11.5.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 122/1

---

NEUVOSTON ENSIMMÄISESSÄ KÄSITTELYSSÄ VAHVISTAMA KANTA (EU) N:o 4/2010

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta

Vahvistettu neuvostossa 11 päivänä maaliskuuta 2010

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

2010/C 122 E/01

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Linja-autoliikenteen alalla toteutettavalla unionin toiminnalla olisi pyrittävä muun muassa varmistamaan matkustajien suojan yhtä korkea taso kuin muissa liikennemuodoissa riippumatta siitä, missä he matkustavat. Lisäksi olisi otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojelun yleiset vaatimukset.

(2)	Koska linja-automatkustaja on kuljetussopimuksen heikompi osapuoli, kaikille matkustajille olisi taattava vähimmäissuoja.

(3)	Unionin toimissa linja-automatkustajien oikeuksien parantamiseksi olisi otettava huomioon tämän alan erityispiirteet, kun suurin osa alan yrityksistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

(4)

Kun otetaan huomioon säännöllisen erityisliikenteen ja omaan lukuun harjoitettavan liikenteen erityisominaisuudet, nämä liikennetyypit olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Säännölliseen erityisliikenteeseen olisi kuuluttava vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden erityiskuljetus, työntekijöiden kuljettaminen kodin ja työpaikan välillä sekä koululaisten ja opiskelijoiden kuljetus oppilaitokseen ja oppilaitoksesta.

(5)

Kun otetaan huomioon säännöllisen kaupunki-, esikaupunki- ja alueellisen liikenteen erityisominaisuudet, jäsenvaltioille olisi myönnettävä oikeus jättää nämä liikennetyypit suurelta osin tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Säännöllisen kaupunki-, esikaupunki- ja alueellisen liikenteen tunnistamiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon perusteet, kuten välimatka, vuorotiheys, aikataulun mukaisten pysähdysten lukumäärä, käytettävien linja-autojen tyyppi, matkalippujärjestelmät, matkustajamäärien vaihtelu ruuhka-aikojen ja muiden aikojen välillä, linja-autojen tunnukset ja aikataulut.

(6)

Matkustajilla ja vähintään henkilöillä, joita kyseinen matkustaja oli tai olisi ollut lain nojalla velvollinen elättämään, olisi oltava riittävä suoja linja-auton käyttöön liittyvien onnettomuuksien varalta, ottaen huomioon moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16 päivänä syyskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/103/EY (3).

(7)

Kun valitaan linja-auton käyttöön liittyvästä onnettomuudesta aiheutuvan kuoleman, henkilövahingon tai matkatavaroiden katoamisen tai vahingoittumisen vuoksi suoritettavaan korvaukseen sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä, olisi otettava huomioon sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) 11 päivänä heinäkuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007 (4) ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008 (5).

(8)

Kun kyseessä on linja-auton käyttöön liittyvästä onnettomuudesta aiheutuva kuolema, henkilövahinko tai matkatavaroiden katoaminen tai vahingoittuminen, matkustajilla olisi sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettavan korvauksen lisäksi oltava oikeus saada apua onnettomuudesta johtuviin välittömiin käytännön tarpeisiinsa. Tällaiseen apuun voisi kuulua ensiapu, majoitus, ruoka, vaatteita ja kuljetus.

(9)

Linja-autoliikenteen matkustajapalvelujen olisi hyödytettävä kansalaisia yleisesti. Siksi myös vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä, oli liikuntarajoitteisuuden syynä vamma, ikä taikka jokin muu tekijä, olisi oltava samat mahdollisuudet käyttää linja-autoliikennettä kuin muillakin kansalaisilla. Vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä on samat oikeudet vapaaseen liikkuvuuteen, valinnanvapauteen ja syrjimättömyyteen kuin kaikilla muillakin kansalaisilla.

(10)

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 9 artikla huomioon ottaen ja jotta vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä olisi samat mahdollisuudet linja-automatkustamiseen kuin muillakin kansalaisilla, on syytä vahvistaa säännöt tällaisten henkilöiden syrjimättömyydestä ja avustamisesta matkan aikana. Kyseiset henkilöt olisi näin ollen hyväksyttävä kuljetettaviksi ja heitä ei saisi kieltäytyä kuljettamasta heidän vammansa tai liikuntarajoitteensa perusteella, lukuun ottamatta syitä, jotka ovat perusteltuja turvallisuuden taikka ajoneuvon suunnittelun tai infrastruktuurin takia. Työntekijöiden suojaamista koskevan asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä olisi oltava oikeus saada apua terminaaleissa ja ajoneuvoissa. Sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi asianomaisten henkilöiden olisi saatava tätä apua maksutta. Liikenteenharjoittajien olisi vahvistettava esteettömyyttä koskevat ehdot mieluiten eurooppalaisen standardointijärjestelmän pohjalta.

(11)

Terminaalien pitäjien olisi uusia terminaaleja koskevista suunnitelmista päättäessään ja osana laajoja kunnostustöitä otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeet. Terminaalien pitäjien olisi joka tapauksessa nimettävä paikat, joissa tällaiset henkilöt voivat ilmoittaa saapumisestaan terminaaliin ja avuntarpeestaan.

(12)

Jotta vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin voitaisiin vastata, henkilökunnan olisi oltava koulutettu asianomaisella tavalla. Kuljettajien kansallisten pätevyysvaatimusten vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi voitaisiin vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta lisäävää koulutusta tarjota osana maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta 15 päivänä heinäkuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/59/EY tarkoitettua perustason ammattipätevyyttä ja jatkokoulutusta (6). Jotta johdonmukaisuus mainitussa direktiivissä vahvistettujen koulutusvaatimusten käyttöönoton ja määräaikojen välillä voitaisiin varmistaa, olisi oltava mahdollista myöntää poikkeus rajoitetuksi ajaksi.

(13)	Vammaisia tai liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavia järjestöjä olisi kuultava tai ne olisi otettava mukaan vammaisuuteen liittyvän koulutuksen järjestämiseen mahdollisuuksien mukaan.

(14)	Linja-automatkustajien oikeuksiin olisi kuuluttava palvelua koskevien tietojen saanti ennen matkaa ja matkan aikana. Kaikki olennaiset linja-automatkustajille annettavat tiedot olisi annettava myös vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvassa vaihtoehtoisessa muodossa.

(15)	Tällä asetuksella ei pitäisi rajoittaa linja-autoyritysten oikeuksia hakea sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla korvausta keneltä tahansa henkilöltä, mukaan lukien kolmannet osapuolet.

(16)

Matkan peruuntumisesta tai pitkäaikaisesta viivästymisestä matkustajille aiheutuvia haittoja olisi vähennettävä. Tätä varten terminaaleista lähtevistä matkustajista olisi huolehdittava asianmukaisesti ja heille olisi annettava riittävästi tietoa. Matkustajien olisi myös voitava peruuttaa matkansa ja saada palautus lipun hinnasta tai jatkaa matkaansa tai saada matkansa uudelleenreititetyksi tyydyttävin ehdoin.

(17)

Liikenteenharjoittajien olisi ammatillisten yhdistystensä kautta tehtävä yhteistyötä vahvistaakseen kansalliset tai eurooppalaiset järjestelyt sidosryhmien, ammatillisten yhdistysten ja asiakkaita, matkustajia ja vammaisia edustavien järjestöjen myötävaikutuksella, tarkoituksena parantaa matkustajista huolehtimista etenkin matkan peruuntumisen ja pitkäaikaisten viivästysten yhteydessä.

(18)

Tämän asetuksen ei tulisi vaikuttaa matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/314/ETY (7) vahvistettuihin matkustajien oikeuksiin. Tätä asetusta ei olisi sovellettava tapauksiin, joissa valmismatka peruutetaan muista syistä kuin linja-autoliikennepalvelun peruuntumisen takia.

(19)	Matkustajille olisi tiedotettava kaikista heille tämän asetuksen nojalla kuuluvista oikeuksista, jotta he voivat käyttää niitä tehokkaasti.

(20)	Matkustajien olisi voitava käyttää oikeuksiaan liikenteenharjoittajien toteuttamien asianmukaisten valitusmenettelyjen kautta tai tapauksen mukaan tekemällä valitus asiaankuuluvan jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten nimeämälle elimelle tai elimille.

(21)	Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tätä asetusta noudatetaan, ja nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen elin valvonta- ja täytäntöönpanotehtäviin. Tämä ei vaikuta matkustajien oikeuteen turvautua kansallisen oikeuden mukaiseen tuomioistuinmenettelyyn.

(22)

Ottaen huomioon jäsenvaltion vahvistamat menettelyt valitusten tekemiseksi, annettua apua koskeva valitus olisi mieluiten osoitettava elimelle tai elimille, joka tai jotka on nimetty vastaamaan tämän asetuksen noudattamisen valvonnasta siinä jäsenvaltiossa, jossa ajoneuvoon nousemiseen tai siitä poistumiseen käytetty paikka sijaitsee.

(23)	Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että seuraamuksia sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(24)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on yhtäläisen suojelun ja avustamisen tason takaaminen linja-autoliikenteen matkustajille kaikissa jäsenvaltioissa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(25)	Tämä asetus ei saisi rajoittaa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (8) soveltamista.

(26)

Tämän asetuksen noudattamisen valvonnan olisi perustuttava kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”) 27 päivänä lokakuuta 2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 2006/2004 (9). Kyseistä asetusta olisi sen vuoksi muutettava.

(27)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, ottaen myös huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta annettu neuvoston direktiivi 2000/43/EY (10) ja miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13 päivänä joulukuuta 2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/113/EY (11),

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan linja-autoliikennettä koskevat säännöt seuraavista seikoista:

a)	matkustajien syrjimätön kohtelu liikenteenharjoittajien tarjoamien kuljetusedellytysten osalta;

b)	matkustajien oikeudet linja-auton käyttöön liittyvissä onnettomuustapauksissa, jotka ovat johtaneet kuolemaan tai henkilövahinkoon taikka matkatavaroiden katoamiseen tai vahingoittumiseen;

c)	vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden syrjimätön ja pakollinen avustaminen;

d)	matkustajien oikeudet peruuntumis- tai viivästymistapauksissa;

e)	tiedot, jotka matkustajille on vähintään annettava;

f)	valitusten käsittely;

g)	yleiset täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan säännöllistä liikennettä käyttäviin matkustajiin, jotka

a)	nousevat ajoneuvoon jonkin jäsenvaltion alueella sijaitsevassa paikassa; tai

b)	nousevat ajoneuvoon jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella sijaitsevassa paikassa ja poistuvat ajoneuvosta jonkin jäsenvaltion alueella sijaitsevassa paikassa.

2.   Lisäksi tätä asetusta sovelletaan satunnaisliikennettä käyttäviin matkustajiin, jos matkustaja on alun perin noussut ajoneuvoon tai poistunut lopullisesti ajoneuvosta jonkin jäsenvaltion alueella sijaitsevassa paikassa, lukuun ottamatta III–VI lukua.

3.   Tätä asetusta ei sovelleta säännölliseen erityisliikenteeseen eikä omaan lukuun harjoitettavaan liikenteeseen.

4.   Jäsenvaltiot voivat jättää säännöllisen kaupunki-, esikaupunki- ja alueellisen liikenteen, mukaan lukien sentyyppisen rajatylittävän liikenteen, tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, lukuun ottamatta 4 artiklan 2 kohtaa, 10 artiklaa ja 11 artiklan 1 kohtaa.

5.   Jäsenvaltio voi avoimuutta ja syrjimättömyyttä noudattaen vapauttaa säännöllisen kotimaanliikenteen tämän asetuksen soveltamisesta, lukuun ottamatta kuitenkaan 4 artiklan 2 kohtaa, 9 artiklaa ja 10 artiklan 1 kohtaa. Tällainen vapautus voidaan myöntää enintään viiden vuoden ajaksi ja se voidaan uusia kaksi kertaa.

6.   Jäsenvaltio voi avoimuutta ja syrjimättömyyttä noudattaen vapauttaa jonkin tietyn säännöllisen liikenteen tämän asetuksen säännösten soveltamisesta enintään viiden vuoden ajaksi sen vuoksi, että merkittävä osa kyseisestä säännöllisestä liikenteestä, mukaan lukien vähintään yksi aikataulun mukainen asemalla pysähtyminen, tapahtuu unionin ulkopuolella. Tällainen vapautus voidaan uusia.

7.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle eri liikennetyypeille 4, 5 ja 6 kohdan nojalla myönnetyistä vapautuksista. Komissio toteuttaa asianmukaiset toimet, jos myönnettyä vapautusta ei pidetä tämän artiklan säännösten mukaisena. Komissio antaa … (12) mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti myönnetyistä vapautuksista.

8.   Minkään tässä asetuksessa ei pidä tulkita muodostavan teknisiä vaatimuksia, joilla liikenteenharjoittajia tai terminaalin pitäjiä velvoitettaisiin muuttamaan tai korvaamaan linja-autoja tai infrastruktuuria tai linja-autopysäkeillä ja terminaaleissa olevia varusteita.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)	”säännöllisellä liikenteellä” liikennettä, jota harjoitetaan henkilöiden kuljettamiseksi linja-autolla määrätyin väliajoin määrätyllä reitillä ja jolla matkustajia otetaan kyytiin ja jätetään kyydistä ennalta vahvistetuissa pysähdyspaikoissa;

b)	”säännöllisellä erityisliikenteellä” järjestäjästä riippumatta linja-autolla harjoitettavaa säännöllistä liikennettä, jolla huolehditaan vain tiettyjen matkustajaryhmien kuljetuksesta ilman muita matkustajia;

c)

”omaan lukuun harjoitettavalla liikenteellä” linja-autolla harjoitettavaa liikennettä, jonka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voittoa tai kaupallista hyötyä tavoittelematta järjestää siten, että: — liikenne on vain kyseisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tavanomaisen toiminnan liitännäistoiminto, ja — liikenteeseen käytetyt ajoneuvot ovat kyseisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön omaisuutta tai tämä on hankkinut ne lykkäävin ehdoin tai ne on hankittu pitkäaikaisella leasingsopimuksella, ja kyseisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilökuntaan kuuluva taikka luonnollinen henkilö itse tai yrityksen palvelukseen ottama tai sen käyttöön sopimuksen perusteella asetettu henkilöstö kuljettaa niitä;

d)	”satunnaisliikenteellä” liikennettä, joka ei sisälly säännöllisen liikenteen määritelmään ja jolle on erityisesti ominaista, että siinä on kyse asiakkaan tai liikenteenharjoittajan omasta aloitteesta muodostetun ryhmän kuljettamisesta linja-autolla;

e)	”kuljetussopimuksella” liikenteenharjoittajan ja matkustajan välistä kuljetussopimusta, joka koskee yhden tai useamman säännöllisen liikenteen tai satunnaisliikenteen palvelun suorittamista;

f)	”lipulla” voimassa olevaa asiakirjaa tai muuta todistetta kuljetussopimuksesta;

g)	”liikenteenharjoittajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole matkanjärjestäjä eikä lipunmyyjä ja joka tarjoaa säännöllisen liikenteen tai satunnaisliikenteen palveluja suurelle yleisölle;

h)	”suorittavalla liikenteenharjoittajalla” henkilöä, joka ei ole liikenteenharjoittaja ja joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain;

i)	”lipunmyyjällä” välittäjää, joka tekee kuljetussopimuksia liikenteenharjoittajan puolesta;

j)	”matkatoimistolla” välittäjää, joka tekee kuljetussopimuksia matkustajan puolesta;

k)	”matkanjärjestäjällä” direktiivin 90/314/ETY 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua matkanjärjestäjää tai vähittäismyyjää, joka ei ole liikenteenharjoittaja;

l)

”vammaisella” tai ”liikuntarajoitteisella henkilöllä” henkilöä, jonka liikuntakyky on (sensorisen tai motorisen, pysyvän tai tilapäisen) fyysisen vamman, älyllisen kehitysvamman tai ymmärtämisvaikeuden tai vamman aiheuttaneen jonkin muun syyn taikka iän takia rajoittunut hänen käyttäessään kulkuneuvoja ja jonka tilanne edellyttää asianmukaista huomiota ja kaikille matkustajille tarjolla olevien palvelujen mukauttamista kyseisen henkilön erityisiin tarpeisiin;

m)	”esteettömyyttä koskevilla ehdoilla” asianomaisia standardeja, ohjeita ja tietoja, jotka koskevat linja-autojen ja/tai nimettyjen terminaalien esteettömyyttä, mukaan lukien niissä olevat vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetut tilat;

n)	”varauksella” istumapaikan varaamista linja-autossa säännöllisen liikenteen tiettyyn lähtöön;

o)	”terminaalilla” miehitettyä terminaalia, jossa säännöllisen liikenteen on aikataulun mukaan määrä pysähtyä tietyllä reitillä matkustajien nousemiseksi ajoneuvoon tai poistumiseksi ajoneuvosta ja jossa on lähtöselvitystiskin, odotushuoneen tai lipputoimiston kaltaisia tiloja;

p)	”linja-autopysäkillä” mitä tahansa paikkaa, joka ei ole terminaali ja jossa säännöllisen liikenteen on aikataulun mukaan määrä pysähtyä määrätyllä reitillä matkustajien nousemiseksi ajoneuvoon tai poistumiseksi ajoneuvosta;

q)	”terminaalin pitäjällä” jäsenvaltiossa olevaa organisaatioyksikköä, joka vastaa nimetyn terminaalin hallinnoinnista;

r)	”peruuttamisella” sitä, että aikataulun mukainen säännöllinen liikenne ei toteudu;

s)	”viivästymisellä” sen ajan, jolloin säännöllisen liikenteen oli julkaistun aikataulun mukaan määrä lähteä, ja tosiasiallisen lähtöajan välistä eroa.

