ISSN 1725-2490

doi:10.3000/17252490.CE2010.184.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 184E

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

53. vuosikerta
8. heinäkuu 2010


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

PÄÄTÖSLAUSELMAT

 

Euroopan parlamentti
ISTUNTOKAUSI 2009–2010
Istunto 22.–24. huhtikuuta 2009
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 252 E, 22.10.2009.
Hyväksytyt tekstit, 23. huhtikuuta 2009, vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuonna 2007 on julkaistu virallisessa lehdessä, EUVL L 255, 26.9.2009.
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 

Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

2010/C 184E/01

Liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskeva talousarvion täytäntöönpanon valvonta
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskevasta talousarvion täytäntöönpanon valvonnasta vuonna 2007 (2008/2206(INI))

1

2010/C 184E/02

Tuomioiden tehokas täytäntöönpano Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys (2008/2233(INI))

7

2010/C 184E/03

Vuosikertomus vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista vuonna 2008 (2008/2301(INI))

12

2010/C 184E/04

Naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistaminen valiokuntien ja valtuuskuntien työssä
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntien ja valtuuskuntien työssä (2008/2245(INI))

18

2010/C 184E/05

Väliaikainen kauppasopimus Turkmenistanin kanssa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 Turkmenistanin kanssa tehtävästä väliaikaisesta kauppasopimuksesta

20

2010/C 184E/06

Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta: periaatteet, toimet ja välineet (2008/2331(INI))

23

2010/C 184E/07

Vihreä kirja Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta politiikasta tulevaisuudessa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 vihreästä kirjasta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta politiikasta tulevaisuudessa (2008/2218(INI))

35

 

Torstai 23. huhtikuuta 2009

2010/C 184E/08

Metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjumisesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi

41

2010/C 184E/09

Kaupunkiliikennettä koskeva toimintasuunnitelma
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 kaupunkiliikennettä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2008/2217(INI))

43

2010/C 184E/10

Älykkäitä liikennejärjestelmiä koskeva toimintasuunnitelma
Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2008/2216(INI))

50

 

Perjantai 24. huhtikuuta 2009

2010/C 184E/11

Naisten oikeudet Afganistanissa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 naisten oikeuksista Afganistanissa

57

2010/C 184E/12

Tuki Sierra Leonen erityistuomioistuimelle
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 Sierra Leonen erityistuomioistuimen tukemisesta

60

2010/C 184E/13

Ashrafin leirin asukkaiden humanitaarinen tilanne
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 Ashrafin leirin asukkaiden humanitaarisesta tilanteesta

62

2010/C 184E/14

Yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2007
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta – vuosikertomus 2007 (2008/2242(INI))

63

2010/C 184E/15

Parlamentaarinen koskemattomuus Puolassa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 parlamentaarisesta koskemattomuudesta Puolassa (2008/2232(INI))

72

2010/C 184E/16

Hallinto YKP:n puitteissa: Euroopan parlamentti, alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ja muut toimijat
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 hallinnosta YKP:n puitteissa: Euroopan parlamentti, alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ja muut toimijat (2008/2223(INI))

75

2010/C 184E/17

Keskipitkän ajan rahoitustuki jäsenvaltioiden maksutaseille
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille

79

2010/C 184E/18

Nanomateriaaleja koskeva sääntely
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 nanomateriaaleja koskevasta sääntelystä (2008/2208(INI))

82

2010/C 184E/19

Vuotuinen keskustelu vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 39 artikla)
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 vuotuisesta keskustelusta vuonna 2008 saavutetusta edistymisestä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamisessa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 39 artikla)

90

2010/C 184E/20

G20-maiden huippukokouksen päätelmät
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidetystä G20-kokouksesta

94

2010/C 184E/21

Vakauden ja hyvinvoinnin vakiinnuttaminen Länsi-Balkanilla
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 vakauden ja hyvinvoinnin vakiinnuttamisesta Länsi-Balkanilla (2008/2200(INI))

100

2010/C 184E/22

Bosnia ja Hertsegovinan tilanne
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 Bosnia ja Hertsegovinan tilanteesta

107

2010/C 184E/23

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen liitteenä olevan valinnaisen pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta

111

2010/C 184E/24

Komission 25. vuosikertomus yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2007)
Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 komission 25. vuosikertomuksesta yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2007) (2008/2337(INI))

114

 

SUOSITUKSET

 

Euroopan parlamentti

2010/C 184E/25

Etniseen alkuperään ja rotuun perustuvan profiloinnin ongelma terrorismin torjunnan, lainvalvonnan, maahanmuuton sekä tulli- ja rajavalvonnan yhteydessä
Euroopan parlamentin suositus 24. huhtikuuta 2009 neuvostolle alkuperään ja rotuun perustuvan profiloinnin ongelmasta terrorismin torjunnan, lainvalvonnan, maahanmuuton sekä tulli- ja rajavalvonnan yhteydessä (2008/2020(INI))

119

2010/C 184E/26

Ydinaseiden leviämisen estäminen sekä ydinsulkusopimuksen tulevaisuus
Euroopan parlamentin suositus 24. huhtikuuta 2009 neuvostolle ydinaseiden leviämisen estämisestä sekä ydinsulkusopimuksen tulevaisuudesta (2008/2324(INI))

127

 

LAUSUNNOT

 

Euroopan parlamentti

 

Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

2010/C 184E/27

Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kampanja
Euroopan parlamentin kannanotto naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen Say NO to Violence against Women -kampanjaan

131

 

II   Tiedonannot

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT

 

Euroopan parlamentti

 

Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

2010/C 184E/28

Aldo Patriciellon parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö
Euroopan parlamentin päätös 22. huhtikuuta 2009 Aldo Patriciellon parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2008/2323(IMM))

134

2010/C 184E/29

Renato Brunettan parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö
Euroopan parlamentin päätös 22. huhtikuuta 2009 Renato Brunetan parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2008/2147(IMM))

135

2010/C 184E/30

Antonio Di Pietron koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
Euroopan parlamentin päätös 22. huhtikuuta 2009 Antonio Di Pietron parlamentaarista koskemattomuutta ja erioikeuksia koskevasta tiedustelusta (2008/2146(IMM))

136

2010/C 184E/31

Hannes Swobodan parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
Euroopan parlamentin päätös 22. huhtikuuta 2009 Hannes Swobodan parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2009/2014(IMM))

137

 

III   Valmistavat säädökset

 

Euroopan parlamentti

 

Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

2010/C 184E/32

Euroopan yhteisön ja Pakistanin välinen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskeva sopimus *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta (KOM(2008)0081 – C6-0080/2009 – 2008/0036(CNS))

138

2010/C 184E/33

EY:n sitoutuminen Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöön N:o 61 ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön sitoutumisesta soveltamaan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sääntöä N:o 61 hyötyajoneuvojen hyväksyntää koskevista yhdenmukaisista säännöksistä ohjaamon takaseinän etupuolella olevien ulkonevien osien osalta (KOM(2008)0675 - 7240/2009 - C6-0119/2009 - 2008/0205(AVC))

139

2010/C 184E/34

Eläinten terveyttä koskevat vaatimukset elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0715 – C6-0479/2008 – 2008/0219(CNS))

140

2010/C 184E/35

Tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettava kauppajärjestelmä *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0796 – C6-0018/2009 – 2008/0226(CNS))

141

2010/C 184E/36

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 muuttamisesta ja sen liitteiden sisällön määrittämisestä (14518/1/2008 – C6-0003/2009 – 2006/0008(COD))

142

P6_TC2-COD(2006)0008Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 muuttamisesta ja sen liitteiden sisällön määrittämisestä

142

2010/C 184E/37

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen: täytäntöönpanomenettely ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (14516/4/2008 – C6-0006/2009 – 2006/0006(COD))

143

P6_TC2-COD(2006)0006Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä

143

2010/C 184E/38

Eurooppalainen metrologian tutkimus- ja kehitysohjelma ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden käynnistämään eurooppalaiseen metrologian tutkimus- ja kehitysohjelmaan (KOM(2008)0814 – C6-0468/2008 – 2008/0230(COD))

144

P6_TC1-COD(2008)0230Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o …/2009/EY tekemiseksi yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden käynnistämään eurooppalaiseen metrologian tutkimus- ja kehitysohjelmaan

144

2010/C 184E/39

Puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuudet ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (KOM(2008)0644 – C6-0373/2008 – 2008/0198(COD))

145

P6_TC1-COD(2008)0198Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta

145

LIITE

161

2010/C 184E/40

Raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistaso *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (KOM(2008)0775 – C6-0511/2008 – 2008/0220(CNS))

162

2010/C 184E/41

Elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmä (CIWIN) *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmästä (CIWIN) (KOM(2008)0676 – C6-0399/2008 – 2008/0200(CNS))

174

2010/C 184E/42

Julkisuuden henkilöiden eurooppalainen suojeluverkosto *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 Alankomaiden kuningaskunnan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi julkisuuden henkilöiden eurooppalaisen suojeluverkoston perustamisesta tehdyn päätöksen 2002/956/YOS muuttamisesta (16437/2008 – C6-0029/2009 – 2009/0801(CNS))

181

2010/C 184E/43

Puuvilla-alan kansalliset rakenneuudistusohjelmat *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 637/2008 muuttamisesta puuvilla-alan kansallisten rakenneuudistusohjelmien osalta (KOM(2009)0037 – C6-0063/2009 – 2009/0008(CNS))

182

2010/C 184E/44

Alppeja koskevan yleissopimuksen soveltaminen liikenteen alalla (pöytäkirja liikenteestä) *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Alppeja koskevan yleissopimuksen soveltamista liikenteen alalla koskevan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (pöytäkirja liikenteestä) (KOM(2008)0895 – C6-0073/2009 – 2008/0262(CNS))

183

2010/C 184E/45

Lisätalousarvio nro 2/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2009 varainhoitovuodeksi 2009, Pääluokka III – Komissio (6953/2009 – C6-0077/2009 – 2009/2010(BUD))

184

2010/C 184E/46

Lisätalousarvio nro 3/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2009 varainhoitovuodeksi 2009, Pääluokka III – Komissio (8153/2009 – C6-0118/2009 – 2009/2017(BUD))

185

2010/C 184E/47

Sähkön sisämarkkinat ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (14539/2/2008 – C6-0024/2009 – 2007/0195(COD))

186

P6_TC2-COD(2007)0195Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta

186

2010/C 184E/48

Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöelin ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (14541/1/2008 – C6-0020/2009 – 2007/0197(COD))

187

P6_TC2-COD(2007)0197Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta

187

2010/C 184E/49

Verkkoon pääsyn edellytykset rajat ylittävässä sähkön kaupassa ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta (14546/2/2008 – C6-0022/2009 – 2007/0198(COD))

188

P6_TC2-COD(2007)0198Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta

188

2010/C 184E/50

Maakaasun sisämarkkinat ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta (14540/2/2008 – C6-0021/2009 – 2007/0196(COD))

189

P6_TC2-COD(2007)0196Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta

189

2010/C 184E/51

Maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyn ehdot ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta (14548/2/2008 – C6-0023/2009 – 2007/0199(COD))

190

P6_TC2-COD(2007)0199Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta

190

2010/C 184E/52

Yhteentoimivuusratkaisut eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteentoimivuusratkaisuista eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA) (KOM(2008)0583 – C6-0337/2008 – 2008/0185(COD))

191

P6_TC1-COD(2008)0185Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o …/2009/EY tekemiseksi yhteentoimivuusratkaisuista eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA)

191

2010/C 184E/53

Torjunta-aineiden levityskoneet ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi torjunta-aineiden levityskoneista sekä koneista 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun direktiivin 2006/42/EY muuttamisesta (KOM(2008)0535 – C6-0307/2008 – 2008/0172(COD))

192

P6_TC1-COD(2008)0172Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/.../EY antamiseksi direktiivin 2006/42/EY muuttamisesta torjunta-aineiden levityskoneiden osalta

192

LIITE

193

2010/C 184E/54

Renkaiden polttoainetehokkuutta koskeva merkintä ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi renkaiden polttoainetehokkuutta ja muita keskeisiä parametrejä koskevasta merkinnästä (KOM(2008)0779 – C6-0411/2008 – 2008/0221(COD))

193

P6_TC1-COD(2008)0221Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi renkaiden polttoainetehokkuutta ja muita keskeisiä parametrejä koskevasta merkinnästä

194

LIITE I

204

LIITE II

206

LIITE III

211

LIITE IV

211

2010/C 184E/55

Asetuksen (EY) N:o 717/2007 (matkapuhelimet) ja direktiivin 2002/21/EY (sähköinen viestintä) muuttaminen ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella annetun asetuksen (EY) N:o 717/2007 ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta (KOM(2008)0580 – C6-0333/2008 – 2008/0187(COD))

212

P6_TC1-COD(2008)0187Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella annetun asetuksen (EY) N:o 717/2007 ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta

212

2010/C 184E/56

Tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevat vaatimukset sulautumisissa ja jakautumisissa ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivien 77/91/ETY, 78/855/ETY ja 82/891/ETY sekä direktiivin 2005/56/EY muuttamisesta tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevien vaatimusten osalta sulautumisissa ja jakautumisissa (KOM(2008)0576 – C6-0330/2008 – 2008/0182(COD))

213

P6_TC1-COD(2008)0182Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi neuvoston direktiivien 77/91/ETY, 78/855/ETY ja 82/891/ETY sekä direktiivin 2005/56/EY muuttamisesta sulautumis- ja jakautumistapauksissa annettavien tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevien vaatimusten osalta

213

2010/C 184E/57

Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (SOLVENSSI II) (uudelleenlaatiminen) (KOM(2008)0119 – C6-0231/2007 – 2007/0143(COD))

214

P6_TC1-COD(2007)0143Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 22. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (SOLVENSSI II)

215

2010/C 184E/58

Väliaikainen kauppasopimus Turkmenistanin kanssa *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston ja komission päätökseksi Euroopan yhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Turkmenistanin kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevan väliaikaisen sopimuksen tekemisestä (5144/1999 – KOM(1998)0617 – C5-0338/1999 – 1998/0304(CNS))

215

2010/C 184E/59

Yhteisön puitteet ydinturvallisuudelle *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi (Euratom) ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta (KOM(2008)0790 – C6-0026/2009 – 2008/0231(CNS))

216

2010/C 184E/60

Yhteisön valvontajärjestelmä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisön valvontajärjestelmästä yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi (KOM(2008)0721 – C6-0510/2008 – 2008/0216(CNS))

232

2010/C 184E/61

Kalavarojen säilyttäminen teknisten toimenpiteiden avulla *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla (KOM(2008)0324 – C6-0282/2008 – 2008/0112(CNS))

253

 

Torstai 23. huhtikuuta 2009

2010/C 184E/62

Linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevat yhteiset säännöt ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kansainvälisen linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (11786/1/2008 – C6-0016/2009 – 2007/0097(COD))

260

P6_TC2-COD(2007)0097Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi kansainvälisen linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta

260

2010/C 184E/63

Maanteiden liikenteenharjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevat yhteiset säännöt ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta (11783/1/2008 – C6-0015/2009 – 2007/0098(COD))

261

P6_TC2-COD(2007)0098Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta

261

2010/C 184E/64

Maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevat yhteiset säännöt ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (11788/1/2008 – C6-0014/2009 – 2007/0099(COD))

262

P6_TC2-COD(2007)0099Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä

262

2010/C 184E/65

Rakennusten energiatehokkuus ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (KOM(2008)0780 – C6-0413/2008 – 2008/0223(COD))

263

P6_TC1-COD(2008)0223Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi rakennusten energiatehokkuudesta

264

LIITE I

286

LIITE II

288

LIITE III

289

LIITE IV

289

LIITE V

290

LIITE VI

290

2010/C 184E/66

Luottoluokituslaitokset ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottoluokituslaitoksista (KOM(2008)0704 – C6-0397/2008 – 2008/0217(COD))

292

P6_TC1-COD(2008)0217Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009/EY antamiseksi luottoluokituslaitoksista

292

2010/C 184E/67

Matkustajien oikeudet meri- ja sisävesiliikenteessä ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (KOM(2008)0816 – C6-0476/2008 – 2008/0246(COD))

293

P6_TC1-COD(2008)0246Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta

294

LIITE I

309

LIITE II

309

LIITE III

310

LIITE IV

311

2010/C 184E/68

Linja-autoliikenteen matkustajien oikeudet ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (KOM(2008)0817 – C6-0469/2008 – 2008/0237(COD))

312

P6_TC1-COD(2008)0237Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta

313

LIITE I

329

LIITE II

330

2010/C 184E/69

Tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloaika ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY muuttamisesta (KOM(2008)0464 – C6-0281/2008 – 2008/0157(COD))

331

P6_TC1-COD(2008)0157Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun direktiivin 2006/116/EY muuttamisesta

332

2010/C 184E/70

Tieliikennealan älykkäät liikennejärjestelmät sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapinnat ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieliikennealan älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista (KOM(2008)0887 – C6-0512/2008 – 2008/0263(COD))

338

P6_TC1-COD(2008)0263Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi tieliikennealan älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista

339

LIITE I

348

LIITE II

349

LIITE III

352

2010/C 184E/71

Marco Polo II -ohjelma ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toisesta Marco Polo -ohjelmasta yhteisön rahoitustuen myöntämiseksi tavarankuljetusjärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamista varten (Marco Polo II) annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1692/2006 muuttamisesta (KOM(2008)0847 – C6-0482/2008 – 2008/0239(COD))

353

P6_TC1-COD(2008)0239Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi toisesta Marco Polo -ohjelmasta yhteisön rahoitustuen myöntämiseksi tavarankuljetusjärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamista varten (Marco Polo II) annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1692/2006 muuttamisesta

353

2010/C 184E/72

Kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalainen rautatieverkko ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta (KOM(2008)0852 – C6-0509/2008 – 2008/0247(COD))

354

P6_TC1-COD(2008)0247Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta

354

LIITE

367

2010/C 184E/73

Rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavat potilaiden oikeudet ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista (KOM(2008)0414 – C6-0257/2008 – 2008/0142(COD))

368

P6_TC1-COD(2008)0142Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 23. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista

369

2010/C 184E/74

Potilasturvallisuus *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston suositukseksi potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta (KOM(2008)0837 – C6-0032/2009 – 2009/0003(CNS))

395

2010/C 184E/75

Euroopan toimet harvinaisten sairauksien alalla *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston suositukseksi Euroopan toimista harvinaisten sairauksien alalla (KOM(2008)0726 – C6-0455/2008 – 2008/0218(CNS))

404

 

Perjantai 24. huhtikuuta 2009

2010/C 184E/76

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (KOM(2008)0530 – C6-0116/2009 – 2008/0170(CNS))

413

2010/C 184E/77

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus (valinnainen pöytäkirja) *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (KOM(2008)0530 – C6-0117/2009 – 2008/0171(CNS))

414

2010/C 184E/78

Kasvinsuojeluaineita koskevat tilastot ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kasvinsuojeluaineita koskevista tilastoista (11120/2/2008 – C6-0004/2009 – 2006/0258(COD))

415

P6_TC2-COD(2006)0258Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 24. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi kasvinsuojeluaineita koskevista tilastoista

415

LIITE I

422

LIITE II

423

LIITE III

425

2010/C 184E/79

Energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavat vaatimukset ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (KOM(2008)0399 – C6-0277/2008 – 2008/0151(COD))

439

P6_TC1-COD(2008)0151Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista

440

LIITE

440

2010/C 184E/80

Rakennusalan tuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistaminen ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rakennusalan tuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta (KOM(2008)0311 – C6-0203/2008 – 2008/0098(COD))

441

P6_TC1-COD(2008)0098Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi rakennusalan tuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta

441

LIITE I

472

LIITE II

474

LIITE III

476

LIITE IV

477

LIITE V

478

LIITE VI

481

2010/C 184E/81

Rajatylittävät maksut yhteisössä ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rajatylittävistä maksuista yhteisössä (KOM(2008)0640 – C6-0352/2008 – 2008/0194(COD))

483

P6_TC1-COD(2008)0194Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi rajatylittävistä maksuista yhteisössä ja asetuksen (EY) N:o 2560/2001 kumoamisesta

483

2010/C 184E/82

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminta ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (KOM(2008)0627 – C6-0350/2008 – 2008/0190(COD))

484

P6_TC1-COD(2008)0190Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta

484

2010/C 184E/83

Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöt ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä (sivutuoteasetus) (KOM(2008)0345 – C6-0220/2008 – 2008/0110(COD))

485

P6_TC1-COD(2008)0110Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 24. huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009/EY antamiseksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus)

485

2010/C 184E/84

Keskipitkän ajan rahoitustuki jäsenvaltioiden maksutaseille *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille annetun asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta (KOM(2009)0169 – C6-0134/2009 – 2009/0053(CNS))

486

2010/C 184E/85

Säästöjen tuottamien korkotulojen verotus *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta (KOM(2008)0727 – C6-0464/2008 – 2008/0215(CNS))

488

2010/C 184E/86

Yhteinen alv-järjestelmä maahantuontiin ja muihin rajatylittäviin operaatioihin liittyvien veropetosten osalta *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta maahantuontiin ja muihin rajatylittäviin liiketoimiin liittyvien veropetosten torjumiseksi (KOM(2008)0805 – C6-0039/2009 – 2008/0228(CNS))

519

Käytettyjen merkkien selitykset

*

Kuulemismenettely

** I

Yhteistoimintamenettely: ensimmäinen käsittely

** II

Yhteistoimintamenettely: toinen käsittely

***

Hyväksyntämenettely

*** I

Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely

*** II

Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely

*** III

Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely

(Menettely määräytyy komission ehdottaman oikeusperustan mukaan.)

Poliittiset tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐ .

Yksiköiden tekemät korjaukset ja tekniset mukautukset: uusi tai muutettu teksti merkitään kursiivilla, poistot symbolilla ║.

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

PÄÄTÖSLAUSELMAT

Euroopan parlamentti ISTUNTOKAUSI 2009–2010 Istunto 22.–24. huhtikuuta 2009 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 252 E, 22.10.2009. Hyväksytyt tekstit, 23. huhtikuuta 2009, vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuonna 2007 on julkaistu virallisessa lehdessä, EUVL L 255, 26.9.2009. HYVÄKSYTYT TEKSTIT

Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/1


Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskeva talousarvion täytäntöönpanon valvonta

P6_TA(2009)0237

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 liittymistä valmistelevaa tukivälinettä koskevasta talousarvion täytäntöönpanon valvonnasta vuonna 2007 (2008/2206(INI))

2010/C 184 E/01

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon liittymistä valmistelevasta tukivälineestä 17. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1085/2006 (1),

ottaa huomioon liittymistä valmistelevasta tukivälineestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1085/2006 täytäntöönpanosta 12. kesäkuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 718/2007 (2),

ottaa huomioon komission 8. marraskuuta 2006 päivätyn tiedonannon ”Liittymistä valmistelevan tukivälineen monivuotinen ohjeellinen rahoituskehys 2008–2010” (KOM(2006)0672),

ottaa huomioon komission 6. marraskuuta 2007 päivätyn tiedonannon ”Liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) – Monivuotinen ohjeellinen rahoituskehys vuosiksi 2009–2011” (KOM(2007)0689),

ottaa huomioon komission 15. joulukuuta 2008 antaman vuoden 2007 raportin liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (KOM(2008)0850 ja SEC(2008)3026),

ottaa huomioon komission 5. marraskuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2008 ja 2009 tärkeimmät haasteet” sekä siihen liittyvät maakohtaiset edistymiskertomukset vuodelta 2008 (KOM(2008)0674 sekä SEC(2008)2692–SEC(2008)2699),

ottaa huomioon komission 22. heinäkuuta 2008 antaman kertomuksen ”Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2007” (KOM(2008)0475 mukaan lukien SEC(2008)2300),

ottaa huomioon komission 27. lokakuuta 2008 antaman kertomuksen liittymistä edeltävän rakennepolitiikan välineestä (ISPA) – Vuosikertomus 2007 (KOM(2008)0671 ja SEC(2008)2681),

ottaa huomioon komission 22. joulukuuta 2008 antaman vuoden 2007 kertomuksen Phare-ohjelmasta, Turkin liittymisvalmisteluista, CARDS-ohjelmasta ja siirtymäjärjestelyä koskevasta tukivälineestä (KOM(2008)0880 ja SEC(2008)3075),

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan jälleenrakennusviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2007 sekä viraston vastaukset (3),

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2007 CARDS-ohjelman hallinnoinnista komissiossa sekä komission vastaukset (4),

ottaa huomioon komission laajentumisasioiden pääosaston pääjohtajan vuosittaisen toimintakertomuksen vuodelta 2007 (5),

ottaa huomioon aiemmat laajentumista koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjasta (6),

ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Kroatian edistymiskertomuksesta vuodelta 2007 (7),

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2007 edistymiskertomuksesta (8),

ottaa huomioon 21. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevasta vuoden 2007 edistymiskertomuksesta (9),

ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Länsi-Balkaniin (10),

ottaa huomioon 4. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman Balkanin naisten tilanteesta (11),

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan tiedonkeruuvaltuuskunnan vierailun Kosovossa 22.–25. kesäkuuta 2008 (12) ja sitä koskevan matkaraportin (13),

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (14) ja etenkin sen 53 artiklan sekä sen täytäntöönpanosäännöt,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A6-0181/2009),

A.

katsoo, että liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) on uusi rahoitusväline, joka korvaa ehdokasmaille ja mahdollisille ehdokasmaille tarkoitetut välineet ja ohjelmat eli Pharen, ISPA:n, Sapardin, Turkin liittymistä valmistelleen tukivälineen sekä Cardsin, ja sillä on tarkoitus yksinkertaistaa EU:n varojen käyttöä joustavasti näiden maiden erityistarpeiden ja hallinnointivalmiuksien mukaan,

B.

ottaa huomioon, että liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) muodostuu seuraavista viidestä osa-alueesta, jotka kattavat edunsaajamaiden tarpeiden perusteella määritellyt prioriteetit:

I.

Siirtymävaiheen tuki ja instituutioiden kehittäminen

II.

Rajatylittävä yhteistyö

III.

Aluekehitys

IV.

Henkilövoimavarojen kehittäminen

V.

Maaseudun kehittäminen,

C.

katsoo, että IPA-väline on keskeisessä asemassa kansalaisten elämänlaadun, sosiaalinormien, infrastruktuurin, alueellisen ja rajatylittävän yhteistyön sekä ihmisoikeuksien kunnioituksen edistämisen kannalta nykyisissä ja mahdollisissa ehdokasmaissa,

D.

katsoo, että talousarvion täytäntöönpanon parlamentaarisen valvonnan tarkoituksena laajentumispolitiikan alalla on varmistaa, että EU:n varoja on käytetty hallinnollisten määräysten ja EU:n poliittisten painopistealueiden mukaisesti, mutta myös arvioida, onko niitä todella myönnetty strategiassa ja edunsaajamaiden edistymiskertomuksissa yksilöityjen prioriteettien mukaisesti ja onko niillä saavutettu EU:n yhteisten etujen kannalta toivotut tulokset,

E.

katsoo, että IPA-välineen täytäntöönpanoa on keskeisen tärkeää tarkastella perusteellisesti ja varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan välttää aiempien liittymistä valmistelevien välineiden täytäntöönpanossa myöhemmin havaitut ongelmat, ja tältä osin on syytä ottaa huomioon, että jos sääntöjenvastaisuuksiin ei kiinnitetä ajoissa huomiota, ne lisääntyvät ja niihin on hyvin vaikea puuttua myöhemmin, koska niistä tulee vääriä vakiokäytäntöjä,

F.

katsoo, että korruption torjunta ja alakohtaiset uudistukset (oikeuslaitoksen, poliisivoimien ja julkishallinnon sektoreilla) vaikuttavat paitsi hyvään hallintotapaan ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen myös yleiseen liiketoimintaympäristöön,

G.

katsoo, että IPA-väline on monivuotisten tavoitesuunnitteluasiakirjojen tarkistusten ansiosta huomattavan joustava, mikä mahdollistaa sen mukauttamisen edunsaajamaiden tarpeiden ja hallinnointivalmiuksien kehittymisen mukaan,

H.

katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1085/2006 (IPA-asetus) 27 artiklan mukaan komission on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31. joulukuuta 2010 mennessä väliarviointikertomus IPA-välineen täytäntöönpanosta ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotus tarpeellisten muutosten tekemiseksi tähän asetukseen,

I.

ottaa huomioon, että komissio aikoo toteuttaa parlamentin pyynnöstä ulkoisen avun välineiden, IPA mukaan luettuna, väliarvioinnin jo vuonna 2009,

J.

katsoo, että Euroopan parlamentin olisi jo nyt oltava yhteydessä liittymistä valmistelevan tukivälineen piiriin kuuluvien edunsaajamaiden kansanedustuslaitoksiin,

Yleistä

1.

panee tyytyväisenä merkille komission kanssa aloitetun jäsennellyn vuoropuhelun IPA-välineen täytäntöönpanosta ja toistaa asiaa koskevan kantansa, erityisesti sen, että kaikilla edunsaajamailla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet käyttää kaikkia tukivälineessä saatavilla olevia politiikan välineitä, että korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnalle on annettava riittävästi painoarvoa ja että institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen etenkin parlamentaarisella tasolla, kansalaisjärjestöjen kehittämiseen, suvaitsevaisuutta ja syrjinnän vastaisuutta edistäviin toimiin, inhimilliseen kehitykseen ja keskeisillä politiikan aloilla tehtävään alueelliseen yhteistyöhön on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota;

2.

on tyytyväinen IPA-välinettä koskevien maksusitoumusten suureen täytäntöönpanoasteeseen vuonna 2007; pahoittelee kuitenkin, että ensimmäiset IPA-välineen ohjelmat hyväksyttiin vasta vuoden 2007 lopussa ja että niitä alettiin panna tosiasiallisesti täytäntöön vasta vuonna 2008, mikä johtui osittain uuden välineen myöhäisestä hyväksymisestä ja osittain siitä, että edunsaajamaat viivyttelivät edellytettyjen rakenteiden ja hallintajärjestelmien perustamisessa; vaatii komissiota edistämään hankkeiden täytäntöönpanoa ja valvomaan varojen jakamista sekä tähän mennessä saavutettuja tuloksia, jotta voidaan varmistaa, että IPA-välineellä on näkyviä tuloksia kyseisissä maissa;

3.

toteaa, että koska IPA-asetus ja asetus (EY) N:o 718/2007 (IPA-välineen täytäntöönpanoasetus) sekä siten myös ensimmäinen monivuotinen ohjeellinen rahoituskehys ja tavoitesuunnitteluasiakirjat hyväksyttiin myöhässä, IPA-välineen ohjelmien seuranta, arviointi ja raportointi vuodelta 2007 oli suppeaa eikä se ole vielä tuottanut tuloksia; korostaa, että kitkaton siirtyminen aiemmista liittymistä valmistelevista välineistä IPA-välineeseen edellyttää ohjelmoinnin jatkuvuutta, hankkeiden asianmukaista täytäntöönpanoa ja maksujen suorittamista;

4.

katsoo, että johdonmukaisuus IPA-välineen vuoden 2007 kansallisten ohjelmien ja EU:n liittymistä valmistelevan politiikan välillä oli tyydyttävä, sillä useimmat ohjelmissa esitetyt tavoitteet olivat maakohtaisissa komission edistymiskertomuksissa yksilöityjen prioriteettien mukaisia;

5.

toteaa, että ehdokasmaiden on ensisijaisesti keskityttävä EU:n normien ja etenkin tilasto-, ympäristö- ja verotusnormien täytäntöönpanoon, mikä on EU:n laajentumispolitiikan mukaista; huomauttaa kuitenkin, että poliittisten kriteerien kuten demokraattisen hallinnon, ihmisoikeuksien, uskonnonvapauden sekä naisten oikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltioperiaatteen merkitystä ei saa vesittää, sillä niiden täyttämättä jättäminen saattaa vaikeuttaa ja viivyttää neuvotteluja; katsoo, että yhtäältä poliittisten kriteerien täyttämiseen tarkoitettujen hankkeiden ja toisaalta yhteisön säännöstön täytäntöönpanoon tähtäävien hankkeiden välillä olisi oltava nykyistä parempi tasapaino;

6.

muistuttaa komissiolle, että Euroopan unionin legitimiteettiä ja valmiutta edistää uudistuksia voidaan tehostaa huomattavasti, jos IPA- välineestä myönnettävä tuki kohdennetaan aloille, joista nykyisten ja mahdollisten tulevien ehdokasmaiden kansalaiset hyötyvät suoraan, etenkin kun otetaan huomioon maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä aiheutuvat tarpeet ja haasteet;

7.

katsoo näin ollen, että IPA-välineestä on tuettava toimia, joita edunsaajamaat toteuttavat täyttääkseen viisumivapautta koskevassa etenemissuunnitelmassa asetetut vaatimukset, jotta Länsi-Balkanin maiden kansalaiset voivat vihdoin liikkua vapaasti ja osallistua täysimääräisesti EU:n ohjelmiin ja järjestelmiin; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen lisätä määrärahoja, jotka osoitetaan IPA-välineestä Tempus-, Erasmus Mundus- ja Youth in Action -ohjelmille;

8.

panee merkille, että komissio pystyi hyväksymään vuoden 2008 lopulla hajautetun hallinnoinnin Kroatiassa osa-alueilla I–IV ja Turkissa osa-alueilla I ja II; kannustaa komissiota työskentelemään edelleen tiiviisti ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden kanssa, jotta nämä kykenisivät lähitulevaisuudessa hallinnoimaan varoja hajautetusti ja kaikki IPA-välineen osa-alueet olisivat täysimittaisesti niiden saatavilla; huomauttaa kuitenkin, että hallintovaltuuksien myöntämiseen liittyy ehtoja ja se riippuu valtuuksien käytön tehokkuudesta;

9.

tähdentää, että käytettäessä IPA-välinettä komissio ja ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden hallitukset jakavat vastuun; kehottaa komissiota parantamaan edustustojensa ja vastaavien viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua, varmistamaan hankkeiden täytäntöönpanomenettelyjen jatkuvan valvonnan ja kehittämään yhteisiä toimia edunsaajamaiden hallinnollisten valmiuksien parantamiseksi;

10.

tähdentää, että IPA-välineen hallinnoinnin ja valvonnan on oltava läpinäkyvää ja tehokasta ja että on otettava huomioon kunkin maan omien tarkastus- ja valvontajärjestelmien erityispiirteet sekä aiempien ehdokasmaiden liittymistä valmistelevista menettelyistä opitut parhaat käytännöt;

11.

odottaa, että komissio toimittaa vuosittain parlamentille ja sen asiasta vastaavalle talousarvion valvontavaliokunnalle selvityksen IPA-määrärahoista suoritetuista maksuista ja määrärahojen toteutuksesta sekä jäljellä olevista ISPA-, Ipard- ja Sapard-määrärahoista sekä antaa yksityiskohtaiset tiedot kustakin vastaanottajamaasta ja esimerkkejä parhaista käytännöistä ja ilmoittaa kaikista havaituista ongelmista ja sääntöjenvastaisuuksista;

12.

toteaa, että horisontaaliset kysymykset, kuten ympäristövaikutusten arviointi, hyvä hallintotapa, kansalaisyhteiskunnan osallistuminen, yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjimättömyys eivät sisälly riittävän näkyvästi IPA-välineestä vuonna 2007 rahoitettuihin hankkeisiin; kehottaa komissiota laatimaan varsinkin useille edunsaajille tarkoitettuja alueellisia tai horisontaalisia ohjelmia erityisesti korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja sukupuolten tasa-arvon aloilla;

13.

huomauttaa, että suurille maantieteellisille alueille tai laajoille politiikanaloille on osoitettu niukasti varoja ja että nämä varat on hajautettu moniin pieniin hankkeisiin sen sijaan, että ne olisi keskitetty harvempiin ja näkyvämpiin hankkeisiin; korostaa, että vuosittaisissa kansallisissa ohjelmissa olisi löydettävä tasapaino edistymiskertomuksissa yksilöityihin keskeisiin prioriteetteihin vastaamisen ja varojen liiallisen hajauttamisen välttämisen välillä;

Eri politiikanaloja ja maita koskevat huomiot

14.

korostaa, että on erittäin tärkeää ja kiireellistä käyttää IPA-välinettä kaikissa edunsaajamaissa tehostamaan korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa painottaen erityisesti rahanpesua, laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa; toteaa, että vaikka kaikissa vuoden 2008 edistymiskertomuksissa korruptiota pidettiin vakavana ongelmana ja keskeisenä prioriteettina, kaikissa IPA-välineestä vuonna 2007 rahoitetuissa ohjelmissa ei otettu korruptiota riittävästi huomioon; ehdottaa, että rahoitusta varataan tähän tarkoitukseen, kuten Kroatiassa (15) ja Montenegrossa (16) on tehty, ja kehottaa komissiota laatimaan tässä asiassa johdonmukaisemman strategian edellisten laajentumisten antamiin opetuksiin tukeutuen;

15.

toteaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tulisi edunsaajamaissa osallistua aktiivisemmin hankkeiden laatimiseen ja käynnistämiseen; huomauttaa, että IPA-välineen tulevissa hankkeissa tulisi torjua kansalaisyhteiskunnan järjestöjen järjestelmällistä riippuvuutta tuenantajista ”tilauksesta perustettavien” kansalaisjärjestöjen välttämiseksi sekä puuttua myös siihen, että erityisesti Bosnia ja Hertsegovinassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Kosovossa (17) eräät kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat syntyneet etnis-poliittisten konfliktien rajalinjoja noudatellen; edellyttää, että uudella kansalaisyhteiskuntavälineellä puututaan moniin EU:n ohjelmien monimuotoisuutta, monitahoisuutta ja hajanaisuutta koskeviin ongelmiin;

16.

pitää välttämättömänä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen jatkuvaa tukemista nykyisissä ja mahdollisissa ehdokasmaissa kilpailua suosivan ympäristön luomiseksi niiden keskuuteen, pitkäjänteisyyden varmistamiseksi niiden pyrkiessä IPA-välineen täytäntöönpanossa tuloksellisuuteen ja jatkuvan aktiivisuuden varmistamiseksi hankkeiden hallinnoinnissa;

17.

toteaa, että IPA-välineestä rahoitettujen hankkeiden ja toimien EU-näkyvyys kentällä on heikko eivätkä ne ole luoneet ruohonjuuritasolta lähtevää legitiimiyttä entistä tiiviimmälle lähentymiselle EU:hun;

18.

katsoo, että koulutukseen ja nuorten työllisyyteen pitkän aikavälin vakauden ja kehityksen edellytyksinä ei ole puututtu riittävästi; korostaa erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaa erittäin tärkeänä monialaisena kysymyksenä; ehdottaa tässä suhteessa, että komissio tutkii mahdollisuuksia hyödyntää nykyistä paremmin IPA-välineen tarjoamaa joustavuutta niin, että osa-alueisiin III–V kuuluvia toimia voidaan tarvittaessa rahoittaa kahdesta ensimmäisestä osa-alueesta;

19.

toteaa, että IPA-välineestä myönnettävä alueellinen rahoitustuki on suhteellisen vähäistä (noin 10 prosenttia koko IPA-välineestä), varsinkin kun se kattaa yksitoista toiminta-alaa kuudessa maassa koulutuksesta ja opetus- ja nuoriso-ohjelmista ydinturvallisuuteen;

20.

on huolissaan siitä, että IPA-välineestä osa-alueelle II myönnetyt varat olivat vuonna 2007 yhteensä vain 38 800 000 euroa (eli alle 8 prosenttia) tukivälineen 497 200 000 euron kokonaisvaroista; huomauttaa, että tämä on ristiriidassa komission toteamuksen kanssa, jonka mukaan rajatylittävällä yhteistyöllä autetaan sovintoon pääsemistä ja hyviä naapuruussuhteita, mikä on erityisen tärkeää alueilla, joilla on äskettäin ollut konflikteja; pitää valitettavana, että tehokkaan yhteistyön käynnistäminen on ollut käytännössä hankalaa, mikä on johtunut muun muassa heikosta rakenteiden ja menettelyjen vastaavuudesta eri osapuolten välillä sekä poliittisista vaikeuksista; kehottaa edunsaajamaita ja komissiota jatkamaan olemassa olevaa ja kehittämään uutta yhteistyötä tällä osa-alueella hyvien naapuruussuhteiden ja taloudellisen yhdentymisen edistämistavoitteiden mukaisesti, etenkin ympäristöasioissa, luonnon- ja kulttuuriperinnön suojelemisessa sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa;

21.

on myös huolestunut siitä, että yksikään edunsaajamaiden vuonna 2007 esittämä IPA-välineestä rahoitettava ohjelma ei suoraan koskenut naisten oikeuksia tai sukupuolten tasa-arvoa, vaikka tasa-arvokysymyksiä on pidetty tärkeänä haasteena sekä edistymiskertomuksissa että monivuotisissa tavoitesuunnitteluasiakirjoissa; kehottaa jälleen komissiota osoittamaan liittymistä valmistelevaa rahoitustukea naisten oikeuksien lujittamiseen Balkanilla, erityisesti valtioista riippumattomien ja muiden naisjärjestöjen toimesta; kehottaa komissiota varaamaan IPA-välineen varoja tätä vastaavasti julkisten talousarvioiden sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulman edistämiseksi liittymistä valmistelevassa politiikassa sekä edunsaajamaiden rohkaisemiseksi esittämään asiaa koskevia hanke-ehdotuksia;

22.

korostaa, että kansalaisjärjestöt on otettava aiempaa laajemmin mukaan liittymistä valmistelevasta tukivälineestä rahoitettavien hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, jotta voidaan varmistaa, että tukivälineestä myönnettävässä tuessa otetaan huomioon todelliset tarpeet ja odotukset, lisätä liittymistä valmistelevasta tukivälineestä rahoitettavien hankkeiden näkyvyyttä sekä edistää elinvoimaisen ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan kehittymistä edunsaajamaissa;

23.

kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta antamaan vuoden 2010 loppuun mennessä erityisen väliarviointikertomuksen IPA-välineen täytäntöönpanosta;

*

* *

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle ja liittymistä valmistelevan tukivälineen piiriin kuuluvien edunsaajamaiden hallituksille, parlamenteille ja kansallisille tilintarkastuselimille.


(1)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 82.

(2)  EUVL L 170, 29.6.2007, s. 1.

(3)  EUVL C 311, 5.12.2008, s. 42.

(4)  EUVL C 285, 27.11.2007, s. 1.

(5)  31.3.2008, http://ec.europa.eu/atwork/synthesis/aar/doc/elarg_aar.pdf.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0363.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0120.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0172.

(9)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0224.

(10)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0005.

(11)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0582.

(12)  YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244(1999) mukaisesti.

(13)  http://www.europarl.europa.eu/activities/committees/publicationsCom.do?language= EN&body=CONT.

(14)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(15)  Hanke 2007/019-247: Virastojen välisen korruption vastaisen yhteistyön tehostaminen. 2 500 000 euron hanke, jolla vahvistetaan korruption torjuntastrategiasta vastaavaa oikeusministeriön koordinointielintä ja lisätään yleisön tietoisuutta korruptioon liittyvistä kysymyksistä.

(16)  Hanke 2007/19300: Järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta. Hankkeen tavoitteena on torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota kehittämällä eri lainvalvontaelinten suorituskykyä ja yhteistyötä. Se on yhteydessä laajempaan hallituksen korruption vastaiseen strategiaan ja toimintasuunnitelmaan. Tätä hanketta varten on varattu 3 000 000 euroa.

