24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/1

(1)

Yksi ratkaisevista tekijöistä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevien yhteisön sääntöjen toimivuudelle on eri jäsenvaltioiden viranomaisten ja laitosten tiivis ja tehokas yhteistyö.

(2)

Yksi osa asetusten mukaista hyvää yhteistyötä on viranomaisten ja laitosten ja henkilöiden välinen tietojenvaihto, joka perustuu julkisen palvelun, tehokkuuden, aktiivisen avunannon, nopean toimituksen ja saatavuuden periaatteisiin.

(3)

On laitosten ja viranomaisten sekä henkilöidenkin edun mukaista, että asianomaisen henkilön oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistamiseksi ja määrittämiseksi tarvittavat tiedot toimitetaan tai vaihdetaan viipymättä.

(4)

Vilpittömän yhteistyön periaate, joka vahvistetaan myös EY:n perustamissopimuksen 10 artiklassa, edellyttää laitosten arvioivan tarkoin tosiseikat, joilla on merkitystä asetusten soveltamiselle. Jos on epäilystä asiakirjan oikeellisuudesta tai todisteiden virheettömyydestä tai jos jäsenvaltioilla on eri näkemykset siitä, mitä lainsäädäntöä sovelletaan tai minkä laitoksen olisi myönnettävä kyseessä oleva etuus, on asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden edun mukaista, että asianomaisten jäsenvaltioiden laitokset tai viranomaiset pääsevät asiassa yhteisymmärrykseen kohtuullisessa ajassa.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 5 ja 6 artiklassa säädetään sovittelumenettelystä, jota tällaisissa tapauksissa noudatetaan.

(6)

Kyseisissä säännöksissä vahvistetaan neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71 (3) koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja laajennetaan sitä edelleen; oikeuskäytännön perusteella on kehitetty vakiomenettely jäsenvaltioiden välillä käytäviä riitoja varten liittyen lähettämistä koskevia todistuksia, ja oikeuskäytäntö on vahvistettu aiemmalla Euroopan yhteisöjen siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan päätöksellä N:o 181 (4).

(7)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 sekä 5 että 6 artiklassa säädetään mahdollisuudesta saattaa asia hallintotoimikunnan käsiteltäväksi, jos laitosten tai viranomaisten välillä ei päästä yhteisymmärrykseen.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 16 artiklan mukaan tätä samaa menettelyä olisi sovellettava myös silloin, kun laitoksilla tai viranomaisilla on erilaiset näkemykset asetuksen (EY) N:o 883/2004 13 artiklan soveltamisesta.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 60 artiklassa viitataan kyseisen asetuksen 6 artiklaan, jota olisi sovellettava myös silloin, kun vallitsee eri näkemykset siitä, mitä lainsäädäntöä olisi ensisijaisesti sovellettava perhe-etuuksiin liittyvissä asioissa.

(10)

Edellä mainittujen säännösten perustana on asetuksen (EY) N:o 883/2004 76 artiklan 6 kohta, jonka mukaan silloin, kun kyseisen asetuksen tulkinnassa tai soveltamisessa ilmenee vaikeuksia, toimivaltaisen jäsenvaltion laitos tai henkilön asuinjäsenvaltion laitos ottaa yhteyttä asianomaisten jäsenvaltioiden laitoksiin ja jonka mukaan asiassa voidaan kääntyä hallintotoimikunnan puoleen, jos sitä ei pystytä ratkaisemaan kohtuullisessa ajassa.

(11)

Jäsenvaltiot ovat tuoneet esille, että olisi tarpeen vahvistaa vakiomenettely, jota sovellettaisiin ennen kuin asia voidaan siirtää hallintotoimikunnan käsiteltäväksi, ja määritellä tarkemmin hallintotoimikunnan rooli sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien laitosten välillä vallitsevien vastakkaisten näkemysten yhteensovittamisessa.

(12)

Samanlainen menettely on jo vahvistettu useissa jäsenvaltioiden keskinäisissä kahdenvälisissä sopimuksissa. Kyseiset sopimukset ovat olleet mallina tälle päätökselle.

(13)

Menettelyn nopeuttamiseksi olisi suositeltavaa, että yhteydenpito laitosten ja viranomaisten yhteyshenkilöiden välillä tapahtuisi sähköisesti,

sekä käsittelee asiaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin,

a)

tapaukset, joissa vallitsee epäilys henkilön aseman osoittavan asiakirjan oikeellisuudesta tai todisteiden virheettömyydestä asetusta (EY) N:o 883/2004 tai asetusta (EY) N:o 987/2009 sovellettaessa, tai

b)

tapaukset, joissa jäsenvaltioilla on erilaiset näkemykset siitä, mitä lainsäädäntöä olisi sovellettava.

6.

Jos ilmenee jompikumpi 1 kohdassa tarkoitetuista tilanteista, menettelyä pyytävä laitos ottaa yhteyttä pyynnön vastaanottavaan laitokseen ja pyytää tätä antamaan tarpeellisen selvityksen tekemästään päätöksestä ja tarvittaessa peruuttamaan kyseessä olevan asiakirjan tai julistamaan sen mitättömäksi tai tarkastelemaan päätöstä uudelleen tai peruuttamaan sen.

7.

Menettelyä pyytävä laitos perustelee pyyntönsä ilmoittaen, että sovelletaan tätä päätöstä, ja esittää pyyntöä tukevat asianmukaiset todisteet. Menettelyä pyytävä laitos ilmoittaa, kuka on sen yhteyshenkilö vuoropuhelumenettelyn ensimmäisessä vaiheessa.

8.

Pyynnön vastaanottava laitos vahvistaa sähköpostilla tai faksilla saamansa pyynnön viipymättä ja viimeistään 10 työpäivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta. Vastaanottava laitos myös ilmoittaa, kuka on sen yhteyshenkilö vuoropuhelumenettelyn ensimmäisessä vaiheessa.

9.

Pyynnön vastaanottava laitos ilmoittaa menettelyä pyytävälle laitokselle tutkimustensa tulokset mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.

10.

Jos alkuperäinen päätös vahvistetaan, peruutetaan ja/tai asiakirja peruutetaan tai julistetaan mitättömäksi, pyynnön vastaanottava laitos ilmoittaa asiasta menettelyä pyytävälle laitokselle. Lisäksi se ilmoittaa asianomaiselle henkilölle ja, jos on aiheellista, hänen työnantajalleen päätöksestään sekä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisista menettelyistä, joilla kyseiseen päätökseen voi hakea muutosta.

11.

Jos pyynnön vastaanottava laitos ei saa tutkimustaan päätökseen kolmessa kuukaudessa joko asian monimutkaisuuden vuoksi tai siksi, että joidenkin tietojen tarkistaminen edellyttää jonkin muun laitoksen osallistumista, se voi jatkaa määräaikaa, kuitenkin enintään kolmella kuukaudella. Pyynnön vastaanottavan laitoksen on ilmoitettava menettelyä pyytävälle laitokselle määräajan jatkamisesta mahdollisimman pian ja vähintään viikkoa ennen alkuperäisen määräajan umpeutumista ja esitettävä syyt viivästymiselle ja ilmoitettava suuntaa antavasti, milloin tutkimus saadaan päätökseen.

12.

Hyvin poikkeuksellisissa oloissa asianomaiset jäsenvaltiot voivat sopia poikkeavansa 9 ja 11 kohdassa vahvistetuista määräajoista edellyttäen, että määräajan jatkaminen on perusteltua ja oikeassa suhteessa tapauksen olosuhteisiin ja että jatkoaika on rajattu.

13.

Jos laitokset eivät pääse yhteisymmärrykseen vuoropuhelumenettelyn ensimmäisen vaiheen aikana tai jos pyynnön vastaanottava laitos ei ole kyennyt saamaan tutkimustaan päätökseen kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, laitokset ilmoittavat asiasta toimivaltaisille viranomaisilleen. Jokainen laitos laatii toiminnastaan pöytäkirjan.

14.

Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää vuoropuhelumenettelyn toisen vaiheen aloittamisesta tai siirtää asian suoraan hallintotoimikunnan käsiteltäväksi.

15.

Jos toimivaltaiset viranomaiset aloittavat vuoropuhelumenettelyn toisen vaiheen, jokainen niistä nimeää keskeisen yhteyshenkilön kahden viikon kuluessa siitä, kun laitokset ovat ilmoittaneet niille asiasta. Yhteyshenkilöillä ei tarvitse olla suoraa toimivaltaa asiassa.

16.

Yhteyshenkilöiden on pyrittävä saavuttamaan yhteisymmärrys asiasta kuuden viikon kuluttua nimeämisestään. Jokainen yhteyshenkilö laatii toiminnastaan pöytäkirjan ja ilmoittaa laitoksille vuoropuhelumenettelyn toisen vaiheen tuloksista.

17.

Jos vuoropuhelumenettelyn kuluessa ei saavuteta yhteisymmärrystä, toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää asian hallintotoimikunnan käsiteltäväksi. Kukin toimivaltainen viranomainen laatii hallintotoimikunnalle muistion, jossa esitetään tärkeimmät kiistanalaiset kysymykset.

18.

Hallintotoimikunta pyrkii sovittamaan näkökannat yhteen kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on annettu sen käsiteltäväksi. Se voi siirtää asian sovittelulautakunnalle, joka voidaan perustaa hallintotoimikunnan sääntöjen mukaisesti.

19.

Jäsenvaltiot ilmoittavat vuosittain hallintotoimikunnalle sellaisten riitojen lukumäärän, joihin on sovellettu tässä päätöksessä vahvistettua menettelyä, menettelyssä mukana olevat jäsenvaltiot, tärkeimmät kiistanalaiset kysymykset, menettelyn keston sekä sen tulokset.

20.

Jäsenvaltiot toimittavat ensimmäisen vuosikertomuksensa kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen ensimmäisen soveltamisvuoden päättymisestä.

21.

Hallintotoimikunta arvioi kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisten vuosikertomusten vastaanottamisesta kertomusten perusteella jäsenvaltioiden kokemuksia tämän päätöksen soveltamisesta. Ensimmäisen vuoden jälkeen hallintotoimikunta päättää, jatketaanko raportointia vuosittain.

