ISSN 1725-2490

doi:10.3000/17252490.C_2010.100.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 100

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

53. vuosikerta
17. huhtikuu 2010


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

 

Unionin tuomioistuin

2010/C 100/01

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehtiEUVL C 80, 27.3.2010

1

 

V   Ilmoitukset

 

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

 

Unionin tuomioistuin

2010/C 100/02

Asia C-172/08: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.2.2010 (Commissione tributaria provinciale di Roman (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Pontina Ambiente Srl v. Regione Lazio (Ympäristö — Direktiivin 1999/31/EY 10 artikla — Kiinteän jätteen kaatopaikalle sijoittamisesta perittävä erityinen maksu — Kaatopaikan pitäjän velvollisuus maksaa tämä maksu — Kaatopaikan toimintakustannukset — Direktiivi 2000/35/EY — Viivästyskorot)

2

2010/C 100/03

Asia C-310/08: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 23.2.2010 (Court of Appealin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — London Borough of Harrow v. Nimco Hassan Ibrahim, Secretary of State for the Home Department (Henkilöiden vapaa liikkuvuus — Kolmannen valtion kansalaisen, joka on jäsenvaltion kansalaisen aviopuoliso, oleskeluoikeus ja heidän lastensa, jotka itse ovat jäsenvaltion kansalaisia, oleskeluoikeus — Jäsenvaltion kansalaisen palkkatyön päättyminen, jonka jälkeen kyseinen kansalainen on poistunut vastaanottavasta jäsenvaltiosta — Lasten kirjoillaolo oppilaitoksessa — Toimeentulon puuttuminen — Asetus (ETY) N:o 1612/68 — 12 artikla — Direktiivi 2004/38/EY)

3

2010/C 100/04

Asia C-337/08: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.2.2010 (Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — X Holding B.V. v. Staatssecretaris van Financiën (EY 43 ja EY 48 artikla — Verolainsäädäntö — Yhteisövero — Kotimaisesta emoyhtiöstä ja sen yhdestä tai useammasta kotimaisesta tytäryhtiöstä koostuva verotuksellinen yksikkö — Voittojen verottaminen emoyhtiön verotuksessa — Ulkomaisten tytäryhtiöiden jättäminen verotuksellisen yksikön ulkopuolelle)

3

2010/C 100/05

Asia C-381/08: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.2.2010 (Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Car Trim GmbH v. KeySafety Systems Srl (Tuomioistuimen toimivalta siviili- ja kauppaoikeuden alalla — Asetus (EY) N:o 44/2001 — 5 artiklan 1 alakohdan b alakohta — Toimivalta sopimusasioissa — Velvoitteen täytäntöönpanopaikan määräytyminen — Irtaimen kaupan ja palvelujen suorittamisen erotteluperusteet)

4

2010/C 100/06

Asia C-386/08: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.2.2010 (Finanzgericht Hamburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Firma Brita GmbH v. Hauptzollamt Hamburg-Hafen (EY-Israel-assosiaatiosopimus — Alueellinen soveltamisala — EY-PLO-assosiaatiosopimus — Israelista peräisin oleville tavaroille myönnetyn etuuskohtelun epääminen Länsirannalta peräisin olevilta tavaroilta — Epäilys tavaroiden alkuperästä — Valtuutettu viejä — Tuojavaltion tulliviranomaisen suorittama kauppalaskuilmoituksia koskeva jälkitarkastus — Valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus — Sopimusten suhteellisen vaikutuksen periaate)

4

2010/C 100/07

Asia C-408/08 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.2.2010 — Lancôme parfums et beauté & Cie SNC v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) — CMS Hasche Sigle (Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetuksen (EY) N:o 40/94 55 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 7 artiklan 1 kohdan c alakohta — Oikeussuojan tarve ehdottomaan mitättömyysperusteeseen perustuvan mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittämiseksi — Asianajotoimistot — Sanamerkki COLOR EDITION — Tavaramerkiksi rekisteröidyn, kuvailevista osatekijöistä muodostuvan sanamerkin kuvailevuus)

5

2010/C 100/08

Asia C-480/08: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 23.2.2010 (Court of Appealin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Maria Teixeira v. London Borough of Lambeth, Secretary of State for the Home Department (Henkilöiden vapaa liikkuvuus — Oleskeluoikeus — Jäsenvaltion kansalainen, joka on työskennellyt toisessa jäsenvaltiossa ja jäänyt sinne työskentelynsä päätyttyä — Lapsi, joka on ammatillisessa koulutuksessa vastaanottavassa jäsenvaltiossa — Itsenäisen toimeentulon puuttuminen — Asetus (ETY) N:o 1612/68 — 12 artikla — Direktiivi 2004/38/EY)

6

2010/C 100/09

Asia C-562/08: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.2.2010 (Bundesverwaltungsgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Müller Fleisch GmbH v. Land Baden-Württemberg (Naudan spongiformisen enkefalopatian seurantajärjestelmä — Asetus (EY) N:o 999/2001 — Yli 30 kuukauden ikäiset nautaeläimet — Tavanomaisissa olosuhteissa tapahtuva teurastus — Ihmisravinnoksi tarkoitettu liha — Pakollinen seulontatesti — Kansallinen lainsäädäntö — Testausvelvollisuus — Laajentaminen — Yli 24 kuukauden ikäiset nautaeläimet)

7

2010/C 100/10

Asia C-25/09: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 25.2.2010 (Fővárosi Bíróságin (Unkarin tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Sió-Eckes Kft. v. Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve (Yhteinen maatalouspolitiikka — Asetus (EY) N:o 2201/96 — Hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteinen markkinajärjestely — Asetus (EY) N:o 1535/2003 — Hedelmä- ja vihannesjalostealan tukijärjestelmä — Jalosteet — Sokeriliemeen ja/tai omaan liemeen säilötyt persikat — Lopputuotteet)

7

2010/C 100/11

Asia C-170/09: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 25.2.2010 — Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2005/60/EY — Rahanpesu ja terrorismin rahoitus — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

8

2010/C 100/12

Asia C-209/09: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 25.2.2010 (korkeimman hallinto-oikeuden (Suomi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Lahti Energia Oy:n vireille panema asia (Direktiivi 2000/76/EY — Jätteenpoltto — Polttolaitos — Rinnakkaispolttolaitos — Kaasutinlaitoksen ja voimalaitoksen muodostama kokonaisuus — Kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla synnytetyn puhdistamattoman kaasun polttaminen voimalaitoksessa)

9

2010/C 100/13

Asia C-295/09: Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 25.2.2010 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2006/43/EY — Yhtiöoikeus — Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

9

2010/C 100/14

Asia C-330/09: Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 25.2.2010 — Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2006/43/EY — Yhtiöoikeus — Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus — Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

10

2010/C 100/15

Yhdistetyt asiat C-403/08 ja C-429/08: Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 16.12.2009 (High Court of Justicen (Chancery Division) ja High Court of Justice (England & Wales) Queen's Bench Divisionin (Administrative Court) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Football Association Premier League Ltd, NetMed Hellas SA ja Multichoice Hellas SA v. QC Leisure, David Richardson, AV Station plc, Malcolm Chamberlain, Michael Madden, SR Leisure Ltd, Philip George Charles Houghton ja Derek Owen (C-403/08) sekä Karen Murphy v. Media Protection Services Ltd (C-429/08) (Ennakkoratkaisupyyntö — Pyyntö saada osallistua menettelyyn — Hylkääminen)

10

2010/C 100/16

Asia C-513/08 P: Unionin tuomioistuimen määräys 9.12.2009 — Luigi Marcuccio v. komissio (Valitus — Virkamiehet — Sosiaaliturva — Kantajalle aiheutuneiden tiettyjen sairauskulujen korvaamista 100-prosenttisesti koskevan vaatimuksen nimenomainen hylkääminen — Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

11

2010/C 100/17

Asia C-528/08 P: Unionin tuomioistuimen määräys 9.12.2009 — Luigi Marcuccio v. Euroopan komissio (Valitus — Virkamiehet — Sosiaaliturva — Kantajalle aiheutuneiden tiettyjen sairauskulujen korvaamista 100-prosenttisesti koskevan vaatimuksen nimenomainen hylkääminen — Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

11

2010/C 100/18

Asia C-579/08 P: Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 15.1.2010 — Messer Group v. Air Products and Chemicals ja SMHV (Valitus — Työjärjestyksen 119 artikla — Yhteisön tavaramerkki — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Sanamerkit Ferromix, Inomix ja Alumix — Aikaisemmat tavaramerkit FERROMAXX, INOMAXX ja ALUMAXX — Tavaramerkin haltijan esittämä väite — Merkityksellinen yleisö — Samankaltaisuuden aste — Aikaisemman tavaramerkin heikko erottamiskyky — Sekaannusvaara)

12

2010/C 100/19

Asia C-69/09 P: Unionin tuomioistuimen määräys 22.1.2010 — Makhteshim-Agan Holding BV, Makhteshim-Agan Italia Srl ja Magan Italia Srl v. komissio (Nopeutettu menettely)

12

2010/C 100/20

Yhdistetyt asiat C-292/09 ja C-293/09: Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 13.1.2010 (Commissione tributaria provinciale di Parman (Italia) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Isabella Calestani (C-292/09) ja Paolo Lunardi (C-293/09) v Agenzia delle Entrate Ufficio di Parma (Ennakkoratkaisupyyntö — Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

13

2010/C 100/21

Asia C-449/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sofiyski gradski sad (Bulgaria) on esittänyt 18.11.2009 — Canon Kabushiki Kaisha v. IPN Bulgaria OOD

13

2010/C 100/22

Asia C-547/09: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Innsbruck (Itävalta) on esittänyt 28.12.2009 — Pensionsversicherungsanstalt v. Andrea Schwab

14

2010/C 100/23

Asia C-17/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Krajský soud v Brně (Tšekin tasavalta) on esittänyt 11.1.2010 — Toshiba Corporation, Areva T&D Holding SA, Areva T&D SA, Areva T&D AG, Mitsubishi Electric Corp., Alstom, Fuji Electric Holdings Co. Ltd, Fuji Electric Systems Co. Ltd, Siemens Transmission & Distribution SA, Siemens AG Österreich, VA TECH Transmission & Distribution GmbH & Co. KEG, Siemens AG, Hitachi Ltd, Hitachi Europe Ltd, Japan AE Power Systems Corp. ja Nuova Magrini Galileo SpA v. Úřad pro ochranu hospodářské soutěže

14

2010/C 100/24

Asia C-23/10: Kanne 14.1.2010 — Euroopan komissio v. Portugalin tasavalta

15

2010/C 100/25

Asia C-25/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Liège (Belgia) on esittänyt 15.1.2010 — Missionswerk Werner Heukelbach E.v. v. Belgian valtio — Service Public Fédéral Finances

17

2010/C 100/26

Asia C-30/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Linköpings tingsrätt (Ruotsi) on esittänyt 19.1.2010 — Lotta Andersson v. Staten genom Kronofogdemyndigheten i Jönköping, Tillsynsmyndigheten

17

2010/C 100/27

Asia C-31/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Deutschland) on esittänyt 20.1.2010 — Minerva Kulturreisen GmbH v. Finanzamt Freital

18

2010/C 100/28

Asia C-32/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Varhoven Kasatsionen sad (Bulgaria) on esittänyt 20.1.2010 — Toni Georgiev Semerdzhiev v. Del-Pi-Krasimira Mancheva

18

2010/C 100/29

Asia C-34/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 21.1.2010 — Oliver Brüstle v. Greenpeace e.V

19

2010/C 100/30

Asia C-37/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgerichts Berlin (Saksa) on esittänyt 22.1.2010 — Landwirtschaftliches Unternehmen e.G. Sondershausen v. BVVG Bodenverwertungs- und -verwaltungs GmbH

20

2010/C 100/31

Asia C-42/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 25.1.2010 — 1. Vlaamse Dierenartsenvereniging VZW ja 2. Marc Janssens v. Belgische Staat, väliintulija: Luk Vangheluwe

20

2010/C 100/32

Asia C-43/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 25.1.2010 — Nomarchiaki Aftodioikisi Aitoloakarnanias ym., Elliniki Etaireia gia tin Prostasia tou Perivallontos kai tis Politistikis Klironomias ym. ja Pankosmio Tameio gia tin Fysi — WWF Ellas v. Ypourgos Perivallontos Chorotaksias kai Dimosion Ergon ym.

20

2010/C 100/33

Asia C-44/10: Kanne 28.1.2010 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

23

2010/C 100/34

Asia C-45/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 28.1.2010 — 1. Vlaamse Dierenartsenvereniging VZW ja 2. Marc Janssens v. Belgische Staat

23

2010/C 100/35

Asia C-48/10: Kanne 28.1.2010 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

24

2010/C 100/36

Asia C-50/10: Kanne 29.1.2010 — Euroopan komissio v. Italian tasavalta

24

2010/C 100/37

Asia C-52/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 1.2.2010 — Eleftheri Tileorasi A.E. (Alter Channel) ja Konstantinos Giannikos v. Ypourgos Typou kai Meson Mazikis Enimerosis ja Ethniko Symvoulio Radiotileorasis

25

2010/C 100/38

Asia C-57/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 28.1.2010 — Vlaamse Dierenartsenvereniging VZW v. Belgische Staat

25

2010/C 100/39

Asia C-58/10, Asia C-59/10, Asia C-60/10, Asia C-61/10, Asia C-62/10, Asia C-63/10, Asia C-64/10, Asia C-65/10, Asia C-66/10, Asia C-67/10, Asia C-68/10: Ennakkoratkaisupyynnöt, jotka Conseil d’État (Ranska) on esittänyt 3.2.2010 asioissa — Monsanto SAS, Monsanto Agriculture France SAS, Monsanto International SARL ja Monsanto Technology LLC v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Monsanto SAS, Monsanto Agriculture France SAS, Monsanto International SARL ja Monsanto Europe SA v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Association générale des producteurs de maïs (AGPM) v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — SCEA de Malaprade, SCEA Coutin, Jérôme Huard, Dominique Richer, EARL de Candelon, Bernard Mir, EARL des Menirs, Marie-Jeanne Darricau ja GAEC de Commenian v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Pioneer Génétique ja Pioneer Semences v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Syndicat des établissements de semences agréés pour les semences de maïs (SEPROMA) v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Caussade Semences SA v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Société Limagrain Verneuil Holding v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Société Maïsadour Semences v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Ragt Semences SA v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Euralis Semences SAS ja Euralis Coop v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche

26

2010/C 100/40

Asia C-69/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal administratif (Luxemburg) on esittänyt 5.2.2010 — Brahim Samba Diouf v. Ministre du Travail, de l’Emploi et de l’Immigration

27

2010/C 100/41

Asia C-72/10: Corte Suprema di Cassazionen (Italia) 9.2.2010 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö — rikosoikeudenkäynti Marcello Costaa vastaan

27

2010/C 100/42

Asia C-77/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corta Suprema di Cassazione (Italia) on esittänyt 9.2.2010 — Ugo Cifone v. Giudice delle indagini preliminari del Tribunale di Trani

28

2010/C 100/43

Asia C-80/10: Kanne 11.2.2010 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

28

2010/C 100/44

Asia C-84/10 P: Valitus, jonka Longevity Health Products Inc. on tehnyt 12.2.2010 asiassa T-484/08, Longevity Health Products Inc. v. Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 9.12.2009 annetusta tuomiosta

29

2010/C 100/45

Asia C-87/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Ordinario di Vicenza — Sezione distaccata di Schio — (Italia) on esittänyt 15.2.2010 — Edil Centro SpA v. Electrosteel Europe sa

30

2010/C 100/46

Asia C-88/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Palermo (Italia) on esittänyt 15.2.2010 — Assessorato del Lavoro e della Previdenza Sociale v. Seasoft Spa

30

2010/C 100/47

Asia C-94/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Vestre Landsret (Tanska) on esittänyt 17.2.2010 — Danfoss A/S ja Sauer-Danfoss ApS v. Skatteministeriet

32

2010/C 100/48

Asia C-105/10: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein oikeus (Suomi) on esittänyt 25.2.2010 — Virallinen syyttäjä v. Malik Gataev, Khadizhat Gataeva

32

2010/C 100/49

Asia C-525/08: Unionin tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtajan määräys 15.1.2010 (Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Sylvia Bienek v. Condor Flugdienst GmbH

34

2010/C 100/50

Asia C-313/09: Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 15.1.2010 — Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

34

2010/C 100/51

Asia C-328/09: Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 18.1.2010 — Euroopan komissio v. Viron tasavalta

34

 

Unionin yleinen tuomioistuin

2010/C 100/52

Asia T-16/04: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.3.2010 — Arcelor v. parlamentti ja neuvosto (Ympäristö — Direktiivi 2003/87/EY — Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä — Kumoamisvaatimus — Toimi ei koske kantajaa suoraan ja erikseen — Vahingonkorvausvaatimus — Tutkittavaksi ottaminen — Sellaisen ylemmäntasoisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen — Omaisuudensuoja — Ammattitoiminnan harjoittamisen vapaus — Oikeasuhteisuus — Yhdenvertainen kohtelu — Sijoittautumisvapaus — Oikeusvarmuus)

35

2010/C 100/53

Asia T-70/05: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.3.2010 — Evropaïki Dynamiki v. EMSA (Julkiset palveluhankinnat — EMSAn tarjouspyyntömenettelyt — Tietoteknisten palvelujen tarjoaminen — Tarjouksen hylkääminen — Kumoamiskanne — Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta — Tarjous ei ole sääntöjenmukainen — Yhdenvertainen kohtelu — Tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa vahvistettujen ratkaisuperusteiden noudattaminen — Ratkaisuperusteita koskevien osaperusteiden määrittäminen — Ilmeinen arviointivirhe — Perusteluvelvollisuus)

35

2010/C 100/54

Asia T-163/05: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.3.2010 — Bundesverband deutscher Banken v. komissio (Valtiontuet — Julkisten varojen siirto Landesbank Hessen-Thüringen Girozentralelle — Päätös, jossa tuki todetaan osittain yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen perimisestä takaisin — Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste — Perusteluvelvollisuus)

36

2010/C 100/55

Asia T-429/05: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.3.2010 — Artegodan v. komissio (Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Ihmisille tarkoitetut lääkkeet — Päätös, jolla velvoitetaan peruuttamaan markkinoille saattamista koskevat luvat — Päätöksen kumoaminen unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla — Sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen, jolla annetaan yksityisille oikeuksia)

36

2010/C 100/56

Asia T-36/06: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.3.2010 — Bundesverband deutscher Banken v. komissio (Valtiontuet — Julkisten varojen siirto Landesbank Hessen-Thüringen Girozentralelle — Päätös, jossa todetaan, että ilmoitettu toimenpide ei ole tukea — Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste — Perusteluvelvollisuus — Vakavat vaikeudet)

37

2010/C 100/57

Yhdistetyt asiat T-102/07 ja T-120/07: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.3.2010 — Freistaat Sachsen ym. v. komissio (Valtiontuet — Saksan myöntämä tuki osakkuutena ja lainatakauksina — Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi — Komission hyväksymä yleinen tukiohjelma — Vaikeuksissa olevan yrityksen käsite — Suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi — Tuen suuruus — Perusteluvelvollisuus)

37

2010/C 100/58

Asia T-321/07: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.3.2010 — Lufthansa AirPlus Servicekarten v. SMHV — Applus Servicios Tecnológicos (A+) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin A+ rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki AirPlus International — Suhteelliset hylkäysperusteet — Sekaannusvaaran puuttuminen — Merkkien samankaltaisuuden puuttuminen — Perusteluvelvollisuus — Puolustautumisoikeudet — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 5 kohta sekä 73, 74 ja 79 artikla (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 5 kohta sekä 75, 76 ja 83 artikla))

38

2010/C 100/59

Asia T-248/08 P: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.3.2010 — Doktor v. neuvosto (Valitus — Henkilöstö — Virkamiehet — Palvelukseenotto — Koeaika — Koeajan pidentäminen — Koeajan päätteeksi laadittava kertomus — Irtisanominen koeajan päättyessä — Henkilöstösääntöjen 34 artikla — Tosiseikkojen ja selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla — Virkamiestuomioistuimen perusteluvelvollisuus)

38

2010/C 100/60

Asia T-11/09: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 23.2.2010 — Özdemir v. SMHV — Aktieselskabet af 21. november 2001 (James Jones) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin James Jones rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki JACK & JONES — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

39

2010/C 100/61

Asia T-408/07: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.2.2010 — Crunch Fitness International v. SMHV — ILG (CRUNCH) (Yhteisön tavaramerkki — Menettäminen — Menettämisvaatimuksen peruuttaminen — Lausunnon antamisen raukeaminen)

39

2010/C 100/62

Asia T-456/07: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 12.2.2010 — komissio v. Euroopan unionin elinten käännöskeskus (CdT) (Kumoamiskanne — Yhteisön eläkejärjestelmä — Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen velvollisuus suorittaa maksuosuutensa varainhoitovuosilta 1998–2005 — Toimi, joka ei ole kannekelpoinen — Toimi, jolla ei ole oikeusvaikutuksia kolmansiin nähden — Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

40

2010/C 100/63

Asia T-481/08: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 8.2.2010 — Alisei v. komissio (Kumoamiskanne — Ulkoinen apu ja EKR — Tilintarkastuksen päättäminen ja loppukertomuksen laatiminen — Puhtaasti sopimukseen liittyvä toimi — Toimivallan puuttuminen — Toimi ei koske kantajaa suoraan — Tutkimatta jättäminen — Vahingonkorvauskanne — Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

40

2010/C 100/64

Asia T-18/10: Kanne 11.1.2010 — Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto

41

2010/C 100/65

Asia T-21/10: Kanne 25.1.2010 — Saksan liittotasavalta v. komissio

42

2010/C 100/66

Asia T-22/10: Kanne 25.1.2010 — Esprit International v. SMHV — Marc O'Polo International (housuntaskussa oleva e kirjain)

42

2010/C 100/67

Asia T-24/10: Kanne 27.1.2010 — CECA v. komissio

43

2010/C 100/68

Asia T-25/10: Kanne 27.1.2010 — BASF Specialty Chemicals ja BASF Lampertheim v. komissio

44

2010/C 100/69

Asia T-26/10: Kanne 25.1.2010 — Alibaba Group v. SMHV — allpay.net (ALIPAY)

45

2010/C 100/70

Asia T-27/10: Kanne 27.1.2010 — AC-Treuhand v. komissio

45

2010/C 100/71

Asia T-34/10: Kanne 26.1.2010 — Hairdreams v. SMHV — Bartmann (MAGIC LIGHT)

46

2010/C 100/72

Asia T-35/10: Kanne 29.1.2010 — Bank Melli Iran v. neuvosto

47

2010/C 100/73

Asia T-36/10: Kanne 1.2.2010 — Internationaler Hilfsfonds v. komissio

48

2010/C 100/74

Asia T-39/10: Kanne 29.1.2010 — El Corte Inglés v. SMHV — Pucci International (PUCCI)

49

2010/C 100/75

Asia T-40/10: Kanne 29.1.2010 — Elf Aquitaine SA v. komissio

49

2010/C 100/76

Asia T-41/10: Kanne 2.2.2010 — SIMS — Ecole de ski internationale v. SMHV — SNMSF (esf école du ski français)

50

2010/C 100/77

Asia T-43/10: Kanne 29.01.2010 — Elementis ym. v. Euroopan komissio

51

2010/C 100/78

Asia T-45/10: Kanne 28.1.2010 — GEA Group AG v. komissio

52

2010/C 100/79

Asia T-46/10: Kanne 28.1.2010 — Faci v. komissio

53

2010/C 100/80

Asia T-47/10: Kanne 27.1.2010 — Akzo Nobel ym. v. komissio

54

2010/C 100/81

Asia T-48/10 P: Valitus, jonka Herbert Meister on tehnyt 2.2.2010 virkamiestuomioistuimen asiassa F-17/09, Meister v. SMHV, 30.11.2009 antamasta määräyksestä

55

2010/C 100/82

Asia T-49/10: Kanne 5.2.2010 — Footwear v. SMHV — Reno Schuhcentrum (swiss cross FOOTWEAR)

56

2010/C 100/83

Asia T-53/10: Kanne 5.2.2010 — Reisenthel v. SMHV — Dynamic Promotion (laatikot ja korit)

56

2010/C 100/84

Asia T-59/10: Kanne 9.2.2010 — Geemarc Telecom v. SMHV (AMPLIDECT)

57

2010/C 100/85

Asia T-60/10: Kanne 10.2.2010 — Jackson International v. SMHV — Royal Shakespeare (ROYAL SHAKESPEARE)

57

2010/C 100/86

Asia T-61/10: Kanne 8.2.2010 — Victoria Sánchez v. parlamentti ja komissio

58

2010/C 100/87

Asia T-65/10: Kanne 11.2.2010 — Espanja v. komissio

59

2010/C 100/88

Asia T-67/10: Kanne 17.2.2010 — Espanja v. komissio

60

2010/C 100/89

Asia T-68/10: Kanne 15.2.2010 — Sphere Time v. SMHV — Punch (kellot)

60

2010/C 100/90

Asia T-69/10: Kanne 18.2.2010 — IRO v. komissio

61

2010/C 100/91

Asia T-70/10: Kanne 19.2.2010 — Feralpi v. komissio

61

2010/C 100/92

Asia T-71/10: Kanne 18.2.2010 — Xeda International ja Pace International v. komissio

62

2010/C 100/93

Asia T-73/10 P: Valitus, jonka Apostolov on tehnyt 17.2.2010 virkamiestuomioistuimen asiassa F-8/09, Apostolov v. komissio, 15.12.2009 antamasta tuomiosta

63

2010/C 100/94

Asia T-74/10: Kanne 16.2.2010 — Flaco Geräte v. SMHV — Delgado Sánchez (FLACO)

64

2010/C 100/95

Asia T-81/10: Kanne 24.2.2010 — Tempus Vade v. SMHV

64

2010/C 100/96

Asia T-83/10: Kanne 19.2.2010 — Riva Fire v. komissio

65

2010/C 100/97

Asia T-85/10: Kanne 18.2.2010 — Alfa Acciai SpA v. komissio

66

2010/C 100/98

Asia T-87/10: Kanne 23.2.2010 — Chestnut Medical Technologies v. SMHV (PIPELINE)

67

2010/C 100/99

Asia T-89/10: Kanne 24.2.2010 — Unkari v. komissio

67

 

Virkamiestuomioistuin

2010/C 100/00

Asia F-3/10: Kanne 15.1.2010 — AB v. Euroopan komissio

69

2010/C 100/01

Asia F-7/10: Kanne 19.1.2010 — Garcia Lledo ym. v. SMHV

69

2010/C 100/02

Asia F-8/10: Kanne 25.1.2010 — Gheysens v. neuvosto

69

2010/C 100/03

Asia F-10/10: Kanne 29.1.2010 — Hecq v. komissio

70

FI

 


IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

Unionin tuomioistuin

17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/1


2010/C 100/01

Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti

EUVL C 80, 27.3.2010

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 63, 13.3.2010

EUVL C 51, 27.2.2010

EUVL C 37, 13.2.2010

EUVL C 24, 30.1.2010

EUVL C 11, 16.1.2010

EUVL C 312, 19.12.2009

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu


V Ilmoitukset

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

Unionin tuomioistuin

17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/2


Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.2.2010 (Commissione tributaria provinciale di Roman (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Pontina Ambiente Srl v. Regione Lazio

(Asia C-172/08) (1)

(Ympäristö - Direktiivin 1999/31/EY 10 artikla - Kiinteän jätteen kaatopaikalle sijoittamisesta perittävä erityinen maksu - Kaatopaikan pitäjän velvollisuus maksaa tämä maksu - Kaatopaikan toimintakustannukset - Direktiivi 2000/35/EY - Viivästyskorot)

2010/C 100/02

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione tributaria provinciale di Roma

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pontina Ambiente Srl

Vastaaja: Regione Lazio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Commissione tributaria provinciale di Roma — Kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (EYVL L 182, s. 1) 10 artiklan, kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 29.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY (EYVL L 200, s. 35) ja EY 12, EY 14, EY 43 ja EY 46 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään kiinteiden jätteiden kaatopaikalle sijoittamisesta kannettavasta erityisestä maksusta ja jolla kaatopaikan pitäjä velvoitetaan maksamaan kyseinen maksu sijoitettujen jätteiden määrän mukaisessa suhteessa ja perimään tämä maksu taholta, joka sijoittaa jätteet kaatopaikalle

Tuomiolauselma

1)

Kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 29.9.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003, 10 artiklaa on tulkittava siten, se ei ole esteenä pääasiassa kysymyksessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla kaatopaikan pitäjällä on velvollisuus maksaa maksu, joka jätteitä kaatopaikalle sijoittaneiden paikallisviranomaisten on korvattava tälle, ja jossa säädetään kaatopaikan pitäjään kohdistuvista rahamääräisistä seuraamuksista silloin, kun tämä maksu suoritetaan viivästyneenä; näin on kuitenkin sillä edellytyksellä, että tämän lainsäädännön lisäksi toteutetaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että maksu korvataan tosiasiallisesti ja lyhyessä määräajassa ja että kaikki maksun perintäkustannukset ja erityisesti kustannukset, jotka johtuvat siitä, että kyseiset paikallisviranomaiset ovat maksaneet kaatopaikan pitäjälle nämä summat viivästyneenä — mukaan lukien kaatopaikan pitäjälle maksun viivästymisen vuoksi mahdollisesti määrätyt rahamääräiset seuraamukset — vyörytetään hintaan, joka näiden viranomaisten on maksettava kaatopaikan pitäjälle. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia, täyttyvätkö nämä edellytykset.

2)

Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 29.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY 1 artiklaa, 2 artiklan 1 kohtaa ja 3 artiklaa on tulkittava siten, että summat, jotka jätteitä kaatopaikalle sijoittaneen paikallisviranomaisen on maksettava kaatopaikan pitäjälle ja joihin lukeutuvat maksun korvaamisesta johtuvat rahamäärät, kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan ja että jäsenvaltioiden on huolehdittava direktiivin 3 artiklan mukaisesti siitä, että tämä kaatopaikan pitäjä voi vaatia maksettavaksi korkoa maksun viivästyessä paikallisviranomaisesta johtuvasta syystä.


(1)  EUVL C 183, 19.7.2008.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/3


Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 23.2.2010 (Court of Appealin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — London Borough of Harrow v. Nimco Hassan Ibrahim, Secretary of State for the Home Department

(Asia C-310/08) (1)

(Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Kolmannen valtion kansalaisen, joka on jäsenvaltion kansalaisen aviopuoliso, oleskeluoikeus ja heidän lastensa, jotka itse ovat jäsenvaltion kansalaisia, oleskeluoikeus - Jäsenvaltion kansalaisen palkkatyön päättyminen, jonka jälkeen kyseinen kansalainen on poistunut vastaanottavasta jäsenvaltiosta - Lasten kirjoillaolo oppilaitoksessa - Toimeentulon puuttuminen - Asetus (ETY) N:o 1612/68 - 12 artikla - Direktiivi 2004/38/EY)

2010/C 100/03

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal

Pääasian asianosaiset

Valittaja: London Borough of Harrow

Vastapuolet: Nimco Hassan Ibrahim, Secretary of State for the Home Department

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Court of Appeal — Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 (EUVL L 158, s. 77) tulkinta ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 12 artiklan tulkinta — Yhdistyneessä kuningaskunnassa palkkatyössä olleen aviomiehensä, joka on jäsenvaltion kansalainen, luokse tullut aviovaimo, joka on kolmannen maan kansalainen, ja hänen lapsensa, jotka itse ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia — Aviovaimon ja lasten oleskeluoikeus sen jälkeen, kun aviomies on menettänyt palkkatyöntekijän aseman ja on poistunut Yhdistyneestä kuningaskunnasta

Tuomiolauselma

Pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa jäsenvaltion kansalaisen, joka on tai on ollut työssä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, lapset ja vanhempi, joka on heidän tosiasiallinen huoltajansa, voivat vedota viimeksi mainitussa valtiossa oleskeluoikeuteen pelkästään työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68, sellaisena kuin se on muutettuna 27.7.1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2434/92, 12 artiklan nojalla, eikä tällaisen oikeuden edellytyksenä ole, että heillä on riittävät varat ja kattava sairausvakuutusturva kyseisessä valtiossa.


(1)  EUVL C 247, 27.9.2008.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/3


Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.2.2010 (Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — X Holding B.V. v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-337/08) (1)

(EY 43 ja EY 48 artikla - Verolainsäädäntö - Yhteisövero - Kotimaisesta emoyhtiöstä ja sen yhdestä tai useammasta kotimaisesta tytäryhtiöstä koostuva verotuksellinen yksikkö - Voittojen verottaminen emoyhtiön verotuksessa - Ulkomaisten tytäryhtiöiden jättäminen verotuksellisen yksikön ulkopuolelle)

2010/C 100/04

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: X Holding B.V.