4 artikla

Lippu ja syrjimättömät sopimusehdot

1.   Liikenteenharjoittajien on annettava matkustajalle lippu, jollei muulla asiakirjalla anneta oikeutta matkustamiseen. Lippu voidaan antaa sähköisessä muodossa.

2.   Liikenteenharjoittajien soveltamia sopimusehtoja ja hintoja on tarjottava suurelle yleisölle ilman minkäänlaista suoraa tai välillistä, lopullisen asiakkaan kansalaisuuteen taikka liikenteenharjoittajien tai lipunmyyjän sijoittautumispaikkaan unionissa perustuvaa syrjintää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sosiaalisen hinnoittelun soveltamista.

5 artikla

Muut suorittavat osapuolet

1.   Jos tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden suorittaminen on uskottu suorittavalle liikenteenharjoittajalle, lipunmyyjä tai muu henkilö, liikenteenharjoittaja, matkatoimisto, matkanjärjestäjä tai terminaalin pitäjä, joka tällaiset velvoitteet on uskonut, on kuitenkin vastuussa kyseisen suorittavan osapuolen toimista ja laiminlyönneistä.

2.   Lisäksi osapuolta, jolle liikenteenharjoittaja, matkatoimisto, matkanjärjestäjä tai terminaalin pitäjä on uskonut velvoitteen suorittamisen, koskevat tämän asetuksen säännökset uskottua velvoitetta koskevilta osin.

6 artikla

Velvollisuuksista luopumista koskeva kielto

1.   Tämän asetuksen mukaisia matkustajien velvollisuuksia ei voida rajoittaa eikä niistä voida luopua, etenkään kuljetussopimukseen sisältyvällä vapauttavalla tai rajoittavalla lausekkeella.

2.   Liikenteenharjoittajat voivat tarjota sopimusehtoja, jotka ovat matkustajan kannalta suotuisampia kuin tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

II   LUKU

KORVAUS JA AVUSTAMINEN ONNETTOMUUSTAPAUKSISSA

7 artikla

Matkustajien kuolema tai henkilövahinko sekä matkatavaroiden katoaminen tai vahingoittuminen

1.   Matkustajat ovat sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeutettuja korvaukseen linja-auton käyttöön liittyvien onnettomuuksien aiheuttamasta kuolemasta tai henkilövahingosta sekä matkatavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta. Kuolemantapauksissa tämä oikeus koskee vähintään niitä henkilöitä, joita kuollut matkustaja oli tai olisi ollut lain nojalla velvollinen elättämään.

2.   Korvausmäärä lasketaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kuolemantapauksesta, henkilövahingosta taikka matkatavaran katoamisesta tai vahingoittumisesta suoritettavalle korvaukselle kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti vahvistettu enimmäisraja ei saa missään tapauksessa olla vähemmän kuin:

a)	220 000 euroa matkustajaa kohden;

b)

säännöllisessä tai satunnaisessa kaupunki-, esikaupunki- ja alueellisessa liikenteessä 500 euroa kollia kohden ja kaikessa muussa säännöllisessä tai satunnaisessa liikenteessä 1 200 euroa kollia kohden. Kun pyörätuoli tai muu liikkumisen apuväline tai -laite vahingoittuu, korvauksen määrän on aina oltava yhtä suuri kuin kadonneen tai vahingoittuneen välineen korvaamisesta tai korjaamisesta aiheutuvat kustannukset.

8 artikla

Matkustajien välittömät käytännön tarpeet

Jos onnettomuus liittyy linja-auton käyttöön, liikenteenharjoittajan on annettava kohtuulliseksi katsottavaa apua onnettomuudesta johtuviin matkustajien välittömiin käytännön tarpeisiin. Avustaminen ei merkitse korvausvastuun tunnustamista.

III   LUKU

VAMMAISTEN JA LIIKUNTARAJOITTEISTEN HENKILÖIDEN OIKEUDET

9 artikla

Oikeus kuljetukseen

1.   Liikenteenharjoittajat, matkatoimistot ja matkanjärjestäjät eivät saa kieltäytyä hyväksymästä varausta, kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua tai ottamasta henkilöä ajoneuvoon vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella.

2.   Vammaisille tai liikuntarajoitteisille henkilöille on tarjottava varauksia ja lippuja ilman lisäkustannuksia.

10 artikla

Poikkeukset ja erityisedellytykset

1.   Sen estämättä, mitä 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, liikenteenharjoittajat, matkatoimistot ja matkanjärjestäjät voivat kieltäytyä hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua tai ottamasta henkilöä ajoneuvoon vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella:

a)	noudattaakseen kansainvälisissä, unionin tai kansallisissa säädöksissä vahvistettuja sovellettavia turvallisuutta koskevia vaatimuksia tai toimivaltaisten viranomaisten vahvistamia terveellisyyttä tai turvallisuutta koskevia vaatimuksia;

b)	jos vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön ajoneuvoon ottamista, ajoneuvosta poistumista tai kuljettamista on ajoneuvon suunnittelun tai infrastruktuurin, mukaan lukien linja-autopysäkit ja terminaalit, vuoksi fyysisesti mahdotonta suorittaa turvallisesti tai toimivalla tavalla.

2.   Siinä tapauksessa, että 1 kohdassa tarkoitettujen syiden vuoksi on kieltäydytty hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua, liikenteenharjoittajien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet antaakseen asianomaiselle henkilölle tiedot hyväksyttävissä olevasta kyseisen liikenteenharjoittajan suorittamasta vaihtoehtoisesta palvelusta.

3.   Jos vammaiselta tai liikuntarajoitteiselta henkilöltä, jolla on varaus tai lippu ja joka on täyttänyt 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset, tästä huolimatta evätään pääsy ajoneuvoon hänen vammaisuutensa tai liikuntarajoitteisuutensa vuoksi, tälle henkilölle ja hänen tämän artiklan 4 kohdan mukaiselle saattajalleen on tarjottava mahdollisuus valita jompikumpi seuraavista:

a)	oikeus maksun palautukseen ja tarvittaessa ilmainen paluumatka mahdollisimman pian kuljetussopimuksessa esitettyyn ensimmäiseen lähtöpaikkaan; ja

b)	matkan jatkaminen tai uudelleenreititys kohtuullista vaihtoehtoista liikennepalvelua käyttäen kuljetussopimuksessa esitettyyn määräpaikkaan, paitsi jos tämä ei ole mahdollista.

Se, että 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista ilmoitusta ei ole annettu, ei saa sinällään vaikuttaa oikeuteen saada palautusta lipusta maksetusta hinnasta.

4.   Liikenteenharjoittaja, matkatoimisto tai matkanjärjestäjä voi 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä edellyttää, että vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden seurassa matkustaa toinen henkilö, joka kykenee antamaan vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön tarvitsemaa apua, jos tämä on ehdottoman välttämätöntä. Tällainen saattaja on kuljetettava ilmaiseksi ja, kun tämä on mahdollista, hänelle on annettava istumapaikka vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön vierestä.

5.   Kun liikenteenharjoittaja, matkatoimisto tai matkanjärjestäjä vetoaa 1 kohdassa säädettyyn poikkeukseen, hänen on viipymättä ilmoitettava perustelut vammaiselle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle ja pyynnöstä ilmoitettava kyseiselle henkilölle asianomaiset tiedot kirjallisesti viiden työpäivän kuluessa pyynnön esittämisestä.

11 artikla

Esteettömyys ja tiedotus

1.   Liikenteenharjoittajilla ja terminaalin pitäjillä on oltava syrjimättömät esteettömyyttä koskevat ehdot vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden kuljetukselle tai niiden on, soveltuvin osin järjestöjensä kautta, otettava tällaiset käyttöön yhteistyössä vammaisia tai liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen välityksellä.

2.   Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on asetettava 1 kohdassa säädetyt esteettömyyttä koskevat ehdot yleisesti saataville fyysisesti tai internetiin samoilla kielillä kuin muut kaikille matkustajille yleensä annettavat tiedot.

3.   Matkanjärjestäjien on asetettava saataville 1 kohdassa säädetyt esteettömyyttä koskevat ehdot, joita sovelletaan niiden järjestämiin, myymiin tai myytäväksi tarjoamiin matkapaketteihin, pakettilomiin ja pakettikiertomatkoihin sisältyviin matkoihin.

4.   Tiedot 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista esteettömyyttä koskevista ehdoista on annettava fyysisessä muodossa matkustajan pyynnöstä.

5.   Liikenteenharjoittajien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on varmistettava, että kaikki asiaankuuluvat yleiset tiedot matkasta ja kuljetusedellytyksistä ovat saatavilla asianmukaisessa ja vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvassa muodossa, mukaan lukien soveltuvin osin verkkovaraus- ja verkkotietopalvelut. Tiedot on matkustajan pyynnöstä annettava fyysisessä muodossa.

12 artikla

Terminaalien nimeäminen

Jäsenvaltioiden on nimettävä linja-autoterminaalit, joissa vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä avustetaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle. Komissio laatii internetissä saatavilla olevan luettelon nimetyistä linja-autoterminaaleista.

13 artikla

Oikeus avun saamiseen nimetyissä terminaaleissa ja linja-autoissa

1.   Ellei 11 artiklan 1 kohdassa säädetyistä esteettömyyttä koskevista ehdoista muuta johdu, liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on jäsenvaltioiden nimeämissä terminaaleissa annettava omien toimivaltuuksiensa rajoissa vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille liitteessä I olevassa a kohdassa eriteltyä apua maksutta.

2.   Ellei 11 artiklan 1 kohdassa säädetyistä esteettömyyttä koskevista ehdoista muuta johdu, liikenteenharjoittajien on annettava linja-autoissa vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille liitteessä I olevassa b kohdassa eriteltyä apua maksutta.

14 artikla

Avustamisen edellytykset

1.   Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on tehtävä yhteistyötä vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden avustamiseksi, edellyttäen, että

a)	kyseisen henkilön avuntarve ilmoitetaan liikenteenharjoittajille, terminaalin pitäjille, matkatoimistoille tai matkanjärjestäjille viimeistään kaksi työpäivää ennen kuin apua tarvitaan; ja

b)

asianomaiset henkilöt ilmoittautuvat nimetyssä kohdassa i) viimeistään liikenteenharjoittajan etukäteen ilmoittamana määräaikana, joka ei saa olla enemmän kuin 60 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa; tai ii) jos määräaikaa ei ole ilmoitettu, viimeistään 30 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa.

2.   Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden on ilmoitettava liikenteenharjoittajalle, matkatoimistolle tai matkanjärjestäjälle erityisistä istumapaikkatarpeistaan varausta tehdessään tai lippua ennakkoon ostaessaan, jos tarve on tiedossa kyseisenä ajankohtana.

3.   Liikenteenharjoittajien, terminaalin pitäjien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet helpottaakseen vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden antamien avuntarvetta koskevien ilmoitusten vastaanottamista. Tätä velvoitetta sovelletaan kaikissa nimetyissä terminaaleissa ja niiden myyntipisteissä, mukaan lukien puhelin- ja internetmyynti.

4.   Jos 1 kohdan a alakohdan tai 2 kohdan mukaista ilmoitusta ei ole tehty, liikenteenharjoittajien, terminaalin pitäjien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet varmistaakseen, että apua annetaan siten, että vammainen tai liikuntarajoitteinen henkilö voi nousta lähtevään linja-autoon, vaihtaa linja-autoa tai poistua määräpaikkaan saapuvasta linja-autosta matkalla, jota varten hän on ostanut lipun.

5.   Terminaalin pitäjän on nimettävä terminaalin sisä- tai ulkopuolella sijaitseva paikka, jossa vammaiset tai liikuntarajoitteiset henkilöt voivat ilmoittaa saapumisestaan ja pyytää apua. Tämä paikka on merkittävä selvästi opastein ja siellä on annettava saavutettavassa muodossa perustiedot terminaalista ja annettavasta avusta.

15 artikla

Tietojen välittäminen kolmannelle osapuolelle

Jos matkatoimistot tai matkanjärjestäjät vastaanottavat 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen, niiden on tavanomaisen aukioloaikansa puitteissa siirrettävä tiedot liikenteenharjoittajalle tai terminaalin pitäjälle mahdollisimman pian.

16 artikla

Koulutus

1.   Liikenteenharjoittajien ja soveltuvin osin terminaalin pitäjien on otettava käyttöön vammaisuuteen liittyvän koulutuksen menettelyt, mukaan lukien ohjeet, ja varmistettava, että

a)	niiden henkilöstö, lukuun ottamatta kuljettajia mutta mukaan lukien muiden suorittavien osapuolten palveluksessa oleva vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä suoraan avustava henkilöstö on saanut koulutusta tai ohjeita liitteessä II olevassa a ja b kohdassa kuvatun mukaisesti; ja

b)	niiden henkilöstö, mukaan lukien kuljettajat, joka on suoraan tekemisissä matkustajien kanssa tai matkustajiin liittyvien kysymysten kanssa, on saanut koulutusta tai ohjeita liitteessä II olevassa a kohdassa kuvatun mukaisesti.

2.   Jäsenvaltio voi kuljettajien koulutuksen osalta myöntää vapautuksen 1 kohdan b alakohdan soveltamisesta enintään kahdeksi vuodeksi … (13) alkaen.

17 artikla

Pyörätuolien ja muiden liikkumisen apuvälineiden korvaaminen

1.   Liikenteenharjoittajat ja terminaalin pitäjät ovat vastuussa, jos ne avustaessaan ovat aiheuttaneet pyörätuolin tai muun liikkumisen apuvälineen tai -laitteen katoamisen tai vahingoittumisen. Katoamisen tai vahingoittumisen korvaa siitä vastuussa oleva liikenteenharjoittaja tai terminaalin pitäjä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen on oltava yhtä suuri kuin kadonneen tai vahingoittuneen välineen tai laitteen korvaamisesta tai korjaamisesta aiheutuneet kustannukset.

3.   Tarvittaessa on tehtävä kaikki mahdollinen väliaikaisen korvaavan välineen tai laitteen saamiseksi pikaisesti matkustajan käyttöön. Näillä pyörätuolilla ja muilla liikkumisen apuvälineillä tai -laitteilla on mahdollisuuksien mukaan oltava samankaltaiset tekniset ja toiminnalliset ominaisuudet kuin niillä, jotka ovat kadonneet tai vahingoittuneet.

18 artikla

Poikkeukset

1.   Jäsenvaltiot voivat jättää säännöllisen kotimaanliikenteen kaikkien tai joidenkin tämän luvun säännösten soveltamisalan ulkopuolelle, jos ne varmistavat, että kansallisten sääntöjen mukaisesti vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille annettava suoja on tasoltaan vähintään sama kuin tämän asetuksen nojalla annettava suoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 4 kohdan soveltamista.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti myönnetyistä vapautuksista. Komissio toteuttaa asianmukaiset toimet, jos myönnettyä vapautusta ei pidetä tämän artiklan säännösten mukaisena. Komissio antaa … (14) mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 1 kohdan mukaisesti myönnetyistä vapautuksista.

IV   LUKU

MATKUSTAJIEN OIKEUDET PERUUTUS- TAI VIIVÄSTYMISTAPAUKSISSA

19 artikla

Matkan jatkaminen, uudelleenreititys ja maksun palautus

1.   Jos liikenteenharjoittaja perustellusti arvioi, että säännöllisen liikenteen lähtö terminaalista peruuntuu tai viivästyy yli 120 minuuttia, matkustajille on viipymättä tarjottava valittavaksi jompikumpi seuraavista:

a)	matkan jatkaminen tai uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee mahdollisimman pian kuljetussopimuksen mukaiseen lopulliseen määräpaikkaan vastaavin ehdoin;

b)	lipun hinnan palautus ja tarvittaessa mahdollisimman pian ilmainen paluukuljetus linja-autolla kuljetussopimuksen mukaiseen ensimmäiseen lähtöpaikkaan.

2.   Jos säännöllisen liikenteen lähtö linja-autopysäkiltä peruuntuu tai viivästyy yli 120 minuuttia, matkustajilla on oikeus vaatia liikenteenharjoittajalta matkan jatkamista, uudelleenreititystä tai lipun hinnan palauttamista.

3.   Edellä olevan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa säädetty palautus on maksettava 14 päivän kuluessa siitä, kun tarjous on tehty tai pyyntö vastaanotettu. Maksun on katettava lipusta maksettu koko hinta matkustamatta jääneen osuuden tai osuuksien osalta ja, jos matkalla ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman tarkoituksen kannalta merkitystä, jo matkustetun osuuden tai osuuksien osalta. Näyttölippujen tai kausilippujen osalta maksun on oltava yhtä suuri kuin sen suhteellinen osa lipun täydestä hinnasta. Palautus on maksettava rahana, paitsi jos matkustaja hyväksyy muunlaisen palautustavan.