22.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/5

(1)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 12 artiklan, jossa säädetään poikkeuksesta kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa vahvistettuun yleiseen sääntöön, erityisenä tarkoituksena on edistää palvelujen vapaata tarjontaa niiden työnantajien eduksi, jotka lähettävät työntekijöitä muuhun jäsenvaltioon kuin sijoittautumisjäsenvaltioonsa, sekä työntekijöiden vapaata liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä. Kyseisillä säännöksillä pyritään myös poistamaan esteitä, jotka todennäköisesti haittaisivat työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, ja edistämään taloudellista vuorovaikutusta siten, että vältetään varsinkin työntekijöihin ja yrityksiin kohdistuvat hallinnolliset ongelmat.

(2)

Kyseisillä säännöksillä halutaan siis välttää työntekijöitä, työnantajia ja sosiaaliturvalaitoksia koskevia hallinnollisia ongelmia, joita aiheutuisi kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa vahvistetun yleisen säännön soveltamisesta silloin, kun kyseessä on työskentely lyhytaikaisesti jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä valtiossa, jossa yrityksellä on kotipaikka tai jonne se on sijoittautunut, tai siinä valtiossa, jossa itsenäinen ammatinharjoittaja harjoittaa tavanomaisesti toimintaansa.

(3)

Tältä osin ensimmäinen ratkaiseva edellytys kyseisen asetuksen 12 artiklan 1 kohdan soveltamiselle on, että työnantajan ja sen palkkaaman työntekijän välillä on kiinteä yhteys.

(4)

Työntekijän suojelua sekä oikeusturvaa, johon työntekijä ja hänet vakuuttanut laitos ovat oikeutettuja, varten tarvitaan täydet takeet siitä, että kiinteä yhteys säilyy koko työkomennuksen ajan.

(5)

Toinen ehdoton edellytys mainitun asetuksen 12 artiklan 1 kohdan soveltamiselle on, että työnantajalla on siteitä sijoittautumisjäsenvaltioonsa. Sen vuoksi mahdollisuus lähettää työntekijä työkomennukselle olisi rajoitettava koskemaan vain yrityksiä, jotka harjoittavat toimintaansa tavallisesti sen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädännön alaisena lähetetty työntekijä pysyy; tästä syystä edellä olevia määräyksiä sovelletaan vain yrityksiin, jotka harjoittavat tavanomaisesti merkittävää toimintaa sijoittautumisjäsenvaltionsa alueella.

(6)

Palkattujen työntekijöiden sekä itsenäisten ammatinharjoittajien osalta olisi ilmoitettava ohjeelliset ajanjaksot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kunkin tapauksen arvioimista erikseen.

(7)

Kiinteän yhteyden säilymisestä ei voi enää olla takeita, jos lähetetty työntekijä siirretään kolmannen yrityksen käyttöön.

(8)

On välttämätöntä, että koko työkomennuksen ajan voidaan valvoa kaikin mahdollisin tarkastuksin erityisesti sosiaaliturvamaksujen suorittamista ja kiinteän yhteyden säilymistä, jotta voidaan välttää edellä mainittujen määräysten väärinkäyttö ja varmistaa, että hallinnolliset elimet, työnantajat ja työntekijät saavat tarvittavat tiedot.

(9)

Työntekijöiden ja työnantajien on saatava asianmukaiset tiedot edellytyksistä, joilla lähetetty työntekijä voi pysyä sen valtion lainsäädännön alaisena, josta hänet on lähetetty.

(10)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava ja seurattava yritysten ja työntekijöiden tilannetta asiaan kuuluvin takein, jotta ei vaikeutettaisi palvelujen vapaata tarjontaa tai työntekijöiden vapaata liikkuvuutta.

(11)

EY:n perustamissopimuksen 10 artiklassa vahvistetusta vilpittömän yhteistyön periaatteesta johtuu toimivaltaisille laitoksille useita velvoitteita, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 883/2004 12 artiklan täytäntöönpanoa,

sekä käsittelee asiaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin,

1.

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohtaa sovelletaan työntekijään, joka kuuluu jonkin jäsenvaltion lainsäädännön alaisuuteen (lähettäjävaltio) koska harjoittaa palkallista toimintaa jonkin työnantajan palveluksessa ja jonka kyseinen työnantaja lähettää toiseen jäsenvaltioon (työskentelyvaltio) työn suorittamiseksi kyseisen työnantajan lukuun.

Työtä pidetään lähettäjävaltion työnantajan lukuun suoritettuna, mikäli vahvistetaan, että työ suoritetaan kyseiselle työnantajalle ja että työntekijän ja hänet toiseen valtioon työhön lähettäneen työnantajan välillä on kiinteä yhteys.

Sen määrittämiseksi, onko tällainen kiinteä yhteys edelleen olemassa ja kuuluuko työntekijä siten edelleen hänet lähettäneen työnantajan määräysvaltaan, on otettava huomioon joukko asioita, kuten vastuu työhön ottamisesta, työsopimuksesta, palkkauksesta (rajoittamatta mahdollisia lähettäjävaltion työnantajan ja työskentelyvaltiossa olevan yrityksen sopimuksia työntekijöille maksettavasta palkasta) ja erottamisesta sekä valta määrätä työn luonteesta.

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 14 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi voidaan pitää ohjeellisena, että kuuluminen vähintään kuukauden ajan sen jäsenvaltion lainsäädännön alaisuuteen, johon työnantaja on sijoittautunut, täyttää vaatimuksen, johon viitataan sanoilla ”juuri ennen työskentelyn aloittamista”. Tapaukset, joissa on kyse lyhyemmästä ajasta, on arvioitava tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki muut asiaan liittyvät tekijät.

Jotta tarvittaessa tai epäselvässä tilanteessa voitaisiin määrittää, harjoittaako työnantaja tavanomaisesti merkittävää toimintaa sijoittautumisjäsenvaltionsa alueella, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen on tutkittava kyseisen työnantajan harjoittama toiminta kaikilla siihen tyypillisesti liittyvillä arviointiperusteilla, joihin kuuluvat yrityksen rekisteröity kotipaikka ja sen hallinnollinen keskus, sijoittautumisjäsenvaltiossa ja kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa työskentelevän hallintohenkilöstön määrä, työkomennukselle lähetettyjen työntekijöiden palvelukseenottopaikka ja asiakkaiden kanssa tehtyjen sopimusten yleisin tekopaikka, lainsäädäntö, jota sovelletaan yrityksen yhtäältä työntekijöidensä kanssa ja toisaalta sen asiakkaidensa kanssa tekemiin sopimuksiin, kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa riittävän tyypillisenä ajanjaksona toteutunut liikevaihto sekä kotivaltiossa täytettyjen sopimusten lukumäärä. Luettelo ei ole tyhjentävä, koska arviointiperusteet on mukautettava erikseen kuhunkin tapaukseen ja on otettava huomioon yrityksen sijoittautumisvaltiossaan harjoittaman toiminnan luonne.

2.

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 14 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi vaatimusten täyttymistä arvioidaan henkilön sijoittautumisjäsenvaltion osalta muun muassa sen perusteella, onko hänellä käytössään toimistotilaa, maksaako hän veroja, onko hänellä ammattikortti ja arvonlisäverotunniste tai onko hän jäsenenä kauppakamarissa tai ammattialan järjestöissä. Ohjeellisesti voidaan katsoa, että toiminnan harjoittaminen vähintään kahden kuukauden ajan täyttää vaatimuksen, johon viitataan sanoilla ”jonkin aikaa ennen ajankohtaa, jona hän haluaa käyttää edukseen mainitun artiklan säännöksiä”. Tapaukset, joissa on kyse lyhyemmästä ajasta, on arvioitava tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki muut asiaan liittyvät tekijät.

3.

4.

Edellä mainittuja asetuksen (EY) N:o 883/2004 12 artiklan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta tai niiden soveltaminen keskeytetään erityisesti,

5.

6.

Toimivaltaiset laitokset arvioivat ja seuraavat asetuksen (ETY) N:o 883/2004 12 artiklan soveltamisalaan kuuluvia tilanteita ja antavat työnantajille ja työntekijöille kaikki asianmukaiset takeet siitä, ettei palvelujen vapaata tarjontaa tai työntekijöiden vapaata liikkuvuutta vaikeuteta. Erityisesti samoissa tai samankaltaisissa tilanteissa on sovellettava johdonmukaisesti ja yhtäpitävästi perusteita, joilla arvioidaan, harjoittaako työnantaja tavanomaisesti toimintaansa tietyn valtion alueella, onko yrityksen ja työntekijän välillä kiinteä yhteys tai pitääkö itsenäinen ammatinharjoittaja yllä perusrakenteita, joita hänen toimintansa jatkaminen tietyssä valtiossa edellyttää.

7.

Hallintotoimikunta tukee jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä asetuksen (EY) N:o 883/2004 12 artiklan täytäntöönpanossa helpottamalla seurantatyötä sekä tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa määritettäessä ja luokiteltaessa yritysten ja työntekijöiden tilanteiden arvioimisessa käytettäviä arviointiperusteita ja käyttöön otettujen valvontatoimenpiteiden yhteydessä. Tätä varten hallintotoimikunta laatii vaiheittain hallintoviranomaisten, yritysten ja työntekijöiden käyttöön käytänneoppaan, jossa käsitellään työntekijöiden lähettämistä työkomennukselle ja itsenäisten ammatinharjoittajien tilapäistä toimintaa sijoittautumisvaltion ulkopuolella.

8.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/9

(1)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 95 artiklassa hallintotoimikunnalle annetaan valtuudet vahvistaa tarvittavien siirtymäkausien käytännön yksityiskohdat perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamista varten tarvittavan tietojen vaihdon varmistamiseksi.

(2)

On tarpeen selkeyttää perusperiaatteita, joita laitokset soveltavat siirtymäkautena.

(3)

Uusien asetusten voimaantulopäivän jälkeen vireillä on odotettavasti huomattava määrä tapauksia, joissa oikeus on tätä päivää ennen perustunut neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1408/71 (3) ja joiden osalta tiedonvaihdon ehdotetaan perustuvan yleisesti asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 (4) menettelyihin, E-lomakkeiden käyttö mukaan lukien.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 94 artiklan 1 kohdassa mainitaan, että johdanto-osan edellisessä kappaleessa tarkoitetut olosuhteet johtavat ”etuuden myöntämiseen kaksi kertaa”, jolloin edunsaaja saa suuremman etuuden.

