27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/1

1.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio ilmoitti alueiden komitean 8. lokakuuta 2008 Brysselissä pitämässä täysistunnossa, että se teettää erillisen Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian, joka on verrattavissa Itämeren aluetta varten jo laadittuun strategiaan (1).

2.

on tyytyväinen siihen, että 18.–19. kesäkuuta 2009 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittämään EU:n strategian Tonavan aluetta varten vuoden 2010 loppuun mennessä.

3.

suhtautuu myönteisesti siihen, että alueiden komitea perusti 27. marraskuuta 2008 alueidenvälisen ”Tonavan alue” -työryhmän, ja tukee sen työskentelyä.

4.

on tyytyväinen Euroopan parlamentin Tonavan alueeseen kohdistamaan huomioon sekä toimiin perustaa myös Euroopan parlamentissa poliittisten ryhmien rajat ylittävä työryhmä (2).

5.

huomauttaa, että Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian avulla pyritään lisäämään hyvinvointia, turvallisuutta ja rauhaa alueella asuvien kansalaisten keskuudessa. Tästä hyötyvät niin koko Euroopan unioni kuin alue- ja paikallisyhteisöt.

6.

toteaa, että nykyisessä 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa makroalueilla on yhä tärkeämpi rooli erityisesti EU:n alueellisen koheesion käsitteen yhteydessä.

7.

toteaa, että Tonavan alue koostuu sekä Tonavaan rajoittuvista valtioista että maista, jotka sijaitsevat Tonavan valuma-alueella. Komitea toteaa edelleen, että Tonavan alue muodostuu EU:n jäsenvaltioista, ehdokasmaista, mahdollisista ehdokasmaista sekä valtioista, jotka kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin.

8.

korostaa Tonavan alueen eurooppalaisia näkymiä. Komitea painottaa samalla Tonavan alueen ulkoista ulottuvuutta ja tuo esiin, että Tonavan alueesta voi muodostua esikuva unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävälle yhteistyölle.

9.

viittaa syvällisiin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin uudistuksiin, jotka ovat toteutuneet Tonavan alueella rautaesiripun murtumisen jälkeen. Euroopan komissio onkin sisällyttänyt kyseisen muutoksen aiheena vuoden 2009 työohjelmaansa (3) sekä tiedonantoonsa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealla ja Euroopan keskuspankille aiheesta ”Viisi vuotta laajentuneessa EU:ssa – Taloudelliset saavutukset ja haasteet” (4).

10.

panee merkille Tonavan alueen huomattavan vaikutuksen unionitasolla sekä demokratian ja oikeusvaltion edistämisen kyseisellä alueella. Komitea tukee etenkin Euroopan unioniin kuulumattomia Tonavan alueen valtioita niiden pyrkiessä kehittämään demokratiaa.

11.

katsoo, että alue- ja paikallistason yhteistyöllä on keskeinen rooli sekä unionin toissijaisuus-, kansalaisläheisyys- ja kumppanuusperiaatteiden toteutuksessa että unionin ulkopuolisten maiden vastuuntuntoisessa hallinnossa. Komitea korostaa Tonavan alueella tehtävän alue- ja paikallistason yhteistyön lisäarvoa edistettäessä ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden lähentymistä Euroopan unioniin.

12.

korostaa koko Tonavan alueen perinteistä kulttuurista ja historiallista yhteenkuuluvuutta sekä painottaa alue- ja paikallisviranomaisten panosta etenkin kyseisessä asiassa.

13.

ottaa huomioon Tonavan alueella ja sen puolesta toimivat nykyiset kansainväliset, kansalliset, alueelliset ja paikalliset yhteistyöhankkeet, verkostot ja instituutiot, sekä muistuttaa, että niiden hankkima kokemus ja tietämys tulee nivoa unionin toimielinten kanssa käytävään vuoropuheluun.

14.

tukee Euroopan komissiota pyrkimyksissä luoda tehokkaat ja laaja-alaiset suhteet naapurimaihin sekä mukautetut poliittiset ja taloudelliset suhteet yksittäisiin alueisiin ja kumppaneihin.

15.

painottaa Tonavan alueen erityistä merkitystä, roolia ja vastuuta. Alue muodostuu EU:n jäsenvaltioista, ehdokasmaista, mahdollisista ehdokasmaista sekä valtioista, jotka kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin. Tonavan alue on merkittävä yhtymäkohta Euroopan unionin koheesiopoliittisten ohjelmien, ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden hyväksi toteutettavien toimien sekä Euroopan naapuruspolitiikan piiriin kuuluville maille suunniteltujen ohjelmien välillä.

16.

painottaa alueiden komitean poliittista roolia strategisissa puitteissa, joilla edistetään Euroopan komission toteuttaman Euroopan naapuruuspolitiikan sekä Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian yhteen nivomista. Alueiden komiteassa tunnetaan paikallistason tarpeet, minkä vuoksi kyseisten toimien ja ohjelmien vaikutuksia voidaan arvioida itse paikalla erittäin tehokkaasti.

17.

korostaa, että Euroopan unionin koheesiopolitiikassa on tärkeää tunnustaa myös Tonavan makroalueen asema Itämeren ja Mustanmeren alueiden tavoin, ja painottaa sen merkitystä EU:n ja naapurimaiden tulevalle alueelliselle kehitykselle.

18.

katsoo, että etenkin Itämeren aluetta varten laaditun EU:n strategian sisällöllinen lähestymistapa on esikuvana Tonavan alueelle. Molemmat makroalueet edistävät sekä aiemmin kommunististen valtioiden integroitumista Euroopan unioniin että unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Molemmilla alueilla EU:n sisäiset strategiat nivotaan Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa toteutettaviin yhteistyön muotoihin. Tässä yhteydessä kannattaa mainita myös kokemukset, jotka on saatu Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanosta syrjäisimmillä alueilla yhdessä niiden naapureina olevien EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

19.

katsoo, että Eurooppa-neuvoston komissiolle osoittama pyyntö esittää Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia vuoden 2010 loppuun mennessä on merkki siitä, että Tonavan alueen merkitys Euroopan tulevalle kehitykselle ja EU:n naapuruussuhteille tunnustetaan. Komitea kehottaa komissiota kutsumaan alue- ja paikallisyhteisöt ja -instituutiot mukaan strategian laatimiseen, kunnioittamaan strategiaa toteutettaessa jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten toimivaltaa ja niiden sisäistä toimivallanjakoa sekä hyödyntämään olemassa olevia instituutioita, raportointivelvoitteita ja seurantamenettelyjä.

20.

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset ja aluekehityksestä vastaavat tahot ovat Tonavan aluetta koskevan strategian yhteydessä välttämättömiä kumppaneita. Ne antavat merkittävän panoksen kehittämällä onnistuneesti Euroopan komission esittämiä alueellisen yhteenkuuluvuuden ja rajatylittävän yhteistyön käsitteitä. Talouselämää, tiedettä ja kulttuuria edustavilla sidosryhmillä, ympäristöjärjestöillä sekä yhteiskunnallisilla elimillä on tässä yhteydessä tärkeä rooli.

21.

kiinnittää huomiota siihen, että alue- ja paikallisviranomaiset sekä aluekehityksestä vastaavat tahot, jotka tuntevat kansalaisläheisyytensä vuoksi erittäin hyvin kansalaisten tarpeet ja toiveet, ovat keskeisessä asemassa suunniteltaessa, toteutettaessa ja kehitettäessä Euroopan komission ilmoituksen mukaista Tonavan aluetta koskevaa EU:n strategiaa.

22.

painottaa Tonavan alueen kehittämisen merkitystä tärkeänä tekijänä alueen valtioiden, alueiden, kuntien ja kansalaisten integroitumiselle Eurooppaan. Komitea tukee Euroopan parlamenttia, Eurooppa-neuvostoa ja Euroopan komissiota pyrkimyksissä edistää tätä integraatiota.

23.

suhtautuu myönteisesti Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen vaihtamiseen alueelliseen yhteistyöverkostoon (Regional Cooperation Council, RCC), joka toimii Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessin (South-East European Cooperation Process, SEECP) alaisuudessa. Tällainen alueulottuvuus on hyödyllinen Tonavan alueen erityisten tarpeiden ja vaatimusten kannalta.

24.

katsoo, että Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian keskeisiä strategisia politiikanaloja ovat liikenne, ympäristönsuojelu ja energiavarmuus, talous, turvallisuus, koulutus ja kulttuuri, työllisyys sekä terveydenhoito ja sosiaaliasiat.

25.

muistuttaa suurista alueellisista eroista talouden suorituskyvyssä Tonavan alueella ja katsoo, että Tonavan alueen sisällyttäminen Euroopan komission toiminnan painopisteisiin vuonna 2010 sekä Tonavan alueen hahmottaminen yhtenäisenä suuralueena on kyseisen alueen integraation ja talouden kestävän kehityksen edellytys.

26.

kehottaa Euroopan komissiota ottamaan EU:n kestävän kehityksen strategian mukaisesti huomioon Tonavan erityisroolin tulevaisuuden yleiseurooppalaisena liikenne- ja vesiväylänä, jonka käyttö voi vähentää ratkaisevasti muiden eurooppalaisten liikenneväylien kuormitusta. Infrastruktuurin laajentaminen sekä vesi- että maaväylillä auttaa koko aluetta hyödyntämään asemaansa niin idän ja lännen kuin pohjoisen ja etelän välisenä linkkinä sekä parantamaan ennen kaikkea omaa kilpailukykyään.

27.

ehdottaa, että TEN-T-perusrakennehankkeet toteutetaan pikaisesti, sillä ne edistävät kestävästi Tonavan alueen liittämistä entistä paremmin nykyisiin eurooppalaisiin liikenneväyliin sekä Tonavan alueen valtioiden yhdistämistä entistä paremmin toisiinsa. Komitea kehottaa hankkeisiin osallistuvia paikallis- ja alueviranomaisia etsimään tässä yhteydessä ratkaisuehdotuksia pitkäaikaisiin ongelmiin ja pullonkauloihin sekä toteuttamaan ehdotukset kestäväpohjaisen kehityksen mukaisesti.

28.

painottaa, ettei liikenteen ja ympäristönsuojelun tule sulkea toisiaan pois vaan että ne päinvastoin kulkevat käsi kädessä. Komitea korostaa, että Tonavan alueen kestäväpohjaisen kehityksen olisi oltava ensisijainen tavoite. Tärkeää on myös soveltaa Tonavan kansainvälisen suojelukomission (International Commission for the Protection of the Danube River, ICPDR) ja Tonavan sivuhaaran Savan kansainvälisen komission (International Sava River Basin Commission, ISRBC) yhteisessä kannassa Tonavan alueen sisävesiliikenteen ja ympäristönsuojelun kehittämisestä julkituomia perusperiaatteita (Development of Inland Navigation and Environmental Protection of the Danube River Basin).

29.

muistuttaa, että rajatylittävä yhteistyö on välttämätöntä ympäristöasioissa, ilmastonmuutoksen torjunnassa ja tulvasuojelussa.

30.

katsoo, että Tonavan alueen valtioilla on merkittävä rooli energiavarmuuden yhteydessä, ja painottaa myös Tonavan merkitystä luonnollisena ja uusiutuvana energialähteenä, joka tarjoaa arvokkaita mahdollisuuksia vesivoiman käyttöön. Tonavan tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä tulisi tukea etenkin siellä, missä ympäristöasiat ja talous voidaan sovittaa yhteen.

31.

viittaa tässä yhteydessä yleissopimuksiin, kuten Tonavan suojelua ja kestävää käyttöä koskevasta yhteistyöstä tehty yleissopimus (Tonavan suojelua koskeva yleissopimus (5)), joka tuli voimaan vuonna 1998 ja jolla perustettiin Tonavan kansainvälinen suojelukomissio (ICPDR), sekä puiteyleissopimus Karpaattien suojelusta ja kestävästä kehityksestä (Karpaatteja koskeva yleissopimus). Yhteinen julistus Tonavan alueen sisävesiliikenteen kehittämistä ja ympäristön suojelua koskevista suuntaviivoista (Joint Statement on Guiding Principles for the Development of Inland Navigation and Environmental Protection in the Danube River Basin) (6) on hyvä esimerkki kyseisestä yhteistyöstä.

32.

kehottaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia Tonavan alueella sekä aluekehityksestä vastaavia tahoja osallistumaan Euroopan komission tukemiin ympäristöohjelmiin, kuten Life + -ohjelmaan (jokien ja jokilaaksojen kunnostus), Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmiin sekä Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelmaan, jotta edistetään paikallisia energiaverkkohankkeita alueen paikallisviranomaisten keskuudessa.

33.

muistuttaa, että vesipuitedirektiivin toteuttamisella on määrä edistää myös kalavarojen kestäväpohjaista säilyttämistä. Tonavan vesistön kalakanta on lajistoltaan hyvin rikas, ja siihen kuuluu monia kotoperäisiä kalalajeja. Tämän vuoksi kalavaroja on erityisesti suojeltava.

34.

korostaa kestävään kehitykseen perustuvien yhteisön toimintatapojen merkitystä matkailualalla. Tonavan alueen valtiot voivat esimerkiksi Espoon (7), Århusin (8) ja Bernin (9) yleissopimuksia täytäntöön pannessaan vahvistaa yhteistyötään. Esimerkiksi Tonavan varren pyörätie on osoitus tällaisen yhteistyön hyödystä kaikille osanottajille.

35.

katsoo, että etenkin alue- ja paikallisviranomaisten sekä aluekehityksestä vastaavien tahojen kokemustenvaihto kyseisillä aloilla on hyödyllistä Tonavan alueen kokonaiskehitykselle. Asian- ja paikallistuntemuksensa ansiosta alue- ja paikallisviranomaiset varmistavat, että yhteiset suunnitelmat toteutetaan järkevästi. Hallitusten yhteiset sopimukset ja yhteistyö, jota monet Tonavan alueen valtiot ja alueet tekevät keskenään, ovat esimerkkejä tavoitteellisen yhteistyön muodosta.

36.

muistuttaa, että Tonavaa olisi myös pidettävä alueen taloudellisen kehityksen vektorina. Tämä koskee esimerkiksi vesi- ja maaväylien yhdistämistä sekä satamien ja alueella sijaitsevien talouskeskusten yhteyksiä.

37.

muistuttaa rajatylittävien hankkeiden merkityksestä, sillä kyseisten hankkeiden avulla voidaan voittaa raja-alueiden taloudellinen eristyneisyys sekä edistää niiden kilpailukykyä ja vakautta.

38.

toteaa, että alueilla ja kunnilla on keskeinen rooli tuettaessa yhteyksien luomista pienten ja keskisuurten yritysten tasolla.

39.

pitää kaiken kaikkiaan tärkeänä, että tuetaan nykyistä voimakkaammin myös valtioista riippumattomien organisaatioiden, talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten rajatylittäviä ja ylikansallisia hankkeita. Tässä yhteydessä on huolehdittava siitä, että rajatylittävien, valtioiden välisten ja alueiden välisten alueellisten yhteistyöohjelmien (tavoite 3) sekä tavoite 1- ja tavoite 2 -ohjelmien yhteisvaikutukset hyödynnetään. Näin Tonavan alueella sijaitsevia, EU:n ulkopuolisia valtioita, alueita ja kuntia voitaisiin lähentää unioniin sekä etenkin välittää ihmisille itse paikalla demokratiaan ja oikeusvaltioon liittyviä Euroopan unionin arvoja. Komitea katsoo, että Tonavan alueen kestävän talouskehityksen kannalta on erityisen tärkeää tiivistää yhteistyötä teknologiansiirron ja tutkimuksen aloilla olemassa olevien mahdollisuuksien (henkilöresurssien ja infrastruktuurin) pohjalta.

40.

kehottaa Tonavan alueen maiden toimivaltaisia viranomaisia ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua tuleviin eurooppalaisiin alueellisen yhteistyön yhtymiin (European Grouping of Territorial Cooperation, EAYY) asetuksessa (EY) N:o 1082/2006 määritetyllä tavalla.

41.

muistuttaa, että Tonava on erittäin liikennöity joki ja että tulevaisuudessa liikenne lisääntynee edelleen. Komitea korostaakin liikenneturvallisuuden parantamiseen tähtäävien toimien merkitystä.

42.

viittaa tässä yhteydessä Belgradin yleissopimukseen (10), jossa säädetään liikennöinnistä Tonavalla.

43.

kehottaa Tonavaan rajoittuvia valtioita torjumaan edelleen yhdessä kaikkia rajatylittävän rikollisuuden muotoja, etenkin järjestäytynyttä rikollisuutta, huumeiden salakuljetusta, laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa.

44.

korostaa ympäristöturvallisuuden merkitystä yleisen turvallisuuden osatekijänä, kun ajatellaan erityisesti rajatylittävän saastumisen ja tulvien torjuntaa.

45.

painottaa alue- ja paikallisviranomaisten roolia edistettäessä kulttuurien vuoropuhelua. Kaupungit ja alueet voivat usein heterogeenisen väestönsä ja välittömien kokemustensa ansiosta tukea erityisen hyvin kulttuurien ja uskontojen vuoropuhelua.

46.

muistuttaa Tonavaan rajoittuvissa valtioissa sijaitsevien alkuperä- ja kotimaiden kanssa tehtävän alueellisen kulttuurityön yhdistävästä merkityksestä edistettäessä Euroopan yhteenkasvamista.

47.

muistuttaa ystävyyskaupunkitoiminnan laajentamisen merkityksestä. Esimerkkinä mainittakoon DonauHanse®-verkosto. Ystävyyskaupunkitoiminta on tärkeää pyrittäessä toteuttamaan Euroopan unionin kansalaisten suoran osallistumisen kautta eurooppalaista tunnuslausetta ”moninaisuudessaan yhtenäinen”. Keskinäisellä vuoropuhelulla vähennetään kulttuurien välisiä ennakkoluuloja, luodaan kehys taloudelliselle ja sosiaaliselle yhteistyölle ja kestävälle kehitykselle sekä edistetään näin Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista.

48.

muistuttaa, että eurooppalaisen Tonava-akatemian (Europäische Donauakademie), Budapestissä toimivan Andrássy Gyula -yliopiston tai Tonavan alueen ja Keski-Euroopan instituutin (Institut für Donauraum und Mitteleuropa, IDM) kaltaisilla elimillä saattaa olla tärkeä rooli yhdistettäessä olemassa olevaa potentiaalia ja luotaessa uusia kohderyhmiä.

49.

muistuttaa Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen teemavuoden (2010) ja Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuoden (2011) innoittamana, että Tonavan alueen taloudelliseen kehitykseen on välttämättä liityttävä sosiaalinen kehitys, jotta yhteiskunta saadaan vakuuttuneeksi siitä, että Euroopan unioni hyödyttää kaikkia kansalaisia.

50.

kiittää kaikkia toimijoita, jotka vaihtavat kokemuksia valtioiden organisaatioiden ja valtioista riippumattomien organisaatioiden kanssa Tonavan alueella sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kehityksen nopeuttamiseksi, ja kehottaa niitä jatkamaan tätä tukea kaikilla tasoilla.

51.

toteaa, että kun ajatellaan globalisaatiota ja Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista, kilpailukykyyn ja tulevaisuuteen suuntautuneiden alueiden kehityksellä on yhä tärkeämpi rooli.

52.

muistuttaa, että Tonavan alue on nykyisellä tukikaudella 2007–2013 jakautunut kahteen – osittain päällekkäiseen – ylikansalliseen EU:n tukialueeseen: Keski-Eurooppaan ja Kaakkois-Eurooppaan. Aiemmin yhtenäisen, Itämeren ja Egeanmeren välisen Keski- ja Kaakkois-Euroopan tukialueen (CADSES) jakamisella saattaa olla etenkin Tonavan alueella pysyviä haittavaikutuksia alueelliseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen koheesioon. Tonavan alueella on erityisen maantieteellisen ja kulttuuris-historiallisen merkityksensä vuoksi ja etenkin Itä- ja Länsi-Euroopan koheesiota ajatellen erityinen poliittis-strateginen alueulottuvuus. Alueen geopoliittisen merkityksen vuoksi tämä voitaisiin ottaa parhaiten huomioon luomalla itsenäinen yhteistyöalue.

53.

toteaa, että Tonavan alueen taloudellisen, sosiaalisen, ekologisen ja kulttuurisen potentiaalin täysimääräiseksi hyödyntämiseksi aluetta olisikin tarkasteltava vain yhtenä ylikansallisena eurooppalaisena tukialueena. Yhtenäisen EU:n tukialueen ansiosta

54.

kehottaa unionin toimielimiä kohtelemaan Tonavan aluetta seuraavalla tukikaudella yhtenäisenä ylikansallisena EU:n tukialueena. Liittymistä valmisteleva väline (Pre-Accession Instrument, IPA) ja eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline (European Neighbourhood and Partnership Instrument, ENPI) ovat joustavia toimia, joilla edistetään ehdokasmaiden, mahdollisten ehdokasmaiden sekä unionin ulkopuolisten maiden täysimääräistä integroitumista koko tukialueeseen. Tuen jatkaminen edelleen edistää Tonavan alueen yhtenäistä kehitystä. Komitea kehottaa tutkimaan tässä yhteydessä, voidaanko Euroopan aluekehitysrahaston, IPAn ja ENPIn tukivälineet Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien osalta nivoa komissiossa yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka hoidosta vastaisi yksi ainoa komission yksikkö.

27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/7

1.

huomauttaa, että naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa ihmisten perusvapauksia ja -oikeuksia ja haittaa naisten ja miesten yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumista.

2.

muistuttaa, että taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, joka on yksi Euroopan unionin kulmakivistä, ei voida saavuttaa, jos puolet väestöstä joutuu pelkän naiseutensa vuoksi raivaamaan tieltään henkilökohtaista ja ammatillista kehitystään haittaavia esteitä, jotka jopa uhkaavat heidän fyysistä ja psyykkistä koskemattomuuttaan.

3.

huomauttaa, että ongelma on yleismaailmallinen. Se vaikuttaa kaikkiin kulttuureihin idästä länteen. Pekingissä syyskuussa 1995 järjestetyssä naisten maailmankonferenssissa todettiin, että naisiin kohdistuva väkivalta on maailman salatuin ja yleisin rikos: ”Naisiin kohdistuva väkivalta ilmentää naisten ja miesten välisten valtasuhteiden historiallista eriarvoisuutta, joka on johtanut miesten hallitsevaan asemaan ja miesten naisiin kohdistamaan syrjintään sekä estänyt naisten täysipainoisen kehityksen – – Naisiin kohdistuva väkivalta perustuu kulttuurinormeihin, jotka ylläpitävät naisille perheessä, työpaikalla, yhteisössä ja yhteiskunnassa osoitettua alempiarvoista asemaa.”

4.

toteaa, että naisten osallistuminen julkisen sektorin toimintaan yleistyi vähitellen viime vuosisadalla, mikä on hyödyttänyt ja rikastuttanut koko yhteiskuntaa naisten panoksen lisääntyessä kulttuurin alalla, yliopistoissa, politiikassa, tieteessä, taloudessa jne.

5.

tukee pyrkimystä kohti naisten vapautumista ja täysipainoista kehitystä sekä tuomitsee naisia uhkaavat ja haittaavat ideologiat ja käytännöt. Naisiin kohdistuva väkivalta on demokraattisen yhteiskunnan perusperiaatteiden vastaista.

6.

toteaa, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy koulutustasosta ja kulttuuritaustasta riippumatta kaikissa yhteiskuntaluokissa Euroopan unionin kaikissa jäsenvaltioissa.

7.

kiinnittää huomion tähän väkivallan uhreiksi joutuvien naisten ja alaikäisten ihmisoikeuksien loukkaamiseen, ja sitä ei voida hyväksyä.

8.

toteaa, että ennaltaehkäisevä työ naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi sekä väkivallan torjuminen ja asiaankuuluvien ratkaisujen tarjoaminen ovat ensisijaisia tavoitteita naisten fyysisen ja moraalisen koskemattomuuden säilyttämiseksi ja sukupuolten välisen tasa-arvon takaamiseksi sekä myös taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen vahvistamiseksi paikallis- ja alueyhteisöissä.

9.

pitää tarpeellisena arvioida yhteiskunnallista tilannetta, jotta tarkastellaan sukupuolten välistä yhdenvertaisuutta ja tarjotaan lähtökohta kansalaisten tarpeisiin mukautetun sosiaalipolitiikan puitteissa toteutettaville tehokkaille toimenpiteille.

10.

toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta perustuu sellaiseen yhteiskuntiemme rakenteeseen, joka ylläpitää naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa, ja että ongelman poistamiseksi on asetettava etusijalle sukupuolten väliseen todelliseen yhdenvertaisuuteen tähtäävät politiikat. Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä. Se edellyttää yhtäläisiä oikeuksia, mahdollisuuksia ja velvollisuuksia kaikilla elämänaloilla.

11.

huomauttaa, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat kansalaisia lähinnä oleva hallintotaso ja että ne pystyvät toimimaan arvojen välittäjinä ja soveltamaan talous-, koulutus- ja sosiaalipolitiikkaa jokapäiväiseen elämään. Tasa-arvon eurooppalaisessa peruskirjassa, jonka Euroopan kuntien ja alueiden neuvosto laati yhteisön viidennen tasa-arvoa koskevan toimintaohjelman yhteydessä, todetaankin, että yhdenvertaisia mahdollisuuksia sukupuolten välillä edistäviä politiikkoja voidaan vahvistaa tehokkaimmin alue- ja paikallistasolla.

12.

huomauttaa, että kyseisen peruskirjan allekirjoittaneet paikallisviranomaiset tunnustavat asiakirjan 22 artiklassa sukupuoleen perustuvan väkivallan olevan hyökkäys ihmisen perusoikeuksia vastaan ja sitoutuvat ottamaan käyttöön politiikkoja ja toimia sen torjumiseksi.

13.

toteaa EU:n toimielimien tunnustavan, että erilaisten toimien menestys riippuu Euroopan unionin toimielinten kyvystä hyödyntää käytänteitä ja voimavaroja, joita alue- ja paikallisyhteisöt jo toteuttavat ja käyttävät. Kyseiset yhteisöt, jotka ovat lähimpänä kansalaisia, ovat parhaimmassa asemassa tuomaan esille väestön mielipiteet ja huolenaiheet, etsimään tehokkaita ratkaisuja ja tukemaan ja edistämään unionin politiikkoja.

14.

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisilla on suuri vastuu kyseisistä asioista. Niillä on myös tarjottavana runsaasti kokemuksia ja hyviä esimerkkejä muun muassa ohjelmista, jotka on suunnattu sekä rikosten uhreille että tekijöille.

15.

korostaa EU:n toimielinten toimintaa samalla kun se tunnustaa toissijaisuusperiaatteen sekä paikallis- ja alueviranomaisten roolin merkityksen tällä alalla ja kannustaa kehittämään ja koordinoimaan niiden toimintaa.

16.

korostaa kansainvälisistä julistuksista ja kansallisista lainsäädännöistä ilmenevää kasvavaa pyrkimystä saada ihmiset tiedostamaan, että naisiin kohdistuva väkivalta on loukkaus ihmisoikeuksia vastaan.

17.

pitää mielenkiintoisena eri jäsenvaltioissa ja alue- ja paikallisyhteisöissä tapahtunutta, naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen tähtäävän lainsäädännön kehitystä. Komitean mielestä on tärkeää kannustaa kyseisestä lainsäädännöstä ja sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten vaihtoa. Näin korostuu aiheen tärkeys ja tarve toteuttaa lainsäädännöllisiä toimia, jotta kyseinen väkivallan muoto voidaan kitkeä ennaltaehkäisyn avulla ja tarjoamalla uhreille kokonaisvaltaista apua.

18.

huomauttaa, että yksi yhteisön lainsäädännön perusperiaatteista on naisten ja miesten välisen tasa-arvon varmistaminen, kuten vuonna 1997 hyväksytyn Amsterdamin sopimuksen artikloista (2 ja 3 artikla) ilmenee. Kyseisessä sopimustekstissä todetaan, että Euroopan unionin päämääränä on edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja sisällyttää kyseinen periaate kaikkiin politiikkoihin ja ohjelmiin.

19.

toteaa, että naisiin kohdistuvalla väkivallalla on useita määritelmiä, mutta yleisimmin hyväksytty on Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 20. joulukuuta 1993 hyväksymässä, naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevassa julistuksessa numero 48/104 esitetty määritelmä. Kyseisen julistuksen 1 artiklassa naisiin kohdistuvaksi väkivallaksi katsotaan kaikenlainen väkivallanteko, jonka perusteena on naissukupuoleen kuuluminen ja joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa naiselle fyysistä, seksuaalista tai psyykkistä vahinkoa tai kärsimystä, mukaan luettuina väkivallalla uhkaaminen, pakottaminen tai vapauden mielivaltainen riistäminen, riippumatta siitä, tapahtuuko teko julkisuudessa tai yksityiselämässä. Tämä määritelmä on lähtökohtana myös käsillä olevassa lausunnossa.

20.

katsoo, että sukupuoleen perustuvan väkivallan kitkeminen on yksi keskeisistä aloista Euroopan unionin tasa-arvoon tähtäävässä toiminnassa, kuten todetaan alueiden komitean 6. joulukuuta 2006 hyväksymässä lausunnossa aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010”.

21.

toteaa, että useat valtiot ovat myöntäneet tämän yhteiskunnallisen ongelman tärkeyden sekä tarpeen löytää siihen kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Euroopan neuvosto käynnisti 27. marraskuuta 2006 kampanjan naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Kansalaisia lähimpänä olevan hallintotason osallistumisen merkityksestä ovat osoituksena kampanjalle annetut kolme ulottuvuutta, jotka ovat hallitustenvälinen, parlamentaarinen sekä paikallis- ja aluetason toiminta.

