8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/1

A.

katsoo, että liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) on uusi rahoitusväline, joka korvaa ehdokasmaille ja mahdollisille ehdokasmaille tarkoitetut välineet ja ohjelmat eli Pharen, ISPA:n, Sapardin, Turkin liittymistä valmistelleen tukivälineen sekä Cardsin, ja sillä on tarkoitus yksinkertaistaa EU:n varojen käyttöä joustavasti näiden maiden erityistarpeiden ja hallinnointivalmiuksien mukaan,

B.

ottaa huomioon, että liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) muodostuu seuraavista viidestä osa-alueesta, jotka kattavat edunsaajamaiden tarpeiden perusteella määritellyt prioriteetit:

C.

katsoo, että IPA-väline on keskeisessä asemassa kansalaisten elämänlaadun, sosiaalinormien, infrastruktuurin, alueellisen ja rajatylittävän yhteistyön sekä ihmisoikeuksien kunnioituksen edistämisen kannalta nykyisissä ja mahdollisissa ehdokasmaissa,

D.

katsoo, että talousarvion täytäntöönpanon parlamentaarisen valvonnan tarkoituksena laajentumispolitiikan alalla on varmistaa, että EU:n varoja on käytetty hallinnollisten määräysten ja EU:n poliittisten painopistealueiden mukaisesti, mutta myös arvioida, onko niitä todella myönnetty strategiassa ja edunsaajamaiden edistymiskertomuksissa yksilöityjen prioriteettien mukaisesti ja onko niillä saavutettu EU:n yhteisten etujen kannalta toivotut tulokset,

E.

katsoo, että IPA-välineen täytäntöönpanoa on keskeisen tärkeää tarkastella perusteellisesti ja varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan välttää aiempien liittymistä valmistelevien välineiden täytäntöönpanossa myöhemmin havaitut ongelmat, ja tältä osin on syytä ottaa huomioon, että jos sääntöjenvastaisuuksiin ei kiinnitetä ajoissa huomiota, ne lisääntyvät ja niihin on hyvin vaikea puuttua myöhemmin, koska niistä tulee vääriä vakiokäytäntöjä,

F.

katsoo, että korruption torjunta ja alakohtaiset uudistukset (oikeuslaitoksen, poliisivoimien ja julkishallinnon sektoreilla) vaikuttavat paitsi hyvään hallintotapaan ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen myös yleiseen liiketoimintaympäristöön,

G.

katsoo, että IPA-väline on monivuotisten tavoitesuunnitteluasiakirjojen tarkistusten ansiosta huomattavan joustava, mikä mahdollistaa sen mukauttamisen edunsaajamaiden tarpeiden ja hallinnointivalmiuksien kehittymisen mukaan,

H.

katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1085/2006 (IPA-asetus) 27 artiklan mukaan komission on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle 31. joulukuuta 2010 mennessä väliarviointikertomus IPA-välineen täytäntöönpanosta ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotus tarpeellisten muutosten tekemiseksi tähän asetukseen,

I.

ottaa huomioon, että komissio aikoo toteuttaa parlamentin pyynnöstä ulkoisen avun välineiden, IPA mukaan luettuna, väliarvioinnin jo vuonna 2009,

J.

katsoo, että Euroopan parlamentin olisi jo nyt oltava yhteydessä liittymistä valmistelevan tukivälineen piiriin kuuluvien edunsaajamaiden kansanedustuslaitoksiin,

1.

panee tyytyväisenä merkille komission kanssa aloitetun jäsennellyn vuoropuhelun IPA-välineen täytäntöönpanosta ja toistaa asiaa koskevan kantansa, erityisesti sen, että kaikilla edunsaajamailla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet käyttää kaikkia tukivälineessä saatavilla olevia politiikan välineitä, että korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnalle on annettava riittävästi painoarvoa ja että institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen etenkin parlamentaarisella tasolla, kansalaisjärjestöjen kehittämiseen, suvaitsevaisuutta ja syrjinnän vastaisuutta edistäviin toimiin, inhimilliseen kehitykseen ja keskeisillä politiikan aloilla tehtävään alueelliseen yhteistyöhön on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota;

2.

on tyytyväinen IPA-välinettä koskevien maksusitoumusten suureen täytäntöönpanoasteeseen vuonna 2007; pahoittelee kuitenkin, että ensimmäiset IPA-välineen ohjelmat hyväksyttiin vasta vuoden 2007 lopussa ja että niitä alettiin panna tosiasiallisesti täytäntöön vasta vuonna 2008, mikä johtui osittain uuden välineen myöhäisestä hyväksymisestä ja osittain siitä, että edunsaajamaat viivyttelivät edellytettyjen rakenteiden ja hallintajärjestelmien perustamisessa; vaatii komissiota edistämään hankkeiden täytäntöönpanoa ja valvomaan varojen jakamista sekä tähän mennessä saavutettuja tuloksia, jotta voidaan varmistaa, että IPA-välineellä on näkyviä tuloksia kyseisissä maissa;

3.

toteaa, että koska IPA-asetus ja asetus (EY) N:o 718/2007 (IPA-välineen täytäntöönpanoasetus) sekä siten myös ensimmäinen monivuotinen ohjeellinen rahoituskehys ja tavoitesuunnitteluasiakirjat hyväksyttiin myöhässä, IPA-välineen ohjelmien seuranta, arviointi ja raportointi vuodelta 2007 oli suppeaa eikä se ole vielä tuottanut tuloksia; korostaa, että kitkaton siirtyminen aiemmista liittymistä valmistelevista välineistä IPA-välineeseen edellyttää ohjelmoinnin jatkuvuutta, hankkeiden asianmukaista täytäntöönpanoa ja maksujen suorittamista;

4.

katsoo, että johdonmukaisuus IPA-välineen vuoden 2007 kansallisten ohjelmien ja EU:n liittymistä valmistelevan politiikan välillä oli tyydyttävä, sillä useimmat ohjelmissa esitetyt tavoitteet olivat maakohtaisissa komission edistymiskertomuksissa yksilöityjen prioriteettien mukaisia;

5.

toteaa, että ehdokasmaiden on ensisijaisesti keskityttävä EU:n normien ja etenkin tilasto-, ympäristö- ja verotusnormien täytäntöönpanoon, mikä on EU:n laajentumispolitiikan mukaista; huomauttaa kuitenkin, että poliittisten kriteerien kuten demokraattisen hallinnon, ihmisoikeuksien, uskonnonvapauden sekä naisten oikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltioperiaatteen merkitystä ei saa vesittää, sillä niiden täyttämättä jättäminen saattaa vaikeuttaa ja viivyttää neuvotteluja; katsoo, että yhtäältä poliittisten kriteerien täyttämiseen tarkoitettujen hankkeiden ja toisaalta yhteisön säännöstön täytäntöönpanoon tähtäävien hankkeiden välillä olisi oltava nykyistä parempi tasapaino;

6.

muistuttaa komissiolle, että Euroopan unionin legitimiteettiä ja valmiutta edistää uudistuksia voidaan tehostaa huomattavasti, jos IPA- välineestä myönnettävä tuki kohdennetaan aloille, joista nykyisten ja mahdollisten tulevien ehdokasmaiden kansalaiset hyötyvät suoraan, etenkin kun otetaan huomioon maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä aiheutuvat tarpeet ja haasteet;

7.

katsoo näin ollen, että IPA-välineestä on tuettava toimia, joita edunsaajamaat toteuttavat täyttääkseen viisumivapautta koskevassa etenemissuunnitelmassa asetetut vaatimukset, jotta Länsi-Balkanin maiden kansalaiset voivat vihdoin liikkua vapaasti ja osallistua täysimääräisesti EU:n ohjelmiin ja järjestelmiin; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen lisätä määrärahoja, jotka osoitetaan IPA-välineestä Tempus-, Erasmus Mundus- ja Youth in Action -ohjelmille;

8.

panee merkille, että komissio pystyi hyväksymään vuoden 2008 lopulla hajautetun hallinnoinnin Kroatiassa osa-alueilla I–IV ja Turkissa osa-alueilla I ja II; kannustaa komissiota työskentelemään edelleen tiiviisti ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden kanssa, jotta nämä kykenisivät lähitulevaisuudessa hallinnoimaan varoja hajautetusti ja kaikki IPA-välineen osa-alueet olisivat täysimittaisesti niiden saatavilla; huomauttaa kuitenkin, että hallintovaltuuksien myöntämiseen liittyy ehtoja ja se riippuu valtuuksien käytön tehokkuudesta;

9.

tähdentää, että käytettäessä IPA-välinettä komissio ja ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden hallitukset jakavat vastuun; kehottaa komissiota parantamaan edustustojensa ja vastaavien viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua, varmistamaan hankkeiden täytäntöönpanomenettelyjen jatkuvan valvonnan ja kehittämään yhteisiä toimia edunsaajamaiden hallinnollisten valmiuksien parantamiseksi;

10.

tähdentää, että IPA-välineen hallinnoinnin ja valvonnan on oltava läpinäkyvää ja tehokasta ja että on otettava huomioon kunkin maan omien tarkastus- ja valvontajärjestelmien erityispiirteet sekä aiempien ehdokasmaiden liittymistä valmistelevista menettelyistä opitut parhaat käytännöt;

11.

odottaa, että komissio toimittaa vuosittain parlamentille ja sen asiasta vastaavalle talousarvion valvontavaliokunnalle selvityksen IPA-määrärahoista suoritetuista maksuista ja määrärahojen toteutuksesta sekä jäljellä olevista ISPA-, Ipard- ja Sapard-määrärahoista sekä antaa yksityiskohtaiset tiedot kustakin vastaanottajamaasta ja esimerkkejä parhaista käytännöistä ja ilmoittaa kaikista havaituista ongelmista ja sääntöjenvastaisuuksista;

12.

toteaa, että horisontaaliset kysymykset, kuten ympäristövaikutusten arviointi, hyvä hallintotapa, kansalaisyhteiskunnan osallistuminen, yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjimättömyys eivät sisälly riittävän näkyvästi IPA-välineestä vuonna 2007 rahoitettuihin hankkeisiin; kehottaa komissiota laatimaan varsinkin useille edunsaajille tarkoitettuja alueellisia tai horisontaalisia ohjelmia erityisesti korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan, kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja sukupuolten tasa-arvon aloilla;

13.

huomauttaa, että suurille maantieteellisille alueille tai laajoille politiikanaloille on osoitettu niukasti varoja ja että nämä varat on hajautettu moniin pieniin hankkeisiin sen sijaan, että ne olisi keskitetty harvempiin ja näkyvämpiin hankkeisiin; korostaa, että vuosittaisissa kansallisissa ohjelmissa olisi löydettävä tasapaino edistymiskertomuksissa yksilöityihin keskeisiin prioriteetteihin vastaamisen ja varojen liiallisen hajauttamisen välttämisen välillä;

14.

korostaa, että on erittäin tärkeää ja kiireellistä käyttää IPA-välinettä kaikissa edunsaajamaissa tehostamaan korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa painottaen erityisesti rahanpesua, laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa; toteaa, että vaikka kaikissa vuoden 2008 edistymiskertomuksissa korruptiota pidettiin vakavana ongelmana ja keskeisenä prioriteettina, kaikissa IPA-välineestä vuonna 2007 rahoitetuissa ohjelmissa ei otettu korruptiota riittävästi huomioon; ehdottaa, että rahoitusta varataan tähän tarkoitukseen, kuten Kroatiassa (15) ja Montenegrossa (16) on tehty, ja kehottaa komissiota laatimaan tässä asiassa johdonmukaisemman strategian edellisten laajentumisten antamiin opetuksiin tukeutuen;

15.

toteaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tulisi edunsaajamaissa osallistua aktiivisemmin hankkeiden laatimiseen ja käynnistämiseen; huomauttaa, että IPA-välineen tulevissa hankkeissa tulisi torjua kansalaisyhteiskunnan järjestöjen järjestelmällistä riippuvuutta tuenantajista ”tilauksesta perustettavien” kansalaisjärjestöjen välttämiseksi sekä puuttua myös siihen, että erityisesti Bosnia ja Hertsegovinassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Kosovossa (17) eräät kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat syntyneet etnis-poliittisten konfliktien rajalinjoja noudatellen; edellyttää, että uudella kansalaisyhteiskuntavälineellä puututaan moniin EU:n ohjelmien monimuotoisuutta, monitahoisuutta ja hajanaisuutta koskeviin ongelmiin;

16.

pitää välttämättömänä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen jatkuvaa tukemista nykyisissä ja mahdollisissa ehdokasmaissa kilpailua suosivan ympäristön luomiseksi niiden keskuuteen, pitkäjänteisyyden varmistamiseksi niiden pyrkiessä IPA-välineen täytäntöönpanossa tuloksellisuuteen ja jatkuvan aktiivisuuden varmistamiseksi hankkeiden hallinnoinnissa;

17.

toteaa, että IPA-välineestä rahoitettujen hankkeiden ja toimien EU-näkyvyys kentällä on heikko eivätkä ne ole luoneet ruohonjuuritasolta lähtevää legitiimiyttä entistä tiiviimmälle lähentymiselle EU:hun;

18.

katsoo, että koulutukseen ja nuorten työllisyyteen pitkän aikavälin vakauden ja kehityksen edellytyksinä ei ole puututtu riittävästi; korostaa erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaa erittäin tärkeänä monialaisena kysymyksenä; ehdottaa tässä suhteessa, että komissio tutkii mahdollisuuksia hyödyntää nykyistä paremmin IPA-välineen tarjoamaa joustavuutta niin, että osa-alueisiin III–V kuuluvia toimia voidaan tarvittaessa rahoittaa kahdesta ensimmäisestä osa-alueesta;

19.

toteaa, että IPA-välineestä myönnettävä alueellinen rahoitustuki on suhteellisen vähäistä (noin 10 prosenttia koko IPA-välineestä), varsinkin kun se kattaa yksitoista toiminta-alaa kuudessa maassa koulutuksesta ja opetus- ja nuoriso-ohjelmista ydinturvallisuuteen;

20.

on huolissaan siitä, että IPA-välineestä osa-alueelle II myönnetyt varat olivat vuonna 2007 yhteensä vain 38 800 000 euroa (eli alle 8 prosenttia) tukivälineen 497 200 000 euron kokonaisvaroista; huomauttaa, että tämä on ristiriidassa komission toteamuksen kanssa, jonka mukaan rajatylittävällä yhteistyöllä autetaan sovintoon pääsemistä ja hyviä naapuruussuhteita, mikä on erityisen tärkeää alueilla, joilla on äskettäin ollut konflikteja; pitää valitettavana, että tehokkaan yhteistyön käynnistäminen on ollut käytännössä hankalaa, mikä on johtunut muun muassa heikosta rakenteiden ja menettelyjen vastaavuudesta eri osapuolten välillä sekä poliittisista vaikeuksista; kehottaa edunsaajamaita ja komissiota jatkamaan olemassa olevaa ja kehittämään uutta yhteistyötä tällä osa-alueella hyvien naapuruussuhteiden ja taloudellisen yhdentymisen edistämistavoitteiden mukaisesti, etenkin ympäristöasioissa, luonnon- ja kulttuuriperinnön suojelemisessa sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa;

21.

on myös huolestunut siitä, että yksikään edunsaajamaiden vuonna 2007 esittämä IPA-välineestä rahoitettava ohjelma ei suoraan koskenut naisten oikeuksia tai sukupuolten tasa-arvoa, vaikka tasa-arvokysymyksiä on pidetty tärkeänä haasteena sekä edistymiskertomuksissa että monivuotisissa tavoitesuunnitteluasiakirjoissa; kehottaa jälleen komissiota osoittamaan liittymistä valmistelevaa rahoitustukea naisten oikeuksien lujittamiseen Balkanilla, erityisesti valtioista riippumattomien ja muiden naisjärjestöjen toimesta; kehottaa komissiota varaamaan IPA-välineen varoja tätä vastaavasti julkisten talousarvioiden sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulman edistämiseksi liittymistä valmistelevassa politiikassa sekä edunsaajamaiden rohkaisemiseksi esittämään asiaa koskevia hanke-ehdotuksia;

22.

korostaa, että kansalaisjärjestöt on otettava aiempaa laajemmin mukaan liittymistä valmistelevasta tukivälineestä rahoitettavien hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, jotta voidaan varmistaa, että tukivälineestä myönnettävässä tuessa otetaan huomioon todelliset tarpeet ja odotukset, lisätä liittymistä valmistelevasta tukivälineestä rahoitettavien hankkeiden näkyvyyttä sekä edistää elinvoimaisen ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan kehittymistä edunsaajamaissa;

23.

kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta antamaan vuoden 2010 loppuun mennessä erityisen väliarviointikertomuksen IPA-välineen täytäntöönpanosta;

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle ja liittymistä valmistelevan tukivälineen piiriin kuuluvien edunsaajamaiden hallituksille, parlamenteille ja kansallisille tilintarkastuselimille.

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/7

A.

ottaa huomioon, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti yhteisön välineen hyväksymistä oikeudellisen yhteistyön alalla sellaisissa yksityisoikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, voidaan harkita ainoastaan, jos voidaan näyttää, että sisämarkkinoiden toteuttamista tai toimintaa haittaavaa estettä on mahdotonta poistaa kansallisella tasolla,

B.

ottaa huomioon, että velanmaksun viivästyminen ja sen maksamatta jättäminen vaarantaa sekä yritysten että kuluttajien edut, etenkin jos velkojalla ja täytäntöönpanoviranomaisilla ei ole tietoa velallisen olinpaikasta eikä hänen varoistaan; ottaa huomioon, että asiaa pahentaa nykyinen taloudellinen tilanne, jossa rahavirrat ovat elintärkeitä yritysten selviämisen kannalta,

C.

ottaa huomioon, että rajat ylittävään velkojen perintään liittyvät ongelmat saattavat haitata maksamismääräysten vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa ja oikeussuojan saatavuutta; ottaa lisäksi huomioon, että jos tuomioistuinten päätöksiä ei panna täytäntöön, oikeuden toteutuminen ja kaupallisen moraalin normit vaarantuvat,

D.

ottaa huomioon, että velkojen perintä on yleisesti ottaen suuri ongelma, joka on vielä pahempi, jos saatavat ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, ja että ongelma on suuri etenkin pienyrityksille, joilla ei ole käytettävissään erikoistuneita asianajajia tai velkojen perinnästä vastaavia osastoja ja jotka joutuvat usein epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, koska niiden on käytettävä henkilöstöä, niukkoja taloudellisia resursseja ja ennen kaikkea aikaa tämän ongelman ratkaisemiseen tuottavan toiminnan sijaan,

E.

katsoo olevan merkkejä siitä, että maksuviivästysdirektiiviä (3) ei noudateta eikä tunneta riittävästi; katsoo, että jos kyseinen direktiivi nyt päivitettäisiin ja pantaisiin asianmukaisesti täytäntöön, se vähentäisi huomattavasti maksuviivästyksiä ja maksamatta jättämisiä,

F.

ottaa huomioon, että sopimuksia ja maksukyvyttömyyttä koskevassa erilaisissa kansallisessa lainsäädäntöjärjestelmissä on suuria eroja siinä, miten velkojat voivat varmistaa saatavansa sopimushetkellä erityisesti käyttämällä omistuksenpidätyslausekkeita tai muita vastaavia menettelyjä, joita joskus kierretään mainittujen erojen takia,

G.

ottaa huomioon, että tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanoon liittyvän yhteisön lainsäädännön antamisen on koskettava kaikkia velallisia tekemättä ennakolta eroa vilpittömässä tai vilpillisessä tarkoituksessa toimineiden velallisten välillä,

H.

ottaa huomioon, että velkojen välttelyä, maksuviivästymistä ja maksamatta jättämistä pahentaa usein osapuolten piittaamattomuus heidän sopimusta edeltävissä ja sopimukseen liittyvissä toimissaan; katsoo, että on korostettava enemmän kaupallista tietoisuutta ja yhteisen viitekehyksen mukaisten valinnaisten lausekkeiden mahdollista käyttöä ”eurooppalaiseen” tapaan, millä varmistettaisiin se, että osapuolet harkitsevat tarkkaan näitä asioita kauppasuhteensa alussa,

I.

ottaa huomioon, että parlamentin tietoon on tullut mahdollinen vakava ongelma, joka koskee rajat ylittäviä tapauksia ja vastahakoisia velallisia, jotka voisivat maksaa velkansa, mutta eivät tee sitä, tai jotka eivät mahdollisesti maksa takaisin velkaansa, vaikka asiasta on annettu oikeuden päätös; ottaa huomioon, että vaikuttaisi siltä, että tällaisilla henkilöillä on usein huomattavia osuuksia eri yksiköissä, bulvaaneissa ja säätiöissä ja että täytäntöönpano ei onnistu ilman tarvittavia tietoja; ottaa huomioon, että usein tällaiset tiedot on saatava vastahakoisen velallisen tietämättä, koska hän voi usein siirtää varat toiselle lainkäyttöalueelle lyhyellä varoitusajalla,

J.

ottaa huomioon, että parlamentin tietoon on tullut myös, että tietyt itsenäiset valtiot eivät noudata toisessa valtiossa annettuja välitystuomioita tai tuomioistuinten tuomioita, minkä vuoksi on syntynyt keinottelua harjoittavia rahastoja (vulture funds), jotka ostavat tämän valtiovelan paljon edullisemmin ja pyrkivät hyötymään tuomion täytäntöönpanosta; katsoo, että olisi todennäköisesti parempi ja oikeudenmukaisempi vaihtoehto antaa alkuperäisille velkojille keinot hakea itse muutosta,

K.

ottaa huomioon, että on esitetty, että on vain harvoja valtioita, joilla ei ole lainkaan varoja oman alueensa ulkopuolella, ja että jos velkojalla ei ole mahdollisuuksia saada tuomio pannuksi täytäntöön (yksinomaan) omassa jäsenvaltiossaan tai kyseisessä valtiossa, ainoa tehokas oikeussuojakeino ovat ulkomaiset tuomioistuimet, etenkin muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa toimivat tuomioistuimet,

L.

ottaa huomioon, että Bryssel I -asetuksen (4) mukaan kullakin jäsenvaltiolla on omat väliaikaiset, kansallisen lainsäädännön mukaisesti laaditut ja hallinnoidut toimenpiteensä ja että kyseisen asetuksen mukaan ex parte -määräykset eivät kuulu vastavuoroisen tunnustamisen ja täytäntöönpanon piiriin; ottaa huomioon, että vastaanottava tuomioistuin panee täytäntöön inter partes -määräykset käytettävissään olevien keinoin, joiden vaikutukset ovat vaikutukseltaan mahdollisimman samat,

M.