(17)  YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244(1999) mukaisesti.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/7


Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Tuomioiden tehokas täytäntöönpano Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys

P6_TA(2009)0238

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys (2008/2233(INI))

2010/C 184 E/02

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan,

ottaa huomioon komission 6. maaliskuuta 2008 antaman vihreän kirjan ”Tuomioiden tehokas täytäntöönpanoa Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys” (KOM(2008)0128),

ottaa huomioon komission 24. lokakuuta 2006 antaman vihreän kirjan tuomioiden täytäntöönpanon tehostamisesta Euroopan unionissa: pankkitalletusten takavarikointi (KOM(2006)0618) ja parlamentin 25. lokakuuta 2007 antaman sitä koskevan päätöslauselman (1),

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sähköisestä oikeudenkäytöstä (2),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 3. joulukuuta 2008 antaman lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 22. syyskuuta 2008 antaman lausunnon,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0252/2009),

A.

ottaa huomioon, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti yhteisön välineen hyväksymistä oikeudellisen yhteistyön alalla sellaisissa yksityisoikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, voidaan harkita ainoastaan, jos voidaan näyttää, että sisämarkkinoiden toteuttamista tai toimintaa haittaavaa estettä on mahdotonta poistaa kansallisella tasolla,

B.

ottaa huomioon, että velanmaksun viivästyminen ja sen maksamatta jättäminen vaarantaa sekä yritysten että kuluttajien edut, etenkin jos velkojalla ja täytäntöönpanoviranomaisilla ei ole tietoa velallisen olinpaikasta eikä hänen varoistaan; ottaa huomioon, että asiaa pahentaa nykyinen taloudellinen tilanne, jossa rahavirrat ovat elintärkeitä yritysten selviämisen kannalta,

C.

ottaa huomioon, että rajat ylittävään velkojen perintään liittyvät ongelmat saattavat haitata maksamismääräysten vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa ja oikeussuojan saatavuutta; ottaa lisäksi huomioon, että jos tuomioistuinten päätöksiä ei panna täytäntöön, oikeuden toteutuminen ja kaupallisen moraalin normit vaarantuvat,

D.

ottaa huomioon, että velkojen perintä on yleisesti ottaen suuri ongelma, joka on vielä pahempi, jos saatavat ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, ja että ongelma on suuri etenkin pienyrityksille, joilla ei ole käytettävissään erikoistuneita asianajajia tai velkojen perinnästä vastaavia osastoja ja jotka joutuvat usein epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, koska niiden on käytettävä henkilöstöä, niukkoja taloudellisia resursseja ja ennen kaikkea aikaa tämän ongelman ratkaisemiseen tuottavan toiminnan sijaan,

E.

katsoo olevan merkkejä siitä, että maksuviivästysdirektiiviä (3) ei noudateta eikä tunneta riittävästi; katsoo, että jos kyseinen direktiivi nyt päivitettäisiin ja pantaisiin asianmukaisesti täytäntöön, se vähentäisi huomattavasti maksuviivästyksiä ja maksamatta jättämisiä,

F.

ottaa huomioon, että sopimuksia ja maksukyvyttömyyttä koskevassa erilaisissa kansallisessa lainsäädäntöjärjestelmissä on suuria eroja siinä, miten velkojat voivat varmistaa saatavansa sopimushetkellä erityisesti käyttämällä omistuksenpidätyslausekkeita tai muita vastaavia menettelyjä, joita joskus kierretään mainittujen erojen takia,

G.

ottaa huomioon, että tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanoon liittyvän yhteisön lainsäädännön antamisen on koskettava kaikkia velallisia tekemättä ennakolta eroa vilpittömässä tai vilpillisessä tarkoituksessa toimineiden velallisten välillä,

H.

ottaa huomioon, että velkojen välttelyä, maksuviivästymistä ja maksamatta jättämistä pahentaa usein osapuolten piittaamattomuus heidän sopimusta edeltävissä ja sopimukseen liittyvissä toimissaan; katsoo, että on korostettava enemmän kaupallista tietoisuutta ja yhteisen viitekehyksen mukaisten valinnaisten lausekkeiden mahdollista käyttöä ”eurooppalaiseen” tapaan, millä varmistettaisiin se, että osapuolet harkitsevat tarkkaan näitä asioita kauppasuhteensa alussa,

I.

ottaa huomioon, että parlamentin tietoon on tullut mahdollinen vakava ongelma, joka koskee rajat ylittäviä tapauksia ja vastahakoisia velallisia, jotka voisivat maksaa velkansa, mutta eivät tee sitä, tai jotka eivät mahdollisesti maksa takaisin velkaansa, vaikka asiasta on annettu oikeuden päätös; ottaa huomioon, että vaikuttaisi siltä, että tällaisilla henkilöillä on usein huomattavia osuuksia eri yksiköissä, bulvaaneissa ja säätiöissä ja että täytäntöönpano ei onnistu ilman tarvittavia tietoja; ottaa huomioon, että usein tällaiset tiedot on saatava vastahakoisen velallisen tietämättä, koska hän voi usein siirtää varat toiselle lainkäyttöalueelle lyhyellä varoitusajalla,

J.

ottaa huomioon, että parlamentin tietoon on tullut myös, että tietyt itsenäiset valtiot eivät noudata toisessa valtiossa annettuja välitystuomioita tai tuomioistuinten tuomioita, minkä vuoksi on syntynyt keinottelua harjoittavia rahastoja (vulture funds), jotka ostavat tämän valtiovelan paljon edullisemmin ja pyrkivät hyötymään tuomion täytäntöönpanosta; katsoo, että olisi todennäköisesti parempi ja oikeudenmukaisempi vaihtoehto antaa alkuperäisille velkojille keinot hakea itse muutosta,

K.

ottaa huomioon, että on esitetty, että on vain harvoja valtioita, joilla ei ole lainkaan varoja oman alueensa ulkopuolella, ja että jos velkojalla ei ole mahdollisuuksia saada tuomio pannuksi täytäntöön (yksinomaan) omassa jäsenvaltiossaan tai kyseisessä valtiossa, ainoa tehokas oikeussuojakeino ovat ulkomaiset tuomioistuimet, etenkin muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa toimivat tuomioistuimet,

L.

ottaa huomioon, että Bryssel I -asetuksen (4) mukaan kullakin jäsenvaltiolla on omat väliaikaiset, kansallisen lainsäädännön mukaisesti laaditut ja hallinnoidut toimenpiteensä ja että kyseisen asetuksen mukaan ex parte -määräykset eivät kuulu vastavuoroisen tunnustamisen ja täytäntöönpanon piiriin; ottaa huomioon, että vastaanottava tuomioistuin panee täytäntöön inter partes -määräykset käytettävissään olevien keinoin, joiden vaikutukset ovat vaikutukseltaan mahdollisimman samat,

M.

ottaa huomioon, että väliaikaisiin toimenpiteisiin kuuluvat: i) määräykset tuomion täytäntöönpanotoimiin liittyvää omaisuutta koskevien tietojen ilmoittamisesta, ii) määräykset omaisuuden suojelusta ennen täytäntöönpanoa ja iii) ne voivat olla myös tilapäisen maksumääräyksen muodossa, jolloin velkoja saisi maksun välittömästi meneillään olevan kiistan ratkaisua odotettaessa,

N.

katsoo, että väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamiseen pitäisi soveltaa samoja ehtoja kuin yhteisöjen tuomioistuimessa eli velkojan olisi vakuutettava tuomioistuin siitä, että velkojaa koskeva vaade on ilmeisesti perusteltu (täytäntöönpanokelpoinen oikeus, joka on tuomioistuimen päätöksen tai virallisen asiakirjan taikka vaadetta koskevan todisteen muodossa, jolloin kyseessä on prima facie -tapaus – fumus boni juris), ja näytettävä toteen kiireellisyys (tosiasiallinen riski siitä, ettei vaadetta voida panna täytäntöön, ellei toimenpidettä toteuteta (periculum in mora)), ja katsoo, että tällaisten väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamisen edellytyksenä voi olla vakuuden asettaminen,

O.

katsoo, että pienimuotoisissa tapauksissa, varsinkin jos oikeuskulut voisivat muodostua esteeksi, oikeuden viivästyminen tarkoittaa, että oikeus ei toteudu, ja katsoo, että laajoissa tapauksissa suurin este voi olla se, että varoista ei saada tietoa; katsoo sen vuoksi, että molemmissa tapaustyypeissä väliaikaisten toimenpiteiden käyttäminen voisi olla asianmukainen ratkaisu,

P.

katsoo lisäksi, että kaikkia yhteisön toimia, joiden tarkoituksena on antaa tietoa saataville, on myös tarkasteltava tällaisten tapausten yhteydessä, joissa tiedon puute aiheuttaa vakavaa epäoikeudenmukaisuutta; ottaa huomioon, että velkojalla on mahdollisuus saada tuomio pannuksi täytäntöön vain, jos käytettävissä on tiedot velallisen (ja vieläkin paremmin perustein vastahakoisen velallisen) varoista, jotka voidaan ottaa huomioon tuomion täytäntöönpanossa,

Q.

ottaa huomioon, että käytännössä tämä ongelma ei rajoitu tapauksiin, joissa on jo annettu tuomio, jota ei ole noudatettu: ongelma voi tulla esiin ennen kuin velkojat esittävät saatavansa,

R.

katsoo kuitenkin olevan ehdottoman tärkeää, että kaikki ehdotetut toimet ovat oikeasuhteisia; ottaa lisäksi huomioon, että niissä ei pitäisi ainoastaan toistaa sitä, mikä voidaan jo saavuttaa nykyisten kansallisten toimien avulla vaan niissä olisi keskityttävä rajat ylittäviin saataviin ja vältettävä tarpeetonta ja epäasianmukaista lähentämistä,

S.

ottaa huomioon esitetyn osittaisen huolestumisen siitä, että jotkut ajatukset tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa velallisen omaisuuden läpinäkyvyyden avulla saattavat olla perusoikeuksien, myös yksityisyyden suojaa koskevan oikeuden (tietosuoja), vastaisia ja vaarantaa menettelyjä koskevat takeet ja olla useiden jäsenvaltioiden perustuslaillisten perinteiden vastaisia,

T.

katsoo, että kaikkien ehdotusten on oltava kustannustehokkaita, ja ne on integroitava muihin yhteisön politiikan aloihin, jotta vältetään toimien turha päällekkäisyys,

1.

panee tyytyväisenä merkille edellä mainitun komission 6. maaliskuuta 2008 antaman vihreän kirjan, koska sillä edistetään osaltaan Lissabonin strategiaa;

2.

toteaa, että välttämättömiä tietoja koskeva avoimuuden puute estää velallista täyttämästä velvoitteitaan ja on vilpittömyyden ja varallisuusoikeudellisen yhteisvastuun vastaista; katsoo, että velkojen perintää koskevien kansallisten lainsäädäntöjen tuntemuksen puute tai niiden tehottomuus hidastavat yhtenäisten sisämarkkinoiden toteuttamista ja aiheuttavat perusteettomia kuluja;

3.

panee merkille, että maksujen viivästyminen, maksamatta jättäminen ja hankaluudet näiden velkojen perimisessä vahingoittavat velkojina olevien yritysten ja kuluttajien etuja, vähentävät luottamusta sisämarkkinoihin ja heikentävät oikeuden toimintaa;

4.

tukee integroitua ja tehokasta lähestymistapaa ”paremman säädöskäytännön” periaatteiden mukaisesti ja katsoo, että saatavien perintää koskeva tavoite on saavutettava takaamalla syrjimättömyys, arkaluontoisten tietojen suojelu ja oikeudelliset takeet oikein suhteutetuilla toimenpiteillä, joilla varmistetaan tarvittava avoimuus ja vähennetään huomattavasti tiedotus- ja hallintokustannuksia;

5.

kannattaa sitä, että velkojan on julkisesti saatavilla olevan tiedon lisäksi voitava toimivaltaisen viranomaisen välityksellä tai valvonnan alaisuudessa päästä vaivatta tarvittaviin tietoihin täytäntöönpanomenettelyn aloittamiseksi ja velkansa perimiseksi soveltaen helposti toteutettavia menettelyjä koko sisämarkkinoiden alueella;

6.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että velkojen rajat ylittävä perintä oikeuden päätösten täytäntöönpanon avulla on huomattava ongelma sisämarkkinoilla, mutta katsoo, että komission esittämiä ratkaisuja on työstettävä edelleen, jotta voidaan asianmukaisesti puuttua vakavimpaan ongelmaan eli velallisen vastahakoisuuteen;

Ehdotus laatia käsikirja kansallisista täytäntöönpanosäännöksistä ja -käytänteistä

7.

panee merkille, että tällaisen käsikirjan tuottaminen ja ajantasaistaminen saattaa olla työlästä ja kallista, että muutosta hakevien henkilöiden kannalta saattaisi olla helpompaa, jos olisi yksi järjestelmä, ja että useimmissa tapauksissa velkojien on pyydettävä neuvoja asiaankuuluvilta ulkomaisilta asianajajilta; katsoo, että yhdenmukaistetusta versiosta saattaa kuitenkin olla hyötyä toimivan rajat ylittävän järjestelmän puuttuessa;

8.

uskoo lujasti, että kansallisten rekisterien julkaiseminen ulkomaisista asianajajista, jotka käyttävät direktiivin 77/249/ETY (5) ja 98/5/EY (6) mukaisia oikeuksiaan sisämarkkinoilla, olisi hyödyllistä; huomauttaa, että tällaisiin kansallisiin rekistereihin voisi olla linkit komission sivustolta ja ne voisivat täydentää käsikirjaa;

Tietorekistereissä saatavilla olevien tietojen lisääminen ja niiden saatavuuden parantaminen

9.

vastustaa väestö-, sosiaaliturva- ja verotietorekistereitä koskevan kaikenlaisen tiedon antamista perusteettomasti, harkitsemattomasti ja mielivastaisesti nähtäville ja kannattaa asianmukaista ja oikeasuhteista kehystä tuomioiden tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi Euroopan unionissa;

10.

katsoo, että väestörekisterien käyttömahdollisuus (kun rekisteri on olemassa) voi olla hyödyksi pyrittäessä jäljittämään niitä onnettomia yksityishenkilöitä, jotka eivät ole hoitaneet elatusmaksujaan tai henkilökohtaisia lainojaan, ja estämään väärinkäyttöä;

11.

katsoo, että vaikka joillakin lainkäyttöalueilla on alettu onnistuneesti parantaa mahdollisuutta tutustua sosiaaliturva- ja verotietorekistereihin, on myös varmistettava tietosuojaa ja luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen noudattaminen; huomauttaa, että tämä on suurelle yleisölle arkaluonteinen asia; toteaa lisäksi, että saattaa syntyä juridisia ongelmia, jos tietoja käytetään eri tarkoitukseen kuin siihen, jota varten ne on kerätty;

12.

katsoo myös, että veroilmoituksia ja sosiaaliturvaa koskevat rekisterit ovat monissa jäsenvaltioissa luottamuksellisia ja että niissä ei pidettäisi myönteisenä ajatusta rekisteristä, johon liittyy riski, että tiedot voivat joutua hukkaan, ja sitä pidettäisiin toimeenpanovallan väärinkäyttönä;

13.

katsoo, että jos ehdotus ei ole oikeassa suhteessa haluttuun päämäärään nähden, se saattaa mahdollistaa väärinkäytön ja loukata oikeutta yksityisyyden suojaan;

Täytäntöönpanoviranomaisten välinen tietojenvaihto

14.

katsoo, että ajatusta täytäntöönpanosta vastaavien julkisten elinten välisen yhteistyön parantamisesta kannattaa tutkia edelleen, mutta huomauttaa, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole tällaisia elimiä;

Velallisen ilmoitus

15.

katsoo, että velallisen ilmoitus voi olla hyödyllinen osa tuomion täytäntöönpanoa koskevaa menettelyä, jos siihen liittyy kansallisen lainsäädännön mukaisia seuraamuksia;

16.

katsoo, että tällä alalla ei tarvita yhteisön toimia niin kauan kuin ei voida osoittaa, etteivät jäsenvaltioiden voimassa olevat välineet ole tehokkaita;

Muut toimenpiteet

17.

ehdottaa, että harkittaisiin mahdollisuutta ottaa käyttöön yhteisön väliaikainen toimenpide kansallisten tuomioistuinten toimenpiteiden lisäksi; katsoo, että se voisi olla yksinkertainen ja joustava menettely, joka olisi voimassa koko Euroopan unionissa ja jonka avulla vältettäisiin viivästykset ja turhat kustannukset; katsoo, että se olisi myös tehokas ja oikeudenmukainen muille kuin asianosaisille;

18.

ehdottaa, että tällaista toimenpidettä voitaisiin soveltaa myös välimiesmenettelyissä annettuihin vaatimuksiin ja se voitaisiin ottaa huomioon Bryssel I -asetuksen tulevan tarkistamisen yhteydessä;

19.

kehottaa komissiota käsittelemään tätä asiaa prioriteettina ja toteuttamaan a) ongelman perinpohjaisen arvioinnin, b) toteutettavuustutkimuksen mahdollisista yhteisön välineistä ja c) vaikutusarvioinnin mahdollisista yhteisön lainsäädännön keinoista, jotka rajoittuvat rajat ylittäviin näkökohtiin; katsoo, että komission suorittamassa tarkastelussa pitäisi myös yksilöidä ja perustella asianmukaisesti sopiva oikeusperusta kaikille ehdotetuille yhteisön välineille siten, että oikeusperusta rajoittuu rajat ylittäviin tapauksiin ja täydentää eikä häiritse tällä alalla toteutettavien puhtaasti kansallisten keinojen soveltamista;

20.

kehottaa komissiota harkitsemaan perin pohjin sopimuksen tekoa edeltäviä ja sopimuksessa mainittuja toimia, jotka voitaisiin liittää yhteisen viitekehyksen tai siitä johdetun vaihtoehtoisen välineen kehittämiseen sen varmistamiseksi, että eurooppalaisten rajat ylittävien sopimusten osapuolet harkitsevat maksuviivästyksiä ja maksamatta jättämistä sopimuksia tehdessään;

21.

odottaa malttamattomana maksuviivästysdirektiivin uudelleenarviointia ja kehottaa komissiota etenemään tässä asiassa mahdollisimman nopeasti vallitsevan taloudellisen tilanteen vuoksi;

22.

ehdottaa, että olisi suoritettava tutkimus kansallisten oikeudellisten lähestymistapojen eroista omistuksenpidätyksessä ja muissa vastaavissa menettelyissä niiden vastavuoroisen tunnustamisen varmistamiseksi;

23.

ehdottaa, että osapuolen, joka on saanut varallisuusoikeuksia oikeuden päätöksellä, pitäisi voida käyttää oikeuksiaan samoin edellytyksin kuin siirtävä osapuoli;

*

* *

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.


(1)  EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 655.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0637.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/35/EY, annettu 29. kesäkuuta 2000, kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (EYVL L 200, 8.8.2000, s. 35).

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22. joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1).

(5)  Neuvoston direktiivi 77/249/ETY, annettu 22. maaliskuuta 1977, asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta (EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY, annettu 16. helmikuuta 1998, asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu (EYVL L 77, 14.3.1998, s. 36).


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/12


Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Vuosikertomus vetoomusvaliokunnan toiminnasta vuonna 2008

P6_TA(2009)0239

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista vuonna 2008 (2008/2301(INI))

2010/C 184 E/03

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista,

ottaa huomioon valiokunnan vuonna 2008 Romaniaan, Bulgariaan ja Ranskaan tekemiensä selvitysmatkojen tulokset ja valiokunnan hyväksymät selvitysmatkoja koskevat kertomukset ja suositukset,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 21 ja 194 artiklan, joiden nojalla kaikilla EU-kansalaisilla ja unionin alueella asuvilla ihmisillä on oikeus esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 192 artiklan 6 kohdan,

ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A6-0232/2009),

A.

toteaa, että vetoomusmenettely ja sen erityispiirteet antavat asiasta vastaavalle vetoomusvaliokunnalle mahdollisuuden löytää ratkaisuja ja vastauksia Euroopan parlamentille vetoomuksen esittäneille EU-kansalaisille,

B.

ottaa huomioon Euroopan parlamentille vetoomuksen esittäneiden EU-kansalaisten kasvavan määrän sekä vetoomusvaliokunnan pyrkimykset kohti menettelyjensä nopeuttamista, jotta se voisi palvella paremmin siltä apua hakevia kansalaisia,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin viranomaiset eivät ole vielä panneet täytäntöön useita vuoden 2007 vuosikertomuksessa hyväksyttyjä suosituksia, kuten vetoomusvaliokunnan hallinnollisten voimavarojen – mukaan lukien kielellinen ja oikeudellinen asiantuntemus – kiireellinen lisääminen, jotta voidaan parantaa parlamentin kykyä tutkia sille esitetyt vetoomukset riippumattomalla tavalla, ja esimerkiksi yhteistyön tiivistäminen SOLVIT-verkon kanssa sisämarkkinoihin liittyvien vetoomusten ja valitusten tapauksessa ja yhteisen EU-portaalin perustaminen Euroopan kansalaisille,

D.

panee merkille, että huolimatta merkittävästä edistymisestä Euroopan unionin rakenteiden ja politiikkojen uudistamisessa kansalaiset ovat edelleen tietoisia useista heihin suoraan vaikuttavista Euroopan unionin politiikkojen ja ohjelmien soveltamiseen liittyvistä puutteista, ja toteaa, että monet vetoomukset koskevat aina uudelleen näitä samaisia puutteita,

E.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaisen ”kansalaisaloitteen” perustamisen ansiosta kansalaiset osallistuvat enemmän Euroopan unionin toimintaan ja työhön,

F.

katsoo sen vuoksi, että Euroopan parlamentin velvollisuutena on varmistaa EU-kansalaisten ja unionin alueella asuvien puolesta, että yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisemmin yksittäisissä jäsenvaltioissa, ja tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

G.

katsoo kuitenkin, että useat jäsenvaltiot ovat vastahakoisia tekemään aktiivisesti yhteistyötä asiasta vastaavan valiokunnan kanssa eivätkä osallistu valiokunnan kokouksiin, ja katsoo, että tämä tarkoittaa, että kyseiset jäsenvaltiot eivät toimi lojaalissa yhteistyössä toimielimen kanssa,

H.

katsoo, että kieltäytyminen aktiivisesta ja oikea-aikaisesta yhteistyöstä sen valiokunnan kanssa, jonka tehtävänä on valvoa, että yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisella tavalla, herättää epäilyksiä kyseisten jäsenvaltioiden halukkuudesta ja aikomuksesta soveltaa asianmukaisesti yhteisön politiikkoja ja tavoitteita, mikä asettaa viranomaiset alttiiksi yhteisön perussopimuksissa säädetyille rangaistuksille ja seuraamuksille sekä julkiselle arvostelulle,

I.

tunnustaa kuitenkin, että monien jäsenvaltioiden yhteistyö on ollut rakentavaa ja että monet jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa vastatakseen kansalaisten vetoomusmenettelyssä ilmaisemiin huolenaiheisiin,

J.

tunnustaa, että komission yksiköillä, jotka antavat asiasta vastaavan valiokunnan pyynnöstä säännöllisesti alustavia arvioita vastaanotetuista vetoomuksista, on ollut rakentava panos vetoomusmenettelyssä,

K.

katsoo, että tällaista yhteistyötä voitaisiin ja sitä tulisi vahvistaa edelleen asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa erityisesti EY:n perustamissopimuksen 226 ja 228 artiklan mukaisten menettelyjen osalta,

L.

ottaa huomioon, että parlamentti on katsonut, että sillä on laillinen oikeus käyttää sillä EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisesti olevaa valtaa, mikäli se osoitetaan tarpeelliseksi vetoomuksen tutkimisen yhteydessä paljastuneen yhteisön lainsäädännön vakavan rikkomisen lopettamiseksi, kun parlamentti ja komissio eivät yrityksistä huolimatta pääse sopuun merkittävästä tulkintaerosta, joka koskee sitä, mikä olisi yhteisön oikeuden mukainen toiminta kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi kyseisessä tapauksessa,

M.

katsoo, että rikkomusmenettely ei auta vetoomuksen esittäjiä edes siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin velvoittaa jäsenvaltion saattamaan lainsäädäntönsä sopusointuun yhteisön säädösten kanssa,

N.

katsoo, että kykenemättömyys tarjota yhteisön lainsäädännön puutteellisen soveltamisen uhriksi joutuneille kansalaisille muita kuin oikeudellisia apukeinoja on perustavaa laatua oleva vääryys, joka edellyttää EU:n toimielimiltä ja erityisesti parlamentilta lisätoimia,

O.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentilla on EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan nojalla oikeus nostaa yhteisöjen tuomioistuimessa kanne samoin edellytyksin kuin neuvostolla ja komissiolla, että parlamentilla on saman sopimuksen 201 artiklan mukaan toimivalta valvoa komission toimintaa ja että sillä on näin ollen käytettävissään sekä oikeudelliset että poliittiset välineet, joilla se voi vastata tehokkaammin kansalaisten perusteltuihin huolenaiheisiin,

P.

katsoo, että Euroopan parlamentin on tarkistettava omat menettelytapansa helpottaakseen oikeustoimia erityisesti parlamentin työjärjestyksen 121 artiklan nojalla yhteisön tuomioistuimessa silloin, kun vetoomuksen esittäjän oikeudet ovat uhattuina,

Q.

pitää aiheellisena muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaan ”Euroopan unioni perustuu vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin”, jotka ovat olennainen osa myös Euroopan unioniin liittymiselle asetettuja Kööpenhaminan kriteereitä, ja ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa määrätään erityismenettelyistä, joita voidaan toteuttaa, jos yllä olevia periaatteita rikotaan tai on olemassa rikkomista koskeva selvä vaara,

R.

panee merkille täysistuntoon vuonna 2008 toimitetut ja Euroopan parlamentin jäsenten ylivoimaisella ääntenenemmistöllä hyväksytyt Euroopan parlamentin työjärjestyksen 192 artiklan 1 kohdan mukaiset päätöslauselmaesitykset, jotka on annettu niiden vetoomusten perusteella, jotka koskivat Nord Stream -yhtiön Itämeren pohjaan suunnitteleman kaasuputken vaikutuksia ja yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavia käytäntöjä,

S.

ottaa huomioon, että koska huoli energian saannin turvaamisesta on johtanut maakaasun ja nesteytetyn maakaasun kuljetukseen tarkoitettuihin putkihankkeisiin, jotka erityisesti silloin, kun ne on tehty kiireellä ilman, että riskejä ja vaihtoehtoja on kunnolla tutkittu, vetoomusten esittäjät ovat olleet huolissaan siitä, että mahdollisiin ympäristölle ja terveydelle koituviin vakaviin riskeihin ei ole kiinnitetty huomiota erityisesti Itämeren, Walesin ja Irlannin hankkeissa,

T.

ottaa huomioon, että vetoomusten tutkiminen osoittaa selvästi, että tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (1) liitteissä (sellaisina kuin ne ovat muutettuina) oleva luettelo hankkeista ei kata kyseisiin liitteisiin viimeksi tehtyjen muutosten jälkeen kehitettyjä monia tärkeitä laitoksia ja toimintoja, kuten uudelleen kaasuttamiseen tarkoitettuja laitoksia ja biodieseltehtaita,

U.

ottaa huomioon, että monet Natura 2000 -verkoston yhteydessä esitetyt vetoomukset ovat osoittaneet, että biodiversiteetin köyhtymisen pysäyttäminen on merkittävä haaste unionille ja että luontotyyppidirektiivi (2) ja lintudirektiivi (3) ovat välttämättömiä perusvälineitä toteutettaessa EU:n sitoumusta pysäyttää biodiversiteetin köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä,

V.

ottaa huomioon, että vetoomusten tutkiminen on osoittanut, että puute puhtaista vesivaroista on viimeaikoina lisääntynyt eri syistä, kuten liialliset kaupungistamiseen ja vapaa-aikaan liittyvät hankkeet, riittämätön infrastruktuurin huolto ja vuotojen estäminen, teollisen maatalouden laaja vedenkäyttö sekä hintapolitiikka, joka ei kannusta vesivarojen kestävään käyttöön,

W.

panee merkille vetoomusvaliokunnan Fos-sur-Meriin, Kyprokselle ja Romaniaan tekemien vierailujen jälkeen antamat suositukset,

X.

ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan ilmaiseman huolen tietyistä infrastruktuurihankkeista Bulgarian Rila-vuorilla, joihin vetoomusvaliokunta tutustui vuonna 2008 tekemänsä selvitysmatkan yhteydessä,

Y.

ottaa huomioon, että vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin oikeusasiamies Ann Abraham puhui vetoomusvaliokunnassa joulukuussa 2008 ja esitteli sille päätelmänsä, joiden tekeminen kesti neljä vuotta, Yhdistyneen kuningaskunnan sen johdosta tammikuussa 2009 antama vastausta, joka sisälsi mahdollisia vapaaehtoisia maksuja kohtuuttomasti kärsimään joutuneille, ei voida pitää kunnollisena korjaavana toimena tulvan monille uhreille,

Z.

panee merkille Euroopan oikeusasiamiehen kanssa vuonna 2008 tehdyn myönteisen ja rakentavan yhteistyön, vetoomusvaliokunnan antaman tuen oikeusasiamiehen vuosikertomukseen 2007 ja kahteen kanteluja koskevaan erityiskertomukseen (1487/2005 ja 3453/2005) sisältyville suosituksille, jotka koskevat kielten käyttöä neuvostossa ja komission tapaa soveltaa rikkomismenettelyä, ja pitää myönteisenä Euroopan parlamentin Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntöön hyväksymiä muutoksia,

AA.

ottaa huomioon, että vuonna 2008 vetoomusvaliokunta vastaanotti 1 884 vetoomusta, joista 1 065 hyväksyttiin käsiteltäväksi ja 821 ei otettu käsiteltäväksi; ottaa huomioon, että vetoomukset, jotka eivät täytä parlamentin työjärjestyksen 191 artiklan 1 kohdan mukaisia edellytyksiä, ovat huomattavasti lisääntyneet vuoden 2007 alusta,

1.

pitää myönteisenä vetoomusten esittäjien osallistumista ja myötävaikutusta vetoomusvaliokunnan kokouksiin, mikä mahdollistaa suoran ja avoimen dialogin Euroopan parlamentin edustajien kanssa, ja kannustaa EU-kansalaisia ja järjestöjä ottamaan edelleen esille asioita, jotka koskevat Euroopan unionin toimia ja vaikuttavat suoraan kyseisiin kansalaisiin ja järjestöihin, ja uskoo, että tämä prosessi antaa parlamentille toimielimenä huomattavan mahdollisuuden valvoa yhteisön lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa sekä suojella ja edistää paremmin kaikkien EU-kansalaisten perusoikeuksia Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määritellyllä tavalla;

2.

kehottaa kansallisia ja alueellisia parlamentteja EU:n kansalaisten edustajina pysymään valppaina sen suhteen, miten jäsenvaltiot soveltavat perussopimuksia ja yhteisön säädöksiä etenkin asioissa, jotka liittyvät ympäristöön, sosiaalisiin ja työelämän oikeuksiin, henkilöiden, tavaroiden ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen, kansalaisten perusoikeuksiin, mukaan luettuna heidän oikeus laillisesti hankittuun omaisuuteen, ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen ja kaikkiin syrjinnän muotoihin, ja kehottaa Euroopan unionin toimielimiä kommunikoimaan tehokkaasti kansalaisten kanssa, jotta nämä ovat tietoisia kansallisten ja paikallisten instituutioiden oikeuksista ja velvollisuuksista;

3.

korostaa, että Euroopan parlamentti ei voi toissijaisuusperiaatteen vuoksi käsitellä vetoomuksia, joiden tarkoituksena on hakea muutosta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai oikeudellisten elinten tekemiin päätöksiin ja että sitä koskeva tieto on välitettävä vetoomusten esittäjille selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla; korostaa ennen kaikkea, että valitusten on täytettävä parlamentin työjärjestyksen 191 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset ennen kuin ne voidaan ottaa käsiteltäviksi;

4.

esittää, että ne vuoden 2007 vuosikertomuksessa hyväksytyt suositukset, joita ei ole vielä pantu täytäntöön, pannaan täytäntöön kohtuullisessa ajassa;

5.

kehottaa Euroopan komissiota, jäsenvaltioita ja niiden kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimielimiä yhdessä pysyvien edustojensa kanssa tekemään täysimääräisesti lojaalia ja rakentavaa yhteistyötä Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kanssa silloin, kun tutkitaan vetoomuksissa esitettyjä epäkohtia tai ehdotuksia tarkoituksena löytää ratkaisuja vetoomusmenettelyssä esiin nostettuihin kysymyksiin;

6.

vaatii, että Euroopan parlamentin asiasta vastaavat elimet, komissio ja neuvosto tarkistavat mahdolliset menettelytavat, joiden tarkoituksena on varmistaa EU-kansalaisten mahdollisuus ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin, ja että tehdään uusi toimielintenvälinen sopimus, jossa tutkintavaliokuntien valtuuksia vahvistetaan EU-kansalaisten oikeuksien lisäämiseksi;

7.

katsoo, että tällainen uudelleentarkastelu täydentäisi Lissabonin sopimuksen mahdollista täytäntöönpanoa tarjoamalla EU-kansalaisten ja EU:n toimielinten oikeuksiin ja velvollisuuksiin perustuvia lisäsuojakeinoja;

8.

muistuttaa, kuten parlamentti totesi 20. huhtikuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa komission tiedonannosta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta ”Unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen” (4), että unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen sekä demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien puolustaminen ovat erityisesti parlamentin vastuulla, koska se on Euroopan kansalaisten suoraan valittu edustaja, ja muistuttaa myös, että parlamentti ilmaisi samassa päätöslausemassa näkemyksen, että ”tarvittavien seuraamusten käsittelemättä jättäminen antaa sen vaikutelman, että unioni ei halua käyttää tai ei pysty käyttämään kaikkia välineitä, jotka sillä on käytössään arvojensa puolustamista varten”;

9.

kehottaa jälleen kerran komissiota varmistamaan, että vetoomusmenettelylle annetaan enemmän tunnustusta ja painoarvoa etenkin sellaisten asioiden osalta, jotka liittyvät rikkomusmenettelyjen soveltamiseen ja vaatimukseen antaa vetoomusvaliokunnalle virallinen ilmoitus silloin, kun tehdään päätöksiä yksittäisissä vetoomuksissa esiin nostettuihin kysymyksiin liittyvien menettelyjen aloittamisesta 226 ja/tai 228 artiklan nojalla;

10.

muistuttaa, että parlamentti on katsonut, että yhteisön lainsäädännön vakavia rikkomisia koskevat syytökset, jotka vetoomusvaliokunta on vetoomuksia käsitellessään todennut perustelluiksi mutta joita kyseinen jäsenvaltio kieltäytyy hyväksymästä ja jotka voivat luoda kansallisella tasolla ennakkotapauksen, olisi viime kädessä annettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tarkasteltavaksi, jotta voidaan turvata yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuus ja yhtenäisyys sekä sisämarkkinoiden toiminta (5);

11.

tunnustaa, että edes menestykselliset jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt eivät välttämättä johda välittömään ratkaisuun yksittäisten vetoomuksen esittäjien asiassa ja että se usein heikentää yleistä luottamusta EU:n toimielinten kykyyn vastata yleisön odotuksiin;

12.

katsoo, että koska on selviä merkkejä siitä, että ei voida saavuttaa tavoitetta, jonka mukaan biodiversiteetin köyhtyminen on pysäytettävä vuoteen 2010 mennessä, on toimittava kiireellisesti, jotta luontotyyppi- ja lintudirektiivejä sovelletaan tehokkaammin, ja kehottaa komissiota tekemään parhaansa, jotta jäsenvaltiot soveltavat kyseisiä direktiivejä tavalla, joka on yhdenmukainen tämän tavoitteen kanssa;

13.

kehottaa komissiota yhteistyössä parlamentin kanssa korostamaan jäsenvaltioille, kuinka tärkeää on ajatella tulevaisuutta – erityisesti kaavoituksen hyväksymisen alalla – jotta voidaan estää tilanteet, joissa rikotaan sellaisia yhteisön oikeuden säännöksiä, jotka on annettu mutta jotka eivät ole vielä voimassa;

14.

myöntää, että vetoomuksen esittäjien valituksiin on toisinaan mahdotonta löytää ratkaisua sovellettavan yhteisön lainsäädännön heikkouksien vuoksi;

15.

on huolissaan vetoomusvaliokunnalle esitetystä suuresta määrästä vetoomuksia Latviassa asuvien ei-kansalaisten äänioikeudesta paikallisvaaleissa; muistuttaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomitea, YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, Euroopan neuvoston alue- ja paikallishallintoasiain kongressi, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu, Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarinen yleiskokous ovat suositelleet, että ei-kansalaisille annettaisiin oikeus äänestää paikallisvaaleissa; kehottaa komissiota tarkoin valvomaan ja edistämään prosessia, jolla voidaan laillistaa Latviassa asuvien ja monessa tapauksessa siellä syntyneiden ei-kansalaisten asema;

16.

toteaa, että monet yksittäisten henkilöiden ja yhdistysten Euroopan parlamentille osoittamista vetoomuksista koskevat asioita, joissa ei ole rikottu yhteisön oikeutta, mistä johtuen ne olisi ratkaistava käyttämällä kyseisten jäsenvaltioiden kaikkia laillisia muutoksenhakumenettelyjä; toteaa lisäksi, että kun kansallisella tasolla on tehty kaikki mahdollinen, asianmukainen muutoksenhakuelin on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin;

17.

toteaa, että 1 500 000 ihmistä on allekirjoittanut vetoomuksen Euroopan parlamentin toiminnan siirtämisestä yhteen paikkaan mutta että sitä ei ole vielä käsitelty täysipainoisesti; suosittaa, että vetoomusvaliokunta käsittelee tämän asian ensisijaisena parlamentin seuraavan vaalikauden aikana;

18.

kehottaa siksi lainsäädäntövaliokuntia pitämään mielessä vetoomusvaliokunnan aika ajoin esittämät ehdotukset tai kehotukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden tapaa panna täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä ja joiden tarkoituksena on mahdollisesta saada aikaan tarkistuksia tai lisätutkimuksia;

19.

muistuttaa parlamentin kehottaneen komissiota tehostamaan harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY (6) täytäntöönpanon seurantaa harhaanjohtavien yrityshakemistojen osalta sekä esittämään parlamentille kertomuksen sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (7) soveltamisalan laajentamisen toteutettavuudesta ja mahdollisista seurauksista erityisesti korvaamalla sana ”kuluttaja” sanoilla ”menettelyjen kohde”;

20.

tukee oikeusasiamiehen neuvostolle esittämää pyyntöä laajentaa puheenjohtajamaiden internetsivujen kielivalikoimaa eniten puhuttuihin Euroopan unionin kieliin, jotta neuvoston puheenjohtajamaan toimintaan liittyvä tieto on suoraan kansalaisten saatavilla; viittaa tässä yhteydessä Ranskan puheenjohtajuuskauden virallisiin verkkosivuihin, jotka olivat oikeusasiamiehen suosituksen mukaiset;

21.

tukee kehotusta, jonka oikeusasiamies esitti komissiolle työaikadirektiivin (8) täytäntöönpanoon liittyen ja jonka mukaan kansalaisten valitukset olisi käsiteltävä hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti tapauksissa, jotka liittyvät komission harkintavaltaan rikkomismenettelyjen käynnistämisessä;

22.

pitää tervetulleena oikeusasiamiehen ja EU:n rakentavaa yhteistyötä asianmukaisissa institutionaalisissa puitteissa; tukee oikeusasiamiehen toistuvia kehotuksia hyvän hallintotavan säännöstön käyttöönottamisesta, sellaisena kuin parlamentti on sen hyväksynyt 6. syyskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta Euroopan parlamentille: omasta aloitteesta suoritettu tutkimus siitä, onko yhteisön eri toimielimillä ja laitoksilla yleisesti saatavilla olevaa hyvän hallintotavan säännöstöä (9); katsoo, että oikeusasiamiehen, komission ja parlamentin pitäisi yhdessä luoda yhteinen EU:n toimielimille osoitettuja valituksia käsittelevä EU-portaali;

23.

kehottaa kaikkia osapuolia panemaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston Kyproksen tapausta koskevan päätöslauselman 550(1984), mikä takaisi omaisuuden palauttamisen laillisille omistajille Varoshassa; ehdottaa, että mikäli vuoden 2009 loppuun mennessä ei saada näkyviä tuloksia, asiasta vastaava valiokunta harkitsisi Famagusta-vetoomuksen esittäjien asian saattamista käsiteltäväksi täysistunnossa;

24.

kehottaa Romanian viranomaisia toteuttamaan toimenpiteitä Romanian kulttuurisen ja arkkitehtonisen perinnön pelastamiseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 151 artiklan mukaisesti, niin kuin kehotettiin parlamentin 11. lokakuuta 2007 antamassa kannanotossa tarpeeseen ryhtyä toimiin uhattuna olevan historiallisen muistomerkin, Bukarestin (Romania) roomalaiskatolisen Pyhän Joosefin katedraalin suojelemiseksi (10); korostaa kommunistihallinnon aikana takavarikoidun omaisuuden palautusta koskevien ongelmien osalta, että perustamissopimuksen 295 artiklan mukaan omistusoikeus kuuluu kansalliseen toimivaltaan;

25.

pyytää Ranskan viranomaisia tekemään epidemiologisen arvioinnin, jossa tutkitaan, mitä vaikutuksia Fos-sur-Meriin rakenteilla olevasta jätteidenpolttolaitoksesta on sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan Fos-Berreen; myöntää, että ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista 22. huhtikuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/30/EY (11) ei kielletä jätteenpolttolaitoksen rakentamista paikkaan, jonka ilma on jo pilaantunut, mutta korostaa, että direktiivin 1999/30/EY ja ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27. syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY (12) nojalla on mahdollista toteuttaa toimenpiteitä ilmansaasteita koskevien eurooppalaisten normien mukaisesti;

26.

palauttaa mieleen vetoomusvaliokunnan vuotuiseen kertomukseen 2007 sisältyneet suositukset vetoomusten käsittelyyn liittyvien hallinnollisten menettelyjen uudistamiseksi, kuten vetoomusten rekisteröinnin siirtäminen vetomuusavaliokunnan sihteeristölle, tiivis yhteistyö SOLVIT-verkoston kanssa, vetoomustietokannan kehittäminen, EU:n kansalaisille tarkoitetun EU-portaalin kehittäminen jne.; pitää tervetulleena Euroopan parlamentin jäsenten laatimia vetoomusten käsittelyä koskevia käytännesääntöjä, joiden on tarkoitus tulla voimaan seuraavan vaalikauden alussa;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, niiden vetoomusvaliokunnille ja oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.


(1)  EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.

(2)  Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(3)  Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2. huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1).

(4)  EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 408.

(5)  Katso 9. maaliskuuta 2005 annettu parlamentin päätöslauselma vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista istuntokauden 2003–2004 aikana (EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 161).

(6)  EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21.

(7)  EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(8)  Neuvoston direktiivi 93/104/EY, annettu 23. marraskuuta 1993, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (EYVL L 307, 13.12.1993, s. 18).

(9)  EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 331.

(10)  EUVL C 227 E, 4.9.2008, s. 162.

(11)  EYVL L 163, 29.6.1999, s. 41.

(12)  EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/18


Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistaminen valiokuntien ja valtuuskuntien työssä

P6_TA(2009)0240

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntien ja valtuuskuntien työssä (2008/2245(INI))

2010/C 184 E/04

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan ja 141 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeuksista ja oikeudellisista asioista vastaavan pääosaston ja erityisesti sen alaisen tasa-arvokomitean työn,

ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY (1),

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2003 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa (2),

ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntatyöskentelyssä (3),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0198/2009),

A.

katsoo, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on yhteisön oikeuden perusperiaate ja että perustamissopimuksen 2 artiklan nojalla se kuuluu yhteisön päämääriin,

B.

katsoo, että tasa-arvon valtavirtaistamisen periaate on vahvistettu perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan yhteisö pyrkii kaikessa toiminnassaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa,

C.

ottaa huomioon, että naisjäsenten osuus Euroopan parlamentissa on lisääntynyt jatkuvasti siten, että kun vuonna 1979 naisia oli 17,5 prosenttia, vuonna 2009 heitä on 31,08 prosenttia,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin elimissä toimii vain pieni määrä naisjäseniä johtotehtävissä (esimerkiksi puheenjohtajina tai valiokuntien tai valtuuskuntien puheenjohtajiston jäseninä),

E.

katsoo, että Euroopan parlamentin sisäasioiden ja ulkoisten politiikkojen pääosastoissa naiset ovat yliedustettuina, sillä kyseisissä pääosastoissa naisten osuudet ovat 66,5 prosenttia ja 66 prosenttia henkilökunnasta, ja ottaa huomioon huomattavan edistymisen, jota viime vuosina on saavutettu sisäasioiden pääosastossa ja joka tunnustettiin myöntämällä sille ”Tasa-arvopalkinto 2007 – hyvät käytänteet” tasa-arvon sisällyttämistä ja tasa-arvon valtavirtaistamista edistävän työilmapiirin luomisesta ja johtotehtävissä olevien naisten osuuden huomattavasta kasvusta (esimerkiksi vuodesta 2005 naispuolisten yksikönpäälliköiden osuus kasvoi 5 prosentista 30 prosenttiin),

F.

katsoo, että suurin osa parlamentin valiokunnista kiinnittää yleensä huomiota naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistamiseen (esimerkiksi lainsäädäntötyössään, virallisissa suhteissaan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaan tai tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman laadinnassa), mutta vain muutamat valiokunnat kiinnittävät siihen huomiota, ja nekin vain harvoin,

G.

korostaa, että tasa-arvon valtavirtaistamisesta parlamentin valiokunnissa vastaava verkosto, joka koostuu jäsenistä ja sihteeristön virkamiehistä, ei ole toistaiseksi saanut aikaan toivottuja tuloksia,

H.

korostaa, että sukupuolten tasa-arvoa ja moninaisuutta käsittelevä korkean tason ryhmä on ehdottanut vastaavan verkoston perustamista myös parlamenttien välisiin valtuuskuntiin tasa-arvokysymysten sisällyttämiseksi Euroopan unionin ulkosuhteisiin,

1.

korostaa, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon vaatimuksen pohjalta on laadittava käytännönläheinen lähestymistapa, jossa naisia ja miehiä ei aseteta vastakkain;

2.

korostaa, että naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisesta hyötyvät sekä naiset että miehet;

3.

korostaa, että tasa-arvon valtavirtaistaminen edellyttää politiikkojen uudelleenjärjestelyä, parantamista, kehittämistä ja arviointia, jotta poliittiseen päätöksentekoon tavallisesti osallistuvat toimijat ottavat kaikilla tasoilla tasa-arvokysymykset huomioon kaikissa politiikoissa;

4.

muistuttaa, että on välttämätöntä laatia konkreettisiin tavoitteisiin perustuva strategia ja soveltaa sitä, jotta naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisesta tulisi osa parlamentin valiokuntien ja valtuuskuntien toimivaltaan kuuluvia yhteisön politiikkoja;

5.

korostaa, että sukupuolten tasa-arvoa käsittelevällä korkean tason työryhmällä on tärkeä tehtävä, ja kehottaa jatkamaan prosessin edistämistä ja tukemista koko parlamentissa samoin kuin suhteissa komissioon, neuvostoon ja muihin toimielimiin sekä niiden kanssa tehtävässä yhteistyössä;

6.

kiittää niitä parlamentin valiokuntia, joiden työssä tasa-arvon valtavirtaistaminen on jo toteutunut, ja pyytää muita valiokuntia ja valtuuskuntia toimimaan samoin;

7.

pyytää vahvistamaan tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston toimintaa myös parlamenttien välisissä valtuuskunnissa ja vaalitarkkailutehtävissä;

8.

kehottaa pääsihteeriä pitämään ensisijaisena parlamentin valiokuntien ja valtuuskuntien virkamiehille kaikilla tasoilla suunnattua, tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa koulutusta; toistaa vaatimuksensa, jonka mukaan tasa-arvokoulutusta olisi annettava kaikille parlamentin jäsenille seuraavan vaalikauden alusta alkaen;

9.

edistää jatkossakin parlamentin valiokuntien sekä parlamenttien välisten valtuuskuntien sihteeristöissä työskentelevien virkamiesten verkottumista, sillä he ovat saaneet sisäasioiden ja ulkoisten politiikkojen pääosastoissa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa erityistä koulutusta, jotta hyviä käytäntöjä voitaisiin vaihtaa säännöllisesti;

10.

korostaa, että parlamentin valiokunnissa ja valtuuskunnissa on oltava käytettävissä asianmukaisia välineitä – kuten indikaattoreita ja sukupuolittain jaoteltuja tilastotietoja – jotta tasa-arvon valtavirtaistamisesta oltaisiin hyvin perillä, ja että talousarvion määrärahat on jaettava naisten ja miesten välisen tasa-arvon näkökulmasta;

11.

korostaa, että sukupuolten valtavirtaistamisen toteutuksessa on otettava huomioon kunkin parlamentin valiokunnan ja valtuuskunnan erityisominaisuudet; pyytää valiokuntia ja valtuuskuntia osallistumaan aktiivisesti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa säännöllisesti toteutettaviin arviointeihin naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaaville puheenjohtajille ja varapuheenjohtajille jaettavan kyselylomakkeen avulla ja ilmoittamaan asiaan liittyvistä puutteista valiokuntien ja valtuuskuntien työssä sekä kunkin valiokunnan edistymisestä tasa-arvon valtavirtaistamisen toteutuksessa;

12.

korostaa parlamentin valiokunnille ja valtuuskunnille, että niiden asema ja tehtävät on erittäin tärkeää määritellä selkeästi sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen alalla;

13.

korostaa sukupuolten tasa-arvoa ja moninaisuutta käsittelevän ryhmän ja tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokunnissa ja parlamenttien välisissä valtuuskunnissa vastaavan verkoston sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan välisen tehokkaan ja koordinoidun yhteistyön merkitystä;

14.

kehottaa pääsihteeriä huolehtimaan, että perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevan kokonaisvaltaisen strategian täytäntöönpanoa jatketaan edelleen, ja helpottamaan naisvirkamiesten työuran kehittymistä;

15.

kehottaa poliittisia ryhmiä ottamaan huomioon tavoitteen miesten ja naisten tasapuolisesta osallistumisesta nimitettäessä henkilöitä johtotehtäviin;

16.

kehottaa parlamentin puhemiehistöä korostamaan naisten ja miesten tasa-arvoa käsittelevän korkean tason työryhmän myönteistä mallia ollessaan yhteydessä jäsenvaltioiden parlamentteihin;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan neuvostolle.


(1)  EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15.

(2)  EUVL C 61 E, 10.3.2004, s. 384.

