ISSN 1725-2490

doi:10.3000/17252490.CE2010.087.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 87E

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

53. vuosikerta
1. huhtikuu 2010


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

PÄÄTÖSLAUSELMAT

 

Euroopan parlamentti
ISTUNTOKAUSI 2008–2009
Istunto 10.–12. maaliskuuta 2009
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 234 E, 29.9.2009
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 

Tiistai 10. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/01

Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvät tulevat toimet sekä kolmansissa maissa saadut vastaavat kokemukset
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvistä tulevista toimista sekä kolmansissa maissa saaduista vastaavista kokemuksista (2008/2181(INI))

1

2010/C 087E/02

Yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen jäsenvaltioiden välillä
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 suosituksista komissiolle yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtämisestä jäsenvaltioiden välillä (2008/2196(INI))

5

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

8

2010/C 087E/03

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta (2008/2305(INI))

10

2010/C 087E/04

Komission toimintasuunnitelma yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 komission toimintasuunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi (2008/2150(INI))

16

2010/C 087E/05

Jäsenvaltioiden tuomioistuinten välinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa (2008/2180(INI))

21

2010/C 087E/06

Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY täytäntöönpano
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY täytäntöönpanosta (2008/2247(INI))

23

2010/C 087E/07

Miesten ja naisten tasa-arvoinen osallistuminen ja kohtelu näyttämötaiteessa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 miesten ja naisten tasa-arvoisesta osallistumisesta ja kohtelusta näyttämötaiteessa (2008/2182(INI))

27

2010/C 087E/08

Online-rahapelien yhtenäisyys
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 online-rahapelien yhtenäisyydestä (2008/2215(INI))

30

2010/C 087E/09

Elintarvikkeiden laadun turvaaminen, mukaan lukien standardien yhdenmukaistaminen tai vastavuoroinen tunnustaminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 elintarvikkeiden laadun turvaamisesta, mukaan lukien standardien yhdenmukaistaminen tai vastavuoroinen tunnustaminen (2008/2220(INI))

35

2010/C 087E/10

Kilpailupolitiikkaa koskevat kertomukset 2006 ja 2007
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007 (2008/2243(INI))

43

2010/C 087E/11

Small Business Act
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 pk-yrityksiä tukevasta aloitteesta (Small Business Act) (2008/2237(INI))

48

 

Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/12

Romanien yhteiskunnallinen tilanne ja heidän työmarkkinoille pääsemisensä parantaminen EU:ssa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 romanien yhteiskunnallisesta tilanteesta ja heidän työmarkkinoille pääsemisensä parantamisesta EU:ssa (2008/2137(INI))

60

2010/C 087E/13

Öljyn toimitusvarmuuteen liittyvien haasteiden ratkaiseminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 öljyn toimitusvarmuuteen liittyvien haasteiden ratkaisemisesta (2008/2212(INI))

70

2010/C 087E/14

Ympäristöystävällisempi liikenne ja ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ympäristöystävällisemmästä liikenteestä ja ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin (2008/2240(INI))

76

2010/C 087E/15

Lissabonin strategia
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä, jotka parlamentti esittää kevään 2009 Eurooppa-neuvostolle

79

2010/C 087E/16

Ilmastonmuutoksen torjuminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 EU:n strategiasta kattavan ilmastonmuutossopimuksen tekemiseksi Kööpenhaminassa ja riittävän rahoituksen myöntämisestä ilmastonmuutospolitiikalle

90

2010/C 087E/17

Työllisyyspolitiikan suuntaviivat
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivojen täytäntöönpanosta vuosina 2008–2010

94

2010/C 087E/18

Euroopan talouden elvytyssuunnitelma
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (2008/2334(INI))

98

2010/C 087E/19

Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 koheesiopolitiikasta: investointeja reaalitalouteen (2009/2009(INI))

113

 

Torstai 12. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/20

Paremmat uranäkymät ja suurempi liikkuvuus: Eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 paremmista uranäkymistä ja suuremmasta liikkuvuudesta: Eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten (2008/2213(INI))

116

2010/C 087E/21

Kuluttajien ja erityisesti alaikäisten suojeleminen videopelien haitoilta
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 kuluttajien ja erityisesti alaikäisten suojelemisesta videopelien haitoilta (2008/2173(INI))

122

2010/C 087E/22

Yhteisen ilmailualueen kehittäminen Israelin kanssa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 yhteisen ilmailualueen kehittämisestä Israelin kanssa (2008/2136(INI))

126

2010/C 087E/23

Sri Lankan humanitaarisen tilanteen huonontuminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Sri Lankan humanitaarisen tilanteen huonontumisesta

127

2010/C 087E/24

EU:n ja erityisesti Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuva haaste: EU:n maatalouspolitiikan välineiden tarjoama vastaus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 EU:n ja erityisesti Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuvasta haasteesta: EU:n maatalouspolitiikan välineiden tarjoama vastaus (2008/2219(INI))

128

2010/C 087E/25

Työntekijöiden osallistuminen yrityksissä, joilla on eurooppalainen perussääntö
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 työntekijöiden osallistumisesta yrityksissä, joilla on eurooppalainen perussääntö, ja muista liitännäistoimista

133

2010/C 087E/26

Siirtolaisten lapset
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 alkuperämaahan jätettyjen siirtolaisten lapsista

134

2010/C 087E/27

Kroatian edistymiskertomus 2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Kroatiaa koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta

135

2010/C 087E/28

Turkin edistymiskertomus 2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Turkkia koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta

139

2010/C 087E/29

Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian edistymiskertomus 2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta

147

2010/C 087E/30

Entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen toimeksianto
Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 12. maaliskuuta 2009 entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen toimeksiannosta (2008/2290(INI))

153

2010/C 087E/31

Maailman viides vesifoorumi Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 vedestä ennen Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009 järjestettävää maailman viidettä vesifoorumia

157

2010/C 087E/32

Saharan eteläpuolisen Afrikan maille myönnettävä terveydenhuoltopalveluihin liittyvä EY:n kehitysyhteistyötuki
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 lähestymistavasta Saharan eteläpuolisen Afrikan maille myönnettävään terveydenhuoltopalveluihin liittyvään EY:n kehitysyhteistyötukeen

162

2010/C 087E/33

Yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotto
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotosta

166

2010/C 087E/34

EU:n ja Brasilian strateginen kumppanuus
Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 12. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin ja Brasilian strategisesta kumppanuudesta (2008/2288(INI))

168

2010/C 087E/35

EU:n ja Meksikon strateginen kumppanuus
Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 12. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin ja Meksikon strategisesta kumppanuudesta (2008/2289(INI))

172

2010/C 087E/36

Tiibetin kansannousun 50. vuosipäivä sekä hänen pyhyytensä dalai-laman ja Kiinan hallituksen vuoropuhelu
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Tiibetin kansannousun 50. vuosipäivästä sekä hänen pyhyytensä dalai-laman ja Kiinan hallituksen vuoropuhelusta

177

2010/C 087E/37

Guinea-Bissau
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Guinea-Bissausta

178

2010/C 087E/38

Filippiinit
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Filippiineistä

181

2010/C 087E/39

Kansalaisjärjestöjen maastakarkotus Darfurista
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 kansalaisjärjestöjen karkottamisesta Darfurista

183

 

II   Tiedonannot

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN JA LAITOSTEN TIEDONANNOT

 

Euroopan parlamentti
ISTUNTOKAUSI 2008–2009
Istunto 10.–12. maaliskuuta 2009
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 234 E, 29.9.2009
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 

Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/40

Parlamentin työjärjestyksen 139 artiklan voimassaolon jatkaminen seitsemännen vaalikauden loppuun
Euroopan parlamentin päätös 11. maaliskuuta 2009 Euroopan parlamentin työjärjestyksen 139 artiklan voimassaolon jatkamisesta seitsemännen vaalikauden loppuun

186

 

III   Valmistelevat säädökset

 

Euroopan parlamentti
ISTUNTOKAUSI 2008–2009
Istunto 10.–12. maaliskuuta 2009
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 234 E, 29.9.2009
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 

Tiistai 10. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/41

EY:n ja Armenian sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Armenian tasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2007)0729 – C6-0519/2008 – 2007/0251(CNS))

188

2010/C 087E/42

EY:n ja Israelin sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Israelin valtion välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2008)0178 – C6-0520/2008 – 2008/0068(CNS))

188

2010/C 087E/43

Euroopan yhteisön ja Etelä-Afrikan väliseen sopimukseen liitettävä lisäpöytäkirja Bulgarian ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan väliseen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevaan sopimukseen liitettävän lisäpöytäkirjan tekemisestä Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (16447/2008 – KOM(2008)0749 – C6-0017/2009 – 2008/0212(AVC))

189

2010/C 087E/44

Moottoriajoneuvojen yleiseen turvallisuuteen liittyvät tyyppihyväksyntävaatimukset ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista (KOM(2008)0316 – C6-0210/2008 – 2008/0100(COD))

190

P6_TC1-COD(2008)0100Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista

190

2010/C 087E/45

Teollisuuden päästöt (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (uudelleenlaadittu) (KOM(2007)0844 – C6-0002/2008 – 2007/0286(COD))

191

P6_TC1-COD(2007)0286Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminenja vähentäminen) (uudelleenlaadittu toisinto)

192

LIITE I

232

LIITE II

236

LIITE III

237

LIITE IV

238

LIITE V

239

LIITE VI

244

LIITE VII

255

LIITE VIII

265

LIITE IX

266

LIITE X

268

2010/C 087E/46

Yksityisen eurooppayhtiön säännöt *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yksityisen eurooppayhtiön säännöistä (KOM(2008)0396 – C6-0283/2008 – 2008/0130(CNS))

300

2010/C 087E/47

Vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivat - (pääluokka III – Komissio)
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivoista, pääluokka III- Komissio (2009/2005(BUD))

321

2010/C 087E/48

Vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivat - (pääluokat I, II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX)
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivoista, pääluokka I - Euroopan parlamentti, pääluokka II - Neuvosto, pääluokka IV - Tuomioistuin, pääluokka V - Tilintarkastustuomioistuin, pääluokka VI - Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, pääluokka VII - Alueiden komitea, pääluokka VIII - Euroopan oikeusasiamies, pääluokka IX - Euroopan tietosuojavaltuutettu (2009/2004(BUD))

327

 

Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/49

Direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisala*
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0575 – C6-0347/2008 – 2008/0181(CNS))

332

2010/C 087E/50

Europolin henkilöstöön sovellettavien peruspalkkojen mukauttaminen *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 Ranskan tasavallan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi Europolin henkilöstöön sovellettavien peruspalkkojen ja lisien mukauttamisesta (14479/2008 – C6-0038/2009 – 2009/0804(CNS))

333

2010/C 087E/51

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 26 kohdan nojalla (KOM(2009)0023 – C6-0040/2009 – 2009/2007(ACI))

334

LIITE

334

2010/C 087E/52

Lisätalousarvio nro 1/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 1/2009 varainhoitovuodeksi 2009, Pääluokka III – Komissio (6952/2009 – C6-0075/2009 – 2009/2008(BUD))

335

2010/C 087E/53

Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevat yhteiset säännöt ja standardit ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) (PE-CONS 3719/2008 – C6-0042/2009 – 2005/0237A(COD))

337

2010/C 087E/54

Alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevat yhteiset säännöt ja standardit ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) (PE-CONS 3720/2008 – C6-0043/2009 – 2005/0237B(COD))

338

2010/C 087E/55

Satamavaltioiden suorittama valvonta ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta (uudelleenlaadittu toisinto) (PE-CONS 3721/2008 – C6-0044/2009 – 2005/0238(COD))

339

2010/C 087E/56

Alusliikennettä koskeva yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmä ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta (PE-CONS 3722/2008 – C6-0045/2009 – 2005/0239(COD))

340

2010/C 087E/57

Meriliikennealan onnettomuuksien tutkinta ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivien 1999/35/EY ja 2002/59/EY muuttamisesta (PE-CONS 3723/2008 – C6-0046/2009 – 2005/0240(COD))

341

2010/C 087E/58

Merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuu onnettomuustapauksessa ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksessa (PE-CONS 3724/2008 – C6-0047/2009 – 2005/0241(COD))

342

2010/C 087E/59

Alusten omistajien vakuutus merioikeudellisia vaateita varten ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten (14287/2/2008 – C6-0483/2008 – 2005/0242(COD))

343

2010/C 087E/60

Lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattaminen ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta (14288/2/2008 – C6-0484/2008 – 2005/0236(COD))

344

2010/C 087E/61

Verojen ja maksujen kantaminen raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta (KOM(2008)0436 – C6-0276/2008 – 2008/0147(COD))

345

P6_TC1-COD(2008)0147Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta

345

LIITE

360

2010/C 087E/62

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saaminen yleisön tutustuttavaksi ***I
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (uudelleenlaadittu toisinto) (KOM(2008)0229 – C6-0184/2008 – 2008/0090(COD))

362

P6_TC1-COD(2008)0069Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o …/2009 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (uudelleenlaadittu toisinto)

363

LIITE

380

2010/C 087E/63

Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivat *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (KOM(2008)0869 – C6-0050/2009 – 2008/0252(CNS))

381

 

Torstai 12. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/64

Tonnikalan monivuotinen elvytyssuunnitelma Itä-Atlantilla ja Välimerellä *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä (KOM(2009)0093 - C6-0081/2009 - 2009/0029(CNS))

381

Käytettyjen merkkien selitykset

*

Kuulemismenettely

** I

Yhteistoimintamenettely: ensimmäinen käsittely

** II

Yhteistoimintamenettely: toinen käsittely

***

Hyväksyntämenettely

*** I

Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely

*** II

Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely

*** III

Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely

(Menettely määräytyy komission ehdottaman oikeusperustan mukaan.)

Poliittiset tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐ .

Yksiköiden tekemät korjaukset ja tekniset mukautukset: uusi tai muutettu teksti merkitään kursiivilla, poistot symbolilla ║.

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

PÄÄTÖSLAUSELMAT

Euroopan parlamentti ISTUNTOKAUSI 2008–2009 Istunto 10.–12. maaliskuuta 2009 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 234 E, 29.9.2009 HYVÄKSYTYT TEKSTIT

Tiistai 10. maaliskuuta 2009

1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/1


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvät tulevat toimet sekä kolmansissa maissa saadut vastaavat kokemukset

P6_TA(2009)0085

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvistä tulevista toimista sekä kolmansissa maissa saaduista vastaavista kokemuksista (2008/2181(INI))

2010/C 87 E/01

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelu” (KOM(2008)0069),

ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Kertomus EU:n rajaturvallisuusviraston arvioinnista ja jatkokehityksestä” (KOM(2008)0067),

ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) luomisesta” (KOM(2008)0068),

ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 3. maaliskuuta 2008 esittämät alustavat huomiot sekä 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän ja poliisi- ja oikeusasioita käsittelevän työryhmän 29. huhtikuuta 2008 esittämät yhteiset huomiot edellä mainituista kolmesta tiedonannosta,

ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen valvontaa koskevat neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (1),

ottaa huomioon viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta (VIS-asetus) 9. heinäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 767/2008 (2),

ottaa huomioon siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) 24. lokakuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1104/2008 (3) sekä siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) 24. lokakuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/839/YOS (4),

ottaa huomioon komission 24. marraskuuta 2005 antaman tiedonannon eurooppalaisten tietokantojen tehokkuuden parantamisesta, yhteentoimivuuden lisäämisestä ja synergioista oikeus- ja sisäasioiden alalla (KOM(2005)0597),

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja jatkokehityksestä (5),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0061/2009),

A.

ottaa huomioon, että EU:n sisärajatarkastusten poistaminen kuuluu Euroopan yhdentymisen suurimpiin saavutuksiin,

B.

ottaa huomioon, että vailla sisäisiä rajoja oleva alue ei voi toimia ilman jaettua vastuuta ja keskinäistä solidaarisuutta ulkorajojen valvonnassa,

C.

ottaa huomioon, että olisi kiinnitettävä huomiota yhteistyöhön kolmansien maiden rajaturvallisuusviranomaisten kanssa EU:n yleisen ulkopolitiikan mukaisesti,

D.

ottaa huomioon, että EU:n ulkorajat ylittää vuosittain 160 miljoonaa unionin kansalaista, 60 miljoonaa kolmannen maan kansalaista, joilta ei vaadita viisumia, sekä 80 miljoonaa kolmannen maan kansalaista, joilta vaaditaan viisumi,

E.

ottaa huomioon, että rajaturvallisuuden vahvistamiseksi toteuttavien toimien rinnalla on helpotettava matkustajavirtojen hallintaa ja edistettävä liikkuvuutta jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa,

F.

ottaa huomioon, että EU:n yhdennetyn rajavalvonnan puitteissa useita välineitä ja ohjelmia on jo luotu tai on parhaillaan valmisteilla tai politiikan laadintavaiheessa,

G.

ottaa huomioon, että komissio on todennut, että se aikoo olla vuosina 2009–2010 valmis esittämään lainsäädäntöehdotuksia maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän, rekisteröityjen matkustajien ohjelman sekä sähköisen matkustuslupajärjestelmän käyttöönottamiseksi,

H.

ottaa huomioon, että samantapaisia järjestelmiä on käytössä Australiassa ja sellaisia pannaan parhaillaan täytäntöön Yhdysvalloissa osana US-VISIT-ohjelmaa,

I.

ottaa huomioon, että kokonaisvaltainen yleissuunnitelma, jossa esitettäisiin EU:n rajavalvontastrategian kokonaisrakenne, sekä olemassa olevien ja parhaillaan valmisteltavien järjestelmien perinpohjainen arviointi puuttuvat,

Maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmä

1.

on tietoinen siitä, että sallitun oleskeluajan laittomasti ylittäneet henkilöt, jotka ovat ehdotetun maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän tapauksessa keskeisessä asemassa, ovat tiettävästi suurin laittomien maahanmuuttajien ryhmä EU:ssa; pyytää kuitenkin saada lisää tietoja ulkopuolisen toimeksisaajan keräämistä tiedoista, joiden mukaan 25 valtion EU:ssa oli vuonna 2006 jopa kahdeksan miljoonaa laitonta siirtolaista (6); vaatii lisäksi määrittelemään selkeästi käsitteen ”oleskeluajan laittomasti ylittänyt henkilö”, mukaan lukien mahdolliset erityisolosuhteissa sallittavat poikkeukset, sekä laatimaan perusteellisemman laadullisen ja määrällisen analyysin uhkista, riskeistä ja kustannuksista, joita nämä henkilöt aiheuttavat eurooppalaiselle yhteiskunnalle;

2.

korostaa, että vaikka ehdotettu järjestelmä ja siitä saatavat ilmoitukset saattaisivat auttaa kolmansien maiden kansalaisia luopumaan aikeistaan ylittää oleskeluaikansa laittomasti ja tarjota lisäksi tietoa toimintamalleista, yhteydet lainvalvontaviranomaisiin ovat kuitenkin edelleen välttämättömiä niiden henkilöiden kiinni ottamiseksi, jotka ylittävät sallitun oleskeluaikansa; ei näin ollen usko, että ehdotettu järjestelmä saisi tämän ilmiön sinänsä loppumaan;

3.

katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa siitä, miten kyseinen järjestelmä integroidaan nykyisiin puitteisiin ja miten se on vuorovaikutuksessa näiden kanssa, nykyisiin järjestelmiin mahdollisesti tarvittavista muutoksista eikä siitä aiheutuvista todellisista kustannuksista; katsoo näin ollen olevan kyseenalaista, onko tällaisen järjestelmän toteuttaminen ehdottoman välttämätöntä;

4.

muistuttaa, että maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän moitteeton toiminta on laitteiston ja toiminnallisuuden osalta riippuvainen viisumitietojärjestelmän ja Schengenin tietojärjestelmän onnistumisesta; huomauttaa, että näitä välineitä ei ole vielä otettu täysimääräisesti käyttöön, minkä vuoksi niitä ei ole voitu arvioida kunnolla; korostaa, että SIS II -järjestelmän toimivuus ja luotettavuus on kyseenalaistettu;

5.

panee merkille, että ottaen huomioon Yhdysvalloissa saadut kokemukset maastapoistumista koskevien valmiuksien toteuttaminen on epäilemättä maahantulovalmiuksia haasteellisempaa etenkin maitse ja meritse maasta matkustavien osalta; suhtautuu lisäksi samojen kokemusten vuoksi huomattavan epäilevästi kyseisen järjestelmän kustannustehokkuuteen; pyytää sen vuoksi komissiolta lisätietoja tällaisen järjestelmän tuomista todellisista investoinneista;

Rekisteröityjen matkustajien ohjelma

6.

kannattaa periaatteessa rekisteröityjen matkustajien ohjelman käyttöönottoa kolmansien maiden kansalaisia varten riippumatta siitä, kuuluvatko he viisumivaatimusten piiriin vai eivät, koska tämä nopeuttaisi matkustajavirtoja ja estäisi ruuhkia maahantulo- ja maastapoistumispisteissä, sekä mahdollista unionin kansalaisille tarkoitettujen automaattisten porttien käyttöä, koska nykyisessä yhteisön lainsäädännössä ei sallita rajatarkastusten yksinkertaistamista muulloin kuin raja-alueilla asuvien kolmansien maiden kansalaisten tapauksessa;

7.

arvostelee kuitenkin edellä mainitussa tiedonannossa ”Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelu” käytettyä terminologiaa (”vähäisen riskin”/”vilpittömässä mielessä” liikkeellä olevat matkustajat), joka tuntuisi viittaavan siihen, että valtaosaa matkustajista on lähtökohtaisesti pidettävä ”korkean riskin” matkustajina tai ”vilpillisessä mielessä” matkustavina, ja suosittelee käyttämään käsitettä ”usein matkustavat henkilöt”;

8.

korostaa, että useat jäsenvaltiot ovat jo laatineet rekisteröityjen matkustajien ohjelman kolmansien maiden kansalaisia varten tai valmistelevat sellaista parhaillaan, ja korostaa tässä piilevää vaaraa siitä, että päädytään 27 erilaiseen järjestelmään, joista jokainen soveltaa eri perusteita, myös tietosuojan ja maksujen osalta; on tietoinen siitä, että Alankomaat pyrkii yhdessä Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n rajaturvallisuusviraston kanssa edistämään niin kutsuttua kansainvälistä matkustuksen nopeuttamisohjelmaa mahdollisena mallina muille jäsenvaltioille;

9.

vaatii noudattamaan yhdenmukaistettua lähestymistapaa, ja kehottaa näin ollen komissiota jouduttamaan prosessia jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen perusteella ja varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat jatkossakin yhteisön lainsäädäntöä;

10.

toteaa, että kolmansien maiden kansalaisiin sovellettava rekisteröityjen matkustajien ohjelma eroaa unionin kansalaisiin sovellettavasta rekisteröityjen matkustajien ohjelmasta; korostaa, että näiden kahden ohjelman välille on siksi tehtävä selkeä ero kaikissa yhteyksissä;

Sähköinen matkustuslupajärjestelmä

11.

toteaa, ettei olisi viisasta keskittää turvatoimenpiteiden tapauksessa huomiota ainoastaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka matkustavat Euroopan unioniin sellaisista maista, joiden kansalaisilta vaaditaan viisumi; pitää kuitenkin kyseenalaisena sitä, onko ehdotettu järjestelmä ehdottoman välttämätön, ja haluaisi saada perinpohjaisen selvityksen sen tavoitteista; on vakuuttunut, että varsinkin tiedustelupalvelujen välinen tiivis yhteistyö on oikea tie eteenpäin, eikä niinkään laajamittainen yleinen tietojenkeruu;

12.

pyytää, että sille ilmoitetaan komission kaavaileman tutkimuksen tarkka aikataulu sekä yksityiskohtaiset tiedot;

Tietosuojaan ja biometriikkaan liittyvät huolenaiheet

13.

pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että komissio ei kuullut Euroopan tietosuojavaltuutettua, vaikka tämä on jo tuonut esiin erinäisiä huolenaiheita, eikä 29 artiklan mukaista tietosuojatyöryhmää ennen edellä mainitun tiedonannon ”Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelu” hyväksymistä; pyytää näin ollen komissiota kuulemaan kyseisiä tahoja kaikissa kyseisen tiedonannon pohjalta toteutettavissa toimissa, koska ehdotetut välineet edellyttävät suurten henkilötietomäärien käsittelyä;

14.

on tietoinen siitä, että biometriikka mahdollistaa periaatteessa tehokkaat henkilötunnisteet, koska mitattavien ominaispiirteiden oletetaan olevan jokaisen henkilön kohdalla ainutlaatuiset; korostaa kuitenkin, että biometriikan luotettavuus ei koskaan ole täydellinen ja että biometriikka ei ole kaikissa tapauksissa täsmällistä; tähdentää näin ollen, että aina pitäisi olla mahdollisuus soveltaa varamenettelyjä ja että riskiprofiilit pitäisi laatia paremmin;

15.

vaatii laatimaan vakioprotokollan biometristen tietojen käyttöä ja vaihtoa varten sekä liitännän valvontasopimuksia, joissa kuvaillaan, kuinka protokollaa käytetään; katsoo lisäksi, että biometriikan käyttöön pitäisi soveltaa laatuvaatimuksia, jotta voidaan välttää eroavuudet hyväksynnässä jäsenvaltioiden käyttämien erilaisten järjestelmien välillä;

16.

katsoo, että ’sisäänrakennetun yksityisyyden suojan’ lähestymistavan on oltava olennainen osa kaikkea sellaista kehitystä, joka saattaa vaarantaa yksittäisten ihmisten henkilötiedot ja yleisön luottamuksen tietoja hallussaan pitäviä tahoja kohtaan;

Johtopäätökset

17.

katsoo, että aidosti yhdennetyn EU:n rajavalvonnan tavoitteena on olla legitiimi, ja on samaa mieltä siitä, että on tärkeää jatkuvasti kehittää ja vahvistaa EU:n yhteistä rajavalvontapolitiikkaa;

18.

on kuitenkin sitä mieltä, että rajojen ja maahanmuuton valvonnan alalla kerääntyy kunnianhimoisia ehdotuksia hämmästyttävään tahtiin; pyytää komissiota näin ollen pohtimaan rajalogistiikan tarpeellisuutta ja kustannuksia;

19

pahoittelee myös käsitystä, että unionin rajavalvontapolitiikan pitäisi perustua oletukseen, että jokainen matkustaja on mahdollisesti epäilyttävä ja hänen on näin ollen todistettava vilpittömyytensä;

20.

arvostelee sellaisen kokonaisvaltaisen yleissuunnitelman puutetta, jossa esitettäisiin EU:n rajavalvontastrategian yleiset tavoitteet sekä kokonaisrakenne ja havainnollistettaisiin yksityiskohtaisesti, miten kaikkien asiaan liittyvien ohjelmien ja järjestelmien (jo käytössä, valmisteilla tai politiikan laadintavaiheessa olevien) oletetaan toimivan yhdessä, sekä miten niiden väliset suhteet voitaisiin optimoida; katsoo, että EU:n rajavalvontastrategiaa suunnitellessaan komission pitäisi aivan ensiksi arvioida jäsenvaltioiden nykyisten rajavalvontajärjestelmien tehokkuus niiden välisen yhteisvaikutuksen optimoimiseksi;

21.

korostaa tarvetta arvioida ennen kaikkea nykyiset ja valmisteilla olevat järjestelmät ja painottaa, että EU:n valmiudet saavuttaa strategiset tavoitteensa riippuvat suuressa määrin siitä, kuinka se onnistuu hallitsemaan eri ohjelmien keskinäistä riippuvuutta, sillä niiden päällekkäisyys ja epäjohdonmukaisuus vaikuttavat kielteisesti organisatoriseen toimintakykyyn ja sitä kautta myös tuloksiin; katsoo, että uusia välineitä tai järjestelmiä ei pitäisi ottaa käyttöön ennen kuin nykyiset välineet ovat täysin toimintakuntoisia, turvallisia ja luotettavia;

22.

katsoo, että ennen kuin mitään investointeja tehdään, on äärimmäisen tärkeää saada selkeästi määritelty operatiivinen konteksti, johon kaikki toimenpiteet ja uudet aloitteet sovitetaan; painottaa niin ikään, että pitäisi tietää erittäin selkeästi, mitä muutoksia tarvitaan, jotta voidaan varmistaa, että tekniikka ja eri menettelyt toimivat sopusoinnussa; korostaa, että kaikki investoinnit on perusteltava taloudellisesti;

23.

epäilee esitettyjen toimenpiteiden tarpeellisuutta ja suhteellisuutta ottaen huomioon niiden suuret kustannukset sekä uhkan, jonka ne mahdollisesti aiheuttavat tietosuojalle; katsoo näin ollen, että niitä olisi arvioitava suhteessa näihin perusteisiin ennen kuin suunnitellaan virallisia ehdotuksia;

24.

myöntää, että tasapainon luominen yhä suuremman ihmismäärän vapaan, rajat ylittävän liikkuvuuden takaamisen ja unionin kansalaisten paremman turvallisuuden varmistamisen välille on monimutkainen tehtävä, eikä kiellä sitä, että tietojen käytöllä on selviä etuja; on samalla sitä mieltä, että yleisön luottamus hallinnon toimiin voidaan säilyttää vain, jos säädetään riittävistä tietosuojatoimista, valvonnasta ja oikeussuojakeinoista;

*

* *

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan tietosuojavaltuutetulle sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivalle virastolle (Frontex).


(1)  EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 218, 13.8.2008, s. 60.

(3)  EUVL L 299, 8.11.2008, s. 1.

(4)  EUVL L 299, 8.11.2008, s. 43.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0633.

(6)  SEC(2008)0153.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/5


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen jäsenvaltioiden välillä

P6_TA(2009)0086

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 suosituksista komissiolle yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtämisestä jäsenvaltioiden välillä (2008/2196(INI))

2010/C 87 E/02

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 43 ja 48 artiklan,

ottaa huomioon komission 21. toukokuuta 2003 antaman tiedonannon ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa - etenemissuunnitelma”(KOM(2003)0284),

ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman, komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhtiöoikeuden uudistamisesta ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantamisesta Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma (1),

ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman yhtiöoikeuden viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevaisuudennäkymistä (2),

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman yksityisestä eurooppayhtiöstä ja yhtiön kotipaikan siirtoa koskevasta neljännestätoista yhtiöoikeusdirektiivistä (3),

ottaa huomioon tuomioistuimen tuomiot asioissa Daily Mail ja. General Trust (4), Centros (5), Überseering (6), Inspire Art (7), SEVIC Systems (8) ja Cadbury Schweppes (9),

ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0040/2009),

A.

toteaa, että yhtiöillä olisi oltava sijoittautumisvapaus sisämarkkinoilla sellaisena kuin se on kirjattu EY:n perustamissopimukseen ja kuin tuomioistuin sitä tulkitsee,

B.

ottaa huomioon, että yritysten kotipaikan siirtäminen rajojen yli on olennainen osa sisämarkkinoiden toteuttamista,

C.

katsoo, että yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtämisen yli rajojen ei pitäisi johtaa yhtiön lakkauttamiseen tai muuhun keskeyttämiseen tai oikeushenkilöyden menettämiseen,

D.

katsoo, että rekisteröidyn kotipaikan siirtämisellä jäsenvaltioiden välillä ei pitäisi kiertää oikeudellisia, yhteiskunnallisia tai verotusta koskevia ehtoja,

E.

katsoo, että siirron vaikutuspiiriin kuuluvien muiden sidosryhmien, kuten vähemmistöosakkaiden, työntekijöiden ja luotonantajien jne., oikeudet olisi turvattava,

F.

katsoo, että asiaankuuluva yhteisön säännöstö rajat ylittävästä tiedottamis- ja kuulemisoikeudesta ja työntekijöiden osallistumisoikeudesta sekä olemassa olevien työntekijöiden osallistumisoikeuksien turvaaminen (direktiivit 94/45/EY (10) ja 2005/56/EY (11)) olisi säilytettävä kokonaisuudessaan ja että siten sääntömääräisen kotipaikan siirtämisen ei pitäisi johtaa olemassa olevien oikeuksien menettämiseen,

G.

ottaa huomioon, että sääntö, joka edellyttää yhtiön pitävän sekä päätoimipaikkansa että sääntömääräisen kotipaikkansa samassa jäsenvaltiossa, olisi vastoin sijoittautumisvapautta koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja siten yhteisön lainsäädännön vastainen,

1.

pyytää komissiota toimittamaan EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan nojalla parlamentille 31. maaliskuuta 2009 mennessä lainsäädäntöehdotuksen direktiiviksi, jolla vahvistetaan toimet jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen yhteen sovittamiseksi, jotta tietyn jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustetun yrityksen sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen (14. yhtiöoikeusdirektiivi) yhteisössä helpottuisi, ja pyytää laatimaan kyseisen ehdotuksen toimielinten välisten keskustelujen ja jäljempänä esitettyjen yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

2.

toteaa, että tällä hetkellä yritykset pystyvät siirtämään kotipaikkansa ainoastaan purkamalla yhtiön ja perustamalla uuden oikeushenkilön kohdejäsenvaltioon tai perustamalla uuden oikeushenkilön kohdejäsenvaltioon ja sulauttamalla sen jälkeen yhteen molemmat yritykset; toteaa lisäksi, että tällaiseen menettelyyn liittyy hallinnollisia esteitä, kustannuksia ja sosiaalisia seurannaisvaikutuksia eikä se tarjoa oikeusvarmuutta;

3.

viittaa sijoittautumisvapauteen, joka yhtiöille taataan EY:n perustamissopimuksen 48 artiklassa ja josta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on antanut tulkinnan (12);

4.

huomauttaa, että yrityksen kotipaikan siirtämiseen liittyy myös valvonnan siirtyminen; toteaa, että laadittaessa 14:ttä yhtiöoikeusdirektiiviä yhtiöiden kotipaikan siirrosta jäsenvaltiosta toiseen on taattava osakkaiden, velkojien ja työntekijöiden olemassa olevien oikeuksien säilyttäminen sekä säilytettävä nykyinen yritysjohdon tasapaino (”corporate governance”);

5.

ehdottaa, että uudessa direktiivissä viitataan direktiiveihin 94/45/EY ja 2005/56/EY, jotta varmistetaan henkilöstöedustusta koskevien menettelyjen yhdenmukaisuus ja yhtenäinen sisältö EU:n yhtiöoikeusdirektiivejä sovellettaessa;

6.

katsoo, että yrityksen kotipaikan siirtäminen on tehtävä sen jälkeen, kun on laadittu siirtoa koskeva suunnitelma ja selvitys, jossa selitetään ja perustellaan oikeudelliset ja taloudelliset näkökohdat sekä siirron mahdolliset seuraukset osakkaille ja työntekijöille; korostaa, että sekä siirtoa koskeva suunnitelma että selvitys on toimitettava kaikkien toimijoiden käyttöön hyvissä ajoin;

7.

painottaa verokilpailun myönteisiä vaikutuksia talouskasvuun Lissabonin strategian yhteydessä;

8.

huomauttaa, että kotipaikan siirron olisi oltava verotuksellisesti neutraali;

9.

ehdottaa, että verohallintojen välistä tiedonvaihtoa ja avunantoa parannetaan;

10.

vaatii avoimuutta uuden direktiivin soveltamiseen jäsenvaltioissa ja ehdottaa lisäksi, että jäsenvaltioille asetetaan velvollisuus ilmoittaa siirroista komissiolle, minkä perusteella EY:n yritysrekisteriin merkitään tiedot yrityksistä, jotka siirtävät kotipaikkansa direktiivin säännösten mukaisesti; huomauttaa, että ilmoitusvelvollisuuden täytäntöönpanossa on lainsäädännön parantamiseksi pyrittävä välttämään liiallista tietojen ilmoittamista (”overkill”), edellyttäen että taataan riittävien tietojen ilmoittaminen.

11.

vahvistaa, että suosituksissa on noudatettu toissijaisuusperiaatetta ja kansalaisten perusoikeuksia;

12.

katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole talousarvioon kohdistuvia vaikutuksia;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle, neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.


(1)  EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 714.

(2)  EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 114.

(3)  EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 671.

(4)  Asia 81/87 Daily Mail ja General Trust [1988] Kok. 5483.

(5)  Asia C-212/97 Centros [1999] Kok. I-1459.

(6)  Asia C-208/00 Überseering [2000] Kok. I-9919.

(7)  Asia C-167/01 Inspire Art [2003] Kok. I-10155.

(8)  Asia C-411/03 SEVIC Systems [2005] Kok. I-10805.

(9)  Asia C-196/04 Cadbury Schweppes [2006] Kok. I-7995.

(10)  Neuvoston direktiivi 94/45/EY, annettu 22. syyskuuta 1994, eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä (EYVL L 254, 30.9.1994, s. 64).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/56/EY, annettu 26. lokakuuta 2005, pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista (EUVL L 310, 25.11.2005, s. 1).

(12)  Edellä mainitussa Centros-asiassa annettu tuomio.


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLLÖSTÄ

Euroopan parlamentti pyytää komissiota tekemään direktiiviehdotuksen, jossa on seuraavat kohdat:

Suositus 1 (sääntömääräisen kotipaikan siirtämisestä jäsenvaltioiden välillä aiheutuvat vaikutukset)

Sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen yli rajojen ei johda kyseisen yhtiön lakkauttamiseen tai muuhun keskeyttämiseen tai oikeushenkilöyden menettämiseen. Vastaavasti yritys säilyttää oikeushenkilöytensä, ja kaikki sen varat, velat ja sopimussuhteet säilyvät ennallaan. Siirtämisen ei pitäisi myöskään johtaa oikeudellisten, yhteiskunnallisten tai verotusta koskevien ehtojen kiertämiseen. Siirtäminen tulee voimaan päivänä, jona yhtiö rekisteröidään vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Yhtiöön sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä rekisteröintipäivämäärästä lähtien.

Suositus 2 (siirtämismenettely yhtiössä)

Siirtoa suunnittelevan yhtiön johdon tai hallituksen on laadittava siirtoehdotus. Ehdotuksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

(a)

kotijäsenvaltiossa olevan yhtiön oikeudellinen muoto, nimi ja sääntömääräinen kotipaikka,

(b)

vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevan yhtiön kaavailtu oikeudellinen muoto, nimi ja sääntömääräinen kotipaikka,

(c)

kotijäsenvaltion yhtiön perustamiskirja ja yhtiöjärjestys,

(d)

siirtämisen kaavailtu aikataulu,

(e)

päivä, josta lähtien sääntömääräisen kotipaikkansa siirtämään pyrkivän yhtiön katsotaan kirjanpitotarkoituksessa sijaitsevan vastaanottavassa jäsenvaltiossa,

(f)

tarvittaessa yksityiskohtaiset tiedot pääkonttorin tai päätoimipaikan siirtämisestä,

(g)

yhtiön jäsenille, työntekijöille ja luotonantajille taatut oikeudet tai ehdotetut asianmukaiset toimet,

(h)

tiedot menettelyistä, joilla määritetään työntekijöiden osallistumista koskevat järjestelyt, kun yhtiötä johdetaan työntekijöiden osallistumisen perusteella ja vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole säädetty tällaisesta järjestelmästä.

Siirtämisehdotus toimitetaan yhtiön jäsenten ja työntekijöiden edustajien tarkasteltavaksi hyvissä ajoin ennen yhtiön osakkaiden yleiskokousta.

Siirtämistä suunnittelevan yhtiön on julkaistava asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön ja direktiivin 68/151/ETY (1) mukaisesti ainakin seuraavat tiedot:

(a)

kotijäsenvaltion yhtiön oikeudellinen muoto, nimi ja sääntömääräinen kotipaikka sekä vastaavat tiedot vastaanottavaan jäsenvaltioon suunnitellusta yhtiöstä,

(b)

rekisteri, johon direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja tiedot on kirjattu, sekä niiden kirjausnumero,

(c)

ilmoitus järjestelyistä, joiden avulla luotonantajat ja vähemmistöosakkaat voivat käyttää oikeuksiaan, ja osoite, josta kyseisiä järjestelyjä koskevat tiedot ovat saatavissa kokonaisuudessaan maksutta.

Siirtämistä suunnittelevan yhtiön johdon tai hallituksen on myös laadittava perustelut sisältävä selonteko ehdotuksen oikeudellisista ja taloudellisista näkökohdista, ja ilmoitettava yhtiön jäsenille, luotonantajille ja työtekijöille aiheutuvat vaikutukset, ellei asiasta ole sovittu toisin.

Suositus 3 (osakkaiden kokouksessa tehtävä siirtämispäätös)

Osakkaiden kokouksessa päätetään siirtämisehdotuksen hyväksymisestä yhtiön perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen muuttamiseen sovellettavien järjestelyjen mukaisesti ja siihen vaadittavalla enemmistöllä yhtiöön sen kotijäsenvaltiossa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

Jos yhtiötä johdetaan työntekijöiden osallistumisen perusteella, osakkaiden kokouksessa voidaan asettaa siirtämisen ehdoksi, että työntekijöiden osallistumista koskevat järjestelyt hyväksytään erikseen osakkaiden kokouksessa.

Suositus 4 (hallinnollinen siirtämismenettely ja todentaminen)

Kotijäsenvaltio todentaa lainsäädäntönsä mukaisesti siirtämismenettelyn legitiimiyden. Kotijäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen myöntää todistuksen siitä, että kaikki tarvittavat asiakirjat ja muodollisuudet on täytetty.

Vastaanottavan jäsenvaltion yhtiön todistus, perustamiskirja ja yhtiöjärjestys sekä jäljennös siirtoehdotuksesta esitetään riittävän ajoissa elimelle, joka vastaa rekisteröinnistä vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Nämä asiakirjat riittävät yhtiön rekisteröimiseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Rekisteröinnistä vastaava vastaanottavan jäsenvaltion viranomainen tarkistaa, että siirtämisen aineelliset ja muodolliset ehdot täyttyvät.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa rekisteröinnistä viipymättä kotijäsenvaltion vastaavalle viranomaiselle. Tämän jälkeen kotijäsenvaltion viranomainen poistaa yhtiön omasta rekisteristään.

Vastaanottavassa jäsenvaltiossa rekisteröiminen ja kotijäsenvaltion rekisteristä poistaminen on julkistettava. Julkaistaessa on annettava ainakin seuraavat tiedot:

(a)

rekisteröinnin päivämäärä,

(b)

kotijäsenvaltion rekisterin entinen kirjausnumero ja vastaanottavan jäsenvaltion uusi kirjausnumero.

Suositus 5 (työntekijöiden osallistuminen)

Työntekijöiden osallistumisesta säädetään vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä.

Vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä ei kuitenkaan sovelleta:

(a)

kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei ole säädetty vähintään samantasoisesta osallistumisesta kuin yhtiön toimiessa kotijäsenvaltiossa, tai

(b)

kun vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä ei anneta muissa jäsenvaltioissa olevien yhtiön yritysten työntekijöille samoja oikeuksia kuin mitä näillä oli ennen siirtämistä.

Näissä tapauksissa sovelletaan direktiivin 2005/56/EY 16 artiklan säännöksiä.

Suositus 6 (siirtämisen vaikutuspiiriin kuuluvat kolmannet osapuolet)

Mikään yhtiö, jota vastaan on käynnistetty lakkauttamista, selvitystilaa, maksukyvyttömyyttä tai maksujen keskeyttämistä koskeva menettely tai muu vastaava menettely, ei voi siirtää sääntömääristä kotipaikkaansa jäsenvaltiosta toiseen yhteisön alueella.

Jos yhtiöön sovelletaan ennen sääntömääräisen kotipaikan siirtämistä käynnistettyjä oikeudellisia tai hallinnollisia menettelyjä, niissä katsotaan yhtiön sääntömääräisen kotipaikan olevan kotijäsenvaltiossa.


(1)  Ensimmäinen neuvoston direktiivi 68/151/ETY, annettu 9. maaliskuuta 1968, niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi (EYVL L 65, 14.3.1968, s. 8).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/10


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus

P6_TA(2009)0087

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta (2008/2305(INI))

2010/C 87 E/03

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 1 ja 2 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemasta tehdyn Geneven yleissopimuksen vuodelta 1951 ja sen lisäpöytäkirjan vuodelta 1967,

ottaa huomioon niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18. helmikuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 (1) (”Dublin-asetus”),

ottaa huomioon turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27. tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY (2) (”vastaanottodirektiivi”),

ottaa huomioon pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1. joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY (3) (”turvapaikkadirektiivi”),

ottaa huomioon kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (4),

ottaa huomioon komission kertomuksen turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27 päivänä tammikuuta 2003 annetun direktiivin 2003/9/EY soveltamisesta (KOM(2007)0745),

ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Lampedusasta (5),

ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman pakolaisten tilanteesta Maltalla (6),

ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman turvapaikka-asioista: käytännön yhteistyö, päätöksenteon laatu yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä (7),

ottaa huomioon 2. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän arvioinnista (8),

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan selvitykset vierailuista pakolaiskeskuksiin niiden vastaanotto-olosuhteiden tarkastamiseksi,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 6. toukokuuta 2008 antaman tuomion asiassa C-133/06 (Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto) (9) turvapaikkadirektiivin kumoamisesta ja erityisesti niiden direktiivin säännösten kumoamisesta, jotka koskevat turvallisten maiden yhteisten vähimmäisluettelojen hyväksymis- ja muuttamismenettelyä,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 16. lokakuuta 2008 hyväksymän Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen, jonka neljäs tavoite on ”Euroopan turvapaikkajärjestelmän toteuttaminen”,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0050/2009),

A.

ottaa huomioon, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamisen ensimmäiseen vaiheeseen liittyvät säädökset ovat kyllä mahdollistaneet yhteisten vähimmäisnormien käyttöönoton mutta eivät kuitenkaan tasavertaisia edellytyksiä saada suojaa kaikkialla Euroopan unionin alueella ja että tämän seurauksena on edelleen ongelmia, kuten turha liikkuminen jäsenvaltiosta toiseen ja lukuisat hakemukset,

B.

katsoo, että Dublinin järjestelmän ensimmäisen vastaanottajamaan vastuuta koskeva peruste voi johtaa siihen, että tiettyjen, etenkin EU:n ulkorajoilla sijaitsevien, jäsenvaltioiden taakka on suhteeton puhtaasti niiden maantieteelliseen sijaintiin liittyvistä syistä, ja katsoo, että tällaisella ilmiöllä on haitallisia vaikutuksia sekä jäsenvaltioihin että turvapaikanhakijoihin,

C.

huomauttaa, että Dublinin järjestelmää koskevan komission arvion mukaan vuoden 2005 aikana 13 EU:n ulkorajoilla sijaitsevaa jäsenvaltiota joutui Dublinin järjestelmän vuoksi käsittelemään yhä suurempia haasteita,

D.

palauttaa mieliin, että edellä mainitussa vastaanottodirektiiviä käsittelevässä arviointiraportissaan komissio panee merkille vakavia ongelmia direktiivin täytäntöönpanossa erityisesti suljetuissa keskuksissa ja kauttakulkualueilla ja että parlamentin valtuuskuntien jäsenet saattoivat itse todeta ongelmat lukuisilla vierailukäynneillään,

Yleiset huomiot

1.

toteaa, että viimeksi kuluneen vuoden aikana pakolaisten määrä on kasvanut yli 12 miljoonaan ja maan sisällä siirtymään joutuneiden määrä 26 miljoonaan koko maailmassa; tukee näin ollen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamista ja pitää myönteisenä komission turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelmaa, joka toimii etenemissuunnitelmana yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän loppuun saattamiselle;

2.

pitää valitettavana, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä sovellettavan uuden oikeusperustan vuoksi jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmien haitallisten eroavaisuuksien poistamiseen tarkoitetun yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisen vaiheen loppuun saattamisen määräaikaa suunnitellaan lykättävän vuoteen 2012;

3.

kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että tiettyjen kolmansien maiden kansalaisten pakolaisaseman tunnustaminen vaihtelee noin 0–90 prosentin välillä eri jäsenvaltioissa;

4.

korostaa, että yhteiseen turvapaikkajärjestelmään ja turvapaikkahakijoiden yhdenvertaiseen asemaan johtavan normien yhdenmukaistamisen olisi saatava aikaan se, että kaikkialla unionissa on korkea suojataso, eikä se saa johtaa alhaisimman yhteisen tason tavoitteluun, mikä aiheuttaisi sen, että yhteinen turvapaikkajärjestelmä menettäisi lisäarvonsa;

5.

pahoittelee, että demokratiaan ja ihmisoikeuksien suojeluun olennaisesti kuuluva turvapaikkajärjestelmän käsite on heikentynyt suuresti viime vuosina; toistaa, että turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja tarpeita ja palauttamiskiellon periaatetta on kunnioitettava kaikilta osin;

6.

palauttaa mieliin, että EU:n on käytettävä ulkorajoilla mekanismeja turvapaikanhakijoiden tunnistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että henkilöt, jotka ovat oikeutettuja kansainväliseen suojeluun, pääsevät niiden alueelle myös ulkorajoilla suoritettavien tarkastusoperaatioiden yhteydessä;

7.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio pitää turvapaikkamahdollisuuden varmistamista suojaa tarvitseville yhtenä eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän keskeisimmistä tavoitteista;

8.

kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivaa virastoa (rajaturvallisuusvirasto) antamaan yksityiskohtaisia tietoja viraston operaatioiden yhteydessä turvapaikanhakijoiksi yksilöityjen henkilöiden määrästä ja näiden operaatioiden yhteydessä pysäytettyjen ja kauttakulkumaahan tai alkuperämaahansa palautettujen henkilöiden kohtalosta; kehottaa komissiota laatimaan rajaturvallisuusviraston toimivaltuuksia koskevan muutosehdotuksen, jossa ilmoitetaan selkeästi, että suojelu- ja ihmisoikeuskysymykset ovat olennainen osa EU:n ulkorajojen hallinnointia;

9.

pitää myönteisenä, että komissio tunnustaa tarpeen varmistaa yhdenmukaisuus muiden sellaisten politiikan alojen kanssa, joilla on vaikutusta kansainväliseen suojeluun; kehottaa siksi komissiota tukemaan ja tekemään aloitteita rajaturvallisuusviraston ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) kaltaisten rajavalvontapolitiikkojen ja - käytäntöjen uudelleen tarkastelemiseksi ja mukauttamiseksi, jotta taataan, että pakolaiset saavat suojelua EU:ssa ja että palauttamiskiellon periaatetta kunnioitetaan kaikilta osin EU:n ulkorajoilla; korostaa lisäksi, että YK:n merioikeusyleissopimuksessa (UNCLOS) vahvistettu avunantovelvollisuus sitoo oikeudellisesti jäsenvaltioita, EU:ta ja rajaturvallisuusvirastoa;

Voimassa olevan lainsäädännön parantaminen

10.

panee tyytyväisenä merkille, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan asiassa C-133/06 kumonnut turvapaikkadirektiivin 29 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 36 artiklan 3 kohdan, jotka koskevat turvallisten alkuperämaiden yhteisen vähimmäisluettelon ja turvallisten kolmansien maiden yhteisen luettelon hyväksymistä ja muuttamista;

11.

panee tyytyväisenä merkille tietyissä jäsenvaltioissa toteutetut myönteiset aloitteet turvapaikkahakijoiden vastaanottamiseksi heti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemisen jälkeen avoimissa keskuksissa ja täysin paikallisiin yhteisöihin kotoutettuina;

12.

katsoo, että turvapaikanhakijat ovat haavoittuvia henkilöitä, joiden on voitava nauttia tarkoituksenmukaisista vastaanotto-olosuhteista; palauttaa mieliin, että vankilaympäristö ei voi missään tapauksessa auttaa alkuperämaassa tai matkalla kohti Eurooppaa koettujen traumojen selvittämisessä;

13.

suhtautuu myönteisesti komission viimeisimmissä ehdotuksissa mainittuihin säännöksiin, joiden mukaan jäsenvaltiot eivät saa ottaa henkilöä säilöön ainoastaan sen vuoksi, että hän hakee kansainvälistä suojelua; katsoo, että turvapaikanhakijoita ei periaatteessa pitäisi ottaa säilöön heidän erityisen herkän tilanteensa vuoksi;

14.

pitää valitettavana, että useissa jäsenvaltioissa turvapaikanhakijoiden säilöönotto on vielä todellisuutta, kun henkilö on tullut alueelle laittomasti, ja panee siksi tyytyväisenä merkille, että vastaanottodirektiiviin on lisätty säilöönottoa koskevia menettelytakeita; on tämän suhteen sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden säilöönoton pitäisi olla mahdollista ainoastaan hyvin selvästi määritellyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa ja noudattaen välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita sekä säilöönoton tavan että sen tarkoituksen suhteen; katsoo myös, että kun turvapaikanhakija on otettu säilöön, hänellä olisi oltava oikeus oikeussuojakeinoihin kansallisessa tuomioistuimessa;

15.

pitää keskeisen tärkeänä, että uuden vastaanottodirektiivin soveltamisalaa selkeytetään siten, että katetaan pakolaiskeskukset, kauttakulkualueet, rajamenettelyt ja Dublinin menettelyn mukaisesti siirretyt turvapaikanhakijat;

16.

suosittaa, että vastaanottodirektiivissä otetaan käyttöön virallinen järjestelmä haavoittuvien henkilöiden, erityisesti ilman saattajaa liikkuvien alaikäisten, muista riippuvaisten vanhusten, vammaisten, raskaana olevien naisten, lasten kanssa liikkuvien yksinhuoltajien ja traumatisoituneiden (kidutus, raiskaus sekä henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta) henkilöiden, yksilöimiseksi välittömästi;

17.

katsoo, että yhtenäinen turvapaikanhakumenettely ja yhtenäiset normit, joiden mukaan turvapaikanhakijat luokitellaan pakolaisiksi tai kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi, pitäisi ottaa käyttöön siten, että ne kattavat kaikki kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset (pakolaisasema, toissijainen suojelu, tilapäinen suojelu);

18.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo selkeyttää toissijaisen suojelun myöntämisedellytyksiä ja etenkin että se ehdottaa tämäntyyppisen suojelun saajille myönnettävien oikeuksien ja etujen tason tarkistamista; katsoo, että näin voidaan varmistaa aiempaa paremmin aiempaa yhdenvertaisempi kohtelu;

19.

pitää myönteisenä komission aikomusta muuttaa turvapaikkadirektiiviä ja korostaa, että yhteisen turvapaikkamenettelyn olisi tarjottava selkeät, yhdenmukaiset ja kohtuulliset aikarajat, joiden puitteissa viranomaisten on päätettävä turvapaikkahakemuksista, jotta vältetään turvapaikanhakijoiden terveyteen ja hyvinvointiin mahdollisesti kielteisesti vaikuttavat pitkät ja perusteettomat odotusajat; toistaa, että pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman myöntämisen pitäisi aina perustua yksilölliseen arviointiin eikä rajoittua (esimerkiksi kansallisuuteen perustuvaan) yleisarvioon tai (esimerkiksi alkuperämaan ihmisoikeustilanteeseen liittyviin) ehtoihin;

20.

pitää toivottavana, että jäsenvaltioiden käytettävissä olevat tiedot alkuperämaista kerätään yhteen, ja kehottaa komissiota lisäämään ponnistelujaan yhteisen tietopankin käyttöönottamiseksi; painottaa, että alkuperämaita koskevien tietojen keräämisen ja esittämisen sekä portaalin hallinnoimisen yhteydessä olisi varmistettava, että mukana ovat erilaisten tunnettujen asiantuntijoiden maakohtaiset raportit, että tiedot ovat julkisesti saatavilla ja erillään päättäjien käsittelystä (jotta ne pysyvät puolueettomina ja poliittisen vaikutuspiirin ulkopuolella) ja että valtiollisten, valtiosta riippumattomien ja kansainvälisten lähteiden välillä on noudatettu oikeudenmukaista tasapainoa, kun alkuperämaita koskevia tietoja on kerätty;

21.

pitää myönteisenä Dublin-asetuksen uudelleenlaadintaa sekä ehdotettuja säännöksiä, jotka koskevat Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävien siirtojen lykkäämistä, jos on aihetta huoleen, että niiden seurauksena hakijat eivät nauttisi riittävää suojaa asianomaisissa jäsenvaltioissa, erityisesti mitä tulee vastaanotto-olosuhteisiin ja turvapaikkamenettelyyn pääsyyn, sekä tapauksissa, joissa siirrot voisivat lisätä sellaisten jäsenvaltioiden taakkaa, joihin kohdistuu, erityisesti niiden maantieteellisen tai demografisen tilanteen vuoksi, suhteettoman suuria paineita; korostaa kuitenkin, että nämä säännökset olisivat viime kädessä vain poliittinen kannanotto, eivätkä tehokas väline, jolla merkittävästi tuettaisiin jäsenvaltioita, ellei käyttöön oteta kaikkien jäsenvaltioiden kohdalla sitovaa kaksiosaista välinettä, jolla säädetään:

a)

virkamiesten siirtämisestä muista jäsenvaltioista Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston alaisuudessa avustamaan erityisessä ja ongelmallisessa tilanteessa olevia jäsenvaltioita;

b)

järjestelystä, jolla kansainvälistä suojelua nauttivat henkilöt siirretään erityisessä ja ongelmallisessa tilanteessa olevista jäsenvaltioista toisiin jäsenvaltioihin Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun virastoa kuullen ja suojelua saavien suostumuksella;

22.

katsoo, että tarkistetussa Dublin-asetuksessa turvapaikanhakijoille olisi myönnettävä oikeus tehdä valitus siirtopäätöksestä, ja valituksen olisi velvoitettava tuomioistuimet viran puolesta tutkimaan, onko siirtopäätöksen täytäntöönpano keskeytettävä väliaikaisesti;

Hallintorakenteet

23.

tukee voimakkaasti Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston perustamista, jonka olisi toimittava kiinteässä yhteistyössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston sekä turvapaikka-asioihin erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen kanssa;

24.

katsoo, että yhtenä Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston tehtävistä olisi oltava niiden erojen tarkka analysointi, joita edelleen ilmenee kansallisten turvapaikkajärjestelmien välillä, ja myötävaikuttaminen niiden korjaamiseen;

25.

katsoo, että Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston tehtäviin pitäisi myös kuulua suuntaviivojen laatiminen turvapaikkahakemusten täsmällisemmän arvioinnin edistämiseksi, hyvien käytäntöjen vaihdon edistäminen sekä asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon ja soveltamisen valvominen (komission aseman tukeminen perussopimusten vartijana);

26.

katsoo, että suojelupyynnön hylkäämisen jälkeen alkuperä- tai lähtömaahan palautettujen turvapaikanhakijoiden kohtelun seurannan käytännön näkökohtia olisi pohdittava;

27.

rohkaisee komissiota jatkamaan ponnisteluja yhteisen eurooppalaisen turvapaikka-asioita koskevan koulutusohjelman luomiseksi, koska alalla tehtyjen päätösten laatu on suoraan yhteydessä kansallisen tason päätöksentekijöiden koulutukseen ja tietoihin; katsoo, että alaan erikoistuneiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kuuleminen koulutusohjelmien laatimiseksi olisi tehokkuuden tae;

28.

katsoo, että kaikilla päättäjillä olisi oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet saada ammattimaisesti ja puolueettomasti laadittuja tietoja alkuperämaista, sillä tiedot ovat keskeinen väline turvapaikkaviranomaisille ja muutoksenhakuelimille sekä turvapaikanhakijoille, jotka voivat tietoihin perustuen osoittaa tarvitsevansa kansainvälistä suojelua;

29.

korostaa, että turvapaikanhakijoiden odottaessa päätöstä viranomaisten pitäisi ottaa huomioon heikommassa asemassa olevien hakijoiden, kuten lasten, vammaisten ja naisten, erilaiset tarpeet ja antaa käyttöön tarvittava infrastruktuuri;

Kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttaminen

30.

pitää kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamista tärkeänä demokratian, turvallisuuden ja taloudellisten näkökohtien vuoksi;

31.

pitää valitettavana, että Dublin-asetuksessa vahvistetuissa säännöissä turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaavan jäsenvaltion määrittämiseksi ei oteta huomioon hakijoiden toiveita, ja katsoo, että tietyt perhesuhteita, kulttuuria ja kieltä koskevat kriteerit pitäisi ottaa paremmin huomioon päätöksiä tehtäessä, jotta edistetään turvapaikanhakijoiden kotouttamista;

32.

kehottaa neuvostoa sopimaan pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25. marraskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY (10) soveltamisalan laajentamisesta kattamaan pakolaiset ja toissijaista suojelua nauttivat henkilöt;

33.

panee tyytyväisenä merkille komission vastaanottodirektiivissä esittämän ehdotuksen, jonka mukaan hakijoille mahdollistetaan yksinkertaistettu pääsy työmarkkinoille, koska heidän sijoittautumisensa työelämään on yksi heidän vastaanottavaan jäsenvaltioon kotouttamisensa keskeisistä edellytyksistä ja auttaa heitä lisäksi kehittämään sellaisia taitoja, jotka ovat hyödyllisiä sekä vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleskelun aikana että alkuperämaassa, mikäli hakijat palaavat sinne;

34.

katsoo, että kun päätetään vastuussa olevasta jäsenvaltiosta, turvapaikkajärjestelmässä olisi kotouttamisen helpottamiseksi otettava huomioon muun muassa sosiaalinen, kulttuurinen ja kielellinen tausta sekä turvapaikanhakijan sellaisten koulutuksellisten ansioiden, ammatillisen pätevyyden ja taitojen tunnustaminen, jotka vastaavat vastaanottavan jäsenvaltion taloudellisia tarpeita;

35.

suosittaa, että pakolaisten ja toissijaista suojelu nauttivien henkilöiden oikeuksien välillä ei tehdä eroa; korostaa erityisesti tarvetta parantaa toissijaista suojelua nauttivien henkilöiden sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia, koska se on keskeistä heidän kotouttamisensa kannalta;

Solidaarisuusmekanismit

36.

katsoo, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän yhtenä tavoitteena on oltava tehokkaiden solidaarisuusmekanismien käyttöönotto, jotta parannetaan niiden maiden tilannetta, joihin tulee eniten turvapaikanhakijoita ja joilla on vaikeuksia taata heille asianmukaiset vastaanotto-olosuhteet, käsitellä hakemukset määräajassa ja vahvistetuin menettelyin tai kotouttaa pakolaisaseman saaneita hakijoita;

37.

katsoo, että solidaarisuus ei voi rajoittua taloudellisten resurssien myöntämiseen, ja kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön vapaaehtoista sisäistä uudelleen sijoittautumista ja siirtoa koskevia mekanismeja Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen mukaisesti; katsoo, että ne mahdollistaisivat sen, että kansainvälistä suojelua saavat henkilöt voidaan vastaanottaa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on myöntänyt suojelun;

38.

katsoo, että olisi tarkasteltava mahdollisuutta laajentaa direktiivin 2001/55/EY (11) soveltamisalaa, jotta mahdollistetaan erityisesti tiettyjen kansainvälistä suojelua tilapäisesti tarvitsevien ihmisryhmien vastaanottaminen silloinkin, kun kyse ei ole suuresta määrästä;

39.

rohkaisee perustamaan tulevan Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston puitteissa turvapaikka-asioiden asiantuntijaryhmiä, jotka voivat avustaa jäsenvaltioita, joihin tulee yhtäkkiä suuri määrä turvapaikanhakijoita ja jotka eivät pysty selviämään tilanteesta;

40.

pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta perustaa tulevan Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston alaisuuteen eurooppalainen kansainvälisen suojelun siirtojärjestelmä, jonka puitteissa pakolaiset voisivat omasta pyynnöstään liikkua Euroopassa ja joka siten keventäisi tiettyjen jäsenvaltioiden taakkaa;

41.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo käynnistää tutkimuksen, jossa arvioidaan keinoja kohentaa EU:n taloudellista solidaarisuutta, ja odottaa mielenkiinnolla tältä osin tehtäviä ehdotuksia;

42.

kannattaa kansallisten viranomaisten, YK:n pakolaisasian päävaltuutetun ja EU:n kansalaisjärjestöjen välisiä sopimuksia rajavalvonnasta ja sopimusten rahoittamista EU:n ulkorajarahastosta;

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

43.

korostaa, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän olisi oltava täysin yhdenmukainen niiden pakolaisten suojelun alan tavoitteiden ja toimien kanssa, joita toteutetaan EU:n kehittyvien maiden kanssa tehtävän yhteistyön välineiden (kuten Euroopan kehitysrahaston, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen) sekä EU:n ja kehittyvien maiden välisten sopimusten ja kumppanuuksien (kuten Cotonoun sopimus ja yhteinen EU–Afrikka-strategia) avulla;

44.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, etteivät turvapaikat ole kriisinhallintaväline vaan olennainen osa kolmansien maiden kanssa tehtävää kehitysyhteistyötä; toistaa myös, että kehitysyhteistyö, erityisesti kriisien ehkäisy, ihmisoikeuksien valvonta, konfliktien selvittäminen ja rauhan rakentaminen, voisi olla pakolaisuutta ennalta ehkäisevä väline; korostaa siksi, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän pitäisi liittyä läheisesti eurooppalaiseen kehitysavun ja humanitaarisen avun politiikkaan;

45.

odottaa alueellisten suojeluohjelmien arviointia, joka on määrä suorittaa vuonna 2009; korostaa, että kyseiset ohjelmat olisi kehitettävä täysin yhteensopiviksi kansallisten ja alueellisten toimintasuunnitelmien, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita koskevan aihekohtaisen ohjelman kanssa ja että yleisesti ottaen niitä ei koskaan pitäisi käyttää keinona jäsenvaltioiden ja EU:n velvollisuuksien väistämiseksi; kehottaa komissiota koordinoimaan paremmin eri yksiköidensä toimet tältä osin siten, että optimoidaan niiden välinen synergia, ja raportoimaan parlamentille tähän pyrkivistä ponnisteluista;

46.

tunnustaa, että on tärkeää lisätä ensimmäisten turvapaikkamaiden vastaanottokapasiteettia ja ottaa käyttöön Euroopan tasolla kiinteässä yhteistyössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun kanssa uudelleensijoittautumisohjelma, jossa määritellään yhteiset kriteerit ja koordinointimekanismit;

47.

pyytää lisäksi arvion laatimista siitä, kuinka riittäviä ovat kuhunkin kolmansia maita koskevaan toimeen käytettävissä olevat varat, esimerkiksi alueen sisällä tapahtuvaan suojeluun, erityisesti kun otetaan huomioon parlamentin ilmaisema kanta, jonka mukaan tällaiset toimet edellyttävät lisärahoitusta kehitysmäärärahojen uudelleenkohdentamisen sijaan;

48.

kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioiden aktiivisempaa osallistumista pakolaisten uudelleensijoittamiseen maailmanlaajuisesti;

49.

panee suurella mielenkiinnolla merkille ajatuksen siitä, että otetaan käyttöön ”suojattua maahantuloa koskevat menettelyt”, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan konkreettisia menettelyjä ja näiden toimien käytännön vaikutuksia;

50.

odottaa mielenkiinnolla tuloksia tutkimuksesta, joka koskee EU:n alueen ulkopuolella tapahtuvaa hakemusten yhteistä käsittelyä ja jonka komissio aikoo toteuttaa vuonna 2009, ja varoittaa pyrkimyksistä siirtää turvapaikanhakijoiden vastaanotto ja hakemusten käsittely kolmansille maille tai YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle;

*

* *

51.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, EU:n rajaturvallisuusvirastolle ja Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulle.


(1)  EUVL L 50, 25.2.2003, s. 1.

(2)  EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18.

(3)  EUVL L 326, 13.12.2005, s. 13.

(4)  EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12.

(5)  EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 598.

(6)  EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 301.

(7)  EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 364.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0385.

(9)  EUVL C 158, 21.6.2008, s. 3.

(10)  EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44.

(11)  Neuvoston direktiivi 2001/55/EY, annettu 20. heinäkuuta 2001, vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi (EYVL L 212, 7.8.2001, s. 12).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/16


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Komission toimintasuunnitelma yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi

P6_TA(2009)0088

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 komission toimintasuunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi (2008/2150(INI))

2010/C 87 E/04

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 2/2004 ”yhtenäisestä tarkastusmallista” (single audit) (sekä yhteisön sisäisen valvonnan menettelyjä koskevan ehdotuksen) (1),

ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2005 päivätyn komission tiedonannon suunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen kehittämiseksi (KOM(2005)0252),

ottaa huomioon 17. tammikuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi (KOM(2006)0009),

ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2006 julkaistun ensimmäisen kertomuksen sisäisen valvonnan kehystä koskevan komission toimintasuunnitelman täytäntöönpanon tilanteesta (SEC(2006)1009), jonka komissio esitti varainhoitovuotta 2004 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä 27. huhtikuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (2) esitetyn pyynnön mukaisesti,

ottaa huomioon 7. maaliskuuta 2007 julkaistun komission välikertomuksen (KOM(2007)0086), jossa esitettiin yhteenveto saavutetusta edistyksestä ja ilmoitettiin tarvittavista lisätoimenpiteistä,

ottaa huomioon 27. helmikuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi (KOM(2008)0110) ja siihen liittyvän komission valmisteluasiakirjan (SEC(2008)0259),

ottaa huomioon 4. kesäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2007” (KOM(2008)0338),

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vuosikertomus vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2007 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista” (KOM(2008)0499),

ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle varainhoitovuotta 2006 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (KOM(2008)0629 ja KOM(2008)0628) sekä sen liitteenä olevat komission valmisteluasiakirjat (SEC(2008)2579 ja SEC(2008)2580),

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2007 ja tarkastettujen toimielinten vastaukset (3),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0022/2009),

A.

ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 274 artiklan mukaan komissio toteuttaa talousarviota omalla vastuullaan, moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa,

B.

ottaa huomioon, että tehokasta sisäistä valvontaa koskeva periaate on yksi budjettiperiaatteista, joka mainitaan Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. päivänä kesäkuuta 2002 annetussa asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4), sellaisena kuin se on muutettuna 13. joulukuuta 2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (5), kuten komissio ehdotti edellä mainitussa toimintasuunnitelmassaan yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi (toimintasuunnitelma),

C.

katsoo, että komissio voi parhaiten osoittaa todellisen sitoutumisensa avoimuuteen ja moitteettomaan varainhoitoon toteuttamalla kaikki tarvittavat toimenpiteet ja antamalla kaiken tukensa aloitteille, joiden tavoitteena on parantaa varainhoidon laatua myönteisen tarkastuslausuman (DAS (6)) saamiseksi tilintarkastustuomioistuimelta,

D.

ottaa huomioon, että Ecofin-neuvoston 8. marraskuuta 2005 antamien päätelmien 5 kohdassa todetaan, että yhdennetyn sisäisen valvonnan toteuttaminen ja valvontaan sovellettavan lainsäädännön yksinkertaistaminen on ensisijaisen tärkeää, ja pyydetään komissiota arvioimaan valvonnan kustannuksia menoeräkohtaisesti,

E.

ottaa huomioon, että tukeakseen strategista tavoitettaan myönteisen tarkastuslausuman saamisesta Euroopan tilintarkastustuomioistuimelta komissio hyväksyi tammikuussa 2006 toimintasuunnitelman, joka perustuu tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin (7), varainhoitovuotta 2003 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä 12. huhtikuuta 2005 annettuun parlamentin päätöslauselmaan (8) ja Ecofinin 8. marraskuuta 2005 antamiin päätelmiin,

F.

ottaa huomioon, että toimintasuunnitelmassa keskityttiin komission silloisten tarkastusrakenteiden puutteisiin ja nimettiin 16 alaa, joilla tarvittiin toimenpiteitä vuoden 2007 loppuun mennessä, ottaen huomioon, että unionin varainhoidon parantamista on tuettava seuraamalla tiiviisti valvonnan edistymistä komissiossa ja jäsenvaltioissa,

G.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 2007 toisen luvun (Komission sisäinen valvonta) 2.29 kohdassa huomautetaan, että ”Vuotta 2007 koskeva komission yhteenvetokertomus sisältää luottavaisen arvion toiminnan täytäntöönpanon edistymisestä joulukuuhun 2007 mennessä. Kertomuksessa tuodaan kuitenkin esille, että on odotettava jonkin aikaa, ennen kuin käytettävissä on tietoja, joiden perusteella voidaan osoittaa, että toimet ovat vaikuttavia tilien perustana oleviin toimiin liittyvän virhetason alentamisen kannalta”,

H.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 2.30 kohtaan annetun komission vastauksen mukaan ”Toimenpiteiden toteuttaminen on pitkän aikavälin prosessi, johon paneudutaan määrätietoisesti. Toimenpiteet on toteutettu vuosina 2006 ja 2007, ja vaikutukset näkyvät luonnollisesti viipeellä. Ensimmäinen vaikutustenarviointikertomus laaditaan alkuvuodesta 2009”,

1.

pitää toimintasuunnitelman toteuttamisessa saavutettua edistystä kaiken kaikkiaan myönteisenä ja on tyytyväinen siihen, että suurin osa toimintasuunnitelmassa määritellyistä puutteista on korjattu;

2.

korostaa, että komission toimintasuunnitelmassa kuvattu tehokas yhdennetty sisäisen valvonnan kehys antaa komissiolle ja jäsenvaltioille mahdollisuuden toteuttaa paremmin EU:n talousarviota poliittisten tavoitteiden ja parlamentin prioriteettien mukaisesti;

3.

pitää selkeän kielenkäytön puutetta valitettavana ja pyytää komissiota kertomaan, mikä on sen tämänhetkinen vaihe yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen toteuttamisprosessissa ja milloin se odottaa toteutetuilla toimilla olevan näkyviä ja myönteisiä vaikutuksia toimien laillisuuteen ja asianmukaisuuteen;

4.

panee merkille 4. helmikuuta 2009 annetun edistymisraportin (KOM(2009)0043) ja ottaa sen huomioon varainhoitovuotta 2007 koskevassa vastuuvapauden myöntämisestä annettavassa päätöslauselmassaan;

5.

ottaa huomioon komission tekemän työn, mutta pitää valitettavana sitä, ettei komissio tähän mennessä ole pystynyt esittämään täydellisiä ja luotettavia tietoja takaisinperintöjen ja rahoituskorjausten luvuista, koska jäsenvaltioilla on raportointiin liittyviä ongelmia; pyytää komissiota ratkaisemaan nämä raportointiin liittyvät ongelmat ja odottaa, että se esittää yksityiskohtaisen aikataulun uuden raportointijärjestelmän kehittämiselle ja soveltamiselle;

6.

huomauttaa, että toimintasuunnitelman onnistumista arvioidaan kuitenkin toimenpiteiden vaikutusten perusteella, toisin sanoen onnistuminen näkyy pienempänä virheiden määränä ja tilintarkastustuomioistuimelta saatavina parempina valvontajärjestelmien arvioina;

7.

luottaa tiukasti siihen, että kyseisillä parannuksilla on todellinen vaikutus tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukseen 2008;

8.

kehottaa komissiota lisäämään avoimuutta toimintasuunnitelman vaikutusarvioinnissaan ja seuraamaan täysipainoisesti sen täytäntöönpanoa;

Toimenpiteet 4, 10 ja 10N: virheiden määrä tai hyväksyttävä virheriski – analyysi toimintoihin liittyvien menojen ja valvontajärjestelmien kustannusten välisestä tasapainosta

9.

pitää valitettavana, että Euroopan parlamentille kahden tärkeimmän toimenpiteen toteuttaminen on jossain määrin myöhästynyt suunnitellusta aikataulusta;

10.

pahoittelee erityisesti, että toimintasuunnitelman toimenpidettä 4, joka koskee vuoropuhelun aloittamista toimielinten välillä niistä perusperiaatteista, jotka on otettava huomioon arvioitaessa, mitä tilien perustana oleviin toimiin liittyviä riskejä voidaan pitää hyväksyttävinä, ei ole vielä toteutettu; yhtyy tilintarkastustuomioistuimen lausuntoon nro 4/2006 (9) siinä, että vaikka hyväksyttävä riskitaso on keskeinen käsite yhdennetyn sisäisen valvonnan järjestelmässä, on vielä epäselvää, miten ”hyväksyttävä riskitaso” määritellään;

11.

korostaa, että vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2005 (10) 2.9 ja 2.10 kohdassa tilintarkastustuomioistuin katsoo yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen suhteen, että ”yksi tärkeimmistä komission hyväksymistä tavoitteista on valvonnan suhteuttaminen ja kustannusvaikuttavuus”;

12.

muistuttaa lisäksi, että edellä mainituissa Ecofin-neuvoston 8. marraskuuta 2005 antamissa päätelmissä todettiin, että neuvosto katsoo, tuomioistuimen antaman lausunnon nro 2/2004 mukaisesti, että sen pitäisi päästä sopimukseen parlamentin kanssa sellaisista tilien perustana oleviin toimiin liittyvistä riskeistä, joita voidaan pitää hyväksyttävinä, ottaen huomioon valvonnan kustannukset ja siitä saatava hyöty eri politiikan alojen yhteydessä ja vastaavien menojen määrä;

13.

huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin suosittaa vuosikertomuksensa 2007 2.42 kohdan c alakohdassa hyväksyttävän riskin käsitteen määrittämistä aiempaa paremmin ja toteaa ensimmäisen luvun (Tarkastuslausuma ja lausuman perustana olevat tiedot) 1.52 kohdan c alakohdassa, että ”Menojen ja yksittäisten menoalojen jäännösriskin välinen tasapaino on niin tärkeä, että se olisi hyväksyttävä poliittisella tasolla (päätöksen tekisivät talousarvio-/vastuuvapausviranomaiset) unionin kansalaisten puolesta”;

14.

kehottaa komissiota antamaan kiireellisesti lupaamansa tiedonannon tästä aiheesta, jotta toimielinten välinen vuoropuhelu hyväksyttävästä riskistä saadaan käyntiin, kuten parlamentti on jo pyytänyt 24. huhtikuuta 2007 päivätyssä varainhoitovuotta 2005 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmassaan (11) ja 22. huhtikuuta 2008 päivätyssä, varainhoitovuotta 2006 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmissaan (12); kehottaa komissiota kertomaan täysin avoimesti, mitä menetelmiä se käyttää määrittäessään virheiden määrää;

15.

katsoo näin ollen, että komission on suhteellisuusperiaatteen ja valvontajärjestelmien kustannustehokkuuden periaatteen noudattamiseksi arvioitava suhdetta, joka vallitsee niiden resurssien, jotka sillä on käytössään kutakin tiettyä politiikanalaa varten, ja niiden resurssien osien välillä, joita komissio käyttää valvontajärjestelmissään kutakin menoerää kohden, varainhoitovuotta 2005 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa esitetyn pyynnön mukaisesti;

16.

muistuttaa komissiota vertailevien analyysien toteuttamisen tärkeydestä, koska ainoastaan niiden perusteella on mahdollista määritellä hyväksyttävä riskitaso, ja niiden toimittamisesta parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle;

17.

katsoo, että valvonnassa käytettävien resurssien ja valvonnan tulosten kustannus-hyötysuhteen pitäisi olla ensisijainen tekijä, jonka tilintarkastustuomioistuin ottaa huomioon;

18.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessaan 2007 1.52 kohdan d alakohdassa esittämän hyvin tärkeän havainnon, että ”jos järjestelmää ei voida panna täytäntöön tyydyttävällä tavalla siten, että menot olisivat hyväksyttävällä tasolla ja riski siedettävä, järjestelmän käyttöä olisi harkittava uudelleen”;

19.

pyytää komissiota esittämään toimenpiteisiin 10 ja 10N liittyvää luotettavaa tietoa valvontajärjestelmien kustannuksista ja mahdollisista keinoista yksinkertaistaa niitä, jotta valvonnan tarve ja tavoite vähentää EU:n varojen hakijoille ja saajille koituvaa hallinnollista taakkaa saataisiin paremmin tasapainoon;

20.

muistuttaa tilintarkastustuomioistuimen kanssa jakamastaan näkemyksestä, jonka mukaan mutkikkaat tai epäselvät säännöt ja monimutkaiset lainsäädännölliset vaatimukset vaikuttavat kielteisesti EU:n varainkäytön laillisuuteen ja asianmukaisuuteen; katsoo tarpeelliseksi käsitellä yksinkertaistamista tärkeänä näkökohtana varainhoitoasetuksen seuraavan uudistuksen ja EU:n rahoitusohjelmien tulevan oikeusperustan kannalta;

Toimenpiteet 1, 3, 3N, 5, 10, 10a, 11N, 13 ja 15: yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa tarvitaan

21.

korostaa, että toimenpiteiden 1, 3, 3N, 5, 10, 10a, 11, 11N, 13 ja 15 toteuttamisessa komissio on myös riippuvainen jäsenvaltioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä; korostaa tukevansa täysin näitä toimenpiteitä ja kehottaa siksi komissiota käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä niiden toteuttamiseksi mahdollisimman nopeasti;

22.

muistuttaa komission edellä mainitussa vuoden 2008 tiedonannossaan (KOM(2008)0110) antamasta lausumasta, että toimet 1, 3, 3N, 5, 8 ja 13 on saatettu päätökseen;

23.

huomauttaa kuitenkin, ettei se ole toistaiseksi saanut tietoonsa aineistoa, joka tukisi tällaista lausumaa; joutuu siksi kyseenalaistamaan vahvasti sen, onko toimenpiteet saatettu päätökseen ja onko ne pantu täytäntöön ja onko niillä ollut vaikutusta toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistymiseen;

24.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta kertomaan yksityiskohtaisemmin yhteistyöstään vastaavien kansallisten toimielinten kanssa ja ennakoimaan, milloin tällä yhteistyöllä on myönteisiä vaikutuksia;

Toimenpiteet 5 ja 13: vuotuisten yhteenvetojen ja hallinnollisten ilmoitusten käytön lisääminen

25.

on tyytyväinen jäsenvaltioiden ensimmäisen kerran 15. helmikuuta 2008 esittämiin vuotuisiin yhteenvetoihin saatavilla olevista tarkastuksista ja ilmoituksista, mikä on huomattava askel EU:n varojen hallinnoinnin parantamisen suuntaan; pitää kuitenkin valitettavana näitä vuotuisia yhteenvetoja koskevaa avoimuuden puutetta, sillä komissio ei ole toimittanut niitä Euroopan parlamentille;

26.

on tyytyväinen määräyksiin, joita on sovelletaan vuodesta 2008 alkaen vuotuisiin yhteenvetoihin, arviointeihin ja ilmoituksiin rakennerahastoja käsittelevien pääosastojen vuosia 2006 ja 2007 koskevissa toimintakertomuksissa, mutta katsoo, että toimenpiteitä 5 ja 13 ei voida pitää täytäntöönpantuina, koska parlamentille annetut tiedot niistä ovat puutteellisia;

27.

pitää valitettavana, ettei se ole tähän mennessä saanut täydellisiä tietoja komissiolta ensimmäisiä vuotuisia yhteenvetoja koskevasta arvioinnista ja vertailevasta analyysistä;

28.

huomauttaa sitä paitsi, että tilintarkastustuomioistuin toteaa vuosikertomuksessa 2007, että vuotuisten yhteenvetojen esittämistapojen eroavaisuuksien takia niiden perusteella ei voida tehdä luotettavaa arviointia järjestelmän toimivuudesta ja tehokkuudesta;

Toimenpide 11N: virheluokittelun kehittäminen ja kunkin virhetyypin suhde takaisinperintään ja rahoituskorjauksiin

29.

pitää valitettavana, että huomattavista ponnisteluistaan huolimatta komissio ei tilintarkastustuomioistuimen mukaan ole vielä kyennyt esittämään täydellisiä tietoja tai osoittamaan että annetut tiedot olisivat selvästi julkaistujen rahoitusselvitysten mukaisia;

30.

rohkaisee komissiota saattamaan päätökseen tämän tärkeän toimenpiteen täytäntöönpanon, jotta jäsenvaltiot saadaan noudattamaan raportointivaatimuksia paremmin ja antamaan pitäviä tietoja;

Toimenpide 8N: yhteistyö jäsenvaltioiden korkeimpien tarkastuslaitosten kanssa ja sen selvittäminen, millä tavoin niiden toimintaa voidaan hyödyntää varmuuden saamiseksi ohjelmien toteuttamisen moitteettomuudesta

31.

painottaa, että vaikka riippumattomat korkeimmat tarkastuslaitokset, jotka ovat kansallisten julkisten menojen ulkoisia tarkastajia, eivät kuulu sisäisen valvonnan kehykseen, niillä voi olla tärkeä tehtävä julkisten varojen käytön tarkastamisessa;

32.

tukee täysin komission käynnistämää yhteistyötä joidenkin jäsenvaltioiden korkeimpien tarkastuslaitosten kanssa ja rohkaisee pitämään edelleen yhteyttä kyseisiin laitoksiin sen selvittämiseksi, miten niiden työtä voidaan hyödyntää varmuuden lisäämiseksi siitä, että jäsenvaltioissa täytäntöönpannut ohjelmat on toteutettu moitteettomasti;

33.

pitää tervetulleena komission aloitetta kehittää jäsennelty lähestymistapa jäsenvaltioiden ylimpiin tarkastuselimiin pidettävien yhteyksien tukemiseksi ja rohkaisee komissiota saattamaan tämän toimenpiteen täytäntöönpanon päätökseen tiiviissä yhteistyössä tilintarkastustuomioistuimen kanssa;

*

* *

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 107, 30.4.2004, s. 1.

(2)  EUVL L 340, 6.12.2006, s. 5.

(3)  EUVL C 286, 10.11.2008, s. 1.

(4)  EUVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(5)  EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1.

(6)  Lyhenne ranskankielisestä termistä ”Déclaration d'assurance”.

(7)  Lausunto nro 2/2004 ”yhtenäisestä tarkastusmallista” (single audit) (EUVL C 107, 30.4.2004, s. 1).

(8)  EUVL L 196, 27.7.2005, s. 4.

(9)  EUVL C 273, 9.11.2006, s. 2.

(10)  EUVL C 263, 31.10.2006, s. 1.

(11)  EUVL L 187, 15.7.2008, s. 25.

(12)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0133.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/21


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Jäsenvaltioiden tuomioistuinten välinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa

P6_TA(2009)0089

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa (2008/2180(INI))

2010/C 87 E/05

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission kertomuksen jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa 28. toukokuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/2001 soveltamisesta (KOM(2007)0769),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/2001 (1),

ottaa huomioon Haagin konferenssin meneillään olevan työn siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa ulkomailla tapahtuvaa todisteiden vastaanottamista koskevan 18. maaliskuuta 1970 annetun Haagin yleissopimuksen soveltamiseksi käytännössä,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0058/2009),

A.

ottaa huomioon, että asetusta (EY) N:o 1206/2001 ei ole sovellettu niin tehokkaasti kuin sitä olisi voitu soveltaa, ja että siksi on toteutettava lisätoimia jäsenvaltioiden tuomioistuimien yhteistyön parantamiseksi todisteiden vastaanottamisessa ja asetuksen tehokkuuden lisäämiseksi,

B.

ottaa huomioon, että asetuksella (EY) N:o 1206/2001 pyritään parantamaan, yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan tuomioistuinten välistä yhteistyötä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa,

C.

ottaa huomioon, että komissio huolehti siitä, että jäsenvaltioille jaettiin vuoden 2006 lopussa ja vuoden 2007 alussa yhteensä 50 000 kopiota käsikirjasta, mutta tämä tehtiin aivan liian myöhään ja siksi on toteutettava lisätoimia, joilla tiedotetaan tehokkaammin asetuksesta menettelyyn osallistuville toimijoille, erityisesti tuomioistuimille ja asianajajille,

D.

ottaa huomioon, että komissio katsoo kuitenkin, että on myös suuri määrä tapauksia, joissa 10 artiklan 1 kohdassa vahvistettu 90 päivän määräaika todisteiden vastaanottamista koskevien pyyntöjen täyttämiselle ylitetään ja että joissakin tapauksissa aikaa tarvitaan jopa yli kuusi kuukautta,

E.

ottaa huomioon, että vain harvoilla jäsenvaltioilla on käytettävissään videokonferenssilaitteet ja ettei videokonferenssitekniikkaa näin ollen käytetä riittävästi; katsoo lisäksi, etteivät jäsenvaltiot edistä riittävästi nykyaikaista viestintätekniikkaa ja ettei komissiokaan tee asiaa koskevia konkreettisia parannusehdotuksia,

1.

arvostelee sitä, että komissio antoi edellä mainitun kertomuksen vasta 5. joulukuuta 2007, vaikka se olisi asetuksen (EY) N:o 1206/2001 23 artiklan mukaan pitänyt antaa 1. tammikuuta 2007 mennessä;

2.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että jäsenvaltioiden olisi ponnisteltava lujemmin saattaakseen asetuksen riittävän hyvin tuomarien ja oikeusalalla toimivien henkilöiden tietoon jäsenvaltioissa ja kannustaakseen siten tuomioistuinten välisiin suoriin yhteyksiin, koska on osoittautunut, että asetuksen 17 artiklassa säädetyllä todisteiden välittömällä vastaanottamisella voidaan yksinkertaistaa ja nopeuttaa todisteiden vastaanottamista, ilman että siitä aiheutuu erityisongelmia;

3.

katsoo, että on tärkeää muistaa, että asetuksessa tarkoitetuilla keskuselimillä on edelleen tärkeä tehtävä niiden tuomioistuinten toiminnan valvonnassa, jotka ovat vastuussa asetuksen mukaisten pyyntöjen käsittelystä sekä syntyvien ongelmien ratkaisemisesta; toteaa, että Euroopan oikeudellinen verkosto voi auttaa ratkaisemaan ongelmia, joita keskuselimet eivät ole ratkaisseet, ja että turvautumista keskuselimiin voitaisiin vähentää, jos pyyntöjä esittävien tuomioistuinten tietoisuutta asetuksesta lisättäisiin; katsoo, että keskuselinten antama apu voi olla ratkaisevan tärkeää pienille paikallistuomioistuimille, jotka joutuvat ensimmäistä kertaa ratkaisemaan rajat ylittävään todisteiden vastaanottamiseen liittyvää ongelmaa;

4.

kannattaa viestintätekniikan ja videokonferenssien laajaa käyttöä yhdistettynä turvalliseen sähköpostijärjestelmään, josta olisi vähitellen tultava tavanomainen keino todisteiden vastaanottamista koskevien pyyntöjen välittämiseen; panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot mainitsivat Haagin konferenssin lähettämiin kyselyihin antamissaan vastauksissa videoyhteyksien yhteensopivuudessa ilmenevistä ongelmista, ja katsoo, että tämä asia olisi otettava esiin Euroopan sähköisen oikeudenkäytön strategiassa;

5.

katsoo, että se tosiasia, että monilla jäsenvaltioilla ei vielä ole käytettävissään videokonferenssilaitteita ja että komissio toteaa, että nykyaikaisia viestintävälineitä ”edelleen käytetään varsin harvoin” vahvistavat parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan äskettäin suosittelemien Euroopan sähköisen oikeudenkäytön strategiaa koskevien suunnitelmien oikeutuksen; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään enemmän varoja modernin viestintätekniikan käyttöön ottamiseen tuomioistuimissa sekä tuomarien kouluttamiseen käyttämään tätä tekniikkaa ja kehottaa komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia tilanteen parantamiseksi; katsoo, että on mahdollisimman pikaisesti taattava, että Euroopan unioni antaa riittävästi apua ja taloudellista tukea;

6.

katsoo, että sähköisen oikeudenkäytön strategian yhteydessä olisi toteutettava toimia tuomioistuinten auttamiseksi täyttämään rajat ylittävään todisteiden vastaanottamiseen laajentuneessa Euroopan unionissa liittyvät kääntämistä ja tulkkausta koskevat vaatimukset;

7.

panee huolestuneena merkille komission havainnon, että on myös suuri määrä tapauksia, joissa asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa vahvistettu 90 päivän määräaika todisteiden vastaanottamista koskevien pyyntöjen täyttämiselle ylitetään ja että joissakin tapauksissa aikaa tarvitaan jopa yli kuusi kuukautta; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian konkreettisia ehdotuksia toimiksi, joilla tämä ongelma voidaan ratkaista, ja toteaa että tällöin olisi myös pohdittava mahdollisuutta perustaa oikeudelliseen verkkoon valituselin tai nimetä yhteyshenkilö;

8.

arvostelee sitä, että komission kertomuksessa annetaan väärä kuva tilanteesta, kun siinä todetaan, että todisteiden vastaanottaminen on joka suhteessa parantunut asetuksen (EY) N:o 1206/2001 johdosta; kehottaa siksi komissiota antamaan käytännön tukea muun muassa sähköisen oikeudenkäytön strategian yhteydessä, sekä toimimaan entistä ponnekkaammin asetukseen sisältyvien mahdollisuuksien käyttämiseksi siviilioikeuden parantamiseen kansalaisten, yritysten, oikeusalan ammattilaisten ja tuomarien hyväksi;

9.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EYVL L 174, 27.6.2001, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/23


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY täytäntöönpano

P6_TA(2009)0090

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY täytäntöönpanosta (2008/2247(INI))

2010/C 87 E/06

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17. toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY (1),

ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman komission 23. vuosikertomuksesta yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2005) (2),

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta – komission 24. vuosikertomus (3),

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ”Parempi säädöskäytäntö 2005” toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti – (13. kertomus) (4),

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelyn parantamisesta Euroopan unionissa (5),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0014/2009),

A.

ottaa huomioon, että parlamentti on todennut toistuvasti, että EU:n lainsäädäntö on mielekästä vain, jos sitä noudatetaan jäsenvaltioissa, ja että EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen noudattamista jäsenvaltioissa on näin ollen tehostettava; ottaa huomioon, että parlamentti on ehdottanut, että asiasta vastaava esittelijä antaa tilanneselvityksen parlamentille, kun saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika on umpeutunut,

B.

ottaa huomioon, että parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 17. toukokuuta 2006 direktiivin 2006/43/EY (jäljempänä ”direktiivi”) ja että saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika umpeutui 29. kesäkuuta 2008, sekä katsoo, että on tutkittava, onko lainsäädäntö saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä,

C.

katsoo, että komission julkaisemasta tulostaulusta käy kyllä ilmi, mitkä artiklat on pantu täytäntöön missäkin maassa, mutta se ei tarjoa tietoa siitä, millä tavalla täytäntöönpano on suoritettu tai täyttävätkö kansalliset määräykset direktiivissä asetetut vähimmäisnormit,

D.

katsoo, että direktiivin tavoitteena on ensinnäkin optimoida tilinpäätösten tilintarkastusten korkea laatu kaikkialla EU:ssa, mikä lisää luottamusta tätä raportointia kohtaan ja parantaa rahoitusmarkkinoilla vallitsevaa tilannetta, ja toiseksi luoda tilintarkastusalalle yhtäläiset mahdollisuudet sisämarkkinoilla,

E.

katsoo, että on tarkastettava, että direktiivin täytäntöönpano jäsenvaltioissa täyttää nämä kaksi tavoitetta,

1.

toteaa, että direktiivi hyväksyttiin vastauksena Enronin romahduksen aiheuttamaan kriisiin; korostaa, että tämänhetkinen rahoituskriisi tuo esiin korkealaatuisten kirjanpito- ja tilintarkastuskäytäntöjen merkityksen; pahoittelee, että vain kaksitoista jäsenvaltiota on saattanut direktiivin täydellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa komissiota varmistamaan, että direktiivi saatetaan välittömästi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön;

2.

panee huolestuneena merkille, että sellaisten ratkaisevien käsitteiden kuin ”yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö” (6) ja ”ketju” (7) saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on johtanut erilaisiin tulkintoihin jäsenvaltioissa; korostaa tässä yhteydessä, että direktiivissä otetaan käyttöön lukuisia kauaskantoisia velvoitteita, jotka kohdistuvat yrityksiin, jotka määritellään yleisen edun kannalta merkittäviksi yhteisöiksi, samoin kuin tilintarkastajiin, jotka tarkastavat kyseisten yrityksien kirjanpidon; panee edelleen merkille, että direktiivissä otetaan myös käyttöön lukuisia lisävelvoitteita, jotka kohdistuvat ketjun määritelmän kattamiin tilintarkastusyhteisöihin; panee merkille, että tarvitaan lisätarkastelua, mitä tulee ketjun määritelmän vaikutuksiin ja oikeudellisen selkeyden puuttumiseen yhteisöjen vastuun osalta, kun kyse on samaan ketjuun kuuluvien muiden yhteisöjen toimista; pelkää yleisesti, että moninaiset määritelmät aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta ja niiden noudattamisen korkeita kustannuksia ja vaikuttavat näin viime kädessä haitallisesti direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa tästä syystä komissiota jäsenvaltioita kuullen tarkastelemaan kattavasti määritelmien täytäntöönpanoa ja niiden käyttöönoton havaittavia vaikutuksia ja selventämään Euroopan unionin tämän alan pitkän aikavälin poliittisia prioriteetteja ja tapaa, jolla tämä voidaan parhaiten saavuttaa;

3.

panee merkille, että monet jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet täytäntöön direktiivin 41 artiklaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jokaisella yleisen edun kannalta merkittävällä yhteisöllä on oltava tarkastusvaliokunta tai vastaava elin; katsoo, että vaatimus on tärkeä keino taata yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilinpäätösten lakisääteisten tilintarkastusten riippumattomuus;

4.

tähdentää viimeaikaisten kokemusten osoittavan, että usein tapahtuva ja korkealaatuinen vuorovaikutus tarkastusvaliokunnissa ja riippumattomien johtajien, hallintoneuvostojen ja tilintarkastajien välillä on tarpeen ja että liikkeenjohdon ulkopuolisten hallintoneuvoston jäsenten olisi harkittava tarkkaan mahdollisuutta pitää kokouksia siten, että liikkeenjohdosta vastaava johto ei olisi niissä läsnä;

5.

toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on pantu täytäntöön direktiivin vaatimus tilintarkastajien vaihtamisesta enintään seitsemän vuoden välein niinkin lyhyellä vaihtovälillä kuin kaksi tai kolme vuotta; suhtautuu epäilevästi siihen, parantaako näin lyhyt vaihtoväli yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilinpäätösten lakisääteisten tilintarkastusten laatua ja jatkuvuutta, ja huomauttaa, että lyhyet vaihtovälit estävät tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä saamasta selkeää käsitystä kyseisestä yhteisöstä;

6.

pahoittelee, että kaikissa jäsenvaltioissa ei ole otettu käyttöön direktiivissä edellytettyä julkista valvontaa; panee edelleen merkille, että niissä jäsenvaltioissa, joissa julkinen valvonta on otettu käyttöön, julkisen valvonnan muodoissa on merkittäviä eroja; toteaa, että direktiivin mukainen julkinen valvonta on organisoitava siten, että eturistiriidat vältetään; ihmettelee tämän seikan huomioon ottaen, täyttävätkö välittömästi kansallisiin hallituksiin yhteydessä olevat valvontaviranomaiset tämän edellytyksen;

7.

pitää hyvin tärkeänä, että direktiivin mukainen julkisesta valvonnasta vastaavien viranomaisten välinen yhteistyö toteutuu, koska valvontaviranomaisten välinen tiivis yhteistyö edistää jäsenvaltioiden lähentymistä ja voi ehkäistä hallinnollisten lisätaakkojen syntymisen erilaisten kansallisten menettelyjen ja edellytysten johdosta;

8.

korostaa, että noteerattuihin tytäryhtiöihin on tehtävä lakisääteiset tilintarkastukset; suosittelee, että kansallisessa lainsäädännössä säädettäisiin, että tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyjen tilintarkastajien olisi tehtävä lakisääteiset tilintarkastukset emoyhtiöille, joilla on tällaisia tytäryhtiöitä;

9.

katsoo, että direktiivin tilintarkastukseen liittyviä työpapereita koskevan 47 artiklan täytäntöönpanon osalta on huomattavan paljon epäselvyyttä; huomauttaa, että jäsenvaltiot voivat sallia tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai lakisääteisten tilintarkastajien tai muiden niiden hyväksymien tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien muiden asiakirjojen siirron kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille, mutta on olemassa oikeudellisia ja tietosuojanäkökohtia, jotka on ratkaistava, jotta voidaan varmistaa, että tiedot, joita Euroopan unionin tilintarkastajat saavat asiakasyrityksiltä pysyvät luottamuksellisina eivätkä päädy julkisuuteen kolmansissa maissa, joissa nämä yritykset ovat noteerattu tai missä emoyhtiö on perustettu;

10.

kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti kaikkia kansallisia lakeja, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ratkaisemaan päättäväisesti ongelmat, joihin viitataan 1–9 kohdassa ja raportoimaan asiasta parlamentille kahden vuoden kuluessa; suhtautuu epäilevästi siihen, onko valittu menetelmä eli yhdenmukaistamisen vähimmäistaso oikea tapa saavuttaa tämän ja muiden sisämarkkinoihin liittyvien direktiivien tavoitteet, koska direktiivissä sallitut lukuisat poikkeukset lisäävät tilintarkastusmarkkinoiden sirpaloitumista; kehottaa komissiota käyttämään selkeitä käsitteitä yhdenmukaistamista toteutettaessa;

11.

huomauttaa, että kansainvälisten tilintarkastusstandardien hyväksymisen tarpeettomalla viivästymisellä voi olla epäsuotuisia vaikutuksia sääntely-ympäristöön, koska se lisää sirpaloitumista, mikä on direktiivin yleistavoitteen vastaista; vaatii komissiota näin ollen välttämään tarpeetonta viivyttelyä kansainvälisten tilintarkastusstandardien hyväksymisessä ja aloittamaan laajan ja julkisen kuulemismenettelyn niiden hyväksymisestä;

12.

katsoo, että EU:n lainsäädännön asianmukaisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon huolellinen valvominen ja tarkastaminen ovat olennaisen tärkeitä keinoja pyrittäessä parantamaan EU:n lainsäädännön soveltamista ja välttämään tarpeettomia liiallisen sääntelyn (gold plating) käytäntöjä, joihin esimerkiksi direktiivin 40 artikla saattaa johtaa, koska siinä luetellaan ohjeellisesti avoimuusraportin tietoja koskevat edellytykset;

13.

tukee sitä, että komissio ohjaa jäsenvaltioita ja tekee niiden kanssa yhteistyötä asianmukaisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, esimerkiksi hyödyntämällä kokouksia, joissa tarkastellaan saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, foorumina, jolla pyritään yhteisymmärrykseen tiettyjen yhteisön lainsäädännön säännösten täytäntöönpanosta; kannattaa vastaavuustaulukkojen käyttöä täytäntöönpanon yhteydessä keinona, jolla saavutetaan lähentymisen enimmäistaso; katsoo kuitenkin, että on tehtävä enemmän jäsenvaltioiden ohjaamiseksi täytäntöönpanoprosessissa ja niiden suuntaamiseksi kohti yhteisön lainsäädännön yksiselitteistä täytäntöönpanoa;

14.

korostaa voimakkaasti, että kaikki direktiivin soveltamisalan puitteissa toteutetut lainsäädäntöön rinnastettavissa olevat toimet voidaan hyväksyä vain noudattaen valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä ja tarvittaessa on toteutettava niiden vaikutusten arviointi;

Laadunvarmistusta koskeva suositus

15.

pitää myönteisenä yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastuksia tekeviin lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin sovellettavasta ulkoisesta laadunvarmistuksesta 6. toukokuuta 2008 annettua komission suositusta 2008/362/EY (8); kannattaa vakiintunutta käsitystä, jonka mukaan on tärkeää saada riippumaton ulkoinen laadunvarmistus direktiivin tavoitteen eli tilintarkastusten laadun ja julkaistujen taloudellisten tietojen uskottavuuden parantamisen mukaisesti; kannattaa lisäksi vakiintunutta käsitystä, jonka mukaan on erittäin tärkeää, että tilintarkastukset ja -tarkastajat ovat täysin riippumattomia ja puolueettomia;

16.

kehottaa komissiota edistämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kansallisia laadunvarmistusrakenteita, joilla taataan tilintarkastusyhteisöjen riippumaton ja puolueeton laadunvarmistus; korostaa tässä yhteydessä, että yhteisön lainsäätäjän on pitäydyttävä direktiivissä ja suosituksessa vahvistetuissa yleiskehyksen mukaisissa määräyksissä ja että alan tehtävänä on täydentää kyseisiä sääntöjä;

Kolmansien maiden tilintarkastajien rekisteröimistä koskeva päätös

17.

ottaa huomioon tiettyjen kolmansien maiden tilintarkastajien ja tilintarkastusyksiköiden tilintarkastustoimintaa koskevasta siirtymäajasta 29. heinäkuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/627/EY (9); pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille kolmansien maiden tilintarkastajia koskevan kysymyksen johdosta toteutetuista jatkotoimista;

Tilintarkastajien vastuu

18.

toteaa, että jäsenvaltioiden korvausvelvollisuutta koskevien järjestelmien erot saattavat johtaa lainsäädännöllä keinotteluun ja vaarantaa sisämarkkinat, mutta on tietoinen tarkastusyhteisöjen ja niiden käsittelemien yhtiöiden kokoon liittyvästä erilaisesta altistumisesta riskeille; korostaa, että korvausvaatimukset ovat usein peräisin kolmansista maista, missä tällaisia riita-asioita ohjaavat pääsääntöisesti asianajotoimistojen niistä saamat palkkiot; ei halua päästää tällaista riita-asioiden kulttuuria EU:hun ja kehottaa etsimään perustavanlaatuisemman ratkaisun palkkioiden toivossa käynnistettyjen menettelyjen aiheuttamiin kielteisiin vaikutuksiin;

19.

ottaa huomioon lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen siviilioikeudellisen vastuun rajoittamisesta 5. kesäkuuta 2008 annetun komission suosituksen 2008/473/EY (10), jossa jäsenvaltioita kehotetaan rajoittamaan tilintarkastajien vastuuta ottaen asianmukaisesti huomioon niiden oma kansallinen lainsäädäntö ja olot; panee merkille myös suosituksen tavoitteen, joka koskee yrityksien ja tilintarkastusyhteisöjen yhtäläisten toimintaedellytyksien tukemista edistämällä jäsenvaltioiden lähentymistä tällä alalla; korostaa, että komission suosituksessa esitetty tavoite rajoittaa lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen vastuuta ei saa loukata joissakin jäsenvaltioissa noudatettavia yksityisoikeudellista vastuuta koskevia oikeudellisia periaatteita, kuten uhreille maksettavia korvauksia koskevaa periaatetta; korostaa, että nykyisen talous- ja rahoituskriisin vallitessa suosituksessa ei pitäisi asettaa kyseenalaiseksi lakisääteisten tilintarkastusten laatua tai luottamusta niiden merkitykseen; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille viimeistään vuonna 2010 suosituksen vaikutuksista ja sitä koskevista jatkotoimista – tässä yhteydessä on nimittäin erityisen tärkeää, edistääkö suositus jäsenvaltioiden lähentymistä ja missä määrin se sitä edistää direktiivin tavoitteiden mukaisesti; korostaa, että jos lisätoimet osoittautuvat tarpeellisiksi, komission on suoritettava vaikutusten arviointi, jossa arvioidaan tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen yksityisoikeudellisen vastuun rajoittamisen mahdollisia vaikutuksia tilintarkastusten laatuun, taloudellisiin turvajärjestelyihin ja tarkastusmarkkinoiden keskittymiseen;

Kuuleminen omistusoikeutta koskevista säännöistä

20.

panee tyytyväisenä merkille komission aloittaman kuulemisen omistusoikeuksista tilintarkastusyhteisöissä ja odottaa mielenkiinnolla alan toimijoiden vastauksia;

*

* *

21.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0060.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0494.

(4)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 67.

(5)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 60.

(6)  Direktiivin 2 artiklan 13 kohta.

(7)  Direktiivin 2 artiklan 7 kohta.

(8)  EUVL L 120, 7.5.2008, s. 20.

(9)  EUVL L 202, 31.7.2008, s. 70.

(10)  EUVL L 162, 21.6.2008, s. 39.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/27


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Miesten ja naisten tasa-arvoinen osallistuminen ja kohtelu näyttämötaiteessa

P6_TA(2009)0091

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 miesten ja naisten tasa-arvoisesta osallistumisesta ja kohtelusta näyttämötaiteessa (2008/2182(INI))

2010/C 87 E/07

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY (1),

ottaa huomioon todistustaakasta sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa 15. joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/80/EY (2),

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman taiteilijoiden sosiaalisesta asemasta (3) ja 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten ja tasa-arvosta – 2008 (4),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0003/2009),

A.

katsoo, että näyttämötaiteessa naisten ja miesten työllistymismahdollisuuksiin liittyvä eriarvoisuus ja epäyhtäläiset mahdollisuudet ovat ilmeisiä ja jatkuvia,

B.

katsoo, että on syytä analysoida vakavasti tällaisen miesten ja naisten eriarvoisuuden aiheuttavia mekanismeja,

C.

katsoo, että miesten ja naisten tasa-arvon periaatetta on sovellettava kaikkiin näyttämötaidealan toimijoihin, kaikissa näyttämötaiteen lajeissa sekä kaikissa rakennetyypeissä (tuotanto, jakelu ja opetus) ja kaikilla toiminnanaloilla (taide, tekniikka, hallinto),

D.

katsoo, että miehet ja naiset eivät harjoita samoissa suhteissa näyttämätaiteen ammatteja ja että tämän ensimmäisen eriarvoisuuden muodon lisäksi on eroja työolosuhteissa ja työllistymisessä sekä tuloissa,

E.

katsoo, että kaikissa näyttämötaiteen lajeissa on havaittavissa eriasteista eriarvoisuutta mahdollisuuksissa päästä johtotehtäviin sekä saada käyttöönsä tuotantovälineitä ja jakeluverkostoja,

F.

katsoo, että näyttämötaiteen ammateissa tasa-arvon tavoite edellyttää sekajärjestelmän järjestelmällistä käyttöön ottamista,

G.

katsoo, että lahjakkuus ei yksin selitä esityksen taiteellista laatua tai onnistumista uralla ja että miesten ja naisten välisen edustuksen ottaminen paremmin huomion näyttämötaiteen ammateissa olisi omiaan voimistamaan alaa kokonaisuudessaan,

H.

katsoo, että näin ollen on syytä muuttaa nykyisiä näyttämötaiteessa edelleen ilmeneviä erottelutilanteita ei ainoastaan nykyaikaistamalla ja demokratisoimalla alaa vaan myös asettamalla tasa-arvolle realistisia tavoitteita, joilla edistetään yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta,

I.

katsoo, että todettujen eriarvoisuuksien vuoksi osaamista ja kykyjä jää käyttämättä ja eriarvoisuus haittaa taiteen dynamiikkaa ja tämän toiminnanalan levinneisyyttä ja taloudellista kehitystä,

J.

katsoo, että sitkeistä ennakkoluuloista seuraa liian usein naisiin kohdistuvaa syrjintää valintamenettelyissä ja nimityksissä sekä työsuhteissa ja että vaikka naisilla on korkeampi koulutus ja he ovat kiinnostuneita jatkokoulutuksesta ja ovat paremmin verkottuneita, heillä on usein pienemmät tulot kuin miehillä,

K.

katsoo, että tällä toiminnanalalla naisten ja miesten välisen tasa-arvon esteet ovat erityisen sitkeässä ja erityisiin toimenpiteisiin ryhtyminen todettujen eriarvoisuuksien vähentämiseksi on siten perusteltua, ottaen huomioon myös näiden toimien mahdollinen vipuvaikutus koko yhteiskuntaan,

L.

ottaa huomioon, että sekä mies- että naistaiteilijoiden sosiaaliturvassa on suuria aukkoja, mikä heikentää ennen kaikkea naisten taloudellista tilannetta,

1.

korostaa naisten ja miesten välisten eriarvoisuuksien laajuutta ja jatkuvuutta näyttämötaiteessa ja vaikutusta, joka tämän alan eriarvoisella järjestelmällä voi olla koko yhteiskunnalle ottaen huomioon sen toiminnan erityinen luonne;

2.

korostaa ehdotonta tarvetta edistää ja rohkaista naisten pääsyä kaikkiin sellaisiin taideammatteihin, joissa he ovat vielä vähemmistössä;

3.

muistuttaa, että naisten osuus taiteilijoista ja virallisen kulttuurialan työntekijöistä on hyvin pieni ja että naiset ovat aliedustettuja kulttuurilaitosten sekä akatemioiden ja yliopistojen johtotehtävissä;

4.

tunnustaa tarpeen ryhtyä tätä toiminnanalaa koskeviin erityisiin toimiin tätä eriarvoisuutta aiheuttavien mekanismien ja käytänteiden selvittämiseksi;

5.

muistuttaa, että käyttäytyminen muuttuu vain, jos naiset ja miehet toimivat alalla rinnakkain, jolloin eri näkökulmat, menetelmät ja edut täydentävät toisiaan;

6.

korostaa tarvetta edistää naisten pääsyä kaikkiin sellaisiin taidealan ja näyttämötaiteen ammatteihin, joissa he ovat vähemmistössä, ja rohkaisee jäsenvaltioita poistamaan kaikki esteet naisten pääsyltä kulttuuri-instituutioiden sekä akatemioiden ja yliopistojen johtoon;

7.

korostaa sitä, että naisiin kohdistuva syrjintä haittaa kulttuurialan kehitystä menetettyjen kykyjen ja osaamisen muodossa, ja toteaa, että saadakseen tunnustusta lahjakkaat henkilöt tarvitsevat yleisön kohtaamista;

8.

vaatii sellaisten toimenpiteiden käyttöön ottamista, joiden tarkoituksena on tehostaa naisten osallistumista laitosten johtoon, erityisesti edistämällä tasa-arvoa yritysten ja kulttuuri-instituutioiden sekä ammattijärjestöjen keskuudessa;

9.

kehottaa kulttuurialan toimijoita lisäämään naispuolisten taiteilijoiden ja heidän teostensa määrää ohjelmistoissa, kokoelmissa, julkaisuissa tai lausunnoissa;

10.

panee merkille naisten ja miesten tasa-arvossa tapahtuneen edistymisen, jonka ansiosta voidaan asteittain ottaa käyttöön molempien sukupuolten edustus työryhmissä, suunnittelussa ja ammatillisissa kokouksissa, jotka vielä nykyään toimivat usein sukupuolet erittelevän järjestelmän mukaan, joka vastaa huonosti yhteiskuntamme vaatimuksia;

11.

korostaa tarvetta taata hakemusten nimettömyys aina kun se on mahdollista ja rekrytoitaessa orkesterien soittajia jatkaa käytäntöä, jonka mukaan hakijoiden kuulemistilaisuudet järjestetään käyttäen välissä kaihdinta, minkä ansiosta naiset ovat voineet tulla valituiksi;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suunnittelemaan jo nyt näyttämöalan eriarvoisuuden ehkäisemisen kannalta realistista ensimmäistä vaihetta, jossa varmistetaan, että vähemmistössä olevan sukupuolen edustajia on kaikilla alan toimialoilla ainakin yksi kolmasosa;

13.

kannustaa jäsenvaltioita

a)

miettimään kulttuuri-instituutioidensa kanssa, miten parhaiten tunnistaa eriarvoisuutta aiheuttavat mekanismit kaiken sukupuoleen liittyvän syrjinnän välttämiseksi niin hyvin kuin mahdollista;

b)

poistamaan kaikki esteet naisten pääsyltä kuuluisimpien kulttuuri-instituutioiden ja -järjestöjen johtotehtäviin;

c)

ottamaan tällä alalla käyttöön uusia työn organisointiin, vastuunjakoon ja ajan hallintaan liittyviä sääntöjä, joissa otetaan huomioon naisten ja miesten yksityiselämän velvoitteet;

d)

tiedostamaan, että tällä alalla, jolla työajat ovat epätyypilliset, liikkuvuus suurta ja työsuhteet epävarmoja, mikä heikentää varsinkin naisten asemaa, on löydettävä kollektiivisia ratkaisuja lastenhoidon järjestämiseksi (avataan kulttuuriyrityksiin päiväkoteja, joiden aukioloajat on sovitettu harjoitusten ja näytösten aikataulujen mukaan);

14.

muistuttaa kulttuuri-instituutioita ehdottomasta tarpeesta siirtää käytäntöön demokratian käsite, jonka mukaan samasta työstä on maksettava myös samaa palkkaa ja jota ei taiteen alalla eikä monella muullakaan alalla aina sovelleta;

15.

kannustaa lopuksi jäsenvaltioita suorittamaan vertailevia tutkimuksia nykytilanteesta näyttämötaiteen alalla unionin eri jäsenmaissa yhteisten politiikkojen suunnittelun ja täytäntöönpanon helpottamiseksi, tilastojen laatimiseksi sekä tapahtuneen edistymisen vertailemiseksi ja mittaamiseksi;

16.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan taiteen ja kulttuurin alalla työskentelevien henkilöiden sosiaalista tilannetta ja ottamaan tällöin huomioon erityyppiset työsuhteet ja takaamaan paremman sosiaaliturvan;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.


(1)  EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15.

(2)  EYVL L 14, 20.1.1998, s. 6.

(3)  EUVL C 125 E, 22.5.2008, s. 223.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0399.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/30


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Online-rahapelien yhtenäisyys

P6_TA(2009)0097

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 online-rahapelien yhtenäisyydestä (2008/2215(INI))

2010/C 87 E/08

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 49 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (1),

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY palveluista sisämarkkinoilla (2),

ottaa huomioon televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta 11. joulukuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/65/EY (3) (AV-direktiivi),

ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (4),

ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (5),

ottaa huomioon 8 toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman urheilua koskevasta valkoisesta kirjasta (6),

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan komissiolle 16. lokakuuta 2006 rahapeleistä ja vedonlyönnistä sisämarkkinoilla esittämän suullisen kysymyksen (O-0118/2006) ja sitä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa 14. marraskuuta 2006 seuranneen keskustelun sekä komission jäsenen antaman vastauksen,

ottaa huomioon Europe Economics Research Ltd:n Euroopan parlamentille laatiman koosteen, joka koskee online-rahapelejä ja erityisesti rahapelien yhtenäisyyttä ja sitä koskevia käytännesääntöjä,

ottaa huomioon Swiss Institute of Comparative Law’n (SICL) komissiolle 14. kesäkuuta 2006 laatiman tutkimuksen Euroopan unionin sisämarkkinoiden rahapelipalveluista,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A6-0064/2009),

A.

palauttaa mieliin, että tällä hetkellä online-rahapelit, joiden arvo vuonna 2004 oli 2–3 miljardia euroa pelien bruttotuottona mitattuna, vastaavat noin viittä prosenttia EU:n rahapelimarkkinoista, mikä käy ilmi edellä mainitusta SICL:n tutkimuksesta, ja alan nopea kasvu vaikuttaa väistämättömältä,

B.

ottaa huomioon, että hallitukselta ja hallituksen valtuuttamasta rahapelitoiminnasta saadut tulot ovat urheilujärjestöjen ehdottomasti tärkein tulolähde monessa jäsenvaltiossa,

C.

ottaa huomioon, että rahapelitoimintaa, mukaan luettuna online-rahapelit, on perinteisesti säännelty tiukasti kaikissa jäsenvaltioissa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kuluttajien suojelemiseksi peliriippuvuudelta ja petoksilta, rahanpesun ja muiden talousrikosten sekä sopupelien estämiseksi ja yleisen järjestyksen säilyttämiseksi; ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset kyseisten yleistä etua koskevien tavoitteiden vuoksi, mikäli ne ovat oikeasuhtaisia ja syrjimättömiä,

D.

ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat eriyttäneet kyseisiä rajoituksia sen mukaan, mikä rahapelipalvelu on kyseessä, esimerkiksi kasinopelit, urheiluvedonlyönti, arpajaiset tai hevoskilpailujen vedonlyönti; ottaa huomioon, että suurin osa jäsenvaltioista kieltää online-kasinopelit, myös paikallisten operaattoreiden harjoittamina, ja että huomattava osa kieltää myös urheilun online-vedonlyönnin ja online-arpajaiset,

E.

ottaa huomioon, että rahapelitoiminta ei kuulu direktiivien 2006/123/EY, 2007/65/EY ja 2000/31/EY soveltamisalaan ja että parlamentti esitti edellä mainitussa urheilua koskevasta valkoisesta kirjasta antamassaan päätöslauselmassa huolensa rahapelien mahdollisesta vapauttamisesta,

F.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat säännelleet perinteisiä rahapelimarkkinoitaan suojellakseen kuluttajia riippuvuudelta, petokselta, rahanpesulta ja pelien ennalta sopimiselta; katsoo, että kyseisiä poliittisia tavoitteita on vaikeampi saavuttaa online-rahapelialalla,

G.

ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt rikkomismenettelyjä kymmentä jäsenvaltiota vastaan selvittääkseen, ovatko niiden kansalliset online-rahapelipalvelujen – lähinnä urheiluvedonlyönnin – rajatylittävää tarjoamista rajoittavat toimenpiteet yhteisön lainsäädännön mukaisia; toteaa, että kuten komissio on huomauttanut, näillä menettelyillä ei puututa monopolien tai kansallisten arpajaisten olemassaoloon sellaisenaan eikä niillä ole vaikutusta rahapelimarkkinoiden vapauttamiseen yleisesti,

H.

ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimelta pyydetään koko ajan enemmän ennakkoratkaisuja rahapeliasioihin liittyvistä kysymyksistä, mikä osoittaa selvästi, ettei ole selkeää, miten rahapelejä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan,

I.

katsoo, että yhtenäisyys tarkoittaa tämän online-pelejä käsittelevän päätöslauselman yhteydessä operaattoreiden sitoutumista petosten ja rikosten estämisen lisäksi myös ongelmapelaamisen ja alaikäisten pelaamisen estämiseen noudattamalla kuluttajansuoja- ja rikoslakia, ja urheilukilpailujen suojelemiseen kaikelta urheiluvedonlyöntiin liittyvältä liialliselta vaikutukselta,

J.

katsoo, että online-rahapeleissä yhdistyvät useat ongelmapelaamiseen liittyvät riskitekijät, kuten rahapelien helppo saatavuus, useiden eri pelien saatavuus ja sosiaalisten esteiden vähyys (7),

K.

katsoo, että urheiluvedonlyönti ja muut online-pelit ovat kehittyneet nopeasti ja valvomattomasti (erityisesti Internetin rajatylittävät pelit) ja että jatkuvasti läsnäoleva pelien ennalta sopimiseen liittyvät uhat sekä ja erityistilaisuuksissa lay bets -ilmiö (vedonlyönti siitä, kuka häviää)urheilukilpailujen erityistilaisuuksissa tekevät urheilusta erityisen alttiin laittomalle vedonlyönnille,

Avoin ala, joka suojelee yleisön ja kuluttajien etua

1.

korostaa, että toissijaisuusperiaatteen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltioilla on oikeus säännellä ja valvoa rahapelimarkkinoitaan oman asiaa koskevan perinteensä ja kulttuurinsa mukaisesti kuluttajien suojelemiseksi riippuvuudelta, petoksilta, rahanpesulta ja ennalta sovituilta peleiltä sekä suojella kulttuurisidonnaisia rahoitusrakenteita, joista rahoitetaan jäsenvaltioissa urheilua ja muita sosiaalisia kohteita; korostaa, että hyvin valvotut ja säännellyt pelimarkkinat ovat myös kaikkien muiden osallistuvien tahojenedun mukaisia; korostaa, että online-rahapelioperaattorien on noudatettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa ne tarjoavat palveluitaan;

2.

korostaa, että rahapelipalveluja on pidettävä hyvin erityisenä taloudellisena toimintana siihen liittyvien yhteiskuntaa ja yleistä järjestystä ja terveydenhuoltoa koskevien näkökulmien takia, sillä kilpailu ei johda varojen jakamiseen paremmin, minkä takia rahapeleissä tarvitaan moneen pilariin pohjautuvaa lähestymistapaa; korostaa, että pelkkä sisämarkkinoihin perustuva lähestymistapa ei ole tällä herkällä alalla asianmukainen, ja pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen näkemyksiin tästä aiheesta;

3.

pitää myönteisenä työtä, joka aloitettiin neuvostossa Ranskan puheenjohtajakaudella ja jossa käsitellään online-rahapelien ja -vedonlyönnin ja perinteisten rahapelien ja vedonlyönnin alaan liittyviä kysymyksiä; kehottaa neuvostoa jatkamaan virallisia keskusteluja mahdollisen poliittisen ratkaisun löytämiseksi online-pelien aiheuttamien ongelmien määrittelemisessä ja torjumisessa, ja kehottaa komissiota tukemaan tätä prosessia ja toteuttamaan suunnitelmia ja antamaan neuvoston toivomia ehdotuksia yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi online-pelien alalla;

4.

vetoaa jäsenvaltioihin, jotta nämä toimisivat läheisessä yhteistyössä voidakseen ratkaista rajatylittäviin online-rahapeleihin liittyvät yhteiskuntaa ja yleistä järjestystä koskevat ongelmat, kuten peliriippuvuus ja henkilötietojen tai luottokorttien väärinkäyttö; kehottaa muita EU:n toimielimiä tekemään jäsenvaltioiden kanssa läheistä yhteistyötä kaiken luvattoman tai lainvastaisen online-rahapelipalvelujen tarjonnan torjumisessa kuluttajien suojaamiseksi ja petosten ehkäisemiseksi; korostaa, että tämän tekemiseen tarvitaan yhteinen kanta;

5.

painottaa, että online-rahapelien alalla toimivilla tahoilla, kuten uhkapelioperaattoreilla, sääntelyviranomaisilla, kuluttajajärjestöillä, urheilujärjestöillä, toimialajärjestöillä ja medialla, on yhteinen vastuu online-rahapelien yhtenäisyydestä ja tietojen antamisesta kuluttajille online-rahapelien mahdollisista kielteisistä vaikutuksista;

Petosten ja muiden rikollisuuden muotojen torjunta

6.

panee merkille, että rahanpesun ja harmaan talouden kaltainen rikollinen toiminta voidaan liittää rahapelitoimintaan ja että se vaikuttaa urheilutapahtuminen rehellisyyteen; panee merkille, että urheilun ja urheilukilpailujen rehellisyyteen kohdistuva uhka vaikuttaa huomattavasti ruohonjuuritason osallistumiseen, joka edistää merkittävästi kansanterveyttä ja sosiaalista osallistumista; katsoo, että jos urheilua pidetään keinona saada taloudellista hyötyä kilpailijoille, virkailijoille ja kolmansille osapuolille ja jos urheilua ei harjoiteta sen omien arvojen ja sääntöjen mukaisesti ja kannattajien iloksi, yleinen luottamus voidaan menettää;

7.

katsoo, että online-rahapelien kasvu antaa lisää mahdollisuuksia laittomille käytännöille, kuten petoksille, ennalta sovituille peleille, laittomille rahapelikartelleille ja rahanpesulle, koska online-pelit voidaan perustaa ja purkaa erittäin nopeasti, mikä johtuu ulkomaisten toimijoiden lisääntymisestä; kehottaa komissiota, Europolia ja muita kansallisia ja kansainvälisiä elimiä valvomaan tiiviisti tätä alaa ja tiedottamaan havainnoista;

8.

katsoo, että urheilutapahtumien ja -kilpailujen rehellisyyden suojelu edellyttää urheiluoikeuksien omistajien, online-rahapelioperaattoreiden ja viranomaisten yhteistyötä niin kansallisella tasolla kuin EU:n ja kansainvälisellä tasolla;

9.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että urheilukilpailujen järjestäjät, vedonlyöntioperaattorit ja sääntelyviranomaiset tekevät yhteistyötä urheilun laittomaan vedonlyöntiin ja pelien ennalta sopimiseen liittyviin uhkiin puuttumiseksi, ja käsittelemään sellaisia toimivia, tasa-arvoisia ja kestäviä toimenpiteitä koskevien sääntelypuitteiden luomista, joilla suojellaan urheilun rehellisyyttä;

10.

korostaa, että urheiluvedonlyönti on urheilukilpailujen kaupallisen hyödyntämisen yksi muoto; suosittelee, että jäsenvaltiot suojelevat urheilukilpailujen järjestäjiä näiden järjestämien kilpailujen kaikelta luvattomalta kaupalliselta käytöltä erityisesti siten, että tunnustetaan kilpailujärjestäjän oikeus, ja ottavat käyttöön järjestelyjä, joilla varmistetaan oikeudenmukainen taloudellinen korvaus, joka hyödyttää ammattilais- ja amatööriurheilua kaikilla tasoilla; kehottaa komissiota tutkimaan onko mahdollista antaa kilpailujärjestäjille tekijänoikeudet kilpailuihinsa (tietynlainen ”portrait right” (8));

Kuluttajille aiheutuvan haitan estäminen

11.

katsoo, että internetin tarjoama aina käytettävissä oleva mahdollisuus pelata online-rahapelejä rauhassa, tulosten saaminen välittömästi ja mahdollisuus sijoittaa rahapeliin suuria summia rahaa aiheuttavat uuden peliriippuvuuden riskin; panee kuitenkin merkille, että kuluttajille tarjottavien online-rahapelien kaikkia riskejä ei ole vielä tiedossa ja niitä pitäisi tutkia tarkemmin;

12.

kiinnittää huomiota kasvavaan huoleen nuorten ihmisten mahdollisuudesta käyttää online-rahapelimahdollisuuksia sekä laillisesti että laittomasti, ja korostaa, että ikätarkastusten on oltava tehokkaampia ja että alaikäisiä on estettävä pelaamasta rahapelien maksuttomia kokeiluversioita verkkosivuilla;

13.

huomauttaa, että erityisesti nuorilla ihmisillä voi olla vaikeuksia erottaa toisistaan käsitteet onni, kohtalo, sattuma ja todennäköisyys; kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään tärkeimpiä riskitekijöitä, jotka voivat lisätä todennäköisyyttä siihen, että (nuorille) ihmisille tulee rahapeliongelma, ja etsimään välineet kyseisiin tekijöihin puuttumiseksi;

14.

on erittäin huolestunut vuorovaikutteisen television, matkapuhelimien ja Internet-sivustojen lisääntyvästä sekoittumisesta, jonka tuloksena tarjotaan erityisesti alaikäisille suunnattuja etä- tai online-pelejä; katsoo, että tämä kehitys asettaa uusia haasteita sääntelylle ja sosiaaliturvalle;

15.

katsoo, että online-rahapelit aiheuttavat todennäköisesti kuluttajille riskejä ja että jäsenvaltiot saavat tästä syystä kuluttajien suojelemiseksi oikeutetusti rajoittaa online-rahapelipalvelujen tarjoamisen vapautta;

16.

korostaa, että vanhemmilla on vastuu alaikäisten rahapelien pelaamisesta ja peliriippuvuuden estämisestä;

17.

pyytää samalla jäsenvaltioita varaamaan riittävästi varoja online-rahapeleihin liittyvien ongelmien tutkimukseen, estämiseen ja hoitamiseen;

18.

katsoo, että rahapeleistä saadut voitot olisi käytettävä yhteiskunnan hyödyksi, muun muassa koulutuksen, terveydenhuollon, ammattilais- ja amatööriurheilun ja kulttuurin säännölliseen rahoitukseen;

19.

tukee online-rahapelejä koskevien yhteisten sääntöjen laatimista siltä osin kuin on kyse muun muassa ikärajoista tai haavoittuvaisten pelaajien suojelemiseksi asetetuista luottokielloista ja bonusjärjestelmistä, rahapelien mahdollisista seurauksista ja peliriippuvaisille tarkoitetuista tukipalveluista tiedottamisesta, ja siitä, että tietyt pelit saattavat aiheuttaa riippuvuutta;

20.

kehottaa kaikkia sidosryhmiä käsittelemään online-rahapelien aiheuttamasta riippuvuudesta johtuvaa sosiaalisen syrjäytymisen riskiä;

21.

katsoo, että online-rahapelien mainontaa, myynninedistämistä ja tarjontaa koskeva itsesääntely ei ole riittävän tehokasta, ja painottaa tämän vuoksi sääntelyn sekä toimialan ja viranomaisten yhteistyön tarvetta;

22.

kannustaa jäsenvaltioita toimimaan yhdessä EU:n tasolla kaiken online-rahapelejä koskevan voimakkaan mainonnan, myös maksuttomien kokeilupelien sääntelemiseksi EU:n tasolla erityisesti ongelmapelaajien ja haavoittuvaisten kuluttajien, kuten lasten ja nuorten suojelemiseksi;

23.

kehottaa tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön enimmäismäärä, jonka henkilö voi käyttää rahapeleihin kuukaudessa tai velvoittaa rahapelioperaattorit hyödyntämään kaupoissa myytäviä online-rahapeleihin tarkoitettuja ennakkomaksukortteja;

Käytännesäännöt

24.

toteaa, että käytännesäännöt voivat edelleen olla hyödyllinen täydentävä tapa joidenkin julkisten (ja yksityisten) tavoitteiden saavuttamiseksi ja tekniikan kehityksen, kuluttajien mieltymysten muutosten tai markkinarakenteiden muutosten ottamiseksi huomioon;

25.

painottaa, että käytännesäännöt ovat loppujen lopuksi kuitenkin toimialan omasta aloitteesta lähtevä itsesääntelykeino, jota voidaan tästä syystä käyttää vain lainsäädännön täydentäjänä, ei sen korvaajana;

26.

painottaa lisäksi, että käytännesääntöjen tuloksellisuus vaihtelee voimakkaasti sen mukaan, miten kansalliset sääntelyviranomaiset ja kuluttajat tunnustavat ne, sekä niiden täytäntöönpanon mukaan;

Seuranta ja tutkimus

27.

pyytää jäsenvaltioita keräämään tietoja valtioiden online-rahapelimarkkinoiden laajuudesta ja kasvusta sekä online-rahapeleihin liittyvistä ongelmista;

28.

pyytää komissiota käynnistämään online-rahapelejä ja peliriippuvuuden syntymistä koskevaa tutkimusta esimerkiksi siitä, miten mainonta vaikuttaa peliriippuvuuteen, voidaanko pelit luokitella sen mukaan, miten todennäköisesti ne aiheuttavat riippuvuutta, ja mahdollisesti ennaltaehkäisevistä ja korjaavista toimenpiteistä;

29.

kehottaa komissiota tutkimaan erityisesti välillisen tai suoran mainonnan ja markkinoinnin (mukaan lukien maksuttomat online-kokeilupelit) vaikutusta alaikäisten nuorten pelaamiseen;

30.

pyytää komissiota, Europolia ja kansallisia viranomaisia kokoamaan tietoja online-rahapelialaan liittyvien petosten ja muun rikollisen toiminnan laajuudesta esimerkiksi alan toimijoilta ja jakamaan tiedot;

31.

pyytää komissiota yhdessä kansallisten hallitusten kanssa arvioimaan rajatylittävien online-rahapelipalveluiden tarjoamista koskevia taloudellisia ja ei-taloudellisia vaikutuksia suhteessa yhtenäisyyteen, yhteiskunnalliseen vastuuseen, kuluttajansuojaan ja verotukseen liittyviin asioihin;

32.

korostaa, että on tärkeää, että jäsenvaltio, jossa kuluttaja oleskelee, voi tehokkaasti valvoa, rajoittaa ja seurata sen alueella tarjottuja rahapelipalveluja;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selkeyttämään verotuksen asemaa online-rahapelitoiminnassa;

*

* *

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  Schindler 1994 (C-275/92), Läärä 1999 (C-124/97), Zenatti 1999 (C-67/98), Anomar 2003 (C-6/01), Gambelli 2003 (C-243/01), Lindman 2003 (C-42/02), Placanica 2007 (C-338/04), Unibet 2007 (C432/05), UNIRE 2007 (C-260/04).

(2)  EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.

(3)  EUVL L 332, 18.12.2007, s. 27.

(4)  EUVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(5)  EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0198.

(7)  Julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus, 14.10.2008, asia C-42/07; ks. myös edellä mainittu SICL:n tutkimus, s. 1450; Professor Gill Valentine, Literature review of children and young people’s gambling (Commissioned by the UK Gambling Commission), September 2008.

(8)  Vastaa hollanninkielistä käsitettä portretrecht.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/35


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Elintarvikkeiden laadun turvaaminen, mukaan lukien standardien yhdenmukaistaminen tai vastavuoroinen tunnustaminen

P6_TA(2009)0098

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 elintarvikkeiden laadun turvaamisesta, mukaan lukien standardien yhdenmukaistaminen tai vastavuoroinen tunnustaminen (2008/2220(INI))

2010/C 87 E/09

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 33 artiklan,

ottaa huomioon komission 15. lokakuuta 2008 päivätyn vihreän kirjan ”maataloustuotteiden laadusta: tuotestandardit, tuotantoedellytykset ja laatujärjestelmät” (KOM(2008)0641 lopullinen),

ottaa huomioon 9. lokakuuta 1998 antamansa päätöslauselman maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatupolitiikasta (1),

ottaa huomioon elintarvikkeiden laadun varmennusjärjestelmiä koskevan komission työasiakirjan lokakuulta 2008,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ”terveystarkastuksen”,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston komissiolle antaman mandaatin maataloutta koskevissa neuvotteluissa, joka on esitetty tammikuussa 2003 annetussa Euroopan yhteisön maataloutta koskevien Maailman kauppajärjestön neuvottelujen yksityiskohtia sisältävässä komission ehdotuksessa (2),

ottaa huomioon komission 5. ja 6. helmikuuta 2007 Brysselissä järjestämän konferenssin elintarvikkeiden laatusertifioinnista ja maataloustuotteiden arvon lisäämisestä,

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille (KOM(2008)0040),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0088/2009),

A.

katsoo, että Euroopan unionin elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua koskevat standardit ovat maailman korkeimpia,

B.

katsoo, että EU:n kuluttajat edellyttävät näitä korkeita standardeja ja että ne ovat keino maksimoida lisäarvo,

C.

katsoo, että kuluttajat ovat elintarvikkeiden turvallisuuden lisäksi yhä kiinnostuneempia myös alkuperästä ja tuotantomenetelmistä; katsoo, että Euroopan unioni on jo vastannut tähän suuntaukseen ja luonut neljä elintarvikkeiden laatu- ja alkuperämerkintää, joita ovat suojattu alkuperänimitys (SAN), suojattu maantieteellinen merkintä (SMM), aito perinteinen tuote (APT) ja luonnonmukainen maatalous,

D.

katsoo, että eurooppalaiset laatutuotteet ovat Euroopan unionin ”elävää” kulttuuriperintöä ja gastronomista perintöä ja että ne ovat myös lukemattomien EU:n alueiden taloudelle ja sosiaaliselle elämälle keskeinen tekijä, joka edistää suoraan paikalliseen elämään liittyviä toimia etenkin maaseutualueilla,

E.

katsoo, että kuluttajat pitävät varmennusjärjestelmiä korkean laadun takeena,

F.

katsoo, että Euroopan unionin erityiset laatua koskevat järjestelmät ovat EU:n tuotteille merkittävä kilpailuetu,

G.

ottaa huomioon, että suuret jälleenmyyjät hallitsevat nyt EU:n elintarvikemarkkinoita ja ne perivät listaamismaksuja, korvausta kauppaan pääsystä tai myynninedistämiskustannuksia koskevia merkittäviä ja perusteettomia osuuksia, ja kaikki nämä elementit vaikuttavat pienten tuottajien mahdollisuuksiin saavuttaa suuri yleisö,

H.

katsoo, että uusia teknologioita voidaan käyttää yksityiskohtaisten tietojen hankintaan, mitä tulee erilaisten maatalous- ja elintarviketuotteiden alkuperään ja ominaisuuksiin,

I.

katsoo, että väärentäminen vahingoittaa sekä tuottajia että loppukuluttajaa,

1.

katsoo, että komission vihreän kirjan kautta käynnistämä pohdintaprosessi on tervetullut, ja tukee EU:n maataloustuotteiden laadun edistämistoivetta siten, ettei tuottajille aiheudu ylimääräisiä kustannuksia ja maksuja;

2.

katsoo, että oikeudenmukaisen kilpailun takaamisen strategisille tuotteille, kuten maataloustuotteille ja elintarvikkeille, olisi oltava tärkeä yleiseen etuun liittyvä EU:n tavoite; katsoo, että oikeudenmukaisen kilpailun olemassaolo on välttämätöntä myös sellaisten tuontituotteiden suhteen, jotka eivät yleensä vastaa samoja standardeja kuin EU:n tuotteet; katsoo, että unionin laatunormien, jotka koskevat sisämarkkinoille pääseviä kolmansien maiden tuotteita, tulee olla myös Maailman kauppajärjestön sopimuksella säänneltyjä;

3.

katsoo tarpeelliseksi lisätä valvontaa ja koordinointia eri hallintoviranomaisten välillä sen varmistamiseksi, että tuodut elintarvikkeet noudattavat EU:n ympäristöä, ruokaturvallisuutta ja eläinten hyvinvointia koskevia standardeja; panee merkille maatalous- ja kalastusneuvoston tuotujen elintarviketuotteiden turvallisuudesta ja yhteisön sääntöjen kunnioittamisesta 19. joulukuuta 2008 tekemät päätelmät, mutta toteaa, että päätelmistä puuttuu kuitenkin määrätietoinen poliittinen tahto yhteisön tarkastusten tiukentamiseksi kolmansissa maissa;

4.

korostaa, että laatua koskevaa politiikkaa ei voi erottaa tulevasta yhteisestä maatalouspolitiikasta ja haasteista, kuten ilmastonmuutoksista, biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä, energianhankinnasta tai vesivarojen hoidosta;

5.

katsoo, että raaka-aineiden yleisen hintatason nousun vuoksi tuotantomäärien kasvua kannustavia toimenpiteitä ei saa käyttää verukkeena vaatimusten alentamiselle;

6.

vahvistaa, että elintarvikkeiden turvallisuus-, eläinsuojelu- ja ympäristönsuojelutasoa koskevien korkeampien normien käyttöönottamisen tavoitteena tulisi olla sellaisen tason saavuttaminen, joka tarjoaa maanviljelijöille suuren kilpailullisen edun, ja että maanviljelijöiden on myös voitava ansaita tarpeeksi kattaakseen EU:n elintarviketurvallisuudesta, eläinsuojelusta ja ympäristönsuojeluvaatimuksista aiheutuvat kustannukset; katsoo, että jos maanviljelijöiden kilpailuetu ei ole riittävä, jotta maanviljelijät voivat hankkia takaisin nämä kustannukset, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksella olisi oltava tässä yhteydessä tärkeä merkitys, ja eurooppalaisten viljelijöiden olisi käytettävä sitä elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun takaamiseksi maataloudessa;

7.

katsoo, että eurooppalaisen laatupolitiikan täytyy liittyä tiukasti vuoden 2013 jälkeiseen yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen; katsoo, että Euroopan unionin roolin tässä politiikassa tulisi olla tukeva (rahoitustuki mukaan lukien) eurooppalaisen maatalous- ja elintarviketuotannon korkean laadun varmistamiseksi; korostaa, että tuottajajärjestöjä on tuettava voimakkaammin, jotta etenkään pientuottajien toiminnalle ei aiheudu haittaa;

8.

huomauttaa, että Euroopan unioni sitoutuu elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa ryhtymään toimenpiteisiin geenivarojen säilyttämiseksi; kehottaa komissiota luomaan erityisiä myynninedistämisohjelmia geneettisen eroosion uhkaamien kasvilajien käytön lisäämiseksi; korostaa, että näillä toimenpiteillä lisättäisiin maanviljelijöiden ja puutarhureiden mielenkiintoa kasvigeenivaroiksi listattujen lajien viljelyä kohtaan ja että vastaavia myynninedistämisohjelmia on luotava myös erittäin uhanalaisia hyötyeläinrotuja varten;

9.

muistuttaa siitä tosiasiasta, että eurooppalaiset tuottajat ovat jatkuvan maailmanlaajuisen maatalousmarkkinoiden vapautumisprosessin näkökulmasta suorassa kansainvälisessä kilpailussa ja että jokainen lisätoimenpide, jota pitää noudattaa, voi olla kilpailun kannalta haitallinen, mutta voi myös hyödyttää EU:n viljelijöitä, jos he kykenevät saamaan tehokkaasti tuotteensa huomatuiksi markkinoilla ja ansaitsemaan sen avulla lisätuloja; muistuttaa myös, että EU:n viljelijät voivat kääntää kuluttajien kysynnän edukseen tarjoamalla kuluttajille muun muassa paikallisesti tuotettuja korkealaatuisia tuotteita, parempaa eläinten hyvinvointia ja edistyneempiä ympäristönormeja;

10.

korostaa erityisesti, että Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa komission on pyrittävä takaamaan sopimus kaupankäyntiin liittymättömistä kysymyksistä niin, että mahdollisimman monet tuodut tuotteet täyttävät samat vaatimukset, jotka määrätään EU:n maanviljelijöille, jotta sellaisten maataloustuotteiden laatu, jotka vastaavat EU:n elintarviketurvallisuus-, eläinsuojelu- ja ympäristönsuojeluvaatimuksia, toisi maanviljelijöille selvää kilpailuetua;

11.

on huolissaan suurten myymäläketjujen vaikutuksesta EU:n elintarvikkeiden yleiseen laatuun sekä siitä, että suurelta osin jälleenmyyntiin keskittyneillä markkinoilla on taipumus yhtenäistää ja pienentää maatalouselintarvikkeiden valikoimaa, minkä seurauksena myös perinteisten tuotteiden saatavuus heikkenee ja jalostusaste kasvaa; ehdottaa, että komissio ottaa huomioon tarpeen säädellä sellaisten käänteisten tarjouskilpailujen käytäntöjä, joita jotkin suuret hankintakeskukset harjoittavat, kun otetaan huomioon näiden käytäntöjen tuhoisat vaikutukset laatutuotteisiin;

Tuotantomateriaaleja ja kaupan pitämistä koskevat edellytykset

12.

on huolissaan EU:n perusstandardijärjestelmän monimutkaisuudesta ja lukemattomista säännöksistä, joita maanviljelijöiden täytyy noudattaa Euroopan unionissa; puoltaa yksinkertaistettua järjestelmää ja vaatii, että kaikki määräykset on vastaisuudessa laadittava määräyksen soveltuvuuden, tarpeellisuuden ja suhteellisuuden mukaan;

13.

kehottaa yksinkertaistamaan kaupan pitämistä koskevia standardeja entisestään täsmentämällä tärkeimpiä sovellettavia kriteerejä; edellyttää, että EU:ssa kehitetään ohjeet yleisten varattujen ilmausten, kuten ”vähäsokerinen”, ”vähähiilinen”, ”ruokavalioon liittyvä” ja ”luonnollinen”, käytölle, jotta harhaanjohtavat käytännöt kyetään välttämään;

14.

on huolissaan siitä, ettei suurin osa EU:n kuluttajista saa riittävästi tietoa elintarvikeketjusta varsinkaan tuotteiden alkuperän ja raaka-aineiden osalta; puoltaa alkutuotteiden tuotantopaikan pakollista ilmoittamista alkuperämaata koskevan merkinnän pohjalta tavalla, joka vastaa kuluttajien halua tietää enemmän heidän ostamiensa tuotteiden alkuperästä; katsoo, että tällaista järjestelmää tulisi soveltaa myös jalostettuihin elintarvikkeisiin ja siinä tulisi ilmoittaa pääasialliset ainekset ja raaka-aineet ja täsmentää niiden alkuperä ja tuotteen viimeinen jalostuspaikka;

15.

katsoo, että silloin, kun otetaan huomioon Euroopan unionin eri tuotantoalojen erityispiirteet, australialainen malli on erinomainen esimerkki tällaisesta alkuperämaan merkintäjärjestelmästä, jossa määritellään erilaiset tasot, kuten ”x:n tuote” (elintarvikkeet, joiden valmistusprosessi ja ainekset ovat paikallisia) tai ”valmistuspaikka…” (elintarvikkeet, joita on jalostettu merkittävässä määrin kyseisessä paikassa), tai jossa käytetään mainintaa ”valmistettu valtiossa x paikallisista tai tuoduista aineksista”; muistuttaa, että myös muut merkittävät kauppakumppanit, kuten Yhdysvallat ja Uusi-Seelanti, käyttävät samankaltaisia merkintäjärjestelmiä;

16.

katsoo, että niin kauan kuin elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat edellytykset täyttyvät, kaupan pitämisen vaatimukset eivät saa estää tuotteiden pääsyä markkinoille niiden ulkonäön, muodon tai koon perusteella;

17.

katsoo, että yleisen EU-laatumerkinnän, kuten tekstin ”valmistettu Euroopan unionissa”, tulee lopulta taata, että EU:ssa valmistetut tuotteet voivat erottua markkinoilla positiivisesti niiden korkeiden vaatimusten ansiosta, joiden mukaan ne on valmistettu;

18.

katsoo, että vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja tulisi suosia kaupan pitämisen pakollisten edellytysten vaihtoehtona; panee kuitenkin merkille, että ruokailutottumusten ja perinteiden eroavaisuuksien takia kaikkia osapuolia tyydyttävien yhdenmukaisten määritelmien käyttöönotto saattaa aiheuttaa vaikeuksia, lisätä kuluttajille suunnatun tiedon määrää tai pakottaa kehittämään ilmaisujen käyttöä valvovan tarkastusjärjestelmän;

19.

puoltaa toimenpiteitä, joilla ohjataan EU:n asetusten yksinkertaistamista, mikäli yksinkertaistaminen ei tarkoita EU:n säännöstelyn vapauttamista, ja niiden alojen rajoittamista, joilla harjoitetaan itsesääntelyä; katsoo, että eräät kaupan pitämisen yhteiset vaatimukset ovat välttämättömiä ja että ne voidaan säätää tehokkaammiksi; on tässä yhteydessä sitä mieltä, että yhteissääntelyä on suosittava normaalina keinona alaa koskevan yhteisön lainsäädännön hyväksymisessä; kehottaa ottamaan kansalliset viranomaiset, elintarviketeollisuuden edustajat sekä maataloustuottajat mukaan tähän prosessiin;

Euroopan unionin erityiset laatujärjestelmät

20.

korostaa, että elintarvikkeiden laatujärjestelmissä olisi jaettava tietoa ja annettava kuluttajille takeet paikallisten ainesosien ja tuotantomenetelmien aitoudesta; katsoo siksi, että kyseisiä järjestelmiä on tuettava tehostamalla ja pitämällä yllä valvonta- ja jäljitettävyysjärjestelmiä;

21.

katsoo, että tarvitaan läpinäkyvämpiä merkintäjärjestelmiä, jotka hyväksyttäisiin laajalti kuluttajien keskuudessa, ja että läpinäkyvällä alkuperämerkinnällä ilmoitetaan sekä Euroopan unionin alueella tuotettujen että kolmansista maista tuotujen tuotteiden oleellisten tuotetta määrittävien maatalousraaka-aineiden alkuperä;

22.

katsoo, että aitojen SAN-merkinnällä merkittyjen tuotteiden yksinomainen käyttö raaka-aineena on tarpeen varmistaa ainoastaan silloin, kun suojattua merkintää käytetään jalostustuotteen etiketissä ja mainonnassa; painottaa, että näin voidaan yhtäältä välttää kuluttajan harhaanjohtamista ja toisaalta edistää suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen tuotteiden kysyntää;

23.

pitää tarkoituksenmukaisena, että käsitteiden ”vuori” ja ”saari” käytöstä määrätään, sillä se antaisi kyseisille muita huonommassa asemassa olevilla alueilla tuotetuille elintarvikkeille ja tuotteille huomattavaa lisäarvoa; katsoo, että käsitteiden ”vuori” ja ”saari” käytön yhteydessä täytyy mainita myös tuotteen alkuperämaa;

24.

toteaa tässä yhteydessä, että suojatun alkuperänimityksen ja suojatun maantieteellisen merkinnän ero ei ole selvä keskimääräiselle kuluttajalle, minkä vuoksi tarvitaan tiedotuskampanja tämän eron selvittämiseksi kuluttajille;

25.

vastustaa tiukempien arviointikriteerien määräämistä, kuten vientimahdollisuuksiin ja kestävyyteen liittyviä kriteereitä; toteaa, että on olemassa esimerkiksi monia sellaisia tuotteita, joita ei viedä ulkomaille, mutta jotka ovat kuitenkin erittäin tärkeitä paikallisen talouden muodon kannalta sekä taattaessa jatkuva sosiaalinen yhteenkuuluvuus;

26.

korostaa, että maantieteelliset merkinnät edustavat tärkeää eurooppalaista perintöä, joka tulee säilyttää niin sen ratkaisevan merkityksen vuoksi talouden dynamiikalle kuin EU:n eri alueille ominaisten sosioekonomisten vaikutustenkin vuoksi; katsoo, että nämä merkinnät takaavat laadun, mitä on vahvistettava etenkin tehostamalla maantieteellisten merkintöjen hallintaa niitä edustavien hakijaryhmien toimesta; katsoo, että niiden avulla kuluttajien on helpompi tehdä valintansa tarjolla olevien tuotteiden valikoimasta;

27.

katsoo, että on välttämätöntä selittää tarkemmin tavaramerkkien ja maantieteellisten merkintöjen väliset erot ja ryhtyä toimiin sellaisten yhteisön olemassa olevien sääntöjen soveltamiseksi käytännössä, jotka kieltävät SAN/SMM-merkintöjä sisältävien tai niihin viittaavien tavaramerkkien rekisteröinnin sellaisten tahojen toimesta, jotka eivät kuulu SAN/SMM-tuottajajärjestöihin; katsoo elintärkeäksi sellaisten erityisellä budjetilla varustettujen mainoskampanjoiden käynnistämisen, joiden avulla tiedotetaan kuluttajille kyseisten julkisten varmentamisjärjestelmien eduista;

28.

katsoo, että maantieteellisiä merkintöjä käyttävillä tuottajilla tulisi olla käytettävissään keinoja, joiden avulla he voisivat hallinnoida tuotantomääriä asianmukaisella tavalla laadun säilyttämiseksi ja maantieteellisten merkintöjen maineen ylläpitämiseksi;

29.

katsoo, että mikäli valmistetussa yhdistetyssä tuotteessa käytetään suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettua tuotetta muuttamalla maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen ominaispiirteitä, suojelusta vastaavilla elimillä tai toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus tehdä erityisiä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen ominaispiirteitä ei ole muutettu liikaa;

30.

vaatii parempaa suojaa rekisteröidylle nimikkeistölle erityisesti tietyissä pakkaus- ja markkinointivaiheissa kyseisten tuotteiden valmistusalueen ulkopuolella, kun vaarana on tällaisen nimikkeistön epäasianmukainen käyttö; kehottaa panemaan täytäntöön yhteisön sääntöjä, joilla estetään sellaisten merkintöjen rekisteröinti, joilla on jo rekisteröityä SAN- tai SMM-nimitystä muistuttava nimitys;

31.

ilmoittaa olevansa sellaisten yhteisten sääntöjen asettamisen kannalla, jotka sallivat sen, että maantieteellisiä merkintöjä käyttävät tuottajat voivat määrätä ehtoja tällaisten maantieteellisten merkintöjen käytölle sekä niiden käytölle jalostettujen tuotteiden merkitsemisessä;

32.

puoltaa maantieteellisiä merkintöjä koskevan rekisteröintimenettelyn yksinkertaistamista sekä merkintöjen saantiin kuluvan ajan lyhentämistä;

33.

korostaa sitä, että maantieteellisten merkintöjen suojelun taso vaihtelee eri jäsenvaltioissa; katsoo, että lainsäädännöllinen ja menettelyoikeudellinen yhdenmukaistaminen on tällä alalla toivottua varsinkin suojelua ex officio koskevien säännösten osalta;

34.

katsoo, että maantieteellisten merkintöjen kansainvälistä suojelua olisi tehostettava; kehottaa komissiota työskentelemään tehokkaammin etenkin poliittisella tasolla parantaakseen SMM-suojelua Maailman kauppajärjestön neuvottelujen yhteydessä (joko laajentamalla teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen 23 artiklan suojaa kaikkiin tuotteisiin tai perustamalla monenkeskisen SMM-rekisterin) sekä uusien valtioiden WTO-liittymisneuvottelujen ja neuvottelujen aikana solmittavien kahdenvälisten sopimusten yhteydessä;

35.

on sitä mieltä, että sekä vientituotteiden että muiden kuin vientituotteiden olisi voitava hyötyä tästä EU:n tarjoamasta kansainvälisestä suojelusta, joka voitaisiin mahdollisesti ulottaa kattamaan tuotteiden todellinen väärentämisriski niin, että vientituotteet, joiden väärentämisriski on suuri, voisivat nauttia kansainvälistä suojelua Maailman kauppajärjestössä, kun taas paikallisten markkinoiden tuotteille, joiden väärentämisriski on pienempi, voitaisiin ehdottaa yksinkertaisempaa menettelyä, josta annetaan ilmoitus komissiolle sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat tunnustaneet sen (verrattavissa nykyisen väliaikaisen suojan tasoon), ja joka nauttii yhteisössä oikeudellista suojaa;

36.

huomauttaa, että tiettyjä nimiä käytetään kolmansissa maissa järjestelmällisesti väärin perustein, mikä johtaa kuluttajaa harhaan ja saattaa alkuperäistuotteen maineen vaaraan; painottaa, että toimet, joilla taataan nimikkeiden suoja kolmannessa maassa, edellyttävät erittäin aikaavievää menettelyä, jonka toteuttaminen ei ole helppoa yksittäiselle tuottajaryhmille, kun otetaan huomioon kunkin maan erilaiset suojelutoimet ja menettelyt; kehottaa komissiota omaksumaan neuvoa-antava rooli ja antamaan tuottajaorganisaatioille taitotietoa ja oikeudellista tukea niiden sopimuksissa kolmansien maiden kanssa;

37.

katsoo, että yhteisöllinen ja kansallinen valvonta on välttämätöntä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen käytössä, ja kannattaa vakavia pakotteita, joilla estetään näiden välineiden luvatonta käyttöä niin, että jäsenvaltioita velvoitetaan soveltamaan pakotteita automaattisesti suojattujen nimitysten väärentämis- tai kopiointitapauksissa; ehdottaa, että 20. maaliskuuta 2006 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (3) 13 artiklaan sisällytetään tämän osalta erityislauseke; puoltaa suojatun alkuperänimityksen hankinnan yksinkertaistamista ja tiukkaa valvontaa, jota jäsenvaltioiden viranomaiset suorittavat sen varmistamiseksi, että kaikki tuotantovaiheet on toteutettu kyseisellä maantieteellisellä alueella;

38.

katsoo, että markkinoiden kontrollointi kaikkiin SAN- ja SMM-merkittyjen tuotteiden määräysten täytäntöönpanoon liittyen lisää kaikkien jäsenvaltioiden hallinnollisia kustannuksia, mutta edistää kuitenkin huomattavasti entistä tehokkaampaa suojaa; puoltaa yhteisöllisen teknisen avun myöntämistä jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten avulla, jotta voitaisiin taata mahdollisimman yhtenäinen SAN- ja SMM-merkittyjen tuotteiden suojan toteuttaminen EU:n alueella;

39.

katsoo, että näistä järjestelmistä tiedottamista ja niitä koskevaa neuvontaa täytyy lisätä EU:n taloudellisella tuella sekä sisämarkkinoilla että kolmansissa maissa; katsoo, että yhteisön rahoitusosuutta EU:n laatutuotteita koskevissa EU:n tiedotus- ja edistämisohjelmissa täytyy korottaa; toivoo, että komissio jatkaa SMM-mallin edistämistä kolmansissa maissa etenkin lisäämällä teknisen avun hankkeita yhdessä SMM-tuottajaryhmien kanssa;

40.

ehdottaa, että perustetaan eurooppalainen tuotteiden laatua käsittelevä virasto, joka tekisi tiivistä yhteistyötä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja Euroopan komission yksiköiden kanssa, jotka toimivat elintarvikkeiden laadun suojelemisen alalla; ehdottaa, että tämä virasto ratkaisisi myös yhä lisääntyviä kolmansista maista tulevia pyyntöjä, jotka koskevat suojattua alkuperänimitystä, suojattua maantieteellistä merkintää ja aitoja perinteisiä tuotteita;

41.

korostaa muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (4) merkitystä kuluttajien valinnanvapaudelle; kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen myös sellaisten eläinkunnan tuotteiden, kuten maidon, lihan ja kananmunien, saamiseksi merkintävelvoitteen piiriin, joiden tuotannossa käytetään geneettisesti muunnettua rehua;

42.

kannattaa aitoja perinteisiä tuotteita koskevan järjestelmän säilyttämistä ja yksinkertaistamista; on pettynyt tämän välineen tehoon, joka on johtanut viime aikoihin asti hyvin pieneen määrään APT-tuotteiden rekisteröimisiä (20, käsiteltävänä on 30 hakemusta); viittaa siihen, että maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2006 (5) 3 artiklan 2 kohdassa toisena mainittu aitojen perinteisten tuotteiden luettelo – jossa tuotteen tai elintarvikkeen nimen käyttöä ei varata tuottajille – tulisi poistaa, koska se vähentää APT-suojaa; muistuttaa, että APT-järjestelmä on verkostojen suojelun olennainen väline ja että se tarjoaa mielenkiintoisia kehitysmahdollisuuksia, jos tietyt ehdot täyttyvät;

43.

pitää riittämättömänä ”perinteisen” tuotteen määritelmää, joka on asetuksessa (EY) N:o 509/2006; katsoo, että perinteisen tuotteen yhdistäminen maahan, jossa kyseinen perinne on käytössä, tai kyseisen käsitteen yksinomainen käyttö perinteisiä vaatimuksia noudattavan viljelijän toimesta nostaisi APT-järjestelmän statusta;

44.

katsoo, että orgaaninen tuotanto tarjoaa EU:n maanviljelijöille merkittäviä kasvumahdollisuuksia ja että EU:n logon uskottavuutta tulee vahvistaa toimenpideohjelman avulla; panee kuitenkin merkille, että tähän liittyvä yhteisön sääntelyssä edellytetään yhtä standardia, vaikka jäsenvaltiot soveltavatkin varmennusmenettelyä eri tavoin niin, että jotkin niistä siirtävät kalliit tarkastustehtävät tarkastusviranomaisille ja toiset taas valtion hyväksymille elimille; panee merkille, että varmennusmenettely vaihtelee jäsenvaltioittain ja on kallis; kehottaa yhdenmukaistamaan ekologisesti tuotetuissa tuotteissa havaittavia kiellettyjen kasvinsuojeluaineiden enimmäisrajoja koskevaa lainsäädäntöä; tukee lähtökohtaisesti ehdotusta merkinnästä, jonka mukaan tuote on tuotettu orgaanisesti EU:ssa;

45.

on sitä mieltä, että luonnonmukaisten tuotteiden valvonta- ja varmennustoimenpiteiden ja -viranomaisten tyyppien suurempi yhdenmukaistaminen on tarpeen, jotta kuluttajien turvallisuus ja luottamus voidaan taata sellaisen uuden luonnonmukaista maanviljelyä koskevan EU:n tunnuksen avulla, jolla taataan samat tuotanto-, valvonta- ja varmennusvaatimukset EU:n tasolla ja autetaan ratkaisemaan ongelmia ja edistämään edelleen luonnonmukaisten tuotteiden sisämarkkinoita;

46.

katsoo, että ekologisten tuotteiden tapaan merkittyjen muiden kuin ekologisten tuotteiden tulo markkinoille saattaa vaarantaa ekologisten tuotteiden yhtenäismarkkinoiden kehitystä Euroopan unionissa; on sen vuoksi huolissaan yrityksestä laajentaa Euroopan ympäristömerkin käyttö koskemaan elintarvikkeita, joita ei ole valmistettu ekologisen maatalouden periaatteiden mukaisesti;

47.

kannattaa sen vuoksi, että kolmansista maista tuotujen tuoreiden ja jalostettujen orgaanisesti viljeltyjen tuotteiden yhteydessä on pakollista ilmoittaa alkuperämaa riippumatta siitä, onko tuotteissa ekologisesti tuotettuja tuotteita koskevaa EU:n merkintää;

48.

katsoo, että ekologisesti tuotettujen tuotteiden sisämarkkinoiden toiminnan parantamisen vuoksi

kolmansista maista tuotujen ekologisesti viljeltyjen tuotteiden, niin tuoreiden kuin jalostettujenkin, alkuperämaa tulee ilmoittaa riippumatta siitä, käytetäänkö ekologisesti viljeltyjen tuotteiden EU:n merkintää,

EU:n merkinnän uskottavuutta tulisi vahvistaa ekologisesti viljeltyjen tuotteiden tukiohjelman kautta,

ekologisesti tuotetuissa maataloustuotteissa havaittaville kielletyille torjunta-aineille tulisi vahvistaa ylärajat,

olisi tarkasteltava kaksinkertaista varmennusta, jota suuret jakelijat edellyttävät monissa tapauksissa, koska se aiheuttaa ekologisesti tuotettujen tuotteiden puutteen EU:n markkinoilla,

sellaisten ei-maataloustuotteiden merkintä, joiden yhteydessä huomioidaan biologisen viljelyn menetelmät, tulee erottaa selkeästi ekologisesti viljeltyjen maataloustuotteiden merkinnästä,

49.

suhtautuu myönteisesti perinteisten ja ekologisten tuotteiden virastojen perustamiseen jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että kullakin jäsenvaltiolla olisi oltava joko julkisia tai yksityisiä laitoksia, jotka tuottajat ja kuluttajat hyväksyvät yksimielisesti ja jotka edistävät ja valvovat paikallista ekologista tuotantoa ja laatua;

50.

myöntää, että kuluttajat vaativat yhä enemmän elintarvikkeiden ja elintarviketuotteiden laadulta paitsi turvallisuuden myös eettisten seikkojen suhteen, mistä esimerkkinä ovat kestävyys ympäristön kannalta, eläinten hyvinvoinnin suojeleminen sekä muuntogeenisiin organismeihin liittyvä tekniikka; kehottaa komissiota luomaan kriteerit laatuhankkeille, kuten vapaaehtoisuuteen perustuvalle ”ei sisällä muuntogeenisiä organismeja” -merkinnälle, jonka ansiosta kuluttajat voivat tehdä tietoisia valintoja;

51.

katsoo tarpeelliseksi edistää ympäristön huomioon ottavia tuotantojärjestelmiä; pahoittelee sen vuoksi, ettei yhteisöllä ole integroitua tuotantoa koskevia sääntöjä, jotka antaisivat mahdollisuuden korostaa EU:n tuottajien ponnisteluja sellaisten asianmukaisten mainos- ja markkinointikampanjoiden avulla, joiden tarkoituksena on tehdä tunnetuksi kyseisten tuotantomuotojen tuoma lisäarvo;

Varmennusjärjestelmät

52.

katsoo, että standardien yhdenmukaistamista varten ei tarvita EU:n sääntöjä; katsoo, että ei ole tarpeen luoda uusia varmentamisjärjestelmiä elintarvikkeiden erottamiseksi yhteisön tasolla, koska se heikentäisi nykyisiä järjestelmiä ja johtaisi kuluttajia harhaan;

53.

korostaa, että laatumerkkien kehittämisen sekä siihen liittyvän tiedottamisen ei saa johtaa tuottajia koskevan byrokratian lisääntymiseen; katsoo, että tuottajilla olisi näin ollen oltava mahdollisuus tehdä tällaisten merkkien käyttöä koskevia aloitteita ja että yhteisön elinten väliintulo rajoitetaan näiden merkkien suojelemisen varmistamiseen, jotta tuottajille taattaisiin oikeudenmukainen korvaus vaivoistaan ja jotta kuluttajaa suojeltaisiin väärennöksiltä ja kaikenlaisilta muilta petoksilta;

54.

korostaa, että nykyisten varmennusjärjestelmien tulisi taata paitsi laissa annettujen määräysten noudattaminen tiiviin valvonnan avulla, myös muita tärkeitä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyviä tekijöitä, kuten jäljitettävyys; korostaa, että varmennusvaatimusten tulisi heijastaa yhteiskunnallisia vaatimuksia, minkä vuoksi tarvitaan valtion tukea maanviljelyksestä aiheutuvia kustannuksia varten; puolustaa tuottajajärjestöjen aktiivisempaa osallistumista, sillä yksittäiset viljelijät eivät voi haastaa vanhentuneita kaupan sertifiointisääntöjä;

55.

huomauttaa, että nykytilanteessa yksityiset varmentamisjärjestelmät eivät auta tuottajia tiedottamaan kuluttajille tuotteidensa ominaispiirteistä, vaan järjestelmistä on tulossa ainoa keino päästä markkinoille, ja ne lisäävät maanviljelijöiden byrokratiaa ja muuttuvat liiketoiminnaksi useille elintarvikkeiden jakelualan yrityksille; katsoo tarpeelliseksi olla edistämättä näiden järjestelmien lisääntymistä, jotka asettavat markkinoille pääsyä koskevia rajoituksia osalle tuotanto-alasta;

56.

korostaa, että nykyinen yksityisten varmentamisjärjestelmien lisääntyminen tekee osalle alasta vaikeammaksi päästä markkinoille ja että kyseiset järjestelmät eivät auta parantamaan kuluttajille suunnattua viestintää tuotteiden ominaisuuksista; kehottaa komissiota edistämään yksityisten varmennusjärjestelmien keskinäistä tunnustamista rajoittaakseen tällaisten järjestelmien lisääntymistä ja laadukkaiden tuotteiden poissulkemista markkinoilta; katsoo tarpeelliseksi valmistella yhteisön suuntaviivoja, jotka sisältävät piirteitä, joita tällaiset järjestelmät eivät voi säännellä, kuten esimerkiksi ”arvostusta nostavia” viittauksia, jotka olisi määriteltävä objektiivisten asteikkojen ja perusteiden avulla;

57.

toteaa, että on vastustettava kaikkia ehdotuksia rajoittaa rekisteröitävien maantieteellisten merkintöjen määrää, koska paikallisten tuotteiden merkitys paikallisille talouksille ja yhteisöille on hyvin suuri;

58.

katsoo, että ei ole tarvetta kehittää uusia aloitteita perinteisten tuotteiden tukemiseksi, koska tämä voi heikentää aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmää;

59.

kehottaa tiiviimpään yhteistyöhön Kansainvälisen standardoimisjärjestön (ISO) kanssa ja mahdollisimman laajaan vaihtoehtoisten järjestelmien käyttöönottoon, esimerkkinä HACCP (hazard analysis and critical control points, vaarojen analysointi ja kriittiset valvontapisteet);

60.

panee merkille kansainvälisen ulottuvuuden suhteen monia kilpailukykyä koskevia ongelmia suhteessa Euroopan unionin tärkeimpiin kauppakumppaneihin; on huolissaan paineesta, jota aiheuttavat kehittyvistä maista peräisin olevat tuotteet, jotka eivät vastaa samaa turvallisuus- ja laatutasoa ja joihin sovelletaan usein puutteellista valvontaa; vahvistaa tässä yhteydessä, että on tarve ottaa käyttöön ”ehdollisen markkinoille pääsyn” käsite, kuten parlamentti on vahvistanut useissa päätöslauselmissa;

61.

kehottaa tekemään mahdollisimman monia kahdenvälisiä sopimuksia avainmarkkinoilla ja kehottaa myös tekemään väärennösten vastaisia sopimuksia; komission olisi tuettava tavaramerkkien kansainvälisen suojelun ongelman selvittämistä ja myös suojelua, joka koskee SMM-, SAN-ja APT-tuotteita;

Muita näkökohtia

62.

katsoo, että on tarpeen välittää mahdollisimman laajalti tietoa elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevan Euroopan unionin politiikan tuomista hyödyistä; on pahoillaan siitä, että yleisöllä ei ole käytössään kattavia ja helposti saatavia tietoja Euroopan unionin panoksesta tällä alalla; suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot lisäävät tiedotus- ja edistämistoimia EU:n tuotteiden laatustandardien ja elintarviketurvallisuuden osalta;

63.

korostaa roolia, joka EU:n rahoituksella voi olla tällä alalla; toteaa, että ”lähentyvissä jäsenvaltioissa” yhteisön rahoitusosuus laatuohjelmissa yltää 75 prosenttiin; kiinnittää kuitenkin huomiota pienten tuottajien lainansaantivaatimusten kiristymiseen maailmanlaajuisen talouskriisin aikana, mikä rajoittaa voimakkaasti heidän pääsyään yhteisrahoituksen piiriin;

64.

katsoo, että viljelijöiden suoraan ylläpitämiä markkinoita, joiden kautta myydään paikallisia kausituotteita, olisi tuettava, koska näin varmistetaan kohtuullinen korvaus korkealaatuisille tuotteille, lujitetaan tuotteen ja tuotantopaikan välistä yhteyttä ja kannustetaan kuluttajia tekemään tietoisia ja laatuun perustuvia valintoja; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi rohkaistava sellaisten myyntialueiden luomista, joilla tuottajat voivat esitellä tuotteitaan suoraan kuluttajille;

65.

kehottaa luomaan paikallisia markkinoita varten myynninedistämisohjelmia paikallisten ja alueellisten jalostus- ja markkinointialoitteiden edistämiseksi; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi sellaisten tuottajaosuuskuntien kautta, jotka edistävät lisäarvoa maaseutualueilla ja jotka välttävät pitkiä kuljetusreittejä ja ovat näin hyvänä esimerkkinä ilmastonmuutoksen vastustamisessa;

*

* *

66.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EYVL C 328, 26.10.1998, s. 232.