22.

toteaa, että ongelmasta nykyisin saatavilla oleva tieto ei missään nimessä riitä antamaan siitä perinpohjaista kuvaa. Tämä haittaa selvästi naisten täysipainoista osallistumista yhteiskuntaan.

23.

tukee naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista ennaltaehkäisevin toimin ja kehottaa ottamaan käyttöön tarkoituksenmukaisia palveluja ja käytänteitä maahanmuuttajien, erityisesti naisten ja lasten, informoimiseksi mahdollisista maahanmuuttoon liittyvistä erehdyttämisen ja hyväksikäytön riskeistä sekä tukee yleisen tietämyksen lisäämistä asiasta ja toimien toteuttamista uhrien avustamiseksi ja suojelemiseksi.

24.

katsoo, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee tarkastella useista näkökulmista ottaen huomioon sen kaikki esiintymismuodot, jotta ongelma voidaan ymmärtää kaikessa monimutkaisuudessaan:

25.

tukee alue- ja paikallisyhteisöissä toteutettavia, naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseen tähtääviä aloitteita ja hankkeita ja kannattaa parhaiden käytänteiden vaihtoa.

26.

tunnustaa, että väkivallan torjuminen on välttämätön edellytys, jotta Euroopan unioniin voidaan luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, mutta huomauttaa, että väkivallan seurauksilla ja sen kitkemisen edellyttämillä toimilla on huomattavat taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset.

27.

katsoo, että seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa tapahtuva ihmiskauppa ja kaikki muut hyväksikäytön muodot loukkaavat henkilöiden perusoikeuksia. Ihmiskauppa loukkaa törkeästi yksilön ihmisarvoa ja oikeutta päättää itse elämästään ja kehostaan. Seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa tapahtuva ihmiskauppa kohdistuu ensi sijassa nuoriin naisiin ja tyttöihin ja on nykyajan muoto orjuudesta, sillä se vaarantaa yhteiset eurooppalaiset arvot ja ihmisten perusoikeudet ja on siten vakava este sosiaaliselle yhdenvertaisuudelle ja sukupuolten tasa-arvolle.

28.

kiinnittää huomion naisiin kohdistuvasta väkivallasta alue- ja paikallisviranomaisille ja jäsenvaltioille aiheutuviin suoriin ja välillisiin kustannuksiin. Väkivalta vaikuttaa uhrien työuraan sekä heidän fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteensä. Se vaikuttaa epäsuotuisasti myös muiden, väkivaltaa todistamaan joutuvien perheenjäsenten, etenkin lasten, terveyteen ja hyvinvointiin, ja pitkäaikaisten terveysongelmien hoitamisen kustannukset lankeavat usein paikallis- ja alueviranomaisille. Näihin välillisiin kustannuksiin, jotka heijastuvat tavaroiden ja palvelujen menetyksinä ja heikentävät uhrien hyvinvointia, olisi lisättävä tilanteen johdosta käytettyjen erityisten ja yleisten varojen aiheuttamat suorat kustannukset. Tilastot tukevat ennaltaehkäisevien ohjelmien käyttöä, sillä niiden kustannukset ovat hyvin alhaiset väkivallan yhteiskunnallisiin kustannuksiin verrattuna.

29.

korostaa, että väkivallan vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaan, minkä vuoksi sitä täytyy pitää ensisijaisena yhteiskunnallisena ongelmana. Väkivallan seuraukset eivät ulotu pelkästään yksittäisiin ihmisiin, perheisiin ja yhteiskuntaan, vaan lisäksi ne hidastavat talouskehitystä kaikissa maissa.

30.

ilmaisee huolestuneisuutensa niiden tietojen johdosta, jotka ilmenevät Carol Hagemann-Whiten Euroopan neuvostolle vuonna 2006 laatimasta tutkimuksesta Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden käyttöön ottamista toimenpiteistä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Tutkimuksen mukaan 12–15 prosenttia yli 16-vuotiaista eurooppalaisista naisista on joskus kärsinyt pahoinpitelystä parisuhteessa, toisinaan jopa suhteen päättymisen jälkeen.

31.

tukee vuonna 1997 käynnistettyjä Daphne-aloitteita, joiden tarkoituksena on osaltaan edistää naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemistä Euroopan unionissa. Vuosiksi 2007–2013 on hyväksytty Daphne III -ohjelma, jonka tavoitteena on kehittää ohjelmia lasten, nuorten ja naisten suojelemiseksi kaikenlaiselta väkivallalta sekä saavuttaa korkea terveyden suojelun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden taso. Ohjelmaan on varattu yhteensä 116,85 miljoonaa euroa. Lisäksi ohjelmalla edistetään monialaisten verkkojen hyödyntämistä, ja ohjelmasta rahoitettujen erilaisten hankkeiden avulla saadaan tietoa vastuutahojen tarpeista ja toimintatavoista.

32.

kehottaa jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisia noudattamaan Maailman terveysjärjestön suositusta, jonka mukaan on tarve ”tukea naisiin kohdistuvan väkivallan syiden ja seurausten, siitä aiheutuvien kustannusten sekä tehokkaiden ennaltaehkäisevien toimien tutkimista”, jotta tietoja voidaan käyttää toiminnan ja ennaltaehkäisyn perustana ja jotta saadaan parempi käsitys toteutettujen toimien tehokkuudesta.

33.

huomauttaa toistamiseen, että toteutettavien tutkimusten olisi tarjottava tietoja sukupuolen, iän, yhteiskuntaluokan ja muiden asianomaisten indikaattoreiden mukaan eriteltyinä, jotta voitaisiin arvioida tilannetta ja mukauttaa taloudellisia ja sosiaalisia strategioita ja toimia siten, että saavutetaan entistä tasa-arvoisempi, edistyneempi ja entistä suurempaa taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia tarjoava yhteiskunta.

34.

kehottaa luomaan järjestelmän ja hyviä käytänteitä, joiden avulla kaikki alue- ja paikallisviranomaiset voivat kerätä yhtenäisiä ja vertailukelpoisia tilastotietoja väkivallasta sekä naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon liittyvistä politiikoista, jotta voidaan lisätä tietoisuutta ongelmasta ja ehdottaa poliittisen, taloudellisen ja muun kyseiseen ongelmaan liittyvän päätöksenteon kannalta tehokkaita toimia.

35.

kehottaa tekemään Euroopan laajuisen tutkimuksen, joka tarjoaa tietoa naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä EU:n eri alueilla, jotta saadaan käsitys ongelman laajuudesta ja jotta voidaan kehittää uudenlaisia toimia sen poistamiseksi. Tutkimusta toteutettaessa olisi noudatettava asiaa koskevia yhdenmukaisia kriteereitä, joissa määritellään käsitteet ja toimintamallit.

36.

painottaa tarvetta kiinnittää entistä enemmän huomiota koulutukseen, joka on perheiden ohella merkittävin tekijä lasten sosiaalistamisessa. On erittäin tärkeää, että kaikilla kouluyhteisön tasoilla ja aloilla edistetään naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta ja laaditaan koulutus-, ennaltaehkäisy- ja valistusstrategioita naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi.

37.

ehdottaa koko väestölle suunnattavien valistustoimien toteuttamista, jotta sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ei enää pidettäisi yksityisasiana ja jotta kansalaiset osallistuisivat ongelman ratkaisemiseen.

38.

kehottaa toteuttamaan toimia, joilla torjutaan naisten arvoa loukkaavat aggressiiviset ja syrjivät käyttäytymismallit ja joissa suunnataan erityisiä viestejä yhteiskunnan eri sektoreille (nuoret, uhreiksi joutuneet naiset, väkivaltaiset miehet, alaikäiset, miehet ja naiset, jotka eivät ole suoraan tekemisissä ongelman kanssa), jotta voidaan helpottaa koko väestön osallistumista. Lisäksi on varmistettava väkivallantekijöiden rankaiseminen.

39.

korostaa, että yhteiskunnasta on kitkettävä sellaiset mieheyden ja naiseuden käsitystavat, jotka pönkittävät taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen valtaan liittyvää eriarvoisuusajattelua ja jotka leviävät esim. mainosten, viestimien ja koulutusmateriaalin välityksellä. Mieheys ja naiseus on esitettävä uudenlaisissa, vaihtoehtoisissa muodoissa, jotka ovat oikeudenmukaisempia ja tasa-arvoisempia.

40.

vahvistaa, että maissa, joissa kasvatus-, oikeus-, terveydenhuolto-, mielenterveys-, sosiaalipalvelu- sekä lainvalvonta-alalla työskenteleville ammattiryhmille annetaan erityiskoulutusta sukupuoleen perustuvien väkivaltatapauksien tunnistamiseksi ennalta ja asiantuntevamman avun antamiseksi, toiminnasta on saatu myönteisiä tuloksia.

41.

kehottaa kaikkia alue- ja paikallisviranomaisia parantamaan väkivallan uhreiksi joutuvien naisten turvallisuutta asianmukaisin toimin, esimerkiksi lisäämällä poliisivoimien henkilöresursseja sekä teknisiä resursseja, joilla taataan kyseisten naisten fyysinen ja henkinen koskemattomuus.

42.

kannattaa valtiosta riippumattomien järjestöjen eri tasoilla tekemää tärkeää työtä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja tukee sitä, että näiden järjestöjen kanssa tehdään aktiivista yhteistyötä muun muassa logistiikka- ja rahoituskysymyksissä.

43.

ehdottaa, että alue- ja paikallisviranomaiset toteuttavat toimia, joilla taataan uhrien mahdollisuus hyödyntää erityisresursseja, jotta sekä naisille että heistä riippuvaisille henkilöille voidaan tarjota kokonaisvaltaista apua ja turvata heille mahdollisuuksien mukaan välittömästi väliaikainen majoitus. Lisäksi ehdotetaan käynnistettäväksi erityisohjelmia alaikäisten auttamiseksi. Myös heidät tulee katsoa kuuluviksi sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreihin, sillä he ovat erityisen vaikeassa asemassa nuoren ikänsä vuoksi ja siksi, että he ovat riippuvaisia vanhemmistaan.

44.

kannustaa paikallis- ja aluetason päättäjiä ottamaan suunnittelussa ja hallinnossa huomioon naisten turvallisuuden ja eri keinot estää väkivallantekoja julkisilla paikoilla. Tärkeää on muun muassa julkinen valaistus sekä se, miten julkinen liikenne ja taksipalvelut järjestetään ja pysäköintipaikat, asuinrakennukset ja julkiset rakennukset suunnitellaan.

45.

kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia tukemaan lainsäädäntävaltaa käyttäviä elimiä tasa-arvoa ja sukupuolinäkökohtia koskevien lakien säätämisessä ja tarkasteltaessa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kokonaisvaltaisesti ja kattavasti syrjinnän sekä yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on puututtava rakenteellisena ja poliittisena ongelmana, joka edellyttää kaikkien viranomaisten sekä kansalaisten vankkaa sitoutumista.

46.

muistuttaa jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisten velvollisuudesta varmistaa naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu kaikilla aloilla – talous, koulutus, politiikka, työelämä –, kuten todetaan direktiivissä 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa sekä direktiivissä 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla. Oikeudenmukaisuuden sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen osalta voidaan saavuttaa edistystä vain siellä, missä naisten ja miesten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin suhtaudutaan vakavasti.

47.

korostaa tarvetta edistää parhaiden käytänteiden vaihtoa alue- ja paikallisviranomaisten keskuudessa sekä valistuskampanjoiden, ennaltaehkäisevien toimien, ammattilaisten kouluttamisen ja väkivallan uhreiksi joutuvien naisten tukipalvelujen merkitystä.

48.

suosittelee, että lainvalvonta-, terveydenhoito-, oikeus- ja sosiaalialan eri elinten yhteyteen muodostetaan erikoisyksikköjä, jotka tarjoavat erityisapua väkivallan uhreiksi joutuville naisille, mikäli sellaisia ei vielä ole. Lisäksi olisi tutkittava mahdollisuuksia perustaa kriisipalveluita, kuten maksuton neuvontapuhelin, johon voi soittaa anonyymisti, sekä mahdollisuuksia hyödyntää uutta tieto- ja viestintätekniikkaa verkkoneuvonnan ja valitusmenettelyjen tarjoamiseksi uhreille ja henkilöille, jotka ovat joutuneet väkivaltatilanteeseen tai kokeneet sen uhkaa. Tällaisten palveluiden avulla olisi helpotettava myös asianmukaiseen lääkärintarkastukseen, oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen ja hoitoon pääsyä sekä trauman jälkeisen psykologisen ja sosiaalisen tuen sekä oikeusavun saamista.

49.

ehdottaa, että ryhdytään yleisesti toteuttamaan tietyt laatukriteerit täyttäviä erityisohjelmia väkivaltaisten miesten käyttäytymisen muuttamiseksi. Resurssien mahdollisimman tehokkaan käytön takaamiseksi olisi edistettävä jo saatujen kokemusten vaihtoa.

50.

pyytää Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisia käynnistämään tietyt laatukriteerit täyttäviä erityisohjelmia tarvittavien avustus- ja seurantapalvelujen tarjoamiseksi naisille, jotka ovat tai ovat olleet sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja, sekä heistä riippuvaisille henkilöille.

51.

kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia soveltamaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 20. joulukuuta 1993 hyväksymän julistuksen numero 48/104 sisältämää määritelmää naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

52.

suosittelee erityistoimien soveltamista erityisen haavoittuvassa asemassa olevien naisten auttamiseksi. Tähän ryhmään kuuluvat mm. vammaiset, maahanmuuttajat ja naiset, jotka asuvat esimerkiksi maaseudulla tai köyhillä kaupunkialueilla, joilla sosiaalipalvelujen tarjonta on heikkoa, sekä naiset, joilla on moninaisiin sosiaalisiin ongelmiin liittyviä erityistarpeita, kuten naiset, joilla on mielenterveysongelmia ja huumeriippuvuutta.

53.

katsoo, että hyväksikäytön, (kotitalouksissa, ravintola-alalla, lasten-, vanhusten- ja sairaanhoidossa tms. tehtävän) riistotyön ja elinkaupan tarkoituksessa tapahtuvan ja kaupallisilla avioliittomarkkinoilla harjoitettavan ihmiskaupan tai muiden hyväksikäytön muotojen sekä naisen sukuelinten silpomisen ja pakkoavioliittojen torjumiseen tarvitaan määrätietoisia toimia. Yhtä tarpeellista on kehittää ja arvioida olemassa olevia kansallisia ja kansainvälisiä malleja ja menetelmiä tällaisen väkivallan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi. Yleisen tason toimet kansalaisten valistamiseksi ja heidän tietoisuutensa lisäämiseksi ovat keskeisen tärkeitä ongelman ratkaisemiseksi.

54.

suosittaa, että hyväksytään valveuttamis- ja ennaltaehkäisytoimia sekä toimia, joiden avulla huolehditaan sukupuolielinten silpomisen uhreiksi joutuneista naisista.

55.

ehdottaa, että alue- ja paikallisviranomaiset ottavat yleisesti käyttöön ohjelmia, joilla autetaan hyväksikäytön uhreiksi joutuneita tai väkivallalle altistuneita naisia palaamaan työelämään ja jatkamaan elämäänsä kannustamalla työnantajia ottamaan kyseiset työntekijät työhön tai rohkaisemalla heitä itsenäiseen ammatinharjoittamiseen sekä edistämällä koulutus- ja urasuunnitelmia, jotta voidaan taata kyseisten naisten taloudellinen riippumattomuus.

56.

kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia luomaan eri yksiköiden ja alojen koordinoituja yhteistyömekanismeja, jotta parannetaan väkivallan uhreille tarjottavia kokonaisvaltaisia tukipalveluja sekä helpotetaan naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta epäiltyjen henkilöiden asettamista syytteeseen.

57.

kehottaa kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan kanssa tekemisissä olevia tahoja (poliisi, lääkäri- ja sosiaalipalvelut), laatimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin koordinoituja toimintasuunnitelmia väkivallan torjumiseksi ja uhrien suojelemiseksi. Viestimien käyttäminen voisi olla hyödyllinen keino tiedottaa tällaisista koordinoiduista toimintasuunnitelmista ja lisätä yleistä tietämystä näistä asioista.

58.

kehottaa viestimiä kaikilla tasoilla tekemään valistamiseen tähtäävää yhteistyötä ja ennaltaehkäisevää työtä sekä toteuttamaan kaikki toimet sukupuoleen perustuvan väkivallan kitkemiseksi ja edistämään toimintatapoja, joilla taataan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tiedon asianmukainen levittäminen.

59.

suosittelee, että perustetaan Euroopan laajuinen naisiin kohdistuvan väkivallan seurantakeskus. Keskuksen tulisi toimia osana asetuksella (EY) N:o 1922/2006 perustettua Euroopan tasa-arvoinstituuttia, ja sen tehtävänä olisi vauhdittaa ja koordinoida alalla toteutettuja toimia aktiivisen verkottumisen avulla.

60.

aikoo edistää alue- ja paikallistasolla EU:n kaikkien toimielinten tukemana sellaista yhteisön politiikkaa, joka perustuu naisten vapauden kunnioittamiseen ja täysipainoiseen osallistumiseen yhteiskunnan jäseninä. Tämä voidaan toteuttaa soveltamalla tehokkaita menettelyjä, joiden avulla huolehditaan väkivallan ehkäisystä niin koulutus- kuin sosiaalipolitiikan alalla sekä parannetaan uhreille annettavaa apua kouluttamalla eri alojen ammattilaisia, luomalla sosiaalinen tukiverkosto sekä takaamalla näin uhreille entistä parempi henkilökohtainen turvallisuus.

27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/13

1.

suhtautuu myönteisesti valkoiseen kirjaan ja sen liitteisiin, sillä kyse on kannatettavasta ja huolellisesti valmistellusta aloitteesta. Alueiden komitea toteaa, että akateeminen yhteisö, johon kuuluu hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), on yksimielinen siitä, että ilmastonmuutos on tosiasiallinen ja kiihtyvä ilmiö ja että sen suurimpana syynä ovat ihmisten toiminnasta aiheutuvat jatkuvat kasvihuonekaasupäästöt ja niiden lisääntyminen. Haasteena onkin saada kaikki keskeiset toimijat mukaan kattavaan ja kestäväpohjaiseen ilmastonsuojelutoimintaan, jossa toteutetaan sekä ilmastonmuutoksen ehkäisyyn ja päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä että sopeutumistoimenpiteitä.

2.

kannattaa Euroopan komission kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon eri alojen vaatimukset ja todetaan, että sopeutuminen on sisällytettävä horisontaalisesti EU:n politiikan avainaloihin.

3.

korostaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa EU:n maantieteellisiin alueisiin eri tavoin, mikä on otettava huomioon eurooppalaisessa toimintakehyksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että toimenpiteiden tulee olla mahdollisimman joustavia ja että toissijaisuusperiaatetta tulee noudattaa tinkimättä. Vain siten voidaan ottaa riittävän hyvin huomioon alueelliset erot taloudellisten, ympäristöllisten ja sosiaalisten vaikutusten vähentämiseksi.

4.

kiinnittää huomion siihen, että ilmastonmuutos ei tunne maantieteellisiä, organisatorisia eikä hallinnollisia rajoja, ja kehottaa siksi sellaisten alueiden – joilla on yhteisiä vesistöjä tai samanlaisia maantieteellisiä ominaispiirteitä, kuten suistoalueita tai rannikkojen ja jokien tulvatasankoja sekä saaria ja syrjäisimpiä alueita – paikallisia, alueellisia ja kansallisia elimiä kehittämään horisontaalisen, yhtenäistetyn toimintamallin. Vertikaalisesta näkökulmasta taas sopeutuminen edellyttää alhaalta ylöspäin suuntautuvaa toimintaa. Komitea suosittaa, että kaikilla asiaankuuluvilla hallintotasoilla ryhdytään yhteisiin sopeutumistoimenpiteisiin ja määritellään kullekin taholle kuuluvat toimet, taloudellinen vastuu ja määräajat ehdotettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin mahdollistetaan yhdennetyt ratkaisut ja jaettu vastuu tuloksista.

5.

korostaa olevan tärkeää varmistaa, etteivät aloitteet ole haitallisia ja ettei muilla viranomaistasoilla toteuteta päällekkäisiä aloitteita. Paikallis- ja alueviranomaisten oikea-aikainen osallistuminen voisi taata sen, että ehdotukset täydentävät toisiaan, sillä kunnat, kaupungit ja alueet voivat tarjota tietoa kansallista tasoa alemmilla tasoilla jo saaduista kokemuksista ja kehitetyistä ratkaisuista.

6.

huomauttaa, että kunnianhimoinen ja tehokas ilmastopolitiikka voi ehkäistä ilmastonmuutoksen aiheuttaman yhteiskunnallisen epätasa-arvon eskaloitumista. Tavoitteena on antaa sysäys vihreälle taloudelle (Green New Deal) toteuttamalla toimia, joilla esimerkiksi lisätään ympäristöystävällisten energiaratkaisujen tutkimusta, tuetaan työllisyyttä vihreillä aloilla, lisätään ympäristötietoisuutta ja autetaan ilmastomuutoksen vaikutuksista kärsivien sektorien työntekijöitä kehittämään joustavia taitoja. Asianmukaisen koulutuksen ja joustavien taitojen puute on suuri sopeutumisen este niin alue- ja paikallishallinnossa kuin yksityiselläkin sektorilla. Suunnittelu- ja rakennusalalla sekä kunnallisen suunnittelun valvonnasta ja rakennusvalvonnasta vastaavissa paikallisissa viranomaiselimissä tarvitaan huomattavia pitkän aikavälin investointeja ja koulutusta näiden taitojen kehittämiseen ja niiden soveltamiseen työssä. Green New Deal voisi myös auttaa ehkäisemään ilmastonmuutokseen liittyvää, ei-toivottua maahanmuuttoa. Ilmastonmuutoksen haaste voidaan siis muuttaa mahdollisuudeksi edistää ympäristöystävällistä ja kestäväpohjaista talouskasvua ja torjua siten rahoituskriisiä. Siksi on tärkeää, että Green New Dealin ja vuoden 2010 jälkeisen EU:n kasvu- ja työllisyysstrategian painopisteiden välille luodaan yhteys.

7.

muistuttaa, että on käytettävä erilaisten poliittisten välineiden yhdistelmää, johon kuuluu paikallistason strateginen suunnittelu. On erittäin tärkeää, että ilmastonmuutoksen eri näkökohdat sisällytetään suoraan paikallistason suunnittelun välineisiin, jotta voidaan varmistaa ilmastovaikutusten huomioon ottaminen.

8.

on samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa useisiin elämänalueisiin, etenkin perusrakenteisiin (rakennukset, liikenne, maantiet, kadut, energia, viemäröinti, tulvasuojelu ja vesihuolto), ekosysteemeihin sekä ja maa- ja metsätalouteen, ja että tämän takia tarvitaan sekä alakohtaisia että monialaisia välineitä, joilla tällaiset ongelmat voidaan korjata. Tärkeää on, että ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävissä toimenpiteissä noudatetaan monialaista poliittista lähestymistapaa, mutta se ei kuitenkaan saa mitätöidä alakohtaisten politiikkojen alkuperäisiä tavoitteita.

9.

kannattaa näkemystä, jonka mukaan suuntaviivojen ja mekanismien kehittäminen ilmastonmuutoksen ihmisten terveydelle aiheuttamien vaikutusten seuraamiseksi voisi parantaa osaltaan välineitä, joilla hallinnoidaan esimerkiksi ilmastoon liittyviä, rajatylittäviä tauteja, jotka vaikuttavat ihmisiin eri tavoin.

10.

korostaa, että kokonaisvaltainen ja yhdennetty tarkastelutapa, jota tarvitaan kestävien ratkaisujen varmistamiseksi ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, edellyttää, että viranomaiset valvovat, mitä ratkaisumalleja eri aloilla valitaan. Lisäksi on otettava huomioon, että eri alojen välille syntyy sekä ympäristöön vaikuttavia että taloudellisia synergioita ja heijastusvaikutuksia.

11.

on samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan maa- ja metsätalouteen ja maaseutuun ylipäätään, ja korostaa, että maaseutuyhteisöjen ja maa- ja metsätalousyritysten sopeutumistoimenpiteillä on tärkeä ja alati kasvava merkitys. Jotta varmistetaan varhainen sopeutuminen ja minimoidaan näin vaikutus kyseessä olevaan alaan, on edistettävä ilmasto- ja maataloustutkimusta, jossa otetaan huomioon maatalouden ominaispiirteet kullakin alueella. Päästöjen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden ja sopeutumistoimenpiteiden yhteydessä tuotto usein pienenee tai kustannukset nousevat. Yksittäisten toimenpiteiden hyödyt on siis punnittava. Lisäksi on huolehdittava siitä, että päästöjen vähentämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kustannukset ovat kohtuulliset. Maataloudella on välitön rooli sen takaamisessa, että maaseutualueet selviytyvät ilmastonmuutoksen haasteista muun muassa sellaisilla aloilla kuin veden varastointi ja vesistönsuojelu, viljelymenetelmät, metsänistutus ja metsänhoito (paitsi alueilla, joilla metsän osuus maa-alasta ylittää 50 %), viljelymaan muuttaminen laidunmaaksi, luonnonmukainen maatalous ja kosteikkojen hoito. Kaupunkien ja taajamien läheisyydessä sijaitseva maaseutu ja viljelymaa voivat myös saada strategista merkitystä, kun pyritään luomaan varmoja veden pidättämisalueita äärimmäisten sääolosuhteiden tai tulvien aikana.

12.

toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa metsiin ja niiden ekosysteemeihin. Ilmastonmuutoksen seuraukset voivat vaikuttaa puutavaran tuotantoon, ja ne voivat olla haitaksi virkistystoiminnalle, veden laadulle, biologiselle monimuotoisuudelle ja hiilivarastoille. Metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman yhteydessä olisi käynnistettävä keskustelu, jotta voitaisiin kartoittaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen seuraukset ja sen vaikutukset metsiin sekä mahdollinen toimenpiteiden tarve.

13.

kannattaa näkemystä, jonka mukaan ilmastonmuutos aiheuttaa lisäpaineita (sisävesi)kalastusalalle, sillä se vaikuttaa (merten) ekosysteemeihin, jotka kärsivät jo nyt ylikalastuksesta ja kalavarojen ehtymisestä.

14.

toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan sekä energian tarjontaan että kysyntään. Esimerkiksi helleaallot ja kuivuus vaikuttavat energiantuotantoon, ja kovat myrskyt ja tulvat aiheuttavat katkoksia energiatoimituksissa. Sen vuoksi on myönteistä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset otetaan huomioon strategisissa energiakatsauksissa. Erityisesti tulee pyrkiä parantamaan hiilidioksiditasetta sekä vaihtoehtoisten energialähteiden hyödyntämistä ja tehokkuutta.

15.

kiinnittää huomiota siihen, että matkailuun kohdistuu sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia, jotka muuttavat matkailun perinteisiä malleja.

16.

pitää yllättävänä, ettei komission valkoisessa kirjassa mainita tarvetta määrittää ilmailulle ja merenkululle alakohtaiset päästövähennystavoitteet. Paras tapa estää ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin sopeutumisesta aiheutuvia kuluja on estää päästöjä.

17.

huomauttaa, että muuttuvat sääolosuhteet vaikuttavat rannikkoalueiden hoitoon. On pyrittävä varmistamaan, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon (Integrated Coastal Zone Management, ICZM) suosituksia noudatetaan täydellisesti ja että ICZM-suositusten jatkoehdotuksessa ja siihen liittyvässä vaikutustenarvioinnissa (joka on tarkoitus aloittaa vuonna 2009) rannikkoalueiden käyttö ja hoito sisällytetään asianmukaisesti sopeutumistoimiin, mutta kuitenkin niin, että samalla otetaan huomioon toissijaisuusperiaate. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi paikallisyhteisöistä ja asianomaisista sidosryhmistä koostuvien paikallisten rannikkokumppanuuksien avulla, jolloin sopeutumistoimien täydellinen sisällyttäminen rannikkoalueiden hoitoon tapahtuisi alhaalta ylöspäin.

18.

huomauttaa, että ilmastonmuutos etenee vuoristoalueilla nopeammin kuin muualla ja että vuoristoalueet ovat monissa asioissa erityisen alttiita ilmastonmuutoksen seurauksille.

19.

on samaa mieltä siitä, että myös eläinten ja kasvien terveyteen kohdistuu huomattavia vaikutuksia ja että eläimistöön ja kasvistoon leviää yhä enemmän vieraita tauteja ja tuholaisia. Maaekosysteemit muuttuvat huomattavasti, kun kotoperäinen lajisto köyhtyy ja ulkopuolelta tulee uusia lajeja. Myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämiseksi tehtävät toimenpiteet voivat vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen ennalta-arvaamattomasti. Luonnontyyppidirektiivi on keskeinen väline, ja sitä tulisi käyttää sen soveltamisalan puitteissa proaktiivisesti Natura 2000 -alueiden kehittämiseksi ja niiden asianmukaisen suojelun varmistamiseksi.

20.

toteaa, että eläinten ja kasvien terveyden lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi myös ihmisten terveyteen ja elinolosuhteisiin.

21.

huomauttaa, että rannikkoalueita varten on laadittava kattavia suunnitelmia odotettavissa olevan merenpinnan nousun ja tulva-aaltoja aiheuttavien myrskyjen lisääntymisen varalta. Näiden uhkien vuoksi on varmistettava keinot rannikkojen kokonaisvaltaisen suojelun sekä niiden hallinnon turvaamiseksi.

