ISSN 1725-2490

doi:10.3000/17252490.C_2009.318.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 318

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

52. vuosikerta
23. joulukuuta 2009


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

LAUSUNNOT

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

456. täysistunto 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2009

2009/C 318/01

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Joustoturvan hyödyntäminen globaaliin kehitykseen liittyvissä rakennemuutoksissa (puheenjohtajavaltio Ruotsin pyytämä valmisteleva lausunto)

1

2009/C 318/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Makroalueiden yhteistyö – Itämeri-strategian ulottaminen Euroopan muille makroalueille (valmisteleva lausunto)

6

2009/C 318/03

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Alkoholiin liittyviä haittoja koskevan EU:n strategian kestävyyden, pitkäkestoisuuden ja monialaisuuden varmistaminen (valmisteleva lausunto)

10

2009/C 318/04

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sukupuolten tasa-arvon, talouskasvun ja työllisyysasteen yhteys (valmisteleva lausunto)

15

2009/C 318/05

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yritysmuotojen moninaisuus (oma-aloitteinen lausunto)

22

2009/C 318/06

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Reilun kaupan elintarviketuotteet: itsesääntelyä vai lainsäädäntöä? (oma-aloitteinen lausunto)

29

2009/C 318/07

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Epäsuotuisassa asemassa olevat alueet – pohjoinen ulottuvuus (oma-aloitteinen lausunto)

35

2009/C 318/08

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Energiatehokkuuspolitiikkojen ja -ohjelmien parantaminen – loppukäyttäjien rooli (oma-aloitteinen lausunto)

39

2009/C 318/09

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Maailmanlaajuisen kriisin vaikutus Euroopan tuotantoteollisuuden ja palveluiden pääaloilla (oma-aloitteinen lausunto)

43

2009/C 318/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Työnteko ja köyhyys: kohti välttämätöntä laaja-alaista lähestymistapaa (oma-aloitteinen lausunto)

52

2009/C 318/11

Euroopan talous ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta De Larosièren asiantuntijaryhmän raportti (oma-aloitteinen lausunto)

57

2009/C 318/12

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen (lisälausunto)

66

 

III   Valmistelevat säädökset

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

456. täysistunto 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2009

2009/C 318/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Tavoitteena sähköisen oikeudenkäytön strategia EuroopalleKOM(2008) 329 lopullinen

69

2009/C 318/14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Turvallisia, innovatiivisia ja kaikkien saatavilla olevia lääkkeitä: uudistettu visio lääkealalleKOM(2008) 666 lopullinen

74

2009/C 318/15

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan mikrorahoitusjärjestelyn (Progress-mikrorahoitusjärjestely) perustamisestaKOM(2009) 333 lopullinen – 2009/0096 (COD)

80

2009/C 318/16

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan yhteisön Progress-ohjelman perustamisesta tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1672/2006/EY muuttamisestaKOM(2009) 340 lopullinen – 2009/0091 (COD)

84

2009/C 318/17

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisestaKOM(2008) 644 lopullinen – 2008/0198 (COD)

88

2009/C 318/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Biojätehuolto Euroopan unionissaKOM(2008) 811 lopullinen

92

2009/C 318/19

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapaKOM(2009) 82 lopullinen

97

2009/C 318/20

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Euroopan laajuinen liikenneverkko: katsaus politiikkaan – Integroidumpi Euroopan laajuinen liikenneverkko yhteisen liikennepolitiikan tueksiKOM(2009) 44 lopullinen

101

2009/C 318/21

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU, Afrikka ja Kiina: kohti kolmenvälistä vuoropuhelua ja yhteistyötäKOM(2008) 654 lopullinen

106

2009/C 318/22

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n nuorisostrategia – Satsataan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin – Uudistetulla avoimella koordinointimenetelmällä kiinni nuorison haasteisiin ja mahdollisuuksiinKOM(2009) 200 lopullinen

113

2009/C 318/23

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 998/2003 muuttamisestaKOM(2009) 268 lopullinen – 2009/0077 (COD)

121

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

LAUSUNNOT

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

456. täysistunto 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2009

23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Joustoturvan hyödyntäminen globaaliin kehitykseen liittyvissä rakennemuutoksissa” (puheenjohtajavaltio Ruotsin pyytämä valmisteleva lausunto)

2009/C 318/01

Esittelijä: Valerio SALVATORE

Apulaisesittelijä: Enrique CALVET CHAMBON

EU-asioista vastaava Ruotsin varapääministeri Cecilia MALMSTRÖM pyysi 18. joulukuuta 2008 päivätyllä kirjeellään ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla EU:n tulevan puheenjohtajavaltion Ruotsin nimissä Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Joustoturvan hyödyntäminen globaaliin kehitykseen liittyvissä rakennemuutoksissa.”

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 10. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Valerio SALVATORE ja apulaisesittelijä Enrique CALVET CHAMBON.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (lokakuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 111 puolesta, ei yhtään vastaan ja 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komissio on määritellyt joustoturvan integroiduksi strategiaksi, jonka tarkoituksena on lisätä sekä joustavuutta että turvaa työmarkkinoilla. Käsillä olevassa lausunnossa ETSK tuo esiin tiettyjä joustoturvan käsitteeseen liittyviä näkökohtia, joiden se katsoo kriisiaikoina olevan erityisen tärkeitä, jotta mahdollisimman monet työntekijät voisivat pysyä työmarkkinoilla ja jotta työmarkkinoiden ulkopuolella olevilla olisi mahdollisimman paljon tilaisuuksia löytää uusi työpaikka nopeasti. Sekä työnantajien että työntekijöiden tulee yhdessä pyrkiä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa siihen, että mahdollisimman monet työntekijät voidaan pitää työmarkkinoilla.

1.2

Näinä vakavan kriisin ja kasvavan työttömyyden aikoina joustoturvaa ei missään tapauksessa tule pitää toimenpiteinä, jotka helpottavat nykyisten työntekijöiden irtisanomista tai heikentävät ylipäätään sosiaalista suojelua ja erityisesti työttömyysturvaa. ETSK katsoo, että joustoturvaan sisältyvän turvallisuusaspektin vahvistaminen (sanan laajimmassa merkityksessä) on nykyisinä aikoina ensisijaista.

1.3

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan korostanut sisäisen joustoturvan merkitystä. Kriisiaikana sisäiseen joustoturvaan kuuluvat toimenpiteet ovat erityisen tärkeitä, jotta yritykset voivat mukautua tilausten jyrkkään laskuun ilman, että niiden tarvitsee irtisanoa työntekijöitä. Yritykset, joissa hyödynnetään työmarkkinaosapuolten sopimia työaikapankkijärjestelyjä, voivat reagoida paljon nopeammin kriisin aiheuttamaan uuteen markkinatilanteeseen kuin yritykset, joilta tämäntyyppiset välineet puuttuvat. Yksi kriisin mukanaan tuomista selkeistä opetuksista on, että työmarkkinaosapuolten on edistettävä työaikapankin ja joustavien työaikajärjestelyjen käyttöönottoa. ETSK katsoo, että näistä välineistä on tehtävä mahdollisimman houkuttelevia sekä yrityksille että työntekijöille.

1.4

Joustoturva voi toimia ainoastaan, jos työntekijöillä on hyvä koulutus. Uusien taitojen sekä uusien työpaikkojen luomisen välillä on kiinteä yhteys. Yritysten on järkevää investoida työntekijöidensä jatkuvaan kouluttamiseen. Jokaisen työntekijän velvollisuus on jatkaa kouluttautumistaan. ”Lissabon 2010 plus” -strategian tulee tarjota vastauksia näihin ongelmiin.

1.5

Kriisiaikoina työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitys korostuu. Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että työmarkkinaosapuolet ovat sitoutuneet löytämään yhteisiä ratkaisuja kiireellisiin ongelmiin. ETSK kehottaa EU:n puheenjohtajavaltiota Ruotsia ja EU:n komissiota perustamaan verkkofoorumin, joka edistäisi työmarkkinaosapuolten aloitteista saatujen kokemusten vaihtoa samalla kun otetaan huomioon kansallisten, alueellisten ja paikallisten tilanteiden erot.

1.6

Työmarkkinaosapuolet neuvottelevat parhaillaan Euroopan tasolla osallisuutta edistäviä työmarkkinoita koskevasta riippumattomasta puitesopimuksesta. ETSK katsoo, että tulevalla sopimuksella voi olla todellista lisäarvoa, koska se auttaisi työpaikkansa kriisin aikana menettäneitä ja heikoimmassa asemassa olevia työntekijöitä saamaan työtä. ETSK odottaa toiveikkaana joustoturvan toteuttamisen yhteistä seurantaa ja arviointia, johon eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat sitoutuneet vuosien 2009–2010 työohjelmassaan.

1.7

Nopea ja raju taloudellinen laskusuhdanne saa monet työnantajat muistamaan nousukauden, jolloin huomattiin, kuinka vaikeaa on löytää riittävästi tarpeeksi ammattitaitoisia työntekijöitä. Koska työnantajat katsovat nyt kauemmas tulevaisuuteen ja odottavat taloudellista noususuhdannetta, joka varmasti on tulossa, ne eivät vähennä varomattomasti suurta määrää työpaikkoja, mikä voisi tapahtua vain lyhyen aikavälin säästöjen vuoksi. Mikään yritys ei kuitenkaan voi jättää huomiotta talouden perussääntöjä. Viime kädessä jokaisen yrityksen tärkein huolenaihe on varmistaa elinkelpoisuutensa. Työpaikkansa menettäneille työntekijöille on ratkaisevan tärkeää päästä takaisin työelämään mahdollisimman pian. ETSK korostaa, että heille on tarjottava nopeaa ja korkealaatuista apua. Jäsenvaltioiden olisi vakavasti harkittava työvoimatoimistojensa henkilöstön määrän ja laadun vahvistamista, jotta ne voisivat auttaa ihmisiä pääsemään takaisin työelämään mahdollisimman pian.

1.8

Kansallisia ja alueellisia erityispiirteitä sekä teollisuudenalojen välisiä eroja ajatellen unionin tulisi komitean ehdotusten mukaisesti jatkaa työskentelyään eurooppalaista näkökulmaa ja toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen. Siten voidaan luoda unionille tarvittavat puitteet eurooppalaisen yhteiskuntamallin vahvistamiseksi. Se on kehittymässä teoreettisesta mallista väistämättömäksi todellisuudeksi. (1) On suunniteltava Lissabonin strategian jälkeistä prosessia (Lissabon 2010 plus), jotta voidaan toteuttaa vielä saavuttamatta olevat sekä kriisin aikana esiin tulevat tavoitteet, joiden toteuttaminen voi osoittautua hitaaksi ja vaivalloiseksi. Joustoturvalla on tässä epäilemättä merkittävä rooli. Komitea katsoo, että joustoturvan osatekijät on otettava tasapainoisesti huomioon sen toteutuksessa.

1.9

ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden työmarkkinoiden uudistuksissa tulee välttää epävarmojen työsuhteiden määrän jatkuva kasvu. Tällaiset työsuhteet ovat viime vuosina lisääntyneet merkittävästi ja niille on ominaista liiallinen joustavuus turvallisuuden kustannuksella. ETSK jakaa alueiden komitean 7. helmikuuta 2008 antamassaan lausunnossa (2) esittämän huolen. Ulkoisen joustavuuden hallitsevuus ”mahdollistaa tavanomaista työsuhdetta määrittävien säännösten kattavan purkamisen ja siten myös epävarmojen työsuhteiden yleistymisen”.

2.   Taustaa

2.1

Unionin puheenjohtajavaltio Ruotsi on pyytänyt ETSK:ta antamaan lausunnon joustoturvasta. Komitea on jo ottanut aiheeseen kantaa (3), mutta nyt on kyse erilaisesta asiayhteydestä. Puheenjohtajavaltio Ruotsin järjestämässä kuulemistilaisuudessa Tukholmassa 7. heinäkuuta 2009 katsottiin, että aiheen uudelleentarkastelu rahoituskriisin näkökulmasta on kiireellistä.

2.2

Joustoturvan käsitettä on lähestytty eri tavoin. Euroopan komissio määritteli sen tiedonannossaan (KOM(2007) 359 lopullinen) ”integroiduksi strategiaksi, jolla pyritään samanaikaisesti vahvistamaan joustavuutta ja turvaa työmarkkinoilla” (4). Koska kyseistä määritelmää käytettiin myös 7. toukokuuta 2009 Prahassa järjestetyn ylimääräisen huippukokouksen päätelmissä, käsillä oleva lausunto perustuu tähän yhteiseen tulkintaan.

2.3

ETSK tähdentää, että työmarkkinapolitiikat kuuluvat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden vastuulle. Työlainsäädännön yhdenmukaistaminen olisi kyseisen periaatteen vastaista ja epäasianmukaista, koska se vahingoittaisi tarkoituksenmukaisiksi ja vakaiksi osoittautuneita perinteitä ja maantieteellisiä rakenteita. Lisäksi on otettava huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden taloudet eivät ole samalla kehitystasolla. Tämä heijastuu vastaavasti niiden sosiaalijärjestelmiin. Tässä yhteydessä EU:n haasteita ovat ETSK:n mukaan seuraavat:

Edistetään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä Lissabonin strategian ohjausmekanismiin vuodesta 2005 sisältyneen unionin työllisyysstrategian avulla. Työllisyysstrategian suuntaviivassa 21 jäsenvaltiot ovat sopineet työsuhdeturvan ja joustavuuden tasapainoisesta edistämisestä. EU:n on toimittava liikkeellepanevana voimana, jotta jäsenvaltiot noudattaisivat sitoumuksiaan ja samalla toisivat esiin ja vaihtaisivat eurooppalaiseen työllisyyspolitiikkaan liittyviä parhaita käytäntöjä.

3.   Uusi tilanne

3.1   Kriisi

3.1.1

Yhteisön historian suurimman talouskriisin vaikutukset ovat lyhyellä aikavälillä jokseenkin selvät: EU:n jäsenvaltioiden julkinen velka kasvaa ennennäkemättömällä nopeudella. Vaikka maailman keskuspankit ovat syytäneet rahaa markkinoille, pankkijärjestelmä ei toimi vieläkään normaalisti. Etenkin pk-yrityksillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on suuria vaikeuksia saada uusia luottoja. Työttömyyden haitalliset vaikutukset yhteiskuntaan ja sisämarkkinoihin tuntuvat pian. Samaan aikaan uusien työpaikkojen luominen on erittäin vähäistä ja vaikeaa.

3.1.2

ETSK katsoo, että lyhyellä aikavälillä joustoturvan mallia on välttämätöntä mukauttaa nykyiseen vakavaan yhteiskunnallis-taloudelliseen tilanteeseen, vaikka sen uusin lausunto aiheesta on annettu vasta keväällä 2008. Komitea on tyytyväinen puheenjohtajavaltio Ruotsin pyyntöön tarkastella, kuinka jäsenvaltiot voivat hyödyntää joustoturvaa rakennemuutoksissa globaalin kehityksen yhteydessä. Maailmanlaajuinen kehitys liittyy rahoituskriisiin ja sen vakaviin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat reaalitalouteen ja työllisyyteen. Meneillään oleva kriisi on jo osoittautunut vakavimmaksi talouskriisiksi 80 vuoteen. Sen vaikutukset tuntuvat hyvin todennäköisesti koko 2000-luvun ajan. Sen vakavuutta lisää se, että samaan aikaan esiintyy kaksi muutakin maailmanlaajuisesti valtavia haasteita merkitsevää kriisiä eli ilmasto- ja väestökriisi.

3.1.3

Kriisi muuttaa yhteiskunnallista ja taloudellista toimintaympäristöä työmarkkinoiden uudistusten kannalta. Tämä on ilmeistä riippumatta siitä, mitä tällaisten rakenteellisten uudistusten tarkoituksenmukaisuudesta, toteutuskelpoisuudesta, välttämättömyydestä tai mahdottomuudesta kriisiaikoina ajatellaan. ETSK korostaa kuitenkin, että työttömien osallisuuden ja uudelleenintegroitumisen työmarkkinoille tulee ehdottomasti kuulua ensisijaisiin tavoitteisiin.

3.1.4

Komitea haluaa kuitenkin tehdä päätelmiä havainnoistaan voidakseen laatia joustoturvan osatekijöihin eli joustavuuteen ja turvaan liittyviä konkreettisia ja myönteisiä ehdotuksia. Samalla se korostaa, että joustavuuteen ja turvaan liittyvien toimenpiteiden tasapainoinen hallinta on välttämätöntä, mikäli halutaan välttää Euroopassa jo esiintyneiden konfliktien kaltaiset yhteiskunnalliset ristiriidat.

3.2   Sisäinen ja ulkoinen joustavuus

3.2.1

Sisäisen joustavuuden tulee perustua johdon ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa eli työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun yritystasolla tai kyseisellä alalla. Sillä voidaan välttää työpaikkojen menetykset ja se voi vaikeina aikoina olla tärkeä vakauttava tekijä eurooppalaisen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta. Yrittäjien ja työntekijöiden välinen hyvä yhteisymmärrys on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa yritysten sitoutuminen sosiaaliseen vastuuseen ja pitää työntekijät työmarkkinoilla työllisyyttä vahvistamalla. Näiden toimien tukemisessa hallitusten rooli on keskeisen tärkeä, mutta tämän ei tule vaarantaa niiden kykyä tarjota perusluonteisia sosiaalipalveluja. Tämä koskee esimerkiksi turvallisuutta (olipa kyseessä elintarvikkeiden tai lentoliikenteen turvallisuus tai yleishyödyllisten palvelujen tai poliisipalvelujen kattavuus) sekä koulutusta siihen nykyisin liittyvän elinikäisen oppimisen kannalta.

3.2.2

Kaikki sosiaaliset uudistukset on sijoitettava yhteiskunnallis-taloudellisiin ja poliittisiin puitteisiin. Joustoturva herättää kriisiaikoina epäilemättä vaikeita kysymyksiä, ellei voida varmistaa, että ”hypoteettista työllistettävyyttä” varten tehdyt uhraukset tuottavat tuloksia. Onkin siis tiedostettava, että joustoturva voi olla hyödyllinen asia vain, jos työmarkkinaosapuolilla on siitä yhteinen käsitys. Näin ollen turvallisuutta sekä turvan ja joustavuuden välistä tasapainoa on tarkasteltava perinpohjaisesti. Komitea katsoo, että Euroopan komission tulisi keskittyä analyysissaan nykyistä enemmän sisäisen joustoturvan mahdollisuuksiin, koska se voi olla hyödyllinen joustoturvan väline työttömyyden torjunnassa. (5)

3.2.3

Komitea katsoo, että joustoturvan osatekijöiden on oltava tasapainossa ja että sitä ei pidä toteuttaa turvallisuuden kustannuksella. Kuinka jäsenvaltiot sitten voivat varmistaa tasapainon kriisiaikoina? Komitea ehdottaa, että joustoturvamalliin perustuvia uudistuksia tarkastellaan nyt kriisiaikoina yksityiskohtaisesti, jotta ne eivät aiheuttaisi ei-toivottuja sosiaalisia ja poliittisia vaikutuksia. Ulkoisen joustavuuden yhteydessä tarvitaan vielä suurempaa varovaisuutta.

3.2.4

Edellä esitettyjen näkemysten mukaisesti joustoturvaan kuuluvien toimenpiteiden on oltava uskottavia kaikista näkökulmista ja etenkin rahoituksen kannalta. Tämä johtaa luultavasti jäsenvaltioiden talousarvioiden painopisteiden muuttamiseen ja mahdollisesti myös yhteisön tukien vahvistamiseen. Joustoturvaa ei ole olemassa ilman turvallisuutta.

3.2.5

Nykyisessä tilanteessa olisi riskialtista ryhtyä toteuttamaan työmarkkinoiden uudistuksia ulkoisen joustavuuden lisäämiseksi sisäisen joustavuuden eri muotojen varovaisen käytön sijaan. Euroopan komission pohdinnoissa on tähän asti korostettu ulkoista joustavuutta. Monissa eurooppalaisissa työehtosopimuksissa on määräyksiä joustavuuden organisoinnista yritystasolla. Siihen voi sisältyä esimerkiksi työaikajärjestelyjä koskevia näkökohtia, joihin sisältyy koulutusjaksoja.

3.3   Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu

3.3.1

ETSK pysyy vaatimuksessaan siitä, että työmarkkinaosapuolten tulee olla keskeisiä toimijoita sellaisella foorumilla, jolla uudistuksia koskevia ideoita voidaan vertailla jatkuvasti, jotta työnantajat ja työntekijät, työmarkkinoiden kaksi päävoimaa, voivat valvoa, että joustavuuden ja turvallisuuden välillä säilyy jatkuva dynaaminen tasapaino. Tämä lähestymistapa on tärkeä ja merkityksellinen työllisyyden tulevaisuudelle Euroopassa. Juuri sen vuoksi myös kansalaisyhteiskunnan tulee olla mukana keskustelussa. Kaikella työllisyyspolitiikalla ja kaikilla työmarkkinoiden uudistuksilla on huomattava vaikutus yhteiskuntaan. Näitä uudistuksia ei kuitenkaan pidä toteuttaa ottamatta huomioon yhteiskunnan talous-, sosiaali- ja kestävyysnäkökohtia.

3.3.2

Joustoturva on tärkeä väline pyrittäessä lieventämään talouskriisin ja reaalitalouden vaikutuksia työhön ja työllisyyteen. Joustoturvaa ei pidä kuitenkaan käyttää väärin helpottamalla irtisanomista maissa, joiden työlainsäädännössä taataan tietynasteinen turva ns. ”hire and fire” -käytäntöjä (palkkaa ja irtisano) vastaan. Komitea on hyvillään Euroopan komission tavasta ilmaista hyvin selvästi, ettei joustoturvasta saa missään tapauksessa muodostua irtisanomisoikeutta.

3.3.3

Komitea korostaa, että kaikki työlainsäädännön uudistukset tulee tehdä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, sillä muuten ne ovat tuomittuja epäonnistumaan. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on osallistavan, modernin ja sosiaalisen demokratian tae, ja työlainsäädännön muutosten on perustuttava näiden osapuolten neuvotteluihin. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ansiosta voidaan lisäksi ottaa käyttöön erilaisia sisäisen joustavuuden muotoja, jotka tarjoavat yrityksille huomattavia mukautumismahdollisuuksia riippumatta siitä, onko niiden toiminta nousussa vai laskussa.

3.3.4

ETSK on tyytyväinen Euroopan tason työmarkkinaosapuolten yhteisiin ponnistuksiin joustoturvan alalla. ETSK arvostaa sitä, että työmarkkinaosapuolet ovat kirjanneet vuosien 2009–2010 työohjelmaansa joustoturvan toteutuksen seurannan ja arvioinnin. ETSK odottaa raporttia kyseisestä arvioinnista ja luottaa siihen, että yhteinen arviointi voi vaikuttaa merkittävästi joustoturvan moninaisten soveltamistapojen suunnitteluun eri jäsenvaltioissa.

3.4   EU:n lyhyen ja keskipitkän aikavälin tavoitteet

3.4.1

Lyhyellä aikavälillä analyysissä ja joustoturvan soveltamisvaihtoehdoissa on keskityttävä tavoitteeseen säilyttää suurin mahdollinen määrä mahdollisimman paljon lisäarvoa tuottavia työpaikkoja sekä tavoitteeseen vahvistaa kaikkien työntekijöiden kokonaissosiaaliturvaa riippumatta työntekijän tilanteesta työmarkkinoilla. Samalla on kuitenkin aina otettava huomioon työmarkkinaosapuolten edellytykset vuoropuheluun kaikilla tasoilla, taloudelliset rajoitteet sekä hallitusten rooli.

3.4.2

ETSK muistuttaa 8.–9. kesäkuuta 2009 kokoontuneen ministerineuvoston joustoturvaa kriisiaikoina käsittelevän raportin päätelmistä. Työttömille on olennaisen tärkeää päästä takaisin työelämään mahdollisimman nopeasti. ETSK korostaa tarvetta tarjota heille erittäin nopeasti tehokasta apua, tukea ja ohjausta. Jäsenvaltioita on kannustettava hyödyntämään aiempaa tehokkaammin nykyisiä eurooppalaisia rahastoja. Niiden tulee sitoutua ehdottomasti kaikkien työllisyyden edistämisvälineiden, esimerkiksi laadukkaita työpaikkoja välittävien toimistojen, laadun parantamiseen niiden toiminnan ja tehokkuuden vahvistamiseksi.

3.4.3

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että lomautusajan työttömyyskorvauksia koskevat sopimukset voivat olla tehokas lyhyen aikavälin keino työpaikkojen säilyttämiseksi, työttömyyden välttämiseksi ja ostovoiman ylläpitämiseksi. Tällaisten järjestelmien vaikutukset ovat kolminkertaiset: työntekijän taitotieto ja kyvyt säilyvät yrityksen käytössä, työntekijä ei joudu työelämän ulkopuolelle ja työttömien tulvalta välttyvä kansantalous säilyy vakaana. Kriisi on osoittanut tarpeen edistää työaikapankkeja (working time accounts) ja joustavia työaikajärjestelyjä. Työaikapankkijärjestelyjä soveltavat yritykset pystyvät reagoimaan paljon muita nopeammin uusiin markkinatilanteisiin ja sopeutumaan kysynnän äkilliseen laskuun. ETSK kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta tekemään kyseisestä välineestä työntekijöille ja yrityksille mahdollisimman houkuttelevan.

3.4.4

ETSK kannustaa työmarkkinaosapuolia kaikilla tasoilla, mikrotalous mukaan luettuna, ottamaan tavoitteekseen työntekijöiden kokonaisostovoiman ylläpitävän työpaikkojen säilyttämisen ja luomisen, kun ne käyvät vuoropuhelua ja keskustelevat myönnytyksistä, joita kaikki joutuvat tänä syvän kriisin aikana tekemään. Valtioiden on löydettävä keinot toimia liikkeellepanevana voimana ja edistää tai jopa palkita kyseisenlaisia sopimuksia. ETSK ehdottaa puheenjohtajavaltio Ruotsille sekä Euroopan komissiolle, että ne perustavat verkkofoorumin, jonka avulla voidaan edistää työmarkkinaosapuolten käytännön aloitteista saatujen tietojen ja kokemusten vaihtoa ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallistason tilanteiden erot.

3.4.5

ETSK katsoo, että Euroopan komission määrittelemät joustoturvan neljä ulottuvuutta ja sen periaatteet voivat todellakin auttaa vähentämään työttömyyttä Euroopassa. On kuitenkin välttämätöntä huolehtia siitä, että luodaan laadukkaita työpaikkoja. Todellisella sosiaalisella suojelulla on tällöin erittäin merkittävä rooli. Se on EU:n sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perusedellytys. ETSK korostaa, että jäsenvaltioiden työmarkkinoiden uudistuksissa tulee välttää epävarmojen työsuhteiden määrän jatkuva kasvu. Tällaiset työsuhteet ovat viime vuosina lisääntyneet merkittävästi, ja niille on ominaista liiallinen joustavuus turvallisuuden kustannuksella. Komission tulisi olla apuna siten, että se laatii ja jakaa säännöllisesti selvityksiä siitä, miten joustoturvan periaatteet on käytännössä toteutettu työmarkkinalainsäädännössä. ETSK katsoo, että joustoturvan periaatteet tulisi sisällyttää nykyistä tiiviimmin Lissabonin prosessin jälkeiseen toimintaohjelmaan. Lisäksi ETSK ehdottaa, että Euroopan työmarkkinaosapuolten toiminta sovitetaan yhteen kyseisen toimintaohjelman kanssa.

3.5   Uusi eurooppalainen keskustelu

3.5.1

ETSK:n mielestä puheenjohtajavaltio Ruotsin olisi aiheellista käynnistää keskustelu niistä joustoturvaan liittyvistä näkökohdista, jotka useiden joustoturvaa soveltavien jäsenvaltioiden esimerkin mukaisesti voisivat auttaa unionia selviytymään tämänhetkisestä maailmanlaajuisesta rahoitus- ja talouskriisistä siten, että säilytetään mahdollisimman paljon työpaikkoja, jotta unionin sosiaalinen yhteenkuuluvuus ei vaarannu. On EU:n edun mukaista, että sen työntekijät eivät menetä ammattitaitoaan, sillä sitä tullaan tarvitsemaan unionissa kriisin jälkeen. Asia on sitäkin tähdellisempi, kun otetaan huomioon, että koulutettu työvoimavaranto pienenee useimmissa Euroopan maissa merkittävästi väestönkehityksen seurauksena.

3.5.2

Koulutetun henkilöstön irtisanominen kriisiaikana on vaarallista tulevan elvytyksen valossa. Vaarana on, että taitotiedon puute laajenee. Vielä pahempaa on se, että monet eurooppalaisyritykset näyttävät vähentävän oppisopimuspaikkojaan ja tutkinnon suorittaneille nuorille tarkoitettuja työpaikkojaan vaarantaen näin tulevaisuuden. Joustoturvakin voi toimia ainoastaan, jos työntekijöillä on hyvä koulutus. Koulutuksen lopettaminen olisi siten tämän uudistusvälineen vastaista. Uusien taitojen sekä uusien työpaikkojen luomisen välillä on kiinteä yhteys. ”Lissabon 2010 plus” -strategian tulee tarjota vastauksia näihin ongelmiin. Yritysten on järkevää investoida työntekijöidensä jatkuvaan kouluttamiseen. Samalla on selvää, että on myös jokaisen työntekijän velvollisuus jatkaa kouluttautumistaan.

3.5.3

Joustoturvan puitteissa tapahtuvan elinikäisen oppimisen tulee kuulua osana Euroopan unionissa toimivien yritysten kestävään kehitykseen ja toimia siten esimerkkinä maailmalle. Työntekijöiden koulutus on suunnattava unionin tavoitteisiin luoda entistä enemmän laadukkaita työpaikkoja ja pyrkiä kehittämään kestävää taloutta.

3.5.4

Joustoturva perustuu pohjimmiltaan työllistettävyyden paranemiseen. Työllistettävyyden paranemisen edellytyksenä on koulutusjärjestelmien laadukkuus ja täydennyskoulutuskäytäntöjen tehokkuus. Niin kauan kuin jäsenvaltiot julistavat kannattavansa elinikäistä oppimista uudistamatta kuitenkaan koulutusjärjestelmiään, kiinnittämättä enemmän huomiota esikoulun merkitykseen, ohjaamatta koulutukseen lisää varoja ja kannustamatta ja helpottamatta verovaroin työnteon ohessa tapahtuvaa ammatti- ja täydennyskoulutusta, yksi joustoturvan tärkeä ehto ei voi täyttyä. Komitea kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia pitämään kaikkia näitä koulutukseen liittyviä näkökohtia ehdottoman ensisijaisina. Komitea kannattaa jäsenvaltioiden yhteistä toimintaa Euroopan perus- ja ammattiopetusalan edistämiseksi.

3.6   Joustoturva Lissabonin sopimuksen näkökulmasta

3.6.1

Lissabonin sopimuksessa, johon komitea on sitoutunut ja jonka se toivoo tulevan hyväksytyksi EU:n 27 jäsenvaltiossa, sisämarkkinoita kutsutaan sosiaalitaloudeksi. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklassa yhtenä yhteisön tavoitteena mainitaan ”sosiaalinen markkinatalous”. Tämä on hyvin merkittävä uutuus. Tällä uudella suuntauksella, joka jättää huomattavasti enemmän tilaa yhteisön oikeuden sosiaaliselle tulkinnalle, on varmasti vaikutusta yhteisön tulevaan lainsäädäntöön ja etenkin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

3.6.2

On totta, että tietty poliittinen kehitys muutamassa EU:n jäsenvaltiossa herättää huolta Lissabonin sopimuksen lopullisen hyväksymisen onnistumismahdollisuuksista. Komitea pysyy kuitenkin optimistisena, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole. Ei ole olemassa ”suunnitelmaa B”. Toimielinten tulee etenkin kriisiaikana voida toimia tehokkaamman toimintamallin mukaisesti kuin mihin Nizzan sopimus antaa mahdollisuuden 27 jäsenvaltion unionissa. Komitea pitää näin ollen välttämättömänä, että EU:n toimielimet valmistelevat joustoturvakysymystä pitäen lähtökohtana Lissabonin sopimuksen voimaantuloa vielä kuluvan vuoden aikana tai viimeistään vuonna 2010 sekä ottaen huomioon kriisin etenemisen. Sopimuksen voimaantulosta on seurauksena mm. se, että yhteisön lainsäädäntöön sisällytetään uusi ja entistä ajankohtaisempi ”turvallisuuden” ulottuvuus.

Bryssel 1 päivänä lokakuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  ETSK:n oma-aloitteinen lausunto ”Sosiaalinen koheesio: eurooppalaisen yhteiskuntamallin sisältö”, EUVL C 309, 16.12.2006, sivu 119.

(2)  Ks. kohta 22, EUVL C 105, 25.4.2008, sivu 16.

(3)  EUVL C 256, 27.10.2007, sivu 108.

ETSK:n lausunto komission tiedonannosta ”Päämääränä yhteiset joustoturvaperiaatteet: Uusia ja parempia työpaikkoja jouston ja turvan avulla”, EUVL C 211, 19.8.2008, sivu 48.

(4)  On syytä muistaa komission tiedonannon täsmällinen sanamuoto, jossa määritellään joustoturvan neljä periaatetta: ”Joustavuudessa on kyse onnistuneista liikkeistä (’siirtymistä’) ihmisen elämänkulussa: koulusta työhön, työpaikasta toiseen, työttömyydestä tai työmarkkinoiden ulkopuolelta työhön sekä työstä eläkkeelle. Siinä ei ole kyse pelkästään yritysten suuremmasta vapaudesta rekrytoida tai irtisanoa, eikä se tarkoita, että toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset jäisivät pois käytöstä. Siinä on kyse työntekijöiden etenemisestä parempiin työpaikkoihin, urakehityksestä sekä kykyjen optimaalisesta kehittämisestä. Joustavuudessa on kyse myös joustavista organisaatioista, jotka kykenevät nopeasti ja tehokkaasti huolehtimaan uusista tuotantotarpeista ja taidoista, ja työn ja yksityiselämän velvollisuuksien yhteensovittamisen helpottamisesta. Turvassa taas on kyse muustakin kuin vain työsuhteen säilyttämiseen liittyvästä turvasta. Siinä on kyse myös riittävistä työttömyysetuuksista siirtymien helpottamiseksi. Siihen kuuluu lisäksi koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen kaikille työntekijöille, erityisesti vähän koulutetuille ja vanhemmille työntekijöille.”