(5)

Useimmissa ellei kaikissa tapauksissa uusien asetusten soveltaminen ei kuitenkaan käytännössä paranna aiempiin asetuksiin perustuvaa etuutta. Näin ollen on epätodennäköistä, että asetuksen (ETY) N:o 574/72 ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 soveltaminen näissä olosuhteissa johtaisi laitosten päällekkäisiin toimiin.

(6)

Päätöksen N:o H1 (5) 5 kohdassa selvennetään ennen asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivää myönnettyjen todistusten (E-lomakkeiden) ja eurooppalaisten sairaanhoitokorttien (sekä väliaikaisten korvaavien todistusten) asemaa.

(7)

Siirtymäkauden aikana jäsenvaltiot voivat itse päättää, milloin ne liittyvät sosiaaliturvan sähköiseen tiedonvaihtojärjestelmään (EESSI) joko kokonaan tai sektori kerrallaan,

1.

Siirtymäkautena ohjaavia periaatteita ovat hyvä yhteistyö laitosten välillä, käytännöllisyys ja joustavuus. Tärkeintä on ennen kaikkea taata se, että siirtymä on sujuva uusien asetusten mukaisia oikeuksiaan käyttäville kansalaisille.

2.

Asetuksen (EY) N:o 883/04 ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä alkaen rakenteisten sähköisten asiakirjojen (SED-asiakirjojen) paperiversiot korvaavat asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 perustuvat E-lomakkeet.

3.

Jäsenvaltiot voivat 2 kohdasta poiketen jatkaa siirtymäkauden ajan kansallisten sähköisten E-lomakesovellusten käyttöä tai sähköisiä vaihtoja (kuten Build-hankkeita), joiden muuttaminen ei ole tässä aikataulussa kohtuullista, kunhan kansalaisten uusien asetusten mukaiset oikeudet taataan.

4.

Laitosten on siirtymäkauden ajan otettava joka tapauksessa vastaan toisen laitoksen antaman asiakirjan merkitykselliset tiedot, vaikka sen muoto, sisältö tai rakenne olisi vanhentunut. Jos kansalaisen oikeuksista on epäilyksiä, laitoksen on otettava yhteys asiakirjan antaneeseen laitokseen hyvän yhteistyön hengessä.

5.

Kuten päätöksen N:o H1 5 kohdassa todetaan, ennen asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivää myönnetyt E-lomakkeet, asiakirjat ja eurooppalaiset sairaanhoitokortit (sekä väliaikaiset korvaavat todistukset) ovat myös tämän päivämäärän jälkeen voimassa, ja muiden jäsenvaltioiden viranomaisten on otettava ne huomioon, kunnes niiden voimassaolo päättyy tai ne peruutetaan tai korvataan asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 mukaisesti annetuilla tai toimitetuilla asiakirjoilla.

6.

Jokainen jäsenvaltio voi siirtyä joustavasti sektori kerrallaan käyttämään sosiaaliturvan sähköistä tiedonvaihtojärjestelmää (EESSI), joka on käytettävissä yhteyspisteen tai yhteyspisteiden välityksellä. Jäsenvaltio voi päättää liittyä EESSI-järjestelmään myös vasta, kun kaikki sektorit ovat käytettävissä.

7.

Se, että EESSI on käytettävissä, tarkoittaa sitä, että sektori tai yhteyspiste voi sekä lähettää kyseisen sektorin viestejä muiden jäsenvaltioiden yhteyspisteisiin että vastaanottaa niistä viestejä.

8.

Tieto siitä, mihin EESSI-järjestelmän sektoreihin jäsenvaltiot ovat liittyneet, merkitään kansallisten laitosten käytettävissä olevaan luetteloon, ja se näkyy myös EESSIn hakemistossa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava liittymisestä kirjallisesti hallintotoimikunnalle ennen liittymispäivää.

9.

Sektorikohtaista tietoa vaihdetaan siirtymäkauden aikana kahden jäsenvaltion välillä joko EESSI-järjestelmässä tai sen ulkopuolella; näiden kahden tiedonvaihtotavan yhdistely ei ole sallittua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kahdenvälisiä järjestelyitä, jotka liittyvät esimerkiksi yhteiseen testaamiseen tai koulutukseen tai vastaaviin syihin.

10.

Hallintotoimikunta päättää laitosten käyttöön saatettavien SED-asiakirjojen paperiversioiden standardisoidusta ulkoasusta.

11.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/11

(1)

Jos useamman jäsenvaltion on maksettava perhe-etuuksia, oikeus perhe-etuuksiin sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa oikeus perhe-etuuksiin perustuu eläkkeen saamiseen tai asumiseen, keskeytyy sen perhe-etuuksien määrän osalta, johon on oikeus jäsenvaltiosta, jossa oikeudet saavutetaan palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella. Siksi on tärkeää tietää mitkä ovat sellaisia muita kausia, joita pidetään henkilön palkkatyönä tai itsenäisenä ammatinharjoittamisena, jotta voidaan määritellä ensisijaisuussäännöt päällekkäisyystilanteessa.

(2)

Tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetään, että sellaisia varsinaisen palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen keskeytymiskausia, jotka johtuvat lomasta, työttömyydestä, tilapäisestä työkyvyttömyydestä, lakoista tai työsuluista, käsitellään palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausina perhe-etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi, tai niitä pidetään kausina, joina työskentely on keskeytyneenä ja jotka tapauksen mukaan joko sellaisenaan tai edeltävän palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella johtavat perhe-etuuksien maksamiseen.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 1 artiklan a ja b alakohdassa määritellään palkkatyö tai itsenäinen ammatinharjoittaminen viittaamalla toimintaan tai vastaavaan tilanteeseen, jota pidetään palkkatyönä tai itsenäisenä ammatinharjoittamisena ”sen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännössä, jossa tätä toimintaa harjoitetaan tai vastaava tilanne vallitsee”.

(4)

On tärkeää tietää, mikä on asetuksen (EY) N:o 883/2004 68 artiklassa olevan käsitteen ”palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella saavutetut oikeudet” soveltamisala, jotta voidaan välttää tulkinnan epävarmuus tai eroavaisuudet.

(5)

Tapauksessa, jossa palkattu työntekijä oli palkattomalla vapaalla eli hänen työsuhteensa lepäsi lapsen syntymän ja hoidon vuoksi, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (3) käytti perustana neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (4) 73 artiklaa luettuna yhdessä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (5) 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa. Tällaista palkatonta vapaata on näin ollen pidettävä palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisena sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 883/2004 68 artiklaa. Tässä yhteydessä tuomioistuin toi esiin, että edellä mainittuja säännöksiä voidaan soveltaa ainoastaan niin kauan kuin asianomainen henkilö on asetuksen (ETY) N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdassa (6) tarkoitetun palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan asemassa, mikä edellyttää sitä, että asianomainen henkilö on vakuutettu ainakin yhdellä sosiaaliturvan alalla. Tämä sulkee ulkopuolelle ne palkattomalla vapaalla olevat henkilöt, jotka eivät enää ole vakuutettuja missään kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä.

(6)

On mahdollista tehdä vain esimerkinomainen luettelo tapauksista, joissa voidaan katsoa, että henkilö vapaajakson aikana on palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, sillä jäsenvaltioissa on useita erilaisia palkattomiin vapaisiin liittyviä järjestelmiä ja kansallinen lainsäädäntö on jatkuvan muutoksen alainen. Sen vuoksi ei ole aiheellista määritellä kaikkia tapauksia, joissa tällainen palkaton vapaa rinnastetaan palkkatyöhön tai itsenäiseen ammatinharjoittamiseen, ja niitä tapauksia, joissa ei ole tarvittavaa läheistä yhteyttä ansiotoimintaan,

noudattaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädettyjä ehtoja,

1.

Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 883/2004 68 artiklaa perhe-etuuksia pidetään ”palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella saavutettuina” erityisesti seuraavissa tapauksissa:

2.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/13

(1)

Asetukset (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 tulevat voimaan 1 päivänä toukokuuta 2010 ja neuvoston asetukset (ETY) N:o 1408/71 (3) ja (ETY) N:o 574/72 (4) kumotaan samana päivänä, lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 883/2004 90 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 96 artiklan 1 kohdassa säädeltyjä tilanteita.

(2)

Jollei asetuksen EY (N:o) 883/2004 87 artiklan 8 kohdasta ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 94 artiklasta muuta johdu, hakemuksiin, jotka on toimitettu ennen mainittujen asetusten voimaantuloa, sovelletaan periaatteessa sitä lakia, jota niihin sovellettiin niiden toimittamisen aikana, ja mainittujen asetusten säännöksiä sovelletaan vain hakemuksiin, jotka on esitetty niiden voimaantulon jälkeen.

(3)

Siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan päätökset N:o 74–208 ja suositukset N:o 14–23, jotka ovat edelleen voimassa, vanhentuvat sinä päivänä, jona asetukset (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 kumotaan ja asetukset (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 tulevat voimaan.

(4)

On tarpeen mukauttaa tiettyjä asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 mukaan sovellettavia päätöksiä ja suosituksia, jotta ne saadaan vastaamaan asetusten (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 säännöksiä.

(5)

Hallintotoimikunnan päätöksiä ja suosituksia asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 mukaan soveltavat laitokset tarvitsevat avoimuutta ja ohjeita siitä päivästä, jona asetukset (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 tulevat voimaan.

(6)

Asioiden oikeudellisesta ja teknisestä monimutkaisuudesta, tiukasta aikataulusta ja tarpeesta priorisoida tiettyjä hallintotoimikunnan tehtäviä johtuu, että kaikki päätökset eivät ole valmiita julkaistaviksi ajoissa ennen asetusten (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 voimaantuloa, vaan vasta myöhemmässä vaiheessa.

(7)

Tiettyjä asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 soveltuvia päätösten ja suositusten säännöksiä sisällytetään suoraan asetusten (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 säännöksiin,

(8)

noudattaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädettyjä ehtoja,

1.

Päätöksiä ja suosituksia, joissa viitataan asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72, ei sovelleta tapauksissa, joihin sovelletaan asetuksia (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009.

Mainittuja päätöksiä ja suosituksia sovelletaan kuitenkin edelleen sellaisissa tapauksissa, joissa asetukset (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 pysyvät voimassa ja niiden oikeusvaikutukset säilyvät, erityisesti asetuksen (EY) N:o 883/2004 90 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 96 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisissa tapauksissa.