ottaa huomioon, että väliaikaisiin toimenpiteisiin kuuluvat: i) määräykset tuomion täytäntöönpanotoimiin liittyvää omaisuutta koskevien tietojen ilmoittamisesta, ii) määräykset omaisuuden suojelusta ennen täytäntöönpanoa ja iii) ne voivat olla myös tilapäisen maksumääräyksen muodossa, jolloin velkoja saisi maksun välittömästi meneillään olevan kiistan ratkaisua odotettaessa,

N.

katsoo, että väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamiseen pitäisi soveltaa samoja ehtoja kuin yhteisöjen tuomioistuimessa eli velkojan olisi vakuutettava tuomioistuin siitä, että velkojaa koskeva vaade on ilmeisesti perusteltu (täytäntöönpanokelpoinen oikeus, joka on tuomioistuimen päätöksen tai virallisen asiakirjan taikka vaadetta koskevan todisteen muodossa, jolloin kyseessä on prima facie -tapaus – fumus boni juris), ja näytettävä toteen kiireellisyys (tosiasiallinen riski siitä, ettei vaadetta voida panna täytäntöön, ellei toimenpidettä toteuteta (periculum in mora)), ja katsoo, että tällaisten väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamisen edellytyksenä voi olla vakuuden asettaminen,

O.

katsoo, että pienimuotoisissa tapauksissa, varsinkin jos oikeuskulut voisivat muodostua esteeksi, oikeuden viivästyminen tarkoittaa, että oikeus ei toteudu, ja katsoo, että laajoissa tapauksissa suurin este voi olla se, että varoista ei saada tietoa; katsoo sen vuoksi, että molemmissa tapaustyypeissä väliaikaisten toimenpiteiden käyttäminen voisi olla asianmukainen ratkaisu,

P.

katsoo lisäksi, että kaikkia yhteisön toimia, joiden tarkoituksena on antaa tietoa saataville, on myös tarkasteltava tällaisten tapausten yhteydessä, joissa tiedon puute aiheuttaa vakavaa epäoikeudenmukaisuutta; ottaa huomioon, että velkojalla on mahdollisuus saada tuomio pannuksi täytäntöön vain, jos käytettävissä on tiedot velallisen (ja vieläkin paremmin perustein vastahakoisen velallisen) varoista, jotka voidaan ottaa huomioon tuomion täytäntöönpanossa,

Q.

ottaa huomioon, että käytännössä tämä ongelma ei rajoitu tapauksiin, joissa on jo annettu tuomio, jota ei ole noudatettu: ongelma voi tulla esiin ennen kuin velkojat esittävät saatavansa,

R.

katsoo kuitenkin olevan ehdottoman tärkeää, että kaikki ehdotetut toimet ovat oikeasuhteisia; ottaa lisäksi huomioon, että niissä ei pitäisi ainoastaan toistaa sitä, mikä voidaan jo saavuttaa nykyisten kansallisten toimien avulla vaan niissä olisi keskityttävä rajat ylittäviin saataviin ja vältettävä tarpeetonta ja epäasianmukaista lähentämistä,

S.

ottaa huomioon esitetyn osittaisen huolestumisen siitä, että jotkut ajatukset tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa velallisen omaisuuden läpinäkyvyyden avulla saattavat olla perusoikeuksien, myös yksityisyyden suojaa koskevan oikeuden (tietosuoja), vastaisia ja vaarantaa menettelyjä koskevat takeet ja olla useiden jäsenvaltioiden perustuslaillisten perinteiden vastaisia,

T.

katsoo, että kaikkien ehdotusten on oltava kustannustehokkaita, ja ne on integroitava muihin yhteisön politiikan aloihin, jotta vältetään toimien turha päällekkäisyys,

1.

panee tyytyväisenä merkille edellä mainitun komission 6. maaliskuuta 2008 antaman vihreän kirjan, koska sillä edistetään osaltaan Lissabonin strategiaa;

2.

toteaa, että välttämättömiä tietoja koskeva avoimuuden puute estää velallista täyttämästä velvoitteitaan ja on vilpittömyyden ja varallisuusoikeudellisen yhteisvastuun vastaista; katsoo, että velkojen perintää koskevien kansallisten lainsäädäntöjen tuntemuksen puute tai niiden tehottomuus hidastavat yhtenäisten sisämarkkinoiden toteuttamista ja aiheuttavat perusteettomia kuluja;

3.

panee merkille, että maksujen viivästyminen, maksamatta jättäminen ja hankaluudet näiden velkojen perimisessä vahingoittavat velkojina olevien yritysten ja kuluttajien etuja, vähentävät luottamusta sisämarkkinoihin ja heikentävät oikeuden toimintaa;

4.

tukee integroitua ja tehokasta lähestymistapaa ”paremman säädöskäytännön” periaatteiden mukaisesti ja katsoo, että saatavien perintää koskeva tavoite on saavutettava takaamalla syrjimättömyys, arkaluontoisten tietojen suojelu ja oikeudelliset takeet oikein suhteutetuilla toimenpiteillä, joilla varmistetaan tarvittava avoimuus ja vähennetään huomattavasti tiedotus- ja hallintokustannuksia;

5.

kannattaa sitä, että velkojan on julkisesti saatavilla olevan tiedon lisäksi voitava toimivaltaisen viranomaisen välityksellä tai valvonnan alaisuudessa päästä vaivatta tarvittaviin tietoihin täytäntöönpanomenettelyn aloittamiseksi ja velkansa perimiseksi soveltaen helposti toteutettavia menettelyjä koko sisämarkkinoiden alueella;

6.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että velkojen rajat ylittävä perintä oikeuden päätösten täytäntöönpanon avulla on huomattava ongelma sisämarkkinoilla, mutta katsoo, että komission esittämiä ratkaisuja on työstettävä edelleen, jotta voidaan asianmukaisesti puuttua vakavimpaan ongelmaan eli velallisen vastahakoisuuteen;

7.

panee merkille, että tällaisen käsikirjan tuottaminen ja ajantasaistaminen saattaa olla työlästä ja kallista, että muutosta hakevien henkilöiden kannalta saattaisi olla helpompaa, jos olisi yksi järjestelmä, ja että useimmissa tapauksissa velkojien on pyydettävä neuvoja asiaankuuluvilta ulkomaisilta asianajajilta; katsoo, että yhdenmukaistetusta versiosta saattaa kuitenkin olla hyötyä toimivan rajat ylittävän järjestelmän puuttuessa;

8.

uskoo lujasti, että kansallisten rekisterien julkaiseminen ulkomaisista asianajajista, jotka käyttävät direktiivin 77/249/ETY (5) ja 98/5/EY (6) mukaisia oikeuksiaan sisämarkkinoilla, olisi hyödyllistä; huomauttaa, että tällaisiin kansallisiin rekistereihin voisi olla linkit komission sivustolta ja ne voisivat täydentää käsikirjaa;

9.

vastustaa väestö-, sosiaaliturva- ja verotietorekistereitä koskevan kaikenlaisen tiedon antamista perusteettomasti, harkitsemattomasti ja mielivastaisesti nähtäville ja kannattaa asianmukaista ja oikeasuhteista kehystä tuomioiden tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi Euroopan unionissa;

10.

katsoo, että väestörekisterien käyttömahdollisuus (kun rekisteri on olemassa) voi olla hyödyksi pyrittäessä jäljittämään niitä onnettomia yksityishenkilöitä, jotka eivät ole hoitaneet elatusmaksujaan tai henkilökohtaisia lainojaan, ja estämään väärinkäyttöä;

11.

katsoo, että vaikka joillakin lainkäyttöalueilla on alettu onnistuneesti parantaa mahdollisuutta tutustua sosiaaliturva- ja verotietorekistereihin, on myös varmistettava tietosuojaa ja luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen noudattaminen; huomauttaa, että tämä on suurelle yleisölle arkaluonteinen asia; toteaa lisäksi, että saattaa syntyä juridisia ongelmia, jos tietoja käytetään eri tarkoitukseen kuin siihen, jota varten ne on kerätty;

12.

katsoo myös, että veroilmoituksia ja sosiaaliturvaa koskevat rekisterit ovat monissa jäsenvaltioissa luottamuksellisia ja että niissä ei pidettäisi myönteisenä ajatusta rekisteristä, johon liittyy riski, että tiedot voivat joutua hukkaan, ja sitä pidettäisiin toimeenpanovallan väärinkäyttönä;

13.

katsoo, että jos ehdotus ei ole oikeassa suhteessa haluttuun päämäärään nähden, se saattaa mahdollistaa väärinkäytön ja loukata oikeutta yksityisyyden suojaan;

14.

katsoo, että ajatusta täytäntöönpanosta vastaavien julkisten elinten välisen yhteistyön parantamisesta kannattaa tutkia edelleen, mutta huomauttaa, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole tällaisia elimiä;

15.

katsoo, että velallisen ilmoitus voi olla hyödyllinen osa tuomion täytäntöönpanoa koskevaa menettelyä, jos siihen liittyy kansallisen lainsäädännön mukaisia seuraamuksia;

16.

katsoo, että tällä alalla ei tarvita yhteisön toimia niin kauan kuin ei voida osoittaa, etteivät jäsenvaltioiden voimassa olevat välineet ole tehokkaita;

17.

ehdottaa, että harkittaisiin mahdollisuutta ottaa käyttöön yhteisön väliaikainen toimenpide kansallisten tuomioistuinten toimenpiteiden lisäksi; katsoo, että se voisi olla yksinkertainen ja joustava menettely, joka olisi voimassa koko Euroopan unionissa ja jonka avulla vältettäisiin viivästykset ja turhat kustannukset; katsoo, että se olisi myös tehokas ja oikeudenmukainen muille kuin asianosaisille;

18.

ehdottaa, että tällaista toimenpidettä voitaisiin soveltaa myös välimiesmenettelyissä annettuihin vaatimuksiin ja se voitaisiin ottaa huomioon Bryssel I -asetuksen tulevan tarkistamisen yhteydessä;

19.

kehottaa komissiota käsittelemään tätä asiaa prioriteettina ja toteuttamaan a) ongelman perinpohjaisen arvioinnin, b) toteutettavuustutkimuksen mahdollisista yhteisön välineistä ja c) vaikutusarvioinnin mahdollisista yhteisön lainsäädännön keinoista, jotka rajoittuvat rajat ylittäviin näkökohtiin; katsoo, että komission suorittamassa tarkastelussa pitäisi myös yksilöidä ja perustella asianmukaisesti sopiva oikeusperusta kaikille ehdotetuille yhteisön välineille siten, että oikeusperusta rajoittuu rajat ylittäviin tapauksiin ja täydentää eikä häiritse tällä alalla toteutettavien puhtaasti kansallisten keinojen soveltamista;

20.

kehottaa komissiota harkitsemaan perin pohjin sopimuksen tekoa edeltäviä ja sopimuksessa mainittuja toimia, jotka voitaisiin liittää yhteisen viitekehyksen tai siitä johdetun vaihtoehtoisen välineen kehittämiseen sen varmistamiseksi, että eurooppalaisten rajat ylittävien sopimusten osapuolet harkitsevat maksuviivästyksiä ja maksamatta jättämistä sopimuksia tehdessään;

21.

odottaa malttamattomana maksuviivästysdirektiivin uudelleenarviointia ja kehottaa komissiota etenemään tässä asiassa mahdollisimman nopeasti vallitsevan taloudellisen tilanteen vuoksi;

22.

ehdottaa, että olisi suoritettava tutkimus kansallisten oikeudellisten lähestymistapojen eroista omistuksenpidätyksessä ja muissa vastaavissa menettelyissä niiden vastavuoroisen tunnustamisen varmistamiseksi;

23.

ehdottaa, että osapuolen, joka on saanut varallisuusoikeuksia oikeuden päätöksellä, pitäisi voida käyttää oikeuksiaan samoin edellytyksin kuin siirtävä osapuoli;

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/12

A.

toteaa, että vetoomusmenettely ja sen erityispiirteet antavat asiasta vastaavalle vetoomusvaliokunnalle mahdollisuuden löytää ratkaisuja ja vastauksia Euroopan parlamentille vetoomuksen esittäneille EU-kansalaisille,

B.

ottaa huomioon Euroopan parlamentille vetoomuksen esittäneiden EU-kansalaisten kasvavan määrän sekä vetoomusvaliokunnan pyrkimykset kohti menettelyjensä nopeuttamista, jotta se voisi palvella paremmin siltä apua hakevia kansalaisia,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin viranomaiset eivät ole vielä panneet täytäntöön useita vuoden 2007 vuosikertomuksessa hyväksyttyjä suosituksia, kuten vetoomusvaliokunnan hallinnollisten voimavarojen – mukaan lukien kielellinen ja oikeudellinen asiantuntemus – kiireellinen lisääminen, jotta voidaan parantaa parlamentin kykyä tutkia sille esitetyt vetoomukset riippumattomalla tavalla, ja esimerkiksi yhteistyön tiivistäminen SOLVIT-verkon kanssa sisämarkkinoihin liittyvien vetoomusten ja valitusten tapauksessa ja yhteisen EU-portaalin perustaminen Euroopan kansalaisille,

D.

panee merkille, että huolimatta merkittävästä edistymisestä Euroopan unionin rakenteiden ja politiikkojen uudistamisessa kansalaiset ovat edelleen tietoisia useista heihin suoraan vaikuttavista Euroopan unionin politiikkojen ja ohjelmien soveltamiseen liittyvistä puutteista, ja toteaa, että monet vetoomukset koskevat aina uudelleen näitä samaisia puutteita,

E.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen mukaisen ”kansalaisaloitteen” perustamisen ansiosta kansalaiset osallistuvat enemmän Euroopan unionin toimintaan ja työhön,

F.

katsoo sen vuoksi, että Euroopan parlamentin velvollisuutena on varmistaa EU-kansalaisten ja unionin alueella asuvien puolesta, että yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisemmin yksittäisissä jäsenvaltioissa, ja tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

G.

katsoo kuitenkin, että useat jäsenvaltiot ovat vastahakoisia tekemään aktiivisesti yhteistyötä asiasta vastaavan valiokunnan kanssa eivätkä osallistu valiokunnan kokouksiin, ja katsoo, että tämä tarkoittaa, että kyseiset jäsenvaltiot eivät toimi lojaalissa yhteistyössä toimielimen kanssa,

H.

katsoo, että kieltäytyminen aktiivisesta ja oikea-aikaisesta yhteistyöstä sen valiokunnan kanssa, jonka tehtävänä on valvoa, että yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisella tavalla, herättää epäilyksiä kyseisten jäsenvaltioiden halukkuudesta ja aikomuksesta soveltaa asianmukaisesti yhteisön politiikkoja ja tavoitteita, mikä asettaa viranomaiset alttiiksi yhteisön perussopimuksissa säädetyille rangaistuksille ja seuraamuksille sekä julkiselle arvostelulle,

I.

tunnustaa kuitenkin, että monien jäsenvaltioiden yhteistyö on ollut rakentavaa ja että monet jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa vastatakseen kansalaisten vetoomusmenettelyssä ilmaisemiin huolenaiheisiin,

J.

tunnustaa, että komission yksiköillä, jotka antavat asiasta vastaavan valiokunnan pyynnöstä säännöllisesti alustavia arvioita vastaanotetuista vetoomuksista, on ollut rakentava panos vetoomusmenettelyssä,

K.

katsoo, että tällaista yhteistyötä voitaisiin ja sitä tulisi vahvistaa edelleen asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa erityisesti EY:n perustamissopimuksen 226 ja 228 artiklan mukaisten menettelyjen osalta,

L.

ottaa huomioon, että parlamentti on katsonut, että sillä on laillinen oikeus käyttää sillä EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisesti olevaa valtaa, mikäli se osoitetaan tarpeelliseksi vetoomuksen tutkimisen yhteydessä paljastuneen yhteisön lainsäädännön vakavan rikkomisen lopettamiseksi, kun parlamentti ja komissio eivät yrityksistä huolimatta pääse sopuun merkittävästä tulkintaerosta, joka koskee sitä, mikä olisi yhteisön oikeuden mukainen toiminta kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi kyseisessä tapauksessa,

M.

katsoo, että rikkomusmenettely ei auta vetoomuksen esittäjiä edes siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin velvoittaa jäsenvaltion saattamaan lainsäädäntönsä sopusointuun yhteisön säädösten kanssa,

N.

katsoo, että kykenemättömyys tarjota yhteisön lainsäädännön puutteellisen soveltamisen uhriksi joutuneille kansalaisille muita kuin oikeudellisia apukeinoja on perustavaa laatua oleva vääryys, joka edellyttää EU:n toimielimiltä ja erityisesti parlamentilta lisätoimia,

O.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentilla on EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan nojalla oikeus nostaa yhteisöjen tuomioistuimessa kanne samoin edellytyksin kuin neuvostolla ja komissiolla, että parlamentilla on saman sopimuksen 201 artiklan mukaan toimivalta valvoa komission toimintaa ja että sillä on näin ollen käytettävissään sekä oikeudelliset että poliittiset välineet, joilla se voi vastata tehokkaammin kansalaisten perusteltuihin huolenaiheisiin,

P.

katsoo, että Euroopan parlamentin on tarkistettava omat menettelytapansa helpottaakseen oikeustoimia erityisesti parlamentin työjärjestyksen 121 artiklan nojalla yhteisön tuomioistuimessa silloin, kun vetoomuksen esittäjän oikeudet ovat uhattuina,

Q.

pitää aiheellisena muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaan ”Euroopan unioni perustuu vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin”, jotka ovat olennainen osa myös Euroopan unioniin liittymiselle asetettuja Kööpenhaminan kriteereitä, ja ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa määrätään erityismenettelyistä, joita voidaan toteuttaa, jos yllä olevia periaatteita rikotaan tai on olemassa rikkomista koskeva selvä vaara,

R.

panee merkille täysistuntoon vuonna 2008 toimitetut ja Euroopan parlamentin jäsenten ylivoimaisella ääntenenemmistöllä hyväksytyt Euroopan parlamentin työjärjestyksen 192 artiklan 1 kohdan mukaiset päätöslauselmaesitykset, jotka on annettu niiden vetoomusten perusteella, jotka koskivat Nord Stream -yhtiön Itämeren pohjaan suunnitteleman kaasuputken vaikutuksia ja yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavia käytäntöjä,

S.

ottaa huomioon, että koska huoli energian saannin turvaamisesta on johtanut maakaasun ja nesteytetyn maakaasun kuljetukseen tarkoitettuihin putkihankkeisiin, jotka erityisesti silloin, kun ne on tehty kiireellä ilman, että riskejä ja vaihtoehtoja on kunnolla tutkittu, vetoomusten esittäjät ovat olleet huolissaan siitä, että mahdollisiin ympäristölle ja terveydelle koituviin vakaviin riskeihin ei ole kiinnitetty huomiota erityisesti Itämeren, Walesin ja Irlannin hankkeissa,

T.

ottaa huomioon, että vetoomusten tutkiminen osoittaa selvästi, että tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (1) liitteissä (sellaisina kuin ne ovat muutettuina) oleva luettelo hankkeista ei kata kyseisiin liitteisiin viimeksi tehtyjen muutosten jälkeen kehitettyjä monia tärkeitä laitoksia ja toimintoja, kuten uudelleen kaasuttamiseen tarkoitettuja laitoksia ja biodieseltehtaita,

U.

ottaa huomioon, että monet Natura 2000 -verkoston yhteydessä esitetyt vetoomukset ovat osoittaneet, että biodiversiteetin köyhtymisen pysäyttäminen on merkittävä haaste unionille ja että luontotyyppidirektiivi (2) ja lintudirektiivi (3) ovat välttämättömiä perusvälineitä toteutettaessa EU:n sitoumusta pysäyttää biodiversiteetin köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä,

V.

ottaa huomioon, että vetoomusten tutkiminen on osoittanut, että puute puhtaista vesivaroista on viimeaikoina lisääntynyt eri syistä, kuten liialliset kaupungistamiseen ja vapaa-aikaan liittyvät hankkeet, riittämätön infrastruktuurin huolto ja vuotojen estäminen, teollisen maatalouden laaja vedenkäyttö sekä hintapolitiikka, joka ei kannusta vesivarojen kestävään käyttöön,

W.

panee merkille vetoomusvaliokunnan Fos-sur-Meriin, Kyprokselle ja Romaniaan tekemien vierailujen jälkeen antamat suositukset,

X.

ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan ilmaiseman huolen tietyistä infrastruktuurihankkeista Bulgarian Rila-vuorilla, joihin vetoomusvaliokunta tutustui vuonna 2008 tekemänsä selvitysmatkan yhteydessä,

Y.

ottaa huomioon, että vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin oikeusasiamies Ann Abraham puhui vetoomusvaliokunnassa joulukuussa 2008 ja esitteli sille päätelmänsä, joiden tekeminen kesti neljä vuotta, Yhdistyneen kuningaskunnan sen johdosta tammikuussa 2009 antama vastausta, joka sisälsi mahdollisia vapaaehtoisia maksuja kohtuuttomasti kärsimään joutuneille, ei voida pitää kunnollisena korjaavana toimena tulvan monille uhreille,

Z.

panee merkille Euroopan oikeusasiamiehen kanssa vuonna 2008 tehdyn myönteisen ja rakentavan yhteistyön, vetoomusvaliokunnan antaman tuen oikeusasiamiehen vuosikertomukseen 2007 ja kahteen kanteluja koskevaan erityiskertomukseen (1487/2005 ja 3453/2005) sisältyville suosituksille, jotka koskevat kielten käyttöä neuvostossa ja komission tapaa soveltaa rikkomismenettelyä, ja pitää myönteisenä Euroopan parlamentin Euroopan oikeusasiamiehen ohjesääntöön hyväksymiä muutoksia,

AA.

ottaa huomioon, että vuonna 2008 vetoomusvaliokunta vastaanotti 1 884 vetoomusta, joista 1 065 hyväksyttiin käsiteltäväksi ja 821 ei otettu käsiteltäväksi; ottaa huomioon, että vetoomukset, jotka eivät täytä parlamentin työjärjestyksen 191 artiklan 1 kohdan mukaisia edellytyksiä, ovat huomattavasti lisääntyneet vuoden 2007 alusta,

1.

pitää myönteisenä vetoomusten esittäjien osallistumista ja myötävaikutusta vetoomusvaliokunnan kokouksiin, mikä mahdollistaa suoran ja avoimen dialogin Euroopan parlamentin edustajien kanssa, ja kannustaa EU-kansalaisia ja järjestöjä ottamaan edelleen esille asioita, jotka koskevat Euroopan unionin toimia ja vaikuttavat suoraan kyseisiin kansalaisiin ja järjestöihin, ja uskoo, että tämä prosessi antaa parlamentille toimielimenä huomattavan mahdollisuuden valvoa yhteisön lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa sekä suojella ja edistää paremmin kaikkien EU-kansalaisten perusoikeuksia Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määritellyllä tavalla;

2.

kehottaa kansallisia ja alueellisia parlamentteja EU:n kansalaisten edustajina pysymään valppaina sen suhteen, miten jäsenvaltiot soveltavat perussopimuksia ja yhteisön säädöksiä etenkin asioissa, jotka liittyvät ympäristöön, sosiaalisiin ja työelämän oikeuksiin, henkilöiden, tavaroiden ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen, kansalaisten perusoikeuksiin, mukaan luettuna heidän oikeus laillisesti hankittuun omaisuuteen, ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen ja kaikkiin syrjinnän muotoihin, ja kehottaa Euroopan unionin toimielimiä kommunikoimaan tehokkaasti kansalaisten kanssa, jotta nämä ovat tietoisia kansallisten ja paikallisten instituutioiden oikeuksista ja velvollisuuksista;

3.

korostaa, että Euroopan parlamentti ei voi toissijaisuusperiaatteen vuoksi käsitellä vetoomuksia, joiden tarkoituksena on hakea muutosta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai oikeudellisten elinten tekemiin päätöksiin ja että sitä koskeva tieto on välitettävä vetoomusten esittäjille selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla; korostaa ennen kaikkea, että valitusten on täytettävä parlamentin työjärjestyksen 191 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset ennen kuin ne voidaan ottaa käsiteltäviksi;

4.

esittää, että ne vuoden 2007 vuosikertomuksessa hyväksytyt suositukset, joita ei ole vielä pantu täytäntöön, pannaan täytäntöön kohtuullisessa ajassa;

5.

kehottaa Euroopan komissiota, jäsenvaltioita ja niiden kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimielimiä yhdessä pysyvien edustojensa kanssa tekemään täysimääräisesti lojaalia ja rakentavaa yhteistyötä Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kanssa silloin, kun tutkitaan vetoomuksissa esitettyjä epäkohtia tai ehdotuksia tarkoituksena löytää ratkaisuja vetoomusmenettelyssä esiin nostettuihin kysymyksiin;

6.

vaatii, että Euroopan parlamentin asiasta vastaavat elimet, komissio ja neuvosto tarkistavat mahdolliset menettelytavat, joiden tarkoituksena on varmistaa EU-kansalaisten mahdollisuus ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin, ja että tehdään uusi toimielintenvälinen sopimus, jossa tutkintavaliokuntien valtuuksia vahvistetaan EU-kansalaisten oikeuksien lisäämiseksi;

7.

katsoo, että tällainen uudelleentarkastelu täydentäisi Lissabonin sopimuksen mahdollista täytäntöönpanoa tarjoamalla EU-kansalaisten ja EU:n toimielinten oikeuksiin ja velvollisuuksiin perustuvia lisäsuojakeinoja;

8.

muistuttaa, kuten parlamentti totesi 20. huhtikuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa komission tiedonannosta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta ”Unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen” (4), että unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen sekä demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien puolustaminen ovat erityisesti parlamentin vastuulla, koska se on Euroopan kansalaisten suoraan valittu edustaja, ja muistuttaa myös, että parlamentti ilmaisi samassa päätöslausemassa näkemyksen, että ”tarvittavien seuraamusten käsittelemättä jättäminen antaa sen vaikutelman, että unioni ei halua käyttää tai ei pysty käyttämään kaikkia välineitä, jotka sillä on käytössään arvojensa puolustamista varten”;

9.

kehottaa jälleen kerran komissiota varmistamaan, että vetoomusmenettelylle annetaan enemmän tunnustusta ja painoarvoa etenkin sellaisten asioiden osalta, jotka liittyvät rikkomusmenettelyjen soveltamiseen ja vaatimukseen antaa vetoomusvaliokunnalle virallinen ilmoitus silloin, kun tehdään päätöksiä yksittäisissä vetoomuksissa esiin nostettuihin kysymyksiin liittyvien menettelyjen aloittamisesta 226 ja/tai 228 artiklan nojalla;

10.

muistuttaa, että parlamentti on katsonut, että yhteisön lainsäädännön vakavia rikkomisia koskevat syytökset, jotka vetoomusvaliokunta on vetoomuksia käsitellessään todennut perustelluiksi mutta joita kyseinen jäsenvaltio kieltäytyy hyväksymästä ja jotka voivat luoda kansallisella tasolla ennakkotapauksen, olisi viime kädessä annettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tarkasteltavaksi, jotta voidaan turvata yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuus ja yhtenäisyys sekä sisämarkkinoiden toiminta (5);

11.

tunnustaa, että edes menestykselliset jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt eivät välttämättä johda välittömään ratkaisuun yksittäisten vetoomuksen esittäjien asiassa ja että se usein heikentää yleistä luottamusta EU:n toimielinten kykyyn vastata yleisön odotuksiin;

12.

katsoo, että koska on selviä merkkejä siitä, että ei voida saavuttaa tavoitetta, jonka mukaan biodiversiteetin köyhtyminen on pysäytettävä vuoteen 2010 mennessä, on toimittava kiireellisesti, jotta luontotyyppi- ja lintudirektiivejä sovelletaan tehokkaammin, ja kehottaa komissiota tekemään parhaansa, jotta jäsenvaltiot soveltavat kyseisiä direktiivejä tavalla, joka on yhdenmukainen tämän tavoitteen kanssa;

13.

kehottaa komissiota yhteistyössä parlamentin kanssa korostamaan jäsenvaltioille, kuinka tärkeää on ajatella tulevaisuutta – erityisesti kaavoituksen hyväksymisen alalla – jotta voidaan estää tilanteet, joissa rikotaan sellaisia yhteisön oikeuden säännöksiä, jotka on annettu mutta jotka eivät ole vielä voimassa;

14.

myöntää, että vetoomuksen esittäjien valituksiin on toisinaan mahdotonta löytää ratkaisua sovellettavan yhteisön lainsäädännön heikkouksien vuoksi;

15.

on huolissaan vetoomusvaliokunnalle esitetystä suuresta määrästä vetoomuksia Latviassa asuvien ei-kansalaisten äänioikeudesta paikallisvaaleissa; muistuttaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomitea, YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, Euroopan neuvoston alue- ja paikallishallintoasiain kongressi, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu, Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarinen yleiskokous ovat suositelleet, että ei-kansalaisille annettaisiin oikeus äänestää paikallisvaaleissa; kehottaa komissiota tarkoin valvomaan ja edistämään prosessia, jolla voidaan laillistaa Latviassa asuvien ja monessa tapauksessa siellä syntyneiden ei-kansalaisten asema;

16.

toteaa, että monet yksittäisten henkilöiden ja yhdistysten Euroopan parlamentille osoittamista vetoomuksista koskevat asioita, joissa ei ole rikottu yhteisön oikeutta, mistä johtuen ne olisi ratkaistava käyttämällä kyseisten jäsenvaltioiden kaikkia laillisia muutoksenhakumenettelyjä; toteaa lisäksi, että kun kansallisella tasolla on tehty kaikki mahdollinen, asianmukainen muutoksenhakuelin on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin;

17.

toteaa, että 1 500 000 ihmistä on allekirjoittanut vetoomuksen Euroopan parlamentin toiminnan siirtämisestä yhteen paikkaan mutta että sitä ei ole vielä käsitelty täysipainoisesti; suosittaa, että vetoomusvaliokunta käsittelee tämän asian ensisijaisena parlamentin seuraavan vaalikauden aikana;

18.

kehottaa siksi lainsäädäntövaliokuntia pitämään mielessä vetoomusvaliokunnan aika ajoin esittämät ehdotukset tai kehotukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden tapaa panna täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä ja joiden tarkoituksena on mahdollisesta saada aikaan tarkistuksia tai lisätutkimuksia;

19.

muistuttaa parlamentin kehottaneen komissiota tehostamaan harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY (6) täytäntöönpanon seurantaa harhaanjohtavien yrityshakemistojen osalta sekä esittämään parlamentille kertomuksen sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (7) soveltamisalan laajentamisen toteutettavuudesta ja mahdollisista seurauksista erityisesti korvaamalla sana ”kuluttaja” sanoilla ”menettelyjen kohde”;

20.

tukee oikeusasiamiehen neuvostolle esittämää pyyntöä laajentaa puheenjohtajamaiden internetsivujen kielivalikoimaa eniten puhuttuihin Euroopan unionin kieliin, jotta neuvoston puheenjohtajamaan toimintaan liittyvä tieto on suoraan kansalaisten saatavilla; viittaa tässä yhteydessä Ranskan puheenjohtajuuskauden virallisiin verkkosivuihin, jotka olivat oikeusasiamiehen suosituksen mukaiset;

21.

tukee kehotusta, jonka oikeusasiamies esitti komissiolle työaikadirektiivin (8) täytäntöönpanoon liittyen ja jonka mukaan kansalaisten valitukset olisi käsiteltävä hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti tapauksissa, jotka liittyvät komission harkintavaltaan rikkomismenettelyjen käynnistämisessä;

22.

pitää tervetulleena oikeusasiamiehen ja EU:n rakentavaa yhteistyötä asianmukaisissa institutionaalisissa puitteissa; tukee oikeusasiamiehen toistuvia kehotuksia hyvän hallintotavan säännöstön käyttöönottamisesta, sellaisena kuin parlamentti on sen hyväksynyt 6. syyskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta Euroopan parlamentille: omasta aloitteesta suoritettu tutkimus siitä, onko yhteisön eri toimielimillä ja laitoksilla yleisesti saatavilla olevaa hyvän hallintotavan säännöstöä (9); katsoo, että oikeusasiamiehen, komission ja parlamentin pitäisi yhdessä luoda yhteinen EU:n toimielimille osoitettuja valituksia käsittelevä EU-portaali;

23.

kehottaa kaikkia osapuolia panemaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston Kyproksen tapausta koskevan päätöslauselman 550(1984), mikä takaisi omaisuuden palauttamisen laillisille omistajille Varoshassa; ehdottaa, että mikäli vuoden 2009 loppuun mennessä ei saada näkyviä tuloksia, asiasta vastaava valiokunta harkitsisi Famagusta-vetoomuksen esittäjien asian saattamista käsiteltäväksi täysistunnossa;

24.

kehottaa Romanian viranomaisia toteuttamaan toimenpiteitä Romanian kulttuurisen ja arkkitehtonisen perinnön pelastamiseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 151 artiklan mukaisesti, niin kuin kehotettiin parlamentin 11. lokakuuta 2007 antamassa kannanotossa tarpeeseen ryhtyä toimiin uhattuna olevan historiallisen muistomerkin, Bukarestin (Romania) roomalaiskatolisen Pyhän Joosefin katedraalin suojelemiseksi (10); korostaa kommunistihallinnon aikana takavarikoidun omaisuuden palautusta koskevien ongelmien osalta, että perustamissopimuksen 295 artiklan mukaan omistusoikeus kuuluu kansalliseen toimivaltaan;

25.

pyytää Ranskan viranomaisia tekemään epidemiologisen arvioinnin, jossa tutkitaan, mitä vaikutuksia Fos-sur-Meriin rakenteilla olevasta jätteidenpolttolaitoksesta on sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan Fos-Berreen; myöntää, että ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista 22. huhtikuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/30/EY (11) ei kielletä jätteenpolttolaitoksen rakentamista paikkaan, jonka ilma on jo pilaantunut, mutta korostaa, että direktiivin 1999/30/EY ja ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27. syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY (12) nojalla on mahdollista toteuttaa toimenpiteitä ilmansaasteita koskevien eurooppalaisten normien mukaisesti;

26.

palauttaa mieleen vetoomusvaliokunnan vuotuiseen kertomukseen 2007 sisältyneet suositukset vetoomusten käsittelyyn liittyvien hallinnollisten menettelyjen uudistamiseksi, kuten vetoomusten rekisteröinnin siirtäminen vetomuusavaliokunnan sihteeristölle, tiivis yhteistyö SOLVIT-verkoston kanssa, vetoomustietokannan kehittäminen, EU:n kansalaisille tarkoitetun EU-portaalin kehittäminen jne.; pitää tervetulleena Euroopan parlamentin jäsenten laatimia vetoomusten käsittelyä koskevia käytännesääntöjä, joiden on tarkoitus tulla voimaan seuraavan vaalikauden alussa;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, niiden vetoomusvaliokunnille ja oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/18

A.

katsoo, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on yhteisön oikeuden perusperiaate ja että perustamissopimuksen 2 artiklan nojalla se kuuluu yhteisön päämääriin,

B.

katsoo, että tasa-arvon valtavirtaistamisen periaate on vahvistettu perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan yhteisö pyrkii kaikessa toiminnassaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa,

C.

ottaa huomioon, että naisjäsenten osuus Euroopan parlamentissa on lisääntynyt jatkuvasti siten, että kun vuonna 1979 naisia oli 17,5 prosenttia, vuonna 2009 heitä on 31,08 prosenttia,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin elimissä toimii vain pieni määrä naisjäseniä johtotehtävissä (esimerkiksi puheenjohtajina tai valiokuntien tai valtuuskuntien puheenjohtajiston jäseninä),

E.

katsoo, että Euroopan parlamentin sisäasioiden ja ulkoisten politiikkojen pääosastoissa naiset ovat yliedustettuina, sillä kyseisissä pääosastoissa naisten osuudet ovat 66,5 prosenttia ja 66 prosenttia henkilökunnasta, ja ottaa huomioon huomattavan edistymisen, jota viime vuosina on saavutettu sisäasioiden pääosastossa ja joka tunnustettiin myöntämällä sille ”Tasa-arvopalkinto 2007 – hyvät käytänteet” tasa-arvon sisällyttämistä ja tasa-arvon valtavirtaistamista edistävän työilmapiirin luomisesta ja johtotehtävissä olevien naisten osuuden huomattavasta kasvusta (esimerkiksi vuodesta 2005 naispuolisten yksikönpäälliköiden osuus kasvoi 5 prosentista 30 prosenttiin),

F.

katsoo, että suurin osa parlamentin valiokunnista kiinnittää yleensä huomiota naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistamiseen (esimerkiksi lainsäädäntötyössään, virallisissa suhteissaan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaan tai tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman laadinnassa), mutta vain muutamat valiokunnat kiinnittävät siihen huomiota, ja nekin vain harvoin,

G.

korostaa, että tasa-arvon valtavirtaistamisesta parlamentin valiokunnissa vastaava verkosto, joka koostuu jäsenistä ja sihteeristön virkamiehistä, ei ole toistaiseksi saanut aikaan toivottuja tuloksia,

H.

korostaa, että sukupuolten tasa-arvoa ja moninaisuutta käsittelevä korkean tason ryhmä on ehdottanut vastaavan verkoston perustamista myös parlamenttien välisiin valtuuskuntiin tasa-arvokysymysten sisällyttämiseksi Euroopan unionin ulkosuhteisiin,

1.

korostaa, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon vaatimuksen pohjalta on laadittava käytännönläheinen lähestymistapa, jossa naisia ja miehiä ei aseteta vastakkain;

2.

korostaa, että naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisesta hyötyvät sekä naiset että miehet;

3.

korostaa, että tasa-arvon valtavirtaistaminen edellyttää politiikkojen uudelleenjärjestelyä, parantamista, kehittämistä ja arviointia, jotta poliittiseen päätöksentekoon tavallisesti osallistuvat toimijat ottavat kaikilla tasoilla tasa-arvokysymykset huomioon kaikissa politiikoissa;

4.

muistuttaa, että on välttämätöntä laatia konkreettisiin tavoitteisiin perustuva strategia ja soveltaa sitä, jotta naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisesta tulisi osa parlamentin valiokuntien ja valtuuskuntien toimivaltaan kuuluvia yhteisön politiikkoja;

5.

korostaa, että sukupuolten tasa-arvoa käsittelevällä korkean tason työryhmällä on tärkeä tehtävä, ja kehottaa jatkamaan prosessin edistämistä ja tukemista koko parlamentissa samoin kuin suhteissa komissioon, neuvostoon ja muihin toimielimiin sekä niiden kanssa tehtävässä yhteistyössä;

6.

kiittää niitä parlamentin valiokuntia, joiden työssä tasa-arvon valtavirtaistaminen on jo toteutunut, ja pyytää muita valiokuntia ja valtuuskuntia toimimaan samoin;

7.

pyytää vahvistamaan tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaavan verkoston toimintaa myös parlamenttien välisissä valtuuskunnissa ja vaalitarkkailutehtävissä;

8.

kehottaa pääsihteeriä pitämään ensisijaisena parlamentin valiokuntien ja valtuuskuntien virkamiehille kaikilla tasoilla suunnattua, tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa koulutusta; toistaa vaatimuksensa, jonka mukaan tasa-arvokoulutusta olisi annettava kaikille parlamentin jäsenille seuraavan vaalikauden alusta alkaen;

9.

edistää jatkossakin parlamentin valiokuntien sekä parlamenttien välisten valtuuskuntien sihteeristöissä työskentelevien virkamiesten verkottumista, sillä he ovat saaneet sisäasioiden ja ulkoisten politiikkojen pääosastoissa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa erityistä koulutusta, jotta hyviä käytäntöjä voitaisiin vaihtaa säännöllisesti;

10.

korostaa, että parlamentin valiokunnissa ja valtuuskunnissa on oltava käytettävissä asianmukaisia välineitä – kuten indikaattoreita ja sukupuolittain jaoteltuja tilastotietoja – jotta tasa-arvon valtavirtaistamisesta oltaisiin hyvin perillä, ja että talousarvion määrärahat on jaettava naisten ja miesten välisen tasa-arvon näkökulmasta;

11.

korostaa, että sukupuolten valtavirtaistamisen toteutuksessa on otettava huomioon kunkin parlamentin valiokunnan ja valtuuskunnan erityisominaisuudet; pyytää valiokuntia ja valtuuskuntia osallistumaan aktiivisesti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa säännöllisesti toteutettaviin arviointeihin naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamisesta vastaaville puheenjohtajille ja varapuheenjohtajille jaettavan kyselylomakkeen avulla ja ilmoittamaan asiaan liittyvistä puutteista valiokuntien ja valtuuskuntien työssä sekä kunkin valiokunnan edistymisestä tasa-arvon valtavirtaistamisen toteutuksessa;

12.

korostaa parlamentin valiokunnille ja valtuuskunnille, että niiden asema ja tehtävät on erittäin tärkeää määritellä selkeästi sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen alalla;

13.

korostaa sukupuolten tasa-arvoa ja moninaisuutta käsittelevän ryhmän ja tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokunnissa ja parlamenttien välisissä valtuuskunnissa vastaavan verkoston sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan välisen tehokkaan ja koordinoidun yhteistyön merkitystä;

14.

kehottaa pääsihteeriä huolehtimaan, että perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevan kokonaisvaltaisen strategian täytäntöönpanoa jatketaan edelleen, ja helpottamaan naisvirkamiesten työuran kehittymistä;

15.

kehottaa poliittisia ryhmiä ottamaan huomioon tavoitteen miesten ja naisten tasapuolisesta osallistumisesta nimitettäessä henkilöitä johtotehtäviin;

16.

kehottaa parlamentin puhemiehistöä korostamaan naisten ja miesten tasa-arvoa käsittelevän korkean tason työryhmän myönteistä mallia ollessaan yhteydessä jäsenvaltioiden parlamentteihin;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan neuvostolle.

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/20

A.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen ja Turkmenistanin välisiä suhteita säännellään tällä hetkellä joulukuussa 1989 allekirjoitetulla Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön ja Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton välisellä kauppaa sekä kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskevalla sopimuksella; ottaa huomioon, että kyseiseen sopimukseen ei sisälly ihmisoikeuslauseketta,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Turkmenistanin kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskeva 2. joulukuuta 1998 tehty väliaikainen sopimus on nyt hyväksyttävänä neuvostossa,

C.

ottaa huomioon Turkmenistanin kanssa tehdyn kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka parafoitiin toukokuussa 1997 ja allekirjoitettiin vuonna 1998; toteaa, että sittemmin 11 jäsenvaltiota on ratifioinut sopimuksen, Ranskan, Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kreikan ratifiointi on vielä tekemättä ja 12 uutta jäsenvaltiota aikoo ratifioida sen yhdellä pöytäkirjalla; toteaa, että Turkmenistan ratifioi kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 2004,

D.

toteaa, että kun kumppanuus- ja yhteistyösopimus on kaikkien ratifioima, se tehdään aluksi 10 vuodeksi, minkä jälkeen se uusitaan vuosittain, ellei kumpikaan sopimuspuoli irtisano sitä; ottaa huomioon, että sopimuspuolet voivat laajentaa tai muuttaa sopimusta tai kehittää sitä edelleen uusien seikkojen huomioon ottamiseksi,

E.

ottaa huomioon Turkmenistanin tärkeän roolin Keski-Aasiassa, minkä vuoksi sen ja Euroopan unionin välinen yhteistyö on toivottavaa,

F.

katsoo, että Turkmenistanin tilanne on parantunut presidentin vaihtumisen myötä; toteaa, että hallinto on ilmaissut halukkuutensa tehdä merkittäviä uudistuksia; katsoo, että tarvitaan vielä merkittävää edistymistä useilla keskeisillä aloilla, kuten ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate, demokratia ja yksilönvapaudet,

G.

toteaa, että ehdotetussa Euroopan yhteisöjen ja Turkmenistanin väliaikaisessa kauppasopimuksessa asetetaan demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen yhteistyön ehdoksi,

H.

katsoo siksi, että väliaikaisella kauppasopimuksella voidaan edistää Turkmenistanissa meneillään olevia demokraattisia uudistuksia,

I.

ottaa huomioon, että väliaikaiseen kauppasopimukseen sisältyy mekanismi, joka antaa kummallekin sopimuspuolelle mahdollisuuden irtisanoa sopimuksen toiselle sopimuspuolelle annettavalla ilmoituksella,

1.

panee merkille, että presidentin vaihtumisen myötä Turkmenistanissa on nähtävissä merkkejä halukkuudesta toteuttaa uudistuksia tärkeillä aloilla; pitää erityisen myönteisenä kansallisen demokratia- ja ihmisoikeusinstituutin perustamista; panee merkille edistymisen perustuslain tarkistamisessa, jolla on tarkoitus lujittaa demokratiaa, yksilönvapauksia ja oikeusvaltioperiaatetta; panee merkille myös vaalilain muuttamisen; pitää myönteisenä Turkmenistanin liittymistä kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toinen valinnainen pöytäkirja, jolla tähdätään kuolemanrangaistuksen poistamiseen, ja naisten poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus; pitää myönteisenä koulutusjärjestelmän uudistamista, jolla on tarkoitus parantaa koulutuksen laatua ja lisätä opiskelijoiden yhdenvertaisuutta;

2.

kehottaa Turkmenistanin hallitusta omaksumaan ripeästi demokratian ja oikeusvaltion periaatteet; kehottaa erityisesti toteuttamaan avoimet ja demokraattiset vaalit, uskonnonvapauden ja todellisen kansalaisyhteiskunnan, vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja mielipidevangit, poistamaan matkustusrajoitukset ja päästämään maahan puolueettomia tarkkailijoita;

3.

korostaa Euroopan unionin tarvetta kannustaa tällaista kehitystä; korostaa tarvetta tarkkailla Turkmenistanin hallituksen toimia huolellisesti ja säännöllisesti;

4.

kehottaa neuvostoa ja komissiota pitämään parlamentin jatkuvasti ajan tasalla Turkmenistanin ihmisoikeustilanteesta;

5.

pitää valitettavana, että monilla aloilla, erityisesti ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä, tilanne on edelleen epätyydyttävä; kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen saada kaikki poliittiset vangit vapautetuiksi ehdoitta; korostaa, että on tärkeää poistaa kaikki vapaan liikkuvuuden esteet ja päästää maahan puolueettomia tarkkailijoita, myös Kansainvälisen Punaisen Ristin edustajia; kehottaa lisäämään kansalaisvapauksia ja kansalaisjärjestöjen vapauksia; korostaa tarvetta toteuttaa uudistuksia kaikilla hallinnon aloilla ja tasoilla;

6.

korostaa kauppa- ja taloussuhteiden merkitystä Turkmenistanin yhteiskunnan avautumiselle ja maan demokratian ja kansalaisten taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen parantumiselle;

7.

katsoo, että väliaikainen kauppasopimus, jolla luodaan taloudellisten suhteiden pelisäännöt, voi toimia ponnahduslautana Euroopan unionin ja Turkmenistanin vakaille ja kestäville suhteille ja auttaa lujittamaan Turkmenistanin uudistusprosessia;

8.

korostaa, että väliaikainen kauppasopimus ei ole Turkmenistanille annettava avoin sekki; kehottaa sen vuoksi seuraamaan Turkmenistanin keskeisten alojen kehitystä ja keskeyttämään tarvittaessa sopimuksen soveltamisen, jos käy ilmi, että sopimusvelvoitteet eivät täyty; kehottaa komissiota ja neuvostoa pitämään parlamentin ajan tasalla tästä seurannasta;

9.

kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen selkeän lykkäävän ihmisoikeuslausekkeen; korostaa, että on kunnioitettava Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta; kehottaa neuvostoa hyväksymään sopimuksen täytäntöönpanon keskeyttämisen, jos parlamentti sitä pyytää;

10.

kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen tarkistuslausekkeen; pyytää tulla kuulluksi, jos sopimusta tarkistetaan;

11.

korostaa, että kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen voimaantuloon tarvitaan parlamentin hyväksyntä; katsoo, että koska väliaikaisen kauppasopimuksen tekemiseen ei valitettavasti tarvita parlamentin hyväksyntää, tässä päätöslauselmassa esitetyt seikat olisi otettava täysimääräisesti huomioon, sillä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemistä koskevan parlamentin hyväksynnän antaminen voi muuten vaarantua; aikoo näin ollen perustaa väliaikaisesta kauppasopimuksesta antamansa lausunnon neuvoston ja komission julkilausumissaan antamiin vastauksiin;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Turkmenistanin hallitukselle ja parlamentille.