(5)  Alueiden komitea ilmaisi epäilyksensä ulkoisen joustoturvan hallitsevuudesta komission lähestymistavassa jo ennen rahoituskriisiä, EUVL C 105, 25.4.2008, sivu 16. Alueiden komitea huomauttaa, että ”ilmaukset kuten ’joustavat ja luotettavat sopimusjärjestelyt’ ovat huolestuttavia, sillä ne mahdollistavat sisältönsä puolesta myös tavanomaista työsuhdetta määrittävien säännösten kattavan purkamisen ja siten myös epävarmojen työsuhteiden yleistymisen”.


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/6


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Makroalueiden yhteistyö – Itämeri-strategian ulottaminen Euroopan muille makroalueille” (valmisteleva lausunto)

2009/C 318/02

Esittelijä: Michael SMYTH

Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion Ruotsin edustaja, EU-asioista vastaava ministeri Cecilia MALMSTRÖM pyysi 18. joulukuuta 2008 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Makroalueiden yhteistyö – Itämeri-strategian ulottaminen Euroopan muille makroalueille.”

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Michael SMYTH.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1.   Päätelmät

1.1

ETSK tukee Itämeri-strategian neljään pilariin kiteytettyjä tavoitteita: alueen hyvinvoinnin, turvallisuuden, ekologisen kestävyyden sekä sen vetovoimaisuuden ja helppopääsyisyyden edistämistä.

1.2

ETSK huomioi, että strategian viimeistelyä edelsi laaja-alainen kuulemisprosessi ja että työmarkkinaosapuolilla ja sidosryhmillä oli prosessissa oma roolinsa. ETSK korostaa jälleen, että järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen tehtävä strategiaa toteutettaessa. Komitea toteaa uudelleen kannattavansa Itämeren kansalaisyhteiskuntafoorumin perustamista. Sen avulla kansalaisyhteiskunta voitaisiin vaivattomammin nivoa strategian kehittämiseen.

1.3

ETSK on tyytyväinen strategiaan liittyvään toimintasuunnitelmaan, johon sisältyy 15 ensisijaistoimea. Niistä kustakin vastaa tietty Itämeren alueen EU-valtio.

1.4

Itämeri-strategialla on niin vahvuutensa kuin heikkoutensa. Sen vahvuuksiin kuuluvat sille ajateltu suuri kattavuus sekä komission ja Eurooppa-neuvoston harjoittama säännöllinen, korjaava seuranta. Strategian heikkoudet juontuvat sen monisyisyydestä ja toteuttamiseen liittyvistä hallintokysymyksistä. Strategian piiriin kuuluvat 21 komission pääosastoa vastuualoineen, 8 EU:n jäsenvaltiota sekä Venäjä. Neljine pilareineen, viisinetoista ensisijaistoimineen ja lukuisine laaja-alaisine toimenpiteineen strategia on perimmältään mutkikkaan ”vaihtelevan geometrian” varassa, mikä saattaa tehdä sen toteuttamiskelvottomaksi. ETSK katsoo, että on tehtävä kaikki voitava strategian toteuttamista varten kaavailtujen hallintojärjestelyjen yksinkertaistamiseksi.

1.5

ETSK:lla on tärkeä tehtävä yhteistyöhengen ylläpitäjänä strategiaa kehitettäessä ja toteutettaessa. Itämeren alueen kansalaisyhteiskuntafoorumi on omiaan osallistamaan järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa strategian tulevaan kehitykseen.

1.6

Itämeri-strategia on suuri haaste ETSK:lle yleensä ja erityisesti niille komitean jäsenille, jotka ovat peräisin Itämeren alueelta. Se velvoittaa heidät aloitteellisuuteen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajina strategian kehitykseen vaikuttavan kansalaisyhteiskuntafoorumin toiminnassa. Kun otetaan huomioon, että Itämeri-strategiaa tullaan soveltamaan lukuisia vuosia, vaikuttaa hyvin aiheelliselta perustaa ETSK:n piiriin pysyvä ryhmä varmistamaan, että komitea kykenee osallistumaan tuloksekkaasti hankkeeseen, josta voi kehkeytyä malli makroalueiden yhteistoiminnalle kaikkialla Euroopan unionissa.

2.   Johdanto

2.1

Makroalueiden yhteistyö on viime vuosina käynyt yhä tärkeämmäksi kysymykseksi. EU:ssa katsotaan nykyään, että makroalueilla on potentiaalia antaa merkittävä panos koheesiopolitiikkaan sekä rinnastettavissa olevien kehitystasojen saavuttamiseen eri jäsenvaltioissa. EU:ssa esiintyy jo muodoiltaan vaihtelevaa makroalueiden yhteistyötä. Esimerkiksi Puolan, Slovakian, Tšekin ja Unkarin muodostama Visegrad-ryhmä on ilmaus kyseisen Keski-Euroopan alueen maiden Euroopan yhdentymisen hengessä tekemistä yhteistyöponnistuksista lukuisilla aloilla, joilla niillä on yhteisiä etuja. (1) Tuoreempana esimerkkinä mainittakoon aiemmin Barcelonan prosessina tunnettu Euro–Välimeri-kumppanuus, joka käynnistettiin uudestaan Pariisissa pidetyssä Välimeri-huippukokouksessa vuonna 2008. Kumppanuudessa ovat mukana kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot sekä 16 eteläisen Välimeren alueen ja Lähi-idän kumppanuusmaata, ja tavoitteena on puuttua merten pilaantumista ja meriturvallisuutta, energiakysymyksiä sekä yritystoiminnan kehittämistä koskeviin yhteisiin ongelmiin (2)

2.2

Euroopan parlamentti antoi marraskuussa 2006 päätöslauselman Itämeri-strategian laatimisesta. Komissio hyväksyi 10. kesäkuuta 2009 tässä yhteydessä määritettyä Itämeren makroaluetta koskevan strategian, joka esitettiin Eurooppa-neuvostolle 19. kesäkuuta 2009. EU:n neuvoston puheenjohtajavaltio Ruotsi ottaa strategian jatkokeskustelujen kohteeksi ennen kuin se on määrä hyväksyä neuvostossa vuoden 2009 lokakuussa. EU:n neuvoston puheenjohtajavaltio Ruotsi on pyytänyt nyt käsillä olevaa valmistelevaa lausuntoa, sillä kyseessä on tärkeä osa sen työohjelmaa. Lausunnossa on tarkoitus arvioida ehdotettua Itämeri-strategiaa, sen valmistelua, rakennetta ja siihen kuuluvaa toimintaohjelmaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta. Lausunto pohjaa analyysiin, jonka ETSK esitti äskettäin hyväksymässään lausunnossa ”Itämeren alue: järjestäytyneen kansalais-yhteiskunnan rooli parannettaessa alueyhteistyötä ja tutkittaessa aluestrategiaa” (3).

2.3

Esitetty pyyntö Itämeri-strategian luomisesta juontuu näkemyksestä, jonka mukaan tarvitaan lisää ja tehokkaampaa koordinointia Euroopan komission, jäsenvaltioiden, alueiden, paikallisviranomaisten ja muiden osapuolien välille, jotta ohjelmia ja toimintalinjoja kyetään hyödyntämään nykyistä tuloksekkaammin. Itämeri on maailman vilkkaimpia ja ruuhkaisimpia merenkulkualueita, kuten lausunnon liitteenä olevasta, päivittäistä laivaliikennettä kuvaavasta kartasta näkyy. Itämeren alueeseen kuuluu kahdeksan Itämereen rajoittuvaa EU:n jäsenvaltiota (Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa, Puola, Viro, Latvia ja Liettua) sekä Venäjä. Kehottaessaan komissiota ryhtymään strategian laatimiseen Eurooppa-neuvosto totesi, että strategian ulkosuhdenäkökohdat pitää kytkeä olemassa olevaan pohjoisen ulottuvuuden kehykseen (4). ETSK kannattaa ratkaisua laatia kaikki Itämeren valtiot kattava makroaluekehitysstrategia.

2.4

Strategian kehittämiseen johtanut prosessi on ollut ainutlaatuinen. Komission näkökanta on, että mikäli Itämeri-strategia osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi ja toteuttamiskelpoiseksi Itämeren alueella, voi samankaltainen toimintamalli olla sovellettavissa muihinkin makroalueisiin, kuten Tonavan alueeseen (5), Alppien alueeseen ja Välimeren alueeseen.

Vuoden 2008 mittaan komissio järjesti laajan kuulemisten sarjan. Kuulemiskonferenssit oli hajautettu maantieteellisesti eri puolille makroaluetta, ja ne huipentuivat helmikuussa 2009 Rostockissa. Ne oli ryhmitelty temaattisesti Itämeri-strategian neljän peruspilarin mukaisesti:

tehdään Itämeren alueen kestävä ympäristökehitys mahdolliseksi

parannetaan Itämeren alueen hyvinvointia

parannetaan Itämeren alueen yhteyksiä ja vetovoimaisuutta

huolehditaan Itämeren alueen turvallisuudesta.

2.5

Strategiaan liittyy toimintasuunnitelma, johon sisältyy 15 ensisijaisalaa, jotka on jaoteltu mainittuun neljään pilariin. Kunkin ensisijaisalan koordinoinnista vastaa tietty EU:n jäsenvaltio Itämeren alueelta. Kyseisten jäsenvaltioiden edellytetään toteuttavan ensisijaisalaa yhteistuumin kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa (6).

2.6

Itämeri-strategia ja siihen liittyvät ehdotetut toimet on määrä rahoittaa olemassa olevista varainhankinnan lähteistä, nimittäin EU:n rakennerahastoista (55 miljardia euroa vuosina 2007–2013), kunkin Itämeren alueen valtion varoista, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden varoista, yksityisistä rahoituslähteistä sekä Euroopan investointipankin, Pohjoismaiden investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kaltaisten rahoituslaitosten varoin.

2.7

Mainittujen neljän pilarin lisäksi strategia sisältää alueellisen yhteenkuuluvuuden kehittämiseen tähtääviä laaja-alaisia toimenpiteitä. Niihin kuuluu toimenpiteitä

olemassa olevan rahoituksen ja toimintalinjojen saattamiseksi yhteensopivaksi Itämeren aluetta varten laaditun strategian ensisijaistavoitteiden ja toimintojen kanssa

EU:n direktiivien täytäntöönpanon sovittamiseksi yhteen ja tarpeettomien byrokraattisten esteiden välttämiseksi

merialueita koskevaan aluesuunnitteluun kannustamiseksi jäsenvaltioissa yhteisenä rajatylittävän yhteistyön toimintamallina

maa-alueiden aluesuunnittelun kehittämiseksi Itämeren alueella sijaitsevissa EU:n jäsenvaltioissa

onnistuneiden kokeiluhankkeiden muokkaaminen täysimittaisiksi toiminnoiksi

tutkimustoiminnan laajentamiseksi poliittisten päätösten pohjustamista varten

merialueita koskevien sekä sosioekonomisten tietojen keräämisen kehittämiseksi ja koordinoimiseksi Itämeren makroalueella

alueellisen identiteetin rakentamiseksi.

3   Huomioita Itämeri-strategiasta

3.1   ETSK on tyytyväinen neuvoston ja komission Itämeri-strategian kehittämisessä omaksumaan lähestymistapaan ja eritoten kattavaan makroalueen sidosryhmien kuulemisten sarjaan. Strategia on innovatiivinen, sillä siinä sovelletaan kansainvälistä hallinnointirakennetta, jolloin se on EU:n perinteisiä aluepolitiikan toimintalinjoja ulottuvampi. Tämä uusi hallinnointirakenne asettuu kansallisvaltion ja ylikansallisen yhteisön välimaastoon.

3.2   Strategian neljä peruspilaria ja sen jatkoksi laadittu toimintasuunnitelma ovat vakava yritys aikaansaada entistä paremmin koordinoidut kehityspuitteet Itämeren alueen kaltaiselle monitahoiselle alueelle ja edistää siten alueellista yhteenkuuluvuutta.

3.3   Komissio luonnehtii Itämeri-strategian käsitettä ”kehitysvaiheessa olevaksi”. Itämeren alueen yksittäisten piirteiden määrittely on pakostakin epätarkkaa, koska maantieteelliset määreet muuttuvat tarkasteltavan kysymyksen myötä. Esimerkiksi ympäristökysymyksiin liittyvät maantieteelliset tekijät poikkeavat talousmaantieteestä ja kuljetusmaantieteestä. Itämeri-strategiaa laadittaessa on sovellettu toimintatapaa, jonka mukaan aluksi määritellään ongelmat ja käsiteltävät kysymykset ja annetaan niiden puolestaan määrittää makroalueen maantiedettä. ETSK katsoo, että Itämeren alueen kohtaamien haasteiden monisyisyys vaatii panemaan enemmän painoa strategian hallinnoinnin toimivuuteen.

3.4   ETSK toteaa, että kuulemisvaiheen avulla saavutettiin merkittävää poliittista sitoutumista strategiaan. Itämeren alueen ay-verkosto (The Baltic Sea Trade Union Network, BASTUN), joka edustaa kaikkia ammattiliittojen jäseniä kaikissa Itämeren alueella sijaitsevissa EU:n jäsenvaltiossa sekä Venäjällä, on ollut tärkeä osapuoli kuulemisprosessissa, joka on muokannut Itämeri-strategiaa nykyhetkeen asti. Näin aikaansaatua eteenpäin vievää voimaa on ylläpidettävä strategiaa toteutettaessa. Sitä ajatellen ETSK on tyytyväinen päätökseen ottaa strategia Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi aina kahden vuoden välein, toisin sanoen Puolan (vuonna 2011), Latvian (vuonna 2013) ja Liettuan (vuonna 2015) toimiessa puheenjohtajavaltioina.

3.5   Strategiaa koskevien vuotuisten edistymäraporttien laatiminen yhdistettynä joka toinen vuosi tehtävään uudelleentarkasteluun on sekin tärkeä mekanismi, jolla varmistetaan osapuolten jatkuva sitoutuminen hankkeeseen. Yhteydenpidossa komission kanssa on tullut ilmi, että vaikka Itämeri-strategia käynnistetään virallisesti 19. kesäkuuta 2009, kyse on edelleen olennaisimmilta osiltaan kehitysvaiheessa olevasta asiasta. ETSK tukee näkemystä ja panee tyytyväisenä merkille, että strategiasta järjestetään huipputason konferenssi ja ministerikokous vuoden 2009 syys- ja lokakuussa Ruotsin toimiessa EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiona. Kun pidetään mielessä sidosryhmien kuulemisen strategian valmistelussa saama merkitys, on tärkeää, että ETSK osallistuu aktiivisesti strategian kehittämiseen, toteuttamiseen ja tunnetuksi tekemiseen.

3.6   Vaikka kuulemisten yhteydessä vaikutti muodostuvan yksimielinen näkemys strategian toteuttamisesta, ei oltu niinkään yleisesti samaa mieltä siitä, soveltuvatko olemassa olevat institutionaaliset puitteet mainittuun toteuttamistyöhön. Tästä ja muista aiheeseen liittyvistä kysymyksistä tullaan epäilemättä käymään lisäkeskusteluja sidosryhmien ja komission kesken. (7)

3.6.1

Toistaiseksi strategiassa olisi kuitenkin hyödynnettävä EU:n nykyisten aloitteiden tarjoamia mahdollisuuksia. Esimerkkinä mainittakoon tutkimusalan yhteinen ohjelmasuunnittelu, jota ETSK on kannattanut voimakkaasti. Aloite tukee Itämeri-strategiaan sisältyvää komission suositusta hyödyntää Itämeren alueen koko tutkimus- ja innovointipotentiaali alueen hyvinvoinnin edistämiseksi.

3.7   Strategian rahoituksen osalta ETSK painottaa kannattavansa olemassa olevien EU:n ”monimuuttuvaisten” rahoituskanavien entistä tehokkaampaa hyödyntämistä. Sen avoimuutta voi lisätä perustamalla ja esittämällä kullekin strategian ensisijaisaloista omat talousarviot. Mikäli asiaankuuluvien rahoitusvarojen osoittamista Itämeri-strategiaan kuuluviin aloitteisiin ei mahdollisteta, vaarana on, että koko strategia muuttuu sekavaksi ja hajanaiseksi ja että sidosryhmät jäsenvaltioissa luopuvat sitoutumisestaan asiaan. Niinpä ETSK esittää uudelleen näkemyksensä, että Itämeri-strategian tuloksekas toteuttaminen vaatii, että sitä varten perustetaan oma erillinen talousarvio. Siten vältetään vaara, että strategiasta tulee pelkkä poliittinen julistus ja että sen päämäärät jäävät saavuttamatta. (8)

3.8   Toimintasuunnitelmassa on ilmeisiä jännitteitä. Kyseessä on yritys varmistaa osapuolten jatkuva sitoutuminen asiaan ehdottamalla hyvin laajaa kirjoa suuren huomion kerääviä toimintoja. Toimintamallin riskinä on yrittää palvella kaikkia kaikin tavoin. Strategian monisyisyys on samalla yksi sen pääasiallisista heikkouksista.

3.9   Komissio pyrkii selviytymään strategian toteuttamisen monimutkaisuudesta antamalla kunkin jäsenvaltion vastuulle yhden tai useampia ensisijaistoimenpiteitä. Teoreettisesti tämä on kekseliäs toimintamalli, mutta sen onnistuminen käytännössä voi olla hyvin vaikeaa. Kunkin jäsenvaltion edellytetään koordinoivan toimintoja, joita pannaan täytäntöön makroalueen eri puolilla ja jotka kuuluvat useampien komission pääosastojen tehtäväkenttään. Strategia kokonaisuudessaan käsittää aiheita, jotka kuuluvat kaikkiaan 21 pääosaston vastuualueeseen. Tähänastiset kokemukset eräistä hallitustenvälisen poliittisen yhteistyön hankkeista ovat olleet ristiriitaisia. Kestävää eurooppalaista kaupunkikehitystä koskeva Leipzigin peruskirja, jonka toteuttamiseen omaksuttiin samankaltainen toimintamalli, on ollut joltinenkin pettymys, ja sen edistyminen on toistaiseksi ollut hidasta (9). Itämeren aluetta varten laadittua strategiaa voi täydellä syyllä pitää vielä monisyisempänä kuin Leipzigin peruskirjaa, ja riskinä on, että sen hallinnointi saattaa osoittautua liian hankalaksi.

4   ETSK:n mahdollinen rooli Itämeri-strategiassa

4.1

ETSK on jo tehnyt ehdotuksen Itämeren alueen kansalaisyhteiskuntafoorumin perustamisesta ja ilmaissut valmiutensa ryhtyä työhön foorumin pohjustamiseksi (10). Foorumin tulisi olla samoilla linjoilla kuin strategia ja sen pitäisi antaa panoksensa joka toinen vuosi tehtävään strategian uudelleentarkasteluun. Strategian valmistelua edeltäneiden kuulemiskonferenssien menestys on painava lisäosoitus tarpeesta ylläpitää julkista keskustelua ja tehdä valveutustyötä strategian toteuttamisesta.

4.2

ETSK:lla sekä Itämeren alueen jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostoilla on tärkeä tehtävä yhteistyöhengen ylläpitäjinä strategiaa toteutettaessa. Jotta voitaisiin edistää institutionaalisten rakenteiden kehittämistä ja vahvistaa osallistavia kansalaisyhteiskunnan rakenteita erityisesti uusissa jäsenvaltioissa ja Venäjän kaltaisissa naapurivaltioissa, rajaylittävien yhteyksien luominen ja yhteistyön käynnistäminen ammattijärjestöjen, kuluttajajärjestöjen sekä yhteisö- ja vapaaehtoissektorin järjestöjen kaltaisten sisarorganisaatioiden kesken voisi olla hyödyllistä. Kahdeksasta Itämeren alueella sijaitsevasta EU:n jäsenvaltiosta peräisin olevilla ETSK:n jäsenillä on erityinen vastuu kehittää sanansaattajan, puhekumppanin ja raportoijan rooliaan, jotta komitea kykenee pysymään perillä strategian edistymisestä, sen menestyksistä ja haasteista ja pystyy niin ollen antamaan tukemaan sen tavoitteiden saavuttamista.

4.3

ETSK tervehtii tyytyväisenä Itämeren aluetta varten laadittavaa strategiaa. Se pitää sitä vakavana yrityksenä kehittää yhdistetty lähestymistapa makroalueyhteistyöhön. Komitea on puhunut sen kaltaisen toimintamallin puolesta jo pitkään, aivan kuten Euroopan parlamenttikin.

4.4

ETSK kannattaa strategian edustamaa laaja-alaista toteuttamismallia, jossa jäsenvaltiot ottavat vastuulleen 15 ensisijaisalalla tapahtuvan toteuttamistyön ja niihin liittyvien lippulaivahankkeiden täytäntöönpanon koordinoinnin.

4.5

Voi perustellusti väittää, että Itämeren aluetta varten laadittu strategia asettaa ETSK:n roolin merkittävään testiin. Se haastaa komitean osallistumaan täysimääräisesti strategian kehitykseen – riippumatta niistä vaikeista hallinnointiin liittyvistä ongelmista, joita lausunnon edeltävissä tekstijaksoissa käsitellään. Erityinen haaste kohdistuu sen yhteydessä niihin ETSK:n jäseniin, jotka ovat peräisin strategian kattamista kahdeksasta Itämeren alueella sijaitsevasta EU:n jäsenvaltioista. Se velvoittaa heidät aloitteellisuuteen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajina strategian toteuttamisen etenemiseen vaikuttavan Itämeren alueen kansalaisyhteiskuntafoorumin toiminnassa. Kun otetaan huomioon, että Itämeri-strategiaa tultaneen noudattamaan lukuisia vuosia, vaikuttaa hyvin aiheelliselta perustaa ETSK:n piiriin tilapäinen Itämeren alueen seurantaryhmä tai valmisteluryhmä varmistamaan, että komitea kokonaisuudessaan kykenee osallistumaan tuloksekkaasti hankkeeseen, josta epäilemättä kehkeytyy malli makroalueiden yhteistoiminnalle kaikkialla Euroopan unionissa.

Bryssel 30 päivänä syyskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  http://www.visegradgroup.eu/

(2)  http://ec.europa.eu/external_relations/euromed/index_en.htm

(3)  ”Itämeren alue: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli parannettaessa alueyhteistyötä ja tutkittaessa aluestrategiaa”, CESE 888/2009, lausunto hyväksytty 13.5.2009 (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(4)  Pohjoinen ulottuvuus on järjestely, jonka puitteissa EU, Venäjä, Norja ja Islanti voivat toteuttaa toimintalinjoja sovituilla yhteistyön aloilla.

(5)  Komission jäsen Danuta Hübner esitti tämän ajatuksen otsikolla ”Towards a Strategy for the Danube Region” [Ajatuksia strategian kehittämisestä Tonavan aluetta varten] pitämässään puheessa, http://ec.europa.eu/commission_barroso/hubner/speeches/pdf/2009/07052009_ulm.pdf

(6)  ”Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten” ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma löytyvät verkko-osoitteesta http://ec.europa.eu/regional_policy/cooperation/baltic/documents_en.htm

(7)  Hyvä yleisesitys näistä institutionaalisista ja hallinnollisista kysymyksistä löytyy C. Schymikin ja P. Krumreyn työasiakirjasta ”EU Strategy for the Baltic Sea Region: Core Europe in the Northern Prephery? ”, Working Paper FG1 2009, SWP Berlin.

(8)  Ks. ETSK:n lausunto ”Itämeren alue: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli parannettaessa alueyhteistyötä ja tutkittaessa aluestrategiaa”, kohdat 2.6 ja 2.7. Esimerkiksi Euro–Välimeri-kumppanuudella on aivan oma huomattava budjettinsa, lausunto hyväksytty 13.5.2009 (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(9)  Tämä hallitustenvälinen peruskirja allekirjoitettiin Saksan puheenjohtajuuskaudella jäsenvaltioiden kaupunkikehityksestä ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta vastaavien ministereiden epävirallisessa kokouksessa 24. toukokuuta 2007. Siinä esitetään kaksi keskeistä suositusta: integroitua kaupunkikehityspolitiikkaa tulee hyödyntää aiempaa paremmin, ja epäedullisessa asemassa oleviin asuinalueisiin tulee kiinnittää erityshuomiota.

(10)  Ks ETSK:n lausunto ”Itämeren alue: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli parannettaessa alueyhteistyötä ja tutkittaessa aluestrategiaa”, kohta 3.4. Lausunto hyväksytty 13.5.2009 (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/10


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Alkoholiin liittyviä haittoja koskevan EU:n strategian kestävyyden, pitkäkestoisuuden ja monialaisuuden varmistaminen” (valmisteleva lausunto)

2009/C 318/03

Esittelijä: Jillian van TURNHOUT

Euroopan unionin tulevan puheenjohtajavaltion Ruotsin Eurooppa-asioista vastaava ministeri pyysi 18. joulukuuta 2008 päivätyssä kirjeessään Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Alkoholiin liittyviä haittoja koskevan EU:n strategian kestävyyden, pitkäkestoisuuden ja monialaisuuden varmistaminen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Jillian van TURNHOUT.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 128 ääntä puolesta ja 5 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Yhteenveto ja suositukset

1.1

Tässä EU:n puheenjohtajavaltion Ruotsin ETSK:lle esittämän pyynnön perusteella laaditussa valmistelevassa lausunnossa keskitytään siihen, miten voidaan varmistaa alkoholiin liittyviä haittoja koskevan EU:n strategian kestävyys, pitkäkestoisuus ja monialaisuus. (1) Puheenjohtajavaltio Ruotsin tavoitteena on tukea EU:n monialaisen alkoholistrategian täytäntöönpanoa ja pitkäaikaisen ennaltaehkäisytyön käynnistämistä EU:n tasolla sekä jäsenvaltioissa.

1.2

Tämä lausunto perustuu alkoholiin liittyvistä haitoista aiemmin annettuun ETSK:n lausuntoon, jossa tarkasteltiin seuraavia viittä ensisijaista teemaa: lasten suojelu, alkoholiin liittyvien tieliikenneonnettomuuksien vähentäminen, alkoholiin liittyvien haittojen ehkäiseminen aikuisten keskuudessa ja työpaikalla, tiedotus, valistus ja tietoisuuden lisääminen sekä yhteinen tietopohja. (2)

1.3

Lausunnossa keskitytään erityisesti seuraaviin neljään Ruotsin puheenjohtajuuskauden painopisteeseen:

mainonnan ja markkinoinnin vaikutus nuoriin

hinnan vaikutus haittojen syntymiseen

erityishuomion kiinnittäminen lapsiin, varsinkin sikiön alkoholioireyhtymään ja lasten perheoloihin

haitallisen alkoholinkulutuksen vaikutukset terveeseen ja arvokkaaseen ikääntymiseen.

Mahdollisimman kattavan lähestymistavan muodostamiseksi kaikkia näitä aiheita sekä muita asiaan liittyviä näkökohtia olisi tarkasteltava yhdessä.

1.4

Juomatottumukset vaihtelevat huomattavasti eri maissa, mutta useimmat alkoholinnauttijat käyttävät alkoholia yleensä vastuullisesti (ks. kohta 3.2). (3) ETSK on kuitenkin huolissaan siitä, että arviolta 15 prosenttia EU:n aikuisväestöstä juo alkoholia säännöllisesti haitallisia määriä ja että lapset ovat kaikkein suojattomimpia alkoholin aiheuttamia haittoja vastaan. On suunniteltava poliittisia toimia, joilla tavoitetaan jo nyt haitallisia määriä juovat.

1.5

Alkoholin markkinointi on yksi niistä tekijöistä, jotka lisäävät todennäköisyyttä, että lapset ja nuoret alkavat käyttää alkoholia ja että alkoholia jo käyttävät nuoret lisäävät juomistaan. Sen vuoksi ETSK kehottaa vähentämään lasten altistumista alkoholin markkinoinnille.

1.6

Asianmukaisesti laadittu alkoholin hinnoittelupolitiikka voi olla tehokas keino vähentää alkoholihaittoja erityisesti vähätuloisten ja nuorten keskuudessa. ETSK:n mielestä alkoholin saatavuutta, jakelua ja myynninedistämistä on säänneltävä. Itsesääntely ei tällä alalla riitä.

1.7

Tietoisuuden lisäämiseksi sikiön alkoholioireyhtymän riskistä ETSK kannattaa valtakunnallisia ja EU:n tason valistuskampanjoita.

1.8

ETSK:n mielestä EU:n tasolla tarvitaan lisätietoa haitallisen alkoholinkulutuksen vaikutuksista terveeseen ja arvokkaaseen ikääntymiseen.

1.9

ETSK toteaa, että alkoholipoliittisten toimien tulee olla kattavia ja niihin on sisällytettävä monenlaisia toimenpiteitä, joiden on todettu vähentävän alkoholihaittoja.

2.   Taustaa

2.1

Haitalliseen ja vaaralliseen alkoholinkäyttöön liittyviin kansanterveysongelmiin puuttuminen kuuluu perussopimuksen (4) 152 artiklan 1 kohdan mukaisesti Euroopan unionin toimivaltaan ja vastuulle. Kyseisessä kohdassa todetaan, että yhteisön toiminta täydentää kansallista politiikkaa.

2.2

Annettuaan vuonna 2001 nuorten alkoholinkäyttöä koskevan suosituksen (5) neuvosto kehotti komissiota seuraamaan ja arvioimaan tilanteen kehittymistä ja toteutettuja toimenpiteitä sekä raportoimaan lisätoimien tarpeellisuudesta.

2.3

Neuvosto kehotti kesäkuussa 2001 ja kesäkuussa 2004 antamissaan päätelmissä komissiota tekemään ehdotuksia kokonaisvaltaiseksi yhteisön strategiaksi, jolla pyritään vähentämään alkoholiin liittyviä haittoja ja jolla täydennetään kansallisia toimenpiteitä. (6)

2.4

Komissio antoi vuonna 2006 tiedonannon EU:n strategiasta jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholiin liittyvien haittojen vähentämisessä. (7) Tiedonannon tarkoituksena oli kartoittaa toimet, joita komissio ja jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet. Lisäksi siinä selvitettiin, miten komissio voi entistä enemmän tukea ja täydentää jäsenvaltioiden kansanterveystoimintalinjoja. ETSK:n mielestä tiedonannossa ei suinkaan esitetä ”kokonaisvaltaista strategiaa” (8), koska siinä ei tarkastella kokonaisvaltaisesti ja avoimesti kaikkia aiheen kannalta merkityksellisiä politiikanaloja eikä vaikeuksia, joita EU:n markkinasäännöt ovat aiheuttaneet eräille jäsenvaltioille niiden pyrkiessä jatkamaan laadukkaiden kansanterveydellisten alkoholipoliittisten toimien toteuttamista (9). Strategian yhteydessä ei myöskään myönnetä, että alkoholi on psykoaktiivi huumaava ja liiallisesti käytettynä myrkyllinen aine, joka aiheuttaa joillekin riippuvuutta.

2.5

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti vahvistanut, että alkoholiin liittyvien haittojen vähentäminen on merkittävä ja perusteltu kansanterveystavoite. Tavoitteeseen pääsemiseksi on ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiksi katsottuihin toimenpiteisiin ja noudatettava toissijaisuusperiaatetta. (10)

2.6

ETSK antaa tunnustusta kaikkien asianomaisten sidosryhmien vuonna 2007 perustetun alkoholia ja terveyttä käsittelevän eurooppalaisen foorumin yhteydessä toteuttamille toimille. ETSK pitää myönteisenä vastaavanlaista kehitystä paikallistasolla.

3.   Yleiskatsaus haittavaikutuksiin

3.1

Euroopan unionissa kulutetaan eniten alkoholia maailmassa eli vuosittain 11 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohden. (11) Alkoholin kokonaiskulutus laski 70-luvulta 90-luvun puoliväliin, ja sen jälkeen se on pysynyt suhteellisen vakaana, mutta maiden välillä on edelleen eroja sekä kulutuksessa että haitoissa ja niiden esiintymismuodoissa. (12) Haitalliset juomatottumukset ovat kuitenkin edelleen huomattava ongelma. (13)

3.2

Useimmat alkoholinkuluttajat käyttävät alkoholia useimmiten vastuullisesti. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että arviolta 55 miljoona aikuista (eli 15 prosenttia EU:n aikuisväestöstä) juo alkoholia säännöllisesti haitallisia määriä. (14) Haitallisen alkoholinkulutuksen arvioidaan olevan EU:ssa vuosittain syynä noin 195 000 kuolemantapaukseen, jotka johtuvat onnettomuuksista, maksasairauksista, syövästä jne. Haitallinen alkoholinkäyttö on EU:ssa kolmanneksi suurin syy ennenaikaisiin kuolemiin ja sairauksiin. (15)

3.3

ETSK:n mielestä yksittäisten henkilöiden haitallinen alkoholinkäyttö ei ole erikseen kehittyvä ongelma, vaan sille voi pikemminkin olla useita eri syitä, kuten köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen, perhetilanne tai työperäinen stressi.

3.4

Kulttuurisidonnaiset alkoholitottumukset vaihtelevat eri puolilla Eurooppaa. Haitalliseen ja vaaralliseen alkoholinkulutukseen liittyvissä kulttuurisidonnaisissa tottumuksissa on niin ikään havaittavissa eroja, ja tämä koskee myös lasten ja nuorten alkoholinkäyttöä. (16) ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan maakohtaiset ja paikalliset tottumukset huomioon toimia suunniteltaessa.