22.

on samaa mieltä siitä, että vesivarojen määrä ja laatu kärsivät ja että sillä on huomattavia ympäristöllisiä, inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia. EU:ssa on sekä tulvia että kuivuutta. Tulvien ja nykyisten jätevesijärjestelmien rajallisen kuivatuskapasiteetin yhdistelmä saattaa rajoittaa liikkumista, kun vesi tulvii teille ja aiheuttaa vahinkoa rakennuksille ja muille perusrakenteille. Onkin valitettavaa, ettei komissio mainitse viemäröintiä erikseen keskeisenä välineenä. Vaikutukset ovat erityisen tuntuvia, ja nykyisen jätevesijärjestelmän mukauttaminen on hyvin kallista. Vaikka mainitut järjestelmät kuuluvatkin paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaan ja vastuulle, nämä viranomaiset eivät pysty kantamaan taloudellista vastuuta yksin.

23.

on selvillä siitä, että useat EU:n direktiivit vaikuttavat EU:n vesivarojen tilaan. Sitovat määräajat ovat olennainen osa direktiivien täytäntöönpanoa. Vesipolitiikan puitedirektiivissä määräaika on vuosi 2015, ja siihen mennessä alan kaikkien viranomaisten on saavutettava hyvä ekologinen taso. Ensimmäiset vesipiirien hoitosuunnitelmat on saatava valmiiksi viimeistään 22. joulukuuta 2009, ja onkin tärkeää, että vuoden 2009 loppuun mennessä on laadittu suuntaviivat ja välinevalikoima sen varmistamiseksi, että vesipiirien hoitosuunnitelmissa otetaan huomioon tämänhetkinen tietämys ilmastonmuutoksen paikallisista vaikutuksista ja että niitä muokataan jatkuvasti ilmastomallinnuksen avulla saatavan uuden tiedon perusteella. Tulvia koskevassa direktiivissä asetetaan kolme määräaikaa. Vuoteen 2011, 2013 ja 2015 mennessä on saatava valmiiksi alustavat tulvariskiarviot, tulvariskikartat ja tulvariskien hallintasuunnitelmat. Vesipula- ja kuivuusstrategiaan sisällytetään kuivuudenhallintasuunnitelmat. Euroopan kunnat ja alueet ovat näiden tarkkaan määriteltyjen tavoitteiden pääasiallisia toteuttajia. Onkin äärimmäisen tärkeää, että unioni ja jäsenvaltiot antavat paikallis- ja alueviranomaisille ajoissa käyttöön oikeat välineet ja riittävät resurssit.

24.

Alueiden tulee pyrkiä ottamaan ilmastonmuutos mahdollisimman pitkälle huomioon vesipiireille laadittavissa ensimmäisen sukupolven hoitosuunnitelmissa ajanmukaisen tieteellisen tietämyksen ja yhteiskunnallisesti toteuttamiskelpoisten toimenpiteiden pohjalta, samoin kuin ilmastotutkimuksessa saavutettu uusi tietämys laadittaessa toisen sukupolven hoitosuunnitelmia vuoden 2015 jälkeen. Jotta tässä onnistuttaisiin, on erittäin tärkeää, että kehitettävät suuntaviivat ja välineet perustuvat viimeisimpään tieteelliseen tietämykseen ja ovat sen lisäksi alueviranomaisten kannalta käyttökelpoisia.

25.

katsoo, että on tarpeen varmistaa, että EU:n nykyinen vesilainsäädäntö (vesipolitiikan puitedirektiivi, pohjavesidirektiivi, tulvia koskeva direktiivi, vesipula- ja kuivuusstrategia jne.) on täysin johdonmukaista ja että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat tulevat ehdotukset ja tavoitteet ovat linjassa nykyisen lainsäädännön kanssa. EU:n vesilainsäädännön täytäntöönpanolla on merkittävä vaikutus siihen, miten Euroopan kunnat, kaupungit ja alueet toteuttavat vedenkäytön suunnittelua.

26.

on selvillä siitä, että vesihuollon sopeuttamisen rahoittamisessa paikallis- ja alueviranomaisten tulee ryhtyä pohjaveden suojelutoimiin, jotta voidaan taata kestävä vedenjakelu. Osa rahoituksesta voidaan saada luomalla vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti rahoitusmekanismi, jolla varmistetaan, että ilmastonmuutoksen vaikutus veden kiertokulkuun jakautuu sen mukaan, kuinka paljon vettä kulutetaan.

27.

kannattaa sitä, että komissio on sisällyttänyt mukaan ns. no-regret-toimia ja -toimenpiteitä ekosysteemien ja perusrakenteiden sietokyvyn parantamiseksi.

28.

korostaa, että innovaatioiden ja tutkimuksen avulla alakohtaisiin ongelmiin kehitettävät ratkaisut voivat kaikki osaltaan vaikuttaa ympäristön kannalta kestävän kasvun ja eteenpäin suuntautuvan työllisyyden luomiseen.

29.

pitää komission kaksivaiheista lähestymistapaa myönteisenä. Komitea huomauttaa kuitenkin, että edessä oleva tehtävä edellyttää, että hallinnon kaikki tasot tekevät tiivistä yhteistyötä kaikissa vaiheissa. Ei voida hyväksyä sitä, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat mukana vain ensimmäisessä vaiheessa. On tunnustettava, että kunnat, kaupungit ja alueet ovat keskeisiä toimijoita ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. EU:n tason yleisen mukautumisstrategian tulee olla riittävän yksityiskohtainen, jotta strategiaa voidaan soveltaa aluetasolla kaikkialla EU:ssa ja että samalla voidaan ottaa huomioon alueiden monimuotoisuus, ilmasto-olosuhteet ja taloudelliset rakenteet.

30.

toivoo, että käytettävissä olevat tieteelliset todisteet ovat saatavilla ennen vuotta 2012. Paikallis-, alue- ja valtiotason viranomaisten budjettimallit eroavat EU:n mallista, ja monet paikallis- ja alueviranomaiset ottavat jo huomioon ilmastonmuutokseen sopeutumisen. Niiden täytyy tietää, millaisiin ilmastonäkymiin niiden on sopeuduttava. Paikallis-, alue- ja valtiotason viranomaiset keräävät tietoa, valmistelevat sopeutumisstrategioitaan ja ryhtyvät sopeutumistoimiin ennen vuotta 2012. EU:n pitäisi tukea tätä kehitystä ensinnäkin esittämällä tieteelliset skenaariot, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia EU:n kaikkia alueita ajatellen, ennen vuotta 2012 ja toiseksi tukemalla taloudellisesti käynnissä olevaa työtä silloin, kun ilmastonmuutokseen sopeutuminen on sisällytetty budjettiin.

31.

on tyytyväinen EU:n laajuisen tietojenvaihtojärjestelmän perustamiseen. Sen tulisi perustua kansallisiin järjestelmiin. Näin voitaisiin mahdollistaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia, haavoittuvuutta ja parhaita käytänteitä koskevan tiedon vaihto. Komitea korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisten on voitava osallistua järjestelmään paikallisten ja/tai alueellisten ilmastonmuutoksen seurantakeskusten kautta ja hyötyä siitä. Merkittävää hyötyä koituisi siitä, jos järjestelmästä tehtäisiin interaktiivinen: näin paikallis- ja alueviranomaiset voisivat ilmastonmuutoksen seurantakeskustensa ansiosta tarjota tärkeimmille asianomaisille aloille mahdollisuuden aktiiviseen osallistumiseen sekä oikea-aikaisesti konsultoida muiden viranomaisten asiantuntemusta ja kokemusta esimerkiksi vakavista sääilmiöistä. Järjestelmässä tulisi keskittyä käyttäjäystävällisten mallien, tietojen ja välineiden tarjoamiseen sekä kokemusten ja tietojen vaihdon helpottamiseen.

32.

kannattaa komission asianmukaisesti tukeman ilmastonmuutosfoorumin perustamista kaupunginjohtajien yleiskokouksen onnistuneen mallin pohjalta. Foorumi voisi avustaa paikallis- ja alueviranomaisia ilmastoa koskevan paikallisen tiedon keräämisessä ja vaihtamisessa. Tästä olisi niille välitöntä hyötyä. Foorumi voisi toimia myös EU:n laajuista tietojenvaihtojärjestelmää tukevana mekanismina.

33.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti sen, että paikallis- ja alueviranomaiset tuntevat alueensa ja ymmärtävät parhaiten, millaisia paikallisia ilmastovaikutuksia siihen kohdistuu. Tämä olisi tehtävä niin, että paikallis- ja alueviranomaisille annetaan riittävästi johtoapua ja rahoitusta, minkä avulla ne voivat toteuttaa paikallisia sopeutumisaloitteita.

34.

on samaa mieltä siitä, että taloudelliset rajoitteet ovat sopeutumisen suurin este. EU:n ja jäsenvaltioiden nykyisin käyttöön antamat varat eivät riitä, ja valtiotasoa alemmille tasoille onkin myönnettävä entistä enemmän resursseja, jotka on kohdennettava nimenomaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Mainitut resurssit on sovitettava yhteen luonnononnettomuuksien ehkäisemiseen osoitettavien varojen kanssa.

35.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen lieventäminen ja siihen sopeutuminen osana talouden elvytystoimia. Komitea pahoittelee kuitenkin, että ehdotusta ympäristön elvytyssuunnitelmaksi ei ole esitetty ja että ympäristökysymykset on siirretty koordinoimatta erilaisten kansallisten toimintasuunnitelmien piiriin, vaikka tällainen suunnitelma olisi jo aika laatia, jotta voidaan avata mahdollisuudet vihreälle, kestävälle ja vähähiiliselle taloudelle ja tarjota ulospääsy nykyisestä rahoitus- ja talouskriisistä.

36.

tukee Euroopan komission käsitystä, jonka mukaan jäsenvaltioiden on vuodesta 2013 lukien varattava vähintään 50 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupan tuottamista varoista ilmastonmuutosongelmien hoitamiseen, mihin myös sopeutumistoimet kuuluvat. Komitea katsoo, että osoitettaessa käytettävissä olevia varoja sopeutumis- ja lieventämistarkoituksiin pitää myös ottaa huomioon paikalliset ja alueelliset olosuhteet. Paikallis- ja alueviranomaiset tarvitsevat paljon rahoitusresursseja, ja etenkin lyhyellä aikavälillä paikallis- ja aluetason hankkeille varattujen varojen osuutta tulisi kasvattaa huomattavasti.

37.

toteaa, että on tarpeen tutkia, miten yksityisen sektorin osallistuminen voidaan varmistaa vapaaehtoisten (tai ympäristö-) sopimusten etuja hyödyntämällä tai rahoitusmekanismien avulla. Kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden rakenteellinen ja pitkän aikavälin merkitys, julkisen sektorin tuki voi olla kuitenkin välttämätöntä erityisesti silloin, kun korjataan puutteita ja markkinahäiriöitä, joihin yksityinen sektori ei ole puuttunut asianmukaisesti.

38.

on samaa mieltä siitä, että markkinapohjaisia välineitä sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tulisi myös pitää rahoitusvälineinä, joilla puututaan ilmastonmuutokseen. Yksityisen sektorin osallistuminen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeviin toimiin markkinapohjaisten välineiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla saattaa luoda oikeanlaisia taloudellisia kannustimia sopeutumistoimien sisällyttämiseksi toimintakulttuuriin.

39.

huomauttaa, että on tarpeen varmistaa, että tällä hetkellä EU:n tasolla kehitettäviä yhdennettyjä politiikkoja käytetään välineenä horisontaalisten ja eri politiikkojen rajat ylittävien haasteiden eli siis myös ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden ratkaisemiseen. Näin toimittaessa voidaan puuttua kokonaisvaltaisesti eri politiikkojen ja eri hallintotasojen välisiin päällekkäisyyksiin, epäjohdonmukaisuuksiin ja puutteisiin.

40.

katsoo, että EU:n talousarvion tulevassa tarkistamisessa ja vuoden 2013 jälkeisessä rahoituskehyksessä on asetettava ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet etusijalle, jotta voidaan ottaa huomioon Maailman ympäristörahaston ja Kioton pöytäkirjan sopeutumisrahaston vahvistaminen, josta on määrä päättää Kööpenhaminan ilmastonmuutoskonferenssissa (COP-15) joulukuussa 2009, ja rahoittaa erityisiä Euroopan-tason toimenpiteitä, joista päätetään EU:n tulevan kestävän kehityksen strategian yhteydessä. On myös tunnustettava täydellisesti se, että kestävä taloudellinen hyvinvointi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävät toimet kulkevat käsi kädessä huolimatta niistä alkuvaiheen kustannuksista, joita ilmastonmuutokseen sopeutuminen saattaa aiheuttaa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Koska sopeutumistoimet ovat monissa tapauksissa pääasiassa paikallistason toimia, on tärkeää varmistaa, että paikallis- ja alueviranomaiset saavat EU:n tukea.

41.

kannattaa näkemystä, jonka mukaan ilmastonmuutokseen puuttuminen ja sopeutuminen yksittäisillä politiikanaloilla olisi valtavirtaistettava rakennerahastojen, maaseuturahaston ja TEN-verkostoiden kaltaisiin EU:n rahoitusmekanismeihin ja verkostoihin etenkin toimissa, joilla vahvistetaan tuotantojärjestelmien ja fyysisen infrastruktuurin kestävyyttä, mutta että ilmastonmuutoksen torjunnalla ei saisi mitätöidä tällaisten toimintamallien ja rahastojen alkuperäisiä tavoitteita. Etenkin yhteisön varojen hajauttamisen välttämiseksi kyseisellä alalla sille olisi harkittava omia erityistoimiaan sekä EU:n tukea. Näin ollen komitea kehottaa Euroopan komissiota harkitsemaan olemassa olevien rakennerahastojen ”vihreää korvamerkintää” Lissabonin strategian yhteydessä käytetyn korvamerkintämallin mukaisesti tai luomaan eurooppalaisen ympäristöalojen mukauttamisrahaston, josta rahoitettaisiin työntekijöiden koulutusta, uudelleenkoulutusta ja työhönpaluuohjelmia aloilla, joilla todennäköisesti esiintyy kestävän kehityksen vaikutuksia, tai tuettaisiin ympäristönsuojelutarpeet tiedostavien yritysten perustamista.

42.

kannattaa vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevän ohjausryhmän perustamista, sillä EU:n strategian ja kansallisten strategioiden kehittämisprosessia on hallinnoitava siten, että voidaan varmistaa toimien koordinointi sekä eri politiikanalojen että hallintotasojen välillä. On kuitenkin olennaisen tärkeää, että ohjausryhmän toimivaltuudet ja budjetti määritetään ennen ryhmän perustamista. Komitea kehottaa sen vuoksi komissiota täsmentämään kyseisiä seikkoja mahdollisimman nopeasti.

43.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten tulee voida osallistua ohjausryhmään, sillä ne ovat vastuussa suunnittelusta, ohjauksesta ja täytäntöönpanosta monilla kyseessä olevilla aloilla. Paikallis- ja alueviranomaisilla on täten hallussaan arvokasta tietoa, ja ne voivat antaa merkittävän panoksen sekä vaikutuksia että mahdollisia ratkaisuja koskevan tietotopohjan luomiseen. Ohjausryhmän tulisi soveltaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja määritellä selkeästi vastuualueet toissijaisuusperiaatteen pohjalta.

44.

kehottaa perustamaan kansallisella tasolla ilmastonmuutosta käsitteleviä työryhmiä, joihin paikallis- ja alueviranomaiset osallistuisivat täysimääräisesti. Alue- ja paikallistasolla laadittavien, ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien toimintasuunnitelmien tulee muodostaa perusta työryhmien toiminnalle. Niiden työskentelyn tulisi olla suoraan yhteydessä ohjausryhmän työskentelyyn. Kyseisten työryhmien kokoonpanossa ja toiminnassa otettaisiin huomioon tutkimustarpeet, sosioekonomiset vaikutukset, paikallis- ja alueviranomaiset, suuri yleisö ja yksityiset yritykset.

45.

korostaa, että kansalaisvalistukselle on tarvetta, sillä ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää myös elämäntapojen muuttamista. Kansalaisten on ymmärrettävä, miksi sopeutumistoimet ovat tarpeen, miksi joidenkin palvelujen maksut saattavat nousta, mitä he voivat asian hyväksi tehdä ja mitä ollaan tekemässä kansalaisiin kohdistuvien vaarojen minimoimiseksi. Tällainen tiedottaminen, jolla pyritään muuttamaan käyttäytymistä, edellyttää harkiten laadittua, kohdennettua toimintamallia, jota tukevat asianmukaiset toimet. Komitea kehottaa siksi EU:ta, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia työskentelemään yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa ja luomaan yleiseurooppalaisen tiedotuskampanjan, jossa käsitellään ilmastonmuutoksen syitä ja vaikutuksia, sekä sitä, mitä nämä vaikutukset tuovat tullessaan. Olisi tehtävä selväksi, että ilmastonmuutoksen vuoksi luonnonvarat niukkenevat jatkuvasti ja että siksi on keskityttävä muuttamaan käyttäytymistä jokapäiväisessä elämässä. Paikallis- ja alueviranomaiset korostavat, että tällaisille kampanjoille on varattava asianmukaiset rahoitusvarat ja että niiden avulla välitettävät viestit on mukautettava eri jäsenvaltioiden ja alueiden oloihin ja eri kansoille.

46.

huomauttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on tärkeä rooli myös EU:n rajojen ulkopuolella. Kunnat, kaupungit ja alueet voivat toimia rakentavasti asiantuntemuksen siirtämisessä kehitysmaihin, joiden sopeutumishaasteet ovat suurimmat.

47.

kehottaa komissiota ja EU:n puheenjohtajavaltiota varmistamaan poliittisen sitoutumisen siihen, että EU:n sopeutumisstrategia laaditaan ja toteutetaan pikaisesti yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa.

48.

kehottaa komissiota ja EU:n puheenjohtajavaltiota kutsumaan paikallis- ja alueviranomaiset mukaan EU:n toimintakehyksen laatimiseen ja toteuttamiseen siten, että ne osallistuvat vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevän ohjausryhmän työskentelyyn. Onnistuneen täytäntöönpanon varmistamiseksi kokonaisvaltaiset pitkän aikavälin strategiat tulisi laatia siten, että eri hallintotasot tekevät laaja-alaista yhteistyötä. Paikallis- ja alueviranomaisilla on ensi käden tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, sillä ne ovat etulinjassa. Lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttamissa hätätilanteissa kansalaiset turvautuvat ensisijassa paikallis- ja aluehallintoon. Tämä on selkeä peruste niiden osallistumiselle.

49.

painottaa, että on tarpeen tunnustaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeinen asema ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten torjunnassa, sillä ne ovat valmiita kantamaan osansa vastuusta, ja ne toteuttavat jo nyt toimia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi.

50.

kehottaa kiinnittämään entistä enemmän huomiota (etenkin rannikoilla ja suurten jokien varsilla sijaitsevaa) kaupunkiympäristöä ja perusrakenteita koskeviin ratkaisuihin ja välineisiin, kuten patoihin ja viemäröintijärjestelmiin, sillä ne ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä vähentämään perusrakenteiden haavoittuvuutta.

51.

kehottaa paikallis-, alue-, valtio- ja EU-tasoa laatimaan yhteistyössä realistisia rajatylittäviä ilmastoriskiarvioita, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia EU:n kaikkia alueita ajatellen. Tiedot, mallit, metodit ja ilmastoskenaariot tulisi antaa vapaaseen käyttöön mahdollisimman pian, jotta voitaisiin määrittää riskialueet ja vastatoimet.

52.

korostaa toimia varten tarkoitettujen asianmukaisten rahoituskannustimien tarvetta. Paikallis- ja alueviranomaisia tulisi tukea, kun ne pyrkivät löytämään proaktiivisia ratkaisuja, joilla voidaan vähentää paikallisyhteisöjen haavoittuvuutta.

53.

tähdentää, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi saada taloudellista lisätukea tappioiden vähentämiseksi ja sopeutumisen aiheuttamien lisäkustannusten kattamiseksi, sillä ilmastonmuutoksen asettamien monien haasteiden ratkaiseminen lisää paikallisviranomaisten taloudellista taakkaa.

27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/19

1.

toteaa huolestuneena, että Euroopan unionin alueilla on viime vuosina ollut huomattavasti aiempaa enemmän luonnonkatastrofeja tai ihmisen välillisesti tai suoraan aiheuttamia katastrofeja ja että ne ovat olleet selvästi aiempaa laajempia ja voimakkaampia. Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos tekee myös Euroopan ilmastosta epävakaan ja johtaa äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymiseen, minkä vuoksi ihmisille, perusrakenteille ja ympäristölle aiheutuvien vahinkojen vaara kasvaa.

2.

toteaa, että katastrofit aiheuttavat syystään riippumatta usein huomattavaa vahinkoa ihmisille, taloudelle, ympäristölle ja kulttuurille. Tällaiset vahingot sekä katastrofien varsinaisen torjunnan kustannukset voivat olla selvästi ehkäisytoimien edellyttämiä panostuksia suuremmat.

3.

panee merkille, että unionin tähän mennessä perustamat pelastuspalveluvälineet (yhteisön pelastuspalvelumekanismi, pelastuspalvelun rahoitusväline ja EU:n solidaarisuusrahasto) koskevat katastrofin hallintaprosessin vaiheista (ehkäisy, valmiustoimet, avustustoimet ja jälkihoito) lähinnä valmius- ja avustustoimia sekä jälkihoitoa.

4.

kannattaa näin ollen poliittista tavoitetta kehittää yhteinen strategia tähän asti liian vähälle huomiolle jäänyttä osa-aluetta, eli katastrofien ehkäisyä, varten ja käynnistää aiheesta laajapohjainen keskustelu. Strategian on osaltaan edistettävä tasapainoisen ja kokonaisvaltaisen yhteisön lähestymistavan aikaan saamista pelastuspalvelun alalla.

5.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan katastrofien ”ehkäisy” tarkoittaa kahta asiaa: ensinnäkin katastrofien estämistä mahdollisuuksien mukaan ja toiseksi sen vaikutusten minimointia, jos katastrofi ei ole vältettävissä.

6.

katsoo lisäksi, että katastrofit ovat äkillisiä ja odottamattomia tapahtumia, jotka aiheuttavat keskeisten julkisten rakenteiden, järjestelmien ja toimintojen lamaantumisen alueellisesti tai paikallisesti. Määritelmä ei kata selkkauksista johtuvia hätätilanteita eikä terroristi-iskuja.

7.

korostaa, että katastrofit rajoittuvat maantieteellisesti yleensä melko suppealle alueelle. Hallinnolliset rajat voivat kuitenkin ylittyä, ja siksi yhteisen vaaran uhkaamien alueiden yhteistyö on välttämätöntä nimenomaan katastrofien ehkäisyssä.

8.

toteaa, että katastrofin sattuessa juuri alue- ja paikallisviranomaiset ovat kansalaisia lähimpinä hallintotasoina ensimmäisiä, joita tilanne koskee suoraan ja joilta vaaditaan toimia. Siksi niiden kattava osallistuminen katastrofien torjunnan strategioiden ja toimenpiteiden kehittämiseen on olennaisen tärkeää.

9.

toteaa tässä yhteydessä niin ikään, että mahdollisimman välitön ja pikainen reagointi jo katastrofin ensimmäisten merkkien ilmetessä on ratkaisevan tärkeää katastrofin vaikutusten minimoimiseksi. Tämä koskee kaikkia EU:n alueita niiden maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Myös katastrofien ehkäisemiseen tähtäävät toimet on siis aloitettava siltä tasolta, jota asia koskee suoraan ja joka kykenee reagoimaan nopeimmin.

10.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on kokemusperäisen alue- ja paikallisolosuhteiden tuntemuksensa ansiosta ratkaiseva rooli myös katastrofien ehkäisyssä. Useimmiten niillä on kyllä asiantuntemusta, mutta ehkäisystrategioiden toteuttamiseen tarvittavat varat puuttuvat.

11.

toteaa lisäksi, että hätätilasuunnitelmien laatimisesta ja täytäntöönpanosta ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä saadut tulokset ovat olleet erinomaisia niissä tapauksissa, joissa suunnitelmat on voitu toteuttaa. Rahoituksen riittämättömyys on kuitenkin merkittävä ongelma kyseisen ennalta ehkäisevän politiikan eteenpäin viemiselle.

12.

on edellä mainituista syistä erittäin tyytyväinen siihen, että komissio on pyytänyt komiteaa esittämään tarkempia tietoja, joiden pohjalta luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettavaa yhteisön strategiaa voidaan vahvistaa.

13.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että nykyistä parempi katastrofitietämys on myös alueellisten ja paikallisten ehkäisystrategioiden tehokkaan laatimisen edellytys.

14.

onkin tyytyväinen komission aikomukseen laatia kattava tietokanta nykyisistä katastrofeihin liittyvistä tietolähteistä. Jo käytettävissä olevien tietojen arviointi olisi aina asetettava lisätietojen keräämisen edelle.

15.

toteaa tässä yhteydessä, että sekä jäsenvaltio- että unionitasolla on katastrofeista ja niiden taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista runsaasti tietoa. Lisätoimiin tulisikin ryhtyä vain silloin kun tietämyksessä havaitaan aukkoja, jotka johtuvat tietojen puutteesta tai riittämättömästä vertailukelpoisuudesta.

16.

kannattaa myös ehdotusta parhaita käytänteitä koskevan luettelon laatimisesta. Yksittäisten jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisilla on laajaa kokemusperäistä tietoa katastrofien ehkäisystä, ja niiden olisi saatettava se vastavuoroisesti toistensa käyttöön ja myös yleisesti saataville. (1)

17.

suhtautuu kuitenkin erittäin epäillen siihen, voidaanko tulvadirektiivin tai vaarallisista aineista aiheutuvia suuronnettomuusvaaroja koskevan Seveso-direktiivin mukaisia alakohtaisia lähestymistapoja periaatteessa soveltaa laajemminkin. Erityyppisten katastrofien uhka vaihtelee hyvin suuresti maantieteellisten, ilmastollisten ja geomorfologisten olosuhteiden mukaan. Näin ollen yhdenkään yksittäisen ennaltaehkäisyvälineen yleinen soveltaminen tuskin tuo lisäarvoa kaikkien riskien osalta.

18.

katsoo, että jäsenvaltioissa nykyisin sovellettavien, vaarojen ja riskien kartoitusta koskevien suuntaviivojen inventoiminen ja sen tulosten tiedottaminen jäsenvaltioille voi parantaa vaarojen ja riskien vertailukelpoisuutta kaikkialla EU:ssa. Inventoinnista voisi olla hyötyä erityisesti niille jäsenvaltioille, joilla ei vielä ole omia sääntöjä vaarojen ja riskien kartoituksesta.

19.

korostaa kuitenkin, että tältä pohjalta mahdollisesti laadittavat suuntaviivat voivat aina olla vain suosituksenomaisia. Ensinnäkään ne eivät saa johtaa jäsenvaltioiden nykyisten kartoitusjärjestelmien kalliiseen muuttamiseen. Toiseksi jäsenvaltioiden on alueellisten ja paikallisten erityispiirteidensä vuoksi voitava vastedeskin aina asettaa omia painopisteitään.

20.

on tyytyväinen katastrofien ehkäisemistä koskevien kysymysten priorisointiin tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemättä puiteohjelmaa toteutettaessa. Yhteisön tukema tutkimustoiminta täydentää järkevällä tavalla jäsenvaltioiden vastaavia ponnisteluja.

21.

kannattaa komission ehdotusta laajentaa yhteisön pelastuspalvelumekanismista saatuja kokemuksia koskevaa nykyistä ohjelmaa siten, että se kattaa myös katastrofien ehkäisyyn liittyvät näkökohdat.

22.

on vakuuttunut siitä, että katastrofien ehkäisyyn sovellettavaan yhteisön lähestymistapaan tulisi sisältyä myös samantyyppisistä säännöllisesti toistuvista katastrofeista kärsivien jäsenvaltioiden vastavuoroinen arviointi. Tällaiset menettelyt (ns. vertaisarvioinnit) ja niiden tulosten levittäminen voisivat edistää tehokkaiden ehkäisymekanismien luomista kaikissa jäsenvaltioissa.

23.

toteaa, että katastrofien ehkäisyyn liittyvillä näkökohdilla olisi oltava tärkeä sija jäsenvaltioiden pelastuspalvelukoulutuksessa ja -kursseilla. Politiikan ja hallinnon ammattilaisille tarkoitettua kansallista koulutustarjontaa voitaisiin tarvittaessa täydentää yhteisötason kursseilla.

24.

korostaa kansalaisten yleisen tietoisuuden lisäämisen osalta, että katastrofiriskejä koskevissa valistustoimissa ja vastaavissa toimenpidesuunnitelmissa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsiin, ikäihmisiin ja liikuntarajoitteisiin. Valistuksessa olisi käsiteltävä sekä varautumistoimenpiteitä että sellaisia toimenpiteitä, joihin kansalaisten on hätätilanteessa heti ryhdyttävä, tiedotettava EU-maiden yhteisestä hätänumerosta 112 ja tuotava esiin asianomaisten mahdollisuudet vaikuttaa tilanteen hoitoon (miten vältetään vaikeuttamasta pelastuspalveluhenkilöstön työskentelyä, miten tehdään yhteistyötä evakuointitilanteessa jne.).

25.

katsoo, että olisi edistettävä niiden toimijoiden tiivistä yhteistyötä ja keskinäistä koordinointia, jotka osallistuvat sellaisten toimenpiteiden laatimiseen ja toteuttamiseen, joilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia katastrofien ehkäisyyn. Katastrofien ehkäiseminen edellyttää moniulotteista, tulevaisuuteen suuntautuvaa lähestymistapaa, jossa on tehokkuuden maksimoimiseksi nivottava yhteen mitä erilaisimmat valtiolliset ja yksityiset toimintatasot.

26.

korostaa, että jäsenvaltiot vastaavat siitä, miten ne organisoivat yhteistyön ja koordinoinnin kaikkien asianomaisten kesken oman toimivaltajärjestelmänsä mukaisesti. Tässä yhteydessä olisi vapaaehtoistoiminnalle ja -organisaatioille annettava erityistä arvoa.