20 artikla

Tiedot

1.   Säännöllisen liikenteen lähdön peruuntuessa tai viivästyessä liikenteenharjoittajan tai tapauksen mukaan terminaalin pitäjän on ilmoitettava tilanteesta terminaaleista lähteville matkustajille mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 30 minuutin kuluttua aikataulun mukaisesta lähtöajasta sekä arvioidusta lähtöajasta heti, kun tieto siitä on saatavissa.

2.   Jos matkustajat menettävät peruuntumisen tai viivästymisen takia aikataulun mukaisen jatkoyhteyden, liikenteenharjoittajan tai tapauksen mukaan terminaalin pitäjän on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet tiedottaakseen asianomaisille matkustajille vaihtoehtoisista jatkoyhteyksistä.

3.   Liikenteenharjoittajan tai tapauksen mukaan terminaalin pitäjän on varmistettava, että vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt saavat 1 ja 2 kohdassa edellytetyt tiedot saavutettavassa muodossa.

21 artikla

Apu lähdön peruuntuessa tai viivästyessä

Jos aikataulun mukaan yli kolme tuntia kestävän matkan lähtö terminaalista peruuntuu tai viivästyy yli kaksi tuntia, liikenteenharjoittajan on tarjottava matkustajille ilmaiseksi:

a)	välipalaa, aterioita tai virvokkeita kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan tai viivästykseen, jos niitä on saatavilla linja-autossa tai terminaalissa tai niitä voidaan kohtuudella toimittaa sinne;

b)	apua hotellihuoneen tai muun majoituksen löytämisessä sekä apua terminaalin ja majoituspaikan välisen kuljetuksen järjestämisessä tapauksissa, joissa majoitusta on tarpeen järjestää yhdeksi tai useammaksi yöksi.

Liikenteenharjoittajan on tätä artiklaa sovellettaessa kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden sekä mahdollisten saattajien tarpeisiin.

22 artikla

Lisävaateet

Mitä tässä luvussa säädetään ei estä matkustajia hakemasta kansallisessa tuomioistuimessa korvauksia kansallisen oikeuden mukaisesti säännöllisen liikenteen peruuntumisesta tai viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta.

V   LUKU

TIEDOTTAMISTA JA VALITUKSIA KOSKEVAT YLEISSÄÄNNÖT

23 artikla

Oikeus saada matkatietoja

Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on annettava matkustajille koko matkan ajan omien toimivaltuuksiensa rajoissa riittävästi tietoja. Nämä tiedot on pyynnöstä annettava saavutettavassa muodossa, jos tämä on mahdollista.

24 artikla

Tiedot matkustajien oikeuksista

1.   Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on omien toimivaltuuksiensa rajoissa varmistettava, että matkustajille annetaan asianmukaiset ja ymmärrettävät tiedot heidän tämän asetuksen mukaisista oikeuksistaan viimeistään lähtöhetkellä. Tiedot on annettava terminaaleissa ja soveltuvin osin internetissä. Vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön pyynnöstä tiedot on annettava saavutettavassa muodossa. Näihin tietoihin on sisällyttävä jäsenvaltion 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämän yhden tai useamman täytäntöönpanoelimen yhteystiedot.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tiedottamisvaatimuksen täyttämiseksi liikenteenharjoittajat ja terminaalin pitäjät voivat käyttää komission kaikilla Euroopan unionin toimielinten virallisilla kielillä laatimaa ja niiden saataville saattamaa yhteenvetoa tämän asetuksen säännöksistä.

25 artikla

Valitukset

Liikenteenharjoittajilla on oltava tai niiden on perustettava järjestelmä 4, 8 ja 9–24 artiklassa säädettyjä oikeuksia ja velvoitteita koskevien valitusten käsittelyä varten.

26 artikla

Valitusten tekeminen

Jos tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva matkustaja haluaa esittää liikenteenharjoittajalle valituksen 4, 8 ja 9–24 artiklan osalta, hänen on tehtävä se kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säännöllinen liikennepalvelu suoritettiin tai olisi pitänyt suorittaa. Liikenteenharjoittajan on yhden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta ilmoitettava matkustajalle, onko tämän valitus hyväksytty, hylätty vai edelleen käsiteltävänä. Lopullisen vastauksen antamiseen kuluva aika saa olla enintään kolme kuukautta valituksen vastaanottamisesta.

VI   LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANO JA KANSALLISET TÄYTÄNTÖÖNPANOELIMET

27 artikla

Kansalliset täytäntöönpanoelimet

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi uusi tai olemassa oleva elin, joka vastaa tämän asetuksen täytäntöönpanosta sen alueella sijaitsevista paikoista lähtevän säännöllisen liikenteen osalta ja kolmannesta maasta tällaisiin paikkoihin suuntautuvan säännöllisen liikenteen osalta. Kunkin elimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän asetuksen noudattamisen.

Kunkin elimen on oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton liikenteenharjoittajista, matkanjärjestäjistä ja terminaalin pitäjistä.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti nimetty elin tai elimet.

3.   Matkustaja voi tehdä valituksen tämän asetuksen väitetystä rikkomisesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti 1 kohdan nojalla nimetylle asianmukaiselle elimelle tai muulle jäsenvaltion nimeämälle asianmukaiselle elimelle.

Jäsenvaltio voi päättää, että

a)	matkustajan on ensi vaiheessa tehtävä liikenteenharjoittajalle valitus 4, 8 ja 9–24 artiklan osalta; ja/tai

b)	kansallinen täytäntöönpanoelin tai muu jäsenvaltion nimeämä asianmukainen elin toimii muutoksenhakuelimenä silloin, kun valituksia ei saada ratkaistua 26 artiklan mukaisesti.

28 artikla

Täytäntöönpanokertomus

Edellä olevan 27 artiklan 1 kohdan nojalla nimettyjen täytäntöönpanoelinten on 1 päivään kesäkuuta … (15) mennessä ja sen jälkeen joka toinen vuosi mainittuun päivämäärään mennessä julkaistava kahden edellisen kalenterivuoden toiminnastaan kertomus, joka sisältää erityisesti kuvauksen tämän asetuksen täytäntöönpanotoimista sekä tilastotiedot valituksista ja sovelletuista seuraamuksista.

29 artikla

Yhteistyö täytäntöönpanoelinten välillä

Tämän asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten täytäntöönpanoelinten on tarpeen mukaan vaihdettava tietoja työskentely- ja päätöksentekoperiaatteistaan ja -käytännöistään. Komissio tukee niitä tässä tehtävässä.

30 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava sääntöjä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säännöt pannaan täytäntöön. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi kyseiset säännöt ja toimenpiteet viimeistään … (16) ja ilmoitettava sille viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

VII   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

31 artikla

Kertomus

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta ja vaikutuksista … (17). Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen säännösten yksityiskohtaisemmasta täytäntöönpanosta tai sen muuttamisesta.

32 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttaminen

Lisätään asetuksen (EY) N:o 2006/2004 liitteeseen kohta seuraavasti:

”18.	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/2010, annettu …, matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä (18).

33 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan … (19) alkaen.

34 artikla

Julkaiseminen

Tämä asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Lausunto annettu 16. heinäkuuta 2009 (EUVL C 317, 23.12.2009, s. 99.).

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 23. huhtikuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston kanta, vahvistettu 11 päivänä maaliskuuta 2010. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EUVL L 263, 7.10.2009, s. 11.

(4)  EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40.

(5)  EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.

(6)  EUVL L 226, 10.9.2003, s. 4.

(7)  EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59.

(8)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(9)  EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.

(10)  EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.

(11)  EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.

(12)  Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on viisi vuotta tämän asetuksen soveltamispäivästä.

(13)  Pyydetään lisäämään tämän asetuksen soveltamispäivämäärä.

(14)  Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on viisi vuotta tämän asetuksen soveltamispäivästä.

(15)  Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on kaksi vuotta tämän asetuksen soveltamispäivästä.

(16)  Pyydetään lisäämään tämän asetuksen soveltamispäivämäärä.

(17)  Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on kolme vuotta tämän asetuksen soveltamispäivästä.

(18)  EUVL: …”

(19)  Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on kaksi vuotta julkaisemispäivästä.

---

---

---

---

11.5.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 122/19

---

NEUVOSTON ENSIMMÄISESSÄ KÄSITTELYSSÄ VAHVISTAMA KANTA (EU) N:o 5/2010

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta

Vahvistettu neuvostossa 11 päivänä maaliskuuta 2010

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

2010/C 122 E/02

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan 1 kohdan ja 100 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Meri- ja sisävesiliikenteen alalla toteutettavalla unionin toiminnalla olisi pyrittävä muun muassa varmistamaan matkustajien suojan yhtä korkea taso kuin muissa liikennemuodoissa. Lisäksi olisi otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojan yleiset vaatimukset.

(2)

Koska meri- ja sisävesiliikenteen matkustaja on kuljetussopimuksen heikompi osapuoli, kaikille tällaisille matkustajille olisi taattava vähimmäissuoja. Mikään ei saisi estää liikenteenharjoittajia tarjoamasta sopimusehtoja, jotka ovat matkustajan kannalta suotuisampia kuin tässä asetuksessa asetetut ehdot.

(3)

Matkustajien suojan olisi katettava paitsi matkustajaliikennepalvelut jäsenvaltioiden alueella sijaitsevien satamien välillä, myös matkustajaliikennepalvelut tällaisten satamien ja jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella sijaitsevien satamien välillä, ottaen huomioon kilpailun vääristymisen riski matkustajaliikenteen markkinoilla. Tästä syystä termi ”unionin liikenteenharjoittaja” olisi tätä asetusta sovellettaessa tulkittava mahdollisimman laajasti, mutta vaikuttamatta unionin muuhun lainsäädäntöön, esimerkiksi perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan yksityiskohtaisesta soveltamisesta meriliikenteeseen 22 päivänä joulukuuta 1986 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 4056/86 (3) ja palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7 päivänä joulukuuta 1992 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 3577/92 (4).

(4)

Kaikkien kansalaisten pitäisi voida hyötyä meri- ja sisävesiliikenteen yhtenäismarkkinoista. Siksi myös vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä, oli liikuntarajoitteen syy sitten vamma, ikä tai jokin muu tekijä, olisi oltava samat mahdollisuudet käyttää matkustajaliikennepalveluja ja risteilyjä kuin muillakin kansalaisilla. Vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä on samat oikeudet vapaan liikkuvuuden, valinnanvapauden ja syrjimättömyyden osalta kuin kaikilla muillakin kansalaisilla.

(5)

Vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 9 artikla huomioon ottaen ja jotta vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä olisi samat mahdollisuudet matkustamiseen meri- ja sisävesiliikenteessä kuin muillakin kansalaisilla, on syytä vahvistaa säännöt tällaisten henkilöiden syrjimättömyydestä ja avustamisesta matkan aikana. Kyseiset henkilöt olisi näin ollen hyväksyttävä kuljetettavaksi eikä heitä saisi kieltäytyä kuljettamasta heidän vammansa tai liikuntaesteensä perusteella lukuun ottamatta tapauksia, joissa se on perusteltua toimivaltaisten viranomaisten määrittämien terveys- ja turvallisuussyiden takia. Heillä olisi oltava oikeus saada apua satamissa sekä matkustaja-aluksilla. Sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi kyseisten henkilöiden olisi saatava tätä apua maksutta. Liikenteenharjoittajien olisi vahvistettava esteettömyyttä koskevat ehdot mieluiten eurooppalaisen standardointijärjestelmän pohjalta.

(6)

Uusia satamia ja terminaaleja koskevista suunnitelmista päätettäessä ja laajojen kunnostustöiden yhteydessä kyseisistä tiloista vastuussa olevien tahojen olisi otettava tarvittaessa huomioon vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeet. Samoin liikenteenharjoittajien olisi tarvittaessa otettava nämä tarpeet huomioon päättäessään uusien matkustaja-alusten suunnittelusta tai alusten korjauksista matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä 6 päivänä toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/45/EY (5) ja sisävesialusten teknisistä vaatimuksista 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/87/EY (6) mukaisesti.

(7)

Jäsenvaltioiden alueella sijaitsevissa satamissa annettavalla avulla pitäisi tarjota vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille muun muassa mahdollisuus siirtyä määrätystä satamaan saapumispisteestä matkustaja-alukseen ja matkustaja-aluksesta määrättyyn satamasta poistumispisteeseen, alukseen nouseminen ja siitä poistuminen mukaan luettuina.

(8)

Liikenteenharjoittajien olisi vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille annettavaa apua ja henkilökuntansa koulutusta järjestäessään toimittava yhteistyössä vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa. Tässä työskentelyssä niiden olisi otettava huomioon myös merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja säännöstön sekä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) suosituksen ”Matkustaja-alusten suunnittelu ja toiminta ikääntyvien ja vammaisten tarpeiden ottamiseksi huomioon” asiaa koskevat määräykset.

(9)	Matkustajille olisi tiedotettava riittävästi minkä tahansa matkustajaliikennepalvelun tai risteilyn peruuttamisesta tai viivästymisestä, jotta he voivat tehdä tarvittavia järjestelyjä ja hankkia tarpeen vaatiessa tietoa vaihtoehtoisista yhteyksistä.

(10)	Matkan peruuttamisesta tai pitkäaikaisesta viivästymisestä matkustajille aiheutuvia haittoja olisi vähennettävä. Tätä varten matkustajista olisi huolehdittava asianmukaisesti ja heidän olisi voitava peruuttaa matkansa ja saada lippunsa hinta takaisin taikka saada tyydyttävä uusi matkareitti.

(11)

Jos matkustajaliikennepalvelu peruutetaan tai se viivästyy, liikenteenharjoittajien olisi maksettava matkustajille korvaus, joka perustuu prosenttiosuuteen lipun hinnasta, paitsi jos peruutus tai viivästyminen on johtunut aluksen turvallisen toiminnan vaarantavista sääolosuhteista tai poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettu.

(12)	Aluksen turvallisen toiminnan vaarantaviin sääolosuhteisiin olisi katsottava kuuluviksi muun muassa voimakas tuuli, kova merenkäynti, voimakkaat virtaukset, vaikeat jääolosuhteet ja erityisen korkea tai matala vedenpinnan korkeus.

(13)

Poikkeuksellisiksi olosuhteiksi olisi luokiteltava muun muassa terroristi-iskut, työriidat, sairaiden, loukkaantuneiden tai menehtyneiden saattaminen maihin, etsintä- ja pelastustoimet merellä tai sisävesillä, ympäristön suojelemiseksi välttämättömät toimenpiteet, liikenteen hallintoelinten tai satamaviranomaisten tekemät päätökset taikka toimivaltaisten viranomaisten tekemät päätökset yleisen järjestyksen ja turvallisuuden osalta sekä kiireellisten kuljetustarpeiden kattamiseksi.

(14)

Liikenteenharjoittajien olisi tehtävä yhteistyötä ottaakseen käyttöön kansalliset tai eurooppalaiset järjestelyt matkustajista huolehtimisen ja heille annetun avun parantamiseksi matkan keskeytyessä, etenkin pitkäaikaisten viivästysten yhteydessä, tai matkan peruuntuessa; sidosryhmien, ammatillisten yhdistysten sekä kuluttajia, matkustajia, vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen olisi osallistuttava yhteistyöhön.

(15)

Tämä asetus ei saisi vaikuttaa matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa direktiivissä 90/314/ETY (7) säädettyihin matkustajien oikeuksiin. Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa tapauksiin, joissa valmismatka peruutetaan muista syistä kuin matkustajaliikennepalvelun tai risteilyn peruuntumisen takia.

(16)

Matkustajille olisi tiedotettava kaikista heidän tämän asetuksen mukaisista oikeuksistaan, jotta he voivat käyttää niitä tehokkaasti. Matkustajien oikeuksiin olisi kuuluttava matkustajaliikennepalvelua ja risteilyä koskevien tietojen saanti ennen matkaa ja matkan aikana. Kaikki matkustajille annettavat olennaiset tiedot olisi annettava myös vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvissa muodoissa.

(17)

Matkustajien olisi voitava käyttää oikeuksiaan liikenteenharjoittajien toteuttamien asianmukaisten valitusmenettelyjen kautta tai tapauksen mukaan tekemällä valitus jäsenvaltion nimeämälle elimelle tai elimille. Liikenteenharjoittajien olisi vastattava matkustajien esittämiin valituksiin tietyssä määräajassa ottaen huomioon, että valituksen huomioimatta jättäminen saatetaan katsoa liikenteenharjoittajan kannalta kielteiseksi seikaksi.

(18)

Ottaen huomioon jäsenvaltion vahvistamat menettelyt valitusten esittämiseksi, satamassa tai aluksella annettua apua koskeva valitus olisi mieluiten osoitettava elimelle tai elimille, joka tai jotka on nimetty vastaamaan tämän asetuksen noudattamisen valvomisesta siinä jäsenvaltiossa, jossa alukseen nousemiseen käytetty satama sijaitsee, ja kolmannesta maasta liikennöitävien matkustajaliikennepalvelujen osalta siinä jäsenvaltiossa, jossa aluksesta poistumiseen käytetty satama sijaitsee.