3.5

Lapset ovat erityisen suojattomia alkoholin aiheuttamia haittoja vastaan. Arviolta 5–9 miljoonaa lasta kärsii EU:ssa kodeissaan alkoholin haitallisista vaikutuksista. Alkoholi aiheuttaa 16 prosenttia tapauksista, joissa lapsiin kohdistuu väkivaltaa tai heitä laiminlyödään, ja alkoholin vuoksi syntyy vuosittain arviolta 60 000 alipainoista lasta. (17)

3.6

Haitallinen alkoholinkäyttö voi aiheuttaa haittaa sekä itse alkoholinkäyttäjälle että kolmansille henkilöille. Alkoholihaittoihin olisi puututtava myös työpaikalla työsuojelumääräysten puitteissa; se kuuluu ensisijaisesti työnantajan vastuulle. Työpaikan alkoholipolitiikalla voitaisiin osaltaan vähentää alkoholista johtuvia tapaturmia ja poissaoloja sekä parantaa työkykyä. ETSK kehottaa työnantajia, ammattiliittoja ja muita asianomaisia organisaatioita työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ja ryhtymään yhteisiin toimiin alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi työpaikoilla.

3.7

Alkoholijuomien tuotanto on EU:lle tärkeää sen luomien työpaikkojen, tuomien verotulojen ja unionin kauppataseen vuoksi. Haitallinen alkoholinjuonti vaikuttaa kuitenkin myös talouteen, koska terveydenhuolto- ja sosiaalikulut lisääntyvät ja tuottavuus alenee. Alkoholihaittojen vuonna 2003 EU:n taloudelle aiheuttamiksi kustannuksiksi arvioitiin 125 miljardia euroa, joka on 1,3 prosenttia EU:n bkt:sta. (18)

4.   Mainonnan ja markkinoinnin vaikutus nuoriin

4.1

ETSK kehottaa komissiota tunnustamaan kaikkien EU:n jäsenvaltioiden vuonna 1995 hyväksymän WHO:n Euroopan aluetoimiston alkoholiasioiden peruskirjan (19) ja etenkin eettisen periaatteen, jonka mukaan ”kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus kasvaa ympäristössä, jossa he ovat turvassa alkoholin käytön kielteisiltä vaikutuksilta ja mahdollisuuksien mukaan alkoholijuomien myynninedistämiseltä”.

4.2

EU:n neuvoston suosituksessa jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan käyttöön tehokas alkoholin myynninedistämis-, markkinointi- ja vähittäismyyntimekanismi ja varmistamaan, ettei alkoholituotteita tai niiden myynninedistämistä ole suunniteltu vetoamaan lapsiin ja nuoriin.

4.3

Nuorten (15–24-vuotiaiden) runsas kertajuominen herättää yhä enemmän huolta EU:ssa ja jäsenvaltioissa: 24 prosenttia kyseiseen ikäryhmään kuuluvista ilmoitti vuonna 2006 juovansa runsaasti ainakin kerran viikossa. (20) Olut (40 %) ja väkevät (30 %) ovat yleisimmin käytettyjä alkoholijuomia teini-ikäisten keskuudessa (21). Niiden jälkeen tulevat viini (13 %), ”limuviinat” (22) (11 %) ja siideri (6 %). Myös sellaiset alkoholin myynninedistämistoimet kuin happy hour ja ”kaksi juomaa yhden hinnalla” -tarjoukset lisäävät nuorten alkoholinkäyttöä ja runsaan kertajuomisen todennäköisyyttä. (23) Askel eteenpäin edellyttää, että viranomaiset huolehtivat entistä tiukemmin laillisen anniskeluiän noudattamisesta.

4.4

Alkoholin mainonta ja markkinointi muokkaavat tehokkaasti nuorten asenteita ja käsityksiä alkoholista ja herättävät nuorissa myönteisiä odotuksia alkoholinkäytön vaikutuksista. (24) Katsauksessa alkoholia ja terveyttä käsittelevän eurooppalaisen foorumin tutkijaryhmän tekemiin pitkäaikaistutkimuksiin havaittiin olevan jatkuvaa näyttöä siitä, että alkoholimainonta saa alkoholia käyttämättömät nuoret aloittamaan juomisen ja alkoholia jo käyttävät nuoret lisäämään juomistaan. Havainto on entistäkin tyrmäävämpi, kun otetaan huomioon, että markkinoinnin kokonaisstrategiasta on tutkittu vain pieni osa. (25)

4.5

ETSK on huolissaan siitä, että alkoholin markkinointi houkuttelee alaikäisiä käyttäjiä (26) ja kiinnittää huomiota yhdenmukaisiin havaintoihin siitä, että altistuminen alkoholiaiheiselle televisiosisällölle ja sponsoroinnille ennakoi nuorten alkoholinkäytön aloittamista ja juomisen lisääntymistä (27).

4.6

WHO:n asiantuntijakomitean mukaan vapaaehtoispohjalta toimivat järjestelmät eivät estä nimenomaan nuoriin vaikuttavaa markkinointia ja itsesääntely näyttää toimivan vain, jos valtiovalta uhkaa todella uskottavasti puuttua asiaan sääntelyllä. (28)

4.7

Alkoholijuomaketjuun kuuluvat toimijat ovat ilmoittaneet olevansa halukkaita panemaan entistä aktiivisemmin täytäntöön sääntely- ja itsesääntelytoimenpiteitä. (29) Niiden tehtävänä on yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa varmistaa, että tuotteiden valmistus, jakelu ja markkinointi on vastuullista ja että toimilla vähennetään osaltaan alkoholiin liittyviä haittoja.

4.8

Audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi auttaa asettamaan alkoholimainonnalle vähimmäisvaatimukset. Direktiivissä säädetään etenkin, että alkoholimainontaa ei saa kohdistaa erityisesti alaikäisille, siinä ei saa yhdistää alkoholin käyttöä lisääntyneeseen fyysiseen suorituskykyyn eikä sosiaaliseen tai seksuaaliseen menestykseen eikä siinä saa väittää, että alkoholi piristää, rauhoittaa tai on keino henkilökohtaisten ristiriitojen ratkaisemiseksi. (30) ETSK:n mielestä direktiivi ei kuitenkaan yksinään riitä suojelemaan lapsia täydellisesti alkoholin markkinoinnilta.

4.9

ETSK kehottaa komissiota asettamaan erityistavoitteeksi, että lasten altistumista alkoholituotteille, mainonnalle ja myynninedistämiselle vähennetään. Lisäksi komitea kehottaa tiukentamaan alan sääntelyä.

5.   Hinnan vaikutus alkoholiin liittyviin haittoihin

5.1

Kaikkialla Euroopassa ollaan yhä kiinnostuneempia toimenpiteistä alkoholiin liittyvien haittojen torjumiseksi. Alkoholi on tärkeä hyödyke Euroopassa: ala työllistää ja tuo verotuloja, ja alkoholikauppa vaikuttaa osaltaan EU:n talouteen. Noin 15:n prosentin alkoholinkuluttajista arvioidaan kuitenkin juovan haitallisia määriä, aiheuttaen haittoja yksilöille ja yhteiskunnalle. Alkoholin väärinkäytön kustannuksiksi EU:ssa vuonna 2003 arvioitiin 125 miljardia euroa, joka on 1,3 prosenttia EU:n bkt:stä. (31)

5.2

RAND-tutkimuksen mukaan EU:ssa on suuntauksena vähittäismyyntipisteistä ostetun alkoholin kulutuksen lisääntyminen, koska se on halvempaa kuin anniskelupaikoissa myytävä alkoholi. (32) On kuitenkin huomattava, että tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan alkoholin hintoja ainoastaan vähittäismyynnissä eikä siinä vertailtu alkoholin hintaa vähittäiskaupassa ja anniskelupaikoissa.

5.3

Tutkimukset osoittavat, että alkoholin hinta on kohtuullistunut EU:ssa vuosina 1996–2004, eräissä maissa se on yli 50 prosenttia edullisempaa. (33) On todisteita siitä, että alkoholin kohtuuhintaisuus lisää sen kulutusta EU:ssa. (34)

5.4

Alkoholin hinnankorotukset vaikuttavat herkästi nuoriin. Ne vähentävät nuorten juomistiheyttä sekä juomistilanteissa käytettävän alkoholin määrää. (35) Muissa tutkimuksissa on kuitenkin ilmennyt, että nuoret saattavat omaksua hinnankorotusten johdosta haitallisempia juomatottumuksia, esimerkiksi nauttia kotona halvempia alkoholijuomia ennen ulos lähtemistä. (36) Tällä havainnolla on tärkeitä alkoholipoliittisia vaikutuksia EU:ssa varsinkin, kun otetaan huomioon nuorten lisääntynyt haitallinen alkoholinkäyttö.

5.5

Kaikista maailman kuolemantapauksista arviolta 3,8 % ja sairastavuusvakioituina elinvuosina ilmaistuina 4,6 % johtuu alkoholista. Alkoholin kulutuksen lisääntyminen lisää liikenneonnettomuuksista johtuvia vammautumisia ja kuolemia. (37) Alkoholi on yksin syypää tiettyihin sairauksiin, kuten alkoholiperäiseen maksasairauteen ja alkoholin aiheuttamaan haimatulehdukseen, ja se edistää toisten sairauksien ja vammojen ilmenemistä (esimerkiksi tietyntyyppiset syöpäsairaudet, sydäntaudit ja aivohalvaukset sekä maksakirroosi). (38) Haitallisen alkoholikäytön arvioidaan tietyssä määrin vaikuttavan rikoksiin, väkivaltaan ja perheen puutteenalaisuuteen, riskialttiiseen sukupuolikäyttäytymiseen ja sukupuolitautien leviämiseen. (39)

5.6

Arvioiden mukaan ajoittainen runsas alkoholinkäyttö on EU:ssa osasyynä 2 000 murhaan, 17 000 liikennekuolemaan (kolmasosa kaikista liikennekuolemista), 27 000 tapaturmaiseen kuolemaan ja 10 000 itsemurhaan vuosittain. (40)

5.7

Alkoholin hinnoittelupolitiikka voi olla tehokas keino vähentää alkoholihaittoja. (41) ETSK:n mielestä hinnoittelupolitiikka tulisi kuitenkin sisällyttää huomioitaviin toimenpiteisiin kehitettäessä strategioita, joilla pyritään reagoimaan alkoholiin liittyviin haittoihin pitkäkestoisella, kestävällä ja monialaisella tavalla.

5.8

Alkoholipoliittisten toimien tulee olla kattavia ja niihin on sisällytettävä monenlaisia toimenpiteitä, joiden on todettu vähentävän alkoholihaittoja. On puututtava esimerkiksi rattijuopumukseen ja perusterveydenhoitoon. ETSK toteaa, etteivät alkoholihaitat ole ratkaistavissa yksittäisten toimenpiteiden avulla.

5.9

ETSK:n mielestä alkoholin saatavuutta, jakelua ja myynninedistämistä koskevat säännökset on syytä panna tehokkaasti täytäntöön. Alan itsesääntely on osaratkaisu, mutta se ei yksistään riitä. Polkumyynnin ja myynninedistämistoimien rajoittamisen tulisi olla mahdollista ilman, että sitä pidetään kaupan esteenä tai EU:n lainsäädännön vastaisena.

6.   Erityishuomion kiinnittäminen lapsiin, varsinkin sikiön alkoholioireyhtymään ja lasten perheoloihin

6.1

Euroopan kohtalo on terveen ja tuotantokykyisen väestön käsissä. ETSK onkin syvästi huolissaan siitä, että nuoret kärsivät yhä useammin haitallisen ja vaarallisen alkoholinkulutuksen aiheuttamista sairauksista. (42)

6.2

Komissio toteaa, että lapsilla on oikeus tosiasialliseen suojeluun niin taloudelliselta hyödyntämiseltä kuin kaikenlaiselta hyväksikäytöltä. (43) ETSK yhtyy varauksetta tähän kantaan.

6.3

ETSK panee merkille, että haitallinen ja vaarallinen alkoholinkäyttö vaikuttaa kielteisesti alkoholinkäyttäjän lisäksi myös muihin ihmisiin ja liittyy etenkin onnettomuuksiin, tapaturmiin ja väkivaltaan. ETSK toteaa, että perheissä suojattomin riskiryhmä ovat lapset.

6.4

Arviolta 5–9 miljoonaa lasta kärsii kodeissa alkoholin haitallisista vaikutuksista. Alkoholin arvioidaan olevan yksi vaikuttava tekijä 16 prosentissa lasten hyväksikäyttö- ja heitteillejättötapauksissa, ja alkoholin vuoksi syntyy vuosittain arviolta 60 000 alipainoista lasta. (44) Muita lapsiin kohdistuvia haittavaikutuksia ovat köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, jotka voivat vaikuttaa heidän terveyteensä, koulunkäyntiinsä ja hyvinvointiinsa sekä nyt että tulevaisuudessa.

6.5

Perheväkivalta on monissa maissa vakava ongelma. (45) Se on vahvasti yhteydessä väkivallantekijän runsaaseen alkoholinkäyttöön. (46) Vaikka perheväkivaltaa voi esiintyä ilman alkoholinkäyttöäkin, runsas juominen edistää joidenkin ihmisten väkivaltaista käyttäytymistä. Runsaan alkoholinkäytön vähentämisestä hyötyvät väkivallan uhrit ja väkivallantekijät sekä väkivaltaisissa perheissä elävät lapset.

6.6

Alkoholi voi vaikuttaa lapsiin jo ennen heidän syntymäänsä. Sikiön alkoholioireyhtymällä tarkoitetaan joukkoa äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä johtuvia pysyviä (fyysisiä, käyttäytymiseen liittyviä ja kognitiivisia) sikiövaurioita.

6.7

Tietoisuus sikiön alkoholioireyhtymästä ja sen vaikutuksista on vähäistä. Näyttöön perustuvien esimerkkien levittäminen alkoholihaittojen vähentämiseen tähtäävistä ennaltaehkäisevistä ohjelmista on erittäin tärkeää. ETSK kannattaa EU- ja jäsenvaltiotason kohdennettuja valistuskampanjoita tietoisuuden lisäämiseksi sikiön alkoholioireyhtymän riskistä.

7.   Haitallisen alkoholinkulutuksen vaikutukset terveeseen ja arvokkaaseen ikääntymiseen

7.1

Ikääntyneet ovat muita herkempiä alkoholin vaikutuksille. Ongelmista mainittakoon erityisesti tasapaino-ongelmat, kaatumisriski sekä sellaisten terveysongelmien syntyminen, jotka voivat lisätä ikääntyneiden altistumista alkoholille. Noin kolmasosalle ikäihmisistä kehittyy alkoholinkäyttöön liittyviä ongelmia ensimmäistä kertaa vasta vanhemmalla iällä usein läheisen kuoleman, huonon fyysisen kunnon, liikkumisongelmien tai sosiaalisen eristäytymisen seurauksena. (47)

7.2

Haitallinen alkoholinkäyttö voi koetella ikääntyneiden mielenterveyttä aiheuttamalla levottomuutta, masennusta ja sekavuutta.

7.3

Alkoholin aiheuttamat terveyshaitat ovat yleisiä vanhuksilla, erityisesti sosiaalisesti eristäytyneillä yksinelävillä miehillä. (48) Alkoholin ongelmakäyttö on yhteydessä fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen terveyden laaja-aliseen heikentymiseen. Noin 3 prosenttia yli 65-vuotiaista kärsii kyseisistä terveyshaitoista (49), joskin useat tapaukset saattavat jäädä huomaamatta, koska diagnosointikriteerit ja seulonta on tarkoitettu nuoremmille. Vanhusten alkoholiongelmien hoitaminen on usein kuitenkin helpompaa kuin nuorempien.

7.4

Alkoholi voi lisätä joidenkin lääkkeiden vaikutusta ja toisaalta vähentää toisten lääkkeiden vaikutusta. On tärkeää lisätä hoitoalan ammattilaisten, virallisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella toimivien hoitohenkilöiden sekä ikäihmisten tietoisuutta lääkkeiden ja alkoholin mahdollisista yhteisvaikutuksista.

7.5

ETSK:n mielestä EU:ssa kaivataan lisäponnisteluja ikääntyvän väestön hyvinvoinnin edistämiseksi. EU:ssa tarvitaan myös lisätietoa haitallisen alkoholinkulutuksen vaikutuksista terveeseen ja arvokkaaseen ikääntymiseen.

Bryssel 30 päivänä syyskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Monialaisuus määritellään siten, että strategian on katettava useita aloja kansalaisyhteiskunta, ammattiliitot ja yritykset mukaan luettuina.

(2)  ETSK:n 30. toukokuuta 2007 antama lausunto aiheesta ”EU:n strategia jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholiin liittyvien haittojen vähentämisessä”, esittelijä: Jillian van Turnhout, apulaisesittelijä: Thomas Janson, EUVL C 175, 27.7.2007.

(3)  A. Konnopka & H.-H. König: The Health and Economic Consequences of Moderate Alcohol consumption in Germany 2002, kausijulkaisussa Value in Health, 2009.

(4)  Euroopan yhteisön perustamissopimus.

(5)  Neuvoston suositus 2001/458/EY, 5. kesäkuuta 2001.

(6)  Neuvoston päätelmät, annettu 5. kesäkuuta 2001, yhteisön strategiasta alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi (EUVL C 175, 20.6.2001, s. 1) sekä neuvoston päätelmät, annettu 1. ja 2. kesäkuuta 2004, alkoholista ja nuorista (ei julkaistu virallisessa lehdessä).

(7)  KOM(2006) 625 lopullinen.

(8)  Ks. alaviite 2.

(9)  Ks. edellinen alaviite.

(10)  Asia C-89/95 (Franzen), asia C-394/97 (Heinonen), asia C-405/98 (Gourmet), asiat C-1/90 ja C-179/90 (Katalonia), asiat C-262/02 ja C-429/02 (Loi Evin).

(11)  P. Andersonin ja A. Baumbergin Euroopan komissiolle laatima raportti Alcohol in Europe: a public health perspective, Institute of Alcohol Studies, kesäkuu 2006.

(12)  ETSK:n 30. toukokuuta 2007 antama lausunto ”EU:n strategia jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholiin liittyvien haittojen vähentämisessä”, esittelijä: Jillian van Turnhout, apulaisesittelijä: Thomas Janson, EUVL C 175, 27.7.2007.

(13)  Ks. alaviite 11.

(14)  Miehet yli 40 grammaa alkoholia, eli 4 juoma-annosta päivässä, ja naiset yli 20 grammaa eli 2 juoma-annosta päivässä.

(15)  Keskeisiä tietoja alkoholiin liittyvistä haitoista Euroopassa, Bryssel lokakuu 2006, MEMO/06/397, 24. lokakuuta 2006.

(16)  Koululaisten päihteidenkäyttöä selvittänyt ESPAD-tutkimus, 2007.

(17)  Ks. alaviite 11.

(18)  Terveys- ja kuluttaja-asioiden PO.

(19)  Maailman terveysjärjestön hyväksymä Euroopan aluetoimiston alkoholiasioiden peruskirja (1995).

(20)  Ks. alaviite 11.

(21)  Vuotta 2007 koskeva ESPAD-raportti (2009).

(22)  ”Limuviina” (alkopop) on termi, jolla kuvataan esimerkiksi virvoitusjuomia ja limonadeja muistuttavia pullotettuja alkoholijuomia.

(23)  Riippumaton selvitys alkoholin hinnoittelun ja myynninedistämisen vaikutuksista (2008).

(24)  Alkoholia ja terveyttä käsittelevän eurooppalaisen foorumin tutkijaryhmän tieteellinen lausunto (2009) sekä Alkoholimainonnalle altistumisen ja viestimien vaikutus nuorten alkoholinkäyttöön: Järjestelmällinen katsaus pitkäaikaistutkimuksiin (Impact of Alcohol Advertising and Media Exposure on Adolescent Alcohol Use: A Systematic Review of Longitudinal Studies) (2009).

(25)  Ks. alaviite 24, osa 1.

(26)  Ks. alaviite 11.

(27)  Ks. ed. alaviite.

(28)  Vuonna 2007 julkaistu WHO:n asiantuntijakomitean toinen raportti alkoholinkulutukseen liittyvistä ongelmista.

(29)  KOM(2006) 625 lopullinen.

(30)  The affordability of alcoholic beverages in the European Union: Understanding the link between alcohol affordability, consumption and harms (Alkoholijuomien edullisuus Euroopan unionissa: alkoholin kohtuuhintaisuuden, kulutuksen ja haittojen yhteyden ymmärtäminen) (2009).

(31)  Terveys- ja kuluttaja-asioiden PO, 2006.

(32)  Ks. alaviite 11. Anniskelupaikoilla tarkoitetaan pubeja, ravintoloita ja muita paikkoja, joissa alkoholia myydään kulutettavaksi paikan päällä, vähittäismyyntipaikoilla valintamyymälöitä ja alkoholiliikkeitä, joissa alkoholia myydään käytettäväksi muualla.

(33)  Alkoholin edullisuus määritetään tarkastelemalla hinnan ja tulotason nettovaikutusta.

(34)  Ks. alaviite 30.

(35)  Modelling the Potential Impact of Pricing and Promotion Policies for Alcohol in England: Results from the Sheffield Alcohol Policy Model Version 2008(1-1).

(36)  Alcohol Price and Consumer Behaviour (Alkoholin hinta ja kulutuskäyttäytyminen), IPSOS Belgiumin markkinatutkimus (2009).

(37)  Ks. alaviite 30.

(38)  Global burden of disease and injury and economic cost attributable to alcohol use and alcohol use disorders, The Lancet (2009).

(39)  Effectiveness and cost-effectiveness of policies and programmes to reduce the harm caused by alcohol, The Lancet (2009).

(40)  Ks. alaviite 11.

(41)  WHO Global Status Report: Alcohol Policy (Maailman terveysjärjestön WHO:n alkoholipoliittinen yleiskatsaus) (2004). Ks. myös Playing the tab. The costs and benefits of alcohol control (2007) sekä alaviitteet 35 ja 37.

(42)  Ks. alaviite 11.

(43)  KOM(2006) 367 lopullinen.

(44)  Ks. alaviite 11.

(45)  ETSK:n 16. maaliskuuta 2006 antama oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”Naisiin kohdistuva perheväkivalta” (esittelijä Renate Heinisch, EUVL C 110, 9.5.2006) ja 14. joulukuuta 2006 antama oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”Lapset perheväkivallan välillisinä uhreina” (esittelijä Renate Heinisch, EUVL C 325, 30.12.2006).

(46)  Ks. alaviite 11.

(47)  Ks. Yhdistyneen kuningaskunnan psykiatrien kattojärjestö Royal College of Psychiatrists,

http://www.rcpsych.ac.uk/mentalhealthinfoforall/problems/alcoholanddrugs/alcoholandolderpeople.aspx.

(48)  Alcohol use disorders in elderly people: redefining an age old problem in old age, British Medical Journal, (2003).

(49)  Prevalence of mental disorders in Europe: results from the European Study of the Epidemiology of Mental Disorders project (Mielenterveysongelmien yleisyys Euroopassa: mielenterveysongelmia koskeneen eurooppalaisen epidemiologisen tutkimuksen tuloksia) (2004).


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/15


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sukupuolten tasa-arvon, talouskasvun ja työllisyysasteen yhteys” (valmisteleva lausunto)

2009/C 318/04

Esittelijä: Béatrice OUIN

Ruotsin Eurooppa-ministeri Cecilia Malmström pyysi 18. joulukuuta 2008 päivätyssä kirjeessä Ruotsin tulevaa puheenjohtajakautta ajatellen Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta valmistelevan lausunnon aiheesta

Sukupuolten tasa-arvon, talouskasvun ja työllisyysasteen yhteys”.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys”, sosiaaliasiat, kansalaisuus -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Béatrice OUIN.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (lokakuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 138 puolesta ja 6 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Puheenjohtajavaltio Ruotsin esittämä kysymys sukupuolten tasa-arvon, talouskasvun ja työllisyyden yhteyksistä on arvokas, koska sen ansiosta näkökulmaa voidaan laajentaa. Sukupuolten tasa-arvoa on käsitelty lukuisissa raporteissa ja selvityksissä sekä direktiiveissä, laeissa, suosituksissa ja sopimuksissa. Todellisuus ei kuitenkaan tunnu muuttuvan, ja menneiltä vuosisadoilta periytynyt eriarvoisuus, jota on pyritty kitkemään vasta viimeiset 50 vuotta, jatkuu sitkeästi. Vaikka sukupuolten tasa-arvo on nykyisin kirjattu säädöksiin, ajattelutapojen ja yksilöiden ja yhteisön käyttäytymismallien on vielä muututtava. Käsillä olevassa lausunnossa esitetään näkökulman muuttamista erityisesti seuraavissa kysymyksissä: ajankäyttö, henkilökohtaisen palvelun ammattien pätevyysvaatimusten tunnustaminen ja molempien sukupuolten edustus sekä ammattialoilla että päätöksentekotehtävissä.

1.2

ETSK kohdentaa siis suosituksensa jäsenvaltioille, komissiolle ja työmarkkinaosapuolille, mutta myös kaikille yhteiskunnan toimijoille.

Jäsenvaltioille:

1.3

Talouskasvua mitataan BKT:n kasvulla, mutta kyseinen tunnusluku ei riitä kuvastamaan naisten taloudellista panosta. Kasvun mittaria tulisi tarkistaa sukupuolten tasa-arvon ja talouskasvun yhteyksien tarkastelemiseksi.

1.4

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen tulee mieltää keinoksi

edistää kasvua ja työllisyyttä eikä menoeräksi tai velvoitteeksi

vahvistaa naisten taloudellista riippumattomuutta; heidän roolinsa tavaroiden ja palvelujen kuluttajina voimistuu

panostaa inhimillisiin voimavaroihin siten, että ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet ja että kokemusta ja monimuotoisuutta hyödynnetään entistä tehokkaammin

luoda edellytykset työ-, perhe- ja yksityiselämän yhä parempaan yhteensovittamiseen tarjoamalla yritysten ja työntekijöiden etujen mukaisesti valittuja joustavia työaikajärjestelyjä, lisäämällä hoitopalveluja, mieltämällä pienten lasten hoito investoinniksi eikä taakaksi ja kannustamalla miehiä tekemään oma osansa kotitöistä

edistää naisten yrittäjähenkisyyttä auttamalla heitä yrityksen perustamisessa ja liikkeenluovutuksessa sekä parantamalla heidän rahoituksensaantimahdollisuuksiaan

varmistaa, että koko Euroopan unionissa ja jokaisessa jäsenvaltiossa talous- ja finanssikriisin taltuttamiseksi toteutettavissa pitkän, keskipitkän ja lyhyen aikavälin toimissa otetaan huomioon sukupuolinäkökulma

vähentää aktiiviväestön köyhyyttä lisäämällä mahdollisuuksia päästä varmoihin työsuhteisiin ja saada asianmukaista palkkaa (alipalkatut ja epävarmoissa työsuhteissa olevat työntekijät ja yksinhuoltajat ovat usein naisia).

Komissiolle:

1.5

Komitea kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan jäsenvaltioiden toimia naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman täytäntöönpanemiseksi ja kehittymään hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihdon foorumiksi.

Työmarkkinaosapuolille:

1.6

Komitea kehottaa työmarkkinaosapuolia toteuttamaan sukupuolten tasa-arvoa koskevaa yhteistä toimintakehystään ja kohdentamaan huomiota nimenomaan sukupuolirooleihin, naisten aseman kohentamiseen päätöksentekoprosesseissa, työn ja yksityiselämän tasapainon edistämiseen ja palkkaeron pienentämiseen.

1.7

Komitea kehottaa parantamaan tietopohjaa ja välineitä työtehtävien erottelun torjumiseksi ja sukupuolijakauman tasapainottamiseksi.

1.8

Lisäksi se kannustaa kehittämään henkilökohtaisen palvelun työtehtävien ammatillisuutta lisäämällä tietoisuutta niissä tarvittavasta osaamisesta.

Kaikille kansalaisyhteiskunnan toimijoille ja poliittisille päättäjille:

Komitea kehottaa pohtimaan eläkesääntöjen joustavoittamista esimerkiksi niin, että ennen eläkkeelle siirtymistä voitaisiin ottaa vapaata perhe-elämän velvoitteiden hoitamiseksi.

Komitea kehottaa parantamaan kotipalvelujen tarjontaa julkisten palvelujen kehittämisen ja yritystoiminnan luomisen avulla.

Komitea kehottaa lisäämään naisten osuutta julkishallinnon johtotehtävissä sekä yksityisten ja julkisten yritysten hallintoneuvostoissa ja johtokunnissa.

Komitea kehottaa soveltamaan kysymykseen laaja-alaista lähestymistapaa, joka johtaa sekä välittömien toimenpiteiden toteuttamiseen että pitkän aikavälin toimintalinjojen laatimiseen.

2.   Johdanto

2.1

Tarve toteuttaa toimenpiteitä naisten työllisyysasteen nostamiseksi liittyy kiinteästi Lissabonin strategiaan, jonka tavoitteena on tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin osaamisyhteiskunta.

2.2

Komissio toteaa vuonna 2008 julkaisemassaan kertomuksessa ”Naisten ja miesten tasa-arvo” (1) seuraavaa: ”Naisten työllisyys on ollut päätekijä EU:n työllisyyden jatkuvassa kasvussa viime vuosina. Vuosina 2000–2006 työllisyys 27 jäsenvaltion EU:ssa kasvoi noin 12 miljoonalla henkilöllä, joista yli 7,5 miljoonaa oli naisia. – – Niiden naisten työllisyysaste, joilla on huollettavia lapsia, on vain 62,4 prosenttia mutta miesten 91,4 prosenttia, eli ero on 29 prosenttiyksikköä. Osa-aikaisista työntekijöistä yli kolme neljäsosaa on naisia (76,5 prosenttia), mikä tarkoittaa yhtä naista kolmesta, kun taas miehillä osuus on alle yksi kymmenestä.”

2.3

Vuonna 2009 julkaistussa kertomuksessa (2) todetaan, että naisten työllisyysaste on 58,3 prosenttia, kun taas miesten työllisyysaste on 72,5 prosenttia. Osa-aikaisista työntekijöistä naisia on 31,2 prosenttia; miesten osuus on puolestaan 7,7 prosenttia. Kertomuksesta käy lisäksi ilmi, että naiset ovat enemmistönä matalapalkka-aloilla. Samoin korostetaan sitä, että sukupuolet eivät ole yhdenvertaisesti edustettuina instituutioiden ja yritysten päätöksentekoelimissä.

2.4

Vaikka sukupuolten tasa-arvo ei vielä olekaan toteutunut, on työtä tekevien naisten asema parhaita maailmassa. Euroopan unioni ansaitsee tunnustusta siitä, että se on alusta alkaen käsitellyt tasa-arvokysymystä ja on tarjonnut käyttöön aihetta käsitteleviä tilastoja, tutkimuksia, analyysejä ja säädöksiä.

2.5

Saavutetusta edistyksestä ja myönteisistä tuloksista huolimatta naisten taloudellista potentiaalia ei ole hyödynnetty riittävästi. Ennennäkemätön kansainvälinen talous- ja finanssikriisi vaikuttanee lisäksi eri tavalla naisiin ja miehiin, koska eri sukupuolilla on erilainen asema talouselämässä, yhteiskunnassa ja perheessä.

2.6

Euroopan unionin toimielimet ja työmarkkinaosapuolet ovat laatineet useita asiakirjoja, antaneet suosituksia ja tehneet päätöksiä tasa-arvokysymyksistä. Komitea on antanut yhdeksän vuoden aikana 14 tasa-arvoaiheista lausuntoa. (3) Käsillä olevassa lausunnossa ei näin ollen ole tarkoitus käsitellä aihetta koko laajuudessaan, vaan lausunnon aihepiirinä ovat tasa-arvon yhteydet kasvuun ja työllisyyteen. Tähtäimessä ovat Lissabonin strategiassa asetetut tavoitteet nostaa naisten työllisyysastetta. (4)

3.   Yleistä

3.1   Taustaa

3.1.1

Naisten työllisyys on kasvanut 1960-luvulta lähtien. Naisten siirtyminen joukolla työelämään 1970-luvulta lähtien oli merkittävä askel kohti sukupuolten tasa-arvoa. Kun naisille tarjoutui mahdollisuus päättää äidiksi tulosta ja opiskella yliopistoissa ja korkeakouluissa, he halusivat miesten tavoin käyttää kykyjään perheen lisäksi myös yhteiskunnan hyväksi ja itsenäistyä taloudellisesti. Palkkatyö mahdollistaa henkilökohtaiset tulot, antaa paremmat takeet sosiaaliturvasta ja eläkkeestä sekä suojaa köyhyydeltä erotilanteessa tai puolison kuoltua.

3.1.2

Naisten siirtyminen työelämään loi uusia tarpeita, jotka markkinoiden oli tyydytettävä. Aiemmin naiset tekivät työtä kotonaan, mitä ei luettu mukaan BKT:tä laskettaessa. Kun naiset siirtyivät työhön kodin ulkopuolelle, syntyi työpaikkoja niille aloille, joiden tehtävistä he vastasivat kotona. Näitä olivat mm. lasten- ja kodinhoitoalat.

3.1.3

Naisten työssäkäynti loi tarpeita, jotka omalta osaltaan vauhdittivat talouden kehitystä. Naisten siirryttyä työelämään pariskunnat hankkivat kodinkoneita ja toisen auton, ostivat valmisaterioita, ja lapset ja vanhemmat ruokailivat kodin ulkopuolella. Lisäksi perheet tarvitsivat rakenteita ja palveluja niistä sairaista, vammaisista ja ikääntyneistä huolehtiakseen, joista aiemmin huolehdittiin kotona, sekä jonkun huolehtimaan lapsista koulun jälkeen. Molempien vanhempien ansiotyö mahdollisti mm. asunnonoston sekä kulttuuritapahtumiin osallistumisen ja matkustamisen. Kaikki edellä mainittu loi työpaikkoja mm. (kodinkone-, auto- ja elintarvike)teollisuuteen, ruokailupalveluihin, terveyden ja sosiaalihuollon piiriin, koulun jälkeen järjestettävään kerhotoimintaan, lastentarhoihin, kouluihin, rakennusalalle, matkailu- ja vapaa-ajanpalveluihin, kulttuurialalle ja joukkoliikenteeseen.