(2)  Komission asiakirja 625/02.

(3)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

(4)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.

(5)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/43


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Kilpailupolitiikkaa koskevat kertomukset 2006 ja 2007

P6_TA(2009)0099

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007 (2008/2243(INI))

2010/C 87 E/10

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2007 päivätyn kilpailupolitiikkaa koskevan komission kertomuksen 2006 (KOM(2007)0358) ja komission 16. kesäkuuta 2008 päivätyn kilpailupolitiikkaa koskevan komission kertomuksen 2007 (KOM(2008)0368),

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2005 tehdyn komission valtiontukien toimintasuunnitelman ”Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009” (KOM(2005)0107),

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman valtiontuen uudistamisesta vuosina 2005–2009 (1),

ottaa huomioon perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15. joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006 (2),

ottaa huomioon tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6. elokuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) (3),

ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla 31. heinäkuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1400/2002 (4) (moottoriajoneuvojen ryhmäpoikkeusasetus),

ottaa huomioon alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat vuosille 2007–2013 (5),

ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta valtiontuen vakioilmoituslomakkeen osalta 24. lokakuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1627/2006 (6),

ottaa huomioon perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta kansalliseen alueelliseen investointitukeen 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1628/2006 (7),

ottaa huomioon yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle (8),

ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman valtiontukia koskevan toimintasuunnitelman alakohtaisesta ulottuvuudesta: innovaatiotuki (9),

ottaa huomioon yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle (10),

ottaa huomioon yhteisön suuntaviivat valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi (11),

ottaa huomion komission tiedonannon laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevien puitteiden soveltamisen jatkamisesta (12),

ottaa huomioon komission tiedonannon EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (13),

ottaa huomioon komission tiedonannon viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta (14),

ottaa huomioon jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta 16 päivänä marraskuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/111/EY (15),

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 päivätyn kannanottonsa Euroopan unionissa toimivien suurten supermarkettien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen (16),

ottaa huomioon energia- ja vähittäispankkialoja koskevat komission alakohtaiset tutkimukset,

ottaa huomioon komission suuntaviivat asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (17),

ottaa huomioon komission tiedonannon sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (18),

ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2008 päivätyn komission valkoisen kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (KOM(2008)0165),

ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 päivätyn valkoisen kirjan urheilusta (KOM(2007)0391),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0011/2009),

1.

suhtautuu myönteisesti vuosien 2006 ja 2007 kilpailupolitiikkaa koskevien kertomusten julkaisemiseen;

2.

tukee edelleen parlamentin aktiivisempaa osallistumista kilpailupolitiikan kehittämiseen yhteispäätösmenettelyn käyttöönoton avulla;

3.

onnittelee komissiota laittomien, vakavimpien kartellien toiminnan onnistuneesta haastamisesta ja ennätyssakkojen määräämisestä lainrikkojille;

4.

kehottaa komissiota ja neuvostoa asetuksen (EY) N:o 1/2003 (19) toimintaa koskevat komission tarkistustoimet huomioon ottaen sisällyttämään asetukseen (EY) N:o 1/2003 sakottamisen periaatteet sekä edelleen kehittämään ja täsmentämään näitä periaatteita, jotta voidaan noudattaa yleisten oikeusperiaatteiden vaatimuksia;

5.

tukee sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa koskevan uudistetun tiedonannon soveltamista laittomien, vakavimpien kartellien toimintaa koskevien tietojen toimittamisen kannustamiseksi;

6.

suhtautuu myönteisesti yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista annetun valkoisen kirjan julkaisemiseen, mutta kannustaa toteuttamaan uudistuksen tavalla, jolla varmistetaan, etteivät Yhdysvaltain järjestelmän kielteiset vaikutukset toistu Euroopan unionissa;

7.

pyytää komissiota toimittamaan tulevissa kertomuksissaan enemmän tietoja komission kuluttajien yhteystoimiston toiminnasta kilpailuasioissa;

8.

ilmaisee huolensa siitä, että suuryritykset käyttävät väärin markkina-asemaansa, ja pyytää komissiota analysoimaan tavarantoimittajien, eli elintarvikkeiden tuottajien, ja vähittäismyyjien välisten epätasa-arvoisten suhteiden vaikutusta kilpailuun mahdollisten määräävän markkina-aseman väärinkäytösten kannalta; odottaa ostovoimaa tarkastelevan komission työryhmän kertomusta;

9.

pyytää komissiota harkitsemaan arvion tekemistä palvelualan väärinkäytöksistä, joiden vuoksi pienyritykset eivät ehkä pysty tekemään tarjouksia; panee merkille sen ongelman, että itsenäisiltä ammatinharjoittajilta ja freelance-työntekijöiltä kielletään toisinaan mahdollisuus soveltaa vakiohinnoittelua tapauksissa, joissa he ovat taloudellisesti miltei yksinomaan riippuvaisia yhdestä tai harvoista heidän resurssejaan käyttävistä suurista käyttäjistä, ja kehottaa komissiota selvittämään, miten he voivat järjestellä, neuvotella ja tehdä kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisia työehtosopimuksia;

10.

kehottaa komissiota tarkistamaan sisäisiä menettelyjään, joiden mukaisesti se valitsee alakohtaisten tutkimusten aiheet;

11.

kehottaa komissiota harkitsemaan verkkomainontaa koskevan alakohtaisen tutkimuksen toteuttamista;

12.

kehottaa komissiota tekemään analyysin hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisessa vallitsevista mahdollisista kansallista eroista sekä näistä mahdollisesti aiheutuvista kilpailuvääristymistä;

13.

panee merkille, että komission kertomuksessa kerrotaan ennätyssuurista lukemista seuraavilla aloilla: kilpailuoikeuden rikkomisesta kartelleille määrättävät sakot, komissiolle ilmoitettujen yrityskeskittymien määrä ja komissiolle tehdyt ilmoitukset valtiontuesta; kannustaa komissiota tämän vuoksi kiireellisesti arvioimaan henkilöstövoimavaransa, jotta voidaan varmistaa, että komission kilpailun pääosastolla on riittävästi työntekijöitä kasvava työmäärä huomioon ottaen;

14.

korostaa, että fuusioihin ja yrityskauppoihin sovellettavia kilpailusääntöjä on arvioitava koko sisämarkkinoiden eikä vain sen osien kannalta;

15.

suhtautuu myönteisesti vuosien 2006 ja 2007 kilpailupolitiikkaa koskevien komission kertomusten tietoihin kilpailuasioista vastaavan pääosaston keskittymien valvontayksikön rakenneuudistuksen tuloksellisuudesta sen jälkeen, kun yksikkö on järjestetty uudelleen toimialakohtaisesti ja sen taloudellinen analyysi ja vertaisarviointi on vahvistettu;

16.

suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen yrityskeskittymien valvontaa koskevan asetuksen (20) tarkistamisen aloittamisesta; toistaa kantansa, jonka mukaan nykyiset määräykset ovat riittämättömiä ottaen huomioon entistä yhdentyneemmät ja monimutkaisemmat EU:n markkinat ja sen, että tarkistaminen olisi toteutettava pyrkimällä johdonmukaiseen lähestymistapaan arvioitaessa verrattavissa olevia sulautumista koskevia toimia;

17.

panee merkille valtiontukea koskevien ilmoitusten ennätyksellisen määrän ja on tyytyväinen pieniä ja keskisuuria yrityksiä, tutkimusta ja kehittämistä koskevan ryhmäpoikkeuksen julkaisemiseen, mistä on etua pk-yrityksille sekä työllisyyden, koulutuksen ja alueiden tuelle;

18.

suhtautuu myönteisesti etenkin mahdollisuuteen tukea työnantajia kustannuksissa, jotka liittyvät heidän työntekijöidensä lasten ja vanhempien hoitoon;

19.

on huolissaan markkinoiden keskittymisen ja eturistiriitojen lisääntymisestä pankkitoiminnassa; varoittaa mahdollisista maailmanlaajuisista systeemiriskeistä, joita eturistiriidoista ja keskittymisestä aiheutuu;

20.

suhtautuu myönteisesti valtiontukien tulostaulun arviointiin, mutta kannustaa komissiota tekemään analyysin valtiontuen tuloksellisuudesta ja kannustaa tunnistamaan tulostaulun uudistuksen yhteydessä jäsenvaltiot, jotka eivät ole riittävän hyvin onnistuneet perimään takaisin sääntöjenvastaisesti myönnettyä valtiontukea;

21.

suhtautuu myönteisesti ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen uudistuksen julkaisemiseen, millä taataan, että jäsenvaltiot voivat tukea uusiutuvan energian tuotantoa ja energiatehokasta yhteistuotantoa myöntämällä toimintatukea, joka kattaa tuotantokustannusten ja markkinahinnan välisen eron kokonaisuudessaan;

22.

uudistaa kehotuksensa, jonka mukaan olisi pyrittävä saavuttamaan lisäedistystä sekä nykyisten kilpailusääntöjen selventämisessä että niiden käytännön soveltamisessa yleisen taloudellisen edun mukaisiin palveluihin, kun otetaan huomioon huomattavat erot jäsenvaltioissa noudatettavien politiikkojen välillä;

23.

pahoittelee sitä, että Euroopan unionin energiankuluttajat kärsivät edelleen suhteettomista hinnankorotuksista ja vääristyneestä energiamarkkinasta, jonka komission alakohtaisessa tutkimuksessa todettiin toimivan puutteellisesti; korostaa jälleen loppuun saatettujen ja toimivien energian sisämarkkinoiden merkitystä;

24.

tukee komissiota sen pyrkimyksissä EU:n kaasu- ja sähkömarkkinoiden kehittämiseksi edelleen tavalla, jossa ratkaisevana elementtinä on yhtäältä siirtoverkkojen ja toisaalta tuotanto- ja tarjontatoiminnan eriyttäminen toisistaan (”unbundling”);

25.

on huolissaan polttoaineen hinnanmuodostuksen avoimuuden puutteesta EU:n markkinoilla; kehottaa komissiota valvomaan näiden markkinoiden kilpailua riittävän valppaasti;

26.

kehottaa ottamaan käyttöön mekanismit, joilla varmistetaan, että päästökauppajärjestelmä ei aiheuta kilpailun vääristymiä sisäisesti eikä suhteessa ulkopuolisiin kilpailijoihin;

27.

panee merkille, että neuvosto pyysi komissiota jo 9. lokakuuta 2007 harkitsemaan niiden menettelyjen yksinkertaistamista, joiden perusteella valtionapua koskevat pyynnöt voitaisiin kriittisissä olosuhteissa käsitellä nopeasti;

28.

pitää tervetulleina komission kiireellisiä vastauksia ja selvennystä, jotka koskevat rahoitus- ja talouskriisin hoitoa ja valtiontuen käyttöä; panee merkille valtiontuen kasvavan määrän ja suhtautuu myönteisesti yksityiskohtaisempiin suuntaviivoihin, joilla pyritään kohdentamaan valtiontuki paremmin;

29.

tunnustaa, että perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on sovellettava jäsenvaltioiden tämänhetkiseen taloustilanteeseen, joka johtuu rahoitusmarkkinoiden levottomuudesta; pitää kuitenkin tarpeellisena, että komissio seuraa tarkkaavaisesti taloudellisia pelastuspaketteja, jotta voidaan varmistaa hätätoimenpiteiden yhteensopivuus oikeudenmukaisen kilpailun periaatteiden kanssa;

30.

varoittaa kilpailusääntöjen soveltamisen lopettamisesta; korostaa tarvetta valvoa pelastustoimia tarkoin ja varmistaa, että ne ovat perustamissopimuksen määräysten mukaisia; vaatii komissiota laatimaan seuraavassa kilpailupolitiikkaa koskevassa vuosikertomuksessaan Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioiden parlamenteille tarkoitetun kattavan jälkikäteisraportin kilpailusääntöjen soveltamisesta kussakin jäsenvaltiossa;

31.

on huolissaan Euroopan unionin taloudellisen toiminnan supistumisesta, jonka ennustetaan jatkuvan vuoteen 2009; pitää aiheellisena, että kilpailusääntöjen puitteissa käytetään jälleenrakennustuen tai globalisaatiorahaston kaltaisia sopivia reagointimekanismeja torjumaan luottokriisin aiheuttamia kasvu- ja työllisyysvaikutuksia;

32.

kannustaa komissiota tunnustamaan tarpeen ottaa käyttöön mekanismeja, joilla minimoidaan kilpailun vääristymät ja edunsaajille valtiontakuiden vuoksi syntyvien etuusasemien mahdolliset väärinkäytökset;

33.

kannustaa komissiota ottamaan käyttöön valtiontukea saavien rahoituslaitosten toimintaa koskevat rajoitukset, jotta voidaan varmistaa, etteivät kyseiset laitokset aloita takuun ansiosta aggressiivista laajentumista, mikä on haitallista kilpailijoiden kannalta;

34.

suhtautuu myönteisesti moottoriajoneuvojen ryhmäpoikkeusasetuksen täytäntöönpanosta johtuvaan uusien autojen hintaerojen merkittävään pienenemiseen koko Euroopan unionissa ja odottaa komission arviota asetuksen tuloksellisuudesta;

35.

pitää tervetulleena komission toimia puhelinliikenteen verkkovierailumaksujen vähentämiseksi; panee kuitenkin merkille, että hinnat pysyttelevät juuri säännellyn hintarajan alapuolella; kehottaa hintakilpailua tukeviin toimenpiteisiin vähittäishintojen sääntelyn sijasta;

36.

on tyytyväinen komission kilpailun pääosaston osuudesta urheilua koskevaan valkoiseen kirjaan, jossa kiinnitetään huomiota muun muassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön ja komission päätöksentekokäytäntöön siltä osin, miten EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa sovelletaan urheilualalla;

37.

kehottaa komissiota ottamaan suuremmassa määrin huomioon politiikkojensa kansainvälisen ulottuvuuden, mitä tulee Euroopan unionin maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn, sekä vaatimaan kauppaneuvotteluissa vastavuoroisuusperiaatteen noudattamista ja soveltamista;

38.

pitää ratkaisevan tärkeänä, että kilpailupolitiikka otetaan aiheellisella tavalla huomioon neuvoteltaessa kahdenvälisistä kauppasopimuksista; kehottaa kilpailun pääosastoa toimimaan aktiivisesti kyseisissä neuvotteluissa, jotta saavutetaan kilpailukäytäntöjen vastavuoroinen tunnustaminen erityisesti valtion tukien, julkisten hankintojen, palvelujen, investointien ja kaupan helpottamisen alalla;

39.

kannustaa komissiota arvioimaan rakenteen, jolla se osallistuu kansainväliseen kilpailuverkostoon ja Euroopan kilpailupäivään, jotta voidaan varmistaa, että yleisö saa laajemmat ja paremmat tiedot kilpailupolitiikan olennaisesta merkityksestä talouskasvun ja työllisyyden kannalta;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 97.

(2)  EUVL L 379, 28.12.2006, s. 5.

(3)  EUVL L 214, 9.8.2008, s. 3.

(4)  EYVL L 203, 1.8.2002, s. 30.

(5)  EUVL C 54, 4.3.2006, s. 13.

(6)  EUVL L 302, 1.11.2006, s. 10.

(7)  EUVL L 302, 1.11.2006, s. 29.

(8)  EUVL C 323, 30.12.2006, s. 1.

(9)  EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 263.

(10)  EUVL C 82, 1.4.2008, s. 1.

(11)  EUVL C 194, 18.8.2006, s. 2.

(12)  EUVL C 173, 8.7.2008, s. 3.

(13)  EUVL C 155, 20.6.2008, s. 10.

(14)  EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6.

(15)  EUVL L 318, 17.11.2006, s. 17.

(16)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0054.

(17)  EUVL C 210, 1.9.2006, s. 2.

(18)  EUVL C 298, 8.12.2006, s. 17.

(19)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16. joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta, (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).

(20)  Yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (”EY:n sulautuma-asetus”) (EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/48


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Small Business Act

P6_TA(2009)0100

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 pk-yrityksiä tukevasta aloitteesta (”Small Business Act”) (2008/2237(INI))

2010/C 87 E/11

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission 25. kesäkuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Pienet ensin” – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”) (KOM(2008)0394) sekä siihen liittyvän komission yksiköiden laatiman työasiakirjan vaikutusten arvioinnista (SEK(2008)2102),

ottaa huomioon 30. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman ”Aika kiristää tahtia – yrittäjyyttä ja kasvua edistävän Euroopan luominen” (1) ja 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanosta (2),

ottaa huomioon 2 715. kilpailukykyä käsitelleen neuvoston 13. maaliskuuta 2006 tekemät päätelmät kasvuun ja työllisyyteen tähtäävästä pk-yrityspolitiikasta ja 2 891. kilpailukykyä käsitelleen neuvoston 1. ja 2. joulukuuta 2008 tekemät päätelmät,

ottaa huomioon alueiden komitean 12. helmikuuta 2009 antaman lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. tammikuuta 2009 antaman lausunnon,

ottaa huomioon pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan hyvien käytänteiden valinnan vuonna 2008,

ottaa huomioon komission yksiköiden 25. kesäkuuta 2008 päivätyn valmisteluasiakirjan eurooppalaisista julkisia hankintoja koskevista käytännesäännöistä, joilla parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada julkisia hankintasopimuksia (SEC(2008)2193),

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Pieni, puhdas ja kilpailukykyinen – Ympäristölainsäädännön noudattamista pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tukeva ohjelma” (KOM(2007)0379),

ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta (KOM(2008)0397),

ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Teollisoikeuksia koskeva eurooppalainen strategia” (KOM(2008)0465),

ottaa huomioon hallinnollisia rasituksia käsitelleen itsenäisistä sidosryhmistä koostuneen korkean tason työryhmän 10. heinäkuuta 2008 antamat lausunnot hallinnollisten rasitteiden vähentämisestä yhtiöoikeuden pilottialalta sekä 22. lokakuuta 2008 antamat lausunnot sähköistä laskutusta koskevien sääntöjen uudistuksesta direktiivissä 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan, sisämarkkinoiden ja kuluttajansuojan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0074/2009),

A.

toteaa, että EU:ssa 23 miljoonalla pienellä ja keskisuurella yrityksellä (pk-yritykset), jotka ovat noin 99 prosenttia kaikista yrityksistä ja tarjoavat yli 100 miljoonaa työpaikkaa, on merkittävä rooli taloudellisessa kasvussa, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamisessa ja työpaikkojen luomisessa ja että ne ovat suuri innovaation lähde ja olennaisen tärkeitä työllisyyden säilyttämisessä ja lisäämisessä,

B.

katsoo, että pk-yritykset on asetettava kaikkien yhteisön kilpailukykyä koskevien politiikkojen keskipisteeseen, jotta niiden on mahdollista kehittyä ja mukautua globalisaation vaatimuksiin, jotta ne voivat osallistua ns. osaamiskolmioon ja jotta ne voivat mukautua ympäristöä ja energiaa koskeviin haasteisiin,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin aiemmista aloitteista huolimatta pk-yritysten toimintaedellytykset ovat parantuneet vain vähän tai tuskin havaittavasti vuoden 2000 jälkeen,

D.

panee merkille, että valtaosa pk-yrityksistä on mikroyrityksiä, käsityöläisyrityksiä, perheyrityksiä ja osuuskuntia, jotka ovat yrityskulttuurin luonnollisia hautomoja ja joilla sen vuoksi on tärkeä rooli sosiaalisen osallisuuden ja itsenäisen ammatinharjoittamisen lisäämisessä,

E.

katsoo, että pieniä ja keskisuuria yrityksiä ei tueta riittävästi, jotta ne voisivat puolustautua rajat ylittäviä, hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, kuten harhaanjohtavien yrityshakemistoyhtiöiden noudattamia käytäntöjä, vastaan,

F.

toteaa, että eroista huolimatta Euroopan pk-yritykset kohtaavat täyttä potentiaaliaan toteuttaessaan monia samoja haasteita, esimerkiksi hallinnollisissa ja säännösten noudattamisesta aiheutuvissa kustannuksissa, jotka ovat suhteellisesti korkeampia kuin suurissa yrityksissä, talouselämään ja markkinoille pääsyssä, innovoinnissa ja ympäristössä,

G.

katsoo, että pk-yrityksille suotuisan toimintaympäristön luomiseksi yrittäjien roolia ja riskinottoa koskevan näkemyksen on muututtava: poliittisten johtajien ja tiedotusvälineiden olisi korostettava yrittäjyyden ja siihen liittyvän riskinottovalmiuden merkitystä ja hallintoviranomaisten olisi tuettava sitä,

H.

katsoo, että pk-yritysten on kansainvälistymisprosessejaan aloittaessaan selvitettävä erityisiä ongelmia, kuten kansainvälisen kokemuksen puute, kokeneen työvoiman vähyys, erittäin monimutkainen kansainvälinen lainsäädäntö sekä tarve tehdä muutoksia organisaatiossa ja liiketoimintakulttuurissa,

I.

toteaa usein panneensa pahoitellen merkille, että pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan juridisen sitovuuden puute on vesittänyt sen aitoa soveltamista ja että sen kymmenen suositusta ovat enimmäkseen jääneet huomiotta; muistuttaa pyytäneensä tämän vuoksi neuvostoa edellä mainitussa 19. tammikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa puuttumaan kyseiseen asiaan,

Yleistä

1.

kannattaa lämpimästi edellä mainittua komission 25. kesäkuuta 2008 antamaa tiedonantoa, jolla pyritään ajamaan kunnianhimoista toimintaohjelmaa, jolla tuetaan pk-yritysten kasvua kymmenen ohjaavan periaatteen avulla ja otetaan ”pienet ensin” -periaate huomioon poliittisessa päätöksentekoprosessissa kaikilla tasoilla;

2.

pahoittelee kuitenkin, ettei Small Business Act -aloite ole juridisesti sitova väline; pitää aidosti innovoivana näkökohtana, että aloitteessa pyritään sisällyttämään pienet ensin -periaate yhteisön politiikan alojen ytimeen; kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan parlamenttia pyrkimyksissä tehdä tästä periaatteesta sitova tuonnempana määritettävässä muodossa, millä varmistettaisiin, että sitä sovelletaan asianmukaisesti kaikessa tulevassa yhteisön lainsäädännössä;

3.

korostaa, että näiden kymmenen ohjaavan periaatteen toteuttaminen on ehdottoman välttämätöntä Euroopan tasolla sekä kansallisella ja alueellisella tasolla; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota antamaan lujan poliittisen sitoumuksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa ensisijaisten tavoitteiden määrittelemiseksi ja kilpailukykyä käsitelleen neuvoston 1. joulukuuta 2008 hyväksymän pk-yrityksiä tukevan aloitteen täytäntöön panemiseksi erityisesti kansallisella tasolla, millä varmistetaan, että kaikki asianosaiset ryhmät tunnustavat nämä ohjaavat periaatteet aidosti omikseen;

4.

kehottaa komissiota lisäämään entisestään pk-yrityksiin liittyvien toimien näkyvyyttä ja tietoisuutta niistä yhdistämällä nykyiset yhteisön välineet ja varat pk-yrityksiä varten erillisessä otsakkeessa EU:n talousarviossa;

5.

on vakuuttunut, että on erittäin tärkeää ottaa käyttöön seurantamekanismi jo alullepantujen toiminta-aloitteiden täytäntöönpanon valvomiseksi asianmukaisesti ja pikaisesti; pyytää näin ollen neuvostoa ”upottamaan” jäsenvaltioiden tasolla toteutettavat toimet Lissabonin prosessiin ja tiedottamaan vuosittain parlamentille tapahtuneesta edistyksestä;

6.

kehottaa komissiota perustamaan valvontajärjestelmän, jolla seurataan, miten komissio ja jäsenvaltiot edistyvät kymmenen ohjaavan periaatteen toteuttamisessa; kehottaa komissiota luomaan vakiomuotoiset arviointikriteerit edistymisen seurantaa varten; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään ensimmäiset edistymistä käsittelevät selonteot tuleviin vuosittaisiin selontekoihin, joissa käsitellään kansallisia uudistusohjelmia;

7.

tähdentää, että käsityöläis-, perhe- ja mikroyrityksiin sekä yksittäisiin yrityksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n tasolla ja kansallisella ja alueellisella tasolla, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan erityisesti näitä yrityksiä varten kohdennettuja sääntelytoimia, hallinnollisia toimia sekä verotusta ja elinikäistä oppimista koskevia toimia; edellyttää myös vapaiden ammattien harjoittajien erityispiirteiden tunnustamista ja katsoo, että heitä on kohdeltava samalla tavoin kuin muita pk-yrityksiä, paitsi jos se olisi ristiriidassa kyseisiin ammatteihin sovellettavan lainsäädännön kanssa; korostaa pk-yrityksiä koskevien yhdistysten merkittävää asemaa kauppiaiden, käsityöläisyritysten ja muiden ammattien kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyöhön näiden alojen liiketoimintaympäristön sekä ammatti- ja alajärjestöjen oikeudellisen kehyksen kohentamiseksi;

8.

katsoo, että komission ehdotukset eivät sisällä selkeää strategiaa, jolla itsenäiset ammatinharjoittajat voivat parantaa oikeudellista asemaansa ja oikeuksiaan erityisesti, jos heidän asemansa on verrannollinen työsuhteessa olevien työntekijöiden kanssa; kehottaa komissiota takaamaan itsenäisille ammatinharjoittajille oikeuden sopia standardihinnoista, järjestäytyä ja tehdä työehtosopimuksia, jos vastapuolena on suuri asiakas, jolla on hallitseva markkina-asema, sillä edellytyksellä, että tämä ei haittaa vähemmän vaikutusvaltaisia asiakkaita eikä aiheuta markkinahäiriöitä;

9.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kohdennetut tukitoimet sekä tiedotuksen, neuvonnan ja riskipääoman saatavuuden kaltaisen yksilöllisen tuen pk-yritysten perustamisen yhteydessä;

10.

korostaa tarvetta kehittää sosiaalinen ja taloudellinen malli, joka muodostaa asianmukaisen turvaverkon pienille ja keskisuurille luovan alan yrityksille, joissa työskentelyolosuhteet ovat usein epävakaat;

11.

pitää valitettavana, että naiset kohtaavat vaikeuksia yritysten perustamisessa ja niiden ylläpitämisessä sellaisten tekijöiden vuoksi kuten tiedoissa olevat puutteet, kontaktien sekä verkottumismahdollisuuksien puuttuminen, sukupuoleen perustuva syrjintä ja sukupuolistereotypiat, lastenhoitopalveluiden heikko ja joustamaton tarjonta, vaikeudet liiketoimintaan liittyvien velvollisuuksien ja perhevelvollisuuksien yhteensovittamisessa sekä erot tavassa, jolla naiset ja miehet suhtautuvat yrittäjyyteen;

12.

hyväksyy naispuolisten yrittäjälähettiläiden verkoston ehdotetun käyttöönoton samoin kuin mentorointijärjestelmät, joiden tavoitteena on kannustaa naisia perustamaan oma yritys, sekä yrittäjyyden edistämisen yliopistotutkinnon suorittaneiden naisten keskuudessa; kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että monissa yrityksissä on edelleen sukupuoleen perustuvaa syrjintää, mikä on ja tulee pitkällä aikavälillä olemaan hyvin vakava ongelma, koska niin kauan kuin naisia syrjitään työmarkkinoilla Euroopan unioni menettää kyvykkäitä työntekijöitä ja yrittäjiä ja siten rahaa; katsoo siksi, että olisi investoitava vielä enemmän rahaa naisyrittäjiä tukeviin hankkeisiin;

13.

korostaa, että naisten yrittäjyys auttaa houkuttelemaan naisia työmarkkinoille ja parantamaan heidän taloudellista ja sosiaalista asemaansa; pahoittelee kuitenkin sitä, että yrittäjyyden alalla miesten ja naisten väliset erot, etenkin palkkaerot, ovat yhä todellisuutta naisia kohtaan osoitetusta kiinnostuksesta huolimatta ja että lisäksi naisyrittäjien osuus Euroopan unionissa on edelleen vähäinen, mikä johtuu osittain naisten tunnustamattomasta (mm. palkattomasta), mutta silti keskeisestä panoksesta pienten ja keskisuurten perheyritysten päivittäisen toiminnan hoitamisessa;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan luovat alat ja kulttuurialan huomioon taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistäjänä Euroopan unionissa, koska niiden osuus BKT:sta on 2,6 prosenttia ja EU:n työvoimasta 2,5 prosenttia; korostaa pk-yritysten merkitystä tieto- ja viestintätekniikan alan ja luovien alojen vauhdittajana;

15.

korostaa, että pk-yritykset ovat tyypillisiä kulttuuritalouden sektorilla ja että sektori on erityisten tärkeä kestävän alueellisen työllisyyden varmistamiseksi;

16.

on tyytyväinen, että komissio aikoo ehdottaa direktiiviä alennetuista arvonlisäverokannoista työvoimavaltaisille paikallisille palveluille, joita tarjoavat ennen kaikkea pk-yritykset; korostaa kuitenkin, että tämä ei saa johtaa kilpailun vääristymiseen ja että sen on oltava yksiselitteinen sen piiriin kuuluvien palvelujen kannalta;

17.

toteaa, että pk-yrityksillä on oltava mahdollisuus ostaa pienimuotoisesti, ympäristöä säästävästi ja paikallisesti ja olla siten ilmastoystävällisiä ja tehokkaita;

18.

pitää myönteisenä, että valtiontukia koskeva yleinen ryhmäpoikkeus hyväksyttiin ripeästi samoin kuin yksityisen eurooppayhtiön sääntöjä ja alennettuja arvonlisäverokantoja koskevat toimet;

19.

pitää myönteisenä komission ehdotusta vähentää paikallisten palvelujen arvonlisäveroa; kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia valtiontukea koskevien sääntöjen lieventämiseksi ja luomaan julkisiin hankintoihin osallistumisen mahdollisuuksia paikallisille yrityksille, erityisesti paikallisille pk-yrityksille;

20.

kannattaa ajatusta laajentaa vuoteen 2012 mennessä nykyistä elokuvatuotannolle myönnettävää poikkeusta valtiontukea koskevista EY:n kilpailusäännöistä ja pitää sitä suurena tukena luoville pk-yrityksille;

21.

kannattaa uusia valtiontukia koskevia sääntöjä, joista säädetään tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6. elokuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) (3) ja joissa annetaan tietyin edellytyksin pk-yrityksille poikkeus ilmoittamista koskevista säännöistä;

22.

toteaa, että vaikka pienyrityksiä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa annettiinkin selvä sitoumus, pk-yritysten ääni ei edelleenkään tule kuuluviin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa; kehottaa korjaamaan tämän puutteen virallisesti asianmukaisilla ehdotuksilla pk-yrityksiä tukevan aloitteen yhteydessä;

23.

katsoo, että pk-yrityksiä tukevan aloitteen yhteydessä on painotettava entistä enemmän työoikeutta erityisesti ottaen huomioon joustoturvaperiaate, jonka ansiosta erityisesti pk-yritykset pystyvät reagoimaan nopeammin markkinoiden muutoksiin ja näin saavuttamaan korkeamman työllisyysasteen sekä yritysten kilpailukyvyn ja kansainvälisen kilpailukyvyn tarvittava sosiaaliturva huomioon ottaen; viittaa tässä yhteydessä yhteistä joustoturvaperiaatteista 29. marraskuuta 2007 antamaansa päätöslauselmaan (4);

24.

korostaa lisäksi työoikeuden merkitystä ja erityisesti sitä, miten sen soveltaminen pk-yrityksiin voidaan optimoida esimerkiksi neuvontaa parantamalla tai hallinnollisia menettelyjä yksinkertaistamalla, ja kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota pk-yrityksiin niiden omaksumien joustoturvaa koskevien erityisten menettelyjen suhteen esimerkiksi aktiivisen työmarkkinapolitiikan avulla, koska pk-yrityksillä on liikkumavaraa suurempaan sisäiseen ja ulkoiseen joustavuuteen niiden pienemmän henkilöstön ansiosta, vaikka ne samalla tarvitsevat suuremman turvan itselleen ja työntekijöilleen; pitää olennaisen tärkeänä, että työoikeus, joka on yksi joustoturvan peruspilareista, antaa luotettavan oikeusperustan pk-yrityksille, kun otetaan huomioon, että näillä yrityksillä ei useinkaan ole varaa oikeudelliseen osastoon tai henkilöstöosastoon; muistuttaa, että Eurostatin mukaan 91,5 prosentilla Euroopan yrityksistä oli vuonna 2003 vähemmän kuin 10 työntekijää;

25.

pitää tarpeellisina toimia, joilla vastustetaan pimeää työtä, joka aiheuttaa väistämättä syrjivää kilpailua erittäin työvoimavaltaisille pk-yrityksille;

26.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan riittämättömästi edustettujen etnisten vähemmistöjen omistamien pk-yritysten sisällyttämistä talouden valtavirtaan kehittämällä toimittajien monimuotoisuutta koskevia ohjelmia tavoitteena tarjota yhtäläiset mahdollisuudet riittämättömästi edustetuille yrityksille, jotka kilpailevat sopimuksista suurempien yritysten kanssa;

27.

painottaa yksityisen eurooppayhtiön sääntöjen merkitystä uutena täydentävänä sääntelyn muotona, edellyttäen, että niissä keskitytään pk-yrityksiin, jotka aikovat harjoittaa rajatylittävää toimintaa, ja että suuret yritykset eivät voi käyttää niitä väärin heikentämään ja kiertämään jäsenvaltioiden säädöksiä, jotka edistävät hyvän hallintotavan järjestelmää, jossa otetaan huomioon kaikkien sidosryhmien edut;

28.

kehottaa sen periaatteen nojalla, jonka mukaan tietoon pääsy on edellytys itse tiedon saamiselle, ja internetin merkityksen tunnustaen julkista valtaa yksinkertaistamaan instituutioidensa verkkosivuja mahdollisimman pitkälle, jotta käyttäjät voivat tunnistaa ja paremmin ymmärtää tarjottuja tukimekanismeja;

Tutkimuksen ja kehityksen sekä innovoinnin lisääminen

29.

painottaa innovoinnin merkitystä pk-yrityksille sekä vaikeuksia tutkimusmahdollisuuksien hyödyntämisessä; katsoo, että kansalliset tiedeakatemiat ja tutkimuslaitokset voisivat edistää innovointeja ja karsia pk-yritysten tutkimuksen esteitä; katsoo, että ei pitäisi keskittyä pelkästään korkean teknologian innovaatioihin vaan että pitäisi tarkastella myös matalan ja keskitason teknologian innovaatioita sekä epävirallisia innovaatioita; katsoo, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutilla voi olla tärkeä tehtävä pk-yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan ja innovaatioiden edistämisessä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään aloitteita helpottaakseen pk-yritysten mahdollisuuksia tutkimukseen; uskoo, että kaikki yhteisön tutkimus- ja tekniikkaohjelmat olisi suunniteltava siten, että niillä helpotetaan pk-yritysten osallistumista yli rajojen;

30.

tukee komission aloitetta parantaa pääsyä seitsemänteen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmaan (2007–2013) (5);

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan paremmat edellytykset pk-yritysten innovointeja suosivan ympäristön aikaan saamiseksi erityisesti parantamalla teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa ja torjumalla väärennöksiä tehokkaammin koko Euroopan unionissa; uskoo, että oikein tasapainotetuilla teollis- ja tekijänoikeuksia koskevilla säännöillä voidaan tarjota suojaa samalla kun varmistetaan tietojen ja ajatusten kulkeutuminen ja vaihto; korostaa, että pk-yrityksiä on tuettava niiden pyrkiessä saamaan teollis- ja tekijänoikeuksilleen suojan ja vaalimaan näitä oikeuksia niistä vastaavien viranomaisten avustamina sekä käyttämään teollis- ja tekijänoikeuksiaan rahoituksen hankkimiseen;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan kauppakumppaneiltaan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS) tiukempaa soveltamista ja pyrkimään kaikin tarvittavin keinoin ottamaan käyttöön tuoteväärennösten torjuntaa koskevan kauppasopimuksen (ACTA) kaltaisia kahdenvälisiä, alueellisia tai monenkeskisiä sopimuksia väärentämisen ja laittoman valmistuksen torjumiseksi;

33.

katsoo, että pk-yritysten sähköiseen kaupankäyntiin liittyviä mahdollisuuksia ei vielä ole täysimittaisesti hyödynnetty ja että tarvitaan vielä paljon työtä ennen kuin saavutetaan yhtenäiset eurooppalaiset tavaroiden ja palveluiden sähköiset markkinat, joilla pk-yrityksillä voisi olla johtava asema Euroopan unionin markkinoiden integroimisessa entistä paremmin;

34.

katsoo, että pk-yritysten osallistumista ryhmittymiin olisi edistettävä innovaatioiden vauhdittamiseksi ja EU:n talouden kilpailukyvyn kasvattamiseksi; kehottaa siksi komissiota tukemaan ryhmittymien hallinnon parantamista erityisesti parhaiden käytäntöjen vaihdon ja koulutusohjelmien avulla, luomaan välineitä ryhmittymien tulosten arvioimiseksi ja levittämään niiden käyttöä, edistämään ryhmittymien välistä yhteistyötä sekä yksinkertaistamaan entisestäänkin hallinnollisia menettelyitä, jotka koskevat ryhmittymien osallistumista EU-ohjelmiin;

35.

vaatii ottamaan pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa huomioon pk-yritysten yhteistyöjärjestelyt (osto- ja markkinointiryhmät), koska näiden ryhmien maksukyvyttömyyden vaara on todistetusti pienempi kuin yksittäisten yritysten tapauksessa;

36.

on vakuuttunut siitä, että patenteilla (yhteisön patentti mukaan lukien) on tärkeä rooli innovoinnissa ja taloudellisessa toiminnassa, koska ne tekevät innovaattoreille mahdolliseksi saada tuottoja innovatiivisista investoinneista ja tarjoavat tarvittavaa turvaa investoinneille, pääomalle ja lainoille; katsoo siksi, että olisi päästävä pikaisesti sopimukseen yhteisön patentista, jolla varmistetaan innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen kohtuuhintainen, tehokas, joustava ja korkealaatuinen oikeudellinen suojelu, sekä yhdenmukaisesta eurooppalaisesta patenttiriitojen ratkaisua koskevasta järjestelmästä;

37.

painottaa tarvetta edistää innovatiivisia ja kaupallista liikennettä edeltäviä julkisia hankintoja, koska se tuottaa lisäarvoa sopimukset tekeville viranomaisille, kansalaisille ja mukana oleville yrityksille; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään innovoivien julkisten hankintojen osuutta ja innovoivien pk-yritysten osallistumista julkisia hankintoja koskeviin menettelyihin; kehottaa komissiota helpottamaan alaa koskevien parhaiden käytänteiden levittämistä esimerkiksi tarjouskilpailujen perusteiden ja menettelyjen, riskijärjestelyjen ja tietämyksen jakamisen suhteen;

38.

katsoo, että kansainvälisissä julkisissa hankinnoissa, joissa uuden teknologian ansiosta voidaan harjoittaa rajatylittävää sähköistä kaupankäyntiä, uudenlaisilla toimintamalleilla, esimerkiksi pk-yritysten ryhmittymien yhteisillä huutokaupoilla ja tarjouskilpailuiden julkaisemisella ja mainonnalla verkossa voidaan lisätä huomattavasti julkisten hankintojen kauppaa sekä Euroopan unionissa että maailmanlaajuisesti ja siten edistää rajatylittävää sähköistä kaupankäyntiä;

39.

kiinnittää huomiota siihen, että tarvitaan riittävästi teknistä ja ammattitaitoista henkilökuntaa; katsoo näin ollen, että koulutukseen tarvitaan lisää investointeja ja että olisi vahvistettava koululaitosten ja pk-yritysten yhteyksiä niin, että itsensä työllistäminen, yrittämisen kulttuuri ja liiketoimintaa koskeva valistus sisällytettäisiin kansalliseen koulutuksen opetussuunnitelmiin; tukee sellaisten yksilöiden liikkuvuutta lisäävien ohjelmien kuin ”Erasmus nuorille yrittäjille” ja ”Erasmus oppisopimusoppilaille” laajentamista entisestään, erityisesti kun on kyse naisten osallistumisen lisäämisestä; kannattaa kaavailtua Leonardo da Vinci -ohjelman soveltamisalan laajentamista ja opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalaista siirtojärjestelmää; kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja koulutuksen tarjoajien kanssa perustamaan erityisesti pk-yritysten tarpeisiin räätälöityjä töissä oppimisen, ammatillisen koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmia, jotka rahoitetaan osittain Euroopan sosiaalirahastosta; kehottaa komissiota edistämään innovoivaa koulutusta koskevien parhaiden käytänteiden vaihtoa ja toimia työ- ja perhe-elämän yhdistämiseksi ja sukupuolten tasa-arvoa;

40.

pitää tärkeänä nuorten yrittäjien ja naisyrittäjien tukemista esimerkiksi ohjaus- ja mentoriohjelmien käyttöönoton avulla; toteaa, että naiset ja nuoret yrittäjät työskentelevät yhä useammin pk-yrityksissä, vaikka he edelleen toimivatkin etupäässä kaikkein pienimmissä yrityksissä (mikroyrityksissä) ja ovat alttiina stereotyyppien ja ennakkoluulojen aiheuttamille kielteisille vaikutuksille yritysten siirtämisen ja perimisen yhteydessä etenkin perheyrityksissä; kehottaa siksi väestön ikääntymisen vaikutus huomioon ottaen jäsenvaltioita toteuttamaan sopivia toimia ja mekanismeja ja erityisesti ottamaan käyttöön analysointi-, tiedotus-, neuvonanto- ja tukivälineitä yritysten siirtoa varten;

41.

huomauttaa, että seitsemäs puiteohjelma sisältää rahoitusriskinjakomekanismin, jonka pitäisi helpottaa lainojen saantia Euroopan investointipankilta (EIP) mittaviin hankkeisiin; kehottaa komissiota arvioimaan pk-yritysten mahdollisuuksia päästä osalliseksi tästä mekanismista ja tekemään ehdotuksia, jos se on tarpeen;

42.

on tyytyväinen sellaisen yhden eurooppalaisen verkoston perustamiseen, joka kattaa tähän asti euroneuvontakeskusten ja innovaatiokeskusten tarjoamat palvelut, pk-yritysten tukemiseksi kaikissa niiden innovaatio- ja kilpailukyvyn parantamispyrkimyksissä laajan palvelutarjonnan avulla;

43.

kehottaa komissiota arvioimaan pk-yritysten osallistumista kilpailukykyä ja innovaatiota koskevaan puiteohjelmaan (6) ja tekemään ehdotuksia, jos se on tarpeen;

Rahoituksen varmistaminen ja saatavuus

44.

korostaa, että eurooppalaisten pk-yritysten tärkeimpänä rahoituslähteenä on niiden oma toiminta ja rahoituslaitoksilta saatavat luotot ja lainat; toteaa, että pk-yritysten riskien katsotaan olevan suurempia, mikä haittaa niiden rahoituksen saantia; vaatii rahoituslaitoksilta, komissiolta ja jäsenvaltioilta yhteisiä toimia pk-yritysten rahoituksen saannin turvaamiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että näille yrityksille tarjotaan mahdollisuus pääoman vakauttamiseen investoimalla voitot uudelleen yritykseen; uskoo, että pk-yrityksiltä ei pitäisi edellyttää maksujen suorittamista ennen toiminnan käynnistymistä, millä varmistetaan, että ne kykenevät kerryttämään omia varojaan; korostaa tässä yhteydessä nykyisen rahoitustilanteen kiireellisyyttä ja välittömien toimien tarvetta;

45.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan pk-yrityksille tarkoitettujen yhteisön rahastojen ja valtiontukien edistämiseksi ja tiedon levittämiseksi niistä ja tekemään näistä kahdesta välineestä sekä helpommin saatavilla olevia että helpommin ymmärrettäviä;

46.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan paremmat olosuhteet, joilla mahdollistetaan, että pk-yritykset voivat investoida ammatilliseen koulutukseen, myös välittömillä veron alennuksilla ja korvausjärjestelyillä veroviranomaisten ja Euroopan unionin välillä;

47.

myöntää, että jäsenvaltioiden verotusjärjestelmät voivat olla este liiketoimintojen siirroille, etenkin perheyrityksissä, ja ne voivat lisätä yrityksen konkurssin tai sulkemisen riskiä; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita tarkastelemaan huolellisesti oikeudellisia ja verotuksellisia toimintatapojaan, jotta voitaisiin parantaa edellytyksiä liiketoiminnan siirrolle etenkin omistajan eläkkeelle vetäytymistä tai sairastumista koskevissa tapauksissa; uskoo, että tällaiset parannukset auttavat jatkamaan yritysten ja etenkin perheyritysten toimintaa, säilyttämään työpaikat ja sijoittamaan voitot uudelleen;

48.

on erittäin tyytyväinen koheesiopolitiikan ja Lissabonin-strategian äskettäiseen johdonmukaistamiseen; uskoo, että suuntaamalla aluerahastoja enemmän kohti yrittäjyyttä, tutkimusta ja innovointia paikallisella tasolla voi vapautua huomattavia määriä varoja liiketoimintapotentiaalin lisäämiseen;

49.

painottaa sitä, että dynaamisilla rahoitusmarkkinat ovat keskeisessä asemassa pk-yritysten rahoittamisessa, ja korostaa Euroopan riskipääomamarkkinoiden avaamisen tarvetta parantamalla riskipääoman, välirahoituksen (mezzanine) ja mikroluottojen saatavuutta ja saantia; katsoo tästä syystä, että normaalioloissa pk-yrityksillä olisi oltava mahdollisuus saada luottoa pääomamarkkinoiden toimijoilta, jotka pystyvät arvioimaan niiden näkymiä ja kattamaan niiden tarpeet tehokkaammin;

50.

tukee neuvoston ja Euroopan investointipankin päätöstä hyväksyä joukko uudistuksia, joilla laajennetaan EIP-ryhmän pk-yrityksille tarjoamia rahoitustuotteita ja parannetaan sekä määrällisesti että laadullisesti merkittävällä tavalla sen yleisiä lainoja pankkikumppaneilleen;

51.

korostaa, että pk-yritysten rajalliset mahdollisuudet saada rahoitusta ovat suuri este niiden perustamiselle ja kasvulle; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että EIP päätti lisätä pk-yrityksille tarjottavia takauksia ja muita rahoitusvälineitä varten käytettävissä olevaa rahoitusta vielä 30 000 miljoonalla eurolla; kehottaa EIP:a suunnittelemaan uusia rahoitusvälineitä ja konkreettisia uusia ratkaisuja, joilla poistetaan luottojen saatavuutta koskevat vakuusesteet; kehottaa jäsenvaltioita nykyisen talouskriisin huomioon ottaen kannustamaan pankkeja takaamaan pk-yrityksille luoton saannin kohtuullisin ehdoin;

52.

pitää myönteisenä äskettäistä aloitetta yhteisestä toimesta mikroluottolaitosten tukemiseksi (Jasmine), koska se hyödyttää yritystoiminnan käynnistämistä ja edistää etenkin nuorten ja naisten yrittäjyyttä; kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan yhteistyössä pk-yritysten organisaatioiden ja rahoituslaitosten kanssa ennakoivan roolin mikroluottojen ja vaihtoehtoisten rahoitustapojen saatavuutta ja hakemista koskevassa tiedottamisessa;

53.

painottaa EIP:n ja Euroopan investointirahaston (EIR) tärkeää roolia pk-yritysten saatavilla olevan rahoituksen parantamiseksi, etenkin ottaen huomioon nykyisen taloudellisen kuohunnan ja sen vaikutukset luottomarkkinoihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan lisää sitä, kuinka nykyisiä pankkitoimintaa koskevia säännöksiä ja muita rahoitussäännöksiä, kuten luottoluokitusten avoimuutta koskevia säännöksiä, voitaisiin parantaa siten, että pk-yritysten rahoituksensaanti helpottuisi; kehottaa komissiota luomaan yhteistyössä jäsenvaltioiden ja EIP:n kanssa oikeat edellytykset yleiseurooppalaisten riskipääomamarkkinoiden kehittämiselle;

54.

huomauttaa, että joka neljännen lopettavan pk-yrityksen lopettamiseen on syynä maksujen myöhästyminen, ja nämä ovat useimmiten julkishallinnolta saatavia maksuja; korostaa, että nykyinen luottolama saattaa vaikuttaa suhteettomasti pk-yrityksiin, koska suurasiakkaat painostavat pienempiä toimittajia myöntämään laajennettuja maksuehtoja; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio on ehdottanut kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 29. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY (7) uudelleen tarkastelemista, ja kehottaa jäsenvaltioita parantamaan julkishallintojensa maksukäytänteitä; kehottaa ottamaan yhteisön tasolla käyttöön maksuja koskevan yhdenmukaistetun määräajan, jota voitaisiin lyhentää, kun on kyse pk-yrityksille suoritettavista maksuista, ja määrittämään määräajan ylittämisestä koituvat seuraamukset;

55.

pitää myönteisinä pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa ehdotettuja toimia, joilla pyritään parantamaan pääoman tarjontaa pk-yrityksille; vaatii rahoituskriisin takia erityisesti hyväksi havaittujen, pk-yrityksille tarkoitettujen valtion tukiohjelmien laajentamista ja/tai jatkamista sekä niiden tuen laajentamista rahoitusta välittäville laitoksille;

56.

panee merkille EU:n kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman valtavat mahdollisuudet pk-yritysten rahoitusta koskevien markkinahäiriöiden korjaamisessa, ympäristöinnovaatioiden edistämisessä ja yrittäjyyskulttuurin tukemisessa;

Markkinoillepääsyn parantaminen

57.

huomauttaa, että standardointi voi johtaa innovointiin ja kilpailukykyyn helpottamalla markkinoillepääsyä ja yhteentoimivuutta; kehottaa komissiota parantamaan standardien saatavuutta pk-yrityksille ja niiden osallistumista standardointiprosessiin; kannustaa komissiota edistämään lisää yhteisön standardeja kansainvälisesti;

58.

korostaa kuinka tärkeää on ottaa Enterprise Europe -verkosto, kansallisia hankkeita hallinnoivat viranomaiset, kauppakamarit ja toimialat sekä julkiset viranomaiset mukaan EU:n tutkimus-, kehittämis- ja innovointiohjelmien ja EU:n rakennerahastojen ja mikro- ja keskikokoisten yritysten tukemiseen tarkoitettujen Euroopan yhteisten resurssien (Jeremie) tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen paikallisella tasolla;

59.

huomauttaa, että julkiset hankinnat kattavat noin 17 prosenttia EU:n BKT:sta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan pk-yritysten pääsemistä ja osallistumista julkisiin hankintoihin hyödyntämällä edellä mainittujen eurooppalaisten parhaiden käytänteiden suomia mahdollisuuksia ja auttamaan pk-yrityksiä julkisia hankintoja koskevien sopimusten saamisessa muun muassa seuraavilla tavoilla:

sähköisten hankintojen nykyistä yleisempi käyttö,

sopimusten suuruusluokan mukauttaminen,

tarjouskilpailuja koskevan hallinnollisen ja taloudellisen rasituksen keventäminen,

erityisiä tarjouskilpailuja koskevien asianmukaisten ja oikeasuhteisten pätevyysperusteiden ilmoittaminen,

pk-yrityksille annettavien, julkisia tarjouskilpailuja koskevien tietojen saatavuuden laajentaminen,

vaadittujen asiakirjojen yhdenmukaistaminen;

60.

kannustaa lisäksi jäsenvaltioita toteuttamaan seuraavat toimet:

edellytetään sopimuksia tekeviltä viranomaisilta perusteluja sille, miksi sopimuksia ei jaeta,

laajennetaan mahdollisuutta vastata julkisiin tarjouskilpailuihin yhteenliittymänä,

tehdään ennakkojen maksamisen edellyttämisestä yleinen käytäntö kaikkien julkisten hankintasopimusten osalta;

61.

toteaa, että tarvitaan neuvontajärjestelmää pk-yritysten auttamiseen niiden päivittäisessä toiminnassa koko niiden elinkaaren ajan niiden investointien optimoimiseksi;

62.

katsoo, että pitkälle kehitetyillä sähköisen kaupan sovelluksilla, jotka perustuvat yhteentoimivien sähköisten allekirjoitusten ja oikeellisuustodistusten käyttöönottoon, on ratkaiseva vaikutus pk-yritysten kilpailukyvyn edistämiseen, ja katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava tätä kehitystä;

63.

korostaa sisämarkkinoiden tärkeyttä pk-yrityksille ja toteaa, että pk-yritysten sisämarkkinoille pääsyn edistäminen tulisi asettaa etusijalle;

64.

myöntää, että pk-yritysten kykyä hyödyntää kaikkia sisämarkkinoiden tuomia etuja estävät vielä jotkin rajoitukset; toteaa siksi, että sisämarkkinoiden oikeudellista ja poliittista kehystä olisi parannettava, jotta pk-yritysten olisi helpompi toimia rajojen yli; toteaa myös, että selkeä sääntely-ympäristö tarjoaisi pk-yrityksille lisäkannustimia kaupankäyntiin sisämarkkinoilla; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi perustettava keskitettyjä asiointipisteitä ja internet-portaaleja;

65.

korostaa, että tiedon lisääntyminen markkinoillepääsystä ja vientimahdollisuuksista yhtenäismarkkinoiden sisällä on tärkeää sekä kansallisella että EU:n tasolla; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tieto- ja neuvontapalveluitaan, erityisesti sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkkoa (SOLVIT);

66.

tukee vaatimuksia saada jäsenvaltiot tarjoamaan neuvontapalveluita, jotta pk-yritykset pystyisivät paremmin puolustautumaan esimerkiksi harhaanjohtavien yrityshakemistoyhtiöiden noudattamia hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä vastaan, jolloin niiden rohkeus toimia rajojen yli kasvaisi; korostaa komission osuuden tärkeyttä sekä tällaisten neuvontapalveluiden koordinaation helpottamisessa että yhteistyössä niiden kanssa rajat ylittävien valitusten asianmukaisen ja tehokkaan käsittelyn varmistamiseksi; vaatii kuitenkin, että elleivät tällaiset pehmeät toimet tuota tulosta, komission on oltava valmis aloittamaan asianmukaiset lainsäädännön muutokset, jotta pk-yritykset saavat kuluttajansuojaa vastaavan suojan silloin, kun ne ovat heikompi osapuoli tällaisissa liiketoimissa;

67.

toteaa, että vain noin 8 prosenttia kaikista pk-yrityksistä on mukana rajat ylittävissä toiminnoissa, mikä rajoittaa mahdollisuuksia kasvuun; katsoo, että on olennaisen tärkeää vahvistaa sisämarkkinoita; uskoo, että jäsenvaltioiden olisi toimittava yhteistyössä sellaisten hallinnollisten vaatimusten yhdenmukaistamiseksi, joilla on vaikutusta yhteisön sisäisiin toimintoihin; kehottaa jäsenvaltioita viipymättä saattamaan osaksi lainsäädäntöjään ja panemaan täytäntöön palveludirektiivin (8) kiinnittäen erityistä huomiota pk-yritysten etuihin ja kannustaa myös viipymättä hyväksymään yksityisen eurooppayhtiön säännöt;

68.

uskoo, että yhtiöverotuksella olisi oltava yhteinen konsolidoitu perusta; kehottaa luomaan alv-kokonaispalvelun (”one-stop-shop”), joka antaa yrittäjille mahdollisuuden täyttää velvollisuutensa yrityksen alkuperämaassa;

69.

kehottaa komissiota jatkuvasti lisäämään edellytyksiä pk-yritysten pääsemiseksi ulkomaisille markkinoille ja tukemaan tiedonhankintaa; kannustaa perustamaan eurooppalaisia yritystukikeskuksia Kiinaan ja Intiaan sekä kaikille kehittyville markkina-alueille läheisessä yhteistyössä siellä jo toimivien kansallisten yritystukikeskusten kanssa; katsoo, että koska pk-yritysten heikko osallistuminen rajatylittävään toimintaan voi myös selittyä kielitaidon ja monikulttuuristen taitojen puutteella, useita toimia tarvitaan tähän haasteeseen vastaamiseksi; muistuttaa kuitenkin, että pk-yritysten on saatava tietoja helpommin ja päteviä neuvoja kotimaissaan;

70.

korostaa, että on tärkeää edistyä kauppaneuvotteluissa, jotka voivat edelleen vähentää kaupan sääntelyesteitä, jotka vaikuttavat suhteettomasti pk-yrityksiin;

71.

kehottaa komissiota liittämään työohjelmaansa sen, että pk-yritysten yhtäläinen kohtelu sisällytetään Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöihin julkisten hankintasopimusten saatavuudesta; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota pk-yritysten kohtaamiin ongelmiin tullimuodollisuuksissa etenkin helpottamalla pk-yritysten tietokonejärjestelmien mukauttamista kansallisten tulliviranomaisten käyttämiin järjestelmiin mahdollisimman halvalla sekä yksinkertaistamalla sääntöjä talouden toimijan asemaan pääsemiseksi;

Byrokratian ja hallinnollisten muodollisuuksien torjuminen

72.

on sitä mieltä, että hallinnollisia muodollisuuksia on karsittava mahdolisuuksien mukaan vähintään 25 prosentilla ja että on luotava nykyaikainen, pk-yritysten tarpeisiin mukautettu hallinto; kannustaa siksi tieto- ja viestintätekniikan edistämiseen pk-yritysten ja erityisesti nuorten yrittäjien ja naisyrittäjien piirissä, ja digitaalisen tekniikan parempaan käyttöön, jolloin heidan on mahdollista säästää aikaa ja rahaa ja sijoittaa syntyvät resurssit omaan kehitykseensä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään parhaiden hallintokäytäntöjen vaihtoa ja edistämistä koskevia aloitteita, asettamaan vertailuarvoja sekä laatimaan pk-yritysystävällisiä hallintokäytäntöjä koskevia suuntaviivoja ja normeja sekä edistämään niiden käyttöä; pitää välttämättömänä, että hallinnollisten rasitusten keventämistä käsitelleistä itsenäisistä sidosryhmistä koostuneen korkean tason työryhmän suositukset pannaan täytäntöön lähitulevaisuudessa pyrkien saavuttamaan vähentämistavoitteet vaarantamatta kuitenkaan pk-yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksia;

73.

katsoo, että pk-yrityksiä ja erityisesti mikroyrityksiä olisi verotettava tavalla, joka vähentää hallinnollista taakkaa mahdollisimman paljon, jolloin helpotetaan niiden toiminnan käynnistämistä ja edistetään innovaatiota ja investointeja koko niiden toiminnan ajan;

74.

korostaa, kuinka tärkeää on arvioida tulevien lainsäädäntöaloitteiden vaikutusta pk-yrityksiin; edellyttää siksi pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten pakollista, järjestelmällistä ja kohdennettua vaikutusten arviointia, jonka tuloksille on tehtävä riippumaton analyysi, joka on saatettava EU:n lainsäädäntöelinten saataville; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota pien- ja mikroyrityksiin kohdistuviin vaikutuksiin ja hallinnolliseen rasitukseen; kehottaa komissiota soveltamaan pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten arviointia kaikissa uusissa EU-tason lainsäädäntöehdotuksissa, nykyisen lainsäädännön yksinkertaistamista ja keskeneräisten tekstien perumista koskevat ehdotukset mukaan lukien; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vastaavia pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten arviointimalleja kansallisella tasolla;

75.

katsoo, että kaikki uusi lainsäädäntö, joka liittyy esimerkiksi maksuviivytyksiin, tekijänoikeuksiin sekä yhtiö- ja kilpailulainsäädäntöön (kuten säännöt, jotka annetaan helpottamaan vahingonkorvausten hakemista oikeudenkäynneillä kilpailun vastaisista menettelyistä, tai ne, jotka aiheutuvat yleisestä ryhmäpoikkeusasetuksesta valtiontukien osalta), olisi laadittava siten, ettei se syrji pk-yrityksiä, vaan päinvastoin tukee niitä ja niiden palveluiden tarjoamista sisämarkkinoilla;

76.

korostaa, että pk-yritykset on otettava asianmukaisesti ja ajoissa mukaan politiikan suunnitteluun; uskoo siksi, että komission nykyistä kahdeksan viikon kuulemisaikaa olisi pidennettävä ainakin 12 viikkoon päivästä, jona kuulemisasiakirjat ovat saatavana kaikilla EU:n kielillä; tunnustaa asianomaisten yritysjärjestöjen tärkeän ja arvokkaan roolin ja kehottaa siksi komissiota asianmukaisesti ottamaan pk-yritykset ja niitä edustavat järjestöt välittömästi mukaan neuvoa-antaviin asiantuntijakomiteoihin ja korkean tason työryhmiin;

77.

kehottaa komissiota stimuloimaan yrityslainsäädännön ja erityisesti sisämarkkinoilla noudatettavien kirjanpitosääntöjen yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista, jotta voidaan keventää pk-yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta ja lisätä avoimuutta kaikkien sidosryhmien kannalta; kehottaa komissiota edistämään voimakkaasti XBRL:n (Extensible Business Reporting Language) kaltaisen uuden teknologian käyttöä esittämällä suunnitelman, joka koskee XBRL-raportoinnin käyttöönottoa Euroopan unionissa, jotta siitä voidaan tehdä kohtuullisen ajan kuluessa pakollista, sekä edistämään ja tukemaan tämän avoimen standardin laajamittaista käyttöä;

78.

kannustaa antamaan mikroyrityksille ”tilastovapaata”, jolloin niiden ei tarvitse osallistua pakollisiin tilastotutkimuksiin, ja soveltamaan niihin laaja-alaisesti ”vain kerran” -periaatetta, mitä tulee yritysten julkisille viranomaisille toimittamiin tietoihin, sekä kehittämään edelleen sähköisiä viranomaispalveluja;

79.

painottaa tarvetta ottaa käyttöön yhteiset voimaantulopäivämäärät yrityksiä koskevassa uudessa yhteisön lainsäädännössä; kehottaa jäsenvaltioita ja pk-yrityksiä edustavia järjestöjä ilmoittamaan pk-yrityksille lyhyesti ja ymmärrettävästi niitä koskevista lainsäädännön muutoksista;

80.

kannustaa jäsenvaltioita yhteistyöhön pk-yrityksiä koskevien organisaatioiden kanssa Enterprise Europe -verkoston ja Europe Direct -toimistojen kaltaisten rakenteiden, kansallisten fyysisten tai sähköisten yhteyspisteiden ja pk-yrityksiä tukevien virastojen perustamiseksi ja kehittämiseksi yhden luukun periaatteen mukaisesti lukuisia tiedotus- ja tukipalveluja tarjoten yrityksen elinkaaren mukaan jäsenneltyinä;

81.

myöntää, että uuden yrityksen perustaminen on vaikeaa eri jäsenvaltioiden järjestelmien moninaisuuden vuoksi; pitää sen vuoksi tarpeellisena ottaa käyttöön yhdenmukainen järjestelmä yritysten perustamista varten, jossa prosessi on asteittainen ja yritys on mahdollista perustaa 48 tunnissa;

82.

muistuttaa, että yhteisön ohjelmia sääntelevät varainhoitosäännökset johtavat usein tarpeettoman byrokraattisiin, pitkiin ja kalliisiin menettelyihin erityisesti pk-yrityksille; kehottaa komissiota elvyttämään eurooppalaisia pk-yrityksiä koskevan seurantakeskuksen toimintaa, julkaisemaan tietoja näiden yritysten osallistumisesta yhteisön ohjelmaan ja hyötyanalyysin sekä tekemään tämän jälkeen ehdotuksia niiden osallistumisen lisäämisestä; kehottaa komissiota lisäämään asianomaisen pk-yritysten edustajan roolia ja näkyvyyttä eri politiikanaloilla; tukee lisäksi kaikkia aloitteita, joilla tuetaan pk-yrittäjähengen kehittämistä julkisten viranomaisen toiminnassa, kuten Enterprise Experience -ohjelmaa, jonka avulla eurooppalaiset virkamiehet voivat itse tutustua pk-yrityksiin;

83.

pahoittelee jäsenvaltioiden tapaa antaa liian yksityiskohtaista lainsäädäntöä, joka on erityisen haitallinen pk-yritysten kannalta, ja kehottaa komissiota selvittämään, mihin lisätoimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä sen estämiseksi; kehottaa suorittamaan myöhemmin vaikutustenarvioinnin, jossa analysoidaan, miten päätökset pannaan käytännössä toimeen jäsenvaltioissa ja paikallisella tasolla;

84.

kehottaa perustamaan erityisen pk-yrityksille tarkoitetun EU-verkkosivun, joka sisältää EU-hankkeita koskevia tietoja ja hakulomakkeita, kansallisia puhelinnumeroita, linkkejä kumppaneiden sivuille, kauppaa koskevaa tietoa, tutkimushankkeisiin ja uuteen lainsäädäntöön liittyvää verkkoneuvontaa, -ohjeistusta ja -tietoa;

85.

kehottaa komissiota panemaan jäsenvaltioiden kanssa alulle työn, joka koskee hakulomakkeiden, jotka yritysten on täytettävä haku- ja tarjouskilpailumenettelyissä, yhdenmukaistamista;

86.

on ilahtunut palkinnon ”parhaasta keinosta vähentää byrokratiaa” myöntämisestä viranomaisille, jotka ovat esittäneet innovatiivisia toimia byrokratian vähentämiseksi paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

87.

kehottaa suorittamaan maksut EU:n koheesiorahastosta 30 päivässä jo hyväksytyille hankkeille niiden tulevan kehittämisen, eloonjäämisen ja vaikutusten turvaamiseksi;

Kestävyyden muuttaminen liiketoiminnaksi

88.

myöntää, että pyrkimykset kestävyyden parantamiseksi voisivat muodostua merkittäväksi (eko-)innovoinnin lähteeksi ja olla avaintekijä teollisuuden kilpailukyvyn kannalta; kiinnittää huomiota siihen, että pk-yritykset eivät usein ole riittävän tietoisia uusista energiatehokkaista ja ympäristöystävällisistä ratkaisuista tai niillä ei ole tarvittavia taloudellisia resursseja niiden hankkimiseksi; kehottaa tämän vuoksi komissiota tutkimaan, kuinka yhteisö voisi auttaa pk-yrityksiä tulemaan resurssi- ja energiatehokkaammiksi;

89.

toistaa tukevansa pienten yritysten sosiaalisen vastuun asettamista tärkeään asemaan, mikä edellyttää horisontaalisia yhteyksiä, verkkoja ja palveluita; pitää tehottomana viittaamista ympäristöasioita koskevan yhteisön hallinta- ja auditointijärjestelmän mukaiseen sertifiointiin, koska se vie huomion pois olemassa olevista sertifioinneista ja koska se liittyy vain ympäristöä koskevaan haasteeseen;

90.

on ilahtunut äskettäisistä aloitteista, joilla autetaan pk-yrityksiä ympäristölainsäädännön suhteen muun muassa perimällä alennettuja maksuja, takaamalla niille ympäristöstandardeja koskevien tietojen saanti tai ottamalla käyttöön erityisiä poikkeuksia yhteisön lainsäädännöstä;

*

* *

91.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 316 E, 22.12.2006, s. 378.

(2)  EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 258.

(3)  EUVL L 214, 9.8.2008, s. 3.

(4)  EUVL C 297 E, 20.11.2008, s. 174.

(5)  EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1639/2006/EY, tehty 24 päivänä lokakuuta 2006, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta (EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15).

(7)  EYVL L 200, 8.8.2000, s. 35.

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/60


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Romanien yhteiskunnallinen tilanne ja heidän työmarkkinoille pääsemisensä parantaminen EU:ssa

P6_TA(2009)0117

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 romanien yhteiskunnallisesta tilanteesta ja heidän työmarkkinoille pääsemisensä parantamisesta EU:ssa (2008/2137(INI))

2010/C 87 E/12

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 3, 6, 7, 29 ja 149 artiklan ja erityisesti vaatimuksen, että jäsenvaltioiden on varmistettava yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille unionin kansalaisille,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan, jonka nojalla yhteisö voi ryhtyä asianmukaisiin toimiin torjuakseen muun muassa rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää,

ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman romanien tilanteesta Euroopan unionissa (1), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman romaninaisten tilanteesta Euroopan unionissa (2), 31. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman romaneja koskevasta Euroopan unionin strategiasta (3) sekä 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman etnisyyteen perustuvasta romanien väestönlaskennasta Italiassa (4),

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa (5),

ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (6) sekä yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (7),

ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma: mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu 2000-luvun Euroopassa” (KOM(2008)0412) (komission tiedonanto uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta),

ottaa huomioon komission 2. heinäkuuta 2008 antaman ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (KOM(2008)0426),

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodesta (2010) (8),

ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille (9),

ottaa huomioon 1. helmikuuta 1995 tehdyn Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen kansallisten vähemmistöjen suojelusta sekä 4. marraskuuta 1950 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta,

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1984 tehdyn, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

ottaa huomioon 27. marraskuuta 2003 hyväksytyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) toimintasuunnitelman, joka koskee romanien tilanteen parantamista Etyjin alueella,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston vuosikertomuksen 2007, jossa käsitellään rasismia ja muukalaisvihaa jäsenvaltioissa,

ottaa huomioon 2. helmikuuta 2005 annetun romanien integraation vuosikymmentä koskevan julkilausuman ja 12. toukokuuta 2005 perustetun romanien koulutusrahaston,

ottaa huomioon komission vuonna 2005 julkaiseman selonteon romanien tilanteesta laajentuneessa Euroopan unionissa,

ottaa huomioon etnisten vähemmistöjen yhteiskuntaan integroitumista ja täysimääräistä osallistumista työmarkkinoille käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän laatiman raportin etnisistä vähemmistöistä työmarkkinoilla ja kiireellisestä tarpeesta tehostaa sosiaalista osallisuutta (”Ethnic Minorities on the Labour Market – An Urgent Call for Better Social Inclusion”), jonka komissio julkaisi huhtikuussa 2007,

ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun vuonna 2006 julkaiseman loppuraportin romanien ja travellerien ihmisoikeustilanteesta Euroopassa,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Vähemmistöjen integroituminen — Romanit” (10),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0038/2009),

A.

katsoo, että Euroopan unionin viimeisimpien laajentumisten seurauksena syntynyt sosiaalisen integraation tarve on luonut uusia haasteita, joista on selviydyttävä uusissa demografisissa ja taloudellisissa olosuhteissa, ja että vaikka kyseisiä haasteita on käsiteltävä kaikissa jäsenvaltioissa, Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioiden tilanne on muita vaikeampi niiden viimeisten 20 vuoden rakenteellisen, taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen vuoksi; toteaa, että haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten romanien, tilanne on kaikkein vaikein,

B.

toteaa, että jäsenvaltioissa, joiden teollisuussektori on romahtanut, alueiden kehitysnäkymät ovat huonontuneet ja sen seurauksena monet romanit ovat ajautuneet yhteiskunnan marginaaliin köyhyyden lisääntyessä nopeasti; huomauttaa ja toistaa, että tämän prosessin aikana romanien jäsenvaltion kansalaisuutta ja unionin kansalaisuutta koskevan oikeuden merkitys on vähentynyt ja että laajentumisesta koituneet edut eivät ole tavoittaneet asiamukaisesti romaniväestöä, mikä on syventänyt entisestään romanien marginalisoitumista ja heihin kohdistuvan moninkertaisen syrjinnän riskiä;

C.

katsoo, että romanien yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämistä koskevassa poliittisessa strategiassa on selviydyttävä erittäin monitahoisesta sosiaalisesta ongelmasta, koska Euroopan suurinta etnistä vähemmistöä edustavilla romaneilla on samat ongelmat kuin muillakin ryhmillä, ja strategiaa voidaan auttaa parhaiten kattavalla romanistrategialla ja alakohtaisten politiikkojen koordinoiduilla välineillä ja niille annettavalla rahoitustuella,

D.

ottaa huomioon, että travellerit muodostavat erillisen etnisen ilmiön, jota voitaisiin perustellusti tarkastella erillisenä kysymyksenä niin ihmisoikeuksien kannalta kuin sosiaali- ja työmarkkina-asioiden osalta,

E.

ottaa huomioon, että romaniväestön kotouttaminen yhteiskuntaan ei ole yksipuolinen vaan monenvälinen prosessi ja että romanit on otettava aktiivisesti mukaan päätöksentekoprosessiin, kun laaditaan sosiaalista osallisuutta koskevia politiikkoja,

F.

katsoo, että romanien elinolot, heidän terveydentilansa ja koulutustasonsa määräävät heidän sosiaalisen tilanteensa ja tilanteensa työmarkkinoilla, ja niitä käytetään usein tekosyynä rasismille ja romanien sulkemiselle vallitsevan yhteiskunnan ulkopuolelle, ja ne hidastavat elintason kohentumista ja estävät näin romaneja nauttimasta perusluonteisia ihmis- ja kansalaisoikeuksia,

G.

katsoo, että kehno liikenneinfrastruktuuri, julkishallinnon elinten ja palvelujen, erityisesti korkeatasoisten koulutus- ja terveydenhuoltopalvelujen, puuttuminen ja yritysten kaikkoaminen pakottavat nuoret muuttamaan taloudellisista syistä pois kotiseuduiltaan, mikä lisää alueellisia eroja ja pahentaa gettoistumista,

H.

katsoo, että on erittäin tärkeää juuri ennen Lissabonin prosessin toisen vaiheen päättymistä arvioida romanien yhteiskunnallista tilannetta ja työllistymisnäkymiä ja päättää, mitä asiassa olisi tehtävä,

I.

ottaa huomioon rakennerahastojen ja koheesiorahaston merkityksen kotoutumisen edistämisessä ja panee merkille, että romanien kohtaamien sosiaalisten ongelmien monimutkaisuuden vuoksi ei voida kuvitella, että ne voitaisiin ratkaista pelkästään rakennerahastoille ja koheesiorahastolle luonteenomaisen hankejärjestelmän puitteissa,

J.

pitää välttämättömänä aiempien hyvien käytänteiden tunnustamista, mutta katsoo, että niiden validius on ajallisesti ja paikallisesti rajattua,

K.

ottaa huomioon, että useilla romaniyhteisöillä on nykyään taipumus pysyä paikoillaan sen sijaan, että ne siirtyisivät alueille, joilla saattaisi olla parempia työtilaisuuksia,

Romanit työvoimamarkkinoilla: pääsy vai ulkopuolelle sulkeminen?

1.

katsoo, että tarvitaan koordinoitu lähestymistapa, jonka mukaisesti parannetaan romaniyhteisön työ- ja elinoloja ja jolla on seuraavat kolme tavoitetta:

romanien taloudellisten mahdollisuuksien parantaminen,

inhimillisen pääoman kehittäminen, ja

sosiaalisen pääoman vahvistaminen ja yhteisön kehittäminen;

2.

kiinnittää huomiota siihen, että romaneja koskevilla politiikoilla ei ole useinkaan parannettu heidän tilannettaan; pyytää, että kaikissa unionin ja jäsenvaltioiden toimissa, jotka koskevat erityisesti romaneja, romaniyhteisön sidosryhmät otetaan mukaan päätöksentekoon, jotta kunnioitetaan heidän omaa järjestäytymiskykyään ja vastuutaan;

3.

toteaa, että romanilasten ongelmat palvelujen piiriin pääsyssä ja heihin kohdistuvat sosioekonomiset ongelmat haittaavat heidän varhaiskehitystään ja estävät heitä saamasta laadukasta koulutusta käytännössä; toteaa, että nämä ongelmat puolestaan vaikuttavat kielteisesti heidän tunnekehitykseensä ja sosiaaliseen, fyysiseen ja henkilökohtaiseen kehitykseensä sekä heidän myöhempiin mahdollisuuksiinsa työvoimamarkkinoilla ja sitä kautta heidän kotoutumiseensa vallitsevaan yhteiskuntaan;

4.

panee merkille, että koulutusjärjestelmät ovat valikoivia ja että vaikka jäsenvaltiot ovat ponnistelleet segregaation lopettamiseksi, lukemattomat erilaiset järjestelmät, jotka on näennäisesti tarkoitettu torjumaan nykyistä segregaatiota, tosiasiassa usein kärjistävät sosiaaliryhmien välisiä eroja ja haittaavat suuresti köyhiä, erityisesti romaneja, jotka ovat ajautuneet syöksykierteeseen; korostaa, että tarvitaan kohdennettuja koulutuspoliittisia toimia, joilla autetaan romaniperheitä ja kannustetaan heitä aktiiviseen osallistumiseen;

5.

korostaa, että vaikka nuorten romanien osuus tiettyjen jäsenvaltioiden toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksessa on kasvanut, heidän koulutustasonsa on edelleen selvästi EU:n keskiarvon alapuolella; panee merkille toisaalta työvoimapulan ja toisaalta suurtyöttömyyden, joka on yhteydessä romanien heikkoon koulutustasoon; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta auttamaan romaneja ensisijaisesti parantamaan koulutustasoaan; kiinnittää huomiota siiten, että vaikka muodollinen pätevyys puuttuisi, romanien asemaa työmarkkinoilla on mahdollista parantaa myös laatimalla järjestelmä käytännön taitojen tunnustamisesta;

6.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että romaninaisilla ja -tytöillä on yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen opetukseen, ja kehittämään kannustimia (esimerkiksi ammatillisia kehitysmahdollisuuksia), joilla voidaan houkutella päteviä opettajia huono-osaisilla alueilla sijaitseviin kouluihin erityisesti maaseutukuntiin, joissa on huomattava romaniväestö;

7.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan romaninaisten pääsyä ammatilliseen koulutukseen ja mukauttamaan ammattikoulutusta paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin, jotta romaninaiset saavat työmarkkinoilla vaadittavia taitoja;

8.

panee merkille, että valtaosa loppututkinnon suorittaneista romaneista ei palaa yhteisöönsä yliopisto-opintojen jälkeen ja että eräät heistä kieltävät taustansa tai heitä ei enää hyväksytä yhteisöön, kun he yrittävät palata takaisin;

9.

suosittaa laatimaan kattavan ohjelmakokonaisuuden, jolla kannustetaan loppututkinnon suorittaneita romaneja palaamaan yhteisöönsä ja tuetaan heidän työllistymistään omissa yhteisöissään ja niiden etujen mukaisesti;

10.

toteaa, että romaniväestöllä on erityisiä vaikutuksia joidenkin jäsenvaltioiden väestöpyramidiin; panee merkille, että vaikka romanilasten osuus väestöstä on suuri, heidän elinajanodotteensa on 10 vuotta alhaisempi kuin valtaväestöön kuuluvilla;

11.

toteaa, että vaikka jäsenvaltiot ovat käyttäneet huomattavasti EU:n varoja ja omia varojaan pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen, EU:n tasolla ei ole vielä löydetty yhtenäistä ratkaisua: jäsenvaltiot ratkovat ongelmia hyvin eri tavoin ja hyvin eriävin panostuksin eivätkä ole luoneet tilaisuuksia työmarkkinoille paluulle pitkällä aikavälillä, vaan ovat toimenpiteillään, kuten julkiset työllistämisohjelmat, pahentaneet entisestään romaneiden leimautumista; kehottaa sekä EU:ta että jäsenvaltioita vaihtamaan politiikkansa yhtenäistettyyn lähestymistapaan, jolla puututaan romanien ongelmien kaikkiin näkökohtiin;

12.

kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan ammatillisia koulutusohjelmiaan paikallisten työmarkkinoiden tarpeita vastaaviksi ja tarjoamaan kannustimia työnantajille, jotka tarjoavat kouluttamattomille ihmisille (romanit mukaan lukien) työtä ja koulutusta sekä mahdollisuuksia hankkia käytännön kokemusta suoraan työpaikalla;

13.

kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia ja paikallisia viranomaisia tekemään vuosittain sukupuolen mukaan jaoteltuja arvioita uudelleen työllistymisen asteesta sellaisten pitkäaikaistyöttömien keskuudessa (romanit mukaan lukien), jotka ovat suorittaneet työmarkkinakoulutuksen, ja saadun kokemuksen perusteella laatimaan uusia menetelmiä ja käynnistämään koulutusohjelmia, jotka on sovitettu paikallisten kykyjen ja taloudellisten tarpeiden mukaisiksi;

14.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään EU:n rahoitusta romaniperinteiden säilyttämiseen ja suojeluun;

15.

yhtyy komission näkemykseen, että aikuiset romanit ovat hyvin epäedullisen asemansa vuoksi aliedustettuina työssä käyvän väestön joukossa ja elinikäisessä oppimisessa, heiltä puuttuu usein mahdollisuus käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa ja he ovat yliedustettuina pitkäaikaistyöttömien ja vähempiarvoista työtä tekevien joukossa, mikä muodostaa suurimman esteen heidän sijoittautumiselleen työmarkkinoille; kehottaa sen vuoksi panemaan tehokkaasti täytäntöön direktiivin 2000/78/EY, jolla kielletään uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään taikka sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä työssä ja ammatissa;

16.

pitää tärkeänä toteuttaa erityisiä yhteisön toimia, joilla edistetään romanien pääsyä ammatillisiin koulutusohjelmiin;

17.

muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tämä yhteiskunnallinen kahtiajako saattaa pakottaa monet työtä hakevat romanit siirtymään laillisilta markkinoilta pimeäksi työvoimaksi ja että tarvitaan sekä unionin että jäsenvaltioiden tason koordinoituja toimia näiden henkilöiden houkuttelemiseksi takaisin laillisiin töihin, joissa heillä on työhön liittyviä oikeuksia ja oikeus sosiaaliturvaan;

18.

katsoo, että on toteutettava toimia kattavan sosiaalis-taloudellisen ohjelman edistämiseksi, tilapäiset toimet asianmukaisten asuinolojen järjestämiseksi mukaan luettuina;

19.

kiinnittää erityistä huomiota siihen, että epäpätevän ja ammattitaidottoman työvoiman liikkuvuuden kannustaminen voi pahentaa jo nyt moninkertaiselle syrjinnälle erittäin alttiina olevien romaninaisten syrjintää ja estää heidän tilanteensa parantamisen työmarkkinoilla;

20.

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia parantamaan romaninaisten taloudellista riippumattomuutta helpottamalla heidän itsenäistä työllistymistään pk-yrittäjinä ja helpottamalla mikroluottojen saantia sekä kannustamalla palvelutaloutta heidän omilla asuinalueillaan romaninaisten tietämyksen ja asiantuntemuksen lisäämiseksi;

21.

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia kehittämään muun muassa verotuksellisen kannustinjärjestelmän yrityksille, jotka palkkaavat romaninaisia;

22.

pitää tarpeellisena ottaa huomioon, että nykyiset Euroopan aluekehitysrahastoa koskevat säännöt eivät mahdollista romaniasuinalueiden lopettamista EU-varojen turvin, sillä asuttamiskustannusten tukikelpoisuuden väestömäärää koskeva alaraja on vuoden 2004 jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden kannalta sillä tasolla, että se ei mahdollista kaikkein kehnoimmissa oloissa pienimmillä asuinalueilla asuvien tukemista;

23.

korostaa, että romanien sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää kattavaa lähestymistapaa ja pitkän aikavälin koordinoitua ratkaisua, johon kuuluvat asuminen, koulutus, terveydenhoito ja työmarkkinapolitiikat; ehdottaa tämän vuoksi komissiolle ja jäsenvaltioille, että kaikkia toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan romanien tilannetta, pidettäisiin erottamattomana osana toimenpiteitä, joilla on tarkoitus tukea aluekehitystä ja sosiaalista osallisuutta;

24.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä rakennerahastoja ja koheesiorahastoa koskevien määräysten tarkistamista, minkä ansiosta monitahoisiin ohjelmiin saadaan lisää liikkumavaraa kun eri rahastojen välillä voidaan tehdä siirtoja yli 10 prosentin arvosta;

25.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen uudeksi kattavaksi direktiiviksi, jonka tarkoituksena on torjua ikään, vammaisuuteen, sukupuoliseen suuntautumiseen, uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa työelämän ulkopuolista syrjintää, ja kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön direktiivin 2000/43/EY; katsoo, että komission olisi sosiaalisen toimintaohjelman hengessä yksilöitävä kohdennettuja toimia ja laadittava monipuolisia ohjelmia, joilla pyritään poistamaan romanien syrjintä ja leimaaminen ja romaniyhteisöjen rikollisina pitäminen;

26.

korostaa, että romanien sosiaalisen osallisuuden ja työmarkkinoille pääsyn edistämisen perusedellytys on se, että heille myönnetään yhdenveroiset sosiaaliset ja poliittiset oikeudet; kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita tässä yhteydessä luomaan strategian, jolla lisätään romaneiden osallistumista vaaleihin äänestäjinä ja ehdokkaina kaikilla tasoilla;

27.

pitää tärkeinä mikroluottoja, joita on suositeltu useista eri syistä uudistettua sosiaalista toimintaohjelmaa koskevassa komission tiedonannossa ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa ja joiden avulla voidaan vähimmäisresurssit tarjoamalla saada kaikkein köyhimmät ihmiset ottamaan vastuu itsestään ja kehittämään yrittäjävalmiuksiaan ja luovuuttaan ja antaa myös luottoa, jonka turvin henkilö voi kattaa itsensä työllistämiseen liittyvät kulut;

28.

kannattaa EU:n toimielinten ehdotusta, että julkishallinnossa työskentelevien romanien määrää olisi yhtäläisen kohtelun periaatteen nimissä lisättävä; muistuttaa kuitenkin, että tähän tarvitaan hallitusten kannustavan työvoimakoulutus- ja henkilöstöpolitiikan ohella myös ryhtymistä erityisiin ponnisteluihin ja aktiivisiin toimiin sen puolesta, että yleinen mielipide hyväksyy tämän periaatteen;

29.

painottaa, että muun muassa sosiaaliset markkinat, terveydenhuolto, kotipalveluala, julkiset ateriapalvelut ja lastenhoitoalan palvelut voivat luoda uusia työpaikkoja työttömille romaneille, erityisesti naisille; toistaa kuitenkin, että sosiaaliset markkinat edellyttävät pysyvää yhteyttä palvelun tarjoajan ja käyttäjän välillä ja että näin ollen romanityöntekijöiden määrän lisääminen näillä aloilla on mahdollista vain sosiaalisen hyväksynnän ilmapiirissä, jota tällainen työllistäminen kuitenkin vain edistäisi;

30.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin rotuvihan ja romaneihin kohdistuvaan syrjintään ja väkivaltaan yllyttämisen poistamiseksi tiedotusvälineistä ja kaikista viestinnän muodoista; kehottaa joukkoviestimiä ottamaan käyttöön hyviä käytäntöjä henkilöstön palkkaamisessa niin, että se ilmentää koko väestön koostumusta;

31.

katsoo, että romaninaiset ovat usein harmaan talouden toimijoita ja heidän työllisyysasteensa on hyvin alhainen; katsoo, että moninkertaisen syrjinnän, suuren työttömyyden ja köyhyyden poistamiseksi kohdennetuissa politiikoissa olisi keskityttävä varmistamaan romaninaisten pääsy työmarkkinoille, mikä on ennakkoehto heidän sosiaalisen ja perheeseen liittyvän asemansa parantamiselle;

32.

katsoo, että romaninaisten työllistymistä olisi edistettävä myös sosiaaliturvajärjestelmien työllisyyttä tukevilla toimilla sekä asianmukaisilla koulutus- ja erikoistumismahdollisuuksilla, jotka valmentavat heitä pitkällä aikavälillä työhön, jolla he voivat ansaita elantonsa, ja mahdollistavat perhe- ja työelämän yhteensovittamisen; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla voidaan saada lisää päivähoitopaikkoja romanilapsille, vaikka heidän äitinsä olisikin kotona muiden lasten kanssa;

33.

korostaa, että paremmat asunto-olot ja terveydenhuolto voisivat parantaa romaninaisten työllistymistä ja lisätä heidän mahdollisuuksiaan säilyttää työpaikkansa pidempään;

34.

korostaa, että sosiaali- ja työllisyyspolitiikoilla olisi tuettava kansalaisten yksilöllistä potentiaalia ja tarpeita ja luotava uusia mahdollisuuksia suurimmalle työvoimareserville eli iäkkäille, vammaisille ja kouluttamattomille köyhille, myös romaneille;

35.

korostaa, että romaninaisten kohtaama moninkertainen syrjintä olisi myös tunnustettava ja sitä olisi erityisesti käsiteltävä romaninaisille suunnatuissa politiikoissa, millä voisi olla kaksinkertainen pitkän aikavälin vaikutus heihin ja muihin perheenjäseniin, erityisesti lapsiin;

36.

vastustaa näkemystä, että pitkäaikaistyöttömien (joiden joukossa on paljon romaneja) työllistämiseen tarkoitetut tuet – maksettiinpa niitä sitten työnantajille tai työntekijöille – olisivat vastoin kilpailuneutraaliuden periaatetta, sillä romanien integroiminen yhteiskuntaan on yhteiskuntapolitiikan tavoite, jonka saavuttamiseksi on luotava myös tuettuja markkinapositioita; katsoo, että on suotavampaa tukea työmarkkinoita romanien saamiseksi työmarkkinoille kuin tukea pitkäaikaistyöttömiä;

37.

tunnustaa, että eräät perinteiset romaniammatit, kuten taide- ja käsityöalan ammatit, voivat sekä tukea romaniyhteisön erityispiirteiden säilyttämistä että parantaa sen taloudellista tilannetta ja sosiaalisen kotoutumisen astetta, ja pitää toivottavana tiettyjen erityisten ammatillisten toimintojen tukemista;

Kamppailu toimeentulosta yhteiskunnan marginaalissa

38.

toteaa, että Euroopan unionin kulttuurisista ryhmistä juuri romaneille on tyypillistä vahva perhekäsitys; toteaa, että yleistä käsitystä romaniperheistä leimaa perinteisten sukupuoliroolien korostaminen, lasten suuri määrä, useamman sukupolven yhdessä asuminen, sukulaisten tiivis yhteydenpito ja suhteiden huolellinen vaaliminen; katsoo, että siksi romaniperheitä koskevien unionin ja jäsenvaltioiden ohjelmien on perustuttava tämän luonnollisen tukiverkon vahvuuksiin;

39.

korostaa romanikulttuurin erityispiirteiden säilyttämisen ja esilletuomisen tärkeyttä romanien oman identiteetin suojelemiseksi ja heitä kohtaan tunnettujen ennakkoluulojen vähentämiseksi, ja pitää siksi välttämättömänä, että jäsenvaltiot ja komissio osallistuvat aktiivisemmin romanivähemmistön henkisen elämän tukemiseen;

40.

yhtyy Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon, jonka mukaan romaninaisilla on alhainen asema perhehierarkiassa, he menevät nuorina naimisiin, kärsivät usein perheväkivallasta ja ovat usein prostituution ja ihmiskaupan uhreja;

41.

katsoo, että tämän vuoksi romaneja koskevat unionin ja jäsenvaltioiden ohjelmat olisi kohdistettava yksilöiden ja erityisesti naisten henkilökohtaiseen vapauttamiseen perinteisistä hierarkioista ja romaniyhteisöjen jäsenten sosioekonomiseen riippuvuuteen;

42.

korostaa, että romanilasten taipumus keskeyttää koulunkäynti haittaa heidän omaa koulutustaan, heidän kykyään kotoutua sosiaalisesti ja heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla, kun taas romaninaisten fyysinen ja psyykkinen terveys ja koulunkäynnin keskeyttäminen vaikuttavat myös heidän lastensa terveydentilaan ja koulutukseen lisäten sosiaalista syrjäytymistä; korostaa näin ollen sellaisten palveluiden merkitystä, joilla lisätään romaninaisten tietoisuutta jakamalla heille informaatiota;

43.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että olemassa oleva ja tuleva lainsäädäntö sisältää määräyksiä romaninaisten kohtaaman syrjinnän eri muotojen ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi, jotta heidän yhteiskunnallista ja taloudellista asemaansa voitaisiin parantaa ja jotta heille voitaisiin taata laadukas terveydenhuolto, lastenhoito ja koulutus, jotka ovat edellytyksiä työllistymiselle;

44.

katsoo, että kotouttamisprosessi on käynnistettävä jo aikaisessa elämänvaiheessa, jotta köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle voidaan tarjota vaihtoehtoja; katsoo, että siksi on luotava institutionaalinen kehys lapsille ja perheille tarkoitetuille yhteisöpohjaisille sosiaali- ja koulutuspalveluille, jotka vastaavat alueellisia ja henkilökohtaisia tarpeita, samalla kun sillä taataan laadukkaiden palvelujen yhdenvertainen saatavuus; kehottaa siksi komissiota järjestämään erityistukea romanilasten varhaiseen kotouttamiseen tarkoitetuille ohjelmille niissä jäsenvaltioissa, joissa voidaan hyödyntää EU:n rahoitusvälineitä, kuten liittymistä valmisteleva tukiväline, rakennerahastot ja koheesiorahasto;

45.

toteaa, että romanilapset ovat yliedustettuina erityiskouluissa, että suuri osa heistä on sijoitettu niihin perusteettomasti ja enimmäkseen syrjintään liittyvistä syistä; muistuttaa, että sellaisten lasten pakottaminen erityiskouluun, jotka on laittomasti luokiteltu henkisesti vammaisiksi, on syrjivää ja loukkaa vakavasti heidän perusoikeuttaan saada laadukasta opetusta ja hankaloittaa myöhempää opiskelua ja työmarkkinoille sijoittumista sekä lisää todennäköisyyttä jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle samalla kun se kuormittaa talousarviota;

46.

yhtyy Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ehdotukseen, että pikkulasten kehitystä varten tarvitaan koko perheelle suunnattuja monitahoisia apumuotoja, jotka on räätälöity koko perheen tarpeisiin ja joilla tarjotaan käytännön apua, kuten ns. sure start -ohjelma;

47.

yhtyy Euroopan talous- ja sosiaalikomitean näkemykseen, että sosiaalietuuksien saatavuus on romaniyhteisölle heidän demografisista erityispiirteistään johtuen epäsuhtaista; korostaa, että sosiaalietuuksilla on määrä kompensoida yksilöllisestä elämäntilanteesta, lasten hoitamisesta ja muista yhteiskunnan kannalta hyödyllisistä sitoumuksista aiheutuvia rasitteita tai puutteita;

48.

yhtyy Euroopan talous- ja sosiaalikomitean suositukseen, että työpaikkaansa vaihtaville pitäisi tarjota erityistukea, jotta edistettäisiin virallisille työmarkkinoille osallistumista; korostaa, että laillisesta työnteosta on tehtävä houkutteleva vaihtoehto sekä työnantajan että työntekijän kannalta;

49.

korostaa, että romanien työiän aikainen syrjäytyminen heikentää heidän mahdollisuuksiaan käyttää terveyspalveluja ja pahentaa tilannetta heidän vanhuusiässään; painottaa myös, että jo varhain aloitettu työnteko, toistuva työttömyys, työsuojelun puute ja usein fyysisesti raskaan ja eläkettä kerryttämättömän pimeän työn tekeminen estää romaneja saamasta asianmukaisia eläkeoikeuksia ja riistää heiltä ihmisarvoisen vanhuuden;

50.

suosittaa, että komissio tekee aloitteen selvittääkseen tehokkaimmat menetelmät Euroopan unionin suurimman vähemmistön sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen kotoutumisen tukemiseksi, ja korostaa komission ja jäsenvaltioiden hallitusten välisen yhteistyön välttämättömyyttä sellaisten erityistoimien toteuttamiseksi, joilla pyritään ratkaisemaan romanien monimutkaiset ja valtioiden rajat ylittävät ongelmat;

Päätelmät

51.

katsoo, että romanien kielen ja kulttuurin vaaliminen kuuluu yhteisön arvoihin; ei kuitenkaan kannata ajatusta, että romanit olisivat valtiottoman ”Euroopan kansan” jäseniä, koska se vapauttaisi jäsenvaltiot niiden vastuusta ja kyseenalaistaisi yhteiskuntaan integroitumisen onnistumisen;

52.

kiinnittää jäsenvaltioiden huomiota siihen, että romaniyhteisöihin kohdistuvien kohtuuttomien toimien toteuttaminen saattaa pahentaa kyseisen vähemmistön jo ennestään vaikeaa tilannetta ja heikentää heidän kotoutumismahdollisuuksiaan;

53.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä kansalaisjärjestöjen, romaniyhteisöjen ja niiden johtajien kanssa, jotta voidaan kehittää romanien sosiaalista osallisuutta koskeva yhteisesti hyväksytty suunnitelma, joka pannaan täytäntöön läheisen kumppanuuden hengessä;

54.

kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan ja toteuttamaan hankkeita, joiden tarkoituksena on torjua romaneja koskevia kielteisiä stereotypioita kaikilla tasoilla ja joita voidaan tukea rakennerahastoista ja koheesiorahastosta sekä erityisohjelmilla, kuten Progress, ja Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden 2008 sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuoden 2010 kaltaisilla aloitteilla;

55.

katsoo, että vaikka romanien sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen parantaminen on ollut merkittävä seikka laajentumisprosessissa, edistys on ollut yleisesti ottaen rajallista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarkistamaan aikaisempia ja nykyisiä ohjelmia ja aloitteita sekä arvioimaan niiden tuloksia; katsoo, että Euroopan unionin velvollisuutena on sovittaa yhteiskunnallista osallisuutta koskevat välineet paremmin ja tiiviimmin yhteen ja että tällä olisi edistettävä köyhyyden torjumista ja romanien pääsyä parempiin, pitempiaikaisiin ja vakaampiin työsuhteisiin, näytettävä suuntaa tehokkaammalle yhteiskunnalliselle osallisuudelle ja sosiaaliselle suojelulle ja analysoitava poliittisia kokemuksia ja vastavuoroista oppimista sekä luotava järjestelmä parhaiden käytäntöjen analysoimiseksi johdonmukaisesti;

56.

kehottaa komissiota arvioimaan erityisesti kunkin alakohtaisen politiikan tavoitteiden ja välineiden vaikutuksia romaneihin sekä kehittämään yhtenäisen poliittisen strategian, jolla päästään hyvään koordinointiin; kehottaa komissiota integroituja ilmaisimia ja yhteiskunnallisen osallisuuden avointa koordinointimenetelmää koskevissa selonteoissa pyytämään jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota romanien tilanteen muuttamiseen; kehottaa komissiota seuraamaan syrjinnän laajuutta ja arvioimaan säännöllisesti jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa elävien romanien tilannetta koulutuksessa, työllisyydessä, sosiaaliasioissa, terveydenhuollossa ja asumisessa tapahtuneiden muutosten osalta;

57.

kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita ottamaan mahdollisimman pian käyttöön selkeitä työllisyysohjelmia heikossa asemassa olevia ryhmiä varten, työelämässä oleva romaniväestö mukaan luettuna, sekä toteuttamaan heidän vaiheittaisen työmarkkinoille integroitumisen helpottamiseksi tukitoimia, joilla torjutaan sosiaaliturvajärjestelmän aiheuttaman riippuvuuden vaikutuksia;

58.

kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä erilaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa ja tukemaan sellaisen romanikysymysten asiantuntijoiden muodostaman tutkijaverkoston kehittämistä, joka tuottaa tieteellistä tietoa ja tukea tutkimusten, analyysien ja todistusaineiston keräämisen avulla ja laatimalla suosituksia romanikysymyksen käsittelemiseksi, päättämään toimintaohjelmista, kuvaamaan romaniasioita asianmukaisesti mainittujen organisaatioiden laatimien tiivistelmien perusteella ja laatimaan koko EU:ta koskevan arvion vähintään joka toinen vuosi;

59.

arvostelee jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet vuonna 1995 tehtyä Euroopan neuvoston puitesopimusta kansallisten vähemmistöjen suojelusta; kehottaa näitä jäsenvaltiota ratifioimaan sopimuksen pikaisesti; kehottaa jäsenvaltioita, jotka ovat antaneet yleissopimusta rajoittavia julkilausumia, jotka estävät romanien tunnustamisen kansalliseksi vähemmistöksi, peruuttamaan kyseiset julkilausumat;

60.

suosittaa, että jäsenvaltiot

a)

perustavat unionin tason asiantuntijaryhmän, johon kuuluu romanien edustajia ja jonka tehtävänä on koordinoida jäsenvaltioiden romanistrategioita ja niille osoitettujen EU-varojen käyttöä;

b)

luovat kumppanuuksia romanien etuja ajavien järjestöjen ja asianomaisten valtiollisten laitostensa välille; ja

c)

kehittävät välineitä, kuten edullisia luottoja tai valtiontukia, ja asettavat maataloustukea suunniteltaessa tavoitteeksi sen, romanit voivat täyttää edellytykset toimeentulonsa hankkimiseen maataloudesta, niin että sen lisäksi tai sen sijaan, että he etsisivät maatalousalan palkkatyötä, he suhtautuisivat avoimemmin ajatukseen maataloustyön uusista muodoista, sosiaaliset osuuskunnat mukaan luettuina, mikä oikeuttaisi tarvittavien voimavarojen myöntämisen;

61.

katsoo, että eräissä jäsenvaltioissa kohderyhmät (asuinalueilla tai osissa asuinalueita) voidaan tavoittaa tehokkaasti soveltamalla moniongelmaisten määritelmää, mutta että näiden kohderyhmien avulla on vaikea tavoittaa perheen tai yksilön kaltaisia pienempiä yksiköitä;

62.

katsoo kuitenkin, että olisi luotava oikeudelliset edellytykset vapaaehtoista ja anonymiteetin säilyttävää tiedon keräämistä ja vastaavan tietokannan luomista varten ottaen asianmukaisesti huomioon tietosuojaa ja ihmisoikeuksien suojelemista koskevat määräykset ja turvautumatta ihmisarvoa halventaviin menetelmiin; katsoo, että komission olisi ehdotettava toimia lainsäädännön muuttamiseksi vastaavasti;

63.

kehottaa komissiota tukemaan romaniohjelmia, kuten asumista, koulutusta ja työllisyyttä koskevia ohjelmia koskevien parhaiden käytäntöjen kokonaisuuden laatimista, verifiointia ja vahvistamista riippumattoman tahon toteuttamien arviointien pohjalta;

64.

katsoo, että tietokannan luominen ei ole vaihtoehto ja että se on edellytys arviointijärjestelmälle, jossa punnitaan parhaiden käytäntöjen vaihtamisen ja varojen käytön vaikutuksia, ja että tätä varten tarvitaan ilmaisinjärjestelmää, joka voidaan ulottaa koskemaan kaikkia elämänaloja ja joka on kaikkien käytettävissä ja joka koskee ohjelman syöttö- ja panosilmaisimien ohella myös yhteiskunnallisia tuloksia ja vaikutuksia koskevien ilmaisimien käyttöä rahoitusehtona; suosittelee siksi, että komissio luo ilmaisinjärjestelmän rakennerahastoja koskevan puiteasetuksen yhteydessä ja muuta julkista tukea koskevien asetusten yhteydessä;

65.

suosittaa, että komissio omaksuu johdonmukaisempia ja yhdenmukaisempia odotuksia kaikkien sellaisten EU-varoin rahoitettavien kehitysohjelmien suhteen, joilla voidaan estää romanivähemmistön sosiaalinen syrjäytyminen tai oikaista se; katsoo, että jäsenvaltioiden ja EU:n elinten olisi tarkasteltava kaikkea rakennerahastoista ja koheesiorahastosta rahoitettavaa kehitystä siltä kannalta, miten kyseinen ohjelma vaikuttaa romanien yhteiskuntaan integroitumiseen; suosittaa lisäksi, että kussakin ohjelmassa olisi valintavaiheessa annettava etusija sellaisille kehityshankkeille, joilla pyritään parantamaan erityisen epäsuotuisissa asuinyhteisöissä eläviä ja köyhiä ja työttömiä romaneja;

66.

kehottaa komissiota yhteistyössä kunkin jäsenvaltion kanssa kehittämään ja toteuttamaan laajamittaisen, suurelle yleisölle ja romaniväestölle suunnatun tiedotuskampanjan romaniväestön elinolojen parantamiseen tarkoitetuista jäsenvaltioiden ohjelmista ja niiden täytäntöönpanosta;

67.

kehottaa komissiota seuraamaan jatkuvasti toimenpiteitä ja toimia, joita toteutetaan romanien aseman parantamiseksi työmarkkinoilla, sekä niiden vaikutuksia;

68.

toivoo, että resursseja, joista päätetään EU:n tasolla, käytettäisiin muun muassa kohdennettuihin ohjelmiin, joissa turvaudutaan myös alan kokemusta omaavien järjestöjen asiantuntijoiden tukeen ja neuvoihin ja joilla kompensoidaan romanien ongelmia koulutuksen ja tutkintojen yhteydessä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi EU-varoja ja omia varojaan kohdentaessaan arvioitava – muiden alojen kuin varhaiskehityksen ja yleisen koulutuksen rahoituksesta päättäessään – ovatko tukea hakeneet paikallishallinnon elimet, organisaatiot jne. noudattaneet segregaation poistamiseen liittyviä velvoitteitaan;

69.

kehottaa komissiota rohkaisemaan kansallisia viranomaisia lopettamaan romanislummien asukkaita syrjivät häätötoimet ja kehittämään sen sijaan konkreettisia asuntohankkeita muun muassa komission, Maailmanpankin ja romaniasioiden kansalaisjärjestöjen teknisen asiantuntemuksen ja seurantamekanismien avulla; katsoo, että maaseudulla asuvien romanien asunto-ongelmien ratkaisemisen on oltava prioriteetti ja se olisi otettava erityishuomion ja toiminnan kohteeksi;

70.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin mutta myös romanien kykyyn organisoitua itse ja tukea integroitumispolitiikkaa sekä tukemaan yhteisöjen kehitystä erityisesti hankkeilla, joilla lisätään romanien osallistumista päätöksentekoon ja heidän vastuutaan yhteistyössä tehdyistä päätöksistä;

71.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan yhteistyössä romaniasioiden kansalaisjärjestöjen kanssa nykyisiä politiikkoja ja ohjelmia, jotta aikaisemmista epäonnistuneista hankkeista voidaan ottaa opiksi;

72.

kehottaa komissiota tukemaan romaniasioiden kansalaisjärjestöjä sekä EU:n että kansallisella ja paikallisella tasolla, jotta voidaan seurata romaneille kohdistettujen strategioiden ja -ohjelmien täytäntöönpanoa sekä yhteisössä annettavaa demokratia- ja ihmisoikeusvalistusta;

73.

ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot perustavat EU:n laajuisen foorumin, jossa sosiaaliset liikkeet, ammattiliitot ja romaneja ja heidän etujaan puolustavat kansalaisjärjestöt voivat keskustella jatkuvasti keskenään suuntaviivojen laatimiseksi ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja toimia siten koordinoidun unionin tason lähestymistavan edistämiseksi;

74.

kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan entistä aktiivisemmin työpaikkojen siirtoon romaniyhteisöjen asuinalueille ja rohkaisemaan romaneja siirtymään alueille, joilla on työpaikkoja;

75.

muistuttaa jäsenvaltioita ja komissiota siitä, että vaikka sosiaalinen hyvinvointi on avainasemassa tuettaessa ja vahvistettaessa epäsuotuisassa asemassa olevia yhteisöjä, kuten romaneja, itsensä auttamisen edistäminen on myös tärkeätä; katsoo, että riippuvuuden sijasta riippumattomuuden kulttuuri olisi otettava pitkän aikavälin tavoitteeksi;

76.

katsoo, että entistä suurempi merkitys olisi annettava sille, että luodaan paikallisia työpaikkoja sekä rohkaistaan yrittäjyyttä ja paikallisia käsityöläisiä ja kehitetään työntekoon liittyviä perustaitoja, mikä voi luoda vaurautta ja omanarvontuntoa;

*

* *

77.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 45 E, 23.2.2006, s. 129.

(2)  EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 283.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0035.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0361.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0467.

(6)  EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.

(7)  EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0286.

(9)  EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.

(10)  EUVL C 27, 3.2.2009, s. 88.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/70


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Öljyn toimitusvarmuuteen liittyvien haasteiden ratkaiseminen

P6_TA(2009)0118

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 öljyn toimitusvarmuuteen liittyvien haasteiden ratkaisemisesta (2008/2212(INI))

2010/C 87 E/13

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission 10. tammikuuta 2007 antaman tiedonannon ”Energiapolitiikka Euroopalle” (KOM(2007)0001),

ottaa huomioon komission 13. kesäkuuta 2008 antaman tiedonannon ”Vastatoimet öljyn hinnannousulle” (KOM(2008)0384),

ottaa huomioon 24. heinäkuuta 1973 annetun neuvoston direktiivin 73/238/ETY raakaöljyn ja öljytuotteiden hankintavaikeuksista aiheutuneiden vaikutusten lieventämiseksi tarkoitetuista toimenpiteistä (1),

ottaa huomioon 7. marraskuuta 1977 tehdyn neuvoston päätöksen 77/706/ETY yhteisön tavoitteesta vähentää primäärienergian kulutusta raakaöljyn ja öljytuotteiden hankinnan vaikeutuessa (2),

ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/67/EY jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (3),

ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (KOM(2008)0775),

ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman tiedonannon Toinen strateginen energiakatsaus: energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma (KOM(2008)0781),

ottaa huomioon 12. marraskuuta 2008 annetun vihreän kirjan ”Kohti toimitusvarmaa, kestävää ja kilpailukykyistä Euroopan laajuista energiaverkkoa” (KOM(2008)0782),

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman energian hinnan nousun makrotaloudellisista vaikutuksista (4),

ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman öljyriippuvuudesta (5),

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman dieselöljyn hinnannousun synnyttämästä kalatalousalan kriisistä (6),

ottaa huomioon 15. ja 16. lokakuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät energian toimitusvarmuudesta,

ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät elintarvikkeiden ja öljyn korkeiden hintojen vaikutuksista eri politiikkoihin,

ottaa huomioon Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) esittämän katsauksen ”World Energy Outlook 2008”,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. tammikuuta 2009 esittämän lausunnon öljyn saantiin liittyvien haasteiden ratkaisemisesta (7),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A6-0035/2009),

A.

ottaa huomioon, että energian toimitusvarmuuden turvaamiseksi tulevina vuosikymmeninä yhteisön tasolla on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota energian toimitusreittien ja energialähteiden monipuolistamiseen sekä energian säästämiseen ja energiatehokkuuteen,

B.

ottaa huomioon, että johdonmukaisen ja kattavan yhteisön energiapolitiikan kehittäminen toimitusvarmuuden turvaamiseksi on käymässä yhä kiireellisemmäksi, kun Euroopan unioni on enenevässä määrin riippuvainen tuonnista,

C.

ottaa huomioon, että öljy on rajallinen resurssi,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Norjan öljyntuotannon osuus kotimaisen kysynnän täyttämisestä oli vuonna 2007 vielä 30 prosenttia,

E.

ottaa huomioon, että monia myös helposti hyödynnettävissä olevia öljyvaroja ei monissa maailman maissa ole otettu vielä täydessä laajuudessa käyttöön luonnonsuojeluun tai luonnonvarojen hallintaan liittyvistä syistä ja että yleisesti kasvaneiden raaka-aine- ja materiaalikustannusten vuoksi öljyn tuotantokustannukset ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2005,

F.

ottaa huomioon, että öljyn maailmanlaajuinen kysyntä on Yhdysvaltain energiatiedotusviraston (EIA) laskelmien mukaan vuonna 2030 yli kolmanneksen suurempi kuin vuonna 2006, Euroopan unionin kysyntä nousee vuosien 2005 ja 2030 välisenä aikana ennen kaikkea liikenteen alan kysynnän kasvun vuoksi vuosittain noin 0,25 prosenttia ja öljyn osuus primäärienergian kysynnästä on Euroopan unionissa vuonna 2030 noin 35 prosenttia,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin riippuvuus tuontiöljystä nousee vuoteen 2030 mennessä 95 prosenttiin samalla kun tavanomaiset öljyvarannot keskittyvät yhä suuremmassa määrin ”strategisen ellipsin” maihin ja kasvava kilpailu kysynnän alalla saattaa luoda toimituksiin liittyvää epävarmuutta,

H.

ottaa huomioon, että pitkällä aikavälillä öljyn hinnan voidaan odottaa nousevan,

I.

ottaa huomioon, että öljyn ja perushyödykkeiden hinnannousut ovat kiihdyttäneet inflaatiota, minkä seurauksena ostovoima on heikentynyt,

J.

ottaa huomioon, että vuoden 2008 hintaheilahtelut eivät aiheudu ainoastaan vallitsevasta kysynnästä ja tarjonnasta ja että ne vaikuttavat kielteisesti talouteen,

K.

ottaa huomioon, että uusien sijoitusmuotojen luominen öljyn ja muiden perushyödykkeiden markkinoille on lisännyt hyödykkeiden hintojen vaihtelua; ottaa lisäksi huomioon, että energiamarkkinoiden avoimuuden lisääminen on varmistettava,

1.

panee merkille, että energian toimitusvarmuus on edellä mainitussa toisesta strategisesta energiakatsauksesta annetussa komission tiedonannossa jälleen keskeinen aihe; pahoittelee kuitenkin, että komissio ei ole ottanut opikseen talouskriisistä, joka on osoittanut, että ainoastaan EU:n energiapolitiikan täydellinen muutos voi johtaa ratkaisuun toimitusvarmuuden, jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden ja työllisyyden sekä sosiaalisten, ympäristöllisten ja taloudellisten seikkojen kannalta; pahoittelee myös sitä, että ei ole tehty selkeitä avauksia kohti energiapolitiikan ja -rakenteiden jatkokehitystä;

2.

korostaa erityisesti, että lyhyen aikavälin toimenpiteiden lisäksi on myös otettava huomioon toimitusvarmuuden turvaaminen pitkällä aikavälillä;

3.

kehottaa komissiota analysoimaan ennen lainsäädäntöehdotusten esittämistä perusteellisemmin myös ehdotettujen toimenpiteiden epäsuoria ja välittömiä vaikutuksia toimitusvarmuuteen ja kustannuksiin;

Käytettävissä olevien resurssien varmistaminen

4.

toteaa, että eri arvioiden mukaan tulevina vuosikymmeninä voidaan vielä tuottaa riittävästi öljyä kysynnän kattamiseksi, vaikka uudet tuotantomenetelmät johtavat todennäköisesti korkeampiin öljyn hintoihin; toteaa, että tämä puolestaan voimistaa energiatehokkuutta suosivaa käyttäytymistä ja edistää vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten toisen sukupolven biopolttoaineiden ja vedyn, sekä sähköautojen käyttöä; katsoo, että myös investointiedellytyksiä on parannettava; korostaa tässä yhteydessä lisäksi, että öljyn jatkuva suuri kysyntä on vienyt tarjonnan yhä enenevässä määrin kapasiteetin rajoille;

5.

panee merkille, että on epävarmaa, milloin ja missä laajuudessa kasvavan kysynnän ja laskevan tarjonnan välille syntyy kuilu; on huolissaan siitä, että tämä epävarmuus nostaa yhä enenevässä määrin öljyn hinnan volatiliteetin riskiä; on siksi vakuuttunut siitä, että olisi määrätietoisesti toteutettava kaikki toimenpiteet, joilla fossiilisten energiavarojen kysyntää voidaan supistaa;

6.

kannattaa komission ehdotusta lyhyen aikavälin toimenpiteiksi, jos tulevaisuudessa on tarpeen lieventää öljyn hintapiikkejä; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan taloudellista tukea investoinneille vaihtoehtoisiin energianlähteisiin, kuten esim. uusiutuvaan energiaan, ja asettamaan etusijalle kuluttajien tietoisuuden parantamiseen tähtäävät toimet, joilla edistetään energiatehokkaiden tavaroiden ja palvelujen hankintaa tavoitteena alentaa kustannuksia mahdollisimman paljon pitkällä aikavälillä ja lieventää edessä olevaa öljyntuotannon vähenemistä;

7.

kehottaa tehostamaan ponnisteluja, joilla muut kuin tavanomaiset öljyvarat saadaan kaupalliseen käyttöön, jotta tällä tavoin edistetään monipuolistamista edellyttäen, että ympäristöä säästäviä öljynporausmenetelmiä kehitetään ja käytetään; korostaa, että EU:n markkinoille saatettujen polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjä koskeva elinkaariajattelu, sellaisena kuin se on esitetty ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 98/70/EY muuttamisesta bensiinin, dieselin ja kaasuöljyn eritelmien osalta sekä tieliikenteen polttoaineiden käytöstä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitetun mekanismin käyttöönottamisesta, neuvoston direktiivin 1999/32/EY (KOM(2007)0018) muuttamisesta sisävesialusten käyttämien polttoaineiden eritelmien osalta ja direktiivin 93/12/ETY kumoamisesta, tarjoaa öljyteollisuudelle todellisen kannustimen vähentää sen osuutta ilmastonmuutokseen parantamalla tuotantoprosessejaan;

8.

on sitä mieltä, että öljyn ja muiden suuria hiilidioksidipäästöjä tuottavien energialähteiden käyttöä olisi vähennettävä sekä lisäämällä energiatehokkuutta että siirtymällä vähäisiä hiilidioksidipäästöjä tuottaviin ratkaisuihin, kuten ydinenergiaan tai uusiutuvista energialähteistä tuotettuun energiaan;

9.

katsoo, että käytettävissä olevien resurssien hyödyntämiseen vaikuttavat yhä suuremmassa määrin poliittiset tekijät, mukaan luettuna poliittinen epävakaus ja riittämätön oikeussuoja mutta myös ympäristöpoliittiset toimenpiteet ja luonnonvarojen hallinta; kehottaa komissiota siksi tehostamaan tuottajamaiden kanssa käytävää vuoropuhelua kaikilla tasoilla ja pyrkimään molempien osapuolten edun nimissä pragmaattiseen konfliktien ratkaisuun;

10.

kehottaa komissiota etsimään öljy-yhtiöiden ja tuottajamaiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa tapoja, joilla investointitaso voidaan vakiinnuttaa hintojen ja voittojen vaihtelusta huolimatta;

11.

toivoo, että öljy-yhtiöt investoivat viimeaikaiset merkittävät voittonsa uusien öljyesiintymien etsimiseen ja hyödyntämiseen sekä energiaa säästävien tekniikoiden parantamiseen ja öljyn korvaavien aineiden tutkimukseen (erityisesti liikenteen alalla);

12.

vaatii Euroopan unionilta ja öljyntuottajavaltioilta entistä dynaamisempaa suhdetta, johon liittyy molemminpuolinen tahto antaa ja ottaa vastaan ja jonka myötä pyritään vakaampaan ja tasaisempaan öljyn tuotantoon ja hintakehitykseen, mikä olisi kaikkien asianosaisten ja laajasti ottaen maailmantalouden etujen mukaista;

13.

pitää myönteisenä komission aloitetta maailmanlaajuisesta poliittisesta vuoropuhelusta, joka toteutettaisiin järjestämällä öljyn kuluttaja- ja tuottajamaiden välinen korkean tason huippukokous, jotta öljymarkkinoilla saavutettaisiin oikeudenmukainen tasapaino kysynnän ja tarjonnan välillä ja estettäisiin öljyn tuottajamaita pitämästä öljyn hintoja keinotekoisen korkealla tasolla;

Markkinoiden avoimuus ja hinnanmuodostus

14.

on huolissaan lisääntyvästä ja vuonna 2008 selkeästi havaittavissa olleesta öljyn hinnan volatiliteetista, joka vaikuttaa kielteisesti koko Euroopan unionin talouteen ja sen kuluttajiin;

15.

katsoo, että öljyn hinnan vaihtelut heijastavat lisääntynyttä kysyntää, öljyvarojen asteittaista ehtymistä sekä demografiaan ja kaupungistumiseen liittyvien kehityssuuntien muuttumista erityisesti kasvavan talouden maissa, joissa kysyntä kasvaa keskimääräisen tulotason nousun myötä, keinottelua hyödykemarkkinoilla sekä globaaleja taloussyklejä; painottaa lisäksi, että öljyä ja muita perushyödykkeitä on käytetty aikaisempaa enemmän osakesalkkujen hajauttamiseen Yhdysvaltain dollarin heikkenemisen seurauksena;

16.

on huolissaan öljyn hinnoissa esiintyvistä vaihteluista ja niiden vaikutuksesta talouselämän ja rahoitusjärjestelmän vakauteen; tunnustaa öljy- ja muiden energiatuotteiden aktiivisten markkinoiden hyödyt ja kehottaa samalla komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan mahdollisimman suuren läpinäkyvyyden energiamarkkinoilla;

17.

toteaa, että myös öljynviejämaiden kansantaloudet kärsivät tällaisesta volatiliteetista ja että siksi öljyn hinnan vakauttaminen on molempien osapuolten edun mukaista;

18.

pitää vastatoimista öljyn hinnannousulle 13. kesäkuuta 2008 annettua komission tiedonantoa myönteisenä ja yhtyy komission huoleen öljyn hinnan viimeaikaisesta vaihtelusta ja sen kielteisistä vaikutuksista inflaatioon, kilpailukykyyn, kauppaan ja talouskasvuun;

19.

pitää viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana tapahtuneen öljyn hinnan nousun pääsyynä voimakasta kysynnän kasvua, joka on johtanut pullonkauloihin öljyn tuotannossa, kuljetuksessa ja jalostuksessa sekä joidenkin suurten öljyalan oligopolien merkittäviin satunnaisiin voittoihin; toteaa, että selkeästi kohonneet raaka-aineiden hinnat ja rahoitusmarkkinoilla tapahtunut keinottelu ovat vahvistaneet öljyn hinnan kehittymistä;

20.

korostaa, että etusijalle on asetettava öljynjalostuksen ja öljytuotteiden kaupan alan kilpailun seuraaminen sekä kaupallisia öljyvarastoja koskevien tietojen avoimuuden lisääminen;

21.

pitää öljyn hinnan vakauttamisen kannalta välttämättömänä markkinoiden avoimuuden parantamista; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle tätä koskevia ehdotuksia; korostaa, että avoimuutta on kiireellisesti lisättävä myös tuottajamaissa, ja tuotantovolyymit ja erityisesti varantojen määrä on myös julkistettava avoimella tavalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä pyrkimään suurempaan avoimuuteen vuoropuhelussaan tuottajamaiden kanssa;

22.

pitää tässä yhteydessä tervetulleena toisessa strategisessa energiakatsauksessa ehdotettua tutkimusta siitä, mitä hyötyjä ja kustannuksia varastojen tason viikoittaisesta julkistamisesta aiheutuisi; kehottaa komissiota sisällyttämään tutkimuksen tulokset myöhempiin lainsäädäntöehdotuksiinsa öljyvarastojen vähimmäistasosta; korostaa samalla, että avoimuus on tältä osin toteutettava maailmanlaajuisesti;

23.

toteaa, että öljytuotteisiin eri kuluttajamaissa sovellettavat erilaiset tekniset vaatimukset johtavat markkinoiden pirstaloitumiseen, joka toimitushäiriöiden tapauksessa saattaa nostaa hintaa voimakkaasti; kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksia siitä, miten tällaisia markkinoille pääsyn rajoituksia voidaan poistaa;

24.

katsoo, että strategisten varastojen tehtävänä on torjua toimitushäiriöistä aiheutuvia fyysisiä pullonkauloja; torjuu tämän johdosta sekä kestävään budjettipolitiikkaan liittyvistä syistä kaikki yritykset torjua öljyn hinnan volatiliteettia käyttämällä näitä varastoja;

25.

korostaa, että on tärkeää työskennellä aktiivisesti, jotta uudet vaihtoehtoiset energiat tulevat pienten yritysten saataville, jotta niistä voidaan tehdä riippumattomampia öljyn hintavaihteluista; korostaa pk-yritysten tärkeyttä biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien energialähteiden tuotannossa; on huolissaan näiden tuotteiden tuotantoa ja kaupallistamista edelleen vaivaavista teknisistä ja lainsäädännöllisistä esteistä ja kehottaa komissiota pyrkimään kohti näiden polttoaineiden markkinoille pääsyn helpottamista;

26.

korostaa, että olisi kannustettava energiatehokkaisiin tekniikoihin ja tuotteisiin liittyvien laaja-alaisten kärkitason markkinoiden kehittämistä tehokkaalla päästökauppajärjestelmällä sekä erilaisilla muilla energiansäästötoimenpiteillä; korostaa myös, että aiheuttamisperiaatteen soveltaminen on tärkeää; muistuttaa, että mitä useampi valtio soveltaa samankaltaisia toimenpiteitä, sitä rajoitetumpi vaikutus näillä toimenpiteillä on alakohtaiseen kilpailukykyyn;

Investoinnit öljyn tuotantoon ja jalostukseen

27.

ottaa huomioon, että toimitusvarmuuden turvaamiseksi öljyalalle on IEA:n mukaan investoitava vuoteen 2020 asti vuosittain 350 miljardia Yhdysvaltain dollaria; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään politiikkoihinsa investointikannustimia erityisesti myös Euroopan unionin sisällä; korostaa tässä yhteydessä pitkäaikaisen investointivarmuuden roolia; torjuu kuitenkin yksityisten investointien ja pääomien korvaamisen julkisilla varoilla;

28.

on huolissaan meneillään olevan luottokriisin vaikutuksista öljyalan investointimahdollisuuksiin ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan ponnistelunsa kriisin ratkaisemiseksi;

29.

pitää tervetulleena panosta, jonka biopolttoaineiden lisääntyvä käyttö liikenteen alalla voisi antaa toimitusvarmuuden parantamisen kannalta; toteaa, että tämä johtaa öljyä jalostavan teollisuuden keskittymiseen ja rakennemuutoksiin; toteaa edelleen, että liikenteen alalla on lisäksi toteutettava rakenteellisia toimenpiteitä öljyn kysynnän minimoimiseksi;

30.

kehottaa jäsenvaltioita ja toimijoita pitämään näistä seikoista riippumatta huolen siitä, että Euroopan unionissa on riittävästi varakapasiteettia, jotta voidaan tasata toimitushäiriöitä esimerkiksi luonnonkatastrofien tapauksessa;

31.

kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja öljy-yhtiöitä varmistamaan riittävän koulutuksen asiantuntijoille, joita tarvitaan öljyvarojen tutkimusta ja öljyntuotantoa varten;

Kuljetusreitit

32.

pitää tervetulleena edistystä, joka Inogate-ohjelman puitteissa on saavutettu erityisesti luottamusta lisäävien toimenpiteiden alalla; kehottaa komissiota esittämään strategian tavasta, jolla tällaisia hankkeita voidaan tukea oheistoimenpiteillä sekä koordinoida paremmin;

33.

toteaa, että keskeisellä sijalla ovat hyvät naapuruussuhteet kauttakulkumaiden kesken sekä kauttakulkumaiden ja niiden naapurimaiden välillä, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan ponnistelujaan tässä suhteessa;

34.

panee merkille, että öljyputket on jätetty Euroopan laajuisten energiaverkostojen ulkopuolelle, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota harkitsemaan nykytilanteen valossa öljyinfrastruktuurin sisällyttämistä Euroopan laajuisiin energiaverkostoihin erityisesti laskevan kotimaisen tuotannon ja samanaikaisesti lisääntyvän tuontiriippuvuuden ja uuden kuljetuskapasiteetin tarpeen johdosta;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään yhteisen ulko-, kauppa- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa kohti vakiinnuttamista erityisesti poliittisen epävakauden uhkaamissa tuottajamaissa, koska vakaus muodostaa investointien ja vaurauden perustan;

36.

korostaa, että uudet öljyinfrastruktuurihankkeet, kuten Odessa–Gdansk- ja Constanța–Trieste-öljyputket, olisi jatkossakin sisällytettävä Euroopan etujen kannalta ensisijaisiksi määriteltyihin hankkeisiin;

37.

on huolissaan lisääntyvästä merirosvouksesta, joka uhkaa kansainvälistä merenkulkua ja siten myös öljykuljetuksia, ja pitää tältä osin tervetulleena neuvoston käynnistämää yhteistä toimintaa (8);

38.

on lisäksi huolissaan terrorismin aiheuttamasta uhasta kuljetusreiteille ja strategiselle infrastruktuurille, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan vuoropuhelua keskeisten toimijoiden kanssa;

Liikenne ja rakennukset

39.

kiinnittää huomiota rakennusalan energiansäästöpotentiaaliin, jolla voitaisiin vähentää öljyn ja kaasun kaltaisten fossiilisten energialähteiden kysyntää, ja pitää tervetulleena komission ja jäsenvaltioiden tämänhetkisiä ponnisteluja tämän potentiaalin paremmaksi hyödyntämiseksi;

40.

pitää tervetulleena Euroopan unionin ponnisteluja liikenteen alan energialähteiden monipuolistamiseksi; pitää markkinapohjaista lähestymistapaa parempana uusien teknologioiden käyttöönoton yhteydessä; toteaa, että hinta on paras osoitus uusien teknologioiden kilpailukyvystä; pahoittelee kuitenkin kunnianhimon puutetta suhteessa energiatehokkaiden, paremmin suunniteltujen ja kevyempien ajoneuvojen tarjoamiin mahdollisuuksiin;

41.

suhtautuu epäilleen ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden mahdollisuuksiin korvata öljy keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; kehottaa tehostamaan ponnisteluja synteettisten polttoaineiden tutkimuksen alalla;

42.

on vakuuttunut siitä, että liikenteen alan öljynkulutusta voidaan alentaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä vain, jos Euroopan unioni ja jäsenvaltiot toteuttavat myös lisätoimenpiteitä, joilla tavaraliikennettä ja liikkuvuutta siirretään kestävämpiin kuljetusmuotoihin, jotka kuluttavat vähemmän tai eivät lainkaan öljyä, kuten raideliikenne, vesiliikenne sekä kaupunkialueiden liikennemuotojen muodostamat liikkuvuusketjut (kävely, pyöräily, julkinen liikenne, yhteiskuljetukset); katsoo lisäksi, että merkittäviä energian säästöjä voidaan saavuttaa, jos otetaan suuremmassa laajuudessa käyttöön nykyaikaisia liikenteenohjausjärjestelmiä, jotka vähentävät odotusaikoja ja kiertoteitä maantie- ja lentoliikenteessä sekä merikuljetuksissa, ja jos lisäksi edistetään voimakkaammin vihreää logistiikkaa;

Suhteet maihin, joiden öljynkulutus on kasvussa

43.

katsoo, että energiapoliittiset kysymykset on otettava paremmin huomioon Euroopan unionin yhteisissä ulkosuhteissa maihin, joiden öljynkulutus on voimakkaassa kasvussa, ja että Euroopan unionin on pyrittävä siihen, että öljytuotteiden valtiontuet poistetaan;

44.

kehottaa komissiota sisällyttämään yhteiseen ulko-, kauppa- ja naapuruuspolitiikkaansa toimenpiteitä, joilla voidaan osaltaan edistää talouskasvun irrottamista öljyn kulutuksesta;

45.

korostaa erityisesti, että Euroopan unioni ei ole vielä riittävästi tarkastellut ja käsitellyt sitä, miten kansainvälisen energiavarmuuden maailmanlaajuisten edellytysten muutokset vaikuttavat geopolitiikkaan, eikä tämän seurauksia tulevan kansainvälisen hallintapolitiikan kannalta; katsoo, että kansalliset ratkaisut on jatkossa korvattava Euroopan unionin, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan välisillä uusilla ja tiiviillä poliittisilla ja taloudellisilla yhteistyömuodoilla, joille on keskipitkällä aikavälillä myös luotava institutionaalinen muoto;

*

* *

46.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EYVL L 228, 16.8.1973, s. 1.

(2)  EYVL L 292, 16.11.1977, s. 9.

(3)  EUVL L 217, 8.8.2006, s. 8.

(4)  EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 548.

(5)  EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 580.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0308.

(7)  EUVL C 182, 4.8.2009, s. 60.