(3)  EUVL C 244 E, 18.10.2007, s. 225.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/20


Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Väliaikainen kauppasopimus Turkmenistanin kanssa

P6_TA(2009)0252

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 Turkmenistanin kanssa tehtävästä väliaikaisesta kauppasopimuksesta

2010/C 184 E/05

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston ja komission päätökseksi (KOM(1998)0617),

ottaa huomioon Euroopan yhteisön, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Turkmenistanin kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevan väliaikaisen sopimuksen (5144/1999),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 133 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5-0338/1999),

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategiasta (1),

ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman edellä mainitusta ehdotuksesta (2),

ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen ja Turkmenistanin välisiä suhteita säännellään tällä hetkellä joulukuussa 1989 allekirjoitetulla Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön ja Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton välisellä kauppaa sekä kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskevalla sopimuksella; ottaa huomioon, että kyseiseen sopimukseen ei sisälly ihmisoikeuslauseketta,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Turkmenistanin kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskeva 2. joulukuuta 1998 tehty väliaikainen sopimus on nyt hyväksyttävänä neuvostossa,

C.

ottaa huomioon Turkmenistanin kanssa tehdyn kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka parafoitiin toukokuussa 1997 ja allekirjoitettiin vuonna 1998; toteaa, että sittemmin 11 jäsenvaltiota on ratifioinut sopimuksen, Ranskan, Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kreikan ratifiointi on vielä tekemättä ja 12 uutta jäsenvaltiota aikoo ratifioida sen yhdellä pöytäkirjalla; toteaa, että Turkmenistan ratifioi kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 2004,

D.

toteaa, että kun kumppanuus- ja yhteistyösopimus on kaikkien ratifioima, se tehdään aluksi 10 vuodeksi, minkä jälkeen se uusitaan vuosittain, ellei kumpikaan sopimuspuoli irtisano sitä; ottaa huomioon, että sopimuspuolet voivat laajentaa tai muuttaa sopimusta tai kehittää sitä edelleen uusien seikkojen huomioon ottamiseksi,

E.

ottaa huomioon Turkmenistanin tärkeän roolin Keski-Aasiassa, minkä vuoksi sen ja Euroopan unionin välinen yhteistyö on toivottavaa,

F.

katsoo, että Turkmenistanin tilanne on parantunut presidentin vaihtumisen myötä; toteaa, että hallinto on ilmaissut halukkuutensa tehdä merkittäviä uudistuksia; katsoo, että tarvitaan vielä merkittävää edistymistä useilla keskeisillä aloilla, kuten ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate, demokratia ja yksilönvapaudet,

G.

toteaa, että ehdotetussa Euroopan yhteisöjen ja Turkmenistanin väliaikaisessa kauppasopimuksessa asetetaan demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen yhteistyön ehdoksi,

H.

katsoo siksi, että väliaikaisella kauppasopimuksella voidaan edistää Turkmenistanissa meneillään olevia demokraattisia uudistuksia,

I.

ottaa huomioon, että väliaikaiseen kauppasopimukseen sisältyy mekanismi, joka antaa kummallekin sopimuspuolelle mahdollisuuden irtisanoa sopimuksen toiselle sopimuspuolelle annettavalla ilmoituksella,

1.

panee merkille, että presidentin vaihtumisen myötä Turkmenistanissa on nähtävissä merkkejä halukkuudesta toteuttaa uudistuksia tärkeillä aloilla; pitää erityisen myönteisenä kansallisen demokratia- ja ihmisoikeusinstituutin perustamista; panee merkille edistymisen perustuslain tarkistamisessa, jolla on tarkoitus lujittaa demokratiaa, yksilönvapauksia ja oikeusvaltioperiaatetta; panee merkille myös vaalilain muuttamisen; pitää myönteisenä Turkmenistanin liittymistä kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toinen valinnainen pöytäkirja, jolla tähdätään kuolemanrangaistuksen poistamiseen, ja naisten poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus; pitää myönteisenä koulutusjärjestelmän uudistamista, jolla on tarkoitus parantaa koulutuksen laatua ja lisätä opiskelijoiden yhdenvertaisuutta;

2.

kehottaa Turkmenistanin hallitusta omaksumaan ripeästi demokratian ja oikeusvaltion periaatteet; kehottaa erityisesti toteuttamaan avoimet ja demokraattiset vaalit, uskonnonvapauden ja todellisen kansalaisyhteiskunnan, vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja mielipidevangit, poistamaan matkustusrajoitukset ja päästämään maahan puolueettomia tarkkailijoita;

3.

korostaa Euroopan unionin tarvetta kannustaa tällaista kehitystä; korostaa tarvetta tarkkailla Turkmenistanin hallituksen toimia huolellisesti ja säännöllisesti;

4.

kehottaa neuvostoa ja komissiota pitämään parlamentin jatkuvasti ajan tasalla Turkmenistanin ihmisoikeustilanteesta;

5.

pitää valitettavana, että monilla aloilla, erityisesti ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä, tilanne on edelleen epätyydyttävä; kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen saada kaikki poliittiset vangit vapautetuiksi ehdoitta; korostaa, että on tärkeää poistaa kaikki vapaan liikkuvuuden esteet ja päästää maahan puolueettomia tarkkailijoita, myös Kansainvälisen Punaisen Ristin edustajia; kehottaa lisäämään kansalaisvapauksia ja kansalaisjärjestöjen vapauksia; korostaa tarvetta toteuttaa uudistuksia kaikilla hallinnon aloilla ja tasoilla;

6.

korostaa kauppa- ja taloussuhteiden merkitystä Turkmenistanin yhteiskunnan avautumiselle ja maan demokratian ja kansalaisten taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen parantumiselle;

7.

katsoo, että väliaikainen kauppasopimus, jolla luodaan taloudellisten suhteiden pelisäännöt, voi toimia ponnahduslautana Euroopan unionin ja Turkmenistanin vakaille ja kestäville suhteille ja auttaa lujittamaan Turkmenistanin uudistusprosessia;

8.

korostaa, että väliaikainen kauppasopimus ei ole Turkmenistanille annettava avoin sekki; kehottaa sen vuoksi seuraamaan Turkmenistanin keskeisten alojen kehitystä ja keskeyttämään tarvittaessa sopimuksen soveltamisen, jos käy ilmi, että sopimusvelvoitteet eivät täyty; kehottaa komissiota ja neuvostoa pitämään parlamentin ajan tasalla tästä seurannasta;

9.

kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen selkeän lykkäävän ihmisoikeuslausekkeen; korostaa, että on kunnioitettava Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta; kehottaa neuvostoa hyväksymään sopimuksen täytäntöönpanon keskeyttämisen, jos parlamentti sitä pyytää;

10.

kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen tarkistuslausekkeen; pyytää tulla kuulluksi, jos sopimusta tarkistetaan;

11.

korostaa, että kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen voimaantuloon tarvitaan parlamentin hyväksyntä; katsoo, että koska väliaikaisen kauppasopimuksen tekemiseen ei valitettavasti tarvita parlamentin hyväksyntää, tässä päätöslauselmassa esitetyt seikat olisi otettava täysimääräisesti huomioon, sillä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemistä koskevan parlamentin hyväksynnän antaminen voi muuten vaarantua; aikoo näin ollen perustaa väliaikaisesta kauppasopimuksesta antamansa lausunnon neuvoston ja komission julkilausumissaan antamiin vastauksiin;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Turkmenistanin hallitukselle ja parlamentille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0059.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0253.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/23


Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka

P6_TA(2009)0257

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta: periaatteet, toimet ja välineet (2008/2331(INI))

2010/C 184 E/06

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Euroopan yhteinen maahantulopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet” (KOM(2008)0359),

ottaa huomioon alueiden komitean 26. marraskuuta 2008 antaman lausunnon aiheesta Euroopan yhteinen maahantulopolitiikka (1),

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. lokakuuta 2008 hyväksymän Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen (2),

ottaa huomioon jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (Palauttamisdirektiivi) 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (3),

ottaa huomioon nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin käyttöön ottamisesta 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007 (4),

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu toisinto) (KOM(2008)0820),

ottaa huomioon komission 17. lokakuuta 2008 antaman tiedonannon ”Afrikan ja EU:n kumppanuus vuosi Lissabonin jälkeen” (KOM(2008)0617),

ottaa huomioon komission 13. helmikuuta 2008 antaman tiedonannon Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelusta (KOM(2008)0069),

ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”Ihmiskaupan estämisen ja torjumisen parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä laaditun EU:n suunnitelman täytäntöönpanon arviointi ja seuranta” (KOM(2008)0657),

ottaa huomioon Afrikka–EU-huippukokouksessa Lissabonissa 8.–9. joulukuuta 2007 tehdyn yhteisen Afrikka–EU-strategian ja sen täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen toimintasuunnitelman (2008–2010) (5),

ottaa huomioon komission 30. marraskuuta 2006 antaman tiedonannon ”Siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan ensimmäinen soveltamisvuosi – tavoitteena kattava eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka” (KOM(2006)0735),

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 4.–5. marraskuuta 2004 hyväksymän Haagin ohjelman vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamisesta Euroopan unionissa,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. lokakuuta 1999 hyväksymän Tampereen työohjelman, jolla vahvistettiin maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden johdonmukainen lähestymistapa,

ottaa huomioon on 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta (6),

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavien seuraamusten säätämisestä (7),

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2003/9/EY täytäntöönpanosta Euroopan unionissa: kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan tutustumiskäynnit vuosina 2005–2008 (8),

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja jatkokehityksestä (9),

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten (10),

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista (11),

ottaa huomioon 2. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän arvioinnista (12),

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/109/EY muuttamisesta sen soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä (13),

ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman laillista maahanmuuttoa koskevasta toimintapoliittisesta suunnitelmasta (14),

ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa (15),

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman maahanmuuttajien kotouttamista Euroopan unionissa koskevasta strategiasta ja välineistä (16),

ottaa huomioon Amsterdamin sopimuksen, jonka mukaisesti toimivalta ja vastuu maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa kuuluu yhteisölle, ja EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0251/2009),

A.

ottaa huomioon, että maahanmuutto tulee olemaan eurooppalaista todellisuutta niin kauan kuin Euroopan ja maailman muiden alueiden vaurauden ja elämänlaadun välillä vallitsee huomattavia eroja,

B.

katsoo, että EU:n maahanmuuttoa koskeva yhteinen lähestymistapa on välttämätön etenkin sen vuoksi, että yhteisen alueen sisärajoilla ei ole tarkastuksia, joten yhden jäsenvaltion toiminnalla tai toimimattomuudella on suora vaikutus muihin jäsenvaltioihin ja Euroopan unioniin kokonaisuudessaan,

C.

ottaa huomioon, että huonosti hoidettu maahanmuutto saattaa heikentää kohdemaiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja olla haitaksi myös lähtömaille ja maahanmuuttajille itselleen,

D.

katsoo, että laillinen maahanmuutto tarjoaa mahdollisuuden, josta maahanmuuttajat ja lähtömaat, koska ne hyötyvät maastamuuttajiensa rahalähetyksistä, sekä jäsenvaltiot voivat hyötyä; katsoo kuitenkin, että laillisen maahanmuuton edistämisessä on edettävä samaa tahtia kuin laittoman maahanmuuton torjuntatoimissa ottaen huomioon ennen kaikkea sen, että tämä maahanmuutto vahvistaa ihmiskauppaa käyvien rikollisjärjestöjen olemassaoloa,

E.

katsoo, että todellisen yhteisen maahanmuuttopolitiikan on perustuttava laittoman maahanmuuton torjuntaan mutta myös yhteistyöhön kolmansien ja kauttakulkumaiden kanssa ja maahanmuuttajille soveliaan kotouttamispolitiikan olemassaoloon,

F.

katsoo, että Euroopan maahanmuuttopolitiikkojen on oltava yhdenmukaisia etenkin ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja turvapaikkaoikeutta koskevien kansainvälisen lainsäädännön sääntöjen kanssa,

G.

katsoo, että EU on ja sen on oltava edelleenkin viihtyisä ympäristö henkilöille, jotka saavat oikeuden jäädä, olivat he sitten työn perässä tulleita maahanmuuttajia, yhdistettyjä perheitä tai opiskelijoita tai kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä,

H.

katsoo, että maahanmuuttajilla on ollut hyvin tärkeä rooli Euroopan unionin ja Euroopan rakentamisen kehityksessä viimeisten vuosikymmenten aikana ja että on olennaista tunnustaa tämä merkitys ja myöntää myös, että Euroopan unioni tarvitsee edelleenkin maahanmuuttajien työpanosta,

I.

ottaa huomioon, että Eurostatin mukaisesti Euroopan unionin väestö ikääntyy keskipitkällä aikavälillä, minkä vuoksi työvoiman uskotaan vähenevän lähes 50 miljoonalla vuoteen 2060 mennessä, jolloin maahanmuuttajat voivat antaa merkittävän sysäyksen, jolla varmistetaan EU:n hyvä taloudellinen suorituskyky,

J.

ottaa huomioon, että Lissabonin strategian kasvua ja työllisyyttä koskevia näkökohtia voi haitata työvoiman puute, mikä voi estää strategian tavoitteiden saavuttamisen, ja ottaa huomioon, että työttömyys lisääntyy tällä hetkellä; katsoo, että sitä voidaan lyhyellä aikavälillä lieventää asianmukaisen ja jäsennellyn taloudellisista syistä tapahtuvan muuttoliikkeen hallinnan avulla,

K.

ottaa huomioon, että maahanmuuttajien täytyy usein työskennellä epävarmoissa tai vähäistä ammattitaitoa vaativissa työpaikoissa tai työpaikoissa, joihin he ovat ylipäteviä,

L.

katsoo, että EU:n olisi myös lisättävä ponnisteluitaan käsitelläkseen työvoimapulaa ja ammattitaitoisen työvoiman puutetta koskevaa ongelmaa sisäisesti hyödyntämällä tällä hetkellä alityöllistettyjä ryhmiä kuten vammaisia, puutteellisesti koulutettuja tai maassa jo asuvia pitkäaikaistyöttömiä turvapaikanhakijoita,

M.

ottaa huomioon, että naisten osuus maahanmuuttajista kasvaa koko ajan Euroopan unionissa ja että heidän osuutensa on 54 prosenttia kaikista maahanmuuttajista,

N.

ottaa huomioon, että useimmat maahanmuuttajanaiset kohtaavat huomattavia integroitumisongelmia ja heillä on vaikeuksia päästä työmarkkinoille alhaisen koulutustasonsa ja heidän lähtömaastaan tuotujen kielteisten stereotypioiden ja käytäntöjen vuoksi sekä jäsenvaltioissa vallalla olevien kielteisten stereotypioiden ja syrjinnän vuoksi; ottaa lisäksi huomioon, että monet korkeasti koulutetut nuoret naiset saavat Euroopan unioniin saavuttuaan vain suhteellisen vähäistä koulutusta vaativaa työtä,

Yleisiä huomioita

1.

tukee vahvasti korkean tason poliittiseen ja toiminnalliseen solidaarisuuteen, keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen, kumppanuuteen, jaettuun vastuuseen ja yhteisiin toimiin perustuvan eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan laatimista yhteisten periaatteiden ja konkreettisten toimien sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattujen arvojen pohjalta;

2.

toistaa, että maahanmuuttovirtojen hallinnan on perustuttava koordinoituun lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden väestötieteellinen ja taloudellinen tilanne;

3.

katsoo, että yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen voisi hyötyä suuresti kansalaisyhteiskunnan edustajien, kuten siirtolaisyhteisöjen hyväksi tai niiden kanssa työskentelevien organisaatioiden, säännöllisestä kuulemisesta;

4.

pahoittelee, että yhteisen laillisen maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpano on tähän mennessä ollut liian vähäistä, ja pitää myönteisenä, että yhteisessä eurooppalaisessa laillisessa maahanmuuttopolitiikassa on otettu käyttöön uusia oikeudellisia välineitä;

5.

korostaa, että yhtenäinen ja tasapainoinen Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka lisää EU:n uskottavuutta kolmansien maiden silmissä;

6.

toistaa, että maahanmuuton tehokas hallinta edellyttää alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista ja todellista kumppanuutta ja yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaina toimivien kolmansien maiden kanssa, koska niistä tuntuu usein, että ne pakotetaan hyväksymään päätökset yksipuolisesti; painottaa, että tällainen yhteistyö voi tapahtua vain, jos kolmas maa kunnioittaa kansainvälistä lainsäädäntöä ihmisoikeuksista ja niiden suojelemisesta ja jos se on allekirjoittanut vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen;

7.

katsoo, että muutto EU:n alueelle ei ole ratkaisu kehitysmaiden kohtaamiin haasteisiin ja että yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa on tuettava tehokkaan lähtömaihin sovellettavan kehitysyhteistyöpolitiikan avulla;

8.

on tyytyväinen edellä mainittuun Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen sekä toimenpiteisiin, välineisiin ja ehdotuksiin, joita komissio esittää edellä mainitussa tiedonannossaan Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet; kehottaa neuvostoa ja komissiota aloittamaan nopeasti sitoumustensa toteutusvaiheen;

9.

on tyytyväinen Lissabonin sopimuksen toimielimiä koskeviin vaikutuksiin, ja erityisesti yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöpäätösten laajentamiseen kattamaan maahanmuuttopolitiikka, EU:n toimivaltuuksien selventämiseen viisumien ja rajavalvonnan osalta, EU:n toimivaltuuksien laajentamiseen turvapaikka-asioiden osalta sekä EU:n toimivaltuuksien laajentamiseen laillista ja säännönvastaista maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä;

10.

katsoo, että yhteinen maahanmuuttopolitiikka edellyttää välttämättä myös yhteisen turvapaikkapolitiikan laadintaa, ja suhtautuu myönteisesti selvitykseen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta sekä komission ehdotukseen asetukseksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta;

Vauraus ja maahanmuutto

Laillinen maahanmuutto

11.

katsoo, että laillinen maahanmuutto on edelleen tarpeen Euroopan väestöä, työmarkkinoita ja osaamista koskevia tarpeita varten, kun otetaan huomioon väestön vähenemisen ja ikääntymisen vaikutukset talouteen; katsoo, että se edistää myös kolmansien maiden kehittymistä, kun otetaan huomioon tietämyksen ja osaamisen vaihto sekä maastamuuttajien rahalähetykset; vaatii, että käyttöön otetaan turvallisia järjestelmiä, jotka helpottavat rahalähetysten tekemistä kolmansiin maihin;

12.

katsoo, että sääntöjen mukaisen maahanmuuton, joka tarjoaa laillisen, turvallisen ja organisoidun saapumisreitin Euroopan unioniin, pitää olla vaihtoehto laittomalle maahanmuutolle;

13.

palauttaa mieliin, että komission esittämässä arviossa vuoteen 2050 mennessä tarvitaan 60 miljoonaa siirtotyöläistä ja että tämä edellyttää laillisen maahanmuuton kanavien avaamista;

14.

korostaa, että EU:n osaamisen ja markkinoiden tarpeet on arvioitava kattavasti; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden pitäisi voida määrittää itse työmarkkinoidensa työntekijöiden määrä ja ottaa huomioon yhteisön etuuskohteluperiaate niin pitkään kuin siirtymäkauden toimia sovelletaan;

15.

kannattaa kansallisten ”maahanmuuttoprofiilien” kehittämistä siten, että kunkin jäsenvaltion maahanmuutosta annetaan kyseisellä hetkellä kokonaisvaltainen kuva ja että työmarkkinoiden tarpeet muodostavat näiden profiilien keskeisen näkökannan;

16.

toistaa, että EU:n houkuttelevuutta korkeasti koulutettujen työntekijöiden silmissä on lisättävä jopa antamalla tietoja määränpäästä ja kohdevaltion työmarkkinoista, jolloin huomioon on otettava aivovuodon mahdolliset vaikutukset lähtömaissa; katsoo, että aivovuotoa voidaan lieventää väliaikaisen muuton tai kiertomuuton avulla ja järjestämällä koulutusta lähtömaissa, jotta avainalojen, etenkin koulutus- ja terveydenhoitoalan, ammattilaiset voivat pysyä maassaan, sekä tekemällä yhteistyösopimuksia lähtömaiden kanssa; pyytää jäsenvaltioita pidättäytymään rekrytoinnista kehitysmaissa aloilla, joilla on liian vähän henkilöresursseja, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaisilla avainaloilla;

17.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita luomaan mekanismeja, suuntaviivoja ja muita välineitä, joilla helpotetaan kiertomuuttoa ja tilapäistä muuttoa, sekä toimenpiteitä lähtömaiden kanssa inhimillisten resurssien korvaamiseksi tarjoamalla konkreettista apua ammattilaisten kouluttamiseksi avainaloilla, joilla ammattilaiset ovat vähentyneet lahjakkaiden henkilöiden joukkopaon vuoksi;

18.

pitää tervetulleena sinistä korttia koskevan asiakirjan avaamaa tietä yhteisen laillisen maahanmuuttopolitiikan alalla, mutta kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään enemmän sellaisen maahanmuuttopolitiikan yhteisiin sääntöihin, jossa ei rajoituta pelkästään korkeasti koulutettuihin työntekijöihin;

19.

ilmaisee tyytyväisyytensä kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten luodun sinisen kortin hyväksymiseen ja vaatii komissiota esittämään mahdollisimman pian aloitteita muille työkategorioille pyrkien samalla torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja rekisteröimättömien maahanmuuttajien hyväksikäyttöä;

20.

vaatii uusia toimia, joilla helpotetaan entisestään opiskelijoiden ja tutkijoiden vastaanottoa ja heidän liikkumistaan EU:n alueella;

21.

kiinnittää huomiota siihen, että on tärkeää tunnustaa maahanmuuttajan osaaminen, ja kiinnittää erityistä huomiota lähtömaassa hankittuihin muodollisiin, epämuodollisiin ja epävirallisiin ammattipätevyyksiin; katsoo, että näin torjutaan osaamisen haaskausta, mikä on tätä nykyä yleinen ilmiö etenkin maahanmuuttajien keskuudessa, sillä etenkin naispuolisille maahanmuuttajille annetaan usein töitä, jotka eivät vastaa heidän pätevyyttään;

22.

pyytää, että komissio ottaa tulevissa asiaa koskevissa asiakirjoissaan huomioon osaamisen tunnustamista koskevan asiakohdan sekä elinikäiseen oppimiseen kannustamisen, jonka avulla varmistettaisiin myös, että jäsenvaltiot antavat maahanmuuttajille mahdollisuuden vastaanottavan maan kielen opiskeluun, jotta varmistettaisiin heidän sosiaalinen, ammatillinen ja kulttuurinen integroitumisensa Euroopan unioniin ja tehostettaisiin heidän valmiuksiaan tukea lastensa kehittymistä; kehottaa komissiota myös hyödyntämään pohdintojen tuloksia, jotka koskevat maahanmuuttajien lasten kielenopetusta sekä lähtömaan kielen ja kulttuurin opettamista asuinvaltiossa, ja kehottaa, että ehdotettavissa puitteissa noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;

23.

toistaa, että Euroopan työnvälitysverkosto (Eures) on yksi asianmukaisista välineistä, joilla tarjonnan ja kysynnän tasapaino varmistetaan avoimesti, luotettavasti ja tehokkaasti työmarkkinoilla; ehdottaa näin ollen Eures-verkoston käsitteen laajentamista, jolloin edistettäisiin tietyn pätevyyden omaavia työntekijöitä etsivien Euroopan työnantajien ja kolmansista maista kotoisin olevien työnhakijoiden kohtaamista; ehdottaa, että (nykyisiä tai perustettavia) erityiskeskuksia tai EU:n kolmansien maiden edustustoja käytetään foorumina, jolla Eures-verkostoa laajennetaan ja jolla varmistetaan edistävänä jatkuva ja laajeneva ohjaustyö, joka koskee välineitä ja jolla tuetaan itsenäistä ammatinharjoittamista tai mikrolainojen hakemista; korostaa, että korkeasti koulutetun työvoiman tarve Euroopassa ei saisi johtaa kolmansissa maissa ”aivovuotoon”, josta aiheutuu vahinkoa niiden kehittyville talouksille ja yhteiskunnalliselle infrastruktuurille;

24.

katsoo, että niin sanotuista kolmansista maista tuleville maahanmuuttajille olisi myönnettävä oikeus liikkua EU:n sisällä, jotta he voivat – kuten jäsenvaltiossa laillisesti asuvat – tehdä rajatyöntekijöinä töitä toisessa jäsenvaltiossa ilman, että heidän on anottava työlupaa, ja että tällaisille maahanmuuttajille olisi annettava täysi liikkumavapaus työntekijöinä sen jälkeen, kun he ovat asuneet laillisesti viiden vuoden ajan jäsenvaltiossa;

25.

korostaa paikallisen ja alueellisten viranomaisten, joilla on erityinen vastuu koulutuksesta, sekä kansallisen ja yhteisön viranomaisten välisen koordinoinnin merkitystä huolehdittaessa työmarkkinoiden tarpeista yhteisön etuuskohteluperiaatteen mukaisesti; korostaa, että tämänkaltainen yhteistyö on välttämätöntä sellaisen maahanmuuttopolitiikan tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi, jonka avulla voidaan vastata tietyillä aloilla ja tietyissä jäsenvaltioissa vallitsevaan työvoiman puutteeseen ja integroida maahanmuuttajat tehokkaasti ja asianmukaisesti;

26.

kehottaa komissiota lisäämään lähtömaissa tiedotusta laillisesta maahanmuutosta ja maahanmuuttajien oikeuksista ja velvollisuuksista heidän saapuessaan EU:n alueelle;

27.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tyydyttävällä tavalla maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä yhteisön rahoitusmekanismeja entistä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseksi maahanmuuttajille;

Kotouttaminen

28.

korostaa, että kotouttaminen laajentaa EU:n kulttuurista monipuolisuutta ja että sen olisi perustuttava yhteiskunnalliseen osallisuuteen, syrjinnän torjumiseen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin huolehtimalla terveydenhoitopalvelujen, koulutuksen, kielenopetuksen ja työllisyyden saavutettavuudesta; katsoo, että kotouttamispolitiikan olisi myös perustuttava asianmukaisiin innovoiviin ohjelmiin ja tunnustaa alue- ja paikallisviranomaisten, ammattiliittojen, maahanmuuttajajärjestöjen, ammattiyhdistysten avainaseman maahanmuuttajien kotouttamisessa;

29.

kannattaa jäsenvaltioiden, laillisten maahanmuuttajien ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamistoimia, joissa kunnioitetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden identiteettiä ja arvoja, ihmisoikeudet, oikeusvaltio, demokratia, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo, mielipiteen ilmaisemisen vapaus ja lasten pakollinen koulunkäynti mukaan luettuina; muistuttaa, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, joka edellyttää sopeutumista sekä maahanmuuttajilta että vastaanottavan maan kantaväestöltä, kuten neuvoston hyväksymissä yhteisissä perusperiaatteissa todetaan, ja että parhaiden käytäntöjen vaihtamisesta saattaa olla tässä hyötyä; myöntää, että kotouttaminen on vaikeampaa jäsenvaltioissa, joissa maahanmuuttopaineet ovat merkittäviä niiden erityisestä maantieteellisestä sijainnista johtuen, mutta sen on kuitenkin oltava tavoite, josta ei voida luopua; kehottaa muita jäsenvaltioita pyrkimään solidaarisuuden hengessä kyseisten paineiden lievittämiseen ja helpottamaan EU:n jäsenvaltioissa olevien kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamista samalla kun edistetään laillista maahanmuuttoa;

30.

tähdentää, että toimiva kotouttamisprosessi on paras väline luottamuspulan ja epäluulojen karistamiseksi kansalaisten ja maahanmuuttajien välillä ja että se on oleellisen tärkeä muukalaisvihaa koskevien ajatusten tai toimien hävittämiseksi;

31.

kannustaa kehittämään keskinäisiä oppimismekanismeja ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista jäsenvaltioiden välillä, jotta isäntämaiden kykyä hallita kasvavaa monimuotoisuutta helpotettaisiin ja että samoin helpotettaisiin yhteisten indikaattorien järjestelmää ja jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikan tulosten arviointiin käyttämiä riittäviä tilastollisia valmiuksia;

32.

palauttaa mieliin, että maahanmuuttajajärjestöjen, joilla on ainutlaatuinen asema kotouttamisprosessissa, ottaminen mukaan on keskeisen tärkeää, koska ne antavat maahanmuuttajille mahdollisuuksia demokraattiseen osallistumiseen; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan kotouttamisprosessin yhteydessä kansalaisyhteiskuntaa tukevien järjestelmien luomista mahdollistamalla maahanmuuttajien osallistumisen isäntävaltion yhteiskuntaan ja politiikkaan, vaikuttamisen poliittisissa puolueissa ja ammattiyhdistysliikkeessä sekä äänestämisen paikallisvaaleissa;

33.

panee tyytyväisenä merkille komission ja talous- ja sosiaalikomitean aloitteen vahvistaa kotouttamispolitiikkojen johdonmukaisuutta perustamalla Euroopan kotouttamisfoorumin, johon osallistuvat ja jossa vaikuttavat sosiaaliset järjestöt ja maahanmuuttajien yhdistykset ja jonka tavoitteena on vaihtaa kokemuksia ja laatia suosituksia; pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan kotouttamistoimiaan vaihtamalla kansallisiin kotouttamissuunnitelmiinsa sisältyviä parhaita käytäntöjä;

34.

kehottaa komissiota asianmukaisella tavalla varmistamaan taloudellisen tuen maahanmuuttajien rakenteelliselle ja kulttuuriselle kotouttamiselle myös sellaisten Euroopan unionin ohjelmien avulla kuten ”Elinikäinen oppiminen”, ”Kansalaisten Eurooppa”, ”Youth in Action” ja ”Kulttuuri 2007”; panee merkille, että useimmissa tapauksissa opettajat ovat huonosti valmistautuneita siihen, että heillä on suuri määrä maahanmuuttajalapsia luokassaan ja pyytää antamaan opettajille paremman koulutuksen ja riittävän taloudellisen tuen;

35.

painottaa sitä tosiasiaa, että koulujen opetusohjelmilla ja elinikäisellä oppimisella on keskeinen rooli kotouttamisprosessissa taitojen, erityisesti kielitaidon, kehittämisen kautta; katsoo myös, että esteettömän koulutusohjelmiin ja elinikäiseen oppimiseen osallistumisen olisi oltava tuoreiden maahanmuuttajien oikeus ja mahdollisuus;

36.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan syrjinnän kieltävien politiikkojen edistämistä, julkisten viranomaisten täytäntöönpanemat politiikat mukaan luettuina;

37.

vaatii jäsenvaltioita noudattamaan asiaa koskevia direktiivejä ja antamaan tukensa niille: direktiivit 2000/78/EY (17), 2000/43/EY (18) sekä 2004/113/EY (19), joiden tavoitteena on syrjinnän torjuminen;

38.

kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 18 päivänä joulukuuta 1990 (20);

39.

kehottaa komissiota keräämään sukupuoleen liittyviä tietoja Euroopan unioniin suuntautuvasta maahanmuutosta ja määräämään Euroopan tasa-arvoinstituutin analysoimaan näitä tietoja, jotta korostettaisiin enemmän maahanmuuttajanaisten erityisiä tarpeita ja ongelmia ja parhaita menetelmiä heidän kotouttamiseensa vastaanottajamaiden yhteiskuntiin;

40.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kotouttamispolitiikkoja laatiessaan asianmukaisesti huomioon sukupuolikysymyksen ja maahanmuuttajanaisten erityisen tilanteen ja tarpeet;

41.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ne kunnioittavat maahanmuuttajanaisten perusoikeuksia riippumatta siitä, onko näillä laillisen maahanmuuttajan asema vai ei;

42.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan maahanmuuttajanaisille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joiden tarkoituksena on antaa heille tietoa heidän oikeuksistaan, mahdollisuuksistaan koulutukseen, kieliopetukseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä pääsystä työmarkkinoille, ja estämään pakkoavioliittoja, naisten sukupuolielinten silpomista ja muita henkisen ja fyysisen pakottamisen muotoja;

Turvallisuus ja maahanmuutto

Yhdennetty rajavalvonta

43.

painottaa sellaisen kokonaisvaltaisen yleissuunnitelman tarvetta, jossa esitettäisiin EU:n rajavalvontastrategian yleiset tavoitteet sekä kokonaisrakenne ja havainnollistettaisiin, kuinka kaikki asiaan liittyvät ohjelmat ja järjestelmät voidaan optimoida; katsoo, että komission olisi EU:n rajavalvontastrategiaa harkittaessa analysoitava ensin jäsenvaltioiden nykyisten rajavalvontajärjestelmien tehokkuutta niiden välisen synergian optimaaliseksi tuottamiseksi ja annettava lisätietoja uusien ehdotettujen järjestelmien (maahantulon ja maastapoistumisen kirjaaminen, sähköinen matkustuslupajärjestelmä, automaattinen rajavalvonta ja matkustajien rekisteröintiohjelma) kustannustehokkuudesta EU:n integroidun rajavalvonnan yhteydessä;

44.

korostaa, että yhdennetyn rajaturvallisuuden yhteydessä pitäisi oikealla tavalla tasapainottaa lukumäärältään kasvavien, rajoja ylittävien ihmisten vapaa liikkuvuus sekä EU:n kansalaisten turvallisuuden parempi varmistaminen; ei kiistä, etteikö tietojen käyttämisestä olisi etuja; on samalla sitä mieltä, että yleisön luottamus hallinnon toimiin voidaan säilyttää vain, jos säädetään riittävistä tietosuojatoimista, valvonnasta ja oikeussuojakeinoista;

45.

kehottaa arvioimaan sellaisen integroidun nelivaiheisen lähestymistavan toteuttamiskelpoisuutta, jossa tarkastuksia suoritettaisiin jokaisessa vaiheessa, kun maahanmuuttaja on matkustamassa unionin alueelle;

46.

korostaa, että EU:n rajavalvontastrategiaa olisi täydennettävä konkreettisilla toimilla, joilla pyritään lujittamaan Afrikan ja EU:n kumppanuuden ja Euroopan naapuruuspolitiikan (Itäinen kumppanuus, Euromed) piiriin kuuluvien kolmansien maiden rajoja;

47.

vaatii, että nykyiset kansalliset Schengen-viisumit korvataan yhtenäisillä eurooppalaisilla Schengen-viisumeilla, mikä mahdollistaa kaikkien viisuminhakijoiden tasavertaisen kohtelun; haluaa saada tiedot sekä poliittisen tutkimuksen että sen teknisen tutkimuksen aikataulusta ja yksityiskohdista, jonka komissio toteuttaa ja joissa arvioidaan järjestelmän, jossa kolmansien maiden kansalaisten on hankittava sähköinen matkustuslupa ennen EU:n alueelle matkustamista (sähköinen matkustuslupajärjestelmä ESTA), toteuttamiskelpoisuutta sekä käytännön seurauksia ja vaikutuksia; kehottaa parantamaan jäsenvaltioiden konsulaattien välistä yhteistyötä ja perustamaan vaiheittain ja yhteisiä konsulaattipalveluja viisumien myöntämiseksi;

48.

pyytää neuvostoa hyväksymään järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden keskinäiseen solidaarisuuteen, jotta rajavalvonnasta aiheutuva taakka jaettaisiin ja jäsenvaltioiden kansallisia politiikkoja koordinoitaisiin;

Laiton siirtolaisuus

49.

pitää laittoman maahanmuuton torjuntaa keskeisenä osana EU:n kattavaa maahanmuuttopolitiikkaa ja pahoittelee siksi, että tällä alalla tehokkaan päätöksenteon esteenä on jäsenvaltioiden kyvyttömyys työskennellä yhdessä keskinäisten etujensa mukaisesti;

50.

on järkyttynyt laittomiin merimuuttoreitteihin etenkin EU:n eteläisillä merirajoilla liittyvistä humanitaarisista tragedioista, kun ihmiset lähtevät Afrikan rannikoilta veneellä vaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa; vaatii painokkaasti nopeaa toimintaa tämän humanitaarisen tragedian päättämiseksi lopullisesti ja vahvistamaan vuoropuhelua ja yhteistyötä lähtömaiden kanssa;

51.

muistuttaa, että laitonta maahanmuuttotoimintaa harjoittavat usein rikollisverkostot, joiden toiminta on toistaiseksi ollut tehokkaampaa kuin yhteinen eurooppalainen toiminta; on vakuuttunut, että tällaiset verkostot ovat vastuussa satojen ihmisten hukkumiskuolemista vuosittain; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioilla on kansainvälisten velvoitteidensa kunnioittamiseksi yhteinen vastuu henkien pelastamisesta merellä; kehottaa näin ollen komissiota ja neuvostoa kaksinkertaistamaan ponnistuksensa järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja EU:n eri osissa ilmenevän ihmissalakuljetuksen torjunnassa sekä pyrkimään erityisesti verkostojen hajottamiseen ryhtymällä toimiin paitsi salakuljettajia, jotka ovat vain operaatioiden näkyvä osa, myös niitä henkilöitä vastaan, jotka rikollisjärjestöjen johdossa saavat suurimman hyödyn rikollisesta toiminnasta;

52.

kehottaa komissiota tehostamaan laittoman maahanmuuton vaaroja koskevia tiedotuskampanjoitaan kauttakulkumaissa ja lähtömaissa;

53.

pitää myönteisenä uutta direktiiviä laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajien rankaisemisesta ja pitää sitä tehokkaana välineenä siirtotyöläisten hyväksikäytön hillitsemisessä ja yhden laittoman maahanmuuton tärkeimmän houkuttimen vähentäjänä;

54.

vaatii jäsenvaltioita olemaan viivyttelemättä saattaessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä uutta direktiiviä, jossa säädetään sanktioista työnantajille, jotka ottavat työhön laittomasti maassa oleskelevia maahanmuuttajia;

55.

pitää ehdottoman tarpeellisena vahvistaa vuoropuhelukanavia ja tehdä yhteistyösopimuksen lähtömaiden kanssa, jotta lopetettaisiin epäinhimillinen ja dramaattinen laiton maahanmuutto;

56.

katsoo, että vaikka Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) talousarviovaroja on Euroopan parlamentin vaatimuksesta toistuvasti lisätty, virasto ei vielä kykene valvontatoiminnan tehokkaaseen koordinointiin EU:n ulkorajoilla rajoitetuista valtuuksistaan johtuen ja siksi, että kolmansia maita ei ole pyritty saamaan mukaan toimintaan etenkään merialueilla toteutettaviin toimiin;

57.

on tyytyväinen komission aloitteeseen ehdottaa Frontexin valtuuksien uudelleenarviointia ja katsoo, että Frontexin valtuuksia on vahvistettava nopeasti etenkin laajentamalla sen koordinointivalmiuksia ja kykyä koordinoida asianosaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä jatkuvasti tehtäviä alueilla, joihin kohdistuvat maahanmuuttopaineet ovat suuret, ja kykyä yhteistoimintaan kolmansien maiden kanssa; katsoo, että lisäksi olisi lisättävä Frontexin valmiuksia riskianalyysien tekemisen ja tiedustelutietojen keräämiseen;

58.

katsoo, että Frontexin tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen edellyttää asianmukaisia, muun muassa taloudellisia resursseja ja kehottaa laittoman maahanmuuton torjunnassa käytettävän uuden tekniikan ottamista käyttöön ja että jäsenvaltiot lisäävät teknisten keinojen yhdistämistä ja että komissio antaa pakollisesta yhteisvastuullisuudesta lainsäädäntöehdotuksia samoin perustein kuin suunnitelluista nopeista rajainterventioryhmistä (Rabit);

59.

kehottaa Frontexia ja komissiota tekemään tutkimuksen, joka sisältää arvioita Frontexin mahdollisuudesta saada käyttöönsä oma kalusto sekä tarvittavista edellytyksistä, jotta Frontexin merialueiden toiminta voitaisiin korottaa EU:n rannikkovartiolaitokseksi vesittämättä jäsenvaltioiden harjoittamaa rajavalvontaa;

60.

katsoo, että Frontex voi toimia täydellä teholla vain, mikäli täydennystoimia, kuten takaisinottotoimia ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa tehostetaan; kehottaa komissiota tukemaan Frontexia tässä suhteessa;

61.

kannattaa sitä, että Frontexiin perustetaan erikoistuneita toimistoja, joissa otetaan huomioon ja arvioidaan paremmin erityistilanteet erittäin haavoittuvilla rajoilla, etenkin itäisillä maarajoilla ja eteläisillä merirajoilla;

62.

panee merkille, että juridisten termien erilaiset tulkinnat, kansainvälisten merilakien tulkinta ja eroavaisuudet kansallisissa lainsäädännöissä ja menettelyissä ovat kaikki haitanneet Frontexin toimintaa; kehottaa laatimaan perinpohjaisia tutkimuksia yhteisen lähestymistavan löytämiseksi ja keskenään ristiriitaisten kansallisten lainsäädäntöjen ja menettelyjen selvittämiseksi;

63.

kehottaa Frontexia ja kansallisia elimiä ja virastoja tiivistämään jatkuvaa yhteistyötään;

64.

kehottaa kehittämään edelleen Eurosurin konseptia ja myös parantamaan jäsenvaltioiden välistä koordinointia;

65.

toteaa, että kalastajat, yksityisalukset ja merellä työskentelevät henkilöt kohtaavat usein laittomat maahanmuuttajat ennen kyseisen valtion merivoimia; korostaa, että näille tahoille olisi tiedotettava selkeämmin heidän kansainvälisen oikeuden mukaisista velvollisuuksistaan auttaa hädässä olevia maahanmuuttajia, ja kehottaa luomaan mekanismin, jolla korvataan pelastustoimien vuoksi menetetty työaika;

66.

korostaa, että luotettavia tilastotietoja tarvitaan laittoman maahanmuuton torjunnassa käytettävien konkreettisten välineiden luomiseksi EU:n tasolla, ja kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin näiden tilastotietojen toimittamiseksi;

Palauttaminen

67.

katsoo, että maahanmuuttajia, joita ei suojella kansainvälisesti ja jotka oleskelevat laittomasti jäsenvaltioiden alueella, on vaadittava poistumaan Euroopan unionin alueelta; panee näin ollen merkille palauttamisdirektiivin hyväksymisen ja vaatii jäsenvaltioita saattaessaan sitä osaksi kansallista lainsäädäntöä säilyttämään omaan lainsäädäntönsä jo sisältyvät suosiollisemmat säännökset; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että palauttaminen tapahtuu lainsäädäntöä ja asianosaisten henkilöiden ihmisarvoa kunnioittaen ja että etusijalle asetetaan vapaaehtoinen paluu;

68.

kehottaa perustamaan palauttamista koskevan neuvontapalvelujärjestelmän suljettuihin ja avoimiin vastaanottokeskuksiin, jotta palautuspalveluista lisää tietoja haluaville olisi yhteyspiste;

69.

kehottaa komissiota toteuttamaan sosiaalisten ja ammatillisten uudelleenkotiuttamismekanismien seurantaa ja tukitoimintaa niissä lähtömaissa, joihin maahanmuuttajat ovat palanneet;

70.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan mieluummin etusijalle takaisinottopolitiikkansa perustamisen yhteiseen politiikkaan kuin kahdenvälisiin sopimuksiin;

71.

vaatii takaisinottosopimusten osalta, että Euroopan parlamentille ja sen toimivaltaisille valiokunnille tiedotetaan säännöllisesti kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen ajan neuvottelijoiden edistymisestä ja heidän mahdollisesti kohtaamistaan esteistä;

72.

kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioilla on kahdenväliset takaisinottosopimukset vain sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka turvaavat täysin palautettavan henkilön ihmisoikeudet ja jotka ovat allekirjoittaneet vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen;

73.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kolmansien maiden velvollisuus ottaa takaisin EU:n alueella laittomasti oleskelevat kansalaisensa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Cotonoun sopimuksen 13 artiklan mukaisesti pannaan tehokkaasti täytäntöön; vaatii näiden säädösten vahvistamista uutta AKT (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot) -sopimusta koskevissa neuvotteluissa;

74.

korostaa, että palauttamispolitiikkaan on lisättävä palauttamispäätösten vastavuoroista tunnustamista koskeva aito eurooppalainen ulottuvuus; pyytää jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä palauttamispäätösten täytäntöönpanossa ja vahvistamaan Frontexin roolia yhteisissä palauttamisoperaatioissa;

75.

kehottaa vahvistamaan yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa esimerkiksi konsuliyhteistyötä lisäämällä takaisinottomenettelyiden helpottamiseksi ja kehottaa komissiota arvioimaan nykyiset takaisinottosopimukset niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi ja huomioimiseksi tulevissa sopimusneuvotteluissa;

76.

kehottaa neuvostoa harkitsemaan lainsäädäntömääräyksiä eurooppalaisen kulkuluvan käyttöön ottamiseksi, jolloin laittomasti oleskelevat kolmannen maan kansalaiset voisivat helpommin palata kolmansiin maihin; näkee välttämättömänä käynnistää toimia eurooppalaisen kulkuluvan sisällyttämiseksi unionin takaisinottosopimuksiin, jotta se olisi sitova kyseisissä kolmansissa maissa;

Solidaarisuus ja maahanmuutto

Jäsenvaltioiden välinen koordinointi

77.

on erittäin pahoillaan siitä, että jäsenvaltiot eivät ole osoittaneet riittävästi solidaarisuuttaan kasvavan maahanmuuttohaasteen edessä; kehottaa, että yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa puiteohjelmaa vuosille 2007–2013 (21) ja sen neljää rahoitusvälinettä tarkastellaan nopeasti uudelleen, jotta välineet vastaisivat lisääntyvien maahanmuuttopaineiden mukanaan tuomiin uusiin realiteetteihin ja jotta niiden avulla voitaisiin vastata kiireellisiin tarpeisiin esimerkiksi silloin, kun maahanmuuttajia on kerralla suuri määrä;

78.

panee merkille jäsenvaltioiden sitoutumisen edellä mainittuun Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen solidaarisuuden nimessä; on erityisen tyytyväinen, että käyttöön on otettu vapaaehtoinen vastuun jakamisen mekanismi, jonka avulla jäsenvaltioissa, joiden kansallinen turvapaikkajärjestelmä on erityisen ja kohtuuttoman paineen alla etenkin maantieteellisen tilanteensa tai väestötilanteensa vuoksi, oleskelevat kansainvälistä suojelua saavat henkilöt voidaan sijoittaa EU:n sisällä uudelleen toisiin jäsenvaltioihin, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan nämä sitoumuksensa täytäntöön; on niin ikään tyytyväinen, että tähän tarkoitukseen on EU:n vuoden 2009 talousarvioissa varattu 5 miljoonaa euroa Euroopan pakolaisrahastoon liittyvinä varoina; vaatii kuitenkin oikeudellisesti sitovien välineiden ottamista käyttöön; kehottaa komissiota panemaan mekanismin täytäntöön viipymättä ja antamaan välittömästi lainsäädäntöaloitteen vastaavan pysyvän mekanismin perustamisesta Euroopan tasolla;

79.

pitää myönteisenä Dublin-asetuksen uudelleenlaadintaa sekä ehdotettuja säännöksiä, jotka koskevat Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävien siirtojen lykkäämistä, jos ollaan huolestuneita siitä, että niiden seurauksena hakijat eivät nauttisi riittävien suojelunormien turvaa vastuussa olevissa jäsenvaltioissa erityisesti vastaanotto-olosuhteiden ja turvapaikkamenettelyyn pääsyn osalta, sekä tapauksissa, joissa Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävät siirrot voisivat lisätä sellaisten jäsenvaltioiden taakkaa, joihin kohdistuu, erityisesti niiden maantieteellisen tilanteen tai väestötilanteen vuoksi, erityisiä ja suhteettoman suuria paineita; korostaa kuitenkin, että nämä säännökset olisivat lopulta vain poliittinen kannanotto, eivätkä tehokas väline, jolla merkittävästi tuettaisiin jäsenvaltiota, ellei käyttöön oteta kaikkien jäsenvaltioiden kohdalla sitovaa kaksiosaista välinettä;

80.

pitää myönteisenä komission ehdotusta sormenjälkien vertailujärjestelmän (Eurodac) perustamista koskevan asetuksen uudelleen laatimiseksi ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden nykyisen Eurodac-asetuksen mukaisista velvoitteista ottaa sormenjäljet ja lähettää tiedot eteenpäin; katsoo, että sormenjälkien kaltaisia biometrisiä tietoja on käytettävä hyväksi rajavalvontatoiminnan tehokkuuden lisäämiseksi;

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

81.

on pahoillaan, että lukuun ottamatta Espanjan merkittävää yhteistyötä kolmansien maiden, kuten Senegalin ja muiden Saharan eteläpuolisen Afrikan ja Pohjois-Afrikan maiden, kanssa yhteistyö kolmansien maiden kanssa ei ole tuottanut riittävästi tuloksia; kehottaa, että kolmansia kauttakulku- ja lähtömaita tuetaan kohdennetusti, jotta ne voivat luoda tehokkaat rajavalvontajärjestelmät, joihin Frontex osallistuu toteuttamalla rajavalvonnan avustusoperaatioita kyseisissä maissa;

82.

muistuttaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita, että on välttämätöntä jatkaa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa aloitettua vuoropuhelua Tripolissa, Rabatissa ja Lissabonissa järjestettyjen muuttoliikettä ja kehitystä koskevien EU:n ja Afrikan ministerikonferenssien esimerkin mukaisesti;

83.

kehottaa panemaan täytäntöön toimintavälineet, jotka on kehitetty ”Siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltainen lähestymistapa” -hankkeessa (22) ja maahanmuuttoa ja kehitystä koskevassa vuoden 2006 ”Rabatin prosessissa” sekä Lissabonissa joulukuussa 2007 sovitussa EU:n ja Afrikan kumppanuudessa muuttoliikkeen, liikkuvuuden ja työllisyyden aloilla;

84.

korostaa kehitysyhteistyöpolitiikan merkitystä kolmansissa lähtö- ja kauttakulkumaissa keinona vastata maahanmuuttohaasteeseen jo sen syntysijoilla; kehottaa parantamaan EU:n maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen koordinointia ja ottamaan siinä huomioon strategiset tavoitteet, kuten YK:n vuosituhatjulistukseen sisältyvät kehitystavoitteet (Millennium Development Goals);

85.

huomauttaa kuitenkin, että kehitysyhteistyöpolitiikka ei voi olla ainoa vaihtoehto maahanmuutolle, koska solidaarisuuteen perustuvaa kehitystä ei voi olla ilman pysyvää liikkuvuutta;

86.

kehottaa lujittamaan yhteistyötä kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa uusien aluetoimistojen perustamiseksi hankalille alueille, joissa tarvitaan käytännön apua esimerkiksi laillisen maahanmuuton tai maahanmuuttajien vapaaehtoisen paluun järjestelemiseksi;

87.

korostaa, että on tärkeää perustaa maahanmuuttajien tiedotus- ja hallintokeskuksia, kuten Malissa lokakuussa 2008 tehtiin; katsoo, että tällaiset keskukset voisivat osaltaan auttaa merkittävästi maahanmuutto-ongelmien torjumisessa ottamalla huomioon mahdollisten maahanmuuttajien, palaavien maahanmuuttajien ja EU:ssa oleskelevien maahanmuuttajien huolenaiheet; kehottaa komissiota antamaan tarvittavat tiedot EU:n ja Afrikan kumppanuuden piirissä toteutettavien keskusten perustamishankkeista ja pyytää komissiota tutkimaan olisiko tällaisten keskusten perustaminen mahdollista itäisiin naapurimaihin;

88.

korostaa, että kaikissa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on oltava maahanmuuttoyhteistyötä koskeva kohta, ja vaatii, että kolmansien maiden kanssa toteutetaan kunnianhimoista poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön politiikkaa ihmiskauppaa harjoittavien kansainvälisten rikollisjärjestöjen torjumiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen Europolin ja Eurojustin avulla; kehottaa komissiota vahvistamaan kolmansille maille osoittamaansa tukea, myös taloudellista ja teknistä avustamista, koska täten luotaisiin taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, jotka torjuvat laitonta maahanmuuttoa, huumeita ja järjestäytynyttä rikollisuutta;

89.

pyytää komissiota edistämään neuvotteluja kattavista eurooppalaisista sopimuksista, kuten Kap Verden kanssa allekirjoitettu sopimus, etenemään globaaleissa neuvotteluissa, joita se käy Marokon, Senegalin ja Libyan kanssa, ja edistämään sopimusten tekemistä tärkeimpien maahanmuuton lähtömaiden kanssa;

90.

kehottaa tukemaan kolmansia maita niiden kehittäessä kansallisia lainsäädäntöpuitteitaan ja perustaessa täysin kansainvälisen oikeuden mukaisia maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiä; kehottaa myös kolmansia kauttakulkumaita allekirjoittamaan vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen ja noudattamaan sitä;

91.

kehottaa jäsenvaltioita miettimään ”ympäristöpakolaisia” koskevaa kysymystä, eli maahanmuuttajia, joita ei tällä hetkellä voida pitää taloudellisina maahanmuuttajina ja joita ei ole myöskään tunnustettu pakolaisiksi Geneven yleissopimuksessa;

*

* *

92.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 76, 31.3.2009, s. 34.