27.

suhtautuu periaatteessa myönteisesti komission aikeeseen luoda koordinoinnin parantamiseksi kaikkien toimivaltaisten tahojen edustajista koostuva eurooppalainen verkosto. Olisi kuitenkin selvitettävä, missä määrin tavoite on saavutettavissa nykyisten verkostojen koordinointia lisäämällä ja niitä yhdistämällä, ilman että luodaan uusia rakenteita.

28.

pahoittelee, ettei komissio ehdota lisätoimia rajatylittävän tietojen, kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihdon tehostamiseksi. Tällaista tehokasta vaihtoa olisi käytävä erityisesti niiden naapurijäsenvaltioiden alue- ja paikallisyhteisöjen kesken, jotka voivat joutua tulvan kaltaisten rajatylittävien katastrofien kohteeksi, sekä niiden jäsenvaltioiden kesken, jotka kärsivät usein samantyyppisistä katastrofeista, esimerkiksi metsäpaloista.

29.

toteaa, että Interreg-aloite on osoittautunut erittäin tehokkaaksi nimenomaan vaihdettaessa luonnonkatastrofien ehkäisyä koskevia hyviä käytänteitä yli rajojen. Eurooppalaisten alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) perustaminen voi parantaa yhteisten tietopankkien, harjoitusten, riskinarviointien ja ennakkovaroitusjärjestelmien sekä teknologian siirron ja asiantuntijavaihdon kaltaisten katastrofinehkäisytoimien toteuttamista.

30.

kehottaa laatimaan luettelon nykyisistä yhteisön välineistä, joilla voidaan tukea toimia katastrofien ehkäisemiseksi, sekä ehkäisytoimista, joihin voi jo nykyään hakea EU:n rahoitusta. Molemmat toimenpiteet ovat omiaan antamaan ennaltaehkäisyn periaatteelle uutta painoarvoa pelastuspalvelussa myös valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla. Huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti mahdollisuuksiin saada taloudellista tukea rajatylittävään suunnitteluun, harjoitustoimintaan ja koulutukseen.

31.

korostaa, että tällaisilla toimenpiteillä katastrofien ehkäisyä voidaan parantaa huomattavasti jo lyhyellä aikavälillä vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien puitteissa. Lisäksi käytettävissä olevien tukivarojen saatavuuden parantaminen tällä tavoin saattaa keskipitkällä aikavälillä kaiken kaikkiaan tehostaa varojen käyttöä ja parantaa sen tuloksekkuutta, vaikka pelastuspalvelun kokonaismäärärahoja ei lisättäisikään.

32.

suhtautuu sen sijaan varauksellisesti ajatukseen katastrofien ehkäisyyn liittyvien kysymysten huomioon ottamisesta YVA-direktiivissä (neuvoston direktiivi 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista) ja Seveso-direktiivissä (neuvoston direktiivi 96/82/EY vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta). Lisäbyrokratian välttämiseksi on varmistettava, ettei nykyisistä menettelyistä tehdä sisällöllisesti liian raskaita. Jotta katastrofeja voidaan ehkäistä tehokkaasti, alue- ja paikallistason kohdennetut ja koordinoidut toimet on asetettava hallinto- ja lupamenettelyjen yleisen laajentamisen edelle.

33.

tukee komission pyrkimystä saada jäsenvaltiot sisällyttämään talonrakennus- sekä maa- ja vesirakennuskohteiden suunnittelua koskevat yhteiset eurooppalaiset standardit (Eurokoodi 8) kansallisiin suunnittelumääräyksiinsä. Erityisesti rakennusstandardeja parantamalla voidaan lievittää mitä erilaisimpien katastrofien vaikutuksia ja vähentää huomattavasti mahdollisten uhrien määrää.

34.

kehottaa komissiota korostamaan katastrofien ehkäisyä myös tulevissa yhteistyöaloitteissa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

35.

muistuttaa, että kansalaisten suojelu katastrofeilta kuuluu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden sekä niiden alue- ja paikallisviranomaisten tehtäviin ja että monilla jäsenvaltioilla jo pitkälti on omat strategiansa katastrofien ehkäisemiseksi. Kaikkien ennaltaehkäisyn parantamiseen tähtäävien ponnistelujen on jatkossakin perustuttava kyseisten hallintotasojen keskinäisen solidaarisuuden, yhteistyön, koordinoinnin ja tuen periaatteisiin.

36.

odottaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti EU antaa lähinnä tehokasta apua toistuvista luonnonkatastrofeista kärsiville jäsenvaltioille ja alueille niiden kehittäessä ja toteuttaessa vähitellen omia ehkäisytoimiaan. Yhteisön toiminnassa on oltava kyse siitä, että autetaan jäsenvaltioita ja alueita auttamaan itse itseään.

37.

kehottaa EU:n toimielimiä kannustamaan ja tukemaan nykyisten välineiden avulla sellaisia ennalta ehkäiseviä toimia, joissa on kyse esimerkiksi paikallis- ja alueviranomaisten erilaisten hätätilasuunnitelmien laadinnasta ja täytäntöönpanosta.

38.

on näin ollen tyytyväinen siihen, että komission ehdotuksen mukaan katastrofien ehkäisyyn sovellettavan yhteisön lähestymistavan on tarkoitus perustua nykyisiin rakenteisiin, täydentää jäsenvaltioiden toimenpiteitä ja keskittyä aloihin, joilla katastrofien tehokas ehkäiseminen edellyttää yhteistä lähestymistapaa.

39.

toistaa lopuksi Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle esittämänsä kehotuksen (2) ottaa alue- ja paikallisviranomaisten näkemykset huomioon kaikkia katastrofien ehkäisyyn liittyviä aloitteita suunniteltaessa ja taata tehokas menettely katastrofien hallinnasta välittömästi vastuussa olevien kuulemiseksi sitä ennen.

27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/23

1.

pitää Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan politiikan perusteellista tarkistusta tervetulleena. Sitä tarvitaan vuonna 1996 määritellyn verkon toteutuksen huomattavien viivästysten ja unionin liikennebudjettiin kohdistuvien vaatimusten takia. Komitea toteaa, että rahoituskriisi korostaa entisestään tarvetta kohdentaa TEN-T-verkkoihin tehtävät investoinnit mahdollisimman järkevästi.

2.

korostaa, että nykyisen talouskriisin aikana TEN-T-verkkojen kehittäminen ja liikenteen yhdentäminen unionissa ja sen naapurimaissa ovat huomattavia haasteita sisämarkkinoiden pitkän aikavälin elinkelpoisuudelle sekä EU:n alueelliselle, taloudelliselle ja sosiaaliselle koheesiolle. Komitea kehottaa jäsenvaltioita kääntämään TEN-T-verkkojen määrärahojen rajun supistamisen suuntauksen vuosien 2009–2010 rahoitusnäkymien väliarvioinnin yhteydessä.

3.

toteaa käsillä olevan lausunnon olevan tärkeä täydennys komitean aikaisempiin lausuntoihin, joita se on antanut esimerkiksi ympäristöystävällisemmästä liikenteestä ja kaupunkiliikenteestä.

4.

kiinnittää komission huomiota siihen, että liikenneinfrastruktuurien toteuttamista ei voida käsitellä erillään kahdesta muusta liikennepolitiikan lohkosta: yhtäältä maksujen perimistä ja liikenteen sääntelyä koskevasta politiikasta (jota toteutetaan esim. eurovinjetti-direktiivin avulla) ja toisaalta liikenteen tehostamisesta sekä sen laadun ja turvallisuuden parantamisesta (esim. kehittämällä rautateiden yhteentoimivuutta). Komitea kehottaakin komissiota kehittämään näitä kolmea lohkoa johdonmukaisesti ja samanaikaisesti.

5.

toivoo, että kestävän kehityksen tavoitteille ja ympäristönsuojelutavoitteille annetaan yhä enemmän painoarvoa ja että TEN-T-politiikassa suositaan ympäristöä vähiten kuormittavia liikennemuotoja (rautatie-, meri- ja sisävesiliikenne).

6.

ehdottaa, että ympäristöltään haavoittuviin alueisiin, kuten rannikoihin ja vuoristoalueisiin, kiinnitettäisiin erikseen huomiota. Niillä olisi toteutettava erityistoimia, joilla edistetään tavaraliikenteen siirtymistä maanteiltä rautateille tai nk. merten moottoriteille.

7.

pitää valitettavana, ettei vihreässä kirjassa tuoda selvemmin esille liikenteen merkitystä Euroopan maankäytön suunnittelussa, ja alueellisen yhteenkuuluvuuden periaate jäännöksettömästi huomioon ottaen muistuttaa, että yksi TEN-T-verkkojen keskeisiä tavoitteita on edistää alueiden välistä tasapainoa mahdollistamalla ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus erityisesti syrjäisten tai heikommin kehittyneiden alueiden ja Euroopan suurten taloudellisten keskusten välillä, jotta annetaan tarvittavia taloudellisia virikkeitä kyseisille alueille. Syrjäisimmillä alueilla on puolestaan otettava huomioon niiden oikeus kulkuyhteyksiin.

8.

pitää toivottavana, että Euroopan laajuinen liikenneverkko rajataan kattamaan vain sellaiset liikennereitit, jotka edistävät voimakkaasti Euroopan unionin strategisten tavoitteiden saavuttamista etenkin alueellisen yhteenkuuluvuuden alalla pitkällä aikavälillä (”tärkeimmät liikenneverkot”). Lisäksi TEN-T verkolla tulisi olla kaksikerroksinen rakenne, joka koostuu kattavasta TEN-T:n -verkosta ja ydinverkosta.

9.

katsoo, että kattavan TEN-T-verkon osalta tulisi EU:n tasolla sovitut menettelytavat ja yleiset periaatteet huomioon ottaen luoda joustava järjestelmä verkon eri osien tai komponenttien (uudet satamat, lentoasemat, rautatieyhteydet jne.) tehokkaaksi ja nopeaksi lisäämiseksi TEN-T-verkostoon.

10.

pitää välttämättömänä, että tavoitteiltaan ja ominaispiirteiltään erilaisten rahti- ja matkustajaliikenneverkkojen välillä tehdään ero. Komitea toivoo, että näiden erityyppisten verkkojen painopisteet määriteltäisiin tarvittaessa nykyistä selvemmin (nykyisin vaaka kallistuu usein matkustajaliikenteen puolelle). Käytettävissä olevien niukkojen varojen vuoksi TEN-T-verkkoja kehitettäessä on asetettava painopisteitä. Tässä yhteydessä varat tulisi kohdentaa verkon pullonkaulojen poistamiseen.

11.

katsoo, että eron tekeminen rahti- ja matkustajaliikenneverkkojen välillä ei estä kyseisten verkkojen määrittelyn ja toteutuksen tiivistä koordinointia eikä rahti- ja matkustajatoimintojen mahdollista toteuttamista samojen perusrakenteiden avulla joko väliaikaisesti tai pysyvästi, kunhan huolehditaan tehokkaasti sekä tavaran- että henkilökuljetusten palvelutarpeista.

12.

suosittaa, että tärkeimpiin Euroopan laajuisiin rahti- ja matkustajaliikenneverkkoihin sisällytetään nykyiset ja tulevat ensisijaiset hankkeet, jotka voitaisiin laajentaa kattamaan myös muita hankkeita, sekä kaikki liikenteen sujuvuuden kannalta tarpeelliset perusrakenteet (myös suppeammat infrastruktuurit, jotka mahdollistavat liikenteen tehokkuuden, laadun ja turvallisuuden nopean parantamisen). Siten pystytään luomaan kansalaisten toiveiden mukaisia liikennekäytäviä.

13.

katsoo, että uudelleen määritellyn TEN-T-verkon tulisi kattaa myös tärkeimpien liikenneverkkojen solmukohdat. Niillä on suuri merkitys yhteisön alueiden yhteenkuuluvuuden ja talouden kannalta. Liikenneverkkojen solmukohdissa arvonlisäys on voimakasta juuri siksi, että ne ovat multimodaalisia. Solmukohdat ovat usein ruuhkien ja muiden tehokkuusongelmien syy. TEN-T-verkon tulisi erityisesti kattaa suurkaupunkien ohitusliikenteen perusrakenteet, joiden avulla pystytään vähentämään kaukoliikenteen ja kaupunkien päivittäisen kehäliikenteen rinnakkaisuutta. Olisi myös etsittävä vaihtoehtoja alueilta, joilla ei esiinny ruuhkia.

14.

pitää tärkeänä, että TEN-T-verkko määritellään intermodaalisuuden eli monivälinekuljetusten edistämisen hengessä ja että verkkoon sisällytetään myös suuret liikenne- ja logistiikkakeskukset (rautatieasemat, lentoasemat, satamat, intermodaaliterminaalit) sekä tällaisiin keskuksiin johtavat ja niitä tärkeimpiin verkkoihin yhdistävät toissijaiset perusrakenteet. Tässä mielessä olisi myös tärkeää ottaa huomioon tiettyjen maaliikenteen käytävien merikuljetuksiin liittyvä tehtävä. Ne toimivat merikuljetuksiin kytketyn, rautatien tavaraliikenteen tärkeimmän verkon perusakseleina liittämällä rautatiet intermodaaliliikenteen tärkeimpiin solmukohtiin (lentoasemat ja logistiikkakeskukset).

15.

pitää tärkeänä myös sitä, että Euroopan tasolla strategisesti tärkeillä satamilla, jotka hoitavat valtaosan Euroopan tavaraviennistä ja -tuonnista ja joilla voi olla yhä tärkeämpi rooli Euroopan sisäisessä kaupassa, on tehokkaat yhteydet sisämaa-alueisiin ja rautatie- ja sisävesiliikenteen TEN-T-verkkoihin. Erityisesti tämä koskee satamia, jotka ovat yhteydessä eurooppalaisiin multimodaalikeskuksiin. Komitea suosittaa merten moottoriteiden kehittämistä, koska ne tarjoavat joustavan ja ympäristöystävällisen vaihtoehdon ja koska ne helpottavat etäisten ja syrjäisten alueiden integroimista. Euroopan merisatamien sisämaayhteyksissä etusija olisi annettava rautatie- ja sisävesiliikenteelle.

16.

korostaa, että kunnat ja alueyhteisöt tulee nivoa tiiviisti TEN-T-verkon ja sen painopisteiden määrittelyyn, jotta voidaan erityisesti varmistaa johdonmukaisuus paikallisen ja alueellisen suunnittelun kanssa, ja aivan erityisesti liikennekeskusten ja toissijaisten perusrakenteiden määrittelyyn. Kuntien ja alueiden kehitys on nimittäin suurelta osin riippuvaista liikenteen perusrakenteista, ja ne vastaavat myös tietyistä kustannuksista ja joutuvat erilaisten vaikutusten kohteiksi.

17.

toteaa, että toisin kuin ensisijaiseen verkkoon perustuva suunnittelu, kattavan verkon nykyinen laajuus haittaa TEN-T-verkkojen tosiasiallista kehittämistä. Komitea kannattaa näissä oloissa kattavan verkon rajaamista käsittämään ainoastaan yhteentoimivuutta, turvallisuutta ja koheesiorahastoja koskevien säännösten soveltamisen. Komitea toteaa, että ainoastaan säilyttämällä kattava verkko voidaan varmistaa, että syrjäseuduilla, joilla ei ole ensisijaisia hankkeita, on mahdollisuus hyötyä Euroopan unionin rahoittamista liikenneinfrastruktuuripalveluista. Siten myös taataan yhteydet kaikkiin alueisiin. Kattava verkko voitaisiin arvioida selkeästi määriteltyjen EU:n lisäarvokriteerien perusteella.

18.

kannattaa kunnianhimoisia toimia ”älykkäiden”, intermodaalisten ja yhteentoimivien käyttäjätiedotus- ja toimintajärjestelmien kehittämiseksi. Tällaisten järjestelmien avulla matkustaja- ja rahtiliikennettä voidaan tehostaa huomattavasti. Komitea suosittaa erityisesti kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajia palvelevan yhteisen lipunmyyntijärjestelmän käyttöönottoa.

19.

kehottaa jatkamaan teknisten laitteistojen standardisointia (rautatieliikenteessä jo käyttöön otettujen normien tapaan) ja liikennejärjestelmien standardisointia yhtenäisten puitteiden luomiseksi erilaisille kansallisille perusrakenteille ja paikallisten liikennejärjestelmien ja -normien yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Alueellisilta ja paikallisilta liikenneviranomaisilta ei kuitenkaan tule edellyttää tietyn järjestelmän valitsemista.

20.

pyytää selventämään ja täsmentämään, mitä vihreässä kirjassa mainitulla ”käsiteosiolla” tarkoitetaan. Nykyisellään määritelmä on niin hämärä, ettei siihen voida ottaa kantaa.

21.

katsoo, että yhteisön taloudellinen tuki tulee keskittää nykyistä harvempiin toimiin ja ensisijaisesti hyvin laajoihin kansainvälisiin hankkeisiin, jotka kärsivät usein siitä, että jäsenvaltiot suosivat tiukasti kansallisia hankkeita. Lisäksi tuki tulee kohdentaa nimenomaan sellaisiin toimiin, joiden avulla liikenteen tehokkuutta, ekologista kestävyyttä, laatua ja turvallisuutta voidaan parantaa nopeasti. Tätä seikkaa koskevan mahdollisen päätöksen tulee perustua Euroopan tasolla syntyvän lisäarvon tarkkaan arviointiin. Yhteisrahoitustoimet tai muut tukitoimet eivät saa vaikuttaa kilpailuun. Osoituksen siitä, että tuet eivät vaikuta kilpailuun, olisi oltava osa tukien myöntämismenettelyä.

22.

kannattaa sellaisten sosioekonomisten arviointimenetelmien käyttöönottoa unionin tasolla, joiden avulla kyetään vertailemaan hankkeita yhtenäiseltä pohjalta ja arvioimaan niiden ”eurooppalaista lisäarvoa”.

23.

kiinnittää kuitenkin komission huomiota siihen, että yhteisön myöntämää rahoitusta on riskialtista kohdentaa vain sosioekonomisten arviointien perusteella, sillä kyseiset arviointimenetelmät ovat totuttujen kaavojen mukaisia, eikä niissä siis voida ottaa huomioon kaikkia päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä varsinkaan maankäytön suunnittelun, alueellisen yhteenkuuluvuuden ja kulkuyhteyksien osalta.

24.

korostaa, että suuntaviivojen on sisällettävä säännöt sen varmistamiseksi, että kukin jäsenvaltio määrittelee rakenteen, jossa liikennesuunnittelusta ja verkon hallinnasta oikeudellisessa vastuussa olevat alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat täysimääräisesti TEN-T-verkkoja koskevien suuntaviivojen määrittelyyn ja täytäntöönpanoon. Tämä on paras tapa varmistaa paikallisten, alueellisten, valtakunnallisten ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen sopusointuinen kehitys.

25.

katsoo, että ympäristöä vähiten kuormittavien liikennemuotojen eli rautatie-, meri- ja sisävesiliikenteen perusrakenteiden toteuttamisen kannalta on perustavan tärkeää luoda niitä suosiva maksu- ja sääntelykehys. Komitea toivookin, että tällä saralla harjoitettaisiin kunnianhimoista politiikkaa myös sisällyttämällä ulkoiset kustannukset hintoihin tai luomalla yhteisötason kannustimia, jotta tavarankuljettajat käyttäisivät ekologisesti kestäviä liikennemuotoja, kuten rautateitä tai merikuljetuksia – esimerkiksi Ecobonus on tällainen kannustin.

26.

pitää tärkeänä, että TEN-T-verkon täytäntöönpanoa tuetaan toimenpiteillä, joilla pyritään tehostamaan liikennettä ja parantamaan sen laatua sekä erityisesti purkamaan rajanylitykseen liittyviä teknisiä ja sääntelyesteitä. Tällaisilla huokeilla toimenpiteillä saattaa olla erittäin huomattavia vaikutuksia.

27.

toteaa, että paikallisväestön tai paikallisyhteisön vastustus eräitä infrastruktuurihankkeita kohtaan erityisesti rakennustyömaiden aiheuttamien haittojen vuoksi saattaa aiheuttaa merkittäviä viivästyksiä ja lisäkustannuksia.

28.

ehdottaakin, että yhteisön rahoitusta voitaisiin julkisten kuulemisten jälkeen myöntää myös toimenpiteille, joita valtiot ja alue- ja paikallisviranomaiset toteuttavat kohdealueiden valmistelemiseksi ottamaan vastaan suuret rakennustyömaat (esim. paikallisen työvoiman koulutus, työntekijöiden majoitus, paikkakunnan taloudellisten rakenteiden sopeuttaminen työmaiden tarpeisiin jne.). Näin varmistettaisiin, että työmaista kertyy kyseisille alueille myös hyvää.

29.

ehdottaa, että yhteisön rahoitusta myönnettäisiin lisäksi tiettyihin tuki-investointeihin ympäristövaatimusten huomioinnin kehittämiseksi.

30.

katsoo hyvin laajojen hankkeiden toteuttamisen edellyttävän, että yhteisöltä saatava rahoitusosuus sisällytetään sopimuksiin osana kattavia rahoitussuunnitelmia. Yhteisön tuen myöntämismenettelyt eivät nykyisin mahdollista tätä, vaan tukea rajoittaa seitsenvuotinen budjettikausi (hyvin suuret rakennushankkeet kestävät tätä pidempään).

31.

ehdottaa, että Euroopan unioni ja kukin jäsenvaltio solmisivat uudelleen määritellyn TEN-T-verkon perusteella ohjelmasopimuksen, jossa määritellään niitä koskevat rahoitukseen ja toteuttamisaikatauluun liittyvät vastavuoroiset sitoumukset. Tällaisten ohjelmasopimusten olisi katettava paitsi TEN-T-verkkoihin kuuluvat perusrakenteet myös toissijaiset perusrakenteet, joiden toteuttamiseen jäsenvaltiot (tai alueet) sitoutuvat tärkeimpien verkkojen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

32.

toteaa, että Euroopan unionin rahoitusvälineet (esim. lainatakaukset ja riskipääoma) soveltuvat hyvin sellaisiin hankkeisiin, joissa yksityiset toimijat kantavat kaupalliset riskit. Tämä koskee varsinkin tiehankkeita, joissa yksityisellä rahoituksella voi olla merkittävä osuus (tällaiset hankkeet voidaan yleensä toteuttaa käyttöoikeusurakkana).

33.

toteaa, että unionin rahoitusvälineet soveltuvat sitä vastoin huonosti rautateiden, satamien ja intermodaalisen tavaraliikenteen hankkeisiin, sillä niissä kaupallinen riski voidaan siirtää yksityisille toimijoille vain poikkeustapauksissa, ja yksityisen rahoituksen osuus on näin ollen häviävän pieni.

34.

katsoo, että ensisijaisia hankkeita voitaisiin mahdollisesti toteuttaa nykyistä ripeämmin, jos otettaisiin käyttöön euro-obligaatiot. Edellytyksenä on, että näin voitaisiin kasvattaa yhteisön rahoitusosuutta.

35.

katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin sopimusten monimutkaisuudesta huolimatta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat edistää eräiden suurten hankkeiden toteuttamista, sillä niiden avulla julkiset tuet voidaan jakaa laajemmalle, ja käyttöön saadaan yksityisen sektorin toiminnallinen kokemus. Tämäntyyppiset järjestelyt eivät kuitenkaan merkittävästi muuta keskipitkän aikavälin taloudellista tasapainoa.

36.

katsoo, että selventämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevia yhteisön sääntöjä voitaisiin edistää tämäntyyppisten järjestelyjen kehitystä.

37.

suhtautuu myönteisesti eurooppalaisten koordinaattorien roolin laventamiseen niin, että myös uudelleen määritellyn TEN-T-järjestelmän tärkeimmät verkot kuuluvat sen piiriin. Nykyisin koordinaattorit huolehtivat vain ensisijaisista hankkeista.

38.

ehdottaa, että koordinaattorit osallistuisivat myös liikenteen tehostamista ja sen laadun ja turvallisuuden parantamista koskevien toimenpiteiden määrittelyyn ja toteutukseen, kuten jo tehdään tiettyjen ensisijaisten hankkeiden yhteydessä.

39.

katsoo, että voitaisiin soveltaa myös toisenlaista koordinointia, jota voitaisiin kutsua koordinoinniksi makroalueittain. Siinä EU jaettaisiin alueisiin, jotka olisivat luonteeltaan ja edellytyksiltään samankaltaisia, mikä helpottaisi toisiaan lähellä sijaitsevien valtioiden yhteistyötä. Lisäksi se helpottaisi sellaisten hyvin laajojen käytävien koordinointia, joissa alku- ja loppupään alueilla on vähän yhtäläisyyksiä.

27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/27

1.

pitää tervetulleena komission tiedonantoa aiheesta ”Ajantasaiset strategiset puitteet eurooppalaiselle koulutusyhteistyölle”. Komitea yhtyy täysin asiakirjassa esitettyyn yleiseen tavoitteeseen, joka on taitotason parantaminen laadukkaampien koulutusjärjestelmien avulla. Tämä tavoite mainitaan perustellusti tärkeimmäksi prioriteetiksi, kun halutaan vastata Euroopan unionin edessä oleviin haasteisiin.

2.

on täysin yhtä mieltä komission esittämästä yleisestä analyysistä. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kysymykset ovat ratkaisevan tärkeitä, kun otetaan huomioon, että Euroopan kallisarvoisimman voimavaran muodostavat sen kansalaiset, ja kun tavoitteena on tarjota Euroopalle mahdollisuus toimia kilpailukykyisesti ja samalla säilyttää sosiaalisen ja ympäristönsuojelun korkea taso (1). Tässä yhteydessä komitea muistuttaa, että vuoteen 2015 mennessä 79 prosentilta työvoimasta edellytetään korkea- tai keskitasoista osaamista (2).

3.

kannattaa Euroopan komission kehittämää ajatusta siitä, että koulutuspolitiikan olisi tarjottava kaikille kansalaisille iästä, sukupuolesta ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta tilaisuus hankkia, ajantasaistaa ja kehittää elämänsä aikana työhön liittyviä taitojaan ja aktiivista kansalaisuutta. Kyseinen politiikka onkin henkilökohtaisen emansipaation ja sosiaalisen integroitumisen kannalta ratkaiseva tekijä.

4.

muistuttaa alue- ja paikallisyhteisöjen vastuusta ja niiden olennaisesta roolista Euroopassa, kun on kyse yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta. Ne ovat keskeisiä toimijoita määriteltyjen strategisten tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävässä prosessissa. Paikallis- ja aluetasolla on jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti toimivaltaa koulutuksen eri tasoilla esikoulusta aina aikuiskoulutukseen. Tässä käsiteltävä tiedonanto kattaa kaikki mainitut tasot. Lisäksi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla tehtävä eurooppalainen yhteistyö liittyy tiiviisti työllisyysstrategiaan ja kestävään talouskasvuun tähtääviin suunnitelmiin, maahanmuuttokysymyksiin ja monikielisyyteen, väestökehitykseen sekä sosiaaliseen osallisuuteen, yrityksiin, tutkimukseen ja innovaatioon liittyviin unionin politiikkoihin. Koulutuspolitiikan tehokas toimeenpano kaikki näkökohdat huomioon ottaen on alue- ja paikallisyhteisöjen tehtävä. Koulutusalalla tehtävän eurooppalaisen pitkäjänteisen yhteistyön metodeja valittaessa onkin otettava huomioon alue- ja paikallisyhteisöjen vastuualat.

5.

korostaa tässä yhteydessä, että komitea pitää pitkällä aikavälillä tässä käsiteltävää tiedonantoa tärkeänä. Lyhyempää aikaväliä ajatellen aihe liittyy komitean itselleen vuodeksi 2009 asettamiin ensisijaisiin tavoitteisiin (3).

6.

ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että esitetyt toimet nojautuvat jäsenvaltioiden toimiin ja täydentävät niitä sekä tarjoavat siten eurooppalaista lisäarvoa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita loukkaamatta.

7.

korostaa lisäksi komission asiakirjassaan strategisten haasteiden ja prioriteettien joukossa mainitsemaan maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten yleissivistävään ja ammatilliseen koulutuksen yhteydessä, että se vaikuttaa myös unionin ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien kotoutumiseen Euroopan unioniin. Komitea muistuttaa, etteivät kotouttamistoimet kuulu unionin toimivaltaan maahanmuuton alalla (perustamissopimuksen 61, 62 ja 63 artikla), vaan jäsenvaltioiden välittömän toimivallan piiriin. Tämän vuoksi unionilla voi olla alalla ainoastaan tukirooli, kunnes Lissabonin sopimus mahdollisesti ratifioidaan. Sopimuksen myötä unionitason valtuudet alalla vahvistuisivat.

8.

muistuttaa, että Eurooppaan suuntautuvan maahanmuuton lisääntyminen vahvistaa osaltaan sen kulttuurista, kielellistä ja väestöllistä monimuotoisuutta, mikä on pikemminkin etu kuin haitta. Niinpä maahanmuuttajien ensimmäisen ja toisenkin polven yleissivistävä ja ammatillinen koulutus on asetettava etusijalle, sillä se on ratkaiseva tekijä ajatellen kotoutumista ja onnistunutta yhteiskuntaan ja työelämään osallistumista (4). Komitea toivoo, että komissio kiinnittäisi huomiota kaikkein vaikeimmassa asemassa oleviin maahanmuuttajaryhmiin.

9.

panee merkille, että komissio haluaa tehostaa avoimen koordinointimenetelmän soveltamista täydentämällä nykyistä vertaisoppimista vertaisarvioinnilla. Komitea kehottaa näin ollen komissiota ottamaan huomioon, että avoimen koordinointimenetelmän tehostaminen saattaa lisätä alue- ja paikallisyhteisöjen taloustehtäviä ja hallintotaakkaa pitkälti koulutukseen liittyvistä seikoista.