(8)  Neuvoston yhteinen toiminta 2008/851/YUTP, hyväksytty 10. marraskuuta 2008, Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen ja torjuntaan Somalian rannikkovesillä (EUVL L 301, 12.11.2008, s. 33).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/76


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Ympäristöystävällisempi liikenne ja ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin

P6_TA(2009)0119

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ympäristöystävällisemmästä liikenteestä ja ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin (2008/2240(INI))

2010/C 87 E/14

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Ympäristöystävällisempi liikenne” (KOM(2008)0433),

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Strategia ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin” (KOM(2008)0435),

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Nykyistä kalustoa koskevat meluntorjuntatoimenpiteet rautatieliikenteessä” (KOM(2008)0432),

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan kestävästä liikkuvuudesta (1),

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen energia- ja ympäristöpolitiikan huomioon ottavasta kestävästä eurooppalaisesta liikennepolitiikasta (2),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0055/2009),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tavoitteina ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla, uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen 20 prosenttiin ja energiankulutuksen vähentäminen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä,

B.

ottaa huomioon, että komissio on ilmastonmuutoksen torjunnan yhteydessä tehnyt joukon aloitteita liikenteen kehittämiseksi ympäristöystävälliseksi, mutta että se on tämän johdosta esittänyt vain tiedonannon kaikkia liikennemuotoja koskevien ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin ja tiedonannon rautatieliikenteen melun vähentämisestä sekä lainsäädäntöehdotuksen raskaiden hyötyajoneuvojen tiemaksujen tarkistamisesta,

C.

ottaa huomioon, että eurovinjettidirektiivin (3) 11 artiklan 3 ja 4 kohdassa vahvistettiin vuonna 2006, että ”tutkittuaan kaikki vaihtoehdot, ympäristöön, meluun, ruuhkiin ja terveydenhoitoon liittyvät kustannukset mukaan lukien, komissio esittelee viimeistään 10. päivänä kesäkuuta 2008 kaikkien ulkoisten kustannusten arvioimiseksi yleispätevän, avoimen ja ymmärrettävän mallin, jota käytetään vastedes infrastruktuurimaksujen laskennan pohjana. Malliin liitetään vaikutusarvio ulkoisten kustannusten sisäistämisestä kaikissa liikennemuodoissa ja strategia tämän mallin täytäntöönpanemiseksi vaiheittain kaikissa liikennemuodoissa. Kertomukseen ja malliin liitetään tarvittaessa ehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin edelleen tarkistamiseksi”,

D.

katsoo, että ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttäminen on nivottava usean liikennemuodon käytön ja kestävän liikennejärjestelmän edistämistä koskevaan kokonaisvaltaiseen politiikkaan ja että tähän politiikkaan on sisällytettävä myös tutkimuksen edistäminen, infrastruktuurin rahoittaminen, markkinoiden avaaminen ja standardisointi; katsoo, että nämä hintasignaalit eivät kuitenkaan ole riittäviä käyttäjien käytöksen muuttamiseksi, jos heidän käytettävissään ei ole tarpeellisia vaihtoehtoja (vähemmän saastuttavat autot, vaihtoehtoiset liikennemuodot jne.),

E.

ottaa huomioon, että komissio kuvaa vakuuttavasti rautatieliikenteen melusta väestölle aiheutuvia terveyshaittoja; rautatieliikenteen aiheuttaman melun vähentämistä koskevan aloitteen ydinkohtana on kuitenkin ainoastaan vaatimus tavarajunien varustamisesta vähemmän melua aiheuttavilla jarruilla,

Ympäristöystävällisempi liikenne

1.

on ilahtunut ympäristöystävällisempää liikennettä koskevasta komission tiedonannosta ja pitää sitä tärkeänä ensimmäisenä askeleena kohti laajaa tutkimusta, jonka avulla liikenteestä ja eri liikennemuodoista voidaan tehdä ympäristöystävällisempiä, sekä sen tosiasian tunnustamisena, että on tärkeää ja välttämätöntä tehdä liikenteestä tehokkaampaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

2.

painottaa, että liikkuvuus parantaa kansalaisten elämänlaatua ja että se lisää kasvua ja työllisyyttä Euroopan unionissa, sosiaalis-taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, edistää kauppaa kolmansien maiden kanssa ja että siitä on hyötyä liikenteeseen ja logistiikkaan suoraan ja epäsuorasti osallistuville yrityksille ja työntekijöille;

3.

tunnustaa, että liikkuvuudella on sen lisäksi, että sillä on myönteisiä vaikutuksia ja että se on välttämätöntä Euroopan unionin taloudelliselle kehitykselle sekä sosio-taloudelliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle, myös kielteisiä vaikutuksia luontoon ja ihmisiin, ja puoltaa siksi EU:n liikennepolitiikan kehittämistä ympäristöystävällisemmäksi siten, että siinä otetaan huomioon liikkuvuuteen liittyvät kansalaisten ja yritysten oikeutetut edut ja samalla eliminoidaan liikenteen kielteiset vaikutukset tai ainakin vähennetään niitä, maapallon lämpenemisen torjumista vuoteen 2020 mennessä koskevien EU:n tavoitteiden mukaisesti;

4.

pitää myönteisenä, että komissio on liittänyt tiedonantoonsa luettelon kestävää liikennepolitiikkaa koskevista Euroopan unionin tähän mennessä toteuttamista toimista;

5.

pahoittelee, että komissio ei esitä kokonaisvaltaista suunnitelmaa liikenteen eli kaikkien liikenteen alojen kehittämisestä ympäristöystävällisemmiksi; toteaa, että komissio on jo tehnyt alustavia aloitteita, joiden tulisi lopulta johtaa kokonaisvaltaiseen strategiaan ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin kaikissa liikennemuodoissa; toteaa, että komissio on toistaiseksi sen sijaan

antanut liikenteen ulkoisten kustannusten arviointia ja niiden sisällyttämistä osa-alueisiin koskevan käsikirjan (ks. liikenteen ulkoisten kustannusten arviointia koskeva käsikirja),

antaa direktiivin 1999/62/EY muuttamista koskevan ehdotuksen, jonka tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus laskuttaa raskaista ajoneuvoista aiheutuvista ulkoisista kustannuksista kyseisen direktiivin 11 artiklan mukaisesti,

ehdottanut rautatieliikenteen melusta aiheutuneiden ylimääräisten kustannusten verottamista melutason mukaisesti eriytetyillä infrastruktuurimaksuilla;

6.

kehottaa siksi komissiota laatimaan tarvittavia toimia ja välineitä kaikkien liikennemuotojen kehittämiseksi ympäristöystävällisemmiksi siten, että otetaan huomioon voimassa olevat kansainväliset sopimukset ja liikenteen eri aloilla jo toteutetut toimet; kehottaa lisäksi suorittamaan näiden ehdotusten pohjalta yksittäisiä toimia koskevia tieteellisesti perusteltuja vaikutustenarviointeja sekä tutkimuksia niiden vaikutuksista eri liikennemuotojen väliseen kilpailuun sekä niiden vaikutuksista liikkuvuuden kustannuksiin ja kilpailukykyyn sekä esittämään sen jälkeen integroidun suunnitelman ja konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia liikenteen kehittämiseksi ympäristöystävällisemmäksi;

Ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin

7.

toteaa, ettei komissio ole tiedonannossaan strategiasta ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin täyttänyt parlamentin ja neuvoston sille eurovinjettidirektiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, 11 artiklan mukaisesti antamaa tehtävää, koska komissio ei ole – kuten se itsekin myöntää – laatinut eikä esittänyt kaikkien ulkoisten kustannusten arvioimiseen käytettävää yleispätevää, avointa ja ymmärrettävää mallia, sillä se ei ole myöskään tehnyt vaikutustenarviointia ulkoisten kustannusten sisäistämisestä kaikissa liikennemuodoissa eikä esittänyt kuin raskaita hyötyajoneuvoja koskevan alustavan strategian tämän mallin täytäntöön panemiseksi vaiheittain kaikissa liikennemuodoissa;

8.

toteaa, että komission tiedonannossa viitataan usein tammikuussa 2008 julkaistuun ulkoisten kustannusten arviointia koskevaan käsikirjaan, jossa on koottu yhteen liikenteen ulkoisten kustannusten laskentaa koskeva viimeisin tieteellinen tieto;

9.

toteaa, että komissio on tiedonannossaan esittänyt tieteellisesti johdonmukaiset perustelut yksittäisten ulkoisten kustannusten jakamiselle eri liikennemuotojen kesken ja käyttää keskimääräisiin kustannuksiin perustuvaa pragmaattista lähestymistapaa; yleisesti ottaen tukee komission ajatusta ulkoisten kustannusten perimisestä marginaalisen sosiaalisen kustannushinnoittelun pohjalta vuonna 2001 annetun liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan mukaisesti;

10.

toteaa, että komissio tiedonannossaan ja ehdotuksessa direktiiviksi direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta nimenomaisesti ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 5 kohdassa vahvistetun aiheuttaja-/käyttäjäperiaatteen; kehottaa komissiota kuitenkin ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin koskevissa tulevissa toimissa ottamaan huomioon kaikki jo olemassa olevat tavat sisällyttää ulkoiset kustannukset hintoihin, kuten polttoaineverot ja tienkäyttömaksut;

11.

kehottaa komissiota sisällyttämään liikenteen kehittämistä ympäristöystävällisemmäksi koskeviin tuleviin ehdotuksiin arvion eri liikennemuotojen välisen kilpailun vaikutuksesta ja siihen liittyvistä sosiaalista ja ympäristövaikutuksista, kuten tehtiin direktiivin 1999/62/EY muuttamista koskevassa ehdotuksessa, ja kehottaa komissiota tekemään niin, kun se esittää uusia liikenteen kehittämistä ympäristöystävällisemmäksi koskevia ehdotuksia;

12.

pitää valitettavana myös sitä, että komissio ei ole ehdottanut toimia EU:n laajentumisen myötä etäisyyksien kasvamisesta aiheutuvien haittojen lieventämiseksi eikä ole ennakoinut kyseisen menetelmän soveltamisen vaikutuksia etenkään jäsenvaltioissa, joissa on maantieteellisiä esteitä, ja jäsenvaltioissa, joissa ei vielä ole monimuotoisia liikennevaihtoehtoja; kehottaa siksi komissiota korjaamaan nämä puutteet seuraavan Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan uudelleentarkastelun yhteydessä;

13.

rohkaisee komissiota näin ollen esittämään Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan uudelleentarkastelun yhteydessä täydentävän ehdotuksen multimodaalisista liikennekäytävistä (”vihreät käytävät”), jotta käsiteltävänä olevan ehdotuksen mukaiset velvollisuudet kompensoitaisiin tarjoamalla mahdollisuuksia esteettömään liikkumiseen;

14.

vaatii komissiolta viipymättä ensinnäkin konkreettisia kaikkia liikennemuotoja koskevia ehdotuksia sekä toiseksi eurovinjettidirektiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, 11 artiklan mukaisen tehtävän täyttämistä, toisin sanoen ymmärrettävään malliin perustuvan ulkoisten kustannusten laskemiseen ja jakamiseen tarkoitetun kattavan suunnitelman ja vaikutustenarvioinnin esittämistä;

Meluntorjuntatoimenpiteet rautatieliikenteessä

15.

tunnustaa, että komissio nykyistä rautatiekalustoa koskevista meluntorjuntatoimenpiteistä antamassaan tiedonannossa vastaa tarpeeseen vähentää rautateiden varsilla asuville henkilöille erityisesti tavarajunista aiheutuvaa melurasitusta;

16.

painottaa, että jälkeenpäin tehtävän vaunujen kohtuuhintaisen varustelun edellytyksenä on nykyisten teknisten ongelmien ratkaiseminen ja asianmukaisiin vaatimustenmukaisuustodistuksiin liittyvän hallinnollisen rasituksen poistaminen mahdollisimman pikaisesti ja ennen sitovien säädösten hyväksymistä;

17.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen direktiiviksi melun mukaan eriytettyjen radan käyttömaksujen perimiseksi vetureilta ja vaunuilta, kannustaakseen rautatiealan yrityksiä – riippumatta niiden valitsemista teknisistä vaihtoehdoista – siirtymään mahdollisimman pikaisesti käyttämään vähän melua aiheuttavaa kalustoa ja vaihtamaan jarrupalat; katsoo, että tarvittaessa voidaan toteuttaa myös lyhyen aikavälin toimia ja että millään lainsäädäntötoimella ei saisi olla kielteistä vaikutusta raideliikenteeseen liikennemuotojen välisessä kilpailussa;

18.

odottaa, että komissio löytää ehdotuksessaan käyttökelpoisen tavan taata tuloja kohdentamalla, että rautatiealan yritysten käyttämien vaunujen lisäksi myös niiden käyttämien muiden yritysten vaunut uudelleen varustellaan;

*

* *

19.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 556.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0087.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/62/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 1999, verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä (EYVL L 187, 20.7.1999, s. 42).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/79


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Lissabonin strategia

P6_TA(2009)0120

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä, jotka parlamentti esittää kevään 2009 Eurooppa-neuvostolle

2010/C 87 E/15

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteisön Lissabon-ohjelman (2008–2010) täytäntöönpanokertomus” (KOM(2008)0881) ja 28. tammikuuta 2009 päivätyn komission suosituksen neuvoston suositukseksi jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta vuonna 2009 ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta (KOM(2009)0034),

ottaa huomioon 27 jäsenvaltion esittämät Lissabonin strategiaa koskevat kansalliset uudistusohjelmat,

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan yhteisestä edusta: menestyminen globalisaation aikakaudella – Komission panos valtioiden ja hallitusten päämiesten lokakuiseen tapaamiseen” (KOM(2007)0581),

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista (KOM(2007)0724),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Markkinoille pääsystä raportoiminen ja puitteiden laatiminen tehokkaammalle kansainväliselle sääntely-yhteistyölle” (KOM(2008)0874),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Ajantasaiset strategiset puitteet eurooppalaiselle koulutusyhteistyölle” (KOM(2008)0865),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen” (KOM(2008)0868),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen” (KOM(2008)0876),

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2008)0800),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta (KOM(2008)0867),

ottaa huomioon 23. ja 24. maaliskuuta 2000, 23. ja 24. maaliskuuta 2001, 22. ja 23. maaliskuuta 2005, 27. ja 28. lokakuuta 2005, 23. ja 24. maaliskuuta 2006, 8. ja 9. maaliskuuta 2007 ja 13. ja 14. maaliskuuta 2008 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan eduista: menestyminen globalisaation aikakaudella (1),

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (Osa: jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajat suuntaviivat): uuden syklin käynnistäminen (2008–2010) (2),

ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen” (3),

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

Talouskriisin taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset

1.

toteaa, että maailmanlaajuinen talouskriisi, joka aiheutuu maailmanlaajuisesta makrotalouden epätasapainosta ja maailmanlaajuisesta luottokriisistä, on vahingoittanut vakavasti rahoitusjärjestelmiä koko maailmassa, myös EU:ssa; toteaa, että maailmanlaajuinen talouskriisi on johtanut arvopaperimarkkinoiden romahtamiseen kaikkialla maailmassa ja että sen kielteiset vaikutukset reaalitalouksiin ovat syvällisiä ja sen seuraukset erityisesti työllisyyden ja sosiaalisen tilanteen kannalta kauaskantoisia; korostaa, että rahoitusmarkkinat ovat ”reaalitalouden” kannalta ratkaisevan tärkeitä ja että yksi kasvun ja työllisyyden painopisteistä on – työllisyyden turvaamisen ohella – saada pääomat jälleen liikkeelle ja tarjoamaan luottoja ja rahoitusta investoinneille, mikä edellyttää luottamuksen palauttamista selkeillä sitoumuksilla ja hallitusten takuilla sekä parannetulla valvonnalla, joka kattaa kaikki rahoitusmarkkinat maailmanlaajuisesti, sekä sääntelyllä, joka tukee vastuullisten luottojen antamista markkinoille;

2.

suosittelee, että lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joita sovelletaan tasapainottamaan kriisin välittömiä suoranaisia seurauksia ja minimoimaan reaalitaloudelle aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia, sekä elvytyspaketteja on täydennettävä koordinoidulla lyhyen ja pitkän aikavälin toimintasuunnitelmalla, jolla saatetaan EU:n kansantaloudet vakaalle kasvu-uralle ja suojaudutaan vastaavilta kriiseiltä tulevaisuudessa;

3.

ottaa huomioon, että parlamentti viittasi kevään 2008 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä 20. helmikuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa (4)”rahoitusmarkkinoiden vakauden säilyttämisen ensisijaiseen merkitykseen” ja huomautti, ”että äskettäinen subprime-asuntolainakriisi osoittaa, että Euroopan unionin on kehitettävä valvontatoimenpiteitä vahvistaakseen rahoitusmarkkinoiden avoimuutta ja vakautta sekä suojellakseen paremmin asiakkaita” ja pyysi ”arvioimaan Euroopan nykyiset vakavaraisuusvalvonnan järjestelmät ja välineet”, ja kehottaa komissiota antamaan tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa suosituksia siitä, miten voidaan parantaa rahoitusjärjestelmän vakautta ja sen valmiuksia tarjota varmaa pitkän aikavälin rahoitusta eurooppalaisille yrityksille;

4.

korostaa rahoitusmarkkinoiden nykyistä ja tulevaa asemaa toimivien sosiaalisten markkinatalouksien ytimessä ja katsoo, että niiden on tarkoitus tarjota rahoitusta reaalitaloudelle ja myös tehostaa resurssien jakoa sekä tarjota talouksille hyvinvoinnin välineet, mikä taas on antanut kansalaisille mahdollisuuden nostaa kestävästi elintasoaan viime vuosikymmeninä; korostaa, että täysin luotettavat, tehokkaat ja avoimet rahoitusmarkkinat ovat edellytyksiä terveelle ja innovatiiviselle, kasvua ja työpaikkoja luovalle Euroopan taloudelle;

5.

korostaa, että rahoituskriisi on luonut tilaisuuden, jossa innovaation tarvetta kansantalouden moottorina ei enää voida jättää huomiotta; katsoo, että nyt on oikea hetki luoda dynaaminen tietoon perustettu talous, jota Eurooppa lähti rakentamaan noin kahdeksan vuotta sitten; katsoo, että on aika luoda energiatehokkain talous, jolla on edellytyksiä muuttaa maailma ja varmistaa Euroopan vauraus ja kansainvälinen kilpailukyky tulevina vuosikymmeninä; katsoo, että on aika stimuloida luovia teollisuudenaloja, joilla on mahdollisuus tuoda uutta kasvua Eurooppaan;

6.

antaa tunnustusta myönteisille tuloksille, joita on saavutettu pelastustoimenpiteillä, joilla on pyritty estämään verojärjestelmälle aiheutuvat lisävahingot; vaatii kuitenkin uutta rahoitusalan arkkitehtuuria, joka luodaan avoimella ja tehokkaalla sääntelyllä, joka on kuluttajien, yritysten ja työntekijöiden etujen mukaista; kehottaa laatimaan uusia lainsäädäntöehdotuksia sekä kansainvälisiä sopimuksia, joilla voitaisiin puuttua liialliseen riskinottoon, lainarahalla keinotteluun ja taloudelliseen lyhytnäköisyyteen, jotka ovat kriisin perussyitä; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta vastata hedgerahastojen ja yksityisen sijoituspääoman sääntelyä koskeviin parlamentin pyyntöihin, ja odottaa lainsäädäntöehdotuksia pikaisesti;

7.

korostaa kiireellistä tarvetta varmistaa, että julkista tukea saanut rahoitusala tarjoaa yrityksille ja erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset) sekä kotitalouksille riittävästi luottoja; vaatii, että pelastussuunnitelmien on sisällettävä sitovia ehtoja, jotka koskevat osingonjakoa sekä lainauskäytäntöjä;

8.

varoittaa noidankehästä, jossa investointien ja kulutuksen aleneminen johtavat työpaikkojen leikkaamiseen, liiketoimintasuunnitelmien supistamiseen ja innovaation vähenemiseen, jolloin EU todennäköisesti työnnetään syvään ja pitkäkestoiseen taantumaan; korostaa, että koordinoitu eurooppalainen reaktio on tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeä, jotta vältetään se, että kriisi johtaa erilaisiin ristiriitaisiin kansallisiin vakautus- ja elvytyssuunnitelmiin, mikä voi aiheuttaa konflikteja ja kustannuksia, heikentää sisämarkkinoita, taloudellista vakautta sekä talous- ja rahaliittoa sekä Euroopan unionin roolia maailmanlaajuisena taloudellisena toimijana;

9.

odottaa yhteisiä toimia rahoituskriisin reaalitalouteen kohdistuvien vaikutusten voittamiseksi; pyytää määrittelemään tulevia työllisyys- ja kasvuasteita koskevat vertailuarvot, joiden avulla määriteltäisiin Euroopan talouden elvytyssuunnitelman koko ja osat; kehottaa tässä yhteydessä – vakaus- ja kasvusopimuksen ja sen joustavuutta koskevien sääntöjen puitteissa – kehittämään johdonmukaisen eurooppalaisen strategian tulevia investointeja varten (esim. investoinnit laadukkaaseen ja ammattitaitoiseen inhimilliseen pääomaan, joka mahdollistaa tekniset läpimurrot ja kehityksen, sekä investoinnit innovaatioon, energiatehokkuuteen, kestäviin infrastruktuureihin, viestintäteknologiaan, yhteenliitettävyyteen sekä palveluihin, mukaan luettuna terveyspalvelut, sekä erityisesti pk-yrityksille tarjottaviin mahdollisuuksiin investoida uusiin tuotteisiin ja palveluihin), työpaikkojen ja tulojen turvaamiseksi sekä talous- ja sosiaalipolitiikkojen paremman koordinoinnin mahdollistamiseksi;

10.

katsoo, että uusiutuvista lähteistä saatava energia, energiatehokkuus ja ympäristö voivat olla stimuloivien toimenpiteiden strategisena painopisteenä, millä luodaan korkeatasoisia vihreitä työpaikkoja ja annetaan Euroopan taloudelle edelläkävijän etulyöntiasema verrattuna muihin maailman alueisiin, jotka eivät ole vielä tarttuneet tilaisuuteen;

11.

katsoo, että vain sellaisella politiikalla, jossa yhdistetään lyhyellä aikavälillä lisääntyvän työttömyyden ja köyhyyden torjuminen ja pitemmällä aikavälillä valmistautuminen taloutemme kestävyyden lisäämiseen, voidaan saada aikaan kestävä ratkaisu, jonka innoittajana on Göteborgissa aikaansaatu kestävyysstrategia, jonka on julistettu olevan osa Lissabonin strategiaa;

12.

korostaa, että Euroopan unionin tärkeimpänä tavoitteena on oltava sen kansalaisten suojeleminen talouskriisin vaikutuksilta, koska he kärsivät eniten työntekijöinä, kotitalouksien jäseninä tai yrittäjinä; katsoo, että monet työntekijät tai heidän perheensä kärsivät nyt tai tulevaisuudessa kriisistä ja että on ryhdyttävä toimiin, joilla pysäytetään työpaikkojen katoaminen ja autetaan ihmisiä palaamaan nopeasti työmarkkinoille sen sijaan että he jäisivät pitkäaikaistyöttömiksi; odottaa Eurooppa-neuvoston sopivan kevään 2009 kokouksessaan selkeistä suuntaviivoista ja käytännön toimenpiteistä, joilla turvataan työllisyys ja luodaan työpaikkoja;

13.

katsoo, että köyhyyden lisääntyminen Euroopan unionissa on talouskriisin vaikutuksista vakavin; katsoo, että on olennaista pysäyttää nykyinen työttömyyden kasvu Euroopan unionissa; katsoo, että tehokkain tapa ehkäistä ja vähentää köyhyyttä on noudattaa strategiaa, joka perustuu täystyöllisyyden, korkealaatuisten työpaikkojen ja sosiaalisen osallistamisen tavoitteisiin ja kannustaa yrittäjyyttä, pk-yritysten roolia korostavia toimenpiteitä ja investointeja; muistaa, että työmarkkinoilta syrjäytymistä käsittelevän strategian pitäisi perustua riittävään elintasoon ja tulotukeen, osallistaviin työmarkkinoihin sekä laadukkaiden palvelujen ja koulutuksen saatavuuteen; toteaa siksi, että työllisyyttä on tuettava yrittäjiä, pk-yrityksiä ja investointeja koskevilla toimilla ja aloitteita, joilla pyritään auttamaan ihmisiä palaamaan työmarkkinoille; katsoo, että työttömien uudelleenkoulutuksesta sekä koulutuksesta, jolla aikaansaadaan ammattitaitoista ja erikoistunutta työvoimaa, pitäisi tehdä ensisijainen painopisteala; katsoo, että yhteisvastuullisuuden periaate on EU:n perusperiaate ja että jäsenvaltioille on annettava yhteisön rahoitusta suunnitelmiin, joilla pyritään välttämään liiallista työpaikkojen häviämistä ja kouluttamaan työntekijöitä uudelleen ja opettamaan taitoja kouluttamattomille henkilöille; katsoo, että työlainsäädäntöä on kehitettävä, jotta voidaan lisätä joustavuutta ja turvallisuutta työmarkkinoilla sekä uutta työpaikkaa hankittaessa; katsoo, että nykyisiä yhteisön rahoitusvälineitä, kuten Euroopan globalisaatiorahastoa, on kehitettävä niin, että niitä voidaan käyttää tehokkaasti ja hyvissä ajoin niillä laajoilla talouden sektoreilla, joilta häviää työpaikkoja; on tyytyväinen komission ehdotukseen yksinkertaistaa Euroopan sosiaalirahaston perusteita ja keskittää toimet kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin;

14.

muistuttaa, että nykyinen talouden laskukausi koskettaa erityisen raskaasti pk-yrityksiä, jotka ovat Euroopan talouden kulmakivi; korostaa, että luottokriisistä ovat kärsineet eniten pk-yritykset, koska ne ovat se talouden osa, joka on eniten lyhytaikaisen käyttöpääoman varassa, ja sitä saadaan yleensä lainoilla; toteaa, että pääomien puute ja yleinen kysynnän lasku pakottavat pk-yritykset vetäytymään kaikilla rintamilla; katsoo, että koska pk-yritykset antavat suurimman panoksen BKT:hen ja ovat suurin työllistäjä EU:ssa, niiden nykyisillä vaikeuksilla on kauaskantoisia seurauksia koko EU:lle ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleville ja huono-osaisille alueille; korostaa lisäksi, että on tärkeää panna nopeasti täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä koskeva aloite yleisesti ja erityisesti säännökset, jotka koskevat pk-yrityksille Euroopan investointipankin (EIP) toimien avulla myönnettäviä lainoja;

15.

korostaa, että riittävän, kohtuuhintaisen ja turvallisen rahoituksen saanti on investointien ja kasvun ratkaiseva edellytys; katsoo, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act) ja sen tavoitteet ovat tärkeämpiä kuin koskaan, sillä pk-yritykset tarjoavat hyödyntämättömiä mahdollisuuksia talouskasvulle ja työpaikkojen luomiselle ja säilyttämiselle, ja aloite tarjoaa mahdollisuuden poliittiselle johtajuudelle ja luottamuksen lisäämiselle Euroopan yrityssektoriin;

16.

muistuttaa, että kestävää kasvua varten EU tarvitsee tervettä, dynaamista ja pätevää työvoimaa; toteaa, että tilannetta heikentää valitettavasti esimerkiksi useimpien jäsenvaltioiden negatiivinen väestönkasvu; on osoitettu, että tehokas lastenhoitoinfrastruktuuri, josta sovittiin 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneessa kevään Eurooppa-neuvostossa, on tärkeä tekijä työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä; katsoo, että perheiden olosuhteita vastaava kehittynyt lastenhoito auttaa sekä naisia että miehiä osallistumaan työelämään ja lastenkasvatukseen; toteaa, että naisten lisääntynyt työssäkäynti paitsi johtaa talouden kasvuun yleisesti niin myös auttaa lievittämään Euroopan nykyisiä demografisia haasteita; katsoo, että sukupolvien välistä yhteisvastuullisuutta on tuettava, jotta nykyisen työvoiman mahdollisuuksia voidaan hyödyntää paremmin;

17.

vaatii kuitenkin, että jäsenvaltioiden on muutettava maahanmuuttopolitiikkojaan siten, että pyritään erityisesti houkuttelemaan kohdennetulla tavalla erittäin ammattitaitoisia maahanmuuttajia, jotka vastaavat Euroopan työmarkkinoiden vaatimuksia siten, että käytetään hyväksi Yhdysvalloilla tällä alalla olevaa kokemusta ja tehdään yhteistyötä alkuperämaiden kanssa aivovuodon välttämiseksi; katsoo, että koulutuspolitiikassa olisi pyrittävä enemmän houkuttelemaan ulkomaalaisia tutkijoita ja opiskelijoita, jotka viipyvät Euroopan unionissa pitkään (esimerkiksi Erasmus mundus -ohjelma 2007-2012); katsoo, että yksi maailman johtavan tietoon perustuvan talouden luomisen keskeisistä edellytyksistä on, että kaikkien jäsenvaltioiden on taattava ja turvattava laillisten maahanmuuttajien perusoikeudet ja tarjottava heille yhteisiä eurooppalaisia arvoja ja kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittamista;

Kansalaisten tarpeet ja tarvittavat reaktiot

18.

toteaa, että nykyisen kriisin takia yhteisön Lissabonin strategiassa on monia keskeisiä toimia, jotka Euroopan unionin toimielinten olisi pantava kiireellisesti täytäntöön; katsoo, että on edistettävä alueellista ja paikallista kilpailukykyä ja kilpailusääntöjen noudattamista sekä edistettävä kuluttajapolitiikkaa markkinoiden tehokkuuden ja tasa-arvoisuuden lisäämiseksi hyödyntämällä sisämarkkinoita erityisesti vähittäiskaupassa ja palveluissa; katsoo, että on edistettävä eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen käynnistämistä, erityisesti kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 29. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY (5) osalta, sekä hyväksyttävä ja pantava nopeasti täytäntöön 25. kesäkuuta 2008 päivätty komission ehdotus neuvoston asetukseksi yksityisen eurooppayhtiön säännöistä (KOM(2008)0396); katsoo, että eurooppalaista tutkimusaluetta ja ”viidettä vapautta” koskevien ehdotusten täytäntöönpanossa on edettävä nopeasti tiedon ja innovoinnin vapaan liikkumisen edistämiseksi lisäämällä tiedonsiirtoa koulutuksen, tutkimuksen ja kehityksen ja teollisuustuotannon aloilla; katsoo, että on hyväksyttävä Euroopan laajuinen kustannustehokas yhteisön patenttijärjestelmä ja -tuomioistuin, mikä edistäisi huomattavasti eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä, helpottaisi yritysten rahoituksen saatavuutta ja tukisi innovointia;

19.

katsoo, että Euroopan unionin olisi pyrittävä yhteiseen perustavalaatuiseen tavoitteeseen: luotava työllistymismahdollisuuksia ja siten torjuttava suurtyöttömyys; katsoo, että tämän tavoitteen olisi siksi määrättävä EU:n talouden elvyttämistä koskevan suunnitelman suuruus ja osatekijät; katsoo, että yhteenkuuluvuus on välttämätöntä, jotta Euroopan talouden elvytyssuunnitelmalla ja siihen liittyvillä toimenpiteillä voidaan vaikuttaa mahdollisimman myönteisesti EU:n työmarkkinoihin; korostaa, että tarvitaan lisäponnisteluja yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tukemiseksi;

20.

kannattaa vahvasti sellaista työmarkkinapolitiikkaa, jolla kannustetaan kaikkien pääsyä työmarkkinoille ja edistetään elinikäistä oppimista; kehottaa jäsenvaltioita sekä työmarkkinaosapuolia tekemään innovatiivisia sopimuksia, joilla ihmiset pidetään työllistettyinä; tukee muun muassa pienitulosten sosiaalimaksujen alentamista vähän koulutetun työvoiman työllistettävyyden edistämiseksi sekä joissakin jäsenvaltioissa jo menestyksekkäästi kokeiltuja innovatiivisia ratkaisuja (esimerkiksi kodin- ja lastenhoidon palvelukupongit, heikommassa asemassa olevien ryhmien vuokratuet); odottaa, että tämän osalta vaihdetaan parhaita käytäntöjä;

21.

korostaa, että kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen tehokkuutta on ehdottomasti vahvistettava, jotta voidaan täyttää EU:n kansalaisten suuret odotukset erityisesti rahoitustuotteiden osalta; rohkaisee jäsenvaltioita laatimaan menettelytapoja, joilla tuetaan uhreja, joihin rahoituskriisi on vaikuttanut eniten;

22.

painottaa, että on tärkeää taata vapaa liikkuminen ja liikkuvuus työmarkkinoilla viipymättä, mutta pitää kiinni siitä, että on taattava sama palkka samasta työstä sekä työehtosopimusneuvottelujen ja ammattiliittojen roolin täysi kunnioittaminen, mukaan luettuna niiden oikeus työtaisteluun, ja korostaa, että Euroopan työmarkkinoiden liikkuvuuden esteiden poistaminen mahdollistaa eurooppalaisten työntekijöiden entistä paremman suojelun; huomauttaa, että Euroopan unionin on pyrittävä selittämään kansalaisille edut, joita laajentumisen, integroitumisen, solidaarisuuden ja työvoiman liikkuvuuden tehokkaasti yhdistävä lähestymistapa tuo mukanaan;

23.

panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön vähimmäispalkan käsitteen; katsoo, että muut jäsenvaltiot voisivat hyötyä näissä jäsenvaltioissa saaduista kokemuksista; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen osallistumisen edellytykset kaikille ja erityisesti säätämään minimipalkasta tai tekemään muita lainsäädännöllisiä ja yleisesti velvoittavia järjestelyjä tai kansallisten perinteiden mukaisia työehtosopimuksia, joiden avulla kokopäivätyötä tekevät työntekijät saavat ansioillaan kohtuullisen elintason;

24.

uskoo, että rahoituskriisi antaa mahdollisuuden tarvittaviin uudistuksiin, joissa painotetaan terveen talouden periaatteita, jotka ulottuvat koulutukseen ja taitoihin suunnatuista asianmukaisista investoinneista julkisen rahoituksen laatuun sekä innovointia ja työpaikkojen luomista ruokkivaan ympäristöön; katsoo, että kestävä kasvu ja työpaikkojen luominen Euroopan unionissa riippuvat enenevässä määrin asiantuntemuksesta ja innovoinnista EU:n kilpailukyvyn keskeisimpinä tekijöinä;

25.

kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita ryhtymään ripeästi toimiin kasvun ja työllisyyden edistämiseksi sekä kysynnän ja kuluttajien luottamuksen vahvistamiseksi; katsoo, että olennaisella sijalla on tässä yhteydessä älykkään kasvun aloite, jossa keskitytään Lissabonin strategian tavoitteisiin, kuten investointi ”tiedon kolmioon” (koulutus, tutkimus ja innovointi), vihreisiin teknologioihin, energiatehokkuuteen, kestäviin infrastruktuureihin ja viestintätekniikoihin; korostaa kyseisen aloitteen synergiavaikutusta tulevaan kilpailukykyyn, työmarkkinoihin ja ympäristön ja luonnonvarojen suojeluun;

26.

korostaa, että jäsenvaltioiden pitäisi jatkaa työmarkkinoiden uudistusta luodakseen uusia työpaikkoja ja opetusjärjestelmiä taitotason nostamisen edistämiseksi; katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi myös jatkaa ponnistelujaan tuottavuuden kasvun kannustamiseksi investoimalla enemmän opetukseen; katsoo myös, että innovaatioita ja niiden levittämistä koskeviin haasteisiin vastaaminen sekä työvoiman työllistettävyyden ja joustavuuden varmistaminen edellyttävät parempaa opetusta ja koulutusta sekä elinikäistä oppimista; katsoo kuitenkin, että inhimilliseen pääomaan investoiminen ei Euroopassa edelleenkään ole ”tietoon perustuvaa” taloutta vastaavalla tasolla;

27.

korostaa, että nykyistä kriisiä ei saa käyttää tekosyynä viivyttää kipeästi tarvittua kulutuksen uudelleensuuntaamista ”vihreisiin” investointeihin, vaan sitä olisi pikemminkin pidettävä ylimääräisenä kannustimena nopeuttaa teollisuuden kipeästi tarvittua ekologista muuntamista; on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutoksen torjumisen taloudelliset edut ovat selkeät ja että kaikki tarvittavia toimia viivyttävät vaiheet johtavat lopulta suurempiin kustannuksiin;

28.

kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan talousarvioitaan ja investoimaan älykkään kasvun hankkeisiin ja hyödyntämään siinä täysimääräisesti tarkistettua vakaus- ja kasvusopimusta;

29.

korostaa, että jäsenvaltioiden taloudet ovat erittäin riippuvaisia toisistaan; korostaa siksi tehokkaamman koordinoinnin ja paremman hallinnon tarvetta, joka on vielä pakottavampaa kriisiaikoina; huomauttaa, että yhteistyön lisäämistä koskeva vaatimus on vahvin euroalueella; viittaa tässä yhteydessä EMU@10-päätöslauselmansa puitteissa antamiinsa suosituksiin; odottaa komissiolta selkeää ja vahvaa ohjausta kohti parannettua koordinoitua lähestymistapaa kaikkien jäsenvaltioiden kesken;

30.

uskoo, että ilmastonmuutoksen torjunnan kuoppaaminen ja ympäristöinvestointien jäädyttäminen olisi valtava virhe, jolla olisi sekä välittömiä että myöhempiin sukupolviin asti ulottuvia vaikutuksia;

EU:n toiminta-ala

31.

korostaa, että eurooppalaisten ja kansallisten elvytyssuunnitelmien sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava; kehottaa komissiota valvomaan talouskriisin sosiaalisia vaikutuksia etenkin sosiaalisen syrjäytymisen, köyhyyden ja eläkkeiden kannalta sekä esittämään niitä koskevia ehdotuksia ennen kevään 2009 Eurooppa-neuvoston kokousta;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Euroopan sosiaalirahaston pääasiallinen rahoitus suunnataan pääasiassa uudelleenkoulutukseen ja työllistettävyyden parantamiseen sekä sosiaalista osallisuutta koskeviin toimiin, jotta voidaan selvitä kriisin kielteisistä sosiaalisista seurauksista; muistuttaa, että tässä olisi keskityttävä niihin, jotka ovat kauimpana työmarkkinoilta;

33.

huomauttaa, että Euroopan unionissa tarvitaan eurooppalainen vihreä New Deal, jossa puututaan taloudelliseen, ympäristölliseen ja sosiaaliseen kriisiin; katsoo, että valmistukseen ja teollisuuteen liittyvien alojen työpaikkojen luomista on täydennettävä suurilla investoinneilla sosiaalipalveluihin, erityisesti koulutukseen ja terveydenhuoltoon, luomalla paremmat edellytykset lastemme ja opiskelijoidemme opettamiselle, lisäämällä merkittävästi opettajien määrää ja parantamalla oppimisen fyysisiä edellytyksiä, sillä ne kaikki ovat investointeja, jotka maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa;

34.

huomauttaa, että tällaisilla vihreillä New Deal -investoinneilla on myös pyrittävä saavuttamaan tehokkuusetua ja korvaamaan muita raaka-aineita kuin öljy (”elintärkeät materiaalit”), joista todennäköisesti tulee puutetta lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä ja jotka haittaavat kehitystä tietyillä aloilla, esim. tiedotus, viestintä ja viihde; panee merkille, että viimeisimpien tutkimusten mukaan kyseisistä materiaaleista voidaan saada valtavat tehokkuushyödyt, mikä vähentäisi jätettä, kustannuksia ja riippuvuutta luonnonvaroista;

35.

muistuttaa energian suhteen, että Eurooppa on tällä hetkellä riippuvainen fossiilisista polttoaineista tärkeimpänä energialähteenä; katsoo, että vaikka riippuvuutta fossiilisista polttoaineista on vähennettävä, on myös elintärkeää turvata Euroopan energian saanti; katsoo, että tämä merkitsee fossiilisten polttoaineiden lähteiden monipuolistamista siten, että samalla yritetään säilyttää energian kohtuulliset hinnat; katsoo, että jäsenvaltioiden energia-alojen on avauduttava ja että on saavutettava todellinen kilpailu; katsoo, että energiatehokkuutta on parannettava T&K-toimilla ja parhaiden käytäntöjen valtavirtaistamisella; katsoo, että koska öljyn ja kaasun hinnat ovat pitkällä aikavälillä korkeat, Euroopan unionin on voitava vähentää alttiuttaan tässä suhteessa; pitää myös erittäin tärkeänä, että EU:n harkitsisi vakavasti siirtymistä kohti energian sisämarkkinoita, jotta se voi jakaa energian tehokkaammin jäsenvaltioidensa kesken ja vähentää riippuvuuttaan kolmansista maista tulevasta energiasta; katsoo, että Euroopan unionin uusiutuvan energian osuutta on lisättävä, jotta voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista; katsoo, että tämän alan tutkimusta ja kehitystä olisi tehostettava ja olisi suosittava erilaisia paikallisia ratkaisuja, jotta voidaan parhaiten käyttää saatavissa olevia uusiutuvia energian lähteitä;

36.

katsoo, että Euroopan unioni on edelleen jäljessä Yhdysvaltain talouden innovaatiovauhdista; muistuttaa, että innovointi voi tarjota EU:n talouksille nopean elpymiskeinon tarjoamalla suhteellisen edun maailmanlaajuisilla markkinoilla; toteaa, että taloudellisen laskukauden aikana on yleinen käytäntö leikata tutkimus- ja kehitysmenoja, mikä on väärä lähestymistapa, sillä olisi toimittava juuri päinvastoin; katsoo, että T&K- ja koulutusinvestointien lisääminen parantaa tuottavuutta ja siten kasvua; kehottaa investoimaan tutkimukseen ja kehitykseen niin, että saavutetaan tavoite, joka on kolme prosenttia BKT:sta; korostaa, että EU:n talousarviosta on osoitettava suurempi osuus tutkimukseen; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi nostettava T&K-investointitavoitteitaan tai ainakin täytettävä ne ja tarjottava tukea yksityisen sektorin T&K-investoinneille verotuksellisten toimenpiteiden ja lainatakuiden avulla sekä luomalla alueellisia klustereita ja osaamiskeskuksia ja muita välineitä, jotka voivat osaltaan edistää tämän tavoitteen saavuttamista; katsoo, että aikuisopetuksen ja elinikäisen oppimisen on oltava painopistealoja politiikan kaikilla tasoilla, koska ne lisäävät tuottavuutta ja antavat tarvittavat taidot työmarkkinoille pääsyä ja työllistettynä pysymistä varten alalla, johon kohdistuu voimakasta kilpailua;

37.

muistuttaa, että 2000-luvun alussa teknologian ja televiestinnän välineet ovat vapauttaneet globalisaation voimat ennennäkemättömällä tavalla, tasoittaneet viestintä- ja työmarkkinoita ja olleet osaltaan luomassa ennennäkemättömän innovoinnin jaksoa ja tehneet talouksista entistä tuottavampia sekä yhdistäneet maailman kansalaiset; uskoo siksi, että jos Euroopan unioni maksimoi teknologian voiman ja vaikutuksen talouteen, avaa edelleen televiestinnän ja energian sekä tutkimuksen ja kehityksen markkinoita, se voi nousta meneillään olevasta taloudellisesta myllerryksestä entistä vahvempana, vahvistaa terveydenhuoltonsa laatua ja edullisuutta, edistää ilmastoa suojelevaa energiantuotantoa ja -kulutusta, kehittää koulutusta kaikissa jäsenvaltioissa ja myötävaikuttaa siihen, että Euroopan unionista tulee johtava toimija maailmassa teknologian ja sovelletun teknologisen innovaation alalla; katsoo, että tietoon perustuvassa taloudessa tarvitaan laadukkaiden palvelujen kehittämistä ja laajakaistastrategiaa, jonka avulla voidaan nopeuttaa verkkojen ajanmukaistamista ja laajentamista; katsoo, että komission Euroopan talouden elvytyssuunnitelman puitteissa antama ehdotus, jonka mukaan pyritään laajakaistaviestintäverkon täysimääräiseen kattavuuteen vuoteen 2010 mennessä, on välttämätön, jotta Euroopan unioni voi säilyttää kilpailukykynsä;

38.

kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota 21. marraskuuta 2001 päivättyyn komission valkoiseen kirjaan nuorisosta (KOM(2001)0681) sekä 22. ja 23. maaliskuuta 2005 hyväksyttyyn Eurooppa-neuvoston eurooppalaiseen nuorisosopimukseen (2005) yhtenä Lissabonin tavoitteisiin vaikuttavista välineistä; katsoo, että komission on lainsäädäntöehdotuksia valmistellessaan tarkasteltava vaikutuksia nuorisoon ja otettava huomioon nämä vaikutukset sekä tulokset, joita saadaan rakenteellisesta vuoropuhelusta nuorisojärjestöjen kanssa, ja jäsenvaltioiden on keskityttävä nuorisoon, kun ne panevat täytäntöön kansallisia Lissabonin uudistusohjelmia, ja otettava nuoret huomioon kyseisillä politiikan aloilla; katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuuden lisäämisen ja eri koulutusjärjestelmien laadun parantamisen tulisi olla etusijalla, kun määritellään uudelleen Bolognan prosessin tärkeimmät tavoitteet vuoden 2010 jälkeen, ja toimia on toteutettava kaikilla politiikan aloilla; katsoo, että erilaiset liikkuvuuteen liittyvät näkökohdat koskevat korkeakoulutuksen lisäksi myös sosiaaliasioita ja taloutta sekä maahanmuutto- ja viisumipolitiikkaa ja vaikuttavat todellisen eurooppalaisen korkeakoulutuksen alueen kehittämiseen;

39.

katsoo, että rahoitusvalvontarakenteen ”eurooppalaistaminen”, tehokkaat kilpailusäännöt, asianmukainen sääntely ja rahoitusmarkkinoiden suurempi avoimuus ovat keskipitkällä aikavälillä olennaisia, jotta voidaan välttää nykyisen kriisiin toistuminen; katsoo, että integroidut, laajat (kaikki rahoitusalat kattavat) ja johdonmukaiset valvontapuitteet, jotka alkavat tasapainoisesta lähestymistavasta suhteessa siihen, miten taloudellisen riskin rajatylittävää jakautumista säännellään yhdenmukaistetun lainsäädännön perusteella, vähentäisivät säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, kun kyseessä on toiminta, jota harjoitetaan eri lainkäyttöalueilla; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia nykyisen valvontarakenteen tarkistamiseksi näiden periaatteiden mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita tässä kohdassa mainituista toimenpiteistä huolimatta palaamaan keskipitkällä aikavälillä tasapainoiseen julkiseen rahoitukseen ja kehottaa siksi jäsenvaltioita selvittämään, miten ne aikovat saavuttaa tämän tavoitteen;

40.

tukee G20-ryhmän eurooppalaisten jäsenten Berliinissä helmikuussa 2009 tekemää päätöstä ryhtyä päättäväisiin toimiin verokeitaita ja yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita vastaan sopimalla mahdollisimman pian seuraamuksia koskevasta paketista, joka on hyväksyttävä Lontoon huippukokouksessa; suosittelee, että EU hyväksyy omalla tasollaan aiheellisen lainsäädäntökehyksen, joka sisältää sopivat kannustimet sellaisille markkinatoimijoille, jotka pidättäytyvät harjoittamasta liiketoimintaa näiden lainkäyttöalueiden kanssa; korostaa, että tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tarvitaan maailmanlaajuisesti lähennettyjä lähestymistapoja;

41.

kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan unionia muuttamaan EU:n talousarviota ja sallimaan käyttämättömien varojen käytön Euroopan unionin poliittisten tavoitteiden tukemiseksi;

42.

on huolissaan rahoituskriisin vaikutusten alueellisista eroista, jotka näkyvät muun muassa jäsenvaltioiden luottokelpoisuuserojen kasvuna, mikä johtaa lainojen korkeampiin kustannuksiin niille, joiden luokitus on alhainen; kehottaa kehittämään uusia innovatiivisia rahoitusvälineitä näiden vaikutusten lieventämiseksi ja uuden pääoman houkuttelemiseksi;

43.

korostaa, että kriisillä on monessa uudessa jäsenvaltiossa äärimmäisen kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka merkittävästi hidastavat niiden lähentymistä EU15-maiden kanssa; odottaa lisäksi seurannaisvaikutuksia, jotka vaikuttavat euroon ja euroalueen kansantalouksiin; kehottaa siksi voimakkaisiin toimiin eurooppalaisen solidaarisuuden lisäämiseksi, euroalueen suojelemiseksi ja Euroopan unionin sisäisen yhdenmukaisuuden vahvistamiseksi, ja odottaa erityisesti, että Keski- ja Itä-Euroopan kansantalouksia tuetaan vahvemmin erityisesti mukauttamalla rakennerahastoja ja globalisaatiorahastoa näille maille sekä uusille ja innovatiivisille rahoitusvälineille annettavan EIP:n erityistuen muodossa; korostaa, että Euroopan yhtenäisyys on tärkeää talouskriisin aikana, kun taloudellinen taantuma uhkaa myös Euroopan yhteisiä arvoja, kehottaa siksi komissiota tarkkaavaisempiin ja huolellisempiin toimiin uusiin jäsenvaltioihin nähden;

44.

huomauttaa, että EU:n rahoitusvälineitä pitäisi käyttää tukemaan julkisia menoja; katsoo, että Euroopan unionin talouden elpymisen edistämiseksi on parannettava kyseisten rahoitusvälineiden täytäntöönpanovauhtia ja -tasoa; katsoo, että Euroopan unionin koheesiopolitiikka ja erityisesti sen rajatylittävät osat muodostavat erinomaisen alueellisen yhteenkuuluvuuden välineen; pitää hyvin myönteisenä koheesiopolitiikan viimeaikaista ”lissabonisoitumista”; katsoo, että jos alueellisia varoja suunnataan enemmän yrittäjyyden ja uusien taitojen suuntaan, paikallisella tasolla voitaisiin saada käyttöön huomattavia varoja liiketoimintamahdollisuuksien edistämiseksi ja heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi;

45.

panee merkille, että Euroopan laajuisia liikenne- ja energiaverkkoja koskevilla ohjelmilla pitäisi myös edistää täysimääräisesti sekä Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa että Lissabonin strategian tavoitteita; katsoo, että koordinaattoreiden myönteiset ponnistelut sekä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toimeenpanoviraston perustaminen ja liikennemuotojen yhteistoiminnan tehokkuutta parantava täytäntöönpaneva lainsäädäntö ovat tuottaneet koko Euroopan unionissa monia täysin valmiita Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevia hankkeita, joilla edistetään kestävää kehitystä ja parempaa liikkuvuutta;

46.

panee merkille EIP:n olennaisen osan EU:n elvytyssuunnitelmassa; pitää myönteisenä sitä, että jäsenvaltiot ovat lisänneet EIP:n pääomaa, jotta pk-yrityksille voidaan myöntää enemmän lainoja; vaatii, että kaikkien jäsenvaltioiden pk-yritykset saavat lainoja avoimesti ja yhdenvertaisesti; kehottaa vahvistamaan EIP:n asemaa edelleen suhteessa uusiin innovatiivisiin rahoitusvälineisiin;

47.

katsoo, että talouden hallinnan alalla nykyinen talouskriisi vaatii kaikkien jäsenvaltioiden hallituksilta voimakkaita, koordinoituja ja ripeitä toimia sekä sääntelytoimia rahoitusmarkkinoiden tukemiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi; katsoo, että uusien sääntelytoimien on perustuttava avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteille ja että on suoritettava tehokasta valvontaa kuluttajien oikeuksien turvaamiseksi; katsoo, että uuden sääntelyn olisi sisällettävä vaatimuksia, jotka koskevat liiallista velkaantumista ja pankkien suurempia pääomavaatimuksia; korostaa lisäksi tässä yhteydessä nykyisiä ongelmia, jotka liittyvät arvostussääntöihin ja riskien arviointiin; katsoo, että valvonnan on pysyttävä rahoitusalan innovaatioiden mukana ja Euroopan unionin olisi kehitettävä tässä suhteessa sääntelyelintensä osaamista; katsoo, että sääntelyn lisääminen ei välttämättä merkitse parempaa sääntelyä; katsoo, että jäsenvaltioiden on koordinoitava sääntelytoimensa; korostaa, että on turvattava euroalueen rahoitustarkastuksen vakauttamisnormit ja sääntely;

48.

muistuttaa, että luottoluokituslaitoksilla on osavastuu rahoituskriisistä; pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston kehotusta nopeuttaa 12. marraskuuta 2008 päivätyn komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi luottoluokituslaitoksista (KOM(2008)0704) hyväksymismenettelyä, jotta luokituslaitoksia koskevia sääntöjä voidaan tiukentaa;

49.

kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen niin kutsuttujen mikroyritysten poistamiseksi perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25. heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (6) soveltamisalasta;

50.

uskoo, että on mitä kiireellisimmin parannettava rahoitusalan maailmanlaajuista sääntelyä, jonka tulee ulottua perinteistä pankkialaa pitemmälle, ja toteutettava rohkeita toimenpiteitä sitovien sääntöjen laatimiseksi toiminnan vakauden valvonnalle, avoimuudelle ja hyville käytännöille, ja määrättävä seuraamuksia kaikille valtioille ja alueille, jotka eivät tee yhteistyötä; kehottaa komissiota antamaan asianmukaisia ehdotuksia ja kehottaa neuvostoa valmistelemaan poliittista ilmapiiriä kansainvälisissä neuvotteluissa, jotta kyseinen lähestymistapa omaksutaan ripeästi; toteaa, että kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakaus on kaikkien yhteinen hyvä ja että vastuu sen turvaamisesta kuuluu poliittisille päättäjille;

51.

kehottaa Ecofin-neuvostoa saattamaan maaliskuuhun 2009 mennessä loppuun yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (7) tarkistuksen, jotta työvoima- ja henkilöstövaltaisten palvelujen alennettua alv-kantaa ja muita asianmukaisia toimenpiteitä voidaan käyttää kotimaisen kysynnän stimuloimiseen; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan tässä yhteydessä koordinoidusti ja yhteisvastuullisesti siten, että sallitaan alv-direktiivissä tarkoitetut alv-vähennyksen alakohtaista porrastamista koskevat vaihtoehdot, joita jäsenvaltiot voivat valintansa mukaan panna täytäntöön omien painopisteidensä mukaan; katsoo, että valikoivilla verokannustimilla pitäisi edistää kotimaista kysyntää sekä taloutta;

52.

suhtautuu erittäin myönteisesti siihen, että komissio on perustanut korkean tason ryhmän käsittelemään hallinnollisen taakan keventämistä, ja pyytää, että kyseisen ryhmän ehdotukset pannaan täytäntöön mahdollisimman pian; korostaa, että Lissabonin strategialla olisi vähennettävä yritysten sääntelytaakkaa sekä lisättävä tuottavuutta ja siten yleistä kasvua; katsoo, että Euroopan unionin on etsittävä vaihtoehtoja sääntelylle, kuultava sidosryhmiä uudesta asetuksesta ja keskityttävä asetuksen kustannus-hyötysuhteeseen;

Lissabonin strategian arviointi, seuraavat vaiheet ja tulevaisuus

53.

pitää myönteisenä Lissabonin strategiassa viime vuosina saavutettua edistystä mutta panee merkille, että monet tärkeät lainsäädäntöaloitteet ovat edelleen käsiteltävänä ja että ne pitäisi hyväksyä kiireellisesti; korostaa, että erilaisten eurooppalaisten suuntaviivojen mukaisten aloitteiden määrä ja laatu eivät ole tasapainossa; kehottaa omaksumaan tasapainoisemman lähestymistavan, jotta voidaan luoda todellinen ja monialaista tukea tarjoava eurooppalaisia politiikkoja yhdistävä uudistusohjelma; kehottaa lujittamaan EU:n uudistusohjelman ulkoista ulottuvuutta siten, että asetetaan korkeat standardit, asianmukaiset sääntelypuitteet ja yhteistyöhön perustuvat työskentelymenetelmät, jotta voidaan tehdä yhteistyötä muiden kansainvälisten taloudellisten toimijoiden kanssa ja vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission eri pääosastojen tekemää työtä uusien laatuindikaattorien kehittämisessä; kehottaa neuvostoa pyytämään komissiota varmistamaan, että niitä käytettäisiin kansallisten uudistusohjelmien tulevissa arvioinneissa ja että ne sisällytettäisiin komission valvontaan, jolloin saataisiin kattavampi ja asianmukaisempi kuva Lissabonin ja Göteborgin strategioiden menestyksestä;

54.

korostaa, että jos Lissabonin strategialta halutaan parempia tuloksia, neuvoston on käytettävä tehokasta vertaispainostusta monenvälisen valvonnan puitteissa;

55.

korostaa, että avoin koordinointimenettely, johon Lissabonin strategia on jo yhdeksän vuoden ajan perustunut, on osoittanut rajoituksensa EU:n kohtaamien uusien sisäisten ja ulkoisten haasteiden edessä; vaatii siksi, että Lissabonin strategian jälkeen tukeuduttaisiin ennakoivampaan ja globaalimpaan politiikkaan, ts. yhteisön nykyisten politiikkojen (kauppa, sisämarkkinat ja talous- ja rahaliitto jne.) ajanmukaistamiseen ja uusiin yhteisiin ulkopolitiikan aloihin (energia, ilmasto, kehitys, maahanmuutto jne.);

56.

pitää valitettavana, että kun Lissabonin strategian aikataulusta on jäljellä vain vuosi, selkeästi määritettyjä tavoitteita ei ole saavutettu ja että ohjelman aloilla saavutettu edistys on ollut riittämätöntä; katsoo, että jäsenvaltioilla ei ole ollut tarpeeksi toimeenpanokeinoja lähentyäkseen Lissabonin strategian tavoitteita; katsoo, että Lissabonin strategiaa on pidettävä merkittävänä ohjenuorana tulevaisuutta muokkaaville politiikoille, joilla pyritään vahvaan, kilpailukykyiseen ja kasvua edistävään Euroopan unioniin; katsoo siksi, että jäsenvaltioiden on otettava se vakavammin, eikä sitä saisi pitää pelkästään kaukaisten tavoitteiden joukkona vaan Euroopan unionin tulevaa kehitystä koskevana toimintasuunnitelmana;

57.

ehdottaa, että kun tarkastellaan ”Lissabon Plus”-ohjelmaa (jonka tulee alkaa vuonna 2010), lähtökohdaksi otetaan Lissabonin strategian yleinen rakenne (eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky ja vihreyttäminen, työpaikkojen lisääminen ja parantaminen, sosiaalinen osallistaminen, kestävä kehitys), mutta korostaa, että on esitettävä yhtenäisempi ja vastavuoroista tukea tarjoava lähestymistapa, jolla voidaan ratkaisevasti laajentaa Euroopan kykyä hallita Lissabonin strategiaa; kehottaa komissiota esittämään vuoden 2009 loppuun mennessä perusteellisen arvion Lissabonin strategian yhdeksästä vuodesta sekä jäsenvaltioiden saavutuksista ja sitoumuksista Lissabonin strategian tavoitteiden osalta;

58.

kehottaa komissiota analysoimaan, tarvitaanko Lissabonin strategian jälkeen uusi strategia, jolla on uudet tavoitteet ja päämäärät, sekä arvioimaan jäsenvaltioiden valmiutta panna tällainen uusi ohjelma täytäntöön sekä ohjelman toteuttamiskelpoisuutta; korostaa, että kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen kohdetta on muutettava taloudellisen taantuman takia, ja kehottaa neuvostoa sopimaan lyhyen aikavälin toimenpiteistä, joilla turvataan vuoden 2008 työllisyysaste, investoidaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja varmistetaan riittävät tulot erityisesti yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville ryhmille; odottaa, että komissio esittää näitä tavoitteita koskevia aloitteita ja ehdotuksia hyvissä ajoin ennen kevään 2010 Eurooppa-neuvoston kokousta;

59.

korostaa, että julkisten menojen ”lissabonisoitumisesta” on tultava todellisuutta kaikissa jäsenvaltioissa ja EU:n talousarviossa, sillä se valtavirtaistaisi itse Lissabonin strategian ja edistäisi merkittävästi tehokkuutta pyrittäessä saavuttamaan kasvua ja työpaikkojen luomista koskevia tavoitteita;

60.

toteaa, että Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan unionin on tehostettava kaikkia siihen liittyviä politiikkoja, kaikkia rahoitusvälineitä ja varoja sekä EU:n talousarviota, jotta kasvua ja työllisyyttä koskevia toimia voidaan nopeuttaa ja syventää; katsoo, että lyhyellä aikavälillä tarvitaan tehokkaampia verokannustimia, jotta talouskriisistä toivutaan nopeasti sillä edellytyksellä, että niillä ohjataan yksityistä kulutusta ja käyttäytymistä Lissabonin ja Göteborgin strategioissa sekä ilmasto- ja energiapaketissa asetettujen tavoitteiden mukaisesti; varoittaa tässä yhteydessä mielivaltaisista veroleikkauksista; katsoo, että verokannustimilla on oltava sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet: katsoo, että mahdollisia keinoja ovat arvonlisäverokantojen alentaminen työvoimavaltaisissa ja paikallisesti tarjotuissa palveluissa, ja katsoo, että rahoitusta voidaan tarjota vihreisiin aloitteisiin mm. energia-alalla sekä auto- ja rakennusteollisuudessa, erityisesti koska näiden alojen tuotteisiin kohdistuva kysyntä on romahtanut; katsoo, että kuluttajia voidaan esimerkiksi kannustaa hankkimaan vihreämpiä autoja ja ympäristöystävällisiä asuntoja verohelpotuksin;

61.

pahoittelee sitä, että Lissabonin strategia näkyy edelleen heikosti monien jäsenvaltioiden kansallisessa politiikassa; katsoo, että kaikkien talouden sidosryhmien mobilisointi on välttämätöntä strategian tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi; uskoo erityisesti, että työmarkkinaosapuolten, kansallisten parlamenttien, alue- ja paikallisviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan osallistuminen parantaa Lissabonin strategian tuloksia ja edistää julkista keskustelua asianmukaisista uudistuksista; katsoo, että kaikkien sidosryhmien osallistuminen voidaan varmistaa panemalla monitasoisen hallinnon periaate asianmukaisesti täytäntöön;

62.

pahoittelee jälleen kerran sitä, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio eivät ole yhdessä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean kanssa vieläkään sopineet selkeästä suunnitelmasta ja käytännesäännöistä, jotka takaisivat kaikkien asianomaisten toimielinten asianmukaisen yhteistyön ja täysimääräisen osallistumisen Lissabonin strategian jatkotoimenpiteiden asianmukaiseen käsittelyyn; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota antamaan välittömästi ehdotuksia asianomaisten toimielinten tiiviistä yhteistyöstä yhdennettyjen suuntaviivojen tarkistamiseksi sekä tulevan Lissabon II -ohjelman käsittelemiseksi ja laatimiseksi;

*

* *

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.


(1)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 422.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0058.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0543.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0057.

(5)  EYVL L 200, 8.8.2000, s. 35.

(6)  EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.

(7)  EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/90


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Ilmastonmuutoksen torjuminen

P6_TA(2009)0121

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 EU:n strategiasta kattavan ilmastonmuutossopimuksen tekemiseksi Kööpenhaminassa ja riittävän rahoituksen myöntämisestä ilmastonmuutospolitiikalle

2010/C 87 E/16

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan,

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 hyväksymänsä ilmasto- ja energiapaketin ja erityisesti kantansa ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (1) sekä ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään osana yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämistä vuoteen 2020 mennessä (2),

ottaa huomioon 19.–20. kesäkuuta 2008 ja 11.–12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman aiheesta ”2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia” (3),

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 14. konferenssin (COP 14) ja osapuolten neljännen konferenssin, joka toimii Kioton pöytäkirjan osapuolten (COP/MOP 4) kokouksena Poznańissa (Puolassa) 1.–12. joulukuuta 2008,

ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon aiheesta ”Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa” (KOM(2009)0039),

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2008)0800),

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET-suunnitelma) – Kohti vähähiilistä tulevaisuutta” (KOM(2007)0723),

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan,

A.

ottaa huomioon, että Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 on määrä saattaa päätökseen neuvottelut kattavasta kansainvälisestä ilmastonmuutossopimuksesta, joka olisi globaalin keskilämpötilan kohoamisen rajoittamista alle kahteen celsiusasteeseen koskevan tavoitteen mukainen,

B.

ottaa huomioon, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä on mahdollista vähentää 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja että puolta prosenttia maailman BKT:stä vastaavilla kustannuksilla tuuli- ja aurinkoenergian sekä muiden uusiutuvien energialähteiden avulla voitaisiin tuottaa lähes kolmannes maailman kokonaisenergiantarpeesta; ottaa huomioon, että energiatehokkuuden avulla kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää yli neljänneksellä ja metsien hävittäminen pysäyttää lähes kokonaan,

C.

ottaa huomioon, että yhä suurempi joukko tiedemiehiä tunnustaa, että vaarallisen ilmastonmuutoksen välttäminen edellyttää ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden vakiinnuttamista 350:en tilaavuuden miljoonasosaan (hiilidioksidiekvivalentteina), joka on aiemmin suositeltua huomattavasti matalampi taso,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni sopii neuvottelutavoitteistaan kevään 2009 Eurooppa-neuvostossa,

E.

ottaa huomioon, että EU on ponnistellut päästäkseen johtavaan asemaan kansainvälisessä ilmaston lämpenemisen torjunnassa ja tukee kaikin puolin ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) neuvotteluprosessia,

F.

ottaa huomioon, että EU on hyväksynyt edellä mainitun ilmasto- ja energiapaketin, joka muodostuu lainsäädäntötoimista, joilla kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään yksipuolisesti 20 prosenttia vuoden 1990 päästömääriin nähden vuoteen 2020 mennessä ja johon sisältyy sitoumus 30 prosentin vähennykseen etenemisestä, jos Kööpenhaminassa saadaan aikaan riittävän kunnianhimoinen kansainvälinen sopimus,

G.

ottaa huomioon, että päästöt kasvavat nopeasti kehitysmaissa, jotka eivät pysty vähentämään niitä ilman huomattavaa teknistä ja taloudellista tukea,

H.

ottaa huomioon, että 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä on seurausta metsien häviämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä, jotka ovat ilmastonmuutoksen näkökulmasta merkittävä uhka, sillä se vaarantaa metsien tärkeän tehtävän hiilinieluina; ottaa huomioon, että metsiä hävitetään hälyttävää tahtia noin 13 miljoonaa hehtaaria vuodessa, joista valtaosa sijaitsee trooppisilla alueilla kehitysmaissa,

I.

katsoo, että EU:n päästökauppajärjestelmä voi toimia päästökaupan kehittämisen mallina muille teollistuneille maille ja alueille,

J.

ottaa huomioon, että globaalit hillintätoimet voidaan toteuttaa vähän kuluja aiheuttavilla kaikkia tyydyttävillä toimenpiteillä esimerkiksi parantamalla energiatehokkuutta,

K.

ottaa huomioon, että päästöhuutokauppa voi tuottaa tulevaisuudessa huomattavan paljon tuloja, joita voitaisiin käyttää ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen mukautumiseen tähtäävien toimien rahoittamiseen kehitysmaissa,

L.

ottaa huomioon, että kehitysmaissa toteutettavien korkealaatuisten hankkeiden rahoittamisen helpottaminen riippuu erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) tapauksessa kattavasta, avoimesta ja jatkuvasta rahoituksen saatavuutta ja sen hakemista koskevasta tiedonkulusta; katsoo, että kansainvälisen yhteisön on oltava tästä vastuussa siten, että EU ottaa itselleen johtavan roolin ja toimii hyvänä esimerkkinä,

M.

ottaa huomioon, että viimeaikaisten arvioiden mukaan päästöjen vähentämiseksi tarvitaan vuoteen 2020 mennessä maailmanlaajuisesti noin 175 000 miljoonan euron verran uusia investointeja, joista yli puolet pitäisi tehdä kehitysmaihin,

N.

ottaa huomioon, että komission arvioiden mukaan metsien hävittämisen puolittaminen vuoteen 2020 mennessä maksaa vuosittain 15–25 miljoonaa euroa edellä mainittuun vuoteen saakka ja että metsien hävittämisen pysäyttämiseen tarvitaan vieläkin suurempia summia,

O.

ottaa huomioon, että kansainvälisten järjestöjen teettämien erilaisten tutkimusten mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen kustannukset kehitysmaissa liikkuvat vuosittain kymmenissä miljardeissa euroissa,

1.

korostaa, että EU:n on säilytettävä johtava rooli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa; korostaa, että on tärkeää, että EU puhuu yksimielisesti, jotta sen uskottavuus tässä roolissa säilyy;

2.

kehottaa EU:ta tavoittelemaan aktiivisesti sellaista Kööpenhaminan sopimusta, jossa otetaan huomioon viimeisimmät ilmastonmuutosta koskevat tieteelliset raportit, sitoudutaan sellaisiin vakiinnuttamismääriin ja lämpötilatavoitteisiin, joiden ansiosta vaarallinen ilmastonmuutos pystyttäisiin hyvin todennäköisesti välttämään, ja mahdollistetaan säännöllinen tarkistaminen sen varmistamiseksi, että tavoitteet ovat yhdenmukaisia uusimman tieteellisen tiedon kanssa; pitää asiaa koskevia komission ehdotuksia myönteisinä;

3.

muistuttaa, että sen lisäksi, että teollistuneet maat vähentävät huomattavasti päästöjään, myös kehitysmaiden on osallistuttava kyseisen tavoitteen saavuttamiseen maailmanlaajuisen keskilämpötilan kohoamisen rajoittamiseksi enintään kahteen celsiusasteeseen esiteollisen kauden tasoon nähden;

4.

korostaa, että päästöjen vähentäminen kehitysmaissa alle ”ei muutoksia entiseen” -tasojen on olennaisen tärkeää haluttaessa rajoittaa globaalin keskilämpötilan kohoamista selvästi alle kahteen asteeseen, mihin vaaditaan teollisuusmaiden laajaa tukea;

5.

korostaa, että kehitysmaissa tarvitaan merkittävästi enemmän taloudellisia voimavaroja päästöjä koskevien lieventämistoimien toteuttamiseksi;

6.

korostaa teollisuusmaiden vastuuta riittävän taloudellisen ja teknisen tuen antamisessa kehitysmaille, jotta niille voidaan tarjota kannustimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sitoutumiseen, ilmastonmuutoksen seurauksiin mukautumiseen, metsien häviämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä johtuvien päästöjen vähentämiseen sekä valmiuksien kehittämiseen kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen mukaisten vaatimusten täyttämiseksi; korostaa, että suurimman osan määrärahoista on oltava uusia ja virallista kehitysapua (ODA) täydentäviä;

7.

palauttaa mieliin edellä mainitun, 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman ja erityisesti sen osat, joissa käsitellään kansainvälistä ulottuvuutta sekä rahoitukseen ja talousarvioon liittyviä seikkoja, myös sen, että on tärkeää asettaa EU:n ja muiden teollisuusmaiden yhteiseksi pitkän aikavälin tavoitteeksi vähintään 80 prosentin vähentämistavoite vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990;

8.

palauttaa lisäksi mieliin antamansa suosituksen, jonka mukaan eräitä ilmasto- ja energiapakettiin hyväksyttyjä periaatteita käytettäisiin kansainvälisen sopimuksen toimintamallina erityisesti teollisuusmaiden sitoumuksia koskevaa lineaarista siirtymää, toteutuneisiin päästöihin perustuvaa eriyttämistä ja vuosittaisen hillitsemistä koskevan kertoimen sisältävän valvontajärjestelmän tiukennettua noudattamista;

9.

korostaa, että tämänhetkisen talous- ja finanssikriisin vuoksi EU:n ilmastonmuutoksen torjumista koskeva päämäärä voidaan yhdistää merkittäviin uusiin taloudellisiin mahdollisuuksiin kehittää uusia tekniikoita, luoda työpaikkoja ja parantaa energiatehokkuutta; korostaa, että sopimuksen tekeminen Kööpenhaminassa olisi riittävä kimmoke tällaisen vihreän New Deal -sopimuksen tekemiseksi, jonka avulla lisättäisiin taloudellista kasvua, edistettäisiin vihreitä teknologioita ja turvattaisiin tällaiset uudet työpaikat EU:ssa ja kehitysmaissa;

10.

kehottaa Euroopan neuvostoa pyrkimään teollisuusmaiden kanssa tehtävään kansainväliseen sopimukseen kollektiivisten kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi 25–40 prosentin tavoitteeseen, mieluummin sen yläpäähän, kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännessä arviointikertomuksessa annetun suosituksen mukaisesti siten, että kyseiset vähennykset ovat maakohtaisia;

11.

pitää huolestuttavana tarkkuuden puuttumista edellä mainitusta 28. tammikuuta 2009 päivätystä komission tiedonannosta, mitä tulee EU:n rahoitusvastuun tasoon; kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksyessään neuvotteluvaltuutusta Kööpenhaminan kokousta varten tekemään rahoitusta koskevia konkreettisia sitoumuksia, jotka ovat yhdenmukaisia tarvittavien maailmanlaajuisten ponnistelujen kanssa keskilämpötilan kohoamisen rajoittamiseksi huomattavasti alle kahden celsiusasteen;

12.

katsoo, että rahoitusta koskeviin sitoumuksiin pitäisi, kuten Eurooppa-neuvosto totesi joulukuussa 2008, sisältyä jäsenvaltioiden lupaus siitä, että ne käyttävät merkittävän osan EU:n päästökauppajärjestelmän tuottamista huutokauppatuloista ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen mukautumiseen tähtäävien toimien rahoittamiseen niissä kehitysmaissa, jotka ratifioivat kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, mutta korostaa, että koska alle 50 prosenttia EU:n päästöistä katetaan päästökaupan avulla, myös muita jäsenvaltioiden talouden sektoreita on sisällytettävä näiden tärkeiden toimien rahoittamista koskeviin ponnistuksiin;

13.

painottaa, että tällaisten sitoumusten on mahdollistettava ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) yhteydessä sovittujen virallista kehitysapua täydentävien ja jäsenvaltioiden vuosittaisista talousarviomenettelyistä riippumattomien mekanismien ennakoitava rahoittaminen;

14.

suhtautuu myönteisesti edellä mainitussa 28. tammikuuta 2009 päivätyssä tiedonannossa kaavailtuun kahteen innovatiivista rahoitusta koskevaan vaihtoehtoon, edellyttäen, että ne suunnitellaan siten, että niiden avulla taataan riittävän ennakoitavissa oleva rahoituksen taso; lisäksi on suosituksen kanssa yhtä mieltä siitä, että tämä on yhdistettävä ilmailualan ja meriliikenteen huutokauppaamisesta hankittuun rahoitukseen yläraja- ja kauppajärjestelmien mukaisesti;

15

pitää myönteisenä komission ajatusta, että osa rahoituksesta olisi myönnettävä lainoina, sillä tiettyjen toimintojen avulla voidaan luoda kaikkia tyydyttävä tilanne myös kehitysmaissa;

16.

korostaa, että sitovien tavoitteiden ansiosta investoijat pystyisivät paremmin arvioimaan ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia ja että ne saisivat investoijat osallistumaan hankkeisiin, jotka olisivat lieventämis- ja mukautumistavoitteen mukaisia; korostaa lisäksi olevan tarpeen selkiyttää yksityisen pääoman roolia tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavissa investoinneissa;

17.

katsoo kuitenkin, että on ensiarvoisen tärkeää hyväksyä kattavampi ilmastopolitiikan tulevaa rahoittamista koskeva toimintasuunnitelma, jossa käsiteltäisiin kaikkia asiaankuuluvia osa-alueita ja rahoituslähteitä; pitää edellä mainittua 28. tammikuuta 2009 annettua komission tiedonantoa lupaavana lähtökohtana kyseisille toimille, mutta korostaa, että sitä on tarpeen vahvistaa selkeästi määritellyillä toimilla; kehottaa Eurooppa-neuvostoa antamaan komissiolle tehtäväksi laatia viipymättä kyseinen toimintasuunnitelma Kööpenhaminan neuvotteluja silmällä pitäen;

18.

katsoo, että suuri osa kollektiivisesta rahoitusosuudesta kehitysmaiden lieventämisponnistelujen ja mukautumistarpeiden kattamiseksi on omistettava metsien hävittämisen ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttämistä koskeville hankkeille sekä metsityshankkeille tällaisissa maissa;

19.

suhtautuu myönteisesti Kioton pöytäkirjaan perustuvan puhtaan kehityksen mekanismiin (CDM), jonka avulla kehitysmaat voivat mahdollisesti osallistua hiilimarkkinoille; korostaa, että kompensaatioiden käyttö siihen, että teollisuusmaat pystyvät saavuttamaan päästövähennystavoitteensa, ei voi kuulua kansainvälisessä ilmastonmuutossopimuksessa määriteltyyn kehitysmaiden vastuuseen lieventää kasvihuonekaasupäästöjään; painottaa näin ollen, että tulevaisuuden kompensaatiomekanismeihin on sisällyttävä tiukat hankkeiden laatua koskevat kriteerit, jotta teollisuusmaat eivät ottaisi kustannuksiltaan edullisia vähentämisvaihtoehtoja pois kehitysmailta, jotta taattaisiin tällaisten hankkeiden korkea taso luotettavien, todennettavien ja todellisten päästövähennysten avulla, jotka huolehtivat näin ollen myös tällaisten maiden kestävästä kehityksestä;

20.

katsoo, että EU:n kollektiivisen rahoitusosuuden kehitysmaiden lieventämisponnistelujen ja mukautumistarpeiden kattamiseksi ei pitäisi olla alle 30 000 miljoonaa euroa vuosittain vuoteen 2020 mennessä ja että summa voi kasvaa ilmastonmuutoksen vakavuutta ja sen kustannustasoa koskevan uuden tiedon myötä;

21.

korostaa, että ongelma ratkaistaan vain osittain kehitysmaiden lieventämisponnistelujen ja mukautumistarpeiden kattamiseen myönnetyillä rahasummilla; painottaa, että varat on käytettävä kestävällä tavalla välttäen byrokratiaa, erityisesti pk-yritysten tapauksessa, ja korruptiota; korostaa, että rahoituksen on oltava ennakoitavaa, koordinoitua ja avointa siten, että kehitysmaiden valmiuksia kehitetään sekä keskus- että paikallistasolla ja etusijalle asetetaan ei ainoastaan hallitukset vaan myös ilmastonmuutoksesta kärsivät ihmiset; painottaa tässä yhteydessä jatkuvan ja helposti hyödynnettävän tarjolla olevaa rahoitusta koskevan tiedon tärkeyttä; kehottaa neuvostoa ja seuraavaa puheenjohtajavaltiota Ruotsia edistämään näitä periaatteita ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) Kööpenhaminan ilmastokonferenssia (COP15) koskevien neuvottelujen aikana Kööpenhaminassa joulukuussa 2009;

22.

kehottaa komissiota lopettamaan aikaisemman vastustuksensa metsätalouden sisällyttämiselle päästökauppajärjestelmään; katsoo, että sekä markkinarahoitusta että markkinoiden ulkopuolista rahoitusta tarvitaan tulevaisuudessa metsän hävittämisen ja rappeutumisen aiheuttamien päästöjen vähentämistä (REDD) koskeviin mekanismeihin vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan sopimuksen mukaisesti; tässä yhteydessä kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan johtoaseman metsän hävittämisen ja rappeutumisen aiheuttamien päästöjen vähentämistä (REDD) koskevien pilottihiilimarkkinoiden kehittämiseksi; kehottaa lisäksi komissiota ja neuvostoa harkitsemaan yksityiskohtaisesti, miten markkinoihin perustuva ja markkinoiden ulkopuolinen metsätaloutta koskeva rahoitus voisi täydentää toinen toistaan;

23.

katsoo, että EU:n johtavan aseman myötä taloudellisen ja teknisen tuen tarjoamisessa kehitysmaille Kööpenhaminan neuvottelujen onnistumismahdollisuudet paranevat huomattavasti; katsoo, että EU:n on osoitettava johtajuutta rahoituksen alalla tarjoamalla jo varhaisessa vaiheessa konkreettisia summia neuvotteluja varten on tarpeen riittävän kotimaisen julkisen tuen mobilisoimiseksi kehitysmaiden rohkaisemiseksi hyväksymään kunnianhimoisia sitovia päästövähennystavoitteita ja muiden OECD:n jäsenmaiden kannustamiseksi osallistumaan vastaavalla tavalla;

24.

myöntää, että EU kokonaisuudessaan on saavuttamassa Kioton tavoitteen, mutta huomauttaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat kaukana Kioton tavoitteen saavuttamisesta, mikä voi vaarantaa EU:n uskottavuuden Kööpenhaminan prosessissa; painottaa sen vuoksi, että jäsenvaltioiden, jotka eivät ole saavuttamassa Kioton tavoitetta, on tehostettava toimenpiteitään;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UNFCCC:n sihteeristölle ja pyytämään tätä välittämään sen edelleen kaikille sopimuspuolille, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0610.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0611.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0042.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/94


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Työllisyyspolitiikan suuntaviivat

P6_TA(2009)0122

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivojen täytäntöönpanosta vuosina 2008–2010

2010/C 87 E/17

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 vahvistamansa kannan työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 2008-2010 (1),

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (KOM(2008)0800),

ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 15. heinäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/618/EY (2),

ottaa huomioon komission 28. tammikuuta 2009 antaman ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (KOM(2008)0869),

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 11. ja 12. joulukuuta 2008 antamat päätelmät, joissa vahvistetaan EU:n toimintakehys taantuman välttämiseksi ja taloudellisen toiminnan sekä työllisyyden ylläpitämiseksi,

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa (3),

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että talouskasvun ja työllisyyden sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan välillä on vahva yhteys,

B.

ottaa huomioon, että nykyinen talouskriisi on ennennäkemätön haaste työllisyyden lisäämiselle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle ja että Euroopan unionin taloustilanteen ennustetaan heikentyvän vielä entisestään niin, että vuonna 2009 unionissa työllisyyden kasvu hidastuu tai jopa kääntyy negatiiviseksi ja työttömyys lisääntyy,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan työllisyysstrategia ja työllisyyspolitiikan suuntaviivat ovat keskeisiä Lissabonin strategian kehykseen kuuluvia välineitä, joilla pyritään vastaamaan työmarkkinoiden haasteisiin,

D.

ottaa huomioon, että unionilla ja jäsenvaltioilla on yhteinen vastuu käsitellä globalisaatioon liittyviä haasteita, mahdollisuuksia ja kansalaisten epävarmuuden tunteita,

E.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen rahoitus- ja talouskriisi edellyttävät, että unioni vastaa päättäväisesti ja koordinoidusti, jotta voidaan välttää työpaikkojen menetykset, tukea kansalaisten riittäviä tuloja ja välttää taantuma sekä kääntää talouden ja työllisyyden nykyiset haasteet mahdollisuuksiksi,

F.

katsoo, että näin ollen on kiireellisesti tehostettava ponnistuksia kaikilla hallinnon tasoilla työmarkkinoiden ja muiden merkityksellisten toimijoiden osallistuessa investoimalla ihmisiin ja uudenaikaistamalla Euroopan työmarkkinoita ja erityisesti soveltamalla joustoturvaan liittyviä lähestymistapoja yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa kansallisten tapojen ja käytäntöjen mukaisesti,

Yleistä: talouden elpyminen ja työllisyyspoliittiset suuntaviivat

1.

katsoo, että ankaran maailmanlaajuisen taantuman ja sen vuoksi, että EU:n työttömyyden ennustetaan nousevan vähintään 3,5 prosenttiin vuoden 2009 loppuun mennessä, unionin ja sen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan keskeisinä tavoitteina on oltava: mahdollisimman monen työpaikan säilyttäminen ja suojeleminen kysynnän lyhytaikaiselta seisahtumiselta; työpaikkojen luomisen edistäminen; ja sekä työttömien työntekijöiden ostovoiman tukeminen että sen tukeminen, että he pystyvät nopeasti saamaan uuden työpaikan; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille selkeän signaalin siitä, että työllisyyspolitiikan suuntaviivat olisi pantava täytäntöön mainitussa hengessä, ja pitämään työllisyyttä ensisijaisena tavoitteena siten, että komissio antaa 19. maaliskuuta koontuvalle kevään 2009 Eurooppa-neuvostolle ehdotuksen, joka koskee Euroopan työllisyysaloitetta, mikä koordinoidaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa työllisyyden turvaamiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi;

2.

pitää ilahduttavana komission tiedonantoa Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta ja sitä, että tiedonannossa korostetaan yhteyttä lyhytaikaisten verokannustimien ja pitkän aikavälin Lissabonin strategian ja yhdennettyjen suuntaviivojen välillä; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää varmistaa, että jäsenvaltioiden toteuttamat mahdolliset lyhyen aikavälin toimenpiteet talouden elvyttämiseksi edistävät yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamista;

3.

panee merkille nykyisen kriisin keskeisenä dilemmana, että Euroopan talouspolitiikan välineet eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä vastatakseen menestyksellä edessä oleviin haasteisiin; vaatii siksi politiikan olennaisten välineiden tarkistusta ja päivittämistä, erityisesti yhdennettyjen suuntaviivojen, vakaus- ja kasvusopimuksen sekä kestävän kehityksen strategian, jotta ne voidaan yhdistää paremmin Euroopan unionin älykästä kasvua koskevaan New Deal -ohjelmaan;

4.

korostaa, että yhdennetyt suuntaviivat olisi kohdennettava uudestaan ottaen huomioon talouden kääntyminen laskuun, ja kehottaa neuvostoa sopimaan lyhyen aikavälin toimenpiteistä, jotta voidaan varmistaa vuoden 2008 työllisyysaste ja investoida ilmastonmuutoksen vastustamiseen, ja kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia kansallisten käytäntöjen mukaisesti varmistamaan riittävät tulot ja kiinnittämään siinä erityistä huomiota yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin; odottaa, että komissio esittää näitä tavoitteita koskevia aloitteita ja ehdotuksia hyvissä ajoin ennen kevään Eurooppa-neuvostoa;

5.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden koordinoituja investointeja Lissabonin strategian tärkeimpiin tavoitteisiin – tutkimukseen, koulutukseen, aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan, lastenhoitoon ja yksityisten investointien kannustimiin – on pidettävä työllisyyspolitiikan tärkeimpinä tekijöinä, ja että lastenhoitoinfrastruktuuria on pidettävä yhtenä erityisesti naisten työelämään osallistumisen lisäämisen edellytyksistä; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään nämä yleiset periaatteet kaikkeen politiikkaansa kuullen työmarkkinaosapuolia jäsenvaltioiden kansallisista uudistusohjelmista;

Työllisyyspolitiikan suuntaviivat 2008–2010: tinkimättömän täytäntöönpanon kiireellisyys

6.

toteaa, että suuntaviivojen täytäntöönpanon yhteydessä jäsenvaltioiden on:

otettava huomioon vaatimukset, jotka liittyvät työllisyyden korkean tason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan sekä opetuksen, koulutuksen ja ihmisten terveyden suojelun korkean tason varmistamiseen, ja

pyrittävä torjumaan sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää;

7.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava tehostettu vuorovaikutus työllisyyden suuntaviivojen ja sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallistumista koskevan prosessin avoimen metodin koordinoinnin välillä;

8.

katsoo, että jäsenvaltioiden on yhteistyössä työmarkkinakumppanien kanssa ja kunkin jäsenvaltion kansallista perinnettä kunnioittaen tutkittava ja raportoitava kansallisissa uudistussuunnitelmissaan siitä, kuinka ne voivat parantaa Euroopan unionin sosiaalilainsäädännön periaatteiden ja sääntöjen, työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten sekä yhtäläisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteiden kunnioittamista ja täytäntöönpanoa;

9.

toistaa, että on tärkeää käyttää joustoturvan käsitettä suuntaviivassa 21, jotta voidaan luoda silta työpaikkojen välille, ja korostaa, että tämä edellyttää korkean tason suojelua sosiaaliturvajärjestelmissä ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa;

10.

pitää tässä yhteydessä ilahduttavana komission lausumaa siitä, että on tärkeää vahvistaa aktivointiohjelmia erityisesti vähemmän ammattitaitoisten työntekijöiden osalta, lisätä työllistämistukia ja lyhyitä kursseja heikossa asemassa oleville ryhmille ja suurimmassa pitkäaikaistyöttömyyden vaarassa oleville, tarjota (uudelleen)koulutusta ja uusia taitoja, joita tarvitaan vähemmän kärsimään joutuneilla sektoreilla, varmistaa asianmukainen sosiaaliturva, joka tarjoaa turvalliset tulot, sekä sitoutua ratkaisevalla tavalla sosiaaliseen vuoropuheluun ja työmarkkinaosapuolten osallistumiseen;

11.

korostaa kohdistettujen toimien merkitystä heikossa asemassa olevien ryhmien osalta korkean työttömyyden aikana, erityisesti kohdistettujen toimien, jotka kohdistuvat pitkäaikaistyöttömiin, vammaisiin ja maahanmuuttajiin;

12.

uskoo, että kun otetaan huomioon talouskriisin vakavuus, komission on oltava valmis toteuttamaan poikkeuksellisia toimenpiteitä, mukaan luettuna mahdollisuus käyttää laajemmin Euroopan globalisaatiorahastoa, jonka on kyettävä tukemaan työntekijöitä hyvin monenlaisissa tilanteissa, myös tilapäisissä työsuhteissa työskenteleviä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa, ja avata tilapäisesti Euroopan sosiaalirahasto tukemaan työllisyyden säilyttämistoimenpiteitä koulutusohjelmien avulla;

13.

uskoo, että talouskriisi edellyttää EU:n toimenpiteiden tehostamista rakennemuutoksen käsittelyssä, erityisesti oikeuden tietoon ja kuulemisoikeuden vahvistamista;

14.

katsoo, että EU:n rakennerahaston seuraavassa uudistuksessa olisi keskitettävä rahaston huomiota enemmän kestävien, korkealaatuisten työpaikkojen luomiseen;

15.

korostaa lisäksi koulutuksen merkitystä paitsi työntekijöiden työllistettävyyden parantamisessa myös heidän liikkuvuutensa parantamisessa, mikä on tärkeää sisämarkkinoiden toiminnan kannalta; painottaa siksi muodollisesti ja epämuodollisesti saatujen taitojen validoinnin merkitystä;

16.

korostaa suuntaviivan 23 ja elinikäiseen oppimiseen kohdistettavien huomattavien investointien merkitystä, jotta voidaan alentaa työttömyysastetta ja saavuttaa parempien työpaikkojen luomista koskeva tavoite; korostaa tässä yhteydessä, että kansalaisilla olisi oltava yhtäläinen mahdollisuus päästä ja osallistua elinikäisen oppimisen ohjelmiin ja kiinnittää samalla erityistä huomiota heikossa asemassa oleviin ryhmiin; painottaa, että Euroopan sosiaalirahastoa ja Euroopan globalisaatiorahastoa olisi käytettävä rahoittamaan tällaisia toimia välittömästi;

17.

pahoittelee sitä, että ne, joilla on matalin alkuperäisen koulutuksen taso, ikääntyneet, maaseudulla asuvat ja vammaiset kaikkien todennäköisimmin jäävät osallistumatta koulutukseen, pätevöittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen kaikissa maissa;

18.

painottaa, että aikuiskoulutuksen saatavuuden parantaminen on oleellista osallistumisen lisäämisessä ja että toimenpiteisiin saatavuuden tehostamiseksi on kuuluttava oppimispaikkojen ja lastenhoitojärjestelyjen paikallinen saatavuus, avoimeen ja etäopiskeluun liittyvät palvelut syrjäisillä alueilla asuville, tiedotus ja ohjaus, räätälöidyt ohjelmat ja joustavat opetusjärjestelyt;

19.

muistuttaa, että nuorten työttömyysluvut Euroopassa ovat yhä liian korkeat; muistuttaa myös, että kokemukset aikaisemmista talouskriiseistä ovat osoittaneet, että nuorten aikuisten, jotka koulutuksen päättäessään jäävät työttömiksi, kyky päästä työmarkkinoille heikentyy huomattavasti; korostaa sen vuoksi, että on tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot täyttävät suuntaviivan 18 tavoitteen, jonka mukaan koulun päättäneelle nuorelle on tarjottava neljän kuukauden kuluessa työtä, oppisopimuskoulutusta, lisäpätevöitymistä tai muita työllistymistä kohentavia toimia;

20.

kehottaa toteuttamaan päättäväisiä toimia, joilla pyritään ratkaisemaan ongelma naisten vähäisestä osallistumisesta työelämään; muistuttaa, että naisten työllisyysaste on yleisesti matalampi ja että naisilla miehiä useammin on osa-aikatyötä; painottaa siksi sellaisen politiikan tärkeyttä, jossa miehet ja naiset ottavat yhtäläisen vastuun; tämän saavuttamiseksi kehottaa jäsenvaltioita kiireellisesti täyttämään Barcelonan päämäärien mukaiset velvoitteensa;

21.

toteaa huolestuneena, että osa-aikatyö, jossa työskentelevistä suurin osa on naisia, on erityisen altis talouskriisin vaikutuksille;

22.

katsoo, että korkean työttömyyden aikana on selvä vaara, että alueellinen ja sosiaalinen koheesio kärsivät, ja painottaa siksi suuntaviivaa 17, joka koskee sosiaalisen ja alueellisen koheesion toteutumisen vaikutusta puutteiden korjaamisessa tällä alueella; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita edistämään kaikkien ryhmien aktiivista sosiaalista integroitumista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi kohtuullisten tulojen ja laadukkaiden sosiaalipalvelujen avulla, sekä varmistamalla pääsyn työmarkkinoille työllistymismahdollisuuksien tarjoamisen sekä ammattikoulutuksen käynnistämisen tai sen jatkamisen avulla;

23.

korostaa, että erityisesti talouskriisin aikana on tärkeää investoida sosiaaliturvaan; katsoo, että kyseessä on ala, joka huolehtii monista tärkeistä yhteisön palveluista ja myös työllistää monia; korostaa, että sosiaalialaa on sen vuoksi pidettävä yllä, jotta voidaan välttää yhteisön palvelujen laadun heikkeneminen ja työttömyyslukujen kasvu;

24.

toteaa pahoillaan, että tämän talouskriisin aikana saattaa esiintyä jonkin verran palkkoihin kohdistuvaa painetta eräissä yrityksissä vapaaehtoisena vaihtoehtona valikoivalle lomauttamiselle; korostaa kuitenkin, että on tärkeää, että kriisin ei anneta painaa palkkoja alaspäin yleisesti; katsoo, että on tärkeää, että:

jokainen jäsenvaltio kansallisten perinteiden ja käytäntöjen mukaisesti omaksuu toimintatavan, jonka avulla erittäin alhaisiin palkkoihin perustuva kilpailu poistetaan markkinoilta,

kollektiiviset työmarkkinasopimukset ovat laaja-alaisia,

kollektiivisten työmarkkinasopimusten hierarkiaa kunnioitetaan,

palkkoja ja työehtoja, jotka on vahvistettu kollektiivisissa työehtosopimuksissa ja/tai työlainsäädännössä, noudatetaan ja ne pannaan täytäntöön käytännössä;

Tarve koordinoituihin toimiin vastauksena talouskriisiin

25.

korostaa ennalta ehkäisevien ja koordinoitujen investointien merkitystä kaikissa jäsenvaltioissa, myös tuotantoinfrastruktuuriin, koulutukseen ja ilmastonmuutokseen, jotta voidaan saavuttaa tavoite työllisyystason nostamisesta, edistää laadukkaiden työpaikkojen luomista ja turvata sosiaalinen koheesio; painottaa tässä yhteydessä EU:n tuen merkitystä modernin ja kestävän teollisuuden kehittymiselle;

26.

painottaa, että on tärkeää paitsi luoda lisää työpaikkoja, myös säilyttää olemassa olevat työpaikat ja parantaa niiden laatua;

27.

kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan kaikkien asianosaisten toimijoiden omistautumisen edistämistä ja heidän osallistumisensa parantamista, soveltuvin osin myös työmarkkinaosapuolien ja muiden sidosryhmien, jotta työllisyyspolitiikan suuntaviivat voidaan panna tehokkaalla tavalla täytäntöön;

*

* *

28.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0207.

(2)  EUVL L 198, 26.7.2008, s. 47.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0467.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/98


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Euroopan talouden elvytyssuunnitelma

P6_TA(2009)0123

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (2008/2334(INI))

2010/C 87 E/18

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Elvytys Euroopassa” (KOM(2009)0114),

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (KOM(2008)0800),

ottaa huomioon 29. lokakuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon aiheesta ”Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys” (KOM(2008)0706),

ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta vuonna 2009 ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta (KOM(2009)0034),

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon tilapäisistä yhteisön puitteista valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä (1),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteisön Lissabon-ohjelman (2008–2010) täytäntöönpanokertomus” (KOM(2008)0881),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen” (KOM(2008)0876),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Single Market Review: one year on (SEC(2008)3064),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin sopimuksen ulkoisesta ulottuvuudesta: Markkinoille pääsystä raportoiminen ja puitteiden laatiminen tehokkaammalle kansainväliselle sääntely-yhteistyölle” (KOM(2008)0874),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta (KOM(2008)0867),

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (2008–2010), johon sisältyy komission suositus jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi (EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan nojalla) ja ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla) (KOM(2007)0803),

ottaa huomioon 7. toukokuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen” (KOM(2008)0238),

ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmat ja päivitetyt kansalliset uudistusohjelmat kaudeksi 2008–2010,

ottaa huomioon Jacques de Larosièren johtaman EU:n rahoitusvalvonnan korkean tason asiantuntijaryhmän kokoonpanon ja sen 25. helmikuuta 2009 komissiolle toimittaman kertomuksen kevään 2009 Eurooppa-neuvostoa varten,

ottaa huomioon 11. ja 12. joulukuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät talous- ja rahoituskysymyksistä,

ottaa huomioon 12. lokakuuta 2008 pidetyn euroryhmän valtionpäämiesten ja pääministerien kokouksen, jonka tavoitteena oli hyväksyä koordinoitu pelastussuunnitelma talouskriisin vuoksi,

ottaa huomioon 13. ja 14. maaliskuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät kasvua ja työllisyyttä koskevan uudistetun Lissabonin strategian (2008–2010) uuden syklin käynnistämisen suhteen,

ottaa huomioon 7. lokakuuta 2008 annetut talous- ja rahoitusasioiden neuvoston päätelmät taloudelliseen myllerrykseen kohdistettavista välittömistä vastatoimista,

ottaa huomioon 4. marraskuuta 2008 kokoontuneen talous- ja rahoitusasioiden neuvoston päätelmät taloudellisesta tilanteesta, rahoituskriisiin vuoksi toteutettavista toimenpiteistä ja kriisiä koskevan kansainvälisen huippukokouksen valmistelusta,

ottaa huomioon 2. joulukuuta 2008 annetun talous- ja rahoitusasioiden neuvoston tuen 11. ja 12. joulukuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston toimille,

ottaa huomioon Euroopan unionin rahoitustarkastusviranomaisten, keskuspankkien ja valtionvarainministeriöiden välisen 1. kesäkuuta 2008 tehdyn yhteistoimintapöytäkirjan rajatylittävästä rahoitusalan vakaudesta,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston kokouksesta 15. ja 16. lokakuuta 200822. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman (2),

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä poliittisista suuntaviivoista (Osa: jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajat suuntaviivat): uuden syklin käynnistäminen (2008–2010) (3),

ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (4) (päätöslauselma EMU@10),

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista (5),

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman ja siihen liitetyt suositukset komissiolle Lamfalussy-prosessin jatkotoimista: tuleva valvontarakenne (6),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0063/2009),

A.

katsoo, että kansainvälinen talous ja maailmanlaajuiset markkinat ovat viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana kasvaneet ennennäkemättömällä ja historiallisesti ainutlaatuisella tavalla, kun tuotantokapasiteetti on mahdollistanut entistä useamman ihmisen vaurastumisen, mutta nyt kapasiteettia on mukautettava kysynnän vähenemisestä aiheutuvan talouden hidastumisen johdosta,

B.

ottaa huomioon, että rahoitus- ja talouskriisi syvenee päivä päivältä, ja että paljon voimakkaampien ja tehokkaampien toimien puuttuessa toistaiseksi kriisi on tuomassa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioiden yhä lähemmäksi yhteiskunnallista ja poliittista kriisiä, mikä vaatii solidaarisuutta Euroopan unionissa,

C.

katsoo, että kansainvälisen ja eurooppalaisen talouden taantuman torjumisen päähaasteita ovat nyt rahoitus- ja pääomamarkkinoilla vallitseva luottamuksen puute sekä kasvava työttömyys,

D.

katsoo, että meneillään olevan rahoituskriisin ennennäkemättömän laajuuden ja sitä seuranneen taantuman syvyyden vuoksi rahoitusmarkkinoiden sääntely- ja hallintokehystä on uudistettava sekä EU:n että kansainvälisellä tasolla, jotta estetään kansainvälisen talouden tulevat ongelmat ja vastaavien ongelmien syntyminen rahoitusmarkkinoilla sekä lujitetaan EU:n taloutta kestämään paremmin muutoksia,

E.

ottaa huomioon, että keskeisten rahoituslaitosten romahtaminen heikentää luottomarkkinoita, estää pääomavirtoja, investointeja ja kauppaa sekä alentaa hintoja ja arvostuksia, mikä vähentää vakautta ja pääomia, joita rahoituslaitokset tarvitsevat luotonantoon ja yritykset turvatakseen oman rahoituksensa,

F.

katsoo, että meneillään olevan rahoituskriisin syiksi ovat osoittautuneet löyhä rahapolitiikka ja poliittisista syistä tapahtunut asuntoluottojen lisääminen sekä makrotaloudellinen epätasapaino, joka vallitsi ensisijaisesti Yhdysvaltojen sekä kehittyvien talouksien välillä, jollainen esimerkiksi Kiina ennen oli; korostaa tarvetta kehittää EU:n kilpailukykyä ja investointeja entisestään infrastruktuurien ja tutkimuksen sekä uusien yritysten ja markkinoiden luomisen alalla,

G.

ottaa huomioon, että EU:n politiikan laatijoiden päätavoitteena olisi taloudellisen elpymisen turvaamisen yhteydessä oltava rahoitus- ja pääomamarkkinoiden toiminnan palauttaminen sekä työllisyyden turvaaminen, jolloin annetaan mahdollisuus auttaa EU:n taloutta palaamaan kasvun, investointien ja uusien työpaikkojen uralle,

H.

katsoo, että nykyistä taantumaa olisi hyödynnettävä ympäristöystävällisten sijoitusten ja työpaikkojen luomiseen Lissabonin ja Göteborgin pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi ja ilmasto- ja energiapaketin toteuttamiseksi;

I.

ottaa huomioon, että taloudellisen elpymisen turvaaminen edellyttää koordinoituja toimia EU:n kilpailulainsäädännön ja valtion tukia koskevan lainsäädännön puitteissa sekä rahoitus- ja työmarkkinoiden vakautta siten, että samalla ei vääristetä yritysten välistä kilpailua tai luoda epätasapainoa jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan turvata EU:n talouden vakaus ja kilpailukyky,

J.

ottaa huomioon, että rahoituskriisin vaikutukset reaalitalouteen ovat johtaneet poikkeuksellisiin taloudellisiin oloihin, jotka edellyttävät nopeita, kohdennettuja, väliaikaisia ja suhteellisia toimenpiteitä ja päätöksiä, joilla pyritään löytämään ratkaisuja ennennäkemättömään maailmanlaajuiseen talous- ja työllisyystilanteeseen, ja katsoo, että vaikka julkinen interventio on välttämätön, se vääristää yksityisen ja julkisen sektorin asianmukaisia rooleja normaalitilanteessa,

K.

toteaa, että parlamentti on jo käsitellyt rahoitusalan nykyisen sääntelykehyksen puutteita lainsäädäntöehdotuksiin liittyvissä kannanotoissaan ja antamissaan päätöslauselmissa,

L.

ottaa huomioon, että yhteisön tuoreimmat tiedot vuodelle 2009 ennakoivat taloudellisten olojen nopeaa heikkenemistä kaikkialla Euroopan unionissa, ja katsoo, että Euroopan unionilla ja jäsenvaltioilla on nyt viime kädessä vastuu makrotalouden vakauden, kestävän kasvun ja työllisyyden turvaamisesta,

M.

ottaa huomioon, että rahoituskriisi on paljastanut ongelman, joka aiheutuu siitä, että talouspolitiikan sääntelyä koskeva kysymys on yhtäältä ratkaistava EU:n tasolla, ja siitä, että taloudelliset elvytyssuunnitelmat kuuluvat toisaalta jäsenvaltioiden viranomaisten toimivaltaan,

N.

katsoo, että yksittäisten jäsenvaltioiden aloittamat lyhyen aikavälin toimet vaativat kattavaa EU:n koordinointia, jotta varmistetaan toisaalta yhteiset kerrannaisvaikutukset ja jotta toisaalta vältetään heijastusvaikutukset, markkinoiden vääristyminen ja turhat päällekkäisyydet,

O.

katsoo, että lyhyen aikavälin toimien on oltava yhteensopivia pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa ja tuettava niitä, jotta Euroopan unionista voidaan tehdä kilpailukykyisin tietopohjainen talous siten, että ei heikennetä tulevaa luottamusta ja turvataan makrotaloudellinen vakaus,

P.

katsoo, että jäsenvaltioiden erilaiset valmiudet osallistua elvytysohjelmiin olisi tunnustettava; katsoo, että olisi kehitettävä laaja täydentävä EU:n lähestymistapa, jossa keskitytään toisiaan tukevien talous-, työllisyys-, ympäristö- ja sosiaalipolitiikkojen yhdistelmään,

Q.

katsoo, että euroalueen jäsenyys on lisännyt taloudellista vakautta kyseisissä jäsenvaltioissa; katsoo, että taloudellisen taantuman torjumiseen tähtäävien vastuullisten hallitusten toimien lisäksi kansalaiset odottavat tällaisen taantuman aikana vahvaa Euroopan unionin sääntelyä sekä sosiaalista ja alueellista koheesiota samalla kun turvataan säännöt ja periaatteet, jotka takaavat vahvan ja vakaan valuutan,

R.

katsoo, että on olennaisen tärkeää palauttaa luottamus, jotta rahoitusmarkkinat pystyvät toimimaan asianmukaisesti, jolloin lievennetään reaalitaloudelle aiheutuvia seurauksia,

S.

katsoo, että valuuttakeinottelu, pääomapako ja kansainvälisten luottomarkkinoiden jäädyttäminen vaikuttavat vakavasti Euroopan unioniin hiljattain liittyneisiin jäsenvaltioihin, jotka eivät kuulu euroalueeseen,

Yleistä

1.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen käynnistää Euroopan talouden elvytyssuunnitelma vallitsevan vakavan taloudellisen taantuman vastatoimena; panee merkille, että yhteisön osuus tästä ehdotuksesta muodostaa 15 prosenttia elvytysohjelman talousarviosta, joka on pantava täytäntöön viipymättä;

2.

korostaa, että elvytyssuunnitelman ensisijaisena tavoitteena on oltava Euroopan unionin talouden ja kilpailukyvyn stimulointi, jotta voidaan turvata kansalaisten mahdollisuudet ja turvallisuus ja välttää työttömyyden kasvu; katsoo, että elvytyssuunnitelmalla on käännettävä taloudellisen taantuman suunta siten, että annetaan uudelleen rahoitusmarkkinoille mahdollisuus moitteettomaan toimintaan, helpotettava investointeja ja parannettava kasvun ja työllisyyden mahdollisuuksia samalla kun vahvistetaan EU:n taloutta ja työmarkkinoita sekä parannetaan kasvun ja työpaikkojen luomisen edellytyksiä;

3.

odottaa edellä mainitun lisäksi, että komissio ohjaa selkeästi ja tehokkaasti kaikkien jäsenvaltioiden toimien koordinointia syvenevän talouskriisin hallitsemiseksi, jotta turvataan mahdollisimman moni työpaikka ja työllisyys yleensä Euroopan unionissa;

4.

vaatii, että kaiken taloudellisen tuen on oltava nopeaa, kohdennettua ja väliaikaista; varoittaa EU:n kilpailupolitiikan mahdollisesta syrjäytymisestä ja vesittymisestä; kehottaa mahdollisimman pian palaamaan oikeudenmukaisiin kilpailtuihin markkinoihin perustamissopimuksissa määritellyllä tavalla; panee huolestuneena merkille julkisen velan ja budjettivajeiden nopean kasvun; vaatii lisäksi, että heti kun mahdollista palataan terveeseen valtiolliseen rahoitustilanteeseen tarkistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla, jotta vältetään liiallisen taakan sälyttäminen tuleville sukupolville;

5.

korostaa, että yhteisön kilpailupolitiikkaa koskevista väliaikaisista poikkeuksista ja poikkeuksellisista menettelyistä on luovuttava ja normaalitilanteeseen on palattava selkeästi määritellyissä aikarajoissa;

6.

korostaa, että elvytyssuunnitelmalla on pyrittävä oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen kansainväliseen sopimukseen, joka seuraa Kioton pöytäkirjaa vuonna 2012, ja että tällaisessa sopimuksessa on muun muassa annettava köyhemmille valtioille tilaisuus päästä köyhyydestä eroon edistämättä maapallon lämpenemistä siten, että niitä autetaan investoimaan laaja-alaisesti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja uusiutuvaan energiaan sekä energiatehokkuuteen;

7.

panee huolestuneena merkille julkisen velan ja budjettivajeen nopean kasvun; on huolestunut siitä, että julkinen velka voi muodostua tulevien sukupolvien kannalta liialliseksi taakaksi;

8.

myöntää, että tarve mukautua maailmanlaajuiseen kilpailuympäristöön ja kääntää Euroopan talous takaisin kasvu-uralle ovat hyvin tärkeitä yhteisiä tavoitteita, mutta kehottaa samalla Euroopan unionia tehostamaan investointejaan ammattitaitoon, koulutukseen ja kestävien työpaikkojen luomiseen, työpaikkojen turvaamiseen ja joukkotyöttömyyden estämiseen siten, että varmistetaan rakentavat veropolitiikat, joiden olisi autettava määrittelemään elvytyssuunnitelman laajuus ja osatekijät; odottaa kevään 2009 Eurooppa-neuvostolta selkeitä ohjeita ja konkreettisia toimia työllisyyden turvaamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi;

9.

suosittelee tehokkuutta koskevana olennaisena edellytyksenä, että kansallisten elvytyssuunnitelmien koordinoinnin avulla tehdään mahdolliseksi, että kukin ohjelma voidaan laatia kunkin maan erityistarpeiden mukaiseksi yhteinen etu, ilmastonmuutoksen torjumiseksi määritellyt yhteiset strategiat ja erityisesti työllisyyteen kohdistuva mahdollisimman voimakas kerrannaisvaikutus huomioon ottaen;

10.

kehottaa laatimaan uusia horisontaalisia aloitteita EU:n tasolla, koska erilaiset kansalliset valmiudet ja talousarviota koskeva liikkumavara voivat synnyttää hyvin epäsymmetrisiä tuloksia kaikkialla Euroopan unionissa; muistuttaa kuitenkin, että jokainen jäsenvaltio vastaa julkisen talouden kurinalaisuudesta, investoinneista ja rakenneuudistuksista;

11.

kehottaa voimakkaasti välttämään vaaraa, että toteutetuista ratkaisuista tulee joukko kansallisia politiikkoja, mikä voi aiheuttaa konflikteja ja kustannuksia sekä heikentää yhtenäismarkkinoita, talous- ja rahaliittoa ja Euroopan unionia maailmanlaajuisena toimijana;

12.

kannattaa komission sitoutumista tarkistettuun vakaus- ja kasvusopimukseen ja panee merkille komission halukkuuden hyödyntää kaikkea sopimuksessa tarkoitettua joustavuutta, jotta jäsenvaltiot pystyvät reagoimaan asianmukaisesti talouskriisiin, ja erityisesti arvioida, ovatko lyhyen aikavälin investointipäätökset yhteensopivia keskipitkän aikavälin budjettitavoitteiden kanssa ja johtavatko ne kestävään kasvuun ja pitkän aikavälin Lissabonin tavoitteisiin;

13.

painottaa, että jäsenvaltioiden on ehdottomasti edelleen noudatettava tarkistettua vakaus- ja kasvusopimusta, jotta voidaan yhtäältä ratkaista tehokkaasti tämänhetkinen poikkeuksellinen tilanne ja toisaalta varmistaa luja sitoutuminen siihen, että normaali budjettikuri saadaan palautettua heti kun talous elpyy, samalla kun vahvistetaan sopimuksen suhdanteita tasoittavia ominaisuuksia;

Rahoitusmarkkinat: kriisinhallinnasta tulevaisuuden terveisiin markkinoihin

Rahoitusalaa koskevan luottamuksen palauttaminen

14.

pitää tervetulleina lyhyen aikavälin toimenpiteitä rahoitusjärjestelmää kohtaan tunnetun luottamuksen palauttamiseksi; muistuttaa, että kriisin ytimessä olevien perusongelmien eli äärimmäisen riskinoton, lainarahalla keinottelun ja lyhytnäköisyyden palkitsemisen torjumiseksi kyseiset hätätoimenpiteet ovat riittämättömiä; muistuttaa, että on tarkasteltava palkkiojärjestelmiä rahoitusalan epävarmuuden mahdollisina lähteinä;

15.

kehottaa jäsenvaltioita koordinoituihin toimiin, joilla mahdollistetaan yleiset ja selkeät kansalliset pankkitakuut, jotka kattavat vastuut mutta jättävät osakepääoman ulkopuolelle, jotta voidaan lieventää luottomarkkinoilla vallitsevaa epävarmuutta ja helpotetaan niiden toimintaa;

16.

kehottaa etenkin euroalueeseen kuuluvia jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta suureen eurooppalaiseen lainaan, jonka jäsenvaltiot takaisivat yhdessä;

17.

toteaa jälleen, että yksityishenkilöiden ja yritysten, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, säästöjen ja luotonannon turvaaminen on kaikkein tärkein peruste sille, että rahoitusjärjestelmään puututaan tämänhetkisin poikkeuksellisin julkisin toimin; muistuttaa jäsenvaltioiden hallituksia niiden vastuusta ja siitä, että ne ovat vastuuvelvollisia parlamenteille käytettäessä julkisia varoja pelastamissuunnitelmiin, ja suosittelee voimakkaasti, että EU:n tasolla otetaan käyttöön ja koordinoidaan riittävät valvontakeinot ja tarvittaessa seuraamukset, joilla varmistetaan tällaisten tavoitteiden saavuttaminen;

18.

korostaa, että on tärkeää varmistaa, että keskuspankkien koronalennukset siirretään luotonsaajille;

19.

muistuttaa, että lainsäätäjien ja jäsenvaltioiden kyseisten viranomaisten on tutkittava perusteellisesti pankkien ja pankkiirien viime kuukausien toimet ja määriteltävä, onko pankkitoiminnan romahdukseen osaltaan vaikuttanut paheksuttava tai jopa rikollinen käyttäytyminen, sekä varmistettava, että julkisen intervention ja korkoja koskevien rahapoliittisten päätösten avulla on voitu lieventää luottokriisiä;

20.

katsoo, että rahoituslaitosten pelastuspakettien täytäntöönpanoa on valvottava tarkasti, jotta varmistetaan yhdenvertaiset toimintaedellytykset, mukaan luettuina vakavaraisuustaso, odotetut hyödyt, pankkien välisten markkinoiden likviditeetti ja henkilöstöresurssien kehitys sekä asiakkaiden luottamus riippumatta siitä, ovatko kyseessä yksityisasiakkaat vai yrittäjät;

21.

katsoo, että pankkisektorin pelastussuunnitelmiin olisi liitettävä ehtoja, jotka koskevat rahallisia kannustimia, luottojen myöntämistä, lainaehtoja, alan rakennejärjestelyjä ja sosiaalipolitiikan ehtojen suojelua;

22.

katsoo, että mikroluottojen, joita pidetään tehokkaina välineinä ja joilla on voimakas kerrannaisvaikutus, kehittämistä olisi kannustettava erityisesti siten, että ne asetetaan edellytykseksi julkista tukea saaneille kaupallisille pankeille;

23.

vaatii, että uutta sääntely-ympäristöä harkittaessa etusijalle on asetettava se, että pankit palaavat normaalille luotonannon tasolle, jotta voidaan elvyttää arvopaperistamisprosessia, joka on olennaisen tärkeä kiinnelainarahoituksen, autolainojen ja luottokorttirahoituksen toipumisen kannalta;

24.

kehottaa komissiota laatimaan selkeän analyysin pelastuspaketin vaikutuksesta rahoitusalan kilpailukykyyn ja pankkien välisten markkinoiden toimintaan; kehottaa komissiota perustamaan monialaisia ryhmiä, joihin kuuluu asiantuntijoita komission kilpailun pääosastosta, talouden ja rahoituksen pääosastosta sekä sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosastosta, kolmesta tason 3 valvontakomiteasta sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän edustajia tiedon keräämiseksi ja sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioissa tehdään tasapuolisia, korkealaatuisia ja oikea-aikaisia päätöksiä;

Entistä tehokkaammat sääntely- ja valvontarakenteet

25.

katsoo, että vaikka Euroopan keskuspankilla (EKP) ei ole virallista valvontavaltuutusta, sen roolia on vahvistettava euroalueen rahoitusalan vakauden valvonnassa ja erityisesti EU:n laajuisen pankkialan valvonnassa; suosittelee siksi, että EKP:n olisi osallistuttava systeemisesti tärkeiden rahoituslaitosten EU:n laajuiseen makrotason vakavaraisuuden valvontaan perustamissopimuksen 105 artiklan 6 kohdan nojalla;

26.

pahoittelee, ettei ole olemassa selkeitä EU:n välineitä ja politiikkoja, joilla käsiteltäisiin perusteellisesti ja ajoissa rahoituskriisin epäsymmetrisiä vaikutuksia euroalueeseen kuuluvissa ja sen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa;

27.

kehottaa uudelleen komissiota analysoimaan niiden pankkien toimintaa, jotka siirsivät varoja hiljattain yhteisöön liittyneistä jäsenvaltioista sen jälkeen, kun muut jäsenvaltiot olivat hyväksyneet pelastussuunnitelmat, ja tarkastelemaan huolellisesti hiljattain yhteisöön liittyneiden jäsenvaltioiden valuutoilla keinottelua (lyhyeksi myynti); kehottaa komissiota ilmoittamaan kyseisten analyysien tuloksista de Larosièren ryhmälle ja parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle;

28.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ratkaisemaan pikaisesti pankkitakuisiin liittyvän ongelman, jotta pankkeja estettäisiin EU:ssa joutumasta vararikkoon samalla tavalla suunnitelluilla järjestelmillä, jolloin elvytetään pankkien välistä lainanantoa, mikä on olennainen edellytys sille, että pankkikriisi saadaan loppumaan ja herätetään luottamusta reaalitaloutta kohtaan, lisätään investointeja ja kulutusta sekä pyritään siten selviämään talouskriisistä;

29.

kehottaa ponnekkaasti Larosièren ryhmää käsittelemään parlamentin aikaisemmissa päätöslauselmissaan esittämiä rahoitusmarkkinoiden valvontaan liittyviä suosituksia; kehottaa komissiota hyväksymään parlamentin ehdotukset, jotta voidaan luoda vakaat ja tehokkaat sääntely- ja valvontarakenteet, joilla voidaan ehkäistä tai rajoittaa tulevien kriisien kielteisiä vaikutuksia; kehottaa neuvostoa ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin suhtautumisen näihin päätelmiin ennen kuin se ilmoittaa hyväksyvänsä ne;

30.

ottaa huomioon de Larosièren ryhmän suositukset ja korostaa, että monia niistä parlamentti on vaatinut jo useiden vuosien ajan; pitää myönteisenä komission aikomusta käyttää aloiteoikeuttaan ja ryhtyä toimiin talouskriisiin liittyvien kiireellisimpien ongelmien ratkaisemiseksi, ja kehottaa komissiota käynnistämään mainitun prosessin mahdollisimman nopeasti; kehottaa kevään 2009 Eurooppa-neuvostoa antamaan tehokkaan poliittisen sysäyksen ja laatimaan kaikkia oikeudellisia aloitteita koskevan etenemissuunnitelman, jotta neuvosto ja parlamentti voivat hyväksyä mainitut aloitteet yhteispäätöksellä ja oikea-aikaisesti;

31.

vahvistaa, että entistä suurempi avoimuus ja parempi riskienhallinta sekä koordinoitu valvonta tarjoavat eniten ratkaisuja kriisien ehkäisyyn jatkossa ja että sääntelyn uudistamisen on oltava kattavaa ja vaikutettava kaikkiin rahoitusmarkkinoiden toimijoihin ja liiketoimiin; huomauttaa, että rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuinen luonne edellyttää uudistusten kansainvälistä koordinointia; korostaa, että sääntelyaloitteiden tavoitteena on oltava avoimuuden, kestävyyden, vakauden ja aiempaa suuremman vastuullisuuden edistäminen markkinoilla; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta vastata parlamentin pyyntöihin, jotka koskevat hedgerahastoja ja pääomasijoituksia;

32.

katsoo, että luottoluokituslaitosten olisi korjattava tietoaukot ja paljastettava epävarmuustekijät sekä eturistiriidat; korostaa tarvetta tarkistaa ja parantaa kirjanpitopolitiikkaa, jotta vältettäisiin suhdannevaikutukset;

33.

kehottaa huolellisesti arvioimaan, voivatko tulevat toimet, joilla pyritään rahoitusalan moitteettomaan sääntelyyn, ja erityisesti sääntelykehyksen makrotason vakavaraisuuden valvonta, vaikeuttaa taloudellista elpymistä ja rahoitustuotteiden alan innovaatiota tai tehdä sen mahdottomaksi ja vähentää EU:n rahoitusmarkkinoiden houkuttelevuutta, mikä ohjaa rahavirrat ja yritykset kolmansien maiden markkinoille; toistaa, että se aikoo parhaansa mukaan säilyttää johtoasemansa maailman rahoitusmarkkinoilla;

Reaalitalous: kriisi tilaisuutena saavuttaa kestävä kasvu

Työllisyyden turvaaminen ja kysynnän lisääminen

34.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia käytettävissään olevia keinoja EU:n yritysten ja erityisesti pk-yritysten tukemiseksi, jotta on mahdollista edistää työpaikkojen luomista ja lujittaa sijoittajien, työnantajien, työntekijöiden ja kuluttajien luottamusta EU:ssa;

35.

suosittelee voimakkaasti, että riittävä, kohtuuhintainen ja järkevällä tavalla turvallinen luototus varmistetaan pikaisesti kaikkialla Euroopan unionissa pk-yrityksille, kansalaisille ja niille aloille, joilla kestävä tulevaisuus on vaarassa kriisin ja erityisesti luottojen saannin vaikeuden vuoksi; kehottaa komissiota varmistamaan tätä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihdon;

36.

korostaa, että nykyisessä tilanteessa, jossa pk-yritykset kärsivät vakavista kassavirtaongelmista ja luotonsaannin vaikeuksista, viranomaisten ja yksityisasiakkaiden olisi noudatettava pk-yritysten korkeintaan 30 päivän maksuaikaa; vaatii komissiota käsittelemään asiaa tarkistettaessa maksuviivästysdirektiiviä (7);

37.

kehottaa panemaan sekä EU:n että kansallisella tasolla täysimääräisesti ja nopeutetusti täytäntöön parlamentin suositukset, jotka liittyvät komission tiedonantoon ”’Pienet ensin’ Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)” (KOM(2008)0394);

38.

kehottaa käynnistämään kattavan eurooppalaisen työllisyysaloitteen yhtäältä takaamalla, että yrityksen perustaminen on mahdollista missä tahansa Euroopan unionissa maksutta kolmen päivän kuluessa ja että ensimmäisten työntekijöiden palkkaamista koskevat muodollisuudet voidaan hoitaa yhden pisteen kautta, ja toisaalta vahvistamalla erityisesti vähän koulutusta saaneiden aktivointijärjestelyjä henkilökohtaisella neuvonnalla, intensiivisellä koulutuksella tai uudelleenkoulutuksella sekä ammattitaidon parantamisella, oppisopimuksilla, tuetuilla työpaikoilla sekä itsenäisille ammatinharjoittajille ja yrityksille tarjottavalla starttirahalla; tukee lisäksi sitä, että komissio voi osoittaa Euroopan sosiaalirahaston varoja taitojen kehittämiseen ja yhteensovittamiseen;

39.

suosittelee voimakkaasti, että EU:n työllisyysaloitteeseen sisällytetään varhaisvaiheen interventio tilanteessa, jossa työpaikkoja ei vielä ole menetetty, jotta voidaan vähentää työmarkkinoilta syrjäytymisen vaaraa; katsoo, että tällaiset interventiot edellyttävät merkittäviä investointeja koulutukseen ja koulutuksen tarjoajien lisäämiseen siten, että samalla keskitytään koulutusohjelmien ja työhön palaamiseen tähtäävien ohjelmien parempaan koordinointiin, eikä niitä pitäisi käyttää ainoastaan lyhyen aikavälin toimenpiteinä vaan niillä olisi myös pyrittävä nostamaan pätevyystaso mahdollisimman korkealle, jotta voidaan nostaa yleistä taitotasoa Euroopan unionissa ja vastata nykyisen talouden muuttuviin tarpeisiin;

40.

pitää myönteisinä komission ehdotuksia Euroopan sosiaalirahastosta, Euroopan globalisaatiorahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta annettujen asetusten muuttamisesta, mukaan lukien menettelyjen yksinkertaistaminen ja tukikelpoisten kustannusten laajentaminen palvelemaan työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden päämääriä vielä tehokkaammin ja siten, että jatketaan keskeisten talouden alojen työllisyyden tukemista ja varmistetaan, että tällaista apua annettaessa painopisteenä säilyy sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, jotta vältetään epäsymmetrinen kehitys Euroopan unionissa; toivoo työllisyyden tukemiseen tarkoitettujen määrärahojen myöntämisen nopeuttamista ja yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tukemiseen tarkoitettujen EU:n ohjelmien suuntaamista uudelleen, mukaan lukien ohjelmat, joilla taataan kaikille asianmukaiset elinolot ja korkealaatuisten yleispalvelujen saatavuus;

41.

kehottaa jäsenvaltioita investoimaan sosiaaliseen talouteen, joka voi osaltaan edistää kasvua, koska sillä on huomattavaa potentiaalia luoda korkealaatuisia työpaikkoja ja vahvistaa sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

42.

korostaa, että on syytä noudattaa yhteisiä joustoturvan periaatteita ja turvata samalla kaikille riittävä sosiaalinen suojelu, etenkin sosiaaliturvajärjestelmä, joka tarjoaa asianmukaisen suojan kansallisia perinteitä kunnioittaen;

43.

kehottaa komissiota seuraamaan edelleen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n työmarkkinoiden tilanteen kehittymistä ja kriisin vaikutusta näihin markkinoihin sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin käynnistääkseen Euroopan unionin kansantalouksissa kestävän kasvun;

44.

korostaa tarvetta varmistaa riittävä elintaso kaikille unionin kansalaisille ja kehottaa toteuttamaan riittäviä hätätoimenpiteitä; kehottaa mukauttamaan sosiaalipolitiikkoja taantumasta selviytymiseksi tukemalla aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja sosiaalista osallisuutta sekä kiinnittämällä erityistä huomiota yhteiskunnan haavoittuvimpiin jäseniin;

45.

kehottaa komissiota pikaisesti arvioimaan laman riskejä, jotka vaikuttavat teollisuuden aloihin kaikkialla Euroopassa, jotta tarvittaessa voidaan puuttua asioihin EU:n tasolla; korostaa kuitenkin, että jotkut EU:n teollisuuden ongelmista eivät välttämättä aiheudu ainoastaan rahoituskriisistä; katsoo siksi, että valtiontuet olisi kohdistettava huolellisesti, jottei edetä rahoituskriisien vaikutuksien tasoittamista pidemmälle, ja valtiontukiin on yhdistettävä mahdollisimman tiukat rakenneuudistusta, innovaatioinvestointeja ja kestävyyttä koskevat ehdot;

46.

varoittaa EU:n kilpailusääntöjen liiallisesta höllentämisestä, koska se voisi heikentää sisämarkkinoita; on huolestunut siitä, että kansalliset reaktiot talouden taantumaan saattavat aiheuttaa protektionismia ja kilpailun vääristymistä, mikä horjuttaisi pitkällä aikavälillä vakavasti unionin kansalaisten taloudellista vaurautta;

47.

kehottaa arvioimaan kansallisiin pelastussuunnitelmiin sisältyviä toimia siltä kannalta, miten ne vaikuttavat suoraan ostovoimaan;

48.

kehottaa neuvostoa hyväksymään ehdotuksen, jonka mukaan kaikki jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa alennettua alv-kantaa energiatehokkaisiin hyödykkeisiin ja palveluihin ja pitkälti työvoimavaltaisiin ja paikallisesti tuotettuihin palveluihin, kun otetaan huomioon niiden mahdollinen työllisyyttä ja kysyntää kohentava vaikutus;

49.

korostaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) ohjelma antaa lisäarvoa Lissabonin strategian ja Euroopan unionin ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa sekä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä, ja samalla se tukee sopivasti kokonaiskysynnän ylläpitämistä Euroopan unionissa; painottaa 30 ensisijaisen TEN-T-hankkeen tärkeyttä – erityisesti rajatylittävien yhdyskäytävien osalta – talouden elvyttämisessä ja liikennemuotojen parempaa, ympäristöystävällistä yhdistämistä (komodaalisuutta) koskevien lisääntyvien vaatimusten saavuttamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään uusia tapoja liikenteen infrastruktuurien rahoittamiseksi ja lisäämään olennaisesti TEN-T-hankkeiden määrärahoja seuraavassa EU:n rahoituskehyksessä ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa;

50.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta alentaa pienituloisempien työn verotusta, jotta lisätään ostovoimaa ja kannustetaan vähittäiskaupan tuotteiden kysyntää;

Entistä suurempi yhteenkuuluvuus ja pienempi taloudellinen eriarvoisuus

51.

korostaa alueellisen koheesion tavoitteiden tärkeyttä ehdotettujen elvytysjärjestelyjen yhteydessä, kun otetaan huomioon kriisin selkeästi epäsymmetriset vaikutukset Euroopan alueella;

52.

kehottaa komissiota käsittelemään erityisesti tämän kriisin valossa asianmukaisella tavalla horisontaalisten politiikkojen vaikutusta poikkeavaan alueelliseen suorituskykyyn euroalueella, kuten sen EMU@10-tiedonannossa korostettiin;

53.

kehottaa kehittämään riittävät mekanismit, joilla varmistetaan, että vähemmän dynaamisten alueiden lähentymisen nopeuttaminen rakentuu strategisille tavoitteille, kuten talouden vihreyttäminen ja asianmukainen osallistuminen Lissabonin strategiaan erityisesti tukemalla innovaatiota, pk-yrityksiä ja mikrotason aloitteita;

54.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin, joilla yksinkertaistetaan ja vauhditetaan nykyisten koheesiovälineiden käyttöä ja hankkeiden toteuttamista etenkin myöntämällä varoja ennakkoon, kasvattamalla väliaikaisesti yhteisön tuen osuutta ja parantamalla teknistä tukea sekä nopeuttamalla maksumenettelyitä;

Älykkäät ja kestävät rakenneuudistukset ja investoinnit

55.

kehottaa kehittämään sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla elvytysvälineitä ja -politiikkoja, joilla pystytään lisäämään kysyntää ja luottamusta kaikkialla Euroopan unionissa noudattaen Lissabonin strategian yhteisiä tavoitteita, joita ovat koulutus-, infrastruktuuri-, tutkimus- ja kehitysinvestoinnit, taidot ja elinikäinen oppiminen, energiatehokkuus ja vihreä teknologia, laajakaistaverkot, kaupunkiliikenne, luovat teollisuus ja palvelut, terveyspalvelut sekä palvelut lapsille ja iäkkäille ihmisille;

56.

pitää myönteisenä komission ehdotusta, joka koskee 500 miljoonan euron siirtämistä vuoden 2010 määrärahoista vuoden 2009 liikennealan infrastruktuureiden sijoituksiin; tähdentää kuitenkin, että komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava myös kaupunkiliikenteen hankkeita ja ensisijaisia TEN-T-hankkeita elvytyssuunnitelman yhteydessä myönnettävällä 5 miljardin euron lisärahoituksella; katsoo, että erityisesti sellaisten TEN-T-hankkeiden, joiden valmistelut ovat edenneet pitkälle, olisi hyödyttävä kyseisten määrärahojen laajemmasta saatavuudesta;

57.

korostaa, että vallitsevan hyvin vakavan tilanteen vuoksi EU:hun hiljattain liittyneiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole euroalueen jäseniä, saataville on asetettava Euroopan unionin määrärahoja; katsoo, että ne tarjoaisivat vaadittua talousarviotukea sellaisille valtioille, joilla ei ole samaa liikkumavaraa kuin euroalueen jäsenvaltioilla tai joiden talousarvio ja vaihtotase ovat vahvasti alijäämäisiä;

58.

korostaa, että kriisillä on äärimmäisen kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia monissa uusissa jäsenvaltioissa, mikä aiheuttaa huomattavan uhkan sille, että kasvu ja vakaus vähenevät ja köyhyys lisääntyy; odottaa lisäksi vaikutusten ulottuvan euroon ja euroalueen talouksiin; kehottaa siksi yhteisön laajuiseen ja koordinoituun lähestymistapaan yhteisön solidaarisuudessa ja ottamaan kollektiivisen vastuun asiassa; kehottaa komissiota tarkistamaan ja tiukentamaan kaikkia asianomaisten jäsenvaltioiden vakautusvälineitä, mukaan lukien vaihtokurssit, jotta voidaan panna täytäntöön nopeita ja tehokkaita turvaverkkosääntöjä ja vastauspaketteja;

59.

kehottaa komissiota pohtimaan mahdollisia toimia energian toimitusvarmuuden takaamiseksi Euroopan unionin sisäisen kaasunsiirtoverkon nopeamman kehittämisen myötä;

60.

uskoo, että taloudellisen taantuman torjumiseksi on erittäin tärkeää noudattaa vahvaa julkisten investointien politiikkaa, jonka tavoitteena on luoda ”vähähiilinen talous”;

61.

kehottaa tässä suhteessa jäsenvaltioita uudistamaan verojärjestelmiään sen varmistamiseksi, että maatalouden, liikenteen ja energian kaltaisilla aloilla, jotka vaikuttavat merkittävästi ympäristöön, toimitaan kestävän kehityksen mukaisesti;

62.

tukee voimakkaasti sellaisia kaupunkipolitiikkoja, joissa yhdistetään liikenteen ja rakennusten energiatehokkuus työpaikkojen luomiseen;

63.

korostaa, että tarvitaan ennenäkemättömiä koordinoituja ponnistuksia, jotta energian, ympäristön ja infrastruktuurin aloilla voidaan tehdä laajoja investointeja kestävän kehityksen tukemiseksi, korkealuokkaisten työpaikkojen luomisen edistämiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi; katsoo siksi, että kansalaiset hyväksyvät vaadittavat ponnistukset paremmin, jos niitä pidetään toisaalta oikeudenmukaisina ja jos niiden katsotaan toisaalta turvaavan työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden;

64.

kehottaa EU:ta tekemään koulutuksen alan aloitteita sekä riskipääoman, lainojen ja mikroluottojen saatavuutta koskevia aloitteita kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämiseksi kaikkialla Euroopan unionissa;

65.

korostaa tarvetta keventää yksityisten yritysten osarahoittamien investointihankkeiden byrokraattista taakkaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita siksi toteuttamaan toimenpiteitä investointien nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi;

66.

korostaa, että ratkaistaessa talouskriisistä johtuvia vakavia ongelmia ei pidä unohtaa pitkän aikavälin strategiaa ja mahdollisuutta saavuttaa joitakin jo myöhässä olevia tavoitteita, erityisesti:

tehostamalla palvelujen tarjoamisen vapauden esteiden poistamista palveludirektiivissä (8) säädetyllä tavalla, vaikka palveludirektiivin täytäntöönpano on viivästynyt palvelualan valtavan työpaikkojen luomiseen liittyvän potentiaalin vuoksi,

tehostamalla postipalveludirektiivin (9) täytäntöönpanoa,

saattamalla päätökseen energia-alan sisämarkkinat,

lisäämällä kiireesti T&K-investointeja, koska Lissabonin suhteellisen vaatimatonta tavoitetta, kolmea prosenttia BKT:stä, ei ole vielä saavutettu, mikä johtuu ensisijaisesti siitä, että yksityinen sektori ei ole suoriutunut kahden prosentin suuruisesta osuudestaan, ja siitä, että huolimatta esitetystä tavoitteesta, jonka mukaan EU:sta olisi tultava maailman dynaamisin tietopohjainen talous, tutkimuksen ja kehityksen alalla tehtyjen investointien erot kasvavat muihin alueisiin nähden; teollisuudelle annettava tuki edellyttää merkittäviä investointeja tutkimukseen ja kehitykseen sekä innovaatiotoimintaan,

saattamalla kiireesti päätökseen EU:n patenttijärjestelmä,

poistamalla työntekijöiden liikkumisen vapauden jäljellä olevat esteet,

saattamalla päätökseen ensisijaiset Euroopan laajuiset liikenneverkot;

Euroopan talouden välineet: yhtenäisesti toimiva Euroopan unioni

Talouden koordinointi

67.

kehottaa tehostamaan yhdenmukaisuutta jäsenvaltioiden tasolla toteutettavan elvytyssuunnitelman, Lissabonin strategian tavoitteiden ja painopisteiden, yhdenmukaistettujen politiikan suuntaviivojen sekä kansallisten uudistusohjelmien välillä sekä tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen nojalla myönnettyjen joustomahdollisuuksien käytössä;

68.

panee merkille nykyisen kriisin keskeisenä dilemmana, että Euroopan talouspolitiikan välineet eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä vastatakseen riittävällä tavalla edessä oleviin haasteisiin; vaatii siksi politiikan olennaisten välineiden tarkistusta ja päivittämistä kevään 2010 Eurooppa-neuvostoa silmällä pitäen, erityisesti yhdennettyjen poliittisten suuntaviivojen;

69.

kehottaa komissiota antamaan kansallisia uudistusohjelmia koskevia neuvoja komission kasvuennusteet huomioon ottaen;

70.

kehottaa komissiota kehittämään sopivat yksityiskohtaiset kriteerit ja standardit elvytyssuunnitelmien tiiviille valvonnalle ja niiden tehokkuuden jatkuvalle uudelleenarvioinnille erityisesti ilmoitettujen investointien todenperäisyyden osalta, kun muistetaan, että kriisin koko laajuutta ja tarvittavia korjauskeinoja ei voida vielä täysin arvioida;

71.

kehottaa kaikkia osapuolia – parlamenttia, neuvostoa ja komissiota sekä EU:n ja kansallisen tason työmarkkinaosapuolia – työskentelemään yhdessä seuraavien ehdotusten pohjalta kevään Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa 2009:

kehitetään vakauteen ja kasvuun tähtäävän makrotalouspolitiikan vastavuoroista vahvistamista ottamalla tasapainoinen politiikka ja investoinnit yhteiseksi ja vastavuoroista tukea tarjoavaksi asiaksi;

laaditaan jäsenvaltioita koskeva sitova puitekehys, jonka yhteydessä ne voivat kuulla toisiaan ja komissiota ennen kuin ne tekevät huomattavia poliittisia päätöksiä, jotka perustuvat ongelmien, painopisteiden ja tarvittavien sekä asianmukaisten ratkaisukeinojen yhteiseen ymmärtämiseen;

hyväksytään kunnianhimoiset ja räätälöidyt kansalliset elvytyssuunnitelmat sekä päivitetyt vakaus- ja lähentymisohjelmat ja tarkistetaan kansallisia talousarvioita siten, että reagoidaan viimeisimpiin taloudellisiin ennusteisiin, sekä sitoudutaan niiden pikaiseen täytäntöönpanoon;

laaditaan lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteitä koskeva yhdenmukainen EU:n strategia yhteisten painopisteiden ja tavoitteiden pohjalta;

lujitetaan euroalueen taloushallintoa parlamentin 18. marraskuuta 2008 antamassa EMU@10-päätöslauselmassa vahvistettujen suositusten mukaisesti;

72.

kehottaa parlamenttia, neuvostoa, komissiota ja Euroopan investointipankkia tutkimaan pikaisesti, mitä etuja saataisiin, jos perustettaisiin eurooppalainen itsenäinen velkarahasto, jonka velanhoitokulut olisivat alhaisemmat kuin vastaavien kansallisten velkojen kokonaiskulut ja joka olisi luonteeltaan väliaikainen ja siirrettäisiin tietyn ajan kuluttua osaksi kansallisia velkoja;

Euroopan investointipankki

73.

katsoo, että Euroopan investointipankin (EIP) mukanaolo on ratkaisevan tärkeää ja että suuri osa elvytyssuunnitelmassa mainitusta luotonannosta kuuluu sen toimivaltuuksiin; suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden sopimukseen EIP:n pääoman lisäämisestä; muistuttaa, että jotkut EIP:n toimista vaativat myös EU:n talousarvion tukea mutta että tätä ei tällä hetkellä anneta elvytyssuunnitelmissa; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa joko avustusten ja lainojen yhdistelmällä tai oman pääoman muodossa tai yhteisillä riskienjaon välineillä, kuten riskinjakorahoitusväline (RSFF) ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen lainavakuusväline (LGTT); katsoo, että viimeksi mainitussa tapauksessa EIP:tä voitaisiin pyytää osallistumaan omilla varauksillaan, mikä moninkertaistaisi vipuvaikutuksen; korostaa EIP:n tehtävää pk-yritysten ja liikepankkien jälleenrahoituksessa nykyiset julkisen ja yksityisen sektorin väliset kumppanuudet mukaan luettuina; muistuttaa tältä osin, että on kehitettävä ympäristöystävälliset rahoituskriteerit;

EU:n talousarvio

74.

muistuttaa, että komission 28. tammikuuta 2009 ehdottamaan talouden elvytyssuunnitelmaan ja myöhemmin ehdotettuihin toimiin kuuluu arviolta 30 000 000 000 euron suuruinen yhteisön osuus, joka jakautuu aloittain seuraavasti: 5 000 000 000 euroa energian liitäntäverkkoja ja nopeita internet-yhteyksiä koskevien hankkeiden tukemiseen kauden 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen yhteydessä sekä yhteisen maatalouspolitiikan tarkistamista koskeviin toimiin; rakenne- ja koheesiorahastojen mukaisiin ennakkomaksuihin; useisiin tutkimus- ja innonvointialoitteisiin, kuten vähäpäästöisiä ajoneuvoja, tulevaisuuden tehtaita ja energiatehokkaita rakennuksia koskeviin aloitteisiin; Euroopan laajuisen liikenneverkon edistyneimpien hankkeiden ennakkorahoituksen lisäämiseen, pk-yrityksiä suosiviin hankkeisiin tai yhteisön innovaatio-ohjelmaan ja rahoitukseen, jonka EIP on jo taannut nykyisillä tai uusilla lainoilla ja varoilla;

75.

painottaa, että tämänhetkistä kriisiä ei pitäisi käyttää tekosyynä sille, että kulutuksen kohdentamista erittäin tarpeellisiin ympäristöystävällisiin sijoituksiin lykätään, vaan sitä pitäisi pikemminkin käyttää täydentävänä kannustimena tällaisen uudelleenkohdentamisen edistämiseksi; ottaa lisäksi tässä yhteydessä uudelleen esille merkittävässä asemassa olevan vuoden 2009 talousarviotarkistuksen, jonka ei pitäisi olla vain teoreettinen suunnitelma mahdollisesta talousarvionäkymästä vuoden 2013 jälkeisenä aikana vaan jossa olisi oltava rohkeita ehdotuksia suunnitelman muuttamiseksi monivuotisten ohjelmien väliarvioinnin yhteydessä, jotta voitaisiin vastata tämänhetkiseen kriisiin, edistää kestävää kehitystä ja ottaa huomioon ilmastonmuutoksen haasteet;

76.

huomauttaa, että jotkut elvytyssuunnitelmassa ehdotetut elementit on muotoiltu liian epäselvästi; pyytää komissiota toimittamaan viipymättä molemmille budjettivallan käyttäjille kaikki tarvittavat lisätiedot päätöksentekoa varten; korostaa lisäksi, että useat elvytyssuunnitelmaan sisältyvät elementit edellyttävät nykyisten monivuotisten ohjelmien muuttamista; kehottaa tältä osin toteuttamaan kyseiset muutokset siten, että Euroopan parlamentin toimivaltuuksia kunnioitetaan täysimääräisesti;

77.

huomauttaa, että tämän johdosta komission ehdottaman elvytyssuunnitelman toteuttaminen saattaa kestää huomattavan kauan, ja kehottaa asianomaisia toimielimiä tekemään tarvittavat päätökset mahdollisimman nopeasti, kun otetaan huomioon Euroopan unionissa vallitseva erittäin vaikea taloudellinen tilanne;

78.

huomauttaa, että suurin osa komission ehdottamista yhteisön toimenpiteistä toteutetaan kohdentamalla uudelleen jo suunnitelmiin sisältyviä määrärahoja sen sijaan, että myönnettäisiin uusia määrärahoja; pyytää komissiota tekemään tarvittavat johtopäätökset erittäin huonoista talousnäkymistä, jotka se julkaisi tammikuussa 2009, ja arvioimaan uudelleen talousarvioehdotuksensa kyseisten uusien näkymien perusteella;

79.

pitää elvytyssuunnitelmaa sekä siihen liittyviä aloitteita myönteisinä ja muistuttaa, että kaikki uudet menot, joita ei ole ennakoitu vuoden 2009 talousarviossa, on rahoitettava uusin varoin, jotta ei vaaranneta budjettivallan käyttäjien sopimaa nykyistä monivuotista rahoituskehystä 2007–2013; muistuttaa tässä yhteydessä mahdollisuuksista, joita talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 21–23 kohta tarjoavat;

80.

korostaa, että elvytyssuunnitelmassa ehdotetaan monikerroksista koordinoitua toimintaa Euroopan talouksien vahvistamiseksi; toistaa parlamentin olevan valmis neuvottelemaan neuvoston kanssa komission ehdottamasta 5 000 000 000 euron tarkistuksesta monivuotiseen rahoituskehykseen 2007–2013 ja välineisiin mahdollisesti tehtävistä muista muutoksista, joilla olisi vaikutusta talousarvioon; katsoo, että neuvotteluissa olisi keskityttävä laajentamaan talousarvion tarkistuksella tuettavien hankkeiden alaa jäsenvaltioiden painopisteitä vastaavasti;

81.

tunnustaa, että EIP:llä ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankilla (EJKP) on merkittävä asema rahoitettaessa investointeja ja parannettaessa yritysten ja erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta; huomauttaa, että kun EU:n talousarviovaroja käytetään EIP:n interventioihin, voidaan mahdollisesti saada aikaan merkittävä vipuvaikutus investointeihin, ja haluaa tutkia, kuinka EU:n talousarviovaroilla voitaisiin edistää edelleen tällaisia vaikutuksia, ja katsoo, että niiden yhteydessä olisi joka tapauksessa laadittava komission, neuvoston, Euroopan parlamentin ja EIP:n välinen yhteisymmärryspöytäkirja investointien painopisteistä, jotta voidaan taata sijoitusten kohdentaminen varmasti kestäviin hankkeisiin; on huolissaan siitä, että neuvosto ja komissio pyrkivät antamaan EIP:lle ja EJKP:lle yhä enemmän lisätehtäviä tarjoamatta ensin tarpeellisia taloudellisia ja rahoituksellisia takeita siitä, että EIP ja EJKP pystyvät suoriutumaan tehtävistään menestyksekkäästi; toteaa, että komissio ehdottaa EIP:n käyttämien rahoitusvälineiden lisäämistä monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 mukaisesti; pyytää komissiota esittämään alustavan arvion tässä yhteydessä jo toteutetuista toimista sekä ehdottamaan ratkaisuja budjetti- ja sääntelyongelmiin, joita ilmenee esimerkiksi Jasmine-, Jaspers- ja Jeremie-toimintojen toteuttamisen yhteydessä;

82.

odottaa komission täsmentävän aikeitaan, jotka liittyvät tuleviin toimiin ja erityisesti EU:n talousarviosta näiden välineiden tehostamiseksi mahdollisesti maksettavaan osuuteen; kehottaa komissiota ilmoittamaan molemmille budjettivallan käyttäjille, missä laajuudessa EIP:n käyttöön uusia aloitteita varten tulevat uudet välineet edellyttävät rahoitusta EU:n talousarviosta; toteaa lisäksi, että EIP:n ja EJKP:n tehtävien lisääminen nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä rahoitusta saavien hankkeiden demokraattisesta valvonnasta, kun kyseessä ovat EU:n talousarviosta otettavat varat;

83.

pahoittelee, että Euroopan laajuisia energian liitäntäverkkoja ja laajakaistainfrastruktuuria koskeviin hankkeisiin tehtäviä investointeja koskeva komission ehdotus on turha, koska neuvostossa ei päästy asiasta sopimukseen, vaikka Eurooppa-neuvosto sitä joulukuussa 2008 toivoi; katsoo, että EU:n talousarviovaroja olisi kohdennettava talouskriisin ratkaisemiseen asianmukaisilla välineillä edellä mainitun 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti, ja kehottaa neuvostoa keskustelemaan parlamentin kanssa mahdollisimman pian; katsoo, että ainoastaan vahvistettua liikkumavaraa voidaan käyttää ja että käyttö ei voi perustua tulevien varainhoitovuosien arvioituihin tarpeisiin; muistuttaa, että uudelleen kohdentaminen saattaa haitata nykyisiä politiikan aloja; katsoo, että väliarviointi tarjoaa viimeisen ja myöhässä olevan tilaisuuden reagoida talouskriisiin; korostaa, että mikäli elvytyssuunnitelma hyväksytään, sillä on merkittävä vaikutus vuoden 2009 talousarvioon; muistuttaa komissiota siitä, että sen ehdotus on suuntaa-antava ja että se riippuu lainsäädäntövallan käyttäjältä saatavasta hyväksynnästä; pyytää nopean toteuttamisen takaamiseksi lisää yksityiskohtaisia tietoja kunkin hankkeen edistymisestä sekä arviota niiden lyhyen aikavälin vaikutuksista työllisyyteen ja koko EU:n talouskasvuun, ja edellyttää konkreettisia lukuja toteuttamisesta ja erityisesti rahoituksen ohjelmoinnista; huomauttaa, että energiahankkeisiin käytettävät EU:n varat, jotka ovat nykyisen EU:n rahoituskehyksen puitteissa väistämättä hyvin rajalliset, olisi kohdennettava sellaisiin hankkeisiin, jotka voidaan käynnistää pikaisesti ja jotka auttavat saavuttamaan EU:n ilmastopoliittiset tavoitteet vuodelle 2020, erityisesti energian säästämistä ja energiatehokkuutta koskeviin hankkeisiin sekä uusiutuvan energian verkostoihin tehtäviin investointeihin;

84.

muistuttaa 21. marraskuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa sovitusta koheesiopolitiikan toteuttamista koskevasta yhteisestä lausumasta, jossa painotetaan rakenne- ja koheesiorahastojen ohjelmien täytäntöönpanon nopeuttamisen hyötyjä taloudelle, sekä maksumäärärahoja koskevasta lausumasta, jossa tuetaan etenkin talouskriisiin liittyvien uusien aloitteiden rahoitusta; panee merkille, että vuodeksi 2009 ennakoitujen lisäennakkomaksujen määrä on ESR:n, EAKR:n ja koheesiorahaston varainhoitoa koskevan komission ehdotuksen perusteella 6 300 000 000 euroa ja että muut ehdotetut muutokset rahastojen varainhoitoon saattavat nopeuttaa välimaksujen suorittamista;

85.

kehottaa komissiota pitämään budjettivallan käyttäjän ajan tasalla ja selventämään, onko rahastojen hallinnon puitteissa tapahtuva maksujen ennakoiminen budjettivallan käyttäjän vuodelle 2009 ennakoiman maksuaikataulun mukaista eli riittääkö parlamentin ja neuvoston sopima maksujen taso nykyisten tai tulevien aloitteiden rahoittamiseen;

86.

muistuttaa, että komission mahdollisesti ehdottamat muutokset maksujen tasoon on sisällytettävä lisätalousarvioon, jonka molemmat budjettivallan käyttäjät hyväksyvät;

87.

korostaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) ohjelma antaa lisäarvoa Lissabonin strategian ja Euroopan unionin ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa ja sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä, ja samalla se tukee sopivasti kokonaiskysynnän ylläpitämistä Euroopan unionissa; pitää siksi myönteisenä komission ehdotusta, joka koskee 500 000 000 euron siirtämistä vuoden 2010 määrärahoista vuoden 2009 liikennealan infrastruktuureiden sijoituksiin;

88.

pyytää, että kun komissio esittää luettelon hankkeista, joille haetaan EU:n talousarviosta myönnettävää rahoitusta, se ottaa joulukuussa 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston pyytämällä tavalla huomioon tarpeen parantaa EU:n talouden kilpailukykyä pitkällä aikavälillä sekä edistää infrastruktuurihankkeita, joista on jo tehty päätökset ja suunnitelmat;

89.

suosittelee joustavan lähestymistavan soveltamista EU:n jäsenvaltioiden talousarvioiden menorakenteeseen sekä muiden kuin vuosittaiseen talousarvioon sidottujen määrärahojen ja muiden kuin vuosittaisten määrärahojen käyttämistä koheesiotavoitteiden mukaisesti määriteltyihin ensisijaisiin tarkoituksiin; vaatii jälleen kerran EU:n talousarvion kiireellistä vahvistamista siten, että sen kokoa ja menorakennetta arvioidaan uudelleen;

Euroopan unioni ja globaali hallinto

90.

kehottaa voimakkaasti Euroopan unionia toimimaan johtavassa roolissa kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti kansainvälisessä vakausfoorumissa (FSF), Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) ja tulevissa G20-kokouksissa; katsoo, että on erityisen tärkeää vahvistaa valuutta-alueiden monenkeskistä valvontaa ja rahoitusmarkkinoita; muistuttaa, että maailmanlaajuisten vapaiden pääomavirtojen aikana lähentyminen on keskeisen tärkeää todella yhdenvertaisten kilpailuedellytysten sekä kattavan sääntely- ja valvontakehyksen kannalta;

91.

muistuttaa Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidettävän seuraavan G20-huippukokouksen merkityksestä, kun lausuntojen odotetaan muuttuvan päätöksiksi; muistuttaa toimien selkeästä aikataulusta sopimisen merkityksestä, millä varmistetaan se, että prosessi tuottaa tuloksia; vaatii, että rahoitusasioiden käsittelemisen lisäksi jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiesten olisi pohdittava, miten korjataan maailmanlaajuinen epätasapaino, ja sovittava hiljattain hyväksyttyjen elvytyssuunnitelmien koordinoimisesta siten, että työttömyyttä ei unohdeta; kannattaa de Larosièren ryhmän suositusten käyttämistä tulevaa rahoitusjärjestelmää koskevan EU:n kannan muodostamisen perustana; kehottaa neuvostoa ja komissiota kuulemaan parlamentin kantaa, ennen kuin sovitaan huippukokouksessa noudatettavasta neuvottelukannasta;

92.

antaa vahvan tukensa G20-ryhmän eurooppalaisten jäsenvaltioiden päätökselle ryhtyä päättäväisiin toimiin verokeitaita sekä yhteistyöstä kieltäytyviä lainkäyttöalueita vastaan sopimalla mahdollisimman pian seuraamusten toimenpidevalikoimasta, joka hyväksytään Lontoon huippukokouksessa; suosittelee, että EU:n olisi hyväksyttävä omalla tasollaan asianmukainen lainsäädäntökehys, joka rajoittaa liiketoimia mainittujen lainkäyttöalueiden kanssa; korostaa, että maailmanlaajuisesti yhdenmukaiset lähestymistavat ovat välttämättömiä mainitun ongelman ratkaisemisessa;

93.

suosittelee voimakkaasti, että kansainvälisten liiketoimien vaikutuksia reaalitalouteen kaikkialla Euroopan unionissa ja erityisesti kauppaan, ilmastonmuutokseen sekä rahoitukseen arvioidaan asianmukaisesti; tukee tehostettua kansainvälistä vuoropuhelua tärkeimpien valuutta-alueiden kanssa, jotta vältetään valuutan manipuloinnin ja valuuttakurssien vaihtelun vaikutukset reaalitalouteen;

94.

kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään Euroopan unionin kauppakumppaneiden kuulemista ja edistämään yhteistyötä niiden kanssa sekä erityisesti Yhdysvaltain vastanimitetyn hallinnon kanssa;

95.

katsoo, että nykyinen kriisi ei saa heikentää Euroopan unionin velvollisuuksia kansainvälisen kehityksen ja maailman köyhyyden torjumisen suhteen; muistuttaa, että protektionistiseen politiikkaan palaamiseen liittyvää riskiä on vältettävä; korostaa, että maailmanlaajuisia elvytysponnisteluja voitaisiin suuresti tehostaa saattamalla Dohan kierroksen kauppaneuvottelut ajoissa päätökseen;

*

* *

96.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan investointipankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä euroryhmän puheenjohtajalle.