(2)  Neuvoston asiakirja 13440/08.

(3)  EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.

(4)  EUVL L 199, 31.7.2007, s. 30.

(5)  Neuvoston asiakirja 7204/08.

(6)  Hyväksytyt tekstit P6_TA(2009)0087.

(7)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0069.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0047.

(9)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0633.

(10)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0557.

(11)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0558.

(12)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0385.

(13)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0168.

(14)  EUVL C 219E, 28.8.2008, s. 215.

(15)  EUVL C 219E, 28.8.2008, s. 223.

(16)  EUVL C 303E, 13.12.2006, s. 845.

(17)  EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(18)  EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.

(19)  EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.

(20)  A/RES/45/158.

(21)  KOM(2005)0123.

(22)  KOM(2006)0735.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/35


Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Vihreä kirja Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta politiikasta tulevaisuudessa

P6_TA(2009)0258

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 vihreästä kirjasta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta politiikasta tulevaisuudessa (2008/2218(INI))

2010/C 184 E/07

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission 4. helmikuuta 2009 päivätyn tiedonannon ”Vihreä kirja – Euroopan laajuinen liikenneverkko: Katsaus politiikkaan” (KOM(2009)0044),

ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2008)0800),

ottaa huomioon ympäristöystävällisempää liikennettä koskevat neuvoston päätelmät, jotka liikenne-, televiestintä- ja energianeuvosto antoi 8. ja 9. joulukuuta 2008 pidetyssä istunnossaan,

ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon ”Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan – Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi” (KOM(2006)0314),

ottaa huomioon komission 23. tammikuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Kaksi kertaa 20 vuonna 2020 – Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle” (KOM(2008)0030),

ottaa huomioon 18. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma” (KOM(2007)0607),

ottaa huomioon komission 14. toukokuuta 2008 päivätyn tiedonannon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista (KOM(2008)0301),

ottaa huomioon komission 20. tammikuuta 2009 antaman kertomuksen Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevien suuntaviivojen toteuttamisesta vuosina 2004–2005 (KOM(2009)0005),

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Lissabonin strategiasta (1),

ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteen logistiikasta kestävän liikkuvuuden avaintekijänä (2),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A6-0224/2009),

A.

katsoo, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeva poliittinen määritelmä, sellaisena kuin se on määriteltynä yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23. heinäkuuta 1996 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1692/96/EY (3) ja yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi tehdyn päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2004 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 884/2004/EY (4), johti 30 ensisijaisen hankkeen ”toivelistaan”, joka syntyi lähinnä kansallisten etujen pohjalta,

B.

katsoo, että rautateiden ja merten tavaraliikenteen ulkoista kilpailukykyä tieliikenteeseen verrattuna on parannettava, jotta taataan moottoriteiden, merireittien ja rautateiden tavaraliikennekäytävien tasapainoinen käyttö,

C.

ottaa huomioon, että näiden 30 ensisijaisen hankkeen takia komissio ehdotti noin 20 000 000 000 euron EU:n rahoituksen myöntämistä rahoituskehyksen 2007–2013 puitteissa koko Euroopan laajuiselle liikenneverkolle ja että kyseistä määrää vähennettiin neuvoston vaatimuksesta lopulta noin 8 000 000 000 euroon, mistä määrästä vain 5 300 000 000 euroa osoitettiin 30 ensisijaiselle hankkeelle,

D.

ottaa huomioon Euroopan unionin tunnetun kyvyttömyyden noudattaa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoitusta koskevia sääntöjä, joista on säädetty yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 680/2007 (5), sekä tämän aiheuttaman epävarmuuden hankkeiden rahoituksen suunnittelussa,

E.

katsoo, että on tarpeen tehostaa komission valmiuksia edistää etenkin rautatiealan suuria rajatylittäviä hankkeita, jotka edellyttävät jatkuvaa tiivistä yhteistyötä osallistuvien jäsenvaltioiden välillä sekä monivuotista rahoitusta, joka ulottuu monivuotisen rahoituskehyksen kattamaa aikaväliä pidemmälle,

F.

toteaa, että edellä mainitun 14. toukokuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon liitteet osoittavat, että noin 49 prosenttia liikennehankkeiden määrärahoista käytetään teihin, noin 31 prosenttia rautateihin ja noin 9 prosenttia kaupunkiliikenteeseen, mutta ei ole aivan selvää, millaiset erityiset hankkeet saavat yhteisrahoitusta,

1.

tunnustaa, että ensimmäiset pyrkimykset EU:n liikenneinfrastruktuuria koskevan politiikan kehittämiseksi saivat alkunsa Euroopan johtavien teollisuusjohtajien yhteenliittymän (European Roundtable of Industrialists, ERT) toteamien puutteiden pohjalta ja että niitä vauhditti komission 2. joulukuuta 1992 päivätty tiedonanto yhteisen liikennepolitiikan kehittämisestä, jossa kyseisiä pyrkimyksiä perusteltiin talouskasvun saavuttamisella sekä kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamisella, ja että ne saattoi alkuun entinen liikenteestä vastaava komission jäsen Karel Van Miert; panee merkille, että Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 18. syyskuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2236/95 (6) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 884/2004/EY pyrittiin suuntautumaan edellä mainittuja tavoitteita kohti; kiinnittää huomiota liikenteestä ja energia-asioista vastaavan komission varapuheenjohtajan Loyola de Palacion tälle politiikalle antamiin virikkeisiin;

2.

pitää Euroopan laajuisten liikenneverkkojen koordinaattoreiden raportteja kiinnostavina esimerkkeinä tärkeiden, mutta määrältään rajoitettujen hankkeiden koordinoinnin ja yhtenäistämisen jatkamisesta; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan nykyisten ensisijaisten hankkeiden kehittämiseksi; katsoo, että keskipitkän ja pitkän aikavälin investointeja olisi jatkettava koko verkon loppuunsaattamista koskevan tavoitteen mukaisesti;

3.

suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun 4. helmikuuta 2009 päivättyyn komission tiedonantoon, jossa tavoitteena on arvioida perusteellisesti EU:n liikenneinfrastruktuuria ja Euroopan laajuisia verkkoja koskevaa politiikkaa nykyisten ja tulevien liikenteeseen, rajatylittävään liikkuvuuteen, rahoitukseen, talouteen, alueisiin (pysyvästi muita huonommassa asemassa olevat alueet mukaan lukien), sosiaalisiin kysymyksiin, turvallisuuteen sekä ympäristöön liittyvien haasteiden kannalta;

4.

ei tässä yhteydessä ymmärrä, mitä mieltä on ottaa käyttöön epämääräinen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ”käsiteosio”, joka tekisi ensisijaisten hankkeiden luettelosta liian raskaan; katsoo, että nimenomaisesti käsitteellisenä esitetty osio ei komission ilmoittaman tavoitteen vastaisesti kykene lisäämään Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan politiikan uskottavuutta, joka saavutetaan pikemminkin konkreettisia hankkeita toteuttamalla;

5.

on siksi samaa mieltä siitä, että on kehitettävä yhtenäisempi verkostolähestymistapa, jossa otetaan huomioon kansalaisten ja rahdin tarvitsemat intermodaaliset yhteydet; painottaa siksi, että etusija on annettava rautateille, satamille, kestäville meri- ja sisävesiväylille ja niiden yhteyksille sisämaahan tai infrastruktuurin intermodaalisille solmukohdille uusissa jäsenvaltioissa tai niiden kanssa ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä myös rajatylittäviin liikenneyhteyksiin sekä entistä parempiin lentokenttä- ja merisatamayhteyksiin Euroopan laajuisissa verkoissa; korostaa, että tulisi kiinnittää huomiota sekä matkustajien että rahdin erilaisiin mutta toisiaan täydentäviin tarpeisiin; suosittelee, että jäsenvaltiot ja paikalliset viranomaiset parantavat väliasemia ja paikallisia yhteyksiä yhteyksinä Euroopan laajuiseen verkkoon, jotta voidaan minimoida syrjäiseen sijaintiin liittyvät kustannukset;

6.

kehottaa komissiota antamaan erityistä tukea usean jäsenvaltion kautta kulkeville ensisijaisille hankkeille, jotka sisältävät intermodaalisia yhteyksiä ja johdonmukaista yhteentoimivuutta; huomauttaa, että näiden ensisijaisten hankkeiden varrella sijaitsevien talousalueiden yhdistäminen on kansallinen tehtävä;

7.

panee tyytyväisenä merkille, että ympäristöä säästävät liikennemuodot saavat ensisijaisten hankkeiden luettelossa suhteellisesti hyvin paljon huomiota; kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että tämä suhde säilytetään tulevaisuudessa hankkeita toteutettaessa;

8.

korostaa tarvetta integroida ilmastonsuojelu sekä kaikkien liikennemuotojen kestävä kehitys Euroopan infrastruktuuria koskevaan politiikkaan, jotta se vastaa EU:n tavoitteita hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi;

9.

kehottaa komissiota pyrkimään saamaan jäsenvaltiot sisällyttämään Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyviä hankkeita koskevaan päätöksentekoon ja suunnittelutyöhön EU:n ympäristölainsäädäntö, muun muassa Natura 2000, strateginen ympäristöarviointi, ympäristövaikutusten arviointi, ilman laatu, vesipolitiikan puitedirektiivi, luontotyyppi- ja lintudirektiivi sekä liikenne- ja ympäristöraportoinnin järjestelmän (TERM) raportit, jotka koskevat Euroopan ympäristökeskuksen kehittämiä liikenteen ja ympäristön ilmaisimia;

10.

kehottaa komissiota minimoimaan yhteistä etua koskevien ilmoitusten ja ympäristölainsäädännön soveltamiseen liittyviä epäselviä tai ristiriitaisia säännöksiä; katsoo myös, että kun hankkeille on myönnetty Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan hankkeen asema, jäsenvaltioiden ei tulisi käyttää väärin 9 kohdassa tarkoitettua lainsäädäntöä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden estämiseksi;

11.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan liikenneinfrastruktuuria koskevan politiikan oleellisina tekijöinä huomioon uudet seikat, kuten maailmanlaajuisen rahoituskriisin, demografiset muutokset, laajentumisen, uudet naapurimaat ja entistä tiiviimmät yhteydet Itä-Euroopan ja Välimeren maihin;

12.

korostaa, että etenkin nykyisessä talouden kriisissä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittäminen ja EU:n liikenteen integrointi sen naapurimaiden liikenteeseen on luotettavin keino varmistaa sekä sisämarkkinoiden pitkän aikavälin kestävyys että unionin taloudellinen ja sosiaalinen koheesio;

13.

kehottaa komissiota tehostamaan ponnistelujaan alueellisen kehityksen (Euroopan unionin alueellinen agenda ja alueellisen yhteenkuuluvuuden periaate) ja liikennesuunnittelun paremman koordinoinnin varmistamiseksi EU:ssa siten, että alueellinen saavutettavuus otetaan huomioon parempien alueiden välisten verkkojen avulla; katsoo, että on otettava huomioon suuret erot vuoristoalueiden, rannikkoalueiden ja saarten, keskeisten ja syrjäisten alueiden sekä muiden rajatylittävien alueiden välillä samoin kuin tarve liittää kaupunkiliikenteen järjestelmät nykyistä paremmin Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin;

14.

kehottaa komissiota asettamaan tärkeimpiä rautatie-, maantie- ja sisävesireittejä koskevat keskeiset hankkeet erityiselle etusijalle, jotta taataan rajatylittävät yhteydet uusiin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin;

15.

ehdottaa tässä yhteydessä, että Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivat (ESDP) otetaan suunnittelun perustaksi ja että saatavilla olevia ESPONin tutkimuksia käytetään aluesuunnittelupainotteisena tieteellisenä taustatietona liikenteen kehityksestä;

16.

korostaa tarvetta sisällyttää sekä Lissabonin strategian että elvytyssuunnitelman tavoitteet Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien toimien toteuttamiseen, koska liikkuvuus, saavutettavuus ja logistiikka ovat EU:n kilpailukyvyn kannalta keskeisen tärkeitä tekijöitä, sekä parantaa alueellista yhteenkuuluvuutta;

17.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita integroimaan intermodaaliseen Euroopan laajuisten verkkojen konseptiin ympäristöä säästävät käytävät, rautateiden tavaraliikenneverkot, Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) käytävät, merten ”valtatiet”, kuten lyhyet merikuljetukset, olemassa olevat sisävesiväylät, joilla on rajallinen kapasiteetti tai kapasiteetiltaan riittämättömiä sulkuja, kuivasatamat, logistiikkakeskukset ja kaupunkiliikenteen solmukohdat samoin kuin Euroopan laajuisten verkkojen suunnitellun laajentamisen Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluviin maihin sekä itäisiin ja Välimeren maihin niin, että se perustuu suunniteltuihin ympäristöystävällisempiä, vähemmän öljyä kuluttavia ja turvallisempia liikennemuotoja suosiviin toimiin, ja kehottaa huolehtimaan eri liikennemuotojen optimaalisesta käytöstä ja kehottaa edistämään eri liikennemuotojen välisiä yhteyksiä ja etenkin satamien rautatieyhteyksiä; kehottaa lisäksi huolehtimaan johdonmukaisuudesta Euroopan laajuisten liikenneverkkojen nykyisen ja tulevan kehyksen sekä rautateiden tavaraliikennekäytäviä koskevan ehdotetun lainsäädännön välillä;

18.

huomauttaa, että uusimpien tutkimusten mukaan viime aikoihin asti vain yhtä prosenttia Euroopan infrastruktuurivaroista on käytetty sisävesiväyliin; katsoo, että Euroopan sisävesi-infrastruktuurin kehittämiseen tarvitaan riittävää unionin tukea, jotta sisävesiväylien kestävänä ja luotettavana liikennemuotona tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimittaisesti;

19.

kehottaa komissiota toimimaan sen varmistamiseksi, että rautateiden tavaraliikenteen laajentamista tehostetaan verkon tehostamiseksi ja kuljetusten nopeuttamiseksi;

20.

ilmaisee tässä yhteydessä tyytyväisyytensä ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta (KOM(2008)0852) sekä edellä mainittuun 18. lokakuuta 2007 päivättyyn komission tiedonantoon;

21.

korostaa, että monivälinekuljetuksissa on tärkeää mahdollistaa tiedonjakaminen, jotta edistetään ja tuetaan pehmeän ja kovan infrastruktuurin vuorovaikutusta (tietojärjestelmät kuten ETMS/RIS/ITS/SESAR/Galileo), kehitetään yhteentoimivuutta, rautateiden liikkuvaa kalustoa (ERTMS:n laitteistot ja ohjelmistot junissa sekä tavaravaunujen aiheuttaman melun vähentäminen), vihreää logistiikkaa, intermodaalisia yhteyksiä ja solmukohtia, hajautettuja ovelta ovelle toimivia toimitusketjupalveluja sekä liikkuvuuden hallintaa;

22.

korostaa, että on tärkeää kehittää yhdenmukaistettuja ja standardoituja älykkäitä liikennejärjestelmiä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja varten tehokkaamman, sujuvamman, turvallisemman ja ympäristöä säästävämmän liikenteenohjauksen aikaansaamiseksi;

23.

suosittaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteutusta parannetaan parantamalla tiedon saatavuutta TENtec -tietojärjestelmän kaltaisten järjestelmien avulla ottamalla käyttöön avoin koordinointimenetelmä, johon sisältyvät vertailuanalyysi ja parhaiden käytäntöjen vaihto;

24.

keskittyy tarpeeseen parantaa olemassa olevan infrastruktuurin tehokkuutta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden puitteissa lyhyellä aikavälillä, varsinkin jos hankkeiden toteutus on jo alkanut, jotta liikennekäytävistä saataisiin toimivampia ja tehokkaampia ilman, että vain odotettaisiin erittäin suurten hankkeiden toteuttamista pitkällä aikavälillä kyseisillä liikennekäytävillä;

25.

tukee vihreän kirjan rakennevaihtoehtoa C Euroopan laajuisten liikenneverkkojen muodoksi eli kattavasta verkosta koostuvaa kaksinkertaista rakennetta, joka perustuu nykyisiin Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeviin suunnitelmiin, ja intermodaaliseen ydinverkkoon, joka on vielä määriteltävä ja jossa rautatiet, kestävät vesiväylät ja satamat sekä niiden yhteydet logistiikkakeskuksiin ovat ensisijaisina tavoitteina;

26.

kannattaa ”maantieteellisestä osiosta” ja ”käsiteosiosta” koostuvaa ”ydinverkon” mallia, jossa ”käsiteosio” sisältää perusteet ja tavoitteet, joiden avulla hankkeet, liikennekäytävät ja verkon osat voidaan yksilöidä joustavasti ajan mittaan eikä jäykästi koko budjettikaudeksi sen alussa; katsoo, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja olisi voitava laajentaa budjettikauden aikana, jotta voidaan mukautua muuttuviin markkinaolosuhteisiin;

27.

tunnustaa jäsenvaltioiden, jotka kuulevat alueellisia ja paikallisia viranomaisiaan, kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä sekä paikallisväestöä, ratkaisevan aseman päätettäessä liikenneinfrastruktuurista sekä suunniteltaessa ja rahoitettaessa sitä, samoin kuin eurooppalaisessa rajatylittävässä koordinoinnissa ja yhteistyössä; odottaa Euroopan unionin neuvostolta johdonmukaisempaa toimintaa Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankepyyntöjen ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen talousarvioiden välillä; pyytää jäsenvaltioita EU:n rahoituskehyksen välitarkistusta ja myös EU:n elvytyssuunnitelmasta käytävää nykyistä keskustelua silmälläpitäen harkitsemaan perusteellisesti tarvittavaa rahoitustukea Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin kuuluville liikenneinfrastruktuureille ensisijaisena kysymyksenä tähänastisen EU:n politiikan mukaisesti;

28.

yhtyy täysin hallintotaakan vähentämistä koskevaan yhteisön tavoitteeseen ja rohkaisee näin ollen komissiota tarkistamaan Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien ensisijaisten hankkeiden rahoituskehykset byrokratian karsimiseksi edelleen;

29.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan kansallisella tasolla harjoitetun politiikan koordinointia, jotta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan ohjelman yhteisrahoituksesta ja toteutuksesta tehdään johdonmukaista EY:n perustamissopimuksen 154 ja 155 artiklan mukaisesti;

30.

korostaa tässä suhteessa, että rahoituskriisi painostaa Euroopan unionia, jäsenvaltioita ja alueita perustamaan päätökset liikenneinfrastruktuuria koskevista hankkeista perusteellisiin kustannus-hyötyanalyyseihin, kestävyyteen ja eurooppalaiseen rajatylittävään lisäarvoon;

31.

katsoo kuitenkin, että liikenneinfrastruktuuriin investoiminen on yksi keskeinen tapa talous- ja rahoituskriisin voittamiseksi, ja kehottaa näin ollen komissiota vauhdittamaan Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyviä ja rakenne- tai koheesiorahastoista rahoitettuja infrastruktuurihankkeita; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen investointiensa painopisteet tämän lähestymistavan valossa niiden vastuulla olevien Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden vauhdittamiseksi erityisesti raja-alueilla;

32.

muistuttaa komissiota siitä, että liikenneinfrastruktuuria koskevien hankkeiden, joille myönnetään EU:n yhteisrahoitusta Euroopan laajuisista liikenneverkoista, koheesio- ja aluekehitysrahastoista sekä Euroopan investointipankilta, on oltava seuraavien perusteiden mukaisia: taloudellinen elinkelpoisuus, kilpailukyvyn kohentuminen, yhtenäismarkkinoiden edistäminen kestävyys ympäristön kannalta, avoimuus veronmaksajia kohtaan sekä kansalaisten osallistuminen (kumppanuusperiaate); painottaa tässä yhteydessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämisen merkitystä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden rahoittamiseksi sekä tarvetta löytää joustavia ratkaisuja tämän mittakaavan hankkeiden yhteydessä esiintyviin ongelmiin (maantieteelliset ja tekniset ongelmat, kansalaisten vastustus jne.);

33.

kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että EU:n rahoitusohjelmien yhteydessä arvioitavissa hankkeissa otetaan huomioon niiden mahdolliset vaikutukset muiden tarpeellisten investointien, jotka eivät saa EU:n rahoitusta, kansalliseen rahoitukseen; katsoo erityisesti, että EU:n rahoittamia hankkeita täydentävä jäsenvaltioiden rahoitus ei saa tapahtua syöttölinjojen ylläpidon tai niihin tehtävien investointien kustannuksella; katsoo, että hankkeet olisi näin ollen pikemmin laadittava ja niitä olisi arvioitava ainakin osittain sen perusteella, kuinka hyvin niihin voidaan sisällyttää tarvittavan uuden syöttöinfrastruktuurin kehittäminen ja ylläpito (sen sijaan että tämä laiminlyödään);

34.

korostaa, että Euroopan lentoliikennemarkkinoiden investointitarpeet kasvavat erityisesti yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II -paketin sekä ehdotetun ”kokonaisvaltaista ilmailujärjestelmää koskevan lähestymistavan” vuoksi; kehottaa komissiota tästä syystä harkitsemaan lentoasemille sekä ilmaliikenteen hallinnalle ja lennonvarmistuspalveluille myönnettävän rahoituksen osuuden lisäämistä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen budjettikehyksen tarkistuksen yhteydessä;

35.

panee merkille, että tarvitaan lisää tutkimus- ja kehittämistoimintaa liikenneinfrastruktuurin rahoittamisen parhaista ja tehokkaimmista käytännöistä sekä rahoituksen myönteisistä vaikutuksista kilpailukykyyn ja työllisyyden määrään ja laatuun, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä saadut kokemukset mukaan lukien, kuten komission nykyisissä tutkimuksissa on jo alettu tehdä;

36.

korostaa tarvetta perustaa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toimeenpanovirastoon työryhmä, jonka tehtävänä on lisätä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käyttöä eräiden ensisijaisten hankkeiden tai osuuksien rahoittamisessa sekä levittää ratkaisuja parhaina käytäntöinä;

37.

korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja Euroopan investointipankin lisääntyvällä käytöllä ei voida korvata merkittävää osaa sellaisten suurhankkeiden budjettirahoituksesta, joiden kuoletusaika kattaa useita sukupolvia;

38.

katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi harkita uudelleen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen budjettia vuosien 2009–2010 rahoitusnäkymien väliarvioinnin yhteydessä pikemmin kuin tehdä rajuja leikkauksia muihin hankkeisiin ja tavoitteisiin kehittää niiden kanssa käsi kädessä kulkevia rautateitä ja vesiliikenneväyliä;

39.

korostaa, että tietullituloista olisi osoitettava tietty osuus Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden rahoitukseen lainojen vipuvaikutuksen lisäämiseksi;

40.

pyytää komissiota laatimaan esimerkkejä alueellisista rajatylittävistä rautatieyhteyksistä, jotka on purettu tai hylätty, ja suosimaan erityisesti niitä reittejä, jotka voisivat yhdistyä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin;

41.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään Eurovelo-verkostoa ja Iron Curtain Trail -reittiä mahdollisuutena edistää eurooppalaisia rajatylittäviä polkupyöräilyyn tarkoitettuja verkkoja, tukien siten pehmeää liikkuvuutta ja kestävää matkailua;

42.

kehottaa komissiota tekemään koko Euroopan laajuisen rautatieverkon kilpailukyvyn lisäämiseksi toimikautensa loppuun mennessä lainsäädäntöaloitteen rautateiden kotimaisen matkustajaliikenteen markkinoiden avaamisesta kilpailulle 1. tammikuuta 2012 lähtien;

43.

pahoittelee raja-alueilla ja etenkin Pyreneillä toteutettavien Iberian niemimaan ja Ranskan kannalta erittäin tärkeiden ensisijaisten hankkeiden toteutuksen hitautta;

44.

kannustaa komissiota pitämään Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston osallisina (monivuotisista ja) vuosittaisista ehdotuksistaan ja valinnoistaan, jotka koskevat Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyvien hankkeiden yhteisrahoitusta;

45.

kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa kaikkien ensisijaisten hankkeiden tilanteesta, niiden kustannusten luotettavuudesta, niiden toteuttamiskelpoisuudesta sekä hankkeiden toteutuksen ajoituksesta;

46.

kehottaa komissiota ja EIP:tä esittämään parlamentille ja neuvostolle vuosittain luettelon aluerahastoista, koheesiorahastoista ja EIP:ltä yhteisrahoitusta saavista Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevista hankkeista, kuten Euroopan laajuisista liikenneverkoista yhteisrahoitusta saavien hankkeiden osalta jo tapahtuu;

47.

korostaa, että ekologiselta ja taloudelliselta kannalta tulevaisuuteen suuntautuneita ja kestäviä ovat usein vain eri liikennemuotoja yhdistävät mallit, jotka mahdollistavat eri liikennevälineiden käytön samalla reitillä;

48.

korostaa, että äskettäin laajentuneella Schengen-alueella Länsi- ja Itä-Euroopan välinen liikenneinfrastruktuuri on äärimmäisen tärkeä tekijä, kun otetaan huomioon siihen liittyvä taloudellinen kasvupotentiaali erityisesti uusissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja edistämään rajat ylittäviä maantie- ja rautatieyhteyksiä Itä- ja Länsi-Euroopan välillä ja tukemaan erityisesti rajat ylittävää liikenneinfrastruktuuria erityisellä toimintaohjelmalla, jota toteutetaan yhteistyössä paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten kanssa; muistuttaa myös, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen parempi yhdistäminen kolmansien maiden liikenneverkkoihin parantaisi erityisesti rajaseutujen asemaa ja antaisi lisäarvoa alueiden väliselle yhteistyölle ja koko EU:lle;

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0120.

(2)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 154.

(3)  EYVL L 15, 17.1.1997, s. 1.

(4)  EUVL L 167, 30.4.2004, s. 1,

(5)  EUVL L 162, 22.6.2007, s. 1.

(6)  EYVL L 228, 23.9.1995, s. 1.


Torstai 23. huhtikuuta 2009

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/41


Torstai 23. huhtikuuta 2009
Metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen

P6_TA(2009)0306

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjumisesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi

2010/C 184 E/08

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 17. lokakuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi” (KOM(2008)0645),

ottaa huomioon Varsovassa (Puolassa) marraskuussa 2007 järjestetyssä metsien suojelua Euroopassa käsitelleessä ministerikokouksessa tehdyt päätökset, jotka koskevat ilmastonmuutosten aiheuttamien, metsien tilaan kohdistuvien vaikutusten arviointia ja kestävän metsänhoitopolitiikan täytäntöönpanoa,

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että EU haluaa pysäyttää maailman ilmaston lämpenemisen 2 celsiusasteeseen ja vähentää puoleen biologisen monimuotoisuuden pienentymisen; ottaa huomioon Eliasch Review -aikakausikirjassa esitetyn arvion, jonka mukaan metsäkadon puolittaminen vuoteen 2030 mennessä maksaisi vuosittain 17–33 miljardia dollaria,

B.

ottaa huomioon, että kestävällä metsänhoidolla on keskeinen merkitys metsäkadon hillitsemisen kannalta ja että se on tärkeä talouskehitykseen liittyvä tekijä,

C.

ottaa huomioon, että metsäkato aiheuttaa noin 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, että se on merkittävä tekijä biologisen monimuotoisuuden vähenemisessä ja että se muodostaa vakavan uhan kehitykselle ja erityisesti vähävaraisten toimeentulolle,

D.

ottaa huomioon, että metsäkato on hälyttävällä 13 miljoonan hehtaarin vuositasolla ja että suurin osa menetetyistä metsistä sijaitsee trooppisilla alueilla, mutta katoa esiintyy jossain määrin myös Euroopassa, erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa,

E.

ottaa huomioon, että metsäkato aiheuttaa vaikeasti korjaantuvia ympäristövahinkoja, kuten vesitilanteen pysyvän häiriytymisen, arojen muodostumisen ja aavikoitumisen ja biologisen monimuotoisuuden menetyksen, joiden taloudelliset kokonaiskustannukset ylittävät selvästi ehkäisevien ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset,

F.

ottaa huomioon, että metsien tila voi heikentyä usealla eri tavalla ja että sitä on vaikea määritellä, mutta ilmiö vaikuttaa merkittävästi ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen sekä tavaroihin ja palveluihin,

G.

ottaa huomioon, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljännen arviointiraportin mukaan sen lisäksi, että teollisuusmaiden on saavutettava 25–40 prosentin päästöjen vähennys vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna, kehitysmaissa on saatava aikaan merkittävä poikkeama totunnaisesta päästöjen kasvusta (”business as usual”-skenaario) siten, että tähän sisältyy myös metsäkatoon liittyvien päästöjen vähennys, jotta maapallon lämpeneminen rajoitetaan 2 celsiusasteeseen,

H.

ottaa huomioon, että metsien katoamisen vähentäminen on tärkeä tekijä niin ilmastonmuutoksen lieventämisessä kuin siihen sopeutumisessa,

1.

korostaa tarvetta parantaa metsien säilyttämistä ja kestävää hoitoa koskevien politiikkojen ja EU:n muiden sisäisten ja ulkoisten politiikkojen välistä johdonmukaisuutta; kehottaa laatimaan määrällisen arvion energian (erityisesti biopolttoaineet), maatalouden, kestävän tuotannon ja kulutuksen, julkisten hankintojen, kaupan ja kehitysyhteistyön kaltaisia kysymyksiä koskevien EU:n politiikkojen vaikutuksista metsiin;

2.

pyytää komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle ehdotuksia tiukkojen yhteisön tason kestävyysvaatimusten asettamiseksi kaikelle metsästä korjatulle puulle ja siitä valmistetuille tuotteille;

3.

kehottaa komissiota julkaisemaan vuoteen 2009 mennessä kattavan tutkimuksen, jossa arvioidaan EU:n elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden tuotannon, kulutuksen ja kaupan vaikutusta metsäkatoon ja metsien tilan heikentymiseen; kehottaa arvioimaan ja erittelemään tässä tutkimuksessa eri teollisuudenalojen kaikki kielteiset vaikutukset ja antamaan tulevaa politiikkaa ja innovointia koskevia suosituksia tällaisten vaikutusten vähentämiseksi;

4.

kiinnittää huomiota siihen, että vesitilannetta koskevien ongelmien huolellinen käsittely on välttämätöntä metsätalouden yhteydessä, mikä osoittaa, että on todella tarpeen kehittää metsä- ja vesivarantoja yhdessä ja yhdenmukaistaa vastaavat EU-politiikat, jotta voidaan palauttaa ekosysteemin keinot veden säilyttämiseen ja lisätä niitä;

5.

pitää ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia politiikkoja ja ympäristömerkkien ja metsien sertifiointijärjestelmien kaltaisten välineiden edistämistä tervetulleina; kehottaa hyväksymään puutuotteita koskevia ympäristöä säästäviä julkisia hankintapolitiikkoja kaikkialla EU:ssa ja panemaan ne nopeasti täytäntöön; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan korkeat kestävyysnormit julkisia hankintoja koskevan politiikkansa lähtökohdaksi ja asettamaan vastaavasti realistiset tavoitteet kyseisten normien saavuttamiselle;

6.

katsoo, että kehitysmaille on tarjottava merkittävää rahoitustukea trooppisten metsien bruttokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä ja että tämän sitoutumisen osoittamisella tulee olemaan ratkaiseva merkitys kansainvälisissä neuvotteluissa kattavasta maailmanlaajuisesta, vuoden 2012 jälkeisestä ilmastosopimuksesta;

7.

toteaa, että riittävän rahoituksen hankkiminen maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen avulla on ehdottoman keskeinen edellytys sille, että maailman metsien häviäminen voidaan puolittaa ja lopulta pysäyttää kokonaan; tukee tässä yhteydessä komission ehdotusta luoda pysyvään rahoitusjärjestelmään perustuva maailmanlaajuinen metsähiilimekanismi (GFCM) YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan sitoutumistaan maailman metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen hillitsemiseen varaamalla merkittävän osan EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisista huutokaupoista saamistaan tuloista metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen vähentämiseen kehitysmaissa, ja keskittymällä neuvotteluissa rahoituslähteisiin, sellaisina kuin ne on hahmoteltu 28. tammikuuta 2009 päivätyssä komission tiedonannossa ”Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa” (KOM(2009)0039); kehottaa jäsenvaltiota myös tukemaan komission ehdotusta, jonka mukaan Norjan rahoitusehdotus olisi hyväksyttävä ja osa tulevista päästömääräyksiköiden huutokaupasta saaduista tuloista olisi varattava GFCM-mekanismille;

8.

kannattaa sitä, että maailmanlaajuisen metsähiilimekanismin kautta tarjottavan tuen olisi oltava suorituksiin perustuvaa ja sitä olisi tarjottava metsien bruttokadon ja metsien tilan heikkenemisen vähentämisessä aikaansaatujen, todennettujen tulosten perusteella; korostaa, että tämän tuen olisi myös tuotettava lisähyötyjä biologisen monimuotoisuuden suojelemisen, suuremman kestokyvyn ja paremman toimeentulon muodossa metsäalueilla;

9.

korostaa tarvetta kunnioittaa täysin paikallisten metsäkansojen oikeuksia, myös alkuperäiskansojen oikeutta vapaaehtoisen ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen antamiseen tavallisesti niiden käytössä olevien metsien käytölle; pitää olennaisena, että paikallisyhteisöt ja alkuperäiskansat ovat mukana mielekkäällä ja monipuolisella tavalla kaikissa vaiheissa, kun metsien tilan heikkenemisen ja metsäkadon aiheuttamien päästöjen vähentämiseen tarkoitettuja toimenpiteitä arvioidaan, suunnitellaan ja pannaan täytäntöön;

10.

korostaa, että metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen kehitysmaissa aiheuttamia päästöjä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yhteistyöohjelman alaisten mekanismien, joista päätetään osana vuoden 2012 jälkeistä kansainvälistä ilmastosopimusta, olisi ennen kaikkea taattava, että aarniometsiä suojellaan;

11.

toteaa, että Itä-Euroopassa tapahtuva metsäkato edistää luonnonympäristön tilan heikentymistä ja vaikuttaa muun muassa ihmisten elämään;

12.

toteaa, että jos voidaan varmistaa metsien hiilen laskentamenetelmien täsmällisyys ja seurantamekanismien luotettavuus, hiilimarkkinoiden metsähyvitykset voivat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä olla yksi niistä politiikoista, joilla torjutaan metsäkatoa; painottaa, että lopullinen päätös metsähyvitysten sisällyttämisestä päästökauppajärjestelmään olisi tehtävä sen jälkeen, kun on arvioitu perusteellisesti kaikkien mahdollisten rahoitusmekanismien toteutettavuus, osapuolten Kööpenhaminan konferenssin tulokset sekä pilottihankkeiden jälkeen tehdyt johtopäätökset;

13.

muistuttaa, että metsähankkeista koituvia hyvityksiä, joita käytetään kompensoimaan kasvihuonekaasupäästöjä teollisuusmaissa, ei voida ottaa toista kertaa huomioon totunnaisista päästöistä (”business as usual”-skenaariosta) poikkeamista koskevien tavoitteiden yhteydessä, joihin kehitysmaiden odotetaan sitoutuvan vuoden 2012 jälkeisessä ilmastosopimuksessa;

14.

toteaa, että tulevaan ilmastosopimukseen mahdollisesti sisältyvässä metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen vähentämisen korvaamista koskevassa järjestelmässä on otettava huomioon hiilinielujen ohella myös metsiin liittyvät ekosysteemipalvelut ja sosiaaliset hyödyt;

15.

kehottaa EU:ta edistämään korkeiden sosiaalisten ja ympäristönormien soveltamista metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseen; kehottaa EU:ta tukemaan sellaisia REDD-järjestelmiä, jotka ulottuvat nykyistä puhtaan kehityksen mekanismissa sovellettua hankepohjaista lähestymistapaa laajemmalle ja joissa puututaan metsäkadon taustalla oleviin syihin, kuten huonoon hallintoon, köyhyyteen, lahjontaan ja lainvalvonnan puutteellisuuteen, tukemalla politiikkojen ja instituutioiden uudistamista sekä paikallisella että kansallisella tasolla;

16.

pitää valitettavana, että otsikostaan huolimatta tiedonannossa ei käsitellä metsien tilan heikentymistä; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelmia ja pilottihankkeita sekä osoittamaan omassa metsäpolitiikassaan sitoutumisensa ei ainoastaan metsäkadon, vaan myös metsien tilan heikentymisen pysäyttämiseen (myös Euroopan unionissa) kehittämällä ja vahvistamalla lisäksi asianmukaisia seurantajärjestelmiä, jotta metsien maaperästä ja biomassasta saadaan riittävästi tietoa;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/43


Torstai 23. huhtikuuta 2009
Kaupunkiliikennettä koskeva toimintasuunnitelma

P6_TA(2009)0307

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 kaupunkiliikennettä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2008/2217(INI))

2010/C 184 E/09

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 25. syyskuuta 2007 annetun komission vihreän kirjan ”Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” (KOM(2007)0551),

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2001 annetun komission valkoisen kirjan ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” (KOM(2001)0370),

ottaa huomioon 18. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma” (KOM(2007)0607),

ottaa huomioon 17. syyskuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta” (KOM(2007)0541),

ottaa huomioon 7. helmikuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä 2000-lukua varten: Komission kanta korkean tason CARS 21 -työryhmän loppuraporttiin: EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (KOM(2007)0022),

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Euroopan tavaraliikenteen logistiikka – kestävän liikkuvuuden avaintekijä” (KOM(2006)0336),

ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan – Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi” (KOM(2006)0314),

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Älyautoaloite – Tieto- ja viestintätekniikkaa älykkäämpiä, turvallisempia ja puhtaampia autoja varten” (KOM(2006)0059),

ottaa huomioon 11. tammikuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia” (KOM(2005)0718),

ottaa huomioon komission ehdotukset ja suuntaviivat sekä Euroopan parlamentin kannat rakennerahastoista ja koheesiorahastosta sekä tutkimuksen seitsemännestä puiteohjelmasta,

ottaa huomioon muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi puhtaiden ja energiatehokkaiden maantieajoneuvojen edistämisestä (KOM(2007)0817),

ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” (1),

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta” (2),

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kevään 2008 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Euroopan parlamentin Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä (3),

ottaa huomioon 12. lokakuuta 1988 antamansa päätöslauselman jalankulkijoiden suojelemisesta ja eurooppalaisesta peruskirjasta jalankulkijoiden oikeuksista (4),

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman CARS 21: kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä (5),

ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteen logistiikasta kestävän liikkuvuuden avaintekijänä (6),

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan kestävästä liikkuvuudesta (7),

ottaa huomioon ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (8),

ottaa huomioon rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista 23. lokakuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 (9),

ottaa huomioon yhteisön rautateiden turvallisuudesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY (10) (rautatieturvallisuusdirektiivi),

ottaa huomioon moottoriajoneuvojen etualleajosuojausta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 26. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/40/EY (11),

ottaa huomioon alueiden komitean kaupunkiliikennettä koskevasta toimintasuunnitelmasta 21. huhtikuuta 2009 antaman lausunnon (12),

ottaa huomioon komission lupauksen kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelman julkaisemisesta, jota on lykätty useaan kertaan ja jolle ei ole annettu tarkkaa määräaikaa,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 70–80 artiklan muodostaman oikeusperustan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A6-0199/2009),

A.

ottaa huomioon, että kaupunkiliikenteellä on huomattava asema koko liikennekentässä ja että EY:n perustamissopimuksen 70–80 artikla muodostaa oikeusperustan, jossa Euroopan unionille myönnetään jäsenvaltioiden kanssa jaettu toimivalta tällä alalla,

B.

ottaa huomioon, että lukuisat monialaiset tai eri liikennemuotoja koskevat yhteisön direktiivit ja asetukset vaikuttavat kaupunkiliikenteeseen ja että niiden johdonmukaisuus on varmistettava kaupunkiliikenteen ongelmiin sovellettavalla erityisellä lähestymistavalla,

C.

ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston 8. ja 9. maaliskuuta 2007 hyväksymässä Euroopan ilmastosuunnitelmassa asetetaan kunnianhimoiset tavoitteet, joiden mukaan energiankulutusta ja kasvihuonepäästöjä vähennetään 20 prosenttia ja uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta nostetaan 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, ja että näitä tavoitteita ei voida saavuttaa ilman kaupunkiliikenteeseen mukautettua strategiaa,

D.

ottaa huomioon, että tutkimus- ja kehitysohjelma Civitas on onnistunut erinomaisesti ja on saanut paikalliset päättäjät ja liikenteen järjestäjät kiinnostumaan eurooppalaisista investoinneista innovatiivisiin kaupunkiliikenneohjelmiin,

E.

ottaa huomioon, että koheesiorahasto ja rakennerahastot rahoittavat kaupunkiliikenneohjelmia, mutta niillä on kaksi haittapuolta: niillä ei ole eurooppalaista kaupunkiliikennestrategiaa eikä -tavoitteita, ja ne toimivat lisäksi epätasaisesti unionin alueella,

F.

ottaa huomioon, että kaupunkialueet toimivat ensisijaisina liikennemuotoja yhdistävinä keskuksina ja yhteyspisteinä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen välillä, joiden on edistettävä niiden yleisiä tavoitteita, jotka tähtäävät kestävään eurooppalaiseen liikkuvuuteen ja unionin kaupunkiverkon kestävään kilpailukykyyn,

G.

ottaa huomioon, että kaupungit ovat merkittäviä talouselämän keskuksia ja että tavaraliikenne on toisaalta elintärkeää väestön elintarvike- ja muun huollon kannalta, mutta että siihen toisaalta kohdistuu haasteita pienten varastointitilojen ja lyhyiden toimitusaikojen takia,

H.

ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaatteen ja kunnallista kaavoitusvapautta koskevan oikeuden tiukka noudattaminen ei anna mahdollisuutta rajoittavaan yhteisön politiikkaan vaan antaa unionille mahdollisuuden noudattaa alue- ja koheesiopolitiikkansa kaltaista kannustusstrategiaa, ilman että pakotetaan toteuttamaan ylhäältä annettavia ratkaisuja,

I.

katsoo, että kaupunkialueiden ongelmia ei voida lähteä ratkomaan liikennemuotokohtaisella politiikalla vaan niitä on lähestyttävä käyttäjien ja yhdennettyjen liikennejärjestelmien näkökulmasta,

J.

katsoo, että tehokas ja kestävä kaupunkiliikenne, josta hyötyvät sekä Euroopan kansalaiset että Euroopan talous, voidaan taata vain varmistamalla tavaraliikenteen ja matkustajaliikenteen sekä eri liikennemuotojen yhtäläinen kohtelu,

K.

katsoo, että kaupunkisuunnittelu, jossa otetaan huomioon yhteiskunnan demografinen muutos esimerkiksi rakentamalla senioreille asuntoja kaupungin keskustaan ja huolehtimalla siitä, että väestöllä on käytettävissään lähellä sijaitsevia palveluja ja ostosmahdollisuuksia, voi osaltaan merkittävästi vähentää liikennettä,

L.

ottaa huomioon, että on oltava käytössä vahvat kaupunkiliikennestrategiat niihin kuuluvien välineiden optimoimiseksi kehittämällä eri liikennemuotojen yhteisiä terminaaleja ja liittämällä eri matkustusjärjestelmät toisiinsa,

M.

ottaa huomioon, että on oltava käytössä luotettavat ja entistä järjestelmällisemmät tilastotiedot, joiden avulla on mahdollista arvioida paikallistason julkista politiikkaa ja vaihtaa parhaita käytäntöjä kaupunkiliikenteen alalla,

N.

ottaa huomioon kaupunkiliikenteessä käytettyjen tekniikoiden taloudellisen ja teknisen merkityksen unionin kilpailukyvyn ja ulkoisen kaupan kannalta,

O.

katsoo, että tulevien Euroopan parlamentin vaalien läheisyyden vuoksi parlamentin on noudatettava komission lupaamasta kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelmasta parlamentissa järjestettävälle keskustelulle asetettua alkuperäistä aikataulua,

1.

pitää valitettavana, ettei komission lupaamaa kaupunkiliikennettä koskevaa toimintasuunnitelmaa ole julkaistu, ja voi kyllä hyväksyä erillisiä aloitteita, mutta pitää edelleen välttämättömänä yhtenäistä lähestymistapaa; päättää näin ollen valiokunta-aloitteisen mietintönsä jatkoksi ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta kunnioittaen tehdä ehdotuksia kaupunkiliikennettä koskevaksi eurooppalaiseksi toimintasuunnitelmaksi;

2.

palauttaa mieliin, että kaupunkiliikenteestä päätetään toissijaisuusperiaatetta noudattaen, mutta korostaa silti, että paikallisviranomaiset eivät voi vastata näihin haasteisiin ilman Euroopan tason yhteistyötä ja koordinointia; komission on siksi toteutettava asiaa koskevat selvitykset ja oikeudellinen kehys, rahoitettava tutkimuksia ja edistettävä ja levitettävä parhaita käytäntöjä kaikille helposti saatavassa muodossa kaikilla unionin virallisilla kielillä;

3.

kehottaa komissiota julkaisemaan yhteenvedon tämän alan sitovista Euroopan tason säännöksistä ja ehdottamaan alueille ja kaupungeille yhteistä viitekehystä, jolla voitaisiin helpottaa niiden päätöksentekoa kehitysstrategioiden suunnittelussa ja toteutuksessa;

Kaupunkiliikennettä koskevan eurooppalaisen tutkimuksen ja innovoinnin vauhdittaminen

4.

ehdottaa, että käynnistetään välittömästi ohjelma, jonka tarkoituksena on parantaa kaupunkiliikennettä koskevia Eurostatin tilastoja ja tietokantoja sisällyttämällä niihin erityisesti seuraavat seikat:

tiedot eri liikennemuodoista, mukaan lukien ”pehmeät” liikennemuodot (pyöräily, jalankulku jne.),

tilastotiedot ilmansaasteista ja melusta, liikenneonnettomuuksista, liikenteen ylikuormituksesta ja liikenneruuhkista,

määrälliset ja laadulliset tilastotiedot ja indikaattorit tarjonnasta ja liikennepalveluista;

5.

ehdottaa, että avataan välittömästi eurooppalainen kaupunkiliikenneportaali ja internetfoorumi tietojen, parhaiden käytäntöjen ja innovatiivisten kokemusten vaihdon ja levittämisen helpottamiseksi, etenkin ”pehmeisiin” liikennemuotoihin liittyvissä asioissa;

6.

ehdottaa, että perustetaan vuosittain jaettava, Civitas-palkinnot Euroopan liikkuvuusviikkoon yhdistävä eurooppalainen palkinto, jolla palkittaisiin huomattavat ja siirrettävissä olevat kaupunkiliikennealoitteet ja hankkeet;

7.

ehdottaa uuden sukupolven Civitas-hankkeiden kehittämistä (Civitas IV) hanke-ehdotuspyynnöin, joihin sisältyisivät muun muassa seuraavat osa-alueet:

intermodaaliliikenteeseen liittyvät oheispalvelut (hinnoittelu jne.)

kaupunkiliikenteen ergonomiaohjelmat (matkustusmukavuus)

eri liikennemuotojen esteettömään käyttöön liittyvät innovaatiot, etenkin liikuntarajoitteisia henkilöitä ajatellen

kaupunkiliikenneverkon käyttäjille suunnatut yhdennetyt tiedotusohjelmat, joiden avulla liikenteen käyttäjät voivat suunnitella matkansa optimaalisesti ja muuttaa reittiään liikenneverkon riskitekijöiden mukaan;

8.

ehdottaa, että vahvistetaan älykkäitä liikennejärjestelmiä (Intelligent Transport Systems, ITS) koskevaa tutkimus- ja kehitystoimintaa, että sitä koordinoidaan paremmin vastaamaan kaupunkien asukkaiden ja paikallisten viranomaisten tarpeita ja tavoitteita ja että se suunnataan seuraaville aloille:

yhdennetyt tiedon- ja liikenteenhallinnan järjestelmät

häiriötekijöiden ja onnettomuuksien vähentäminen

yhteentoimivien uusien tieto- ja viestintätekniikoiden, kuten satelliittiteknologian ja NFC-teknologian (13), käyttö matkapuhelimen avulla tiedonvälitykseen liikenteen käyttäjille ja yhdennettyjen matkalippujen myyntiin

julkisen liikenteen turvallisuus ja varmuus

kaupunkiautojen uuden sukupolven kehittäminen

innovatiiviset ratkaisut tehokasta tavaraliikennettä ja erityisesti vähittäiskauppiaille kaupungeissa tapahtuvaa tavaroiden jakelua varten;

9.

kehottaa lisäämään jäsenvaltioiden ja EU:n ITS-sovelluksille myöntämää rahoitusta, jotta paikallisviranomaiset voivat käyttää niitä laajemmin;

Eri liikennemuotojen optimaalisen käytön edistäminen kaupunkisuunnittelua parantamalla

10.

vaatii, että yhdenmukaistetun lähestymistavan periaatetta edistettäisiin hallintokumppanuuden kehyksessä, jossa yhdistetään kaupungeissa ja lähialueilla, kansallisella tasolla ja Euroopan tasolla olevia toimijoita ja jossa otetaan huomioon liikenteeseen liittyvät asiakokonaisuudet, kuten seuraavat: sosiaalinen yhteenkuuluvuus, melu, turvallisuus, kilpailukyky, ympäristö jne.; toistaa vaatimuksensa, että yhdenmukaistetun lähestymistavan mukainen täytäntöönpano olisi pakollinen rakennerahastohankkeiden ohjelmoinnissa ja valinnassa;

11.

suosittelee sellaisten yhdennettyjen, kestävien kaupunkiliikennesuunnitelmien toteuttamista yli 100 000 asukkaan taajamissa, joihin sisältyvät:

liikkumista koskevat diagnoosit, indikaattorit ja tavoitteet ja arvio niiden taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä vaikutuksista

alueellisen liikennesuunnitelman ja kaupunkisuunnittelupolitiikan kanssa koordinoitu liikenneverkkojen kehittämis- ja yhteenliittämissuunnitelma

julkiseen liikenteeseen täydellisesti integroidun ”pehmeän” liikenteen kehittämissuunnitelma (pyörätiet, jalankulkualueet jne.)

paikoitusalueita ja eri liikennemuotojen yhteisiä terminaaleja koskeva yleissuunnitelma

ohjelma, jolla kaupunkiliikenneverkkojen ja jatkoyhteyksien hallinta mukautetaan liikuntarajoitteisten liikenteen käyttäjien tarpeisiin

kaupunkilogistiikkaa koskeva yleissuunnitelma, joka sisältää mahdollisuuden käyttää julkista infrastruktuuria tavarakuljetuksiin

menettely, joka mahdollistaa kansalaisten suoran osallistumisen;

12.

suosittaa liikenteen järjestämisestä vastaavien tahojen, joissa ovat edustettuina myös liikenteen käyttäjät ja kansalaiset ja liikenteenharjoittajien ammattiliitot, välisen pysyvän, kaupunkiliikenteen hallintoa käsittelevän eurooppalaisen foorumin perustamista hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi ja levittämiseksi;

13.

ehdottaa, että kaupunkiliikenteelle myönnettävän eurooppalaisen rahoituksen ehdoksi asetetaan yhdennettyjen kaupunkiliikennesuunnitelmien olemassaolo;

14.

kannattaa yli 250 000 asukkaan eurooppalaisten suurkaupunkien julkisesta liikenteestä, liikenteen kulusta ja pysäköinnistä vastaavien viranomaisten yhteistyötä ja toiminnallista yhdentymistä keskenään samankaltaisilla alueilla, ihmisten ja tavaroiden liikkuvuus huomioon ottaen ja paikallisia erityispiirteitä kunnioittaen;

15.

kannustaa liikenteestä vastaavia viranomaisia vahvistamaan päättäväisiä ja johdonmukaisia tavoitteita kasvihuonekaasujen vähentämiseksi edellä mainituissa yhdennetyissä, kestävissä kaupunkiliikennesuunnitelmissa vahvistettujen liikennepoliittisten toimien avulla ja muuntamaan nämä tavoitteet julkisille tai yksityisille liikennepalvelujen tarjoajille asetetuiksi erityisten tulosten saavuttamista koskeviksi velvoitteiksi;

16.

ehdottaa, että kokemukset, joita on saatu lipunhintojen yhdentämisestä (muun muassa ”Interoperable Fare Management” -hanke), liikennemuotojen välisestä tiedonkulusta ja unionin taajamien liikenteen järjestäjien keskinäisestä tiedonkulusta, arvioidaan, jotta voitaisiin helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

Unionin lisäarvo: kannustaminen kestävään liikkuvuuteen kaupunkialueilla

17.

kannattaa kaupunkiliikenteen seurantakeskuksen perustamista komissioon, mutta ei kannata uuden viraston perustamista;

18.

pitää valitettavana, että kuluvalla tukikaudella 2007–2013 vain noin 9 prosenttia (8 000 000 000 euroa) kaikista liikennealan rakennerahastovaroista (82 000 000 000 euroa) on tarkoitettu kaupunkiliikenteelle; pitää tätä osuutta liian pienenä, jotta voitaisiin reagoida Euroopan kaupunkiliikenteen ongelmiin ja täyttää ympäristö- ja ilmastonsuojelutavoitteet;

19.

kehottaa painokkaasti tutkimaan vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen yhteydessä mahdollisuuksia ottaa käyttöön kaupunkiliikennettä varten tarkoitettu yhteisön rahoitusväline (Marco Polo -ohjelman kaltainen yhdennetty ohjelma), joka antaisi mahdollisuuden osarahoittaa

kaupunkiliikennetutkimuksia ja -suunnitelmia niiden käyttöönoton yleistämiseksi

investointeja liikennemuotoihin, jotka vastaavat unionin ympäristötavoitteita ja sosioekonomisia tavoitteita;

ja ehdottaa, että tällainen kannustimeksi tarkoitettu rahoitus myönnetään yhteisön sopimusehtoja noudattavien tarjouspyyntöjen perusteella;

20.

pyytää komissiota laatimaan kertomuksen niistä kaupunkialueista, joille on rajoitettu pääsy, jotta voidaan arvioida niiden vaikutus liikkuvuuteen, elämän laatuun, päästöihin ja ulkoisiin vaikutuksiin sekä terveyteen ja turvallisuuteen, ottaen huomioon, että tarvitaan järjestelmä, jolla rangaistaan rikosoikeuden ja muun oikeuden piiriin kuuluvista rajat ylittävistä liikennerikkomuksista;

21.

ehdottaa, että perustetaan unionin tärkeimpien kohdekaupunkien kaupunkiliikenteen tiedotus- ja lipunmyyntiverkosto, joka toimisi unionin alueella sijaitsevien lähtöpaikkojen rautatie- ja lentoasemilla;

22.

suosittaa kaupunkiliikenteen käyttäjien, joihin kuuluvat myös jalankulkijat ja pyöräilijät sekä tavaroiden ja palvelujen jakelu, perusoikeuksien ja liikenne-etiketin määrittämistä vallitsevien eroavuuksien häivyttämiseksi;

23.

katsoo, että kaupunkirakenteellisesti paras tapa toteuttaa ympäristö- ja ilmastoystävällinen kaupunkiliikkuvuus on lyhyiden etäisyyksien kaupunki;

24.

kannustaa komissiota ja paikallisviranomaisia voimistamaan ja laajentamaan autottomiin päiviin liittyviä aloitteitaan, jollaisia on toteutettu osana Euroopan vuosittaista autotonta päivää;

25.

pyytää komissiota esittämään mahdollisimman pikaisesti yhdenmukaistetun strategian vihreiden vyöhykkeiden luomiseksi ja eurooppalaisen vihreiden vyöhykkeiden merkin kehittämiseksi, jotta vältytään siltä, että kaupungit tai jäsenvaltiot kehittävät erilaisia strategioita, joista aiheutuu haittaa kansalaisille ja yrityksille;

26.

katsoo, että kaupunkiliikenteen käsitteen olisi katettava myös kaupunkienväliset verkot, jotka mahdollistavat suurten kaupunkien väliset yhteydet, niiden taloudellisen kehityksen sekä sujuvan ja nopean henkilö- ja tavaraliikenteen;

Kaupunkiliikenne: Lissabonin strategian ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelman yhteydessä huomioon otettava teollisuudenala ja eurooppalainen tekniikka

27.

ehdottaa, että otetaan käyttöön eri välineiden eurooppalainen standardointi- ja sertifiointipolitiikka, jossa keskitytään turvallisuuteen ja terveyteen, mukavuuteen (melu, tärinä), verkkojen yhteentoimivuuteen (ns. busway-linjat, tram-train-liikenne), esteettömyyteen liikuntarajoitteisten tai lastenvaunujen kanssa liikkuvien henkilöiden kannalta, ”pehmeisiin” liikennemuotoihin ja puhtaisiin moottoriajoneuvoihin (bussit, taksit jne.), ja että tämä tehdään hiilidioksiditaseen sekä toimijoille ja käyttäjille aiheutuvia kustannuksia koskevan vaikutustenarvioinnin perusteella;

28.

pyytää aina huolehtimaan kustannusten ja hyödyn oikeasuhtaisuudesta ja ottamaan huomioon ne käyttäjät, joilla on rajalliset taloudelliset mahdollisuudet;

29.

suosittelee, että osana kaupunkiliikenneverkkojen avaamista kilpailulle laaditaan yleisohjeet palvelujen laatua, arviointia ja liikenteen käyttäjien ja kansalaisten osallistumista koskevista vähimmäissuosituksista asetuksen (EY) N:o 1370/2007 mukaisesti;

30.

ehdottaa, että huomattava osa Euroopan talouden elvytyssuunnitelman avulla vapautuvista määrärahoista kohdennetaan sellaisten meneillään olevien kaupunkiliikenteen ja julkisen liikenteen investointien ja hankkeiden rahoittamiseen, jotka voidaan rahoittaa välittömästi ja toteuttaa 31. joulukuuta 2009 mennessä;

31.

panee merkille, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa on annettu etusija kestäviin infrastruktuurihankkeisiin tarkoitetuille rakennerahastovaroille; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita käyttämään merkittävän osan kyseisistä varoista ilmastoystävällisen kaupunkiliikenteen kehittämiseen;

32.

pyytää komissiota ottamaan huomioon tässä päätöslauselmassa tehdyt ehdotukset sekä Euroopan parlamentin toiveen siitä, että se olisi aloitteellinen tällä alalla saadakseen mahdollisimman pian aikaan toimintasuunnitelman;

*

* *

33.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0356.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0311.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0057.

(4)  EYVL C 290, 14.11.1988, s. 51.

(5)  EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 1.

(6)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 154.

(7)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 556.

(8)  EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1.

(9)  EUVL L 315, 3.12.2007, s. 1.

(10)  EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44.

(11)  EYVL L 203, 10.8.2000, s. 9.

(12)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(13)  NFC, joka tulee sanoista Near Field Communication, on lähitiedonsiirtoteknologia, joka mahdollistaa etätunnistuksen.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/50


Torstai 23. huhtikuuta 2009
Älykkäitä liikennejärjestelmiä koskeva toimintasuunnitelma

P6_TA(2009)0308

Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. huhtikuuta 2009 älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2008/2216(INI))

2010/C 184 E/10

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottamiseksi Euroopassa” (KOM(2008)0886),

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tieliikennealan älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista (KOM(2008)0887),

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2001 annetun komission valkoisen kirjan ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” (KOM(2001)0370),

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Ympäristöystävällisempi liikenne” (KOM(2008)0433),

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Strategia ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin” (KOM(2008)0435),

ottaa huomioon 25. syyskuuta 2007 annetun komission vihreän kirjan ”Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” (KOM(2007)0551),

ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan: Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi” (KOM(2006)0314),

ottaa huomioon 17. syyskuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta” (KOM(2007)0541),

ottaa huomioon 7. helmikuuta 2007 annetun komission tiedonannon kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä 2000-lukua varten – Komission kanta korkean tason CARS 21 -työryhmän loppuraporttiin, EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto (KOM(2007)0022),

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Älyautoaloite: Tieto- ja viestintätekniikkaa älykkäämpiä, turvallisempia ja puhtaampia autoja varten” (KOM(2006)0059),

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Euroopan tavaraliikenteen logistiikka – kestävän liikkuvuuden avaintekijä” (KOM(2006)0336),

ottaa huomioon 18. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma” (KOM(2007)0607),

ottaa huomioon 11. tammikuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia” (KOM(2005)0718),

ottaa huomioon rakennerahastoja, koheesiorahastoa ja tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa koskevat komission ehdotukset ja suuntaviivat ja Euroopan parlamentin kannat,

ottaa huomioon 22. lokakuuta 2008 vahvistamansa kannan muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi puhtaiden ja energiatehokkaiden maantieajoneuvojen edistämisestä (1),

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kevään 2008 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Euroopan parlamentin Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä (2),

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen energia- ja ympäristöpolitiikan huomioon ottavasta kestävästä eurooppalaisesta liikennepolitiikasta (3),

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”CARS 21: kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä” (4),

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: Ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta” (5),

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan” (6),

ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan tavaraliikenteen logistiikasta kestävän liikkuvuuden avaintekijänä (7),

ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisesta toimintaohjelmasta – väliarviointi (8),

ottaa huomioon 26. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupunkiympäristön teemakohtaisesta strategiasta (9),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A6-0227/2009),

A.

toteaa, että älykkäät liikennejärjestelmät ovat edistyneitä sovelluksia, jotka hyödyntävät tieto- ja viestintätekniikkaa liikenteessä sekä liikennemuotoja ja liikenteen hallintaa koskevien innovatiivisten palvelujen tarjonnassa,

B.

ottaa huomioon, että älykkäät liikennejärjestelmät tarjoavat paljon mahdollisuuksia tehostaa kaikkien Euroopan liikennepolitiikan tarpeita ja haasteita vastaavien liikennemuotojen käyttöä,

C.

ottaa huomioon, että ruuhkia arvioidaan esiintyvän 10 prosentissa tieverkosta, ja niiden vuosikustannukset vastaavat yhtä prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta, että liikennekuolemien määrä oli vuonna 2006 edelleen 42 953 eli huomattavasti enemmän kuin asetettu välitavoite, jolla päästäisiin 25 000 liikennekuolemaan vuoteen 2010 mennessä, että tieliikenne aiheuttaa 72 prosenttia kaikista liikenteeseen liittyvistä hiilidioksidipäästöistä ja että 40 prosenttia Euroopan tieliikenteen hiilidioksidipäästöistä johtuu kaupunkiliikenteestä,

D.

toteaa älykkäiden liikennejärjestelmien osoittautuneen keskeisen tärkeiksi energiankulutuksen vähentämisessä ja liikenteen ekologisen kestävyyden parantamisessa,

E.

ottaa huomioon, että älykkäitä sovelluksia on kehitetty eri liikennemuodoille, kuten rautatieliikenteeseen (ERTMS ja TAF-TSI), meri- ja sisävesiliikenteeseen (LRITS, SafeSeaNet, VTMIS), lentoliikenteeseen (SESAR) ja maaliikenteeseen, esim. karjankuljetuksia varten,

1.

korostaa, että älykkäät liikennejärjestelmät ovat keskeinen väline, kun pyritään tehostamaan olemassa olevan infrastruktuurin käyttöä ja tekemään liikenteestä tehokkaampaa, turvallisempaa ja ympäristön kannalta puhtaampaa ja sitä kautta edistämään kansalaisten kestävän liikkuvuuden ja talouden kehitystä;

2.

korostaa, että älykkäillä liikennejärjestelmillä on myönteinen vaikutus kaikkien alueiden, myös kaupunkialueiden, taloudellisen suorituskyvyn parantamiseen, niillä määritellään vastavuoroisen saatavuuden edellytykset, lisätään paikallista ja alueiden välistä kauppaa, kehitetään Euroopan unionin sisämarkkinoita ja lisätään työllisyyttä, joka kytkeytyy älykkäiden liikennejärjestelmien toteuttamiseen;

3.

katsoo, että älykkäillä liikennejärjestelmillä voidaan parantaa Euroopan kansalaisten ja erityisesti kaupunkien asukkaiden elinolosuhteita, ja ne myös osaltaan parantavat liikenneturvallisuutta, vähentävät haitallisia päästöjä ja ympäristön pilaantumista, lisäävät liikenteen tehokkuutta, helpottavat pääsyä syrjäisille alueille ja vähentävät liikennettä;

4.

pahoittelee viivettä älykkäiden liikennejärjestelmien yhteisen täytäntöönpanokehyksen luomisessa unionissa sekä sitä, ettei älykkäitä liikennejärjestelmiä selkeine tavoitteineen ole otettu käyttöön koordinoidusti, mikä johtuu pääasiassa yhteentoimivuuden esteistä, kaikkien toimijoiden tehokkaan yhteistyön puutteesta sekä ratkaisemattomista tietosuoja- ja vastuukysymyksistä;

5.

on tyytyväinen komission älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevaan toimintasuunnitelmaan (jäljempänä ”toimintasuunnitelma”), sillä se muodostaa yhteiset puitteet toimille ja ohjelmille, ja siinä määritetään selkeät määräajat tulosten tuottamiselle;

6.

uskoo vahvasti, että on perustettava väline älykkäiden liikennejärjestelmien käytön edistämiseksi liikennepolitiikassa; kannattaa säädöstä, jossa vahvistettaisiin älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton puitteet, ja kehottaa komissiota toimittamaan parempia tietoja toimintasuunnitelman toimien, rahoituksen ja ohjelmasuunnittelun nykytilasta sen varmistamiseksi, että älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottokehyksestä annettavaan direktiiviin sisällytetään selkeitä toimia määräaikoineen;

7.

on tietoinen vähäisestä yhteisön rahoitustuesta (vuonna 2008) EasyWay-toimelle, joka on Euroopan laajuinen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottoa Euroopan laajuisen tieverkon (TERN) keskeisillä käytävillä 21:ssä unionin jäsenvaltiossa koskeva hanke, josta vastaavat kansalliset tieviranomaiset ja tieliikenteen toimijat julkisten ja yksityisten sidosryhmien kanssa;

Laaja-alaiset kysymykset

8.

korostaa, että älykkäät liikennejärjestelmät olisi otettava kaikkien liikennemuotojen ja kaikkien eurooppalaisten matkustajien käyttöön Galileo-sovellusten kanssa koordinoidun lähestymistavan avulla; kannattaa vankasti älykkäiden liikennejärjestelmien välitöntä käyttöönottoa julkisen ja yksityisen sektorin ja julkisen liikenteen intermodaalisuuden lisäämiseksi parantamalla yleisesti tiedotusta ja tehostamalla kuljetuskapasiteetin hallintaa;

9.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan vastuukysymyksiä, jotka muodostavat merkittävän esteen älykkäiden liikennejärjestelmien sujuvalle ja johdonmukaiselle käyttöönotolle Euroopassa;

10.

katsoo, että yhteentoimivuus on älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämisessä keskeinen tekijä järjestelmien sujuvan ja johdonmukaisen käyttöönoton kannalta Euroopassa; korostaa, että Euroopan laajuiseen tietoverkkoon (rakentamiseen tai ylläpitoon) investoitaessa tulisi pyrkiä ottamaan huomioon älykkäiden liikennejärjestelmien palveluiden tarpeellinen kehittäminen;

11.

ottaa huomioon, että eurooppalaisilla älykkäiden liikennejärjestelmien markkinoilla on jo merkittävä tarjonta, ja pyytää siksi komissiota määrittämään vaatimukset älykkäiden liikennejärjestelmien sovellusten ja palveluiden vähimmäistasolle, joka on kaikkien jäsenvaltioiden saavutettavissa ja joka on tarpeen älykkäiden liikennejärjestelmien sovellusten tehokkaan kehittämisen, toteutuksen ja käytön kannalta;

12.

pitää tärkeänä valmistella markkinoiden kysyntää koskeva arvio, jossa arvioidaan todellista tarvetta, joka ylittää älykkäiden liikennejärjestelmien sovellusten ja palveluiden määritetyn vähimmäistason, ja vahvistaa älykkäiden liikennejärjestelmien sisämarkkinoita koskevia näkökohtia standardoinnin ja asianmukaisen sääntelykehyksen avulla;

13.

pitää tärkeänä rajat ylittävää sekä teknisen että hallinnollisen tason yhteistyötä unionin ulkorajoilla, mikä on keskeistä älykkäiden liikennejärjestelmien sovellusten tehokkaan toteutuksen kannalta unionissa;

Tie-, liikenne- ja matkatietojen optimaalinen käyttö (toiminta-alue nro 1)

14.

korostaa tarvetta saada kriittinen tietomassa vähintään seuraavilla viidellä keskeisellä alalla älykkäiden liikennejärjestelmien tehokkaan käyttöönoton varmistamiseksi: tosiaikaiset liikenne- ja matkatiedot; tieverkkoa koskevat tiedot; julkiset tiedot digitaalista kartoitusta varten; tiedot yleisten liikennetietopalvelujen ja multimodaalisten, ovelta ovelle ulottuvien kansallisten reittisuunnittelupalvelujen vähimmäistason tarjontaa varten;

15.

toteaa, että yleisten liikennetietopalvelujen vähimmäistason on katettava Euroopan laajuinen tieverkko (TEN-T);

16.

korostaa, että älykkäiden liikennejärjestelmien hyväksyminen ja käyttöönotto suuressa mittakaavassa edellyttää, että huomioon otetaan sekä liikennepalveluja koskevat tiedot että eri liikennemuotojen aikataulut;

17.

korostaa, että on tärkeää tarjota tosiaikaisia tietoja matkustajille ja infrastruktuurille ja että tietojen on oltava entistä tarkempia, luotettavampia ja yhdenmukaisia kunnioittaen samalla eurooppalaisia (maantieteellisiä, kulttuurisia ja kielellisiä) erityispiirteitä ja takaamalla maantieteellinen jatkuvuus;

18.

katsoo, että älykkäiden liikennejärjestelmien kehityksen kannalta on olennaista taata tie-, liikenne- ja matkatietojen saatavuus yksityiselle sektorille kunnioittaen samalla yksityisyyden suojaa ja käsittelemällä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia kysymyksiä;

Liikenteen ja rahtitoimintojen hallintaan liittyvien älykkäiden liikennejärjestelmien palvelujen jatkuvuus eurooppalaisilla liikennekäytävillä ja kaupunkikokonaisuuksissa (toiminta-alue nro 2)

19.

katsoo, että on tärkeää varmistaa älykkäiden liikennejärjestelmien yhdenmukaisuus, yhteentoimivuus ja luotettavuus säilyttämällä samalla käyttäjien valinnanvapaus älykkäiden liikennejärjestelmien suhteen;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan ja linkittämään älykkäät liikennejärjestelmät unionin kaupunkiliikennettä koskeviin aloitteisiin liikenteen tehostamiseksi ja sen hallinnan sujuvoittamiseksi sekä teiden, TEN-T-käytävien, rahtikäytävien ja kaupunkikokonaisuuksien ruuhkautumisen vähentämiseksi;

21.

katsoo, että rajat ylittävä yhteistyö ja EasyWay-hankkeen kaltaisten ohjelmien kehittäminen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton tehostamiseksi on tärkeää;

22.

kehottaa komissiota määrittämään ensisijaiset tiedotusta, kuljetuskalustoa ja ajoneuvoja koskevat standardit älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton ja entistä yhdenmukaisempaa valtatieinfrastruktuuria koskevien toimenpiteiden edistämiseksi;

23.

pitää tärkeänä, että älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönotosta seuraavien ajoneuvokohtaisten ja infrastruktuuria koskevien kustannusten arviointi perustetaan kustannus-hyötyanalyysiin, joka kattaa kaikki liitännäiskulut (taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöä koskevat);

Älykkäät liikennejärjestelmät ja liikkuvuuden edistäminen kaupungeissa (toiminta-alue nro 2 a)

24.

suosittaa, että kehitetään käyttäjille suunnattuja tiedotusmenettelyjä ja tietojärjestelmiä, jotka koskevat kaupunkien liikennepalvelutarjontaa ja kaupunkien liikenneverkkojen laatua ja joissa hyödynnetään esimerkiksi gsm-tekniikkaa;

25.

suosittaa, että selvitetään tietyn alueen viranomaisten koordinoimia maksujen yhtenäistämisjärjestelmiä ja erityisesti niiden teknisiä näkökohtia;

26.

kehottaa kehittämään intermodaalitekniikkaa, jonka avulla helpotetaan liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdollisuutta hyödyntää liikennepalveluja ja kaupunkiliikennettä;

Tieliikenteen turvallisuus ja turvatoimet (toiminta-alue nro 3)

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valmistelemaan yleiseurooppalaisen hätäsanomajärjestelmän (eCall) yhdenmukaista käyttöönottoa kaikissa unionin jäsenvaltioissa vuoteen 2010 mennessä, heti standardointitestien loppuunsaattamisen jälkeen;

28.

katsoo, että älykkäiden liikennejärjestelmien sovelluksilla ja käyttöönotolla olisi

edistettävä sellaisten kehittyneiden kuljettajan apujärjestelmien (ADAS) käyttöönottoa, joilla on riittävä potentiaali parantaa liikenneturvallisuutta, kuten ajonvakautusjärjestelmä (ESC) ja eCall, jolla yksistään voitaisiin täysimääräisesti käyttöönotettuna pelastaa unionissa jopa 6 500 ihmishenkeä vuodessa;

lisättävä liikenneturvallisuutta ehkäisemällä ylinopeuksia, alkoholin vaikutuksen alaisena ajamista ja ajamista ilman turvavyötä;

edistettävä terveyttä ja turvallisuutta tukemalla valvottujen ja turvallisten pysäköintialueiden käyttöä tarjoamalla kuljettajille asianmukaisia palveluja truckinform-portaalin (10) kautta sekä

edistettävä kuljettajien turvallisuutta ja rahtikuljetusten lastin suojaa varkauksilta, ryöstöiltä ja kaappauksilta ja torjuttava näin järjestäytynyttä rikollisuutta erityisesti rajaseuduilla sekä kolmansia maita käsittävässä kansainvälisessä rahtiliikenteessä;

29.

kehottaa komissiota vähentämään viestintäkustannuksia entisestään niin, että televiestintään perustuvaa viestintä- ja tiedotuslaitteistoa voitaisiin käyttää nykyistä kattavammin;

30.

pitää myönteisenä ehdotettua eFreight-aloitetta ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön ”älykkään rahdin” periaatteen tavoitteena saavuttaa eri liikennemuotoja yhdistävät rahtiliikenteen älykkäät palvelut, joissa keskitytään vaarallisiin tavaroihin;

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota kiinnittämään yhtäläistä huomiota sekä matkustajiin että rahtiin, jotta vältetään matkustajaliikenteen syrjiminen, mikä on erityisen haitallista henkilöiden liikkuvuuden kannalta;

32.

kannattaa käyttöliittymiä (HMI) ja muita älykkäiden liikennejärjestelmien yhteyskäytäntöjä koskevan asianmukaisen sääntelykehyksen luomista ja korostaa tarvetta tarkastella vastuukysymyksiä;

33.

kehottaa komissiota tarkastelemaan suojattomiin liikennepalvelujen käyttäjiin, kuten liikuntarajoitteisiin, liittyviä kysymyksiä, ja laajentamaan kehittyneiden kuljettajan apujärjestelmien ja muiden älykkäiden liikennejärjestelmien ja käyttöliittymien edistämistoimia kaksipyöräisiin ajoneuvoihin toimintasuunnitelman toimissa;

34.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia hyödyntää täysin älykkäiden liikennejärjestelmien potentiaalia ehkäistä savusumua ja korkeita otsonipitoisuuksia sekä vähentää melua ja pienhiukkas-, typpioksidi- ja hiilidioksidipäästöjä;

Ajoneuvon yhteydet tieinfrastruktuuriin (toiminta-alue nro 4)

35.

korostaa tarvetta määrittää yhteinen järjestelmäalusta vakiorajapintoineen ja yhteyskäytäntöineen, joilla helpotetaan älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöä infrastruktuurien välistä (I2I), ajoneuvon ja infrastruktuurin välistä (V2I) ja ajoneuvojen välistä (V2V) viestintää varten;

36.

kehottaa komissiota panemaan täytäntöön älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevan etenemissuunnitelman yhteisine alustoineen älykkäiden liikennejärjestelmien sovelluksia ja käyttöönottoa varten ottaen mukaan toimintaan yksityisen ja julkisen sektorin sekä määrittämään asianmukaisen kehyksen älykkäiden liikennejärjestelmien vastuukysymysten ratkaisemiseksi;

37.

toteaa, että on edistettävä älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevaa koulutusta käyttäjien liikennekapasiteetin lisäämiseksi sekä ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen helpottamiseksi;

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan avoimen foorumin tietojen vaihtoa ja älykkäisiin liikennejärjestelmiin liittyvien kysymysten tarkastelua varten;

Tietoturva, tietosuoja ja vastuukysymykset (toiminta-alue nro 5)

39.

korostaa tarvetta kunnioittaa yksityisyyttä ja tarkastella tietoturvaa ja tietosuojaa älykkäiden liikennejärjestelmien suunnittelun varhaisista vaiheista alkaen ja katsoo, että yksityisyyteen liittyviä kysymyksiä olisi käsiteltävä määritettäessä arkkitehtuuria ja täytäntöönpanotoimia (”yksityisyyttä suunnittelulla”);

40.

kehottaa kaikkia älykkäiden liikennejärjestelmien sovelluksiin osallistuvia osapuolia noudattamaan henkilötietojen ja viestinnän suojelusta annettuja EY:n direktiivejä (direktiivit 95/46/EY (11) ja 2002/58/EY (12)) ja pyytää komissiota varmistamaan tietojen asianmukaisen käytön älykkäistä liikennejärjestelmiä koskevissa sovelluksissaan ja näiden käyttöönotossa;

41.

katsoo, että anonyymien tietojen käyttö älykkäiden liikennejärjestelmien sovelluksissa on tarpeen älykkäiden liikennejärjestelmien esteettömän käytön kannalta, koska se takaa yksityisyyden suojan ja tietosuojaa koskevan EY:n oikeudellisen kehyksen noudattamisen;

Eurooppalainen älykkäisiin liikennejärjestelmiin liittyvä yhteistyö ja koordinointi (toiminta-alue nro 6)

42.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään vahvaa johtoa ja selkeää hallintoa älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottamiseksi Euroopassa;

43.

kehottaa edistämään kansallisten ja eurooppalaisten multimodaalisten, ovelta ovelle ulottuvien reittisuunnittelupalvelujen kehittämistä ottaen asianmukaisesti huomioon julkisen liikenteen tarjoamat vaihtoehdot sekä näiden palvelujen yhteenliittämisen Euroopan laajuisesti;

44.

kehottaa komissiota hyödyntämään paremmin maailmanlaajuisen satelliittipaikannusjärjestelmän (GNSS) EGNOS- ja Galileo-ohjelmien unionille tarjoamia valmiuksia ja edistämään multimodaalista yhteenliitettävyyttä;

45.

korostaa, että tätä tekniikkaa tulisi soveltaa niin, että vältetään eri liikennemuotojen yhteensopivuuden ongelmat, ja että kaiken tällaisen tekniikan käyttöä koskeva valinnanvapaus olisi taattava;

46.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että paikallisten ja alueellisten viranomaisten sekä Euroopan alueella toimivien eturyhmien on oltava aktiivisesti mukana älykkäiden liikennejärjestelmien suunnittelussa ja toteuttamisessa;

47.

painottaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkitystä älykkäiden liikennejärjestelmien toteuttamisessa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan aktiivisia toimia niiden käytön edistämiseksi ja helpottamiseksi;

48.

kehottaa komissiota antamaan täydellisen selvityksen toimintasuunnitelman rahoituksesta ja suunnittelusta sekä neuvostoa varmistamaan riittävän rahoituksen;

49.

suosittaa, että jäsenvaltiot käsittelevät rakennerahastovarojen käytön puolivälin tarkastelun yhteydessä kaupunkien sisäistä liikkuvuutta ja liikenneruuhkien vähentämistä älykkäiden liikennejärjestelmien avulla ja että ne lisäävät nämä kysymykset vuosien 2010–2013 prioriteettien luetteloon;

50.

korostaa, että kaupunkialueiden huomattavat mahdollisuudet on määriteltävä ja hyödynnettävä paremmin, ja painottaa merkitystä, joka maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla voi olla pitkän ja keskipitkän aikavälin tavoitteiden savuttamisessa;

51.

katsoo, että on oleellisen tärkeää soveltaa älykkäitä liikennejärjestelmiä suosituilla matkailualueilla, jotta voidaan helpottaa liikennevirtoja, vähentää onnettomuuksia ja lisätä turvallisuutta; katsoo, että älykkäät liikennejärjestelmät osaltaan edistävät alueiden ja myös syrjäisten alueiden talouskehitystä;

52.

korostaa, että alueiden välinen, rajat ylittävä ja monikansallinen yhteistyö on älykkäiden liikennejärjestelmien kehityksen ja toteuttamisen kannalta tärkeää, ja kehottaa komissiota kehittämään laajasti saatavilla olevan järjestelmän kaikilla unionin kielillä hyvien toimintatapojen vaihtamiseksi, mutta kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että alueet itse jakavat ja vaihtavat parhaita toimintatapoja keskenään, jotta voidaan yhtäältä turvata älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevan tiedon siirtyminen ja toisaalta välttää järjestelmän sisäinen pirstoutuminen.

*

* *

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0509.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0057.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0087.

(4)  EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 1.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0311.

(6)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 556.

(7)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 154.

(8)  EUVL C 244 E, 18.10.2007, s. 220.

(9)  EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 182.

(10)  www.truckinform.eu

(11)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(12)  EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.