Vastaaja: Staatssecretaris van Financiën

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hoge Raad der Nederlanden — EY 43 ja EY 48 artiklan tulkinta — Lainsäädäntö, jonka nojalla jäsenvaltiossa kotipaikkaansa pitävät emoyhtiöt voivat muodostaa verotuksellisen yksikön yhden tai useamman samassa jäsenvaltiossa kotipaikkaansa pitävän tytäryhtiönsä kanssa ja määrätä, että emoyhtiö maksaa kyseisen yksikön saamista voitoista maksettavat verot — Sellaisten tytäryhtiöiden, joiden kotipaikka ei ole kyseisessä jäsenvaltiossa, sulkeminen kyseisen järjestelmän ulkopuolelle

Tuomiolauselma

EY 43 ja EY 48 artikla eivät ole esteenä sellaiselle jäsenvaltion sääntelylle, jossa emoyhtiölle annetaan mahdollisuus muodostaa verotuksellinen yksikkö kotimaisen tytäryhtiön kanssa mutta evätään mahdollisuus tällaisen verotuksellisen yksikön muodostamiseen ulkomaisen tytäryhtiön kanssa sillä perusteella, että viimeksi mainittuun tytäryhtiöön ei sovelleta tämän jäsenvaltion verolainsäädäntöä.


(1)  EUVL C 272, 25.10.2008.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/4


Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.2.2010 (Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Car Trim GmbH v. KeySafety Systems Srl

(Asia C-381/08) (1)

(Tuomioistuimen toimivalta siviili- ja kauppaoikeuden alalla - Asetus (EY) N:o 44/2001 - 5 artiklan 1 alakohdan b alakohta - Toimivalta sopimusasioissa - Velvoitteen täytäntöönpanopaikan määräytyminen - Irtaimen kaupan ja palvelujen suorittamisen erotteluperusteet)

2010/C 100/05

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Car Trim GmbH

Vastaaja: KeySafety Systems Srl

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesgerichtshof — Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun asetuksen N:o 44/2001 (EYVL L 12, s. 1) 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan tulkinta — Sopimus, joka koskee valmistettavien tavaroiden toimittamista ja johon sisältyy myös toimeksiantajan antamia määräyksiä valmistettavien tavaroiden valmistuksesta, käsittelemisestä ja toimittamisesta sekä valmistuslaatua, toimitusvarmuutta ja tilauksen sujuvaa hallinnollista käsittelyä koskeva takuu — Irtaimen kaupan ja palvelujen suorittamisen erotteluperusteet — Velvoitteen täytäntöönpanopaikan määräytyminen kuljetuskaupassa

Tuomiolauselma

1)

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että valmistettavan tai tuotettavan tavaran toimittamista koskevat sopimukset on luokiteltava asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuksi irtaimen kaupaksi myös silloin, kun ostaja on antanut tavaroiden valmistusta, käsittelemistä ja toimittamista koskevia määräyksiä muttei ole toimittanut materiaalia ja kun tavarantoimittaja vastaa tavaran laadusta ja sopimuksenmukaisuudesta.

2)

Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että paikkakunta, jolla tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava, on määriteltävä kuljetuskaupassa tämän sopimuksen sopimusmääräysten perusteella. Jos toimituspaikkaa ei voida määritellä tällä perusteella ilman, että viitataan sopimukseen sovellettavaan aineelliseen oikeuteen, tämä paikkakunta on se, jolla tavarat fyysisesti luovutettiin, minkä perusteella ostaja on saanut tai ostajan olisi pitänyt saada tosiasiallinen määräysvalta näihin tavaroihin myyntitoimen lopullisessa määränpäässä.


(1)  EUVL C 301, 22.11.2008.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/4


Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.2.2010 (Finanzgericht Hamburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Firma Brita GmbH v. Hauptzollamt Hamburg-Hafen

(Asia C-386/08) (1)

(EY-Israel-assosiaatiosopimus - Alueellinen soveltamisala - EY-PLO-assosiaatiosopimus - Israelista peräisin oleville tavaroille myönnetyn etuuskohtelun epääminen Länsirannalta peräisin olevilta tavaroilta - Epäilys tavaroiden alkuperästä - Valtuutettu viejä - Tuojavaltion tulliviranomaisen suorittama kauppalaskuilmoituksia koskeva jälkitarkastus - Valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus - Sopimusten suhteellisen vaikutuksen periaate)

2010/C 100/06

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Firma Brita GmbH

Vastaaja: Hauptzollamt Hamburg-Hafen

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht Hamburg — Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista 20.11.1995 Brysselissä allekirjoitetun Euro–Välimeri-sopimuksen, (EYVL L 147, s. 3) ja etenkin kyseisen sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevien 32 ja 33 artiklan, sekä Euroopan yhteisön sekä Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) välisen Brysselissä 24.2.1997 allekirjoitetun kauppaa ja yhteistyötä koskevan väliaikaisen Euro–Välimeri-assosiaatiosopimuksen (EYVL L 187, s. 3), tulkinta — Kieltäytyminen Israelista peräisin oleville tavaroille myönnetyn tullietuuskohtelun soveltamisesta Länsirannalla sijaitsevilta Israelin miehittämiltä siirtokunta-alueilta peräisin oleviin tavaroihin — Tuojavaltion viranomaisten oikeus tarkastaa jälkeenpäin alkuperätodistukset, mikäli kyseessä olevien tavaroiden alkuperästä ei ole muuta epäilystä kuin epäilys, joka seuraa Euroopan yhteisöjen ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen osapuolten välillä vallitsevasta, Israelin valtion alueen käsitettä koskevasta tulkintaerimielisyydestä, ja mikäli ei ole pantu ensin toimeen kyseisen sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 33 artiklassa tarkoitettua riitojenratkaisumenettelyä kyseisen käsitteen tulkitsemiseksi.

Tuomiolauselma

1)

Tuontijäsenvaltion tulliviranomainen voi evätä Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista 20.11.1995 Brysselissä allekirjoitetun Euro–Välimeri-sopimuksen mukaisen etuuskohtelun, mikäli kyseessä olevat tavarat ovat peräisin Länsirannalta. Lisäksi tuontijäsenvaltion tulliviranomaisella ei ole valinnanvapautta toimivaltaperustan osalta niin, että se voisi jättää ratkaisematta sen, kumpaa huomioon otettavista sopimuksista, eli Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista tehtyä Euro–Välimeri-sopimusta vai Euroopan yhteisön sekä Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) välistä 24.2.1997 Brysselissä allekirjoitettua kauppaa ja yhteistyötä koskevaa väliaikaista Euro–Välimeri-assosiaatiosopimusta tulee soveltaa nyt esillä olevassa tapauksessa, ja sen, täytyykö alkuperäselvityksen olla Israelin viranomaisten vai Palestiinan viranomaisten antama.

2)

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevan 32 artiklan mukaisessa menettelyssä tuojavaltion tulliviranomainen ei ole sidottu esitettyyn alkuperäselvitykseen ja viejävaltion tulliviranomaisen antamaan vastaukseen, mikäli tässä vastauksessa ei esitetä tämän pöytäkirjan 32 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja riittäviä tietoja tavaroiden tosiasiallisen alkuperän määrittämiseksi. Tuojavaltion tulliviranomainen ei myöskään ole velvollinen antamaan EY–Israel-assosiaatiosopimuksen alueellisen soveltamisalan tulkintaa koskevaa riitaisuutta kyseisen pöytäkirjan 39 artiklassa perustetun tulliyhteistyökomitean käsiteltäväksi.


(1)  EUVL C 285, 8.11.2008.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/5


Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.2.2010 — Lancôme parfums et beauté & Cie SNC v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) — CMS Hasche Sigle

(Asia C-408/08 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetuksen (EY) N:o 40/94 55 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 7 artiklan 1 kohdan c alakohta - Oikeussuojan tarve ehdottomaan mitättömyysperusteeseen perustuvan mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittämiseksi - Asianajotoimistot - Sanamerkki COLOR EDITION - Tavaramerkiksi rekisteröidyn, kuvailevista osatekijöistä muodostuvan sanamerkin kuvailevuus)

2010/C 100/07

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Lancôme parfums et beauté & Cie SNC (edustaja: Rechtsanwalt A. von Mühlendahl)

Valittajan vastapuoli ja muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Folliard-Monguiral) ja CMS Hasche Sigle

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, joka on tehty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-160/07, Lancôme vastaan SMHV — CMS Hasche Sigle, 8.7.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jonka valittaja oli nostanut SMHV:n toisen valituslautakunnan 26.2.2007 tekemästä päätöksestä, jolla kumottiin kosmetiikka- ja meikkituotteita koskevan tavaramerkin COLOR EDITION rekisteröinti — Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan virheellinen soveltaminen — Oikeussuojan tarve tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittämiseksi — Asianajotoimisto — Sellaisen oman taloudellisen intressin puuttuminen, jolla voitaisiin perustella kosmetiikkaan liittyvän tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäminen — Havaittavissa oleva ero niiden ilmaisujen yhteenliittämisen, joiden rekisteröimistä tavaramerkiksi on ehdotettu, ja sellaisen yleisen kielenkäytön välillä, jota kohdeyleisö käyttää kuvaillessaan kyseisiä tavaroita tai palveluja tai niiden olennaisia ominaisuuksia

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Lancôme parfums et beauté & Cie SNC velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 6, 10.1.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/6


Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 23.2.2010 (Court of Appealin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Maria Teixeira v. London Borough of Lambeth, Secretary of State for the Home Department

(Asia C-480/08) (1)

(Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Oleskeluoikeus - Jäsenvaltion kansalainen, joka on työskennellyt toisessa jäsenvaltiossa ja jäänyt sinne työskentelynsä päätyttyä - Lapsi, joka on ammatillisessa koulutuksessa vastaanottavassa jäsenvaltiossa - Itsenäisen toimeentulon puuttuminen - Asetus (ETY) N:o 1612/68 - 12 artikla - Direktiivi 2004/38/EY)

2010/C 100/08

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Maria Teixeira

Vastapuolet: London Borough of Lambeth, Secretary of State for the Home Department

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Court of Appeal (Yhdistynyt kuningaskunta) — Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 (EUVL L 158, s. 77) tulkinta ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 12 artiklan tulkinta — Sellaisen unionin kansalaisen oleskeluoikeus Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jolla ei enää ole työntekijän asemaa ja joka ei enää täytä työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien säännösten ja määräysten mukaisen oleskeluoikeuden edellytyksiä — Tällaisen kansalaisen lapsen oikeus jäädä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ammatillisen koulutuksen loppuun saattamiseksi — Äidin oikeus jäädä sinne lapsen kanssa tämän huoltajana

Tuomiolauselma

1)

Jäsenvaltion kansalainen, joka on ollut työssä toisessa jäsenvaltiossa, jossa hänen lapsensa osallistuu koulutukseen, voi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa vedota vanhempana, joka on tämän lapsen tosiasiallinen huoltaja, oikeuteen oleskella vastaanottavassa jäsenvaltiossa pelkästään työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68, sellaisena kuin se on muutettuna 27.7.1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2434/92, 12 artiklan nojalla joutumatta täyttämään Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY säädettyjä edellytyksiä.

2)

Lapsen, joka käyttää oikeutta osallistua koulutukseen asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan mukaisesti, tosiasiallisena huoltajana olevalla vanhemmalla olevaan oikeuteen oleskella vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei sovelleta edellytystä, jonka mukaan tällä vanhemmalla on oltava riittävät varat niin, että hän ei oleskelunsa aikana muodostu rasitteeksi tämän jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle, ja kattava sairausvakuutusturva kyseisessä valtiossa.

3)

Kun siirtotyöläisen lapsi osallistuu koulutukseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa, lapsen tosiasiallisena huoltajana olevalla vanhemmalla olevaan oikeuteen oleskella mainitussa valtiossa ei sovelleta edellytystä, jonka mukaan lapsen vanhemmista toisen oli oltava lapsen aloittaessa koulutuksensa työssä siirtotyöläisenä kyseisessä jäsenvaltiossa.

4)

Kun siirtotyöläisen lapsi osallistuu koulutukseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa, lapsen tosiasiallisena huoltajana olevalla vanhemmalla oleva oikeus oleskella mainitussa valtiossa päättyy lapsen tullessa täysi-ikäiseksi, paitsi jos tämän vanhemman läsnäolo ja huolenpito ovat lapselle edelleen tarpeen, jotta hän voisi osallistua koulutukseen ja saattaa sen päätökseen.


(1)  EUVL C 32, 7.2.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/7


Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.2.2010 (Bundesverwaltungsgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Müller Fleisch GmbH v. Land Baden-Württemberg

(Asia C-562/08) (1)

(Naudan spongiformisen enkefalopatian seurantajärjestelmä - Asetus (EY) N:o 999/2001 - Yli 30 kuukauden ikäiset nautaeläimet - Tavanomaisissa olosuhteissa tapahtuva teurastus - Ihmisravinnoksi tarkoitettu liha - Pakollinen seulontatesti - Kansallinen lainsäädäntö - Testausvelvollisuus - Laajentaminen - Yli 24 kuukauden ikäiset nautaeläimet)

2010/C 100/09

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Müller Fleisch GmbH

Vastaaja: Land Baden-Württemberg

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisukysymys — Bundesverwaltungsgericht — Tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 (EYVL L 147, s. 1) 6 artiklan 1 kohdan, kun se luetaan yhdessä asetuksen liitteessä III olevan A luvun I osan kanssa, sellaisena kuin se on muutettuna 22.6.2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1248/2001 (EYVL L 173, s. 1), tulkinta Kaikkien yli 30 kuukauden ikäisten nautaeläinten, jotka on teurastettu ihmisravinnoksi tavanomaiseen tapaan, testaaminen BSE:n toteamiseksi — Kansallinen sääntely, jolla testaamisvelvollisuutta laajennetaan kaikkiin yli 24 kuukauden ikäisiin nautaeläimiin

Tuomiolauselma

Tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 6 artiklan 1 kohta ja tämän asetuksen liitteessä III olevan A luvun I osa, sellaisena kuin tämä liite on muutettuna 22.6.2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1248/2001, eivät ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kaikki yli 24 kuukauden ikäiset nautaeläimet on testattava naudan spongiformisen enkefalopatian toteamiseksi.


(1)  EUVL C 69, 21.3.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/7


Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 25.2.2010 (Fővárosi Bíróságin (Unkarin tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Sió-Eckes Kft. v. Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve

(Asia C-25/09) (1)

(Yhteinen maatalouspolitiikka - Asetus (EY) N:o 2201/96 - Hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteinen markkinajärjestely - Asetus (EY) N:o 1535/2003 - Hedelmä- ja vihannesjalostealan tukijärjestelmä - Jalosteet - Sokeriliemeen ja/tai omaan liemeen säilötyt persikat - Lopputuotteet)

2010/C 100/10

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Sió-Eckes Kft.

Vastaaja: Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal Központi Szerve

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Fővárosi Bíróság (Unkari) — Hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä 28.11.1996 annetun neuvoston asetuksen 2201/96EY (EYVL L 297, s. 29) 2 artiklan 1 kohdan, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesjalostealan tukijärjestelmän osalta 29.8.2003 annetun komission asetuksen 1535/2003/EY (EYVL L 218, s. 14) 2 artiklan 1 kohdan ja tuotantotukijärjestelmään kuuluvien sokeriliemeen ja omaan liemeen säilöttyjen persikoiden vähimmäislaatuvaatimuksista 28.7.1989 annetun komission asetuksen 2320/89/ETY (EYVL L 220, s. 54) 3 artiklan tulkinta — Persikkahedelmäliha, jota tuotetaan hedelmä- ja vihannesjalostealan tukijärjestelmän puitteissa — Tukijärjestelmän soveltaminen persikkavalmisteisiin, joita tarjotaan myytäväksi muissa kuin asetuksessa (ETY) N:o 2320/89 säädetyissä muodoissa, sekä eri tuotantovaiheissa syntyviin puolivalmisteisiin, jotka on tarkoitettu edelleen jalostettaviksi

Tuomiolauselma

1)

Hedelmä- ja vihannesjalostealan yhteisestä markkinajärjestelystä 28.10.1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96, sellaisena kuin se on muutettuna 1.3.2004 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 386/2004, 2 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettuun tukeen kelpoinen on tuote, joka kuuluu johonkin tämän asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä I luetelluista CN-koodeista, CN 2008 70 92 mukaan lukien, ja joka vastaa tässä asetuksessa, luettuna yhdessä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesjalostealan tukijärjestelmän osalta 29.8.2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1535/2003, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 386/2004, ja tuotantotukijärjestelmään kuuluvien sokeriliemeen ja omaan liemeen säilöttyjen persikoiden vähimmäislaatuvaatimuksista 28.7.1989 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2320/89, sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 996/2001, olevaa määritelmää ”sokeriliemeen tai omaan liemeen säilötyt persikat”.

2)

Persikoiden jalostuksen jossakin vaiheessa syntyvää tuotetta voidaan pitää asetuksessa N:o 2201/96 ja asetuksessa N:o 1535/2003, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, tarkoitettuna lopputuotteena, mikäli sillä on asetuksen N:o 1535/2003, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 1 kohdassa määritellyt ominaisuudet.


(1)  EUVL C 82, 4.4.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/8


Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 25.2.2010 — Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-170/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2005/60/EY - Rahanpesu ja terrorismin rahoitus - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2010/C 100/11

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Peere ja P. Dejmek)

Vastaaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues ja B. Messmer)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Jäsenvaltio ei ole määräajassa antanut kaikkia rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (EUVL L 309, s. 15) noudattamisen edellyttämiä säännöksiä tai ilmoittanut niistä

Tuomiolauselma

1)

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)

Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 153, 4.7.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/9


Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 25.2.2010 (korkeimman hallinto-oikeuden (Suomi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Lahti Energia Oy:n vireille panema asia

(Asia C-209/09) (1)

(Direktiivi 2000/76/EY - Jätteenpoltto - Polttolaitos - Rinnakkaispolttolaitos - Kaasutinlaitoksen ja voimalaitoksen muodostama kokonaisuus - Kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla synnytetyn puhdistamattoman kaasun polttaminen voimalaitoksessa)

2010/C 100/12

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein hallinto-oikeus

Pääasian asianosainen

Lahti Energia Oy

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Korkein hallinto-oikeus — Jätteenpoltosta 4.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY (EYVL L 332, s. 91) 3 artiklan tulkinta — Kokonaisuus, johon kuuluvat jätteistä kaasua valmistava kaasutinlaitos ja voimalaitos, jonka höyrykattilassa kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla synnytetty kaasu poltetaan — Puhdistamattoman, eikä puhdistetun, kaasun polttaminen voimalaitoksen höyrykattilassa

Tuomiolauselma

Voimalaitosta, jossa käytetään lisäpolttoaineena sen tuotantotoiminnassa pääasiallisesti käytettävien fossiilisten polttoaineiden täydentäjänä kaasua, joka on synnytetty kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla, on pidettävä yhdessä kaasutinlaitoksen kanssa jätteenpoltosta 4.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettuna ”rinnakkaispolttolaitoksena” silloin, kun kyseistä kaasua ei ole puhdistettu tässä kaasutinlaitoksessa.


(1)  EUVL C 193, 15.8.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/9


Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 25.2.2010 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-295/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2006/43/EY - Yhtiöoikeus - Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2010/C 100/13

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Braun ja E. Adsera Ribera)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: F. Díez Moreno)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta 17.5.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY (EUVL L 157, s. 87) noudattamisen edellyttämien toimenpiteiden määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti

Tuomiolauselma

1)

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta 17.5.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)

Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 256, 24.10.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/10


Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 25.2.2010 — Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-330/09) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 2006/43/EY - Yhtiöoikeus - Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus - Direktiivin määräajassa tapahtuvan täytäntöönpanon laiminlyönti)

2010/C 100/14

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Braun ja M. Adam)

Vastaaja: Itävallan tasavalta (asiamies: C. Pesendorfer)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta 17.5.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY (EUVL L 157, s. 87) noudattamisen edellyttämien säännösten antamatta tai ilmoittamatta jättäminen säädetyssä määräajassa

Tuomiolauselma

1)

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta 17.5.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2)

Itävallan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 233, 26.9.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/10


Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 16.12.2009 (High Court of Justicen (Chancery Division) ja High Court of Justice (England & Wales) Queen's Bench Divisionin (Administrative Court) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Football Association Premier League Ltd, NetMed Hellas SA ja Multichoice Hellas SA v. QC Leisure, David Richardson, AV Station plc, Malcolm Chamberlain, Michael Madden, SR Leisure Ltd, Philip George Charles Houghton ja Derek Owen (C-403/08) sekä Karen Murphy v. Media Protection Services Ltd (C-429/08)

(Yhdistetyt asiat C-403/08 ja C-429/08) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Pyyntö saada osallistua menettelyyn - Hylkääminen)

2010/C 100/15

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet

High Court of Justice (Chancery Division) ja High Court of Justice (England & Wales) Queen’s Bench Division (Administrative Court)

Asianosaiset

Kantajat: Football Association Premier League Ltd, NetMed Hellas SA ja Multichoice Hellas SA (C-403/08) sekä Karen Murphy (C-429/08)

Vastaajat: QC Leisure, David Richardson, AV Station plc, Malcolm Chamberlain, Michael Madden, SR Leisure Ltd, Philip George Charles Houghton ja Derek Owen (C-403/08) sekä Media Protection Services Ltd (C-429/08)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — High Court of Justice (Chancery Division), Queen’s Bench Division (Administrative Court) — EY 28, EY 30, EY 49 ja EY 81 artiklan sekä ehdolliseen pääsyyn perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta 20.11.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/84/EY (EYVL L 320, s. 54) 2 artiklan a ja e kohdan, 4 artiklan a kohdan ja 5 artiklan, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 2 ja 3 artiklan sekä 5 artiklan 1 kohdan, televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annettu neuvoston direktiivi 89/552/EY (EYVL L 298, s. 23) 1 artiklan a ja b kohdan ja tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27.9.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/83/EY (EYVL L 248, s. 15) tulkinta — Jalkapallo-otteluiden satelliitin kautta tapahtuvaa lähettämistä koskevien yksinoikeuksien myöntäminen maksua vastaan — Toisessa jäsenvaltiossa laillisesti markkinoille saatettujen dekooderien, jotka mahdollistavat näiden otteluiden näyttämisen myönnettyjen yksinoikeuksien vastaisesti, markkinoille saattaminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa

Määräysosa

1)

Union of European Football Associationsin (UEFA), British Sky Broadcasting Ltd:n, Setanta Sports Sàrl:n ja Motion Picture Associationin hakemukset, joilla vaaditaan oikeutta saada osallistua menettelyyn, hylätään.

2)

Lausunnon antaminen oikeudenkäyntikuluista raukeaa.


(1)  EUVL C 301, 22.11.2008.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/11


Unionin tuomioistuimen määräys 9.12.2009 — Luigi Marcuccio v. komissio

(Asia C-513/08 P) (1)

(Valitus - Virkamiehet - Sosiaaliturva - Kantajalle aiheutuneiden tiettyjen sairauskulujen korvaamista 100-prosenttisesti koskevan vaatimuksen nimenomainen hylkääminen - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2010/C 100/16

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Luigi Marcuccio (edustaja: G. Cipressa)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall, C. Berardis-Kayser ja asianajaja A. dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-143/08, Marcuccio v. komissio, 9.9.2008 antamasta määräyksestä, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti tutkimatta Euroopan yhteisöjen yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän maksutoimiston niiden päätösten, joissa kieltäydytään yhtäältä ottamasta vastuulle 100-prosenttisesti tiettyjä kantajalle aiheutuneita sairauskuluja ja toisaalta korvaamasta lääkärissä käynnin kuluja erikoislääkärissä käynteihin sovellettavien sääntöjen mukaisesti, kumoamista koskevan vaatimuksen sekä vaatimuksen komission velvoittamisesta maksamaan tietyt sairauskulut.

Määräysosa

1)

Valitus hylätään.

2)

Marcuccio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 32, 7.2.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/11


Unionin tuomioistuimen määräys 9.12.2009 — Luigi Marcuccio v. Euroopan komissio

(Asia C-528/08 P) (1)

(Valitus - Virkamiehet - Sosiaaliturva - Kantajalle aiheutuneiden tiettyjen sairauskulujen korvaamista 100-prosenttisesti koskevan vaatimuksen nimenomainen hylkääminen - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton)

2010/C 100/17

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Luigi Marcuccio (edustaja: asianajaja G. Cipressa)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall, C. Berardis-Kayser ja asianajaja A. dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-144/08, Marcuccio v. komissio, 9.9.2008 antamasta määräyksestä, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti tutkimatta kumoamisvaatimuksen, joka koski päätöstä, jolla hylättiin kantajan vaatimus siitä, että tietyistä hänelle aiheutuneista sairauskuluista vastattaisiin 100-prosenttisesti, ja toisaalta vaatimus komission velvoittamisesta maksamaan kantajalle 89,56 euroa hänen sairauskulujensa täydennyksenä tai vahingonkorvauksena.

Määräysosa

1)

Valitus hylätään.

2)

Marcuccio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 32, 7.2.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/12


Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 15.1.2010 — Messer Group v. Air Products and Chemicals ja SMHV

(Asia C-579/08 P) (1)

(Valitus - Työjärjestyksen 119 artikla - Yhteisön tavaramerkki - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Sanamerkit Ferromix, Inomix ja Alumix - Aikaisemmat tavaramerkit FERROMAXX, INOMAXX ja ALUMAXX - Tavaramerkin haltijan esittämä väite - Merkityksellinen yleisö - Samankaltaisuuden aste - Aikaisemman tavaramerkin heikko erottamiskyky - Sekaannusvaara)

2010/C 100/18

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Messer Group GmbH (edustajat: Rechtsanwältin W. Graf v. Schwerin ja Rechtsanwalt J. Schmidt)

Vastaaja: Air Products and Chemicals Inc. (edustaja: Rechtsanwältin S. Heurung) ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: D. Botis)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-305/06, T-306/06 ja T-307/06, Air Products and Chemicals v. SMHV, 15.10.2008 antamasta tuomiosta, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) toisen valituslautakunnan 12.9.2006 tekemät päätökset hylätä luokkaan 1 kuuluvia tavaroita varten rekisteröityjen yhteisön sanamerkkien ”FERROMAXX”, ”INOMAXX” ja ”ALUMAXX” haltijan tekemät valitukset niistä mitättömyysosaston päätöksistä, joilla hylättiin osittain hakemuksia, jotka koskivat sanamerkkien ”FERROMIX”, ”INOMIX” ja ”ALUMIX” rekisteröintiä yhteisön tavaramerkeiksi luokkiin 1 ja 4 kuuluvia tavaroita varten, vastaan tehty väite

Määräysosa

1)

Valitus ja vastavalitus hylätään.

2)

Messer Group GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvamaan Air Products and Chemicals Inc:n oikeudenkäyntikulut.

3)

Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 55, 7.3.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/12


Unionin tuomioistuimen määräys 22.1.2010 — Makhteshim-Agan Holding BV, Makhteshim-Agan Italia Srl ja Magan Italia Srl v. komissio

(Asia C-69/09 P) (1)

(Nopeutettu menettely)

2010/C 100/19

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Makhteshim-Agan Holding BV, Makhteshim-Agan Italia Srl ja Magan Italia Srl (edustajat: asianajajat K. Van Maldegem ja C. Mereu)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: N.B. Rasmussen ja L. Parpala)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-393/06, Makhteshim-Agan Holding ym. v. komissio, 26.11.2008 antamasta määräyksestä, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti tutkimatta kanteen, jolla vaadittiin kumottavaksi 12.10.2006 päivättyyn kirjeeseen (D/531125) väitetysti sisältynyttä komissio päätöstä olla tekemättä ehdotusta atsinfossi-metyyli-nimisen tehoaineen sisällyttämiseksi kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (EYVL L 230, s. 1) liitteeseen I — Kannekelpoiset toimet

Määräysosa

1)

Makhteshim Agan Holding BV:n, Makhteshim Agan Italia Srl:n ja Magan Italia Srl:n pyyntö asian C-69/09 P käsittelemiseksi nopeutetussa menettelyssä hylätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.


(1)  EUVL C 82, 4.4.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/13


Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 13.1.2010 (Commissione tributaria provinciale di Parman (Italia) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Isabella Calestani (C-292/09) ja Paolo Lunardi (C-293/09) v Agenzia delle Entrate Ufficio di Parma

(Yhdistetyt asiat C-292/09 ja C-293/09) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

2010/C 100/20

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione tributaria provinciale di Parma

Asianosaiset

Kantajat: Isabella Calestani (C-292/09) ja Paolo Lunardi (C-293/09)

Vastaaja: Agenzia delle Entrate Ufficio di Parma

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Commissione tributaria provinciale di Parma — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste, 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 13 artiklan B kohdan c alakohdan tulkinta — Sellaisten tavaroiden luovutusten vapautus, jotka käytetään kokonaan verosta vapautettuun toimintaan tai joista ei ole vähennysoikeutta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa suljetaan vapautus pois

Määräysosa

Commissione tributaria provinciale di Parman (Italia) 9.6. ja 17.6.2009 esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.


(1)  EUVL C 233, 26.9.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/13


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sofiyski gradski sad (Bulgaria) on esittänyt 18.11.2009 — Canon Kabushiki Kaisha v. IPN Bulgaria OOD

(Asia C-449/09)

2010/C 100/21

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sofiyski gradski sad

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Canon Kabushiki Kaisha

Vastaaja: IPN Bulgaria OOD

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (1) 5 artiklaa, siltä osin kuin siinä myönnetään tavaramerkin haltijalle yksinoikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä tavaramerkkiä elinkeinotoiminnassa, esimerkiksi tuomasta maahan tai viemästä maasta tavaroita tällä merkillä, tulkittava siten, että tavaramerkin haltijan oikeudet sisältävät oikeuden kieltää tavaramerkin käyttäminen ilman hänen suostumustaan alkuperäistavaroiden maahantuonnissa siltä osin kuin tavaramerkin haltijan oikeudet eivät ole sammuneet direktiivin 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla?


(1)  Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY (EYVL L 40, s. 1).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/14


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Innsbruck (Itävalta) on esittänyt 28.12.2009 — Pensionsversicherungsanstalt v. Andrea Schwab

(Asia C-547/09)

2010/C 100/22

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Innsbruck

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pensionsversicherungsanstalt

Vastaaja: Andrea Schwab

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivin 76/207/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/73/ETY (1), 2 artiklan 2 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa ja 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja direktiivin 2006/54/ETY (2) 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa ja 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että julkisen eläkevakuutuslaitoksen toimesta tapahtuva välitön syrjintä sukupuolen perusteella (palveluksessa olevan naispuolisen lääkärin irtisanominen/palvelussuhteen lakkauttaminen) voidaan oikeuttaa?

2)

Onko direktiivin 97/80/ETY (3) 4 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2006/54/EY 19 artiklan 1 kohtaa — ja mahdollisesti direktiivin 76/207/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/73/EY, 2 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa ja direktiivin 2006/54/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tai 2 artiklan 2 kohdan a alakohtaa luettuna yhdessä direktiivin 2000/78/EY (4) 6 artiklan 1 kohdan kanssa — tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan muun muassa sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä johtuvien irtisanomisten ja palvelussuhteen lakkauttamisten riitauttamiskanteita käsiteltäessä ei saada suorittaa sosiaalisia tekijöitä koskevaa vertailua tai intressivertailua, vaan niiden yhteydessä saadaan ainoastaan arvioida näyttöä siitä, oliko irtisanomisen/palvelussuhteen lakkauttamisen pääasiallisena syynä sukupuoleen perustuva syrjintä vai joku muu työnantajan väittämä ja yksilöimä tätä painavampi syy?