2.

Liitteen A osassa lueteltuja päätöksiä ja suosituksia ei korvata muilla päätöksillä tai suosituksilla asetusten (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 osalta.

3.

Liitteen B osassa luetellut päätökset ja suositukset korvataan ilmoitetuilla uusilla päätöksillä ja suosituksilla asetusten (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 osalta.

4.

Hallintotoimikunta mukauttaa liitteen C osassa luetellut päätökset mahdollisimman pian niin, että ne vastaavat asetusten (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 säännöksiä, koska kyseisissä päätöksissä olevia periaatteita on sovellettava myös mainittujen asetusten osalta.

5.

Asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 soveltamisessa tarpeelliset, jäsenvaltioiden toimivaltaisten laitosten, viranomaisten ja muiden elinten ennen asetusten (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivää antamat asiakirjat (eli E-lomakkeet, eurooppalaiset sairaanhoitokortit ja väliaikaiset korvaavat todistukset) pysyvät edelleen voimassa (vaikka viittaukset kohdistuvat asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72), ja muiden jäsenvaltioiden laitosten, viranomaisten ja muiden elinten on otettava ne huomioon myös kyseisen päivän jälkeen, kunnes niiden voimassaolo lakkaa tai kunnes ne peruutetaan tai korvataan asetusten (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 mukaan annetuilla tai toimitetuilla asiakirjoilla.

6.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/17

a)

joko käynnistää kirjallisen menettelyn uudelleen toimittamalla ehdotetut muutokset jäsenille 3 kohdan mukaista menettelyä noudattaen;

b)

tai peruuttaa kirjallisen menettelyn, jotta asiasta voidaan keskustella seuraavassa kokouksessa

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/21

1.

Etuuden maksajana olevan laitoksen on suoritettava automaattisesti uudelleenlaskenta, kun sille ilmoitetaan, että etuudensaaja täyttää ne ehdot, jotka on toisen jäsenvaltion lainsäädännössä asetettu etuuden myöntämiseksi.

Uudelleenlaskentaa ei suoriteta sellaisessa tilanteessa, jossa toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneet kaudet on jo otettu huomioon etuuden myöntämiseksi eikä alkuperäisen etuuden myöntämisen jälkeen ole kertynyt yhtään kautta.

Jos kuitenkin sovelletaan lisäedellytyksiä (muita kuin vakuutuskausien täyttyminen), kuten etuuden myöntämisen edellytyksenä olevan iän saavuttaminen tai muutos huomioon otettavien lasten lukumäärässä, se edellyttää automaattisesti uudelleenlaskennan suorittamista.

2.

Sen laitoksen, joka laskee uudelleen aiemmin myöntämänsä etuuden, on laskentaa varten otettava huomioon kaikki vakuutus- ja/tai asumiskaudet ja kaikki muut edellytykset, jotka etuudensaaja täyttää oman ja muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan sinä päivänä, kun uudelleen laskettu etuus myönnetään.

3.

Merkityksellinen päivä on se, jolloin riski toteutui siinä jäsenvaltiossa, jossa myöntämisedellytykset viimeksi täyttyivät.

4.

Sen laitoksen, joka myöntää asetuksen (EY) N:o 883/2004 58 artiklan mukaisen lisän, on ilmoitettava asiasta kaikkien niiden muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille laitoksille, joiden lainsäädännön mukaan etuudensaaja on oikeutettu asetuksen 5 luvun säännösten mukaisesti myönnettävään etuuteen.

5.

Kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten laitosten, jotka antavat etuudensaajalle asetuksen (EY) N:o 883/2004 5 luvun mukaisia etuuksia, on joka vuoden tammikuussa ilmoitettava kyseistä lisää maksavalle laitokselle niiden etuuksien määrät, joita ne maksavat etuudensaajalle kyseisen vuoden tammikuun 1 päivänä.

6.

Kun henkilö jättää työkyvyttömyyseläkkeen uudelleen tutkimista koskevan hakemuksen asetuksen (EY) N:o 883/2004 87 artiklan 5 kohdan mukaisesti, ei ole tarpeen suorittaa uutta lääkärintarkastusta, jos etuudensaajasta arkistoiduissa asiakirjoissa olevien tietojen voidaan katsoa olevan riittäviä.

Jos näin ei ole, kyseinen laitos voi pyytää uuden lääkärintarkastuksen suorittamista.

7.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/23

(1)

Barcelonassa 15 ja 16 päivänä maaliskuuta 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti, että ”eurooppalainen sairausvakuutuskortti korvaa nykyiset paperilomakkeet, joita tarvitaan toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvaa hoitoa varten. Komissio esittää asiaa koskevan ehdotuksen ennen kevään 2003 Eurooppa-neuvoston kokousta. Tällainen kortti yksinkertaistaa menettelyjä mutta ei muuta nykyisiä oikeuksia ja velvollisuuksia.” (34 kohta).

(2)

Koska terveys- ja sairausvakuutuskorttien käyttö on hyvin kirjavaa jäsenvaltioiden välillä, eurooppalainen sairaanhoitokortti otetaan ensi vaiheessa käyttöön sellaisessa muodossa, että sairaanhoitoon ja kustannusten korvaamiseen tarvittavat tiedot ovat siitä luettavissa paljain silmin. Lisäksi tiedot voidaan sisällyttää korttiin sähköisessä muodossa. Sähköinen tietojen tallennus yleistyy myöhemmässä vaiheessa.

(3)

Eurooppalaisen sairaanhoitokortin on oltava hallintotoimikunnan määrittelemän yhtenäisen mallin mukainen, minkä pitäisi helpottaa sairaanhoidon saantia ja ehkäistä kortin sääntöjenvastaista, väärää tai vilpillistä käyttöä.

(4)

Jäsenvaltioiden laitokset päättävät antamiensa eurooppalaisten sairaanhoitokorttien voimassaoloajan. Eurooppalaisen sairaanhoitokortin voimassaoloajassa tulisi ottaa huomioon vakuutetun oikeuksien oletettu kesto.

(5)

Poikkeuksellisissa olosuhteissa olisi annettava väliaikainen korvaava todistus, joka on voimassa rajoitetun ajan. Poikkeuksellisia olosuhteita voivat olla eurooppalaisen sairaanhoitokortin varkaus tai kadottaminen tai lähtö niin lyhyellä varoitusajalla, ettei korttia ehditä antaa. Väliaikaista korvaavaa todistusta voivat pyytää vakuutettu henkilö ja oleskeluvaltion laitos.

(6)

Eurooppalaista sairaanhoitokorttia olisi käytettävä kaikissa tilanteissa tilapäisen oleskelun aikana, kun vakuutettu henkilö tarvitsee sairaanhoitoa, riippumatta oleskelun syystä, joka voi olla matkailu, ammatillinen toiminta tai opiskelu. Eurooppalaista sairaanhoitokorttia ei kuitenkaan voida käyttää siinä tapauksessa, että ulkomailla oleskelun ainoana tarkoituksena on sairaanhoidon saaminen.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 76 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä saadakseen käyttöön menettelyt, joilla voidaan varmistaa, että kun henkilö menettää oikeutensa yhden jäsenvaltion lukuun sairauden vuoksi myönnettäviin luontoisetuuksiin ja saa oikeuden toisen jäsenvaltion lukuun myönnettäviin luontoisetuuksiin, hän ei enää käytä ensiksi mainitun jäsenvaltion laitoksen antamaa eurooppalaista sairaanhoitokorttia sen päivän jälkeen, josta alkaen hän ei ole oikeutettu kyseisen jäsenvaltion lukuun myönnettäviin luontoisetuuksiin.

(8)

Ennen asetusten (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 voimaantuloa annettujen eurooppalaisten sairaanhoitokorttien voimassaolo jatkuu kortissa mainittuun viimeiseen voimassaolopäivään asti,

sekä käsittelee asiaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin,

1.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti todistaa muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa oleskelevan vakuutetun ja eläkkeensaajan sekä heidän perheenjäsentensä oikeuden niihin luontoisetuuksiin, jotka tulevat lääketieteellisistä syistä välttämättömiksi ottaen huomioon etuuksien luonne ja oleskelun arvioitu kesto.

Eurooppalaista sairaanhoitokorttia ei voida käyttää tilanteissa, joissa tilapäisen oleskelun tarkoituksena on lääketieteellisen hoidon saaminen.

2.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti on henkilökohtainen, kortinhaltijan nimellä varustettu kortti.

3.

Eurooppalaisen sairaanhoitokortin voimassaoloajan päättää kortin antava laitos.

4.

Toimivaltaisen laitoksen on korvattava oleskelujäsenvaltion laitoksen voimassa olevan eurooppalaisen sairaanhoitokortin perusteella myöntämät luontoisetuudet voimassa olevien säännösten mukaisesti. Eurooppalainen sairaanhoitokortti on voimassa, jollei kortissa ilmoitettu voimassaoloaika ole kulunut umpeen.

Toimivaltainen laitos ei saa kieltäytyä korvaamasta etuuksista aiheutuneita kustannuksia sillä perusteella, että henkilö on lakannut olemasta vakuutettuna eurooppalaisen sairaanhoitokortin antaneessa laitoksessa, edellyttäen että etuudet on annettu kortin tai väliaikaisen korvaavan todistuksen haltijalle kortin tai todistuksen voimassaoloaikana.

5.

Jos poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ei voida antaa eurooppalaista sairaanhoitokorttia, toimivaltaisen laitoksen on annettava väliaikainen korvaava todistus, joka on voimassa rajoitetun ajan. Väliaikaista korvaavaa todistusta voi pyytää joko vakuutettu henkilö tai oleskeluvaltion laitos.

6.

Eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja väliaikaisen korvaavan todistuksen on vastattava yhtenäistä mallia; tällöin niissä on hallintotoimikunnan päätöksessä vahvistetut ominaisuudet ja ne ovat päätöksessä annettujen teknisten eritelmien mukaiset.

7.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti sisältää seuraavat tiedot:

8.

Eurooppalaista sairaanhoitokorttia olisi käytettävä kaikissa tilanteissa väliaikaisen oleskelun aikana, kun vakuutettu henkilö tarvitsee luontoisetuuksia, riippumatta oleskelun syystä, joka voi olla matkailu, ammatillinen toiminta tai opiskelu.