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/23

A.

ottaa huomioon, että maahanmuutto tulee olemaan eurooppalaista todellisuutta niin kauan kuin Euroopan ja maailman muiden alueiden vaurauden ja elämänlaadun välillä vallitsee huomattavia eroja,

B.

katsoo, että EU:n maahanmuuttoa koskeva yhteinen lähestymistapa on välttämätön etenkin sen vuoksi, että yhteisen alueen sisärajoilla ei ole tarkastuksia, joten yhden jäsenvaltion toiminnalla tai toimimattomuudella on suora vaikutus muihin jäsenvaltioihin ja Euroopan unioniin kokonaisuudessaan,

C.

ottaa huomioon, että huonosti hoidettu maahanmuutto saattaa heikentää kohdemaiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja olla haitaksi myös lähtömaille ja maahanmuuttajille itselleen,

D.

katsoo, että laillinen maahanmuutto tarjoaa mahdollisuuden, josta maahanmuuttajat ja lähtömaat, koska ne hyötyvät maastamuuttajiensa rahalähetyksistä, sekä jäsenvaltiot voivat hyötyä; katsoo kuitenkin, että laillisen maahanmuuton edistämisessä on edettävä samaa tahtia kuin laittoman maahanmuuton torjuntatoimissa ottaen huomioon ennen kaikkea sen, että tämä maahanmuutto vahvistaa ihmiskauppaa käyvien rikollisjärjestöjen olemassaoloa,

E.

katsoo, että todellisen yhteisen maahanmuuttopolitiikan on perustuttava laittoman maahanmuuton torjuntaan mutta myös yhteistyöhön kolmansien ja kauttakulkumaiden kanssa ja maahanmuuttajille soveliaan kotouttamispolitiikan olemassaoloon,

F.

katsoo, että Euroopan maahanmuuttopolitiikkojen on oltava yhdenmukaisia etenkin ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja turvapaikkaoikeutta koskevien kansainvälisen lainsäädännön sääntöjen kanssa,

G.

katsoo, että EU on ja sen on oltava edelleenkin viihtyisä ympäristö henkilöille, jotka saavat oikeuden jäädä, olivat he sitten työn perässä tulleita maahanmuuttajia, yhdistettyjä perheitä tai opiskelijoita tai kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä,

H.

katsoo, että maahanmuuttajilla on ollut hyvin tärkeä rooli Euroopan unionin ja Euroopan rakentamisen kehityksessä viimeisten vuosikymmenten aikana ja että on olennaista tunnustaa tämä merkitys ja myöntää myös, että Euroopan unioni tarvitsee edelleenkin maahanmuuttajien työpanosta,

I.

ottaa huomioon, että Eurostatin mukaisesti Euroopan unionin väestö ikääntyy keskipitkällä aikavälillä, minkä vuoksi työvoiman uskotaan vähenevän lähes 50 miljoonalla vuoteen 2060 mennessä, jolloin maahanmuuttajat voivat antaa merkittävän sysäyksen, jolla varmistetaan EU:n hyvä taloudellinen suorituskyky,

J.

ottaa huomioon, että Lissabonin strategian kasvua ja työllisyyttä koskevia näkökohtia voi haitata työvoiman puute, mikä voi estää strategian tavoitteiden saavuttamisen, ja ottaa huomioon, että työttömyys lisääntyy tällä hetkellä; katsoo, että sitä voidaan lyhyellä aikavälillä lieventää asianmukaisen ja jäsennellyn taloudellisista syistä tapahtuvan muuttoliikkeen hallinnan avulla,

K.

ottaa huomioon, että maahanmuuttajien täytyy usein työskennellä epävarmoissa tai vähäistä ammattitaitoa vaativissa työpaikoissa tai työpaikoissa, joihin he ovat ylipäteviä,

L.

katsoo, että EU:n olisi myös lisättävä ponnisteluitaan käsitelläkseen työvoimapulaa ja ammattitaitoisen työvoiman puutetta koskevaa ongelmaa sisäisesti hyödyntämällä tällä hetkellä alityöllistettyjä ryhmiä kuten vammaisia, puutteellisesti koulutettuja tai maassa jo asuvia pitkäaikaistyöttömiä turvapaikanhakijoita,

M.

ottaa huomioon, että naisten osuus maahanmuuttajista kasvaa koko ajan Euroopan unionissa ja että heidän osuutensa on 54 prosenttia kaikista maahanmuuttajista,

N.

ottaa huomioon, että useimmat maahanmuuttajanaiset kohtaavat huomattavia integroitumisongelmia ja heillä on vaikeuksia päästä työmarkkinoille alhaisen koulutustasonsa ja heidän lähtömaastaan tuotujen kielteisten stereotypioiden ja käytäntöjen vuoksi sekä jäsenvaltioissa vallalla olevien kielteisten stereotypioiden ja syrjinnän vuoksi; ottaa lisäksi huomioon, että monet korkeasti koulutetut nuoret naiset saavat Euroopan unioniin saavuttuaan vain suhteellisen vähäistä koulutusta vaativaa työtä,

1.

tukee vahvasti korkean tason poliittiseen ja toiminnalliseen solidaarisuuteen, keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen, kumppanuuteen, jaettuun vastuuseen ja yhteisiin toimiin perustuvan eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan laatimista yhteisten periaatteiden ja konkreettisten toimien sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattujen arvojen pohjalta;

2.

toistaa, että maahanmuuttovirtojen hallinnan on perustuttava koordinoituun lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden väestötieteellinen ja taloudellinen tilanne;

3.

katsoo, että yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen voisi hyötyä suuresti kansalaisyhteiskunnan edustajien, kuten siirtolaisyhteisöjen hyväksi tai niiden kanssa työskentelevien organisaatioiden, säännöllisestä kuulemisesta;

4.

pahoittelee, että yhteisen laillisen maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpano on tähän mennessä ollut liian vähäistä, ja pitää myönteisenä, että yhteisessä eurooppalaisessa laillisessa maahanmuuttopolitiikassa on otettu käyttöön uusia oikeudellisia välineitä;

5.

korostaa, että yhtenäinen ja tasapainoinen Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka lisää EU:n uskottavuutta kolmansien maiden silmissä;

6.

toistaa, että maahanmuuton tehokas hallinta edellyttää alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista ja todellista kumppanuutta ja yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaina toimivien kolmansien maiden kanssa, koska niistä tuntuu usein, että ne pakotetaan hyväksymään päätökset yksipuolisesti; painottaa, että tällainen yhteistyö voi tapahtua vain, jos kolmas maa kunnioittaa kansainvälistä lainsäädäntöä ihmisoikeuksista ja niiden suojelemisesta ja jos se on allekirjoittanut vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen;

7.

katsoo, että muutto EU:n alueelle ei ole ratkaisu kehitysmaiden kohtaamiin haasteisiin ja että yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa on tuettava tehokkaan lähtömaihin sovellettavan kehitysyhteistyöpolitiikan avulla;

8.

on tyytyväinen edellä mainittuun Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen sekä toimenpiteisiin, välineisiin ja ehdotuksiin, joita komissio esittää edellä mainitussa tiedonannossaan Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet; kehottaa neuvostoa ja komissiota aloittamaan nopeasti sitoumustensa toteutusvaiheen;

9.

on tyytyväinen Lissabonin sopimuksen toimielimiä koskeviin vaikutuksiin, ja erityisesti yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöpäätösten laajentamiseen kattamaan maahanmuuttopolitiikka, EU:n toimivaltuuksien selventämiseen viisumien ja rajavalvonnan osalta, EU:n toimivaltuuksien laajentamiseen turvapaikka-asioiden osalta sekä EU:n toimivaltuuksien laajentamiseen laillista ja säännönvastaista maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä;

10.

katsoo, että yhteinen maahanmuuttopolitiikka edellyttää välttämättä myös yhteisen turvapaikkapolitiikan laadintaa, ja suhtautuu myönteisesti selvitykseen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta sekä komission ehdotukseen asetukseksi Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta;

11.

katsoo, että laillinen maahanmuutto on edelleen tarpeen Euroopan väestöä, työmarkkinoita ja osaamista koskevia tarpeita varten, kun otetaan huomioon väestön vähenemisen ja ikääntymisen vaikutukset talouteen; katsoo, että se edistää myös kolmansien maiden kehittymistä, kun otetaan huomioon tietämyksen ja osaamisen vaihto sekä maastamuuttajien rahalähetykset; vaatii, että käyttöön otetaan turvallisia järjestelmiä, jotka helpottavat rahalähetysten tekemistä kolmansiin maihin;

12.

katsoo, että sääntöjen mukaisen maahanmuuton, joka tarjoaa laillisen, turvallisen ja organisoidun saapumisreitin Euroopan unioniin, pitää olla vaihtoehto laittomalle maahanmuutolle;

13.

palauttaa mieliin, että komission esittämässä arviossa vuoteen 2050 mennessä tarvitaan 60 miljoonaa siirtotyöläistä ja että tämä edellyttää laillisen maahanmuuton kanavien avaamista;

14.

korostaa, että EU:n osaamisen ja markkinoiden tarpeet on arvioitava kattavasti; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden pitäisi voida määrittää itse työmarkkinoidensa työntekijöiden määrä ja ottaa huomioon yhteisön etuuskohteluperiaate niin pitkään kuin siirtymäkauden toimia sovelletaan;

15.

kannattaa kansallisten ”maahanmuuttoprofiilien” kehittämistä siten, että kunkin jäsenvaltion maahanmuutosta annetaan kyseisellä hetkellä kokonaisvaltainen kuva ja että työmarkkinoiden tarpeet muodostavat näiden profiilien keskeisen näkökannan;

16.

toistaa, että EU:n houkuttelevuutta korkeasti koulutettujen työntekijöiden silmissä on lisättävä jopa antamalla tietoja määränpäästä ja kohdevaltion työmarkkinoista, jolloin huomioon on otettava aivovuodon mahdolliset vaikutukset lähtömaissa; katsoo, että aivovuotoa voidaan lieventää väliaikaisen muuton tai kiertomuuton avulla ja järjestämällä koulutusta lähtömaissa, jotta avainalojen, etenkin koulutus- ja terveydenhoitoalan, ammattilaiset voivat pysyä maassaan, sekä tekemällä yhteistyösopimuksia lähtömaiden kanssa; pyytää jäsenvaltioita pidättäytymään rekrytoinnista kehitysmaissa aloilla, joilla on liian vähän henkilöresursseja, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaisilla avainaloilla;

17.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita luomaan mekanismeja, suuntaviivoja ja muita välineitä, joilla helpotetaan kiertomuuttoa ja tilapäistä muuttoa, sekä toimenpiteitä lähtömaiden kanssa inhimillisten resurssien korvaamiseksi tarjoamalla konkreettista apua ammattilaisten kouluttamiseksi avainaloilla, joilla ammattilaiset ovat vähentyneet lahjakkaiden henkilöiden joukkopaon vuoksi;

18.

pitää tervetulleena sinistä korttia koskevan asiakirjan avaamaa tietä yhteisen laillisen maahanmuuttopolitiikan alalla, mutta kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään enemmän sellaisen maahanmuuttopolitiikan yhteisiin sääntöihin, jossa ei rajoituta pelkästään korkeasti koulutettuihin työntekijöihin;

19.

ilmaisee tyytyväisyytensä kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten luodun sinisen kortin hyväksymiseen ja vaatii komissiota esittämään mahdollisimman pian aloitteita muille työkategorioille pyrkien samalla torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja rekisteröimättömien maahanmuuttajien hyväksikäyttöä;

20.

vaatii uusia toimia, joilla helpotetaan entisestään opiskelijoiden ja tutkijoiden vastaanottoa ja heidän liikkumistaan EU:n alueella;

21.

kiinnittää huomiota siihen, että on tärkeää tunnustaa maahanmuuttajan osaaminen, ja kiinnittää erityistä huomiota lähtömaassa hankittuihin muodollisiin, epämuodollisiin ja epävirallisiin ammattipätevyyksiin; katsoo, että näin torjutaan osaamisen haaskausta, mikä on tätä nykyä yleinen ilmiö etenkin maahanmuuttajien keskuudessa, sillä etenkin naispuolisille maahanmuuttajille annetaan usein töitä, jotka eivät vastaa heidän pätevyyttään;

22.

pyytää, että komissio ottaa tulevissa asiaa koskevissa asiakirjoissaan huomioon osaamisen tunnustamista koskevan asiakohdan sekä elinikäiseen oppimiseen kannustamisen, jonka avulla varmistettaisiin myös, että jäsenvaltiot antavat maahanmuuttajille mahdollisuuden vastaanottavan maan kielen opiskeluun, jotta varmistettaisiin heidän sosiaalinen, ammatillinen ja kulttuurinen integroitumisensa Euroopan unioniin ja tehostettaisiin heidän valmiuksiaan tukea lastensa kehittymistä; kehottaa komissiota myös hyödyntämään pohdintojen tuloksia, jotka koskevat maahanmuuttajien lasten kielenopetusta sekä lähtömaan kielen ja kulttuurin opettamista asuinvaltiossa, ja kehottaa, että ehdotettavissa puitteissa noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;

23.

toistaa, että Euroopan työnvälitysverkosto (Eures) on yksi asianmukaisista välineistä, joilla tarjonnan ja kysynnän tasapaino varmistetaan avoimesti, luotettavasti ja tehokkaasti työmarkkinoilla; ehdottaa näin ollen Eures-verkoston käsitteen laajentamista, jolloin edistettäisiin tietyn pätevyyden omaavia työntekijöitä etsivien Euroopan työnantajien ja kolmansista maista kotoisin olevien työnhakijoiden kohtaamista; ehdottaa, että (nykyisiä tai perustettavia) erityiskeskuksia tai EU:n kolmansien maiden edustustoja käytetään foorumina, jolla Eures-verkostoa laajennetaan ja jolla varmistetaan edistävänä jatkuva ja laajeneva ohjaustyö, joka koskee välineitä ja jolla tuetaan itsenäistä ammatinharjoittamista tai mikrolainojen hakemista; korostaa, että korkeasti koulutetun työvoiman tarve Euroopassa ei saisi johtaa kolmansissa maissa ”aivovuotoon”, josta aiheutuu vahinkoa niiden kehittyville talouksille ja yhteiskunnalliselle infrastruktuurille;

24.

katsoo, että niin sanotuista kolmansista maista tuleville maahanmuuttajille olisi myönnettävä oikeus liikkua EU:n sisällä, jotta he voivat – kuten jäsenvaltiossa laillisesti asuvat – tehdä rajatyöntekijöinä töitä toisessa jäsenvaltiossa ilman, että heidän on anottava työlupaa, ja että tällaisille maahanmuuttajille olisi annettava täysi liikkumavapaus työntekijöinä sen jälkeen, kun he ovat asuneet laillisesti viiden vuoden ajan jäsenvaltiossa;

25.

korostaa paikallisen ja alueellisten viranomaisten, joilla on erityinen vastuu koulutuksesta, sekä kansallisen ja yhteisön viranomaisten välisen koordinoinnin merkitystä huolehdittaessa työmarkkinoiden tarpeista yhteisön etuuskohteluperiaatteen mukaisesti; korostaa, että tämänkaltainen yhteistyö on välttämätöntä sellaisen maahanmuuttopolitiikan tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi, jonka avulla voidaan vastata tietyillä aloilla ja tietyissä jäsenvaltioissa vallitsevaan työvoiman puutteeseen ja integroida maahanmuuttajat tehokkaasti ja asianmukaisesti;

26.

kehottaa komissiota lisäämään lähtömaissa tiedotusta laillisesta maahanmuutosta ja maahanmuuttajien oikeuksista ja velvollisuuksista heidän saapuessaan EU:n alueelle;

27.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tyydyttävällä tavalla maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä yhteisön rahoitusmekanismeja entistä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseksi maahanmuuttajille;

28.

korostaa, että kotouttaminen laajentaa EU:n kulttuurista monipuolisuutta ja että sen olisi perustuttava yhteiskunnalliseen osallisuuteen, syrjinnän torjumiseen ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin huolehtimalla terveydenhoitopalvelujen, koulutuksen, kielenopetuksen ja työllisyyden saavutettavuudesta; katsoo, että kotouttamispolitiikan olisi myös perustuttava asianmukaisiin innovoiviin ohjelmiin ja tunnustaa alue- ja paikallisviranomaisten, ammattiliittojen, maahanmuuttajajärjestöjen, ammattiyhdistysten avainaseman maahanmuuttajien kotouttamisessa;

29.

kannattaa jäsenvaltioiden, laillisten maahanmuuttajien ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamistoimia, joissa kunnioitetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden identiteettiä ja arvoja, ihmisoikeudet, oikeusvaltio, demokratia, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo, mielipiteen ilmaisemisen vapaus ja lasten pakollinen koulunkäynti mukaan luettuina; muistuttaa, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, joka edellyttää sopeutumista sekä maahanmuuttajilta että vastaanottavan maan kantaväestöltä, kuten neuvoston hyväksymissä yhteisissä perusperiaatteissa todetaan, ja että parhaiden käytäntöjen vaihtamisesta saattaa olla tässä hyötyä; myöntää, että kotouttaminen on vaikeampaa jäsenvaltioissa, joissa maahanmuuttopaineet ovat merkittäviä niiden erityisestä maantieteellisestä sijainnista johtuen, mutta sen on kuitenkin oltava tavoite, josta ei voida luopua; kehottaa muita jäsenvaltioita pyrkimään solidaarisuuden hengessä kyseisten paineiden lievittämiseen ja helpottamaan EU:n jäsenvaltioissa olevien kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamista samalla kun edistetään laillista maahanmuuttoa;

30.

tähdentää, että toimiva kotouttamisprosessi on paras väline luottamuspulan ja epäluulojen karistamiseksi kansalaisten ja maahanmuuttajien välillä ja että se on oleellisen tärkeä muukalaisvihaa koskevien ajatusten tai toimien hävittämiseksi;

31.

kannustaa kehittämään keskinäisiä oppimismekanismeja ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista jäsenvaltioiden välillä, jotta isäntämaiden kykyä hallita kasvavaa monimuotoisuutta helpotettaisiin ja että samoin helpotettaisiin yhteisten indikaattorien järjestelmää ja jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikan tulosten arviointiin käyttämiä riittäviä tilastollisia valmiuksia;

32.

palauttaa mieliin, että maahanmuuttajajärjestöjen, joilla on ainutlaatuinen asema kotouttamisprosessissa, ottaminen mukaan on keskeisen tärkeää, koska ne antavat maahanmuuttajille mahdollisuuksia demokraattiseen osallistumiseen; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan kotouttamisprosessin yhteydessä kansalaisyhteiskuntaa tukevien järjestelmien luomista mahdollistamalla maahanmuuttajien osallistumisen isäntävaltion yhteiskuntaan ja politiikkaan, vaikuttamisen poliittisissa puolueissa ja ammattiyhdistysliikkeessä sekä äänestämisen paikallisvaaleissa;

33.

panee tyytyväisenä merkille komission ja talous- ja sosiaalikomitean aloitteen vahvistaa kotouttamispolitiikkojen johdonmukaisuutta perustamalla Euroopan kotouttamisfoorumin, johon osallistuvat ja jossa vaikuttavat sosiaaliset järjestöt ja maahanmuuttajien yhdistykset ja jonka tavoitteena on vaihtaa kokemuksia ja laatia suosituksia; pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan kotouttamistoimiaan vaihtamalla kansallisiin kotouttamissuunnitelmiinsa sisältyviä parhaita käytäntöjä;

34.

kehottaa komissiota asianmukaisella tavalla varmistamaan taloudellisen tuen maahanmuuttajien rakenteelliselle ja kulttuuriselle kotouttamiselle myös sellaisten Euroopan unionin ohjelmien avulla kuten ”Elinikäinen oppiminen”, ”Kansalaisten Eurooppa”, ”Youth in Action” ja ”Kulttuuri 2007”; panee merkille, että useimmissa tapauksissa opettajat ovat huonosti valmistautuneita siihen, että heillä on suuri määrä maahanmuuttajalapsia luokassaan ja pyytää antamaan opettajille paremman koulutuksen ja riittävän taloudellisen tuen;