3.1.4

Jo neljä vuosikymmentä tämä kotona tehtävän työn muuntuminen työpaikoiksi on ollut kasvua edistävä voima. Mutta onko kasvu reaalista vai johtuuko se vain laskentatavasta? Taloudessa ei tunneta kotona ja perheen parissa tehtävää työtä, joka on kuitenkin yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä, mikä seikka puolestaan herättää kysymyksen kasvun mittaustavasta.

3.2   Faktoja ja havaintoja sukupuolten tasa-arvosta ja talouskasvusta

3.2.1

EU:n analyysin (5) mukaan sukupuolten tasa-arvon taloudellista panosta ei pidä mitata vain yritysten tuottavuuden parantumisen perusteella. Se on tuotannollinen investointi, jolla on osuutensa maailmanlaajuisessa taloudellisessa edistyksessä, kasvussa ja työllisyydessä. Sukupuolten tasa-arvo voi viedä kehitystä eteenpäin seuraavasti: 1) kun naiset osallistuvat työelämään yhä laajemmin, heidän kouluttautumispanoksensa voidaan hyödyntää entistä paremmin, 2) taloudellinen riippumattomuus lisääntyy ja 3) naiset integroituvat entistä tehokkaammin verotusjärjestelmään ja edistävät siten yleistä hyvinvointia.

3.2.2

Vaikka taloudellista panosta pidetään laaja-alaisempana kuin liike-elämän periaatteita ja monimuotoisuuden hallintaa yritystasolla, on olemassa todisteita liike-elämän periaatteisiin liittyvistä myönteisistä taloudellisista tuloksista. Yritykset, joiden hallituksessa on naisia, ovat muita kannattavampia.

3.2.3

Tasa-arvopolitiikkoja voidaan pitää tehokkaana investointina henkilöresursseihin, vaikka talouskehityksen tavoitteet rajoittuvat talouskasvuun. Investointinäkökulmasta tarkasteltuna tasa-arvopolitiikat voivat vaikuttaa myönteisesti yksittäisiin henkilöihin, yritykseen, alueeseen ja valtioon. Korkeasti koulutettujen naisten osaamisen nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen tarjoaa myös mahdollisia taloudellisia etuja.

3.2.4

Naisten nykyistä suuremmalla taloudellisella itsenäisyydellä on etuja, kun ajatellaan heidän panostaan tavaroiden ja palvelujen kuluttajina talouselämässä sekä kotitalouksien ostovoimaa. Naisten taloudellinen panos tulisi tunnustaa nykyistä paremmin valtio-, alue- ja paikallistason talouspolitiikassa.

3.3   Nykytilanne

3.3.1

Aikana, jolloin talous- ja ympäristökriisi panevat pohtimaan toivottavaa kehityssuuntaa, yhä useampi kyseenalaistaa BKT:n soveltamisen ainoana kasvun mittarina. Tulisi harkita muiden indikaattoreiden käyttöä. (6)

3.3.2

Olipa mittari mikä tahansa, naisten asema ei ole tasa-arvoinen, mikä maksaa yhteiskunnalle. Jäsenvaltiot panostavat poikien ja tyttöjen koulutukseen yhtä paljon, mutta kuitenkin 60 prosenttia eurooppalaisista korkeakoulututkinnon suorittaneista on naisia. On logiikan vastaista, etteivät jäsenvaltiot tue naisia työmarkkinoilla nykyistä enemmän. Molempien sukupuolten koulutukseen käytetään yhtä paljon julkisia varoja, ja naisten pitäisikin voida saavuttaa sama vastuu- ja ansiotaso kuin miesten. Naisten tulee hyödyntää meneillään olevia muutoksia hankkiakseen uusissa työpaikoissa tarvittavaa uutta osaamista. Naisten panosta, heidän korkeaa koulutustasoaan ja mahdollisuuksiaan vastata tuleviin työmarkkinatarpeisiin aliarvioidaan kuitenkin edelleen eikä sitä tunnusteta.

3.3.3

Eriarvoisuuden torjunta ei ole pelkästään eettinen kysymys, vaan siinä on kyse myös inhimillisten voimavarojen paremmasta hallinnasta. Mitä useampi nainen käy työssä, sitä enemmän he luovat arvonlisää ja kuluttavat hyödykkeitä ja palveluita, mikä lisää verotuloja. Molemmista sukupuolista koostuvilla työyhteisöillä on paras innovointipotentiaali. Se, että pariskunnille annetaan mahdollisuus hankkia lapsia vanhempien työpaikat säilyttäen, puolestaan torjuu demografista vajetta. Mikäli Eurooppa haluaa investoida ihmisiin, on puututtava ensisijassa niihin haittoihin, joista naiset kärsivät. (7)

3.3.4

Naisten kehityspotentiaalia haittaavat erityisesti

perheeseen ja sukuun liittyvän vastuun epätasainen jakautuminen (lasten, sairaiden ja ikääntyneiden vanhempien hoito, kotityöt jne.)

kohtuuhintaisten alle kouluikäisille tarkoitettujen julkisten ja muiden lastenhoitopalvelujen riittämättömyys ja puutteellinen laatu

stereotypiat

työmarkkinoiden laaja-alainen ja alakohtainen erottelu

erottelu koulutuksen ja opiskelualan valinnassa

naisten pätevyyden ja monissa ammateissa käytettävien taitojen sivuuttaminen

ei-toivottu osa-aikatyö

lyhytaikaiset työsuhteet

epävirallinen työ

matala palkkataso

sukupuolten palkkaero (8)

väkivalta ja seksuaalinen ja/tai sukupuolihäirintä

talouselämässä ja politiikassa vastuullisessa asemassa olevien naisten harvalukuisuus

naisyrittäjille epäsuotuisat olosuhteet, yrityksen perustamiseksi ja omistajanvaihdoksia varten saatavan tuen heikkous ja rahoitusmahdollisuuksien niukkuus

tiettyjen yhteisöjen ajamat heikennykset

roolimallien puute

naiset itse: naiset eivät tuo itseään esiin samalla tavalla kuin miehet. (Naiset epäröivät hakea vastuuvirkoja, heiltä puuttuu itseluottamusta, he eivät verkotu, he eivät tartu mahdollisuuksiin ja he ovat vastahakoisia vastustamaan syrjintää.)

3.3.5

Helpottamalla naisten pääsyä työmarkkinoille ja heidän pysymistään työelämässä sekä kuromalla umpeen miesten ja naisten palkkaero voidaan lisätä kasvua ja parantaa työllisyyttä, torjua köyhyyttä ja pienentää sosiaalitukikuluja. Euroopassa köyhyydestä kärsivät pääasiassa yksinhuoltajaäidit. (9)

3.3.6

Aiemmin mies rahoitti ansioillaan perhettä, sosiaalisia tarkoituksia ja kodinhoitoa palvelevan puolisonsa työpanoksen. Kun pariskunnalla on käytettävissään kaksi palkkaa, puolisot eivät käytä niistä toista palveluihin, joista kotona ollut puoliso huolehti, vaan hankkivat mieluummin tavaroita.

3.3.7

Kotiäidin ilmainen työ oli korvaamatonta, mutta muuttuessaan palkatuksi työksi sen hinta muodostui sellaiseksi, etteivät palveluja tarvitsevat ole valmiita tai kykeneviä sitä maksamaan. Lastenhoitajille, kodinhoitajille ja taloudenhoitajille maksetaan hyvin pientä palkkaa, ja työ on osa-aikaista. Lisäksi he työskentelevät useille työnantajille (yksityisten palveluksessa muutamia tunteja viikossa) ja usein epävirallisesti. Kodinhoitotyö on Euroopassa tehtävän laittoman työn merkittävin ala.

3.3.8

Vanhemmat uskovat arvokkaimman omaisuutensa, lapsensa, keskimääräistä huomattavasti huonommin palkatulle henkilölle, vaikka he toivovat tältä korkeaa osaamisen tasoa. Samoin kodinhoitajalle uskotaan kodin avaimet, vaikka hänelle ei makseta tätä luottamusta vastaavaa palkkaa. Pätevyydelle on vaikea saada tunnustusta, sillä perheet pitävät ”helppoina” tehtäviä, joista ne voivat huolehtia itse. Omista lapsista huolehtimien ei kuitenkaan ole ammatti, kun taas toisten lapsista huolehtiminen on (ja edellyttää psykologista, ravitsemustieteellistä ja terveydenhuoltoon liittyvää osaamista, jatkuvaa keskittymistä, kuuntelemista, huomiota ja valppautta jne.). Edellytettävää osaamista pidetään usein luonnostaan ”naisellisena” eikä ammatillisena. Koulussa opettamisen sijaan tämä osaaminen välittyy pikemminkin perheen sisällä epämuodollisesti.

4.   Erityistä

4.1   Tasa-arvon edistyminen voi jatkossakin luoda kasvua ja työpaikkoja, koska

naisten työllisyysaste voi nousta, mikä lisää palvelujen kysyntää

naisille maksettavia palkkoja voidaan tarkistaa, mikä lisää ostovoimaa, kulutusmahdollisuuksia ja verotuloja

naiset voivat toimia entistä useammin poliittisissa ja päätöksentekotehtävissä, mikä edistää yritysten ja eri instituutioiden suorituskykyä

naisyrittäjyyden lisääntyminen tuo talouteen lisäarvoa ja varoja innovoinnin ja työpaikkojen luomisen avulla.

4.2   Koska on turha toistaa muissa EU-asiakirjoissa jo todettua, ETSK tyytyy esittämään ehdotuksia seikoista, jotka ovat tähän asti jääneet muita vähemmälle huomiolle.

4.2.1   Työtehtävien erotteluun puuttuminen

4.2.1.1

Tärkein tasa-arvon toteutumista haittaava este on työtehtävien erottelu. On olemassa miesten ja naisten ammatteja. Naisvaltaisilla aloilla palkkataso on usein muita alempi. Lisäksi ei-toivottu osa-aikais työ ja lyhyet työsuhteet ovat muita yleisempiä.

4.2.1.2

Mikäli tiettyä ammattia pidetään toiselle sukupuolelle tyypillisenä, siihen liittyy stereotypioita. Tähän mennessä on tullut todistetuksi, että miehet ja naiset pystyvät toimimaan kaikissa ammateissa. Pitkään miesvaltaisina pysyneet ammatit (opettaja, tuomari, yleislääkäri jne.) ovat muuttuneet naisvaltaisiksi. Miksi molempien sukupuolten edustus on niin vaikea toteuttaa työelämässä? Tästä asiasta on saatava nykyistä enemmän tietoa työtehtävien erotteluun puuttumiseksi ja sukupuolijakauman tasapainottamiseksi työelämässä. Näin voidaan myös välttää työvoimapula, joista tietyt alat kärsivät.

4.2.1.3

Esteet, jotka haittaavat tasa-arvoa työ- ja muissa tehtävissä, ovat tiedostamattomia ja liittyvät muodostuneisiin käsityksiin. Niiden juuret juontavat koulujärjestelmään, jossa tytöt ja pojat valitsevat eri ammatteja. Vanhempien ja opettajien tulee tiedostaa nykyistä paremmin nuorten ammatinvalintojen seuraukset. Tässä yhteydessä keskeisessä asemassa ovat työnantaja- ja työntekijäpuolen edustajat, jotka palkkaneuvottelujen yhteydessä sopivat palkkarakenteesta ja pätevyysvaatimusten hierarkkisesta järjestyksestä. Heidän tulee siis tuntea kotona ja perhepiirissä hankittujen taitojen arvo. Myöskään johtotehtävissä sukupuolijakauma ei ole tasapainoinen. Sukupuolten edustuksen tasapainottamiseksi suuryrityksissä ja hallinnon johtotehtävissä on toteutettava toimenpiteitä.

4.2.2   Henkilökohtaisen palvelun ammattien vaatimustason ja ammatillisuuden parantaminen

4.2.2.1

Henkilökohtaisen palvelun ammateista tulee tehdä todellisia koulutusta, tiettyä pätevyyttä ja tutkintoa edellyttäviä ammatteja, joissa uralla eteneminen on mahdollista. Jotta päästään eroon palveluja käyttävän ja kodinhoitajan yksilökohtaisesta suhteesta, tulee perustaa henkilökohtaisia palveluja tarjoavia yrityksiä ja julkisia organisaatioita. Perheiden ei enää pidä olla työnantajia vaan asiakkaita tai palvelujen käyttäjiä, jotka ostavat tai saavat yritykseltä muutamia tunteja tarvitsemiaan kodin-, vanhusten- tai lastenhoitopalveluja tai kouluavustuspalveluja. Tulisi ottaa yleisesti käyttöön eräissä Euroopan maissa jo sovellettava järjestelmä, jossa työllistävä yritys tai julkinen organisaatio vastaa omaisuuden ja henkilöiden turvallisuudesta ja varmistaa kodeissa toimivien työntekijöiden pätevyyden. Työntekijöillä on näin ollen vain yksi työnantaja, ja he saavat palkan kotien välisistä matka-ajoista, ammatillista koulutusta ja kaikki työehtosopimukseen liittyvät takeet. Kotipalveluammateille tulee luoda eurooppalainen viitekehys, jossa otetaan taloudenhoitotyön aineellisten ja teknisten näkökohtien lisäksi huomioon myös kyseisten tehtävien psykologiset ulottuvuudet (luottamus, empatia, huomio, kuunteleminen, valppaus jne.) ja niiden edellyttämä asiantuntemus (ravitsemustieteellinen osaaminen, käytettävien tuotteiden terveys- ja ympäristövaikutukset jne.).

4.2.2.2

Vaadittavan pätevyyden tunnustaminen nostaa useimmille perheille jo nykyisellään liian kalliiden palvelujen hintaa, joten rahoitus julkisista varoista ja yrityksiltä – jos se on osa yritystason sopimuksia – saattaisi edistää sitä, että kyseiset palvelut olisivat nykyistä paremmin kaikkien ulottuvilla.

4.2.2.3

Henkilökohtaisen palvelun tehtävien ammatillisen profiilin ja palkkatason nostaminen tasapainottaa osaltaan myös sukupuolijakaumaa. Kun miehet haluavat ryhtyä taloudenhoitajiksi, lastenhoitajiksi ja kodinhoitajiksi, on otettu merkittävä askel kohti tasa-arvoa.

4.2.3   Perheen sisäisen työnjaon parantaminen

4.2.3.1

Isät käyttävät äitejä vähemmän aikaa perheen ja kodin edellyttämiin tehtäviin. Tasa-arvon toteutuminen edellyttää, että isät saadaan tiedostamaan tärkeä roolinsa lastensa elämässä ja miehiä kannustetaan ottamaan vastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan ja hoitoa tarvitsevista perheenjäsenistä.

4.2.4   Lastenhoito

4.2.4.1

Pikkulasten hoidon järjestämistä ei tule pitää menoeränä vaan sijoituksena. Gösta Esping-Andersenin mukaan työssäkäyvät äidit korvaavat pitkällä aikavälillä tämän subvention elinaikanaan ansaitsemiensa tulojen kasvun ja maksamiensa verojen ansiosta. (10) Tämä panos korvaa alkujaan maksetun julkisen tuen ja on myös hoidossa olevalle lapselle edullinen. Tällainen sijoitus auttaa myös hillitsemään väestön vähenemistä Euroopassa.

4.2.5   Palveluntarjonnan kehittäminen

Tasa-arvo edellyttää sellaisten palvelujen tarjonnan kehittämistä, jotka vapauttavat naiset kodin ja perheen piirissä tehdystä työstä ottamaan paikkansa vakaissa, kokoaikaisissa ja ammattitaitoa vaativissa työsuhteissa. Tällaisten palvelujen (lastenhoito, koulun jälkeen järjestettävä kerhotoiminta, vanhusten ja vammaisten tukipalvelut, taloudenhoito, silitys jne.) kehittäminen luo työpaikkoja.

4.2.5.1

Mainittujen palvelujen kehittäminen edellyttää vastavuoroisuuteen perustuvaa rahoitusta (valtio, yritykset, asiakkaat). (11) Eräät yritysten hiljattain tekemät sopimukset tarjoavat palkankorotusten vaihtoehtona tällaisia henkilökohtaisia palveluja. Työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista helpottavien palvelujen tarjoaminen kuuluu yritysten yhteiskuntavastuun piiriin.

4.2.6   Työaikapankki

4.2.6.1

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen edellyttää muutakin kuin palveluja. Lasten kasvattaminen ja kouluttamien vie tietyssä elämänvaiheessa aikaa. Osa-aikatyö vapaaehtoisena ratkaisuna voi auttaa perheellisiä yhdistämään paremmin työ-, perhe- ja yksityiselämänsä. Tämän ei kuitenkaan pidä heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla ja muilla elämänaloilla, jos he ovat yksinhuoltajia, eikä laimentaa isien intoa panostaa perhe-elämään. Molempien vanhempien on voitava huolehtia lapsistaan.

4.2.6.2

Myös muut perheenjäsenet tarvitsevat aikaa: saattohoitoa tarvitsevat, sairaat, ikääntyneet vanhemmat. Nyt kun kaikkia eläkejärjestelmiä uudistetaan, on päästävä eroon näkemyksestä, jonka mukaan elämässä on kolme jaksoa: opinnot, työelämä ja eläke. Jokaisen on voitava opiskella koko ikänsä, ja jokaisella tulee olla ”pankissa” riittävä määrä vuosia perheen, sosiaalisten suhteiden, yhdistystoiminnan, politiikan tai kansalaistoiminnan hyväksi käytettäväksi. Eläköitymisajankohtaa olisi voitava lykätä, jos haluaa mieluummin pitää (eläkkeen tapaan toimeentulon tarjoavaa) vapaata työuran aikana.

4.2.7   Johtotehtävissä toimivien naisten osuuden lisääminen

4.2.7.1

Naisia on kaikissa johtotehtävissä, vastuullisissa poliittisissa tehtävissä, ylimmissä hallintotehtävissä ja suurten yritysten johtotehtävissä liian vähän, vaikka ne yritykset, joiden johtokunnissa naisten osuus on suurin, ovat myös taloudellisesti suorituskykyisimpiä. Naiset perustavat harvemmin yrityksiä eivätkä toimi yhtä usein yritysjohtajina. Miehet ovat aliedustettuina perhepiirissä, eivätkä ota niin usein vanhempainlomaa.

4.2.7.2

Ne naiset, jotka ovat luoneet aseman miesvaltaisessa ympäristössä, voisivat opastaa naisia, jotka haluavat samalle uralle (tutorointi). Velvoittavia toimia voidaan tarvita: suurten julkisten laitosten ja suurten yksityisyritysten tulisi toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että merkittävä osuus johtajistosta on naisia.

4.2.8   Naisyrittäjien tukeminen

Yrittäjyyttä tai yrityksen johtamista EU:ssa harkitsevien naisten on hyvin hankala perustaa ja pitää yllä yrityksiä liike-elämän, yritysmuotojen ja toimialojen heikon tuntemuksen, tiedon puutteen, kontaktien ja verkostojen puutteen, stereotypioiden, lastenhoitopalvelujen heikkouden ja riittämättömän joustavuuden sekä työn ja perhevelvoitteiden yhteensovittamisvaikeuksien takia ja myös siksi, että miehet ja naiset käsittävät yrittäjyyden eri tavoin. Naisten ja miesten tasa-arvoa koskevassa EU:n etenemissuunnitelmassa esitetään toimenpiteitä naisten yrittäjähenkisyyden tukemiseksi, naisten auttamiseksi perustamaan yrityksiä tai hankkimaan jo olemassaolevia yrityksiä ja hakeutumaan yrittäjäkoulutukseen sekä rahoituksensaannin helpottamiseksi.

4.2.9   Työmarkkinaosapuolten rooli

Työmarkkinoilla sitkefxästi vallitsevan eriarvoisuuden syyt ovat monitahoisia ja yhteydessä toisiinsa. Tämän johdosta Euroopan tason työmarkkinaosapuolet hyväksyivät vuonna 2005 osana ensimmäistä yhteistä työohjelmaansa sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintakehyksen, jossa kiinnitetään päähuomio seuraaviin neljään kysymykseen: sukupuoliroolit, naisten aseman kohentaminen päätöksentekoprosesseissa, työn ja yksityiselämän tasapainon edistäminen sekä palkkaeron pienentäminen.

Bryssel 1 päivänä lokakuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  KOM(2008) 10 lopullinen, s. 4.

(2)  KOM(2009) 77 lopullinen.

(3)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

24.3.2009 annettu lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta”, esittelijä: Madi Sharma, (EUVL C 228, 22.9.2009)

13.5.2009 annettu lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY muuttamisesta”, esittelijä: Mária Herczog, CESE 882/2009 (EUVL C 277, 17.11.2009)

22.4.2008 annettu lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta”, esittelijä: Ingrid Kössler (EUVL C 211, 19.8.2008)

11.7.2007 annettu lausunto aiheesta ”Työllistettävyys ja yrittäjähenkisyys – Kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten sekä alueellisten ja paikallisten toimijoiden rooli naisten ja miesten tasa-arvon näkökulmasta tarkasteltuna”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 256, 27.10.2007)

11.7.2007 annettu lausunto aiheesta ”Työmarkkinaosapuolten rooli työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa”, esittelijä: Peter Clever (EUVL C 256, 27.10.2007)

12.7.2007 annettu lausunto aiheesta ”Ensisijaisten ryhmien työllistäminen (Lissabonin strategia)”, esittelijä: Wolfgang Greif (EUVL C 256, 27.10.2007)

13.9.2006 annettu lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010”, esittelijä: Grace Attard (EUVL C 318, 23.12.2006)

14.2.2006 annettu lausunto aiheesta ”Naisten edustus Euroopan unionin talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien päätöksentekoelimissä”, esittelijä: Thomas Etty (EUVL C 88, 11.4.2006)

14.12.2005 annettu lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös – Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi 2007 – Tavoitteena oikeudenmukainen yhteiskunta”, esittelijä: Mária Herczog (EUVL C 65, 17.3.2006)

29.9.2005 annettu lausunto aiheesta ”Naisten köyhyys Euroopassa”, esittelijä: Brenda King (EUVL C 24, 31.1.2006)

28.9.2005 annettu lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta”, esittelijä: Dana Štechová (EUVL C 24, 31.1.2006)

15.12.2004 annettu lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi miesten ja naisten yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa”, esittelijä: Madi Sharma (EUVL C 157, 28.6.2005)

3.6.2004 annettu lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla”, esittelijä: Claire Carroll (EUVL C 241, 28.9.2004)

25.1.2001 annettu lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta”, esittelijä: Christina Wahrolin (EYVL C 123, 25.4.2001).

(4)  60 % vuonna 2010.

(5)  Analysis note: The Economic Case for Gender Equality, Mark Smith ja Francesca Bettio, 2008. Euroopan komission työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosaston rahoittama ja sen käyttöön laadittu asiakirja.

(6)  Esim. Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelmassa sovellettava inhimillisen kehityksen indikaattori, jonka perusteella maat luokitellaan BKT:n, vastasyntyneen eliniänodotteen ja koulutusasteen perusteella, sukupuolispesifi inhimillisen kehityksen indikaattori, joka auttaa arvioimaan miesten ja naisten välisiä eroja, sekä naisten osallistumista talous- ja poliittiseen elämään kuvaava indikaattori.

(7)  ”Jäsenvaltiot, joissa syntyvyys on suurin, ovat tällä hetkellä myös niitä maita, jotka ovat helpottaneet eniten työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja joissa naisten työllisyysaste on korkea.” KOM(2009) 77 lopullinen.

(8)  Huom. komission erinomainen kampanja ”Sama palkka samanarvoisesta työstä”, http://ec.europa.eu/equalpay

(9)  ”Tämä vaikuttaa – – köyhyysriskiin, erityisesti kun on kyse yksinhuoltajista, jotka useimmiten ovat naisia (köyhyysriski 32 prosenttia) – –”, KOM(2009) 77 lopullinen.

(10)  Trois leçons sur l’Etat-Providence, 2008, Pariisi, Le Seuil.

(11)  Esimerkiksi ”palveluseteli” ja Ranskassa sovellettava verovähennys, joka auttaa osaltaan rahoittamaan näitä palveluja, ovat kiinnostavia toimintamalleja, joiden avulla alalla on onnistuttu torjumaan epävirallista työtä. Järjestelmä syntyi pankkien, valtion ja sosiaaliturvajärjestelmien sopimuksella, jonka mukaan pankit laskevat liikkeeseen erityisiä sekkejä, joilla voidaan maksaa kotipalveluista. Tavoitteena on päästä eroon pimeästä työstä ja helpottaa sosiaalimaksuista ja veroista huolehtimista, kun työnantajana on yksityishenkilö.


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/22


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yritysmuotojen moninaisuus” (oma-aloitteinen lausunto)

2009/C 318/05

Esittelijä: Miguel Ángel CABRA DE LUNA

Apulaisesittelijä: Marie ZVOLSKÁ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 10. heinäkuuta 2008 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Yritysmuotojen moninaisuus.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 9. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Miguel Ángel CABRA DE LUNA ja apulaisesittelijä Marie ZVOLSKÁ.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (lokakuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 113 ääntä puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Tässä lausunnossa pyritään kuvailemaan Euroopan unionissa (EU) toimivien yritysten moninaisia yritysmuotoja. Moninaisuuden suojelu ja säilyttäminen on erittäin tärkeää yhtenäismarkkinoiden toteuttamiseksi ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin ylläpitämiseksi sekä työllisyyttä, kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi.

1.2   Monet erilaiset yritysmuodot ovat yksi EU:n vahvuuksista. Lausunnon keskeinen sanoma on, että yrityksiä ja kilpailupolitiikkaa sääntelevillä lainsäädäntöpuitteilla on tuettava johdonmukaisesti monia erilaisia yritysmuotoja, jotta kaikilla yrityksillä olisi yritysmuodosta riippumatta yhtäläiset toimintaedellytykset ja jotta kunkin yritystyypin erityispiirteet otettaisiin huomioon.

1.3   Yritysmuotojen runsaus ja moninaisuus on kirjattu perussopimukseen, ja se on toteutunut käytännössä erilaisen jo hyväksyttyjen tai parhaillaan harkittavien oikeudellisten muotojen ansiosta.

1.4   Tämä moninaisuus myötävaikuttaa EU:n vaurauteen ja on ensisijaisen tärkeää unionille, jonka tunnuslause on ”moninaisuudessaan yhtenäinen”. Kaikki yrittäjyyden muodot ilmentävät osaa Euroopan historiasta. Jokainen niistä ylläpitää yhteistä muistiamme ja kulttuuriamme – ”meidän kulttuurejamme”. Tällainen moninaisuus on säilyttämisen arvoista.

1.5   Moninaisuus on myös välttämätön perusta, jotta Lissabonin strategian mukaiset, kasvua, työllisyyttä, kestävää kehitystä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat tavoitteet onnistutaan toteuttamaan. Kaiken taustalla on yritysten kilpailukyvyn säilyttäminen ja edistäminen.

1.6   Kilpailulainsäädännön avulla ei pidä pyrkiä yhdenmukaistamiseen, vaan on tarjottava tasapuoliset lainsäädäntöpuitteet, joita voidaan soveltaa eri yritysmuotoihin. Yritysten on kyettävä kehittymään, mutta samalla niiden on voitava pitäytyä tavoitteissaan ja toimintatavoissaan.

1.7   ETSK kehottaa komissiota aloittamaan valmistelut yhdistysten ja keskinäisten yhtiöiden eurooppalaisen perussäännön antamiseksi. Komitea suhtautuu myönteisesti säätiöiden eurooppalaisen perussäännön laatimisen käynnistämiseen ja toivoo, että se johtaa pian eurooppasäätiön perussäännön antamiseen. ETSK suhtautuu myönteisesti eurooppaosuuskuntaa (SCE) koskevan asetuksen yksinkertaistamiseen, koska sen monimutkaisuus hidastaa eurooppaosuuskuntien toimintaa.

1.8   Eri yritysmuodoille on myös annettava tilaa tarjottaessa tuki- ja tiedotuspalveluita, oikeudellista neuvontaa, markkinoimistukea ja muita palveluita.

1.9   ETSK kehottaa komissiota kunnioittamaan osuuskuntien luonnetta kirjanpitokysymyksissä ja kohtelemaan jäsenten osuuspääomaa osuuskuntien omina varoina ennemmin kuin velkana niin kauan kuin jäsenestä ei tule velkojaa hänen jättäessään osuuskunnan.

1.10   Osuuskuntia, keskinäisiä yhtiöitä, yhdistyksiä, säätiöitä ja vastaavia yrityksiä koskevat taloudelliset tilastot ovat erittäin rajallisia ja epäyhtenäisiä, minkä vuoksi niitä on vaikea analysoida ja arvioida niiden panosta makrotalouden laajoihin päämääriin.

1.10.1

ETSK kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan edellä mainittuja yritysmuotoja koskevien tilastojen käyttöönottoa. Komitea kehottaa erityisesti edistämään satelliittitilinpidon käyttöönottoa Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT) puitteissa vuonna 1995 laadittujen yhdenmukaistettujen perusteiden mukaisesti. Perusteet on esitelty osuus- ja yhteisötalouden yritysten satelliittitilinpidon laatimista koskevassa oppaassa Manual for drawing up the satellite accounts of Enterprises in the Social Economy  (1) sekä Euroopan unionissa harjoitettavasta osuus- ja yhteisötaloudesta tehdyssä ETSK:n selvityksessä (2).

1.11   ETSK kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita tutkimaan, voidaanko yrityksille myöntää kannustimia niiden ansiosta saatavan yhteiskunnallisen hyödyn tai aluekehitykseen osallistumisen perusteella. (3)

1.12   ETSK kehottaa Euroopan komissiota perustamaan erilaisia yritysmuotoja monitoroivan seurantakeskuksen, koska yritysmuotojen moninaisuus on Euroopan kilpailukyvyn kannalta keskeinen tekijä, ja kehittämään edelleen nykyisiä välineitä, joilla varmistettaisiin, ettei yrityksiä syrjitä minkään niihin vaikuttavan politiikan alalla, ja jotka sovitettaisiin yhteen komission eri yksiköiden kanssa.

1.13   ETSK kehottaa tarjoamaan kaikille eri yritysmuotoja todennetusti parhaiten edustaville organisaatioille tilaisuuden osallistua työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun.

2.   Yritysmuotojen moninaisuus ja Euroopan unionin sisämarkkinat

2.1   Euroopan unionissa nykyisin tavattavat erilaiset yritysmuodot ovat seurausta monimutkaisesta ja kirjavasta historiallisesta kehityksestä. Ne ovat kaikki syntyneet tietyssä historiallisessa, yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa ympäristössä, joka on usein ollut erilainen kussakin Euroopan maassa. Yritysten on lisäksi kehityttävä, ja ne joutuvat jatkuvasti sopeutumaan yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja markkinasuuntauksiin. Toisinaan niiden on jopa muutettava oikeudellista muotoaan. Siksi eri yritysmuotojen runsaus ja moninaisuus on arvokasta Euroopan unionin perintöä, ja ne ovat välttämättömiä pyrittäessä saavuttamaan Lissabonin strategian mukaisia kasvuun, työllisyyteen, kestävään kehitykseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen tähtääviä tavoitteita. Taustalla on yritysten kilpailukyvyn säilyttäminen ja edistäminen. Tällaisen moninaisuuden suojeleminen ja säilyttäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä päämääriä kilpailukykyisten markkinoiden, tuloksia tuottavan talouden ja taloudellisten toimijoiden kilpailukyvyn turvaamiseksi, mikä puolestaan pitää yllä EU:n sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

2.2   Euroopan unionin toimielimet ovat tunnustaneet tämän perussopimuksen 48, 81 ja 82 artiklan määräyksissä ja Lissabonin sopimuksessa (4), jonka 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti yksi unionin tavoitteista on sosiaalinen markkinatalous. Se perustuu markkinasääntöjen sekä yksilöille työntekijöinä ja kansalaisina taattavan sosiaaliturvan väliseen tasapainoon.

2.3   Erilaiset yritysmuodot voidaan määritellä eri perustein. Niitä ovat esimerkiksi yrityksen koko, oikeudellinen rakenne, rahoituksensaantimuodot, tavoitteet, pääomasta johtuvat rahoitukselliset ja poliittiset oikeudet (voittojen ja osinkojen jako, äänioikeus) tai se, miten pääoma on muodostettu eli onko se julkista vai yksityistä, johtoportaan nimittäminen, merkitys (unionin, jäsenvaltioiden ja kuntien) taloudelle, työllisyys, konkurssialttius jne. Näin moninaisuudesta syntyy muotti, joka on esitetty yksinkertaistettuna seuraavassa taulukossa:

ERILAISET YRITYSMUODOT EUROOPAN UNIONISSA

YRITYSMUOTO

Monikansallinen

Suuri

Pieni ja keskisuuri

Julkisen sektorin omistama yritys

X

X

X

Pörssiyhtiö (listattu)

X

X

X

Pörssissä noteeraamaton yritys (ei listattu)

 

X

X

Perheyritys

 

X

X

Avoin yhtiö, henkilöyhtiö, kommandiittiyhtiö (Partnership)

X

X

X

Osuuskunta

X

X (5)

X (5)

Keskinäinen yhtiö

 

X (5)

X (5)

Säätiö

 

X (5)

X (5)

Yhdistys

 

X (5)

X (5)

Muut jäsenvaltioissa mahdollisesti esiintyvät voittoa tavoittelemattomat yritysmuodot

 

X (5)

X (5)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (6) säätiöt, yhdistykset ja muut voittoa tavoittelemattomat organisaatiot voivat olla taloudellisia toimijoita harjoittaessaan EY:n perustamissopimuksen 43 ja 49 artiklassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, ja ne on siksi sisällytetty tähän luokitteluun.

