ISSN 1725-2490

doi:10.3000/17252490.CE2010.087.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 87E

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

53. vuosikerta
1. huhtikuu 2010


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

PÄÄTÖSLAUSELMAT

 

Euroopan parlamentti
ISTUNTOKAUSI 2008–2009
Istunto 10.–12. maaliskuuta 2009
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 234 E, 29.9.2009
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 

Tiistai 10. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/01

Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvät tulevat toimet sekä kolmansissa maissa saadut vastaavat kokemukset
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvistä tulevista toimista sekä kolmansissa maissa saaduista vastaavista kokemuksista (2008/2181(INI))

1

2010/C 087E/02

Yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen jäsenvaltioiden välillä
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 suosituksista komissiolle yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtämisestä jäsenvaltioiden välillä (2008/2196(INI))

5

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

8

2010/C 087E/03

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta (2008/2305(INI))

10

2010/C 087E/04

Komission toimintasuunnitelma yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 komission toimintasuunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi (2008/2150(INI))

16

2010/C 087E/05

Jäsenvaltioiden tuomioistuinten välinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa (2008/2180(INI))

21

2010/C 087E/06

Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY täytäntöönpano
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY täytäntöönpanosta (2008/2247(INI))

23

2010/C 087E/07

Miesten ja naisten tasa-arvoinen osallistuminen ja kohtelu näyttämötaiteessa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 miesten ja naisten tasa-arvoisesta osallistumisesta ja kohtelusta näyttämötaiteessa (2008/2182(INI))

27

2010/C 087E/08

Online-rahapelien yhtenäisyys
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 online-rahapelien yhtenäisyydestä (2008/2215(INI))

30

2010/C 087E/09

Elintarvikkeiden laadun turvaaminen, mukaan lukien standardien yhdenmukaistaminen tai vastavuoroinen tunnustaminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 elintarvikkeiden laadun turvaamisesta, mukaan lukien standardien yhdenmukaistaminen tai vastavuoroinen tunnustaminen (2008/2220(INI))

35

2010/C 087E/10

Kilpailupolitiikkaa koskevat kertomukset 2006 ja 2007
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007 (2008/2243(INI))

43

2010/C 087E/11

Small Business Act
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 pk-yrityksiä tukevasta aloitteesta (Small Business Act) (2008/2237(INI))

48

 

Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/12

Romanien yhteiskunnallinen tilanne ja heidän työmarkkinoille pääsemisensä parantaminen EU:ssa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 romanien yhteiskunnallisesta tilanteesta ja heidän työmarkkinoille pääsemisensä parantamisesta EU:ssa (2008/2137(INI))

60

2010/C 087E/13

Öljyn toimitusvarmuuteen liittyvien haasteiden ratkaiseminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 öljyn toimitusvarmuuteen liittyvien haasteiden ratkaisemisesta (2008/2212(INI))

70

2010/C 087E/14

Ympäristöystävällisempi liikenne ja ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ympäristöystävällisemmästä liikenteestä ja ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin (2008/2240(INI))

76

2010/C 087E/15

Lissabonin strategia
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä, jotka parlamentti esittää kevään 2009 Eurooppa-neuvostolle

79

2010/C 087E/16

Ilmastonmuutoksen torjuminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 EU:n strategiasta kattavan ilmastonmuutossopimuksen tekemiseksi Kööpenhaminassa ja riittävän rahoituksen myöntämisestä ilmastonmuutospolitiikalle

90

2010/C 087E/17

Työllisyyspolitiikan suuntaviivat
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivojen täytäntöönpanosta vuosina 2008–2010

94

2010/C 087E/18

Euroopan talouden elvytyssuunnitelma
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (2008/2334(INI))

98

2010/C 087E/19

Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 koheesiopolitiikasta: investointeja reaalitalouteen (2009/2009(INI))

113

 

Torstai 12. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/20

Paremmat uranäkymät ja suurempi liikkuvuus: Eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 paremmista uranäkymistä ja suuremmasta liikkuvuudesta: Eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten (2008/2213(INI))

116

2010/C 087E/21

Kuluttajien ja erityisesti alaikäisten suojeleminen videopelien haitoilta
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 kuluttajien ja erityisesti alaikäisten suojelemisesta videopelien haitoilta (2008/2173(INI))

122

2010/C 087E/22

Yhteisen ilmailualueen kehittäminen Israelin kanssa
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 yhteisen ilmailualueen kehittämisestä Israelin kanssa (2008/2136(INI))

126

2010/C 087E/23

Sri Lankan humanitaarisen tilanteen huonontuminen
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Sri Lankan humanitaarisen tilanteen huonontumisesta

127

2010/C 087E/24

EU:n ja erityisesti Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuva haaste: EU:n maatalouspolitiikan välineiden tarjoama vastaus
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 EU:n ja erityisesti Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuvasta haasteesta: EU:n maatalouspolitiikan välineiden tarjoama vastaus (2008/2219(INI))

128

2010/C 087E/25

Työntekijöiden osallistuminen yrityksissä, joilla on eurooppalainen perussääntö
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 työntekijöiden osallistumisesta yrityksissä, joilla on eurooppalainen perussääntö, ja muista liitännäistoimista

133

2010/C 087E/26

Siirtolaisten lapset
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 alkuperämaahan jätettyjen siirtolaisten lapsista

134

2010/C 087E/27

Kroatian edistymiskertomus 2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Kroatiaa koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta

135

2010/C 087E/28

Turkin edistymiskertomus 2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Turkkia koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta

139

2010/C 087E/29

Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian edistymiskertomus 2008
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta

147

2010/C 087E/30

Entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen toimeksianto
Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 12. maaliskuuta 2009 entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen toimeksiannosta (2008/2290(INI))

153

2010/C 087E/31

Maailman viides vesifoorumi Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 vedestä ennen Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009 järjestettävää maailman viidettä vesifoorumia

157

2010/C 087E/32

Saharan eteläpuolisen Afrikan maille myönnettävä terveydenhuoltopalveluihin liittyvä EY:n kehitysyhteistyötuki
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 lähestymistavasta Saharan eteläpuolisen Afrikan maille myönnettävään terveydenhuoltopalveluihin liittyvään EY:n kehitysyhteistyötukeen

162

2010/C 087E/33

Yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotto
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) käyttöönotosta

166

2010/C 087E/34

EU:n ja Brasilian strateginen kumppanuus
Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 12. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin ja Brasilian strategisesta kumppanuudesta (2008/2288(INI))

168

2010/C 087E/35

EU:n ja Meksikon strateginen kumppanuus
Euroopan parlamentin suositus neuvostolle 12. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin ja Meksikon strategisesta kumppanuudesta (2008/2289(INI))

172

2010/C 087E/36

Tiibetin kansannousun 50. vuosipäivä sekä hänen pyhyytensä dalai-laman ja Kiinan hallituksen vuoropuhelu
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Tiibetin kansannousun 50. vuosipäivästä sekä hänen pyhyytensä dalai-laman ja Kiinan hallituksen vuoropuhelusta

177

2010/C 087E/37

Guinea-Bissau
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Guinea-Bissausta

178

2010/C 087E/38

Filippiinit
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 Filippiineistä

181

2010/C 087E/39

Kansalaisjärjestöjen maastakarkotus Darfurista
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 kansalaisjärjestöjen karkottamisesta Darfurista

183

 

II   Tiedonannot

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN JA LAITOSTEN TIEDONANNOT

 

Euroopan parlamentti
ISTUNTOKAUSI 2008–2009
Istunto 10.–12. maaliskuuta 2009
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 234 E, 29.9.2009
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 

Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/40

Parlamentin työjärjestyksen 139 artiklan voimassaolon jatkaminen seitsemännen vaalikauden loppuun
Euroopan parlamentin päätös 11. maaliskuuta 2009 Euroopan parlamentin työjärjestyksen 139 artiklan voimassaolon jatkamisesta seitsemännen vaalikauden loppuun

186

 

III   Valmistelevat säädökset

 

Euroopan parlamentti
ISTUNTOKAUSI 2008–2009
Istunto 10.–12. maaliskuuta 2009
Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 234 E, 29.9.2009
HYVÄKSYTYT TEKSTIT

 

Tiistai 10. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/41

EY:n ja Armenian sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Armenian tasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2007)0729 – C6-0519/2008 – 2007/0251(CNS))

188

2010/C 087E/42

EY:n ja Israelin sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Israelin valtion välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2008)0178 – C6-0520/2008 – 2008/0068(CNS))

188

2010/C 087E/43

Euroopan yhteisön ja Etelä-Afrikan väliseen sopimukseen liitettävä lisäpöytäkirja Bulgarian ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi ***
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan väliseen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevaan sopimukseen liitettävän lisäpöytäkirjan tekemisestä Bulgarian tasavallan ja Romanian Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (16447/2008 – KOM(2008)0749 – C6-0017/2009 – 2008/0212(AVC))

189

2010/C 087E/44

Moottoriajoneuvojen yleiseen turvallisuuteen liittyvät tyyppihyväksyntävaatimukset ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista (KOM(2008)0316 – C6-0210/2008 – 2008/0100(COD))

190

P6_TC1-COD(2008)0100Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 antamiseksi moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista

190

2010/C 087E/45

Teollisuuden päästöt (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (uudelleenlaadittu) (KOM(2007)0844 – C6-0002/2008 – 2007/0286(COD))

191

P6_TC1-COD(2007)0286Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminenja vähentäminen) (uudelleenlaadittu toisinto)

192

LIITE I

232

LIITE II

236

LIITE III

237

LIITE IV

238

LIITE V

239

LIITE VI

244

LIITE VII

255

LIITE VIII

265

LIITE IX

266

LIITE X

268

2010/C 087E/46

Yksityisen eurooppayhtiön säännöt *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yksityisen eurooppayhtiön säännöistä (KOM(2008)0396 – C6-0283/2008 – 2008/0130(CNS))

300

2010/C 087E/47

Vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivat - (pääluokka III – Komissio)
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivoista, pääluokka III- Komissio (2009/2005(BUD))

321

2010/C 087E/48

Vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivat - (pääluokat I, II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX)
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivoista, pääluokka I - Euroopan parlamentti, pääluokka II - Neuvosto, pääluokka IV - Tuomioistuin, pääluokka V - Tilintarkastustuomioistuin, pääluokka VI - Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, pääluokka VII - Alueiden komitea, pääluokka VIII - Euroopan oikeusasiamies, pääluokka IX - Euroopan tietosuojavaltuutettu (2009/2004(BUD))

327

 

Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/49

Direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisala*
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta (kodifioitu toisinto) (KOM(2008)0575 – C6-0347/2008 – 2008/0181(CNS))

332

2010/C 087E/50

Europolin henkilöstöön sovellettavien peruspalkkojen mukauttaminen *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 Ranskan tasavallan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi Europolin henkilöstöön sovellettavien peruspalkkojen ja lisien mukauttamisesta (14479/2008 – C6-0038/2009 – 2009/0804(CNS))

333

2010/C 087E/51

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 26 kohdan nojalla (KOM(2009)0023 – C6-0040/2009 – 2009/2007(ACI))

334

LIITE

334

2010/C 087E/52

Lisätalousarvio nro 1/2009
Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 esityksestä Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 1/2009 varainhoitovuodeksi 2009, Pääluokka III – Komissio (6952/2009 – C6-0075/2009 – 2009/2008(BUD))

335

2010/C 087E/53

Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevat yhteiset säännöt ja standardit ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) (PE-CONS 3719/2008 – C6-0042/2009 – 2005/0237A(COD))

337

2010/C 087E/54

Alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevat yhteiset säännöt ja standardit ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleenlaadittu toisinto) (PE-CONS 3720/2008 – C6-0043/2009 – 2005/0237B(COD))

338

2010/C 087E/55

Satamavaltioiden suorittama valvonta ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta (uudelleenlaadittu toisinto) (PE-CONS 3721/2008 – C6-0044/2009 – 2005/0238(COD))

339

2010/C 087E/56

Alusliikennettä koskeva yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmä ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta (PE-CONS 3722/2008 – C6-0045/2009 – 2005/0239(COD))

340

2010/C 087E/57

Meriliikennealan onnettomuuksien tutkinta ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivien 1999/35/EY ja 2002/59/EY muuttamisesta (PE-CONS 3723/2008 – C6-0046/2009 – 2005/0240(COD))

341

2010/C 087E/58

Merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuu onnettomuustapauksessa ***III
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksessa (PE-CONS 3724/2008 – C6-0047/2009 – 2005/0241(COD))

342

2010/C 087E/59

Alusten omistajien vakuutus merioikeudellisia vaateita varten ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten (14287/2/2008 – C6-0483/2008 – 2005/0242(COD))

343

2010/C 087E/60

Lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattaminen ***II
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta (14288/2/2008 – C6-0484/2008 – 2005/0236(COD))

344

2010/C 087E/61

Verojen ja maksujen kantaminen raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta (KOM(2008)0436 – C6-0276/2008 – 2008/0147(COD))

345

P6_TC1-COD(2008)0147Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 11. maaliskuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/…/EY antamiseksi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta

345

LIITE

360

2010/C 087E/62

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saaminen yleisön tutustuttavaksi ***I
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (uudelleenlaadittu toisinto) (KOM(2008)0229 – C6-0184/2008 – 2008/0090(COD))

362

P6_TC1-COD(2008)0069Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o …/2009 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (uudelleenlaadittu toisinto)

363

LIITE

380

2010/C 087E/63

Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivat *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (KOM(2008)0869 – C6-0050/2009 – 2008/0252(CNS))

381

 

Torstai 12. maaliskuuta 2009

2010/C 087E/64

Tonnikalan monivuotinen elvytyssuunnitelma Itä-Atlantilla ja Välimerellä *
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2009 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä (KOM(2009)0093 - C6-0081/2009 - 2009/0029(CNS))

381

Käytettyjen merkkien selitykset

*

Kuulemismenettely

** I

Yhteistoimintamenettely: ensimmäinen käsittely

** II

Yhteistoimintamenettely: toinen käsittely

***

Hyväksyntämenettely

*** I

Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely

*** II

Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely

*** III

Yhteispäätösmenettely: kolmas käsittely

(Menettely määräytyy komission ehdottaman oikeusperustan mukaan.)

Poliittiset tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▐ .

Yksiköiden tekemät korjaukset ja tekniset mukautukset: uusi tai muutettu teksti merkitään kursiivilla, poistot symbolilla ║.

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

PÄÄTÖSLAUSELMAT

Euroopan parlamentti ISTUNTOKAUSI 2008–2009 Istunto 10.–12. maaliskuuta 2009 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu Virallisessa lehdessä C 234 E, 29.9.2009 HYVÄKSYTYT TEKSTIT

Tiistai 10. maaliskuuta 2009

1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/1


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvät tulevat toimet sekä kolmansissa maissa saadut vastaavat kokemukset

P6_TA(2009)0085

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvistä tulevista toimista sekä kolmansissa maissa saaduista vastaavista kokemuksista (2008/2181(INI))

2010/C 87 E/01

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelu” (KOM(2008)0069),

ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Kertomus EU:n rajaturvallisuusviraston arvioinnista ja jatkokehityksestä” (KOM(2008)0067),

ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) luomisesta” (KOM(2008)0068),

ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 3. maaliskuuta 2008 esittämät alustavat huomiot sekä 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän ja poliisi- ja oikeusasioita käsittelevän työryhmän 29. huhtikuuta 2008 esittämät yhteiset huomiot edellä mainituista kolmesta tiedonannosta,

ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen valvontaa koskevat neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (1),

ottaa huomioon viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta (VIS-asetus) 9. heinäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 767/2008 (2),

ottaa huomioon siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) 24. lokakuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1104/2008 (3) sekä siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) 24. lokakuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/839/YOS (4),

ottaa huomioon komission 24. marraskuuta 2005 antaman tiedonannon eurooppalaisten tietokantojen tehokkuuden parantamisesta, yhteentoimivuuden lisäämisestä ja synergioista oikeus- ja sisäasioiden alalla (KOM(2005)0597),

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja jatkokehityksestä (5),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0061/2009),

A.

ottaa huomioon, että EU:n sisärajatarkastusten poistaminen kuuluu Euroopan yhdentymisen suurimpiin saavutuksiin,

B.

ottaa huomioon, että vailla sisäisiä rajoja oleva alue ei voi toimia ilman jaettua vastuuta ja keskinäistä solidaarisuutta ulkorajojen valvonnassa,

C.

ottaa huomioon, että olisi kiinnitettävä huomiota yhteistyöhön kolmansien maiden rajaturvallisuusviranomaisten kanssa EU:n yleisen ulkopolitiikan mukaisesti,

D.

ottaa huomioon, että EU:n ulkorajat ylittää vuosittain 160 miljoonaa unionin kansalaista, 60 miljoonaa kolmannen maan kansalaista, joilta ei vaadita viisumia, sekä 80 miljoonaa kolmannen maan kansalaista, joilta vaaditaan viisumi,

E.

ottaa huomioon, että rajaturvallisuuden vahvistamiseksi toteuttavien toimien rinnalla on helpotettava matkustajavirtojen hallintaa ja edistettävä liikkuvuutta jatkuvasti globalisoituvassa maailmassa,

F.

ottaa huomioon, että EU:n yhdennetyn rajavalvonnan puitteissa useita välineitä ja ohjelmia on jo luotu tai on parhaillaan valmisteilla tai politiikan laadintavaiheessa,

G.

ottaa huomioon, että komissio on todennut, että se aikoo olla vuosina 2009–2010 valmis esittämään lainsäädäntöehdotuksia maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän, rekisteröityjen matkustajien ohjelman sekä sähköisen matkustuslupajärjestelmän käyttöönottamiseksi,

H.

ottaa huomioon, että samantapaisia järjestelmiä on käytössä Australiassa ja sellaisia pannaan parhaillaan täytäntöön Yhdysvalloissa osana US-VISIT-ohjelmaa,

I.

ottaa huomioon, että kokonaisvaltainen yleissuunnitelma, jossa esitettäisiin EU:n rajavalvontastrategian kokonaisrakenne, sekä olemassa olevien ja parhaillaan valmisteltavien järjestelmien perinpohjainen arviointi puuttuvat,

Maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmä

1.

on tietoinen siitä, että sallitun oleskeluajan laittomasti ylittäneet henkilöt, jotka ovat ehdotetun maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän tapauksessa keskeisessä asemassa, ovat tiettävästi suurin laittomien maahanmuuttajien ryhmä EU:ssa; pyytää kuitenkin saada lisää tietoja ulkopuolisen toimeksisaajan keräämistä tiedoista, joiden mukaan 25 valtion EU:ssa oli vuonna 2006 jopa kahdeksan miljoonaa laitonta siirtolaista (6); vaatii lisäksi määrittelemään selkeästi käsitteen ”oleskeluajan laittomasti ylittänyt henkilö”, mukaan lukien mahdolliset erityisolosuhteissa sallittavat poikkeukset, sekä laatimaan perusteellisemman laadullisen ja määrällisen analyysin uhkista, riskeistä ja kustannuksista, joita nämä henkilöt aiheuttavat eurooppalaiselle yhteiskunnalle;

2.

korostaa, että vaikka ehdotettu järjestelmä ja siitä saatavat ilmoitukset saattaisivat auttaa kolmansien maiden kansalaisia luopumaan aikeistaan ylittää oleskeluaikansa laittomasti ja tarjota lisäksi tietoa toimintamalleista, yhteydet lainvalvontaviranomaisiin ovat kuitenkin edelleen välttämättömiä niiden henkilöiden kiinni ottamiseksi, jotka ylittävät sallitun oleskeluaikansa; ei näin ollen usko, että ehdotettu järjestelmä saisi tämän ilmiön sinänsä loppumaan;

3.

katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa siitä, miten kyseinen järjestelmä integroidaan nykyisiin puitteisiin ja miten se on vuorovaikutuksessa näiden kanssa, nykyisiin järjestelmiin mahdollisesti tarvittavista muutoksista eikä siitä aiheutuvista todellisista kustannuksista; katsoo näin ollen olevan kyseenalaista, onko tällaisen järjestelmän toteuttaminen ehdottoman välttämätöntä;

4.

muistuttaa, että maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän moitteeton toiminta on laitteiston ja toiminnallisuuden osalta riippuvainen viisumitietojärjestelmän ja Schengenin tietojärjestelmän onnistumisesta; huomauttaa, että näitä välineitä ei ole vielä otettu täysimääräisesti käyttöön, minkä vuoksi niitä ei ole voitu arvioida kunnolla; korostaa, että SIS II -järjestelmän toimivuus ja luotettavuus on kyseenalaistettu;

5.

panee merkille, että ottaen huomioon Yhdysvalloissa saadut kokemukset maastapoistumista koskevien valmiuksien toteuttaminen on epäilemättä maahantulovalmiuksia haasteellisempaa etenkin maitse ja meritse maasta matkustavien osalta; suhtautuu lisäksi samojen kokemusten vuoksi huomattavan epäilevästi kyseisen järjestelmän kustannustehokkuuteen; pyytää sen vuoksi komissiolta lisätietoja tällaisen järjestelmän tuomista todellisista investoinneista;

Rekisteröityjen matkustajien ohjelma

6.

kannattaa periaatteessa rekisteröityjen matkustajien ohjelman käyttöönottoa kolmansien maiden kansalaisia varten riippumatta siitä, kuuluvatko he viisumivaatimusten piiriin vai eivät, koska tämä nopeuttaisi matkustajavirtoja ja estäisi ruuhkia maahantulo- ja maastapoistumispisteissä, sekä mahdollista unionin kansalaisille tarkoitettujen automaattisten porttien käyttöä, koska nykyisessä yhteisön lainsäädännössä ei sallita rajatarkastusten yksinkertaistamista muulloin kuin raja-alueilla asuvien kolmansien maiden kansalaisten tapauksessa;

7.

arvostelee kuitenkin edellä mainitussa tiedonannossa ”Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelu” käytettyä terminologiaa (”vähäisen riskin”/”vilpittömässä mielessä” liikkeellä olevat matkustajat), joka tuntuisi viittaavan siihen, että valtaosaa matkustajista on lähtökohtaisesti pidettävä ”korkean riskin” matkustajina tai ”vilpillisessä mielessä” matkustavina, ja suosittelee käyttämään käsitettä ”usein matkustavat henkilöt”;

8.

korostaa, että useat jäsenvaltiot ovat jo laatineet rekisteröityjen matkustajien ohjelman kolmansien maiden kansalaisia varten tai valmistelevat sellaista parhaillaan, ja korostaa tässä piilevää vaaraa siitä, että päädytään 27 erilaiseen järjestelmään, joista jokainen soveltaa eri perusteita, myös tietosuojan ja maksujen osalta; on tietoinen siitä, että Alankomaat pyrkii yhdessä Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n rajaturvallisuusviraston kanssa edistämään niin kutsuttua kansainvälistä matkustuksen nopeuttamisohjelmaa mahdollisena mallina muille jäsenvaltioille;

9.

vaatii noudattamaan yhdenmukaistettua lähestymistapaa, ja kehottaa näin ollen komissiota jouduttamaan prosessia jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen perusteella ja varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat jatkossakin yhteisön lainsäädäntöä;

10.

toteaa, että kolmansien maiden kansalaisiin sovellettava rekisteröityjen matkustajien ohjelma eroaa unionin kansalaisiin sovellettavasta rekisteröityjen matkustajien ohjelmasta; korostaa, että näiden kahden ohjelman välille on siksi tehtävä selkeä ero kaikissa yhteyksissä;

Sähköinen matkustuslupajärjestelmä

11.

toteaa, ettei olisi viisasta keskittää turvatoimenpiteiden tapauksessa huomiota ainoastaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka matkustavat Euroopan unioniin sellaisista maista, joiden kansalaisilta vaaditaan viisumi; pitää kuitenkin kyseenalaisena sitä, onko ehdotettu järjestelmä ehdottoman välttämätön, ja haluaisi saada perinpohjaisen selvityksen sen tavoitteista; on vakuuttunut, että varsinkin tiedustelupalvelujen välinen tiivis yhteistyö on oikea tie eteenpäin, eikä niinkään laajamittainen yleinen tietojenkeruu;

12.

pyytää, että sille ilmoitetaan komission kaavaileman tutkimuksen tarkka aikataulu sekä yksityiskohtaiset tiedot;

Tietosuojaan ja biometriikkaan liittyvät huolenaiheet

13.

pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että komissio ei kuullut Euroopan tietosuojavaltuutettua, vaikka tämä on jo tuonut esiin erinäisiä huolenaiheita, eikä 29 artiklan mukaista tietosuojatyöryhmää ennen edellä mainitun tiedonannon ”Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelu” hyväksymistä; pyytää näin ollen komissiota kuulemaan kyseisiä tahoja kaikissa kyseisen tiedonannon pohjalta toteutettavissa toimissa, koska ehdotetut välineet edellyttävät suurten henkilötietomäärien käsittelyä;

14.

on tietoinen siitä, että biometriikka mahdollistaa periaatteessa tehokkaat henkilötunnisteet, koska mitattavien ominaispiirteiden oletetaan olevan jokaisen henkilön kohdalla ainutlaatuiset; korostaa kuitenkin, että biometriikan luotettavuus ei koskaan ole täydellinen ja että biometriikka ei ole kaikissa tapauksissa täsmällistä; tähdentää näin ollen, että aina pitäisi olla mahdollisuus soveltaa varamenettelyjä ja että riskiprofiilit pitäisi laatia paremmin;

15.

vaatii laatimaan vakioprotokollan biometristen tietojen käyttöä ja vaihtoa varten sekä liitännän valvontasopimuksia, joissa kuvaillaan, kuinka protokollaa käytetään; katsoo lisäksi, että biometriikan käyttöön pitäisi soveltaa laatuvaatimuksia, jotta voidaan välttää eroavuudet hyväksynnässä jäsenvaltioiden käyttämien erilaisten järjestelmien välillä;

16.

katsoo, että ’sisäänrakennetun yksityisyyden suojan’ lähestymistavan on oltava olennainen osa kaikkea sellaista kehitystä, joka saattaa vaarantaa yksittäisten ihmisten henkilötiedot ja yleisön luottamuksen tietoja hallussaan pitäviä tahoja kohtaan;

Johtopäätökset

17.

katsoo, että aidosti yhdennetyn EU:n rajavalvonnan tavoitteena on olla legitiimi, ja on samaa mieltä siitä, että on tärkeää jatkuvasti kehittää ja vahvistaa EU:n yhteistä rajavalvontapolitiikkaa;

18.

on kuitenkin sitä mieltä, että rajojen ja maahanmuuton valvonnan alalla kerääntyy kunnianhimoisia ehdotuksia hämmästyttävään tahtiin; pyytää komissiota näin ollen pohtimaan rajalogistiikan tarpeellisuutta ja kustannuksia;

19

pahoittelee myös käsitystä, että unionin rajavalvontapolitiikan pitäisi perustua oletukseen, että jokainen matkustaja on mahdollisesti epäilyttävä ja hänen on näin ollen todistettava vilpittömyytensä;

20.

arvostelee sellaisen kokonaisvaltaisen yleissuunnitelman puutetta, jossa esitettäisiin EU:n rajavalvontastrategian yleiset tavoitteet sekä kokonaisrakenne ja havainnollistettaisiin yksityiskohtaisesti, miten kaikkien asiaan liittyvien ohjelmien ja järjestelmien (jo käytössä, valmisteilla tai politiikan laadintavaiheessa olevien) oletetaan toimivan yhdessä, sekä miten niiden väliset suhteet voitaisiin optimoida; katsoo, että EU:n rajavalvontastrategiaa suunnitellessaan komission pitäisi aivan ensiksi arvioida jäsenvaltioiden nykyisten rajavalvontajärjestelmien tehokkuus niiden välisen yhteisvaikutuksen optimoimiseksi;

21.

korostaa tarvetta arvioida ennen kaikkea nykyiset ja valmisteilla olevat järjestelmät ja painottaa, että EU:n valmiudet saavuttaa strategiset tavoitteensa riippuvat suuressa määrin siitä, kuinka se onnistuu hallitsemaan eri ohjelmien keskinäistä riippuvuutta, sillä niiden päällekkäisyys ja epäjohdonmukaisuus vaikuttavat kielteisesti organisatoriseen toimintakykyyn ja sitä kautta myös tuloksiin; katsoo, että uusia välineitä tai järjestelmiä ei pitäisi ottaa käyttöön ennen kuin nykyiset välineet ovat täysin toimintakuntoisia, turvallisia ja luotettavia;

22.

katsoo, että ennen kuin mitään investointeja tehdään, on äärimmäisen tärkeää saada selkeästi määritelty operatiivinen konteksti, johon kaikki toimenpiteet ja uudet aloitteet sovitetaan; painottaa niin ikään, että pitäisi tietää erittäin selkeästi, mitä muutoksia tarvitaan, jotta voidaan varmistaa, että tekniikka ja eri menettelyt toimivat sopusoinnussa; korostaa, että kaikki investoinnit on perusteltava taloudellisesti;

23.

epäilee esitettyjen toimenpiteiden tarpeellisuutta ja suhteellisuutta ottaen huomioon niiden suuret kustannukset sekä uhkan, jonka ne mahdollisesti aiheuttavat tietosuojalle; katsoo näin ollen, että niitä olisi arvioitava suhteessa näihin perusteisiin ennen kuin suunnitellaan virallisia ehdotuksia;

24.

myöntää, että tasapainon luominen yhä suuremman ihmismäärän vapaan, rajat ylittävän liikkuvuuden takaamisen ja unionin kansalaisten paremman turvallisuuden varmistamisen välille on monimutkainen tehtävä, eikä kiellä sitä, että tietojen käytöllä on selviä etuja; on samalla sitä mieltä, että yleisön luottamus hallinnon toimiin voidaan säilyttää vain, jos säädetään riittävistä tietosuojatoimista, valvonnasta ja oikeussuojakeinoista;

*

* *

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan tietosuojavaltuutetulle sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivalle virastolle (Frontex).


(1)  EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 218, 13.8.2008, s. 60.

(3)  EUVL L 299, 8.11.2008, s. 1.

(4)  EUVL L 299, 8.11.2008, s. 43.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0633.

(6)  SEC(2008)0153.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/5


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen jäsenvaltioiden välillä

P6_TA(2009)0086

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 suosituksista komissiolle yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtämisestä jäsenvaltioiden välillä (2008/2196(INI))

2010/C 87 E/02

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 43 ja 48 artiklan,

ottaa huomioon komission 21. toukokuuta 2003 antaman tiedonannon ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa - etenemissuunnitelma”(KOM(2003)0284),

ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman, komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhtiöoikeuden uudistamisesta ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantamisesta Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma (1),

ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman yhtiöoikeuden viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevaisuudennäkymistä (2),

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman yksityisestä eurooppayhtiöstä ja yhtiön kotipaikan siirtoa koskevasta neljännestätoista yhtiöoikeusdirektiivistä (3),

ottaa huomioon tuomioistuimen tuomiot asioissa Daily Mail ja. General Trust (4), Centros (5), Überseering (6), Inspire Art (7), SEVIC Systems (8) ja Cadbury Schweppes (9),

ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0040/2009),

A.

toteaa, että yhtiöillä olisi oltava sijoittautumisvapaus sisämarkkinoilla sellaisena kuin se on kirjattu EY:n perustamissopimukseen ja kuin tuomioistuin sitä tulkitsee,

B.

ottaa huomioon, että yritysten kotipaikan siirtäminen rajojen yli on olennainen osa sisämarkkinoiden toteuttamista,

C.

katsoo, että yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtämisen yli rajojen ei pitäisi johtaa yhtiön lakkauttamiseen tai muuhun keskeyttämiseen tai oikeushenkilöyden menettämiseen,

D.

katsoo, että rekisteröidyn kotipaikan siirtämisellä jäsenvaltioiden välillä ei pitäisi kiertää oikeudellisia, yhteiskunnallisia tai verotusta koskevia ehtoja,

E.

katsoo, että siirron vaikutuspiiriin kuuluvien muiden sidosryhmien, kuten vähemmistöosakkaiden, työntekijöiden ja luotonantajien jne., oikeudet olisi turvattava,

F.

katsoo, että asiaankuuluva yhteisön säännöstö rajat ylittävästä tiedottamis- ja kuulemisoikeudesta ja työntekijöiden osallistumisoikeudesta sekä olemassa olevien työntekijöiden osallistumisoikeuksien turvaaminen (direktiivit 94/45/EY (10) ja 2005/56/EY (11)) olisi säilytettävä kokonaisuudessaan ja että siten sääntömääräisen kotipaikan siirtämisen ei pitäisi johtaa olemassa olevien oikeuksien menettämiseen,

G.

ottaa huomioon, että sääntö, joka edellyttää yhtiön pitävän sekä päätoimipaikkansa että sääntömääräisen kotipaikkansa samassa jäsenvaltiossa, olisi vastoin sijoittautumisvapautta koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja siten yhteisön lainsäädännön vastainen,

1.

pyytää komissiota toimittamaan EY:n perustamissopimuksen 44 artiklan nojalla parlamentille 31. maaliskuuta 2009 mennessä lainsäädäntöehdotuksen direktiiviksi, jolla vahvistetaan toimet jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen yhteen sovittamiseksi, jotta tietyn jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustetun yrityksen sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen (14. yhtiöoikeusdirektiivi) yhteisössä helpottuisi, ja pyytää laatimaan kyseisen ehdotuksen toimielinten välisten keskustelujen ja jäljempänä esitettyjen yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

2.

toteaa, että tällä hetkellä yritykset pystyvät siirtämään kotipaikkansa ainoastaan purkamalla yhtiön ja perustamalla uuden oikeushenkilön kohdejäsenvaltioon tai perustamalla uuden oikeushenkilön kohdejäsenvaltioon ja sulauttamalla sen jälkeen yhteen molemmat yritykset; toteaa lisäksi, että tällaiseen menettelyyn liittyy hallinnollisia esteitä, kustannuksia ja sosiaalisia seurannaisvaikutuksia eikä se tarjoa oikeusvarmuutta;

3.

viittaa sijoittautumisvapauteen, joka yhtiöille taataan EY:n perustamissopimuksen 48 artiklassa ja josta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on antanut tulkinnan (12);

4.

huomauttaa, että yrityksen kotipaikan siirtämiseen liittyy myös valvonnan siirtyminen; toteaa, että laadittaessa 14:ttä yhtiöoikeusdirektiiviä yhtiöiden kotipaikan siirrosta jäsenvaltiosta toiseen on taattava osakkaiden, velkojien ja työntekijöiden olemassa olevien oikeuksien säilyttäminen sekä säilytettävä nykyinen yritysjohdon tasapaino (”corporate governance”);

5.

ehdottaa, että uudessa direktiivissä viitataan direktiiveihin 94/45/EY ja 2005/56/EY, jotta varmistetaan henkilöstöedustusta koskevien menettelyjen yhdenmukaisuus ja yhtenäinen sisältö EU:n yhtiöoikeusdirektiivejä sovellettaessa;

6.

katsoo, että yrityksen kotipaikan siirtäminen on tehtävä sen jälkeen, kun on laadittu siirtoa koskeva suunnitelma ja selvitys, jossa selitetään ja perustellaan oikeudelliset ja taloudelliset näkökohdat sekä siirron mahdolliset seuraukset osakkaille ja työntekijöille; korostaa, että sekä siirtoa koskeva suunnitelma että selvitys on toimitettava kaikkien toimijoiden käyttöön hyvissä ajoin;

7.

painottaa verokilpailun myönteisiä vaikutuksia talouskasvuun Lissabonin strategian yhteydessä;

8.

huomauttaa, että kotipaikan siirron olisi oltava verotuksellisesti neutraali;

9.

ehdottaa, että verohallintojen välistä tiedonvaihtoa ja avunantoa parannetaan;

10.

vaatii avoimuutta uuden direktiivin soveltamiseen jäsenvaltioissa ja ehdottaa lisäksi, että jäsenvaltioille asetetaan velvollisuus ilmoittaa siirroista komissiolle, minkä perusteella EY:n yritysrekisteriin merkitään tiedot yrityksistä, jotka siirtävät kotipaikkansa direktiivin säännösten mukaisesti; huomauttaa, että ilmoitusvelvollisuuden täytäntöönpanossa on lainsäädännön parantamiseksi pyrittävä välttämään liiallista tietojen ilmoittamista (”overkill”), edellyttäen että taataan riittävien tietojen ilmoittaminen.

11.

vahvistaa, että suosituksissa on noudatettu toissijaisuusperiaatetta ja kansalaisten perusoikeuksia;

12.

katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole talousarvioon kohdistuvia vaikutuksia;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle, neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.


(1)  EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 714.

(2)  EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 114.

(3)  EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 671.

(4)  Asia 81/87 Daily Mail ja General Trust [1988] Kok. 5483.

(5)  Asia C-212/97 Centros [1999] Kok. I-1459.

(6)  Asia C-208/00 Überseering [2000] Kok. I-9919.

(7)  Asia C-167/01 Inspire Art [2003] Kok. I-10155.

(8)  Asia C-411/03 SEVIC Systems [2005] Kok. I-10805.

(9)  Asia C-196/04 Cadbury Schweppes [2006] Kok. I-7995.

(10)  Neuvoston direktiivi 94/45/EY, annettu 22. syyskuuta 1994, eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä (EYVL L 254, 30.9.1994, s. 64).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/56/EY, annettu 26. lokakuuta 2005, pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista (EUVL L 310, 25.11.2005, s. 1).

(12)  Edellä mainitussa Centros-asiassa annettu tuomio.


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLLÖSTÄ

Euroopan parlamentti pyytää komissiota tekemään direktiiviehdotuksen, jossa on seuraavat kohdat:

Suositus 1 (sääntömääräisen kotipaikan siirtämisestä jäsenvaltioiden välillä aiheutuvat vaikutukset)

Sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen yli rajojen ei johda kyseisen yhtiön lakkauttamiseen tai muuhun keskeyttämiseen tai oikeushenkilöyden menettämiseen. Vastaavasti yritys säilyttää oikeushenkilöytensä, ja kaikki sen varat, velat ja sopimussuhteet säilyvät ennallaan. Siirtämisen ei pitäisi myöskään johtaa oikeudellisten, yhteiskunnallisten tai verotusta koskevien ehtojen kiertämiseen. Siirtäminen tulee voimaan päivänä, jona yhtiö rekisteröidään vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Yhtiöön sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä rekisteröintipäivämäärästä lähtien.

Suositus 2 (siirtämismenettely yhtiössä)

Siirtoa suunnittelevan yhtiön johdon tai hallituksen on laadittava siirtoehdotus. Ehdotuksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

(a)

kotijäsenvaltiossa olevan yhtiön oikeudellinen muoto, nimi ja sääntömääräinen kotipaikka,

(b)

vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevan yhtiön kaavailtu oikeudellinen muoto, nimi ja sääntömääräinen kotipaikka,

(c)

kotijäsenvaltion yhtiön perustamiskirja ja yhtiöjärjestys,

(d)

siirtämisen kaavailtu aikataulu,

(e)

päivä, josta lähtien sääntömääräisen kotipaikkansa siirtämään pyrkivän yhtiön katsotaan kirjanpitotarkoituksessa sijaitsevan vastaanottavassa jäsenvaltiossa,

(f)

tarvittaessa yksityiskohtaiset tiedot pääkonttorin tai päätoimipaikan siirtämisestä,

(g)

yhtiön jäsenille, työntekijöille ja luotonantajille taatut oikeudet tai ehdotetut asianmukaiset toimet,

(h)

tiedot menettelyistä, joilla määritetään työntekijöiden osallistumista koskevat järjestelyt, kun yhtiötä johdetaan työntekijöiden osallistumisen perusteella ja vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole säädetty tällaisesta järjestelmästä.

Siirtämisehdotus toimitetaan yhtiön jäsenten ja työntekijöiden edustajien tarkasteltavaksi hyvissä ajoin ennen yhtiön osakkaiden yleiskokousta.

Siirtämistä suunnittelevan yhtiön on julkaistava asiassa sovellettavan kansallisen lainsäädännön ja direktiivin 68/151/ETY (1) mukaisesti ainakin seuraavat tiedot:

(a)

kotijäsenvaltion yhtiön oikeudellinen muoto, nimi ja sääntömääräinen kotipaikka sekä vastaavat tiedot vastaanottavaan jäsenvaltioon suunnitellusta yhtiöstä,

(b)

rekisteri, johon direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja tiedot on kirjattu, sekä niiden kirjausnumero,

(c)

ilmoitus järjestelyistä, joiden avulla luotonantajat ja vähemmistöosakkaat voivat käyttää oikeuksiaan, ja osoite, josta kyseisiä järjestelyjä koskevat tiedot ovat saatavissa kokonaisuudessaan maksutta.

Siirtämistä suunnittelevan yhtiön johdon tai hallituksen on myös laadittava perustelut sisältävä selonteko ehdotuksen oikeudellisista ja taloudellisista näkökohdista, ja ilmoitettava yhtiön jäsenille, luotonantajille ja työtekijöille aiheutuvat vaikutukset, ellei asiasta ole sovittu toisin.

Suositus 3 (osakkaiden kokouksessa tehtävä siirtämispäätös)

Osakkaiden kokouksessa päätetään siirtämisehdotuksen hyväksymisestä yhtiön perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen muuttamiseen sovellettavien järjestelyjen mukaisesti ja siihen vaadittavalla enemmistöllä yhtiöön sen kotijäsenvaltiossa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

Jos yhtiötä johdetaan työntekijöiden osallistumisen perusteella, osakkaiden kokouksessa voidaan asettaa siirtämisen ehdoksi, että työntekijöiden osallistumista koskevat järjestelyt hyväksytään erikseen osakkaiden kokouksessa.

Suositus 4 (hallinnollinen siirtämismenettely ja todentaminen)

Kotijäsenvaltio todentaa lainsäädäntönsä mukaisesti siirtämismenettelyn legitiimiyden. Kotijäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen myöntää todistuksen siitä, että kaikki tarvittavat asiakirjat ja muodollisuudet on täytetty.

Vastaanottavan jäsenvaltion yhtiön todistus, perustamiskirja ja yhtiöjärjestys sekä jäljennös siirtoehdotuksesta esitetään riittävän ajoissa elimelle, joka vastaa rekisteröinnistä vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Nämä asiakirjat riittävät yhtiön rekisteröimiseen vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Rekisteröinnistä vastaava vastaanottavan jäsenvaltion viranomainen tarkistaa, että siirtämisen aineelliset ja muodolliset ehdot täyttyvät.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa rekisteröinnistä viipymättä kotijäsenvaltion vastaavalle viranomaiselle. Tämän jälkeen kotijäsenvaltion viranomainen poistaa yhtiön omasta rekisteristään.

Vastaanottavassa jäsenvaltiossa rekisteröiminen ja kotijäsenvaltion rekisteristä poistaminen on julkistettava. Julkaistaessa on annettava ainakin seuraavat tiedot:

(a)

rekisteröinnin päivämäärä,

(b)

kotijäsenvaltion rekisterin entinen kirjausnumero ja vastaanottavan jäsenvaltion uusi kirjausnumero.

Suositus 5 (työntekijöiden osallistuminen)

Työntekijöiden osallistumisesta säädetään vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä.

Vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä ei kuitenkaan sovelleta:

(a)

kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei ole säädetty vähintään samantasoisesta osallistumisesta kuin yhtiön toimiessa kotijäsenvaltiossa, tai

(b)

kun vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä ei anneta muissa jäsenvaltioissa olevien yhtiön yritysten työntekijöille samoja oikeuksia kuin mitä näillä oli ennen siirtämistä.

Näissä tapauksissa sovelletaan direktiivin 2005/56/EY 16 artiklan säännöksiä.

Suositus 6 (siirtämisen vaikutuspiiriin kuuluvat kolmannet osapuolet)

Mikään yhtiö, jota vastaan on käynnistetty lakkauttamista, selvitystilaa, maksukyvyttömyyttä tai maksujen keskeyttämistä koskeva menettely tai muu vastaava menettely, ei voi siirtää sääntömääristä kotipaikkaansa jäsenvaltiosta toiseen yhteisön alueella.

Jos yhtiöön sovelletaan ennen sääntömääräisen kotipaikan siirtämistä käynnistettyjä oikeudellisia tai hallinnollisia menettelyjä, niissä katsotaan yhtiön sääntömääräisen kotipaikan olevan kotijäsenvaltiossa.


(1)  Ensimmäinen neuvoston direktiivi 68/151/ETY, annettu 9. maaliskuuta 1968, niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi (EYVL L 65, 14.3.1968, s. 8).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/10


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus

P6_TA(2009)0087

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta (2008/2305(INI))

2010/C 87 E/03

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 1 ja 2 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemasta tehdyn Geneven yleissopimuksen vuodelta 1951 ja sen lisäpöytäkirjan vuodelta 1967,

ottaa huomioon niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18. helmikuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 (1) (”Dublin-asetus”),

ottaa huomioon turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27. tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY (2) (”vastaanottodirektiivi”),

ottaa huomioon pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1. joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY (3) (”turvapaikkadirektiivi”),

ottaa huomioon kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (4),

ottaa huomioon komission kertomuksen turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27 päivänä tammikuuta 2003 annetun direktiivin 2003/9/EY soveltamisesta (KOM(2007)0745),

ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Lampedusasta (5),

ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman pakolaisten tilanteesta Maltalla (6),

ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman turvapaikka-asioista: käytännön yhteistyö, päätöksenteon laatu yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä (7),

ottaa huomioon 2. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Dublinin yleissopimukseen perustuvan järjestelmän arvioinnista (8),

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan selvitykset vierailuista pakolaiskeskuksiin niiden vastaanotto-olosuhteiden tarkastamiseksi,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 6. toukokuuta 2008 antaman tuomion asiassa C-133/06 (Euroopan parlamentti vastaan Euroopan unionin neuvosto) (9) turvapaikkadirektiivin kumoamisesta ja erityisesti niiden direktiivin säännösten kumoamisesta, jotka koskevat turvallisten maiden yhteisten vähimmäisluettelojen hyväksymis- ja muuttamismenettelyä,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 16. lokakuuta 2008 hyväksymän Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen, jonka neljäs tavoite on ”Euroopan turvapaikkajärjestelmän toteuttaminen”,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0050/2009),

A.

ottaa huomioon, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamisen ensimmäiseen vaiheeseen liittyvät säädökset ovat kyllä mahdollistaneet yhteisten vähimmäisnormien käyttöönoton mutta eivät kuitenkaan tasavertaisia edellytyksiä saada suojaa kaikkialla Euroopan unionin alueella ja että tämän seurauksena on edelleen ongelmia, kuten turha liikkuminen jäsenvaltiosta toiseen ja lukuisat hakemukset,

B.

katsoo, että Dublinin järjestelmän ensimmäisen vastaanottajamaan vastuuta koskeva peruste voi johtaa siihen, että tiettyjen, etenkin EU:n ulkorajoilla sijaitsevien, jäsenvaltioiden taakka on suhteeton puhtaasti niiden maantieteelliseen sijaintiin liittyvistä syistä, ja katsoo, että tällaisella ilmiöllä on haitallisia vaikutuksia sekä jäsenvaltioihin että turvapaikanhakijoihin,

C.

huomauttaa, että Dublinin järjestelmää koskevan komission arvion mukaan vuoden 2005 aikana 13 EU:n ulkorajoilla sijaitsevaa jäsenvaltiota joutui Dublinin järjestelmän vuoksi käsittelemään yhä suurempia haasteita,

D.

palauttaa mieliin, että edellä mainitussa vastaanottodirektiiviä käsittelevässä arviointiraportissaan komissio panee merkille vakavia ongelmia direktiivin täytäntöönpanossa erityisesti suljetuissa keskuksissa ja kauttakulkualueilla ja että parlamentin valtuuskuntien jäsenet saattoivat itse todeta ongelmat lukuisilla vierailukäynneillään,

Yleiset huomiot

1.

toteaa, että viimeksi kuluneen vuoden aikana pakolaisten määrä on kasvanut yli 12 miljoonaan ja maan sisällä siirtymään joutuneiden määrä 26 miljoonaan koko maailmassa; tukee näin ollen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamista ja pitää myönteisenä komission turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelmaa, joka toimii etenemissuunnitelmana yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän loppuun saattamiselle;

2.

pitää valitettavana, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä sovellettavan uuden oikeusperustan vuoksi jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmien haitallisten eroavaisuuksien poistamiseen tarkoitetun yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisen vaiheen loppuun saattamisen määräaikaa suunnitellaan lykättävän vuoteen 2012;

3.

kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että tiettyjen kolmansien maiden kansalaisten pakolaisaseman tunnustaminen vaihtelee noin 0–90 prosentin välillä eri jäsenvaltioissa;

4.

korostaa, että yhteiseen turvapaikkajärjestelmään ja turvapaikkahakijoiden yhdenvertaiseen asemaan johtavan normien yhdenmukaistamisen olisi saatava aikaan se, että kaikkialla unionissa on korkea suojataso, eikä se saa johtaa alhaisimman yhteisen tason tavoitteluun, mikä aiheuttaisi sen, että yhteinen turvapaikkajärjestelmä menettäisi lisäarvonsa;

5.

pahoittelee, että demokratiaan ja ihmisoikeuksien suojeluun olennaisesti kuuluva turvapaikkajärjestelmän käsite on heikentynyt suuresti viime vuosina; toistaa, että turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja tarpeita ja palauttamiskiellon periaatetta on kunnioitettava kaikilta osin;

6.

palauttaa mieliin, että EU:n on käytettävä ulkorajoilla mekanismeja turvapaikanhakijoiden tunnistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että henkilöt, jotka ovat oikeutettuja kansainväliseen suojeluun, pääsevät niiden alueelle myös ulkorajoilla suoritettavien tarkastusoperaatioiden yhteydessä;

7.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio pitää turvapaikkamahdollisuuden varmistamista suojaa tarvitseville yhtenä eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän keskeisimmistä tavoitteista;

8.

kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivaa virastoa (rajaturvallisuusvirasto) antamaan yksityiskohtaisia tietoja viraston operaatioiden yhteydessä turvapaikanhakijoiksi yksilöityjen henkilöiden määrästä ja näiden operaatioiden yhteydessä pysäytettyjen ja kauttakulkumaahan tai alkuperämaahansa palautettujen henkilöiden kohtalosta; kehottaa komissiota laatimaan rajaturvallisuusviraston toimivaltuuksia koskevan muutosehdotuksen, jossa ilmoitetaan selkeästi, että suojelu- ja ihmisoikeuskysymykset ovat olennainen osa EU:n ulkorajojen hallinnointia;

9.

pitää myönteisenä, että komissio tunnustaa tarpeen varmistaa yhdenmukaisuus muiden sellaisten politiikan alojen kanssa, joilla on vaikutusta kansainväliseen suojeluun; kehottaa siksi komissiota tukemaan ja tekemään aloitteita rajaturvallisuusviraston ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) kaltaisten rajavalvontapolitiikkojen ja - käytäntöjen uudelleen tarkastelemiseksi ja mukauttamiseksi, jotta taataan, että pakolaiset saavat suojelua EU:ssa ja että palauttamiskiellon periaatetta kunnioitetaan kaikilta osin EU:n ulkorajoilla; korostaa lisäksi, että YK:n merioikeusyleissopimuksessa (UNCLOS) vahvistettu avunantovelvollisuus sitoo oikeudellisesti jäsenvaltioita, EU:ta ja rajaturvallisuusvirastoa;

Voimassa olevan lainsäädännön parantaminen

10.

panee tyytyväisenä merkille, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan asiassa C-133/06 kumonnut turvapaikkadirektiivin 29 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 36 artiklan 3 kohdan, jotka koskevat turvallisten alkuperämaiden yhteisen vähimmäisluettelon ja turvallisten kolmansien maiden yhteisen luettelon hyväksymistä ja muuttamista;

11.

panee tyytyväisenä merkille tietyissä jäsenvaltioissa toteutetut myönteiset aloitteet turvapaikkahakijoiden vastaanottamiseksi heti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemisen jälkeen avoimissa keskuksissa ja täysin paikallisiin yhteisöihin kotoutettuina;

12.

katsoo, että turvapaikanhakijat ovat haavoittuvia henkilöitä, joiden on voitava nauttia tarkoituksenmukaisista vastaanotto-olosuhteista; palauttaa mieliin, että vankilaympäristö ei voi missään tapauksessa auttaa alkuperämaassa tai matkalla kohti Eurooppaa koettujen traumojen selvittämisessä;

13.

suhtautuu myönteisesti komission viimeisimmissä ehdotuksissa mainittuihin säännöksiin, joiden mukaan jäsenvaltiot eivät saa ottaa henkilöä säilöön ainoastaan sen vuoksi, että hän hakee kansainvälistä suojelua; katsoo, että turvapaikanhakijoita ei periaatteessa pitäisi ottaa säilöön heidän erityisen herkän tilanteensa vuoksi;

14.

pitää valitettavana, että useissa jäsenvaltioissa turvapaikanhakijoiden säilöönotto on vielä todellisuutta, kun henkilö on tullut alueelle laittomasti, ja panee siksi tyytyväisenä merkille, että vastaanottodirektiiviin on lisätty säilöönottoa koskevia menettelytakeita; on tämän suhteen sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden säilöönoton pitäisi olla mahdollista ainoastaan hyvin selvästi määritellyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa ja noudattaen välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita sekä säilöönoton tavan että sen tarkoituksen suhteen; katsoo myös, että kun turvapaikanhakija on otettu säilöön, hänellä olisi oltava oikeus oikeussuojakeinoihin kansallisessa tuomioistuimessa;

15.

pitää keskeisen tärkeänä, että uuden vastaanottodirektiivin soveltamisalaa selkeytetään siten, että katetaan pakolaiskeskukset, kauttakulkualueet, rajamenettelyt ja Dublinin menettelyn mukaisesti siirretyt turvapaikanhakijat;

16.

suosittaa, että vastaanottodirektiivissä otetaan käyttöön virallinen järjestelmä haavoittuvien henkilöiden, erityisesti ilman saattajaa liikkuvien alaikäisten, muista riippuvaisten vanhusten, vammaisten, raskaana olevien naisten, lasten kanssa liikkuvien yksinhuoltajien ja traumatisoituneiden (kidutus, raiskaus sekä henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta) henkilöiden, yksilöimiseksi välittömästi;

17.

katsoo, että yhtenäinen turvapaikanhakumenettely ja yhtenäiset normit, joiden mukaan turvapaikanhakijat luokitellaan pakolaisiksi tai kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi, pitäisi ottaa käyttöön siten, että ne kattavat kaikki kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset (pakolaisasema, toissijainen suojelu, tilapäinen suojelu);

18.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo selkeyttää toissijaisen suojelun myöntämisedellytyksiä ja etenkin että se ehdottaa tämäntyyppisen suojelun saajille myönnettävien oikeuksien ja etujen tason tarkistamista; katsoo, että näin voidaan varmistaa aiempaa paremmin aiempaa yhdenvertaisempi kohtelu;

19.

pitää myönteisenä komission aikomusta muuttaa turvapaikkadirektiiviä ja korostaa, että yhteisen turvapaikkamenettelyn olisi tarjottava selkeät, yhdenmukaiset ja kohtuulliset aikarajat, joiden puitteissa viranomaisten on päätettävä turvapaikkahakemuksista, jotta vältetään turvapaikanhakijoiden terveyteen ja hyvinvointiin mahdollisesti kielteisesti vaikuttavat pitkät ja perusteettomat odotusajat; toistaa, että pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman myöntämisen pitäisi aina perustua yksilölliseen arviointiin eikä rajoittua (esimerkiksi kansallisuuteen perustuvaan) yleisarvioon tai (esimerkiksi alkuperämaan ihmisoikeustilanteeseen liittyviin) ehtoihin;