(1)  Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9.2.1976 annettu neuvoston direktiivi 76/207/ETY, EYVL L 39, s. 40

(2)  Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/ETY, (uudelleenlaadittu toisinto) EYVL L 204, s. 23

(3)  Todistustaakasta sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa 15.12.1997 annettu neuvoston direktiivi 97/80/ETY, EYVL 1998, s. L 14, s. 6

(4)  Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY, EYVL L 303, s. 16


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/14


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Krajský soud v Brně (Tšekin tasavalta) on esittänyt 11.1.2010 — Toshiba Corporation, Areva T&D Holding SA, Areva T&D SA, Areva T&D AG, Mitsubishi Electric Corp., Alstom, Fuji Electric Holdings Co. Ltd, Fuji Electric Systems Co. Ltd, Siemens Transmission & Distribution SA, Siemens AG Österreich, VA TECH Transmission & Distribution GmbH & Co. KEG, Siemens AG, Hitachi Ltd, Hitachi Europe Ltd, Japan AE Power Systems Corp. ja Nuova Magrini Galileo SpA v. Úřad pro ochranu hospodářské soutěže

(Asia C-17/10)

2010/C 100/23

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Krajský soud v Brně (Brnon alueellinen tuomioistuin)

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Toshiba Corporation, Areva T&D Holding SA, Areva T&D SA, Areva T&D AG, Mitsubishi Electric Corp., Alstom, Fuji Electric Holdings Co. Ltd, Fuji Electric Systems Co. Ltd, Siemens Transmission & Distribution SA, Siemens AG Österreich, VA TECH Transmission & Distribution GmbH & Co. KEG, Siemens AG, Hitachi Ltd, Hitachi Europe Ltd, Japan AE Power Systems Corp. ja Nuova Magrini Galileo SpA

Vastaaja: Úřad pro ochranu hospodářské soutěže (Tšekin tasavallan kilpailuviranomainen)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko EY 81 artiklaa (josta on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artikla) ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1/2003 (1) (EUVL 2003, L 1, s. 1) tulkittava siten, että kyseistä lainsäädäntöä on sovellettava (1.5.2004 jälkeen vireille pannuissa menettelyissä) kartellin koko toimintajaksoon, joka alkoi Tšekin tasavallassa ennen kyseisen valtion liittymistä Euroopan unioniin (eli ennen päivämäärää 1.5.2004) ja jatkui ja päättyi sen jälkeen kun Tšekin tasavalta oli liittynyt Euroopan unioniin?

2)

Onko asetuksen N:o 1/2003 (2) 11 artiklan 6 kohtaa, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 1 kohdan ja johdanto-osan 17 perustelukappaleen kanssa sekä yhteistyöstä kilpailuviranomaisten verkostossa annetun komission tiedonannon (EUVL 2004, C 101, s. 43) 51 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (3) (EUVL 2007, C 303, s. 1) 50 artiklassa tarkoitetun ne bis in idem -periaatteen (kiellon syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta) ja yhteisön oikeuden yleisperiaatteiden kanssa, tulkittava siten, että jos komissio panee menettelyn vireille 1.5.2004 jälkeen EY 81 artiklan rikkomisen perusteella ja tekee kyseisessä asiassa päätöksen

a)

jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät automaattisesti toimivaltansa käsitellä tätä asiaa kyseisestä ajankohdasta lähtien?

b)

jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset menettävät toimivaltansa soveltaa EY 81 artiklan (josta on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artikla) kanssa rinnakkaista lainsäädäntöä sisältävän kansallisen lainsäädännön säännöksiä tässä asiassa?


(1)  EYVL L 1, s. 1.

(2)  EUVL C 101, s. 43.

(3)  EUVL C 303, s. 1.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/15


Kanne 14.1.2010 — Euroopan komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-23/10)

2010/C 100/24

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: A. Caeiros)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

Unionin tuomioistuimen on todettava, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1) 68 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen, asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (2) 290 a artiklan ja sen liitteen 38 b sekä asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1552/89 (3) ja asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1150/2000 (4) 2, 6, 9, 10 ja 11 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska sen tulliviranomaiset hyväksyvät systemaattisesti tulli-ilmoituksia tuoreiden banaanien luovuttamisesta vapaaseen liikkeeseen, vaikka ne tietävät tai niiden pitäisi kohtuudella tietää, että ilmoitettu paino ei vastaa banaanien todellista painoa, ja koska Portugalin viranomaiset eivät suorita tulojen menetystä vastaavia omia varoja viivästyskorkoineen;

Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asetuksen N:o 2454/93 290 b artiklassa säädetään seuraavaa: ”Tutkimukseen CN-koodiin 0803 00 19 kuuluvien banaanien nettomassan tarkastamiseksi tuonnissa on kuuluttava vähintään 10 prosenttia kutakin vuotta ja tullitoimipaikkaa koskevista ilmoituksista. Banaanien tutkimus on suoritettava silloin, kun banaanit luovutetaan vapaaseen liikkeeseen liitteessä 38 b mainittujen määräysten mukaisesti.”

Liitteessä 38 b säädetään seuraavaa: ”Sovellettaessa 290 a artiklaa on sen tullitoimipaikan tulliviranomaisten, jossa tuoreiden banaanien vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva ilmoitus annetaan, määritettävä nettomassa yksittäistä pakkauksista otetun näytteen perusteella kunkin pakkaustyypin ja alkuperän osalta. – –”

Komissio ottaa huomioon yhteisön lainsäädännön ja erityisesti edellä mainitut asetuksen N:o 2454/1993 290 a artiklan ja liitteen 38 b, joita sovellettiin kyseessä olevalla ajanjaksolla, ja katsoo, että väitteitä, joita Portugalin viranomaiset ovat esittäneet, jotta niiden ei olisi suoritettava asetuksen N:o 1150/2000 11 artiklan mukaista omien varojen määrää viivästyskorkoineen, ei ole hyväksyttävä ja että on kiistatonta, että edellä mainitut 290 a artikla ja liite 38 b olivat täysin selviä sen painon suhteen, jonka perusteella tullimaksut määritetään.

Edellä mainitussa 290 a artiklassa ja liitteessä 38 b määritetään yksiselitteisesti, että banaanien vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevassa ilmoituksessa on ilmoitettava banaanien ”nettomassa” eli ”tosiasiallinen paino” ja että ”tosiasiallisen painon” on tämän jälkeen toimittava tullimaksujen soveltamisen perusteena.

Komissiolla ei ollut oikeudellista velvoitetta julkaista Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ilmoitusta maahantuojille, jotta ne eivät käyttäisi 18,14 kg:n painoa tai kertamääräistä ja keskimääräistä painoa täyttäessään tulli-ilmoituksia.

Koska edellä mainitut 290 a artikla ja liite 38 b ovat täysin selviä sen painon suhteen, joka on otettava huomioon tullimaksuja laskettaessa, talouden toimijat, jotka tavanomaisesti toimivat banaanien tuonnin alalla ja tämän vuoksi tuntevat tähän toimintaan sovellettavan lainsäädännön, saattoivat helposti tietää, että tulli-ilmoituksessa, joka niiden on tehtävä, on ilmoitettava banaanien ”nettomassa” eli tosiasiallinen paino eikä ”kaupallista” painoa, joka — kuten suurimmassa osassa tapauksia on osoitettu — on fiktiivinen paino.

Portugalin viranomaiset eivät voi vedota siihen, että komissio ei ole täyttänyt mahdollista velvoitettaan varoittaa jäsenvaltioita Italian viranomaisten sille lähettämien tietojen vuoksi. Portugalin tulliviranomaisilla, jotka toimivat tuotujen banaanien tulliselvityspaikassa, oli nimittäin epäilyksettä mahdollisuus havaita ilman mitään komission antamia tietoja, että tulli-ilmoitukset eivät vastanneet todellisuutta, koska suurimmassa osassa tapauksia tosiasiallinen paino oli ilmoitettua ”normipainoa” suurempi. Näin ollen yksinomaan Portugalin viranomaisten asiana oli toimivaltuuksiensa ja valvontavaltuuksiensa puitteissa tarkastaa tulli-ilmoitusten paikkansapitävyys.

Yhteisön tullikoodeksin 13 artiklassa myönnetään tulliviranomaisille toimivalta toteuttaa ”kaikki tullilainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi tarpeellisina pitämänsä tarkastustoimenpiteet”.

Portugalin viranomaiset tiesivät, että talouden toimijoiden yleisenä käytäntönä oli esittää banaanien saattamiseksi vapaaseen liikkeeseen tulli-ilmoituksia, jotka perustuivat kaupalliseen painoon, joka oli 18,14 kiloa laatikkoa kohti.

Näissä olosuhteissa Portugalin viranomaiset eivät voi väittää, että edellä mainitussa 290 a artiklassa ne velvoitettiin tutkimaan ainoastaan 10 prosenttia banaanien vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevista ilmoituksista.

Tulliviranomaisille myönnetty mahdollisuus toteuttaa banaanien painon osalta edellä mainitussa 290 a artiklassa edellytetyn 10 prosentin lisäksi ylimääräisiä tarkastuksia muuttuu velvollisuudeksi toteuttaa ylimääräisiä tarkastuksia, jotta yhteisön omia varoja voidaan suojella tehokkaasti, kun tarkastuksissa ilmenee, että on olemassa virheellisten ilmoitusten hyväksymisen vaara.

Mikäli tulliviranomaiset toteavat, että ilmoitettu paino ei vastaa tosiasiallista painoa ja että on olemassa virheellisten ilmoitusten hyväksymisen vaara, ne eivät saa hyväksyä banaanien vapaaseen liikkeeseen luovutusta tarkastamatta painoa, vaikka tarkastusten 10 prosentin vähimmäismäärä on jo saavutettu tullauspaikassa viitevuoden aikana.

Kaupallisen ”normipainon” ilmoittaminen on sellaisenaan riittävä ainoastaan ilmoitetun painon todellisen luonteen kyseenalaistamiseksi ja oikeuttaa sen, että tulliviranomaiset toteuttavat tarkastukset tosiasiallisen painon määrittämiseksi.

Jäsenvaltioiden asiana on päätöksen 94/728/EY, Euratom (5) 8 artiklan ja niille yhteisön omien varojen kattamisen osalta kuuluvan velvollisuuden nojalla luoda asianmukainen järjestelmä tarvittavien tarkastusten toteuttamiseksi, jotta vapaaseen liikkeeseen luovutettavat banaanit tullataan oikein eli tosiasiallisen painonsa perusteella.

Portugalin viranomaisten käytäntö hyväksyä systemaattisesti tulli-ilmoitukset, kun ne tiesivät tai niiden olisi kohtuudella pitänyt tietää, että tulli-ilmoituksessa ilmoitettu paino ei ollut tuotujen banaanien tosiasiallinen paino, toteuttamatta tarkastuksia sekä niiden kieltäytyminen vastaamasta tämän yhteisön talousarviolle aiheutuvista taloudellisista seurauksista ei ole omien varojen tehokkaan suojelemisen eikä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista.


(1)  Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1).

(2)  Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annettu komission asetus (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1).

(3)  Yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 88/376/ETY, Euratom soveltamisesta 29.5.1989 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1552/89 (EYVL L 155, s. 1).

(4)  Yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 22.5.2000 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (EYVL L 130, s. 1).

(5)  Euroopan yhteisöjen omista varoista 31.10.1994 tehty neuvoston päätös 94/728/EY, Euratom (EYVL L 293, s. 9).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/17


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance de Liège (Belgia) on esittänyt 15.1.2010 — Missionswerk Werner Heukelbach E.v. v. Belgian valtio — Service Public Fédéral Finances

(Asia C-25/10)

2010/C 100/25

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Liège

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Missionswerk Werner Heukelbach E.v.

Vastaaja: Belgian valtio — Service Public Fédéral Finances

Ennakkoratkaisukysymys

Onko 17.12.2007 tehdyn Lissabonin sopimuksen 18 artiklaa (aiemmin EY 12 artikla), 45 artiklaa (aiemmin EY 39 artikla) ja 45 artiklaa (aiemmin EY 48 artikla) tulkittava siten, että niillä kielletään jäsenvaltion lainsäätäjää antamasta tai pitämästä voimassa sääntöä, jonka tarkoituksena on se, että seitsemään prosenttiin alennettua verokantaa voidaan soveltaa ainoastaan voittoa tavoittelemattomiin yhdistyksiin, keskinäisiin vakuutusyhtiöihin tai keskinäisten vakuutusyhtiöiden kansallisiin yhteenliittymiin, ammattijärjestöihin ja kansainvälisiin voittoa tavoittelemattomiin yhdistyksiin, yksityisiin säätiöihin ja yleishyödyllisiin säätiöihin, jotka asuivat jäsenvaltiossa, jossa perinnönjättäjä — joka asui Valloniassa — tosiasiallisesti asui tai jossa hän työskenteli kuolinhetkellään tai jossa hän oli aiemmin tosiasiallisesti asunut tai työskennellyt?


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/17


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Linköpings tingsrätt (Ruotsi) on esittänyt 19.1.2010 — Lotta Andersson v. Staten genom Kronofogdemyndigheten i Jönköping, Tillsynsmyndigheten

(Asia C-30/10)

2010/C 100/26

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Linköpings tingsrätt

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Lotta Andersson

Vastaaja: Staten genom Kronofogdemyndigheten i Jönköping, Tillsynsmyndigheten

Ennakkoratkaisukysymys

Onko kansallinen säännös, jonka mukaan työntekijällä ei ole etuoikeutta siitä syystä, että hän on itse tai yhdessä lähiomaisensa kanssa myöhemmin kuin kuusi kuukautta ennen konkurssihakemuksen jättämistä omistanut olennaisen osan yrityksestä ja vaikuttanut huomattavasti sen toimintaan, sopusoinnussa työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.10.1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY (1) [sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivin 80/987/ETY muuttamisesta 23.9.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/74/EY (2)] 10 artiklan c alakohdan kanssa.


(1)  EYVL L 283, s. 23; ruotsinkielinen erityispainos, alue 5, nide 2, s. 121

(2)  EYVL L 270, s. 10


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/18


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Deutschland) on esittänyt 20.1.2010 — Minerva Kulturreisen GmbH v. Finanzamt Freital

(Asia C-31/10)

2010/C 100/27

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Minerva Kulturreisen GmbH

Vastaaja: Finanzamt Freital

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Päteekö direktiivin 77/388/ETY (1) 26 artiklassa tarkoitettu ”matkatoimistoja koskeva erityisjärjestelmä” myös matkatoimiston suorittamiin oopperalippujen erilliseen myyntiin ilman muita lisäsuorituksia?


(1)  Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY; EYVL L 145, s. 1


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/18


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Varhoven Kasatsionen sad (Bulgaria) on esittänyt 20.1.2010 — Toni Georgiev Semerdzhiev v. Del-Pi-Krasimira Mancheva

(Asia C-32/10)

2010/C 100/28

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Varhoven Kasatsionen sad

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Toni Georgiev Semerdzhiev

Vastaajat: ET Del-Pi-Krasimira Mancheva, ZAD Bulstrad

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Voidaanko matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13.6.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY (1) säännöksiä soveltaa nyt esillä olevassa asiassa?

2)

Miten direktiivin 90/314 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa olevaa käsitettä ”muu matkailupalvelu” on tulkittava, ja kuuluuko matkanjärjestäjän velvollisuus vakuuttaa kuluttaja tämän käsitteen alaan?

Mitä vakuutustapahtumia matkanjärjestäjän ja vakuutusyhtiön kuluttajan hyväksi tekemän vakuutussopimuksen on katettava?

Minkälainen matkanjärjestäjän ja vakuutusyhtiön kuluttajan hyväksi tekemän vakuutussopimuksen mukaisen vakuutuksen on oltava, onko sen oltava kaikille pakettiloman osanottajille otettu ryhmävakuutus vai kullekin pakettiloman osanottajalle otettu yksittäinen vakuutus?

3)

Onko direktiivin 90/314 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan iv alakohdassa säädettyä matkanjärjestäjän velvollisuutta antaa kuluttajalle ennen matkan alkamista tiedot mahdollisuudesta ottaa vapaaehtoinen vakuutus tapaturmasta aiheutuvien kotiuttamiskustannusten korvaamiseksi tulkittava siten, että matkanjärjestäjällä on velvollisuus tehdä kuluttajan kanssa tätä koskeva vakuutussopimus, joka koskee tapaturmasta aiheutuvien kotiuttamiskustannusten korvaamista?

4)

Onko matkanjärjestäjällä direktiivin 90/314 säännösten nojalla velvollisuus ennen matkan alkamista antaa alkuperäinen vakuutuskirja kuluttajalle?

5)

Miten direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdassa olevaa käsitettä ”sopimuksen puutteellisesta tai virheellisestä täyttämisestä aiheutuva vahinko” on tulkittava?

6)

Kattaako direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdassa oleva käsite ”sopimuksen puutteellisesta tai virheellisestä täyttämisestä aiheutuva vahinko” myös vastuun kuluttajalle aiheutetun aineettoman vahingon korvaamisesta?

7)

Miten direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmatta ja neljättä kohtaa on tulkittava silloin, kun matkapakettiin sisältyvien palvelujen saamatta jäämisestä tai niiden virheellisestä suorittamisesta aiheutuneesta henkilövahingosta seuranneen aineettoman vahingon korvaamista vaaditaan tilanteessa, jossa kuluttajalle ei ole annettu alkuperäistä vakuutuskirjaa, ja kun tuolla sopimuksella ei rajoiteta korvausvelvollisuutta?


(1)  Matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13.6.1990 annettu neuvoston direktiivi 90/314/ETY (EYVL L 158, s. 59).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/19


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 21.1.2010 — Oliver Brüstle v. Greenpeace e.V

(Asia C-34/10)

2010/C 100/29

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Oliver Brüstle

Valituksen vastapuoli: Greenpeace e.V.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Mitä on tulkittava tarkoitettavan direktiivin 98/44/EY (1) 6 artiklan 2 kohdan c alakohdan käsitteellä ”ihmisalkiot”?

a)

Kuuluvatko sen piiriin kaikki ihmiselämän kehitysvaiheet munasolun hedelmöittymisestä alkaen vai edellytetäänkö joidenkin lisäedellytysten täyttymistä, kuten esimerkiksi tietyn kehitysvaiheen saavuttamista?

b)

Kuuluvatko sen piiriin myös seuraavat eliöt:

1)

ihmisen hedelmöittymättömät munasolut, joihin siirretään soluydin kypsästä ihmissolusta;

2)

ihmisen hedelmöittymättömät munasolut, jotka on kiihdytetty jakautumaan ja kehittymään partenogeneesin avulla?

c)

Kuuluvatko sen piiriin myös kantasolut, jotka on saatu ihmisalkioista alkiorakkulavaiheessa?

2)

Mitä on ymmärrettävä tarkoitettavan käsitteellä ”ihmisalkioiden käyttö teollisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin”? Kuuluuko sen piiriin kaikenlainen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kaupallinen hyödyntäminen, erityisesti myös käyttäminen tieteelliseen tutkimukseen?

3)

Jääkö tekniikka patentoitavuuden ulkopuolelle direktiivin 6 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti myös silloin, jos ihmisalkioiden käyttö ei kuulu patentoitavaan tekniikkaan, mutta se on tämän tekniikan käytön välttämätön edellytys,

a)

koska patentti koskee tuotetta, jonka valmistaminen edellyttää ensin ihmisalkioiden tuhoamista,

b)

tai koska patentti koskee sellaista menetelmää, jonka materiaaliksi tarvitaan tällaista tuotetta?


(1)  Bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta 6.7.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/44/EY, EUVL L 213, s. 13.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/20


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgerichts Berlin (Saksa) on esittänyt 22.1.2010 — Landwirtschaftliches Unternehmen e.G. Sondershausen v. BVVG Bodenverwertungs- und -verwaltungs GmbH

(Asia C-37/10)

2010/C 100/30

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Landwirtschaftliches Unternehmen e.G. Sondershausen

Vastaaja: BVVG Bodenverwertungs- und -verwaltungs GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko tasaussuorituslain (Ausgleichsleistungsgesetz) 4 §:n 3 momentin 1 kohdan täytäntöön panemiseksi annetun maanhankinta-asetuksen (Flächenerwerbsverordnung) 5 §:n 1 momentin toinen ja kolmas virke EY 87 artiklan vastaisia?


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/20


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 25.1.2010 — 1. Vlaamse Dierenartsenvereniging VZW ja 2. Marc Janssens v. Belgische Staat, väliintulija: Luk Vangheluwe

(Asia C-42/10)

2010/C 100/31

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Vlaamse Dierenartsenvereniging VZW ja Marc Janssens

Vastapuoli: Belgische Staat

Väliintulija: Luk Vangheluwe

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Ovatko lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta 26.5.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 998/2003/EY (1) 3 artiklan b alakohta, 4 artiklan 2 kohta, 5 artikla ja 17 artiklan toinen kohta sekä mallitodistuksen vahvistamisesta koirien, kissojen ja frettien yhteisön sisällä tapahtuvia kuljetuksia varten 26.11.2003 tehdyn komission päätöksen 2003/803/EY (2) artiklat ja liitteet esteenä sille, että todistuksesta kissoja ja frettejä varten koskevassa kansallisessa säännöstössä yhtäältä viitataan edellä mainitussa 26.11.2003 tehdyssä komission päätöksessä vahvistettuun malliin ja lisävaatimuksiin, mutta toisaalta määrätään lisäksi, että kussakin todistuksessa on oltava 13 merkistä muodostuva numerosarja, johon sisältyvät Belgian ISO-koodi ”BE”, jota seuraavat kahdesta numerosta muodostuva jakelijan tunnistusnumero ja tämän jälkeen yhdeksän numeron sarja?

2)

Ovatko lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta 26.5.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 998/2003/EY 3 artiklan b alakohta, 4 artiklan 2 kohta, 5 artikla ja 17 artiklan toinen kohta sekä mallitodistuksen vahvistamisesta koirien, kissojen ja frettien yhteisön sisällä tapahtuvia kuljetuksia varten 26.11.2003 tehdyn komission päätöksen 2003/803/EY artiklat ja liitteet esteenä sille, että kansallisen säännöstön mukaan myös eurooppalaisen lemmikkieläimen todistuksen malli soveltuu näytöksi koirien tunnistuksesta ja rekisteröinnistä, ja jossa säädetään lisäksi, että kolmannet tekevät tunnistustarrojen avulla omistajaa ja eläintä koskevia muutoksia hyväksytyn eläinlääkärin vahvistaman eurooppalaisen lemmikkieläimen todistuksen I–III osaan, jolloin aikaisemmat tunnistustiedot peittyvät?


(1)  EUVL L 146, s. 1.

(2)  EUVL L 312, s. 1.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/20


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 25.1.2010 — Nomarchiaki Aftodioikisi Aitoloakarnanias ym., Elliniki Etaireia gia tin Prostasia tou Perivallontos kai tis Politistikis Klironomias ym. ja Pankosmio Tameio gia tin Fysi — WWF Ellas v. Ypourgos Perivallontos Chorotaksias kai Dimosion Ergon ym.

(Asia C-43/10)

2010/C 100/32

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Nomarchiaki Aftodioikisi Aitoloakarnanias ym., Elliniki Etaireia gia tin Prostasia tou Perivallontos kai tis Politistikis Klironomias ym. ja Pankosmio Tameio gia tin Fysi — WWF Ellas

Vastaajat: Ypourgos Perivallontos Chorotaksias kai Dimosion Ergon (Ympäristön ja aluesuunnittelun sekä yleisten töiden ministeri) ym.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Asetetaanko yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60/EY (EYVL L 327) 13 artiklan 6 kohdassa pelkästään ajallinen takaraja (22.12.2009) vesivarojen hoitosuunnitelmien laatimiselle vai onko direktiivin 3, 4, 5, 6, 9, 13 ja 15 artiklassa annetut säännökset saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä kyseiseen päivämäärään kestäneen erityisen määräajan sisällä?

Jos Euroopan unionin tuomioistuin katsoo, että direktiivin edellä mainitussa säännöksessä asetetaan pelkästään ajallinen takaraja vesivarojen hoitosuunnitelmien laatimiselle, on lisäksi esitettävä seuraava ennakkoratkaisukysymys:

2)

Ovatko kansalliset säädökset, jotka sallivat veden siirtämisen tietyltä vesistöalueelta toiselle ennen nämä vesistöalueet, joilta tai joille vettä siirretään, sisältäviä vesipiirejä koskevien hoitosuunnitelmien laatimista, yhteensoveltuvia direktiivin 2000/60/EY 2, 3, 4, 5, 6, 9, 13 ja 15 artiklan kanssa, kun otetaan huomioon erityisesti se, että direktiivin 2 artiklan 15 kohdassa määritellään vesistöalueiden hoidon perusyksiköksi vesipiiri, johon vesistöalue kuuluu?

Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä, on lisäksi esitettävä seuraava ennakkoratkaisukysymys:

3)

Onko veden siirtäminen vesipiiristä toiseen lähellä sijaitsevaan vesipiiriin direktiivin 2000/60/EY 2, 3, 5, 6, 9, 13 ja 15 artiklan nojalla sallittua? Jos vastaus on myöntävä, voidaanko vettä siirtää ainoastaan kotitalouksien vedentarpeen tyydyttämiseksi vai voidaanko sitä siirtää myös kastelu- ja energiantuotantotarkoituksiin? Edellyttääkö veden siirtäminen direktiivin edellä mainittujen säännösten nojalla kaikissa tapauksissa sitä, että hallintoviranomainen on pitänyt sitä perusteltuna sellaisen välttämättömän tieteellisen tutkimuksen perusteella, jossa vahvistetaan, että vesipiirin, johon vettä siirretään, omat vesivarat eivät riitä tyydyttämään sen tarpeita, jotka koskevat kotitalouksien tarvitsemaan vettä, kasteluvettä ja muuhun tarkoitukseen käytettävää vettä?

Jos Euroopan unionin tuomioistuin katsoo kysymyksen 1) kohdalla, että yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 6 kohdassa ei pelkästään aseteta ajallista takarajaa (22.12.2009) vesipiirin hoitosuunnitelmien laatimiselle, vaan että siinä asetetaan erityinen määräaika direktiivin 3, 4, 5, 6, 9, 13 ja 15 artiklojen säännösten saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä, on lisäksi esitettävä seuraava ennakkoratkaisukysymys:

4)

Vaarantavatko edellä mainitussa erityisessä määräajassa annetut kansalliset säädökset, joilla sallitaan veden siirtäminen tietyltä vesistöalueelta toiselle ennen nämä vesistöalueet, joilta tai joille vettä siirretään, sisältävien vesipiirien hoitosuunnitelmien laatimista, joka tapauksessa direktiivin tehokkaan vaikutuksen toteutumisen, vai pitääkö sen kysymyksen arvioimiseksi, vaarantavatko kyseessä olevat kansalliset säädökset direktiivin tehokkaan vaikutuksen toteutumisen, ottaa huomioon muita perusteita, kuten hankkeen edellyttämien toimien laajuus ja veden siirtämisen tavoitteet?

5)

Ovatko kansallisen parlamentin antamat, vesistöalueiden hoitosuunnitelmien hyväksymistä koskevat säädökset yhteensoveltuvia direktiivin 2000/60/EY yleisölle tiedottamista ja sen kuulemista koskevien 13, 14 ja 15 artiklojen kanssa, kun voimassa olevissa kansallisissa säädöksissä ei edellytetä yleisön kuulemista kansallisen lainsäädäntömenettelyn aikana ja kun asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, että direktiivissä säädettyä yleisön kuulemista hallintoviranomaisessa olisi toimitettu?

6)

Täyttääkö patojen rakentamista ja veden siirtämistä koskeva ympäristövaikutusten selostus, joka on toimitettu kansallisen parlamentin hyväksyttäväksi sen jälkeen, kun säädös, jolla se jo hyväksyttiin ja jota varten on jo tehty kuuleminen, on kumottu tuomioistuimen päätöksellä, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun direktiivin 85/337/ETY (EYVL L 175), sellaisena kuin se on muutettuna 3.3.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/11/EY (EYVL L 73), nojalla yllä mainitun direktiivin 1, 2, 5, 6, 8 ja 9 artiklojen yleisölle tiedottamista ja sen kuulemista koskevat säännökset, kun kuulemista ei toimiteta uudelleen?

7)

Kuuluuko sellainen joen juoksun siirtämistä koskeva suunnitelma tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY (EYVL L 197) soveltamisalaan, a) joka koskee patojen rakentamista ja veden siirtämistä vesipiiristä toiseen, b) joka kuuluu yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (EYVL L 327) soveltamisalaan, c) joka koskee tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.5.1985 annetussa neuvoston direktiivissä 85/337/ETY (EYVL L 175) tarkoitettuja hankkeita ja d) jolla voi olla ympäristövaikutuksia luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (EYVL L 206) tarkoitetuilla alueilla?

Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä, on lisäksi esitettävä seuraava ennakkoratkaisukysymys:

8)

Voiko nyt esillä olevaa asiaa koskevat säädökset, jotka on tuomioistuimen päätöksellä taannehtivasti kumottu, katsoa direktiivin 2001/42/EY 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi, ennen 21.7.2004 tehdyiksi virallisiksi valmisteluasiakirjoiksi, jolloin ympäristövaikutusten strateginen selostus ei ole pakollinen?

Jos vastaus edelliseen kysymykseen on kieltävä, on lisäksi esitettävä seuraava ennakkoratkaisukysymys:

9)

Siinä tapauksessa, että suunnitelma kuuluu samanaikaisesti sekä direktiivin 2001/42/EY että direktiivien 2000/60/EY ja 85/337/EY, joissa myös edellytetään ympäristövaikutusten arviointia, soveltamisalaan, riittävätkö direktiivin 2001/42/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaan kyseisen direktiivin säännösten täyttämiseen direktiivien 2000/60/EY ja 85/337/EY nojalla tehdyt selostukset vai edellytetäänkö lisäksi erillisen, ympäristövaikutusten strategisen selostuksen laatimista?

10)

Kuuluvatko sellaiset alueet, jotka olivat yhteisön tärkeänä pitämien alueiden kansallisissa luetteloissa ja jotka lopulta oli otettu kyseisiä alueita koskevaan yhteisön luetteloon, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206) 3, 4 ja 6 artiklojen nojalla direktiivissä 92/43/ETY tarkoitetun suojelun piiriin ennen neuvoston direktiivin 2006/613/EY mukaisesta luettelosta Välimeren vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista 19.7.2006 tehdyn komission päätöksen julkaisemista?

11)

Onko direktiivin 92/43/ETY 3, 4 ja 6 artiklojen nojalla mahdollista, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset myöntävät luvan sellaisen vedenjuoksun muuttamista koskevan suunnitelman toteuttamiselle, joka ei liity suoraan erityisten suojelutoimien alueeseen kuuluvaan alueeseen tai ei ole sen suojelun kannalta tarpeellinen, kun kaikissa hankkeen asiakirjojen sisältämissä selostuksissa todetaan alueen linnustoa koskevien tietojen täydellinen puuttuminen tai niitä koskevien luotettavien ja ajankohtaisten tietojen puuttuminen?

12)

Voidaanko direktiivin 92/43/ETY 3, 4 ja 6 artiklan nojalla vedenjuoksun muuttamista koskevaan suunnitelmaan ryhtymisen syy, joka on ensisijaisesti kasteluveden tarjoaminen ja toissijaisesti kotitalouksien vedentarpeen tyydyttäminen, katsoa sellaiseksi direktiivissä edellytetyksi yleisen edun kannalta pakottavaksi syyksi, jonka nojalla hankkeen toteuttaminen voidaan sallia, vaikka hankkeella on kielteinen vaikutus yllä mainitun direktiivin suojelemiin alueisiin?

Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myöntävä, on esitettävä lisäksi seuraava ennakkoratkaisukysymys:

13)

Onko Natura 2000 -alueen, jolle vedenjuoksun muuttamista koskeva suunnitelma aiheuttaa vahinkoa, yhtenäisyyden suojelun varmistamiseksi tarpeellisten toimien määrittelyssä otettava direktiivin 92/43/ETY 3, 4 ja 6 artiklan nojalla huomioon muita perusteita, kuten juoksun muuttamisen laajuus ja sen edellyttämien toimien laajuus?

14)

Voivatko toimivaltaiset kansalliset viranomaiset direktiivin 92/43/ETY 3, 4 ja 6 artiklan, kun niitä tulkitaan kestävän kehityksen periaatteen, sellaisena kuin se vahvistetaan EY:n perustamissopimuksen 6 artiklassa, valossa, myöntää luvan sellaisen vedenjuoksun muuttamista koskevan suunnitelman toteuttamiseksi Natura 2000 -alueen sisällä, joka ei liity suoraan kyseisen alueen yhtenäisyyden suojelemiseen tai ole sen suojelun kannalta tarpeellinen, kun suunnitelman ympäristövaikutusten arvioinnista ilmenee, että suunnitelma muuttaa luonnollisen jokiekosysteemin keinotekoiseksi joki- ja järviekosysteemiksi?