2.4   Vaikka kaikenmuotoisten yritysten yhteinen tavoite on luoda arvoa ja maksimoida tulokset, arvon ja tulosten mittaamiseen käytetyt muuttujat tai käsitteet voivat poiketa toisistaan yritysmuodon ja yritystä hallitsevien tai sen toiminnasta hyötyvien tahojen tavoitteiden mukaan. Joissakin tapauksissa tulosten maksimointi tarkoittaa mahdollisimman hyvän tuoton saamista osakkeenomistajien sijoittamalle pääomalle; toisissa tapauksissa arvon luominen ja tulosten maksimointi tarkoittaa jäsenille tai ylipäätään kansalaisille tarjottujen palvelujen laadun maksimointia (esimerkiksi koulutusosuuskunnassa, jonka omistavat jäsenet ovat perheitä, sosiaalivakuutusyhtiössä tai julkisen palvelun velvoitteita täytettäessä).

2.4.1

On myös mahdollista, että joillakin suuryrityksillä ei ole osakkeenomistajia. Ne käyttävät yrityksen tuottaman voiton uudelleeninvestointeihin tai yleishyödyllisiin sosiaalisiin tavoitteisiin, kuten säästöpankit tekevät tietyissä Euroopan maissa. (7)

2.4.2

Joissakin paikallisesti toimivissa mikroyrityksissä ja pk-yrityksissä arvon tuottaminen ei merkitse vain taloudellista voittoa vaan myös sosiaalisia tarkoitusperiä, kuten työoloja tai omistajahallintaa.

2.5   Seuraavassa kuvataan yksityiskohtaisemmin erilaisia yritysmuotoja sen mukaan, minkä kokoinen yritys on ja mihin luokkaan se omistuspohjansa perusteella kuuluu.

2.6   Monikansallisilla yrityksillä ja suuryrityksillä, jotka ovat kokonsa vuoksi usein pörssiyhtiöitä, on vankka asema talousjärjestelmien tuottavuudessa ja kilpailukyvyssä. Voittoa tuottaessaan ne voivat myös pitää työllisyysasteen korkealla. (8)

2.7   Yritysten kilpailuedut perustuvat yhä enenevässä määrin kilpailukykystrategioihin, joissa tutkimuksella, kehittämisellä ja teknologisella innovoinnilla on keskeinen asema. Monikansalliset yritykset ja suuryritykset ovat EU:ssa johtoasemassa talouden yksityisellä sektorilla toteutetussa tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoiminnassa, vaikka maailmantalouden johtavilla aloilla ei ehkä vielä ole riittävästi monikansallisia tai suuryrityksiä. Sen lisäksi, että suuret ja monikansalliset yritykset ovat taloudelle ja työllisyydelle tuiki tärkeitä, on otettava huomioon, että jokainen yksittäinen yritys toimii usein suurten, maailmanlaajuisten tuotantoverkostojen solmukohtana. Verkostot muodostuvat joko pk-yrityksistä, joilla on tiiviitä yhteyksiä toisiinsa (suuret verkostoyritykset), tai itsenäisistä yrityksistä (modulaariset tuotantoverkostot). Juuri ne Euroopan maat, joissa toimii eniten monikansallisia ja suuryrityksiä, kokevat ensimmäisinä nykyisen talouskriisin käynnistämän tuotannon vähenemisen ja työpaikkojen menetykset.

2.8   Koska nämä yritykset ovat viime vuosikymmeninä ulkoistaneet pk-yrityksille useita tuotantoprosessiensa ja palvelurakenteidensa vaiheita, pk-yritysten tuotannon ja työllisyyden taso riippuu usein monien muiden tekijöiden ohella monikansallisten ja suuryritysten kysynnästä. Monikansalliset ja suuryritykset tarjoavat siten keinon Euroopan sijoittamiseksi maailmanlaajuisille markkinoille. Vaikka 30 prosenttia maailman 40 suurimmasta teollisuusyrityksestä sijaitsee EU:ssa (9), niiden markkina-arvo on vain 24 prosenttia kokonaismarkkina-arvosta. Eräillä huipputeknologian aloilla, kuten tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvilla aloilla, EU:n osuus rajoittuu yhteen suuryritykseen.

2.9   Pk-yritykset, niiden muodostamat verkostot, mikroyritykset ja itsenäiset ammatinharjoittajat ovat viime vuosikymmenten mittaan olleet merkittävien teknologisten muutosten alullepanijoita. Ne muodostavat Euroopan talouden perustan, sillä 99 prosenttia EU:n yrityksistä on pk-yrityksiä, ja niissä on 66 prosenttia työpaikoista. (10) Vaikka ne eivät yleensä ole pörssiyhtiöitä, ne voivat käyttää pörssilistausta lisätäkseen pääomaansa tai kerätäkseen riskipääomaa (venture capital).

2.9.1

Pk-yrityksille olisi ylipäätään oltava tarjolla muitakin kuin eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite nimeltä Small Business Act (SBA) (11). Pk-yritykset tarjoavat usein keinon säilyttää työpaikkoja, koska kyseisiä yrityksiä kehittävät ja johtavat intressitahot muodostuvat ihmisistä, joilla on vankkoja yhteyksiä alueeseen, joilla yritykset toimivat. Pk-yritykset ovat osoittaneet suurta kykyä lisätä ja pitää yllä työllisyyttä. Pk-yritykset ovat yrittäjäkulttuurin luonnollisia hautomoja, yritysjohtajien elinikäisiä opinahjoja.

2.10   Yleishyödyllisiä palveluita tuottavat yritykset voivat omistuspohjastaan riippuen olla julkisia tai sekapääomayrityksiä tai ne voivat olla oikeudelliselta asemaltaan jopa yksityisyrityksiä. Maantieteellisesti tarkasteltuina ne voivat olla joko monikansallisia, valtakunnallisia tai paikallisia yrityksiä, joskin niiden toiminta on yleensä paikkakunta- tai aluekohtaista. Ne keskittyvät tarjoamaan yleishyödyllisiä palveluita, kuten joukkoliikennepalveluita, energia-, vesi- ja jätehuoltoa, viestintäpalveluita, sosiaalipalveluita, terveydenhoitoa, peruskoulutusta jne. Yleishyödyllisiä palveluita tuottavat yritykset voivat kuitenkin olla mukana myös kaupallisessa toiminnassa sillä ehdolla, että ne noudattavat avoimuusdirektiiviä 93/84/ETY (12). Samalla kun yritykset palvelevat yleistä etua, niiden tuotot sijoitetaan uudelleen alueella ja kunnissa tapahtuvan toiminnan hyväksi. Yritykset edistävät siis huomattavasti sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Yleishyödyllisiä palveluita tuottavat yritykset ovat peruspalveluiden tuottajina keskeisiä toimijoita ylipäätään talouselämää piristettäessä, koska ne tekevät investointeja elintärkeille aloille, joilla sijoituksilla on puolestaan vipuvaikutus muuhun taloudelliseen toimintaan. Tällaisia sektoreita ovat sähköala, viestintä infrastruktuureineen, liikenne jne.

2.11   Pörssissä noteerattavien yhtiöiden omistajat ovat niiden rekisteröityjä osakkeenomistajia. Osakkaat ostavat ja myyvät osakkeitaan julkisilla pörssimarkkinoilla.

2.12   Pörssissä noteeraamattomat yritykset voivat olla suuria tai pieniä, mutta niiden osakkeita (tai osallistumiskiintiöitä tai muuta varantoa) ei määritelmän mukaan noteerata osakemarkkinoilla. Myös pörssissä noteeraamattomat yritykset tähtäävät kuitenkin usein listautumiseen, erityisesti siinä tapauksessa, että niihin liittyy riskipääomaa tai yksityisiä sijoittajia. Jopa yksityiset pk-yritykset voivat käyttää pörssilistautumista, kun ne lisäävät pääomaansa rahoittaakseen yrityslaajentumista.

2.13   Perheyritykset ovat tehokas väline yleistää yrityskulttuuria. Ne ovat edelleen paras tapa tarjota miljoonille ihmisille mahdollisuus ryhtyä harjoittamaan liiketoimintaa, ei vain pk-yrityksissä, joista perheyritykset muodostavat enemmistön, vaan myös suurissa perheyrityksissä. Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Italian tai Ranskan kaltaisissa merkittävissä maissa perheyritysten osuus on 12–30 prosenttia kaikista suuryrityksistä. (13) Olivatpa perheyritykset suuria tai pieniä, niille on tunnusomaista, että niissä perheryhmittymä käyttää pysyvää valtaa, vaikka kyseessä olisi julkinen osakeyhtiö. Tällöin tavoitteena ei välttämättä ole listautuminen.

2.14   Avoimet, henkilö- tai kommandiittiyhtiöt ovat tyypillisiä liikeyrityksiä anglosaksisissa maissa, vaikka niitä on myös muissa EU-maissa. Ne ovat usein asiantuntija-ammateissa toimivien henkilöiden perustamia. Useamman luonnollisen henkilön perustama avoin yhtiö on tehokas keino asiantuntijoille (esimerkiksi lakimiehille ja kirjanpitäjille) toimia liike-elämässä tarjoamalla asiantuntijapalveluja. Tällaiset yritykset ovat yhtiömiesten omistuksessa. Yhtiömiesten tärkein side yritykseen on heidän sijoittamansa pääoman ohella heidän oma työpanoksensa. Kun yhtiömiehet jäävät eläkkeelle tai lähtevät avoimesta yhtiöstä, he myyvät osuutensa avoimelle yhtiölle.

2.15   Erilaisten EU:ssa tavattavien yritysmuotojen tarkastelun päätteeksi todettakoon, että on olemassa myös hyvin erilaisia yksityisyrityksiä, joiden rakenteessa ja toiminnassa on samankaltaisia piirteitä. Ne harjoittavat kuitenkin toimintaa, jolla on sosiaalinen tarkoitus. Niiden ensisijaisena tavoitteena on pikemminkin vastata ihmisten tarpeisiin kuin hankkia tuottoa pääomasijoittajille. (14) Tällaiset yritykset samaistuvat lähinnä osuuskuntiin, keskinäisiin yhtiöihin, yhdistyksiin ja säätiöihin. (15) Komission, Euroopan parlamentin ja ETSK:n asiakirjoissa nämä yritykset yleensä luokitellaan osuus- ja yhteisötalouden yrityksiksi. (16) Vaikka tätä käsitettä ei käytetäkään kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, ja jotkut käyttävät sellaisia ilmaisuja kuin ”kolmas sektori” (17), ”kolmas järjestelmä”, ”yhteisvastuullinen talous”, kaikki nämä käsitteet kuvaavat yrityksiä, joilla on samat piirteet joka puolella Eurooppaa. (18)

3.   Sosiaalinen ulottuvuus

3.1   Vaikka monikansallisilla yrityksillä, suuryrityksillä ja pk-yrityksillä ei olisikaan selkeää sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvää päämäärää, niiden toiminta markkinoilla myötävaikuttaa ratkaisevasti kilpailukykyyn ja työllisyyteen. Niiden toiminnalla on siten kattava sosiaalinen ulottuvuus. Tämä yleinen sosiaalinen ja territoriaalinen ulottuvuus on erittäin ilmeinen tiettyyn alueeseen vahvasti sidoksissa olevien paikallisten pk-yritysten ja mikroyritysten tapauksessa.

3.2   Osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, yhdistykset ja säätiöt ovat niin ikään EU:ssa erittäin tärkeitä toimijoita. Ne harjoittavat merkittävää taloudellista toimintaa kolmella niistä kansantalouden viidestä sektorista, joihin Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä (EKT 1995) luokittelee kaikki taloudellisen päätöksenteon keskukset kussakin kansantaloudessa. (19) Osuus- ja yhteisötalouden piiriin kuuluu 10 prosenttia kaikista Euroopan yrityksistä eli kaksi miljoonaa yritystä (20) ja niissä tuotetaan 7 prosenttia (21) kaikesta palkkatyöstä. Osuuskunnissa on 143 miljoonaa jäsentä, keskinäisissä yhtiöissä on 120 miljoonaa jäsentä, ja yhdistykset saattavat yhteen 50 prosenttia EU:n väestöstä. (22)

3.2.1

Ovatpa yritykset suuria tai pieniä, niiden toiminta sijoittuu alueille ja/tai yhteiskunnan osa-alueille, joilla on sisämarkkinoita ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta vaarantavia ongelmia ja haasteita. Ne sisällyttävät toimintaansa sosiaaliset kustannukset ja synnyttävät positiivisia ulkoisvaikutuksia.

3.2.2

Koska nämä yritykset ovat juurtuneet paikallisyhteisöihin ja koska niiden ensisijaisena tavoitteena on pyrkiä täyttämään ihmisten tarpeet, ne eivät siirrä toimintaansa muualle, vaan ne torjuvat tehokkaasti maaseudun väestökatoa ja myötävaikuttavat muita heikommin kehittyneiden alueiden ja kuntien kehitykseen. (23)

3.3   Yleishyödyllisiä palveluita tuottavat yritykset muodostavat Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vankan selkärangan. Niillä on erityinen roolinsa, koska ne ovat erottamaton osa eurooppalaista yhteiskuntamallia, sillä palveluita tuottamalla ne panevat täytäntöön ja edistävät korkean laadun, turvallisuuden ja kohtuullisten hintojen, yhtäläisen kohtelun sekä yleisen saatavuuden periaatteita ja käyttäjien oikeuksia. Tässä mielessä niillä on myös välittömiä ja välillisiä työllisyysvaikutuksia, sillä hyvät perusrakenteet houkuttelevat alueelle yksityisiä investointeja. Yleishyödyllisiä palveluita tuottavat yritykset ovat olennainen osa taloudellista toimintaa. Niiden osuus työvoimasta on 25–40 prosenttia ja BKT:stä yli 30 prosenttia.

3.4   Sosiaaliset yritykset (sosiaaliset osuuskunnat ja muut vastaavat yritykset; on olemassa useita erilaisia oikeudellisia muotoja) tuottavat esimerkiksi terveydenhoitoon, ympäristöön, sosiaalialaan ja peruskoulutukseen liittyviä palveluja. Ne tuovat usein huomattavia resursseja tuotantoprosesseihinsa pyyteettömän panoksen muodossa ja toimivat näin tehokkaina julkisen sosiaaliturvapolitiikan välineinä. Merkittävä osa sosiaalisesta yritystoiminnasta on nk. työhön sijoittumista edistäviä sosiaalisia yrityksiä, joiden tavoitteena on luoda työpaikkoja ja työllistää heikommassa asemassa olevia henkilöitä.

3.5   Sosiaaliset yritykset eivät ole aina oikeudellinen luokka, vaan niihin kuuluu sosiaalista ja taloudellista hyötyä hyvin erilaisilla aloilla tavoittelevia yrityksiä. Niitä ei ole helppo luokitella. Tulisikin keskittyä pohtimaan, miten näitä yrittäjiä kannustetaan luomalla olosuhteet, joiden ansiosta he voivat kehittää innovointikykyään. Tällainen kyky on erityisen arvokas talouskriisissä kamppailtaessa. (24) Euroopan komission olisi vakavasti harkittava sosiaalisia yrityksiä koskevan politiikan laatimista. (25)

3.6   Eri yritysmuotoja todennetusti parhaiten edustaville organisaatioille olisi tarjottava tilaisuus osallistua työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun.

3.6.1

Eräät edellä mainituista tahoista ovat jo osallistuneet alakohtaisiin neuvotteluihin, kuten keskinäisten vakuutusyhtiöiden ja vakuutusosuuskuntien eurooppalainen kattojärjestö (Association of Mutual Insurers and Insurance Cooperatives in Europe, AMICE) vakuutusalalla, eräät Cooperatives Europe -kattojärjestön (26) jäsenet, kuten Euroopan osuuspankkiliitto (European Association of Co-operative Banks, EACB) ja Euroopan säästöpankkiryhmittymä (European Savings Banks Group, ESBG) pankkialalla. (27)

4.   Yritysmuotojen moninaisuutta sääntelevät oikeudelliset puitteet

4.1   Johdanto: Erilaiset yritysmuodot ja sisämarkkinat

4.1.1

Sisämarkkinoiden muotoutuminen ja kehittyminen eivät voi pyhittää tarkoitusta keinoille. Siksi on luotava oikeudelliset ja sääntelypuitteet, joissa otetaan huomioon markkinoilla toimivien erilaisten taloudellisten toimijoiden ominaispiirteet, jotta luodaan yhtäläiset toimintaedellytykset kaikille eri yhtiömuodoille ja otetaan huomioon jokaisen yritysmuodon ominaisuudet. Tällä hetkellä sääntelypuitteet on yleisesti ottaen suunniteltu suuria pörssiyhtiöitä varten. Niiden soveltaminen kaikkiin eri yritysmuotoihin vaikeuttaa pienimpien yritysten toimintaa. Oikeudellisilla puitteilla olisi tehokkaasti kannustettava toimijoita käyttäytymään tuloksellisesti. Tällä tavoin järjestelmä olisi yhä oikeudenmukaisempi. Sääntelypuitteita tarvitaan yhtiö-, kirjanpito-, kilpailu- ja vero-oikeudessa, tilastojen yhdenmukaistamisessa ja yrityspolitiikassa.

4.2   Yhtiöoikeus

4.2.1

Eurooppalaisille osakeyhtiöille ja osuuskunnille on omat perussääntönsä. Muut yhtiömuodot kohtaavat kuitenkin sisämarkkinoilla erilaisia esteitä, jotka johtuvat eurooppalaisten perussääntöjen puuttumisesta. Eurooppalaiset pk-yritykset tarvitsevat joustavaa yhteisön lainsäädäntöä, jotta niiden on helpompi toimia kansallisten rajojen yli. Osuuskunnat tarvitsevat eurooppaosuuskuntaa (SCE) koskevan asetuksen yksinkertaistamista, koska sen monimutkaisuus hidastaa sen toimintaa.

4.2.2

Oikeudellisen kehyksen puuttuminen estää Euroopan tasolla toimivia säätiöitä toimimasta samoin perustein muiden lainsäädännön kattamien yritysmuotojen kanssa. Siksi ETSK suhtautuu myönteisesti eurooppalaisia säätiöitä koskevasta perussäännöstä laaditun toteutettavuustutkimuksen tuloksiin ja kehottaa komissiota saattamaan vaikutustenarvioinnin päätökseen vuoden 2010 alussa ja tekemään ehdotuksen asetukseksi, jonka nojalla Euroopan laajuiset säätiöt voivat toimia sisämarkkinoilla yhtäläisin edellytyksin muiden yritysmuotojen kanssa. (28)

4.2.3

Samoista syistä ETSK pyytää komissiota käynnistämään myös valmistelut eurooppalaisia yhdistyksiä ja eurooppalaisia keskinäisiä yhtiöitä koskevien eurooppalaisten perussääntöjen antamiseksi.

4.3   Kirjanpito-oikeus

4.3.1

Kirjanpitostandardit on mukautettava erilaisiin yritysmuotoihin. Uuden kansainvälisen tilinpäätöskäytännön (International Accounting System, IAS) käyttöönoton pörssiyhtiöille aiheuttamat esteet ovat myös esimerkki kirjanpito-oikeuteen liittyvistä rajoitteista. Eurooppalaisia kirjanpitojärjestelmiä ei voida yhdenmukaistaa joidenkin Euroopan unionissa esiintyvien yritysmuotojen olennaisten ominaispiirteiden poistamisen kustannuksella.

4.3.2

Osuuskunnat ovat erityistapaus, jossa on selvästi vaikeaa määritellä sellaista jäsenten osuuspääomaa koskevaa käsitettä, jota voidaan soveltaa yleisesti ja syrjimättömästi. Sillä saattaisi olla yritysmuotojen moninaisuudelle kielteisiä ja tuhoisia vaikutuksia. ETSK kehottaa komissiota kunnioittamaan osuuskuntien luonnetta kirjanpitokysymyksissä ja kohtelemaan jäsenten osuuspääomaa osuuskuntien omina varoina ennemmin kuin velkana niin kauan kuin jäsenestä ei tule velkojaa hänen jättäessään osuuskunnan. (29)

4.3.3

ETSK kannattaa de Larosièren työryhmän suositusta (30), jonka mukaan tilinpäätösstandardien ei pitäisi heikentää yritystoimintamallien puolueettomuutta, edistää suhdanteita vahvistavaa käyttäytymistä tai lamauttaa pitkän aikavälin investointeja eikä yritysten vakautta.

4.4   Kilpailuoikeus

4.4.1

Yrityksen pitäisi oikeudellisesta asemastaan riippumatta kyetä harjoittamaan toimintaansa joutumatta luopumaan omista toimintatavoistaan. Siten kilpailulainsäädäntö ei voi perustua yhteen, yhdenmukaiseen yritystoiminnan malliin. Siinä on myös vältettävä syrjivää käytöstä ja arvostettava hyviä kansallisia käytäntöjä. Kysymys ei ole etuoikeuksien myöntämisestä vaan oikeudenmukaisen kilpailulainsäädännön edistämisestä. Aikaisempien lausuntojensa mukaisesti (31) ETSK katsoo, että kilpailua ja verotusta koskevissa säännöissä pitäisi ottaa huomioon yritysten kustannuserot silloin, kun kustannukset eivät liity tehottomiin tuotantoprosesseihin, vaan sosiaalikustannusten sisällyttämiseen yritystoimintaan, ja niitä pitäisi säännellä korvaavasti.

4.4.2

Tietyissä kilpailupolitiikan välineissä ei suhtauduta puolueettomasti eri yhtiömuotoihin, kuten ETSK on jo huomauttanut, joten ”– – osuus- ja yhteisötalous vaatii [– –] sille erikseen sovitettuja ratkaisuja verotusta, julkisia hankintoja ja kilpailua koskeviin sääntöihin – –” (32). Esimerkiksi myönnettäessä yksityisyrityksille julkisista varoista tukea tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimiin tuotantojärjestelmän kilpailukyvyn parantamiseksi suositaan lähinnä suuryrityksiä, jotka yleensä toteuttavat eniten kyseisiä toimia. Koska suuryrityksillä on enemmän valinnanvaraa tehdessään päätöksiä tuotantolaitostensa sijoituspaikasta, ne voivat myös hyödyntää tehokkaammin teollisuuden hyväksi tehtäviä infrastruktuuriin kohdistuvia julkisia investointeja. Tämä synnyttää joskus kilpailuhaittoja pienille yrityksille, joilla on vain vähän todellisia mahdollisuuksia valita useampien yrityksen sijaintia koskevien vaihtoehtojen väliltä.

4.4.3

Kilpailusäännöissä pitäisi myös harkita erityisasemaa sosiaalisille yrityksille, jotka tuottavat ja jakelevat markkinattomia tavaroita ja palveluja syrjäytyneille tai henkilöille, jotka ovat vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti. Tällaiset sosiaaliset yritykset saavat tärkeitä pyyteettömiä resursseja tuotantoprosesseihinsa.

4.5   Vero-oikeus

4.5.1

Tietyissä jäsenvaltioissa jotkut yritykset joutuvat usein kilpailullisesti keskenään eriarvoiseen asemaan. Syyt tähän eivät liity tuotantoprosesseihin vaan johtuvat markkinoiden toimintapuutteista (33), toisin sanoen tilanteista, joissa markkinat itse ovat tehottomia ja resursseja ei käytetä parhaalla mahdollisella tavalla. ETSK kannattaa direktiiviehdotusta alennetuista arvonlisäverokannoista paikallisesti tarjotuille palveluille. Verokannan alentaminen koskee ennen kaikkea pk-yrityksiä. ETSK toistaa myös kannattavansa komission esittämää periaatetta, jonka mukaan tietyntyyppiselle yritykselle myönnettyjen veroetujen on oltava suhteessa yritysmuotoon liittyviin oikeudellisiin rajoituksiin tai sosiaaliseen lisäarvoon. (34) ETSK kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita tutkimaan, voitaisiinko yrityksille myöntää kannustimia niiden todistetun yleishyödyllisen luonteen tai sen perusteella, että niiden on todettu osallistuvan aluekehitykseen. (35) Olisi myös ratkaistava ongelma, joka voittoa tavoittelemattomille organisaatioille syntyy siitä, ettei niillä tietyissä maissa ole mahdollisuutta saada takaisin sellaisista tavaroista ja palveluista maksamaansa arvonlisäveroa, jotka liittyvät niiden yleishyödylliseen toimintaan. Maininnan arvoisia ovat myös verotusjärjestelmät, joita sovelletaan kansalaisjärjestöihin niiden harjoittaessa muuta kuin yleishyödyllisiin päämääriin liittyvää toimintaa.

4.5.2

Tällä hetkellä pk-yrityksillä on vain vähän todellisia mahdollisuuksia investoida tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimintaan, joka on tärkeä tekijä tuotannon tehostamisessa ja yrityksen kilpailukyvyn säilyttämisessä. Tämä asettaa yritykset epäedulliseen kilpailuasemaan. Tilanne on korjattava veroetuuksilla, joilla palkitaan alaan investoivia pk-yrityksiä. Komitea suosittaa muun muassa monenlaisia kannustimia. Jäsenvaltiosta riippuen monet tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit voisivat oikeuttaa erityisiin verovähennyksiin, yritykset voisivat saada veronpalautusta, ellei niiden toiminta ole voitollista, ja ne voisivat saada huojennusta sosiaaliturvamaksuista. Koska pk-yrityksillä on yhteisön taloudessa strateginen merkitys, ETSK suosittaa, että kukin jäsenvaltio hyödyntäisi parasta mahdollista kannustinyhdistelmää tukeakseen pk-yritysten säilymistä ja niiden kasvua. Tällaiset ohjelmat tepsivät ennen kaikkea siten, että niillä voidaan tukea tutkimus- ja kehittämistoimintaan erikoistuneiden pk-yritysten kehittämistä yrityksen ensimmäisinä toimintavuosina.

4.6   Tilastojen yhdenmukaistaminen

4.6.1

Eri yritysmuotoja koskevat kokonaissummat laaditaan jäsenvaltioissa ja EU:ssa Euroopan kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon järjestelmän (EKT 95) hyväksymien perusteiden mukaisesti. Osuuskuntia, keskinäisiä yhtiöitä, yhdistyksiä, säätiöitä ja muita samantyyppisiä yrityksiä koskevat taloudelliset tilastot ovat kuitenkin erittäin rajallisia. Ne on laadittu epäyhtenäisten perusteiden pohjalta, mikä vaikeuttaa suuriin makrotaloudellisiin tavoitteisiin kohdistuvien vaikutusten analysointia ja arviointia. Siksi komissio teetätti oppaan (36), joka mahdollistaa kansallisten tilastotietojen laatimisen näistä yrityksistä kansantalouden tilinpidon kannalta yhtenäisten perusteiden mukaisesti. ETSK peräänkuuluttaa näiden uusien analysointivälineiden käyttämistä kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa laadittaessa yhdenmukaistettuja tilastoja edellä mainituista yritysmuodoista ja tehokkaamman politiikan täytäntöönpanoa tässä suhteessa.

On myös suositeltavaa ottaa käyttöön välineet, joilla voidaan vauhdittaa Euroopan mikroyritysten seurantakeskuksen perustamista.

Bryssel 1 päivänä lokakuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  CIRIECin Euroopan komissiolle vuonna 2006 laatima opas Manual for drawing up the satellite acoounts of Companies in the Social Economy: Co-operatives and Mutual Societies.

(2)  CIRIECin ETSK:lle laatima selvitys The Social Economy in the European Union, Bryssel 2008,

www.eesc.europa.eu ISBN 928-92-830-08-59-0.

(3)  EUVL C 234, 22.9.2005.

(4)  Euroopan unionista tehdyn sopimuksen konsolidoitu versio Lissabonin sopimuksen tultua hyväksytyksi, EUVL C 115, 9.5.2008.

(5)  Eräissä jäsenvaltioissa, Euroopan parlamentissa, Euroopan komissiossa ja ETSK:ssa tämäntyyppisiä yrityksiä kutsutaan osuus- ja yhteisötalouden yrityksiksi. Tämä on sosiologinen luokka, ei oikeudellinen käsite.

(6)  Ks. esimerkiksi asiat C-180/98–C-184/98 (Pavlov) ja C-352/85 (Bond van Adverteerders).

(7)  Viimeisten 50 vuoden ajan taloustiedettä käsittelevässä kirjallisuudessa on korostettu puolueettomien toimintojen monimuotoisuutta yhtiömuodon mukaan, vrt. B. Ward (1958), E.D. Domar (1967), J. Vanek (1970), J. Meade (1972) ja J. L. Monzón (1989). Mainintoja tekijöistä alaviitteessä 1 mainitussa teoksessa Manual forDrawing up the Satellite Accounts of Companies in the Social Economy.

(8)  Joissakin tapauksissa suuryrityksissä ei ole lainkaan osakkeenomistajia eivätkä ne jaa voittoja millään tavalla. Eräissä Euroopan maissa säästöpankit toimivat tällä tavoin. On myös suuria yrityksiä, osuuskuntia, jotka laskevat liikkeeseen osakkeita, joita ei ole listattu pörssissä, tai sosiaalivakuutusyhtiöitä, jotka toimivat oman pääomansa varassa jäsenten hankkiman pääoman sijaan.

(9)  www.forbes.com, The Global 2000, 4.2.2008.

(10)  EUVL C 120, 20.5.2005, s. 10 (kohta 2.1); EUVL C 112, 30.4.2004, s. 105 (kohta 1.7); EUVL C 182, 4.8.2009, s. 30 (Small Business Act).

(11)  KOM(2008) 394 lopullinen – ”Pienet ensin” – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act).

(12)  Komission direktiivi 93/84/ETY, annettu 30 päivänä syyskuuta 1993, jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annetun komission direktiivin 80/723/ETY muuttamisesta (EYVL L 254, 10.12.1993, s. 16).

(13)  A. Colli, P. Fernández ja M. Rose, (2003): National Determinants of Family Firm Development? Family Firms in Britain, Spain and Italy in the Nineteenth and Twentieth Centuries, Enterprise & Society, 4, s. 28–64.

(14)  The Social Economy in the European Union, ks. alaviite 2.

(15)  Euroopan parlamentin mietintö osuus- ja yhteisötaloudesta (2008/2250 (INI)).

(16)  Komissio viittaa ”sosiaalitalouden” alaan lukuisissa asiakirjoissa, esim. KOM(2004) 18 lopullinen, tiedonanto osuuskuntien edistämisestä Euroopassa (kohta 4.3.).

(17)  Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on kolmannen sektorin kysymyksiä käsittelevä virasto (Office of the Third Sector, OTS), jonka toiminta käsittää vapaaehtoiset ja yhteisöjen ryhmät, sosiaaliset yritykset, hyväntekeväisyysjärjestöt, osuuskunnat ja keskinäiset yhtiöt ja yhteisöt, toisin sanoen samat yritykset, joita tässä asiakirjassa kutsutaan osuus- ja yhteisötalouden yrityksiksi. Kyseinen elin, The Office of the Third Sector (OTS), on Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen alainen valtion keskusvirasto (www.cabinetoffice.gov.uk).

(18)  Mietintö (2008/2250(INI)). Ks. alaviite 14.

(19)  Vuoden 1995 EKT:ssa ryhmitellään kaikki ne organisaatiot, joiden taloudellinen toiminta on samanlaista (EKT 95, kohta 2.18), viiteen laajaan sektoriin (EKT 95, taulukko 2.2): a) yritykset ja asuntoyhteisöt (S.11), b) rahoitus- ja vakuutuslaitokset (S.12), c) julkisyhteisöt (S.13), d) kotitaloudet (S.14) ja e) kotitalouksia palvelevat, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt (S.15). Vuoden 1995 ETK:ssa luokitellaan myös eri tuotantoyksiköt toimialoihin, jotka harjoittavat samaa tai samantyyppistä toimintaa (EKT 95, kohta 2.108). Ne jaetaan viiteen eri tasoon, joissa on vastaavasti 60, 31, 17, 6 ja 3 toimialaa. (EKT 95, liite IV).

(20)  Mietintö (2008/2250 (INI)). Ks. alaviite 14.

(21)  Osuus- ja yhteisötalouden yritykset tarjoavat suoraan kokopäivätyötä 11 miljoonalle eurooppalaiselle. Näitä yrityksiä on mukana kaikessa taloudellisessa toiminnassa, sekä kovan kilpailun aloilla, kuten rahoitusalalla tai maataloudessa, että innovatiivisilla aloilla, kuten yksittäisille henkilöille tarjottavissa palveluissa tai uusiutuvien energialähteiden alalla.

(22)  ETSK (2008): The Social Economy in the European Union. Ks. alaviite 2.

(23)  KOM(2004) 18 lopullinen – Tiedonanto osuuskuntien edistämisestä Euroopassa, kohta 4.3.

Tässä suhteessa osuus- ja yhteisötalouden eri muotojen panos muun muassa Italian Trenton ja Espanjan Andalusian kaltaisten alueiden taloudelliselle kehitykselle on tuttua.

(24)  Trimble, Robert: It's time for social entreprise to realise its potential, aikakausijulkaisussaThe Bridge, s.17, www.ipt.org.uk

(25)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Yrittäjyyttä suosiva ajattelutapa ja Lissabonin ohjelma”, EUVL C 44, 16.2.2008, s. 84.

(26)  Huomattakoon, että eräät organisaatiot, kuten Cooperatives Europe, tutkivat parhaillaan soveltuvuuttaan osallistua työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskeviin kuulemisiin.

(27)  ETSK:n lausunnot EUVL C 182, 4.8.2009, s. 71 ja EUVL C 228, 22.9.2009, s. 149-154.

(28)  Komission toteutettavuustutkimuksessa eurooppalaisia säätiöitä koskevasta perussäännöstä arvioidaan, että näiden esteiden kustannukset eurooppalaisten säätiöiden rajatylittävälle toiminnalle ovat vuosittain 90–100 miljoonaa euroa.

(29)  CIRIEC-Espanja, Review of Public, Social and Cooperative Economy N:o 58, elokuu 2007 (www.ciriec.es), B. Fernández Feijóo ja M. J. Cabaleiro: Clasificación del capital social de la sociedad cooperativa: una visión crítica (Kriittinen näkemys osuuskuntien sosiaalisen pääoman luokittelusta).

(30)  EU:n rahoitusvalvontaa käsittelevän korkean tason työryhmän raportti, helmikuu 2009, http://ec.europa.eu/internal_market/finances/docs/de_larosiere_report_en.pdf, suositus 4, s. 21).