(19)	Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän asetuksen säännöksiä noudatetaan, ja nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen elin valvonta- ja täytäntöönpanotehtäviä suorittamaan. Tämä ei vaikuta matkustajien oikeuteen turvautua tuomioistuinmenettelyyn kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(20)	Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että seuraamuksia sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat matkustajien suojelun ja avustamisen korkean tason takaaminen kaikissa jäsenvaltioissa sekä yhdenmukaisten olosuhteiden takaaminen taloudellisten toimijoiden toiminnalle yhtenäismarkkinoilla, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(22)

Tämän asetuksen täytäntöönpanon olisi perustuttava kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27 päivänä lokakuuta 2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 2006/2004 (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä) (8). Kyseistä asetusta olisi sen vuoksi muutettava.

(23)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (9) olisi tiukasti noudatettava, jotta taataan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden yksityisyyden suoja ja varmistetaan, että pyydettyjä tietoja ja selvityksiä käytetään vain tässä asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseen ja ettei niitä käytetä kyseisten henkilöiden vahingoksi.

(24)	Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, sellaisina kuin niihin viitataan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt seuraavista:

a)	matkustajien syrjimätön kohtelu liikenteenharjoittajien tarjoamissa kuljetusehdoissa;

b)	vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden syrjimättömyys ja avustaminen;

c)	matkustajien oikeudet peruuntumis- tai viivästymistapauksissa;

d)	tiedot, jotka matkustajille on vähintään annettava;

e)	valitusten käsittely;

f)	yleiset täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan matkustajiin, jotka

a)	käyttävät matkustajaliikennepalveluja, kun alukseen nousemiseen tarkoitettu satama sijaitsee jäsenvaltion alueella;

b)	käyttävät matkustajaliikennepalveluja, kun alukseen nousemiseen tarkoitettu satama sijaitsee jäsenvaltion alueen ulkopuolella ja aluksesta poistumiseen tarkoitettu satama sijaitsee jäsenvaltion alueella edellyttäen, että palvelun suorittaa unionin liikenteenharjoittaja;

c)	ovat risteilyllä, jonka osalta alukseen nousemiseen tarkoitettu satama sijaitsee jäsenvaltion alueella. Näihin matkustajiin ei kuitenkaan sovelleta 16 artiklan 2 kohtaa, 18 artiklaa, 19 artiklaa eikä 20 artiklan 1 ja 4 kohtaa.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta matkustajiin, jotka

a)	matkustavat aluksilla, jotka saavat kuljettaa enintään 36 matkustajaa;

b)	matkustavat aluksilla, joiden käytöstä vastaava miehistö koostuu enintään kolmesta henkilöstä, tai kun matkustajaliikennepalvelun kokonaismatka on alle 500 metriä yhdensuuntaisesti; tai

c)	ovat muilla retkillä ja kiertoajeluilla kuin risteilyillä.

3.   Jäsenvaltiot voivat … (10) alkavan kahden vuoden jakson ajaksi vapauttaa tämän asetuksen säännösten soveltamisesta sellaiset merialukset, joiden bruttovetoisuus on alle 300 ja joita käytetään kotimaanliikenteessä, jos matkustajien tämän asetuksen mukaiset oikeudet taataan riittävällä tavalla kansallisessa lainsäädännössä.

4.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa julkisia palveluja koskevien velvoitteiden, julkisia palveluja koskevien sopimusten tai integroitujen palvelujen piiriin kuuluvan matkustajaliikennepalvelun tämän asetuksen soveltamisesta edellyttäen, että kansallisessa lainsäädännössä turvataan riittävällä tavalla tämän asetuksen mukaiset matkustajien oikeudet.

5.   Minkään tässä asetuksessa ei pidä tulkita muodostavan teknisiä vaatimuksia, joilla liikenteenharjoittajat, terminaalinpitäjät tai muut tahot velvoitettaisiin muuttamaan tai korvaamaan aluksia, satamien infrastruktuuria, laitteita tai satamaterminaaleja.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)

’vammaisella’ tai ’liikuntarajoitteisella henkilöllä’ henkilöä, jonka liikuntakyky on (sensorisen tai motorisen, pysyvän tai tilapäisen) fyysisen vamman, kehitysvamman tai ymmärtämisvaikeuden tai vamman aiheuttaneen jonkin muun syyn taikka iän takia rajoittunut hänen käyttäessään kulkuneuvoja ja jonka tilanne edellyttää asianmukaista huomiota ja kaikille matkustajille tarjolla olevien palvelujen mukauttamista kyseisen henkilön erityisiin tarpeisiin;

b)	’jäsenvaltion alueella’ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklassa tarkoitettua aluetta, johon sovelletaan perussopimusta siinä määrätyin edellytyksin;

c)	’esteettömyyttä koskevilla ehdoilla’ satamaterminaalien ja alusten ja niiden tilojen esteettömyyttä vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden kannalta koskevia asiaankuuluvia vaatimuksia, ohjeita ja tietoja;

d)	’liikenteenharjoittajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa matkustajaliikennepalveluja tai risteilyjä suurelle yleisölle;

e)	’unionin liikenteenharjoittajalla’ liikenteenharjoittajaa, joka on sijoittautunut jäsenvaltion alueelle tai joka tarjoaa matkustajaliikennepalveluja jonkin jäsenvaltion alueelle tai sieltä käsin;

f)	’matkustajaliikennepalvelulla’ meri- ja sisävesiliikenteen matkustajien kaupallista kuljetuspalvelua julkaistun aikataulun mukaisesti;

g)	’integroiduilla palveluilla’ yhdistettyjä kuljetuspalveluja tietyllä maantieteellisellä alueella, joiden yhteydessä käytetään samaa tiedotuspalvelua, lippujärjestelmää ja aikataulua;

h)	’kuljetuksen suorittavalla liikenteenharjoittajalla’ henkilöä, joka ei ole liikenteenharjoittaja ja joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain;

i)	’sisävesiväylällä’ luonnollista tai keinotekoista kulkukelpoista sisämaan vesistöä tai toisiinsa yhdistyvien vesistöjen järjestelmää, jota käytetään kuljetuksissa, kuten järviä, jokia tai kanavia tai näiden yhdistelmiä;

j)	’satamalla’ paikkaa tai maantieteellistä aluetta, jossa on tehty sellaisia parannustöitä ja joka on varustettu siten, että se voi ottaa vastaan aluksia, ja jossa matkustajia nousee säännöllisesti alukseen tai poistuu aluksesta;

k)

’satamaterminaalilla’ liikenteenharjoittajan tai terminaalinpitäjän miehittämää terminaalia satamassa, jossa on tilat, esimerkiksi lähtöselvityspisteet, lippupisteet tai odotustilat, ja henkilökunta matkustajaliikennepalveluja käyttävien tai risteilymatkustajien alukseen nousemista tai aluksesta poistumista varten;

l)	’aluksella’ meri- ja sisävesiliikenteessä käytettävää alusta;

m)	’kuljetussopimuksella’ liikenteenharjoittajan ja matkustajan välistä kuljetussopimusta, joka koskee yhden tai useamman matkustajaliikennepalvelun tai risteilyn suorittamista;

n)	’lipulla’ voimassa olevaa asiakirjaa tai muuta todistetta kuljetussopimuksesta;

o)	’lipunmyyjällä’ välittäjää, joka tekee kuljetussopimuksia liikenteenharjoittajan puolesta;

p)	’matkatoimistolla’ välittäjää, joka tekee kuljetussopimuksia matkustajan puolesta;

q)	’matkanjärjestäjällä’ direktiivin 90/314/ETY 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua matkanjärjestäjää, joka ei ole liikenteenharjoittaja;

r)	’varauksella’ matkustajaliikennepalvelun tai risteilyn tiettyyn lähtöön suoritettua varausta;

s)	’terminaalinpitäjällä’ jäsenvaltion alueella toimivaa yksityistä tai julkista tahoa, joka vastaa satamaterminaalin hallinnosta ja hoidosta;

t)	’risteilyllä’ yksinomaan virkistys- tai vapaa-ajanviettotarkoituksessa tarjottua meri- tai sisävesiliikenteen kuljetuspalvelua, johon kuuluu majoitus ja muita palveluja ja johon sisältyy yli kaksi yöpymistä aluksella;

u)	’merionnettomuudella’ aluksen haaksirikkoa, kaatumista, yhteentörmäystä tai karilleajoa taikka räjähdystä, tulipaloa tai aluksessa olevaa vikaa.

4 artikla

Liput ja syrjimättömät sopimusehdot

1.   Liikenteenharjoittajien on kirjoitettava matkustajille lippu, jollei kansallisessa lainsäädännössä määritellä muuta matkustamiseen oikeuttavaa asiakirjaa. Lippu voidaan kirjoittaa sähköisessä muodossa.

2.   Liikenteenharjoittajien tai lipunmyyjien soveltamia sopimusehtoja ja hintoja on tarjottava suurelle yleisölle ilman minkäänlaista suoraa tai välillistä, lopullisen asiakkaan kansalaisuuteen taikka liikenteenharjoittajan tai lipunmyyjän sijoittautumispaikkaan unionissa perustuvaa syrjintää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sosiaalisiin syihin perustuvien erityishintojen soveltamista.

5 artikla

Muut suorittavat osapuolet

1.   Jos tämän asetuksen mukaisten velvollisuuksien suorittaminen on uskottu kuljetuksen suorittavalle liikenteenharjoittajalle, lipunmyyjälle tai muulle henkilölle, liikenteenharjoittaja, matkatoimisto, matkanjärjestäjä tai terminaalinpitäjä, joka on uskonut tällaisten velvollisuuksien suorittamisen toiselle, on kuitenkin vastuussa kyseisen suorittavan osapuolen työtehtäviensä puitteissa suorittamista toimista ja laiminlyönneistä.

2.   Edellä olevan 1 kohdan lisäksi henkilöä, jolle liikenteenharjoittaja, matkatoimisto, matkanjärjestäjä tai terminaalinpitäjä on uskonut velvollisuuden suorittamisen, koskevat uskotun velvollisuuden osalta tämän asetuksen säännökset, korvausvastuuta ja tästä vastuusta vapauttavia perusteita koskevat säännökset mukaan luettuina.

6 artikla

Velvollisuuksista luopumista koskeva kielto

Tämän asetuksen mukaisia velvollisuuksia ei saa rajoittaa eikä niistä saa luopua varsinkaan kuljetussopimukseen sisältyvällä vapauttavalla tai rajoittavalla lausekkeella.

II   LUKU

VAMMAISTEN JA LIIKUNTARAJOITTEISTEN HENKILÖIDEN OIKEUDET

7 artikla

Oikeus kuljetukseen

1.   Liikenteenharjoittajat, matkatoimistot ja matkanjärjestäjät eivät saa kieltäytyä hyväksymästä varausta, kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua tai ottamasta alukseen henkilöitä vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella.

2.   Vammaisille tai liikuntarajoitteisille henkilöille on tarjottava varauksia ja lippuja lisämaksutta.

8 artikla

Poikkeukset ja erityisehdot

1.   Sen estämättä, mitä 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, liikenteenharjoittajat, matkatoimistot ja matkanjärjestäjät voivat kieltäytyä hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua tai ottamasta henkilöä alukseen vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella

a)	jos se on välttämätöntä kansainvälisissä, unionin tai kansallisissa säädöksissä vahvistettujen sovellettavien terveys- ja turvallisuusvaatimusten tai toimivaltaisten viranomaisten vahvistamien terveys- ja turvallisuusvaatimusten noudattamiseksi;

b)	jos vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön alukseen nousemista, aluksesta poistumista ja kuljettamista on matkustaja-aluksen suunnittelun tai sataman infrastruktuurin ja laitteiden, satamaterminaalit mukaan luettuina, vuoksi mahdotonta suorittaa turvallisesti tai toimivalla tavalla.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettujen syiden perusteella on kieltäydytty hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua, liikenteenharjoittajien, matkatoimistojen tai matkanjärjestäjien on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet, jotta asianomaiselle henkilölle voidaan ehdottaa hyväksyttävissä oleva vaihtoehto liikenteenharjoittajan tarjoamaa matkustajaliikennepalvelua tai risteilyä käyttäen.

3.   Jos vammaista tai liikuntarajoitteista henkilöä, jolla on varaus tai lippu ja joka on täyttänyt 11 artiklan 2 kohdan vaatimukset, kaikesta huolimatta kieltäydytään ottamasta alukseen vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella, kyseiselle henkilölle ja hänen seurassaan tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti olevalle henkilölle on tarjottava oikeus valita, haluaako hän, että lipusta maksettu hinta palautetaan vai uuden matkareitin liitteen I mukaisesti. Paluumatkaa tai uutta matkareittiä koskeva oikeus edellyttää kaikkien terveys- ja turvallisuusvaatimusten täyttämistä.

4.   Liikenteenharjoittajat, matkatoimistot ja matkanjärjestäjät voivat 1 kohdan mukaisten ehtojen täyttyessä edellyttää, että vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden seurassa matkustaa toinen henkilö, joka kykenee antamaan vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön tarvitsemaa apua. Matkustajaliikennepalvelujen osalta tällainen seurassa matkustava henkilö on kuljetettava maksutta.

5.   Kun liikenteenharjoittajat, matkatoimistot tai matkanjärjestäjät turvautuvat 1 tai 4 kohdan säännöksiin, niiden on ilmoitettava viipymättä asianomaiselle vammaiselle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle poikkeusjärjestelyn erityiset syyt. Nämä syyt on annettava muodollisesti tiedoksi vammaiselle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle viiden työpäivän kuluessa asian ilmoittamisesta asianomaiselle henkilölle. Jos on kyseessä 1 kohdan a alakohdan mukainen kieltäytyminen, on viitattava sovellettaviin terveys- ja turvallisuusvaatimuksiin.

9 artikla

Esteettömyys ja tiedotus

1.   Liikenteenharjoittajien ja terminaalinpitäjien on yhteistyössä vammaisia tai liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa ja tarvittaessa omien järjestöjensä kautta laadittava tai niillä on oltava syrjimättömät esteettömyyttä koskevat ehdot vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden kuljetukselle.

2.   Liikenteenharjoittajien ja terminaalinpitäjien on asetettava 1 kohdassa tarkoitetut esteettömyyttä koskevat ehdot yleisesti saataville fyysisesti tai internetiin samoilla kielillä kuin muut kaikille matkustajille yleensä annettavat tiedot.

3.   Matkanjärjestäjien on asetettava saataville 1 kohdan mukaiset esteettömyyttä koskevat ehdot, joita sovelletaan niiden järjestämiin, myymiin tai myytäväksi tarjoamiin matkapaketteihin, pakettilomiin ja pakettikiertomatkoihin sisältyviin matkoihin.

4.   Liikenteenharjoittajien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on varmistettava, että kaikki kuljetusehtoja koskevat tarpeelliset tiedot, matkatiedot ja esteettömyyttä koskevat ehdot ovat saatavilla, myös verkkovaraus- ja verkkotietopalveluissa, asianmukaisissa ja vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvissa muodoissa.

10 artikla

Oikeus avun saamiseen satamissa ja aluksissa

Liikenteenharjoittajien ja terminaalinpitäjien on toimivaltuuksiensa rajoissa annettava maksutta vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille liitteiden II ja III mukaista apua satamissa, myös alukseen nousemisen ja aluksesta poistumisen yhteydessä, ja aluksilla, jollei 9 artiklan 1 kohdassa säädetyistä esteettömyyttä koskevista ehdoista muuta johdu.

11 artikla

Avustamisen edellytykset

1.   Liikenteenharjoittajien ja terminaalinhoitajien on toimivaltuuksiensa rajoissa avustettava vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä 10 artiklan mukaisesti seuraavin edellytyksin:

a)	liikenteenharjoittajalle tai terminaalinpitäjälle on ilmoitettu kyseisen henkilön tällaisesta avuntarpeesta vähintään kaksi työpäivää ennen kuin apua tarvitaan ja

b)

vammainen tai liikuntarajoitteinen henkilö saapuu satamaan tai 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun ilmoitettuun pisteeseen i) liikenteenharjoittajan kirjallisesti ilmoittamana määräaikana, joka saa olla enintään 60 minuuttia ennen ilmoitettua alukseen nousemisaikaa, tai ii) jos alukseen nousemisaikaa ei ole ilmoitettu, viimeistään 60 minuuttia ennen ilmoitettua lähtöaikaa.

2.   Edellä olevan 1 kohdan lisäksi vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden on ilmoitettava liikenteenharjoittajalle varausta tehdessään tai lippua ennakkoon ostaessaan majoitukseen tai istumapaikkaan liittyvistä erityistarpeistaan tai tarpeesta ottaa mukaan lääkinnällisiä välineitä, jos tarve on kyseisenä ajankohtana tiedossa.

3.   Tällainen 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan mukainen ilmoitus voidaan aina toimittaa matkatoimistolle tai matkanjärjestäjälle, jolta lippu on ostettu. Jos samalla lipulla voidaan matkustaa useita matkoja, yksi ilmoitus riittää, edellyttäen, että seuraavien matkojen aikataulusta on annettu riittävät tiedot.

4.   Jos ilmoitusta ei ole tehty 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti, liikenteenharjoittajien ja terminaalinhoitajien on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet varmistaakseen, että apua annetaan siten, että vammainen tai liikuntarajoitteinen henkilö voi nousta alukseen, poistua aluksesta ja matkustaa aluksella.

5.   Jos vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön mukana matkustaa hyväksytty avustajakoira, koira on majoitettava yhdessä kyseisen henkilön kanssa, edellyttäen, että liikenteenharjoittajalle, matkatoimistolle tai matkanjärjestäjälle on ilmoitettu tästä niiden sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaisesti, jotka koskevat hyväksyttyjen avustajakoirien kuljettamista matkustaja-aluksilla, jos tällaisia sääntöjä on olemassa.