10.

muistuttaa, että nimenomaan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla avoin koordinointimenetelmä voi toimia vain, jos valtiotasoa alemmat hallinnon tasot otetaan suoraan mukaan sen toteuttamiseen. Jäsenvaltioiden suorituskyky, joka on kunkin jäsenvaltion paikallis- ja alueyhteisöjen suoritusten summa, perustuu ennen kaikkea niiden pysyvään yhteisvastuuseen nojautuvan yhteistyön monimuotoisuuteen.

11.

komitea kiinnittää erityisesti huomiota sukupuolten tasa-arvoon, mikä käy ilmi useista sen antamista lausunnoista (5). Komitea kehottaa komissiota kohdistamaan erityistä huomiota tähän sukupuoleen perustuvaan sitkeään epätasapainoon.

12.

kiinnittää huomiota siihen, että on tarpeen edistää kaikenikäisten vammaisten integroimista tavallisen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen piiriin. Näin voidaan edistää huomattavasti myös heidän sosiaalista osallisuuttaan ja työllistettävyyttään.

13.

ilmaisee tyytyväisyytensä työllistymistä, liikkuvuutta, sosiaalista osallisuutta ja henkilökohtaista kehitystä edistävän aikuiskoulutuksen merkityksen korostamiseen. Komitea muistuttaa, että se on jo ilmaissut haluavansa toimia aktiivisesti alana hyvinkin tiiviisti alue- ja paikallisyhteisöihin liittyvän elinikäisen oppimisen edistämisessä (6).

14.

ihmettelee, ettei komissio käsittele tiedonannossaan erittäin pätevien ja avaintaidot hallitsevien työntekijöiden ja henkilöiden, kouluttamista ja aivovuodon torjuntaa, vaikka kyseessä on useimpien Euroopan maiden kannalta osaamisyhteiskunnan rakentamista silmällä pitäen ratkaiseva kysymys, kun ajatellaan huippuasiantuntijoiden kouluttamista kaikilla aloilla ja heidän pysymistään Euroopan unionissa. Komitea kehottaakin komissiota pohtimaan tätä kysymystä. Se ei välttämättä edellytä uusien indikaattoreiden käyttöönottoa, sillä se voisi vaikuttaa määriteltyjen tavoitteiden yleiseen yhdenmukaisuuteen kielteisesti.

15.

kiinnittää komission on huomiota siihen, että unioniin liittymiseen tähtäävään prosessiin osallistuvien kolmansien maiden kutsuminen mukaan tähän toimintaan on komitean mielestä erittäin tärkeää. Se kehottaakin komissiota selvittämään, miten tämä olisi mahdollista toteuttaa.

16.

hyväksyy komission neljään kokonaisuuteen jaottelemat strategiset haasteet sekä painopisteet vuosiksi 2009–2010.

17.

panee merkille, että mainitut strategiset haasteet ja lähiajan prioriteetit sisältyvät jo Koulutus 2010 -ohjelman myötä toteutettuihin yleisiin suuntaviivoihin.

18.

pitää tervetulleena, että strategiset haasteet eivät rajoitu työmarkkinakysymyksiin, ja pitää erityisten myönteisenä strategista haastetta, jonka tavoitteena on edistää tasapuolisuutta ja aktiivista kansalaisuutta. Ensikontakti aktiiviseen kansalaisuuteen tähtäävään politiikkaan saadaan valtiotasoa alempana.

19.

muistuttaa, että komitea on sitoutunut liikkuvuuteen, joka on kulttuurisen ja ammatillisen kehityksen olennainen osatekijä, sillä se auttaa ylittämään niin taloudelliset kuin kulttuuriset esteet. Komitea painottaakin, että liikkuvuudesta on tultava kaikkia opiskelijoita koskeva käytäntö.

20.

korostaa, että alue- ja paikallisyhteisöillä on keskeinen rooli opiskelijoiden liikkuvuudessa tarjotessaan tietoja ja tukiessaan liikkuvuutta toteuttamalla EU:n ohjelmia täydentäviä koordinointi- ja liitännäisjärjestelyitä (7). Komitea kehottaakin komissiota kiinnittämään aiempaa suurempaa huomiota edellä mainittuun rooliin kutsumalla alueet mukaan ohjelmien laadintaan ja antamalla alueille, jotka sitä haluavat, nykyistä enemmän vastuuta ohjelmien täytäntöönpanossa.

21.

muistuttaa, että äidinkielen ja kahden muun kielen oppimistavoitetta silmällä pitäen alueiden ja kuntien on oltava pääosassa etenkin koulutusohjelmia toteutettaessa (8).

22.

muistuttaa, että perustason kieltenopetusta (ala- ja yläkoulu) on kehitettävä nykyistä pontevammin. Alakoulussa on opetuksessa lisättävä mahdollisuuksia keskustella ainakin yhdellä vieraalla kielellä (9).

23.

muistuttaa, että tietoisuuden lisäämistä kieltenopiskelun tarjoamasta hyödystä on tarpeen tehostaa. (10)

24.

pitää tervetulleena valmiutta vahvistaa opettajien peruskoulutusta sekä opettavan henkilöstön ja opinto-ohjaajien ammatillisia jatkokoulutusmahdollisuuksia.

25.

katsoo, että yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen suunnittelussa on otettava huomioon tulevaisuudessa todennäköisesti tarvittava osaaminen. Tämä tarve yksilöidään usein ensimmäiseksi paikallis- ja aluetasolla.

26.

katsoo, että koulutus ja kestävä kehitys ja etenkin ilmastonmuutokseen valveuttaminen ja lajien sekä kaikkien luonnonvarojen (maaperä, vesistöt, ilma, mineraalivarat jne.) suojelu sekä medialukutaidon kehittäminen ovat aktiivisen kansalaisuuden olennaisia ja kiinteitä osatekijöitä, jotka voitaisiin lukea vuosien 2009–2010 painopisteisiin.

27.

muistuttaakin, että aktiivinen kansalaisuus ja kestävän kehityksen haasteiden ymmärtäminen ovat osa eurooppalaisten avaintaitoja, kuten todetaan eurooppalaisessa viitekehyksessä, joka liittyy ”Elinikäisen oppimisen avaintaidot” -suositukseen (1).

28.

katsoo, että varhaiskasvatuksella sekä perusopetuksella on tärkeä asema kehitystä ja perustaitojen hankkimista ajatellen. Nämä perustaidot auttavat osaltaan kansalaisia onnistumaan yksityiselämässään ja työurallaan (11).

29.

pitää myönteisenä, että keskinäistä oppimista maahanmuuttajataustaisten lasten koulutukseen liittyvistä hyvistä toimintamalleista halutaan edistää. Tätä edellyttää kaikille mahdollisen Euroopan kansalaisuuden edistäminen ja kotoutusprosessin onnistuminen.

30.

korostaa sen seikan tärkeyttä, että maahanmuuttajalapsille opetetaan heidän äidinkieltään, koska näin voidaan parantaa sekä heidän kykyään oppia vastaanottajamaan kieltä että muita vieraita kieliä. Valtiontukea myönnettäessä on selkeästi kuitenkin asetettava etusijalle vastaanottajamaan kielen oppiminen ja sen hallinta.

31.

pitää erittäin tärkeänä alueyhteisöjen roolia innovatiivisten ympäristöjen kehittäjinä (11).

32.

katsoo, että ympäristöongelmiin liittyvät yhteiskunnalliset haasteet (vesi, energia, ilmasto, biologinen monimuotoisuus, pilaantuminen jne.) on otettava erityisesti huomioon strategisessa haasteessa ”tehostetaan innovointia ja luovuutta”. Laajemmin ajateltuna, luetellut haasteet muokkaavat perusteellisesti monia työtehtäviä ja luovat lukuisia uusia, ja ne on siksi otettava huomioon elinikäisessä oppimisessa erityisesti kehittämällä asianmukaisia opintokokonaisuuksia.

33.

pitää tervetulleena ehdotusta luoda koulutuksen tarjoajien ja yritysten, tutkimuslaitosten, kulttuurialan toimijoiden ja luovien toimialojen kumppanuuksia. Vastaavat kumppanuudet ovat osoittaneet tehonsa innovoinnin alalla.

34.

katsoo, että jäsenvaltioiden yhteistyön jatkuminen on olennaisen tärkeää vastauksen löytämiseksi haasteisiin, jotka johtavat dynaamiseen osaamisyhteiskuntaan. Komitea katsoo lisäksi, että myös paikallis- ja alueviranomaisten yhteistyössä tähdätään kyseiseen tavoitteeseen ja että niiden yhteistyöhön on näin ollen kannustettava.

35.

kehottaa siksi laatimaan vertailukatsauksen jäsenvaltioiden nykyisistä yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskevista järjestelmistä ja lähitulevaisuudessa suunnitteilla olevista uudistuksista sekä julkaisemaan sen EU:n kaikilla virallisilla kielillä internetissä. Sillä tavalla kuntien ja alueiden koulutusasiantuntijat, kunnanvaltuutetut ja kouluyhteisöt saisivat tarvittavaa tietoa muissa maissa yleissivistävän ja ammattikoulutuksen alalla saaduista kokemuksista ja voisivat osallistua tasavertaisina kumppaneina yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen jatkokehityksestä keskushallinnon tasolla käytävään keskusteluun.

36.

hyväksyy vertailuarvojen soveltamisen avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä. Avointa koordinointimenetelmää ei kuitenkaan saa käyttää siihen, että pyritään vaivihkaa yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden erilaisia järjestelmiä.

37.

hyväksyy komission aikomuksen hyödyntää määrällisiä (vertailuarvot, tilastot) ja laadullisia (tietojenvaihto ja hyvät käytänteet) mittapuita (12). Niiden olisi ensi kädessä pohjauduttava jo olemassa olevaan aineistoon sekä verrattavissa oleviin tietoihin, ja niissä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet. Jäsenvaltioita olisi kehotettava pohtimaan, kuinka ja missä määrin ne voivat, muuttuvat taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet ja kansalliset painopisteensä huomioon ottaen, edesauttaa yhteisten tavoitteiden saavuttamista.

38.

korostaa, että on pohdittava keinoja, joilla alueet ja kunnat voivat huolehtia mahdollisesta hallinnollisesta ja taloudellisesta lisätaakasta, joka aiheutuu uusien indikaattorien käyttöönotosta.

39.

panee kuitenkin merkille, ettei neljälle viidestä vuonna 2003 hyväksytylle vertailuarvolle asetettuja tavoitteita saavuteta vuoteen 2010 mennessä. Lisäksi vertaisoppiminen sekä tietojen ja hyvien käytänteiden vaihto ovat edelleen epävarmalla pohjalla. Nämä seikat puhuvat määriteltyjen tavoitteiden tarkoituksenmukaisuuden ja/tai työskentelymenetelmien tarkistamisen puolesta.

40.

esittää, että komissio, jäsenvaltiot ja alue- ja paikallisviranomaiset selvittävät syyt, joiden vuoksi neljä vertailuarvoa on jäänyt saavuttamatta.

41.

hyväksyy komission toiveen korottaa elinikäiseen oppimiseen osallistuvien aikuisten osuuden vertailuarvoa 12,5 prosentista 15 prosenttiin. Korotus on erityisen tärkeä kriisin aikana, kun monien palkansaajien uudelleen- ja jatkokouluttaminen on tarpeen.

42.

antaa tukensa aloitteelle luoda ”Liikkuvuus”-vertailuarvo, joka on tarpeen työllistettävyyden parantamiseksi ja mahdollistaa Euroopan kansalaisuuden kehittämisen. Komission tulee kuitenkin määritellä kyseinen kriteeri nykyistä tarkemmin. Väheksymättä opiskelijoiden liikkuvuuden edistämiseksi tehtyä työtä komitea katsoo, että oppisopimuskoulutettavien ja ammatillisessa koulutuksessa olevien nuorten liikkuvuutta tulee myös korostaa. Monet alueet ovat aktiivisia tällä alalla.

43.

pitää asianmukaisena toivetta luoda ”Perustaidoissa heikosti menestyvät” -vertailuarvo, joka laajennetaan kattamaan myös matemaattiset ja luonnontieteelliset taidot. Silti komitea korostaa, että päähuomio tulee kohdentaa luku- ja kirjoitustaidon oppimiseen. Komitea muistuttaa kuitenkin, että tieto- ja viestintätekniikkataidot sekä vieraiden kielten taito ovat tärkeitä uuden osaamisen hankkimista ja jatkuvaa ja elinikäistä oppimista ajatellen. Erityisesti lasten tulee voida hankkia IT- ja viestintätekniikan osaamista jo varhain (12). Komitea kiinnittää huomiota sosiaaliseen eriarvoisuuteen, kun on kyse tekniikan hyödyntämismahdollisuuksista. Jäsenvaltioiden tai alue- ja paikallistason elinten ja EU:n toimielinten on puututtava tähän seikkaan asianmukaisesti. Alue- ja paikallisyhteisöille tulee siten antaa keinot hyödyntää EU:n nykyisiä ohjelmia ja komission uusia ohjelmia sekä sisällyttää käytännön luku- ja kirjoitustaidottomuuden torjunta tarkistettuun Lissabonin strategiaan. Näissä rakenteissa on myös otettava huomioon maahanmuuttajan vastaanottavan maan kielen osaamisen merkitys, jotta maahanmuuttajan sosiaalista osallisuutta ja työllistettävyyttä voidaan edistää.

44.

Kun koulutukselle pyritään määrittelemään uusia mittareita ja viitearvoja avoimen koordinointimenetelmän avulla, tulee kiinnittää huomiota siihen, että lukutaitoa ja luetun ymmärtämistä testattaessa tulee pyrkiä havaitsemaan myös mediasisältöihin liittyviä taitoja, sillä nykyisessä sähköisessä tai digitaalisessa ympäristössä sisällöt esitetään kirjallisen, kuvallisen ja elokuvallisen viestinnän yhdistelminä.

45.

katsoo, että lukemiseen, kirjoittamiseen, matematiikkaan, luonnontieteisiin sekä tieto- ja viestintätekniikkaan panostaminen on täysin sovitettavissa yhteen muiden aineiden opetuksen kanssa. Niillä kaikilla on osuutensa luovuuden, itsetunnon ja sosiaalisten taitojen kehittämisessä. (9)

46.

yhtyy tavoitteeseen tehostaa kahden vieraan kielen hyvin nuorena oppimisen alalla saavutettua edistystä ja siten hyväksyy vertailuarvon ”Kielet”.

47.

suhtautuu erittäin varautuneesti vertailuarvon ”Investoinnit korkea-asteen koulutukseen” käyttöönottamiseen. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimenpidettä nostaa investoinnit korkea-asteen koulutukseen kahteen prosenttiin bkt:stä voidaan sinänsä pitää myönteisenä, mutta tavoitteen jakaminen yksityisen ja julkisen sektorin kesken ei yhtäältä saa merkitä, että jäsenvaltiot vapautetaan vastuustaan. Toisaalta kotitalouksien osuus korkea-asteen koulutuksen rahoituksessa ei saa sen seurauksena nousta, sillä se vaarantaisi muun muassa yhtäläisten mahdollisuuksien tavoitteen toteutumisen etenkin kriisiaikana.

48.

hyväksyy vertailuarvon ”Korkea-asteen opinnot suorittaneet” ja toivoo luopumista saavutetusta matematiikkaa ja luonnontieteitä koskevasta tavoitteesta. Komitea on tyytyväinen, että huomiota kiinnitetään epätasaiseen sukupuolijakaumaan näillä aloilla. Tässä yhteydessä on paikallaan palauttaa mieleen komitean lausunto komission aiheesta ”Kohti sukupuolten tasa-arvoa koskevaa yhteisön puitestrategiaa” antamasta tiedonannosta (13).

49.

suhtautuu varautuneesti komission ehdottamaan uuteen ”Työllistettävyys”-vertailuarvoon. Koulutustason ja työmarkkinoille pääsyn korrelaation etsiminen on yhteinen huolenaihe. Huomioon on kuitenkin otettava myös muita muuttujia, kuten talouden tila. Toimenpidettä voitaisiinkin täsmentää nykyisestä.

50.

hyväksyy komission ehdotuksen luoda ”Esiopetus”-vertailuarvo, koska varhaisessa iässä saatava opetus avaa uusia kehittymismahdollisuuksia ja on tärkeä osa elinikäistä oppimista.

51.

yhtyy toiveeseen säilyttää vertailuarvo ”Koulupudokkaat”, ja katsoo, että on korostettava eri toimenpiteitä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

52.

suhtautuu nykytietämyksen perusteella erittäin varautuneesti ehdotukseen vahvistaa viitearvoksi ”Innovointi ja luovuus”. Alueiden komitea kannattaa sitä, että jäsenvaltiot selvittävät mahdollisuudet kehittää indikaattoreita, jotka voivat osaltaan edistää innovointiin ja luovuuteen liittyviä jäsenvaltioiden toimia.

53.

ehdottaa, että pikemminkin harkittaisiin tietojenvaihdon ja hyvien käytänteiden jakamista jäsenvaltioiden kesken, kun on kyse ”Innovointi ja luovuus” -viitearvosta. Alueiden tulee osallistua tähän toimintaan tiiviisti.

54.

on yhtä mieltä siitä, että yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen liittyviä tehokkaita ja kunnianhimoisia politiikkoja tule jatkaa ja vahvistaa. Nykyisen talouskriisin ei pidä hämärtää tätä edessämme olevaa tavoitetta, vaan päinvastoin auttaa meitä saavuttamaan se.

27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/33

1.

muistuttaa, että käsillä oleva lausunto, joka liittyy ehdotukseen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yksinkertaistamisesta, osuu hyvin erikoislaatuiseen taloudelliseen tilanteeseen ja sijoittuu yhtäältä nykyisen YMP:n terveystarkastuksen sekä toisaalta vuoden 2013 jälkeisen YMP:n kehittämisen valmistelun väliseen ajankohtaan. Lisäksi siinä keskitytään tuleviin budjettinäkymiin.

2.

painottaa, että maailmanlaajuisten taloudellisten tapahtumien ketjun ja ilmastonmuutoksen ansiosta on entistä helpompi ymmärtää selvästi yhteistä politiikkaa, jolla tuetaan maatalouden kaltaista elinkeinoalaa, jotta voidaan paremmin varmistaa sitä koskevat sääntelyolosuhteet kaikenlaisen tuotannon ja kaikkien alueiden osalta. Tämä on kyseisen politiikan varsinainen perusta.

3.

katsoo, että tätä taustaa vasten yhteisön etuuskohtelun käsite – menemättä protektionismiin asti – ja paikallistuotteiden ostaminen nousevat täyteen arvoonsa. Vastauksen löytäminen kaikkiin maailmanlaajuisia elintarviketarpeita koskeviin tilanteisiin on edelleen polttavan ajankohtainen kysymys, ja nämä ovat yksi keino vastata siihen.

4.

toteaa, että yhteisessä maatalouspolitiikassa on ennen kaikkea keskeisissä maankäytön ja maaseudun kehittämisen strategioissa (metsästrategia, luonnonhaitoista kärsiviä alueita koskeva strategia jne.) otettava huomioon paitsi laadukas elintarviketuotanto myös sen edellytykset. Tällä politiikalla tulee myös vastata alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteisiin Euroopan unionin suurilla manneralueilla ja syrjäisimmillä alueilla.

5.

katsoo, että alueiden komitean aiempien lausuntojen mukaisesti YMP:n yksinkertaistaminen on kohdistettava kaikille alalla toimiville, mutta lisäksi on myös pyrittävä siihen, että kansalaiset ymmärtävät aiempaa paremmin YMP:n olemassaolon välttämättömyyden unionin yhden taloudellisen tukipylvään puolustamista ajatellen.

6.

katsoo, että YMP:ssä on suuntauduttava tulevaisuuteen. Kuten AK:n kesäkuun 2009 täysistunnossaan YK:n Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksen valmistelusta antamassa päätöslauselmassa todetaan, ilmastonmuutoskysymykset on sisällytettävä maatalouspolitiikkaan ja tavoitteena tulee olla energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen pienentäminen.

7.

tähdentää, että yksinkertaistetun YMP:n on oltava ymmärrettävä, selkeä ja niin maataloustuottajien kuin kaikkien institutionaalisten sekä talouden toimijoiden ja Euroopan unionin kansalaisten kannalta helppotajuinen.

8.

kiinnittää Euroopan komission (jäljempänä komissio) ja jäsenvaltioiden huomion siihen, että YMP:n yksinkertaistaminen ei tarkoita YMP:n uudistamista soveltamissääntöjä muuttamalla. Yksinkertaistaminen on ymmärrettävä kehittämiseksi. Erityisen aiheellista on varmistaa, että YMP:n sääntöjä ei voida muuttaa sellaisin määräajoin, jotka eivät vastaa maatalouden kaikkien alojen tuotantosyklejä.

9.

toivoo, että komissio ja jäsenvaltiot hyödyntäisivät YMP:n yksinkertaistamisen tarjoaman tilaisuuden välittää kansalaisille ja maataloustuottajille asiallista, kattavaa ja objektiivista tietoa ja muistuttaa jatkuvasti YMP:n tavoitteista, käyttöön otetuista välineistä ja toimintasuunnitelmasta.

10.

muistuttaa, että ”kaikkien eduksi yksinkertaistetun YMP:n on oltava kaikkien ymmärrettävissä”.

11.

huomauttaa komissiolle, etteivät maataloustuottajat eivätkä kansalaiset ole tietoisia yksinkertaistamisesta, vaikka se aloitettiin jo vuonna 2005.

12.

pohtii, onko maataloussäännöstön järjestäminen pelkästään maitotuotteita koskevien tekstien osalta todella merkittävää. Vaikka kyseinen ala vaatii erityishuomiota, komitea hämmästelee, että komissio rajoittuu argumentoinnissaan yksinomaan siihen.

13.

kannattaa nykyisessä talouskriisissä sitä, että yhteisen politiikan kohteena olevalle unionin maataloudelle tulee voida myöntää kriisitilanteissa (ilmasto, terveys, talous) asianmukaisia valtiontukia kyseenalaistamatta – ja näin vahvistamalla – YMP:n perustaa (ks. alueiden komitean aiemmat lausunnot).

14.

katsoo, että komission toimenpiteen, eli asiantuntijaryhmän perustamisen lisäksi jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten velvollisuutena on myös edistää kokemusten vaihtoa, tehdä vertailevia tutkimuksia sekä yksilöidä parhaimmat tulokset erityisesti hallintokustannusten vähentämisen alalla. Jokaisen jäsenvaltion yhtä lailla kuin komission velvollisuutena on varmistaa maatalousalalla toimivien osallistuminen alueillaan.

15.

huomauttaa komissiolle, että yksinkertaistamisen varjolla se on todellisuudessa ryhtynyt toteuttamaan uudistusta, joka on johtanut syvällisiin rakennemuutoksiin kaikilla alueilla.

16.

pohtii, missä määrin maataloustuottajat käsittävät tilatukijärjestelmän luonteeltaan ”tuottajamyönteiseksi”, ja katsoo, että pensas- ja kiviaitojen huomioonottaminen on yleistä etua palveleva toimenpide kaikkien kannalta.

17.

on tyytyväinen, että komissio on kiinnittänyt huomiota vaikutusanalyysien ja säännöllisten arviointien tarpeeseen. Kyseisten toimenpiteiden tulee olla myös osa entistä paremmin alueita ja alan toimijoita ajatellen mukautetun YMP:n vuoteen 2013 ulottuvaa suuntaamista, joka on terveystarkastuksen ja yksinkertaistamisen tulos.

18.

muistuttaa, että on tärkeää tehostaa paikallis- ja alueviranomaisia kuulemista ja että YMP tulee sisällyttää osaksi alueiden komitean valkoisessa kirjassaan puoltamaa monitasoisen hallinnon prosessia, jotta Euroopan yhdentymisprosessista saadaan nykyistä tehokkaampi ja tasapuolisempi ja lisätään kaikkien osallistumista siihen.

19.

painottaa, että komission kaikilla tasoilla tulee olla saatavilla sähköisiä tietoja alueiden maataloudesta. Kaikkien toimijoiden tulee osallistua sähköiseen tietojenvaihtoon.

20.

hämmästelee toimintasuunnitelmassa esitettyjä painopisteitä ja toivoo, että ne esitettäisiin tärkeysjärjestyksessä.

21.

pyytää komissiota varmistamaan, että täydentävät ehdot säilytetään YMP:n suorien tukien perusperiaatteena. Komitea pitää kuitenkin tietynasteista yksinkertaistamista välttämättömänä niin, että määrätään tietyistä tuottajia koskevista vaatimuksista, jotka ovat järkeviä ja näin ollen hallinnointiin osallistuvien viranomaisten objektiivisesti valvottavissa.

22.

kannustaa komissiota osoittamaan, että yhteinen markkinajärjestely kaikkine jäsenvaltioihin ja alueisiin kohdistuvine komission täytäntöönpanomääräyksineen merkitsee todellista yksinkertaistamista, joka hyödyttää maataloustuottajia, kansalaisia ja alueita.

23.

toteaa jälleen, että hallinnollisen rasituksen vähentämisen on hyödytettävä alueita, kansalaisia ja maataloustuottajia ja että sen on kohdistuttava kaikenlaiseen tuotantoon. Komitea korostaa lisäksi, että hallinnollisen taakan vähentämisen on vastattava myös YMP:n tavoitteita.

24.

pohtii komission yleistoteamuksia tuotantoon sidotuista tukijärjestelmistä ja tiedustelee siltä, merkitseekö YMP:n suuntaaminen kohti tukien tuotannosta irrottamista todellakin yksinkertaistamista, joka kunnioittaa alueiden monimuotoisuutta. Komitea toivoo lisäksi, että terveystarkastuksen avulla toteutettava YMP:n yksinkertaistaminen johtaa kaikkien kannalta entistä parempaan YMP:hen, joka on entistä oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi tukien jaossa maatilojen, tuotantoketjujen ja alueiden välillä.

25.

kiinnittää toistamiseen komission huomion tarpeeseen ottaa huomioon kaikenlainen maataloustuotanto omine sykleineen.

26.

toivoo joka tapauksessa, että täydentäviä ehtoja koskevat säännökset yhdenmukaistetaan unionin kaikilla alueilla säilyttämällä pienin yhteinen nimittäjä. Tämä on ensisijaisen tärkeää.

27.

tähdentää komissiolle kansalaisten ja maataloustuottajien kannalta ymmärrettävän, kattavan ja selkeän tiedotuksen tarpeellisuutta.

28.

katsoo, että laatupolitiikan on oltava yksi YMP:n perustavista tekijöistä ja ettei siitä pidä luopua.

29.

tähdentää, että paikallis- ja alueviranomaiset on kutsuttava mukaan hyvien käytänteiden vaihtoon ja yksinkertaistamistoimien yksilöimiseen.

30.

toivoo, että EU:n politiikan aloja lujitetaan ja ammattimaistetaan, jotta Euroopan maatalous- ja elintarvikeala, joka on yksi unionin talouden tukipylväistä, voi vahvistua ja kehittyä edelleen sekä sopeutua taloudessa ja ilmastossa maailmanlaajuisesti tapahtuviin muutoksiin.

31.

katsoo, että maataloustuotannon on kyettävä YMP:n välineiden avulla reagoimaan (markkina-, ilmasto-, sosiaali-, terveys- yms.) kriiseihin entistä paremmin. Tehokkaan institutionaalisen mekanismin avulla on syytä luoda yksinkertaiset välineet, joilla kriiseistä kärsiville maataloustuottajille voidaan taata kohtuullinen tulotaso jakamalla varat eri tuotannonhaarojen etujen mukaisesti.

32.

kannattaa komission näkemystä, että jäsenvaltiota on kannustettava yhä laajempaan yksinkertaistamiseen, jotta ne voivat käyttää toimivaltaansa yhteisessä politiikassa yhä tehokkaammin. Toissijaisuusperiaate ei saa tarkoittaa menettelyjen monimutkaistamista ja kuormittamista, sillä se voisi vaarantaa eurooppalaisen maatalous- ja elintarviketuotantomallin kunnioittamisen.

33.

toteaa jälleen, että maaseudun kehittämisen painopisteet on nähtävä alueita hyödyttävänä lisäarvona eikä jäsenvaltioiden tai alue- ja paikallisviranomaisten politiikkojen korvikkeena. Maaseudun kehittämisen on oltava osa EU:n keskeisiä strategioita (Lissabonin ja Göteborgin strategiat), ja sen peruslähtökohtana on oltava yhtäältä alueellinen yhteenkuuluvuus ja siihen liittyvä solidaarisuus sekä toisaalta Euroopan mantereen aluesuunnittelun edellyttämät keskeiset politiikat kuitenkin niin, että maatalousalan ja siihen liittyvien alojen hankkeet sisällytetään edelleenkin Leaderin kaltaisiin kumppanuuksiin.

34.

toteaa jälleen pitävänsä hyvin tärkeänä, että yhteinen maatalouspolitiikka säilytetään ja kaikenlainen uudelleenkansallistaminen torjutaan. Kyseinen politiikka, jota – muistutettakoon – harjoitetaan taloudellisen kriisin tilanteessa, merkitsee, että markkinoita säännellään oikeudenmukaisesti. Politiikan on muutetussa muodossaan vastattava kaikkien alojen tarpeisiin unionin kaikilla alueilla kestävän kehityksen puitteissa. Vaikuttaa lisäksi välttämättömältä sisällyttää tämä näkökohta vuotta 2013 ajatellen mukautettuun YMP:hen sekä unionin rahoitusnäkymiin.