(31)  EUVL C 234, 22.9.2005 ja KOM(2004) 18 lopullinen.

(32)  EUVL C 117, 26.4.2000, s. 52 (kohta 8.3.1). Myös EYVL C 117, 26.4.2000, s. 57. Euroopan komissio erottaa toisistaan ”valtiontuen” ja ”yleiset toimenpiteet”. Viimeksi mainittuihin sisältyvät ”ympäristö-, tutkimus-, kehitys- ja koulutusinvestointeja koskevat verohelpotukset hyödyttävät vain kyseisiä investointeja tekeviä yrityksiä, mutta myöskään niitä ei välttämättä katsota sen seurauksena valtiontuiksi” (Komission tiedonanto valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen, EYVL C 384, 10.12.1998, s.3, tiedonannon kohta 14). Euroopan unionissa suuryritykset ovat aktiivisimpia tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Esimerkiksi Espanjassa 27,6 prosenttia suuryrityksistä investoi tutkimukseen ja kehittämiseen, kun taas vain 5,7 prosenttia alle 250 työntekijää työllistävistä yrityksistä investoi tutkimukseen ja kehittämiseen vuodelta 2007 peräisin olevien tietojen mukaan, www.ine.es

(33)  Komission tiedonanto KOM(2008) 394 lopullinen. Ks. alaviite 10.

(34)  KOM(2004) 18 lopullinen.

(35)  ETSK:n lausunto komission tiedonannosta KOM(2004) 18 lopullinen, EUVL C 234, 22.9.2005, s. 1, lausunnon kohta 4.2.3.

(36)  Osuus- ja yhteisötalouden yritysten satelliittitilinpidon laatimista koskeva opas. Ks. alaviite 1.


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/29


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Reilun kaupan elintarviketuotteet: itsesääntelyä vai lainsäädäntöä?” (oma-aloitteinen lausunto)

2009/C 318/06

Esittelijä: Hervé COUPEAU

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 10. heinäkuuta 2008 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

”Reilun kaupan elintarviketuotteet: itsesääntelyä vai lainsäädäntöä?”

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Hervé COUPEAU.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (lokakuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 164 puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   Maataloustuotteiden reilun kaupan tarkoituksena on tuoda kansainväliseen kauppaan periaate kaupasta saatavien tulojen entistä oikeudenmukaisemmasta jakautumisesta, jotta kehitysmaiden tuottajat voisivat käynnistää

taloudellisen kehityksen prosessin (tuotantoketjujen strukturointi, toimialojen organisointi jne.)

sosiaalisen kehityksen prosessin (terveysalan ja koulutuksen rakenteet jne.)

ympäristönhoitoprosessin (biodiversiteetin suojelu, hiilidioksidipäästöjen hallinnointi jne.).

1.2   Eurooppa tarjoaa reilulle kaupalle suurimmat markkinat noin 65 prosentin osuudella maailmanmarkkinoista. Tuotteita myydään postimyynnissä, internetissä, ateriapalvelujen yhteydessä, laitosten ja erilaisten yhteisöjen ylläpitämissä myyntipisteissä sekä kaupallisesti toimivissa vähittäiskaupoissa. 25:ssa unionin jäsenvaltiossa on kaikkiaan 79 000 myyntipistettä, ja niiden liikevaihto oli vuonna 2008 yli 1,5 miljoonaa euroa. Myynti on kasvanut suhteellisen vakaasti, 20 prosenttia vuodessa. Kyseinen luku on kuitenkin edelleen hyvin vaatimaton verrattuna eurooppalaisen maatalous- ja elintarvikealan 913 miljardin euron liikevaihtoon vuonna 2007.

1.3   Sertifioinnissa sovelletaan kahta toisiaan täydentävää lähestymistapaa: tuoteperusteista (reilun kaupan maailmanlaajuinen järjestö Fairtrade Labelling Organizations International FLO on asettanut standardit kaikkiaan 18 elintarvikekategorialle) ja prosessiperusteista (World Fair Trade Organization WFTO sertifioi tärkeimpien reilun kaupan organisaatioiden toimitusketjut ja hallintajärjestelmät sekä kehittyneissä että kehitysmaissa). Molemmat toimijat ovat parantaneet kuluttajille annettavia takeita ja pystyneet vähentämään väärinkäytöksiä niiden yritysten taholta, jotka pyrkivät hyötymään tästä eettisen kaupan muodosta välittämättä merkittävimpien kansainvälisten kehitysyhteistyöjärjestöjen asettamista kriteereistä.

1.4   Sertifioinnilla on myös edistettävä tehokkaasti reilua kauppaa ja suojeltava pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka haluavat osallistua siihen.

1.4.1

Sertifioinneissa pyritään ottamaan huomioon reilun kaupan moniulotteinen luonne:

Kaupallinen ulottuvuus auttaa pääsemään tasapainoiseen suhteeseen, josta on hyötyä heikossa asemassa oleville etelän tuottajille ja työntekijöille.

Kehitykseen liittyvä ulottuvuus toteutuu siten, että vahvistetaan tuottajaorganisaatioita taloudellisesti, teknisesti ja toiminnallisesti.

Koulutukselliseen ulottuvuuteen kuuluu kansalaisille ja eteläisten valtioiden kumppaneille suunnattu tiedotus ja valistus.

Poliittisessa ulottuvuudessa sitoudutaan entistä oikeudenmukaisempiin tavanomaisen ulkomaankaupan sääntöihin.

1.4.2

Itsesääntelyssä havaitusta edistymisestä huolimatta ETSK kiinnittää huomiota tarpeeseen ottaa mallin lähtökohdaksi eurooppalainen sertifiointijärjestelmä, joka muiden periaatteiden ohella edellyttää, että teknisten erittelyjen noudattamiseen sovelletaan ulkopuolista valvontaa, josta huolehtii kyseisiin tehtäviin akkreditoitu riippumaton elin. Tämä ei luonnollisesti saa heikentää elintarvikkeiden markkinoille saattamista koskevan sitovan yleislainsäädännön noudattamista.

2.   Johdanto

2.1

Käsillä olevassa lausunnossa käsitellään nimenomaisesti reilua kauppaa eli vaihtoehtoista kaupallista kumppanuutta, joka luo yhteyden tuottajan ja kuluttajan välille ja joka on kehittynyt viimeksi kuluneina vuosikymmeninä reilun kaupan liikkeen puitteissa. On olemassa myös muita kaupan alan järjestelmiä, joilla kuluttajat pyritään vakuuttamaan siitä, että tuotteet ja palvelut ovat luonteeltaan enemmän tai vähemmän kestäviä, mutta niitä ei käsitellä tässä lausunnossa, sillä nämä järjestelmät eivät täytä kaikkia kohdassa 1.4.1 mainittuja reilun kaupan kriteerejä.

2.2

Reilun kaupan kehittymisen taustalla on pyrkimys luoda taloudellisia suhteita tuottajiin, jotka toimivat kansainvälisessä kauppavaihdossa marginaaliseen asemaan jääneissä kehitysmaissa. Reilu kauppa kuuluu kestävän kehityksen piiriin, ja se tuo mukanaan merkittäviä yhteiskunnallisia haasteita eteläisille maille. Reilun kaupan tavoitteena on vähentää köyhyyttä erityisesti siten, että tuetaan tuottajaorganisaatioita. Pohjoisissa maissa sen avulla pyritään edistämään entistä kestävämpää kulutusmallia.

2.3

Ala on vielä nuori ja kehittyvä, ja se kasvaa huomattavasti. Eurooppalaiset kuluttajat kiinnittävät siihen myös entistä enemmän huomiota.

2.4

Kuluttajien luottamusta on kuitenkin vielä vahvistettava, sillä vaikka reilu kauppa vetoaa heihin, monien mielestä tietoa ei ole riittävästi saatavilla ja monet saattavat ajatella, että suuret yritykset tai suuret kauppaketjut voivat käyttää järjestelmää väärin.

2.5

Erikoistuneet jakelukanavat tarjoavat reilun kaupan tuotteille joka tapauksessa edelleenkin tärkeimmät markkinat. Kyseisiä rakenteita on paljon, ne ovat kooltaan pieniä, ja kuluttajat arvostavat niitä.

3.   Taustaa

3.1

Vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien julistuksen 23 artiklassa todetaan seuraavaa: ‘Kullakin työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon. ”

3.2

Reilua kauppaa alettiin harjoittaa 50-luvulla Yhdysvalloissa ja sitten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja lopulta muualla Euroopassa. Reilu kauppa merkitsee sitä, että tiedostetaan teollisuusmaiden tuontiketjujen aiheuttamat yhteiskunnalliset ja ympäristöhaitat.

3.3

Vuonna 1964 Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD toi esille kaupan ehtojen erot ja varoitti kansainvälistä yhteisöä siitä, että kansainvälisen kaupan säännöt ovat inhimilliseltä ja sosiaaliselta kannalta kestämättömiä. Eteläiset maat toivat esille oikeudenmukaisen kaupan tarpeen (Trade, not aid).

3.4

Reilun kaupan merkkipaaluja

1860 – Eduard Douwes Dekkerin kirjoittama kirja ”Max Havelaar” julkaistaan.

40-luvun loppu – Yhdysvaltalaiset Ten Thousand Villages ja SERRV alkavat käydä reilua kauppaa etelän maiden köyhien yhteisöjen kanssa.

50-luvun loppu – Yhdistyneen kuningaskunnan Oxfam ryhtyy markkinoimaan kaupoissaan kiinalaisten pakolaisten valmistamia käsityöläistuotteita.

1957 – Alankomaiden katoliset nuoret perustavat yhdistyksen, jonka tarkoituksena on tuoda maahan kehitysmaiden tuotteita.

1964 – Yhdistyneen kuningaskunnan Oxfam perustaa ensimmäisen vaihtoehtoisen kaupankäynnin järjestön (Alternative trading organization, ATO).

1967– Alankomaihin perustetaan ensimmäinen reilun kaupan järjestö.

1969– Alankomaissa avataan ensimmäinen reilun kaupan liike.

1971– Bangladeshiin perustetaan ensimmäinen reilun kaupan osuuskunta (The Jute Works).

1973 – Alankomaissa aletaan myydä reilun kaupan kahvia.

1988 – Ensimmäinen reilun kaupan Max Havelaar -merkki myönnetään kahville.

1989 – Perustetaan vaihtoehtoiseen kaupankäyntiin keskittyvä International Fair Trade Association (IFAT), josta tulee sittemmin World Fair Trade Organization (WFTO).

1990 – Perustetaan Euroopan reilun kaupan maahantuojajärjestö EFTA (European Fair Trade Association).

1993 – Saksassa otetaan käyttöön Transfair-merkki.

1994 – Reilun kaupan tee tuodaan markkinoille.

Luodaan eurooppalaisten maailmankauppojen verkosto NEWS (Network of European World Shops).

1996 – Alankomaissa ryhdytään markkinoimaan reilun kaupan banaaneja.

1997 – Merkkejä jakavat tahot (Max Havelaar, Transfair, Rättvisemärkt, Fair Trade jne.) yhdistyvät ja perustavat reilun kaupan maailmanlaajuisen järjestön Fairtrade Labelling Organizations International (FLO). Monoprix ja Auchan ottavat valikoimiinsa reilun kaupan kahvin.

1998 – Reilun kaupan järjestöt (FLO, IFAT, NEWS ja EFTA) muodostavat yhdessä FINEn.

2004 – Ranskassa osa ruokaloista ottaa valikoimiinsa reilun kaupan tuotteita.

3.5

Maailman kauppajärjestön säännöissä ei oteta huomioon inhimillisiä, sosiaalisia eikä ympäristönäkökohtia. Tarve vastustaa tällaista tilannetta saa ihmiset kiinnostumaan kaupankäynnin inhimillisistä muodoista. Näille ihmisille reilu kauppa on osoitus siitä, että toisenlainen maailma on mahdollinen. Reilu kauppa edistää avoimuutta, hyvää hallintoa ja vastuunottoa ja siten myös osaltaan kestävää kehitystä.

4.   Esittely

4.1

Reilun kaupan ja yleisesti eettisen, vastuullisen ja kansalaislähtöisen kulutuksen haasteena on määrittää keinot, joilla pyritään vakiinnuttamaan väestön keskuudessa saavutettu suosio seuraavin tavoin:

Varmistetaan, että reilun kaupan toiminta on avointa, selkeää ja ymmärrettävää.

Taataan, että ostoksesta koituu hyötyä kehitysmaiden maatilojen kehittämiselle.

4.2

ETSK panee merkille, että reilun kaupan standardien muotoilussa on otettu huomioon työntekijöiden perusoikeudet (ILO), ympäristönormien noudattaminen ja biodiversiteetin kunnioittaminen sekä se, että tuottajat saavat kansainvälistä kauppaa käydessään entistä paremmat korvaukset.

4.3

Kaupan ja reiluuden yhdistäminen voi vaikuttaa joistakin ristiriitaiselta, sillä markkinoiden lait eivät tunne inhimillisiä arvoja. 2000-luvun suurimpana haasteena on kuitenkin kaupan ja sosiaalisen vuoropuhelun yhdistäminen siten, että pyritään entistä oikeudenmukaisempaan maailmankauppaan. ETSK haluaa antaa tähän oman panoksensa. Reilu kauppa voi mahdollistaa kestävän kehityksen tarjoamalla entistä paremmat kaupan ehdot ja takaamalla Dohan kierroksen ulkopuolelle jääneiden tuottajien ja työntekijöiden oikeudet.

4.4

Uudet merkit ja käytännesäännöt, joita reilun kaupan käytänteitä soveltavat uudet toimijat lanseeraavat, aiheuttavat sekaannusta kuluttajien keskuudessa. Vaarana on toiminta-ajatuksen, sen periaatteiden ja sitä määrittävien kriteerien heikkeneminen ja se, että viite- ja takuujärjestelmien moninaisuus mahdollistaa taloudellisen opportunismin. Tämä perustuu takuujärjestelmiin, jotka ovat halvempia niille, jotka vastaavat järjestelmän aiheuttamista kustannuksista yleensä ketjun loppupäässä, mutta joissa myös osallistutaan vähäisemmässä määrin kehitysmaiden tukemiseen. Komitea kannattaa reilun kaupan organisaatioiden suorittamaa kansainvälistä sertifiointia (ks. edellä esitetyt terminologiaehdotukset), jossa käytetään aina riippumatonta ja akkreditoitua valvontaelintä sekä noudatetaan luonnollisesti voimassa olevaa elintarvikelainsäädäntöä.

4.5

ETSK toivoo, että kaikilla reilun kaupan tuotteilla olisi samat kriteerit kaikissa Euroopan unionin maissa. Toistaiseksi ei ole olemassa oikeudellisesti pätevää virallista eurooppalaista määritelmää. ETSK kannattaa FINEn (verkosto, jonka FLO, IFAT, NEWS ja EFTA muodostavat) hyväksymää ja komission hiljattain reilusta kaupasta antamassa tiedonannossa (1) käytettyä yhteistä määritelmää:

Reilu kauppa on kauppakumppanuutta, joka perustuu vuoropuheluun, avoimuuteen ja kunnioitukseen ja jolla pyritään oikeudenmukaisempaan kansainväliseen kauppaan. Se tukee kestävää kehitystä tarjoamalla paremmat kaupankäyntiolosuhteet syrjäytyneille tuottajille ja työntekijöille ja turvaamalla heidän oikeutensa erityisesti Etelässä.

Kuluttajien tukemat reilun kaupan järjestöt osallistuvat aktiivisesti tuottajien tukemiseen, tiedottamiseen ja kampanjointiin kansainvälisen kaupan sääntöihin ja käytäntöihin tehtävien muutosten puolesta.”.

5.   Tuottajat (periaatteet)

5.1

Reilulla kaupalla pyritään siihen, että tuottajat saavat asianmukaiset, vakaat korvaukset, joiden lähtökohtana on, että heidän tulonsa riittävät elämiseen. Kunkin alueen ja maan tuottajaorganisaatiot ja ammattiliitot määrittelevät ne.

5.2

Hinnan tulee määräytyä keskimääräisten tuotantokustannusten pohjalta siten, että otetaan huomioon

paikallisen työvoiman käyttämä aika, josta maksetaan asianmukaisen elintason takaava palkka

keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä tarvittavat investoinnit, jotta voidaan noudattaa reilun kaupan taloudellisia, ympäristöllisiä ja sosiaalisia standardeja

markkina-analyysi

reilun kaupan toimijoiden valtaosan poliittiset valinnat: 60 prosentin ennakkorahoitus tuottajille ennen sadonkorjuuta, tuottajien ja jakelijoiden välisten suhteiden vakauttaminen tuottajien markkinamahdollisuuksien ja jakelijoiden toimitusten varmistamiseksi.

5.3

Reiluun kauppaan tulee sisältyä tiettyjä vaatimuksia, muun muassa työvoiman hyväksikäytön ja erityisesti lapsityövoiman käytön torjuminen, ja siinä tulee noudattaa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sääntöjä, vaikka kyseisen maan sosiaalinen lainsäädäntö ei sitä edellyttäisi.

5.4

Reilun kaupan yhteydessä elintarvikkeista suoritetaan etukäteen osittainen maksu, jotta tuottajat voivat rahoittaa raaka-ainehankintansa.

5.5

Elintarvikkeiden tuotantoprosesseissa on ehdottomasti kunnioitettava luontoa ja luonnonvaroja ja noudatettava Euroopan unionissa sovellettavaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.

5.6

Reilu kauppa mahdollistaa sosiaalisesti hyödyllisten työpaikkojen luomisen sekä tuotantoketjun alku- että loppupäässä. (Samalla mahdollistetaan myös se, että heikoimmassa asemassa olevat saavat ihmisarvoista työtä.)

5.7

Reilu kauppa varmistaa todellisen jäljitettävyyden ja toimintojen täydellisen, jatkuvan ja julkisen avoimuuden ketjun kaikissa vaiheissa (konteksti, hinta, marginaali jne.).

5.8

Reilulla kaupalla tulee mahdollistaa solidaarinen kaupankäynti kestävän kehityksen puitteissa.

5.9

Reilua kauppaa tulee arvioida ainoastaan toimien ja yksityiskohtaisten sitoumusten eikä hyvien aikomusten pohjalta.

5.10

Reilu kauppa on vakiintunut keino edistää ihmisiä kunnioittavaa, uutta maailmanlaajuista elintarvikepolitiikkaa.

6.   Tuotteet

6.1

Elintarviketuotteet muodostavat suurimman osan reilun kaupan liikevaihdosta. Tuotteista tärkein on kahvi. Kaupan on myös teetä, suklaata, kuivattuja hedelmiä, mausteita, riisiä, viljatuotteita, sokeria, hunajaa ja hilloja. Hiljattain on markkinoille tullut tuoretuotteita, mutta hitaan kierron takia ne ovat reilussa kaupassa marginaalisessa asemassa. Myynti on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti, kun kuluttajaosuuskunnat ja muut yksityissektorin vähittäiskauppiaat ovat ottaneet reilun kaupan tuotteita valikoimiinsa.

6.2

Kehitysmaiden pientuottajien tilannetta parantavan reilun kaupan tulisi tarjota mahdollisuus muodostaa kehittyneitä tuotantoketjuja, jolloin voitaisiin luoda sosiaalisesti kestäväpohjaisia työpaikkoja.

6.3

Reilussa kaupassa on painotettava tarvetta vaikuttaa suurimpiin ketjuihin, jotta prosessi saisi poliittisesti entistä enemmän painoarvoa, mutta samalla olisi kuitenkin kunnioitettava tuottajien etuja.

7.   Keskeiset maat

7.1

Reilun kaupan maataloustuotanto keskittyy yksinomaan etelän maihin. Vaikka itse kaupankäyntiprosessi on melko avoin, reilu kauppa on tuonut esille sen, että tuottajan osuus kuluttajan maksamasta hinnasta on pieni (100 kulutetusta eurosta palautuu vain 20 euroa), ja paljastanut sen, paljonko lisäarvosta (jalostus ja vähittäismyynti) jää kehittyneisiin maihin. Todellinen kysymys onkin se, miten reilun kaupan avulla voidaan muuttaa pysyvästi kansainvälisen kaupan sääntöjä.

8.   Lainsäädäntö vai sertifiointi

8.1

Komitea katsoo, että kuluttajille voidaan antaa parhaimmat takeet sertifioinnilla. Sertifiointi on ulkopuolisen, (akkreditointimenettelyn välityksellä) valtuutetun ja puolueettoman elimen tekemä tarkistusprosessi. Sillä voidaan vahvistaa, että palvelu, tuote tai prosessi vastaa erittelyssä (joka voi olla säännöstö tai jokin muu) asetettuja vaatimuksia. Sertifiointi ja akkreditointi kuuluvat molemmat tarkistusmenettelyyn, mutta akkreditoinnissa todennetaan toimivaltuudet, kun taas sertifioinnissa varmennetaan erittelyn noudattaminen. Reilun kaupan ja yleisesti eettisen, vastuullisen ja kansalaislähtöisen kulutuksen haasteena on määrittää keinot, joilla pyritään vakiinnuttamaan saavutettu menestys. Näin voidaan

1)

varmistaa, että reilun kaupan toiminta on avointa, selkeää ja ymmärrettävää; tältä osin onkin ryhdyttävä tiedotustoimiin kontekstin ja haasteiden selittämiseksi

2)

taata se, että elintarvikeostoksesta koituu hyötyä kylälle, kyläläisille ja kehitysmaiden maatilojen kehittämiselle.

8.2

Reilun kaupan piirissä onkin luotu takuujärjestelmiä, joiden legitimiteetti perustuu neuvotteluihin ja eri osapuolien osallistumiseen.

FLO:n takuujärjestelmässä määritellään tuotteita koskevat erittelyt.

WFTO:n erittelyt ja ohjeistot koskevat reiluun kauppaan osallistuvissa rakenteissa noudatettavia käytänteitä.

8.3

FLO ja WFTO pyrkivät kehittämään takuujärjestelmiensä täydentävyyttä. Tavoitteena on löytää yhtymäkohtia ja yhtenevyyksiä niiden soveltamien lähestymistapojen välillä. Toistaiseksi on päästy vasta tilannekatsauksen tasolle.

8.4

Tällaiset tarkistusjärjestelmät ovat välttämättömiä. Korkeatasoiset takuut ovat olennaisia, jotta voidaan välttää erilaisten lainsäädäntöjen nopea lisääntyminen pohjoisissa maissa ja suojella kuluttajien etuja. Reilun kaupan organisaatiot ovatkin laatineet yhdessä kansainväliset vaatimukset ja sopineet reilun kaupan periaatteiden peruskirjasta (Charter of Fair Trade Principles). Niiden on jatkettava yhteistyötään ja laadittava tuottajien yhteinen sertifiointijärjestelmä.

9.   Kehitysavun ehdot

9.1

Reilu kauppa vähentää osaltaan köyhyyttä mutta kuitenkin siten, että kestävän kehityksen perusteet otetaan huomioon.

9.2

Euroopan unionin ulkopolitiikalla tuetaan kehitysmaiden maataloutta. Tuen ehdoksi voitaisiin asettaa pienien maataloustuottajien kannustaminen siirtymään reilun kaupan tuotteiden tuottajiksi, jolloin edistettäisiin kyseisten maiden kestävää kehitystä.

10.   Reilun kaupan haasteet

10.1

Reilu kauppa perustuu kiistatta kaupalliseen, sosiaaliseen, koulutukselliseen ja poliittiseen dynamismiin, joka innostaa paikallisia ja kansainvälisiä toimijoita.

10.2

Reilu kauppa on sosioekonominen innovaatio, jota kansalaisyhteiskunta vie eteenpäin kansainvälisen kaupan käytäntöjen muuttamiseksi, jotta ihmiset otettaisiin entistä paremmin huomioon. Olisi tarpeen

huolehtia siitä, että reilu kauppa vaikuttaa edelleenkin yritysten sosiaaliseen ja ekologiseen vastuuseen

muokata sen sosiaalista perustaa ammattiliittojen, kuluttajajärjestöjen, ympäristöjärjestöjen ja paikallisia tuottajia edustavien ammatillisten yhteenliittymien kanssa

laajentaa ja monipuolistaa sen markkinoita, sillä reilun kaupan tuotevalikoimia ja verkostoja on laajennettava

parantaa lisäarvon uudelleenjakamista tuottajille

tukea eteläisten maiden tuottajien järjestäytymistä niiden riippumattomuuden lisäämiseksi

edistää paikallista kehitystä sekä parantaa perusoikeuksia, taloudellisia oikeuksia, sosiaalisia oikeuksia ja kulttuurioikeuksia

parantaa yleisesti tavanomaisen kaupan sääntöjä ja käytänteitä.

11.   Onko kauppa reilua myös eurooppalaisten tuottajien kannalta?

11.1

Kaikki reilun kaupan maataloustuotteet ovat peräisin kehitysmaista. Eräitä tuotteita, esimerkiksi sokeria, viiniä ja banaaneita, tuotetaan kuitenkin myös Euroopassa tiukempia sosiaalisia sääntöjä noudattaen, mikä saattaa aiheuttaa lisäkustannuksia reilun kaupan tuotteisiin verrattuna.

11.2

Jotta tällainen vaikea tilanne voitaisiin välttää, kyseisille aloille olisi perustettava kansainvälinen tuottajaorganisaatio, jotta päästäisiin kaikkien kannalta edullisiin kompromissiratkaisuihin.

12.   Reilu kauppa – uusi perusta taloudelle

12.1

Monet ihmisoikeusjärjestöt vastustavat maailmankaupan (WTO) järjestelyjä.

12.2

Reilun kaupan eri toimijat ja osapuolet erottuvat maailmanmitassa sekä määrällisesti että laadullisesti. Itse asiassa se, että ne kattavat laajan valikoiman reilun kaupan aloja, antaa järjestelmälle sisällön ja mahdollisuuden siihen, että reilulla kaupalla on merkittävää vaikutusta.

Bryssel 1 päivänä lokakuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  KOM(2009) 215 lopullinen.


Liite I

Marginaalin palautuminen tuottajille tavanomaiseen kauppaan verrattuna

Kauppa

Kahvi

Darjeeling-tee

Sokeri

Kvinoa

Basmatiriisi

Tavanomainen

5 %

7 %

2,5 %

6,7 %

6,5 %

Reilu kauppa

17 %

9,5 %

3,8 %

8,5 %

9,5 %


Liite II

Esimerkki Max Havelaar -thairiisin hinnan muodostumisesta:

tuottaja 15 %

jalostuskustannukset 26 %

oikeudet 2 %

pakkaus- ja jakelukustannukset 57 %


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/35


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Epäsuotuisassa asemassa olevat alueet – pohjoinen ulottuvuus” (oma-aloitteinen lausunto)

2009/C 318/07

Esittelijä: Kaul NURM

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Epäsuotuisassa asemassa olevat alueet – pohjoinen ulottuvuus.”

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Kaul NURM.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 175 puolesta ja 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Yhteisen maatalouspolitiikan perustavoitteet, mm. ruokahuollon takaaminen, ovat edelleen ajankohtaisia ja edellyttävät maataloustuotannon säilyttämistä koko EU:n alueella ja myös pohjoisilla alueilla.

1.2

Käsillä olevassa lausunnossa keskitytään luonnosta, ilmastosta ja maantieteellisestä sijainnista johtuviin EU:n pohjoisten alueiden erityispiirteisiin ja ongelmiin. EU:n pohjoisten alueiden maataloustuotantoa rajoittaa kylmä pohjoinen ilmasto, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia viljelylle suotuisammissa ilmasto-oloissa toimiviin maataloustuottajiin verrattuna.

1.3

Pohjoisilla alueilla maatalouden tuotantokustannukset ovat suuremmat ja tuottavuus on oleellisesti pienempi kuin suotuisammilla maataloustuotantoalueilla. Kannattavuuden jatkuva lasku ja samalla tuottajien motivaation heikentyminen vaarantavat maatalouden jatkumisen Euroopan pohjoisilla alueilla. Näitä vaaroja voidaan välttää soveltamalla asianmukaisia maatalouspolitiikan välineitä.

1.4

Maatalousmaan käyttö on taattava myös epäsuotuisassa asemassa olevilla pohjoisilla alueilla, jotta voidaan varmistaa perinnemaisemien ja ekologisesti arvokkaiden alueiden säilyminen. Tämä on mahdollista saavuttaa epäsuotuisassa asemassa oleville alueille osoitetun tuen avulla, mutta se edellyttää, että tukia suunnataan entistä enemmän alueille, joilla maanviljelyn loppumisen vaara on suurin.

1.5

Todellisten myönteisten vaikutusten saavuttamiseksi on epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden kriteereitä määritettäessä tarkistettava myös rahoitusperiaatteita. Yhtenä mahdollisuutena tulisi pohtia epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden tukien yhdentämistä ensimmäisen pilarin tukien kanssa. Nykyinen järjestelmä, jossa suorat tuet perustuvat aiempien vuosien tuotantomääriin, suosii suotuisassa asemassa olevien alueiden viljelijöitä. Epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden tuki ei ole kompensoinut riittävästi epäsuotuisia tuotanto-olosuhteita alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia haittoja.

1.6

Tukitason määrittelyssä tulisi tulevaisuudessa jokaisella yksittäisellä epäsuotuisassa asemassa olevalla alueella ottaa huomioon luonnonhaittojen ja epäsuotuisten tuotantotekijöiden aiheuttamien lisäkustannusten kokonaismäärä: mitä heikommat luonnonolosuhteet, sitä korkeampi tulisi tukitason olla. Samalla tulisi kuitenkin määritellä myös tukien ala- ja ylärajat.

1.7

Luonnonhaittojen määrittelyssä tulisi ottaa huomioon kasvukauden lämpöasteiden summan ohella myös alueen talvikauden pakkasasteiden summa.

1.8

Pohjoiset alueet sijaitsevat kaukana Euroopan suurista markkinoista, niiden maaseutualueet ovat erittäin harvaan asuttuja ja niiden pellot pirstaloituneita, mikä lisää maataloustuotannon kustannuksia. Epäsuotuisassa asemassa olevia alueita on tuettava niiden asuttuna pitämiseksi ja maataloustuotannon säilyttämiseksi. Näin ollen ETSK suosittaa, että epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden kriteereihin lisätään myös harva asutus ja että laaditaan lisäkriteereitä metsäisten alueiden maataloustuotannon tukemiseksi.

1.9

ETSK suosittaa, että uusien epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden (luonnonhaitta-alueiden) kriteereitä laadittaessa ja määriteltäessä otetaan huomion lausunnossa käsitellyt pohjoisten alueiden luonto-, ilmasto- ja sosiaalitaloudellisten olosuhteiden erot. Yksi mahdollisuus olisi määritellä ne vuoristoalueiden tapaan erityisalueiksi.

2.   Tausta

2.1

ETSK on käsitellyt epäsuotuisassa asemassa olevia alueita aiemmissa oma-aloitteisissa lausunnoissaan (1).

2.2

Euroopan komissio julkaisi 21. huhtikuuta 2009 tiedonantonsa KOM(2009) 161 lopullinen, jossa esitetään epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden määrittelyperiaatteiden muuttamista ja uusien kriteerien asettamista. Komissio suosittelee mm., että epäsuotuisassa asemassa olevia alueita nimitetään tulevaisuudessa luonnonhaitta-alueiksi. ETSK pitää uutta lähestymistapaa tervetulleena.

2.3

EU:n yhtenäismarkkinoilla on taattu tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus, joten maataloustuotantoa ei voida pitkällä aikavälillä harjoittaa ilman erityistukia EU:n pohjoisilla alueilla, joilla yksikkökustannukset ovat suuremmat. Tämä taas vaikuttaa kielteisesti kyseisten alueiden sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen sekä niiden biologiseen monimuotoisuuteen.

2.4

Epäsuotuisessa asemassa olevien alueiden järjestelmää ja sen vaikutusta ei voida vertailla jäsenvaltioiden kesken. Sovellettavien kriteereiden suuren määrän vuoksi nykyiset epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden tukijärjestelmät eivät heijasta riittävän hyvin luonnon- ja ilmasto-olosuhteista johtuvia tuotantoedellytysten eroja eivätkä kompensoi niitä asianmukaisesti eivätkä suhteellisesti.

2.5

Maailmanlaajuisen ja Euroopan pitkän aikavälin elintarvikevarmuuden takaamiseksi maataloustuotannon on jatkuttava myös Euroopan unionin pohjoisilla alueilla. Ennusteiden mukaan maatalouden ilmasto-olot voivat ilmastonmuutoksen vuoksi parantua kyseisillä alueilla seuraavien 50–100 vuoden mittaan, kun taas eteläiset alueet kuivuvat ja Euroopan maataloustuotanto saattaa siirtyä pohjoiseen.

3.   Pohjoisten alueiden erityiset ilmasto- ja luonto-olot, ongelmien yleiskuvaus ja perustelut erityiskohtelulle

3.1

Euroopan unionin pohjoisten alueiden maataloustuotannon erottaa Etelä- ja Keski-Euroopan tuotannosta huomattavasti lyhyempi kasvukausi, viljelyn edellyttämien lämpötilojen oleellisesti alhaisempi summa ja liiallinen kosteus suurimman osan vuotta. Sateet jakautuvat vuosittain epätasaisesti: keväällä ja kesällä – kasvien itämisen, versomisen ja kasvun aikana – ongelmana on sateitten vähyys, kun taas syksyllä sateiden runsaus haittaa oikea-aikaista sadonkorjuuta ja heikentää sadon laatua.

3.2

Pohjoisten alueiden maatalouteen vaikuttaa oleellisesti myös pitkä talvi, jonka seurauksena maanpinta jäätyy. Alimmillaan lämpötila voi pudota jopa -40 celsiusasteen alle. Roudan syvyys riippuu sekä pakkasasteiden summasta että lumipeitteen paksuudesta, ja routa voi ulottua Latviassa ja Virossa metrin ja Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa kahden metrin syvyyteen. Lumen ja roudan sulaminen sekä maaperän lämpeneminen on pitkäaikainen prosessi, jonka seurauksena kevätkylvöt ja kasvukauden alku siirtyvät myöhemmäksi. Leveysasteesta ja meren läheisyydestä riippuen kevätkylvöt tehdään pohjoisilla alueilla huhtikuun lopun ja kesäkuun puolenvälin välisenä aikana. Tämän vuoksi tulisi epäsuotuisessa asemassa olevien alueiden kriteereitä laadittaessa ottaa huomioon myös alueen pakkasasteiden summa.