(1)  EUVL C 16, 22.1.2009, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0506.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0058.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0543.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0425.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0476.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/35/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (EYVL L 200, 8.8.2000, s. 35).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/6/EY, annettu 20 päivänä helmikuuta 2008, direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisen toteuttamisen osalta (EUVL L 52, 27.2.2008, s. 3).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/113


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen

P6_TA(2009)0124

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 koheesiopolitiikasta: investointeja reaalitalouteen (2009/2009(INI))

2010/C 87 E/19

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2008)0800),

ottaa huomioon komission 16. joulukuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen” (KOM(2008)0876),

ottaa huomioon 14. marraskuuta 2008 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Regions 2020 – an assessment of future challenges for EU regions” (alueet vuonna 2020 – arvio EU:n alueiden tulevista haasteista) (SEC(2008)2868),

ottaa huomioon 11. ja 12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta tiettyjen varainhoitoa koskevien säännösten osalta (KOM(2008)0803),

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1081/2006 muuttamisesta uusien tukikelpoisten kustannustyyppien lisäämiseksi (KOM(2008)0813),

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön asuntokannassa tehtävien investointien tukikelpoisuuden osalta (KOM(2008)0838),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6-0075/2009),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan talous kärsii maailmanlaajuisen rahoituskriisin seurauksista ja laajimmasta ja vakavimmasta taantumasta 60 vuoteen,

B.

katsoo, että EU:n koheesiopolitiikalla edistetään huomattavasti Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa ja että se on yhteisön suurin reaalitalouden investointien lähde, josta annetaan kohdennettua tukea ensisijaisiin tarpeisiin ja aloille, joilla on kasvumahdollisuuksia sekä julkisella että yksityisellä sektorilla,

C.

toteaa, että se yli 65 prosentin osuus EU:n koheesiopolitiikan kokonaismäärärahoista kaudella 2007–2013, joka on varattu investointeihin unionin uudistetun Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian neljään painopistealaan, jotka ovat ihmiset, yritykset, infrastruktuuri ja energia sekä tutkimus ja innovointi, on merkittävä väline, ja että mainitunkaltaiset investoinnit ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan reagoida tehokkaasti nykyiseen rahoituskriisiin,

D.

katsoo, että nykyistä lamaa pitäisi käyttää tilaisuutena edistää ympäristöystävällisiä investointeja ja luoda ympäristöystävällisiä työpaikkoja,

E.

katsoo, että onnistuminen taloustaantuman lieventämisessä riippuu jäsenvaltioiden ja alueiden halusta panna nopeasti täytäntöön ohjelmiensa tavoitteet,

1.

pitää erittäin myönteisenä Euroopan talouden elvytyssuunnitelman hyväksymistä, koska siinä hahmotellaan jäsenvaltioiden ja komission koordinoidut toimet talouskriisin torjumiseksi; katsoo, että suunnitelma perustuu yhteisvastuullisuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteisiin, eikä sen pitäisi olla ristiriidassa Lissabonin strategian kanssa, ja että siinä ehdotetut toimet auttavat toteuttamaan syvällisempiä ja pitkäaikaisia rakenneuudistuksia;

2.

katsoo, että EU:n koheesiopolitiikka, jolla pyritään varmistamaan talouskasvu ja yhteiskunnallinen kehitys ja todella virkistämään talouselämää lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, voi merkittävästi edesauttaa nykyisestä rahoituskriisistä selviämistä ja jäsenvaltioiden ja alueiden, myös pysyvistä haitoista kärsivien alueiden, elpymistä;

3.

korostaa, että rakennerahastot ovat tehokkaita välineitä, joilla alueita tuetaan taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa rakenneuudistuksessa ja joilla toteutetaan suunnitelman neljää painopistealuetta koskevat toimet talouden vauhdittamiseksi, ja hyväksyy niiden käytön sen sijaan, että kiirehditään keksimään uusia taloudellisia välineitä; toteaa, että mainitut toimet täydentävät kansallisella tasolla toteutettuja toimia; katsoo, että koska kansallisiin talousarvioihin kohdistuu huomattavia paineita, EU:n koheesiopolitiikan varojen myöntämistä ja toimia olisi nopeutettava, jotta voidaan ajoissa vauhdittaa taloutta ja tukea erityisesti kriisistä kärsiviä ihmisiä;

4.

pitää myönteisenä komission lainsäädäntöehdotuksia kolmen voimassa olevan rakennerahastoista annetun, vuosia 2007–2013 koskevan asetuksen muuttamiseksi (asetus (EY) N:o 1083/2006, N:o 1080/2006 ja N:o 1081/2006), koska ne ovat Euroopan talouden elvytyssuunnitelman suuntaisia ja sitä täydentäviä; tukee täysin ehdotettuja muutoksia, joiden tarkoituksena on parantaa jäsenvaltioiden kassavirtoja ja maksuvalmiutta, helpottaa rahoituksen ohjausvälineiden käyttöä, lisätä asumisen energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin tehtävien investointien tukimahdollisuuksia sekä lisätä rakennerahastojen joustavuutta niiden mukauttamiseksi epätavallisen taloustilanteen vaatimuksiin pitkän aikavälin huomioon ottaen;

5.

kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioiden toteuttamia taloudellisia toimia varmistaakseen, että ne eivät haittaa markkinoiden vapaata kilpailua tai heikennä sosiaalisia standardeja, jotka ovat olleet Euroopan integraation kulmakiviä yhteisön perustamisesta lähtien, sekä valvomaan ympäristöä ja ilmastonsuojelua koskevan yhteisön lainsäädännön vaatimusten toteutumista;

6.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että rakenne- ja koheesiorahastojen täytäntöönpanon nopeuttamiseksi, yksinkertaistamiseksi ja joustavoittamiseksi hyväksytyillä toimilla ei vähennetä niiden vastuuta valvoa täytäntöönpanoa;

7.

pitää myönteisenä sitä, että komissio on perustanut asiantuntijaryhmän (yksinkertaistamista käsittelevä työryhmä) käsittelemään rakennerahastojen täytäntöönpanomenettelyjen yksinkertaistamista entisestään; odottaa kiinnostuneena komission uusia yksinkertaistamisehdotuksia, jotka sen on määrä antaa vuoden 2009 alussa;

8.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueita varmistamaan, että rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä annetun asetuksen (asetus (EY) N:o 1083/2006) 11 artiklassa tarkoitettua kumppanuusperiaatetta sovelletaan täysimääräisesti ja että vaatimusta kumppaneiden täysimääräisestä mukaan ottamisesta noudatetaan;

9.

korostaa ruohonjuuritason organisaatioiden, valtioista riippumattomien järjestöjen ja yhteisötalouden suurta merkitystä pyrittäessä edistämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta erityisesti talouskriisin aikana; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki rakennerahastojen yksinkertaistamistoimet vähentävät mainituille organisaatioille lankeavaa hallinnollista taakkaa;

10.

on erityisen huolestunut kriisin epätasaisista alueellisista vaikutuksista Euroopassa ja sen suuremmasta vaikutuksesta jäsenvaltioihin, joissa jo on EU:n keskiarvoa alhaisempi elämänlaatu, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen asianmukaisesti huomioon, kun konkreettisia toimia talouskriisin torjumiseksi suunnitellaan ja pannaan täytäntöön; kehottaa komissiota eritoten varmistamaan asianmukaisen maantieteellisen tasapainon esittäessään Eurooppa-neuvoston pyytämän luettelon erityishankkeista, joilla vahvistetaan investointeja infrastruktuuriin ja energiatehokkuuteen;

11.

katsoo, että esimerkiksi lisäämällä joustavuutta, nopeuttamalla maksuja ja käyttämällä kertakorvauksia ja kiinteämääräisiä maksuja voidaan vauhdittaa toimintalinjojen täytäntöönpanoa erityisesti infrastruktuurin, energian ja ympäristön aloilla sekä Euroopan sosiaalirahaston hankkeissa; katsoo, että komission olisi annettava jäsenvaltioille selkeää ohjausta asiassa; pahoittelee kuitenkin, että muita tärkeitä toimia ei ole otettu huomioon, kuten ehdotuksia maksuvalmiuden todellisesta ja välittömästä lisäämisestä siten, että tulevina vuosina toteutetaan enemmän välimaksuihin liittyviä toimia;

12.

pitää myönteisenä komission ehdotusta lisätä ennakkomaksuja, jotta voidaan edistää hankkeiden täytäntöönpanoa tarjoamalla varoja hankkeen täytäntöönpanon alkuvaiheessa ja siten vähentää pankkilainojen tarvetta; kehottaa kuitenkin pankkeja ja rahoituslaitoksia käyttämään täysin niille annetut mahdollisuudet ylläpitää ja tukea luotonantoa talouselämälle sekä siirtämään lainanottajille ohjauskorkojen alennukset;

13.

korostaa vahvasti sitä myönteistä asemaa, joka koheesiopolitiikalla voi olla solidaarisuuden vahvistamisessa ja luottamuksen palauttamisessa, sillä siinä otetaan käyttöön julkisia investointeja koskevia toimenpiteitä, joilla edistetään sisäistä kysyntää;

14.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueellisia ja paikallisia viranomaisia takaamaan osuutensa yhteisrahoitusta koskevien sääntöjen vaatimusten mukaisesti, jotta rakennerahastoista osoitettuja varoja voidaan hyödyntää täysimääräisesti;

15.

korostaa ihmisiä, yrityksiä ja ennen kaikkea työllisyyttä tukevien toimien tärkeyttä, jotta talous todella elpyy; kehottaa ryhtymään ratkaiseviin toimiin talouden kysynnän tukemiseksi sekä toimiin pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset), yhteisötalouden yritysten sekä paikallis- ja alueviranomaisten auttamiseksi, jotta voidaan säilyttää yhteenkuuluvuus ja turvata keskeiset investoinnit ja infrastruktuurihankkeet; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään laajasti rakennerahastoja turvatakseen työpaikkojen luomisen ja tukeakseen pk-yrityksiä, yrittäjyyttä ja ammattikoulutusta;

16.

pitää myönteisenä ehdotusta, jonka mukaan investoinnit energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian käyttöön asuntotuotannossa olisivat oikeutettuja Euroopan aluekehitysrahaston tukeen kaikkialla unionissa; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita hyödyntämään tätä uutta mahdollisuutta kattavasti ja mukauttamaan toimintaohjelmansa siihen vahvistaakseen kestävää kehitystään ja investoidakseen ilmastoa säästäviin infrastruktuureihin ja innovaatioihin; painottaa yleensä energiainfrastruktuureihin investoinnin tärkeyttä, joka tuli esiin viimeksi äskettäisen kaasukriisin aikaan;

17.

kannustaa jäsenvaltioita tutkimaan koheesiopolitiikan ja muiden yhteisön rahoituslähteiden (Euroopan laajuiset liikenne- ja energiaverkot, seitsemäs tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelma, kilpailukyvyn ja innovaatioiden puiteohjelma) sekä Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin tarjoaman rahoituksen yhteisvaikutuksia; kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan ja parantamaan Jessica-, Jasmine- ja Jeremie-rahoitusvälineiden varojen saatavuutta, jotta voidaan edistää sitä, että pk-yritykset ja asianomaiset edunsaajat käyttävät niitä useammin;

18.

kehottaa komissiota kehittämään toimia, joilla parannetaan kassavirtaa asiasta vastaaville viranomaisille sekä lisätään teknistä tukea jäsenvaltioille ja alueiden välistä parhaiden käytänteiden vaihtoa, jotta voidaan parantaa hankkeiden laatua ja tehostaa niiden täytäntöönpanoa; korostaa Jaspers-välineen suurta merkitystä hankkeiden valmistelussa; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita, jos niiden on tarkistettava toimintaohjelmiaan; korostaa kuitenkin, että kyseisistä muutoksista on viipymättä jaettava tietoa paikallis- ja alueviranomaisille;

19.

katsoo, että komission hyväksyntä vahvistetuille kansallisille hallinta- ja valvontajärjestelmille on olennaista ohjelmien täytäntöönpanon nopeuttamiselle, ja kehottaa jäsenvaltioita viimeistelemään komissiolle tiedottamista koskevan prosessin mahdollisimman pian;

20.

korostaa opetuksen ja koulutuksen asemaa talouden pitkäaikaisen elpymisen varmistamisessa ja vaatii, että Euroopan sosiaalirahastosta tuetut toimenpiteet saatetaan ajan tasalle sekä varojen paremman saatavuuden varmistamiseksi että menettelyjen joustavoittamiseksi;

21.

kehottaa komissiota laatimaan asianmukaiset yksityiskohtaiset perusteet ja normit elvytyssuunnitelmien tehokkuuden tiivistä seurantaa ja jatkuvaa uudelleenarviointia varten jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla erityisesti avoimuutta koskevien vaatimusten noudattamisen arvioinnin osalta; kehottaa arvioimaan vuonna 2010 rakennerahastoja koskevista muutetuista asetuksista johtuvia uudistuksia, jotta kyseisten toimenpiteiden tehokkuutta voidaan parantaa edelleen ja jotta voidaan analysoida ongelmien ja toimien täytäntöönpanon viiveiden syitä; kehottaa komissiota ottamaan havainnot huomioon seuraavan sukupolven rakennerahasto-ohjelmia koskevissa ehdotuksissaan;

22.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.


Torstai 12. maaliskuuta 2009

1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/116


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Paremmat uranäkymät ja suurempi liikkuvuus: Eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten

P6_TA(2009)0125

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 paremmista uranäkymistä ja suuremmasta liikkuvuudesta: Eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten (2008/2213(INI))

2010/C 87 E/20

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 23. toukokuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Paremmat uranäkymät ja suurempi liikkuvuus: eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten” (KOM(2008)0317) sekä tiedonantoon liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat ja etenkin vaikutustenarvioinnin (SEC(2008)1911) ja tiivistelmän (SEC(2008)1912),

ottaa huomioon neuvoston 19. joulukuuta 2006 tekemän päätöksen 2006/973/EY Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Ihmiset” (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 3. joulukuuta 2008 antaman lausunnon (2),

ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2001 päivätyn komission tiedonannon ”Eurooppalaisen tutkimusalueen liikkuvuusstrategia” (KOM(2001)0331) ja 18. heinäkuuta 2003 päivätyn tiedonannon ”Tutkijat eurooppalaisella tutkimusalueella: yksi ammatti, monta uraa” (KOM(2003)0436) sekä komission 11. maaliskuuta 2005 antaman suosituksen 2005/251/EY eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä (3),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6-0067/2009),

A.

katsoo, että Eurooppa tarvitsee lisää tutkijoita, jotka kykenevät muun muassa kehittämään huippututkimusta, voidakseen lisätä tuottavuutta ja parantaa kilpailukykyä ja jotta edistetään Lissabonin strategian mukaisten tavoitteiden saavuttamista,

B.

katsoo, että tutkijapulan lieventäminen edellyttää sitä, että Euroopan unionin ulkopuolella työskentelevien eurooppalaisten tutkijoiden paluuta helpotetaan ja että kolmansista maista tulevien tutkijoiden maahanpääsyä helpotetaan, kun he haluavat työskennellä Euroopan unionissa,

C.

katsoo, että houkuttelevien uranäkymien tarjoaminen tutkijoille Euroopan unionissa on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus ja houkutella tällaista työvoimaa kolmansista maista,

D.

katsoo, että Euroopan unionin on toimittava kielteistä talouskehitystä vastaan keskittymällä koulutukseen ja tutkimukseen ja tehtävä kaikkensa tutkijoiden työllistymisen, turvallisuuden ja liikkuvuuden varmistamiseksi, jotta he pysyvät Euroopan unionissa,

E.

ottaa huomioon, että tutkijoiden liikkuvuus on keskeisiä tekijöitä Euroopan tutkimusalueen (ERA) täysimääräisen täytäntöönpanon varmistamisen kannalta,

F.

katsoo, että EU:n on taattava tutkijoiden vapaa liikkuvuus voidakseen turvata hyvä kehitys tutkimuksen alalla; katsoo, että tältä osin sopusointuinen yhteistyö jäsenvaltioiden ja yksityisen ja julkisen sektorin välillä on siksi ratkaisevan tärkeää,

G.

ottaa huomioon, että tiedonsaanti tutkijoiden työmahdollisuuksista on usein rajoitettua, sillä monissa tapauksissa kilpailut järjestetään tutkimuslaitoksessa sisäisesti,

H.

ottaa huomioon, että tutkimuksen parissa työskentelevä henkilöstö ikääntyy ja tarvitaankin kiireellisesti aloitteita, joilla helpotetaan nuorten ja etenkin naisten pääsyä tutkijan uralle ja lisätään sen vetovoimaa,

I.

katsoo, että monissa tutkimuslaitoksissa urakehitysjärjestelmä on edelleen jäykkä ja perustuu tutkijoiden saavutusten sijasta palvelusvuosiin,

J.

katsoo, että mutkikkaat hakuprosessit ja hallinnollisten taitojen puute ja esimerkiksi lomakkeiden täyttäminen tai patenttien rekisteröiminen vieraalla kielellä vaikeuttavat tutkijoiden osallistumista liikkuvuutta edistäviin hankkeisiin,

K.

ottaa huomioon, että teollisuuden, liikemaailman ja yhteiskunnan kanssa tehtävän tietojen vaihdon tärkeyttä ei ole vieläkään tunnustettu monissa yliopistoissa, jolloin siteitä liikemaailmaan ei synny, mikä heikentää Euroopan unionin kilpailukykyä,

L.

katsoo, että kielitaito on erittäin tärkeässä asemassa tutkijoiden liikkuvuudessa ja kielitaidon vuoksi tutkijat liikkuvat yhä enemmän maihin, joiden kieliä puhutaan laajalti, jolloin muille maille jää vähemmän mahdollisuuksia hyötyä liikkuvien tutkijoiden työstä,

M.

katsoo, että liikkuvuus on keskeinen osa väitöskirjan tekemistä, koska sen avulla tutkijat saavat laaja-alaisempia kokemuksia ja urakehitysmahdollisuuksia,

N.

katsoo, että liikkuvuus on tärkeä osatekijä, joka auttaa eräitä jäsenvaltioita voittamaan vaikeutensa omien nuorten tutkijoidensa kouluttamisessa aloilla, joilla niillä ei ole tarvittavaa määrää väitöskirjan tekijöitä tai asianmukaista tutkimusinfrastruktuuria,

O.

katsoo, että tutkimuslaitosten, yritysten ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä pitäisi parantaa, jotta voidaan varmistaa tietojenvaihto, innovoinnin kehittäminen ja rahoituksen käytön tehostaminen,

P.

katsoo, että osallistuminen EU:n tutkimusohjelmiin on erinomainen tapa edistää tutkijoiden uraa, sillä sen avulla saadaan aikaan kansainvälistä kilpailua, päästään monikansallisiin tutkijaverkostoihin ja saadaan lisää rahoitusta omien tutkimuslaitosten kehittämiseen,

Q.

ottaa huomioon, että naiset ovat edelleen aliedustettuja useimmilla luonnontieteiden ja teknisten tieteiden aloilla sekä vastuutehtävissä,

Avoimet hakumenettelyt ja apurahojen siirrettävyys

1.

panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen, joka koskee eurooppalaista kumppanuutta tutkijoita varten, ja tukee sitä ja katsoo, että ehdotettujen toimien olisi oltava tehokkaita eurooppalaisen tutkimusalueen perustamisen tiellä olevien suurimpien esteiden poistamisessa;

2.

korostaa, että jos halutaan saada maailman huippua edustava eurooppalainen tutkimusjärjestelmä komission ja jäsenvaltioiden kattavan kumppanuuden avulla, kaikkien alueiden, kansallisen ja Euroopan tason osapuolien on osallistuttava täysipainoisesti;

3.

korostaa, että on tehtävä ehdotettua aloitetta koskevia sitoumuksia ja hyväksyttävä konkreettisia ehdotuksia sekä huolehdittava siitä, että edellä mainitun ”Ihmiset”-ohjelman tavoitteita jatketaan ripeästi;

4.

kehottaa parantamaan tutkijoiden työnsaantimahdollisuuksista jaettavan tiedon saatavuutta ja avoimuutta ja lisäämään julkisten laitosten hakumenettelyiden avoimuutta; katsoo, että tiedot avoimista työpaikoista olisi julkaistava kunkin tutkimuslaitoksen verkkosivuilla ja EURAXESS-verkkosivuilla;

5.

huomauttaa, että tutkimuksen alalla on tulevaisuudessa laadittava ja otettava käyttöön yhteinen EU-uramalli ja että Euroopan unionissa on otettava käyttöön kattava tietojärjestelmä kaikista tutkimuksen alalla tarjolla olevista työpaikoista ja harjoittelusopimuksista, ja katsoo tämän olevan hyvin tärkeää, jotta tutkijoille voidaan luoda yhtenäiset työmarkkinat;

6.

korostaa lisäksi kaikkien osapuolien panoksen tarpeellisuuden yhteydessä yhtäältä jäsenvaltioiden päättäväisen prosessiin osallistumisen tärkeyttä ja toisaalta komission vastuuta tukea prosessia ja kaikkien osapuolien välistä toimintaa tuottamalla ja levittämällä tukimateriaalia ja täsmällistä tietoa sekä mahdollistamalla parhaiden toimintatapojen vaihdon;

7.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään standardeja tutkijoiden ammatillisen pätevyyden vastavuoroista tunnustamista varten ja erityisesti epävirallisten tutkintojen osalta;

8.

toistaa, että 23. huhtikuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (4) on tärkeä, ja kehottaa komissiota kannustamaan ja auttamaan jäsenvaltioita niiden omien kansallisten tutkintojen viitekehysten laatimisessa, jotta ne voidaan sovittaa eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen vuoteen 2010 mennessä;

9.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnisteluitaan edellä mainituissa eurooppalaisessa tutkijoiden peruskirjassa ja tutkijoiden työhönoton säännöstössä esitettyjen periaatteiden panemiseksi täytäntöön;

10.

kannustaa jäsenvaltioita ja julkisia tutkimuslaitoksia järjestämään tarvittavat tukipalvelut tutkijoille yksinkertaistamalla hakumenettelyitä ja helpottamalla tutkijoiden rahoituksen saantia sekä myöntämällä yksilöllisiä tukia, jotka edistävät tutkijoiden vapautta tutkia haluamaansa aihetta; kehottaa tämän takia jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan tutkijoiden liikkuvuutta koskevien hakulomakkeiden yhdenmukaisuuden;

11.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon kolmansien maiden kanssa tehdyt liikkuvuus- ja kumppanuusohjelmat, kuten Erasmus Mundus, mitä tulee kaikkien osallistuvien tutkijoiden liikkuvuuteen ja ammatilliseen vuorovaikutukseen;

12.

kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota tarkastelemaan apurahojen siirrettävyyden käyttöönoton edellytyksiä, jos rahoittajatahot pystyvät siten vastaamaan paremmin tutkimustarpeisiin ja tutkijat voivat saada käyttöönsä tutkimusrakenteita, joita heidän omissa laitoksissaan ei ole; katsoo, että tarkastelussa pitäisi käsitellä erityisesti sitä, kuinka siirrettävyys vaikuttaisi jäsenvaltioiden tutkimuslaitoksiin, sekä ”tutkijoiden epätasaisen jakautumisen” vaaraa Euroopan unionin sisällä, yhteisön ulkopuolisista maista ja näihin maihin;

13.

katsoo, että lisäämällä tutkijoiden liikkuvuutta ja vahvistamalla niiden tutkimuslaitosten resursseja, jotka houkuttelevat tutkijoita muista jäsenvaltioista, suositaan osaamiskeskuksia ja levitetään tätä osaamista myös eri puolille Euroopan unionia;

14.

korostaa, että tutkijoiden valinta- ja ylennysmenettelyt on tärkeää muuttaa täysin avoimiksi; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan naisten ja miesten tasapainoisemman edustuksen tutkijoiden palkkaamisesta ja ylentämisestä vastaavissa elimissä;

15.

katsoo, että tutkijoiden liikkuvuus EU:ssa pitäisi asettaa etusijalle sen varmistamiseksi, että osaamista levitetään ja että eri tieteenalojen innovatiivinen pioneeritutkimus houkuttelee asialle omistautuneita ja päteviä tutkijoita sekä lisää rahoitusta;

16.

kehottaa helpottamaan tutkijavaihtoa yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa ottamalla käyttöön erilaisia mekanismeja, kuten tutkijoille tarkoitettuja erityisviisumeja;

17.

katsoo, että liikkuvuutta pitäisi lisätä muuttamalla järjestelmää siten, että tutkimuslaitosten ja yliopistojen olisi edullista ja kannattavaa ottaa vastaan tutkijoita muista jäsenvaltioista, eli käyttämällä ns. tutkimusseteli-järjestelmää (”research voucher”); katsoo, että näillä seteleillä olisi siirrettävä rahaa tutkijoille, ja ne, jotka lähtisivät työhön muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan toimivaan tutkimuslaitokseen, voisivat ottaa setelit mukaansa; katsoo, että tällä tutkijoiden liikkuvuuden ylimääräisellä tuella täydennettäisiin nykyisiä rahoitusjärjestelmiä ja että tutkimusseteli kannustaisi jäsenvaltioita ja tutkimuslaitoksia kilpailemaan siitä, kuinka ne voivat houkutella lahjakkaimpia tutkijoita;

Liikkuvien tutkijoiden sosiaaliturvaan ja lisäeläkkeisiin liittyvistä tarpeista huolehtiminen

18.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa yleiseurooppalainen eläkerahasto tutkijoille heidän tutkimussopimustensa pituudesta riippumatta;

19.

muistuttaa, että jäsenvaltio pystyy laatimaan kattavaan eurooppalaiseen kumppanuuteen johtavan kattavan kansallisen toimintasuunnitelman ainoastaan ottamalla huomioon tutkijoiden, kansallisten tutkimuslaitosten ja tutkimuspolitiikan sidosryhmien näkökulmat;

Houkuttelevat työolot ja työehdot

20.

kannustaa jäsenvaltioita ja julkisia tutkimuslaitoksia järjestämään tarvittavat tukipalvelut muista maista tuleville tutkijoille, asuntojen, koulujen ja lastenhoidon järjestäminen mukaan lukien; katsoo, että näitä palveluita olisi mainostettava kaikilla verkkosivuilla, joissa ilmoitetaan avoimista työpaikoista tutkijoille;

21.

kehottaa tarjoamaan joustavampia työoloja sekä nais- että miestutkijoille työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi ja kehottaa poistamaan sukupuolten väliset palkkaerot tutkijoiden keskuudessa;

22.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla parannetaan perheiden mahdollisuuksia elää yhdessä siinä tapauksessa, että molemmat puolisot ovat tutkijoita;

23.

kehottaa jäsenvaltioita EU:n sisäisen ”aivovuodon” estämiseksi hyödyntämään paremmin edellä mainitun Ihmiset-erityisohjelman rahoitusjärjestelyiden tarjoamia mahdollisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan siten, että paluu omiin laitoksiin on tutkijoille houkuttelevampaa nostamalla heidän palkkojaan tai tarjoamalla lisäetuisuuksia, joilla varmistetaan, että taloudelliset olosuhteet ovat verrattavissa liikkuvuusjakson aikaisiin olosuhteisiin;

24.

kehottaa jäsenvaltioita ja julkisia tutkimuslaitoksia parantamaan tutkijoiden urakehitystä edistämällä uudistuksia, joilla lisätään kilpailua tutkijoiden työmarkkinoilla ja vähennetään niiden institutionaalista sidonnaisuutta; katsoo, että työhönottotilanteessa tutkijoiden on voitava laskea edukseen ulkomaisessa yliopistossa tehty tutkimustyö;

25.

on huolissaan joustamattomuudesta, jota ilmenee kokeneille tai uransa loppuvaiheessa oleville tutkijoille tarjottavissa sopimuksissa, mikä rajoittaa heidän liikkuvuuttaan ja haittaa myös asianmukaista tietämyksen ja kokemusten vaihtoa; pahoittelee, että yksityiseltä sektorilta puuttuvat toisinaan julkisen sektorin kaltaiset henkilöstön kohtelua ja johtamista koskevat järjestelyt;

26.

kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan osallistumista seitsemänteen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmaan (2007–2013) (5) varmistamalla tehokkaat tukipalvelut, erityisesti kansalliset yhteyspisteet, yhteisrahoitusmahdollisuuksien hyödyntämisen parantamiseksi;

27.

kehottaa jäsenvaltioita ja julkisia tutkimuslaitoksia laatimaan kannusteita liikkuvuudelle, esimerkiksi varmistamalla, että liikkuminen katsotaan merkittäväksi eduksi työhönottotilanteessa, ja edistämällä tutkijoiden urakehitystä heidän palattuaan muissa jäsenvaltioissa oleskelun jälkeen;

28.

katsoo, että jäsenvaltioiden on edelleen lisättävä tutkimusmäärärahoja sellaisten laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi, jotka ovat sopusoinnussa Euroopan unionin eettisten perusperiaatteiden ja perusoikeuskirjan kanssa;

Euroopan tutkijoiden koulutuksen, pätevyyden ja kokemuksen parantaminen

29.

kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan tutkijoiden elinkeinoelämästä saaman kokemuksen merkittäväksi lisäarvoksi heidän urakehitykselleen, jotta kannustetaan liikkuvuutta yksityisen ja julkisen sektorin välillä;

30.

kehottaa jäsenvaltioita investoimaan soveltavaan tutkimukseen, jotta yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö paranisi;

31.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan nuorten tutkijoiden uramahdollisuuksia esimerkiksi lisäämällä rahoitusta ja sallimalla ylennykset saavutusten, esimerkiksi innovointikyvyn, työharjoitteluiden, eikä niinkään virkaiän perusteella;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan väitöskirjaansa valmistelevien opiskelijoiden oikeudellista asemaa jäsenvaltioissa, jotta voidaan tarkastella mahdollisuutta ottaa käyttöön väitöskirjaopiskelijoiden yhtenäinen asema osana jäsenvaltioiden työlainsäädäntöä;

33.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään nuorten tutkijoiden uranäkymiä muun muassa tukemalla monitieteistä koulutusta sekä tunnustamalla tieteiden välisen liikkuvuuden arvon;

34.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan innovointia edistämällä vanhempien tutkijoiden alojen välistä, monialaista ja kansainvälistä liikkuvuutta keinona edistää nuorille tutkijoille annettavan opetuksen kehittämistä;

35.

suosittaa ehdottomasti tutkijoiden koulutuksen tehostamista koko heidän uransa ajan, jotta voidaan parantaa heidän työllistymistään ja uranäkymiään;

36.

korostaa, että tietoon perustuvan yhteiskunnan huippututkimuksen perusteet luodaan jo koulussa; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita pitämään koulutusalan budjettilupauksensa;

37.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltiota lisäämään tieteellisen tutkimuksen painoarvoa yleisessä talousarviossa ja täyttämään näin annetun sitoumuksen siitä, että vuoteen 2010 mennessä budjettia on kasvatettu 3 prosentilla ja on koulutettu keskimäärin 600 000 tutkijaa lisää;

38.

korostaa, että tohtorintutkintoa suorittaviin opiskelijoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska heillä tutkijanura on yleensä vasta alussa; toteaa, että nuorten tutkijoiden liikkuvuus erityisesti huippuosaamisen verkostoissa parantaisi heidän mahdollisuuttaan edistää eurooppalaisen tutkimuksen kehitystä;

39.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan parempia tutkijoiden ja johtajien yhteyksiä ja liikkuvuutta akateemisen yhteisön ja elinkeinoelämän välillä edistämällä tätä varten laadittuja järjestelyjä, joista esimerkkinä on Ranskan ’Conventions Industrielles de Formation par la Recherche’ (CIFRE);

40.

katsoo, että EU:n korkeakouluohjelmien puitteissa tapahtuvan tutkijavaihdon tehostamisella valmennetaan uusia eurooppalaisia tutkijasukupolvia ja lisätään tutkimusalan dynamiikkaa;

*

* *

41.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL L 400, 30.12.2006, s. 270.

(2)  EUVL C 175, 28.7.2009, s. 81.

(3)  EUVL L 75, 22.3.2005, s. 67.

(4)  EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1.

(5)  EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/122


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Kuluttajien ja erityisesti alaikäisten suojeleminen videopelien haitoilta

P6_TA(2009)0126

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 kuluttajien ja erityisesti alaikäisten suojelemisesta videopelien haitoilta (2008/2173(INI))

2010/C 87 E/21

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon kuluttajien ja erityisesti alaikäisten suojelemisesta videopelien haitoilta (KOM(2008)0207),

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2002 annetun neuvoston päätöslauselman kuluttajien, erityisesti nuorten, suojelusta ottamalla käyttöön tiettyjä video- ja tietokonepelejä koskevat ikäryhmäsuositukset (1),

ottaa huomioon alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja oikeudesta vastineeseen Euroopan audiovisuaalisia ja verkkotietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/952/EY (2),

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Medialukutaito digitaalisessa ympäristössä – eurooppalainen toimintamalli” (KOM(2007)0833),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0051/2009),

A.

ottaa huomioon, että videopelit ovat Euroopassa yleisiä ja yhä suositumpia ja että videopelimarkkinat kasvavat vauhdilla,

B.

ottaa huomioon, että useimmat videopelit eivät ole väkivaltapelejä, vaan tarjoavat käyttäjilleen ajanvietettä ja auttavat usein omaksumaan tietoja ja taitoja,

C.

ottaa huomioon, että aikaisemmin videopelit oli tarkoitettu pääasiassa alaikäisille, mutta nykyään yhä useampi peli on kehitetty nimenomaan aikuisille,

D.

ottaa huomioon, että videopelimarkkinat ovat maailmanlaajuiset,

E.

toteaa, että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluu päättäminen toimenpiteistä, joilla rajoitetaan videopelien kauppaa tai kielletään niitä,

F.

katsoo, että lasten mielenterveyden suojelu edellyttää nollatoleranssia ja päättäväisiä toimia lastensuojelumääräyksiä rikkovien videopelien suhteen,

1.

pitää myönteisenä edellä mainittua komission tiedonantoa kuluttajien ja erityisesti alaikäisten suojelemisesta videopelien haitoilta;

2.

korostaa pelialan vaikutusta Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseen ja painottaa monien pelien monikulttuurisia ulottuvuuksia;

3.

korostaa, että videopelit ovat hyviä virikkeitä, joita voidaan viihdytystarkoitusten ohella käyttää myös opetustarkoituksiin; katsoo, että koulujen olisi kiinnitettävä huomiota videopeleihin ja kerrottava lapsille ja heidän vanhemmilleen videopelien mahdollisista hyvistä ja huonoista puolista;

4.

korostaa videopelien olevan osa kaikkien valtioiden kansalaisten mieluisinta vapaa-ajantoimintaa heidän sosiaaliseen asemaansa katsomatta; panee merkille videopelien opetuksellisen arvon ja sen, että ne auttavat alaikäisiä tutustumaan uuteen teknologiaan; on kuitenkin komission tavoin huolissaan alaikäisten keskuudessa tapahtuvaan videopelien epäasianmukaiseen käyttöön liittyvistä mahdollisista vaaroista;

5.

katsoo, että videopelit voivat antaa virikkeitä tietoyhteiskunnassa tärkeiden tietojen ja taitojen, kuten strategisen ajattelun, luovuuden, yhteistyökyvyn ja innovatiivisen ajattelun, omaksumiseen;

6.

korostaa, että videopeleistä on hyötyä lääketieteessä ja erityisesti, että niin sanottu videopeliterapia on osoittautunut tehokkaaksi halvauspotilaiden, traumaattisesta aivovauriosta tai lihasvaivoista kärsivien henkilöiden ja autististen lasten kuntoutuksessa;

7.

katsoo, että videopelejä koskevilla yhdenmukaisilla merkintäsäännöillä voidaan varmistaa parempi tietämys merkintäjärjestelmistä ja myötävaikuttaa samalla sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan; pitää sen vuoksi myönteisenä neuvoston ja komission toimia, joilla edistetään videopelejä koskevien yhteisten merkintäsääntöjen hyväksymistä ja luodaan vapaaehtoiset käytännesäännöt, joita sovelletaan lapsille suunnattuihin vuorovaikutteisiin peleihin;

8.

panee merkille, että markkinaolosuhteet ovat muuttuneet merkittävästi: ennen videopelit ostettiin pääasiassa kaupoista ja niitä pelattiin tietokoneella tai pelikonsolilla, nyt pelejä voi ostaa ja ladata internetistä;

9.

toteaa, että videopelejä voidaan pelata eri tavoin, esimerkiksi pelikonsoleilla ja henkilökohtaisilla tietokoneilla, sekä yhä useammin mobiililaitteilla, kuten puhelimilla;

10.

panee merkille, että videopeleistä on tulossa yhä vuorovaikutteisempia ja että niissä on jopa dynaamista sisältöä, joka antaa käyttäjille mahdollisuuden kehittää pelin osia itse; toteaa, että käyttäjät voivat yhä enenevässä määrin osallistua tiettyihin videopeleihin liittyviin foorumikeskusteluihin sekä kirjallisesti että verkkojuttelun muodossa ja kuulua niitä pelaavien yhteisöihin; panee merkille markkinoiden eriytymisen ja yhä suuremman määrän nimenomaan aikuisille tarkoitettuja pelejä;

11.

katsoo viimeaikaisten suuntausten osoittaneen, miten tärkeää on varmistaa alaikäisten asianmukainen suojeleminen muun muassa estämällä heitä pääsemästä käsiksi mahdollisesti haitalliseen sisältöön;

12.

panee merkille, että vanhempien harjoittama valvonta on yhä vaikeampaa, koska verkkopelejä ei jaella selkeillä ja helposti luettavilla merkinnöillä varustetuissa fyysisissä pakkauksissa ja koska lapset voivat vanhempiensa tietämättä tai ilman näiden suostumusta ladata verkosta ikäisilleen sopimattomia videopelejä;

13.

toteaa, että vaikka videopeleissä esiintyvä väkivalta ei välttämättä johda väkivaltaiseen käyttäytymiseen, jotkut asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että pitkäaikainen altistuminen väkivaltavideopeleissä esitettäville julmuuksille saattaa vaikuttaa haitallisesti kyseisten pelien pelaajiin ja johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen; toteaa sen vuoksi, että olisi noudatettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa tarkasteltaessa pelien vaikutusta käyttäytymiseen ja erityisesti pienten lasten käyttäytymiseen;

14.

korostaa, että peliriippuvuus on joidenkin pelaajien ongelma; kehottaa pelien valmistajia ja myyjiä, lasten vanhempia ja muita sidosryhmiä toteuttamaan toimenpiteitä kielteisten vaikutusten välttämiseksi;

15.

korostaa, että pelien ja varsinkin verkkopelien nykyinen kehitys lisää tarvetta luoda toimivia iäntarkastusjärjestelmiä;

16.

katsoo, että olisi syytä tarkastella mahdollisuuksia videopelien valvonnan tiukentamiseksi, mutta myöntää samalla, että millään valvontajärjestelmällä ei liene mahdollista saada ehdotonta varmuutta siitä, että lapset eivät pääsisi käyttämään epäasiallisia videopelejä;

17.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä peliteollisuuden kanssa tarkastelemaan, olisiko syytä kehittää niin sanottu punainen painike, joka voidaan sisällyttää (kannettaviin) konsoleihin tai pelilaitteisiin ja tietokoneisiin ja jolla voidaan estää tietyn pelin pelaaminen tai rajoittaa pelin pelaamista tiettyinä kellonaikoina tai pelin tiettyjen osien pelaamista;

18.

kehottaa ryhtymään tässä yhteydessä lisätoimiin, yleiseurooppalaiseen PEGI-ikäluokitusjärjestelmään (Pan-European Game Information) mahdollisesti sisällytettävä varoitusääni mukaan luettuna, ja odottaa pelialan yritysten sisällyttävän järjestelmällisesti verkkopeleihin käyttöoikeusvahvistuksen, jotta varmistetaan, että alaikäiset eivät altistu verkossa haitalliselle sisällölle;

19.

korostaa, että on tärkeää luoda asianmukaisia keinoja valvoa videopelien verkkokauppaa, myös ostoksia, jotka tehdään luotto- tai ostokorteilla;

20.

katsoo, että videopelien ja erityisesti verkkopelien kehitys edellyttää parempaa yleistä tietoisuutta videopelien sisällöstä, vanhempien harjoittamaa valvontaa sekä välineitä, kuten PEGI-järjestelmä; pitää myönteisinä pelialan toimia itsesääntelyn toteuttamiseksi;

21.

panee tyytyväisenä merkille PEGI-online-järjestelmän, joka on looginen seuraus PEGI-järjestelmästä ja joka koskee internetissä saatavissa olevia videopelejä, kuten ladattavia pelejä ja verkkopelejä; katsoo, että komission olisi jatkettava ohjelmalle myöntämäänsä yhteisrahoitusta osana Safer Internet -ohjelmaa, jonka tavoitteena on käsitellä lasten kannalta turvalliseen internetin käyttöön ja uusiin verkkoteknologioihin liittyviä kysymyksiä; kehottaa komissiota osana Safer Internet -ohjelmaa tukemaan systemaattista tutkimusta videopelien vaikutuksista alaikäisiin;

22.

pitää myönteisinä Euroopan neuvoston toimia, joilla on luotu videopelejä koskevia ohjesääntöjä ja joilla on tarkoitus lisätä lasten tietämystä internetin yleisestä turvallisuudesta;

23.

katsoo, että olisi järjestettävä kuluttajille, etenkin vanhemmille, suunnattuja kansallisia tiedotus- ja valistuskampanjoita, jotta he oppisivat valitsemaan lastensa iän ja käsityskyvyn huomioon ottaen lapsille soveltuvia videopelejä ja välttämään tuotteita, joita ei ole varustettu asianmukaisin merkinnöin; kannustaa jäsenvaltioita jakamaan tätä kysymystä koskevia parhaita käytänteitä;

24.

katsoo, että PEGI-ikäluokitusjärjestelmä on tärkeä väline, joka on lisännyt avoimuutta ja antaa pelejä ostaville kuluttajille, erityisesti lasten vanhemmille, mahdollisuuden päättää, onko peli lapsille sopiva; pitää kuitenkin valitettavana, että monilla kuluttajilla ja varsinkin lasten vanhemmilla ei näytä olevan riittävästi tietoa videopeleistä ja niiden mahdollisista vaikutuksista lapsiin;

25.

kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla voidaan lisätä verkossa pelattavien videopelien turvallisuutta, mukaan lukien innovatiiviset menetelmät, joilla estetään alaikäisiltä pääsy sellaisiin verkossa pelattaviin videopeleihin, joiden sisältö ei sovellu heille;

26.

kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan tiivistä yhteistyötään, jolla edistetään alaikäisten suojelua; kehottaa videopeli- ja konsolipelialaa parantamaan PEGI- ja PEGI-online-järjestelmiä ja erityisesti päivittämään säännöllisesti ikäluokitus- ja merkintäkriteerit, tekemään PEGI-järjestelmää tunnetuksi ja laajentamaan edelleen allekirjoittajien luetteloa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, ettei kansallisia luokitusjärjestelmiä kehitetä sellaisiksi, että markkinat pirstoutuvat;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä kuluttajajärjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa lisäämään tiedotuskampanjoiden avulla kuluttajien ja erityisesti nuorten kuluttajien ja heidän vanhempiensa tietoisuutta käytössä olevista luokitusjärjestelmistä, varsinkin PEGI-järjestelmästä; korostaa, että on tärkeää levittää tätä tietoa kouluissa;

28.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lasten vanhemmille ja opettajille suunnattavia tiedotuskampanjoita, joiden tarkoituksena on kuroa umpeen sukupolvien välinen teknologiakuilu ja edistää PEGI- ja PEGI-online-järjestelmien sekä uuden teknologian, myös videopelien, turvallisempaa ja valistuneempaa käyttöä;

29.

kehottaa komissiota helpottamaan parhaiden käytänteiden jakamista toimivaltaisten kansallisten koulutusviranomaisten välillä lyhyellä aikavälillä, jotta pelilukutaito sisällytettäisiin ala- ja yläasteen koulujen opetussuunnitelmiin; kehottaa kaikkia osapuolia vaihtamaan säännöllisesti kokemuksia ja tietoja, jotta voidaan kehittää videopeleihin sovellettavia parhaita käytäntöjä;

30.

korostaa, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole vielä sääntöjä sen varmistamiseksi, että myyjät rajoittavat välivaltapelien myynnin vain aikuisille, ja vaatii nettikahviloiden omistajia huolehtimaan siitä, että lapset eivät voi pelata kahviloissa heitä vanhemmalle ikäluokalle tarkoitettuja pelejä; viittaa 9. joulukuuta 2008 julkaistuun Eurobarometri-tutkimukseen ”Towards a safer use of the Internet for children in the EU - a parents’ perspective” (3), jonka mukaan 3,2 prosenttia 6–17-vuotiaista lapsista käyttää internetiä nettikahviloissa ilman aikuisten valvontaa; katsoo, että on omaksuttava yhteinen linja myyjille ja nettikahviloiden omistajille määrättävien seuraamusten koventamiseen; kehottaa siksi jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä, joilla estetään lapsia ostamasta ja pelaamasta vanhemmalle ikäluokalle tarkoitettuja pelejä vaatimalla esimerkiksi henkilöllisyyden todistamista; kannattaa komission ehdotusta videopelien myyjien ja valmistajien yleiseurooppalaisista menettelysäännöistä, jotta voidaan estää väkivaltaisten ja haitallisten videopelien myynti alaikäisille;

31.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan siviili- ja rikosoikeudellisia erityissäännöksiä, joita sovelletaan väkivaltaisten televisio-, video- ja tietokonepelien vähittäismyyntiin; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ensisijaisesti lapsille ja nuorille suunnattuihin online-peleihin, joilla tavoitellaan voittoa;

32.

kehottaa komissiota torjumaan erityisin lainsäädäntötoimin online-pelien käyttämistä epärehelliseen kaupalliseen toimintaan, jossa esimerkiksi alaikäisiä houkutellaan vilpillisesti tekemään laillisia sitoumuksia (esimerkiksi automatisoidut tilaukset tai haitalliset numeronvalitsinohjelmat, jotka soittavat kalliille maksullisille linjoille) ja jossa lähetetään kilpailunvastaisia mainosviestejä (esimerkiksi tuotesijoittelu tai muut piilomarkkinointikeinot);

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään yhdessä kolmansien maiden viranomaisten kanssa hyväksymään kansainvälisiä suuntaviivoja, merkintäjärjestelmiä ja käytännesääntöjä, joilla edistetään videopelien ja verkkopelien maailmanlaajuisen luokitusjärjestelmän aikaansaamista;

34.

katsoo, että peliteollisuutta olisi kannustettava kehittämään ja tehostamaan itsesääntelyjärjestelmiä ja että alalla ei nykyisellään tarvita yhteisön lainsäädäntöä;

35.

muistuttaa sen tärkeydestä, että tiedotusvälineet korostavat vanhempien vastuuta ja rajoittavat aikuisille tarkoitettujen videopelien mainonnan esittämisen sellaiseen katseluaikaan, jolloin lapsia on harvoin ruudun ääressä;

36.

katsoo, että videopelien kieltämisestä vastaavien viranomaisten olisi tiedotettava kielloista muissa jäsenvaltioissa toimiville kollegoilleen ja julkaistava PEGI-järjestelmään liittyvä kielto lähettämällä automaattinen hälytysviesti;

37.

kehottaa komissiota osana Media-ohjelmaa ja kansallisia verovapautusjärjestelyjä tukemaan tämän nopeasti kasvavan osaamistalouden alan uutta kehitystä etenkin edistämällä videopelien koulutuksellisia, multimediaan liittyviä ja kulttuurisia osa-alueita ja tarjoamalla vastaavia koulutusmahdollisuuksia ja opinto-ohjelmia;

38.

kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat luokituslaitosten mahdollisten eturistiriitojen ehkäisemiseksi sekä sen varmistamiseksi, että tällaiset organisaatiot ovat riippumattomia alan kaupallisista eturyhmistä;

39.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EYVL C 65, 14.3.2002, s. 2.

(2)  EUVL L 378, 27.12.2006, s. 72.

(3)  http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_248_en.pdf.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/126


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Yhteisen ilmailualueen kehittäminen Israelin kanssa

P6_TA(2009)0127

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 yhteisen ilmailualueen kehittämisestä Israelin kanssa (2008/2136(INI))

2010/C 87 E/22

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteisen ilmailualueen kehittäminen Israelin kanssa” (KOM(2007)0691),

ottaa huomioon 17. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman yhteisön ulkoisen ilmailupolitiikan kehittämisestä (1),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0090/2009),

A.

katsoo, että säännösten lähentäminen on kattavien ilmailusopimusten menestyksekkään tekemisen edellytys, etenkin mitä tulee säännöksiin, jotka koskevat lentoturvallisuutta, ilmailun turvaamista, kilpailua, valtiontukia, ympäristöä ja työntekijöiden työhön liittyviä oikeuksia,

B.

katsoo, että komission olisi Israelin kanssa tehtävästä kattavasta lentoliikennesopimuksesta neuvoteltaessa hyödynnettävä jäsenvaltioiden ja muiden asianosaisten kokemuksia ja tietoja ja otettava ne mukaan ennen neuvotteluja, niiden aikana ja niiden jälkeen,

C.

katsoo, että Israel muodostaa Lähi-idän tärkeimmät ilmailualan markkinat, joiden kasvupotentiaali on suuri, ja ottaa huomioon myös sen, että Israelilla on strateginen asema siltana Euroopan ja Lähi-idän sekä vielä kaukaisempien alueiden välillä,

1.

on tyytyväinen neuvottelujen aloittamiseen Israelin kanssa kattavasta lentoliikennesopimuksesta;

2.

painottaa sopimuksen tärkeyttä, mitä tulee yhteisen ilmailualueen laajentamista koskevien ehtojen luomiseen;

3.

korostaa, että sopimuksella ei saisi rajoittaa sitä markkinoille pääsyn tasoa, joka on jo saavutettu voimassa olevilla kahdenvälisillä sopimuksilla;

4.

painottaa, että sopimuksen pitäisi olla tasapainossa markkinoille pääsyn suhteen; lisäksi markkinoiden avaamisen pitäisi tapahtua vaiheittain ja olla vastavuoroista ja kestävää;

5.

korostaa, että markkinoiden avaamisessa on aina otettava huomioon säännösten lähentäminen, mitä tulee lentoturvallisuutta, ilmailun turvaamista, ympäristöä, valtiontukia ja kilpailua koskeviin lainsäädännöllisiin näkökohtiin samoin kuin työntekijöiden työhön liittyviin oikeuksiin, ja että vapauttamisen aste on sidottava siihen tasoon, jolla on saavutettu tasapuoliset toimintaedellytykset näillä aloilla;

6.

myöntää, että pitkillä ja keskipitkillä lentoreiteillä ilmailuala on nopein tapa yhdistää maita, paikkoja ja ihmisiä ja että se tulee edelleenkin olemaan kiinnostavin liikennemuoto nopeutta ja kustannuksia ajatellen;

7.

tunnustaa ilmailualan merkittävän panoksen työpaikkojen luomisessa sekä välittömästi että välillisesti ja etenkin sellaisten maailman paikkojen yhdistämisessä, joissa ei ole muita kilpailukykyisiä liikennemuotoja; kannustaa siitä huolimatta käyttämään ja kehittämään intermodaalisia ja muita liikennemuotoja;

8.

tunnustaa, että ilmailualalla on tiettyjä negatiivisia ympäristövaikutuksia, etenkin melun lähteenä ja merkittävänä saastepäästöjen synnyttäjänä; pitää sen vuoksi olennaisen tärkeänä, että sopimuksessa annetaan mahdollisuus ryhtyä toimiin Euroopan unionin sisällä ympäristöasioissa siten, että vähennetään ilmailun vaikutuksia veteen, ilman laatuun ja melutasoihin;

9.

korostaa, että sopimuksessa pitäisi määrätä tiukoista lentoturvallisuussäännöistä;

10.

korostaa, että neuvottelut on käytävä läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, ottaen huomioon, että niillä on tällaisissa neuvotteluissa avustamiseen tarvittava asiantuntemus ja kokemus;

11.

pyytää komissiota varmistamaan, että parlamentille ja kaikille muille asianosaisille tiedotetaan asioista ja että niitä kuullaan koko neuvottelujen ajan;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Israelin valtion hallitukselle ja parlamentille.


(1)  EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 84.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/127


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Sri Lankan humanitaarisen tilanteen huonontuminen

P6_TA(2009)0129

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Sri Lankan humanitaarisen tilanteen huonontumisesta

2010/C 87 E/23

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon työjärjestyksen 91 artiklan ja 90 artiklan 4 kohdan,

A.

katsoo, että noin 170 000 siviiliä on hätätilanteessa Sri Lankan armeijan ja Tamil Eelamin vapautuksen tiikereiden (LTTE) taistelualueella ilman luonteeltaan kaikkein perustavanlaatuista apua,

B.

toteaa, että YK:n virastot ovat dokumentoineet yli 2 300 kuollutta siviiliä ja ainakin 6 500 loukkaantunutta vuoden 2009 tammikuun lopun jälkeen,

1.

vaatii välitöntä tulitaukoa Sri Lankan armeijan ja LTTE:n välille, jotta siviiliväestö voisi poistua taistelualueelta; tuomitsee kaikenlaiset väkivaltaisuudet ja uhkailun, jotka estävät siviilejä poistumasta taistelualueelta;

2.

tuomitsee International Crisis Groupin dokumentoimat siviileihin kohdistuneet hyökkäykset;

3.

kehottaa kumpaakin osapuolta noudattamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja suojelemaan ja tukemaan siviiliväestöä sekä taistelualueella että turvallisella alueella;

4.

on huolissaan kertomuksista, jotka koskevat liian täysiä ja oloiltaan huonoja Sri Lankan hallituksen perustamia pakolaisleirejä;

5.

vaatii, että kansainväliset ja kansalliset humanitaariset järjestöt ja toimittajat päästetään täysin ja esteittä taistelualueelle ja pakolaisleireille;

6.

kehottaa Sri Lankan hallitusta tekemään yhteistyötä sellaisten maiden ja avustusjärjestöjen kanssa, jotka ovat halukkaita ja kykeneviä siviilien evakuointiin;

7.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Sri Lankan hallitukselle sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja antamaan sen tiedoksi komissiolle.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/128


Torstai 12. maaliskuuta 2009
EU:n ja erityisesti Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuva haaste: EU:n maatalouspolitiikan välineiden tarjoama vastaus

P6_TA(2009)0130

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 EU:n ja erityisesti Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuvasta haasteesta: EU:n maatalouspolitiikan välineiden tarjoama vastaus (2008/2219(INI))

2010/C 87 E/24

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1994 yleissopimuksen aavikoitumisen estämiseksi vakavasta kuivuudesta ja/tai aavikoitumisesta kärsivissä maissa, erityisesti Afrikassa ja vuoden 1992 biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,

ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/…/EY antamiseksi maaperän suojelun puitteista (1),

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaamisesta Euroopan unionissa (2),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0086/2009),

A.

katsoo, että maataloustoiminta on luonnonilmiöistä erittäin riippuvainen talouden ala mutta tarjoaa huomattavia vaikutusmahdollisuuksia,

B.

pitää maataloutta parhaana keinona välttää maaperän köyhtyminen, mikä edellyttää maatalouselinkeinon säilyttämistä tukevaa perusteltua strategiaa,

C.

korostaa Euroopan unionin viljelijäväestön tehtävää aavikoitumisen estämisessä ja unionin tuottajien ratkaisevaa roolia kasvipeitteen säilyttämisessä alueilla, jotka kärsivät sitkeästä kuivuudesta; korostaa erityisesti monivuotisten viljelmien, niittyjen ja laidunten sekä metsänviljelyn lisäävän maaperän vedenpidätyskykyä,

D.

toteaa, että erityisesti Etelä-Euroopan, mutta myös jäsenvaltioiden muiden seutujen maatalousmaa on keskeisessä asemassa ympäristön tilan huonontumisprosessissa, joka johtuu ihmisen toimien ja ilmaston muutosten kielteisestä vuorovaikutuksesta,

E.

huomauttaa, että myös tehoviljely voi aiheuttaa maaperän eroosiota ja köyhtymistä,

F.

toteaa, että aavikoitumista pidetään nykyään yhtenä vakavimmista Välimeren maiden maaperää uhkaavista tekijöistä,

G.

toteaa, että maaperä on ihmisravinnon, rehun, tekstiilien ja polttoaineiden tuotannon perusta ja että sillä on tärkeä rooli hiilidioksidin talteenotossa; toteaa kuitenkin, että tuuli- ja pintakerroseroosio, saastuminen, suolapitoisuuden lisääntyminen, maaperän sulkeminen rakentamisella, orgaanisten ainesten yhä pienemmät pitoisuudet sekä maaperän biologisen monimuotoisuuden väheneminen aiheuttavat maaperälle yhä enemmän peruuttamattomia vaurioita,

H.

huomauttaa, että todetut kielteiset vaikutukset ilmenevät hydrogeologisen tilan huonontumisena, meriveden työntymisenä rannikon pohjavesiin, maaperän suolaantumisena, maatalousmaan häviämisenä, biologisen monimuotoisuuden vähenemisenä, paloherkkyyden sekä kasvi- ja eläintautien lisääntymisenä,

I.

katsoo, että näillä muutoksilla yhtäältä luonnonympäristön ja ihmisen ympäristön ja toisaalta tuotantoympäristön välisessä vuorovaikutuksessa on huomattava vaikutus kasvien- ja eläintentuotannon järjestelmiin, maaperän tuotannolliseen suuntaamiseen ja elintarvikkeiden tarjontaan, millä puolestaan on ilmeinen vaikutus elintarvikkeiden turvallisuuteen ja – tuotannosta luopumisen vuoksi – muutoksista kärsivien alueiden sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen kenttään, ja lisäksi sillä on hydrogeologisia vaikutuksia,

J.

muistuttaa, että keinokastelu auttaa myös säilyttämään maaperän kosteuden ja täydentämään pohjavesivaroja, ja kehottaa ottamaan nämä tekijät huomioon yhteistä maatalouspolitiikkaa suunniteltaessa,

K.

ottaa huomioon, että veden niukkuuden ja kuivuuden vuoksi maatalouden raaka-aineiden hinnat nousevat entisestään mutta samanaikaisesti on turvattava kaikille ihmisille elintarvikehuolto,

L.

katsoo, että maa- ja metsätalousjärjestelmien hallinnointi tarjoaa mahdollisuuksia vaikuttaa yleiseen hiilitasapainoon ja samalla voidaan edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä,

M.

palauttaa mieliin edellä mainitun aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, jonka tavoitteena on torjua viljelymaan köyhtymistä ja kuivuutta, sekä Euroopan parlamentin tuen yleissopimukselle,

N.

tunnustaa yhteisön vesipolitiikan puitedirektiivissä (direktiivi 2000/60/EY (3)) luodun sääntelykehyksen ja sen merkityksen maaperän suojelun perusvälineenä, jolla edistetään alueiden välistä yhteistyötä, veden kestävää käyttöä ja käytettävissä olevien vesivarojen suojelua sekä lievennetään samalla tulvien ja kuivuuden vaikutuksia,

O.

katsoo, että tarvitaan yhtenäistä ja monitieteistä lähestymistapaa, jottei tarvitsisi turvautua hätäratkaisuihin, jotka saattavat aiheuttaa lisää kielteisiä vaikutuksia ja haitallisia ketjureaktioita,

P.

pitää aiheellisena tarkkailla nykyilmiöiden kehittymistä ja uusien riskitilanteiden syntymistä erikoistumalla satelliitin välityksellä toimivien havainnointijärjestelmien ja maaperämallien (kartoituksen) käyttöön,

Q.

toteaa sellaisten meteorologisten ääriolosuhteiden esiintymistiheyden lisääntyneen, joissa vuorottelevat kuivat kaudet ja voimakkaat sateet, jotka puolestaan kiihdyttävät litosfäärin heikentymisprosesseja erityisesti Pohjois- ja Etelä-Euroopan alueilla, joilla maaperä on rakenteellisesti haavoittuvampi,

R.

panee merkille, että elintarvikkeiden kysyntä on kasvanut ja hinnat nousseet maailmanlaajuisesti,

1.

pitää välttämättömänä nimenomaisesti sisällyttää yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) suuntaviivoihin ja hallinnointimenetelmiin periaatteita ja välineitä, joilla suojellaan yleisesti ilmastoa ja rajoitetaan erityisesti maaperän köyhtymisestä johtuvia vahinkoja;

2.

korostaa, että yhteisön rahoituksessa toimenpiteille maatalousalan mukauttamiseksi ilmastonmuutokseen on noudatettava alueellista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon unionin alueiden haavoittuvuuden aste; muistuttaa, että kansainvälisten ja eurooppalaisten laitosten esittämien luotettavien arvioiden mukaan Etelä-Euroopan maatalousmaat ovat muita alueita haavoittuvampia ilmastonmuutoksen vaikutuksille;

3.

pahoittelee jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiesten lyhytnäköisyyttä, kun he päättivät leikata maaseudun kehittämiseen varattuja määrärahoja, ja toteaa, että toisessa pilarissa on varattu liian vähän varoja ilmastonmuutokseen liittyviin uusiin haasteisiin vastaamiseksi;

4.

katsoo, että nykyiset ongelmat, kuten elintarvikepula, vesipula, lämpötilojen nousu, kokonaishaihdunnan lisääntyminen ja maaperän köyhtymisen riski, edellyttävät Välimeren ilmasto-oloihin soveltuvia uusia, kokonaisvaltaisia, tieteellisiä maatalouden toimintalinjoja; katsoo, että yhteisön toimielinten ja kansallisten instituutioiden tuella toimintalinjojen on heijastettava uusiin ympäristöhaasteisiin, mukaan luettuna veden säästäminen, soveltuvien viljelykasvien tutkimusta ja kehittämistä mutta tarjottava samalla viljelijöille riittävät tulot eurooppalaisen elintason ylläpitämiseksi;

5.

katsoo, että hyviä maatalous- ja ympäristöolosuhteita koskevien YMP:n periaatteiden on maaperän säilyttämistä koskevassa strategiassa edistettävä etenkin olemassa olevien salaojitusjärjestelmien toimivuuden ja ekologisen kestävyyden tutkimiseen ja parantamiseen tähtääviä toimia, joissa laaditaan ekologisesti kestäviä, paikallisiin olosuhteisin sopivia vesienhoitosuunnitelmia ja kannustetaan kuivuudelle alttiille maille sijoittautuneita viljelijöitä paikallisiin olosuhteisiin sopivien, vähällä vedellä menestyvien kasvien viljelemiseen;

6.

kehottaa unionia tukemaan entistä vahvemmin vesienhoidon parantamista maatalousmailla, mikä edellyttää, että kannustetaan ottamaan käyttöön aiempaa tehokkaampia, eri viljelykasvien tarpeita vastaavia kastelujärjestelmiä, suositaan asiaan liittyvää tutkimusta ja edistetään biotekniikan kehityksen hyödyntämistä;

7.

pitää välttämättömänä luoda ja hoitaa osuuskuntien välityksellä kastelua ja tulipalojen torjuntaa varten pieniä tekoaltaita (vuoristojen tekojärviä), jotka sijoitetaan luonnollisen putoamisen vuoksi kastelua edellyttäville alueille, huolehtien mahdollisimman alhaisista käyttökustannuksista ja käyttäen myös kasvi- tai allastekniikoilla puhdistettuja jätevesiä;

8.

korostaa pengerviljelyn merkitystä eroosion torjunnassa ja maan vedenpidätyskyvyn parantamisessa ja katsoo, että on ryhdyttävä toimiin pengermien säilyttämiseksi ja palauttamiseksi ennalleen sekä uusien pengermien rakentamiseksi;

9.

katsoo, että maa- ja metsätalouden järjestelmiin on sisällytettävä toisarvoisten ja/tai saastuneiden maatalousmaiden metsitysohjelmia, koska pensaiden juuret auttavat kiinnittämään ylemmän epävakaan kerroksen alla olevaan kallioon, joka toimii puhdistusalustana;

10.

katsoo, että on perustettava yhteisön metsäpolitiikka, jonka päätavoitteena on ilmastomuutoksen torjunta;

11.

pitää myös aiheellisena kannustaa kasvillisuuspeitteen säilyttämiseen tähtääviin viljelytoimiin, joilla pyritään estämään eroosion aiheuttama joenuomien suolaantuminen;

12.

panee merkille, että monien Välimeren maiden pensaslajien tulenkestävyys on hyvä ja palautumiskyky erinomainen, minkä vuoksi niitä olisi hyödynnettävä, varsinkin kun niiden juuristot kestävät maaperän eroosiota;

13.

pitää siksi aiheellisena harkita vähällä vedellä toimeen tulevien lajien viljelyä tai tietyissä tapauksissa jopa korvata kevätkauden viljelykasvit talvikauden viljelykasveilla, jotka eivät vaadi yhtä paljon kastelua, suojaavat tehokkaasti maaperää ja auttavat luomallaan kasvipeitteellä ehkäisemään eroosiota kriittisen talvikauden aikana;

14.

katsoo, että paikallisella ravintokasvien tuotannolla voidaan saada aikaan ympäristöön paremmin sopeutuneita ekotyyppejä, minkä vuoksi sitä olisi tuettava erityistoimenpitein;

15.

kehottaa tukemaan pensasaitojen säilyttämistä ja istuttamista erityisesti alueilla, joilta ne ovat viime vuosina hävinneet;

16.

tunnustaa kasvigeenivarojen suuren merkityksen viljelytoiminnan mukauttamisessa muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan ohjelmia, joilla kannustetaan pelto- ja puutarhaviljelijöitä sekä pieniä ja keskisuuria puutarha-alan yrityksiä kasvigeenivarojen säilyttämiseen ja kehittämiseen;

17.

muistuttaa kesantojen tärkeydestä maatalousmaiden elpymisen ja vedenpidätyskyvyn kannalta; pyytää komissiota sekä niitä jäsenvaltioita, joita asia koskee, kannustamaan välimerellisten ekosysteemien maaperään soveltuvia maatalousjärjestelmiä;

18.

katsoo, että hyviä maatalous- ja ympäristöolosuhteita koskevien YMP:n periaatteiden on maaperän orgaanisen aineksen säilyttämisperusteissa kannustettava hiilen absorptio- ja sitomisjärjestelmiä optimoimalla kuivien alueiden viljelytekniikoiden (mahdollisimman vähäinen pintakäsittely, vuoroviljely, ympäristöön sopeutuneet genotyypit, kokonaishaihdunnan valvonta, kohdennettu lannoitus, yhtenäistetty torjunta jne.) käyttö;

19.

kehottaa alueiden tasolla toimivaltaisia elimiä laatimaan kasteluveden käyttöön liittyviä hallinnointisuunnitelmia ja tekniikoita ympäristön muuttuneiden vaatimusten ja olosuhteiden mukaisesti, määräämään vesivarojen kohdennetusta ja laatuun suhteutetusta käytöstä ja puuttumaan kasteluvesien hallinnosta vastaavien elinten toimiin käytettävissä olevien vesivarojen hallinnoinnin optimoimiseksi ottaen huomioon, että varojen tuhlausta jakelujärjestelmässä on vähennettävä;

20.

suosittaa, että perustetaan Euroopan kuivuudenseurantakeskus Kööpenhaminassa sijaitsevan Euroopan ympäristökeskuksen erityisyksiköksi ja tehostetaan unionin koordinoidun palontorjunnan valmiuksia, koska kuivuus ja tulipalot edistävät huomattavasti aavikoitumista ja maatalousmaan köyhtymistä etenkin Välimeren alueella;

21.

korostaa tarvetta parantaa jäsenvaltioiden välittämien tietojen tehokkuutta sekä jäsenvaltioiden välistä koordinointia;

22.

kehottaa kehittämään järjestelmän, joka mahdollistaa nopeat hälytykset ja maaperän tilan jatkuvan valvonnan, jotta voidaan ajoissa torjua eroosiota ja orgaanisen aineksen häviämistä, joka lisää kasvihuonekaasupäästöjä, sekä torjua viljelykelpoisen maa-alan ja biologisen monimuotoisuuden vähenemistä;

23.

pyytää siis komissiota pitämään uutta vuoristo- ja saaristoalueiden ja muiden luonnonhaitoista kärsivien alueiden määritelmää koskevassa ehdotuksessaan, joka on määrä antaa vuonna 2009, ensisijaisina arviointiperusteina seurannan kohteena olevien alueiden maaperän köyhtymisen ja aavikoitumisen uhan suuruutta;

24.

pitää tarpeellisena lisätä tutkimusta, kehitystä ja innovointia siten, että kiinnitetään erityistä huomiota alueisiin, joihin vesipula ja kuivuus vaikuttavat eniten, ja otetaan huomioon biotekniikan kehitys;

25.

kehottaa samoin tutkimaan seitsemännen puiteohjelman vuonna 2009 suoritettavan välitarkastelun yhteydessä, miten tukea tehokkaammin ja useammissa jäsenvaltioissa tutkimus- ja kehittämisohjelmia, joiden tavoitteena on lisätä maaperän ja alueiden, joilla köyhtymistä esiintyy, entistä kestävämmän hallinnon tuntemusta;

26.

kehottaa komissiota tutkimaan, onko perustettava kehykset, joita voitaisiin käyttää ilmastonmuutoksen syiden ja vaikutusten, etenkin maaperän köyhtymisen, torjumiseen;

27.

katsoo, että sekä alan työntekijöille että yleisölle on tarjottava sopivia koulutus- ja uudistusohjelmia, jotta voidaan yhtäältä tunnistaa erityisiä ratkaisuja ja toisaalta saada käyttäjät tiedostamaan jaettu vastuunsa alueen luonnonvarojen käytöstä;

28.

vaatii unionia tarjoamaan etenkin nuorille viljelijöille suunnattuja tiedotus- ja koulutustoimia, joilla edistetään maaperän suojeluun suotuisasti vaikuttavien maatalouskäytänteiden käyttöönottoa ja jotka koskevat varsinkin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja maataloustuotannon vaikutusta ilmastoon;

29.

toistaa nuorten viljelijöiden tulevaisuudesta meneillään olevan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen puitteissa 5. kesäkuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa (4) esitetyn vaatimuksen, että hankerahoitusta on myönnettävä ensisijaisesti toimille, joilla voidaan edistää nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista;

30.

pitää välttämättömänä, että unioni tehostaa ja edistää riippumattomuutta elintarvike- ja rehuntuonnista ja omavaraisuutta, eritoten suojelemalla tehokkaammin maatalousmaata ja sen tuottavuuden turvaavia ominaisuuksia sekä edistämällä erityisesti laidunmaiden kestävää käyttöä karjanhoidossa (muun muassa laiduntavan lihakarjan lihan kulutukseen kannustavien ohjelmien tai luonnonmukaisesta laidunmaan hoidosta annettavien palkkioiden avulla), jotta päästään suurempaan omavaraisuuteen rehuntuonnin suhteen; katsoo, että jos YMP:n tarkoituksena on edistää elintarviketurvaa ja globaalia kestävää kehitystä, siinä on pyrittävä kasvituotannon, kotieläintuotannon ja energiantuotannon tasapainottamiseen unionin maataloudessa;

31.

kehottaa kannustamaan maailmanlaajuisen hiilidioksidikaupan puitteissa metsien säilyttämistä ja elvyttämistä pääasiallisesti niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat menettäneet luonnonmetsänsä, ja korostaa tarvetta toteuttaa unionissa metsien yhdennetty ja kestävä hallinta;

32.

korostaa metsien roolia veden kierrossa sekä metsien, niittyjen ja laidunten sekä viljelysmaiden tasapainoisen yhdistelmän merkitystä kestävän vesienhoidon kannalta; korostaa erityisesti runsaasti orgaanista ainesta sisältävän maaperän ja sopivan viljelykierron tehtävää; varoittaa, että maaperän kasvava hyödyntäminen on uhka maataloudelle, elintarviketurvalle ja kestävälle vesienhoidolle;

33.

vaatii, että pysyvien niittyjen ja laidunmaiden tai metsien säilyttämiseen liittyvissä maataloustoimissa olisi oltava mahdollista asettaa vihreiden sertifikaattien antamisen ehdoksi julkisten hyödykkeiden tuotanto (hiilidioksidin sitominen, biologinen monimuotoisuus ja maaperän säilyttäminen);

34.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään YMP:n toista pilaria palkkioiden antamiseen pysyvien niittyjen ja laidunmaiden tai metsien säilyttämiseen liittyvistä maataloustoimista ja siten edistämään julkisten hyödykkeiden tuotantoa (hiilidioksidin sitomista, biologista monimuotoisuutta ja maaperän säilyttämistä); kehottaa komissiota asettamaan painopisteeksi kesantomaiden säilyttämisen;

35.

kehottaa neuvostoa ja komissiota tutkimaan köyhtyneen maaperän elvyttämisstrategioita, jotka perustuisivat maaperän köyhtymistä ehkäiseviin kannustimiin;

36.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 281.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0473.

(3)  EYVL L 327, 22.12.2000, s.1.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0258.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/133


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Työntekijöiden osallistuminen yrityksissä, joilla on eurooppalainen perussääntö

P6_TA(2009)0131

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 työntekijöiden osallistumisesta yrityksissä, joilla on eurooppalainen perussääntö, ja muista liitännäistoimista

2010/C 87 E/25

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Pienet ensin – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)” (KOM(2008)0394) ja komission työohjelman vuosiksi 2008 ja 2009,

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että yksityisen eurooppayhtiön säännöt helpottavat pk-yritysten toimintaa sisämarkkinoilla, mutta ne ovat myös suurempien yritysten käytettävissä,

1.

kehottaa komissiota aloittamaan työmarkkinaosapuolten kuulemisen EY:n perustamissopimuksen 138 artiklan mukaisesti tavoitteena arvioida sekä tarvittaessa yhtenäistää, luoda ja vahvistaa säännöksiä, jotka koskevat työntekijöiden osallistumista sisämarkkinoilla;

2.

kehottaa komissiota arvioimaan, millaisia vaikutuksia voimassa olevilla eurooppalaisilla yhtiöjärjestyksillä ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiaa koskevalla oikeuskäytännöllä (esimerkiksi ”Daily Mail and General Trust”, ”Sevic Systems”, ”Inspire Art”, ”Überseering” ja ”Cartesio”) on työntekijöiden osallistumiseen yritysten hallintoneuvostoihin sekä mahdolliseen asiaa koskevien kansallisten säännösten välttämiseen tai kiertämiseen;

3.

kehottaa komissiota arvioimaan yrityshallintoa, verolainsäädäntöä ja työntekijöiden taloudellista osallistumista osakkuusohjelmiin koskevia rajatylittäviä ongelmia, jotka liittyvät edellä mainittuun ehdotettuun kuulemiseen; kehottaa keskustelemaan neuvoston ja parlamentin kanssa mahdollisesta tarkistuksesta ja/tai uusista ehdotuksista;

4.

kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisen säännön lisäämistä yksityisen sääntöihin, jonka mukaan lainan tai muun osakkeenomistajalta saadun maksun takaisin maksaminen on etusijajärjestyksessä huonommassa asemassa silloin, kun osallistuminen osakepääomaan olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa (toisin sanoen silloin kun itse yritys on ylivelkaantunut); katsoo, että olisi harkittava sääntöä, jonka mukaan osakkeenomistajan on palautettava saamansa takaisinmaksu, jos se on suoritettu lähellä sitä ajanjaksoa, jolloin yritys oli maksukyvytön;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/134


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Siirtolaisten lapset

P6_TA(2009)0132

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 alkuperämaahan jätettyjen siirtolaisten lapsista

2010/C 87 E/26

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan ja 20 artiklan,

ottaa huomioon siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemista koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 38, 42 ja 45 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 24 artiklan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

katsoo, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus hyödyttää kaikkien jäsenvaltioiden taloutta ja tarjoaa unionin kansalaisille mahdollisuuden taloudelliseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen,

B.

katsoo, että näiden myönteisten vaikutusten merkitys voi vähentyä siirtolaisuuden haittavaikutusten vuoksi, joita ovat muun muassa lasten, jotka jäävät alkuperämaahan vanhempien muuttaessa toiseen jäsenvaltioon, huonot elinolosuhteet,

C.

ottaa huomioon, että työvoimaperusteinen muutto on lisääntynyt viime vuosikymmeninä ja tällä haavaa valtaosa maailman kansainvälisistä muuttajista – 64 miljoonaa ihmistä – asuu Euroopan unionissa,

D.

katsoo, että muuttoliike tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia edistää kehitystä, mutta siihen liittyy myös ratkaisemattomia ongelmia sekä alkuperämaissa että kohdemaissa,

E.

ottaa huomioon, että Unicefin ja Social Alternatives -liiton Romaniassa toteuttaman tutkimuksen mukaan vuonna 2008 lähes 350 000 lapsella ainakin yksi vanhemmista työskenteli ulkomailla ja lähes 126 000 lapsen molemmat vanhemmat olivat siirtolaisia,

F.

katsoo, että maastamuutolla voi olla myönteinen vaikutus alkuperämaan kotitalouksiin, koska rahalähetysten ja muiden kanavien avulla köyhyys vähentyy ja investoinnit inhimilliseen pääomaan lisääntyvät,

G.

katsoo kuitenkin, että toisessa jäsenvaltiossa työskentelevien vanhempien jättämille lapsille tästä saattaa olla myös kielteisiä seurauksia, mukaan lukien mahdollinen fyysisen ja henkisen terveyden hoidon yleinen laiminlyöminen ja sellaiset mielenterveyteen liittyvät seuraukset kuin masennus, leikkimiseen ja kehittymiseen tarvittavan vapaa-ajan menettäminen, koulusta poisjääminen ja koulutukseen ja ammattikoulukseen osallistumattomuus, aliravitsemus ja lasten hyväksikäyttö,

H.

ottaa huomioon, että vanhempiensa kanssa kohdemaahan muuttavien siirtolaislapsien elinolojen ja koulutuksen parantamiseksi on olemassa kokonaisvaltainen politiikka, mutta alkuperämaahan jätettyjen lasten tilanteeseen on kiinnitetty vain vähän huomiota,

I.

ottaa huomioon, että lapset jätetään usein alkuperämaahan, koska kohdemaiden tarjoamista mahdollisuuksista ja eduista ei ole riittävästi tietoa,

1.

kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen siirtolaisten lasten alkuperämaahan jättämistä koskevan ilmiön laajuuden arvioimiseksi EU:n tasolla ja keräämään asiaa koskevat EU:n laajuiset tiedot;

2.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia niiden lasten tilanteen parantamiseksi, joiden vanhemmat ovat jättäneet heidät alkuperämaahan, ja turvaamaan heidän koulutukseen ja sosiaaliseen elämään liittyvä normaali kehityksensä;

3.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan yhteistyömenettelyjä ehkäistäkseen erossa ja etäällä toisistaan elämisen aiheuttamaa murentavaa vaikutusta perheisiin ja erityisesti lapsiin;

4.

kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan paremmin siirtolaisille heidän oikeuksistaan ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista, jotka koskevat vapaata liikkuvuutta sekä kansallisella ja EU-tasolla saatavilla olevaa tietoa ulkomailla asumisesta ja toisessa EU:n jäsenvaltiossa työskentelyä koskevista työehdoista ja työoloista;

5.

kehottaa komissiota ehdottamaan kaikille asianomaisille osapuolille jo olemassa olevien keinojen asianmukaista käyttöönottoa siirtolaisten ja heidän alkuperämaahansa jääneiden lastensa auttamiseksi;

6.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan aktiivisesti mukaan työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt siirtolaisten lasten olosuhteiden parantamiseksi toteuttaviin toimiin;

7.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, alueiden komitealle, talous- ja sosiaalikomitealle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä työmarkkinaosapuolille.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/135


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Kroatian edistymiskertomus 2008

P6_TA(2009)0133

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Kroatiaa koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta

2010/C 87 E/27

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon neuvoston 3. lokakuuta 2005 tekemän päätöksen aloittaa liittymisneuvottelut Kroatian kanssa,

ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Kroatian edistymiskertomuksesta vuodelta 2007 (1),

ottaa huomioon Kroatiaa koskevan vuoden 2008 edistymiskertomuksen, jonka komissio julkaisi 5. marraskuuta 2008 (SEK(2008)2694),

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.

panee merkille, että Kroatia on edistynyt kautta linjan huomattavasti kaikilla kolmella Kööpenhaminan kriteereihin sisältyvällä alalla,

B.

katsoo, että näiden huomattavien saavutusten tueksi ja niiden johdosta on pyrittävä hyväksymään ja toteuttamaan komission kertomuksessa ja tässä päätöslauselmassa esitetyt uudistukset,

C.

ottaa huomioon, että EU on ryhtynyt toimiin laajentumisprosessin laadun parantamiseksi,

D.

ottaa huomioon, että 6. marraskuuta 2007 päivätyssä komission tiedonannossa ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2007 ja 2008 tärkeimmät haasteet” (KOM(2007)0663) painopisteeksi nostetaan – liittymisneuvottelujen alkuvaiheista lähtien – oikeusvaltioperiaate ja hyvä hallinto erityisesti korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, hallinnon ja oikeuslaitoksen uudistamisessa ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisessä,

E.

katsoo, että kaikkien asianomaisten osapuolten yhteisenä tavoitteena on jatkossakin oltava, että liittymisneuvottelut Kroatian kanssa saadaan päätökseen vuoteen 2009 mennessä,

F.

katsoo, että vuonna 2008 tapahtuneet tappamiset ja hyökkäykset ovat osoittaneet, että Kroatiassa vallitsevaan korruptioon ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen on puututtava lujasti ja nopeasti,

G.

ottaa huomioon, että on nimitetty uusi sisäministeri, uusi oikeusministeri ja uusi virkaatekevä poliisiylijohtaja, joiden tehtävänä on puuttua kyseisiin kysymyksiin,

Yleisiä huomioita

1.

antaa Kroatialle tunnustusta sen vuonna 2008 saavuttamista hyvistä tuloksista lainsäädännön hyväksymisessä ja EU-jäsenyyteen vaadittujen uudistusten toteuttamisessa;

2.

on erityisen tyytyväinen pannessaan merkille, että lainsäädäntö- ja sääntelytyö on vihdoin johtanut pyrkimyksiin lujittaa ja parantaa kyseisten uudistusten toteuttamiseksi tarvittavia hallinnollisia valmiuksia;

3.

suhtautuu luottavaisesti siihen, että tavoite neuvottelujen päätökseen saattamiseksi vuoteen 2009 mennessä voidaan saavuttaa komission julkaiseman suuntaa-antavan toimintasuunnitelman mukaisesti, jos Kroatian hallitus lisää ponnistuksiaan puuttua erityisesti liittymisprosessin vaikeimpiin aiheisiin, mukaan lukien järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuminen, ja lopulta täyttää vaaditut edellytykset myös näillä aloilla ja jos neuvosto haluaa ja kykenee avaamaan viipymättä kaikki neuvotteluluvut;

4.

panee tyytyväisenä merkille komission suosituksen, että neuvosto perustaisi tätä tarkoitusta varten teknisen työryhmän laatimaan liittymissopimusta; suosittaa myös, että työryhmän pitäisi työskennellä neuvottelujen vielä jatkuessa ja aloittaa työnsä vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla; on lisäksi tyytyväinen komission aikeeseen esittää vuoden 2009 kuluessa seikkaperäinen tiedonanto Kroatian Euroopan unioniin liittymisen taloudellisesta vaikutuksesta;

Poliittiset kriteerit

5.

on tyytyväinen tärkeimpien asiakirjojen ja säädösten hyväksymisessä saavutettuun edistykseen tietyillä aloilla, joista voidaan mainita erityisesti syrjinnän torjunta, naisten oikeudet, vähemmistöjen oikeudet ja pakolaisten palauttaminen; huomauttaa, että nopea ja tehokas täytäntöönpano on nyt olennaisen tärkeää;

6.

huomauttaa kuitenkin, että julkishallinnon uudistusta on jatkettava ja on otettava käyttöön uusi palkkajärjestelmä ja uudistettava kokonaan hallinnolliset menettelyt, jotta voidaan lisätä avoimuutta, vastuullisuutta ja Kroatian valtion virkamiesten epäpoliittisuutta; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota alue- ja paikallishallintoihin, sillä hallinnon hajauttaminen riippuu ratkaisevasti niiden mahdollisuuksista ottaa vastaan uusia tehtäviä;

7.

korostaa, että on tärkeää tarjota ulkomaisille investoijille oikeusvarmuutta ja oikeudellista tasa-arvoa ja tässä yhteydessä kehottaa Kroatian viranomaisia puuttumaan viipymättä edelleen avoimina oleviin omaisuuden palauttamista koskeviin tapauksiin Kroatian perustuslaillisen tuomioistuimen asiaa koskevien päätösten mukaisesti;

8.

katsoo, että oikeusalalla kaivataan lujempia toimia, jotta voidaan puuttua tuomioistuinkäsittelyä odottavien asioiden suuren määrän ja kohtuuttoman pitkien oikeudenkäyntien taustalla vaikuttaviin syihin, käynnistää vakava ja kattava kaikkiin tuomioistuimiin ulottuva tuomioistuinlaitoksen järkeistäminen, ottaa käyttöön puolueeton ja avoin tuomareiden valintamenettely sekä yksilölliset arviointi- ja ylennyskriteerit, varmistaa, että sotarikokset käsitellään yhteisten vaatimusten mukaisesti etnisestä alkuperästä riippumatta, ja löytää keinoja puuttua vastaajan poissa ollessa annettavia tuomioita ja käytäviä oikeudenkäyntejä koskevaan ongelmaan erityisesti lujittamalla alueellista yhteistyötä;

9.

panee merkille entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjän YK:n turvallisuusneuvostossa 12. joulukuuta 2008 esittämän lausunnon, jossa hän ilmoitti, että Kroatia on vastannut suurimpaan osaan syyttäjänviraston avustuspyynnöistä, mutta huomautti, että eräät Gotovinan tapaukseen liittyvät keskeiset sotilasasiakirjat ovat edelleen kateissa; kehottaa Kroatian hallitusta tehostamaan ponnistelujaan näiden asiakirjojen saamiseksi välittömästi tuomioistuimen käyttöön;

10.

panee tyytyväisenä merkille, että Kroatian hallitus on viimein ryhtynyt lisätoimiin korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden kitkemiseksi; korostaa, että korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaviraston (USKOK) tehostettujen tutkinta- ja syyttämistoimien tueksi myös poliisin ja oikeuslaitoksen on ryhdyttävä vastaaviin toimiin, jotta USKOK:n toimet tuottaisivat tulosta; katsoo, että kaikilla tasoilla on noudatettava nollatoleranssia ja tuomiot, omaisuuden takavarikointi mukaan luettuna, on annettava ja niiden täytäntöönpanoa on valvottava; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille kaikkien korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta syytettyjen henkilöiden varojen jäädyttämistä koskevan lainsäädännön hyväksymisen;

11.

pitää myönteisenä, että neljässä eri tuomioistuimessa on avattu virallisesti korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan erikoistuneita yksikköjä ja että näihin yksiköihin nimitetyt kuusikymmentä tuomaria on seulottu ja että he saavat rahallisen korvauksen, joka vastaa heidän hoitamiensa tehtävien monimutkaisuutta ja arkaluonteisuutta;

12.

kehottaa tässä yhteydessä Kroatian hallitusta varmistamaan, että poliisi ja oikeuslaitos voivat toimia vapaasti ja riippumattomasti ja huolehtia, että ne saavat korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntatehtäviensä loppuun saattamiseksi tarvitsemansa henkilöstöresurssit ja taloudelliset resurssit;

13.

on tyytyväinen Kroatian lehdistönvapauteen mutta kiinnittää huomiota äskettäisiin tapauksiin, joissa korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevia tapauksia tutkivia toimittajia on peloteltu ja jopa tapettu; kehottaa poliisia ja oikeuslaitosta ryhtymään määrätietoisiin toimiin kyseisten tapausten tutkimiseksi ja syytetoimien käynnistämiseksi, jotta maahan voidaan palauttaa myönteinen ilmapiiri ja varmistaa liittymistä koskevien poliittisten kriteerien noudattaminen jatkossakin; korostaa näin ollen, että on suojeltava täysimääräisesti ihmisoikeuksia, jotka eivät ole poliittisesti neuvoteltavissa;

14.

on tyytyväinen, että Kroatian hallitus tunnusti tarpeen laatia toimintasuunnitelma kansallisia vähemmistöjä koskevan perustuslain tasoisen lain täytäntöön panemiseksi ja että määrärahoja on lisätty; kehottaa Kroatian viranomaisia toteuttamaan suunnitelman tiiviissä yhteistyössä vähemmistöjä edustavien kansalaisjärjestöjen kanssa; tähdentää lisäksi, että on keskityttävä vähemmistöjen taloudellisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin, erityisesti työhön pääsyn yhteydessä, ja on suunniteltava pitkän aikavälin strategia vähemmistöjen työllistämiseksi julkishallinnossa ja oikeuslaitoksessa; edellyttää lisäksi, että kansalliset vähemmistöneuvostot voivat tehdä talousarviopäätöksensä riippumatta alueviranomaisista, joita niiden odotetaan neuvovan, jotta ne voivat toimia tehtävässään kaikilta osin itsenäisesti;

15.

panee tyytyväisenä merkille vähemmistöpolitiikan alalla Kroatiassa saavutetun edistyksen, erityisesti sen, että maan vähemmistöille on taattu sekä koulutusmahdollisuudet että parlamentaarinen edustus;

16.

panee tyytyväisenä merkille vähemmistöjen koulutuksessa saavutetun jatkuvan edistyksen; on kuitenkin huolissaan, että nykyiset rakenteet pitävät yllä erottelua sen sijaan, että niillä pyrittäisiin eri etnisten ryhmien integroitumiseen (esimerkiksi yhteisten luokkaryhmien avulla); on huolissaan myös siitä, että nämä järjestelyt saattavat erityisesti romanien tapauksessa johtaa koulutukseen, joka on laadultaan tavanomaisissa luokissa tapahtuvaa koulutusta heikompaa;

17.

panee merkille, että vaikka pakolaisten palauttamista koskevien edellytysten luomisessa on saavutettu konkreettisia tuloksia, on vielä paljon tehtävää, jotta palauttamiset olisivat kestävällä pohjalla, mitä tulee asumiseen, erityisesti kaupunkialueilla asuvien vuokralaisten asumiseen, kotouttamiseen ja työmarkkinoille pääsyyn; korostaa, että paluuohjelmat on pantava täytäntöön tavalla, joka on yhtenäinen muiden sosiaalisten ja työllistämisohjelmien kanssa;

18.

panee lisäksi tyytyväisenä merkille syrjinnän vastaisen kattavan lainsäädännön hyväksymisen ja pitää erittäin tärkeänä sen säännösten täytäntöönpanon tosiasiallista toteuttamista; kehottaa viranomaisia kansallisella ja paikallisella tasolla nollatoleranssiin rotuvihan ja minkä tahansa muun vihan yhteydessä sekä varmistamaan, että kyseisissä tapauksissa ryhdytään asianmukaisiin syytetoimiin; kehottaa lisäksi kansallisia viranomaisia suojelemaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia;

Taloudelliset kriteerit

19.

pitää kannustavana työllisyyden lisääntymistä ja kestävää talouskasvua Kroatiassa; kiinnittää kuitenkin huomiota nuorten ja vähemmistöjen edustajien edelleen korkeina pysyviin työttömyyslukuihin sekä vaikutukseen, joka elintarvikkeiden hinnannousulla ja yleisemmin inflaatiolla on tavallisten kansalaisten elantoon;

20.

kiinnittää huomiota siihen, että on torjuttava kasvavia kaupan ja vaihtotaseen alijäämiä sekä ulkomaanvelkaa, sillä nämä tekevät Kroatian taloudesta haavoittuvamman ja altistavat sen riskeille; korostaa, että rakenneuudistuksia on vauhditettava, jotta talouskasvu säilyisi nykyisellä tasolla ja jotta Kroatia saisi kurottua kiinni eron muihin EU:n jäsenvaltioihin;

21.

kiinnittää huomiota siihen, että energiaturvallisuuden ja kestävän kehityksen yhteensovittamispolitiikkaa on edistettävä tiiviissä yhteistyössä kaikkien asianosaisten kanssa; kehottaa Kroatian viranomaisia noudattamaan EU:n energia- ja ilmastopaketin mukaisia tavoitteita ja antamaan riittävästi painoarvoa energiatehokkuudelle ja uusiutuville energialähteille erityisesti rannikkoalueilla; muistuttaa Kroatiaa EU:n tarjoamista Välimeren aluetta koskevista rahoitusmahdollisuuksista tätä tarkoitusta varten; panee tyytyväisenä merkille Kioton pöytäkirjan soveltamista koskevan toimintasuunnitelman hyväksymisen ja kehottaa viranomaisia ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin teollisuuden päästöjen vähentämiseksi;

Edellytykset täyttää jäsenyysvelvoitteet

22.

on yleisesti ottaen tyytyväinen lainsäädännön yhdenmukaistamisen yleiseen vauhtiin; on kuitenkin sitä mieltä, että säädösten laatuun olisi kiinnitettävä enemmän huomiota; kannustaa Kroatian viranomaisia jatkamaan ponnistuksiaan kehittääkseen yhteisön säännöstön täytäntöönpanemiseksi tarvittavat hallinnolliset valmiudet;

23.

panee tyytyväisenä merkille terästeollisuuden ja televiestintäalan yksityistämisessä saavutetun edistyksen sekä Kroatian viranomaisten päätöksen käynnistää tarjouskilpailuja Kroatian telakoiden yksityistämiseksi, mikä on määrä saada päätökseen vuonna 2009, ja korostaa, että telakoiden myynnin on tapahduttava täysin avoimesti ja EU:n kilpailulainsäädännön mukaisesti; kehottaa Kroatian hallitusta Euroopan komission tuella hyväksymään erityisiä toimia rakenneuudistusten sosiaalisten kustannusten tasapainottamiseksi; kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan huomioon tämänhetkisen talous- ja finanssikriisin arvioidessaan Kroatian edistystä välttämättömien uudistusten täytäntöönpanossa;

24.

panee merkille, että kehitys on ollut epätasaista maataloussektorilla, sillä tilanne laatupolitiikan ja luomuviljelyn alalla on edistynyt hyvin, mutta kykyä vastaanottaa maaseudun kehittämiseen tarkoitettuja määrärahoja on parannettava; korostaa, että hallinnollisten valmiuksien lisääntyminen sekä maataloustukijärjestelmän uudistaminen ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa jouheva siirtyminen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan järjestelmään ja pitää kyseisen siirtymisen sosiaaliset vaikutukset mahdollisimman pieninä;

25.

kehottaa Kroatian viranomaisia osoittamaan hyvää kykyä vastaanottaa EU:n liittymistä valmistelevia varoja ja valmistelemaan kaikilla tasoilla – keskus-, alue- ja paikallistasolla – EU:n rakenne- ja koheesiorahastojen edellyttämät rakenteet ja tietotaito;

Alueellinen yhteistyö

26.

pahoittelee syvästi, että liittymisneuvottelut ovat olleet käytännössä poikki huomattavan pitkän ajan kahdenvälisten aiheiden takia;

27.

korostaa, että kahdenvälisten aiheiden ei pitäisi haitata liittymisneuvotteluissa edistymistä edellyttäen, että näitä neuvotteluja ei käytetä kyseisten kysymysten lopullisen ratkaisemisen vesittämiseen; tästä huolimatta kehottaa Kroatian hallitusta ja naapurimaiden hallituksia ratkaisemaan nopeasti kaikki keskeneräiset kysymykset;

28.

korostaa, että hyvillä naapuruussuhteilla on tärkeä asema Euroopan yhdentymisprosessissa ja kehottaa Kroatiaa ja sen naapurimaita edistämään aktiivisesti yhteistyötä alueella ja investoimaan enemmän varoja rajatylittäviin yhteistyöprojekteihin;

29.

muistuttaa Kroatian ja Slovenian pääministereiden 26. elokuuta 2007 tekemästä epävirallisesta sopimuksesta rajakiistan viemisestä kansainvälisen elimen ratkaistavaksi; pitää myönteisenä Kroatian ja Slovenian valmiutta hyväksyä komission välitysehdotus, ja katsoo, että välityksen olisi perustuttava kansainväliseen oikeuteen ja oikeudenmukaisuuden periaatteeseen; odottaa tässä yhteydessä, että liittymisneuvottelut etenevät pikaisesti;

*

* *

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Kroatian hallitukselle ja parlamentille.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0120.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/139


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Turkin edistymiskertomus 2008

P6_TA(2009)0134

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Turkkia koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta

2010/C 87 E/28

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission 5. marraskuuta 2008 julkaiseman Turkkia koskevan vuoden 2008 edistymiskertomuksen (SEC(2008)2699),

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä (1), 24. lokakuuta 2007 EU:n ja Turkin välisistä suhteista (2) ja 21. toukokuuta 2008 Turkkia koskevasta vuoden 2007 edistymiskertomuksesta (3) antamansa aiemmat päätöslauselmat,

ottaa huomioon Turkille 3. lokakuuta 2005 vahvistetun neuvottelukehyksen,

ottaa huomioon Turkin tasavallan liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/157/EY (4) (”liittymiskumppanuus”) sekä vuosina 2001, 2003 ja 2006 tehdyt neuvoston päätökset liittymiskumppanuudesta,

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että liittymisneuvottelut Turkin kanssa aloitettiin 3. lokakuuta 2005 neuvoston hyväksyttyä neuvottelukehyksen ja että liittymisneuvottelujen aloittaminen käynnisti jatkuvan prosessin, jonka tuloksia ei voi taata etukäteen,

B.

ottaa huomioon, että Turkki on sitoutunut uudistuksiin, hyviin naapuruussuhteisiin ja asteittaiseen lähentymiseen yhteisön säännöstöön ja että nämä toimet pitäisi nähdä Turkin mahdollisuutena jatkaa uudistumista,

C.

ottaa huomioon, että Kööpenhaminan kriteerien täysimääräinen täyttäminen ja EU:n integraatiokyvyn ylläpitäminen joulukuussa 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti ovat edelleen Euroopan unioniin liittymisen perusta ja että EU on yhteisiin arvoihin perustuva yhteisö,

D.

ottaa huomioon komission päätelmän, jonka mukaan vuosi 2008 on ollut voimakkaiden poliittisten jännitteiden leimaama ja että Turkin hallitus ei ole äänestäjiltä saamastaan selkeästä valtuutuksesta huolimatta esittänyt laajaa ja johdonmukaista ohjelmaa poliittisten uudistusten toteuttamiseksi,

E.

ottaa huomioon, että Turkki ei ole vieläkään pannut täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan määräyksiä,

F.

ottaa huomioon, että vuonna 2008 avattiin neljä neuvottelulukua,

1.

on huolestunut havaitessaan uudistusprosessin hidastuneen Turkissa jatkuvasti kolmena perättäisenä vuotena ja kehottaa Turkin hallitusta osoittamaan poliittisen tahtonsa jatkaa uudistusprosessia, johon se sitoutui vuonna 2005; korostaa, että uudistuminen on ennen kaikkea Turkin oman edun mukaista, ja siitä hyötyy Turkin koko yhteiskunta;

2.

on huolestunut Turkin yhteiskunnassa ja tärkeimpien poliittisten puolueiden välillä käynnissä olevasta polarisoitumisesta, joka on syventynyt vuoden 2008 aikana ja joka on vaikuttanut kielteisesti poliittisten instituutioiden toimintaan ja uudistusprosessin etenemiseen;

3.

korostaa, että poliittiset uudistukset muodostavat uudistusprosessin ytimen, ja pitää myönteisenä, että Turkin hallitus on laatinut ja hyväksynyt kansallisen ohjelman yhteisön säännöstön hyväksymisestä;

4.

kehottaa poliittisten puolueiden johtajia pyrkimään tosissaan vuoropuhelun käymiseen ja sopimaan kompromissin hengessä uudistusohjelmasta Turkin nykyaikaistamiseksi vakaaksi, demokraattiseksi, moniarvoiseksi ja sekularistiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, jonka ohjenuorana on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen ja joka perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen;

I.     Kööpenhaminan kriteerien täyttäminen

Demokratia ja oikeusvaltio

5.

pitää valitettavana, että ensimmäinen yritys muuttaa perustuslakia perusteellisesti johti kiistaan huivikysymyksestä ja lisäsi yhteiskunnan polarisoitumista; kehottaa Turkin hallitusta jatkamaan työtään uuden, siviilien valtaan nojaavan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojeluun keskittyvän perustuslain laatimiseksi ja vaatii hallitusta varmistamaan, että poliittiset puolueet ja kansalaisyhteiskunta sekä etniset ja uskonnolliset vähemmistöt osallistuvat tiiviisti kyseiseen perustuslakiprosessiin;

6.

on huolestunut vuonna 2008 vireille pannuista oikeusjutuista kahden puolueen kieltämiseksi ja erityisesti yhä ratkaisua odottavasta jutusta Democratic Society Party -puoluetta (DTP) vastaan; painottaa tarvetta muuttaa kiireellisesti poliittisia puolueita koskevaa lainsäädäntöä, jotta se saadaan vastaamaan täysin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja Euroopan neuvoston Venetsian komission suosituksia;

7.

kehottaa Turkin viranomaisia tekemään kaikkensa, jotta varmistetaan kaikkien vaaleihin osallistuvien puolueiden edustus vaalilautakunnassa;

8.

pitää valitettavana, että armeijan saattamisessa täysin siviilien järjestelmälliseen valvontaan ja sotilas- ja puolustuspolitiikkaa koskevan parlamentaarisen valvonnan lujittamisessa ei ole edistytty;

9.

panee merkille oikeuslaitoksen uudistamisstrategian kehittämisessä tapahtuneen edistymisen; toteaa kuitenkin, että on tarpeen toteuttaa pikaisesti järjestelmällisiä lisätoimia oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja ammattimaisuuden vahvistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että oikeuslaitoksen toimijat pidättäytyvät puuttumasta poliittiseen keskusteluun ja noudattavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) vahvistettuja standardeja;

10.

pitää valitettavana, että oikeusasiamiehen viran perustamisessa ei ole edistytty; panee merkille perustuslakituomioistuimen kielteisen päätöksen oikeusasiamiestä koskevasta laista ja kehottaa Turkin hallitusta antamaan mahdollisimman pian tarvittavat säädökset mainitun viran perustamisesta, jota sekä hallitus että parlamentti ovat aiemmin esittäneet kannattavansa;

11.

pitää valitettavana, että Turkin hallitus ei ole esittänyt kattavaa strategiaa lahjonnan torjumiseksi; korostaa tarvetta lujittaa julkisten menojen parlamentaarista valvontaa sekä antaa tilintarkastustuomioistuinta koskevaa uutta lainsäädäntöä;

12.

pitää myönteisenä, että oikeudenkäynti Ergenekon-rikollisjärjestön jäsenyydestä syytettyjä vastaan on käynnistetty; rohkaisee viranomaisia jatkamaan tutkimuksia sekä paljastamaan kaikki valtiollisiin rakenteisiin ulottuvat järjestön lonkerot; on huolestunut jutun syytettyjen kohtelua koskevien tietojen johdosta; vaatii Turkin viranomaisia huolehtimaan siitä, että kyseiset henkilöt saavat puolueettoman oikeudenkäynnin, sekä noudattamaan tiukasti oikeusvaltion periaatteita;

Ihmisoikeudet ja vähemmistöjen huomioon ottaminen ja suojeleminen

13.

pitää valitettavana, että ilmaisunvapautta ja lehdistönvapautta ei edelleenkään suojella aukottomasti Turkissa; katsoo, että usein tapahtuva internet-sivustojen kieltäminen ja kriittisen lehdistön painostus ja haastaminen oikeuteen eivät palvele demokraattisen moniarvoisen yhteiskunnan lehdistönvapautta; katsoo lisäksi, että huhtikuussa 2008 hyväksytty rikoslain 301 pykälän muutos on riittämätön, koska kansalaisia, kuten vuoden 1995 mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon saajaa Leyla Zanaa, vastaan nostetaan yhä syytteitä mielipiteidensä ilmaisemisesta rikoslain kyseisen artiklan ja muiden artiklojen sekä terrorismin vastaisen lain tai lehdistölain nojalla; toistaa, että 301 artikla on kumottava ja rikoslaki on uudistettava perin pohjin samoin kuin muutkin säädökset, joiden nojalla väkivallattomien mielipiteiden esittämistä rajoitetaan mielivaltaisesti, jotta varmistetaan, että ilmaisunvapautta noudatetaan täysimääräisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen standardien mukaisesti;

14.

pitää myönteisenä oikeusministeri Mehmet Ali Sahinin hallituksen puolesta esittämää anteeksipyyntöä Engin Ceberin perheelle tämän menehdyttyä vankilassa pahoinpitelyn seurauksena; yhtyy Turkin parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan huoleen siitä, että oikeuslaitos ei nosta syytteitä kidutus- ja pahoinpitelytapauksista, joiden määrä kasvaa koko ajan; kehottaa Turkin hallitusta lisäämään järjestelmällisiä ponnistelujaan kidutuksen ja epäasianmukaisen kohtelun lopettamiseksi vankiloissa ja niiden ulkopuolella ja tekemään lopun rankaisemattomuuden kulttuurista; korostaa tässä yhteydessä, että YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan ratifiointi ja täytäntöönpano lisäisi merkittävästi kyseisten ponnistelujen uskottavuutta; on huolestunut myös poliisin kovakouraisista otteista mielenosoitusten yhteydessä;

15.

suhtautuu myönteisesti Turkin kansalliskokouksen ihmisoikeuksia tutkivan valiokunnan tekemään työhön vankiloissa esiintyvän kidutuksen ja huonon kohtelun tutkinnassa ja toimittaja Hrant Dinkin murhan selvittämisessä; kehottaa Turkin viranomaisia ryhtymään kaikkiin valiokunnan raporttien sekä pääministerin alaisen tarkastuskomitean raportin tulosten edellyttämiin jatkotoimiin; katsoo myös, että oletus Ergenekonin osallisuudesta olisi olettava vakavammin, kun tarkastellaan muita ratkaisemattomia tapauksia, kuten Hrant Dinkin murhaa;

16.

pitää myönteisenä helmikuussa 2008 hyväksyttyä säätiölakia ja pitää hyvänä komission arviota, jonka mukaan säätiölailla voidaan ratkaista useita avoimia, muslimiväestöön kuulumattomien yhteisöjen kiinteistöihin liittyviä kysymyksiä; kehottaa Turkin hallitusta varmistamaan, että laki pannaan täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, sekä tarttumaan siihen toistaiseksi ratkaisemattomaan ongelmaan, joka koskee takavarikoitua ja kolmansille osapuolille myytyä kiinteää omaisuutta sekä ennen uuden lainsäädännön voimaantuloa yhdistyneiden säätiöiden omaisuutta;

17.

toistaa, että edelleen tarvitaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti kehitetty oikeudellinen kehys, jotta kaikki uskonnolliset yhteisöt voivat toimia ilman aiheettomia rajoituksia, erityisesti mitä tulee niiden oikeudelliseen asemaan, niiden papistojen koulutukseen, niiden johtoelinten valitsemiseen, niiden antamaan uskonnolliseen kasvatukseen ja yhteisöjen uskonnonharjoittamispaikkojen rakentamiseen; kannustaa Turkin viranomaisia, maan kaikkia poliittisia puolueita, kansalaisyhteiskuntaa ja asianomaisia yhteisöjä sitoutumaan sellaisen ilmapiirin luomiseen, joka edistää uskonnonvapauden täysimääräistä toteutumista käytännön tasolla; toistaa kehotuksensa avata kreikkalaisortodoksinen Halkin seminaari viipymättä uudelleen sekä sallia ekumeenisen patriarkan kirkollisen arvonimen julkinen käyttö; pitää myönteisenä hallituksen uusia aloitteita ja hallituksen ja aleviittijohtajien välillä paraikaa käytäviä keskusteluja pitkään jatkuneista kiistakysymyksistä, kuten aleviittien uskonnonharjoittamispaikoista ja muistomerkin pystyttämisestä Sivasin joukkomurhan muistoksi, ja kehottaa Turkin hallitusta vastaamaan aleviittien huolenaiheisiin viipymättä ja muuttamaan valtion ylläpitämät uskontokurssit vapaaehtoisiksi; pahoittelee Tur Abdinissa sijaitsevan syyrialaisortodoksisen Mor Gabrielin luostarin suunniteltua pakkolunastusta ja luostarin edustajia vastaan käynnistettyjä oikeustoimia;

18.

kehottaa Turkin hallitusta käynnistämään mahdollisimman pian kurdikysymyksen kestävää ratkaisemista koskevan poliittisen aloitteen, jonka avulla on tarkoitus käsitellä kurditaustaisten kansalaisten sosiaalisia ja taloudellisia mahdollisuuksia ja parantaa konkreettisesti heidän kulttuurisia oikeuksiaan, mukaan luettuna todellinen mahdollisuus oppia kurdin kieltä julkisissa ja yksityisissä oppilaitoksissa ja käyttää sitä yleisradiotoiminnassa, päivittäisessä elämässä sekä julkisten palvelujen yhteydessä, ja sallia kansanedustajille turkin kielen ohella toisen kielen käyttäminen viestinnässä äänestäjien kanssa; pitää myönteisenä 1. tammikuuta 2009 toimintansa aloittanutta kurdinkielistä julkisen palvelun televisiokanavaa, joka harjoittaa ympärivuorokautista lähetystoimintaa;

19.

tuomitsee PKK:n ja muiden terroristiryhmien Turkin maaperällä harjoittaman väkivallan; ilmaisee jälleen solidaarisuutensa Turkille sen kamppailussa terrorismia vastaan ja toistaa PKK:lle esittämänsä vaatimuksen, että sen on julistettava välittömästi ja ehdoitta tulitauko ja kunnioitettava sitä;

20.

kehottaa DTP-puoluetta ja kaikkia sen vaaleilla valittuja jäseniä tekemään selvän pesäeron terroristiseen PKK-puolueeseen ja vetoaa kaikkiin puolueisiin sellaisen ratkaisun aikaansaamiseksi, jolla vahvistetaan Turkin valtion vakautta, hyvinvointia ja yhtenäisyyttä;

21.

toteaa, että Turkin hallitus on päättänyt saattaa Kaakkois-Anatolia-hankkeen (GAP) valmiiksi Kaakkois-Turkin kehittämiseksi; kiinnittää kuitenkin huomiota hankkeen sosiaalisiin, ekologisiin, kulttuurisiin ja geopoliittisiin vaikutuksiin, mukaan lukien vaikutukset naapurimaiden Irakin ja Syyrian vedensaantiin, ja vaatii hallitusta ottamaan nämä näkökohdat täysimääräisesti huomioon, suojelemaan hankkeen vaikutuspiirissä asuvan väestön oikeuksia ja huolehtimaan siitä, että suunnitelma toteutetaan tiiviissä yhteistyössä paikallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa; kehottaa komissiota esittämään GAP:tä ja sen vaikutuksia valottavan tutkimuksen;

22.

toistaa, että eurooppalaisiin moniarvoisuuden ja monimuotoisuuden arvoihin sisältyvä Lausannen sopimukseen (1923) perustuva vähemmistöjen määritelmä on huomattavasti laajempi kuin se, jonka Turkki on hyväksynyt; on huolestunut jatkuvasta vähemmistöihin kohdistuvasta vihamielisyydestä ja väkivallasta; pitää huolestuttavana, että Turkki ei ole edistynyt kulttuurisen moninaisuuden varmistamisessa eikä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelun parantamisessa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettujen standardien mukaisesti; kehottaa Turkin hallitusta käynnistämään Etyjin vähemmistövaltuutetun kanssa kauan kaivatun vuoropuhelun kysymyksistä, jotka koskevat muun muassa vähemmistöjen osallistumista julkiseen elämään ja vähemmistökielillä harjoitettua yleisradiotoimintaa;

23.

kehottaa Turkin hallitusta puuttumaan vähemmistöihin kohdistuvaa vihamielisyyttä lietsovien järjestöjen ja ryhmien toimintaan ja suojelemaan kaikkia uhattuja ja henkensä puolesta pelkääviä ihmisiä sekä pyrkimään määrätietoisesti luomaan perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamista edistävät olosuhteet;

24.

kehottaa Turkin hallitusta pyrkimään ratkaisuihin, joilla voidaan turvata Turkin saarten Gökçeadan (Imvros) ja Bozcaadan (Tenedos) kaksikulttuurisen luonteen säilyminen, sekä tarttumaan kreikkalaisvähemmistöön kuuluvien henkilöiden kokemiin ongelmiin koulutusta ja omistusoikeutta koskevissa kysymyksissä;

25.

pitää myönteisenä naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän valiokunnan perustamista Turkin parlamenttiin; pitää myönteisenä komission arviota, jonka mukaan naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvon takaava oikeudellinen kehys on pääpiirteissään valmis; kehottaa kuitenkin Turkin hallitusta varmistamaan, että lainsäädännön täytäntöönpano vaikuttaa myönteisesti naisten asemaan Turkissa; katsoo tulevien paikallisvaalien olevan tilaisuus kohentaa naisten vähäistä edustusta poliittisessa elämässä;

26.

pitää huolestuttavana, että todettujen niin kutsuttujen kunniamurhien määrä on lisääntynyt Turkissa ja kehottaa Turkin viranomaisia ja kansalaisyhteiskuntaa tehostamaan ponnistelujaan tällaisten murhien, perheväkivallan ja pakkoavioliittojen ehkäisemiseksi; pitää myönteisenä turvakotien määrän lisääntymistä, mutta kehottaa laatimaan pikaisesti tehokkaita ja kestäviä talousarvio- ja henkilöstöpoliittisia toimintalinjoja sekä järjestämään tukea naisille ja heidän lapsilleen heidän poistuttuaan turvakodeista; kehottaa Turkin hallitusta torjumaan naiskauppaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

27.

pitää myönteisenä ylimmän vetoomustuomioistuimen päätöstä kumota Lambdaistanbul-etujärjestöä koskeva kieltotuomio; kehottaa Turkin hallitusta huolehtimaan siitä, että toteutuu kaikkien tasapuolinen kohtelu riippumatta ihmisten sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta;

Toimivan markkinatalouden olemassaolo

28.

pitää myönteisenä komission arviota, jonka mukaan Turkki on toimiva markkinatalous;

29.

panee merkille, että vaikka Turkin talouskasvu hidastui vuonna 2008, sen talouden kokonaissuorituskyky osoitti, että talouden perusteet ja toimintakyky ovat nyt selvästi vahvemmalla pohjalla kuin muutama vuosi sitten; panee merkille, että kansainvälisen rahoituskriisin vaikutukset Turkin pankkijärjestelmään ovat toistaiseksi olleet melko vähäisiä, mutta tuntee huolta kriisin seurauksista maan talouskasvulle; kehottaa komissiota laatimaan erityiskertomuksen kriisin vaikutuksista Turkin talouteen; rohkaisee Turkin hallitusta jatkamaan tiivistä yhteistyötään Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden kansainvälisten ja eurooppalaisten rahoituslaitosten kanssa;

Edellytykset täyttää jäsenyysvelvoitteet

30.

pitää valitettavana, että Turkki ei edelleenkään ole lunastanut eräitä Euroopan yhteisön ja Turkin tulliliiton puitteissa antamiaan sitoumuksia, mikä vääristää kahdenvälisiä kauppasuhteita;

31.

toteaa, että tulliliitto velvoittaa Turkkia neuvottelemaan vapaakauppasopimuksista ja tekemään niitä sellaisten kolmansien maiden kanssa, joiden kanssa EU on tehnyt vapaakauppasopimuksen; kehottaa komissiota ja neuvostoa sisällyttämään Turkin EU:n ja kolmansien maiden välisiä tulevia vapaakauppasopimuksia koskeviin vaikutustenarviointitutkimuksiin ja parantamaan entisestään tiedonkulkua EU:n kannoista ja vapaakauppaneuvottelujen tilanteesta;

32.

pitää valitettavana, että Turkin hallitus ei ole vielä pannut täysimääräisesti täytäntöön EY:n ja Turkin välistä assosiaatiosopimusta ja sen lisäpöytäkirjaa; muistuttaa, että neuvotteluprosessi voi vaikeutua entisestään, ellei Turkki täytä sitoumuksiaan joulukuuhun 2009 mennessä; kehottaa neuvostoa jatkamaan 11. joulukuuta 2006 antamiensa päätelmien mukaisesti niiden kysymysten osalta saavutetun edistymisen seurantaa ja arviointia, jotka sisältyivät Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 21. syyskuuta 2005 antamaan julkilausumaan;

33.

kiittelee Turkkia sen koulutuksen ja kulttuurin alalla saavuttamasta edistymisestä; muistuttaa, että koulutusmahdollisuuksien avaaminen kaikille ei ole ainoastaan hyvä strategia vähemmistöjen osallisuutta ajatellen, vaan se tarjoaa myös perustan modernille hyvinvointiyhteiskunnalle; katsoo, että suunnitelma Armeniaa ja kurdeja koskevan tutkimuksen osastojen avaamisesta turkkilaisissa yliopistoissa on hyväntahdon ele, jonka olisi johdettava konkreettisiin toimenpiteisiin;

II.     Vaurauden lisääminen

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja vaurauden lisääminen

34.

toteaa, että sosiaalinen markkinatalous on sosiaalisesti yhtenäisen yhteiskunnan perusta sekä yksi vakauden ja vaurauden avainehdoista; pitää tässä yhteydessä tervetulleena sosiaalivakuutuksesta ja yleisestä sairausvakuutuksesta annetun lain hyväksymistä ja katsoo sen osaltaan lujittavan sosiaalista yhteenkuuluvuutta Turkin yhteiskunnassa;

35.

pitää myönteisenä myös Turkin parlamentin toukokuussa 2008 hyväksymää työllisyyspakettia, jolla on määrä edistää naisten, nuorten ja vammaisten henkilöiden työmahdollisuuksia; on kuitenkin huolestunut työmarkkinoiden jatkuvasta heikkoudesta, sillä vain 43 prosenttia työikäisestä väestöstä on työmarkkinoilla, ja erityisen huolestunut siitä, että naisten osuus kokonaistyöllisyysasteesta pienenee; rohkaisee Turkin hallitusta ryhtymään lisätoimiin epävirallisen talouden muodostamaan ongelmaan puuttumiseksi;

36.

toistaa Turkin hallitukselle osoittamansa kehotukset toteuttaa konkreettisia lisätoimia naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi politiikassa, taloudessa ja sosiaalialalla esimerkiksi soveltamalla väliaikaisia toimenpiteitä, joilla voidaan lisätä naisten aktiivista osallistumista poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään; toteaa, että on ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin naisten koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi, sillä ne ovat Turkissa valitettavasti edelleen OECD-maiden heikoimpia;

37.

panee merkille terveyden suojelun alalla saavutetun edistyksen; pitää kuitenkin huolestuttavana, että mielenterveysasioissa ei ole havaittavissa edistymistä; kehottaa Turkin viranomaisia osoittamaan lisää voimavaroja mielenterveystyöhön sekä etsimään ratkaisuja ongelmaan, joka koskee kehitysvammaisten henkilöiden mielisairaaloissa ja kuntoutuskeskuksissa saamaa riittämätöntä yleistä sairaanhoitoa; vaatii, että laitoksissa hoidettujen vammaisten lasten ja aikuisten oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti;

38.

pitää valitettavana, että ammattiliittojen oikeuksia koskevan lainsäädännön tarkistamisessa ei ole edistytty, ja kehottaa Turkin parlamenttia hyväksymään uuden ammattiliittoja koskevan lain, joka on sopusoinnussa Kansainvälisen työjärjestön yleissopimusten kanssa; pitää valitettavana, että ammattiliittojen toimintaan kohdistuu yhä rajoituksia huolimatta siitä, että liittojen perustamista ja jäsenyyttä koskevia määräyksiä lievennettiin vuonna 2004; kehottaa Turkin viranomaisia kehittämään yhdessä ammattiliittojen kanssa ratkaisuja, jotka mahdollistavat kokoontumisvapauden nimissä rauhanomaisten mielenosoitusten järjestämisen vapunpäivänä Taksimin aukiolla Istanbulissa;

39.

huomauttaa jälleen kerran, että Turkin eri alueiden ja maaseutu- ja kaupunkialueiden välisiä kehityseroja koskeva ongelma on ratkaistava, sillä se on merkittävä este Turkin yhteiskunnan vaurastumisen tiellä; pitää sen vuoksi valitettavana, että Turkin hallitus ei ole toistaiseksi esittänyt kattavaa strategiaa tähän ongelmaan puuttumiseksi, ja on pettynyt siihen, että komissio ei ole toimittanut mitään tietoja EU:n liittymistä valmistelevan tukivälineen puitteissa antamasta panoksesta kyseisen strategian suunnitteluun, vaikka Euroopan parlamentti pyysi kyseisiä tietoja edellä mainitussa 21. toukokuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa;

III.     Hyvien naapuruussuhteiden luominen

40.

painottaa tarvetta ratkaista kattavasti Kyproksen kysymys YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja Euroopan unionin perusperiaatteiden pohjalta; pitää myönteisenä, että kummankin puolen poliittiset johtajat ovat uudistaneet sitoumuksensa pyrkiä neuvotteluratkaisuun, ja tukee Kyproksen kahden yhteisön johtajien välillä käynnissä olevia suoria neuvotteluja ja hyväksyy minkä tahansa sopimuksen, johon he päätyvät, edellyttäen, että se on sopusoinnussa EU:n perusperiaatteiden, myös neljän perusvapauden kanssa, väliaikaisia siirtymäkauden poikkeuksia lukuun ottamatta, ja että se hyväksytään kansanäänestyksessä; kehottaa Turkkia edistämään sopivan neuvotteluilmapiirin syntymistä vetämällä pois turkkilaiset joukot ja sallimalla osapuolten johtajien neuvotella vapaasti maansa tulevaisuudesta;

41.

kehottaa Turkkia noudattamaan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan, YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevia päätöslauselmia ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä neljännessä Kypros vs. Turkki tapauksessa, joka koskee kadonneiden ihmisten tapausten tutkintaa; pyytää kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita kehottamaan Turkkia ryhtymään asianmukaisiin toimiin tässä pääosin humanitaarisessa asiassa;

42.

rohkaisee lisäämään paikallisviranomaisten, liikemiesten ja muiden paikallisten kumppaneiden rajatylittävää yhteistyötä naapureina olevien EU:n jäsenvaltioiden Kreikan ja Bulgarian kanssa;

43.

suhtautuu myönteisesti Turkin ja Irakin viranomaisten välillä viimeksi kuluneen vuoden aikana syntyneeseen yhteydenpitoon ja yhteistyöhön, myös Turkin ja Pohjois-Irakin kurdien aluehallinnon välisiin yhteyksiin; rohkaisee kyseisiä viranomaisia tiivistämään yhteistyötään entisestään, jotta varmistetaan, että Irak estää maaperältään lähtöisin olevat terrori-iskut, turvataan vakaus ja voidaan tukea koko Turkin ja Irakin välisen naapuruusalueen taloudellista kehitystä; palauttaa mieleen Turkin hallitukselle osoittamansa vetoomukset siitä, että terrorismintorjuntaoperaatioita toteutettaessa on kunnioitettava Irakin alueellista koskemattomuutta, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita sekä huolehdittava siitä, että vältytään siviiliuhreilta;

44.

pitää myönteisenä presidentti Abdullah Gülin syyskuussa 2008 presidentti Serzh Sarkisianin kutsusta tekemää vierailua Armeniaan ja toivoo, että vierailu todellakin edistää maiden suhteiden normalisoitumista suosivan ilmapiirin kehittymistä; kehottaa Turkin hallitusta avaamaan uudelleen Armenian vastaisen rajansa ja palauttamaan täysimääräisesti taloudelliset ja poliittiset suhteet kyseiseen maahan; kehottaa jälleen kerran Turkin ja Armenian hallituksia aloittamaan sovintoprosessin mennyttä ja tulevaa kunnioittaen ja keskustelemaan suoraan ja avoimesti menneistä tapahtumista; kehottaa komissiota helpottamaan tätä sovintoprosessia;

45.

arvostaa Turkin ja Kreikan hallitusten jatkuvia ponnisteluja kahdenvälisten suhteiden parantamiseksi; toistaa, että Turkin kansalliskokouksen vuonna 1995 antaman ”casus belli” -julistuksen kumoaminen antaisi merkittävän sysäyksen kyseisten suhteiden parantamisen jatkamiselle; palauttaa mieleen, että Turkki on sitoutunut hyviin naapuruussuhteisiin, ja kehottaa Turkin hallitusta pyrkimään vakavasti ja päättäväisesti ratkaisemaan kaikki jäljellä olevat kiistat rauhanomaisesti ja YK:n peruskirjan, muiden asiaan liittyvien kansainvälisten sopimusten sekä kahdenvälisten sopimusten ja velvoitteiden mukaisesti;

IV.     EU:n ja Turkin kahdenvälisen yhteistyön tehostaminen

46.

kehottaa neuvostoa harkitsemaan uusien neuvottelulukujen avaamista asioissa, joissa Turkki on komission arvion mukaan täyttänyt avaamista koskevat ehdot;

47.

tunnustaa Turkin halun toimia Euraasian energiatoimitusten solmukohtana sekä Turkin mahdollisen merkityksen Euroopan energianhuoltovarmuuden turvaajana; antaa tunnustusta Turkin edistymiselle energia-alalla; muistuttaa edellä mainitusta 24. lokakuuta 2007 antamastaan päätöslauselmasta, jossa kannatetaan energialukua koskevien neuvottelujen aloittamista, ja pitää valitettavana, että neuvostossa ei ole onnistuttu sopimaan tästä kysymyksestä; kannustaa Turkkia liittymään Euroopan energiayhteisön täysjäseneksi EU:n ja Turkin välisen energiayhteistyön vahvistamiseksi, mistä voisivat hyötyä kaikki osapuolet; kehottaa Turkkia antamaan täyden tukensa Nabucco-kaasuputkihankkeelle, joka on EU:n ensisijainen hanke, ja odottaa, että hallitusten välinen sopimus putken käyttöönotosta saadaan piakkoin tehtyä;

48.

panee merkille maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa saavutetun edistymisen; pitää kuitenkin valitettavana, että Turkki ei ole vuoden 2006 joulukuun jälkeen jatkanut neuvotteluja takaisinottosopimuksen tekemisestä EY:n kanssa, ja toteaa, että sopimuksen allekirjoittaminen on viisumien myöntämisen helpottamista koskevan sopimuksen tekemisen ehto; kehottaa Turkin hallitusta tiivistämään maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yhteistyötään EU:n kanssa, erityisesti panemalla jäsenvaltioiden kanssa tehdyt nykyiset kahdenväliset takaisinottosopimukset ja pöytäkirjat asianmukaisesti täytäntöön; panee merkille, ettei ole edistytty mukautumisessa EU:n viisumiluetteloihin; kehottaa komissiota ja Turkin hallitusta käynnistämään neuvottelut viisumien myöntämisen helpottamista koskevan sopimuksen tekemisestä; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan viisumirajoituksia opiskelijoiden, tutkijoiden ja liikematkustajien kaltaisten vilpittömässä mielessä matkustavien henkilöiden osalta; vaatii turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten ihmisoikeuksien tinkimätöntä kunnioittamista, mukaan lukien YK:n pakolaisvaltuutetun toimiston avoin ja rajoittamaton pääsy kaikkiin säilöönottokeskuksiin;

49.

suhtautuu myönteisesti vuoden 2008 syyskuussa käynnistettyihin uuden sukupolven hankkeisiin, joilla on määrä tehostaa Turkin ja EU:n kansalaisyhteiskuntien välistä vuoropuhelua; kehottaa komissiota raportoimaan EU:n ja Turkin kansalaisyhteiskuntien välisen vuoropuhelun puitteissa järjestetystä toiminnasta; toistaa Turkin hallitukselle osoittamansa kehotuksen sallia kansalaisyhteiskunnan osallistua tiiviimmin uudistusprosessiin;

50.

panee merkille komission aikomuksen toteuttaa vaikutusten arviointi vain muutaman politiikanalan osalta (5); vaatii komissiota laatimaan kattavamman vaikutustenarviointitutkimuksen jatkotoimenpiteenä vuonna 2004 esitetylle tutkimukselle ja toimittamaan sen viipymättä parlamentille;

51.

kehottaa Turkin hallitusta ja oikeusviranomaisia tehostamaan yhteistyötään EU:n jäsenvaltioiden ja viranomaisten kanssa rikosasioissa, joissa EU-kansalaiset ja unionin alueella asuvat henkilöt ovat joutuneet petoksen uhreiksi, kuten niin kutsuttujen ”vihreiden rahastojen” (Turkkiin asettautuneet islamilaiset sijoitusrahastot) ja ”Deniz Fenerin” (Saksassa kotipaikkaansa pitävä hyväntekeväisyysjärjestö) tapauksessa;

Yhteistyö kansainvälisissä ja maailmanlaajuisissa kysymyksissä

52.

arvostaa Turkin pyrkimyksiä myötävaikuttaa monilla maailman kriisialueilla, etenkin Lähi-idässä ja Etelä-Kaukasuksella, vallitsevien konfliktien ratkaisemiseen sekä Afganistanin ja Pakistanin välisten suhteiden paranemiseen; pitää erityisen myönteisenä Turkin Venäjän ja Georgian välisen kiistan jälkihoidossa antamaa aktiivista ja rakentavaa panosta, jonka tavoitteena oli edistää rauhaa ja vakautta Etelä-Kaukasuksella erityisesti sen ehdottaman Kaukasian vakautus- ja yhteistyöfoorumin avulla; kehottaa neuvostoa ja komissiota tiivistämään yhteistyötään Turkin kanssa ja pyrkimään hyödyntämään EU:n ja Turkin näitä alueita koskevista lähestymistavoista saatavia synergioita;

53.

onnittelee Turkkia sen tultua valituksi YK:n turvallisuusneuvostoon ja kannustaa Turkin hallitusta omaksumaan YK:ssa lähestymistavan, joka noudattelee läheisesti EU:n kantoja;

54.

pitää myönteisenä, että Turkin parlamentti on ratifioinut Kioton pöytäkirjan;

55.

pitää myönteisenä Turkin jatkuvaa panosta Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa ja Naton operaatioissa; pitää kuitenkin valitettavana, että Turkin vastustuksen vuoksi Naton ja EU:n strategista yhteistyötä ei ole voitu vieläkään ulottaa Berliini plus -järjestelyjä pidemmälle, mikä vaikeuttaa eri operaatioissa toimivan EU:n henkilöstön suojelemista, ja kehottaa Turkkia luopumaan vastustuksesta mahdollisimman pian; kehottaa neuvostoa kuulemaan Turkkia, joka on yksi suurimmista joukkojen lähettäjistä, Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suunnittelu- ja päätöksentekovaiheissa;

56.

kehottaa Turkin hallitusta allekirjoittamaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön ja esittämään sen ratifiointia, mikä vahvistaisi entisestään Turkin panosta maailmanlaajuiseen monenväliseen järjestelmään ja maan sitoutumista siihen;

*

* *

57.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Turkin tasavallan hallitukselle ja parlamentille.


(1)  EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 284.

(2)  EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 452.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0224.

(4)  EUVL L 51, 26.2.2008, s. 4.

(5)  Komission asiakirja Euroopan parlamentin muiden kuin lainsäädäntöpäätöslauselmien johdosta toteutetuista toimista, toukokuu 2008.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/147


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian edistymiskertomus 2008

P6_TA(2009)0135

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta

2010/C 87 E/29

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 19.–20. kesäkuuta 2003 pidetyn Thessalonikin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, joissa kaikille Länsi-Balkanin valtioille luvattiin Euroopan unionin jäsenyys,

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 7. huhtikuuta 1993 annetun päätöslauselman S/RES/817 ja 18. kesäkuuta 1993 annetun päätöslauselman S/RES/845,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 16. joulukuuta 2005 tekemän päätöksen antaa entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle EU:n ehdokasvaltion asema sekä 15. ja 16. kesäkuuta 2006 ja 14. ja 15. joulukuuta 2006 pidettyjen Eurooppa-neuvoston kokousten puheenjohtajan päätelmät,

ottaa huomioon Helleenien tasavallan ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välillä 1995 tehdyn väliaikaisen sopimuksen,

ottaa huomioon kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden sekä Länsi-Balkanin valtioiden ulkoministerien Salzburgissa 11. maaliskuuta 2006 yksimielisesti hyväksymän EU:n ja Länsi-Balkanin julistuksen,

ottaa huomioon EU:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian vakaus- ja assosiaationeuvoston 24. heinäkuuta 2007 pidetyn neljännen kokouksen päätelmät,

ottaa huomioon 18. syyskuuta 2007 tehdyt EU:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian väliset sopimukset viisumien myöntämisen helpottamisesta ja takaisinotosta,

ottaa huomioon entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/212/EY (1),

ottaa huomioon Brdon julkilausuman ”Uusi keskittyminen Länsi-Balkanille”, jonka EU:n puheenjohtajavaltio antoi 29. maaliskuuta 2008 ja jossa korostettiin tarvetta löytää uutta pontta Thessalonikin toimintasuunnitelmalle ja Salzburgin julistukselle,

ottaa huomioon komission laatiman entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevan vuoden 2008 edistymiskertomuksen (SEK(2008)2695),

ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjasta (2),

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2007 edistymiskertomuksesta (3),

ottaa huomioon EU:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian parlamentaarisen sekavaliokunnan 29. ja 30. tammikuuta 2007 ja 26. ja 27. marraskuuta 2007 pidettyjen kokousten suositukset,

ottaa huomioon 24. lokakuuta 2007 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävien viisumien myöntämisen helpottamista koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välillä (4),

ottaa huomioon 24. lokakuuta 2007 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen takaisinottosopimuksen tekemisestä (5),

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen viisumien myöntämisen helpottamista koskevan sopimuksen tekemisestä 8. marraskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/824/EY (6),

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamista koskevan sopimuksen tekemisestä 8. marraskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/817/EY (7),

ottaa huomioon EU:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian viidennen parlamentaarisen sekavaliokunnan 28. marraskuuta 2008 hyväksymän loppujulkilausuman,

ottaa huomioon 5. marraskuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2008 ja 2009 tärkeimmät haasteet” (KOM(2008)0674) sekä yleisten ja ulkoasioiden neuvoston 9. joulukuuta 2008 antamat päätelmät,

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.

katsoo, että vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjassa asetetaan paljon painoa – aivan strategian alkuvaiheista asti – oikeusvaltion periaatteille ja hyvälle hallintotavalle, etenkin korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa sekä hallinnon ja oikeusjärjestelmän uudistamisessa ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisessä,

B.

katsoo, että Euroopan unioni on toteuttanut toimenpiteitä laajentumisprosessin laadun parantamiseksi,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltio Kreikka ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia neuvottelevat parhaillaan YK:n puitteissa molemminpuolisesti hyväksyttävän ratkaisun aikaansaamiseksi jäsenehdokasvaltion nimeä koskevassa asiassa; katsoo, että 11. maaliskuuta 2006 annetun Salzburgin julistuksen mukaisesti hyvistä naapuruussuhteista huolehtiminen ja kaikkia osapuolia tyydyttävien ratkaisujen löytäminen avoinna oleviin kysymyksiin neuvotteluteitse naapureiden kanssa ovat edelleen avainasemassa,

1.

panee tyytyväisenä merkille, että hallituksessa ja oppositiossa olevat puolueet ovat kansalaisyhteiskunnan ja julkisen mielipiteen laajalla tuella yhtä mieltä halusta täyttää Euroopan unionin jäsenvaltioille asettamat kriteerit ja mahdollisimman pikaisesta liittymisestä Euroopan unioniin; korostaa tässä yhteydessä, että kyse ei ole ensisijaisesti ulkoa tulevien vaatimusten noudattamisesta vaan paremminkin ehdokasvaltion oman tulevaisuuden parantamisesta;

2.

toistaa täyden tukensa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja kaikkien Länsi-Balkanin maiden lähentymiselle Eurooppaan, koska se on keskeisen tärkeää alueen vakauden, sovinnon ja rauhanomaisen tulevaisuuden kannalta;

3.

panee tyytyväisenä merkille, että seitsemän vuotta Ohridin puitesopimuksen jälkeen maan parlamentti hyväksyi lain kielten käytöstä hallinnossa ja opetuksessa; panee tyytyväisenä merkille erityisesti laajennetut mahdollisuudet korkea-asteen koulutukseen, kun on avattu uusia tiedekuntia eri kaupungeissa, mukaan lukien sellaiset, joissa koulutusohjelma on eri kielillä; panee merkille vähemmistöryhmien yhdenvertaisen edustuksen paranemisen etenkin julkishallinnossa sekä poliisi- ja asevoimissa;

4.

panee tyytyväisenä merkille edistymisen, jota maa on saavuttanut viisumivapautta koskevassa vuoropuhelussa, ja erityisesti suuren määrän myönnettyjä biometrisiä matkustus- ja henkilöllisyysasiakirjoja, integroidun rajahallintojärjestelmän täytäntöönpanon sekä kansallisen viisumitietojärjestelmän perustamisen; panee tyytyväisenä merkille edistymisen ihmiskaupan, laittoman maahanmuuton ja korruption torjunnassa ja kehottaa hallitusta jatkamaan näitä ponnisteluja; panee tyytyväisenä merkille Euroopan unionin kanssa tehdyn takaisinottosopimuksen täytäntöönpanon ja kehottaa toimimaan kiinteämmin yhteistyössä Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex), Euroopan poliisiviraston (Europol) ja Euroopan unionin oikeudellisen yhteistyön yksikön (Eurojust) kanssa; panee merkille ne entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kansalaisille aiheutuvat vaikeudet, jotka johtuvat siitä, että yksi EU:n jäsenvaltio ei tunnusta heidän passejaan; kehottaa komissiota suosittamaan mahdollisimman pian neuvostolle – edellä mainittu edistyminen huomioon ottaen – että entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kansalaisille myönnettäisiin viisumivapaus ja viisumivaatimus poistettaisiin;

5.

panee tyytyväisenä merkille entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallituksen talouden alalla tekemät ponnistelut, jotka ovat johtaneet merkittävään edistymiseen talouskriteerien täyttämisessä ja tuoneet maan siten lähemmäksi toiminnallista markkinataloutta; panee tyytyväisenä merkille erityisesti veronmaksumenettelyjen helpottamisen, yhteisen rekisteröinnin uudistamisen, ulkomaan kaupan helpottamisen ja byrokratian vähentämisen; kannustaa hallitusta jatkamaan toimiaan vakaan BKT-kasvun, matalan inflaatioasteen, kurinalaisen budjettipolitiikan ja yleisen liiketoimintaympäristön vahvistamisen aikaansaamiseksi;

6.

panee merkille, että kun 1. kesäkuuta 2008 pidettyjä parlamenttivaaleja oli yritetty häiritä etenkin maan luoteisosissa, hallitus ryhtyi tehokkaisiin toimiin, toisti vaalit osittain ja toteutti tehokkaita tarkkailumenettelyjä, jotta päästiin paikkansapitävään vaalitulokseen; panee tyytyväisenä merkille oikeudenkäynnin aloittamisen vaalien häirintään syyllistyneitä henkilöitä vastaan; panee tyytyväisenä merkille tarkistusten hyväksymisen vaalilakiin laajalti ottaen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston suositusten mukaisesti ja luottaa siihen, että kaikki mahdollinen tehdään, jotta estetään häirintäyritykset tulevissa vaaleissa, kuten maaliskuussa 2009 pidettävissä presidentin- ja paikallisvaaleissa;

7.

panee tyytyväisenä merkille edistymisen tarvittavien rakenteiden luomisessa hajautetulle liittymistä valmistelevan tuen (IPA) hallinnolle; tukee hallituksen pyrkimyksiä luoda hallinnollista kapasiteettia, joka mahdollistaa IPA-tuen hallinnon antamista kansallisille viranomaisille koskevan komission päätöksen täytäntöönpanon;

8.

panee merkille, että useimpien Euroopan unionin jäsenvaltioiden tapaan entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia tunnusti parlamenttinsa laajalti tuetun päätöksen jälkeen naapurivaltio Kosovon itsenäisyyden samaan aikaan kuin Montenegro, vaikka tästä saattaa seurata lyhyellä aikavälillä vaikeuksia maan pyrkiessä säilyttämään hyvät suhteet toiseen naapurivaltioon eli Serbiaan; panee tyytyväisenä merkille Kosovon viranomaisten kanssa tehdyn sopimuksen rajojen määrittelystä;

9.

panee merkille, että lisääntynyt kiinnostus Serbiaan saattaa vuonna 2009 johtaa Euroopan unionin ehdokasvaltion aseman myöntämiseen sille, mutta toteaa, että se ei saa johtaa entiseen Jugoslavian tasavaltaan Makedoniaan kohdistetun kiinnostuksen vähenemiseen Euroopan unionissa tai liittymisprosessiin edistymisen hidastumiseen entisestään;

10.

panee merkille, että entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia on ryhtynyt toimiin täyttääkseen EU:n jäsenyyskriteerit, ja ottaa huomioon sen edistymisen vuonna 2001 allekirjoitetun vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ja Ohridin puitesopimuksen täytäntöönpanossa sekä sen viimeaikaisen edistymisen komission asettamien arviointiperusteiden täytäntöönpanossa; pitää kuitenkin valitettavana, että vaikka kolme vuotta on kulunut siitä kun entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle myönnettiin Euroopan unionin ehdokasvaltion asema, liittymisneuvotteluja ei ole vielä aloitettu, mikä on kestämätön tilanne, jolla on maalle motivaatiota laskevia vaikutuksia ja joka saattaa horjuttaa alueen vakautta; pitää toivottavana, että tämä poikkeustilanne korjataan; kehottaa nopeuttamaan prosessia ja palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentti esitti edellä mainitussa 23. huhtikuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa toivomuksen, että vuonna 2008 tehtäisiin päätös jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta, ja totesi, että kaikki jäljellä olevat pikaisen liittymisen esteet on poistettava tulevina vuosina, kun neuvotteluja käydään; kehottaa neuvostoa nopeuttamaan tätä prosessia päättämällä liittymisneuvottelujen aloituspäivästä kuluvan vuoden aikana, odotettaessa Eurooppa-kumppanuuden keskeisten prioriteettien täysimääräistä täytäntöönpanoa;

11.

toistaa 19. ja 20. kesäkuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien sekä 8. ja 9. joulukuuta 2008 pidetyn yleisten asioiden ja ulkoasioiden neuvoston päätelmien mukaisesti, miten tärkeää entisen Jugoslavian tasavallalle Makedonialle Euroopan unionin ehdokasvaltiona on jatkaa hyvien naapurisuhteiden ylläpitämistä ja pyrkiä ratkaisemaan jäljellä olevia ongelmia naapuriensa kanssa, mukaan lukien neuvoteltu ja molemminpuolisesti hyväksyttävä ratkaisu nimiasiassa, kansainvälisten lupaustensa sekä kahden- ja monenvälisten sitoumusten ja velvoitteiden pohjalta;

12.

tukee välittäjä Matthew Nimetzin pyrkimyksiä ratkaista YK:n puitteissa edellä mainittujen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien S/RES/817 ja S/RES/845 mukaisesti erimielisyydet, joita on aiheutunut valtion nimestä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Kreikan välillä, jotta päästäisiin mahdollisimman pikaisesti lopulliseen sopimukseen 6. lokakuuta 2008 tehdyn ehdotuksen pohjalta siitä, miten eri valtioihin kuuluvien erillisten, mutta Makedonia-nimeä käyttävien alueiden erilaisuus voidaan selkeyttää kansainvälisesti; on tietoinen siitä, että molemmat osapuolet ovat epäröivällä kannalla sopimuksen suhteen; panee merkille entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian uuden neuvottelijan nimittämisen; kehottaa molempia osapuolia sitoutumaan edelleen neuvotteluihin YK:n tuella ja saamaan aikaan kompromissiratkaisun, jotta nimikysymys ei enää estä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian jäsenyyttä kansainvälisissä järjestöissä vuonna 1995 tehdyn väliaikaisen ja yhä voimassa olevan sopimuksen mukaisesti; varoittaa siitä, että jollei näiden kahden valtion välillä päästä pikaisesti sopimukseen, se saattaisi johtaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian EU-jäsenyyden pitkään viivästymiseen; katsoo, että tällaiset Balkanin aluetta koskevat ratkaisemattomat kahdenväliset asiat eivät saisi estää EU:n jäsenyyttä eivätkä viedä etusijaa Euroopan yhdentymisprosessilta;

13.

panee merkille entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian Kansainvälisessä tuomioistuimessa käynnistämän oikeusmenettelyn väliaikaisen sopimuksen 11 artiklasta; toivoo, että entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia ja Kreikka ovat edelleen sitoutuneita jatkamaan neuvotteluja, vaikka väliaikaisen sopimuksen soveltamisesta on aloitettu oikeusmenettely Kansainvälisessä tuomioistuimessa; toivoo, että odotettavissa olevaa ”Nimetz-prosessin” mukaista uutta neuvottelukierrosta ajatellen kaikki alueen hallitukset tukisivat kyseisen maan integroitumista Euroopan unioniin ja myötävaikuttaisivat tällä tavoin alueen vakauteen ja hyvinvointiin;

14.

panee tyytyväisenä merkille entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian viranomaisten yhteistyöponnistelut naapurivaltioina sijaitsevien EU:n jäsenvaltioiden kanssa sellaisten historian mahdollisten epäjohdonmukaisuuksien ja väärintulkintojen tarkistamiseksi, jotka voivat aiheuttaa erimielisyyksiä, ja kehottaa edistämään maan yhteisen kulttuuriperinnön ja historian juhlistamista yhdessä naapurien kanssa; on huolestunut, ettei naapurivaltioihin kohdistuvan ja erityisesti tiedotusvälineissä ja opetusjärjestelmässä ilmenevän vihanlietsonnan uuden aallon torjunnassa ole onnistuttu paremmin, ja kehottaa edelleen hallitusta varmistamaan, että kansalaiset noudattavat EU:n ja Euroopan neuvoston asiaa koskevia standardeja;

15.

huomauttaa, että demokratiassa hallituksen ja opposition vuorovaikutusta tapahtuu siten, että aina on tilaa eriäville mielipiteille, vaihtoehtoisiin ratkaisuihin kiinnitetään huomiota ja enemmistöjen muodostaminen on mahdollista politiikan muuttamiseksi, ja että on tärkeää varmistaa, että tietyt väestönosat eivät pelkää, että tällainen suvaitsevaisuus vähenee, jos tietyllä puolueella on enemmistö parlamentissa, mikä onkin toteutunut entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa viimeksi järjestettyjen parlamenttivaalien jälkeen;

16.

kehottaa antamaan niille kansalaisille, jotka valittavat vallan väärinkäytöksistä ja/tai korruptiosta, asiakirjan, jossa vahvistetaan selkeästi, että he ovat tehneet valituksen; panee tyytyväisenä merkille käytännön, jonka mukaan kansallisille ilmoitetaan valituksen johdosta toteutetuista toimista ja lopullisesta tuloksesta, ja sen, että heidän valituksensa rekisteröidään poliisin ja oikeusviranomaisten toimesta selkeästi ja yhtenäisesti;

17.

kehottaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallitusta lisäämään toimia maansa, Montenegron, Kosovon ja Albanian järjestäytyneen rikollisuuden välisten yhteyksien torjumiseksi;

18.

pitää valitettavana, että uusi, 20. syyskuuta 2007 annettu laki kirkon, uskonnollisen yhteisön ja uskonnollisen ryhmän oikeudellisesta asemasta ei ole vielä johtanut siihen, että eri uskontokuntien jäsenet katsovat omaavansa uskonsa tunnustamiseen ja levittämiseen sekä tähän tarkoitukseen tulevien rakennusten omistamiseen, käyttöön ja perustamiseen samat mahdollisuudet kuin ne kaksi uskonsuuntaa eli ”Makedonian” ortodoksikirkko ja islam, jotka ovat perinteisesti olleet maan suurimmat uskonnot; palauttaa mieliin, että viranomaisilla on velvollisuus suojella suvaitsevaisuutta niitä kohtaan, joilla on erilainen vakaumus, sekä oikeutta uskonnolliseen monimuotoisuuteen;

19.

pitää valitettavana, että hallitus painostaa tiedotusvälineitä erityisesti vaalikampanjoiden aikana; vaatii säilyttämään riippumattoman ja moninaisen tiedottamisen radiossa ja televisiossa siten, että yhteiskunnassa ilmenevät erilaiset mielipiteet pysyisivät esillä sen kautta, että säilytetään tiedon esittäjien toimituksellinen vapaus, sekä sen kautta, että vältetään kaupallisten kanavien ja puolueiden tai poliitikkojen läheiset suhteet; on myös huolestunut sanomalehtien ja televisiokanavien huomattavasta taloudellisesta riippuvaisuudesta hallituksen mainonnasta ja siitä saaduista tuloista, mikä voi vähentää halukkuutta noudattaa kriittistä journalistista lähestymistapaa;

20.

panee merkille, että vuoden 2005 työlakiin tehtyjen muutosten jälkeenkin on edelleen epäselvää, miten eri ammattijärjestöt voivat tehdä oikeudellisesti sitovia sopimuksia hallituksen ja työnantajien kanssa, koska nykyinen velvoite, jonka mukaan ammattijärjestöjen on edustettava 33 prosenttia kyseessä olevista työntekijöistä ennen kuin ne voivat olla sopimuspuolia, on monimuotoisuuden este ja johtaa siihen, että osapuolet kyseenalaistavat järjestöjen todellisten jäsenten määrän;

21.

kehottaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallitusta luomaan pikaisesti uusia kaatopaikkoja sekä sulkemaan ja siivoamaan vanhoja kaatopaikkoja, kehittämään käytännön toimia integroidun jätehuollon päivittämiseksi, mukaan lukien eriytetty jätekeräys, muun muassa osuuskuntien toimesta sekä energian talteenottolaitosten ja jätepolttoainelaitosten perustamiseksi;

22.

kehottaa parantamaan rajajärvien Ohrid, Prespa ja Dojran veden laatua ja määrää ja pitämään niitä yllä sekä tekemään aiheesta hyviä sopimuksia naapurivaltioiden Albanian ja Kreikan kanssa; panee tyytyväisenä merkille myös vesihuoltoa koskevan lakiehdotuksen ja kehottaa maan parlamenttia käsittelemään sen viipymättä;

23.

panee huolestuneena merkille Skopjen lähellä Ilindenin kaupungissa toimivan, maan suurimmaksi saastuttajaksi katsotun OKTA-öljynjalostamon kielteiset vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön;

24.

varoittaa, että jollei veden varastointiin, käsittelyyn ja kuljetukseen tehdä uusia investointeja, kaupunkien juomavesihuollon jatkuvuus saattaa vaarantua;

25.

kehottaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallitusta aloittamaan uudelleen paikallisten julkisten palvelujen vapauttamis- ja yksityistämisprosessin ja kiinnittämään erityistä huomiota sähkön tuotantoon, liikenteeseen ja jakeluun liittyviin teollisuudenaloihin;

26.

pitää valitettavana, että rautatieverkoston toiminta on viime vuosina heikentynyt; panee merkille, että rautatieverkoston toiminta on hankalaa ja että niin maan sisäisen henkilöliikenteen tiheyttä kuin naapurimaihin suuntautuvien yhteyksien tiheyttä on vähennetty minimiin ja että käytössä oleva liikkuva kalusto ei sovellu kovin hyvin suhteellisen lyhyen matkan henkilöliikenteeseen, joten uusia investointeja tarvitaan, mikäli henkilöliikenteen halutaan jatkuvan tulevaisuudessa; pitää valitettavana, että rautatieyhteyden rakentamisessa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Bulgarian välille ei ole edistytty, vaikka se myötävaikuttaisi koko alueen talouden kehittymiseen ja vakauteen;

27.

kannustaa hallitusta nopeuttamaan uusiutuvia energialähteitä koskevaa suunnittelua ja tuotantoa etenkin aurinko- ja tuulienergian osalta; kehottaa tässä yhteydessä Skopjen viranomaisia tekemään kaikkensa kehittääkseen energiapolitiikan, joka on linjassa Euroopan unionin tavoitteiden kanssa, ja tukemaan Euroopan unionin kantaa tulevassa Kööpenhaminan konferenssissa Kioton jälkeisestä sopimuksesta;

28.

panee huolestuneena merkille perheväkivallan uhreista tehtyjen raporttien määrän nousun edelleen ja kehottaa laatimaan jo olemassa olevasta perhelaista erillään olevan lain tämän väkivallan torjumiseksi, jotta yleinen syyttäjä voi nostaa syytteitä perheväkivallan tekijöitä vastaan;

29.

panee huolestuneena merkille romanivähemmistön epäsuotuisan aseman maassa muun muassa Amnesty Internationalin tuoreimman raportin valossa, koska raportissa todetaan, että 39 prosenttia romaninaisista käy vain jonkin verran tai ei lainkaan koulussa, että 83 prosenttia ei ole koskaan ollut virallisessa palkkatyössä ja että 31 prosenttia kärsii kroonisista sairauksista – nämä prosenttiosuudet ovat rakenteellisesti korkeammat romaninaisten keskuudessa kuin muiden naisten keskuudessa;

30.

panee tyytyväisenä merkille tähänastisen edistymisen romanien poliittisen edustuksen osalta; kehottaa samaan aikaan hallitusta nopeuttamaan romaneja koskevien olemassa olevien politiikkojen täytäntöönpanoa ja antamaan niitä varten riittävästi resursseja;

31.

panee yhdessä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) kanssa tyytyväisenä merkille, että toistaiseksi mitkään Kosovosta paenneet vähemmistöt, joiden jäsenet eivät ole saaneet pysyvää oleskelulupaa, eivät ole joutuneet poistumaan maasta, ja toivoo, että hallituksen ja UNHCR:n välillä päästään pian sopimukseen tämän ryhmän taloudellisen tukemisen vastuista;

32.

panee merkille, että kansainvälinen rahoituskriisi ulottuu Eurooppaan ja se saattaa vaikuttaa epäsuorasti kauppaan ja ulkomaisiin sijoituksiin Länsi-Balkanilla, ja kehottaa komissiota tämän vuoksi seuraamaan tilannetta ja tarvittaessa hyväksymään asianmukaisia toimia, jotta voidaan varmistaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian sekä muiden Länsi-Balkanin maiden vakautus- ja assosiaatioprosessin jatkuminen keskeytyksettä, sillä tämä on tärkeää alueen vakaudelle ja EU:n oman edun mukaista;

33.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallitukselle ja parlamentille.


(1)  EUVL L 80, 19.3.2008, s. 32.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0363.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0172.

(4)  EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 402.

(5)  EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 402.

(6)  EUVL L 334, 19.12.2007, s. 120.