12 artikla

Ilmoitusten vastaanottaminen ja tapaamispisteiden ilmoittaminen

1.   Liikenteenharjoittajien, terminaalinpitäjien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten vastaanottamiseksi. Tämä velvollisuus koskee niiden kaikkia myyntipisteitä, puhelin- ja internetmyynti mukaan luettuina.

2.   Jos matkatoimistot tai matkanjärjestäjät vastaanottavat 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, niiden on normaalin aukioloaikansa puitteissa siirrettävä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot viipymättä liikenteenharjoittajalle tai terminaalinpitäjälle.

3.   Liikenteenharjoittajien ja terminaalinpitäjien on ilmoitettava satamaterminaalien sisä- tai ulkopuolella sijaitseva piste, jossa vammaiset tai liikuntarajoitteiset henkilöt voivat ilmoittaa tulostaan ja pyytää tarvitsemaansa apua. Tämä piste on merkittävä selvästi opastein ja siinä on annettava soveltuvassa muodossa perustiedot satamaterminaalista ja annettavasta avusta.

13 artikla

Avustamisen laatuvaatimukset

1.   Terminaalinpitäjien ja liikenteenharjoittajien, joiden satamaterminaalien tai matkustajaliikennepalvelujen kaupallisen liikenteen matkustajamäärä on edeltävän kalenterivuoden aikana ollut yhteensä yli 100 000, on toimivaltuuksiensa rajoissa asetettava laatuvaatimukset liitteissä II ja III tarkoitetulle avustamiselle ja määriteltävä näiden vaatimusten noudattamiseksi tarvittavat voimavarat yhteistyössä vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa ja tarvittaessa omien järjestöjensä välityksellä.

2.   Terminaalinpitäjien ja liikenteenharjoittajien on asetettava 1 kohdassa tarkoitetut laatuvaatimukset yleisesti saataville fyysisesti tai internetiin soveltuvassa muodossa ja samoilla kielillä kuin muut kaikille matkustajille yleensä annettavat tiedot.

14 artikla

Koulutus ja ohjeet

Rajoittamatta merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja säännöstön sekä Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen ja Tonavan vesiliikenteestä tehdyn yleissopimuksen nojalla annettujen sääntöjen soveltamista liikenteenharjoittajien ja tapauksen mukaan terminaalinpitäjien on laadittava vammaisuuteen liittyvää koulutusta koskevat menettelyt, myös ohjeet, ja varmistettava, että

a)	niiden henkilöstö, myös muiden suorittavien osapuolten palveluksessa oleva henkilöstö, joka antaa suoraa apua vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille, on saanut vammaisuuteen liittyvää koulutusta tai ohjeita liitteessä IV olevassa A ja B kohdassa kuvatun mukaisesti; ja

b)	niiden henkilöstö, joka muutoin vastaa lippujen varaamisesta ja myymisestä tai alukseen nousemisesta tai siitä poistumisesta, myös muiden suorittavien osapuolten palveluksessa oleva henkilöstö, on koulutettu tai ohjeistettu liitteessä IV olevassa A kohdassa kuvatun mukaisesti.

15 artikla

Korvaus liikkumisen apuvälineistä tai muista erityisvälineistä

1.   Liikenteenharjoittajien ja terminaalinhoitajien ovat vastuussa vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön käyttämän liikkumisen apuvälineen tai muun erityisvälineen katoamisen tai vahingoittumisen seurauksena kärsitystä menetyksestä, jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma on johtunut liikenteenharjoittajan tai terminaalinpitäjän tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Liikenteenharjoittajan tuottamuksen tai laiminlyönnin oletetaan tapahtuneen, jos menetyksen on aiheuttanut merionnettomuus.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen on oltava välineiden jälleenhankinta-arvon tai tapauksen mukaan niiden korjauskustannusten suuruinen.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 392/2009 (11) 4 artiklaa sovelletaan.

4.   Lisäksi väliaikaisen korvaavan välineen saamiseksi pikaisesti kyseisen matkustajan käyttöön on toteutettava kaikki mahdolliset toimet.

III   LUKU

LIIKENTEENHARJOITTAJIEN JA TERMINAALINPITÄJIEN VELVOLLISUUDET MATKAN KESKEYTYESSÄ

16 artikla

Tiedottaminen lähdön peruuntuessa tai viivästyessä

1.   Matkustajaliikennepalvelun tai risteilyn lähdön peruuntuessa tai viivästyessä liikenteenharjoittajan tai tapauksen mukaan terminaalinpitäjän on ilmoitettava satamaterminaaleista lähteville matkustajille mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 30 minuutin kuluttua aikataulun mukaisesta lähtöajasta kyseinen tilanne sekä arvioitu lähtöaika ja arvioitu saapumisaika heti, kun kyseiset tiedot ovat saatavissa.

2.   Jos matkustajat menettävät peruuntumisen tai viivästymisen takia kuljetuspalvelun jatkoyhteyden, liikenteenharjoittajan ja tapauksen mukaan terminaalinpitäjän on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet tiedottaakseen asianomaisille matkustajille vaihtoehtoisista jatkoyhteyksistä.

3.   Liikenteenharjoittajan tai tapauksen mukaan terminaalinpitäjän on varmistettava, että vammaiset tai liikuntarajoitteiset henkilöt saavat 1 ja 2 kohdassa edellytetyt tiedot soveltuvassa muodossa.

17 artikla

Apu lähdön peruuntuessa tai viivästyessä

1.   Jos liikenteenharjoittaja perustellusti arvioi matkustajaliikennepalvelun tai risteilyn lähdön peruuntuvan tai viivästyvän enemmän kuin 120 minuuttia aikataulun mukaisesta lähtöajastaan, satamaterminaalista lähteville matkustajille on tarjottava maksutta välipaloja, aterioita tai virvokkeita kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan, jos niitä on saatavissa tai niitä voidaan kohtuudella toimittaa paikalle.

2.   Jos lähdön peruuntumisen tai viivästymisen vuoksi on välttämätöntä majoittua yhdeksi tai useammaksi yöksi tai jos matkustajan suunnittelemaa pidempi oleskelu osoittautuu välttämättömäksi, liikenteenharjoittajan on silloin, kun se on fyysisesti mahdollista, tarjottava satamaterminaaleista lähteville matkustajille 1 kohdassa säädettyjen välipalojen, aterioiden tai virvokkeiden lisäksi maksutta asianmukainen majoitus aluksella tai maissa sekä satamaterminaalin ja majoituspaikan välinen kuljetus. Liikenteenharjoittaja voi rajoittaa majoituskustannukset maissa, satamaterminaalin ja majoituspaikan välistä kuljetusta lukuun ottamatta, 120 euroon matkustajaa kohti.

3.   Liikenteenharjoittajan on 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden sekä mahdollisten saattajien tarpeisiin.

18 artikla

Uusi matkareitti ja lipun hinnan palautus lähdön peruuntuessa tai viivästyessä

1.   Jos liikenteenharjoittaja perustellusti arvioi matkustajaliikennepalvelun lähdön satamaterminaalista peruuntuvan tai viivästyvän enemmän kuin 120 minuuttia, matkustajille on viipymättä tarjottava valittavaksi

a)	joko uusi matkareitti kuljetussopimuksessa yksilöityyn lopulliseen määräpaikkaan vastaavin ehdoin mahdollisimman pian;

b)	tai lipun hinnan palautus ja tarvittaessa paluumatka maksutta mahdollisimman pian kuljetussopimuksessa yksilöityyn ensimmäiseen lähtöpaikkaan.

2.   Jos matkustajaliikennepalvelun lähtö satamasta peruuntuu tai viivästyy enemmän kuin 120 minuuttia, matkustajilla on oikeus liikenteenharjoittajan tarjoamaan uuteen matkareittiin tai lipun hinnan palautukseen.

3.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa säädetty lipun hinnan palautus on suoritettava kokonaisuudessaan seitsemän päivän kuluessa käteisenä, sähköisenä pankkisiirtona, pankkisiirtona tai sekillä kultakin matkan osalta, joka jää tekemättä, sekä jo tehdyiltä osilta matkaa, jos matkasta ei ole enää hyötyä matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman kannalta.

19 artikla

Lipun hinnan korvaaminen saapumisen viivästyessä

1.   Matkustajat voivat kuljetusoikeutta menettämättä pyytää liikenteenharjoittajalta korvausta, jos saapumisaika lopulliseen määräpaikkaan viivästyy kuljetussopimuksessa esitetystä. Korvauksen on oltava vähintään 25 prosenttia lipun hinnasta, kun viivästymistä on vähintään

a)	tunti, jos matkan aikataulun mukainen kesto on enintään neljä tuntia; tai

b)	kaksi tuntia, jos matkan aikataulun mukainen kesto on yli neljä tuntia mutta enintään kahdeksan tuntia;

c)	kolme tuntia, jos matkan aikataulun mukainen kesto on yli kahdeksan tuntia mutta enintään 24 tuntia; tai

d)	kuusi tuntia, jos matkan aikataulun mukainen kesto on yli 24 tuntia.

Jos viivästyminen ylittää kaksinkertaisesti a–d alakohdassa säädetyn ajan, korvauksen on oltava 50 prosenttia lipun hinnasta.

2.   Matkustajat, joilla on näyttölippu tai kausilippu ja joiden kohdalla saapuminen viivästyy toistuvasti kyseisen lipun voimassaoloaikana, voivat pyytää riittävää korvausta liikenteenharjoittajan korvausjärjestelyjen mukaisesti. Näissä järjestelyissä on mainittava perusteet saapumisen viivästymisen määrittämiselle ja korvauksen laskemiselle.

3.   Korvaus on laskettava suhteessa hintaan, jonka matkustaja on tosiasiallisesti maksanut viivästyneestä matkustajaliikennepalvelusta.

4.   Jos kuljetus koskee menopaluumatkaa, korvaus saapumisen viivästymisestä joko meno- tai paluumatkalla on laskettava suhteessa puoleen siitä hinnasta, joka kyseisen matkustajaliikennepalvelun kuljetuksesta on maksettu.

5.   Korvaus on maksettava kuukauden kuluessa korvausvaatimuksen esittämisestä. Korvaus voidaan maksaa matkakuponkeina ja/tai muina palveluina, jos niiden ehdot ovat joustavat erityisesti voimassaoloajan ja määräpaikan osalta. Korvaus on matkustajan pyynnöstä maksettava rahana.

6.   Lipun hinnasta maksettavasta korvauksesta ei saa vähentää liiketoimen kustannuksia, kuten maksuja, puhelinkuluja tai postimaksuja. Liikenteenharjoittajat voivat ottaa käyttöön vähimmäisrajan, jonka alittuessa korvauksia ei makseta. Tämä raja saa olla enintään 10 euroa.

20 artikla

Poikkeukset

1.   Lukuun ottamatta matkustajia, joilla on näyttölippu tai kausilippu, 17, 18 ja 19 artiklaa ei sovelleta matkustajiin, joilla on avoin lippu, niin kauan kuin lähtöajankohtaa ei ole täsmennetty.

2.   Edellä olevaa 17 ja 19 artiklaa ei sovelleta, jos matkustajalle on ilmoitettu peruuntumisesta tai viivästymisestä ennen lipun ostamista tai jos peruuntuminen tai viivästyminen aiheutuu matkustajan syystä.

3.   Edellä olevaa 17 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta, jos peruuntuminen tai viivästyminen johtuu aluksen turvallisen toiminnan vaarantavista sääolosuhteista.

4.   Edellä olevaa 19 artiklaa ei sovelleta, jos peruuntuminen tai viivästyminen johtuu aluksen turvallisen toiminnan vaarantavista sääolosuhteista tai matkustajaliikennepalvelun suorittamista haittaavista poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.

21 artikla

Lisävaateet

Tämä asetus ei estä matkustajia hakemasta kansallisen lainsäädännön mukaista korvausta liikennepalvelujen peruuntumisesta tai viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta kansalliselta tuomioistuimelta, myös direktiivin 90/314/ETY nojalla.

IV   LUKU

TIEDOTTAMISTA JA VALITUKSIA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖT

22 artikla

Oikeus saada matkatietoja

Liikenteenharjoittajien ja terminaalinhoitajien on toimivaltuuksiensa rajoissa annettava matkustajille riittävästi tietoja koko heidän matkansa ajan soveltuvassa muodossa ja samoilla kielillä kuin muut kaikille matkustajille yleensä annettavat tiedot. Vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

23 artikla

Tiedottaminen matkustajien oikeuksista

1.   Liikenteenharjoittajien ja terminaalinpitäjien on toimivaltuuksiensa rajoissa varmistettava, että matkustajille tämän asetuksen nojalla kuuluvista oikeuksista on yleisesti saatavissa tietoa aluksissa ja satamaterminaaleissa. Tieto on annettava soveltuvassa muodossa ja samoilla kielillä kuin muut kaikille matkustajille yleensä annettavat tiedot. Tietoja annettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tiedottamisvelvollisuuden täyttämiseksi liikenteenharjoittajat ja terminaalinpitäjät voivat käyttää komission kaikilla Euroopan unionin toimielinten virallisilla kielillä laatimaa ja näiden saataville saattamaa yhteenvetoa tämän asetuksen säännöksistä.

3.   Liikenteenharjoittajien ja terminaalinpitäjien on ilmoitettava matkustajille asianmukaisella tavalla aluksilla ja satamaterminaaleissa jäsenvaltioiden 25 artiklan 1 kohdan nojalla nimeämän täytäntöönpanoelimen yhteystiedot.

24 artikla

Valitukset

1.   Liikenteenharjoittajien on perustettava tai niillä on oltava käytössä menettely, jolla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat valitukset käsitellään.

2.   Jos tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva matkustaja haluaa esittää liikenteenharjoittajalle valituksen, hänen on tehtävä se kahden kuukauden kuluessa siitä, kun palvelu suoritettiin tai kun se olisi pitänyt suorittaa. Liikenteenharjoittajan on yhden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta ilmoitettava matkustajalle, onko tämän valitus hyväksytty, hylätty vai edelleen käsiteltävänä. Lopullisen vastauksen antamiseen kuluva aika saa olla enintään kolme kuukautta valituksen vastaanottamisesta.

V   LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANO JA KANSALLISET TÄYTÄNTÖÖNPANOELIMET

25 artikla

Kansalliset täytäntöönpanoelimet

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi uusi tai olemassa oleva elin, joka vastaa tämän asetuksen täytäntöönpanosta niiden matkustajaliikennepalvelujen ja risteilyjen osalta, jotka lähtevät sen alueella sijaitsevista satamista tai suuntautuvat kolmannesta maasta tällaisiin satamiin. Kunkin elimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän asetuksen noudattamisen.

Kunkin elimen on oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton liikenteenharjoittajista, matkanjärjestäjistä ja terminaalinhoitajista.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti nimetty elin tai elimet.

3.   Matkustaja voi toimittaa valituksen tämän asetuksen väitetystä rikkomisesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti 1 kohdan nojalla nimetylle toimivaltaiselle elimelle tai muulle jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle elimelle.

Jäsenvaltio voi päättää, että

a)	matkustajan on ensin toimitettava tämän asetuksen mukainen valitus liikenteenharjoittajalle; ja/tai

b)	kansallinen täytäntöönpanoelin tai muu jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen elin toimii muutoksenhakuelimenä silloin, kun valituksia ei saada ratkaistua 24 artiklan mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden, jotka ovat päättäneet vapauttaa tietyt palvelut tämän asetuksen soveltamisesta 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti, on huolehdittava siitä, että matkustajien oikeuksien täytäntöönpanoa varten on olemassa vastaava järjestelmä.

26 artikla

Täytäntöönpanoa koskeva kertomus

Edellä olevan 25 artiklan nojalla nimettyjen täytäntöönpanoelinten on … (12) alkaen julkaistava joka toinen vuosi 1 päivänä kesäkuuta kahden edellisen kalenterivuoden toiminnastaan kertomus, joka sisältää erityisesti kuvauksen tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanotoimista, yksityiskohdat sovelletuista seuraamuksista ja tilastotiedot valituksista ja sovelletuista seuraamuksista.

27 artikla

Täytäntöönpanoelinten välinen yhteistyö

Tämän asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten täytäntöönpanoelinten on tarpeen mukaan vaihdettava tietoja työskentely- ja päätöksentekoperiaatteistaan ja -käytännöistään. Komissio tukee niitä tässä tehtävässä.

28 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi kyseiset säännöt ja toimenpiteet viimeistään … (13) ja ilmoitettava sille viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

VI   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

29 artikla

Kertomus

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta ja vaikutuksista viimeistään … (14). Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen säännösten yksityiskohtaisemmasta täytäntöönpanosta tai sen muuttamisesta.

30 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttaminen

Lisätään asetuksen (EY) N:o 2006/2004 liitteeseen kohta seuraavasti:

”19.	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/2009, annettu …, matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä (15).

31 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan … (16) alkaen.

---

(1)  Lausunto, annettu 16. heinäkuuta 2009 (EUVL C 317, 23.12.2009, s. 89).

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 23. huhtikuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös …

(3)  EYVL L 378, 31.12.1986, s. 4.

(4)  EYVL L 364, 12.12.1992, s. 7.