35.

painottaa sitä tosiasiaa, että koulujen opetusohjelmilla ja elinikäisellä oppimisella on keskeinen rooli kotouttamisprosessissa taitojen, erityisesti kielitaidon, kehittämisen kautta; katsoo myös, että esteettömän koulutusohjelmiin ja elinikäiseen oppimiseen osallistumisen olisi oltava tuoreiden maahanmuuttajien oikeus ja mahdollisuus;

36.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan syrjinnän kieltävien politiikkojen edistämistä, julkisten viranomaisten täytäntöönpanemat politiikat mukaan luettuina;

37.

vaatii jäsenvaltioita noudattamaan asiaa koskevia direktiivejä ja antamaan tukensa niille: direktiivit 2000/78/EY (17), 2000/43/EY (18) sekä 2004/113/EY (19), joiden tavoitteena on syrjinnän torjuminen;

38.

kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 18 päivänä joulukuuta 1990 (20);

39.

kehottaa komissiota keräämään sukupuoleen liittyviä tietoja Euroopan unioniin suuntautuvasta maahanmuutosta ja määräämään Euroopan tasa-arvoinstituutin analysoimaan näitä tietoja, jotta korostettaisiin enemmän maahanmuuttajanaisten erityisiä tarpeita ja ongelmia ja parhaita menetelmiä heidän kotouttamiseensa vastaanottajamaiden yhteiskuntiin;

40.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kotouttamispolitiikkoja laatiessaan asianmukaisesti huomioon sukupuolikysymyksen ja maahanmuuttajanaisten erityisen tilanteen ja tarpeet;

41.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ne kunnioittavat maahanmuuttajanaisten perusoikeuksia riippumatta siitä, onko näillä laillisen maahanmuuttajan asema vai ei;

42.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan maahanmuuttajanaisille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joiden tarkoituksena on antaa heille tietoa heidän oikeuksistaan, mahdollisuuksistaan koulutukseen, kieliopetukseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä pääsystä työmarkkinoille, ja estämään pakkoavioliittoja, naisten sukupuolielinten silpomista ja muita henkisen ja fyysisen pakottamisen muotoja;

43.

painottaa sellaisen kokonaisvaltaisen yleissuunnitelman tarvetta, jossa esitettäisiin EU:n rajavalvontastrategian yleiset tavoitteet sekä kokonaisrakenne ja havainnollistettaisiin, kuinka kaikki asiaan liittyvät ohjelmat ja järjestelmät voidaan optimoida; katsoo, että komission olisi EU:n rajavalvontastrategiaa harkittaessa analysoitava ensin jäsenvaltioiden nykyisten rajavalvontajärjestelmien tehokkuutta niiden välisen synergian optimaaliseksi tuottamiseksi ja annettava lisätietoja uusien ehdotettujen järjestelmien (maahantulon ja maastapoistumisen kirjaaminen, sähköinen matkustuslupajärjestelmä, automaattinen rajavalvonta ja matkustajien rekisteröintiohjelma) kustannustehokkuudesta EU:n integroidun rajavalvonnan yhteydessä;

44.

korostaa, että yhdennetyn rajaturvallisuuden yhteydessä pitäisi oikealla tavalla tasapainottaa lukumäärältään kasvavien, rajoja ylittävien ihmisten vapaa liikkuvuus sekä EU:n kansalaisten turvallisuuden parempi varmistaminen; ei kiistä, etteikö tietojen käyttämisestä olisi etuja; on samalla sitä mieltä, että yleisön luottamus hallinnon toimiin voidaan säilyttää vain, jos säädetään riittävistä tietosuojatoimista, valvonnasta ja oikeussuojakeinoista;

45.

kehottaa arvioimaan sellaisen integroidun nelivaiheisen lähestymistavan toteuttamiskelpoisuutta, jossa tarkastuksia suoritettaisiin jokaisessa vaiheessa, kun maahanmuuttaja on matkustamassa unionin alueelle;

46.

korostaa, että EU:n rajavalvontastrategiaa olisi täydennettävä konkreettisilla toimilla, joilla pyritään lujittamaan Afrikan ja EU:n kumppanuuden ja Euroopan naapuruuspolitiikan (Itäinen kumppanuus, Euromed) piiriin kuuluvien kolmansien maiden rajoja;

47.

vaatii, että nykyiset kansalliset Schengen-viisumit korvataan yhtenäisillä eurooppalaisilla Schengen-viisumeilla, mikä mahdollistaa kaikkien viisuminhakijoiden tasavertaisen kohtelun; haluaa saada tiedot sekä poliittisen tutkimuksen että sen teknisen tutkimuksen aikataulusta ja yksityiskohdista, jonka komissio toteuttaa ja joissa arvioidaan järjestelmän, jossa kolmansien maiden kansalaisten on hankittava sähköinen matkustuslupa ennen EU:n alueelle matkustamista (sähköinen matkustuslupajärjestelmä ESTA), toteuttamiskelpoisuutta sekä käytännön seurauksia ja vaikutuksia; kehottaa parantamaan jäsenvaltioiden konsulaattien välistä yhteistyötä ja perustamaan vaiheittain ja yhteisiä konsulaattipalveluja viisumien myöntämiseksi;

48.

pyytää neuvostoa hyväksymään järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden keskinäiseen solidaarisuuteen, jotta rajavalvonnasta aiheutuva taakka jaettaisiin ja jäsenvaltioiden kansallisia politiikkoja koordinoitaisiin;

49.

pitää laittoman maahanmuuton torjuntaa keskeisenä osana EU:n kattavaa maahanmuuttopolitiikkaa ja pahoittelee siksi, että tällä alalla tehokkaan päätöksenteon esteenä on jäsenvaltioiden kyvyttömyys työskennellä yhdessä keskinäisten etujensa mukaisesti;

50.

on järkyttynyt laittomiin merimuuttoreitteihin etenkin EU:n eteläisillä merirajoilla liittyvistä humanitaarisista tragedioista, kun ihmiset lähtevät Afrikan rannikoilta veneellä vaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa; vaatii painokkaasti nopeaa toimintaa tämän humanitaarisen tragedian päättämiseksi lopullisesti ja vahvistamaan vuoropuhelua ja yhteistyötä lähtömaiden kanssa;

51.

muistuttaa, että laitonta maahanmuuttotoimintaa harjoittavat usein rikollisverkostot, joiden toiminta on toistaiseksi ollut tehokkaampaa kuin yhteinen eurooppalainen toiminta; on vakuuttunut, että tällaiset verkostot ovat vastuussa satojen ihmisten hukkumiskuolemista vuosittain; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioilla on kansainvälisten velvoitteidensa kunnioittamiseksi yhteinen vastuu henkien pelastamisesta merellä; kehottaa näin ollen komissiota ja neuvostoa kaksinkertaistamaan ponnistuksensa järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja EU:n eri osissa ilmenevän ihmissalakuljetuksen torjunnassa sekä pyrkimään erityisesti verkostojen hajottamiseen ryhtymällä toimiin paitsi salakuljettajia, jotka ovat vain operaatioiden näkyvä osa, myös niitä henkilöitä vastaan, jotka rikollisjärjestöjen johdossa saavat suurimman hyödyn rikollisesta toiminnasta;

52.

kehottaa komissiota tehostamaan laittoman maahanmuuton vaaroja koskevia tiedotuskampanjoitaan kauttakulkumaissa ja lähtömaissa;

53.

pitää myönteisenä uutta direktiiviä laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajien rankaisemisesta ja pitää sitä tehokkaana välineenä siirtotyöläisten hyväksikäytön hillitsemisessä ja yhden laittoman maahanmuuton tärkeimmän houkuttimen vähentäjänä;

54.

vaatii jäsenvaltioita olemaan viivyttelemättä saattaessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä uutta direktiiviä, jossa säädetään sanktioista työnantajille, jotka ottavat työhön laittomasti maassa oleskelevia maahanmuuttajia;

55.

pitää ehdottoman tarpeellisena vahvistaa vuoropuhelukanavia ja tehdä yhteistyösopimuksen lähtömaiden kanssa, jotta lopetettaisiin epäinhimillinen ja dramaattinen laiton maahanmuutto;

56.

katsoo, että vaikka Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) talousarviovaroja on Euroopan parlamentin vaatimuksesta toistuvasti lisätty, virasto ei vielä kykene valvontatoiminnan tehokkaaseen koordinointiin EU:n ulkorajoilla rajoitetuista valtuuksistaan johtuen ja siksi, että kolmansia maita ei ole pyritty saamaan mukaan toimintaan etenkään merialueilla toteutettaviin toimiin;

57.

on tyytyväinen komission aloitteeseen ehdottaa Frontexin valtuuksien uudelleenarviointia ja katsoo, että Frontexin valtuuksia on vahvistettava nopeasti etenkin laajentamalla sen koordinointivalmiuksia ja kykyä koordinoida asianosaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä jatkuvasti tehtäviä alueilla, joihin kohdistuvat maahanmuuttopaineet ovat suuret, ja kykyä yhteistoimintaan kolmansien maiden kanssa; katsoo, että lisäksi olisi lisättävä Frontexin valmiuksia riskianalyysien tekemisen ja tiedustelutietojen keräämiseen;

58.

katsoo, että Frontexin tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen edellyttää asianmukaisia, muun muassa taloudellisia resursseja ja kehottaa laittoman maahanmuuton torjunnassa käytettävän uuden tekniikan ottamista käyttöön ja että jäsenvaltiot lisäävät teknisten keinojen yhdistämistä ja että komissio antaa pakollisesta yhteisvastuullisuudesta lainsäädäntöehdotuksia samoin perustein kuin suunnitelluista nopeista rajainterventioryhmistä (Rabit);

59.

kehottaa Frontexia ja komissiota tekemään tutkimuksen, joka sisältää arvioita Frontexin mahdollisuudesta saada käyttöönsä oma kalusto sekä tarvittavista edellytyksistä, jotta Frontexin merialueiden toiminta voitaisiin korottaa EU:n rannikkovartiolaitokseksi vesittämättä jäsenvaltioiden harjoittamaa rajavalvontaa;

60.

katsoo, että Frontex voi toimia täydellä teholla vain, mikäli täydennystoimia, kuten takaisinottotoimia ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa tehostetaan; kehottaa komissiota tukemaan Frontexia tässä suhteessa;

61.

kannattaa sitä, että Frontexiin perustetaan erikoistuneita toimistoja, joissa otetaan huomioon ja arvioidaan paremmin erityistilanteet erittäin haavoittuvilla rajoilla, etenkin itäisillä maarajoilla ja eteläisillä merirajoilla;

62.

panee merkille, että juridisten termien erilaiset tulkinnat, kansainvälisten merilakien tulkinta ja eroavaisuudet kansallisissa lainsäädännöissä ja menettelyissä ovat kaikki haitanneet Frontexin toimintaa; kehottaa laatimaan perinpohjaisia tutkimuksia yhteisen lähestymistavan löytämiseksi ja keskenään ristiriitaisten kansallisten lainsäädäntöjen ja menettelyjen selvittämiseksi;

63.

kehottaa Frontexia ja kansallisia elimiä ja virastoja tiivistämään jatkuvaa yhteistyötään;

64.

kehottaa kehittämään edelleen Eurosurin konseptia ja myös parantamaan jäsenvaltioiden välistä koordinointia;

65.

toteaa, että kalastajat, yksityisalukset ja merellä työskentelevät henkilöt kohtaavat usein laittomat maahanmuuttajat ennen kyseisen valtion merivoimia; korostaa, että näille tahoille olisi tiedotettava selkeämmin heidän kansainvälisen oikeuden mukaisista velvollisuuksistaan auttaa hädässä olevia maahanmuuttajia, ja kehottaa luomaan mekanismin, jolla korvataan pelastustoimien vuoksi menetetty työaika;

66.

korostaa, että luotettavia tilastotietoja tarvitaan laittoman maahanmuuton torjunnassa käytettävien konkreettisten välineiden luomiseksi EU:n tasolla, ja kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin näiden tilastotietojen toimittamiseksi;

67.

katsoo, että maahanmuuttajia, joita ei suojella kansainvälisesti ja jotka oleskelevat laittomasti jäsenvaltioiden alueella, on vaadittava poistumaan Euroopan unionin alueelta; panee näin ollen merkille palauttamisdirektiivin hyväksymisen ja vaatii jäsenvaltioita saattaessaan sitä osaksi kansallista lainsäädäntöä säilyttämään omaan lainsäädäntönsä jo sisältyvät suosiollisemmat säännökset; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että palauttaminen tapahtuu lainsäädäntöä ja asianosaisten henkilöiden ihmisarvoa kunnioittaen ja että etusijalle asetetaan vapaaehtoinen paluu;

68.

kehottaa perustamaan palauttamista koskevan neuvontapalvelujärjestelmän suljettuihin ja avoimiin vastaanottokeskuksiin, jotta palautuspalveluista lisää tietoja haluaville olisi yhteyspiste;

69.

kehottaa komissiota toteuttamaan sosiaalisten ja ammatillisten uudelleenkotiuttamismekanismien seurantaa ja tukitoimintaa niissä lähtömaissa, joihin maahanmuuttajat ovat palanneet;

70.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan mieluummin etusijalle takaisinottopolitiikkansa perustamisen yhteiseen politiikkaan kuin kahdenvälisiin sopimuksiin;

71.

vaatii takaisinottosopimusten osalta, että Euroopan parlamentille ja sen toimivaltaisille valiokunnille tiedotetaan säännöllisesti kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen ajan neuvottelijoiden edistymisestä ja heidän mahdollisesti kohtaamistaan esteistä;

72.

kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioilla on kahdenväliset takaisinottosopimukset vain sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka turvaavat täysin palautettavan henkilön ihmisoikeudet ja jotka ovat allekirjoittaneet vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen;

73.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kolmansien maiden velvollisuus ottaa takaisin EU:n alueella laittomasti oleskelevat kansalaisensa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Cotonoun sopimuksen 13 artiklan mukaisesti pannaan tehokkaasti täytäntöön; vaatii näiden säädösten vahvistamista uutta AKT (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot) -sopimusta koskevissa neuvotteluissa;

74.

korostaa, että palauttamispolitiikkaan on lisättävä palauttamispäätösten vastavuoroista tunnustamista koskeva aito eurooppalainen ulottuvuus; pyytää jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä palauttamispäätösten täytäntöönpanossa ja vahvistamaan Frontexin roolia yhteisissä palauttamisoperaatioissa;

75.

kehottaa vahvistamaan yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa esimerkiksi konsuliyhteistyötä lisäämällä takaisinottomenettelyiden helpottamiseksi ja kehottaa komissiota arvioimaan nykyiset takaisinottosopimukset niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi ja huomioimiseksi tulevissa sopimusneuvotteluissa;

76.

kehottaa neuvostoa harkitsemaan lainsäädäntömääräyksiä eurooppalaisen kulkuluvan käyttöön ottamiseksi, jolloin laittomasti oleskelevat kolmannen maan kansalaiset voisivat helpommin palata kolmansiin maihin; näkee välttämättömänä käynnistää toimia eurooppalaisen kulkuluvan sisällyttämiseksi unionin takaisinottosopimuksiin, jotta se olisi sitova kyseisissä kolmansissa maissa;

77.

on erittäin pahoillaan siitä, että jäsenvaltiot eivät ole osoittaneet riittävästi solidaarisuuttaan kasvavan maahanmuuttohaasteen edessä; kehottaa, että yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa puiteohjelmaa vuosille 2007–2013 (21) ja sen neljää rahoitusvälinettä tarkastellaan nopeasti uudelleen, jotta välineet vastaisivat lisääntyvien maahanmuuttopaineiden mukanaan tuomiin uusiin realiteetteihin ja jotta niiden avulla voitaisiin vastata kiireellisiin tarpeisiin esimerkiksi silloin, kun maahanmuuttajia on kerralla suuri määrä;

78.

panee merkille jäsenvaltioiden sitoutumisen edellä mainittuun Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseen solidaarisuuden nimessä; on erityisen tyytyväinen, että käyttöön on otettu vapaaehtoinen vastuun jakamisen mekanismi, jonka avulla jäsenvaltioissa, joiden kansallinen turvapaikkajärjestelmä on erityisen ja kohtuuttoman paineen alla etenkin maantieteellisen tilanteensa tai väestötilanteensa vuoksi, oleskelevat kansainvälistä suojelua saavat henkilöt voidaan sijoittaa EU:n sisällä uudelleen toisiin jäsenvaltioihin, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan nämä sitoumuksensa täytäntöön; on niin ikään tyytyväinen, että tähän tarkoitukseen on EU:n vuoden 2009 talousarvioissa varattu 5 miljoonaa euroa Euroopan pakolaisrahastoon liittyvinä varoina; vaatii kuitenkin oikeudellisesti sitovien välineiden ottamista käyttöön; kehottaa komissiota panemaan mekanismin täytäntöön viipymättä ja antamaan välittömästi lainsäädäntöaloitteen vastaavan pysyvän mekanismin perustamisesta Euroopan tasolla;

79.

pitää myönteisenä Dublin-asetuksen uudelleenlaadintaa sekä ehdotettuja säännöksiä, jotka koskevat Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävien siirtojen lykkäämistä, jos ollaan huolestuneita siitä, että niiden seurauksena hakijat eivät nauttisi riittävien suojelunormien turvaa vastuussa olevissa jäsenvaltioissa erityisesti vastaanotto-olosuhteiden ja turvapaikkamenettelyyn pääsyn osalta, sekä tapauksissa, joissa Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävät siirrot voisivat lisätä sellaisten jäsenvaltioiden taakkaa, joihin kohdistuu, erityisesti niiden maantieteellisen tilanteen tai väestötilanteen vuoksi, erityisiä ja suhteettoman suuria paineita; korostaa kuitenkin, että nämä säännökset olisivat lopulta vain poliittinen kannanotto, eivätkä tehokas väline, jolla merkittävästi tuettaisiin jäsenvaltiota, ellei käyttöön oteta kaikkien jäsenvaltioiden kohdalla sitovaa kaksiosaista välinettä;

80.

pitää myönteisenä komission ehdotusta sormenjälkien vertailujärjestelmän (Eurodac) perustamista koskevan asetuksen uudelleen laatimiseksi ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden nykyisen Eurodac-asetuksen mukaisista velvoitteista ottaa sormenjäljet ja lähettää tiedot eteenpäin; katsoo, että sormenjälkien kaltaisia biometrisiä tietoja on käytettävä hyväksi rajavalvontatoiminnan tehokkuuden lisäämiseksi;

81.

on pahoillaan, että lukuun ottamatta Espanjan merkittävää yhteistyötä kolmansien maiden, kuten Senegalin ja muiden Saharan eteläpuolisen Afrikan ja Pohjois-Afrikan maiden, kanssa yhteistyö kolmansien maiden kanssa ei ole tuottanut riittävästi tuloksia; kehottaa, että kolmansia kauttakulku- ja lähtömaita tuetaan kohdennetusti, jotta ne voivat luoda tehokkaat rajavalvontajärjestelmät, joihin Frontex osallistuu toteuttamalla rajavalvonnan avustusoperaatioita kyseisissä maissa;

82.

muistuttaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita, että on välttämätöntä jatkaa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa aloitettua vuoropuhelua Tripolissa, Rabatissa ja Lissabonissa järjestettyjen muuttoliikettä ja kehitystä koskevien EU:n ja Afrikan ministerikonferenssien esimerkin mukaisesti;

83.

kehottaa panemaan täytäntöön toimintavälineet, jotka on kehitetty ”Siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltainen lähestymistapa” -hankkeessa (22) ja maahanmuuttoa ja kehitystä koskevassa vuoden 2006 ”Rabatin prosessissa” sekä Lissabonissa joulukuussa 2007 sovitussa EU:n ja Afrikan kumppanuudessa muuttoliikkeen, liikkuvuuden ja työllisyyden aloilla;

84.

korostaa kehitysyhteistyöpolitiikan merkitystä kolmansissa lähtö- ja kauttakulkumaissa keinona vastata maahanmuuttohaasteeseen jo sen syntysijoilla; kehottaa parantamaan EU:n maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen koordinointia ja ottamaan siinä huomioon strategiset tavoitteet, kuten YK:n vuosituhatjulistukseen sisältyvät kehitystavoitteet (Millennium Development Goals);

85.

huomauttaa kuitenkin, että kehitysyhteistyöpolitiikka ei voi olla ainoa vaihtoehto maahanmuutolle, koska solidaarisuuteen perustuvaa kehitystä ei voi olla ilman pysyvää liikkuvuutta;

86.

kehottaa lujittamaan yhteistyötä kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa uusien aluetoimistojen perustamiseksi hankalille alueille, joissa tarvitaan käytännön apua esimerkiksi laillisen maahanmuuton tai maahanmuuttajien vapaaehtoisen paluun järjestelemiseksi;

87.

korostaa, että on tärkeää perustaa maahanmuuttajien tiedotus- ja hallintokeskuksia, kuten Malissa lokakuussa 2008 tehtiin; katsoo, että tällaiset keskukset voisivat osaltaan auttaa merkittävästi maahanmuutto-ongelmien torjumisessa ottamalla huomioon mahdollisten maahanmuuttajien, palaavien maahanmuuttajien ja EU:ssa oleskelevien maahanmuuttajien huolenaiheet; kehottaa komissiota antamaan tarvittavat tiedot EU:n ja Afrikan kumppanuuden piirissä toteutettavien keskusten perustamishankkeista ja pyytää komissiota tutkimaan olisiko tällaisten keskusten perustaminen mahdollista itäisiin naapurimaihin;

88.

korostaa, että kaikissa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on oltava maahanmuuttoyhteistyötä koskeva kohta, ja vaatii, että kolmansien maiden kanssa toteutetaan kunnianhimoista poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön politiikkaa ihmiskauppaa harjoittavien kansainvälisten rikollisjärjestöjen torjumiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen Europolin ja Eurojustin avulla; kehottaa komissiota vahvistamaan kolmansille maille osoittamaansa tukea, myös taloudellista ja teknistä avustamista, koska täten luotaisiin taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, jotka torjuvat laitonta maahanmuuttoa, huumeita ja järjestäytynyttä rikollisuutta;

89.

pyytää komissiota edistämään neuvotteluja kattavista eurooppalaisista sopimuksista, kuten Kap Verden kanssa allekirjoitettu sopimus, etenemään globaaleissa neuvotteluissa, joita se käy Marokon, Senegalin ja Libyan kanssa, ja edistämään sopimusten tekemistä tärkeimpien maahanmuuton lähtömaiden kanssa;

90.

kehottaa tukemaan kolmansia maita niiden kehittäessä kansallisia lainsäädäntöpuitteitaan ja perustaessa täysin kansainvälisen oikeuden mukaisia maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiä; kehottaa myös kolmansia kauttakulkumaita allekirjoittamaan vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen ja noudattamaan sitä;