(7)  EUVL L 334, 19.12.2007, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/153


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen toimeksianto

P6_TA(2009)0136

Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 12. maaliskuuta 2009 entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen toimeksiannosta (2008/2290(INI))

2010/C 87 E/30

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Annemie Neyts Uyttebroeckin ja muiden jäsenten ALDE-ryhmän puolesta jättämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (”rikostuomioistuin”) toimeksiannosta (B6-0417/2008), joka kattaa tasavallat, joiden alue muodosti 25. kesäkuuta 1991 saakka Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan eli Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Montenegron, Serbian, Kosovon ja Slovenian,

ottaa huomioon, että rikostuomioistuin on Euroopassa toimiva ja eurooppalaisia asioita käsittelevä Yhdistyneiden Kansakuntien tuomioistuin, joka perustettiin vuonna 1993 väliaikaiseksi elimeksi tutkimaan erityisesti entisen Jugoslavian alueella vuodesta 1991 alkaen tapahtuneita kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavia rikkomisia ja asettamaan syytteeseen niistä vastuussa olevat henkilöt,

ottaa huomioon, että tuolloin entisen Jugoslavian sisäisissä oikeusjärjestelmissä ei kyetty tutkimaan ja asettamaan syytteeseen suurimmassa vastuussa olleita henkilöitä tai sitä ei haluttu tehdä,

ottaa huomioon, että rikostuomioistuin on asettanut syytteeseen 161 henkilöä, että se on saanut päätökseen oikeudenkäynnit 116 syytettyä vastaan, että tällä hetkellä lukuisia syytettyjä koskevat tapaukset ovat käsittelyn eri vaiheissa rikostuomioistuimessa, että ainoastaan viisi epäiltyä on yhä esitutkintavaiheessa odottamassa oikeudenkäyntinsä alkamista ja että syytteeseen asetetuista henkilöistä vain kaksi, Ratko Mladić ja Goran Hadžić, on yhä vapaalla jalalla (1),

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat S/RES/1503 (2003) ja S/RES/1534 (2004), joissa tuomioistuinta kehotetaan ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin saattaakseen toimintansa kaikilta osin päätökseen vuoden 2010 loppuun mennessä (”työn päätökseen saattamista koskeva strategia”),

ottaa huomioon, että työn päätökseen saattamista koskevassa strategiassa esitetyt päivämäärät ovat tavoitepäivämääriä eivätkä ehdottomia määräaikoja,

ottaa huomioon rikostuomioistuimen puheenjohtajan ja syyttäjän kuuden kuukauden välein toimittamat arvioinnit työn päätökseen saattamista koskevan strategian täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman S/RES/1534 (2004) 6 kohdan mukaisesti,

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 23. joulukuuta 2008 yksimielisesti hyväksymän päätöslauselman A/RES/63/256 kokonaisvaltaisesta ehdotuksesta, joka koskee asianmukaisia kannustimia Ruandan kansainvälisen rikostuomioistuimen ja entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen henkilöstön pitämiseksi työssä,

ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden rikostuomioistuimelle ja sen toiminnalle antaman merkittävän ja johdonmukaisen tuen,

ottaa huomioon, että täydestä yhteistyöstä rikostuomioistuimen kanssa on tullut keskeinen vertailuarvo EU:n toimissa Länsi-Balkanin maissa,

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Srebrenicasta (2),

ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan ja 83 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0112/2009),

A.

ottaa huomioon, että Haagissa sijaitseva rikostuomioistuin ja sen toiminta ansaitsevat Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden täyden ja jatkuvan tuen,

B.

katsoo, että rikostuomioistuin on tehnyt ennakkotapauksena toimivia päätöksiä kansanmurhasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan, ja katsoo, että se on osallistunut jo arvokkaalla tavalla Länsi-Balkanin sovitteluprosessiin ja on edistänyt siten rauhan palauttamista ja ylläpitämistä alueella,

C.

katsoo, että täysi yhteistyö rikostuomioistuimen kanssa on ollut yksi Euroopan unionin asettamista tiukoista ehdoista alueen maiden kanssa tekemässään sopimussitoumuksessa,

D.

katsoo, että rikostuomioistuin on osaltaan auttanut luomaan perustukset konfliktien ratkaisemista ja konfliktien jälkeistä kehitystä koskeville uusille normeille kaikkialla maailmassa ja on ollut esimerkkinä mahdollisille tuleville väliaikaisille tuomioistuimille sekä on osoittanut, että tehokas ja avoin kansainvälinen oikeus on mahdollista, ja katsoo, että rikostuomioistuimen panos kansainvälisen rikosoikeuden kehittämisessä on laajalti tunnustettu,

E.

katsoo, että joitakin rikostuomioistuimen syytteitä, päätöksiä ja tuomioita on eri puolilla Länsi-Balkanin maita ja niiden ulkopuolella pidetty kiistanalaisina; katsoo, että nämä arviot voivat tarjota arvokkaita kokemuksia, jotka muodostavat osan rikostuomioistuimen perinnöstä, mutta katsoo niiden myös osoittavan muutoksenhakujaoston ja tiedotusohjelman tarpeellisuuden,

F.

katsoo, että rikostuomioistuin jatkaa monenlaisia tiedotustoimia, joilla pyritään lisäämään sen työn tuntemusta asianomaisissa maissa ja joihin sisältyy muun muassa oikeudenkäyntien käsittelyn edistäminen paikallisissa tiedotusvälineissä, rikostuomioistuimen virkamiesten toteuttama yhteisötiedotus kentällä ja sotarikoksia käsittelevien kansallisten oikeuslaitosten valmiuksien kehittäminen sekä lukuisia hankkeita, joissa pyritään nimeämään parhaita käytäntöjä,

G.

ottaa huomioon, että edellä mainituissa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa S/RES/1503 (2003) ja S/RES1534 (2004) rikostuomioistuinta ja Ruandan kansainvälistä rikostuomioistuinta kehotetaan saattamaan loppuun kaikki tutkimuksensa vuoden 2004 loppuun mennessä, kaikki ensimmäisen oikeusasteen käsittelynsä vuoden 2008 loppuun mennessä sekä kaiken työnsä vuoden 2010 loppuun mennessä; ottaa huomioon, että rikostuomioistuin on kuitenkin ilmoittanut, että se pystyy saattamaan ensimmäisen oikeusasteen käsittelyt loppuun vasta vuoden 2009 lopussa muun muassa valitusten suuren määrän vuoksi; katsoo siksi, että YK:n turvallisuusneuvoston on tehtävä uusi päätös rikostuomioistuimen toimeksiannon pidentämiseksi,

H.

ottaa huomioon, että rikostuomioistuin on laatinut YK:n turvallisuusneuvoston edellä mainituissa päätöslauselmissa hyväksymän suunnitelman, joka tunnetaan työn päätökseen saattamista koskevana strategiana ja jonka tarkoituksena on taata, että rikostuomioistuin saattaa tehtävänsä onnistuneesti päätökseen ajallaan yhteistyössä asianomaisten maiden kansallisten oikeuslaitosten kanssa,

I.

ottaa huomioon, että suunnitelmaan sisältyy kolme vaihetta ja tavoitepäivämäärät rikostuomioistuimen toimeksiannon päätökseen saattamiselle, ja ottaa huomioon, että tämänhetkisenä tavoitteena on saada kaikki menettelyt (oikeudenkäynnit ja muutoksenhakumenettelyt) päätökseen vuoteen 2011 mennessä tai heti vuoden 2012 alkupuolella; ottaa huomioon, että näiden tulosten saavuttamiseksi rikostuomioistuin keskittyy kaikkein ylimpiin johtajiin, joiden epäillään syyllistyneen rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluviin rikoksiin, ja se on siirtänyt toimivaltaisille kansallisille oikeuslaitoksille tapauksia, jotka koskevat keskitason ja alemman tason syytettyjä, sekä järjestänyt vastaavien yhteisiä oikeudenkäyntejä, vaikka silloin on pidettävä huolta siitä, että tapauksia ei yhdistetä syytettyjen oikeuksien kustannuksella; ottaa huomioon, että kansalliset syyttäjäviranomaiset ja tuomioistuimet voivat käynnistää ja käsitellä monia tapauksia itse ja ne tekevätkin niin, mutta jotkut kansalliset tuomioistuimet eivät ehkä kykene toteuttamaan tai halua toteuttaa rikosoikeudellisia menettelyjä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien kansainvälisten vaatimusten ja sääntöjen mukaisesti, ja tapausten siirtäminen kansallisille tuomioistuimille on joissakin tapauksissa herättänyt asioissa suoraan osallisina olevien uhrien ja todistajien vastustusta,

J.

katsoo, että rikostuomioistuimen kolme oikeudenkäyntijaostoa (ja muutoksenhakujaosto) ovat säilyttäneet täysin tehokkuutensa ja että ne käsittelevät useita syytettyjä koskevia tapauksia; katsoo, että tapausten siirtäminen toimivaltaisille kansallisille tuomioistuimille on vaikuttanut huomattavasti rikostuomioistuimen kokonaistyömäärään, mutta katsoo, että tekijät, joihin rikostuomioistuin ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet pieniä viivästyksiä ja että odottamattomia viivästyksiä voi esiintyä myöhemminkin,

K.

katsoo myös, että molemmat jäljellä olevat syytetyt, Ratko Mladić ja Goran Hadžić, on saatava oikeuden eteen, ja katsoo, että heidän pidättämisensä riippuu rikostuomioistuimen perussäännön 29 artiklan mukaisesta valtioiden välisestä pakollisesta yhteistyöstä, johon sisältyy paossa olevien henkilöiden etsiminen, pidättäminen ja siirtäminen sekä esimerkiksi kansallisissa arkistoissa olevan todistusaineiston hankkiminen, ja ottaa huomioon, että pakoilevia syytettyjä ei ole aina pystytty pidättämään ja siirtämään eikä todisteita hankkimaan,

L.

katsoo, että rikostuomioistuimen perussäännön 21 artiklassa säädetään, että kaikilla syytetyillä on oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä, ja katsoo, että rikostuomioistuin ei pystyisi järjestämään oikeudenkäyntiä vastaajan poissa ollessa, vaikka sillä olisikin käytettävissään runsaasti todistusaineistoa,

M.

katsoo, että rikostuomioistuimen sitoutuminen saattamaan toimeksiantonsa pikaisesti päätökseen tunnustetaan, mutta katsoo, että vielä ratkaisematta olevat tapaukset on käsiteltävä oikeudessa ilman määräaikoihin liittyviä epärealistisia paineita, koska sentyyppiset paineet saattaisivat loukata syytetyn oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; katsoo, että asioita ei saa yksinkertaistaa siten, että rikostuomioistuimessa todistavien uhrien ja todistajien turvallisuus ja hyvinvointi vaarantuisivat entisestään, ja katsoo, että jäljellä olevat kaksi karkuria eivät saa jäädä rankaisematta eikä käynnissä oleville oikeudenkäynneille saa aiheutua määräaikoihin liittyviä kohtuuttomia paineita rikostuomioistuimen työn päätökseen saattamista koskevassa strategiassa asetetun tavoitepäivämäärän vuoksi,

1.

antaa neuvostolle seuraavat suositukset:

a)

muistuttaa, että rikostuomioistuimen perustamisesta tehdyn kansainvälisen yhteisön päätöksen yhtenä perusarvoista oli pyrkimys hakea oikeutta ja vastustaa rankaisemattomuutta; tukee täysin rikostuomioistuimen tekemää työtä mutta toteaa, että sitä ei saada täysimääräisesti päätökseen, ellei käynnissä olevia oikeudenkäyntejä voida viedä loppuun ilman kohtuutonta kiirettä ja ellei kahta jäljellä olevaa syytettyä, Ratko Mladićia ja Goran Hadžićia, tuoda oikeuden eteen ja aseteta syytteeseen;

b)

painottaa, että rikosoikeudenkäyntejä ei voida nopeuttaa sillä kustannuksella, että uhrattaisiin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset, ja toistaa nykyisin yleisesti jaetun käsityksen siitä, että rikostuomioistuimen perintöä arvioidaan paitsi sen mukaan, onnistuuko rikostuomioistuin tuomitsemaan kaikkein vakavimmista toimivaltaansa kuuluvista rikoksista vastuussa olevat henkilöt, mutta myös sen mukaan, noudatetaanko tuomioissa kaikkein tiukimpia oikeudenmukaisuutta koskevia vaatimuksia;

c)

korostaa, että oikeudenkäyntien ja muutoksenhakumenettelyjen saattaminen onnistuneesti päätökseen riippuu olennaisesti siitä, pysyykö korkeasti koulutettu henkilöstö työssään rikostuomioistuimessa, ja että työn päätökseen saattamista koskevassa strategiassa esitetty aikataulu saattaa kiihdyttää sellaisen erityisosaamisen siirtymistä muualle, jota tarvitaan kesken olevien oikeudenkäyntien loppuun saattamisessa; pitää tässä mielessä myönteisenä edellä mainittua YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa A/RES/63/256, jossa rikostuomioistuimelle annetaan mahdollisuus tarjota henkilöstölle sopimuksia työn päätökseen saattamista koskevan strategian mukaisesti ja harkita myös muita kuin taloudellisia kannustimia keskeisen henkilöstön pitämiseksi työssä;

d)

korostaa sitä, että määräajan asettaminen työn päätökseen saattamista koskevalle strategialle edistää toki rikostuomioistuimen tuottavuutta, mutta mikäli oikeus halutaan saavuttaa ja oikeudenkäynti Ratko Mladićia ja Goran Hadžićia vastaan toteuttaa, tuota päivämäärää ei voida millään tavoin pitää rikostuomioistuimen toiminnan lopullisena päättymispäivänä;

e)

kehottaa tästä syystä neuvostoa tutkimaan kiireellisesti, olisiko syytä harkita rikostuomioistuimen toimeksiannon jatkamista kahdella vuodella ja olisiko kahden vuoden jatkoaika riittävä, ottaen huomioon, että mahdollista jatkamista pitäisi arvioida paitsi ajallisesti myös tulosten kannalta, sekä jouduttamaan näiden kysymysten tarkastelua asiaankuuluvissa YK:n elimissä;

f)

kehottaa neuvostoa rohkaisemaan YK:n turvallisuusneuvostoa sitoutumaan itse tarjoamaan riittävät resurssit ja tuen rikostuomioistuimelle YK:n yleisen talousarvion kautta rikostuomioistuimen toimeksiannon päättymiseen saakka;

g)

vaatii neuvostoa jatkamaan tukeaan rikostuomioistuimen ponnisteluille, joilla se pyrkii saamaan kyseiset maat vahvistamaan yhteistyötään ja nopeuttamaan ponnistuksiaan kahden jäljellä olevan syytetyn kiinni saamiseksi, jotta rikostuomioistuin voisi toteuttaa toimeksiantonsa, sekä varmistamaan YK:n kanssa, että on tehtävä erittäin selväksi, että kaksi jäljellä olevaa karkuria on tuomittava joko rikostuomioistuimessa tai sen jälkeisissä elimissä rankaisemattomuutta koskevien väittämien välttämiseksi;

h)

korostaa, että asiasta vastaavien viranomaisten olisi luovutettava kenraali Ante Gotovinan, Mladen Markaćin ja Ivan Čermakin syyttämisessä keskeiset asiakirjat; korostaa, että rikostuomioistuimen pääsyyttäjän Serge Brammertzin äskettäin esittämiä kehotuksia paikallistaa ja saattaa rikostuomioistuimen käytettäväksi puuttuvat asiakirjat olisi kunnioitettava;

i)

toteaa, että Euroopan unionin pitäisi jatkossakin tähdentää, että Kööpenhaminan kriteereiden noudattaminen edellyttää täysin toimivaa oikeuslaitosta, jossa voidaan myös järjestää mahdollisia oikeudenkäyntejä humanitaarisen oikeuden loukkausten käsittelemiseksi vielä rikostuomioistuimen toiminnan päätyttyä; kehottaa neuvostoa laatimaan selkeät säännöt, joiden perusteella oikeuslaitoksen toimivuutta Länsi-Balkanin maissa arvioidaan rikostuomioistuimen lakkauttamisen jälkeen, jotta muun muassa taattaisiin, että vankeusolot täyttävät kansainväliset standardit ja että rikostuomioistuimen tuomioita noudatetaan, ja pyytää EU:ta lisäämään tukeaan kansallisella tasolla toteutettaville sotarikostutkinnoille ja -oikeudenkäynneille esimerkiksi tarjoamalla tukea lainvalvonta-, oikeus- ja syyttäjäviranomaisille, myös rahoittamalla koulutusta ja todistajien suojelua;

j)

myöntää, että valtioiden ensisijaisuus on yhä kansainvälisen järjestelmän kulmakivi, ja huomauttaa, että myös kansainvälisen yhteisön on välttämättä tuettava Balkanin maiden kansallisia valmiuksia, jotta paikalliset tuomioistuimet voivat jatkaa rikostuomioistuimen käynnistämää työtä; kannattaa nykyistä rahoitustukea, jota EU myöntää esimerkiksi tiedotusohjelmille demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa harkitsemaan tuen lisäämistä rikostuomioistuimen työn jatkamista koskevalle strategialle ja kehottaa lisäämään yhteistyötä oikeus- ja syyttäjälaitosten välillä Länsi-Balkanin maissa etenkin tapauksissa, joihin liittyy luovuttamista ja keskinäistä oikeusapua;

k)

toteaa, että on tärkeää perustaa selkeä järjestelmä huolehtimaan rikostuomioistuimen vähittäisen lakkauttamisen jälkeen jäljelle jäävistä tehtävistä, jotta varmistetaan, että rikostuomioistuimen perinnöllä tuetaan sen perustamista innoittaneita periaatteita;

l)

kehottaa neuvostoa jatkamaan viipymättä suunniteltuja menettelyjä asiaankuuluvissa YK:n elimissä sellaisen mekanismin perustamiseksi, jonka tarkoituksena on huolehtia jäljelle jäävistä välittömistä ja pitkän aikavälin tehtävistä, kuten todistajien suojelusta, todistajien suojaamisesta uhkailulta, oikeuden halventamista koskevista kysymyksistä, tapausten uudelleen käsittelystä tilanteissa, joissa saadaan syyttömyyttä osoittavia todisteita, alueelle käsiteltäviksi siirrettyjen oikeudenkäyntien seurannasta (tällä hetkellä rikostuomioistuimen syyttäjäviranomaisen valvonnassa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) välityksellä), vankeusoloista, armahdukseen tai rangaistusten lieventämiseen liittyvistä asioista ja niin edelleen; esittää ehdotuksen toimittamista YK:n turvallisuusneuvostolle yhteisen viraston mahdollisesta perustamisesta käsittelemään rikostuomioistuimelta, Ruandan kansainväliseltä rikostuomioistuimelta ja Sierra Leonen erityistuomioistuimelta jäljelle jääviä tehtäviä;

m)

muistuttaa neuvostoa siitä, että EU:n olisi huolehdittava erityisesti rikostuomioistuimen perinnön turvaamisesta varmistamalla, että sen arkistot säilytetään turvallisesti sopivassa paikassa ja mahdollisesti Länsi-Balkanin alueella, että ne ovat mahdollisimman täydelliset ja helposti käytettävissä ja että asiakirjat ovat saatavilla internetissä; katsoo, että asiakirjojen olisi oltava myös kaikkien syyttäjien ja puolustusasianajajien käytettävissä sekä sopivaksi katsotun ajan kuluttua myös historiantutkijoiden ja muiden tutkijoiden käytettävissä;

n)

painottaa, että rikostuomioistuimen perintö pitäisi liittää myös yleiseen sovintoprosessiin; kehottaa tässä yhteydessä Länsi-Balkanin valtioita ja EU:ta tukemaan kansalaisjärjestöjen ja muiden elinten työtä, jolla autetaan uhreja ja edistetään etnisten ryhmien välistä vuoropuhelua ja keskinäistä yhteisymmärrystä sekä pyrkimystä totuuteen ja sovintoon;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolle ja entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen puheenjohtajalle.


(1)  Kansainvälisen rikostuomioistuimen puheenjohtajan kirje YK:n turvallisuusneuvostolle, S/2008/729, 24.11.2008.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0028.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/157


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Maailman viides vesifoorumi Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009

P6_TA(2009)0137

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 vedestä ennen Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009 järjestettävää maailman viidettä vesifoorumia

2010/C 87 E/31

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Marrakešissa vuonna 1997, Haagissa vuonna 2000, Kiotossa vuonna 2003 ja Meksikossa vuonna 2006 ministeritasolla järjestettyjen neljän ensimmäisen maailman vesifoorumin loppujulistukset,

ottaa huomioon vuonna 1992 järjestetyn Dublinin konferenssin julkilausuman vedestä kestävän kehityksen kannalta, jossa suositellaan yhdennetyn vesivarojen hoidon käyttöönottoa ja tunnustetaan veden arvo kaikissa sen käyttömuodoissa sekä jossa otettiin käyttöön veden hinnoittelun periaate,

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman A/RES/58/217, jossa julistetaan kausi 2005–2015 ”kansainvälisten vesitoimien vuosikymmeneksi” ja maaliskuun 22. päivä vuosittaiseksi ”kansainväliseksi vesipäiväksi”,

ottaa huomioon Bonnissa vuonna 2001 järjestetyssä kansainvälisessä makeaa vettä käsitelleessä konferenssissa annetun ministerien julkilausuman, jossa korostetaan kiireellistä tarvetta kannustaa kaikilta mahdollisilta erilaisilta investoijilta saatavaa uutta rahoitusta ja tarvetta vahvistaa veden julkista rahoitusta yksityisellä pääomalla samalla kun kannustetaan toimintaan paikallistasolla,

ottaa huomioon Monterreyn konferenssin (2002), jossa otettiin käyttöön maailmanlaajuisen vesikumppanuuden käsite moniulotteisesta ja yrityksiin, rahoituslaitoksiin ja kansalaisyhteiskuntaan ulotettavasta vuoropuhelusta tasa-arvoisten kumppanien välillä, ja sen, että vuonna 2001 Afrikan kehityksen uusi kumppanuus (New Partnership for Africa's Development, Nepad) ja Genevessä järjestetty G8-kokous sekä vuonna 2003 Afrikan kumppanuusfoorumi ottivat uudelleen esille tämän aloitteen,

ottaa huomioon Helsingissä vuonna 1992 hyväksytyn ja vuonna 1996 voimaan tulleen Euroopan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) välisen yleissopimuksen, jossa luodaan oikeudelliset puitteet alueelliselle yhteistyölle valtioiden rajat ylittävien jokien ja useamman kuin yhden valtion alueelle ulottuvien järvien suojelussa ja käytössä,

ottaa huomioon YK:n vuosituhannen huippukokouksen (New York, 6.–8. syyskuuta 2000), jossa hahmoteltiin vuosituhannen kehitystavoitteet ja pyrittiin vuoteen 2015 mennessä puolittamaan niiden ihmisten määrä, joilla ei ole jatkuvasti käytössään turvallista juomavettä,

ottaa huomioon vuoden 2008 Zaragozan peruskirjan ”Uusi laaja näkemys vedestä” ja vesifoorumin Zaragozan vuoden 2008 maailmannäyttelyn päättäjäispäivänä 14. syyskuuta hyväksymät suositukset, jotka välitettiin YK:n pääsihteerille,

ottaa huomioon vuonna 2006 julkaistun YK:n toisen maailman vesitilannetta koskevan kehitysraportin ”Water, a shared responsibility”,

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman ”Sisämarkkinastrategia: vuosien 2003–2006 painopisteet” (1), jonka 5 kohdassa parlamentti toteaa, että ”koska vesi on ihmiskunnan yhteinen hyödyke, vesivoimavarojen hallinnointiin ei saa soveltaa sisämarkkinasääntöjä”,

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) vuonna 2006 laatiman humanitaarista kehitystä koskevan raportin vedestä vallan ja köyhyyden osatekijänä, jossa kyseinen YK:n virasto osoitti, että itse asiassa köyhyys – eikä fyysinen vesipula – on pääasiallinen syy sille, että yli miljardi ihmistä on vailla vettä,

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman paikallisyhteisöistä ja kehitysyhteistyöstä (2),

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Mexico Cityssä 16.–22. maaliskuuta 2006 järjestettävästä maailman neljännestä vesifoorumista (3),

ottaa huomioon merkittävät eurooppalaiset kansalaisyhteiskunnan aloitteet vedestä ja juomaveden yleisestä saatavuudesta, jotka ilmenivät Euroopan parlamentissa pidetyissä tapahtumissa ja etenkin ”World Water Assembly for Elected Representatives and Citizens (AMECE, 18.–20. maaliskuuta 2007)” ja ”Peace with Water” (12.–13. helmikuuta 2009), sekä muistion vesivaroja koskevasta maailmanlaajuisesta pöytäkirjasta, josta keskusteltiin,

ottaa huomioon komissiolle laaditun suullisen kysymyksen B6-0113/2009 maailman viidennestä vesifoorumista Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009,

ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

toteaa, että veden ja jätevesihuollon puute aiheuttaa vuosittain 8 miljoonan ihmisen kuoleman, että yli miljardin ihmisen saatavilla ei ole helposti ja kohtuulliseen hintaan juomavettä ja että lähes kahden ja puolen miljardin ihmisen käytettävissä ei ole minkäänlaista jätevesihuoltoa,

B.

toteaa, että 2,8 miljardia ihmistä asuu alueilla, joilla veteen kohdistuu vakavaa kuormitusta, ja että tämä luku kasvaa 3,9 miljardiin vuoteen 2030 mennessä,

C.

katsoo, että köyhät väestönosat ovat haavoittuvimpia ilmastonmuutoksen suhteen ja heillä on myös vähiten valmiuksia sopeutua siihen,

D.

katsoo, että monikansallinen maatalousteollisuus käyttää maailmassa eniten makeaa vettä (70 prosenttia maailman vedenkäytöstä), jonka se saa hyvin halvalla, ja että vesivarojen ylikulutus on johtanut vesien saastumisprosessin pahenemiseen ja laajenemiseen sekä maaperän laadun yleiseen heikkenemiseen, mikä aiheuttaa yhä rakenteellisemmaksi muodostuvan kuivuusilmiön lisääntymisen,

E.

katsoo, että veden käyttöön liittyvien palvelujen ja järkevän veden käytön on määriteltävä hintataso, jolla estetään liikakäyttö tietyillä aloilla ja mahdollistetaan infrastruktuurien ylläpito ja parantaminen, ja tähän on liitettävä muita toimia, joiden avulla taataan veden oikeudenmukainen jakelu, sekä hallitusten tuki, jotta köyhät perheet voivat maksaa perustarpeidensa mukaisesta veden käytöstä,

F.

katsoo, että vedelle maksettavat yleiskattavat tuet laskevat veden hinnan keinotekoisen alas ja johtavat liikakäyttöön tietyillä aloilla ja ovat yksi suurimmista syistä vedenpuutteeseen,

G.

katsoo, että veden jakelu on äärimmäisen epäoikeudenmukaista, vaikka sen tulisi olla kaikkia koskeva perusoikeus, ja että sen määrittelyyn ja hallinnointiin soveltuu parhaiten paikallistaso,

H.

katsoo, että veden jakelun vapauttaminen ja sääntelyn purkaminen kehitysmaissa ja eritoten vähiten kehittyneissä maissa voi näihin toimiin yhdistettyjen asianmukaisten sääntelypuitteiden puutteessa johtaa hinnannousuihin, jotka vaikuttavat köyhimpiin ja vähentää veden saatavuutta heille,

I.

katsoo sen sijaan, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, joissa tiukka ja avoin sääntely on yhdistettävä julkiseen omaisuuteen ja yksityisiin investointeihin, on suunnattava veden ja jätevesihuollon yleisen saatavuuden parantamiseen sekä käytön kustannustehokkaammaksi tekemiseen,

J.

katsoo, että tehokkaan vedenkäytön suurimmat esteet ovat seuraavat: veden heikko poliittinen ja taloudellinen painoarvo, huono hallinto, riittämättömät oikeudelliset puitteet, avoimuuden puute sopimusneuvotteluissa ja sopimusten myöntämisessä, lahjonta sekä hintatasosta käytävien neuvottelujen puute,

K.

toteaa, että OECD:n mukaan veden ja jätevesihuollon osuus julkisesta kehitysavusta on vain 9 prosenttia kahdenvälisestä ja 4,5 prosenttia monenvälisestä julkisesta kehitysavusta ja että se on huonosti jakautunut, sillä vähiten kehittyneet maat ovat saaneet varoista vain 24 prosenttia, vaikka ne ovat eniten tarvitsevia,

L.

toteaa, että kolmen vuoden välein järjestettävä maailman vesifoorumi on tilaisuus keskustella veden ja vesivarojen hallintaan liittyvistä maailmanlaajuisista poliittisista päätöksistä ja pohjustaa niitä, ja pitää valitettavana, että maailman vesifoorumin toimia ei toistaiseksi ole laajalti integroitu YK:n toimintaan,

1.

toteaa, että vesi on ihmiskunnan yhteinen hyödyke ja veden saatavuuden tulisi olla kaikille kuuluva perusoikeus; vaatii ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta kaikkein köyhimmille väestönosille taataan veden saatavuus vuoteen 2015 mennessä;

2.

toteaa, että vettä on pidettävä yleisenä hyödykkeenä ja että sen on oltava julkisen valvonnan kohteena, vaikka yksityinen sektori hallinnoisikin sitä osittain tai kokonaan;

3.

korostaa, että vesivarojen hoitoa koskevaan politiikkaan olisi liitettävä myös kansanterveyden ja ympäristön suojelu ja että vesifoorumin olisi myötävaikutettava demokraattisella, osallistuvalla ja yksimielisellä tavalla sellaisten strategioiden kehittämiseen, jotka edistävät sellaista talouden ja maatalouden kehitystä, joka takaa veden laadun korkean tason;

4.

toivoo, että hylättäisiin sellaiset vedenjakelun yleiskattavien tukien järjestelmät, jotka romuttavat kannustimet käyttää vettä tehokkaasti ja johtavat liikakäyttöön, jotta saataisiin varoja muun muassa köyhälle väestönosalle ja maaseutuväestölle kohdennettuihin tukiin ja jotta kaikkien saatavilla olisi vettä kohtuuhintaan;

5.

korostaa, että on hyödyllistä perustaa vesivarojen yhteisiä hallintoelimiä saman vesialueen äärellä sijaitsevien maiden kesken, jotta luodaan tai vahvistetaan yhteisvastuullisuutta ja siten lievitetään jännitteitä tai ratkaistaan selkkauksia;

6.

palauttaa mieliin naisten keskeisen aseman veden hankinnassa, käytössä ja suojelussa;

7.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään taloudellisesta kriisistä huolimatta julkista kehitysapuaan, jotta saavutetaan juomaveden jakelua koskevat vuosituhattavoite, jonka investointitarpeet ovat 180 000 000 000 dollaria vuodessa;

8.

kehottaa lisäämään ”Euroopan vesialan rahaston” Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioille (ATK) myönnettäviä varoja kymmenennen Euroopan kehitysrahaston puitteissa ja kehittämään uusia, myös yksityisiä, rahoitusmuotoja ja uudenlaisia kumppanuuksia, kuten yhteisvastuullinen rahoitus;

9.

toivoo, että kahdenvälisellä julkisella kehitysavulla tuetaan tiettyjä monenvälisiä toimia, kuten afrikkalaista vesialan aloitetta;

10.

katsoo, että julkista kehitysapua on käytettävä yhdessä paikallisyhteisöjen varojen, vapaaehtoislahjoitusten, pankkilainojen ja yksityisen pääoman kanssa, jotta varmistetaan vesialalla mahdollisimman kattava rahoitus;

11.

vaatii rahoituslaitosten ja kehitysyhteistyöjärjestöjen kehittämien takuumekanismien perustamista investoijien varovaisuuden voittamiseksi vesimarkkinoilla;

12.

on vakuuttunut siitä, että valtio, jonka tehtävänä on määritellä tarvittavat toimintalinjat ja keinot, valita kumppanit ja jakaa vastuualueet, kuitenkin niin, että täytäntöönpano jää paikallisyhteisöjen vastuulle, pysyy vesipolitiikan tärkeänä toimijana;

13.

painottaa, että vesivarojen hoidon on pohjauduttava hajautettuun, osallistuvaan ja yhdennettyyn lähestymistapaan, joka liittää yhteen käyttäjät ja päätöksentekijät laadittaessa vesipolitiikkaa paikallistasolla;

14.

kehottaa komissiota kehittämään vettä koskevia valistuskampanjoita sekä unionissa että sen kumppanuusmaissa;

15.

korostaa tarvetta tukea paikallisviranomaisia niiden pyrkimyksissä panna täytäntöön demokraattinen vesivarojen hoito, joka on tehokas, avoin ja säännelty ja jossa kunnioitetaan kestävän kehityksen tavoitteita, jotta voidaan tyydyttää väestön tarpeet;

16.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tunnustamaan paikallisviranomaisten perustavaa laatua olevan roolin veden käytön ja suojelun suhteen, jotta niistä tulee kaikkialla vastuullisia vesialan hallinnoinnista, ja pahoittelee, että unionin paikallisyhteisöjen valmiuksille ei anneta juurikaan arvoa yhteisön osarahoittamissa ohjelmissa;

17.

kehottaa näin ollen neuvostoa ja komissiota kannustamaan paikallisviranomaisia sijoittamaan osan käyttäjiltä vesi- ja jätehuoltopalveluista kerätyistä maksuista hajautettuihin yhteistyöhankkeisiin;

18.

kehottaa julkisen omistuksen säilyttämistä silmällä pitäen ja asianmukaisissa oikeudellisissa ja sääntelypuitteissa lisäämään ponnisteluja yksityinen sektori ottamiseksi mukaan vedenjakeluun, jotta voidaan hyödyntää sen pääomia, taitotietoa ja teknologiaa veden ja jätevesihuollon kattavan saatavuuden parantamiseksi ja sen tunnustamiseksi, että veden saanti on perusoikeus;

19.

katsoo, että on valtioiden tehtävä ottaa pienet yksityiset palveluntarjoajat kansallisiin vedenjakelustrategioihinsa;

20.

on sitä mieltä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelmät, joissa julkinen valta säilyy infrastruktuurin omistajana ja tekee hallintasopimuksia yksityisen sektorin kanssa, voivat olla yksi keinoista parantaa veden ja jätevesihuollon kohtuuhintaista saatavuutta;

21.

kannattaa vahvasti uusien lähestymistapojen edistämistä, kuten maaseutualueiden keinokastelua ja viheralueiden luomista kaupunkien ympäristössä, jotta vahvistetaan elintarvikkeiden huoltovarmuutta ja paikallista riippumattomuutta;

22.

katsoo, että paikallisten valtiosta riippumattomien järjestöjen välittäjän rooli väestön suhteen on korvaamaton lisä hankkeiden onnistumisen takaamiseksi köyhissä maissa;

23.

toivoo hintojen tasaamisen käyttöönottoa, minkä ansiosta kaikkien köyhimmät voisivat saada vettä kohtuulliseen hintaan;

24.

on vakuuttunut, että paikallisia varoja on myös käytettävä, mikä edellyttää kuitenkin, että hallitukset poistavat kaikki lainsäädännölliset, verotukselliset tai hallinnolliset esteet paikallisten rahoitusmarkkinoiden kehitykseltä;

25.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vesivarojen hoidon avustuspolitiikan, joka perustuu yleisen, yhtäläisen ja syrjimättömän puhtaan veden saatavuuden periaatteelle;

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan ja tukemaan kehitysmaiden ponnisteluja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi ja niiden vähentämiseksi; muistuttaa tähän liittyen, kuinka tärkeää on perustaa nopeasti maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma;

27.

kehottaa sisällyttämään veden ja vesivarojen hoitoa sekä veden yleistä saantioikeutta koskevan problematiikan niihin sopimuksiin, jotka määritellään Kioton pöytäkirjan tulevaisuutta käsittelevässä Kööpenhaminan ilmastokonferenssissa (COP 15, 7.–18. joulukuuta 2009) ottaen myöskin huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) asiantuntijoiden työn;

28.

korostaa, että on otettava huomioon köyhien tarpeet vedenjakelu- ja hallinnointipolitiikkoja valmistellessa ja eritoten ilmastonmuutokselle alttiimmat väestönosat;

29.

pyytää neuvoston puheenjohtajavaltiota edustamaan unionia Istanbulin vesifoorumissa seuraavin valtuuksin:

juomakelpoisen veden saannin pitäminen ihmisen elintärkeänä perusoikeutena eikä ainoastaan taloudellisena hyödykkeenä, jota koskevat pelkästään markkinasäännöt,

tässä päätöslauselmassa esiintuotujen katsantokantojen puolustaminen;

30.

toivoo, että YK:n puitteissa aloitetaan neuvottelut sellaisen kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi, jossa tunnustetaan tämä juomaveden saantia koskeva oikeus; kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita sekä EU:n puheenjohtajavaltiota tekemään tämänsuuntaisia poliittisia ja diplomaattisia aloitteita YK:n yleiskokouksessa ja YK:n ihmisoikeusneuvostossa;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT–EU-ministerineuvostolle, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille sekä maailman vesisopimuksen kansainvälisen komitean pääsihteeristölle.


(1)  EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 857.

(2)  EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 249.

(3)  EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 294.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/162


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Saharan eteläpuolisen Afrikan maille myönnettävä terveydenhuoltopalveluihin liittyvä EY:n kehitysyhteistyötuki

P6_TA(2009)0138

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 lähestymistavasta Saharan eteläpuolisen Afrikan maille myönnettävään terveydenhuoltopalveluihin liittyvään EY:n kehitysyhteistyötukeen

2010/C 87 E/32

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 10/2008 terveydenhuoltopalveluihin liittyvästä EY:n kehitysyhteistyötuesta Saharan eteläpuolisen Afrikan maille,

ottaa huomioon 18. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatjulistuksen, jossa vuosituhannen kehitystavoitteet esitetään kansainvälisen yhteisön yhteisesti määritteleminä edellytyksinä köyhyyden poistamiselle,

ottaa huomioon 7. lokakuuta 2005 päivätyn komission tiedonannon ”Vuosituhattavoitteiden saavuttamisen nopeuttaminen – Euroopan unionin panos” (KOM(2005)0132),

ottaa huomioon vuonna 1994 kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman (1),

ottaa huomioon AKT:n ja EU:n 14. yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 22. marraskuuta 2007 hyväksymän päätöslauselman terveydenhoitopalvelujen ja lääkkeiden saatavuudesta sekä erityisesti laiminlyödyistä taudeista (2),

ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annettuun asetukseen (EY) N:o 1905/2006 perustuvan Investointi ihmisiin -nimistä aihekohtaista ohjelmaa vuosiksi 2007–2013 koskevan asiakirjan,

ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) maailman terveystilannetta vuonna 2008 koskevan kertomuksen, jossa korostetaan perusterveydenhuollon merkitystä (Primary Health Care – Now More Than Ever),

ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman vuosituhannen kehitystavoitteista: puolimatkassa (3) ja 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman äitiyskuolleisuudesta ennen vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistamista 25. syyskuuta 2008 pidettävässä YK:n korkean tason tapaamisessa (4),

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 10/2008 ”Terveydenhuoltopalveluihin liittyvä EY:n kehitysyhteistyötuki Saharan eteläpuolisen Afrikan maille” komissiolle esitetyn suullisen kysymyksen (O–0030/2009 - B6-0016/2009),

ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että EY:n terveysalaan kohdistaman rahoituksen osuus sen kaikesta kehitysyhteistyötuesta ei ole lisääntynyt vuoden 2000 jälkeen huolimatta komission sitoutumisesta vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja Saharan eteläpuolisen Afrikan terveyskriisistä,

B.

ottaa huomioon, että EY:llä ei ole järjestelmällisiä järjestelyjä, joilla turvattaisiin riittävä terveydenhuollon asiantuntemus sen terveyspolitiikan toteuttamiseksi asianmukaisesti,

C.

ottaa huomioon, että nykyiseen yleisestä talousarviosta maksettavaan tukeen sisältyy yhteyksiä terveydenhuoltoalaan, mutta sen toteuttamisessa ei ole tutkittu riittävästi näitä yhteyksiä eikä kiinnitetty riittävästi huomiota köyhimpien väestönosien tarpeisiin,

D.

ottaa huomioon, että komissio on käyttänyt Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vain vähän terveydenhuoltoalaan keskittynyttä alakohtaista talousarviotukea,

E.

ottaa huomioon, että puolet Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden väestöstä elää yhä köyhyydessä ja että Afrikka on ainoa manner, jolla ei tapahdu edistystä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa, erityisesti kolmen terveyttä koskevan kehitystavoitteen yhteydessä – jotka ovat lapsikuolleisuus, äitiyskuolleisuus ja hi-viruksen ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuminen – jotka ovat ratkaisevan tärkeitä köyhyyden torjumiseksi mutta joiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä on kaikkein epätodennäköisintä,

F.

ottaa huomioon, että terveyttä koskevissa hankkeissa havaituista kestävyyteen liittyvistä ongelmista huolimatta tämä avun toimittamisen muoto on osoittautunut hyödylliseksi Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden terveydenhuoltoalan tukemisessa,

G.

ottaa huomioon, että joka vuosi 3,5 miljoonaa lasta kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä ripuliin tai keuhkokuumeeseen,

1.

katsoo, että heikot terveydenhuoltojärjestelmät, henkilöstöresurssikriisit mukaan luettuina, ovat suuri este terveyttä koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle, ja korostaa, että terveydenhuoltojärjestelmien lujittamisen olisi oltava köyhyyden poistamisen keskeinen osatekijä; uskoo, että terveydenhuollon perusinfrastruktuuri tarvitsee vakaata ja pitkäaikaista rahoitustukea, jotta terveyttä koskevat vuosituhannen kehitystavoitteet voidaan saavuttaa;

2.

katsoo, että parempien terveystulosten ja kansainvälisesti sovittujen terveyttä koskevien kehitystavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan yhteinen sitoumus; pitää tässä yhteydessä myönteisenä sitä, että kehitysmaat ovat sitoutuneet pyrkimykseen käyttää 15 prosenttia kansallisista talousarviovaroista terveydenhuoltoalan investointeihin (afrikkalaisten johtajien Abujassa Nigeriassa huhtikuussa 2001 antamien sitoumusten (Abujan 15 prosentin tavoite) mukaisesti); pahoittelee, että EY on osoittanut vain 5,5 prosenttia yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston (EKR) tuesta terveydenhuoltoon;

3.

kehottaa komissiota tehostamaan tukeaan Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden terveyspalveluille ja tarkistamaan EY:n rahoituksen tasapainoa terveydenhuoltojärjestelmien tuen asettamiseksi etusijalle;

4.

kehottaa komissiota lisäämään terveydenhuoltoalalle osoitettuja varoja kymmenennen EKR:n väliarvioinnin yhteydessä huolimatta kattavasta strategiasta, jonka piiriin kuuluu sellaisille aloille myönnettävä tuki, joilla on laajempia vaikutuksia terveystuloksiin, kuten koulutus, vesi- ja jätevesihuolto, maaseudun kehitys ja hyvä hallintotapa;

5.

korostaa, että kehitysyhteistyövälineeseen perustuvan sitoumuksen, jonka mukaan 20 prosenttia määrärahoista käytetään terveydenhuollon ja peruskoulutuksen alaan vuoteen 2009 mennessä, olisi koskettava kaikkea unionin kehityspolitiikan rahoittamista, EKR mukaan lukien, jotta se olisi johdonmukaista; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille 10. huhtikuuta 2009 mennessä, kuinka suuri prosenttiosuus Saharan eteläpuolisen Afrikan maille myönnettävän kehitysavun kokonaismäärästä, maakohtaisesti jaettuna, on osoitettu perus- ja toisen asteen koulutukseen ja perusterveydenhuoltoon;

6.

kehottaa neuvostoa sisällyttämään Euroopan kehitysrahaston EU:n talousarvioon, mitä parlamentti on toistuvasti vaatinut, koska se mahdollistaisi johdonmukaisemman politiikan ja kehitysyhteistyövarojen parlamentaarisen valvonnan;

7.

kehottaa komissiota varmistamaan, että riittävällä terveydenhuollon asiantuntemuksella on vaikuttava rooli terveydenhuoltoalan vuoropuhelussa huolehtimalla siitä, että kaikkiin edustustoihin, joiden toiminnassa terveydenhuolto on keskeinen ala, kuuluu terveydenhuollon ammattilaisia, toimimalla selkkauksista toipuvissa maissa tiiviimmin humanitaarisen avun toimiston (ECHO) terveydenhuollon alan neuvonantajien kanssa, muodostamalla läheisiä kumppanuuksia WHO:n kanssa sen asiantuntemuksen hyödyntämiseksi ja tekemällä muodollisia sopimuksia EU:n jäsenvaltioiden kanssa niiden asiantuntemuksen käyttämiseksi; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille 10. huhtikuuta 2009 mennessä yleiskatsauksen niiden terveydenhuollon ja koulutuksen alan asiantuntijoiden lukumäärästä, jotka se on antanut alueen käyttöön sekä edustustoissa että päätoimipaikassa, sekä vuotta 2009 ja 2010 koskevan tarkan aikataulun/yleiskatsauksen, josta käy ilmi, kuinka se aikoo lisätä tätä määrää ja mihin kyseiset henkilöt sijoitetaan, jotta komission vastaukset voidaan ottaa huomioon vuoden 2007 vastuuvapausmenettelyssä;

8.

kehottaa komissiota tarjoamaan teknistä tukea aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaa varten perustetulle maailmanlaajuiselle rahastolle maakohtaisesti avustushakemusten valmisteluvaiheessa ja avustussopimusten täytäntöönpanossa ja antamaan palautetta komission päätoimipaikkaan, jotta sillä olisi vaikuttava rooli aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaa varten perustetun maailmanlaajuisen rahaston johtokunnassa;

9.

kehottaa komissiota lisäämään henkilöstöään ja resurssejaan sekä päätoimipaikassaan että edustustoissaan, jotta se voi tukea terveysstrategiaansa asianomaisissa kohdemaissa ja varmistaa aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaa varten perustetun maailmanlaajuisen rahaston maksujen tehokkuuden; kehottaa myös priorisoimaan helposti torjuttavia sairauksia, kuten ripulisairauksia, jotka voitaisiin pitkälti välttää yksinkertaisin keinoin järjestämällä kaikkien käyttöön saippuaa ja toteuttamalla asianmukaisia käsienpesua koskevia tiedotuskampanjoita;

10.

kehottaa komissiota myös käyttämään enemmän yleisestä talousarviosta terveydenhuollon parantamiseksi myönnettävää tukea Abujan 15 prosentin tavoitetta ja toteutumisastetta koskevien suoritusindikaattoreiden avulla (erityinen julkisten varojen hallinnointi ja hankintojen heikkoudet), teknistä tukea terveydenhuoltoalaa koskevan politiikan vuoropuheluun ja vakaita tilastojärjestelmiä;

11.

vahvistaa, että vuosituhannen kehitystavoitteita koskevilla sopimuksilla on mahdollista varmistaa kestävät pitkän aikavälin investoinnit kehitysmaiden terveydenhuoltoalaan ja auttaa niitä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet mutta se on mahdollista vain, jos komissio varmistaa, että sopimuksissa keskitytään ensisijaisesti terveydenhuolto- ja koulutusalaan; korostaa kuitenkin, että vuosituhannen kehitystavoitteita koskevat sopimukset ovat vain osa ratkaisua, kun pyritään parantamaan avun tehokkuutta ja nopeuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista; kehottaa komissiota myös kehittämään vaihtoehtoisia lähestymistapoja erityisesti niitä maita varten, joiden kanssa ei voida vielä tehdä vuosituhannen kehitystavoitteita koskevia sopimuksia ja joille terveyttä koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen on usein vaikeampaa ja joiden tarve saada lisää kehitysapua on kaikkein suurin;

12.

kehottaa komissiota käyttämään tavoitteita, joilla voidaan suoraan mitata politiikkojen tuloksia, ja luomaan mekanismeja ja seurantavälineitä, joilla varmistetaan, että asianmukainen osuus yleisestä talousarviosta maksettavasta tuesta käytetään perustarpeiden, erityisesti terveydenhuollon, tukemiseen; korostaa, että tähän on yhdistettävä tuki valmiuksien luomiseen; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille vuoden 2009 loppuun mennessä toimista, joihin se on ryhtynyt;

13.

kehottaa luomaan valmiuksia kaikissa ministeriöissä, jotta voidaan parantaa tehokkuutta terveydenhuollon alalla talousarviotuen avulla, koska valtion omistukset rajoittuvat liian usein valtiovarainministeriöihin;

14.

kehottaa komissiota käyttämään enemmän alakohtaista talousarviotukea; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen yleistä vaatimusta, jonka mukaan alakohtaista talousarviotukea voidaan käyttää vain, jos terveydenhuolto on keskeinen ala, ja tarkastelemaan uudelleen nykyistä varojen jakamista alakohtaiseen ja yleiseen talousarviotukeen;

15.

kehottaa komissiota tarjoamaan tukea parlamenttien, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten harjoittamaan talousarviotuen valvontaan, jotta voidaan varmistaa luja ja selkeä yhteys talousarviotuen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen välillä;

16.

pahoittelee, että vain pienessä osassa kumppanimaita (kuudessa maassa) terveys on valittu keskeiseksi alaksi kymmenennen EKR:n piirissä; kehottaa komissiota kannustamaan järjestelmällisesti maita lisäämään kansallisia terveydenhuoltoa koskevia talousarviomäärärahojaan käyttämällä suoritusindikaattoreita siten, että lisäykset kohdistetaan yleistä talousarviotukea koskeviin sopimuksiin;

17.

kehottaa komissiota ottamaan paljon aktiivisemman roolin vuoropuhelun helpottajana kumppanimaiden hallitusten, kansalaisyhteiskunnan, yksityissektorin ja kansallisten parlamenttien välillä;

18.

kehottaa komissiota laatimaan ja jakelemaan selkeät ohjeet siitä, koska mitäkin välinettä olisi käytettävä ja kuinka niitä voidaan käyttää yhdessä yhteisvaikutusten maksimoimiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan eri rahoitusvälineiden välisen johdonmukaisuuden ottaen huomioon yksittäisen valtioiden tilanteen, jotta voidaan varmistaa edistyminen terveyttä koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa;

19.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevia EU:n menettelysääntöjä varmistaakseen terveydenhuoltoalan rahoituksen ja ohjelmien paremman koordinoinnin ja taatakseen tuen paremman kohdistamisen laiminlyötyihin ja tukea vailla oleviin maihin, kriisitilanteessa oleviin maihin ja epävakaisiin maihin;

20.

kehottaa komissiota yksilöimään tiiviissä yhteistyössä tilintarkastustuomioistuimen kanssa, kuinka tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa havaitut puutteet voidaan korjata, ja ilmoittamaan näiden keskustelujen tuloksista parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille vuoden 2009 loppuun mennessä;

21.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, tilintarkastustuomioistuimelle sekä kyseessä olevien Afrikan maiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  A/CONF.171/13/Rev.1.

(2)  EUVL C 58, 1.3.2008, s. 29.

(3)  EUVL C 146 E, 12.6.2008, 232.

(4)  Hyväksytyt tekstit (P6_TA(2008)0406).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/166


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotto

P6_TA(2009)0139

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotosta

2010/C 87 E/33

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ja Euroopan keskuspankin 4. toukokuuta 2006 antaman yhteisen julkilausuman yhtenäisestä euromaksualueesta,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin elokuussa 2007 julkaiseman Occasional Paper -sarjan julkaisun nro 71 yhtenäisen euromaksualueen taloudellisista vaikutuksista,

ottaa huomioon maksupalveluista sisämarkkinoilla 13. marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY (1) (maksupalveludirektiivi),

ottaa huomioon komission 13. lokakuuta 2008 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rajatylittävistä maksuista yhteisössä (KOM(2008)0640),

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin marraskuussa 2008 julkaiseman kuudennen SEPA-seurantaraportin,

ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että yhtenäisellä euromaksualueella (SEPA) pyritään maksupalvelujen yhtenäisiin markkinoihin, joihin kuuluu tehokas kilpailu eikä rajatylittävien ja kansallisten euromaksujen välillä tehdä eroa,

B.

ottaa huomioon, että SEPA ei ole ainoastaan Euroopan maksuneuvoston itsesääntelyyn perustuva aloite, vaan myös huomattava julkisen politiikan aloite, joka vahvistaa talous- ja rahaliittoa sekä Lissabonin esityslistaa; ottaa huomioon, että SEPAa tuetaan maksupalveludirektiivillä, mikä antaa tarvittavan yhtenäistetyn oikeudellisen kehyksen; ottaa huomion, että SEPAn menestyminen on siten erityisen kiinnostavaa parlamentin kannalta,

C.

ottaa huomioon, että siirtyminen SEPA-järjestelmään alkoi virallisesti 28. tammikuuta 2008, jolloin otettiin käyttöön tilisiirtoihin tarkoitettu SEPA-maksuväline, kun taas SEPA:n korttien kehys on ollut voimassa 1. tammikuuta 2008 lähtien, ja SEPA:n suoraveloitusjärjestelmän on määrä alkaa 1. marraskuuta 2009,

D.

ottaa huomioon, että SEPA-instrumentteihin siirtymiselle ei ole asetettu määräaikaa, vaikka kaikki asian osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että määräaika on välttämätön SEPA:n onnistumisen kannalta,

E.

ottaa huomioon, että siirtyminen yhtenäiseen euromaksualueeseen on ollut hidasta: 1 päivään lokakuuta 2008 mennessä vain 1,7 prosenttia kaikesta maksuliikenteestä suoritettiin SEPA-tilisiirtoina,

F.

ottaa huomioon, että kaikkien asianomaisten sidosryhmien – lainsäätäjien, pankkisektorin ja maksupalvelun käyttäjien (erityisesti julkisen sektorin, joka on maksutuotteiden massakäyttäjä) – on tärkeää osallistua SEPA:n aikaansaamiseen,

G.

ottaa huomioon, että ainoastaan rajatylittäviin maksuihin tarkoitetut SEPA-välineet eivät riitä varmistamaan SEPA-hankkeen menestystä, sillä sirpaloituminen jatkuisi, joten pankkialan ja sen asiakkaiden odottamat hyödyt eivät toteutuisi,

H.

ottaa huomioon, että komissio ja Euroopan keskuspankki ilmoittivat 4. syyskuuta 2008 Euroopan maksuneuvostolle olevansa valmiita tukemaan ajatusta SEPA:n rajatylittävien suoraveloitusten monenvälisestä toimitusmaksusta, jos kyseiset maksut olisivat objektiivisesti perusteltuja ja niitä sovellettaisiin vain rajoitetun ajan,

I.

ottaa huomioon, että komissio on painottanut nykyisin käytössä olevien toimitusmaksujen ongelmia ja että alan keskuudessa on ilmennyt vaikeuksia asianmukaisen ratkaisun löytämisessä,

J.

ottaa huomioon, että monenvälisten toimitusmaksujen soveltaminen olisi ratkaistava myös SEPA:n korttilainsäädännön kehykseen perustuvan EU:n korttiratkaisun löytämiseksi,

K.

ottaa huomioon, että nykyisten suoraveloitusvaltakirjojen oikeudellisen voimassaolon jatkuminen olisi varmistettava, sillä uusien suoraveloitusvaltakirjojen allekirjoittaminen olisi hankalaa siirryttäessä kansallisista suoraveloitusjärjestelmistä SEPA:n suoraveloitusjärjestelmään,

1.

painottaa jatkuvaa tukeaan SEPA-järjestelmälle, johon kuuluu tehokas kilpailu ja jossa ei tehdä eroa rajatylittävien ja kansallisten euromaksujen välillä;

2.

kehottaa komissiota asettamaan SEPA-välineisiin siirtymiselle selkeän, asianmukaisen ja sitovan määräajan, joka ei saa olla myöhäisempi kuin 31. joulukuuta 2012, jonka jälkeen kaikki euromaksut on suoritettava SEPA-standardien mukaisesti;

3.

kehottaa komissiota antamaan oikeudellisen selvyyden monenvälisen toimitusmaksun soveltamisesta rajatylittävien suoraveloitusten tapauksessa, ja etenkin määrittelemään siirtymäkauden, jonka jälkeen monenvälisten toimitusmaksujen ylläpitämisen pitäisi olla mahdollista, kunhan niillä noudatetaan komission ohjeita, jotka pitäisi hyväksyä mahdollisimman nopeasti ja joiden pitäisi perustua avoimuuden ja vertailukelpoisuuden periaatteisiin sekä maksupalvelun tarjoajien tuottamien palvelujen kustannusten ja maksujen seuraamiseen;

4.

kehottaa komissiota selkeyttämään entisestään korttimaksujen monenvälisten toimitusmaksujen ongelmaa;

5.

kehottaa tehostamaan pyrkimyksiä asianmukaisten ratkaisujen löytämiseksi jäsenvaltioissa, jotta nykyiset suoraveloitusvaltakirjat olisivat edelleen oikeudellisesti voimassa SEPA:n suoraveloitusjärjestelmässä;

6.

kehottaa, että jäsenvaltiot kannustaisivat julkishallintojaan käyttämään SEPA-välineitä mahdollisimman pikaisesti ja antamaan niille siten ratkaisevan roolin siirtymisprosessissa;

7.

kehottaa komissiota varmistamaan, että siirtyminen SEPA-välineisiin ei johda maksujärjestelmän kallistumiseen unionin kansalaisten kannalta;

8.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/168


Torstai 12. maaliskuuta 2009
EU:n ja Brasilian strateginen kumppanuus

P6_TA(2009)0140

Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 12. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin ja Brasilian strategisesta kumppanuudesta (2008/2288(INI))

2010/C 87 E/34

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Véronique De Keyserin PSE-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin ja Brasilian strategisesta kumppanuudesta (B6-0449/2008),

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston,

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön ja Brasilian liittotasavallan yhteistyötä koskevan puitesopimuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä eteläisten yhteismarkkinoiden ja sen osapuolina olevien valtioiden yhteistyötä koskevan alueidenvälisen puitesopimuksen (2),

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2001 Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan suhteita koskevasta yhteisestä strategiasta ja yleisestä kumppanuudesta antamansa päätöslauselman (3),

ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2006 Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kumppanuuden lujittamisesta antamansa päätöslauselman (4),

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti EU:n ja Brasilian strategista kumppanuutta” (KOM(2007)0281),

ottaa huomioon Lissabonissa 4. heinäkuuta 2007 pidetyn EU:n ja Brasilian ensimmäisen huippukokouksen yhteisen lausuman,

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen ja Euroopan unionin viidennestä huippukokouksesta Limassa antamansa päätöslauselman (5),

ottaa huomioon Latinalaisen Amerikan, Karibian alueen ja Euroopan unionin valtioiden ja hallitusten päämiesten viidennessä huippukokouksessa Limassa Perussa 16. toukokuuta 2008 antaman Liman julkilausuman,

ottaa huomioon 22. joulukuuta 2008 Rio de Janeirossa hyväksytyn EU:n ja Brasilian II huippukokouksen yhteisen lausuman,

ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0062/2009),

A.

ottaa huomioon, että Brasiliasta on tullut entistä merkittävämpi alueellinen ja globaali toimija ja tärkeä EU:n keskustelukumppani,

B.

katsoo, että Brasilia ja Euroopan unioni ovat kumppaneita, jotka jakavat saman näkemyksen maailmasta ja voivat edistää muutoksia ja ratkaisuja globaalilla tasolla,

C.

ottaa huomioon, että EU:n ja Brasilian ensimmäisessä huippukokouksessa käynnistettiin EU:n ja Brasilian strateginen kumppanuus, joka pohjautuu osapuolten läheisiin historiallisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin kytköksiin, ja että EU:n ja Brasilian toisessa huippukokouksessa hyväksyttiin yhteinen toimintasuunnitelma, joka on niiden strategisen kumppanuuden toimintakehys kolmen vuoden ajan,

D.

katsoo, että osapuolet jakavat olennaiset arvot ja periaatteet kuten demokratian, oikeusvaltion periaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisen, markkinatalouden ja sosiaalisen koheesion, jotka muodostavat perusedellytykset strategisen kumppanuuden kehittämiselle,

E.

ottaa huomioon, että poliittinen ja taloudellinen yhdentymisprosessi, talouden globalisaation jatkuva kiihtyminen sekä muun muassa demokratiasta, ihmisoikeuksista ja ympäristöstä käytävän keskustelun merkitys ovat muuttaneet kummankin alueen ensisijaisia tavoitteita,

F.

ottaa huomioon, että Etelä-Amerikan kansakuntien unionin UNASURin perustamisen myötä Brasilia on ollut Etelä-Amerikan integraatiokehityksen kärjessä,

G.

katsoo, että strateginen kumppanuus edistää huomattavasti sitä, että vuoden 2012 tienoilla perustetaan Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan maiden yleinen alueiden välinen kumppanuus, jota Euroopan parlamentti ehdotti edellä mainitussa päätöslauselmassaan 27. huhtikuuta 2006,

H.

katsoo, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen perustaminen on ollut ratkaiseva askel vahvistettaessa EU:n ja Latinalaisen Amerikan poliittisten suhteiden poliittista legitiimiyttä ja ulottuvuutta ja että Mercosurin parlamentin liittyminen tulevaisuudessa kyseiseen edustajakokoukseen vahvistaa sen roolia pysyvänä kahden alueen välisenä poliittisena keskustelufoorumina,

1.

esittää neuvostolle seuraavan suosituksen:

a)

EU:n ja Brasilian kahdenvälisen strategisen kumppanuuden olisi käsitettävä Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen välisten suhteiden kahden alueen tarkastelutapa ja maailmanlaajuinen visio, jotka ovat EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden huippukokouksissa päätetyn kahdenvälisen strategisen kumppanuuden perusta;

b)

EU:n ja Brasilian strategisesta kumppanuudesta juontavien poliittisen vuoropuhelun etuoikeutettujen mekanismien olisi edistettävä alueellisten yhdentymisprosessien välisiä suhteita strategisen kumppanuuden arvojen ja etujen turvaamiseksi ja kansainvälisten suhteiden monenvälisyyden vahvistamiseksi;

c)

strategisen kumppanuuden olisi annettava uutta pontta EU:n ja Mercosurin assosiaatiosopimukselle, jonka tekeminen on taloudellisten ja kaupallisten suhteiden syventämistä sekä näiden kahden alueen välisen poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön laajentamista koskeva EU:n strateginen tavoite;

d)

strategisen kumppanuuden olisi merkittävä todellista lisäarvoa Brasilian kanssa tehdyn yhteistyötä koskevan nykyisen puitesopimuksen, Mercosurin kanssa tehdyn yhteistyötä koskevan nykyisen puitesopimuksen sekä Mercosurin kanssa tehtävän tulevan assosiaatiosopimuksen kannalta;

e)

strategisen kumppanuuden poliittisen ohjelman ytimeen olisi kuuluttava se, että edistetään yhteisiä strategioita, joilla käsitellään globaaleja haasteita, muiden muassa rauhaa ja turvallisuutta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia, ilmastonmuutosta, talouskriisiä, biologista monimuotoisuutta, energian toimitusvarmuutta, kestävää kehitystä sekä köyhyyden ja syrjäytymisen torjumista;

f)

EY:n järjestelmään keskittyvä tehokas monenvälisyys on tehokkain tapa käsitellä globaaleja kysymyksiä; kumppaneiden olisi pyrittävä lähentämään kantojaan tiiviin yhteistyön ja järjestelmällisen kuulemisen avulla ennen YK:n ja muiden kansainvälisten elinten (esim. Maailman kauppajärjestö WTO) ja foorumien (esim. G20) kokouksia;

g)

strategisessa kumppanuudessa olisi korostettava YK:n huippukokouksessa 2005 hyväksytyn jatkuvan uudistusprosessin täytäntöönpanon merkitystä, järjestön tärkeimpien elinten uudistaminen mukaan luettuna;

h)

kumppanien olisi pyrittävä vahvistamaan konfliktien estämistä ja kriisinhallintaa koskevia valmiuksiaan YK:ssa, alueellisissa järjestöissä ja kahdenvälisellä tasolla sekä koordinoitava YK:n rauhanturva- ja vakauttamisoperaatioihin liittyviä ponnisteluita;

i)

strategisen kumppanuuden olisi toimittava välineenä, jolla edistetään demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltion periaatetta ja hyvää hallintotapaa globaalilla tasolla; kumppaneiden olisi tehtävä lisäksi yhteistyötä YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja YK:n yleiskokouksen kolmannessa komiteassa maailmanlaajuisten ihmisoikeuksien edistämiseksi;

j)

kumppanien on jatkettava työskentelyä monenvälisen kauppajärjestelmän vahvistamisen puolesta WTO:n tasolla; tämänhetkisen rahoituskriisin sekä rahoituksen ja kaupan välisten kiinteiden yhteyksien vuoksi olisi vältettävä protektionismia; kumppaneiden olisi tehtävä yhteistyötä edistääkseen Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvotteluiden saattamista menestyksekkääseen päätökseen;

k)

strategista kumppanuutta olisi käytettävä edistämään yhteistyötä kumppaneiden ja muiden kansainvälisten foorumien kuten Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja G20:n kanssa, jotta löydettäisiin ratkaisut nykyiseen rahoituskriisiin, joka on osoittanut, että kansainvälisen rahoitusarkkitehtuurin uudistamista tarvitaan pikaisesti;

l)

komission 18. syyskuuta 2008 julkaisemassa tiedonannossa ”Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus” (KOM(2008)0566) esitettyä näkemystä, jossa korostetaan ”monikielisyyden ulkoisen ulottuvuuden” strategista arvoa EU:lle tämän päivän globalisoituneessa maailmassa, olisi tuettava; olisi vahvistettava se, että ”joitain EU-kieliä puhutaan myös hyvin monissa EU:n ulkopuolisissa maissa eri mantereilla”, että ne ”muodostavat tärkeän yhteyden maailman kansojen ja kansakuntien välillä” ja ovat ”arvokas viestintäväline yrityksille” varsinkin ”kehittyvissä talouksissa kuten Brasilia” ja että ne ovat myös olennainen yhteistyö- ja kehitysvoimavara;

m)

kumppaneiden olisi työskenneltävä yhdessä kaikkein tärkeimpien maailmanlaajuisten rauhan ja turvallisuuden haasteiden parissa, mukaan lukien aseriisunta- ja ydinsulkukysymykset sekä asevalvonta erityisesti ydinaseistaden, kemiallisten aseiden ja biologisten aseiden ja niiden toimittamisen osalta, sekä korruptio ja kansalliset rajat ylittävä järjestäytynyt rikollisuus, etenkin huumekaupan, rahanpesun, pienaseiden, kevytaseiden ja ammusten kaupan, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnan alalla; niiden olisi osoitettava, että ne ovat täysin sitoutuneita EU:n ja Latinalaisen Amerikan huumeita koskevaan mekanismiin;

n)

katsoo, että Euroopan unionin ja Brasilian liittotasavallan strategisen kumppanuuden on perustuttava tuomioistuinten lopullisten päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen;

o)

kumppaneiden olisi työskenneltävä keskenään tiiviisti vuosituhannen kehitystavoitteiden edistämiseksi ja täytäntöönpanemiseksi torjuakseen köyhyyttä sekä taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta globaalilla tasolla; niiden olisi vahvistettava yhteistyötä kehitysavun alalla, kolmenvälinen yhteistyö mukaan luettuna, ja vastaavasti osallistuttava kansainvälisen terrorismin, huumekaupan ja rikollisuuden torjuntaan;

p)

Brasilian ponnisteluihin saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet on suhtauduttava myönteisesti ja onniteltava sitä myönteisestä kehityksestä, jota on saatu aikaan muun muassa köyhyyden lieventämisessä, lasten aliravitsemuksen vähentämisessä ja peruskoulutuksen tarjoamisessa; on korostettava, että Brasilian on yhä ponnisteltava huomattavasti saavuttaakseen kaikki vuosituhannen kehitystavoitteet vuoteen 2015 mennessä, esimerkiksi varmistaakseen tarpeeksi laadukkaan peruskoulutuksen kaikille tytöille ja pojille sekä vähentääkseen alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuutta entisestään; olisi pidettävä mielessä, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen on ihmisen perusoikeus ja väline vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että sen on oltava osa EU:n ja Brasilian strategista kumppanuutta;

q)

olisi pantava merkille, että taloudellisesta kehityksestä ja varallisuuden kertymisestä huolimatta Brasiliassa on yhä paljon köyhiä; olisi korostettava tarvetta tukea Brasilian hallitusta sen ponnistellessa köyhyyden torjumiseksi köyhimmillä alueilla ja yhteiskunnan köyhimmillä tasoilla ottaen huomioon, että 65 prosenttia köyhimmistä brasilialaisista on mustia tai useampaa etnistä alkuperää, kun taas 86 prosenttia hyväosaisimmasta luokasta on valkoisia;

r)

strategisen kumppanuuden olisi muodostettava foorumi keskustelua sekä kumppaneiden sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevia parhaita käytäntöjä varten; tässä suhteessa olisi tunnustettava Brasilian ”Bolsa Família”-ohjelman erityisen myönteinen vaikutus maan köyhyyden vähentämisen kannalta sekä inhimillisten kehityksen indikaattoreiden paranemisen kannalta;

s)

olisi aloitettava laajamittainen maahanmuuttoa koskeva vuoropuhelu, jossa asetetaan etusijalle laillista ja laitonta maahanmuuttoa koskevat kysymykset yhdessä maahanmuuttajien ihmisoikeuksien suojelua ja rahasiirtojen helpottamista koskevien kysymysten kanssa;

t)

kumppaneiden olisi tehtävä yhteistyötä edistääkseen kansainvälisillä foorumeilla keskusteluita, joiden pyrkimyksenä on tehdä vuonna 2009 vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva maailmanlaajuinen ja kokonaisvaltainen ilmastonmuutosta koskeva sopimus, joka perustuu ennen kaikkea yhteisten mutta eriytettyjen velvollisuuksien periaatteeseen;

u)

kumppaneiden olisi myös työskenneltävä keskenään tiiviisti biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja biologista monimuotoisuutta koskevan vuoden 2010 tavoitteen saavuttamiseksi;

v)

kumppaneiden olisi vahvistettava kansainvälistä yhteistyötä kaikentyyppisten metsien suojelun ja kestävän käytön puolesta, Amazonin sademetsät mukaan luettuina; niiden olisi vaihdettava kestävää metsänhoitoa ja metsiä koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevia parhaita käytäntöjä;

w)

kumppaneiden olisi kehitettävä vähähiilistä energiatekniikkaa ja varmistettava uusiutuvia energialähteitä käyttävä kestävä energian tuotanto ja käyttö, mukaan luettuina kestävät biopolttoaineet, jotka eivät vaikuta elintarvikekasvien tuotantoon ja biologiseen monimuotoisuuteen; niiden olisi lisättävä uusiutuvien energialähteiden osuutta yleisessä energialähteiden yhdistelmässään, edistettävä energiatehokkuutta ja energian saatavuutta sekä saavutettava entistä parempi energiaturvallisuus;

x)

ydinenergiatutkimuksen alan yhteistyötä olisi tehostettava, jotta Brasilia voisi osallistua lämpöydinenergian tuottamista koskevaan ITER-hankkeeseen (kansainvälinen kokeellinen lämpöydinreaktori);

y)

koska lääkkeiden saatavuus ja kansanterveys ovat perustavanlaatuisia tavoitteita, Brasilian ponnistelua aidsin torjumiseksi edullisilla lääkkeillä olisi tuettava ja EU:n olisi tutkittava lisää sellaisten lääkkeiden pakkolisensointia, jotka on suunnattu sellaisten köyhiin ihmisiin kohdistuvien maailmanlaajuisten kulkutautien tähän asti laiminlyötyyn hoitamiseen;

z)

kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (6) Brasilialle osoitetut varat pitää käyttää toimenpiteisiin, joiden avulla Brasiliaa tuetaan sen torjuessa köyhyyttä ja pyrkiessä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet, sekä muihin toimenpiteisiin, joita voidaan pitää aitona kehitysapuna, esimerkiksi ympäristöalalla;

aa)

nykyistä vuoropuhelua olisi edistettävä ja aloitettava uusia alakohtaisia vuoropuheluita erityisesti ympäristön ja kestävän kehityksen, energian, liikenteen, elintarviketurvallisuuden, tieteen ja teknologian, tietoyhteiskunnan, työllisyyden ja sosiaalikysymysten, rahoituksen ja makrotalouden, aluekehityksen sekä kulttuurin ja koulutuksen alalla;

ab)

strategisen kumppanuuden olisi edistettävä yhteydenpitoa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, liike-elämän ja työmarkkinaosapuolten foorumeilla ja edistettävä vaihtotoimintaa koulutuksen ja kulttuurin tasolla;

ac)

EU:n ja Brasilian poliittista kumppanuutta, keskinäistä tuntemusta ja ymmärrystä sekä vaihto-ohjelmia tukevia toimia pitäisi rahoittaa jostakin muusta välineestä kuin kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä;

ad)

strategisen kumppanuuden olisi mahdollistettava säännöllisen rakenteellisen vuoropuhelun aloittaminen Brasilian kansalliskongressin ja Euroopan parlamentin jäsenten välillä;

ae)

olisi laadittava määräys siitä, että EU:n toimielimet ja Brasilian hallitus antavat Euroopan parlamentille sekä EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle säännöllisesti yksityiskohtaista tietoa strategisen kumppanuuden tilasta;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle (tiedoksi) sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Brasilian liittotasavallan presidentille ja kansalliskongressille.


(1)  EYVL L 262, 1.11.1995, s. 54.

(2)  EYVL L 69, 19.3.1996, s. 4.

(3)  EYVL C 140 E, 13.6.2002, s. 569.

(4)  EYVL C 296 E, 6.12.2006, s. 123.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0177.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18. joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/172


Torstai 12. maaliskuuta 2009
EU:n ja Meksikon strateginen kumppanuus

P6_TA(2009)0141

Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 12. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin ja Meksikon strategisesta kumppanuudesta (2008/2289(INI))

2010/C 87 E/35

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyran PPE-DE-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle EU:n ja Meksikon strategisesta kumppanuudesta (B6-0437/2008),

ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Kohti EU:n ja Meksikon strategista kumppanuutta” (KOM(2008)0447),

ottaa huomioon 11. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten murhista Meksikossa ja Keski-Amerikassa ja Euroopan unionin roolista ilmiön torjumisessa (1),

ottaa huomioon 8. joulukuuta 1997 allekirjoitetun Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Meksikon Yhdysvaltojen taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskevan sopimuksen (2) (kokonaissopimus),

ottaa huomioon Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden ja hallitusten päämiesten antamat julkilausumat viidessä huippukokouksessa (EU-AKT), jotka pidettiin Rio de Janeirossa 28. ja 29. kesäkuuta 1999, Madridissa 17. ja 18. toukokuuta 2002, Guadalajarassa 28. ja 29. toukokuuta 2004, Wienissä 12. ja 13. toukokuuta 2006 ja Limassa 16. ja 17. toukokuuta 2008,

ottaa huomioon Meksikon ja Euroopan unionin neljännessä huippukokouksessa Limassa, Perussa 17. toukokuuta 2008 annetun yhteisen tiedonannon,

ottaa huomioon EU:n ja Meksikon sekakomitean kahdeksannessa kokouksessa Méxicossa 13. ja 14. lokakuuta 2008 annetun yhteisen tiedonannon,

ottaa huomioon EU:n ja Meksikon parlamentaarisen sekavaliokunnan seitsemännessä kokouksessa Méxicossa 28. ja 29. lokakuuta 2008 antaman yhteisen julkilausuman,

ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 13. lokakuuta 2008 esittämät päätelmät,

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen (EuroLat) EU-AKT:n viidennelle huippukokoukselle 1. toukokuuta 2008 antaman viestin,

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen ja Euroopan unionin viidennestä huippukokouksesta Limassa (3),

ottaa huomioon San Salvadorissa 29.–31. lokakuuta 2008 pidetyn XVIII valtion- ja hallitusten päämiesten iberoamerikkalaisen huippukokouksen antaman julistuksen,

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa (4),

ottaa huomioon työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan ja 83 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A6-0028/2009),

A.

ottaa huomioon, että Meksikolla ja Euroopan unionilla on yhteiset perusarvot ja periaatteet sekä historialliset ja kulttuuriyhteydet,

B.

katsoo demokratialausekkeeseen sisältyvän demokratian periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen olevan strategisen kumppanuuden ja kokonaissopimuksen olennainen osa, jota kummankin osapuolen on sovellettava,

C.

ottaa huomioon, että Meksikon poliittinen painoarvo kansainvälisellä näyttämöllä on yhä vahvempi sekä maailmanlaajuisesti, minkä Meksikon äskettäinen nimittäminen YK:n turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi vuosiksi 2009–2010 osoittaa, että alueellisella tasolla, sillä Meksiko on Rion ryhmän sihteeristön puheenjohtaja vuosina 2008–2010,

D.

katsoo, että Euroopan unionin on tunnustettava Meksikon panos monenväliselle järjestelmälle, sillä monenvälinen yhteistyö on niitä perusperiaatteita, joita molemmat osapuolet, Meksiko ja Euroopan unioni, ovat sitoutuneet edistämään kansainvälisissä yhteyksissä,

E.

ottaa huomioon, että Meksiko on käynnistänyt järjestelmällisiä rakenneuudistuksia strategisilla aloilla ja että siitä on tullut maailman kymmenenneksi suurin talousmahti, G-20:n ja G-5:n (Brasilia, Kiina, Intia, Etelä-Afrikka ja Meksiko) jäsen, ja se on OECD:n ainoa latinalaisamerikkalainen jäsen,

F.

ottaa huomioon, että Meksikossa on yli 100 miljoonaa asukasta ja nuorten osuus väestöstä on huomattava, sillä 45 prosenttia väestöstä on alle 20-vuotiaita, ja että Meksikolla on tärkeä geostrateginen asema siltana Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä Karibianmeren ja Tyynen valtameren välillä,

G.

ottaa huomioon, että kokonaissopimus perustuu kolmeen pilariin, jotka ovat poliittinen vuoropuhelu, vapaakauppa-alueen asteittainen perustaminen ja yhteistyö; ottaa huomioon, että sopimuksen voimaantulovuodesta 2000 lähtien suhteet ovat syventyneet ja vakautuneet politiikan, kauppavaihdon ja yhteistyön aloilla,

H.

ottaa huomioon, että Liman huippukokouksessa Euroopan unioni ja Meksiko painottivat kaupan ja investointien myönteistä kehitystä osana kokonaissopimusta,

I.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja Meksiko ovat tiivistäneet yhteyksiään niin kahdenvälisellä tasolla kuin kokonaissopimuksen puitteissa ja kaikkien instituutioiden kanssa, erityisesti parlamentaarisella tasolla Meksikon ja EU:n parlamentaarisen sekavaliokunnan ja EuroLatin kanssa,

J.

ottaa huomioon, että strategista kumppanuutta koskeva ehdotus osuu samaan aikaan maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin kanssa ja että tämä kriisi saattaa uhata kahdenvälisen suhteen taloudellista ja sosiaalista tasapainoa,

K.

katsoo, että Meksikon ja Euroopan unionin suhteiden syveneminen voisi edistää Euroopan unionin ja sen latinalaisamerikkalaisten kumppaneiden yksimielisyyttä alueellisista ja maailmanlaajuisista kysymyksistä, jolloin niiden yhteisten intressien ja arvojen esiintuominen yhteisesti kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla on helpompaa,

L.

katsoo, että tämän strategisen kumppanuuden pitäisi edistää Euroopan unionin ja Meksikon suhteita kahdella eri tasolla: monenvälisellä tasolla sopimuspuolet voivat tehdä yhteistyötä maailmanlaajuisesti tärkeissä asioissa ja kahdenvälisellä tasolla ne voivat kehittää suhteitaan ja tehdä erityisaloitteita,

M.

ottaa huomioon, että poliittinen ja taloudellinen yhdentymisprosessi, talouden globalisaation jatkuva kiihtyminen sekä muun muassa demokratiasta, ihmisoikeuksista ja ympäristöstä käytävän keskustelun merkitys ovat muuttaneet kummankin alueen ensisijaisia tavoitteita,

N.

ottaa huomioon, että Meksikolla on keskeisen asemansa ja lukuisten kauppasopimustensa takia suuri strateginen merkitys Euroopan viennille, sillä Euroopan unioni on sen toiseksi suurin ulkomaisten investointien lähde,

O.

ottaa huomioon, että Meksikon ja EU:n välisellä vapaakauppa-alueella on merkittävä osuus EU:n kahdenvälisissä suhteissa, sillä sopimuksen soveltamisala on erittäin laaja (tavarat, palvelut, hankintamenettelyt, kilpailu, immateriaalioikeudet, sijoitukset ja niihin liittyvät maksut),

P.

ottaa huomioon, että Meksikolle siirtolaisuus Meksikosta Euroopan unioniin kuuluu tärkeimpiin ja arkaluontoisimpiin aiheisiin, koska Euroopan unionin alueella on huomattava määrä meksikolaisia siirtolaisia, joista monet ovat korkeasti koulutettuja,

1.

esittää neuvostolle seuraavat suositukset:

a)

toivoo, että tämä strateginen kumppanuus merkitsee Meksikon ja Euroopan unionin välisten suhteiden edistämistä monenvälisellä tasolla maailmanlaajuisesti tärkeissä asioissa ja että se edistää myös kahdenvälisten suhteiden kehittämistä,

b)

kehottaa vakiinnuttamaan Euroopan unionin ja Meksikon välisten vuosittaisten huippukokousten järjestämisen strategisen kumppanuuden puitteissa samalla tavalla kuin niiden järjestäminen Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan ja Brasilian kanssa on vakiinnutettu,

c)

uskoo, että tämä strateginen kumppanuus antaa uuden sysäyksen EU:n ja Meksikon välisen kokonaissopimuksen eri osa-alueille, mukaan lukien poliittiset näkökohdat (myös ihmisoikeudet), turvallisuuskysymykset, huumekaupan torjunta, ympäristöasiat, tekninen ja kulttuurinen yhteistyö ja sosioekonomiset näkökohdat,

d)

toivoo kauppaa koskevan luvun perustuvan yhdenvertaiseen kohteluun, yhteisvastuuseen, vuoropuheluun sekä Meksikon ja Euroopan unionin erityispiirteiden kunnioittamiseen,

e)

toistaa tukevansa Meksikon hallitusta ja presidentti Felipe Calderónia näiden hyvin tärkeässä tehtävässä tervehdyttää tiettyjä valtion toimielimiä; katsoo, että tämä tehtävä on toteutettava korruption torjumiseksi ja sen estämiseksi, ettei yhteiskunta joudu turvattomaan tilaan,

f)

katsoo, että tähän tehtävään kuuluu naisten murhien torjuminen molemmilla alueilla vuoropuhelun, yhteistyön ja parhaiden käytänteiden vaihdon pohjalta,

g)

uskoo strategisen kumppanuuden mahdollistavan kriisitilanteita ja maailmanlaajuisesti tärkeitä asioita koskevien kantojen koordinoinnin molemminpuolisten etujen ja huolenaiheiden pohjalta,

h)

toivoo selkeiden suuntaviivojen antamista siitä, miten laajaa yhteistyötä tekemällä voidaan parhaiten edistää tehokasta monenvälisyyttä ja parantaa Yhdistyneiden Kansakuntien valmiuksia rauhan säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi sekä ihmisoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi, ja siitä, miten vastata kansainvälisen oikeuden puitteissa rauhaan ja turvallisuuteen kohdistuviin yhteisiin uhkiin, mukaan luettuina huume- ja asekauppa, järjestäytynyt rikollisuus, terrorismi ja ihmiskauppa, Liman julkilausuman mukaisesti,

i)

kehottaa pitämään strategista kumppanuutta tilaisuutena keskustella siitä, kuinka ihmisoikeus- ja demokratialausekkeen toimintaa voidaan tehostaa ja kuinka voidaan arvioida sen noudattamista – muun muassa kehittämällä lausekkeen myönteistä ulottuvuutta – ottaen huomioon, että ihmisoikeudet ja demokratia ovat molemmille osapuolille olennaisia arvoja kaikissa sopimuksissa,

j)

ilmaisee tässä yhteydessä tukensa Meksikon hallitukselle sen panoksesta YK:n työhön sekä huumekaupan, kansainvälisen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, erityisesti ottaen huomioon huumekaupan ja huumeidenkäytön uhrien kasvavat luvut,

k)

uskoo EU:n ja Meksikon strategisesta kumppanuudesta juontavien poliittisen vuoropuhelun etuoikeutettujen mekanismien olevan todellinen sysäys alueelliseen yhdentymiseen liittyvien suhteiden eri prosesseille ja niiden kesken, strategisen kumppanuuden arvojen ja etujen turvaamiselle ja kansainvälisiin suhteisiin liittyvän monenvälisyyden vahvistamiselle,

l)

ehdottaa, että Meksikon ja EU:n kansalaisyhteiskunnan foorumille annetaan enemmän painoarvoa ja että sen suositukset otetaan huomioon aina kun se on mahdollista,

m)

korostaa kyseisen strategisen kumppanuuden merkitystä keinona tehostaa sopimuspuolten välistä yhteistyötä kansainvälisillä foorumeilla, kuten Maailmanpankissa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, OECD:ssä sekä G-20- ja G8+G5 -kokouksissa ratkaisujen hakemiseksi kansainväliseen rahoituskriisiin sekä sellaisten yhteisten toimien käynnistämiseksi, joilla pyritään palauttamaan luottamus rahoituslaitoksiin San Salvadorin julistuksen mukaisesti,

n)

painottaa erityisesti maailmanlaajuisen rahoituskriisin vuoksi tarvetta edistää pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistä, koska niillä on ratkaisevan tärkeä osuus taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen vahvistamisessa ja pysyvien työpaikkojen luomisessa,

o)

korostaa kaikkien EU:n ja Meksikon kahdenvälisten sopimusten tärkeyttä ja erityisesti kokonaissopimuksen (johon sisältyy myös vapaakauppa-alue) ja strategisen kumppanuuden merkitystä,

p)

korostaa, että kokonaissopimuksen soveltamisella on ollut myönteisiä vaikutuksia molempiin osapuoliin, ja panee merkille, että kahdenvälinen kauppa on lisääntynyt yli 100 prosenttia,

q)

tähdentää, että EU:n ja Meksikon strateginen kumppanuus tuo kahdenvälisiin suhteisiin uutta dynamiikkaa ja edistää molempia osapuolia hyödyttävien yhteistyöohjelmien, kuten pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitetun laaja-alaisen tukiohjelman (PIAPYME), laajentamista ja kehittämistä; kehottaa näin ollen järjestämään tiedotuskampanjan kaikkien niiden ohjelmien esittelemiseksi, joita kumpikin osapuoli hyödyntää suhteidensa tiivistämisen yhteydessä; korostaa, että strategisen kumppanuuden avulla voidaan entisestään tehostaa osapuolten välistä yhteistoimintaa keskeisimmillä monenvälisillä foorumeilla ja tärkeimmissä monenvälisissä järjestöissä,

r)

suosittaa Meksikon ottamista uuden kansainvälisen rahoitus- ja talousarkkitehtuurin G20:n vakituiseksi jäseneksi, sillä tämän toteutuessa EU:n ja Meksikon kahdenvälisestä strategisesta kumppanuudesta tulee vieläkin merkityksellisempi,

s)

pitää tärkeänä yhteneväisten näkemysten tunnistamista ilmastonmuutoksen torjumista koskevan yhteisen kunnianhimoisen strategian laatimiseksi Kööpenhaminassa vuonna 2009 järjestettävää ilmaston muutosta käsittelevää Yhdistyneiden Kansakuntien kokousta sekä maailmanlaajuisen sopimuksen aikaan saamista silmällä pitäen,

t)

kehottaa edistämään tieteen ja teknologian siirtoa johdonmukaisemmin toimin todellisen yhteistyön tehostamiseksi ilmastonmuutoksen torjunnan ja ympäristönsuojelun lisäämisen alalla,

u)

pyytää aloittamaan vielä kattavan ja jäsennellyn vuoropuhelun niin laillisesta kuin laittomasta maahanmuutosta sekä maahanmuuton ja kehityksen yhteydestä Meksikolla ja Euroopan unionilla tältä osin olevien kokemusten ja Liman julistuksen mukaisesti,

v)

kehottaa yhteisneuvostoa pohtimaan kokonaissopimuksen 43 artiklassa tarkoitetun tulevaa kehitystä koskevan lausekkeen pohjalta, milloin on sopiva ajankohta esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa koskevan sopimuksen tekemiseksi EU:n ja Meksikon välillä etenkin Mode 4 -menettelyjen osalta,

w)

kehottaa vahvistamaan kehityksen vuosituhattavoitteiden saavuttamista koskevat sitoumukset ja muistuttamaan läheisen yhteistyön merkityksestä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamista, sukupuolten tasa-arvoa, ilmastonmuutosta, kestävää kehitystä, kansainvälisen terrorismin torjuntaa, huumekauppaa ja rikollisuutta, elintarviketurvallisuutta ja köyhyyden torjumista koskevissa kysymyksissä,

x)

katsoo, että EU:n toimielinten ja Meksikon hallituksen on tiedotettava säännöllisesti Euroopan parlamentille ja EULatille sekä Meksikon ja EU:n parlamentaariselle sekavaliokunnalle strategisen kumppanuuden tilasta ja sen yhteydessä tehdyn työn seurannasta;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Meksikon Yhdysvaltojen hallitukselle ja kongressille.


(1)  EUVL C 227 E, 4.9.2008, s. 140.

(2)  EYVL L 276, 28.10.2000, s. 45.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0177.

(4)  EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/177


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Tiibetin kansannousun 50. vuosipäivä sekä hänen pyhyytensä dalai-laman ja Kiinan hallituksen vuoropuhelu

P6_TA(2009)0142

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Tiibetin kansannousun 50. vuosipäivästä sekä hänen pyhyytensä dalai-laman ja Kiinan hallituksen vuoropuhelusta

2010/C 87 E/36

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kiinasta ja Tiibetistä ja erityisesti Tiibetistä 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman (1) ja 10. heinäkuuta 2008 Kiinan tilanteesta maanjäristyksen jälkeen ja ennen olympialaisia antamansa päätöslauselman (2),

ottaa huomioon hänen pyhyytensä dalai-laman Euroopan parlamentissa 4. joulukuuta 2008 pitämän puheen,

ottaa huomioon Yhdysvaltain hallinnon ja Euroopan unionin Yhdysvaltain ja EU:n huippukokouksessa 10. kesäkuuta 2008 antaman julkilausuman Tiibetistä,

ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2009 tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun hänen pyhyytensä dalai-lama pakeni Tiibetistä ja lähti maanpakoon Intiaan,

B.

toteaa, etteivät hänen pyhyytensä dalai-laman lähettiläiden ja Kiinan hallituksen edustajien välillä käytävän vuoropuhelun kahdeksan kierrosta ole johtaneet läpimurtoon ja ettei uusia neuvotteluja ole suunnitteilla,

C.

ottaa huomioon, että tiibetiläisten todellista itsemääräämisoikeutta koskevassa muistiossa, jonka hänen pyhyytensä dalai-laman lähettiläät laativat Kiinan hallituksen pyynnöstä ja esittivät Pekingissä marraskuussa 2008 pidetyllä kahdeksannella neuvottelukierroksella, kunnioitetaan Kiinan perustuslain periaatteita ja Kiinan kansantasavallan alueellista koskemattomuutta mutta että Kiinan hallitus torjui sen yrityksenä saavuttaa ”osittainen itsenäisyys” ja ”peitelty itsenäisyys”,

D.

toteaa, että hänen pyhyytensä dalai-lama on vaatinut väkivallan lopettamista, hänelle on myönnetty toiminnastaan Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1989 ja ettei hän vaadi Tiibetin itsenäisyyttä, vaan Kiinan viranomaisten kanssa käytävien neuvottelujen jatkamista, jotta päästäisiin Kiinan kansantasavallan yhteydessä todellista itsemääräämisoikeutta koskevaan kattavaan poliittiseen sopimukseen,

E.

toteaa, että Kiinan viranomaiset ovat viime päivien aikana kiristäneet turvallisuutta Tiibetissä sekä kieltäneet toimittajia ja ulkomaalaisia matkustamasta alueelle ja peruuttaneet ulkomaalaisille jo myönnettyjä lupia toteuttaen samalla Tiibetin kansaan kohdistuvaa kovaa kampanjaa,

F.

ottaa huomioon, että useita munkkeja An Tuon luostarista Kiinan Qinghain maakunnassa pidätettiin 25. helmikuuta 2009 tiibetiläisen uuden vuoden kunniaksi järjestetyn rauhanomaisen marssin yhteydessä,

1.

kehottaa Kiinan hallitusta pitämään marraskuussa 2008 annettua tiibetiläisten todellista itsemääräämisoikeutta koskevaa muistiota perustana Tiibetissä toteutettavaan myönteiseen ja mielekkääseen muutokseen tähtääville kattaville keskusteluille Kiinan kansantasavallan perustuslaissa ja lainsäädännössä tarkoitettuja periaatteita noudattaen;

2.

kehottaa neuvostoa selvittämään, mitä Kiinan kansantasavallan ja hänen pyhyytensä dalai-laman lähettiläiden välisissä neuvotteluissa tosiasiallisesti tapahtui;

3.

pyytää, että neuvoston puheenjohtajavaltio hyväksyy julkilausuman sen johdosta, että hänen pyhyytensä dalai-laman maanpaosta Intiaan on kulunut 50 vuotta, ja että se kehottaa siinä Kiinan hallitusta käynnistämään rakentavan vuoropuhelun, jotta päästäisiin kattavaan poliittiseen sopimukseen, ja kehottaa sisällyttämään julkilausumaan viittauksen tiibetiläisten todellista itsemääräämisoikeutta koskevaan muistioon;

4.

tuomitsee kaikki väkivallanteot riippumatta siitä, syyllistyvätkö niihin mielenosoittajat, vai onko kyseessä laista ja järjestyksestä vastaavien voimien harjoittama kohtuuton sorto;

5.

kehottaa Kiinan hallitusta vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki henkilöt, jotka on pidätetty yksinomaan siksi, että he ovat osallistuneet rauhanomaiseen mielenosoitukseen, ja antamaan tiedot kaikista tapetuista tai kadonneista ja kaikista pidätetyistä sekä ilmoittamaan heitä vastaan esitetyt syytteet;

6.

pyytää Kiinan viranomaisia takaamaan ulkomaisille tiedotusvälineille pääsyn Tiibetiin ja Tiibetin autonomisen alueen ulkopuolella sijaitseville tiibetiläisalueille ja poistamaan Tiibetin autonomiselle alueelle pääsyyn vaadittavia erityislupia koskevan järjestelmän;

7.

kehottaa Kiinan viranomaisia takaamaan YK:n ihmisoikeusasiantuntijoiden ja tunnustettujen kansainvälisten kansalaisjärjestöjen esteettömän pääsyn Tiibetiin, jotta nämä voivat selvittää siellä vallitsevan tilanteen;

8.

kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota tekemään aloitteen Tiibetin kysymyksen ottamiseksi yleisten asioiden neuvoston kokouksen esityslistalle, jotta voitaisiin keskustella siitä, miten EU voisi helpottaa kehitystä kohti Tiibetin tilanteen ratkaisua;

9.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kiinan kansantasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille ja hänen pyhyydelleen dalai-lamalle.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0119.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0362.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/178


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Guinea-Bissau

P6_TA(2009)0143

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Guinea-Bissausta

2010/C 87 E/37

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2009 annetun EU:n puheenjohtajan lausunnon Guinea-Bissaun traagisista tapahtumista,

ottaa huomioon kesäkuussa ja heinäkuussa 2005 pidetyt presidentinvaalit ja 16. marraskuuta 2008 pidetyt parlamenttivaalit Guinea-Bissaussa,

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston 3. maaliskuuta 2009 esittämän kannan Guinea-Bissaun tämänhetkisestä poliittisesta kriisistä,

ottaa huomioon Afrikan unionin komission 2. maaliskuuta 2009 antaman lausunnon,

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että 2. maaliskuuta 2009 kapinalliset sotilaat ampuivat Guinea-Bissaun presidentin João Bernardo Vieiran päivää myöhemmin, kun maan asevoimien esikuntapäällikkö kenraali Batista Tagmé Na Waié oli saanut surmansa pommihyökkäyksessä; toteaa, että nämä surmat veivät kaksi kilpailevaa vallanpitäjää, jotka olivat selvinneet useista murhayrityksistä viimeisen neljän kuukauden aikana,

B.

toteaa, että näitä hyökkäyksiä ei ole pidetty vallankaappauksena ja että Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto ei ole erottanut Guinea-Bissauta, kuten se teki sen naapurimaille Guinealle ja Mauritanialle viimevuotisten vallankaappausten jälkeen,

C.

ottaa huomioon, että kansalliskokouksen äskettäin valittu puhemies Raimundo Pereira nimitettiin presidentiksi vaaleja edeltäväksi ajanjaksoksi perustuslain mukaisesti; ottaa huomioon, että Raimundo Pereira on vedonnut kansainväliseen yhteisöön, jotta se auttaisi maan vakauttamisessa,

D.

toteaa, että poliittisen epävakauden vuosikymmenet ovat johtaneet Guinea-Bissaun syvään kriisiin, jossa puutetta on muun muassa puhtaasta vedestä, terveydenhuollosta ja koulutuksesta ja monien ministeriöiden virkamiesten palkanmaksu on kuukausia jäljessä, ja toteaa myös, että maa on yksi niistä muutamasta valtiosta, jotka ovat YK:n rauhanrakennuskomission listalla, millä pyritään auttamaan köyhiä maita olemaan luisumatta takaisin sotaan tai kaaokseen; toteaa, että nämä salamurhat osuivat ajankohtaan, jolloin Euroopan unioni ja kansainvälinen yhteisö ovat voimakkaasti pyrkineet rakentamaan demokraattista ja vakaata Guinea-Bissauta,

E.

ottaa huomioon, että kesäkuusta 2008 alkaen Euroopan unioni on antanut neuvontaa ja avustusta turvallisuusalan uudistuksen tukemiseksi Guinea-Bissaussa ETPP-operaationsa ”EU Security Sector Reform (SSR) Guinea-Bissau” kautta,

F.

katsoo, että marraskuun 2008 parlamenttivaalit olivat tärkeä testi Guinea-Bissaulle, jonka siirtyminen demokraattiseen hallintotapaan kaipaa kovasti uutta pontta; toteaa, että sekä kansalaiset että kansainväliset tarkkailijat, erityisesti EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta, ylistivät vaaleja ja että ne tasoittivat tietä tehostetulle YK:n maan rauhanrakennusponnisteluille antamalle tuelle; toteaa, että vaalien aikana asevoimat eivät puuttuneet vaalien kulkuun ja että ne sitoutuivat takaamaan rauhallisen ympäristön,

G.

katsoo, että nämä salamurhat näyttävät liittyvän poliittisiin jännitteisiin vanhojen kilpakumppanien välillä, etnisiin jakoihin ja epävakauteen asevoimien piirissä sekä huumekaupan etujen jatkuvasti lisääntyvään läsnäoloon maassa, mikä luo hyvin monimutkaisen ja vaarallisen taustan, joka jatkuvasti horjuttaa maan mahdollisuuksia toipua,

H.

toteaa, että Guinea-Bissau on huumekauppaa koskevan ongelman edessä ja toimii merkittävänä huumeiden kauttakulkupaikkana Etelä-Amerikan ja Euroopan välillä, ja katsoo, että huumekauppa on vakava uhka maan poliittiselle vakaudelle,

I.

katsoo, että lisääntyvät todisteet huumekaupasta alueella osoittavat, kuinka siitä on tullut huomattava vaaratekijä koko Länsi-Afrikassa ja että se uhkaa suuresti jo myös Euroopan unionia vaikuttamalla sen naapurialueisiin,

1.

tuomitsee jyrkästi Guinea-Bissaun presidentin João Bernardo Vieiran ja asevoimien päällikön kenraali Tagmé Na Waién murhat;

2.

esittää lämpimän osanottonsa edesmenneiden presidentti João Bernardo Vieiran ja kenraali Tagmé Na Waién perheille ja koko Guinea-Bissaun kansalle;

3.

vaatii Guinea-Bissaun viranomaisia tutkimaan perinpohjaisesti nämä rikokset ja saattamaan syylliset oikeuden eteen ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä käyttämään kaikkea tarvittavaa vaikutusvaltaansa ja antamaan kaiken tarvittavan tuen tämän saavuttamiseksi; huomauttaa, että kenraalien Ansumane Mané (2000) ja Veríssimo Correia Seabra (2004) salamurhia ei ole vielä selvitetty eikä murhaajia löydetty, asetettu syytteeseen ja viety oikeuteen; korostaa, että rankaisemattomuus ei ole ratkaisu;

4.

pitää myönteisenä armeijan lupausta noudattaa maan perustuslakia ja vaatii, että perustuslaillista järjestystä kunnioitetaan tiukasti;

5.

vaatii kaikkia osapuolia ratkaisemaan kiistansa poliittisin ja rauhanomaisin välinein Guinea-Bissaun instituutioiden puitteissa ja vastustaa kaikkia pyrkimyksiä vaihtaa hallitusta perustuslain vastaisin keinoin;

6.

toivoo, että presidentinvaalit järjestetään 60 päivän kuluessa perustuslaissa säädetyn mukaisesti, ja kehottaa jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, että Guinea-Bissau saa kaiken uskottavien vaalien järjestämisessä tarvitsemansa taloudellisen ja teknisen tuen;

7.

korostaa, että on olemassa vaara, että Guinea-Bissaun tilanne pysyy epävakaana eikä maa selviä valtoimenaan riehuvasta korruptiosta eikä se pysty puuttumaan asemaansa keskeisenä huumeiden kauttakulkumaana, niin kauan kun sen instituutiot ovat rakenteellisesti heikkoja;

8.

kehottaa neuvostoa, komissiota, jäsenvaltioita, Yhdistyneitä Kansakuntia, Afrikan unionia, Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisöä (ECOWAS), portugalinkielisten maiden yhteisöä (CPLP) ja muita kansainvälisen yhteisön jäseniä seuraamaan Guinea-Bissaun tapahtumia, avustamaan perustuslaillisen järjestyksen säilyttämisessä ja jatkamaan rauhanrakennusponnistelujen tukemista maassa;

9.

vaatii aloittamaan viipymättä neuvottelut maan eri poliittisten ryhmittymien välillä tavoitteena laatia ohjelma, johon kaikki sidosryhmät sitoutuvat ja joka sisältäisi turvallisuusalan uudistuksen nopeuttamisen, vaalilain tarkistamisen, julkisen hallinnon uudistamisen, korruption vastaisia toimia, makrotalouden vakauttamisen ja kansalaisyhteisön kuulemisen kansallisesta sovinnosta;

10.

pitää myönteisenä ECOWASin 3. maaliskuuta 2009 tekemää päätöstä lähettää Guinea-Bissauhun ministerivaltuuskunta, johon kuuluu ministerejä Nigeriasta, Burkina Fasosta, Kap Verdestä, Gambiasta ja Senegalista sekä ECOWASin komission puheenjohtaja, ja portugalinkielisten maiden yhteisön samana päivänä tekemää vastaavanlaista päätöstä lähettää Guinea-Bissauhun Portugalin ulkoasiain- ja yhteistyöministerin johtama poliittinen valtuuskunta, ja että nämä molemmat ovat ottaneet kaikki sidosryhmät mukaan ponnisteluihin palauttaa luottamus poliittisten toimijoiden, turvallisuusjoukkojen ja kansalaisyhteiskunnan välillä sekä palauttaa maa perustuslailliseen normaalitilaan;

11.

kiinnittää syvästi huolestuneena huomion uhkaan, jonka niinkin kaukaa kuin Kolumbiasta ja Afganistanista saapuvien huumeiden kauttakulku ja ihmiskauppa aiheuttavat rauhan lujittamiselle Guinea-Bissaussa ja Länsi-Afrikan alueen vakaudelle, ja kehottaa YK:n virastoja ECOWASin asiaa koskevan tuen avulla laatimaan alueellisen toimintasuunnitelman tähän haasteeseen vastaamiseksi;

12.

kehottaa YK:n rauhanrakennuskomissiota tukemaan siinä, että avunantajamaiden lupaama apu (sekä taloudellinen että tekninen) virtaa edelleen, erityisesti turvallisuusalalle, hallinnollisiin uudistuksiin sekä huumekaupan torjuntaan;

13.

kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan neuvonnan ja avun antamista turvallisuusalan uudistuksen tukemiseksi Guinea-Bissaussa ETPP-operaationsa ”EU SSR Guinea-Bissau” kautta ja raportoimaan jo saavutetusta edistymisestä;

14.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille, YK:n ja Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön pääsihteereille, Afrikan unionin toimielimille, AKT:n ja EU:n yhteiselle edustajakokoukselle, portugalinkielisten maiden yhteisön sihteeristölle ja Guinea-Bissaun hallitukselle ja parlamentille.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/181


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Filippiinit

P6_TA(2009)0144

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Filippiineistä

2010/C 87 E/38

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 15. syyskuuta 2008 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Mindanaon tilanteesta,

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suurlähettiläiden ja Australian lähetystön apulaispäällikön 29. tammikuuta 2009 esittämän vetoomuksen,

ottaa huomioon Moron kansallisen vapautusrintaman (MNLF) ja Filippiinien tasavallan hallituksen välillä vuonna 1996 tehdyn rauhansopimuksen täytäntöönpanoa koskevan kolmen osapuolen tarkastelun kolmannen istunnon, joka pidettiin 11.–13. maaliskuuta 2009,

ottaa huomioon Filippiinien tasavallan hallituksen ja Filippiinien kansallisen demokraattisen rintaman (NDFP) Haagissa 1. syyskuuta 1992 antaman yhteisen julkilausuman sekä ensimmäisen ja toisen Oslossa annetun yhteisen lausuman 14. helmikuuta ja 3. huhtikuuta 2004,

ottaa huomioon komission Filippiinejä koskevan maakohtaisen strategia-asiakirjan vuosiksi 2007–2013, rauhanprosessin tukemista vakautusvälineen avulla koskevan ohjelman sekä EU:n ja Filippiinien välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käytävät neuvottelut,

ottaa huomioon aikaisemmat Filippiineistä antamansa päätöslauselmat, erityisesti 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman (1), ja vahvistaa tukensa Filippiinien tasavallan hallituksen ja NDFP:n välisille rauhanneuvotteluille, kuten 17. heinäkuuta 1997 (2) ja 14. tammikuuta 1999 (3) annetuissa päätöslauselmissa todetaan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että monet aseistautuneet ryhmät, erityisesti Moron islamilainen vapautusrintama (MILF), ovat taistelleet armeijan joukkoja vastaan Filippiinien eteläosassa vuodesta 1969 lähtien yhdessä Aasian pisimpään jatkuneista kapinoista,

B.

ottaa huomioon, että Filippiinien tasavallan hallituksen ja Filippiinien kansalliseen demokraattiseen rintamaan (NDFP) kuuluvien kapinallisten välinen konflikti on vaatinut yli 40 000 ihmisen hengen ja satunnainen väkivalta on jatkunut vuonna 2003 tehdystä tulitauosta ja rauhanneuvotteluista huolimatta,

C.

ottaa huomioon, että hallituksen joukkojen ja MILF:n väliset vihamielisyydet käynnistyivät uudelleen Mindanaossa elokuussa 2008, kun Filippiinien korkein oikeus oli julistanut perustuslain vastaiseksi MILF:n ja Filippiinien tasavallan hallituksen välisen alkuperäisväestölle varatusta alueesta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla olisi annettu Bangsamoron kansalle huomattava autonomia,

D.

ottaa huomioon, että uudelleen käynnistyneissä taisteluissa on kuollut yli sata ihmistä ja noin 300 000 on joutunut siirtymään kotiseudultaan ja heistä monet ovat yhä evakuointikeskuksissa,

E.

ottaa huomioon, että rauhan edistäjänä toiminut Malesia veti tulitaukotarkkailijansa pois Mindanaosta huhtikuussa 2008, koska rauhanprosessissa ei tapahtunut edistystä, mutta se on halukas harkitsemaan rooliaan uudelleen, jos Filippiinien tasavallan hallitus selventää neuvottelukantaansa,

F.

ottaa huomioon, että rauhanneuvottelut Filippiinien tasavallan hallituksen ja NDFP:n välillä ovat olleet pysähdyksissä vuodesta 2004 lähtien ja että Norjan hallitus on ponnistellut ankarasti kannustaakseen kumpaakin osapuolta käynnistämään uudelleen muodolliset neuvottelut,

G.

ottaa huomioon, että satoja aktivisteja, ammattiyhdistysliikkeiden vaikuttajia, toimittajia ja uskonnollisia johtajia on surmattu ja kaapattu Filippiineillä vuodesta 2001 lähtien ja että Filippiinien tasavallan hallitus kiistää turvallisuusjoukkojen ja armeijan osuuden näihin poliittisiin surmiin, vaikka päinvastaisesta on runsaasti näyttöä,

H.

ottaa huomioon, että vuonna 2008 oli useita tapauksia, joissa paikalliset tuomioistuimet pitivät aktivistien pidätyksiä ja vangitsemista laittomina ja määräsivät heidät vapautettaviksi mutta myöhemmin samat henkilöt pidätettiin uudelleen ja heitä syytettiin kapinasta tai murhasta,

I.

ottaa huomioon, että Filippiinien oikeuslaitos ei ole riippumaton, koska asianajajia ja tuomareita häiritään ja tapetaan, ja että todistajien heikko asema tekee mahdottomaksi rikosten tehokkaan tutkinnan ja niihin syyllistyneiden asettamisen syytteeseen,

J.

ottaa huomioon, että useimpien ilman oikeudenkäyntiä suoritettujen teloitusten yhteydessä ei ole käynnistetty muodollista rikostutkintaa ja syylliset jäävät rankaisematta, vaikka hallitus on useasti väittänyt hyväksyneensä toimia teloitusten lopettamiseksi ja niihin syyllistyneiden saattamiseksi oikeuden eteen,

K.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvosto tutki huhtikuussa 2008 Filippiinien tilannetta ja korosti, että ilman oikeudenkäyntiä suoritettuihin teloituksiin ja sieppauksiin syyllistyneet jäävät rankaisematta, mutta Filippiinien hallitus hylkäsi suositukset seurantakertomukseksi,

L.

katsoo, että sieppausten ja ilman oikeudenkäyntiä suoritettujen teloitusten lopettamiseksi on tarpeen puuttua Filippiineillä esiintyvän väkivallan taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin perussyihin,

1.

ilmaisee vakavan huolensa satojen tuhansien kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden tilanteesta Mindanaossa, kehottaa Filippiinien tasavallan hallitusta ja MILF:ää tekemään kaiken voitavansa luodakseen tilanteen, jossa ihmiset voivat palata koteihinsa, ja kehottaa tehostamaan kansallisia ja kansainvälisiä toimia siirtymään joutuneiden suojelemiseksi ja heidän paluunsa edistämiseksi;

2.

uskoo lujasti, että konflikti voidaan ratkaista vain vuoropuhelun avulla ja että tämän pitkään jatkuneen kapinan ratkaiseminen on ratkaisevan tärkeää Filippiinien kokonaisvaltaisen kehityksen vuoksi;

3.

kehottaa Filippiinien tasavallan hallitusta käynnistämään kiireesti uudelleen rauhanneuvottelut MILF:n kanssa ja selventämään yhteisymmärryspöytäkirjan nykyistä ja tulevaa tilannetta edellä mainitun korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen; pitää myönteisenä hallituksen ilmoitusta, että se aikoo luopua neuvottelujen aloittamiselle asetetuista ennakkoehdoista;

4.

pitää myönteisinä Filippiinien tasavallan hallituksen ja NDFP:n Norjan johdolla Oslossa marraskuussa 2008 käymiä neuvotteluja ja toivoo, että myös tässä tapauksessa muodolliset neuvottelut voidaan käynnistää nopeasti; kehottaa osapuolia noudattamaan kahdenvälisiä sopimuksiaan yhteiseen seurantakomiteaan liittyen, tapaamaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön noudattamista koskevan kattavan sopimuksen (CARHRIHL-sopimus) mukaisesti ja sallimaan ihmisoikeusloukkausten yhteiset tutkimukset;

5.

kehottaa neuvostoa ja komissiota tarjoamaan ja helpottamaan tukea ja apua osapuolille CARHRIHL-sopimuksen täytäntöönpanossa erityisesti kehitys-, hätäapu- ja kunnostusohjelmien avulla;

6.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota tukemaan Filippiinien tasavallan hallitusta sen pyrkimyksissä edistää rauhanneuvotteluja, myös toimimalla pyydettäessä välittäjänä, sekä tukemalla kansainvälistä tarkkailuryhmää, jonka tehtävänä on valvoa armeijan ja MILF:n välistä tulitaukoa;

7.

ehdottaa, että kansainvälisen tarkkailuryhmän roolia voisi tehostaa lujittamalla sen tutkintavaltuuksia sekä sopimalla käytännöstä, että sen löydökset julkistetaan;

8.

kehottaa Filippiinien tasavallan hallitusta lisäämään kehitysapua Mindanaoon, jotta paikallisen väestön toivottomia elinoloja voidaan parantaa, ja pitää myönteisenä yli 13 miljoonan euron taloudellista elintarvike- ja muuta kuin elintarvikeapua, jota EU on antanut Mindanaoon siitä lähtien, kun taistelut käynnistyivät uudelleen elokuussa 2008;

9.

ilmaisee vakavan huolensa sadoista ilman oikeudenkäyntiä suoritetuista poliittisten aktivistien ja toimittajien teloituksista, joita Filippiineillä on tapahtunut viime vuosina, sekä turvallisuusjoukkojen roolista näiden murhien järjestämisessä ja suorittamisessa;

10.

kehottaa Filippiinien tasavallan hallitusta tutkimaan ilman oikeudenkäyntiä suoritetut teloitukset ja sieppaukset; kehottaa hallitusta samalla luomaan puolueettoman seurantamekanismin, jonka avulla valvotaan tutkimuksia ja näihin tekoihin syyllistyneiden asettamista syytteeseen;

11.

kehottaa Filippiinien tasavallan hallitusta hyväksymään toimia poliittisten ja ihmisoikeusaktivistien, kansalaisyhteiskunnan jäsenten, toimittajien ja rikosoikeudenkäyntien todistajien järjestelmällisen pelottelun ja häirinnän lopettamiseksi ja varmistamaan aidosti tehokkaan todistajansuojan;

12.

toistaa Filippiinien viranomaisille esittämänsä vaatimuksen päästää ihmisoikeuksien suojelua käsittelevät YK:n elimet rajoituksitta maahan; kehottaa viranomaisia myös hyväksymään ja panemaan nopeasti täytäntöön lait, joilla ratifioidut kansainväliset ihmisoikeusvälineet (esimerkiksi kidutuksen ja sieppaukset kieltävät säädökset) saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä;

13.

kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että Filippiinien talouskehitykseen tarkoitettuun EU:n taloudelliseen tukeen liittyy taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien mahdollisten loukkausten valvonta ja että erityistä huomiota kiinnitetään vuoropuhelun kannustamiseen ja yhteiskunnan kaikkien ryhmien osallisuuteen;

14.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Filippiinien tasavallan presidentille ja hallitukselle, MILF:lle, NDFP:lle ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä Kaakkois-Aasian maiden liiton jäsenvaltioiden hallituksille.


(1)  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 788.

(2)  EYVL C 286, 22.9.1997, s. 245.

(3)  EYVL C 104, 14.4.1999, s. 116.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/183


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Kansalaisjärjestöjen maastakarkotus Darfurista

P6_TA(2009)0145

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 kansalaisjärjestöjen karkottamisesta Darfurista

2010/C 87 E/39

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 6. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman kansainvälisen rikostuomioistuimen päätöksestä, joka koskee Sudanin presidenttiin Omar Hassan al-Bashiriin kohdistuvaa pidätysmääräystä,

ottaa huomioon komission jäsenen Louis Michelin 5. maaliskuuta 2009 antaman lausuman humanitaaristen kansalaisjärjestöjen karkottamisesta Sudanista,

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sudanin ja Darfurin tilanteesta ja erityisesti niissä ilmaistun jatkuvan tukensa kansainväliselle rikostuomioistuimelle,

ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ja sen voimaantulon 1. heinäkuuta 2002,

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. maaliskuuta 2005 antaman päätöslauselman S/Res/1593 (2005), jossa Darfurin tilanne vietiin kansainväliseen rikostuomioistuimeen,

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että kansainvälisen rikostuomioistuimen esitutkintajaosto antoi 4. maaliskuuta 2009 Sudanin presidenttiin Omar Hassan al-Bashiriin kohdistuvan pidätysmääräyksen, joka liittyy epäilyihin rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista konfliktien repimällä Darfurin alueella, Sudanissa,

B.

toteaa, että vastauksena kansainvälisen rikostuomioistuimen päätökseen Sudanin hallitus päätti karkottaa Darfurista 13 johtavaa kansalaisjärjestöä,

C.

toteaa, että avustusjärjestöt toteuttavat Darfurissa maailman suurinta humanitaarista operaatiota; huomauttaa, että YK:n tietojen mukaan avun tarpeessa on jopa 4,7 miljoonaa ihmistä, joista 2,7 miljoonaa on maansisäisiä pakolaisia,

D.

ottaa huomioon, että avustusjärjestöjen karkottaminen saattaa lisätä kuolleisuutta ja sairastuvuutta terveydenhuoltopalvelujen keskeytymisen ja tartuntatautien, kuten ripulin ja hengitystieinfektioiden, leviämisen vuoksi; toteaa, että karkottaminen voi heikentää rokotussuojaa ja nostaa kuolleisuutta lasten keskuudessa, jos heillä ei ole mahdollisuutta ravitsemushoitopalveluihin,

E.

toteaa, että järjestöt on karkotettu aikana, jolloin niiden palveluja kaivataan kipeästi, etenkin kun Länsi-Darfurissa on parhaillaan aivokalvotulehdusepidemia; ottaa huomioon, että sairastuneilla on avustusjärjestöjen karkottamisen jälkeen erittäin heikot tai olemattomat mahdollisuudet saada lääkintähoitoa,

F.

ottaa huomioon, että jos kansalliset viranomaiset eivät selvästikään kykene suojelemaan väestöä, muut tahot ovat suojeluvastuuta koskevan YK:n periaatteen nojalla vastuussa suojelun takaamisesta,

G.

katsoo, että YK:n jäsenenä Sudanin hallitus on velvollinen tekemään yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa turvallisuusneuvoston 7 luvun mukaisten valtuuksiensa nojalla antaman päätöslauselman S/Rev/1593 (2005) perusteella,

H.

on tyrmistynyt siitä, että Sudanin hallitus on pidätysmääräyksen antamisesta lähtien toistuvasti kieltäytynyt yhteistyöstä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja yhä enemmän uhmannut tuomioistuinta ja kansainvälistä yhteisöä,

1.

tuomitsee jyrkästi 13 humanitaarisen avustusjärjestön karkottamisen Darfurista vastauksena kansainvälisen rikostuomioistuimen 4. maaliskuuta 2009 antamaan presidentti al-Bashiria koskevaan kansainväliseen pidätysmääräykseen;

2.

vaatii vapauttamaan viipymättä ja ehdoitta Lääkärit ilman rajoja -järjestön Belgian-jaoston humanitaariset työntekijät, jotka siepattiin 11. maaliskuuta 2009 toimitiloistaan Saraf-Umrassa, 200 kilometriä länteen Pohjois-Darfurin pääkaupungista El-Facherista;

3.

on erittäin huolestunut siitä, millaisia välittömiä vaikutuksia avustusjärjestöjen karkottamisella on elintärkeän humanitaarisen avun toimittamiseen sadoille tuhansille ihmisille;

4.

vaatii, että Sudanin hallitus kumoaa viipymättä päätöksensä 13 avustusjärjestön karkottamisesta ja antaa niiden jatkaa elintärkeää työtä haavoittuvassa asemassa olevien väestönosien eloonjäämisen varmistamiseksi Darfurissa; kehottaa neuvostoa ja komissiota tehostamaan toimiaan Afrikan unionin, Arabiliiton ja Kiinan osalta, jotta Sudanin hallitus saadaan vakuuttuneeksi asiasta;

5.

kehottaa Sudanin hallitusta toteuttamaan myönteisiä toimia sen varmistamiseksi, ettei Sudanissa toimivia ihmisoikeusaktivisteja vainota, jos he ilmaisevat puoltavansa kansainvälisen rikostuomioistuimen päätöstä, sekä pidättymään kaikenlaisesta ihmisoikeusaktivistien häirinnästä tai pelottelusta;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n Sudanin erityisedustajalle, Sudanin hallitukselle, jäsenvaltioiden ja YK:n turvallisuusneuvoston jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin toimielimille, Arabiliiton toimielimille ja kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjälle.


II Tiedonannot

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN JA LAITOSTEN TIEDONANNOT

Euroopan parlamentti ISTUNTOKAUSI 2008–2009 Istunto 10.–12. maaliskuuta 2009 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 234 E, 29.9.2009 HYVÄKSYTYT TEKSTIT

Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/186


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Parlamentin työjärjestyksen 139 artiklan voimassaolon jatkaminen seitsemännen vaalikauden loppuun

P6_TA(2009)0116

Euroopan parlamentin päätös 11. maaliskuuta 2009 Euroopan parlamentin työjärjestyksen 139 artiklan voimassaolon jatkamisesta seitsemännen vaalikauden loppuun

2010/C 87 E/40

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 290 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevien järjestelyjen vahvistamisesta 15. huhtikuuta 1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1 (1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 920/2005 (2),

ottaa huomioon puhemiehistön 17. marraskuuta 2008 hyväksymät monikielisyyttä koskevat menettelysäännöt,

ottaa huomioon puhemiehistön 13. joulukuuta 2006 tekemän päätöksen poikkeuksesta työjärjestyksen 138 artiklaan ja sitä seuraavat päätökset, joilla poikkeuksen voimassaoloa on jatkettu meneillään olevan vaalikauden loppuun,

ottaa huomioon työjärjestyksen 138 ja 139 artiklan,

A.

ottaa huomioon, että 138 artiklan mukaisesti kaikki parlamentin asiakirjat laaditaan virallisilla kielillä ja kaikilla jäsenillä on oikeus käyttää haluamallaan virallisella kielellä parlamentissa puheenvuoroja, jotka tulkataan muille virallisille kielille,

B.

ottaa huomioon, että 139 artiklan mukaan 138 artiklan määräyksistä voidaan poiketa kuudennen vaalikauden loppuun asti, jos jonkin virallisen kielen lingvistejä ei kohtuullisista toimenpiteistä huolimatta ole käytettävissä riittävästi; ottaa huomioon, että puhemiehistö toteaa pääsihteerin ehdotuksesta, täyttyvätkö edellytykset kunkin sellaisen virallisen kielen osalta, jonka kohdalla määräyksistä poikkeamista pidetään tarpeellisena, ja tarkastelee päätöstään puolen vuoden välein,

C.

ottaa huomioon, että puhemiehistö totesi 13. joulukuuta 2006, että riittävien maltan, romanian-, bulgarian- ja iirinkielisten palvelujen tarjoamisessa oli siinä määrin vaikeuksia, että 138 artiklan määräyksistä poikkeamisen edellytykset täyttyivät kaikkien kyseisten kielten osalta; ottaa huomioon, että poikkeusten voimassaoloa on jatkettu myöhemmillä puhemiehistön päätöksillä siten, että poikkeusta sovelletaan 1. tammikuuta 2009 alkaen vaalikauden loppuun asti bulgariaan ja romaniaan (tulkkaus), tšekkiin (tulkkaus Tšekin puheenjohtajuuskaudella), maltan kieleen (tulkkaus ja kääntäminen) sekä iiriin (tulkkaus, kääntäminen ja oikeudellinen sekä kielellinen tarkastaminen),

D.

ottaa huomioon, että neuvoston asetuksessa (EY) N:o 920/2005 säädetään iirin kieltä koskevista väliaikaisista toimenpiteistä viisivuotiskaudeksi, joka voidaan uusia,

E.

ottaa huomioon, että kaikista toimenpiteistä huolimatta iirin ja maltan kielten kapasiteetin ei odoteta riittävän täysimääräisten tulkkauspalvelujen tarjoamiseen seitsemännen vaalikauden alusta alkaen; ottaa huomioon, että joidenkin muiden kielten osalta tulkkien määrä ei mahdollisesti riitä seitsemännellä vaalikaudella kattamaan täysin kaikkia kyseisten jäsenvaltioiden puheenjohtajuuskausien aikana odotettavissa olevia ylimääräisiä tarpeita, vaikka kapasiteetti riittääkin tyydyttämään parlamentin tavanomaisesta toiminnasta johtuvat tarpeet,

F.

ottaa huomioon, että pitkään jatkuneista toimielinten yhteisistä ponnisteluista huolimatta pätevien iirin kielen kääntäjien ja juristilingvistien määrän odotetaan edelleen olevan niin rajallinen, että lähitulevaisuudessa ei pystytä tarjoamaan kattavia iirinkielisiä palveluja; ottaa huomioon, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 920/2005 mukaisesti Euroopan unionin lainsäädäntöä, joka on annettu ennen 1. tammikuuta 2007 (yhteisön säännöstö), ei käännetä iirin kielelle; ottaa huomioon, että mainitussa asetuksessa säädetyistä poikkeustoimenpiteistä johtuen tällä hetkellä vain yhteispäätösmenettelyssä käsiteltävät komission asetusehdotukset käännetään iirin kielelle, ja niin kauan kuin tilanne säilyy ennallaan parlamentin yksiköt eivät pysty laatimaan iirinkielisiä toisintoja muuntyyppisistä säädöksistä,

G.

ottaa huomioon, että seitsemännen vaalikauden aikana myös muista Euroopan valtioista voi tulla Euroopan unionin jäseniä; pitää mahdollisena, ettei uusien kielten lingvistejä ole riittävästi saatavilla liittymispäivästä alkaen, mikä edellyttää siirtymätoimenpiteitä,

H.

ottaa huomioon, että 139 artiklan 4 kohdan mukaan parlamentti voi puhemiehistön perustellusta suosituksesta päättää vaalikauden lopussa artiklan voimassaolon jatkamisesta,

I.

ottaa edellä sanotun perusteella huomioon, että puhemiehistö on suositellut työjärjestyksen 139 artiklan voimassaolon jatkamista seitsemännen vaalikauden loppuun;

1.

päättää jatkaa Euroopan parlamentin työjärjestyksen 139 artiklan voimassaoloa seitsemännen vaalikauden loppuun;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EYVL 17, 6.10.1958, s. 385.

(2)  EUVL L 156, 18.6.2005, s. 3.


III Valmistelevat säädökset

Euroopan parlamentti ISTUNTOKAUSI 2008–2009 Istunto 10.–12. maaliskuuta 2009 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 234 E, 29.9.2009 HYVÄKSYTYT TEKSTIT

Tiistai 10. maaliskuuta 2009

1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/188


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
EY:n ja Armenian sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista *

P6_TA(2009)0082

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Armenian tasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2007)0729 – C6-0519/2008 – 2007/0251(CNS))

2010/C 87 E/41

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2007)0729),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0519/2008),

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, 83 artiklan 7 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0049/2009),

1.

hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Armenian tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/188


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
EY:n ja Israelin sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista *

P6_TA(2009)0083

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Israelin valtion välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2008)0178 – C6-0520/2008 – 2008/0068(CNS))

2010/C 87 E/42

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2008)0178),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0520/2008),

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, 83 artiklan 7 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0059/2009),

1.

hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Israelin valtion hallituksille ja parlamenteille.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/189


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Euroopan yhteisön ja Etelä-Afrikan väliseen sopimukseen liitettävä lisäpöytäkirja Bulgarian ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi ***

P6_TA(2009)0084

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan väliseen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevaan sopimukseen liitettävän lisäpöytäkirjan tekemisestä Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (16447/2008 – KOM(2008)0749 – C6-0017/2009 – 2008/0212(AVC))

2010/C 87 E/43

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon neuvoston tekstin (16447/2008),

ottaa huomioon neuvoston EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 310 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C6-0017/2009),

ottaa huomioon työjärjestyksen 75 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan suosituksen (A6-0073/2009),

1.

antaa puoltavan lausunnon sopimuksen tekemisestä;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/190


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Moottoriajoneuvojen yleiseen turvallisuuteen liittyvät tyyppihyväksyntävaatimukset ***I

P6_TA(2009)0092

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista (KOM(2008)0316 – C6-0210/2008 – 2008/0100(COD))

2010/C 87 E/44

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0316),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0210/2008),

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0482/2008),

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
P6_TC1-COD(2008)0100

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EY) N:o 661/2009.)


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/191


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Teollisuuden päästöt (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (uudelleenlaatiminen) ***I

P6_TA(2009)0093

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (uudelleenlaadittu) (KOM(2007)0844 – C6-0002/2008 – 2007/0286(COD))

2010/C 87 E/45

(Yhteispäätösmenettely: uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0844),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0002/2008),

ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (1),

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle työjärjestyksen 80 a artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 10. syyskuuta 2008 päivätyn kirjeen,

ottaa huomioon työjärjestyksen 80 a artiklan ja 51 artiklan,

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0046/2009),

A.

toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset mainittujen muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten ja oikeudellisten asioiden valiokunnan hyväksymien teknisten mukautusten perusteella ja sellaisena kuin se on jäljempänä tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
P6_TC1-COD(2007)0286

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminenja vähentäminen) (uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimukse 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Titaaniteollisuuden jätteistä 20 päivänä helmikuuta 1978 annettua neuvoston direktiiviä 78/176/ETY (4), menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden vaikutuksen alaisena olevien ympäristöjen valvomiseksi ja tarkkailemiseksi 3 päivänä joulukuuta 1982 annettua neuvoston direktiiviä 82/883/ETY (5), menettelytavoista titaanidioksiditeollisuuden jätteiden aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja mahdollista poistamista koskevien ohjelmien yhdenmukaistamiseksi 15 päivänä joulukuuta 1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/112/ETY (6), ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/61/EY (7), orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 11 päivänä maaliskuuta 1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/13/EY (8), jätteenpoltosta 4 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/76/EY (9) ja tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/80/EY (10) on muutettu merkittävästi. Selkeyden vuoksi olisi mainitut direktiivit laadittava uudelleen.

(2)

Jotta teollisen toiminnan aiheuttamaa pilaantumista voitaisiin ehkäistä, vähentää ja niin pitkälle kuin mahdollista myös estää noudattaen periaatetta, jonka mukaan saastuttajan olisi maksettava, ja periaatetta, jonka mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, on tarpeen vahvistaa tärkeimpien teollisuudenalojen valvontaa koskeva yleinen kehys, jossa annetaan etusija pilaantumisen estämiseksi lähteellä ja luonnonvarojen harkitun hoidon varmistamiselle.

(3)

Tässä direktiivissä asetettujen päästöjen raja-arvojen noudattamista olisi pidettävä välttämättömänä muttei kuitenkaan yksin riittävänä ehtona sille, että saavutetaan pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevat tavoitteet ja aikaansaadaan ympäristön, veden, ilman, maaperän ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi voi olla tarpeen asettaa tiukempia raja-arvoja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluville pilaaville aineille, päästöarvoja muille aineille ja ympäristötekijöille sekä muita asianmukaisia ehtoja.

(4)

Ilmaan, veteen tai maaperään kohdistuvien päästöjen vähentämistä koskevat erilliset toimenpiteet ovat omiaan edistämään saasteiden siirtymistä ympäristön osasta toiseen, sen sijaan että niillä suojeltaisiin ympäristöä kokonaisuutena. Tästä syystä on asianmukaista säätää ilmaan, veteen ja maaperään kohdistuvien päästöjen ehkäisemiseen ja vähentämiseen, jätehuoltoon, energiatehokkuuteen ja onnettomuuksien ehkäisemiseen liittyvästä yhtenäistetystä lähestymistavasta.

(5)

On tarpeen tarkistaa teollistuuslaitoksiin liittyvä lainsaadäntö, jotta voidaan yksinkertaistaa ja selkiyttää voimassa olevat säännökset, vähentää tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja jotta voidaan panna täytäntöön päätelmät, jotka sisältyvät kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY (11) jatkotoimenpiteinä annettujen ilman pilaantumista koskevaa teemakohtaisesta strategiaa (12), maaperän suojelua koskevaa teemakohtaisesta strategiaa (13) ja jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevaa teemakohtaisesta strategiaa (14) koskeviin komission tiedonantoihin. Näissä tiedonannoissa asetetaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua koskevia tavoitteita, joita ei voida saavuttaa, ellei teollisesta toiminnasta aiheutuvia päästöjä vähennetä edelleen.

(6)

Jotta pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen voidaan varmistaa, laitoksia olisi voitava käyttää ainoastaan, jos niille on myönnetty lupa, ja tiettyjä orgaanisia liuottimia käyttäviä laitoksia ja toimintoja ainoastaan silloin, jos niille on myönnetty lupa tai ne on rekisteriöity. Orgaanisia liuottimia olisi yleisesti ottaen käytettävä mahdollisimman vähän.

(7)

Lupien myöntämisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa vaatimuksia tiettyihin laitosluokkiin kuuluville laitoksille yleisesti sitovien sääntöjen muodossa.

(8)

Kaksinkertaisen sääntelyn välttämiseksi kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (15) soveltamisalaan kuuluvien laitosten luvissa ei pitäisi mainita kasvihuonekaasupäästöjen raja-arvoja, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on tarpeen varmistaa, ettei aiheudu merkittävää paikallista pilaantumista, tai jos laitos on väliaikaisesti suljettu järjestelmän ulkopuolelle.

(9)

Toiminnanharjoittajien olisi toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle lupahakemus, jossa on kaikki lupaehtojen vahvistamiseen tarvittavat tiedot. Toiminnanharjoittajien olisi voitava lupahakemusta toimittaessaan käyttää tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (16) ja vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (17) soveltamisesta saatuja tietoja.

(10)

Lupaan olisi sisällytettävä kaikki tarvittavat toimenpiteet ympäristönsuojelun korkean tason saavuttamiseksi kokonaisuudessaan ja myös pilaavia aineita koskevat päästöjen raja-arvot, maaperän ja pohjaveden suojelua koskevat asianmukaiset vaatimukset sekä päästöjen tarkkailuvaatimukset ja luettelo käytettävistä vaarallisista aineista tai valmisteista, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetussa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY  (18). Lupaehtojen perustana olisi oltava paras käytettävissä oleva tekniikka.

(11)

Jotta voitaisiin määritellä, mitä parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla tarkoitetaan, ja rajoittaa teollisen toiminnan päästötasojen epäsuhta yhteisössä, komission olisi julkaistava parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevia vertailuasiakirjoja, jotka perustuvat sidosryhmien kanssa käytävän tietojenvaihdon tuloksiin. Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja olisi käytettävä viitteenä lupaehtoja määriteltäessä. Niitä voidaan täydentää muilla tietolähteillä.

(12)

Tiettyjen erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi toimivaltaisten viranomaisten pitäisi voida vahvistaa päästöjen raja-arvoja, vastaavia parametreja tai vastaavia teknisiä toimia, joiden seurauksena päästötasot voivat ylittää parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa kuvattuihin parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikkoihin liittyvät päästötasot.

(13)

Jotta toiminnanharjoittajat voisivat testata uusia tekniikoita, joilla voitaisiin parantaa ympäristönsuojelun tasoa, toimivaltaisten viranomaisten olisi myös voitava myöntää tilapäisiä poikkeuksia ja sallia parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa kuvattuihin parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin liittyvien päästötasojen ylittyminen.

(14)

Laitoksessa tehtävät muutokset voivat lisätä päästöjä. Toimivaltaiselle viranomaiselle olisi tästä syystä ilmoitettava kaikista suunnitelluista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa ympäristöön. Jos laitoksiin tehdään olennaisia muutoksia, joilla voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ihmisiin tai ympäristöön, olisi lupaa tarkistettava, jotta voidaan varmistaa, että kyseessä olevat laitokset noudattavat edelleen tämän direktiivin vaatimuksia.

(15)

Karjalannan ja lietteen levittämisellä voi olla merkittäviä vaikutuksia ympäristön laatuun. Jotta näiden vaikutusten ehkäiseminen ja vähentäminen voidaan varmistaa yhdennetyllä tavalla, on tarpeen, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista syntyvän karjanlannan tai lietteen levittää toimininnaharjoittaja tai kolmas osapuoli parhaita käytettävissä olevia tekniikoita käyttäen. Jotta jäsenvaltiot voisivat täyttää nämä vaatimukset joustavasti, parhaan käytettävissä olevan tekniikan soveltaminen, kun toiminnanharjoittaja tai kolmas osapuoli levittää karjanlantaa tai lietettä, voidaan yksilöidä luvassa tai muissa toimenpiteissä.

(16)

Jotta voidaan ottaa huomioon parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehittyminen tai muut laitoksen toimintaa koskevat muutokset, lupaehtoja olisi tarkistettava säännöllisesti ja ajantasaistettava tarvittaessa, erityisesti komission hyväksyessä uusia tai tarkistettuja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja.

(17)

On tarpeen varmistaa, ettei laitoksen toiminta aiheuta maaperän ja pohjaveden laadun merkittävää huonontumista. Lupaehdoissa olisi tästä syystä, sikäli kuin on tarpeellista ja asianmukaista, mainittava maaperän ja pohjaveden tarkkailu ja velvoite siitä, että laitoksen alue olisi toimintojen lopullisen päättymisen jälkeen kunnostettava yhteisön oikeuden ja kansallisten määräysten mukaisesti. Kun ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun direktiivin 2004/35/EY  (19) muuttamista tai maaperän suojelemista koskeva yhteisön lainsäädäntö tulee voimaan, olisi komission arvioitava uudelleen tässä direktiivissä vahvistetut maaperän ja pohjaveden suojelemista koskevat säännökset yhdenmukaisuuden varmistamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi.

(18)

Tämän direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon ja säännösten noudattamisen valvonnan varmistamiseksi toiminnanharjoittajien olisi raportoitava säännöllisesti toimivaltaiselle viranomaiselle lupaehtojen noudattamisesta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toiminnanharjoittajat noudattavat kyseisiä ehtoja ja että toiminnanharjoittaja ja toimivaltainen viranomainen toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jos tämän direktiivin säännöksiä ei noudateta, ja säädettävä ympäristötarkastusjärjestelmästä. Jäsenvaltioiden tehtävänä on vahvistaa asianmukaisimmat täytäntöönpanojärjestelyt sekä myös se, miten päästöjen raja-arvoja olisi noudatettava.

(19)

Århusin yleissopimuksen  (20) määräysten valossa yleisön tehokas osallistuminen päätöksentekoon on tarpeen, jotta yleisö voi ilmaista ja päätöksentekijät voivat ottaa huomioon ne kannat ja huolenaiheet, joilla voi olla merkitystä päätöksenteossa; siten lisätään päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja tukea tehdyille päätöksille. Niillä yleisön jäsenillä, joita asia koskee, olisi oltava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus, joka on riittävä suojelemaan yksilön oikeutta elää terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä.

(20)

Suuret polttolaitokset aiheuttavat paljon epäpuhtauspäästöjä ilmaan, millä on merkittäviä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Tämän vaikutuksen lähentämiseksi ja ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/81/EY (21) vaatimusten täyttämiseksi ja ilman pilaantumista koskevaa teemakohtaista strategiaa koskevassa komission tiedonannossa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen vahvistaa yhteisön tasolla tiukempia päästöjen raja-arvoja tiettyjen polttolaitosluokkien ja epäpuhtauksien osalta.

(21)

Jos vähärikkisen polttoaineen tai kaasun toimitukset ovat keskeytyneet polttoaineen vakavan puutteen takia, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava myöntää väliaikaisia poikkeuksia ja sallia, että kyseessä olevien polttolaitosten päästöt voivat ylittää tässä direktiivissä vahvistetut päästöraja-arvot.

(22)

Kyseessä olevan toiminnanharjoittajan ei pitäisi käyttää polttolaitosta kuin enintään 24 tunnin ajan päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriöiden tai rikkoutumisen jälkeen ja ilman päästöjen puhdistinlaitteita tapahtuva käyttö ei saisi ylittää 120 tuntia 12 kuukauden ajanjakson aikana pilaantumisen aiheuttamien kielteisten vaikutusten rajoittamiseksi. Jos energiansaantiin on kuitenkin pakottava tarve tai on tarpeen välttää jonkun toisen polttolaitoksen käytöstä aiheutuvien kokonaispäästöjen kasvu, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus myöntää lupa poiketa näistä aikarajoista.

(23)

Ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkean tason varmistamiseksi ja sen välttämiseksi, että jätteitä siirretään valtioiden rajojen ylitse alhaisemman ympäristönsuojelun tason omaaviin laitoksiin, on tarpeen vahvistaa tiukat toimintaedellytykset, tekniset vaatimukset ja päästöjen raja-arvot ja ylläpitää niitä sellaisten laitosten osalta, jotka polttavat tai rinnakkaispolttavat jätettä yhteisössä.

(24)

Tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa käytettävistä orgaanisisista liuottimista aiheutuu orgaanisten yhdisteiden päästöjä ilmaan, mikä lisää paikallisten ja valtioista toiseen kulkeutuvien valokemiallisten hapettimien muodostumista, ja vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen. Tästä syystä on tarpeen toteuttaa ennaltaehkäiseviä toimia orgaanisten liuottimien käytön ehkäisemiseksi ja edellyttää orgaanisten yhdisteiden päästöraja-arvojen noudattamista ja asianmukaisia toimintaolosuhteita. Olisi voitava myöntää toiminnanharjoittajille lupa poiketa päästöraja-arvojen noudattamisesta, jos muilla toimenpiteillä, kuten liuotinpitoisuudeltaan alhaisten tai liuottimia sisältämättömien tuotteiden tai menetelmien käytöllä, päästään vastaaviin päästövähennyksiin.

(25)

Titaanidioksidin tuotantolaitokset voivat aiheuttaa merkittävää ilman ja veden pilaantumista sekä sisältää toksikologisia riskejä . Näiden vaikutusten vähentämiseksi on tarpeen vahvistaa yhteisön tasolla tiukemmat päästöraja-arvot tiettyjen pilaavien aineiden osalta.

(26)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (22) mukaisesti.

(27)

Jäsenvaltioiden olisi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti vahvistettava tämän direktiivin rikkomisen seuraamuksia koskevat säännöt ja huolehdittava niiden täytäntöönpanosta. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja vakuuttavia.

(28)

Jotta käytössä olevilla laitoksilla olisi riittävästi aikaa mukautua teknisesti tämän direktiivin uusin vaatimuksiin, joitakin uusista vaatimuksista olisi sovellettava näihin laitoksiin vasta sovitun määräajan kuluttua tämän direktiivin soveltamispäivästä. Polttolaitokset tarvitsevat riittävästi aikaa tarvittavien päästöjen puhdistusmenetelmien käyttöön ottamiseen liitteessä V vahvistettujen päästöjen raja-arvojen noudattamiseksi.

(29)

Harkkorautaa ja terästä ja etenkin sintrattua rautamalmia tuottavien laitosten päästämien dioksiini- ja furaanipäästöjen ja muiden asiaan liittyvien pilaavien aineiden päästöjen aiheuttamien merkittävien ongelmien ratkaisemiseksi olisi tässä direktiivissä vahvistettua vähimmäisvaatimuksia koskevaa menettelyä sovellettava ensisijaisesti kyseisiin laitoksiin ja viimeistään 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä.

(30)

Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen, vaan se voidaan teollisen toiminnan aiheuttaman pilaantumisen rajat ylittävän luonteen vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(31)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Direktiivin erityisenä tavoitteena on edistää Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan soveltamista.

(32)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisempien, tällä direktiivillä uudelleen laadittujen direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempiin direktiiveihin.

(33)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä IX olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I   LUKU

Yhteiset säännökset

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan teollisuuden toiminnoista aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämistä koskevat säännöt.

Siinä säädetään myös ilmaan, veteen ja maaperään kulkeutuvien päästöjen ehkäisemistä, tai jos se ei ole mahdollista, päästöjen vähentämistä ja jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskevista säännöistä koko ympäristön suojelun korkean tason saavuttamiseksi.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan II–VI luvuissa tarkoitettuihin pilaantumista aiheuttaviin teollisuuden toimintoihin.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta uusien tuotteiden ja prosessien tutkimus-, kehitys- ja testaustoimiin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(1)

”aineella” kaikkia alkuaineita ja niiden yhdisteitä, lukuun ottamatta seuraavia aineita:

(a)

radioaktiiviset aineet, sellaisina kuin ne on määritelty perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13 päivänä toukokuuta 1996annetussa neuvoston direktiivissä 96/29/Euratom (23);

(b)

muuntogeeniset mikro-organismit, sellaisina kuin ne on määritelty geneettisesti muunnettujen mikro-organismien käytöstä suljetuissa oloissa 23 päivänä huhtikuuta 1990 (24) annetussa neuvoston direktiivissä 90/219/ETY;

(c)

muuntogeeniset organismit, sellaisina kuin ne on määritelty geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ║12 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa neuvoston direktiivissä 2001/18/EY (25);

(2)

”pilaamisella” aineiden, tärinän, lämmön tai melun päästämistä ihmisen toimesta välittömästi tai välillisesti ilmaan, veteen tai maaperään siten, että seuraukset voivat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristön laadulle, tai että se vahingoittaa aineellista omaisuutta tai heikentää tai estää ympäristön virkistyskäyttöä tai ympäristön muuta oikeutettua käyttöä;

(3)

”laitoksella” kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä I tai liitteessä VII olevassa osassa 1 mainittua toimintoa sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyvää samassa paikassa tapahtuvaa toimintoa, joka on teknisesti sidoksissa mainituissa liitteissä lueteltuun toimintoon ja joka mahdollisesti vaikutaa päästöihin ja pilaantumiseen;

(4)

”päästöllä” laitoksesta yhdestä tai useammasta lähteestä suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään päästettyjä aineita, tärinää, lämpöä tai melua;

(5)

”päästöraja-arvolla” tietyillä erityisillä parametreillä ilmaistua päästön määrää, pitoisuutta ja/tai tasoa, jota tietyn ajanjakson tai tiettyjen ajanjaksojen kuluessa ei saa ylittää;

(6)

”ympäristölaatunormilla” yhteisön lainsäädännössä eriteltyjä vaatimuksia, jotka tietyn ympäristön tai ympäristön tietyn osan on tiettynä ajankohtana täytettävä;

(7)

”luvalla” kirjallista lupaa käyttää laitoksen tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen osaa tai koko laitosta tietyillä ehdoilla;

(8)

”olennaisella muutoksella” toiminnan luonteen muutosta tai laitoksen tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen laajennusta, josta saattaa aiheutua merkittäviä ihmisiin tai ympäristöön kohdistuvia haittavaikutuksia;

(9)

”parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla” tietyn toiminnan ja siinä käytettävien tapojen tehokkainta ja edistyneintä astetta, jolla voidaan osoittaa olevan sellaiset tekniset ja käytännölliset ominaisuudet, jotka soveltuvat käytännön pohjaksi raja-arvoille ja muille lupaehdoille ja joilla on tarkoitus estää, ja milloin se ei ole mahdollista, vähentää päästöjä ja vaikutuksia koko ympäristöön;

(a)

”tekniikoilla” sekä käytettyjä menetelmiä että laitoksen suunnittelua, rakennetta, ylläpitoa, käyttöä sekä tapaa, jolla sen toiminta pysäytetään;

(b)

”käytettävissä olevilla tekniikoilla” menetelmiä, jotka on kehitetty sellaisessa mittakaavassa, että niiden käyttö kyseisellä teollisuuden alalla on mahdollista taloudellisesti ja teknisesti kannattavalla tavalla, kustannukset ja hyöty huomioon ottaen; näitä tekniikoita joko voidaan käyttää tai tuottaa kyseisen jäsenvaltion alueella, jos kyseinen toiminnanharjoittaja voi käyttää niitä kohtuullisin ehdoin;

(c)

”parhaalla tekniikalla” menetelmää, jolla tehokkaimmin saavutetaan yleisesti korkea taso koko ympäristön suojelussa;

(10)

”parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvillä päästötasoilla” päästötasoja, joihin on päästy parhaita käytettävissä olevia tekniikkoja koskevissa vertailuasiakirjoissa kuvattujen parhaiden käytettävissä olevien tekniikkojen soveltamisella tavanomaisissa toimintaolosuhteissa ja jotka on ilmaistu tietyn ajanjakson keskiarvona tietyissä viiteolosuhteissa;

(11)

”toiminnanharjoittajalla” ketä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai jolla on hallinnassaan laitos tai polttolaitos, jätteenpolttolaitos tai jätettä käyttävä rinnakkaispolttolaitos tai, jos kansallisessa lainsäädännössä niin määrätään, kuka tahansa henkilö, jolle on luovutettu merkittävää taloudellista päätäntävaltaa laitoksen teknisen toiminnan suhteen;

(12)

”yleisöllä” yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka, kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti, näiden yhteenliittymiä, järjestöjä tai ryhmiä;

(13)

”yleisöllä, jota asia koskee” yleisöä, johon lupamenettely vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, tai yleisöä, jonka etua päätös luvan myöntämisestä tai luvan tai lupaehtojen päivittämisestä koskee; tätä määritelmää sovellettaessa katsotaan, että asia koskee ympäristönsuojelua edistävien ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävien valtioista riippumattomien järjestöjen etua;

(14)

”uudella tekniikalla” teollisuuden toimintoa koskevaa uutta tekniikkaa, jolla ▐, jos se on teollisuudelle hyväksi havaittua ja se saadaan kehitettyä kaupallisesti, nostetaan yleistä ympäristönsuojelun tasoa tai jolla saavutetaan vähintään sama suojelu taso ja suuremmat kustannussäästöt kuin parhaalla käytössä olevalla tekniikalla;

(15)

”vaarallisilla aineilla” vaarallisia aineita tai valmisteita, sellaisina kuin ne on määritelty ║ direktiviissä 67/548/ETY ja vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/45/EY (26);

(16)

”perusviivaraportilla” kvantitatiivista tietoa asiaan liittyvien vaarallisten aineiden merkittävän esiintymisen aiheuttamasta maaperän ja pohjaveden pilaantumisesta;

(17)

”rutiinitarkastuksilla” suunnitellun tarkastusohjelman osana suoritettavia ympäristötarkastuksia;

(18)

”muilla kuin rutiinitarkastuksilla”║ valitusten johdosta taikka onnettomuuksien tai sääntöjen noudattamatta jättämisen tutkinnan johdosta suoritettavia ympäristötarkastuksia;

(19)

”ympäristötarkastuksella” kaikkea toimintaa, jonka tarkoituksena on tarkastaa, että laitos täyttää asiaan liittyvät ympäristövaatimukset;

(20)

”polttoaineella” kaikkia kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia poltettavia aineita, joita polttolaitoksessa poltetaan;

(21)

”polttolaitoksella” teknisiä laitteita, joissa polttoaineet hapetetaan, jotta täten syntyvää lämpöä voidaan käyttää;

(22)

”biomassalla” mitä tahansa seuraavista:

(a)

tuotteita, jotka muodostuvat maa- tai metsätaloudesta peräisin olevasta kasviaineksesta, jota voidaan käyttää sen energiasisällön hyödyntämiseen polttoaineena;

(b)

ja seuraavia polttoaineena käytettyjä jätteitä:

(i)

maa- ja metsätalouden kasviperäinen jäte;

(ii)

elintarviketeollisuuden kasviperäinen jäte, jos syntyvä lämpö hyödynnetään;

(iii)

ensiömassan tuotannon ja massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvä kuituainetta sisältävä kasviperäinen jäte, jos rinnakkaispoltto tapahtuu tuotantopaikalla ja syntyvä lämpö hyödynnetään;

(iv)

korkkijäte;

(v)

puujäte, lukuun ottamatta puujätettä, joka voi puunsuoja-ainekäsittelyn tai pinnoituksen seurauksena sisältää halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja;

(23)

”monipolttoainepolttolaitoksella” polttolaitoksia, joissa voidaan yhtä aikaa tai vuorotellen polttaa kahta tai useampaa polttoainetta;

(24)

”kaasuturbiinilla” lämpöenergian mekaaniseksi työksi muuttavaa pyörivää konetta, jonka pääosat ovat kompressori, lämpölaite, jossa polttoaine hapetetaan työaineen kuumentamiseksi, ja turbiini;

(25)

”jätteellä” jätteistä 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY  (27) 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua jätettä;

(26)

”vaarallisella jätteellä” direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyä vaarallista jätettä;

(27)

”sekalaisella yhdyskuntajätteellä” kotitalouksista sekä kaupasta, teollisuudesta ja laitoksista peräisin olevaa jätettä, joka luonteensa ja koostumuksensa vuoksi muistuttaa kotitalousjätettä mutta johon eivät kuitenkaan sisälly Euroopan jäteluettelosta ║ komission päätöksen 2000/532/EY (28) liitteessä olevassa luokassa 20 01 mainitut lähteellä erikseen kerättävät jakeet eivätkä muut kyseisessä liitteessä olevassa luokassa 20 02 mainitut jätteet;

(28)

”jätteenpolttolaitoksella” kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä ja laitteistoa, joka on tarkoitettu jätteiden lämpökäsittelyyn, riippumatta siitä, hyödynnetäänkö poltosta syntyvä lämpö vai ei, siten, että jäte poltetaan hapettamalla tai käyttämällä muuta lämpökäsittelyä, jos käsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltetaan;

(29)

”jätettä käyttävällä rinnakkaispolttolaitoksella” kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena tai jossa jätettä lämpökäsitellään sen loppukäsittelemiseksi polttamalla jäte hapettamalla tai käyttämällä muuta lämpökäsittelyä, jos käsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltetaan;

(30)

”nimelliskapasiteetilla” jätteenpolttolaitoksen tai jätteen rinnakkaispolttolaitoksen uunien polttokapasiteettien summaa, jonka rakentaja on määrittänyt ja toiminnanharjoittaja vahvistanut ottaen asianmukaisella tavalla huomioon jätteen lämpöarvon tunnissa poltetun jätteen määränä ilmaistuna;

(31)

”dioksiineilla ja furaaneilla” kaikkia liitteessä VI olevassa 2 osassa lueteltuja polykloorattuja dibentso-p-dioksiineja ja dibentsofuraaneja;

(32)

”polttojätteellä” nestemäistä tai kiinteää jätettä), joka syntyy jätteenpolttolaitoksessa tai jätettä käyttävässä rinnakkaispolttolaitoksessa;

(33)

”orgaanisella yhdisteellä” yhdistettä, joka sisältää alkuaineista ainakin hiiltä ja yhtä tai useampaa seuraavista: vety, halogeeni, happi, rikki, fosfori, pii tai typpi, lukuun ottamatta hiilen oksideja ja epäorgaanisia karbonaatteja ja bikarbonaatteja;

(34)

”haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä” orgaanista yhdistettä sekä kreosoottien osaa, jonka höyrynpaine 293,15 K:n lämpötilassa on vähintään 0,01 kPa tai jolla on vastaava haihtuvuus tietyissä käyttöolosuhteissa;

(35)

”orgaanisella liuottimella” mitä hyvänsä haihtuvaa orgaanista yhdistettä, jota käytetään mihin tahansa seuraavista:

(a)

sellaisenaan tai yhdessä muiden aineiden kanssa ilman, että siinä tapahtuu kemiallisia muutoksia, raaka-aineiden, tuotteiden tai jäteaineiden liuottamiseen;

(b)

puhdistusaineena epäpuhtauksien liuottamiseen;

(c)

liuotteena;

(d)

dispergointiväliaineena;

(e)

viskositeetin säätäjänä;

(f)

pintajännityksen poistajana;

(g)

pehmittimenä;

(h)

säilöntäaineena;

(36)

”pinnoitteella/maalilla” valmistetta, sellaisena kuin se on määritelty orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä maaleissa ja lakoissa sekä ajoneuvojen korjausmaalaustuotteissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/42/EY (29) 2 artiklan 8 kohdassa.

(37)

”yleisesti sitovilla säännöillä” ympäristölainsäädännössä vähintään alakohtaisesti määriteltyjä raja-arvoja tai muita ehtoja, jotka on tarkoitettu käytettäviksi suoraan lupaehtojen asettamisessa .

4 artikla

Lupavelvoite

1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta laitosta tai polttolaitosta, jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta ei käytetä ilman lupaa.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön laitosten rekisteröintiä koskevan menettelyn sellaisten laitosten osalta, joka kuuluvat ainoastaan V luvun soveltamisalaan.

Rekisteröintimenettely on määriteltävä sitovassa säännöksessä ja siihen on sisällyttävä ainakin toiminnanharjoittajan toimivaltaiselle viranomaiselle antama ilmoitus aikomuksesta käyttää laitosta.

2.    Jäsenvaltiot voivat säätää, että lupa voi koskea kahta tai useampaa laitosta tai laitoksen osaa, jotka sijaitsevat samassa paikassa tai eri paikoissa.

Jos luvan soveltamisalaan kuuluu kaksi tai useampia laitoksia, kunkin laitoksen erikseen on noudatettava tämän direktiivin vaatimuksia.

5 artikla

Toiminnanharjoittaja

Jäsenvaltiot voivat säätää, että kahdella tai useammalla luonnollisella tai oikeushenkilöllä on oikeus toimia laitoksen tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajana yhdessä, tai toimia laitoksen tai polttolaitoksen eri osien toiminnanharjoittajina. Yksi ainoa luonnollinen tai oikeushenkilö on nimettävä kantamaan vastuu direktiivistä johtuvien velvoitteiden täyttymisestä.

6 artikla

Luvan myöntäminen

1.   Toimivaltainen viranomainen myöntää luvan, jos laitos vastaa tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia.

2.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta luvan myöntämismenettely ja -ehdot olisivat täysin yhteensovitettuja silloin, kun siihen osallistuu useita toimivaltaisia viranomaisia tai useita toiminnanharjoittajia tai jos myönnetään useampia lupa, jotta voidaan taata tehokas yhtenäinen menettely kaikkien menettelyn osalta toimivaltaisten viranomaisten välillä.

3.   Kun on kyse uudesta laitoksesta tai olennaisesta muutoksesta, johon sovelletaan direktiivin 85/337/ETY 4 artiklaa, kaikki mainitun direktiivin 5, 6, 7 ja 9 artiklaa soveltamalla saadut asiaankuuluvat tiedot tai päätelmät tutkitaan ja otetaan huomioon lupaa myönnettäessä.

7 artikla

Yleisesti sitovat säännöt

Jäsenvaltiot voivat sisällyttää vaatimuksia tietyille laitosryhmille, polttolaitoksille, jätteenpolttolaitoksille tai jätettä käyttäville rinnakkaispolttolaitoksille yleisesti sitoviin sääntöihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lupavelvoitetta.

Jos hyväksytään yleisesti sitovia sääntöjä, on riittävää, että luvassa viitataan tällaisiin sääntöihin.

8 artikla

Säännösten noudattamista koskevat kertomukset

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

(1)

toiminnanharjoittaja toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle ▐ lupaehtojen noudattamiseen liittyvät tiedot vähintään kerran kahdessa vuodessa ja tiedot julkistetaan viipymättä Internetissä. Jos 25 artiklan mukaisesti tehdyssä tarkastuksessa todetaan, että lupaehtoja on rikottu, on tietojen toimittamisen tiheys nostettava vähintään kertaan vuodessa.

(2)

toiminnanharjoittaja tiedottaa toimivaltaiselle viranomaiselle pienimmällä mahdollisella viiveellä kaikista tapahtumista tai onnettomuuksista, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

9 artikla

Sääntöjen noudattamatta jättäminen

1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että lupaehtoja noudatetaan.

2.   Jos havaitaan, että tämän direktiivin vaatimuksia on rikottu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että

(a)

toiminnanharjoittaja ilmoittaa tästä välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle;

(b)

toiminnanharjoittaja ja toimivaltainen viranomainen toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että toiminta saatetaan säännösten mukaiseksi mahdollisimman pian.

Mikäli rikkomisesta aiheutuu ihmisten terveydelle tai ympäristölle merkittävää vaaraa ja niin kauan kuin toimintaa ei b kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ole saatettu säännösten mukaiseksi, laitoksen tai polttolaitoksen, jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen toiminta on keskeytettävä.

10 artikla

Kasvihuonekaasujen päästöt

1.   Jos laitoksen kasvihuonekaasupäästöt nimetään direktiivin 2003/87/EY liitteessä I kyseisessä laitoksessa harjoitettavaan toimintaan liittyviksi, luvassa ei saa asettaa kyseisen kaasun suoralle päästölle raja-arvoa, ellei ole tarpeen varmistaa, että merkittävää paikallista pilaantumista ei aiheudu.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltujen toimintojen osalta, että energiatehokkuuteen liittyviä vaatimuksia ei määrätä koskemaan polttolaitoksia tai muita laitoksia, joista aiheutuu hiilidioksidipäästöjä paikalla.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa muutettava lupaa.

4.   Edellä olevaa 1–3 alakohtaa ei sovelleta laitoksiin, jotka on jätetty väliaikaisesti yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän ulkopuolelle direktiivin 2003/87/EY 27 artiklan mukaisesti.

II   LUKU

Liitteessä I lueteltuja toimintoja koskevat erityissäännökset

11 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan liitteessä I lueteltuihin toimintoihin ja soveltuvin osin mainitussa liitteessä vahvistettujen kapasiteettia koskevien raja-arvojen saavuttamiseen.

12 artikla

Toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleiset periaatteet

Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta laitoksia käytetään seuraavien periaatteiden mukaisesti:

(1)

kaikkiin asiaankuuluviin pilaantumista estäviin toimenpiteisiin on ryhdytty;

(2)

käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa;

(3)

merkittävää pilaantumista ei aiheuteta;

(4)

jätteiden syntymistä vältetään direktiivin 2008/98/EY mukaisesti;

(5)

jos jätteitä syntyy, ne käytetään hyödyksi tai, jos uudelleenkäyttö on teknisesti ja taloudellisesti mahdotonta, ne loppukäsitellään siten, että niillä ei ole ympäristövaikutuksia tai vaikutus on mahdollisimman vähäistä;

(6)

energiankäyttö on tehokasta;

(7)

tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi;

(8)

tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdytään toiminnan lopullisen päättymisen jälkeen, jotta pilaantumisvaara vältettäisiin ja tuotantoalue saatettaisiin tyydyttävään tilaan 23 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti ▐.

13 artikla

Lupahakemukset

1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta lupahakemus sisältäisi seuraavat tiedot:

(a)

tiedot laitoksesta ja sen toiminnan luonteesta ja laajuudesta,

(b)

tiedot raaka- ja lisäaineista sekä muista laitoksessa käytetyistä tai tuotetuista aineista tai energiasta,

(c)

tiedot laitoksen päästölähteistä,

(d)

tiedot laitoksen sijaintipaikan olosuhteista,

(e)

jos toimintaan liittyy merkittäviä määriä merkityksellisiä vaarallisia aineita, perusviivaraportti, joka sisältää kyseisiä aineita koskevia tietoja,

(f)

tiedot laitoksen arvioitujen päästöjen laadusta ja määrästä kuhunkin ympäristöelementtiin sekä päästöjen merkittävien ympäristövaikutusten erittely,

(g)

tiedot tekniikoista tai muista menetelmistä, joilla pyritään estämään laitoksen aiheuttamat päästöt, tai jos se ei ole mahdollista, vähentämään niitä,

(h)

tarvittaessa tiedot toimenpiteistä laitoksen jätteiden synnyn ehkäisemiseksi ja jätteiden hyödyntämiseksi,

(i)

muista toimenpiteistä, jotta noudatettaisiin 12 artiklassa tarkoitettuja toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleisiä periaatteita,

(j)

ympäristöön joutuvien päästöjen tarkkailusta,

(k)

tiivistelmä hakijan tarkastelemista ehdotetun teknologian, tekniikan ja toimenpiteiden merkityksellisistä päävaihtoehdoista.