35.

pohtii, vastaako komission nyt ehdottama YMP:n yksinkertaistaminen todellakin terveystarkastuksesta käydyissä viimeisimmissä keskusteluissa esiin tuotuja tavoitteita ja suuntaviivoja. Komitea suosittaa, että EU- ja valtiotasolla pyritään tiiviissä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa edelleen parantamaan alan toimijoiden tilannetta YMP:n toteuttamisessa ja auttamaan kansalaisia kuluttajina ymmärtämään entistä paremmin tätä olennaisen tärkeää yhteistä politiikkaa.

36.

tähdentää lisäksi, että tavoitteena olevan välttämättömän yksinkertaistamisen ansiosta on kyettävä reagoimaan entistä paremmin maatalousmarkkinoiden kriiseihin sekä ilmasto- ja terveysriskeihin. Maitoalan tämänhetkisen kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan nimenomaan nopeita toimia sekä yksinkertaisia ja joustavia ohjausvälineitä.

37.

katsoo, että on välttämätöntä parantaa nykyistä YMP:tä koskevaa viestintää, jotta kaikki asianomaiset toimijat (kansalaiset, kuluttajat, maataloustuottajat, paikallis- ja alueviranomaiset) voisivat omaksua sen paremmin.

38.

toivoo, että EU päättää kehittää maatalouspolitiikastaan kunnianhimoisen yhteisen maatalous- ja elintarvikepolitiikan, josta voitaisiin käyttää lyhennettä YMEP. Tällä tavoin kyseistä politiikkaa voitaisiin vahvistaa sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti, ja onnistuessaan se helpottaisi tarvittavan laajan tasapainon ja vakauden palauttamista maailmaan.

39.

odottaa, että jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti ja neuvosto kantavat vastuunsa ja määrittelevät politiikan niin, että rahoitusnäkymät sopivat yhteen kaikkien tasojen tavoitteiden ja soveltamisedellytysten kanssa vuodesta 2013 lähtien.

27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/37

1.

on tyytyväinen komission aloitteeseen jatkaa todellisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomista kansalaisia varten ja on samaa mieltä siitä, että se on tärkeää maailmassa, jossa liikkuvuus lisääntyy.

2.

panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen laatia unionille uusi monivuotinen ohjelma, jossa määritellään seuraavaksi viideksi vuodeksi painopisteet vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvillä aloilla. Komitea toteaa kuitenkin, että komission tiedonannossa ei mainita lainkaan Lissabonin sopimuksen näille aloille mukanaan tuomia mahdollisia muutoksia.

3.

on sitä mieltä, että uuden ohjelman tulee olla riittävän kunnianhimoinen, jotta sillä voidaan saavuttaa merkittävää edistystä kyseisillä aloilla. On kuitenkin kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota kymmenen edellisen vuoden aikana ehdotettujen aloitteiden arviointiin, jotta ohjelmaa voidaan tehostaa ja sen tavoitteet voidaan saavuttaa.

4.

on huolissaan siitä, että komissio jättää toistuvasti liian vähälle huomiolle paikallis- ja alueviranomaisten roolin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen liittyvillä aloilla.

5.

muistuttaa, että paikallis- ja aluehallinnolla on erityisiä intressejä tiedonannossa käsitellyillä aloilla, sillä ne vaikuttavat suoraan Euroopan unionin alueella oleskelevien kansalaisten jokapäiväiseen elämään sekä paikallis- ja alueviranomaisten toimintaan.

6.

toteaa jälleen, että alueiden komitea on paikallis- ja alueviranomaisia edustavana poliittisena edustajistona yksi asianmukaisista tahoista palvelemaan kansalaisten etuja ja varmistamaan unionin kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien toteutumisen.

7.

katsoo, että alueiden komitea tulisi ottaa mukaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen ja näin ollen sen tulisi voida osallistua suoraan Tukholman ohjelman ja sen toimintasuunnitelman toteuttamiseen ja kehittämiseen sekä arviointimekanismien ja -välineiden laatimiseen ja soveltamiseen niiltä osin kun kyse on AK:n tehtäväalasta.

8.

vahvistaa olevansa sitoutunut edistämään perusoikeuksien suojelun monitasoista järjestelmää ja on tyytyväinen siihen, että kansalaisuus asetetaan keskeiseen asemaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisprosessissa.

9.

toteaa jälleen kerran, että turvallisuutta sekä perusoikeuksien ja -vapauksien suojelua koskevia kysymyksiä tulisi lähentää toisiinsa entistä tasapainoisemmin kehittämällä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalle johdonmukaisia välineitä.

10.

pahoittelee, että edistyminen ei ole ollut toivotun kaltaista, ja muistuttaa jäsenvaltioille, että edistyksen jarruttaminen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisessa saattaa vaikuttaa unionin kansalaisten oikeuksiin ja vapauksiin.

11.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että lainsäädännön tehokkaan soveltamisen varmistaminen on keskeistä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämisen kannalta. Näin ollen komitea on muiden tapaan huolissaan eroista direktiivien siirtämisessä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kehottaa komissiota kehittämään uusia ja uudenlaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että unionin tasolla hyväksyttyjen säädösten ja politiikkojen henki ja muoto siirtyvät kansallisiin lainsäädäntöihin.

12.

huomauttaa, että vapaa liikkuvuus on unionin kansalaisuuden perustava tekijä, ja kehottaa komissiota ryhtymään toimenpiteisiin siihen liittyvän lainsäädännön asianmukaiseksi täytäntöönpanemiseksi.

13.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat suoraan yhteydessä kansalaisiin, joten niillä voi olla merkittävä rooli arvioinnin välineissä ja mekanismeissa. Komitea pyytääkin unionin oikeusasioiden tulevaisuutta pohtineen korkean tason ryhmän suosituksen mukaisesti, että se saa mahdollisuuden osallistua menettelyjen laadintaan, jotta alue- ja paikallistason käytännön kokemukset voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon.

14.

esittää näin ollen eurooppalaisen sisäpolitiikan ulkoisen ulottuvuuden johdonmukaista kehittämistä Tukholman toimintaohjelmassa, jossa voitaisiin kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin kohtiin: yhteiset intressit maahanmuuton sekä turvapaikkakäytännön alalla, yhteistyö rajavalvonnassa sekä terrorismin ja rikollisuuden vastaisissa toimissa, maantieteellisten painopisteiden asettaminen yksittäisissä kysymyksissä, tiedonvaihdon toimintaolosuhteet, perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaaminen, avoimuus ja tiedonsaantioikeus, tietosuoja ja siihen liittyvät oikeusturvatakuut EU:n ja kolmansien maiden kansalaisille.

15.

katsoo, että oikeus- ja sisäasioiden politiikat on aiheellista sovittaa keskenään yhteen ja liittää unionin muihin politiikkoihin. Komitea korostaa, että oikeuteen, turvallisuuteen ja sisäasioihin liittyvät seikat on sovitettava nykyistä paremmin yhteen Euroopan unionin talous-, sosiaali- ja ulkopolitiikan kanssa, jotta politiikkojen tehokkuutta ja johdonmukaisuutta voidaan vahvistaa.

16.

kannattaa uuden ohjelman poliittisia painopisteitä ja muistuttaa, että paikallis- ja aluehallinnon osallistumisella on kansalaisten Euroopan rakentamisessa keskeinen asema samalla, kun se vahvistaa prosessin demokraattista oikeutusta.

17.

jakaa huolen politiikan painospisteille myönnettävistä varoista. Komitea toteaa, että on varmistettava paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen niiden toimivaltaan kuuluville aloille tarkoitettujen budjettivälineiden laadintaan.

18.

toteaa, että se, onko toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudatettu, tarkistetaan vasta sen jälkeen, kun yksityiskohtaiset ehdotukset on annettu, ja kehottaa varmistamaan parhaalla mahdollisella tavalla kyseisten periaatteiden noudattamisen toimintaohjelmassa, joka on tarkoitus hyväksyä joulukuussa 2009.

19.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota toissijaisuusperiaatteen varmistamiseen, sillä jäsenvaltiot voivat käyttää sitä ottaakseen itselleen takaisin toimivaltuuksia kansallisissa yhteyksissä.

20.

on tyytyväinen siihen, että unioni aikoo liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ja muistuttaa, että perusoikeuksien suojelun tulee olla unionin ja sen jäsenvaltioiden kaikkien toimien taustalla.

21.

huomauttaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan oikeuksia sovelletaan kaikkiin riippumatta siitä, minkä maan kansalaisia he ovat tai millä statuksella he oleskelevat Euroopan unionissa. Komitea toteaa, että oleskelun periaate on tärkeä paikallis- ja alueviranomaisille yhteenkuuluvuuden ja yhteiskuntarauhan takaamiseksi.

22.

painottaa, että henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin soveltaminen on avainasemassa, jotta unionin kansalaisille ja heidän perheilleen voidaan varmistaa oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioissa. Komitea muistuttaa, ettei kyseistä direktiiviä ole missään jäsenvaltiossa siirretty kokonaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. (1)

23.

panee huolestuneena merkille, että EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia olevat EU:n kansalaisten perheenjäsenet, joilla on pitkäaikainen oleskelulupa, joutuvat maahan tullessaan tai maassa oleskellessaan kärsimään kansallisuuteen tai etniseen alkuperään perustuvista syrjivistä rajoituksista, ja kehottaa huolehtimaan erityisesti siitä, ettei kyseisenlaista syrjintää tapahdu.

24.

kannattaa kaikkia aloitteita, joilla on tarkoitus torjua syrjintää, rasismia, antisemitismiä, muukalaisvihaa ja homofobiaa. Komitea kehottaa hyväksymään ripeästi ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (KOM(2008) 426 lopullinen). Komitea huomauttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla voisi olla entistä keskeisempi rooli muukalaisvihan ja rasismin ehkäisyssä ja niihin viittaavan käyttäytymisen tunnistamisessa. Niillä on myös oma osuutensa demokratian periaatteiden opettamisessa. Komitea katsoo lisäksi, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen teemavuosi 2010 tarjoaa tilaisuuden antaa uutta vauhtia heikossa asemassa oleviin yhteiskuntaryhmiin kohdistuvan syrjinnän torjuntaan tähtäävien politiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon.

25.

on samaa mieltä siitä, että tietojen suojelemiseksi tarvitaan kattava järjestelmä, jonka pohjana on perusoikeus yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan ja joka sisältää tavoitteisiin soveltuvia välineitä ja pitää yllä suojelun korkeaa tasoa.

26.

on huolissaan tieto- ja viestintätekniikan kehityksen mukanaan tuomasta kansalaisia koskevan digitaalisen tiedon huimasta kasvusta. Komitea muistuttaa, että kansalaiset pitävät tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa tärkeinä (2), ja katsoo, että Tukholman ohjelmassa ja sitä seuraavassa komission toimintasuunnitelmassa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota sellaisen strategisen lähestymistavan kehittämiseen, joka perustuu yksityisyyden suojan tiedostamiseen teknologioita suunniteltaessa (privacy by design ja privacy aware) (3).

27.

on huolissaan unionin kansalaisten heikosta äänestysaktiivisuudesta Euroopan parlamentin vaaleissa ja myöntää, ettei AK ole EU-elimenä itse toiminut riittävän aktiivisesti asiaintilan parantamiseksi. Komitea pahoittelee, ettei komissio esitä mitään todella innovatiivisia ideoita osallistumisen lisäämiseksi unionin demokraattiseen elämään. (4)

28.

kehottaa komissiota etsimään lisäkeinoja edistää uusiin teknologioihin perustuvia uusia osallistumisen muotoja sekä korostamaan sähköisen hallinnon ja sähköisen osallistumisen kaltaisten aloitteiden arvoa, jotta kansalaisten yhteiskunnallista ja poliittista osallistumista voitaisiin lisätä. (5)

29.

pitää välttämättömänä vahvistaa tiedotusmekanismeja, joiden avulla unionin kansalaiset oppivat tuntemaan entistä paremmin oikeutensa. Tämä koskee erityisesti diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antamaa suojelua kolmansissa maissa, joissa ei ole jäsenvaltion edustusta.

30.

toteaa, että yhteistä koulutusjärjestelmää on parannettava pelastuspalvelun alalla. Komitea kannattaa ”tulevaisuusryhmän” loppuraportissaan esittämää ehdotusta, jonka mukaan tulisi edistää verkostoitumista koulutuksen saamiseksi ja laatia yhteisiä määritelmiä standardeille. (6)

31.

pahoittelee, ettei paikallis- ja alueviranomaisten roolia tuoda paremmin esille pelastuspalvelun vahvistamisen yhteydessä, sillä niillä on avainasema ennaltaehkäisyssä sekä tarvittaessa resurssien ja henkilöstön mobilisoinnissa.

32.

korostaa jälleen Euroopan oikeudenkäyttöalueen merkitystä ja toteaa, että unionin kansalaisten oikeuksien täysimääräisen toteuttamisen ja sisämarkkinavälineiden toimivuuden tiellä vielä olevat esteet on poistettava.

33.

myöntää, että 27 erilaisen oikeusjärjestelmän puitteissa toimiminen on vaikeaa, ja kehottaa jäsenvaltioita johdonmukaiseen ja tehokkaaseen rajatylittävään yhteistyöhön oikeusasioissa vastavuoroisen tunnustamisen, keskinäisen luottamuksen ja toissijaisuusperiaatteen noudattamisen pohjalta. Komitea korostaa, että tähän tulisi liittyä rikosoikeudenkäyntimenettelyiden vähimmäistason yhdenmukaistaminen ja vähimmäisstandardien laatiminen siviilioikeudenkäynneille.

34.

toteaa, että oikeussuojan saatavuus on avainasemassa, jotta voidaan taata oikeutta edistävä Eurooppa. Komitea on tyytyväinen komission yleisiin ehdotuksiin, erityisesti niihin, jotka liittyvät sähköiseen oikeudenkäyttöön. Ne tulisi toteuttaa siten, että samalla varmistetaan tietosuoja.

35.

katsoo, että uusien teknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia oikeudellisen yhteistyön alalla on tutkittava mahdollisimman tarkkaan.

36.

katsoo, että oikeudellisen yhteistyön välineiden soveltamismekanismeja tulisi vahvistaa perheoikeuden alalla erityisesti silloin, kun kyseessä ovat alaikäisten oikeudet.

37.

kehottaa lisäämään ponnisteluja, jotta voitaisiin varmistaa yhteisön oikeusalan säädösten asianmukainen saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja välttää näin oikeusvälineiden tehon heikentyminen.

38.

on samaa mieltä siitä, että oikeudenmenetyksiä koskevat päätökset on tunnustettava vastavuoroisesti. Tämä koskee erityisesti eräisiin ammatteihin liittyviä kieltoja, kun mukana on alaikäisiä. Komitea kehottaa kuitenkin komissiota varmistamaan tietojen vaihdossa tietosuojan sekä huolehtimaan siitä, ettei tapahdu väärinkäytöksiä.

39.

on samaa mieltä siitä, että koulutus ja tietämyksen lisääminen ovat keskeisessä asemassa rakennettaessa oikeuteen perustuvaa Eurooppaa, jossa kunnioitetaan moninaisuutta ja edistetään yhteistyötä. Komitea kehottaa komissiota kehittämään eri maiden ammattilaisten välisiä vaihto-ohjelmia.

40.

myöntää, että kansallisia siviilioikeuden lainsäädäntöjä on lähennettävä erityisen vakavien ja rajatylittävien rikosten alalla, jotta helpotetaan rajatylittävän toiminnan harjoittamista ja turvataan kansalaisten oikeudet entistä paremmin, mikä on yksi Euroopan oikeusalueen luomisen tavoitteista.

41.

on tyytyväinen komission pyrkimykseen ottaa turvallisuutta ja oikeutta koskevissa politiikoissa erityisesti huomioon kansalaisten perusoikeuksien kunnioittaminen, mutta muistuttaa, että sisäisen turvallisuuden strategiaa laadittaessa on varmistettava johdonmukaisuus ja tasapaino turvallisuutta sekä oikeuksien ja vapauksien suojelua koskevien näkökohtien välillä.

42.

katsoo, että turvallisuusalan toimijoille on luotava yhteinen kulttuuri, ja on tyytyväinen aloitteeseen kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtomekanismien edistämisestä. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää korostaa, että ehkäisevät politiikat ovat välttämätön osa rikostentorjuntaprosessin valmisteluvaihetta.

43.

pahoittelee, että asiakirjassa mainitaan vain kansalliset toimijat, vaikka turvallisuusalan yhteisen kulttuurin luomisessa tulisi huomioida myös paikallis- ja aluehallinnon toimijat.

44.

pitää aiheellisena tarkastella, missä määrin eurooppalaisen poliisioikeuden kodifiointi voisi helpottaa useamman jäsenvaltion poliisiyksiköiden yhteisiä operaatioita EU:n sisällä.

45.

kyseenalaistamatta kunkin jäsenvaltion sisäistä toimivaltajakoa huomauttaa, että olisi varmistettava sellaisten menettelyjen luominen, jotka antavat turvallisuus- ja poliisiasioita koskevien säädösten varsinaiseen soveltamiseen osallistuville paikallisille ja alueellisille elimille mahdollisuuden turvautua suhteellisen helposti ja säännellysti unionin yhteistyö- ja tiedotusmekanismeihin. (7)

46.

pitää tarpeellisena tehostaa teknisiä välineitä ja niiden käyttöä, jotta voidaan varmistaa oikeuttaan liikkuvuuteen harjoittavien henkilöiden turvallisuus ja vapaus. Komitea on kuitenkin huolissaan kyseisten järjestelmien nopeasta kehittämisestä ilman riittävää arviointia.

47.

on samaa mieltä siitä, että on pohdittava tietojärjestelmien arkkitehtuuria niiden tehokkuuden parantamiseksi, kustannusten minimoimiseksi ja etujen maksimoimiseksi.

48.

muistuttaa, että paikallis- ja aluehallinnon ammattilaisten tulee olla mukana silloin, kun käsitellään turvallisuusalan tutkimusta ja kehittämistä ja kun mahdollisesti perustetaan sisäisen turvallisuuden rahasto.

49.

katsoo, että kansalaisten turvallisuuteen vaikuttavien rikkomusten, kuten terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja erityisesti ihmiskaupan, huumekaupan tai alaikäisten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa ennaltaehkäisyllä on yhtä suuri merkitys kuin syytetutkinnalla. Komitea muistuttaa komissiolle, että paikallis- ja aluetason toimijoilla on ratkaiseva rooli rikosten ennaltaehkäisyä koskevien strategioiden laatimisessa.

50.

on tyytyväinen Euroopan poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön tehostamiseen. Komitea katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla tulisi olla entistä keskeisempi rooli rajatylittävän järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, kun otetaan huomioon paikallisten rikosten ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden yhä tiiviimpi yhteys.

51.

tähdentää, että rikollisuuden torjunnassa tapahtuvan edistyksen tulee kulkea käsi kädessä puolustusoikeuksien suojelun kanssa. Syytetyille on annettava yhteiset oikeudelliset minimitakeet muun muassa syyttömyysolettaman ja tutkintavankeuden osalta.

52.

toteaa, että EU:n ulkorajojen turvaamisella on tärkeä merkitys turvallisuuden ja vapauden takaamiseksi liikuttaessa unionin sisällä. Komitea on tyytyväinen siihen, että tekstissä viitataan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen suojeluaseman tinkimättömään kunnioittamiseen kehitettäessä yhdennetyn rajaturvallisuuden eurooppalaista strategiaa. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että tiedonannossa on tähän liittyen hyvin vähän mitään konkreettista, ja kehottaa etenemään asiassa pitäen aina mielessä, että unioni on vapauksiin ja oikeuksiin perustuva alue.

53.

kehottaa komissiota luomaan mekanismeja, joilla voidaan arvioida riippumattomasti jäsenvaltioiden operatiivista yhteistyötä (Frontex) sekä vastaavaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa EU:n ja kolmansien maiden kansalaisten perusoikeuksien rajoittamisen kannalta ennen uusien välineiden käyttöönottoa.

54.

muistuttaa jäsenvaltioita, että merialueiden valvonnan ja merellä tehtävien tarkastusten ei tule johtaa meripelastuksen perusvelvoitteista tinkimiseen.

55.

katsoo, että nykyisiä tietojärjestelmiä (SIS II, VIS) tulee kehittää täysipainoisesti ja niitä tulee arvioida ennen kuin tehdään muutoksia tai luodaan uusia välineitä. Komitea on huolissaan siitä, ettei tiedonannossa viitata tarkistus- ja valvontamekanismeihin käytettäessä biometrisia tietoja järjestelmissä.

56.

on huolissaan sähköisen maahantulo- ja maastapoistumisrekisterin luomisesta jäsenvaltioihin sekä mahdollisuudesta, että käyttöön otetaan eurooppalainen matkustuslupajärjestelmä. Nämä järjestelyt voivat heikentää perusoikeuksia, erityisesti henkilötietojen suojaa.

57.

huomauttaa, että yhteistyöstrategioita on vahvistettava, jotta voidaan edistää poliisivoimien ja tulliviranomaisten välistä tietojen vaihtoa ja yhteistyötä.

58.

toteaa, että kaikki mahdollisesti käyttöönotettavat uudet välineet, kuten yhteinen Schengen-viisumi, on suunniteltava tehokkaasti ja otettava huomioon tietosuoja sekä yksityisyysoikeuteen liittyvät takeet.

59.

kannattaa toimia, joilla pyritään parantamaan Europolin ja Eurojustin yhteistyötä, jotta voitaisiin edetä rajatylittävän järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa.

60.

on komission tavoin huolissaan uhkista ja toteaa, että paikallis- ja aluehallinto voisi osallistua tämänkaltaisen rikollisen toiminnan kartoittamiseen.

61.

kehottaa komissiota laatimaan erityisiä toimintasuunnitelmia ihmiskaupan torjumiseksi ja sisällyttättämään nämä torjuntatoimet mukaan kolmansien maiden kanssa ylläpidettäviin suhteisiin.

62.

on huolissaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja internetin lapsipornografiaan (8) liittyvien rikosten lisääntymisestä. Komitea muistuttaa, että rankaisevien toimien lisäksi tarvitaan kyseisiä rikoksia koskevaa valistusta ja kansalaiskasvatusta.

63.

tähdentää roolia, joka paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla ennaltaehkäisevän toiminnan kehittämisessä, jotta voidaan suojella erityisesti hädänalaisten ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten ihmisarvoa ja oikeuksia. (9)

64.

myöntää, että on tarpeen edetä tietoverkko- ja talousrikollisuuden torjunnassa sekä parantaa alan koordinointi- ja yhteistyömekanismeja. Kyseiset rikokset eivät tapahdu aina samassa maassa kuin tutkinta.

65.

muistuttaa komissiolle, että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla oma roolinsa korruption ja väärentämisen torjunnassa sekä Euroopan unionin huumausainestrategian kehittämisessä.

66.

pitää terroriuhkaa yhtenä Euroopan kansalaisten päähuolenaiheena ja pahoittelee, ettei komissio mainitse tiedonannossaan paikallis- ja alueviranomaisten roolia kyseisen uhkan lieventämisessä erityisesti väkivaltaisen radikalisoitumisen torjunnan yhteydessä.

67.

pelkää, että tiedonannossa mainitut ehkäisymekanismit leimaavat etnisiä tai uskonnollisia yhteisöjä rikollisiksi eikä niillä puututa terroritekojen perimmäisiin syihin.

68.

ehdottaa, että otetaan huomioon poliittiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset tekijät, joilla saattaa olla vaikutusta poliittisen väkivallan kasvuun eri ryhmien keskuudessa, sen sijaan, että keskitytään kansalliseen, etniseen tai uskonnolliseen alkuperään, jolloin saatetaan lisätä rasismia ja muukalaisvihaa.

69.

toteaa jälleen kerran, että Euroopan unionin tulee laatia todellinen eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka niin, että lähtökohdaksi otetaan jäsenvaltioiden solidaarisuuden, keskinäisen luottamuksen ja yhteisen vastuun periaatteet, kunnioitetaan täysimääräisesti ihmisoikeuksia, noudatetaan nykyistä toimivaltajakoa, käytetään täysimääräisesti hyväksi unionin toimivaltaa alalla ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta.

70.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat etulinjassa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkoja toteutettaessa ja että niiden on ensimmäisinä reagoitava alueelleen kohdistuvien muuttovirtojen aiheuttamiin taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin.

71.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita jakamaan vastuun pakolaisten vastaanottamisesta ja kotouttamisesta ja luomaan jäsenvaltioiden välisen mekanismin näiden uudelleensijoittamiseksi.

72.

kehottaa komissiota parantamaan nykyisten välineiden koordinointia toimintalinjojen määrittelemiseksi maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita varten. Komitea muistuttaa, että toimintalinjojen tulee perustua perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamiseen.

73.

on tyytyväinen siihen, että maahanmuuttoa koskevalle kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle on annettu ensisijainen asema ja että siinä painotetaan todellisen ja tasapainoisen kumppanuuden edistämistä maahanmuuton lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa maahanmuuttovirtojen hallitsemiseksi asianmukaisella tavalla.

74.

muistuttaa, että EU:n tulisi pyrkiä mukauttamaan taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa jäsenvaltioiden työmarkkinoiden tarpeisiin, ja kehottaa noudattamaan yhteistä joustavaa maahanmuuttojärjestelmää, jossa jäsenvaltiot voivat päättää vastaanotettavien kolmansien maiden kansalaisten määrästä.

75.

on huolissaan siitä, että solidaarisuuden lisääminen valjastetaan hyötyyn perustuvaan ja valikoivaan maahanmuuttajien vastaanottoon, jolla pyritään täyttämään Euroopan työmarkkinoiden tarvitsemien korkeasti koulutettujen työntekijöiden tarvetta.

76.

on samaa mieltä siitä, että maahanmuuttopolitiikka ja unionin ulkopolitiikka on nivottava entistä paremmin toisiinsa. Komitea katsoo, että yhteistyö ja vuoropuhelu kolmansien maiden kanssa on tarpeen sekä laittoman maahanmuuton torjumiseksi että laillisen maahanmuuton edistämiseksi. Taloudellisista syistä tapahtuvaa muuttoa harkitsevien ihmisten auttamiseksi on tehokkaampaa investoida kolmansien maiden talouteen. Erityinen rooli tätä tehtävää toteutettaessa on paikallis- ja alueviranomaisilla, varsinkin niillä, jotka sijaitsevat lähinnä kolmansia maita tai joiden siteet niihin ovat kiinteimmät ja jotka siten voivat toimia EU:n kyseisten maiden kanssa tekemän yhteistyön foorumeina.

77.

katsoo, että paikallista diplomatiaa tulisi vahvistaa laadittaessa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toimintaohjelmaa, sillä paikallis- ja alueviranomaiset voivat vaikuttaa merkittävällä tavalla alkuperä- ja kauttakulkukaupunkien ja -alueiden suhteiden ja elinolojen parantamiseen.

78.

on samaa mieltä siitä, että maahanmuuttopolitiikan välineitä on käytettävä johdonmukaisesti, ja kehottaa arvioimaan mobiliteettikumppanuuksien tapaisia aloitteita ja niiden ehtoja ja seurauksia alkuperämaissa ennen uusien sopimusten tekemistä.

79.

on samaa mieltä siitä, että taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnointia on parannettava kaikkialla Euroopan unionissa. Komitea kehottaa jatkamaan strategian kehittämistä eurooppalaisen vuoropuhelufoorumin linjan mukaisesti. Strategiaan tulee ottaa mukaan Euroopan unionin paikalliset, alueelliset ja kansalliset toimijat ja sen yhteydessä tulee kunnioittaa jäsenvaltioiden oikeutta määritellä, minkä verran kolmansien maiden kansalaisia ne päästävät maahan työperusteisesti, sekä varmistaa heille asianmukaiset työolot. (10)

80.

suhtautuu mielenkiinnolla aloitteeseen perustaa muuttoliikkeeseen liittyviä ilmiöitä analysoiva ja niiden ymmärtämistä edistävä seurantakeskus. Komitea huomauttaa, ettei tämä aloite saa haitata muita, jo olemassa olevia aloitteita. Tarve järjestellä ja optimoida alan nykyisiä välineitä käy yhä kiireellisemmäksi.

81.

katsoo, että vaikka maahanmuuttosäännöstöä koskeva ehdotus tarjoaa ilmeisiä hyötyjä, sitä on analysoitava tarkkaan varsinkin, kun neuvoston direktiiviä oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä ei ole vielä hyväksytty. Kyseisessä direktiivisissä säädetään jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevia kolmansista maista tulevia työntekijöitä koskevista yhtäläisistä oikeuksista. On myös varmistettava, että sen luominen ei aiheuta sekaannusta eikä heikennä Euroopan unionissa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten nykyisiä oikeuksia ja heille annettavia takeita.

82.

on tyytyväinen, ettei komissio ole unohtanut paikallis- ja alueviranomaisten roolia maahanmuuttajien kotouttamisessa (11), ja myöntää, että Euroopassa on tarpeen käynnistää entistä laajempi keskustelu kotouttamisesta. Komitea toteaa jälleen kerran, ettei kotouttamispolitiikasta saa tulla peiteltyä maahanmuuttajien valvontavälinettä, joka asettaisi ehtoja etenkin perheiden yhdistämiselle, vaan politiikan avulla maahanmuuttajat on kyettävä kotouttamaan yhteiskuntaan, talouteen, kulttuuriin ja kansalaistoimintaan sen jälkeen, kun he ovat asettautuneet jonkin jäsenvaltion alueelle.

83.

pitää välttämättömänä, että paikallis- ja alueyhteisöt ja alueiden komitea osallistuvat Euroopan kotouttamisrahaston vuosittaisten ja monivuotisten painopisteiden määrittelyyn. Samalla on varmistettava, että jäsenvaltiot käyttävät ja jakavat rahaston varoja paikallis- ja aluehallinnolle asianmukaisesti.