(5)  EUVL L 163, 25.6.2009, s. 1.

(6)  EUVL L 389, 30.12.2006, s. 1.

(7)  EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59.

(8)  EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.

(9)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(10)  Pyydetään lisäämään tämän asetuksen soveltamisen alkamisen päivämäärä.

(11)  EUVL L 131, 28.5.2009, s. 24.

(12)  Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on kaksi vuotta tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä.

(13)  Pyydetään lisäämään tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivä.

(14)  Kolme vuotta tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä.

(15)  EUVL …”

(16)  36 kuukauden kuluttua tämän asetuksen julkaisemisesta.

---

---

---

---

---

---

11.5.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 122/38

---

NEUVOSTON ENSIMMÄISESSÄ KÄSITTELYSSÄ VAHVISTAMA KANTA (EU) N:o 6/2010

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi uuselintarvikkeista, asetuksen (EY) N:o 1331/2008 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) N:o 258/97 ja komission asetuksen (EY) N:o 1852/2001 kumoamisesta

Vahvistettu neuvostossa 15 päivänä maaliskuuta 2010

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

2010/C 122 E/03

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden olennainen osa, ja se vaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä heidän sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihinsa. Erot uuselintarvikkeiden turvallisuusarviointia ja hyväksymistä koskevissa kansallisissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä voivat estää niiden vapaan liikkuvuuden ja luoda siten epäreiluja kilpailun edellytyksiä.

(2)	Unionin politiikkojen toteuttamisessa olisi varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. Ympäristön suojelu ja eläinten hyvinvointi olisi tarvittaessa otettava asianmukaisesti huomioon.

(3)

Uuselintarvikkeita koskevat unionin säännöt on hyväksytty uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista 27 päivänä tammikuuta 1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 258/97 (3) ja yksityiskohtaisista säännöistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti annettujen tietojen julkistamisesta ja suojaamisesta 20 päivänä syyskuuta 2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1852/2001 (4). Selkeyden vuoksi asetus (EY) N:o 258/97 ja asetus (EY) N:o 1852/2001 olisi kumottava ja asetus (EY) N:o 258/97 korvattava tällä asetuksella. Uuselintarvikkeiden ja elintarvikkeiden uusien ainesosien tieteellisistä näkökohdista, niiden markkinoille saattamista koskevien hakemusten tueksi toimitettavien tietojen esittämistavasta sekä ensiarviointien laatimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti 29 päivänä heinäkuuta 1997 annetun komission suosituksen 97/618/EY (5) on sen vuoksi määrä käydä tarpeettomaksi uuselintarvikkeiden osalta.

(4)

Jotta voidaan varmistaa jatkuvuus asetuksen (EY) N:o 258/97 kanssa, olisi uuselintarvikkeiden määritysperusteena pidettävä edelleen sitä, ettei uuselintarviketta ole käytetty unionissa ihmisravintona merkittävässä määrin ennen asetuksen (EY) N:o 258/97 soveltamispäivää eli 15 päivää toukokuuta 1997. Käyttö unionissa tarkoittaa käyttöä jossakin jäsenvaltiossa riippumatta siitä, milloin jäsenvaltio on liittynyt Euroopan unioniin.

(5)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 178/2002 (6) sovelletaan. Olemassa oleva uuselintarvikkeen määritelmä olisi selkeytettävä ja saatettava ajan tasalle korvaamalla nykyiset luokat viittauksella mainitussa asetuksessa olevaan elintarvikkeen yleiseen määritelmään.

(6)

Lisäksi olisi selvennettävä, että elintarviketta on pidettävä uuselintarvikkeena, jos siihen on sovellettu tuotantoteknologiaa, jota ei ole aikaisemmin käytetty elintarviketuotannossa unionissa. Tämän asetuksen soveltamisalaan olisi erityisesti sisällytettävä jalostukseen ja elintarvikkeen tuotantoprosesseihin liittyvät uudet teknologiat, joilla on vaikutusta elintarvikkeeseen ja näin ollen mahdollisesti elintarvikkeen turvallisuuteen. Uuselintarvikkeisiin olisi sen vuoksi sisällytettävä muilla kuin perinteisillä jalostustekniikoilla tuotetuista eläimistä ja niiden jälkeläisistä johdetut elintarvikkeet, muilla kuin perinteisillä jalostustekniikoilla tuotetuista kasveista johdetut elintarvikkeet ja sellaisilla uusilla tuotantoprosesseilla tuotetut elintarvikkeet, joilla saattaa olla vaikutusta elintarvikkeisiin, sekä valmistettua nanomateriaalia sisältävät tai niistä koostuvat elintarvikkeet. Uusista kasvilajikkeista johdettuja elintarvikkeita tai perinteisillä jalostustekniikoilla tuotettuja eläinrotuja ei olisi pidettävä uuselintarvikkeina. Lisäksi olisi selvennettävä, että kolmansista maista peräisin olevia elintarvikkeita, jotka ovat unionissa uusia, voidaan pitää perinteisinä vain, jos ne on johdettu asetuksessa (EY) N:o 178/2002 määritellystä alkutuotannosta, riippumatta siitä, ovatko ne jalostettuja tai jalostamattomia (esimerkiksi hedelmät, hillot, hedelmämehut). Näin tuotettuihin elintarvikkeisiin ei kuitenkaan saisi sisällyttää sellaisia eläimistä tai kasveista tuotettuja elintarvikkeita, joihin on sovellettu muuta kuin perinteistä jalostustekniikkaa, tällaisten eläinten jälkeläisistä tuotettuja elintarvikkeita eikä elintarvikkeita, joihin on sovellettu uusia tuotantoprosesseja.

(7)

Joulukuun 16 päivänä 1997 tehdyllä komission päätöksellä perustettu luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen työryhmän 16 päivänä tammikuuta 2008 antaman lausunnon sekä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 15 päivänä heinäkuuta 2008 antaman lausunnon mukaan eläinten kloonaustekniikoihin, kuten somaattisten solujen tuman siirtoon, liittyy kuitenkin sellaisia erityispiirteitä, ettei tässä asetuksessa ei voida käsitellä kaikkia kloonaukseen liittyviä kysymyksiä. Sen vuoksi komission olisi annettava kloonaustekniikan avulla syntyneistä eläimistä ja niiden jälkeläisistä tuotetuista elintarvikkeista kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä tehtävä sen johdosta tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. Jos hyväksytään erityislainsäädäntöä, tämän asetuksen soveltamisalaa olisi mukautettava sitä vastaavasti.

(8)

Täytäntöönpanotoimenpiteitä säätämällä olisi vahvistettava perusteet, joilla helpotetaan sen arvioimista, onko elintarviketta käytetty unionissa ihmisravinnoksi merkittävässä määrin ennen 15 päivää toukokuuta 1997. Jos elintarviketta oli ennen mainittua päivää käytetty yksinomaan ravintolisänä tai ravintolisässä, sellaisena kuin se on määritelty direktiivissä 2002/46/EY (7), sen saattaminen unionin markkinoille samaa käyttötarkoitusta varten mainitun päivän jälkeen olisi sallittava ilman, että sitä pidetään uuselintarvikkeena. Tätä käyttöä ravintolisänä tai ravintolisässä ei kuitenkaan olisi otettava huomioon arvioitaessa, onko elintarviketta käytetty unionissa ihmisravinnoksi merkittävässä määrin ennen 15 päivää toukokuuta 1997. Sen vuoksi kyseisen elintarvikkeen käyttö muutoin kuin ravintolisänä tai ravintolisässä, olisi hyväksyttävä tämän asetuksen mukaisesti.

(9)

Valmistettujen nanomateriaalien käyttö elintarviketuotannossa saattaa yleistyä teknologian kehittyessä. Ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun, tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja valmistajien oikeusvarmuuden takaamiseksi on tarpeen laatia valmistetulle nanomateriaalille yhtenäinen määritelmä kansainvälisellä tasolla. Unionin olisi pyrittävä pääsemään määritelmästä sopimukseen asianmukaisella kansainvälisellä foorumilla. Jos tällaiseen sopimukseen päästään, tässä asetuksessa olevaa valmistetun nanomateriaalin määritelmää olisi mukautettava tätä vastaavasti.

(10)

Uuselintarvikkeena ei olisi pidettävä tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomista elintarvikkeen ainesosista tuotettuja elintarvikkeita, etenkään jos valmistaminen on tapahtunut muuttamalla elintarvikkeen ainesosia, niiden koostumusta tai määrää. Elintarvikkeen ainesosan muunnosten, esimerkiksi valikoitujen uutteiden taikka kasvin sellaisten muiden osien käytön, joita ei ole aikaisemmin käytetty unionissa ihmisravinnoksi, olisi edelleen kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan.

(11)

Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (8) säännöksiä olisi sovellettava, jos tuote kaikki sen ominaisuudet huomioon ottaen voi kuulua sekä lääkkeen määritelmän että unionin muussa lainsäädännössä olevan tuotteen määritelmän piiriin. Jäsenvaltion olisi tältä osin voitava rajoittaa tällaisen tuotteen saattamista unionin markkinoille unionin lainsäädännön mukaisesti, jos se toteaa direktiivin 2001/83/EY mukaisesti, että tuote on lääke. Lääkkeet on lisäksi jätetty asetuksessa (EY) N:o 178/2002 olevan elintarvikkeen määritelmän ulkopuolelle eikä niiden olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan.

(12)	Asetuksen (EY) N:o 258/97 nojalla hyväksyttyjen uuselintarvikkeiden olisi säilytettävä asemansa uuselintarvikkeena, mutta ne olisi hyväksytettävä kutakin uutta käyttötarkoitusta varten.

(13)

Teknologiseen käyttöön tarkoitetut elintarvikkeet tai muuntogeeniset elintarvikkeet eivät saisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan. Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (9) soveltamisalaan kuuluvien muuntogeenisten elintarvikkeiden, asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (10) soveltamisalaan kuuluvien pelkästään lisäaineina käytettävien elintarvikkeiden, asetuksen (EY) N:o 1334/2008 (11) soveltamisalaan kuuluvien aromiaineiden, asetuksen (EY) N:o 1332/2008 (12) soveltamisalaan kuuluvien entsyymien ja direktiivin 2009/32/EY (13) soveltamisalaan kuuluvien uuttoliuottimien ei pitäisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan.

(14)

Vitamiinien ja kivennäisaineiden käyttöä säännellään erityisillä alakohtaisilla elintarvikesäädöksillä. Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi sen vuoksi jätettävä direktiivin 2002/46/EY, vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 (14) sekä erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista 6 päivänä toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/39/EY (15) (uudelleenlaadittu) soveltamisalaan kuuluvat vitamiinit ja kivennäisaineet. Nämä erityissäädökset eivät kuitenkaan koske niitä tapauksia, joissa hyväksytyt vitamiinit ja kivennäisaineet on saatu sellaisilla tuotantomenetelmillä tai sellaisista uusista lähteistä, joita ei ollut otettu huomioon, kun ne hyväksyttiin. Sen vuoksi niin kauan kuin näitä erityissäädöksiä ei ole muutettu, tällaisia vitamiineja ja kivennäisaineita ei pitäisi jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jos tuotantomenetelmät tai uudet lähteet aiheuttavat vitamiinien ja kivennäisaineiden koostumuksessa tai rakenteessa sellaisia merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat niiden ravintoarvoon, niiden käyttäytymiseen aineenvaihdunnassa tai ei-toivottujen aineiden pitoisuuksiin.

(15)

Uuselintarvikkeita, lukuun ottamatta vitamiineja ja kivennäisaineita, jotka on tarkoitettu erityisravinnoksi, elintarvikkeen täydentämiseksi tai ravintolisäksi, olisi arvioitava tämän asetuksen mukaisesti. Niihin olisi edelleen sovellettava myös direktiivissä 2002/46/EY, asetuksessa (EY) N:o 1925/2006, direktiivissä 2009/39/EY sekä direktiivissä 2009/39/EY ja sen liitteessä I tarkoitetuissa erityisdirektiiveissä annettuja sääntöjä.

(16)

Kun määritetään, onko elintarviketta käytetty unionissa ihmisravinnoksi merkittävässä määrin ennen 15 päivää toukokuuta 1997, perusteena olisi pidettävä elintarvikealan toimijoiden toimittamia tietoja, joiden tueksi voidaan tarvittaessa esittää jäsenvaltioissa saatavilla olevia muita tietoja. Jos tietoja elintarvikkeen käytöstä ihmisravinnoksi ennen 15 päivää toukokuuta 1997 ei ole saatavilla tai jos tiedot ovat riittämättömät, olisi näiden tietojen keräämiseksi järjestettävä yksinkertainen ja avoin menettely, jossa komissio, jäsenvaltiot ja osapuolet, joita asia koskee, ovat mukana.

(17)

Uuselintarvikkeita olisi saatettava unionin markkinoille ainoastaan, jos ne ovat turvallisia eivätkä johda kuluttajaa harhaan. Jos uuselintarvikkeella on tarkoitus korvata toinen elintarvike, se ei myöskään saisi poiketa tuosta elintarvikkeesta siinä määrin, että sen käyttö aiheuttaisi ravitsemuksellista haittaa kuluttajalle.

(18)

On tarpeen soveltaa yhdenmukaistettua ja keskitettyä turvallisuusarviointi- ja hyväksymismenettelyä, joka on tehokas, määräaikoihin sidottu ja avoin. Uuselintarvikkeiden turvallisuusarviointi ja niiden sisällyttäminen unionin luetteloon olisi elintarvikkeiden eri hyväksymismenettelyjen pitemmälle menevän yhdenmukaistamisen vuoksi toteutettava elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 (16) säädetyn menettelyn mukaisesti, jota olisi sovellettava aina kun siitä ei tässä asetuksessa nimenomaisesti poiketa. Komission olisi tuotteen uuselintarvikkeeksi hyväksymistä koskevan hakemuksen saatuaan arvioitava hakemuksen asianmukaisuus ja sovellettavuus. Uuselintarvikkeen hyväksymisessä olisi otettava huomioon myös muut tekijät, joilla on tarkasteltavan asian kannalta merkitystä, kuten etiikkaan, ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyvät tekijät sekä ennalta varautumisen periaate.

(19)

Olisi myös säädettävä uuselintarvikkeista mahdollisesti johtuvien riskien arviointiperusteista. Uuselintarvikkeiden tieteellisen arvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi tällaiset arvioinnit olisi annettava Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’), tehtäväksi.

(20)

Tällä hetkellä ei ole olemassa riittävästi tietoa valmistettuihin nanomateriaaleihin liittyvistä riskeistä. Jotta valmistettujen nanomateriaalien turvallisuutta voitaisiin arvioida paremmin, komission olisi yhteistyössä elintarviketurvallisuusviranomaisen kanssa kehitettävä testausmenetelmiä, joissa otetaan huomioon valmisteltujen nanomateriaalien erityispiirteet.

(21)

Menettelyjen yksinkertaistamiseksi hakijoiden olisi voitava esittää yksi ainoa hakemus sellaisten elintarvikkeiden osalta, jotka kuuluvat usean eri alakohtaisen elintarvikesäädöksen soveltamisalaan. Asetusta (EY) N:o 1331/2008 olisi sen vuoksi muutettava tätä vastaavasti. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1 päivänä joulukuuta 2009 on Euroopan unioni korvannut Euroopan yhteisön ja on sen seuraaja, ja ilmaisuilmaisu ”yhteisö” olisi kautta mainitun asetuksen korvattava ilmaisulla ”unioni”.

(22)

Jos kolmansista maista peräisin olevat perinteiset elintarvikkeet on sisällytetty kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloon, niiden saattamisen unionin markkinoille unionissa olisi oltava sallittua samoin edellytyksin kuin sellaisten elintarvikkeiden, joiden osalta turvallinen käyttöhistoria on osoitettu. Kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden turvallisuusarvioinnissa ja -hallinnoinnissa olisi otettava huomioon elintarvikkeiden turvallinen käyttöhistoria alkuperämaassa. Turvalliseen käyttöhistoriaan ei saisi sisällyttää käyttöä muuhun kuin elintarviketarkoitukseen tai muuta kuin osana tavanomaista ruokavaliota tapahtuvaa käyttöä.

(23)	Tarvittaessa olisi otettava käyttöön turvallisuusarvioinnin päätelmiin perustuvat, markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevia vaatimukset uuselintarvikkeiden käytöstä ihmisravinnoksi.

(24)

Uuselintarvikkeen sisällyttäminen uuselintarvikkeita koskevaan unionin luetteloon tai kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloon ei saisi rajoittaa mahdollisuutta arvioida kyseiseen elintarvikkeeseen lisätyn tai sen valmistuksessa käytetyn aineen tai asetuksen (EY) N:o 1925/2006 mukaisen vastaavan tuotteen kokonaiskulutuksesta aiheutuvia vaikutuksia.

(25)

Elintarviketeollisuuden tutkimus- ja kehitystyön ja samalla innovaatiotoiminnan edistämiseksi olisi uusi tieteellinen näyttö sekä teollis- ja tekijänoikeuksien alaiset tiedot, jotka on toimitettu uuselintarvikkeen unionin luetteloon sisällyttämistä koskevan hakemuksen tueksi, suojattava tietyissä olosuhteissa. Näitä tietoja ei saisi rajattuna aikana käyttää myöhemmän hakijan eduksi ilman aiemman hakijan suostumusta. Yhden hakijan toimittamien tieteellisten tietojen suoja ei saisi estää muita hakijoita tekemästä uuselintarvikkeita koskevaan unionin luetteloon sisällyttämistä koskevaa hakemusta, joka perustuu niiden omiin tieteellisiin tietoihin.