20.

pitää toivottavana, että jäsenvaltioiden käytettävissä olevat tiedot alkuperämaista kerätään yhteen, ja kehottaa komissiota lisäämään ponnistelujaan yhteisen tietopankin käyttöönottamiseksi; painottaa, että alkuperämaita koskevien tietojen keräämisen ja esittämisen sekä portaalin hallinnoimisen yhteydessä olisi varmistettava, että mukana ovat erilaisten tunnettujen asiantuntijoiden maakohtaiset raportit, että tiedot ovat julkisesti saatavilla ja erillään päättäjien käsittelystä (jotta ne pysyvät puolueettomina ja poliittisen vaikutuspiirin ulkopuolella) ja että valtiollisten, valtiosta riippumattomien ja kansainvälisten lähteiden välillä on noudatettu oikeudenmukaista tasapainoa, kun alkuperämaita koskevia tietoja on kerätty;

21.

pitää myönteisenä Dublin-asetuksen uudelleenlaadintaa sekä ehdotettuja säännöksiä, jotka koskevat Dublinin menettelyn mukaisesti tehtävien siirtojen lykkäämistä, jos on aihetta huoleen, että niiden seurauksena hakijat eivät nauttisi riittävää suojaa asianomaisissa jäsenvaltioissa, erityisesti mitä tulee vastaanotto-olosuhteisiin ja turvapaikkamenettelyyn pääsyyn, sekä tapauksissa, joissa siirrot voisivat lisätä sellaisten jäsenvaltioiden taakkaa, joihin kohdistuu, erityisesti niiden maantieteellisen tai demografisen tilanteen vuoksi, suhteettoman suuria paineita; korostaa kuitenkin, että nämä säännökset olisivat viime kädessä vain poliittinen kannanotto, eivätkä tehokas väline, jolla merkittävästi tuettaisiin jäsenvaltioita, ellei käyttöön oteta kaikkien jäsenvaltioiden kohdalla sitovaa kaksiosaista välinettä, jolla säädetään:

a)

virkamiesten siirtämisestä muista jäsenvaltioista Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston alaisuudessa avustamaan erityisessä ja ongelmallisessa tilanteessa olevia jäsenvaltioita;

b)

järjestelystä, jolla kansainvälistä suojelua nauttivat henkilöt siirretään erityisessä ja ongelmallisessa tilanteessa olevista jäsenvaltioista toisiin jäsenvaltioihin Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun virastoa kuullen ja suojelua saavien suostumuksella;

22.

katsoo, että tarkistetussa Dublin-asetuksessa turvapaikanhakijoille olisi myönnettävä oikeus tehdä valitus siirtopäätöksestä, ja valituksen olisi velvoitettava tuomioistuimet viran puolesta tutkimaan, onko siirtopäätöksen täytäntöönpano keskeytettävä väliaikaisesti;

Hallintorakenteet

23.

tukee voimakkaasti Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston perustamista, jonka olisi toimittava kiinteässä yhteistyössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston sekä turvapaikka-asioihin erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen kanssa;

24.

katsoo, että yhtenä Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston tehtävistä olisi oltava niiden erojen tarkka analysointi, joita edelleen ilmenee kansallisten turvapaikkajärjestelmien välillä, ja myötävaikuttaminen niiden korjaamiseen;

25.

katsoo, että Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston tehtäviin pitäisi myös kuulua suuntaviivojen laatiminen turvapaikkahakemusten täsmällisemmän arvioinnin edistämiseksi, hyvien käytäntöjen vaihdon edistäminen sekä asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon ja soveltamisen valvominen (komission aseman tukeminen perussopimusten vartijana);

26.

katsoo, että suojelupyynnön hylkäämisen jälkeen alkuperä- tai lähtömaahan palautettujen turvapaikanhakijoiden kohtelun seurannan käytännön näkökohtia olisi pohdittava;

27.

rohkaisee komissiota jatkamaan ponnisteluja yhteisen eurooppalaisen turvapaikka-asioita koskevan koulutusohjelman luomiseksi, koska alalla tehtyjen päätösten laatu on suoraan yhteydessä kansallisen tason päätöksentekijöiden koulutukseen ja tietoihin; katsoo, että alaan erikoistuneiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kuuleminen koulutusohjelmien laatimiseksi olisi tehokkuuden tae;

28.

katsoo, että kaikilla päättäjillä olisi oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet saada ammattimaisesti ja puolueettomasti laadittuja tietoja alkuperämaista, sillä tiedot ovat keskeinen väline turvapaikkaviranomaisille ja muutoksenhakuelimille sekä turvapaikanhakijoille, jotka voivat tietoihin perustuen osoittaa tarvitsevansa kansainvälistä suojelua;

29.

korostaa, että turvapaikanhakijoiden odottaessa päätöstä viranomaisten pitäisi ottaa huomioon heikommassa asemassa olevien hakijoiden, kuten lasten, vammaisten ja naisten, erilaiset tarpeet ja antaa käyttöön tarvittava infrastruktuuri;

Kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttaminen

30.

pitää kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttamista tärkeänä demokratian, turvallisuuden ja taloudellisten näkökohtien vuoksi;

31.

pitää valitettavana, että Dublin-asetuksessa vahvistetuissa säännöissä turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaavan jäsenvaltion määrittämiseksi ei oteta huomioon hakijoiden toiveita, ja katsoo, että tietyt perhesuhteita, kulttuuria ja kieltä koskevat kriteerit pitäisi ottaa paremmin huomioon päätöksiä tehtäessä, jotta edistetään turvapaikanhakijoiden kotouttamista;

32.

kehottaa neuvostoa sopimaan pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25. marraskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY (10) soveltamisalan laajentamisesta kattamaan pakolaiset ja toissijaista suojelua nauttivat henkilöt;

33.

panee tyytyväisenä merkille komission vastaanottodirektiivissä esittämän ehdotuksen, jonka mukaan hakijoille mahdollistetaan yksinkertaistettu pääsy työmarkkinoille, koska heidän sijoittautumisensa työelämään on yksi heidän vastaanottavaan jäsenvaltioon kotouttamisensa keskeisistä edellytyksistä ja auttaa heitä lisäksi kehittämään sellaisia taitoja, jotka ovat hyödyllisiä sekä vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleskelun aikana että alkuperämaassa, mikäli hakijat palaavat sinne;

34.

katsoo, että kun päätetään vastuussa olevasta jäsenvaltiosta, turvapaikkajärjestelmässä olisi kotouttamisen helpottamiseksi otettava huomioon muun muassa sosiaalinen, kulttuurinen ja kielellinen tausta sekä turvapaikanhakijan sellaisten koulutuksellisten ansioiden, ammatillisen pätevyyden ja taitojen tunnustaminen, jotka vastaavat vastaanottavan jäsenvaltion taloudellisia tarpeita;

35.

suosittaa, että pakolaisten ja toissijaista suojelu nauttivien henkilöiden oikeuksien välillä ei tehdä eroa; korostaa erityisesti tarvetta parantaa toissijaista suojelua nauttivien henkilöiden sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia, koska se on keskeistä heidän kotouttamisensa kannalta;

Solidaarisuusmekanismit

36.

katsoo, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän yhtenä tavoitteena on oltava tehokkaiden solidaarisuusmekanismien käyttöönotto, jotta parannetaan niiden maiden tilannetta, joihin tulee eniten turvapaikanhakijoita ja joilla on vaikeuksia taata heille asianmukaiset vastaanotto-olosuhteet, käsitellä hakemukset määräajassa ja vahvistetuin menettelyin tai kotouttaa pakolaisaseman saaneita hakijoita;

37.

katsoo, että solidaarisuus ei voi rajoittua taloudellisten resurssien myöntämiseen, ja kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön vapaaehtoista sisäistä uudelleen sijoittautumista ja siirtoa koskevia mekanismeja Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen mukaisesti; katsoo, että ne mahdollistaisivat sen, että kansainvälistä suojelua saavat henkilöt voidaan vastaanottaa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on myöntänyt suojelun;

38.

katsoo, että olisi tarkasteltava mahdollisuutta laajentaa direktiivin 2001/55/EY (11) soveltamisalaa, jotta mahdollistetaan erityisesti tiettyjen kansainvälistä suojelua tilapäisesti tarvitsevien ihmisryhmien vastaanottaminen silloinkin, kun kyse ei ole suuresta määrästä;

39.

rohkaisee perustamaan tulevan Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston puitteissa turvapaikka-asioiden asiantuntijaryhmiä, jotka voivat avustaa jäsenvaltioita, joihin tulee yhtäkkiä suuri määrä turvapaikanhakijoita ja jotka eivät pysty selviämään tilanteesta;

40.

pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta perustaa tulevan Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston alaisuuteen eurooppalainen kansainvälisen suojelun siirtojärjestelmä, jonka puitteissa pakolaiset voisivat omasta pyynnöstään liikkua Euroopassa ja joka siten keventäisi tiettyjen jäsenvaltioiden taakkaa;

41.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo käynnistää tutkimuksen, jossa arvioidaan keinoja kohentaa EU:n taloudellista solidaarisuutta, ja odottaa mielenkiinnolla tältä osin tehtäviä ehdotuksia;

42.

kannattaa kansallisten viranomaisten, YK:n pakolaisasian päävaltuutetun ja EU:n kansalaisjärjestöjen välisiä sopimuksia rajavalvonnasta ja sopimusten rahoittamista EU:n ulkorajarahastosta;

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

43.

korostaa, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän olisi oltava täysin yhdenmukainen niiden pakolaisten suojelun alan tavoitteiden ja toimien kanssa, joita toteutetaan EU:n kehittyvien maiden kanssa tehtävän yhteistyön välineiden (kuten Euroopan kehitysrahaston, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen) sekä EU:n ja kehittyvien maiden välisten sopimusten ja kumppanuuksien (kuten Cotonoun sopimus ja yhteinen EU–Afrikka-strategia) avulla;

44.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, etteivät turvapaikat ole kriisinhallintaväline vaan olennainen osa kolmansien maiden kanssa tehtävää kehitysyhteistyötä; toistaa myös, että kehitysyhteistyö, erityisesti kriisien ehkäisy, ihmisoikeuksien valvonta, konfliktien selvittäminen ja rauhan rakentaminen, voisi olla pakolaisuutta ennalta ehkäisevä väline; korostaa siksi, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän pitäisi liittyä läheisesti eurooppalaiseen kehitysavun ja humanitaarisen avun politiikkaan;

45.

odottaa alueellisten suojeluohjelmien arviointia, joka on määrä suorittaa vuonna 2009; korostaa, että kyseiset ohjelmat olisi kehitettävä täysin yhteensopiviksi kansallisten ja alueellisten toimintasuunnitelmien, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita koskevan aihekohtaisen ohjelman kanssa ja että yleisesti ottaen niitä ei koskaan pitäisi käyttää keinona jäsenvaltioiden ja EU:n velvollisuuksien väistämiseksi; kehottaa komissiota koordinoimaan paremmin eri yksiköidensä toimet tältä osin siten, että optimoidaan niiden välinen synergia, ja raportoimaan parlamentille tähän pyrkivistä ponnisteluista;

46.

tunnustaa, että on tärkeää lisätä ensimmäisten turvapaikkamaiden vastaanottokapasiteettia ja ottaa käyttöön Euroopan tasolla kiinteässä yhteistyössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun kanssa uudelleensijoittautumisohjelma, jossa määritellään yhteiset kriteerit ja koordinointimekanismit;

47.

pyytää lisäksi arvion laatimista siitä, kuinka riittäviä ovat kuhunkin kolmansia maita koskevaan toimeen käytettävissä olevat varat, esimerkiksi alueen sisällä tapahtuvaan suojeluun, erityisesti kun otetaan huomioon parlamentin ilmaisema kanta, jonka mukaan tällaiset toimet edellyttävät lisärahoitusta kehitysmäärärahojen uudelleenkohdentamisen sijaan;

48.

kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioiden aktiivisempaa osallistumista pakolaisten uudelleensijoittamiseen maailmanlaajuisesti;

49.

panee suurella mielenkiinnolla merkille ajatuksen siitä, että otetaan käyttöön ”suojattua maahantuloa koskevat menettelyt”, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan konkreettisia menettelyjä ja näiden toimien käytännön vaikutuksia;

50.

odottaa mielenkiinnolla tuloksia tutkimuksesta, joka koskee EU:n alueen ulkopuolella tapahtuvaa hakemusten yhteistä käsittelyä ja jonka komissio aikoo toteuttaa vuonna 2009, ja varoittaa pyrkimyksistä siirtää turvapaikanhakijoiden vastaanotto ja hakemusten käsittely kolmansille maille tai YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle;

*

* *

51.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, EU:n rajaturvallisuusvirastolle ja Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulle.


(1)  EUVL L 50, 25.2.2003, s. 1.

(2)  EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18.

(3)  EUVL L 326, 13.12.2005, s. 13.

(4)  EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12.

(5)  EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 598.

(6)  EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 301.

(7)  EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 364.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0385.

(9)  EUVL C 158, 21.6.2008, s. 3.

(10)  EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44.

(11)  Neuvoston direktiivi 2001/55/EY, annettu 20. heinäkuuta 2001, vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi (EYVL L 212, 7.8.2001, s. 12).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/16


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Komission toimintasuunnitelma yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi

P6_TA(2009)0088

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 komission toimintasuunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi (2008/2150(INI))

2010/C 87 E/04

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 2/2004 ”yhtenäisestä tarkastusmallista” (single audit) (sekä yhteisön sisäisen valvonnan menettelyjä koskevan ehdotuksen) (1),

ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2005 päivätyn komission tiedonannon suunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen kehittämiseksi (KOM(2005)0252),

ottaa huomioon 17. tammikuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi (KOM(2006)0009),

ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2006 julkaistun ensimmäisen kertomuksen sisäisen valvonnan kehystä koskevan komission toimintasuunnitelman täytäntöönpanon tilanteesta (SEC(2006)1009), jonka komissio esitti varainhoitovuotta 2004 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä 27. huhtikuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (2) esitetyn pyynnön mukaisesti,

ottaa huomioon 7. maaliskuuta 2007 julkaistun komission välikertomuksen (KOM(2007)0086), jossa esitettiin yhteenveto saavutetusta edistyksestä ja ilmoitettiin tarvittavista lisätoimenpiteistä,

ottaa huomioon 27. helmikuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi (KOM(2008)0110) ja siihen liittyvän komission valmisteluasiakirjan (SEC(2008)0259),

ottaa huomioon 4. kesäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2007” (KOM(2008)0338),

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vuosikertomus vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2007 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista” (KOM(2008)0499),

ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle varainhoitovuotta 2006 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (KOM(2008)0629 ja KOM(2008)0628) sekä sen liitteenä olevat komission valmisteluasiakirjat (SEC(2008)2579 ja SEC(2008)2580),

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2007 ja tarkastettujen toimielinten vastaukset (3),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0022/2009),

A.

ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 274 artiklan mukaan komissio toteuttaa talousarviota omalla vastuullaan, moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa,

B.

ottaa huomioon, että tehokasta sisäistä valvontaa koskeva periaate on yksi budjettiperiaatteista, joka mainitaan Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. päivänä kesäkuuta 2002 annetussa asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4), sellaisena kuin se on muutettuna 13. joulukuuta 2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006 (5), kuten komissio ehdotti edellä mainitussa toimintasuunnitelmassaan yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi (toimintasuunnitelma),

C.

katsoo, että komissio voi parhaiten osoittaa todellisen sitoutumisensa avoimuuteen ja moitteettomaan varainhoitoon toteuttamalla kaikki tarvittavat toimenpiteet ja antamalla kaiken tukensa aloitteille, joiden tavoitteena on parantaa varainhoidon laatua myönteisen tarkastuslausuman (DAS (6)) saamiseksi tilintarkastustuomioistuimelta,

D.

ottaa huomioon, että Ecofin-neuvoston 8. marraskuuta 2005 antamien päätelmien 5 kohdassa todetaan, että yhdennetyn sisäisen valvonnan toteuttaminen ja valvontaan sovellettavan lainsäädännön yksinkertaistaminen on ensisijaisen tärkeää, ja pyydetään komissiota arvioimaan valvonnan kustannuksia menoeräkohtaisesti,

E.

ottaa huomioon, että tukeakseen strategista tavoitettaan myönteisen tarkastuslausuman saamisesta Euroopan tilintarkastustuomioistuimelta komissio hyväksyi tammikuussa 2006 toimintasuunnitelman, joka perustuu tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin (7), varainhoitovuotta 2003 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä 12. huhtikuuta 2005 annettuun parlamentin päätöslauselmaan (8) ja Ecofinin 8. marraskuuta 2005 antamiin päätelmiin,

F.

ottaa huomioon, että toimintasuunnitelmassa keskityttiin komission silloisten tarkastusrakenteiden puutteisiin ja nimettiin 16 alaa, joilla tarvittiin toimenpiteitä vuoden 2007 loppuun mennessä, ottaen huomioon, että unionin varainhoidon parantamista on tuettava seuraamalla tiiviisti valvonnan edistymistä komissiossa ja jäsenvaltioissa,

G.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 2007 toisen luvun (Komission sisäinen valvonta) 2.29 kohdassa huomautetaan, että ”Vuotta 2007 koskeva komission yhteenvetokertomus sisältää luottavaisen arvion toiminnan täytäntöönpanon edistymisestä joulukuuhun 2007 mennessä. Kertomuksessa tuodaan kuitenkin esille, että on odotettava jonkin aikaa, ennen kuin käytettävissä on tietoja, joiden perusteella voidaan osoittaa, että toimet ovat vaikuttavia tilien perustana oleviin toimiin liittyvän virhetason alentamisen kannalta”,

H.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 2.30 kohtaan annetun komission vastauksen mukaan ”Toimenpiteiden toteuttaminen on pitkän aikavälin prosessi, johon paneudutaan määrätietoisesti. Toimenpiteet on toteutettu vuosina 2006 ja 2007, ja vaikutukset näkyvät luonnollisesti viipeellä. Ensimmäinen vaikutustenarviointikertomus laaditaan alkuvuodesta 2009”,

1.

pitää toimintasuunnitelman toteuttamisessa saavutettua edistystä kaiken kaikkiaan myönteisenä ja on tyytyväinen siihen, että suurin osa toimintasuunnitelmassa määritellyistä puutteista on korjattu;

2.

korostaa, että komission toimintasuunnitelmassa kuvattu tehokas yhdennetty sisäisen valvonnan kehys antaa komissiolle ja jäsenvaltioille mahdollisuuden toteuttaa paremmin EU:n talousarviota poliittisten tavoitteiden ja parlamentin prioriteettien mukaisesti;

3.

pitää selkeän kielenkäytön puutetta valitettavana ja pyytää komissiota kertomaan, mikä on sen tämänhetkinen vaihe yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen toteuttamisprosessissa ja milloin se odottaa toteutetuilla toimilla olevan näkyviä ja myönteisiä vaikutuksia toimien laillisuuteen ja asianmukaisuuteen;

4.

panee merkille 4. helmikuuta 2009 annetun edistymisraportin (KOM(2009)0043) ja ottaa sen huomioon varainhoitovuotta 2007 koskevassa vastuuvapauden myöntämisestä annettavassa päätöslauselmassaan;

5.

ottaa huomioon komission tekemän työn, mutta pitää valitettavana sitä, ettei komissio tähän mennessä ole pystynyt esittämään täydellisiä ja luotettavia tietoja takaisinperintöjen ja rahoituskorjausten luvuista, koska jäsenvaltioilla on raportointiin liittyviä ongelmia; pyytää komissiota ratkaisemaan nämä raportointiin liittyvät ongelmat ja odottaa, että se esittää yksityiskohtaisen aikataulun uuden raportointijärjestelmän kehittämiselle ja soveltamiselle;

6.

huomauttaa, että toimintasuunnitelman onnistumista arvioidaan kuitenkin toimenpiteiden vaikutusten perusteella, toisin sanoen onnistuminen näkyy pienempänä virheiden määränä ja tilintarkastustuomioistuimelta saatavina parempina valvontajärjestelmien arvioina;

7.

luottaa tiukasti siihen, että kyseisillä parannuksilla on todellinen vaikutus tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukseen 2008;

8.

kehottaa komissiota lisäämään avoimuutta toimintasuunnitelman vaikutusarvioinnissaan ja seuraamaan täysipainoisesti sen täytäntöönpanoa;

Toimenpiteet 4, 10 ja 10N: virheiden määrä tai hyväksyttävä virheriski – analyysi toimintoihin liittyvien menojen ja valvontajärjestelmien kustannusten välisestä tasapainosta

9.

pitää valitettavana, että Euroopan parlamentille kahden tärkeimmän toimenpiteen toteuttaminen on jossain määrin myöhästynyt suunnitellusta aikataulusta;

10.

pahoittelee erityisesti, että toimintasuunnitelman toimenpidettä 4, joka koskee vuoropuhelun aloittamista toimielinten välillä niistä perusperiaatteista, jotka on otettava huomioon arvioitaessa, mitä tilien perustana oleviin toimiin liittyviä riskejä voidaan pitää hyväksyttävinä, ei ole vielä toteutettu; yhtyy tilintarkastustuomioistuimen lausuntoon nro 4/2006 (9) siinä, että vaikka hyväksyttävä riskitaso on keskeinen käsite yhdennetyn sisäisen valvonnan järjestelmässä, on vielä epäselvää, miten ”hyväksyttävä riskitaso” määritellään;

11.

korostaa, että vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2005 (10) 2.9 ja 2.10 kohdassa tilintarkastustuomioistuin katsoo yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen suhteen, että ”yksi tärkeimmistä komission hyväksymistä tavoitteista on valvonnan suhteuttaminen ja kustannusvaikuttavuus”;

12.

muistuttaa lisäksi, että edellä mainituissa Ecofin-neuvoston 8. marraskuuta 2005 antamissa päätelmissä todettiin, että neuvosto katsoo, tuomioistuimen antaman lausunnon nro 2/2004 mukaisesti, että sen pitäisi päästä sopimukseen parlamentin kanssa sellaisista tilien perustana oleviin toimiin liittyvistä riskeistä, joita voidaan pitää hyväksyttävinä, ottaen huomioon valvonnan kustannukset ja siitä saatava hyöty eri politiikan alojen yhteydessä ja vastaavien menojen määrä;

13.

huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin suosittaa vuosikertomuksensa 2007 2.42 kohdan c alakohdassa hyväksyttävän riskin käsitteen määrittämistä aiempaa paremmin ja toteaa ensimmäisen luvun (Tarkastuslausuma ja lausuman perustana olevat tiedot) 1.52 kohdan c alakohdassa, että ”Menojen ja yksittäisten menoalojen jäännösriskin välinen tasapaino on niin tärkeä, että se olisi hyväksyttävä poliittisella tasolla (päätöksen tekisivät talousarvio-/vastuuvapausviranomaiset) unionin kansalaisten puolesta”;

14.

kehottaa komissiota antamaan kiireellisesti lupaamansa tiedonannon tästä aiheesta, jotta toimielinten välinen vuoropuhelu hyväksyttävästä riskistä saadaan käyntiin, kuten parlamentti on jo pyytänyt 24. huhtikuuta 2007 päivätyssä varainhoitovuotta 2005 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmassaan (11) ja 22. huhtikuuta 2008 päivätyssä, varainhoitovuotta 2006 koskevassa vastuuvapauspäätöslauselmissaan (12); kehottaa komissiota kertomaan täysin avoimesti, mitä menetelmiä se käyttää määrittäessään virheiden määrää;

15.

katsoo näin ollen, että komission on suhteellisuusperiaatteen ja valvontajärjestelmien kustannustehokkuuden periaatteen noudattamiseksi arvioitava suhdetta, joka vallitsee niiden resurssien, jotka sillä on käytössään kutakin tiettyä politiikanalaa varten, ja niiden resurssien osien välillä, joita komissio käyttää valvontajärjestelmissään kutakin menoerää kohden, varainhoitovuotta 2005 koskevan vastuuvapauden myöntämisestä annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa esitetyn pyynnön mukaisesti;

16.

muistuttaa komissiota vertailevien analyysien toteuttamisen tärkeydestä, koska ainoastaan niiden perusteella on mahdollista määritellä hyväksyttävä riskitaso, ja niiden toimittamisesta parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle;

17.

katsoo, että valvonnassa käytettävien resurssien ja valvonnan tulosten kustannus-hyötysuhteen pitäisi olla ensisijainen tekijä, jonka tilintarkastustuomioistuin ottaa huomioon;

18.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessaan 2007 1.52 kohdan d alakohdassa esittämän hyvin tärkeän havainnon, että ”jos järjestelmää ei voida panna täytäntöön tyydyttävällä tavalla siten, että menot olisivat hyväksyttävällä tasolla ja riski siedettävä, järjestelmän käyttöä olisi harkittava uudelleen”;

19.

pyytää komissiota esittämään toimenpiteisiin 10 ja 10N liittyvää luotettavaa tietoa valvontajärjestelmien kustannuksista ja mahdollisista keinoista yksinkertaistaa niitä, jotta valvonnan tarve ja tavoite vähentää EU:n varojen hakijoille ja saajille koituvaa hallinnollista taakkaa saataisiin paremmin tasapainoon;

20.

muistuttaa tilintarkastustuomioistuimen kanssa jakamastaan näkemyksestä, jonka mukaan mutkikkaat tai epäselvät säännöt ja monimutkaiset lainsäädännölliset vaatimukset vaikuttavat kielteisesti EU:n varainkäytön laillisuuteen ja asianmukaisuuteen; katsoo tarpeelliseksi käsitellä yksinkertaistamista tärkeänä näkökohtana varainhoitoasetuksen seuraavan uudistuksen ja EU:n rahoitusohjelmien tulevan oikeusperustan kannalta;

Toimenpiteet 1, 3, 3N, 5, 10, 10a, 11N, 13 ja 15: yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa tarvitaan

21.

korostaa, että toimenpiteiden 1, 3, 3N, 5, 10, 10a, 11, 11N, 13 ja 15 toteuttamisessa komissio on myös riippuvainen jäsenvaltioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä; korostaa tukevansa täysin näitä toimenpiteitä ja kehottaa siksi komissiota käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä niiden toteuttamiseksi mahdollisimman nopeasti;

22.

muistuttaa komission edellä mainitussa vuoden 2008 tiedonannossaan (KOM(2008)0110) antamasta lausumasta, että toimet 1, 3, 3N, 5, 8 ja 13 on saatettu päätökseen;

23.

huomauttaa kuitenkin, ettei se ole toistaiseksi saanut tietoonsa aineistoa, joka tukisi tällaista lausumaa; joutuu siksi kyseenalaistamaan vahvasti sen, onko toimenpiteet saatettu päätökseen ja onko ne pantu täytäntöön ja onko niillä ollut vaikutusta toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistymiseen;

24.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta kertomaan yksityiskohtaisemmin yhteistyöstään vastaavien kansallisten toimielinten kanssa ja ennakoimaan, milloin tällä yhteistyöllä on myönteisiä vaikutuksia;

Toimenpiteet 5 ja 13: vuotuisten yhteenvetojen ja hallinnollisten ilmoitusten käytön lisääminen

25.

on tyytyväinen jäsenvaltioiden ensimmäisen kerran 15. helmikuuta 2008 esittämiin vuotuisiin yhteenvetoihin saatavilla olevista tarkastuksista ja ilmoituksista, mikä on huomattava askel EU:n varojen hallinnoinnin parantamisen suuntaan; pitää kuitenkin valitettavana näitä vuotuisia yhteenvetoja koskevaa avoimuuden puutetta, sillä komissio ei ole toimittanut niitä Euroopan parlamentille;

26.

on tyytyväinen määräyksiin, joita on sovelletaan vuodesta 2008 alkaen vuotuisiin yhteenvetoihin, arviointeihin ja ilmoituksiin rakennerahastoja käsittelevien pääosastojen vuosia 2006 ja 2007 koskevissa toimintakertomuksissa, mutta katsoo, että toimenpiteitä 5 ja 13 ei voida pitää täytäntöönpantuina, koska parlamentille annetut tiedot niistä ovat puutteellisia;

27.

pitää valitettavana, ettei se ole tähän mennessä saanut täydellisiä tietoja komissiolta ensimmäisiä vuotuisia yhteenvetoja koskevasta arvioinnista ja vertailevasta analyysistä;

28.

huomauttaa sitä paitsi, että tilintarkastustuomioistuin toteaa vuosikertomuksessa 2007, että vuotuisten yhteenvetojen esittämistapojen eroavaisuuksien takia niiden perusteella ei voida tehdä luotettavaa arviointia järjestelmän toimivuudesta ja tehokkuudesta;

Toimenpide 11N: virheluokittelun kehittäminen ja kunkin virhetyypin suhde takaisinperintään ja rahoituskorjauksiin

29.

pitää valitettavana, että huomattavista ponnisteluistaan huolimatta komissio ei tilintarkastustuomioistuimen mukaan ole vielä kyennyt esittämään täydellisiä tietoja tai osoittamaan että annetut tiedot olisivat selvästi julkaistujen rahoitusselvitysten mukaisia;

30.

rohkaisee komissiota saattamaan päätökseen tämän tärkeän toimenpiteen täytäntöönpanon, jotta jäsenvaltiot saadaan noudattamaan raportointivaatimuksia paremmin ja antamaan pitäviä tietoja;

Toimenpide 8N: yhteistyö jäsenvaltioiden korkeimpien tarkastuslaitosten kanssa ja sen selvittäminen, millä tavoin niiden toimintaa voidaan hyödyntää varmuuden saamiseksi ohjelmien toteuttamisen moitteettomuudesta

31.

painottaa, että vaikka riippumattomat korkeimmat tarkastuslaitokset, jotka ovat kansallisten julkisten menojen ulkoisia tarkastajia, eivät kuulu sisäisen valvonnan kehykseen, niillä voi olla tärkeä tehtävä julkisten varojen käytön tarkastamisessa;

32.

tukee täysin komission käynnistämää yhteistyötä joidenkin jäsenvaltioiden korkeimpien tarkastuslaitosten kanssa ja rohkaisee pitämään edelleen yhteyttä kyseisiin laitoksiin sen selvittämiseksi, miten niiden työtä voidaan hyödyntää varmuuden lisäämiseksi siitä, että jäsenvaltioissa täytäntöönpannut ohjelmat on toteutettu moitteettomasti;

33.

pitää tervetulleena komission aloitetta kehittää jäsennelty lähestymistapa jäsenvaltioiden ylimpiin tarkastuselimiin pidettävien yhteyksien tukemiseksi ja rohkaisee komissiota saattamaan tämän toimenpiteen täytäntöönpanon päätökseen tiiviissä yhteistyössä tilintarkastustuomioistuimen kanssa;

*

* *

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 107, 30.4.2004, s. 1.

(2)  EUVL L 340, 6.12.2006, s. 5.

(3)  EUVL C 286, 10.11.2008, s. 1.

(4)  EUVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(5)  EUVL L 390, 30.12.2006, s. 1.

(6)  Lyhenne ranskankielisestä termistä ”Déclaration d'assurance”.

(7)  Lausunto nro 2/2004 ”yhtenäisestä tarkastusmallista” (single audit) (EUVL C 107, 30.4.2004, s. 1).

(8)  EUVL L 196, 27.7.2005, s. 4.

(9)  EUVL C 273, 9.11.2006, s. 2.

(10)  EUVL C 263, 31.10.2006, s. 1.

(11)  EUVL L 187, 15.7.2008, s. 25.

(12)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0133.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/21


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Jäsenvaltioiden tuomioistuinten välinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa

P6_TA(2009)0089

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa (2008/2180(INI))

2010/C 87 E/05

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission kertomuksen jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa 28. toukokuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/2001 soveltamisesta (KOM(2007)0769),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1206/2001 (1),

ottaa huomioon Haagin konferenssin meneillään olevan työn siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa ulkomailla tapahtuvaa todisteiden vastaanottamista koskevan 18. maaliskuuta 1970 annetun Haagin yleissopimuksen soveltamiseksi käytännössä,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0058/2009),

A.

ottaa huomioon, että asetusta (EY) N:o 1206/2001 ei ole sovellettu niin tehokkaasti kuin sitä olisi voitu soveltaa, ja että siksi on toteutettava lisätoimia jäsenvaltioiden tuomioistuimien yhteistyön parantamiseksi todisteiden vastaanottamisessa ja asetuksen tehokkuuden lisäämiseksi,

B.

ottaa huomioon, että asetuksella (EY) N:o 1206/2001 pyritään parantamaan, yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan tuomioistuinten välistä yhteistyötä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa,

C.

ottaa huomioon, että komissio huolehti siitä, että jäsenvaltioille jaettiin vuoden 2006 lopussa ja vuoden 2007 alussa yhteensä 50 000 kopiota käsikirjasta, mutta tämä tehtiin aivan liian myöhään ja siksi on toteutettava lisätoimia, joilla tiedotetaan tehokkaammin asetuksesta menettelyyn osallistuville toimijoille, erityisesti tuomioistuimille ja asianajajille,

D.

ottaa huomioon, että komissio katsoo kuitenkin, että on myös suuri määrä tapauksia, joissa 10 artiklan 1 kohdassa vahvistettu 90 päivän määräaika todisteiden vastaanottamista koskevien pyyntöjen täyttämiselle ylitetään ja että joissakin tapauksissa aikaa tarvitaan jopa yli kuusi kuukautta,

E.

ottaa huomioon, että vain harvoilla jäsenvaltioilla on käytettävissään videokonferenssilaitteet ja ettei videokonferenssitekniikkaa näin ollen käytetä riittävästi; katsoo lisäksi, etteivät jäsenvaltiot edistä riittävästi nykyaikaista viestintätekniikkaa ja ettei komissiokaan tee asiaa koskevia konkreettisia parannusehdotuksia,

1.

arvostelee sitä, että komissio antoi edellä mainitun kertomuksen vasta 5. joulukuuta 2007, vaikka se olisi asetuksen (EY) N:o 1206/2001 23 artiklan mukaan pitänyt antaa 1. tammikuuta 2007 mennessä;

2.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että jäsenvaltioiden olisi ponnisteltava lujemmin saattaakseen asetuksen riittävän hyvin tuomarien ja oikeusalalla toimivien henkilöiden tietoon jäsenvaltioissa ja kannustaakseen siten tuomioistuinten välisiin suoriin yhteyksiin, koska on osoittautunut, että asetuksen 17 artiklassa säädetyllä todisteiden välittömällä vastaanottamisella voidaan yksinkertaistaa ja nopeuttaa todisteiden vastaanottamista, ilman että siitä aiheutuu erityisongelmia;

3.

katsoo, että on tärkeää muistaa, että asetuksessa tarkoitetuilla keskuselimillä on edelleen tärkeä tehtävä niiden tuomioistuinten toiminnan valvonnassa, jotka ovat vastuussa asetuksen mukaisten pyyntöjen käsittelystä sekä syntyvien ongelmien ratkaisemisesta; toteaa, että Euroopan oikeudellinen verkosto voi auttaa ratkaisemaan ongelmia, joita keskuselimet eivät ole ratkaisseet, ja että turvautumista keskuselimiin voitaisiin vähentää, jos pyyntöjä esittävien tuomioistuinten tietoisuutta asetuksesta lisättäisiin; katsoo, että keskuselinten antama apu voi olla ratkaisevan tärkeää pienille paikallistuomioistuimille, jotka joutuvat ensimmäistä kertaa ratkaisemaan rajat ylittävään todisteiden vastaanottamiseen liittyvää ongelmaa;

4.

kannattaa viestintätekniikan ja videokonferenssien laajaa käyttöä yhdistettynä turvalliseen sähköpostijärjestelmään, josta olisi vähitellen tultava tavanomainen keino todisteiden vastaanottamista koskevien pyyntöjen välittämiseen; panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot mainitsivat Haagin konferenssin lähettämiin kyselyihin antamissaan vastauksissa videoyhteyksien yhteensopivuudessa ilmenevistä ongelmista, ja katsoo, että tämä asia olisi otettava esiin Euroopan sähköisen oikeudenkäytön strategiassa;

5.

katsoo, että se tosiasia, että monilla jäsenvaltioilla ei vielä ole käytettävissään videokonferenssilaitteita ja että komissio toteaa, että nykyaikaisia viestintävälineitä ”edelleen käytetään varsin harvoin” vahvistavat parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan äskettäin suosittelemien Euroopan sähköisen oikeudenkäytön strategiaa koskevien suunnitelmien oikeutuksen; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään enemmän varoja modernin viestintätekniikan käyttöön ottamiseen tuomioistuimissa sekä tuomarien kouluttamiseen käyttämään tätä tekniikkaa ja kehottaa komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia tilanteen parantamiseksi; katsoo, että on mahdollisimman pikaisesti taattava, että Euroopan unioni antaa riittävästi apua ja taloudellista tukea;

6.

katsoo, että sähköisen oikeudenkäytön strategian yhteydessä olisi toteutettava toimia tuomioistuinten auttamiseksi täyttämään rajat ylittävään todisteiden vastaanottamiseen laajentuneessa Euroopan unionissa liittyvät kääntämistä ja tulkkausta koskevat vaatimukset;

7.

panee huolestuneena merkille komission havainnon, että on myös suuri määrä tapauksia, joissa asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa vahvistettu 90 päivän määräaika todisteiden vastaanottamista koskevien pyyntöjen täyttämiselle ylitetään ja että joissakin tapauksissa aikaa tarvitaan jopa yli kuusi kuukautta; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian konkreettisia ehdotuksia toimiksi, joilla tämä ongelma voidaan ratkaista, ja toteaa että tällöin olisi myös pohdittava mahdollisuutta perustaa oikeudelliseen verkkoon valituselin tai nimetä yhteyshenkilö;

8.

arvostelee sitä, että komission kertomuksessa annetaan väärä kuva tilanteesta, kun siinä todetaan, että todisteiden vastaanottaminen on joka suhteessa parantunut asetuksen (EY) N:o 1206/2001 johdosta; kehottaa siksi komissiota antamaan käytännön tukea muun muassa sähköisen oikeudenkäytön strategian yhteydessä, sekä toimimaan entistä ponnekkaammin asetukseen sisältyvien mahdollisuuksien käyttämiseksi siviilioikeuden parantamiseen kansalaisten, yritysten, oikeusalan ammattilaisten ja tuomarien hyväksi;

9.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EYVL L 174, 27.6.2001, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/23


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY täytäntöönpano

P6_TA(2009)0090

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY täytäntöönpanosta (2008/2247(INI))

2010/C 87 E/06

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17. toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY (1),

ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman komission 23. vuosikertomuksesta yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2005) (2),

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta – komission 24. vuosikertomus (3),

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ”Parempi säädöskäytäntö 2005” toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti – (13. kertomus) (4),

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelyn parantamisesta Euroopan unionissa (5),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0014/2009),

A.

ottaa huomioon, että parlamentti on todennut toistuvasti, että EU:n lainsäädäntö on mielekästä vain, jos sitä noudatetaan jäsenvaltioissa, ja että EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen noudattamista jäsenvaltioissa on näin ollen tehostettava; ottaa huomioon, että parlamentti on ehdottanut, että asiasta vastaava esittelijä antaa tilanneselvityksen parlamentille, kun saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika on umpeutunut,

B.

ottaa huomioon, että parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 17. toukokuuta 2006 direktiivin 2006/43/EY (jäljempänä ”direktiivi”) ja että saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika umpeutui 29. kesäkuuta 2008, sekä katsoo, että on tutkittava, onko lainsäädäntö saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä,

C.

katsoo, että komission julkaisemasta tulostaulusta käy kyllä ilmi, mitkä artiklat on pantu täytäntöön missäkin maassa, mutta se ei tarjoa tietoa siitä, millä tavalla täytäntöönpano on suoritettu tai täyttävätkö kansalliset määräykset direktiivissä asetetut vähimmäisnormit,

D.

katsoo, että direktiivin tavoitteena on ensinnäkin optimoida tilinpäätösten tilintarkastusten korkea laatu kaikkialla EU:ssa, mikä lisää luottamusta tätä raportointia kohtaan ja parantaa rahoitusmarkkinoilla vallitsevaa tilannetta, ja toiseksi luoda tilintarkastusalalle yhtäläiset mahdollisuudet sisämarkkinoilla,

E.

katsoo, että on tarkastettava, että direktiivin täytäntöönpano jäsenvaltioissa täyttää nämä kaksi tavoitetta,

1.

toteaa, että direktiivi hyväksyttiin vastauksena Enronin romahduksen aiheuttamaan kriisiin; korostaa, että tämänhetkinen rahoituskriisi tuo esiin korkealaatuisten kirjanpito- ja tilintarkastuskäytäntöjen merkityksen; pahoittelee, että vain kaksitoista jäsenvaltiota on saattanut direktiivin täydellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa komissiota varmistamaan, että direktiivi saatetaan välittömästi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön;

2.

panee huolestuneena merkille, että sellaisten ratkaisevien käsitteiden kuin ”yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö” (6) ja ”ketju” (7) saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on johtanut erilaisiin tulkintoihin jäsenvaltioissa; korostaa tässä yhteydessä, että direktiivissä otetaan käyttöön lukuisia kauaskantoisia velvoitteita, jotka kohdistuvat yrityksiin, jotka määritellään yleisen edun kannalta merkittäviksi yhteisöiksi, samoin kuin tilintarkastajiin, jotka tarkastavat kyseisten yrityksien kirjanpidon; panee edelleen merkille, että direktiivissä otetaan myös käyttöön lukuisia lisävelvoitteita, jotka kohdistuvat ketjun määritelmän kattamiin tilintarkastusyhteisöihin; panee merkille, että tarvitaan lisätarkastelua, mitä tulee ketjun määritelmän vaikutuksiin ja oikeudellisen selkeyden puuttumiseen yhteisöjen vastuun osalta, kun kyse on samaan ketjuun kuuluvien muiden yhteisöjen toimista; pelkää yleisesti, että moninaiset määritelmät aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta ja niiden noudattamisen korkeita kustannuksia ja vaikuttavat näin viime kädessä haitallisesti direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa tästä syystä komissiota jäsenvaltioita kuullen tarkastelemaan kattavasti määritelmien täytäntöönpanoa ja niiden käyttöönoton havaittavia vaikutuksia ja selventämään Euroopan unionin tämän alan pitkän aikavälin poliittisia prioriteetteja ja tapaa, jolla tämä voidaan parhaiten saavuttaa;

3.

panee merkille, että monet jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet täytäntöön direktiivin 41 artiklaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jokaisella yleisen edun kannalta merkittävällä yhteisöllä on oltava tarkastusvaliokunta tai vastaava elin; katsoo, että vaatimus on tärkeä keino taata yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilinpäätösten lakisääteisten tilintarkastusten riippumattomuus;

4.

tähdentää viimeaikaisten kokemusten osoittavan, että usein tapahtuva ja korkealaatuinen vuorovaikutus tarkastusvaliokunnissa ja riippumattomien johtajien, hallintoneuvostojen ja tilintarkastajien välillä on tarpeen ja että liikkeenjohdon ulkopuolisten hallintoneuvoston jäsenten olisi harkittava tarkkaan mahdollisuutta pitää kokouksia siten, että liikkeenjohdosta vastaava johto ei olisi niissä läsnä;

5.

toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on pantu täytäntöön direktiivin vaatimus tilintarkastajien vaihtamisesta enintään seitsemän vuoden välein niinkin lyhyellä vaihtovälillä kuin kaksi tai kolme vuotta; suhtautuu epäilevästi siihen, parantaako näin lyhyt vaihtoväli yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilinpäätösten lakisääteisten tilintarkastusten laatua ja jatkuvuutta, ja huomauttaa, että lyhyet vaihtovälit estävät tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä saamasta selkeää käsitystä kyseisestä yhteisöstä;

6.

pahoittelee, että kaikissa jäsenvaltioissa ei ole otettu käyttöön direktiivissä edellytettyä julkista valvontaa; panee edelleen merkille, että niissä jäsenvaltioissa, joissa julkinen valvonta on otettu käyttöön, julkisen valvonnan muodoissa on merkittäviä eroja; toteaa, että direktiivin mukainen julkinen valvonta on organisoitava siten, että eturistiriidat vältetään; ihmettelee tämän seikan huomioon ottaen, täyttävätkö välittömästi kansallisiin hallituksiin yhteydessä olevat valvontaviranomaiset tämän edellytyksen;

7.

pitää hyvin tärkeänä, että direktiivin mukainen julkisesta valvonnasta vastaavien viranomaisten välinen yhteistyö toteutuu, koska valvontaviranomaisten välinen tiivis yhteistyö edistää jäsenvaltioiden lähentymistä ja voi ehkäistä hallinnollisten lisätaakkojen syntymisen erilaisten kansallisten menettelyjen ja edellytysten johdosta;

8.

korostaa, että noteerattuihin tytäryhtiöihin on tehtävä lakisääteiset tilintarkastukset; suosittelee, että kansallisessa lainsäädännössä säädettäisiin, että tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyjen tilintarkastajien olisi tehtävä lakisääteiset tilintarkastukset emoyhtiöille, joilla on tällaisia tytäryhtiöitä;

9.

katsoo, että direktiivin tilintarkastukseen liittyviä työpapereita koskevan 47 artiklan täytäntöönpanon osalta on huomattavan paljon epäselvyyttä; huomauttaa, että jäsenvaltiot voivat sallia tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai lakisääteisten tilintarkastajien tai muiden niiden hyväksymien tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien muiden asiakirjojen siirron kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille, mutta on olemassa oikeudellisia ja tietosuojanäkökohtia, jotka on ratkaistava, jotta voidaan varmistaa, että tiedot, joita Euroopan unionin tilintarkastajat saavat asiakasyrityksiltä pysyvät luottamuksellisina eivätkä päädy julkisuuteen kolmansissa maissa, joissa nämä yritykset ovat noteerattu tai missä emoyhtiö on perustettu;

10.

kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti kaikkia kansallisia lakeja, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ratkaisemaan päättäväisesti ongelmat, joihin viitataan 1–9 kohdassa ja raportoimaan asiasta parlamentille kahden vuoden kuluessa; suhtautuu epäilevästi siihen, onko valittu menetelmä eli yhdenmukaistamisen vähimmäistaso oikea tapa saavuttaa tämän ja muiden sisämarkkinoihin liittyvien direktiivien tavoitteet, koska direktiivissä sallitut lukuisat poikkeukset lisäävät tilintarkastusmarkkinoiden sirpaloitumista; kehottaa komissiota käyttämään selkeitä käsitteitä yhdenmukaistamista toteutettaessa;

11.

huomauttaa, että kansainvälisten tilintarkastusstandardien hyväksymisen tarpeettomalla viivästymisellä voi olla epäsuotuisia vaikutuksia sääntely-ympäristöön, koska se lisää sirpaloitumista, mikä on direktiivin yleistavoitteen vastaista; vaatii komissiota näin ollen välttämään tarpeetonta viivyttelyä kansainvälisten tilintarkastusstandardien hyväksymisessä ja aloittamaan laajan ja julkisen kuulemismenettelyn niiden hyväksymisestä;

12.

katsoo, että EU:n lainsäädännön asianmukaisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon huolellinen valvominen ja tarkastaminen ovat olennaisen tärkeitä keinoja pyrittäessä parantamaan EU:n lainsäädännön soveltamista ja välttämään tarpeettomia liiallisen sääntelyn (gold plating) käytäntöjä, joihin esimerkiksi direktiivin 40 artikla saattaa johtaa, koska siinä luetellaan ohjeellisesti avoimuusraportin tietoja koskevat edellytykset;

13.

tukee sitä, että komissio ohjaa jäsenvaltioita ja tekee niiden kanssa yhteistyötä asianmukaisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, esimerkiksi hyödyntämällä kokouksia, joissa tarkastellaan saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, foorumina, jolla pyritään yhteisymmärrykseen tiettyjen yhteisön lainsäädännön säännösten täytäntöönpanosta; kannattaa vastaavuustaulukkojen käyttöä täytäntöönpanon yhteydessä keinona, jolla saavutetaan lähentymisen enimmäistaso; katsoo kuitenkin, että on tehtävä enemmän jäsenvaltioiden ohjaamiseksi täytäntöönpanoprosessissa ja niiden suuntaamiseksi kohti yhteisön lainsäädännön yksiselitteistä täytäntöönpanoa;

14.

korostaa voimakkaasti, että kaikki direktiivin soveltamisalan puitteissa toteutetut lainsäädäntöön rinnastettavissa olevat toimet voidaan hyväksyä vain noudattaen valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä ja tarvittaessa on toteutettava niiden vaikutusten arviointi;

Laadunvarmistusta koskeva suositus

15.

pitää myönteisenä yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastuksia tekeviin lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin sovellettavasta ulkoisesta laadunvarmistuksesta 6. toukokuuta 2008 annettua komission suositusta 2008/362/EY (8); kannattaa vakiintunutta käsitystä, jonka mukaan on tärkeää saada riippumaton ulkoinen laadunvarmistus direktiivin tavoitteen eli tilintarkastusten laadun ja julkaistujen taloudellisten tietojen uskottavuuden parantamisen mukaisesti; kannattaa lisäksi vakiintunutta käsitystä, jonka mukaan on erittäin tärkeää, että tilintarkastukset ja -tarkastajat ovat täysin riippumattomia ja puolueettomia;

16.

kehottaa komissiota edistämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kansallisia laadunvarmistusrakenteita, joilla taataan tilintarkastusyhteisöjen riippumaton ja puolueeton laadunvarmistus; korostaa tässä yhteydessä, että yhteisön lainsäätäjän on pitäydyttävä direktiivissä ja suosituksessa vahvistetuissa yleiskehyksen mukaisissa määräyksissä ja että alan tehtävänä on täydentää kyseisiä sääntöjä;

Kolmansien maiden tilintarkastajien rekisteröimistä koskeva päätös

17.

ottaa huomioon tiettyjen kolmansien maiden tilintarkastajien ja tilintarkastusyksiköiden tilintarkastustoimintaa koskevasta siirtymäajasta 29. heinäkuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/627/EY (9); pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille kolmansien maiden tilintarkastajia koskevan kysymyksen johdosta toteutetuista jatkotoimista;

Tilintarkastajien vastuu

18.

toteaa, että jäsenvaltioiden korvausvelvollisuutta koskevien järjestelmien erot saattavat johtaa lainsäädännöllä keinotteluun ja vaarantaa sisämarkkinat, mutta on tietoinen tarkastusyhteisöjen ja niiden käsittelemien yhtiöiden kokoon liittyvästä erilaisesta altistumisesta riskeille; korostaa, että korvausvaatimukset ovat usein peräisin kolmansista maista, missä tällaisia riita-asioita ohjaavat pääsääntöisesti asianajotoimistojen niistä saamat palkkiot; ei halua päästää tällaista riita-asioiden kulttuuria EU:hun ja kehottaa etsimään perustavanlaatuisemman ratkaisun palkkioiden toivossa käynnistettyjen menettelyjen aiheuttamiin kielteisiin vaikutuksiin;

19.

ottaa huomioon lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen siviilioikeudellisen vastuun rajoittamisesta 5. kesäkuuta 2008 annetun komission suosituksen 2008/473/EY (10), jossa jäsenvaltioita kehotetaan rajoittamaan tilintarkastajien vastuuta ottaen asianmukaisesti huomioon niiden oma kansallinen lainsäädäntö ja olot; panee merkille myös suosituksen tavoitteen, joka koskee yrityksien ja tilintarkastusyhteisöjen yhtäläisten toimintaedellytyksien tukemista edistämällä jäsenvaltioiden lähentymistä tällä alalla; korostaa, että komission suosituksessa esitetty tavoite rajoittaa lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen vastuuta ei saa loukata joissakin jäsenvaltioissa noudatettavia yksityisoikeudellista vastuuta koskevia oikeudellisia periaatteita, kuten uhreille maksettavia korvauksia koskevaa periaatetta; korostaa, että nykyisen talous- ja rahoituskriisin vallitessa suosituksessa ei pitäisi asettaa kyseenalaiseksi lakisääteisten tilintarkastusten laatua tai luottamusta niiden merkitykseen; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille viimeistään vuonna 2010 suosituksen vaikutuksista ja sitä koskevista jatkotoimista – tässä yhteydessä on nimittäin erityisen tärkeää, edistääkö suositus jäsenvaltioiden lähentymistä ja missä määrin se sitä edistää direktiivin tavoitteiden mukaisesti; korostaa, että jos lisätoimet osoittautuvat tarpeellisiksi, komission on suoritettava vaikutusten arviointi, jossa arvioidaan tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen yksityisoikeudellisen vastuun rajoittamisen mahdollisia vaikutuksia tilintarkastusten laatuun, taloudellisiin turvajärjestelyihin ja tarkastusmarkkinoiden keskittymiseen;

Kuuleminen omistusoikeutta koskevista säännöistä

20.

panee tyytyväisenä merkille komission aloittaman kuulemisen omistusoikeuksista tilintarkastusyhteisöissä ja odottaa mielenkiinnolla alan toimijoiden vastauksia;

*

* *

21.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0060.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0494.

(4)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 67.

(5)  EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 60.

(6)  Direktiivin 2 artiklan 13 kohta.

(7)  Direktiivin 2 artiklan 7 kohta.

(8)  EUVL L 120, 7.5.2008, s. 20.

(9)  EUVL L 202, 31.7.2008, s. 70.