3.3

Rakennusten perustusten sekä vesi- ja viemäriputkien on oltava routarajaa syvemmällä, ja rakennusten ulkoseinät on eristettävä: tämä lisää rakennuskustannuksia. Myös rakennusten lämmitys ja lumityöt aiheuttavat merkittäviä kustannuksia.

3.4

Koska maatuminen alkoi pohjoisilla alueilla vasta jääkauden päätyttyä, multakerros on kyseisillä alueilla ohuempi ja maa-aines on epäyhtenäinen ja laadultaan vaihteleva. Pohjoisten alueiden maaperä on yleensä myös liian kosteaa ja osittain kivistä ja siinä on liikaa savea, hiekkaa tai turvetta. Tämän vuoksi maaperän parantamiseksi on käytettävä suuria summia ennen kaikkea kuivatusjärjestelmien rakentamiseksi ja huoltamiseksi sekä peltojen lannoittamiseksi kalkilla.

3.5

Pohjoisille alueille tyypillistä on jäätiköiden luoma mäkinen ja pirstaloitunut pinnanmuodostus, missä valta-asemassa ovat vähäravinteiset metsät, kosteikot ja muut luonnonalat. Tämän seurauksena peltoalat ovat pieniä ja hajanaisia. Joillain alueilla tilan peltojen keskimääräinen koko saattaa olla alle hehtaarin, ja pellot ovat hajallaan keskellä metsää varsin kaukana tilan rakennuksista. Tämä estää suurien ja tehokkaiden koneiden käytön ja lisää samalla tilan sisäisiä tuotanto- ja kuljetuskustannuksia. Tämänkaltaisia luonnonhaittoja ei voida lieventää myöskään vaihtoehtoisia viljelmiä valitsemalla tai tuotantoa muulla tavoin järkiperäistämällä. Näin ollen on otettava käyttöön lisäkriteerejä, joissa otetaan huomioon metsäisten alueiden luonnonhaitat. Kriteerinä voisi olla peltoalan hehtaarikohtainen osuus. Tilojen ylimääräiset kuljetuskustannukset tulisi korvata epäsuotuisessa asemassa olevia alueita koskevalla välineellä.

3.6

Pohjoiset maaseutualueet ovat erittäin harvaanasuttuja. Suurten kaupunkien ulkopuolella asukastiheys on alle kymmenen henkeä neliökilometrillä ja syrjäisillä alueilla jopa alle kolme henkeä, minkä vuoksi kuljetuskustannukset ovat korkeat sekä tuotannossa että julkisia ja yksityisiä palveluja käytettäessä. Koneellistumisen vuoksi työn tuottavuus on kasvanut huomattavasti, ja 1900-luvulla Pohjois-Euroopasta onkin hävinnyt merkittävän paljon maaseudun työpaikkoja. Harva asutus ja heikot palvelut ovat osaltaan lisänneet maaltapakoa – monilla tiloilla tuotanto loppuu, kun nuoret eivät halua jatkaa tilanpitoa. Tästä huolimatta maanviljely on metsänhoidon ja matkailun ohella pohjoisilla alueilla maalaiselämän taloudellinen perusta. Maaseutuyhteisöt ovat huomattavan pieniä, minkä vuoksi julkisten palveluiden, esimerkiksi koulutuksen ja harrastustoiminnan, kustannukset ovat muihin alueisiin verrattuna asukasta kohden huomattavasti korkeammat. Elämä harvaan asutulla maaseudulla on kallista, sillä pienestä asukasmäärästä muodostuu sekä tavaroille että palveluille pieni kuluttajaryhmä. Pohjoisten alueiden kaukaisimmat osat sijaitsevat liian etäällä suurista keskuksista päivittäistä työssäkäyntiä tai palveluiden saantia ajatellen. Epäsuotuisessa asemassa olevia alueita koskevalla välineellä tulisi korvata ylimääräiset kuljetuskustannukset niille tiloille, jotka sijaitsevat erityisen pitkällä keskuksista (markkinoista).

3.7

Mitä vähemmän Pohjois-Euroopan maaseutualueilla asuu ihmisiä, sitä kalliimmaksi maalla asuvien elämä muodostuu, sillä heidän on taitettava pitkiä matkoja esimerkiksi käydessään kaupassa, lääkärissä ja koulussa sekä hyödyntäessään palveluja. Tämän vuoksi Pohjois-Euroopan harvaan asutuilla alueilla työpaikkojen säilyttäminen ja luominen niin maataloudessa kuin muillakin aloilla on erityisen tärkeää. Sitä tulisi tukea sekä yhteisellä maatalouspolitiikalla että aluepolitiikalla. Näiden politiikkojen toimeenpanon onnistumisesta riippuu, voidaanko maaseudun ja kaupungin välistä muuttoliikettä tasapainottaa sekä pysäyttää maista luopuminen ja syrjäseutujen taloudellinen ja sosiaalinen näivettyminen. Näiden EU:n syrjäseutujen asuttuna pitämisellä on turvallisuuspoliittinen merkitys koko Euroopan unionille.

3.8

Pohjoisten alueiden metsät ja kosteikot tarjoavat yhdessä laajamittaisen maanviljelyn ja osaksi luonnontilassa olevien ekosysteemien kanssa perustan biologiselle monimuotoisuudelle ja lajikirjolle. Pohjoisilla alueilla pesii lisäksi miljoonia muuttolintuja, jotka saavat ravintonsa pelloilta ja luontaisilta heinämailta.

3.9

Luonnonhaittojen, peltoalojen pirstaloitumisen ja harvan asutuksen aiheuttamien kuljetuskustannusten vuoksi maatalouden tuottavuus ja tuotto ovat pohjoisilla alueilla alhaiset. Tästä puolestaan johtuvat tähänastiset YMP:n periaatteiden mukaiset ensimmäisen pilarin matalat suorat tuet. Jos pohjoisten alueiden luonnonhaitta-alueilla halutaan varmistaa maatalousmaan hyödyntäminen, elintarvikkeiden kestävä tuotanto ja maisemanhoito, maataloustuottajille on taattava tuotannon kannalta suotuisien alueiden tuottajien kanssa vertailukelpoiset tulot. Muutoin asukkaat lähtevät kylistä, maata ei enää viljellä ja hoidetut kulttuurimaisemat metsittyvät ja menettävät viljavuutensa. Yhtenä mahdollisuutena ETSK suosittaa Euroopan komissiolle pohjoisten alueiden erityispiirteiden täydentävää analyysiä sekä mahdollisesti niiden määrittelyä vuoristoalueiden tapaan erityisalueiksi.

3.10

Luonnonhaittojen tyyppi ja laajuus saattaa vaihdella alueittain. Näin ollen tukitason määrittelyssä tulisi jokaisella yksittäisellä epäsuotuisassa asemassa olevalla alueella ottaa huomioon luonnonhaittojen ja epäsuotuisten tuotantoedellytysten aiheuttamien lisäkustannusten kokonaismäärä: mitä heikommat luonnonolosuhteet, sitä korkeampi tulisi tukitason olla. Samalla tulisi määritellä kuitenkin myös tukien ala- ja ylärajat.

4.   Luonnonoloista johtuvat viljelyä rajoittavat seikat, ongelmien kuvaus ja perustelut erityiskohtelulle

4.1

Viljelyyn vaikuttavat pohjoisilla alueilla kylmät talvet, lyhyt kasvukausi, tarvittavien lämpötilojen niukka kertymä ja liiallinen kosteus, joka edellyttää huomattavia investointeja kuivatusjärjestelmien rakentamiseen. Kuivatusjärjestelmien käyttöikä on käytetyistä materiaaleista riippuen noin 30–50 vuotta, minkä jälkeen ne on uusittava. Kuivatusjärjestelmien vuosittaiset huolto- ja korjauskulut aiheuttavat lisäkustannuksia. Kuivatusjärjestelmien rakentaminen ja kunnossapito ovat edellytyksiä liian kosteiden maa-alojen käytölle.

4.2

Maaperä on pohjoisilla alueilla kiteisen kivilajin tai hiekkakiven vuoksi enimmäkseen hapan, joten viljely edellyttää peltojen säännöllistä kalkkilannoitusta 6–8 vuoden välein. Tästä aiheutuu lisäkuluja ph-arvoltaan neutraalin maaperän viljelyyn verrattuna. Kalkkilannoituksessa kyse ei ole maaperän viljavuuden parantamisesta vaan se on välttämättömyys happaman maaperän viljelemiseksi. Samoin sillä lievennetään pysyviä luonnonhaittoja. ETSK:n mielestä happaman maaperän ongelma tulisi ottaa entistä enemmän huomioon epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden määrittelyssä ja uusia kriteerejä laadittaessa.

4.3

Pohjoisilla alueilla vilja on kuivattava erityisissä kuivureissa, sillä korjattavan viljan kosteusaste saattaa olla jopa 30 prosenttia. Viljan varastointi edellyttää, että sen kosteusaste lasketaan kuivatuksella 12–14 prosenttiin. Viljankuivurien rakentaminen vaatii suuria investointeja, ja kuivatukseen kuluva energia on merkittävä lisäkustannus. Kuivureiden ja varusteiden kustannukset ovat jopa 300 000 euroa, ja laitteiston käyttöikä on käyttömäärästä riippuen 10–15 vuotta. Maatiloilta saatujen tietojen mukaan viljankuivauskulut ovat keskimäärin 20–25 euroa tonnilta, vaikka kuivatukseen tarvittavan energian määrä vaihtelee vuosittain viljan kosteudesta riippuen. Kun keskimääräinen viljasato pohjoisilla alueilla on arviolta 3–4 tonnia hehtaarilta, hehtaarikohtaiset lisäkustannukset nousevat 60–100 euroon.

4.4

Kasvilajien on kestettävä kylmää, sillä hallaa esiintyy usein jopa kesäkuussa. Tämän vuoksi sato jää pienemmäksi. Lyhyen kasvukauden vuoksi ei ole mahdollista viljellä pitkän kasvukauden ja korkeampia vuorokausilämpötiloja vaativia satoisia lajeja, kuten rehumaissia, jonka viljely alentaisi huomattavasti myös karjankasvatuskuluja. Tämän vuoksi karjan ruokinta perustuu valtaosin säilörehuun, jonka yksikköhinta on rehumaissia korkeampi.

4.5

Hallanvaara vaikuttaa eniten hedelmäpuiden, marjojen ja vihannesten viljelyyn. Vähintään kerran kymmenessä vuodessa kasvien kukinnan aikana esiintyy niin ankaraa hallaa, että koko sato tuhoutuu. Hallan torjuntaan on olemassa lukuisia mahdollisuuksia, kuten sadetus, savu ja harsot, mutta niiden käyttö aiheuttaa lisäkustannuksia ja -työtä.

4.6

Lyhyen kasvukauden vuoksi kaikki peltotyöt on tehtävä hyvin lyhyessä ajassa. Tämä vaatii normaaliolosuhteisiin verrattuna suurimittaisempaa koneistusta, mikä taas edellyttää keskimääräistä suurempia hehtaarikohtaisia investointeja.

5.   Luonnonoloista johtuvat karjankasvatusta rajoittavat seikat, ongelmien kuvaus ja perustelut erityiskohtelulle

5.1

Pohjoisessa karjan laidunaika on lyhyt (toukokuun puolivälistä syyskuun loppuun). Tämän vuoksi eläimille on varattava talveksi paljon rehua, mikä lisää tuotantokuluja. Talvirehun säilyttämiseksi on myös rakennettava varastoja. Ilmasto-olojen vuoksi heinänteko myöhästyy usein, mikä alentaa heinän ravintoarvoa. Toistuvat sadekuurot heinänteon tai säilörehun teon aikana voivat heikentää rehun laatua.

5.2

Karjankasvatukseen tarvittavien rakennusten ja rakennelmien kustannukset ovat korkeammat kuin lämpimillä alueilla, sillä rakennusten perustusten sekä vesi- ja viemäriputkien on oltava routarajaa syvemmällä (esimerkiksi Virossa vähintään 1,2 metrin syvyydessä).

5.3

Lisäkuluja aiheutuu myös lumen ja liukkauden poistosta tiloilla ja tilusteillä. Routavaurioiden vuoksi teiden pinnoitteet on uusittava 5–10 vuoden välein. Harvan asutuksen vuoksi pohjoisissa maissa on paljon hiekka- ja sorateitä. Niiden huolto ja kunnostus aiheuttaa lisäkustannuksia etenkin keväisten kelirikkovahinkojen korjaamiseksi ja kesäisin pölyn estämiseksi.

5.4

Maidon varastointikulut kiloa kohti ovat harvaanasutulla alueella korkeammat kuin tiheään asutuilla tehoviljelyalueilla, sillä maidonhakua varten on taitettava pitkiä taipaleita. Esimerkiksi monilla merten ja järvien saarilla maidontuotanto on lopetettu, sillä tuotanto ei kuljetuskulujen vuoksi ollut kannattavaa. Myös muiden tuotantotarvikkeiden kuljetus tiloille on kallista.

6.   Pohjoisten alueiden maatalouden ja maalaiselämän säilyminen on tärkeää koko EU:lle.

Maataloustuotannon jatkuminen ja maaseudun asuttuna pitäminen pohjoisilla alueilla on tärkeää koko Euroopan kannalta, sillä näin

varmistetaan kyseisten alueiden väestölle paikallisesti tuotettujen elintarvikkeiden saatavuus ja taataan tulevaisuudessa EU:n ruokahuolto, jos maapallon lämpötila kohoaa

säilytetään työpaikat ja pidetään maaseutu asuttuna

säilytetään ja monilta osin lisätään biologista monimuotoisuutta

pidetään maisemat avoimina ja matkailun kannalta puoleensavetävinä

varmistetaan EU:n raja-alueiden turvallisuus.

Bryssel 30 päivänä syyskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 86; EUVL C 44, 16.2.2008, s. 56 ja EUVL C 120, 16.5.2008, s. 47.


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/39


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Energiatehokkuuspolitiikkojen ja -ohjelmien parantaminen – loppukäyttäjien rooli” (oma-aloitteinen lausunto)

2009/C 318/08

Esittelijä: Claudio CAPPELLINI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 10. heinäkuuta 2008 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Energiatehokkuuspolitiikkojen ja -ohjelmien parantaminen – loppukäyttäjien rooli” (oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Claudio CAPPELLINI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta 2009 – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (lokakuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 126 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) osallistui viimeksi järjestettyyn kuulemiseen erilaisista EU:n energiatehokkuuspolitiikkoihin liittyvistä aiheista ja ulottuvuuksista (ulkoinen ulottuvuus, energia-alan lyhyen ja pitkän aikavälin haasteet, toimituksia ja turvallisuutta koskevat politiikat), tavoitteena taloudellisuuden ja kestävyyden kriteereihin pohjautuva energiapolitiikka. Komitea korostaa, että on tärkeää tuoda esille ja hyödyntää sen yhteistyössä asianomaisten toimijoiden, loppukäyttäjien ja jäsenvaltioiden kanssa järjestämien energiatehokkuuden teemapäivien tuloksia. Tältä pohjalta komitea kehottaa Euroopan komissiota ja uutta Euroopan parlamenttia kiinnittämään runsaasti huomiota komitean aiemmissa lausunnoissaan jo esittämiin seikkoihin. (1)

1.2

ETSK katsoo, että tehokkuuteen ja uusien, ”puhtaiden” teknologioiden suosimiseen tähtäävän energiapolitiikan toteuttaminen voisi olla yksi ratkaisu ympäristöongelmaan. Sen avulla voitaisiin myös vähentää riippuvuutta energiatoimituksista sekä raaka-aineiden korkean hinnan aiheuttamaa haittaa ja seurauksia loppukäyttäjille.

ETSK kehottaa tiivistämään toimia, joiden avulla loppukäyttäjät (varsinkin kuluttajat ja pienyritykset) pyritään saamaan systemaattisesti mukaan Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2007 määrittelemien uusien vaatimusten noudattamiseen ja vallitsevan talouskriisin taltuttamiseen.

1.3

Komitea katsoo, että energian loppukuluttajien – erityisesti pienyritysten, niitä edustavien järjestöjen, julkisen ja yksityisen sektorin yhteenliittymien ja osuustoiminnallisten yritysten – osallistumista voitaisiin edistää eurooppalaisen ja kansallisen sosiaalisen kumppanuuden avulla. Näin myötävaikutettaisiin yhä tehokkaammin energiatehokkuutta ja ”vihreää taloutta” koskevien eurooppalaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Kun tällainen osallistuminen sisällytetään mahdollisimman tarkoituksenmukaisessa muodossa esimerkiksi eurooppalaisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun – myös alakohtaisen vuoropuhelun – asialistaan, voidaan toden teolla edistää työllisyyttä sekä energia-alaan ja uusien palvelujen tarjontaan liittyvien uusien, pätevyyttä vaativien ammattialojen syntyä.

1.4

ETSK katsoo, että energiapolitiikkojen eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamisen tulisi kannustaa myös tehostamaan sisämarkkinoilla ja kotimaisilla markkinoilla kestävän kehityksen strategiaa ja sellaista entistä laajempaa tieteellis-teknistä yhteistyötä, jonka avulla saadaan käynnistettyä uudelleen julkisia ja yksityisiä investointeja, mukaan luettuina EU:n jäsenvaltioiden ”tiiviimmän yhteistyön” muodot.

1.5

ETSK on pettynyt ja huolissaan siitä, että energian loppukäytön tehokkuudesta ei ole tarjolla riittävästi vertailukelpoista ja yksityiskohtaista tietoa. Mm. Eurooppaa koskevia, loppukäyttäjien saatavilla olevia aikasarjoja on niukasti. Tämä vaikeuttaa tilastollisesti vankkojen ja yhdenmukaisten indikaattorien laadintaa.

ETSK on huolissaan jäsenvaltioista, sillä ne eivät ole laatineet kansallisia energiatehokkuutta koskevia toimintasuunnitelmiaan (NEEAP) tarkasteltavana olevassa direktiivissä säädetyssä ajassa.

1.6

ETSK:n mielestä EU:n energiatehokkuuspolitiikkojen täyden kansallisen täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä täytäntöönpanon yhtenäistämiseksi ja tehostamiseksi tulee kiireesti ottaa käyttöön yhteinen eurooppalainen seurantajärjestelmä, jossa yhdistyvät tasapuolisuus, avoimuus ja energialaskujen vertailukelpoisuus. Järjestelmä tulee laatia Euroopan komission ja jäsenvaltioiden yhteistyönä ja sitä valmisteltaessa on kuultava järjestelmällisesti loppukäyttäjien edustajia.

1.7

Lisäksi komitea katsoo, että EU:n energiatehokkuuspolitiikkojen toteutuksen parantamiseksi tulee vahvistaa politiikkojen alakohtaisuutta, jotta niiden seurantaa ja vaikutusarviointeja voidaan lisätä. Energiapolitiikat vaikuttavat eri tavoin taloudellisen toiminnan eri muotoihin: energiaa kuluttaviin yrityksiin (niiden ongelmat vaihtelevat kulutusmäärien, prosessityyppien jne. mukaan) ja erilaisten energiaan liittyvien toimialojen yrityksiin (esim. laitevalmistajat ja -asentajat, energiapalvelujen tuottajat, rakennusyhtiöt). Niillä on paljon vielä piilossa olevia energiansäästömahdollisuuksia.

1.8

ETSK on vakuuttunut siitä, että EU:n ohjelmia – kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa (CIP), Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelmaa (EIE) yms. – on viipymättä yksinkertaistettava, että loppukäyttäjien osallistumista niihin tulee lisätä ja että toimia tulee yhtenäistää ja niiden sirpaleisuutta tulee vähentää, kuten ympäristölainsäädännön noudattamista pk-yrityksissä tukevassa ohjelmassa (ECAP) tehdään. Niinpä komitea ehdottaa uutta integroitua ohjelmaa, jonka avulla kyseistä toimintaa voidaan koordinoida nykyistä paremmin loppukäyttäjien eduksi.

ETSK kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja yrityksiä suuntaamaan riittävästi voimavaroja soveltavaan tutkimukseen ja sen tulosten siirtämiseen loppukäyttäjille, uuden tieto- ja viestintätekniikan käytöstä edistyneillä tekniikan aloilla saataviin säästöihin ja energia-alan kehitys- ja innovaatiotoimintaan sekä laajentamaan alan maailmanlaajuista yhteistyötä.

1.9

ETSK katsoo, että EU:n tulee pikaisesti luoda energiansäästöä paremmin tukevia verotuksellisia ja luotonsaantia helpottavia välineitä ja politiikkoja. Niiden avulla tulee tarjota apua kaikille sellaisille loppukäyttäjille (erityisesti pk-yrityksille ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille), jotka toteuttavat yksin tai yhdessä kumppaniensa kanssa nykyistä tehokkaampia ja kestävämpiä tuotantomalleja.

ETSK tiedostaa koulutuksen ratkaisevan roolin energiatehokkuuden kulttuurin leviämisessä Euroopassa ja ehdottaa erityisen kuulemisen järjestämistä työmarkkinaosapuolille ja kaikille sidosryhmille sekä EU- että jäsenvaltiotasolla EU:n nykyisten taloudellisten voimavarojen uudelleensuuntaamiseksi niin, että energiatehokkuuteen liittyviä profiileja ja ammattimaisuutta vahvistetaan, sekä kansalaistiedotuksen ja -valistuksen edistämiseksi.

2.   Direktiivin 2006/32/EY tavoitteet

2.1

Direktiivin 2006/32/EY tavoitteena on

”parantaa – – energian loppukäytön tehokkuutta jäsenvaltioissa” energian toimitusvarmuuden parantamiseksi

vähentää hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, hyödyntää kustannustehokkaasti energiansäästömahdollisuuksia ja antaa virikkeitä myös innovointiin ja kilpailukyvyn edistämiseen.

Tämän päämäärän saavuttamiseksi direktiivissä säädetään mm. seuraavista yleistavoitteista:

Säädetään jäsenvaltioille tarkoitetuista ohjeellisista säästötavoitteista ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavista mekanismeista.

Määritellään institutionaaliset, taloudelliset ja oikeudelliset kehykset energian tehokasta loppukäyttöä haittaavien markkinaesteiden ja markkinoiden puutteiden poistamiseksi.

Luodaan etenkin pk-yrityksille edellytykset energiapalvelujen markkinoiden kehittämiseksi.

Asetetaan direktiivin yhdeksännelle soveltamisvuodelle yhdeksän prosentin kansallinen ohjeellinen energiansäästön kokonaistavoite, joka pyritään saavuttamaan energiapalvelujen ja muiden energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden avulla.

3.   Yleistä

3.1   Direktiivin 2006/32/EY täytäntöönpano on osoittautunut riittämättömäksi yhteisön alun perin asettamiin kunnianhimoisiin tavoitteisiin nähden. Syyt ovat seuraavat:

Toimenpiteet ovat joskus liian heikkoja ja helposti kierrettävissä kansallisten täytäntöönpanoprosessien yhteydessä.

Kansalliset toimintasuunnitelmat ja täytäntöönpanotoimet ovat varsin epäyhtenäisiä ja tehottomia direktiivin säännöksiin verrattuna.

Tukiohjelmat ja -toimenpiteet ovat heikosti koordinoituja ja hajanaisia.

Direktiivin seurannan ja loppukäyttäjiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin edellyttämää vertailukelpoista dataa ja tietoa on liian vähän, eikä energiatehokkuuden johdonmukaiseksi ja kestäväksi kehittämiseksi EU:ssa ole kyetty tarjoamaan tarvittavia elementtejä.

Saatu kokemus osoittaa, että vain muutamat Euroopan unionin 27 jäsenvaltiosta ovat harjoittaneet vakaata ja järjestelmällistä energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen kannustavaa energiapolitiikkaa, käynnistäneet kyseisiin teknologioihin liittyvien uusien toimialojen kehittämisen ja keventäneet samalla pienyritysten ja kotitalouksien energiakustannuksia.

Vihreässä kirjassaan ”Kohti toimitusvarmaa, kestävää ja kilpailukykyistä Euroopan laajuista energiaverkkoa” (2) komissio kannattaa eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan perustamista.

Kolmessa viimeaikaisessa lausunnossaan (3) ETSK on ilmaissut näkemyksensä, jonka mukaan olisi tutkittava mahdollisuutta toteuttaa energia-alan eurooppalaiset yleishyödylliset palvelut, jotka voitaisiin asettaa yhteisen energiapolitiikan käyttöön. Lyhyesti sanottuna ETSK katsoo lausunnoissaan, että aiheesta on keskusteltava etukäteen, koska tällaiset palvelut ovat osoitus eurooppalaisesta yhteisvastuusta ja vastaus unionin keskeisillä kansainvälisillä aloilla kohtaamiin haasteisiin, kuten muun muassa energian toimitusvarmuus, vesivarojen hallinta, biologisen monimuotoisuuden suojelu, ilman laadun säilyttäminen sekä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Kyseisten yhteisön palvelujen olemassaolo lisäisi kaikkien loppukäyttäjien tietoisuutta vastuustaan.

3.2   Loppukäyttäjät ja EU:n energiapoliittinen visio

Eräiden jäsenvaltioiden pitkät viivästykset energiatehokkuustavoitteisiin pyrkimisessä ja vakavan talouskriisin sitkeys vahvistavat sen, että nyt tarvitaan kiireesti nykyistä koordinoidumpia, suunnitelmallisempia ja jäsennellympiä toimia Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden voimavarojen hyödyntämiseksi ja julkisten ja yksityisten investointien elvyttämiseksi. Kansainvälisten ponnistelujen ohella tarvittavan tutkimustoiminnan sirpaloitumista voitaisiin välttää luomalla tehokkuuteen, hajautettuun energiantuotantoon ja uusiin ”puhtaisiin” energialähteisiin (mm. biomassapohjaisiin energialähteisiin) nojautuva kestävän kehityksen strategia ja visio ja jakamalla tutkimustuloksia Euroopan tasolla jäsenvaltioiden ja loppukäyttäjien edustajien keskuudessa.

Talouskriisin taltuttamiseksi sekä energiatehokkuuspolitiikkojen ja niihin liittyvien investointipolitiikkojen tehostamiseksi on tärkeää uudistaa myös eurooppalaista vero- ja luottopolitiikkaa loppukäyttäjien, luotonantajien ja energia-alan toimijoiden sekä asianomaisten paikallisviranomaisten tarpeiden mukaan niin, että edistetään eurooppalaisten energiapalveluyritysten järjestelmän kehitystä.

3.3   Energiatehokkuuteen liittyvä kulttuuri ja uusi taitotieto loppukäyttäjien näkökulmasta

On selvää, että loppukäyttäjille (etenkään pk-yrityksille ja muille sidosryhmille) ei tiedoteta yleisesti eikä alakohtaisesti riittävästi Euroopan unionin energiatehokkuuspolitiikoista. Myös politiikkojen vaikutusten arviointi on puutteellista. Ei ole myöskään olemassa menetelmää, jolla voitaisiin varmentaa kansainvälisten ja unionin tavoitteiden yhtenäisyys, eikä loppukäyttäjien saavuttamia tuloksia valvota.

Eräissä jäsenvaltioissa toteutetun alustavan tarkastuksen perusteella yksityiskohtaisen tiedon puute rajoittaa huomattavasti teollista tuotantoa ja energiankulutusta koskevien tietojen saatavuutta.

Tulee siis toteuttaa kyselytutkimuksia energian loppukäytön tehokkuuden ja palvelujen energiatehokkuuden seurantaa ja arviointia varten tarvittavien tietojen ja indikaattorien kokoamiseksi ja kehittämiseksi, jotta voidaan määrittää direktiivin vaikutus kussakin jäsenvaltiossa toteutettaviin strategioihin ja toimiin.

3.4   Energiatehokkuuden indikaattorit ja loppukäyttäjien tarpeet

Euroopan komissio ja jäsenvaltiot voisivat tukea ja edistää – mm. perustamalla riippumattoman asiantuntijaryhmän – sellaisten yhdenmukaisten ja luotettavien indikaattorien laadintaa, joiden avulla energiansäästö voidaan määrittää ja arvioida. Tässä yhteydessä voidaan hyödyntää myös uutta tieto- ja viestintätekniikkaa. Laatimalla tällaiset helppotajuiset indikaattorit voitaisiin varmistaa, että loppukäyttäjätkin voivat hyödyntää niitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Näin voitaisiin myös vähentää ”vihreän” tai ”puhtaan” energian käsitteiden lisääntynyttä harhaanjohtavaa tai epätarkkaa käyttöä puhtaasti kaupallisiin tarkoituksiin ilman, että niissä pystytään osoittamaan ja mittaamaan todellisia energiansäästöjä ja päästövähennyksiä, ja ehkäistä myös hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt.

3.5   Integroidun ja kaikille jäsenvaltioille yhteisen seuranta- ja tarkkailujärjestelmän ansiosta Euroopan unioni ja jäsenvaltiot voisivat

hyödyntää energiatehokkuusasioissa loppukäyttäjille ja erityisesti pk- ja käsiteollisuusyrityksille suunnattua eurooppalaista asiantuntijaryhmää ja riippumattomien elinten verkostoa

laatia säännöllisesti raportteja EU:n politiikoista ja niiden vaikutuksista loppukäyttäjiin (erityisesti pk-yrityksiin)

saada käyttöönsä helppokäyttöisen ja avoimen monikielisen tiedotusfoorumin sekä vahvistaa ja parantaa eurooppalaisten etujärjestöjen ja tärkeimpien sidosryhmien suhteita.

3.6   Kansallisten energiatehokkuutta koskevien toimintasuunnitelmien viivästysten ja puutteiden korjaaminen

Kansallisten suunnitelmien (NEEAP) perusteella jäsenvaltiot eivät ole voimakkaasti ja toden teolla sitoutuneita toteuttamaan direktiivissä asetettuja tavoitteita etenkään kulutuksen pienentämiseksi merkittävimmillä aloilla eli liikenteessä ja asumisessa. (Suunnitelmat ovat usein hyvin yleisluonteisia, eikä niissä esitetä aikarajoja tai suunniteltujen toimenpiteiden mahdollisten vaikutusten asianmukaiseen arviointiin parhaiten soveltuvia tieteellisiä indikaattoreita.) Tarvitaan siis yhä konkreettisempia ja toteuttamiskelpoisempia energiatehokkuusaloitteita, ja ainakin jotkin toimenpiteet tulee tehdä pakollisiksi. Lisäksi tulee tarkastaa, millainen kuilu kansallisten suunnitelmien ja konkreettisten tulosten välillä on, kuten on tehty ajoneuvojen päästöjen, yleensä hiilidioksidipäästöjen vähentämisen, kasvihuonekaasupäästöjen ja uusiutuvien energialähteiden osalta.

Euroopan komission hiljattain toteuttama julkinen verkkokuuleminen energiatehokkuuden toimintasuunnitelman (KOM(2006) 545) arvioinnista ja tarkistamisesta osoittaa loppukäyttäjien kuulemisen laadulliset puutteet direktiivissä. Osa kansallisten energiatehokkuutta koskevien toimintasuunnitelmien valmistelun puutteista voitaisiin korjata esim. laatimalla vuosikertomus, johon ETSK:kin voisi antaa panoksensa, ja kuulemalla asianmukaisesti kaikkia loppukäyttäjiä.

3.7   Loppukäyttäjät nykyistä paremmin huomioivat (end-user friendly) ”uuden sukupolven” eurooppalaiset ohjelmat

Ohjelmiin (CIP- ja erityisesti EIE-ohjelmaan) osallistumisen edellyttämiä menettelyjä tulee siis yksinkertaistaa, jotta myös pienehköjen yritysten ja niitä edustavien järjestöjen sekä heikossa asemassa olevien alueiden (vuoristoalueiden ja syrjäisten alueiden) viranomaisten on helpompi osallistua niihin. Lisäksi komitea kannattaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja energiapalveluyritysten (Energy Saving Companies, ESCO) edistämistä erityisesti EU-, jäsenvaltio- ja paikallistasolla sekä pk-yritysten kannustamista osallistumaan käytännössä ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevaan EU-politiikkaan. Euroopan komissiota kehotetaan tutkimaan yksinkertaistamista ja sääntelyn parantamista koskevan prosessin yhteydessä loppukäyttäjien eurooppalaisten tai kansallisten järjestöjen edustajien kanssa, mitkä ovat tehokkaimpia menetelmiä ja käytäntöjä edistää energiatehokkuuspolitiikkojen täytäntöönpanoa loppukäyttäjien ja direktiivin soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden keskuudessa.

4.   Erityistä

4.1   Direktiivissä todetaan energia-alan toimijoilla olevan tehtävänsä energiapalveluissa (6 artikla). Tällainen säännös on erityisen kriittinen, sillä monilla kansallisilla markkinoilla on käynyt niin, että suuret energiaoperaattorit toimivat energiaketjun loppupään markkinoilla, kuten energiapalveluissa ja nk. sähkömittarin jälkeisissä toiminnoissa, ja saavat etua hallitsevasta asemasta, joka niillä on energiaketjun muissa kohdissa (tuotanto, jakelu ja myynti). Tämä haittaa voimakkaasti energiapalvelujen kehittämistä pienyrityksissä.

4.1.1

Direktiivin voimaansaattamiseen liittyy edelleen huomattavia ongelmia ja epäkohtia loppukäyttäjien kannalta. Ne koskevat esimerkiksi

energiapalvelujen toteuttamisen kannalta tärkeän tiedon saantia ja avoimuutta (usein tietoa saavat vain energia-alan toimijat ja asianomaiset viranomaiset) – 7 artikla

energiankulutuksen todenmukaista mittaamista ja riittävästi tietoja sisältävää laskutusta.