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/23


Kanne 28.1.2010 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-44/10)

2010/C 100/33

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Alcover San Pedro ja P. Guerra e Andrade)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

On todettava, että Portugalin tasavalta ei ole noudattanut ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15.1.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY (1) 5 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä, jotta se voisi kyseisen direktiivin 6 ja 8 artiklan mukaisia lupia myöntämällä tai olemassa olevia laitoksia koskevia lupia uudelleen tarkistamalla tai tarpeellisesti ajanmukaistamalla taata, että näitä laitoksia käytetään 30.10.2007 lähtien 3, 7, 9, 10 ja 13 artiklan sekä 14 artiklan a ja b alakohdan ja 15 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisesti

Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2008/1/EY 4 artiklasta luettuna yhdessä 5 artiklan 1 kohdan kanssa ilmenee, että jäsenvaltioiden on myönnettävä lupa uusille tai olemassa oleville laitoksille direktiivin 6 ja 8 artiklan säännösten mukaisesti. Niiden on lisäksi ennen 31.10.2007 uudelleen tarkistettava ja tarpeellisesti ajanmukaistettava olemassa olevien laitosten lupaehdot.

Portugalin viranomaisten vuonna 2008 toimittamien tietojen mukaan useammalle laitokselle ei ensinnäkään ollut haettu vastaavaa lupaa. Toiseksi kaikkiaan 632 laitoksesta 280 oli toiminnassa ilman, että niille olisi myönnetty vastaava lupa.

Ajantasaistettujen tietojen mukaan kaikkiaan 577 laitoksesta 481 laitoksella on lupa, kun taas 17 lupahakemusta on vireillä.


(1)  EUVL L 24, s. 8.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/23


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 28.1.2010 — 1. Vlaamse Dierenartsenvereniging VZW ja 2. Marc Janssens v. Belgische Staat

(Asia C-45/10)

2010/C 100/34

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Vlaamse Dierenartsenvereniging VZW ja Marc Janssens

Vastapuoli: Belgische Staat

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Ovatko lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta 26.5.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 998/2003/EY (1) 3 artiklan b alakohta, 4 artiklan 2 kohta, 5 artikla ja 17 artiklan toinen kohta sekä mallitodistuksen vahvistamisesta koirien, kissojen ja frettien yhteisön sisällä tapahtuvia kuljetuksia varten 26.11.2003 tehdyn komission päätöksen 2003/803/EY (2) artiklat ja liitteet esteenä kansallisille säännöksille, joiden mukaan eurooppalaisen lemmikkieläimen todistuksen malli soveltuu myös näytöksi koirien tunnistuksesta ja rekisteröinnistä ja joissa säädetään lisäksi, että kolmannet tekevät tunnistustarrojen avulla omistajaa ja eläintä koskevia muutoksia hyväksytyn eläinlääkärin vahvistaman eurooppalaisen lemmikkieläimen todistuksen I–III osaan, jolloin aikaisemmat tunnistustiedot peittyvät?

2)

Ovatko kansalliset säännökset — joiden mukaan mallitodistuksen vahvistamisesta koirien, kissojen ja frettien yhteisön sisällä tapahtuvia kuljetuksia varten 26.11.2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/803/EY tarkoitetun eurooppalaisen lemmikkieläimen todistuksen malli soveltuu myös näytöksi koirien tunnistuksesta ja rekisteröinnistä ja joissa säädetään lisäksi, että kolmannet tekevät tunnistustarrojen avulla omistajaa ja eläintä koskevia muutoksia tällaisen todistuksen I–III osaan — teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (3) 1 artiklassa tarkoitettuja teknisiä määräyksiä, jotka on tämän direktiivin 8 artiklan mukaan toimitettava Euroopan komissiolle ennen niiden vahvistamista?


(1)  EUVL L 146, s. 1.

(2)  EUVL L 312, s. 1.

(3)  EYVL L 204, s. 37.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/24


Kanne 28.1.2010 — Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-48/10)

2010/C 100/35

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: A. Alcover San Pedro)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15.1.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY (1) (IPPC-direktiivi) 5 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotta viranomaiset valvovat 6 ja 8 artiklan mukaisesti annettujen lupien avulla tai ehtoja asianmukaisesti uudelleen tarkistamalla ja tarpeellisesti ajanmukaistamalla, että olemassa olevat laitokset toimivat 3, 7, 9, 10 ja 13 artiklan sekä 14 artiklan a ja b alakohdan sekä 15 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisesti viimeistään 30.10.2007, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön erityissäännösten soveltamista.

Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2008/1/EY 5 artiklan 1 kohdan mukaan määräaika olemassa olevien laitosten mukauttamiseksi IPPC-direktiivin vaatimuksiin yhdennettyjen ympäristölupien myöntämisen avulla päättyi 30.10.2007.

Tuon päivän jälkeen useat olemassa olevat laitokset jatkoivat toimintaansa Espanjassa ilman kyseistä lupaa. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisesta lähtien ympäristölupien myöntämistä koskevaa menettelyä on nopeutettu, mutta tästä huolimatta tätä rikkomista ei ole lopetettu perusteltua lausuntoa varten asetetussa määräajassa eikä komission käytettävissä olevien tietojen mukaan tähän päivään mennessä. Kansallisten viranomaisten perusteltuun lausuntoon antamassa vastauksessa ilmoittamien tietojen mukaan direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaisten velvoitteiden noudattamista varten varatun määräajan päättyessä 533 olemassa olevaa laitosta jatkoivat toimintaansa ilman IPPC-direktiivissä edellytettyä ennakkolupaa.

Näissä olosuhteissa on ilmeistä, että Espanjan kuningaskunta jatkaa kyseisen säännöksen mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättämistä.


(1)  EUVL L 24, s. 8


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/24


Kanne 29.1.2010 — Euroopan komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-50/10)

2010/C 100/36

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Alcover San Pedro ja C. Zadra)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

On todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15.1.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY (1) 5 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat 6 ja 8 artiklan mukaisesti annettujen lupien avulla tai ehtoja asianmukaisesti uudelleen tarkistamalla ja tarpeellisesti ajanmukaistamalla, että kaikki direktiivin 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut olemassa olevat laitokset toimivat kyseisen direktiivin 3, 7, 9, 10 ja 13 artiklan sekä 14 artiklan a ja b alakohdan sekä 15 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisesti.

Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat 6 ja 8 artiklan mukaisesti annettujen lupien avulla tai ehtoja asianmukaisesti uudelleen tarkistamalla ja tarpeellisesti ajanmukaistamalla, että direktiivin 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut olemassa olevat laitokset toimivat direktiivin vaatimusten mukaisesti viimeistään 30.10.2007.

Tästä huolimatta Italian hallitus ei tammikuussa 2010 eikä erityisesti tämän kanteen nostamisajankohtana ollut vielä täysin noudattanut direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.


(1)  EUVL L 24, s. 8


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/25


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt 1.2.2010 — Eleftheri Tileorasi A.E. (”Alter Channel”) ja Konstantinos Giannikos v. Ypourgos Typou kai Meson Mazikis Enimerosis ja Ethniko Symvoulio Radiotileorasis

(Asia C-52/10)

2010/C 100/37

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Symvoulio tis Epikrateias

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Eleftheri Tileorasi A.E. (”Alter Channel”) ja Konstantinos Giannikos

Vastaajat: Ypourgos Typou kai Meson Mazikis Enimerosis ja Ethniko Symvoulio Radiotileorasis

Ennakkoratkaisukysymys

Onko televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY (EYVL L 298), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36/EY (EYVL L 202) 1 artiklan c alakohdalla, 1 artiklan d alakohtaa tulkittava siten, että mainostarkoituksen välttämättömän käsitteellisen osatekijän ”piilomainonnan” yhteydessä muodostaa maksun tai muunlaisen vastikkeen tai korvauksen suorittaminen?


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/25


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 28.1.2010 — Vlaamse Dierenartsenvereniging VZW v. Belgische Staat

(Asia C-57/10)

2010/C 100/38

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Vlaamse Dierenartsenvereniging VZW

Vastapuoli: Belgische Staat

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Ovatko lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta 26.5.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 998/2003/EY (1) 3 artiklan b alakohta, 4 artiklan 2 kohta, 5 artikla ja 17 artiklan toinen kohta sekä mallitodistuksen vahvistamisesta koirien, kissojen ja frettien yhteisön sisällä tapahtuvia kuljetuksia varten 26.11.2003 tehdyn komission päätöksen 2003/803/EY (2) artiklat ja liitteet esteenä sille, että todistusta kissoja ja frettejä varten koskevassa kansallisessa säännöstössä yhtäältä viitataan edellä mainitussa 26.11.2003 tehdyssä komission päätöksessä vahvistettuun malliin ja lisävaatimuksiin, mutta toisaalta määrätään lisäksi, että kussakin todistuksessa on oltava 13 merkistä muodostuva yksilöllinen numerosarja, johon sisältyvät Belgian ISO-koodi ”BE”, jota seuraavat kahdesta numerosta muodostuva jakelijan tunnistusnumero ja tämän jälkeen yhdeksän numeron sarja?

2)

Onko kansallinen säännöstö, jossa viitataan kissojen ja frettien todistusten osalta edellä mainitussa 26.11.2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/803/EY vahvistettuun malliin ja lisävaatimuksiin, mutta toisaalta määrätään lisäksi, että kussakin todistuksessa on oltava 13 merkistä muodostuva yksilöllinen numerosarja, johon sisältyvät Belgian ISO-koodi ”BE”, jota seuraavat kahdesta numerosta muodostuva jakelijan tunnistusnumero ja tämän jälkeen yhdeksän numeron sarja, teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (3) 1 artiklassa tarkoitettu tekninen määräys, joka on tämän direktiivin 8 artiklan mukaan toimitettava Euroopan komissiolle ennen sen vahvistamista?


(1)  EUVL L 146, s. 1.

(2)  EUVL L 312, s. 1.

(3)  EYVL L 204, s. 37.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/26


Ennakkoratkaisupyynnöt, jotka Conseil d’État (Ranska) on esittänyt 3.2.2010 asioissa — Monsanto SAS, Monsanto Agriculture France SAS, Monsanto International SARL ja Monsanto Technology LLC v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Monsanto SAS, Monsanto Agriculture France SAS, Monsanto International SARL ja Monsanto Europe SA v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Association générale des producteurs de maïs (AGPM) v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — SCEA de Malaprade, SCEA Coutin, Jérôme Huard, Dominique Richer, EARL de Candelon, Bernard Mir, EARL des Menirs, Marie-Jeanne Darricau ja GAEC de Commenian v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Pioneer Génétique ja Pioneer Semences v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Syndicat des établissements de semences agréés pour les semences de maïs (SEPROMA) v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Caussade Semences SA v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Société Limagrain Verneuil Holding v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Société Maïsadour Semences v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Ragt Semences SA v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche — Euralis Semences SAS ja Euralis Coop v. Ministre de l’Agriculture et de la Pêche

((Asia C-58/10) - (Asia C-59/10) - (Asia C-60/10) - (Asia C-61/10) - (Asia C-62/10) - (Asia C-63/10) - (Asia C-64/10) - (Asia C-65/10) - (Asia C-66/10) - (Asia C-67/10) - (Asia C-68/10))

2010/C 100/39

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Monsanto SAS, Monsanto Agriculture France SAS, Monsanto International SARL ja Monsanto Technology LLC (C-58/10), Monsanto SAS, Monsanto Agriculture France SAS, Monsanto International SARL ja Monsanto Europe SA (C-59/10), Association générale des producteurs de maïs (AGPM) (C-60/10), SCEA de Malaprade, SCEA Coutin, Jérôme Huard, Dominique Richer, EARL de Candelon, Bernard Mir, EARL des Menirs, Marie-Jeanne Darricau ja GAEC de Commenian (C-61/10), Pioneer Génétique ja Pioneer Semences (C-62/10), Syndicat des établissements de semences agréés pour les semences de maïs (SEPROMA) (C-63/10), Caussade Semences SA (C-64/10), Société Limagrain Verneuil Holding (C-65/10), Société Maïsadour Semences (C-66/10), Ragt Semences SA (C-67/10), Euralis Semences SAS ja Euralis Coop (C-68/10)

Vastaaja: Ministre de l’Agriculture et de la Pêche

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Kun rehuna käytettävä geneettisesti muunnettu organismi on saatettu markkinoille ennen asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (1) julkaisemista ja kun tämä lupa on pidetty voimassa tämän asetuksen 20 artiklan säännösten perusteella, onko kyseisen tuotteen katsottava kuuluvan ennen tämän asetuksen mukaisesti tehtävän uuden lupahakemuksen ratkaisemista direktiivin 2001/18/EY (2) 12 artiklan säännöksissä, jotka on esitetty [näiden päätösten] perusteluissa, mainittuihin tuotteisiin ja onko siinä tapauksessa kyseiseen geneettisesti muunnettuun organismiin sovellettava markkinoille saattamista koskevan luvan antamisen jälkeen toteutettavien kiireellisten toimenpiteiden osalta pelkästään asetuksen (EY) N:o 1829/2003 34 artiklaa vai voiko jäsenvaltio sen sijaan toteuttaa tällaisia toimenpiteitä direktiivin 23 artiklan ja sen täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten nojalla?

2)

Jos oletetaan, että kiireellisiä toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1829/2003 34 artiklan säännösten nojalla, voivatko jäsenvaltion viranomaiset toteuttaa — ja jos voivat, millä edellytyksillä — riidanalaisen päätöksen (3) kaltaisen toimenpiteen asetuksen (EY) N:o 178/2002 (4) 53 artiklassa tarkoitetun riskin hallinnan tai sellaisten suojatoimenpiteiden perusteella, joita jäsenvaltio voi toteuttaa saman asetuksen 54 artiklan nojalla?

3)

Jos oletetaan, että jäsenvaltion viranomaiset voivat toteuttaa toimenpiteitä direktiivin 2001/18/EY 23 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1829/2003 34 artiklan tai näiden molempien oikeudellisten perustojen nojalla, kanteessa nousee erityisesti ennalta varautumisen periaatteen kannalta esiin kysymys siitä, kuinka suuria vaatimuksia riskin tunnistamisen, todennäköisyyden määrittelyn ja vaikutusten luonteen arvioimisen osalta asetetaan yhtäältä direktiivin 23 artiklan säännöksissä, joiden mukaan tuotteen käytön keskeyttämisen tai väliaikaisen käyttökiellon kaltaiset kiireelliset toimenpiteet edellyttävät, että jäsenvaltiolla on ”aihetta todeta, että – – GMO – – aiheuttaa riskin – – ympäristölle”, ja toisaalta asetuksen 34 artiklan säännöksissä, joissa tällaisen toimenpiteen edellytykseksi asetetaan se, että ”on ilmeistä, että – – tuotteista saattaa aiheutua vakava riski – – ympäristölle”.


(1)  Muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22.9.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003 (EUVL L 268, s. 1).

(2)  Geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta 12.3.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/18/EY (EYVL L 106, s. 1).

(3)  Asiassa C-58/10 5.2.2007 tehty päätös ja asioissa C-59/10–C-68/10 7.2.2007 tehty päätös, sellaisena kuin se on muutettuna 13.2.2008 tehdyllä päätöksellä.

(4)  Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (EYVL L 31, s. 1).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/27


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal administratif (Luxemburg) on esittänyt 5.2.2010 — Brahim Samba Diouf v. Ministre du Travail, de l’Emploi et de l’Immigration

(Asia C-69/10)

2010/C 100/40

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal administratif

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Brahim Samba Diouf

Vastaaja: Ministre du Travail, de l’Emploi et de l’Immigration

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivin 2005/85/EY (1) 39 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä Luxemburgin suurherttuakunnassa turvapaikkaoikeudesta ja muista täydentävän suojan muodoista 5.5.2006 annetulla lailla, sellaisena kuin se on muutettuna, käyttöön otetun lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan turvapaikanhakijalla ei ole oikeutta valittaa tuomioistuimeen hallintoviranomaisen päätöksestä, jolla päätetään ratkaista nopeutetussa menettelyssä se, onko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus perusteltu?

2)

Jos kysymykseen vastataan kieltävästi, onko yleistä periaatetta oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, jonka taustalla on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 4.11.1950 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 ja 13 artikla, tulkittava yhteisön oikeudessa siten, että se on esteenä Luxemburgin suurherttuakunnassa turvapaikkaoikeudesta ja muista täydentävän suojan muodoista 5.5.2006 annetulla lailla, sellaisena kuin se on muutettuna, käyttöön otetun lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan turvapaikanhakijalla ei ole oikeutta valittaa tuomioistuimeen hallintoviranomaisen päätöksestä, jolla päätetään ratkaista nopeutetussa menettelyssä se, onko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus perusteltu?


(1)  Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1.12.2005 annettu neuvoston direktiivi 2005/85/EY (EUVL L 326, s. 13).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/27


Corte Suprema di Cassazionen (Italia) 9.2.2010 tekemällään päätöksellä esittämä ennakkoratkaisupyyntö — rikosoikeudenkäynti Marcello Costaa vastaan

(Asia C-72/10)

2010/C 100/41

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte Suprema di Cassazione

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Marcello Costa

Ennakkoratkaisukysymykset

Unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan siitä, millä tavoin EY 43 ja EY 49 artiklaa on tulkittava sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen nähden urheilutapahtumiin liittyvää vedonlyöntiä koskevissa kysymyksissä sen selvittämiseksi, sallitaanko näissä perustamissopimuksen määräyksissä sellainen kansallinen sääntely, jolla perustetaan valtion monopoli ja toimilupa- ja lupajärjestelmä, jossa toimilupien määrä on kiinteä ja jossa a) vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa menettelyssä myönnettyjen lupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle, b) on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan sellaisten kaupallisten asemien säilyttäminen, jotka on saatu sellaisen menettelyn perusteella, jossa osa toiminnan harjoittajista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle (kuten uusiin luvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä), c) on määritetty tilanteet, joissa toimilupa peruutetaan ja joissa määrältään erittäin suuret vakuudet menetetään valtiolle, kuten tilanteessa, jossa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/28


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corta Suprema di Cassazione (Italia) on esittänyt 9.2.2010 — Ugo Cifone v. Giudice delle indagini preliminari del Tribunale di Trani

(Asia C-77/10)

2010/C 100/42

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte Suprema di Cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ugo Cifone

Vastapuoli: Giudice delle indagini preliminari del Tribunale di Bari

Ennakkoratkaisukysymykset

Unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan siitä, millä tavoin EY 43 ja EY 49 artiklaa on tulkittava sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen nähden urheilutapahtumiin liittyvää vedonlyöntiä koskevissa kysymyksissä sen selvittämiseksi, sallitaanko näissä perustamissopimuksen määräyksissä sellainen kansallinen sääntely, jolla perustetaan valtion monopoli ja toimilupa- ja lupajärjestelmä, jossa toimilupien määrä on kiinteä ja jossa a) vallitsee yleinen suuntaus suojata aikaisemmin sellaisessa menettelyssä myönnettyjen lupien haltijoita, jossa osa toimijoista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle, b) on säännöksiä, joilla tosiasiallisesti taataan sellaisten kaupallisten asemien säilyttäminen, jotka on saatu sellaisen menettelyn perusteella, jossa osa toiminnan harjoittajista oli lainvastaisesti suljettu menettelyn ulkopuolelle (kuten uusiin luvanhaltijoihin kohdistuva kielto sijoittaa toimipisteitään tiettyä etäisyyttä lähemmäksi jo olemassa olevia toimipisteitä), c) on määritetty tilanteet, joissa toimilupa peruutetaan ja joissa määrältään erittäin suuret vakuudet menetetään valtiolle, kuten tilanteessa, jossa toimiluvan haltija harjoittaa suoraan tai välillisesti sellaista rajatylittävää pelitoimintaa, joka on rinnastettavissa toimiluvan nojalla harjoitettavaan toimintaan.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/28


Kanne 11.2.2010 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-80/10)

2010/C 100/43

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Jimeno Fernández ja A. Markouli)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

Unionin tuomioistuimen on todettava, että Helleenien tasavallan 25.8.2004 tehty ministerin päätös 552, sellaisena kuin se on muutettuna ja sellaisena kuin se oli voimassa 8.9.2008, ja erityisesti 4 §:n 2, 4, 5 ja 7 momentti, 5 §:n 4, 5, 6 ja 7 momentti ja 6 §:n 2 momentti, ovat ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 882/2004 3 artiklan 1 ja 6 kohdan, 15 artiklan 1 kohdan, 16 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 18 artiklan kanssa.

Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo, että kyseessä oleva ministeriön päätös, joka koskee kolmansista maista tuotavan viljan virallista valvontaa, ei ole sopusoinnussa asetuksen (EY) N:o 882/2004 tiettyjen säännösten kanssa.

Komissio toteaa erityisesti, että kyseisessä kreikkalaisessa ministerin päätöksessä annetaan yleisiä oikeussääntöjä, jotka koskevat kolmansista maista peräisin olevia muita kuin eläinperäisiä rehuja ja elintarvikkeita sisältävien lastien fyysisten tarkastusten tiheyttä ja jotka eivät mahdollista sitä, että toimivaltaiset viranomaiset suorittavat fyysisiä tarkastuksia siinä määrin joustavasti ja eriytetysti, mikä on välttämätöntä asetuksen (EY) N:o 882/2004 16 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyn järjestelmän kannalta.

Lisäksi kyseisessä päätöksessä annetaan tällaisten lastien virallista pidättämistä koskevia yleisiä oikeussääntöjä, joissa säädetään lastien virallisesta pidättämisestä myös rutiinitarkastuksia suoritettaessa. Lastien tällainen eriyttämätön pidättäminen ilman, että epäiltäisiin säännösten noudattamatta jättämistä tai epäselvyyksiä, on ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 882/2004 18 artiklan kanssa. Sitä paitsi ministerin päätöksessä sallitaan kaikkien lastien vapauttaminen seitsemän työpäivän jälkeen myös niissä tapauksissa, joissa epäillään sääntöjen noudattamatta jättämistä tai epäselvyyksiä, mikä myös on vastoin kyseisen asetuksen 18 artiklaa.

Ministerin päätöksessä annetaan erityisiä oikeussääntöjä kolmansista maista peräisin olevien lastien tarkastuksesta sen selvittämiseksi, ettei niissä ole geneettisesti muunneltuja organismeja, joita ei ole hyväksytty. Tällaisia tarkastuksia on tehtävä 50 prosentille vehnälasteista ja 100 prosentille maissilasteista. Komissio katsoo, että kyseiset prosenttimäärät ovat poikkeuksellisen korkeita ja että ne eivät ole sopusoinnussa asetuksessa (EY) N:o 882/2004 ja erityisesti sen 16 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyn järjestelmän kanssa ja että ne johtuvat siitä, että vaaraa ja eriyttämistä ei ole arvioitu oikein.

Tässä samassa päätöksessä säädetään, että Bulgariasta ja Romaniasta peräisin olevista maissilasteista tarkastetaan 100 prosenttia sen selvittämiseksi, onko niissä geneettisesti muunneltuja organismeja, joita ei ole hyväksytty. Komissio katsoo, että näin usein tehtävät tarkastukset ovat vastoin asetuksen (EY) N:o 882/2004 säännöksiä, joissa säädetään, että muista jäsenvaltioista peräisin olevien lastien tarkastuksen pitää perustua vaaroihin ja näiden tarkastusten pitää olla puolueettomia ja oikeasuhteisia.

Helleenien tasavalta ei ole esittänyt riittäviä selityksiä ja todisteita, joilla voitaisiin perustella sitä, että annettiin edellä mainitut ministerin päätöksen säännökset, jotka koskevat viljan virallisia tarkastuksia tuotaessa niitä maahan kolmansista maista ja muista Euroopan unionin jäsenvaltioita.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/29


Valitus, jonka Longevity Health Products Inc. on tehnyt 12.2.2010 asiassa T-484/08, Longevity Health Products Inc. v. Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 9.12.2009 annetusta tuomiosta

(Asia C-84/10 P)

2010/C 100/44

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Longevity Health Products Inc. (edustaja asianajaja J. Korab)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), Merck KGaA

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että

1)

Longevity Health Products, Inc.- nimisen yhtiön valitus otetaan tutkittavaksi

2)

unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-484/08 19.12.2009 antama ratkaisu kumotaan ja

3)

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja hakee muutosta unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon, jolla se hylkäsi valittajan kanteen, jossa se oli vaatinut tuomioistuinta kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 28.8.2008 tekemän ratkaisun, jolla valituslautakunta oli hylännyt sanamerkkiä ”Kids Vits” koskevan rekisteröintihakemuksen. Yleinen tuomioistuin pysytti valituslautakunnan ratkaisun, jonka mukaan sen osalta on olemassa sekaannusvaara aikaisemman yhteisön sanamerkin ”VITS4KIDS” kanssa.

Valitusperusteet ovat oikeudenkäyntimenettelyä koskeva virhe ja yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Yleinen tuomioistuin on tehnyt menettelyvirheen, koska se ei ole myöntänyt valittajan esittämien perusteltujen vaatimusten mukaisesti valittajalle määräaikaa vastapuolen vastineessa esittämistä seikoista annettavaa vastinetta varten. Kantajan oikeutta kuulluksi tulemiseen ja tämän oikeussuojaa kavennetaan täten niiden yhteisön oikeuden säännösten vastaisesti, joita on sovellettava yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa toimitettavassa menettelyssä.

Yleinen tuomioistuin on rikkonut asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska se on oikeudenvastaisesti jättänyt suorittamatta sekaannusvaaraa arvioidessaan kattavan kaikkien relevanttien tekijöiden kokonaisarvioinnin. Yleinen tuomioistuin on olettanut virheellisesti, että kysymyksessä olevien tavaramerkkien sanamuotojen suhteen todettavat yhteneväisyydet riittävät siihen, että kysymyksessä voidaan katsoa olevan tavaramerkkioikeudessa tarkoitettu sekaannusvaara.

Erityisesti yleinen tuomioistuin ei ole ottanut riittävästi huomioon sitä, että oikeusriidan kohteena olevien tavaramerkkien osalta on kysymyksessä suurimmalta osin sellaiset tavarat ja palvelut, joilla on yhteys laajimmassa merkityksessä ymmärretyn ihmisten terveyden kanssa, minkä takia asianomaiselta kohdeyleisöltä on katsottava voitavan odottaa lisääntynyttä tarkkaavaisuutta. Kuluttajat ovat täysin tietoisia siitä, että kemian alan nimikkeistöstä johdettujen tai siihen tuettujen tavaramerkkien nimien yhteydessä jo pienimmätkin erot saattavat olla ratkaisevia. Lisäksi kuluttajan tarkkaavaisuus lisääntyy entisestään siksi, että erehtyminen tuotteiden suhteen voi johtaa hyvin epämiellyttäviin seuraamuksiin. Jo yksin tämän seikan takia voidaan lähteä erityisestä tarkkaavaisuudesta.

Yleinen tuomioistuin on jättänyt myös ottamatta huomioon sen, että tavaramerkkien sanamuodot ”Kids Vits” ja ”VITS4KIDS” eroavat olennaisesti toisistaan, koska tavaramerkkien nimien foneettisessa toistossa voidaan havaita selviä eroja. Juuri tavaramerkin ääntäminen on hyvin olennainen seikka sen muistikuvan kannalta, joka kuluttajalla on tavaramerkistä, joten sekaannusvaara on poissuljettu jo tästä syystä. Vaikka merkkien ulkoasut ovat samankaltaisia, sanat ”Kids” ja ”Vits” on sijoiteltu kysymyksessä olevissa tavaramerkeissä eri tavalla ja vastapuolen tavaramerkin kohdalla tätä sijoittelua täydennetään vielä toisella merkillä (nimittäin luvulla ”4”, joka on määrä lausua englantilaisittain sanana ”for” merkityksessä ”varten. tarkoitetut”). Lisäksi kummankin tavaramerkin kohdalla noudatetaan niiden kokonaisuuden osalta kahta erilaista yhteen kirjoitettavien käsitteiden muodostamiskonseptia, mikä jo yksistään on omiaan varmistamaan sen, että ne voidaan erottaa toisistaan.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/30


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Ordinario di Vicenza — Sezione distaccata di Schio — (Italia) on esittänyt 15.2.2010 — Edil Centro SpA v. Electrosteel Europe sa

(Asia C-87/10)

2010/C 100/45

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Ordinario di Vicenza

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Electrosteel Europe sa

Vastapuoli: Edil Centro SpA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko asetuksen (EY) N:o 44/2001 (1) 5 artiklan 1 alakohdan b alakohtaa ja joka tapauksessa yhteisön oikeutta, kun siinä säädetään, että velvoitteen täytäntöönpanopaikka on irtaimen kaupassa se paikkakunta, missä tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava, tulkittava siten, että toimituspaikkakuntana, joka on merkityksellinen toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseksi, on pidettävä sopimuksen kohteena olevien tavaroiden lopullista määräpaikkaa vai paikkaa, jossa myyjä vapautuu toimitusvelvollisuudestaan yksittäistapauksessa sovellettavien aineellisten normien mukaisesti, vai voidaanko kyseistä säännöstä tulkita jollakin muulla tavalla?


(1)  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, s. 1)


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/30


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Palermo (Italia) on esittänyt 15.2.2010 — Assessorato del Lavoro e della Previdenza Sociale v. Seasoft Spa

(Asia C-88/10)

2010/C 100/46

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Palermo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Assessorato del Lavoro e della Previdenza Sociale, della Formazione Professionale e dell’emigrazione della Regione Sicilia

Vastaaja: Seasoft Spa

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Kun otetaan huomioon, että 15.5.1991 annetun Sisilian aluetta koskevan aluelain nro 27 10 §:llä käyttöön otetulla tukijärjestelmällä (asianumero NN 91/A/95) vahvistettiin tukimekanismi vähintään kahdeksi ja enintään viideksi vuodeksi (kaksi vuotta koulutus- ja työsopimuksella toteutettujen työhönottojen kohdalla ja enintään kolme vuotta tapauksissa, joissa koulutus- ja työsopimus on muutettu toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi), onko Euroopan komission tarkoituksena ollut 14.11.1995 tekemässään päätöksessä N:o 95/C 343/11, jolla on hyväksytty tukijärjestelmän soveltaminen,

sallia etujen tällainen kokonaisvaltainen ajallinen ja taloudellinen mukauttaminen (kaksi + kolme vuotta)?

vai onko komissio päinvastoin hyväksynyt yksinomaan ja vaihtoehtoisesti tukien myöntämisen koulutus- ja työsopimuksilla toteutettuihin työhönottoihin (kun työsopimusten kesto on kaksi vuotta) tai aiemmin koulutus- ja työsopimuksilla palkattujen työntekijöiden sopimusten muuttamiseen toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi (kolmeksi vuodeksi sopimuksen muuttamisesta lukien)?

2)

Koskeeko se varainhoitovuoteen 1997 liittyvä, valtiotuen soveltamista koskeva määräaika, jonka komissio on asettanut 14.11.1995 tekemässään päätöksessä N:o 95/C 343/11, jolla se hyväksyi aluelain nro 27 10 §:llä käyttöönotetun tukijärjestelmän,

niitä tukia koskevaa alkuperäistä menoarviota, jotka oli tarkoitus maksaa seuraavina vuosina (riippuen edellä mainituista tukien luonnetta koskevista erilaisista tulkinnoista) vai

onko se pikemminkin ymmärrettävä sellaisena lopullisena määräaikana, jonka kuluessa toimivaltaisten alueellisten elinten on tosiasiallisesti maksettava tuki?

3)

Onko Sisilian alue voinut (ja onko sen pitänyt) soveltaa konkreettisesti kyseessä olevaa tukijärjestelmää kaikkina tukikelpoisina vuosina (toisin sanoen 2 + 3 vuotta) tapauksissa, joissa aluelain nro 27 10 §:ssä tarkoitettu koulutus- ja työhönottosopimuksella tapahtuva työhönotto on tapahtunut esimerkiksi 1.1.1996, toisin sanoen 14.11.1995 tehdyssä komission päätöksessä N:o 95/C 343/11 vahvistetussa tuen täytäntöönpanoa koskevassa määräajassa, ja päteekö tämä myös tapauksiin, joissa — kuten edellä mainitussa esimerkissä — hyväksytyn tukijärjestelmän soveltaminen on käsittänyt tuen tosiasiallisen maksamisen 31.12.2001 saakka (toisin sanoen 1996 + viisi vuotta = 2001)?