9.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti osoittaa, että kortinhaltija on oleskelujäsenvaltiossa oikeutettu sellaisiin sairauden vuoksi myönnettäviin luontoisetuuksiin, jotka tulevat lääketieteellisesti välttämättömiksi ja jotka myönnetään toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvan tilapäisen oleskelun aikana, jotta kortinhaltijan ei tarvitsisi palata ennen suunnitellun oleskelun päättymistä takaisin toimivaltaiseen valtioon tai asuinvaltioon tarvitsemaansa hoitoa saadakseen.

Tällaisten etuuksien tarkoituksena on taata vakuutetulle henkilölle mahdollisuus jatkaa oleskeluaan lääketieteellisesti turvallisissa olosuhteissa.

10.

Eurooppalaisen sairaanhoitokortin perusteella ei voida myöntää sairauden vuoksi luonotoisetuuksia tilanteissa, joissa oleskelun tarkoituksena on lääketieteellisen hoidon saaminen.

11.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti takaa sen, että kortinhaltija saa oleskelujäsenvaltiossa saman hoidon (menettelyjen ja hintojen osalta) kuin kyseisen valtion sairausvakuutusjärjestelmään kuuluva henkilö.

12.

Silloin kun henkilöllä lakkaa olemasta oikeus yhden jäsenvaltion lukuun sairauden vuoksi myönnettäviin luontoisetuuksiin ja hän saa oikeuden toisen jäsenvaltion lukuun myönnettäviin luontoisetuuksiin, asianomaisten jäsenvaltioiden laitosten olisi tehtävä yhteistyötä sen estämiseksi, että vakuutettu henkilö jatkaa ensiksi mainitun jäsenvaltion laitoksen antaman eurooppalaisen sairaanhoitokortin käyttöä sen päivän jälkeen, josta alkaen hän ei enää ole oikeutettu kyseisen jäsenvaltion lukuun myönnettäviin luontoisetuuksiin. Tarvittaessa viimeksi mainitun valtion laitoksen on annettava uusi eurooppalainen sairaanhoitokortti.

13.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/26

(1)

Eurooppalaisen sairaanhoitokortin perusteella myönnettyjen luontoisetuuksien kustannusten hyväksymisen ja korvaamisen helpottamiseksi on asianomaisten kolmen osapuolen – vakuutetun, sairaanhoitopalvelujen tarjoajien ja laitosten – kyettävä tunnistamaan eurooppalainen sairaanhoitokortti helposti ja hyväksymään kortti vertaamalla sitä yhtenäiseen malliin ja yhdenmukaisiin eritelmiin.

(2)

Tiedot, joiden on oltava näkyvillä eurooppalaisessa sairaanhoitokortissa, määritellään päätöksen N:o S1 7 kohdassa. Näkyvää tietoa sisältävän eurooppalaisen sairaanhoitokortin käyttöönotto on ensimmäinen vaihe siirryttäessä sähköisessä muodossa oleviin tietoihin, jotka oikeuttavat saamaan luontoisetuuksia tilapäisen oleskelun aikana muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa tai asuinvaltiossa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden toimivaltaiset laitokset voivat jäsenvaltioidensa niin halutessa tallentaa ensimmäisestä vaiheesta lähtien tässä johdanto-osan kappaleessa tarkoitetut tiedot sähköiseen välineeseen, kuten mikrosiruun tai magneettijuovaan.

(3)

Jos eurooppalaista sairaanhoitokorttia ei poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi pystytä antamaan, on annettava yhtenäisen mallin mukainen väliaikainen korvaava todistus,

sekä käsittelee asiaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin,

1.

Eurooppalaisen sairaanhoitokortin malli ja tekniset eritelmät vahvistetaan tämän päätöksen liitteen I mukaisesti.

2.

Väliaikaisen korvaavan todistuksen malli vahvistetaan tämän päätöksen liitteen II mukaisesti.

3.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/40

(1)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 19 artiklan 1 kohdan ja 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti vakuutetulla on oikeus oleskellessaan tilapäisesti muussa jäsenvaltiossa kuin asuinvaltiossaan lääketieteellisesti välttämättömiksi tuleviin luontoisetuuksiin ottaen huomioon etuuksien luonne ja oleskelun kesto.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 25 artiklan A kohdan 3 alakohdan mukaan asetuksen (EY) N:o 883/2004 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla etuuksilla tarkoitetaan sellaisia oleskelujäsenvaltiossa sen lainsäädännön mukaisesti annettavia luontoisetuuksia, jotka tulevat lääketieteellisistä syistä välttämättömiksi sen estämiseksi, että vakuutetun täytyisi palata ennen suunnitellun oleskeluajan päättymistä toimivaltaiseen jäsenvaltioon saadakseen tarvitsemaansa hoitoa.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 25 artiklan A kohdan 3 alakohtaa on tulkittava niin, että kyseinen säännös koskee kaikkia kroonisten tai aiemmin todettujen sairauksien yhteydessä annettavia luontoisetuuksia. Yhteisöjen tuomioistuin (3) on todennut, että ”välttämättömän hoidon” käsitettä ei voida tulkita niin, ”että kyseisten etuuksien saaminen olisi mahdollista ainoastaan niissä tapauksissa, joissa annettu hoito on ollut välttämätöntä äkillisen sairastumisen vuoksi. Etenkään se, että vakuutetun oleskellessa tilapäisesti ulkomailla hänen terveydentilansa muuttumisen edellyttämä hoito liittyy mahdollisesti jo aikaisemmin olemassa olleeseen sairauteen, josta vakuutettu tiesi, eli esimerkiksi krooniseen sairauteen,” ei tarkoita sitä, että säännösten soveltamista koskevat edellytykset eivät täyty.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 25 artiklan A kohdan 3 alakohtaa on tulkittava niin, että kyseinen säännös koskee raskauden ja synnytyksen yhteydessä annettavia luontoisetuuksia. Tämä säännös ei kuitenkaan kata tilannetta, jossa tilapäisen ulkomailla oleskelun tarkoituksena on lapsen synnytys.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti hallintotoimikunta on saanut tehtäväkseen laatia luettelon luontoisetuuksista, joiden antaminen toisessa jäsenvaltiossa oleskelun aikana edellyttää käytännön syistä, että asiasta on tehty ennakolta sopimus asianomaisen henkilön ja hoidon antavan laitoksen välillä.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ennakolta tehtävän sopimuksen tarkoituksena on taata vakuutetun tarvitseman hoidon jatkuminen tämän oleskellessa toisessa jäsenvaltiossa.

(7)

Kun otetaan huomioon tämä tavoite, olennaisina perusteina määritettäessä luontoisetuuksia, jotka edellyttävät potilaan ja toisessa jäsenvaltiossa hoitoa antavan yksikön välillä ennakolta tehtävää sopimusta, voidaan pitää lääketieteellisen hoidon elintärkeyttä sekä sitä, että kyseistä hoitoa voi saada vain erikoistuneissa hoitoyksiköissä, ja/tai erikoistuneelta henkilöstöltä ja/tai laitteilla. Tämän päätöksen liitteenä on näiden perusteiden mukaan laadittu luettelo, joka ei ole tyhjentävä.

noudattaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädettyjä ehtoja,

1.

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 19 artiklan 1 kohdassa ja 27 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 25 artiklan A kohdan 3 alakohdassa mukaisesti annettaviin luontoisetuuksiin kuuluvat myös kroonisten tai aiemmin todettujen sairauksien sekä raskauden ja synnytyksen yhteydessä annettavat etuudet.

2.

Nämä säännökset eivät koske luontoisetuuksia, mukaan luettuina niitä, jotka annetaan kroonisten tai aiemmin todettujen sairauksien sekä synnytyksen yhteydessä, kun toisessa jäsenvaltiossa oleskelun tavoitteena on saada kyseisiä hoitoja.

3.

Kaikista elintärkeistä lääketieteellisistä hoidoista, joita voi saada vain erikoistuneessa hoitoyksikössä, ja/tai erikoistuneelta henkilöstöltä ja/tai laitteilla, on periaatteessa tehtävä ennakolta sopimus vakuutetun ja hoidon antavan yksikön välillä, jotta varmistetaan, että vakuutettu saa hoitoa oleskellessaan muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa tai asuinjäsenvaltiossa.

Liitteessä on perusteet täyttävistä hoidoista laadittu luettelo, joka ei ole tyhjentävä.

4.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/42

(1)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 54 artiklan 3 kohdan mukaan jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan työttömyysetuuksien määrään vaikuttaa perheenjäsenten määrä, toimivaltainen laitos ottaa huomioon myös niiden perheenjäsenten määrän, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä toimivaltainen laitos sijaitsee.

(2)

Mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan laitosten on viipymättä toimitettava tai vaihdettava kaikki tiedot, joita tarvitaan asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistamiseen ja määrittämiseen.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja rakenteiset sähköiset asiakirjat ovat asianomaisen henkilön oikeuksien todistuskeinoja, mutta niiden toimittaminen ei ole ehtona kyseisten oikeuksien saamiseksi.

(4)

Toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä toimivaltainen laitos sijaitsee, asuviin perheenjäseniin liittyvät asiakirjat voidaan toimittaa vasta sitten, kun etuuden maksamisen perusteena oleva työttömyyskausi on alkanut.

(5)

Perheenjäsenten vuoksi maksettavien työttömyysetuuksien korotukset on maksettava jälkikäteen siltä kaudelta, joka edelsi muussa kuin toimivaltaisen laitoksen sijaintivaltiossa asuvien perheenjäsenten tietojen toimittamispäivää, jos kyseiset henkilöt olivat työttömän henkilön huollettavina jo silloin, kun etuuden maksamisen perusteena oleva työttömyyskausi alkoi,

noudattaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädettyjä ehtoja,

1.

Perheenjäseniä koskevan asiakirjan toimittaminen etuuden maksamisen perusteena olevan työttömyyskauden alkamisen jälkeen ei lykkää työttömyysetuuksien korottamista huollettavina olevien perheenjäsenten vuoksi koskevan oikeuden saamisen alkamista, joka määritellään toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

2.

Jos 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan toimittava laitos ei voi osoittaa, että perheenjäseniä ei oteta huomioon laskettaessa toiselle henkilölle maksettavia työttömyysetuuksia heidän asuinpaikkansa jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, asianomaisen henkilön on saatava lisätä sanottuun asiakirjaan ilmoitus tästä seikasta.