Perjantai 24. huhtikuuta 2009

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/57


Perjantai 24. huhtikuuta 2009
Naisten oikeudet Afganistanissa

P6_TA(2009)0309

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 naisten oikeuksista Afganistanissa

2010/C 184 E/11

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Afganistanin tilanteesta ja erityisesti 15. tammikuuta 2009 annetun päätöslauselman EU:n varojenkäytön valvonnasta Afganistanissa (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin suhteista Afganistaniin vastaavan valtuuskunnan ja Wolesi Jirgan (Afganistanin parlamentin alahuone) 12. helmikuuta 2009 antaman yhteisen julkilausuman,

ottaa huomioon Haagissa 31. maaliskuuta 2009 pidetyn Afganistania koskevan kansainvälisen konferenssin loppujulistuksen,

ottaa huomioon Naton huippukokouksen Afganistania koskevan julkilausuman, jonka Pohjois-Atlantin liiton kokoukseen osallistuneet valtion- ja hallitusten päämiehet antoivat Strasbourgissa/Kehlissä 4. huhtikuuta 2009,

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen ulkoasiainministerien 6. huhtikuuta 2009 antaman yhteisen julkilausuman Afganistanin lainsäädännöstä,

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Afganistan on useiden kansainvälisten ihmisoikeus- ja perusoikeussopimusten, erityisesti kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen sopimusosapuoli,

B.

ottaa huomioon, että Afganistanin 4. tammikuuta 2004 säädetyn perustuslain 22 artiklassa säädetään, että ”Afganistanin kansalaisilla, sekä miehillä että naisilla, on samat tasa-arvoiset oikeudet ja velvollisuudet lain edessä”, ja että se on Afganistanin ratifioimien kansainvälisten sopimusten mukaista,

C.

ottaa huomioon Afganistanin perhelaissa on 1970-luvun lopusta lähtien ollut eräitä määräyksiä, joilla tunnustetaan naisten terveyttä jo koulutusta koskevat oikeudet, ja että kyseistä lakia ollaan uudistamassa, jotta se saataisiin vuoden 2004 perustuslain mukaiseksi,

D.

muistuttaa, että kesäkuussa 2002 perustettiin 5.12.2001 tehdyn Bonnin sopimusten perusteella riippumaton ihmisoikeuskomissio, jonka puheenjohtajana toimii Sima Samar, ja että ihmisoikeuskomissiolla on avainrooli ihmisoikeuksien puolustamisessa,

E.

ottaa huomioon uuden lakiesityksen shia-naisten asemasta, jonka Afganistanin parlamentin molemmat huoneet äskettäin hyväksyivät ja jolla rajoitetaan vakavasti naisten liikkumisvapautta ja kielletään heiltä oikeus poistua kodistaan muuten kuin ”oikeutetussa tarkoituksessa”, edellyttäen heiltä alistumista puolisonsa seksuaalisiin haluihin, mikä merkitsee ”avioliitossa tapahtuvan raiskauksen” laillistamista, ja kannustetaan naisten syrjintää avioliitossa, avioerossa, perintöaisoissa ja pääsyssä koulutukseen, mikä on kansainvälisten ihmisoikeusnormien ja varsinkin naisten oikeuksia koskevien normien vastaista,

F.

ottaa huomioon, että tätä lakiesitystä, joka koskisi 15-20 prosenttia väestöstä, ei vielä sovelleta, koska sitä ei ole vielä julkaistu hallituksen virallisessa lehdessä, vaikka Afganistanin presidentti Hamid Karzai on se jo allekirjoittanut,

G.

ottaa huomioon, että tämä sama lakiesitys lähetettiin Afganistanissa ja ulkomailla nousseen arvostelun takia maan oikeusministeriöön, jotta voitaisiin tarkistaa, onko se niiden sitoumusten mukainen, joita Afganistanin hallitus on tehnyt naisten oikeuksia ja yleensä ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten sekä perustuslain osalta,

H.

ottaa huomioon, että aktivisteihin ja varsinkin naisten oikeuksien puolustajiin kohdistuu yhä väkivaltaa, jota harjoittavat militantit ja erityisesti radikaalit elementit, ja että monet näistä aktivisteista ovat joutuneet heidän uhreikseen, kuten Sitara Achakzai, naisten oikeuksia puolustanut afgaaninainen ja Kandaharin provinssin neuvoston jäsen, joka murhattiin kotinsa edessä, Gul Pecha ja Abdul Aziz, jotka tapettiin sen jälkeen, kun heitä oli ensin syytetty epämoraalisista teoista ja kun uskonnollisten konservatiivien neuvosto oli tuominnut heidät kuolemaan, Malai Kakar, Kandaharin ensimmäinen naispoliisi, joka johti naisiin Kandaharissa kohdistuneita rikoksia tutkinutta poliisin yksikköä,

I.

ottaa huomioon, että 23-vuotiaan afgaanijournalistin Perwiz Kambakhshin, joka tuomittiin kuolemaan julkaistuaan artikkelin naisten oikeuksista islamilaisessa maailmassa, tuomio muutettiin 20 vuoden vankeusrangaistukseksi kansainvälisesti ilmaistujen voimakkaiden protestien seurauksena,

J.

ottaa huomioon, että yhä raportoidaan uhkailusta ja pelottelusta, jota kohdistuu julkisessa elämässä aktiivisiin tai kodin ulkopuolella työskenteleviin naisiin, ja että Yhdistyneet Kansakunnat on vahvistanut nämä raportit; ottaa huomioon äskettäiset raportit vaikeuksista lisätä tyttöjen osallistumista koulutusjärjestelmään, jota militantit ja radikaalit elementit vastustavat,

K.

ottaa huomioon, että viime vuosina on raportoitu useista tapauksista, joissa nuoret naiset ovat sytyttäneet itsensä tuleen välttääkseen pakkoavioliittoja ja aviollista väkivaltaa,

1.

kehottaa tarkistamaan Afganistanin shia-naisten asemaa koskevan lainsäädäntöluonnosta, koska on selvää, että sen sisältö ei ole miesten ja naisten välistä tasa-arvoa koskevan periaatteen mukainen, kuten Afganistanin perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa säädetään;

2.

korostaa vaaroja, joita liittyy lainsäädännön hyväksymiseen, jonka soveltaminen rajoittuu tiettyihin väestönosiin ja joka määritelmänsä mukaisesti kannustaa syrjintään ja epäoikeudenmukaisuuteen;

3.

suosittelee Afganistanin oikeusministeriölle kaikkien sellaisten lakien kumoamista, joilla otetaan käyttöön naisiin kohdistuvaa syrjintää ja jotka ovat sellaisten kansainvälisten sopimusten vastaisia, joiden osapuolena Afganistan on;

4.

pitää oleellisen tärkeänä maan demokraattisen kehityksen kannalta, että Afganistan sitoutuu puolustamaan ihmisoikeuksia yleensä ja erityisesti naisten oikeuksia, sillä naisilla on keskeinen tehtävä maan kehittämisessä ja heidän on voitava käyttää täysimääräisesti perusoikeuksiaan ja demokraattisista oikeuksiaan; vahvistaa tukevansa kaikenlaisen syrjinnän, myös uskontoon ja sukupuoleen liittyvän syrjinnän, vastustamista;

5.

muistuttaa, että Euroopan unionin Afganistania koskevassa strategisessa asiakirjassa vuosille 2007-2013 pidetään miesten ja naisten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia ensisijaisina seikkoina Afganistanin kansallisessa kehitysstrategiassa;

6.

kunnioittaa rohkeutta, jolla afgaaninaiset osoittivat mieltä Kabulissa uutta lakiesitystä vastaan, ja tukee heitä; tuomitsee heihin kohdistuneen väkivallan näiden mielenosoitusten aikana ja vaatii Afganistanin viranomaisia takaamaan heille suojan;

7.

tuomitsee ihmisoikeuksien ja Afganistanin naisten vapautuksen puolustajien murhat, erityisesti äskettäisen alueparlamentin jäsenen Sitara Achikzain murhan;

8.

on huolissaan kuultuaan, että Afganistanin korkein oikeus on vahvistanut Perwiz Kambakhshille jumalanpilkasta langetetun 20 vuoden vankeusrangaistuksen ja kehottaa presidentti Karzaita armahtamaan hänet ja sallimaan hänen vapauttamisensa;

9.

kehottaa Afganistanin viranomaisia, myös paikallisia viranomaisia, tekemään kaikkensa naisten suojelemiseksi seksuaaliselta väkivallalta ja muunlaiselta sukupuoleen perustuvalta väkivallalta ja tuomaan näihin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen;

10.

arvioi, että naisten ja miesten tasa-arvon alalla viime vuosina suurin uhrauksin saavutettua edistystä ei missään tapauksessa saa uhrata puolueiden välisessä vaaleja edeltävässä kaupankäynnissä;

11.

kannustaa naisia asettumaan ehdolle presidentinvaaleissa, jotka on määrä pitää 20. elokuuta 2009, ja vaatii, että afgaaninaisten on voitava osallistua täysimääräisesti päätöksentekoprosessiin, mikä on oikeus muiden joukossa, kuten myös oikeus tulla valituksi ja nimitetyksi korkeisiin valtiollisiin virkoihin;

12.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita edelleen ottamaan esiin kysymyksen shia-naisten asemaa koskevasta laista ja kaikenlaisesta naisiin ja lapsiin kohdistuvasta syrjinnästä, ja korostamaan, että niitä ei voida hyväksyä ja että ne eivät sovi yhteen pitkän aikavälin sitoumusten kanssa, joita kansainvälinen yhteisö on tehnyt auttaakseen Afganistania sen eheyttämis- ja jälleenrakentamisponnistuksissa;

13.

kehottaa komissiota antamaan rahoitus- ja ohjelmansuunnitteluapua suoraan Afganistanin naisasiainministeriölle ja edistämään sukupuoleen liittyvän ulottuvuuden järjestelmällistä sisällyttämistä kaikkeen kehityspolitiikkaansa Afganistanissa;

14.

kehottaa Yhdistyneiden Kansakuntien naisten kehitysrahastoa (Unifem) erityiseen valppauteen;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Afganistanin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille sekä riippumattoman ihmisoikeuskomission puheenjohtajalle.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0023.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/60


Perjantai 24. huhtikuuta 2009
Tuki Sierra Leonen erityistuomioistuimelle

P6_TA(2009)0310

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 Sierra Leonen erityistuomioistuimen tukemisesta

2010/C 184 E/12

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon tästä aiheesta aiemmin antamansa päätöslauselmat, 6. syyskuuta 2007 annettu päätöslauselma Sierra Leonen erityistuomioistuimen rahoittamisesta (1) mukaan lukien,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja AKT-maiden välillä tehdyn Cotonoun sopimuksen sekä sopimuspuolten sitoutumisen rauhaan, turvallisuuteen ja vakauteen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, demokraattisiin periaatteisiin ja oikeusvaltioon,

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Yhdistyneet kansakunnat ja Sierra Leonen hallitus perustivat Sierra Leonen erityistuomioistuimen vuonna 2000 YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1315 mukaisesti, jotta vakavia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaisia rikkomuksia ja erityisesti sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan tehneet henkilöt saataisiin oikeuden eteen,

B.

ottaa huomioon, että Sierra Leonen erityistuomioistuin luo monta merkittävää ennakkotapausta kansainvälisen rikosoikeuden alalla, kun pidetään mielessä, että se on ensimmäinen vapaaehtoisvaroin rahoitettu kansainvälinen tuomioistuin, ensimmäinen tuomioistuin, joka on perustettu maahan, jossa rikosten väitetään tapahtuneen, ja Liberian entisen presidentin tapauksessa se on ensimmäinen tuomioistuin, jossa istuvaa afrikkalaista valtionpäämiestä syytetään sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan,

C.

ottaa huomioon, että Sierra Leonen erityistuomioistuimen toimivaltuudet päättyvät vuonna 2010 ja että Sierra Leonen hallitus on ilmoittanut olevansa voimaton panemaan erityistuomioistuimen langettamat tuomiot täytäntöön,

D.

katsoo, että tuomioiden täytäntöönpano on kansainvälisen oikeuden olennainen osatekijä, jolla on huomattava merkitys rauhan ja oikeusvaltion kehittymisen kannalta kyseisessä maassa,

E.

ottaa huomioon, että politiikan, turvallisuuden ja instituutioiden näkökulmalta katsoen on tällä haavaa ongelmallista saada tuomitut kärsimään rangaistuksensa Sierra Leonessa,

F.

ottaa huomioon Sierra Leonen erityistuomioistuimen tehneen Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin ja Itävallan kaltaisten valtioiden kanssa sopimuksia sen varmistamiseksi, että eräät tuomituista kärsivät rangaistuksensa näissä valtioissa, ja että muitakin vastaavia sopimuksia on tehtävä, jotta varmistetaan, että kaikki jo tuomitut henkilöt sekä henkilöt, joita vastaan on nostettu syyte ja jotka voivat saada tuomion, kärsivät tosiasiallisesti rangaistuksensa,

G.

ottaa huomioon, että rankaisemattomuuden torjunnan tarkoituksenmukaista täytäntöönpanoa koskevat kansainvälisen yhteisön ponnistelut kärsisivät vakavan takaiskun, mikäli kaikkein törkeimmistä rikoksista tuomittuja henkilöitä ei kyetä sulkemaan asianmukaisiin vankiloihin,

H.

ottaa huomioon, että rankaisemattomuuden torjunta on yksi Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan kulmakivistä ja että kansainvälinen yhteisö kantaa vastuun käyttöön otettujen vastuumekanismien tukemisesta,

I.

ottaa huomioon, että muut tuomioistuimet, kuten entisen Jugoslavian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin ja Ruandan kansainvälinen rikostuomioistuin, kärsivät samoista ongelmista, ja katsoo, että kansainvälisen rikostuomioistuimen, Libanonin erityistuomioistuimen ja Kambodžan tuomioistuinten erityisjaostojen kaltaiset kansainväliset elimet joutuvat todennäköisesti lähitulevaisuudessa kohtaamaan saman ongelman, mikäli valtiot eivät sitoudu voimakkaammin kansainvälisen oikeudenkäytön täytäntöönpanon tukemiseen,

J.

ottaa huomioon, että kaikilla kansainvälisillä tuomioistuimilla on tärkeä merkitys rauhalle ja oikeudelle niiden omilla alueilla ja että kukin niistä on sitoutunut huolehtimaan pysyvän perinnön jättämisestä sekä oikeusvaltion edelleen kehittymisen tukemisesta alueella, jossa rikokset tehtiin,

1.

pitää tervetulleena kansainvälisten tuomioistuinten saavuttamaa edistystä hirmutekoihin syyllistyneiden saattamisessa oikeuden eteen, ja katsoo, että kyseiset oikeudenkäynnit lähettävät johtajille ja muille sotarikollisille ympäri maailman sen selkeän viestin, että räikeiden ihmisoikeusrikkomusten ei enää suvaita jäävän ilman rangaistusta;

2.

kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita etsimään yhdessä Sierra Leonen erityistuomioistuimen kanssa ratkaisun, jolla varmistetaan, että tuomitut kärsivät saamansa rangaistuksen, sillä ilman tällaista ratkaisua Sierra Leonen erityistuomioistuimen toiminta ja kansainvälisen yhteisön uskottavuus, Euroopan unioni mukaan lukien, heikkenee vakavasti;

3.

kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita lisäämään tukeaan kansainvälisten tuomioistuinten toiminnalle niiden pyrkiessä tekemään lopullisen päätöksen tuomioiden täytäntöönpanoa koskevasta kestävästä ratkaisusta joko sopimalla suoraan kyseisten tuomioistuinten kanssa tuomioiden täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden omilla oikeudenkäyttöalueilla tai avustamalla niitä löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja, joilla varmistetaan tuomioiden täytäntöönpano itse asianomaisella alueella;

4.

pyytää EU:n jäsenvaltioita ja muita kansainvälisiä instituutioita lisäämään rahoitustukea Sierra Leonen erityistuomioistuimelle, jotta sen tuomitsemat henkilöt voivat kärsiä rangaistuksensa maissa, joilla on valmiudet panna tuomiot täytäntöön kansainvälisten normien mukaisesti, mutta joilla ei ole siihen tarvittavia taloudellisia voimavaroja;

5.

katsoo, että avun ja tuen puute muodostaa vakavan uhan kansainvälisten tuomioistuinten toiminnalle, jos ne eivät voi varmistaa, että tuomitut joutuvat tosiasiallisesti kärsimään niille määrätyn rangaistuksen;

6.

pyytää toteuttamaan kattavan tutkimuksen, jossa arvioidaan kansainvälisten rikostuomioistuinten toimintaa, otetaan siitä saatavat opetukset talteen ja annetaan suosituksia siitä, miten niiden toimintaa ja tulevaa rahoitusta voidaan parantaa;

7.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Sierra Leonen erityistuomioistuimelle, kansainväliselle rikostuomioistuimelle, entisen Jugoslavian alueen kansainväliselle rikostuomioistuimelle, Ruandan kansainväliselle rikostuomioistuimelle, Kambodžan tuomioistuinten erityisjaostoille, Libanonin erityistuomioistuimelle, YK:n turvallisuusneuvostolle, kaikille Afrikan unionin jäsenvaltioille sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille.


(1)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 242.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/62


Perjantai 24. huhtikuuta 2009
Ashrafin leirin asukkaiden humanitaarinen tilanne

P6_TA(2009)0311

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 Ashrafin leirin asukkaiden humanitaarisesta tilanteesta

2010/C 184 E/13

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Geneven yleissopimukset ja etenkin siviilihenkilöiden suojelemisesta sota-aikana tehdyn Geneven neljännen yleissopimuksen 27 artiklan suojeltujen henkilöiden laillisesta asemasta,

ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen vuodelta 1951 ja sen pöytäkirjan vuodelta 1967,

ottaa huomioon Yhdysvaltojen ja Irakin hallitusten marraskuussa 2008 allekirjoittaman sopimuksen joukkojen asemasta (SOFA),

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman irakilaispakolaisten humanitaarisesta tilanteesta (1) ja 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Iranin teloituksista (2), johon sisältyy viittauksia siihen, että Ashrafin leirin asukkailla on Geneven neljännen yleissopimuksen nojalla suojeltujen henkilöiden laillinen asema,

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Ashrafin leiri perustettiin Pohjois-Irakiin 1980-luvulla iranilaisen oppositioryhmän Kansan Mužahidin -järjestön (PMOI) jäseniä varten,

B.

ottaa huomioon, että vuonna 2003 Yhdysvaltojen Irakin-joukot riisuivat Ashrafin leirin asukkaat aseista ja tarjosivat heille suojelua, koska nämä asukkaat oli määritelty Geneven yleissopimuksen nojalla ”suojelluiksi henkilöiksi”,

C.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu kehotti 15. lokakuuta 2008 päivätyssä kirjeessä Irakin hallitusta suojelemaan Ashrafin asukkaita pakkokarkotukselta, maastakarkotukselta tai kotiuttamiselta palauttamiskiellon periaatteen vastaisesti ja pidättäytymään kaikista toimista, jotka saattaisivat vaarantaa heidän henkensä tai turvallisuutensa,

D.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen ja Irakin välisen joukkojen asemaa koskevan sopimuksen tekemisen jälkeen Ashrafin leiri palautettiin irakilaisten turvallisuusjoukkojen valvontaan 1. tammikuuta 2009 alkaen,

E.

ottaa huomioon, että Irakin kansallisen turvallisuusneuvonantajan kerrotaan hiljattain antaneen lausunnon, jonka mukaan viranomaiset pyrkivät asteittain tekemään Ashrafin leirin asukkaiden olot ”sietämättömiksi”, ja että hänen kerrotaan myös viitanneen asukkaiden maastakarkotukseen/luovuttamiseen ja/tai heidän pakkosiirtämiseensä Irakin sisällä,

1.

kehottaa Irakin pääministeriä varmistamaan, että Irakin viranomaiset eivät toteuta mitään toimia, jotka ovat Ashrafin leirin asukkaiden ihmisoikeuksien vastaisia, ja selventämään leirin asukkaisiin kohdistuvia Irakin hallituksen aikeita; kehottaa Irakin viranomaisia suojelemaan Ashrafin leirin asukkaiden henkeä sekä fyysistä ja moraalista koskemattomuutta ja kohtelemaan heitä Geneven yleissopimusten mukaisten velvoitteiden mukaisesti, etenkin siten, ettei heitä pakkosiirretä, karkoteta, karkoteta maasta tai kotiuteta palauttamiskiellon periaatteen vastaisesti;

2.

kunnioittaa jokaisen Ashrafin leirillä asuvan henkilökohtaisia tulevaisuudentoiveita ja katsoo, että tällaiset henkilöt ja muut Iranin kansalaiset, jotka oleskelevat tällä hetkellä Irakissa ja jotka ovat lähteneet Iranista poliittisista syistä, saattaisivat olla vaarassa joutua vakavien ihmisoikeusrikkomusten uhreiksi, jos heidät palautettaisiin vasten heidän tahtoaan Iraniin, ja vaatii, että ketään ei saisi palauttaa suoraan eikä kolmannen maan kautta tilanteeseen, jossa he saattaisivat joutua kidutuksen tai muun vakavan ihmisoikeusrikkomuksen uhreiksi;

3.

kehottaa Irakin hallitusta lopettamaan leirin saarron, kunnioittamaan Ashrafin leirin asukkaiden asemaa Geneven yleissopimusten nojalla ”suojeltuina henkilöinä” ja pidättäytymään kaikista toimista, jotka saattaisivat vaarantaa heidän henkensä tai terveytensä, toisin sanoen turvaamaan heille täyden elintarvike- ja vesihuollon, sairaanhoidon ja hoitotarvikkeet, polttoaineen saannin sekä perheenjäsenten ja kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen pääsyn leirille;

4.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä Irakin ja Yhdysvaltojen hallitusten sekä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kanssa pyrkimään löytämään tyydyttävän pitkäaikaisen laillisen aseman Ashrafin leirin asukkaille;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle, Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle, Yhdysvaltojen hallitukselle sekä Irakin hallitukselle ja parlamentille.


(1)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 609.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0412.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/63


Perjantai 24. huhtikuuta 2009
Yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2007

P6_TA(2009)0315

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta – vuosikertomus 2007 (2008/2242(INI))

2010/C 184 E/14

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon aikaisemmista komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vuosikertomuksista antamansa päätöslauselmat,

ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2008 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2007” (KOM(2008)0475) sekä sen liitteet (SEC(2008)2300 ja SEC(2008)2301),

ottaa huomioon OLAFin toimintakertomuksen vuodelta 2007 (1) ja sen 19. kesäkuuta 2008 päivätyn toisen kertomuksen komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 soveltamisesta sekä ohjeet, jotka korvaavat OLAFin käsikirjan,

ottaa huomioon OLAFin valvontakomitean toimintakertomuksen kaudelta kesäkuu 2007–toukokuu 2008 (2),

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2007 (3),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 276 artiklan 3 kohdan ja 280 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 muuttamisesta 13. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (4),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A6-0180/2009),

Ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien laajuus

1.

pitää myönteisenä suoria menoja koskevan luvun mukaan ottamista, mutta korostaa odottavansa sen parantamista ja kattavampia tietoja seuraavissa kertomuksissa;

2.

toistaa kehotuksensa sisällyttää neuvoston asialistalle vuosittaiset yhteisöjen taloudellisten etujen suojaa koskevat kertomukset (PIF-kertomukset) ja niitä koskevat Euroopan parlamentin päätöslauselmat sekä kehottaa jälleen neuvostoa lähettämään tämän jälkeen huomautuksensa parlamentille ja komissiolle; on erittäin pettynyt, että neuvosto ei ole vielä toiminut näin parlamentin kehotuksesta ja komission vaatimuksesta huolimatta;

3.

toteaa, että omien varojen, maatalousmenojen, rakennepoliittisten toimien ja suorien menojen alalla ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien arvo on vuonna 2007 yhteensä 1 425 miljoonaa euroa (vuonna 2006: 1 143 miljoonaa euroa); toteaa, että jäsenvaltioiden komissiolle ilmoittamien tietojen mukaan summa voidaan jakaa seuraavasti:

Omat varat: 377 miljoonaa euroa (353 miljoonaa euroa vuonna 2006),

Maatalousmenot: 155 miljoonaa euroa (87 miljoonaa euroa vuonna 2006),

Rakennetoimet: 828 miljoonaa euroa (703 miljoonaa euroa vuonna 2006),

Liittymistä valmisteleva tuki: 32 miljoonaa euroa (14 miljoonaa euroa vuonna 2006),

Suorat menot: 33 miljoonaa euroa;

4.

pitää myönteisenä, että parlamentin viimevuotisen mietinnön jälkeen komissio on määritellyt kertomuksessaan erot sääntöjenvastaisuuden ja petoksen välillä; katsoo kuitenkin, että ”petosepäilyn” määritelmä aiheuttaa hankaluuksia jäsenvaltioille;

Yleisiä huomioita

5.

panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden jo toteuttamat ponnistelut, mutta korostaa jälleen kerran, että niiden pitäisi varmistaa rahoitusta koskevien valvontamekanismiensa toimivuus, ja korostaa jäsenvaltioiden ehkäisevien toimien merkitystä, jotta väärinkäytösten havaitseminen tehostuu ennen kuin edunsaajille tosiasiassa suoritetaan maksuja; korostaa, että petoksen ja korruption torjuminen on kaikkien jäsenvaltioiden jatkuva velvollisuus ja että tarvitaan myös yhteisiä ponnisteluita todellisten parannusten saavuttamiseksi;

6.

korostaa tarvetta yhdenmukaistaa entisestään tiedon keräys- ja käyttötapoja, niin että voidaan luoda standardoidut puitteet, joiden avulla voidaan arvioida entistä tehokkaammin petosriskejä osana tehostettua petostentorjuntastrategiaa;

7.

panee tyytyväisenä merkille, että tietyt jäsenvaltiot esittävät hallinnointia koskevia ilmoituksia, jotka käsittelevät kansallisella tasolla hallinnoituja yhteisön varoja; kehottaa muita jäsenvaltioita tekemään vastaavia aloitteita ja kehottaa komissiota tekemään kaiken tarvittavan, jotta tällaiset kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset otetaan käyttöön kaikkialla Euroopan unionissa;

Omat varat

8.

toteaa, että sääntöjenvastaisuuksien arvioitu summa nousi kuudella prosentilla; toteaa, että suurin osa sääntöjenvastaisuuksista liittyi edellisten vuosien tapaan televisioihin ja tupakkaan;

9.

pahoittelee viivytystä ehdotuksen asetukseksi keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta (KOM(2006)0473) hyväksymisessä ja kehottaa siksi neuvostoa hyväksymään pikaisesti tämän asetuksen;

10.

pitää myönteisenä, että koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi antamansa tiedonannon (KOM(2006)0254) mukaisesti komissio antoi tiedonannon koordinoidusta strategiasta alv-petosten torjunnan tehostamiseksi Euroopan unionissa (KOM(2007)0758), ja seuraa erityisellä mielenkiinnolla sekä komission ehdotusta neuvoston direktiiviksi keskinäisestä avunannosta veroihin, tulleihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä (KOM(2009)0028) että komission ehdotusta neuvoston direktiiviksi hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla (KOM(2009)0029);

11.

katsoo, että tarvitaan uusi poliittinen sysäys, jotta arvonlisäveropetosten torjunnassa tehtävää yhteistyötä voidaan merkittävästi parantaa;

12.

pahoittelee, että koska OLAFilla ei ole pääsyä hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla 7. lokakuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1798/2003 (5) mukaisen jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon sisältöön, se ei voi tuottaa lisäarvoa arvonlisäveropetosten torjunnan ja ehkäisemisen sekä jäsenvaltioiden petostentorjuntaoperaatioiden tukemisen alalla; pahoittelee tähän liittyen, että OLAFilla ei ollut vuonna 2007 yhtään arvonlisäveropetostapausta;

13.

muistuttaa jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota rajatylittävien arvonlisäveropetostapausten huomattavaan määrään;

14.

pahoittelee sellaisten petosten lisääntymistä, joissa on kyse tuotteiden alkuperästä ja jotka koskevat tullietuustoimenpiteiden lisäksi myös GATT-sopimuksen tariffikiintiöitä;

15.

kehottaa komissiota arvioimaan erityisesti petosten mahdollisuutta tuotteittain sekä maittain ja harkitsemaan samalla mahdollisuutta tehdä tarkastuksia systemaattisesti ja kohdennetusti sekä tarvittaessa pysyvästi sekä huolehtimaan siitä, että tarkastuksia tehdään tällöin niin lähtömaassa kuin tulomaassakin kiinnittäen erityistä huomiota karuselli- eli ketjupetoksiin;

Maatalousmenot

16.

palauttaa mieliin, että 1. tammikuuta 2007 alkaen jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle yli 10 000 euron suuruisia summia koskevista sääntöjenvastaisuuksista ja että tämä raja-arvo otettiin käyttöön yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen yhteydessä esiintyvistä sääntöjenvastaisuuksista ja aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä sekä tätä alaa koskevan tiedotusjärjestelmän järjestämisestä 14. joulukuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1848/2006 (6); toteaa, että ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä on pienentynyt 53 prosenttia (tapauksia oli 1 548, kun niitä vuonna 2006 oli 3 249); huomauttaa, että tähän suhteellisen alhaiseen määrään sääntöjenvastaisuuksia voi olla syynä korkeampi ilmoituskynnys;

17.

huomauttaa, että arvioitu summa kasvoi 44 prosenttia ja että osa kasvusta liittyy aikaisempina vuosina tapahtuneisiin tai havaittuihin sääntöjenvastaisuuksiin, joista on ilmoitettu vasta vuonna 2007 ja joiden taloudellinen vaikutus on huomattava; toteaa, että suurin osa sääntöjenvastaisuuksista liittyi maitoon ja maitotuotteisiin, hedelmiin ja vihanneksiin, sokeriin, maaseudun kehittämiseen ja naudan- ja vasikanlihaan;

18.

huomauttaa, että maidon, hedelmien ja vihannesten, sokerin sekä maaseudun kehittämisen osuus on yhteensä noin 77 prosenttia kaikista säännönvastaisuuksista ja että maaseudun kehittämisen osuus yksinään on noin 38 prosenttia kaikista ilmoitetuista säännönvastaisuuksista; toteaa lisäksi, että maaseudun kehittämisen piirissä säännönvastaisuuksien summa on suurin metsätalouden toimenpiteiden alalla ja että eniten säännönvastaisuustapauksia ilmoitetaan maatalouden ympäristötoimenpiteiden alalla; pyytää näin ollen OLAFia kiinnittämään seuraavassa vuosikertomuksessaan erityistä huomiota maaseudun kehittämiseen liittyviin säännönvastaisuuksiin;

19.

huomauttaa, että ilmoitusvelvollisuuden noudattamisen taso, varsinkin oikea-aikaisen ilmoittamisen osalta, vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä; pahoittelee, että Itävallassa ja Ruotsissa ajanjakso säännönvastaisuuksien toteamisen ja niistä ilmoittamisen välillä on huomattavasti keskimääräistä (1,2 vuotta) pidempi: 3,4 vuotta (Itävalta) ja 2,3 vuotta (Ruotsi);

20.

yhtyy tilintarkastustuomioistuimen edellä mainitun kertomuksen 5.20 kohdassa esitettyyn toteamukseen, että yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä rajoittaa tehokkaasti sääntöjenvastaisten menojen riskiä, jos sitä käytetään asianmukaisesti ja jos siihen tallennetaan tarkkoja ja luotettavia tietoja; kannattaa järjestelmän soveltamisen laajentamista uusille aloille, joita se ei toistaiseksi kata; huomauttaa kuitenkin, että tehtävien tarkastusten määrää on vielä lisättävä ja laatua parannettava, jotta petoksia vastaan saataisiin voimakkaampi pelote;

21.

kehottaa komissiota tekemään tiukan poliittisen päätöksen, jos Kreikan viranomaiset eivät noudata uuden viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmän / maantieteellisen tietojärjestelmän perustamista koskevassa toimintasuunnitelmassa asetettuja määräaikoja;

22.

kehottaa jälleen komissiota arvioimaan viljelijöille maksettavien summien seurantajärjestelmien tehokkuutta ja avoimuutta seuraavassa vuosikertomuksessaan;

Rakennetoimet

23.

pitää myönteisenä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (7) yksinkertaistettuja ja selkeytettyjä sääntöjä ja komission asetuksen (EY) N:o 1828/2006 (8) täytäntöönpanoa; on kuitenkin huolissaan tilintarkastustuomioistuimen edellä mainitun kertomuksen 6.31 kohdassa esitetystä toteamuksesta, jonka mukaan jäsenvaltioiden hallinta- ja valvontajärjestelmät sekä komission toteuttama niiden valvonta toimii vain osittain;

24.

myöntää, että suuressa osassa jäsenvaltioita ilmenee huonosta hallinnosta ja joskus jopa petoksista johtuvia EU:n varojen käyttöön liittyviä säännönvastaisuuksia; toteaa, että vuonna 2007 jäsenvaltiot ilmoittivat 3 832 väärinkäytöksestä (mikä vastaa 19,2 prosentin kasvua vuoteen 2006 verrattuna), että vuonna 2007 väärinkäytösten kohteena olleen rahoituksen kokonaismäärä oli noin 828 miljoonaa euroa (mikä on hieman alle 1,83 prosenttia maksusitoumusmäärärahoista), että epäiltyjen petosten prosenttiosuus ilmoitettujen väärinkäytösten kokonaismäärästä oli noin 12–15 prosenttia vuonna 2007 ja että Euroopan aluekehitysrahastosta sääntöjenvastaisesti saadun rahoituksen kokonaismäärä on noussut 48 prosenttia vuoteen 2006 verrattuna;

25.

painottaa komission 19. helmikuuta 2008 hyväksymän, komission valvontatehtävän vahvistamista rakennetoimien yhteisen hallinnoinnin yhteydessä koskevan toimintasuunnitelman, jolla on tarkoitus vähentää jäsenvaltioiden esittämissä maksuvaatimuksissa ilmeneviä virheitä, merkitystä; on luottavainen sen suhteen, että tällä uudella toimintaohjelmalla parannetaan merkittävästi tilannetta erityisesti auttamalla jäsenvaltioita kehittämään valmiuksiaan tarkistaa hankkeiden menojen tukikelpoisuus; toteaa, että tähän toimintaohjelmaan liittyvässä ensimmäisessä väliraportissa esitetään joitakin myönteisiä alustavia tuloksia;

26.

yhtyy komission kantaan siitä, että vakavia väärinkäytöksiä havaittaessa ryhdytään korjaaviin toimiin, joihin sisältyy maksujen keskeyttäminen ja perusteettomien tai virheellisten maksujen perintä; palauttaa mieliin, että komission olisi raportoitava neljästi vuodessa toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koskevasta edistyksestä; kehottaa komissiota kuitenkin tehostamaan ponnisteluja, joilla tuetaan jäsenvaltioita säännönvastaisuuksien estämiseksi ja tarvittavan asiantuntemuksen siirtämiseksi toimivaltaisille kansallisille ja alueellisille viranomaisille;

27.

panee tyytyväisenä merkille saavutettujen tulosten laadun lähes kaikissa hankkeissa ja, jotta rakennerahastojen varojen asianmukaista käyttöönottoa ei haitata, kiinnittää huomiota siihen, että on tarpeen olla sekoittamatta seuraavia asioita:

hallinnolliset säännönvastaisuudet, jotka on korjattava,

petokset (toisin sanoen 0,16 prosenttia komission vuosina 2000–2007 suorittamista maksuista), joista on rangaistava;

28.

tunnustaa, että tehokas rakennerahastojen käyttö on asettanut merkittäviä haasteita erityisesti uusille jäsenvaltioille, koska niitä kehotetaan noudattamaan rahastojen käyttöä koskevia tiukkoja ja usein monimutkaisia vaatimuksia; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti näiden jäsenvaltioiden toteuttamiin toimenpiteisiin, joiden avulla ne parantavat täytäntöönpanokapasiteettiaan, ja kehottaa niitä nopeuttamaan tätä työtä, jotta ne voivat osoittaa konkreettisia tuloksia asianmukaisen aikakehyksen puitteissa;

29.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon hallinnolliset kustannukset, joista jäsenvaltioiden kansalliset, alueelliset ja paikalliset hallinnot vastaavat, kun ne soveltavat usein monimutkaisia ja kalliita vaatimuksia, jotka liittyvät valvontaan ja yhteisrahoitettujen hankkeiden valvontaan;

30.

kehottaa tämän vuoksi sekä komissiota että jäsenvaltioita tekemään järjestelmällisesti työtä antaakseen neuvoja tavoista välttää säännönvastaisuuksia sekä hallinnollisia virheitä ja puutteita;

31.

kehottaa tämän vuoksi komissiota edelleen yksinkertaistamaan rakennerahasto-ohjelmien hallinto- ja valvontamenettelyjä, koska ne ovat jossain määrin johtaneet näiden ohjelmien täytäntöönpanon yhteydessä esiintyviin sääntöjenvastaisuuksiin jäsenvaltioissa;

32.

on järkyttynyt siitä, kuinka puutteellisesti jäsenvaltiot noudattavat vuosienkin jälkeen ilmoittamisvelvollisuutta; ei voi hyväksyä sitä, että kuusi jäsenvaltiota (9) ei edelleenkään käytä sähköistä ilmoittamista, neljätoista (10) ei noudata ilmoittamisen määräaikoja ja jotkut (11) eivät luokitelleet lainkaan ilmoitettuja sääntöjenvastaisuustapauksia; kehottaa komissiota etsimään rikkomismenettelyn ohella toimivia muita ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi sekä harkitsemaan vakavasti tehokkaan taloudellisten seuraamusten järjestelmän perustamista, joka sisällytettäisiin tuleviin asetuksiin ja jota sovellettaisiin järjestelmällisesti;

33.

korostaa, että väärinkäytösten luokittelu (ilmoitus siitä, onko kyse epäillystä petoksesta vai ei) on jäsenvaltioiden ilmoituksia koskeva tekijä, jota on tehostettava, koska useat jäsenvaltiot eivät ole vieläkään toimittaneet mitään luokittelua, ja muut jäsenvaltiot ovat kyenneet luokittelemaan vain rajallisen osan ilmoittamistaan väärinkäytöksistä;

34.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä käytä petostentorjunnan tietojärjestelmän (AFIS) tai sähköisen tiedonantojärjestelmän (ECR) moduuleja sähköiseen ilmoittamiseen, ryhtymään pikaisesti käyttämään kyseisiä järjestelmiä tietojensa laadun ja ilmoittamisen täsmällisyyden parantamiseksi ennen vuoden 2009 loppua; toteaa, että komissio kehittää uutta verkkopohjaista ilmoitusjärjestelmää, sääntöjenvastaisuuksien hallintajärjestelmää (IMS), jota on tarkoitus soveltaa kesästä 2009 alkaen ja joka luultavasti parantaa ilmoitusvelvollisuuden noudattamista;

35.

katsoo, että on lisättävä pyrkimyksiä sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamisen yhdenmukaistamiseksi, eritoten koheesiorahaston suhteen;

36.

pahoittelee, että huolimatta siitä, että hallintoviranomaisten on julkaistava kaikkia EU:n koheesiopolitiikan edunsaajia koskevat yksityiskohdat vuosien 2007–2013 rakennerahastojen täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen nojalla (komission asetus (EY) N:o 1828/2006), komission verkkosivuilla oleva tietokanta on puutteellinen; kehottaa siksi komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä, jotta tietojen virtaa nopeutettaisiin, niin että tietokannan toiminnasta tulee tehokkaampaa ja avoimempaa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ja komissiota noudattamaan täydellisesti ja oikea-aikaisesti tätä avoimuutta koskevaa velvoitetta nimenomaisesti ennen kesäkuuta 2009, joka on parlamentin 19. helmikuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa seurattavuudesta taloudellisissa kysymyksissä (12) asetettu määräaika;

37.

tukee ajatusta, että Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25. toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (13) ehdotetun tarkistuksen yhteydessä jäsenvaltioita pyydettäisiin järjestelmällisesti tiedottamaan OLAFille sen toimittamiin tapauksiin liittyvistä jatkotoimista; huomauttaa, että tämä voisi parantaa ilmoittamisvelvollisuuden noudattamista rakennerahastovarojen väärinkäyttöä koskevista kansallisten tuomioistuinten päätösten suhteen;

Liittymistä valmisteleva tuki

38.

kehottaa kiinnittämään huomiota siihen seikkaan, että vaikka sääntöjenvastaisuuksien määrä on laskenut, niiden taloudellinen vaikutus on lisääntynyt 2,2-kertaiseksi ja että petosepäilyjen taloudellinen vaikutus on lisääntynyt kolminkertaiseksi suurelta osin ei-tukikelpoisten menojen vuoksi;

39.

panee merkille, että komissio on julkaissut useita yksityiskohtaisia ja perusteellisia kertomuksia, joissa arvioidaan kriittisesti Bulgarian ja Romanian oikeudellisten uudistusten edistymistä sekä lahjonnan torjuntaa yhteistyö- ja tarkastusmekanismien nojalla, ja että komissio on julkaissut erillisen kertomuksen yhteisön varojen hallinnasta Bulgariassa; toteaa, että kyseisissä kertomuksissa korostetaan tarvetta kestävään poliittiseen sitoutumiseen ja toteuttamiseen ruohonjuuritasolla, mikäli liittymisen aikaan asetetut tavoitteet aiotaan saavuttaa täysimääräisesti; panee merkille myös, että Bulgarian tapauksessa komissio on pysyvästi keskeyttänyt osan EU:n Phare-ohjelmaan sisältyvästä rahoituksesta, koska sen valvonta- ja tilintarkastusjärjestelmä havaitsi väärinkäytöksiä; kehottaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään pikaisiin toimiin näissä kertomuksissa ehdotettujen erityisten seurantatoimenpiteiden toteuttamiseksi; tukee lopuksi näiden jäsenvaltioiden tähän asti toteuttamia ponnisteluja ja kehottaa niitä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet tähän liittyen;

40.

suhtautuu epäillen siihen, että OLAFin mukaan ISPAn osalta ei vuonna 2007 ollut petosepäilyjä; panee merkille, että Kypros ja Liettua eivät ilmoittaneet yhdestäkään tapauksesta vuonna 2007;

41.

korostaa, että ilmoitettujen tietojen riittämätön laatu on edelleenkin ongelmana; toteaa, että ilmoitettujen tietojen luotettavuus on heikointa Bulgariassa ja Romaniassa; toteaa kuitenkin, että suhteellisesti katsottuna Unkarin ilmoitukset ovat vähiten luotettavia; panee merkille, että oikea-aikainen ilmoittaminen aiheuttaa myös ongelmia eritoten neljässä jäsenvaltiossa ja yhdessä ehdokasvaltiossa (14);

42.

koska joissakin EU-12-jäsenvaltioissa (eli jäsenvaltioissa, jotka ovat liittyneet vuosina 2004 ja 2007) on vakavia ongelmia ilmoitettujen tietojen paikkansapitävyyden ja yleisen vaatimustennoudattamisen asteen kanssa, mikä osoittaa, onko ilmoitusmekanismin hallinnollinen välineistö avunsaajamaassa vahva vai erittäin heikko, arvioi, että samanlaisia ongelmia tulee myös rakenne- ja koheesiorahaston täytäntöönpanossa; kehottaa näin ollen kyseisiä jäsenvaltioita tekemään komission kanssa yhteistyötä tämän tilanteen korjaamiseksi;

Suorat menot

43.

huomauttaa, että ulkoisen avun alalla tapahtuu yhä enemmän sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia;

44.

on huolissaan OLAFin vuotuisessa toimintakertomuksessa esiin tulleista seikoista, joiden mukaan ulkoisen avun alalla OLAFin tutkijat törmäävät usein järjestäytyneelle petoksenteolle tyypilliseen toimintatapaan, joka johtuu eri kansainvälisten avunantajajärjestöjen puutteellisesta yhteistyöstä;

45.

vaatii komissiota kiinnittämään huomiota hankkeiden kaksinkertaista rahoitusta koskevaan ongelmaan; pyytää eritoten komissiota sen tehdessä tai tarkistaessa sopimuksia kansainvälisten järjestöjen hankkeiden täytäntöönpanosta ja hallinnoinnista lähettämään järjestelmällisesti kaikki niiden yhteisön varojen käyttöä koskevat sisäiset ja ulkoiset tilintarkastukset Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle sekä komission sisäiselle tarkastajalle;

Takaisinperintä

46.

pahoittelee, että takaisinperinnän taso on edelleen hyvin matala, eritoten aloilla, joilla jäsenvaltiot hoitavat takaisinperinnän; huomauttaa, että OLAFin kertomuksen mukaan tällä hetkellä noin 3,75 miljardia on edelleen perimättä takaisin;

47.

kannattaa sitä, että takaisinperityt rahamäärät pysyvät samassa budjettikohdassa kuin mistä ne perusteettomasti maksettiin;

48.

pitää myönteisenä yhteisön varoja väärin käyttäneitä ja hankintamenettelyn ulkopuolelle suljettuja ehdokkaita tai tarjoajia koskevan uuden keskustietokannan julkistamista (15); huomauttaa, että sen on oltava toimintakunnossa 1. tammikuuta 2009 alkaen ja pyytää komissiolta arviointikertomusta vuoden 2010 alkuun mennessä;

49.

huomauttaa, että tarvitaan nopeampaa ja asianmukaisempaa takaisinperintämenettelyä; kehottaa tämän vuoksi jälleen komissiota sisällyttämään yhteistä hallinnointia koskevaan tulevaan lainsäädäntöön sitovia ja ehkäiseviä elementtejä niin, että sääntöjenvastaiset maksut saadaan takaisin takaisinperintämenettelyn päätteeksi;

50.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön varmistusjärjestelmä, kuten laittamaan tietty rahamäärä varaukseen tai korvamerkitsemään sen, jäljellä olevien rahamäärien takaisinperinnän nopeuttamiseksi;

OLAFin suhde Europoliin ja Eurojustiin

51.

panee tyytyväisenä merkille, että Eurojust ja OLAF allekirjoittivat 24. syyskuuta 2008 yhteistyöjärjestelyjä koskevan sopimuksen (16), jossa vahvistetaan yhteistyön lähentämistä ja lisäämistä koskevat säännöt sekä yleisten tietojen ja henkilötietojen vaihdon säännökset; kannattaa samanlaisen sopimuksen tekemistä Europolin kanssa;

52.

katsoo, että on olennaisen tärkeää luoda kestävä perusta toiminnalliselle ja tutkinnalliselle synergialle Eurojustin ja Europolin kanssa, esimerkiksi yhteisen toiminta- ja tutkintatiimin avulla, sillä se toisi varmasti lisäarvoa petostentorjuntaan;

53.

huomauttaa myös, että olisi selkeytettävä näiden elinten tällä hetkellä päällekkäisiä toimivaltuuksia;

OLAFin yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa

54.

tukee ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttamisesta (KOM(2006)0244) ilmaistua tärkeintä tavoitetta, joka on OLAFin riippumattomuuden vahvistaminen; muistuttaa kuitenkin, kuinka tärkeää on liittää yhteen OLAFin, komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden viranomaisten työ ja tulokset toimivien viestintäkanavien kautta, jotta vältetään työn päällekkäisyys ja tiedon puute;

55.

huomauttaa, että OLAF on ainoa viranomainen, jolla on kaikki tutkintavaltuudet Euroopan unionin yleiselle talousarviolle haitallisten petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi ja ehkäisemiseksi; korostaa täten, että eritoten rakennerahastojen ja ulkoisen avun aloilla, joilla on eniten ilmoituksia sääntöjenvastaisuuksista, olisi vahvistettava edelleen OLAFin tutkintatehtävää;

56.

huomauttaa, että jatkotoimenpiteitä aiheuttaneet tapaukset ovat lisääntyneet tasaisesti vuodesta 2003 ja että vuonna 2007 OLAFin tapausten käsittely päättyi useimmiten varojen takaisinperintään tai suosituksiin oikeudellisista seuraamuksista; päättelee tästä, että OLAFin tutkimukset ovat tuloksellisia jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten kannalta;

57.

toteaa, että OLAFin suositukset eivät ole sitovia, vaan että kansalliset viranomaiset tekevät asiaa koskevat päätökset ja määräävät seuraamukset itsenäisesti; katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston perustaminen auttaisi voittamaan vaikeudet, jotka aiheutuvat tapausten rajatylittävästä luonteesta;

58.

korostaa tarvetta sovittaa yhteen lainsäädäntövälineet, sillä petoksen, petosepäilyjen ja muiden sääntöjenvastaisuuksien määritelmät ovat hajallaan useissa eri lainsäädäntövälineissä, huolimatta parlamentin toistuvista kehotuksista laatia uudelleen petostentorjuntasäännöt;

59.

panee merkille jäsenvaltioiden asemaa koskevan ongelman niiden soveltaessa Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18. joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (17) 4 ja 5 artiklaa; katsoo, että ristiriitatapauksissa kansallisten tuomioistuinten olisi pyydettävä yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkopäätöstä;

60.

pitää myönteisenä edellä mainitun paikan päällä suoritettuja tarkastuksia ja todentamisia koskevan OLAFin toisen kertomuksen julkaisemista, jossa esitetään hyvät käytännöt jokaiselle paikan päällä suoritettavan tarkastuksen vaiheelle, sekä OLAFin käsikirjan uutta versiota (ohjeet); kehottaa komissiota lähettämään parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ajantasaistetun ja kattavan version OLAFin käsikirjasta syyskuuhun 2009 mennessä;

61.

kannattaa selkeämpiä säännöksiä menettelyistä ja sitovista määräajoista toimivaltaisille viranomaisille niiden antaessa tarvittavaa apua ja yleensäkin sitovampia yhteistyötä koskevia säännöksiä sen kansallisen viranomaisen määrittelemiseksi, jonka toimivaltaan avustaminen kuuluu; on vahvasti sitä mieltä, että parlamentin 20. marraskuuta 2008 vahvistama kanta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttamisesta (18) olisi hyödyksi tämän ongelman ratkaisemisessa;

62.

pyytää komissiota toteuttamaan aiheellisia toimenpiteitä, myös käynnistämään jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä, niiden jäsenvaltioiden suhteen, jotka eivät avusta komission yksikköjä niiden suorittaessa komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11. marraskuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2185/96 (19) tarkoitettuja paikan päällä tehtäviä tarkastuksia;

63.

toteaa, että koska tapauksilla on laajalti oikeudellista seurantaa mutta kansalliset tuomioistuimet ovat hyväksyneet OLAFIn keräämiä todisteita hyvin niukasti, tavoitteena on parantaa OLAFin tutkintatehtävän oikeudellista tukea; katsoo myös, että Eurojustille olisi tiedotettava aina, kun tietoa ja tapausten loppukertomuksia toimitetaan oikeusviranomaisille, jos kyseessä ovat rajat ylittävien rikosten vakavat muodot, jotka koskevat kahta tai useampaa jäsenvaltiota;

64.

muistuttaa komissiota parlamentin vaatimuksesta sisällyttää vuoden 2008 PIF-kertomukseen analyysi jäsenvaltioiden rakenteista säännönvastaisuuksien torjumiseksi;

65.

pahoittelee, että jäsenvaltiot eivät ilmoita asiaankuuluvasti OLAFin toimittamien tietojen tai tapausten loppukertomusten johdosta toteutetuista toimista; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden toimivaltaiset viranomaiset lähettävät OLAFille raportin edistymisestä OLAFin niille toimittamien tietojen tai suositusten johdosta toteutetuissa toimissa;

66.

toteaa, että kansallisilla tilintarkastusviranomaisilla on huomattavaa toimivaltaa Euroopan unionin varoja koskevissa tilintarkastuksissa ja että ne ovat ensimmäinen tiedonlähde sekä kansallisille syyttäjäviranomaisille että unionin toimielimille; uskoo täten, että yhteistyön ja tiedonkulun maksimointi tilintarkastusviranomaisten, kansallisten syyttäjäviranomaisten ja OLAFin välillä lujittaisi entisestään yhteisön taloudellisten intressien suojelua;

67.

toteaa, että edellä mainitun, ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttamisesta 20. marraskuuta 2008 vahvistetun kannan mukaisesti jäsenvaltioiden on järjestelmällisesti tiedotettava OLAFille sen toimittamiin tapauksiin liittyvistä jatkotoimista; pyytää näin ollen OLAFia raportoimaan tästä aiheesta seuraavassa vuosikertomuksessaan;

68.

huomauttaa, että OLAFia avustavat petostentorjunnan koordinointivirastot (AFCOS) ovat hyvin tärkeitä tiedotus- ja yhteydenpitoelimiä OLAFille vuoden 2004 jälkeen Euroopan unioniin liittyneissä jäsenvaltioissa; toteaa kuitenkin, että niin kauan kuin nämä virastot eivät ole riippumattomia kansallisesta hallinnosta, niiden toiminnan tuoma lisäarvo on hyvin vähäistä (eritoten mitä tulee säännönvastaisuuksien ilmoittamisesta komissiolle); pyytää siksi komissiota tekemään toimivaltaiselle parlamentin valiokunnalle ehdotuksen näiden virastojen työn arvon lisäämiseksi ja katsoo lisäksi, että on välttämätöntä parantaa yhteistyötä ehdokasvaltioiden kanssa;

Tupakka – sopimus Philip Morrisin kanssa

69.

pahoittelee, että komissio ei kyennyt antamaan kattavaa kertomusta toimista, joita on toteutettu parlamentin 11. lokakuuta 2007 Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Philip Morrisin välisen, savukkeiden salakuljetuksen torjumiseen tähtäävän sopimuksen seurauksista ja yhteisön passitusjärjestelmän tutkintavaliokunnan suositusten täytäntöönpanossa saavutetusta edistymisestä antaman päätöslauselman (20) ja eritoten sen 49 kohdan johdosta, jossa yksiselitteisesti kehotettiin komissiota esittämään tällainen kertomus vuoden 2008 loppuun mennessä; odottaa komission toimittavan tämän kertomuksen ennen vuotta 2007 koskevan vastuuvapausmenettelyn päättymistä;

70.

ei voi hyväksyä sitä, että kun yhteisö Philip Morrisin ja Japan Tobaccon kanssa tehtyjen sopimusten johdosta sai 1,65 miljardia Yhdysvaltain dollaria petostentorjuntaan, komissio – sen sijaan että olisi laatinut yhteisen lähestymistavan – lähetti noin 90 prosenttia näistä varoista ilman korvamerkintää suoraan jäsenvaltioiden valtiovarainministeriöille; kehottaa neuvostoa ja komissiota perustamaan parlamentin kanssa kolmikantatyöryhmän asianmukaisten ratkaisujen löytämiseksi, jotta näitä ja vastaavia unionin tuloja käytetään viisaasti ja paremmin; ei voi hyväksyä, että Euroopan unioni ei taloudellisen laskusuhdanteen aikana käytä niitä miljardeja euroja, jotka yhteisön kilpailusääntöjä unionin kuluttajien vahingoksi rikkoneet suuryhtiöt ovat maksaneet sakkoina, talouden elvyttämiseksi työttömiä hyödyttävällä tavalla ja/tai kriisistä eniten kärsivien kehitysmaiden auttamiseksi, vaan sen sijaan varat lähetetään yksinkertaisesti jäsenvaltioiden valtiovarainministeriöille;

Järjestäytynyt rikollisuus

71.

pitää myönteisenä, että komissio julkaisi 20. marraskuuta 2008 tiedonannon ”Järjestäytyneen rikollisuuden torjunta – Rikoshyödyn takaisinperiminen” (KOM(2008)0766), jossa käsitellään rikoksen tuottaman hyödyn menetetyksi tuomitsemista ja palauttamista, ja on komission kanssa samaa mieltä, että rikollisten varojen menetetyksi tuomitseminen on yksi tehokkaimpia tapoja torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja että olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin niiden tapausten lisäämiseksi, joissa rikoshyöty tuomitaan menetetyksi, ja takaisinperittyjen vaatimattomien summien kasvattamiseksi;

72.

korostaa, että on olennaisen tärkeää, että käytettävissä on asianmukaisia ja tehokkaita mekanismeja varojen jäädyttämiseksi ja takavarikoimiseksi ulkomailla, ja että tätä varten olisi harkittava yhteisön nykyisten lainsäädäntöpuitteiden uudelleen laatimista; korostaa, että neuvoston päätös 2007/845/YOS olisi pantava kiireesti täytäntöön, jotta varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot perustavat tai nimittävät varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavia toimistoja (ARO);

73.

kehottaa jälleen komissiota toimittamaan parlamentille yksityiskohtaisen analyysin järjestäytyneen rikollisuuden käyttämistä menetelmistä yhteisön taloudellisten etujen horjuttamiseksi; pitää Europolin vuosittaista järjestäytynyttä rikollisuutta koskevaa uhkakuva-arviota (OCTA) hyödyllisenä mutta ei tässä suhteessa riittävänä;

74.

pahoittelee sitä, että Tšekki, Unkari, Malta ja Puola eivät ole vieläkään ratifioineet vuoden 1995 yleissopimusta Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta ja sen vuosien 1996 ja 2007 pöytäkirjoja, että Viro ja Italia eivät ole ratifioineet kuin yhden näistä pöytäkirjoista ja että seitsemässä jäsenvaltiossa määräysten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on puutteellista;

*

* *

75.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisöjen tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, OLAFin valvontakomitealle ja OLAFille.