Lupahakemuksessa on myös oltava käytännönläheinen tiivistelmä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista tiedoista ja tapauksen mukaan perusviivaraportti .

2.   Silloin kun direktiivissä 85/337/ETY säädettyjen vaatimusten mukaisesti hankitut tiedot tai direktiivin 96/82/EY mukaisesti laadittu turvallisuuskertomus tai muut mitä tahansa muuta lainsäädäntöä soveltamalla hankitut tiedot mahdollistavat johonkin 1 kohdan säätämiin vaatimuksiin vastaamisen, voidaan nämä tiedot esittää lupahakemuksessa tai liittää ne siihen.

14 artikla

Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevat vertailuasiakirjat ja tietojenvaihto

1.   Komissio järjestää jäsenvaltioiden, niiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten edustajien, asianomaista alaa edustavien toiminnanharjoittajien ja tekniikkojen tarjoajien, ympäristönsuojelua edistävien kansalaisjärjestöjen ja komission välillä tietojenvaihtoa, joka koskee seuraavia asioita:

(a)

laitosten suorituskyky päästöjen, pilaantumisen, kulutuksen ja raaka-aineiden luonteen, energian käytön tai jätteen muodostumisen osalta; sekä

(b)

parhaasta käytettävissä olevasta käytetystä tekniikasta, siihen liittyvästä tarkkailusta ja sitä koskevasta kehityksestä.

Tässä kohdassa tarkoitetun tietojenvaihdon järjestämiseksi komissio perustaa tietojenvaihtofoorumin, joka koostuu ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista toimijoista .

Komissio antaa ohjeita tietojen vaihdosta, mukaan lukien tietojen keräämiseen sekä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien vertailuasiakirjojen sisällön määrittämiseen liittyvistä tiedoista. Komissio julkaisee tätä koskevan arviointikertomuksen. Kertomus asetetaan saataville Internetissä.

2.     Komissio julkistaa 1 kohdassa tarkoitetun tietojenvaihdon tuloksen uutena tai ajantasaistettuna parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevana vertailuasiakirjana.

3.   Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa on erityisesti selostettava parhaat käytettävissä olevat tekniikat, niihin liittyvät päästö- ja kulutustasot ja vastaava tarkkailu, maaperän ja pohjaveden tarkkailu sekä alueen ennallistaminen ja uudet tekniikat, ottaen erityisesti huomioon liitteessä III luetellut perusteet , ja tarkastelu on saatettava päätökseen viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua edellisen version julkaisemisesta . Komissio varmistaa, että parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa tehdyt päätelmät parhaasta käytettävissä olevasta tekniikasta asetetaan saataville jäsenvaltioiden virallisilla kielillä. Komissio asettaa jäsenvaltion pyynnöstä koko parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan saataville pyydetyllä kielellä.

15 artikla

Lupaehdot

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lupa käsittää kaikki tarvittavat toimenpiteet 12 ja 19 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi.

Näihin toimenpiteisiin on kuuluttava vähintään:

(a)

päästöraja-arvot pilaaville aineille, liitteessä II luetelluille ja muille pilaaville aineille, joita voidaan päästää kyseisestä laitoksesta merkittäviä määriä suhteessa niiden ominaisuuksiin ja siirtymiseen ympäristön elementistä toiseen;

(b)

tarvittaessa asiaankuuluvat maaperän ja pohjavesien suojelua sekä laitoksen jätehuoltoa koskevat määräykset;

(c)

asianmukaiset vaatimukset päästöjen tarkkailusta, joissa täsmennetään mittausmenetelmät, mittausten tiheys ja niiden arviointimenettely, ja jotka velvoittavat toimittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle säännöllisesti päästöjen tarkkailun tulokset ja muut tarvittavat tiedot luvan ehtojen noudattamisen valvomiseksi;

(d)

vaatimukset sellaisten asiaan liittyvien vaarallisten aineiden määräajoin suoritettavasta tarkkailusta, joita on todennäköisesti merkittävissä määrin laitoksen alueella, ottaen huomioon maaperän ja pohjaveden pilaantumismahdollisuuden laitoksen alueella;

(e)

toimenpiteet, jotka liittyvät seuraaviin tekijöihin: laitoksen käynnistys, vuodot, virhetoiminnot, väliaikainen seisautus tai lopullinen toiminnan lakkauttaminen, jos on olemassa vaara, että kyseisillä toimilla on vaikutuksia ympäristöön;

(f)

määräyksiä epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta tai valtioiden rajat ylittävän ympäristön pilaantumisen minimoinnista.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi raja-arvoja voidaan täydentää tai ne voidaan korvata vastaavilla parametreillä ja teknisillä toimenpiteillä.

3.   Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja on käytettävä viitteenä lupaehtoja määriteltäessä.

4.   Jos laitosta tai sen osaa ei ole käsitelty parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa viiteasiakirjoissa, tai jos näissä asiakirjoissa ei käsitellä kaikkia toiminnan mahdollisia ympäristövaikutuksia, toimivaltaisen viranomaisen on yhdessä toiminnanharjoittajan kanssa määriteltävä päästötasot, jotka voidaan saavuttaa laitosta tai kyseessä olevia toimintoja koskevaa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa käyttämällä liitteessä III lueteltujen perusteiden mukaisesti ja asetettava lupaehdot vastaavasti.

5.   Liitteessä I olevan 6 kohdan 6 alakohdassa tarkoitettujen laitosten osalta sovelletaan 1–4 kohtaa sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaan liittyvän eläinsuojelulainsäädännön soveltamista.

16 artikla

Päästöraja-arvot, vastaavat parametrit ja tekniset toimenpiteet

1.   Pilaavien aineiden päästöjen raja-arvoja sovelletaan päästökohdassa päästöjen tullessa laitoksesta ulos, jolloin mahdollinen ennen kyseistä hetkeä tapahtunut laimentuminen ei vaikuta kyseisten arvojen määrittelyyn.

Mitä tulee pilaavien aineiden epäsuoriin päästöihin veteen, vedenpuhdistamon vaikutus voidaan ottaa huomioon kyseessä olevan laitoksen päästöjen raja-arvoja määritettäessä, edellyttäen että näin taataan koko ympäristön suojelun vastaava taso ja ettei ympäristöön kohdisteta suurempaa epäpuhtausrasitetta.

2.   Päästöraja-arvot, vastaavat parametrit ja 15 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tekniset toimenpiteet perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, määräämättä kuitenkaan tietyn tekniikan tai teknologian käyttämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan soveltamista.

Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava päästöraja-arvot sekä valvontaa ja sääntöjen noudattamista koskevat vaatimukset, jotta varmistetaan, että parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja ei ylitetä .

Päästöraja-arvoihin voidaan lisätä vastaavia parametrejä tai vastaavia teknisiä toimia, edellyttäen, että vastaava ympäristönsuojelun taso voidaan saavuttaa.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi poikkeustapauksissa , jotka johtuvat ympäristöön liittyvistä ja taloudellisista kustannuksista ja hyödyistä sekä kyseessä olevan laitoksen teknisistä ominaisuuksista , maantieteellisestä sijainnista ja paikallisista ympäristöoloista vahvistaa päästöraja-arvoja, vastaavia parametrejä tai vastaavia teknisiä toimia sekä valvontaa ja sääntöjen noudattamista koskevia vaatimuksia siten, että parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liitetyt päästötasot saattavat ylittyä.

Nämä raja-arvot , vastaavat parametrit tai vastaavat tekniset toimet eivät kuitenkaan saa ylittää 68 artiklan mukaisesti tai tapauksen mukaan V–VIII liitteessä vahvistettuja raja-arvoja ▐.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisille henkilöille annetaan hyvissä ajoin tarkoituksenmukaiset mahdollisuudet osallistua tässä kohdassa tarkoitetun poikkeuksen myöntämistä koskevaan päätöksentekoon.

Kun päästöjen raja-arvoja, vastaavia parametrejä tai vastaavia teknisiä toimenpiteitä vahvistetaan tämän kohdan mukaisesti, on syyt, joiden vuoksi parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvistä päästörajoista, sellaisina kuin ne on kuvattu parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa viiteasiakirjoissa, poikkeavat päästötasot on sallittu, kirjattava ja perusteltava lupaehtoihin sisällytettävässä liitteessä.

Komissio voi vahvistaa perusteet, joiden mukaisesti voidaan myöntää tässä kohdassa tarkoitettu poikkeus.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Edellä olevaa 2 ja 3 kohtaa sovelletaan karjalannan ja lietteen levittämiseen liitteessä I olevan 6 kohdan 6 alakohdassa tarkoitetun laitoksen alueen ulkopuolelle lukuun ottamatta vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY  (30) soveltamisalan piiriin kuuluvia alueita .

5.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää tilapäisiä poikkeuksia 2 kohdan ja 12 artiklan 1 ja 2 alakohdan vaatimusten soveltamisesta sellaisten päästömäärien lisäysten osalta, jotka aiheutuvat uusien tekniikoiden testauksesta ja käytöstä, edellyttäen, että kuuden kuukauden kuluessä poikkeuksen myöntämisestä näiden tekniikoiden käyttö joko lopetetaan tai toiminnosta aiheutuvat päästöt saavuttavat vähintään parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot.

17 artikla

Tarkkailuvaatimukset

1.   Edellä olevan 15 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettujen tarkkailuvaatimusten on soveltuvin osin perustuttava parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa kuvattuihin tarkkailua koskeviin päätelmiin.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä 15 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun määräajoin suoritettavan tarkkailun tiheys kunkin yksittäisen laitoksen osalta luvassa tai yleisesti sitovissa säännöissä.

Pohjaveden ja maaperän tarkkailu on suoritettava vähintään viiden (pohjavesi) tai kymmenen vuoden (maaperä) välein, jollei tarkkailu perustu pilaantumisriskien järjestelmälliseen arviointiin , sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Komissio voi vahvistaa perusteet määräajoin suoritettavan tarkkailun tiheyden määrittämiselle.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen

18 artikla

Yleisesti sitovat säännöt

1.   Yleisesti sitovia sääntöjä hyväksyessään jäsenvaltioiden on varmistettava yhtenäinen lähestymistapa ja korkea ympäristönsuojelun taso, joka vastaa sellaista ympäristönsuojelun tasoa, joka voidaan saavuttaa yksittäisiä lupaehtoja noudattamalla.

2.   Yleisesti sitovien sääntöjen on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin, mutta niissä ei määrätä tietyn tekniikan tai erityisen teknologian käytöstä , jotta varmistetaan 15 ja 16 artiklan säännösten noudattaminen .

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisesti sitova säännöt saatetaan ajan tasalle parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehittymisen mukaisesti , jotta varmistetaan 22 artiklan noudattaminen .

4.   Näissä 1–3 kohdan mukaisissa sitovissa säännöissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan.

19 artikla

Ympäristönlaatunormit

Jos jokin ympäristönlaatunormi edellyttää ankarampia ehtoja kuin mitä parhaan käytettävissä olevan tekniikan avulla voidaan saavuttaa, lupaan on sisällytettävä lisäehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä ympäristönlaatunormien noudattamiseksi.

20 artikla

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitys

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toimivaltainen viranomainen seuraa parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitystä tai että siitä ja uusien tai tarkistettujen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien vertailuasiakirjojen julkaisemisesta tiedotetaan viranomaiselle sekä osapuolille, joita asia koskee .

21 artikla

Toiminnanharjoittajien laitoksissa tekemät muutokset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta toiminnanharjoittaja tiedottaa toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista laitoksessa suunnitteilla olevista muutoksista, joilla voi olla ympäristövaikutuksia. Tarpeen vaatiessa toimivaltainen viranomainen ajanmukaistaa luvan.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jottei mihinkään toiminnanharjoittajan laitoksessa suunnittelemaan olennaiseen muutokseen ryhdytä ilman tämän direktiivin mukaista lupaa.

Lupahakemuksen ja toimivaltaisen viranomaisen päätöksen soveltamisalaan on sisällyttävä laitoksen osat sekä 13 artiklassa luetellut yksityiskohdat, joita muutokset voivat koskea.

3.   Laitoksen luonteen tai toiminnan muutoksia tai laajennuksia pidetään olennaisina, jos pelkästään niiden johdosta saavutetaan liitteessä I vahvistetut kapasiteettia koskevat raja-arvot.

22 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittama lupaehtojen tarkistus ja ajanmukaistaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltainen viranomainen tarkastaa säännöllisesti ja ajanmukaistaa tarpeen vaatiessa lupaehdot tämän direktiivin säännösten noudattamisen varmistamiseksi.

2.   Toiminnanharjoittajan on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimitettava kaikki lupaehtojen tarkistamiseen tarvittavat tiedot.

Toimivaltaisen viranomaisen on lupaehtoja tarkistaessaan otettava huomioon kaikki päästöjen tarkkailuista tai tarkastuksista saadut tiedot.

3.   Kun komissio julkaisee uuden tai tarkistetun parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan, jäsenvaltioiden on neljän vuoden kuluessa asiakirjan julkaisemisesta varmistettava, että toimivaltainen viranomainen ▐tarkistaa ja tarvittaessa ajanmukaistaa kyseessä olevia laitoksia koskevat lupaehdot.

Kaikkiin 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnettyihin poikkeuksiin sovelletaan ensimmäisen alakohdan säännöksiä.

4.   Lupaehdot tarkistetaan ja tarvittaessa ajanmukaistetaan vähintään seuraavissa tapauksissa:

(a)

laitoksen aiheuttama pilaantuminen on niin merkittävää, että luvan nojalla voimassa olevat päästöraja-arvot olisi arvioitava uudelleen tai uusia päästöraja-arvoja olisi lisättävä,

(b)

merkittävät muutokset parhaassa käytettävissä olevassa tekniikassa mahdollistavat merkittävät päästövähennykset,

(c)

toiminnan turvallisuus vaatii toisenlaisten tekniikkojen käyttöönottoa,

(d)

lupaehtojen tarkistus on tarpeen direktiivin 2001/81/EY tai 19 artiklan mukaisten ympäristönlaatunormien noudattamiseksi.

23 artikla

Laitoksen sulkeminen ja alueen ennallistaminen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että laitoksen toiminnan päättyessä lopullisesti noudatetaan 12 artiklan 8 kohdassa vahvistetun periaatteen noudattamisen varmistamiseksi määrättyjä lupaehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin ║ 2004/35/EY, pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/118/EY  (31) , ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY  (32) ja maaperän suojelun puitteista ║ annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/../EY (33)  (34) soveltamista.

2.   Jos laitoksen toimintoihin liittyy sellaisten merkittäviä määriä edustavien ja merkityksellisten vaarallisten aineiden käyttö, tuotanto tai ympäristöön päästäminen, jotka mahdollisesti aiheuttavat laitoksen alueella maaperän tai pohjaveden pilaantumista, toiminnanharjoittajan on laadittava perusviivaraportti ennen laitoksen toiminnan käynnistämistä tai ennen laitoksen luvan ajanmukaistamista. Raportissa on oltava tarvittavat kvantitatiiviset tiedot, joiden perusteella voidaan määritellä maaperän ja pohjaveden tila toiminnan käynnistyessä vaarallisten aineiden merkittävien määrien suhteen .

Komissio vahvistaa perusviivaraportin sisältöä koskevat yleiset perusteet.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.   Toiminnanharjoittajan on laitoksen toiminnan päättyessä lopullisesti ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle ja arvioitava maaperän ja pohjaveden tila vaarallisten aineiden aiheuttaman pilaantumisen osalta. Jos todetaan, että 2 kohdassa tarkoitetussa perusviivaraportissa vahvistettuun maaperän ja pohjaveden alkutilanteeseen verrattuna laitoksen toiminta on aiheuttanut vaarallisten aineiden aiheuttamaan maaperän tai pohjaveden pilaantumista, toiminnanharjoittajan on kunnostettava alue ja palautettava se alkuperäiseen tilaansa.

4.   Jos toiminnanharjoittajan ei tarvitse laatia 2 kohdassa tarkoitettua perusviivaraporttia, sen on laitoksen toiminnan päättyessä lopullisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei laitoksen alue aiheuta merkittävää riskiä ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

24 artikla

Päästöjen vertaaminen parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikkoihin liittyviin päästötasoihin

Edellä olevan 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin lupaehtojen noudattamista koskeviin asiaan liittyviin tietoihin on sisällytettävä päästötasojen ja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa käsiteltyihin parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikoihin liittyvien päästötasojen vertailu. Asiaan liittyvät tiedot on asetettava saataville Internetissä viipymättä.

25 artikla

Tarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön laitostarkastuksia koskeva järjestelmä.

Järjestelmään on sisällyttävä laitoksissa tehtävät tarkastukset.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toiminnanharjoittajat antavat toimivaltaisille viranomaisille kaiken tarvittavan avun, jotta nämä pystyvät suorittamaan tarkastukset laitoksen alueella, ottamaan näytteitä ja keräämään kaiken tehtävänsä suorittamiseen tämän direktiivin mukaisesti tarvittavan tiedon.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki laitokset kuuluvat tarkastussuunnitelmaan.

3.   Kuhunkin tarkastussuunnitelmaan on sisällyttävä:

(a)

merkittävien ympäristökysymysten yleisarvio,

(b)

tarkastussuunnitelmaan kuuluva maantieteellinen alue,

(c)

tarkastussuunnitelmaan kuuluvia laitoksia koskeva rekisteri ja tämän direktiivin vaatimusten noudattamisen tasoa koskeva yleinen arvio näiden laitosten osalta,

(d)

tarkastussuunnitelman tarkistamista koskevat säännökset,

(e)

suunnitelma 5 kohdassa tarkoitettuja rutiinitarkastuksia koskevaksi ohjelmaksi,

(f)

edellä olevan 6 kohdan mukaisesti toteutettavia muita kuin rutiinitarkastuksia koskevat menettelyt,

(g)

tarvittaessa eri tarkastusviranomaisten välistä yhteistyötä koskevat säännökset.

4.   Toimivaltaiset viranomaiset laativat tarkastussuunnitelmien pohjalta säännöllisesti tarkastusohjelmat ja määrittelevät laitosvierailujen tiheyden eri laitostyyppien osalta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä on riittävä määrä koulutettua henkilöstöä suorittamaan näitä tarkastuksia.

Näihin ohjelmiin on sisällyttävä vähintään yksi satunnainen tarkastuskäynti kuhunkin laitokseen 18 kuukauden välein. Jos tarkastuksessa on havaittu, että lupaehtoja ei ole noudatettu, on tarkastusten tiheys nostettava vähintään yhteen käyntiin puolen vuoden välein.

Jos ohjelmat perustuvat kyseessä olevien laitosten ympäristöriskien järjestelmälliseen arviointiin, voidaan tarkastuskäyntien tiheys laskea vähintään yhteen käyntiin 24 kuukauden välein.

Ympäristöriskien järjestelmällisen arvioinnin on perustuttava riippumattomiin kriteereihin, kuten:

(a)

toiminnanharjoittajien lupaehtojen noudattamisen historiaa koskeviin tietoihin;

(b)

laitoksen vaikutuksiin ympäristöön ja ihmisten terveyteen;

(c)

toiminnanharjoittajan osallistumiseen ympäristöasioita koskevaan yhteisön hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS) asetuksen (EY) N:o 761/2001  (35) mukaisesti tai vastaavien ympäristöjärjestelmien toteuttamiseen.

Komissio voi vahvistaa muita ympäristöriskien arviointia koskevia perusteita .

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5.   Rutiinitarkastukset riittävät kyseessä olevan laitoksen kaikkien asiaankuuluvien ympäristövaikutusten tutkimiseen.

Rutiinitarkastuksilla on varmistettava, että toiminnanharjoittaja noudattaa lupaehtoja.

Rutiinitarkastuksilla on myös osaltaan arvioitava lupaehtojen tehokkuutta.

6.   Muita kuin satunnaisia rutiinitarkastuksia on käytettävä vakavien ympäristövalitusten, vakavien ja asianmukaisten ympäristöonnettomuuksien, onnettomuuksien ja sääntöjen noudattamattajättämisten tai ihmisten terveyteen vakavasti vaikuttavien seikkojen tutkimiseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja soveltuvien osin ennen luvan myöntämistä, tarkistamista tai ajanmukaistamista.

Kun suoritetaan muuta kuin rutiinitarkastusta, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia toiminnanharjoittajia toimittamaan tietoja onnettomuuden, vaaratilanteen tai sääntöjen noudattamatta jättämisen tutkimiseksi, terveystilastot mukaan lukien .

7.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava kunkin rutiinitarkastuksen ja muun kuin rutiinitarkastuksen jälkeen tarkastusraportti, jossa selvitetään, noudatetaanko laitoksessa tämän direktiivin vaatimuksia, ja todetaan, tarvitaanko lisätoimia.

Raportti annetaan tiedoksi kyseessä olevalle toiminnanharjoittajalle ▐ kahden kuukauden kuluessa. Toimivaltainen viranomainen saattaa lopullisen raportin yleisön saataville Internetissä neljän kuukauden kuluessa tarkastuksesta.

Toiminnanharjoittajan on varmistettava, että kaikki raportissa esille tuodut tarvittavat toimet toteutetaan kohtuullisen ajan kuluessa.

26 artikla

Tiedon saannin vapaus ja julkinen osallistuminen lupamenettelyyn

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti menettelyihin, jotka koskevat

(a)

luvan myöntämistä uusia laitoksia varten,

(b)

luvan myöntämistä olennaiseen muutokseen,

(c)

laitoksen luvan tai lupaehtojen tarkistamista 22 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti,

(d)

sellaisen laitoksen luvan tai lupaehtojen ajantasaistamista, jolle on myönnettävä poikkeus 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Tällaisessa osallistumisessa sovelletaan liitteessä IV säädettyä menettelyä.

Asian katsotaan koskevan ympäristönsuojelua edistävien ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävien valtioista riippumattomien järjestöjen etua.

2.   Kun päätös luvan myöntämisestä, tarkistamisesta tai ajanmukaistamisesta ▐ on tehty, toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä tiedotettava asiasta yleisölle ja saatettava yleisön saataville seuraavat tiedot:

(a)

päätöksen sisältö mukaan lukien jäljennös luvasta ja myöhemmät tarkistukset,

(b)

päätöksen perusteena olevat seikat,

(c)

ennen päätöksen tekemistä pidettyjen kuulemisten tulokset ja selvitys siitä, miten nämä tulokset on otettu huomioon kyseistä päätöstä tehtäessä,

(d)

kyseessä olevaa laitosta tai toimintoa koskevan parasta käytettävissä olevaa tekniikka koskevien vertailuasiakirjojen nimet,

(e)

tiedot siitä, miten 15 artiklassa tarkoitetut lupaehdot on määritelty verrattuna parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa kuvattuihin parhaisiin käytettävissä oleviin tekniikkoihin ja niihin liitettyihin päästötasoihin,

(f)

jos on myönnetty 16 artiklan 3 kohdan mukainen poikkeus, erityiset syyt poikkeuksen myöntämiselle kyseisessä kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti sekä asetetut ehdot;

(g)

▐ 22 artiklan 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen lupien tarkistusten tulokset,

(h)

lupaehtojen mukaisesti saadut, toimivaltaisen viranomaisen hallussa olevat päästöjä koskevat tarkkailutulokset.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että a–g kohdassa tarkoitetut tiedot asetetaan saataville Internetissä viipymättä.

3.   Edellä 1 ║ ja 2 kohtaa sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (36) 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa olevien rajoitusten soveltamista.

27 artikla

Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen oikeusjärjestelmän mukaisesti siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä 26 artiklan säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

(a)

asia koskee riittävästi kyseessä olevaa yleisöä,

(b)

kyseessä oleva yleisö väittää oikeuksiensa heikentyvän, jos jäsenvaltion hallintolainkäyttöä koskevassa säännöstössä niin edellytetään,

2.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä, missä vaiheessa muita päätöksiä, toimia tai laiminlyöntejä vastaan voidaan esittää huomautuksia.

3.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun ja mikä oikeuden heikentymisen tavoitteenaan antaa yleisölle, jota asia koskee, laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus.

Kaikki kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävien ympäristönsuojelua edistävien valtioista riippumattomien järjestöjen edun katsotaan olevan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla riittävä.

Niillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista loukata 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

4.   Edellä olevan 1, 2 ja 3 kohdan säännökset eivät estä mahdollisuutta, että hallintoviranomainen alustavasti tutkii asian uudelleen, eivätkä ne vaikuta vaatimukseen hallinnollisten muutoksenhakumenettelyjen loppuunsaattamisesta ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, silloin kun kansallisessa lainsäädännössä on tällainen vaatimus.

Kyseisen menettelyn on oltava oikeudenmukainen, tasapuolinen ja nopea, eikä se saa olla niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle annetaan käytännön tietoja mahdollisuudesta turvautua hallinnollisiin ja tuomioistuimessa tapahtuviin muutoksenhakumenettelyihin.

28 artikla

Valtioiden rajat ylittävät vaikutukset

1.   Jos jäsenvaltio toteaa, että tietyn laitoksen käytöllä on todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia toisen jäsenvaltion ympäristöön, tai jos jäsenvaltio, johon laitoksen käyttö todennäköisesti vaikuttaa merkittävästi, sitä pyytää, sen jäsenvaltion, jonka alueella 4 artiklan tai 21 artiklan 2 kohdan mukaista lupaa on haettu, on toimitettava kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle liitteen IV mukaisesti toimitettavat tai saataville annettavat tiedot samanaikaisesti kun ne annetaan yleisön saataville.

Nämä tiedot ovat pohjana tarvittaville neuvotteluille kahden jäsenvaltion välisissä keskinäisissä suhteissa vastavuoroisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteiden mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot varmistavat keskinäisissä suhteissansa, että 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hakemukset annetaan asianmukaiseksi ajaksi yleisesti saataville mahdollisesti altistumisen kohteena olevassa jäsenvaltiossa, jotta tämä valtio voisi ottaa kantaa asiaan ennen toimivaltaisen viranomaisen päätöstä.

3.   Kun toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen hakemuksesta, 1 ja 2 kohdan mukaisten kuulemisten tulokset on otettava huomioon.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava 1 kohdan mukaisesti kuulluille jäsenvaltioille hakemusta koskevasta päätöksestä ja toimitettava niille 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot. Näiden jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot annetaan yleisön, jota asia koskee, saataville asianmukaisella tavalla niiden omalla alueella.

29 artikla

Uudet tekniikat

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön kannustimia, jotka innostavat toiminnanharjoittajia kehittämään ja soveltamaan uusia tekniikoita.

Komissio hyväksyy ensimmäisen kohdan soveltamiseksi seuraavat kriteerit :

(a)

ne teollisuustoiminnot, joiden osalta uusien tekniikoiden kehittäminen ja soveltaminen on etusijalla;

(b)

uusien tekniikoiden kehittämistä ja soveltamista koskevat jäsenvaltioiden indikatiiviset tavoitteet;

(c)

välineet uusien tekniikoiden kehittämisessä ja soveltamisessa tapahtuneen kehityksen arvioimiseksi.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

III   LUKU

Polttolaitoksia koskevat erityissäännökset

30 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan polttoainetyypistä riippumatta energiantuotantoon suunniteltuihin polttolaitoksiin, joiden mitattu lämpöarvo on vähintään 50 MW.

Tätä lukua ei sovelleta seuraaviin laitoksiin:

(a)

laitokset, joissa palamistuotteita käytetään suoraan lämmitykseen, kuivaukseen tai esineiden tai materiaalien muuhun käsittelyyn,

(b)

jälkipolttolaitokset, jotka on suunniteltu puhdistamaan savukaasuja polttamalla ja joita ei käytetä erillisinä polttolaitoksina,

(c)

katalyyttisia krakkauskatalyyttejä regeneroivat laitteet,

(d)

laitteet, joilla rikkivety muunnetaan rikiksi,

(e)

kemianteollisuudessa käytetyt reaktorit,

(f)

koksaamot,

(g)

Cowperin ilmankuumentimet,

(h)

ajoneuvon, aluksen tai ilma-aluksen käyttövoiman tuottamiseen käytettävät tekniset laitteet,

(i)

offshore-lautoilla käytettävät kaasuturbiinit,

(j)

laitokset, joissa käytetään muita jätteitä kuin 37 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja kiinteitä tai nestemäisiä jätteitä,

Jäljempänä olevaa 31, 32 ja 35 artiklaa ei sovelleta polttolaitoksiin silloin, kun ne kuuluvat alakohtaisen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan soveltamisalaan tai kun ne on jätetty suuria polttolaitoksia koskevan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan soveltamisalan ulkopuolelle.

31 artikla

Yhdistämissäännöt

1.   Jos kahden tai useamman erillisen polttolaitokset savukaasut päästetään ilmaan yhteisen piipun kautta, tällaisten laitosten yhdistelmää on pidettävä yhtenä polttolaitoksena ja niiden kapsiteetit olisi laskettava yhteen.

2.   Kun kaksi tai useampia erillisiä polttolaitoksia, joille on myönnetty lupa tai jotka ovat toimittaneen täydellisen lupahakemuksen 72 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan jälkeen rakennetaan siten, että niiden savukaasut voitaisiin tekniset ja taloudelliset tekijät huomioon ottaen poistaa yhteisen piipun kautta, tällaisten laitosten muodostamaa kokonaisuutta pidetään yhtenä polttolaitoksena, ja niiden kapasiteetit on yhdistettävä.

32 artikla

Päästöraja-arvot

1.   Polttolaitosten savukaasut on poistettava hallitulla tavalla yhdestä tai useammasta savuhormista koostuvan savupiipun kautta; savupiipun korkeus lasketaan siten, että ihmisten terveyttä ja ympäristöä suojellaan.

2.   Kaikissa luvissa, jotka koskevat polttolaitoksia, joille on myönnetty lupa, tai jotka ovat jättäneet täydellisen lupahakemuksen ennen 72 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua päivämäärää, edellyttäen, että laitoksen toiminta käynnistyy enintään vuoden kuluttua tästä päivämäärästä, on mainittava edellytykset, joilla varmistetaan, että näiden laitosten päästöt eivät ylitä liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettuja rikkidioksidi-, typen oksidi- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoja.

3.   Kaikissa sellaisia polttolaitoksia sisältäviä laitoksia koskevissa luvissa, jotka eivät kuulu 2 kohdan soveltamisalaan, on mainittava ehdot, joilla varmistetaan, että näiden laitosten päästöt ilmaan eivät ylitä liitteessä V olevassa 2 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi antaa tavallisesti vähärikkistä polttoainetta käyttävälle polttolaitokselle luvan poiketa rikkidioksidille 2 ja 3 kohdassa säädettyjen päästöraja-arvojen noudattamisvelvoitteesta enintään kuuden kuukauden ajaksi, jos käyttäjä ei kykene noudattamaan näitä raja-arvoja sen vuoksi, että vähärikkisen polttoaineen toimitukset ovat keskeytyneet polttoaineen vakavan puutteen takia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti myönnetyistä poikkeuksista.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan poiketa 2 ja 3 kohdassa säädettyjen päästöjen raja-arvojen noudattamisvelvoitteesta, jos polttolaitoksen joka käyttää vain kaasumaista polttoainetta, on turvauduttava muihin polttoaineisiin kaasun toimituksessa ilmenneen äkillisen keskeytyksen vuoksi. Poikkeus voidaan myöntään enintään 10 päivän ajaksi, paitsi jos on pakottava tarve turvata energian saanti.

Toiminnanharjoittajan on välittömästi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kustakin ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta erityistapauksesta.

Jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava komissiolle ensimmäisen alakohdan nojalla myönnetyistä poikkeuksista.

6.   Jos polttolaitosta laajennetaan vähintään 20 MW , liitteessä V olevassa 2 osassa yksilöityjä päästöraja-arvoja on sovellettava muutoksen kohteena olevaan laitoksen osaan ja ne on määritettävä suhteessa koko polttolaitoksen mitattuun lämpöarvoon.

33 artikla

Päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriöt tai rikkoutuminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvissa määrätään menettelystä puhdistinlaitteiden toimintahäiriöiden tai rikkoutumisen varalta.

2.   Rikkoutumisen sattuessa toimivaltaisen viranomaisen on edellytettävä, että käyttäjä vähentää toimintaa tai keskeyttää sen, jos normaaliin toimintaan ei voida palata 24 tunnin kuluessa, tai käyttää laitosta vähän epäpuhtauksia tuottavilla polttoaineilla.

Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle päästöjen puhdistinlaitteiden toimintahäiriöstä tai rikkoutumisesta 48 tunnin kuluessa.

Ilmanpuhdistinlaitteita tapahtuvan toiminnan yhteenlaskettu kesto ei saa ylittää 120:tä tuntia minkään 12 kuukauden jakson aikana.

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa mainittuihin aikarajoihin, seuraavissa tapauksissa:

(a)

energiansaannin turvaaminen on välttämätöntä,

(b)

rikkoutunut polttolaitos korvattaisiin rajoitetuksi ajaksi toisella laitoksella, mikä johtaisi päästöjen lisääntymiseen.

34 artikla

Ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailu

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilman epäpuhtauksia tarkkaillaan liitteessä V olevan 3 osan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että toiminnanharjoittaja vastaa kyseisestä tarkkailusta aiheutuvista kustannuksista .

2.   Päästöjen tarkkailuun käytettävän automaattisen laitteiston asennusta ja toimintaa on valvottava ja laitteistolle on tehtävä tarkastustesti vuosittain liitteessä V olevan 3 osan mukaisesti.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava päästöjen tarkkailussa käytettävien näytteenotto- tai mittauspaikkojen sijainti.

4.   Kaikki mittaustulokset on tallennettava, käsiteltävä ja esitettävä siten, että toimivaltainen viranomainen voi tarkistaa, että luvassa olevia toimintaa koskevia vaatimuksia ja päästöjen raja-arvoja noudatetaan.

35 artikla

Päästöjen raja-arvojen noudattaminen

Ilmaa pilaavien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos liitteessä V olevassa 4 osassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan.

36 artikla

Monipolttoainepolttolaitokset

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on kahta tai useampaa polttoainetta samanaikaisesti käyttävän uuden polttolaitokset osalta asetettava päästöraja-arvot seuraavasti:

(a)

kirjataan kutakin yksittäistä polttoainetta ja epäpuhtautta koskeva päästöraja-arvo, joka vastaa liitteessä V olevassa 1 ja 2 osassa säädettyä koko polttolaitoksen mitattua lämpöarvoa,

b)

määritetään polttoainepainotetut päästöraja-arvot, jotka saadaan kertomalla a kohdassa tarkoitettu yksilöllinen päästöraja-arvo kunkin polttoaineen lämpöteholla ja jakamalla tulos kaikkien polttoaineiden lämpötehojen summalla,

c)

yhdistetään polttoainepainotetut päästöjen raja-arvot.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kahta tai useampaa polttoainetta samanaikaisesti käyttävien polttolaitosten, jotka käyttävät omaan kulutukseensa raakaöljyn jalostamisesta saatuja tislaus- ja konversiojäännöksiä yksin tai yhdessä muiden polttoaineiden kanssa, osalta komissio voi muuttaa 1 kohtaa sellaisen keskimääräisen rikkidioksidipäästöjen raja-arvon vahvistamiseksi, jota sovelletaan kaikkiin laitoksiin, joiden mitattu lämpöarvo on vähintään 50 MW.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

IV   LUKU

Jätteenpolttolaitoksiin ja jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviin laitoksiin sovellettavat erityissäännökset

37 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä d lukua on sovellettava sellaisiin jätteenpolttolaitoksiin ja jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviin laitoksiin, joissa poltetaan tai rinnakkaispoltetaan kiinteitä tai nestemäisiä jätteitä.

Tämän luvun soveltamiseksi jätteenpolttolaitoksiin ja jätettä käyttäviin rinnakkaispolttolaitoksiin sisältyvät ║ kaikki polttolinjat, jätteen rinnakkaispolttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilan, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat palamisjätteiden ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputket sekä polton ja rinnakkaispolton valvontaan ja poltto-ja rinnakkaispoltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät.

Jos rinnakkaispoltto tapahtuu niin, että laitoksen pääasiallinen tarkoitus on jätteiden lämpökäsittely eikä niinkään energian tai aineellisten tuotteiden tuottaminen, laitosta on pidettävä jätteenpolttolaitoksena.

2.   Tätä lukua ei sovelleta seuraaviin laitoksiin:

(a)

Laitokset, joissa käsitellään ainoastaan seuraavia jätteitä:

(i)

edellä olevan 3 artiklan 22 kohdan b alakohdassa lueteltuja jätteitä;

(ii)

radioaktiivinen jäte;

(iii)

eläinten ruhot, kuten niistä on säädetty muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 (37);

(iv)

offshorelaitoksilla tapahtuvasta öljyn ja kaasun etsinnästä ja hyödyntämisestä syntyvä jäte, joka poltetaan näillä laitoksilla;

(b)

koelaitokset, joita käytetään tutkimukseen, kehitykseen ja testaukseen polttoprosessin kehittämiseksi ja joissa käsitellään jätettä alle 50 tonnia vuodessa.

38 artikla

Luvan hakeminen

Jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta koskevan lupahakemuksen on sisällettävä selvitys toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)

laitoksen suunnittelussa, varustelussa, huollossa ja käytössä noudatetaan tämän luvun vaatimuksia, ottaen huomioon poltettavan tai rinnakkaispoltettavan jätteen luokat;

(b)

poltto- ja rinnakkaispolttoprosessin aikana syntyvä lämpö hyödynnetään niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista, lämmön-, prosessihöyryn tai sähkön tuotannon;

(c)

polttojätteen määrä ja haitallisuus minimoidaan ja se kierrätetään, silloin kuin tämä on asianmukaista;

(d)

polttojäte, jonka muodostumista ei voida ehkäistä tai vähentää tai jota ei voida kierrättää, käsitellään kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

39 artikla

Lupaehdot

1.   Luvassa on:

(a)

lueteltava jäteluokat, joiden käsittely on sallittu, käyttäen ainakin Euroopan jäteluetteloa koskevassa komission päätöksessä 2000/532/EY vahvistettuja jäteluokkia, jos mahdollista, ja tarvittaessa esitettävä tiedot jätteen määrästä kunkin jäteluokan osalta;

(b)

ilmoitettava laitoksen jätteenpolton tai rinnakkaispolton kapasiteetti;

(c)

mainittava ilmaan ja veteen kohdistuvien päästöjen raja-arvot;

(d)

vaatimukset jätevesipäästöjen pH:n, lämpötilan ja virtaaman osalta;

(e)

näytteenotto- ja mittausmenettelyt ja -tiheydet,joita käytetään päästöjen tarkkailumääräysten noudattamiseen;

(f)

puhdistin- tai mittauslaitteiden teknisesti väistämättömistä seisokeista, häiriöistä tai vioista johtuva pisin sallittu aika, jona ilmaan joutuvat päästöt ja jätevesipäästöt saavat ylittää säädetyt päästöjen raja-arvot.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi vaarallista jätettä käyttävälle jätteenpolttolaitokselle tai jätettä käyttävälle rinnakkaispolttolaitokselle myönnetyssä luvassa on 4 kohdassa olevan lisäksi oltava seuraavat tiedot:

(a)

luettelo eri luokkiin kuuluvan vaarallisen jätteen, määristä, oiden käsittely on sallittu;

(b)

vaarallisen jätteen pienin ja suurin massavirta, sen pienimmät ja suurimmat lämpöarvot ja suurimmat sallitut pitoisuudet epäpuhtauksille kuten PCB, PCP, kloori, fluori, rikki ja raskasmetallit sekä muut pilaavat aineet.

3.   Jäsenvaltiot voivat laatia luettelon niistä lupaan sisältyvistä jäteluokista, joita voidaan rinnakkaispolttaa tiettyihin luokkiin kuuluvissa jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on määräajoin tarkasteltava lupaehtoja ja saatettava ne tarvittaessa ajan tasalle.

40 artikla

Päästöjen vähentäminen

1.   Jätteenpolttolaitosten ja jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten savukaasut on poistettava valvotusti savupiipulla, jonka korkeus määritetään siten, että suojellaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä.

2.   Jätteenpolttolaitosten ja jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten päästöt ilmaan eivät saa ylittää liitteessä VI olevassa 3 ja 4 osassa vahvistettuja tai mainitun liitteessä olevan 4 osan mukaisesti määriteltyjä päästöjen raja-arvoja.

Jos jätettä käyttävässä rinnakkaispolttolaitoksessa yli 40 prosenttia tuloksena olevasta lämmön luovutuksesta on peräisin vaarallisesta jätteestä tai laitoksessa rinnakkaispoltetaan käsittelemätöntä sekalaista yhdyskuntajätettä, sovelletaan liitteessä VI olevassa 3 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja.

3.   Savukaasujen puhdistuksesta syntyvän jäteveden päästämistä vesistöön on rajoitettava niin paljon kuin se on käytännössä mahdollista ja pilaavien aineiden pitoisuudet eivät saa ylittää liitteessä VI olevassa 5 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

4.   Päästöjen raja-arvoja sovelletaan paikassa, jossa savukaasujen puhdistuksesta syntyvä jätevesi poistetaan jätteenpolttolaitoksesta tai jätettä käyttävästä rinnakkaispolttolaitoksesta.

Jos savukaasujen puhdistuksesta syntyvä jätevesi käsitellään jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen ulkopuolella pelkästään tällaisen jäteveden käsittelyyn tarkoitetussa käsittelylaitoksessa, liitteessä VI olevassa 5 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja on sovellettava paikassa, jossa jätevesi poistetaan käsittelylaitoksesta. Jos savukaasujen puhdistamisesta syntyvä jätevesi käsitellään laitoksessa yhdessä laitoksessa syntyvän muun jäteveden kanssa joko laitoksessa tai muualla, toiminnanharjoittajan on tehtävä tarvittavat ainetaselaskelmat käyttäen liitteessä VI olevan 6 osan 2 kohdassa vahvistettuja mittaustuloksia määrittääkseen ne lopullisessa jätevesipäästössä olevat päästömäärät, joiden voidaan katsoa johtuvan savukaasujen puhdistamisesta syntyvästä jätevedestä.

Liitteessä VI olevassa 5 osassa vahvistettujen päästöjen raja-arvojen noudattamiseksi ei missään olosuhteissa saa suorittaa jäteveden laimennusta.

5.   Jätteenpolttolaitokset ja jätettä käyttävät rinnakkaispolttolaitokset ja niiden jätteiden varastointiin käyttämät alueet on suunniteltava ja niitä on käytettävä siten, että maaperään, pintavesiin ja pohjavesiin joutuvat luvattomat ja ennalta arvaamattomat epäpuhtauspäästöt ehkäistään.

Varastokapasiteettia on oltava jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen alueen epäpuhtaille hulevesille taikka vuodoista tai palonsammutustoimista peräisin oleville epäpuhtaille vesille. Varastokapasiteetin on oltava riittävä, jotta tällaiset vedet voidaan tarvittaessa tutkia ja käsitellä ennen niiden poistamista.

6.   Poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa tai polttolinjalla ei saa missään olosuhteissa jatkaa jätteenpolttoa keskeytymättä yli neljää tuntia, jos päästöjen raja-arvot ylittyvät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 44 artiklan 4 kohdan c alakohdan soveltamista.

Tällaisen toiminnan yhteenlaskettu eksto ei saa ylittää 60 tuntia vuodessa.

Toisessa alakohdassa vahvistettua aikarajaa on sovellettava niihin uuneihin, jotka on yhdistetty samaan savukaasujen puhdistinlaitteeseen.

41 artikla

Häiriöt

Häiriön tapahtuessa toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintaa tai keskeytettävä se mahdollisimman nopeasti, kunnes tavanomainen toiminta voi jatkua.

42 artikla

Päästöjen tarkkailu

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että päästöjen tarkkailu toteutetaan liitteessä VI olevan 6 ja 7 osan mukaisesti.

2.   Automaattisen mittausjärjestelmän asennusta ja toimintaa on valvottava ja laitteistolle on tehtävä tarkastus testejä kerran vuodessa liitteessä VI olevan 6 osan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Toimivaltainen viranomainen vahvistaa päästöjen tarkkailussa käytettävien näytteenotto- tai mittauspaikkojen sijainnin.

4.   Kaikki tarkkailutulokset on tallennettava, käsiteltävä ja esitettävä sellaisella tavalla, että toimivaltainen viranomainen voi todentaa, että luvassa olevia toimintaa koskevia vaatimuksia ja päästöjen raja-arvoja noudatetaan.

5.   Heti kun yhteisön alueella on käytettävissä sopivia mittaustekniikoita, komissio vahvistaa ajankohdan, josta lähtien ilmaan joutuvia raskasmetalli-, dioksiini- ja furaanipäästöjä on mitattava.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

43 artikla

Päästöraja-arvojen noudattaminen

Ilmaa ja vettä pilaavien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos liitteessä V olevassa 8 osassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan.

44 artikla

Toimintaa koskevat vaatimukset

1.   Jätteenpolttolaitoksia käytettäessä on saavutettava sellainen polttotaso, että kuonassa tai pohjatuhkassa olevan orgaanisen hiilen kokonaismäärä on alle kolme prosenttia tai niiden polttohävikki alle 5 prosenttia aineen kuivapainosta. Tarvittaessa on käytettävä jätteen esikäsittelymenetelmiä.

2.   Jätteenpolttolaitoksetja jätettä käyttävät rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että jätteen poltosta tai rinnakkaispoltosta syntyvän kaasun lämpötila nostetaan polttoilman viimeisen syötön jälkeen valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa kahdeksi sekunniksi vähintään 850 °C:een.

Jos poltettavan tai rinnakkaispoltettavan vaarallisen jätteen sisältämien halogenoitujen orgaanisten aineiden pitoisuus on enemmän kuin yksi prosentti kloorina ilmaistuna, lämpötilan on oltava vähintään 1 100 °C.

Jätteenpolttolaitoksissa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa vahvistetut lämpötilat on mitattava palamiskammion sisäseinän läheisyydestä. Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan suorittaa mittaukset jostain muusta palamiskammion edustavasta kohdasta.

3.   Jätteenpolttolaitoksen kukin palamiskammio on varustettava vähintään yhdellä lisäpolttimella. Tämän polttimen on kytkeydyttävä toimintaan automaattisesti, kun palamiskaasujen lämpötila laskee polttoilman viimeisen syötön jälkeen 2 kohdassa vahvistettujen lämpötilojen alle. Sitä on käytettävä myös laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimien aikana sen varmistamiseksi, että nämä lämpötilat pidetään yllä kaiken aikaa näiden toimien aikana ja niin kauan kuin palamiskammiossa on polttamatonta jätettä.

Lisäpolttimeen ei saa syöttää polttoaineita, jotka voivat aiheuttaa suurempia päästöjä kuin mitä aiheutuu tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta 23 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/12/ETY (38) 1 artiklan 1 kohdassa määritellyn kaasuöljyn poltosta taikka nestekaasun tai maakaasun poltosta.

4.   Jätteen polttolaitoksissa ja jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa on käytettävä automaattista järjestelmää, joka estää jätteen syötön seuraavissa tapauksissa:

(a)

käynnistyksen aikana, kunnes 2 kohdassa vahvistettu tai 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetty lämpötila on saavutettu;

(b)

aina, kun lämpötila alittaa 2 kohdassa vahvistetun tai 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyn lämpötilan;

(c)

aina, kun jatkuvat mittaukset osoittavat, että jokin päästörajoista ylittyy savukaasujen puhdistinlaitteiden häiriöiden tai vikojen vuoksi.

5.   Jätteenpolttolaitosten tai jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten tuottama lämpö on hyödynnettävä niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista.

6.   Tartuntavaarallinen kliininen jäte on syötettävä suoraan uuniin sekoittamatta sitä ensin muihin luokkiin kuuluviin jätteisiin ja käsittelemättä sitä suoraan.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta käyttää ja johtaa luonnollinen henkilö, joka on pätevä hoitamaan laitosta.

45 artikla

Toimintaolosuhteiden muuttamista koskeva valtuutus

1.   Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan 44 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa asetetuista vaatimuksista ja mainitun artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista lämpötiloista poikkeavien sellaisten vaatimusten noudattamiseen, jotka määritetään tiettyjä jäteluokkia tai tiettyjä lämpökäsittelyprosesseja varten myönnettävässä luvassa, edellyttäen, että tämän direktiivin muita vaatimuksia noudatetaan. Jäsenvaltiot voivat määrätä tällaisia lupia koskevista säännöistä.

2.   Jätteenpolttolaitosten osalta toimintaa koskevien vaatimusten muutos ei saa aiheuttaa polttojätteen määrän kasvua eikä polttojätettä, jonka sisältämien orgaanisten pilaavien aineiden määrä on suurempi verrattuna polttojätteeseen, jonka voidaan odottaa syntyvän 44 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjä ehtoja noudatettaessa.

3.   Niiden jätteenpolttolaitosten, joilla on valtuutus muuttaa toimintaolosuhteita 1 kohdan mukaisesti on noudatettava vähintään liitteessä VI olevassa 3 osassa vahvistettuja orgaanisen hiilen kokonaismäärää ja CO-päästöjä koskevia päästöjen raja-arvoja.

Sellu- ja paperiteollisuudessa käytettävien kattiloiden, joissa rinnakkaispoltetaan kuorijätettä omalla tuotantopaikalla, joka oli toiminnassa ja jolla oli lupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002 ja jolla oli valtuutus muuttaa toimintaolosuhteita 1 kohdan mukaisesti n noudatettava vähintään liitteessä VI olevassa 3 osassa olevia orgaanisen hiilen kokonaismäärän päästöjen raja-arvoja.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot kaikista 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti hyväksytyistä toimintaolosuhteista ja tehtyjen tarkistusten tuloksista osana niitä tietoja, jotka toimitetaan kertomusten toimittamista koskevien 66 artiklan vaatimusten täyttämiseksi.

46 artikla

Jätteen toimittaminen ja vastaanotto

1.   Jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on toteutettava kaikki jätteen toimittamiseen ja vastaanottoon liittyvät varotoimet, jotta ehkäistään ilman, maaperän sekä pinta- ja pohjavesien pilaantuminen sekä muut kielteiset ympäristövaikutukset, haju- ja meluhaitat ja ihmisten terveydelle aiheutuvat välittömät vaarat, tai vähennetään niitä niin paljon kuin se on käytännössä mahdollista.

2.   Toiminnanharjoittajan on määriteltävä kunkin jäteluokan massa komission päätöksellä 2000/532/EY hyväksytyn Euroopan jäteluettelon mukaisesti ennen jätteen hyväksymistä jätteenpolttolaitokseen tai jätettä käyttävään rinnakkaispolttolaitokseen.

3.   Ennen vaarallisen jätteen hyväksymistä jätteenpolttolaitokseen tai jätettä käyttävään rinnakkaispolttolaitokseen toiminnanharjoittajan on kerättävä jätteeseen liittyvät tiedot varmistaakseen 39 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen lupaehtojen täyttymisen.

Näihin tietoihin on sisällyttävä seuraavat tiedot:

(a)

kaikki hallinnolliset tiedot jäljempänä 4 kohdan a alakohdassa mainituissa asiakirjoissa esitetystä tuotantoprosessista;

(b)

jätteen fysikaalinen ja jos mahdollista myös kemiallinen koostumus sekä muu tarvittava tieto sen arvioimiseksi, soveltuuko jäte poltettavaksi aiotussa prosessissa;

(c)

jätteen vaaralliset ominaisuudet, aineet joiden kanssa sitä ei voi sekoittaa ja jätteen käsittelyssä noudatettavat varotoimet.

4.   Ennen vaarallisen jätteen hyväksymistä jätteenpolttolaitokseen tai jätettä käyttävään rinnakkaispolttolaitokseen toiminnanharjoittajan on suoritettava vähintään seuraavat otoimenpiteet:

(a)

direktiivissä 2008/98/EY ja tarvittaessa Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 259/93 (39) sekä vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa lainsäädännössä edellytettyjen asiakirjojen tarkastaminen;

(b)

silloin kun se on tarkoituksenmukaista, edustavien näytteiden ottaminen mikäli mahdollista ennen jäte-erän purkamista, jotta voidaan tarkastaa jätteen vastaavan 3 kohdassa edellytettyjä tietoja ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarkastaa käsiteltäväksi tulevan jätteen laadun.

Edellä olevassa b kohdassa tarkoitettuja näytteitä on säilytettävä vähintään kuukauden ajan kyseessä olevan jätteen polton tai rinnakkaispolton jälkeen.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää jätteenpolttolaitoksille tai jätettä käyttäville rinnakkaispolttolaitoksille, jotka ovat II osan soveltamisalaan kuuluvien laitoksen osia ja joissa poltetaan tai rinnakkaispoltetaan ainoastaan kyseisessä laitoksessa syntyneitä jätteitä, luvan poiketa 2, 3 ja 4 kohdan säännöksistä.

47 artikla

Polttojäte

1.   Polttojätteen määrä ja haitallisuus on minimoitava. Silloin, kun tämä on asianmukaista, polttojäte on kierrätettävä välittömästi itse laitoksessa tai sen ulkopuolella.

2.   Kuivan pölymäisen polttojätteen kuljetuksen ja välivarastoinnin on tapahduttava siten, että estetään kyseisen jätteen joutuminen ympäristöön.

3.   Ennen polttojätteen käsittely- tai kierrätystapojen määrittämistä on tehtävä tarvittavat tutkimukset, jotta voidaan selvittää polttojätteiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja pilaamispotentiaali. Näiden testien on koskettava jätteen liukoisen jakeen ja raskasmetallien liukoisen jakeen kokonaismäärää.

48 artikla

Olennaiset muutokset

Liitteen II soveltamisalaan kuuluvassa laitoksessa toimivan ainoastaan tavanomaista jätettä käyttävän jätteenpolttolaitoksen tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnassa tapahtuvaa muutosta, johon liittyy vaarallisen jätteen poltto tai rinnakkaispoltto, on pidettävä olennaisena muutoksena.

49 artikla

Jätteenpolttolaitoksia ja jätettä käyttäviä rinnakkaispolttolaitoksia koskeva raportointi ja yleisölle annettavat tiedot

1.   Uusien jätteenpolttolaitosten ja jätettä käyttävien rinnakkaispolttolaitosten lupia koskevien hakemusten on oltava riittävän ajan yleisön saatavilla yhdessä tai useammassa tilassa, jotta se voi esittää hakemuksista huomautuksia ennen kuin toimivaltainen viranomainen tekee asiassa päätöksen. Myös mainittu päätös, joka sisältää vähintään jäljennöksen luvasta ja sen mahdolliset myöhemmät muutokset, on annettava yleisön saataville.

2.   Niitä jätteenpolttolaitoksia ja jätettä käyttäviä rinnakkaispolttolaitoksia, joiden nimelliskapasiteetti on kaksi tonnia tunnissa tai enemmän, koskevissa 66 artiklassa tarkoitetuissa raporteissa on oltava tiedot laitoksen toiminnasta ja seurannasta ja selostettava ainakin poltto- tai rinnakkaispolttoprosessin kulku sekä ilmaan ja veteen joutuneet päästöt suhteutettuna tämän direktiivin mukaisiin päästörajoihin. Nämä tiedot on saatettava yleisön käyttöön.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava luettelo niistä jätteenpolttolaitoksista ja jätettä käyttävistä rinnakkaispolttolaitoksista, joiden nimelliskapasiteetti on alle kaksi tonnia tunnissa, ja luettelo on annettava yleisön saataville.

V   LUKU

Orgaanisia liuottimia käyttäviä laitoksia ja toimintoja koskevat erityissäännökset

50 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan liitteessä VII olevassa 1 osassa lueteltuihin toimintoihin ja soveltuvin osin toimintoihin, jotka saavuttavat mainitussa liitteessä olevassa 2 osassa vahvistetut kulutuksen kynnysarvot.

51 artikla

Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan:

(1)

”olemassa olevalla laitoksella” toimivaa laitosta, jolle on myönnetty lupa ennen 1 päivää huhtikuuta 2001 tai joka on toimittanut täydellisen lupahakemuksen ennen 1 päivää huhtikuuta 2001, edellyttäen, että mainitun laitoksen toiminta käynnistyi viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2002;

(2)

”poistokaasuilla” lopullista kaasumaista päästöä, joka sisältää haihtuvia orgaanisia yhdisteitä tai muita epäpuhtauksia ja joka vapautuu ilmaan poistoputkesta tai puhdistinlaitteistosta;

(3)

”hajapäästöillä” haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja, jollei liitteessä II A muuta säädetä, minkä tahansa tuotteen sisältämien liuottimien muita kuin poistokaasupäästöjä ilmaan, maaperään ja veteen;

(4)

”kokonaispäästöillä” poistokaasujen sisältämien päästöjen sekä hajapäästöjen kokonaismäärää;

(5)

”valmisteella” valmistetta, kuten se on määritelty kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (40) (REACH) 3 artiklan 2 kohdassa;

(6)

”liimalla” mitä hyvänsä seosta, jota käytetään yhdistämään tuotteen erilliset osat toisiinsa, mukaan lukien kaikki orgaaniset liuottimet sekä seokset, jotka sisältävät niiden asianmukaisen käytön kannalta välttämättömiä orgaanisia liuottimia;

(7)

”painovärillä” seosta, jota käytetään painatustoiminnoissa tekstin tai kuvien painamiseen erilaisille pinnoille, mukaan lukien kaikki orgaaniset liuottimet sekä seokset, jotka sisältävät niiden asianmukaisen käytön kannalta välttämättömiä orgaanisia liuottimia;

(8)

”lakalla” läpinäkyvää pinnoitetta;

(9)

”kulutuksella” laitoksessa käytettyjen orgaanisten liuottimien kokonaismäärää yhden kalenterivuoden tai muun 12 kuukauden ajanjakson aikana, lukuun ottamatta haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka otetaan talteen uudelleenkäyttöä varten;

(10)

”prosessiin menevällä määrällä” orgaanisten liuottimien määrää ja niiden määrää toiminnossa käytettävissä seoksissa, mukaan lukien laitoksessa tai sen ulkopuolella kierrätettävät liuottimet, jotka lasketaan joka kerta, kun niitä käytetään toiminnon suorittamisessa;

(11)

”uudelleenkäytöllä” laitoksesta talteenotettujen orgaanisten liuottimien käyttöä teknisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin, myös polttoaineeksi, mutta ei kuitenkaan tällaisen talteenotetun orgaanisen liuottimen loppusijoitusta jätteenä;

(12)

”hallituilla olosuhteilla” olosuhteita, joiden vallitessa laitosta käytetään niin, että toiminnosta vapautuvat haihtuvat orgaaniset yhdisteet kerätään talteen ja päästetään ulos hallitusti joko poistoputken tai puhdistinlaitteiston kautta, minkä vuoksi ne eivät ole kokonaisuudessaan hajapäästöjä;

(13)

”käynnistys- ja alasajotoimilla” toiminnon, laiteyksikön tai säiliön toiminnan käynnistämiseen, alasajoon taikka tyhjäkäynnin aloittamiseen tai lopettamiseen liittyviä toimintoja, lukuun ottamatta säännöllisiä oskillointitoiminnon vaiheita.

52 artikla

Vaarallisten aineiden korvaaminen

Aineet ja seokset, jotka sisältämiensä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vuoksi on direktiivin 67/548/ETY mukaisesti luokiteltu syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi ja joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralausekkeet R45, R46, R49, R60, R61, on korvattava niin pitkälle kuin mahdollista vähemmän haitallisilla aineilla tai seoksilla mahdollisimman pian.

53 artikla

Päästöjen vähentäminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että joko.

(a)

haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt eivät ylitä poistokaasujen päästöraja-arvoja ja hajapäästöjen raja-arvoja tai kokonaispäästöjen raja-arvoja, ja että muita liitteessä VII olevassa 2 ja 3 osassa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan,

(b)

tai että laitokset noudattavat liitteessä VII olevassa 5 osassa vahvistettuja vähentämisohjelman vaatimuksia, edellyttäen, että saavutetaan vastaavat päästövähennykset kuin a kohdassa tarkoitettuja päästöjen raja-arvoja soveltamalla.

Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle 66 artiklan 1 kohdan mukaisesti b kohdassa tarkoitettuja päästövähennyksiä vastaavien vähennysten saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä.

2.   Poiketen 1 kohdan a alakohdasta, jos toiminnaharjoittaja osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että yksittäisen laitoksen ei ole teknisesti ja taloudellisesti mahdollista noudattaa hajapäästöjä koskevaa raja-arvoa, toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan ylittää raja-arvot edellyttäen, että tästä ei ole odotettavissa merkittäviä vaaroja ihmisten terveydelle tai ympäristölle ja että toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että laitoksessa käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

3.   Poiketen 1 kohdasta sellaisten liitteessä VII olevan 2 osan taulukon 8 kohdassa mainittujen pinnoitusprosessien osalta, joita ei voida suorittaa hallituissa oloissa, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että laitos ei noudata mainitussa kohdassa vahvistettuja päästövaatimuksia, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että vaatimusten noudattaminen ei ole teknisesti ja taloudellisesti mahdollista ja että parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa noudatetaan.

4.   Jäsenvaltioiden on 66 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettava komissiolle tiedot 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista.

5.   Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä, joille on osoitettu tai joissa on oltava vaaralausekkeet R40, R45, R46, R49, R60, R61 tai R68 on kansanterveyden ja ympäristön suojelemiseksi rajoitettava hallituissa olosuhteissa, siinä määrin kuin se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista, eivätkä ne saa ylittää liitteessä VII olevassa 4 osassa vahvistettuja päästöjen raja-arvoja.

6.   Laitosten, joissa harjoitetaan kahta tai useampaa toimintaa, joista kukin ylittää liitteessä VII olevassa 2 osassa esitetyt kynnysarvot, on:

(a)

5 kohdassa esitettyjen aineiden osalta täytettävä kyseisessä kohdassa esitetyt vaatimukset kunkin toiminnon osalta erikseen;

(b)

kaikkien muiden aineiden osalta, joko

(i)

täytettävä 1 kohdassa esitetyt vaatimukset kunkin toiminnon osalta erikseen, tai

(ii)

varmistettava, että haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kokonaispäästöt eivät ylitä päästöjä, jotka olisivat syntyneet, jos olisi sovellettu i alakohtaa.

7.   Kaikki aiheelliset varotoimenpiteet on toteutettava haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen pitämiseksi mahdollisimman vähäisinä käynnistys- ja alasajotoimintojen aikana.

54 artikla

Päästöjen tarkkailu

Jäsenvaltioiden on joko lupaehdoin tai yleisin sitovin säännöin varmistettava, että päästöjen mittaukset suoritetaan liitteessä VII olevan 6 osan mukaisesti.

55 artikla

Päästöraja-arvojen noudattaminen

Poistokaasujen päästöraja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos liitteessä VII olevassa 8 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja noudatetaan.

56 artikla

Säännösten noudattamista koskevat kertomukset

Edellä olevan 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa säännösten noudattamista koskevassa kertomuksessa on osoitettava, että jompaa kumpaa seuraavista noudatetaan:

(a)

poistokaasupäästöjen raja-arvot, hajapäästöjen raja-arvot ja kokonaispäästöjen raja-arvot;

(b)

liitteessä VII olevan 5 osan mukaisen vähentämisohjelman vaatimukset;

(c)

edellä olevan 53 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti myönnetyt poikkeukset.

Säännösten noudattamista koskevaan kertomukseen voivat sisältyä liitteessä VII olevan 7 osan mukaisesti laaditut liuottimien hallintasuunnitelmat.

57 artikla

Olemassa oleviin laitoksiin tehtävät olennaiset muutokset

1.   Olemassa olevassa laitoksessa käytettyjen orgaanisten liosten keskimääräisen päivittäisen enimmäismassan muutosta, jos laitos toimii tavanomaisissa toimintaolosuhteissa, lukuun ottamatta käynnistys- ja alasajotoimia sekä laitteiston huoltoa, pidetään olennaisena, jos sen seurauksena haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt lisääntyvät yli:

25 prosenttia sellaisen laitoksen osalta, jonka toiminnot kuuluvat liitteessä VII olevan 2 osan kohdissa 1, 3, 4, 5, 8, 10, 13, 16 tai 17 mainittujen alhaisempien kynnysarvojen piiriin tai liitteessä VII olevassa 2 osassa mainittujen muiden toimintojen osalta, jos liuottimien kulutus on alle 10 tonnia/vuosi;

kaikkien muiden laitosten osalta 10 prosenttia.

2.   Jos olemassa olevaan laitokseen tehdään olennainen muutos tai jos laitos olennaisen muutoksen jälkeen kuuluu ensimmäistä kertaa tämän direktiivin solveltamisalaan, olennaisen muutoksen kohteena olevaa laitoksen osaa pidetään joko uutena laitoksena tai, jos koko laitoksen kokonaispäästöt eivät ylitä niitä päästöjä, jotka olisivat syntyneet, jos olennaisen muutoksen kohteena ollutta osaa olisi pidetty uutena laitoksena, olemassa olevana laitoksena.

3.   Olennaisen muutoksen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava päästöraja-arvojen noudattaminen.

58 artikla

Tietojen vaihtaminen orgaanisten liuottimien korvaamisesta

Komissio järjestää orgaanisten liuottimien ja niitä mahdollisesti korvaavien aineiden käyttöä ja sellaisia tekniikoita, joilla on vähiten vaikutuksia ilmaan, veteen, maaperään, ekosysteemeihin sekä ihmisten terveyteen, koskevan tietojen vaihdon jäsenvaltioiden, kyseessä olevan teollisuuden ja ympäristönsuojelua edistävien valtiosta riippumattomien järjestöjen välillä.

Tietoja on vaihdettava kaikkien seuraavien osa-alueiden osalta:

(a)

käyttön soveltuvuus,

(b)

mahdolliset vaikutukset ihmisten terveyteen yleensä ja erityisesti työperäinen altistuminen,

(c)

mahdolliset vaikutukset ympäristöön sekä

(d)

taloudelliset vaikutukset, erityisesti käytettävissä olevien vaihtoehtojen kustannuksia ja hyötyä koskevat kysymykset.

59 artikla

Tietojen julkisuus

1.   Toimivaltaisen viranomaisen päätöksen, johon on liitetty ainakin jäljennös luvasta, ja siihen mahdollisesti tehtävien päivitysten on myös oltava yleisön saatavilla.

Laitoksiin sovellettavat sitovat yleiset säännöt sekä luettelo laitoksista, joilta edellytetään lupaa ja rekisteröintiä, on oltava yleisön saatavilla.

2.   Edellä 54 artiklassa tarkoitettujen ja lupa- tai rekisteröintiedellytysten mukaisen päästöjen tarkkailun tulosten, jotka ovat toimivaltaisen viranomaisen hallussa, on oltava yleisön saatavilla.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, jollei direktiivin 2003/4/EY 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu.

VI   LUKU

Titaanidioksidia tuottavia laitoksia koskevat erityismääräykset

60 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua on sovellettava titaanidioksidia tuottaviin laitoksiin.

61 artikla

Jätteen poistokielto

Jäsenvaltioiden on kiellettävä seuraavien jätteiden päästäminen vesistöihin, meriin tai valtameriin:

(1)

kiinteä jäte;

(2)

sulfaattimenetelmää käyttävissä laitoksissa titanyylisulfaattiliuoksen hydrolyysiä seuraavasta suodatusvaiheesta syntyvät emäliuokset. sekä tällaisiin liuoksiin liittyvät happojätteet, jotka sisältävät yli 0,5 prosenttia vapaata rikkihappoa, ja erilaiset raskasmetallit, mukaan luettuna happojäte, jotka on laimennettu niin, että ne sisältävät 0,5 prosenttia tai vähemmän vapaata rikkihappoa;

(3)

kloorimenetelmää käyttävissä laitoksissa syntyvä jäte, joka sisältää yli 0,5 prosenttia vapaata kloorivetyä ja erilaisia raskasmetalleja, mukaan luettuna tällainen jäte, jota on laimennettu niin, että se sisältää 0,5 prosenttia tai vähemmän vapaata rikkihappoa;

(4)

suodatussuolot, lietteet ja nestemäiset jätteet, jotka syntyvät 2 ja 3 kohdassa mainittujen jätteiden käsittelyssä (väkevöinnistä tai neutraloinnista) ja jotka sisältävät erilaisia raskasmetalleja, mutta ei neutraloituja, suodatettuja tai dekantoituja jätteitä, joissa on vain rippeitä raskasmetalleista ja joiden pH-arvo ennen laimennuksia on suurempi kuin 5,5.

62 artikla

Veteen joutuvien päästöjen vähentäminen

1.   Laitosten päästöt veteen eivät saa ylittää liitteessä VIII olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että myrkyllisyystestit suoritetaan liitteessä VIII olevan 2 osan 1 kohdan mukaisesti ja että testien tulokset noudattavat liitteessä VIII olevan 2 osan 2 kohdassa vahvistettuja arvoja.

63 artikla

Ilmaan joutuvien päästöjen estäminen ja vähentäminen

1.   Happopisaroiden päästöt laitoksista on estettävä;

2.   Laitosten päästöt ilmaan eivät saa ylittää liitteessä VIII olevassa 3 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja.

64 artikla

Päästöjen ja ympäristön tarkkailu

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava veteen joutuvien päästöjen tarkkailu, jotta toimivaltainen viranomainen voi todentaa, että lupaehtoja ja 62 artiklaa noudatetaan.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailu, jotta toimivaltainen viranomainen voi todentaa, että lupaehtoja ja 63 artiklaa noudatetaan.

Tällaiseen tarkkailuun on sisällyttävä vähintään liitteessä VII olevassa 5 osassa vahvistettu päästöjen tarkkailu.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että titaanidioksidia tuottavien laitosten jätteille alttiina olevaa ympäristöä tarkkaillaan liitteessä VIII olevan 4 osan mukaisesti.

4.   Tarkkailu on toteutettava CEN-standardien mukaisesti, tai jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on sovellettava ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot.

VII   LUKU

Komitea, siirtymä- ja loppusäännökset

65 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

Jäsenvaltioiden on nimettävä tämän direktiivin velvoitteiden täyttämisestä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja elimet.

66 artikla

Jäsenvaltioiden kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komission saataville saatetaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevat tiedot ja edustavat tiedot päästöistä ja muista ympäristövaikutuksista sekä tiedot päästöjen raja-arvoista, parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta ▐ 15 ja 16 artiklan mukaisesti ja 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnetyistä poikkeuksista.

Jäsenvaltioiden on kehitettävä ja säännöllisesti ajantasaistettava kansallisia tietojärjestelmiä, jotta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat komission saatavilla sähköisessä muodossa. Jäsenvaltioiden on saatettava yleisön saataville yhteenveto toimitetuista tiedoista.

2.   Komissio vahvistaa mitä tietoja ja millaisessa muodossa jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdan mukaisesti.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.   Komissio toimittaa kolmen vuoden kuluessa 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä ja sen jälkeen joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin perustuva kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

67 artikla

Liitteiden muuttaminen

1.    Komissio mukauttaa asianomaisissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa kuvattujen parhaiden käytettävissä olevien tekniikkojen perusteella 12 kuukauden kuluessa 14 artiklan mukaisten parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan julkaisemisesta ja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevassa vertailuasiakirjassa vahvistettujen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien päätelmien perusteella liitteitä V, VI, VII ja VIII asettamalla päästöjen raja-arvoja koskevia vähimmäisvaatimuksia. Päästöjen raja-arvoihin voidaan lisätä vastaavia parametrejä tai vastaavia teknisiä toimia sekä valvontaa ja sääntöjen noudattamista koskevia vaatimuksia, edellyttäen, että vastaava ympäristönsuojelun taso voidaan saavuttaa.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.     Komissio järjestää ennen 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden hyväksymistä asianomaisen teollisuuden ja ympäristönsuojelua edistävien kansalaisjärjestöjen kuulemisen ja kertoo kuulemisen tuloksesta ja sen ottamisesta huomioon.

68 artikla

Vähimmäisvaatimukset

1.     Komissio asettaa 12 kuukauden kuluessa 14 artiklassa tarkoitetun parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan julkaisemisesta ja parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevassa vertailuasiakirjassa vahvistettujen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien päätelmien perusteella päästöjen raja-arvoja sekä valvontaa ja noudattamista koskevia vaatimuksia koskevat vähimmäisvaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 67 artiklan soveltamista. Päästöjen raja-arvoihin voidaan lisätä vastaavia parametrejä tai vastaavia teknisiä toimia, edellyttäen, että kyseisten parametrien avulla voidaan saavuttaa vastaava ympäristönsuojelun taso.

Kyseiset vähimmäisvaatimukset on kohdistettava asianomaisten toimintojen ja laitosten merkittävimpiin ympäristövaikutuksiin ja niiden on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviin päästörajoihin.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.     Komissio kuulee ennen 1 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymistä asianomaisia toimialajärjestöjä ja ympäristönsuojelua edistäviä kansalaisjärjestöjä, sekä antaa selvityksen kuulemisen tuloksesta ja siitä, miten se otetaan huomioon.

3.     Komissio asettaa 1 ja 2 kohdan mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä päästöjen raja-arvot sekä valvontaa ja noudattamista koskevat vaatimukset erityisesti sellaisten laitosten päästämille dioksiineille ja furaaneille, joissa toteutetaan liitteen I 2.1 ja 2.2 kohdassa tarkoitettuja toimintoja.

Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa dioksiini- ja furaanipäästöille tiukempia päästöraja-arvoja.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

69 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa, ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

70 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava seuraamukset, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään … sekä niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista mahdollisimman pian.

71 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava 2 artiklan, 3 artiklan 4 kohdan, 3 artiklan 15–18 kohdan ja 20 kohdan, 4 artiklan 2 kohdan, 5 artiklan, 6 artiklan, 8 artiklan 1 kohdan, 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 12 artiklan 8 kohdan, 13 artiklan 1 kohdan e alakohdan, 14 artiklan, 15 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 15 artiklan 3–5 kohdan, 16 artiklan 2–5 kohdan, 17 artiklan, 18 artiklan 2–4 kohdan, 22 artiklan 2–3 kohdan, 22 artiklan 4 kohdan b ja d alakohdan, 23 artiklan, 24 artiklan, 25 artiklan, 26 artiklan 1 kohdan d alakohdan, ║ 26 artiklan 2 kohdan c–g alakohdan, ║ 29 artiklan, 31 artiklan, 32 artiklan 3 kohdan, 34 artiklan 2-4 kohdan, 35 artiklan, 36 artiklan 2 kohdan, 42 artiklan 5 kohdan, 64 artiklan 2 kohdan, 64 artiklan 4 kohdan, 65–66 artiklan ja 70 artiklan sekä liitteiden osalta liittessä I olevan 1 osan 1 kohdan, 2 osan 5 kohdan c alakohdan, 3 osan 5 kohdan, 4 osan 7 kohdan, 5 osan 2 kohdan, 5 osan 3 kohdan, 6 osan 1 kohdan c alakohdan, 6 osan 4 kohdan b alakohdan, 6 osan 6 kohdan, 6 osan 9 kohdan, 6 osan 10 kohdan, liitteessä IV olevan 1 kohdan b alakohdan, liitteessä V olevan 1-4 osan, liitteessä VI olevan 1 osan b kohdan, 4 osan 2 kohdan 2 alakohdan, 3 kohdan 1 alakohdan ja 3 kohdan 2 alakohdan, liitteessä VI olevan 6 osan 2 kohdan 5 alakohdan ja 2 kohdan 6 alakohdan, liitteessä VII olevan 7 osan 3 kohdan ja liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan sekä 3 osan 2-3 kohdan noudattamisen edellyttämän lait, asetukset ja hallinnolliset määräyksen voimaan viimeistään … (41). Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä … (41). Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

72 artikla

Kumoaminen

1.   Kumotaan direktiivit 78/176/ETY, 82/883/ETY, 92/112/ETY, 96/61/EY, 1999/13/EY ja 2000/76/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina liitteessä IX olevassa A osassa luetelluilla säädöksillä … (42), rajoittamatta kuitenkaan liitteessä IX olevassa B osassa lueteltujen direktiivien saattamista kansalliseen lainsäädäntöön ja soveltamista koskeviin määräaikoihin liittyvien jäsenvaltioiden velvoitteiden täyttämistä.

2.   Kumotaan direktiivi 2001/80/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä IX olevassa A osassa mainituilla säädöksillä, 1 päivästä tammikuuta 2016, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä IX olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

3.   Viittauksia kumottuihi direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä X olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

73 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Liitteessä I olevan 1 osan 2 kohdassa, 1 osan 3 kohdassa, 1 osan 4 kohdassa, 2 osan 1–4 kohdassa, 2 osan 5 kohdan a ja b alakohdassa, 2 osan 6 kohdassa, 3 osassa, 4 osan 1–6 kohdassa, 5 osan 1 kohdassa, 5 osan 2 kohdassa, 5 osan 3 kohdan a ja b kohdassa, 5 osan 4 kohdassa, 6 osan 1 kohdan a ja b alakohdassa, 6 osan 2–5 kohdassa, 6 osan 6 kohdan b ja c alakohdassa, 6 osan 7 kohdassa ja 6 osan 8 kohdassa tarkoitettujen laitosten sekä 1 osan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten, joiden mitattu lämpöteho on alle 50 MW ja 6 osan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen laitosten, joissa on alle 40 000 siipikarjapaikkaa ja jotka olivat toiminnassa ennen 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua päivämäärää, osalta jäsenvaltioiden on sovellettava 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä … (43).

2.   Liitteessä I olevan 2 osan 5 kohdan c alakohdassa, 5 osan 3 kohdan c, d ja e alakohdassa, 6 osan 1 kohdan c alakohdassa, 6 osan 9 alakohdassa ja 6 osan 10 alakohdassa tarkoitettujen laitosten sekä 1 osan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten, joiden mitattu lämpöteho on alle 50 MW ja 6 osan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen laitosten, joissa on alle 40 000 siipikarjapaikkaa ja jotka olivat toiminnassa ennen 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua päivämäärää, osalta jäsenvaltioiden on sovellettava 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä … (44).

3.   Liitteen III soveltamisalaan kuuluvien polttolaitosten osalta jäsenvaltioiden on sovellettava 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 1 päivästä tammikuuta 2016.

4.   Jätettä rinnakkaispolttavien polttolaitosten on sovellettava liitteessä VI olevan 4 osan 3 kohdan 1 alakohtaa 31 päivään joulukuuta 2015.

Näihin laitoksiin sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2016 liitteessä VI olevan 4 osan 3 kohdan 2 alakohtaa.

74 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

75 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ║

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  Lausunto annettu 14. tammikuuta 2009.

(2)   EUVL C 325, 19.12.2008, s. 60.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. maaliskuuta 2009.

(4)  EYVL L 54, 25.2.1978, s. 19 ║.

(5)  EYVL L 378, 31.12.1982, s. 1 ║.

(6)  EYVL L 409, 31.12.1992, s. 11.

(7)  EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26 ║.

(8)  EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1 ║.

(9)  EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91.

(10)  EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1 ║.

(11)  KOM(2005)0446.

(12)  KOM(2006)0231.

(13)  KOM(2005)0666.

(14)  EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

(15)  EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32 ║.

(16)  EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40 ║.

(17)  EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13 ║.

(18)   EYV 196, 16.8.1967, s. 1.

(19)   EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.

(20)   Tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa vuonna 1998 tehty yleissopimus.

(21)  EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22 ║.

(22)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23 ║.

(23)  EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1.

(24)  ║EYVL L 117, 8.5. 1990, s. 1.

(25)  EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.

(26)  EYVL L 200, 30.7.1999, s. 1.

(27)   EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.

(28)  Komission päätös 2000/532/EY, tehty 3 päivänä toukokuuta 2000, jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta ( EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3 ).

(29)   EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87.

(30)   EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1.

(31)   EUVL L 372, 27.12.2006, s. 19.

(32)   EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28.

(33)  EUVL L ….

(34)  Virallinen lehti: lisätään numero, päiväys ja julkaisutiedot.

(35)   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2001, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) (EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1).

(36)   EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.

(37)  EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1.

(38)  EYVL L 74, 27.3.1993, s. 81.

(39)  EYVL L 30, 6.2.1993, s. 1.

(40)   EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.

(41)  18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(42)  Kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(43)  Kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(44)  54 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

Tiistai 10. maaliskuuta 2009
LIITE I

11 artiklassa tarkoitetut teollisen toiminnan luokat

Jäljempänä mainitut rajat koskevat yleensä tuotantokapasiteetteja tai tuotantoa. Jos useampaa saman otsakkeen alle lukeutuvaa toimintaa suoritetaan samassa laitoksessa, näiden toimintojen kapasiteetit lasketaan yhteen.

Laskettaessa 1 osan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten yhteenlaskettua mitattua lämpötehoa näihin laskelmiin otetaan mukaan terveydenhuoltolaitosten polttolaitosten osalta ainoastaan niiden normaali käyttökapasiteetti.

Laskettaessa 1 osan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten yhteenlaskettua mitattua lämpötehoa, näihin laskelmiin ei oteta mukaan polttolaitoksia, joiden mitattu lämpöteho on alle 3 MW.

Laskettaessa 1 osan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten yhteenlaskettua mitattua lämpötehoa, näihin laskelmiin ei oteta mukaan polttolaitoksia, joiden mitattu lämpöteho on alle 50 MW ja joita käytetään enintään 500 tuntia vuodessa.

1.   Energia-alan teollisuus

1.1.

Polttoaineiden polttaminen laitoksissa, joiden mitattu lämpöteho on 20 MW tai enemmän.

1.2.

Kaasun- ja öljynjalostaminen.

1.3.

Koksin tuotanto.

1.4.

Polttoaineiden kaasuttaminen tai nesteyttäminen.

2.   Metallien tuotanto ja jalostus.

2.1.

Malmien, mukaan lukien sulfidimalmit, pasutus- ja sintraus.

2.2.

Raakaraudan tai teräksen tuotanto (primääri- tai sekundäärisulatus), mukaan lukien jatkuva valu, kapasiteetin ylittäessä 2,5 tonnia tunnissa.

2.3.

Rautametallien jalostus:

(a)

kuumavalssausmenetelmällä, jonka kapasiteetti ylittää 20 tonnia raakaterästä tunnissa;

(b)

takomoissa, joissa vasaroiden iskutyö ylittää 50 kilojoulea vasaraa kohti ja käytetty lämmöntuotto 20 MW;

(c)

suojakäsittelemällä sulalla metallilla käsittelykapasiteetin ylittäessä 2 tonnia raakaterästä tunnissa.

2.4.

Rautametallivalimoissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 20 tonnia virheettömiä valuja päivässä.

2.5.

Muiden kuin rautametallien jalostus:

(a)

muiden kuin rautametallien tuotanto malmista, rikasteista tai sekundaarisista raaka-aineista metallurgisilla, kemiallisilla tai elektrolyysimenetelmillä;

(b)

muiden kuin rautametallien sulatus, sisältäen metalliseokset, mukaan luettuna kierrätettävät tuotteet, kun sulatuskapasiteetti ylittää 4 tonnia päivässä lyijyn ja kadmiumin osalta tai 20 tonnia päivässä kaikkien muiden metallien osalta, lukuun ottamatta valimotoimintoja;

(c)

muita kuin rautametalleja käsittelevät valimot, joissa tuotetaan valumetallituotteita ja joiden sulatuskapasiteetti ylittää 2,4 tonnia ▐ päivässä lyijyn ja kadmiumin osalta tai 12 tonnia päivässä kaikkien muiden metallien osalta.

2.6.

Metallien tai muovien pintakäsittely, käyttäen elektrolyyttistä tai kemiallista menetelmää käytettävien käsittelyaltaiden vetoisuuden ollessa enemmän kuin 30 m3.

3.   Mineraaliteollisuus

3.1.

Klinkkerin (sementti) tuotanto kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 500 tonnia päivässä, tai kalkin tuotanto kiertouuneissa tai muun tyyppisissä uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä.

3.2.

Asbestin tai asbestipohjaisten tuotteiden valmistus.

3.3.

Lasin valmistus, mukaan lukien lasikuidut, kun sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä.

3.4.

Mineraalien sulatus, mukaan lukien mineraalikuidut, kun sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä.

3.5.

Keraamisten tuotteiden, valmistus polttamalla, erityisesti kattotiilet, tiilet, tulenkestävät rakennuskivet, laatat, hiekkakivi tai posliini, kun tuotantokapasiteetti ylittää 75 tonnia päivässä ja lastauskapasiteetti ylittää 300 kg/m3 uunia kohden.

4.   Kemian teollisuus

Tämän jakson soveltamiseksi tuotanto tämän kohdan toimintaluokissa tarkoitetussa merkityksessä tarkoittaa teollisessa mittakaavassa tapahtuvaa 4.1–4.7 kohdassa mainittujen aineiden tai aineryhmien kemiallista tai biologista jalostamista.

4.1.

Orgaanisen kemian tuotteiden valmistus, kuten:

(a)

yksinkertaiset hiilivedyt (suoraketjuiset tai rengasrakenteiset, tyydyttyneet tai tyydyttämättömät, alifaattiset tai aromaattiset);

(b)

happea sisältävät hiilivedyt, erityisesti alkoholit, aldehydit, ketonit, karboksyylihapot, esterit, asetaatit, eetterit, peroksidit, epoksihartsit;

(c)

rikin hiilivedyt;

(d)

typen hiilivedyt, erityisesti amiinit, amidit, typpipitoiset yhdisteet tai nitraatit, nitriilit, syanaatit, isosyanaatit;

(e)

fosforia sisältävät hiilivedyt;

(f)

rikin hiilivedyt;

(g)

organometalliyhdisteet;

(h)

perusmuovit (polymeerit, synteettiset kuidut, selluloosapohjaiset kuidut);

(i)

synteettiset kumit;

(j)

väriaineet ja pigmentit;

(k)

pinta-aktiiviset aineet.

4.2.

Epäorgaanisten kemian tuotteiden kuten seuraavien tuotteiden, valmistus:

(a)

kaasut, kuten ammoniakki, kloori tai kloorivety, fluori tai fluorivety, hiilen oksidit, rikkiyhdisteet, typen oksidit, vety, rikkidioksidi, karbonyylikloridi;

(b)

hapot, kuten kromihappo, fluorivetyhappo, fosforihappo, typpihappo, kloorivetyhappo, rikkihappo, oleiinihappo, rikkihapokkeet;

(c)

emäkset, kuten ammoniumhydroksidi, kaliumhydroksidi, natriumhydroksidi;

(d)

suolot, kuten ammoniumkloridi, kaliumkloraatti, kaliumkarbonaatti, natriumkarbonaatti, perboraatti, hopeanitraatti;

(e)

epämetallit, metallioksidit tai muut epäorgaaniset yhdisteet, kuten kalsiumkarbidi, pii, piikarbidi.

4.3.

Fosforiin, typpeen tai kaliumiin perustuvien lannoitteiden (lannoitteet sisältävät joko yhtä ainetta tai niiden seosta) valmistus.

4.4.

Kasvinsuojeluaineiden tai biosidien tuotanto.

4.5.

Farmaseuttisten tuotteiden, myös välituotteiden, tuotanto.

4.6.

Räjähteiden tuotanto.

4.7.

Poltto- tai voiteluaineina käytettävien kemikaalien tuotanto.

5.   Jätehuolto

5.1.

Vaarallisten jätteiden hävittäminen ja uudelleenkäyttö kun kapasiteetti ylittää 10 tonnia päivässä:

(a)

biologinen käsittely;

(b)

fysikaalis-kemiallinen käsittely;

(c)

poltto tai rinnakkaispoltto;

(d)

seostus tai sekoitus;

(e)

uudelleenpakkaus;

(f)

varastointi, kun varastokapasiteetti ylittä 10 tonnia;

(g)

käyttö pääasiallisesti polttoaineena tai muuna energiantuotantokeinona;

(h)

liuottimien talteenotto tai uudistaminen;

(i)

muun epäorgaanisen materiaalin kuin metallien tai metalliyhdisteiden talteenotto tai uudistaminen;

(j)

happojen tai emästen uudistaminen;

(k)

pilaantumisen torjumiseksi käytettyjen aineiden hyödyntäminen;

(l)

katalyyttien ainesosien hyödyntäminen;

(m)

öljyn uudelleenjalostaminen tai muu uudelleenkäyttö.

5.2.

Vaarattomien jätteiden poltto ja rinnakkaispoltto , kun kapasiteetti ylittää 3 tonnia tunnissa.

5.3.

Vaarattomien jätteiden loppukäsittely tai hyödyntäminen, kun kapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä, mukaan luettuna seuraavat toiminnot:

(a)

biologinen käsittely;

(b)

fysikaalis-kemiallinen käsittely, lukuun ottamatta toimintoja, jotka kuuluvat jo yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21 päivänä toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY (1) soveltamisalaan ja joiden tuloksena syntyy ainoastaan käsiteltyä lietettä, sellaisena kuin se on määriteltynä ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä 12 päivänä kesäkuuta 1986 annetussa direktiivissä 86/278/ETY (2). Tätä poikkeusta sovelletaan ainoastaan tapauksissa, joissa saavutettaisiin vähintään sama ympäristönsuojelun taso kuin tätä direktiiviä sovellettaessa;

(c)

jätteen esikäsittely rinnakkaispolttoa varten;

(d)

sellainen tuhkan ja kuonan käsittely, jota muut teollisen toiminnan luokat eivät kata;

(e)

metalliromun käsittely murskaamalla .

5.4.

Kaatopaikat, joihin tuodaan enemmän kuin 10 tonnia jätettä päivässä tai joiden kokonaiskapasiteetti on enemmän kuin 25 000 tonnia, lukuun ottamatta inerttijätteen kaatopaikkoja.

6.   Muu toiminta

6.1.

Seuraavien tuotteiden tuotanto teollisuuslaitoksissa:

(a)

massa puusta tai muista kuitumateriaaleista;

(b)

paperi tai kartonki kapasiteetin ylittäessä 20 tonnia päivässä;

(c)

puupaneeli kapasiteetin ylittäessä 600 m3 päivässä.

6.2.

Tekstiilikuitujen tai tekstiilien esikäsittely (pesu, valkaisu, merserointi) tai värjäys käsittelykapasiteetin ylittäessä 10 tonnia päivässä.

6.3.

Nahanparkitus käsittelykapasiteetin ylittäessä 12 tonnia valmiita tuotteita päivässä.

6.4.

(a)

Teurastamotoiminta, tuotantokapasiteetin ylittäessä 50 tonnia ruhoja päivässä,

(b)

Seuraavien ihmisille tai eläimille tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotantoon tarkoitettujen raaka-aineiden käsittely ja jalostus, riippumatta siitä, onko niitä aikaisemmin jalostettu vai ei, pakkaamista lukuun ottamatta seuraavia:

(i)

eläinperäiset raaka-aineet (paitsi ainoastaan maito) valmiiden tuotteiden tuotannon ylittäessä 75 t/päivä;

(ii)

kasviperäiset raaka-aineet valmiiden tuotteiden tuotannon ylittäessä 300 t/päivä;

(iii)

eläin- ja kasviperäisten raaka-aineiden seos valmiin tuotteen tuotantokapasiteetin ylittäessä päivässä:

75 tonnia, jos A yhtä suuri tai suurempi kuin 10 tai

[300-(22.5 × A)] kaikissa muissa tapauksissa

joissa ”A” on valmiin tuotteen tuotantokapasiteetin eläinperäisen raaka-aineen osuus (prosentteina).

Pakkauksen painoa ei saa sisällyttää tuotteen lopulliseen painoon.

Tätä alakohtaa ei sovelleta tapauksiin, joissa ainoa raaka-aine on maito.

(c)

Pelkän maidon käsittely ja jalostus vastaanotetun maidon määrän ylittäessä 200 t/päivä (vuosittain laskettava keskiarvon perusteella).

6.5.

Ruhojen tai eläinperäisen jätteen hävittäminen ja jälleenkäyttö käsittelykapasiteetin ylittäessä 10 t/päivä.

6.6.

Siipikarjan tai sikojen tehokasvatuslaitokset, kun

(a)

siipikarjapaikkoja on ▐ 40 000 ▐,

(b)

tuotantosikojen (yli 30 kg:n painoisia) paikkoja on yli 2 000 tai

(c)

emakkopaikkoja on yli 750.

Jos kyseessä ovat muut siipikarjalajit kuin a kohdassa tarkoitetut tai a, b ja c kohdassa tarkoitettujen lajien samassa laitoksessa kasvatettavat eri tyypit, kynnysarvo on laskettava edellä vahvistettuja kynnysarvoja vastaavien erittyvää typpeä kuvaavien tekijöiden perusteella. Komissio ohjeistaa kynnysarvojen laskemisen ja vastaavien erittyvää typpeä kuvaavien tekijöiden määrittämisen.

6.7.

Aineiden, esineiden ja tuotteiden pintakäsittely, erityisesti kiillotus, painatus, pinnoittaminen, rasvanpoisto, vedenpitäviksi käsittely, liimaus, maalaus, puhdistaminen tai kyllästys käytettäessä orgaanisia liuottimia liuottimen kulutuskapasiteetin ylittäessä 150 kg tunnissa tai 200 t vuodessa.

6.8.

Hiilen (kivihiilen) tai elektrografiitin tuotanto polttamalla tai hiilettämällä.

6.9.

Puun ja puutuotteiden suojaus tuotantokapasiteetin ylittäessä 50 m3 päivässä.

6.10.

Jätevesi, joka käsitellään ulkopuolisessa laitoksessa, joka ei kuulu ║ direktiivin 91/271/ETY soveltamisalaan ja jonka on päästänyt I luvun soveltamisalaan kuuluva laitos.


(1)   EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40 .

(2)   EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6.

Tiistai 10. maaliskuuta 2009
LIITE II

Pilaavien aineiden luettelo

 

ILMA

1.

Rikin oksidit ja muut rikkiyhdisteet

2.

Typen oksidit ja muut typpiyhdisteet

3.

Hiilimonoksidi

4.

Helposti haihtuvat orgaaniset yhdisteet

5.

Metallit ja niiden yhdisteet

6.

Hiukkaset mukaan luettuna pienhiukkaset

7.

Asbesti (suspendoituneet hiukkaset, kuidut)

8.

Kloori ja sen yhdisteet

9.

Fluori ja sen yhdisteet

10.

Arseeni ja sen yhdisteet

11.

Syanidit

12.

Aineet ja valmisteet, joilla osoitetaan olevan ilman välityksellä karsinogeenisia, mutageenisia tai lisääntymiseen vaikuttavia ominaisuuksia

13.

Polyklooratut dibentsodioksiinit ja polyklooratut dibentsofuraanit

 

VESI

1.

Organohalogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä

2.

Organofosforiyhdisteet

3.

Orgaaniset tinayhdisteet

4.

Aineet ja valmisteet, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisia, mutageenisia tai lisääntymiseen vaikuttavia ominaisuuksia vesiympäristössä tai sen välityksellä

5.

Pysyvät hiilivedyt ja pysyvät ja biokertyvät myrkylliset orgaaniset aineet

6.

Syanidit

7.

Metallit ja niiden yhdisteet

8.

Arseeni ja sen yhdisteet

9.

Biosidit ja kasvinsuojeluaineet

10.

Suspendoituneet aineet

11.

Rehevöitymistä aiheuttavat aineet (erityisesti nitraatit ja fosfaatit).

12.

Happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa parametreillä kuten BHK, KHK)

13.

Aineet, jotka on lueteltu yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY liitteessä X (1).


(1)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

Tiistai 10. maaliskuuta 2009
LIITE III

Parhaan käytettävissä olevan tekniikan määrittelyperusteet

1.

Vähän jätteitä tuottavien teknisten keinojen käyttö;

2.

Mahdollisimman vaarattomien aineiden käyttö;

3.

Prosessissa käytettyjen ja tuotettujen aineiden ja jätteiden talteenotto- ja kierrätyskeinojen kehittäminen kun se on tarpeellista;

4.

Vertailukelpoiset prosessit, laitteet ja toimintamenetelmät, joita on kokeiltu menestyksekkäästi teollisessa mittakaavassa;

5.

Tekniikan kehitys ja muutokset tieteellisessä tiedossa ja ymmärtämyksessä;

6.

Kyseessä olevien päästöjen luonne, vaikutukset ja laajuus;

7.

Uusien tai olemassa olevien laitosten käyttöönottopäivä;

8.

Parhaan käytettävissä olevan teknisen keinon käyttöönottoon vaadittava aika;

9.

Prosessissa käytettävien raaka-aineiden (vesi mukaan luettuna) kulutus ja ominaisuudet sekä energiankäytön tehokkuus;

10.

Päästöjen kokonaisvaikutuksen ja ympäristöriskien ehkäisyn ja minimoimisen tarve;

11.

Onnettomuuksien ehkäisyn ja niiden ympäristöseurausten minimoimisen tarve.

Tiistai 10. maaliskuuta 2009
LIITE IV

Yleisön osallistuminen päätöksentekoon

1.

Yleisölle on ilmoitettava (julkisin ilmoituksin tai muin asianmukaisin tavoin, kuten mahdollisuuksien mukaan sähköisin viestimin) seuraavat seikat päätöksenteon varhaisessa vaiheessa ja viimeistään heti, kun tiedot voidaan kohtuudella antaa:

(a)

lupahakemus tai tilanteen mukaan ehdotus luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti, mukaan lukien 13 artiklan 1 kohdassa lueteltujen seikkojen kuvaus;

(b)

uusien tai ajanmukaistettujen yleisesti sitovien sääntöjen kehittäminen 18 artiklan mukaisesti, mukaan luettuna sääntöjä koskevat ehdotetut vaatimukset ja yleistajuinen tiivistelmä oikeudellisesta ja hallinnollisestä kehyksestä, jossa sääntöjä sovelletaan;

(c)

tarvittaessa tieto, että päätökseen sovelletaan kansallista tai valtiosta toiseen ulottuvien ympäristövaikutusten arviointimenettelyä taikka että siitä käydään 28 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden välisiä neuvotteluja;

(d)

yksityiskohtaiset tiedot toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaavat päätöksenteosta, joilta saa asiaan liittyviä tietoja, joille huomautukset (tai kysymykset) voidaan esittää, sekä yksityiskohtaiset tiedot huomautusten tai kysymysten esittämistä koskevasta aikataulusta;

(e)

mahdollisten päätösten luonne tai päätösluonnos, jos sellainen on;

(f)

tilanteen mukaan yksityiskohtaiset tiedot ehdotuksesta luvan tai lupaehtojen tarkistamiseksi;

(g)

milloin, missä ja miten asianomaiset tiedot annetaan saataville;

(h)

yksityiskohtaiset tiedot menettelyistä 5 kohdan mukaista yleisön osallistumista ja kuulemista varten.

2.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaisen ajan kuluessa yleisön, jota asia koskee, saataville saatetaan:

(a)

kansallisen lainsäädännön mukaisesti tärkeimmät selvitykset ja ohjeet, joita toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille on annettu ajankohtana, jona yleisölle, jota asia koskee, annetaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot;

(b)

direktiivin 2003/4/EY säännösten mukaisesti muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä päätöksen kannalta 6 artiklan mukaisesti ja jotka annetaan saataville vasta, kun yleisölle, jota asia koskee, on ilmoitettu 1 kohdan mukaisesti.

3.

Yleisöllä, jota asia koskee, on oikeus ilmaista toimivaltaiselle viranomaiselle tai huomautuksensa ja mielipiteensä ennen kuin lupahakemuksesta päätetään.

4.

Päätöstä tehdessä tämän liitteen mukaisen kuulemisen tulokset on otettava asianmukaisesti huomioon.

5.

Jäsenvaltiot päättävät yksityiskohtaisista järjestelyistä yleisölle tiedottamiseksi (esimerkiksi jakamalla ilmoituksia tietyllä alueella tai ilmoittamalla asiasta paikallisissa sanomalehdissä) sekä yleisön, jota asia koskee, kuulemiseksi (esimerkiksi kirjallisten lausuntojen tai julkisen kuulemisen avulla). On asetettava kohtuulliset määräajat, joilla mahdollistetaan, että yleisölle tiedottamiseen ja yleisön, jota asia koskee, valmistautumiseen sekä tehokkaaseen osallistumiseen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon tämän liitteen mukaisesti jää riittävästi aikaa.

Tiistai 10. maaliskuuta 2009
LIITE V

Polttolaitoksiin liittyvät tekniset säännökset

1   osa

32 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja polttolaitoksia koskevat raja-arvot

1.

Kaikki päästöjen raja-arvot on laskettava 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa ja savukaasujen vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen sekä standardoidussa happipitoisuudessa, joka on kiinteiden polttoaineiden osalta 6 prosenttia, nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta 3 prosenttia ja kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 15 prosenttia.

Toimivaltainen viranomainen voi määritellä sellaisten CCGT-järjestelmien kaasuturbiinien, joissa käytetään lisäpolttoainetta, standardoidun happipitoisuuden ottaen huomioon kyseessä olevan laitokset erityisominaisuudet.

2.

Rikkidioksidipäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta.

Mitattu lämpöteho (MWth)

Kivihiili ja ruskohiili

Biomassa

Turve

Nestemäiset polttoaineet

50-100

400

200

300

350

100-300

250

200

300

250

> 300

200

200

200

200

Polttolaitoksia, joiden mitattu lämpöteho on alle 500 MW ja joissa käytetään nestemäisiä polttoaineita ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 ja joiden toiminta-aika ei ylitä 1 500 tuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan rikkidioksidin osalta päästöraja-arvoa 800 mg/Nm3.

3.

Rikkidioksidipäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta.

Yleensä

35

Nestekaasu

5

Lämpöarvoltaan vähäiset koksaamokaasut

400

Lämpöarvoltaan vähäiset masuunikaasut

200

4.

NOx -päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta.

Mitattu lämpöteho (MWth)

Kivihiili jaruskohiili

Biomassa ja turve

Nestemäiset polttoaineet

50-100

300

Ruskohiilen pölypolton osalta 450

300

450

100-300

200

250

200

> 300

200

200

150

Polttolaitoksiin, jotka käyttävät kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita ja joiden mitattu lämpöteho ei ylitä 500 MW ja joille myönnettiin lupa ennen 27 päivää marraskuuta 2002 ja jotka eivät toimi yli 1 500 tuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan NOx -päästöjen osalta raja-arvoa (450 mg/Nm3).

Kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttäviin polttolaitoksiin, joiden mitattu lämpötila on 500 MW tai enemmän ja joille myönnettiin lupa ennen 1 päivää heinäkuuta 1987 ja jotka eivät toimi yli 1 500 tuntia vuodessa (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo), sovelletaan NOx -päästöjen osalta raja-arvoa 450 mg/Nm3.

5.

Kaasukäyttöisiin polttolaitoksiin sovelletaan NOx - ja CO-päästöjen osalta raja-arvoa (mg/Nm3):

 

NOx

CO

Kaasukäyttöiset kattilat

100 (5)

100

Kaasuturbiinit (myös CCGT), jotka käyttävät polttoaineena maakaasua (1)

50 (2)  (3)

100

Kaasuturbiinit (myös CCGT), jotka käyttävät polttoaineena muuta kuin maakaasua (4)

90

100

Kaasumoottorit

100

100

6.

Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta.

Mitattu lämpöteho (MWth)

Kivihiili ja Ruskohiili

Biomassa ja turve

Nestemäiset polttoaineet

50-100

30

30

30

100-300

25

20

25

> 300

20

20

20

7.

Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta. ║

Yleensä

5

Masuunikaasu

10

Ne terästeollisuuden tuottamat kaasut, joita voidaan käyttää muualla

30

2   osa

32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja polttolaitoksia koskevat raja-arvot

1.

Kaikki päästöjen raja-arvot on laskettava 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 kPa:n paineessa ja savukaasujen vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen sekä standardoituna happipitoisuuteen, joka on kiinteiden polttoaineiden osalta 6 prosenttia, nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta 3 prosenttia ja kaasuturbiinien ja kaasumoottorien osalta 15 prosenttia.

Toimivaltainen viranomainen voi määritellä sellaisten CCGT-järjestelmien kaasuturbiinien, joissa käytetään lisäpolttoainetta, standardoidun happipitoisuuden ottaen huomioon kyseessä olevan laitokset erityisominaisuudet.

2.

Rikkidioksidipäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta.

Mitattu lämpöteho (MWth)

Kivihiili ja ruskohiili

Biomassa

Turve

Nestemäiset polttoaineet

50-100

400

200

300

350

100-300

200

200

300

Leijupolton osalta 250

200

> 300

150

Kiertoleijupolton ja paineistetun leijupolton osalta 200

150

150

Leijupolton osalta 200

150

3.

Kaasumaisia polttoaineita käyttäviin kattiloihin sovellettava SO2-päästöjen raja-arvot (mg/Nm3).

Yleensä

35

Nestekaasu

5

Koksiuunissa tuotetut kaasut, joiden lämpöarvo on pieni

400

Masuunissa tuotetut kaasut, joiden lämpöarvo on pieni

200

4.

NOx -päästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta.

Mitattu lämpöteho (MWth)

Kivihiili ja ruskohiili

Biomassa ja turve

Nestemäiset polttoaineet

50-100

300

Ruskohiilen pölypolton osalta 400

250

300

100-300

200

200

150

> 300

150

Ruskohiilen pölypolton osalta 200

150

100

5.

Kaasukäyttöisiin polttolaitoksiin sovelletaan NOx - ja CO-päästöjen osalta raja-arvoa (mg/Nm3):

 

NOx

CO

Kaasukäyttöiset kattilat

100

100

Kaasuturbiinin (myös CCGT) (6)

50 (7)

100

Kaasumoottorit

75

100

6.

Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta.

Mitattu lämpöteho (MWth)

 

50–300

20

> 300

10

20 biomassan ja turpeen osalta

7.

Hiukkaspäästöjen raja-arvot (mg/Nm3) kaasumaisia polttoaineita käyttävien kattiloiden osalta.

Yleensä

5

Masuunikaasu

10

Ne terästeollisuuden tuottamat kaasut, joita voidaan käyttää muualla

30

3   osa

Päästöjen tarkkailu

1.

Savukaasujen SO2 -, NOx-, CO- ja hiukkaspitoisuudet on mitattava jatkuvasti kaikissa mitatulta lämpöteholtaan vähintään 100 MW:n polttolaitoksissa.

2.

Toimivaltainen viranomainen voi päättää, että 1 kohdassa tarkoitettuja jatkuvia mittauksia ei edellytetä seuraavissa tapauksissa:

(a)

niiden polttolaitosten osalta, joiden jäljellä oleva käyttöikä on alle 10 000 käyttötuntia,

(b)

maakaasua käyttävistä laitoksista peräisin olevan SO2:n ja hiukkasten osalta,

(c)

tunnetun rikkipitoisuuden omaavaa öljyä polttavista polttolaitoksista peräisin olevan SO2:n osalta tapauksissa, joissa ei ole savukaasun rikinpoistolaitteistoa,

(d)

biomassaa polttavista polttolaitoksista peräisin olevan SO2:n osalta, jos käyttäjä pystyy osoittamaan, että SO2-päästöt eivät missään olosuhteissa voi olla korkeampia kuin määrätyt päästöjen raja-arvot.

3.

Jos jatkuvia mittauksia ei edellytetä, rikkidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja kaasukäyttöisten laitosten osalta myös hiilimonoksidin mittausten suorittamista on vaadittava vähintään joka kuudes kuukausi.

4.

Kivihiiltä tai ruskohiiltä käyttävien polttolaitoksissa on mitattava elohopean kokonaispäästöt vähintään kerran vuodessa.

5.

SO2- ja NOx -päästöt voidaan 3 kohdassa tarkoitettujen SO2- ja NOx -päästöjen mittausten sijaan mitata myös muilla toimivaltaisen viranomaisen todentamilla ja hyväksymillä mittauksilla. Näissä menetelmissä on käytettävä soveltuvia Euroopan standardointikomitean (CEN) standardeja heti, tai jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on käytettävä ISO-standardeja taikka kansallisia tai kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavan tieteellisen arvon omaavien tietojen toimittaminen.

6.

Merkittävistä käytetyn polttoainetyypin tai laitoksen käyttötavan muutoksista on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, ovatko 1–4 kohdassa vahvistetut valvontavaatimukset yhä riittävät vai onko niitä muutettava.

7.

Edellä 1 kohdan mukaisesti on jatkuvasti mitattava myös savukaasun happipitoisuutta, lämpötilaa, painetta ja vesihöyrypitoisuutta. Savukaasun vesihöyrypitoisuuden jatkuvat mittaukset eivät ole tarpeen, jos näytteeksi otettu savukaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia.

8.

Näytteiden otto pilaavista aineista ja näytteiden analysointi sekä prosessiin liittyvien muuttujien mittaukset sekä automaattisten mittausjärjestelmien laadunvarmistus sekä näiden järjestelmien kalibrointiin käytettävä vertailumittauksen on tehtävä CEN-standardien mukaisesti. Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on sovellettava ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot.

Automaattiset mittausjärjestelmät on vertailumenetelmien avulla tarkastettava vähintään kerran vuodessa rinnakkaismittauksin.

Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle automaattisten mittausjärjestelmien tarkistusten tulokset.

9.

Päästöraja-arvojen osalta yhden mittaustuloksen 95 prosentin luottamusvälin arvo ei saa ylittää seuraavia prosenttiosuuksia päästöjen raja-arvon prosenttiosuuksia:

Hiilimonoksidi

10 %

Rikkidioksidi

20 %

Typen oksidit

20 %

Hiukkaset

30 %

10.

Vahvistetut päivittäiset keskiarvot ja tuntikeskiarvot on määritettävä mitatuista vahvistetuista tuntikeskiarvoista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty 9 kohdassa esitetty luottamusvälin arvo.

Sellaisena päivänä, jona yli kolme tuntikeskiarvoa on hylättävä automaattisen mittausjärjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi, tehdyt mittaukset on mitätöitävä. Jos useamman kuin 10 päivän mittaukset mitätöidään mainituista syistä vuoden aikana, toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava, että käyttäjä toteuttaa riittävät toimenpiteet, joilla parannetaan automaattisen mittausjärjestelmän luotettavuutta.

4   osa

Päästöraja-arvojen noudattamisen arviointi

1.

Jatkuvissa mittauksissa katsotaan 1 ja 2 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja noudatetun, jos mittaustulosten arviointi osoittaa, että kalenterivuoden käyttötunteina kaikki seuraavat edellytykset täyttyivät:

(a)

yksikään vahvistettu päivittäinen keskiarvo ei ylitä 1 ja 2 osassa vahvistettuja asiaan kuuluvia päästöraja-arvoja;

(b)

95 prosenttia vuoden aikana vahvistettujen päästöjen tuntikohtaisista keskiarvoista ei ole yli 200 prosenttia 1 ja 2 osassa vahvistetuista asiaan kuuluvista päästöraja-arvoista.

2.

Tapauksissa, joissa jatkuvia mittauksia ei tarvita, 1 ja 2 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja katsotaan noudatetun, jos kunkin mittaussarjan tai muiden menettelyjen tulokset, jotka on määritetty toimivaltaisten viranomaisten antamien sääntöjen mukaisesti, eivät ylitä päästöraja-arvoja.


(1)  Maakaasu on luonnossa esiintyvä metaani, jonka tilavuudesta on enintään 20 % inerttejä kaasuja ja muita aineosia.

(2)  75 mg/Nm3 seuraavissa tapauksissa, joissa kaasuturbiinin hyötysuhde määritetään ISO-olosuhteissa:

(i)

sähköä ja lämpöä yhdistetysti tuottavissa järjestelmissä käytetyt kaasuturbiinit, joiden kokonaishyötysuhde on yli 75 %

(ii)

CCGT-järjestelmissä käytetyt kaasuturbiinit, joiden keskimääräinen vuosittainen sähkön tuotannon hyötysuhde on kaiken kaikkiaan yli 55 %

(iii)

mekaanisen voimansiirron kaasuturbiinit.

(3)  Yhden kierron kaasuturbiinien osalta, jotka eivät kuulu yhteenkään huomautuksessa 2 mainittuun luokkaan ja joiden hyötysuhde on yli 35 % ISO-olosuhteissa, NOx -päästöjen raja-arvo on 50xη/35, jossa η on kaasuturbiinin hyötysuhde prosentteina ISO-olosuhteissa.

(4)  Näitä päästöraja-arvoja sovelletaan myös nestemäisinä polttoaineina kevyt- ja keskitisleitä käyttäviin kaasuturbiineihin.

Kaasuturbiinien osalta (mukaan luettuna CCGT) tässä kohdassa olevassa taulukossa vahvistettuja NOx - ja CO-päästöjen raja-arvoja sovelletaan ainoastaan kuormituksen ollessa yli 70 prosenttia.

Näitä päästöraja-arvoja ei sovelleta alle 500 tuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin kaasuturbiineihin tai kaasumoottoreihin . Tällaisten laitosten käyttäjien on tilastoitava tällainen käyttöaika.

(5)   Masuunissa tai koksiuunissa tuotettuja kaasuja käyttävissä direktiivin 2001/80/EY 4 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa laitoksissa noudatetaan typpidioksidina ilmoitetun typpidioksidin ja typpimonoksidin osalta päästöjen raja-arvoa 135 mg/Nm3.

(6)  Kevyitä- tai keskitisleitä nestemäisinä polttoaineina käyttäviin kaasuturbiineihin sovelletaan tässä kohdassa vahvistettuja NOx - ja CO-päästöjen raja-arvoja.

(7)  Yhden kierron kaasuturbiinien osalta, joiden hyötysuhde on yli 35 % ISO-olosuhteissa, NOx -päästöjen raja-arvo on 50x*η/35, jossa η on kaasuturbiinin hyötysuhde prosentteina (ISO-olosuhteissa).

Kaasuturbiinien osalta (mukaan luettuna CCGT) tässä kohdassa olevassa taulukossa vahvistettuja NOx - ja CO-päästöjen raja-arvoja sovelletaan ainoastaan kuormituksen ollessa yli 70 prosenttia.

Näitä päästöraja-arvoja ei sovelleta alle 500 tuntia vuodessa toiminnassa oleviin hätätarkoituksessa käytettäviin tai kaasumoottoreihin . Tällaisten laitosten käyttäjien on tilastoitava tällainen käyttöaika.

Tiistai 10. maaliskuuta 2009
LIITE VI

Jätteenpolttolaitoksiin ja jätteen rinnakkaispolttolaitoksiin sovellettavat tekniset säännökset

1   osa

Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan:

(a)

”jo käytössä olevalla jätteenpolttolaitoksella” yhtä seuraavista jätteenpolttolaitoksista,

(i)

laitos, joka oli toiminnassa ja jolla oli sovellettava yhteisön lainsäädännön mukaisesti myönnettävä lupa ennen 28 päivää joulukuuta 2002,

(ii)

laitos, jolle oli myönnetty lupa toimia jätteenpolttolaitoksena tai joka oli rekisteröity sellaiseksi ja jolla oli sovellettavan yhteisön lainsäädännön mukainen ennen 28 päivää joulukuuta 2002 myönnetty lupa edellyttäen, että laitos otettiin käyttöön viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2003,

(iii)

laitos, jonka osalta oli jätetty toimivaltaisen viranomaisen näkemyksen mukaan täydellinen hyväksymispyyntö ennen 28 päivää joulukuuta 2002 edellyttäen, että laitos otettiin käyttöön viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2004,

(b)

”uudella jätteenpolttolaitoksella” jätteenpolttolaitoksia, jotka eivät kuulu a kohdan soveltamisalaan.

2   osa

Dibentso-p-dioksiinien ja dibentsofuraanien ekvivalenttikertoimet

Dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuuksien määrittämiseksi seuraavien dibentso-p-dioksiinien ja furaanien massapitoisuudet kerrotaan seuraavilla ekvivalenttikertoimilla ennen yhteenlaskua:

 

Toksisuusekvivalenttikerroin

2, 3, 7, 8 – Tetraklooridibentsodioksiini (TCDD)

1

1, 2, 3, 7, 8 – Pentaklooridibentsodioksiini (PeCDD)

0,5

1, 2, 3, 4, 7, 8 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD)

0,1

1, 2, 3, 6, 7, 8 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD)

0,1

1, 2, 3, 7, 8, 9 – Heksaklooridibentsodioksiini (HxCDD)

0,1

1, 2, 3, 4, 6, 7, 8 – Heptaklooridibentsodioksiini (HpCDD)

0,01

Oktaklooridibentsodioksiini (OCDD)

0,001

2, 3, 7, 8 – Tetraklooridibentsodioksiini (TCDF)

0,1

2, 3, 4, 7, 8 – Pentaklooridibentsofuraani (PeCDF)

0,5

1, 2, 3, 7, 8 – Pentaklooridibentsofuraani (PeCDF)

0,05

1, 2, 3, 4, 7, 8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF)

0,1

1, 2, 3, 6, 7, 8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF)

0,1

1, 2, 3, 7, 8, 9 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF)

0,1

2, 3, 4, 6, 7, 8 – Heksaklooridibentsofuraani (HxCDF)

0,1

1, 2, 3, 4, 6, 7, 8 – Heptaklooridibentsofuraani (HpCDF)

0,01

1, 2, 3, 4, 7, 8, 9 – Heptaklooridibentsofuraani (HpCDF)

0,01

Oktaklooridibentsofuraani (OCDF)

0,001

3   osa

Jätteenpolttolaitosten ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot

1.   Kaikki päästöraja-arvot on laskettava siten, että lämpötila on 273,15 K, ja paine 101,3 kPa, kun savukaasujen vesihöyrypitoisuutta koskevat korjaukset on tehty.

Savukaasun raja-arvot standardoidaan 11 prosentin happipitoisuuteen, ellei kyseessä ole direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 3 kohdassa määritellyn mineraalijäteöljyn polttaminen, jolloin ne standardoidaan 3 prosentin happipitoisuuteen, kuten myös 2 osan 7 kohdassa ja 6 osassa tarkoitetuissa tapauksissa.

1.1.

Seuraavien pilaavien aineiden (mg/Nm3) päästöraja-arvojen vuorokausikeskiarvot

Hiukkasten kokonaismäärä

10

Kaasumaiset ja höyrymäiset orgaaniset aineet orgaanisen hiilen kokonaismääränä (TOC)

10

Kloorivety (HCl)

10

Fluorivety (HF)

1

Rikkidioksidi (SO2)

50

Typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2) NO2:na sellaisten jo käytössä olevien jätteenpolttolaitosten, joiden nimelliskapasiteetti on yli 6 tonnia/tunti, ja uusien jätteenpolttolaitosten osalta

200

Typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2) NO2:na sellaisten jo käytössä olevien polttolaitosten osalta, joiden nimelliskapasiteetti on enintään 6 tonnia/tunti

400

1.2.

Seuraavien pilaavien aineiden (mg/Nm3) päästöraja-arvojen puolen tunnin keskiarvot

 

(100 %) A

(97 %) B

Hiukkasten kokonaismäärä

30 ║

10

Kaasumaiset ja höyrymäiset orgaaniset aineet orgaanisen hiilen kokonaismääränä (TOC)

20 ║

10

Kloorivety (HCl)

60 ║

10

Fluorivety (HF)

4

2

Rikkidioksidi (SO2)

200

50

Typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2) NO2:na sellaisten jo käytössä olevien jätteenpolttolaitosta, joiden nimelliskapasiteetti on yli 6 tonnia/tunti, ja uusien jätteenpolttolaitosten osalta

400

200

1.3.

Vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa on mitattava kaikki seuraavien raskasmetallien päästöraja-arvojen (mg/Nm3) keskiarvot:

Kadmium ja sen yhdisteet puhtaana kadmiumina (Cd)

Yhteensä: 0,05

 

Tallium ja sen yhdisteet puhtaana talliumina (Tl)

Elohopea ja sen yhdisteet puhtaana elohopeana (Hg)

0,05

 

Antimoni ja sen yhdisteet puhtaana antimonina (Sb)

Yhteensä: 0,5

 

Arseeni ja sen yhdisteet puhtaana arseenina (As)

Lyijy ja sen yhdisteet puhtaana lyijynä (Pb)

Kromi ja sen yhdisteet puhtaana kromina (Cr)

Koboltti ja sen yhdisteet puhtaana kobolttina (Co)

Kupari ja sen yhdisteet puhtaana kuparina (Cu)

Mangaani ja sen yhdisteet puhtaana mangaanina (Mn)

Nikkeli ja sen yhdisteet puhtaana nikkelinä (Ni)

Vanadiini ja sen yhdisteet puhtaana vanadiinina (V)

Nämä keskiarvot koskevat sekä kyseisten raskasmetallien että niiden yhdisteiden kaasumaisia ja höyrymäisiä päästöjä.

1.4.

Vähintään kuuden tunnin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa on mitattava kaikki seuraavien raskasmetallien päästöraja-arvojen (mg/Nm3) keskiarvot: Päästöraja viittaa dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuuteen, joka määritetään 2 osan mukaisesti.

Dioksiinit ja furaanit

0,1

1.5.

Savukaasujen hiilimonoksidipäästöjen (mg/Nm3) raja-arvot ovat:

(a)

50 vuorokausikeskiarvona,

(b)

100 puolen tunnin keskiarvona määritetyissä mittauksissa,

(c)

150 10 minuutin keskiarvona.

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia tässä kohdassa vahvistettavien päästöraja-arvojen soveltamiseen leijupolttotekniikkaa käyttäville jätteenpolttolaitoksille edellyttäen, että luvassa vahvistettava hiilimonoksidin (CO) päästöraja-arvo on enintään 100 mg/Nm3 tuntikeskiarvona.

2.   Edellä olevan 40 artiklan 5 kohdassa ja 41 artiklassa kuvatuissa tilanteissa sovellettavat päästöraja-arvot.

Ilmaan joutuvien jätteenpolttolaitoksen päästöjen hiukkasten kokonaispitoisuus ei saa missään olosuhteissa ylittää arvoa 150 mg/m3 puolen tunnin keskiarvona ilmaistuna. Ilmaan joutuvien 1 kohdan 2 alakohdassa ja 1 kohdan 5 alakohdan b luetelmakohdassa vahvistettuja orgaanisen hiilen päästöjen ja CO-päästöjen raja-arvoja ei saa ylittää.

3.   Jäsenvaltiot voivat antaa tässä liitteessä säädettyjä poikkeuksia koskevia säännöksiä.

4   osa

Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvojen määrittäminen jätteen rinnakkaispoltolle

1.   Seuraavaa kaavaa (sekoitussääntö) on sovellettava siinä tapauksessa, että tämän osan taulukoissa ei ole esitetty erityistä kokonaispäästöjen raja-arvoa C.

Jätteiden kullekin rinnakkaispoltossa syntyvän savukaasun sisältämälle pilaavalle aineelle sekä CO:lle määritetään päästöraja-arvo seuraavasti:

Formula

Vjäte

:

Pelkästään jätteenpoltosta syntyvän savukaasun volyymi, joka määritetään sen jätteen perusteella, jonka luvassa määritetty lämpöarvo on pienin tässä direktiivissä vahvistettujen olosuhteiden mukaisesti standardoituna.

Jos vaarallisten jätteiden polttamisen seurauksena syntyvä lämmönluovutus on alle 10 prosenttia laitoksen lämmön kokonaisluovutuksesta, Vjäte on laskettava (käsitteellisestä) määrästä jätettä, joka poltettuna vastaisi 10 prosentin lämmön luovutusta lämmön kokonaisluovutuksen ollessa määrätty.

Cjäte

:

Jätteenpolttoon tarkoitetuille laitoksille 3 osassa vahvistetut päästöraja-arvot.

Vprosessi

:

Laitosprosessista, mukaan lukien laitoksessa tavanomaisesti käytettyjen sallittujen polttoaineiden (lukuun ottamatta jätteitä) polttaminen, syntyvän savukaasun volyymi, joka määritetään niiden happisisältöjen perusteella, joiden mukaan päästöt on standardoitava yhteisön tai kansallisten lainsäädännön mukaisesti. Jos tällaista lainsäädäntöä ei ole annettu näiden laitosten osalta, käytetään sellaisen savukaasun todellista happisisältöä, jota ei ole laimennettu lisäämällä siihen prosessin kannalta tarpeetonta ilmaa.

Cprosessi

:

Tämän osan taulukoissa tietyille teollisuuden toiminnoille vahvistetut päästöraja-arvot, tai jos tällaiset raja-arvot puuttuvat, sellaisten laitosten raja-arvot, jotka ovat kyseisiä laitoksia koskevien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisia, kun niissä poltetaan tavanomaisesti sallittuja polttoaineita (lukuun ottamatta jätteitä). Jos tällaisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ei ole, käytetään luvassa vahvistettuja päästöraja-arvoja. Jos tällaisia luvassa vahvistettuja päästöraja-arvoja ei ole, käytetään todellisia massapitoisuuksia.

C

:

Tiettyjä teollisuutoimintoja ja tiettyjä pilaavia aineita koskevat kokonaispäästöjen raja-arvot tässä osassa vahvistetussa happipitoisuudessa, tai jos tällaisia arvoja ei ole, tämän direktiivin erityisissä liitteessä vahvistetut päästöraja-arvot korvaavat kokonaispäästöjen raja-arvot, kokonaishappipitoisuus, jolla korvataan standardisoinnin perustana oleva happipitoisuus, määritetään edellä tarkoitetun pitoisuuden pohjalta, jossa otetaan huomioon osavolyymit.

Kaikki päästöraja-arvot on laskettava siten, että lämpötila on 273,15 K ja paine 101, 3 kPA, kun savukaasujen vesihöyrypitoisuutta koskevat korjaukset on tehty.

Jäsenvaltiot voivat antaa tässä osassa säädettyjä poikkeuksia koskevia säännöksiä.

2.   Jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviä sementtiuuneja koskevat erityissäännökset ║

2.1.

Jäljempänä olevan 2 kohdan 2 alakohdassa ja 2 kohdan 3 alakohdassa vahvistettuja päästöraja-arvoja sovelletaan vuorokausikeskiarvoina hiukkas-, HCl-, HF, NO x-, SO2 - ja TOC-kokonaispäästöihin (jatkuvat mittaukset), vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavana keskiarvona raskasmetalleihin ja vähintään kuuden tunnin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavana keskiarvona dioksiineihin ja furaaneihin.

Kaikki arvot standardisoidaan happipitoisuuteen 10 %.

Puolen tunnin keskiarvoja tarvitaan ainoastaan vuorokausikeskiarvojen laskemiseen.

2.2.

C – Seuraavien pilaavien aineiden kokonaispäästöjen raja-arvot (mg/Nm3 lukuun ottamatta dioksiineja ja furaaneja)

Pilaava aine

C

Hiukkasten kokonaismäärä

30

HCl

10

HF

1

NOx

500

Cd + Tl

0,05

Hg

0,05

Sb + As + Pb + Cr + Co + Cu + Mn + Ni + V

0,5

Dioksiinit ja furaanit (ng/Nm3)

0,1

2.3.

C – SO2:n ja orgaanisen hiilen kokonaispäästöjen raja-arvot (mg/Nm3)

Epäpuhtaus

C

SO2

50

TOC

10

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia näistä päästöraja-arvoista tapauksissa, joissa orgaaninen hiili ja SO2 eivät synny jätteenpoltosta.

3.   Jätteen rinnakkaispolttoon käytettäviä polttolaitoksia koskevat erityissäännökset

3.1.   Cprosessi ilmaistuna vuorokausikeskiarvoina (mg(Nm3) 31 päivään joulukuuta 2015 saakka.

Polttolaitosten mitattua lämpötehoa määriteltäessä sovelletaan 31 artiklan yhdistämissääntöjä.

Puolen tunnin keskiarvoja tarvitaan ainoastaan vuorokausikeskiarvojen laskemiseen.

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden, lukuun ottamatta biomassaa, osalta (O2 -pitoisuus 6 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

850

200

200

NOx

400

200

200

Hiukkaset

50

50

30

30

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden osalta (O2 -pitoisuus 6 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

200

200

200

NOx

350

300

200

Hiukkaset

50

50

30

30

Cprosessi nestemäisten polttoaineiden osalta (O2 -pitoisuus 3 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

850

400–200

(lineaarinen vähennys 100:sta 300 MWth:iin)

200

NOx

400

200

200

Hiukkaset

50

50

30

30

3.2   Cprosessi vuorokausikeskiarvona (mg/Nm3) 1 päivästä tammikuuta 2016.

Polttolaitosten mitattua lämpötehoa määriteltäessä sovelletaan 31 artiklan yhdistämissääntöjä. Puolen tunnin keskiarvoja tarvitaan ainoastaan vuorokausikeskiarvojen laskemiseen.

3.2.1.   Cprosessi 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen uusien laitosten osalta:

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden osalta mg/Nm3:na (O2-pitoisuus 6 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

400

Turve: 300

200

200

NOx

300

ruskohiilipöly 400

200

200

Hiukkaset

50

30

25

Turve: 20

20

Cprosessi biomassan osalta (O2-pitoisuus 6 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

200

200

200

NOx

300

250

200

Hiukkaset

50

30

20

20

Cprosessi biomassan osalta (O2-pitoisuus 3 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

350

250

200

NOx

400

200

150

Hiukkaset

50

30

25

20

3.2.2.   Cprosessi 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen polttolaitosten osalta:

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden osalta (O2-pitoisuus 6 %) biomassaa lukuun ottamatta:

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

400

Turve: 300

200

Turve: 300, lukuun ottamatta leijupolttoa 250

150

Kiertoleijupoltto tai paineistettu leijupoltto, tai turvetta käytettäessä kaiken leijupolton osalta: 200

NOx

300

Turve: 250

200

150

Ruskohiilen pölypoltto: 200

Hiukkaset

50

20

20

10

Turve: 20

Cprosessi biomassan osalta (O2-pitoisuus 6 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

200

200

150

Leijupoltto: 200

NOx

250

200

150

Hiukkaset

50

20

20

20

Cprosessi nestemäisten polttoaineiden osalta (O2-pitoisuus 3 %):

Pilaava aine

< 50 MWth

50–100 MWth

100–300 MWth

> 300 MWth

SO2

350

200

150

NOx

300

150

100

Hiukkaset

50

30

25

20

3.3.   C– kokonaispäästöjen raja-arvot raskasmetallien osalta (mg/Nm3)

ilmaistuna vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina keskiarvoina (O2-pitoisuus 6 % kiinteiden polttoaineiden osalta ja 3 % nestemäisten osalta:

Pilaava aine

C

Cd + Tl

0,05

Hg

0,05

Sb + As + Pb + Cr + Co + Cu + Mn + Ni + V

0,5

3.4.   C – kokonaispäästöjen raja-arvot (ng/Nm3)

dioksiineille ja furaaneille ilmaistuna vähintään kuuden tunnin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina keskiarvoina (O2-pitoisuus 6 % kiinteiden polttoaineiden osalta ja 3 % nestemäisten osalta):

Pilaava aine

C

Dioksiinit ja furaanit

0,1

4.   Tämän osan 2 ja 3 kohdan soveltamisalaan kuulumattomilla teollisuudenaloilla käytettävin rinnakkaispolttolaitoksiin sovellettavat erityissäännökset

4.1.   C– kokonaispäästöjen raja-arvot (ng/Nm3)

dioksiinien ja furaanien osalta ilmaistuna vähintään kuuden ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina keskiarvoina:

Pilaava aine

C

Dioksiinit ja furaanit

0,1

4.2.   C– kokonaispäästöjen raja-arvot raskasmetallien osalta (mg/Nm3)

ilmaistuna vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavina keskiarvoina:

Pilaava aine

C

Cd + Tl

0,05

Hg

0,05

5   osa

Savukaasujen puhdistuksesta syntyvään jäteveteen sovellettavat päästöraja-arvot

Pilaavat aineet

Päästöraja-arvot suodattamattomien näytteiden osalta (mg/l dioksiineja ja furaaneja lukuun ottamatta)

1.

Direktiivissä 91/271/ETY olevassa I liitteessä määritelty suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärä

(95 %)

30

(100 %)

45

2.

Elohopea ja sen yhdisteet puhtaana elohopeana (Hg)

0,03

3.

Kadmium ja sen yhdisteet puhtaana kadmiumina (Cd)

0,05

4.

Tallium ja sen yhdisteet puhtaana talliumina (Tl)

0,05

5.

Arseeni ja sen yhdisteet puhtaana arseenina (As)

0,15

6.

Lyijy ja sen yhdisteet puhtaana lyijynä (Pb)

0,2

7.

Kromi ja sen yhdisteet puhtaana kromina (Cr)

0,5

8.

Kupari ja sen yhdisteet puhtaana kuparina (Cu)

0,5

9.

Nikkeli ja sen yhdisteet puhtaana nikkelinä (Ni)

0,5

10.

Sinkki ja sen yhdisteet puhtaana sinkkinä (Zn)

1,5

11.

Dioksiinit ja furaanit

0,3 ng/l

6   osa

Päästöjen tarkkailu

1.   Mittaustekniikat

1.1.

Ilman ja veden epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittämiseksi suoritettavien mittausten on oltava edustavia.

1.2.

Kaikkien pilaavien aineiden, myös dioksiinien ja furaanien, näytteenotto ja analyysi ja automaattisten mittausjärjestelmien laadunvarmistus sekä niiden kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on suoritettava CEN-standardien mukaisesti. Jos CEN-standardeja ei ole käytettävissä, on sovellettava ISO-standardeja, kansallisia standardeja tai kansainvälisiä standardeja, joilla varmistetaan vastaavaa tieteellistä tasoa olevat tiedot. Automaattiset mittausjärjestelmät on vertailumenetelmien avulla tarkastettava vähintään kerran vuodessa rinnakkaismittauksin.

1.3.

Yksittäisten mitattujen tulosten 95 prosentin luottamusvälin arvot eivät saa ylittää seuraavia prosenttiosuuksia päivittäisistä päästöraja-arvoista:

Hiilimonoksidi:

10 %

Rikkidioksidi:

20 %

Typpidioksidi:

20 %

Hiukkasten kokonaismäärä:

30 %

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä:

30 %

Kloorivety:

40 %

Fluorivety:

40 %.

Ilmaan ja veteen joutuvien päästöjen määräaikaismittaukset on tehtävä 1.1 ja 1.2 kohdan mukaisesti.

2.   Ilmaa pilaavien aineiden mittaukset

2.1.

Seuraavat ilmaa pilaavien aineiden mittaukset on suoritettava:

(a)

jatkuvat mittaukset seuraavista aineista: NOx, edellyttäen, että on vahvistettu päästö raja-arvot, CO, hiukkasten kokonaismäärä, orgaanisen hiilen kokonaismäärä, HCl, HF ja SO2;

(b)

jatkuvat mittaukset seuraavista prosessin toimintaan liittyvistä parametreistä: lämpötila uunin sisäseinän läheisyydestä tai muusta toimivaltaisen viranomaisen hyväksymästä palamiskammion edustavasta kohdasta sekä savukaasun happipitoisuus, paine, lämpötila ja vesihöyrysisältö;

(c)

raskasmetallien, dioksiinien ja furaanien mittaukset vähintään kahdesti vuodessa; 12 ensimmäisen käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin mittaus vähintään joka kolmas kuukausi.

2.2.

Savukaasujen viipymäaika, vähimmäislämpötila ja happipitoisuus on tarkistettava asianmukaisesti vähintään kerran jätteenpolttolaitoksen tai jätettä käyttävän rinnakkaispolttolaitoksen käyttöönoton aikana ja epäedullisimmiksi ennakoiduissa käyttöolosuhteissa.

2.3.

HF:n jatkuvia mittauksia ei tarvitse tehdä, jos HCl:n käsittelyssä on vaiheita, joilla varmistetaan, ettei HCl:n päästöraja-arvo ylity. Tällöin HF-päästöistä tehdään määräaikaismittaukset siten kuin 2 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa on säädetty.

2.4.

Vesihöyrysisällön jatkuvat mittaukset eivät ole tarpeen edellyttäen, että näytteeksi otettu savukaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia.

2.5.

Toimivaltainen viranomainen voi päättää, ettei HCI:n, HF:n ja SO2:n jatkuvia mittauksia edellytetä jätteenpolttolaitoksissa tai jätettä käyttävissä rinnakkaispolttolaitoksissa ja edellyttää määräaikaismittauksia siten kuin 2 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa on säädetty ▐, jos toiminnanharjoittaja voi näyttää toteen, että kyseisten epäpuhtauksien päästöt eivät voi missään olosuhteissa ylittää vahvistettuja päästöraja-arvoja. Tätä poikkeusta ei sovelleta tapauksissa, joissa on kyse eri lähteistä peräisin olevan sekajätteen polttamisesta.

2.6.

Toimivaltainen viranomainen voi seuraavissa tapauksissa päättää, että raskasmetalleja sekä dioksiineja ja furaaneja on mitattava vain kerran vuodessa ▐:

(a)

jätteen rinnakkaispoltosta tai poltosta syntyvät päästöt ovat kaikissa olosuhteissa alle 50 prosenttia päästöraja-arvoista

(b)

rinnakkaispoltettava tai poltettava jäte muodostuu ainoastaan sellaisten tavanomaisten jätteiden tietyistä lajitelluista palavista jakeista, jotka eivät sovellu kierrätykseen ja joilla on tiettyjä ominaisuuksia, ja se määritellään tarkemmin c kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella;

(c)

toiminnanharjoittaja voi todistaa kyseisten jätteiden laatua koskevien tietojen ja päästöjen tarkkailun perusteella, että päästöt jäävät kaikissa tapauksissa merkittävästi raskasmetalleille, dioksiineille ja furaaneille vahvistettujen päästöraja-arvojen alle;

(d)

toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että laitoksessa ei käsitellä sähkö- tai elektroniikkaromua tai kloorattuja yhdisteitä sisältävää jätettä.

2.7.

Mittausten tulokset on standardoitava käyttämällä 3 osassa mainittuja standardin mukaisia happipitoisuuksia tai laskettava 4 osan mukaisesti ja käyttämällä 7 osassa annettua kaavaa.

Jos jätettä poltetaan tai rinnakkaispoltetaan hapetetussa ilmassa, mittaustulokset voidaan standardoida toimivaltaisen viranomaisen vahvistaman happipitoisuuden mukaan, jossa on otettu huomioon kunkin yksittäistapauksen erityisolosuhteet,

Jos pilaavien aineiden päästöjä on rajoitettu savukaasun puhdistuksella vaarallisia jätteitä käsittelevässä jätteenpolttolaitoksessa tai jätettä käsittelevässä rinnakkaispolttolaitoksessa, suoritetaan ensimmäisessä alakohdassa säädetty happipitoisuuden standardointi ainoastaan, jos happipitoisuus, joka on mitattu saman ajanjakson aikana kuin pilaavan aineen pitoisuus, on suurempi kuin hapen standardipitoisuus.

3.   Vettä pilaavien aineiden mittaukset

3.1.

Seuraavat mittaukset on tehtävä jäteveden poistopaikassa:

(a)

pH:n, lämpötilan ja virtauksen jatkuvat mittaukset;

(b)

suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärän päivittäiset mittaukset pistokokeina tai 24 tunnin ajalta otettujen virtaukseen suhteutettujen edustavien näytteiden mittaukset;

(c)

24 tunnin ajan tapahtuvaa poistoa edustavan näytteen vähintään kuukausittaiset, virtaukseen suhteutetut Hg:n, Cd:n, Tl:n, As:n, Pb:n, Cr:n, Ni:n ja ZN:n mittaukset;

(d)

vähintään puolen vuoden välein tapahtuvat dioksiinien ja furaanien mittaukset; 12 ensimmäisen käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin mittaus vähintään joka kolmas kuukausi.

3.2.

Jos savukaasujen puhdistamisesta syntyvä jätevesi käsitellään laitoksessa yhdessä laitoksessa syntyvän muun jäteveden kanssa, toiminnanharjoittajan on tehtävä mittaukset:

(a)

savukaasun puhdistusprosessista syntyvästä jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;

(b)

yhdestä tai useammasta muusta jätevesivirrasta ennen sen johtamista yhteiseen jätevesien käsittelylaitokseen;

(c)

paikassa, jossa jätevesi poistetaan käsittelyn jälkeen lopullisesti jätteenpolttolaitoksesta tai jätettä käyttävästä rinnakkaispolttolaitoksesta.

7   osa

Kaava, jolla lasketaan päästöpitoisuus happipitoisuuden prosenttiosuuden ollessa standardin mukainen

Formula

ES

=

laskettu päästöpitoisuus happipitoisuuden prosenttiosuuden ollessa standardin mukainen

EM

=

mitattu päästöpitoisuus

OS

=

standardin mukainen happipitoisuus

OM

=

mitattu happipitoisuus.

8   osa

Päästöraja-arvojen noudattamisen arviointi

1.   Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot

1.1.

Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos

(a)

yksikään vuorokausikeskiarvo ei ylitä 3 osan 1 kohdan 1 alakohdassa tai 4 osassa vahvistettuja tai 4 osan mukaisesti laskettuja päästöraja-arvoja;

(b)

yksikään puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä 3 osan 1 kohdan 2 alakohdassa olevassa sarakkeessa A vahvistettuja päästöraja-arvoja, tai soveltuvissa tapauksissa 97 % vuoden aikana mitatuista puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä liitteessä 3 osan 1 kohdan 2 alakohdassa olevassa sarakkeessa B vahvistettuja päästöraja-arvoja;

(c)

yksikään raskasmetalleja sekä dioksiineja ja furaaneja varten määritetyn näytteenottoajan keskiarvo ei ylitä 3 osan 1 kohdan 3 alakohdassa ja 1 kohdan 4 alakohdassa tai 4 osassa vahvistettuja tai 4 osan mukaisesti laskettuja päästöraja-arvoja;

(d)

hiilimonoksidin (CO) osalta:

(i)

jätteenpolttolaitosten osalta:

vähintään 97 % vuoden aikana mitatuista vuorokauden keskiarvoista ei ylitä 3 osan 1 kohdan 5 alakohdan a alakohdassa vahvistettuja päästöraja-arvoja;

ja

vähintään 95 prosenttia kaikista 10 minuutin keskiarvoina määritetyistä mittauksista minkä tahansa 24 tunnin jakson aikana tai kaikista saman jakson aikana otetuista puolen tunnin keskiarvoista ei ylitä 3 osan 1 kohdan 5 alakohdassa b ja c alakohdassa vahvistettuja päästöraja-arvoja;

(ii)

jätettä käsittelevien rinnakkaispolttolaitosten osalta: 4 osan säännöksiä noudatetaan.

1.2.

Puolen tunnin ja 10 minuutin keskiarvot määritetään varsinaisen toiminta-ajan kuluessa (lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysvaihetta, jos niiden aikana ei polteta jätettä) mitatuista arvoista, joista on vähennetty 6 osan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitetut luottamusvälin arvot. Vuorokausikeskiarvot lasketaan näistä vahvistetuista keskiarvoista.

Jotta vuorokausikeskiarvo olisi pätevä, vuorokaudessa saadaan hylätä enintään viisi puolen tunnin keskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi. Vuodessa saadaan hylätä enintään kymmenen vuorokausikeskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi.

1.3.

Näytteenottoajan keskiarvot sekä HF:n, HCl:n ja SO 2:n määräaikaismittausten keskiarvot määritetään 39 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 42 artiklan 3 kohdan sekä 6 osan 1 kohdan vaatimusten mukaisesti.

2.   Veteen joutuvien päästöjen raja-arvot.

Veteen joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos

(a)

suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärän osalta 95 prosenttia ja 100 prosenttia mitatuista arvoista ei ylitä vastaavia 5 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja;

(b)

raskasmetallien (Hg, Cd, Tl, As, Pb, Cr, Cu, Ni ja Zn) osalta enintään yksi mittaus vuodessa ylittää 5 osassa vahvistetut päästöraja-arvot; vaihtoehtoisesti, jos jäsenvaltio säätää useammasta kuin 20 näytteestä vuodessa, enintään 5 prosenttia kyseisistä näytteistä ylittää 5 osassa vahvistetut päästöraja-arvot;

(c)

dioksiinien ja furaanien osalta tehtävien mittausten tulokset eivät ylitä 5 osassa vahvistettua päästöraja-arvoa.

Tiistai 10. maaliskuuta 2009
LIITE VII

1   osa

Toiminnot

1.   Kussakin seuraavista kohdista toimintoon kuuluu laitteiden puhdistaminen mutta ei tuotteen puhdistamista, ellei toisin ole säädetty.

2.   Liimapinnoitus

Toiminto, jossa liima levitetään johonkin pintaan, painatustoimintoihin liittyvää liimausta ja laminointia lukuun ottamatta.

3.   Maalaukset, pinnoitukset

Toiminto, jossa levitetään yksi tai useampia kerroksia jatkuvaa kalvoa

(a)

johonkin seuraavista ajoneuvoista:

(i)

uudet autot, jotka on määritelty ajoneuvoluokkaan M1 puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY  (1) (puitedirektiivi) mukaisesti ja luokkaan N1, mikäli ne maalataan samassa laitoksessa kuin M1-luokan ajoneuvot,

(ii)

rekkojen ohjaamot, jotka on määritelty ajajan majoitustilaksi, ja direktiivissä 2007/46/EY säädettyjen N2- ja N3-ajoneuvoluokkien mukaiseen majoitukseen liittyvä tekninen välineistö kokonaisuudessaan,

(iii)

pakettiautot ja rekat, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin N1, N2 ja N3 direktiivin 2007/46/EY mukaisesti, lukuun ottamatta rekkojen ohjaamoja,

(iv)

linja-autot, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin M2 ja M3 direktiivin 2007/46/EY mukaisesti,

(v)

perävaunuihin, jotka on määritelty ajoneuvoluokkiin O1, O2, O3 ja O4 direktiivin 2007/46/EY mukaisesti,

(b)

metalli- ja muovipintoihin mukaan lukien lentokoneiden, laivojen, junien, jne. pinnat,

(c)

puupintoihin,

(d)

tekstiili-, kangas-, folio- ja paperipintoihin,

(e)

nahkaan.

Maalaus-/pinnoitustoiminnot eivät sisällä kappaleiden pinnoitusta metallilla elektroforeesi- ja kemiallista sumutustekniikkaa käyttäen. Jos maalaus/pinnoitus käsittää vaiheen, jossa sama kappale painetaan millä tahansa tekniikalla, kyseistä painatusvaihetta pidetään maalauksen/pinnoituksen osana. Erillisinä toimintoina suoritettuja painatustoimintoja ei kuitenkaan lueta kuuluviksi tähän kohtaan, mutta ne voivat kuulua tämän direktiivin V luvun soveltamisalaan, jos painatustoiminto kuuluu mainittuun soveltamisalaan.

4.   Kelapinnoitus

Toiminto, jossa rulla terästä, ruostumatonta terästä, päällystettyä terästä, kupariseoksia tai alumiininauhaa pinnoitetaan joko kalvon muodostuksella tai laminaatilla jatkuvassa prosessissa.

5.   Kemiallinen pesu

Teollinen tai kaupallinen toiminto, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä vaatteiden, huonekalujen tai vastaavien kulutustavaroiden puhdistamiseen tarkoitetussa laitoksessa, lukuun ottamatta tahrojen ja jälkien poistamista manuaalisesti tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa.

6.   Jalkineiden valmistus

Kokonaisten jalkineiden tai niiden osien tuottamiseen tarkoitetut toiminnot.

7.   Maali-, lakka-, paninoväri- ja liimaseosten valmistus

Edellä mainittujen lopputuotteiden ja niiden välituotteiden valmistus, kun se tapahtuu samassa laitoksessa, sekoittamalla pigmenttejä, hartseja ja liima-aineita orgaanisiin liuottimiin tai muihin kantoaineisiin, mukaan lukien dispergointi ja esidispergointi, viskositeetin ja värisävyjen säätäminen sekä lopputuotteen pakkaamiseen liittyvät toimet.

8.   Lääketeollisuus

Lääkkeiden kemiallinen synteesi, käymisprosessi, uutto, formulointi ja viimeistely sekä raaka-aineiden valmistus, jos se tapahtuu samassa paikassa.

9.   Painatus

Tekstin ja/tai kuvien jäljentäminen, jossa painoväri siirretään kuvansiirtäjän avulla jollekin pinnalle. Tämä sisältää asiaan kuuluvat lakkaus-, pinnoitus- ja laminointitekniikat. Kuitenkin vain seuraavat osaprosessit kuuluvat V luvun soveltamisalaan:

(a)

fleksopaino – painatustoiminto, jossa kuvansiirtäjänä käytetään kumia tai kimmoisia valopolymeerejä, joiden päällä painovärit ovat painamatta jätettävien alueiden yläpuolella, ja jossa käytetään haihtumalla kuivuvia nestemäisiä painovärejä;

(b)

heatset-rainaoffset – rainapainatustoiminto, jossa käytetään kuvansiirtäjää siten, että painettava ja painamatta jätettävä alue ovat samassa tasossa; raina tarkoittaa sitä, että painettava materiaali syötetään koneeseen rullalta eikä erillisinä arkkeina. Painamatta jätettävä alue käsitellään vettä imeväksi ja siten painoväriä hylkiväksi. Painettava alue käsitellään siten, että se ottaa vastaan ja välittää edelleen painovärin painettavalle pinnalle. Haihtuminen tapahtuu uunissa, jossa käytetään kuumaa ilmaa painetun materiaalin kuumentamiseksi;

(c)

painatusprosessiin liittyvä laminointi – kahden tai useamman joustavan materiaalin liittäminen yhteen laminaattien tuottamiseksi;

(d)

julkaisusyväpaino – syväpaino, jota käytetään aikakausilehdissä, esitteissä, luetteloissa tai vastaavissa tuotteissa olevan paperin painatukseen tolueenipohjaisia painovärejä käyttäen;

(e)

syväpaino – painatustoiminto, jossa käytetään lieriömäistä kuvansiirtäjää, jolloin painettava alue on painamatta jätettävän alueen alapuolella, ja jossa käytetään nestemäisiä painovärejä, jotka kuivuvat haihtumalla. Syvennykset täytetään painovärillä ja painamatta jätettävät alueet puhdistetaan ylimääräisestä painoväristä, ennen kuin painettava pinta koskettaa lieriötä ja nostaa painovärin syvennyksistä;

(f)

rotaatioseripaino – rainapainatustoiminto, jossa painoväri puristetaan painettavalle pinnalle huokoisen kuvansiirtäjän läpi, jolloin painettava alue on avoinna ja painamatta jätettävä alue on eristetty, ja jossa käytetään nestemäisiä painovärejä, jotka kuivuvat ainoastaan haihtumalla. Raina tarkoittaa sitä, että painettava materiaali syötetään koneeseen rullalta eikä erillisinä arkkeina;

(g)

lakkaus – toiminto, jossa pakkausmateriaalin myöhempää sulkemista varten tarkoitettu lakka tai liima levitetään joustavalle materiaalille.

10.   Kumin jalostus

Luonnonkumin tai synteettisen kumin sekoitus-, jauhamis-, seostus-, kalanterointi-, ekstrudointi- ja vulkanointitoiminto sekä kaikki avustavat toimenpiteet luonnonkumin tai synteettisen kumin muuttamiseksi lopputuotteeksi.

11.   Pintojen puhdistus

Kemiallista pesua lukuun ottamatta toiminto, jossa käytetään orgaanisia liuottimia epäpuhtauksien poistamiseksi materiaalin pinnalta rasvanpoisto mukaan lukien. Puhdistustoimintoa, johon kuuluu useampi kuin yksi vaihe ennen jotakin muuta toimintoa tai sen jälkeen, pidetään yhtenä pinnan puhdistustoimintona. Tällä toiminnolla tarkoitetaan tuotteen pinnan puhdistusta eikä laitteiston puhdistusta.

12.   Kasviöljyjen ja eläinrasvan uutto sekä kasviöljyjen jalostus

Toiminto kasviöljyjen uuttamiseksi siemenistä ja muista kasviaineksista, kuivajäämien käsittely rehun tuottamiseksi, siemenistä, kasvi- ja/tai eläinaineksista saatujen rasvojen ja kasviöljyjen jalostus.

13.   Ajoneuvojen korjausmaalaus

Teollinen tai kaupallinen maalaustoiminto tai siihen liittyvät rasvanpoistotoiminnot, joilla tehdään jompaa kumpaa seuraavista:

(a)

direktiivissä 2007/46/EY määriteltyjen maantieajoneuvojen tai niiden osien alkuperäinen maalaus korjaustyyppisillä materiaaleilla, kun se suoritetaan alkuperäisten tuotantolinjojen ulkopuolella,

(b)

perävaunujen (mukaan luettuna puoliperävaunut) ( direktiivissä 2007/46/EY tarkoitettu ajoneuvoluokka O) maalaus.

14.   Lankalakkaus

Muuntimiin, moottoreihin jne. tarkoitettuihin käämeihin käytettävien metallijohtimien pinnoitus.

15.   Puun kyllästys

Puutavaran säilymistä parantava toiminto.

16.   Puun ja muovin laminointi

Puun ja/tai muovin kiinnittäminen yhteen laminoitujen tuotteiden valmistamiseksi.

2   osa

Kynnysarvot ja päästöraja-arvot

Savukaasujen päästöraja-arvot on laskettava siten, että lämpötila on 273,15 K, ilmanpaine 101,3 kPa, kun savukaasujen vesihöyrypitoisuutta koskevat korjaukset on tehty

 

Toiminto

(Liuottimien kulutuksen kynnysarvo tonnia/vuosi)

Kynnysarvo

(Liuottimien kulutuksen kynnysarvo tonnia/vuosi)

Poistokaasujen päästöraja (mg C/Nm3)

Päästörajaarvo hajapäästöille (prosentteina liuottimien käytöstä)

Kokonaispäästöraja

Erityismääräykset

Uudet laitokset

Toiminnassa olevat laitokset

Uudet laitokset

Toiminnassa olevat laitokset

1

Heatset-rainaoffset-painatus

(> 15)

15—25

100

30 (1)

 

(1) Liuotinjäämää lopputuotteessa ei pidetä hajapäästöjen osana.

> 25

20

30 (1)

2

Julkaisusyväpaino

(> 25)

 

75

10

15

 

 

 

3

Muu syväpaino, fleksopaino, rotaatioseripaino, muut laminointi- tai lakkausyksiköt (> 15) tekstiilien ja kartongin rotaatioseripaino (> 30)

15—25

100

25

 

(1) Kynnysarvo tekstiilien ja kartongin rotaatioseripainolle.

> 25

100

20

> 30 (1)

100

20

4

Pintojen puhdistus 53 artiklan 5 kohdassa yksilöidyillä yhdisteillä

(> 1)

1—5

20 (1)

15

 

(1) Raja-arvo viittaa yhdisteiden massaan mg C/Nm3, eikä hiilen kokonaismäärään.

> 5

20 (1)

10

5

Muu pintojen puhdistus

(> 2)

2—10

75 (1)

20 (1)

 

(1) Näitä arvoja ei sovelleta laitoksiin, jotka osoittavat toimivaltaiselle viranomaiselle, että kaikkien käytettyjen puhdistusaineiden keskimääräinen orgaanisen liuottimen pitoisuus ei ylitä 30 paino-%:ia.

> 10

75 (1)

15 (1)

6

Ajoneuvojen maalaus (< 15) ja korjausmaalaus

> 0,5

50 (1)

25

 

(1) 8 osan 2 kohdan mukaisesti mittausten keskimääräisen keston on oltava 15 minuuttia.

7

Kelapinnoitus

(> 25)

 

50 (1)

5

10

 

(1) Laitosten, jotka käyttävät talteenotettujen liuotinten uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, päästöraja-arvo on 150 mg.

8

Muu pinnoitus, mukaan lukien metallin, muovin, tekstiilien (5), folion ja paperin pinnoitus/maalaus

(> 5)

5—15

100 (1) (4)

25 (4)

 

(1) Päästörajaa sovelletaan hallituissa olosuhteissa tapahtuvaan pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin.