3.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/43

(1)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 65 artiklassa säädetään erityissäännöistä, jotka koskevat työttömyysetuuksien myöntämistä ja niiden maksamista työttömille, jotka viimeisimmän palkkatyönsä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimintansa aikana asuivat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

(2)

Ratkaiseva tekijä mainitun asetuksen 65 artiklan soveltamisessa kokonaisuudessaan on se, että asianomaiset henkilöt asuivat viimeisimmän työskentelykauden tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kauden aikana muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka lainsäädännön alaisia he olivat; tämä ei välttämättä vastaa sitä jäsenvaltiota, jonka alueella he toimivat palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana.

(3)

Mainitun asetuksen 1 artiklan j kohdassa olevan määritelmän mukaan ‘asuinpaikalla’ tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö vakinaisesti asuu, ja saman artiklan k kohdan mukaan ‘oleskelulla’ tarkoitetaan tilapäistä asumista.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 11 artiklassa säädetään asuinpaikan määrittämiseen sovellettavat perusteet, joiden avulla ratkaistaan kahden tai useamman jäsenvaltion laitosten väliset asiaa koskevat erimielisyydet.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 1 artiklan f kohdasta johtuu, että rajatyöntekijöiden asuinpaikka on muussa valtiossa kuin työskentelyvaltiossa, joka on kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla toimivaltainen valtio, joten kyseisen asetuksen 65 artikla epäilyksettä kattaa nämä työntekijät.

(6)

Mainitun asetuksen 11 artiklan 4 kohdassa ja 13 artiklassa tarkoitettujen henkilöryhmien ja niiden henkilöiden, joihin sovelletaan mainitun asetuksen 16 artiklassa tarkoitettua sopimusta, voidaan joissakin tapauksissa olettaa asuvan muussa jäsenvaltiossa kuin näissä artikloissa toimivaltaiseksi määritetyssä valtiossa.

(7)

Sen määrittäminen, missä valtiossa on näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden asuinpaikka, on ratkaistava tapauskohtaisesti, ja tämä on tehtävä asetuksen (EY) N:o 883/2004 13 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden osalta heidän järjestelmään liittymistään varten.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 65 artiklan 5 kohdan mukaan etuuksien maksaminen siirretään toimivaltaisesta valtiosta asuinvaltioon, jos asianomainen henkilö asettuu jälkimmäisen valtion työvoimaviranomaisten käytettäväksi.

(9)

Vaikka tämä on nykyisin hyväksyttävää rajatyöntekijöiden osalta sekä joidenkin sellaisten ryhmien osalta, jotka samoin säilyttävät kiinteät siteet alkuperämaihinsa, se ei olisi enää hyväksyttävää, jos ‘asuinpaikan’ käsitettä tulkittaisiin niin väljästi, että asetuksen (EY) N:o 883/2004 65 artiklan soveltamisalaan sisältyisivät kaikki sellaiset henkilöt, joilla on suhteellisen vakaa työpaikka tai jotka harjoittavat ammattia suhteellisen vakaasti jossakin jäsenvaltiossa ja jotka ovat jättäneet perheensä alkuperämaahansa,

noudattaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädettyjä ehtoja,

1.

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 65 artiklan 5 kohtaa sovelletaan erityisesti:

jos he asuivat viimeisimmän ammatillisen toimintansa aikana muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

2.

Ne 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt, jotka viimeisimmän ammatillisen toimintansa aikana olivat muun jäsenvaltion kuin sen valtion lain alaisia, jossa he toimivat palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, saavat etuuksia asuinvaltion lain säännösten mukaan, ikään kuin he olisivat olleet aiemmin tämän lain alaisia.

3.

Tätä päätöstä sovellettaessa asuinvaltio määritellään asetuksen (EY) N:o 987/2009 11 artiklan mukaisesti.

4.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/45

(1)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 65 artiklan 2 kohdassa on säännös kokonaan työttömiin henkilöihin sovellettavasta poikkeuksesta yleiseen työskentelyvaltion lainsäädännön soveltamista koskevaan periaatteeseen (lex loci laboris), josta säädetään saman asetuksen 11 artiklan 3 kohdan a alakohdassa.

(2)

On sovellettava yhdenmukaisia yhteisön kriteerejä sen ratkaisemiseksi, onko henkilöä pidettävä kyseisen asetuksen 65 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla osittain tai kokonaan työttömänä. Tätä kysymystä ei voida ratkaista kansalliseen oikeuteen perustuvien kriteerien pohjalta.

(3)

Koska eri jäsenvaltioiden sosiaaliturvalaitosten käytännössä on tullut esiin erilaisia tulkintoja siitä, minkälaiseksi työttömyys olisi määriteltävä, on täsmennettävä kyseisen artiklan soveltamisalaa, jotta voitaisiin antaa yhdenmukaiset ja tasapuoliset kriteerit artiklan soveltamiseksi edellä mainituissa laitoksissa.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 65 artiklan 2 kohdan mukaan kokonaan työtön henkilö, jolla ei ole enää yhteyttä toimivaltaiseen jäsenvaltioon, saa työttömyysetuudet asuinpaikan laitokselta.

(5)

Sen arviointi, onko työskentelyyn perustuva yhteys voimassa tai säilyykö se, tehdään yksinomaan työskentelyvaltion kansallisen lainsäädännön perusteella.

(6)

Asetuksen 65 artiklan tavoitetta työttömien henkilöiden suojelusta ei saavuteta, jos henkilö pysyy saman yrityksen palveluksessa – mutta hänen toimintansa keskeytyy – muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka alueella hän asuu, ja häntä kuitenkin pidetään kokonaan työttömänä ja hänen olisi käännyttävä asuinpaikkansa laitoksen puoleen saadakseen työttömyysetuuksia,

noudattaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädettyjä ehtoja,

1.

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 65 artiklan 1 kohdan soveltamista varten työttömyyden luonteen – onko työntekijä osittain vai kokonaan työttömänä – määrittäminen riippuu siitä, säilyykö osapuolien välillä työsuhde vai puuttuuko se, eikä siitä, miten pitkä mahdollinen työntekijän toiminnan keskeytyminen on.

2.

Jos henkilön työllistää edelleen jokin yritys muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka alueella hän asuu, mutta hänen toimintansa keskeytyy – kuitenkin niin, että hänellä on mahdollisuus siirtyä takaisin työhönsä milloin tahansa –, kyseistä työntekijää pidetään osittain työttömänä, ja hänelle kuuluvat etuudet myöntää työskentelyjäsenvaltion toimivaltainen laitos mainitun asetuksen 65 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.

Jos työsuhteen puuttuessa henkilöllä ei ole enää yhteyttä työskentelyjäsenvaltioon – esimerkiksi irtisanomisen tai määräaikaisen työsuhteen päättymisen vuoksi –, häntä pidetään kokonaan työttömänä mainitun asetuksen 65 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja työttömyysetuudet maksaa asuinpaikan laitos.

4.

Jos itsenäinen ammatinharjoittaja ei harjoita ammatti- tai liiketoimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa hän on aiemmin harjoittanut ammattia, häntä pidetään kokonaan työttömänä mainitun asetuksen 65 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja työttömyysetuudet maksaa asuinpaikan laitos.

5.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/47

(1)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 42 ja 308 artiklan pohjalta hyväksytty asetus (EY) N:o 883/2004 on olennainen säädös perustamissopimuksen mukaisten perusvapauksien käytölle.

(2)

Kansalaisuuteen perustuvan syrjimättömyyden periaate turvaa olennaisesti palkattujen työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, kuten perustamissopimuksen 39 artiklassa määrätään. Periaate merkitsee kaiken syrjinnän poistamista Euroopan unioniin kuuluvassa asuinmaassaan työskentelevien työntekijöiden ja siirtotyöläisten väliltä työhönotossa, työstä maksettavassa korvauksessa ja muissa työsuhteen ehdoissa.

(3)

Gottardon tapauksessa (3) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin otti huomioon kyseisen periaatteen soveltamisen perustamissopimuksen 39 artiklan yhteydessä sellaisen yhteisön alueella asuvan henkilön osalta, joka on työskennellyt Ranskassa, Italiassa ja Sveitsissä. Kyseisellä henkilöllä ei ollut riittävää oikeutta saada eläkettä Italiassa, ja hän pyysi, että Sveitsissä ja Italiassa täyttyneet vakuutuskaudet laskettaisiin yhteen Italian ja Sveitsin välillä kyseisten kahden maan kansalaisten eduksi tehdyn kahdenvälisen sopimuksen mukaisesti.

(4)

Tässä asiassa tuomioistuin katsoi, että kun jäsenvaltio tekee kolmannen valtion kanssa kahdenvälisen kansainvälisen sosiaaliturvasopimuksen, jonka mukaan kyseisessä kolmannessa valtiossa täytetyt vakuutuskaudet otetaan huomioon vanhuusetuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että tämä jäsenvaltio myöntää muiden jäsenvaltioiden kansalaisille samat edut kuin sen omat kansalaiset saavat kyseisen sopimuksen perusteella, jollei se esitä objektiivista perustetta niiden epäämiselle (kohta 34).

(5)

Tässä yhteydessä tuomioistuin totesi, että neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (4) 1 artiklan j alakohdassa tarkoitetun ”lainsäädännön” käsitteen tulkinta (nyt asetuksen (EY) N:o 883/2004 1 artiklan 1 kohta) ei voi vaikuttaa jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa perustamissopimuksen 39 artiklassa määrättyä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

(6)

Tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltion ja kolmannen valtion välisen kahdenvälisen kansainvälisen sopimuksen tasapainon ja vastavuoroisuuden vaarantuminen ei voi olla objektiivinen peruste sille, että tämän sopimuksen osapuolena oleva jäsenvaltio kieltäytyy laajentamasta etuja, jotka sen omat kansalaiset saavat kyseisen sopimuksen perusteella, koskemaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisia.

(7)

Tuomioistuin ei myöskään hyväksynyt esitettyjä vastaväitteitä siitä, että yhteistyö kyseisen kolmannen valtion toimivaltaisten viranomaisten kanssa mahdollisesti lisää kuluja ja hallinnollisia vaikeuksia. Kahdenvälisen sopimuksen osapuolena oleva jäsenvaltio ei voi näiden syiden perusteella jättää noudattamatta perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan.