(10)  EUVL L 162, 21.6.2008, s. 39.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/27


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Miesten ja naisten tasa-arvoinen osallistuminen ja kohtelu näyttämötaiteessa

P6_TA(2009)0091

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 miesten ja naisten tasa-arvoisesta osallistumisesta ja kohtelusta näyttämötaiteessa (2008/2182(INI))

2010/C 87 E/07

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY (1),

ottaa huomioon todistustaakasta sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa 15. joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/80/EY (2),

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman taiteilijoiden sosiaalisesta asemasta (3) ja 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten ja tasa-arvosta – 2008 (4),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0003/2009),

A.

katsoo, että näyttämötaiteessa naisten ja miesten työllistymismahdollisuuksiin liittyvä eriarvoisuus ja epäyhtäläiset mahdollisuudet ovat ilmeisiä ja jatkuvia,

B.

katsoo, että on syytä analysoida vakavasti tällaisen miesten ja naisten eriarvoisuuden aiheuttavia mekanismeja,

C.

katsoo, että miesten ja naisten tasa-arvon periaatetta on sovellettava kaikkiin näyttämötaidealan toimijoihin, kaikissa näyttämötaiteen lajeissa sekä kaikissa rakennetyypeissä (tuotanto, jakelu ja opetus) ja kaikilla toiminnanaloilla (taide, tekniikka, hallinto),

D.

katsoo, että miehet ja naiset eivät harjoita samoissa suhteissa näyttämätaiteen ammatteja ja että tämän ensimmäisen eriarvoisuuden muodon lisäksi on eroja työolosuhteissa ja työllistymisessä sekä tuloissa,

E.

katsoo, että kaikissa näyttämötaiteen lajeissa on havaittavissa eriasteista eriarvoisuutta mahdollisuuksissa päästä johtotehtäviin sekä saada käyttöönsä tuotantovälineitä ja jakeluverkostoja,

F.

katsoo, että näyttämötaiteen ammateissa tasa-arvon tavoite edellyttää sekajärjestelmän järjestelmällistä käyttöön ottamista,

G.

katsoo, että lahjakkuus ei yksin selitä esityksen taiteellista laatua tai onnistumista uralla ja että miesten ja naisten välisen edustuksen ottaminen paremmin huomion näyttämötaiteen ammateissa olisi omiaan voimistamaan alaa kokonaisuudessaan,

H.

katsoo, että näin ollen on syytä muuttaa nykyisiä näyttämötaiteessa edelleen ilmeneviä erottelutilanteita ei ainoastaan nykyaikaistamalla ja demokratisoimalla alaa vaan myös asettamalla tasa-arvolle realistisia tavoitteita, joilla edistetään yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta,

I.

katsoo, että todettujen eriarvoisuuksien vuoksi osaamista ja kykyjä jää käyttämättä ja eriarvoisuus haittaa taiteen dynamiikkaa ja tämän toiminnanalan levinneisyyttä ja taloudellista kehitystä,

J.

katsoo, että sitkeistä ennakkoluuloista seuraa liian usein naisiin kohdistuvaa syrjintää valintamenettelyissä ja nimityksissä sekä työsuhteissa ja että vaikka naisilla on korkeampi koulutus ja he ovat kiinnostuneita jatkokoulutuksesta ja ovat paremmin verkottuneita, heillä on usein pienemmät tulot kuin miehillä,

K.

katsoo, että tällä toiminnanalalla naisten ja miesten välisen tasa-arvon esteet ovat erityisen sitkeässä ja erityisiin toimenpiteisiin ryhtyminen todettujen eriarvoisuuksien vähentämiseksi on siten perusteltua, ottaen huomioon myös näiden toimien mahdollinen vipuvaikutus koko yhteiskuntaan,

L.

ottaa huomioon, että sekä mies- että naistaiteilijoiden sosiaaliturvassa on suuria aukkoja, mikä heikentää ennen kaikkea naisten taloudellista tilannetta,

1.

korostaa naisten ja miesten välisten eriarvoisuuksien laajuutta ja jatkuvuutta näyttämötaiteessa ja vaikutusta, joka tämän alan eriarvoisella järjestelmällä voi olla koko yhteiskunnalle ottaen huomioon sen toiminnan erityinen luonne;

2.

korostaa ehdotonta tarvetta edistää ja rohkaista naisten pääsyä kaikkiin sellaisiin taideammatteihin, joissa he ovat vielä vähemmistössä;

3.

muistuttaa, että naisten osuus taiteilijoista ja virallisen kulttuurialan työntekijöistä on hyvin pieni ja että naiset ovat aliedustettuja kulttuurilaitosten sekä akatemioiden ja yliopistojen johtotehtävissä;

4.

tunnustaa tarpeen ryhtyä tätä toiminnanalaa koskeviin erityisiin toimiin tätä eriarvoisuutta aiheuttavien mekanismien ja käytänteiden selvittämiseksi;

5.

muistuttaa, että käyttäytyminen muuttuu vain, jos naiset ja miehet toimivat alalla rinnakkain, jolloin eri näkökulmat, menetelmät ja edut täydentävät toisiaan;

6.

korostaa tarvetta edistää naisten pääsyä kaikkiin sellaisiin taidealan ja näyttämötaiteen ammatteihin, joissa he ovat vähemmistössä, ja rohkaisee jäsenvaltioita poistamaan kaikki esteet naisten pääsyltä kulttuuri-instituutioiden sekä akatemioiden ja yliopistojen johtoon;

7.

korostaa sitä, että naisiin kohdistuva syrjintä haittaa kulttuurialan kehitystä menetettyjen kykyjen ja osaamisen muodossa, ja toteaa, että saadakseen tunnustusta lahjakkaat henkilöt tarvitsevat yleisön kohtaamista;

8.

vaatii sellaisten toimenpiteiden käyttöön ottamista, joiden tarkoituksena on tehostaa naisten osallistumista laitosten johtoon, erityisesti edistämällä tasa-arvoa yritysten ja kulttuuri-instituutioiden sekä ammattijärjestöjen keskuudessa;

9.

kehottaa kulttuurialan toimijoita lisäämään naispuolisten taiteilijoiden ja heidän teostensa määrää ohjelmistoissa, kokoelmissa, julkaisuissa tai lausunnoissa;

10.

panee merkille naisten ja miesten tasa-arvossa tapahtuneen edistymisen, jonka ansiosta voidaan asteittain ottaa käyttöön molempien sukupuolten edustus työryhmissä, suunnittelussa ja ammatillisissa kokouksissa, jotka vielä nykyään toimivat usein sukupuolet erittelevän järjestelmän mukaan, joka vastaa huonosti yhteiskuntamme vaatimuksia;

11.

korostaa tarvetta taata hakemusten nimettömyys aina kun se on mahdollista ja rekrytoitaessa orkesterien soittajia jatkaa käytäntöä, jonka mukaan hakijoiden kuulemistilaisuudet järjestetään käyttäen välissä kaihdinta, minkä ansiosta naiset ovat voineet tulla valituiksi;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suunnittelemaan jo nyt näyttämöalan eriarvoisuuden ehkäisemisen kannalta realistista ensimmäistä vaihetta, jossa varmistetaan, että vähemmistössä olevan sukupuolen edustajia on kaikilla alan toimialoilla ainakin yksi kolmasosa;

13.

kannustaa jäsenvaltioita

a)

miettimään kulttuuri-instituutioidensa kanssa, miten parhaiten tunnistaa eriarvoisuutta aiheuttavat mekanismit kaiken sukupuoleen liittyvän syrjinnän välttämiseksi niin hyvin kuin mahdollista;

b)

poistamaan kaikki esteet naisten pääsyltä kuuluisimpien kulttuuri-instituutioiden ja -järjestöjen johtotehtäviin;

c)

ottamaan tällä alalla käyttöön uusia työn organisointiin, vastuunjakoon ja ajan hallintaan liittyviä sääntöjä, joissa otetaan huomioon naisten ja miesten yksityiselämän velvoitteet;

d)

tiedostamaan, että tällä alalla, jolla työajat ovat epätyypilliset, liikkuvuus suurta ja työsuhteet epävarmoja, mikä heikentää varsinkin naisten asemaa, on löydettävä kollektiivisia ratkaisuja lastenhoidon järjestämiseksi (avataan kulttuuriyrityksiin päiväkoteja, joiden aukioloajat on sovitettu harjoitusten ja näytösten aikataulujen mukaan);

14.

muistuttaa kulttuuri-instituutioita ehdottomasta tarpeesta siirtää käytäntöön demokratian käsite, jonka mukaan samasta työstä on maksettava myös samaa palkkaa ja jota ei taiteen alalla eikä monella muullakaan alalla aina sovelleta;

15.

kannustaa lopuksi jäsenvaltioita suorittamaan vertailevia tutkimuksia nykytilanteesta näyttämötaiteen alalla unionin eri jäsenmaissa yhteisten politiikkojen suunnittelun ja täytäntöönpanon helpottamiseksi, tilastojen laatimiseksi sekä tapahtuneen edistymisen vertailemiseksi ja mittaamiseksi;

16.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan taiteen ja kulttuurin alalla työskentelevien henkilöiden sosiaalista tilannetta ja ottamaan tällöin huomioon erityyppiset työsuhteet ja takaamaan paremman sosiaaliturvan;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.


(1)  EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15.

(2)  EYVL L 14, 20.1.1998, s. 6.

(3)  EUVL C 125 E, 22.5.2008, s. 223.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0399.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/30


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Online-rahapelien yhtenäisyys

P6_TA(2009)0097

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 online-rahapelien yhtenäisyydestä (2008/2215(INI))

2010/C 87 E/08

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 49 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (1),

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY palveluista sisämarkkinoilla (2),

ottaa huomioon televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta 11. joulukuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/65/EY (3) (AV-direktiivi),

ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (4),

ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (5),

ottaa huomioon 8 toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman urheilua koskevasta valkoisesta kirjasta (6),

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan komissiolle 16. lokakuuta 2006 rahapeleistä ja vedonlyönnistä sisämarkkinoilla esittämän suullisen kysymyksen (O-0118/2006) ja sitä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa 14. marraskuuta 2006 seuranneen keskustelun sekä komission jäsenen antaman vastauksen,

ottaa huomioon Europe Economics Research Ltd:n Euroopan parlamentille laatiman koosteen, joka koskee online-rahapelejä ja erityisesti rahapelien yhtenäisyyttä ja sitä koskevia käytännesääntöjä,

ottaa huomioon Swiss Institute of Comparative Law’n (SICL) komissiolle 14. kesäkuuta 2006 laatiman tutkimuksen Euroopan unionin sisämarkkinoiden rahapelipalveluista,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A6-0064/2009),

A.

palauttaa mieliin, että tällä hetkellä online-rahapelit, joiden arvo vuonna 2004 oli 2–3 miljardia euroa pelien bruttotuottona mitattuna, vastaavat noin viittä prosenttia EU:n rahapelimarkkinoista, mikä käy ilmi edellä mainitusta SICL:n tutkimuksesta, ja alan nopea kasvu vaikuttaa väistämättömältä,

B.

ottaa huomioon, että hallitukselta ja hallituksen valtuuttamasta rahapelitoiminnasta saadut tulot ovat urheilujärjestöjen ehdottomasti tärkein tulolähde monessa jäsenvaltiossa,

C.

ottaa huomioon, että rahapelitoimintaa, mukaan luettuna online-rahapelit, on perinteisesti säännelty tiukasti kaikissa jäsenvaltioissa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kuluttajien suojelemiseksi peliriippuvuudelta ja petoksilta, rahanpesun ja muiden talousrikosten sekä sopupelien estämiseksi ja yleisen järjestyksen säilyttämiseksi; ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset kyseisten yleistä etua koskevien tavoitteiden vuoksi, mikäli ne ovat oikeasuhtaisia ja syrjimättömiä,

D.

ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat eriyttäneet kyseisiä rajoituksia sen mukaan, mikä rahapelipalvelu on kyseessä, esimerkiksi kasinopelit, urheiluvedonlyönti, arpajaiset tai hevoskilpailujen vedonlyönti; ottaa huomioon, että suurin osa jäsenvaltioista kieltää online-kasinopelit, myös paikallisten operaattoreiden harjoittamina, ja että huomattava osa kieltää myös urheilun online-vedonlyönnin ja online-arpajaiset,

E.

ottaa huomioon, että rahapelitoiminta ei kuulu direktiivien 2006/123/EY, 2007/65/EY ja 2000/31/EY soveltamisalaan ja että parlamentti esitti edellä mainitussa urheilua koskevasta valkoisesta kirjasta antamassaan päätöslauselmassa huolensa rahapelien mahdollisesta vapauttamisesta,

F.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat säännelleet perinteisiä rahapelimarkkinoitaan suojellakseen kuluttajia riippuvuudelta, petokselta, rahanpesulta ja pelien ennalta sopimiselta; katsoo, että kyseisiä poliittisia tavoitteita on vaikeampi saavuttaa online-rahapelialalla,

G.

ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt rikkomismenettelyjä kymmentä jäsenvaltiota vastaan selvittääkseen, ovatko niiden kansalliset online-rahapelipalvelujen – lähinnä urheiluvedonlyönnin – rajatylittävää tarjoamista rajoittavat toimenpiteet yhteisön lainsäädännön mukaisia; toteaa, että kuten komissio on huomauttanut, näillä menettelyillä ei puututa monopolien tai kansallisten arpajaisten olemassaoloon sellaisenaan eikä niillä ole vaikutusta rahapelimarkkinoiden vapauttamiseen yleisesti,

H.

ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimelta pyydetään koko ajan enemmän ennakkoratkaisuja rahapeliasioihin liittyvistä kysymyksistä, mikä osoittaa selvästi, ettei ole selkeää, miten rahapelejä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan,

I.

katsoo, että yhtenäisyys tarkoittaa tämän online-pelejä käsittelevän päätöslauselman yhteydessä operaattoreiden sitoutumista petosten ja rikosten estämisen lisäksi myös ongelmapelaamisen ja alaikäisten pelaamisen estämiseen noudattamalla kuluttajansuoja- ja rikoslakia, ja urheilukilpailujen suojelemiseen kaikelta urheiluvedonlyöntiin liittyvältä liialliselta vaikutukselta,

J.

katsoo, että online-rahapeleissä yhdistyvät useat ongelmapelaamiseen liittyvät riskitekijät, kuten rahapelien helppo saatavuus, useiden eri pelien saatavuus ja sosiaalisten esteiden vähyys (7),

K.

katsoo, että urheiluvedonlyönti ja muut online-pelit ovat kehittyneet nopeasti ja valvomattomasti (erityisesti Internetin rajatylittävät pelit) ja että jatkuvasti läsnäoleva pelien ennalta sopimiseen liittyvät uhat sekä ja erityistilaisuuksissa lay bets -ilmiö (vedonlyönti siitä, kuka häviää)urheilukilpailujen erityistilaisuuksissa tekevät urheilusta erityisen alttiin laittomalle vedonlyönnille,

Avoin ala, joka suojelee yleisön ja kuluttajien etua

1.

korostaa, että toissijaisuusperiaatteen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltioilla on oikeus säännellä ja valvoa rahapelimarkkinoitaan oman asiaa koskevan perinteensä ja kulttuurinsa mukaisesti kuluttajien suojelemiseksi riippuvuudelta, petoksilta, rahanpesulta ja ennalta sovituilta peleiltä sekä suojella kulttuurisidonnaisia rahoitusrakenteita, joista rahoitetaan jäsenvaltioissa urheilua ja muita sosiaalisia kohteita; korostaa, että hyvin valvotut ja säännellyt pelimarkkinat ovat myös kaikkien muiden osallistuvien tahojenedun mukaisia; korostaa, että online-rahapelioperaattorien on noudatettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa ne tarjoavat palveluitaan;

2.

korostaa, että rahapelipalveluja on pidettävä hyvin erityisenä taloudellisena toimintana siihen liittyvien yhteiskuntaa ja yleistä järjestystä ja terveydenhuoltoa koskevien näkökulmien takia, sillä kilpailu ei johda varojen jakamiseen paremmin, minkä takia rahapeleissä tarvitaan moneen pilariin pohjautuvaa lähestymistapaa; korostaa, että pelkkä sisämarkkinoihin perustuva lähestymistapa ei ole tällä herkällä alalla asianmukainen, ja pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen näkemyksiin tästä aiheesta;

3.

pitää myönteisenä työtä, joka aloitettiin neuvostossa Ranskan puheenjohtajakaudella ja jossa käsitellään online-rahapelien ja -vedonlyönnin ja perinteisten rahapelien ja vedonlyönnin alaan liittyviä kysymyksiä; kehottaa neuvostoa jatkamaan virallisia keskusteluja mahdollisen poliittisen ratkaisun löytämiseksi online-pelien aiheuttamien ongelmien määrittelemisessä ja torjumisessa, ja kehottaa komissiota tukemaan tätä prosessia ja toteuttamaan suunnitelmia ja antamaan neuvoston toivomia ehdotuksia yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi online-pelien alalla;

4.

vetoaa jäsenvaltioihin, jotta nämä toimisivat läheisessä yhteistyössä voidakseen ratkaista rajatylittäviin online-rahapeleihin liittyvät yhteiskuntaa ja yleistä järjestystä koskevat ongelmat, kuten peliriippuvuus ja henkilötietojen tai luottokorttien väärinkäyttö; kehottaa muita EU:n toimielimiä tekemään jäsenvaltioiden kanssa läheistä yhteistyötä kaiken luvattoman tai lainvastaisen online-rahapelipalvelujen tarjonnan torjumisessa kuluttajien suojaamiseksi ja petosten ehkäisemiseksi; korostaa, että tämän tekemiseen tarvitaan yhteinen kanta;

5.

painottaa, että online-rahapelien alalla toimivilla tahoilla, kuten uhkapelioperaattoreilla, sääntelyviranomaisilla, kuluttajajärjestöillä, urheilujärjestöillä, toimialajärjestöillä ja medialla, on yhteinen vastuu online-rahapelien yhtenäisyydestä ja tietojen antamisesta kuluttajille online-rahapelien mahdollisista kielteisistä vaikutuksista;

Petosten ja muiden rikollisuuden muotojen torjunta

6.

panee merkille, että rahanpesun ja harmaan talouden kaltainen rikollinen toiminta voidaan liittää rahapelitoimintaan ja että se vaikuttaa urheilutapahtuminen rehellisyyteen; panee merkille, että urheilun ja urheilukilpailujen rehellisyyteen kohdistuva uhka vaikuttaa huomattavasti ruohonjuuritason osallistumiseen, joka edistää merkittävästi kansanterveyttä ja sosiaalista osallistumista; katsoo, että jos urheilua pidetään keinona saada taloudellista hyötyä kilpailijoille, virkailijoille ja kolmansille osapuolille ja jos urheilua ei harjoiteta sen omien arvojen ja sääntöjen mukaisesti ja kannattajien iloksi, yleinen luottamus voidaan menettää;

7.

katsoo, että online-rahapelien kasvu antaa lisää mahdollisuuksia laittomille käytännöille, kuten petoksille, ennalta sovituille peleille, laittomille rahapelikartelleille ja rahanpesulle, koska online-pelit voidaan perustaa ja purkaa erittäin nopeasti, mikä johtuu ulkomaisten toimijoiden lisääntymisestä; kehottaa komissiota, Europolia ja muita kansallisia ja kansainvälisiä elimiä valvomaan tiiviisti tätä alaa ja tiedottamaan havainnoista;

8.

katsoo, että urheilutapahtumien ja -kilpailujen rehellisyyden suojelu edellyttää urheiluoikeuksien omistajien, online-rahapelioperaattoreiden ja viranomaisten yhteistyötä niin kansallisella tasolla kuin EU:n ja kansainvälisellä tasolla;

9.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että urheilukilpailujen järjestäjät, vedonlyöntioperaattorit ja sääntelyviranomaiset tekevät yhteistyötä urheilun laittomaan vedonlyöntiin ja pelien ennalta sopimiseen liittyviin uhkiin puuttumiseksi, ja käsittelemään sellaisia toimivia, tasa-arvoisia ja kestäviä toimenpiteitä koskevien sääntelypuitteiden luomista, joilla suojellaan urheilun rehellisyyttä;

10.

korostaa, että urheiluvedonlyönti on urheilukilpailujen kaupallisen hyödyntämisen yksi muoto; suosittelee, että jäsenvaltiot suojelevat urheilukilpailujen järjestäjiä näiden järjestämien kilpailujen kaikelta luvattomalta kaupalliselta käytöltä erityisesti siten, että tunnustetaan kilpailujärjestäjän oikeus, ja ottavat käyttöön järjestelyjä, joilla varmistetaan oikeudenmukainen taloudellinen korvaus, joka hyödyttää ammattilais- ja amatööriurheilua kaikilla tasoilla; kehottaa komissiota tutkimaan onko mahdollista antaa kilpailujärjestäjille tekijänoikeudet kilpailuihinsa (tietynlainen ”portrait right” (8));

Kuluttajille aiheutuvan haitan estäminen

11.

katsoo, että internetin tarjoama aina käytettävissä oleva mahdollisuus pelata online-rahapelejä rauhassa, tulosten saaminen välittömästi ja mahdollisuus sijoittaa rahapeliin suuria summia rahaa aiheuttavat uuden peliriippuvuuden riskin; panee kuitenkin merkille, että kuluttajille tarjottavien online-rahapelien kaikkia riskejä ei ole vielä tiedossa ja niitä pitäisi tutkia tarkemmin;

12.

kiinnittää huomiota kasvavaan huoleen nuorten ihmisten mahdollisuudesta käyttää online-rahapelimahdollisuuksia sekä laillisesti että laittomasti, ja korostaa, että ikätarkastusten on oltava tehokkaampia ja että alaikäisiä on estettävä pelaamasta rahapelien maksuttomia kokeiluversioita verkkosivuilla;

13.

huomauttaa, että erityisesti nuorilla ihmisillä voi olla vaikeuksia erottaa toisistaan käsitteet onni, kohtalo, sattuma ja todennäköisyys; kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään tärkeimpiä riskitekijöitä, jotka voivat lisätä todennäköisyyttä siihen, että (nuorille) ihmisille tulee rahapeliongelma, ja etsimään välineet kyseisiin tekijöihin puuttumiseksi;

14.

on erittäin huolestunut vuorovaikutteisen television, matkapuhelimien ja Internet-sivustojen lisääntyvästä sekoittumisesta, jonka tuloksena tarjotaan erityisesti alaikäisille suunnattuja etä- tai online-pelejä; katsoo, että tämä kehitys asettaa uusia haasteita sääntelylle ja sosiaaliturvalle;

15.

katsoo, että online-rahapelit aiheuttavat todennäköisesti kuluttajille riskejä ja että jäsenvaltiot saavat tästä syystä kuluttajien suojelemiseksi oikeutetusti rajoittaa online-rahapelipalvelujen tarjoamisen vapautta;

16.

korostaa, että vanhemmilla on vastuu alaikäisten rahapelien pelaamisesta ja peliriippuvuuden estämisestä;

17.

pyytää samalla jäsenvaltioita varaamaan riittävästi varoja online-rahapeleihin liittyvien ongelmien tutkimukseen, estämiseen ja hoitamiseen;

18.

katsoo, että rahapeleistä saadut voitot olisi käytettävä yhteiskunnan hyödyksi, muun muassa koulutuksen, terveydenhuollon, ammattilais- ja amatööriurheilun ja kulttuurin säännölliseen rahoitukseen;

19.

tukee online-rahapelejä koskevien yhteisten sääntöjen laatimista siltä osin kuin on kyse muun muassa ikärajoista tai haavoittuvaisten pelaajien suojelemiseksi asetetuista luottokielloista ja bonusjärjestelmistä, rahapelien mahdollisista seurauksista ja peliriippuvaisille tarkoitetuista tukipalveluista tiedottamisesta, ja siitä, että tietyt pelit saattavat aiheuttaa riippuvuutta;

20.

kehottaa kaikkia sidosryhmiä käsittelemään online-rahapelien aiheuttamasta riippuvuudesta johtuvaa sosiaalisen syrjäytymisen riskiä;

21.

katsoo, että online-rahapelien mainontaa, myynninedistämistä ja tarjontaa koskeva itsesääntely ei ole riittävän tehokasta, ja painottaa tämän vuoksi sääntelyn sekä toimialan ja viranomaisten yhteistyön tarvetta;

22.

kannustaa jäsenvaltioita toimimaan yhdessä EU:n tasolla kaiken online-rahapelejä koskevan voimakkaan mainonnan, myös maksuttomien kokeilupelien sääntelemiseksi EU:n tasolla erityisesti ongelmapelaajien ja haavoittuvaisten kuluttajien, kuten lasten ja nuorten suojelemiseksi;

23.

kehottaa tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön enimmäismäärä, jonka henkilö voi käyttää rahapeleihin kuukaudessa tai velvoittaa rahapelioperaattorit hyödyntämään kaupoissa myytäviä online-rahapeleihin tarkoitettuja ennakkomaksukortteja;

Käytännesäännöt

24.

toteaa, että käytännesäännöt voivat edelleen olla hyödyllinen täydentävä tapa joidenkin julkisten (ja yksityisten) tavoitteiden saavuttamiseksi ja tekniikan kehityksen, kuluttajien mieltymysten muutosten tai markkinarakenteiden muutosten ottamiseksi huomioon;

25.

painottaa, että käytännesäännöt ovat loppujen lopuksi kuitenkin toimialan omasta aloitteesta lähtevä itsesääntelykeino, jota voidaan tästä syystä käyttää vain lainsäädännön täydentäjänä, ei sen korvaajana;

26.

painottaa lisäksi, että käytännesääntöjen tuloksellisuus vaihtelee voimakkaasti sen mukaan, miten kansalliset sääntelyviranomaiset ja kuluttajat tunnustavat ne, sekä niiden täytäntöönpanon mukaan;

Seuranta ja tutkimus

27.

pyytää jäsenvaltioita keräämään tietoja valtioiden online-rahapelimarkkinoiden laajuudesta ja kasvusta sekä online-rahapeleihin liittyvistä ongelmista;

28.

pyytää komissiota käynnistämään online-rahapelejä ja peliriippuvuuden syntymistä koskevaa tutkimusta esimerkiksi siitä, miten mainonta vaikuttaa peliriippuvuuteen, voidaanko pelit luokitella sen mukaan, miten todennäköisesti ne aiheuttavat riippuvuutta, ja mahdollisesti ennaltaehkäisevistä ja korjaavista toimenpiteistä;

29.

kehottaa komissiota tutkimaan erityisesti välillisen tai suoran mainonnan ja markkinoinnin (mukaan lukien maksuttomat online-kokeilupelit) vaikutusta alaikäisten nuorten pelaamiseen;

30.

pyytää komissiota, Europolia ja kansallisia viranomaisia kokoamaan tietoja online-rahapelialaan liittyvien petosten ja muun rikollisen toiminnan laajuudesta esimerkiksi alan toimijoilta ja jakamaan tiedot;

31.

pyytää komissiota yhdessä kansallisten hallitusten kanssa arvioimaan rajatylittävien online-rahapelipalveluiden tarjoamista koskevia taloudellisia ja ei-taloudellisia vaikutuksia suhteessa yhtenäisyyteen, yhteiskunnalliseen vastuuseen, kuluttajansuojaan ja verotukseen liittyviin asioihin;

32.

korostaa, että on tärkeää, että jäsenvaltio, jossa kuluttaja oleskelee, voi tehokkaasti valvoa, rajoittaa ja seurata sen alueella tarjottuja rahapelipalveluja;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selkeyttämään verotuksen asemaa online-rahapelitoiminnassa;

*

* *

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  Schindler 1994 (C-275/92), Läärä 1999 (C-124/97), Zenatti 1999 (C-67/98), Anomar 2003 (C-6/01), Gambelli 2003 (C-243/01), Lindman 2003 (C-42/02), Placanica 2007 (C-338/04), Unibet 2007 (C432/05), UNIRE 2007 (C-260/04).

(2)  EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.

(3)  EUVL L 332, 18.12.2007, s. 27.

(4)  EUVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(5)  EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0198.

(7)  Julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus, 14.10.2008, asia C-42/07; ks. myös edellä mainittu SICL:n tutkimus, s. 1450; Professor Gill Valentine, Literature review of children and young people’s gambling (Commissioned by the UK Gambling Commission), September 2008.

(8)  Vastaa hollanninkielistä käsitettä portretrecht.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/35


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Elintarvikkeiden laadun turvaaminen, mukaan lukien standardien yhdenmukaistaminen tai vastavuoroinen tunnustaminen

P6_TA(2009)0098

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 elintarvikkeiden laadun turvaamisesta, mukaan lukien standardien yhdenmukaistaminen tai vastavuoroinen tunnustaminen (2008/2220(INI))

2010/C 87 E/09

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 33 artiklan,

ottaa huomioon komission 15. lokakuuta 2008 päivätyn vihreän kirjan ”maataloustuotteiden laadusta: tuotestandardit, tuotantoedellytykset ja laatujärjestelmät” (KOM(2008)0641 lopullinen),

ottaa huomioon 9. lokakuuta 1998 antamansa päätöslauselman maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatupolitiikasta (1),

ottaa huomioon elintarvikkeiden laadun varmennusjärjestelmiä koskevan komission työasiakirjan lokakuulta 2008,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ”terveystarkastuksen”,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston komissiolle antaman mandaatin maataloutta koskevissa neuvotteluissa, joka on esitetty tammikuussa 2003 annetussa Euroopan yhteisön maataloutta koskevien Maailman kauppajärjestön neuvottelujen yksityiskohtia sisältävässä komission ehdotuksessa (2),

ottaa huomioon komission 5. ja 6. helmikuuta 2007 Brysselissä järjestämän konferenssin elintarvikkeiden laatusertifioinnista ja maataloustuotteiden arvon lisäämisestä,

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille (KOM(2008)0040),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0088/2009),

A.

katsoo, että Euroopan unionin elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua koskevat standardit ovat maailman korkeimpia,

B.

katsoo, että EU:n kuluttajat edellyttävät näitä korkeita standardeja ja että ne ovat keino maksimoida lisäarvo,

C.

katsoo, että kuluttajat ovat elintarvikkeiden turvallisuuden lisäksi yhä kiinnostuneempia myös alkuperästä ja tuotantomenetelmistä; katsoo, että Euroopan unioni on jo vastannut tähän suuntaukseen ja luonut neljä elintarvikkeiden laatu- ja alkuperämerkintää, joita ovat suojattu alkuperänimitys (SAN), suojattu maantieteellinen merkintä (SMM), aito perinteinen tuote (APT) ja luonnonmukainen maatalous,

D.

katsoo, että eurooppalaiset laatutuotteet ovat Euroopan unionin ”elävää” kulttuuriperintöä ja gastronomista perintöä ja että ne ovat myös lukemattomien EU:n alueiden taloudelle ja sosiaaliselle elämälle keskeinen tekijä, joka edistää suoraan paikalliseen elämään liittyviä toimia etenkin maaseutualueilla,

E.

katsoo, että kuluttajat pitävät varmennusjärjestelmiä korkean laadun takeena,

F.

katsoo, että Euroopan unionin erityiset laatua koskevat järjestelmät ovat EU:n tuotteille merkittävä kilpailuetu,

G.

ottaa huomioon, että suuret jälleenmyyjät hallitsevat nyt EU:n elintarvikemarkkinoita ja ne perivät listaamismaksuja, korvausta kauppaan pääsystä tai myynninedistämiskustannuksia koskevia merkittäviä ja perusteettomia osuuksia, ja kaikki nämä elementit vaikuttavat pienten tuottajien mahdollisuuksiin saavuttaa suuri yleisö,

H.

katsoo, että uusia teknologioita voidaan käyttää yksityiskohtaisten tietojen hankintaan, mitä tulee erilaisten maatalous- ja elintarviketuotteiden alkuperään ja ominaisuuksiin,

I.

katsoo, että väärentäminen vahingoittaa sekä tuottajia että loppukuluttajaa,

1.

katsoo, että komission vihreän kirjan kautta käynnistämä pohdintaprosessi on tervetullut, ja tukee EU:n maataloustuotteiden laadun edistämistoivetta siten, ettei tuottajille aiheudu ylimääräisiä kustannuksia ja maksuja;

2.

katsoo, että oikeudenmukaisen kilpailun takaamisen strategisille tuotteille, kuten maataloustuotteille ja elintarvikkeille, olisi oltava tärkeä yleiseen etuun liittyvä EU:n tavoite; katsoo, että oikeudenmukaisen kilpailun olemassaolo on välttämätöntä myös sellaisten tuontituotteiden suhteen, jotka eivät yleensä vastaa samoja standardeja kuin EU:n tuotteet; katsoo, että unionin laatunormien, jotka koskevat sisämarkkinoille pääseviä kolmansien maiden tuotteita, tulee olla myös Maailman kauppajärjestön sopimuksella säänneltyjä;

3.

katsoo tarpeelliseksi lisätä valvontaa ja koordinointia eri hallintoviranomaisten välillä sen varmistamiseksi, että tuodut elintarvikkeet noudattavat EU:n ympäristöä, ruokaturvallisuutta ja eläinten hyvinvointia koskevia standardeja; panee merkille maatalous- ja kalastusneuvoston tuotujen elintarviketuotteiden turvallisuudesta ja yhteisön sääntöjen kunnioittamisesta 19. joulukuuta 2008 tekemät päätelmät, mutta toteaa, että päätelmistä puuttuu kuitenkin määrätietoinen poliittinen tahto yhteisön tarkastusten tiukentamiseksi kolmansissa maissa;

4.

korostaa, että laatua koskevaa politiikkaa ei voi erottaa tulevasta yhteisestä maatalouspolitiikasta ja haasteista, kuten ilmastonmuutoksista, biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä, energianhankinnasta tai vesivarojen hoidosta;

5.

katsoo, että raaka-aineiden yleisen hintatason nousun vuoksi tuotantomäärien kasvua kannustavia toimenpiteitä ei saa käyttää verukkeena vaatimusten alentamiselle;

6.

vahvistaa, että elintarvikkeiden turvallisuus-, eläinsuojelu- ja ympäristönsuojelutasoa koskevien korkeampien normien käyttöönottamisen tavoitteena tulisi olla sellaisen tason saavuttaminen, joka tarjoaa maanviljelijöille suuren kilpailullisen edun, ja että maanviljelijöiden on myös voitava ansaita tarpeeksi kattaakseen EU:n elintarviketurvallisuudesta, eläinsuojelusta ja ympäristönsuojeluvaatimuksista aiheutuvat kustannukset; katsoo, että jos maanviljelijöiden kilpailuetu ei ole riittävä, jotta maanviljelijät voivat hankkia takaisin nämä kustannukset, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksella olisi oltava tässä yhteydessä tärkeä merkitys, ja eurooppalaisten viljelijöiden olisi käytettävä sitä elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun takaamiseksi maataloudessa;

7.

katsoo, että eurooppalaisen laatupolitiikan täytyy liittyä tiukasti vuoden 2013 jälkeiseen yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen; katsoo, että Euroopan unionin roolin tässä politiikassa tulisi olla tukeva (rahoitustuki mukaan lukien) eurooppalaisen maatalous- ja elintarviketuotannon korkean laadun varmistamiseksi; korostaa, että tuottajajärjestöjä on tuettava voimakkaammin, jotta etenkään pientuottajien toiminnalle ei aiheudu haittaa;

8.

huomauttaa, että Euroopan unioni sitoutuu elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa ryhtymään toimenpiteisiin geenivarojen säilyttämiseksi; kehottaa komissiota luomaan erityisiä myynninedistämisohjelmia geneettisen eroosion uhkaamien kasvilajien käytön lisäämiseksi; korostaa, että näillä toimenpiteillä lisättäisiin maanviljelijöiden ja puutarhureiden mielenkiintoa kasvigeenivaroiksi listattujen lajien viljelyä kohtaan ja että vastaavia myynninedistämisohjelmia on luotava myös erittäin uhanalaisia hyötyeläinrotuja varten;

9.

muistuttaa siitä tosiasiasta, että eurooppalaiset tuottajat ovat jatkuvan maailmanlaajuisen maatalousmarkkinoiden vapautumisprosessin näkökulmasta suorassa kansainvälisessä kilpailussa ja että jokainen lisätoimenpide, jota pitää noudattaa, voi olla kilpailun kannalta haitallinen, mutta voi myös hyödyttää EU:n viljelijöitä, jos he kykenevät saamaan tehokkaasti tuotteensa huomatuiksi markkinoilla ja ansaitsemaan sen avulla lisätuloja; muistuttaa myös, että EU:n viljelijät voivat kääntää kuluttajien kysynnän edukseen tarjoamalla kuluttajille muun muassa paikallisesti tuotettuja korkealaatuisia tuotteita, parempaa eläinten hyvinvointia ja edistyneempiä ympäristönormeja;

10.

korostaa erityisesti, että Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa komission on pyrittävä takaamaan sopimus kaupankäyntiin liittymättömistä kysymyksistä niin, että mahdollisimman monet tuodut tuotteet täyttävät samat vaatimukset, jotka määrätään EU:n maanviljelijöille, jotta sellaisten maataloustuotteiden laatu, jotka vastaavat EU:n elintarviketurvallisuus-, eläinsuojelu- ja ympäristönsuojeluvaatimuksia, toisi maanviljelijöille selvää kilpailuetua;

11.

on huolissaan suurten myymäläketjujen vaikutuksesta EU:n elintarvikkeiden yleiseen laatuun sekä siitä, että suurelta osin jälleenmyyntiin keskittyneillä markkinoilla on taipumus yhtenäistää ja pienentää maatalouselintarvikkeiden valikoimaa, minkä seurauksena myös perinteisten tuotteiden saatavuus heikkenee ja jalostusaste kasvaa; ehdottaa, että komissio ottaa huomioon tarpeen säädellä sellaisten käänteisten tarjouskilpailujen käytäntöjä, joita jotkin suuret hankintakeskukset harjoittavat, kun otetaan huomioon näiden käytäntöjen tuhoisat vaikutukset laatutuotteisiin;

Tuotantomateriaaleja ja kaupan pitämistä koskevat edellytykset

12.

on huolissaan EU:n perusstandardijärjestelmän monimutkaisuudesta ja lukemattomista säännöksistä, joita maanviljelijöiden täytyy noudattaa Euroopan unionissa; puoltaa yksinkertaistettua järjestelmää ja vaatii, että kaikki määräykset on vastaisuudessa laadittava määräyksen soveltuvuuden, tarpeellisuuden ja suhteellisuuden mukaan;

13.

kehottaa yksinkertaistamaan kaupan pitämistä koskevia standardeja entisestään täsmentämällä tärkeimpiä sovellettavia kriteerejä; edellyttää, että EU:ssa kehitetään ohjeet yleisten varattujen ilmausten, kuten ”vähäsokerinen”, ”vähähiilinen”, ”ruokavalioon liittyvä” ja ”luonnollinen”, käytölle, jotta harhaanjohtavat käytännöt kyetään välttämään;

14.

on huolissaan siitä, ettei suurin osa EU:n kuluttajista saa riittävästi tietoa elintarvikeketjusta varsinkaan tuotteiden alkuperän ja raaka-aineiden osalta; puoltaa alkutuotteiden tuotantopaikan pakollista ilmoittamista alkuperämaata koskevan merkinnän pohjalta tavalla, joka vastaa kuluttajien halua tietää enemmän heidän ostamiensa tuotteiden alkuperästä; katsoo, että tällaista järjestelmää tulisi soveltaa myös jalostettuihin elintarvikkeisiin ja siinä tulisi ilmoittaa pääasialliset ainekset ja raaka-aineet ja täsmentää niiden alkuperä ja tuotteen viimeinen jalostuspaikka;

15.

katsoo, että silloin, kun otetaan huomioon Euroopan unionin eri tuotantoalojen erityispiirteet, australialainen malli on erinomainen esimerkki tällaisesta alkuperämaan merkintäjärjestelmästä, jossa määritellään erilaiset tasot, kuten ”x:n tuote” (elintarvikkeet, joiden valmistusprosessi ja ainekset ovat paikallisia) tai ”valmistuspaikka…” (elintarvikkeet, joita on jalostettu merkittävässä määrin kyseisessä paikassa), tai jossa käytetään mainintaa ”valmistettu valtiossa x paikallisista tai tuoduista aineksista”; muistuttaa, että myös muut merkittävät kauppakumppanit, kuten Yhdysvallat ja Uusi-Seelanti, käyttävät samankaltaisia merkintäjärjestelmiä;

16.

katsoo, että niin kauan kuin elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat edellytykset täyttyvät, kaupan pitämisen vaatimukset eivät saa estää tuotteiden pääsyä markkinoille niiden ulkonäön, muodon tai koon perusteella;

17.

katsoo, että yleisen EU-laatumerkinnän, kuten tekstin ”valmistettu Euroopan unionissa”, tulee lopulta taata, että EU:ssa valmistetut tuotteet voivat erottua markkinoilla positiivisesti niiden korkeiden vaatimusten ansiosta, joiden mukaan ne on valmistettu;

18.

katsoo, että vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja tulisi suosia kaupan pitämisen pakollisten edellytysten vaihtoehtona; panee kuitenkin merkille, että ruokailutottumusten ja perinteiden eroavaisuuksien takia kaikkia osapuolia tyydyttävien yhdenmukaisten määritelmien käyttöönotto saattaa aiheuttaa vaikeuksia, lisätä kuluttajille suunnatun tiedon määrää tai pakottaa kehittämään ilmaisujen käyttöä valvovan tarkastusjärjestelmän;

19.

puoltaa toimenpiteitä, joilla ohjataan EU:n asetusten yksinkertaistamista, mikäli yksinkertaistaminen ei tarkoita EU:n säännöstelyn vapauttamista, ja niiden alojen rajoittamista, joilla harjoitetaan itsesääntelyä; katsoo, että eräät kaupan pitämisen yhteiset vaatimukset ovat välttämättömiä ja että ne voidaan säätää tehokkaammiksi; on tässä yhteydessä sitä mieltä, että yhteissääntelyä on suosittava normaalina keinona alaa koskevan yhteisön lainsäädännön hyväksymisessä; kehottaa ottamaan kansalliset viranomaiset, elintarviketeollisuuden edustajat sekä maataloustuottajat mukaan tähän prosessiin;

Euroopan unionin erityiset laatujärjestelmät

20.

korostaa, että elintarvikkeiden laatujärjestelmissä olisi jaettava tietoa ja annettava kuluttajille takeet paikallisten ainesosien ja tuotantomenetelmien aitoudesta; katsoo siksi, että kyseisiä järjestelmiä on tuettava tehostamalla ja pitämällä yllä valvonta- ja jäljitettävyysjärjestelmiä;

21.

katsoo, että tarvitaan läpinäkyvämpiä merkintäjärjestelmiä, jotka hyväksyttäisiin laajalti kuluttajien keskuudessa, ja että läpinäkyvällä alkuperämerkinnällä ilmoitetaan sekä Euroopan unionin alueella tuotettujen että kolmansista maista tuotujen tuotteiden oleellisten tuotetta määrittävien maatalousraaka-aineiden alkuperä;

22.

katsoo, että aitojen SAN-merkinnällä merkittyjen tuotteiden yksinomainen käyttö raaka-aineena on tarpeen varmistaa ainoastaan silloin, kun suojattua merkintää käytetään jalostustuotteen etiketissä ja mainonnassa; painottaa, että näin voidaan yhtäältä välttää kuluttajan harhaanjohtamista ja toisaalta edistää suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen tuotteiden kysyntää;

23.

pitää tarkoituksenmukaisena, että käsitteiden ”vuori” ja ”saari” käytöstä määrätään, sillä se antaisi kyseisille muita huonommassa asemassa olevilla alueilla tuotetuille elintarvikkeille ja tuotteille huomattavaa lisäarvoa; katsoo, että käsitteiden ”vuori” ja ”saari” käytön yhteydessä täytyy mainita myös tuotteen alkuperämaa;

24.

toteaa tässä yhteydessä, että suojatun alkuperänimityksen ja suojatun maantieteellisen merkinnän ero ei ole selvä keskimääräiselle kuluttajalle, minkä vuoksi tarvitaan tiedotuskampanja tämän eron selvittämiseksi kuluttajille;

25.

vastustaa tiukempien arviointikriteerien määräämistä, kuten vientimahdollisuuksiin ja kestävyyteen liittyviä kriteereitä; toteaa, että on olemassa esimerkiksi monia sellaisia tuotteita, joita ei viedä ulkomaille, mutta jotka ovat kuitenkin erittäin tärkeitä paikallisen talouden muodon kannalta sekä taattaessa jatkuva sosiaalinen yhteenkuuluvuus;

26.

korostaa, että maantieteelliset merkinnät edustavat tärkeää eurooppalaista perintöä, joka tulee säilyttää niin sen ratkaisevan merkityksen vuoksi talouden dynamiikalle kuin EU:n eri alueille ominaisten sosioekonomisten vaikutustenkin vuoksi; katsoo, että nämä merkinnät takaavat laadun, mitä on vahvistettava etenkin tehostamalla maantieteellisten merkintöjen hallintaa niitä edustavien hakijaryhmien toimesta; katsoo, että niiden avulla kuluttajien on helpompi tehdä valintansa tarjolla olevien tuotteiden valikoimasta;

27.

katsoo, että on välttämätöntä selittää tarkemmin tavaramerkkien ja maantieteellisten merkintöjen väliset erot ja ryhtyä toimiin sellaisten yhteisön olemassa olevien sääntöjen soveltamiseksi käytännössä, jotka kieltävät SAN/SMM-merkintöjä sisältävien tai niihin viittaavien tavaramerkkien rekisteröinnin sellaisten tahojen toimesta, jotka eivät kuulu SAN/SMM-tuottajajärjestöihin; katsoo elintärkeäksi sellaisten erityisellä budjetilla varustettujen mainoskampanjoiden käynnistämisen, joiden avulla tiedotetaan kuluttajille kyseisten julkisten varmentamisjärjestelmien eduista;

28.

katsoo, että maantieteellisiä merkintöjä käyttävillä tuottajilla tulisi olla käytettävissään keinoja, joiden avulla he voisivat hallinnoida tuotantomääriä asianmukaisella tavalla laadun säilyttämiseksi ja maantieteellisten merkintöjen maineen ylläpitämiseksi;

29.

katsoo, että mikäli valmistetussa yhdistetyssä tuotteessa käytetään suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettua tuotetta muuttamalla maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen ominaispiirteitä, suojelusta vastaavilla elimillä tai toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus tehdä erityisiä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen ominaispiirteitä ei ole muutettu liikaa;

30.

vaatii parempaa suojaa rekisteröidylle nimikkeistölle erityisesti tietyissä pakkaus- ja markkinointivaiheissa kyseisten tuotteiden valmistusalueen ulkopuolella, kun vaarana on tällaisen nimikkeistön epäasianmukainen käyttö; kehottaa panemaan täytäntöön yhteisön sääntöjä, joilla estetään sellaisten merkintöjen rekisteröinti, joilla on jo rekisteröityä SAN- tai SMM-nimitystä muistuttava nimitys;

31.

ilmoittaa olevansa sellaisten yhteisten sääntöjen asettamisen kannalla, jotka sallivat sen, että maantieteellisiä merkintöjä käyttävät tuottajat voivat määrätä ehtoja tällaisten maantieteellisten merkintöjen käytölle sekä niiden käytölle jalostettujen tuotteiden merkitsemisessä;

32.

puoltaa maantieteellisiä merkintöjä koskevan rekisteröintimenettelyn yksinkertaistamista sekä merkintöjen saantiin kuluvan ajan lyhentämistä;

33.

korostaa sitä, että maantieteellisten merkintöjen suojelun taso vaihtelee eri jäsenvaltioissa; katsoo, että lainsäädännöllinen ja menettelyoikeudellinen yhdenmukaistaminen on tällä alalla toivottua varsinkin suojelua ex officio koskevien säännösten osalta;

34.

katsoo, että maantieteellisten merkintöjen kansainvälistä suojelua olisi tehostettava; kehottaa komissiota työskentelemään tehokkaammin etenkin poliittisella tasolla parantaakseen SMM-suojelua Maailman kauppajärjestön neuvottelujen yhteydessä (joko laajentamalla teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen 23 artiklan suojaa kaikkiin tuotteisiin tai perustamalla monenkeskisen SMM-rekisterin) sekä uusien valtioiden WTO-liittymisneuvottelujen ja neuvottelujen aikana solmittavien kahdenvälisten sopimusten yhteydessä;

35.

on sitä mieltä, että sekä vientituotteiden että muiden kuin vientituotteiden olisi voitava hyötyä tästä EU:n tarjoamasta kansainvälisestä suojelusta, joka voitaisiin mahdollisesti ulottaa kattamaan tuotteiden todellinen väärentämisriski niin, että vientituotteet, joiden väärentämisriski on suuri, voisivat nauttia kansainvälistä suojelua Maailman kauppajärjestössä, kun taas paikallisten markkinoiden tuotteille, joiden väärentämisriski on pienempi, voitaisiin ehdottaa yksinkertaisempaa menettelyä, josta annetaan ilmoitus komissiolle sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat tunnustaneet sen (verrattavissa nykyisen väliaikaisen suojan tasoon), ja joka nauttii yhteisössä oikeudellista suojaa;

36.

huomauttaa, että tiettyjä nimiä käytetään kolmansissa maissa järjestelmällisesti väärin perustein, mikä johtaa kuluttajaa harhaan ja saattaa alkuperäistuotteen maineen vaaraan; painottaa, että toimet, joilla taataan nimikkeiden suoja kolmannessa maassa, edellyttävät erittäin aikaavievää menettelyä, jonka toteuttaminen ei ole helppoa yksittäiselle tuottajaryhmille, kun otetaan huomioon kunkin maan erilaiset suojelutoimet ja menettelyt; kehottaa komissiota omaksumaan neuvoa-antava rooli ja antamaan tuottajaorganisaatioille taitotietoa ja oikeudellista tukea niiden sopimuksissa kolmansien maiden kanssa;

37.

katsoo, että yhteisöllinen ja kansallinen valvonta on välttämätöntä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen käytössä, ja kannattaa vakavia pakotteita, joilla estetään näiden välineiden luvatonta käyttöä niin, että jäsenvaltioita velvoitetaan soveltamaan pakotteita automaattisesti suojattujen nimitysten väärentämis- tai kopiointitapauksissa; ehdottaa, että 20. maaliskuuta 2006 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (3) 13 artiklaan sisällytetään tämän osalta erityislauseke; puoltaa suojatun alkuperänimityksen hankinnan yksinkertaistamista ja tiukkaa valvontaa, jota jäsenvaltioiden viranomaiset suorittavat sen varmistamiseksi, että kaikki tuotantovaiheet on toteutettu kyseisellä maantieteellisellä alueella;

38.

katsoo, että markkinoiden kontrollointi kaikkiin SAN- ja SMM-merkittyjen tuotteiden määräysten täytäntöönpanoon liittyen lisää kaikkien jäsenvaltioiden hallinnollisia kustannuksia, mutta edistää kuitenkin huomattavasti entistä tehokkaampaa suojaa; puoltaa yhteisöllisen teknisen avun myöntämistä jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten avulla, jotta voitaisiin taata mahdollisimman yhtenäinen SAN- ja SMM-merkittyjen tuotteiden suojan toteuttaminen EU:n alueella;

39.

katsoo, että näistä järjestelmistä tiedottamista ja niitä koskevaa neuvontaa täytyy lisätä EU:n taloudellisella tuella sekä sisämarkkinoilla että kolmansissa maissa; katsoo, että yhteisön rahoitusosuutta EU:n laatutuotteita koskevissa EU:n tiedotus- ja edistämisohjelmissa täytyy korottaa; toivoo, että komissio jatkaa SMM-mallin edistämistä kolmansissa maissa etenkin lisäämällä teknisen avun hankkeita yhdessä SMM-tuottajaryhmien kanssa;

40.

ehdottaa, että perustetaan eurooppalainen tuotteiden laatua käsittelevä virasto, joka tekisi tiivistä yhteistyötä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja Euroopan komission yksiköiden kanssa, jotka toimivat elintarvikkeiden laadun suojelemisen alalla; ehdottaa, että tämä virasto ratkaisisi myös yhä lisääntyviä kolmansista maista tulevia pyyntöjä, jotka koskevat suojattua alkuperänimitystä, suojattua maantieteellistä merkintää ja aitoja perinteisiä tuotteita;

41.

korostaa muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (4) merkitystä kuluttajien valinnanvapaudelle; kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen myös sellaisten eläinkunnan tuotteiden, kuten maidon, lihan ja kananmunien, saamiseksi merkintävelvoitteen piiriin, joiden tuotannossa käytetään geneettisesti muunnettua rehua;

42.

kannattaa aitoja perinteisiä tuotteita koskevan järjestelmän säilyttämistä ja yksinkertaistamista; on pettynyt tämän välineen tehoon, joka on johtanut viime aikoihin asti hyvin pieneen määrään APT-tuotteiden rekisteröimisiä (20, käsiteltävänä on 30 hakemusta); viittaa siihen, että maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2006 (5) 3 artiklan 2 kohdassa toisena mainittu aitojen perinteisten tuotteiden luettelo – jossa tuotteen tai elintarvikkeen nimen käyttöä ei varata tuottajille – tulisi poistaa, koska se vähentää APT-suojaa; muistuttaa, että APT-järjestelmä on verkostojen suojelun olennainen väline ja että se tarjoaa mielenkiintoisia kehitysmahdollisuuksia, jos tietyt ehdot täyttyvät;

43.

pitää riittämättömänä ”perinteisen” tuotteen määritelmää, joka on asetuksessa (EY) N:o 509/2006; katsoo, että perinteisen tuotteen yhdistäminen maahan, jossa kyseinen perinne on käytössä, tai kyseisen käsitteen yksinomainen käyttö perinteisiä vaatimuksia noudattavan viljelijän toimesta nostaisi APT-järjestelmän statusta;

44.

katsoo, että orgaaninen tuotanto tarjoaa EU:n maanviljelijöille merkittäviä kasvumahdollisuuksia ja että EU:n logon uskottavuutta tulee vahvistaa toimenpideohjelman avulla; panee kuitenkin merkille, että tähän liittyvä yhteisön sääntelyssä edellytetään yhtä standardia, vaikka jäsenvaltiot soveltavatkin varmennusmenettelyä eri tavoin niin, että jotkin niistä siirtävät kalliit tarkastustehtävät tarkastusviranomaisille ja toiset taas valtion hyväksymille elimille; panee merkille, että varmennusmenettely vaihtelee jäsenvaltioittain ja on kallis; kehottaa yhdenmukaistamaan ekologisesti tuotetuissa tuotteissa havaittavia kiellettyjen kasvinsuojeluaineiden enimmäisrajoja koskevaa lainsäädäntöä; tukee lähtökohtaisesti ehdotusta merkinnästä, jonka mukaan tuote on tuotettu orgaanisesti EU:ssa;

45.

on sitä mieltä, että luonnonmukaisten tuotteiden valvonta- ja varmennustoimenpiteiden ja -viranomaisten tyyppien suurempi yhdenmukaistaminen on tarpeen, jotta kuluttajien turvallisuus ja luottamus voidaan taata sellaisen uuden luonnonmukaista maanviljelyä koskevan EU:n tunnuksen avulla, jolla taataan samat tuotanto-, valvonta- ja varmennusvaatimukset EU:n tasolla ja autetaan ratkaisemaan ongelmia ja edistämään edelleen luonnonmukaisten tuotteiden sisämarkkinoita;

46.

katsoo, että ekologisten tuotteiden tapaan merkittyjen muiden kuin ekologisten tuotteiden tulo markkinoille saattaa vaarantaa ekologisten tuotteiden yhtenäismarkkinoiden kehitystä Euroopan unionissa; on sen vuoksi huolissaan yrityksestä laajentaa Euroopan ympäristömerkin käyttö koskemaan elintarvikkeita, joita ei ole valmistettu ekologisen maatalouden periaatteiden mukaisesti;

47.

kannattaa sen vuoksi, että kolmansista maista tuotujen tuoreiden ja jalostettujen orgaanisesti viljeltyjen tuotteiden yhteydessä on pakollista ilmoittaa alkuperämaa riippumatta siitä, onko tuotteissa ekologisesti tuotettuja tuotteita koskevaa EU:n merkintää;

48.

katsoo, että ekologisesti tuotettujen tuotteiden sisämarkkinoiden toiminnan parantamisen vuoksi

kolmansista maista tuotujen ekologisesti viljeltyjen tuotteiden, niin tuoreiden kuin jalostettujenkin, alkuperämaa tulee ilmoittaa riippumatta siitä, käytetäänkö ekologisesti viljeltyjen tuotteiden EU:n merkintää,

EU:n merkinnän uskottavuutta tulisi vahvistaa ekologisesti viljeltyjen tuotteiden tukiohjelman kautta,

ekologisesti tuotetuissa maataloustuotteissa havaittaville kielletyille torjunta-aineille tulisi vahvistaa ylärajat,

olisi tarkasteltava kaksinkertaista varmennusta, jota suuret jakelijat edellyttävät monissa tapauksissa, koska se aiheuttaa ekologisesti tuotettujen tuotteiden puutteen EU:n markkinoilla,

sellaisten ei-maataloustuotteiden merkintä, joiden yhteydessä huomioidaan biologisen viljelyn menetelmät, tulee erottaa selkeästi ekologisesti viljeltyjen maataloustuotteiden merkinnästä,

49.

suhtautuu myönteisesti perinteisten ja ekologisten tuotteiden virastojen perustamiseen jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että kullakin jäsenvaltiolla olisi oltava joko julkisia tai yksityisiä laitoksia, jotka tuottajat ja kuluttajat hyväksyvät yksimielisesti ja jotka edistävät ja valvovat paikallista ekologista tuotantoa ja laatua;

50.

myöntää, että kuluttajat vaativat yhä enemmän elintarvikkeiden ja elintarviketuotteiden laadulta paitsi turvallisuuden myös eettisten seikkojen suhteen, mistä esimerkkinä ovat kestävyys ympäristön kannalta, eläinten hyvinvoinnin suojeleminen sekä muuntogeenisiin organismeihin liittyvä tekniikka; kehottaa komissiota luomaan kriteerit laatuhankkeille, kuten vapaaehtoisuuteen perustuvalle ”ei sisällä muuntogeenisiä organismeja” -merkinnälle, jonka ansiosta kuluttajat voivat tehdä tietoisia valintoja;

51.

katsoo tarpeelliseksi edistää ympäristön huomioon ottavia tuotantojärjestelmiä; pahoittelee sen vuoksi, ettei yhteisöllä ole integroitua tuotantoa koskevia sääntöjä, jotka antaisivat mahdollisuuden korostaa EU:n tuottajien ponnisteluja sellaisten asianmukaisten mainos- ja markkinointikampanjoiden avulla, joiden tarkoituksena on tehdä tunnetuksi kyseisten tuotantomuotojen tuoma lisäarvo;

Varmennusjärjestelmät

52.

katsoo, että standardien yhdenmukaistamista varten ei tarvita EU:n sääntöjä; katsoo, että ei ole tarpeen luoda uusia varmentamisjärjestelmiä elintarvikkeiden erottamiseksi yhteisön tasolla, koska se heikentäisi nykyisiä järjestelmiä ja johtaisi kuluttajia harhaan;

53.

korostaa, että laatumerkkien kehittämisen sekä siihen liittyvän tiedottamisen ei saa johtaa tuottajia koskevan byrokratian lisääntymiseen; katsoo, että tuottajilla olisi näin ollen oltava mahdollisuus tehdä tällaisten merkkien käyttöä koskevia aloitteita ja että yhteisön elinten väliintulo rajoitetaan näiden merkkien suojelemisen varmistamiseen, jotta tuottajille taattaisiin oikeudenmukainen korvaus vaivoistaan ja jotta kuluttajaa suojeltaisiin väärennöksiltä ja kaikenlaisilta muilta petoksilta;

54.

korostaa, että nykyisten varmennusjärjestelmien tulisi taata paitsi laissa annettujen määräysten noudattaminen tiiviin valvonnan avulla, myös muita tärkeitä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyviä tekijöitä, kuten jäljitettävyys; korostaa, että varmennusvaatimusten tulisi heijastaa yhteiskunnallisia vaatimuksia, minkä vuoksi tarvitaan valtion tukea maanviljelyksestä aiheutuvia kustannuksia varten; puolustaa tuottajajärjestöjen aktiivisempaa osallistumista, sillä yksittäiset viljelijät eivät voi haastaa vanhentuneita kaupan sertifiointisääntöjä;

55.

huomauttaa, että nykytilanteessa yksityiset varmentamisjärjestelmät eivät auta tuottajia tiedottamaan kuluttajille tuotteidensa ominaispiirteistä, vaan järjestelmistä on tulossa ainoa keino päästä markkinoille, ja ne lisäävät maanviljelijöiden byrokratiaa ja muuttuvat liiketoiminnaksi useille elintarvikkeiden jakelualan yrityksille; katsoo tarpeelliseksi olla edistämättä näiden järjestelmien lisääntymistä, jotka asettavat markkinoille pääsyä koskevia rajoituksia osalle tuotanto-alasta;

56.

korostaa, että nykyinen yksityisten varmentamisjärjestelmien lisääntyminen tekee osalle alasta vaikeammaksi päästä markkinoille ja että kyseiset järjestelmät eivät auta parantamaan kuluttajille suunnattua viestintää tuotteiden ominaisuuksista; kehottaa komissiota edistämään yksityisten varmennusjärjestelmien keskinäistä tunnustamista rajoittaakseen tällaisten järjestelmien lisääntymistä ja laadukkaiden tuotteiden poissulkemista markkinoilta; katsoo tarpeelliseksi valmistella yhteisön suuntaviivoja, jotka sisältävät piirteitä, joita tällaiset järjestelmät eivät voi säännellä, kuten esimerkiksi ”arvostusta nostavia” viittauksia, jotka olisi määriteltävä objektiivisten asteikkojen ja perusteiden avulla;

57.

toteaa, että on vastustettava kaikkia ehdotuksia rajoittaa rekisteröitävien maantieteellisten merkintöjen määrää, koska paikallisten tuotteiden merkitys paikallisille talouksille ja yhteisöille on hyvin suuri;

58.

katsoo, että ei ole tarvetta kehittää uusia aloitteita perinteisten tuotteiden tukemiseksi, koska tämä voi heikentää aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmää;

59.

kehottaa tiiviimpään yhteistyöhön Kansainvälisen standardoimisjärjestön (ISO) kanssa ja mahdollisimman laajaan vaihtoehtoisten järjestelmien käyttöönottoon, esimerkkinä HACCP (hazard analysis and critical control points, vaarojen analysointi ja kriittiset valvontapisteet);

60.

panee merkille kansainvälisen ulottuvuuden suhteen monia kilpailukykyä koskevia ongelmia suhteessa Euroopan unionin tärkeimpiin kauppakumppaneihin; on huolissaan paineesta, jota aiheuttavat kehittyvistä maista peräisin olevat tuotteet, jotka eivät vastaa samaa turvallisuus- ja laatutasoa ja joihin sovelletaan usein puutteellista valvontaa; vahvistaa tässä yhteydessä, että on tarve ottaa käyttöön ”ehdollisen markkinoille pääsyn” käsite, kuten parlamentti on vahvistanut useissa päätöslauselmissa;

61.

kehottaa tekemään mahdollisimman monia kahdenvälisiä sopimuksia avainmarkkinoilla ja kehottaa myös tekemään väärennösten vastaisia sopimuksia; komission olisi tuettava tavaramerkkien kansainvälisen suojelun ongelman selvittämistä ja myös suojelua, joka koskee SMM-, SAN-ja APT-tuotteita;

Muita näkökohtia

62.

katsoo, että on tarpeen välittää mahdollisimman laajalti tietoa elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevan Euroopan unionin politiikan tuomista hyödyistä; on pahoillaan siitä, että yleisöllä ei ole käytössään kattavia ja helposti saatavia tietoja Euroopan unionin panoksesta tällä alalla; suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot lisäävät tiedotus- ja edistämistoimia EU:n tuotteiden laatustandardien ja elintarviketurvallisuuden osalta;

63.

korostaa roolia, joka EU:n rahoituksella voi olla tällä alalla; toteaa, että ”lähentyvissä jäsenvaltioissa” yhteisön rahoitusosuus laatuohjelmissa yltää 75 prosenttiin; kiinnittää kuitenkin huomiota pienten tuottajien lainansaantivaatimusten kiristymiseen maailmanlaajuisen talouskriisin aikana, mikä rajoittaa voimakkaasti heidän pääsyään yhteisrahoituksen piiriin;

64.

katsoo, että viljelijöiden suoraan ylläpitämiä markkinoita, joiden kautta myydään paikallisia kausituotteita, olisi tuettava, koska näin varmistetaan kohtuullinen korvaus korkealaatuisille tuotteille, lujitetaan tuotteen ja tuotantopaikan välistä yhteyttä ja kannustetaan kuluttajia tekemään tietoisia ja laatuun perustuvia valintoja; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi rohkaistava sellaisten myyntialueiden luomista, joilla tuottajat voivat esitellä tuotteitaan suoraan kuluttajille;

65.

kehottaa luomaan paikallisia markkinoita varten myynninedistämisohjelmia paikallisten ja alueellisten jalostus- ja markkinointialoitteiden edistämiseksi; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi sellaisten tuottajaosuuskuntien kautta, jotka edistävät lisäarvoa maaseutualueilla ja jotka välttävät pitkiä kuljetusreittejä ja ovat näin hyvänä esimerkkinä ilmastonmuutoksen vastustamisessa;

*

* *

66.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EYVL C 328, 26.10.1998, s. 232.