(2) Ensimmäistä päästörajaa sovelletaan kuivausprosesseihin, toista pinnoitussovellutuksiin.

(3) Tekstiilien pinnoituslaitosten, jotka käyttävät talteenotettujen liuotinten uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin sovellettava päästöraja-arvo on yhteensä 150.

(4) Maalaustoiminnot, joita ei voi tehdä hallituissa olo-suhteissa (kuten laivanrakennuksessa, lentokoneen maalauksessa) saavat poiketa näistä arvoista 53 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(5) Rotaatioseripaino tekstiileille kuuluu toimintoon 3.

> 15

50/75 (2) (3) (4)

20 (4)

9

Lankalakkaus

(> 5)

 

 

 

10 g/kg (1)

5 g/kg (2)

(1) Sovelletaan laitoksiin, joissa langan keskimääräinen halkaisija on ≤ 0,1 mm.

(2) Sovelletaan kaikkiin muihin laitoksiin.

10

Puupintojen maalaus

(> 15)

15—25

100 (1)

25

 

(1) Päästöraja-arvoa sovelletaan hallituissa olosuhteissa tapahtuvaan pinnoitukseen ja kuivausprosesseihin.

(2) Ensimmäistä arvoa sovelletaan kuivausprosesseihin, toista maalausprosesseihin.

> 25

50/75 (2)

20

11

Kemiallinen pesu

 

 

 

20 g/kg (1) (2)

(1) Ilmaistu vapautuneen liuottimen massana puhdistettua tuotekiloa kohden.

(2) Edellä 4 osan 2 kohdassa määriteltyä päästöraja-arvoa ei sovelleta tähän toimintoon.

12

Puun kyllästys

(> 25)

 

100 (1)

45

11 kg/m3

(1) Päästöraja-arvoa ei sovelleta kreosootilla tapahtuvaan kyllästykseen.

13

Nahan viimeistely

(> 10)

10—25

 

 

85 g/m2

Päästöraja-arvot on ilmaistu vapautuneen liuottimen grammamääränä valmistetun tuotteen neliömetriä kohden.

(1) Nahan pinnoitusprosessissa sisustamisessa ja kulutushyödykkeinä käytetyissä yksittäisissä nahkatuotteissa, kuten laukuissa, vöissä, lompakoissa jne.

> 25

75 g/m2

> 10 (1)

150 g/m2

14

Jalkineiden valmistus

(> 5)

 

 

 

25 g paria kohden

Kokonaispäästöjen raja-arvo on ilmaistu vapautuneen liuottimen grammamääränä valmista jalkineparia kohden.

15

Puun ja muovin laminointi

(> 5)

 

 

 

30 g/m2

 

16

Liimapinnoitus

(> 5)

5—15

50 (1)

25

 

(1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg.

> 15

50 (1)

20

17

Maali- ja lakkaseosten painovärien ja liimojen valmistus

(> 100)

100—1 000

150

5

5 % käytetystä liuottimesta

Hajapäästöjen päästöraja-arvo ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä maaliseosta suljetussa pakkauksessa.

> 1 000

150

3

3 % käytetystä liuottimesta

18

Kumin jalostus

(> 15)

 

20 (1)

25 (2)

25 % käytetystä liuottimesta

(1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg.

(2) Hajapäästöjen raja-arvo ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä tuotetta tai seosta suljetussa pakkauksessa.

19

Kasviöljyjen ja eläinrasvan uutto sekä kasviöljyjen jalostus

(> 10)

 

 

 

Eläinrasva:

1,5 kg/tonni

Risiiniöljy:

3 kg/tonni

Rapsin siemen:

1 kg/tonni

Auringonkukan siemen:

1 kg/tonni

Soijapavut (tavanomainen murskaus):

0,8 kg/tonni

Soijapavut (valkoiset hiutaleet):

1,2 kg/tonni

Muut siemenet ja muut kasviainekset

 

3 kg/tonni (1)

 

1,5 kg/tonni (2)

 

4 kg/tonni (3)

(1) Toimivaltaisen viranomaisen olisi asetettava kokonaispäästörajat yksittäisiä siemeneriä ja muita kasviaineksia käsitteleville laitoksille tapauskohtaisesti käyttäen parhaita käytettävissä olevia tekniikoita.

(2) Sovelletaan kaikkiin fraktiointi-prosesseihin kumien poistoa lukuun ottamatta (kumien poistaminen öljystä).

(3) Sovelletaan kumien poistoon.

20

Lääketeollisuus

(> 50)

 

20 (1)

5 (2)

15 (2)

5 % käytetystä liuottimesta

15 % käytetystä liuottimesta

(1) Jos käytetään talteenotetun liuottimen uudelleenkäytön mahdollistavia tekniikoita, poistokaasujen päästöraja on 150 mg.

(2) Hajapäästöjen raja-arvo ei sisällä liuotinta, joka myydään osana kyseistä tuotetta tai seosta suljetussa pakkauksessa.

3   osa

Ajoneuvojen maalauslaitosten päästöraja-arvot

1.

Kokonaispäästörajat ilmaistaan vapautuneen orgaanisen liuottimen grammamääränä suhteessa tuotteen neliömetreinä ilmaistuun pinta-alaan ja vapautuneen orgaanisen liuottimen kilomääränä suhteessa auton koriin.

2.

Kaikkien jäljempänä 3 kohdassa olevassa taulukossa esitettyjen tuotteiden pinta-ala määritellään seuraavasti:

pinta-ala laskettuna elektroforeesitekniikalla käsitellystä kokonaisalueesta yhdessä kaikkien niiden osien pinta-alojen kanssa, jotka mahdollisesti lisätään maalausprosessin seuraavissa vaiheissa silloin, kun ne maalataan samoilla maaleilla kuin kyseinen tuote, tai laitoksessa maalatun tuotteen kokonaispinta-ala.

Elektroforeesitekniikalla käsiteltävän alueen pinta-ala lasketaan seuraavaa kaavaa käyttäen:

Formula

Tätä menetelmää sovelletaan myös muihin levyistä valmistettuihin maalattuihin osiin.

Tietokoneavusteista suunnittelua (CAD) tai vastaavia muita menetelmiä käytetään laskettaessa muiden osien lisäämisestä aiheutuvia pinta-aloja tai laitoksessa maalatun alueen kokonaispinta-ala.

3.

Jäljempänä olevassa taulukossa esitetty päästöjen kokonaisraja viittaa kaikkiin samassa laitoksessa suoritettaviin prosessivaiheisiin elektroforeesitekniikasta tai mistä tahansa muusta maalausprosessista lähtien aina loppuvaiheen vahaukseen ja suojapinnoitteen kiillotukseen asti, prosessilaitteiston puhdistukseen käytetty liuotin sekä suihkemaalikatokset ja muut kiinteät rakenteet sekä tuotannon aikana että sen ulkopuolella mukaan lukien.

Toiminto

(Liuottimien kulutuksen kynnysarvo tonnia/vuosi)

Tuotannon kynnysarvo

(Viittaa maalatun tuotteen vuosituotantoon)

Kokonaispäästöjen raja-arvot

Uudet laitokset

Toiminnassa olevat laitokset

Uusien autojen maalaus (> 15)

> 5 000

45 g/m2 tai 1,3 kg/kori + 33 g/m2

60 g/m2 tai 1,9 kg/kori + 41 g/m2

≤ 5 000 itsekantavaa rakennetta tai > 3 500 alustalle rakennettua

90 g/m2 tai 1,5 kg/kori + 70 g/m2

90 g/m2 tai 1,5 kg/kori + 70 g/m2

 

 

Kokonaispäästöjen raja-arvot (g/m2)

Uusien rekkojen ohjaamojen maalaus (> 15)

≤ 5 000

65

85

> 5 000

55

75

Uusien pakettiautojen ja rekkojen maalaus (> 15)

≤ 2 500

90

120

> 2 500

70

90

Uusien linja-autojen maalaus (> 15)

≤ 2 000

210

290

> 2 000

150

225

4.

Ajoneuvojen maalauslaitosten, joiden liuottimien kulutuksen kynnysarvo jää alle 3 kohdassa olevassa taulukossa esitetyn taulukon mukaisen kynnysarvon, on täytettävä korjausmaalaukselle liitteessä 2 osassa vahvistetut vaatimukset.

4   osa

Erityisiä vaaralausekkeita edellyttävien haihtuvia orgaanisia yhdisteitä koskevat päästöraja-arvot

1.

Edellä 52 artiklassa tarkoitettujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen osalta, joissa mainitussa artiklassa tarkoitettuja merkintöjä edellyttävien yhdisteiden yhteinen massavirta on vähintään 10 g/h, on noudatettava päästöraja-arvoa 2 mg/Nm3. Päästöraja-arvo viittaa yksittäisten yhdisteiden massojen summaan.

2.

Vaaralausekkeella R40 tai R68 osoitettujen halogenoitujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen osalta on, jos merkintää R40 tai R 68 edellyttävien yhdisteiden yhteinen massavirta on vähintään 100 g/h, noudatettava päästöraja-arvoa 20 mg/m3. Päästöraja-arvo viittaa yksittäisten yhdisteiden massojen summaan.

5   osa

Vähentämisohjelma

1.

Käytettäessä maaleja/pinnoitteita, lakkoja, liimoja tai painovärejä voidaan käyttää seuraavaa ohjelmaa. Jos seuraava menetelmä ei sovellu, toimivaltainen viranomainen voi sallia toiminnanharjoittajan käyttää jotakin muuta vaihtoehtoista ohjelmaa, jolla saavutetaan vastaavat päästöjen vähennykset kuin soveltamalla 2 ja 3 osassa vahvistettuja päästöraja-arvoja. Ohjelmassa on otettava huomioon seuraavat seikat:

(a)

jos vähän liuotinta sisältävien tai liuotinta sisältämättömien korvaavien aineiden kehitys on yhä meneillään, toiminnanharjoittajalle on myönnettävä lisäaikaa omien päästöjen vähennysohjelmiensa toimeenpanemiseksi,

(b)

päästövähennysten vertailukohteen pitäisi vastata mahdollisimman tarkoin ilman vähennystoimenpiteitä syntyviä päästöjä.

2.

Seuraava ohjelma on tarkoitettu laitoksille, joiden tuotteen kiintoainepitoisuuden voidaan olettaa pysyvän muuttumattomana:

(a)

Vuosittainen vertailupäästö lasketaan seuraavasti:

(i)

Määritetään vuodessa kulutetun maalin/pinnoitteen ja/tai painovärin, lakan tai liiman sisältämän kiintoaineen kokonaismassa. Kiintoainetta ovat kaikki sellaiset aineet maaleissa/pinnoitteissa, painoväreissä, lakoissa tai liimoissa, joista tulee kiinteitä veden tai haihtuvien orgaanisten yhdisteiden haihduttua.

(ii)

Vuosittaiset vertailupäästöt lasketaan kertomalla (i) alakohdassa määritetty massa asianomaisella seuraavassa taulukossa esitetyllä kertoimella. Toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa näitä kertoimia yksittäisten laitosten kohdalla siten, että kiintoaineiden käytön todennettavissa oleva tehostuminen otetaan huomioon.

Toiminto

Kerroin a kohdan ii alakohdan soveltamiseksi

Syväpaino; fleksopaino; laminointi painatuksen osana; lakkaus painatuksen osana; puupintojen maalaus ja pinnoitus; tekstiilien, folion tai paperin pinnoitus ja maalaus; liimaus

4

Kelapinnoitus, ajoneuvojen korjausmaalaus

3

Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat pinnoitukset, ilmailu- ja avaruusalan pinnoitukset

2,33

Muu pinnoitus ja rotaatioseripaino

1,5

(b)

Päästöjen tavoitearvo on yhtä suuri kuin vuosittainen vertailupäästö kerrrottuna prosenttimäärällä, joka on

(1)

(hajapäästöjen raja-arvo + 15) laitoksille, jotka kuuluvat 2 osan 6 kohtaan ja jotka sijoittuvat 8 ja 10 kohdan alempiin kynnysrajoihin,

(2)

(hajapäästöjen raja-arvo + 5) kaikille muille laitoksille.

(c)

Vaatimuksia katsotaan noudatetun, jos liuottimien hallintasuunnitelmassa määritetty todellinen päästö on pienempi tai yhtä suuri kuin päästöjen tavoitearvo.

6   osa

Päästöjen tarkkailu

1.

Poistokanavia, joihin on liitetty puhdistinlaitteita ja joista lopullisessa poistokohdassa aiheutuva päästö on keskimäärin yli 10 kg/h kokonaishiiltä, on tarkkailtava jatkuvasti sen varmistamiseksi, että niiden vaatimuksia noudatetaan.

2.

Muissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehdään joko jatkuvia tai määräajoin suoritettavia mittauksia. Määräajoin suoritettavissa mittauksissa on saatava vähintään kolme mittausarvoa kunkin mittaustoimenpiteen aikana.

3.

Mittauksia ei vaadita silloin, jos putkien suulle asennettavia puhdistinlaitteita ei tarvita tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi.

7   osa

Liuottimien hallintasuunnitelma

1.   Periaatteet

Liuottimien hallintasuunnitelmaa on käytettävä:

(a)

arvioitaessa säännösten noudattamista 56 artiklan kohdan mukaisesti,

(b)

osoittamaan tulevia vähennysvaihtoehtoja,

(c)

mahdollistamaan tietojen antaminen liuottimien kulutuksesta, liuotinpäästöistä ja V osan vaatimusten noudattamisesta.

2.   Määritelmät

Seuraavat määritelmät muodostavat kehykset ainetaseen laatimiselle.

Prosessiin menevä orgaanisten liuottimien määrä (I):

I1.

Orgaanisten liuottimien määrä tai niiden määrä hankituissa seoksissa, ja joita käytetään prosessissa ajanjaksolla, jolta ainetasetta lasketaan.

I2.

Orgaanisten liuottimien määrä tai niiden määrä seoksissa, jotka on otettu talteen ja käytetty uudelleen liuottimena prosessissa. Kierrätetty liuotin lasketaan joka kerta, kun sitä käytetään toiminnon suorittamisessa.

Toiminnosta poistuva orgaanisten liuottimien määrä (O):

O1.

Poistokaasupäästöt.

O2.

Veteen liuenneet orgaaniset liuottimet; laskettaessa O5-arvoa otetaan huomioon jäteveden käsittely.

O3.

Orgaanisten liuottimien määrä, joka jää jäljelle prosessista valmistuviin tuotteisiin epäpuhtauksina tai jääminä.

O4.

Sellaiset orgaanisten liuottimien päästöt ilmaan, joita ei ole otettu talteen. Tähän kuuluu tilojen yleinen ilmanvaihto, jolloin ilmaa vapautuu ulkopuoliseen ympäristöön ikkunoiden, ovien, tuuletusaukkojen ja muiden vastaavien aukkojen kautta.

O5.

Kemiallisista tai fysikaalisista reaktioista aiheutuvat orgaanisten liuottimien ja/tai yhdisteiden häviäminen ( polttamalla tai muuten poistokaasua tai jätevettä käsittelemällä hävitetyt tai absorboimalla talteen otetut, edellyttäen, että ne eivät kuulu O6, O7, tai O8 kohtaan).

O6.

Kerätyn jätteen sisältämät orgaaniset liuottimet.

O7.

Orgaaniset liuottimet tai seosten sisältämät orgaaniset liuottimet, jotka myydään tai aiotaan myydä kaupallista arvoa omaavina tuotteina.

O8.

Seosten sisältämät orgaaniset liuottimet, jotka on otettu talteen uudelleen käyttöä varten, ei kuitenkaan käytettäväksi prosessiin, edellyttäen, että ne eivät kuulu O7 kohtaan.

O9.

Muulla tavoin vapautuvat orgaaniset liuottimet.

3.   Liuottimien hallintasuunnitelman käyttäminen vaatimusten noudattamista arvioitaessa.

Liuottimien hallintasuunnitelman käytön on määräydyttävä sen mukaan, minkä vaatimuksen noudattamista tarkistetaan, seuraavasti:

(a)

Edellä olevassa 5 osassa vahvistetun vähennysjärjestelmän, jossa kokonaispäästöraja ilmaistaan tuoteyksikkökohtaisina liuotinpäästöinä, tai muutoin 2 ja 3 osassa olevien vaatimusten noudattamisen arviointi.

(i)

Kaikille toiminnoille, joissa käytetään 5 osassa vahvistettua vähennysjärjestelmää on tehtävä vuosittain liuottimien hallintasuunnitelma kulutuksen (C) määrittelemiseksi. Seuraavaa yhtälöä on käytettävä kulutuksen laskennassa:

C = I1 - O8

Vastaavalla tavalla on laskettava myös pinnoitteissa/maaleissa käytettävät kiintoaineet vuosittaisten vertailu- ja tavoitepäästöjen siitä edelleen johtamiseksi.

(ii)

Tuoteyksikkökohtaisten kokonaisliuotinpäästöjen tai muuten 2 ja 3 osassa mainittujen raja-arvojen noudattamisen arvioimiseksi liuottimien hallintasuunnitelma on tehtävä vuosittain, jotta päästöt (E) voidaan määrittää. Seuraavaa yhtälöä on käytettävä kulutuksen laskennassa:

E = F + O1,

jossa F edustaa hajapäästöjä siten kuin ne on määritelty b kohdan i alakohdassa. Päästöluku on sitten jaettava asianomaisella tuoteparametrillä.

(iii)

Direktiivin 53 artiklan 6 kohdan b alakohdan ii alakohdan vaatimusten noudattamisen arvioimiseksi liuottimien hallintasuunnitelma on tehtävä vuosittain, jotta kokonaispäästöt kaikista asiaankuuluvista toiminnoista voidaan määrittää, ja tätä lukua on sitten verrattava niihin kokonaispäästöihin, jotka olisivat aiheutuneet, jos 2, 3 ja 5 osassa esitetyt vaatimukset olisi täytetty kunkin toiminnon osalta erikseen.

(b)

Hajapäästöjen määrittely, jotta niitä voidaan vertailla 2 osassa olevien hajapäästöjen raja-arvojen kanssa.

(i)

Jotain seuraavista yhtälöistä on käytettävä hajapäästöjen laskennassa:

F = I1 - O1 - O5 - O6 - O7 - O8

tai

F = O2 + O3 + O4 + O9

F on määritettävä joko mittaamalla määrät suoraan tai vastaavalla laskutoimituksella, esimerkiksi käyttämällä prosessin talteenottotehokkuutta.

Hajapäästöjen raja-arvo ilmaistaan prosessiin menevän aineen osuutena, joka on laskettava seuraavaa yhtälöä käyttäen:

I = I1 + I2

(ii)

Hajapäästöt on määritettävä lyhyellä mutta kattavalla mittaussarjalla. Sitä ei tarvitse tehdä uudelleen ennen kuin laitteita muutetaan.

8   osa

Savukaasuja koskevien päästöraja-arvojen noudattamisen arviointi

1.

Jatkuvissa mittauksissa päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos:

(a)

mikään aritmeettinen keskiarvo, joka on saatu sellaisen 24 tunnin aikana, jolloin laitos tai toiminto ovat käynnissä lukuun ottamatta käynnistys- ja alasajotoimia sekä laitteiston huoltoa, ei ylitä päästöjen raja-arvoja,

(b)

mikään tuntikeskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja yli 1,5-kertaisesti.

2.

Määräajoin suoritettavissa mittauksissa päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatetun, jos yhden seurantatoimenpiteen aikana:

(a)

kaikkien mittaustulosten keskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja,

(b)

mikään tuntikeskiarvo ei ylitä päästöjen raja-arvoja yli 1,5-kertaisesti.

3.

Edellä olevan 4 osan säännösten noudattaminen on tarkistettava kyseessä olevien yksittäisten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden massapitoisuuksien summan perusteella. Muissa tapauksissa noudattamista on arvioitava vapautuneen kokonaishiilimassan perusteella, jollei 2 osassa toisin säädetä.

4.

Kaasujen määrät saadaan lisätä poistokaasuihin jäähdyttämis- ja laimentamistarkoituksessa, kun se on teknisesti perusteltua, mutta niitä ei saa ottaa huomioon määriteltäessä epäpuhtauden massapitoisuutta poistokaasussa.


(1)   EYVL L 263, 9.10.2007, s. 1.

Tiistai 10. maaliskuuta 2009
LIITE VIII

Titaanidioksidia tuottavia laitoksia koskevat tekniset määräykset

1 osa

Veteen joutuvia päästöjä koskevat raja-arvot

1.

Sulfaattimenetelmää käyttävät teollisuuslaitokset (vuotuisena keskiarvona):

550 kg sulfaattia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti;

2.

Kloridimenetelmää käyttävät teollisuuslaitokset (vuotuisena keskiarvona):

(a)

käytettäessä luonnonrutiilia 130 kilogrammaa kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti,

(b)

käytettäessä synteettistä rutiilia 228 kilogrammaa kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti,

(c)

käytettäessä kuonaa 330 kilogrammaa kloridia tuotettua titaanidioksiditonnia kohti,

3.

Sellaisiin laitoksiin, jotka käyttävä kloridimenetelmää ja useampaa kuin yhtä malmityyppiä, on 2 kohdassa vahvistettuja päästöraja-arvoja sovellettava samassa suhteessa kuin malmeja on käytetty.

2 osa

Akuuttia myrkytystä koskevat kokeet

1.

Akuutin myrkytyksen kokeet on suoritettava tietyille nilviäis-, äyriäis-, kala- ja planktonlajeille, joita esiintyy yleisesti päästöalueilla. Lisäksi on suoritettava kokeita suolaveden katkarapulajeille (Artemia salina).

2.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuissa testeissä ilmennyt suurin mahdollinen kuolleisuus 36 tunnin aikana ja jäteveden laimennussuhteen ollessa 1/5 000:

(a)

testattavien lajien täysikasvuisilla yksilöillä, 20 prosentin kuolleisuus,

(b)

testattujen lajien toukka-asteilla suurempi kuolleisuus kuin vertailuryhmällä.

3 osa

Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot

1.

Päästöraja-arvot, jotka ilmaistaan massapitoisuuksina kuutiometriä (Nm3) kohden 273,15 K:n lämpötilassa ja 101,3 KPa:n ilmanpaineeessa ja savukaasujen vesihöyrypitoisuutta koskevan korjauksen jälkeen.

2.

Hiukkaspäästöt 50 mg/Nm3 tuntikeskiarvona.

3.

SO2 -ekvivalenttina lasketut kaasumainen rikkidioksidi ja trioksidi, mukaan lukien happopisarat:

(a)

6 kilogrammaa tuotettua titaanidioksiditonnia kohti vuotuisena keskiarvona;

(b)

jätehappojen käsittelylaitoksissa 500 mg/Nm3 tuntikeskiarvona.

4.

Kloorin osalta laitoksissa, jotka käyttävät kloridimenetelmää:

(a)

5 mg/Nm3 päiväkeskiarvona;

(b)

40 mg/Nm3 kullakin hetkellä.

4 osa

Titaanidioksidia tuottavien laitosten veteen päästämien jätteiden ympäristövaikutusten tarkkailu

1.

Vesipatsasta on tarkkailtava vähintään kolme kertaa vuodessa, joko tarkkailemalla suodattamatonta tai suodatettua vettä määrittämällä seuraavat muuttujat:

(a)

tarkkailtaessa suodattamatonta vettä: lämpötila, suolapitoisuus tai johtavuus 20°C:ssa, pH, liuennut О2, sameus tai suspendoituneena oleva aine, liuennut ja suspendoitunut Fe; Ti;

(b)

tarkkailtaessa suodatettua vettä:

(i)

0,45 μm membraanisuodattimen läpi suodatettu vesi, liuennut Fe,

(ii)

0,45 μm membraanisuodattimeen jäänestä suspendoituneesta kiinteästä aineesta: Fe, raudan hydratoituneet oksidit ja hydroksidit.

2.

Kerrostumia on tarkkailtava vähintään kerran vuodessa ottamalla näytteitä kerrostuman päällimmäisestä kerroksesta niin lähellä pintaa kuin mahdollista ja määrittämällä näistä näytteistä seuraavat muuttujat: Ti, Fe, raudan hydratoituneet oksidit ja hydroksidit.

3.

Eläviä organismeja on tarkkailtava vähintään kerran vuodessa määrittämällä seuraavien aineiden pitoisuudet paikalle tyypillisistä lajeista: Ti, Cr, Fe, Ni, Zn, Pb ja määrittämällä pohjaeläimistön monimuotoisuus ja suhteellinen esiintymistiheys sekä patologisten anatomisten vikojen esiintyminen kaloissa.

4.

Näytteenoton ollessa jatkuvaa on näytteet otettava samasta paikasta ja samasta syvyydestä samoissa olosuhteissa.

5 osa

Päästöjen tarkkailu

Ilmaan joutuvien päästöjen tarkkailuun on sisällyttävä vähintään seuraavien jatkuvat tarkkailu:

(a)

SO2 sulfaattimenetelmää käyttävien laitosten jätehappojen käsittelylaitoksissa,

(b)

kloorimenetelmää käyttävien laitosten kloori

(c)

päälähteiden hiukkaspäästöt.

Tiistai 10. maaliskuuta 2009
LIITE IX

A   osa

Kumotut direktiivit ja niiden muutokset

(72 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 78/176/ETY

(EYVL L 54, 25.2.1978, s. 19)

 

Neuvoston direktiivi 83/29/ETY

(EYVL L 32, 3.2.1983, s. 28)

 

Neuvoston direktiivi 91/692/ETY

(EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48)

Ainoastaan liitteessä I oleva b kohta

Neuvoston direktiivi 82/883/ETY

(EYVL L 378, 31.12.1982, s. 1)

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 807/2003

(EUVL L 122, 16.5.2003, s. 36)

Ainoastaan liitteessä III oleva 34 kohta

Neuvoston direktiivi 92/112/ETY

(EYVL L 409, 31.12.1992, s. 11)

 

Neuvoston direktiivi 96/61/EY

(EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26)

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY,

(EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17)

Ainoastaan 4 artikla ja liite II

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY,

(EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32)

Ainoastaan 26 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1882/2003

(EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1)

Ainoastaan liitteessä III oleva 61 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 166/2006

(EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1)

Ainoastaan 21 artiklan 2 kohta

Neuvoston direktiivi 1999/13/EY;

(EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1)

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1882/2003

(EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1)

Ainoastaan liitteessä I oleva 17 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/42/EY,

(EUVL L 143, 30.4.2004, s. 87)

Ainoastaan 13 artiklan 1 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY,

(EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91)

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY,

(EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1)

 

Neuvoston direktiivi 2006/105/EY;

(EYVL L 363, 20.12.2006, s. 368)

Ainoastaan liitteessä olevan B osan 2 kohta

B   osa

Luettelo määräajoista, jotka koskevat saattamista kansalliseen lainsäädäntöön

(72 artiklassa tarkoitettu)

Direktiivi

Määräajat saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä

Määräajat täytäntöönpanolle

78/176/ETY

25. helmikuuta 1979

 

82/883/ETY

31. joulukuuta 1984

 

92/112/ETY

15. kesäkuuta 1993

 

96/61/EY

30. lokakuuta 1999

 

1999/13/EY

1. huhtikuuta 2001

 

2000/76/EY

28. joulukuuta 2000

28. joulukuuta 2002

28. joulukuuta 2005

2001/80/EY

27. marraskuuta 2002

27. marraskuuta 2004

2003/35/EY

25. kesäkuuta 2005

 

2003/87/EY

31. joulukuuta 2003

 

Tiistai 10. maaliskuuta 2009
LIITE X

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 78/176/ETY

Direktiivi 82/883/ETY

Direktiivi 92/112/ETY

Direktiivi 96/61/EY

Direktiivi 1999/13/EY

Direktiivi 2000/76/EY

Direktiivi 2001/80/EY

Tämä direktiivi

1 artiklan 1 kohta

1 artikla

1 artikla

1 artikla

1 artikla

1 artiklan ensimmäinen kappale

 

1 artikla

1 artiklan 2 kohdan a alakohta

 

 

2 artiklan 2 kohta

 

 

 

3 artiklan 2 kohta

1 artiklan 2 kohdan b alakohta

 

 

 

 

3 artiklan 1 kohta

 

3 artiklan 25 kohta

1 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artikla

 

 

 

 

 

 

61 artikla

3 artikla

 

 

 

 

 

 

12 artiklan 4 ja 5 kohta

4 artikla

 

 

4 artikla

3 artiklan johtolause ja 1 kohta

4 artiklan 1 kohta

 

4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

5 artikla

5 artikla

 

 

 

 

 

 

12 artiklan 4 ja 5 kohta

6 artikla

 

 

 

 

 

 

12 artiklan 4 ja 5 kohta

7 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

64 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

7 artiklan 2 ja 3 kohta

 

 

 

 

 

 

64 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

8 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

62 artiklan 2 kohta

8 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

28 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

9 artikla

 

 

 

 

 

 

10 artikla

 

 

 

 

 

 

11 artikla

 

 

 

 

 

 

13 artikla

12 artikla

 

 

 

 

 

 

13 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

66 artikla

13 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

 

 

 

 

 

 

14 artikla

 

 

 

 

 

 

15 artikla

14 artikla

12 artikla

21 artikla

15 artikla

21 artikla

18 artiklan 1 ja 3 kohta

71 artikla

16 artikla

15 artikla

13 artikla

23 artikla

17 artikla

23 artikla

20 artikla

75 artikla

Liite I

 

 

 

 

 

 

Liitteen IIA johtolause ja 1 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä IIA oleva 2 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä VIII oleva 2 osa

Liite IIB

 

 

 

 

 

 

 

2 artikla

 

 

 

 

 

 

3 artikla

 

 

 

 

 

 

4 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

 

64 artiklan 3 kohta

 

4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

Liitteessä VIII oleva 4 osa

 

4 artiklan 3 ja 4 kohta

 

 

 

 

 

 

64 artiklan 4 kohta

 

5 artikla

 

 

 

 

 

 

6 artikla

 

 

 

 

 

 

7 artikla

 

 

 

 

 

 

8 artikla

 

 

 

 

 

 

9 artikla

 

 

 

 

 

 

10 artikla

 

 

 

 

 

69 artikla

 

11 artiklan 1 kohta

 

19 artiklan 1 kohta

13 artiklan 1 kohta

17 artiklan 1 kohta

 

69 artiklan 1 kohta

69 artiklan 2 kohta

 

11 artiklan 2 ja 3 kohta

 

 

 

 

 

 

12 artikla

 

 

 

 

 

 

13 artikla

 

 

 

 

 

 

Liite I

 

 

 

 

 

 

Liite II

 

 

 

 

 

Liitteessä VIII oleva 4 osa

 

Liite III

 

 

 

 

 

Liitteessä VIII oleva 4 osa

 

Liite IV

 

 

 

 

 

 

Liite V

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan johtolause

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan johtolause ja ensimmäinen luetelmakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen luetelmakohta

 

 

 

 

61 artiklan 2 kohta

 

 

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmas luetelmakohta ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan kolmas luetelmakohta

 

 

 

 

61 artiklan 4 kohta

 

 

2 artiklan 1 kohdan a alakohdan neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs luetelmakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan b alakohdan johtolause ja ensimmäinen, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs luetelmakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohdan b alakohdan toinen luetelmakohta

 

 

 

 

61 artiklan 3 kohta

 

 

2 artiklan 1 kohdan c alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

3 artikla

 

 

 

 

61 artikla

 

 

4 artikla

 

 

 

 

61 artikla

 

 

5 artikla

 

 

 

 

 

 

6 artiklan ensimmäinen kappale, johtolause

 

 

 

 

62 artiklan 1 kohta

 

 

6 artiklan ensimmäinen kappale, a alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohta

 

 

6 artiklan ensimmäinen kappale, b alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 1 osan 2 kohta

 

 

6 artiklan toinen kappale

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 1 osan 3 kohta

 

 

7 artikla

 

 

 

 

 

 

8 artikla

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohta, johtolause

 

 

 

 

63 artiklan 2 kohta

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohta, johtolause

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 3 osan 2 kohta

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 3 osan 3 kohdan johtolause ja a alakohta

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohta

 

 

 

 

63 artiklan 1 kohta

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 3 osan 3 kohdan b alakohta

 

 

9 artiklan 1 kohdan a alakohdan v alakohta

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan b alakohta

 

 

 

 

Liitteessä VIII olevan 3 osan 4 kohta

 

 

9 artiklan 2 ja 3 kohta

 

 

 

 

 

 

10 artikla

 

 

 

 

64 artikla

 

 

11 artikla

 

 

 

 

12 artiklan 4 ja 5 kohta

 

 

Liite

 

 

 

 

 

 

 

2 artiklan johtolause

 

 

 

3 artiklan johtolause

 

 

 

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 14 kohta

 

 

3 artiklan 1 kohta

 

 

 

2 artiklan 3 kohta

2 artiklan 1 kohta

 

 

3 artiklan 3 kohta

 

 

 

2 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 5 kohta

2 artiklan 9 kohta

3 artiklan 8 kohta

2 artiklan 1 kohta

3 artiklan 4 kohta

 

 

 

2 artiklan 6 kohta

2 artiklan 13 kohta

3 artiklan 9 kohta

2 artiklan 3 kohdan ensimmäinen osa

3 artiklan 5 kohta

 

 

 

2 artiklan 7 kohta

 

 

 

3 artiklan 6 kohta

 

 

 

2 artiklan 8 kohta

2 artiklan 5 kohta

 

 

65 artikla

 

 

 

2 artiklan 9 kohdan ensimmäinen virke

2 artiklan 7 kohta

3 artiklan 12 kohta

 

3 artiklan 7 kohta

 

 

 

2 artiklan 9 kohdan toinen virke

 

 

 

4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

2 artiklan 10 kohdan a alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 10 kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

3 artiklan 8 kohta

 

 

 

2 artiklan 10 kohdan b alakohdan toinen alakohta

 

 

 

21 artiklan 3 kohta

 

 

 

2 artiklan 11 kohdan ensimmäinen alakohta ja ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

 

 

 

3 artiklan 9 kohta

 

 

 

2 artiklan 11 kohdan toinen alakohta

 

 

 

14 artiklan 2 kohta ja 15 artiklan 4 kohta

 

 

 

2 artiklan 12 kohta

2 artiklan 6 kohta

3 artiklan 11 kohta

2 artiklan 5 kohta

3 artiklan 11 kohta

 

 

 

2 artiklan 13 kohta

 

 

 

3 artiklan 12 kohta

 

 

 

2 artiklan 14 kohta

 

 

 

3 artiklan 13 kohta

3 artiklan 14, 15, 16, 17 ja 18 kohta

 

 

 

3 artiklan ensimmäisen alakohdan johtolause

 

 

 

12 artiklan johtolause

 

 

 

3 artiklan ensimmäisen alakohdan a kohta

 

 

 

12 artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

 

3 artiklan ensimmäisen alakohdan b kohta

 

 

 

12 artiklan 3 kohta

 

 

 

3 artiklan ensimmäisen alakohdan c kohta

 

 

 

12 artiklan 4 ja 5 kohta

 

 

 

3 artiklan ensimmäisen alakohdan d kohta

 

 

 

12 artiklan 6 kohta

 

 

 

3 artiklan ensimmäisen alakohdan e kohta

 

 

 

12 artiklan 7 kohta

 

 

 

3 artiklan ensimmäisen alakohdan f kohta

 

 

 

12 artiklan 8 kohta

 

 

 

3 artiklan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 1 kohta

 

 

 

73 artiklan 1 ja 2 kohta

73 artiklan 3 ja 4 kohta

 

 

 

5 artiklan 2 kohta

 

 

 

71 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan johtolause

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan johtolause

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan a alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan b alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas luetelmakohta

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan c alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan neljäs luetelmakohta

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan d alakohta

13 artiklan 1 kohdan e alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan viides luetelmakohta

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan f alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kuudes luetelmakohta

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan g alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan seitsemäs luetelmakohta

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan h alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kahdeksas luetelmakohta

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan i alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan yhdeksäs luetelmakohta

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan j alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kymmenes luetelmakohta

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan k alakohta

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

6 artiklan 2 kohta

 

 

 

13 artiklan 2 kohta

14 artikla

 

 

 

7 artikla

 

 

 

6 artiklan 2 kohta

 

 

 

8 artiklan ensimmäinen kappale

 

4 artiklan 3 kohta

 

6 artiklan 1 kohta

 

 

 

8 artiklan toinen kappale

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan virkkeen alkuosa

 

 

 

15 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan virkkeen toinen osa

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 2 kohta

 

 

 

6 artiklan 3 kohta

 

 

 

9 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke

 

 

 

15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan johtolause sekä a ja b kohta

 

 

 

9 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas virke

 

 

 

15 artiklan 2 kohta

15 artiklan 3, 4 ja 5 kohta

 

 

 

9 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

 

 

 

10 artiklan 1 kohta

 

 

 

9 artiklan 3 kohdan neljäs alakohta

 

 

 

10 artiklan 2 kohta

 

 

 

9 artiklan 3 kohdan viides alakohta

 

 

 

10 artiklan 3 kohta

 

 

 

9 artiklan 3 kohdan kuudes alakohta

 

 

 

10 artiklan 4 kohta

 

 

 

9 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen alkuosa

 

 

 

16 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

9 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen toinen osa

 

 

 

16 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

9 artiklan 4 kohdan toinen virke

 

 

 

15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan f alakohta

16 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

16 artiklan 3 kohdan toinen alakohta sekä 4 ja 5 kohta

17 artikla

 

 

 

9 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan c alakohta

15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohta

 

 

 

9 artiklan 5 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan e alakohta

 

 

 

9 artiklan 6 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 7 kohta

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 8 kohta

 

 

 

7 artikla ja 18 artiklan 1 kohta

18 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

 

 

 

10 artikla

 

 

 

19 artikla

 

 

 

11 artikla

 

 

 

20 artikla

 

 

 

12 artiklan 1 kohta

 

 

 

21 artiklan 1 kohta

 

 

 

12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke

 

 

 

21 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

12 artiklan 2 kohdan toinen virke

 

 

 

21 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

12 artiklan 2 kohdan kolmas virke

 

 

 

 

 

 

13 artiklan 1 kohta

 

 

 

22 artiklan 1 kohta

22 artiklan 2 ja 3 kohta

 

 

 

13 artiklan 2 kohdan johtolause

 

 

 

22 artiklan 4 kohdan johtolause

 

 

 

13 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

 

 

 

22 artiklan 4 kohdan a alakohta

 

 

 

13 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta

 

 

 

22 artiklan 4 kohdan b alakohta

 

 

 

13 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta

 

 

 

22 artiklan 4 kohdan c alakohta

 

 

 

13 artiklan 2 kohdan neljäs luetelmakohta

 

 

 

22 artiklan 4 kohdan d alakohta

23 artikla

24 artikla

25 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

 

 

 

14 artiklan johtolause

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan virkkeen alkuosa ja 25 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan johtolause

 

 

 

14 artiklan ensimmäinen luetelmakohta

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan virkkeen toinen osa

 

 

 

14 artiklan toinen luetelmakohta

 

 

 

8 artiklan 2 kohta ja 15 artiklan 1 kohdan c alakohta

 

 

 

14 artiklan kolmas luetelmakohta

 

 

 

25 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

25 artiklan 2–7 kohta

 

 

 

15 artiklan 1 kohdan johtolause sekä ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

26 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta sekä a ja b alakohta

 

 

 

15 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta

 

 

 

26 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta

26 artiklan 1 kohdan d alakohta

 

 

 

15 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

26 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

15 artiklan 2 kohta

 

 

 

26 artiklan 2 kohdan h alakohta

 

 

 

15 artiklan 4 kohta

 

 

 

26 artiklan 3 kohta

 

 

 

15 artiklan 5 kohta

 

 

 

26 artiklan 2 kohdan johtolause sekä a ja b alakohta

26 artiklan 2 kohdan c–g alakohta

 

 

 

15 a artiklan ensimmäinen kappale

 

 

 

27 artiklan 1 kohta

 

 

 

15 a artiklan toinen kappale

 

 

 

27 artiklan 2 kohta

 

 

 

15 a artiklan kolmas kappale

 

 

 

27 artiklan 3 kohta

 

 

 

15 a artiklan neljäs ja viides kappale

 

 

 

27 artiklan 4 kohta

 

 

 

15 a artiklan kuudes kappale

 

 

 

27 artiklan 5 kohta

 

 

 

16 artiklan 1 kohta

11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke ja 11 artiklan 2 kohta

 

 

66 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

66 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

16 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke

 

 

 

29 artiklan johtolause

 

 

 

16 artiklan 2 kohdan toinen virke

 

 

 

 

 

 

16 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke

11 artiklan 1 kohdan toinen virke

 

 

66 artiklan 2 kohta

 

 

 

16 artiklan 3 kohdan toinen virke

 

 

 

 

 

 

16 artiklan 3 kohdan kolmas virke

11 artiklan 3 kohta

 

 

66 artiklan 3 kohta

 

 

 

16 artiklan 4 kohta

 

 

 

67 artikla

29 artikla

 

 

 

17 artikla

 

 

11 artikla

28 artikla

 

 

 

18 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

18 artiklan 2 kohta

 

 

 

16 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

 

 

 

19 artiklan 2 ja 3 kohta

 

 

 

 

 

 

20 artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

 

 

 

 

20 artiklan 3 kohta

 

18 artikla

17 artikla

72 artikla

 

 

 

22 artikla

16 artikla

22 artikla

19 artikla

74 artikla

2 artiklan 1 kohta

 

 

 

Liitteen I johdannon ensimmäinen kappale

 

 

 

2 artiklan 2 kohta

 

 

 

Liitteen I johdannon toinen kappale

 

 

 

Liitteen I johdannon ensimmäinen alakohta

Liitteen I johdannon toinen ja kolmas alakohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 1 kohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 1 kohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 2.1 kohta – 2.5 kohdan b alakohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 2.1 kohta – 2.5 kohdan b alakohta

Liitteessä I olevan 2.5 kohdan c alakohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 2.6 kohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 2.6 kohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 3 kohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 3 kohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 4.1–4.6 kohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 4.1–4.6 kohta

Liitteessä I oleva 4.7 kohta

 

 

 

Liitteessä I olevan 5 kohdan johtolause

 

 

 

 

 

 

Liitteessä I oleva 5.1 kohta – 5.3 kohdan b alakohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 5.1 kohta – 5.3 kohdan b alakohta

Liitteessä I olevan 5.3 kohdan c–e alakohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 5.4 kohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 5.4 kohta

 

 

 

Liitteessä I olevan 6.1 kohdan a ja b alakohta

 

 

 

Liitteessä I olevan 6.1 kohdan a ja b alakohta

Liitteessä I olevan 6.1 kohdan c alakohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 6.2 kohta – 6.4 kohdan b alakohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 6.2 kohta – 6.4 kohdan b alakohdan ii alakohta

Liitteessä I olevan 6.4 kohdan b alakohdan iii alakohta

 

 

 

Liitteessä I olevan 6.4 kohdan c alakohta – 6.6 kohdan c alakohta

 

 

 

Liitteessä I olevan 6.4 kohdan c alakohta – 6.6 kohdan c alakohta

Liitteessä I olevan 6.6 kohdan c alakohdan viimeinen virke

 

 

 

Liitteessä I oleva 6.7–6.8 kohta

 

 

 

Liitteessä I oleva 6.7–6.8 kohta

Liitteessä I oleva 6.9–6.10 kohta

 

 

 

Liite II

 

 

 

 

 

 

Liite III

 

 

 

Liite II

Liitteessä II oleva 13 kohta

 

 

 

Liitteen IV johtolause

 

 

 

3 artiklan 9 kohta

 

 

 

Liitteessä IV oleva 1–11 kohta

 

 

 

Liite III

 

 

 

Liitteessä IV oleva 12 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä V olevan 1 kohdan a alakohta

 

 

 

Liitteessä IV olevan 1 kohdan a alakohta

Liitteessä IV olevan 1 kohdan b alakohta

 

 

 

Liitteessä V olevan 1 kohdan b–g alakohta

 

 

 

Liitteessä IV olevan 1 kohdan c–h alakohta

 

 

 

Liitteessä V oleva 2–5 kohta

 

 

 

Liitteessä IV oleva 2–5 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohta

 

 

51 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 4 kohta

 

 

57 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 8 kohta

 

 

4 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

 

 

 

 

2 artiklan 10 kohta

 

 

51 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 11 kohta

 

 

51 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 12 kohta

 

 

51 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 15 kohta

 

 

51 artiklan 5 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 16 kohta

 

 

3 artiklan 33 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 17 kohta

 

 

3 artiklan 34 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 18 kohta

 

 

3 artiklan 35 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 19 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 20 kohta

 

 

3 artiklan 36 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 21 kohta

 

 

51 artiklan 6 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 22 kohta

 

 

51 artiklan 7 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 23 kohta

 

 

51 artiklan 8 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 24 kohta

 

 

51 artiklan 9 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 25 kohta

 

 

51 artiklan 10 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 26 kohta

 

 

51 artiklan 11 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 27 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 28 kohta

 

 

57 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 29 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 30 kohta

 

 

51 artiklan 12 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 31 kohta

 

 

Liitteessä VII olevan 2 osan ensimmäinen virke Liitteessä VIII olevan 3 osan 1 kohta

 

 

 

 

2 artiklan 32 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 33 kohta

 

 

51 artiklan 13 kohta

 

 

 

 

3 artiklan 2 kohta

 

 

4 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

4 artiklan 1–3 kohta

 

 

4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

 

 

 

 

4 artiklan 4 kohta

 

 

57 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

5 artiklan 1 kohta

 

 

53 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

5 artiklan 2 kohta

 

 

53 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

 

 

 

 

5 artiklan 3 kohdan a alakohta

 

 

53 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

5 artiklan 3 kohdan b alakohta

 

 

53 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

5 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

 

 

53 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

5 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 5 kohta

 

 

53 artiklan 6 kohta

 

 

 

 

5 artiklan 6 kohta

 

 

52 artikla

 

 

 

 

5 artiklan 7 kohta

 

 

Liitteessä VII olevan 4 osan 1 kohta

 

 

 

 

5 artiklan 8 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

Liitteessä VII olevan 4 osan 2 kohta

 

 

 

 

5 artiklan 8 kohdan toinen alakohta

 

 

53 artiklan 5 kohta

 

 

 

 

5 artiklan 9 kohta

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 10 kohta

 

 

53 artiklan 7 kohta

 

 

 

 

5 artiklan 11, 12 ja 13 kohta

 

 

 

 

 

 

6 artikla

 

 

 

 

 

 

7 artiklan 1 kohdan johtolause sekä ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs luetelmakohta

 

 

58 artikla

 

 

 

 

7 artiklan 1 kohdan toinen osa

 

 

 

 

 

 

7 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 1 kohta

 

 

8 artiklan johtolause ja 1 kohta

 

 

 

 

8 artiklan 2 kohta

 

 

Liitteessä VII olevan 6 osan 1 kohta

 

 

 

 

8 artiklan 3 kohta

 

 

Liitteessä VII olevan 6 osan 2 kohta

 

 

 

 

8 artiklan 4 kohta

 

 

Liitteessä VII olevan 6 osan 3 kohta

 

 

 

 

8 artiklan 5 kohta

 

 

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan johtolause

 

 

56 artiklan 1 kohdan johtolause

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta

 

 

56 artiklan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohta

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

56 artiklan toinen alakohta

 

 

 

 

9 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

 

 

Liitteessä VII olevan 8 osan 4 kohta

 

 

 

 

9 artiklan 2 kohta

 

 

57 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

9 artiklan 3 kohta

 

 

Liitteessä VII olevan 8 osan 1 kohta

 

 

 

 

9 artiklan 4 kohta

 

 

Liitteessä VII olevan 8 osan 2 kohta

 

 

 

 

9 artiklan 5 kohta

 

 

Liitteessä VII olevan 8 osan 3 kohta

 

 

 

 

10 artikla

4 artiklan 9 kohta

 

9 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

11 artiklan 1 kohta kolmannesta virkkeestä kuudenteen virkkeeseen

 

 

 

 

 

 

12 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

59 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

12 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

 

 

59 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

12 artiklan 2 kohta

 

 

59 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

12 artiklan 3 kohta

 

 

59 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

13 artiklan 2 ja 3 kohta

 

 

 

 

 

 

14 artikla

19 artikla

16 artikla

70 artikla

 

 

 

 

Liitteen I johdannon ensimmäinen ja toinen virke

 

 

50 artikla

 

 

 

 

Liitteen I johdannon kolmas virke ja luettelo toiminnoista

 

 

Liitteessä VII oleva 1 osa

 

 

 

 

Liitteessä IIA oleva I osa

 

 

Liitteessä VII oleva 2 osa

 

 

 

 

Liitteessä IIA oleva II osa

 

 

Liitteessä VII oleva 3 osa

 

 

 

 

Liitteessä IIA olevan II osan kuudennen kappaleen viimeinen virke

 

 

 

 

 

 

Liitteessä IIB olevan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen virke

 

 

53 artiklan 1 kohdan b alakohta

 

 

 

 

Liitteessä IIB olevan 1 kohdan kolmas virke

 

 

53 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

Liitteessä IIB oleva 2 kohta

 

 

Liitteessä VII oleva 5 osa

 

 

 

 

Liitteessä IIB olevan 2 kohdan toinen i alakohta ja taulukko

 

 

 

 

 

 

Liitteessä III oleva 1 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä III oleva 2 kohta

 

 

Liitteessä VII olevan 7 osan 1 kohta

 

 

 

 

Liitteessä III oleva 3 kohta

 

 

Liitteessä VII olevan 7 osan 2 kohta

 

 

 

 

Liitteessä III oleva 4 kohta

 

 

Liitteessä VII olevan 7 osan 3 kohta

 

 

 

 

 

1 artiklan toinen kappale

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 1 kohta

 

37 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohdan johtolause

 

37 artiklan 2 kohdan johtolause

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohdan a alakohdan johtolause

 

37 artiklan 2 kohdan a alakohdan johtolause

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohdan a alakohdan i–v alakohta

 

37 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohta

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohdan a alakohdan vi alakohta

 

37 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohta

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohdan a alakohdan vii alakohta

 

37 artiklan 2 kohdan a alakohdan iii alakohta

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohdan a alakohdan viii alakohta

 

37 artiklan 2 kohdan a alakohdan iv alakohta

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohdan b alakohta

 

37 artiklan 2 kohdan b alakohta

 

 

 

 

 

3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

3 artiklan 26 kohta

 

 

 

 

 

3 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

3 artiklan 3 kohta

 

3 artiklan 27 kohta

 

 

 

 

 

3 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

 

3 artiklan 28 kohta

 

 

 

 

 

3 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

 

37 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

3 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta

 

3 artiklan 29 kohta

 

 

 

 

 

3 artiklan 5 kohdan toinen alakohta

 

37 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

 

 

 

 

 

3 artiklan 5 kohdan kolmas alakohta

 

37 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

3 artiklan 6 kohta

 

Liitteessä VI olevan 1 osan a alakohta

 

 

 

 

 

3 artiklan 7 kohta

 

3 artiklan 30 kohta

Liitteessä VI olevan 1 osan b alakohta

 

 

 

 

 

3 artiklan 10 kohta

 

3 artiklan 31 kohta

 

 

 

 

 

3 artiklan 13 kohta

 

3 artiklan 32 kohta

 

 

 

 

 

4 artiklan 2 kohta

 

38 artikla

 

 

 

 

 

4 artiklan 4 kohdan johtolause sekä a ja b alakohta

 

39 artiklan 1 kohdan johtolause sekä a ja b alakohta

 

 

 

 

 

4 artiklan 4 kohdan c alakohta

 

39 artiklan 1 kohdan e alakohta

 

 

 

 

 

4 artiklan 5 kohta

 

39 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

4 artiklan 6 kohta

 

39 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

4 artiklan 7 kohta

 

39 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

4 artiklan 8 kohta

 

48 artikla

 

 

 

 

 

5 artikla

 

46 artikla

 

 

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

 

44 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 6 artiklan 2 kohta

 

44 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

 

44 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta

 

44 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 3 kohta

 

44 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke ja 6 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

 

45 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmas virke

 

45 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta

 

45 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 4 kohdan neljäs alakohta

 

45 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 5 kohta

 

40 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 6 kohta

 

44 artiklan 5 kohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 7 kohta

 

44 artiklan 6 kohta

 

 

 

 

 

6 artiklan 8 kohta

 

44 artiklan 7 kohta

 

 

 

 

 

7 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

40 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

 

7 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

40 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

7 artiklan 3 kohta ja 11 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan johtolause

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.7 kohdan alkuosa

 

 

 

 

 

7 artiklan 4 kohta

 

40 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

7 artiklan 5 kohta

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 1 kohta

 

39 artiklan 1 kohdan c alakohta

 

 

 

 

 

8 artiklan 2 kohta

 

40 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

8 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

 

40 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

 

 

 

 

 

8 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 3.2 kohdan alkuosa

 

 

 

 

 

8 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 3.2 kohdan toinen osa

 

 

 

 

 

8 artiklan 4 kohdan neljäs alakohta

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 5 kohta

 

40 artiklan 4 kohdan toinen ja kolmas alakohta

 

 

 

 

 

8 artiklan 6 kohta

 

39 artiklan 1 kohdan c ja d alakohta

 

 

 

 

 

8 artiklan 7 kohta

 

40 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

8 artiklan 8 kohta

 

 

 

 

 

 

9 artiklan ensimmäinen alakohta

 

47 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

9 artiklan toinen alakohta

 

47 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

9 artiklan kolmas alakohta

 

47 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

10 artiklan 1 ja 2 kohta

 

 

 

 

 

 

10 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke

 

42 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

10 artiklan 3 kohdan toinen virke

 

 

 

 

 

 

10 artiklan 4 kohta

 

42 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

10 artiklan 5 kohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 1.3 kohdan toinen osa

 

 

 

 

 

11 artiklan 1 kohta

 

42 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 2 kohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.1 kohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 3 kohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.2 kohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 4 kohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.3 kohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 5 kohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.4 kohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 6 kohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.5 kohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen alkuosa

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan alkuosa

 

 

 

 

 

11 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen toinen osa

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan a alakohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

 

 

 

 

 

 

11 artiklan 7 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

11 artiklan 7 kohdan a alakohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan b alakohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 7 kohdan b ja c alakohta

 

 

 

 

 

 

11 artiklan 7 kohdan d alakohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.6 kohdan c alakohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 7 kohdan e ja f alakohta

 

 

 

 

 

 

11 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b kohta

 

Liitteessä VI olevan 3 osan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 8 kohdan c alakohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.7 kohdan toinen osa

 

 

 

 

 

11 artiklan 8 kohdan d alakohta

 

Liitteessä VI olevan 4 osan 2.1 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 8 kohdan toinen alakohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 2.7 kohdan kolmas osa

 

 

 

 

 

11 artiklan 9 kohta

 

42 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 10 kohdan a, b ja c alakohta

 

Liitteessä VI olevan 8 osan 1.1 kohdan a, b ja c alakohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 10 kohdan d alakohta

 

Liitteessä VI olevan 8 osan 1.1 kohdan d alakohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 11 kohta

 

Liitteessä VI olevan 8 osan 1.2 kohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 12 kohta

 

Liitteessä VI olevan 8 osan 1.3 kohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 13 kohta

 

42 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta

42 artiklan 5 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 14 kohta

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 3.1 kohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 15 kohta

 

39 artiklan 1 kohdan e alakohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 16 kohta

 

Liitteessä VI olevan 8 osan 2 kohta

 

 

 

 

 

11 artiklan 17 kohta

 

9 artiklan 2 kohdan a alakohta

 

 

 

 

 

12 artiklan 1 kohta

 

49 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke

 

49 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

12 artiklan 2 kohdan toinen virke

 

 

 

 

 

 

12 artiklan 2 kohdan kolmas virke

 

49 artiklan 3 kohta

 

 

 

 

 

13 artiklan 1 kohta

 

39 artiklan 1 kohdan f alakohta

 

 

 

 

 

13 artiklan 2 kohta

 

41 artikla

 

 

 

 

 

13 artiklan 3 kohta

 

40 artiklan 5 kohta

 

 

 

 

 

13 artiklan 4 kohta

 

Liitteessä VI olevan 3 osan 2 kohta

 

 

 

 

 

14 artikla

 

 

 

 

 

 

15 artikla

 

 

 

 

 

 

16 artikla

 

 

 

 

 

 

17 artiklan 2 ja 3 kohta

 

 

 

 

 

 

20 artikla

 

 

 

 

 

 

Liite I

 

Liitteessä VI oleva 2 osa

 

 

 

 

 

Liitteen II ensimmäinen osa (numeroimaton)

 

Liitteessä VI olevan 4 osan 1 kohta

 

 

 

 

 

Liitteessä II olevan 1 kohdan johtolause

 

Liitteessä VI olevan 4 osan 2.1 kohta

 

 

 

 

 

Liitteessä II oleva 1.1–1.2 kohta

 

Liitteessä VI olevan 4 osan 2.2–2.3 kohta

 

 

 

 

 

Liitteessä II oleva 1.3 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä II oleva 2.1 kohta

 

Liitteessä VI olevan 4 osan 3.1 kohta

Liitteessä VI olevan 4 osan 3.2 kohta

 

 

 

 

 

Liitteessä II oleva 2.2 kohta

 

Liitteessä VI olevan 4 osan 3.3 kohta

 

 

 

 

 

Liitteessä II oleva 3 kohta

 

Liitteessä VI olevan 4 osan 4 kohta

 

 

 

 

 

Liite III

 

Liitteessä VI olevan 6 osan 1 kohta

 

 

 

 

 

Liitteen IV taulukko

 

Liitteessä VI oleva 5 osa

 

 

 

 

 

Liitteen IV viimeinen virke

 

 

 

 

 

 

Liitteessä V olevan a alakohdan taulukko

 

Liitteessä VI olevan 3 osan 1.1 kohta

 

 

 

 

 

Liitteessä V olevan a alakohdan viimeiset virkkeet

 

 

 

 

 

 

Liitteessä V olevan b alakohdan taulukko

 

Liitteessä VI olevan 3 osan 1.2 kohta

 

 

 

 

 

Liitteessä V olevan b alakohdan viimeinen virke

 

 

 

 

 

 

Liitteessä V oleva c alakohta

 

Liitteessä VI olevan 3 osan 1.3 kohta

 

 

 

 

 

Liitteessä V oleva d alakohta

 

Liitteessä VI olevan 3 osan 1.4 kohta

 

 

 

 

 

Liitteessä V oleva e alakohta

 

Liitteessä VI olevan 3 osan 1.5 kohta

 

 

 

 

 

Liitteessä V oleva f alakohta

 

Liitteessä VI olevan 3 osan 3 kohta

 

 

 

 

 

Liite VI

 

Liitteessä VI oleva 7 osa

 

 

 

 

 

 

1 artikla

30 artikla

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 2 kohta

Liitteessä V olevan 1 osan 1 kohta ja 2 osan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 3 kohdan toinen osa

Liitteessä V olevan 1 osan 1 kohta ja 2 osan 1 kohta

Liitteessä V olevan 1 osan 1 kohdan viimeinen virke

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 6 kohta

3 artiklan 20 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 7 kohdan ensimmäinen alakohta

3 artiklan 21 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 7 kohdan toinen alakohta ja a–i alakohta

30 artiklan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan j alakohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 7 kohdan kolmas alakohta

31 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 7 kohdan neljäs alakohta

31 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 8 kohta

3 artiklan 23 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 9 kohta

31 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 10 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 11 kohta

3 artiklan 22 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 12 kohta

3 artiklan 24 kohta

 

 

 

 

 

 

2 artiklan 13 kohta

 

 

 

 

 

 

3 artikla

 

 

 

 

 

 

4 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

4 artiklan 2 kohta

32 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

4 artiklan 3–8 kohta

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 1 kohta

Liitteessä V olevan 1 osan 2 kohdan viimeinen virke

 

 

 

 

 

 

5 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

6 artikla

 

 

 

 

 

 

7 artiklan 1 kohta

33 artikla

 

 

 

 

 

 

7 artiklan 2 kohta

32 artiklan 4 kohta

 

 

 

 

 

 

7 artiklan 3 kohta

32 artiklan 5 kohta

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 1 kohta

36 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan alkuosa

36 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan alkuosa

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen osa

36 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen osa

36 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 2 kohdan a–d alakohta

 

 

 

 

 

 

8 artiklan 3 ja 4 kohta

 

 

 

 

 

 

9 artikla

32 artiklan 1 kohta

 

 

 

 

 

 

10 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke

32 artiklan 6 kohta

 

 

 

 

 

 

10 artiklan 1 kohdan toinen virke

 

 

 

 

 

 

10 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

12 artikla

34 artiklan 1 kohta

34 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

 

 

 

 

 

 

13 artikla

Liitteessä V olevan 3 osan 8 kohdan kolmas osa

 

 

 

 

 

 

14 artikla

Liitteessä V oleva 4 osa

 

 

 

 

 

 

15 artikla

 

 

 

 

 

 

18 artiklan 2 kohta

 

 

 

 

 

 

Liite I

 

 

 

 

 

 

Liite II

 

 

 

 

 

 

Liitteet III ja IV

Liitteessä V olevan 1 osan 2 kohta ja 2 osa

 

 

 

 

 

 

Liite V A

Liitteessä V olevan 1 osan 3 kohta

 

 

 

 

 

 

Liite V B

Liitteessä V olevan 2 osan 3 kohta

 

 

 

 

 

 

Liite VI A

Liitteessä V olevan 1 osan 4 ja 5 kohta

 

 

 

 

 

 

Liite VI B

Liitteessä V olevan 2 osan 4 ja 5 kohta

 

 

 

 

 

 

Liite VII A

Liitteessä V olevan 1 osan 6 ja 7 kohta

 

 

 

 

 

 

Liite VII B

Liitteessä V olevan 2 osan 6 ja 7 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä VIII A oleva 1 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä VIII A oleva 2 kohta

Liitteessä V olevan 3 osan 1 kohdan alkuosa ja 2, 3 ja 5 kohta

Liitteessä V olevan 3 osan 1 kohdan toinen osa

Liitteessä V olevan 3 osan 4 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä VIII A oleva 3 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä VIII A oleva 4 kohta

Liitteessä V olevan 3 osan 6 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä VIII A oleva 5 kohta

Liitteessä V olevan 3 osan 7 ja 8 kohta

 

 

 

 

 

 

Liitteessä VIII A oleva 6 kohta

Liitteessä V olevan 3 osan 9 ja 10 kohta

Liitteessä V oleva 4 osa

 

 

 

 

 

 

Liite VIII B

 

 

 

 

 

 

Liite VIII C

 

 

 

 

 

 

Liite IX

Liite IX

 

 

 

 

 

 

Liite X

Liite X


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/300


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Yksityisen eurooppayhtiön säännöt *

P6_TA(2009)0094

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yksityisen eurooppayhtiön säännöistä (KOM(2008)0396 – C6-0283/2008 – 2008/0130(CNS))

2010/C 87 E/46

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0396),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0283/2008),

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0044/2009),

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.

vaatii aloittamaan 4. maaliskuuta 1975 annetun yhteisen julistuksen mukaisen neuvottelumenettelyn, jos neuvosto aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

5.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

KOMISSION TEKSTI

TARKISTUS

Tarkistus 1

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)

 

(2 a)

Olemassa olevilla yhteisön yhtiömuodoilla on rajatylittävä luonne. Tämän rajatylittävän luonteen ei pitäisi olla esteenä yksityisen eurooppayhtiön (SPE) perustamiselle. Komission ja jäsenvaltioiden olisi kuitenkin kahden vuoden kuluessa rekisteröinnistä suoritettava jälkikäteisvalvontaa tarkistaakseen, onko eurooppayhtiöllä vaadittu rajatylittävä luonne, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rekisteröintivaatimusten soveltamista.

Tarkistus 2

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 kappale

(3)

Koska yksityinen yritys (jäljempänä ”SPE”), joka voidaan perustaa kaikkialla yhteisössä, on tarkoitettu pienille yrityksille, olisi säädettävä oikeusmuodosta, joka on mahdollisimman yhtenäinen kaikkialla yhteisössä, ja mahdollisimman monet seikat olisi jätettävä osakkeenomistajien sopimusvapauden piiriin, kun taas osakkeenomistajille, velkojille, työntekijöille ja kolmansille osapuolille olisi taattava korkeatasoinen oikeusvarmuus. Kun otetaan huomioon, että osakkeenomistajat voivat joustavasti ja vapaasti päättää SPE:n sisäisten asioiden järjestämisestä, yhtiön yksityisen luonteen olisi heijastuttava myös siinä, että sen osakkeita ei saisi tarjota yleisölle eikä kaupata pääomamarkkinoilla, mukaan lukien säännellyillä markkinoilla käytävä kauppa tai noteeraaminen.

(3)

Sisämarkkinoiden kestävä ja jatkuva kasvu edellyttää pk-yritysten tarpeisiin laadittua kattavaa yhtiöoikeutta. Koska yksityinen yritys, joka voidaan perustaa kaikkialla yhteisössä, on tarkoitettu pienille yrityksille, olisi säädettävä oikeusmuodosta, joka on mahdollisimman yhtenäinen kaikkialla yhteisössä, ja mahdollisimman monet seikat olisi jätettävä osakkeenomistajien sopimusvapauden piiriin, kun taas osakkeenomistajille, velkojille, työntekijöille ja kolmansille osapuolille olisi taattava korkeatasoinen oikeusvarmuus. Kun otetaan huomioon, että osakkeenomistajat voivat joustavasti ja vapaasti päättää SPE:n sisäisten asioiden järjestämisestä, yhtiön yksityisen luonteen olisi heijastuttava myös siinä, että sen osakkeita ei saisi tarjota yleisölle eikä kaupata pääomamarkkinoilla, mukaan lukien säännellyillä markkinoilla käytävä kauppa tai noteeraaminen.

Tarkistus 3

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 4 kappale

(4)

Jotta yritykset saisivat sisämarkkinoista täyden hyödyn, SPE:n sääntömääräisen kotipaikan ja pääasiallisen toimipaikan pitäisi voida sijaita eri jäsenvaltioissa ja SPE:n pitäisi voida siirtää sääntömääräinen kotipaikka jäsenvaltiosta toiseen riippumatta siitä, siirtääkö se myös keskushallintonsa tai pääasiallisen toimipaikkansa.

(4)

Jotta yritykset saisivat sisämarkkinoista täyden hyödyn, SPE:n sääntömääräisen kotipaikan ja pääasiallisen toimipaikan pitäisi voida sijaita eri jäsenvaltioissa ja SPE:n pitäisi voida siirtää sääntömääräinen kotipaikka jäsenvaltiosta toiseen riippumatta siitä, siirtääkö se myös keskushallintonsa tai pääasiallisen toimipaikkansa. Samalla olisi kuitenkin toteutettava toimia, joilla estetään SPE:n käyttö jäsenvaltioiden perusteltujen oikeudellisten vaatimusten kiertämiseen.

Tarkistus 4

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 8 kappale

(8)

Yrityksen rekisteröintiin liittyvien kustannusten ja hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi SPE:n rekisteröintimuodollisuuksien olisi rajoituttava vaatimuksiin, jotka ovat tarpeen oikeusvarmuuden varmistamiseksi, ja SPE:n perustamisen yhteydessä toimitettujen asiakirjojen oikeellisuus olisi varmistettava vain kerran , joko ennen rekisteröintiä tai sen jälkeen . Rekisteröinnissä on aiheellista käyttää rekistereitä, joita tarkoitetaan niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi 9 päivänä maaliskuuta 1968 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 68/151/ETY.

(8)

Yrityksen rekisteröintiin liittyvien kustannusten ja hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi SPE:n rekisteröintimuodollisuuksien olisi rajoituttava vaatimuksiin, jotka ovat tarpeen oikeusvarmuuden varmistamiseksi, ja SPE:n perustamisen yhteydessä toimitettujen asiakirjojen oikeellisuus olisi varmistettava vain kerran ennalta ehkäisevästi . Rekisteröinnissä on aiheellista käyttää rekistereitä, joita tarkoitetaan niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi 9 päivänä maaliskuuta 1968 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 68/151/ETY.

Tarkistus 5

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)

 

(8 a)

Sähköisen oikeuden käsitettä koskevien neuvoston ja komission sitoumusten mukaisesti kaikkien SPE:n perustamiseen ja rekisteröintiin liittyvien lomakkeiden olisi oltava saatavilla sähköisessä muodossa. Lisäksi asiakirjojen kaksinkertaisen arkistoinnin vähentämiseksi komission olisi ylläpidettävä keskusrekisteriä, josta on sähköiset linkit jäsenvaltioiden erillisiin rekistereihin.

Tarkistus 6

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 8 b kappale (uusi)

 

(8 b)

SPE:itä koskevan tarkan tiedon avoimuuden ja julkistamisen varmistamiseksi komission olisi perustettava SPE:itä varten internetiin tietokanta ja koordinoitava sitä. Tietokannan avulla olisi pyrittävä keräämään, julkistamaan ja levittämään tietoa SPE:iden rekisteröinnistä, sääntömääräisestä kotipaikasta, toimintakeskuksesta, sivuliikkeistä ja niiden sääntömääräisen kotipaikan kaikista siirroista, muuttamisesta, sulauttamisesta, jakamisesta tai purkamisesta.

Tarkistus 7

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 11 kappale

(11)

SPE:hen ei pitäisi soveltaa korkeaa pääomavaatimusta, koska tämä olisi SPE:n perustamisen este. Velkojat olisi kuitenkin suojattava osakkeenomistajien liialliselta voitonjaolta, joka saattaisi vaikuttaa SPE:n kykyyn maksaa velkansa. Tämän vuoksi olisi kiellettävä voitonjaot, joiden johdosta SPE:n vastuut ylittävät varojen arvon. Osakkeenomistajien olisi myös voitava vaatia, että SPE:n johtoelin allekirjoittaa vakavaraisuustodistuksen.

(11)

SPE:hen ei pitäisi soveltaa korkeaa pääomavaatimusta, koska tämä olisi SPE:n perustamisen este. Velkojat olisi kuitenkin suojattava osakkeenomistajien liialliselta voitonjaolta, joka saattaisi vaikuttaa SPE:n kykyyn maksaa velkansa. Tämän vuoksi olisi kiellettävä voitonjaot, joiden johdosta SPE:n vastuut ylittävät varojen arvon. Osakkeenomistajien olisi myös voitava vaatia, että SPE:n toimeenpaneva johtoelin allekirjoittaa vakavaraisuustodistuksen.

Tarkistus 74

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 15 kappale

(15)

Henkilöstön osallistumista koskevaan oikeuteen olisi sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa SPE:llä on sääntömääräinen kotipaikka (”kotijäsenvaltio”). SPE:tä ei pitäisi käyttää näiden oikeuksien kiertämiseen. Jos jäsenvaltion, jonne SPE siirtää sääntömääräisen kotipaikkansa, kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä vähintään samantasoisesta henkilöstön osallistumisesta kuin kotijäsenvaltiossa, tietyissä tapauksissa olisi neuvoteltava siirron jälkeisestä henkilöstön osallistumisesta yhtiössä. Jos neuvotteluissa ei päästä tulokseen, yritykseen ennen siirtoa sovellettuja säännöksiä olisi sovellettava myös siirron jälkeen.

(15)

Henkilöstön osallistumista koskevaan oikeuteen olisi sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa SPE:llä on sääntömääräinen kotipaikka (”kotijäsenvaltio”). Jos kotijäsenvaltion lainsäädännössä säädetään osallistumisoikeuksista, SPE:n kaikilla työntekijöillä olisi oltava oikeus valita tai nimetä osa SPE:n johto- tai valvontaelimen jäsenistä taikka suositella tai vastustaa jäseniä. SPE:tä ei pitäisi käyttää henkilöstön osallistumisoikeuksien kiertämiseen. Erityisesti olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä sen varmistamiseksi, etteivät suuryritykset voi käyttää SPE:n sääntöjä keinona kiertää voimassa olevia kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaisia velvoitteita, ylikuormittamatta kuitenkaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka haluavat perustaa SPE:n aidoista liiketoimintaan liittyvistä syistä. Jos merkittävä osa työntekijöistä työskentelee tavanomaisesti jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioissa, jossa tai joissa henkilöstön osallistuminen on laajempaa kuin kotijäsenvaltiossa, yrityksen olisi aloitettava työntekijöiden kanssa neuvottelut SPE:n yhtenäisestä henkilöstön osallistumista koskevasta järjestelmästä eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöedustuksen osalta 8 päivänä lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/86/EY (1) säännösten mukaisesti. Tyhjästä perustettuihin kaikkiaan alle 500 työntekijää työllistäviin SPE:ihin olisi kuitenkin sovellettava omia erityissääntöjä. Neuvottelut henkilöstön osallistumisesta olisi aloitettava ainoastaan, jos valtaosa työntekijöistä tavanomaisesti työskentelee kotijäsenvaltiossa sovellettavaa työntekijöiden osallistumista koskevaa järjestelmää suotuisamman järjestelmän piirissä. Työntekijän tavanomaiseksi työskentelypaikaksi olisi katsottava jäsenvaltio, jossa hän tavallisesti suorittaa työtehtävänsä, vaikka hänet olisi tilapäisesti lähetetty työtehtäviin muualle.

Tarkistus 75

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)

 

(15 a)

Säännöt, joita annetaan henkilöstön osallistumista koskevista järjestelyistä mahdollisesti järjestettävistä neuvotteluista, eivät saisi olla niin jäykkiä, että ne heikentävät SPE:n dynaamisuutta. Jos SPE:n henkilöstön määrä ja/tai sijoittelu muuttuu merkittävästi esimerkiksi huomattavan yritysoston vuoksi tai siirrettäessä toimintaa jäsenvaltiosta toiseen, voimassa olevia henkilöstön osallistumista koskevia järjestelyjä olisi mukautettava kunnioittaen kuitenkin osapuolten tahtoa. Jos voimassa olevat henkilöstön osallistumista koskevat järjestelyt eivät anna mahdollisuutta toteuttaa vaadittua mukauttamista, henkilöstön osallistumista koskevien järjestelyjen tarve ja tarvittaessa niiden sisältö olisi arvioitava uudelleen niiden sääntöjen valossa, joita sovelletaan SPE:tä perustettaessa.

Tarkistus 76

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 15 b kappale (uusi)

 

(15 b)

Jos jäsenvaltion, jonne SPE siirtää sääntömääräisen kotipaikkansa, kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä vähintään samantasoisesta henkilöstön osallistumisesta kuin kotijäsenvaltiossa, tietyissä tapauksissa olisi neuvoteltava siirron jälkeisestä henkilöstön osallistumisesta yhtiössä. Johdonmukaisuuden vuoksi ja porsaanreikien muodostumisen välttämiseksi osallistumisoikeuksista toiminnan siirtojen yhteydessä mahdollisesti järjestettäviä neuvotteluja koskevien sääntöjen olisi oltava samat, joita sovelletaan SPE:tä perustettaessa.

Tarkistus 9

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 16 kappale

(16)

Muihin työntekijöiden oikeuksiin kuin niihin, jotka koskevat henkilöstön osallistumista, olisi sovellettava eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22 päivänä syyskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/45/EY, työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä heinäkuuta 1998 annettua neuvoston direktiiviä 98/59/EY, työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12 päivänä maaliskuuta 2001 annettua neuvoston direktiiviä 2001/23/EY ja työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11 päivänä maaliskuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/14/EY.

(16)

Työntekijöiden oikeuksiin olisi sovellettava yhteisön lainsäädäntöä ja jäsenvaltioissa annettuja täytäntöönpanosäädöksiä, erityisesti eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22 päivänä syyskuuta 1994 annettua neuvoston direktiiviä 94/45/EY, työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä heinäkuuta 1998 annettua neuvoston direktiiviä 98/59/EY, työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12 päivänä maaliskuuta 2001 annettua neuvoston direktiiviä 2001/23/EY ja työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11 päivänä maaliskuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/14/EY.

Tarkistus 77

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 17 kappale

(17)

Jäsenvaltioiden olisi annettava säännökset seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, mukaan lukien rikkomiset, jotka koskevat velvollisuutta määrätä SPE:n yhtiöjärjestyksessä tässä asetuksessa säädetyistä seikoista, ja varmistettava säännösten täytäntöönpano. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi annettava säännökset seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, mukaan lukien rikkomiset, jotka koskevat velvollisuutta määrätä SPE:n yhtiöjärjestyksessä tässä asetuksessa säädetyistä seikoista, ja henkilöstön osallistumiseen sovellettavien sääntöjen rikkomiseen, ja varmistettava säännösten täytäntöönpano. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Tarkistus 10

Ehdotus asetukseksi

2 artikla – 1 kohta – b alakohta

b)

”voitonjaolla” tarkoitetaan mitä tahansa taloudellista etua, jonka osakkeenomistaja on saanut SPE:ltä suoraan tai välillisesti hallussaan oleviin osakkeisiin liittyen, mukaan lukien rahan tai omaisuuden siirto sekä velan syntyminen;

b)

”voitonjaolla” tarkoitetaan mitä tahansa taloudellista etua, jonka osakkeenomistaja on saanut SPE:ltä suoraan tai välillisesti hallussaan oleviin osakkeisiin liittyen, mukaan lukien rahan tai omaisuuden siirto sekä velan syntyminen, ja jota ei ole tasattu täydellä vastasuoritus- tai korvausvaatimuksella ;

Tarkistus 12

Ehdotus asetukseksi

2 artikla – 1 kohta – d alakohta

d)

”johtoelimellä” tarkoitetaan yhtä tai useampaa yksittäistä toimitusjohtajaa, johtokuntaa (kaksitasoinen hallintorakenne) tai hallitusta (yksitasoinen hallintorakenne), joka on SPE:n yhtiöjärjestyksessä määrätty vastaamaan SPE:n johdosta;

d)

toimeenpanevalla johtoelimellä” tarkoitetaan yhtä tai useampaa yksittäistä toimitusjohtajaa, johtokuntaa (kaksitasoinen hallintorakenne) tai hallitusta (yksitasoinen hallintorakenne), joka on SPE:n yhtiöjärjestyksessä määrätty vastaamaan SPE:n johdosta;

Tarkistus 13

Ehdotus asetukseksi

2 artikla – 1 kohta – e alakohta

e)

”valvontaelimellä” tarkoitetaan hallintoneuvostoa (kaksitasoinen hallintorakenne), joka on SPE:n yhtiöjärjestyksessä määrätty vastaamaan johtoelimen valvonnasta;

e)

”valvontaelimellä” tarkoitetaan hallintoneuvostoa (kaksitasoinen hallintorakenne), silloin kuin se on SPE:n yhtiöjärjestyksessä määrätty vastaamaan johtoelimen valvonnasta;

Tarkistus 14

Ehdotus asetukseksi

2 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)

 

e a)

”henkilöstön osallistumisen tasolla” tarkoitetaan työntekijöiden edustajien osuutta hallinto- tai valvontaelimen tai niiden komiteoiden tai SPE:n tulosyksiköt kattavan johtoryhmän jäsenistä;

Tarkistus 15

Ehdotus asetukseksi

3 artikla – 1 kohta

1.   SPE:n on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1.   SPE:n on oltava oikeushenkilö ja täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

sen pääoma on jaettu osakkeisiin,

a)

sen pääoma on jaettava osakkeisiin,

b)

osakkeenomistaja vastaa ainoastaan merkitsemällään määrällä tai määrällä, jonka hän on sopinut merkitsevänsä,

b)

osakkeenomistajien on vastattava ainoastaan merkitsemällään määrällä tai määrällä, jonka he ovat sopineet merkitsevänsä,

c)

se on oikeushenkilö,

 

d)

sen osakkeita ei saa tarjota yleisölle eikä niillä saa käydä julkista kauppaa,

d)

sen osakkeita ei saa yleisesti tarjota yleisölle eikä niillä saa käydä julkista kauppaa; tämä ei kuitenkaan estä tarjoamasta osakkeita henkilöstölle ,

e)

sen voivat perustaa yksi tai useampi luonnollinen henkilö ja/tai oikeushenkilö, jäljempänä ”perustajaosakkaat”.

e)

sen voivat perustaa yksi tai useampi luonnollinen henkilö ja/tai oikeushenkilö, jäljempänä ”perustajaosakkaat”.

Tarkistus 70

Ehdotus asetukseksi

3 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)

 

e a)

sillä on rajat ylittävä luonne, josta on osoituksena jokin seuraavista:

aikomus harjoittaa rajatylittävää liiketoimintaa tai rajatylittävä toimiala,

tavoite olla huomattavan aktiivinen useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa,

toimipaikkoja eri jäsenvaltioissa tai

emoyhtiö rekisteröity toiseen jäsenvaltioon.

Tarkistus 18

Ehdotus asetukseksi

7 artikla

SPE:n sääntömääräinen kotipaikka ja sen keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka sijaitsevat yhteisössä.

SPE:n sääntömääräinen kotipaikka ja sen keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka sijaitsevat yhteisössä.

SPE:llä ei ole velvollisuutta pitää keskushallintoaan tai pääasiallista toimipaikkaansa jäsenvaltiossa, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee.

SPE:llä ei ole velvollisuutta pitää keskushallintoaan tai pääasiallista toimipaikkaansa jäsenvaltiossa, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee. Jos SPE:n keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka, SPE:n on toimitettava 10 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot sen jäsenvaltion rekisteriin, jossa keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka sijaitsee. Rekisteriin tallennetut tiedot katsotaan oikeiksi.

Asiakirjojen toimittaminen eurooppalaiseen keskusrekisteriin täyttää toisen kohdan mukaiset asiakirjojen toimittamista koskevat vaatimukset.

Tarkistus 19

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 3 a kohta (uusi)

 

Sääntömääräinen kotipaikka on osoite, johon kaikki SPE:hen liittyvät oikeudelliset asiakirjat toimitetaan .

Tarkistukset 20 ja 79

Ehdotus asetukseksi

8 artikla – 2 ja 3 kohta

2.   SPE:n yhtiöjärjestys on laadittava kirjallisesti ja kunkin perustajaosakkaan on allekirjoitettava se.

2.   SPE:n yhtiöjärjestys on laadittava kirjallisesti ja kunkin perustajaosakkaan on allekirjoitettava se. Olemassa olevassa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä voidaan määrätä muista muodollisuuksista, ellei SPE käytä virallista yhtiöjärjestyksen mallia.

3.   Yhtiöjärjestykseen ja siihen tehtyihin muutoksiin voidaan nojautua seuraavasti:

3.   Yhtiöjärjestykseen ja siihen tehtyihin muutoksiin voidaan nojautua seuraavasti:

a)

osakkeenomistajien ja SPE:n johtoelimen sekä sen mahdollisen valvontaelimen suhteen siitä päivästä alkaen, jolloin yhtiöjärjestys allekirjoitetaan, ja muutosten osalta siitä päivästä alkaen, jolloin ne hyväksytään;

a)

osakkeenomistajien ja SPE:n toimeenpanevan johtoelimen sekä sen mahdollisen valvontaelimen suhteen siitä päivästä alkaen, jolloin yhtiöjärjestys allekirjoitetaan, ja muutosten osalta siitä päivästä alkaen, jolloin ne hyväksytään;

b)

kolmansien osapuolten suhteen direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan 5, 6 ja 7 kohdan täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti.

b)

kolmansien osapuolten suhteen direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan 2, 5, 6 ja 7 kohdan täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti.

Tarkistus 21

Ehdotus asetukseksi

9 artikla – 3 a kohta (uusi)

 

3 a.     Kunkin kansallisen rekisterin on lähetettävä komission ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten hallinnoimaan eurooppalaiseen rekisteriin jäljennös kustakin SPE:n rekisteröitymisestä ja niihin myöhemmin tehtyjä muutoksia koskevat jäljennökset, jotka säilytetään kyseisessä eurooppalaisessa rekisterissä. Komissio seuraa rekisteriin merkittyjä tietoja erityisesti mahdollisten väärinkäytösten ja virheiden välttämiseksi. Jos SPE ei kykene kahden vuoden kuluessa rekisteröinnistä osoittamaan, että se täyttää 3 artiklan 1 kohdan e a alakohdan vaatimukset, se muutetaan asianmukaiseen kansalliseen oikeudelliseen muotoon.

Tarkistus 22

Ehdotus asetukseksi

10 artikla

1.   Rekisteröintihakemuksen tekevät SPE:n perustajaosakkaat tai niiden valtuuttamat henkilöt. Hakemus voidaan tehdä sähköisesti.

1.   Rekisteröintihakemuksen tekevät SPE:n perustajaosakkaat tai niiden valtuuttamat henkilöt. Hakemus voidaan tehdä sähköisesti niiden sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti, joilla pannaan täytäntöön direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan 2 kohta .

2.   Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää SPE:n rekisteröintihakemusta tehtäessä muita kuin seuraavia tietoja ja asiakirjoja:

2.   Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää SPE:n rekisteröintihakemusta tehtäessä muita kuin seuraavia tietoja tai asiakirjoja:

a)

SPE:n toiminimi ja sen sääntömääräinen kotipaikka;

a)

SPE:n toiminimi ja sen sääntömääräinen kotipaikka;

b)

niiden henkilöiden nimet, osoitteet ja muut tarpeelliset tiedot, jotka ovat valtuutettuja edustamaan SPE:tä asioitaessa kolmansien osapuolten kanssa ja oikeusmenettelyissä tai ottamaan osaa SPE:n hallintoon, johtoon tai valvontaan;

b)

toimeenpanevan johtoelimen jäsenten sekä niiden henkilöiden nimet, osoitteet ja muut tarpeelliset tiedot, jotka ovat valtuutettuja edustamaan SPE:tä asioitaessa kolmansien osapuolten kanssa ja oikeusmenettelyissä tai ottamaan osaa SPE:n hallintoon, johtoon tai valvontaan;

 

b a)

SPE:n liiketoimintatavoite ja tarvittaessa selvitys sen liiketoiminnan rajatylittävästä luonteesta;

c)

SPE:n osakepääoma;

c)

SPE:n osakepääoma;

 

c a)

15 artiklan mukainen osakasluettelo;

d)

osakelajit ja kuhunkin osakelajiin kuuluvien osakkeiden määrä;

d)

osakelajit ja kuhunkin osakelajiin kuuluvien osakkeiden määrä;

e)

osakkeiden kokonaismäärä;

e)

osakkeiden kokonaismäärä;

f)

osakkeiden nimellisarvo tai kirjanpidollinen vasta-arvo;

f)

osakkeiden nimellisarvo tai kirjanpidollinen vasta-arvo;

g)

SPE:n yhtiöjärjestys;

g)

SPE:n yhtiöjärjestys;

h)

jos SPE on muodostettu yhtiöiden muuttamisen, sulauttamisen tai jakamisen seurauksena, SPE:n perustamiseen johtanut muuttamista, sulauttamista tai jakamista koskeva päätös.

h)

jos SPE on muodostettu yhtiöiden muuttamisen, sulauttamisen tai jakamisen seurauksena, SPE:n perustamiseen johtanut muuttamista, sulauttamista tai jakamista koskeva päätös.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja tiedot on toimitettava kansallisessa lainsäädännössä edelletyllä kielellä.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja tiedot on toimitettava kansallisessa lainsäädännössä edelletyllä kielellä.

4.   SPE:n rekisteröinnin edellytyksenä voi olla ainoastaan yksi seuraavista vaatimuksista:

4.   SPE:n rekisteröinnin edellytyksenä on oltava ainakin yksi seuraavista vaatimuksista:

a)

SPE:n asiakirjojen ja tietojen oikeudellisuuden varmistaa hallinnollinen tai oikeudellinen elin;

a)

SPE:n asiakirjojen ja tietojen oikeudellisuuden varmistaa hallinnollinen tai oikeudellinen elin;

b)

SPE:n asiakirjojen ja tietojen laillisuudesta annetaan todistus.

b)

SPE:n asiakirjojen ja tietojen laillisuudesta annetaan todistus tai ne vahvistetaan virallisesti oikeiksi .

5.   SPE:n on toimitettava 2 kohdan a–g alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin tai asiakirjoihin tehdyt muutokset rekisteriin 14 kalenteripäivän kuluessa päivästä, jolloin muutos tuli voimaan. Jokaisen yhtiöjärjestykseen tehdyn muutoksen jälkeen SPE:n on toimitettava yhtiöjärjestys rekisteriin sellaisena kuin se on muutettuna.

5.   SPE:n on toimitettava 2 kohdan a–g alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin tai asiakirjoihin tehdyt muutokset rekisteriin 14 kalenteripäivän kuluessa päivästä, jolloin muutos tuli voimaan. Jokaisen yhtiöjärjestykseen tehdyn muutoksen jälkeen SPE:n on toimitettava yhtiöjärjestys rekisteriin sellaisena kuin se on muutettuna. Edellä olevan 1 kohdan toisen virkkeen ja 4 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

6.   SPE:n rekisteröiminen on julkistettava.

6.   SPE:n rekisteröiminen on julkistettava.

Tarkistus 23

Ehdotus asetukseksi

11 artikla – 2 kohta – b alakohta

b)

SPE:n toiminimi, sen sääntömääräinen kotipaikka ja tarvittaessa tieto siitä, että yhtiö puretaan.

b)

SPE:n toiminimi, sen sääntömääräinen kotipaikka ja tarvittaessa yksityiskohtaiset tiedot sen keskushallinnosta tai pääasiallisesta toimipaikasta ja mahdollisista sivuliikkeistä sekä tieto siitä, että yhtiö puretaan;

Tarkistus 24

Ehdotus asetukseksi

11 artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)

 

b a)

yksityiskohtaiset tiedot yhtiön toimeenpanevan johtoelimen jäsenistä.

Tarkistus 25

Ehdotus asetukseksi

15 artikla

1.   SPE:n johtoelin laatii osakasluettelon. Luettelossa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

1.   SPE:n toimeenpaneva johtoelin laatii osakasluettelon. Luettelossa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a)

kunkin osakkeenomistajan nimi ja osoite ;

a)

kunkin osakkeenomistajan nimi ja postiosoite ;

b)

kyseisen osakkeenomistajan omistamien osakkeiden määrä, nimellisarvo tai kirjanpidollinen vasta-arvo;

b)

kyseisen osakkeenomistajan omistamien osakkeiden määrä, nimellisarvo tai kirjanpidollinen vasta-arvo;

c)

jos osakkeen omistaa useampi kuin yksi henkilö, yhteisomistajien ja yhteisen edustajan nimet ja osoitteet;

c)

jos osakkeen omistaa useampi kuin yksi henkilö, yhteisomistajien ja yhteisen edustajan nimet ja osoitteet;

d)

osakkeiden hankintapäivä;

d)

osakkeiden hankintapäivä;

e)

kyseisen osakkeenomistajan maksaman tai maksettavaksi lankeavan mahdollisen vastikkeen määrä käteisenä;

e)

kyseisen osakkeenomistajan maksaman tai maksettavaksi lankeavan mahdollisen vastikkeen määrä käteisenä;

f)

kyseisen osakkeenomistajan suorittaman tai suoritettavaksi lankeavan mahdollisen luontoissuorituksen arvo ja luonne;

f)

kyseisen osakkeenomistajan suorittaman tai suoritettavaksi lankeavan mahdollisen luontoissuorituksen arvo ja luonne;

g)

päivä, jolloin osakkeenomistajan jäsenyys SPE:ssä päättyy.

g)

päivä, jolloin osakkeenomistajan jäsenyys SPE:ssä päättyy.

2.   Osakasluettelo muodostaa todisteen 1 kohdan a–g alakohdassa lueteltujen seikkojen paikkansapitävyydestä , ellei toisin todisteta.

2.    Edellä olevan 10 artiklan mukaisesti rekisteröity osakasluettelo muodostaa todisteen 1 kohdan a–g alakohdassa lueteltujen seikkojen oikeellisuudesta , ellei toisin todisteta.

3.   Osakasluetteloa ja siihen tehtyjä muutoksia ylläpitää yhtiön johtoelin, ja osakkeenomistajat tai kolmannet osapuolet voivat tutustua niihin pyynnöstä.

3.    Edellä olevan 10 artiklan mukaisesti rekisteröityä osakasluetteloa ja siihen tehtyjä muutoksia ylläpitää yhtiön toimeenpaneva johtoelin, ja osakkeenomistajat tai kolmannet osapuolet voivat tutustua niihin pyynnöstä.

Tarkistus 27

Ehdotus asetukseksi

16 artikla – 3 kohta

3.   Siirrosta ilmoitettaessa johtoelimen on viipymättä merkittävä osakkeenomistaja 15 artiklassa tarkoitettuun luetteloon sillä edellytyksellä, että siirto on toteutettu tämän asetuksen ja SPE:n yhtiöjärjestyksen mukaisesti ja että osakkeenomistaja toimittaa kohtuulliset todisteet osakkeen laillisesta omistuksestaan.

3.    Osakkeenomistajan ilmoittaessa siirrosta toimeenpanevan johtoelimen on viipymättä merkittävä osakkeenomistaja 15 artiklassa tarkoitettuun ja 10 artiklan mukaisesti rekisteröityyn luetteloon sillä edellytyksellä, että siirto on toteutettu tämän asetuksen ja SPE:n yhtiöjärjestyksen mukaisesti ja että osakkeenomistaja toimittaa kohtuulliset todisteet osakkeen laillisesta omistuksestaan.

Tarkistus 28

Ehdotus asetukseksi

16 artikla – 4 kohta – a alakohta

a)

SPE:n osalta sinä päivänä, jona osakkeenomistaja ilmoittaa SPE:lle siirrosta;

a)

SPE:n osalta sinä päivänä, jona uusi osakkeenomistaja ilmoittaa SPE:lle siirrosta;

Tarkistus 29

Ehdotus asetukseksi

16 artikla – 4 kohta – b alakohta

b)

kolmansien osapuolten osalta sinä päivänä, jona osakkeenomistaja merkitään 15 artiklassa tarkoitettuun luetteloon.

b)

kolmansien osapuolten osalta sinä päivänä, jona osakkeenomistaja merkitään 15 artiklassa tarkoitettuun luetteloon tai hänen asemansa osakkeenomistajina julkistetaan 9 artiklan mukaisessa rekisterissä .

Tarkistus 30

Ehdotus asetukseksi

18 artikla – 1 kohta

1.    Osakkeenomistajalla on oikeus erota SPE:stä, jos SPE:n toimintaa harjoitetaan tai sitä on harjoitettu tavalla, joka vakavasti vahingoittaa osakkeenomistajan etua yhden tai useamman seuraavassa luetellun tapahtuman johdosta :

1.    Osakkeenomistaja saa käyttää eroamisoikeuttaan, jos hän ei hyväksy seuraavia seikkoja koskevia päätöksiä:

a)

SPE on menettänyt huomattavan osan varoistaan;

a)

operaatiot, joissa SPE menettää huomattavan osan varoistaan;

b)

SPE:n sääntömääräinen kotipaikka on siirretty toiseen jäsenvaltioon ;

b)

operaatiot, jotka muuttavat merkittävästi SPE:n toimintaa ;

c)

SPE:n toiminta on muuttunut merkittävästi ;

c)

SPE:n sääntömääräisen kotipaikan siirto toiseen jäsenvaltioon ;

d)

osinkoja ei ole jaettu vähintään kolmeen vuoteen vaikka SPE:n taloudellinen tilanne olisi sallinut voitonjaon.

d)

osinkojen jättäminen jakamatta vähintään kolmen vuoden ajan , vaikka SPE:n taloudellinen tilanne olisi sallinut voitonjaon.

 

SPE:n yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä muista eroamisperusteista.

Tarkistus 31

Ehdotus asetukseksi

18 artikla – 3 kohta

3.   SPE:n johtoelimen on 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen saatuaan pyydettävä viipymättä osakkeenomistajien päätöstä siitä, lunastavatko muut osakkeenomistajat vai SPE itse kyseisen osakkeenomistajan osakkeet.

3.   SPE:n toimeenpanevan johtoelimen on 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen saatuaan pyydettävä viipymättä osakkeenomistajien päätöstä siitä, lunastavatko muut osakkeenomistajat vai SPE itse kyseisen osakkeenomistajan osakkeet.

Tarkistus 32

Ehdotus asetukseksi

18 artikla – 4 kohta

4.   Jos SPE:n osakkeenomistajat eivät tee 3 kohdassa tarkoitettua päätöstä tai eivät hyväksy osakkeenomistajan eron syitä 30 kalenteripäivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä, johtoelin ilmoittaa asiasta osakkeenomistajalle viipymättä.

4.   Jos SPE:n osakkeenomistajat eivät tee 3 kohdassa tarkoitettua päätöstä tai eivät hyväksy osakkeenomistajan eron syitä 30 kalenteripäivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä, toimeenpaneva johtoelin ilmoittaa asiasta osakkeenomistajalle viipymättä.

Tarkistus 33

Ehdotus asetukseksi

19 artikla – 4 kohta

4.   SPE:n pääoma on vähintään 1 euro.

4.   SPE:n pääoma on vähintään 1 euro sillä edellytyksellä, että toimeenpanevan toimeenpanevan johtoelimen on yhtiöjärjestyksen mukaisesti allekirjoitettava 21 artiklassa tarkoitettu vakavaraisuustodistus . Jos yhtiöjärjestykseen ei sisälly tällaista määräystä, SPE:n pääoman on oltava vähintään 8 000 euroa.

Tarkistus 34

Ehdotus asetukseksi

20 artikla – 3 kohta

3.    Rajoittamatta 1 ja 2 kohdan soveltamista osakkeenomistajien vastuuseen maksetusta tai suoritetusta vastikkeesta sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.

3.    Jos vastikkeen arvo eroaa sitä vastaan haltuun otetun osakkeen määrästä, osakkeenomistajan on suoritettava erotusta vastaava maksu rahana. Yhtiön oikeus maksusuoritukseen vanhentuu kahdeksan vuoden kuluttua siitä, kun yhtiö rekisteröidään.

Tarkistus 35

Ehdotus asetukseksi

21 artikla – 1 kohta

1.   Rajoittamatta 24 artiklan soveltamista SPE voi johtoelimen ehdotuksesta jakaa osakkeenomistajille voittoa sillä edellytyksellä, että voitonjaon jälkeen SPE:n varat kattavat täysin sen vastuut. SPE ei voi jakaa varoja sellaisista rahastoista, joista yhtiöjärjestyksen mukaan varoja ei saa jakaa.

1.   Rajoittamatta 24 artiklan soveltamista, SPE voi toimeenpanevan johtoelimen ehdotuksesta jakaa osakkeenomistajille voittoa sillä edellytyksellä, että voitonjaon jälkeen SPE:n varat kattavat täysin sen vastuut. SPE ei voi jakaa varoja sellaisista rahastoista, joista yhtiöjärjestyksen mukaan varoja ei saa jakaa. Voittoa voidaan jakaa ainoastaan sillä edellytyksellä, että jäljelle jäävä pääoma ei laske alle 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun vähimmäismäärän.

Tarkistus 36

Ehdotus asetukseksi

21 artikla – 2 kohta

2.   Jos yhtiöjärjestyksessä niin edellytetään, SPE:n johtoelin, sen lisäksi, että se noudattaa 1 kohtaa, allekirjoittaa ennen voitonjakoa lausunnon, jäljempänä ”vakavaraisuustodistus”, jossa vahvistetaan, että SPE pystyy maksamaan velkansa, jotka lankeavat maksuun tavanomaisen liiketoiminnan aikana vuoden kuluessa voitonjakopäivästä. Osakkeenomistajille toimitetaan vakavaraisuustodistus ennen kuin 27 artiklassa tarkoitettu voitonjakopäätös tehdään.

2.   Jos yhtiöjärjestyksessä niin edellytetään, SPE:n toimeenpaneva johtoelin, sen lisäksi, että se noudattaa 1 kohtaa, allekirjoittaa ennen voitonjakoa lausunnon, jäljempänä ”vakavaraisuustodistus”, jossa vahvistetaan, että SPE pystyy maksamaan velkansa, jotka lankeavat maksuun tavanomaisen liiketoiminnan aikana vuoden kuluessa voitonjakopäivästä. Osakkeenomistajille toimitetaan vakavaraisuustodistus ennen kuin 27 artiklassa tarkoitettu voitonjakopäätös tehdään.

Tarkistus 37

Ehdotus asetukseksi

22 artikla

Osakkeenomistajan, joka on vastaanottanut 21 artiklan vastaisesti jaettua voittoa, on palautettava jaetut varat SPE:lle sillä edellytyksellä, että SPE osoittaa, että osakkeenomistaja tiesi jaon laittomuudesta tai että hänen olisi olosuhteet huomioon ottaen pitänyt tietää siitä .

Osakkeenomistajan, joka on vastaanottanut 21 artiklan vastaisesti jaettua voittoa, on palautettava jaetut varat SPE:lle.

Tarkistus 38

Ehdotus asetukseksi

24 artikla – 1 kohta

1.   Jos SPE:n osakepääomaa alennetaan, 21 ja 22 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

1.   Jos SPE:n osakepääomaa alennetaan, 21 ja 22 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin. Osakepääomaa voidaan alentaa ainoastaan sillä edellytyksellä, että jäljelle jäävä pääoma ei laske alle 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun vähimmäismäärän.

Tarkistus 39

Ehdotus asetukseksi

25 artikla – 1 kohta

1.   SPE:hen sovelletaan tilinpäätöksen laatimista, ilmoittamista, tarkastamista ja julkistamista koskevaa kansallista lainsäädäntöä.

1.   SPE:hen sovelletaan lakisääteisen tilinpäätöksen laatimista, ilmoittamista, tarkastamista ja julkistamista koskevaa kansallista lainsäädäntöä.

Tarkistus 40

Ehdotus asetukseksi

25 artikla – 2 kohta

2.   Johtoelimen on huolehdittava SPE:n kirjanpidosta. SPE:n kirjanpitoon sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.

2.    Toimeenpanevan johtoelimen on huolehdittava SPE:n kirjanpidosta. SPE:n kirjanpitoon sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.

Tarkistus 41

Ehdotus asetukseksi

26 artikla – 1 kohta

1.   SPE:llä on johtoelin, joka vastaa SPE:n johtamisesta. Johtoelin voi käyttää kaikkia SPE:n toimivaltuuksia, jotka eivät kuulu tämän asetuksen tai yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeenomistajille.

1.   SPE:llä on toimeenpaneva johtoelin, joka vastaa SPE:n johtamisesta. Toimeenpaneva johtoelin voi käyttää kaikkia SPE:n toimivaltuuksia, jotka eivät kuulu tämän asetuksen tai yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeenomistajille. Osakkeenomistajien tekemät päätökset sitovat toimeenpanevaa johtoelintä yrityksen sisällä.

Tarkistus 42

Ehdotus asetukseksi

27 artikla – 2 kohta

2.   Edellä 1 kohdan a, b, c, i, l, m, n, o ja p alakohdassa mainittuja seikkoja koskevat päätökset on tehtävä määräenemmistöllä.

2.   Edellä 1 kohdan a, b, c, h, i, l, m, n, o ja p alakohdassa mainittuja seikkoja koskevat päätökset on tehtävä määräenemmistöllä.

Tarkistus 43

Ehdotus asetukseksi

27 artikla – 3 kohta

3.   Päätösten tekeminen ei edellytä yhtiökokouksen järjestämistä. Johtoelimen on toimitettava kaikille osakkeenomistajille päätösehdotus sekä riittävästi tietoja päätöksen tekemiseksi. Päätökset on kirjattava pöytäkirjaan. Kullekin osakkeenomistajalle on lähetettävä jäljennökset päätöksistä.

3.   Päätösten tekeminen ei edellytä yhtiökokouksen järjestämistä. Toimeenpanevan johtoelimen on toimitettava kaikille osakkeenomistajille päätösehdotus sekä riittävästi tietoja päätöksen tekemiseksi. Päätökset on kirjattava pöytäkirjaan. Kullekin osakkeenomistajalle on lähetettävä jäljennökset päätöksistä.

Tarkistus 44

Ehdotus asetukseksi

27 artikla – 4 kohta

4.   Osakkeenomistajien päätösten on oltava tämän asetuksen ja SPE:n yhtiöjärjestyksen mukaisia.

4.   Osakkeenomistajien päätösten on oltava tämän asetuksen ja SPE:n yhtiöjärjestyksen mukaisia.

Osakkeenomistajien oikeuteen riitauttaa päätös sovelletaan kansallista lainsäädäntöä .

Osakkeenomistajien päätökset voidaan julistaa pätemättömiksi yhtiöjärjestyksen, tämän asetuksen säännösten tai sovellettavan lainsäädännön vastaisina ainoastaan nostamalla kanne SPE:n sääntömääräisen kotipaikan toimivaltaisessa tuomioistuimessa .

Osakkeenomistajalla, joka ei ole äänestänyt päätöksen puolesta, on päätöksentekopäivästä laskettuna kuukausi aikaa nostaa kanne, mikäli yhtiö ei korjaa virheellistä päätöstä ja kantaja ei hyväksy sitä jälkikäteen. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä pidemmästä muutoksenhakuajasta.

Tarkistus 45

Ehdotus asetukseksi

27 artikla – 7 kohta – a alakohta

a)

osakkeenomistajien suhteen SPE:n johtoelin ja sen mahdollinen valvontaelin päätöksentekopäivästä alkaen;

a)

osakkeenomistajien suhteen SPE:n toimeenpaneva johtoelin ja sen mahdollinen valvontaelin päätöksentekopäivästä alkaen;

Tarkistus 46

Ehdotus asetukseksi

28 artikla – 1 kohta

1.   Osakkeenomistajilla on oikeus saada tietoja ja tehdä kysymyksiä johtoelimelle päätöksistä, vuositilinpäätöksestä ja kaikista muista SPE:n toimintaan liittyvistä seikoista.

1.   Osakkeenomistajilla on oikeus saada tietoja ja tehdä kysymyksiä toimeenpanevalle johtoelimelle päätöksistä, vuositilinpäätöksestä ja kaikista muista SPE:n toimintaan liittyvistä seikoista.

Tarkistus 47

Ehdotus asetukseksi

28 artikla – 2 kohta

2.   Johtoelin voi kieltäytyä antamasta tietoja vain, jos tietojenanto saattaisi aiheuttaa vakavaa haittaa SPE:n liiketoiminnallisille eduille.

2.    Toimeenpaneva johtoelin voi kieltäytyä antamasta tietoja vain, jos tietojenanto saattaisi aiheuttaa vakavaa haittaa SPE:n liiketoiminnallisille eduille.

Tarkistus 48

Ehdotus asetukseksi

29 artikla – 1 kohta

1.   Osakkeenomistajilla, joilla on viisi prosenttia SPE:n osakkeisiin liittyvistä äänioikeuksista, on oikeus pyytää johtoelintä tekemään päätösehdotus osakkeenomistajille.

1.   Osakkeenomistajilla, joilla on viisi prosenttia SPE:n osakkeisiin liittyvistä äänioikeuksista, on oikeus pyytää toimeenpanevaa johtoelintä tekemään päätösehdotus osakkeenomistajille.

Tarkistus 49

Ehdotus asetukseksi

29 artikla – 1 kohta – 3 alakohta

Jos pyyntö hylätään tai jos johtoelin ei tee ehdotusta 14 kalenteripäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, kyseiset osakkeenomistajat voivat tehdä osakkeenomistajille ehdotuksen kyseisiä asioita koskevaksi päätökseksi.

Jos pyyntö hylätään tai jos toimeenpaneva johtoelin ei tee ehdotusta 14 kalenteripäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, kyseiset osakkeenomistajat voivat tehdä osakkeenomistajille ehdotuksen kyseisiä asioita koskevaksi päätökseksi.

Tarkistus 50

Ehdotus asetukseksi

29 artikla – 2 kohta – 2 alakohta

Asiantuntijalla on oikeus tutustua SPE:n asiakirjoihin ja tiedostoihin sekä pyytää tietoja johtoelimeltä.

Asiantuntijalla on oikeus tutustua SPE:n asiakirjoihin ja tiedostoihin sekä pyytää tietoja toimeenpanevalta johtoelimeltä.

Tarkistus 51

Ehdotus asetukseksi

31 artikla – 4 kohta

4.    SPE:n johtaja on vastuuvelvollinen yhtiölle kaikista toimista tai laiminlyönneistä , jotka ovat vastoin tähän asetukseen , SPE:n yhtiöjärjestykseen tai osakkeenomistajien päätökseen perustuvia velvollisuuksia ja jotka aiheuttavat tappiota tai vahinkoa SPE:lle . Jos laiminlyöntiin on syyllistynyt useampi kuin yksi johtaja, kaikki kyseiset johtajat vastaavat siitä yhteisvastuullisesti.

4.    Johtajat ovat yhtiön suhteen yhteisvastuussa kaikista SPE:lle aiheutuneista vahingoista , jotka johtuvat niille tämän asetuksen , SPE:n yhtiöjärjestyksen tai osakkeenomistajien päätösten nojalla kuuluvien velvollisuuksien laiminlyönnistä . Vastuuvelvollisuus ei koske johtajia, jotka pystyvät osoittamaan toimintansa moitteettomuuden ja jotka ovat ilmoittaneet olevansa eri mieltä velvollisuuden laiminlyönnistä .

Tarkistus 52

Ehdotus asetukseksi

31 artikla – 5 kohta

5.    Rajoittamatta tämän asetuksen soveltamista johtajien vastuuseen sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.

5.    Johtajien on maksettava korvauksia erityisesti, jos on suoritettu maksuja 21 artiklan vastaisesti tai hankittu omia osakkeita 23 artiklan 2 kohdan vastaisesti. Johtajien velvollisuutta yhtiön velkojen maksuun ei poista se, että he toimivat osakkeenomistajien tekemän päätöksen mukaisesti.

Tarkistus 53

Ehdotus asetukseksi

31 artikla – 5 a kohta (uusi)

 

5 a.     Tämän artiklan mukainen kanneoikeus raukeaa neljän vuoden kuluessa päivästä, jolloin oikeus syntyi .

Tarkistus 54

Ehdotus asetukseksi

33 artikla

1.   SPE:tä edustaa kolmansien osapuolten suhteen yksi tai useampi johtaja . Johtajien toteuttamat toimet sitovat SPE:tä, vaikka ne eivät olisi SPE:n tavoitteiden mukaiset.

1.   SPE:tä edustaa kolmansien osapuolten suhteen yksi tai useampi toimeenpanevan johtoelimen jäsen . Toimeenpanevan johtoelimen jäsenten toteuttamat toimet sitovat SPE:tä, vaikka ne eivät olisi SPE:n tavoitteiden mukaiset.

2.   SPE:n yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että johtajat käyttävät yhdessä yleistä edustusvaltaa. Johtajien vallan muihin rajoituksiin, jotka johtuvat yhtiöjärjestyksestä, osakkeenomistajien päätöksestä tai johtoelimen tai mahdollisen valvontaelimen päätöksestä, ei voida vedota kolmansia osapuolia vastaan, vaikka ne olisi julkistettu.

2.   SPE:n yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että toimeenpanevan johtoelimen jäsenet käyttävät yhdessä yleistä edustusvaltaa. Johtajien vallan muihin rajoituksiin, jotka johtuvat yhtiöjärjestyksestä, osakkeenomistajien päätöksestä tai johtoelimen tai mahdollisen valvontaelimen päätöksestä, ei voida vedota kolmansia osapuolia vastaan, vaikka ne olisi julkistettu.

3.    Johtajat voivat delegoida oikeuden edustaa SPE:tä yhtiöjärjestyksen mukaisesti.

3.    Toimeenpanevan johtoelimen jäsenet voivat delegoida oikeuden edustaa SPE:tä yhtiöjärjestyksen mukaisesti.

Tarkistus 71

Ehdotus asetukseksi

34 artikla – 1 kohta

1.   SPE:hen sovelletaan sen jäsenvaltion mahdollisia sääntöjä henkilöstön osallistumisesta, jossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka, jollei tästä artiklasta muuta johdu.

1.   SPE:hen sovelletaan sen jäsenvaltion mahdollisia sääntöjä henkilöstön osallistumisesta, jossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka, jollei tästä artiklasta muuta johdu. Näitä mahdollisia sääntöjä sovelletaan SPE:n koko työvoimaan.

 

1 a.     Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos:

a)

SPE työllistää kaikkiaan yli 1 000 työntekijää ja enemmän kuin yksi neljäsosa (25 prosenttia) työntekijöistä työskentelee tavanomaisesti jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioissa, jossa tai joissa säädetään laajemmasta henkilöstön osallistumisesta kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa SPE:n sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee. Siinä tapauksessa sovelletaan soveltuvin osin direktiivin 2001/86/EY säännöksiä henkilöstön osallistumisesta. Lisäksi SPE voi myös soveltaa pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista 26 päivänä lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/56/EY (2)16 artiklan 4 kohtaa.

b)

SPE työllistää kaikkiaan 500–1 000 työntekijää ja enemmän kuin yksi kolmasosa (33⅓ prosenttia) työntekijöistä työskentelee tavanomaisesti jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioissa, jossa tai joissa säädetään laajemmasta henkilöstön osallistumisesta kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa SPE:n sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee. Siinä tapauksessa sovelletaan soveltuvin osin direktiivin 2001/86/EY sekä direktiivin 2005/56/EY 16 artiklan 3 kohdan e alakohdan, 4 kohdan ja 5 kohdan säännöksiä henkilöstön osallistumisesta.

c)

SPE on perustettu 5 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, ja se työllistää kaikkiaan alle 500 työntekijää ja enemmän kuin yksi kolmasosa (33⅓ prosenttia) työntekijöistä työskentelee tavanomaisesti jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioissa, jossa tai joissa säädetään laajemmasta henkilöstön osallistumisesta kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa SPE:n sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee. Siinä tapauksessa sovelletaan soveltuvin osin direktiivin 2001/86/EY sekä direktiivin 2005/56/EY 16 artiklan 3 kohdan e alakohdan, 4 kohdan ja 5 kohdan säännöksiä henkilöstön osallistumisesta.

d)

SPE on perustettu 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja se työllistää kaikkiaan alle 500 työntekijää ja enemmän kuin puolet (50 prosenttia) työntekijöistä työskentelee tavanomaisesti jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioissa, jossa tai joissa säädetään laajemmasta henkilöstön osallistumisesta kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa SPE:n sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee. Siinä tapauksessa sovelletaan soveltuvin osin direktiivin 2001/86/EY sekä direktiivin 2005/56/EY 16 artiklan 3 kohdan e alakohdan, 4 kohdan ja 5 kohdan säännöksiä henkilöstön osallistumisesta.

Tarkistus 72

Ehdotus asetukseksi

34 a artikla (uusi)

 

34 a artikla

Mukauttamislauseke

Henkilöstön osallistumista koskevien säännösten puuttuessa sovelletaan 34 artiklan 1 a kohtaa, jos siinä säädetyt edellytykset täyttyvät työntekijöiden määrän muututtua.

Jos 34 artiklan 1 a kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty, SPE:n johtokunta voi soveltaa 34 artiklan 1 kohtaa.

Mahdolliset voimassa olevat henkilöstön osallistumista koskevat järjestelyt ovat käytössä siihen asti, kunnes uudet järjestelyt tulevat voimaan.

Tarkistus 56

Ehdotus asetukseksi

36 artikla – 1 kohta – johdantokappale

1.   Siirtoa suunnittelevan SPE:n johtoelin laatii siirtoehdotuksen, jonka on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

1.   Siirtoa suunnittelevan SPE:n toimeenpaneva johtoelin laatii siirtoehdotuksen, jonka on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

Tarkistus 57

Ehdotus asetukseksi

36 artikla – 2 kohta – johdantokappale

2.   Vähintään kuukausi ennen 4 kohdassa tarkoitetun osakkeenomistajien päätöksen tekemistä SPE:n johtoelimen on

2.   Vähintään kuukausi ennen 4 kohdassa tarkoitetun osakkeenomistajien päätöksen tekemistä SPE:n toimeenpanevan johtoelimen on

Tarkistus 58

Ehdotus asetukseksi

36 artikla – 3 kohta

3.   SPE:n johtoelin laatii osakkeenomistajille kertomuksen, jossa se selvittää ehdotetun siirron oikeudellisia ja taloudellisia seikkoja ja perustelee ne sekä selvittää osakkeenomistajia, velkojia ja työntekijöitä koskevat seuraukset. Kertomus on toimitettava osakkeenomistajille ja työntekijöiden edustajille tai jos tällaisia edustajia ei ole, työntekijöille itselleen yhdessä siirtoehdotuksen kanssa.

3.   SPE:n toimeenpaneva johtoelin laatii osakkeenomistajille kertomuksen, jossa se selvittää ehdotetun siirron oikeudellisia ja taloudellisia seikkoja ja perustelee ne sekä selvittää osakkeenomistajia, velkojia ja työntekijöitä koskevat seuraukset. Kertomus on toimitettava osakkeenomistajille ja työntekijöiden edustajille tai jos tällaisia edustajia ei ole, työntekijöille itselleen yhdessä siirtoehdotuksen kanssa.

Tarkistus 59

Ehdotus asetukseksi

36 artikla – 3 kohta – 2 alakohta

Jos johtoelin saa ajoissa työntekijöiden edustajien lausunnon siirrosta, kyseinen lausunto toimitetaan osakkeenomistajille.

Jos toimeenpaneva johtoelin saa ajoissa työntekijöiden edustajien lausunnon siirrosta, kyseinen lausunto toimitetaan osakkeenomistajille.

Tarkistus 73

Ehdotus asetukseksi

38 artikla

1.   Rekisteröintipäivästä alkaen SPE:hen sovelletaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa mahdollisesti voimassa olevia sääntöjä henkilöstön osallistumisesta.

1.   Rekisteröintipäivästä alkaen SPE:hen sovelletaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa mahdollisesti voimassa olevia sääntöjä henkilöstön osallistumisesta.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos SPE:n työntekijöiden osuus kotijäsenvaltiossa on vähintään kolmasosa SPE:n koko työntekijämäärästä, mukaan lukien SPE:n missä tahansa jäsenvaltiossa olevat tytäryhtiöt tai sivuliikkeet, ja jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä ei säädetä vähintään samantasoisesta henkilöstön osallistumisesta kuin on ollut SPE:ssä kotijäsenvaltiossa ennen yhtiön rekisteröintiä vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Henkilöstön osallistumisen taso mitataan ottamalla huomioon työntekijöiden edustajien osuus henkilöstön osallistumisjärjestelmän piiriin kuuluvan hallinto- tai valvontaelimen tai niiden komiteoiden tai SPE:n tulosyksiköt kattavan johtoryhmän jäsenistä;

b)

vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä ei myönnetä muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien SPE:n yksiköiden työntekijöille samaa henkilöstön osallistumisoikeutta kuin mitä kyseisillä työntekijöillä oli ennen siirtoa.

3.     Jos jokin 2 kohdan a tai b alakohdassa esitetyistä edellytyksistä täyttyy, SPE:n johtoelimen on mahdollisimman pian siirtoehdotuksen julkistamisen jälkeen ryhdyttävä tarvittaviin toimiin neuvotteluiden aloittamiseksi SPE:n työntekijöiden edustajien kanssa tarkoituksena päästä sopimukseen henkilöstön osallistumista koskevista järjestelyistä.

4.     SPE:n johtoelimen ja työntekijöiden edustajien sopimuksessa on mainittava seuraavat seikat:

a)

sopimuksen soveltamisala;

b)

jos osapuolet päättävät neuvottelujen aikana ottaa siirron jälkeen käyttöön henkilöstön osallistumista SPE:ssä koskevat järjestelyt, järjestelyjen pääsisältö, mukaan lukien soveltuvin osin niiden jäsenten lukumäärä yrityksen hallinto- tai valvontaelimessä, jotka työntekijöillä on oikeus valita ja nimittää tai joita ne voivat suositella tai vastustaa, menettelyt, joiden kautta työntekijät voivat valita ja nimittää nämä jäsenet tai suositella tai vastustaa niitä, sekä kyseisten jäsenten oikeudet;

c)

sopimuksen voimaantulopäivä ja sen kesto sekä tapaukset, joissa sopimus olisi neuvoteltava uudelleen ja uudelleenneuvotteluja koskeva menettely.

5.     Neuvottelujen kesto on enintään kuusi kuukautta. Osapuolet voivat sopia, että neuvotteluja jatketaan tämän ajan jälkeen vielä kuuden kuukauden ajan. Muuten neuvotteluihin sovelletaan kotijäsenvaltion lainsäädäntöä.

6.     Jos sopimukseen ei päästä, sovelletaan kotijäsenvaltiossa voimassa olevia työntekijöiden osallistumista koskevia järjestelyjä.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos 34 artiklan 1 a kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Siinä tapauksessa sovelletaan 34 artiklan 1 a kohdan säännöksiä soveltuvin osin.

Tarkistus 60

Ehdotus asetukseksi

42 artikla – 1 kohta

1.   Jäsenvaltiot, joissa ei sovelleta talous- ja rahaliiton (EMU) kolmatta vaihetta, voivat edellyttää, että SPE:t, joiden sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee niiden alueella, ilmoittavat pääomansa kyseisten jäsenvaltioiden kansallisena valuuttana. SPE voi ilmoittaa pääomansa myös euroina. Kansallisen valuutan ja euron muuntokurssi on se, joka on voimassa SPE:n rekisteröintiä edeltävän kuukauden viimeisenä päivänä.

1.   Jäsenvaltiot, joissa ei sovelleta talous- ja rahaliiton (EMU) kolmatta vaihetta, voivat edellyttää, että SPE:t, joiden sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee niiden alueella, ilmoittavat pääomansa kyseisten jäsenvaltioiden kansallisena valuuttana. Näiden SPE:iden on lisäksi ilmoitettava pääomansa myös euroina. Kansallisen valuutan ja euron muuntokurssi on se, joka on voimassa SPE:n rekisteröintiä edeltävän kuukauden viimeisenä päivänä.

Tarkistus 61

Ehdotus asetukseksi

42 artikla – 2 kohta

2.    SPE voi laatia ja julkaista vuositilinpäätöksensä ja tarvittaessa konsernitilinpäätöksen euroina jäsenvaltioissa, joissa talous- ja rahaliiton (EMU) kolmatta vaihetta ei sovelleta. Kyseiset jäsenvaltiot voivat myös edellyttää, että SPE:t laativat ja julkaisevat vuositilinpäätöksenä ja tarvittaessa konsernitilinpäätöksen kansallisena valuuttana kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.    SPE:n on laadittava ja julkaistava vuositilinpäätöksensä ja tarvittaessa konsernitilinpäätös sekä kansallisena valuuttana että euroina jäsenvaltioissa, joissa talous- ja rahaliiton (EMU) kolmatta vaihetta ei sovelleta.

Tarkistus 62

Ehdotus asetukseksi

42 a artikla (uusi)

 

42 a artikla

Välityslauseke

1.     Yhtiöjärjestyksessä voidaan välityslausekkeen muodossa määrätä turvautumisesta välittäjiin silloin, kun osakkeenomistajien tai osakkeenomistajien ja SPE:n välillä syntyy kiistoja yhtiösuhteista. Yhtiöjärjestyksessä voidaan myös määrätä, että välityslauseke kattaa kiistat johtajien kanssa. Tässä tapauksessa välityslauseke sitoo johtajia siitä hetkestä, kun nämä hyväksyvät virkansa.

2.     Osakkeenomistajien, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa osakepääomasta, on hyväksyttävä 27 artiklan nojalla tehtävät päätökset perustamisasiakirjan muutoksista, joilla otetaan käyttöön tai poistetaan välityslauseke.

Tarkistus 63

Ehdotus asetukseksi

43 a artikla (uusi)

 

43 a artikla

Suojalauseke

Mikäli yhtiöjärjestyksen lauseke on pätemätön, se on erotettavissa siitä eikä tämä vaikuta yhtiöjärjestyksen muiden lausekkeiden pätevyyteen. Pätemätön lauseke korvataan vastaavalla yhtiöjärjestyksen mallin lausekkeella, kunnes se on korjattu osakkeenomistajien päätöksellä. Mikäli yhtiöjärjestyksen mallissa ei ole vastaavaa lauseketta, pätemätön lauseke korvataan sen jäsenvaltion, jossa SPE:n sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, osakeyhtiöihin sovellettavalla lainsäädännöllä.

Tarkistus 64

Ehdotus asetukseksi

45 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 4 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun yksityisen osakeyhtiön muoto viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2010 .

Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2010 4 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen yksityisten osakeyhtiöiden muoto, tämän asetuksen säännösten noudattamatta jättämisestä aiheutuvat kansallisen lainsäädännön mukaiset seuraamukset ja SPE:hen sovellettavat niiden yhtiöoikeuden lisäsäännökset .

Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Jäsenvaltioiden on lisäksi ylläpidettävä verkkosivustoja, joilla luetellaan niiden alueella rekisteröidyt SPE:t ja SPE:iden toimintaan niiden alueella liittyvät tuomioistuinten päätökset. Komissio ylläpitää verkkosivustoa, jolta on sähköinen linkki kyseisille kansallisille verkkosivustoille.

Tarkistus 65

Ehdotus asetukseksi

Liite I – IV luku – Pääoma – 7 luetelmakohta

onko johtoelimen allekirjoitettava vakavaraisuustodistus ennen voitonjakoa ja mahdolliset sovellettavat vaatimukset

onko toimeenpanevan johtoelimen allekirjoitettava vakavaraisuustodistus ennen voitonjakoa ja mahdolliset sovellettavat vaatimukset

Tarkistus 66

Ehdotus asetukseksi

Liite I – V luku – SPE:n organisaatio – 10 luetelmakohta

kuuluuko SPE:n johtoelimeen yksi tai useampi toimitusjohtaja, johtokunta (kaksitasoinen hallintorakenne) tai hallitus (yksitasoinen hallintorakenne)

kuuluuko SPE:n toimeenpanevaan johtoelimeen yksi tai useampi toimitusjohtaja, johtokunta (kaksitasoinen hallintorakenne) tai hallitus (yksitasoinen hallintorakenne)

Tarkistus 67

Ehdotus asetukseksi

Liite I – V luku – SPE:n organisaatio – 13 luetelmakohta

jos yhtiöllä on johtokunta (kaksitasoinen hallintorakenne) tai yksi tai useampi toimitusjohtaja, onko SPE:llä valvontaelintä ja jos on, sen kokoonpano ja organisaatio sekä suhde johtoelimeen

jos yhtiöllä on johtokunta (kaksitasoinen hallintorakenne) tai yksi tai useampi toimitusjohtaja, onko SPE:llä valvontaelintä ja jos on, sen kokoonpano ja organisaatio sekä suhde toimeenpanevaan johtoelimeen

Tarkistus 68

Ehdotus asetukseksi

Liite I – V luku – SPE:n organisaatio – 20 luetelmakohta

säännöt, joita sovelletaan johtoelimen edustaessa SPE:tä, erityisesti onko johtajilla oikeus edustaa SPE:tä yhdessä vai erikseen ja tämän oikeuden mahdollinen delegointi

säännöt, joita sovelletaan toimeenpanevan johtoelimen edustaessa SPE:tä, erityisesti onko johtajilla oikeus edustaa SPE:tä yhdessä vai erikseen ja tämän oikeuden mahdollinen delegointi

Tarkistus 69

Ehdotus asetukseksi

Liite I – V luku – SPE:n organisaatio – 21 luetelmakohta

säännöt, jotka koskevat johtamisvaltuuksien delegointia toiselle henkilölle.

säännöt, jotka koskevat toimeenpanevan johtoelimen valtuuksien delegointia toiselle henkilölle.


(1)   EYVL L 294, 10.11.2001, s. 22.

(2)   EUVL L 310, 25.11.2005, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/321


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivat - (pääluokka III – Komissio)

P6_TA(2009)0095

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivoista, pääluokka III- Komissio (2009/2005(BUD))

2010/C 87 E/47

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2009,

ottaa huomioon komission tarkistetun rahoitussuunnitelman vuosiksi 2007–2013, jonka komissio toimitti 30. tammikuuta 2009 talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) 46 kohdan mukaisesti,

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle toimintastrategiasta vuodeksi 2010 (KOM(2009)0073) ja erityisesti sen II osan,

ottaa huomioon edellä mainitun 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0111/2009),

A.

ottaa huomioon, että monien monivuotisten ohjelmien väliarviointi ajoittuu vuoteen 2010,

B.

ottaa huomioon, että sekä Euroopan parlamentti että Euroopan komissio järjestäytyvät uudelleen vuoden 2009 loppuun mennessä,

Yleiskatsaus talousarvioon

1.

panee merkille, että vuosia 2007–2013 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä asetetaan vuodelle 2010 haasteelliset budjettivarat, eli 139 489 000 000 euroa maksusitoumusmäärärahoina, mikä edustaa 1,02 prosenttia EU:n BKTL:stä, ja 133 505 000 000 maksumäärärahoina, mikä muodostaa 0,97 prosenttia EU:n BKTL:stä (käypinä hintoina), ja muistuttaa, että monivuotista rahoituskehystä tarkistetaan seuraavan kerran huhtikuussa 2009, juuri ennen vuoden 2010 alustavaa talousarvioesitystä;

2.

ottaa huomioon, että monivuotisessa rahoituskehyksessä kutakin otsaketta varten esitetyt summat edustavat menojen enimmäismäärää ja muodostavat vuotuisten talousarvioiden kehyksen; odottaa lopullisen talousarvion asettuvan lähemmäs näitä ylärajoja, mikä saattaa auttaa rahoittamaan lukuisia Euroopan unionin erittäin tärkeitä tavoitteita nykyisiä toimintalinjoja ja ohjelmia vaarantamatta; toteaa, että joillekin yhteisön ohjelmille myönnetty rahoitus on edelleen alimitoitettua; toteaa, että unioni tarvitsee kunnianhimoisempia rahoitusta ja talousarviota koskevia päätöksiä, joiden avulla se voi saavuttaa aiemman asemansa talouskasvun ja työllisyyden sekä ulkopolitiikan aloilla, joilla voimavarat ovat vähäiset;

3.

korostaa, että parlamentti tulee käyttämään kaikkia 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen tarjoamia keinoja, joihin kuuluu 5 prosentin lainsäädännöllinen joustavuus (toimielinten sopimuksen 37 kohta) monivuotisen rahoituskehyksen kaudella 2007–2013, poliittisten painopisteidensä toteuttamiseksi;

4.

panee myös merkille, että vuotuisten talousarvioiden heikko toteuttamisaste johtaa siihen, että toteutuneet talousarviot ovat vielä alemmalla tasolla, mikä johtuu ensisijaisesti sekä komission että jäsenvaltioiden laatimasta monimutkaisten sääntöjen ja vaatimusten järjestelmästä ja jäsenvaltioiden heikosta toteuttamiskyvystä, mikä puolestaan johtaa huomattaviin maksamatta oleviin määriin (RAL); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäksi helpottamaan toteuttamista vähentämällä itse aiheutettua byrokraattista taakkaa ja yksinkertaistamalla mahdollisuuksien mukaan erityisesti rakennerahastojen hallinnointijärjestelmää;

5.

pitää erityisen tärkeänä toimielinten välistä hyvää yhteistyötä, jossa komissio antaa budjettivallan käyttäjälle kaiken tarvittavan taustatiedon;

6.

pitää välttämättömänä, että unionin talousarvio esitetään selvästi ja kattavasti; aikoo seurata tiiviisti rahoitusohjelman laatimista, jotta voidaan tehdä asianmukaiset talousarviota koskevat päätökset; pitää komission rahoitussuunnitelma-asiakirjojen parannettua esitystapaa myönteisenä; toivoo kuitenkin, että komission rahoitusohjelmaan tekemät muutokset tuotaisiin esiin tarkemmin ja selvemmin; kehottaa edelleen selventämään toimintamenojen ja hallinnollisten menojen kohdentamista; panee merkille, että melko huomattava määrä hallinnollisia menoja rahoitetaan käytännössä toimintamäärärahoin;

7.

pyytää, että kun komissio valmistelee vuoden 2010 alustavaa talousarvioesitystä (ATE), se tuottaisi kultakin toimintalohkolta selkeän, johdonmukaisen ja perinpohjaisen toimintoselvityksen, jotta asiasta vastaavat parlamentin valiokunnat voivat tarkastella EU:n eri ohjelmien ja eri alojen politiikan täytäntöönpanoa perusteellisesti; odottaa tässä yhteydessä, että aiemmin tehdyt talousarviota koskevat tärkeimmät päätökset, kuten Galileo, Euroopan teknologiainstituutti ja elintarvikeapu, kehittyvät ja pannaan täytäntöön asianmukaisesti;

8.

korostaa järkevän budjetoinnin periaatteen merkitystä; kehottaa komissiota valmistelemaan ATE:n, jossa puututaan nykyisiin haasteisiin ja esitetään kestävä talousarvio noudatettavia politiikkoja varten; on erityisen huolissaan monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden 1 a ja 4 budjettitarpeista vuonna 2010; haluaa korostaa, että joustavuusväline on tarkoitettu odottamattomien poliittisten haasteiden rahoittamiseen ja että se on vain yksi lisärahoituksen mahdollistavista välineistä;

9.

panee tyytyväisenä merkille erillisvirastoja käsittelevän toimielinten välisen työryhmän perustamisen; toistaa, että uusien virastojen perustamiseen varattuja varoja on hyvin rajoitetusti, mikä johtuu kunkin nimikkeen tämänhetkisistä marginaaleista, ja muistuttaa komissiota ja neuvostoa tarpeesta noudattaa 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 47 kohtaa; muistuttaa komissiota tarpeesta ottaa huomioon käyttötarkoitukseensa sidotut tulot, kun vahvistetaan vuoden 2010 ATE:tä nykyisten erillisvirastojen osalta; vaatii, että virastojen, jotka ovat suurelta osin riippuvaisia maksuista saaduista tuloista, pitäisi voida hyödyntää täysimääräisesti tätä välinettä saadakseen talousarvioonsa tarvittavaa joustoa;

10.

tukee erilaisia otsakkeeseen 4 kuuluvia tukivälineitä; muistuttaa, että parlamentin jatkuvana huolenaiheena on, että monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 4 rahoitus on täysin riittämätöntä; toteaa, että jos unioni aikoo pitää lupauksensa ja saavuttaa tavoitteensa maailmanlaajuisena toimijana, sen on varmistettava, että kehitysmaiden tarpeet todella näkyvät rahoitusmekanismien strategisissa valinnoissa kehitysyhteistyön alalla;

11.

muistuttaa 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 23 kohdassa vahvistetusta menettelystä; muistuttaa kuitenkin, että käytettävissä olevia marginaaleja on jo rajoitettu useita kertoja, minkä vuoksi on vaikeaa rahoittaa uusia toimia ilman uusia varoja; kannattaa sellaisten pitkän aikavälin ratkaisujen etsimistä, joiden avulla EU:n talousarvio olisi riittävä kattamaan kaikki tarpeet sen sijaan, että määrärahoja siirretään budjettikohtien välillä; korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen kussakin otsakkeessa (etenkin otsakkeessa 2) käytettävissä olevia marginaaleja ei voida pitää itsestään selvinä talouden muuttuvien olosuhteiden vuoksi; pitää sopivampana puuttua suoraan riittämättömään menoluokkaan, jotta vältetään haittaamasta muita menojen alueita; katsoo, että joustavuuden puuttuessa otsakkeiden sisällä ja niiden välillä monivuotisen rahoituskehyksen tarkistaminen heijastaa useimpia talousarvioon liittyviä periaatteita; pahoittelee, että nykytilanteessa neuvosto ei ole suhtautunut rakentavasti olemassa olevien joustomekanismien käyttöön; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa olisi käsiteltävä myös tiettyjen menoluokkien kroonisesti alimitoitettua rahoitusta;

12.

ilmoittaa olevansa valmis ottamaan huomioon väliarvioinnin, jolla katetaan kaikki EU:n menojen ja resurssien osa-alueet, mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksualennus, vuoden 2009 loppuun mennessä laadittavan komission kertomuksen toimielinten välisen sopimuksen toiminnasta, jota edellytetään 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa, ja käynnissä olevien monivuotisten ohjelmien väliarvioinnin tulokset;

Haasteisiin vastaaminen

13.

muistuttaa, että EU:n talousarvion vuodeksi 2010 on vastattava valtaviin haasteisiin; korostaa, että keskeisenä tavoitteena on asettaa Euroopan kansalaiset etusijalle ja tarjota heille lisää turvallisuutta, mikä edellyttää, että erityistä huomiota kiinnitetään esimerkiksi seuraaviin seikkoihin: viimeaikainen rahoitus- ja talouskriisi ja sen vaikutukset kasvuun ja kilpailukykyyn, työpaikat ja yhteenkuuluvuus sekä rakennerahastojen parempi ja yksinkertaisempi täytäntöönpano; energiansaannin ja kuljetusten turvallisuuden parantaminen; sisäinen turvallisuus, erityisesti terrorismin torjunta; maahanmuutto, demografiset haasteet sekä ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, unionin kansalaisten turvallisuus sekä unionin roolin vahvistaminen maailmassa;

14.

kehottaa komissiota ottamaan edellä mainitut seikat huomioon ATE:sta päättäessään; odottaa komission esittävän perusteltuja ja hyödyllisiä ehdotuksia, jotka mahdollistavat sisällökkään talousarviokeskustelun budjettivallan käyttäjän kanssa;

15.

pitää myönteisenä komission aietta edistää taloudellista ja sosiaalista elpymistä, parantaa energiatehokkuutta, torjua ilmastonmuutosta ja jatkaa avunantoa erityisesti Kosovossa, Lähi-idässä, Afganistanissa ja Georgiassa, kuten todettiin vuotuisessa toimintastrategiassa vuodelle 2010; odottaa komission ottavan alustavassa talousarvioesityksessään huomioon yksilöimänsä tärkeimmät prioriteetit ja myöntävän riittävät varat;

Reagointi maailmanlaajuiseen rahoitus- ja talouskriisiin

16.

korostaa, että jäsenvaltiot ovat vastanneet maailmanlaajuiseen rahoitus- ja talouskriisiin omilla tukitoimillaan; uskoo vakaasti, että unionin on reagoitava nopeasti ylimääräisillä ja koordinoiduilla toimilla, joilla on suora vaikutus talouteen, ja sen on tuettava jäsenvaltioita liitännäistoimilla ja erityisesti toimilla, jotka edistävät talouskasvua, koska tämä kannustaisi yksityissektorin investointeihin ja auttaisi näin selviämään työpaikkojen katoamisen vaarasta, edistäisi työpaikkojen luomista ja tukisi pk-yrityksiä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä;

17.

korostaa, että tämänhetkinen talouskriisi voisi olla mahdollisuus lisätä investointeja ympäristöä säästävään teknologiaan, mikä voi edellyttää muutoksia nykyisiin rahoitusohjelmiin;

18.

pitää tervetulleena komission aikomusta reagoida talouskriisiin ja toistaa halukkuutensa neuvotteluihin neuvoston kanssa asianmukaisen talousarvioratkaisun löytämiseksi niin pian kuin mahdollista; katsoo, että maantieteellisesti tasapainoinen ehdotus helpottaisi hankkeiden rahoitusta koskevaa päätöstä; kehottaa neuvostoa huolehtimaan velvollisuudestaan toteuttaa käytännössä elvytyssuunnitelman eurooppalainen ulottuvuus;

19.

on huolestunut, että erityisesti pk-yritykset kärsivät talouskriisistä ja jäävät ilman kiireellisesti tarvitsemaansa rahoitusta; korostaa siksi, että on tärkeää vahvistaa pk-yrityksiä tukevia EU:n varoja etenkin sellaisten pk-yritysten osalta, jotka tekevät työtä tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin alalla; toteaa tässä yhteydessä, että kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma voi antaa tehokasta tukea niiden innovointitoimille;

20.

on huolissaan siitä, että otsakkeen 1a tämänhetkinen marginaali, joka on arviolta 111 599 000 euroa, ei anna mahdollisuutta puuttua asianmukaisesti talouskriisin vaikutuksiin;

21.

ottaa huomioon tieto- ja viestintätekniikan tarjoamat valtavat mahdollisuudet kasvun ja innovoinnin edistämiseen ja siten Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseen sekä tämänhetkisestä talouskriisistä selviämiseen; muistuttaa, että eurooppalainen tutkimusalue on enemmän kuin koskaan eurooppalaisen tietoyhteiskunnan kulmakivi, ja muistuttaa myös, että on vältettävä tutkimustoiminnan, ohjelmien ja toimintalinjojen pirstoutuminen eri puolille Eurooppaa; pitää tässä yhteydessä tärkeänä sitä, että myönnetään riittävät varat näiden hankkeiden asianmukaisen toteutuksen varmistamiseksi;

22.

kehottaa sopimaan nopeasti ehdotuksesta, joka koskee tämänhetkisen Euroopan globalisaatiorahastoa käsittelevän asetuksen muuttamista, jotta voitaisiin käsitellä entistä paremmin seurauksia, joita aiheutuu yritysten siirtymisestä, tuotannon vähenemisestä ja työpaikkojen menettämisestä, ja jotta voitaisiin auttaa työntekijöitä palaamaan työmarkkinoille;

Energiansaannin ja energiakuljetusten turvaaminen

23.

tunnustaa, että tuoreen energiakriisin tuloksena tarvitaan kipeästi hankkeita, joilla unionille luodaan energiavarmuutta monipuolistamalla resursseja ja kytkemällä energiamarkkinat yhteen; korostaa, että unionin energiatoimitusten varmuus ja energiasolidaarisuuden periaate ovat EU:n asialistan kärjessä ja ne on myös otettava asianmukaisesti huomioon EU:n talousarviossa; pitää lisäystä energiainvestointeihin myös välineenä torjua talouskriisiä, ja kannattaa ajatusta lisätä EU:n budjettimäärärahoja tärkeimpiin energiainfrastruktuurihankkeisiin;

24.

korostaa, että tuore kaasukriisi ja öljyn hinnan heilahtelu ovat jälleen osoittaneet Euroopan energiansaantijärjestelmän haavoittuvuuden; korostaa, että vaihtoehtoisten (uusiutuvien) energialähteiden, vaihtoehtoisten energian kuljetusreittien, energian varastointikapasiteetin ja jäsenvaltioiden välisten energiankuljetusyhteyksien puutteet ovat vahingollisia Euroopan energiaomavaraisuudelle ja Euroopan kansojen hyvinvoinnille; katsoo, että unionin tulisi siksi olla paremmin valmistautunut aikoihin, jolloin energiasta on pulaa;

25.

toivoo voivansa tutkia mahdollisuuksia lisätä EU:n rahoitusta näillä aloilla; odottaa komission ehdottavan päättäväisiä toimia kaasun toimitusreittien monipuolistamiseksi, mihin liittyvistä hankkeista Nabucco on yksi; korostaa tässä yhteydessä Euroopan investointipankin roolia sen tuodessa vipuvaikutuksia ja auttaessa kannustamaan yksityisen sektorin osallistumista, mutta muistuttaa demokraattiseen vastuunalaisuuteen liittyvistä seikoista;

26.

myöntää, että liikenne ja erityisesti Euroopan laajuiset liikenneverkot ovat aina olleet parlamentille ensisijainen painopiste; korostaa tarvittavan rautatie-, meri- ja tieliikenneinfrastruktuurin kehittämisen merkitystä ja haluaa nopeuttaa hankkeiden täytäntöönpanoa vuonna 2010; panee merkille, että unioni pitää tärkeänä ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämistä, ja katsoo, että etusijalle olisi asetettava ehdotukset, joilla voidaan hyödyntää mahdollisuuksia energiansäästöön;

Ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjuminen

27.

muistuttaa, että ilmastonmuutoksen torjuminen liittyy myös energiavarmuuden turvaamiseen ja että energiatehokkuuden ja energian säästämisen edistäminen sekä uusiutuvan energian osuuden lisääminen ovat myös välineitä, joilla voidaan parantaa energiavarmuutta;

28.

korostaa, että ilmastonmuutoksella on laajalti tunnustettu vaikutus Euroopan ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan; toistaa tässä yhteydessä olevansa vakuuttunut siitä, että EU:n talousarvio ei vieläkään sisällä tyydyttävässä määrin ilmastonmuutosta lievittäviä toimenpiteitä, koska tarvitaan huomattavasti lisää EU-varoja energiatehokkuuteen ja uusiutuvaa energiaa hyödyntäviin teknologioihin, ja nämä toimenpiteet olisi otettava käyttöön, jotta edistetään unionin vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamista; korostaa aikovansa tukea kaikkia ponnisteluja, joilla pyritään lisäämään ja keskittämään riittävästi varoja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseen; muistuttaa komissiota, että budjettivallan käyttäjä hyväksyi vuoden 2009 talousarviossa lisärahoituksen ilmastonmuutoksen torjunnan vauhdittamiseksi; kehottaa komissiota toteuttamaan tämän lisäyksen; muistuttaa 23. lokakuuta 2008 esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2009 antamastaan päätöslauselmasta (2), jossa komissiota kehotetaan esittämään 15. maaliskuuta 2009 mennessä kunnianhimoinen suunnitelma ilmastonmuutosmäärärahojen lisäämiseksi riittävästi, jotta voidaan perustaa erityinen ”ilmastonmuutosrahasto” tai luoda asiaa koskeva budjettikohta, joka parantaisi kykyä käsitellä näitä asioita talousarvion puitteissa;

29.

kehottaa komissiota korottamaan vuodesta 2009 alkaen uuden uusiutuvan energian (erityisesti vähähiilisen) rahoitustuen asianmukaiselle tasolle;

30.

muistuttaa, että vastuu tulevia sukupolvia kohtaan edellyttää kustannustehokkaita toimia ympäristönsuojelun jatkamiseksi; toistaa, että EU:n toimet on sijoitettava globaaliin asiayhteyteen, ja pahoittelee siksi, että Euroopan toimet eivät ole johtaneet muiden toimijoiden toimiin, mikä on vakavasti vaikuttanut unionin kilpailukykyyn;

31.

muistuttaa 20. marraskuuta 2008 eurooppalaisesta avaruuspolitiikasta antamastaan päätöslauselmasta (3) ja toistaa kantansa, jonka mukaan neuvoston ja komission olisi annettava erityisiä tähän politiikanalaan liittyviä suosituksia ja ehdotuksia ja myönnettävä niihin liittyvä asianmukainen rahoitus;

Sisäisen turvallisuuden vahvistaminen

32.

muistuttaa, että rajojen suojelun, väestönsuojelun ja terrorismin torjunnan edistämisen kaltaisten kysymysten rahoitus on säilytettävä ja sitä olisi vahvistettava vuonna 2010, koska tällaisella politiikalla lievitetään suoraan Euroopan kansalaisten huolenaiheita; toteaa, että elintarviketurvallisuuden edistäminen on samoin edelleen ensisijaisena tavoitteena; pahoittelee, että tammikuun 2009 rahoitussuunnittelun mukaan näiden kysymysten rahoitusta lisätään otsakkeessa 3 a vain jonkin verran ja että kansalaisuuden rahoitus otsakkeessa 3 b pysyy vuoden 2010 vuotuisen toimintastrategian mukaan lähes muuttumattomana vuoden 2009 talousarvioon verrattuna, vaikka näillä otsakkeilla käsitellään merkittäviä Euroopan kansalaisten huolenaiheita;

33.

katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä rajojen suojeluun laittoman maahanmuuton muodostaman ongelman yhteydessä ja että unionin olisi tuettava jäsenvaltioiden ponnisteluja;

Varainkäytön laadun parantaminen

34.

vaatii, että talousarvion toteuttamisen ja varainkäytön laadun parantamisen olisi oltava ohjaavana periaatteena, jotta EU:n talousarviolla saavutetaan parhaat tulokset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ohjaamaan ponnistelunsa tähän suuntaan ja valvomaan tiiviisti politiikkojen ja erityisesti rakennepolitiikkoja koskevan otsakkeen 1 b toteutusta;

35.

kehottaa komissiota antamaan budjettivallan käyttäjälle tietoa ja pohtimaan sopivia toimia, joilla voitaisiin tehostaa toteuttamista; toivoo voivansa jatkaa pohdiskelua rakenne- ja koheesiorahastojen täytäntöönpanon nopeuttamisesta 21. marraskuuta 2008 annetun yhteisen lausuman mukaisesti; toivoo voivansa ulottaa täytäntöönpanon nopeuttamisen myös muille politiikan aloille;

36.

odottaa komission esittävän varainhoitoasetuksen seuraavaa säännönmukaista tarkistamista koskevan ehdotuksen, johon sisältyy todellisia yksinkertaistavia ehdotuksia; odottaa komission painostavan neuvostoa kehittämään ja parantamaan OLAFin työskentelyolosuhteita petosten torjunnassa ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon asetusta (EY) N:o 1073/1999 koskevat parlamentin ehdotukset;

37.

pyytää komissiota tukemaan Bulgariaa ja Romaniaa asiasta vastaavien yksiköidensä ja myös OLAFin kautta näiden maiden seuranta- ja yhteistyömekanismia koskevissa ponnisteluissa ja EU:n varojen hallinnassa; kehottaa komissiota seuraamaan tarkoin Kosovon ja Balkanin valtioiden kehitystä EU:n varojen käyttöönoton ja asianmukaisen hallinnan osalta sekä vahvistamaan tutkintaryhmälle seuraajan petosten ja väärinkäytösten torjuntaa varten;

38.

toivoo, että hallintomenot saatetaan tehokkaammalle tasolle toimintamenoihin verrattuna; uskoo, että EU:n hallinnon tehokkuus on olennaista, jotta EU:n talousarviota voidaan käyttää mahdollisimman hyvin; on aikaisempina vuosina supistanut hallintomenoja toimintamenoihin verrattuna ja kehottaa komissiota jatkamaan tähän suuntaan;

39.

panee huolestuneena merkille, että yhä suurempi osa Euroopan unionin palveluksessa työskentelevästä henkilöstöstä ei näy toimielinten henkilöstötaulukoissa sellaisina kuin budjettivallan käyttäjä ne hyväksyy, eikä tätä henkilöstöä rahoiteta monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeesta 5; aikoo jatkaa komission henkilöstöä ja jäsenvaltioiden tasapainoista edustusta koskevaa kartoitusta; aikoo myös tiiviisti seurata komission kiinteistöpolitiikkaa Brysselissä;

EP:n oikeuksien turvaaminen

40.

korostaa, että pilottihankkeet ja valmistelutoimet antavat parlamentille mahdollisuuden tehdä tietä uusille poliitikoille ja toiminnoille, jotka rikastavat unionin toimintaa; korostaa, että vaikka rajalliset marginaalit vaarantavat tämän välineen täysimittaisen käytön 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määrätyllä tavalla, se aikoo käyttää pilottihankkeisiin ja valmistelutoimiin varatut määrät kokonaisuudessaan 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen liitteen II osassa D tarkoitetulla tavalla, jos ehdotukset sitä edellyttävät;

41.

muistuttaa, että parlamentin viime vuosina käynnistämien eri Erasmus-pilottihankkeiden (Erasmus oppisopimusoppilaille, Erasmus nuorille yrittäjille, Erasmus keskiasteen kouluissa, julkishallinnon Erasmus-ohjelma) samoin kuin perinteisen Erasmus-ohjelman kiistattomasti myönteiset tulokset sekä osallistumisen että täytäntöönpanon osalta vahvistavat, että unionin on investoitava lisää tähän alaan; katsoo, että on lisättävä tuntuvasti Erasmus-budjettikohtiin osoitettuja kokonaismäärärahoja, jotta lisätään huomattavasti (jopa 1 000 000 henkilöön vuodessa) eurooppalaisiin Erasmus-toimintoihin osallistuvien nuorten määrää; on vakuuttunut, että tämä toimenpide on tarpeen, jotta ratkaistaan asianmukaisesti ongelmia, joita EU joutuu kohtaamaan integrointiprosessissaan, ja autetaan sitä ratkaisemaan tämänhetkinen talouskriisi;

42.

kiinnittää huomiota siihen, että on myönnettävä riittävästi rahoitusta tiedotuspolitiikkaan, jotta se saatetaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lokakuussa 2008 hyväksymän yhteisen julistuksen ”Kumppanuuteen perustuva EU-viestintä” tavoitteiden mukaiseksi;

43.

korostaa pyrkineensä hyväksymään vuoden 2010 talousarviota koskevat suuntaviivansa hyvissä ajoin; odottaa siksi komission ottavan ne huomioon ATE:n valmistelun yhteydessä;

*

* *

44.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0515.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0564.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/327


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivat - (pääluokat I, II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX)

P6_TA(2009)0096

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivoista, pääluokka I - Euroopan parlamentti, pääluokka II - Neuvosto, pääluokka IV - Tuomioistuin, pääluokka V - Tilintarkastustuomioistuin, pääluokka VI - Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, pääluokka VII - Alueiden komitea, pääluokka VIII - Euroopan oikeusasiamies, pääluokka IX - Euroopan tietosuojavaltuutettu (2009/2004(BUD))

2010/C 87 E/48

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan,

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 29. syyskuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/597/EY, Euratom (2),

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (3),

ottaa huomioon toimielinten pääsihteerien toukokuussa 2006 esittämän viidennen kertomuksen rahoituskehyksen otsakkeen 5 kehityksestä,

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2007 ja toimielinten vastaukset (4),

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0057/2009),

A.

ottaa huomioon, että vuotuisen menettelyn tässä vaiheessa Euroopan parlamentti odottaa muiden toimielinten ennakkoarvioita ja oman puhemiehistönsä ehdotuksia vuoden 2010 talousarvioksi,

B.

ottaa huomioon ehdotuksen jatkaa puhemiehistön ja budjettivaliokunnan välistä yhteistyön ja suhteiden tiivistämiskokeilua toisen vuoden eli koko vuoden 2010 talousarviomenettelyn ajan,

C.

ottaa huomioon, että otsakkeen 5 enimmäismäärä vuonna 2010 on 8 088 000 000 euroa (mikä merkitsee 311 000 000 euron eli 4 prosentin kasvua vuoteen 2009 nähden, ottaen huomioon 2 prosentin inflaation),

D.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin vuoden 2009 talousarvio on yhteensä 1 529 970 930 euroa eli 19,67 prosenttia tänä vuonna otsakkeessa 5 olevasta määrästä,

Euroopan parlamentti

Yleinen kehys

1.

korostaa painokkaasti perusperiaatetta, jonka mukaan kaikille jäsenille olisi tarjottava yhdenvertaisesti täydet ja laadukkaat palvelut, jotka antavat heille mahdollisuuden työskennellä, ilmaista itseään ja saada asiakirjat omalla äidinkielellään ja edustaa näin mahdollisimman hyviä äänestäjiensä etuja; pitää parlamentin uutta vaalikautta tilaisuutena varmistua tästä, ja katsookin, että yksi vuoden 2010 talousarvion periaatteista on tarjota jäsenille optimaaliset ja yhdenvertaiset kielelliset mahdollisuudet;

2.

katsoo aiemman kantansa mukaisesti, että kaikkia parlamentin lainsäätäjän rooliin liittyviä näkökohtia olisi korostettava vastaavasti; katsoo erityisesti, että henkilöstön ja vastaavien voimavarojen käytön painopisteiden määrittelyssä olisi ensi sijassa otettava huomioon parlamentin työ ja päätöksenteko yhteispäätöksen alalla;

3.

korostaa, että vuoden 2009 vaalien ja niiden seurauksena toteutuvien parlamentin kokoonpanomuutosten jälkeen parlamentti pääsee vuonna 2010 vaiheittain täyteen toimintavalmiuteensa, ja toteaa, että tämä edellyttää tiettyjä talousarviomukautuksia; panee myös merkille, että monia erityisesti vaalivuoteen 2009 liittyviä kohtia ei enää tarvita;

4.

korostaa, että vuonna 2010 parlamentti toteuttaa edelleen muutoksia parantaakseen ja nykyaikaistaakseen työskentelymenetelmiään poliittisten ja lainsäädännöllisten vastuidensa mukaisesti ja arvioidakseen viime vuosina käynnistettyjä monivuotisia aloitteita;

5.

vahvistaa aikomuksensa antaa tarvittavat määräykset, jotta unionin mahdollinen tuleva laajentuminen Kroatiaan otetaan huomioon;

6.

toteaa, että otsakkeen 5 (hallintomenot) enimmäismäärä antaa teoriassa mahdollisuuden 4 prosentin kasvuun (31 100 000 euroa); panee siksi merkille, että vastaavasti parlamentin vapaaehtoinen 20 prosentin osuus tarkoittaisi vielä ”automaattista” lisämarginaalia, joka olisi 62 000 000 euroa enimmäismäärien perusteella ja 87 000 000 euroa vuoden 2009 todelliseen hyväksyttyyn talousarvioon verrattuna; katsoo, että EU:n BKTL:n ja parlamentin tulevien toimintaolosuhteiden kehitykseen liittyy kuitenkin epävarmuutta;

7.

odottaa puhemiehistöltä realistisia pyyntöjä, kun se tekee ennakkoarvionsa, ja on valmis tutkimaan sen ehdotuksia puhtaasti tarpeiden pohjalta ja varovaisuusperiaatetta noudattaen, jotta varmistettaisiin parlamentin asianmukainen ja tehokas toiminta;

8.

katsoo, että erityisen varauksen luomisen sijasta ennakkoarvioon olisi jätettävä suuri liikkumavara, jotta uusi parlamentti voisi asettaa itse omat ensisijaiset tavoitteensa tai mukautua muuttuviin olosuhteisiin ottaen samalla huomioon 20 prosentin osuuden yleisistä hallintokuluista;

9.

katsoo, että jos Lissabonin sopimus ratifioidaan, menojen lisäämistä edellyttävät muutokset on toteutettava sillä hetkellä voimassa olevia talousarviomenettelyjä noudattaen;

10.

pyytää yksityiskohtaista ja selkeää katsausta niistä budjettikohdista, joiden toteuttaminen jäi vuonna 2008 alle tavoitteiden, ja aikoo arvioida tämän syitä; toivoo lisäksi saavansa tiedot vuonna 2008 tehdyistä määrärahasiirroista ja niiden käytöstä sekä päivitetyt tiedot lopullisista käyttötarkoituksiin sidotuista tuloista talousarvioon otettuihin määriin verrattuna;

11.

pitää myönteisenä päätöstä jatkaa toisen vuoden ajan puhemiehistön ja budjettivaliokunnan välisen yhteistyön vahvistamiskokeilua, jonka perusteella olisi tarkoitus ottaa käyttöön tehostettu talousarviomenettely ja jonka pitäisi tarjota mahdollisuus entistä oikea-aikaisempaan ja avoimempaan keskusteluun kaikista sellaisista parlamentin työhön liittyvistä asioista, joilla on merkittäviä rahoitusvaikutuksia; korostaa, että käytäntöä, jossa puhemiehistö kuulee budjettivaliokuntaa, jos asiaan liittyy rahoitusvaikutuksia, voitaisiin parantaa, ja haluaa selkeyttää tilannetta tältä osin ja määritellä sen;

Yhtäläiset kielelliset mahdollisuudet Euroopan parlamentin jäsenille

12.

toteaa, että vuonna 2010 olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että jäseniä kohdellaan kansallisuudesta ja kielestä riippumatta yhtäläisesti siltä osin kuin kyse on heidän mahdollisuudestaan hoitaa halutessaan velvollisuutensa ja poliittiset tehtävänsä omalla kielellään;

13.

myöntää, että useissa tapauksissa ja erityisesti valiokunta- ja ryhmäkäsittelyvaiheessa tiukat määräajat lisäävät keskeisten toimijoiden välisten neuvottelujen tärkeyttä; korostaa kuitenkin kaikkia jäseniään koskevan demokraattisen legitiimiyden periaatetta ja jäsenten oikeutta täydelliseen monikielisyyteen; katsoo siksi, että tätä tavoitetta voidaan ja tulee edistää tässä talousarviossa ja että on löydettävä sopiva tasapaino monikielisyyden rajoitusten ja lainsäädäntömenettelyjen ongelmattoman läpiviennin välillä;

14.

ilmaisee suuren kiinnostuksensa monikielisyysasioihin ja pyytää yksiköiltä nykyisestä tilanteesta ja vuoden 2010 kehitysnäkymistä selvitystä, jossa käsitellään käytännesääntöjen soveltamista, mahdollisten käytännön parannusten jatkamista ja henkilökohtaista tulkkausta koskevaa pilottihanketta, myös siihen liittyviä kriteerejä ja sen hyödyllisyyttä monista eri kielitaustoista lähtöisin oleville jäsenille, sekä myös yleisesti sitä, kuinka tasa-arvoisen kohtelun ”fyysiset esteet” (esimerkiksi sopivien kokoustilojen ja tulkkauskoppien puute) vähitellen poistetaan; haluaa varmistua siitä, että uusi parlamentti on tässä suhteessa paremmassa asemassa kuin jäsenet, jotka tulivat parlamenttiin viimeisimpien laajentumisten yhteydessä;

15.

katsoo lisäksi, että tulkkauksen joustavuutta on pyrittävä kaikin keinoin lisäämään, sillä se on olennainen askel kohti hyviä työskentelykäytäntöjä, ja huomauttaa, että monissa tapauksissa ongelmat ja varojen tuhlaus vältettäisiin, jos kieliä voitaisiin vaihtaa lyhyellä varoitusajalla kokousten todellisen läsnäolotilanteen mukaisesti sen sijaan, että kielitarjonnasta päätetään alustavien läsnäolotietojen perusteella;

Voimavarojen mahdollisimman tehokas käyttö Euroopan parlamentin lainsäädäntötyön kehittämiseksi

16.

tähdentää, että olisi pidettävä erityisen tarkkaan huolta siitä, että parlamentin käytössä olevat talousarvio- ja henkilöstöresurssit käytetään mahdollisimman taloudellisesti siten, että parlamentti ja jäsenet pystyvät hoitamaan niillä viime kädessä olevan lainsäädäntötehtävän menestyksekkäästi; toistaa, että tämä edellyttää huolellista suunnittelua ja työskentelymenetelmien organisointia sekä aina, kun se on mahdollista, toimintojen ja rakenteiden yhdistämistä, jotta vältettäisiin tarpeeton byrokratia ja toimintojen ja tehtävien päällekkäisyydet;

17.

korostaa, että kasvavat yhteispäätösvaltuudet kohdistavat lisärasitusta kaikkiin parlamentin lainsäädäntötyöhön osallistuviin yksiköihin ja edellyttävät suurta tehokkuutta ja henkilöstön ja vastaavien voimavarojen käytön painopisteiden asettamista, jotta jäsenet voivat hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti;

18.

muistuttaa, että vuonna 2009 sovittiin huomattavasta henkilöstölisäyksestä, vaikka samalla yleisesti päätettiin, että henkilöstön määrässä on nyt saavutettu vakautusvaihe ja että uudelleenjärjestelyjä olisi jatkettava viimeisimmistä laajentumisista johtuneen suuren kasvuvaiheen jälkeen; kehottaa uudestaan kaikkia yksiköitä ja poliittisia ryhmiä perustelemaan kattavasti pyyntönsä jo menettelyn alkuvaiheessa;

19.

odottaa hallintomenettelyjen yksinkertaistamista käsittelevän työryhmän ehdotuksia ja luottaa siihen, että yksinkertaistamistoimien toteuttaminen auttaisi säästämään kustannuksissa;

20.

toivoo myös, että poliittisten ryhmien pyynnöt sisällytetään kevään ennakkoarvioon;

21.

katsoo, että joskus on tehtävä analyysi voimavarojen käytöstä ja työn organisoinnista, kun erityiset ongelmat yksilöidään selvästi ja suoritettavan tarkastelun tavoitteet määritellään riittävän selkeästi, mitattavasti ja kohdennetusti; katsoo, että vuonna 2010 voitaisiin valita ja tarkastella tässä mielessä tiettyjä toimialoja ja hankkeita; muistuttaa samalla vuonna 2008 toteutetun seulonnan tärkeydestä; toivoo, että sitä jatketaan ja syvennetään, jotta se voidaan ottaa huomioon vuoden 2010 ennakkoarviosta päätettäessä; muistuttaa, että huomioon olisi myös otettava muuttuvat olosuhteet, jotka liittyvät vastavalittuun parlamenttiin ja lisääntyneisiin yhteispäätösvaltuuksiin, sekä muut muutokset;

22.

kiinnittää puhemiehistön huomion parlamentissa toimivien alihankkijayritysten palkkaamien työntekijöiden työehtoihin; kehottaa puhemiehistöä varmistamaan tässä yhteydessä, että kyseiset yritykset noudattavat täysin voimassa olevaa työlainsäädäntöä;

Tiedottaminen jäsenille

23.

korostaa, että muutamia vuosia sitten käynnistetyn hallintouudistuksen (”Raising the Game”) jälkeen on toteutettu tai päätetty toteuttaa ainakin kolme suurta uutta hanketta, joiden avulla parlamentaariseen työhön liittyvä tiedottaminen voitaisiin toteuttaa mahdollisimman kattavasti ja asianmukaisesti; panee merkille valiokuntien toimialayksiköt, kirjaston analyyttiset palvelut sekä tiedonhallintajärjestelmän, joilla pyritään helpottamaan tiedonsaantia näiden omista ja monista muista käytettävissä olevista aineistoista; panee myös merkille monet muut parlamentin välineet, kuten lainsäädäntötyön seurantatietokannan; on erittäin tyytyväinen näihin toimiin, joiden avulla parlamentti pystyy avustamaan jäseniä ammattitaitoisemmin, mutta katsoo, että toimintaa ja tarkoitukseen käytettäviä varoja on syytä kartoittaa;

24.

pitää kaikkien jäsenten, myös talousarvioasioita hoitavien jäsenten, edun kannalta tärkeänä sitä, että vuoden 2010 menettelyssä tilannetta selvennetään, jolloin vastuut voidaan määritellä paremmin ja aloitteet organisoida mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti; kannattaa sen tähden budjettivaliokunnan kuulemistilaisuutta näistä toimista, eri aloitteisiin liittyvistä nykyisistä katsantokannoista sekä aloitteiden keskinäisistä suhteista; vaatii hallintoa varmistamaan myös, että vastavalitut jäsenet saavat kattavat tiedot palveluista, joihin heillä on oikeus;

Parlamentin viestintä kansalaisille

25.

panee merkille, että puhemiehistö tuo esiin kolme suurta tiedotushanketta (europarlTV, vierailukeskus ja JAN-rakennuksen uusi audiovisuaalinen keskus), joiden loppuun saattaminen ja vakiinnuttaminen parantaa parlamentin käytössä olevan tiedotusvälineistön laatua; toistaa olevansa valmis tarkastelemaan näiden välineiden kehitystä tiiviisti ja maksimoimaan todellisen vaikutuksen julkiseen mielipiteeseen;

26.

pahoittelee, että vierailukeskusta ei perusteta ennen vuoden 2009 vaaleja ja vaatii saada täydelliset tiedot tämän viivytyksen taustalla olevista syistä;

27.

panee merkille puhemiehistön päätöksen Euroopan historian talo -hankkeesta ja korostaa, että puhemiehistön ja budjettivaliokunnan tiivistettyä yhteistyötä koskevan pilottimenettelyn mukaisesti asiasta vastaavien valiokuntien kanssa on järjestettävä täysimittainen ja avoin kuuleminen hankkeen konseptista, sisällöstä ja talousarvionäkökohdista;

Kiinteistöt

28.

muistuttaa, että kyse on parlamentille erittäin tärkeästä sektorista sekä toimielimen nykyisten ja tulevien tilatarpeiden kannalta että parlamentin omistuksessa olevien kiinteistöjen hallinnoimiseksi parhaalla mahdollisella tavalla; muistuttaa, että tämän alan kaikissa hankkeissa olisi turvattava parlamentin taloudelliset edut; katsoo, että vuoden 2008 tapahtumat, vaikka joitakin niistä oli selvästi mahdotonta ennustaa, korostavat tarvetta parannuksiin tällä alalla, kun otetaan huomioon ulkopuolinen raportti rakennusten kunnossapidosta; odottaa myös saavansa tietoja infrastruktuurin ja logistiikan pääosaston mahdollista uudelleen organisointia koskevista ehdotuksista ottaen huomioon parlamenttiin tärkeänä kiinteistöjen omistajana kohdistuvien haasteiden lisääntymisen;

29.

pyytää tässä yhteydessä uudestaan erityiskertomusta sekä mahdollisia suosituksia, jotka koskevat EU:n kiinteistöjen, parlamentin rakennukset mukaan luettuina, tarpeettoman korkeita ylläpito-, remontti- ja hankintakustannuksia; toivoo edelleen, että niissä pyritään laaja-alaisesti selvittämään perimmäiset syyt, liittyivätpä ne rajoitettuihin markkinoihin, varainhoitoasetuksen ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen asettamiin rajoituksiin tai muihin asiaa koskeviin tekijöihin; pyytää vahvistusta sille, että sääntöä, jonka mukaan aiheettoman suuria kuluja laskuttaneet yritykset on asetettava sopimuskieltoon, sovelletaan;

30.

pyytää viime vuoden tapaan kiinteistöpolitiikkaa koskevaa keskipitkän ja pitkän aikavälin strategiasuunnitelmaa pystyäkseen tekemään asiaa koskevat päätökset ensimmäisessä käsittelyssä;

Vuoden 2009 menettelyn eri näkökohtiin liittyvät jatkotoimet

31.

on tyytyväinen puhemiehistön aikomukseen jatkaa jäsenille annettavan lainsäädäntötuen sekä kielellisen ja teknisen tuen parantamista, mikä kiistämättä on läheisesti sidoksissa moniin edellä lueteltuihin seikkoihin;

32.

on samaa mieltä siitä, että jäsenten asemaa koskevien uusien sääntöjen ja avustajien asemaa koskevien sääntöjen ensimmäisenä soveltamisvuonna toteutusta on seurattava tarkkaan, ja katsoo, että säännöt on vakiinnutettava mahdollisimman hyvin ajantasaistaen jatkuvasti tietoja niiden rahoitusvaikutuksista ja niitä koskevista talousennusteista;

33.

korostaa edelleenkin, että tietotekniikan alan parannusten ei pitäisi yksistään johtaa siihen, että keskeisiä tekijöitä pystytään hallinnoimaan paremmin ”talon sisällä”, vaan niiden pitäisi myös osoittaa enemmän mahdollisuuksia organisoida ala kustannustehokkaammin; kehottaa esittämään kertomuksen, jossa selvitetään nykyinen tilanne ja näkymät, jotka liittyvät tieto- ja viestintäteknologian asiantuntijoiden ottamiseen osaksi sisäistä organisaatiota sekä vastaavaan hallinnointiin; kehottaa puhemiehistöä laatimaan parlamentin tieto- ja viestintäteknologista lähestymistapaa koskevan selkeän strategian – mukaan luettuna poliittisten ryhmien kanssa saavutettava synergia – ennen tällä alalla toteutettavia lisätoimenpiteitä;

34.

on tyytyväinen siihen, että puhemiehistön asiakirjassa mainitaan ympäristötavoitteet, ja aiemman EMAS-prosessin sekä ekologiseen jalanjälkeen liittyvien toimien perusteella katsoo, että vuosi 2010 tarjoaakin mahdollisuuden jatkaa näiden tavoitteiden edistämistä esimerkiksi puhemiehistön hyväksyessä piakkoin hiilidioksidipäästöjä koskevan toimintasuunnitelman;

Muut toimielimet

35.

on tyytyväinen rakentavaan yhteistyöhön muiden toimielinten kanssa edellisen menettelyn aikana, ja samoin kuin viime vuonna, kehottaa niitä painokkaasti esittämään realistiset ja kustannuksiin perustuvat talousarvioesitykset, joissa otetaan täysin huomioon tarve hallita niukkoja voimavaroja mahdollisimman hyvin;

36.

haluaisi tutkia edelleen mahdollisuutta jakaa käytettävissä olevat resurssit paremmin eri toimielinten kesken ottaen etenkin huomioon tapaukset, joissa yhdellä alalla käytössä oleva kapasiteetti voitaisiin hyvin organisoiden hyödyntää toisella alalla ja/tai toisessa toimielimessä;

37.

kehottaa vuoden 2010 esittelijää vierailemaan henkilökohtaisesti neuvostossa, yhteisöjen tuomioistuimessa, tilintarkastustuomioistuimessa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa, alueiden komiteassa, Euroopan oikeusasiamiehen toimistossa ja Euroopan tietosuojavaltuutetun toimistossa kuullakseen niitä ennen ennakkoarviovaihetta ja raportoimaan asiasta budjettivaliokunnalle;

*

* *

38.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, yhteisöjen tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle.