(8)

On tärkeää, että kaikki tästä tuomiosta vapaan liikkuvuuden oikeuttaan käyttäville yhteisön kansalaisille aiheutuvat olennaiset vaikutukset otetaan huomioon.

(9)

Tämän vuoksi on selvennettävä, että jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä voimassa olevia kahdenvälisiä sosiaaliturvasopimuksia on tulkittava siten, että sopimuksen osapuolina olevien jäsenvaltioiden kansalaisten nauttimat edut olisi periaatteessa myönnettävä myös yhteisön kansalaiselle, joka objektiivisesti tarkastellen on vastaavassa tilanteessa.

(10)

Voimassa olevia kahdenvälisiä sopimuksia on tarkasteltava uudelleen riippumatta Gottardo-tuomion yhdenmukaisesta soveltamisesta yksittäistapauksissa. Aiemmin tehtyjen sopimusten osalta 307 artiklassa määrätään, että ”asianomaiset jäsenvaltiot käyttävät kaikkia aiheellisia keinoja todettujen ristiriitojen poistamiseksi”, ja 1 päivän tammikuuta 1958 jälkeen tai sen jälkeen, kun valtio on liittynyt Euroopan yhteisöön, tehtyjen sopimusten osalta perustamissopimuksen 10 artiklassa määrätään, että samat jäsenvaltiot ”pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista”.

(11)

Jäsenvaltion ja kolmannen valtion välisiä uusia kahdenvälisiä sosiaaliturvasopimuksia tehtäessä on tärkeää ottaa huomioon, että näissä sopimuksissa viitataan nimenomaisesti muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osalta kansalaisuuteen perustuvan syrjimättömyyden periaatteeseen näiden kansalaisten käyttäessä oikeuttaan liikkua vapaasti kyseisen sopimuksen osapuolena olevassa jäsenvaltiossa.

(12)

Gottardo-tuomion soveltaminen yksittäistapauksissa riippuu suuresti kolmansien maiden yhteistyöstä, koska ne antavat todistuksen asianomaiselle henkilölle kyseisessä maassa kertyneistä vakuutuskausista.

(13)

Ottaen huomioon, että Gottardo-tuomio koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamista sosiaaliturvakysymyksissä, hallintotoimikunnan olisi tarkasteltava edellä mainittua kysymystä,

sekä käsittelee asiaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin,

1.

EY:n perustamissopimuksen 39 artiklassa määrätyn kotimaisten työntekijöiden sekä vapaan liikkuvuuden oikeutta käyttävien muiden jäsenvaltioiden kansalaisten välisen yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteen mukaisesti myönnetään jäsenvaltion ja kolmannen valtion väliseen sosiaaliturvasopimukseen perustuvat kotimaisille työntekijöille (palkatuille työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille) myönnetyt eläke-edut periaatteessa myös sellaisille sopimukseen kuulumattomien muiden jäsenvaltioiden työntekijöille (palkatuille työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille), jotka objektiivisesti tarkastellen ovat vastaavassa tilanteessa.

2.

Uusissa jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä tehtävissä kahdenvälisissä sosiaaliturvasopimuksissa olisi muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osalta viitattava nimenomaisesti kansalaisuuteen perustuvan syrjimättömyyden periaatteeseen näiden kansalaisten käyttäessä oikeuttaan liikkua vapaasti kyseisen sopimuksen osapuolena olevassa jäsenvaltiossa.

3.

Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava Gottardo-tuomion vaikutuksista niiden valtioiden laitoksille, joiden kanssa ne ovat allekirjoittaneet sosiaaliturvasopimuksia, joita sovelletaan ainoastaan sopimuksen osapuolten omiin kansalaisiin, ja pyydettävä laitoksia tekemään yhteistyötä yhteisön tuomioistuimen antaman tuomion soveltamiseksi. Jäsenvaltiot, jotka ovat tehneet kahdenvälisiä sopimuksia samojen kolmansien valtioiden kanssa, voivat esittää tällaista yhteistyötä koskevan pyynnön yhteisesti. On selvää, että tuomion noudattaminen edellyttää tällaista yhteistyötä.

4.

Tämä suositus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/49

(1)

Jos jonkin jäsenvaltion alueella asuvat henkilöt ovat heihin sovellettavan lainsäädännön nojalla oikeutettuja työttömyysetuuksiin, heidän olisi sallittava harjoittaa osa-aikaista ammatti- tai liiketoimintaa jonkin toisen jäsenvaltion alueella samalla, kun heillä säilyy oikeus asuinvaltionsa myöntämiin työttömyysetuuksiin.

(2)

Mahdollisten lainvalintaa koskevien ristiriitojen välttämiseksi on tarpeen määrittää kyseisiin henkilöihin asetuksen (EY) N:o 883/2004 11 artiklan nojalla sovellettava lainsäädäntö.

(3)

Kyseisen asetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaan palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen nojalla tai niiden seurauksena rahaetuutta saavien henkilöiden katsotaan harjoittavan mainittua työtä tai ammattia.

(4)

Kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan henkilö, joka on palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana jossakin jäsenvaltiossa, on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen.

(5)

Edellä 1 johdantolauseessa tarkoitettujen henkilöiden eduksi on toivottavaa, että kyseiset henkilöt pysyisivät asuinmaansa lainsäädännön alaisena sekä maksujen, joita heidän on ammatti- tai liiketoimintansa perusteella maksettava, että etuuksien myöntämisen osalta.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 16 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia kyseisen asetuksen 11–15 artiklasta,

sekä käsittelee asiaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin,

1.

Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät tai neuvovat kyseisten toimivaltaisten viranomaisten nimeämiä elimiä tekemään asetuksen (EY) N:o 883/2004 16 artiklan 1 kohdan nojalla sopimuksia seuraavin edellytyksin:

Sopimuksissa olisi määrättävä, että henkilöihin, jotka saavat työttömyysetuuksia asuinvaltiossaan ja samaan aikaan harjoittavat ammatti- tai liiketoimintaa jossain toisessa jäsenvaltiossa, sovelletaan maksettavien maksujen ja myönnettävien etuuksien osalta yksinomaan ensiksi mainitun valtion lainsäädäntöä.

Kyseisen henkilön asuinvaltion laitoksen, joka myöntää työttömyysetuuden, on ilmoitettava kyseisen valtion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle osa-aikaisesta ammatti- tai liiketoiminnasta, jota henkilö harjoittaa jossain toisessa jäsenvaltiossa.

Viimeksi mainitun laitoksen on ilmoitettava viipymättä sen jäsenvaltion, jossa kyseinen henkilö harjoittaa osa-aikaista toimintaa, toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle, että henkilö on edelleen asuinjäsenvaltion lainsäädännön alainen.

2.

Kyseisten sopimusten yhteydessä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 19–21 artiklassa määrättyjä hallintomenettelyjä.

3.

Jäsenvaltioiden tämän suosituksen liitteenä olevan 28 päivänä helmikuuta 1986 annetun suosituksen N:o 18 nojalla tekemät sopimukset pysyvät asetuksia (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 sovellettaessa voimassa, ja niihin sovelletaan tämän suosituksen 2 kohtaa.

4.

Tämä suositus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/51

(1)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 64 artiklan 1 kohdan mukaan henkilö, joka on kokonaan työtön ja joka menee muuhun kuin toimivaltaiseen jäsenvaltioon hakeakseen sieltä työtä, säilyttää oikeutensa saada työttömyysetuuksia rahana tietyin edellytyksin ja rajoituksin.

(2)

Yksi kyseisen kohdan a alakohdassa säädetyistä edellytyksistä on, että työntekijän täytyy pysyä toimivaltaisen valtion työvoimaviranomaisten käytettävissä vähintään neljän viikon ajan työttömäksi tulemisen jälkeen.

(3)

Kyseisen a alakohdan viimeisen virkkeen mukaan toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset voivat kuitenkin antaa työnhakijalle luvan lähteä ennen neljän viikon päättymistä.

(4)

Tällainen lupa olisi periaatteessa myönnettävä henkilöille, jotka täyttävät kaikki kyseisen asetuksen 64 artiklan 1 kohdassa säädetyt muut edellytykset ja jotka haluavat seurata toisesta jäsenvaltiosta työtä saaneen puolisonsa tai kumppaninsa mukana,

noudattaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädettyjä ehtoja,

1.

Henkilölle, joka on kokonaan työtön ja täyttää kaikki muut asetuksen (EY) N:o 883/2004 64 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset ja joka seuraa muusta kuin toimivaltaisesta jäsenvaltiosta työtä saaneen puolisonsa tai kumppaninsa mukana, olisi myönnettävä lupa lähteä 64 artiklan 1 kohdan a alakohdan viimeisen virkkeen mukaisesti ennen neljän viikon määräajan kulumista.

Kumppani on määritettävä toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

2.

Tämä suositus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/52

(1)

Jonkin jäsenvaltion laitoksen toisen jäsenvaltion laitoksen puolesta suorittamien luontoisetuuksien kustannukset korvataan täysimääräisesti.

(2)

Laitosten väliset korvaukset on, ellei muuta ole sovittu, suoritettava nopeasti ja tehokkaasti, jotta vältetään selvittämättömien saatavien kasaantuminen pitkäksi aikaa.

(3)

Saatavien kasautuminen saattaisi vaarantaa yhteisön järjestelmän toimivuuden ja yksityishenkilöiden oikeuksien toteutumisen.

(4)

Hallintotoimikunnan tekemän päätöksen N:o S1 (3) mukaisesti oleskelupaikan laitokselle korvataan voimassa olevan eurooppalaisen sairaanhoitokortin perusteella annetusta hoidosta aiheutuneet kustannukset.

(5)

Yhteisesti sovituilla parhailla toimintamalleilla voitaisiin nopeuttaa ja tehostaa korvausten selvittämistä laitosten välillä,

sekä käsittelee asiaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin,

1.

Laitoksen, joka hakee korvausta todellisten kustannusten perusteella, on esitettävä saatava viimeistään asetuksen (EY) N:o 987/2009, jäljempänä ’täytäntöönpanoasetus’, 67 artiklan 1 kohdassa mainitussa määräajassa. Vastaanottavan laitoksen on huolehdittava saatavan maksamisesta täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 5 kohdassa säädetyssä määräajassa, mutta ennen tätä määräaikaa niin nopeasti kuin se kykenee.