(2)  Komission asiakirja 625/02.

(3)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

(4)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.

(5)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/43


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Kilpailupolitiikkaa koskevat kertomukset 2006 ja 2007

P6_TA(2009)0099

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007 (2008/2243(INI))

2010/C 87 E/10

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2007 päivätyn kilpailupolitiikkaa koskevan komission kertomuksen 2006 (KOM(2007)0358) ja komission 16. kesäkuuta 2008 päivätyn kilpailupolitiikkaa koskevan komission kertomuksen 2007 (KOM(2008)0368),

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2005 tehdyn komission valtiontukien toimintasuunnitelman ”Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009” (KOM(2005)0107),

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman valtiontuen uudistamisesta vuosina 2005–2009 (1),

ottaa huomioon perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15. joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006 (2),

ottaa huomioon tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6. elokuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) (3),

ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin moottoriajoneuvoalalla 31. heinäkuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1400/2002 (4) (moottoriajoneuvojen ryhmäpoikkeusasetus),

ottaa huomioon alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat vuosille 2007–2013 (5),

ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta valtiontuen vakioilmoituslomakkeen osalta 24. lokakuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1627/2006 (6),

ottaa huomioon perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta kansalliseen alueelliseen investointitukeen 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1628/2006 (7),

ottaa huomioon yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle (8),

ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman valtiontukia koskevan toimintasuunnitelman alakohtaisesta ulottuvuudesta: innovaatiotuki (9),

ottaa huomioon yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle (10),

ottaa huomioon yhteisön suuntaviivat valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi (11),

ottaa huomion komission tiedonannon laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevien puitteiden soveltamisen jatkamisesta (12),

ottaa huomioon komission tiedonannon EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (13),

ottaa huomioon komission tiedonannon viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta (14),

ottaa huomioon jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta 16 päivänä marraskuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/111/EY (15),

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 päivätyn kannanottonsa Euroopan unionissa toimivien suurten supermarkettien vallan väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen (16),

ottaa huomioon energia- ja vähittäispankkialoja koskevat komission alakohtaiset tutkimukset,

ottaa huomioon komission suuntaviivat asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (17),

ottaa huomioon komission tiedonannon sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (18),

ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2008 päivätyn komission valkoisen kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (KOM(2008)0165),

ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 päivätyn valkoisen kirjan urheilusta (KOM(2007)0391),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0011/2009),

1.

suhtautuu myönteisesti vuosien 2006 ja 2007 kilpailupolitiikkaa koskevien kertomusten julkaisemiseen;

2.

tukee edelleen parlamentin aktiivisempaa osallistumista kilpailupolitiikan kehittämiseen yhteispäätösmenettelyn käyttöönoton avulla;

3.

onnittelee komissiota laittomien, vakavimpien kartellien toiminnan onnistuneesta haastamisesta ja ennätyssakkojen määräämisestä lainrikkojille;

4.

kehottaa komissiota ja neuvostoa asetuksen (EY) N:o 1/2003 (19) toimintaa koskevat komission tarkistustoimet huomioon ottaen sisällyttämään asetukseen (EY) N:o 1/2003 sakottamisen periaatteet sekä edelleen kehittämään ja täsmentämään näitä periaatteita, jotta voidaan noudattaa yleisten oikeusperiaatteiden vaatimuksia;

5.

tukee sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa koskevan uudistetun tiedonannon soveltamista laittomien, vakavimpien kartellien toimintaa koskevien tietojen toimittamisen kannustamiseksi;

6.

suhtautuu myönteisesti yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista annetun valkoisen kirjan julkaisemiseen, mutta kannustaa toteuttamaan uudistuksen tavalla, jolla varmistetaan, etteivät Yhdysvaltain järjestelmän kielteiset vaikutukset toistu Euroopan unionissa;

7.

pyytää komissiota toimittamaan tulevissa kertomuksissaan enemmän tietoja komission kuluttajien yhteystoimiston toiminnasta kilpailuasioissa;

8.

ilmaisee huolensa siitä, että suuryritykset käyttävät väärin markkina-asemaansa, ja pyytää komissiota analysoimaan tavarantoimittajien, eli elintarvikkeiden tuottajien, ja vähittäismyyjien välisten epätasa-arvoisten suhteiden vaikutusta kilpailuun mahdollisten määräävän markkina-aseman väärinkäytösten kannalta; odottaa ostovoimaa tarkastelevan komission työryhmän kertomusta;

9.

pyytää komissiota harkitsemaan arvion tekemistä palvelualan väärinkäytöksistä, joiden vuoksi pienyritykset eivät ehkä pysty tekemään tarjouksia; panee merkille sen ongelman, että itsenäisiltä ammatinharjoittajilta ja freelance-työntekijöiltä kielletään toisinaan mahdollisuus soveltaa vakiohinnoittelua tapauksissa, joissa he ovat taloudellisesti miltei yksinomaan riippuvaisia yhdestä tai harvoista heidän resurssejaan käyttävistä suurista käyttäjistä, ja kehottaa komissiota selvittämään, miten he voivat järjestellä, neuvotella ja tehdä kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisia työehtosopimuksia;

10.

kehottaa komissiota tarkistamaan sisäisiä menettelyjään, joiden mukaisesti se valitsee alakohtaisten tutkimusten aiheet;

11.

kehottaa komissiota harkitsemaan verkkomainontaa koskevan alakohtaisen tutkimuksen toteuttamista;

12.

kehottaa komissiota tekemään analyysin hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisessa vallitsevista mahdollisista kansallista eroista sekä näistä mahdollisesti aiheutuvista kilpailuvääristymistä;

13.

panee merkille, että komission kertomuksessa kerrotaan ennätyssuurista lukemista seuraavilla aloilla: kilpailuoikeuden rikkomisesta kartelleille määrättävät sakot, komissiolle ilmoitettujen yrityskeskittymien määrä ja komissiolle tehdyt ilmoitukset valtiontuesta; kannustaa komissiota tämän vuoksi kiireellisesti arvioimaan henkilöstövoimavaransa, jotta voidaan varmistaa, että komission kilpailun pääosastolla on riittävästi työntekijöitä kasvava työmäärä huomioon ottaen;

14.

korostaa, että fuusioihin ja yrityskauppoihin sovellettavia kilpailusääntöjä on arvioitava koko sisämarkkinoiden eikä vain sen osien kannalta;

15.

suhtautuu myönteisesti vuosien 2006 ja 2007 kilpailupolitiikkaa koskevien komission kertomusten tietoihin kilpailuasioista vastaavan pääosaston keskittymien valvontayksikön rakenneuudistuksen tuloksellisuudesta sen jälkeen, kun yksikkö on järjestetty uudelleen toimialakohtaisesti ja sen taloudellinen analyysi ja vertaisarviointi on vahvistettu;

16.

suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen yrityskeskittymien valvontaa koskevan asetuksen (20) tarkistamisen aloittamisesta; toistaa kantansa, jonka mukaan nykyiset määräykset ovat riittämättömiä ottaen huomioon entistä yhdentyneemmät ja monimutkaisemmat EU:n markkinat ja sen, että tarkistaminen olisi toteutettava pyrkimällä johdonmukaiseen lähestymistapaan arvioitaessa verrattavissa olevia sulautumista koskevia toimia;

17.

panee merkille valtiontukea koskevien ilmoitusten ennätyksellisen määrän ja on tyytyväinen pieniä ja keskisuuria yrityksiä, tutkimusta ja kehittämistä koskevan ryhmäpoikkeuksen julkaisemiseen, mistä on etua pk-yrityksille sekä työllisyyden, koulutuksen ja alueiden tuelle;

18.

suhtautuu myönteisesti etenkin mahdollisuuteen tukea työnantajia kustannuksissa, jotka liittyvät heidän työntekijöidensä lasten ja vanhempien hoitoon;

19.

on huolissaan markkinoiden keskittymisen ja eturistiriitojen lisääntymisestä pankkitoiminnassa; varoittaa mahdollisista maailmanlaajuisista systeemiriskeistä, joita eturistiriidoista ja keskittymisestä aiheutuu;

20.

suhtautuu myönteisesti valtiontukien tulostaulun arviointiin, mutta kannustaa komissiota tekemään analyysin valtiontuen tuloksellisuudesta ja kannustaa tunnistamaan tulostaulun uudistuksen yhteydessä jäsenvaltiot, jotka eivät ole riittävän hyvin onnistuneet perimään takaisin sääntöjenvastaisesti myönnettyä valtiontukea;

21.

suhtautuu myönteisesti ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen uudistuksen julkaisemiseen, millä taataan, että jäsenvaltiot voivat tukea uusiutuvan energian tuotantoa ja energiatehokasta yhteistuotantoa myöntämällä toimintatukea, joka kattaa tuotantokustannusten ja markkinahinnan välisen eron kokonaisuudessaan;

22.

uudistaa kehotuksensa, jonka mukaan olisi pyrittävä saavuttamaan lisäedistystä sekä nykyisten kilpailusääntöjen selventämisessä että niiden käytännön soveltamisessa yleisen taloudellisen edun mukaisiin palveluihin, kun otetaan huomioon huomattavat erot jäsenvaltioissa noudatettavien politiikkojen välillä;

23.

pahoittelee sitä, että Euroopan unionin energiankuluttajat kärsivät edelleen suhteettomista hinnankorotuksista ja vääristyneestä energiamarkkinasta, jonka komission alakohtaisessa tutkimuksessa todettiin toimivan puutteellisesti; korostaa jälleen loppuun saatettujen ja toimivien energian sisämarkkinoiden merkitystä;

24.

tukee komissiota sen pyrkimyksissä EU:n kaasu- ja sähkömarkkinoiden kehittämiseksi edelleen tavalla, jossa ratkaisevana elementtinä on yhtäältä siirtoverkkojen ja toisaalta tuotanto- ja tarjontatoiminnan eriyttäminen toisistaan (”unbundling”);

25.

on huolissaan polttoaineen hinnanmuodostuksen avoimuuden puutteesta EU:n markkinoilla; kehottaa komissiota valvomaan näiden markkinoiden kilpailua riittävän valppaasti;

26.

kehottaa ottamaan käyttöön mekanismit, joilla varmistetaan, että päästökauppajärjestelmä ei aiheuta kilpailun vääristymiä sisäisesti eikä suhteessa ulkopuolisiin kilpailijoihin;

27.

panee merkille, että neuvosto pyysi komissiota jo 9. lokakuuta 2007 harkitsemaan niiden menettelyjen yksinkertaistamista, joiden perusteella valtionapua koskevat pyynnöt voitaisiin kriittisissä olosuhteissa käsitellä nopeasti;

28.

pitää tervetulleina komission kiireellisiä vastauksia ja selvennystä, jotka koskevat rahoitus- ja talouskriisin hoitoa ja valtiontuen käyttöä; panee merkille valtiontuen kasvavan määrän ja suhtautuu myönteisesti yksityiskohtaisempiin suuntaviivoihin, joilla pyritään kohdentamaan valtiontuki paremmin;

29.

tunnustaa, että perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on sovellettava jäsenvaltioiden tämänhetkiseen taloustilanteeseen, joka johtuu rahoitusmarkkinoiden levottomuudesta; pitää kuitenkin tarpeellisena, että komissio seuraa tarkkaavaisesti taloudellisia pelastuspaketteja, jotta voidaan varmistaa hätätoimenpiteiden yhteensopivuus oikeudenmukaisen kilpailun periaatteiden kanssa;

30.

varoittaa kilpailusääntöjen soveltamisen lopettamisesta; korostaa tarvetta valvoa pelastustoimia tarkoin ja varmistaa, että ne ovat perustamissopimuksen määräysten mukaisia; vaatii komissiota laatimaan seuraavassa kilpailupolitiikkaa koskevassa vuosikertomuksessaan Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioiden parlamenteille tarkoitetun kattavan jälkikäteisraportin kilpailusääntöjen soveltamisesta kussakin jäsenvaltiossa;

31.

on huolissaan Euroopan unionin taloudellisen toiminnan supistumisesta, jonka ennustetaan jatkuvan vuoteen 2009; pitää aiheellisena, että kilpailusääntöjen puitteissa käytetään jälleenrakennustuen tai globalisaatiorahaston kaltaisia sopivia reagointimekanismeja torjumaan luottokriisin aiheuttamia kasvu- ja työllisyysvaikutuksia;

32.

kannustaa komissiota tunnustamaan tarpeen ottaa käyttöön mekanismeja, joilla minimoidaan kilpailun vääristymät ja edunsaajille valtiontakuiden vuoksi syntyvien etuusasemien mahdolliset väärinkäytökset;

33.

kannustaa komissiota ottamaan käyttöön valtiontukea saavien rahoituslaitosten toimintaa koskevat rajoitukset, jotta voidaan varmistaa, etteivät kyseiset laitokset aloita takuun ansiosta aggressiivista laajentumista, mikä on haitallista kilpailijoiden kannalta;

34.

suhtautuu myönteisesti moottoriajoneuvojen ryhmäpoikkeusasetuksen täytäntöönpanosta johtuvaan uusien autojen hintaerojen merkittävään pienenemiseen koko Euroopan unionissa ja odottaa komission arviota asetuksen tuloksellisuudesta;

35.

pitää tervetulleena komission toimia puhelinliikenteen verkkovierailumaksujen vähentämiseksi; panee kuitenkin merkille, että hinnat pysyttelevät juuri säännellyn hintarajan alapuolella; kehottaa hintakilpailua tukeviin toimenpiteisiin vähittäishintojen sääntelyn sijasta;

36.

on tyytyväinen komission kilpailun pääosaston osuudesta urheilua koskevaan valkoiseen kirjaan, jossa kiinnitetään huomiota muun muassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön ja komission päätöksentekokäytäntöön siltä osin, miten EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa sovelletaan urheilualalla;

37.

kehottaa komissiota ottamaan suuremmassa määrin huomioon politiikkojensa kansainvälisen ulottuvuuden, mitä tulee Euroopan unionin maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn, sekä vaatimaan kauppaneuvotteluissa vastavuoroisuusperiaatteen noudattamista ja soveltamista;

38.

pitää ratkaisevan tärkeänä, että kilpailupolitiikka otetaan aiheellisella tavalla huomioon neuvoteltaessa kahdenvälisistä kauppasopimuksista; kehottaa kilpailun pääosastoa toimimaan aktiivisesti kyseisissä neuvotteluissa, jotta saavutetaan kilpailukäytäntöjen vastavuoroinen tunnustaminen erityisesti valtion tukien, julkisten hankintojen, palvelujen, investointien ja kaupan helpottamisen alalla;

39.

kannustaa komissiota arvioimaan rakenteen, jolla se osallistuu kansainväliseen kilpailuverkostoon ja Euroopan kilpailupäivään, jotta voidaan varmistaa, että yleisö saa laajemmat ja paremmat tiedot kilpailupolitiikan olennaisesta merkityksestä talouskasvun ja työllisyyden kannalta;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


(1)  EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 97.

(2)  EUVL L 379, 28.12.2006, s. 5.

(3)  EUVL L 214, 9.8.2008, s. 3.

(4)  EYVL L 203, 1.8.2002, s. 30.

(5)  EUVL C 54, 4.3.2006, s. 13.

(6)  EUVL L 302, 1.11.2006, s. 10.

(7)  EUVL L 302, 1.11.2006, s. 29.

(8)  EUVL C 323, 30.12.2006, s. 1.

(9)  EUVL C 296 E, 6.12.2006, s. 263.

(10)  EUVL C 82, 1.4.2008, s. 1.

(11)  EUVL C 194, 18.8.2006, s. 2.

(12)  EUVL C 173, 8.7.2008, s. 3.

(13)  EUVL C 155, 20.6.2008, s. 10.

(14)  EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6.

(15)  EUVL L 318, 17.11.2006, s. 17.

(16)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0054.

(17)  EUVL C 210, 1.9.2006, s. 2.

(18)  EUVL C 298, 8.12.2006, s. 17.

(19)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16. joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta, (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).

(20)  Yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (”EY:n sulautuma-asetus”) (EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/48


Tiistai 10. maaliskuuta 2009
Small Business Act

P6_TA(2009)0100

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2009 pk-yrityksiä tukevasta aloitteesta (”Small Business Act”) (2008/2237(INI))

2010/C 87 E/11

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission 25. kesäkuuta 2008 päivätyn tiedonannon ”Pienet ensin” – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”) (KOM(2008)0394) sekä siihen liittyvän komission yksiköiden laatiman työasiakirjan vaikutusten arvioinnista (SEK(2008)2102),

ottaa huomioon 30. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman ”Aika kiristää tahtia – yrittäjyyttä ja kasvua edistävän Euroopan luominen” (1) ja 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanosta (2),

ottaa huomioon 2 715. kilpailukykyä käsitelleen neuvoston 13. maaliskuuta 2006 tekemät päätelmät kasvuun ja työllisyyteen tähtäävästä pk-yrityspolitiikasta ja 2 891. kilpailukykyä käsitelleen neuvoston 1. ja 2. joulukuuta 2008 tekemät päätelmät,

ottaa huomioon alueiden komitean 12. helmikuuta 2009 antaman lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. tammikuuta 2009 antaman lausunnon,

ottaa huomioon pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan hyvien käytänteiden valinnan vuonna 2008,

ottaa huomioon komission yksiköiden 25. kesäkuuta 2008 päivätyn valmisteluasiakirjan eurooppalaisista julkisia hankintoja koskevista käytännesäännöistä, joilla parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada julkisia hankintasopimuksia (SEC(2008)2193),

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Pieni, puhdas ja kilpailukykyinen – Ympäristölainsäädännön noudattamista pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tukeva ohjelma” (KOM(2007)0379),

ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta (KOM(2008)0397),

ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Teollisoikeuksia koskeva eurooppalainen strategia” (KOM(2008)0465),

ottaa huomioon hallinnollisia rasituksia käsitelleen itsenäisistä sidosryhmistä koostuneen korkean tason työryhmän 10. heinäkuuta 2008 antamat lausunnot hallinnollisten rasitteiden vähentämisestä yhtiöoikeuden pilottialalta sekä 22. lokakuuta 2008 antamat lausunnot sähköistä laskutusta koskevien sääntöjen uudistuksesta direktiivissä 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan, sisämarkkinoiden ja kuluttajansuojan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0074/2009),

A.

toteaa, että EU:ssa 23 miljoonalla pienellä ja keskisuurella yrityksellä (pk-yritykset), jotka ovat noin 99 prosenttia kaikista yrityksistä ja tarjoavat yli 100 miljoonaa työpaikkaa, on merkittävä rooli taloudellisessa kasvussa, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamisessa ja työpaikkojen luomisessa ja että ne ovat suuri innovaation lähde ja olennaisen tärkeitä työllisyyden säilyttämisessä ja lisäämisessä,

B.

katsoo, että pk-yritykset on asetettava kaikkien yhteisön kilpailukykyä koskevien politiikkojen keskipisteeseen, jotta niiden on mahdollista kehittyä ja mukautua globalisaation vaatimuksiin, jotta ne voivat osallistua ns. osaamiskolmioon ja jotta ne voivat mukautua ympäristöä ja energiaa koskeviin haasteisiin,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin aiemmista aloitteista huolimatta pk-yritysten toimintaedellytykset ovat parantuneet vain vähän tai tuskin havaittavasti vuoden 2000 jälkeen,

D.

panee merkille, että valtaosa pk-yrityksistä on mikroyrityksiä, käsityöläisyrityksiä, perheyrityksiä ja osuuskuntia, jotka ovat yrityskulttuurin luonnollisia hautomoja ja joilla sen vuoksi on tärkeä rooli sosiaalisen osallisuuden ja itsenäisen ammatinharjoittamisen lisäämisessä,

E.

katsoo, että pieniä ja keskisuuria yrityksiä ei tueta riittävästi, jotta ne voisivat puolustautua rajat ylittäviä, hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, kuten harhaanjohtavien yrityshakemistoyhtiöiden noudattamia käytäntöjä, vastaan,

F.

toteaa, että eroista huolimatta Euroopan pk-yritykset kohtaavat täyttä potentiaaliaan toteuttaessaan monia samoja haasteita, esimerkiksi hallinnollisissa ja säännösten noudattamisesta aiheutuvissa kustannuksissa, jotka ovat suhteellisesti korkeampia kuin suurissa yrityksissä, talouselämään ja markkinoille pääsyssä, innovoinnissa ja ympäristössä,

G.

katsoo, että pk-yrityksille suotuisan toimintaympäristön luomiseksi yrittäjien roolia ja riskinottoa koskevan näkemyksen on muututtava: poliittisten johtajien ja tiedotusvälineiden olisi korostettava yrittäjyyden ja siihen liittyvän riskinottovalmiuden merkitystä ja hallintoviranomaisten olisi tuettava sitä,

H.

katsoo, että pk-yritysten on kansainvälistymisprosessejaan aloittaessaan selvitettävä erityisiä ongelmia, kuten kansainvälisen kokemuksen puute, kokeneen työvoiman vähyys, erittäin monimutkainen kansainvälinen lainsäädäntö sekä tarve tehdä muutoksia organisaatiossa ja liiketoimintakulttuurissa,

I.

toteaa usein panneensa pahoitellen merkille, että pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan juridisen sitovuuden puute on vesittänyt sen aitoa soveltamista ja että sen kymmenen suositusta ovat enimmäkseen jääneet huomiotta; muistuttaa pyytäneensä tämän vuoksi neuvostoa edellä mainitussa 19. tammikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa puuttumaan kyseiseen asiaan,

Yleistä

1.

kannattaa lämpimästi edellä mainittua komission 25. kesäkuuta 2008 antamaa tiedonantoa, jolla pyritään ajamaan kunnianhimoista toimintaohjelmaa, jolla tuetaan pk-yritysten kasvua kymmenen ohjaavan periaatteen avulla ja otetaan ”pienet ensin” -periaate huomioon poliittisessa päätöksentekoprosessissa kaikilla tasoilla;

2.

pahoittelee kuitenkin, ettei Small Business Act -aloite ole juridisesti sitova väline; pitää aidosti innovoivana näkökohtana, että aloitteessa pyritään sisällyttämään pienet ensin -periaate yhteisön politiikan alojen ytimeen; kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan parlamenttia pyrkimyksissä tehdä tästä periaatteesta sitova tuonnempana määritettävässä muodossa, millä varmistettaisiin, että sitä sovelletaan asianmukaisesti kaikessa tulevassa yhteisön lainsäädännössä;

3.

korostaa, että näiden kymmenen ohjaavan periaatteen toteuttaminen on ehdottoman välttämätöntä Euroopan tasolla sekä kansallisella ja alueellisella tasolla; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota antamaan lujan poliittisen sitoumuksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa ensisijaisten tavoitteiden määrittelemiseksi ja kilpailukykyä käsitelleen neuvoston 1. joulukuuta 2008 hyväksymän pk-yrityksiä tukevan aloitteen täytäntöön panemiseksi erityisesti kansallisella tasolla, millä varmistetaan, että kaikki asianosaiset ryhmät tunnustavat nämä ohjaavat periaatteet aidosti omikseen;

4.

kehottaa komissiota lisäämään entisestään pk-yrityksiin liittyvien toimien näkyvyyttä ja tietoisuutta niistä yhdistämällä nykyiset yhteisön välineet ja varat pk-yrityksiä varten erillisessä otsakkeessa EU:n talousarviossa;

5.

on vakuuttunut, että on erittäin tärkeää ottaa käyttöön seurantamekanismi jo alullepantujen toiminta-aloitteiden täytäntöönpanon valvomiseksi asianmukaisesti ja pikaisesti; pyytää näin ollen neuvostoa ”upottamaan” jäsenvaltioiden tasolla toteutettavat toimet Lissabonin prosessiin ja tiedottamaan vuosittain parlamentille tapahtuneesta edistyksestä;

6.

kehottaa komissiota perustamaan valvontajärjestelmän, jolla seurataan, miten komissio ja jäsenvaltiot edistyvät kymmenen ohjaavan periaatteen toteuttamisessa; kehottaa komissiota luomaan vakiomuotoiset arviointikriteerit edistymisen seurantaa varten; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään ensimmäiset edistymistä käsittelevät selonteot tuleviin vuosittaisiin selontekoihin, joissa käsitellään kansallisia uudistusohjelmia;

7.

tähdentää, että käsityöläis-, perhe- ja mikroyrityksiin sekä yksittäisiin yrityksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n tasolla ja kansallisella ja alueellisella tasolla, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan erityisesti näitä yrityksiä varten kohdennettuja sääntelytoimia, hallinnollisia toimia sekä verotusta ja elinikäistä oppimista koskevia toimia; edellyttää myös vapaiden ammattien harjoittajien erityispiirteiden tunnustamista ja katsoo, että heitä on kohdeltava samalla tavoin kuin muita pk-yrityksiä, paitsi jos se olisi ristiriidassa kyseisiin ammatteihin sovellettavan lainsäädännön kanssa; korostaa pk-yrityksiä koskevien yhdistysten merkittävää asemaa kauppiaiden, käsityöläisyritysten ja muiden ammattien kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyöhön näiden alojen liiketoimintaympäristön sekä ammatti- ja alajärjestöjen oikeudellisen kehyksen kohentamiseksi;

8.

katsoo, että komission ehdotukset eivät sisällä selkeää strategiaa, jolla itsenäiset ammatinharjoittajat voivat parantaa oikeudellista asemaansa ja oikeuksiaan erityisesti, jos heidän asemansa on verrannollinen työsuhteessa olevien työntekijöiden kanssa; kehottaa komissiota takaamaan itsenäisille ammatinharjoittajille oikeuden sopia standardihinnoista, järjestäytyä ja tehdä työehtosopimuksia, jos vastapuolena on suuri asiakas, jolla on hallitseva markkina-asema, sillä edellytyksellä, että tämä ei haittaa vähemmän vaikutusvaltaisia asiakkaita eikä aiheuta markkinahäiriöitä;

9.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kohdennetut tukitoimet sekä tiedotuksen, neuvonnan ja riskipääoman saatavuuden kaltaisen yksilöllisen tuen pk-yritysten perustamisen yhteydessä;

10.

korostaa tarvetta kehittää sosiaalinen ja taloudellinen malli, joka muodostaa asianmukaisen turvaverkon pienille ja keskisuurille luovan alan yrityksille, joissa työskentelyolosuhteet ovat usein epävakaat;

11.

pitää valitettavana, että naiset kohtaavat vaikeuksia yritysten perustamisessa ja niiden ylläpitämisessä sellaisten tekijöiden vuoksi kuten tiedoissa olevat puutteet, kontaktien sekä verkottumismahdollisuuksien puuttuminen, sukupuoleen perustuva syrjintä ja sukupuolistereotypiat, lastenhoitopalveluiden heikko ja joustamaton tarjonta, vaikeudet liiketoimintaan liittyvien velvollisuuksien ja perhevelvollisuuksien yhteensovittamisessa sekä erot tavassa, jolla naiset ja miehet suhtautuvat yrittäjyyteen;

12.

hyväksyy naispuolisten yrittäjälähettiläiden verkoston ehdotetun käyttöönoton samoin kuin mentorointijärjestelmät, joiden tavoitteena on kannustaa naisia perustamaan oma yritys, sekä yrittäjyyden edistämisen yliopistotutkinnon suorittaneiden naisten keskuudessa; kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että monissa yrityksissä on edelleen sukupuoleen perustuvaa syrjintää, mikä on ja tulee pitkällä aikavälillä olemaan hyvin vakava ongelma, koska niin kauan kuin naisia syrjitään työmarkkinoilla Euroopan unioni menettää kyvykkäitä työntekijöitä ja yrittäjiä ja siten rahaa; katsoo siksi, että olisi investoitava vielä enemmän rahaa naisyrittäjiä tukeviin hankkeisiin;

13.

korostaa, että naisten yrittäjyys auttaa houkuttelemaan naisia työmarkkinoille ja parantamaan heidän taloudellista ja sosiaalista asemaansa; pahoittelee kuitenkin sitä, että yrittäjyyden alalla miesten ja naisten väliset erot, etenkin palkkaerot, ovat yhä todellisuutta naisia kohtaan osoitetusta kiinnostuksesta huolimatta ja että lisäksi naisyrittäjien osuus Euroopan unionissa on edelleen vähäinen, mikä johtuu osittain naisten tunnustamattomasta (mm. palkattomasta), mutta silti keskeisestä panoksesta pienten ja keskisuurten perheyritysten päivittäisen toiminnan hoitamisessa;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan luovat alat ja kulttuurialan huomioon taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistäjänä Euroopan unionissa, koska niiden osuus BKT:sta on 2,6 prosenttia ja EU:n työvoimasta 2,5 prosenttia; korostaa pk-yritysten merkitystä tieto- ja viestintätekniikan alan ja luovien alojen vauhdittajana;

15.

korostaa, että pk-yritykset ovat tyypillisiä kulttuuritalouden sektorilla ja että sektori on erityisten tärkeä kestävän alueellisen työllisyyden varmistamiseksi;

16.

on tyytyväinen, että komissio aikoo ehdottaa direktiiviä alennetuista arvonlisäverokannoista työvoimavaltaisille paikallisille palveluille, joita tarjoavat ennen kaikkea pk-yritykset; korostaa kuitenkin, että tämä ei saa johtaa kilpailun vääristymiseen ja että sen on oltava yksiselitteinen sen piiriin kuuluvien palvelujen kannalta;

17.

toteaa, että pk-yrityksillä on oltava mahdollisuus ostaa pienimuotoisesti, ympäristöä säästävästi ja paikallisesti ja olla siten ilmastoystävällisiä ja tehokkaita;

18.

pitää myönteisenä, että valtiontukia koskeva yleinen ryhmäpoikkeus hyväksyttiin ripeästi samoin kuin yksityisen eurooppayhtiön sääntöjä ja alennettuja arvonlisäverokantoja koskevat toimet;

19.

pitää myönteisenä komission ehdotusta vähentää paikallisten palvelujen arvonlisäveroa; kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia valtiontukea koskevien sääntöjen lieventämiseksi ja luomaan julkisiin hankintoihin osallistumisen mahdollisuuksia paikallisille yrityksille, erityisesti paikallisille pk-yrityksille;

20.

kannattaa ajatusta laajentaa vuoteen 2012 mennessä nykyistä elokuvatuotannolle myönnettävää poikkeusta valtiontukea koskevista EY:n kilpailusäännöistä ja pitää sitä suurena tukena luoville pk-yrityksille;

21.

kannattaa uusia valtiontukia koskevia sääntöjä, joista säädetään tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6. elokuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) (3) ja joissa annetaan tietyin edellytyksin pk-yrityksille poikkeus ilmoittamista koskevista säännöistä;

22.

toteaa, että vaikka pienyrityksiä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa annettiinkin selvä sitoumus, pk-yritysten ääni ei edelleenkään tule kuuluviin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa; kehottaa korjaamaan tämän puutteen virallisesti asianmukaisilla ehdotuksilla pk-yrityksiä tukevan aloitteen yhteydessä;

23.

katsoo, että pk-yrityksiä tukevan aloitteen yhteydessä on painotettava entistä enemmän työoikeutta erityisesti ottaen huomioon joustoturvaperiaate, jonka ansiosta erityisesti pk-yritykset pystyvät reagoimaan nopeammin markkinoiden muutoksiin ja näin saavuttamaan korkeamman työllisyysasteen sekä yritysten kilpailukyvyn ja kansainvälisen kilpailukyvyn tarvittava sosiaaliturva huomioon ottaen; viittaa tässä yhteydessä yhteistä joustoturvaperiaatteista 29. marraskuuta 2007 antamaansa päätöslauselmaan (4);

24.

korostaa lisäksi työoikeuden merkitystä ja erityisesti sitä, miten sen soveltaminen pk-yrityksiin voidaan optimoida esimerkiksi neuvontaa parantamalla tai hallinnollisia menettelyjä yksinkertaistamalla, ja kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota pk-yrityksiin niiden omaksumien joustoturvaa koskevien erityisten menettelyjen suhteen esimerkiksi aktiivisen työmarkkinapolitiikan avulla, koska pk-yrityksillä on liikkumavaraa suurempaan sisäiseen ja ulkoiseen joustavuuteen niiden pienemmän henkilöstön ansiosta, vaikka ne samalla tarvitsevat suuremman turvan itselleen ja työntekijöilleen; pitää olennaisen tärkeänä, että työoikeus, joka on yksi joustoturvan peruspilareista, antaa luotettavan oikeusperustan pk-yrityksille, kun otetaan huomioon, että näillä yrityksillä ei useinkaan ole varaa oikeudelliseen osastoon tai henkilöstöosastoon; muistuttaa, että Eurostatin mukaan 91,5 prosentilla Euroopan yrityksistä oli vuonna 2003 vähemmän kuin 10 työntekijää;

25.

pitää tarpeellisina toimia, joilla vastustetaan pimeää työtä, joka aiheuttaa väistämättä syrjivää kilpailua erittäin työvoimavaltaisille pk-yrityksille;

26.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan riittämättömästi edustettujen etnisten vähemmistöjen omistamien pk-yritysten sisällyttämistä talouden valtavirtaan kehittämällä toimittajien monimuotoisuutta koskevia ohjelmia tavoitteena tarjota yhtäläiset mahdollisuudet riittämättömästi edustetuille yrityksille, jotka kilpailevat sopimuksista suurempien yritysten kanssa;

27.

painottaa yksityisen eurooppayhtiön sääntöjen merkitystä uutena täydentävänä sääntelyn muotona, edellyttäen, että niissä keskitytään pk-yrityksiin, jotka aikovat harjoittaa rajatylittävää toimintaa, ja että suuret yritykset eivät voi käyttää niitä väärin heikentämään ja kiertämään jäsenvaltioiden säädöksiä, jotka edistävät hyvän hallintotavan järjestelmää, jossa otetaan huomioon kaikkien sidosryhmien edut;

28.

kehottaa sen periaatteen nojalla, jonka mukaan tietoon pääsy on edellytys itse tiedon saamiselle, ja internetin merkityksen tunnustaen julkista valtaa yksinkertaistamaan instituutioidensa verkkosivuja mahdollisimman pitkälle, jotta käyttäjät voivat tunnistaa ja paremmin ymmärtää tarjottuja tukimekanismeja;

Tutkimuksen ja kehityksen sekä innovoinnin lisääminen

29.

painottaa innovoinnin merkitystä pk-yrityksille sekä vaikeuksia tutkimusmahdollisuuksien hyödyntämisessä; katsoo, että kansalliset tiedeakatemiat ja tutkimuslaitokset voisivat edistää innovointeja ja karsia pk-yritysten tutkimuksen esteitä; katsoo, että ei pitäisi keskittyä pelkästään korkean teknologian innovaatioihin vaan että pitäisi tarkastella myös matalan ja keskitason teknologian innovaatioita sekä epävirallisia innovaatioita; katsoo, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutilla voi olla tärkeä tehtävä pk-yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan ja innovaatioiden edistämisessä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään aloitteita helpottaakseen pk-yritysten mahdollisuuksia tutkimukseen; uskoo, että kaikki yhteisön tutkimus- ja tekniikkaohjelmat olisi suunniteltava siten, että niillä helpotetaan pk-yritysten osallistumista yli rajojen;

30.

tukee komission aloitetta parantaa pääsyä seitsemänteen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmaan (2007–2013) (5);

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan paremmat edellytykset pk-yritysten innovointeja suosivan ympäristön aikaan saamiseksi erityisesti parantamalla teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa ja torjumalla väärennöksiä tehokkaammin koko Euroopan unionissa; uskoo, että oikein tasapainotetuilla teollis- ja tekijänoikeuksia koskevilla säännöillä voidaan tarjota suojaa samalla kun varmistetaan tietojen ja ajatusten kulkeutuminen ja vaihto; korostaa, että pk-yrityksiä on tuettava niiden pyrkiessä saamaan teollis- ja tekijänoikeuksilleen suojan ja vaalimaan näitä oikeuksia niistä vastaavien viranomaisten avustamina sekä käyttämään teollis- ja tekijänoikeuksiaan rahoituksen hankkimiseen;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan kauppakumppaneiltaan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS) tiukempaa soveltamista ja pyrkimään kaikin tarvittavin keinoin ottamaan käyttöön tuoteväärennösten torjuntaa koskevan kauppasopimuksen (ACTA) kaltaisia kahdenvälisiä, alueellisia tai monenkeskisiä sopimuksia väärentämisen ja laittoman valmistuksen torjumiseksi;

33.

katsoo, että pk-yritysten sähköiseen kaupankäyntiin liittyviä mahdollisuuksia ei vielä ole täysimittaisesti hyödynnetty ja että tarvitaan vielä paljon työtä ennen kuin saavutetaan yhtenäiset eurooppalaiset tavaroiden ja palveluiden sähköiset markkinat, joilla pk-yrityksillä voisi olla johtava asema Euroopan unionin markkinoiden integroimisessa entistä paremmin;

34.

katsoo, että pk-yritysten osallistumista ryhmittymiin olisi edistettävä innovaatioiden vauhdittamiseksi ja EU:n talouden kilpailukyvyn kasvattamiseksi; kehottaa siksi komissiota tukemaan ryhmittymien hallinnon parantamista erityisesti parhaiden käytäntöjen vaihdon ja koulutusohjelmien avulla, luomaan välineitä ryhmittymien tulosten arvioimiseksi ja levittämään niiden käyttöä, edistämään ryhmittymien välistä yhteistyötä sekä yksinkertaistamaan entisestäänkin hallinnollisia menettelyitä, jotka koskevat ryhmittymien osallistumista EU-ohjelmiin;

35.

vaatii ottamaan pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa huomioon pk-yritysten yhteistyöjärjestelyt (osto- ja markkinointiryhmät), koska näiden ryhmien maksukyvyttömyyden vaara on todistetusti pienempi kuin yksittäisten yritysten tapauksessa;

36.

on vakuuttunut siitä, että patenteilla (yhteisön patentti mukaan lukien) on tärkeä rooli innovoinnissa ja taloudellisessa toiminnassa, koska ne tekevät innovaattoreille mahdolliseksi saada tuottoja innovatiivisista investoinneista ja tarjoavat tarvittavaa turvaa investoinneille, pääomalle ja lainoille; katsoo siksi, että olisi päästävä pikaisesti sopimukseen yhteisön patentista, jolla varmistetaan innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen kohtuuhintainen, tehokas, joustava ja korkealaatuinen oikeudellinen suojelu, sekä yhdenmukaisesta eurooppalaisesta patenttiriitojen ratkaisua koskevasta järjestelmästä;

37.

painottaa tarvetta edistää innovatiivisia ja kaupallista liikennettä edeltäviä julkisia hankintoja, koska se tuottaa lisäarvoa sopimukset tekeville viranomaisille, kansalaisille ja mukana oleville yrityksille; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään innovoivien julkisten hankintojen osuutta ja innovoivien pk-yritysten osallistumista julkisia hankintoja koskeviin menettelyihin; kehottaa komissiota helpottamaan alaa koskevien parhaiden käytänteiden levittämistä esimerkiksi tarjouskilpailujen perusteiden ja menettelyjen, riskijärjestelyjen ja tietämyksen jakamisen suhteen;

38.

katsoo, että kansainvälisissä julkisissa hankinnoissa, joissa uuden teknologian ansiosta voidaan harjoittaa rajatylittävää sähköistä kaupankäyntiä, uudenlaisilla toimintamalleilla, esimerkiksi pk-yritysten ryhmittymien yhteisillä huutokaupoilla ja tarjouskilpailuiden julkaisemisella ja mainonnalla verkossa voidaan lisätä huomattavasti julkisten hankintojen kauppaa sekä Euroopan unionissa että maailmanlaajuisesti ja siten edistää rajatylittävää sähköistä kaupankäyntiä;

39.

kiinnittää huomiota siihen, että tarvitaan riittävästi teknistä ja ammattitaitoista henkilökuntaa; katsoo näin ollen, että koulutukseen tarvitaan lisää investointeja ja että olisi vahvistettava koululaitosten ja pk-yritysten yhteyksiä niin, että itsensä työllistäminen, yrittämisen kulttuuri ja liiketoimintaa koskeva valistus sisällytettäisiin kansalliseen koulutuksen opetussuunnitelmiin; tukee sellaisten yksilöiden liikkuvuutta lisäävien ohjelmien kuin ”Erasmus nuorille yrittäjille” ja ”Erasmus oppisopimusoppilaille” laajentamista entisestään, erityisesti kun on kyse naisten osallistumisen lisäämisestä; kannattaa kaavailtua Leonardo da Vinci -ohjelman soveltamisalan laajentamista ja opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalaista siirtojärjestelmää; kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja koulutuksen tarjoajien kanssa perustamaan erityisesti pk-yritysten tarpeisiin räätälöityjä töissä oppimisen, ammatillisen koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmia, jotka rahoitetaan osittain Euroopan sosiaalirahastosta; kehottaa komissiota edistämään innovoivaa koulutusta koskevien parhaiden käytänteiden vaihtoa ja toimia työ- ja perhe-elämän yhdistämiseksi ja sukupuolten tasa-arvoa;

40.

pitää tärkeänä nuorten yrittäjien ja naisyrittäjien tukemista esimerkiksi ohjaus- ja mentoriohjelmien käyttöönoton avulla; toteaa, että naiset ja nuoret yrittäjät työskentelevät yhä useammin pk-yrityksissä, vaikka he edelleen toimivatkin etupäässä kaikkein pienimmissä yrityksissä (mikroyrityksissä) ja ovat alttiina stereotyyppien ja ennakkoluulojen aiheuttamille kielteisille vaikutuksille yritysten siirtämisen ja perimisen yhteydessä etenkin perheyrityksissä; kehottaa siksi väestön ikääntymisen vaikutus huomioon ottaen jäsenvaltioita toteuttamaan sopivia toimia ja mekanismeja ja erityisesti ottamaan käyttöön analysointi-, tiedotus-, neuvonanto- ja tukivälineitä yritysten siirtoa varten;

41.

huomauttaa, että seitsemäs puiteohjelma sisältää rahoitusriskinjakomekanismin, jonka pitäisi helpottaa lainojen saantia Euroopan investointipankilta (EIP) mittaviin hankkeisiin; kehottaa komissiota arvioimaan pk-yritysten mahdollisuuksia päästä osalliseksi tästä mekanismista ja tekemään ehdotuksia, jos se on tarpeen;

42.

on tyytyväinen sellaisen yhden eurooppalaisen verkoston perustamiseen, joka kattaa tähän asti euroneuvontakeskusten ja innovaatiokeskusten tarjoamat palvelut, pk-yritysten tukemiseksi kaikissa niiden innovaatio- ja kilpailukyvyn parantamispyrkimyksissä laajan palvelutarjonnan avulla;

43.

kehottaa komissiota arvioimaan pk-yritysten osallistumista kilpailukykyä ja innovaatiota koskevaan puiteohjelmaan (6) ja tekemään ehdotuksia, jos se on tarpeen;

Rahoituksen varmistaminen ja saatavuus

44.

korostaa, että eurooppalaisten pk-yritysten tärkeimpänä rahoituslähteenä on niiden oma toiminta ja rahoituslaitoksilta saatavat luotot ja lainat; toteaa, että pk-yritysten riskien katsotaan olevan suurempia, mikä haittaa niiden rahoituksen saantia; vaatii rahoituslaitoksilta, komissiolta ja jäsenvaltioilta yhteisiä toimia pk-yritysten rahoituksen saannin turvaamiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että näille yrityksille tarjotaan mahdollisuus pääoman vakauttamiseen investoimalla voitot uudelleen yritykseen; uskoo, että pk-yrityksiltä ei pitäisi edellyttää maksujen suorittamista ennen toiminnan käynnistymistä, millä varmistetaan, että ne kykenevät kerryttämään omia varojaan; korostaa tässä yhteydessä nykyisen rahoitustilanteen kiireellisyyttä ja välittömien toimien tarvetta;

45.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan pk-yrityksille tarkoitettujen yhteisön rahastojen ja valtiontukien edistämiseksi ja tiedon levittämiseksi niistä ja tekemään näistä kahdesta välineestä sekä helpommin saatavilla olevia että helpommin ymmärrettäviä;

46.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan paremmat olosuhteet, joilla mahdollistetaan, että pk-yritykset voivat investoida ammatilliseen koulutukseen, myös välittömillä veron alennuksilla ja korvausjärjestelyillä veroviranomaisten ja Euroopan unionin välillä;

47.

myöntää, että jäsenvaltioiden verotusjärjestelmät voivat olla este liiketoimintojen siirroille, etenkin perheyrityksissä, ja ne voivat lisätä yrityksen konkurssin tai sulkemisen riskiä; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita tarkastelemaan huolellisesti oikeudellisia ja verotuksellisia toimintatapojaan, jotta voitaisiin parantaa edellytyksiä liiketoiminnan siirrolle etenkin omistajan eläkkeelle vetäytymistä tai sairastumista koskevissa tapauksissa; uskoo, että tällaiset parannukset auttavat jatkamaan yritysten ja etenkin perheyritysten toimintaa, säilyttämään työpaikat ja sijoittamaan voitot uudelleen;

48.

on erittäin tyytyväinen koheesiopolitiikan ja Lissabonin-strategian äskettäiseen johdonmukaistamiseen; uskoo, että suuntaamalla aluerahastoja enemmän kohti yrittäjyyttä, tutkimusta ja innovointia paikallisella tasolla voi vapautua huomattavia määriä varoja liiketoimintapotentiaalin lisäämiseen;

49.

painottaa sitä, että dynaamisilla rahoitusmarkkinat ovat keskeisessä asemassa pk-yritysten rahoittamisessa, ja korostaa Euroopan riskipääomamarkkinoiden avaamisen tarvetta parantamalla riskipääoman, välirahoituksen (mezzanine) ja mikroluottojen saatavuutta ja saantia; katsoo tästä syystä, että normaalioloissa pk-yrityksillä olisi oltava mahdollisuus saada luottoa pääomamarkkinoiden toimijoilta, jotka pystyvät arvioimaan niiden näkymiä ja kattamaan niiden tarpeet tehokkaammin;

50.

tukee neuvoston ja Euroopan investointipankin päätöstä hyväksyä joukko uudistuksia, joilla laajennetaan EIP-ryhmän pk-yrityksille tarjoamia rahoitustuotteita ja parannetaan sekä määrällisesti että laadullisesti merkittävällä tavalla sen yleisiä lainoja pankkikumppaneilleen;

51.

korostaa, että pk-yritysten rajalliset mahdollisuudet saada rahoitusta ovat suuri este niiden perustamiselle ja kasvulle; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että EIP päätti lisätä pk-yrityksille tarjottavia takauksia ja muita rahoitusvälineitä varten käytettävissä olevaa rahoitusta vielä 30 000 miljoonalla eurolla; kehottaa EIP:a suunnittelemaan uusia rahoitusvälineitä ja konkreettisia uusia ratkaisuja, joilla poistetaan luottojen saatavuutta koskevat vakuusesteet; kehottaa jäsenvaltioita nykyisen talouskriisin huomioon ottaen kannustamaan pankkeja takaamaan pk-yrityksille luoton saannin kohtuullisin ehdoin;

52.

pitää myönteisenä äskettäistä aloitetta yhteisestä toimesta mikroluottolaitosten tukemiseksi (Jasmine), koska se hyödyttää yritystoiminnan käynnistämistä ja edistää etenkin nuorten ja naisten yrittäjyyttä; kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan yhteistyössä pk-yritysten organisaatioiden ja rahoituslaitosten kanssa ennakoivan roolin mikroluottojen ja vaihtoehtoisten rahoitustapojen saatavuutta ja hakemista koskevassa tiedottamisessa;

53.

painottaa EIP:n ja Euroopan investointirahaston (EIR) tärkeää roolia pk-yritysten saatavilla olevan rahoituksen parantamiseksi, etenkin ottaen huomioon nykyisen taloudellisen kuohunnan ja sen vaikutukset luottomarkkinoihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan lisää sitä, kuinka nykyisiä pankkitoimintaa koskevia säännöksiä ja muita rahoitussäännöksiä, kuten luottoluokitusten avoimuutta koskevia säännöksiä, voitaisiin parantaa siten, että pk-yritysten rahoituksensaanti helpottuisi; kehottaa komissiota luomaan yhteistyössä jäsenvaltioiden ja EIP:n kanssa oikeat edellytykset yleiseurooppalaisten riskipääomamarkkinoiden kehittämiselle;