91.

kehottaa jäsenvaltioita miettimään ”ympäristöpakolaisia” koskevaa kysymystä, eli maahanmuuttajia, joita ei tällä hetkellä voida pitää taloudellisina maahanmuuttajina ja joita ei ole myöskään tunnustettu pakolaisiksi Geneven yleissopimuksessa;

92.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/35

A.

katsoo, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeva poliittinen määritelmä, sellaisena kuin se on määriteltynä yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23. heinäkuuta 1996 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1692/96/EY (3) ja yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi tehdyn päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2004 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 884/2004/EY (4), johti 30 ensisijaisen hankkeen ”toivelistaan”, joka syntyi lähinnä kansallisten etujen pohjalta,

B.

katsoo, että rautateiden ja merten tavaraliikenteen ulkoista kilpailukykyä tieliikenteeseen verrattuna on parannettava, jotta taataan moottoriteiden, merireittien ja rautateiden tavaraliikennekäytävien tasapainoinen käyttö,

C.

ottaa huomioon, että näiden 30 ensisijaisen hankkeen takia komissio ehdotti noin 20 000 000 000 euron EU:n rahoituksen myöntämistä rahoituskehyksen 2007–2013 puitteissa koko Euroopan laajuiselle liikenneverkolle ja että kyseistä määrää vähennettiin neuvoston vaatimuksesta lopulta noin 8 000 000 000 euroon, mistä määrästä vain 5 300 000 000 euroa osoitettiin 30 ensisijaiselle hankkeelle,

D.

ottaa huomioon Euroopan unionin tunnetun kyvyttömyyden noudattaa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoitusta koskevia sääntöjä, joista on säädetty yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 680/2007 (5), sekä tämän aiheuttaman epävarmuuden hankkeiden rahoituksen suunnittelussa,

E.

katsoo, että on tarpeen tehostaa komission valmiuksia edistää etenkin rautatiealan suuria rajatylittäviä hankkeita, jotka edellyttävät jatkuvaa tiivistä yhteistyötä osallistuvien jäsenvaltioiden välillä sekä monivuotista rahoitusta, joka ulottuu monivuotisen rahoituskehyksen kattamaa aikaväliä pidemmälle,

F.

toteaa, että edellä mainitun 14. toukokuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon liitteet osoittavat, että noin 49 prosenttia liikennehankkeiden määrärahoista käytetään teihin, noin 31 prosenttia rautateihin ja noin 9 prosenttia kaupunkiliikenteeseen, mutta ei ole aivan selvää, millaiset erityiset hankkeet saavat yhteisrahoitusta,

1.

tunnustaa, että ensimmäiset pyrkimykset EU:n liikenneinfrastruktuuria koskevan politiikan kehittämiseksi saivat alkunsa Euroopan johtavien teollisuusjohtajien yhteenliittymän (European Roundtable of Industrialists, ERT) toteamien puutteiden pohjalta ja että niitä vauhditti komission 2. joulukuuta 1992 päivätty tiedonanto yhteisen liikennepolitiikan kehittämisestä, jossa kyseisiä pyrkimyksiä perusteltiin talouskasvun saavuttamisella sekä kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamisella, ja että ne saattoi alkuun entinen liikenteestä vastaava komission jäsen Karel Van Miert; panee merkille, että Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 18. syyskuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2236/95 (6) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 884/2004/EY pyrittiin suuntautumaan edellä mainittuja tavoitteita kohti; kiinnittää huomiota liikenteestä ja energia-asioista vastaavan komission varapuheenjohtajan Loyola de Palacion tälle politiikalle antamiin virikkeisiin;

2.

pitää Euroopan laajuisten liikenneverkkojen koordinaattoreiden raportteja kiinnostavina esimerkkeinä tärkeiden, mutta määrältään rajoitettujen hankkeiden koordinoinnin ja yhtenäistämisen jatkamisesta; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan nykyisten ensisijaisten hankkeiden kehittämiseksi; katsoo, että keskipitkän ja pitkän aikavälin investointeja olisi jatkettava koko verkon loppuunsaattamista koskevan tavoitteen mukaisesti;

3.

suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun 4. helmikuuta 2009 päivättyyn komission tiedonantoon, jossa tavoitteena on arvioida perusteellisesti EU:n liikenneinfrastruktuuria ja Euroopan laajuisia verkkoja koskevaa politiikkaa nykyisten ja tulevien liikenteeseen, rajatylittävään liikkuvuuteen, rahoitukseen, talouteen, alueisiin (pysyvästi muita huonommassa asemassa olevat alueet mukaan lukien), sosiaalisiin kysymyksiin, turvallisuuteen sekä ympäristöön liittyvien haasteiden kannalta;

4.

ei tässä yhteydessä ymmärrä, mitä mieltä on ottaa käyttöön epämääräinen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ”käsiteosio”, joka tekisi ensisijaisten hankkeiden luettelosta liian raskaan; katsoo, että nimenomaisesti käsitteellisenä esitetty osio ei komission ilmoittaman tavoitteen vastaisesti kykene lisäämään Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan politiikan uskottavuutta, joka saavutetaan pikemminkin konkreettisia hankkeita toteuttamalla;

5.

on siksi samaa mieltä siitä, että on kehitettävä yhtenäisempi verkostolähestymistapa, jossa otetaan huomioon kansalaisten ja rahdin tarvitsemat intermodaaliset yhteydet; painottaa siksi, että etusija on annettava rautateille, satamille, kestäville meri- ja sisävesiväylille ja niiden yhteyksille sisämaahan tai infrastruktuurin intermodaalisille solmukohdille uusissa jäsenvaltioissa tai niiden kanssa ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä myös rajatylittäviin liikenneyhteyksiin sekä entistä parempiin lentokenttä- ja merisatamayhteyksiin Euroopan laajuisissa verkoissa; korostaa, että tulisi kiinnittää huomiota sekä matkustajien että rahdin erilaisiin mutta toisiaan täydentäviin tarpeisiin; suosittelee, että jäsenvaltiot ja paikalliset viranomaiset parantavat väliasemia ja paikallisia yhteyksiä yhteyksinä Euroopan laajuiseen verkkoon, jotta voidaan minimoida syrjäiseen sijaintiin liittyvät kustannukset;

6.

kehottaa komissiota antamaan erityistä tukea usean jäsenvaltion kautta kulkeville ensisijaisille hankkeille, jotka sisältävät intermodaalisia yhteyksiä ja johdonmukaista yhteentoimivuutta; huomauttaa, että näiden ensisijaisten hankkeiden varrella sijaitsevien talousalueiden yhdistäminen on kansallinen tehtävä;

7.

panee tyytyväisenä merkille, että ympäristöä säästävät liikennemuodot saavat ensisijaisten hankkeiden luettelossa suhteellisesti hyvin paljon huomiota; kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että tämä suhde säilytetään tulevaisuudessa hankkeita toteutettaessa;

8.

korostaa tarvetta integroida ilmastonsuojelu sekä kaikkien liikennemuotojen kestävä kehitys Euroopan infrastruktuuria koskevaan politiikkaan, jotta se vastaa EU:n tavoitteita hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi;

9.

kehottaa komissiota pyrkimään saamaan jäsenvaltiot sisällyttämään Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyviä hankkeita koskevaan päätöksentekoon ja suunnittelutyöhön EU:n ympäristölainsäädäntö, muun muassa Natura 2000, strateginen ympäristöarviointi, ympäristövaikutusten arviointi, ilman laatu, vesipolitiikan puitedirektiivi, luontotyyppi- ja lintudirektiivi sekä liikenne- ja ympäristöraportoinnin järjestelmän (TERM) raportit, jotka koskevat Euroopan ympäristökeskuksen kehittämiä liikenteen ja ympäristön ilmaisimia;

10.

kehottaa komissiota minimoimaan yhteistä etua koskevien ilmoitusten ja ympäristölainsäädännön soveltamiseen liittyviä epäselviä tai ristiriitaisia säännöksiä; katsoo myös, että kun hankkeille on myönnetty Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan hankkeen asema, jäsenvaltioiden ei tulisi käyttää väärin 9 kohdassa tarkoitettua lainsäädäntöä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden estämiseksi;

11.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan liikenneinfrastruktuuria koskevan politiikan oleellisina tekijöinä huomioon uudet seikat, kuten maailmanlaajuisen rahoituskriisin, demografiset muutokset, laajentumisen, uudet naapurimaat ja entistä tiiviimmät yhteydet Itä-Euroopan ja Välimeren maihin;

12.

korostaa, että etenkin nykyisessä talouden kriisissä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kehittäminen ja EU:n liikenteen integrointi sen naapurimaiden liikenteeseen on luotettavin keino varmistaa sekä sisämarkkinoiden pitkän aikavälin kestävyys että unionin taloudellinen ja sosiaalinen koheesio;

13.

kehottaa komissiota tehostamaan ponnistelujaan alueellisen kehityksen (Euroopan unionin alueellinen agenda ja alueellisen yhteenkuuluvuuden periaate) ja liikennesuunnittelun paremman koordinoinnin varmistamiseksi EU:ssa siten, että alueellinen saavutettavuus otetaan huomioon parempien alueiden välisten verkkojen avulla; katsoo, että on otettava huomioon suuret erot vuoristoalueiden, rannikkoalueiden ja saarten, keskeisten ja syrjäisten alueiden sekä muiden rajatylittävien alueiden välillä samoin kuin tarve liittää kaupunkiliikenteen järjestelmät nykyistä paremmin Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin;

14.

kehottaa komissiota asettamaan tärkeimpiä rautatie-, maantie- ja sisävesireittejä koskevat keskeiset hankkeet erityiselle etusijalle, jotta taataan rajatylittävät yhteydet uusiin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin;

15.

ehdottaa tässä yhteydessä, että Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivat (ESDP) otetaan suunnittelun perustaksi ja että saatavilla olevia ESPONin tutkimuksia käytetään aluesuunnittelupainotteisena tieteellisenä taustatietona liikenteen kehityksestä;

16.

korostaa tarvetta sisällyttää sekä Lissabonin strategian että elvytyssuunnitelman tavoitteet Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien toimien toteuttamiseen, koska liikkuvuus, saavutettavuus ja logistiikka ovat EU:n kilpailukyvyn kannalta keskeisen tärkeitä tekijöitä, sekä parantaa alueellista yhteenkuuluvuutta;

17.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita integroimaan intermodaaliseen Euroopan laajuisten verkkojen konseptiin ympäristöä säästävät käytävät, rautateiden tavaraliikenneverkot, Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) käytävät, merten ”valtatiet”, kuten lyhyet merikuljetukset, olemassa olevat sisävesiväylät, joilla on rajallinen kapasiteetti tai kapasiteetiltaan riittämättömiä sulkuja, kuivasatamat, logistiikkakeskukset ja kaupunkiliikenteen solmukohdat samoin kuin Euroopan laajuisten verkkojen suunnitellun laajentamisen Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluviin maihin sekä itäisiin ja Välimeren maihin niin, että se perustuu suunniteltuihin ympäristöystävällisempiä, vähemmän öljyä kuluttavia ja turvallisempia liikennemuotoja suosiviin toimiin, ja kehottaa huolehtimaan eri liikennemuotojen optimaalisesta käytöstä ja kehottaa edistämään eri liikennemuotojen välisiä yhteyksiä ja etenkin satamien rautatieyhteyksiä; kehottaa lisäksi huolehtimaan johdonmukaisuudesta Euroopan laajuisten liikenneverkkojen nykyisen ja tulevan kehyksen sekä rautateiden tavaraliikennekäytäviä koskevan ehdotetun lainsäädännön välillä;

18.

huomauttaa, että uusimpien tutkimusten mukaan viime aikoihin asti vain yhtä prosenttia Euroopan infrastruktuurivaroista on käytetty sisävesiväyliin; katsoo, että Euroopan sisävesi-infrastruktuurin kehittämiseen tarvitaan riittävää unionin tukea, jotta sisävesiväylien kestävänä ja luotettavana liikennemuotona tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimittaisesti;

19.

kehottaa komissiota toimimaan sen varmistamiseksi, että rautateiden tavaraliikenteen laajentamista tehostetaan verkon tehostamiseksi ja kuljetusten nopeuttamiseksi;

20.

ilmaisee tässä yhteydessä tyytyväisyytensä ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta (KOM(2008)0852) sekä edellä mainittuun 18. lokakuuta 2007 päivättyyn komission tiedonantoon;

21.

korostaa, että monivälinekuljetuksissa on tärkeää mahdollistaa tiedonjakaminen, jotta edistetään ja tuetaan pehmeän ja kovan infrastruktuurin vuorovaikutusta (tietojärjestelmät kuten ETMS/RIS/ITS/SESAR/Galileo), kehitetään yhteentoimivuutta, rautateiden liikkuvaa kalustoa (ERTMS:n laitteistot ja ohjelmistot junissa sekä tavaravaunujen aiheuttaman melun vähentäminen), vihreää logistiikkaa, intermodaalisia yhteyksiä ja solmukohtia, hajautettuja ovelta ovelle toimivia toimitusketjupalveluja sekä liikkuvuuden hallintaa;

22.

korostaa, että on tärkeää kehittää yhdenmukaistettuja ja standardoituja älykkäitä liikennejärjestelmiä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja varten tehokkaamman, sujuvamman, turvallisemman ja ympäristöä säästävämmän liikenteenohjauksen aikaansaamiseksi;

23.

suosittaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteutusta parannetaan parantamalla tiedon saatavuutta TENtec -tietojärjestelmän kaltaisten järjestelmien avulla ottamalla käyttöön avoin koordinointimenetelmä, johon sisältyvät vertailuanalyysi ja parhaiden käytäntöjen vaihto;

24.

keskittyy tarpeeseen parantaa olemassa olevan infrastruktuurin tehokkuutta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden puitteissa lyhyellä aikavälillä, varsinkin jos hankkeiden toteutus on jo alkanut, jotta liikennekäytävistä saataisiin toimivampia ja tehokkaampia ilman, että vain odotettaisiin erittäin suurten hankkeiden toteuttamista pitkällä aikavälillä kyseisillä liikennekäytävillä;

25.

tukee vihreän kirjan rakennevaihtoehtoa C Euroopan laajuisten liikenneverkkojen muodoksi eli kattavasta verkosta koostuvaa kaksinkertaista rakennetta, joka perustuu nykyisiin Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeviin suunnitelmiin, ja intermodaaliseen ydinverkkoon, joka on vielä määriteltävä ja jossa rautatiet, kestävät vesiväylät ja satamat sekä niiden yhteydet logistiikkakeskuksiin ovat ensisijaisina tavoitteina;

26.

kannattaa ”maantieteellisestä osiosta” ja ”käsiteosiosta” koostuvaa ”ydinverkon” mallia, jossa ”käsiteosio” sisältää perusteet ja tavoitteet, joiden avulla hankkeet, liikennekäytävät ja verkon osat voidaan yksilöidä joustavasti ajan mittaan eikä jäykästi koko budjettikaudeksi sen alussa; katsoo, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja olisi voitava laajentaa budjettikauden aikana, jotta voidaan mukautua muuttuviin markkinaolosuhteisiin;

27.

tunnustaa jäsenvaltioiden, jotka kuulevat alueellisia ja paikallisia viranomaisiaan, kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä sekä paikallisväestöä, ratkaisevan aseman päätettäessä liikenneinfrastruktuurista sekä suunniteltaessa ja rahoitettaessa sitä, samoin kuin eurooppalaisessa rajatylittävässä koordinoinnissa ja yhteistyössä; odottaa Euroopan unionin neuvostolta johdonmukaisempaa toimintaa Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankepyyntöjen ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen talousarvioiden välillä; pyytää jäsenvaltioita EU:n rahoituskehyksen välitarkistusta ja myös EU:n elvytyssuunnitelmasta käytävää nykyistä keskustelua silmälläpitäen harkitsemaan perusteellisesti tarvittavaa rahoitustukea Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin kuuluville liikenneinfrastruktuureille ensisijaisena kysymyksenä tähänastisen EU:n politiikan mukaisesti;

28.

yhtyy täysin hallintotaakan vähentämistä koskevaan yhteisön tavoitteeseen ja rohkaisee näin ollen komissiota tarkistamaan Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien ensisijaisten hankkeiden rahoituskehykset byrokratian karsimiseksi edelleen;

29.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan kansallisella tasolla harjoitetun politiikan koordinointia, jotta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan ohjelman yhteisrahoituksesta ja toteutuksesta tehdään johdonmukaista EY:n perustamissopimuksen 154 ja 155 artiklan mukaisesti;

30.

korostaa tässä suhteessa, että rahoituskriisi painostaa Euroopan unionia, jäsenvaltioita ja alueita perustamaan päätökset liikenneinfrastruktuuria koskevista hankkeista perusteellisiin kustannus-hyötyanalyyseihin, kestävyyteen ja eurooppalaiseen rajatylittävään lisäarvoon;

31.

katsoo kuitenkin, että liikenneinfrastruktuuriin investoiminen on yksi keskeinen tapa talous- ja rahoituskriisin voittamiseksi, ja kehottaa näin ollen komissiota vauhdittamaan Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyviä ja rakenne- tai koheesiorahastoista rahoitettuja infrastruktuurihankkeita; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen investointiensa painopisteet tämän lähestymistavan valossa niiden vastuulla olevien Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden vauhdittamiseksi erityisesti raja-alueilla;

32.

muistuttaa komissiota siitä, että liikenneinfrastruktuuria koskevien hankkeiden, joille myönnetään EU:n yhteisrahoitusta Euroopan laajuisista liikenneverkoista, koheesio- ja aluekehitysrahastoista sekä Euroopan investointipankilta, on oltava seuraavien perusteiden mukaisia: taloudellinen elinkelpoisuus, kilpailukyvyn kohentuminen, yhtenäismarkkinoiden edistäminen kestävyys ympäristön kannalta, avoimuus veronmaksajia kohtaan sekä kansalaisten osallistuminen (kumppanuusperiaate); painottaa tässä yhteydessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämisen merkitystä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden rahoittamiseksi sekä tarvetta löytää joustavia ratkaisuja tämän mittakaavan hankkeiden yhteydessä esiintyviin ongelmiin (maantieteelliset ja tekniset ongelmat, kansalaisten vastustus jne.);

33.

kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että EU:n rahoitusohjelmien yhteydessä arvioitavissa hankkeissa otetaan huomioon niiden mahdolliset vaikutukset muiden tarpeellisten investointien, jotka eivät saa EU:n rahoitusta, kansalliseen rahoitukseen; katsoo erityisesti, että EU:n rahoittamia hankkeita täydentävä jäsenvaltioiden rahoitus ei saa tapahtua syöttölinjojen ylläpidon tai niihin tehtävien investointien kustannuksella; katsoo, että hankkeet olisi näin ollen pikemmin laadittava ja niitä olisi arvioitava ainakin osittain sen perusteella, kuinka hyvin niihin voidaan sisällyttää tarvittavan uuden syöttöinfrastruktuurin kehittäminen ja ylläpito (sen sijaan että tämä laiminlyödään);

34.

korostaa, että Euroopan lentoliikennemarkkinoiden investointitarpeet kasvavat erityisesti yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II -paketin sekä ehdotetun ”kokonaisvaltaista ilmailujärjestelmää koskevan lähestymistavan” vuoksi; kehottaa komissiota tästä syystä harkitsemaan lentoasemille sekä ilmaliikenteen hallinnalle ja lennonvarmistuspalveluille myönnettävän rahoituksen osuuden lisäämistä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen budjettikehyksen tarkistuksen yhteydessä;

35.

panee merkille, että tarvitaan lisää tutkimus- ja kehittämistoimintaa liikenneinfrastruktuurin rahoittamisen parhaista ja tehokkaimmista käytännöistä sekä rahoituksen myönteisistä vaikutuksista kilpailukykyyn ja työllisyyden määrään ja laatuun, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä saadut kokemukset mukaan lukien, kuten komission nykyisissä tutkimuksissa on jo alettu tehdä;

36.

korostaa tarvetta perustaa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toimeenpanovirastoon työryhmä, jonka tehtävänä on lisätä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käyttöä eräiden ensisijaisten hankkeiden tai osuuksien rahoittamisessa sekä levittää ratkaisuja parhaina käytäntöinä;

37.

korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja Euroopan investointipankin lisääntyvällä käytöllä ei voida korvata merkittävää osaa sellaisten suurhankkeiden budjettirahoituksesta, joiden kuoletusaika kattaa useita sukupolvia;

38.

katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi harkita uudelleen Euroopan laajuisten liikenneverkkojen budjettia vuosien 2009–2010 rahoitusnäkymien väliarvioinnin yhteydessä pikemmin kuin tehdä rajuja leikkauksia muihin hankkeisiin ja tavoitteisiin kehittää niiden kanssa käsi kädessä kulkevia rautateitä ja vesiliikenneväyliä;

39.

korostaa, että tietullituloista olisi osoitettava tietty osuus Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien hankkeiden rahoitukseen lainojen vipuvaikutuksen lisäämiseksi;

40.

pyytää komissiota laatimaan esimerkkejä alueellisista rajatylittävistä rautatieyhteyksistä, jotka on purettu tai hylätty, ja suosimaan erityisesti niitä reittejä, jotka voisivat yhdistyä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin;

41.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään Eurovelo-verkostoa ja Iron Curtain Trail -reittiä mahdollisuutena edistää eurooppalaisia rajatylittäviä polkupyöräilyyn tarkoitettuja verkkoja, tukien siten pehmeää liikkuvuutta ja kestävää matkailua;

42.

kehottaa komissiota tekemään koko Euroopan laajuisen rautatieverkon kilpailukyvyn lisäämiseksi toimikautensa loppuun mennessä lainsäädäntöaloitteen rautateiden kotimaisen matkustajaliikenteen markkinoiden avaamisesta kilpailulle 1. tammikuuta 2012 lähtien;

43.

pahoittelee raja-alueilla ja etenkin Pyreneillä toteutettavien Iberian niemimaan ja Ranskan kannalta erittäin tärkeiden ensisijaisten hankkeiden toteutuksen hitautta;

44.

kannustaa komissiota pitämään Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston osallisina (monivuotisista ja) vuosittaisista ehdotuksistaan ja valinnoistaan, jotka koskevat Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyvien hankkeiden yhteisrahoitusta;

45.

kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa kaikkien ensisijaisten hankkeiden tilanteesta, niiden kustannusten luotettavuudesta, niiden toteuttamiskelpoisuudesta sekä hankkeiden toteutuksen ajoituksesta;

46.

kehottaa komissiota ja EIP:tä esittämään parlamentille ja neuvostolle vuosittain luettelon aluerahastoista, koheesiorahastoista ja EIP:ltä yhteisrahoitusta saavista Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevista hankkeista, kuten Euroopan laajuisista liikenneverkoista yhteisrahoitusta saavien hankkeiden osalta jo tapahtuu;