(26)

Uuselintarvikkeisiin sovelletaan direktiivissä 2000/13/EY (17) säädettyjä merkintöjä koskevia yleisiä vaatimuksia ja tarvittaessa direktiivissä 90/496/ETY (18) säädettyjä elintarvikkeiden ravintoainemerkintöjä koskevia vaatimuksia. Tietyissä tapauksissa saattaa olla tarpeen säätää merkinnöissä annettavista lisätiedoista, jotka liittyvät erityisesti elintarvikkeen kuvaukseen, sen lähteeseen tai sen käyttöedellytyksiin. Sen vuoksi voidaan uuselintarviketta unionin luetteloon tai kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloon sisällytettäessä asettaa erityisiä käyttöä koskevia edellytyksiä tai merkintävelvoitteita, jotka voivat liittyä muun muassa elintarvikkeen erityispiirteisiin tai ominaisuuksiin, kuten koostumukseen, ravintoarvoon tai ravitsemuksellisiin vaikutuksiin ja elintarvikkeen aiottuun käyttötarkoitukseen, tai eettisiin näkökohtiin tai tiettyihin väestöryhmiin kohdistuviin terveydellisiin vaikutuksiin.

(27)	Asetuksella (EY) N:o 1924/2006 (19) on yhdenmukaistettu ravitsemukseen ja terveysväitteisiin liittyvät jäsenvaltioiden säännökset. Uuselintarvikkeita koskevia väitteitä olisi sen vuoksi voitava tehdä ainoastaan edellä mainitun asetuksen mukaisesti.

(28)	Luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevää eurooppalaista työryhmää voidaan tarvittaessa kuulla lausuntojen saamiseksi uuselintarvikkeiden unionin markkinoille saattamiseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä.

(29)

Asetuksen (EY) N:o 258/97 nojalla unionin markkinoille saatettuja uuselintarvikkeita olisi voitava edelleen saattaa markkinoille. Asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti hyväksytyt uuselintarvikkeet olisi sisällytettävä tällä asetuksella perustettuun uuselintarvikkeita koskevaan unionin luetteloon. Hakemukset, jotka on tehty asetuksen (EY) N:o 258/97 nojalla ennen tämän asetuksen soveltamispäivää, olisi lisäksi muunnettava tämän asetuksen mukaisiksi hakemuksiksi, jos asetuksessa (EY) N:o 258/97 säädettyä ensiarviointia koskevaa kertomusta ei vielä ole toimitettu komissiolle, sekä kaikissa sellaisissa tapauksissa, joissa mainitun asetuksen mukaan vaaditaan täydentävää arviointia koskeva kertomus. Muut asetuksen (EY) N:o 258/97 nojalla ennen tämän asetuksen soveltamispäivää tehdyt ja vireillä olevat hakemukset olisi käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 258/97 säännösten mukaisesti.

(30)

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (20) annetaan elintarvikelainsäädännön noudattamisen valvomiseen tarkoitettujen virallisten tarkastusten suorittamista koskevia yleisiä sääntöjä. Jäsenvaltioita on sen vuoksi vaadittava suorittamaan virallisia tarkastuksia mainitun asetuksen mukaisesti tämän asetuksen noudattamisen valvomiseksi.

(31)	Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 (21) säädettyjä elintarvikehygieniaa koskevia vaatimuksia sovelletaan.

(32)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on uuselintarvikkeiden unionin markkinoille saattamista koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen hyväksyminen, vaan se voidaan tämän vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(33)	Jäsenvaltioiden olisi annettava säännöt tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(34)	Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (22) 5 ja 7 artiklan mukaisesti.

(35)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta selventää tiettyjä määritelmiä, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden panevan nämä säännökset merkityksellisten perusteiden nojalla yhdenmukaisella tavalla täytäntöön, mukaan luettuna valmistetun nanomateriaalin määritelmä, ja ottaa samalla huomioon tekninen ja tieteellinen kehitys sekä muu kuin perinteinen eläinten jalostustekniikka, johon sisältyvät tekniikat, joita unionissa käytettiin ennen 15 päivää toukokuuta 1997 muiden kuin elintarviketuotantoon käytettyjen geneettisesti identtisten eläinten suvuttomaan lisäämiseen. Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä toimivalta hyväksyä asianmukaisia siirtymätoimenpiteitä sekä saattaa kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luettelo ja unionin luettelo ajan tasalle.

(36)

Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti niiden perusteiden osalta, joiden mukaan elintarvikkeita voidaan pitää sellaisina, joita on käytetty unionissa ihmisravintona merkittävässä määrin ennen 15 päivää toukokuuta 1997. On erityisen tärkeää, että komissio kuulee asiantuntijoita valmisteluvaiheessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan täytäntöönpanosta 9 päivänä joulukuuta 2009 annetussa tiedonannossa tehdyn komission sitoumuksen mukaisesti.

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I

LUKU

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa annetaan uuselintarvikkeiden unionin markkinoille saattamista koskevat yhdenmukaiset säännöt tarkoituksena varmistaa ihmisten terveyden ja kuluttajien etujen suojelun korkea taso samalla kun huolehditaan sisämarkkinoiden tehokkaasta toiminnasta ja otetaan tarvittaessa huomioon ympäristön suojelu ja eläinten hyvinvointi.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan uuselintarvikkeiden unionin markkinoille saattamiseen.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta:

a)

elintarvikkeisiin, jos ja kun niitä käytetään i) asetuksen (EY) N:o 1333/2008 soveltamisalaan kuuluvina elintarvikelisäaineina; ii) asetuksen (EY) N:o 1334/2008 soveltamisalaan kuuluvina elintarvikearomeina; iii) direktiivin 2009/32/EY soveltamisalaan kuuluvina elintarvikkeiden valmistamisessa käytettävinä uuttamisliuottimina; iv) asetuksen (EY) N:o 1332/2008 soveltamisalaan kuuluvia elintarvike-entsyymeinä; v) direktiivin 2002/46/EY, asetuksen (EY) N:o 1925/2006 tai direktiivin 2009/39/EY soveltamisalaan kuuluvina vitamiineina ja kivennäisaineina, lukuun ottamatta niitä jo hyväksyttyjä vitamiineja ja kivennäisaineita, jotka on saatu sellaisilla tuotantomenetelmillä tai sellaisista uusista lähteistä, joita ei ole otettu huomioon, kun ne on hyväksytty erityislainsäädännön nojalla, jos nämä tuotantomenetelmät tai uudet lähteet aiheuttavat tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuja merkittäviä muutoksia;

b)	asetuksen (EY) N:o 1829/2003 soveltamisalaan kuuluviin elintarvikkeisiin.

3 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädettyjä määritelmiä.

2.   Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

”uuselintarvikkeella” tarkoitetaan elintarviketta, jota ei ole käytetty unionissa merkittävässä määrin ihmisravinnoksi ennen 15 päivää toukokuuta 1997, mukaan luettuina: i) eläimestä peräisin olevaa elintarviketta, kun eläimeen sovelletaan muuta kuin perinteistä jalostustekniikkaa, jota ei ole käytetty unionissa elintarviketuotannossa ennen 15 päivää toukokuuta 1997, ja näiden eläinten jälkeläisistä peräisin olevaa elintarviketta; ii) kasvista peräisin olevaa elintarviketta, kun asianomaiseen kasviin sovelletaan muuta kuin perinteistä jalostustekniikkaa, jota ei ole käytetty unionissa elintarviketuotannossa ennen 15 päivää toukokuuta 1997, jos tämä kasviin sovellettu muu kuin perinteinen jalostustekniikka aiheuttaa elintarvikkeen koostumuksessa tai rakenteessa merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat sen ravintoarvoon, niiden käyttäytymiseen aineenvaihdunnassa tai ei-toivottujen aineiden pitoisuuksiin; iii) elintarviketta, johon sovelletaan uutta tuotantomenetelmää, jota ei ole käytetty unionissa elintarviketuotannossa ennen 15 päivää toukokuuta 1997, jos tämä tuotantomenetelmä aiheuttaa elintarvikkeen koostumuksessa tai rakenteessa merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat sen ravintoarvoon, niiden käyttäytymiseen aineenvaihdunnassa tai ei-toivottujen aineiden pitoisuuksiin; iv) valmistettua nanomateriaalia sisältävää tai siitä koostuvaa elintarviketta; v) kolmannesta maasta peräisin olevaa perinteistä elintarviketta; ja vi) elintarvikkeiden ainesosia, joita on käytetty unionissa ennen 15 päivää toukokuuta 1997 yksinomaan ravintolisissä, jos niitä on tarkoitus käyttää muissa elintarvikkeissa kuin ravintolisissä. Jos elintarviketta on käytetty ennen mainittua päivää yksinomaan ravintolisänä tai ravintolisässä, se voidaan kuitenkin saattaa unionin markkinoille samaa käyttötarkoitusta varten tuon päivän jälkeen ilman, että sitä pidetään uuselintarvikkeena.

b)	”jälkeläisellä” tarkoitetaan perinteisellä jalostustekniikalla tuotettua eläintä, jonka vanhemmista ainakin toinen on muulla kuin perinteisellä jalostustekniikalla tuotettu eläin.

c)

”valmistetulla nanomateriaalilla” tarkoitetaan tarkoituksellisesti tuotettua materiaalia, jonka yksi tai useampi ulottuvuus on enintään 100 nanometriä tai joka kostuu erillisistä toiminnallisista joko sisäisistä tai pinnalla olevista osista, joista usean yksi tai useampi ulottuvuus on enintään 100 nanometriä, mukaan luettuina rakenteet ja yhteenliittymät, joiden koko voi olla yli 100 nanometriä mutta joilla on nanomittakaavalle luonteenomaisia ominaisuuksia. Nanomittakaavalle luonteenomaisia ominaisuuksia ovat: i) kyseisten materiaalien suureen pinta-alaan liittyvät ominaisuudet; ja/tai ii) tietyt fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, jotka poikkeavat muussa kuin nanomittakaavassa olevan saman materiaalin ominaisuuksista.

d)

”kolmannesta maasta peräisin olevalla perinteisellä elintarvikkeella” tarkoitetaan sellaista muuta kuin a alakohdan i–iv alakohdan mukaista uuselintarviketta, joka on johdettu alkutuotannosta ja jolla on elintarvikkeena kolmannessa maassa käyttöä koskeva historia, jonka mukaan elintarvike on kuulunut vähintään 25 vuoden ajan ja kuuluu edelleen kyseisen maan suuren väestönosan tavanomaiseen ruokavalioon.

e)

”elintarvikkeen turvallisella käyttöhistorialla kolmannessa maassa” tarkoitetaan kyseisen elintarvikkeen turvallisuuden vahvistamista sen koostumusta koskevien tietojen ja niiden kokemusten perusteella, joita on saatu sen vähintään 25 vuotta kestäneestä jatkuvasta käytöstä jonkin maan suuren väestönosan tavanomaisessa ruokavaliossa.

3.   Komissio voi 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksyä muita perusteita tämän artiklan 2 kohdan a alakohdan i–iv alakohdassa sekä c, d ja e alakohdassa olevien määritelmien selventämiseksi.

4 artikla

Uuselintarvikeaseman määrittämistä koskeva menettely

1.   Elintarvikealan toimijat tarkistavat sen elintarvikkeen aseman, joka niillä on tarkoituksena saattaa unionin markkinoille tämän asetuksen soveltamisalalla.

2.   Epäselvissä tapauksissa elintarvikealan toimijoiden on otettava yhteys asetuksen (EY) N:o 1331/2008 15 artiklassa määriteltyyn uuselintarvikkeiden osalta toimivaltaiseen viranomaiseen kyseisen elintarvikkeen aseman tarkistamiseksi. Elintarvikealan toimijan on asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimitettava tietoja siitä, missä määrin kyseessä olevaa elintarviketta on käytetty ihmisravinnoksi unionissa ennen 15 päivää toukokuuta 1997.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa tiedustella muilta jäsenvaltioilta ja komissiolta, missä määrin elintarviketta on käytetty ihmisravinnoksi unionissa ennen 15 päivää toukokuuta 1997. Tällaisiin tiedusteluihin saadut vastaukset on toimitettava myös komissiolle. Komissio tekee saaduista vastauksista yhteenvedon ja toimittaa tiedustelun tulokset kaikille toimivaltaisille viranomaisille.

4.   Komissio voi 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksyä toimenpiteitä tämän artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa varten.

5 artikla

Tulkintaa koskevat päätökset

Elintarviketyypin kuulumisesta tämän asetuksen soveltamisalaan voidaan tarvittaessa päättää 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

II

LUKU

UUSELINTARVIKKEIDEN UNIONIN MARKKINOILLE SAATTAMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

6 artikla

Vaatimusten vastaisten uuselintarvikkeiden kielto

Uuselintarviketta ei saa saattaa unionin markkinoille, ellei se ole tämän asetuksen mukainen.

7 artikla

Uuselintarvikkeiden luettelot

1.   Komissio pitää yllä hyväksyttyjä uuselintarvikkeita, jotka ovat muita kuin kolmansista maista peräisin olevia perinteisiä elintarvikkeita, koskevaa unionin luetteloa jäljempänä ’unionin luettelo’, joka julkaistaan asetuksen (EY) N:o 1331/2008 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Komissio perustaa tämän asetuksen 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luettelon ja pitää sitä yllä; luettelo julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

3.   Unionissa voidaan saattaa markkinoille vain unionin luetteloon tai kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloon sisältyviä uuselintarvikkeita.

8 artikla

Uuselintarvikkeiden luetteloihin sisällyttämistä koskevat yleiset edellytykset

Uuselintarvike voidaan sisällyttää asianomaiseen luetteloon ainoastaan, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

a)	se ei käytettävissä olevan tieteellisen näytön perusteella vaaranna kuluttajien terveyttä;

b)	se ei johda kuluttajia harhaan;

c)	jos se on tarkoitettu toisen elintarvikkeen korvaamiseen, se ei poikkea siitä siten, että sen tavanomainen käyttö aiheuttaisi ravitsemuksellista haittaa kuluttajalle.

9 artikla

Unionin luettelon sisältö

1.   Unionin luettelo saatetaan ajan tasalle asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 säädetyn menettelyn mukaisesti ja tarvittaessa tämän asetuksen 16 artiklan mukaisesti.

2.   Uuselintarvikkeen unionin luetteloon sisällyttämistä koskevassa merkinnässä on mainittava elintarvikkeen ominaispiirteet ja tarpeen mukaan sen käyttöä koskevat edellytykset, erityiset lisämerkintävaatimukset, joiden tarkoituksena on antaa tietoja lopulliselle kuluttajalle, ja/tai markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskeva vaatimus sekä tarvittaessa 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot.

10 artikla

Kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luettelon sisältö

1.   Kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloa pidetään ajan tasalla 11 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

2.   Kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloon sisällyttämistä koskevassa merkinnässä on mainittava elintarvikkeen ominaispiirteet ja tarpeen mukaan sen käyttöä koskevat edellytykset ja/tai erityiset lisämerkintävaatimukset, joiden tarkoituksena on antaa tietoja lopulliselle kuluttajalle.

11 artikla

Kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen luetteloon sisällyttämistä koskeva menettely

1.   Tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa säädetystä menettelystä poiketen asetuksen (EY) N:o 1331/2008 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun henkilön, jota asia koskee ja ja joka aikoo saattaa kolmannesta maasta peräisin olevan perinteisen elintarvikkeen markkinoille unionissa, on toimitettava komissiolle hakemus.

Hakemuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)	elintarvikkeen nimi ja kuvaus,

b)	sen koostumus,

c)	sen alkuperämaa,

d)	asiakirjoin osoitetut tiedot, jotka osoittavat elintarvikkeen turvallisen käyttöhistorian jossakin kolmannessa maassa,

e)	tarvittaessa sen käyttöä koskevat edellytykset ja erityismerkintöjä koskevat vaatimukset,

f)	tiivistelmä hakemuksen sisällöstä.

Hakemus on tehtävä tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

2.   Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun asianmukaisen hakemuksen viipymättä jäsenvaltioille ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle.

3.   Elintarviketurvallisuusviranomainen antaa lausuntonsa kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Mikäli elintarviketurvallisuusviranomainen pyytää lisätietoja henkilöltä, jota asia koskee, se asettaa tätä kuultuaan määräajan, jonka kuluessa nämä tiedot on toimitettava. Kuuden kuukauden määräaikaa pidennetään ilman eri toimenpiteitä tällä lisäajalla. Elintarviketurvallisuusviranomainen saattaa lisätiedot jäsenvaltioiden ja komission saataville.

4.   Lausuntonsa laatimista varten elintarviketurvallisuusviranomainen tarkistaa, että

a)	asianosaisen antamien tietojen laatu on sellainen, että se todentaa elintarvikkeen turvallisen käyttöhistorian kolmannessa maassa; ja

b)	elintarvikkeen koostumus ja tapauksen mukaan sen käyttöä koskevat edellytykset eivät vaaranna unionin kuluttajien terveyttä.

Elintarviketurvallisuusviranomainen toimittaa lausuntonsa komissiolle, jäsenvaltioille ja henkilölle, jota asia koskee.