2.

Sellaisten etuuksien korvaamista koskevat saatavat, jotka on myönnetty eurooppalaisen sairaanhoitokortin, sen korvaavan asiakirjan tai minkä tahansa muun etuuteen oikeuttavan asiakirjan perusteella, voidaan hylätä, ja saatava palauttaa velkojalaitokselle esimerkiksi, mikäli esitetty saatava

Saatavaa ei voida hylätä sillä perusteella, että henkilö ei ole enää vakuutettu laitoksessa, joka on myöntänyt eurooppalaisen sairaanhoitokortin tai etuuteen oikeuttavan asiakirjan, edellyttäen että etuudet myönnettiin etuuden saajalle hänen käyttämänsä asiakirjan voimassaoloaikana.

Laitos, joka on velvollinen korvaamaan eurooppalaisen sairaanhoitokortin perusteella myönnettyjen etuuksien kustannukset, voi pyytää, että laitos, johon henkilö oli oikein rekisteröitynyt etuuksien myöntämisen aikaan, korvaa näiden etuuksien kustannukset ensimmäiselle laitokselle, tai jos henkilöllä ei ollut oikeutta käyttää eurooppalaista sairaanhoitokorttia, selvittää asian asianomaisen henkilön kanssa.

3.

Velallislaitos ei voi tarkastella saatavaa siltä osin, täyttääkö se asetuksen (EY) N:o 883/2004 19 artiklan ja 27 artiklan 1 kohdan vaatimukset, ellei voida perustellusti epäillä väärinkäytöstä, kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (4) on selvästi esitetty. Velallislaitoksen on näin ollen hyväksyttävä saatavan perusteena olevat tiedot ja maksettava saatava. Jos väärinkäytöstä epäillään, velallislaitos voi pätevistä syistä hylätä saatavan täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 5 kohdan nojalla.

4.

Sovellettaessa edellä olevaa 2 ja 3 kohtaa, jos velallislaitos epäilee saatavan perusteena olevien tosiseikkojen oikeellisuutta, velkojalaitoksen velvollisuutena on tarkastella uudelleen, oliko saatava esitetty asianmukaisesti ja tarvittaessa peruuttaa saatava tai laskea se uudelleen.

5.

Saatavaa, joka esitettiin täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 1 kohdassa esitetyn määräajan jälkeen, ei oteta huomioon.

6.

Täytäntöönpanoasetuksen 64 artiklan 4 kohdassa säädetty luettelo on esitettävä velallisjäsenvaltion yhteyselimelle viitevuotta seuraavan vuoden loppuun mennessä, ja samaan luetteloon perustuvat saatavat on esitettävä samalle elimelle mahdollisimman pian sen jälkeen, kun vuosittaiset kiinteämääräiset summat henkeä kohti on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mutta täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.

7.

Velkojalaitoksen on mahdollisuuksien mukaan esitettävä samalla kertaa kaikki yksittäistä kalenterivuotta koskevat saatavat velallislaitokselle.

8.

Kiinteämääräisten summien perusteella määritettyä korvausta koskevan saatavan vastaanottaneen velallislaitoksen on huolehdittava saatavan maksamisesta täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 5 kohdassa säädetyssä määräajassa, mutta ennen tätä määräaikaa niin nopeasti kuin se kykenee.

9.

Saatavaa, joka esitettiin täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 2 kohdassa esitetyn määräajan jälkeen, ei oteta huomioon.

10.

Kiinteämääräisten summien perusteella määritettyä korvausta koskeva saatava voidaan hylätä ja palauttaa velkojalaitokselle esimerkiksi, mikäli esitetty saatava

11.

Jos velallislaitos epäilee saatavan perusteena olevien tosiseikkojen oikeellisuutta, velkojalaitoksen velvollisuutena on tarkastella uudelleen, oliko saatava esitetty asianmukaisesti ja tarvittaessa peruuttaa saatava tai laskea se uudelleen.

12.

Jos maksetaan osasuoritus täytäntöönpanoasetuksen 68 artiklan mukaisesti, maksettavat määrät määritetään erikseen todellisiin kustannuksiin perustuville saataville (täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 1 kohta) ja kiinteisiin määriin perustuville saataville (täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 2 kohta).

13.

Laitosten olisi toimittava keskenään hyvässä yhteistyössä ja toimittava ikään kuin oman maansa lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi.

14.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/54

(1)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 1 artiklan va alakohdassa määriteltyjen sairauteen ja äitiyteen liittyvien ’luontoisetuuksien’ käsite olisi määriteltävä täsmällisesti kaikkien jäsenvaltioiden osalta asetuksen (EY) N:o 883/2004 17 artiklan, 19 artiklan, 20 artiklan, 22 artiklan, 24 artiklan 1 kohdan, 25 artiklan, 26 artiklan, 27 artiklan 1, 3, 4 ja 5 kohdan, 28 artiklan, 34 artiklan ja 36 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi.

(2)

Sairauteen ja äitiyteen liittyvien luontoisetuuksien käsitteen on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti katettava hoidon tarpeessa oleville henkilöille annettavat luontoisetuudet,

sekä käsittelee asiaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin,

1.

Laskettaessa asetuksen (EY) N:o 987/2009, jäljempänä ’täytäntöönpanoasetus’, 62, 63 ja 64 artiklan mukaisia korvauksia otetaan huomioon ne sairauteen ja äitiyteen liittyvät luontoisetuudet, jotka katsotaan sellaisiksi etuuden myöntävän laitoksen soveltaman kansallisen lainsäädännön mukaan, jos kyseisiin etuuksiin voidaan saavuttaa oikeus asetuksen (EY) N:o 883/2004, jäljempänä ’perusasetus’, 17 artiklan, 19 artiklan, 20 artiklan, 22 artiklan, 24 artiklan 1 kohdan, 25 artiklan, 26 artiklan, 27 artiklan 1, 3, 4 ja 5 kohdan, 28 artiklan, 34 artiklan ja 36 artiklan 1 ja 2 kohdan säännösten nojalla.

2.

Perusasetuksen edellä mainituissa artikloissa tarkoitettuina luontoisetuuksina pidetään lisäksi seuraavia:

3.

Perusasetuksen edellä mainituissa artikloissa tarkoitettujen luontoisetuuksien kustannuksina ei pidetä seuraavia kustannuksia:

4.

Täytäntöönpanoasetuksen 64 artiklan mukaisten kuukausittaisten kiinteämääräisten summien ja kiinteämääräisten kokonaissummien laskentaan on sisällytettävä seuraavat:

5.

Täytäntöönpanoasetuksen 64 artiklan mukaisten kuukausittaisten kiinteämääräisten summien ja kiinteämääräisten kokonaissummien laskentaan ei sisällytetä seuraavia:

6.

Korvattavia määriä laskettaessa käytetään mahdollisuuksien mukaan asuin- tai oleskelupaikan laitoksen virallisia tilasto- ja tilinpitoasiakirjoja ja mieluimmin julkaistuja virallisia tietoja. Käytettyjen tilastojen lähteet on mainittava.

7.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.

24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/56

(1)

Useisiin säännöksiin, esimerkkeinä asetuksen (EY) N:o 883/2004 5 artiklan a alakohta, 21 artiklan 1 kohta, 29 artikla, 34 artikla, 52 artikla, 62 artiklan 3 kohta, 65 artiklan 6 ja 7 kohta, 68 artiklan 2 kohta ja 84 artikla sekä asetuksen (EY) N:o 987/2009 25 artiklan 4 ja 5 kohta, 26 artiklan 7 kohta, 54 artiklan 2 kohta, 70 artikla, 72 artikla, 73 artikla, 78 artikla ja 80 artikla, sisältyy tilanteita, joissa on määriteltävä vaihtokurssi etuuden tai maksun maksamista, laskemista tai uudelleenlaskemista, korvausta tai kuittaamis- ja takaisinperintämenettelyä varten.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 987/2009 90 artiklassa valtuutetaan hallintotoimikunta vahvistamaan päivä, jonka mukaan muuntokurssit määritellään laskettaessa tiettyjä etuuksia ja maksuja,

sekä käsittelee asiaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin,

1.

Tässä päätöksessä muuntokurssina pidetään Euroopan keskuspankin julkaisemaa päivittäistä muuntokurssia.

2.

Ellei tässä päätöksessä toisin todeta, muuntokurssi on sinä päivänä julkaistu kurssi, jona laitos toteuttaa toimenpiteen.

3.

Jäsenvaltion laitoksen, jonka on – voidakseen vahvistaa oikeuden ja laskea etuuden ensimmäisen kerran – muunnettava määrä toisen jäsenvaltion valuuttaan,

4.

Edellä olevaa 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, kun jäsenvaltion laitoksen on laskiessaan etuutta uudelleen asianomaisen henkilön tosiasiallisen tai oikeudellisen tilanteen muuttumisen vuoksi muunnettava määrä toisen jäsenvaltion valuuttaan.

5.

Laitoksen, joka maksaa kansallisen lainsäädännön mukaan säännöllisesti indeksoitua etuutta, ja jos muuna valuuttana olevilla määrillä on vaikutusta kyseiseen etuuteen, on laskiessaan etuutta uudelleen käytettävä sitä kuukautta edeltävän kuukauden ensimmäisenä päivänä sovellettavaa muuntokurssia, jona indeksointi on määrä suorittaa, ellei kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä.

6.

Vähennettävän tai maksettavan määrän muuntamiseen sovellettavan vaihtokurssin on kuittaamis- ja takaisinperintämenettelyissä oltava sen päivän muuntokurssi, jona pyyntö lähetettiin ensimmäisen kerran.

7.

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 65 artiklan 6 ja 7 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 70 artiklan soveltamiseksi – verrattaessa asuinpaikan laitoksen tosiasiallisesti maksamaa määrää ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 65 artiklan 6 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettua korvauksen enimmäismäärää (etuuden määrä, johon asianomaisella henkilöllä olisi oikeus sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jota häneen viimeksi sovellettiin, jos hän olisi ilmoittautunut kyseisen jäsenvaltion työvoimaviranomaisille) – muuntokurssin määrittelyssä käytettävän päivän on oltava sen kalenterikuukauden ensimmäinen päivä, jona korvauskausi päättyi.

8.

Tätä päätöstä on tarkistettava vuoden kuluttua asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 soveltamisen alkamisesta.

9.

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.