4)

Onko Euroopan komissiolla 16.10.2002 tekemällään päätöksellä 2003/195/EY (1), jonka 1 artiklassa todetaan, että: ”[t]oukokuun 27 päivänä 1997 annetun Sisilian aluetta koskevan aluelain nro 16 11 pykälän 1 momentissa määritelty tukijärjestelmä ei sovellu yhteismarkkinoille [ja että k]yseistä järjestelmää ei näin ollen voida toteuttaa,” ollut tarkoituksena

evätä aluelain nro 16 11 §:ään sisältyvän ”uuden” tukijärjestelmän hyväksyntä sillä perusteella, että komissio on pitänyt sitä ”autonomisena” järjestelmänä, jolla on ollut tarkoitus pidentää aluelain nro 27 10 §:llä käyttöön otetun tuen soveltamiskautta 31.12.1996 jälkeiselle ajalle ja sisällyttää siihen myös vuosina 1997 ja 1998 toteutettuja työhönottoja ja/tai sopimusten muuttamista koskevat menot, vai

onko kyseisen päätöksen tosiasiallisena tarkoituksena kieltää käytännössä taloudellisten resurssien hankkiminen Sisilian alueella, jotta aluelain nro 27/91 10 §:llä käyttöön otetun valtiontuen tosiasiallinen maksaminen estettäisiin myös ennen 31.12.1996 toteutettujen työhönottojen ja/tai sopimusten muuttamisen osalta?

5)

Jos komission päätöstä tulkitaan 4 kohdan ensimmäisen olettaman mukaisesti, onko tämä päätös yhteensoveltuva EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan sen tulkinnan kanssa, jota komissio käyttää perusteena vastaavanlaisissa tapauksissa, jotka koskevat 11.5.1999 tehdyn päätöksen 2000/128/EY (2) (jonka kohteena ovat Italian valtion lait ja johon viitataan nimenomaisesti vuonna 2002 tehdyn kielteisen päätöksen perusteluissa) ja 13.5.2003 tehdyn päätöksen 2003/739/EY (3) (jonka kohteena ovat Sisilian alueen lait) mukaisia alennuksia koulutus- ja työsopimuksilla palkattavien työntekijöiden sosiaaliturvamaksuista?

6)

Jos komission päätöstä tulkitaan 4 kohdan toisen olettaman mukaisesti, miten on tulkittava tukitoimenpiteiden hyväksymistä koskevaa edellistä päätöstä, kun otetaan huomioon adjektiivin ”myöhempi” kahteen suuntaan vievä merkitys: ”myöhempi” suhteessa komission päätöksessä vahvistettuun talousarvioon tai ”myöhempi” suhteessa siihen rahoitukseen, jonka Sisilian alue vahvisti vain vuoden 1996 talousarvioon asti?

7)

Mitkä tuet on komission mukaan katsottava viime kädessä laillisiksi ja mitkä laittomiksi?

8)

Millä nyt käsiteltävänä olevan tapauksen asianosaisella (yrityksellä vai Assessoratolla) on todistustaakka siitä, ettei komission vahvistamaa talousarviota ole ylitetty?

9)

Otetaanko se, että tuensaajayrityksille mahdollisesti maksetaan laillisiksi katsottujen ja hyväksyttyjen tukien maksamisen myöhästymisestä aiheutuvat lakisääteiset korot, huomioon arvioitaessa, onko 14.10.1995 annetulla päätöksellä N:o 95/C 343/11 alun perin hyväksytty talousarvio mahdollisesti ylitetty?

10)

Siinä tapauksessa, että nämä korot otetaan huomioon arvioitaessa ylittymistä, mitä korkotasoa tällöin on sovellettava?


(1)  EUVL L 77, s. 57

(2)  EYVL L 42, s. 1

(3)  EUVL L 267, s. 29


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/32


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Vestre Landsret (Tanska) on esittänyt 17.2.2010 — Danfoss A/S ja Sauer-Danfoss ApS v. Skatteministeriet

(Asia C-94/10)

2010/C 100/47

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vestre Landsret

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Danfoss A/S ja Sauer-Danfoss ApS

Vastaaja: Skatteministeriet

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa se, että jäsenvaltio hylkää palautusvaatimuksen, jonka on esittänyt yritys, jolle on vyörytetty direktiivien vastainen valmistevero, kun hylkäämisen perusteena on — käsiteltävänä olevan asian kaltaisissa olosuhteissa — se, että kyseinen yritys ei ole se yritys, joka on maksanut veron valtiolle?

2)

Onko yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa se, että jäsenvaltio hylkää korvausvaatimuksen, jonka on esittänyt yritys, jolle on vyörytetty direktiivien vastainen valmistevero, kun vaatimus hylätään — käsiteltävänä olevan asian kaltaisissa olosuhteissa — jäsenvaltion esittämän perusteen takia (nimittäin sen takia, että yritys ei ole välitöntä vahinkoa kärsinyt osapuoli ja että mahdollisen vahingon ja vastuuseen johtavan menettelyn välillä ei ole välitöntä syy-yhteyttä)?


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/32


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein oikeus (Suomi) on esittänyt 25.2.2010 — Virallinen syyttäjä v. Malik Gataev, Khadizhat Gataeva

(Asia C-105/10)

2010/C 100/48

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein oikeus

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Virallinen syyttäjä

Vastaajat: Malik Gataev, Khadizhat Gataeva

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Miten on tulkittava neuvoston direktiivin 2005/85/EY (1) (turvapaikkamenettelydirektiivi) ja puitepäätöksen 2002/584/YOS (2) määräysten suhdetta, kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla luovutettavaksi pyydetty henkilö, joka on kolmannen valtion kansalainen, on hakenut täytäntöönpanojäsenvaltiossa turvapaikkaa ja turvapaikkahakemus on vireillä samanaikaisesti pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevan asian kanssa?

a)

Onko direktiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaiselle oikeudelle jäädä jäsenvaltioon hakemuksen tutkinnan ajaksi annettava etusija vai onko direktiivin 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava niin, että pidätysmääräyksen täytäntöönpano on peruste, joka syrjäyttää 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden? Voidaanko puitepäätöksen mukaisesta luovuttamisesta kieltäytyä vireillä olevan turvapaikkahakemuksen vuoksi, vaikka puitepäätöksen 3 ja 4 artiklassa ei ole tätä koskevaa kieltäytymisperustetta?

b)

Onko direktiivin 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava niin, että se antaa jäsenvaltioille harkintavallan järjestää kohdassa a tarkoitettu kysymys kansallisessa lainsäädännössä haluamallaan tavalla?

c)

Miten direktiivin 7 artiklaa on tulkittava edellä mainittujen kysymysten osalta erityisesti silloin, kun pidätysmääräyksen nojalla luovutettavaksi pyydetty henkilö on hakenut turvapaikkaa olennaisesti samalla perusteella kuin millä hän vastustaa luovutusta?

d)

Jos turvapaikka myönnetään, seuraako tästä, että täytäntöönpanojäsenvaltion tulee kieltäytyä luovuttamisesta? Tämän tilanteen varalta viitataan lisäksi neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen (kohdat a – c).

2)

Onko puitepäätöstä, ottaen huomioon yhtäältä sen 1 artiklan 2 kohdasta ilmenevä periaate sekä toisaalta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan määräykset ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräykset, tulkittava niin, että puitepäätöksen 3 ja 4 artikloissa mainittujen kieltäytymisperusteiden lisäksi puitepäätöksen 12. ja 13. johdantokappale huomioon ottaen luovuttamisesta voidaan kieltäytyä myös muilla, johdantokappaleissa mainittuihin seikkoihin nojautuvilla perusteilla?

a)

Mikäli puitepäätöstä on näin tulkittava, mihin perusteisiin täytäntöönpanojäsenvaltio voi tai mihin sen tulee tällöin nojautua? Voiko jäsenvaltio tällöin nojautua niihin tulkintaperiaatteisiin, jotka on omaksuttu Euroopan ihmisoikeussopimuksen osalta rikokseen perustuvaa luovuttamista koskevassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä? Voiko jäsenvaltio nojautua myös sellaisiin perusteisiin, jotka laajentavat kieltäytymisperusteita verrattuna Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä omaksuttuihin tulkintaperiaatteisiin?

b)

Mikäli puitepäätöstä on tulkittava siten, että pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös muilla kuin 3 ja 4 artikloissa mainituilla perusteilla, seuraako tästä myös, että puitepäätös sallii jäsenvaltiolle kieltäytymisen rangaistuksen täytäntöön panemista varten annetun pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta sellaistenkin seikkojen vuoksi, jotka koskevat pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa annetun tuomion sisältöä tai perusteita taikka tuomioon johtaneen oikeudenkäyntimenettelyn asianmukaisuutta ja jotka edellyttävät tällaisten väitteiden tutkimista siinä jäsenvaltiossa, jolta pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa on pyydetty? Minkälaisin tarkemmin edellytyksin tai perustein tällainen tutkiminen (”révision au fond”) voi tulla kysymykseen?

c)

Onko puitepäätöstä tulkittava niin, että se muun muassa sallii jäsenvaltiolle kieltäytymisen luovutuksesta rangaistuksen täytäntöönpanoa varten annetun pidätysmääräyksen perusteella, jos on perusteltua syytä epäillä, ettei oikeudenkäynti, jossa rangaistus on tuomittu, ole ollut oikeudenmukainen, koska tuomittuun on kohdistettu tuomioistuinmaan viranomaisten taholta vainoa, joka on ilmennyt syrjivänä syytteeseen panemisena?

3)

Voidaanko puitepäätöksen määräyksiä tulkita niin, että luovuttamisesta voidaan kokonaan kieltäytyä tilanteessa, jossa puitepäätöksen 23 artiklan 4 kohdan mukaisista vakavista humanitäärisistä, esimerkiksi terveydellisistä syistä luovuttamista voidaan tilapäisesti lykätä, jos luovuttamisen kohtuuttomuus ei tällöin olisi poistettavissa täytäntöönpanoa lykkäämällä.

4)

Mikäli puitepäätöstä on tulkittava siten, että pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä jollakin sellaisella perusteella, josta puitepäätöksessä ei ole nimenomaisia määräyksiä, mitä edellytyksiä tällaiselle kieltäytymiselle on asetettava erityisesti silloin, kun pidätysmääräys on annettu rangaistuksen täytäntöön panemista varten?

a)

Onko tällöin vastaavasti noudatettava puitepäätöksen 4 artiklan 6 kohdan määräyksiä? Toisin sanoen onko pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen edellytyksenä, että luovutettavaksi pyydetty on täytäntöönpanojäsenvaltion kansalainen tai siellä vakinaisesti asuva henkilö ja että tämä valtio sitoutuu panemaan rangaistuksen tai toimenpiteen itse täytäntöön kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti?

b)

Onko kieltäytymisen edellytykseksi asetettava ainakin se, että valtio, jolta luovuttamista on pyydetty, sitoutuu panemaan rangaistuksen tai toimenpiteen itse täytäntöön kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti?

c)

Mikäli puitepäätöstä on tulkittava siten, että se joissakin tapauksissa sallii kieltäytymisen rangaistuksen täytäntöön panemista varten annetun pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta sellaisilla perusteilla, jotka koskevat pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa annetun tuomion sisältöä tai perusteita taikka tuomioon johtaneen oikeudenkäyntimenettelyn asianmukaisuutta, onko kieltäytyminen tällöin sallittu ilman a tai b kohdissa tarkoitettuja edellytyksiä?

5)

Mitä merkitystä pidätysmääräyksen täytäntöönpanon kannalta tulee tai voidaan antaa sille, että pidätetty, joka on kolmannen valtion kansalainen, vastustaa luovutusta väittämällä, että häntä uhkaa pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa karkotus kolmanteen valtioon?

a)

Mitä merkitystä mainitunlaisella vastustamisperusteella on ottaen huomioon puitepäätöksen määräykset sekä ne velvollisuudet, joita pidätysmääräyksen antaneella jäsenvaltiolla on kolmansien maiden kansalaisiin nähden unionin oikeuden nojalla, muun muassa neuvoston direktiivien 2004/83/EY (3) ja 2005/85/EY perusteella?

b)

Voiko tässä yhteydessä olla merkitystä puitepäätöksen 28 artiklan 4 kohdalla, jonka mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla luovutettua henkilöä ei saa luovuttaa kolmanteen valtioon ilman luovuttaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumusta. Voiko mainittu kielto koskea rikokseen perustuvan luovuttamisen ohella myös muunlaista maasta poistamista, kuten karkotusta, ja millä edellytyksin?

6)

Onko Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-105/03, Pupino, antaman tuomion 16.6.2005 perustelujen kohdissa 34 ja 42 — 44 todettu kansallisen tuomioistuimen velvollisuus tulkita kansallista oikeutta puitepäätöksen mukaisesti voimassa riippumatta siitä, koituuko puitepäätöksen edellyttämä tulkinta yksityisen asianosaisen eduksi vai hänen vahingokseen, kun kysymys ei ole mainitun tuomion kohdassa 44 — 45 tarkoitetuista tilanteista?


(1)  annettu 1 päivänä joulukuuta 2005, pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista

EUVL L 326, s. 13

(2)  Neuvoston puitepäätös, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä — Tiettyjen jäsenvaltioiden lausumat puitepäätöksen tekemisestä

EYVL L 190, s. 1

(3)  annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä

EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/34


Unionin tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtajan määräys 15.1.2010 (Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Sylvia Bienek v. Condor Flugdienst GmbH

(Asia C-525/08) (1)

2010/C 100/49

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.


(1)  EUVL C 55, 7.3.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/34


Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 15.1.2010 — Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-313/09) (1)

2010/C 100/50

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.


(1)  EUVL C 256, 24.10.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/34


Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 18.1.2010 — Euroopan komissio v. Viron tasavalta

(Asia C-328/09) (1)

2010/C 100/51

Oikeudenkäyntikieli: viro

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.


(1)  EUVL C 297, 5.12.2009.


Unionin yleinen tuomioistuin

17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/35


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.3.2010 — Arcelor v. parlamentti ja neuvosto

(Asia T-16/04) (1)

(Ympäristö - Direktiivi 2003/87/EY - Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä - Kumoamisvaatimus - Toimi ei koske kantajaa suoraan ja erikseen - Vahingonkorvausvaatimus - Tutkittavaksi ottaminen - Sellaisen ylemmäntasoisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen - Omaisuudensuoja - Ammattitoiminnan harjoittamisen vapaus - Oikeasuhteisuus - Yhdenvertainen kohtelu - Sijoittautumisvapaus - Oikeusvarmuus)

2010/C 100/52

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Arcelor SA (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: aluksi asianajajat W. Deselaers, B. Meyring ja B. Schmitt-Rady, sittemmin asianajajat W. Deselaers ja B. Meyring)

Vastaajat: Euroopan parlamentti (asiamiehet: aluksi K. Bradley ja M. Moore, sittemmin L. Visaggio ja I. Anagnostopoulou) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: aluksi B. Hoff-Nielsen ja M. Bishop, sittemmin E. Karlsson ja A. Westerhof Löfflerova, ja lopuksi A. Westerhof Löfflerova ja K. Michoel)

Väliintulija, joka tukee vastaajien vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamies: U. Wölker)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (EUVL L 275, s. 32) osittaista kumoamista koskeva vaatimus ja toisaalta kantajalle kyseisen direktiivin antamisen vuoksi aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva vaatimus

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Arcelor SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 71, 20.3.2004.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/35


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.3.2010 — Evropaïki Dynamiki v. EMSA

(Asia T-70/05) (1)

(Julkiset palveluhankinnat - EMSAn tarjouspyyntömenettelyt - Tietoteknisten palvelujen tarjoaminen - Tarjouksen hylkääminen - Kumoamiskanne - Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta - Tarjous ei ole sääntöjenmukainen - Yhdenvertainen kohtelu - Tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa vahvistettujen ratkaisuperusteiden noudattaminen - Ratkaisuperusteita koskevien osaperusteiden määrittäminen - Ilmeinen arviointivirhe - Perusteluvelvollisuus)

2010/C 100/53

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (Ateena, Kreikka) (edustaja: N. Korogiannakis)

Vastaaja: Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) (asiamiehet: W. de Ruiter ja J. Menze, avustajanaan asianajaja J. Stuyck)

Oikeudenkäynnin kohde

EMSAn sellaisten päätösten kumoamista koskeva vaatimus, joiden mukaan kantajan tarjouspyyntömenettelyssä EMSA C-1/01/04, jonka otsikko oli ”SafeSeaNet-järjestelmän validointi ja kehittäminen”, ja tarjouspyyntömenettelyssä EMSA C-2/06/04, joka koski hankintaa nimeltä ”Merionnettomuuksia koskevan tietokannan, verkon ja hallintajärjestelmän määrittely ja kehittäminen”, jättämiä tarjouksia ei valittu ja kyseisten hankintojen osalta valittiin muita tarjoajia

Tuomiolauselma

1)

Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) päätös antaa hankinta valitulle tarjoajalle tarjouspyyntömenettelyssä EMSA C-2/06/04 kumotaan.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 106, 30.4.2005.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/36


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.3.2010 — Bundesverband deutscher Banken v. komissio

(Asia T-163/05) (1)

(Valtiontuet - Julkisten varojen siirto Landesbank Hessen-Thüringen Girozentralelle - Päätös, jossa tuki todetaan osittain yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen perimisestä takaisin - Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste - Perusteluvelvollisuus)

2010/C 100/54

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Bundesverband deutscher Banken eV (Berliini, Saksa) (edustajat: asianajajat H. J. Niemeyer, K. S. Scholz ja J. O. Lenschow)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: N. Khan ja T. Scharf)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: M. Lumma ja C. Schulze-Bahr, avustajanaan asianajaja J. Witting), Hessenin osavaltio (Saksa) (edustajat: aluksi asianajajat H.-J. Freund ja M. Holzhäuser, sittemmin asianajajat H. J. Freund ja S. Lehr), ja Landesbank Hessen-Thüringen Girozentrale (Frankfurt am Main, Saksa) (edustaja: asianajaja H.-J. Freund)

Oikeudenkäynnin kohde

Saksan myöntämästä tuesta Landesbank Hessen-Thüringen — Girozentralen hyväksi 20.10.2004 tehdyn komission päätöksen 2006/742/EY (EUVL L 307, s. 159) kumoamista koskeva vaatimus

Tuomiolauselma

1)

Bundesverband deutscher Banken eV:n vastauksen liitteinä 9 ja 10 toimittamat asiakirjat poistetaan asiakirja-aineistosta.

2)

Kanne hylätään.

3)

Bundesverband deutscher Banken vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission, Hessenin osavaltion ja Landesbank Hessen-Thüringen Girozentralen oikeudenkäyntikulut.

4)

Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 155, 25.6.2005.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/36


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.3.2010 — Artegodan v. komissio

(Asia T-429/05) (1)

(Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Ihmisille tarkoitetut lääkkeet - Päätös, jolla velvoitetaan peruuttamaan markkinoille saattamista koskevat luvat - Päätöksen kumoaminen unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla - Sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen, jolla annetaan yksityisille oikeuksia)

2010/C 100/55

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Artegodan GmbH (Lüchow, Saksa) (edustajat: aluksi asianajaja U. Doepner, sittemmin asianajaja A. Lensing-Kramer ja lopuksi asianajajat U. Reese ja A. Sandrock)

Vastaaja: Euroopan komissio (edustajat: asianajajat B. Stromsky ja M. Heller)

Väliitulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: M. Lumma ja U. Forsthoff)

Oikeudenkäynnin kohde

EY 235 ja EY 288 artiklan toiseen kohtaan perustuva vahingonkorvauskanne, jolla pyritään saamaan korvausta vahingosta, joka kantajalle on väitetysti aiheutunut markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttamisesta ihmisille tarkoitetuilta lääkkeitä, jotka sisältävät amfepramonia, 9.3.2000 tehdystä komission päätöksestä K(2000) 453

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Artegodan GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.


(1)  EUVL C 48, 25.2.2006.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/37


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.3.2010 — Bundesverband deutscher Banken v. komissio

(Asia T-36/06) (1)

(Valtiontuet - Julkisten varojen siirto Landesbank Hessen-Thüringen Girozentralelle - Päätös, jossa todetaan, että ilmoitettu toimenpide ei ole tukea - Yksityinen sijoittaja -arviointiperuste - Perusteluvelvollisuus - Vakavat vaikeudet)

2010/C 100/56

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Bundesverband deutscher Banken eV (Berliini, Saksa) (edustajat: asianajajat H.-J. Niemeyer ja K.-S. Scholz)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: N. Khan ja T. Scharf)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Hessenin osavaltio (Saksa) (edustajat: aluksi asianajajat H.-J. Freund ja M. Holzhäuser, sittemmin asianajajat H. J. Freund ja S. Lehr) ja Landesbank Hessen-Thüringen Girozentrale (Frankfurt am Main, Saksa) (edustaja: asianajaja H.-J. Freund)

Oikeudenkäynnin kohde

Komission 6.9.2005 tekemän päätöksen K(2005) 3232 lopullinen, joka koski Hessischer Investitionsfondsin siirtämistä äänettömänä osakkuutena Landesbank Hessen-Thüringeniin, kumoamista koskeva vaatimus

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Bundesverband deutscher Banken eV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission, Hessenin osavaltion ja Landesbank Hessen-Thüringen Girozentralen oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 96, 22.4.2006.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/37


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.3.2010 — Freistaat Sachsen ym. v. komissio

(Yhdistetyt asiat T-102/07 ja T-120/07) (1)

(Valtiontuet - Saksan myöntämä tuki osakkuutena ja lainatakauksina - Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi - Komission hyväksymä yleinen tukiohjelma - Vaikeuksissa olevan yrityksen käsite - Suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi - Tuen suuruus - Perusteluvelvollisuus)

2010/C 100/57

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Freistaat Sachsen (Saksa) (edustajat: asianajajat C. von Donat ja G. Quardt) (asia T-102/07); MB Immobilien Verwaltungs GmbH (Neukirch, Saksa) (edustajat: aluksi asianajaja G. Brüggen, sittemmin asianajajat A. Seidl, K. Lengert ja W. Sommer) ja MB System GmbH & Co. KG (Nordhausen, Saksa) (edustaja: asianajaja G. Brüggen) (asia T-120/07)

Vastaaja: Euroopan komissio (edustajat: K. Gross ja T. Scharf)

Oikeudenkäynnin kohde

Valtiontuesta C 38/2005 (ex NN 52/2004), jonka Saksa on myöntänyt Biria-konsernille, 24.1.2007 tehdyn komission päätöksen 2007/492/EY (EUVL L 183, s. 27) kumoamista koskevat vaatimukset

Tuomiolauselma

1)

Valtiontuesta C 38/2005 (ex NN 52/2004), jonka Saksa on myöntänyt Biria-konsernille, 24.1.2007 tehty komission päätös 2007/492/EY kumotaan.

2)

Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelystä asiassa T-120/07 aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.


(1)  EUVL C 129, 9.6.2007.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/38


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.3.2010 — Lufthansa AirPlus Servicekarten v. SMHV — Applus Servicios Tecnológicos (A+)

(Asia T-321/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin A+ rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki AirPlus International - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaaran puuttuminen - Merkkien samankaltaisuuden puuttuminen - Perusteluvelvollisuus - Puolustautumisoikeudet - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 5 kohta sekä 73, 74 ja 79 artikla (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 5 kohta sekä 75, 76 ja 83 artikla))

2010/C 100/58

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Lufthansa AirPlus Servicekarten GmbH (Neu-Isenburg, Saksa) (edustajat: asianajajat G. Würtenberger, R. Kunze ja T. Wittman)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: D. Botis)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Applus Servicios Tecnológicos, SL (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja E. Torner Lasalle)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 7.6.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 310/2006-2), joka koskee Lufthansa AirPlus Servicekarten GmbH:n ja Applus Servicios Tecnológicos, SL:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Lufthansa AirPlus Servicekarten GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 269, 10.11.2007.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/38


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.3.2010 — Doktor v. neuvosto

(Asia T-248/08 P) (1)

(Valitus - Henkilöstö - Virkamiehet - Palvelukseenotto - Koeaika - Koeajan pidentäminen - Koeajan päätteeksi laadittava kertomus - Irtisanominen koeajan päättyessä - Henkilöstösääntöjen 34 artikla - Tosiseikkojen ja selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla - Virkamiestuomioistuimen perusteluvelvollisuus)

2010/C 100/59

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Frantisek Doktor (Bratislava, Slovakia) (edustajat: asianajajat S. Rodrigues ja C. Bernard-Glanz)

Valittajan vastapuoli: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Vitsentzatos ja M. Bauer)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, joka on tehty Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-73/07, Doktor vastaan neuvosto, 16.4.2008 antamasta tuomiosta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja jossa vaaditaan yhtäältä mainitun tuomion kumoamista ja toisaalta vahingonkorvauksen myöntämistä

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Frantisek Doktor ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan tässä oikeusasteessa.


(1)  EUVL C 223, 30.8.2008.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/39


Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 23.2.2010 — Özdemir v. SMHV — Aktieselskabet af 21. november 2001 (James Jones)

(Asia T-11/09) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin James Jones rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki JACK & JONES - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2010/C 100/60

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Rahmi Özdemir (Dreieich, Saksa) (edustajat: asianajajat I. Hoes, M. Heinrich, C. Schröder, K. von Werder ja J. Wittenberg)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: P. Bullock)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Aktieselskabet af 21. november 2001 (Brande, Tanska) (edustaja: asianajaja C. Barrett Christiansen)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 3.11.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 858/2007-2), joka koskee Aktieselskabet af 21. november 2001:n ja Rahmi Özdemirin välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Rahmi Özdemir velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 55, 7.3.2009.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/39


Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.2.2010 — Crunch Fitness International v. SMHV — ILG (CRUNCH)

(Asia T-408/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Menettäminen - Menettämisvaatimuksen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2010/C 100/61

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Crunch Fitness International, Inc. (New York, New York, Yhdysvallat) (edustajat: aluksi solicitor J. Barry, sittemmin barrister H. Johnson)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: S. Laitinen ja D. Botis)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: ILG Ltd (Dun Laoghaire, Irlanti) (edustaja: asianajaja A. von Mühlendahl)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 30.8.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 1168/2005-4), joka liittyy ILG Ltd:n ja Crunch Fitness International, Inc:in väliseen menettämismenettelyyn.

Tuomiolauselma

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja ja väliintulija vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan kumpikin korvaamaan puolet vastaajan oikeudenkäyntikuluista.


(1)  EUVL C 8, 12.1.2008.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/40


Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 12.2.2010 — komissio v. Euroopan unionin elinten käännöskeskus (CdT)

(Asia T-456/07) (1)

(Kumoamiskanne - Yhteisön eläkejärjestelmä - Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen velvollisuus suorittaa maksuosuutensa varainhoitovuosilta 1998–2005 - Toimi, joka ei ole kannekelpoinen - Toimi, jolla ei ole oikeusvaikutuksia kolmansiin nähden - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

2010/C 100/62

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Pasquier ja D. Martin)

Vastaaja: Euroopan unionin elinten käännöskeskus (CdT) (edustajat: aluksi asianajaja G. Vandersanden, sittemmin asianajaja L. Levi)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanne, jossa unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan päätös, jolla Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen väitetään kieltäytyneen suorittamasta varainhoitovuosilta 1998–2005 yleiseen talousarvioon maksuosuutta, joka vastaa työnantajalle kuuluvaa osaa yhteisön eläkejärjestelmän rahoituksesta.

Määräysosa

1)

Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)

Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 190, 12.8.2006 (aikaisemmin asia C-269/06).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/40


Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 8.2.2010 — Alisei v. komissio

(Asia T-481/08) (1)

(Kumoamiskanne - Ulkoinen apu ja EKR - Tilintarkastuksen päättäminen ja loppukertomuksen laatiminen - Puhtaasti sopimukseen liittyvä toimi - Toimivallan puuttuminen - Toimi ei koske kantajaa suoraan - Tutkimatta jättäminen - Vahingonkorvauskanne - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

2010/C 100/63

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Alisei (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat F. Sciaudone, R. Sciaudone, S. Gobbato, R. Rio ja A. Neri)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. van Nuffel ja L. Prete)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä sen komission 19.8.2008 tekemän päätöksen kumoaminen, joka koskee kantajalle tiettyihin kehitysyhteistyöhön ja humanitääriseen apuun liittyviin hankkeisiin yhteisön budjetista tai Euroopan kehitysrahastosta (EKR) maksettujen ennakkojen osittaista takaisinperimistä, ja toisaalta sen vahingon korvaaminen, jonka kantaja väittää kärsineensä komission menettelyn johdosta

Määräysosa

1)

Kanne hylätään.

2)

Alisei velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


(1)  EUVL C 6, 10.1.2009


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/41


Kanne 11.1.2010 — Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto

(Asia T-18/10)

2010/C 100/64

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Inuit Tapiriit Kanatami (Ottawa, Kanada), Nattivak Hunters & Trappers Association (Qikiqtarjuaq, Kanada) Pangnirtung Hunters’ and Trappers’ Organisation (Pangnirtung, Kanada), Jaypootie Moesesie (Qikiqtarjuaq, Kanada), Allen Kooneeliusie (Qikiqtarjuaq, Kanada), Toomasie Newkingnak (Qikiqtarjuaq, Kanada), David Kuptana (Ulukhaktok, Kanada), Karliin Aariak (Iqaluit, Kanada), Efstathios Andreas Agathos (Ateena, Kreikka), Canadian Seal Marketing Group (Quebec, Kanada), Ta Ma Su Seal Products (Cap-aux-Meules, Kanada), Fur Institute of Canada (Ottowa, Kanada), NuTan Furs, Inc (Catalina, Kanada), Inuit Circumpolar Conference Greenland (ICC) (Nuuk, Kanada), Johannes Egede (Nuuk, Kanada), Kalaallit Nunaanni Aalisartut Piniartullu Kattuffiat (KNAPK) (Nuuk, Kanada) (edustajat: asianajajat J. Bouckaert, M. van der Woude ja H. Viaene)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

kanne on otettava tutkittavaksi

asetus N:o 1007/2009 on kumottava SEUT 263 artiklan mukaisesti

vastaajat on velvoitettava korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut

vastaajat on velvoitettava korvaamaan omat oikeudenkäyntikulunsa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat, jotka ovat hylkeitä metsästäviä ja pyydystäviä inuiitteja, muilla tavoin hyljetuotteisiin liittyvää toimintaa harjoittavia henkilöitä, inuiittien sekä muiden hyljetuotteiden käsittelyä harjoittavien henkilöiden ja yritysten etujärjestöjä, vaativat kanteessaan sen hyljetuotteiden kaupasta 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 (1) kumoamista, jolla rajoitetaan hyljetuotteiden saattamista Euroopan unionin markkinoille.

Kantajat esittävät vaatimustensa tueksi kolme oikeudellista perustetta.

Ensimmäiseksi kantajat väittävät, että Euroopan parlamentti ja neuvosto tekivät oikeudellisen virheen käyttäessään EY 95 artiklaa (josta on tullut SEUT 114 artikla) riidanalaisen asetuksen oikeudellisena perustana. Tältä osin kantajat katsovat, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 95 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden todellinen tavoite on oltava sisämarkkinoiden luomisen ja toiminnan edellytysten parantaminen eikä EY 95 artiklaa voida soveltaa vain sillä perusteella, että toimenpiteellä on vaikutuksia sisämarkkinoiden luomiseen. Kantajat katsovat, että riidanalaisella asetuksella ei toteuteta tällaista parantamista kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetään, vaan sillä päinvastoin poistetaan mahdollisuudet asetuksen soveltamisalaan kuuluvien hyljetuotteiden sisämarkkinoiden luomiselle.

Toiseksi kantajat väittävät, että valittajat tekivät oikeudellisen virheen rikkomalla toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, sellaisena kuin niistä määrätään SEUT 5 artiklassa ja toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyssä pöytäkirjassa. Kantajat väittävät, että vastaajat eivät ole osoittaneet, miksi toimenpiteitä edellytetään Euroopan unionin tasolla. Kantajat toteavat, että tähän mennessä hyljetuotteet on kielletty vain kahdessa jäsenvaltiossa. Lisäksi kantajat väittävät, että vaikka Euroopan unionin tasolla toteutettavien toimenpiteiden tarkoitus oli täyttää toissijaisuuden vaatimukset, asetuksessa mainitut tavoitteet olisi voitu saavuttaa vähemmän tunkeilevilla toimenpiteillä. Kantajat riitauttavat sen seikan, että vastaajat päättivät kieltää hyljetuotteet lähes kokonaan sen sijaan, että ne olisivat toteuttaneet vähemmän rajoittavia vaihtoehtoja kuten tuotemerkintöjä koskevia vaatimuksia.

Kolmanneksi kantajat väittävät, että riidanalaisella asetuksella rajoitetaan epäasianmukaisella tavalla kantajien mahdollisuuksia hankkia elantonsa rajaamalla niiden taloudellisen toiminnan perinteisiin metsästys- ja elinkeinonhankintamenetelmiin. He katsovat, että siitä huolimatta, että heidän jokapäiväiseen elämäänsä puututaan tällä tavoin suoraan, neuvosto tai parlamentti eivät ole kuulleet heitä. Lisäksi kantajat väittävät, että vastaajat eivät punninneet inuiittiyhteisöjen intressejä pysyä elossa arktisella alueella joidenkin unionin kansalaisten moraalisen vakaumuksen kanssa ja rikkoivat täten Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan nro 1 1 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, luettuna yhdessä sen 9 ja 10 artiklan kanssa, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, sekä loukkasivat kantajien perusoikeutta tulla kuulluiksi.