5.   Kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut lausuntonsa, komissio saattaa ajan tasalle 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen kolmansista maista peräisin olevia perinteisiä elintarvikkeita koskevan luettelon ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon, kaikki unionin lainsäädännön asiaankuuluvat säännökset sekä muut oikeutetut tekijät, joilla on merkitystä tarkasteltavana olevan asian kannalta. Komissio ilmoittaa asiasta sille, jota asia koskee. Jos komissio päättää olla saattamatta kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luetteloa ajan tasalle, se ilmoittaa siitä henkilölle, jota asia koskee, ja jäsenvaltioille sekä mainitsee syyt, joiden vuoksi se ei katsoo ajan tasalle sattamiselle olevan perusteita.

6.   Henkilö, jota asia koskee, voi peruuttaa hakemuksensa milloin tahansa menettelyn kuluessa.

7.   Komissio hyväksyy viimeistään … päivänä … kuuta … (23) tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

12 artikla

Tekniset ohjeet

Tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä elintarviketurvallisuusviranomaisen kanssa ja kuultuaan henkilöitä, joita asia koskee, komissio järjestää viimeistään … päivänä … kuuta … (23) niiden, joita asia koskee, muun muassa elintarvikealan toimijoiden ja varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten saataville teknisiä ohjeita ja välineitä, joiden tarkoituksena on avustaa näitä tahoja tämän asetuksen mukaisten hakemusten valmistelussa ja toimittamisessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1331/2008 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla annettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamista.

13 artikla

Elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto

Arvioidessaan uuselintarvikkeen turvallisuutta elintarviketurvallisuusviranomaisen on tarvittaessa erityisesti:

a)	harkittava, onko elintarvike yhtä turvallinen kuin unionissa markkinoilla jo olevaan vertailukelpoiseen elintarvikeluokkaan kuuluva elintarvike tai elintarvike, joka uuselintarvikkeella on tarkoitus korvata;

b)	otettava huomioon elintarvikkeen turvallinen käyttöhistoria.

14 artikla

Elintarvikealan toimijoiden erityisvelvollisuudet

1.   Komissio voi elintarviketurvallisuuteen liittyvistä syistä ja elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon saatuaan asettaa markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevan vaatimuksen. Elintarvikealan toimija, joka saattaa unionin elintarvikkeenmarkkinoille, on vastuussa niiden markkinoille saattamisen jälkeisten vaatimusten täytttämisestä, jotka on esitetty merkinnässä, joka on tehty kyseisestä elintarvikkeesta uuselintarvikkeita koskevaan unionin luetteloon.

2.   Tuottajan on viipymättä ilmoitettava komissiolle:

a)	kaikista uusista tieteellisistä tai teknisistä tiediosta, joilla saattaa olla vaikutusta uuselintarvikkeen käyttöturvallisuuden arviointiin;

b)	kaikista minkä hyvänsä kolmannen maan, jossa uuselintarvike on saatettu markkinoille, toimivaltaisten viranomaisten määräämistä kielloista ja rajoituksista.

15 artikla

Luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevä eurooppalainen työryhmä

Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä kuulla luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevää eurooppalaista työryhmää saadakseen siltä lausunnon sellaisista luonnontieteisiin ja uusiin teknologioihin liittyvistä eettisistä kysymyksistä, joilla on huomattava eettinen merkitys.

Komissio saattaa tämän lausunnon yleisön saataville.

16 artikla

Hyväksymismenettely tietosuojatapauksissa

1.   Hakijan pyynnöstä, jota tukevat hakemukseen liitetyt asianmukaiset ja todennettavissa olevat tiedot, ei hakemuksen tukena olevaa uutta tieteellistä näyttöä ja/tai tieteellistä tietoa saa ilman hakijan lupaa käyttää toisen hakemuksen hyväksi viiden vuoden ajan päivästä, jona uuselintarvike on sisällytetty uuselintarvikkeita koskevaan unionin luetteloon. Tämä suoja myönnetään, jos:

a)	hakija oli ensimmäistä hakemusta tehtäessä ilmoittanut, että uusi tieteellinen näyttö ja/tai tieteelliset tiedot olivat hakijan omaisuutta (teollis- ja tekijänoikeuksien alaiset tieteelliset tiedot);

b)	aiemmalla hakijalla oli yksinomainen oikeus käyttää viittauksia teollis- ja tekijänoikeuden alaiseen tieteelliseen tietoon ensimmäistä hakemusta tehtäessä; ja

c)	uuselintarviketta ei ollut voitu hyväksyä ilman, että aiempi hakija oli toimittanut asianomaisia teollis- ja tekijänoikeuden alaisia tieteellisiä tietoja.

Aiempi hakija voi kuitenkin sopia myöhemmän hakijan kanssa, että tällaisia tietoja saa käyttää.

2.   Komissio päättää hakijaa kuultuaan, minkä tietojen osalta olisi myönnettävä 1 kohdassa tarkoitettu suoja, ja ilmoittaa päätöksestään hakijalle, elintarviketurvallisuusviranomaiselle ja jäsenvaltioille.

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1331/2008 7 artiklan 5 kohdassa säädetään, muita uuselintarvikkeita kuin kolmansista maista peräisin olevia perinteisiä elintarvikkeita koskevan unionin luettelon ajan tasalle saattamisesta päätetään tämän asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen, jos teollis- ja tekijänoikeuksien alaisia tietoja suojataan tämän artiklan mukaisesti. Tällöin hyväksyntä myönnetään tämän artiklan 1 kohdassa määritellyksi ajaksi.

4.   Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa uuselintarvikkeen unionin luetteloon sisällyttämistä koskevassa merkinnässä on 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi mainittava:

a)	päivä, jona uuselintarvike sisällytetään unionin luetteloon,

b)	se seikka, että sisällyttäminen perustuu tämän artiklan mukaisesti suojattuun teollis- ja tekijänoikeuksien alaiseen uuteen tieteelliseen näyttöön ja/tai teollis- ja tekijänoikeuksien alaiseen tietoon,

c)	hakijan nimi ja osoite,

d)

se seikka, että uuselintarvikkeen unionin markkinoille saattaminen on hyväksytty vain c alakohdassa ilmoitetun hakijan osalta, paitsi jos myöhempi hakija saa elintarvikkeelle hyväksynnän ilman viittausta teollis- ja tekijänoikeuksian alaisiin tieteellisiin tietoihin, jotka aiempi hakija oli ilmoittanut sellaisiksi.

5.   Ennen tämän artiklan 1 artiklassa tarkoitetun määräajan päättymistä komissio saattaa unionin luettelon ajan tasalle 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen siten, että tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja erityismerkintöjä ei enää sisällytetä siihen edellyttäen, että hyväksytty elintarvike täyttää edelleen tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

17 artikla

Yleisölle tiedottaminen

Komissio saattaa yleisön saataville:

a)	edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin luettelon sekä 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kolmansista maista peräisin olevien perinteisten elintarvikkeiden luettelon komission verkkosivuston asiaa koskevalla sivulla;

b)	tiivistelmät tämän asetuksen nojalla tehdyistä hakemuksista;

c)	edellä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tiedustelujen tulokset.

Komissio voi hyväksyä tämän artiklan edellyttämät täytäntöönpanotoimenpiteet, mukaan lukien tämän artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan mukaisten tiedustelujen tulosten julkaisemista koskevat järjestelyt 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

III

LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

18 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä säännöt, jotka koskevat tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään … päivänä … kuuta … (24) ja niiden on viipymättä ilmoitettava sille myöhemmin tehtävistä niitä koskevista muutoksista.

19 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 178/2002 58 artiklalla perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

20 artikla

Delegoidut säädökset

Edellä 1 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi komissio hyväksyy 21 artiklan mukaisin delegoiduin säädöksin ja 22 ja 23 artiklassa esitetyin ehdoin viimeistään … päivänä … kuuta … (24) muita perusteita sen arvioimiseksi, onko elintarviketta käytetty unionissa ihmisravinnoksi 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuin tavoin merkittävässä määrin ennen 15 päivää toukokuuta 1997.

21 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä viiden vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulosta lukien. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 22 artiklan mukaisesti.

2.   Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 22 ja 23 artiklassa säädettyjä ehtoja.

22 artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 20 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.   Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, ilmoittaa asiasta toiselle lainsäätäjälle ja komissiolle viimeistään kuukautta ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen syyt.

3.   Peruuttamispäätös lopettaa päätöksessä mainitun säädösvallan siirron. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

23 artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.   Euroopan parlamentti ja/tai neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

2.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen kyseistä päivää ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa säädöstä, delegoitu säädös tulee voimaan sen säännöksissä mainittuna päivänä.

3.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa annettua delegoitua säädöstä, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

24 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio toimittaa saatujen kokemusten perusteella viimeistään … päivänä … kuuta … (25) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen ja erityisesti sen 3, 11 ja 16 artiklan soveltamisesta sekä liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

2.   Komissio toimittaa viimeistään … päivänä … kuuta … (26) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kloonaustekniikan käytön tuloksena syntyneistä eläimistä tai niiden jälkeläisistä tuotettuihin elintarvikkeisiin liittyvistä kaikista näkökohdista ja tekee sen johdosta tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

3.   Kertomukset ja mahdolliset ehdotukset saatetaan yleisön saataville.

IV

LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

25 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 258/97 ja asetus (EY) N:o 1852/2001 … päivästä … kuuta … (27) niitä vireillä olevia pyyntöjä lukuun ottamatta, joita koskee tämän asetuksen 27 artikla.

26 artikla

Unionin luettelon perustaminen

Komissio perustaa viimeistään … päivänä … kuuta … (27) unionin luettelon sisällyttämällä unionin luetteloon uuselintarvikkeet, jotka on hyväksytty ja/tai joista on tehty ilmoitus asetuksen (EY) N:o 258/97 4, 5 ja 7 artiklan nojalla, sekä tarvittaessa kaikki mahdolliset voimassa olevat hyväksyntää koskevat edellytykset.

27 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Uuselintarvikkeen unionin markkinoille saattamista koskeva pyyntö, joka on tehty jäsenvaltiolle asetuksen (EY) N:o 258/97 4 artiklan mukaisesti ennen … päivää … kuuta … (27), on muunnetava tämän asetuksen mukaiseksi hakemukseksi, jos asetuksen (EY) N:o 258/97 6 artiklan 3 kohdassa säädettyä ensiarviointia koskevaa kertomusta ei ole vielä toimitettu komissiolle, sekä niissä tapauksissa, joissa vaaditaan täydentävä arviointikertomus asetuksen (EY) N:o 258/97 6 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti.

Muut asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti ennen … päivää …kuuta … (27) tehdyt vireillä olevat pyynnöt käsitellään mainitun asetuksen säännösten mukaisesti.

2.   Komissio voi 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen hyväksyä tämän artiklan 1 kohdan soveltamista koskevia asianmukaisia siirtymätoimenpiteitä.

28 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1331/2008 muutokset

Muutetaan asetus (EY) N:o 1331/2008 seuraavasti:

1)	Korvataan asetuksen nimi seuraavasti:

2)

Korvataan 1 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti: ”1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan elintarvikkeissa tai niiden pinnalla käytettävien tai käytettäviksi tarkoitettujen elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien, elintarvikearomien ja elintarvikearomien raaka-aineiden sekä sellaisten ainesosien raaka-aineiden, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, samoin kuin uuselintarvikkeiden, jäljempänä ’aineet tai tuotteet’, yhtenäinen arviointi- ja hyväksymismenettely, jäljempänä ’yhtenäinen menettely’, jolla edistetään elintarvikkeiden vapaata liikkuvuutta unionissa sekä ihmisten terveyden suojelun ja kuluttajansuojan korkeaa tasoa, mukaan lukien kuluttajien etujen suojeleminen. Tätä asetusta ei sovelleta savuaromeihin, jotka kuuluvat elintarvikkeissa käytettävistä tai käytettäviksi tarkoitetuista savuaromeista 10 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2065/2003 (28) soveltamisalaan. 2.   Yhtenäinen menettely tarjoaa menettelyä koskevat järjestelyt niiden aineiden ja tuotteiden luettelojen ajantasaistamiselle, joiden unionin markkinoille saattaminen on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 1333/2008, asetuksen (EY) N:o 1332/2008 ja asetuksen (EY) N:o 1334/2008 ja uuselintarvikkeista annetun … päivänä … kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2010 (29) nojalla, jäljempänä ’alakohtaiset elintarvikesäädökset’.

3)	Korvataan 1 artiklan 3 kohdassa, 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 9 artiklan 2 kohdassa, 12 artiklan 1 kohdassa ja 13 artiklassa ilmaisut ”aine” ja ”aineet” ilmaisulla ”aine tai tuote” tai ”aineet tai tuotteet”.

4)	Korvataan 2 artiklan otsikko seuraavasti: ”Aineita tai tuotteita koskeva unionin luettelo”

5)	Lisätään 4 artiklaan kohta seuraavasti: ”3.   Eri alakohtaisten elintarvikesäädösten soveltamisalaan kuuluvien unionin luetteloiden ajan tasalle saattamiseksi riittää yksi ainetta tai tuotetta koskeva hakemus, jos hakemus täyttää kunkin alakohtaisen elintarvikesäädöksen vaatimukset.”.

6)	Lisätään 6 artiklan 1 kohdan alkuun virke seuraavasti: ”Jos on olemassa tieteellisesti perustellut syyt epäillä turvallisuutta, hakijalta on pyydettävä yksilöityjä riskinarviointiin liittyviä täydentäviä tietoja.”

7)

Korvataan 7 artiklan 4, 5 ja 6 kohta seuraavasti: ”4.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa alakohtaisten elintarvikesäädösten muita kuin keskeisiä osia, uuselintarvikkeita lukuun ottamatta, ja jotka koskevat aineen poistamista unionin luettelosta, hyväksytään 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. 5.   Tehokkuussyistä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa alakohtaisten elintarvikesäädösten muita kuin keskeisiä osia, uuselintarvikkeita lukuun ottamatta, myös täydentämällä niitä, ja jotka koskevat aineen lisäämistä unionin luetteloon ja sellaisten edellytysten, eritelmien tai rajoitusten lisäämistä, poistamista tai muuttamista, jotka liittyvät aineen esiintymiseen unionin luettelossa, hyväksytään 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. 6.   Komissio voi, uuselintarvikkeita lukuun ottamatta, erittäin kiireellisissä tapauksissa käyttää 14 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä aineen poistamiseksi unionin luettelosta ja sellaisten edellytysten, eritelmien tai rajoitusten lisäämiseksi, poistamiseksi tai muuttamiseksi, jotka liittyvät aineen esiintymiseen unionin luettelossa. 7.   Toimenpiteet, jotka koskevat uuselintarvikkeista annetun asetuksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen poistamista unionin luettelosta tai lisäämistä siihen ja/tai sellaisten edellytysten, eritelmien tai rajoitusten lisäämistä, poistamista tai muuttamista, jotka liittyvät aineen esiintymiseen unionin luettelossa, hyväksytään 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.”

8)	Korvataan ilmaisu ”yhteisö” ilmauksella ”unioni”.

29 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan … päivästä … kuuta … (30).

Sen 26, 27 ja 28 artiklaa sovelletaan kuitenkin … päivästä … kuuta … (31). Tämän artiklan toisesta kohdasta ja asetuksen (EY) N:o 1331/2008 16 artiklan toisesta kohdasta poiketen tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettuja elintarvikkeita koskevia hakemuksia voidaan lisäksi tehdä tämän asetuksen mukaisesti … päivästä … kuuta … (31) alkaen, jos kyseessä oleva elintarvike on jo markkinoilla unionissa mainittuna päivänä.

---

(1)  EUVL C 224, 30.8.2008, s. 81.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 15 päivänä maaliskuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EYVL L 43, 14.2.1997, s. 1.

(4)  EYVL L 253, 21.9.2001, s. 17.

(5)  EYVL L 253, 16.9.1997, s. 1.

(6)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/46/EY, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2002, ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 183, 12.7.2002, s. 51).

(8)  EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67.

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista (EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1333/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, elintarvikelisäaineista (EUVL L 354, 31.12.2008, s. 16).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1334/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, elintarvikkeissa käytettävistä aromiaineista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia (EUVL L 354, 31.12.2008, s. 34).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1332/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, elintarvike-entsyymeistä (EUVL L 354, 31.12.2008, s. 7).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/32/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien valmistamisessa käytettäviä uuttoliuottimia koskevan jäsenvaltioiden lähentämisestä (uudelleenlaadittu toisinto) (EUVL L 141, 6.6.2009, s. 3).

(14)  EUVL L 404, 30.12.2006, s. 26.

(15)  EUVL L 124, 20.5.2009, s. 21.

(16)  EUVL L 354, 31.12.2008, s. 1.

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/13/EY, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2000, myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29).

(18)  Neuvoston direktiivi 90/496/ETY, annettu 24 päivänä syyskuuta 1990, elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä (EYVL L 276, 6.10.1990, s. 40).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (EUVL L 404, 30.12.2006, s. 9).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).

(22)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(23)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on 2 vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

(24)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(25)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta.

(26)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on yksi vuosi tämän asetuksen voimaantulosta.

(27)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.

(28)  EUVL L 309, 26.11.2003, s. 1.

(29)  EUVL L …”.

(30)  Virallinen lehti: lisätään päivä, joka on 24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.

(31)  Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen voimaantulopäivä.

---

---