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EYVL L 253, 7.10.2000, s. 42.

(3)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(4)  EUVL C 286, 10.11.2008, s. 1.


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/332


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisala (kodifioitu toisinto) *

P6_TA(2009)0101

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0575 – C6-0347/2008 – 2008/0181(CNS))

2010/C 87 E/49

(Kuulemismenettely – kodifiointi)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0575),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 93 ja 94 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0347/2008),

ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (1),

ottaa huomioon työjärjestyksen 80 ja 51 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0060/2009),

A.

toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/333


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Europolin henkilöstöön sovellettavien peruspalkkojen mukauttaminen *

P6_TA(2009)0102

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 Ranskan tasavallan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi Europolin henkilöstöön sovellettavien peruspalkkojen ja lisien mukauttamisesta (14479/2008 – C6-0038/2009 – 2009/0804(CNS))

2010/C 87 E/50

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Ranskan tasavallan aloitteen (14479/2008),

ottaa huomioon Europolin henkilöstösäännöistä 3. joulukuuta 1998 annetun neuvoston säädöksen (1) ja erityisesti sen 44 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0038/2009),

ottaa huomioon työjärjestyksen 93 ja 51 artiklan,

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0078/2009),

1.

hyväksyy Ranskan tasavallan aloitteen;

2.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Ranskan tasavallan aloitteeseen;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Ranskan tasavallan hallitukselle.


(1)  EYVL C 26, 30.1.1999, s. 23.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/334


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto

P6_TA(2009)0103

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 26 kohdan nojalla (KOM(2009)0023 – C6-0040/2009 – 2009/2007(ACI))

2010/C 87 E/51

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009)0023 – C6-0040/2009),

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 26 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 (2),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen julkilausuman, joka hyväksyttiin solidaarisuusrahastoa käsittelevässä, 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelumenettelyn kokouksessa,

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A6-0106/2009),

1.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

2.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3.


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

tehty 11 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston rahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 26 kohdan nojalla

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1) ja erityisesti sen 26 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11 päivänä marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 (2) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan unioni on perustanut Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (jäljempänä ”rahasto”) osoittaakseen solidaarisuutta katastrofialueiden väestöä kohtaan.

(2)

Toukokuun 17 päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen perusteella rahaston varoja voidaan ottaa käyttöön enintään miljardi euroa vuodessa.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 2012/2002 säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä rahaston varoja voidaan ottaa käyttöön.

(4)

Romania on esittänyt rahaston käyttöönottamiseksi hakemuksen, joka koskee tulvakatastrofia. Komissio katsoo, että hakemus täyttää asetuksen (EY) N:o 2012/2002 2 artiklassa säädetyt edellytykset, ja ehdottaa valtuuksien antamista vastaavien määrärahojen käyttöön ottamiseksi,

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

1 artikla

Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuodeksi 2009 otetaan käyttöön Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varoja 11 785 377 euroa maksusitoumus- ja maksumäärärahoina.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Strasburgissa 11 päivänä maaliskuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Puheenjohtaja

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(2)  EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/335


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Lisätalousarvio nro 1/2009

P6_TA(2009)0104

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 1/2009 varainhoitovuodeksi 2009, Pääluokka III – Komissio (6952/2009 – C6-0075/2009 – 2009/2008(BUD))

2010/C 87 E/52

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (1) ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 lopullisesti vahvistetun Euroopan unionin yleisen talousarvion (2) varainhoitovuodeksi 2009,

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (3),

ottaa huomioon komission 23. tammikuuta 2009 esittämän alustavan esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 1 varainhoitovuodeksi 2009 (KOM(2009)0022),

ottaa huomioon neuvoston 26. helmikuuta 2009 laatiman esityksen lisätalousarvioksi nro 1/2009 (6952/2009 – C6-0075/2009),

ottaa huomioon työjärjestyksen 69 artiklan ja liitteen IV,

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0113/2009),

A.

ottaa huomioon, että vuoden 2009 yleistä talousarviota koskevalla lisätalousarvioesityksellä nro 1

EU:n solidaarisuusrahastosta otetaan käyttöön yhteensä 11,8 miljoonaa euroa maksusitoumus- ja maksumäärärahoina Romaniaa heinäkuussa 2008 koetelleiden tulvien johdosta,

vastaava 11,8 miljoonan euron määrä siirretään budjettikohdan 13 03 16 Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) – Lähentyminen maksumäärärahoista.

B.

ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 1/2009 tarkoituksena on ottaa nämä mukautukset virallisesti vuoden 2009 talousarvioon,

1.

ottaa huomioon alustavan lisätalousarvioesityksen nro 1/2009, joka on kolmas pelkästään EU:n solidaarisuusrahastoon osoitettu lisätalousarvio, sellaisena kuin Euroopan parlamentti ja neuvosto sitä pyysivät 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyssä yhteisessä lausumassa;

2.

hyväksyy lisätalousarvioesityksen nro 1/2009 sellaisenaan;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(2)  EUVL L 69, 13.3.2009.

(3)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/337


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevat yhteiset säännöt ja standardit (uudelleenlaatiminen) ***III

P6_TA(2009)0105

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) (PE-CONS 3719/2008 – C6-0042/2009 – 2005/0237A(COD))

2010/C 87 E/53

(Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon sovittelukomitean hyväksymän yhteisen tekstin (PE-CONS 3719/2008 – C6-0042/2009),

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0587),

ottaa huomioon toisessa käsittelyssä esittämänsä kannan (2) neuvoston yhteisestä kannasta (3),

ottaa huomioon komission lausunnon parlamentin tarkistuksista yhteiseen kantaan (KOM(2008)0828),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 65 artiklan,

ottaa huomioon sovittelukomiteavaltuuskunnan mietinnön (A6-0097/2009),

1.

hyväksyy yhteisen tekstin;

2.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

3.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän lainsäädäntöpäätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 632.

(2)  Hyväksytyt tekstit, 24.9.2008, P6_TA(2008)0447.

(3)  EUVL C 184 E, 22.7.2008, s. 11.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/338


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevat yhteiset säännöt ja standardit (uudelleenlaatiminen) ***III

P6_TA(2009)0106

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) (PE-CONS 3720/2008 – C6-0043/2009 – 2005/0237B(COD))

2010/C 87 E/54

(Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon sovittelukomitean hyväksymän yhteisen tekstin (PE-CONS 3720/2008 – C6-0043/2009),

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (1)komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0587),

ottaa huomioon toisessa käsittelyssä esittämänsä kannan (2) neuvoston yhteisestä kannasta (3),

ottaa huomioon komission lausunnon parlamentin tarkistuksista yhteiseen kantaan (KOM(2008)0826),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 65 artiklan,

ottaa huomioon sovittelukomiteavaltuuskunnan mietinnön (A6-0098/2009),

1.

hyväksyy yhteisen tekstin;

2.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

3.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän lainsäädäntöpäätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 632.

(2)  Hyväksytyt tekstit, 24.9.2008, P6_TA(2008)0448.

(3)  EUVL C 190 E, 29.7.2008, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/339


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Satamavaltioiden suorittama valvonta (uudelleenlaatiminen) ***III

P6_TA(2009)0107

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta (uudelleenlaadittu toisinto) (PE-CONS 3721/2008 – C6-0044/2009 – 2005/0238(COD))

2010/C 87 E/55

(Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon sovittelukomitean hyväksymän yhteisen tekstin (PE-CONS 3721/2008 – C6-0044/2009),

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0588),

ottaa huomioon toisessa käsittelyssä esittämänsä kannan (2) neuvoston yhteisestä kannasta (3),

ottaa huomioon komission lausunnon parlamentin tarkistuksista yhteiseen kantaan (KOM(2008)0830),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 65 artiklan,

ottaa huomioon sovittelukomiteavaltuuskunnan mietinnön (A6-0099/2009),

1.

hyväksyy yhteisen tekstin;

2.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

3.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän lainsäädäntöpäätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 584.

(2)  Hyväksytyt tekstit, 24.9.2008, P6_TA(2008)0446.

(3)  EUVL C 198 E, 5.8.2008, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/340


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Alusliikennettä koskeva yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmä ***III

P6_TA(2009)0108

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta (PE-CONS 3722/2008 – C6-0045/2009 – 2005/0239(COD))

2010/C 87 E/56

(Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon sovittelukomitean hyväksymän yhteisen tekstin (PE-CONS 3722/2008 – C6-0045/2009),

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0589),

ottaa huomioon toisessa käsittelyssä esittämänsä kannan (2) neuvoston yhteisestä kannasta (3),

ottaa huomioon komission lausunnon parlamentin tarkistuksista yhteiseen kantaan (KOM(2008)0829),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 65 artiklan,

ottaa huomioon sovittelukomiteavaltuuskunnan mietinnön (A6-0100/2009),

1.

hyväksyy yhteisen tekstin;

2.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

3.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän lainsäädäntöpäätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 533.

(2)  Hyväksytyt tekstit, 24.9.2008, P6_TA(2008)0443.

(3)  EUVL C 184 E, 22.7.2008, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/341


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Meriliikennealan onnettomuuksien tutkinta ***III

P6_TA(2009)0109

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivien 1999/35/EY ja 2002/59/EY muuttamisesta (PE-CONS 3723/2008 – C6-0046/2009 – 2005/0240(COD))

2010/C 87 E/57

(Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon sovittelukomitean hyväksymän yhteisen tekstin (PE-CONS 3723/2008 – C6-0046/2009),

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0590),

ottaa huomioon toisessa käsittelyssä esittämänsä kannan (2) neuvoston yhteisestä kannasta (3),

ottaa huomioon komission lausunnon parlamentin tarkistuksista yhteiseen kantaan (KOM(2008)0827),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 65 artiklan,

ottaa huomioon sovittelukomiteavaltuuskunnan mietinnön (A6-0101/2009),

1.

hyväksyy yhteisen tekstin;

2.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

3.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän lainsäädäntöpäätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 546.

(2)  Hyväksytyt tekstit, 24.9.2008, P6_TA(2008)0444.

(3)  EUVL C 184 E, 22.7.2008, s. 23.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/342


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuu onnettomuustapauksessa ***III

P6_TA(2009)0110

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksessa (PE-CONS 3724/2008 – C6-0047/2009 – 2005/0241(COD))

2010/C 87 E/58

(Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon sovittelukomitean hyväksymän yhteisen tekstin (PE-CONS 3724/2008 – C6-0047/2009),

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0592)

ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2007)0645),

ottaa huomioon toisessa käsittelyssä esittämänsä kannan (2) neuvoston yhteisestä kannasta (3),

ottaa huomioon komission lausunnon parlamentin tarkistuksista yhteiseen kantaan (KOM(2008)0831),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 65 artiklan,

ottaa huomioon sovittelukomiteavaltuuskunnan mietinnön (A6-0102/2009),

1.

hyväksyy yhteisen tekstin;

2.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

3.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän lainsäädäntöpäätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 562.

(2)  Hyväksytyt tekstit, 24.9.2008, P6_TA(2008)0445.

(3)  EUVL C 190 E, 29.7.2008, s. 17


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/343


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Alusten omistajien vakuutus merioikeudellisia vaateita varten ***II

P6_TA(2009)0111

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten (14287/2/2008 – C6-0483/2008 – 2005/0242(COD))

2010/C 87 E/59

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14287/2/2008 – C6-0483/2008) (1),

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0593),

ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2007)0674),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0072/2009),

1.

hyväksyy yhteisen kannan;

2.

toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 330 E, 30.12.2008, s. 7.

(2)  EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 166.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/344


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattaminen ***II

P6_TA(2009)0112

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta (14288/2/2008 – C6-0484/2008 – 2005/0236(COD))

2010/C 87 E/60

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14288/2/2008 – C6-0484/2008) (1),

ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkilausuman meriturvallisuudesta (15859/2008),

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0586),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0069/2009),

1.

hyväksyy yhteisen kannan;

2.

toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 330 E, 30.12.2008, s. 13.

(2)  EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 140.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/345


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Verojen ja maksujen kantaminen raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta ***I

P6_TA(2009)0113

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta (KOM(2008)0436 – C6-0276/2008 – 2008/0147(COD))

2010/C 87 E/61

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0436),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0276/2008),

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6-0066/2009),

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
P6_TC1-COD(2008)0147

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kestävän liikenteen edistäminen on keskeinen osa yhteistä liikennepolitiikkaa. Tämän vuoksi liikenteen kielteisiä vaikutuksia, erityisesti liikkuvuutta haittaavaa ruuhkaa, terveydelle ja ympäristölle vahingollista pilaantumista sekä liikenteen osuutta ilmastonmuutokseen on vähennettävä. Lisäksi ympäristönsuojeluvaatimukset on otettava huomioon yhteisön muiden politiikkojen suunnittelussa ja toteuttamisessa, yhteinen liikennepolitiikka mukaan lukien. Samoin ympäristönsuojelua, sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta sekä EU:n kilpailukykyä koskevat ensisijaiset tavoitteet olisi sovitettava tasapainoisesti yhteen osana kasvua ja työllisyyttä koskevaa Lissabonin strategiaa.

(2)

Liikenteen haittavaikutuksia olisi kyettävä vähentämään niin, että samalla vältetään aiheuttamasta suhteettomia esteitä vapaalle liikkuvuudelle terveen talouskasvun vuoksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Olisi myös korostettava, että ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin vastaa eräänlaista hallinnointivälinettä ja että sen avulla olisi kannustettava tienkäyttäjiä ja asianomaisia teollisuuden aloja hyödyntämään ja tehostamaan valmiuksiaan ympäristöystävällisen liikenteen saralla esimerkiksi muuttamalla ajotapaa tai jatkamalla teknistä kehitystyötä. On erittäin tärkeää löytää keinoja maantieliikenteestä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi sen sijaan, että saadut tulot vain käytetään kyseisten kustannusten kattamiseen.

(3)

Liikennejärjestelmän vastaava optimoiminen edellyttää, että yhteisessä liikennepolitiikassa käytetään sellaista välineiden yhdistelmää, jolla liikenteen infrastruktuuria ja teknologiaa voidaan parantaa ja joka mahdollistaa liikenteen kysynnän hallinnan entistä tehokkaammin. Tämä taas edellyttää käyttäjä maksaa -periaatteen entistä laajempaa soveltamista ja saastuttaja maksaa -periaatteen kehittämistä liikennealalla.

(4)

║ Direktiivin 1999/62/EY (4) 11 artiklassa komissiota kehotettiin esittelemään kaikkien liikenneinfrastruktuurin käytöstä aiheutuvien ulkoisten kustannusten arviointimalli, jota käytetään vastedes infrastruktuurimaksujen laskennan pohjana. Malliin oli määrä liittää vaikutustenarviointi ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin kaikissa liikennemuodoissa ja strategia mallin täytäntöönpanemiseksi vaiheittain kaikissa liikennemuodoissa sekä tarvittaessa ehdotuksia mainitun direktiivin tarkistamiseksi uudelleen.

(5)

Liikennepolitiikan kehittämiseksi kestävämpään suuntaan liikenteen hintojen olisi vastattava entistä paremmin ▐ ajoneuvojen, junien, lentokoneiden tai alusten käytöstä johtuvia ulkoisia kustannuksia. ▐ Tämä edellyttää kaikissa liikennemuodoissa johdonmukaisia ja tavoitteellisia toimia, joissa otetaan huomioon kunkin liikennemuodon erityispiirteet.

(6)

Muut liikennemuodot kuin maantieliikenne ovat jo alkaneet sisällyttää hintoihinsa ulkoisia kustannuksiaan, ja asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä tällainen hintoihin sisällyttäminen otetaan joko käyttöön vaiheittain tai sitä ei ainakaan estetä. Hiilidioksidipäästöihin olisi puututtava ottamalla lentoliikenne mukaan päästökauppajärjestelmään. Sähkön käyttö junia varten kuuluu myös päästökauppajärjestelmään, ja laivaliikennettä ollaan sisällyttämässä siihen piakkoin. Muita ulkoisia kustannuksia voidaan sisällyttää hintoihin lentokenttäveroilla, jotka voidaan eriyttää ympäristötarkoituksiin sekä rautateiden käyttöä koskevilla infrastruktuurimaksuilla rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY  (5) mukaisesti. Lisäksi komission olisi ehdotettava ensimmäisen rautatiepaketin laatimista uudelleen lähitulevaisuudessa voidakseen ottaa käyttöön melutasoon sidotun yhdenmukaisen maksujärjestelmän raiteiden käyttöoikeuksille.

(7)

Direktiivin 2001/14/EY 7 artiklassa säädetään rautatieliikenteen infrastruktuurin hinnoitteluperiaatteista, ja sen mukaan ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin on jo nyt mahdollista. Jotta raiteiden käyttöoikeusmaksuja mukautettaisiin laajemmin ja rautatieliikenteen ulkoiset kustannukset sisällytettäisiin täysimääräisesti hintoihin, myös tieliikennesektorin on ensin sovellettava ulkoisten kustannusten perimistä.

(8)

Maantiekuljetuksiin sovelletaan jo nyt monia veroja ja maksuja, myös sellaisia, joilla osittain korvataan hiilidioksidin kaltaisia ulkoisia kustannuksia, mistä on kyse esimerkiksi polttoaineiden valmisteveron yhteydessä.

(9)

Tieliikennealalla perittävät tietullit ovat infrastruktuurin käytöstä perittäviä matkaperusteisia maksuja ja sellaisina oikeudenmukainen ja tehokas taloudellinen väline tavoitteeseen eli kestävään liikennepolitiikkaan pääsemiseksi. Ne ovat välittömässä yhteydessä infrastruktuurin käyttöön ja niitä voidaan porrastaa matkan pituuden, ajoneuvojen ympäristöominaisuuksien ja ajoneuvojen käyttöpaikan ja -ajankohdan mukaan. Ne voidaan siis asettaa tasolle, joka vastaa ajoneuvojen tosiasiallisen käytön aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ja ruuhkautumisen kustannuksia. Tietullit eivät myöskään vääristä kilpailua sisämarkkinoilla, koska ne peritään kaikilta liikenteenharjoittajilta riippumatta siitä, mistä jäsenvaltiosta liikenteenharjoittajat ovat peräisin tai mihin jäsenvaltioon ne ovat asettautuneet, ja suhteessa tieverkon käyttöasteeseen.

(10)

Vaikutustenarvioinnista käy ilmi, että jos sovelletaan tietulleja, jotka on laskettu ympäristön pilaantumisen kustannusten perusteella ja ruuhkaisten teiden osalta ruuhkakustannusten perusteella, voidaan edistää tai saada aikaan tehokkaampaa ja ympäristöystävällistä maantieliikennettä ja edistää EU:n ilmastonmuutoksen torjuntastrategiaa . Näin voidaan vähentää ruuhkia ja paikallista ympäristön pilaantumista, rohkaista käyttämään puhtaampaa ajoneuvoteknologiaa ja vähentää tyhjänä ajamista. Samalla tietullit vaikuttavat epäsuorasti polttoaineenkulutuksen vähentämiseen ja edesauttavat ilmastonmuutoksen torjumista. Tietullit , joiden laskennassa otetaan huomioon teiden ruuhkautumiseen liittyvä kustannustekijä, voivat olla tehokkaita ainoastaan silloin, kun ne ovat osa toimintasuunnitelmaa, johon on sisällytetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä tienkäyttäjiä koskevia toimia, kuten samankaltaisia hinnoittelujärjestelmiä tai vaikutukseltaan vastaavia toimia, joita ovat esimerkiksi liikenneteen rajoittaminen jaerillisten kaistojen käyttöönotto korkean käyttöasteen ajoneuvoille. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole kyetty riittävässä määrin osoittamaan, että tietullit olisivat saaneet aikaan tuntuvia muutoksia eri liikennemuotojen jakaumassa.

(11)

▐ Saastuttaja maksaa -periaate toteutetaan ulkoisiin kustannuksiin perustuvin maksuin, minkä ansiosta myös ulkoiset kustannukset alenevat.

(12)

Komission suunnittelema malli ▐ ulkoisten kustannusten laskemiseksi sisältää luotettavia menetelmiä ja yksikköarvojen vaihteluvälit, joita voidaan jo nyt käyttää tienkäyttömaksujen laskentaperusteina.

(13)

Keskipitkällä aikavälillä olisi toteutettava toimia, joilla pyritään lähentämään menetelmät, joita kaikissa Euroopan maksujärjestelmissä sovelletaan ulkoisia kustannuksia koskeviin laskelmiin, jotta voitaisiin varmistaa, että Euroopan maanteiden rahdinkuljettajat saavat selviä hintasignaaleja, jotka kannustavat heitä toiminnan optimointiin.

(14)

Vähäliikenteisten teiden eriytettyjen käyttömaksujen täytäntöönpanon vaatimien järjestelmien kustannuksista ja hyödyistä on vielä epävarmuutta. Yhteisön tasolla on asianmukaisinta käyttää joustavaa lähestymistapaa, niin kauan kuin epävarmuutta on olemassa. Tällaista joustavaa lähestymistapaa käytettäessä jäsenvaltioiden olisi voit ava päättää, ottavatko ne ulkoisiin kustannuksiin perustuvat maksut käyttöön ja millä teillä, verkon paikallisten ja kansallisten ominaispiirteiden perusteella.

(15)

Jäsenvaltion alueella ei pitäisi soveltaa samanaikaisesti sekä aikaperusteisia käyttäjämaksuja että tietulleja, jotta vältettäisiin maksujärjestelmien hajanaisuus ja siitä johtuva kielteinen vaikutus kuljetusalaan, lukuun ottamatta erityistapauksia, joissa tämä on välttämätöntä tunnelien, siltojen tai vuoristosolien rakennustöiden rahoittamiseksi.

(16)

Päivittäin, viikoittain, kuukausittain tai vuosittain perittävillä aikaperusteisilla käyttäjämaksuilla ei pitäisi syrjiä satunnaisia käyttäjiä, koska suuri osa tällaisista käyttäjistä on todennäköisesti muita kuin kansallisia liikenteenharjoittajia. Tästä syystä olisi vahvistettava entistä yksityiskohtaisemmin päivittäisten, viikoittaisten, kuukausittaisten ja vuosittaisten maksujen suhteet. Tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta aikaperusteisia käyttäjämaksuja olisi pidettävä siirtymäkauden välineinä infrastruktuurista laskuttamiselle. Tästä syystä olisi harkittava aikaperusteisia maksujärjestelmiä. Kolmansien maiden kanssa yhteisiä ulkorajoja omaavien maiden olisi voitava poiketa tästä säännöksestä ja jatkaa aikaperusteisten käyttäjämaksujen soveltamista rajanylityspaikoille saapuvia raskaan tavaraliikenteen ajoneuvoja varten.

(17)

Olisi vältettävä maksujärjestelmiä, joissa on epäjohdonmukaisuuksia Euroopan laajuisen verkon ja tieverkon sellaisten muiden osien välillä, joita kansainvälinen liikenne voi käyttää. Koko kaupunkien väliseen tieverkkoon olisi tämän vuoksi sovellettava samoja veloitusperiaatteita.

(18)

Matkan pituuteen perustuvia tietulleja pitäisi voida korottaa ulkoisten kustannusten perusteella niin, että otetaan huomioon liikenneperusteisten ilman pilaantumisen ja meluhaittojen kustannukset. Lisäksi pääasiassa paikallistasolla maksettavat ruuhkakustannukset olisi voitava kattaa ulkoisiin kustannuksiin perustuvalla maksulla tavallisesti ruuhkaisilla teillä ja ruuhkahuippujen aikana. Tietulleihin sisällytettävä ulkoiseen kustannukseen perustuva osuus olisi voitava lisätä infrastruktuurikustannuksiin sillä edellytyksellä, että kustannusten laskennassa noudatetaan tiettyjä edellytyksiä, jotta vältettäisiin kohtuuttomien maksujen periminen.

(19)

Liikenneperäisten ilman pilaantumisen ja meluhaittojen sekä ruuhkien kustannusten ottamiseksi paremmin huomioon ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu olisi porrastettava tietyypeittäin, ajoneuvotyypeittäin ja ajankohdittain, esimerkiksi päivittäisten, viikoittaisten tai kausittaisten ruuhka- ja muiden aikojen sekä yöajan mukaan.

(20)

Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää yhteisön puitteita sen varmistamiseksi, että liikenneperäisten ilman pilaantumisen ja meluhaittojen sekä ruuhkien paikallisten kustannusten perusteella asetetut tiemaksut ovat avoimia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä. Tämä taas edellyttää yhteisiä veloitusperiaatteita, laskentamenetelmiä ja ulkoisten kustannusten yksikköarvoja, jotka perustuvat tunnustettuihin tieteellisiin menetelmiin, sekä mekanismeja, joilla tietullijärjestelmistä ilmoitetaan ja tiedotetaan komissiolle.

(21)

Ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun asettavalle viranomaiselle ei myöskään saisi olla etua maksun asettamisesta kohtuuttomalle tasolle. Tämän vuoksi kyseisen viranomaisen olisi oltava riippumaton elimestä, joka kerää ja hallinnoi tietulleista saatavia tuloja. Kokemus on osoittanut, että vuoristoalueiden tietullien korotus Euroopan laajuisen verkon ensisijaisten hankkeiden rahoittamiseksi ei ole infrastruktuurin ylläpitäjille toteutuskelpoinen vaihtoehto, jos käytävän määritelmä ei ole todellisten liikennevirtojen mukainen . Tilanteen korjaamiseksi ▐ maksujen korottaminen voitaisiin sallia käytävissä, jotka kattavat ennen kaikkea sellaisia tieosuuksia, joilta liikenne maksujen korottamisen jälkeen siirtyisi kyseiselle ensisijaiselle hankkeelle .

(22)

Jotta Euroopan edun mukaisten ensisijaisten hankkeiden rakentaminen asetettaisiin etusijalle, jäsenvaltioiden, jotka voivat soveltaa korotusta, olisi käytettävä tätä vaihtoehtoa ennen ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun perimistä. Jotta käyttäjiltä ei perittäisi kohtuuttomia maksuja, ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua ei pitäisi yhdistää tietullin korotukseen, elleivät ulkoiset kustannukset ole suuremmat kuin jo perityn korotuksen määrä. Tällaisessa tapauksessa on asianmukaista vähentää korotuksen määrä ulkoisiin kustannuksiin perustuvasta maksusta.

(23)

Jos peritään eriytettyjä ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, infrastruktuurimaksun porrastaminen ruuhkien vähentämiseksi, infrastruktuurin käytön optimoimiseksi, infrastruktuurin vahingoittumisen minimoimiseksi tai liikenneturvallisuuden edistämiseksi olisi kohtuuton taakka tietyille käyttäjäryhmille, ja se olisi vastaavasti kiellettävä.

(24)

Ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun vähennykset ja alennukset olisi kiellettävä, koska olisi olemassa merkittävä riski, että niillä syrjitään tarpeettomasti tiettyjä käyttäjäryhmiä.

(25)

Ulkoisten kustannusten periminen tietulleina vaikuttaa tehokkaammin liikennettä koskeviin päätöksiin, jos käyttäjät ovat tietoisia näistä kustannuksista. Ne olisikin mainittava erikseen tietullien kerääjän antamassa ymmärrettävässä ilmoituksessa, laskussa tai vastaavassa asiakirjassa. Tällaisen asiakirjan avulla liikenteenharjoittajat voivat myös helpommin siirtää ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun kustannukset rahtaajalle tai muille asiakkaille.

(26)

Sähköisten tietullijärjestelmien käyttö on olennaisen tärkeää, jotta turvattaisiin liikenteen sujuvuus ja vältyttäisiin tullipuomeille muodostuvien jonojen kielteisiltä vaikutuksilta paikalliseen ympäristöön. Sen vuoksi on syytä varmistaa, että infrastruktuuriin ja ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen keruussa käytetään tällaista järjestelmää ja että samalla noudatetaan sähköisten tiemaksujärjestelmien yhteentoimivuudesta yhteisössä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/52/EY (6) vaatimuksia. Mainitussa direktiivissäsäädetään aiheellisista ja oikeasuhteisista toimenpiteistä teknisten, oikeudellisten ja kaupallisten kysymysten sekä tietosuojan ja yksityisyyden suojan huomioon ottamiseksi sähköisen tietullin toteuttamisessa. Lisäksi järjestelmät olisi suunniteltava niin, että ne voidaan myöhemmin laajentaa koskemaan muita teitä vähäisin kustannuksin. On kuitenkin syytä säätää siirtymäkaudesta tarvittavien mukautusten tekemiseksi.

(27)

Olisi tärkeää, että tämän direktiivin tavoite saavutettaisiin tavalla, joka ei haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Lisäksi on tärkeää välttää se, että raskaiden hyötyajoneuvojen kuljettajat joutuvat jatkossa hankkimaan ohjaamoihinsa entistä yhteensopimattomampia ja kalliimpia sähköisiä laitteita, joiden käytössä saatetaan tehdä virheitä. Teknisten laitteiden lukumäärän lisääntyminen on epäsuotavaa. Siksi yhteisön tietullijärjestelmien yhteentoimivuus, josta on säädetty direktiivissä 2004/52/EY, olisi toteutettava mahdollisimman pian. Lisäksi olisi toteutettava toimia, joilla ajoneuvossa olevien laitteiden määrä saadaan rajoitettua yhteen, minkä seurauksena olisi mahdollista soveltaa eri jäsenvaltioissa voimassa olevia erilaisia maksuja.

(28)

Komission olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen todella yhteentoimivan järjestelmän nopean käyttöönoton vuoden 2010 loppuun mennessä direktiivin 2004/52/EY mukaisesti.

(29)

Oikeudellisen selkeyden vuoksi olisi säädettävä siitä, missä tilanteissa on sallittua periä säänteleviä maksuja, joilla pyritään erityisesti vähentämään liikenneruuhkia tai torjumaan ympäristövaikutuksia, myös ilmanlaadun huononemista.

(30)

Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää Euroopan laajuisia liikenneverkkoja (TEN–T) koskevaa talousarviota sekä rakennerahastoja liikenneinfrastruktuurien parantamiseen, jotta voidaan yleisesti vähentää liikenteen ulkoisia kustannuksia ja panna täytäntöön sähköiset järjestelmät tämän direktiivin säännöksistä johtuvien maksujen keräämiseksi.

(31)

Tämän direktiivin liikennepoliittisten tavoitteiden mukaisesti ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun tuottamat lisätulot olisi käytettävä ensisijaisesti maantieliikenteen ulkoisten kustannusten vähentämiseen ja poistamiseen, jos tämä on mahdollista . Niitä voidaan käyttää myös edistämään kestävää liikkuvuutta yleisesti. Tällaisilla hankkeilla olisi tästä syystä pyrittävä helpottamaan tehokasta hinnoittelua, vähentämään tieliikenteen aiheuttamaa ympäristön pilaantumista sen lähteellä, lieventämään sen vaikutuksia, parantamaan maantieajoneuvojen hiilidioksidi- ja energiatehokkuutta sekä parantamaan olemassa olevaa tieinfrastruktuuria tai kehittämään liikenteen käyttäjille vaihtoehtoista infrastruktuuria. Tähän kuuluvat esimerkiksi puhtaampien ajoneuvojen tutkimus- ja kehitystyö sekä ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY (7) ja ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY (8) mukaisten toimintasuunnitelmien liikenneosuuden täytäntöönpano, joihin voi sisältyä esimerkiksi toimenpiteitä, joilla lievennetään liikenneperäisiä meluhaittoja ja ilman pilaantumista merkittävien infrastruktuurien ympärillä ja taajamissa. Tulojen käyttötarkoituksen määrittely ei vapauta jäsenvaltioita perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä velvoitteesta antaa komissiolle tieto tietyistä kansallisista toimenpiteistä. Direktiivi ei vaikuta perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan nojalla mahdollisesti aloitettavien tai jo aloitettujen valtiontukimenettelyjen tuloksiin.

(32)

Jotta edistettäisiin tietullijärjestelyjen yhteentoimivuutta, ▐ olisi kannustettava jäsenvaltioita yhteistyöhön yhteisen tietullijärjestelmän käyttöön ottamiseksi koko niiden alueella edellyttäen, että tietyt ehdot täyttyvät. Komission olisi tuettava jäsenvaltioita, jotka haluavat tehdä yhteistyötä ja ottaa yhteisen tietullijärjestelmän käyttöön alueillaan.

(33)

Komission olisi toimitettava hyvissä ajoin Euroopan parlamentille ja neuvostolle kattava arvio kokemuksista, joita on kertynyt jäsenvaltioissa, jotka soveltavat ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua tämän direktiivin mukaisesti. Arvioon olisi liitettävä myös selvitys edistymisestä ilmastonmuutoksen torjumista koskevan strategian toteuttamisessa, myös ilmastonmuutokseen liittyvän yhteisen polttoainevero-osuuden määrittelyssä energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/96/EY (9). Lisäksi olisi laadittava kaikkien muiden liikennemuotojen ulkoisten kustannusten sisällyttämistä koskeva kattava arviointi, jota käytetään lainsäädäntöehdotusten perustana tällä alalla. Tällä olisi varmistettava sellaisen oikeudenmukaisen ja kilpailuun perustuvan ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttämistä koskevan järjestelmän käyttöön ottaminen, jolla vältetään kaikkien liikennemuotojen sisämarkkinoiden vääristyminen.

(34)

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ║ 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (10) 55 artiklan 2 kohdassa säädetään, että käyttäjien maksettavaksi tulevista maksuista saadut tulot on otettava huomioon rahoitusvajeen määrittelyssä, kun kyseessä on tuloja tuottava hanke. Koska ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun tuottamat tulot on kuitenkin ohjattava hankkeisiin, joilla vähennetään tieliikenteen aiheuttamaa ympäristön pilaantumista sen lähteellä, lievennetään sen vaikutuksia, parannetaan ajoneuvojen hiilidioksidi- ja energiatehokkuutta sekä parannetaan olemassa olevaa tieinfrastruktuuria tai kehitetään liikenteen käyttäjille vaihtoehtoista infrastruktuuria, niitä ei pitäisi ottaa huomioon laskettaessa rahoitusvajetta.

(35)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) mukaisesti.

(36)

Komissio olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa liitteitä 0, III, III a ja IV tekniikan ja tieteen kehitykseen sekä liitteitä I, II ja III a inflaatiotason kehitykseen. Koska nämätoimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa direktiivin 1999/62/EY muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttäväpäätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(37)

Tämän direktiivin tavoitetta, joka on rohkaista soveltamaan ulkoisiin kustannuksiin perustuvia eriytettyjä maksuja liikenteen kehittämiseksi kestävämpään suuntaan, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan liikenteen merkittävän rajatylittävän ulottuvuuden takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 1999/62/EY seuraavasti:

1.

Korvataan 2 artiklan b ja ba alakohta seuraavasti:

”b)

’tietullilla’ tiettyä summaa, joka ajoneuvosta on maksettava ja joka perustuu infrastruktuurissa kuljettuun matkaan ja sisältää infrastruktuurimaksun ja/tai ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun;

ba)

’infrastruktuurimaksulla’ tietullina perittyä maksua, joka on tarkoitettu infrastruktuuriin liittyvien, jäsenvaltiolle, tai jos infrastruktuurihanke on toteutettu yhteisesti, useammalle kuin yhdelle jäsenvaltiolle, aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen;

bb)

’ulkoisiin kustannuksiin perustuvalla maksulla’ tietullina perittyä maksua, joka on tarkoitettu liikenneperäiseen ilman pilaantumiseen ja liikenneperäisiin meluhaittoihin ▐ liittyvien, jäsenvaltiolle aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen;

bc)

’liikenneperäisen ilman pilaantumisen kustannuksilla’ sellaisten vahinkojen kustannuksia, jotka johtuvat tietyistä haitallisista päästöistä ilmaan ajoneuvoa käytettäessä;

bd)

’liikenneperäisten meluhaittojen kustannuksilla’ sellaisten vahinkojen kustannuksia, jotka johtuvat ajoneuvon tuottamasta tai ajoneuvon ja tienpinnan vuorovaikutuksessa syntyvästä melusta;

be)

’painotetulla keskimääräisellä infrastruktuurimaksulla’ infrastruktuurimaksun kokonaistuloja tiettynä aikana jaettuna maksun kohteena olevilla tieosuuksilla matkustettujen ajoneuvokilometrien määrällä samana aikana;

bf)

’painotetulla keskimääräisellä ulkoisiin kustannuksiin perustuvalla maksulla’ ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun kokonaistuloja tiettynä aikana jaettuna maksun kohteena olevilla tieosuuksilla matkustettujen ajoneuvokilometrien määrällä samana aikana;”.

2.

Korvataan 7, 7 a ja 7 b artikla seuraavasti:

7 artikla

1.   Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tietullit ja/tai käyttäjämaksut Euroopan laajuisessa liikenneverkossa tai millä tahansa tieverkkonsa osalla, jolla säännöllisesti esiintyy merkittävää kansainvälistä tavaraliikennettä, tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa sekä 7 a–7 j artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa kantaa ▐ sekä tietullia että käyttäjämaksua. Jäsenvaltiot, jotka kantavat tieverkossaan käyttäjämaksua, voivat kuitenkin kantaa myös tietullia siltojen, tunnelien ja vuoristosolien käytöstä.

3.   Tietullit ja käyttäjämaksut eivät saa olla suoraan eivätkä välillisesti syrjiviä etenkään sellaisin perustein, jotka johtuvat liikenteenharjoittajan kansallisuudesta, jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, johon liikenteenharjoittaja on sijoittautunut tai jossa ajoneuvo on rekisteröity, taikka kuljetuksen alkuperästä tai määräpaikasta.

4.   Jäsenvaltiot voivat myös määrätä tietullien tai käyttäjämaksujen määrien alentamisesta tai tietullin tai käyttäjämaksun maksuvelvoitetta koskevista vapautuksista niiden ajoneuvojen osalta, jotka on tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annetunneuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 (12) nojalla vapautettu valvontalaitteiden asentamis- ja käyttövelvoitteesta, sekä tapauksissa, jotka kuuluvat tämän direktiivin 6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan, mainituissa kohdissa säädetyin edellytyksin.

5.   Jäsenvaltio voi 31 päivään joulukuuta 2011 asti päättää pitää voimassa tai ottaa käyttöön tietulleja ja/tai käyttäjämaksuja, joita sovelletaan ainoastaan ajoneuvoihin, joiden suurin sallittu kokonaispaino on vähintään 12 tonnia. Tietulleja ja/tai käyttäjämaksuja on sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2012 kaikkiin 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuihin ajoneuvoihin, paitsi ║ jos jäsenvaltio katsoo, että soveltamisen ulottaminen alle 12 tonnin painoisiin ajoneuvoihin … (13)

7 a artikla

1.   Käyttäjämaksujen on oltava suhteessa infrastruktuurin käytön kestoon, ja ne on vahvistettava päivän, viikon, kuukauden ja vuoden kestävälle käytölle. Erityisesti kuukausimaksu saa olla enintään 10 prosenttia vuosimaksusta, viikkomaksu enintään 5 prosenttia vuosimaksusta ja päivämaksu enintään 2 prosenttia vuosimaksusta .

2.   Kaikkia ajoneuvoluokkia koskevat käyttäjämaksut, mukaan lukien hallintokulut, vahvistetaan kyseisissä jäsenvaltioissa tasolle, joka ei ylitä liitteessä II säädettyjä enimmäismääriä.

7 b artikla

1.   Infrastruktuurimaksun on perustuttava infrastruktuurikustannusten korvaamisen periaatteeseen. Painotetun keskimääräisen infrastruktuurimaksun on perustuttava kyseisen infrastruktuuriverkon rakennuskustannuksiin sekä sen turvallisuusstandardien käyttö-, kunnossapito-, kehittämis- ja varmistamiskustannuksiin . Painotettuun keskimääräiseen infrastruktuurimaksuun voidaan sisällyttää myös pääoman tuotto tai markkinaehtoinen voittomarginaali.

2.   Ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun on perustuttava liikenneperäisen ilman pilaantumisen kustannuksiin, liikenneperäisten meluhaittojen kustannuksiin tai molempiin. Ruuhkautuvilla tieosuuksilla ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu voi sisältää myös ruuhkakustannuksia aikoina, joina kyseiset tieosuudet ovat yleensä ruuhkaisia.

3.   Huomioon otettavien kustannusten on liityttävä siihen verkkoon tai verkon osaan, jolta tietullia peritään, ja ajoneuvoihin, joilta tietullia peritään. Jäsenvaltiot voivat päättää periä ainoastaan prosenttiosuuden näistä kustannuksista.

7 c artikla

1.   Ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu on porrastettava tietyypin ja Euro-päästöluokan mukaan (liitteessä III a oleva taulukko 1) sekä ajankohdan mukaan silloin, kun maksu sisältää ruuhkakustannuksia ja/tai liikenneperäisten meluhaittojen kustannuksia.

2.   Kultakin ajoneuvoluokan, tietyypin ja ajankohdan yhdistelmältä perittävän ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun määrä on vahvistettava liitteessä III a olevien vähimmäisvaatimusten, yhteisten kaavojen ja ulkoisista kustannuksista veloitettavien enimmäismäärien mukaisesti.

3 .    Ulkoisiin kustannuksiin perustuviamaksuja ei peritä ajoneuvoilta, jotka vastaavat europäästöstandardeja jo asiaa koskevissa säännöksissä vahvistettuja soveltamispäivämääriä ennen.

4.    Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun määrä. Jos jokin jäsenvaltio nimeää viranomaisen tätä tehtävää varten, viranomaisen on oltava oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumaton maksun tai sen osan hallinnoinnista tai keruusta vastaavasta elimestä .

7 d artikla

1.   Jäsenvaltioiden on käytettävä infrastruktuurimaksun laskentaan liitteessä III esitettyihin laskennan perusperiaatteisiin perustuvaa menetelmää.

2.   Käyttöoikeusmaksujen osalta infrastruktuurimaksun enimmäistason on oltava samansuuruinen tai alempi kuin olisi saatu käyttämällä liitteessä III esitettyihin laskennan perusperiaatteisiin perustuvaa menetelmää. Tason vastaavuuden arviointi on tehtävä käyttöoikeussopimuksen luonteeseen sopivan, riittävän pitkän viiteajanjakson perusteella.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut velvoitteet eivät koske tietullijärjestelyjä, jotka olivat jo käytössä 10 päivänä kesäkuuta 2008 tai joiden osalta on vastaanotettu tarjouksia tai vastauksia pyyntöihin käydä neuvotteluja neuvottelumenettelyn puitteissa julkisen hankintaprosessin perusteella ennen 10 päivää kesäkuuta 2008, niin kauan kuin kyseiset järjestelyt pysyvät voimassa ja edellyttäen, ettei niitä merkittävästi muuteta.

7 e artikla

1.   Erityisiä tieosuuksia koskevia tietulleja voidaan korottaa poikkeuksellisissa tapauksissa vuoristoalueiden ja tiheästi asuttujen alueiden infrastruktuurin osalta sen jälkeen, kun asiasta on ilmoitettu komissiolle, jos näillä tieosuuksilla esiintyy äkillisiä ruuhkia tai jos ajoneuvojen tienkäyttö aiheuttaa merkittäviä ympäristövahinkoja, edellyttäen, että

a)

korotuksen tuottamat tulot investoidaan sellaisten ▐ hankkeiden rahoittamiseen, joilla pyritään edistämään kestävää liikkuvuutta ja jotka edistävät suoraan kyseisen ruuhkautumisen tai ympäristövahingon lievittämistä ja jotka sijaitsevat samassa liikennekäytävässä kuin tieosuus, johon korotusta sovelletaan;

b)

korotus on enintään 15 prosenttia 7 b artiklan 1 kohdan ja 7 d artiklan mukaisesti lasketusta painotetusta keskimääräisestä infrastruktuurimaksusta, paitsi tapauksissa, joissa saadut tulot investoidaan ▐ hankkeiden rajatylittäville osuuksille, joilla pyritään edistämään kestävää liikkuvuutta ja joihin sisältyy infrastruktuuria vuoristoalueilla, jolloin korotus saa olla enintään 25 prosenttia;

c)

korotuksen soveltaminen ei johda kaupallisen liikenteen epäoikeudenmukaiseen kohteluun muihin tienkäyttäjiin verrattuna;

d)

tiedot korotuksen tarkasta soveltamispaikasta ja näyttö a alakohdassa tarkoitettujen hankkeiden rahoituspäätöksestä toimitetaan komissiolle ennen korotuksen soveltamista;

e)

jakso, jolla korotusta sovelletaan, määritellään ja rajataan ennakolta, ja se on tulo-odotusten osalta korotuksesta saatavilla tuloilla osarahoitettavien hankkeiden rahoitussuunnitelmien ja kustannus-hyötyanalyysin mukainen.

Kaikkien hankkeeseen osallistuvien jäsenvaltioiden on sovittava ensimmäisen alakohdan soveltamisesta uusiin rajatylittäviin hankkeisiin.

2.   Korotusta voidaan soveltaa myös tieosuuteen, joka on vaihtoehtoinen reitti sille tieosuudelle, johon 1 kohdassa tarkoitettua korotusta sovelletaan, kun asiasta on ensin ilmoitettu komissiolle ja jos

korotuksen soveltaminen tieosuudella johtaisi siihen, että merkittävä osa liikenteestä siirtyy kyseiselle vaihtoehtoiselle reitille, ja

1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–e alakohdassa olevat edellytykset täyttyvät.

3.   Jäljempänä 7 f artiklan mukaisesti porrastettuun infrastruktuurimaksuun voidaan soveltaa korotusta.

4.   Kun komissio vastaanottaa korotuksen soveltamista suunnittelevalta jäsenvaltiolta tarvittavat tiedot, se toimittaa nämä tiedot 9 c artiklassa tarkoitetun komitean jäsenille. Jos komissio katsoo, ettei suunniteltu korotus täytä 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia tai jos se katsoo, että suunnitellulla korotuksella on merkittäviä haittavaikutuksia syrjäseutualueiden talouskehitykselle, se voi hylätä kyseisen jäsenvaltion esittämät maksusuunnitelmat tai pyytää niiden muuttamista 9 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

5.   Tieosuuksilla, joilla 1 kohdan mukaiset korotuksen soveltamisen edellytykset täyttyvät, jäsenvaltiot eivät saa periä ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua, ellei korotusta sovelleta.

7 f artikla

1.   Ainoastaan infrastruktuurimaksusta muodostuvat tietullit on porrastettava Euro-päästöluokan (liitteessä III a oleva taulukko 1) mukaan niin, ettei perittävä tietulli ole yli 100:aa prosenttia korkeampi kuin vastaavilta kaikkein ankarimmat päästönormit täyttäviltä ajoneuvoilta perittävä tietulli.

2.   Jos kuljettaja ei tarkastuksessa pysty esittämään ajoneuvoa koskevia asiakirjoja, joita tarvitaan Euro-päästöluokan varmistamiseksi, jäsenvaltiot voivat soveltaa korkeimpia perittäviä tietulleja edellyttäen, että puutteiden korjaaminen jälkikäteen on mahdollista ja mahdollisesti liikaa perityt maksut palautetaan .

3.   Ainoastaan infrastruktuurimaksusta muodostuvat tietullit voidaan porrastaa myös ruuhkien vähentämiseksi, infrastruktuurin vahingoittumisen minimoimiseksi ja asianomaisen infrastruktuurin käytön optimoimiseksi tai liikenneturvallisuuden edistämiseksi, edellyttäen että

a)

porrastus on avoin, julkinen ja kaikkien käyttäjien saatavilla tasavertaisin edellytyksin;

b)

porrastusta sovelletaan kellonajan, viikonpäivän tai vuodenajan mukaan;

c)

mitkään tietullit eivät ole yli 500:aa prosenttia korkeampia kuin vuorokauden, viikonpäivän tai vuodenajan halvimpana aikana kannettavat tietullit.

4.   Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen porrastusten tarkoituksena ei saa olla tuottaa ylimääräistä tietullituloa, vaan mahdollinen tulojen suunnittelematon kasvu tasataan porrastuksen rakenteeseen tehtävillä muutoksilla, jotka on toteutettava kahden vuoden kuluessa sen tilivuoden päättymisestä, jonka aikana ylimääräinen tulo on syntynyt.

5.   Jos tietulli sisältää ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun, 1 ja 3 kohtaa ei sovelleta siihen osaan tietullista, joka muodostuu infrastruktuurimaksusta.

7 g artikla

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kuusi kuukautta ennen uuden infrastruktuurimaksuja koskevan tietullijärjestelyn täytäntöönpanoa

a)

muiden kuin käyttöoikeusmaksuja edellyttävien tietullijärjestelyjen osalta

infrastruktuurin eri kustannustekijöiden laskennassa sovellettavat yksikköarvot ja muut parametrit, sekä

selkeät tiedot tietullijärjestelyjen piiriin kuuluvista ajoneuvoista, kussakin kustannuslaskennassa käytettävä verkon tai sen osan maantieteellinen laajuus sekä prosenttiosuus kustannuksista, jotka on tarkoitus kattaa;

b)

käyttöoikeusmaksuja edellyttävien tietullijärjestelyjen osalta

käyttöoikeussopimukset tai tällaisiin sopimuksiin tehdyt merkittävät muutokset,

perustapaus, jonka perusteella luvan myöntäjä on laatinut direktiivin 2004/18/EY liitteessä VII B tarkoitetun käyttöoikeutta koskevan ilmoituksen; perustapauksen on sisällettävä käyttöoikeuden mukainen 7 b artiklan 1 kohdassa määritelty kustannusarvio, ajoneuvotyypeittäin jaoteltu liikenne-ennuste, suunnitellut tietullien tasot sekä käyttöoikeussopimuksen piiriin kuuluvan verkon maantieteellinen laajuus.

2.   Komissio antaa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kaikki tarvittavat tiedot 1 kohdan mukaisesti, lausunnon siitä, onko 7 d artiklan mukaisia velvoitteita noudatettu. Komission lausunnot toimitetaan 9 c artiklassa tarkoitetulle komitealle komitealle ja Euroopan parlamentille .

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kuusi kuukautta ennen uuden ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja koskevan tietullijärjestelyn täytäntöönpanoa

a)

tarkat tiedot siitä, millä tieosuuksilla ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua on tarkoitus periä, sekä ajoneuvoluokista, tietyypeistä ja tarkoista ajankohdista, joiden mukaan ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu porrastetaan;

b)

painotetun keskimääräisen ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun suunniteltu määrä ja suunnitellut kokonaistulot;

c)

edellä 7 c artiklan 3 kohdan mukaisesti maksun määrän vahvistamista varten nimetyn viranomaisen ja sen edustajan nimi;

d)

parametrit, luvut ja tiedot, joiden avulla voidaan osoittaa, miten liitteessä III a olevaa laskentamenetelmää on tarkoitus soveltaa;

e)

ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun ehdotettu merkintä tiettyyn tarkoitukseen;

f)

konkreettinen suunnitelma siitä, miten ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen tuottamat lisätulot käytetään kuljetuksesta aiheutuvien kielteisten vaikutusten vähentämiseen.

4.   Komissio voi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut tiedot 3 kohdan mukaisesti, päättää pyytää asianomaista jäsenvaltiota mukauttamaan ehdotettua ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua, jos se katsoo, että 7 b, 7 c ja 7 i artiklassa tai 9 artiklan 2 kohdassa säädettyjä velvoitteita ei ole noudatettu. Komission päätös toimitetaan 9 c artiklassa tarkoitetulle komitealle komitealle ja Euroopan parlamentille .

7 h artikla

1.   Jäsenvaltiot eivät saa säätää tietulliin sisältyvän ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun vähennyksistä tai alennuksista millekään käyttäjille.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää infrastruktuurimaksun vähennyksistä tai alennuksista edellyttäen, että

a)

tuloksena oleva maksurakenne on suhteellinen, julkinen ja kaikkien käyttäjien saatavilla tasavertaisin edellytyksin, eikä se aiheuta muille käyttäjille lisäkustannuksia korkeampien tietullien muodossa;

b)

tällaiset vähennykset tai alennukset johtavat tosiasiallisiin säästöihin hallintokuluissa eivätkä ole enempää kuin 13 prosenttia sellaisten vastaavien ajoneuvojen maksamasta infrastruktuurimaksusta, joilla ei ole oikeutta vähennykseen tai alennukseen.

3.   Ellei 7 f artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 7 f artiklan 4 kohdassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, tietullien määrät voivat poikkeustapauksissa Euroopan edun kannalta erittäin tärkeiden tavaraliikenteen hankkeiden osalta vaihdella muulla tavoin kyseisten hankkeiden kaupallisen elinkelpoisuuden turvaamiseksi silloin, kun ne joutuvat välittömään kilpailuun muiden ajoneuvoliikennemuotojen kanssa. Tuloksena olevan maksurakenteen on oltava lineaarinen, suhteellinen, julkinen ja kaikkien käyttäjien saatavilla tasavertaisin edellytyksin, eikä se saa aiheuttaa muille käyttäjille lisäkustannuksia korkeampien tietullien muodossa. Komissio tarkistaa, että nämä edellytykset täyttyvät ennen kuin kyseinen maksurakenne pannaan täytäntöön.

7 i artikla

1.   Tietulleja ja käyttäjämaksuja on sovellettava ja kerättävä ja niiden maksamista valvottava siten, että aiheutetaan mahdollisimman vähän häiriötä liikenteen sujuvuudelle ja vältetään pakollista valvontaa tai tarkastuksia yhteisön sisärajoilla. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä sellaisten menetelmien vahvistamiseksi, että liikenteenharjoittajilla on 24 tunnin ajan vuorokaudessa mahdollisuus maksaa käyttäjämaksut kaikkia tavanomaisia maksuvälineitä käyttäen ainakin tärkeimmissä myyntipisteissä jäsenvaltioissa, joissa maksuja sovelletaan, sekä jäsenvaltioiden ulkopuolella. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tietullien ja käyttäjämaksujen maksupaikoilla on riittävät tilat ja laitteet tavanomaisten liikenneturvallisuusnormien ylläpitämiseksi.

2.   Tietullien ja/tai käyttäjämaksujen keruujärjestelyt eivät saisi taloudellisesti tai muutoin asettaa tieverkon satunnaisia käyttäjiä perusteettomasti epäedulliseen asemaan verrattuna niihin, jotka käyttävät vaihtoehtoisia maksutapoja . Erityisesti jos jäsenvaltio kerää tietullit ja/tai käyttäjämaksut yksinomaan sellaisen järjestelmän avulla, joka edellyttää ajoneuvoon asennettua laitetta, sen on varmistettava, että Euroopan parlamentin ja neuvostondirektiivin 2004/52/EY (14) vaatimusten mukaiset ajoneuvoon asennettavat laitteet ovat kaikkien käyttäjien saatavilla kohtuullisin hallinnollisin ja taloudellisin järjestelyin.

3.   Jos jäsenvaltio perii ajoneuvolta tietullin, sen kokonaismäärä, infrastruktuurin käyttömaksun määrä ja ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun ▐ määrä on ilmoitettava liikenteenharjoittajalle annetussa asiakirjassa, mahdollisuuksien mukaan sähköisesti .

4.   Ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu on kannettava ja kerättävä direktiivin 2004/52/EY 2 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisella sähköisellä järjestelmällä. Jäsenvaltioiden on myös tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että käytössä on yhteentoimivia sähköisiä järjestelmiä, joita ne voivat käyttää toistensa alueilla, jotta maksuja voidaan tarvittaessa mukauttaa.

5.     Heti kun Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmään perustuvat tietullien keruujärjestelmät ovat teknisesti toimintakelpoisia, ulkoisiin kustannuksiin perustuvat maksut kannetaan ja kerätään direktiivin 2004/52/EY mukaisella yhteentoimivalla Euroopan sähköisellä tiemaksujärjestelmällä.

7 j artikla

Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita, jotka ottavat käyttöön tietulli- ja/tai käyttäjämaksujärjestelmän, säätämästä asianmukaista korvausta näistä maksuista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista. Jäsenvaltiot voivat säätää korvauksista myös silloin, kun saadut summat jäävät liitteessä I vahvistettujen vähimmäismäärien alapuolelle.

3.

Lisätään III lukuun seuraava ║ artikla:

8 b artikla

1.   Kaksi tai useampi jäsenvaltio voi toimia yhteistyössä ottaakseen käyttöön koko niiden alueella sovellettavan yhteisen tietullijärjestelmän. Jäsenvaltioiden on siinä tapauksessa varmistettava, että komissio osallistuu tällaiseen yhteistyöhön sekä järjestelmän toteuttamiseen ja mahdolliseen muuttamiseen.

2.   Yhteiseen tietullijärjestelmään sovelletaan 7–7 j artiklassa säädettyjä edellytyksiä, ja muiden jäsenvaltioiden on voitava liittyä siihen.”

4.

Korvataan 9 artiklan 1 a ja 2 kohta seuraavasti:

”1a.   Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita soveltamasta syrjimättömiä säänteleviä maksuja, jotka on erityisesti suunniteltu vähentämään liikenneruuhkia tai torjumaan ympäristövaikutuksia, huono ilmanlaatu mukaan lukien, millä tahansa teillä, erityisesti kaupunkialueilla, mukaan lukien kaupunkialueen halki kulkevat Euroopan laajuisen tieverkon tiet .

2.   Jäsenvaltion, jossa peritään ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua, on varmistettava, että maksun tuottamat tulot ohjataan ensisijaisesti maantieliikenteen ulkoisten kustannusten vähentämiseen ja poistamiseen, jos tämä on mahdollista . Tuloja voidaan lisäksi käyttää toimenpiteisiin, joilla pyritään helpottamaan tehokasta hinnoittelua, vähentämään tieliikenteen aiheuttamaa ympäristön pilaantumista sen lähteellä, lieventämään sen vaikutuksia, parantamaan maantieajoneuvojen hiilidioksidi- ja energiatehokkuutta sekä kehittämään ja parantamaan olemassa olevaa tieinfrastruktuuria tai kehittämään liikenteen käyttäjille vaihtoehtoista infrastruktuuria.

Jäsenvaltion, jossa peritään infrastruktuurimaksua, on päätettävä maksun tuottamien tulojen käytöstä. Jotta varmistettaisiin koko liikenneverkon kehittäminen, maksujen tuottamat tulot on käytettävä pääasiassa tieliikennealan hyödyksi ja tieliikennejärjestelmän optimoimiseen.

Vuodesta 2011 alkaen vähintään 15 prosenttia ulkoisten kustannusten ja infrastruktuurin perusteella perittävistä maksuista kussakin jäsenvaltiossa saatavista tuloista on kohdennettava liikenteen kestävyyttä parantavien Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon liittyvien hankkeiden taloudelliseen tukemiseen. Tätä prosenttiosuutta on nostettava asteittain ajan myötä.

5.

Korvataan 9 b ja 9 c artikla seuraavasti:

”9 b artikla

Komissio edistää jäsenvaltioiden välistä vuoropuhelua ja teknisen taitotiedon vaihtoa tämän direktiivin ja erityisesti sen liitteiden täytäntöönpanossa. Komissio mukauttaa liitteitä 0, III, III a ja IV tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella ja liitteitä I, II ja III a inflaation perusteella. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 9 c artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

9 c artikla

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan neuvoston päätöksen 1999/468/EY (15) 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1-4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

(6)

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

11 artikla

1.   Jäsenvaltioiden, jotka perivät ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua ja/tai infrastruktuurimaksua, on laadittava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 ja sen jälkeen neljän vuoden välein kertomus alueellaan perityistä tietulleista ja toimitettava se komissiolle. Kertomuksessa on oltava tietoja

a)

painotetusta keskimääräisestä ulkoisiin kustannuksiin perustuvasta maksusta ja kultakin ajoneuvoluokan, tietyypin ja ajankohdan yhdistelmältä perityistä erityisistä määristä;

b)

ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun tuottamista kokonaistuloista ja niiden käytöstä; ║

c)

ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun tai infrastruktuurimaksun vaikutuksista liikennemuotosiirtymään, maantieliikenteen optimointiin ja ympäristöön, ja ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun vaikutuksista ulkoisiin kustannuksiin, jotka jäsenvaltio pyrkii kattamaan perimällä kyseistä maksua sekä

d)

painotetusta keskimääräisestä infrastruktuurimaksusta ja infrastruktuurimaksun tuottamista kokonaistuloista.

2.     Komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen turvallisten ja valvottujen pysäköintialueiden saatavuudesta Euroopan laajuisen tieverkon varrella.

Asianomaisten työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen kertomukseen liitetään ehdotuksia

a)

infrastruktuurimaksujen ohjaamisesta siihen, että infrastruktuurien haltijat tai Euroopan laajuisesta liikenneverkosta vastaavat viranomaiset huolehtivat Euroopan laajuisen tieverkon varrelle riittävän määrän turvallisia ja valvottuja pysäköintialueita;

b)

Euroopan investointipankille, koheesiorahastolle ja rakennerahastoille annettavista ohjeista, jotta turvalliset ja valvotut pysäköintialueet otetaan asianmukaisesti huomioon Euroopan laajuisen tieverkon hankkeiden suunnittelussa ja osarahoituksessa.

3.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja vaikutuksista, erityisesti ruuhkien ja liikenneperäisen ympäristön pilaantumisen kustannusten korvaamista ja yli 3.5 tonnin ja alle 12 tonnin painoisten ajoneuvojen sisällyttämistä koskevien säännösten tehokkuudesta. Kertomuksessa arvioidaan myös

a)

onko aiheellista sisällyttää tietullien laskentaan muita ulkoisia kustannuksia, erityisesti hiilidioksidipäästöjen kustannukset siinä tapauksessa, että ilmastonmuutokseen liittyvän yhteisen polttoainevero-osuuden määrittelyssä ei ole päästy tyydyttäviin tuloksiin, ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen kustannukset;

b)

onko aiheellista laajentaa tämändirektiivin soveltamisalaa muihin ajoneuvoluokkiin;

c)

mahdollisuutta tarkistaa ajoneuvoluokitusta, jotta tietullien porrastamisessa voitaisiin ottaa huomioon ajoneuvojen keskimääräiset vaikutukset ympäristöön, ruuhkiin ja infrastruktuuriin sekä niiden hiilidioksidi- ja energiatehokkuus, ja tietullien perimisen ja maksamisen valvonnan toteutettavuutta käytännössä ja taloudelliselta kannalta;

d)

onko teknisesti ja taloudellisesti mahdollista ottaa tärkeimmillä kaupunkien välisillä teillä käyttöön matkaperusteiset vähimmäismaksut. Kertomuksessa yksilöidään tieosuuksien tyypit, joilta maksua voitaisiin periä, sekä mahdolliset tavat periä tällaisia maksuja ja valvoa niiden maksamista kustannustehokkaalla tavalla, ja määritellään yhteinen ja yksinkertainen menetelmä vähimmäismäärien vahvistamiseksi;

e)

onko teknisesti ja taloudellisesti mahdollista lakkauttaa vaiheittain aikaperusteiset maksujärjestelmät, ottaa käyttöön etäisyyteen perustuvia järjestelmiä ja säilyttää kolmansien maiden kanssa yhteisiä ulkorajoja omaavia jäsenvaltioita koskeva poikkeus, jonka turvin ne voivat jatkaa aikaperusteisten maksujärjestelmien soveltamista rajanylityspaikoille saapuviin raskaan tavaraliikenteen ajoneuvoihin; sekä

f)

tarpeesta antaa ehdotus lähestymistavaksi, jolla varmistetaan kaikkien muiden liikennemuotojen ulkoisten kustannusten johdonmukainen ja samanaikainen sisällyttäminen hintoihin.

Kertomuksen mukana on arvio kaikkien liikennemuotojen edistymisestä ulkoisten kustannusten sisällyttämisessä hintoihin sekä ehdotus Euroopan parlamentille ja komissiolle tämän direktiivin uudelleentarkastelusta.

7.

Muutetaan liite III seuraavasti:

a)

Korvataan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Tässä liitteessä säädetään painotetun keskimääräisen infrastruktuurimaksun laskennan perusperiaatteet 7 b artiklan 1 kohtaa vastaavasti. Velvoite suhteuttaa tietullit kustannuksiin ei vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen päättää 7 b artiklan 3 kohdan mukaisesti olla kattamatta kustannuksia kokonaisuudessaan tietullituloilla eikä vapauteen vaihdella 7 f artiklan mukaisesti erityisten tietullien määriä keskiarvosta. (16)

b)

Korvataan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa maininta ”7 a artiklan 1 kohdan” maininnalla ”7 b artiklan 3 kohdan”.

8.

Lisätään liitteen III jälkeen tämän direktiivin liitteessä oleva liite III a.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ║.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L […], […], s. […].

(2)   EUVL C 120, 28.5.2009, s. 47.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. maaliskuuta 2009.

(4)  EYVL L 187, 20.7.1999, s. 42. ║

(5)   EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29.

(6)  EUVL L 166, 30.4.2004, s. 124. ║

(7)  EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55. ║

(8)  EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12.

(9)  EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51.║

(10)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.║

(11)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. ║

(12)  EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8.

(13)   Täydennetään lainsäädäntömenettelyn myöhemmässä vaiheessa.

(14)   EUVL L 166, 30.4.2004, s. 124.’.

(15)   EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(16)  Nämä säännökset, samoin kuin joustavuus tavassa, jolla kustannukset ajallisesti voidaan kattaa (katso 2.1 kohta, kolmas luetelmakohta), antavat huomattavasti liikkumavaraa tietullien määrittämiseksi tasoille, jotka ovat käyttäjien hyväksyttävissä ja jäsenvaltion liikennepolitiikan erityistavoitteiden mukaisia.”

Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
LIITE

Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
”LIITE III a

ULKOISIIN KUSTANNUKSIIN PERUSTUVAN MAKSUN PERIMISTÄ KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET JA ULKOISISTA KUSTANNUSTEKIJÖISTÄ VELOITETTAVAT ENIMMÄISMÄÄRÄT

Tässä liitteessä vahvistetaan ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun perimistä koskevat vähimmäisvaatimukset ja maksun määrää asetettaessa huomioon otettavien kustannustekijöiden sallitut enimmäismäärät.

1.   Verkon osat, joihin maksua sovelletaan

Jäsenvaltion on määriteltävä tarkasti, mihin osaan tai osiin verkkoa ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua sovelletaan.

▐ Jäsenvaltio voi päättää periä ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua vain osassa tai osissa verkkoa objektiivisten kriteerien mukaisesti.

2.   Ajoneuvot, tiet ja ajankohdat, joihin maksua sovelletaan

Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ajoneuvoluokitus, jonka mukaan tietulli on porrastettu. Sen on myös ilmoitettava komissiolle sellaisten teiden sijainti, joihin sovelletaan korkeampia ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, jäljempänä ’taajamatiet’, ja sellaisten teiden sijainti, joihin sovelletaan alempia ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, jäljempänä ’muut kaupunkien väliset tiet’.

Jäsenvaltion on tapauksen mukaan ilmoitettava komissiolle myös tarkat ajankohdat, joilla määritellään yöaika sekä päivittäiset, viikoittaiset tai kausittaiset ruuhkahuiput, joiden aikana voidaan periä korkeampaa ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua pahemman ruuhkautumisen tai pahempien meluhaittojen ottamiseksi huomioon.

Teiden luokittelussa ja ajankohtien määrittelyssä on käytettävä objektiivisia perusteita, jotka liittyvät teiden ja niiden lähialueiden altistumiseen ruuhkille ja ympäristön pilaantumiselle, esimerkiksi väestötiheyttä, direktiivin 96/62/EY mukaisesti mitattujen pilaantumishuippujen vuosittaista määrää, keskimääräistä liikennettä päivässä ja tunnissa sekä käyttöastetta (prosenttiosuus päivästä tai vuodesta, jolloin tien kapasiteetti käytetään lähes kokonaan tai kun se ylitetään, keskimääräiset viivästymiset ja/tai jonojen pituudet). Käytetyt perusteet on liitettävä ilmoitukseen.

3.   Maksun määrä

Riippumattoman viranomaisen on määriteltävä yksi maksu kullekin ajoneuvon EURO-päästöluokalle , tietyypille ja ajankohdalle. Tuloksena olevan maksurakenteen on oltava avoin, julkinen ja kaikkien käyttäjien saatavilla tasavertaisin edellytyksin.

Riippumattoman viranomaisen on maksuja asettaessaan noudatettava tehokkaan hinnoittelun periaatetta, jonka mukaan hinnan on oltava lähellä ajoneuvon, johon maksua sovelletaan, käytön sosiaalisia rajakustannuksia. Maksu on vahvistettava niin, että se poikkeaa mahdollisimman vähän ulkoisista kustannuksista, jotka voidaan katsoa asianomaisen tienkäyttäjäryhmän aiheuttamiksi.

Ennen maksun vahvistamista on myös selvitettävä liikenteen siirtymän riski sekä mahdolliset haittavaikutukset liikenneturvallisuuteen, ympäristöön ja ruuhkiin, ja ratkaisut näiden riskien lieventämiseksi.

Riippumattoman viranomaisen on seurattava maksujärjestelmän tuloksellisuutta tieliikenteestä johtuvien ympäristövahinkojen vähentämisessä ja ruuhkien lievittämisessä siellä, missä maksuja sovelletaan. Viranomaisen on säännöllisin väliajoin mukautettava maksurakennetta ja tietylle ajoneuvon EURO-päästöluokalle , tietyypille ja ajankohdalle asetetun maksun määrää liikenteen kysynnän muutoksiin.

4.   Ulkoiset kustannustekijät

4.1.   Liikenneperäisen ilman pilaantumisen kustannukset

Kun jäsenvaltio päättää sisällyttää liikenneperäisen ilman pilaantumisen kustannukset kokonaan tai osittain ulkoisiin kustannuksiin perustuvaan maksuun, riippumattoman viranomaisen on laskettava liikenneperäisestä ilman pilaantumisesta perittävä määrä seuraavan kaavan avulla tai käyttäen taulukossa 1 olevia yksikköarvoja, jos nämä ovat alemmat:

PCVij = Σk EFik × PCjk, jossa

 

PCVij on luokan i ajoneuvon tietyypillä j aiheuttaman ilman pilaantumisen kustannus (euroa/ajoneuvokilometri)

 

EFik on epäpuhtauden k ja ajoneuvoluokan i päästökerroin (grammaa/kilometri)

 

PCjk on epäpuhtauden k rahallinen kustannus tietyypillä j (euroa/gramma).

Huomioon otetaan vain hiukkaspäästöt sekä otsonia muodostavien yhdisteiden kuten typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt. Päästökertoimet ovat samat kuin ne, joita jäsenvaltiot käyttävät laatiessaan tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun direktiivin 2001/81/EY (1) mukaisia kansallisia päästökartoituksia (mihin käytetään EMEPin ja CORINAIRin päästökartoitusohjeistoa) (2). Epäpuhtauksien rahalliset kustannukset otetaan liikennealan ulkoisten kustannusten arviointia koskevan käsikirjan (’Handbook on estimation of external cost in the transport sector’) taulukosta 13.

Taulukko 1:    Kaikilta tietyn luokan ajoneuvoilta veloitettavan ilman pilaantumisen kustannuksen enimmäismäärä

senttiä/ajoneuvokilometri

Tiet, joilla peritään suurempia ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja/ Tiet ja moottoritiet taajamillat

Tiet, joilla peritään pienempiä ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja/ Tiet ja moottoritiet kaupunkien välillä

EURO 0

16

12

EURO I

11

8

EURO II

9

7

EURO III

7

6

EURO IV

4

3

EURO V ▐

3

2

EURO VI

2

1

EURO VI -luokkaan kuuluvia ajoneuvoja puhtaammat ajoneuvot, esimerkiksi hybridiautot tai sähköllä käyvät raskaan tavaraliikenteen ajoneuvot taikka maakaasun ja vedyn sekoitusta tai vetyä käyttävät ajoneuvot

0

0

Arvot eurosentteinä, 2000

Taulukon 1 arvot ovat aritmeettisia keskiarvoja liikennealan ulkoisten kustannusten arviointia koskevan käsikirjan ║ taulukossa 15 olevista arvoista ajoneuvoille, jotka kuuluvat neljään eri painoluokkaan. Jäsenvaltiot voivat soveltaa taulukon 1 arvoihin korjauskerrointa ottaakseen huomioon todelliseen ajoneuvokantaan kuuluvien ajoneuvojen kokojakauman. Taulukon 1 arvot voidaan kertoa kertoimella, joka on enintään 2 vuoristoalueilla siinä määrin kuin se on perusteltua teiden kaltevuuden, korkeuden ja/tai lämpötilan inversioiden perusteella.

Riippumaton viranomainen voi hyväksyä vaihtoehtoisia menetelmiä, joissa käytetään ilman epäpuhtauksien mittaustietoja ja ilman epäpuhtauksien rahallisten kustannusten paikallista arvoa, edellyttäen, että tuloksena saadut luvut eivät ole suurempia kuin ne, joita olisi saatu edellä esitetyn kaavan tai yksikköarvojen avulla missä tahansa ajoneuvoluokassa.

Kaikki parametrit, luvut ja muut tiedot, joita tarvitaan sen ymmärtämiseen, miten ilman pilaantumisen kustannukset on laskettu, on julkistettava.

4.2.   Liikenneperäisten meluhaittojen kustannukset

Kun jäsenvaltio päättää sisällyttää liikenneperäisten meluhaittojen kustannukset kokonaan tai osittain ulkoisiin kustannuksiin perustuvaan maksuun, riippumattoman viranomaisen on laskettava liikenneperäisistä meluhaitoista perittävä määrä seuraavien kaavojen avulla tai käyttäen taulukossa 2 olevia yksikköarvoja, jos nämä ovat alemmat:

NCVij (päivä) = Σk NCjk × POPk / ADT

NCVij (yö) = n × NCVij (päivä), jossa

 

NCVij on luokan i ajoneuvon tietyypillä j aiheuttaman meluhaitan kustannus (euroa/ajoneuvokilometri)

 

NCjk on melun kustannus melutasolle k altistunutta henkilöä kohden tietyypillä j (euroa/henkilö)

 

POPk on päivittäiselle melutasolle k altistunut väestö kilometriä kohden (henkilöä/kilometri)

 

ADT on keskimääräinen päivittäinen liikenne (ajoneuvoa)

 

n on yöajan korjauskerroin.

Melutasolle k altistunut väestö otetaan ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY (3) 7 artiklan nojalla ║.

Kustannukset melutasolle k altistunutta henkilöä kohden otetaan liikennealan ulkoisten kustannusten arviointia koskevan käsikirjan ║ taulukosta 20.

Keskimääräisen päivittäisen liikenteen painotuskerroin raskaiden tavaraliikenteen ajoneuvojen ja henkilöautojen välillä saa olla korkeintaan 4.

Taulukko 2:   Ajoneuvoilta veloitettava melukustannus

senttiä/ajoneuvokilometri

Päivä

Taajamatiet

1,1

2

Muut kaupunkien väliset tiet

0,13

0,23

Arvot eurosentteinä, 2000

Lähde: Handbook on ║ estimation of external cost in the transport sector, taulukko 21 ║

Taulukon 2 arvot voidaan kertoa kertoimella, joka on enintään 5 vuoristoalueilla siinä määrin kuin se on perusteltua teiden kaltevuuden, lämpötilan inversioiden ja/tai laaksojen ’amfiteatterivaikutuksen’ perusteella.

Kaikki parametrit, luvut ja muut tiedot, joita tarvitaan sen ymmärtämiseen, miten melukustannukset on laskettu, on julkistettava.


(1)   EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22.

(2)  Euroopan ympäristökeskuksen menetelmät ║.

(3)   EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/362


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saaminen yleisön tutustuttavaksi (uudelleenlaatiminen)***I

P6_TA(2009)0114

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (uudelleenlaadittu toisinto) (KOM(2008)0229 – C6-0184/2008 – 2008/0090(COD))

2010/C 87 E/62

(Yhteispäätösmenettely – uudelleenlaatiminen)

Ehdotus muutettiin 11. maaliskuuta 2009 kuulumaan seuraavasti (1):


(1)  Asia siirrettiin tämän jälkeen takaisin valiokuntaan työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti (A6-0077/2009).


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
P6_TC1-COD(2008)0069

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o …/2009 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (uudelleenlaadittu toisinto)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 255 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

noudattavat EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettuun asetukseen (EY) N:o 1049/2001 (2) on tehtävä useita aineellisia muutoksia. Selkeyden vuoksi mainittu direktiivi olisi uudelleenlaadittava.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan toisessa kohdassa vahvistetaan avoimuuden periaate ilmaisemalla, että sopimus merkitsee uutta vaihetta kehityksessä sellaisen yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia.

(3)

Avoimuus parantaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekomenettelyihin ja sen avulla varmistetaan, että hallinnolla on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa kansalaisiin suurempi legitimiteetti, ja että se on tehokkaampaa ja vastuullisempaa. Avoimuus vahvistaa osaltaan kansanvallan ja perusoikeuksien kunnioittamisen periaatteita, joista määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa.

(4)

Avoimuuden avulla olisi myös lujitettava myös hyvän hallinnon periaatteita EU:n toimielimissä Euroopan unionin perusoikeuskirjan  (3) 41 artiklan mukaisesti. Sisäiset menettelyt olisi määriteltävä asianmukaisesti ja riittävät taloudelliset ja henkilöstövoimavarat olisi varmistettava avoimuuden periaatteen toteuttamiseksi käytännössä. [Tarkistus 1]

▐[Tarkistus 2]

▐[Tarkistus 3]

(5)

Komission johtama kuuleminen osoitti, että kansalaisyhteiskunta antaa laajan tukensa Euroopan parlamentin vaatimukselle, joka koskee Euroopan yhteisön todellisen tiedonvapaussäädöksen soveltamista Euroopan unionin toimielinjärjestelmässä, mikä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesti perustuu oikeuteen hyvään hallintoon. [Tarkistus 92]

(6)

Tämän asetuksen tarkoituksena on antaa yleisön oikeudelle tutustua asiakirjoihin mahdollisimman täysimääräinen vaikutus ja määritellä sitä koskevat yleiset periaatteet ja rajoitukset julkisen tai yksityisen edun huomioon ottamiseksi EY:n perustamissopimuksen 255 artiklan 2 kohdan mukaisesti , sekä ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ja oikeutta tutustua toimielinten teksteihin koskevista suosituksista komissiolle EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan mukaisesti 4 päivänä huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman  (4) alustavasta täytäntöönpanosta saadut kokemukset. Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden, oikeusviranomaisten tai tutkinnasta vastaavien elinten voimassa olevia oikeuksia tutustua asiakirjoihin . [Tarkistus 4]

(7)

Tässä asetuksessa määritellään EY:n perustamissopimuksen 255 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja yksityiskohtaisesti asiakirjoihin tutustumisoikeutta koskevat yleiset periaatteet ja rajoitukset julkisen tai yksityisen edun huomioon ottamiseksi; kaikkien muiden EU:n sääntöjen ▐olisi oltava näiden periaatteiden ja rajoitusten mukaisia. [Tarkistus 16]

(8)

EU-sopimuksen 28 artiklan 1 kohdan ja 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti tutustumisoikeus koskee myös asiakirjoja, jotka koskevat yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa. ▐[Tarkistus 5]

(9)

Koska Euratomin perustamissopimuksessa ei ole määräyksiä oikeudesta tutustua asiakirjoihin, Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyn julistuksen N:o 41 mukaisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi pidettävä tätä asetusta lähtökohtanaan myös kyseisen ensiksi mainitun sopimuksen puitteissa tapahtuvaa toimintaa koskevien asiakirjojen osalta.

(10)

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 6 päivänä syyskuuta 2006 tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (5). Tämän asetuksen pitäisi olla johdonmukainen asetuksen (EY) N:o 1367/2006 kanssa ympäristöasioita koskevien tietojen saatavuuden osalta.

(11)

Neuvosto ja komissio käyttävät lainsäädäntövaltaansa, kun ne yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa hyväksyvät, myös silloin kun ne toimivat siirretyn toimivallan nojalla, yleisesti päteviä säädöksiä, jotka ovat oikeudellisesti sitovia jäsenvaltioissa taikka sitovat oikeudellisesti jäsenvaltioita ja ovat muodoltaan asetuksia, direktiivejä, puitepäätöksiä tai päätöksiä perussopimusten asianmukaisten artiklojen nojalla. [Tarkistus 6]

(12)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansanvallan periaatteiden ja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanoa koskevan EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti laajempi mahdollisuus tutustua asiakirjoihin olisi myönnettävä tapauksissa, joissa toimielimet toimivat lainsäätäjinä, myös silloin kun ne toimivat siirretyn toimivallan nojalla. Säädöstekstit olisi laadittava selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla  (6) ja julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä; valmisteluasiakirjojen ja kaikkien säädöksiin liittyvien tietojen kuten oikeudellisen lausuntojen ja toimielinten välisten menettelyjen olisi oltava helposti ja oikea-aikaisesti kansalaisten saatavilla internetissä.

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi sovittava paremmista lainsäädäntökäytännöistä ja tekstinlaadintamalleista ja -tekniikoista sekä teknisistä ratkaisuista valmistavien asiakirjojen elinkaaren jäljittämiseksi ja jakamiseksi menettelyyn osallistuvien muiden toimielinten ja elinten kanssa tämän asetuksen mukaisesti, ja tulokset olisi julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä. [Tarkistus 8]

(13)

Toimielinten välinen rekisteri edunvalvojista ja muista asianomaisista osapuolista on lainsäädäntöprosessin avoimuuden ja läpinäkyvyyden luonnollinen edistämisväline. [Tarkistus 11]

(14)

Lainsäädäntöprosessin avoimuudella on suuri merkitys kansalaisille. Tämän vuoksi toimielinten olisi aktiivisesti julkistettava lainsäädäntöprosessiin kuuluvia asiakirjoja. Myös muilla aloilla olisi edistettävä asiakirjojen aktiivista julkistamista.

(15)

Komission olisi tämän asetuksen täydentämiseksi ehdotettava Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi välinettä, jossa käsiteltäisiin toimielinten hallussa olevien tietojen ja asiakirjojen uudelleenkäyttöä koskevia yhteisiä sääntöjä ja jolla pantaisiin soveltuvin osin täytäntöön periaatteet, jotka on tuotu esiin julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 17 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/98/EY  (7). [Tarkistus 22]

(16)

Rajoittamatta asiakirjojen saantia koskevaa kansallista lainsäädäntöä, jäsenvaltiot eivät saisi EU:n toimielinten säännösten täytäntöönpanon yhteydessä lojaalin yhteistyön ja oikeusvarmuuden periaatteiden mukaisesti haitata tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista, mukaan luettuna avoimuus, jonka varmistamiseen EU:n tasolla pyritään, ja niiden olisi erityisesti varmistettava, että jäsenvaltioiden EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevat säännökset antavat Euroopan kansalaisille ja muille, joita asia koskee, selkeää ja yksityiskohtaista tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, ja annettava kansallisille tuomioistuimille mahdollisuus varmistaa kyseisten oikeuksien ja velvollisuuksien noudattaminen. [Tarkistus 100]

(17)

Vaikka tämän asetuksen tarkoituksena ei ole muuttaa asiakirjojen julkisuuteen sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä eikä sillä ole tällaista vaikutusta, on kuitenkin selvää, että jäsenvaltioiden olisi unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden välisiä suhteita säätelevän lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti taattava kansalaisilleen kansallisella tasolla vähintään sama avoimuuden taso, joka EU:n tasolla taataan EU:n sääntöjen soveltamisen yhteydessä .

Tähän liittyen ja asian vaikuttamatta kansallisen parlamentin tarkasteluun, jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä , etteivät ne aiheuta esteitä EU:n turvaluokiteltujen asiakirjojen käsittelylle. [Tarkistus 20]

(18)

Asiakirjojen, jotka liittyvät muihin kuin lainsäädäntömenettelyihin, kuten sitoviin toimiin, joilla ei ole yleistä soveltamisalaa, taikka sisäistä organisaatiota, hallintoa tai budjettia koskeviin asiakirjoihin, tai jotka ovat luonteeltaan sitomattomia ja poliittisia (kuten päätelmät, suositukset ja päätöslauselmat), olisi oltava helposti saatavilla perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti niin, että samalla säilytetään toimielinten päätöksentekoprosessin tehokkuus. Kunkin asiakirjatyypin osalta asiasta vastaavan toimielimen ja tarvittaessa muiden asianomaisten toimielinten olisi annettava kansalaisten tietoon noudatettavien sisäisten menettelyjen kulku, kulloinkin vastuussa oleva organisaatioyksikkö ja sen toimivalta, asetetut määräajat ja virasto, johon voi ottaa yhteyttä. Osapuolten, jota asia koskee, kanssa voidaan sopia erityisjärjestelyistä myös tapauksissa, joissa asiakirjat eivät ole julkisia; toimielinten olisi otettava asiamukaisesti huomioon Euroopan oikeusasiamiehen suositukset. [Tarkistus 9]

(19)

Toimielinten olisi päätettävä yhteisistä suuntaviivoista, jotka koskevat niiden sisäisten asiakirjojen kirjaamista, luokittelua ja arkistointia historiantutkimuksen tarpeisiin tässä asetuksessa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Tämän jälkeen Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön historiallisten arkistojen avaamisesta yleisölle 1 päivänä helmikuuta 1983 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 354/83  (8) olisi kumottava. [Tarkistus 10]

(20)

Jotta toimielinten toimia voidaan kehittää tiettyä luottamuksellisuutta vaativilla aloilla, on aiheellista perustaa EU:n turvaluokiteltujen tietojen käsittelyä koskeva kattava turvallisuusjärjestelmä. Ilmaisulla ”EU:n turvaluokiteltu tieto” olisi tarkoitettava mitä tahansa tietoa tai aineistoa, jonka luvaton ilmitulo vahingoittaisi jollakin tavalla EU:n tai jonkin sen jäsenvaltion etuja riippumatta siitä, onko tällainen tieto peräisin EU:n sisältä vai onko se saatu jäsenvaltioilta, kolmansilta mailta vai kansainvälisiltä järjestöiltä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansanvallan periaatteiden mukaisesti Euroopan parlamentilla olisi oltava oikeus saada käyttöönsä EU:n turvaluokiteltuja tietoja erityisesti tapauksissa, joissa mainittu käyttöoikeus on tarpeen perussopimusten mukaisista lainsäädäntövelvollisuuksista ja muista velvollisuuksista huolehtimisen kannalta. [Tarkistus 13]

(21)

Yhteisön toimielinten ja elinten olisi käsiteltävä henkilötietoja oikeudenmukaisesti ja avoimesti rekisteröityjen oikeuksia loukkaamatta, sellaisina kuin nämä oikeudet ovat määriteltyinä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (9) sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä . Toimielinten olisi määriteltävä sisäiset menettelynsä siten, että niissä otetaan asianmukaisesti huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun suositus.

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 antamisen jälkeen EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja Euroopan oikeusasiamiehen sekä Euroopan tietosuojavaltuutetun hyväksymät kannat ovat selventäneet edellä mainitun asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 välistä suhdetta siten, että asetusta (EY) N:o 1049/2001 sovelletaan pyyntöihin, jotka koskevat oikeutta saada käyttöönsä henkilötietoja sisältäviä asiakirjoja ja että henkilötietojen suojelua koskevien poikkeusten, jotka koskevat asiakirjojen ja tietojen julkisuutta, on perustuttava tarpeeseen suojella yksityiselämää ja yksilön koskemattomuutta. [Tarkistus 7]

(22)

Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin ei vaikuta oikeuteen tutustua henkilötietoihin asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti. Kun henkilö pyytää saada tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin, toimielimen olisi ilman eri toimenpiteitä tutkittava, onko kyseisellä henkilöllä oikeus tähän asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti. [Tarkistus 99]

(23)

Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen 4 artikla sulkee Euroopan parlamentin jäsenten asiakirjat tässä asetuksessa käytetyn ”asiakirjan” määritelmän soveltamisalan ulkopuolelle. Näitä asiakirjoja suojaa jäsenten asemaa koskevien sääntöjen 6 artikla senkin jälkeen, kun asiakirjat on toimitettu toimielimille lainsäädäntöprosessin ulkopuolella. Tästä syystä tämän asetuksen tulkinnassa olisi otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin jäsenten poliittisen toiminnan suojelu, sellaisena kuin se sisältyy jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin, jotta suojellaan Euroopan unionin demokraattisia periaatteita. [Tarkistus 116]

(24)

Olisi laadittava selkeät säännöt, joita sovelletaan luovutettaessa jäsenvaltioista peräisin olevia asiakirjoja tai kolmansilta peräisin olevia tuomioistuinkäsittelyyn sisältyviä asiakirjoja taikka asiakirjoja, jotka toimielimet ovat saaneet haltuunsa EY:n lainsäädännössä niille myönnettyjen erityisten tutkintavaltuuksien nojalla.

(25)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on määritellyt, että velvollisuus kuulla jäsenvaltioita niistä peräisin olevien asiakirjojen käyttöoikeutta koskevien pyyntöjen osalta ei anna jäsenvaltioille veto-oikeutta eikä oikeutta vedota kansallisiin lakeihin tai asetuksiin, ja että pyynnön vastaanottanut toimielin voi kieltää käyttöoikeuden ainoastaan tässä asetuksessa säädettyjen poikkeusten perusteella. Edellä mainitun lisäksi on kuitenkin selvennettävä kolmansista maista peräisin olevien asiakirjojen asema sen varmistamiseksi, ettei lainsääsäädäntömenettelyjen tietoja jaeta kolmansien osapuolten kesken (kolmansien maiden viranomaiset mukaan lukien) laajemmin kuin niiden EU:n kansalaisten osalta, joita lainsäädäntö koskee. [Tarkistukset 93 ja 110]

(26)

EY:n perustamissopimuksen 255 artiklan 1 kohdan mukaisesti komission olisi viipymättä julkistettava kaikki käynnissä oleviin kansainvälistä väärentämisenvastaista kauppasopimusta koskeviin neuvotteluihin (ACTA) liittyvät asiakirjat. [Tarkistus 109]

(27)

Toimielinten työskentelyn avoimuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi annettava mahdollisuus tutustua sekä toimielinten laatimiin että niiden vastaanottamiin asiakirjoihin. Jäsenvaltio voi vaatia Euroopan parlamenttia, komissiota tai neuvostoa olemaan toimittamatta toimielinten ulkopuolisille kolmansille osapuolille kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa, jollei tämä jäsenvaltio ole antanut etukäteen suostumustaan asiakirjan toimittamiseen. Jos mainittua vaatimusta ei hyväksytä, pyynnön vastaanottaneen toimielimen olisi ilmoitettava vaatimuksen hylkäämisen syyt. EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan mukaan mikään jäsenvaltio ei ole velvollinen antamaan tietoja, joiden ilmaisemisen se katsoo keskeisten turvallisuusetujensa vastaiseksi. [Tarkistus 14]

(28)

Toimielinten laatimien tai vastaanottamien ja niiden toimintaa koskevien kaikkien asiakirjojen olisi pääsääntöisesti oltava kirjattuja ja julkisia asiakirjoja . Koko asiakirjan julkisuus tai sen osan julkisuus voidaan kuitenkin peruuttaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin tarkasteluoikeutta . [Tarkistus 15]

(29)

Toimielinten olisi varmistettava, että tietotekniikan kehittymisen myötä kansalaisten on helpompi käyttää oikeuttaan tutustua asiakirjoihin ja että tietotekniikan kehitys ei johda heidän saatavillaan olevan tiedon määrän vähentymiseen. [Tarkistus 17]

(30)

Tutustumisoikeuden täysimääräisen toteutumisen varmistamiseksi olisi noudatettava kaksivaiheista hallintomenettelyä, johon sisältyisi lisäksi mahdollisuus tuomioistuinkäsittelyyn tai kannella oikeusasiamiehelle.

(31)

Toimielinten olisi tiedotettava johdonmukaisesti ja koordinoidusti yleisölle tämän asetuksen soveltamiseksi toteutetuista toimista ja kouluttaakseen henkilökuntansa avustamaan kansalaisia, kun nämä käyttävät tämän asetuksen mukaisia oikeuksiaan. ▐[Tarkistus 19]

▐[Tarkistus 21]

(32)

EY:n perustamissopimuksen 255 artiklan 3 kohdan ja tähän asetukseen sisältyvien periaatteiden ja sääntöjen mukaan kukin toimielin vahvistaa omassa työjärjestyksessään erityismääräykset siitä, miten toimielimen asiakirjoihin voi tutustua (10)  (11)  (12), [Tarkistus 23]

(33)

Sen varmistamiseksi, että tätä asetusta sovellettaisiin täysimääräisesti kaikkiin unionin toimiin, kaikkien toimielinten perustamien virastojen olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyjä periaatteita. Kaikkia muita EU:n toimielimiä kehotetaan hyväksymään vastaavat toimet Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan mukaisesti. [Tarkistus 12]

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

Yleiset periaatteet

1 artikla

Tarkoitus

Tämän asetuksen tarkoituksena on

a)

määritellä EY:n perustamissopimuksen 255 artiklan mukaisesti ne julkiseen tai yksityiseen etuun perustuvat periaatteet, edellytykset ja rajoitukset, jotka koskevat ▐oikeutta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission, jäljempänä ”toimielimet”, asiakirjoihin sekä mainittujen toimielinten perustamien kaikkien virastojen tai elinten asiakirjoihin siten, että ▐myönnetään mahdollisimman laaja oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin; [Tarkistus 24]

b)

luoda säännöt, jotka takaavat tämän oikeuden mahdollisimman helpon käytön;

c)

edistää toimielinten avoimia ja hyviä hallintokäytäntöjä , jotta parannetaan mahdollisuuksia tutustua niiden asiakirjoihin . [Tarkistus 25]

2 artikla

Asiakirjoihin tutustumiseen oikeutetut ▐[Tarkistus 27]

1.   Jokaisella luonnollisella henkilöllä ja oikeushenkilöllä ja jokaisella oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden muodostamalla yhteisöllä on oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin tässä asetuksessa määriteltyjen periaatteiden, edellytysten ja rajoitusten mukaisesti. [Tarkistus 28]

▐[Tarkistukset 29, 30, 31, 32, 33 ja 34]

2.     Tätä asetusta ei sovelleta asiakirjoihin, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen 4 artiklan soveltamisalaan. [Tarkistus 114]

3.     Jotta taataan institutionaalisen avoimuuden periaatteen täysimääräinen ja kattava soveltaminen, kansalaiset voivat vapaasti tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat tuomiolauselmia ja rikkomismenettelyjä. [Tarkistus 108]

3 artikla

Soveltamisala

1.     Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin toimielimen hallussa oleviin asiakirjoihin, toisin sanoen toimielimen laatimiin tai sen vastaanottamiin sekä sille kuuluviin asiakirjoihin kaikilla Euroopan unionin toiminnan aloilla.

2.     Yleisön on saatava tutustua asiakirjoihin joko sähköisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai toimielimen virallisessa rekisterissä taikka kirjallisen hakemuksen perusteella.

Lainsäädäntömenettelyn yhteydessä laadittuihin tai vastaanotettuihin asiakirjoihin on voitava tutustua suoraan 11 artiklan mukaisesti.

3.     Tällä asetuksella ei rajoiteta kansainvälisen oikeuden välineisiin tai toimielinten niiden täytäntöönpanemiseksi antamiin säädöksiin tai jäsenvaltioiden lainsäädäntöön perustuvaa yleisön tehostettua oikeutta tutustua toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin. [Tarkistus 35]

4 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

”asiakirjalla” mitä tahansa aineistoa tai tallennetta (paperille tulostettua tai sähköisessä muodossa tallennettua tekstiä taikka ääni- tai kuvatallennetta tai audiovisuaalista tallennetta), joka koskee toimielimen vastuualueeseen kuuluvia politiikkoja, toimintaa ja päätöksiä; sähköisiin tallennus-, käsittely- ja hakujärjestelmiin (myös toimielinten työssä käytettyihin ulkoisiin järjestelmiin) sisältyviä tietoja pidetään yhtenä asiakirjana tai asiakirjoina . Toimielimen, joka aikoo luoda uuden sähköisen tallennusjärjestelmän tai olennaisesti muuttaa käytössä olevaa järjestelmää, on arvioitava sen mahdollista vaikutusta tämän asetuksen mukaiseen asiakirjojen julkisuuteen ja edistettävä avoimuuden tavoitetta;

Toimielinten sähköisiin arkistointijärjestelmiin arkistoitujen tietojen hakutoimintoja olisi mukautettava, jotta voidaan vastata sellaisiin yleisön pyyntöihin, joista ei voida huolehtia järjestelmän käyttämiseksi jo saatavilla olevien välineiden avulla. [Tarkistus 36]

b)

”turvaluokitelluilla asiakirjoilla” asiakirjoja, joiden julkistaminen voisi vaikuttaa Euroopan unionin taikka yhden tai useamman EU:n jäsenvaltion olennaisiin etuihin, erityisesti yleiseen turvallisuuteen, puolustukseen ja sotilaallisiin asioihin, ja jotka voidaan määritellä turvaluokitelluiksi osittain tai kokonaan; [Tarkistus 37]

c)

”lainsäädäntöasiakirjoilla” periaatteessa asiakirjoja, jotka on myös siirretyn toimivallan nojalla toimittaessa laadittu tai vastaanotettu sellaisten säädösten antamiseen liittyvien menettelyjen yhteydessä, jotka joko sitovat jäsenvaltioita tai ovat niissä sitovia, ja joiden hyväksymisen osalta perustamissopimus edellyttää parlamentin päätöstä tai osallistumista; poikkeuksellisesti ”lainsäädännöllisinä” pidetään myös yleisiä toimia, jotka neuvosto ja komissio hyväksyvät perussopimusten mukaan ilman Euroopan parlamentin osallistumista. [Tarkistus 101]

d)

”muilla kuin lainsäädäntöasiakirjoilla” asiakirjoja, jotka on laadittu tai vastaanotettu sitomattomien asiakirjojen hyväksymismenettelyjen yhteydessä, kuten päätelmät, suositukset tai päätöslauselmat taikka sellaiset asiakirjat, jotka sitovat jäsenvaltioita tai ovat niissä sitovia mutta eivät ole soveltamisalaltaan yleisiä kuten c alakohdassa tarkoitetut asiakirjat; [Tarkistus 39]

e)

”hallinnollisilla asiakirjoilla” asiakirjoja, jotka koskevat toimielinten päätöksentekomenettelyä tai toimia, joilla käsitellään asianosaisen toimielimen organisaation, hallintoon tai talousarvioon kuuluvia sisäisiä kysymyksiä; [Tarkistus 40]

f)

”arkistolla” toimielimen välinettä, jonka avulla se hallitsee rakenteellisesti kaikkia kirjattuja asiakirjojaan, jotka koskevat käynnissä olevaa tai äskettäin päätökseen saatettua toimielimen menettelyä; [Tarkistus 41]

g)

”historiallisella arkistolla” sitä osaa toimielinten arkistoista, joka on a alakohdassa säädettyjen edellytysten mukainen asiakirjojen pysyvän säilytyksen arkisto; [Tarkistus 42]

h)

”kolmannella” kyseisen toimielimen ulkopuolista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai yksikköä, mukaan lukien jäsenvaltiot, yhteisön tai sen ulkopuoliset toimielimet ja elimet ja kolmannet maat.

Yksityiskohtainen luettelo kaikista a–e alakohdan määritelmän mukaisten asiakirjojen ryhmistä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja asianomaisen toimielimen verkkosivuilla. Toimielinten on myös päätettävä arkistoinnin yleisistä periaatteista ja julkistettava mainitut periaatteet. [Tarkistus 43]

5 artikla

Turvaluokitellut asiakirjat

1.     Jäljempänä 6 artiklan 1 kohdan mukaisten julkisten syiden perusteella ja asian vaikuttamatta EU:n parlamentin ja kansallisen parlamentin tarkasteluun toimielimen on luokiteltava asiakirja, kun sen luovuttaminen heikentäisi Euroopan unionin tai jonkin sen jäsenvaltion keskeisten etujen suojaa.

Turvaluokka merkitään seuraavia merkintätapoja käyttäen:

a)     ”EU TOP SECRET” :

Tätä turvaluokkaa sovelletaan vain sellaiseen tietoon ja aineistoon, jonka luvaton ilmitulo saattaisi vahingoittaa poikkeuksellisen vakavasti Euroopan unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion olennaisia etuja;

b)     ”EU SECRET” :

tätä turvaluokkaa sovelletaan vain sellaiseen tietoon ja aineistoon, jonka luvaton ilmitulo saattaisi vahingoittaa vakavasti Euroopan unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion olennaisia etuja;

c)     ”EU CONFIDENTIAL” :

tätä turvaluokkaa sovelletaan vain sellaiseen tietoon ja aineistoon, jonka luvaton ilmitulo saattaisi vahingoittaa Euroopan unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion olennaisia etuja;

d)     ”EU RESTRICTED” :

Tätä turvaluokkaa sovelletaan sellaiseen tietoon ja aineistoon, jonka luvaton ilmitulo saattaisi olla epäedullista Euroopan unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion etujen kannalta;

2.     Tiedot turvaluokitellaan vain, jos se on tarpeen.

Asiakirjan luovuttajat ilmoittavat mahdollisuuksien mukaan turvaluokitellun asiakirjan osalta sen, minä päivänä tai minkä ajan jälkeen asiakirjan sisällön turvaluokka voidaan alentaa tai poistaa.

Muussa tapauksessa he tarkistavat asiakirjan vähintään joka viides vuosi varmistaakseen, onko alkuperäinen luokitus edelleen tarpeellinen.

Turvaluokka on ilmoitettava selvästi ja oikein, ja se on säilytettävä vain niin kauan, kuin tiedot on suojattava.

Turvaluokittelun hallinnoinnista ja sen mahdollisesta lieventämisestä tai poistamisesta vastaa yksinomaan tietoja luovuttava toimielin tai turvaluokitellun asiakirjan kolmannelta osapuolelta tai toiselta toimielimeltä vastaanottanut toimielin.

3.     Luokitellut asiakirjat luovutetaan kolmansien osapuolten käyttöön vain sen osapuolen suostumuksella, jolta asiakirja on peräisin asian vaikuttamatta toisten EU:n toimielinten käyttöoikeuteen.

Toimielimen, joka ei myönnä arkaluonteisen asiakirjan käyttöoikeutta, on perusteltava päätöksensä siten, että 6 artiklan 1 kohdassa suojattuja etuja ei vahingoiteta.

Kun useampi kuin yksi toimielin osallistuu luokitellun asiakirjan käsittelyyn, sovelletaan samaa luokitteluperiaatetta ja sovittelumenettely käynnistetään tapauksissa, joissa toimielimet ovat erimielisiä turvaluokittelun asteesta.

Lainsäädäntömenettelyihin liittyviä asiakirjoja ei turvaluokitella; täytäntöönpanotoimet turvaluokitellaan ennen niiden hyväksymistä siltä osin kuin luokittelu on välttämätöntä ja kuin sen tarkoituksena on estää toimien kielteiset vaikutukset jotka kohdistuisivat kyseiseen toimeen. Euroopan unionin tai yhteisön nimissä tehdyt luottamuksellisten tietojen luovuttamista koskevat kansainväliset sopimukset eivät luo millekään kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle oikeutta estää Euroopan parlamenttia saamasta käyttöönsä luottamuksellista tietoa.

4.     Turvaluokiteltuja asiakirjoja koskevia 17 ja 18 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisia hakemuksia käsittelevät vain ne henkilöt, joilla on oikeus tutustua näihin asiakirjoihin. Mainitut henkilöt myös arvioivat, mitkä viittaukset turvaluokiteltuihin asiakirjoihin voidaan tehdä julkisessa asiakirjarekisterissä.

5.     Turvaluokiteltu asiakirja kirjataan toimielimen rekisteriin tai luovutetaan vain sen osapuolen suostumuksella, jolta asiakirja on peräisin.

6.     Toimielimen, joka päättää olla antamatta turvaluokiteltua asiakirjaa hakijan käyttöön, on perusteltava päätöksensä siten, että 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen poikkeusten suojaamia etuja ei vahingoiteta.

7.     Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että tässä asetuksessa vahvistettuja periaatteita kunnioitetaan EU:n turvaluokiteltujen asiakirjojen käyttöoikeutta koskevien hakemusten käsittelyssä, asian vaikuttamatta kansallisen parlamentin tarkasteluun.

8.     Turvaluokiteltuja asiakirjoja koskevat toimielinten turvasäännöt asetetaan yleisön saataville.

9.     Euroopan parlamentilla on oikeus saada käyttöönsä turvaluokiteltuja asiakirjoja erityisen parlamentaarisesta valvonnasta vastaavan valiokunnan kautta, jonka jäsenet nimittää puheenjohtajakokous. Jäsenten on noudatettava erityistä luotettavuusselvitysmenettelyä ja vakuutettava juhlallisesti pidättyvänsä millään tavalla paljastamasta käyttöön saamiaan tietoja.

Euroopan parlamentti päättää omista sisäisistä säännöistään, jotka noudattavat perussopimusten, turvallisuusnormien ja neuvoston sekä komission sisäisten turvallisuussääntöjen mukaisia velvoitteita. [Tarkistus 44]

6 artikla [Tarkistus 45]

Yleiset poikkeukset asiakirjojen käyttöoikeuteen

1.    Edellä 5 artiklassa käsiteltyihin tapauksiin vaikuttamatta toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen heikentäisi sellaisen yleisen edun suojaa, joka koskee: [Tarkistus 46]

a)

Euroopan unionin tai yhden tai useamman EU:n jäsenvaltion sisäistä yleistä turvallisuutta ▐; [Tarkistus 47]

b)

puolustusta ja sotilasasioita;

c)

yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa sen mukaisesti, mitä henkilötietojen suojaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä ja erityisesti EY:n perustamissopimuksen 286 artiklan mukaisissa toimielimiin sovellettavissa säännöksissä säädetään, sekä tämän asetuksen 1 artiklan c alakohdassa mainittua avoimen ja hyvän hallintotavan periaatetta noudattaen; [Tarkistus 49]

d)

kansainvälisiä suhteita;

e)

yhteisön tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa;

f)

ympäristöasioita, kuten harvinaisten lajien pesimispaikkoja.

2.   Toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen heikentäisi sellaisten yleisten tai yksityisten etujen suojaa, jotka liittyvät: [Tarkistus 48]

a)

tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaan ;

b)

immateriaalioikeuksien suojaan ;

c)

oikeudellisen neuvonannon sekä tuomioistuinmenettelyn suojaan, lukuun ottamatta oikeudellista neuvonantoa sellaisten menettelyjen yhteydessä, jotka koskevat lainsäädäntöasiakirjan tai soveltamisalaltaan yleisen muun kuin lainsäädäntöasiakirjan hyväksymistä; [Tarkistus 50]

d)

tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaan ;

e)

julkisia hankintoja koskevien menettelyjen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen, kunnes sopimuksen tekevä toimielin on tehnyt päätöksen, tai kun valintalautakunta on tehnyt päätöksen henkilöstön rekrytointimenettelyn yhteydessä, siihen saakka kun nimittävä viranomainen on tehnyt päätöksensä. [Tarkistus 51]

▐[Tarkistus 52]

3.   Edellä 2 ja 3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia sovelletaan, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä tietojen ilmaisemista. Vahva yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista, kun pyydetyt asiakirjat on laadittu tai vastaanotettu sellaisten menettelyjen yhteydessä, jotka koskevat EU:n lainsäädäntöasiakirjan tai soveltamisalaltaan yleisen muun kuin lainsäädäntöasiakirjan hyväksymistä. Yleistä etua ja tietojen ilmaisemista harkittaessa on painotettava sitä, että pyydetyt asiakirjat liittyvät perusoikeuksien suojaamiseen tai oikeuteen elää terveellisessä ympäristössä. [Tarkistus 53]

4.     Ylivoimaisen yleisen edun määritelmässä otetaan asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin jäsenten poliittisen toiminnan ja riippumattomuuden suojelu erityisesti ottaen huomioon jäsenten asemaa koskevien sääntöjen 6 artiklan 2 kohta. [Tarkistus 115]

5.     Asiakirjat, joiden julkistaminen aiheuttaisi ympäristönsuojelullisen riskin, kuten harvinaisten lajien pesimispaikkojen ilmaiseminen, julkistetaan ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1367/2006 säännösten mukaisesti. [Tarkistus 54]

6.    Henkilötietoja ei saa julkistaa, jos julkistaminen aiheuttaisi haittaa kyseisen henkilön yksityisyydelle tai koskemattomuudelle. Tällaista haittaa ei katsota aiheutetuksi

jos tiedot liittyvät yksinomaan kyseisen henkilön ammatilliseen toimintaan, paitsi jos on syytä olettaa, että tietojen julkistaminen olisi erityisten syiden vuoksi haitallista kyseisen henkilön kannalta;

jos tiedot liittyvät yksinomaan kyseiseen julkiseen henkilöön, paitsi jos on syytä olettaa, että tietojen julkistaminen olisi erityisten syiden vuoksi haitallista kyseisen henkilön tai muiden häneen liittyvien henkilöiden kannalta;

jos tiedot on jo julkistettu kyseisen henkilön suostumuksella.

Henkilötiedot on kuitenkin julkistettava, jos ylivoimainen yleinen etu edellyttää julkistamista. Tällöin kyseisen toimielimen tai elimen on perusteltava, mikä yleinen etu on kyseessä. Sen on perusteltava, miksi kyseisessä tapauksessa yleinen etu menee kyseisen henkilön etujen edelle.

Jos toimielin tai elin evää oikeuden saada tutustua asiakirjaan 1 kohdan perusteella, sen on tutkittava, onko mahdollista antaa oikeus tutustua asiakirjan osiin. [Tarkistukset 90, 96 ja 102]

7.   Jos vain osaan pyydetystä asiakirjasta voidaan soveltaa poikkeusta, muut asiakirjan osat luovutetaan.

8.   Edellä tässä artiklassa säädettyjä poikkeuksia ei sovelleta asiakirjoihin, jotka toimitetaan sellaisten menettelyjen yhteydessä, jotka koskevat lainsäädäntöasiakirjan tai soveltamisalaltaan yleisen muun kuin lainsäädäntöasiakirjan hyväksymistä . Poikkeuksia sovelletaan ainoastaan niin kauan kuin suojelu on asiakirjan sisällön kannalta perusteltua. Poikkeuksia voidaan soveltaa enintään 30 vuoden ajan. Kun kyseessä on yksityiselämää ja yksilön koskemattomuutta koskeva poikkeus, sitä voidaan tarvittaessa soveltaa tämän jälkeenkin. [Tarkistus 55]

9.     Tässä artiklassa vahvistettujen poikkeusten ei katsota viittaavan yleisen edun mukaisiin Euroopan unionin rahastojen edunsaajia koskeviin tietoihin, jotka ovat saatavilla rahoituksen avoimuutta koskevan järjestelmän mukaisesti. [Tarkistus 56]

7 artikla [Tarkistus 57]

Kolmansien osapuolten kuuleminen

1.   Jos kyse on kolmannen asiakirjasta, toimielimet ilmaisevat sen tiedot kuulematta osapuolta, jolta asiakirja on peräisin, jos on selvää, että mitään tässä asetuksessa tarkoitetuista poikkeuksista ei voida soveltaa . Kolmatta kuullaan, jos kyseinen osapuoli on asiakirjaa luovuttaessaan pyytänyt erityiskohtelua, jotta voidaan arvioida, onko jotain tässä asetuksessa tarkoitettua poikkeusta sovellettava. Toimielimille toimitettujen asiakirjojen, joiden tarkoituksena on vaikuttaa päätöksentekoon, olisi oltava julkisia asiakirjoja. [Tarkistus 58]

2.   Jos hakemus koskee jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa,

jota kyseinen jäsenvaltio ei ole toimittanut neuvoston jäsenenä tai

jossa ei käsitellä komissiolle toimitettuja tietoja EY:n politiikan ja lainsäädännön täytäntöönpanosta,

asiassa on kuultava kyseisen jäsenvaltion viranomaisia. Asiakirjaa hallussaan pitävä toimielin luovuttaa asiakirjan, paitsi jos jäsenvaltio esittää syyt sille, miksi asiakirjaa ei tule luovuttaa, joko 4 artiklassa mainittujen poikkeusten tai jäsenvaltion oman lainsäädännön vastaavien säännösten taikka EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla, koska asiakirjan luovuttaminen olisi sen keskeisten turvallisuusetujen vastaista. Toimielin arvioi jäsenvaltion perustelut. [Tarkistus 91]

3.   Kun jäsenvaltio vastaanottaa pyynnön, joka koskee sen hallussa olevaa toimielimestä peräisin olevaa asiakirjaa, jäsenvaltio kuulee asianomaista toimielintä, jollei ole selvää, että asiakirja on luovutettava tai että sitä ei tule luovuttaa, voidakseen tehdä päätöksen, joka ei vaaranna tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista , sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallista parlamentaarista tarkastelua . Jäsenvaltio voi tämän asemesta toimittaa pyynnön edelleen asiakirjan laatineelle toimielimelle. [Tarkistus 60]

8 artikla

Asiakirjojen jäljentäminen

Tällä asetuksella ei rajoiteta olemassa olevien tekijänoikeutta koskevien sääntöjen soveltamista, jotka saattavat rajoittaa kolmannen oikeutta ▐jäljentää tai hyödyntää luovutettuja asiakirjoja. [Tarkistus 82]

9 artikla

Hyvän hallinnon periaate

Toimielimet hyväksyvät ja julkaisevat hyvää hallintoa koskevan säännöstön perusteella yleiset suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 287 artiklassa asetetun luottamuksellisuus- ja salassapitovelvollisuuden, luotettavasta ja avoimesta hallinnosta johtuvien velvollisuuksien ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisen henkilötietojen suojan soveltamisalasta. Näissä suuntaviivoissa määritellään myös seuraamukset, joita sovelletaan, jos tämän asetuksen noudattamista laiminlyödään Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen ja toimielimen sisäisten sääntöjen mukaisesti. [Tarkistus 107]

II OSASTO

Lainsäädännöllinen ja muu kuin lainsäädännöllinen avoimuus

10 artikla

Lainsäädännön avoimuus

1.     EU:n perustamissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisten kansanvallan periaatteiden ja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanoa koskevan EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tapauksissa, joissa toimielimet toimivat lainsäätäjinä, myös silloin kun ne toimivat siirretyn toimivallan nojalla, toimielimet sallivat kaikkien toimiensa mahdollisimman laajan julkisuuden.

2.     Asiakirjojen, jotka liittyvät toimielinten lainsäädäntöohjelmiin, kansalaisyhteiskunnan alustavaan kuulemiseen tai vaikutusten arviointiin, sekä kaikkien muiden lainsäädäntömenettelyyn liittyvien valmistelevien asiakirjojen on oltava saatavilla käyttäjäystävällisellä toimielinten yhteisellä verkkosivulla sekä Euroopan unionin virallisen lehden erillisessä sarjassa.

3.     Tätä asetusta täytäntöönpantaessa lainsäädäntöehdotukset sekä EU:n muut oikeudelliset asiakirjat laaditaan selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla ja toimielimet sopivat yhteisistä tekstinlaadinnan suuntaviivoista oikeusvarmuuden parantamiseksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti.

4.     Lainsäädäntömenettelyn yhteydessä kukin päätöksentekoprosessiin osallistuva toimielin tai muu elin julkistaa valmisteluasiakirjansa ja kaikki niihin liittyvät tiedot kuten oikeudelliset lausunnot Euroopan unionin virallisessa lehdessä sekä yhteisellä verkkosivulla, joka sisältää menettelyn elinkaaren kokonaisuudessaan.

5.     Kaikki aloitteet ja asiakirjat, jotka mikä tahansa osapuoli, jota asia koskee, on tehnyt tai laatinut tarkoituksenaan vaikuttaa päätöksentekoon jollakin tavalla, ovat julkisia.

6.     Hyväksytyt säädökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä 12 artiklan mukaisesti.

7.     Jäsenvaltioiden on unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden välisiin suhteisiin sovellettavan lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti, ja jotta ei haitata tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista, pyrittävä varmistamaan, että sama avoimuus koskee Euroopan unionin toimielinten säädösten kansallisia täytäntöönpanotoimia, erityisesti julkaisemalla selkeästi kansallisten toimien viittaukset. Tavoitteena on antaa kansalaisille selkeää ja yksityiskohtaista tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, jotka johtuvat erityisistä EU:n säännöistä, sekä antaa kansallisille tuomioistuimille mahdollisuus varmistaa kyseisten oikeuksien ja velvollisuuksien noudattaminen oikeusvarmuutta ja yksilön suojaa koskevien periaatteiden mukaisesti. [Tarkistus 103]

11 artikla

Julkaiseminen virallisessa lehdessä

1.    Tässä asetuksessa säädettyjen periaatteiden mukaisesti toimielimet sopivat Euroopan unionin virallisen lehden rakenteesta ja esitystavasta voimassa olevan toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti.

EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja Euratomin perustamissopimuksen 163 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen säädösten lisäksi seuraavat asiakirjat julkaistaan virallisessa lehdessä, jollei tämän asetuksen 6 artiklasta muuta johdu:

a)

EY:n perustamissopimuksen 251 ja 252 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen vahvistetut neuvoston yhteiset kannat ja niiden perustelut sekä Euroopan parlamentin kannat näissä menettelyissä;

b)

muut kuin EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut direktiivit, muut kuin EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut päätökset, sekä suositukset ja lausunnot;

c)

jäsenvaltioiden EY:n perustamissopimuksen 293 artiklan perusteella allekirjoittamat yleissopimukset;

d)

yhteisön tekemät tai EU-sopimuksen 24 artiklan mukaisesti tehdyt kansainväliset sopimukset.

e)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yhteiset kannat;

f)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyt puitepäätökset ja päätökset;

g)

neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemät yleissopimukset;

2.     Muista Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavista asiakirjoista päätetään Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisellä päätöksellä Euroopan unionin julkaisutoimiston johtokunnan ehdotuksesta  (13). [Tarkistukset 74 ja 105]

12 artikla

Toimielinten hallinnon avoimuuskäytännöt [Tarkistus 77]

1.   Toimielimet kehittävät hyviä hallintokäytäntöjä helpottaakseen tässä asetuksessa taatun tutustumisoikeuden käyttöä. Toimielinten on järjestettävä hallussaan olevat tiedot ja ylläpidettävä niitä siten, että voidaan taata, että tiedot ovat kansalaisten saatavilla ilman ylimääräistä vaivaa. [Tarkistus 78]

2.     Kyseisten toimielinten on avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteiden tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi sovittava yhteisistä täytäntöönpanosäännöistä ja asiakirjojen esittämistä, luokitusta, luokituksen poistamista, rekisteröintiä ja jakelua koskevista menettelyistä.

Toimielinten on päätöksentekomenettelyyn osallistuvien toimijoiden aitojen keskustelujen edistämiseksi tehtävä kansalaisille selväksi, milloin asiakirjoja ei voida antaa suoraan tutustuttaviksi päätöksentekomenettelyn tietyissä vaiheissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta avoimuusperiaatteen soveltamista. Näitä rajoituksia ei enää sovelleta, kun kyseinen päätös on tehty. [Tarkistus 79]

3.     Toimielimet ilmoittavat kansalaisille oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla organisaatiorakenteensa, sisäisten yksiköidensä toimivaltuudet, töiden kulun organisaation sisällä ja niiden toimivaltaan kuuluvien menettelyjen alustavat määräajat ja ilmoittavat, mihin yksiköihin kansalaisten olisi otettava yhteyttä tukea tai tietoja saadakseen tai hallinnollisia muutoksenhakumenettelyjä varten. [Tarkistus 80]

4.   Toimielimet perustavat toimielinten välisen 255 artiklan komitean, jonka tehtävänä on tutkia ja vaihtaa parhaita käytäntöjä, havaita asiakirjoihin tutustumista ja asiakirjojen käytettävyyttä koskevia esteitä sekä julkaisemattomia tietolähteitä, tarkastella mahdollisia ristiriitoja , edistää yhteentoimivuutta ja rekistereiden uudelleenkäyttöä ja sulautumista, standardoida asiakirjakoodisto Euroopan standardoimisjärjestön avulla, luoda yksi ainoa EU-portaali sen varmistamiseksi, että kaikkiin EU:n asiakirjoihin voidaan tutustua, ja keskustella asiakirjoihin tutustumista koskevasta tulevasta kehityksestä. [Tarkistus 81]

13 artikla

Rahoituksen avoimuus

Tiedot, jotka liittyvät EU:n talousarvioon, sen täytäntöönpanoon sekä EU:n varojen ja avustusten saajiin, ovat julkisia ja kansalaisten saatavilla.

Tällaiset tiedot ovat myös saatavilla erityisen verkkosivuston ja tietokannan kautta ja haettavissa edellä mainittujen tietojen perusteella, jotka liittyvät rahoituksen avoimuuteen EU:ssa. [Tarkistus 85]

III OSASTO

Asiakirjojen saataville asettumisen keinot

14 artikla

Asiakirjojen suora saatavuus

1.     Toimielimet asettavat asiakirjat suoraan yleisön saataville niin laajalti, kuin se on mahdollista, joko sähköisessä muodossa tai rekisteristä kyseisen toimielimen sääntöjen mukaisesti. [Tarkistus 71]

2.    Toimielinten on saatettava kaikki asiakirjat suoraan yleisön tutustuttaviksi sähköisessä muodossa tai rekisterin avulla; tämä koskee erityisesti asiakirjoja , jotka on laadittu tai vastaanotettu EU:n säädösten tai muiden kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien soveltamisalaltaan yleisten säädösten antamiseen liittyvien menettelyjen yhteydessä ▐. [Tarkistus 72]

3.   Muut asiakirjat ja erityisesti politiikan tai strategian kehittämiseen liittyvät asiakirjat on mahdollisuuksien mukaan asetettava suoraan saataville sähköisessä muodossa.

4.   Jos asiakirjaan ei voi tutustua suoraan rekisteristä, rekisteristä tulee ilmetä siinä määrin kuin mahdollista, missä asiakirja sijaitsee.

5.    Toimielimet perustavat yhteisen liittymän asiakirjarekistereilleen ja takaavat erityisesti, että perustetaan yksi saantipiste, jossa asiakirjat , jotka on laadittu tai vastaanotettu sellaisten menettelyjen yhteydessä, jotka koskevat lainsäädäntöasiakirjojen tai soveltamisalaltaan yleisten muiden kuin lainsäädäntöasiakirjojen hyväksymistä, ovat suoraan yleisön saatavilla. [Tarkistus 73]

15 artikla

Asiakirjarekisterit

1.   Toteuttaakseen käytännössä tämän asetuksen mukaiset kansalaisten oikeudet, kukin toimielin takaa yleisölle pääsyn asiakirjarekisteriin. Rekisterin olisi oltava käytettävissä sähköisesti. Viittaukset asiakirjoihin kirjataan rekisteriin viipymättä.

2.   Asiakirjarekisterissä on oltava kustakin asiakirjasta viitenumero (mukaan lukien mahdollisen toimielimen yhteinen viitenumero), asiakirjan aihe ja/tai lyhyt kuvaus sen sisällöstä sekä asiakirjan vastaanotto- tai laatimis- ja rekisteröintipäivä. Viittaukset on tehtävä tavalla, joka ei vahingoita 4 artiklassa tarkoitettujen etujen suojaa.

3.    Sanotun rajoittamatta toimielinten sisäisten sääntöjen soveltamista, rekisteri tai (saman toimielimen useiden rekisterien yhteydessä) rekisterijärjestelmä sisältää erityisesti viittaukset seuraaviin asiakirjatyyppeihin:

tulevat ja lähtevät asiakirjat sekä toimielimelle saapuva virallinen posti tapauksissa, joissa mainittu posti kuuluu 4 artiklan a alakohdan määritelmän soveltamisalaan,

kokousten esityslistat ja yhteenvedot ja jakelua varten ennen kokousta laaditut asiakirjat sekä muut kokouksen aikana jaetut asiakirjat.

Kukin toimielin:

hyväksyy ja julkaisee asiakirjojen rekisteröintiä koskevat sisäiset säännöt …  (14) mennessä,

armistaa, että sen rekisteri on täysin käytettävissä… (15) mennessä. [Tarkistus 70]

16 artikla

Hakemukset

1.   Hakemus saada tutustua asiakirjoihin on esitettävä kirjallisesti, sähköinen muoto mukaan luettuna, jollain EY:n perustamissopimuksen 314 artiklassa tarkoitetuista kielistä ja riittävän täsmällisesti, jotta asiakirja on toimielimen tunnistettavissa. Hakijan ei tarvitse perustella hakemusta.

2.   Jos hakemus ei ole riittävän täsmällinen ▐, toimielin pyytää 15 työpäivän kuluessa hakijaa täsmentämään hakemustaan ja avustaa hakijaa tässä esimerkiksi antamalla tietoja julkisten asiakirjarekisterien käytöstä. ▐[Tarkistus 62]

3.   Jos hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, kyseinen toimielin voi neuvotella hakijan kanssa epävirallisesti kohtuullisen ja käytännöllisen ratkaisun löytämiseksi.

4.   Toimielimet antavat kansalaisille tietoa ja neuvoja siitä, miten ja minne voidaan tehdä hakemus saada tutustua asiakirjoihin.

17 artikla

Alkuperäisten hakemusten käsittely

1.   Asiakirjoihin tutustumista koskevat hakemukset käsitellään välittömästi. Hakijalle lähetetään vastaanottoilmoitus. Enintään viidentoista työpäivän kuluessa hakemuksen kirjaamisesta toimielin joko päättää antaa pyydetyn asiakirjan tutustuttavaksi ja antaa asiakirjan tutustuttavaksi 10 artiklan mukaisesti tässä määräajassa tai ilmoittaa kirjallisesti, mistä syystä hakemus on hylätty kokonaan tai osittain, sekä hakijan oikeudesta tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti tehdä uudistettu hakemus. [Tarkistus 63]

2.   Poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, 1 kohdassa säädettyä määräaikaa voidaan jatkaa enintään viidellätoista työpäivällä edellyttäen, että hakijalle ilmoitetaan tästä ennakolta ja että lykkäys perustellaan yksityiskohtaisesti. [Tarkistus 64]

3.   Jos hakemus hylätään kokonaan tai osittain, hakija voi viidentoista työpäivän kuluessa siitä, kun hän on vastaanottanut toimielimen vastauksen, tehdä uudistetun hakemuksen ja pyytää toimielintä tarkistamaan kantaansa , tai jos hakija kyseenalaistaa sen, vahingoittuvatko kyseiset edut todella, ja/tai katsoo, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää asiakirjan luovuttamista, hakija voi pyytää Euroopan oikeusasiamiestä esittämään puolueettoman ja tasapuolisen näkemyksen edun vahingoittumisesta ja/tai ylivoimaisesta yleistä edusta.

Euroopan oikeusasiamiehen lausuntoa odotettaessa 1 kohdassa esitettyä aikarajaa lykätään enintään 30 työpäivällä.

Sen jälkeen, kun Euroopan oikeusasiamies on antanut lausuntonsa tai viimeistään 30 työpäivän ajanjakson päättyessä, hakija voi viimeistään 15 työpäivän kuluessa tehdä uudistetun hakemuksen ja pyytää toimielintä tarkistamaan kantaansa. [Tarkistus 104]

4.   Jos toimielin ei anna vastausta asetetussa määräajassa, hakija voi tehdä uudistetun hakemuksen.

18 artikla

Uudistettujen hakemusten käsittely

1.   Uudistetut hakemukset käsitellään välittömästi. Viidentoista työpäivän kuluessa hakemuksen kirjaamisesta toimielin joko päättää antaa pyydetyn asiakirjan tutustuttavaksi ja antaa asiakirjan tutustuttavaksi 7 artiklan mukaisesti tässä määräajassa tai ilmoittaa kirjallisesti, mistä syystä hakemus on hylätty kokonaan tai osittain. Jos toimielin kieltäytyy antamasta asiakirjaa kokonaan tai osittain tutustuttavaksi, se ilmoittaa hakijalle tämän käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista. [Tarkistus 66]

2.   Poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, 1 kohdassa säädettyä määräaikaa voidaan jatkaa enintään viidellätoista työpäivällä edellyttäen, että hakijalle ilmoitetaan tästä ennakolta ja että lykkäys perustellaan yksityiskohtaisesti. [Tarkistus 67]

3.   Jos toimielin kieltäytyy antamasta asiakirjaa kokonaan tai osittain tutustuttavaksi, hakija voi nostaa asiasta kanteen toimielintä vastaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja/tai kannella oikeusasiamiehelle EY:n perustamissopimuksen 230 ja 195 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

4.   Jos toimielin ei anna vastausta asetetussa määräajassa, hakemus katsotaan hylätyksi, ja hakija voi nostaa kanteen toimielintä vastaan tuomioistuimessa ja/tai kannella oikeusasiamiehelle EY:n perustamissopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti.

▐[Tarkistus 68]

19 artikla

Asiakirjaan tutustuminen hakemuksen perusteella

1.   Hakija saa tutustua asiakirjoihin toivomuksensa mukaan joko siten, että hän tutustuu asiakirjoihin toimielimen tiloissa tai siten, että hänelle toimitetaan niistä jäljennös, mukaan lukien sähköisessä muodossa oleva jäljennös, jos sellainen on saatavissa.

2.   Jos asiakirja on julkistettu ja se on helposti hakijan saatavilla, toimielin voi täyttää asiakirjan antamiseen tutustuttavaksi liittyvät velvollisuutensa tiedottamalla hakijalle, miten hän voi saada asiakirjan.

3.   Asiakirjat toimitetaan sellaisena toisintona ja sellaisessa muodossa, jossa ne ovat (mukaan lukien sähköinen tai muu muoto, kuten pistekirjoitus, tavallista suurempi tekstikoko tai nauha), ottaen hakijan toivomukset huomioon täysimääräisesti.

4.   Hakijalta voidaan periä korvaus jäljennösten ottamisesta ja lähettämisestä. Korvaus ei saa ylittää todellisia kopiointi- ja lähetyskuluja. Asiakirjoihin tutustuminen toimielimen tiloissa, alle kahdenkymmenen A4-kokoisen sivun kopiointi ja tutustuminen suoraan sähköisessä muodossa tai rekisteristä on maksutonta. Hakijalta voidaan periä korvaus myös asiakirjojen etsinnän ja haun todellisista kustannuksista sähköisiin arkistointi-, käsittely- tai hakujärjestelmiin sisältyvien tietojen tulostetuista tai sähköisistä kopioista. Mitään ylimääräistä maksua ei peritä, jos toimielin on jo tulostanut asianomaisen asiakirjan tai asianomaiset asiakirjat. Hakijalle on ilmoitettava ennakolta mahdollisen maksun määrästä ja laskentamenettelystä. [Tarkistus 69]

5.   Tämä asetus ei vaikuta EY:n tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin tietojen saatavuutta koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin, kuten palkkion maksamiseen.

20 artikla

Tiedotus

1.   Kukin toimielin toteuttaa vaadittavat toimenpiteet, joilla yleisölle tiedotetaan sen tämän asetuksen mukaisista oikeuksista.

2.   Jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä toimielinten kanssa kansalaisille suunnattavassa tiedotuksessa.

21 artikla

Tiedotusvaltuutettu

1.     Kunkin toimielimen kukin pääosasto nimittää tiedotusvaltuutetun, joka on vastuussa tämän asetuksen säännösten sekä hyvän hallintotavan noudattamisesta asianomaisessa pääosastossa.

2.     Tiedotusvaltuutettu määrittää, mitä tietoja yleisölle voidaan luovuttaa:

a)

tämän asetuksen täytäntöönpanosta;

b)

hyvistä käytännöistä;

ja varmistaa mainitun tiedot levittämisen asiamukaisen muodon ja levittämistavan.

3.     Tiedotusvaltuutettu arvioi, noudattaako asianomainen pääosasto hyviä käytäntöjä.

4.     Tiedotusvaltuutettu voi ohjata tietoja pyytävän henkilön kääntymään toisen osaston puoleen, jos pyydetty tieto ei kuulu hänen tehtäviensä piiriin vaan saman toimielimen toisen osaston toimivaltaan sillä edellytyksellä, että hänellä on hallussaan asianmukaiset tiedot. [Tarkistus 106]

IV OSASTO

Loppusäännökset

22 artikla

Kertomukset

1.   Kukin toimielin julkaisee vuosittain edeltävältä vuodelta kertomuksen, joka sisältää niiden tapausten määrän, joissa toimielin on kieltäytynyt antamasta asiakirjoja tutustuttavaksi, näiden kieltäytymisten perustelut sekä asiakirjarekisteriin kirjaamattomien arkaluonteisten asiakirjojen määrän.

2.    Komissio julkaisee kertomuksen tämän asetuksen periaatteiden soveltamisesta sekä antaa suosituksia, joihin sisältyy tarvittaessa ehdotuksia asetuksen tarkistamiseksi muuttuneen tilanteen edellyttämällä tavalla, ja toimintasuunnitelman toimielinten toteutettaviksi tarkoitetuista toimenpiteistä, viimeistään …* . [Tarkistus 83]

23 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1049/2001 […].

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

24 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  …

(2)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(3)   EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1.

(4)   EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 151.

(5)  EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13.

(6)   Toimielinten välinen sopimus, tehty 22 päivänä joulukuuta 1998, yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevista yhteisistä suuntaviivoista (EYVL C 73, 17.3.1999, s. 1).

(7)   EUVL L 345, 31.12.2003, s. 90.

(8)   EYVL L 43, 15.2.1983, s. 1.

(9)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(10)  EYVL L 340, 31.12.1993, s. 43.

(11)  EYVL L 46, 18.2.1994, s. 58.

(12)  EYVL L 263, 25.9.1997, s. 27.

(13)   Ks. SEC (2008)2109, 7 artikla.

(14)   Kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta.

(15)   Yksi vuosi tämän asetuksen voimaantulosta.

Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
LIITE

VASTAAVUUSTAULUKKO (1)

Asetus (EY) N:o 1049/2001

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 3 kohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 4 kohta

2 artiklan 3 kohta

2 artiklan 5 kohta

2 artiklan 4 kohta

2 artiklan 5 kohta

2 artiklan 6 kohta

2 artiklan 6 kohta

2 artiklan 7 kohta

3 artikla

3 artikla

4 artiklan 1 kohdan a alakohta

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohdan b alakohta

4 artiklan 5 kohta

4 artiklan 2 kohta

4 artiklan 2 kohta

4 artiklan 3 kohta

4 artiklan 3 kohta

4 artiklan 4 kohta

5 artiklan 1 kohta

4 artiklan 5 kohta

5 artiklan 2 kohta

4 artiklan 4 kohta

4 artiklan 6 kohta

4 artiklan 6 kohta

4 artiklan 7 kohta

4 artiklan 7 kohta

5 artiklan 3 kohta

5 artiklan 3 kohta

6 artikla

6 artikla

7 artikla

7 artikla

8 artikla

8 artikla

9 artikla

9 artikla

10 artikla

10 artikla

11 artikla

11 artikla

12 artikla

12 artikla

13 artikla

13 artikla

14 artikla

14 artikla

15 artikla

15 artikla

16 artikla

16 artikla

17 artiklan 1 kohta

17 artikla

17 artiklan 2 kohta

18 artikla

18 artikla

19 artikla

Liite


(1)  Saatetaan myöhemmin ajan tasalle.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/381


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivat *

P6_TA(2009)0115

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (KOM(2008)0869 – C6-0050/2009 – 2008/0252(CNS))

2010/C 87 E/63

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2008)0869),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0050/2009),

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0052/2009),

1.

hyväksyy komission ehdotuksen;

2.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.

Toistaa pitkään esittämänsä vaatimuksen komissiolle ja neuvostolle, että parlamentille olisi annettava riittävästi aikaa, ja joka tapauksessa vähintään viisi kuukautta, jotta se voi täyttää perustamissopimuksen 128 artiklan 2 kohdan mukaisen neuvoa-antavan tehtävänsä vuoden 2010 loppuun kaavaillun työllisyyden suuntaviivojen täydellisen tarkistamisen aikana;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Torstai 12. maaliskuuta 2009

1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/381


Torstai 12. maaliskuuta 2009
Tonnikalan monivuotinen elvytyssuunnitelma Itä-Atlantilla ja Välimerellä *

P6_TA(2009)0128

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä (KOM(2009)0093 - C6-0081/2009 - 2009/0029(CNS))

2010/C 87 E/64

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2009)0093),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0081/2009),

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 ja 134 artiklan,

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

KOMISSION TEKSTI

TARKISTUS

Tarkistus 1

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)

 

(3 a)

ICCATin elvytyssuunnitelmassa kannustetaan sopimuspuolia vähentämään vapaaehtoisesti tonnikalan pyyntiä Itä-Atlantilla ja Välimerellä vuonna 2009 kalakantojen elpymisen edistämiseksi; tietyt sopimuspuolet ovat tehneet niin.

Tarkistus 4

Ehdotus asetukseksi

2 artikla – g kohta

g)

“yhteisellä kalastustoimella” tarkoitetaan eri sopimuspuolten tai jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivan kahden tai useamman pyyntialuksen välistä tointa, jonka yhteydessä yhden pyyntialuksen saalis osoitetaan yhteen tai useampaan muuhun pyyntialukseen jakoperusteen mukaisesti;

g)

“yhteisellä kalastustoimella” tarkoitetaan eri sopimuspuolten tai jäsenvaltioiden tai saman lipun alla purjehtivan kahden tai useamman pyyntialuksen välistä tointa, jonka yhteydessä yhden pyyntialuksen saalis osoitetaan yhteen tai useampaan muuhun pyyntialukseen jakoperusteen mukaisesti;

Tarkistus 5

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 6 kohta – 3 alakohta

Kun aluskohtainen kiintiö on käytetty loppuun, lippujäsenvaltio voi vaatia alusta siirtymään viipymättä tämän jäsenvaltion osoittamaan satamaan.

Kun aluskohtainen kiintiö on käytetty loppuun, lippujäsenvaltio keskeyttää tonnikalan pyyntiluvan ja voi vaatia alusta siirtymään viipymättä tämän jäsenvaltion osoittamaan satamaan.

Tarkistus 6

Ehdotus asetukseksi

21 artikla – 1 kohta

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 7 artiklassa säädetään, tämän asetuksen 14 artiklassa tarkoitetun yhteisön kalastusaluksen päällikön tai hänen edustajansa on ilmoitettava sen jäsenvaltion (myös lippujäsenvaltion) tai sen sopimuspuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja he haluavat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään neljä tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa seuraavat tiedot:

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 7 artiklassa säädetään, tämän asetuksen 14 artiklassa tarkoitetun yhteisön kalastusaluksen päällikön tai hänen edustajansa on ilmoitettava sen jäsenvaltion (myös lippujäsenvaltion) tai sen sopimuspuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja he haluavat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään neljä tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa tai, jos etäisyys satamasta on vähäisempi, kalastustoimien päätyttyä ja ennen paluun aloittamista, seuraavat tiedot:

Tarkistus 7

Ehdotus asetukseksi

23 artikla – 2 kohta – a alakohta

a)

arvioitu saapumisaika;

a)

päivämäärä, satama ja arvioitu saapumisaika;

Tarkistus 8

Ehdotus asetukseksi

30 artikla – 2 kohta – a alakohta

a)

tarkkailijajärjestelmä kattaa vähintään 20 prosenttia sen yli 24 metrin pituisista aktiivisista nuotta-aluksista;

a)

tarkkailijajärjestelmä kattaa 100 prosenttia sen yli 24 metrin pituisista aktiivisista nuotta-aluksista;

Tarkistus 9

Ehdotus asetukseksi

30 artikla – 2 kohta – b alakohta

b)

tarkkailija on läsnä kalastustoimen aikana, kun on kyse yhteisistä kalastustoimista.

b)

tarkkailija on läsnä kaikilla pyyntialuksilla kalastustoimen aikana, kun on kyse yhteisistä kalastustoimista.