(1)  EUVL L 286, 31.10.2009, s. 36.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/42


Kanne 25.1.2010 — Saksan liittotasavalta v. komissio

(Asia T-21/10)

2010/C 100/65

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller ja asianajaja C. von Donat)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) tavoitteen 2 kohdealueisiin kuuluvalla Saarlandin alueella Saksan liittotasavallassa toteutettavaa yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa varten 7.5.1997 tehdyllä komission päätöksellä K(97) 1123 ja 28.12.1999 tehdyllä komission päätöksellä K(1999) 4928 myönnetyn tuen määrän (tukikausi 1997–1999) alentamisesta 13.11.2009 tehty komission päätös K(2009) 9049, joka annettiin kantajalle tiedoksi 16.11.2009 päivätyllä kirjeellä, on kumottava

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio on alentanut riidanalaisella päätöksellä EAKR:sta tavoitteen 2 kohdealueisiin kuuluvalla Saarlandin alueella Saksan liittotasavallassa toteutettavaa yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa varten myönnettyä taloudellista tukea.

Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.

Kantaja väittää ensinnäkin, että rahoitusoikaisujen kiinteämääräisyydelle ja ekstrapolaatiolle tukikautena 1994–1999, jonka piiriin yhtenäinen ohjelma-asiakirja kuuluu, ei ole mitään oikeudellista perustaa.

Toiseksi kantaja väittää asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (1) 24 artiklan 2 kohtaa rikotun, koska edellytykset tuen alentamiselle eivät ole täyttyneet. Se toteaa tältä osin erityisesti, että komissio on sivuuttanut käsitteen ”epäsäännöllisyys”. Komissio on lisäksi olettanut järjestelmällisiä virheitä, mutta se ei ole todennut, että rakennerahaston hallinnointia hoitavat kansalliset viranomaiset olisivat laiminlyöneet asetuksen N:o 4253/88 23 artiklasta johtuvia velvollisuuksiaan. Olettamat hallinnossa ja valvonnassa tapahtuneista järjestelmällisistä virheistä perustuvat kantajan mukaan lisäksi vääriin tosiseikkoja koskeviin toteamuksiin. Kantaja väittää myös, että tosiseikaston tärkeistä osista on tehty virheellisiä toteamuksia ja niitä on arvioitu väärin.

Toissijaisesti kantaja väittää kolmannessa kanneperusteessaan, että riidanalaisen päätöksen nojalla tehdyt tuen alennukset ovat suhteettomia. Se toteaa tässä yhteydessä, ettei komissio ole käyttänyt sillä asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan mukaan kuuluvaa harkintavaltaa. Sovelletut kiinteämääräiset oikaisut ylittävät myös yhteisön talousarviolle aiheutuvat (potentiaaliset) vahingot. Kantaja on lisäksi sitä mieltä, että virheiden osalta suoritettu ekstrapolaatio on suhteeton, koska selviä virheitä ei voida siirtää erilaiseen perusjoukkoon.

Neljännessä kanneperusteessa kantaja vetoaa olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen. Se arvostelee tältä osin riidanalaisen päätöksen puutteellisia perusteluja ja vastaajan menettelytapaa tukikauden päättämiseen johtaneessa menettelyssä. Kantaja väittää, ettei riidanalaisesta päätöksestä voida päätellä sovellettujen kiinteämääräisten oikaisujen syitä ja perusteluja. Komissio on lisäksi muuttanut toimeksiannon saaneen tarkastajan paikan päällä suorittaman tarkastuksen tuloksia ilman uutta tarkastusta eikä se ole ottanut huomioon tai se on ottanut vain riittämättömästi huomioon Saksan viranomaisten esittämät tosiseikat.

Kantaja vetoaa lopuksi viidennessä kanneperusteessaan siihen, että vastaaja on loukannut kumppanuuden periaatetta, koska vastaaja on etukäteen vahvistanut hallinto- ja valvontajärjestelmän toimivuuden, vaikka riidanalaisessa päätöksessä nojaudutaan hallinto- ja valvontajärjestelmän järjestelmällisiin puutteisiin.


(1)  Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/42


Kanne 25.1.2010 — Esprit International v. SMHV — Marc O'Polo International (housuntaskussa oleva ”e” kirjain)

(Asia T-22/10)

2010/C 100/66

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Esprit International LP (New York, Yhdysvallat) (edustaja: Rechtsanwalt M. Treis)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Marc O'Polo International GmbH (Stephanskirchen, Saksa)

Vaatimukset

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 19.11.2009 asiassa R 1666/2008-4 tekemä päätös on kumottava

SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: housuntaskussa olevaa ”e” -kirjainta esittävä kuviomerkki luokkiin 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten (hakemus nro 5 089 859)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Marc O'Polo International GmbH

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: erityisesti saksalainen, kirjainta ”e” esittävä kuviomerkki nro 30 303 672 luokkiin 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: asetuksen N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska kyseisten tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa


(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/43


Kanne 27.1.2010 — CECA v. komissio

(Asia T-24/10)

2010/C 100/67

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: CECA SA (La Garenne Colombes, Ranska) (edustajat: barrister J. Joshua ja asianajaja E. Aliende Rodríguez)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

on kumottava 11.11.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 8682 1 artiklan 1 ja 2 kohta siltä osin kuin ne koskevat kantajaa ja joka tapauksessa on kumottava 1 artiklan 1 kohta siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen tinastabilisaattorien alalla 16.3.1994–31.3.1996

on kumottava kantajalle 2 artiklassa määrätyt sakot

jos unionin yleinen tuomioistuin ei kumoa sakkoja kokonaisuudessaan, sen on täyttä harkintavaltaansa käyttäen alennettava huomattavasti niiden määrää

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä kanteella vaaditaan kumottavaksi asiassa COMP/38.589 — Lämpöstabilisaattorit 11.11.2009 tehty komission päätös, jossa todetaan kantajan osallistuneen kahteen erilliseen EY 81 artiklan (josta on tullut SEUT 101 artikla) rikkomiseen, joista ensimmäinen koskee tinastabilisaattorien alaa ja toinen ESBO:n alaa, ja määrätään sakko kummankin tuotteen osalta.

Kantaja esittää kanteensa tueksi seuraavat oikeudelliset perusteet:

 

Ensinnäkin väitetään, että jos asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 25 artiklaa sovelletaan asianmukaisesti, asiassa Akzo pidetty oikeudenkäyntimenettely (2) ei katkaissut vanhentumisajan kulumista ja että komission toimivalta määrätä sakkoja oli vanhentunut kummankin rikkomisen osalta kymmenen vuoden pituista”kahta vanhentumisaikaa” koskevan säännön nojalla. Kantajan mukaan komissio teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että ajanjakso, jonka asiassa Akzo pidetty oikeudenkäyntimenettely oli vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, katkaisi vanhentumisajan kulumisen, ja komissio katsoi virheellisesti, että edellä mainitun asetuksen 25 artiklan 5 kohdassa säädettyä kymmenen vuoden vanhentumisaikaa voidaan pidentää tässä asiassa.

 

Kantaja väittää toiseksi, että komissio ei ole osoittanut mitään oikeutettua intressiä todeta rikkomisia, joiden osalta sillä ei ollut toimivaltaa määrätä sakkoja. Kantajan mukaan nimittäin asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 artiklassa annetaan komissiolle mahdollisuus todeta rikkominen, jos se ei määrää sakkoa, mikäli osoitetaan, että komissiolla on oikeutettu intressi.

 

Kolmanneksi ja kahdesta ensimmäisestä kanneperusteesta riippumatta kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohtaan sisältyvän toteamuksen, jonka mukaan kantaja osallistui kilpailusääntöjen rikkomiseen tinastabilisaattorien alalla 16.3.1994–31.3.1996, ja kantaja väittää, että komissio ei ole osoittanut mitään oikeutettua intressiä tehdä tällaista toteamusta.

 

Kantaja katsoo neljänneksi, että mikäli unionin yleinen tuomioistuin ei kumoa sakkoja kokonaisuudessaan, komissio ei ole osoittanut rikkomisen jatkuneen 23.2.1999 jälkeen, joten toisesta kartelliajanjaksosta määrätyn sakon määrää on alennettava vastaamaan rikkomisten lyhyempää kestoa.


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1)

(2)  Yhdistetyt asiat T-125/03 ja T-253/03, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals vastaan komissio, tuomio 17.9.2007 (Kok., s. II-3523)


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/44


Kanne 27.1.2010 — BASF Specialty Chemicals ja BASF Lampertheim v. komissio

(Asia T-25/10)

2010/C 100/68

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: BASF Specialty Chemicals Holding GmbH (Basel, Sveitsi) ja BASF Lampertheim GmbH (Lampertheim, Saksa) (edustajat: asianajajat F. Montag ja T. Wilson)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Komission 11.11.2009 tekemän päätöksen 2009 K(2009) 8682 lopullinen (asia COMP/38589 — Lämpöstabilisaattorit) 1 artiklan 1 kohdan q alakohta ja 2 kohdan q alakohta on kumottava BASF Specialty Chemicals Holding GmbH:ta koskevilta osiltaan ja sen 1 artiklan 1 kohdan r alakohta sekä 2 kohdan r alakohta on kumottava BASF Lampertheim GmbH:ta koskevilta osiltaan, ja sen 2 artiklan 15 ja 36 kohta on kumottava kantajia koskevilta osiltaan

Toissijaisesti kantajille päätöksen 2 artiklan 15 ja 36 kohdassa määrätyt sakot on alennettava kohtuulliseen määrään

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat komission 11.11.2009 tekemän päätöksen 2009 K(2009) 8682 lopullinen asiassa COMP/38589 — Lämpöstabilisaattorit. Riidanalaisessa päätöksessä niille, kuten eräille muille yrityksillekin, määrättiin sakot EY 81 artiklan ja 1.1.1994 lähtien ETA 53 artiklan rikkomisesta. Komission mukaan kantajat olivat osallistuneet useisiin kartelleihin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin tinastabilisaattoreiden ja ESBO/estereiden alalla Euroopan talousalueella. Ne olivat näissä kartelleissa vahvistaneet hintoja, jakaneet markkinoita myöntämällä myyntikiintiöitä, jakaneet keskenään asiakkaita ja vaihtaneet arkaluotoisia tietoja etenkin asiakkaista, tuotannosta ja myynnistä.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi kolmeen perusteeseen.

Ensinnäkin ne väittävät asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 25 artiklaa rikotun, sillä vastaajan oikeus määrätä sakkoja kantajille oli vanhentunut. Toisin kuin komissio väittää, kantajat katsovat, että asetuksen (EY) N:o 1/2003 25 artiklan 6 kohdan säännöksiä ei voida soveltaa niihin.

Toiseksi kantajat väittävät, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan SEUT 101 artiklan 1 kohtaa yhdessä asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan kanssa, sillä BASF Specialty Chemicals Holding GmbH:n rikkomuksia ei voida lukea viimeksi mainitun syyksi, joten sille ei näin ollen olisi pitänyt määrätä sakkoa. Kantajat väittävät tältä osin myös, että komissio on näin rikkonut asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa BASF Lampertheimille määrätyn sakon määrää vahvistaessaan, sillä laskettaessa sakon enimmäismäärää, joka ei saa ylittää 10 prosenttia kokonaisliikevaihdosta, niiltä ajanjaksoilta, joilta BASF Specialty Chemicals ei ollut vastuussa, huomioon olisi pitänyt ottaa yksinomaan BASF Lampertheimin kokonaisliikevaihto.

Lopuksi kolmanneksi kantajat väittävät, että asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohtaa yhdessä sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen (2) kanssa on rikottu, sillä komissio ei ollut riittävästi alentanut sakkoja. Ne väittävät, että komission olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon menettelyn liian pitkä kesto ja niiden aktiivinen yhteistoiminta yhteistoimintatiedonannon (3) ulkopuolella.


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL L 1, s. 1).

(2)  Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2)-

(3)  Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/45


Kanne 25.1.2010 — Alibaba Group v. SMHV — allpay.net (ALIPAY)

(Asia T-26/10)

2010/C 100/69

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Alibaba Group Holding Limited (Grand Cayman, Caymansaaret) (edustaja: asianajaja M. Graf)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: allpay.net.Limited (Hereford, Yhdistynyt kuningaskunta)

Vaatimukset

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 5.11.2009 asiassa R 1790/2008-1 tekemä päätös on kumottava sikäli kuin valitus hylättiin ja

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ALIPAY luokkiin 9, 35, 36, 38 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: sanamerkin ALLPAY yhteisön tavaramerkkirekisteröinti luokkiin 9, 36, 40 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten; sanamerkin ALLPAY.NET tavaramerkkirekisteröinti Yhdistyneessä kuningaskunnassa luokkiin 9, 16, 36, 38 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten; sanan ALLPAY sisältävien tiettyjen sanamerkkien tavaramerkkirekisteröinti Yhdistyneessä kuningaskunnassa luokkiin 9, 36, 40 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten; elinkeinotoiminnassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetyt sanan ALLPAY sisältävät rekisteröimättömät aikaisemmat tavaramerkit tai merkit

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen kaikkien kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen osittainen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan (josta on tullut neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) rikkominen, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että asianomaisten tavaramerkkien välillä oli sekaannusvaara.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/45


Kanne 27.1.2010 — AC-Treuhand v. komissio

(Asia T-27/10)

2010/C 100/70

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: AC-Treuhand AG (Zürich, Sveitsi) (edustajat: asianajajat C. Steinle ja I. Hermeneit)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Komission 11.11.2009 tekemä päätös K(2009) 8682 lopullinen (asia COMP/38589 — Lämpöstabilisaattorit) on kumottava kantajaa koskevilta osin

toissijaisesti kantajalle edellä mainitun päätöksen 2 artiklan 17 ja 38 kohdassa määrättyjen sakkojen määrää on alennettava

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa asiassa COMP/38589 — Lämpöstabilisaattori — 11.11.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 8682 lopullinen. Riidanalaisella päätöksellä kantajalle ja muille yrityksille määrättiin sakkoja EY 81 artiklan ja 1.1.1994 lukien ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta. Kantaja on komission mukaan osallistunut ETA:n alueella joukkoon tinastabilisaattorien sektorilla ja ESBO/esterien sektorilla toteutettuja yhteistoimintajärjestelyjä ja/tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla vahvistettiin hintoja, jaettiin markkinoita vahvistamalla toimituskiintiöt, jaettiin ja osoitettiin asiakkaat sekä vaihdettiin taloudellisesti arkaluonteisia tietoja erityisesti asiakkaista sekä tuotanto- ja toimitusmääristä.

Kantaja esittää kanteensa tueksi yhdeksän kanneperustetta.

Kantaja väittää ensimmäiseksi, että komissio on lähtenyt virheellisesti siitä, että yhteistoimintajärjestely kesti tinastabilisaattorien osalta 21.3.2000 saakka ja ESBO/esterien osalta 26.9.2000 saakka. Kantaja väittää tässä yhteydessä, että yhteistoimintajärjestelyistä luovuttiin jo vuoden 1999 puolivälissä.

Kantaja väittää toisessa kanneperusteessaan, että komission toimivalta määrätä sakkoa on vanhentunut. Se katsoo, että kymmenen vuoden ehdoton vanhentumisaika oli päättynyt vuoden 1999 puolivälissä. Vanhentumisaika ei myöskään ole ollut pysähdyksissä yhdistetyissä asioissa T-125/03 ja T-253/03, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals vastaan komissio, käydyn oikeudenkäyntimenettelyn aikana.

Kolmanneksi kantaja vetoaa EY 81 artiklan rikkomiseen ja laillisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska kantajalle ei konsulttiyrityksenä voida määrätä seuraamusta EY 81 artiklan perusteella. Kantaja väittää tähän liittyen, että sen toiminta ei kuulu EY 81 artiklan sanamuodon piiriin, ja että tällainen tulkinta ei ollut tosiseikkojen tapahtuma-aikaan missään tapauksessa ennustettavissa.

Kantaja vetoaa toissijaisesti neljännen, viidennen ja kuudennen kanneperusteensa yhteydessä komission tekemään virheeseen sakon määrää vahvistettaessa. Se esittää yksityiskohtaisemmin, että kantajalle olisi voitu määrätä ainoastaan symbolinen sakko, koska tulkinta, jonka mukaan myös konsulttiyritykset kuuluvat EY 81 artiklan soveltamisalan piiriin, ei ollut ennustettavissa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan. Lisäksi asiassa on rikottu sakoista annettuja suuntaviivoja (1), koska sakkoa ei olisi saanut vahvistaa kiinteämääräisenä vaan se olisi pitänyt laskea niiden palkkioiden perusteella, jotka kantaja oli saanut suorittamistaan palveluista. Tämän lisäksi komissio on sen vuoksi, että kyse oli vain yhdestä kilpailusääntöjen rikkomisesta, rikkonut asetuksen (EY) N:o 1/2003 (2) 23 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä kymmenen prosentin rajaa. Kantaja väittää tässä yhteydessä myös, että määrätyt sakot vaarantavat sen olemassaolon eivätkä ne ole kyseisen ylärajan tarkoituksen ja tavoitteen mukaisia.

Kantaja vetoaa kolmen viimeisen kanneperusteensa yhteydessä menettelyvirheeseen. Se väittää, että komissio on rikkonut menettelyn kohtuullista kestoa koskevaa periaatetta (seitsemäs kanneperuste), että kantajalle on ilmoitettu myöhässä sitä vastaan aloitetusta tutkimusmenettelystä (kahdeksas kanneperuste) ja että riidanalaista päätöstä ei ole annettu kantajalle tiedoksi sääntöjenmukaisesti (yhdeksäs kanneperuste).


(1)  Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EUVL 2006, C 210, s. 2).

(2)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/46


Kanne 26.1.2010 — Hairdreams v. SMHV — Bartmann (MAGIC LIGHT)

(Asia T-34/10)

2010/C 100/71

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja:”Hairdreams” HaarhandelsgmbH (Graz, Itävalta) (edustaja: Rechtsanwalt G. Kresbach)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Rüdiger Bartmann (Gladbeck, Saksa)

Vaatimukset

SMHV:n neljännen valituslautakunnan 18.11.2009 asiassa R 656/2008-4 tekemää riidanalaista päätöstä on muutettava siten, että kantajan 22.4.2008 tekemä valitus hyväksytään täysin ja valituksen vastapuoli velvoitetaan korvaamaan kantajalle väitemenettelystä, valitusmenettelystä ja tästä kannemenettelystä aiheutuneet kustannukset

toissijaisesti riidanalainen päätös on kumottava ja palautettava SMHV:lle.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki MAGIC LIGHT luokkiin 3, 8, 10, 21, 22, 26 ja 44 kuuluvia tavaroita varten (hakemus nro 5 196 597)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Rüdiger Bartmann

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: saksalainen sanamerkki MAGIC LIFE nro 30 415 611 luokkaan 3 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: väitteen osittainen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: asetuksen N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta on tehnyt oikeudellisia virheitä arvioidessaan sekaannusvaaraa


(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/47


Kanne 29.1.2010 — Bank Melli Iran v. neuvosto

(Asia T-35/10)

2010/C 100/72

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Bank Melli Iran (Teheran, Iran) (edustaja: asianajaja L. Delfalque)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1110/2009 liitteessä olevan 4 kohdan B osasto ja 18.11.2009 tehty neuvoston päätös on kumottava

neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 (1) 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2008/475/EY (2) kumoamisesta 17.11.2009 annetun neuvoston asetuksen N:o 1110/2009 (3) osittaista kumoamista niiltä osin kuin kantaja on otettu niitä luonnollisia henkilöitä, oikeushenkilöitä, yhteisöjä ja elimiä koskevaan luetteloon, joiden omaisuus ja varat on tällä toimenpiteellä jäädytetty.

Kantaja vaatii, että liitteessä olevan 4 kohdan B osasto on kumottava kantajaa koskevilta osiltaan, ja se esittää seuraavat perusteet vaatimustensa tueksi:

 

Ensinnäkin kantaja väittää, että riidanalainen asetus ja päätös annettiin kantajan puolustautumisoikeuksia ja etenkin se oikeutta tulla kuulluksi loukaten, koska kantaja ei saanut mitään todisteita tai asiakirjoja neuvoston väitteiden tueksi. Se toteaa lisäksi, että lisäviittaukset vuoden 2008 päätökseen ovat epämääräisiä, epäselviä ja että kantajan oli mahdotonta vastata niihin, koska siltä evättiin oikeus tulla kuulluksi.

 

Kantaja väittää myös, että vastaaja on jättänyt noudattamatta velvollisuuttaan perustella päätöksensä riittävästi.

 

Toiseksi kantaja väittää, että neuvosto on asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohtaa rikkoen jättänyt ilmoittamatta riidanalaisten toimenpiteiden yksittäiset ja erityiset syyt.

 

Kolmanneksi kantaja väittää, että vastaaja on tehnyt virheen tulkitessaan asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa, koska kantajan mielestä neuvosto jätti selittämättä, miten kantajan normaali pankkitoiminta todistaa sen sitoutuneen Iraniin tai sen suoran yhteyden Iranin ydin- ja ohjustoimintaan.

 

Lisäksi kantaja riitauttaa yleisen tuomioistuimen 14.10.2009 antaman tuomion, (4) johon kantaja on hakenut muutosta unionin tuomioistuimessa (5) ja jolla yleinen tuomioistuin hylkäsi sen vaatimuksen 23.6.2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/475/EY (6) kumoamisesta. Kantaja väittää tässä suhteessa, että yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että asetus N:o 423/2007 ja päätös 2008/475/EY oli annettu laillisesti määräenemmistöllä eikä jäsenten yksimielisellä päätöksellä. Kantajan mukaan koska asetus N:o 423/2007 on oikeudellinen perusta riidanalaisten toimenpiteiden antamiselle, edellä mainittua ajatuksenkulkua voidaan soveltaa tässä asiassa. Kantaja väittää, että neuvosto rikkoi perustamissopimuksessa, sen täytäntöönpanosta annetuissa säännöissä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP (7) 7 artiklan 2 kohdassa määrättyjä olennaisia menettelymääräyksiä.

 

Kantaja riitauttaa vielä yleisen tuomioistuimen tuomion siltä osin kuin se katsoi, että neuvoston asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohtaan perustuva harkintavalta on itsenäistä hyläten näin Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätösten merkityksen suhteellisuusperiaatetta ja omistusoikeutta loukaten. Kantaja väittää, että tämä sama päättely soveltuu riidanalaisiin toimenpiteisiin, koska neuvosto ei ottanut huomioon mainitun turvallisuusneuvoston päätöksiä ja koska se näin rikkoi suhteellisuusperiaatetta ja omistusoikeutta.


(1)  Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annettu asetus (EY) N:o 423/2007 (EUVL 2007 L 103, s. 1)

(2)  Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 23.6.2008 tehty neuvoston päätös (EUVL 2008 L 163, s. 29)

(3)  EUVL 2009 L 303, s. 31

(4)  Asia T-390/08, Bank Melli Iran v. neuvosto, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

(5)  Asia C-548/09 P, Bank Melli Iran v. neuvosto.

(6)  EUVL 2008 L 163, s. 29.

(7)  Neuvoston yhteinen kanta 2007/140/YUTP, hyväksytty 27 päivänä helmikuuta 2007, Irania koskevista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2007 L 61, s. 49).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/48


Kanne 1.2.2010 — Internationaler Hilfsfonds v. komissio

(Asia T-36/10)

2010/C 100/73

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Internationaler Hilfsfonds e.V. (Rosbach, Saksa) (edustaja: Rechtsanwalt H. Kaltenecker)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Komission 9.10.2009 ja 1.12.2009 tekemät päätökset on kumottava siltä osin, kuin niissä ei ole annettu kantajalle oikeutta tutustua salaisiksi julistettuihin asiakirjoihin

vastaaja on velvoitettava korvaamaan menettelyn kulut ja kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission 9.10.2009 tekemän päätöksen, jolla sen hakemus saada tutustua LIEN-sopimuksen 97-2011 asiakirjavihon salaisiksi julistettuihin asiakirjoihin hylättiin osittain, sekä komission 1.12.2009 laatiman kirjelmän, jolla kantajalle ilmoitettiin, ettei sen toisesta hakemuksesta saada tutustua LIEN-sopimuksen 97-2011 asiakirjavihon asiakirjoihin voida päättää määräajassa.

Kantaja esittää kanteensa perusteluna etenkin, ettei komissiolla ollut oikeutta kieltäytyä antamasta sille oikeutta tutustua haettuihin asiakirjoihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 3 ja 4 kohdan poikkeussäännöksiä soveltamalla. Tässä yhteydessä esitetään myös, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää asiakirjojen, joita ei ole annettu tutustuttavaksi, luovuttamista.


(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/49


Kanne 29.1.2010 — El Corte Inglés v. SMHV — Pucci International (PUCCI)

(Asia T-39/10)

2010/C 100/74

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: El Corte Inglés S.A. (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat M. López Camba, J. Rivas Zurdo ja E. Seijo Veiguela)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Emilio Pucci International B.V. (Baarn, Alankomaat)

Vaatimukset

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 173/2009-1 29.10.2009 tekemä päätös on kumottava

vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut

valituslautakunnassa käydyn menettelyn vastapuoli on velvoitettava korvamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa.

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”PUCCI” luokkiin 3, 9, 14, 18, 25 ja 28 kuuluvia tavaroita varten.

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Luokkiin 3, 9, 14, 25 ja 28 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity espanjalainen tavaramerkki, joka muodostuu kuviomerkistä ”Emidio Tucci”; luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity espanjalainen tavaramerkki, joka muodostuu sanamerkistä ”E: Tucci”; yhteisön tavaramerkkihakemus kuviomerkin ”Emidio Tucci” rekisteröimiseksi muun muassa luokkiin 3, 9, 14, 25 ja 28 kuuluvia tavaroita varten.

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylätään kokonaisuudessaan.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään.

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, sillä valituslautakunta katsoi virheellisesti, että kyseessä olevien tavaramerkkien välillä ei ollut sekaannusvaaraa. Saman asetuksen 8 artiklan 5 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta ei katsonut, että edellytykset kyseisen säännöksen soveltamiselle täyttyivät, vaikka aikaisempi tavaramerkki on Espanjassa tunnettu muotitavaroiden yhteydessä ja se, että kolmas osapuoli käyttää samankaltaista tavaramerkkiä, haittaa tätä mainetta ja merkitsee sen epäoikeutettua hyväksikäyttöä.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/49


Kanne 29.1.2010 — Elf Aquitaine SA v. komissio

(Asia T-40/10)

2010/C 100/75

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Elf Aquitaine SA (Courbevoie, Ranska) (edustajat: asianajajat É. Morgan de Rivery, S. Thibault-Liger ja A. Noël-Baron)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Ensisijaisesti kumoaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 263 artiklan perusteella kokonaisuudessaan asiassa COMP/38589 — Lämpöstabilisaattorit — 11.11.2009 tehdyn päätöksen K(2009) 8682 lopullinen siltä osin kuin se koskee Elf Aquitainea;

toissijaisesti kumoaa SEUT 263 artiklan perusteella

11.11.2009 tehdyn Euroopan komission päätöksen K(2009) 8682 lopullinen 2 artiklan 11, 13, 28 ja 30 kohdan siltä osin kuin kyseisessä artiklassa määrätään i) Arkema Francelle, CECA:lle ja Elf Aquitainelle yhteisvastuullisesti kaksi 3 864 000 euron ja 7 154 000 euron suuruista sakkoa ja ii) Elf Aquitainelle yksin kaksi 2 704 800 euron ja 5 007 800 euron suuruista sakkoa, ja

11.11.2009 tehdyn Euroopan komission päätöksen K(2009) 8682 lopullinen 1 artiklan 1 kohdan h alakohdan ja 2 kohdan h alakohdan siltä osin kuin näissä kahdessa kohdassa todetaan, että Elf Aquitaine on rikkonut EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa i) tinastabilisaattorien sektorilla 16.3.1994 ja 31.3.1996 välisenä aikana ja 9.9.1997 ja 21.3.2000 välisenä aikana ja ii) epoksidoitujen soijaöljyjen (ESBO) ja esterien sektorilla 11.9.1991 ja 26.9.2000 välisenä aikana;

vieläkin toissijaisemmin

kumoaa SEUT 263 artiklan perusteella 11.11.2009 tehdyn Euroopan komission päätöksen K(2009) 8682 lopullinen 1 artiklan 1 kohdan h alakohdan siltä osin kuin siinä todetaan, että Elf Aquitaine on rikkonut EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa tinastabilisaattorien sektorilla 16.3.1994 ja 31.3.1996 välisenä aikana

ja alentaa SEUT 261 artiklan perusteella

Arkema Francelle, CECA:lle ja Elf Aquitainelle 11.11.2009 tehdyn Euroopan komission päätöksen K(2009) 8682 lopullinen 2 artiklan 11 ja 28 kohdassa yhteisvastuullisesti määrättyjä 3 864 000 euron ja 7 154 000 euron suuruisia sakkoja, ja

Elf Aquitainelle 11.11.2009 tehdyn Euroopan komission päätöksen K(2009) 8682 lopullinen 2 artiklan 13 ja 30 kohdassa määrättyjä 2 704 800 euron ja 5 007 800 euron suuruisia sakkoja;

Euroopan komissio on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevassa asiassa kantaja vaatii kumoamaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP 38 569 — Lämpöstabilisaattorit) 11.11.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 8682 lopullinen, joka koskee tinastabilisaattorien ja lämpöstabilisaattorien ESBO/esterit markkinoilla koko ETA:n alueella toteutettuja yhteistoimintajärjestelyjä, joilla vahvistettiin hintoja vahvistamista, jaettiin markkinoita ja vaihdettiin arkaluonteisia liiketietoja, tai toissijaisesti kantajalle määrätyn sakon kumoamista tai sen määrän alentamista.

Kanteessa nojaudutaan pääasiallisesti kahteen koko päätöksen kumoamista koskevaan kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koskee kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Kantaja katsoo toisessa kanneperusteessa, että päätöksessä on tehty useita oikeudellisia virheitä, jotka koskevat vastuuseen joutumista kilpailusääntöjen rikkomisista, joihin kantajan tytäryhtiö Arkema ja sen alatytäryhtiö CECA:n ovat syyllistyneet.