54.

huomauttaa, että joka neljännen lopettavan pk-yrityksen lopettamiseen on syynä maksujen myöhästyminen, ja nämä ovat useimmiten julkishallinnolta saatavia maksuja; korostaa, että nykyinen luottolama saattaa vaikuttaa suhteettomasti pk-yrityksiin, koska suurasiakkaat painostavat pienempiä toimittajia myöntämään laajennettuja maksuehtoja; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio on ehdottanut kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 29. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY (7) uudelleen tarkastelemista, ja kehottaa jäsenvaltioita parantamaan julkishallintojensa maksukäytänteitä; kehottaa ottamaan yhteisön tasolla käyttöön maksuja koskevan yhdenmukaistetun määräajan, jota voitaisiin lyhentää, kun on kyse pk-yrityksille suoritettavista maksuista, ja määrittämään määräajan ylittämisestä koituvat seuraamukset;

55.

pitää myönteisinä pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa ehdotettuja toimia, joilla pyritään parantamaan pääoman tarjontaa pk-yrityksille; vaatii rahoituskriisin takia erityisesti hyväksi havaittujen, pk-yrityksille tarkoitettujen valtion tukiohjelmien laajentamista ja/tai jatkamista sekä niiden tuen laajentamista rahoitusta välittäville laitoksille;

56.

panee merkille EU:n kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman valtavat mahdollisuudet pk-yritysten rahoitusta koskevien markkinahäiriöiden korjaamisessa, ympäristöinnovaatioiden edistämisessä ja yrittäjyyskulttuurin tukemisessa;

Markkinoillepääsyn parantaminen

57.

huomauttaa, että standardointi voi johtaa innovointiin ja kilpailukykyyn helpottamalla markkinoillepääsyä ja yhteentoimivuutta; kehottaa komissiota parantamaan standardien saatavuutta pk-yrityksille ja niiden osallistumista standardointiprosessiin; kannustaa komissiota edistämään lisää yhteisön standardeja kansainvälisesti;

58.

korostaa kuinka tärkeää on ottaa Enterprise Europe -verkosto, kansallisia hankkeita hallinnoivat viranomaiset, kauppakamarit ja toimialat sekä julkiset viranomaiset mukaan EU:n tutkimus-, kehittämis- ja innovointiohjelmien ja EU:n rakennerahastojen ja mikro- ja keskikokoisten yritysten tukemiseen tarkoitettujen Euroopan yhteisten resurssien (Jeremie) tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen paikallisella tasolla;

59.

huomauttaa, että julkiset hankinnat kattavat noin 17 prosenttia EU:n BKT:sta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan pk-yritysten pääsemistä ja osallistumista julkisiin hankintoihin hyödyntämällä edellä mainittujen eurooppalaisten parhaiden käytänteiden suomia mahdollisuuksia ja auttamaan pk-yrityksiä julkisia hankintoja koskevien sopimusten saamisessa muun muassa seuraavilla tavoilla:

sähköisten hankintojen nykyistä yleisempi käyttö,

sopimusten suuruusluokan mukauttaminen,

tarjouskilpailuja koskevan hallinnollisen ja taloudellisen rasituksen keventäminen,

erityisiä tarjouskilpailuja koskevien asianmukaisten ja oikeasuhteisten pätevyysperusteiden ilmoittaminen,

pk-yrityksille annettavien, julkisia tarjouskilpailuja koskevien tietojen saatavuuden laajentaminen,

vaadittujen asiakirjojen yhdenmukaistaminen;

60.

kannustaa lisäksi jäsenvaltioita toteuttamaan seuraavat toimet:

edellytetään sopimuksia tekeviltä viranomaisilta perusteluja sille, miksi sopimuksia ei jaeta,

laajennetaan mahdollisuutta vastata julkisiin tarjouskilpailuihin yhteenliittymänä,

tehdään ennakkojen maksamisen edellyttämisestä yleinen käytäntö kaikkien julkisten hankintasopimusten osalta;

61.

toteaa, että tarvitaan neuvontajärjestelmää pk-yritysten auttamiseen niiden päivittäisessä toiminnassa koko niiden elinkaaren ajan niiden investointien optimoimiseksi;

62.

katsoo, että pitkälle kehitetyillä sähköisen kaupan sovelluksilla, jotka perustuvat yhteentoimivien sähköisten allekirjoitusten ja oikeellisuustodistusten käyttöönottoon, on ratkaiseva vaikutus pk-yritysten kilpailukyvyn edistämiseen, ja katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava tätä kehitystä;

63.

korostaa sisämarkkinoiden tärkeyttä pk-yrityksille ja toteaa, että pk-yritysten sisämarkkinoille pääsyn edistäminen tulisi asettaa etusijalle;

64.

myöntää, että pk-yritysten kykyä hyödyntää kaikkia sisämarkkinoiden tuomia etuja estävät vielä jotkin rajoitukset; toteaa siksi, että sisämarkkinoiden oikeudellista ja poliittista kehystä olisi parannettava, jotta pk-yritysten olisi helpompi toimia rajojen yli; toteaa myös, että selkeä sääntely-ympäristö tarjoaisi pk-yrityksille lisäkannustimia kaupankäyntiin sisämarkkinoilla; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi perustettava keskitettyjä asiointipisteitä ja internet-portaaleja;

65.

korostaa, että tiedon lisääntyminen markkinoillepääsystä ja vientimahdollisuuksista yhtenäismarkkinoiden sisällä on tärkeää sekä kansallisella että EU:n tasolla; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tieto- ja neuvontapalveluitaan, erityisesti sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkkoa (SOLVIT);

66.

tukee vaatimuksia saada jäsenvaltiot tarjoamaan neuvontapalveluita, jotta pk-yritykset pystyisivät paremmin puolustautumaan esimerkiksi harhaanjohtavien yrityshakemistoyhtiöiden noudattamia hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä vastaan, jolloin niiden rohkeus toimia rajojen yli kasvaisi; korostaa komission osuuden tärkeyttä sekä tällaisten neuvontapalveluiden koordinaation helpottamisessa että yhteistyössä niiden kanssa rajat ylittävien valitusten asianmukaisen ja tehokkaan käsittelyn varmistamiseksi; vaatii kuitenkin, että elleivät tällaiset pehmeät toimet tuota tulosta, komission on oltava valmis aloittamaan asianmukaiset lainsäädännön muutokset, jotta pk-yritykset saavat kuluttajansuojaa vastaavan suojan silloin, kun ne ovat heikompi osapuoli tällaisissa liiketoimissa;

67.

toteaa, että vain noin 8 prosenttia kaikista pk-yrityksistä on mukana rajat ylittävissä toiminnoissa, mikä rajoittaa mahdollisuuksia kasvuun; katsoo, että on olennaisen tärkeää vahvistaa sisämarkkinoita; uskoo, että jäsenvaltioiden olisi toimittava yhteistyössä sellaisten hallinnollisten vaatimusten yhdenmukaistamiseksi, joilla on vaikutusta yhteisön sisäisiin toimintoihin; kehottaa jäsenvaltioita viipymättä saattamaan osaksi lainsäädäntöjään ja panemaan täytäntöön palveludirektiivin (8) kiinnittäen erityistä huomiota pk-yritysten etuihin ja kannustaa myös viipymättä hyväksymään yksityisen eurooppayhtiön säännöt;

68.

uskoo, että yhtiöverotuksella olisi oltava yhteinen konsolidoitu perusta; kehottaa luomaan alv-kokonaispalvelun (”one-stop-shop”), joka antaa yrittäjille mahdollisuuden täyttää velvollisuutensa yrityksen alkuperämaassa;

69.

kehottaa komissiota jatkuvasti lisäämään edellytyksiä pk-yritysten pääsemiseksi ulkomaisille markkinoille ja tukemaan tiedonhankintaa; kannustaa perustamaan eurooppalaisia yritystukikeskuksia Kiinaan ja Intiaan sekä kaikille kehittyville markkina-alueille läheisessä yhteistyössä siellä jo toimivien kansallisten yritystukikeskusten kanssa; katsoo, että koska pk-yritysten heikko osallistuminen rajatylittävään toimintaan voi myös selittyä kielitaidon ja monikulttuuristen taitojen puutteella, useita toimia tarvitaan tähän haasteeseen vastaamiseksi; muistuttaa kuitenkin, että pk-yritysten on saatava tietoja helpommin ja päteviä neuvoja kotimaissaan;

70.

korostaa, että on tärkeää edistyä kauppaneuvotteluissa, jotka voivat edelleen vähentää kaupan sääntelyesteitä, jotka vaikuttavat suhteettomasti pk-yrityksiin;

71.

kehottaa komissiota liittämään työohjelmaansa sen, että pk-yritysten yhtäläinen kohtelu sisällytetään Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöihin julkisten hankintasopimusten saatavuudesta; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota pk-yritysten kohtaamiin ongelmiin tullimuodollisuuksissa etenkin helpottamalla pk-yritysten tietokonejärjestelmien mukauttamista kansallisten tulliviranomaisten käyttämiin järjestelmiin mahdollisimman halvalla sekä yksinkertaistamalla sääntöjä talouden toimijan asemaan pääsemiseksi;

Byrokratian ja hallinnollisten muodollisuuksien torjuminen

72.

on sitä mieltä, että hallinnollisia muodollisuuksia on karsittava mahdolisuuksien mukaan vähintään 25 prosentilla ja että on luotava nykyaikainen, pk-yritysten tarpeisiin mukautettu hallinto; kannustaa siksi tieto- ja viestintätekniikan edistämiseen pk-yritysten ja erityisesti nuorten yrittäjien ja naisyrittäjien piirissä, ja digitaalisen tekniikan parempaan käyttöön, jolloin heidan on mahdollista säästää aikaa ja rahaa ja sijoittaa syntyvät resurssit omaan kehitykseensä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään parhaiden hallintokäytäntöjen vaihtoa ja edistämistä koskevia aloitteita, asettamaan vertailuarvoja sekä laatimaan pk-yritysystävällisiä hallintokäytäntöjä koskevia suuntaviivoja ja normeja sekä edistämään niiden käyttöä; pitää välttämättömänä, että hallinnollisten rasitusten keventämistä käsitelleistä itsenäisistä sidosryhmistä koostuneen korkean tason työryhmän suositukset pannaan täytäntöön lähitulevaisuudessa pyrkien saavuttamaan vähentämistavoitteet vaarantamatta kuitenkaan pk-yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksia;

73.

katsoo, että pk-yrityksiä ja erityisesti mikroyrityksiä olisi verotettava tavalla, joka vähentää hallinnollista taakkaa mahdollisimman paljon, jolloin helpotetaan niiden toiminnan käynnistämistä ja edistetään innovaatiota ja investointeja koko niiden toiminnan ajan;

74.

korostaa, kuinka tärkeää on arvioida tulevien lainsäädäntöaloitteiden vaikutusta pk-yrityksiin; edellyttää siksi pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten pakollista, järjestelmällistä ja kohdennettua vaikutusten arviointia, jonka tuloksille on tehtävä riippumaton analyysi, joka on saatettava EU:n lainsäädäntöelinten saataville; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota pien- ja mikroyrityksiin kohdistuviin vaikutuksiin ja hallinnolliseen rasitukseen; kehottaa komissiota soveltamaan pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten arviointia kaikissa uusissa EU-tason lainsäädäntöehdotuksissa, nykyisen lainsäädännön yksinkertaistamista ja keskeneräisten tekstien perumista koskevat ehdotukset mukaan lukien; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vastaavia pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten arviointimalleja kansallisella tasolla;

75.

katsoo, että kaikki uusi lainsäädäntö, joka liittyy esimerkiksi maksuviivytyksiin, tekijänoikeuksiin sekä yhtiö- ja kilpailulainsäädäntöön (kuten säännöt, jotka annetaan helpottamaan vahingonkorvausten hakemista oikeudenkäynneillä kilpailun vastaisista menettelyistä, tai ne, jotka aiheutuvat yleisestä ryhmäpoikkeusasetuksesta valtiontukien osalta), olisi laadittava siten, ettei se syrji pk-yrityksiä, vaan päinvastoin tukee niitä ja niiden palveluiden tarjoamista sisämarkkinoilla;

76.

korostaa, että pk-yritykset on otettava asianmukaisesti ja ajoissa mukaan politiikan suunnitteluun; uskoo siksi, että komission nykyistä kahdeksan viikon kuulemisaikaa olisi pidennettävä ainakin 12 viikkoon päivästä, jona kuulemisasiakirjat ovat saatavana kaikilla EU:n kielillä; tunnustaa asianomaisten yritysjärjestöjen tärkeän ja arvokkaan roolin ja kehottaa siksi komissiota asianmukaisesti ottamaan pk-yritykset ja niitä edustavat järjestöt välittömästi mukaan neuvoa-antaviin asiantuntijakomiteoihin ja korkean tason työryhmiin;

77.

kehottaa komissiota stimuloimaan yrityslainsäädännön ja erityisesti sisämarkkinoilla noudatettavien kirjanpitosääntöjen yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista, jotta voidaan keventää pk-yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta ja lisätä avoimuutta kaikkien sidosryhmien kannalta; kehottaa komissiota edistämään voimakkaasti XBRL:n (Extensible Business Reporting Language) kaltaisen uuden teknologian käyttöä esittämällä suunnitelman, joka koskee XBRL-raportoinnin käyttöönottoa Euroopan unionissa, jotta siitä voidaan tehdä kohtuullisen ajan kuluessa pakollista, sekä edistämään ja tukemaan tämän avoimen standardin laajamittaista käyttöä;

78.

kannustaa antamaan mikroyrityksille ”tilastovapaata”, jolloin niiden ei tarvitse osallistua pakollisiin tilastotutkimuksiin, ja soveltamaan niihin laaja-alaisesti ”vain kerran” -periaatetta, mitä tulee yritysten julkisille viranomaisille toimittamiin tietoihin, sekä kehittämään edelleen sähköisiä viranomaispalveluja;

79.

painottaa tarvetta ottaa käyttöön yhteiset voimaantulopäivämäärät yrityksiä koskevassa uudessa yhteisön lainsäädännössä; kehottaa jäsenvaltioita ja pk-yrityksiä edustavia järjestöjä ilmoittamaan pk-yrityksille lyhyesti ja ymmärrettävästi niitä koskevista lainsäädännön muutoksista;

80.

kannustaa jäsenvaltioita yhteistyöhön pk-yrityksiä koskevien organisaatioiden kanssa Enterprise Europe -verkoston ja Europe Direct -toimistojen kaltaisten rakenteiden, kansallisten fyysisten tai sähköisten yhteyspisteiden ja pk-yrityksiä tukevien virastojen perustamiseksi ja kehittämiseksi yhden luukun periaatteen mukaisesti lukuisia tiedotus- ja tukipalveluja tarjoten yrityksen elinkaaren mukaan jäsenneltyinä;

81.

myöntää, että uuden yrityksen perustaminen on vaikeaa eri jäsenvaltioiden järjestelmien moninaisuuden vuoksi; pitää sen vuoksi tarpeellisena ottaa käyttöön yhdenmukainen järjestelmä yritysten perustamista varten, jossa prosessi on asteittainen ja yritys on mahdollista perustaa 48 tunnissa;

82.

muistuttaa, että yhteisön ohjelmia sääntelevät varainhoitosäännökset johtavat usein tarpeettoman byrokraattisiin, pitkiin ja kalliisiin menettelyihin erityisesti pk-yrityksille; kehottaa komissiota elvyttämään eurooppalaisia pk-yrityksiä koskevan seurantakeskuksen toimintaa, julkaisemaan tietoja näiden yritysten osallistumisesta yhteisön ohjelmaan ja hyötyanalyysin sekä tekemään tämän jälkeen ehdotuksia niiden osallistumisen lisäämisestä; kehottaa komissiota lisäämään asianomaisen pk-yritysten edustajan roolia ja näkyvyyttä eri politiikanaloilla; tukee lisäksi kaikkia aloitteita, joilla tuetaan pk-yrittäjähengen kehittämistä julkisten viranomaisen toiminnassa, kuten Enterprise Experience -ohjelmaa, jonka avulla eurooppalaiset virkamiehet voivat itse tutustua pk-yrityksiin;

83.

pahoittelee jäsenvaltioiden tapaa antaa liian yksityiskohtaista lainsäädäntöä, joka on erityisen haitallinen pk-yritysten kannalta, ja kehottaa komissiota selvittämään, mihin lisätoimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä sen estämiseksi; kehottaa suorittamaan myöhemmin vaikutustenarvioinnin, jossa analysoidaan, miten päätökset pannaan käytännössä toimeen jäsenvaltioissa ja paikallisella tasolla;

84.

kehottaa perustamaan erityisen pk-yrityksille tarkoitetun EU-verkkosivun, joka sisältää EU-hankkeita koskevia tietoja ja hakulomakkeita, kansallisia puhelinnumeroita, linkkejä kumppaneiden sivuille, kauppaa koskevaa tietoa, tutkimushankkeisiin ja uuteen lainsäädäntöön liittyvää verkkoneuvontaa, -ohjeistusta ja -tietoa;

85.

kehottaa komissiota panemaan jäsenvaltioiden kanssa alulle työn, joka koskee hakulomakkeiden, jotka yritysten on täytettävä haku- ja tarjouskilpailumenettelyissä, yhdenmukaistamista;

86.

on ilahtunut palkinnon ”parhaasta keinosta vähentää byrokratiaa” myöntämisestä viranomaisille, jotka ovat esittäneet innovatiivisia toimia byrokratian vähentämiseksi paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

87.

kehottaa suorittamaan maksut EU:n koheesiorahastosta 30 päivässä jo hyväksytyille hankkeille niiden tulevan kehittämisen, eloonjäämisen ja vaikutusten turvaamiseksi;

Kestävyyden muuttaminen liiketoiminnaksi

88.

myöntää, että pyrkimykset kestävyyden parantamiseksi voisivat muodostua merkittäväksi (eko-)innovoinnin lähteeksi ja olla avaintekijä teollisuuden kilpailukyvyn kannalta; kiinnittää huomiota siihen, että pk-yritykset eivät usein ole riittävän tietoisia uusista energiatehokkaista ja ympäristöystävällisistä ratkaisuista tai niillä ei ole tarvittavia taloudellisia resursseja niiden hankkimiseksi; kehottaa tämän vuoksi komissiota tutkimaan, kuinka yhteisö voisi auttaa pk-yrityksiä tulemaan resurssi- ja energiatehokkaammiksi;

89.

toistaa tukevansa pienten yritysten sosiaalisen vastuun asettamista tärkeään asemaan, mikä edellyttää horisontaalisia yhteyksiä, verkkoja ja palveluita; pitää tehottomana viittaamista ympäristöasioita koskevan yhteisön hallinta- ja auditointijärjestelmän mukaiseen sertifiointiin, koska se vie huomion pois olemassa olevista sertifioinneista ja koska se liittyy vain ympäristöä koskevaan haasteeseen;

90.

on ilahtunut äskettäisistä aloitteista, joilla autetaan pk-yrityksiä ympäristölainsäädännön suhteen muun muassa perimällä alennettuja maksuja, takaamalla niille ympäristöstandardeja koskevien tietojen saanti tai ottamalla käyttöön erityisiä poikkeuksia yhteisön lainsäädännöstä;

*

* *

91.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 316 E, 22.12.2006, s. 378.

(2)  EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 258.

(3)  EUVL L 214, 9.8.2008, s. 3.

(4)  EUVL C 297 E, 20.11.2008, s. 174.

(5)  EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1639/2006/EY, tehty 24 päivänä lokakuuta 2006, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta (EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15).

(7)  EYVL L 200, 8.8.2000, s. 35.

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/60


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Romanien yhteiskunnallinen tilanne ja heidän työmarkkinoille pääsemisensä parantaminen EU:ssa

P6_TA(2009)0117

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 romanien yhteiskunnallisesta tilanteesta ja heidän työmarkkinoille pääsemisensä parantamisesta EU:ssa (2008/2137(INI))

2010/C 87 E/12

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 3, 6, 7, 29 ja 149 artiklan ja erityisesti vaatimuksen, että jäsenvaltioiden on varmistettava yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille unionin kansalaisille,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan, jonka nojalla yhteisö voi ryhtyä asianmukaisiin toimiin torjuakseen muun muassa rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää,

ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman romanien tilanteesta Euroopan unionissa (1), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman romaninaisten tilanteesta Euroopan unionissa (2), 31. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman romaneja koskevasta Euroopan unionin strategiasta (3) sekä 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman etnisyyteen perustuvasta romanien väestönlaskennasta Italiassa (4),

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa (5),

ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (6) sekä yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (7),

ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma: mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu 2000-luvun Euroopassa” (KOM(2008)0412) (komission tiedonanto uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta),

ottaa huomioon komission 2. heinäkuuta 2008 antaman ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (KOM(2008)0426),

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodesta (2010) (8),

ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille (9),

ottaa huomioon 1. helmikuuta 1995 tehdyn Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen kansallisten vähemmistöjen suojelusta sekä 4. marraskuuta 1950 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta,

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1984 tehdyn, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

ottaa huomioon 27. marraskuuta 2003 hyväksytyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) toimintasuunnitelman, joka koskee romanien tilanteen parantamista Etyjin alueella,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston vuosikertomuksen 2007, jossa käsitellään rasismia ja muukalaisvihaa jäsenvaltioissa,

ottaa huomioon 2. helmikuuta 2005 annetun romanien integraation vuosikymmentä koskevan julkilausuman ja 12. toukokuuta 2005 perustetun romanien koulutusrahaston,

ottaa huomioon komission vuonna 2005 julkaiseman selonteon romanien tilanteesta laajentuneessa Euroopan unionissa,

ottaa huomioon etnisten vähemmistöjen yhteiskuntaan integroitumista ja täysimääräistä osallistumista työmarkkinoille käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän laatiman raportin etnisistä vähemmistöistä työmarkkinoilla ja kiireellisestä tarpeesta tehostaa sosiaalista osallisuutta (”Ethnic Minorities on the Labour Market – An Urgent Call for Better Social Inclusion”), jonka komissio julkaisi huhtikuussa 2007,

ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun vuonna 2006 julkaiseman loppuraportin romanien ja travellerien ihmisoikeustilanteesta Euroopassa,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Vähemmistöjen integroituminen — Romanit” (10),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0038/2009),

A.

katsoo, että Euroopan unionin viimeisimpien laajentumisten seurauksena syntynyt sosiaalisen integraation tarve on luonut uusia haasteita, joista on selviydyttävä uusissa demografisissa ja taloudellisissa olosuhteissa, ja että vaikka kyseisiä haasteita on käsiteltävä kaikissa jäsenvaltioissa, Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioiden tilanne on muita vaikeampi niiden viimeisten 20 vuoden rakenteellisen, taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen vuoksi; toteaa, että haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten romanien, tilanne on kaikkein vaikein,

B.

toteaa, että jäsenvaltioissa, joiden teollisuussektori on romahtanut, alueiden kehitysnäkymät ovat huonontuneet ja sen seurauksena monet romanit ovat ajautuneet yhteiskunnan marginaaliin köyhyyden lisääntyessä nopeasti; huomauttaa ja toistaa, että tämän prosessin aikana romanien jäsenvaltion kansalaisuutta ja unionin kansalaisuutta koskevan oikeuden merkitys on vähentynyt ja että laajentumisesta koituneet edut eivät ole tavoittaneet asiamukaisesti romaniväestöä, mikä on syventänyt entisestään romanien marginalisoitumista ja heihin kohdistuvan moninkertaisen syrjinnän riskiä;

C.

katsoo, että romanien yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämistä koskevassa poliittisessa strategiassa on selviydyttävä erittäin monitahoisesta sosiaalisesta ongelmasta, koska Euroopan suurinta etnistä vähemmistöä edustavilla romaneilla on samat ongelmat kuin muillakin ryhmillä, ja strategiaa voidaan auttaa parhaiten kattavalla romanistrategialla ja alakohtaisten politiikkojen koordinoiduilla välineillä ja niille annettavalla rahoitustuella,

D.

ottaa huomioon, että travellerit muodostavat erillisen etnisen ilmiön, jota voitaisiin perustellusti tarkastella erillisenä kysymyksenä niin ihmisoikeuksien kannalta kuin sosiaali- ja työmarkkina-asioiden osalta,

E.

ottaa huomioon, että romaniväestön kotouttaminen yhteiskuntaan ei ole yksipuolinen vaan monenvälinen prosessi ja että romanit on otettava aktiivisesti mukaan päätöksentekoprosessiin, kun laaditaan sosiaalista osallisuutta koskevia politiikkoja,

F.

katsoo, että romanien elinolot, heidän terveydentilansa ja koulutustasonsa määräävät heidän sosiaalisen tilanteensa ja tilanteensa työmarkkinoilla, ja niitä käytetään usein tekosyynä rasismille ja romanien sulkemiselle vallitsevan yhteiskunnan ulkopuolelle, ja ne hidastavat elintason kohentumista ja estävät näin romaneja nauttimasta perusluonteisia ihmis- ja kansalaisoikeuksia,

G.

katsoo, että kehno liikenneinfrastruktuuri, julkishallinnon elinten ja palvelujen, erityisesti korkeatasoisten koulutus- ja terveydenhuoltopalvelujen, puuttuminen ja yritysten kaikkoaminen pakottavat nuoret muuttamaan taloudellisista syistä pois kotiseuduiltaan, mikä lisää alueellisia eroja ja pahentaa gettoistumista,

H.

katsoo, että on erittäin tärkeää juuri ennen Lissabonin prosessin toisen vaiheen päättymistä arvioida romanien yhteiskunnallista tilannetta ja työllistymisnäkymiä ja päättää, mitä asiassa olisi tehtävä,

I.

ottaa huomioon rakennerahastojen ja koheesiorahaston merkityksen kotoutumisen edistämisessä ja panee merkille, että romanien kohtaamien sosiaalisten ongelmien monimutkaisuuden vuoksi ei voida kuvitella, että ne voitaisiin ratkaista pelkästään rakennerahastoille ja koheesiorahastolle luonteenomaisen hankejärjestelmän puitteissa,

J.

pitää välttämättömänä aiempien hyvien käytänteiden tunnustamista, mutta katsoo, että niiden validius on ajallisesti ja paikallisesti rajattua,

K.

ottaa huomioon, että useilla romaniyhteisöillä on nykyään taipumus pysyä paikoillaan sen sijaan, että ne siirtyisivät alueille, joilla saattaisi olla parempia työtilaisuuksia,

Romanit työvoimamarkkinoilla: pääsy vai ulkopuolelle sulkeminen?

1.

katsoo, että tarvitaan koordinoitu lähestymistapa, jonka mukaisesti parannetaan romaniyhteisön työ- ja elinoloja ja jolla on seuraavat kolme tavoitetta:

romanien taloudellisten mahdollisuuksien parantaminen,

inhimillisen pääoman kehittäminen, ja

sosiaalisen pääoman vahvistaminen ja yhteisön kehittäminen;

2.

kiinnittää huomiota siihen, että romaneja koskevilla politiikoilla ei ole useinkaan parannettu heidän tilannettaan; pyytää, että kaikissa unionin ja jäsenvaltioiden toimissa, jotka koskevat erityisesti romaneja, romaniyhteisön sidosryhmät otetaan mukaan päätöksentekoon, jotta kunnioitetaan heidän omaa järjestäytymiskykyään ja vastuutaan;

3.

toteaa, että romanilasten ongelmat palvelujen piiriin pääsyssä ja heihin kohdistuvat sosioekonomiset ongelmat haittaavat heidän varhaiskehitystään ja estävät heitä saamasta laadukasta koulutusta käytännössä; toteaa, että nämä ongelmat puolestaan vaikuttavat kielteisesti heidän tunnekehitykseensä ja sosiaaliseen, fyysiseen ja henkilökohtaiseen kehitykseensä sekä heidän myöhempiin mahdollisuuksiinsa työvoimamarkkinoilla ja sitä kautta heidän kotoutumiseensa vallitsevaan yhteiskuntaan;

4.

panee merkille, että koulutusjärjestelmät ovat valikoivia ja että vaikka jäsenvaltiot ovat ponnistelleet segregaation lopettamiseksi, lukemattomat erilaiset järjestelmät, jotka on näennäisesti tarkoitettu torjumaan nykyistä segregaatiota, tosiasiassa usein kärjistävät sosiaaliryhmien välisiä eroja ja haittaavat suuresti köyhiä, erityisesti romaneja, jotka ovat ajautuneet syöksykierteeseen; korostaa, että tarvitaan kohdennettuja koulutuspoliittisia toimia, joilla autetaan romaniperheitä ja kannustetaan heitä aktiiviseen osallistumiseen;

5.

korostaa, että vaikka nuorten romanien osuus tiettyjen jäsenvaltioiden toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksessa on kasvanut, heidän koulutustasonsa on edelleen selvästi EU:n keskiarvon alapuolella; panee merkille toisaalta työvoimapulan ja toisaalta suurtyöttömyyden, joka on yhteydessä romanien heikkoon koulutustasoon; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta auttamaan romaneja ensisijaisesti parantamaan koulutustasoaan; kiinnittää huomiota siiten, että vaikka muodollinen pätevyys puuttuisi, romanien asemaa työmarkkinoilla on mahdollista parantaa myös laatimalla järjestelmä käytännön taitojen tunnustamisesta;

6.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että romaninaisilla ja -tytöillä on yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen opetukseen, ja kehittämään kannustimia (esimerkiksi ammatillisia kehitysmahdollisuuksia), joilla voidaan houkutella päteviä opettajia huono-osaisilla alueilla sijaitseviin kouluihin erityisesti maaseutukuntiin, joissa on huomattava romaniväestö;

7.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan romaninaisten pääsyä ammatilliseen koulutukseen ja mukauttamaan ammattikoulutusta paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin, jotta romaninaiset saavat työmarkkinoilla vaadittavia taitoja;

8.

panee merkille, että valtaosa loppututkinnon suorittaneista romaneista ei palaa yhteisöönsä yliopisto-opintojen jälkeen ja että eräät heistä kieltävät taustansa tai heitä ei enää hyväksytä yhteisöön, kun he yrittävät palata takaisin;

9.

suosittaa laatimaan kattavan ohjelmakokonaisuuden, jolla kannustetaan loppututkinnon suorittaneita romaneja palaamaan yhteisöönsä ja tuetaan heidän työllistymistään omissa yhteisöissään ja niiden etujen mukaisesti;

10.

toteaa, että romaniväestöllä on erityisiä vaikutuksia joidenkin jäsenvaltioiden väestöpyramidiin; panee merkille, että vaikka romanilasten osuus väestöstä on suuri, heidän elinajanodotteensa on 10 vuotta alhaisempi kuin valtaväestöön kuuluvilla;

11.

toteaa, että vaikka jäsenvaltiot ovat käyttäneet huomattavasti EU:n varoja ja omia varojaan pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen, EU:n tasolla ei ole vielä löydetty yhtenäistä ratkaisua: jäsenvaltiot ratkovat ongelmia hyvin eri tavoin ja hyvin eriävin panostuksin eivätkä ole luoneet tilaisuuksia työmarkkinoille paluulle pitkällä aikavälillä, vaan ovat toimenpiteillään, kuten julkiset työllistämisohjelmat, pahentaneet entisestään romaneiden leimautumista; kehottaa sekä EU:ta että jäsenvaltioita vaihtamaan politiikkansa yhtenäistettyyn lähestymistapaan, jolla puututaan romanien ongelmien kaikkiin näkökohtiin;

12.

kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan ammatillisia koulutusohjelmiaan paikallisten työmarkkinoiden tarpeita vastaaviksi ja tarjoamaan kannustimia työnantajille, jotka tarjoavat kouluttamattomille ihmisille (romanit mukaan lukien) työtä ja koulutusta sekä mahdollisuuksia hankkia käytännön kokemusta suoraan työpaikalla;

13.

kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia ja paikallisia viranomaisia tekemään vuosittain sukupuolen mukaan jaoteltuja arvioita uudelleen työllistymisen asteesta sellaisten pitkäaikaistyöttömien keskuudessa (romanit mukaan lukien), jotka ovat suorittaneet työmarkkinakoulutuksen, ja saadun kokemuksen perusteella laatimaan uusia menetelmiä ja käynnistämään koulutusohjelmia, jotka on sovitettu paikallisten kykyjen ja taloudellisten tarpeiden mukaisiksi;

14.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään EU:n rahoitusta romaniperinteiden säilyttämiseen ja suojeluun;

15.

yhtyy komission näkemykseen, että aikuiset romanit ovat hyvin epäedullisen asemansa vuoksi aliedustettuina työssä käyvän väestön joukossa ja elinikäisessä oppimisessa, heiltä puuttuu usein mahdollisuus käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa ja he ovat yliedustettuina pitkäaikaistyöttömien ja vähempiarvoista työtä tekevien joukossa, mikä muodostaa suurimman esteen heidän sijoittautumiselleen työmarkkinoille; kehottaa sen vuoksi panemaan tehokkaasti täytäntöön direktiivin 2000/78/EY, jolla kielletään uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään taikka sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä työssä ja ammatissa;

16.

pitää tärkeänä toteuttaa erityisiä yhteisön toimia, joilla edistetään romanien pääsyä ammatillisiin koulutusohjelmiin;

17.

muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tämä yhteiskunnallinen kahtiajako saattaa pakottaa monet työtä hakevat romanit siirtymään laillisilta markkinoilta pimeäksi työvoimaksi ja että tarvitaan sekä unionin että jäsenvaltioiden tason koordinoituja toimia näiden henkilöiden houkuttelemiseksi takaisin laillisiin töihin, joissa heillä on työhön liittyviä oikeuksia ja oikeus sosiaaliturvaan;

18.

katsoo, että on toteutettava toimia kattavan sosiaalis-taloudellisen ohjelman edistämiseksi, tilapäiset toimet asianmukaisten asuinolojen järjestämiseksi mukaan luettuina;

19.

kiinnittää erityistä huomiota siihen, että epäpätevän ja ammattitaidottoman työvoiman liikkuvuuden kannustaminen voi pahentaa jo nyt moninkertaiselle syrjinnälle erittäin alttiina olevien romaninaisten syrjintää ja estää heidän tilanteensa parantamisen työmarkkinoilla;

20.

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia parantamaan romaninaisten taloudellista riippumattomuutta helpottamalla heidän itsenäistä työllistymistään pk-yrittäjinä ja helpottamalla mikroluottojen saantia sekä kannustamalla palvelutaloutta heidän omilla asuinalueillaan romaninaisten tietämyksen ja asiantuntemuksen lisäämiseksi;

21.

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia kehittämään muun muassa verotuksellisen kannustinjärjestelmän yrityksille, jotka palkkaavat romaninaisia;

22.

pitää tarpeellisena ottaa huomioon, että nykyiset Euroopan aluekehitysrahastoa koskevat säännöt eivät mahdollista romaniasuinalueiden lopettamista EU-varojen turvin, sillä asuttamiskustannusten tukikelpoisuuden väestömäärää koskeva alaraja on vuoden 2004 jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden kannalta sillä tasolla, että se ei mahdollista kaikkein kehnoimmissa oloissa pienimmillä asuinalueilla asuvien tukemista;

23.

korostaa, että romanien sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää kattavaa lähestymistapaa ja pitkän aikavälin koordinoitua ratkaisua, johon kuuluvat asuminen, koulutus, terveydenhoito ja työmarkkinapolitiikat; ehdottaa tämän vuoksi komissiolle ja jäsenvaltioille, että kaikkia toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan romanien tilannetta, pidettäisiin erottamattomana osana toimenpiteitä, joilla on tarkoitus tukea aluekehitystä ja sosiaalista osallisuutta;

24.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä rakennerahastoja ja koheesiorahastoa koskevien määräysten tarkistamista, minkä ansiosta monitahoisiin ohjelmiin saadaan lisää liikkumavaraa kun eri rahastojen välillä voidaan tehdä siirtoja yli 10 prosentin arvosta;

25.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen uudeksi kattavaksi direktiiviksi, jonka tarkoituksena on torjua ikään, vammaisuuteen, sukupuoliseen suuntautumiseen, uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa työelämän ulkopuolista syrjintää, ja kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön direktiivin 2000/43/EY; katsoo, että komission olisi sosiaalisen toimintaohjelman hengessä yksilöitävä kohdennettuja toimia ja laadittava monipuolisia ohjelmia, joilla pyritään poistamaan romanien syrjintä ja leimaaminen ja romaniyhteisöjen rikollisina pitäminen;

26.

korostaa, että romanien sosiaalisen osallisuuden ja työmarkkinoille pääsyn edistämisen perusedellytys on se, että heille myönnetään yhdenveroiset sosiaaliset ja poliittiset oikeudet; kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita tässä yhteydessä luomaan strategian, jolla lisätään romaneiden osallistumista vaaleihin äänestäjinä ja ehdokkaina kaikilla tasoilla;

27.

pitää tärkeinä mikroluottoja, joita on suositeltu useista eri syistä uudistettua sosiaalista toimintaohjelmaa koskevassa komission tiedonannossa ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa ja joiden avulla voidaan vähimmäisresurssit tarjoamalla saada kaikkein köyhimmät ihmiset ottamaan vastuu itsestään ja kehittämään yrittäjävalmiuksiaan ja luovuuttaan ja antaa myös luottoa, jonka turvin henkilö voi kattaa itsensä työllistämiseen liittyvät kulut;

28.

kannattaa EU:n toimielinten ehdotusta, että julkishallinnossa työskentelevien romanien määrää olisi yhtäläisen kohtelun periaatteen nimissä lisättävä; muistuttaa kuitenkin, että tähän tarvitaan hallitusten kannustavan työvoimakoulutus- ja henkilöstöpolitiikan ohella myös ryhtymistä erityisiin ponnisteluihin ja aktiivisiin toimiin sen puolesta, että yleinen mielipide hyväksyy tämän periaatteen;

29.

painottaa, että muun muassa sosiaaliset markkinat, terveydenhuolto, kotipalveluala, julkiset ateriapalvelut ja lastenhoitoalan palvelut voivat luoda uusia työpaikkoja työttömille romaneille, erityisesti naisille; toistaa kuitenkin, että sosiaaliset markkinat edellyttävät pysyvää yhteyttä palvelun tarjoajan ja käyttäjän välillä ja että näin ollen romanityöntekijöiden määrän lisääminen näillä aloilla on mahdollista vain sosiaalisen hyväksynnän ilmapiirissä, jota tällainen työllistäminen kuitenkin vain edistäisi;

30.

kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin rotuvihan ja romaneihin kohdistuvaan syrjintään ja väkivaltaan yllyttämisen poistamiseksi tiedotusvälineistä ja kaikista viestinnän muodoista; kehottaa joukkoviestimiä ottamaan käyttöön hyviä käytäntöjä henkilöstön palkkaamisessa niin, että se ilmentää koko väestön koostumusta;

31.

katsoo, että romaninaiset ovat usein harmaan talouden toimijoita ja heidän työllisyysasteensa on hyvin alhainen; katsoo, että moninkertaisen syrjinnän, suuren työttömyyden ja köyhyyden poistamiseksi kohdennetuissa politiikoissa olisi keskityttävä varmistamaan romaninaisten pääsy työmarkkinoille, mikä on ennakkoehto heidän sosiaalisen ja perheeseen liittyvän asemansa parantamiselle;

32.

katsoo, että romaninaisten työllistymistä olisi edistettävä myös sosiaaliturvajärjestelmien työllisyyttä tukevilla toimilla sekä asianmukaisilla koulutus- ja erikoistumismahdollisuuksilla, jotka valmentavat heitä pitkällä aikavälillä työhön, jolla he voivat ansaita elantonsa, ja mahdollistavat perhe- ja työelämän yhteensovittamisen; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla voidaan saada lisää päivähoitopaikkoja romanilapsille, vaikka heidän äitinsä olisikin kotona muiden lasten kanssa;

33.

korostaa, että paremmat asunto-olot ja terveydenhuolto voisivat parantaa romaninaisten työllistymistä ja lisätä heidän mahdollisuuksiaan säilyttää työpaikkansa pidempään;

34.

korostaa, että sosiaali- ja työllisyyspolitiikoilla olisi tuettava kansalaisten yksilöllistä potentiaalia ja tarpeita ja luotava uusia mahdollisuuksia suurimmalle työvoimareserville eli iäkkäille, vammaisille ja kouluttamattomille köyhille, myös romaneille;

35.

korostaa, että romaninaisten kohtaama moninkertainen syrjintä olisi myös tunnustettava ja sitä olisi erityisesti käsiteltävä romaninaisille suunnatuissa politiikoissa, millä voisi olla kaksinkertainen pitkän aikavälin vaikutus heihin ja muihin perheenjäseniin, erityisesti lapsiin;

36.

vastustaa näkemystä, että pitkäaikaistyöttömien (joiden joukossa on paljon romaneja) työllistämiseen tarkoitetut tuet – maksettiinpa niitä sitten työnantajille tai työntekijöille – olisivat vastoin kilpailuneutraaliuden periaatetta, sillä romanien integroiminen yhteiskuntaan on yhteiskuntapolitiikan tavoite, jonka saavuttamiseksi on luotava myös tuettuja markkinapositioita; katsoo, että on suotavampaa tukea työmarkkinoita romanien saamiseksi työmarkkinoille kuin tukea pitkäaikaistyöttömiä;

37.

tunnustaa, että eräät perinteiset romaniammatit, kuten taide- ja käsityöalan ammatit, voivat sekä tukea romaniyhteisön erityispiirteiden säilyttämistä että parantaa sen taloudellista tilannetta ja sosiaalisen kotoutumisen astetta, ja pitää toivottavana tiettyjen erityisten ammatillisten toimintojen tukemista;

Kamppailu toimeentulosta yhteiskunnan marginaalissa

38.

toteaa, että Euroopan unionin kulttuurisista ryhmistä juuri romaneille on tyypillistä vahva perhekäsitys; toteaa, että yleistä käsitystä romaniperheistä leimaa perinteisten sukupuoliroolien korostaminen, lasten suuri määrä, useamman sukupolven yhdessä asuminen, sukulaisten tiivis yhteydenpito ja suhteiden huolellinen vaaliminen; katsoo, että siksi romaniperheitä koskevien unionin ja jäsenvaltioiden ohjelmien on perustuttava tämän luonnollisen tukiverkon vahvuuksiin;

39.

korostaa romanikulttuurin erityispiirteiden säilyttämisen ja esilletuomisen tärkeyttä romanien oman identiteetin suojelemiseksi ja heitä kohtaan tunnettujen ennakkoluulojen vähentämiseksi, ja pitää siksi välttämättömänä, että jäsenvaltiot ja komissio osallistuvat aktiivisemmin romanivähemmistön henkisen elämän tukemiseen;

40.

yhtyy Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon, jonka mukaan romaninaisilla on alhainen asema perhehierarkiassa, he menevät nuorina naimisiin, kärsivät usein perheväkivallasta ja ovat usein prostituution ja ihmiskaupan uhreja;

41.

katsoo, että tämän vuoksi romaneja koskevat unionin ja jäsenvaltioiden ohjelmat olisi kohdistettava yksilöiden ja erityisesti naisten henkilökohtaiseen vapauttamiseen perinteisistä hierarkioista ja romaniyhteisöjen jäsenten sosioekonomiseen riippuvuuteen;

42.

korostaa, että romanilasten taipumus keskeyttää koulunkäynti haittaa heidän omaa koulutustaan, heidän kykyään kotoutua sosiaalisesti ja heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla, kun taas romaninaisten fyysinen ja psyykkinen terveys ja koulunkäynnin keskeyttäminen vaikuttavat myös heidän lastensa terveydentilaan ja koulutukseen lisäten sosiaalista syrjäytymistä; korostaa näin ollen sellaisten palveluiden merkitystä, joilla lisätään romaninaisten tietoisuutta jakamalla heille informaatiota;

43.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että olemassa oleva ja tuleva lainsäädäntö sisältää määräyksiä romaninaisten kohtaaman syrjinnän eri muotojen ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi, jotta heidän yhteiskunnallista ja taloudellista asemaansa voitaisiin parantaa ja jotta heille voitaisiin taata laadukas terveydenhuolto, lastenhoito ja koulutus, jotka ovat edellytyksiä työllistymiselle;

44.

katsoo, että kotouttamisprosessi on käynnistettävä jo aikaisessa elämänvaiheessa, jotta köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle voidaan tarjota vaihtoehtoja; katsoo, että siksi on luotava institutionaalinen kehys lapsille ja perheille tarkoitetuille yhteisöpohjaisille sosiaali- ja koulutuspalveluille, jotka vastaavat alueellisia ja henkilökohtaisia tarpeita, samalla kun sillä taataan laadukkaiden palvelujen yhdenvertainen saatavuus; kehottaa siksi komissiota järjestämään erityistukea romanilasten varhaiseen kotouttamiseen tarkoitetuille ohjelmille niissä jäsenvaltioissa, joissa voidaan hyödyntää EU:n rahoitusvälineitä, kuten liittymistä valmisteleva tukiväline, rakennerahastot ja koheesiorahasto;

45.

toteaa, että romanilapset ovat yliedustettuina erityiskouluissa, että suuri osa heistä on sijoitettu niihin perusteettomasti ja enimmäkseen syrjintään liittyvistä syistä; muistuttaa, että sellaisten lasten pakottaminen erityiskouluun, jotka on laittomasti luokiteltu henkisesti vammaisiksi, on syrjivää ja loukkaa vakavasti heidän perusoikeuttaan saada laadukasta opetusta ja hankaloittaa myöhempää opiskelua ja työmarkkinoille sijoittumista sekä lisää todennäköisyyttä jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle samalla kun se kuormittaa talousarviota;

46.

yhtyy Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ehdotukseen, että pikkulasten kehitystä varten tarvitaan koko perheelle suunnattuja monitahoisia apumuotoja, jotka on räätälöity koko perheen tarpeisiin ja joilla tarjotaan käytännön apua, kuten ns. sure start -ohjelma;

47.

yhtyy Euroopan talous- ja sosiaalikomitean näkemykseen, että sosiaalietuuksien saatavuus on romaniyhteisölle heidän demografisista erityispiirteistään johtuen epäsuhtaista; korostaa, että sosiaalietuuksilla on määrä kompensoida yksilöllisestä elämäntilanteesta, lasten hoitamisesta ja muista yhteiskunnan kannalta hyödyllisistä sitoumuksista aiheutuvia rasitteita tai puutteita;

48.

yhtyy Euroopan talous- ja sosiaalikomitean suositukseen, että työpaikkaansa vaihtaville pitäisi tarjota erityistukea, jotta edistettäisiin virallisille työmarkkinoille osallistumista; korostaa, että laillisesta työnteosta on tehtävä houkutteleva vaihtoehto sekä työnantajan että työntekijän kannalta;

49.

korostaa, että romanien työiän aikainen syrjäytyminen heikentää heidän mahdollisuuksiaan käyttää terveyspalveluja ja pahentaa tilannetta heidän vanhuusiässään; painottaa myös, että jo varhain aloitettu työnteko, toistuva työttömyys, työsuojelun puute ja usein fyysisesti raskaan ja eläkettä kerryttämättömän pimeän työn tekeminen estää romaneja saamasta asianmukaisia eläkeoikeuksia ja riistää heiltä ihmisarvoisen vanhuuden;

50.

suosittaa, että komissio tekee aloitteen selvittääkseen tehokkaimmat menetelmät Euroopan unionin suurimman vähemmistön sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen kotoutumisen tukemiseksi, ja korostaa komission ja jäsenvaltioiden hallitusten välisen yhteistyön välttämättömyyttä sellaisten erityistoimien toteuttamiseksi, joilla pyritään ratkaisemaan romanien monimutkaiset ja valtioiden rajat ylittävät ongelmat;

Päätelmät

51.

katsoo, että romanien kielen ja kulttuurin vaaliminen kuuluu yhteisön arvoihin; ei kuitenkaan kannata ajatusta, että romanit olisivat valtiottoman ”Euroopan kansan” jäseniä, koska se vapauttaisi jäsenvaltiot niiden vastuusta ja kyseenalaistaisi yhteiskuntaan integroitumisen onnistumisen;

52.

kiinnittää jäsenvaltioiden huomiota siihen, että romaniyhteisöihin kohdistuvien kohtuuttomien toimien toteuttaminen saattaa pahentaa kyseisen vähemmistön jo ennestään vaikeaa tilannetta ja heikentää heidän kotoutumismahdollisuuksiaan;

53.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä kansalaisjärjestöjen, romaniyhteisöjen ja niiden johtajien kanssa, jotta voidaan kehittää romanien sosiaalista osallisuutta koskeva yhteisesti hyväksytty suunnitelma, joka pannaan täytäntöön läheisen kumppanuuden hengessä;

54.

kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan ja toteuttamaan hankkeita, joiden tarkoituksena on torjua romaneja koskevia kielteisiä stereotypioita kaikilla tasoilla ja joita voidaan tukea rakennerahastoista ja koheesiorahastosta sekä erityisohjelmilla, kuten Progress, ja Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden 2008 sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuoden 2010 kaltaisilla aloitteilla;

55.

katsoo, että vaikka romanien sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen parantaminen on ollut merkittävä seikka laajentumisprosessissa, edistys on ollut yleisesti ottaen rajallista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarkistamaan aikaisempia ja nykyisiä ohjelmia ja aloitteita sekä arvioimaan niiden tuloksia; katsoo, että Euroopan unionin velvollisuutena on sovittaa yhteiskunnallista osallisuutta koskevat välineet paremmin ja tiiviimmin yhteen ja että tällä olisi edistettävä köyhyyden torjumista ja romanien pääsyä parempiin, pitempiaikaisiin ja vakaampiin työsuhteisiin, näytettävä suuntaa tehokkaammalle yhteiskunnalliselle osallisuudelle ja sosiaaliselle suojelulle ja analysoitava poliittisia kokemuksia ja vastavuoroista oppimista sekä luotava järjestelmä parhaiden käytäntöjen analysoimiseksi johdonmukaisesti;

56.

kehottaa komissiota arvioimaan erityisesti kunkin alakohtaisen politiikan tavoitteiden ja välineiden vaikutuksia romaneihin sekä kehittämään yhtenäisen poliittisen strategian, jolla päästään hyvään koordinointiin; kehottaa komissiota integroituja ilmaisimia ja yhteiskunnallisen osallisuuden avointa koordinointimenetelmää koskevissa selonteoissa pyytämään jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota romanien tilanteen muuttamiseen; kehottaa komissiota seuraamaan syrjinnän laajuutta ja arvioimaan säännöllisesti jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa elävien romanien tilannetta koulutuksessa, työllisyydessä, sosiaaliasioissa, terveydenhuollossa ja asumisessa tapahtuneiden muutosten osalta;

57.

kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita ottamaan mahdollisimman pian käyttöön selkeitä työllisyysohjelmia heikossa asemassa olevia ryhmiä varten, työelämässä oleva romaniväestö mukaan luettuna, sekä toteuttamaan heidän vaiheittaisen työmarkkinoille integroitumisen helpottamiseksi tukitoimia, joilla torjutaan sosiaaliturvajärjestelmän aiheuttaman riippuvuuden vaikutuksia;

58.

kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä erilaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa ja tukemaan sellaisen romanikysymysten asiantuntijoiden muodostaman tutkijaverkoston kehittämistä, joka tuottaa tieteellistä tietoa ja tukea tutkimusten, analyysien ja todistusaineiston keräämisen avulla ja laatimalla suosituksia romanikysymyksen käsittelemiseksi, päättämään toimintaohjelmista, kuvaamaan romaniasioita asianmukaisesti mainittujen organisaatioiden laatimien tiivistelmien perusteella ja laatimaan koko EU:ta koskevan arvion vähintään joka toinen vuosi;

59.

arvostelee jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet vuonna 1995 tehtyä Euroopan neuvoston puitesopimusta kansallisten vähemmistöjen suojelusta; kehottaa näitä jäsenvaltiota ratifioimaan sopimuksen pikaisesti; kehottaa jäsenvaltioita, jotka ovat antaneet yleissopimusta rajoittavia julkilausumia, jotka estävät romanien tunnustamisen kansalliseksi vähemmistöksi, peruuttamaan kyseiset julkilausumat;

60.

suosittaa, että jäsenvaltiot

a)

perustavat unionin tason asiantuntijaryhmän, johon kuuluu romanien edustajia ja jonka tehtävänä on koordinoida jäsenvaltioiden romanistrategioita ja niille osoitettujen EU-varojen käyttöä;

b)

luovat kumppanuuksia romanien etuja ajavien järjestöjen ja asianomaisten valtiollisten laitostensa välille; ja

c)

kehittävät välineitä, kuten edullisia luottoja tai valtiontukia, ja asettavat maataloustukea suunniteltaessa tavoitteeksi sen, romanit voivat täyttää edellytykset toimeentulonsa hankkimiseen maataloudesta, niin että sen lisäksi tai sen sijaan, että he etsisivät maatalousalan palkkatyötä, he suhtautuisivat avoimemmin ajatukseen maataloustyön uusista muodoista, sosiaaliset osuuskunnat mukaan luettuina, mikä oikeuttaisi tarvittavien voimavarojen myöntämisen;

61.

katsoo, että eräissä jäsenvaltioissa kohderyhmät (asuinalueilla tai osissa asuinalueita) voidaan tavoittaa tehokkaasti soveltamalla moniongelmaisten määritelmää, mutta että näiden kohderyhmien avulla on vaikea tavoittaa perheen tai yksilön kaltaisia pienempiä yksiköitä;

62.

katsoo kuitenkin, että olisi luotava oikeudelliset edellytykset vapaaehtoista ja anonymiteetin säilyttävää tiedon keräämistä ja vastaavan tietokannan luomista varten ottaen asianmukaisesti huomioon tietosuojaa ja ihmisoikeuksien suojelemista koskevat määräykset ja turvautumatta ihmisarvoa halventaviin menetelmiin; katsoo, että komission olisi ehdotettava toimia lainsäädännön muuttamiseksi vastaavasti;

63.

kehottaa komissiota tukemaan romaniohjelmia, kuten asumista, koulutusta ja työllisyyttä koskevia ohjelmia koskevien parhaiden käytäntöjen kokonaisuuden laatimista, verifiointia ja vahvistamista riippumattoman tahon toteuttamien arviointien pohjalta;

64.

katsoo, että tietokannan luominen ei ole vaihtoehto ja että se on edellytys arviointijärjestelmälle, jossa punnitaan parhaiden käytäntöjen vaihtamisen ja varojen käytön vaikutuksia, ja että tätä varten tarvitaan ilmaisinjärjestelmää, joka voidaan ulottaa koskemaan kaikkia elämänaloja ja joka on kaikkien käytettävissä ja joka koskee ohjelman syöttö- ja panosilmaisimien ohella myös yhteiskunnallisia tuloksia ja vaikutuksia koskevien ilmaisimien käyttöä rahoitusehtona; suosittelee siksi, että komissio luo ilmaisinjärjestelmän rakennerahastoja koskevan puiteasetuksen yhteydessä ja muuta julkista tukea koskevien asetusten yhteydessä;

65.

suosittaa, että komissio omaksuu johdonmukaisempia ja yhdenmukaisempia odotuksia kaikkien sellaisten EU-varoin rahoitettavien kehitysohjelmien suhteen, joilla voidaan estää romanivähemmistön sosiaalinen syrjäytyminen tai oikaista se; katsoo, että jäsenvaltioiden ja EU:n elinten olisi tarkasteltava kaikkea rakennerahastoista ja koheesiorahastosta rahoitettavaa kehitystä siltä kannalta, miten kyseinen ohjelma vaikuttaa romanien yhteiskuntaan integroitumiseen; suosittaa lisäksi, että kussakin ohjelmassa olisi valintavaiheessa annettava etusija sellaisille kehityshankkeille, joilla pyritään parantamaan erityisen epäsuotuisissa asuinyhteisöissä eläviä ja köyhiä ja työttömiä romaneja;

66.

kehottaa komissiota yhteistyössä kunkin jäsenvaltion kanssa kehittämään ja toteuttamaan laajamittaisen, suurelle yleisölle ja romaniväestölle suunnatun tiedotuskampanjan romaniväestön elinolojen parantamiseen tarkoitetuista jäsenvaltioiden ohjelmista ja niiden täytäntöönpanosta;

67.

kehottaa komissiota seuraamaan jatkuvasti toimenpiteitä ja toimia, joita toteutetaan romanien aseman parantamiseksi työmarkkinoilla, sekä niiden vaikutuksia;

68.

toivoo, että resursseja, joista päätetään EU:n tasolla, käytettäisiin muun muassa kohdennettuihin ohjelmiin, joissa turvaudutaan myös alan kokemusta omaavien järjestöjen asiantuntijoiden tukeen ja neuvoihin ja joilla kompensoidaan romanien ongelmia koulutuksen ja tutkintojen yhteydessä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi EU-varoja ja omia varojaan kohdentaessaan arvioitava – muiden alojen kuin varhaiskehityksen ja yleisen koulutuksen rahoituksesta päättäessään – ovatko tukea hakeneet paikallishallinnon elimet, organisaatiot jne. noudattaneet segregaation poistamiseen liittyviä velvoitteitaan;

69.

kehottaa komissiota rohkaisemaan kansallisia viranomaisia lopettamaan romanislummien asukkaita syrjivät häätötoimet ja kehittämään sen sijaan konkreettisia asuntohankkeita muun muassa komission, Maailmanpankin ja romaniasioiden kansalaisjärjestöjen teknisen asiantuntemuksen ja seurantamekanismien avulla; katsoo, että maaseudulla asuvien romanien asunto-ongelmien ratkaisemisen on oltava prioriteetti ja se olisi otettava erityishuomion ja toiminnan kohteeksi;

70.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin mutta myös romanien kykyyn organisoitua itse ja tukea integroitumispolitiikkaa sekä tukemaan yhteisöjen kehitystä erityisesti hankkeilla, joilla lisätään romanien osallistumista päätöksentekoon ja heidän vastuutaan yhteistyössä tehdyistä päätöksistä;

71.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan yhteistyössä romaniasioiden kansalaisjärjestöjen kanssa nykyisiä politiikkoja ja ohjelmia, jotta aikaisemmista epäonnistuneista hankkeista voidaan ottaa opiksi;

72.

kehottaa komissiota tukemaan romaniasioiden kansalaisjärjestöjä sekä EU:n että kansallisella ja paikallisella tasolla, jotta voidaan seurata romaneille kohdistettujen strategioiden ja -ohjelmien täytäntöönpanoa sekä yhteisössä annettavaa demokratia- ja ihmisoikeusvalistusta;

73.

ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot perustavat EU:n laajuisen foorumin, jossa sosiaaliset liikkeet, ammattiliitot ja romaneja ja heidän etujaan puolustavat kansalaisjärjestöt voivat keskustella jatkuvasti keskenään suuntaviivojen laatimiseksi ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja toimia siten koordinoidun unionin tason lähestymistavan edistämiseksi;

74.

kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan entistä aktiivisemmin työpaikkojen siirtoon romaniyhteisöjen asuinalueille ja rohkaisemaan romaneja siirtymään alueille, joilla on työpaikkoja;

75.

muistuttaa jäsenvaltioita ja komissiota siitä, että vaikka sosiaalinen hyvinvointi on avainasemassa tuettaessa ja vahvistettaessa epäsuotuisassa asemassa olevia yhteisöjä, kuten romaneja, itsensä auttamisen edistäminen on myös tärkeätä; katsoo, että riippuvuuden sijasta riippumattomuuden kulttuuri olisi otettava pitkän aikavälin tavoitteeksi;

76.

katsoo, että entistä suurempi merkitys olisi annettava sille, että luodaan paikallisia työpaikkoja sekä rohkaistaan yrittäjyyttä ja paikallisia käsityöläisiä ja kehitetään työntekoon liittyviä perustaitoja, mikä voi luoda vaurautta ja omanarvontuntoa;

*

* *

77.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 45 E, 23.2.2006, s. 129.

(2)  EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 283.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0035.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0361.

(5)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0467.

(6)  EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.

(7)  EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0286.

(9)  EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 321.

(10)  EUVL C 27, 3.2.2009, s. 88.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/70


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Öljyn toimitusvarmuuteen liittyvien haasteiden ratkaiseminen

P6_TA(2009)0118

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 öljyn toimitusvarmuuteen liittyvien haasteiden ratkaisemisesta (2008/2212(INI))

2010/C 87 E/13

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission 10. tammikuuta 2007 antaman tiedonannon ”Energiapolitiikka Euroopalle” (KOM(2007)0001),

ottaa huomioon komission 13. kesäkuuta 2008 antaman tiedonannon ”Vastatoimet öljyn hinnannousulle” (KOM(2008)0384),

ottaa huomioon 24. heinäkuuta 1973 annetun neuvoston direktiivin 73/238/ETY raakaöljyn ja öljytuotteiden hankintavaikeuksista aiheutuneiden vaikutusten lieventämiseksi tarkoitetuista toimenpiteistä (1),

ottaa huomioon 7. marraskuuta 1977 tehdyn neuvoston päätöksen 77/706/ETY yhteisön tavoitteesta vähentää primäärienergian kulutusta raakaöljyn ja öljytuotteiden hankinnan vaikeutuessa (2),

ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/67/EY jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (3),

ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman ehdotuksen neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (KOM(2008)0775),

ottaa huomioon komission 13. marraskuuta 2008 antaman tiedonannon Toinen strateginen energiakatsaus: energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma (KOM(2008)0781),

ottaa huomioon 12. marraskuuta 2008 annetun vihreän kirjan ”Kohti toimitusvarmaa, kestävää ja kilpailukykyistä Euroopan laajuista energiaverkkoa” (KOM(2008)0782),

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman energian hinnan nousun makrotaloudellisista vaikutuksista (4),

ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman öljyriippuvuudesta (5),

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman dieselöljyn hinnannousun synnyttämästä kalatalousalan kriisistä (6),

ottaa huomioon 15. ja 16. lokakuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät energian toimitusvarmuudesta,

ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät elintarvikkeiden ja öljyn korkeiden hintojen vaikutuksista eri politiikkoihin,

ottaa huomioon Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) esittämän katsauksen ”World Energy Outlook 2008”,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. tammikuuta 2009 esittämän lausunnon öljyn saantiin liittyvien haasteiden ratkaisemisesta (7),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A6-0035/2009),

A.

ottaa huomioon, että energian toimitusvarmuuden turvaamiseksi tulevina vuosikymmeninä yhteisön tasolla on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota energian toimitusreittien ja energialähteiden monipuolistamiseen sekä energian säästämiseen ja energiatehokkuuteen,

B.

ottaa huomioon, että johdonmukaisen ja kattavan yhteisön energiapolitiikan kehittäminen toimitusvarmuuden turvaamiseksi on käymässä yhä kiireellisemmäksi, kun Euroopan unioni on enenevässä määrin riippuvainen tuonnista,

C.

ottaa huomioon, että öljy on rajallinen resurssi,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Norjan öljyntuotannon osuus kotimaisen kysynnän täyttämisestä oli vuonna 2007 vielä 30 prosenttia,

E.

ottaa huomioon, että monia myös helposti hyödynnettävissä olevia öljyvaroja ei monissa maailman maissa ole otettu vielä täydessä laajuudessa käyttöön luonnonsuojeluun tai luonnonvarojen hallintaan liittyvistä syistä ja että yleisesti kasvaneiden raaka-aine- ja materiaalikustannusten vuoksi öljyn tuotantokustannukset ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2005,

F.

ottaa huomioon, että öljyn maailmanlaajuinen kysyntä on Yhdysvaltain energiatiedotusviraston (EIA) laskelmien mukaan vuonna 2030 yli kolmanneksen suurempi kuin vuonna 2006, Euroopan unionin kysyntä nousee vuosien 2005 ja 2030 välisenä aikana ennen kaikkea liikenteen alan kysynnän kasvun vuoksi vuosittain noin 0,25 prosenttia ja öljyn osuus primäärienergian kysynnästä on Euroopan unionissa vuonna 2030 noin 35 prosenttia,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin riippuvuus tuontiöljystä nousee vuoteen 2030 mennessä 95 prosenttiin samalla kun tavanomaiset öljyvarannot keskittyvät yhä suuremmassa määrin ”strategisen ellipsin” maihin ja kasvava kilpailu kysynnän alalla saattaa luoda toimituksiin liittyvää epävarmuutta,

H.

ottaa huomioon, että pitkällä aikavälillä öljyn hinnan voidaan odottaa nousevan,

I.

ottaa huomioon, että öljyn ja perushyödykkeiden hinnannousut ovat kiihdyttäneet inflaatiota, minkä seurauksena ostovoima on heikentynyt,

J.

ottaa huomioon, että vuoden 2008 hintaheilahtelut eivät aiheudu ainoastaan vallitsevasta kysynnästä ja tarjonnasta ja että ne vaikuttavat kielteisesti talouteen,

K.

ottaa huomioon, että uusien sijoitusmuotojen luominen öljyn ja muiden perushyödykkeiden markkinoille on lisännyt hyödykkeiden hintojen vaihtelua; ottaa lisäksi huomioon, että energiamarkkinoiden avoimuuden lisääminen on varmistettava,

1.

panee merkille, että energian toimitusvarmuus on edellä mainitussa toisesta strategisesta energiakatsauksesta annetussa komission tiedonannossa jälleen keskeinen aihe; pahoittelee kuitenkin, että komissio ei ole ottanut opikseen talouskriisistä, joka on osoittanut, että ainoastaan EU:n energiapolitiikan täydellinen muutos voi johtaa ratkaisuun toimitusvarmuuden, jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden ja työllisyyden sekä sosiaalisten, ympäristöllisten ja taloudellisten seikkojen kannalta; pahoittelee myös sitä, että ei ole tehty selkeitä avauksia kohti energiapolitiikan ja -rakenteiden jatkokehitystä;

2.

korostaa erityisesti, että lyhyen aikavälin toimenpiteiden lisäksi on myös otettava huomioon toimitusvarmuuden turvaaminen pitkällä aikavälillä;

3.

kehottaa komissiota analysoimaan ennen lainsäädäntöehdotusten esittämistä perusteellisemmin myös ehdotettujen toimenpiteiden epäsuoria ja välittömiä vaikutuksia toimitusvarmuuteen ja kustannuksiin;

Käytettävissä olevien resurssien varmistaminen

4.

toteaa, että eri arvioiden mukaan tulevina vuosikymmeninä voidaan vielä tuottaa riittävästi öljyä kysynnän kattamiseksi, vaikka uudet tuotantomenetelmät johtavat todennäköisesti korkeampiin öljyn hintoihin; toteaa, että tämä puolestaan voimistaa energiatehokkuutta suosivaa käyttäytymistä ja edistää vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten toisen sukupolven biopolttoaineiden ja vedyn, sekä sähköautojen käyttöä; katsoo, että myös investointiedellytyksiä on parannettava; korostaa tässä yhteydessä lisäksi, että öljyn jatkuva suuri kysyntä on vienyt tarjonnan yhä enenevässä määrin kapasiteetin rajoille;

5.

panee merkille, että on epävarmaa, milloin ja missä laajuudessa kasvavan kysynnän ja laskevan tarjonnan välille syntyy kuilu; on huolissaan siitä, että tämä epävarmuus nostaa yhä enenevässä määrin öljyn hinnan volatiliteetin riskiä; on siksi vakuuttunut siitä, että olisi määrätietoisesti toteutettava kaikki toimenpiteet, joilla fossiilisten energiavarojen kysyntää voidaan supistaa;

6.

kannattaa komission ehdotusta lyhyen aikavälin toimenpiteiksi, jos tulevaisuudessa on tarpeen lieventää öljyn hintapiikkejä; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan taloudellista tukea investoinneille vaihtoehtoisiin energianlähteisiin, kuten esim. uusiutuvaan energiaan, ja asettamaan etusijalle kuluttajien tietoisuuden parantamiseen tähtäävät toimet, joilla edistetään energiatehokkaiden tavaroiden ja palvelujen hankintaa tavoitteena alentaa kustannuksia mahdollisimman paljon pitkällä aikavälillä ja lieventää edessä olevaa öljyntuotannon vähenemistä;

7.

kehottaa tehostamaan ponnisteluja, joilla muut kuin tavanomaiset öljyvarat saadaan kaupalliseen käyttöön, jotta tällä tavoin edistetään monipuolistamista edellyttäen, että ympäristöä säästäviä öljynporausmenetelmiä kehitetään ja käytetään; korostaa, että EU:n markkinoille saatettujen polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjä koskeva elinkaariajattelu, sellaisena kuin se on esitetty ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 98/70/EY muuttamisesta bensiinin, dieselin ja kaasuöljyn eritelmien osalta sekä tieliikenteen polttoaineiden käytöstä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitetun mekanismin käyttöönottamisesta, neuvoston direktiivin 1999/32/EY (KOM(2007)0018) muuttamisesta sisävesialusten käyttämien polttoaineiden eritelmien osalta ja direktiivin 93/12/ETY kumoamisesta, tarjoaa öljyteollisuudelle todellisen kannustimen vähentää sen osuutta ilmastonmuutokseen parantamalla tuotantoprosessejaan;

8.

on sitä mieltä, että öljyn ja muiden suuria hiilidioksidipäästöjä tuottavien energialähteiden käyttöä olisi vähennettävä sekä lisäämällä energiatehokkuutta että siirtymällä vähäisiä hiilidioksidipäästöjä tuottaviin ratkaisuihin, kuten ydinenergiaan tai uusiutuvista energialähteistä tuotettuun energiaan;

9.

katsoo, että käytettävissä olevien resurssien hyödyntämiseen vaikuttavat yhä suuremmassa määrin poliittiset tekijät, mukaan luettuna poliittinen epävakaus ja riittämätön oikeussuoja mutta myös ympäristöpoliittiset toimenpiteet ja luonnonvarojen hallinta; kehottaa komissiota siksi tehostamaan tuottajamaiden kanssa käytävää vuoropuhelua kaikilla tasoilla ja pyrkimään molempien osapuolten edun nimissä pragmaattiseen konfliktien ratkaisuun;

10.

kehottaa komissiota etsimään öljy-yhtiöiden ja tuottajamaiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa tapoja, joilla investointitaso voidaan vakiinnuttaa hintojen ja voittojen vaihtelusta huolimatta;

11.

toivoo, että öljy-yhtiöt investoivat viimeaikaiset merkittävät voittonsa uusien öljyesiintymien etsimiseen ja hyödyntämiseen sekä energiaa säästävien tekniikoiden parantamiseen ja öljyn korvaavien aineiden tutkimukseen (erityisesti liikenteen alalla);

12.

vaatii Euroopan unionilta ja öljyntuottajavaltioilta entistä dynaamisempaa suhdetta, johon liittyy molemminpuolinen tahto antaa ja ottaa vastaan ja jonka myötä pyritään vakaampaan ja tasaisempaan öljyn tuotantoon ja hintakehitykseen, mikä olisi kaikkien asianosaisten ja laajasti ottaen maailmantalouden etujen mukaista;

13.

pitää myönteisenä komission aloitetta maailmanlaajuisesta poliittisesta vuoropuhelusta, joka toteutettaisiin järjestämällä öljyn kuluttaja- ja tuottajamaiden välinen korkean tason huippukokous, jotta öljymarkkinoilla saavutettaisiin oikeudenmukainen tasapaino kysynnän ja tarjonnan välillä ja estettäisiin öljyn tuottajamaita pitämästä öljyn hintoja keinotekoisen korkealla tasolla;

Markkinoiden avoimuus ja hinnanmuodostus

14.

on huolissaan lisääntyvästä ja vuonna 2008 selkeästi havaittavissa olleesta öljyn hinnan volatiliteetista, joka vaikuttaa kielteisesti koko Euroopan unionin talouteen ja sen kuluttajiin;

15.

katsoo, että öljyn hinnan vaihtelut heijastavat lisääntynyttä kysyntää, öljyvarojen asteittaista ehtymistä sekä demografiaan ja kaupungistumiseen liittyvien kehityssuuntien muuttumista erityisesti kasvavan talouden maissa, joissa kysyntä kasvaa keskimääräisen tulotason nousun myötä, keinottelua hyödykemarkkinoilla sekä globaaleja taloussyklejä; painottaa lisäksi, että öljyä ja muita perushyödykkeitä on käytetty aikaisempaa enemmän osakesalkkujen hajauttamiseen Yhdysvaltain dollarin heikkenemisen seurauksena;

16.

on huolissaan öljyn hinnoissa esiintyvistä vaihteluista ja niiden vaikutuksesta talouselämän ja rahoitusjärjestelmän vakauteen; tunnustaa öljy- ja muiden energiatuotteiden aktiivisten markkinoiden hyödyt ja kehottaa samalla komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan mahdollisimman suuren läpinäkyvyyden energiamarkkinoilla;

17.

toteaa, että myös öljynviejämaiden kansantaloudet kärsivät tällaisesta volatiliteetista ja että siksi öljyn hinnan vakauttaminen on molempien osapuolten edun mukaista;

18.

pitää vastatoimista öljyn hinnannousulle 13. kesäkuuta 2008 annettua komission tiedonantoa myönteisenä ja yhtyy komission huoleen öljyn hinnan viimeaikaisesta vaihtelusta ja sen kielteisistä vaikutuksista inflaatioon, kilpailukykyyn, kauppaan ja talouskasvuun;

19.

pitää viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana tapahtuneen öljyn hinnan nousun pääsyynä voimakasta kysynnän kasvua, joka on johtanut pullonkauloihin öljyn tuotannossa, kuljetuksessa ja jalostuksessa sekä joidenkin suurten öljyalan oligopolien merkittäviin satunnaisiin voittoihin; toteaa, että selkeästi kohonneet raaka-aineiden hinnat ja rahoitusmarkkinoilla tapahtunut keinottelu ovat vahvistaneet öljyn hinnan kehittymistä;

20.

korostaa, että etusijalle on asetettava öljynjalostuksen ja öljytuotteiden kaupan alan kilpailun seuraaminen sekä kaupallisia öljyvarastoja koskevien tietojen avoimuuden lisääminen;

21.

pitää öljyn hinnan vakauttamisen kannalta välttämättömänä markkinoiden avoimuuden parantamista; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle tätä koskevia ehdotuksia; korostaa, että avoimuutta on kiireellisesti lisättävä myös tuottajamaissa, ja tuotantovolyymit ja erityisesti varantojen määrä on myös julkistettava avoimella tavalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä pyrkimään suurempaan avoimuuteen vuoropuhelussaan tuottajamaiden kanssa;

22.

pitää tässä yhteydessä tervetulleena toisessa strategisessa energiakatsauksessa ehdotettua tutkimusta siitä, mitä hyötyjä ja kustannuksia varastojen tason viikoittaisesta julkistamisesta aiheutuisi; kehottaa komissiota sisällyttämään tutkimuksen tulokset myöhempiin lainsäädäntöehdotuksiinsa öljyvarastojen vähimmäistasosta; korostaa samalla, että avoimuus on tältä osin toteutettava maailmanlaajuisesti;

23.

toteaa, että öljytuotteisiin eri kuluttajamaissa sovellettavat erilaiset tekniset vaatimukset johtavat markkinoiden pirstaloitumiseen, joka toimitushäiriöiden tapauksessa saattaa nostaa hintaa voimakkaasti; kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksia siitä, miten tällaisia markkinoille pääsyn rajoituksia voidaan poistaa;

24.

katsoo, että strategisten varastojen tehtävänä on torjua toimitushäiriöistä aiheutuvia fyysisiä pullonkauloja; torjuu tämän johdosta sekä kestävään budjettipolitiikkaan liittyvistä syistä kaikki yritykset torjua öljyn hinnan volatiliteettia käyttämällä näitä varastoja;

25.

korostaa, että on tärkeää työskennellä aktiivisesti, jotta uudet vaihtoehtoiset energiat tulevat pienten yritysten saataville, jotta niistä voidaan tehdä riippumattomampia öljyn hintavaihteluista; korostaa pk-yritysten tärkeyttä biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien energialähteiden tuotannossa; on huolissaan näiden tuotteiden tuotantoa ja kaupallistamista edelleen vaivaavista teknisistä ja lainsäädännöllisistä esteistä ja kehottaa komissiota pyrkimään kohti näiden polttoaineiden markkinoille pääsyn helpottamista;

26.

korostaa, että olisi kannustettava energiatehokkaisiin tekniikoihin ja tuotteisiin liittyvien laaja-alaisten kärkitason markkinoiden kehittämistä tehokkaalla päästökauppajärjestelmällä sekä erilaisilla muilla energiansäästötoimenpiteillä; korostaa myös, että aiheuttamisperiaatteen soveltaminen on tärkeää; muistuttaa, että mitä useampi valtio soveltaa samankaltaisia toimenpiteitä, sitä rajoitetumpi vaikutus näillä toimenpiteillä on alakohtaiseen kilpailukykyyn;

Investoinnit öljyn tuotantoon ja jalostukseen

27.

ottaa huomioon, että toimitusvarmuuden turvaamiseksi öljyalalle on IEA:n mukaan investoitava vuoteen 2020 asti vuosittain 350 miljardia Yhdysvaltain dollaria; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään politiikkoihinsa investointikannustimia erityisesti myös Euroopan unionin sisällä; korostaa tässä yhteydessä pitkäaikaisen investointivarmuuden roolia; torjuu kuitenkin yksityisten investointien ja pääomien korvaamisen julkisilla varoilla;

28.

on huolissaan meneillään olevan luottokriisin vaikutuksista öljyalan investointimahdollisuuksiin ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan ponnistelunsa kriisin ratkaisemiseksi;

29.

pitää tervetulleena panosta, jonka biopolttoaineiden lisääntyvä käyttö liikenteen alalla voisi antaa toimitusvarmuuden parantamisen kannalta; toteaa, että tämä johtaa öljyä jalostavan teollisuuden keskittymiseen ja rakennemuutoksiin; toteaa edelleen, että liikenteen alalla on lisäksi toteutettava rakenteellisia toimenpiteitä öljyn kysynnän minimoimiseksi;

30.

kehottaa jäsenvaltioita ja toimijoita pitämään näistä seikoista riippumatta huolen siitä, että Euroopan unionissa on riittävästi varakapasiteettia, jotta voidaan tasata toimitushäiriöitä esimerkiksi luonnonkatastrofien tapauksessa;

31.

kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja öljy-yhtiöitä varmistamaan riittävän koulutuksen asiantuntijoille, joita tarvitaan öljyvarojen tutkimusta ja öljyntuotantoa varten;

Kuljetusreitit

32.

pitää tervetulleena edistystä, joka Inogate-ohjelman puitteissa on saavutettu erityisesti luottamusta lisäävien toimenpiteiden alalla; kehottaa komissiota esittämään strategian tavasta, jolla tällaisia hankkeita voidaan tukea oheistoimenpiteillä sekä koordinoida paremmin;

33.

toteaa, että keskeisellä sijalla ovat hyvät naapuruussuhteet kauttakulkumaiden kesken sekä kauttakulkumaiden ja niiden naapurimaiden välillä, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan ponnistelujaan tässä suhteessa;

34.

panee merkille, että öljyputket on jätetty Euroopan laajuisten energiaverkostojen ulkopuolelle, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota harkitsemaan nykytilanteen valossa öljyinfrastruktuurin sisällyttämistä Euroopan laajuisiin energiaverkostoihin erityisesti laskevan kotimaisen tuotannon ja samanaikaisesti lisääntyvän tuontiriippuvuuden ja uuden kuljetuskapasiteetin tarpeen johdosta;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään yhteisen ulko-, kauppa- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa kohti vakiinnuttamista erityisesti poliittisen epävakauden uhkaamissa tuottajamaissa, koska vakaus muodostaa investointien ja vaurauden perustan;

36.

korostaa, että uudet öljyinfrastruktuurihankkeet, kuten Odessa–Gdansk- ja Constanța–Trieste-öljyputket, olisi jatkossakin sisällytettävä Euroopan etujen kannalta ensisijaisiksi määriteltyihin hankkeisiin;

37.

on huolissaan lisääntyvästä merirosvouksesta, joka uhkaa kansainvälistä merenkulkua ja siten myös öljykuljetuksia, ja pitää tältä osin tervetulleena neuvoston käynnistämää yhteistä toimintaa (8);

38.

on lisäksi huolissaan terrorismin aiheuttamasta uhasta kuljetusreiteille ja strategiselle infrastruktuurille, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan vuoropuhelua keskeisten toimijoiden kanssa;

Liikenne ja rakennukset

39.

kiinnittää huomiota rakennusalan energiansäästöpotentiaaliin, jolla voitaisiin vähentää öljyn ja kaasun kaltaisten fossiilisten energialähteiden kysyntää, ja pitää tervetulleena komission ja jäsenvaltioiden tämänhetkisiä ponnisteluja tämän potentiaalin paremmaksi hyödyntämiseksi;

40.

pitää tervetulleena Euroopan unionin ponnisteluja liikenteen alan energialähteiden monipuolistamiseksi; pitää markkinapohjaista lähestymistapaa parempana uusien teknologioiden käyttöönoton yhteydessä; toteaa, että hinta on paras osoitus uusien teknologioiden kilpailukyvystä; pahoittelee kuitenkin kunnianhimon puutetta suhteessa energiatehokkaiden, paremmin suunniteltujen ja kevyempien ajoneuvojen tarjoamiin mahdollisuuksiin;

41.

suhtautuu epäilleen ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden mahdollisuuksiin korvata öljy keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; kehottaa tehostamaan ponnisteluja synteettisten polttoaineiden tutkimuksen alalla;

42.

on vakuuttunut siitä, että liikenteen alan öljynkulutusta voidaan alentaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä vain, jos Euroopan unioni ja jäsenvaltiot toteuttavat myös lisätoimenpiteitä, joilla tavaraliikennettä ja liikkuvuutta siirretään kestävämpiin kuljetusmuotoihin, jotka kuluttavat vähemmän tai eivät lainkaan öljyä, kuten raideliikenne, vesiliikenne sekä kaupunkialueiden liikennemuotojen muodostamat liikkuvuusketjut (kävely, pyöräily, julkinen liikenne, yhteiskuljetukset); katsoo lisäksi, että merkittäviä energian säästöjä voidaan saavuttaa, jos otetaan suuremmassa laajuudessa käyttöön nykyaikaisia liikenteenohjausjärjestelmiä, jotka vähentävät odotusaikoja ja kiertoteitä maantie- ja lentoliikenteessä sekä merikuljetuksissa, ja jos lisäksi edistetään voimakkaammin vihreää logistiikkaa;

Suhteet maihin, joiden öljynkulutus on kasvussa

43.

katsoo, että energiapoliittiset kysymykset on otettava paremmin huomioon Euroopan unionin yhteisissä ulkosuhteissa maihin, joiden öljynkulutus on voimakkaassa kasvussa, ja että Euroopan unionin on pyrittävä siihen, että öljytuotteiden valtiontuet poistetaan;

44.

kehottaa komissiota sisällyttämään yhteiseen ulko-, kauppa- ja naapuruuspolitiikkaansa toimenpiteitä, joilla voidaan osaltaan edistää talouskasvun irrottamista öljyn kulutuksesta;

45.

korostaa erityisesti, että Euroopan unioni ei ole vielä riittävästi tarkastellut ja käsitellyt sitä, miten kansainvälisen energiavarmuuden maailmanlaajuisten edellytysten muutokset vaikuttavat geopolitiikkaan, eikä tämän seurauksia tulevan kansainvälisen hallintapolitiikan kannalta; katsoo, että kansalliset ratkaisut on jatkossa korvattava Euroopan unionin, Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan välisillä uusilla ja tiiviillä poliittisilla ja taloudellisilla yhteistyömuodoilla, joille on keskipitkällä aikavälillä myös luotava institutionaalinen muoto;

*

* *

46.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EYVL L 228, 16.8.1973, s. 1.

(2)  EYVL L 292, 16.11.1977, s. 9.

(3)  EUVL L 217, 8.8.2006, s. 8.

(4)  EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 548.

(5)  EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 580.

(6)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0308.

(7)  EUVL C 182, 4.8.2009, s. 60.

(8)  Neuvoston yhteinen toiminta 2008/851/YUTP, hyväksytty 10. marraskuuta 2008, Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen ja torjuntaan Somalian rannikkovesillä (EUVL L 301, 12.11.2008, s. 33).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/76


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Ympäristöystävällisempi liikenne ja ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin

P6_TA(2009)0119

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 ympäristöystävällisemmästä liikenteestä ja ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin (2008/2240(INI))

2010/C 87 E/14

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Ympäristöystävällisempi liikenne” (KOM(2008)0433),

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Strategia ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin” (KOM(2008)0435),

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Nykyistä kalustoa koskevat meluntorjuntatoimenpiteet rautatieliikenteessä” (KOM(2008)0432),

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan kestävästä liikkuvuudesta (1),

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen energia- ja ympäristöpolitiikan huomioon ottavasta kestävästä eurooppalaisesta liikennepolitiikasta (2),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0055/2009),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tavoitteina ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla, uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen 20 prosenttiin ja energiankulutuksen vähentäminen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä,

B.

ottaa huomioon, että komissio on ilmastonmuutoksen torjunnan yhteydessä tehnyt joukon aloitteita liikenteen kehittämiseksi ympäristöystävälliseksi, mutta että se on tämän johdosta esittänyt vain tiedonannon kaikkia liikennemuotoja koskevien ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin ja tiedonannon rautatieliikenteen melun vähentämisestä sekä lainsäädäntöehdotuksen raskaiden hyötyajoneuvojen tiemaksujen tarkistamisesta,

C.

ottaa huomioon, että eurovinjettidirektiivin (3) 11 artiklan 3 ja 4 kohdassa vahvistettiin vuonna 2006, että ”tutkittuaan kaikki vaihtoehdot, ympäristöön, meluun, ruuhkiin ja terveydenhoitoon liittyvät kustannukset mukaan lukien, komissio esittelee viimeistään 10. päivänä kesäkuuta 2008 kaikkien ulkoisten kustannusten arvioimiseksi yleispätevän, avoimen ja ymmärrettävän mallin, jota käytetään vastedes infrastruktuurimaksujen laskennan pohjana. Malliin liitetään vaikutusarvio ulkoisten kustannusten sisäistämisestä kaikissa liikennemuodoissa ja strategia tämän mallin täytäntöönpanemiseksi vaiheittain kaikissa liikennemuodoissa. Kertomukseen ja malliin liitetään tarvittaessa ehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin edelleen tarkistamiseksi”,

D.

katsoo, että ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttäminen on nivottava usean liikennemuodon käytön ja kestävän liikennejärjestelmän edistämistä koskevaan kokonaisvaltaiseen politiikkaan ja että tähän politiikkaan on sisällytettävä myös tutkimuksen edistäminen, infrastruktuurin rahoittaminen, markkinoiden avaaminen ja standardisointi; katsoo, että nämä hintasignaalit eivät kuitenkaan ole riittäviä käyttäjien käytöksen muuttamiseksi, jos heidän käytettävissään ei ole tarpeellisia vaihtoehtoja (vähemmän saastuttavat autot, vaihtoehtoiset liikennemuodot jne.),

E.

ottaa huomioon, että komissio kuvaa vakuuttavasti rautatieliikenteen melusta väestölle aiheutuvia terveyshaittoja; rautatieliikenteen aiheuttaman melun vähentämistä koskevan aloitteen ydinkohtana on kuitenkin ainoastaan vaatimus tavarajunien varustamisesta vähemmän melua aiheuttavilla jarruilla,

Ympäristöystävällisempi liikenne

1.

on ilahtunut ympäristöystävällisempää liikennettä koskevasta komission tiedonannosta ja pitää sitä tärkeänä ensimmäisenä askeleena kohti laajaa tutkimusta, jonka avulla liikenteestä ja eri liikennemuodoista voidaan tehdä ympäristöystävällisempiä, sekä sen tosiasian tunnustamisena, että on tärkeää ja välttämätöntä tehdä liikenteestä tehokkaampaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

2.

painottaa, että liikkuvuus parantaa kansalaisten elämänlaatua ja että se lisää kasvua ja työllisyyttä Euroopan unionissa, sosiaalis-taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, edistää kauppaa kolmansien maiden kanssa ja että siitä on hyötyä liikenteeseen ja logistiikkaan suoraan ja epäsuorasti osallistuville yrityksille ja työntekijöille;

3.

tunnustaa, että liikkuvuudella on sen lisäksi, että sillä on myönteisiä vaikutuksia ja että se on välttämätöntä Euroopan unionin taloudelliselle kehitykselle sekä sosio-taloudelliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle, myös kielteisiä vaikutuksia luontoon ja ihmisiin, ja puoltaa siksi EU:n liikennepolitiikan kehittämistä ympäristöystävällisemmäksi siten, että siinä otetaan huomioon liikkuvuuteen liittyvät kansalaisten ja yritysten oikeutetut edut ja samalla eliminoidaan liikenteen kielteiset vaikutukset tai ainakin vähennetään niitä, maapallon lämpenemisen torjumista vuoteen 2020 mennessä koskevien EU:n tavoitteiden mukaisesti;

4.

pitää myönteisenä, että komissio on liittänyt tiedonantoonsa luettelon kestävää liikennepolitiikkaa koskevista Euroopan unionin tähän mennessä toteuttamista toimista;

5.

pahoittelee, että komissio ei esitä kokonaisvaltaista suunnitelmaa liikenteen eli kaikkien liikenteen alojen kehittämisestä ympäristöystävällisemmiksi; toteaa, että komissio on jo tehnyt alustavia aloitteita, joiden tulisi lopulta johtaa kokonaisvaltaiseen strategiaan ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin kaikissa liikennemuodoissa; toteaa, että komissio on toistaiseksi sen sijaan

antanut liikenteen ulkoisten kustannusten arviointia ja niiden sisällyttämistä osa-alueisiin koskevan käsikirjan (ks. liikenteen ulkoisten kustannusten arviointia koskeva käsikirja),

antaa direktiivin 1999/62/EY muuttamista koskevan ehdotuksen, jonka tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus laskuttaa raskaista ajoneuvoista aiheutuvista ulkoisista kustannuksista kyseisen direktiivin 11 artiklan mukaisesti,

ehdottanut rautatieliikenteen melusta aiheutuneiden ylimääräisten kustannusten verottamista melutason mukaisesti eriytetyillä infrastruktuurimaksuilla;

6.

kehottaa siksi komissiota laatimaan tarvittavia toimia ja välineitä kaikkien liikennemuotojen kehittämiseksi ympäristöystävällisemmiksi siten, että otetaan huomioon voimassa olevat kansainväliset sopimukset ja liikenteen eri aloilla jo toteutetut toimet; kehottaa lisäksi suorittamaan näiden ehdotusten pohjalta yksittäisiä toimia koskevia tieteellisesti perusteltuja vaikutustenarviointeja sekä tutkimuksia niiden vaikutuksista eri liikennemuotojen väliseen kilpailuun sekä niiden vaikutuksista liikkuvuuden kustannuksiin ja kilpailukykyyn sekä esittämään sen jälkeen integroidun suunnitelman ja konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia liikenteen kehittämiseksi ympäristöystävällisemmäksi;

Ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin

7.

toteaa, ettei komissio ole tiedonannossaan strategiasta ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin täyttänyt parlamentin ja neuvoston sille eurovinjettidirektiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, 11 artiklan mukaisesti antamaa tehtävää, koska komissio ei ole – kuten se itsekin myöntää – laatinut eikä esittänyt kaikkien ulkoisten kustannusten arvioimiseen käytettävää yleispätevää, avointa ja ymmärrettävää mallia, sillä se ei ole myöskään tehnyt vaikutustenarviointia ulkoisten kustannusten sisäistämisestä kaikissa liikennemuodoissa eikä esittänyt kuin raskaita hyötyajoneuvoja koskevan alustavan strategian tämän mallin täytäntöön panemiseksi vaiheittain kaikissa liikennemuodoissa;

8.

toteaa, että komission tiedonannossa viitataan usein tammikuussa 2008 julkaistuun ulkoisten kustannusten arviointia koskevaan käsikirjaan, jossa on koottu yhteen liikenteen ulkoisten kustannusten laskentaa koskeva viimeisin tieteellinen tieto;

9.

toteaa, että komissio on tiedonannossaan esittänyt tieteellisesti johdonmukaiset perustelut yksittäisten ulkoisten kustannusten jakamiselle eri liikennemuotojen kesken ja käyttää keskimääräisiin kustannuksiin perustuvaa pragmaattista lähestymistapaa; yleisesti ottaen tukee komission ajatusta ulkoisten kustannusten perimisestä marginaalisen sosiaalisen kustannushinnoittelun pohjalta vuonna 2001 annetun liikennepolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan mukaisesti;

10.

toteaa, että komissio tiedonannossaan ja ehdotuksessa direktiiviksi direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta nimenomaisesti ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 5 kohdassa vahvistetun aiheuttaja-/käyttäjäperiaatteen; kehottaa komissiota kuitenkin ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin koskevissa tulevissa toimissa ottamaan huomioon kaikki jo olemassa olevat tavat sisällyttää ulkoiset kustannukset hintoihin, kuten polttoaineverot ja tienkäyttömaksut;

11.

kehottaa komissiota sisällyttämään liikenteen kehittämistä ympäristöystävällisemmäksi koskeviin tuleviin ehdotuksiin arvion eri liikennemuotojen välisen kilpailun vaikutuksesta ja siihen liittyvistä sosiaalista ja ympäristövaikutuksista, kuten tehtiin direktiivin 1999/62/EY muuttamista koskevassa ehdotuksessa, ja kehottaa komissiota tekemään niin, kun se esittää uusia liikenteen kehittämistä ympäristöystävällisemmäksi koskevia ehdotuksia;

12.

pitää valitettavana myös sitä, että komissio ei ole ehdottanut toimia EU:n laajentumisen myötä etäisyyksien kasvamisesta aiheutuvien haittojen lieventämiseksi eikä ole ennakoinut kyseisen menetelmän soveltamisen vaikutuksia etenkään jäsenvaltioissa, joissa on maantieteellisiä esteitä, ja jäsenvaltioissa, joissa ei vielä ole monimuotoisia liikennevaihtoehtoja; kehottaa siksi komissiota korjaamaan nämä puutteet seuraavan Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan uudelleentarkastelun yhteydessä;

13.

rohkaisee komissiota näin ollen esittämään Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan uudelleentarkastelun yhteydessä täydentävän ehdotuksen multimodaalisista liikennekäytävistä (”vihreät käytävät”), jotta käsiteltävänä olevan ehdotuksen mukaiset velvollisuudet kompensoitaisiin tarjoamalla mahdollisuuksia esteettömään liikkumiseen;

14.

vaatii komissiolta viipymättä ensinnäkin konkreettisia kaikkia liikennemuotoja koskevia ehdotuksia sekä toiseksi eurovinjettidirektiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, 11 artiklan mukaisen tehtävän täyttämistä, toisin sanoen ymmärrettävään malliin perustuvan ulkoisten kustannusten laskemiseen ja jakamiseen tarkoitetun kattavan suunnitelman ja vaikutustenarvioinnin esittämistä;

Meluntorjuntatoimenpiteet rautatieliikenteessä

15.

tunnustaa, että komissio nykyistä rautatiekalustoa koskevista meluntorjuntatoimenpiteistä antamassaan tiedonannossa vastaa tarpeeseen vähentää rautateiden varsilla asuville henkilöille erityisesti tavarajunista aiheutuvaa melurasitusta;

16.

painottaa, että jälkeenpäin tehtävän vaunujen kohtuuhintaisen varustelun edellytyksenä on nykyisten teknisten ongelmien ratkaiseminen ja asianmukaisiin vaatimustenmukaisuustodistuksiin liittyvän hallinnollisen rasituksen poistaminen mahdollisimman pikaisesti ja ennen sitovien säädösten hyväksymistä;

17.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen direktiiviksi melun mukaan eriytettyjen radan käyttömaksujen perimiseksi vetureilta ja vaunuilta, kannustaakseen rautatiealan yrityksiä – riippumatta niiden valitsemista teknisistä vaihtoehdoista – siirtymään mahdollisimman pikaisesti käyttämään vähän melua aiheuttavaa kalustoa ja vaihtamaan jarrupalat; katsoo, että tarvittaessa voidaan toteuttaa myös lyhyen aikavälin toimia ja että millään lainsäädäntötoimella ei saisi olla kielteistä vaikutusta raideliikenteeseen liikennemuotojen välisessä kilpailussa;

18.

odottaa, että komissio löytää ehdotuksessaan käyttökelpoisen tavan taata tuloja kohdentamalla, että rautatiealan yritysten käyttämien vaunujen lisäksi myös niiden käyttämien muiden yritysten vaunut uudelleen varustellaan;

*

* *

19.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 556.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0087.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/62/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 1999, verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä (EYVL L 187, 20.7.1999, s. 42).


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/79


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Lissabonin strategia

P6_TA(2009)0120

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä, jotka parlamentti esittää kevään 2009 Eurooppa-neuvostolle

2010/C 87 E/15

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteisön Lissabon-ohjelman (2008–2010) täytäntöönpanokertomus” (KOM(2008)0881) ja 28. tammikuuta 2009 päivätyn komission suosituksen neuvoston suositukseksi jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta vuonna 2009 ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta (KOM(2009)0034),

ottaa huomioon 27 jäsenvaltion esittämät Lissabonin strategiaa koskevat kansalliset uudistusohjelmat,

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan yhteisestä edusta: menestyminen globalisaation aikakaudella – Komission panos valtioiden ja hallitusten päämiesten lokakuiseen tapaamiseen” (KOM(2007)0581),

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista (KOM(2007)0724),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Markkinoille pääsystä raportoiminen ja puitteiden laatiminen tehokkaammalle kansainväliselle sääntely-yhteistyölle” (KOM(2008)0874),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Ajantasaiset strategiset puitteet eurooppalaiselle koulutusyhteistyölle” (KOM(2008)0865),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen” (KOM(2008)0868),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen” (KOM(2008)0876),

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2008)0800),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta (KOM(2008)0867),

ottaa huomioon 23. ja 24. maaliskuuta 2000, 23. ja 24. maaliskuuta 2001, 22. ja 23. maaliskuuta 2005, 27. ja 28. lokakuuta 2005, 23. ja 24. maaliskuuta 2006, 8. ja 9. maaliskuuta 2007 ja 13. ja 14. maaliskuuta 2008 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan eduista: menestyminen globalisaation aikakaudella (1),

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (Osa: jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajat suuntaviivat): uuden syklin käynnistäminen (2008–2010) (2),

ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen” (3),

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

Talouskriisin taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset

1.

toteaa, että maailmanlaajuinen talouskriisi, joka aiheutuu maailmanlaajuisesta makrotalouden epätasapainosta ja maailmanlaajuisesta luottokriisistä, on vahingoittanut vakavasti rahoitusjärjestelmiä koko maailmassa, myös EU:ssa; toteaa, että maailmanlaajuinen talouskriisi on johtanut arvopaperimarkkinoiden romahtamiseen kaikkialla maailmassa ja että sen kielteiset vaikutukset reaalitalouksiin ovat syvällisiä ja sen seuraukset erityisesti työllisyyden ja sosiaalisen tilanteen kannalta kauaskantoisia; korostaa, että rahoitusmarkkinat ovat ”reaalitalouden” kannalta ratkaisevan tärkeitä ja että yksi kasvun ja työllisyyden painopisteistä on – työllisyyden turvaamisen ohella – saada pääomat jälleen liikkeelle ja tarjoamaan luottoja ja rahoitusta investoinneille, mikä edellyttää luottamuksen palauttamista selkeillä sitoumuksilla ja hallitusten takuilla sekä parannetulla valvonnalla, joka kattaa kaikki rahoitusmarkkinat maailmanlaajuisesti, sekä sääntelyllä, joka tukee vastuullisten luottojen antamista markkinoille;

2.

suosittelee, että lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joita sovelletaan tasapainottamaan kriisin välittömiä suoranaisia seurauksia ja minimoimaan reaalitaloudelle aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia, sekä elvytyspaketteja on täydennettävä koordinoidulla lyhyen ja pitkän aikavälin toimintasuunnitelmalla, jolla saatetaan EU:n kansantaloudet vakaalle kasvu-uralle ja suojaudutaan vastaavilta kriiseiltä tulevaisuudessa;

3.

ottaa huomioon, että parlamentti viittasi kevään 2008 Eurooppa-neuvostolle tiedotettavista Lissabonin strategiaa koskevista näkemyksistä 20. helmikuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa (4)”rahoitusmarkkinoiden vakauden säilyttämisen ensisijaiseen merkitykseen” ja huomautti, ”että äskettäinen subprime-asuntolainakriisi osoittaa, että Euroopan unionin on kehitettävä valvontatoimenpiteitä vahvistaakseen rahoitusmarkkinoiden avoimuutta ja vakautta sekä suojellakseen paremmin asiakkaita” ja pyysi ”arvioimaan Euroopan nykyiset vakavaraisuusvalvonnan järjestelmät ja välineet”, ja kehottaa komissiota antamaan tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa suosituksia siitä, miten voidaan parantaa rahoitusjärjestelmän vakautta ja sen valmiuksia tarjota varmaa pitkän aikavälin rahoitusta eurooppalaisille yrityksille;

4.

korostaa rahoitusmarkkinoiden nykyistä ja tulevaa asemaa toimivien sosiaalisten markkinatalouksien ytimessä ja katsoo, että niiden on tarkoitus tarjota rahoitusta reaalitaloudelle ja myös tehostaa resurssien jakoa sekä tarjota talouksille hyvinvoinnin välineet, mikä taas on antanut kansalaisille mahdollisuuden nostaa kestävästi elintasoaan viime vuosikymmeninä; korostaa, että täysin luotettavat, tehokkaat ja avoimet rahoitusmarkkinat ovat edellytyksiä terveelle ja innovatiiviselle, kasvua ja työpaikkoja luovalle Euroopan taloudelle;

5.

korostaa, että rahoituskriisi on luonut tilaisuuden, jossa innovaation tarvetta kansantalouden moottorina ei enää voida jättää huomiotta; katsoo, että nyt on oikea hetki luoda dynaaminen tietoon perustettu talous, jota Eurooppa lähti rakentamaan noin kahdeksan vuotta sitten; katsoo, että on aika luoda energiatehokkain talous, jolla on edellytyksiä muuttaa maailma ja varmistaa Euroopan vauraus ja kansainvälinen kilpailukyky tulevina vuosikymmeninä; katsoo, että on aika stimuloida luovia teollisuudenaloja, joilla on mahdollisuus tuoda uutta kasvua Eurooppaan;

6.

antaa tunnustusta myönteisille tuloksille, joita on saavutettu pelastustoimenpiteillä, joilla on pyritty estämään verojärjestelmälle aiheutuvat lisävahingot; vaatii kuitenkin uutta rahoitusalan arkkitehtuuria, joka luodaan avoimella ja tehokkaalla sääntelyllä, joka on kuluttajien, yritysten ja työntekijöiden etujen mukaista; kehottaa laatimaan uusia lainsäädäntöehdotuksia sekä kansainvälisiä sopimuksia, joilla voitaisiin puuttua liialliseen riskinottoon, lainarahalla keinotteluun ja taloudelliseen lyhytnäköisyyteen, jotka ovat kriisin perussyitä; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta vastata hedgerahastojen ja yksityisen sijoituspääoman sääntelyä koskeviin parlamentin pyyntöihin, ja odottaa lainsäädäntöehdotuksia pikaisesti;

7.

korostaa kiireellistä tarvetta varmistaa, että julkista tukea saanut rahoitusala tarjoaa yrityksille ja erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset) sekä kotitalouksille riittävästi luottoja; vaatii, että pelastussuunnitelmien on sisällettävä sitovia ehtoja, jotka koskevat osingonjakoa sekä lainauskäytäntöjä;

8.

varoittaa noidankehästä, jossa investointien ja kulutuksen aleneminen johtavat työpaikkojen leikkaamiseen, liiketoimintasuunnitelmien supistamiseen ja innovaation vähenemiseen, jolloin EU todennäköisesti työnnetään syvään ja pitkäkestoiseen taantumaan; korostaa, että koordinoitu eurooppalainen reaktio on tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeä, jotta vältetään se, että kriisi johtaa erilaisiin ristiriitaisiin kansallisiin vakautus- ja elvytyssuunnitelmiin, mikä voi aiheuttaa konflikteja ja kustannuksia, heikentää sisämarkkinoita, taloudellista vakautta sekä talous- ja rahaliittoa sekä Euroopan unionin roolia maailmanlaajuisena taloudellisena toimijana;

9.

odottaa yhteisiä toimia rahoituskriisin reaalitalouteen kohdistuvien vaikutusten voittamiseksi; pyytää määrittelemään tulevia työllisyys- ja kasvuasteita koskevat vertailuarvot, joiden avulla määriteltäisiin Euroopan talouden elvytyssuunnitelman koko ja osat; kehottaa tässä yhteydessä – vakaus- ja kasvusopimuksen ja sen joustavuutta koskevien sääntöjen puitteissa – kehittämään johdonmukaisen eurooppalaisen strategian tulevia investointeja varten (esim. investoinnit laadukkaaseen ja ammattitaitoiseen inhimilliseen pääomaan, joka mahdollistaa tekniset läpimurrot ja kehityksen, sekä investoinnit innovaatioon, energiatehokkuuteen, kestäviin infrastruktuureihin, viestintäteknologiaan, yhteenliitettävyyteen sekä palveluihin, mukaan luettuna terveyspalvelut, sekä erityisesti pk-yrityksille tarjottaviin mahdollisuuksiin investoida uusiin tuotteisiin ja palveluihin), työpaikkojen ja tulojen turvaamiseksi sekä talous- ja sosiaalipolitiikkojen paremman koordinoinnin mahdollistamiseksi;

10.

katsoo, että uusiutuvista lähteistä saatava energia, energiatehokkuus ja ympäristö voivat olla stimuloivien toimenpiteiden strategisena painopisteenä, millä luodaan korkeatasoisia vihreitä työpaikkoja ja annetaan Euroopan taloudelle edelläkävijän etulyöntiasema verrattuna muihin maailman alueisiin, jotka eivät ole vielä tarttuneet tilaisuuteen;

11.

katsoo, että vain sellaisella politiikalla, jossa yhdistetään lyhyellä aikavälillä lisääntyvän työttömyyden ja köyhyyden torjuminen ja pitemmällä aikavälillä valmistautuminen taloutemme kestävyyden lisäämiseen, voidaan saada aikaan kestävä ratkaisu, jonka innoittajana on Göteborgissa aikaansaatu kestävyysstrategia, jonka on julistettu olevan osa Lissabonin strategiaa;

12.

korostaa, että Euroopan unionin tärkeimpänä tavoitteena on oltava sen kansalaisten suojeleminen talouskriisin vaikutuksilta, koska he kärsivät eniten työntekijöinä, kotitalouksien jäseninä tai yrittäjinä; katsoo, että monet työntekijät tai heidän perheensä kärsivät nyt tai tulevaisuudessa kriisistä ja että on ryhdyttävä toimiin, joilla pysäytetään työpaikkojen katoaminen ja autetaan ihmisiä palaamaan nopeasti työmarkkinoille sen sijaan että he jäisivät pitkäaikaistyöttömiksi; odottaa Eurooppa-neuvoston sopivan kevään 2009 kokouksessaan selkeistä suuntaviivoista ja käytännön toimenpiteistä, joilla turvataan työllisyys ja luodaan työpaikkoja;

13.

katsoo, että köyhyyden lisääntyminen Euroopan unionissa on talouskriisin vaikutuksista vakavin; katsoo, että on olennaista pysäyttää nykyinen työttömyyden kasvu Euroopan unionissa; katsoo, että tehokkain tapa ehkäistä ja vähentää köyhyyttä on noudattaa strategiaa, joka perustuu täystyöllisyyden, korkealaatuisten työpaikkojen ja sosiaalisen osallistamisen tavoitteisiin ja kannustaa yrittäjyyttä, pk-yritysten roolia korostavia toimenpiteitä ja investointeja; muistaa, että työmarkkinoilta syrjäytymistä käsittelevän strategian pitäisi perustua riittävään elintasoon ja tulotukeen, osallistaviin työmarkkinoihin sekä laadukkaiden palvelujen ja koulutuksen saatavuuteen; toteaa siksi, että työllisyyttä on tuettava yrittäjiä, pk-yrityksiä ja investointeja koskevilla toimilla ja aloitteita, joilla pyritään auttamaan ihmisiä palaamaan työmarkkinoille; katsoo, että työttömien uudelleenkoulutuksesta sekä koulutuksesta, jolla aikaansaadaan ammattitaitoista ja erikoistunutta työvoimaa, pitäisi tehdä ensisijainen painopisteala; katsoo, että yhteisvastuullisuuden periaate on EU:n perusperiaate ja että jäsenvaltioille on annettava yhteisön rahoitusta suunnitelmiin, joilla pyritään välttämään liiallista työpaikkojen häviämistä ja kouluttamaan työntekijöitä uudelleen ja opettamaan taitoja kouluttamattomille henkilöille; katsoo, että työlainsäädäntöä on kehitettävä, jotta voidaan lisätä joustavuutta ja turvallisuutta työmarkkinoilla sekä uutta työpaikkaa hankittaessa; katsoo, että nykyisiä yhteisön rahoitusvälineitä, kuten Euroopan globalisaatiorahastoa, on kehitettävä niin, että niitä voidaan käyttää tehokkaasti ja hyvissä ajoin niillä laajoilla talouden sektoreilla, joilta häviää työpaikkoja; on tyytyväinen komission ehdotukseen yksinkertaistaa Euroopan sosiaalirahaston perusteita ja keskittää toimet kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin;

14.

muistuttaa, että nykyinen talouden laskukausi koskettaa erityisen raskaasti pk-yrityksiä, jotka ovat Euroopan talouden kulmakivi; korostaa, että luottokriisistä ovat kärsineet eniten pk-yritykset, koska ne ovat se talouden osa, joka on eniten lyhytaikaisen käyttöpääoman varassa, ja sitä saadaan yleensä lainoilla; toteaa, että pääomien puute ja yleinen kysynnän lasku pakottavat pk-yritykset vetäytymään kaikilla rintamilla; katsoo, että koska pk-yritykset antavat suurimman panoksen BKT:hen ja ovat suurin työllistäjä EU:ssa, niiden nykyisillä vaikeuksilla on kauaskantoisia seurauksia koko EU:lle ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleville ja huono-osaisille alueille; korostaa lisäksi, että on tärkeää panna nopeasti täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä koskeva aloite yleisesti ja erityisesti säännökset, jotka koskevat pk-yrityksille Euroopan investointipankin (EIP) toimien avulla myönnettäviä lainoja;

15.

korostaa, että riittävän, kohtuuhintaisen ja turvallisen rahoituksen saanti on investointien ja kasvun ratkaiseva edellytys; katsoo, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act) ja sen tavoitteet ovat tärkeämpiä kuin koskaan, sillä pk-yritykset tarjoavat hyödyntämättömiä mahdollisuuksia talouskasvulle ja työpaikkojen luomiselle ja säilyttämiselle, ja aloite tarjoaa mahdollisuuden poliittiselle johtajuudelle ja luottamuksen lisäämiselle Euroopan yrityssektoriin;