(1)  http://ec.europa.eu/atwork/synthesis/aar/doc/olaf_aar.pdf.

(2)  http://ec.europa.eu/anti_fraud/reports/sup-com_en.html.

(3)  EUVL C 286, 10.11.2008, s. 1.

(4)  EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1.

(5)  EUVL L 264, 15.10.2003, s. 1.

(6)  EUVL L 355, 15.12.2006, s. 56.

(7)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11. heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25),

(8)  EUVL L 371, 27.12.2006, s. 1.

(9)  Ranska, Irlanti, Ruotsi, Espanja, Latvia, Luxemburg; marraskuun 2008 jälkeen tilanne on parantunut, kun Saksa ja Viro käyttävät sähköisiä tiedostoja eivätkä paperilla tehtävää ilmoitusta.

(10)  Oikea-aikainen ilmoittaminen on ongelma erityisesti seuraavissa maissa: Espanja, Ranska ja Alankomaat.

(11)  Espanja, Ranska, Irlanti ja Luxemburg.

(12)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0051.

(13)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

(14)  Kroatia, Unkari, Slovakia, Bulgaria ja Puola eivät noudattaneet ilmoittamisen määräaikoja.

(15)  EUVL L 344, 20.12.2008, s. 12.

(16)  EUVL C 314, 9.12.2008, s. 3.

(17)  EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.

(18)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0553.

(19)  EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.

(20)  EUVL C 227 E, 4.9.2008, s. 147.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/72


Perjantai 24. huhtikuuta 2009
Parlamentaarinen koskemattomuus Puolassa

P6_TA(2009)0316

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 parlamentaarisesta koskemattomuudesta Puolassa (2008/2232(INI))

2010/C 184 E/15

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 9 ja 10 artiklan,

ottaa huomioon edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 12 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1997 annetun Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän,

ottaa huomioon parlamentin jäsenten ja senaattorien tehtävien hoitamisesta 9. toukokuuta 1996 annetun Puolan lain 7b pykälän,

ottaa huomioon ottaa huomioon Euroopan parlamentin vaaleista 23. tammikuuta 2004 annetun Puolan lain 9 ja 142 pykälän,

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 4. kesäkuuta 2003 tehdyn päätöksen muuttamisesta (1),

ottaa huomioon työjärjestyksen 6, 7 ja 45 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0205/2009),

A.

ottaa huomioon, että nykyisellä parlamentin vaalikaudella parlamentti ja sen oikeudellisten asioiden valiokunta, joka on asiasta vastaava valiokunta, ovat käsitelleet Puolassa valittujen jäsenten koskemattomuuden pidättämistä koskevia pyyntöjä ja kohdanneet tiettyjä eräiden näiden jäsenten tapauksissa sovellettavien säännösten tulkintaan liittyviä ongelmia,

B.

ottaa huomioon, että asiasta vastaavaa valiokuntaa on pyydetty erityisesti päättämään yksityishenkilöiden suoraan Euroopan parlamentin puhemiehelle esittämien koskemattomuuden pidättämispyyntöjen käsiteltäväksi ottamisesta; ottaa huomioon, että Puolan lainsäädännön mukaan yksityishenkilöillä on oikeus esittää suoraan Puolan parlamentille (sejmille tai senaatille) pyyntö sen jäsenen koskemattomuuden pidättämisestä tapauksissa, joissa on kysymys yksityishenkilön nostamasta syytteestä, ja katsoo, että Puolan lainsäädännön asiaa koskevissa säännöksissä ei selvästikään oteta riittävästi huomioon yksityishenkilön nostamiin syytteisiin liittyvien rikosoikeudenkäyntien kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja,

C.

ottaa huomioon, että mainitut säännökset koskevat myös Puolassa valittuja Euroopan parlamentin jäseniä, mutta tällaisten pyyntöjen käsiteltäväksi ottamiseen liittyy vaikeita kysymyksiä, jotka koskevat työjärjestystä ja etenkin sen 6 artiklan 2 kohtaa, jossa viitataan ”toimivaltaiseen viranomaiseen”,

D.

ottaa huomioon, että työjärjestyksen 7 artiklan 7 kohdan nojalla asiasta vastaava valiokunta on toimivaltainen tutkimaan koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön käsiteltäväksi ottamisen sekä kansallisen viranomaisen toimivaltaisuuden esittää tällainen pyyntö; katsoo kuitenkin, että nykyisten säännösten nojalla asiaa koskevien Puolan lainsäädännön ja työjärjestyksen säännösten ilmeinen ristiriita tässä suhteessa olisi ratkaistava olemalla ottamatta käsiteltäväksi yksityishenkilöiden esittämiä pyyntöjä koskemattomuuden pidättämisestä,

E.

katsoo, että työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on varmistaa, että parlamentille esitetään vain sellaisia menettelyjä koskevia pyyntöjä, jotka on saatettu jäsenvaltion viranomaisten tietoon; katsoo, että tämä antaa parlamentille myös takeet siitä, että sen saamat koskemattomuuden pidättämispyynnöt ovat kansallisen lain mukaisia sekä menettelyn että asian osalta, mikä puolestaan takaa sen, että kun parlamentti tekee koskemattomuuden pidättämistä koskevan päätöksen, se ottaa huomioon sekä jäsenvaltion kansallisen lain että omat valtaoikeutensa; ottaa huomioon, että ”viranomaisen” käsitteeseen viitataan selvästi muissa 6 ja 7 artiklan säännöksissä koskemattomuutta koskevien menettelyjen yhteydessä,

F.

katsoo, että yksityishenkilöiden esittämien koskemattomuuden pidättämistä koskevien pyyntöjen jättäminen ottamatta käsiteltäväksi olisi epätyydyttävä ratkaisu, sillä se voisi haitata näiden henkilöiden oikeuksien kunnioittamista oikeudenkäynneissä ja estää eräiden rikosten syyttäjiä pyytämästä koskemattomuuden pidättämistä; katsoo, että tämän voidaan katsoa aiheuttavan pyyntöjen esittäjien epäoikeudenmukaista ja epäyhdenvertaista kohtelua,

G.

katsoo kuitenkin, että on jäsenvaltioiden vastuulla huolehtia tällaisten oikeuksien käyttämisestä suhteessa Euroopan parlamentin jäseniin parlamentin toimintaa sääntelevien sääntöjen ja menettelyjen valossa,

H.

ottaa huomioon, että 29. syyskuuta 2004 ja 9. maaliskuuta 2005 lähetetyillä kirjeillä 25 jäsenvaltiota kehotettiin työjärjestyksen 7 artiklan 12 kohdan nojalla ilmoittamaan, mitkä viranomaiset ovat toimivaltaisia esittämään pyynnön Euroopan parlamentin jäsenen koskemattomuuden pidättämisestä; ottaa huomioon, että toistaiseksi vain Alankomaat, Belgia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Liettua, Portugali, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekin tasavalta, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat vastanneet kirjeisiin,

I.

ottaa huomioon, että asiasta vastaava valiokunta käsitteli keskusteluissaan myös kysymystä Puolassa valittujen Euroopan parlamentin jäsenten koskemattomuuden pidättämisen mahdollisista seurauksista,

J.

katsoo, että mikäli Euroopan parlamentin jäsen saa tuomioistuimelta langettavan tuomion ja rangaistuksen tahallisesta rikoksesta, josta virallinen syyttäjä on nostanut syytteen, koskemattomuuden pidättäminen saattaa johtaa siihen, että jäsen menettää automaattisesti vaalikelpoisuutensa, mikä puolestaan johtaa siihen, että jäsen menettää paikkansa parlamentissa,

K.

katsoo, että tämä automatiikka muodostaa de facto varsinaisen tuomion rinnalla langetettavan ylimääräisen rikosoikeudellisen seuraamuksen,

L.

katsoo, että käytännössä lievätkin rikokset saattavat johtaa vaalikelpoisuuden menettämiseen huolimatta ehdosta, jonka mukaan vaalikelpoisuuden menettämisen edellytyksenä on, että virallinen syyttäjä on nostanut syytteen rikoksesta ja että rikos on tahallinen,

M.

ottaa huomioon, että ei ole olemassa vastaavaa Puolan sejmin tai senaatin jäseniin sovellettavaa säännöstä ja nämä eivät menetä tällaisissa tapauksissa vaalikelpoisuuttaan,

N.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot voivat säätää Euroopan parlamentin jäsenen toimikauden päättymisestä, jolloin jäsenen paikka vapautuu; katsoo kuitenkin, että yhdenvertaisen kohtelun periaate, joka on yksi EU:n lainsäädännön perusperiaatteista, edellyttää, että samanlaisia tilanteita käsitellään samalla tavalla, ja että vaalikelpoisuuden menettämisen suhteen yhtäältä Puolan sejmin ja senaatin jäseniä ja toisaalta Puolassa valittuja Euroopan parlamentin jäseniä kohdellaan selvästi eri tavoin; katsoo, että vaalikelpoisuuden menettäminen johtaa välittömästi ja automaattisesti siihen, että kyseinen parlamentin jäsen menettää paikkansa, ja estää hänen uudelleenvalintansa,

O.

ottaa huomioon, että tämä eriarvoinen kohtelu tuotiin komission tietoon oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajan kyseisen valiokunnan puolesta esittämällä suullisella kysymyksellä ja siitä keskusteltiin Euroopan parlamentissa; ottaa huomioon, että tästä huolimatta oikeudellinen tilanne on yhä ennallaan,

P.

katsoo, että kansallisten parlamenttien jäsenten ja Euroopan parlamentin jäsenten yhdenvertainen kohtelu olisi varmistettava mahdollisimman pian erityisesti vuonna 2009 pidettäviä vaaleja silmälläpitäen,

1.

kehottaa komissiota tutkimaan yhtäältä Puolassa valittujen Euroopan parlamentin jäsenten ja toisaalta Puolan sejmin ja senaatin jäsenten oikeudellisen tilanteen eroja ja ottamaan pikaisesti yhteyttä Puolan toimivaltaisiin viranomaisiin selvittääkseen, miten näiden parlamenttien jäsenten ilmeinen eriarvoinen kohtelu vaalikelpoisuuden suhteen voidaan korjata;

2.

pyytää erikseen Puolan tasavaltaa tarkastelemaan uudelleen nykyistä tilannetta, jossa kahden parlamentaarisen elimen jäsenten vaalikelpoisuutta ja toimikauden päättymistä koskevat edellytykset ovat selvästi epäyhdenvertaiset, sekä toteuttamaan toimia tämän syrjivän kohtelun lopettamiseksi;

3.

kehottaa komissiota tekemään vertailevan tutkimuksen, jolla selvitetään, kohdellaanko Euroopan unionin jäseniksi 1. toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneissä jäsenvaltioissa kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin jäseniä eri tavoin, ja tiedottamaan parlamentille tutkimuksen tuloksista;

4.

kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan EU:n kansalaisuudesta johtuvia oikeuksia, myös oikeutta äänestää ja olla ehdokkaana Euroopan parlamentin vaaleissa, mikä on erityisen tärkeää valmistauduttaessa vuoden 2009 vaaleihin, sekä periaatetta, jonka mukaan samanlaisessa tilanteessa olevia henkilöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti;

5.

pyytää jäsenvaltioita ja etenkin Puolan tasavaltaa toteuttamaan menettelyihin liittyviä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että Euroopan parlamentin jäsenten koskemattomuuden pidättämistä koskevat pyynnöt esittää aina ”toimivaltainen viranomainen” työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti; näin taataan kansallisen lainsäädännön asiasisältöä koskevien säännösten ja prosessioikeuden säännösten oikeudellisissa menettelyissä noudatettavat yksityishenkilöiden oikeudet mukaan luettuna, sekä parlamentin valtaoikeuksien noudattaminen;

6.

kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan kaikkien epäselvyyksien poistamiseksi parlamentille, mitkä viranomaiset ovat toimivaltaisia esittämään jäsenten koskemattomuuden pidättämistä koskevia pyyntöjä;

7.

toistaa, että on tarpeen luoda yhtenäinen Euroopan parlamentin jäsenten ohjesääntö, ja muistuttaa tässä yhteydessä jäsenvaltioiden edustajien neuvoston kokouksessa 3. kesäkuuta 2005 tekemästä sitoumuksesta tarkastella parlamentin pyyntöä Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista vuonna 1965 tehdyn pöytäkirjan Euroopan parlamentin jäseniä koskevan osan asiaa koskevien määräysten tarkistamisesta, jotta asia saataisiin päätökseen mahdollisimman pian;

8.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 133 E, 8.6.2006, s. 48.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/75


Perjantai 24. huhtikuuta 2009
Hallinto YKP:n puitteissa: Euroopan parlamentti, alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ja muut toimijat

P6_TA(2009)0317

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 hallinnosta YKP:n puitteissa: Euroopan parlamentti, alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ja muut toimijat (2008/2223(INI))

2010/C 184 E/16

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2002 elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1),

ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2000 vuoropuhelun vahvistamisesta kalastusalan sekä yhteisen kalastuspolitiikan vaikutuspiiriin kuuluvien tahojen kanssa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 657/2000 (2),

ottaa huomioon komission päätökset 71/128/ETY, 1999/478/EY ja 2004/864/EY,

ottaa huomioon komission päätöksen 93/619/EY, joka on uudistettu komission päätöksellä 2005/629/EY,

ottaa huomioon komission päätökset 74/441/ETY ja 98/500/EY,

ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2004 alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien perustamisesta yhteisen kalastuspolitiikan alalla annetun neuvoston päätöksen 2004/585/EY (3) sellaisena kuin se on tarkistettuna 11. kesäkuuta 2007 annetulla neuvoston päätöksellä 2007/409/EY (4),

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Arvio alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien toiminnasta” (KOM(2008)0364),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0187/2009),

A.

ottaa huomioon, että yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) institutionaaliseen hallintoon osallistuvat komissio, Euroopan parlamentti, neuvosto, alueiden komitea, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, neuvoa-antava kalatalous- ja vesiviljelykomitea (ACFA), tieteellis-teknis-taloudellinen kalastustoimikunta (STEFC), merikalastusalan yhteiskunnallisen vuoropuhelun komitea (SSDC) ja alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat,

B.

ottaa huomioon, että YKP:n hallintoon osallistuu myös jäsenvaltioiden kansallinen ja alueellinen hallinto,

C.

ottaa huomioon, että yhteisö osallistuu useisiin alueellisiin kalastusjärjestöihin ja että kalastuskumppanuussopimuksia tehdään myös kolmansien maiden kanssa,

D.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti parlamentti jätettäisiin edelleen suurimpien sallittujen saaliiden ja kiintiöiden vahvistamismenettelyn ulkopuolelle,

E.

ottaa huomioon, että parlamentin jäsenten osallistuminen alueellisten kalastusjärjestöjen kokouksiin tapahtuu tällä hetkellä ad hoc -pohjalta,

F.

katsoo, että kalastuskumppanuussopimusten nykyistä toimintaa, yhteisten valvontakomiteoiden toimet mukaan luettuina, koskeva tiedonanto voisi olla tyydyttävämpi ratkaisu,

G.

ottaa huomioon, että vuonna 1993 perustettiin tieteellis-teknis-taloudellinen kalastustoimikunta vuonna 1971 neuvoa-antava kalatalouskomitea, joka nimettiin vuonna 1999 uudelleen neuvoa-antavaksi kalatalous- ja vesiviljelykomiteaksi, ja vuonna 1999 merikalastusalan yhteiskunnallisen vuoropuhelun komitea, joka korvaa vuodesta 1974 toimineen yhteisen komitean,

H.

ottaa huomioon, että kaikki seitsemän alueellista neuvoa-antavaa toimikuntaa ovat nyt toiminnassa,

I.

ottaa huomioon, että alueellisten toimikuntien välinen komitea on perustettu ja että se osallistuu komission kanssa pidettäviin koordinointikokouksiin,

J.

ottaa huomioon, että komissio on alkanut äskettäin arvioida neuvoa-antavaa kalatalous- ja vesiviljelykomiteaa ja neuvoa-antavia toimikuntia, mutta tähän mennessä ei vielä tieteellis-teknis-taloudellisen kalastustoimikunnan työtä,

K.

katsoo, että neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean arvioinnin perusteella on tehty lukuisia toimintaa koskevia suosituksia ja ehdotettu sen pitkän aikavälin tulevaisuutta koskevia useita vaihtoehtoja,

L.

katsoo, että neuvoa-antavien toimikuntien arviointi on ollut myönteistä, mutta ottaa huomioon, että komissio on luetellut useita niiden toiminnan tehostamista koskevia toimenpiteitä, jotka eivät vaadi uutta lainsäädäntöä,

M.

ottaa huomioon, että kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tarvitaan entistä tehokkaampaa tieteenharjoittajien ja kalastajien välistä vuoropuhelua ja että neuvoa-antavat komiteat ovat myös vaatineet entistä suurempaa sosioekonomista panosta päätöksentekoon,

N.

ottaa huomioon, että tietyt neuvoa-antavat komiteat ja Euroopan parlamentin jäsenet ovat ilmaisseet haluavansa tehdä suhteesta entistä virallisemman,

O.

ottaa huomioon, että rahoituksen rajallisuus sekä alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien käyttöön annettujen varojen hallintoon ja valvontaan liittyvä komission liiallinen byrokratia ja jäykkyys haittaavat entistä enemmän niiden toimintaa,

P.

ottaa huomioon, että komissio on sanonut, että se kuulee parlamentin, neuvoston ja sidosryhmien näkemykset ennen uusien oikeudellisten säännösten käyttöönottoa,

Q.

ottaa huomioon, että komission edustajat ovat olleet toistuvasti poissa alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien työryhmien kokouksista,

R.

katsoo, että jo nyt on kuitenkin jo näyttöä siitä, että YKP:n sääntöjen entistä tunnollisempi noudattaminen johtuu siitä, että sidosryhmät ovat osallistuneet niiden laatimiseen ja täytäntöönpanoon,

S.

ottaa huomioon, että yhteisössä lukuisia erilaisia kalastusaloja, joista kullakin on omat erityispiirteensä,

T.

ottaa huomioon, että YKP:n uudistamista koskevia selvityksiä ollaan parhaillaan tekemässä,

U.

ottaa huomioon, että aina ei kiinnitetä asianmukaista huomiota alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien suosituksiin etenkään, kun niitä ei hyväksytä yksimielisesti täytäntöönpanokomiteoissa,

1.

kehottaa, että parlamentin kalatalousvaliokunnan jäsenille myönnetään tarkkailijan asema kalatalousneuvoston kokouksiin;

2.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja parlamenttia saattamaan työnsä päätökseen, jotta saataisiin aikaan toimiva sopimus, jolla normalisoidaan parlamentin kalatalousvaliokunnan jäsenten osallistuminen alueellisiin kalastusjärjestöihin ja muihin kansainvälisiin elimiin, joiden kokouksissa keskustellaan yhteiseen kalastuspolitiikkaan (YKP) vaikuttavista asioista, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta siihen, että täysimääräisesti kunnioitetaan heidän nykyistä asemaansa tarkkailijoina kokouksissa, joissa näin on sovittu;

3.

kehottaa myös, että neuvosto sopii yhdessä komission ja Euroopan parlamentin kanssa Euroopan parlamentin kalatalousvaliokunnan jäsenten osallistumisesta kalastuskumppanuussopimusten nojalla järjestettäviin sekavaliokuntien kokouksiin siten, että he voivat harjoittaa kyseisten sopimusten asianmukaista seurantaa; muistuttaa tähän liittyen, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo lisää huomattavasti Euroopan parlamentin vastuuta, koska kalastuskumppanuussopimukset tulisi hyväksyä hyväksyntämenettelyllä;

4.

korostaa, että on tärkeätä varmistaa komission edustajien entistä ahkerampi osallistuminen alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien täytäntöönpanokomiteoiden työryhmien kokouksiin;

5.

kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille kaikista selvityksistä, joita YKP:stä ja meripolitiikasta tehdään parhaillaan;

6.

kehottaa komissiota aloittamaan tieteellis-teknis-taloudellisen kalastustoimikunnan arvioimisen;

7.

panee merkille neuvoa-antavaa kalatalous- ja vesiviljelykomiteaa koskevan arvioinnin tuloksen ja sen, että komissio odottaa mainitun komitean omia suosituksia, jotka koskevat

sen tehtävien ja tavoitteiden entistä selvempää määrittelyä siten, että edustuksellinen kokoonpano heijastelee niitä aidosti sekä siten, että uudet jäsenvaltiot ovat asianmukaisesti edustettuina ja että niiden osallistumista tehostetaan;

sen työmenetelmiä sen suhteen, miten toiminta jaetaan täysistuntojen kokousten ja työryhmien välillä ja mikä on niiden lukumäärä, mitä asioita ne käsittelevät ja mitkä ovat niiden menettelyt;

niiden käsiteltäväksi annettavien kysymysten entistä parempaa muotoilua;

viestinnän ja tiedottamisen tehostamista sähköisten viestintävälineiden avulla, entistä suorempaa pääsyä tietoihin sekä kääntämis- ja tulkkauspalveluiden parantamista;

riittävää rahoitusta ja parhaita tapoja ylläpitää tukitoimintoja;

8.

korostaa, että on tärkeätä välttää päällekkäisyyksiä erityisesti alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien työn suhteen;

9.

muistuttaa, että kalastusalan osallistumisastetta itseensä vaikuttaviin päätöksiin on edelleen pidettävä riittämättömänä, ja korostaa neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean ja alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien toimien ja toiminnan eroja, koska ensiksi mainitun tehtävän ollessa koko YKP:aa koskeva neuvonanto alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien tehtävänä on asiantuntijaneuvojen antaminen vaikutusalueillaan; katsoo tämän vuoksi, että eri neuvontaelinten rinnakkaiselo edistää sitä, että varmistetaan merenkulku- ja meripolitiikan sekä yhtenäistetyn rannikkoalueiden hallinnon yhteensopivuus;

10.

kehottaa komissiota toteuttamaan seuraavat alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia koskevat toimet:

niiden näkyvyyden lisääminen ja entistä suuremman sidosryhmien joukon osallistumisen rohkaiseminen;

niiden tieteellisten tietojen käyttömahdollisuuksien ja tieteellis-teknis-taloudellista kalastustoimikuntaa koskevien yhteyksien parantaminen;

niiden ottaminen mukaan kuulemismenettelyyn mahdollisimman aikaisessa vaiheessa;

vertailukohtien tarjoaminen, jotta ne voivat arvioida YKP:n tavoitteita koskevia tietojaan ja jotta ne saavat tietoja niiden käytöstä;

11.

katsoo, että alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien rahoitus on tällä hetkellä alimitoitettua ottaen huomioon niiden tekemä työmäärä; panee merkille, että komissio on antanut varainhoitoa koskevat suuntaviivat, mutta katsoo, että tätä koskevaa vuoropuhelua tarvitaan edelleen ja että nykyisen järjestelmän vaihtoehtoja olisi selvitettävä;

12.

katsoo, että alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien entistä laajempi osallistuminen vaatii niiden kokoonpanon tarkistamista, mutta nykyistä tasapainoa kalastusteollisuuden ja muiden järjestöjen välillä ei saisi järkyttää;

13.

ilmaisee huolestuneisuutensa, koska tietyt järjestöt, jotka ovat osa alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia ”muita eturyhmiä” koskevan luvun perusteella, käyttävät mahdollisuutta osallistua, vaikkakin vähemmistönä, kalastusalan enemmistön edustajien tukemien ja konsensusmenettelyllä hyväksyttyjen päätösten estämiseen;

14.

kehottaa lähentämään alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien ja parlamentin, alueiden komitean sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean välisiä yhteyksiä;

15.

kehottaa erottamaan tekniset ja poliittiset päätökset toisistaan; katsoo, että poliittisissa päätöksissä olisi sovellettava alueellista lähestymistapaa ja tekniset päätökset olisi tehtävä tieteellisten seikkojen perusteella;

16.

pyytää parlamentin kalatalousvaliokuntaa säädetyn hyväksyntämenettelyn mukaisesti

nimittämään valiokunnan jäsenen tai jäseniä yhteyshenkilöiksi kuhunkin alueelliseen neuvoa-antavaan toimikuntaan ja raportoimaan sen toimista;

varmistamaan, että alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat kutsutaan osallistumaan parlamentin kalatalousvaliokunnan työskentelyyn säännöllisin väliajoin ja erityisesti silloin, kun esityslistalla on asioita, joista niiden on annettava neuvoja tai tehtävä suosituksia, jotta ne voivat esittää neuvonsa tai suosituksensa;

ottamaan käyttöön menettelyn, jotta kalatalousvaliokunnan, alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien sekä toimikuntien välisen komitean sihteeristöt voivat pitää toisiinsa normaalisti yhteyttä vaihtaakseen ja kerätäkseen niiden toimintoja koskevia tietoja, neuvoja ja suosituksia;

isännöimään vuotuista konferenssia, johon osallistuvat alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ja komissio;

17.

kehottaa budjettivallan käyttäjiä myöntämään riittävän rahoituksen edellä esitetylle;

18.

pyytää alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia pitämään kalatalousvaliokunnan jäsenet tietoisina niiden toimista, tiedoista ja suosituksista sekä kutsumaan heitä osallistumaan kokouksiin;

19.

kehottaa, että kaikessa alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia koskevassa tulevassa lainsäädännössä myönnetään Euroopan parlamentin jäsenille virallinen tarkkailijan asema niiden kokouksiin;

20.

pyytää komissiota ja toimikuntien välistä komiteaa sopimaan parlamentin kalatalousvaliokunnan jäsenten osallistumisesta niiden koordinointikokouksiin;

21.

korostaa YKP:n merkitystä keinona varmistaa sellaisten standardien, periaatteiden ja sääntöjen olemassaolo, joita sovelletaan kaikilla yhteisön vesialueilla ja kaikkiin yhteisön aluksiin;

22.

pyytää komissiota hyväksymään alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien neuvoa-antavan roolin ja kunnioittamaan sitä täysimääräisesti sekä ehdottamaan YKP:n uudistamisen yhteydessä, että niiden osallistumista hallinnolliseen vastuuseen lisätään;

23.

katsoo lisäksi, että YKP:n tulevan uudistamisen yhteydessä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien lujittamista YKP:n hajauttamiseksi entisestään, jotta hyväksyttyjä yhteisiä toimenpiteitä voidaan soveltaa eri alueilla eri kalastusmuotojen ja -olosuhteiden erityispiirteiden mukaisesti;

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille, neuvoa-antavalle kalatalous- ja vesiviljelykomitealle, tieteellis-teknis-taloudelliselle kalatalouskomitealle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, merikalastuksen yhteiskunnallisen vuoropuhelun komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(2)  EYVL L 80, 31.3.2000, s. 7.

(3)  EUVL L 256, 3.8.2004, s. 17.

(4)  EUVL L 155, 15.6.2007, s. 68.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/79


Perjantai 24. huhtikuuta 2009
Keskipitkän ajan rahoitustuki jäsenvaltioiden maksutaseille

P6_TA(2009)0327

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille

2010/C 184 E/17

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission 8. huhtikuuta 2009 antaman ehdotuksen neuvoston asetukseksi järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille annetun asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta (KOM(2009)0169),

ottaa huomioon järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18. helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 (1) sekä parlamentin 6. syyskuuta 2001 ottaman kannan (2) ehdotukseen neuvoston asetukseksi järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille,

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 ottamansa kannan (3) ehdotukseen neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta sekä samana päivänä antamansa päätöslauselman (4) järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 100 ja 119 artiklan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että antamalla 2. joulukuuta 2008 asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta asetuksen (EY) N:o 1360/2008 (5), neuvosto on jo kaksinkertaistanut keskipitkän ajan rahoitustuen enimmäismäärän alkuperäisestä 12 000 000 000 eurosta 25 000 000 000 euroon perustamissopimuksen 119 ja 308 artiklan nojalla,

B.

ottaa huomioon, että yhteisö myönsi samanaikaisesti muiden kansainvälisten rahoituslaitosten toteuttamien järjestelyjen kanssa Unkarille 6 500 000 000 sekä Latvialle 3 100 000 000 euron lainan ja että eräät yksittäiset jäsenvaltiot ovat lisäksi sitoutuneet myöntämään Latvialle 2 200 000 000 euroa luottoa,

C.

ottaa huomioon, että yhteisö on päättänyt myöntää Romanialle keskipitkän ajan rahoitustukea enintään 5 000 000 000 euroa maailmanlaajuisen rahoituskriisin Romanian talous- ja rahoitustilanteelle aiheuttamien kielteisten vaikutusten johdosta,

D.

katsoo, että on suositeltavaa omaksua tapauskohtainen lähestymistapa jäsenvaltioille myönnettävään keskipitkän ajan rahoitustukeen, jotta kunkin jäsenvaltion erityiset olosuhteet voidaan ottaa huomioon,

E.

katsoo, että nykyisen maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutukset olisi otettava huomioon,

F.

katsoo, että Euroopan unioniin hiljattain liittyneitä jäsenvaltiota kohtaan on oltava tinkimättömän solidaarisia,

G.

katsoo, että on tarpeen laatia politiikkoja kyseisten jäsenvaltioiden erityisten ongelmien ratkaisemiseksi maailmanlaajuinen rahoituskriisi ja Euroopan unionissa leviävä taantuma mielessä pitäen,

1.

pitää nykytilannetta uutena osoituksena euron merkityksestä euroalueen jäsenvaltioiden suojelemisessa ja kehottaa muita jäsenvaltioita liittymään euroalueeseen heti kun ne täyttävät Maastrichtin sopimuksen kriteerit;

2.

vaatii komissiota noudattamaan Euroopan parlamentin aikaisempia kehotuksia laatia arvio niiden pankkien toimien vaikutuksista, jotka siirsivät varansa pois äskettäin unioniin liittyneistä jäsenvaltioista;

3.

kehottaa komissiota välittämään kyseisen selvityksen tulokset mahdollisimman pian Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnalle;

4.

katsoo, että asetuksessa (EY) N:o 332/2002 vahvistettua jäsenvaltioille myönnettyjen lainojen enimmäismäärää on tarpeen korottaa merkittävästi nykyisen maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin johdosta ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin vaalikauden aikataulun; korostaa, että kyseinen korotus lisäisi myös yhteisön kykyä vastata joustavammin tuleviin keskipitkän ajan rahoitusta koskeviin pyyntöihin;

5.

suhtautuu myönteisesti pankkien ja hiljattain Euroopan unioniin liittyneiden jäsenvaltioiden välisiin vapaaehtoisiin sopimuksiin, joiden mukaisesti nämä pankit pidättäytyvät luotonannon vähentämisestä (esimerkiksi Romanian tapaus ja Wienin sopimus), ja rohkaisee tekemään lisää tämäntapaisia aloitteita;

6.

toteaa, että tämä lainojen enimmäismäärän huomattava nostaminen mahdollistaa sen, että komission mahdollisuudet ottaa lainaa pääomamarkkinoilta tai rahoituslaitoksilta maksimoidaan; toteaa myös, että ei ole olemassa mitään nimenomaista oikeusperustaa sille, että yhteisö laskee liikkeelle joukkovelkakirjoja maailmanmarkkinoilla, mutta että komissio tekee valmistelevaa työtä sen mahdollistamiseksi, että kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio voi yhdessä laskea liikkeelle euromääräisiä joukkovelkakirjoja;

7.

kehottaa komissiota tutkimaan yhdessä Euroopan investointipankin kanssa, miten reaalitalouden ”luottolama” voidaan ratkaista uusien innovatiivisten rahoitusinstrumenttien avulla; huomauttaa, että useita rahoitusinstrumentteja voitaisiin käyttää jäsenvaltioiden maksutaseille myönnettävää keskipitkän ajan rahoitustukea koskevan järjestelyn joustavuuden varmistamiseen;

8.

toteaa, että lainojen enimmäismäärän korottamisella ei olisi talousarviovaikutuksia, koska yhteisö hankkisi lainat rahoitusmarkkinoilta ja lainoja vastaanottaneilta jäsenvaltioilta edellytettäisiin, että ne maksavat luotot takaisin; korostaa, että luottojen enimmäismäärän nostaminen voi aiheuttaa seurauksia talousarviolle vain siinä tapauksessa, että jäsenvaltio jättää saamansa luoton hoitamatta;

9.

pitää myönteisenä edellä mainitussa komission ehdotuksessa Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimelle tarvittaessa osoitettavaa tehtävää;

10.

katsoo, että rahoitustuen myöntämiseen liittyvien ehtojen olisi oltava sopusoinnussa julkisten menojen laatua, kestävää kasvua ja kestäviä sosiaaliturvajärjestelmiä, täystyöllisyyttä, ilmastonmuutoksen torjumista ja energiatehokkuutta koskevien yhteisön tavoitteiden kanssa ja edistettävä niiden saavuttamista;

11.

muistuttaa, että perustamissopimuksen 100 artiklaa sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin, ja kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen asetukseksi kyseisen määräyksen täytäntöönpanon edellytysten määrittämisestä; palauttaa mieleen perustamissopimuksen 103 artiklan, jossa määrätään, että ”yhteisö ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita jäsenvaltioiden keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastavuoroisten taloudellisten takuiden antamista tietyn hankkeen yhteiseksi toteuttamiseksi” ja että ”neuvosto voi 252 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen tarvittaessa täsmentää 101 artiklassa ja tässä artiklassa tarkoitettujen kieltojen soveltamiseksi tarvittavat määritelmät”;

12.

pyytää, että Euroopan parlamentille tiedotetaan komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden välillä tehdyistä yhteisymmärryspöytäkirjoista, joissa esitetään lainaehdot;

13.

pyytää komissiota varmistamaan yhteisönlaajuisen talouspolitiikan koordinoinnin talouden laskusuhdanteiden aikana ja asettamaan yhdessä Euroopan parlamentin kanssa asiantuntijaryhmän ja valmistelemaan puitteet ja suuntaviivat komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden välillä tehtäville yhteisymmärryspöytäkirjoille, joissa esitetään lainaehdot;

14.

muistuttaa, että Euroopan parlamentti pyysi edellä mainituissa 6. syyskuuta 2001 ja 20. marraskuuta 2008 ottamissaan kannoissa neuvostoa tarkastelemaan joka toinen vuosi komission kertomuksen perusteella ja parlamenttia kuultuaan sekä talous- ja rahoituskomitean annettua asiasta lausunnon, täyttääkö perustettu järjestely edelleen ne tarpeet, jotka johtivat sen luomiseen; tiedustelee neuvostolta ja komissiolta, onko kyseisiä kertomuksia laadittu asetuksen (EY) N:o 332/2002 hyväksymisen jälkeen;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, euroryhmälle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.


(1)  EYVL L 53, 23.2.2002, s. 1.

(2)  EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 312.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0560.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0562.

(5)  EUVL L 352, 31.12.2008, s. 11.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/82


Perjantai 24. huhtikuuta 2009
Nanomateriaaleja koskeva sääntely

P6_TA(2009)0328

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 nanomateriaaleja koskevasta sääntelystä (2008/2208(INI))

2010/C 184 E/18

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Nanomateriaaleja koskeva sääntely”(KOM(2008)0366) sekä tiedonannon liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2008)2036),

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2004 päivätyn komission tiedonannon ”Tavoitteena eurooppalainen nanoteknologiastrategia” (KOM(2004)0338),

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2005 päivätyn komission tiedonannon ”Nanotiede ja nanoteknologia: Toimintasuunnitelma Euroopalle 2005–2009” (KOM(2005)0243), jäljempänä ”toimintasuunnitelma”, ja toimintasuunnitelmasta 28. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman (1),

ottaa huomioon 6. syyskuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Nanotiede ja nanoteknologia: Toimintasuunnitelma Euroopalle 2005–2009. Ensimmäinen täytäntöönpanokertomus 2005–2007” (KOM(2007)0505),

ottaa huomioon kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevän tiedekomitean lausunnot nanomateriaalien määritelmistä ja niitä koskevasta riskinarvioinnista (2),

ottaa huomioon kulutustavaroita käsittelevän tiedekomitean lausunnon kosmeettisissa valmisteissa käytettävien nanomateriaalien turvallisuudesta (3),

ottaa huomioon komission suosituksen vastuullista nanotieteen ja nanoteknologian tutkimusta koskevista käytännesäännöistä (KOM(2008)0424), jäljempänä ”käytännesäännöt”,

ottaa huomioon luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän komissiolle laatiman lausunnon nanolääketieteen eettisistä näkökohdista (4),

ottaa huomioon kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelystä ja rajoituksista 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) (5),

ottaa huomioon biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16. helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (6),

ottaa huomioon toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12. kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY (7) ja sen tytärdirektiivit,

ottaa huomioon yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY (8) sekä erityisen tuotelainsäädännön, erityisesti kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27. heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY (9),

ottaa huomioon elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (10), elintarvikelisäaineista 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (11), myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20. maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (12), muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1830/2003 (13) ja uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista 27. tammikuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 (14),

ottaa huomioon aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (15),

ottaa huomioon yhteisön ympäristölainsäädännön, erityisesti ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä 15. tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY (16), yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (17) ja jätteistä 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY (18),

ottaa huomioon harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY (19),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0255/2009),

A.

ottaa huomioon, että nanomateriaalien ja nanoteknologian (jäljempänä ”nanomateriaalit”) käytöllä ennustetaan saavutettavan merkittäviä edistysaskeleita ja saatavan moninaisia etuja lukemattomissa eri kuluttaja-, potilas- ja ympäristösovelluksissa, sillä nanomateriaaleilla voidaan tuottaa ominaisuuksia, jotka ovat erilaisia tai uusia verrattuina samaan aineeseen tai materiaaliin sen tavanomaisessa muodossa,

B.

ottaa huomioon, että nanomateriaalien alalla saavutetulla edistyksellä odotetaan olevan merkittävä vaikutus päätöksentekoon eri aloilla, kuten kansanterveys, työllisyys, työterveys ja -turvallisuus, tietoyhteiskunta, energia, liikenne, turvallisuus ja avaruus,

C.

katsoo, että vaikka on laadittu yhteisön nanoteknologiastrategia ja myönnetty Euroopan yhteisön seitsemännessä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmassa (2007–2013) noin 3 500 000 000 euroa nanotieteiden tutkimukseen, Euroopan unioni on edelleen jäljessä nykyisiä pääkilpailijoitaan eli Yhdysvaltoja, Japania ja Etelä-Koreaa, jotka vastaavat yli puolesta kaikista investoinneista ja hallitsevat kahta kolmasosaa maailmanlaajuisesti jätetyistä patenttihakemuksista,

D.

toteaa, että nanomateriaaleihin voi niiden äärimmäisen pienen koon takia liittyä myös merkittäviä uusia riskitekijöitä, kuten suurempi reaktiokyky ja liikkuvuus, mikä voi lisätä myrkyllisyyttä materiaalien päästessä kulkeutumaan kaikkialle ihmiskehoon, ja että niihin voi liittyä kokonaan erilaisia ihmisen ja eliöstön fysiologiaan vaikuttavia häiriömekanismeja,

E.

ottaa huomioon, että nanomateriaalien turvallinen kehittäminen voi osaltaan edistää merkittävästi Euroopan unionin talouden kilpailukykyä ja Lissabonin strategian toteutumista,

F.

toteaa, että nanomateriaaleista nykyään käytävälle keskustelulle on tunnusomaista huomattava tiedon puute, joka synnyttää erimielisyyttä aina määritelmistä lähtien:

a)

koko: koon likimääräinen ilmoittaminen (”suuruusluokkaa 100 nm tai sitä pienempiä”) vs. tarkan skaalan käyttäminen (”1–100 nm”),

b)

erilaiset/uudet ominaisuudet: koosta johtuvien erilaisten/uusien ominaisuuksien, kuten hiukkasmäärän, pintarakenteen ja pinta-aktiivisuuden, käyttäminen omana riippumattomana kriteerinään vs. näiden ominaisuuksien käyttäminen ylimääräisenä kriteerinä nanomateriaaleja määriteltäessä,

c)

ongelmalliset ominaisuudet: nanomateriaalien määritelmän rajoittaminen tiettyihin ominaisuuksiin (esim. liukenemattomat tai hajoamattomat) vs. tällaisten rajoitusten välttäminen,

G.

panee merkille, että vaikka käytettävissä ei ole yhdenmukaisia määritelmiä, on kuitenkin olemassa tai kehitteillä joukko kansainvälisiä standardeja, joissa ”nanoskaala” on määritelty sellaiseksi, jonka ”jokin ulottuvuus on noin 100 nm tai alle”, ja joissa tehdään usein seuraavanlainen ero:

nanokappaleet on määritelty ”erillisiksi materiaaleiksi, joilla on yksi, kaksi tai kolme ulkoista ulottuvuutta nanoskaalassa” eli erittäin pienistä erillisistä kappaleista muodostuviksi materiaaleiksi,

nanorakenteiset materiaalit on määritelty materiaaleiksi, ”joilla on sisäinen rakenne tai pintarakenne nanoskaalassa”, esim. joissa näkyy pieniä onkaloita,

H.

toteaa, että ei ole selkeää tietoa nanomateriaalien nykykäytöstä kulutustuotteissa:

kun nimekkäiden laitosten luetteloissa esitetään yli 800 valmistajien ilmoittamaa nanoteknologiaan perustuvaa markkinoilla olevaa kulutustuotetta, samoja valmistajia edustavat kaupalliset tahot kyseenalaistavat nämä luvut väittäen niitä yliarvioiduiksi mutta esittämättä kuitenkaan itse konkreettisia lukuja,

vaikka yritykset käyttävät mielellään ”nanoväittämiä”, koska termillä ”nano” näyttää olevan myönteisiä markkinavaikutuksia, ne vastustavat jyrkästi puolueettomia merkintävaatimuksia,

I.

katsoo, että nanomateriaalien käytölle on asetettava selkeitä ilmoitusvaatimuksia, kuluttajille on annettava tietoa ja direktiivi 2006/114/EY on pantava täysimääräisesti täytäntöön, jotta voidaan tarjota luotettavia tietoja nanomateriaalien käytöstä,

J.

toteaa, että nanoteknologian mahdollisten etujen kuvauksissa ennustetaan lähes rajattomia mahdollisuuksia soveltaa nanomateriaaleja tulevaisuudessa, mutta niissä ei pystytä tarjoamaan luotettavia tietoja nykyisistä käyttötavoista,

K.

ottaa huomioon, että käynnissä on laaja keskustelu nanomateriaalien turvallisuuden arviointimahdollisuuksista; toteaa, että Euroopan unionin tiedekomiteat ja virastot viittaavat suuriin puutteisiin sekä avaintiedoissa että menetelmissä tällaisten tietojen saamiseksi; katsoo, että EU:n on investoitava enemmän nanomateriaalien asianmukaiseen arviointiin tietämyksessä olevien puutteiden korjaamiseksi ja kehitettävä sekä pantava mahdollisimman pian yhteistyössä virastojensa ja kansainvälisten kumppaneidensa kanssa täytäntöön arviointimenetelmiä sekä asianmukainen ja yhdenmukainen metrologia ja tieteellinen nimikkeistö,

L.

ottaa huomioon, että kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevä tiedekomitea (SCENIHR) on tunnistanut joidenkin nanomateriaalien erityisiä terveysriskejä ja myrkyllisiä vaikutuksia ympäristön eliöstöön; ottaa lisäksi huomioon, että SCENIHR totesi, ettei käytettävissä ylipäänsä ole korkealaatuisia altistustietoja ihmisistä eikä ympäristöstä ja että on kehitettävä edelleen sekä altistumisen arviointia että riskien tunnistamista ja vahvistettava ja standardoitava niissä käytettävät menetelmät,