84.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset mukaan seuraavaan kotouttamista käsittelevään ministerikokoukseen, joka järjestetään Espanjan puheenjohtajuuskaudella vuoden 2010 alkupuolella. On myös parannettava maahanmuuttoasioita koskevaa yhteistyötä eri foorumien, mm. tulevan ARLEMin kanssa.

85.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että pimeä työnteko, ihmiskauppa ja ihmisten salakuljetus ovat keskeisessä asemassa Eurooppaan suuntautuvassa laittomassa maahanmuutossa. Komitea kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteisiä strategioita näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

86.

toteaa, että palauttamista koskevan direktiivin hyväksymisen herättämä huoli merkitsee sitä, että direktiivin soveltamiseen on kiinnitettävä aivan erityistä huomiota. Komitea kehottaa komissiota valvomaan tiiviisti, että joulukuussa 2010 voimaan tuleva palauttamisdirektiivi pannaan täytäntöön perusoikeuskirjan mukaisesti.

87.

huomauttaa, ettei voida puhua vapaaehtoisesta paluusta, ellei lähtömaiden kanssa käytävää vuoropuhelua varten luoda mekanismeja, joilla voidaan varmistaa paluun onnistuminen ja uusien maahanmuuttosuunnitelmien estäminen.

88.

kehottaa kiinnittämään entistä enemmän huomiota ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin, jotka tulisi sisällyttää Tukholman toimintasuunnitelmaan omaksi asiakokonaisuudekseen, ja tähdentää tarvetta edistää yhteisvastuuta, vastuunottoa sekä asiaan kuuluvan taloudellisen rasituksen jakamista alueellisten, valtakunnallisten ja unionin viranomaisten välillä, kun kyse on ilman huoltajaa olevista alaikäisistä. Lisäksi komitea kehottaa komissiota ehdottamaan tiukempia rangaistuksia niille ihmiskauppaa ja ihmisten salakuljetusta harjoittaville verkostoille, jotka käyttävät alaikäisiä.

89.

kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioiden turvapaikkamekanismeissa otetaan huomioon edistys kohti Geneven yleissopimukseen ja muihin kansainvälisiin välineisiin perustuvan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomista. Komitea varoittaa tekemästä uusia takaisinottosopimuksia sellaisten valtioiden kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet Geneven yleissopimusta.

90.

Koska turvapaikkahakemusten hyväksymisaste vaihtelee äärimmäisen paljon jäsenvaltiosta toiseen, komitea suosittaa, että yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää tarkistetaan siten, että vastuu turvapaikkahakemuksen käsittelystä on valtiolla, johon turvapaikan hakija jättää hakemuksensa, ja että jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus varmistetaan aina.

91.

pyytää komissiota varmistamaan turvapaikka-asioiden tukiviraston asianmukaisen toiminnan ja harkitsemaan paikallis- ja alueviranomaisten liittämistä sen toimintaan. Myös alueiden komitea tulisi ottaa mukaan silloin, kun aiheiden paikallinen ja alueellinen ulottuvuus edellyttää sitä.

92.

toteaa, että pakolaisten tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden kotouttaminen on tärkeää paikallis- ja aluehallinnolle. Komitea toivoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voisivat osallistua EU:n sisäisen uudelleensijoittamismekanismin laadintaan.

93.

kehottaa analysoimaan edelleen, onko turvapaikkahakemusten keskitetty käsittely mahdollista toteuttaa. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että Euroopan pakolaisrahastoa on tarkasteltava uudelleen. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi voida osallistua siihen entistä tiiviimmin.

94.

tähdentää, että jäsenvaltioiden tulee toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen turvautua paikallis- ja alueviranomaisiin laatiessaan politiikkoja, jotka liittyvät vapauden, turvallisuuden ja oikeuden eurooppalaisen alueen luomiseen.

95.

toivoo lisäksi, että Tukholman ohjelmaan kuuluvasta toimintasuunnitelmasta tulee uskottava; se tarvitsee tuekseen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta varten osoitettavia lisävaroja. Siihen tarvitaan unionin sisäisten ja sen ulkosuhteita varten tarkoitettujen rahoitusvälineiden keskinäistä koordinointia.

27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/45

1.

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta annettiin, koska on tarpeen luoda mahdollisimman turvallinen, tehokas ja ekologisesti tarkoituksenmukainen tavaraliikennejärjestelmä palvelemaan kansalaisia ja taloudellisia toimijoita.

2.

Vuonna 2001 annetun liikenteen valkoisen kirjan mukaan sekä EU:n rakenteiden nykyisten muutosten ja EU:n jäsenvaltioiden kohtaamien, koko ajan uusien haasteiden vuoksi tulee keskittyä kaikkien liikennemuotojen yhteistoiminnan kehittämiseen.

3.

Maantie- ja lentoliikenteessä on jo toteutettu paljon toimia, jotka ovat tuottaneet myönteisiä tuloksia, kun taas raideliikenteen alalla tarvitaan vielä paljon työtä.

4.

Lausunnon kohteena oleva ehdotus on laadittu jäsenvaltioiden, rautatieliikenteen harjoittajien, infrastruktuurin haltijoiden, laitevalmistajien ja rahdinantajien laajojen kuulemisten jälkeen.

5.

Kuulemisten perusteella todettiin, että kilpailukykyisen tavaraliikenteen kansainvälisten rautatiekäytävien perustaminen lisää nopeasti rautateiden kilpailukykyä ja parantaa makrotaloudellista tilannetta.

6.

Komitea on tyytyväinen säädökseen, jolla säännellään kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisten rautatieverkkojen toimintaperiaatteita. Tavoitteena on luoda tehokas tavaraliikenneverkko hyödyntämällä järkevästi olemassa olevia perusrakenteita tai laajentamalla niitä.

7.

Komitea katsoo, että säädökseen kirjattujen periaatteiden johdonmukainen toteuttaminen käytännössä tehostaa nopeasti rautatieliikennettä, joka on ympäristöystävällisin ja turvallisin kuljetusmuoto ja joka voi kilpailla tehokkuudessa muiden liikennemuotojen kanssa.

8.

Komitea katsoo, että perustettaessa tavaraliikennekäytäviä on huolehdittava niiden yhdistämisestä muihin liikennemuotoihin maa-, lento- ja meriterminaalien, myös sisävesisatamien, avulla.

9.

Komitea kiinnittää huomiota sellaisten logistiikkakeskusten kehitykseen, joissa paikallis- ja alueviranomaiset ovat osallisina; ne tulisi ottaa huomioon luotaessa kilpailukykyistä tavaraliikenteen eurooppalaista rautatieverkkoa. Paikallis- ja alueviranomaiset on osallistettava tällaisten logistiikkakeskusten suunnitteluun ja kehittämiseen.

10.

Komitea kiinnittää huomiota asetuksen tiettyihin säännöksiin, jotka saattavat lisätä turhaa byrokratiaa eurooppalaisen rautatieverkon hallinnointijärjestelmissä.

11.

Komitea korostaa, että rautateiden tavaraliikenne on melko ympäristöystävällistä ja turvallista, ja tehokkuutta ja kilpailukykyä lisäämällä se voi olla vaihtoehto enemmän energiaa käyttäville, vähemmän ihmisystävällisille ja vaarallisemmille kuljetusmuodoille.

12.

On syytä keskittää toiminta eurooppalaisen rautatieliikenteen tehostamiseen ja sen kilpailukyvyn parantamiseen ratkaisemalla mahdollisimman pikaisesti nykyiset ongelmat. Näin ollen on syytä muun muassa

13.

Näissä toimissa tulee hyödyntää jäsenvaltioissa ja kansainvälisellä tasolla jo tehtyjä aloitteita ja tehtyä työtä, joka koskee

Sen lisäksi tulee samanaikaisesti

14.

Euroopan laajuisia liikenneverkkoja (TEN–T) koskevasta ohjelmasta, Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmästä (ERTMS) ja muista nykyisistä toimista saatujen kokemusten ansiosta voidaan ottaa käyttöön huomattavasti tehokkaammin ja nopeammin kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalainen rautatieverkko kaikkien toimien synergiavaikutusta hyödyntäen.

15.

Ollakseen konseptina toimiva tavaraliikenteen eurooppalaisen rautatieverkon luominen edellyttää, että otetaan käyttöön kansainvälinen rakenne, jolla edistetään jäsenvaltioiden ja infrastruktuurin haltijoiden välistä koordinaatiota eri liikennekäytävissä. Kyseisen rakenteen edellytyksenä tulee olla, että jäsenvaltiot noudattavat käytävien toteuttamista koskevia sitoumuksiaan.

16.

On välttämätöntä, että EU:n asianomaiset elimet tai jäsenvaltiot tai hallintorakenteet jatkavat ponnisteluja poistaakseen tämänhetkiset rajoitukset, jotka heikentävät tehokkuutta ja näin ollen rautatieliikenteen kilpailukykyä. Tällaisia rajoituksia ovat:

17.

Olisi suositeltavaa ottaa käyttöön rautatieliikennealan standardeja logististen kustannusten vähentämiseksi, kilpailukyvyn lisäämiseksi, markkinoillepääsyn parantamiseksi, yhteentoimivuuden ja intermodaalisuuden tehostamiseksi, talouskehityksen ja ympäristövaatimusten sopusoinnun lisäämiseksi ja rautateiden muuttamiseksi eurooppalaisen yritysverkon arvonlisäketjun olennaiseksi osaksi, joka edistää tuotanto-, toimitus- ja jakeluprosessien optimointia.

18.

Jos esteiden poistamiseen liittyvien toimivaltuuksien siirtämisen mahdollisuutta ei ole, EU:n tai jäsenvaltioiden tulisi itse ryhtyä suoriin toimiin rajoitusten poistamiseksi.

19.

Tavaraliikennekäytävien hallinnointirakenne ei saisi olla byrokraattinen, vaan sen tulisi toimia joustavasti markkinatilanteesta riippuen, ja sen tulisi voida torjua jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten perusteettomat puuttumiset.

20.

Kuljetuspalveluiden kysynnän pitäisi ratkaista, mikä on perustettavien rautateiden tavaraliikennekäytävien välttämätön määrä eri maissa.

21.

Kilpailukykyisten tavaraliikenteen eurooppalaisten rautatieverkkojen perustamisessa saavutetaan asetetut tavoitteet, mikäli tehdään tiivistä yhteistyötä niiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa, joiden alueen kautta rautatiekäytävät tulevat kulkemaan.

22.

Tällaista yhteistyötä tulisi tehdä sekä verkostojen perustamiseen liittyvien investointien suunnittelussa ja koordinoinnissa että rautatiekäytävien hyödyntämisessä, kunnostamisessa, ajanmukaistamisessa. Tällöin on huomioitava olemassa oleva infrastruktuuri ja liikenne.

23.

Kun otetaan huomioon, miten tärkeää on taata tavaraliikenteen korkealaatuiset reitit sekä palvelun luotettavuus ja laadukkuus näillä reiteillä, joita ei erotella tavara- ja henkilökuljetusten mukaan, tulee alueellisia ja paikallisia intressejä kunnioittamaan pyrkien määrittää kummankintyyppisen liikenteen toiminnan periaatteet siten, että ei heikennetä asukkaiden liikkumismahdollisuuksia eikä aiheuteta ristiriitaa muiden yhteiskunnallisten etujen kanssa.

24.

Asianmukainen alueellinen ja kuntakohtainen maankäytön suunnittelu, jossa otetaan huomioon liikennekäytävien reitit sekä lastausterminaalien ja -asemien sijainti, parantaa huomattavasti verkostojen tehokkuutta ja samalla kunnan tai alueen taloutta.

25.

Paikallis- ja alueviranomaisten ja jäsenvaltioiden on välttämätöntä ryhtyä toimiin maantieliikenteen virtojen sopeuttamiseksi rautateitse tapahtuvaan tavaroiden jakeluun ja toimitukseen kuluttajille.

26.

Paikallis- ja alueviranomaisilla on muita suuremmat mahdollisuudet tehdä yhteistyötä ja käydä vuoropuhelua tuottajien ja rautatieliikennettä hyödyntävien toimijoiden kanssa; ne voivat myös vaikuttaa paljon tehokkaammin siihen, että kuljetuspalveluiden käyttäjät päätyvät tiettyyn ratkaisuun valitessaan liikennevälinettä ja reittiä. Näin taataan yrittäjien optimaalinen käyttäytyminen niiden valitessa tuotteidensa kuljetukseen liikennevälinettä ekologisen turvallisuuden, luotettavuuden ja nopeuden sekä tietysti taloudellisen kilpailukyvyn näkökulmasta.

27.

Alueiden komitea katsoo, että rautateiden sisämarkkinoiden perustaminen kuuluu erityisesti tavaraliikenteen osalta olennaisena osana Lissabonin strategian ja kestävän kehityksen tavoitteeseen EU:ssa. Sen vuoksi komitea pitää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta välttämättömänä säädöksenä, jonka ansiosta rautatieliikenne voi kilpailla muiden, vähemmän ekologisten ja ihmisystävällisten liikennevälineiden kanssa. Toteutuksen yhteydessä on ensisijaiselle tavaraliikenteelle reittejä osoitettaessa otettava asianmukaisesti huomioon jo olemassa oleva liikenne, esimerkiksi henkilöliikennepalvelut. Myös jäsenvaltioiden sisäistä tavaraliikennettä on lähtökohtaisesti kohdeltava samalla tavoin ensiarvoisena kuin rajatylittävää tavaraliikennettä.

28.

Paikallis- ja alueviranomaiset saavat asetuksen täytäntöönpanossa tärkeän roolin, sillä ne voivat parantaa rautatiekuljetusten tehokkuutta ja kilpailukykyä huomattavasti asianmukaisen suunnittelun, taitavien tieliikenneinvestointien, alueellisten rautatielinjojen ja satamainvestointien avulla.

29.

On välttämätöntä määrittää yhdessä rautatieinfrastruktuurin haltijoiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa vaarallisten aineiden kuljettamista koskevat periaatteet.

30.

Huolimatta siitä, että tavaraliikennekäytävien perustamista koskevat päätökset käsitellään ja vahvistetaan unionitasolla, on jo ennen niiden tekemistä eli valtiotason suunnittelu- ja sopimisvaiheessa joka tapauksessa kuultava paikallis- ja alueviranomaisia.

31.

Kuulemisissa tulisi kartoittaa käytävän perustamiseen liittyvien infrastruktuurien sellaiset välttämättömät osatekijät, joiden avulla varmistetaan, että niiden reitti ei vaikuta haitallisesti niiden paikallisyhteisöjen elämään, joiden asuinseutu sijaitsee käytävän varrella, ja helpottaa käytävän reittien kannalta soveltuvimpien alueiden valintaa.

32.

Alueilla on päästävä siihen, että matkustajaliikenteeseen tarkoitetut suurten ja tavanomaisten nopeuksien ja lähiliikenteen verkot sekä kaikenlaiseen tavaraliikenteeseen tarkoitetut verkot ovat optimaalisesti rinnakkaisia.

33.

Liikennekäytävien pääradan määritettyjen muuttujien vuoksi on välttämätöntä muuttaa sekä maantie- että rautatieliikenteen organisointia niissä paikoissa, joiden läpi liikennekäytävät tulevat kulkemaan. Sen vuoksi paikallis- ja alueviranomaisten täytyy saada asianmukaiset taloudelliset resurssit, joiden avulla voidaan toteuttaa näiden alueiden läpi kulkevilla reiteillä tarvittavat investoinnit ja ajanmukaistamistyöt. Lisäksi on yksinkertaistettava julkisen edun vuoksi tapahtuvien tonttien lunastusten oikeudellista kehystä, jottei lunastuksiin liittyvä asianmukaisen korvauksen periaate estä suunniteltuihin uudistus- ja rakennushankkeisiin liittyviä reitti- ja perusrakennetöitä.

34.

Näitä resursseja tulisi voida hyödyntää niin hyvissä ajoin, että kyetään noudattamaan tarkasteltavana olevan asetuksen 3 artiklan 3 kohdan toisen kappaleen säännöksiä eli asetuksessa määritettyjä lakisääteisiä rautateiden tavaraliikennekäytävien perustamista koskevia määräaikoja.

35.

Olemassa olevia logistiikkakeskuksia, joissa paikallis- ja alueviranomaiset ovat osallisina, tulisi hyödyntää tehokkaasti, ja ne tulisi liittää rautateiden tavaraliikennekäytävien järjestelmään.

36.

Tällaisen alueellisen itsehallintoelimen hallinnoiman infrastruktuurin liittämisellä mukaan toimintaan tulisi taata asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan paikallis- tai alueviranomaisten edustajien osallistuminen tavaraliikennekäytävien hallinnointielimiin.

37.

Asetuksen 3 artiklassa säädetään rautateiden tavaraliikennekäytävien määrästä eri jäsenvaltioissa. Siitä tulisi päättää liikennepalvelujen potentiaalisen kysynnän, sen tehokkuuden analyysin ja sellaisten todellisten teknisten mahdollisuuksien perusteella, joiden ansiosta käytävät voidaan perustaa asetuksen mukaisissa määräajoissa.

38.

Eri jäsenvaltioissa on määritetty liikennekäytävien pakollinen määrä kussakin jäsenvaltiossa kuljetetun tavaramäärän ja kuljetusmatkan tulona laskettujen tonnikilometrien perusteella. Tästä tulisi luopua.

39.

Asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja markkinatutkimuksia tulisi tehdä tarpeen mukaan, ja infrastruktuurin haltijoiden tulisi määrittää tarve. Tämän vuoksi niiden tekeminen vuosittain ei saisi olla pakollista, kuten asetuksessa säädetään.

40.

Kun asetuksen täytäntöönpanon ensimmäisessä vaiheessa tehdään rautateiden tavaraliikennekäytävien sijoittamista koskevia päätöksiä, niiden tulee perustua yksinomaan tehokkuuteen, käytettävyyteen, laatuun ja infrastruktuurin laajuuteen liittyviin asiaperusteisiin, ja poliittisia perusteita tulee välttää mahdollisuuksien mukaan.

41.

Valvonta on välttämätöntä perustettaessa rautatieliikennekäytäviä, jotta voidaan valvoa ympäristönsuojelu- ja kansanterveysnormien noudattamista sekä erityisesti melua, liikenneturvallisuutta ja muita tekijöitä koskevien normien noudattamista. Normeilla pyritään ehkäisemään ilmiöitä, jotka saattaisivat vaikuttaa haitallisesti ihmisen elinympäristöön. Tällöin on aina otettava ensisijaisesti huomioon kriteerit, jotka koskevat rautatieliikennekäytävien varrella asuvien elinolojen säilyttämistä ennallaan, kun kyseessä ovat terveydelliset näkökohdat, elinolot sekä liikenteen turvallisuus.

42.

Alueiden komitea kehottaa Euroopan komissiota saattamaan asetuksen voimaan mahdollisimman pian sekä ottamaan lukuun tässä lausunnossa esitetyt huomiot ja ehdotukset.

27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/50

1.

pitää pääasiassa tervetulleena aloitteita, jotka komissio esittää lääkeaineita koskevassa toimenpidepaketissaan. Alueiden komitea on aiemmissa lausunnoissaan (1) kaivannut yritystoiminnan pääosastolta lääkeainepolitiikkaa ja kannattanut terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston esittämän kaltaista kansanterveyspolitiikkaa. Komitea katsoo, että lääketurvatoimintaa koskeva lainsäädäntöehdotus sekä sivuvaikutuksia koskevan tiedon keräämisen tehostaminen hyödyttävät kansanterveyden suojelua EU:ssa.

2.

korostaa olevan tärkeää, että lääkehoitojen antaminen tapahtuu eettisesti, lääketieteellisesti ja taloudellisesti hyväksyttävällä tavalla. Tarkoituksena on oltava, että oikeat potilaat saavat oikeita lääkkeitä oikeaan aikaan ja oikein annosteltuina, jotta resursseja voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin. Potilaiden tarpeiden ja etujen on aina oltava etusijalla.

3.

katsoo, että ehdotettu direktiivi koskee suoraan alue- ja paikallisviranomaisia, sillä monissa jäsenvaltioissa alue- ja paikallisviranomaisilla on toimivalta terveyden- ja sairaanhoitoa koskevissa kysymyksissä. Komissio ei ehdotuksessaan ole ottanut huomioon tätä paikallista ja alueellista roolia. Toissijaisuusperiaate tulisi säilyttää.

4.

pitää tervetulleena komission pyrkimyksiä ryhtyä toimenpiteisiin lääkeaineista ympäristölle koituvien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Niistä voitaisiin kuitenkin tehdä nykyistä tarkemmin selkoa.

5.

katsoo, että EU:n alueella toimivalla lääketeollisuudella on rooli sekä terveydenhuollon ja sairaanhoidon tieteellisenä pohjana että elinkeinoelämässä.

6.

korostaa olevan tarpeen löytää tasapaino kilpailukyvyn ja kansanterveyspolitiikan välillä.

7.

katsoo, että kaikkien toimijoiden on varmistauduttava siitä, että sekä biologisesti vastaavat lääkkeet (biologiset lääkeaineet, jotka on hyväksytty geneeristen lääkkeiden hyväksyntämenettelyä osittain muistuttavalla tavalla) että geneeriset lääkkeet (geneeriset lääkkeet tai lääkeaineet ovat lääkeaineita, joilla ei ole patenttisuojaa) ovat nopeasti saatavilla patentin umpeuduttua. Lisäksi on varmistettava, että lääkkeet ovat potilaan näkökulmasta laadultaan moitteettomia ja että niiden valmistuksessa noudatetaan korkeatasoisia standardeja.

8.

suosittaa, että komissio ottaisi huomioon lääkealaa koskevan alakohtaisen tutkimuksen päätelmät (2).

9.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kansalaiset ovat kiinnostuneita päätöksistä, jotka koskevat heidän omaa terveyttään, ja heidän kiinnostuksensa vain kasvaa.

10.

katsoo, että lääketeollisuuden tärkein tehtävä on kehittää laatu- ja turvallisuuskriteerien pohjalta lääkkeitä, joiden tehokkuus ja turvallisuus on osoitettu kliinisissä tutkimuksissa ja jotka vastaavat potilaiden hoitotarpeisiin heidän elämänlaatuaan parantamalla. Yritysten investoinnit on näin ollen suunnattava tutkimus- ja kehitysinvestointeihin.

11.

kehottaa lääkealan yrityksiä täyttämään sitoumuksensa pyrkiä parantamaan pakkausmerkintöjen ja niiden sisältämän informaation laatua, jotta tieto olisi helppolukuisessa ja ymmärrettävässä muodossa useammalla kuin yhdellä yhteisön virallisella kielellä, voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti, tavoitteena edistää parempia käytänteitä lääkkeiden käytössä. Komitea kehottaa lisäksi kyseisiä yrityksiä luomaan järjestelmän, jonka avulla varmistetaan lääkkeiden ja niissä käytettyjen ainesosien jäljitettävyys.

12.

kannattaa reseptilääkkeitä koskevan mainontakiellon säilyttämistä. On myös valvottava tapoja, joilla lääkeyhtiöt ”esittelevät” tiedotusvälineissä tauteja ja sairauksia kiertääkseen mainontakieltoa. Lääkealan yritykset saavat tiedottaa reseptilääkkeistä ainoastaan sovittujen laatukriteerien pohjalta ja ennalta määrättyjen tiedotuskanavien kautta. Television, radion tai muiden ennalta määrittelemättömien viestintäkanavien kautta tapahtuvaa tiedotusta ei sallita.

13.

katsoo, että lääketeollisuuden antamien tietojen laatu on varmistettava ja että tietojen on, jos kansallinen lainsäädäntö niin vaatii, oltava myös ennalta hyväksyttyjä. Ennakkohyväksynnän voi antaa joko se jäsenvaltio, jossa lääke on hyväksytty, tai hyväksyntä voidaan antaa EU-tasolla keskitetysti hyväksyttyjen lääkkeiden osalta. Jäsenvaltiot päättävät itse soveliaista valvontajärjestelmistä varmistaakseen, että lainsäädäntöä noudatetaan asetuksen 2001/83/EY mukaisesti vastavuoroisesti hyväksyttyjen lääkkeiden osalta. Keskitetyn menettelyn mukaisesti luvan saaneita lääkkeitä valvotaan asetuksen (EY) 726/2004 mukaisesti EU:n tasolla.

14.

katsoo, että on syytä poistaa poikkeus, joka koskee rokotuskampanjoita ja muita kansanterveyttä edistäviä kampanjoita koskevaa mainontaa. Näitä lääkkeitä koskevan informaation on oltava saman lainsäädännön alaista kuin muidenkin reseptilääkkeiden. Mainontakieltoa koskeva poikkeus tulisi säilyttää ainoastaan ennalta ehkäisevien matkarokotusten osalta.

15.

haluaa vahvistaa ja parantaa paikallisen hoitohenkilökunnan asemaa tiedottamisessa ja selkeyttää eri toimijoiden välistä roolijakoa. Tiedon tarjoaminen potilaalle huolehtien samalla siitä, että heidän tarpeensa täytetään, on perusta sairaanhoidon ytimenä olevalle luottamukselliselle suhteelle.

16.

korostaa erityisesti sitä, että tietoa on annettava sekä lääkkeen vaaroista että sen hyödyistä. AK pitää olennaisena, ettei lääkeyrityksen antaman tiedon tarkoituksena ei ole myynnin edistäminen.

17.

haluaa varmistaa, että viranomaisten sekä terveydenhuolto- ja sairaanhoitopalveluiden informaatiokanavat saavat myös tulevaisuudessa sisältää tietoa sekä reseptilääkkeistä että eri hoitovaihtoehtojen välisistä vertailuista.

18.

katsoo olevan vaikea rajata sitä, mitkä informaatiokanavat määritellään terveydenhoitoalan julkaisuiksi. Tästä syystä komitea ehdottaa kyseisten informaatiokanavien poistamista ehdotuksesta, potilasjärjestöjen julkaisuja lukuun ottamatta.

19.

pitää tärkeänä, etteivät direktiivin tulkinnat poikkea merkittävästi toisistaan eri jäsenvaltioissa. Komission on tästä syystä laadittava esimerkkejä valvontajärjestelmistä ja tiedotettava niistä jäsenvaltioille.

20.

katsoo, että komission on analysoitava tarkemmin vähittäismyyjien mahdollisuuksia antaa tietoa reseptilääkkeistä.

21.

tukee ehdotuksia luoda kaikkien niiden osapuolien koordinoitu verkosto, joihin lääkkeiden väärennys vaikuttaa, jotta voidaan helpottaa väärennettyjen lääkkeiden tunnistamista ja estää niiden pääsy lääkkeiden jakeluketjuun sekä kiristää tällaisten tuotteiden myyjien ja ostajien vastuuta.

22.

kehottaa komissiota tekemään aloitteita myös laillisen toimitusketjun ulkopuolella kaupattavien väärennettyjen lääkkeiden ongelman ratkaisemiseksi. Direktiivissä säädetään, että lainsäädäntö koskee vain lääkkeitä, jotka on tarkoitettu myyntiin jäsenvaltioissa (3).

23.

katsoo, että kansalaisten tulisi tuntea ja tiedostaa entistä paremmin riskit ja mahdolliset seuraukset, jotka liittyvät laillisen toimitusketjun ulkopuolisiin lääkkeisiin.

24.

kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin lääkkeiden täyden jäljitettävyyden varmistamiseksi erityisesti luomalla yksittäisiä lääkepakkauksia varten eurooppalainen tunnistusjärjestelmä.

25.

kannattaa mahdollisuutta jatkaa lääkkeiden turvallista rinnakkaiskauppaa, sillä tällainen kauppa laskee lääkkeiden hintoja.

26.

haluaa myös varmistaa, ettei ehdotettu direktiivi viivästytä geneeristen lääkkeiden tuomista markkinoille.

27.

kehottaa komissiota tarkkailemaan hintakehitystä sen varmistamiseksi, ettei ehdotettu hyväksymismenettely nosta lääkkeiden hintoja. Komitea muistuttaa, että toimenpiteet on muovattava sellaisiksi, että niiden tavoitteena on turvallisuuden parantamisen ja kustannusten nousun välinen tasapaino.

28.

kehottaa komissiota edistämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kansainvälisen sopimuksen tekemistä lääkeväärennysten torjunnasta, mikä lisäisi lääkeväärennysrikosten rangaistavuutta. Voitaisiin myös harkita asiaa koskevan lisäpöytäkirjan liittämistä järjestäytyneen rikollisuuden torjumisesta tehtyyn Palermon yleissopimukseen.

29.

pitää tervetulleina yhteisön lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia, jotka vahvistavat lääkkeitä koskevaa lainsäädäntöjärjestelmää.

30.

katsoo, että sekä potilaita että terveydenhuolto- ja sairaanhoitopalveluita on aina kannustettava raportoimaan lääkkeiden sivuvaikutuksista. Terveydenhuollon ammattihenkilöstöllä on velvollisuus ilmoittaa kaikista tiedossaan olevista lääkkeiden haittavaikutuksista. Tämä on erityisen tärkeää, kun kyseessä ovat tietyin ehdoin hyväksyttävät lääkkeet. Yksi keino selventää tätä seikkaa potilaille on käyttää pakkauksissa yhteistä symbolia tai sovittua symbolijärjestelmää sekä toimittaa turvallisuustiedot useammalla kuin yhdellä yhteisön kielellä.

31.

katsoo, että terveydenhuolto- ja sairaanhoitopalveluiden on voitava käynnistää tietyn lääkeaineen turvallisuustarkastus, ja että näillä palveluilla on lääketurvatoiminnan alueellisten tai kansallisten keskusten välityksellä oltava pääsy sivuvaikutuksia koskevaan eurooppalaiseen tietokantaan.

32.

katsoo, että alueelliset lääkevalvontakeskukset on otettava kiinteäksi osaksi kansanterveysjärjestelmää ja että niistä on tultava keskitettyjä potilaspalvelupisteitä farmakologisissa kysymyksissä.