16.

muistuttaa, että kestävää kasvua varten EU tarvitsee tervettä, dynaamista ja pätevää työvoimaa; toteaa, että tilannetta heikentää valitettavasti esimerkiksi useimpien jäsenvaltioiden negatiivinen väestönkasvu; on osoitettu, että tehokas lastenhoitoinfrastruktuuri, josta sovittiin 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneessa kevään Eurooppa-neuvostossa, on tärkeä tekijä työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä; katsoo, että perheiden olosuhteita vastaava kehittynyt lastenhoito auttaa sekä naisia että miehiä osallistumaan työelämään ja lastenkasvatukseen; toteaa, että naisten lisääntynyt työssäkäynti paitsi johtaa talouden kasvuun yleisesti niin myös auttaa lievittämään Euroopan nykyisiä demografisia haasteita; katsoo, että sukupolvien välistä yhteisvastuullisuutta on tuettava, jotta nykyisen työvoiman mahdollisuuksia voidaan hyödyntää paremmin;

17.

vaatii kuitenkin, että jäsenvaltioiden on muutettava maahanmuuttopolitiikkojaan siten, että pyritään erityisesti houkuttelemaan kohdennetulla tavalla erittäin ammattitaitoisia maahanmuuttajia, jotka vastaavat Euroopan työmarkkinoiden vaatimuksia siten, että käytetään hyväksi Yhdysvalloilla tällä alalla olevaa kokemusta ja tehdään yhteistyötä alkuperämaiden kanssa aivovuodon välttämiseksi; katsoo, että koulutuspolitiikassa olisi pyrittävä enemmän houkuttelemaan ulkomaalaisia tutkijoita ja opiskelijoita, jotka viipyvät Euroopan unionissa pitkään (esimerkiksi Erasmus mundus -ohjelma 2007-2012); katsoo, että yksi maailman johtavan tietoon perustuvan talouden luomisen keskeisistä edellytyksistä on, että kaikkien jäsenvaltioiden on taattava ja turvattava laillisten maahanmuuttajien perusoikeudet ja tarjottava heille yhteisiä eurooppalaisia arvoja ja kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittamista;

Kansalaisten tarpeet ja tarvittavat reaktiot

18.

toteaa, että nykyisen kriisin takia yhteisön Lissabonin strategiassa on monia keskeisiä toimia, jotka Euroopan unionin toimielinten olisi pantava kiireellisesti täytäntöön; katsoo, että on edistettävä alueellista ja paikallista kilpailukykyä ja kilpailusääntöjen noudattamista sekä edistettävä kuluttajapolitiikkaa markkinoiden tehokkuuden ja tasa-arvoisuuden lisäämiseksi hyödyntämällä sisämarkkinoita erityisesti vähittäiskaupassa ja palveluissa; katsoo, että on edistettävä eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen käynnistämistä, erityisesti kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 29. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY (5) osalta, sekä hyväksyttävä ja pantava nopeasti täytäntöön 25. kesäkuuta 2008 päivätty komission ehdotus neuvoston asetukseksi yksityisen eurooppayhtiön säännöistä (KOM(2008)0396); katsoo, että eurooppalaista tutkimusaluetta ja ”viidettä vapautta” koskevien ehdotusten täytäntöönpanossa on edettävä nopeasti tiedon ja innovoinnin vapaan liikkumisen edistämiseksi lisäämällä tiedonsiirtoa koulutuksen, tutkimuksen ja kehityksen ja teollisuustuotannon aloilla; katsoo, että on hyväksyttävä Euroopan laajuinen kustannustehokas yhteisön patenttijärjestelmä ja -tuomioistuin, mikä edistäisi huomattavasti eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä, helpottaisi yritysten rahoituksen saatavuutta ja tukisi innovointia;

19.

katsoo, että Euroopan unionin olisi pyrittävä yhteiseen perustavalaatuiseen tavoitteeseen: luotava työllistymismahdollisuuksia ja siten torjuttava suurtyöttömyys; katsoo, että tämän tavoitteen olisi siksi määrättävä EU:n talouden elvyttämistä koskevan suunnitelman suuruus ja osatekijät; katsoo, että yhteenkuuluvuus on välttämätöntä, jotta Euroopan talouden elvytyssuunnitelmalla ja siihen liittyvillä toimenpiteillä voidaan vaikuttaa mahdollisimman myönteisesti EU:n työmarkkinoihin; korostaa, että tarvitaan lisäponnisteluja yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tukemiseksi;

20.

kannattaa vahvasti sellaista työmarkkinapolitiikkaa, jolla kannustetaan kaikkien pääsyä työmarkkinoille ja edistetään elinikäistä oppimista; kehottaa jäsenvaltioita sekä työmarkkinaosapuolia tekemään innovatiivisia sopimuksia, joilla ihmiset pidetään työllistettyinä; tukee muun muassa pienitulosten sosiaalimaksujen alentamista vähän koulutetun työvoiman työllistettävyyden edistämiseksi sekä joissakin jäsenvaltioissa jo menestyksekkäästi kokeiltuja innovatiivisia ratkaisuja (esimerkiksi kodin- ja lastenhoidon palvelukupongit, heikommassa asemassa olevien ryhmien vuokratuet); odottaa, että tämän osalta vaihdetaan parhaita käytäntöjä;

21.

korostaa, että kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen tehokkuutta on ehdottomasti vahvistettava, jotta voidaan täyttää EU:n kansalaisten suuret odotukset erityisesti rahoitustuotteiden osalta; rohkaisee jäsenvaltioita laatimaan menettelytapoja, joilla tuetaan uhreja, joihin rahoituskriisi on vaikuttanut eniten;

22.

painottaa, että on tärkeää taata vapaa liikkuminen ja liikkuvuus työmarkkinoilla viipymättä, mutta pitää kiinni siitä, että on taattava sama palkka samasta työstä sekä työehtosopimusneuvottelujen ja ammattiliittojen roolin täysi kunnioittaminen, mukaan luettuna niiden oikeus työtaisteluun, ja korostaa, että Euroopan työmarkkinoiden liikkuvuuden esteiden poistaminen mahdollistaa eurooppalaisten työntekijöiden entistä paremman suojelun; huomauttaa, että Euroopan unionin on pyrittävä selittämään kansalaisille edut, joita laajentumisen, integroitumisen, solidaarisuuden ja työvoiman liikkuvuuden tehokkaasti yhdistävä lähestymistapa tuo mukanaan;

23.

panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön vähimmäispalkan käsitteen; katsoo, että muut jäsenvaltiot voisivat hyötyä näissä jäsenvaltioissa saaduista kokemuksista; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen osallistumisen edellytykset kaikille ja erityisesti säätämään minimipalkasta tai tekemään muita lainsäädännöllisiä ja yleisesti velvoittavia järjestelyjä tai kansallisten perinteiden mukaisia työehtosopimuksia, joiden avulla kokopäivätyötä tekevät työntekijät saavat ansioillaan kohtuullisen elintason;

24.

uskoo, että rahoituskriisi antaa mahdollisuuden tarvittaviin uudistuksiin, joissa painotetaan terveen talouden periaatteita, jotka ulottuvat koulutukseen ja taitoihin suunnatuista asianmukaisista investoinneista julkisen rahoituksen laatuun sekä innovointia ja työpaikkojen luomista ruokkivaan ympäristöön; katsoo, että kestävä kasvu ja työpaikkojen luominen Euroopan unionissa riippuvat enenevässä määrin asiantuntemuksesta ja innovoinnista EU:n kilpailukyvyn keskeisimpinä tekijöinä;

25.

kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita ryhtymään ripeästi toimiin kasvun ja työllisyyden edistämiseksi sekä kysynnän ja kuluttajien luottamuksen vahvistamiseksi; katsoo, että olennaisella sijalla on tässä yhteydessä älykkään kasvun aloite, jossa keskitytään Lissabonin strategian tavoitteisiin, kuten investointi ”tiedon kolmioon” (koulutus, tutkimus ja innovointi), vihreisiin teknologioihin, energiatehokkuuteen, kestäviin infrastruktuureihin ja viestintätekniikoihin; korostaa kyseisen aloitteen synergiavaikutusta tulevaan kilpailukykyyn, työmarkkinoihin ja ympäristön ja luonnonvarojen suojeluun;

26.

korostaa, että jäsenvaltioiden pitäisi jatkaa työmarkkinoiden uudistusta luodakseen uusia työpaikkoja ja opetusjärjestelmiä taitotason nostamisen edistämiseksi; katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi myös jatkaa ponnistelujaan tuottavuuden kasvun kannustamiseksi investoimalla enemmän opetukseen; katsoo myös, että innovaatioita ja niiden levittämistä koskeviin haasteisiin vastaaminen sekä työvoiman työllistettävyyden ja joustavuuden varmistaminen edellyttävät parempaa opetusta ja koulutusta sekä elinikäistä oppimista; katsoo kuitenkin, että inhimilliseen pääomaan investoiminen ei Euroopassa edelleenkään ole ”tietoon perustuvaa” taloutta vastaavalla tasolla;

27.

korostaa, että nykyistä kriisiä ei saa käyttää tekosyynä viivyttää kipeästi tarvittua kulutuksen uudelleensuuntaamista ”vihreisiin” investointeihin, vaan sitä olisi pikemminkin pidettävä ylimääräisenä kannustimena nopeuttaa teollisuuden kipeästi tarvittua ekologista muuntamista; on vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutoksen torjumisen taloudelliset edut ovat selkeät ja että kaikki tarvittavia toimia viivyttävät vaiheet johtavat lopulta suurempiin kustannuksiin;

28.

kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan talousarvioitaan ja investoimaan älykkään kasvun hankkeisiin ja hyödyntämään siinä täysimääräisesti tarkistettua vakaus- ja kasvusopimusta;

29.

korostaa, että jäsenvaltioiden taloudet ovat erittäin riippuvaisia toisistaan; korostaa siksi tehokkaamman koordinoinnin ja paremman hallinnon tarvetta, joka on vielä pakottavampaa kriisiaikoina; huomauttaa, että yhteistyön lisäämistä koskeva vaatimus on vahvin euroalueella; viittaa tässä yhteydessä EMU@10-päätöslauselmansa puitteissa antamiinsa suosituksiin; odottaa komissiolta selkeää ja vahvaa ohjausta kohti parannettua koordinoitua lähestymistapaa kaikkien jäsenvaltioiden kesken;

30.

uskoo, että ilmastonmuutoksen torjunnan kuoppaaminen ja ympäristöinvestointien jäädyttäminen olisi valtava virhe, jolla olisi sekä välittömiä että myöhempiin sukupolviin asti ulottuvia vaikutuksia;

EU:n toiminta-ala

31.

korostaa, että eurooppalaisten ja kansallisten elvytyssuunnitelmien sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava; kehottaa komissiota valvomaan talouskriisin sosiaalisia vaikutuksia etenkin sosiaalisen syrjäytymisen, köyhyyden ja eläkkeiden kannalta sekä esittämään niitä koskevia ehdotuksia ennen kevään 2009 Eurooppa-neuvoston kokousta;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Euroopan sosiaalirahaston pääasiallinen rahoitus suunnataan pääasiassa uudelleenkoulutukseen ja työllistettävyyden parantamiseen sekä sosiaalista osallisuutta koskeviin toimiin, jotta voidaan selvitä kriisin kielteisistä sosiaalisista seurauksista; muistuttaa, että tässä olisi keskityttävä niihin, jotka ovat kauimpana työmarkkinoilta;

33.

huomauttaa, että Euroopan unionissa tarvitaan eurooppalainen vihreä New Deal, jossa puututaan taloudelliseen, ympäristölliseen ja sosiaaliseen kriisiin; katsoo, että valmistukseen ja teollisuuteen liittyvien alojen työpaikkojen luomista on täydennettävä suurilla investoinneilla sosiaalipalveluihin, erityisesti koulutukseen ja terveydenhuoltoon, luomalla paremmat edellytykset lastemme ja opiskelijoidemme opettamiselle, lisäämällä merkittävästi opettajien määrää ja parantamalla oppimisen fyysisiä edellytyksiä, sillä ne kaikki ovat investointeja, jotka maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa;

34.

huomauttaa, että tällaisilla vihreillä New Deal -investoinneilla on myös pyrittävä saavuttamaan tehokkuusetua ja korvaamaan muita raaka-aineita kuin öljy (”elintärkeät materiaalit”), joista todennäköisesti tulee puutetta lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä ja jotka haittaavat kehitystä tietyillä aloilla, esim. tiedotus, viestintä ja viihde; panee merkille, että viimeisimpien tutkimusten mukaan kyseisistä materiaaleista voidaan saada valtavat tehokkuushyödyt, mikä vähentäisi jätettä, kustannuksia ja riippuvuutta luonnonvaroista;

35.

muistuttaa energian suhteen, että Eurooppa on tällä hetkellä riippuvainen fossiilisista polttoaineista tärkeimpänä energialähteenä; katsoo, että vaikka riippuvuutta fossiilisista polttoaineista on vähennettävä, on myös elintärkeää turvata Euroopan energian saanti; katsoo, että tämä merkitsee fossiilisten polttoaineiden lähteiden monipuolistamista siten, että samalla yritetään säilyttää energian kohtuulliset hinnat; katsoo, että jäsenvaltioiden energia-alojen on avauduttava ja että on saavutettava todellinen kilpailu; katsoo, että energiatehokkuutta on parannettava T&K-toimilla ja parhaiden käytäntöjen valtavirtaistamisella; katsoo, että koska öljyn ja kaasun hinnat ovat pitkällä aikavälillä korkeat, Euroopan unionin on voitava vähentää alttiuttaan tässä suhteessa; pitää myös erittäin tärkeänä, että EU:n harkitsisi vakavasti siirtymistä kohti energian sisämarkkinoita, jotta se voi jakaa energian tehokkaammin jäsenvaltioidensa kesken ja vähentää riippuvuuttaan kolmansista maista tulevasta energiasta; katsoo, että Euroopan unionin uusiutuvan energian osuutta on lisättävä, jotta voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista; katsoo, että tämän alan tutkimusta ja kehitystä olisi tehostettava ja olisi suosittava erilaisia paikallisia ratkaisuja, jotta voidaan parhaiten käyttää saatavissa olevia uusiutuvia energian lähteitä;

36.

katsoo, että Euroopan unioni on edelleen jäljessä Yhdysvaltain talouden innovaatiovauhdista; muistuttaa, että innovointi voi tarjota EU:n talouksille nopean elpymiskeinon tarjoamalla suhteellisen edun maailmanlaajuisilla markkinoilla; toteaa, että taloudellisen laskukauden aikana on yleinen käytäntö leikata tutkimus- ja kehitysmenoja, mikä on väärä lähestymistapa, sillä olisi toimittava juuri päinvastoin; katsoo, että T&K- ja koulutusinvestointien lisääminen parantaa tuottavuutta ja siten kasvua; kehottaa investoimaan tutkimukseen ja kehitykseen niin, että saavutetaan tavoite, joka on kolme prosenttia BKT:sta; korostaa, että EU:n talousarviosta on osoitettava suurempi osuus tutkimukseen; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi nostettava T&K-investointitavoitteitaan tai ainakin täytettävä ne ja tarjottava tukea yksityisen sektorin T&K-investoinneille verotuksellisten toimenpiteiden ja lainatakuiden avulla sekä luomalla alueellisia klustereita ja osaamiskeskuksia ja muita välineitä, jotka voivat osaltaan edistää tämän tavoitteen saavuttamista; katsoo, että aikuisopetuksen ja elinikäisen oppimisen on oltava painopistealoja politiikan kaikilla tasoilla, koska ne lisäävät tuottavuutta ja antavat tarvittavat taidot työmarkkinoille pääsyä ja työllistettynä pysymistä varten alalla, johon kohdistuu voimakasta kilpailua;

37.

muistuttaa, että 2000-luvun alussa teknologian ja televiestinnän välineet ovat vapauttaneet globalisaation voimat ennennäkemättömällä tavalla, tasoittaneet viestintä- ja työmarkkinoita ja olleet osaltaan luomassa ennennäkemättömän innovoinnin jaksoa ja tehneet talouksista entistä tuottavampia sekä yhdistäneet maailman kansalaiset; uskoo siksi, että jos Euroopan unioni maksimoi teknologian voiman ja vaikutuksen talouteen, avaa edelleen televiestinnän ja energian sekä tutkimuksen ja kehityksen markkinoita, se voi nousta meneillään olevasta taloudellisesta myllerryksestä entistä vahvempana, vahvistaa terveydenhuoltonsa laatua ja edullisuutta, edistää ilmastoa suojelevaa energiantuotantoa ja -kulutusta, kehittää koulutusta kaikissa jäsenvaltioissa ja myötävaikuttaa siihen, että Euroopan unionista tulee johtava toimija maailmassa teknologian ja sovelletun teknologisen innovaation alalla; katsoo, että tietoon perustuvassa taloudessa tarvitaan laadukkaiden palvelujen kehittämistä ja laajakaistastrategiaa, jonka avulla voidaan nopeuttaa verkkojen ajanmukaistamista ja laajentamista; katsoo, että komission Euroopan talouden elvytyssuunnitelman puitteissa antama ehdotus, jonka mukaan pyritään laajakaistaviestintäverkon täysimääräiseen kattavuuteen vuoteen 2010 mennessä, on välttämätön, jotta Euroopan unioni voi säilyttää kilpailukykynsä;

38.

kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota 21. marraskuuta 2001 päivättyyn komission valkoiseen kirjaan nuorisosta (KOM(2001)0681) sekä 22. ja 23. maaliskuuta 2005 hyväksyttyyn Eurooppa-neuvoston eurooppalaiseen nuorisosopimukseen (2005) yhtenä Lissabonin tavoitteisiin vaikuttavista välineistä; katsoo, että komission on lainsäädäntöehdotuksia valmistellessaan tarkasteltava vaikutuksia nuorisoon ja otettava huomioon nämä vaikutukset sekä tulokset, joita saadaan rakenteellisesta vuoropuhelusta nuorisojärjestöjen kanssa, ja jäsenvaltioiden on keskityttävä nuorisoon, kun ne panevat täytäntöön kansallisia Lissabonin uudistusohjelmia, ja otettava nuoret huomioon kyseisillä politiikan aloilla; katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuuden lisäämisen ja eri koulutusjärjestelmien laadun parantamisen tulisi olla etusijalla, kun määritellään uudelleen Bolognan prosessin tärkeimmät tavoitteet vuoden 2010 jälkeen, ja toimia on toteutettava kaikilla politiikan aloilla; katsoo, että erilaiset liikkuvuuteen liittyvät näkökohdat koskevat korkeakoulutuksen lisäksi myös sosiaaliasioita ja taloutta sekä maahanmuutto- ja viisumipolitiikkaa ja vaikuttavat todellisen eurooppalaisen korkeakoulutuksen alueen kehittämiseen;

39.

katsoo, että rahoitusvalvontarakenteen ”eurooppalaistaminen”, tehokkaat kilpailusäännöt, asianmukainen sääntely ja rahoitusmarkkinoiden suurempi avoimuus ovat keskipitkällä aikavälillä olennaisia, jotta voidaan välttää nykyisen kriisiin toistuminen; katsoo, että integroidut, laajat (kaikki rahoitusalat kattavat) ja johdonmukaiset valvontapuitteet, jotka alkavat tasapainoisesta lähestymistavasta suhteessa siihen, miten taloudellisen riskin rajatylittävää jakautumista säännellään yhdenmukaistetun lainsäädännön perusteella, vähentäisivät säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, kun kyseessä on toiminta, jota harjoitetaan eri lainkäyttöalueilla; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia nykyisen valvontarakenteen tarkistamiseksi näiden periaatteiden mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita tässä kohdassa mainituista toimenpiteistä huolimatta palaamaan keskipitkällä aikavälillä tasapainoiseen julkiseen rahoitukseen ja kehottaa siksi jäsenvaltioita selvittämään, miten ne aikovat saavuttaa tämän tavoitteen;

40.

tukee G20-ryhmän eurooppalaisten jäsenten Berliinissä helmikuussa 2009 tekemää päätöstä ryhtyä päättäväisiin toimiin verokeitaita ja yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita vastaan sopimalla mahdollisimman pian seuraamuksia koskevasta paketista, joka on hyväksyttävä Lontoon huippukokouksessa; suosittelee, että EU hyväksyy omalla tasollaan aiheellisen lainsäädäntökehyksen, joka sisältää sopivat kannustimet sellaisille markkinatoimijoille, jotka pidättäytyvät harjoittamasta liiketoimintaa näiden lainkäyttöalueiden kanssa; korostaa, että tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tarvitaan maailmanlaajuisesti lähennettyjä lähestymistapoja;

41.

kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan unionia muuttamaan EU:n talousarviota ja sallimaan käyttämättömien varojen käytön Euroopan unionin poliittisten tavoitteiden tukemiseksi;

42.

on huolissaan rahoituskriisin vaikutusten alueellisista eroista, jotka näkyvät muun muassa jäsenvaltioiden luottokelpoisuuserojen kasvuna, mikä johtaa lainojen korkeampiin kustannuksiin niille, joiden luokitus on alhainen; kehottaa kehittämään uusia innovatiivisia rahoitusvälineitä näiden vaikutusten lieventämiseksi ja uuden pääoman houkuttelemiseksi;

43.

korostaa, että kriisillä on monessa uudessa jäsenvaltiossa äärimmäisen kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka merkittävästi hidastavat niiden lähentymistä EU15-maiden kanssa; odottaa lisäksi seurannaisvaikutuksia, jotka vaikuttavat euroon ja euroalueen kansantalouksiin; kehottaa siksi voimakkaisiin toimiin eurooppalaisen solidaarisuuden lisäämiseksi, euroalueen suojelemiseksi ja Euroopan unionin sisäisen yhdenmukaisuuden vahvistamiseksi, ja odottaa erityisesti, että Keski- ja Itä-Euroopan kansantalouksia tuetaan vahvemmin erityisesti mukauttamalla rakennerahastoja ja globalisaatiorahastoa näille maille sekä uusille ja innovatiivisille rahoitusvälineille annettavan EIP:n erityistuen muodossa; korostaa, että Euroopan yhtenäisyys on tärkeää talouskriisin aikana, kun taloudellinen taantuma uhkaa myös Euroopan yhteisiä arvoja, kehottaa siksi komissiota tarkkaavaisempiin ja huolellisempiin toimiin uusiin jäsenvaltioihin nähden;

44.

huomauttaa, että EU:n rahoitusvälineitä pitäisi käyttää tukemaan julkisia menoja; katsoo, että Euroopan unionin talouden elpymisen edistämiseksi on parannettava kyseisten rahoitusvälineiden täytäntöönpanovauhtia ja -tasoa; katsoo, että Euroopan unionin koheesiopolitiikka ja erityisesti sen rajatylittävät osat muodostavat erinomaisen alueellisen yhteenkuuluvuuden välineen; pitää hyvin myönteisenä koheesiopolitiikan viimeaikaista ”lissabonisoitumista”; katsoo, että jos alueellisia varoja suunnataan enemmän yrittäjyyden ja uusien taitojen suuntaan, paikallisella tasolla voitaisiin saada käyttöön huomattavia varoja liiketoimintamahdollisuuksien edistämiseksi ja heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi;

45.

panee merkille, että Euroopan laajuisia liikenne- ja energiaverkkoja koskevilla ohjelmilla pitäisi myös edistää täysimääräisesti sekä Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa että Lissabonin strategian tavoitteita; katsoo, että koordinaattoreiden myönteiset ponnistelut sekä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toimeenpanoviraston perustaminen ja liikennemuotojen yhteistoiminnan tehokkuutta parantava täytäntöönpaneva lainsäädäntö ovat tuottaneet koko Euroopan unionissa monia täysin valmiita Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevia hankkeita, joilla edistetään kestävää kehitystä ja parempaa liikkuvuutta;

46.

panee merkille EIP:n olennaisen osan EU:n elvytyssuunnitelmassa; pitää myönteisenä sitä, että jäsenvaltiot ovat lisänneet EIP:n pääomaa, jotta pk-yrityksille voidaan myöntää enemmän lainoja; vaatii, että kaikkien jäsenvaltioiden pk-yritykset saavat lainoja avoimesti ja yhdenvertaisesti; kehottaa vahvistamaan EIP:n asemaa edelleen suhteessa uusiin innovatiivisiin rahoitusvälineisiin;

47.

katsoo, että talouden hallinnan alalla nykyinen talouskriisi vaatii kaikkien jäsenvaltioiden hallituksilta voimakkaita, koordinoituja ja ripeitä toimia sekä sääntelytoimia rahoitusmarkkinoiden tukemiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi; katsoo, että uusien sääntelytoimien on perustuttava avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteille ja että on suoritettava tehokasta valvontaa kuluttajien oikeuksien turvaamiseksi; katsoo, että uuden sääntelyn olisi sisällettävä vaatimuksia, jotka koskevat liiallista velkaantumista ja pankkien suurempia pääomavaatimuksia; korostaa lisäksi tässä yhteydessä nykyisiä ongelmia, jotka liittyvät arvostussääntöihin ja riskien arviointiin; katsoo, että valvonnan on pysyttävä rahoitusalan innovaatioiden mukana ja Euroopan unionin olisi kehitettävä tässä suhteessa sääntelyelintensä osaamista; katsoo, että sääntelyn lisääminen ei välttämättä merkitse parempaa sääntelyä; katsoo, että jäsenvaltioiden on koordinoitava sääntelytoimensa; korostaa, että on turvattava euroalueen rahoitustarkastuksen vakauttamisnormit ja sääntely;

48.

muistuttaa, että luottoluokituslaitoksilla on osavastuu rahoituskriisistä; pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston kehotusta nopeuttaa 12. marraskuuta 2008 päivätyn komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi luottoluokituslaitoksista (KOM(2008)0704) hyväksymismenettelyä, jotta luokituslaitoksia koskevia sääntöjä voidaan tiukentaa;

49.

kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen niin kutsuttujen mikroyritysten poistamiseksi perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25. heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (6) soveltamisalasta;

50.

uskoo, että on mitä kiireellisimmin parannettava rahoitusalan maailmanlaajuista sääntelyä, jonka tulee ulottua perinteistä pankkialaa pitemmälle, ja toteutettava rohkeita toimenpiteitä sitovien sääntöjen laatimiseksi toiminnan vakauden valvonnalle, avoimuudelle ja hyville käytännöille, ja määrättävä seuraamuksia kaikille valtioille ja alueille, jotka eivät tee yhteistyötä; kehottaa komissiota antamaan asianmukaisia ehdotuksia ja kehottaa neuvostoa valmistelemaan poliittista ilmapiiriä kansainvälisissä neuvotteluissa, jotta kyseinen lähestymistapa omaksutaan ripeästi; toteaa, että kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakaus on kaikkien yhteinen hyvä ja että vastuu sen turvaamisesta kuuluu poliittisille päättäjille;

51.

kehottaa Ecofin-neuvostoa saattamaan maaliskuuhun 2009 mennessä loppuun yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (7) tarkistuksen, jotta työvoima- ja henkilöstövaltaisten palvelujen alennettua alv-kantaa ja muita asianmukaisia toimenpiteitä voidaan käyttää kotimaisen kysynnän stimuloimiseen; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan tässä yhteydessä koordinoidusti ja yhteisvastuullisesti siten, että sallitaan alv-direktiivissä tarkoitetut alv-vähennyksen alakohtaista porrastamista koskevat vaihtoehdot, joita jäsenvaltiot voivat valintansa mukaan panna täytäntöön omien painopisteidensä mukaan; katsoo, että valikoivilla verokannustimilla pitäisi edistää kotimaista kysyntää sekä taloutta;

52.

suhtautuu erittäin myönteisesti siihen, että komissio on perustanut korkean tason ryhmän käsittelemään hallinnollisen taakan keventämistä, ja pyytää, että kyseisen ryhmän ehdotukset pannaan täytäntöön mahdollisimman pian; korostaa, että Lissabonin strategialla olisi vähennettävä yritysten sääntelytaakkaa sekä lisättävä tuottavuutta ja siten yleistä kasvua; katsoo, että Euroopan unionin on etsittävä vaihtoehtoja sääntelylle, kuultava sidosryhmiä uudesta asetuksesta ja keskityttävä asetuksen kustannus-hyötysuhteeseen;

Lissabonin strategian arviointi, seuraavat vaiheet ja tulevaisuus

53.

pitää myönteisenä Lissabonin strategiassa viime vuosina saavutettua edistystä mutta panee merkille, että monet tärkeät lainsäädäntöaloitteet ovat edelleen käsiteltävänä ja että ne pitäisi hyväksyä kiireellisesti; korostaa, että erilaisten eurooppalaisten suuntaviivojen mukaisten aloitteiden määrä ja laatu eivät ole tasapainossa; kehottaa omaksumaan tasapainoisemman lähestymistavan, jotta voidaan luoda todellinen ja monialaista tukea tarjoava eurooppalaisia politiikkoja yhdistävä uudistusohjelma; kehottaa lujittamaan EU:n uudistusohjelman ulkoista ulottuvuutta siten, että asetetaan korkeat standardit, asianmukaiset sääntelypuitteet ja yhteistyöhön perustuvat työskentelymenetelmät, jotta voidaan tehdä yhteistyötä muiden kansainvälisten taloudellisten toimijoiden kanssa ja vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission eri pääosastojen tekemää työtä uusien laatuindikaattorien kehittämisessä; kehottaa neuvostoa pyytämään komissiota varmistamaan, että niitä käytettäisiin kansallisten uudistusohjelmien tulevissa arvioinneissa ja että ne sisällytettäisiin komission valvontaan, jolloin saataisiin kattavampi ja asianmukaisempi kuva Lissabonin ja Göteborgin strategioiden menestyksestä;

54.

korostaa, että jos Lissabonin strategialta halutaan parempia tuloksia, neuvoston on käytettävä tehokasta vertaispainostusta monenvälisen valvonnan puitteissa;

55.

korostaa, että avoin koordinointimenettely, johon Lissabonin strategia on jo yhdeksän vuoden ajan perustunut, on osoittanut rajoituksensa EU:n kohtaamien uusien sisäisten ja ulkoisten haasteiden edessä; vaatii siksi, että Lissabonin strategian jälkeen tukeuduttaisiin ennakoivampaan ja globaalimpaan politiikkaan, ts. yhteisön nykyisten politiikkojen (kauppa, sisämarkkinat ja talous- ja rahaliitto jne.) ajanmukaistamiseen ja uusiin yhteisiin ulkopolitiikan aloihin (energia, ilmasto, kehitys, maahanmuutto jne.);

56.

pitää valitettavana, että kun Lissabonin strategian aikataulusta on jäljellä vain vuosi, selkeästi määritettyjä tavoitteita ei ole saavutettu ja että ohjelman aloilla saavutettu edistys on ollut riittämätöntä; katsoo, että jäsenvaltioilla ei ole ollut tarpeeksi toimeenpanokeinoja lähentyäkseen Lissabonin strategian tavoitteita; katsoo, että Lissabonin strategiaa on pidettävä merkittävänä ohjenuorana tulevaisuutta muokkaaville politiikoille, joilla pyritään vahvaan, kilpailukykyiseen ja kasvua edistävään Euroopan unioniin; katsoo siksi, että jäsenvaltioiden on otettava se vakavammin, eikä sitä saisi pitää pelkästään kaukaisten tavoitteiden joukkona vaan Euroopan unionin tulevaa kehitystä koskevana toimintasuunnitelmana;

57.

ehdottaa, että kun tarkastellaan ”Lissabon Plus”-ohjelmaa (jonka tulee alkaa vuonna 2010), lähtökohdaksi otetaan Lissabonin strategian yleinen rakenne (eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky ja vihreyttäminen, työpaikkojen lisääminen ja parantaminen, sosiaalinen osallistaminen, kestävä kehitys), mutta korostaa, että on esitettävä yhtenäisempi ja vastavuoroista tukea tarjoava lähestymistapa, jolla voidaan ratkaisevasti laajentaa Euroopan kykyä hallita Lissabonin strategiaa; kehottaa komissiota esittämään vuoden 2009 loppuun mennessä perusteellisen arvion Lissabonin strategian yhdeksästä vuodesta sekä jäsenvaltioiden saavutuksista ja sitoumuksista Lissabonin strategian tavoitteiden osalta;

58.

kehottaa komissiota analysoimaan, tarvitaanko Lissabonin strategian jälkeen uusi strategia, jolla on uudet tavoitteet ja päämäärät, sekä arvioimaan jäsenvaltioiden valmiutta panna tällainen uusi ohjelma täytäntöön sekä ohjelman toteuttamiskelpoisuutta; korostaa, että kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen kohdetta on muutettava taloudellisen taantuman takia, ja kehottaa neuvostoa sopimaan lyhyen aikavälin toimenpiteistä, joilla turvataan vuoden 2008 työllisyysaste, investoidaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja varmistetaan riittävät tulot erityisesti yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville ryhmille; odottaa, että komissio esittää näitä tavoitteita koskevia aloitteita ja ehdotuksia hyvissä ajoin ennen kevään 2010 Eurooppa-neuvoston kokousta;

59.

korostaa, että julkisten menojen ”lissabonisoitumisesta” on tultava todellisuutta kaikissa jäsenvaltioissa ja EU:n talousarviossa, sillä se valtavirtaistaisi itse Lissabonin strategian ja edistäisi merkittävästi tehokkuutta pyrittäessä saavuttamaan kasvua ja työpaikkojen luomista koskevia tavoitteita;

60.

toteaa, että Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan unionin on tehostettava kaikkia siihen liittyviä politiikkoja, kaikkia rahoitusvälineitä ja varoja sekä EU:n talousarviota, jotta kasvua ja työllisyyttä koskevia toimia voidaan nopeuttaa ja syventää; katsoo, että lyhyellä aikavälillä tarvitaan tehokkaampia verokannustimia, jotta talouskriisistä toivutaan nopeasti sillä edellytyksellä, että niillä ohjataan yksityistä kulutusta ja käyttäytymistä Lissabonin ja Göteborgin strategioissa sekä ilmasto- ja energiapaketissa asetettujen tavoitteiden mukaisesti; varoittaa tässä yhteydessä mielivaltaisista veroleikkauksista; katsoo, että verokannustimilla on oltava sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet: katsoo, että mahdollisia keinoja ovat arvonlisäverokantojen alentaminen työvoimavaltaisissa ja paikallisesti tarjotuissa palveluissa, ja katsoo, että rahoitusta voidaan tarjota vihreisiin aloitteisiin mm. energia-alalla sekä auto- ja rakennusteollisuudessa, erityisesti koska näiden alojen tuotteisiin kohdistuva kysyntä on romahtanut; katsoo, että kuluttajia voidaan esimerkiksi kannustaa hankkimaan vihreämpiä autoja ja ympäristöystävällisiä asuntoja verohelpotuksin;

61.

pahoittelee sitä, että Lissabonin strategia näkyy edelleen heikosti monien jäsenvaltioiden kansallisessa politiikassa; katsoo, että kaikkien talouden sidosryhmien mobilisointi on välttämätöntä strategian tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi; uskoo erityisesti, että työmarkkinaosapuolten, kansallisten parlamenttien, alue- ja paikallisviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan osallistuminen parantaa Lissabonin strategian tuloksia ja edistää julkista keskustelua asianmukaisista uudistuksista; katsoo, että kaikkien sidosryhmien osallistuminen voidaan varmistaa panemalla monitasoisen hallinnon periaate asianmukaisesti täytäntöön;

62.

pahoittelee jälleen kerran sitä, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio eivät ole yhdessä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean kanssa vieläkään sopineet selkeästä suunnitelmasta ja käytännesäännöistä, jotka takaisivat kaikkien asianomaisten toimielinten asianmukaisen yhteistyön ja täysimääräisen osallistumisen Lissabonin strategian jatkotoimenpiteiden asianmukaiseen käsittelyyn; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota antamaan välittömästi ehdotuksia asianomaisten toimielinten tiiviistä yhteistyöstä yhdennettyjen suuntaviivojen tarkistamiseksi sekä tulevan Lissabon II -ohjelman käsittelemiseksi ja laatimiseksi;

*

* *

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.


(1)  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 422.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0058.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0543.

(4)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0057.

(5)  EYVL L 200, 8.8.2000, s. 35.

(6)  EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.

(7)  EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/90


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Ilmastonmuutoksen torjuminen

P6_TA(2009)0121

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 EU:n strategiasta kattavan ilmastonmuutossopimuksen tekemiseksi Kööpenhaminassa ja riittävän rahoituksen myöntämisestä ilmastonmuutospolitiikalle

2010/C 87 E/16

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan,

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 hyväksymänsä ilmasto- ja energiapaketin ja erityisesti kantansa ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (1) sekä ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään osana yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämistä vuoteen 2020 mennessä (2),

ottaa huomioon 19.–20. kesäkuuta 2008 ja 11.–12. joulukuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman aiheesta ”2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia” (3),

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 14. konferenssin (COP 14) ja osapuolten neljännen konferenssin, joka toimii Kioton pöytäkirjan osapuolten (COP/MOP 4) kokouksena Poznańissa (Puolassa) 1.–12. joulukuuta 2008,

ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon aiheesta ”Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa” (KOM(2009)0039),

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma” (KOM(2008)0800),

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon ”Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET-suunnitelma) – Kohti vähähiilistä tulevaisuutta” (KOM(2007)0723),

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan,

A.

ottaa huomioon, että Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 on määrä saattaa päätökseen neuvottelut kattavasta kansainvälisestä ilmastonmuutossopimuksesta, joka olisi globaalin keskilämpötilan kohoamisen rajoittamista alle kahteen celsiusasteeseen koskevan tavoitteen mukainen,

B.

ottaa huomioon, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä on mahdollista vähentää 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja että puolta prosenttia maailman BKT:stä vastaavilla kustannuksilla tuuli- ja aurinkoenergian sekä muiden uusiutuvien energialähteiden avulla voitaisiin tuottaa lähes kolmannes maailman kokonaisenergiantarpeesta; ottaa huomioon, että energiatehokkuuden avulla kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää yli neljänneksellä ja metsien hävittäminen pysäyttää lähes kokonaan,

C.

ottaa huomioon, että yhä suurempi joukko tiedemiehiä tunnustaa, että vaarallisen ilmastonmuutoksen välttäminen edellyttää ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden vakiinnuttamista 350:en tilaavuuden miljoonasosaan (hiilidioksidiekvivalentteina), joka on aiemmin suositeltua huomattavasti matalampi taso,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni sopii neuvottelutavoitteistaan kevään 2009 Eurooppa-neuvostossa,

E.

ottaa huomioon, että EU on ponnistellut päästäkseen johtavaan asemaan kansainvälisessä ilmaston lämpenemisen torjunnassa ja tukee kaikin puolin ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) neuvotteluprosessia,

F.

ottaa huomioon, että EU on hyväksynyt edellä mainitun ilmasto- ja energiapaketin, joka muodostuu lainsäädäntötoimista, joilla kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään yksipuolisesti 20 prosenttia vuoden 1990 päästömääriin nähden vuoteen 2020 mennessä ja johon sisältyy sitoumus 30 prosentin vähennykseen etenemisestä, jos Kööpenhaminassa saadaan aikaan riittävän kunnianhimoinen kansainvälinen sopimus,

G.

ottaa huomioon, että päästöt kasvavat nopeasti kehitysmaissa, jotka eivät pysty vähentämään niitä ilman huomattavaa teknistä ja taloudellista tukea,

H.

ottaa huomioon, että 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä on seurausta metsien häviämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä, jotka ovat ilmastonmuutoksen näkökulmasta merkittävä uhka, sillä se vaarantaa metsien tärkeän tehtävän hiilinieluina; ottaa huomioon, että metsiä hävitetään hälyttävää tahtia noin 13 miljoonaa hehtaaria vuodessa, joista valtaosa sijaitsee trooppisilla alueilla kehitysmaissa,

I.

katsoo, että EU:n päästökauppajärjestelmä voi toimia päästökaupan kehittämisen mallina muille teollistuneille maille ja alueille,

J.

ottaa huomioon, että globaalit hillintätoimet voidaan toteuttaa vähän kuluja aiheuttavilla kaikkia tyydyttävillä toimenpiteillä esimerkiksi parantamalla energiatehokkuutta,

K.

ottaa huomioon, että päästöhuutokauppa voi tuottaa tulevaisuudessa huomattavan paljon tuloja, joita voitaisiin käyttää ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen mukautumiseen tähtäävien toimien rahoittamiseen kehitysmaissa,

L.

ottaa huomioon, että kehitysmaissa toteutettavien korkealaatuisten hankkeiden rahoittamisen helpottaminen riippuu erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) tapauksessa kattavasta, avoimesta ja jatkuvasta rahoituksen saatavuutta ja sen hakemista koskevasta tiedonkulusta; katsoo, että kansainvälisen yhteisön on oltava tästä vastuussa siten, että EU ottaa itselleen johtavan roolin ja toimii hyvänä esimerkkinä,

M.

ottaa huomioon, että viimeaikaisten arvioiden mukaan päästöjen vähentämiseksi tarvitaan vuoteen 2020 mennessä maailmanlaajuisesti noin 175 000 miljoonan euron verran uusia investointeja, joista yli puolet pitäisi tehdä kehitysmaihin,

N.

ottaa huomioon, että komission arvioiden mukaan metsien hävittämisen puolittaminen vuoteen 2020 mennessä maksaa vuosittain 15–25 miljoonaa euroa edellä mainittuun vuoteen saakka ja että metsien hävittämisen pysäyttämiseen tarvitaan vieläkin suurempia summia,

O.

ottaa huomioon, että kansainvälisten järjestöjen teettämien erilaisten tutkimusten mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen kustannukset kehitysmaissa liikkuvat vuosittain kymmenissä miljardeissa euroissa,

1.

korostaa, että EU:n on säilytettävä johtava rooli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa; korostaa, että on tärkeää, että EU puhuu yksimielisesti, jotta sen uskottavuus tässä roolissa säilyy;

2.

kehottaa EU:ta tavoittelemaan aktiivisesti sellaista Kööpenhaminan sopimusta, jossa otetaan huomioon viimeisimmät ilmastonmuutosta koskevat tieteelliset raportit, sitoudutaan sellaisiin vakiinnuttamismääriin ja lämpötilatavoitteisiin, joiden ansiosta vaarallinen ilmastonmuutos pystyttäisiin hyvin todennäköisesti välttämään, ja mahdollistetaan säännöllinen tarkistaminen sen varmistamiseksi, että tavoitteet ovat yhdenmukaisia uusimman tieteellisen tiedon kanssa; pitää asiaa koskevia komission ehdotuksia myönteisinä;

3.

muistuttaa, että sen lisäksi, että teollistuneet maat vähentävät huomattavasti päästöjään, myös kehitysmaiden on osallistuttava kyseisen tavoitteen saavuttamiseen maailmanlaajuisen keskilämpötilan kohoamisen rajoittamiseksi enintään kahteen celsiusasteeseen esiteollisen kauden tasoon nähden;

4.

korostaa, että päästöjen vähentäminen kehitysmaissa alle ”ei muutoksia entiseen” -tasojen on olennaisen tärkeää haluttaessa rajoittaa globaalin keskilämpötilan kohoamista selvästi alle kahteen asteeseen, mihin vaaditaan teollisuusmaiden laajaa tukea;

5.

korostaa, että kehitysmaissa tarvitaan merkittävästi enemmän taloudellisia voimavaroja päästöjä koskevien lieventämistoimien toteuttamiseksi;

6.

korostaa teollisuusmaiden vastuuta riittävän taloudellisen ja teknisen tuen antamisessa kehitysmaille, jotta niille voidaan tarjota kannustimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sitoutumiseen, ilmastonmuutoksen seurauksiin mukautumiseen, metsien häviämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä johtuvien päästöjen vähentämiseen sekä valmiuksien kehittämiseen kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen mukaisten vaatimusten täyttämiseksi; korostaa, että suurimman osan määrärahoista on oltava uusia ja virallista kehitysapua (ODA) täydentäviä;

7.

palauttaa mieliin edellä mainitun, 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman ja erityisesti sen osat, joissa käsitellään kansainvälistä ulottuvuutta sekä rahoitukseen ja talousarvioon liittyviä seikkoja, myös sen, että on tärkeää asettaa EU:n ja muiden teollisuusmaiden yhteiseksi pitkän aikavälin tavoitteeksi vähintään 80 prosentin vähentämistavoite vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990;

8.

palauttaa lisäksi mieliin antamansa suosituksen, jonka mukaan eräitä ilmasto- ja energiapakettiin hyväksyttyjä periaatteita käytettäisiin kansainvälisen sopimuksen toimintamallina erityisesti teollisuusmaiden sitoumuksia koskevaa lineaarista siirtymää, toteutuneisiin päästöihin perustuvaa eriyttämistä ja vuosittaisen hillitsemistä koskevan kertoimen sisältävän valvontajärjestelmän tiukennettua noudattamista;

9.

korostaa, että tämänhetkisen talous- ja finanssikriisin vuoksi EU:n ilmastonmuutoksen torjumista koskeva päämäärä voidaan yhdistää merkittäviin uusiin taloudellisiin mahdollisuuksiin kehittää uusia tekniikoita, luoda työpaikkoja ja parantaa energiatehokkuutta; korostaa, että sopimuksen tekeminen Kööpenhaminassa olisi riittävä kimmoke tällaisen vihreän New Deal -sopimuksen tekemiseksi, jonka avulla lisättäisiin taloudellista kasvua, edistettäisiin vihreitä teknologioita ja turvattaisiin tällaiset uudet työpaikat EU:ssa ja kehitysmaissa;

10.

kehottaa Euroopan neuvostoa pyrkimään teollisuusmaiden kanssa tehtävään kansainväliseen sopimukseen kollektiivisten kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi 25–40 prosentin tavoitteeseen, mieluummin sen yläpäähän, kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännessä arviointikertomuksessa annetun suosituksen mukaisesti siten, että kyseiset vähennykset ovat maakohtaisia;

11.

pitää huolestuttavana tarkkuuden puuttumista edellä mainitusta 28. tammikuuta 2009 päivätystä komission tiedonannosta, mitä tulee EU:n rahoitusvastuun tasoon; kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksyessään neuvotteluvaltuutusta Kööpenhaminan kokousta varten tekemään rahoitusta koskevia konkreettisia sitoumuksia, jotka ovat yhdenmukaisia tarvittavien maailmanlaajuisten ponnistelujen kanssa keskilämpötilan kohoamisen rajoittamiseksi huomattavasti alle kahden celsiusasteen;

12.

katsoo, että rahoitusta koskeviin sitoumuksiin pitäisi, kuten Eurooppa-neuvosto totesi joulukuussa 2008, sisältyä jäsenvaltioiden lupaus siitä, että ne käyttävät merkittävän osan EU:n päästökauppajärjestelmän tuottamista huutokauppatuloista ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja siihen mukautumiseen tähtäävien toimien rahoittamiseen niissä kehitysmaissa, jotka ratifioivat kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, mutta korostaa, että koska alle 50 prosenttia EU:n päästöistä katetaan päästökaupan avulla, myös muita jäsenvaltioiden talouden sektoreita on sisällytettävä näiden tärkeiden toimien rahoittamista koskeviin ponnistuksiin;

13.

painottaa, että tällaisten sitoumusten on mahdollistettava ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) yhteydessä sovittujen virallista kehitysapua täydentävien ja jäsenvaltioiden vuosittaisista talousarviomenettelyistä riippumattomien mekanismien ennakoitava rahoittaminen;

14.

suhtautuu myönteisesti edellä mainitussa 28. tammikuuta 2009 päivätyssä tiedonannossa kaavailtuun kahteen innovatiivista rahoitusta koskevaan vaihtoehtoon, edellyttäen, että ne suunnitellaan siten, että niiden avulla taataan riittävän ennakoitavissa oleva rahoituksen taso; lisäksi on suosituksen kanssa yhtä mieltä siitä, että tämä on yhdistettävä ilmailualan ja meriliikenteen huutokauppaamisesta hankittuun rahoitukseen yläraja- ja kauppajärjestelmien mukaisesti;

15

pitää myönteisenä komission ajatusta, että osa rahoituksesta olisi myönnettävä lainoina, sillä tiettyjen toimintojen avulla voidaan luoda kaikkia tyydyttävä tilanne myös kehitysmaissa;

16.

korostaa, että sitovien tavoitteiden ansiosta investoijat pystyisivät paremmin arvioimaan ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia ja että ne saisivat investoijat osallistumaan hankkeisiin, jotka olisivat lieventämis- ja mukautumistavoitteen mukaisia; korostaa lisäksi olevan tarpeen selkiyttää yksityisen pääoman roolia tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavissa investoinneissa;

17.

katsoo kuitenkin, että on ensiarvoisen tärkeää hyväksyä kattavampi ilmastopolitiikan tulevaa rahoittamista koskeva toimintasuunnitelma, jossa käsiteltäisiin kaikkia asiaankuuluvia osa-alueita ja rahoituslähteitä; pitää edellä mainittua 28. tammikuuta 2009 annettua komission tiedonantoa lupaavana lähtökohtana kyseisille toimille, mutta korostaa, että sitä on tarpeen vahvistaa selkeästi määritellyillä toimilla; kehottaa Eurooppa-neuvostoa antamaan komissiolle tehtäväksi laatia viipymättä kyseinen toimintasuunnitelma Kööpenhaminan neuvotteluja silmällä pitäen;

18.

katsoo, että suuri osa kollektiivisesta rahoitusosuudesta kehitysmaiden lieventämisponnistelujen ja mukautumistarpeiden kattamiseksi on omistettava metsien hävittämisen ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttämistä koskeville hankkeille sekä metsityshankkeille tällaisissa maissa;

19.

suhtautuu myönteisesti Kioton pöytäkirjaan perustuvan puhtaan kehityksen mekanismiin (CDM), jonka avulla kehitysmaat voivat mahdollisesti osallistua hiilimarkkinoille; korostaa, että kompensaatioiden käyttö siihen, että teollisuusmaat pystyvät saavuttamaan päästövähennystavoitteensa, ei voi kuulua kansainvälisessä ilmastonmuutossopimuksessa määriteltyyn kehitysmaiden vastuuseen lieventää kasvihuonekaasupäästöjään; painottaa näin ollen, että tulevaisuuden kompensaatiomekanismeihin on sisällyttävä tiukat hankkeiden laatua koskevat kriteerit, jotta teollisuusmaat eivät ottaisi kustannuksiltaan edullisia vähentämisvaihtoehtoja pois kehitysmailta, jotta taattaisiin tällaisten hankkeiden korkea taso luotettavien, todennettavien ja todellisten päästövähennysten avulla, jotka huolehtivat näin ollen myös tällaisten maiden kestävästä kehityksestä;

20.

katsoo, että EU:n kollektiivisen rahoitusosuuden kehitysmaiden lieventämisponnistelujen ja mukautumistarpeiden kattamiseksi ei pitäisi olla alle 30 000 miljoonaa euroa vuosittain vuoteen 2020 mennessä ja että summa voi kasvaa ilmastonmuutoksen vakavuutta ja sen kustannustasoa koskevan uuden tiedon myötä;

21.

korostaa, että ongelma ratkaistaan vain osittain kehitysmaiden lieventämisponnistelujen ja mukautumistarpeiden kattamiseen myönnetyillä rahasummilla; painottaa, että varat on käytettävä kestävällä tavalla välttäen byrokratiaa, erityisesti pk-yritysten tapauksessa, ja korruptiota; korostaa, että rahoituksen on oltava ennakoitavaa, koordinoitua ja avointa siten, että kehitysmaiden valmiuksia kehitetään sekä keskus- että paikallistasolla ja etusijalle asetetaan ei ainoastaan hallitukset vaan myös ilmastonmuutoksesta kärsivät ihmiset; painottaa tässä yhteydessä jatkuvan ja helposti hyödynnettävän tarjolla olevaa rahoitusta koskevan tiedon tärkeyttä; kehottaa neuvostoa ja seuraavaa puheenjohtajavaltiota Ruotsia edistämään näitä periaatteita ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) Kööpenhaminan ilmastokonferenssia (COP15) koskevien neuvottelujen aikana Kööpenhaminassa joulukuussa 2009;

22.

kehottaa komissiota lopettamaan aikaisemman vastustuksensa metsätalouden sisällyttämiselle päästökauppajärjestelmään; katsoo, että sekä markkinarahoitusta että markkinoiden ulkopuolista rahoitusta tarvitaan tulevaisuudessa metsän hävittämisen ja rappeutumisen aiheuttamien päästöjen vähentämistä (REDD) koskeviin mekanismeihin vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan sopimuksen mukaisesti; tässä yhteydessä kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan johtoaseman metsän hävittämisen ja rappeutumisen aiheuttamien päästöjen vähentämistä (REDD) koskevien pilottihiilimarkkinoiden kehittämiseksi; kehottaa lisäksi komissiota ja neuvostoa harkitsemaan yksityiskohtaisesti, miten markkinoihin perustuva ja markkinoiden ulkopuolinen metsätaloutta koskeva rahoitus voisi täydentää toinen toistaan;

23.

katsoo, että EU:n johtavan aseman myötä taloudellisen ja teknisen tuen tarjoamisessa kehitysmaille Kööpenhaminan neuvottelujen onnistumismahdollisuudet paranevat huomattavasti; katsoo, että EU:n on osoitettava johtajuutta rahoituksen alalla tarjoamalla jo varhaisessa vaiheessa konkreettisia summia neuvotteluja varten on tarpeen riittävän kotimaisen julkisen tuen mobilisoimiseksi kehitysmaiden rohkaisemiseksi hyväksymään kunnianhimoisia sitovia päästövähennystavoitteita ja muiden OECD:n jäsenmaiden kannustamiseksi osallistumaan vastaavalla tavalla;

24.

myöntää, että EU kokonaisuudessaan on saavuttamassa Kioton tavoitteen, mutta huomauttaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat kaukana Kioton tavoitteen saavuttamisesta, mikä voi vaarantaa EU:n uskottavuuden Kööpenhaminan prosessissa; painottaa sen vuoksi, että jäsenvaltioiden, jotka eivät ole saavuttamassa Kioton tavoitetta, on tehostettava toimenpiteitään;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UNFCCC:n sihteeristölle ja pyytämään tätä välittämään sen edelleen kaikille sopimuspuolille, jotka eivät ole EU:n jäsenvaltioita.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0610.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0611.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0042.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/94


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Työllisyyspolitiikan suuntaviivat

P6_TA(2009)0122

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivojen täytäntöönpanosta vuosina 2008–2010

2010/C 87 E/17

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 vahvistamansa kannan työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 2008-2010 (1),

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (KOM(2008)0800),

ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 15. heinäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/618/EY (2),

ottaa huomioon komission 28. tammikuuta 2009 antaman ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (KOM(2008)0869),

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 11. ja 12. joulukuuta 2008 antamat päätelmät, joissa vahvistetaan EU:n toimintakehys taantuman välttämiseksi ja taloudellisen toiminnan sekä työllisyyden ylläpitämiseksi,

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa (3),

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että talouskasvun ja työllisyyden sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan välillä on vahva yhteys,

B.

ottaa huomioon, että nykyinen talouskriisi on ennennäkemätön haaste työllisyyden lisäämiselle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle ja että Euroopan unionin taloustilanteen ennustetaan heikentyvän vielä entisestään niin, että vuonna 2009 unionissa työllisyyden kasvu hidastuu tai jopa kääntyy negatiiviseksi ja työttömyys lisääntyy,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan työllisyysstrategia ja työllisyyspolitiikan suuntaviivat ovat keskeisiä Lissabonin strategian kehykseen kuuluvia välineitä, joilla pyritään vastaamaan työmarkkinoiden haasteisiin,