47.

korostaa, että ekologiselta ja taloudelliselta kannalta tulevaisuuteen suuntautuneita ja kestäviä ovat usein vain eri liikennemuotoja yhdistävät mallit, jotka mahdollistavat eri liikennevälineiden käytön samalla reitillä;

48.

korostaa, että äskettäin laajentuneella Schengen-alueella Länsi- ja Itä-Euroopan välinen liikenneinfrastruktuuri on äärimmäisen tärkeä tekijä, kun otetaan huomioon siihen liittyvä taloudellinen kasvupotentiaali erityisesti uusissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja edistämään rajat ylittäviä maantie- ja rautatieyhteyksiä Itä- ja Länsi-Euroopan välillä ja tukemaan erityisesti rajat ylittävää liikenneinfrastruktuuria erityisellä toimintaohjelmalla, jota toteutetaan yhteistyössä paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten kanssa; muistuttaa myös, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen parempi yhdistäminen kolmansien maiden liikenneverkkoihin parantaisi erityisesti rajaseutujen asemaa ja antaisi lisäarvoa alueiden väliselle yhteistyölle ja koko EU:lle;

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/41

A.

ottaa huomioon, että EU haluaa pysäyttää maailman ilmaston lämpenemisen 2 celsiusasteeseen ja vähentää puoleen biologisen monimuotoisuuden pienentymisen; ottaa huomioon Eliasch Review -aikakausikirjassa esitetyn arvion, jonka mukaan metsäkadon puolittaminen vuoteen 2030 mennessä maksaisi vuosittain 17–33 miljardia dollaria,

B.

ottaa huomioon, että kestävällä metsänhoidolla on keskeinen merkitys metsäkadon hillitsemisen kannalta ja että se on tärkeä talouskehitykseen liittyvä tekijä,

C.

ottaa huomioon, että metsäkato aiheuttaa noin 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, että se on merkittävä tekijä biologisen monimuotoisuuden vähenemisessä ja että se muodostaa vakavan uhan kehitykselle ja erityisesti vähävaraisten toimeentulolle,

D.

ottaa huomioon, että metsäkato on hälyttävällä 13 miljoonan hehtaarin vuositasolla ja että suurin osa menetetyistä metsistä sijaitsee trooppisilla alueilla, mutta katoa esiintyy jossain määrin myös Euroopassa, erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa,

E.

ottaa huomioon, että metsäkato aiheuttaa vaikeasti korjaantuvia ympäristövahinkoja, kuten vesitilanteen pysyvän häiriytymisen, arojen muodostumisen ja aavikoitumisen ja biologisen monimuotoisuuden menetyksen, joiden taloudelliset kokonaiskustannukset ylittävät selvästi ehkäisevien ja korjaavien toimenpiteiden kustannukset,

F.

ottaa huomioon, että metsien tila voi heikentyä usealla eri tavalla ja että sitä on vaikea määritellä, mutta ilmiö vaikuttaa merkittävästi ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen sekä tavaroihin ja palveluihin,

G.

ottaa huomioon, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljännen arviointiraportin mukaan sen lisäksi, että teollisuusmaiden on saavutettava 25–40 prosentin päästöjen vähennys vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna, kehitysmaissa on saatava aikaan merkittävä poikkeama totunnaisesta päästöjen kasvusta (”business as usual”-skenaario) siten, että tähän sisältyy myös metsäkatoon liittyvien päästöjen vähennys, jotta maapallon lämpeneminen rajoitetaan 2 celsiusasteeseen,

H.

ottaa huomioon, että metsien katoamisen vähentäminen on tärkeä tekijä niin ilmastonmuutoksen lieventämisessä kuin siihen sopeutumisessa,

1.

korostaa tarvetta parantaa metsien säilyttämistä ja kestävää hoitoa koskevien politiikkojen ja EU:n muiden sisäisten ja ulkoisten politiikkojen välistä johdonmukaisuutta; kehottaa laatimaan määrällisen arvion energian (erityisesti biopolttoaineet), maatalouden, kestävän tuotannon ja kulutuksen, julkisten hankintojen, kaupan ja kehitysyhteistyön kaltaisia kysymyksiä koskevien EU:n politiikkojen vaikutuksista metsiin;

2.

pyytää komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle ehdotuksia tiukkojen yhteisön tason kestävyysvaatimusten asettamiseksi kaikelle metsästä korjatulle puulle ja siitä valmistetuille tuotteille;

3.

kehottaa komissiota julkaisemaan vuoteen 2009 mennessä kattavan tutkimuksen, jossa arvioidaan EU:n elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden tuotannon, kulutuksen ja kaupan vaikutusta metsäkatoon ja metsien tilan heikentymiseen; kehottaa arvioimaan ja erittelemään tässä tutkimuksessa eri teollisuudenalojen kaikki kielteiset vaikutukset ja antamaan tulevaa politiikkaa ja innovointia koskevia suosituksia tällaisten vaikutusten vähentämiseksi;

4.

kiinnittää huomiota siihen, että vesitilannetta koskevien ongelmien huolellinen käsittely on välttämätöntä metsätalouden yhteydessä, mikä osoittaa, että on todella tarpeen kehittää metsä- ja vesivarantoja yhdessä ja yhdenmukaistaa vastaavat EU-politiikat, jotta voidaan palauttaa ekosysteemin keinot veden säilyttämiseen ja lisätä niitä;

5.

pitää ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia politiikkoja ja ympäristömerkkien ja metsien sertifiointijärjestelmien kaltaisten välineiden edistämistä tervetulleina; kehottaa hyväksymään puutuotteita koskevia ympäristöä säästäviä julkisia hankintapolitiikkoja kaikkialla EU:ssa ja panemaan ne nopeasti täytäntöön; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan korkeat kestävyysnormit julkisia hankintoja koskevan politiikkansa lähtökohdaksi ja asettamaan vastaavasti realistiset tavoitteet kyseisten normien saavuttamiselle;

6.

katsoo, että kehitysmaille on tarjottava merkittävää rahoitustukea trooppisten metsien bruttokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä ja että tämän sitoutumisen osoittamisella tulee olemaan ratkaiseva merkitys kansainvälisissä neuvotteluissa kattavasta maailmanlaajuisesta, vuoden 2012 jälkeisestä ilmastosopimuksesta;

7.

toteaa, että riittävän rahoituksen hankkiminen maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen avulla on ehdottoman keskeinen edellytys sille, että maailman metsien häviäminen voidaan puolittaa ja lopulta pysäyttää kokonaan; tukee tässä yhteydessä komission ehdotusta luoda pysyvään rahoitusjärjestelmään perustuva maailmanlaajuinen metsähiilimekanismi (GFCM) YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan sitoutumistaan maailman metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen hillitsemiseen varaamalla merkittävän osan EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisista huutokaupoista saamistaan tuloista metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen vähentämiseen kehitysmaissa, ja keskittymällä neuvotteluissa rahoituslähteisiin, sellaisina kuin ne on hahmoteltu 28. tammikuuta 2009 päivätyssä komission tiedonannossa ”Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa” (KOM(2009)0039); kehottaa jäsenvaltiota myös tukemaan komission ehdotusta, jonka mukaan Norjan rahoitusehdotus olisi hyväksyttävä ja osa tulevista päästömääräyksiköiden huutokaupasta saaduista tuloista olisi varattava GFCM-mekanismille;

8.

kannattaa sitä, että maailmanlaajuisen metsähiilimekanismin kautta tarjottavan tuen olisi oltava suorituksiin perustuvaa ja sitä olisi tarjottava metsien bruttokadon ja metsien tilan heikkenemisen vähentämisessä aikaansaatujen, todennettujen tulosten perusteella; korostaa, että tämän tuen olisi myös tuotettava lisähyötyjä biologisen monimuotoisuuden suojelemisen, suuremman kestokyvyn ja paremman toimeentulon muodossa metsäalueilla;

9.

korostaa tarvetta kunnioittaa täysin paikallisten metsäkansojen oikeuksia, myös alkuperäiskansojen oikeutta vapaaehtoisen ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen antamiseen tavallisesti niiden käytössä olevien metsien käytölle; pitää olennaisena, että paikallisyhteisöt ja alkuperäiskansat ovat mukana mielekkäällä ja monipuolisella tavalla kaikissa vaiheissa, kun metsien tilan heikkenemisen ja metsäkadon aiheuttamien päästöjen vähentämiseen tarkoitettuja toimenpiteitä arvioidaan, suunnitellaan ja pannaan täytäntöön;

10.

korostaa, että metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen kehitysmaissa aiheuttamia päästöjä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yhteistyöohjelman alaisten mekanismien, joista päätetään osana vuoden 2012 jälkeistä kansainvälistä ilmastosopimusta, olisi ennen kaikkea taattava, että aarniometsiä suojellaan;

11.

toteaa, että Itä-Euroopassa tapahtuva metsäkato edistää luonnonympäristön tilan heikentymistä ja vaikuttaa muun muassa ihmisten elämään;

12.

toteaa, että jos voidaan varmistaa metsien hiilen laskentamenetelmien täsmällisyys ja seurantamekanismien luotettavuus, hiilimarkkinoiden metsähyvitykset voivat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä olla yksi niistä politiikoista, joilla torjutaan metsäkatoa; painottaa, että lopullinen päätös metsähyvitysten sisällyttämisestä päästökauppajärjestelmään olisi tehtävä sen jälkeen, kun on arvioitu perusteellisesti kaikkien mahdollisten rahoitusmekanismien toteutettavuus, osapuolten Kööpenhaminan konferenssin tulokset sekä pilottihankkeiden jälkeen tehdyt johtopäätökset;

13.

muistuttaa, että metsähankkeista koituvia hyvityksiä, joita käytetään kompensoimaan kasvihuonekaasupäästöjä teollisuusmaissa, ei voida ottaa toista kertaa huomioon totunnaisista päästöistä (”business as usual”-skenaariosta) poikkeamista koskevien tavoitteiden yhteydessä, joihin kehitysmaiden odotetaan sitoutuvan vuoden 2012 jälkeisessä ilmastosopimuksessa;

14.

toteaa, että tulevaan ilmastosopimukseen mahdollisesti sisältyvässä metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen vähentämisen korvaamista koskevassa järjestelmässä on otettava huomioon hiilinielujen ohella myös metsiin liittyvät ekosysteemipalvelut ja sosiaaliset hyödyt;

15.

kehottaa EU:ta edistämään korkeiden sosiaalisten ja ympäristönormien soveltamista metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseen; kehottaa EU:ta tukemaan sellaisia REDD-järjestelmiä, jotka ulottuvat nykyistä puhtaan kehityksen mekanismissa sovellettua hankepohjaista lähestymistapaa laajemmalle ja joissa puututaan metsäkadon taustalla oleviin syihin, kuten huonoon hallintoon, köyhyyteen, lahjontaan ja lainvalvonnan puutteellisuuteen, tukemalla politiikkojen ja instituutioiden uudistamista sekä paikallisella että kansallisella tasolla;

16.

pitää valitettavana, että otsikostaan huolimatta tiedonannossa ei käsitellä metsien tilan heikentymistä; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelmia ja pilottihankkeita sekä osoittamaan omassa metsäpolitiikassaan sitoutumisensa ei ainoastaan metsäkadon, vaan myös metsien tilan heikentymisen pysäyttämiseen (myös Euroopan unionissa) kehittämällä ja vahvistamalla lisäksi asianmukaisia seurantajärjestelmiä, jotta metsien maaperästä ja biomassasta saadaan riittävästi tietoa;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/43

A.

ottaa huomioon, että kaupunkiliikenteellä on huomattava asema koko liikennekentässä ja että EY:n perustamissopimuksen 70–80 artikla muodostaa oikeusperustan, jossa Euroopan unionille myönnetään jäsenvaltioiden kanssa jaettu toimivalta tällä alalla,

B.

ottaa huomioon, että lukuisat monialaiset tai eri liikennemuotoja koskevat yhteisön direktiivit ja asetukset vaikuttavat kaupunkiliikenteeseen ja että niiden johdonmukaisuus on varmistettava kaupunkiliikenteen ongelmiin sovellettavalla erityisellä lähestymistavalla,

C.

ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston 8. ja 9. maaliskuuta 2007 hyväksymässä Euroopan ilmastosuunnitelmassa asetetaan kunnianhimoiset tavoitteet, joiden mukaan energiankulutusta ja kasvihuonepäästöjä vähennetään 20 prosenttia ja uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta nostetaan 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, ja että näitä tavoitteita ei voida saavuttaa ilman kaupunkiliikenteeseen mukautettua strategiaa,

D.

ottaa huomioon, että tutkimus- ja kehitysohjelma Civitas on onnistunut erinomaisesti ja on saanut paikalliset päättäjät ja liikenteen järjestäjät kiinnostumaan eurooppalaisista investoinneista innovatiivisiin kaupunkiliikenneohjelmiin,

E.

ottaa huomioon, että koheesiorahasto ja rakennerahastot rahoittavat kaupunkiliikenneohjelmia, mutta niillä on kaksi haittapuolta: niillä ei ole eurooppalaista kaupunkiliikennestrategiaa eikä -tavoitteita, ja ne toimivat lisäksi epätasaisesti unionin alueella,

F.

ottaa huomioon, että kaupunkialueet toimivat ensisijaisina liikennemuotoja yhdistävinä keskuksina ja yhteyspisteinä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen välillä, joiden on edistettävä niiden yleisiä tavoitteita, jotka tähtäävät kestävään eurooppalaiseen liikkuvuuteen ja unionin kaupunkiverkon kestävään kilpailukykyyn,

G.

ottaa huomioon, että kaupungit ovat merkittäviä talouselämän keskuksia ja että tavaraliikenne on toisaalta elintärkeää väestön elintarvike- ja muun huollon kannalta, mutta että siihen toisaalta kohdistuu haasteita pienten varastointitilojen ja lyhyiden toimitusaikojen takia,

H.

ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaatteen ja kunnallista kaavoitusvapautta koskevan oikeuden tiukka noudattaminen ei anna mahdollisuutta rajoittavaan yhteisön politiikkaan vaan antaa unionille mahdollisuuden noudattaa alue- ja koheesiopolitiikkansa kaltaista kannustusstrategiaa, ilman että pakotetaan toteuttamaan ylhäältä annettavia ratkaisuja,

I.

katsoo, että kaupunkialueiden ongelmia ei voida lähteä ratkomaan liikennemuotokohtaisella politiikalla vaan niitä on lähestyttävä käyttäjien ja yhdennettyjen liikennejärjestelmien näkökulmasta,

J.

katsoo, että tehokas ja kestävä kaupunkiliikenne, josta hyötyvät sekä Euroopan kansalaiset että Euroopan talous, voidaan taata vain varmistamalla tavaraliikenteen ja matkustajaliikenteen sekä eri liikennemuotojen yhtäläinen kohtelu,

K.

katsoo, että kaupunkisuunnittelu, jossa otetaan huomioon yhteiskunnan demografinen muutos esimerkiksi rakentamalla senioreille asuntoja kaupungin keskustaan ja huolehtimalla siitä, että väestöllä on käytettävissään lähellä sijaitsevia palveluja ja ostosmahdollisuuksia, voi osaltaan merkittävästi vähentää liikennettä,

L.

ottaa huomioon, että on oltava käytössä vahvat kaupunkiliikennestrategiat niihin kuuluvien välineiden optimoimiseksi kehittämällä eri liikennemuotojen yhteisiä terminaaleja ja liittämällä eri matkustusjärjestelmät toisiinsa,

M.

ottaa huomioon, että on oltava käytössä luotettavat ja entistä järjestelmällisemmät tilastotiedot, joiden avulla on mahdollista arvioida paikallistason julkista politiikkaa ja vaihtaa parhaita käytäntöjä kaupunkiliikenteen alalla,

N.

ottaa huomioon kaupunkiliikenteessä käytettyjen tekniikoiden taloudellisen ja teknisen merkityksen unionin kilpailukyvyn ja ulkoisen kaupan kannalta,

O.

katsoo, että tulevien Euroopan parlamentin vaalien läheisyyden vuoksi parlamentin on noudatettava komission lupaamasta kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelmasta parlamentissa järjestettävälle keskustelulle asetettua alkuperäistä aikataulua,

1.

pitää valitettavana, ettei komission lupaamaa kaupunkiliikennettä koskevaa toimintasuunnitelmaa ole julkaistu, ja voi kyllä hyväksyä erillisiä aloitteita, mutta pitää edelleen välttämättömänä yhtenäistä lähestymistapaa; päättää näin ollen valiokunta-aloitteisen mietintönsä jatkoksi ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta kunnioittaen tehdä ehdotuksia kaupunkiliikennettä koskevaksi eurooppalaiseksi toimintasuunnitelmaksi;

2.

palauttaa mieliin, että kaupunkiliikenteestä päätetään toissijaisuusperiaatetta noudattaen, mutta korostaa silti, että paikallisviranomaiset eivät voi vastata näihin haasteisiin ilman Euroopan tason yhteistyötä ja koordinointia; komission on siksi toteutettava asiaa koskevat selvitykset ja oikeudellinen kehys, rahoitettava tutkimuksia ja edistettävä ja levitettävä parhaita käytäntöjä kaikille helposti saatavassa muodossa kaikilla unionin virallisilla kielillä;

3.

kehottaa komissiota julkaisemaan yhteenvedon tämän alan sitovista Euroopan tason säännöksistä ja ehdottamaan alueille ja kaupungeille yhteistä viitekehystä, jolla voitaisiin helpottaa niiden päätöksentekoa kehitysstrategioiden suunnittelussa ja toteutuksessa;

4.

ehdottaa, että käynnistetään välittömästi ohjelma, jonka tarkoituksena on parantaa kaupunkiliikennettä koskevia Eurostatin tilastoja ja tietokantoja sisällyttämällä niihin erityisesti seuraavat seikat:

5.

ehdottaa, että avataan välittömästi eurooppalainen kaupunkiliikenneportaali ja internetfoorumi tietojen, parhaiden käytäntöjen ja innovatiivisten kokemusten vaihdon ja levittämisen helpottamiseksi, etenkin ”pehmeisiin” liikennemuotoihin liittyvissä asioissa;

6.

ehdottaa, että perustetaan vuosittain jaettava, Civitas-palkinnot Euroopan liikkuvuusviikkoon yhdistävä eurooppalainen palkinto, jolla palkittaisiin huomattavat ja siirrettävissä olevat kaupunkiliikennealoitteet ja hankkeet;

7.

ehdottaa uuden sukupolven Civitas-hankkeiden kehittämistä (Civitas IV) hanke-ehdotuspyynnöin, joihin sisältyisivät muun muassa seuraavat osa-alueet:

8.

ehdottaa, että vahvistetaan älykkäitä liikennejärjestelmiä (Intelligent Transport Systems, ITS) koskevaa tutkimus- ja kehitystoimintaa, että sitä koordinoidaan paremmin vastaamaan kaupunkien asukkaiden ja paikallisten viranomaisten tarpeita ja tavoitteita ja että se suunnataan seuraaville aloille:

9.

kehottaa lisäämään jäsenvaltioiden ja EU:n ITS-sovelluksille myöntämää rahoitusta, jotta paikallisviranomaiset voivat käyttää niitä laajemmin;

10.

vaatii, että yhdenmukaistetun lähestymistavan periaatetta edistettäisiin hallintokumppanuuden kehyksessä, jossa yhdistetään kaupungeissa ja lähialueilla, kansallisella tasolla ja Euroopan tasolla olevia toimijoita ja jossa otetaan huomioon liikenteeseen liittyvät asiakokonaisuudet, kuten seuraavat: sosiaalinen yhteenkuuluvuus, melu, turvallisuus, kilpailukyky, ympäristö jne.; toistaa vaatimuksensa, että yhdenmukaistetun lähestymistavan mukainen täytäntöönpano olisi pakollinen rakennerahastohankkeiden ohjelmoinnissa ja valinnassa;

11.

suosittelee sellaisten yhdennettyjen, kestävien kaupunkiliikennesuunnitelmien toteuttamista yli 100 000 asukkaan taajamissa, joihin sisältyvät:

12.

suosittaa liikenteen järjestämisestä vastaavien tahojen, joissa ovat edustettuina myös liikenteen käyttäjät ja kansalaiset ja liikenteenharjoittajien ammattiliitot, välisen pysyvän, kaupunkiliikenteen hallintoa käsittelevän eurooppalaisen foorumin perustamista hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi ja levittämiseksi;

13.

ehdottaa, että kaupunkiliikenteelle myönnettävän eurooppalaisen rahoituksen ehdoksi asetetaan yhdennettyjen kaupunkiliikennesuunnitelmien olemassaolo;

14.

kannattaa yli 250 000 asukkaan eurooppalaisten suurkaupunkien julkisesta liikenteestä, liikenteen kulusta ja pysäköinnistä vastaavien viranomaisten yhteistyötä ja toiminnallista yhdentymistä keskenään samankaltaisilla alueilla, ihmisten ja tavaroiden liikkuvuus huomioon ottaen ja paikallisia erityispiirteitä kunnioittaen;

15.

kannustaa liikenteestä vastaavia viranomaisia vahvistamaan päättäväisiä ja johdonmukaisia tavoitteita kasvihuonekaasujen vähentämiseksi edellä mainituissa yhdennetyissä, kestävissä kaupunkiliikennesuunnitelmissa vahvistettujen liikennepoliittisten toimien avulla ja muuntamaan nämä tavoitteet julkisille tai yksityisille liikennepalvelujen tarjoajille asetetuiksi erityisten tulosten saavuttamista koskeviksi velvoitteiksi;

16.

ehdottaa, että kokemukset, joita on saatu lipunhintojen yhdentämisestä (muun muassa ”Interoperable Fare Management” -hanke), liikennemuotojen välisestä tiedonkulusta ja unionin taajamien liikenteen järjestäjien keskinäisestä tiedonkulusta, arvioidaan, jotta voitaisiin helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

17.

kannattaa kaupunkiliikenteen seurantakeskuksen perustamista komissioon, mutta ei kannata uuden viraston perustamista;

18.

pitää valitettavana, että kuluvalla tukikaudella 2007–2013 vain noin 9 prosenttia (8 000 000 000 euroa) kaikista liikennealan rakennerahastovaroista (82 000 000 000 euroa) on tarkoitettu kaupunkiliikenteelle; pitää tätä osuutta liian pienenä, jotta voitaisiin reagoida Euroopan kaupunkiliikenteen ongelmiin ja täyttää ympäristö- ja ilmastonsuojelutavoitteet;

19.

kehottaa painokkaasti tutkimaan vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen yhteydessä mahdollisuuksia ottaa käyttöön kaupunkiliikennettä varten tarkoitettu yhteisön rahoitusväline (Marco Polo -ohjelman kaltainen yhdennetty ohjelma), joka antaisi mahdollisuuden osarahoittaa

ja ehdottaa, että tällainen kannustimeksi tarkoitettu rahoitus myönnetään yhteisön sopimusehtoja noudattavien tarjouspyyntöjen perusteella;