33.

katsoo, että epätoivottujen vaikutusten julkaisemisen on perustuttava huolelliseen tutkimukseen, jonka tulokset toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava ennen niiden jakamista potilaille.

34.

painottaa, ettei alueellisten lääkevalvontakeskusten tehtäviä pidä rajoittaa pelkkään tietojen keräämiseen, vaan niihin on sisällyttävä myös tiedotus ja ennaltaehkäisy, neuvonta sekä etujen ja riskien arviointi. Alueelliset lääkevalvontakeskukset osallistuvat terveystilanteen seurantaan ja terveysalan konferensseihin. Lisäksi on pyrittävä lisäämään lääkäreiden, proviisorien ja terveysaiheisten oma-apuryhmien yhteistyötä lääkintäkysymyksissä.

35.

katsoo, että pakkausselosteita koskevat muutosehdotukset – ja erityisesti kaikki tiettyjen lääkkeiden sivuvaikutusten tarkkaan valvontaan liittyvät seikat – nopeuttavat niiden sisällön muuttamista. Tämä voi johtaa siihen, että potilaat saavat epäajantasaisia pakkausselosteita, jotka voivat sisältää potilaalle harhaanjohtavaa tai väärää tietoa. Pitkän aikavälin tavoitteena on oltava, että asiakkaalle annetaan aina lääkettä noudettaessa mukaan ajan tasalla oleva pakkausseloste. Terveydenhuollon ammattihenkilöstön tulisi informoida potilaita haittavaikutuksista, joita ei ole vielä voitu sisällyttää pakkausselosteeseen, mikäli tämä tieto katsotaan kunkin potilaan erityistilanteen kannalta välttämättömäksi.

36.

ei kannata ehdotusta, jonka mukaan pakkausselosteeseen alettaisiin lisätä tiivistelmä keskeisistä tiedoista mustalla reunuksella varustettuun tekstilaatikkoon sijoitettuna. Vaarana on, että potilaat keskittyisivät ainoastaan ruudussa esitettyyn tietoon.

27.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/58

1.

korostaa erityisesti, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat vastaisuudessakin eturintamassa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän oleellisia osia koskevan Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa. Komitea toistaa yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikka järjestelmästä laatimassaan ensimmäisessä, 74. täysistunnossa hyväksytyssä lausunnossa (CdR 177/2007 fin) antamansa suositukset.

2.

tarkastelee tässä yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä laatimassaan toisessa lausunnossa toimintasuunnitelmaa yleensä sekä erityisesti tehtyjä säädösehdotuksia pitäen samalla kiinni ensimmäisessä lausunnossa esittämistään näkemyksistä.

3.

on huolestunut siitä, ettei tämän lausunnon aiheena olevissa asiakirjoissa kiinnitetä riittävästi huomiota paikalliseen ja alueelliseen ulottuvuuteen. Paikallis- ja alueulottuvuuden huomioiminen on välttämätöntä toisen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi ja toissijaisuusperiaatteen noudattamiseksi.

4.

on tietyin varauksin tyytyväinen siihen, että tällä politiikanalalla tunnustetaan tarve yhdistää normien parantaminen harmonisointiin. Komitea panee etenkin merkille, että paikallis- ja alueviranomaisille saattaa tämän johdosta koitua kustannuksia.

5.

korostaa, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulisi turvapaikanhakija- ja pakolaiskysymyksissä perustua vuonna 1951 tehtyyn Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisyleissopimukseen, eikä siinä asetettujen vaatimusten lieventämistä pitäisi sallia tai antaa vaikutelmaa niiden lieventämisestä.

6.

on tyytyväinen siihen, että toimintasuunnitelman ja siihen liittyvän lainsäädännön keskeisenä piirteenä on turvapaikkapolitiikkaan ja toissijaiseen suojeluun sovellettavien lähestymistapojen yhdenmukaistaminen. Tämä on tärkeää, koska siten tunnustetaan pakolaisaseman määritelmän rajoitukset sekä se, että useat kansainvälistä suojelua hakevat henkilöt (esimerkiksi ympäristökatastrofeja pakenevat henkilöt) eivät ehkä tiukan tulkinnan mukaan ole pakolaisia. Sovellettavien vastaanottojärjestelyjen ja -menettelyjen sekä pakolaisille myönnettävän aseman tulisi olla sellaisia, että voidaan varmistaa kyseisten henkilöiden tasapuolinen kohtelu.

7.

katsoo, että onnistuneen yhdenmukaistamisen avulla voidaan keventää eräisiin paikallis- ja alueviranomaisiin kohdistuvaa suhteetonta rasitusta, joka johtuu niiden maantieteellisestä sijainnista esim. raja-alueella sekä jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavista lähestymistavoista. Jos vastaanotto-olosuhteet ja -menettelyt tai kansainvälisen suojelun myöntämisperusteet ovat (tai niiden uskotaan olevan) jossakin jäsenvaltiossa tiukemmat kuin toisessa, turvapaikanhakijoiden liikkuminen EU:n sisällä saattaa lisääntyä. Tämä vaikeuttaa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän täytäntöönpanoa ja saattaa rasittaa kohtuuttomasti joitakin jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia.

8.

korostaa, että pääsyynä pakon sanelemaan maahanmuuttoon ovat pikemminkin EU:n ulkopuoliset kuin sisäiset olosuhteet.

9.

suosittaa, että silloin kun paikallis- ja alueviranomaiset hallinnoivat asumis-, hyvinvointi-, terveys- ja koulutuspalveluiden tarjontaa sekä työmarkkinoille pääsyä koskevia politiikkoja, jäsenvaltioiden olisi tunnustettava solidaarisuuden sekä rasituksen jakamisen tarve valtakunnallista tasoa alemmilla hallinnon tasoilla.

10.

katsoo, että EU:n tason yhdenmukaistamispolitiikan onnistumiseksi paikallis- ja alueviranomaiset saattavat tarvita EU:lta suoraa lisätukea tai takeet siitä, että ne hyötyvät oikeassa suhteessa jäsenvaltioille osoitettavista varoista.

11.

katsoo, että maantieteellisestä sijainnista EU:n raja-alueilla ja väestörakenteesta johtuva suhteeton rasitus voi haitata yhdenmukaistamisen tehokkuutta, ja näin ollen yhtyy näkemykseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden standardien yhdenmukaistamiseen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän puitteissa on yhdistettävä käytännön yhteistyön tehostaminen, jotta vastuu turvapaikoista voidaan jakaa oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden ja alueiden kesken.

12.

on huolestunut siitä, että toimintasuunnitelmassa ei käsitellä EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin toimintaa yhdenmukaistamisen tai käytännön yhteistyön näkökulmasta. Ihmisoikeudet yleensä ja erityisesti vaikeassa asemassa olevien henkilöiden oikeudet huomioidaan yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää koskevissa ehdotuksissa entistä paremmin, minkä pitäisi heijastua myös Frontexin toimintasääntöihin.

13.

korostaa, että paikallis- ja aluetasolla on tiedotettava nykyistä paremmin eroista pakon saneleman ja vapaaehtoisen maahanmuuton sekä kansainvälistä suojelua saavien ja sitä hakevien henkilöiden välillä sen varmistamiseksi, että yhteisöt voivat välittää tietoon pohjautuvia ja myönteisiä sanomia kansainvälisen suojelun saajista.

14.

kannattaa sitä, että nyt käsiteltävänä olevaan direktiiviin yhdistetään toimenpiteitä, joilla vastaanottoon liittyvät vaatimukset laajennetaan kattamaan sekä turvapaikanhakijat että toissijaista suojelua hakevat henkilöt.

15.

muistuttaa, että vastaanottoon liittyviä vaatimuksia yhdenmukaistettaessa turvapaikanhakijoille myönnettävät asumiseen, hyvinvointiin, terveyteen, koulutukseen ja työmarkkinoille pääsyyn liittyvät sosiaalietuudet eivät kuitenkaan saa olla parempia kuin vastaanottomaan kansalaisille myönnettävät etuudet.

16.

katsoo, että ehdotettuja ihmisoikeustakuita, muun muassa muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden auttamiseksi toteutettavia erityistoimenpiteitä, olisi sovellettava kaikenmuotoisten menettelyjen yhteydessä. Tämä koskee myös kaikkia menettelyjä EU:n alueen ulkopuolella, kuten toimintasuunnitelman kohdassa 5.2.3 todetaan. Eteneminen tähän suuntaan vaatii huolellista harkintaa erityisesti menettelyn lainmukaisuuden, tehokkuuden ja suositeltavuuden näkökulmasta.

17.

on erittäin tyytyväinen siihen, että 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, ettei ketään saa ottaa säilöön pelkästään sen vuoksi, että hän on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. AK ehdotti tätä jo yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä antamansa ensimmäisen lausunnon kohdassa 16. Komitea katsoo, että toimivaltaisilla viranomaisilla voi olla hyvät syyt ottaa säilöön tietyt turvapaikanhakijat, jotka esimerkiksi saattavat paeta.

18.

yhtyy näkemykseen, jonka mukaan kyseiset ehdotukset voivat hyödyttää sekä turvapaikanhakijaa että jäsenvaltiota. Komitea toteaa kuitenkin ehdotuksen olevan eräissä jäsenvaltioissa kiistanalainen. Tämä koskee erityisesti kasvavasta työttömyydestä kärsiviä jäsenvaltioita sekä jäsenvaltioita, jotka ovat paineen alaisia maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. Komitea on tyytyväinen siihen, että myös vastaanottodirektiivin uudelleenlaaditun toisinnon 15 artiklan 2 kohdassa tehdään selväksi, että ”(j)äsenvaltioiden on päätettävä, millä edellytyksillä hakijalle sallitaan pääsy työmarkkinoille”.

19.

toistaa yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä antamansa ensimmäisen lausunnon kohdissa 34–38 esittämänsä näkemykset ja kiinnittää huomiota 11. lokakuuta 2007 antamaansa lausuntoon maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltamisesta EU:n rajoilla (CdR 64/2007 fin); alueiden komitean yhdessä Kanariansaarten aluehallituksen kanssa Teneriffalla lokakuussa 2007 aiheesta ”Alueiden ja kuntien rooli maahanmuuttovirtojen hallinnassa” järjestämän konferenssin päätelmiin; 15. kesäkuuta 2006 vähemmistöjen suojelusta ja syrjinnän vastaisista politiikoista laajentuneessa Euroopan unionissa antamaansa lausuntoon (CdR 53/2006), jossa käsitellään kotouttamispolitiikkaa; 12. helmikuuta 2009 aiheesta ”Alue- ja paikallisviranomaiset kotouttamispolitiikan eturintamassa” antamaansa lausuntoon (CdR 212/2008) sekä alueiden komitean yhdessä Attikan kuntien paikallisliiton kanssa Ateenassa lokakuussa 2008 aiheesta ”Kaupunkien ja alueiden rooli maahanmuuttajien kotouttamisessa” järjestämän seminaarin päätelmiin.

20.

toistaa yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä laatimansa ensimmäisen lausunnon kohdassa 4 antamansa suosituksen, että Euroopan unionin lainsäädännön olisi velvoitettava jäsenvaltiot perustamaan paikallisviranomaisten verkostoja pakolaisten kohdennetun integroinnin edistämiseksi.

21.

pitää ongelmallisena kansallisten sosiaaliturvasäännösten ulottamista koskemaan turvapaikanhakijoita ja kehottaa pikemminkin pohtimaan perusturvan varmistamista unioninlaajuisin yhtenäisin vähimmäisstandardein.

22.

toteaa, että konkreettisia palveluja koskevat säännökset ovat erityisen tärkeitä paikallis- ja alueviranomaisille, joilla on merkittävä rooli asumis-, hyvinvointi-, terveys- ja koulutuspolitiikkojen toteuttamisessa. Sikäli kun jäsenvaltioilla on liikkumavaraa näiden vaatimusten täytäntöönpanossa, niiden olisi taattava paikallis- ja alueviranomaisille, että kyseisille viranomaisille annetaan oikeansuhteista taloudellista tukea silloin kun niille asetetaan uusia vaatimuksia.

23.

panee merkille tarpeen kouluttaa paikallis- ja aluehallinnon virkamiehiä, joiden tehtäväksi annetaan kyseisten säännösten yhteydessä ehdotetun tarveharkinnan toteuttaminen, jotta voidaan varmistaa, etteivät kansainvälistä suojelua hakevat henkilöt joudu tarpeettomasti itse osallistumaan aineellisiin vastaanotto-olosuhteisiin tai terveydenhuoltoon liittyviin kustannuksiin.

24.

toistaa (yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä antamansa ensimmäisen lausunnon kohdissa 29–33 esittämänsä) syvän huolen vaikeassa asemassa olevien henkilöiden tilanteesta ja on tyytyväinen toimenpiteisiin, joihin on ryhdytty ongelman ratkaisemiseksi. Komitea kiinnittää erityishuomiota kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden terveystarpeisiin silloin kun he kärsivät vammoista, aliravitsemuksesta tai psyykkisistä traumoista. Koska terveyspalvelut tarjotaan usein paikallis- tai aluetasolla, yksittäisiin alueisiin kohdistuvat rasitukset on tutkittava ja selvitettävä ja niitä on kevennettävä.

25.

toteaa, että niiden kansainvälistä suojelua hakeneiden henkilöiden kohtelun yhdenmukaistaminen, joille suojelua ei ole myönnetty, saattaisi auttaa vähentämään hakijoiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen. Olisi kuitenkin sallittava toimenpiteet, joilla kannustetaan asianomaisia henkilöitä poistumaan maasta vapaaehtoisesti. Kyseisten toimenpiteiden ei tulisi vaikuttaa tarvittavien terveydenhuoltopalveluiden tai toimeentulotuen tarjoamiseen tähän ryhmään kuuluville henkilöille.

26.

korostaa, ettei toimeentulon eikä terveyspalveluiden epäämistä tulisi koskaan käyttää maahanmuutto- ja turvapaikkapoliittisiin toimiin, jotka liittyvät niiden henkilöiden maastapoistamiseen, joiden kansainvälisen suojelun saamiseksi esittämä hakemus on hylätty.

27.

on tyytyväinen siihen, että vastaanotto-olosuhteita koskevassa direktiivissä ja muissa eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää koskevissa uudelleenlaadituissa säädöksissä ”alaikäinen” määritellään nyt selvästi: alaikäisellä tarkoitetaan ”alle 18-vuotiasta kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä”. Samoin on syytä olla tyytyväinen siihen, että kaikkiin näihin säädöksiin sisältyy myös muita, alaikäisiä koskevia suojatoimia. Vaikka alaikäisiksi määritetyt henkilöt hyötyvät näistä säännöksistä, niiden kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden suojelu, joiden iän hakijan vastaanotosta, hakemuksen käsittelemisestä ja hyväksymisestä tai Dublinin kriteereiden soveltamisesta vastuussa oleva valtio kyseenalaistaa, jää puutteelliseksi.

28.

toteaa aineellisten vastaanotto-olosuhteiden olevan kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden ensimmäinen kokemus yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, ettei hakijoiden ikää kiistetä vaan että heitä kohdellaan alaikäisinä, kunnes toisin osoitetaan (siten, että samalla otetaan kuitenkin asianmukaisesti huomioon muiden kansainvälistä suojelua hakevien oikeudet ja turvallisuus), että heitä kohdellaan aina inhimillisesti ja ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla ja että iän määrittelyn yhteydessä noudatetaan oikeusturvatakeita erityisesti silloin, kun on tehtävä lääkärintarkastus. Jos hakijan ikä arvioidaan tässä vaiheessa väärin, kansainvälistä suojelua hakevalta lapselta saatetaan väärin perustein kieltää tehostettu suojelu, joka toista yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää koskevan lainsäädännön nojalla pyritään turvaamaan alaikäisille.

29.

kiinnittää huomiota siihen, että eräisiin paikallis- ja alueviranomaisiin kohdistuu poikkeuksellisen suuria paineita, jotka liittyvät palveluiden tarjoamiseen ilman huoltajaa oleville alaikäisille tai suurelle määrälle alaikäisiä. Komitea suosittaakin, että tällaisessa tilanteessa oleville viranomaisille osoitetaan riittävästi resursseja.

30.

toteaa kyseisen asetuksen olevan erityisen tärkeä alueille, sillä Dublin-järjestelmässä turvapaikanhakijat voidaan siirtää siihen jäsenvaltioon, johon he ensimmäiseksi saapuivat, mikä lisää painetta tiettyjä EU:n ulkorajoilla ja tärkeimmillä maahantuloreiteillä sijaitsevia jäsenvaltioita ja alueita kohtaan.

31.

kannattaa tavoitetta parantaa järjestelmän tehokkuutta, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että se toteutetaan johdonmukaisesti vastaanotto-olosuhteita ja aseman määrittelyä koskevien yhdenmukaistettujen vaatimusten ja menettelyjen soveltamisen kanssa. Siten varmistetaan, etteivät EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia toiseen jäsenvaltioon siirtävät jäsenvaltiot riko niille itselle kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön perusteella asetettuja velvoitteita, kuten velvollisuutta noudattaa oikeutta perhe-elämän kunnioittamiseen, lapsen etua koskevaa periaatetta sekä palauttamatta jättämisen periaatetta myös epäsuoran palauttamatta jättämisen osalta. Nämä velvoitteet perustuvat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artiklaan, vuonna 1951 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisyleissopimukseen 33 artiklaan ja vuonna 1984 tehdyn kidutuksen vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 3 artiklaan. Ehdotetun asetuksen säännösten olisi tultava voimaan vasta sen jälkeen, kun turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita, turvapaikkamenettelyjä sekä aseman määrittelyä koskevat tarkistetut direktiivit on pantu kokonaan täytäntöön.

32.

on tyytyväinen asetuksen 6 artiklaan, joka koskee ilman huoltajaa olevien alaikäisten oikeuksien suojelemista. Artiklalla vastataan osittain huoliin, jotka komitea esitti yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä antamansa ensimmäisen lausunnon 29–33 kohdissa. Olisi kuitenkin annettava tehokkaita takeita myös muiden vaikeassa asemassa olevien henkilöiden, kuten raskaana olevien sekä vammaisten, suojelemiseksi. Asetuksessa olisi lisäksi käsiteltävä nykyisiä puutteita perhekokonaisuuden säilyttämisessä.

33.

on tyytyväinen siihen, että 27 artiklassa säädetään, ettei ketään saa ottaa säilöön pelkästään sen vuoksi, että hän on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Komitea teki vastaavan ehdotuksen jo yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä antamansa ensimmäisen lausunnon kohdassa 16.

34.

kannattaa 31 artiklassa ehdotettua menettelyä, jonka mukaan asetuksen säännöksistä voidaan poiketa, jos jäsenvaltio on erityisen kiireellisiä toimia vaativassa tilanteessa, jossa sen vastaanottokapasiteettiin kohdistuu poikkeuksellisen suuri rasitus.

35.

ehdottaa virallisen välineen luomista alueiden ja Euroopan komission yhteydenpitoa varten niiden tilanteiden määrittämiseksi, joissa komissiolla voisi olla aihetta käyttää sille 31 artiklan 2 kohdassa annettua mahdollisuutta keskeyttää asetuksen säännösten soveltaminen silloin kun asianomaisessa jäsenvaltiossa vallitsevat olosuhteet eivät kokonaisuudessaan täytä 31 artiklan 1 kohdassa asettuja vaatimuksia. Jotta kuitenkin vältettäisiin kyseisten säännösten liiallinen käyttö, komission olisi seurattava tilannetta tarkasti ja arvioitava, onko kyseessä todella kiireellinen tapaus vai antaako turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin ja direktiivin 2005/85/EY noudattamatta jättäminen aiheen käynnistää EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukainen, jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskeva menettely.

36.

on tyytyväinen sen tunnustamiseen, että kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn yhteydessä sovellettavien menettelysääntöjen yhdenmukaistamiseen on yhdistettävä normien parantaminen. Tästä on se hyöty, että päätöksentekoon tarvittava aika lyhenee. Pitkät arviointiajat voivat vaikuttaa kielteisesti asianosaisten terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin, mikä voi kuluttaa merkittävästi paikallis- ja aluetason voimavaroja. Jopa silloin, kun päätökset tehdään valtakunnallisen (eikä alueellisen) järjestelmän puitteissa, viivästykset voivat aiheuttaa kohtuutonta painetta niitä paikallis- tai alueviranomaisia kohtaan, joiden alueella kuulemiset tai tuomioistuinkäsittelyt järjestetään.

37.

on tyytyväinen siihen, että tunnustetaan tarve yhdistää aseman määrittelyyn liittyvien vaatimusten harmonisointiin normien parantaminen. Kun otetaan huomioon kaikkeen pakolaislainsäädäntöön liittyvät humanitaariset näkökohdat, pakolaisaseman epä johdonmukaisen määrittelyn ongelma olisi pyrittävä ratkaisemaan ennen ongelmia, jotka liittyvät hakijoiden liikkumiseen jäsenvaltiosta toiseen sosiaalipalveluiden tarjontaa ja työmarkkinoille pääsyä koskevien erojen vuoksi. Kansainvälisen suojelun perusteettoman kieltämisen seuraukset ovat erityisen raskaat.

38.

on tyytyväinen toissijaisen suojelun entistä painokkaampaan korostamiseen. Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että toimintasuunnitelman 3.3 kohdassa kiinnitetään huomiota erityisesti niin kutsutun sisäisen paon vaihtoehdon soveltamisen parantamiseen. Tätä ”vaihtoehtoa” ei tulisi koskaan käyttää tavalla, joka verhoaa palauttamisen.

39.

toteaa, että turvapaikkakysymyksiä ja toissijaista suojelua koskevan päätöksenteon laadun parantaminen muun muassa jakamalla tietoa nykyisen ja ehdotetun lainsäädännön tulkintaa koskevista parhaista käytännöistä vähentää valitusten määrää (joka on eräissä jäsenvaltioissa suuri). Se saattaa myös lisätä niiden kansainvälistä suojelua hakeneiden henkilöiden vapaaehtoista paluuta, joille tällaista suojelua ei ole myönnetty. Onnistuminen näillä molemmilla aloilla vähentää alueisiin kohdistuvaa suhteetonta painetta tukea henkilöitä, jotka ovat valtakunnallisella tasolla jääneet ilman tukea.

40.

toistaa jälleen, että siirtymään joutuneilla henkilöillä on kansainvälisen oikeuden mukaan oikeus hakea kansainvälistä suojelua, vaikka he olisivat saapuneet EU:hun laittomasti. Komitea korostaa siksi, ettei tapaa, jolla asianomainen on saapunut EU:hun, tule käyttää argumenttina kansainvälistä suojelua hakevia eikä etenkään ihmiskaupan uhreja vastaan.

41.

toteaa, että vaikka ”uskottavuutta” ei mainita kansainvälisissä tai eurooppalaisissa pakolaismääritelmissä, kansainvälinen suojelu evätään monissa tapauksissa uskottavuussyistä. Hakijat, joille ei ole myönnetty kansainvälistä suojelua, voivat tarvita huomattavaa apua paikallis- ja alueviranomaisilta ennen poistumistaan EU:sta. Sen vuoksi on oleellista, ettei hakemuksia perusteetta hylätä uskottavuussyistä.

42.

suosittaa, että uudelleen laaditussa aseman määrittelyä koskevassa direktiivissä säädetään nykyistä selvemmin, että (tällä hetkellä 4 artiklan 5 kohtaan sisältyvät) uskottavuussäännökset täydentävät pakolaismääritelmää: niillä määritellään olosuhteet, joissa henkilön esittämiä toteen näyttämättömiä lausuntoja voidaan käyttää todistusaineistona, mikä auttaa luomaan standardit sille, mitä asioita on näytettävä toteen kansainvälisen suojelun tarpeen osoittamiseksi.

43.

korostaa, että tarvitaan verkostoja turvapaikka-asioita koskevan tiedon ja parhaiden käytäntöjen jakamiseksi paikallis- ja aluetasolla ja että kyseisten verkostojen toimintaa on tuettava asianmukaisella taloudellisella tuella.

44.

on tyytyväinen päätökseen perustaa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, ja katsoo, että tämä edistää aktiivisesti kansainvälisten standardien parantamista ja lisää sovellettavan lähestymistavan johdonmukaisuutta.

45.

katsoo, että myös alueiden komitea olisi mainittava ehdotetun asetuksen 17 kohdassa muiden yhteisön elinten joukossa (49 artikla).

46.

korostaa, että on tärkeää tehdä tutkimuksia ja vertailevia selvityksiä poliittisten linjausten sekä käytännön toimien empiirisen pohjan vahvistamiseksi ja että paikallis- ja aluehallinnolla on keskeinen rooli asiassa. Paikallis- ja alueviranomaiset olisi mainittava tiedonvaihdon ja parhaiden käytänteiden (3 artikla) sekä tietojen keräämisen ja vaihtamisen (11 artikla) yhteydessä.

47.

kehottaa selventämään ehdotettua sääntelykehystä sekä indikaattoreita, joilla mitataan poliittisten kehityksen ja palveluntarjonnan tehokkuutta.

48.

suosittaa, että kehitetään paikallis- ja alueviranomaisten käytettävissä olevia rahoitusohjelmia yleisen tietämyksen lisäämiseksi turvapaikka-asioista aloilla, joilla tämä voisi parantaa yhteisöviestintää ja integraatiota. Paikallis- ja alueviranomaisten ja alueiden komitean olisi osallistuttava neuvoa-antavan ryhmän työskentelyyn.

49.

suosittaa lisäksi, että Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolla olisi keskeinen rooli suhteiden kehittämisessä EU:n ulkopuolisiin maihin, kansalaisjärjestöihin ja kansainvälisiin elimiin.

50.

korostaa painokkaasti paikallis- ja alueviranomaisten panosta korkealaatuisten standardien kehittämiseen turvapaikanhakijoita ja pakolaisia koskevien asioiden käytännön hallinnointia varten. Lisäksi rajahallinnon, vastaanottokeskusten ja uudelleensijoittamislaitosten henkilöstön koulutuksen kehittäminen on erittäin tärkeää kansainvälisten suojeluohjelmien edistämiseksi.

51.

on erittäin huolestunut siitä, ettei paikallis- ja aluehallinto ole edustettuna Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston hallintoneuvostossa, ja suosittaa, että viraston hallinto järjestelyjä vahvistetaan AK:n edustuksella ja että kuulemisia järjestetään säännöllisesti.

52.

toteaa, että samalla kun jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden myönnetään olevan ehdotusten – erityisesti Dublin II -asetukseen tehtyjen muutosten – keskeinen tekijä, jäsenvaltioille jätetään kuitenkin huomattavasti liikkumavaraa politiikkojen täytäntöön panossa. On tärkeää huomata, että samoin kuin tarvitaan rasituksen jakamista ja solidaarisuutta jäsenvaltioiden välillä, sitä tarvitaan myös niiden sisällä.

53.

toteaa jälleen kerran olevansa tyytyväinen Euroopan pakolaisrahastosta ja Euroopan paluurahastosta jäsenvaltioille annettavaan käytännön tukeen, kuten komitea toteaa yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä laatimansa ensimmäisen lausunnon 46 kohdassa. Kyseiset rahastot ovat erityisen tärkeitä vastaanotto-olosuhteita ja turvapaikkamenettelyjä koskevien direktiivien täytäntöönpanon onnistumiselle. Komitea kehottaa varmistamaan, että paikallis- ja alueviranomaisilla on mahdollisuus hyödyntää kyseisiä rahastoja suoraan ja että ne voivat osallistua rahastoista annettavan tuen kohdentamisen seurantaan.

54.

kannattaa alustavasti mahdollisuutta, että EU:ssa voitaisiin käsitellä yhdessä tietty määrä tapauksia, kunhan varmistetaan ihmisoikeuksien korkeatasoinen suojelu ja kunnioitetaan periaatetta, että kutakin yksittäistapausta on käsiteltävä erikseen.

55.

korostaa vapaaehtoisen uudelleensijoittamisen tärkeyttä ja kannattaa asiaa koskevia parannusehdotuksia. Komitea kehottaa varmistamaan, että luodaan mekanismeja paikallis- ja alueviranomaisten kuulemiseksi asiasta varsinkin kun otetaan huomioon niiden tärkeä rooli pakolaisten ja muiden kansainvälistä suojelua nauttivien henkilöiden kotouttamisen onnistumisessa. Komitea huomauttaa, että jos asia hoidetaan hyvin, vapaaehtoinen uudelleensijoittaminen antaa alueille mahdollisuuden hyötyä rakentavasta ja hallitusta maahanmuutosta.

56.

on tyytyväinen Euroopan komission tiedonantoihin ja katsoo, että kyseisen aloitteen avulla edistetään yhteisvastuuta uudelleensijoittamiskäytänteissä sekä parannetaan standardeja jäsenvaltioissa etenkin kun ajatellaan paikallisviranomaisten roolia uudelleen sijoitettujen henkilöiden vastaanoton, uudelleensijoituksen ja kotouttamisen yhteydessä.

57.

suhtautuu erityisen myönteisesti uudelleensijoittamista käsittelevän asiantuntijaryhmän kehittämiseen ja painottaa paikallis- ja alueviranomaisten tärkeää roolia vastaanotossa ja uudelleensijoituksessa sekä sitä, että kyseisen ryhmän olisi tunnustettava niiden panos tarpeiden kartoittamisessa, vuosittaisen painopisteiden asettamisessa ja hyvien käytänteiden vaihdossa asiantuntijatiedoksi.

58.

kehottaa varaamaan Euroopan komission ehdottamasta rahoituksesta riittävät resurssit uudelleen sijoitettujen henkilöiden tukemiseen. Resurssit on kohdennettava paikallis- ja alueviranomaisille, joilla on avainrooli EU:n uudelleensijoittamisohjelman onnistuneessa toteutuksessa.