Kanteessa nojaudutaan myös kahteen toissijaiseen kanneperusteeseen ja kahteen vieläkin toissijaisempaan kanneperusteeseen. Kolmannessa kanneperusteessa (toissijainen) kantaja vetoaa useisiin oikeudellisiin virheisiin, joiden johdosta olisi ainakin kumottava sille päätöksen 2 artiklan mukaan määrätyt neljä sakkoa. Neljännessä kanneperusteessa (toissijainen) kantaja katsoo, että jos unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy kolmannen kanneperusteen, sen olisi myös kumottava päätöksen 1 artikla tältä osin. Viidennessä kanneperusteessa (vieläkin toissijaisempi) kantaja katsoo, että jos unionin yleinen tuomioistuin hylkää kolmannen kanneperusteen ensimmäisen osan, joka koskee vanhentumissääntöjen rikkomista, ainakin päätöksen 1 artiklan 1 kohdan h alakohta olisi kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja on rikkonut EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa tinastabilisaattorien alalla 16.3.1994–31.3.1996. Kuudennessa kanneperusteessa (vieläkin toissijaisempi) kantaja katsoo, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin hylkää kaksi ensisijaista kanneperustetta ja toissijaisesti esitetyn kolmannen kanneperusteen, ainakin sen puolustautumisoikeuksien loukkaamisen on johdettava siihen, että sille määrättyjen neljän sakon määrää alennetaan.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/50


Kanne 2.2.2010 — SIMS — Ecole de ski internationale v. SMHV — SNMSF (esf école du ski français)

(Asia T-41/10)

2010/C 100/76

Kannekirjelmän kieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Syndicat international des moniteurs de ski — Ecole de ski internationale (SIMS — Ecole de ski internationale) (Albertville, Ranska) (edustaja: asianajaja L. Raison-Rebufat)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Syndicat national des moniteurs du ski français (SNMSF) (Meylan, Ranska)

Vaatimukset

SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 11.11.2009 tekemä se päätös nro R 235/2009-1 on muutettava ja kumottava kokonaisuudessaan, joka koskee kumoamisvaatimusta, jonka kantaja esitti SMHV:n mitättömyysosaston päätöksestä nro 2557 C, jolla hylättiin kantajan yhteisön tavaramerkistä nro 4 624 987 esittämä mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus, joka perustui väitteelle, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan h ja g alakohdan säännöksiä on rikottu

kyseinen tavaramerkki nro 4 624 987 on julistettava mitättömäksi sillä perusteella, että

Pariisin yleissopimuksen 6 b artiklan 1 kohdan a ja c alakohtaa, joihin nimenomaisesti viitataan yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan h alakohdassa, on rikottu

Asetuksen 52 artiklaa, jossa viitataan yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan g alakohtaan, on rikottu

kyseinen tavaramerkki nro 4 624 987 on julistettava mitättömäksi, koska yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: kuviomerkki ”esf école du ski français” luokkiin 25, 28 ja 41 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten (yhteisön tavaramerkki nro 4 624 987)

Yhteisön tavaramerkin haltija: Syndicat national des moniteurs de ski français

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: kantaja

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän tavaramerkkioikeus: @

Mitättömyysosaston ratkaisu: mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: kantajan valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan h ja g alakohdan ja 51 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/51


Kanne 29.01.2010 — Elementis ym. v. Euroopan komissio

(Asia T-43/10)

2010/C 100/77

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Elementis plc, Elementis Holdings Ltd, Elementis UK Ltd ja Elementis Services Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat T. Wessely, A. de Brousse ja E. Spinelli ja solicitor A. Woods)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Euroopan komission 11.11.2009 asiassa COMP/38.589 — Lämpöstabilisaattorit tekemä päätös K(2009) 8682 on kumottava kantajia koskevilta osin

toissijaisesti on kumottava se sakko, joka kantajille on kyseisellä päätöksellä määrätty, tai alennettava tuntuvasti kyseisen sakon määrää

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien ne kulut, joita kantajille aiheutuu sakon maksamisesta kokonaan tai osittain

on toteutettava kaikki muut yleisen tuomioistuimen asianmukaisiksi katsomat toimenpiteet.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat SEUT 263 artiklan nojalla, että yleinen tuomioistuin kumoaa komission asiassa COMP/38.589 — Lämpöstabilisaattorit 11.11.2009 tekemän päätöksen K(2009) 8682, jossa useiden yritysten, kantajat mukaan lukien, todettiin rikkoneen EY 81 artiklaa (nykyään SEUT 101 artikla) ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla kahteen kartelliin, joista toinen liittyi tinastabilisaattorien alaan ja toinen ESBO:n/esterien alaan koko Euroopan talousalueella.

Kantajien oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat seuraavat:

 

Kantajat väittävät ensinnäkin, että komissio teki oikeudellisen virheen, kun se teki kantajia koskevan sakkopäätöksen perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa (nykyään SEUT 101 ja 102 artikla) vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) (jäljempänä asetus N:o 1/2003) 25 artiklan 5 ja 6 kohtaan sisältyvien vanhentumisaikoja koskevien säännösten vastaisesti. Asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 5 kohdan mukaan ehdoton vanhentumisaika, jonka jälkeen komissio ei enää voi asettaa seuraamuksia kartelleihin liittyvistä kilpailusääntöjen rikkomisista, on kymmenen vuotta siitä, kun rikkominen on päättynyt. Kantajat väittävätkin, että päätös, joka tehtiin yli 11 vuotta sen jälkeen, kun kantajat olivat lopettaneet rikkomisen (2.10.1998), tehtiin kyseisen säännöksen vastaisesti. Kantajat väittävät lisäksi, että komission kanta siitä, että sakko on lainmukainen riippumatta kymmenen vuoden ajanjakson päättymisestä, perustuu komission tekemään, asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 6 kohdassa säädettyä vanhentumisaikaa koskevaan yleissitovaan tulkintaan, joka kantajien mukaan on virheellinen.

 

Kantajat väittävät toiseksi, että komissio loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia, koska tutkimusten tiedonkeruuvaiheen kohtuuton kesto heikensi kantajien kykyä käyttää tehokkaasti puolustautumisoikeuksiaan tässä menettelyssä.

 

Kantajat väittävät kolmanneksi, että komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä laskiessaan kantajille määrättävän sakon määrää, koska se perusti määrättyjen sakkojen määrät i) suhteessa ajanjaksoon, joka edelsi yhteisyritystä ja ii) ehkäisevän vaikutuksen osalta Akcros-yhteisyrityksen toteuttamaan liikevaihtoon eikä kantajien toteuttamaan liikevaihtoon. Kantajien mukaan sakkojen määriä olisi alennettava 50 prosentilla.

 

Kantajat väittävät neljänneksi, että komissio teki ilmeisiä oikeudellisia virheitä ja loukkasi oikeusvarmuuden ja henkilökohtaisen vastuun periaatteita ja suhteellisuusperiaatetta, koska se jätti erittelemättä (kantajille yhteisvastuullisesti määrätyn) sakon määrää, joka kantajien on maksettava.


(1)  EYVL 2003 L, s. 1.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/52


Kanne 28.1.2010 — GEA Group AG v. komissio

(Asia T-45/10)

2010/C 100/78

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: GEA Group AG (Bochum, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Kallmayer, I. du Mont ja G. Schiffers)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

On kumottava päätöksen 1 artiklan 2 kohta sikäli kuin siinä todetaan, että kantaja rikkoi SEUT 101 artiklan 1 kohtaa (entinen EY 81 artiklan 1 kohta) ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa

on kumottava päätöksen 2 artikla sikäli kuin siinä määrätään kantajalle sakko

toissijaisesti on vähennettävä kantajan väitetyn rikkomisen kestoa siitä, millaiseksi se on määritetty päätöksen 1 artiklan 2 kohdassa, sekä alennettava kantajalle saman päätöksen 2 artiklassa määrätyn sakon määrää

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne koskee asiassa COMP/38589 11.11.2009 tehtyä komission päätöstä K(2009) 8682 — Lämpöstabilisaattorit lopullinen. Riidanalaisessa päätöksessä määrätään kantajalle ja tietyille muille yrityksille sakko EY 81 artiklan rikkomisen ja — 1.1.1994 alkaen — ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisen vuoksi. Komission mukaan kantaja osallistui useisiin sopimuksiin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelyihin, jotka koskivat hintojen määräämistä, markkinoiden jakamista toimituskiintiöiden muodossa, asiakkaiden jakamista ja määräämistä sekä erityisesti asiakkaita sekä tuotanto- ja myyntimääriä koskevien arkaluontoisten taloudellisten tietojen vaihtamista lämpöstabisaattoreiden ESBO/esterit markkinoilla koko ETA:n alueella. Komissio katsoo kantajan olevan yhteisvastuullisesti vastuullinen sellaisten kahden muun yrityksen kanssa, jotka ovat tulleet kilpailua rajoittaviin sopimuksiin väitetysti osallistuneiden yritysten sijaan.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.

Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että komissio teki virheen, kun se katsoi, että yrityksellä, jonka sijaan kantaja on tullut, oli ratkaiseva vaikutus kyseessä oleviin yrityksiin. Kantaja väittää tältä osin, että riidanalainen päätös perustuu paikkaansa pitämättömille tosiseikkoja koskeville toteamuksille ja syyksi luettavuutta oikeudellisten edellytysten ja erityisesti niiden edellytysten, joiden perusteella ratkaiseva vaikutus on pääteltävissä, virheelliselle soveltamiselle.

Kantaja väittää toisessa kanneperusteessaan, että komission toimivalta määrätä sakko on vanhentunut asetuksen (EY) N:o 1/2003 25 artiklan 1 ja 5 kohdan nojalla. Kantaja esittää tältä osin, että komissio ei ole osoittanut kyseisten yritysten rikkomista vuoden 1996/97 jälkeiseltä ajalta eikä missään tapauksessa vuosilta 1999 ja 2000. Kantaja väittää lisäksi, että siitä, että komissio keskeytti menettelyn yhdistetyissä asioissa T-125/03 ja T-253/03, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, ei seuraa se, että vanhentumisaika olisi keskeytynyt kantajaan nähden.

Lopuksi kantaja väittää kolmannessa kanneperusteessaan, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu. Kantaja katsoo tältä osin, että komissio keskeytti tutkinnan perusteetta noin neljän vuoden ajaksi, mikä johti siihen, että tutkinnan aloittamisen jälkeen kului viisi vuotta ennen kuin kantajalle ilmoitettiin asiasta ja noin kuusi vuotta ennen kuin väitetiedoksianto toimitettiin kantajalle. Kantaja väittää lisäksi, että komissio ei suorittanut tutkintaa tosiseikkojen selvittämiseksi kaikilta osin kyseessä olevien henkilöiden ja taloudellisen yksikön osalta. Kantajan katsoo, että syyllistyessään näihin laiminlyönteihin komissio riisti siltä mahdollisuuden todisteiden turvaamiseen ja puolustautumiseen tehokkaalla tavalla.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/53


Kanne 28.1.2010 — Faci v. komissio

(Asia T-46/10)

2010/C 100/79

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Faci SpA (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat S. Piccardo, S. Crosby ja S. Santoro)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin päätöksessä katsotaan, että kantaja teki yhteistyötä hintojen vahvistamiseksi, markkinoiden jakamiseksi myyntikiintiöiden avulla sekä asiakkaiden jakamiseksi

kantajalle määrätty sakko on kumottava tai sen määrää on huomattavasti alennettava

päätös on kumottava siltä osin kuin päätöksessä alennetaan Bärlocherille alun perin laskettua sakkoa, tai myönnetyn alennuksen määrää on huomattavasti pienennettävä

komissio on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii, että komission 11.11.2009 tekemä päätös (asia nro COMP/38.589 — lämpöstabilisaattorit) kumotaan siltä osin kuin komissio katsoi, että kantaja on rikkonut EY 81 artiklaa (nykyisin SEUT 101 artikla) ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa tekemällä yhteistyötä hintojen vahvistamiseksi, markkinoiden jakamiseksi myyntikiintiöiden avulla sekä asiakkaiden jakamiseksi ESBO/esterien alalla. Toissijaisesti kantaja vaatii, että sille määrättyä sakkoa on alennettava huomattavasti.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa siihen, että komissio on loukannut yleisiä oikeusperiaatteita, tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä, loukannut hyvän hallinnon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita; lisäksi komissio on toiminut ilman toimivaltaa sekä loukannut vääristymättömän kilpailun periaatetta, laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa ja soveltanut virheellisesti vuoden 2006 sakkoja koskevia suuntaviivoja. Kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen:

Komissio teki ilmeisen arviointivirheen, koska se antoi liian vähän painoarvoa selvitykselle ajalta, joka edelsi kantajan osallistumista kartelliin, ja koska se antoi liikaa painoarvoa muulle selvitykselle. Tästä syystä komissio ei ottanut kantajan rikkomuksen vakavuuden arvioinnissa asianmukaisesti huomioon sen seikan merkitystä, että erityisen vakavan kartellin, johon liittyi hintojen vahvistamista, markkinoiden jakamista, asiakkaiden jakamista, vahinkoa aiheuttavaa hinnoittelua ja jopa lahjontaa, täysimääräinen toiminta oli päättynyt ennen kantajan osallistumista kartelliin.

Komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se kohteli kantajaa samalla tavoin kuin muita yrityksiä, vaikka kantajan rikkomuksen suhteellinen vakavuus olisi oikeuttanut huomattavasti toisenlaisen kohteluun. Komissio otti sakon määrän laskennassa huomioon ainoastaan yhden prosentin myyntiarvosta merkityksellisillä markkinoilla, vaikka kantaja oli syyllistynyt vähäisempään määrään rikkomuksia, joista yksikään ei ollut luonteeltaan erityisen vakava, ja vaikka komissio oli todennut, ettei kantaja ollut pannut sopimusta täytäntöön. Komissio rikkoi myös syrjintäkieltoa, koska se ilmoitti kantajalle tätä koskevasta tutkinnasta selvästi muille yrityksille tehtyä ilmoitusta myöhemmin, minkä seurauksena se aiheutti kantajalle vahinkoa.

Komissio loukkasi hyvän hallinnon periaatetta siltä osin kuin hallinnollinen menettely oli kestoltaan kohtuuton ja siltä osin kuin tämä menettely keskeytettiin menettelyn aikana esiin tulleen seikan käsittelemiseksi. Komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska sen toimet olivat epäoikeutetusti vahingollisia kantajalle, jolle määrättyä sakkoa olisi tullut alentaa huomattavasti yhtä prosenttia enemmän.

Kantaja riitauttaa Bärlocherille, joka on kantajan tosiasiallinen tai mahdollinen kilpailija, määrätyn sakon alentamisen (yli 95 prosenttia) toimivallan puuttumisen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen — laajasti ymmärrettynä — sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella. Kantaja katsoo, että sakon määrän alentaminen merkitsee tukea, joka todennäköisesti johtaa kilpailun vääristymiseen. Lisäksi — tai toissijaisesti — komissio ei ilmaissut syitä sakon määrän alentamiselle päätöksen versiossa, joka annettiin kantajalle tiedoksi, mikä merkitsee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.

Kantajalle määrätty sakko ei ole vuoden 2006 sakkoja koskevien suuntaviivojen ja niihin liittyvien periaatteiden mukainen. Komissio ei ottanut sakon määrän laskennassa asianmukaisesti huomioon sitä seikkaa, että kantaja ei ollut muista yrityksistä poiketen osallistunut erittäin vakaviin kartellirikkomuksiin ja että se oli osoittanut jatkuvaa kilpailukäyttäytymistä merkityksellisillä markkinoilla. Kantajan rikkomuksen vakavuus arvioitiin virheellisesti siten, että sen syyksi luettiin kilpailunvastainen käyttäytyminen. Komissio ei myöskään ottanut huomioon Facin tosiasiallista asemaa, rajallista kokoa, rajallista markkinavoimaa ja kyvyttömyyttä vahingoittaa kilpailua verrattuna toisiin yrityksiin; komissio ei oikaissut tätä virhettä vuoden 2006 sakkoja koskevien suuntaviivojen 37 kohdan mukaisesti, eikä se soveltanut suuntaviivoja lainmukaisesti.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/54


Kanne 27.1.2010 — Akzo Nobel ym. v. komissio

(Asia T-47/10)

2010/C 100/80

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Akzo Nobel NV (Amsterdam, Alankomaat), Akzo Nobel Chemicals GmbH (Düren, Saksa), Alzo Nobel Chemicals B.V. (Amersfoort, Alankomaat) ja Akcros Chemicals Ltd (Stratford-upon-Avon, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat C. Swaak ja Marc van der Woude)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 ja 2 kohta on kumottava kokonaisuudessaan tai osittain ja/tai

riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrättyjen sakkojen määrää on alennettava ja/tai

asiassa on todettava, että Akzo Nobel Chemicals GmbH:n ja Alzo Nobel Chemicals B.V:n ei voida katsoa olevan vastuussa rikkomisista ennen vuotta 1993 ja että Akzo Nobel NV:n ei voida katsoa olevan vastuussa rikkomisesta vuosina 1987–1998 yksinään eikä myöskään yhdessä Elementis-konserniin kuuluvien yritysten kanssa

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat kanteellaan, että komission 11.11.2009 tekemä päätös (asia COMP/38.589 — lämpöstabilisaattorit) kumotaan siltä osin kuin kyseisessä päätöksessä todettiin kantajien rikkoneen EY 81 artiklaa (josta on tullut SEUT 101 artikla) ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa sopimalla salaisesti hinnoista, jakamalla markkinoita myyntikiintiöitä käyttämällä, osoittamalla asiakkaita tietyille yrityksille ja vaihtamalla luottamuksellisia kaupallisia tietoja erityisesti asiakkaiden, tuotannon ja myyntien osalta tinastabilisaattorialalla. Toissijaisesti kantajat vaativat mainitulla päätöksellä määrättyjen sakkojen määrän huomattavaa alentamista.

Kantajat väittävät, että pitäessään niitä syyllisinä väitettyihin rikkomisiin komissio teki useita oikeudellisia ja tosiasiallisia virheitä, ja esittävät väitteidensä tueksi kolme kanneperustetta.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantajat väittävät, että komissio loukkasi hyvän hallinnon periaatetta, kohtuullisia käsittelyaikoja koskevaa periaatetta ja puolustautumisoikeuksia koskevaa periaatetta tutkiessaan kantajien väitettyä osallistumista rikkomiseen tinastabilisaattorien ja ESBO/esterien alalla. Komission tutkinnan viivästyminen ei keskeytä vanhentumista asetuksen 1/2003 (1) 25 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi kantajat väittävät, että komissio loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia, koska se ei antanut niiden tutustua kaikkiin vapauttaviin ja raskauttaviin asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin.

Toisessa kanneperusteessaan kantajat väittävät, että komissio ei näyttänyt toteen rikkomisten tapahtumista eikä sitä, että kantajat ovat vastuussa niistä koko väitetyn ajanjakson osalta. Toissijaisesti kantajat väittävät, että komissio ei näyttänyt toteen rikkomista väitetyn ajanjakson tietyn osan ajalta, minkä on kantajien mukaan johdettava sakkojen määrän alentamiseen. Komissio myös rikkoi asetuksen N:o 1/2003 25 artiklassa säädettyä kymmenen vuoden vanhentumisaikaa, ja sen oikeus määrätä kantajille sakkoja on vanhentunut.

Kantajien kolmas kanneperuste on esitetty toissijaisesti, ja sillä on merkitystä ainoastaan, jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komission oikeus ryhtyä toimiin kantajia vastaan ei ole vanhentunut ja/tai että ensimmäisessä kanneperusteessa esiin tuodut loukkaamiset eivät johda koko päätöksen kumoamiseen. Kantajien mukaan komissio ensinnäkin piti virheellisesti Pure Chemicals Ltd:tä ja Akzo Nobel N.V:tä vastuullisena Akcros-joint venturen toiminnasta, sillä viimeksi mainittu on yksin vastuussa omasta kilpailunvastaisesta toiminnastaan. Toiseksi komission oikeus ryhtyä toimiin Akzo Nobel Chemicals GmbH:ta ja Akzo Nobel B.V:tä vastaan on vanhentunut ajanjaksolta ennen joint venturea. Kantajat väittävät, että komission olisi tullut osoittaa vastuut erikseen kantajien osalta ja Elementis-konsernin (tai siihen kuuluvien yritysten) osalta joint venturea koskevalta ajanjaksolta. Lisäksi kantajat väittävät, että komissio laski virheellisesti joint venturen liikevaihdon kahteen kertaan sakkoja koskevassa laskelmassaan.


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/55


Valitus, jonka Herbert Meister on tehnyt 2.2.2010 virkamiestuomioistuimen asiassa F-17/09, Meister v. SMHV, 30.11.2009 antamasta määräyksestä

(Asia T-48/10 P)

2010/C 100/81

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Herbert Meister (Muchamiel, Espanja) (edustaja asiamies: asianajaja H.-J. Zimmermann)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

virkamiestuomioistuimen asiassa F-17/09, Meister v. SMHV, 30.11.2009 antama ratkaisu on kumottava

vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksen kohteena on virkamiestuomioistuimen asiassa F-17/09, Meister v. SMHV, 30.11.2009 antama määräys, jossa virkamiestuomioistuin jätti kanteen tutkimatta sillä perusteella, että sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat.

Valittaja esittää valituksensa perusteluina, että kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa oli välttämätön, koska tosiseikastolla on välitön asiallinen yhteys aikaisempien yhdistettyjen asioiden F-138/06 ja F-37/08, joista ei ole annettu vielä kanteen nostamisen aikaan ratkaisua, riidan kohteiden kanssa. Valittaja katsoo, että asiassa F-17/09 tehdyllä kanteen tutkimatta jättämisellä a limine ilman suullista käsittelyä loukataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa annettuja takuita kuulluksi tulemista koskevasta oikeudesta. Lisäksi virkamiestuomioistuin jätti hyväksymättä valittajan vaatimuksen asian käsittelyn lykkäämisestä, jonka tämä oli tehnyt asiassa F-37/08 annetusta ratkaisusta jättämänsä valituksen takia. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittama tosiseikkojen analysointi oli puutteellista ja oikeudellisesti virheellistä.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/56


Kanne 5.2.2010 — Footwear v. SMHV — Reno Schuhcentrum (swiss cross FOOTWEAR)

(Asia T-49/10)

2010/C 100/82

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: The Footwear Co. Ltd (Chai Wan, Hong Kong, Kiina) (edustajat: asianajajat G. Griss ja C- Loidl)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Reno Schuhcentrum GmbH (Thaleischweiler-Fröschen, Saksa)

Vaatimukset

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 4.12.2009 tekemä päätös asiassa R 1705/2008-4 on kumottava

väite, joka on esitetty luokkiin 25 ja 28 kuuluvia tavaroita koskevan hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin rekisteröintiä vastaan, on hylättävä kokonaisuudessaan

SMHV on velvoitettava rekisteröimään hakemuksen kohteena oleva tavaramerkki

SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut väiteosastossa ja valituslautakunnassa aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki swiss cross FOOTWEAR luokkiin 25 ja 28 kuuluvia tavaroita varten (hakemus nro 4 686 549)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Reno Schuhcentrum GmbH

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: saksalainen sanamerkki criss cross nro 30 229 875 luokkiin 14, 18, 25 ja 28 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: väiteosaston päätöksen kumoaminen ja yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen hylkääminen

Kanneperusteet: asetuksen N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska kyseisten kahden tavaramerkin välillä ei ole sekaannusvaaraa


(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/56


Kanne 5.2.2010 — Reisenthel v. SMHV — Dynamic Promotion (laatikot ja korit)

(Asia T-53/10)

2010/C 100/83

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Peter Reisenthel (Gilching, Saksa) (edustaja: Rechtsanwältin E. Aliki Busse)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Dynamic Promotion Co. Ltd (Bangkok, Thaimaa)

Vaatimukset

Kolmannen valituslautakunan asiassa R 621/2009-3 6.11.2009 ja 10.12.2009 tekemä päätös on kumottava

toissijaisesti kantajalle on myönnettävä menetetyn määräajan palautus

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisömalli, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: yhteisömalli nro 217955-0001 ”laatikoita ja koreja” varten

Yhteisömallin haltija: Dynamic Promotion Co. Ltd

Yhteisömallin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: kantaja

Mitättömyysosaston ratkaisu: mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen jättäminen tutkimatta

Kanneperusteet: oikeuden tulla kuulluksi loukkaaminen ja valituslautakunnan harkintavallan virheellinen käyttäminen


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/57


Kanne 9.2.2010 — Geemarc Telecom v. SMHV (AMPLIDECT)

(Asia T-59/10)

2010/C 100/84

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Geemarc Telecom International Ltd (Wanchai, Hong Kong) (edustaja: solicitor G. Farrington)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Audioline GmbH (Neuss, Saksa)

Vaatimukset

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 20.11.2009 asiassa R 913/2009-2 tekemä päätös on kumottava, ja

vastaaja ja vastapuolena valituslautakunnassa ollut on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki ”AMPLIDECT” luokkiin 9 ja 16 kuuluvia tavaroita varten

Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Vastapuoli valituslautakunnassa

Mitättömyysosaston ratkaisu: Mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus hylättiin

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hyväksyttiin ja rekisteröity yhteisön tavaramerkki julistettiin mitättömäksi.

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja c alakohtaa on rikottu, i) koska valituslautakunta ei ole ottanut huomioon sitä, että valituslautakunnassa vastapuolena ollut osapuoli ei esittänyt näyttöä siitä, että rekisteröidyltä yhteisön tavaramerkiltä, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu, puuttui erottamiskyky, ja ii) koska valituslautakunta ei ole ottanut huomioon sitä, että rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu, on saanut käytön perusteella vahvan erottamiskyvyn; valituslautakunta ei ole rajannut tutkintaansa näyttöön ja perusteluihin, jotka asianosaiset ovat esittäneet valituslautakunnan asettaman määräajan puitteissa.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/57


Kanne 10.2.2010 — Jackson International v. SMHV — Royal Shakespeare (ROYAL SHAKESPEARE)

(Asia T-60/10)

2010/C 100/85

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Jackson International Trading Company Kurt D. Brühl Gesellschaft m.b.H. & Co. KG (Graz, Itävalta) (edustajat: asianajajat S. Di Natale ja H.G. Zeiner)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: The Royal Shakespeare Company (Stratford-upon-Avon, Yhdistynyt kuningaskunta)

Vaatimukset

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 19.11.2009 asiassa R 317/2009-1 tekemä päätös on kumottava

vastaaja ja muu osapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: sanamerkki ROYAL SHAKESPEARE luokkiin 32, 33 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten

Yhteisön tavaramerkin haltija: kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: vastapuoli valituslautakunnassa

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjän tavaramerkkioikeus: yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki RSC-ROYAL SHAKESPEARE COMPANY luokkaan 41 kuuluvia palveluita varten, Yhdistyneessä kuningaskunnassa tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki RSC ROYAL SHAKESPEARE COMPANY luokkaan 41 kuuluvia palveluita varten ja rekisteröimätön tavaramerkki ROYAL SHAKESPEARE COMPANY, jota on käytetty useiden palveluiden kaupassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa

Mitättömyysosaston ratkaisu: Mitättömäksi julistamista koskeva vaatimus hylättiin.

Valituslautakunnan ratkaisu: Mitättömyysosaston päätös kumottiin ja tämän seurauksena yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista oli vaadittu, julistettiin mitättömäksi.

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen 207/2009 8 artiklan 5 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että kyseisen säännöksen soveltamisedellytykset olivat täyttyneet.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/58


Kanne 8.2.2010 — Victoria Sánchez v. parlamentti ja komissio

(Asia T-61/10)

2010/C 100/86

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Fernando Marcelino Victoria Sánchez (Sevilla, Espanja) (edustaja: asianajaja N. Domínguez Varela)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio

Vaatimukset

On todettava, että se, että Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio eivät ole vastanneet 6.10.2009 päivätyssä kirjeessä esitettyyn vaatimukseen, on yhteisön oikeuden vastaista ja synnyttää mainituille toimielimille velvollisuuden korjata tämä rikkominen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevan asian kantaja osoitti 28.8.2008 Euroopan parlamentin vetoomuslautakunnalle vetoomuksen, joka liittyi väitettyyn korruptioverkkoon Espanjassa sosiaaliturvan ja kansanterveyden alalla. Mainitun lautakunnan puheenjohtaja ilmoitti kantajalle 3.5.2009 hänen vetoomuksensa käsittelyn päättämisestä.

Kantaja osoitti 6.12.2009 SEUT 265 artiklassa tarkoitetun huomautuksen Euroopan parlamentille ja Euroopan komissiolle. Mainitussa asiakirjassa hän vaati seuraavaa:

Euroopan parlamentin on kumottava vetoomuslautakunnan puheenjohtajan 3.5.2009 tiedoksiannettu päätös ja tutkittava olosuhteet, joissa mainittu päätös tehtiin.

Euroopan komission on vastaavasti aloitettava Espanjan oikeushallintoa koskeva tutkinta

Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan laiminlyöntikanteen, koska hän ei saanut vastausta säädetyssä määräajassa.

Vaatimustensa tueksi kantaja esittää, että hänen vetoomuksen esittämistä koskevia perusoikeuksiaan on loukattu samoin kuin yhdenvertaisuutta lain edessä ja syrjinnän kieltoa koskevia periaatteita, joten edellytykset vastaajina olevien toimielinten laiminlyönnin toteamiselle täyttyvät esillä olevassa asiassa.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/59


Kanne 11.2.2010 — Espanja v. komissio

(Asia T-65/10)

2010/C 100/87

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: J. Rodríguez Cárcamo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

On kumottava komission 30.11.2009 tekemä päätös K(2009) 9270 lopullinen, jolla vähennetään Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) myönnettyä avustusta Andalucía-toimintaohjelmalle, tavoite 1 (1994–1999) Espanjassa 9.12.1994 tehdyn päätöksen K(94) 3456, EAKR nro 941 109 001 mukaisesti

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevalla kanteella Espanjan kuningaskunta riitauttaa edellä mainitun päätöksen. Se esittää kanteensa tueksi seuraavat perusteet:

19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (1) 24 artiklaa on rikottu, koska riidanalaisessa päätöksessä on käytetty ekstrapolointia, vaikka mainitussa artiklassa ei säädetä mahdollisuudesta ekstrapoloida konkreettisissa toimissa todettuja sääntöjenvastaisuuksia kaikkiin toimiin, jotka suoritetaan EAKR:n rahoittamissa toimintaohjelmissa. Komission riidanalaisella päätöksellä suorittamalle korjaukselle ei ole oikeudellista perustetta, koska 15.10.1997 hyväksyillä komission sisäisillä suuntaviivoilla, jotka koskevat nettomääräisiä rahoituskorjauksia neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 24 artiklan soveltamisen yhteydessä, ei asiassa C-443/97 (2), Espanjan kuningaskunta vastaan komissio, 6.4.2000 annetun tuomion perusteella voi olla jäsenvaltioihin ulottuvia oikeusvaikutuksia, ja koska 19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 24 artikla koskee ainoastaan sellaisten avustusten vähentämistä, joiden tutkiminen osoittaa sääntöjenvastaisuuden olemassaolon; tätä periaatetta loukattaisiin, jos korjauksia suoritettaisiin ekstrapoloimalla.

Toissijaisesti 19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 24 artiklaa, yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan (luottamuksellisen yhteistyön periaate), on rikottu, koska komissio on suorittanut korjauksia ekstrapoloimalla siitä huolimatta, ettei muutettujen sopimusten osalta ole ilmennyt toiminnan harjoittamista, valvontaa tai kirjanpitoa koskevia puutteita, varsinkin kun toimintaa harjoittavat elimet sovelsivat Espanjan lainsäädäntöä, jota unionin tuomioistuin ei ole todennut Euroopan unionin oikeuden vastaiseksi. Espanjan kuningaskunta katsoo, että vaikka se, että toimintaa harjoittavat elimet noudattavat Espanjan kansallista lainsäädäntöä, voi antaa komissiolle perusteen todeta menettelyn Euroopan unionin oikeuden vastaisuuden tai konkreettisten rikkomusten olemassaolon, se ei voi olla perustana toiminnan harjoittamisessa havaittujen puutteiden perusteella tehtävälle ekstrapoloinnille, kun unionin tuomioistuin ei ole todennut näiden elinten soveltamaa lakia Euroopan unionin oikeuden vastaiseksi eikä komissio ole nostanut jäsenvaltiota vastaan kannetta SEUT 258 artiklan perusteella.

Toissijaisesti 19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 24 artiklaa on rikottu, koska otos, jota käytettiin rahoitusosuuden korjaamiseksi ekstrapoloimalla, ei ole edustava. Komissio käytti ekstrapoloinnissa otosta, johon kuului hyvin pieni määrä hankkeita (37 yhteensä 5 319:stä), eivätkä ne kattaneet kaikkia toimintaohjelman lohkoja; se otti huomioon Espanjan viranomaisten aikaisemmin vähentämät kustannukset, otti lähtökohdaksi todetut kustannukset eikä myönnettyä avustusta ja käytti tietokoneohjelmaa, jonka luotettavuus on alle 85 prosenttia. Tästä syystä Espanjan kuningaskunta katsoo, että otos ei täytä niitä edustavuuden vaatimuksia, joita sen käyttäminen ekstrapoloinnin perustana edellyttää.

Toimet ovat 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (3) 3 artiklan perusteella vanhentuneita. Espanjan kuningaskunta katsoo lopuksi, että sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamisen Espanjan viranomaisille (mikä tapahtui lokakuussa 2004 ja jossa oli kyse pääosin vuosina 1997, 1998 ja 1999 tapahtuneista sääntöjenvastaisuuksista) täytyy olla ratkaiseva niiden vanhentumisen, johon sovelletaan asetuksen 2988/95 3 artiklassa säädettyä neljän vuoden määräaikaa, kannalta.


(1)  Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 74, s. 1).

(2)  Kok., s. I-2415.