D.

ottaa huomioon, että unionilla ja jäsenvaltioilla on yhteinen vastuu käsitellä globalisaatioon liittyviä haasteita, mahdollisuuksia ja kansalaisten epävarmuuden tunteita,

E.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen rahoitus- ja talouskriisi edellyttävät, että unioni vastaa päättäväisesti ja koordinoidusti, jotta voidaan välttää työpaikkojen menetykset, tukea kansalaisten riittäviä tuloja ja välttää taantuma sekä kääntää talouden ja työllisyyden nykyiset haasteet mahdollisuuksiksi,

F.

katsoo, että näin ollen on kiireellisesti tehostettava ponnistuksia kaikilla hallinnon tasoilla työmarkkinoiden ja muiden merkityksellisten toimijoiden osallistuessa investoimalla ihmisiin ja uudenaikaistamalla Euroopan työmarkkinoita ja erityisesti soveltamalla joustoturvaan liittyviä lähestymistapoja yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa kansallisten tapojen ja käytäntöjen mukaisesti,

Yleistä: talouden elpyminen ja työllisyyspoliittiset suuntaviivat

1.

katsoo, että ankaran maailmanlaajuisen taantuman ja sen vuoksi, että EU:n työttömyyden ennustetaan nousevan vähintään 3,5 prosenttiin vuoden 2009 loppuun mennessä, unionin ja sen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan keskeisinä tavoitteina on oltava: mahdollisimman monen työpaikan säilyttäminen ja suojeleminen kysynnän lyhytaikaiselta seisahtumiselta; työpaikkojen luomisen edistäminen; ja sekä työttömien työntekijöiden ostovoiman tukeminen että sen tukeminen, että he pystyvät nopeasti saamaan uuden työpaikan; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille selkeän signaalin siitä, että työllisyyspolitiikan suuntaviivat olisi pantava täytäntöön mainitussa hengessä, ja pitämään työllisyyttä ensisijaisena tavoitteena siten, että komissio antaa 19. maaliskuuta koontuvalle kevään 2009 Eurooppa-neuvostolle ehdotuksen, joka koskee Euroopan työllisyysaloitetta, mikä koordinoidaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa työllisyyden turvaamiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi;

2.

pitää ilahduttavana komission tiedonantoa Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta ja sitä, että tiedonannossa korostetaan yhteyttä lyhytaikaisten verokannustimien ja pitkän aikavälin Lissabonin strategian ja yhdennettyjen suuntaviivojen välillä; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää varmistaa, että jäsenvaltioiden toteuttamat mahdolliset lyhyen aikavälin toimenpiteet talouden elvyttämiseksi edistävät yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamista;

3.

panee merkille nykyisen kriisin keskeisenä dilemmana, että Euroopan talouspolitiikan välineet eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä vastatakseen menestyksellä edessä oleviin haasteisiin; vaatii siksi politiikan olennaisten välineiden tarkistusta ja päivittämistä, erityisesti yhdennettyjen suuntaviivojen, vakaus- ja kasvusopimuksen sekä kestävän kehityksen strategian, jotta ne voidaan yhdistää paremmin Euroopan unionin älykästä kasvua koskevaan New Deal -ohjelmaan;

4.

korostaa, että yhdennetyt suuntaviivat olisi kohdennettava uudestaan ottaen huomioon talouden kääntyminen laskuun, ja kehottaa neuvostoa sopimaan lyhyen aikavälin toimenpiteistä, jotta voidaan varmistaa vuoden 2008 työllisyysaste ja investoida ilmastonmuutoksen vastustamiseen, ja kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia kansallisten käytäntöjen mukaisesti varmistamaan riittävät tulot ja kiinnittämään siinä erityistä huomiota yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin; odottaa, että komissio esittää näitä tavoitteita koskevia aloitteita ja ehdotuksia hyvissä ajoin ennen kevään Eurooppa-neuvostoa;

5.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden koordinoituja investointeja Lissabonin strategian tärkeimpiin tavoitteisiin – tutkimukseen, koulutukseen, aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan, lastenhoitoon ja yksityisten investointien kannustimiin – on pidettävä työllisyyspolitiikan tärkeimpinä tekijöinä, ja että lastenhoitoinfrastruktuuria on pidettävä yhtenä erityisesti naisten työelämään osallistumisen lisäämisen edellytyksistä; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään nämä yleiset periaatteet kaikkeen politiikkaansa kuullen työmarkkinaosapuolia jäsenvaltioiden kansallisista uudistusohjelmista;

Työllisyyspolitiikan suuntaviivat 2008–2010: tinkimättömän täytäntöönpanon kiireellisyys

6.

toteaa, että suuntaviivojen täytäntöönpanon yhteydessä jäsenvaltioiden on:

otettava huomioon vaatimukset, jotka liittyvät työllisyyden korkean tason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan sekä opetuksen, koulutuksen ja ihmisten terveyden suojelun korkean tason varmistamiseen, ja

pyrittävä torjumaan sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää;

7.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava tehostettu vuorovaikutus työllisyyden suuntaviivojen ja sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallistumista koskevan prosessin avoimen metodin koordinoinnin välillä;

8.

katsoo, että jäsenvaltioiden on yhteistyössä työmarkkinakumppanien kanssa ja kunkin jäsenvaltion kansallista perinnettä kunnioittaen tutkittava ja raportoitava kansallisissa uudistussuunnitelmissaan siitä, kuinka ne voivat parantaa Euroopan unionin sosiaalilainsäädännön periaatteiden ja sääntöjen, työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten sekä yhtäläisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteiden kunnioittamista ja täytäntöönpanoa;

9.

toistaa, että on tärkeää käyttää joustoturvan käsitettä suuntaviivassa 21, jotta voidaan luoda silta työpaikkojen välille, ja korostaa, että tämä edellyttää korkean tason suojelua sosiaaliturvajärjestelmissä ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa;

10.

pitää tässä yhteydessä ilahduttavana komission lausumaa siitä, että on tärkeää vahvistaa aktivointiohjelmia erityisesti vähemmän ammattitaitoisten työntekijöiden osalta, lisätä työllistämistukia ja lyhyitä kursseja heikossa asemassa oleville ryhmille ja suurimmassa pitkäaikaistyöttömyyden vaarassa oleville, tarjota (uudelleen)koulutusta ja uusia taitoja, joita tarvitaan vähemmän kärsimään joutuneilla sektoreilla, varmistaa asianmukainen sosiaaliturva, joka tarjoaa turvalliset tulot, sekä sitoutua ratkaisevalla tavalla sosiaaliseen vuoropuheluun ja työmarkkinaosapuolten osallistumiseen;

11.

korostaa kohdistettujen toimien merkitystä heikossa asemassa olevien ryhmien osalta korkean työttömyyden aikana, erityisesti kohdistettujen toimien, jotka kohdistuvat pitkäaikaistyöttömiin, vammaisiin ja maahanmuuttajiin;

12.

uskoo, että kun otetaan huomioon talouskriisin vakavuus, komission on oltava valmis toteuttamaan poikkeuksellisia toimenpiteitä, mukaan luettuna mahdollisuus käyttää laajemmin Euroopan globalisaatiorahastoa, jonka on kyettävä tukemaan työntekijöitä hyvin monenlaisissa tilanteissa, myös tilapäisissä työsuhteissa työskenteleviä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa, ja avata tilapäisesti Euroopan sosiaalirahasto tukemaan työllisyyden säilyttämistoimenpiteitä koulutusohjelmien avulla;

13.

uskoo, että talouskriisi edellyttää EU:n toimenpiteiden tehostamista rakennemuutoksen käsittelyssä, erityisesti oikeuden tietoon ja kuulemisoikeuden vahvistamista;

14.

katsoo, että EU:n rakennerahaston seuraavassa uudistuksessa olisi keskitettävä rahaston huomiota enemmän kestävien, korkealaatuisten työpaikkojen luomiseen;

15.

korostaa lisäksi koulutuksen merkitystä paitsi työntekijöiden työllistettävyyden parantamisessa myös heidän liikkuvuutensa parantamisessa, mikä on tärkeää sisämarkkinoiden toiminnan kannalta; painottaa siksi muodollisesti ja epämuodollisesti saatujen taitojen validoinnin merkitystä;

16.

korostaa suuntaviivan 23 ja elinikäiseen oppimiseen kohdistettavien huomattavien investointien merkitystä, jotta voidaan alentaa työttömyysastetta ja saavuttaa parempien työpaikkojen luomista koskeva tavoite; korostaa tässä yhteydessä, että kansalaisilla olisi oltava yhtäläinen mahdollisuus päästä ja osallistua elinikäisen oppimisen ohjelmiin ja kiinnittää samalla erityistä huomiota heikossa asemassa oleviin ryhmiin; painottaa, että Euroopan sosiaalirahastoa ja Euroopan globalisaatiorahastoa olisi käytettävä rahoittamaan tällaisia toimia välittömästi;

17.

pahoittelee sitä, että ne, joilla on matalin alkuperäisen koulutuksen taso, ikääntyneet, maaseudulla asuvat ja vammaiset kaikkien todennäköisimmin jäävät osallistumatta koulutukseen, pätevöittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen kaikissa maissa;

18.

painottaa, että aikuiskoulutuksen saatavuuden parantaminen on oleellista osallistumisen lisäämisessä ja että toimenpiteisiin saatavuuden tehostamiseksi on kuuluttava oppimispaikkojen ja lastenhoitojärjestelyjen paikallinen saatavuus, avoimeen ja etäopiskeluun liittyvät palvelut syrjäisillä alueilla asuville, tiedotus ja ohjaus, räätälöidyt ohjelmat ja joustavat opetusjärjestelyt;

19.

muistuttaa, että nuorten työttömyysluvut Euroopassa ovat yhä liian korkeat; muistuttaa myös, että kokemukset aikaisemmista talouskriiseistä ovat osoittaneet, että nuorten aikuisten, jotka koulutuksen päättäessään jäävät työttömiksi, kyky päästä työmarkkinoille heikentyy huomattavasti; korostaa sen vuoksi, että on tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot täyttävät suuntaviivan 18 tavoitteen, jonka mukaan koulun päättäneelle nuorelle on tarjottava neljän kuukauden kuluessa työtä, oppisopimuskoulutusta, lisäpätevöitymistä tai muita työllistymistä kohentavia toimia;

20.

kehottaa toteuttamaan päättäväisiä toimia, joilla pyritään ratkaisemaan ongelma naisten vähäisestä osallistumisesta työelämään; muistuttaa, että naisten työllisyysaste on yleisesti matalampi ja että naisilla miehiä useammin on osa-aikatyötä; painottaa siksi sellaisen politiikan tärkeyttä, jossa miehet ja naiset ottavat yhtäläisen vastuun; tämän saavuttamiseksi kehottaa jäsenvaltioita kiireellisesti täyttämään Barcelonan päämäärien mukaiset velvoitteensa;

21.

toteaa huolestuneena, että osa-aikatyö, jossa työskentelevistä suurin osa on naisia, on erityisen altis talouskriisin vaikutuksille;

22.

katsoo, että korkean työttömyyden aikana on selvä vaara, että alueellinen ja sosiaalinen koheesio kärsivät, ja painottaa siksi suuntaviivaa 17, joka koskee sosiaalisen ja alueellisen koheesion toteutumisen vaikutusta puutteiden korjaamisessa tällä alueella; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita edistämään kaikkien ryhmien aktiivista sosiaalista integroitumista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi kohtuullisten tulojen ja laadukkaiden sosiaalipalvelujen avulla, sekä varmistamalla pääsyn työmarkkinoille työllistymismahdollisuuksien tarjoamisen sekä ammattikoulutuksen käynnistämisen tai sen jatkamisen avulla;

23.

korostaa, että erityisesti talouskriisin aikana on tärkeää investoida sosiaaliturvaan; katsoo, että kyseessä on ala, joka huolehtii monista tärkeistä yhteisön palveluista ja myös työllistää monia; korostaa, että sosiaalialaa on sen vuoksi pidettävä yllä, jotta voidaan välttää yhteisön palvelujen laadun heikkeneminen ja työttömyyslukujen kasvu;

24.

toteaa pahoillaan, että tämän talouskriisin aikana saattaa esiintyä jonkin verran palkkoihin kohdistuvaa painetta eräissä yrityksissä vapaaehtoisena vaihtoehtona valikoivalle lomauttamiselle; korostaa kuitenkin, että on tärkeää, että kriisin ei anneta painaa palkkoja alaspäin yleisesti; katsoo, että on tärkeää, että:

jokainen jäsenvaltio kansallisten perinteiden ja käytäntöjen mukaisesti omaksuu toimintatavan, jonka avulla erittäin alhaisiin palkkoihin perustuva kilpailu poistetaan markkinoilta,

kollektiiviset työmarkkinasopimukset ovat laaja-alaisia,

kollektiivisten työmarkkinasopimusten hierarkiaa kunnioitetaan,

palkkoja ja työehtoja, jotka on vahvistettu kollektiivisissa työehtosopimuksissa ja/tai työlainsäädännössä, noudatetaan ja ne pannaan täytäntöön käytännössä;

Tarve koordinoituihin toimiin vastauksena talouskriisiin

25.

korostaa ennalta ehkäisevien ja koordinoitujen investointien merkitystä kaikissa jäsenvaltioissa, myös tuotantoinfrastruktuuriin, koulutukseen ja ilmastonmuutokseen, jotta voidaan saavuttaa tavoite työllisyystason nostamisesta, edistää laadukkaiden työpaikkojen luomista ja turvata sosiaalinen koheesio; painottaa tässä yhteydessä EU:n tuen merkitystä modernin ja kestävän teollisuuden kehittymiselle;

26.

painottaa, että on tärkeää paitsi luoda lisää työpaikkoja, myös säilyttää olemassa olevat työpaikat ja parantaa niiden laatua;

27.

kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan kaikkien asianosaisten toimijoiden omistautumisen edistämistä ja heidän osallistumisensa parantamista, soveltuvin osin myös työmarkkinaosapuolien ja muiden sidosryhmien, jotta työllisyyspolitiikan suuntaviivat voidaan panna tehokkaalla tavalla täytäntöön;

*

* *

28.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.


(1)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0207.

(2)  EUVL L 198, 26.7.2008, s. 47.

(3)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0467.


1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/98


Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Euroopan talouden elvytyssuunnitelma

P6_TA(2009)0123

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. maaliskuuta 2009 Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (2008/2334(INI))

2010/C 87 E/18

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Elvytys Euroopassa” (KOM(2009)0114),

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (KOM(2008)0800),

ottaa huomioon 29. lokakuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon aiheesta ”Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys” (KOM(2008)0706),

ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta vuonna 2009 ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta (KOM(2009)0034),

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon tilapäisistä yhteisön puitteista valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä (1),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteisön Lissabon-ohjelman (2008–2010) täytäntöönpanokertomus” (KOM(2008)0881),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen” (KOM(2008)0876),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Single Market Review: one year on (SEC(2008)3064),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”Kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin sopimuksen ulkoisesta ulottuvuudesta: Markkinoille pääsystä raportoiminen ja puitteiden laatiminen tehokkaammalle kansainväliselle sääntely-yhteistyölle” (KOM(2008)0874),

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 päivätyn komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta (KOM(2008)0867),

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2007 päivätyn komission tiedonannon kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (2008–2010), johon sisältyy komission suositus jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi (EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan nojalla) ja ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla) (KOM(2007)0803),

ottaa huomioon 7. toukokuuta 2008 päivätyn komission tiedonannon ”EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen” (KOM(2008)0238),

ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmat ja päivitetyt kansalliset uudistusohjelmat kaudeksi 2008–2010,

ottaa huomioon Jacques de Larosièren johtaman EU:n rahoitusvalvonnan korkean tason asiantuntijaryhmän kokoonpanon ja sen 25. helmikuuta 2009 komissiolle toimittaman kertomuksen kevään 2009 Eurooppa-neuvostoa varten,

ottaa huomioon 11. ja 12. joulukuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät talous- ja rahoituskysymyksistä,

ottaa huomioon 12. lokakuuta 2008 pidetyn euroryhmän valtionpäämiesten ja pääministerien kokouksen, jonka tavoitteena oli hyväksyä koordinoitu pelastussuunnitelma talouskriisin vuoksi,

ottaa huomioon 13. ja 14. maaliskuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät kasvua ja työllisyyttä koskevan uudistetun Lissabonin strategian (2008–2010) uuden syklin käynnistämisen suhteen,

ottaa huomioon 7. lokakuuta 2008 annetut talous- ja rahoitusasioiden neuvoston päätelmät taloudelliseen myllerrykseen kohdistettavista välittömistä vastatoimista,

ottaa huomioon 4. marraskuuta 2008 kokoontuneen talous- ja rahoitusasioiden neuvoston päätelmät taloudellisesta tilanteesta, rahoituskriisiin vuoksi toteutettavista toimenpiteistä ja kriisiä koskevan kansainvälisen huippukokouksen valmistelusta,

ottaa huomioon 2. joulukuuta 2008 annetun talous- ja rahoitusasioiden neuvoston tuen 11. ja 12. joulukuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston toimille,

ottaa huomioon Euroopan unionin rahoitustarkastusviranomaisten, keskuspankkien ja valtionvarainministeriöiden välisen 1. kesäkuuta 2008 tehdyn yhteistoimintapöytäkirjan rajatylittävästä rahoitusalan vakaudesta,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston kokouksesta 15. ja 16. lokakuuta 200822. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman (2),

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä poliittisista suuntaviivoista (Osa: jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajat suuntaviivat): uuden syklin käynnistäminen (2008–2010) (3),

ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen (4) (päätöslauselma EMU@10),

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista (5),

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman ja siihen liitetyt suositukset komissiolle Lamfalussy-prosessin jatkotoimista: tuleva valvontarakenne (6),

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0063/2009),

A.

katsoo, että kansainvälinen talous ja maailmanlaajuiset markkinat ovat viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana kasvaneet ennennäkemättömällä ja historiallisesti ainutlaatuisella tavalla, kun tuotantokapasiteetti on mahdollistanut entistä useamman ihmisen vaurastumisen, mutta nyt kapasiteettia on mukautettava kysynnän vähenemisestä aiheutuvan talouden hidastumisen johdosta,

B.

ottaa huomioon, että rahoitus- ja talouskriisi syvenee päivä päivältä, ja että paljon voimakkaampien ja tehokkaampien toimien puuttuessa toistaiseksi kriisi on tuomassa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioiden yhä lähemmäksi yhteiskunnallista ja poliittista kriisiä, mikä vaatii solidaarisuutta Euroopan unionissa,

C.

katsoo, että kansainvälisen ja eurooppalaisen talouden taantuman torjumisen päähaasteita ovat nyt rahoitus- ja pääomamarkkinoilla vallitseva luottamuksen puute sekä kasvava työttömyys,

D.

katsoo, että meneillään olevan rahoituskriisin ennennäkemättömän laajuuden ja sitä seuranneen taantuman syvyyden vuoksi rahoitusmarkkinoiden sääntely- ja hallintokehystä on uudistettava sekä EU:n että kansainvälisellä tasolla, jotta estetään kansainvälisen talouden tulevat ongelmat ja vastaavien ongelmien syntyminen rahoitusmarkkinoilla sekä lujitetaan EU:n taloutta kestämään paremmin muutoksia,

E.

ottaa huomioon, että keskeisten rahoituslaitosten romahtaminen heikentää luottomarkkinoita, estää pääomavirtoja, investointeja ja kauppaa sekä alentaa hintoja ja arvostuksia, mikä vähentää vakautta ja pääomia, joita rahoituslaitokset tarvitsevat luotonantoon ja yritykset turvatakseen oman rahoituksensa,

F.

katsoo, että meneillään olevan rahoituskriisin syiksi ovat osoittautuneet löyhä rahapolitiikka ja poliittisista syistä tapahtunut asuntoluottojen lisääminen sekä makrotaloudellinen epätasapaino, joka vallitsi ensisijaisesti Yhdysvaltojen sekä kehittyvien talouksien välillä, jollainen esimerkiksi Kiina ennen oli; korostaa tarvetta kehittää EU:n kilpailukykyä ja investointeja entisestään infrastruktuurien ja tutkimuksen sekä uusien yritysten ja markkinoiden luomisen alalla,

G.

ottaa huomioon, että EU:n politiikan laatijoiden päätavoitteena olisi taloudellisen elpymisen turvaamisen yhteydessä oltava rahoitus- ja pääomamarkkinoiden toiminnan palauttaminen sekä työllisyyden turvaaminen, jolloin annetaan mahdollisuus auttaa EU:n taloutta palaamaan kasvun, investointien ja uusien työpaikkojen uralle,

H.

katsoo, että nykyistä taantumaa olisi hyödynnettävä ympäristöystävällisten sijoitusten ja työpaikkojen luomiseen Lissabonin ja Göteborgin pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi ja ilmasto- ja energiapaketin toteuttamiseksi;

I.

ottaa huomioon, että taloudellisen elpymisen turvaaminen edellyttää koordinoituja toimia EU:n kilpailulainsäädännön ja valtion tukia koskevan lainsäädännön puitteissa sekä rahoitus- ja työmarkkinoiden vakautta siten, että samalla ei vääristetä yritysten välistä kilpailua tai luoda epätasapainoa jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan turvata EU:n talouden vakaus ja kilpailukyky,

J.

ottaa huomioon, että rahoituskriisin vaikutukset reaalitalouteen ovat johtaneet poikkeuksellisiin taloudellisiin oloihin, jotka edellyttävät nopeita, kohdennettuja, väliaikaisia ja suhteellisia toimenpiteitä ja päätöksiä, joilla pyritään löytämään ratkaisuja ennennäkemättömään maailmanlaajuiseen talous- ja työllisyystilanteeseen, ja katsoo, että vaikka julkinen interventio on välttämätön, se vääristää yksityisen ja julkisen sektorin asianmukaisia rooleja normaalitilanteessa,

K.

toteaa, että parlamentti on jo käsitellyt rahoitusalan nykyisen sääntelykehyksen puutteita lainsäädäntöehdotuksiin liittyvissä kannanotoissaan ja antamissaan päätöslauselmissa,

L.

ottaa huomioon, että yhteisön tuoreimmat tiedot vuodelle 2009 ennakoivat taloudellisten olojen nopeaa heikkenemistä kaikkialla Euroopan unionissa, ja katsoo, että Euroopan unionilla ja jäsenvaltioilla on nyt viime kädessä vastuu makrotalouden vakauden, kestävän kasvun ja työllisyyden turvaamisesta,

M.

ottaa huomioon, että rahoituskriisi on paljastanut ongelman, joka aiheutuu siitä, että talouspolitiikan sääntelyä koskeva kysymys on yhtäältä ratkaistava EU:n tasolla, ja siitä, että taloudelliset elvytyssuunnitelmat kuuluvat toisaalta jäsenvaltioiden viranomaisten toimivaltaan,

N.

katsoo, että yksittäisten jäsenvaltioiden aloittamat lyhyen aikavälin toimet vaativat kattavaa EU:n koordinointia, jotta varmistetaan toisaalta yhteiset kerrannaisvaikutukset ja jotta toisaalta vältetään heijastusvaikutukset, markkinoiden vääristyminen ja turhat päällekkäisyydet,

O.

katsoo, että lyhyen aikavälin toimien on oltava yhteensopivia pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa ja tuettava niitä, jotta Euroopan unionista voidaan tehdä kilpailukykyisin tietopohjainen talous siten, että ei heikennetä tulevaa luottamusta ja turvataan makrotaloudellinen vakaus,

P.

katsoo, että jäsenvaltioiden erilaiset valmiudet osallistua elvytysohjelmiin olisi tunnustettava; katsoo, että olisi kehitettävä laaja täydentävä EU:n lähestymistapa, jossa keskitytään toisiaan tukevien talous-, työllisyys-, ympäristö- ja sosiaalipolitiikkojen yhdistelmään,

Q.

katsoo, että euroalueen jäsenyys on lisännyt taloudellista vakautta kyseisissä jäsenvaltioissa; katsoo, että taloudellisen taantuman torjumiseen tähtäävien vastuullisten hallitusten toimien lisäksi kansalaiset odottavat tällaisen taantuman aikana vahvaa Euroopan unionin sääntelyä sekä sosiaalista ja alueellista koheesiota samalla kun turvataan säännöt ja periaatteet, jotka takaavat vahvan ja vakaan valuutan,

R.

katsoo, että on olennaisen tärkeää palauttaa luottamus, jotta rahoitusmarkkinat pystyvät toimimaan asianmukaisesti, jolloin lievennetään reaalitaloudelle aiheutuvia seurauksia,

S.

katsoo, että valuuttakeinottelu, pääomapako ja kansainvälisten luottomarkkinoiden jäädyttäminen vaikuttavat vakavasti Euroopan unioniin hiljattain liittyneisiin jäsenvaltioihin, jotka eivät kuulu euroalueeseen,

Yleistä

1.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen käynnistää Euroopan talouden elvytyssuunnitelma vallitsevan vakavan taloudellisen taantuman vastatoimena; panee merkille, että yhteisön osuus tästä ehdotuksesta muodostaa 15 prosenttia elvytysohjelman talousarviosta, joka on pantava täytäntöön viipymättä;

2.

korostaa, että elvytyssuunnitelman ensisijaisena tavoitteena on oltava Euroopan unionin talouden ja kilpailukyvyn stimulointi, jotta voidaan turvata kansalaisten mahdollisuudet ja turvallisuus ja välttää työttömyyden kasvu; katsoo, että elvytyssuunnitelmalla on käännettävä taloudellisen taantuman suunta siten, että annetaan uudelleen rahoitusmarkkinoille mahdollisuus moitteettomaan toimintaan, helpotettava investointeja ja parannettava kasvun ja työllisyyden mahdollisuuksia samalla kun vahvistetaan EU:n taloutta ja työmarkkinoita sekä parannetaan kasvun ja työpaikkojen luomisen edellytyksiä;

3.

odottaa edellä mainitun lisäksi, että komissio ohjaa selkeästi ja tehokkaasti kaikkien jäsenvaltioiden toimien koordinointia syvenevän talouskriisin hallitsemiseksi, jotta turvataan mahdollisimman moni työpaikka ja työllisyys yleensä Euroopan unionissa;

4.

vaatii, että kaiken taloudellisen tuen on oltava nopeaa, kohdennettua ja väliaikaista; varoittaa EU:n kilpailupolitiikan mahdollisesta syrjäytymisestä ja vesittymisestä; kehottaa mahdollisimman pian palaamaan oikeudenmukaisiin kilpailtuihin markkinoihin perustamissopimuksissa määritellyllä tavalla; panee huolestuneena merkille julkisen velan ja budjettivajeiden nopean kasvun; vaatii lisäksi, että heti kun mahdollista palataan terveeseen valtiolliseen rahoitustilanteeseen tarkistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla, jotta vältetään liiallisen taakan sälyttäminen tuleville sukupolville;

5.

korostaa, että yhteisön kilpailupolitiikkaa koskevista väliaikaisista poikkeuksista ja poikkeuksellisista menettelyistä on luovuttava ja normaalitilanteeseen on palattava selkeästi määritellyissä aikarajoissa;

6.

korostaa, että elvytyssuunnitelmalla on pyrittävä oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen kansainväliseen sopimukseen, joka seuraa Kioton pöytäkirjaa vuonna 2012, ja että tällaisessa sopimuksessa on muun muassa annettava köyhemmille valtioille tilaisuus päästä köyhyydestä eroon edistämättä maapallon lämpenemistä siten, että niitä autetaan investoimaan laaja-alaisesti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja uusiutuvaan energiaan sekä energiatehokkuuteen;

7.

panee huolestuneena merkille julkisen velan ja budjettivajeen nopean kasvun; on huolestunut siitä, että julkinen velka voi muodostua tulevien sukupolvien kannalta liialliseksi taakaksi;

8.

myöntää, että tarve mukautua maailmanlaajuiseen kilpailuympäristöön ja kääntää Euroopan talous takaisin kasvu-uralle ovat hyvin tärkeitä yhteisiä tavoitteita, mutta kehottaa samalla Euroopan unionia tehostamaan investointejaan ammattitaitoon, koulutukseen ja kestävien työpaikkojen luomiseen, työpaikkojen turvaamiseen ja joukkotyöttömyyden estämiseen siten, että varmistetaan rakentavat veropolitiikat, joiden olisi autettava määrittelemään elvytyssuunnitelman laajuus ja osatekijät; odottaa kevään 2009 Eurooppa-neuvostolta selkeitä ohjeita ja konkreettisia toimia työllisyyden turvaamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi;

9.

suosittelee tehokkuutta koskevana olennaisena edellytyksenä, että kansallisten elvytyssuunnitelmien koordinoinnin avulla tehdään mahdolliseksi, että kukin ohjelma voidaan laatia kunkin maan erityistarpeiden mukaiseksi yhteinen etu, ilmastonmuutoksen torjumiseksi määritellyt yhteiset strategiat ja erityisesti työllisyyteen kohdistuva mahdollisimman voimakas kerrannaisvaikutus huomioon ottaen;

10.

kehottaa laatimaan uusia horisontaalisia aloitteita EU:n tasolla, koska erilaiset kansalliset valmiudet ja talousarviota koskeva liikkumavara voivat synnyttää hyvin epäsymmetrisiä tuloksia kaikkialla Euroopan unionissa; muistuttaa kuitenkin, että jokainen jäsenvaltio vastaa julkisen talouden kurinalaisuudesta, investoinneista ja rakenneuudistuksista;

11.

kehottaa voimakkaasti välttämään vaaraa, että toteutetuista ratkaisuista tulee joukko kansallisia politiikkoja, mikä voi aiheuttaa konflikteja ja kustannuksia sekä heikentää yhtenäismarkkinoita, talous- ja rahaliittoa ja Euroopan unionia maailmanlaajuisena toimijana;

12.

kannattaa komission sitoutumista tarkistettuun vakaus- ja kasvusopimukseen ja panee merkille komission halukkuuden hyödyntää kaikkea sopimuksessa tarkoitettua joustavuutta, jotta jäsenvaltiot pystyvät reagoimaan asianmukaisesti talouskriisiin, ja erityisesti arvioida, ovatko lyhyen aikavälin investointipäätökset yhteensopivia keskipitkän aikavälin budjettitavoitteiden kanssa ja johtavatko ne kestävään kasvuun ja pitkän aikavälin Lissabonin tavoitteisiin;

13.

painottaa, että jäsenvaltioiden on ehdottomasti edelleen noudatettava tarkistettua vakaus- ja kasvusopimusta, jotta voidaan yhtäältä ratkaista tehokkaasti tämänhetkinen poikkeuksellinen tilanne ja toisaalta varmistaa luja sitoutuminen siihen, että normaali budjettikuri saadaan palautettua heti kun talous elpyy, samalla kun vahvistetaan sopimuksen suhdanteita tasoittavia ominaisuuksia;

Rahoitusmarkkinat: kriisinhallinnasta tulevaisuuden terveisiin markkinoihin

Rahoitusalaa koskevan luottamuksen palauttaminen

14.

pitää tervetulleina lyhyen aikavälin toimenpiteitä rahoitusjärjestelmää kohtaan tunnetun luottamuksen palauttamiseksi; muistuttaa, että kriisin ytimessä olevien perusongelmien eli äärimmäisen riskinoton, lainarahalla keinottelun ja lyhytnäköisyyden palkitsemisen torjumiseksi kyseiset hätätoimenpiteet ovat riittämättömiä; muistuttaa, että on tarkasteltava palkkiojärjestelmiä rahoitusalan epävarmuuden mahdollisina lähteinä;

15.

kehottaa jäsenvaltioita koordinoituihin toimiin, joilla mahdollistetaan yleiset ja selkeät kansalliset pankkitakuut, jotka kattavat vastuut mutta jättävät osakepääoman ulkopuolelle, jotta voidaan lieventää luottomarkkinoilla vallitsevaa epävarmuutta ja helpotetaan niiden toimintaa;

16.

kehottaa etenkin euroalueeseen kuuluvia jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta suureen eurooppalaiseen lainaan, jonka jäsenvaltiot takaisivat yhdessä;

17.

toteaa jälleen, että yksityishenkilöiden ja yritysten, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, säästöjen ja luotonannon turvaaminen on kaikkein tärkein peruste sille, että rahoitusjärjestelmään puututaan tämänhetkisin poikkeuksellisin julkisin toimin; muistuttaa jäsenvaltioiden hallituksia niiden vastuusta ja siitä, että ne ovat vastuuvelvollisia parlamenteille käytettäessä julkisia varoja pelastamissuunnitelmiin, ja suosittelee voimakkaasti, että EU:n tasolla otetaan käyttöön ja koordinoidaan riittävät valvontakeinot ja tarvittaessa seuraamukset, joilla varmistetaan tällaisten tavoitteiden saavuttaminen;

18.

korostaa, että on tärkeää varmistaa, että keskuspankkien koronalennukset siirretään luotonsaajille;

19.

muistuttaa, että lainsäätäjien ja jäsenvaltioiden kyseisten viranomaisten on tutkittava perusteellisesti pankkien ja pankkiirien viime kuukausien toimet ja määriteltävä, onko pankkitoiminnan romahdukseen osaltaan vaikuttanut paheksuttava tai jopa rikollinen käyttäytyminen, sekä varmistettava, että julkisen intervention ja korkoja koskevien rahapoliittisten päätösten avulla on voitu lieventää luottokriisiä;

20.

katsoo, että rahoituslaitosten pelastuspakettien täytäntöönpanoa on valvottava tarkasti, jotta varmistetaan yhdenvertaiset toimintaedellytykset, mukaan luettuina vakavaraisuustaso, odotetut hyödyt, pankkien välisten markkinoiden likviditeetti ja henkilöstöresurssien kehitys sekä asiakkaiden luottamus riippumatta siitä, ovatko kyseessä yksityisasiakkaat vai yrittäjät;

21.

katsoo, että pankkisektorin pelastussuunnitelmiin olisi liitettävä ehtoja, jotka koskevat rahallisia kannustimia, luottojen myöntämistä, lainaehtoja, alan rakennejärjestelyjä ja sosiaalipolitiikan ehtojen suojelua;

22.

katsoo, että mikroluottojen, joita pidetään tehokkaina välineinä ja joilla on voimakas kerrannaisvaikutus, kehittämistä olisi kannustettava erityisesti siten, että ne asetetaan edellytykseksi julkista tukea saaneille kaupallisille pankeille;

23.

vaatii, että uutta sääntely-ympäristöä harkittaessa etusijalle on asetettava se, että pankit palaavat normaalille luotonannon tasolle, jotta voidaan elvyttää arvopaperistamisprosessia, joka on olennaisen tärkeä kiinnelainarahoituksen, autolainojen ja luottokorttirahoituksen toipumisen kannalta;

24.

kehottaa komissiota laatimaan selkeän analyysin pelastuspaketin vaikutuksesta rahoitusalan kilpailukykyyn ja pankkien välisten markkinoiden toimintaan; kehottaa komissiota perustamaan monialaisia ryhmiä, joihin kuuluu asiantuntijoita komission kilpailun pääosastosta, talouden ja rahoituksen pääosastosta sekä sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosastosta, kolmesta tason 3 valvontakomiteasta sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän edustajia tiedon keräämiseksi ja sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioissa tehdään tasapuolisia, korkealaatuisia ja oikea-aikaisia päätöksiä;

Entistä tehokkaammat sääntely- ja valvontarakenteet

25.

katsoo, että vaikka Euroopan keskuspankilla (EKP) ei ole virallista valvontavaltuutusta, sen roolia on vahvistettava euroalueen rahoitusalan vakauden valvonnassa ja erityisesti EU:n laajuisen pankkialan valvonnassa; suosittelee siksi, että EKP:n olisi osallistuttava systeemisesti tärkeiden rahoituslaitosten EU:n laajuiseen makrotason vakavaraisuuden valvontaan perustamissopimuksen 105 artiklan 6 kohdan nojalla;

26.

pahoittelee, ettei ole olemassa selkeitä EU:n välineitä ja politiikkoja, joilla käsiteltäisiin perusteellisesti ja ajoissa rahoituskriisin epäsymmetrisiä vaikutuksia euroalueeseen kuuluvissa ja sen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa;

27.

kehottaa uudelleen komissiota analysoimaan niiden pankkien toimintaa, jotka siirsivät varoja hiljattain yhteisöön liittyneistä jäsenvaltioista sen jälkeen, kun muut jäsenvaltiot olivat hyväksyneet pelastussuunnitelmat, ja tarkastelemaan huolellisesti hiljattain yhteisöön liittyneiden jäsenvaltioiden valuutoilla keinottelua (lyhyeksi myynti); kehottaa komissiota ilmoittamaan kyseisten analyysien tuloksista de Larosièren ryhmälle ja parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle;

28.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ratkaisemaan pikaisesti pankkitakuisiin liittyvän ongelman, jotta pankkeja estettäisiin EU:ssa joutumasta vararikkoon samalla tavalla suunnitelluilla järjestelmillä, jolloin elvytetään pankkien välistä lainanantoa, mikä on olennainen edellytys sille, että pankkikriisi saadaan loppumaan ja herätetään luottamusta reaalitaloutta kohtaan, lisätään investointeja ja kulutusta sekä pyritään siten selviämään talouskriisistä;

29.

kehottaa ponnekkaasti Larosièren ryhmää käsittelemään parlamentin aikaisemmissa päätöslauselmissaan esittämiä rahoitusmarkkinoiden valvontaan liittyviä suosituksia; kehottaa komissiota hyväksymään parlamentin ehdotukset, jotta voidaan luoda vakaat ja tehokkaat sääntely- ja valvontarakenteet, joilla voidaan ehkäistä tai rajoittaa tulevien kriisien kielteisiä vaikutuksia; kehottaa neuvostoa ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin suhtautumisen näihin päätelmiin ennen kuin se ilmoittaa hyväksyvänsä ne;

30.

ottaa huomioon de Larosièren ryhmän suositukset ja korostaa, että monia niistä parlamentti on vaatinut jo useiden vuosien ajan; pitää myönteisenä komission aikomusta käyttää aloiteoikeuttaan ja ryhtyä toimiin talouskriisiin liittyvien kiireellisimpien ongelmien ratkaisemiseksi, ja kehottaa komissiota käynnistämään mainitun prosessin mahdollisimman nopeasti; kehottaa kevään 2009 Eurooppa-neuvostoa antamaan tehokkaan poliittisen sysäyksen ja laatimaan kaikkia oikeudellisia aloitteita koskevan etenemissuunnitelman, jotta neuvosto ja parlamentti voivat hyväksyä mainitut aloitteet yhteispäätöksellä ja oikea-aikaisesti;

31.

vahvistaa, että entistä suurempi avoimuus ja parempi riskienhallinta sekä koordinoitu valvonta tarjoavat eniten ratkaisuja kriisien ehkäisyyn jatkossa ja että sääntelyn uudistamisen on oltava kattavaa ja vaikutettava kaikkiin rahoitusmarkkinoiden toimijoihin ja liiketoimiin; huomauttaa, että rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuinen luonne edellyttää uudistusten kansainvälistä koordinointia; korostaa, että sääntelyaloitteiden tavoitteena on oltava avoimuuden, kestävyyden, vakauden ja aiempaa suuremman vastuullisuuden edistäminen markkinoilla; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta vastata parlamentin pyyntöihin, jotka koskevat hedgerahastoja ja pääomasijoituksia;

32.

katsoo, että luottoluokituslaitosten olisi korjattava tietoaukot ja paljastettava epävarmuustekijät sekä eturistiriidat; korostaa tarvetta tarkistaa ja parantaa kirjanpitopolitiikkaa, jotta vältettäisiin suhdannevaikutukset;

33.

kehottaa huolellisesti arvioimaan, voivatko tulevat toimet, joilla pyritään rahoitusalan moitteettomaan sääntelyyn, ja erityisesti sääntelykehyksen makrotason vakavaraisuuden valvonta, vaikeuttaa taloudellista elpymistä ja rahoitustuotteiden alan innovaatiota tai tehdä sen mahdottomaksi ja vähentää EU:n rahoitusmarkkinoiden houkuttelevuutta, mikä ohjaa rahavirrat ja yritykset kolmansien maiden markkinoille; toistaa, että se aikoo parhaansa mukaan säilyttää johtoasemansa maailman rahoitusmarkkinoilla;

Reaalitalous: kriisi tilaisuutena saavuttaa kestävä kasvu

Työllisyyden turvaaminen ja kysynnän lisääminen

34.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia käytettävissään olevia keinoja EU:n yritysten ja erityisesti pk-yritysten tukemiseksi, jotta on mahdollista edistää työpaikkojen luomista ja lujittaa sijoittajien, työnantajien, työntekijöiden ja kuluttajien luottamusta EU:ssa;

35.

suosittelee voimakkaasti, että riittävä, kohtuuhintainen ja järkevällä tavalla turvallinen luototus varmistetaan pikaisesti kaikkialla Euroopan unionissa pk-yrityksille, kansalaisille ja niille aloille, joilla kestävä tulevaisuus on vaarassa kriisin ja erityisesti luottojen saannin vaikeuden vuoksi; kehottaa komissiota varmistamaan tätä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihdon;

36.

korostaa, että nykyisessä tilanteessa, jossa pk-yritykset kärsivät vakavista kassavirtaongelmista ja luotonsaannin vaikeuksista, viranomaisten ja yksityisasiakkaiden olisi noudatettava pk-yritysten korkeintaan 30 päivän maksuaikaa; vaatii komissiota käsittelemään asiaa tarkistettaessa maksuviivästysdirektiiviä (7);

37.

kehottaa panemaan sekä EU:n että kansallisella tasolla täysimääräisesti ja nopeutetusti täytäntöön parlamentin suositukset, jotka liittyvät komission tiedonantoon ”’Pienet ensin’ Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)” (KOM(2008)0394);

38.

kehottaa käynnistämään kattavan eurooppalaisen työllisyysaloitteen yhtäältä takaamalla, että yrityksen perustaminen on mahdollista missä tahansa Euroopan unionissa maksutta kolmen päivän kuluessa ja että ensimmäisten työntekijöiden palkkaamista koskevat muodollisuudet voidaan hoitaa yhden pisteen kautta, ja toisaalta vahvistamalla erityisesti vähän koulutusta saaneiden aktivointijärjestelyjä henkilökohtaisella neuvonnalla, intensiivisellä koulutuksella tai uudelleenkoulutuksella sekä ammattitaidon parantamisella, oppisopimuksilla, tuetuilla työpaikoilla sekä itsenäisille ammatinharjoittajille ja yrityksille tarjottavalla starttirahalla; tukee lisäksi sitä, että komissio voi osoittaa Euroopan sosiaalirahaston varoja taitojen kehittämiseen ja yhteensovittamiseen;

39.

suosittelee voimakkaasti, että EU:n työllisyysaloitteeseen sisällytetään varhaisvaiheen interventio tilanteessa, jossa työpaikkoja ei vielä ole menetetty, jotta voidaan vähentää työmarkkinoilta syrjäytymisen vaaraa; katsoo, että tällaiset interventiot edellyttävät merkittäviä investointeja koulutukseen ja koulutuksen tarjoajien lisäämiseen siten, että samalla keskitytään koulutusohjelmien ja työhön palaamiseen tähtäävien ohjelmien parempaan koordinointiin, eikä niitä pitäisi käyttää ainoastaan lyhyen aikavälin toimenpiteinä vaan niillä olisi myös pyrittävä nostamaan pätevyystaso mahdollisimman korkealle, jotta voidaan nostaa yleistä taitotasoa Euroopan unionissa ja vastata nykyisen talouden muuttuviin tarpeisiin;

40.

pitää myönteisinä komission ehdotuksia Euroopan sosiaalirahastosta, Euroopan globalisaatiorahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta annettujen asetusten muuttamisesta, mukaan lukien menettelyjen yksinkertaistaminen ja tukikelpoisten kustannusten laajentaminen palvelemaan työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden päämääriä vielä tehokkaammin ja siten, että jatketaan keskeisten talouden alojen työllisyyden tukemista ja varmistetaan, että tällaista apua annettaessa painopisteenä säilyy sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, jotta vältetään epäsymmetrinen kehitys Euroopan unionissa; toivoo työllisyyden tukemiseen tarkoitettujen määrärahojen myöntämisen nopeuttamista ja yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tukemiseen tarkoitettujen EU:n ohjelmien suuntaamista uudelleen, mukaan lukien ohjelmat, joilla taataan kaikille asianmukaiset elinolot ja korkealaatuisten yleispalvelujen saatavuus;

41.

kehottaa jäsenvaltioita investoimaan sosiaaliseen talouteen, joka voi osaltaan edistää kasvua, koska sillä on huomattavaa potentiaalia luoda korkealaatuisia työpaikkoja ja vahvistaa sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

42.

korostaa, että on syytä noudattaa yhteisiä joustoturvan periaatteita ja turvata samalla kaikille riittävä sosiaalinen suojelu, etenkin sosiaaliturvajärjestelmä, joka tarjoaa asianmukaisen suojan kansallisia perinteitä kunnioittaen;

43.

kehottaa komissiota seuraamaan edelleen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n työmarkkinoiden tilanteen kehittymistä ja kriisin vaikutusta näihin markkinoihin sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin käynnistääkseen Euroopan unionin kansantalouksissa kestävän kasvun;

44.

korostaa tarvetta varmistaa riittävä elintaso kaikille unionin kansalaisille ja kehottaa toteuttamaan riittäviä hätätoimenpiteitä; kehottaa mukauttamaan sosiaalipolitiikkoja taantumasta selviytymiseksi tukemalla aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja sosiaalista osallisuutta sekä kiinnittämällä erityistä huomiota yhteiskunnan haavoittuvimpiin jäseniin;

45.

kehottaa komissiota pikaisesti arvioimaan laman riskejä, jotka vaikuttavat teollisuuden aloihin kaikkialla Euroopassa, jotta tarvittaessa voidaan puuttua asioihin EU:n tasolla; korostaa kuitenkin, että jotkut EU:n teollisuuden ongelmista eivät välttämättä aiheudu ainoastaan rahoituskriisistä; katsoo siksi, että valtiontuet olisi kohdistettava huolellisesti, jottei edetä rahoituskriisien vaikutuksien tasoittamista pidemmälle, ja valtiontukiin on yhdistettävä mahdollisimman tiukat rakenneuudistusta, innovaatioinvestointeja ja kestävyyttä koskevat ehdot;

46.

varoittaa EU:n kilpailusääntöjen liiallisesta höllentämisestä, koska se voisi heikentää sisämarkkinoita; on huolestunut siitä, että kansalliset reaktiot talouden taantumaan saattavat aiheuttaa protektionismia ja kilpailun vääristymistä, mikä horjuttaisi pitkällä aikavälillä vakavasti unionin kansalaisten taloudellista vaurautta;

47.

kehottaa arvioimaan kansallisiin pelastussuunnitelmiin sisältyviä toimia siltä kannalta, miten ne vaikuttavat suoraan ostovoimaan;

48.

kehottaa neuvostoa hyväksymään ehdotuksen, jonka mukaan kaikki jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa alennettua alv-kantaa energiatehokkaisiin hyödykkeisiin ja palveluihin ja pitkälti työvoimavaltaisiin ja paikallisesti tuotettuihin palveluihin, kun otetaan huomioon niiden mahdollinen työllisyyttä ja kysyntää kohentava vaikutus;

49.

korostaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) ohjelma antaa lisäarvoa Lissabonin strategian ja Euroopan unionin ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa sekä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä, ja samalla se tukee sopivasti kokonaiskysynnän ylläpitämistä Euroopan unionissa; painottaa 30 ensisijaisen TEN-T-hankkeen tärkeyttä – erityisesti rajatylittävien yhdyskäytävien osalta – talouden elvyttämisessä ja liikennemuotojen parempaa, ympäristöystävällistä yhdistämistä (komodaalisuutta) koskevien lisääntyvien vaatimusten saavuttamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään uusia tapoja liikenteen infrastruktuurien rahoittamiseksi ja lisäämään olennaisesti TEN-T-hankkeiden määrärahoja seuraavassa EU:n rahoituskehyksessä ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa;

50.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta alentaa pienituloisempien työn verotusta, jotta lisätään ostovoimaa ja kannustetaan vähittäiskaupan tuotteiden kysyntää;

Entistä suurempi yhteenkuuluvuus ja pienempi taloudellinen eriarvoisuus

51.

korostaa alueellisen koheesion tavoitteiden tärkeyttä ehdotettujen elvytysjärjestelyjen yhteydessä, kun otetaan huomioon kriisin selkeästi epäsymmetriset vaikutukset Euroopan alueella;

52.

kehottaa komissiota käsittelemään erityisesti tämän kriisin valossa asianmukaisella tavalla horisontaalisten politiikkojen vaikutusta poikkeavaan alueelliseen suorituskykyyn euroalueella, kuten sen EMU@10-tiedonannossa korostettiin;

53.

kehottaa kehittämään riittävät mekanismit, joilla varmistetaan, että vähemmän dynaamisten alueiden lähentymisen nopeuttaminen rakentuu strategisille tavoitteille, kuten talouden vihreyttäminen ja asianmukainen osallistuminen Lissabonin strategiaan erityisesti tukemalla innovaatiota, pk-yrityksiä ja mikrotason aloitteita;

54.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin, joilla yksinkertaistetaan ja vauhditetaan nykyisten koheesiovälineiden käyttöä ja hankkeiden toteuttamista etenkin myöntämällä varoja ennakkoon, kasvattamalla väliaikaisesti yhteisön tuen osuutta ja parantamalla teknistä tukea sekä nopeuttamalla maksumenettelyitä;

Älykkäät ja kestävät rakenneuudistukset ja investoinnit

55.

kehottaa kehittämään sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla elvytysvälineitä ja -politiikkoja, joilla pystytään lisäämään kysyntää ja luottamusta kaikkialla Euroopan unionissa noudattaen Lissabonin strategian yhteisiä tavoitteita, joita ovat koulutus-, infrastruktuuri-, tutkimus- ja kehitysinvestoinnit, taidot ja elinikäinen oppiminen, energiatehokkuus ja vihreä teknologia, laajakaistaverkot, kaupunkiliikenne, luovat teollisuus ja palvelut, terveyspalvelut sekä palvelut lapsille ja iäkkäille ihmisille;

56.

pitää myönteisenä komission ehdotusta, joka koskee 500 miljoonan euron siirtämistä vuoden 2010 määrärahoista vuoden 2009 liikennealan infrastruktuureiden sijoituksiin; tähdentää kuitenkin, että komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava myös kaupunkiliikenteen hankkeita ja ensisijaisia TEN-T-hankkeita elvytyssuunnitelman yhteydessä myönnettävällä 5 miljardin euron lisärahoituksella; katsoo, että erityisesti sellaisten TEN-T-hankkeiden, joiden valmistelut ovat edenneet pitkälle, olisi hyödyttävä kyseisten määrärahojen laajemmasta saatavuudesta;

57.

korostaa, että vallitsevan hyvin vakavan tilanteen vuoksi EU:hun hiljattain liittyneiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole euroalueen jäseniä, saataville on asetettava Euroopan unionin määrärahoja; katsoo, että ne tarjoaisivat vaadittua talousarviotukea sellaisille valtioille, joilla ei ole samaa liikkumavaraa kuin euroalueen jäsenvaltioilla tai joiden talousarvio ja vaihtotase ovat vahvasti alijäämäisiä;

58.

korostaa, että kriisillä on äärimmäisen kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia monissa uusissa jäsenvaltioissa, mikä aiheuttaa huomattavan uhkan sille, että kasvu ja vakaus vähenevät ja köyhyys lisääntyy; odottaa lisäksi vaikutusten ulottuvan euroon ja euroalueen talouksiin; kehottaa siksi yhteisön laajuiseen ja koordinoituun lähestymistapaan yhteisön solidaarisuudessa ja ottamaan kollektiivisen vastuun asiassa; kehottaa komissiota tarkistamaan ja tiukentamaan kaikkia asianomaisten jäsenvaltioiden vakautusvälineitä, mukaan lukien vaihtokurssit, jotta voidaan panna täytäntöön nopeita ja tehokkaita turvaverkkosääntöjä ja vastauspaketteja;

59.

kehottaa komissiota pohtimaan mahdollisia toimia energian toimitusvarmuuden takaamiseksi Euroopan unionin sisäisen kaasunsiirtoverkon nopeamman kehittämisen myötä;

60.

uskoo, että taloudellisen taantuman torjumiseksi on erittäin tärkeää noudattaa vahvaa julkisten investointien politiikkaa, jonka tavoitteena on luoda ”vähähiilinen talous”;

61.

kehottaa tässä suhteessa jäsenvaltioita uudistamaan verojärjestelmiään sen varmistamiseksi, että maatalouden, liikenteen ja energian kaltaisilla aloilla, jotka vaikuttavat merkittävästi ympäristöön, toimitaan kestävän kehityksen mukaisesti;

62.

tukee voimakkaasti sellaisia kaupunkipolitiikkoja, joissa yhdistetään liikenteen ja rakennusten energiatehokkuus työpaikkojen luomiseen;

63.

korostaa, että tarvitaan ennenäkemättömiä koordinoituja ponnistuksia, jotta energian, ympäristön ja infrastruktuurin aloilla voidaan tehdä laajoja investointeja kestävän kehityksen tukemiseksi, korkealuokkaisten työpaikkojen luomisen edistämiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi; katsoo siksi, että kansalaiset hyväksyvät vaadittavat ponnistukset paremmin, jos niitä pidetään toisaalta oikeudenmukaisina ja jos niiden katsotaan toisaalta turvaavan työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden;

64.

kehottaa EU:ta tekemään koulutuksen alan aloitteita sekä riskipääoman, lainojen ja mikroluottojen saatavuutta koskevia aloitteita kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämiseksi kaikkialla Euroopan unionissa;

65.

korostaa tarvetta keventää yksityisten yritysten osarahoittamien investointihankkeiden byrokraattista taakkaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita siksi toteuttamaan toimenpiteitä investointien nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi;

66.

korostaa, että ratkaistaessa talouskriisistä johtuvia vakavia ongelmia ei pidä unohtaa pitkän aikavälin strategiaa ja mahdollisuutta saavuttaa joitakin jo myöhässä olevia tavoitteita, erityisesti:

tehostamalla palvelujen tarjoamisen vapauden esteiden poistamista palveludirektiivissä (8) säädetyllä tavalla, vaikka palveludirektiivin täytäntöönpano on viivästynyt palvelualan valtavan työpaikkojen luomiseen liittyvän potentiaalin vuoksi,

tehostamalla postipalveludirektiivin (9) täytäntöönpanoa,

saattamalla päätökseen energia-alan sisämarkkinat,

lisäämällä kiireesti T&K-investointeja, koska Lissabonin suhteellisen vaatimatonta tavoitetta, kolmea prosenttia BKT:stä, ei ole vielä saavutettu, mikä johtuu ensisijaisesti siitä, että yksityinen sektori ei ole suoriutunut kahden prosentin suuruisesta osuudestaan, ja siitä, että huolimatta esitetystä tavoitteesta, jonka mukaan EU:sta olisi tultava maailman dynaamisin tietopohjainen talous, tutkimuksen ja kehityksen alalla tehtyjen investointien erot kasvavat muihin alueisiin nähden; teollisuudelle annettava tuki edellyttää merkittäviä investointeja tutkimukseen ja kehitykseen sekä innovaatiotoimintaan,

saattamalla kiireesti päätökseen EU:n patenttijärjestelmä,

poistamalla työntekijöiden liikkumisen vapauden jäljellä olevat esteet,