M.

katsoo, että tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa nanomateriaalien ympäristö-, terveys- ja turvallisuusnäkökohtia koskevalle tutkimukselle varattu rahoitus on selvästi riittämätön; katsoo lisäksi, että tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman mukaiset arviointikriteerit, jotka koskevat tutkimushankkeita nanomateriaalien turvallisuuden arvioimiseksi, ovat liian rajoittavat (niissä on vähän tilaa innovoinnille), minkä vuoksi niillä ei voida edistää tehokkaasti nanomateriaalien arvioimiseksi pikaisesti tarvittavien tieteellisten menetelmien kehittämistä; katsoo, että on välttämätöntä myöntää riittävät resurssit nanomateriaalien turvallista kehittämistä ja käyttöä koskevalle tutkimukselle,

N.

katsoo, että tietämys nanomateriaalien mahdollisista terveys- ja ympäristövaikutuksista on selvästi jäljessä markkinakehityksen tahdista nanomateriaalien alalla tapahtuvan hyvin nopean kehityksen vuoksi, mikä antaa aiheen pohtia perinpohjaisesti sitä, kyetäänkö nykyisissä säädöksissä käsittelemään nanomateriaalien kaltaisia uusia teknologioita reaaliajassa,

O.

toteaa kehottaneensa nanotieteestä ja nanoteknologiasta 28. syyskuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa tutkimaan vaikeasti liukenevien tai biohajoamattomien nanohiukkasten vaikutuksia ennalta varautumisen periaatetta noudattaen ennen tällaisten hiukkasten saattamista tuotantoon ja markkinoille,

P.

katsoo, että edellä mainitun komission tiedonannon ”Nanomateriaaleja koskeva sääntely” arvo on melko vähäinen, koska siinä ei anneta mitään tietoa nanomateriaalien erityisominaisuuksista eikä nanomateriaalien nykyisistä käyttötarkoituksista, mahdollisista riskeistä ja eduista ja koska siinä ei näin ollen oteta huomioon nanomateriaalien erityisluonteesta aiheutuvia lainsäädännöllisiä ja poliittisia haasteita, joten se on vain lainsäädäntöä koskeva yleiskatsaus, joka osoittaa, että yhteisön nykyisessä lainsäädännössä ei ole erityisiä säännöksiä nanoteknologiasta,

Q.

katsoo, että nanomateriaalit olisi koottava moniulotteiseen, eriytettyyn ja mukautuvaan lainsäädäntökehykseen, joka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen (20), tuottajan vastuun periaatteeseen ja aiheuttajaperiaatteeseen, jotta varmistetaan nanomateriaalien tuotannon, käytön ja hävittämisen turvallisuus ennen teknologian saattamista markkinoille ja samalla vältetään järjestelmällinen turvautuminen yleisiin kieltoihin ja nanomateriaalien eri sovellusten kohtelu samalla tavalla,

R.

katsoo, että koska nanoteknologiaa voidaan soveltaa lähes rajattomasti niinkin erilaisilla aloilla kuin elektroniikka, tekstiiliala, biolääketiede, henkilökohtaiseen hygieniaan tarkoitetut tuotteet, puhdistusaineet, elintarvikeala ja energia-ala, sille on mahdotonta luoda yhtä ainoaa yhteisön säädöskehystä,

S.

toteaa, että REACH-asetuksen yhteydessä on jo sovittu, että tarvitaan lisäohjeistusta nanomateriaaleista ja erityisesti aineiden identifioimisesta ja että riskinarviointimenetelmiä on mukautettava; toteaa REACH-asetuksen lähemmän tarkastelun paljastavan useita muita puutteita nanomateriaalien suhteen,

T.

toteaa, että nanomateriaalisäännösten puuttuminen uhkaa vaarantaa jätehuoltolainsäädännön asianmukaisen soveltamisen,

U.

toteaa, että nanomateriaalit aiheuttavat koko elinkaarensa ajan suuria haasteita työterveyden ja -turvallisuuden alalla, koska monet tuotantoketjun työntekijöistä altistuvat näille materiaaleille tietämättä, ovatko toteutetut turvallisuusjärjestelyt ja suojatoimenpiteet asianmukaisia ja tehokkaita; panee merkille, että nanomateriaalien vaikutuksille altistuvien eri alojen työntekijöiden määrän odotetaan kasvavan tulevaisuudessa,

V.

katsoo, että nanomateriaaleja koskevat tärkeät tarkistukset, joiden hyväksymisestä neuvosto ja parlamentti pääsivät yhteisymmärrykseen ensimmäisessä käsittelyssä kosmeettisista valmisteista annetun direktiivin uudelleenlaadinnan yhteydessä (21), ja tärkeät tarkistukset, jotka Euroopan parlamentti hyväksyi uuselintarvikkeista annetun asetuksen tarkistamisen ensimmäisen käsittelyn yhteydessä (22), ovat osoitus siitä, että asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä on muutettava niin, että se kattaa asianmukaisesti nanomateriaaleihin liittyvät näkökohdat,

W.

toteaa, että nanomateriaalien sääntelystä käytävä nykykeskustelu rajoittuu pääasiassa asiantuntijapiireihin, vaikka nanomateriaalit saattavat aiheuttaa paljon laajakantoisemman yhteiskunnallisen muutoksen, joka edellyttää kansalaisten kattavaa kuulemista,

X.

katsoo, että laajat nanomateriaalipatentit ja suuret patentointikustannukset sekä erittäin pienten ja pienten ja keskisuurten yritysten olemattomat mahdollisuudet hakea patentteja voivat tukahduttaa innovoinnin,

Y.

katsoo, että nanoteknologian mahdollinen lähentyminen bioteknologian, biologian, kognitiotieteiden ja tietotekniikan kanssa nostaa esiin vakavia eettisiä kysymyksiä sekä turvallisuus- ja perusoikeuskysymyksiä, joiden analysoimiseksi luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän olisi syytä antaa uusi lausunto,

Z.

katsoo, että käytännesäännöt ovat tärkeä väline nanomateriaalien turvallisen, kokonaisvaltaisen ja vastuullisen tutkimuksen varmistamisessa; katsoo, että kaikkien tuottajien, jotka aikovat valmistaa tai saattaa markkinoille nanomateriaaleja, on hyväksyttävä käytännesäännöt ja noudatettava niitä,

AA.

katsoo, että kaiken asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön tarkistamisen yhteydessä olisi pantava täytäntöön periaate ”ei tietoja, ei markkinoita”,

1.

on vakuuttunut siitä, että nanomateriaalien käytöllä olisi vastattava kansalaisten todellisiin tarpeisiin ja että niiden etujen pitäisi toteutua turvallisesti ja vastuullisesti selkeissä poliittisissa ja säädöspuitteissa (lainsäädäntö ja muut määräykset), joissa otetaan nimenomaisesti huomioon nanomateriaalien nykyiset ja odotettavissa olevat soveltamistavat ja niihin mahdollisesti liittyvät terveys-, ympäristö- ja turvallisuusongelmat;

2.

pitää valitettavana, että ei ole tehty kunnollista arviota siitä, voidaanko yhteisön oikeuden yleisiä säännöksiä todella soveltaa nykyisiin nanomateriaaleihin;

3.

ei ole ennen nykyisen yhteisön lainsäädännön asianmukaista arviointia ja nanoteknologiaa koskevien erityisten säännösten puuttuessa samaa mieltä komission päätelmistä, että a) nykyinen lainsäädäntö kattaa periaatteessa nanomateriaaleihin liittyvät riskit ja b) terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelua on lähinnä tehostettava parantamalla nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa, kun itse asiassa on niin, että nanoteknologian riskeihin ei pystytä puuttumaan, koska ei ole riittävästi tietoa ja asianmukaisia menetelmiä kyseisten riskien arvioimiseksi;

4.

katsoo, että Euroopan unionin tavoittelema turvallinen, vastuullinen ja yhtenäinen tapa lähestyä nanoteknologiaa vaarantuu, koska ei ole tietoa markkinoilla jo olevien nanomateriaalien käytöstä ja turvallisuudesta, varsinkaan aroissa sovelluksissa, joiden yhteydessä kuluttajat altistuvat nanomateriaalille suoraan;

5.

kehottaa komissiota tarkistamaan kaiken asiaa koskevan lainsäädännön kahden vuoden sisällä, jotta voidaan taata turvallisuus tuotteissa käytettävien nanomateriaalien kaikissa sovelluksissa, joilla on mahdollisia terveys-, ympäristö- tai turvallisuusvaikutuksia niiden elinkaaren aikana, ja varmistaa, että säännökset ja täytäntöönpanotoimenpiteet ilmentävät nanomateriaalien erityispiirteitä, joille työntekijät, kuluttajat ja/tai ympäristö voivat altistua;

6.

korostaa, että lainsäädännön tarkistaminen on tarpeen ensinnäkin ihmisten terveyden ja ympäristön asianmukaisen suojelun kannalta ja toisaalta sen vuoksi, että talouselämän toimijat saavat varmuutta ja ennakoitavuutta ja lisätään suuren yleisön luottamusta;

7.

kehottaa ottamaan yhteisön lainsäädännössä käyttöön nanomateriaalien kattavan tieteellisen määritelmän osana asiaa koskevaan horisontaaliseen ja alakohtaiseen lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia;

8.

kehottaa komissiota edistämään yhdenmukaistetun nanomateriaalien määritelmän hyväksymistä kansainvälisellä tasolla ja mukauttamaan asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntökehystä vastaavasti;

9.

pitää erityisen tärkeänä käsitellä nanomateriaaleja nimenomaisesti ainakin kemikaaleja (REACH, biosidit) ja elintarvikkeita (elintarvikkeet, elintarvikelisäaineet, muuntogeenisistä organismeista valmistetut elintarvikkeet ja rehut) koskevassa lainsäädännössä, aiheellisessa työsuojelulainsäädännössä ja ilman ja veden laatua sekä jätehuoltoa koskevassa lainsäädännössä;

10.

kehottaa soveltamaan huolehtimisvelvollisuutta valmistajiin, jotka haluavat saattaa nanomateriaaleja markkinoille; kehottaa valmistajia noudattamaan vastuullista nanotieteen ja nanoteknologian tutkimusta koskevia eurooppalaisia käytännesääntöjä;

11.

kehottaa erityisesti komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa REACH-asetusta muun muassa seuraavien osalta:

valmistettujen tai maahantuotujen nanomateriaalien yksinkertaistettu rekisteröintimenettely, kun niiden määrä alittaa yhden tonnin,

kaikkien nanomateriaalien luokittelu uusiksi aineiksi,

kemikaaliturvallisuusraportti, johon sisältyy altistumisen arviointi kaikkien rekisteröityjen nanomateriaalien osalta,

ilmoitusvaatimusten soveltaminen kaikkiin nanomateriaaleihin, jotka on saatettu markkinoille sellaisenaan, valmisteissa tai tuotteissa;

12.

kehottaa erityisesti komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa jätehuoltolainsäädäntöä muun muassa seuraavien osalta:

oma kohta nanomateriaaleille päätöksellä 2000/532/EY (23) laadittuun jäteluetteloon,

jätteen hyväksymisestä kaatopaikoille tehdyssä päätöksessä 2003/33/EY (24) vahvistettujen perusteiden tarkistaminen,

jätteenpolton päästöraja-arvojen tarkistaminen massaan perustuvan mittauksen täydentämiseksi metrisellä mittauksella hiukkasmäärän ja/tai hiukkaspinta-alan pohjalta;

13.

kehottaa erityisesti komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa ilman- ja vesiensuojelulainsäädännön päästöraja-arvoja ja ympäristölaatustandardeja massaan perustuvan mittauksen täydentämiseksi metrisellä mittauksella hiukkasmäärän ja/tai hiukkaspinta-alan pohjalta nanomateriaalien ottamiseksi asianmukaisesti huomioon;

14.

korostaa, että komission ja/tai jäsenvaltioiden on tärkeää varmistaa, että yhteisön lainsäädännössä vahvistettuja periaatteita työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta nanomateriaaleja käsiteltäessä noudatetaan täydellisesti ja että ne pannaan täysimääräisesti täytäntöön, mukaan lukien asianmukaisen koulutuksen tarjoaminen terveys- ja turvallisuusalan asiantuntijoille, jotta voidaan ehkäistä mahdollinen haitallinen altistuminen nanomateriaaleille;

15.

kehottaa erityisesti komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa työsuojelulainsäädäntöä muun muassa seuraavien osalta:

nanomateriaalien käyttö vain suljetuissa järjestelmissä tai muilla tavoin, joilla estetään työntekijöiden altistuminen, niin kauan kuin ei ole mahdollista havaita ja valvoa niille altistumista luotettavasti,

tuottajien ja työnantajien selkeästi määritelty vastuu nanoteknologiasta ja nanomateriaalien käytöstä,

se, onko kaikki altistustavat (sisäänhengitys, ihokosketus ja muut tavat) otettu huomioon;

16.

kehottaa komissiota laatimaan ennen kesäkuuta 2011 luettelon Euroopan markkinoilla olevien nanomateriaalien tyypeistä ja käyttötarkoituksista, säilyttäen kuitenkin perustellut liikesalaisuudet, kuten valmistusohjeet, ja asettamaan luettelon yleisön saataville; pyytää komissiota lisäksi antamaan samalla selvityksen näiden nanomateriaalien turvallisuudesta;

17.

toistaa kehotuksensa antaa kuluttajille tietoa nanomateriaalien käytöstä kulutustuotteissa: kaikki aineissa, seoksissa tai tuotteissa nanomateriaalien muodossa olevat ainesosat olisi ilmoitettava selvästi tuotemerkinnöissä (esim. ainesosaluettelossa lisäämällä ainesosan nimen perään sana ”nano” sulkeissa);

18.

kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön direktiivin 2006/114/EY, jotta varmistetaan, ettei nanomateriaaleista ole harhaanjohtavaa mainontaa;

19.

kehottaa kehittämään pikaisesti asianmukaisia monitieteellisiä testausmenetelmiä ja metrologisia standardeja, joilla voidaan arvioida nanomateriaalien koko elinkaareen liittyviä riskejä ja nanomateriaaleille altistumista työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristön osalta, myös onnettomuuksissa;

20.

kehottaa lisäämään huomattavasti rahoitusta tutkimukseen, joka kohdistuu nanomateriaalien koko elinkaaren aikaisiin ympäristö-, terveys- ja turvallisuusnäkökohtiin, esimerkiksi perustamalla erityinen EU:n rahasto tutkimuksen seitsemänteen puiteohjelmaan; kehottaa komissiota lisäksi tarkistamaan tutkimuksen seitsemänteen puiteohjelmaan sisältyviä arviointiperusteita, jotta ohjelma vetää puoleensa ja siitä voidaan rahoittaa merkittävästi enemmän tutkimusta, jolla on tarkoitus parantaa nanomateriaalien arvioimiseksi käytettäviä tieteellisiä menetelmiä;

21.

kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioiden keskinäistä koordinointia ja tiedonvaihtoa nanomateriaalien tutkimusta ja kehitystä, riskinarviointia, ohjeistusta ja sääntelyä koskevissa asioissa olemassa olevia mekanismeja käyttämällä (esimerkiksi REACH-asetuksen toimivaltaisten viranomaisten nanomateriaalityöryhmän välityksellä tai perustamalla tarvittaessa uusia mekanismeja);

22.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan mahdollisimman pian sellaisen pysyvän ja riippumattoman eurooppalaisen verkoston perustamista, jonka tehtävänä on valvoa nanoteknologiaa ja nanomateriaaleja ja laatia ohjelma valvontamenetelmiä koskevaa perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta varten (erityisesti metrologia, havaitseminen, myrkyllisyys ja epidemiologia);

23.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään EU:n laajuisen julkisen keskustelun nanoteknologiasta ja nanomateriaaleista sekä nanomateriaaleja koskevasta sääntelystä;

24.

pitää tärkeänä erityisesti erittäin pienten sekä pienten ja keskisuurten yritysten patenttien saantia koskevien esteiden poistamista ja kehottaa samalla rajoittamaan mahdolliset patenttioikeudet nanomateriaalien erityissovelluksiin tai erityisiin tuotantomenetelmiin ja myöntämään patentteja itse nanomateriaaleille ainoastaan poikkeustapauksissa, jotta ei tukahduteta innovointia;

25.

katsoo, että on luotava hyvissä ajoin ja varsinkin nanolääketieteen osalta eettinen ohjeistus, johon sisältyvät periaatteet, kuten yksityisyyden suoja, vapaaehtoinen ja asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena annettu suostumus, rajat ihmisen ominaisuuksien parantelulle muussa kuin hoitotarkoituksessa, ja kannustettava samanaikaisesti tätä lupaavaa poikkitieteellistä alaa, joka tuottaa uraauurtavaa tekniikkaa, kuten molekyylikuvantaminen ja molekyylidiagnostiikka, joista voi olla merkittävää apua eri sairauksien varhaisdiagnostiikassa sekä toimivassa ja tehokkaassa hoidossa; pyytää luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevää eurooppalaista työryhmää laatimaan asiasta lausunnon nanolääketieteen eettisistä näkökohdista 17. tammikuuta 2007 antamansa lausunnon nro 21 pohjalta ja hyödyntäen kansallisten etiikkatoimikuntien lausuntoja ja UNESCOn kaltaisten kansainvälisten järjestöjen tekemää työtä;

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota nanoteknologian kehittämiseen liittyvään sosiaaliseen ulottuvuuteen; katsoo edelleen, että asianomaisten työmarkkinaosapuolten aktiivinen osallistuminen on varmistettava mahdollisimman varhaisesta vaiheesta lähtien;

27.

kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa lainsäädäntöä, jotta voidaan ottaa huomioon kustannustehokkaasti nanomateriaalit, joita syntyy palamisprosessien tahattomina sivutuotteina;

28.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 426.

(2)  Lausunto ”The Scientific Aspects of the Existing and Proposed Definitions relating to Products of Nanoscience and Nanotechnologies”; 29. marraskuuta 2007; http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_scenihr/docs/scenihr_o_012.pdf ja komission yksiköiden laatimaa lisäinformaatiota SCENIHR:n lausunnosta ”The Scientific Aspects of Existing and Proposed Definitions relating to Products of Nanoscience and Nanotechnologies”; http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_scenihr/docs/scenihr_oc_012.pdf Lausunto ”The Appropriateness of the Risk Assessment methodology in accordance with the technical guidance documents for new and existing substances for assessing the risks of nanomaterials”; 21.–22. kesäkuuta 2007; http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_scenihr/docs/scenihr_o_010.pdf Muutettu lausunto (julkisen kuulemisen jälkeen) ”The appropriateness of existing methodologies to assess the potential risks associated with engineered and adventitious products of nanotechnologies”; 10. maaliskuuta 2006; http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_scenihr/docs/scenihr_o_003b.pdf Lausunto ”Risk Assessment of Products of Nanotechnologies”; 19. tammikuuta 2009; http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_scenihr/docs/scenihr_o_023.pdf

(3)  Lausunto kosmeettisissa valmisteissa käytettävien nanomateriaalien turvallisuudesta; 18. joulukuuta 2007; http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_sccp/docs/sccp_o_123.pdf.

(4)  Lausunto nro 21, 17. tammikuuta 2007.

(5)  EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.

(6)  EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1.

(7)  EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

(8)  EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4.

(9)  EYVL L 262, 27.9.1976, s. 169.

(10)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(11)  EUVL L 354, 31.12.2008, s. 16.

(12)  EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

(13)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 24.

(14)  EYVL L 43, 14.2.1997, s. 1.

(15)  EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1.

(16)  EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8.

(17)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

(18)  EUVL L 114, 27.4.2006, s. 9.

(19)  EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21.

(20)  Komission 2. helmikuuta 2000 päivätty tiedonanto tiedonanto ennalta varautumisen periaatteesta (KOM(2000)0001).

(21)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. maaliskuuta 2009, hyväksytyt tekstit P6_TA(2009)0158.

(22)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. maaliskuuta 2009, hyväksytyt tekstit P6_TA(2009)0171.

(23)  Komission päätös 2000/532/EY, tehty 3. toukokuuta 2000, jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta (EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3).

(24)  Neuvoston päätös 2003/33/EY, tehty 19. joulukuuta 2002, direktiivin 1999/31/EY 16 artiklan ja liitteen II mukaisista perusteista ja menettelyistä jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille (EYVL L 11, 16.1.2003, s. 27).


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/90


Perjantai 24. huhtikuuta 2009
Vuotuinen keskustelu vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 39 artikla)

P6_TA(2009)0329

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 vuotuisesta keskustelusta vuonna 2008 saavutetusta edistymisestä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamisessa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 39 artikla)

2010/C 184 E/19

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6 ja 39 artiklan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 13, 17–22, 61–69, 255 ja 286 artiklan, jotka ovat pääasiallinen oikeusperusta EU:n ja yhteisön kehittämiselle vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeksi,

ottaa huomioon neuvostolle (B6-0489/2008) ja komissiolle (B6-0494/2008) esitetyt suulliset kysymykset, joista keskusteltiin täysistunnossa 17. joulukuuta 2008,

ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että kymmenen vuotta Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen

oikeutta, vapautta ja turvallisuutta koskeva EU:n säännöstö on lisääntynyt merkittävästi, mikä vahvistaa, että jäsenvaltiot tekivät oikean ratkaisun päättäessään ottaa Euroopan unionin toimielimet laajasti osalliseksi poliittiseen päätöksentekoon tällä alalla, taatakseen vapauden, oikeuden ja turvallisuuden Euroopan unionin kansalaisille

unionin kansalaisten enemmistö on Eurobarometri-tutkimusten mukaan enenevässä määrin sitä mieltä, että EU:n tasolla toteutetut toimet tuottavat enemmän lisäarvoa kuin pelkästään kansallisella tasolla toteutetut toimet, ja kaksi kolmasosaa kansalaisista tukee sellaisia EU:n tasolla toteutettavia toimia, joilla edistetään ja suojataan perusoikeuksia (lasten oikeudet mukaan lukien) sekä edistetään järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa, ja vain 18 prosenttia kansalaisista katsoo, että EU:n tasolla toteutetuista toimista ei ole ollut mitään lisähyötyä,

B.

katsoo, että yllä mainitut myönteiset tekijät eivät voi korvata seuraavia puutteita:

EU:n poliittisen päätöksenteon oikeudellinen heikkous ja monimutkaisuus erityisesti rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeusviranomaisten yhteistyössä, josta puuttuu asianmukainen demokraattinen ja oikeudellinen valvonta EU:n tasolla,

useimpien jäsenvaltioiden haluttomuus vahvistaa perusoikeuksiin ja kansalaisten oikeuksiin liittyviä politiikkoja; samalla vaikuttaa yhä tärkeämmältä keskittyä muuhunkin kuin rajat ylittäviin tapauksiin, jotta vältytään päällekkäisiltä standardeilta yhdessä jäsenvaltiossa,

jatkuva tarve kehittää entisestään ja soveltaa asianmukaisesti EU:n yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa, joka on viivästynyt Haagin ohjelmassa ja Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa sovitun aikataulun suhteen,

komission kohtaamat ongelmat äskettäin hyväksyttyjen yhteisön säädösten oikea-aikaisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisessa ja laajan kirjeenvaihdon sekä suuren valitusten määrän ja kasvavan rikkomismenettelyjen määrän hallinnassa,

tarve Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien laajemmasta osallistumisesta EU-lainsäädännön todellisten vaikutusten arviointiin,

kansalaisyhteiskunnan sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kaikkien politiikan alojen toimijoiden edustajien verkon kehittymättömyys; on syytä todeta, että jäsenvaltioiden oikeusministerit päättivät juuri äskettäin perustaa verkon, jonka tarkoituksena on kansallisen lainsäädännön keskinäinen vahvistaminen, ja tämä olisi tehtävä myös muilla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen aloilla,

se tosiasia, että myös EU:n virastojen välinen yhteistyö kehittyy hitaasti ja että tilanteesta saattaa tulla jopa monimutkaisempi EU-tasolla toimivien muiden elinten määrän moninkertaistumisen takia,

C.

ottaa huomioon, että on tarpeen palauttaa mieliin

neuvoston ja komission edelleen varovainen kanta Euroopan parlamentin annettua 25. syyskuuta 2008 päätöslauselman vuotuisesta keskustelusta vuonna 2007 saavutetusta edistymisestä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamisessa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 39 artikla) (1) sekä perusoikeuksien suojelusta Euroopan unionissa ja vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen toteuttamisessa edistymisestä joulukuussa 2008 käytyjen täysistuntokeskustelujen aikana,

kansallisten parlamenttien laajemmalle parlamenttien väliselle yhteistyölle erityisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen alalla antama tuki, jonka ne ilmaisivat osallistuessaan yleisiin keskusteluihin sekä erityisissä tilanteissa, kuten avoimuutta koskevien EU-säännösten tarkistamisen, terrorismin torjunnasta 13. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS (2), matkustajarekisteriä koskevien uusien EU-säädösten (3), Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (4) täytäntöönpanon, turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27. tammikuuta 2003 annetun direktiivin 2003/9/EY (5) arvioinnin sekä rikos- ja siviiliasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön täytäntöönpanon yhteydessä,

1.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet Lissabonin sopimusta tekemään niin mahdollisimman pikaisesti, koska sopimuksella voidaan poistaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen pahimmat puutteet

luomalla johdonmukaisemmat, avoimemmat ja oikeudellisesti vakaammat puitteet,

vahvistamalla perusoikeuksien suojelua tekemällä Euroopan unionin perusoikeuskirjasta, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, oikeudellisesti sitovan ja sallimalla EU:n liittyä yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi

antamalla unionin kansalaisille ja kansalaisyhteiskunnalle lisää valtuuksia ottamalla nämä osallisiksi lainsäädäntöprosessiin ja lisäämällä mahdollisuuksia kääntyä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen puoleen

ottamalla Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit osallisiksi EU:n politiikkojen arviointiin ja lisäämällä siten eurooppalaisten ja kansallisten viranomaisten vastuuta;

2.

Kehottaa Eurooppa-neuvostoa, neuvostoa ja komissiota

a)

muodollisesti ottamaan vasta valitun Euroopan parlamentin osalliseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan monivuotisen ohjelman (2010–2014) hyväksymiseen, koska tämän ohjelman panevat Lissabonin sopimuksen jälkeen pääasiallisesti täytäntöön neuvosto ja parlamentti yhteispäätösmenettelyä soveltaen; ottaen huomioon, että tällaisen monivuotisen ohjelman tulisi ulottua neuvoston tulevaisuusryhmän raportteihin sisältyviä ehdotuksia pitemmälle, myös kansalliset parlamentit olisi saatettava osallisiksi, koska niillä olisi oltava merkittävä osuus prioriteettien määrittelemisessä ja niiden täytäntöön panemisessa kansallisella tasolla;

b)

keskittymään tulevaan monivuotiseen ohjelmaan ja ensisijaisesti perusoikeuksien ja kansalaisten oikeuksien parantamiseen, kuten parlamentti äskettäin suositteli 14. tammikuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa 2004–2008 (6) kehittämällä perusoikeuskirjaan sisältyviä tavoitteita ja periaatteita, joita toimielimet julistivat kannattavansa Nizzassa vuonna 2000 ja uudelleen Strasbourgissa 12. joulukuuta 2007;

3.

Pitää kiireellisenä ja tarkoituksenmukaisena, että komissio

a)

tekee kiireellisiä aloitteita kansalaisten oikeuksien, kuten tietosuojan, diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antaman suojelun sekä vapaan liikkuvuuden ja oleskelun, suojan parantamiseksi;

b)

kehittää mekanismin, jolla varmistetaan kansalaisten laajempi osallistuminen unionin kansalaisuuden sisällön määrittelyyn kehittämällä kuulemismekanismeja ja tukemalla asianomaisten toimijoiden verkkoja;

c)

esittää valmiin EU-toimista koostuvan ohjelman, jolla vahvistetaan vastaajan oikeuksia oikeudenkäynnissä sekä ennen oikeudenkäyntiä ja sen jälkeen tarvittavia takuita, erityisesti kun on kyse henkilöstä, joka ei ole kyseisen maan kansalainen, ja kehittää kansalaisten oikeuksien suojelua koskevien EU:n rikosoikeudellisten toimien ja turvallisuustoimien seurantaa;

d)

kerää ja levittää säännöllisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevien tärkeimpien politiikkojen kehittymistä koskevia tärkeitä neutraaleja tietoja, kuten tietoja maahanmuuttovirroista, järjestäytyneen rikollisuuden kehittymisestä ja erityisesti terrorismista (ks. EU:n järjestäytyneen rikollisuuden uhkakuva-arvio vuodelta 2008 (OCTA) ja Europolin julkistama raportti terrorismin tilanteesta ja sen kehityssuunnista EU:ssa vuodelta 2008 (TE-SAT));

e)

tekee mahdollisimman pian ehdotuksen puuttuvista säädöksistä, jotka koskevat muita kolmannesta maasta tulevia ”EU:n sinisen kortin” työntekijäryhmiä kuten kausityöntekijöitä, yrityksen sisällä siirtyviä työntekijöitä ja palkallisia harjoittelijoita, ja Frontexin toimivaltuuksista; varmistaa erityisesti, että Frontexilla on asianmukaiset resurssit, jotta se voi saavuttaa tavoitteensa, ja että parlamentti pidetään täysin tietoisena neuvotteluista, jotka koskevat maahanmuuton alalla kolmansien maiden kanssa tehtäviä sopimuksia;

f)

kehittää Euroopan sisäisen turvallisuuspolitiikan, joka täydentää kansallisia turvallisuussuunnitelmia siten, että unionin kansalaiset ja kansalliset parlamentit saavat selkeän käsityksen EU:n toimien tuomasta lisäarvosta; vahvistaa erityisesti tietynlaisten järjestäytyneen rikollisuuden muotojen, kuten tietoverkkorikollisuuden, ihmiskaupan, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja korruption, torjuntaan suunnattua EU:n politiikkaa toteuttamalla tehokkaita toimia ja käyttämällä kaikkia käytettävissä olevia yhteistyökeinoja saavuttaakseen mitattavissa olevia tuloksia, mukaan luettuina toimet, joiden tarkoituksena on hyväksyä säädös rikollisjärjestöjen omaisuuden menetetyksi tuomitsemisesta ja omaisuuden käyttämisestä yhteiskunnallisiin tarkoituksiin;

g)

noudattaa edelleen sekä siviili- että rikosoikeutta koskevien oikeuden päätösten keskinäisen tunnustamisen periaatetta oikeudenkäyntimenettelyn kaikissa vaiheissa, erityisesti kun on kyse rikosoikeudesta, taatakseen Euroopan laajuisen tunnustamisen ja todisteiden keskinäisen hyväksymisen järjestelmän, jossa otetaan huomioon perusoikeuksien kunnioittaminen;

h)

täydentää keskinäisen tunnustamisen kehittämistä toimilla, jotka vahvistavat keskinäistä luottamusta, ja erityisesti lähentämällä jossakin määrin aineellista rikosoikeutta ja prosessirikosoikeutta sekä oikeudenkäyntimenettelyissä noudatettavia oikeuksia, parantamalla oikeusjärjestelmien toimintaa koskevaa keskinäistä arviointia ja parantamalla keinoja lisätä oikeusalan ammattien harjoittajien keskinäistä luottamusta, esimerkiksi lisäämällä oikeusalan koulutusta ja tukemalla alan verkkoja;

i)

laatii vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan ja uskottavaan politiikkaan perustuvan avoimen ja tehokkaan EU:n ulkoisen strategian erityisesti niitä aloja varten, joilla yhteisöllä on yksinomainen toimivalta, kuten takaisinottosopimukset, ulkorajojen suojelu ja viisumipolitiikka (esimerkiksi Yhdysvaltojen viisumivapausohjelma);

j)

kehottaa neuvostoa kuulemaan parlamenttia säännöllisesti myös rikosasioissa tehtävää oikeus- ja poliisiviranomaisten yhteistyötä koskevista kansainvälisistä sopimuksista, koska neuvoston kieltäytyminen tekemästä niin on vastoin lojaalin yhteistyön ja EU:n demokraattisen tilivelvollisuuden periaatetta; kehottaa komissiota erityisesti esittämään kriteerit keskinäistä oikeusapua tai luovuttamista rikosasioissa koskeviin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sovellettavan asianmukaisen EU:n politiikan kehittämiseksi ja ottamaan tällöin huomioon EU-kansalaisten ja kyseisen kolmannen maan kansalaisten välisen syrjimättömyyden periaatteen;

k)

ottaa käyttöön erityissäädöksiä, joilla kaikille unionin kansalaisille taataan diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antama suojelu, riippumatta siitä, onko kyseisellä maalla edustus kolmannen maan alueella;

l)

esittää uusia ehdotuksia perusoikeuksien suojelua koskevien Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätösten noudattamiseksi tapauksissa, joissa on kyse luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön omaisuuden jäädyttämisestä, viitaten myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksiin henkilöistä, jotka on lueteltu tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27. joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 (7) 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanemiseksi tehtyjen neuvoston päätösten liitteissä;

m)

vahvistaa jäsenvaltioiden viranomaisten välistä keskinäistä luottamusta ja solidaarisuutta

vahvistamalla yhteistyössä Euroopan neuvoston kanssa korkeammat laatuvaatimukset sekä oikeus (8)- että poliisiasioissa tehtävälle yhteistyölle

vahvistamalla ja demokratisoimalla Schengen-yhteistyön ja terrorismin torjunnan jo tarjoamia keskinäisen arvioinnin mekanismeja

ulottamalla Schengen-yhteistyötä varten laaditun jäsenvaltioiden väliseen keskinäiseen arviointiin ja avunantoon tarkoitetun mallin kaikkiin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeviin politiikkoihin tapauksissa, joissa on kyse muiden jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden kansalaisista (esimerkiksi maahanmuutto- ja integraatiopolitiikka ja terrorismin ja radikalismin vastaiset ohjelmat);

n)

lisää nykyisten ja tulevien EU-virastojen, kuten Europolin, Eurojustin, Frontexin ja Cepolin, välistä koordinointia ja täydentävyyttä, koska näiden elinten olisi tehostettava kehittymätöntä ja horjuvaa yhteistyötään ja luotava tiiviimmät yhteydet asianomaisiin kansallisiin viranomaisiin saavuttamalla korkeammat tehokkuus- ja turvallisuusstandardit ja olemalla avoimempia ja selkeämmin tilivelvollisia Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille;

o)

jatkuvasti kehittää ja vahvistaa EU:n yhteistä rajavalvontapolitiikkaa korostaen kuitenkin tarvetta määritellä mahdollisimman nopeasti EU:n rajastrategiaa koskeva yleisjärjestelmä ja se, miten kaikki asiaa koskevat ohjelmat ja järjestelmät vaikuttavat toisiinsa, jotta optimoidaan niiden väliset suhteet ja vältetään mahdollinen päällekkäisyys ja epäjohdonmukaisuus;

4.

kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin meneillään olevien hankkeiden loppuun saattamiseksi ja varmistamaan, että mahdollisimman nopeasti otetaan käyttöön joko viisumitietojärjestelmä (VIS) tai toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmä (SIS II);

5.

suosittelee, että komissio pidättäytyy tekemästä ennenaikaisesti mitään lainsäädäntöehdotusta uusien järjestelmien – erityisesti maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän – käyttöönottamiseksi, ennen kuin VIS:n ja SIS II:n toiminta on alkanut; korostaa, että on tarpeen tehdä arvio tällaisen järjestelmän todellisesta tarpeesta ja selvästä vuorovaikutuksesta jo olemassa olevien järjestelmien puitteiden kanssa; pitää tärkeänä analysoida muutoksia, jotka on tarpeen tehdä olemassa oleviin järjestelmiin, ja arvioida tarkasti koko prosessin tosiasiallisia kustannuksia;

6.

kehottaa komissiota sisällyttämään monivuotista ohjelmaa koskevaan ehdotukseensa yllä esitetyt suositukset ja edellä mainituissa parlamentin 25. syyskuuta 2008 ja 14. tammikuuta 2009 antamissa päätöslauselmassa sekä seuraavissa päätöslauselmissa esittämät suositukset:

Euroopan unionin kansalaisuutta koskevista ongelmista ja näkymistä 2. huhtikuuta 2009 annettu päätöslauselma (9),

rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY soveltamisesta 27. syyskuuta 2007 annettu päätöslauselma (10),

Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvistä tulevista toimista sekä kolmansissa maissa saaduista vastaavista kokemuksista 10. maaliskuuta 2009 annettu päätöslauselma (11) sekä

yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta 10. maaliskuuta 2009 annettu päätöslauselma (12);

7.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0458.

(2)  EUVL L 164, 22.6.2002, s. 3.

(3)  Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi matkustajarekisterin (PNR) käytöstä lainvalvontatarkoituksiin (KOM(2007)0654).

(4)  EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77.

(5)  EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0019.

(7)  EUVL L 344, 28.12.2001, s. 70.

(8)  Euroopan parlamentin suositus neuvostolle rikosoikeuden laadusta sekä rikosoikeuden yhdenmukaistamisesta jäsenvaltioissa, (EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 109).

(9)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0204.

(10)  EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 317.

(11)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0085.

(12)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0087.


8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/94


Perjantai 24. huhtikuuta 2009
G20-maiden huippukokouksen päätelmät

P6_TA(2009)0330

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. huhtikuuta 2009 Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidetystä G20-kokouksesta

2010/C 184 E/20

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 järjestetyn G20-kokouksen johtajien lausuman (Global Plan for Recovery and Reform) sekä heidän rahoitusjärjestelmän lujittamisesta ja resurssien jakamisesta kansainvälisten rahoituslaitosten kautta antamansa julkilausumat,

ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 julkaistun OECD:n yleisfooruminedistyskertomuksen siitä, miten tietyillä lainkäyttöalueilla noudatetaan kansainvälisesti sovittua veronormia, joka edellyttää kaikkien verotukseen liittyvien tietojen vaihtoa pyydettäessä hallintoa ja kansallisen verolainsäädännön täytäntöönpanoa varten,

ottaa huomioon 19. ja 20. maaliskuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2009)0114),

ottaa huomioon Jacques De Larosièren johdolla toimineen, EU:n rahoitusvalvontaa käsitelleen korkean tason ryhmän kertomuksen, joka on päivätty 25. helmikuuta 2009,

ottaa huomioon 29. lokakuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys” (KOM(2008)0706),

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (1),

ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon kehitysmaiden tukemisesta kriisistä selviytymisessä (KOM(2009)0160),

ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) maaliskuussa 2009 julkaiseman raportin maailmanlaajuisen rahoituskriisin vaikutuksista alhaisen tulotason maihin,

ottaa huomioon YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet ja EU:n jäsenvaltioiden sitoumukset tarjota apua nälänhädän ja köyhyyden kitkemiseksi,

ottaa huomioon 16. helmikuuta 2009 julkaistun YK:n ympäristöohjelman kertomuksen ”Out of Crisis – Opportunity”, jossa kehotettiin G20-kokousta esittämään ajatusta maailmanlaajuisesta ympäristöystävällisestä New Deal -strategiasta (”Global Green New Deal”),

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 julkaistun Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja International Institute for Labour Studies -instituutin kertomuksen ”The Financial and Economic Crisis: A Decent Work Perspective”, jossa kehotettiin G20-kokousta esittämään sosiaaliturvaan ja työpaikkojen luontiin suunnattu koordinoitu elvytyspaketti,

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että maailmantalouden taantuma syvenee edelleen eikä yksikään maa eikä toimiala näytä välttyvän taantuman vaikutuksilta ja että maailman taloustilanne heikkenee nopeasti vuonna 2009 ja vuonna 2010 on kaikkein optimistisimpien arvioiden mukaan odotettavissa ainoastaan hidasta elpymistä,

B.

ottaa huomioon, että rahoituskriisin talouskriisin vaikutukset reaalitalouteen ovat johtaneet poikkeuksellisiin taloudellisiin oloihin, jotka edellyttävät nopeita, kohdennettuja, väliaikaisia ja oikeasuhteisia toimenpiteitä ja päätöksiä, joilla pyritään löytämään ratkaisuja ennennäkemättömän haastavaan maailmanlaajuiseen talous- ja työllisyystilanteeseen,

C.

katsoo, että niin kansainvälisen kuin Euroopan talouden taantuman torjunnan tärkeimpiä haasteita ovat nyt rahoitus- ja pääomamarkkinoilla vallitseva luottamuksen puute sekä kasvava työttömyys ja kansainvälisen kaupan supistuminen,

D.

katsoo, että nykyistä taantumaa olisi hyödynnettävä tilaisuutena edistää Lissabonin ja Göteborgin tavoitteita ja vahvistaa kansainvälistä sitoutumista työttömyyden torjuntaan, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja energiankulutuksen vähentämiseen,

E.

ottaa huomioon, että yleiseen elvytys- ja uudistussuunnitelmaan sisältyvät seuraavat tavoitteet: (1) luottamuksen, kasvun ja työpaikkojen palauttaminen, (2) rahoitusjärjestelmän korjaaminen luotonannon palauttamiseksi ennalleen, (3) rahoitussääntelyn lujittaminen ja luottamuksen uudelleenrakentaminen; (4) kansainvälisten rahoituslaitosten rahoittaminen ja uudistaminen kriisistä selviytymiseksi ja tulevien kriisien ehkäisemiseksi, (5) maailmankaupan ja investointien edistäminen ja vaurauden vahvistaminen sekä protektionismin estäminen sekä (6) kattavan, ympäristöystävällisen ja kestävän elvytyksen aikaansaaminen,

F.

katsoo, että kansainvälinen koordinointi on välttämätöntä maailmantalouden elvyttämiseksi ja uudelleenrakentamiseksi,

G.

ottaa huomioon, että euroalueen jäsenyys on osoittautunut talouden vakautta lisääväksi tekijäksi euroalueeseen kuuluvissa jäsenvaltioissa, mikä johtuu siitä, että ne ovat pyrkineet täyttämään Maastrichtin sopimuksessa asetetut kriteerit sekä noudattamaan vakaus- ja kasvusopimusta, ja siitä, että ne ovat olleet suojassa valuuttakurssiheilahteluilta,

H.

ottaa huomioon, että useilla jäsenvaltioilla on vakavia maksutaseongelmia ja jotkin niistä ovat joutuneet turvautumaan IMF:n tai Euroopan unionin apuun,

I.

katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteiden, erityisesti äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamisen, on oltava AKT:n ja EU:n välisen, Cotonoun kumppanuussopimuksen nojalla tehtävän yhteistyön perustana,

J.

toteaa, että rahoituskriisin vuoksi jotkut avunantajamaat ovat vähentäneet julkista kehitysapuaan kehitysmaille, mikä vaarantaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen,

K.

ottaa huomioon, että AKT-maat ovat riippuvaisia hyödykkeiden viennistä, joka muodostaa yli 50 prosenttia niiden valuuttatuloista, ja että rahoituskriisi vähentää monien kehitysmaiden vientiä ja niiden ulkomailla asuvien kansalaisten rahalähetyksiä kotimaihinsa, heikentää luotonsaantia, vähentää suoria ulkomaisia investointeja ja laskee jyrkästi hyödykkeiden hintoja,

L.

toteaa, että offshore-keskukset toimivat siten, että sekä verotuksen että rahoitusalan sääntelyn välttäminen ja kiertäminen on mahdollista,

M.

ottaa huomioon, että kansainvälisen kaupan kasvu hidastuu luottojen ja rahoituksen puutteen sekä maailmantalouden yleisen hidastumisen vuoksi,

N.

katsoo, että rahoitus- ja talouskriisin mahdollisesti aiheuttamien protektionististen toimien estämiseksi tarvitaan vahvaa monenvälistä yhteistyötä,

Yleistä

1.

pitää G20-ryhmän yleistä elvytys- ja uudistussuunnitelmaa myönteisenä; panee merkille, että suunnitelma on sopusoinnussa niiden toimien kanssa, joihin on jo ryhdytty Euroopan unionissa, sillä näin vältetään ristiriitaiset toimet, joiden vaikutukset kumoavat toisensa; pitää myönteisenä G20-kokouksen tunnustamaa tosiasiaa, että maailmanlaajuinen kriisi edellyttää kattavia ratkaisuja ja kokonaisvaltaista strategiaa luottamuksen, kasvun ja työllisyyden palauttamiseksi; katsoo, että asia vaatii varteenotettavia jatkotoimia seuraavalta G20-kokoukselta, joka pidetään vuoden 2009 alkusyksyllä;

2.

katsoo, että maailman johtajien ei kuulu seuraavaksi paikata nykyistä talous- ja rahoitusjärjestelmää, vaan heidän on tunnustettava, että on saatava uudenlainen tasapaino sääntelykehykseen siten, että huomioidaan ekologinen ja sosiaalinen kestävyys, mahdollisuudet ja maailmantalouden kasvun ja työpaikkojen synnyn elpyminen sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen osallisuus; kehottaa tehostamaan sääntelyä ja valvontaa sekä luomaan uuden sääntely- ja hallintokehyksen; katsoo, että G20-kokouksessa olisi pitänyt käsitellä kaupan ja rahoituksen maailmanlaajuista epätasapainoa, joka on ollut merkittävästi vaikuttamassa nykyisen talouskriisin syntyyn;

3.

korostaa, että kaikkia annettuja sitoumuksia on noudatettava täydellisesti, ne on pantava täytäntöön nopeasti ja niitä on edelleen tarkennettava kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan palauttaa luottamus ja maksimoida tehokkuus; panee merkille rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavan elimen (Financial Stability Board, FSB) ja IMF:n tehtävän seurata yleisen elvytys- ja uudistussuunnitelman edistymistä ja kehottaa näitä esittämään kertomuksensa parlamentille;

4.

korostaa, että aivan ensisijaista on saada reaalitalous toimimaan jälleen, varmistaa toimivat pääomamarkkinat ja luotonanto, tukea ja edistää työllisyyttä ja suojella ihmisiä ja varsinkin köyhimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kriisin kielteisiltä vaikutuksilta;

5.

kiittää G20-ryhmää siitä, että se on valinnut pitkälti lainoihin ja takuisiin perustuvia ratkaisuja, joilla maksimoidaan taloudelliset vaikutukset ja autetaan samalla vähentämään yli biljoonan dollarin arvoisten toimenpidekokonaisuuksien pitkän aikavälin vaikutusta valtioiden rahakirstuihin;

Talouskasvun ja työllisyyden elvyttäminen

6.

pitää myönteisenä sopimusta 832 miljardin euron lisävarojen myöntämisestä Kansainväliselle valuuttarahastolle, muille rahoituslaitoksille ja kaupan rahoittamiseen sekä sitoumusta toteuttaa pitkäjänteisiä finanssipoliittisia toimenpiteitä maailmantalouden luotonannon, kasvun ja työllisyyden elvyttämiseksi ja samalla pitkän aikavälin finanssipoliittisen vakauden varmistamiseksi; panee kuitenkin merkille, ettei kokouksessa sovittu Euroopan talouden finanssipoliittisesta lisäelvytyksestä; panee merkille, että kullakin maalla on erilainen liikkumavara mutta että jokaisen on toimittava omien mahdollisuuksiensa rajoissa;

7.

tunnustaa keskuspankkie