(3)  Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/60


Kanne 17.2.2010 — Espanja v. komissio

(Asia T-67/10)

2010/C 100/88

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: M. Muñoz Pérez)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

EMOTR:n ohjausosaston tukeen, joka koskee toimenpideohjelmaa CCI 2000.ES.16.1.PO.007 (Espanja, Kastilia ja León) ja joka myönnettiin maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen parantamiseen tähtäävänä toimenpiteenä, sovellettavista varainhoitoa koskevista oikaisuista 10.12.2009 tehty komission päätös K(2009) 9827 (lopullinen) on kumottava

vastaajana oleva toimielin on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Espanjan kuningaskunta vetoaa kumoamisvaatimuksensa tueksi kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (1) 39 artiklaa on rikottu soveltamalla sitä virheellisesti, koska sääntöjenvastaisuuksia, joilla komissio perusteli toteuttamaansa varainhoitoa koskevaa oikaisua, ei ollut tapahtunut, koska Espanjan viranomaiset valvoivat järjestelmällisesti ja asianmukaisesti sitä, että asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (2) 26 ja 28 artiklassa säädettyjä edellytyksiä tukien myöntämiselle oli noudatettu ennen tukien myöntämistä. Lisäksi, toisin kuin komissio riidanalaisessa päätöksessä toteaa, valvontasuunnitelman, jonka Espanjan viranomaiset toteuttivat tarkastuksen jälkeen, tarkoitus ei ollut korvata jälkikäteen valvonnan puuttumista, vaan pelkästään tarkastaa sen tehokkuus.

Toinen kanneperuste koskee sitä, että on loukattu suhteellisuusperiaatetta, josta asetuksen (EY) N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdassa säädetään niitä suuntaviivoja varten, jotka koskevat ohjeellisia periaatteita, arviointiperusteita ja prosenttimääriä, joita komission yksikköjen on sovellettava asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (3) 39 artiklan 3 kohdassa säädettyjen varainhoitoa koskevien oikaisujen määrittelemisessä, koska komission toteamien sääntöjenvastaisuuksien, jos ne olisivat tapahtuneet, minkä jäsenvaltio kiistää, perusteella voidaan kantajan mukaan määrätä vain sellaisesta varainhoitoa koskevasta oikaisusta, joka on suhteutettu unionin varoihin aiheutettuun vahinkoon ja joka täten ei voi olla suurempi kuin 5 prosenttia, josta päätettiin.


(1)  Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1260/1999 (EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1).

(2)  Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17.5.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999 (EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80).

(3)  Asiakirja K(2001) 476, 2.3.2001.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/60


Kanne 15.2.2010 — Sphere Time v. SMHV — Punch (kellot)

(Asia T-68/10)

2010/C 100/89

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sphere Time société anonyme (Windhof, Luxemburg) (edustaja: asianajaja C. Jäger)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Punch, société par actions simplifiée (Nizza, Ranska)

Vaatimukset

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) kolmannen valituslautakunnan 2.12.2009 tekemä päätös asiassa R 1130/2008-3 on kumottava ja vastaaja on velvoitettava vahvistamaan yhteisömalliksi rekisteröidyn riidanalaisen mallin pätevyys

vastaaja on velvoitettava korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut ja vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan kantajalle mitättömyys- ja valitusmenettelystä aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisömalli, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: malli, joka on rekisteröity ”kelloja” varten

Yhteisömallin haltija: kantaja

Yhteisömallin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: vastapuoli valituslautakunnassa

Mitättömyysosaston ratkaisu: Riidanalainen yhteisömalli julistettiin mitättömäksi.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin.

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 6/2002 4, 5 ja 6 artiklaa on rikottu, koska valituslautakunta katsoi virheellisesti, että riidanalaiselta mallilta puuttuu yksilöllinen luonne ja ettei se ole uusi; neuvoston asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta ei arvioinut kantajan menettelyn kuluessa esittämiä väitteitä ja selvitystä asianmukaisesti, koska se tulkitsi virheellisesti mallin luoneen vapautta ja koska se perusti päätöksensä virheelliselle arvioinnille, ja siksi valituslautakunta on käyttänyt väärin toimivaltaansa.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/61


Kanne 18.2.2010 — IRO v. komissio

(Asia T-69/10)

2010/C 100/90

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Industrie Riunite Odolesi SpA (IRO) (Via Brescia, Italia) (edustajat: asianajajat A. Giardina ja P. Tomassi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Riidanalainen päätös on kumottava

Toissijaisesti riidanalaisella päätöksellä määrätty sakko on kumottava tai sen määrää on alennettava

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samankaltaiset kuin asiassa T-55/10, SP vastaan komissio.

Erityisesti kantaja vetoaa seuraaviin seikkoihin:

komissio rikkoi lakia ja ylitti toimivaltansa tehdessään päätöksen, jolla kantajalle määrättiin seuraamus siitä, että se osallistui väitettyyn hintakartelliin ilman, että kaikkia todisteeksi esitettyjä asiakirjoja tarkasteltiin, koska niissä ei ollut hintataulukoita koskevia liitteitä

asetuksessa (EY) N:o 1/2003 (1) säädettyjä menettelysääntöjä rikottiin, koska sen seurauksena, kun yleinen tuomioistuin kumosi 17.12.2002 tehdyn päätöksen K(2002) 5087 (lopullinen), komissio antoi riidanalaisen päätöksen ilman, että se noudatti mitään menettelyn vaiheita kuten väitetiedoksiannon toimittamista asianosaisille ja/tai asianosaisten kuulemista tai että kansalliset viranomaiset olisivat voineet osallistua menettelyyn, minkä seurauksena koko komission toteuttama menettely oli puutteellinen, epäjohdonmukainen ja sääntöjenvastainen ja niiden yritysten oikeuksia loukattiin, joille seuraamuksia määrättiin

tutkinnat ja perustelut olivat puutteelliset, koska komissio ei arvioinut asianmukaisella tavalla tutkinnan aikana esiin tulleita seikkoja, jotka liittyvät merkityksellisten markkinoiden kokoon ja väitetyn kartellin vaikutuksiin.

Toissijaisesti kantaja vaatii riidanalaisella päätöksellä määrätyn sakon kumoamista tai sen määrän alentamista.


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L, 4.1.2003, s. 1).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/61


Kanne 19.2.2010 — Feralpi v. komissio

(Asia T-70/10)

2010/C 100/91

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Feralpi (Brescia, Italia) (edustajat: avvocato G. Roberti ja avvocato I. Perego)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Riidanalainen päätös on kumottava

Siinä määrätty sakko on poistettava tai sitä on alennettava

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Feralpi Holding esittää seuraavat kanneperusteet:

kollegisen päätöksenteon periaatetta on loukattu, koska komissio ei ole alistanut komissaarikollegiolle riidanalaisen päätöksen tekstiä siihen sisältyvine tärkeine tosiseikkoineen ja oikeudellisine seikkoineen

oikeudellinen perusta on määritetty väärin. Tältä osin todetaan, että komissio ei voinut perustaa EY 65 artiklan rikkomisen toteavaa riidanalaista päätöstä asetukseen N:o 1/2003 (1), koska EHTY:n perustamissopimus ei enää ole voimassa

puolustautumisoikeuksia on loukattu. Tältä osin väitetään, että komissio ei lähettänyt kantajalle väitetiedoksiantoa eikä antanut sille tilaisuutta käyttää omia puolustautumisoikeuksiaan. Komissio asetti lisäksi kantajalle epäasianmukaisia määräaikoja ja esti sitä käyttämästä sille kuuluvaa tietojensaantioikeutta

rikkomisen syyksilukemista koskevia arviointiperusteita on rikottu. Kantajan mukaan komissio on virheellisesti lukenut rikkomisen kantajan syyksi, eikä se ole ottanut huomioon sen yhtiön rakenteessa sillä välin tapahtuneita muutoksia

lisäksi väitetään, että koska komissio ei ottanut huomioon pyöreän teräsbetonin ja muiden terästeollisuusvalmisteiden, kuten palkkien ja verkkojen, keskinäistä korvattavuutta, se määritteli relevantit markkinat väärin ja kiisti perusteettomasti, että relevantit maantieteelliset markkinat ovat yhteisön laajuiset

vielä väitetään, että komissio on luonnehtinut päätöksessä tarkastellut menettelyt yhdeksi kokonaiseksi jatketuksi yhteisön kilpailusääntöjen rikkomiseksi katsoen kantajan osallistuneen tähän rikkomiseen, ja se on näin rikkonut HT 65 artiklaa ja arvioinut tosiseikat väärin.

Lopuksi kantaja väittää, että komissio on määrittänyt väärin sakon määrän.


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL L, 4.1.2003, s. 1).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/62


Kanne 18.2.2010 — Xeda International ja Pace International v. komissio

(Asia T-71/10)

2010/C 100/92

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Xeda International (Saint Andiol, Ranska) ja Pace International LLC (Seattle, Amerikan yhdysvallat) (edustajat: asianajajat C. Mereu ja K. Van Maldegem)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

kanne on otettava tutkittavaksi ja on todettava, että se on perusteltu

kanteen kohteena oleva päätös on kumottava

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

on toteutettava kaikki muut tarpeellisiksi katsotut toimenpiteet.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat kanteessaan kumoamaan difenyyliamiinin jättämisestä sisällyttämättä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja kyseistä ainetta sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 30.11.2009 tehdyn komission päätöksen N:o 2009/859/EY (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 9262) (EUVL 2009 L 314, s. 79).

Kantajat väittävät, että kanteen kohteena olevan päätöksen vuoksi ensimmäinen kantaja ei saa enää myydä difenyyliamiinia eikä sitä sisältäviä tuotteita Euroopan unionissa, ja se menettää näitä tuotteita koskevat lupansa jäsenvaltioissa 30.5.2010 lukien.

Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös on lainvastainen, koska se perustuu difenyyliamiinia koskevaan arviointiin, joka on tieteellisesti ja laillisesti virheellinen. Kantajien mukaan se on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja EU:n johdetun oikeuden vastainen.

Tiivistetysti kantajat väittävät, että kanteen kohteena olevassa päätöksessä kielletään difenyyliamiinin käyttö kasvinsuojeluaineissa päätöksen 5 perustelukappaleessa mainittujen kolmen tieteellisen kysymyksen perusteella, joihin kantajat ovat joko asianmukaisesti vastanneet tai joiden perusteella sisällyttämättä jättäminen ei ollut perusteltua.

Lopuksi kantajat väittävät, että komissio on loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia, koska se on estänyt niitä käyttämästä mahdollisuutta vetäytyä ja esittää uutta asiakirja-aineistoa, jolloin niille voitaisiin myöntää lisäaikaa, niin kuin tapahtui muiden samaan lainsäädäntömenettelyyn kuuluvien aineiden osalta.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/63


Valitus, jonka Apostolov on tehnyt 17.2.2010 virkamiestuomioistuimen asiassa F-8/09, Apostolov v. komissio, 15.12.2009 antamasta tuomiosta

(Asia T-73/10 P)

2010/C 100/93

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Apostolov (Saarwellingen, Saksa) (edustaja: asianajaja D. Schneider-Addae-Mensah)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) 15.12.2009 asiassa F-8/09 antama määräys on kumottava

Euroopan komission 23.10.2008 päivättyyn kirjeeseen sisältyvä päätös on kumottava

Euroopan komissio ja sen erikoistuneet yksiköt, erityisesti Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) on velvoitettava katsomaan, että ne vastaukset, jotka valittaja antoi 14.12.2007 pidetyn pätevyyskokeen kysymyksiin 9, 30 ja 32, ovat oikeita

toissijaisesti valittajan on annettava osallistua kyseiseen pätevyyskokeeseen uudelleen

toissijaisesti toiseen, kolmanteen ja neljänteen vaatimukseen nähden asia on palautettava Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä ja Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa pidetystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vaatii valituksellaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen asiassa F-8/09, Apostolov vastaan komissio, 15.12.2009 antaman määräyksen, jolla virkamiestuomioistuin jätti tutkimatta kanteen, jossa valittaja vaati komission 21.10.2008 tekemän sellaisen päätöksen kumoamista, jolla Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) hylkäsi hänen valituksensa 25.4.2008 tehdystä sellaisesta päätöksestä, jossa hänelle ilmoitettiin, että ne pisteet, jotka hänelle oli annettu valintakokeissa, jotka järjestettiin kiinnostuksen ilmaisemiseen liittyvän menettelyn EPSO/CAST27/4/07 yhteydessä, eivät riittäneet siihen, että hänet olisi voitu sijoittaa vaatimukset täyttäviä ehdokkaita koskevaan tietopankkiin.

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi pääasiallisesti siihen, että ilmeni sekaannusta yhtäältä siltä osin kuin kyse oli hänelle varatusta kanteen nostamisen määräajasta ja että näin oli olemassa hyväksyttävä syy sille, että hänen virkamiestuomioistuimessa 9.7.2009 nostamansa kanne otettaisiin tutkittavaksi.

Valittaja väittää myös, että EPSO on tehnyt ilmeisen arviointivirheen tiettyjen sellaisten vastausten osalta, jotka valittaja on antanut kiinnostuksen ilmaisemiseen liittyvän menettelyn EPSO/CAST27/4/07 yhteydessä järjestetyissä valintakokeissa. Valittaja väittää lisäksi, että EPSO on valinnut täysin väärän menettelyn testatakseen ehdokkaita asianmukaisen valintamenettelyn varmistamiseksi.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/64


Kanne 16.2.2010 — Flaco Geräte v. SMHV — Delgado Sánchez (FLACO)

(Asia T-74/10)

2010/C 100/94

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Flaco Geräte GmbH (Gütersloh, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Wirtz)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Jesús Delgado Sánchez (Socuellamos, Espanja)

Vaatimukset

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan asiassa R 86/2009-2 23.11.2009 tekemä päätös on kumottava

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”FLACO” luokkiin 7, 8, 9 ja 11 kuuluvia tavaroita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Espanjalainen tavaramerkki ”FLACO” luokkaan 7 kuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen hylkääminen osittain

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska valituslautakunta otti virheellisesti huomioon tavaramerkin kattamien tavaroiden osalta tehdyn virheellisen käännöksen, johon väitemenettelyssä viitattiin; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkominen, koska valituslautakunta ei ottanut huomioon valittajan esittämää väitettä, jonka mukaan merkkiä ei ole käytetty


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/64


Kanne 24.2.2010 — Tempus Vade v. SMHV

(Asia T-81/10)

2010/C 100/95

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Tempus Vade S.L. (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja A. Gómez López)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Palacios Serrano (Alcobendas, Espanja)

Vaatimukset

On todettava, että SMHV:n neljännen valituslautakunnan 7.1.2010 asiassa R 944/2006-1 tekemä päätös, jolla kumotaan SMHV:n väiteosaston 28.5.2008 väitemenettelyssä nro B 1009607 tekemä päätös ja tämän seurauksena rekisteröidään yhteisön tavaramerkki nro 5 016 704 AIR FORCE luokkaan 14 kuuluvia tavaroita varten, on ristiriidassa yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen EY 207/2009 kanssa.

On todettava, että yhteisön tavaramerkkiä nro 5 016 704 AIR FORCE ei voida rekisteröidä luokkaan 14 kuuluvia tavaroita varten tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 8 artiklan 5 kohdassa säädetyn kiellon vuoksi.

Vastaaja ja tarvittaessa väliintulija on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Juan Palacios Serrano

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki AIR FORCE (rekisteröintihakemus nro 5 016 704) luokkaan 14 kuuluvia tavaroita varten.

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantajana oleva yritys

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Yhteisön sanamerkki TIME FORCE (rekisteröintihakemus nro 395 657) luokkiin 14, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten; ja neljä muuta yhteisön kuviomerkkiä, joihin sisältyy sanaosa TIME FORCE: rekisteröintihakemus nro 398 776 luokkiin 4, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten; rekisteröintihakemus nro 3 112 133, luokkiin 3, 8, 9, 14, 18, 25, 34, 35 ja 37 kuuluvia tavaroita varten, sekä rekisteröintihakemukset nro 1 998 375 ja 2 533 667 luokkaan 14 kuuluvia tavaroita varten.

Väiteosaston ratkaisu: väite hyväksyttiin kokonaisuudessaan.

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen kohteena ollut ratkaisu kumottiin ja väite hylättiin

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan sekä saman artiklan 5 kohdan virheellinen soveltaminen


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/65


Kanne 19.2.2010 — Riva Fire v. komissio

(Asia T-83/10)

2010/C 100/96

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Riva Fire SpA (Milano, Italia) (edustajat: avvocato M. Merola, avvocato M. Pappalardo, avvocato T. Ubaldi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

päätös on kumottava kokonaisuudessaan, sillä tutkintamenettelystä ilmenee, että päätöksen tehneelle komissaarikollegiolle ei ollut esitetty kaikkia päätöksen perustana olevia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja

ainakin päätöksen 1 artikla on kumottava niiltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja osallistui jatkettuun sopimukseen ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin palkkien tai rullien muodossa olevan pyöreän teräsbetonin alalla ja että niiden tavoitteena tai vaikutuksena oli ollut hintojen vahvistaminen ja tuotannon tai myynnin rajoittaminen ja/tai valvonta yhteismarkkinoilla

komission päätöksen 2 artikla on kumottava niiltä osin kuin siinä määrätään kantajalle 26,9 miljoonan euron suuruinen sakko

Toissijaisesti

sakon määrää on alennettava kantajalle päätöksen 2 artiklassa määrätystä 26,9 miljoonasta eurosta, ja sakko on määritettävä uudelleen

Joka tapauksessa

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan rikkomisesta 30.9.2009 tehdyn Euroopan yhteisöjen komission päätöksen K(2009) 7492 lopullinen (COMP/37.956 — Pyöreä teräsbetoni, päätöksen uudelleen tekeminen), sellaisena kuin se on täydennettynä ja muutettuna 8.12.2009 tehdyllä Euroopan komission päätöksellä K(2009) 9912 lopullinen, kumoamista. Kantaja esittää vaatimuksensa tueksi kahdeksan perustetta.

Ensimmäisessä perusteessaan kantaja väittää, ettei komissio ollut toimivaltainen toteamaan HT 65 artiklan 1 kohdan rikkomista niiden seikkojen osalta, jotka kuuluivat tämän määräyksen soveltamisalaan myös EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen, eikä määräämään sille seuraamuksia asetuksen N:o 1/2003 (1) 7 artiklan 1 kohdan ja 23 artiklan 2 kohdan nojalla, sillä näissä säännöksissä viitataan vain EY 81 ja EY 82 artiklan (nyt SEUT 101 ja SEUT 102 artikla) rikkomisiin.

Toisessa perusteessaan kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan asetuksen (ETY) N:o 17 (2) 10 artiklan 3 ja 5 kohtaa sekä asetuksen N:o 1/2003 14 artiklan 1 ja 3 kohtaa, koska siitä ei ilmene, oliko komissio pyytänyt sääntöjen mukaisesti lausuntoa neuvoa-antavalta komitealta kuten edellä mainituissa säännöksissä edellytetään ja oliko kyseinen komitea saanut kaikki tarvittavat tiedot voidakseen täysin arvioida päätöksen adressaatteina olevien yritysten syyksi väitettyä rikkomista.

Kolmannessa perusteessaan kantaja väittää, että komissio on rikkonut HT 36 artiklan 1 kohtaa, koska se on kieltäytynyt ilmoittamasta niitä perusteita, joita se oli käyttänyt määrättäviä sakkoja määrittäessään ja koska se on näin rajoittanut väitetiedoksiannon adressaatteina olleiden yritysten mahdollisuuksia huomautusten esittämiseen.

Neljännessä perusteessaan kantaja katsoo, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan komission asetuksen (EY) N:o 773/2004, (3) sellaisena kuin se on muutettuna, 10 ja 11 artiklaa, ja että sillä loukataan asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksia, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kumottua komission alun perin tekemän päätöksen komissio teki riidanalaisen päätöksen uudelleen lähettämättä yrityksille uutta väitetiedoksiantoa.

Viidennessä perusteessaan kantaja väittää, että päätös on puutteellisesti ja ristiriitaisesti perusteltu niiltä osin kuin siinä yhtäältä määritetään Italian tasavallan alue relevanteiksi maantieteellisiksi markkinoiksi, ja toisaalta kun siinä lex mitior-periaatetta sovellettaessa katsotaan, että väitetty yhteistoiminta oli sellaista, että se vaikutti yhteisön kauppaan.

Kuudennessa perusteessaan kantaja katsoo, että komission päätöksessään esittämässä tarkastelussa on virhe sen vuoksi, että tosiseikkoja koskevassa arvioinnissa on muutamia virheitä, jotka ovat johtaneet HT 65 artiklan väärään soveltamiseen riidanalaisen rikkomisen useiden eri osatekijöiden, muun muassa yhteistoiminnan niiden osien, jotka koskivat pyöreän teräsbetonin hinnan vahvistamista, läpimittaan sidoksissa olevan lisähinnan vahvistamista ja tuotannon ja/tai myynnin rajoittamista tai valvontaa, osalta.

Seitsemännessä perusteessaan kantaja väittää, että riidanalainen päätös on virheellinen ja riittämättömästi perusteltu (myös puutteellisen tutkinnan takia) siltä osin kuin rikkominen katsotaan kokonaisuudessaan kantajan syyksi.

Kahdeksannessa perusteessaan kantaja väittää, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa, komission vuonna 1996 antamaa yhteistyötiedonantoa ja sen vuonna 1998 sakkojen laskennasta antamia suuntaviivoja on rikottu.


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL L, 4.1.2003, s. 1).

(2)  Neuvoston asetus N:o 17: Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus (EYVL L 13, s. 204).

(3)  EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annettu komission asetus (ET) N:o 773/2004 (EUVL L 123, s. 18).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/66


Kanne 18.2.2010 — Alfa Acciai SpA v. komissio

(Asia T-85/10)

2010/C 100/97

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Alfa Acciai SpA (Brescia, Italia) (edustajat: asianajajat D. Fosselard, S. Amoruso ja L. Vitolo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Asiassa COMP/37.956 — teräsbetoniraudoitteet — 30.9.2009 tehty komission päätös K(2009) 7492 lopull. (päätös), sellaisena kuin se on täydennettynä 8.12.2009 tehdyllä komission päätöksellä K(2009) 9912 (täydennys), on kumottava niiltä osin kuin siinä todetaan, että Alfa Acciai S.p.A on rikkonut EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklaa ja viimeksi mainitulle määrätään 7 175 miljoonan euron suuruinen seuraamus.

Vaihtoehtoisesti

päätöksen 2 artikla, jossa kantajalle määrätään seuraamus, on kumottava

Toissijaisesti

seuraamuksen määrää on alennettava

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-70/10, Feralpi Holding Spa vastaan komissio ja asiassa T-83/10, Riva Fire Spa vastaan komissio.

Kantaja väittää erityisesti seuraavaa:

 

Komissiolla ei ollut toimivaltaa määrätä seuraamusta EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan rikkomisesta, koska kyseinen perustamissopimus ei ole enää voimassa, eikä missään tapauksessa käyttää oikeudellisena perustana asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 7 artiklan 1 kohtaa ja 23 artiklan 2 kohtaa.

 

Kantajan puolustautumisoikeuksia on loukattu oikeudenkäyntiä edeltävän hallinnollisen menettelyn aikana siltä osin kuin komissio ei ole lähettänyt uutta väitetiedoksiantoa vaan se on vain ilmoittanut kirjeellä aikovansa tehdä päätöksen uudelleen. Jäsenvaltioita ei ole kuultu eivätkä ne ole myöskään osallistuneet loppukäsittelyyn, ja kantajalla ei ole itse asiassa ollut mahdollisuutta esittää omaa näkemystään päätöksen uudelleen tekemisen valossa.

 

EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan rikkominen siltä osin kuin päätöksessä kuvatuista tosiseikoista ei käy ilmi, että kyse olisi yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta yhteistoimintajärjestelystä.

 

Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen rikkominen sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen arvioitaessa kantajan käyttäytymistä ja vahvistettaessa sakon määrää.


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) 1/2003 (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/67


Kanne 23.2.2010 — Chestnut Medical Technologies v. SMHV (PIPELINE)

(Asia T-87/10)

2010/C 100/98

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Chestnut Medical Technologies Inc. (Menlo Park, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat R. Kunz-Hallstein ja H. Kunz-Hallstein)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 10.12.2009 asiassa R 968/2009-2 tekemä päätös on kumottava

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki PIPELINE luokkaan 10 kuuluvia tavaroita varten

Tutkijan päätös: Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus hylättiin.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin.

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu, koska valituslautakunta arvioi virheellisesti, että kysymyksessä oleva yhteisön tavaramerkki on luonteeltaan kuvaileva; neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklaa on rikottu, koska valituslautakunta laiminlöi perusteluvelvollisuutensa jättäessään huomioimatta kantajan esittämät väitteet.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/67


Kanne 24.2.2010 — Unkari v. komissio

(Asia T-89/10)

2010/C 100/99

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Unkarin tasavalta (asiamiehinään J. Fazekas, J. Z. Fehér ja K. Szíjjártó)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa Euroopan aluetukirahastosta ja koheesiorahastosta lähentymistavoitteen nojalla myönnettävää unionin rakennetukea saavaan liikenteen toimenpideohjelmaan kuuluvasta ”M43 moottoritien Szegedin ja Makón välisen osuuden” rakentamista koskevasta suurhankkeesta 14.12.2009 tehdyn komission päätöksen 1 artiklan 3 ja 4 kohdan sekä sen liitteessä I olevan 3.3. kohdan ja liitteen II siltä osin kuin näillä säännöksillä suljetaan tukikelpoisten kulujen ulkopuolelle yleisen liikevaihtoveron maksamisesta aiheutuneet kustannukset

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa osittain M43 moottoritien Szegedin ja Makón välisen osuuden rakentamista koskevasta suurhankkeesta Unkarin tasavallassa liikennettä koskevassa toimenpideohjelmassa, jonka rahoitukseen Euroopan aluekehitysrahasto ja koheesiorahasto osallistuvat lähentymistavoitteen nojalla, 14.12.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 10151. Komissio hyväksyi päätöksessä koheesiorahastosta kyseiselle hankkeelle myönnetyn rahoitusosuuden. Komissio hylkäsi riidanalaisen päätöksen liitteessä I, jonka otsikko on ”tukikelvottomat kustannukset”, Unkarin viranomaisten esityksen siitä, että kyseessä olevaan hankkeeseen hyväksyttäisiin yleisien liikevaihtoveron suorittamisesta aiheutuvat menot.

Kanteen perusteluissa kantaja väittää, että komissio on tehnyt riidanalaisen päätöksen rikkomalla unionin oikeutta, etenkin asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (1) 56 artiklan 4 kohtaa ja asetuksen (EY) N:o 1084/2006 (2) 3 artiklaa.

Kantaja katsoo, että asetuksen N:o 1084/2006 3 artiklan e kohdassa säädetään yksiselitteisesti, ettei koheesiorahastosta saatavaa tukea myönnetä palautettavissa olevan arvonlisäveron maksamiseksi. Kantajan mukaan tästä säännöksestä seuraa kiistattomasti, että arvonlisävero, joka ei ole palautettavissa, oikeuttaa tukeen. Tämän johdosta ja kun otetaan huomioon, että arvonlisäveroa koskevan unionin ja kansallisen oikeuden mukaan riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetun hankkeen tuensaajalla ei ole verovelvollisen asemaa, joten sitä ei voida vaatia palauttamaan sen maksettavaksi koituneen veron palauttamista, kantaja katsoo, että komission ei olisi pitänyt riidanalaisessa päätöksessään sulkea tuen ulkopuolelle tämän veron maksamisesta aiheutuneita menoja.

Lisäksi kantaja toteaa, että koska komissio ei ole katsonut tukikelpoiseksi myöskään niitä menoja, joita asetuksessa N:o 1084/2006 ei sisällytetty tukikelpoisiin menoihin, kun taas vastaavassa kansallisessa säännöksessä ne mainitaan nimenomaisesti tukikelpoisina, komissio on vienyt riidanalaisella päätöksellään jäsenvaltioilta toimivallan, joka niille kuuluu asetuksen N:o 1083/2006 56 artiklan 4 kohdan nojalla.

Kantaja esittää myös, että komission näkemystä, jonka mukaan tuensaajan maksettavaksi koitunut arvonlisävero on palautettavissa sen arvonlisäveron välityksellä, jonka tuensaajan rakentamaa infrastruktuuria hoitava toimija laskuttaa tiemaksuissa, on pidettävä erittäin laajana tulkintana asetuksen N:o 1084/2006 3 artiklan e kohdassa tarkoitetusta palautettavissa olevan arvonlisäveron käsitteestä, jollaista tämän säännöksen sanamuoto ei tue, minkä lisäksi tulkinta on arvonlisäveroa koskevien unionin säännösten vastainen.

Lopuksi kantaja esittää, ettei asetukseen N:o 1083/2006 eikä asetukseen N:o 1084/2006 voida tukea tulkintaa, jonka perusteella komissio voisi tukikelpoisia menoja arvioitaessa, tukikelpoinen arvonlisävero mukaan luettuna, perustaa päätöksensä sille, että jäsenvaltio olisi voinut valita jonkin muun oikeudellisen ratkaisun hankkeen toteuttamiseksi ja kyseisen infrastruktuurin hoitamiseksi. Kantajan mukaan kansallisten infrastruktuurien ja niihin liittyvien julkisten palvelujen hallinnon järjestäminen kuuluu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tämän johdosta kantaja esittää myös, että aina silloin, kun unionin oikeussäännöissä asetetut edellytykset täyttyvät, komission on hyväksyttävä jäsenvaltion omaksuma ratkaisu, vaikka tämä johtaisi siihen, että menojen katsominen tukikelpoisiksi riippuisi siitä, onko tuensaaja arvonlisäverovelvollinen vai ei.


(1)  Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006 (EUVL L 210, s. 25).

(2)  Koheesiorahaston perustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1164/94 kumoamisesta 11.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1084/2006 (EUVL L 210, s. 79).


Virkamiestuomioistuin

17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/69


Kanne 15.1.2010 — AB v. Euroopan komissio

(Asia F-3/10)

2010/C 100/100

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: AB (Bryssel, Belgia) (edustaja: S. Pappas)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

On kumottava EY:n Laosissa olevan edustuston 4.2.2009 tekemä päätös, jolla kantajalle ilmoitettiin, että hänen sopimussuhteisen toimihenkilön palvelussopimustaan ei jatketa ja päätös, jolla työsopimuksista vastaava viranomainen vastasi valitukseen.

Vaatimukset

Riidanalaiset päätökset on kumottava ja kantaja otettava takaisin palvelukseen RELEXiin tai Euroopan ulkosuhdehallintoon, joka perustetaan 1.4.2010

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/69


Kanne 19.1.2010 — Garcia Lledo ym. v. SMHV

(Asia F-7/10)

2010/C 100/101

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Inès Garcia Lledo (Alicante, Espanja) ym. (edustaja(t): asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, H.-N. Louis ja E. Marchal)

Vastaaja: SMHV

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

SMHV:n pääjohtajan niiden päätösten kumoaminen, joilla kantajien väliaikaisten toimihenkilöiden työsuhteet päätettiin sen takia, että he eivät ole läpäisseet avointa kilpailua.

Vaatimukset

SMHV:n pääjohtajan 12.3.2009 tekemät ne päätökset on kumottava, joilla päätettiin kantajien väliaikaisten toimihenkilöiden työsuhteet

Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/69


Kanne 25.1.2010 — Gheysens v. neuvosto

(Asia F-8/10)

2010/C 100/102

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Johan Gheysens (Mechelen, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja E. Marchal)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Neuvoston sen päätöksen kumoaminen, jolla päätettiin olla jatkamatta kantajan työsopimuksen kestoa ja näin ollen saatettiin päätökseen hänen työsuhteensa neuvoston kanssa.

Vaatimukset

Päätös olla jatkamatta kantajan työsopimusta 30.9.2009 jälkeen ja kieltäytyä toteuttamasta toimenpiteitä kantajan, joka on toiminut 16 vuoden ajan toimielimen vakituisissa tehtävissä, hallinnollisen aseman oikaisemiseksi on kumottava

Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


17.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 100/70


Kanne 29.1.2010 — Hecq v. komissio

(Asia F-10/10)

2010/C 100/103

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: André Hecq (Chaumont-Gistoux, Belgia) (edustaja: asianajaja L. Vogel)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Kumoamiskanne komission päätöksestä, jolla vaatimus eräiden sairauskulujen korvaamisesta 100 prosentin määräisesti on hylätty.

Vaatimukset

kumottava nimittävän viranomaisen 7.4.2009 hiljaisesti tekemäksi katsottava päätös, jolla hylättiin kantajan 7.12.2008 esittämä vaatimus, jossa kantaja pyysi henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla täysimääräistä korvausta kolmesta terveydenhoitosuoritteesta, jotka olivat psykiatrin vastaanotto 6.10.2008, saman psykiatrin määräämät kantajalle 21.10.2008 luovutetut lääkkeet ja lääkärin vastaanotto 1.12.2008

kumottava tarpeellisin osin myös nimittävän viranomaisen 20.10.2009 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan 25.6.2009 tekemä valitus edellä mainitusta 7.4.2009 hiljaisesti tehdystä päätöksestä

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.