20.

pyytää komissiota laatimaan kertomuksen niistä kaupunkialueista, joille on rajoitettu pääsy, jotta voidaan arvioida niiden vaikutus liikkuvuuteen, elämän laatuun, päästöihin ja ulkoisiin vaikutuksiin sekä terveyteen ja turvallisuuteen, ottaen huomioon, että tarvitaan järjestelmä, jolla rangaistaan rikosoikeuden ja muun oikeuden piiriin kuuluvista rajat ylittävistä liikennerikkomuksista;

21.

ehdottaa, että perustetaan unionin tärkeimpien kohdekaupunkien kaupunkiliikenteen tiedotus- ja lipunmyyntiverkosto, joka toimisi unionin alueella sijaitsevien lähtöpaikkojen rautatie- ja lentoasemilla;

22.

suosittaa kaupunkiliikenteen käyttäjien, joihin kuuluvat myös jalankulkijat ja pyöräilijät sekä tavaroiden ja palvelujen jakelu, perusoikeuksien ja liikenne-etiketin määrittämistä vallitsevien eroavuuksien häivyttämiseksi;

23.

katsoo, että kaupunkirakenteellisesti paras tapa toteuttaa ympäristö- ja ilmastoystävällinen kaupunkiliikkuvuus on lyhyiden etäisyyksien kaupunki;

24.

kannustaa komissiota ja paikallisviranomaisia voimistamaan ja laajentamaan autottomiin päiviin liittyviä aloitteitaan, jollaisia on toteutettu osana Euroopan vuosittaista autotonta päivää;

25.

pyytää komissiota esittämään mahdollisimman pikaisesti yhdenmukaistetun strategian vihreiden vyöhykkeiden luomiseksi ja eurooppalaisen vihreiden vyöhykkeiden merkin kehittämiseksi, jotta vältytään siltä, että kaupungit tai jäsenvaltiot kehittävät erilaisia strategioita, joista aiheutuu haittaa kansalaisille ja yrityksille;

26.

katsoo, että kaupunkiliikenteen käsitteen olisi katettava myös kaupunkienväliset verkot, jotka mahdollistavat suurten kaupunkien väliset yhteydet, niiden taloudellisen kehityksen sekä sujuvan ja nopean henkilö- ja tavaraliikenteen;

27.

ehdottaa, että otetaan käyttöön eri välineiden eurooppalainen standardointi- ja sertifiointipolitiikka, jossa keskitytään turvallisuuteen ja terveyteen, mukavuuteen (melu, tärinä), verkkojen yhteentoimivuuteen (ns. busway-linjat, tram-train-liikenne), esteettömyyteen liikuntarajoitteisten tai lastenvaunujen kanssa liikkuvien henkilöiden kannalta, ”pehmeisiin” liikennemuotoihin ja puhtaisiin moottoriajoneuvoihin (bussit, taksit jne.), ja että tämä tehdään hiilidioksiditaseen sekä toimijoille ja käyttäjille aiheutuvia kustannuksia koskevan vaikutustenarvioinnin perusteella;

28.

pyytää aina huolehtimaan kustannusten ja hyödyn oikeasuhtaisuudesta ja ottamaan huomioon ne käyttäjät, joilla on rajalliset taloudelliset mahdollisuudet;

29.

suosittelee, että osana kaupunkiliikenneverkkojen avaamista kilpailulle laaditaan yleisohjeet palvelujen laatua, arviointia ja liikenteen käyttäjien ja kansalaisten osallistumista koskevista vähimmäissuosituksista asetuksen (EY) N:o 1370/2007 mukaisesti;

30.

ehdottaa, että huomattava osa Euroopan talouden elvytyssuunnitelman avulla vapautuvista määrärahoista kohdennetaan sellaisten meneillään olevien kaupunkiliikenteen ja julkisen liikenteen investointien ja hankkeiden rahoittamiseen, jotka voidaan rahoittaa välittömästi ja toteuttaa 31. joulukuuta 2009 mennessä;

31.

panee merkille, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa on annettu etusija kestäviin infrastruktuurihankkeisiin tarkoitetuille rakennerahastovaroille; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita käyttämään merkittävän osan kyseisistä varoista ilmastoystävällisen kaupunkiliikenteen kehittämiseen;

32.

pyytää komissiota ottamaan huomioon tässä päätöslauselmassa tehdyt ehdotukset sekä Euroopan parlamentin toiveen siitä, että se olisi aloitteellinen tällä alalla saadakseen mahdollisimman pian aikaan toimintasuunnitelman;

33.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/50

A.

toteaa, että älykkäät liikennejärjestelmät ovat edistyneitä sovelluksia, jotka hyödyntävät tieto- ja viestintätekniikkaa liikenteessä sekä liikennemuotoja ja liikenteen hallintaa koskevien innovatiivisten palvelujen tarjonnassa,

B.

ottaa huomioon, että älykkäät liikennejärjestelmät tarjoavat paljon mahdollisuuksia tehostaa kaikkien Euroopan liikennepolitiikan tarpeita ja haasteita vastaavien liikennemuotojen käyttöä,

C.

ottaa huomioon, että ruuhkia arvioidaan esiintyvän 10 prosentissa tieverkosta, ja niiden vuosikustannukset vastaavat yhtä prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta, että liikennekuolemien määrä oli vuonna 2006 edelleen 42 953 eli huomattavasti enemmän kuin asetettu välitavoite, jolla päästäisiin 25 000 liikennekuolemaan vuoteen 2010 mennessä, että tieliikenne aiheuttaa 72 prosenttia kaikista liikenteeseen liittyvistä hiilidioksidipäästöistä ja että 40 prosenttia Euroopan tieliikenteen hiilidioksidipäästöistä johtuu kaupunkiliikenteestä,

D.

toteaa älykkäiden liikennejärjestelmien osoittautuneen keskeisen tärkeiksi energiankulutuksen vähentämisessä ja liikenteen ekologisen kestävyyden parantamisessa,

E.

ottaa huomioon, että älykkäitä sovelluksia on kehitetty eri liikennemuodoille, kuten rautatieliikenteeseen (ERTMS ja TAF-TSI), meri- ja sisävesiliikenteeseen (LRITS, SafeSeaNet, VTMIS), lentoliikenteeseen (SESAR) ja maaliikenteeseen, esim. karjankuljetuksia varten,

1.

korostaa, että älykkäät liikennejärjestelmät ovat keskeinen väline, kun pyritään tehostamaan olemassa olevan infrastruktuurin käyttöä ja tekemään liikenteestä tehokkaampaa, turvallisempaa ja ympäristön kannalta puhtaampaa ja sitä kautta edistämään kansalaisten kestävän liikkuvuuden ja talouden kehitystä;

2.

korostaa, että älykkäillä liikennejärjestelmillä on myönteinen vaikutus kaikkien alueiden, myös kaupunkialueiden, taloudellisen suorituskyvyn parantamiseen, niillä määritellään vastavuoroisen saatavuuden edellytykset, lisätään paikallista ja alueiden välistä kauppaa, kehitetään Euroopan unionin sisämarkkinoita ja lisätään työllisyyttä, joka kytkeytyy älykkäiden liikennejärjestelmien toteuttamiseen;

3.

katsoo, että älykkäillä liikennejärjestelmillä voidaan parantaa Euroopan kansalaisten ja erityisesti kaupunkien asukkaiden elinolosuhteita, ja ne myös osaltaan parantavat liikenneturvallisuutta, vähentävät haitallisia päästöjä ja ympäristön pilaantumista, lisäävät liikenteen tehokkuutta, helpottavat pääsyä syrjäisille alueille ja vähentävät liikennettä;

4.

pahoittelee viivettä älykkäiden liikennejärjestelmien yhteisen täytäntöönpanokehyksen luomisessa unionissa sekä sitä, ettei älykkäitä liikennejärjestelmiä selkeine tavoitteineen ole otettu käyttöön koordinoidusti, mikä johtuu pääasiassa yhteentoimivuuden esteistä, kaikkien toimijoiden tehokkaan yhteistyön puutteesta sekä ratkaisemattomista tietosuoja- ja vastuukysymyksistä;

5.

on tyytyväinen komission älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevaan toimintasuunnitelmaan (jäljempänä ”toimintasuunnitelma”), sillä se muodostaa yhteiset puitteet toimille ja ohjelmille, ja siinä määritetään selkeät määräajat tulosten tuottamiselle;

6.

uskoo vahvasti, että on perustettava väline älykkäiden liikennejärjestelmien käytön edistämiseksi liikennepolitiikassa; kannattaa säädöstä, jossa vahvistettaisiin älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton puitteet, ja kehottaa komissiota toimittamaan parempia tietoja toimintasuunnitelman toimien, rahoituksen ja ohjelmasuunnittelun nykytilasta sen varmistamiseksi, että älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottokehyksestä annettavaan direktiiviin sisällytetään selkeitä toimia määräaikoineen;

7.

on tietoinen vähäisestä yhteisön rahoitustuesta (vuonna 2008) EasyWay-toimelle, joka on Euroopan laajuinen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottoa Euroopan laajuisen tieverkon (TERN) keskeisillä käytävillä 21:ssä unionin jäsenvaltiossa koskeva hanke, josta vastaavat kansalliset tieviranomaiset ja tieliikenteen toimijat julkisten ja yksityisten sidosryhmien kanssa;

8.

korostaa, että älykkäät liikennejärjestelmät olisi otettava kaikkien liikennemuotojen ja kaikkien eurooppalaisten matkustajien käyttöön Galileo-sovellusten kanssa koordinoidun lähestymistavan avulla; kannattaa vankasti älykkäiden liikennejärjestelmien välitöntä käyttöönottoa julkisen ja yksityisen sektorin ja julkisen liikenteen intermodaalisuuden lisäämiseksi parantamalla yleisesti tiedotusta ja tehostamalla kuljetuskapasiteetin hallintaa;

9.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan vastuukysymyksiä, jotka muodostavat merkittävän esteen älykkäiden liikennejärjestelmien sujuvalle ja johdonmukaiselle käyttöönotolle Euroopassa;

10.

katsoo, että yhteentoimivuus on älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämisessä keskeinen tekijä järjestelmien sujuvan ja johdonmukaisen käyttöönoton kannalta Euroopassa; korostaa, että Euroopan laajuiseen tietoverkkoon (rakentamiseen tai ylläpitoon) investoitaessa tulisi pyrkiä ottamaan huomioon älykkäiden liikennejärjestelmien palveluiden tarpeellinen kehittäminen;

11.

ottaa huomioon, että eurooppalaisilla älykkäiden liikennejärjestelmien markkinoilla on jo merkittävä tarjonta, ja pyytää siksi komissiota määrittämään vaatimukset älykkäiden liikennejärjestelmien sovellusten ja palveluiden vähimmäistasolle, joka on kaikkien jäsenvaltioiden saavutettavissa ja joka on tarpeen älykkäiden liikennejärjestelmien sovellusten tehokkaan kehittämisen, toteutuksen ja käytön kannalta;

12.

pitää tärkeänä valmistella markkinoiden kysyntää koskeva arvio, jossa arvioidaan todellista tarvetta, joka ylittää älykkäiden liikennejärjestelmien sovellusten ja palveluiden määritetyn vähimmäistason, ja vahvistaa älykkäiden liikennejärjestelmien sisämarkkinoita koskevia näkökohtia standardoinnin ja asianmukaisen sääntelykehyksen avulla;

13.

pitää tärkeänä rajat ylittävää sekä teknisen että hallinnollisen tason yhteistyötä unionin ulkorajoilla, mikä on keskeistä älykkäiden liikennejärjestelmien sovellusten tehokkaan toteutuksen kannalta unionissa;

14.

korostaa tarvetta saada kriittinen tietomassa vähintään seuraavilla viidellä keskeisellä alalla älykkäiden liikennejärjestelmien tehokkaan käyttöönoton varmistamiseksi: tosiaikaiset liikenne- ja matkatiedot; tieverkkoa koskevat tiedot; julkiset tiedot digitaalista kartoitusta varten; tiedot yleisten liikennetietopalvelujen ja multimodaalisten, ovelta ovelle ulottuvien kansallisten reittisuunnittelupalvelujen vähimmäistason tarjontaa varten;

15.

toteaa, että yleisten liikennetietopalvelujen vähimmäistason on katettava Euroopan laajuinen tieverkko (TEN-T);

16.

korostaa, että älykkäiden liikennejärjestelmien hyväksyminen ja käyttöönotto suuressa mittakaavassa edellyttää, että huomioon otetaan sekä liikennepalveluja koskevat tiedot että eri liikennemuotojen aikataulut;

17.

korostaa, että on tärkeää tarjota tosiaikaisia tietoja matkustajille ja infrastruktuurille ja että tietojen on oltava entistä tarkempia, luotettavampia ja yhdenmukaisia kunnioittaen samalla eurooppalaisia (maantieteellisiä, kulttuurisia ja kielellisiä) erityispiirteitä ja takaamalla maantieteellinen jatkuvuus;

18.

katsoo, että älykkäiden liikennejärjestelmien kehityksen kannalta on olennaista taata tie-, liikenne- ja matkatietojen saatavuus yksityiselle sektorille kunnioittaen samalla yksityisyyden suojaa ja käsittelemällä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia kysymyksiä;

19.

katsoo, että on tärkeää varmistaa älykkäiden liikennejärjestelmien yhdenmukaisuus, yhteentoimivuus ja luotettavuus säilyttämällä samalla käyttäjien valinnanvapaus älykkäiden liikennejärjestelmien suhteen;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan ja linkittämään älykkäät liikennejärjestelmät unionin kaupunkiliikennettä koskeviin aloitteisiin liikenteen tehostamiseksi ja sen hallinnan sujuvoittamiseksi sekä teiden, TEN-T-käytävien, rahtikäytävien ja kaupunkikokonaisuuksien ruuhkautumisen vähentämiseksi;

21.

katsoo, että rajat ylittävä yhteistyö ja EasyWay-hankkeen kaltaisten ohjelmien kehittäminen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton tehostamiseksi on tärkeää;

22.

kehottaa komissiota määrittämään ensisijaiset tiedotusta, kuljetuskalustoa ja ajoneuvoja koskevat standardit älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton ja entistä yhdenmukaisempaa valtatieinfrastruktuuria koskevien toimenpiteiden edistämiseksi;

23.

pitää tärkeänä, että älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönotosta seuraavien ajoneuvokohtaisten ja infrastruktuuria koskevien kustannusten arviointi perustetaan kustannus-hyötyanalyysiin, joka kattaa kaikki liitännäiskulut (taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöä koskevat);

24.

suosittaa, että kehitetään käyttäjille suunnattuja tiedotusmenettelyjä ja tietojärjestelmiä, jotka koskevat kaupunkien liikennepalvelutarjontaa ja kaupunkien liikenneverkkojen laatua ja joissa hyödynnetään esimerkiksi gsm-tekniikkaa;

25.

suosittaa, että selvitetään tietyn alueen viranomaisten koordinoimia maksujen yhtenäistämisjärjestelmiä ja erityisesti niiden teknisiä näkökohtia;

26.

kehottaa kehittämään intermodaalitekniikkaa, jonka avulla helpotetaan liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdollisuutta hyödyntää liikennepalveluja ja kaupunkiliikennettä;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valmistelemaan yleiseurooppalaisen hätäsanomajärjestelmän (eCall) yhdenmukaista käyttöönottoa kaikissa unionin jäsenvaltioissa vuoteen 2010 mennessä, heti standardointitestien loppuunsaattamisen jälkeen;

28.

katsoo, että älykkäiden liikennejärjestelmien sovelluksilla ja käyttöönotolla olisi

29.

kehottaa komissiota vähentämään viestintäkustannuksia entisestään niin, että televiestintään perustuvaa viestintä- ja tiedotuslaitteistoa voitaisiin käyttää nykyistä kattavammin;

30.

pitää myönteisenä ehdotettua eFreight-aloitetta ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön ”älykkään rahdin” periaatteen tavoitteena saavuttaa eri liikennemuotoja yhdistävät rahtiliikenteen älykkäät palvelut, joissa keskitytään vaarallisiin tavaroihin;

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota kiinnittämään yhtäläistä huomiota sekä matkustajiin että rahtiin, jotta vältetään matkustajaliikenteen syrjiminen, mikä on erityisen haitallista henkilöiden liikkuvuuden kannalta;

32.

kannattaa käyttöliittymiä (HMI) ja muita älykkäiden liikennejärjestelmien yhteyskäytäntöjä koskevan asianmukaisen sääntelykehyksen luomista ja korostaa tarvetta tarkastella vastuukysymyksiä;

33.

kehottaa komissiota tarkastelemaan suojattomiin liikennepalvelujen käyttäjiin, kuten liikuntarajoitteisiin, liittyviä kysymyksiä, ja laajentamaan kehittyneiden kuljettajan apujärjestelmien ja muiden älykkäiden liikennejärjestelmien ja käyttöliittymien edistämistoimia kaksipyöräisiin ajoneuvoihin toimintasuunnitelman toimissa;

34.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia hyödyntää täysin älykkäiden liikennejärjestelmien potentiaalia ehkäistä savusumua ja korkeita otsonipitoisuuksia sekä vähentää melua ja pienhiukkas-, typpioksidi- ja hiilidioksidipäästöjä;

35.

korostaa tarvetta määrittää yhteinen järjestelmäalusta vakiorajapintoineen ja yhteyskäytäntöineen, joilla helpotetaan älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöä infrastruktuurien välistä (I2I), ajoneuvon ja infrastruktuurin välistä (V2I) ja ajoneuvojen välistä (V2V) viestintää varten;

36.

kehottaa komissiota panemaan täytäntöön älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevan etenemissuunnitelman yhteisine alustoineen älykkäiden liikennejärjestelmien sovelluksia ja käyttöönottoa varten ottaen mukaan toimintaan yksityisen ja julkisen sektorin sekä määrittämään asianmukaisen kehyksen älykkäiden liikennejärjestelmien vastuukysymysten ratkaisemiseksi;

37.

toteaa, että on edistettävä älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevaa koulutusta käyttäjien liikennekapasiteetin lisäämiseksi sekä ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen helpottamiseksi;

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan avoimen foorumin tietojen vaihtoa ja älykkäisiin liikennejärjestelmiin liittyvien kysymysten tarkastelua varten;

39.

korostaa tarvetta kunnioittaa yksityisyyttä ja tarkastella tietoturvaa ja tietosuojaa älykkäiden liikennejärjestelmien suunnittelun varhaisista vaiheista alkaen ja katsoo, että yksityisyyteen liittyviä kysymyksiä olisi käsiteltävä määritettäessä arkkitehtuuria ja täytäntöönpanotoimia (”yksityisyyttä suunnittelulla”);

40.

kehottaa kaikkia älykkäiden liikennejärjestelmien sovelluksiin osallistuvia osapuolia noudattamaan henkilötietojen ja viestinnän suojelusta annettuja EY:n direktiivejä (direktiivit 95/46/EY (11) ja 2002/58/EY (12)) ja pyytää komissiota varmistamaan tietojen asianmukaisen käytön älykkäistä liikennejärjestelmiä koskevissa sovelluksissaan ja näiden käyttöönotossa;

41.

katsoo, että anonyymien tietojen käyttö älykkäiden liikennejärjestelmien sovelluksissa on tarpeen älykkäiden liikennejärjestelmien esteettömän käytön kannalta, koska se takaa yksityisyyden suojan ja tietosuojaa koskevan EY:n oikeudellisen kehyksen noudattamisen;

42.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään vahvaa johtoa ja selkeää hallintoa älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottamiseksi Euroopassa;

43.

kehottaa edistämään kansallisten ja eurooppalaisten multimodaalisten, ovelta ovelle ulottuvien reittisuunnittelupalvelujen kehittämistä ottaen asianmukaisesti huomioon julkisen liikenteen tarjoamat vaihtoehdot sekä näiden palvelujen yhteenliittämisen Euroopan laajuisesti;

44.

kehottaa komissiota hyödyntämään paremmin maailmanlaajuisen satelliittipaikannusjärjestelmän (GNSS) EGNOS- ja Galileo-ohjelmien unionille tarjoamia valmiuksia ja edistämään multimodaalista yhteenliitettävyyttä;

45.

korostaa, että tätä tekniikkaa tulisi soveltaa niin, että vältetään eri liikennemuotojen yhteensopivuuden ongelmat, ja että kaiken tällaisen tekniikan käyttöä koskeva valinnanvapaus olisi taattava;

46.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että paikallisten ja alueellisten viranomaisten sekä Euroopan alueella toimivien eturyhmien on oltava aktiivisesti mukana älykkäiden liikennejärjestelmien suunnittelussa ja toteuttamisessa;

47.

painottaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkitystä älykkäiden liikennejärjestelmien toteuttamisessa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan aktiivisia toimia niiden käytön edistämiseksi ja helpottamiseksi;

48.

kehottaa komissiota antamaan täydellisen selvityksen toimintasuunnitelman rahoituksesta ja suunnittelusta sekä neuvostoa varmistamaan riittävän rahoituksen;

49.

suosittaa, että jäsenvaltiot käsittelevät rakennerahastovarojen käytön puolivälin tarkastelun yhteydessä kaupunkien sisäistä liikkuvuutta ja liikenneruuhkien vähentämistä älykkäiden liikennejärjestelmien avulla ja että ne lisäävät nämä kysymykset vuosien 2010–2013 prioriteettien luetteloon;

50.

korostaa, että kaupunkialueiden huomattavat mahdollisuudet on määriteltävä ja hyödynnettävä paremmin, ja painottaa merkitystä, joka maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla voi olla pitkän ja keskipitkän aikavälin tavoitteiden savuttamisessa;

51.

katsoo, että on oleellisen tärkeää soveltaa älykkäitä liikennejärjestelmiä suosituilla matkailualueilla, jotta voidaan helpottaa liikennevirtoja, vähentää onnettomuuksia ja lisätä turvallisuutta; katsoo, että älykkäät liikennejärjestelmät osaltaan edistävät alueiden ja myös syrjäisten alueiden talouskehitystä;

52.

korostaa, että alueiden välinen, rajat ylittävä ja monikansallinen yhteistyö on älykkäiden liikennejärjestelmien kehityksen ja toteuttamisen kannalta tärkeää, ja kehottaa komissiota kehittämään laajasti saatavilla olevan järjestelmän kaikilla unionin kielillä hyvien toimintatapojen vaihtamiseksi, mutta kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että alueet itse jakavat ja vaihtavat parhaita toimintatapoja keskenään, jotta voidaan yhtäältä turvata älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevan tiedon siirtyminen ja toisaalta välttää järjestelmän sisäinen pirstoutuminen.

53.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.