Jäsenvaltioiden ja EU:n toimivaltaisten elinten tuleekin voimistaa valvonta-, tarkastus- ja kurinpalautustoimiaan ja seurata energia-alan toimijoita aiempaa tehokkaammin ja tarkemmin (ks. direktiivin 11 ja 13 artikla).

4.1.2

”Energiansäästöön tarkoitettujen rahoitusvälineiden” saatavuutta ja tähän liittyvien mekanismien toimintaa tulee tehostaa ja pohtia perusteellisemmin teknisissä ja poliittisissa yhteyksissä loppukäyttäjien etua ajatellen. Erityishuomiota tulee kiinnittää energiaverotukseen. Tällaiset välineet ja niiden avulla saavutetut tulokset tulee ottaa erityisvalvontaan tiiviissä yhteistyössä loppukäyttäjien eurooppalaisten ja kansallisten järjestöjen kanssa. Tässä yhteydessä tulee kiinnittää huomiota varsinkin siihen, miten nk. paluuvaikutusta voidaan hillitä. ETSK:n 9. heinäkuuta 2009 Italian talous- ja työmarkkinaneuvostossa (CNEL) aiheesta ”Loppukäyttäjien rooli energiatehokkuuspolitiikoissa ja -ohjelmissa” järjestämässä kuulemisessa ilmeni, että paluuvaikutuksella (rebound effect) tarkoitetaan sitä, että toisinaan energiatehokkuustoimenpiteet lisäävät eivätkä vähennä energiankulutusta.

4.1.3

Myös energiakatselmus ja ”valkoiset todistukset” (12 artikla) ovat erittäin tärkeitä välineitä energiapalvelujen kehittämiseksi, ja jäsenvaltioiden tulisikin vahvistaa niitä edelleen.

Tässä yhteydessä on toivottavaa, että myös eurooppalaisella työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla (alakohtainen vuoropuhelu mukaan luettuna) voitaisiin edistää energiatehokkuuspolitiikkojen täytäntöönpanoa uusien työpaikkojen luomiseksi ja tuotantojärjestelmän kilpailukyvyn parantamiseksi.

4.1.4

Energiansäästön määrittämiseksi tulee luoda menetelmiä. Ne ovat toistaiseksi kehittymättömiä ja hajanaisia. Kaikissa jäsenvaltioissa loppukäyttäjien yhdenmukaisesti käytettäväksi tarkoitetut laskentamenetelmät tulee siis määritellä ja kartoittaa nykyistä paremmin.

Lopuksi todettakoon, että Euroopan komissio on käynnistänyt lukuisia rikkomusmenettelyjä direktiivin voimaansaattamisen puutteellisuuden tai osittaisuuden johdosta. Tästä aiheutuu kustannuksia ja hallinnollista rasitusta loppukäyttäjille.

Bryssel 1 päivänä lokakuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  EUVL C 77, 31.3.2009, s. 54; EUVL C 175, 28.7.2009, s. 87; EUVL C 228, 22.9.2009, s. 84 ja EUVL C 182, 4.8.2009, s. 8.

(2)  KOM(2008) 782 lopullinen/2.

(3)  EUVL C 175, 28.7.2009, s. 43; ETSK:n lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Kohti toimitusvarmaa, kestävää ja kilpailukykyistä Euroopan laajuista energiaverkkoa”, CESE 1029/2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä); ja ETSK:n valmisteilla oleva lausunto aiheesta ”Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut: millainen toimivallanjako EU:n ja jäsenvaltioiden välillä?”, CESE 966/2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/43


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Maailmanlaajuisen kriisin vaikutus Euroopan tuotantoteollisuuden ja palveluiden pääaloilla” (oma-aloitteinen lausunto)

2009/C 318/09

Esittelijä: Antonello PEZZINI

Apulaisesittelijä: Enrico GIBELLIERI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Maailmanlaajuisen kriisin vaikutus Euroopan tuotantoteollisuuden ja palveluiden pääaloilla.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 10. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Antonello PEZZINI ja apulaisesittelijä Enrico GIBELLIERI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (lokakuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 156 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   ETSK on vakuuttunut siitä, että EU:n tuotantoteollisuuden ja palveluiden pääaloihin kohdistuvien nykyisen talouskriisin vaikutusten vuoksi EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on tarkasteltava perusteellisesti yhteisön politiikkoja ja välineitä sekä koordinoitava ne nykyistä paremmin sellaisen arvoasteikon luomiseksi, jossa tärkeimmällä sijalla ovat reaalitalous sekä yritysten, työntekijöiden ja kansalaisten tarpeet.

1.2   ETSK kehottaa painokkaasti ratifioimaan Lissabonin sopimuksen, jotta EU:lle varmistetaan sellainen rakenne, jonka avulla se kykenee suuntaamaan Euroopan kehityksen kilpailukykyyn, kestävyyteen ja avoimuuteen. Tässä yhteydessä on

toteutettava toimia yritysten ja työntekijöiden yhteistyön lisäämiseksi

laadittava yhteisiä ja entistä koordinoidumpia politiikkoja

kehitettävä nykyistä nopeampia päätöksentekojärjestelmiä

luotava aiempaa yksinkertaisempi ja avoimempi lainsäädäntö.

1.3   ETSK on vakuuttunut siitä, että jos EU:ta uudistetaan Jean Monnet’n hengessä, kuten tehtiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustana olevaa Pariisin sopimusta hyväksyttäessä ja toteutettaessa, Euroopan talouden elpymiselle voidaan luoda perusta. Nykyiset sopimukset ovat nimittäin osoittaneet huolestuttavan rajallisuutensa kriisiä ja sen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia ratkaistaessa.

1.4   Toissijaisuusperiaate on määriteltävä uudelleen alkuperäisen merkityksensä mukaisesti. Päätökset ja toimivalta on annettava Euroopan kansalaisen kannalta tehokkaimmalle tasolle. Globaalien ongelmien ratkaisemiseksi politiikat ja välineet on määriteltävä eurooppalaisella ja maailmanlaajuisella tasolla.

1.5   ETSK on vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden hallitusten ja EU:n neuvoston on kaikin mahdollisin toimin pyrittävä palauttamaan kansalaisten luottamus vahvaan Eurooppaan, joka kykenee yhteisten ja tunnustettujen välineiden avulla kohtaamaan nykyiset ja tulevat globaalit kriisit.

1.5.1

Komitea on tietoinen siitä, että monet valtiot, jotka ovat Euroopan yhteisön perustajajäseniä, suhtautuvat varsinkin näin kriisiaikana hyvin kärsimättömästi kilpailua ja valtiontukia koskeviin yhtenäismarkkinoiden sääntöihin. Tämä on kuitenkin virhe. (1)

1.5.2

Nykyisenlaisessa tilanteessa neuvoston tulisi Euroopan parlamentin ja komission avulla luoda ”strateginen sopimus”, jossa määrättäisiin

voimakkaasta sitoutumisesta yhtenäismarkkinoihin ja vahvistetuista mekanismeista erityisesti aloilla, joilla on vielä puutteita (2)

velvoitteesta koordinoida verotusta siten, että kunnioitetaan jäsenvaltioiden verotuksellista itsemääräämisoikeutta mutta vahvistetaan yhteistyötä eräiltä osin

”kärsivien” maiden yhteisesti sovitusta mahdollisuudesta liittyä euroalueeseen pikaisesti ja tiettyjä ehtoja noudattaen

koordinoitujen, oikeasuhtaisten, avointen ja asteittain alenevien julkisten toimien toteuttamisesta järjestelmäriskien vähentämiseksi ja riippumattomaan liiketoimintaan nopeasti palaamiseksi vapailla markkinoilla.

1.6   ETSK:n viestinä on, että kansalaiset, työmarkkinavoimat ja kansalaisyhteiskunta kokonaisuudessaan ovat vakuuttuneita siitä, että nykyinen kriisi pakottaa pyrkimään kohti vahvaa Eurooppaa, joka kykenee toimimaan yksittäisten valtioiden rajallisia mahdollisuuksia laajemmin.

1.7   Yksittäisiltä valtioilta on pyydettävä konkreettisia uhrauksia edustavuuden ja näkyvyyden osalta, jotta voidaan vahvistaa unionin globaalia roolia ja sen demokraattisia toimielimiä: Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota.

1.8   ETSK on vakuuttunut siitä, että ensimmäisenä toimena on luotava merkittävää teollisuuspolitiikkaa, johon talouskeinottelijoiden päätökset eivät vaikuta ja jolla pyritään kestävään kehitykseen. Viidenkymmenen vuoden kokemus EHTY:n perustamissopimuksen mukaisesta teollisuuspolitiikasta Euroopan kahdella tärkeällä tuotannonalalla on valjastettava käyttöön, ja sitä on asianmukaisen päivityksen ja kestävän kehityksen edistämisen edellyttämien muutosten jälkeen käytettävä tulevien toimien perustana (3).

1.9   Juuri kehittämällä yrityksiä ja osuus- ja yhteisötaloutta sekä hyödyntämällä niiden kykyä tuottaa innovatiivisia ratkaisuja Eurooppa voi voittaa kriisin ja elvyttää taloutta.

1.10   Kehittämisstrategian toteuttamiseksi työmarkkinaosapuolten ja koko järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan olisi pyrittävä luomaan sosiaalisesti vastuullinen alue, jolla voidaan toteuttaa seuraavat keskenään koordinoidut strategiat:

vastustus- ja selviytymisstrategia, joka mahdollistaa toiminnan kypsillä markkinoilla siten, että kyseisillä markkinoilla erikoistutaan entistä paremmin, mukaan luettuina kulujen vähentäminen tai vahva eriytyminen lähialoihin tai uudet ratkaisut

prosessin, tuotteen ja palvelujen uudistusstrategia, joka saa aikaan markkinoiden ja teknologian muutoksen ja uusia materiaaleja, jotka taas mahdollistavat uusien tuotteiden luomisen

uudet aloitteet sekä uusien yritysmuotojen, alojen tai aloitteiden käynnistäminen; ennakoinnin (foresight) avulla on tunnistettava uudet menestyvät tuotteet (esimerkiksi edelläkävijämarkkinoilla (leak markets), joihin uudet investoinnit kannattaa suunnata

alueellinen markkinointi, jolla pyritään huippuosaamiseen tutkimuskeskusten kanssa tehtävillä sopimuksilla sekä edistämään näin teknologian leviämistä

rahoitustuki kehitysrahoituksen avulla hyödyntäen myös EIR:n vakuustakauksia (4)

takauskonsortioiden riskirahastojen pääomittaminen hallintojen ja pankkijärjestelmän välisellä sopimuksella, jotta mikro- ja pienyritysten maksuja voidaan lykätä erityisesti työllisyyden ylläpitämiseksi

lyhytaikaisten velkojen konsolidointi, jotta mikro- ja pienyritykset voivat keskittyä tuotteidensa tuotantoon, markkinointiin ja myyntiin sekä myynnin jälkeisiin palveluihin

innovatiivisen palvelualan (green economy) tukeminen hyödyntäen Euroopan sosiaalirahaston tarjoamia innovatiivisia koulutusmahdollisuuksia

ihmisille suunnattujen korkeatasoisten palvelujen kehittäminen myös hyödyntämällä ja vahvistamalla sosiaali- ja terveydenhuoltokeskuksia (5)

infrastruktuuritoimien toteuttaminen vähähiilistä taloutta edistävien innovatiivisten valinnanmahdollisuuksien lisäämiseksi ja kyseisellä alueella asumista edistävien edellytysten luomiseksi

energiatehokkuuden ja ympäristökriteerien vahvistaminen julkisissa hankinnoissa

uusien ja entistä tehokkaampien tuotteiden edistäminen rahoituksen avulla vanhojen tuotteiden korvaamiseksi

tiedonsaannin parantaminen

raaka-aineiden käytön helpottaminen.

1.11   Teollisuusmaiden kansallisten elvytyspakettien vertailu osoittaa, että Euroopan maiden hallitukset tarvitsevat yhä enemmän yhteisiä ennakoivia näkymiä, joissa tarkastellaan erityisesti kestävään kehitykseen kannustamista ja yritysten sosiaalista vastuuta sekä koordinoinnin parantamista Euroopan komission kanssa. On myös ryhdyttävä sanoista tekoihin. Jäsenvaltioiden on pikaisesti pantava täytäntöön suunnitelmansa, koska kriisi vaikuttaa jo merkittävästi yrityksiin ja työntekijöihin.

1.12   ETSK suhtautuu myönteisesti Prahassa 7. toukokuuta 2009 pidetyn työllisyyshuippukokouksen toimiin tavoitteena määritellä vahvistetun sosiaalisen vuoropuhelun perusteella työmarkkinaosapuolten kanssa toteutettavia kansallisia ja eurooppalaisia toimintalinjoja (6). Näin on määrä ottaa entistä enemmän huomioon työpaikkojen luominen ja tarvittavat toimet kysynnän vahvistamiseksi.

1.13   Lissabonin strategian on säilytettävä uskottavuutensa ja osoitettava, että se voidaan mukauttaa uuteen tilanteeseen nopeuttamalla uudistusprosessia ja asettamalla selkeät ensisijaiset tavoitteet ja uudet menetelmät sekä ottamalla huomioon tulevina kuukausina määriteltävässä Lissabonin jälkeisessä strategiassa EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteet.

1.14   Euroopan maiden hallitusten on sitouduttava nykyistä voimakkaammin toteuttamaan kokonaisuudessaan ja sovituissa määräajoissa yhteisön tasolla tehdyt sitoumukset.

1.15   Globalisaatioon ja luotonsaantiin liittyvistä ongelmista kärsiville yrityksille myönnettävien, työllisyyden tukemiseen tarkoitettujen valtiontukien on perustuttava ehtoihin, joiden avulla varmistetaan, että

kyseiset tuet eivät vahvista protektionismia eivätkä estä vapaata kilpailua

tukea saavat yritykset sitoutuvat ennen kaikkea säilyttämään tietyn työllisyystason

noudatetaan työehtosopimuksia ja säilytetään työntekijöiden ostovoima

alhaisen tuotannon kausina työntekijät voivat kouluttautua uusien pätevyyksien hankkimiseksi, ja heitä olisi tuettava siinä

julkisesta taloudellisesta tuesta ei tule osakkeenomistajien palkkatuloa osinkojen tai muunlaisten osakkeiden takaisinostojen muodossa

tuella edistetään mahdollisuuksien mukaan uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämistä ympäristönsuojelukriteerien mukaisesti

tuet eivät vääristä kilpailua ja ovat väliaikaisia ja alenevia

veronmaksajia suojataan asianmukaisin valvontajärjestelmin.

1.16   Tähän mennessä hyväksytyt ehdotukset eivät ole olleet riittäviä kriisiin vastaamiseksi sosiaalisesta näkökulmasta. Työpaikkojen luomiseksi tai kysynnän piristämiseksi tarvittaviin toimiin (kuten EU-tasolla koordinoidut veroelvytyspaketit ja palkkapolitiikka) on kiinnitetty liian vähän huomiota (7).

1.17   Työmarkkinoilla toteutettaviin väliaikaisiin toimiin sovellettavien sääntöjen avulla on varmistettava, että lyhytaikaiseen työhön liittyy asianmukainen koulutus etenkin työsuojelun alalla sekä tietty palkkataso.

1.18   Komitean mielestä EU:n tuotantorakenteen tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeää käynnistää pikaisesti kaikilla perus- ja ammattikoulutuksen tasoilla toimia nuorten suuntaamiseksi jälleen teknillis-tieteellisille aloille. Näin parannetaan tuotantotoiminnan alhaista arvostusta verrattuna rahoitustoimintaan ja spekulointiin (8).

1.19   Tuottavuuden vauhdittamiseksi sekä Euroopan teollisuus- ja palvelualojen kestävyyden edistämiseksi ETSK:n mielestä on välttämätöntä vahvistaa tutkimus-, innovointi- ja kehittämistoimia jo saatavilla olevin välinein, kuten TTK:n 7. puiteohjelma ja Euroopan teknologiainstituutti, ottaen huomioon Euroopan teknologiafoorumeilla määriteltyihin tavoitteisiin perustuvan selkeän alakohtaisen suuntautumisen.

1.20   ETSK kehottaa painokkaasti toteuttamaan yhteisötason toimia niiden yrityspalvelualojen tukemiseksi, jotka kehittävät kansalaisia, kuluttajia, työntekijöitä ja yrityksiä hyödyttäviä palveluja ja innovatiivisia sisältöjä etenkin pk-yritysten kansainvälistymisen ja viennin edistämiseksi.

1.21   Komitean mielestä – kuten ETSK:n puheenjohtaja on painottanut (9) – on harkittava uudelleen rakennerahastojen ja etenkin Euroopan sosiaalirahaston soveltamiskriteerejä, jotta ne ovat välittömästi ulottuvilla unionitasolla myös alakohtaisesti. Näin hyödynnettäisiin EHTY:stä saatuja kokemuksia, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja nopeasti sovellettaviksi.

1.22   Kansainvälisen kaupan osalta ETSK pitää ensisijaisena tavoitteena saattaa nopeasti loppuun monenkeskiset kauppaneuvottelut (Dohan kierros). Tämä olisi myönteinen viesti kansainvälisille markkinoille ja vaikuttaisi merkittävästi nykyiseen kriisiin (10). EU voi ottaa ja sen on otettava neuvotteluissa entistä vahvempi johtajuus ja esiinnyttävä yhtenä rintamana, jotta saavutetaan kunnianhimoiset tavoitteet. Niiden avulla varmistetaan työehtoja ja ihmisarvoista työtä koskevien ILOn perusnormien noudattaminen, jotka ovat keskeisiä seikkoja Euroopan tuotantoteollisuuden ja palvelualojen tulevan kasvun varmistamiseksi.

1.23   Protektionismin uhka on nykyisin äärimmäisen todellinen ja vaarallinen. Komission on päättäväisesti pantava täytäntöön kauppaa suojaava lainsäädäntö ja vastustettava voimakkaasti polkumyyntiä ja tukia, asetettava kyseenalaiseksi perusteettomat protektionistiset toimet ja vastustettava niitä sekä vahvistettava vuoropuhelua EU:n tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa kauppakiistojen ratkaisemiseksi.

2.   Taustaa

2.1

Tuotantoteollisuus- ja palvelualat ovat Euroopan talouden selkäranka. Yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen on mahdollistanut alojen vahvan kehittämisen yhteisten sääntöjen ja normien mukaisesti.

2.2

Tuotantoteollisuus- ja palvelualoilla on edessään valtavia haasteita:

rahoituskriisi, joka on vaikuttanut ennennäkemättömän voimakkaasti ja samanaikaisesti koko maailman talouteen ja uhannut markkinoiden uskottavuutta ja luotettavuutta

työn uusi kansainvälinen jakautuminen, joka edellyttää uusien globaalien markkinoiden sanelemia rationalisointeja ja teollisuuden uudelleenjärjestelyjä; kyseisille markkinoille osallistuvat täysipainoisesti uudet teollistuneet maat, joilla on vähemmän velvoitteita

ilmastonmuutos ja ympäristö, välttämättömänä tavoitteena kansalaisten terveyden vuoksi ekosysteemin ja kestävän kehityksen suojelu, joka edellyttää energiatehokkuuden parantamista ja tuotantosyklien ajanmukaistamista uusin puhtaille teknologioille perustuvin tuottein ja prosessein

henkilöpääoma, väestön ikääntyminen ja voimakkaat muuttovirrat, jotka edellyttävät nykyistä suurempaa joustavuutta, ammatillista liikkuvuutta, jatkuvaa koulutusta sekä pätevyyden parantamista entistä paremman elämän- ja työnlaadun varmistamiseksi

hallinnon puutteet maailmanlaajuisesti ja Euroopassa, instituutioiden, päätöksenteon ja sääntöjen riittämättömyys, mistä ovat osoituksena nykyinen kansainvälinen valuuttajärjestelmä ja Euroopan rakentamisen kriisi

alueelliset erot, jotka ovat kärjistymässä EU:ssa

käytettävissä olevien resurssien supistuminen niin valtion kuin yritysten budjeteissa, joka vaarantaa talouden ja työllisyyden elpymisen edellyttämien uudistusten asianmukaisen rahoituksen.

2.3

Nykyinen maailmanlaajuinen lama uhkaa vaikeuttaa alakohtaisia toimia, joilla pyritään

mukautumaan työn uuteen kansainväliseen jakautumiseen

suojelemaan ekosysteemiä ja kestävää kehitystä

suuntautumaan uusiin tuote- ja prosessiteknologioihin

lisäämään työllisyyttä ja entistä parempia työpaikkoja sekä edistämään pätevyyttä ja ammattitaitoa.

2.4

Nykyiset kriisit ovat yrityksille eloonjäämishaaste mutta tarjoavat myös huomattavia kehitys- ja innovointimahdollisuuksia. Yrityksiä ei kuitenkaan saa jättää yksin: on kannustettava yrittäjyyteen ja työpaikkojen luomiseen toteuttamalla mahdollisimman pian yritysten toimintaympäristöä parantavia uudistuksia, vähentämällä tarpeetonta hallinnollista taakkaa, säilyttämällä sisämarkkinat ja parantamalla niitä, kannustamalla riskipääomaa, edistämällä innovointia ja ”joustoturvatoimia”, vähentämällä ja parantamalla lainsäädäntöä sekä investoimalla akateemisen, tieteellisen ja yritysmaailman välisiin suhteisiin sekä henkilöstön perus- ja täydennyskoulutukseen erityisesti teknillis-tieteellisillä aloilla ja edelläkävijämarkkinoiden kehittämisessä.

2.5

ETSK painottaa, että on tärkeää tuoda esiin tuotantoteollisuuden ja palveluiden pääalojen ja etenkin matkailun nykytilanne ja mahdolliset tulevaisuudennäkymät ottaen huomioon niihin kiinteästi liittyvät keskeiset näkökohdat.

Kansainvälinen ulottuvuus: Kriisi syntyi integroiduissa kansainvälisissä piireissä, joissa voitiin käyttää innovatiivisia välineitä ilman, että yksittäisten markkinoiden tai kansainvälisten markkinoiden sääntely ja valvonta kokonaisuudessaan olisi ulottunut niihin. Kriisi on jättänyt taka-alalle Euroopan mukautumisen maailmanlaajuiseen viitekehykseen, ja siinä BRIC-maiden (11) odotetaan vuonna 2020 saavuttavan ja ehkä ylittävän 30 prosenttia maailman BKT:stä.

Institutionaalinen ulottuvuus: Kansalliset, alueelliset ja kansainväliset institutionaaliset hallintomekanismit eivät ole kyenneet ennakoimaan häiriöitä, määrittelemään ajoissa ketjureaktion ennaltaehkäisykeinoja eikä -välineitä yksittäisten alueiden ja valtioiden talouksissa eivätkä kehittämään torjuntatoimia vahinkojen rajoittamiseksi.

Sosiaalinen ulottuvuus: Maaliskuussa 2009 työttömyysaste oli euroalueella 8,9 prosenttia (maaliskuussa 2008 7,2 prosenttia) ja EU27:ssä 8,3 prosenttia (maaliskuussa 2008 6,7 prosenttia), kun taas alle 25-vuotiaiden nuorten työttömyysaste oli euroalueella 18,1 prosenttia ja EU27:ssä 18,3 prosenttia (12).

”Reaalitalouden” ulottuvuus: EU27:n tuotantoteollisuuden tuotanto laski joulukuussa 2008 joulukuuhun 2007 verrattuna 12,8 prosenttia ja rakennustoiminta 6,7 prosenttia, yhteisön sisäinen kauppa 13,7 prosenttia ja yhteisön tuotantoteollisuuden vienti 5,8 prosenttia (13). Tuotanto on laskenut erityisesti kemian- ja tekstiiliteollisuudessa sekä moottoriajoneuvo- ja metalliteollisuudessa (ajoneuvoteollisuuden vienti on supistunut voimakkaasti) sekä kemiantuotteiden, televiestinnän ja radio- ja TV-alalla sekä palvelujen osalta matkailualalla (14).

Ympäristöulottuvuus: Energiatehokkuus, ilmastonmuutoksen torjunta ja resurssien kestävä käyttö ovat välttämättömiä haasteita maapallon suojelemiseksi ja kehittämiseksi, ja erityisesti Euroopassa kansalaisten terveyden, ekosysteemin ja talouden suojelemiseksi. Kaikki tämä vaikuttaa huomattavasti Euroopan kilpailukykyyn etenkin selkeissä, vakaissa ja yhdenmukaistetuissa sääntelypuitteissa.

3.   Kansainvälinen ulottuvuus

3.1

Yhdysvalloissa BKT laski vuoden 2008 neljännellä vuosineljänneksellä yhden prosentin ja sitä edeltäneellä vuosineljänneksellä 0,1 prosenttia. Japanin BKT laski viimeisellä vuosineljänneksellä 3,3 prosenttia ja sitä edeltäneellä vuosineljänneksellä 0,6 prosenttia. Euroalueen BKT laski 1,5 prosenttia ja edeltäneellä vuosineljänneksellä 0,2 prosenttia (15).

3.2

Työttömyysaste nousee nopeasti ja on OECD:n mukaan vuoden 2010 loppuun mennessä lähes 12 prosenttia. Samaan aikaan palkat nousevat hitaammin tai pysyvät ennallaan.

3.3

Niinpä komissio toteaa (16): ”Niin kauan kuin lainananto on vähäistä, pyrkimykset lisätä kysyntää ja kuluttajien luottamusta ovat vaikutukseltaan pieniä. – – Tämä on maailmanlaajuinen kriisi, eikä elpyminen ole täydellistä ennen kuin maailmantalouden suurten toimijoiden talous on jälleen kääntynyt kasvuun ja ne käyvät kauppaa keskenään.”

3.4

Samaa mieltä on Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY): ”Taloustilanne todennäköisesti huononee ja paranee vain jos ajattelutapa muuttuu radikaalisti. On luovuttava lohdullisesta mutta epärealistisesta business as usual -ajattelutavasta. Tarvitaan uusi taloudellinen ympäristö, joka perustuu ihmisiin, innovointiin ja kestävään kehitykseen. On myös arvioitava uudelleen hallituksen rooli

markkinoiden sääntelijänä

julkisen palvelun tarjoajana

palkkaepätasa-arvon torjujana” (17).

3.5

Lontoossa 18. maaliskuuta 2009 pidetyssä G20-kokouksessa Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö (Businesseurope) korosti, että ”rahoituskriisillä on ollut tuhoisat vaikutukset yrityksiin heti kun kasvun tärkeimpien veturien rahoituksensaantia rajoitettiin. – – Globaalin taloudellisen romahduksen estämiseksi tarvitaan taloudellisia kannustimia” (18).

4.   Institutionaalinen ulottuvuus

4.1

Yhä laajemman yhteisymmärryksen vallitessa tehdään yhä enemmän yhteistyötä, jotta otetaan käyttöön nykyisiä sääntöjä pidemmälle meneviä poikkeuksellisia ja hätätilatoimia tavoitteena suojella kaikin keinoin yrityksiä, tuotantoteollisuuden aloja, tuotantotoimintaa ja palveluja, työllisyyttä, palkkoja ja kotitalouksien kulutusta.

4.2

Talouteen, työllisyyteen ja yhteiskuntaan kohdistuvien kriisin seurausten rajoittamiseen tähtäävä politiikka siirtämällä maan sisäiset jännitteet naapurimaihin ei ole oikea ratkaisu ongelmaan. Se uhkaa myös ajaa taloudet nationalismiin ja protektionismiin, mikä tuhoaisi kansainvälisen yhteistyön ja alueellisen integraation puitteet, jotka on viime vuosina Euroopassa ja maailmassa kovalla työllä rakennettu.

4.3

Toteutettaessa kriisintorjuntatoimia ovat seuraavat tekijät ETSK:n mielestä keskeisiä ja välttämättömiä:

Otetaan käyttöön uudet, avoimiin sääntöihin perustuvat kansainväliset ja maailmanlaajuiset yhteistyöpuitteet, joiden avulla voidaan ehkäistä ennalta kansainvälisen talous-, valuutta- ja rahoitusjärjestelmän piilevät ongelmat ja säilyttää samalla kansainvälisen kaupan täysi vapaus.

Tutkitaan välittömästi mahdollisuuksia laatia uusi yhteiskuntasopimus rahoitusalan kanssa, säännellä vahvasti kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita ja parantaa niiden valvontaa, samoin kuin elvytyspakettien julkista valvontaa, jotta varmistetaan, että rahoitustuki ohjautuu työntekijöille, kuluttajille ja yrityksille ja että säilytetään kansainvälisen kaupan vapaus.

Säilytetään EU:n perusteet eli

EU:n markkinoiden yhtenäisyys

henkilöiden, tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaa liikkuvuus

yhteisten politiikkojen, erityisesti kilpailupolitiikan kehittäminen ja täydellinen soveltaminen

elinkeinovapaus ja Euroopan sosiaalimallin säilyttäminen.

Toteutetaan koordinoituja, oikeasuhtaisia, avoimia ja ajan myötä väheneviä julkisia toimia järjestelmäriskien vähentämiseksi.

Suojellaan ja parannetaan Euroopan tuotantoteollisuus- ja palvelualojen kilpailukykyä ja kestävyyttä.

Vahvistetaan osaamiseen perustuvaa taloutta.

Parannetaan henkilöstön ja johtotason pätevyyttä.

Määritellään ympäristönsuojeluun, energiatehokkuuteen ja materiaalien käyttöön tarkoitetut tuotteet ja prosessit ja luodaan perusedellytykset niiden levittämiseen markkinoilla.

Tuetaan sosiaalisesti vastuullisen alueen kehittämistä.

Ei lisätä eurooppalaisten yritysten hallintotaakkaa eikä sääntelystä johtuvia velvoitteita.

Kehitetään koordinoitu lähestymistapa kansainvälisten tuotemääräysten (IPR) mukaisesti. (19)

Helpotetaan etenkin pk-yritysten luotonsaantia.

4.4

ETSK on vakuuttunut siitä, että nykyisen kriisin johdosta tarvitaan institutionaalista muutosta kohti entistä tiiviimpää talousintegraatiota, jonka avulla pyritään kehittämään laatuun perustuvaa taloutta sekä lisäämään työllisyyttä ja entistä parempia työpaikkoja.

4.5

ETSK pitää kuitenkin vieläkin tärkeämpänä laadullista muutosta kohti poliittisen integraation lisäämistä Euroopassa ja katsoo sen olevan ainoa keino luopua itsekkyydestä ja kansallisista intresseistä ja siirtyä kohti yhteistä tulevaisuutta.

4.6

ETSK on vakuuttunut siitä, että vain jos EU:ta uudistetaan Jean Monnet’n hengessä, kuten tehtiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustana olevaa Pariisin sopimusta hyväksyttäessä ja toteutettaessa, voidaan luoda perusta Euroopan talouden elpymiselle.

4.7

Lissabonin sopimus on ratifioitava pikaisesti, jotta EU:lle varmistetaan sellainen rakenne, jonka avulla se kykenee reagoimaan nykyistä koordinoiduimmin toimin.

5.   Kriisin sosiaalinen ulottuvuus: vaikutus työntekijöihin, yrityksiin ja kotitalouksiin

5.1

Viime kuukausina yritysten uudelleenorganisoinnit ovat lisääntyneet voimakkaasti. Monet yritykset ovat käynnistäneet irtisanomissuunnitelmia, joilla on huomattavia sosiaalisia vaikutuksia myös nuorten tulevaisuuteen (20). Eräät yritykset ovat joutuneet konkurssiin.

5.2

ETSK on vakuuttunut siitä, että henkilöresurssit ovat avain EU:n kilpailukyvyn elvyttämiseen niin työvoiman ammattitaidon ja pätevyyksien kuin uuden johtajuus- ja hallintomallin kannalta.

5.3

ETSK pitää työvoimaan investointia ja työllisyyden säilyttämistä keskeisinä seikkoina Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn edistämiseksi niin työvoiman pätevyyden ja uusien ammattitaitojen kuin yritysten sosiaalisen vastuun uuden mallin kannalta (21).

5.4

Kun otetaan huomioon kriisin laajuus, tulisi kasvualoille – kuten uusiutuvat energialähteet – soveltuvat koulutus- ja työllisyyssuunnitelmat asettaa nopeasti laman uhriksi jääneiden työntekijöiden käyttöön.

5.5

Kysynnän edistämiseksi olisi harkittava myös kotitalouksien kulutusta tukevia toimia (22).

6.   Reaalitalouden ulottuvuus: tuotantoteollisuus- ja palvelualojen elvyttäminen

6.1

Teollisuuden osuuden väheneminen. Komissio ja monet jäsenvaltiot ovat viime vuosina, erityisesti vuosituhannen vaihteessa, painottaneet vähemmän teollisuuspolitiikkaa ja asettaneet etusijalle hyvinvoinnin, joka perustuu etenkin pohjoisamerikkalaisten mallien mukaan suuntautuneiden monimutkaisten rahoitusjärjestelmien kehitykseen.

6.2

EU hyväksyi vuonna 2005 Euroopan integroidun teollisuuspolitiikan suuntaviivat, jotka perustuvat alakohtaisiin ja horisontaalisiin aloitteisiin. Tätä seurasi vuonna 2007 puoliväliarviointi panoksena EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan (23). Vuonna 2008 EU hyväksyi kestävän teollisuuspolitiikan toimintasuunnitelman (24), josta ETSK on antanut lausunnon (25).

6.3

Tuotantoteollisuus- ja palvelualojen elvytyspolitiikkojen viitekohtana on oltava sosiaalisesti vastuullisten ja kilpailukykyisten yritysten, osuus- ja yhteisötalouden yritysten ja yhä parempaa pätevyyttä edellyttävien ja osallisuutta edistävien työpaikkojen painottaminen.

6.4

Lissabonin strategian uskottavuus on säilytettävä. Jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten on osoitettava kykynsä mukauttaa politiikkansa uuteen tilanteeseen määrittelemällä selkeät ensisijaiset tavoitteet ja uudet menetelmät, joiden avulla voidaan tulevina kuukausina määritellä Lissabonin strategiaa seuraava strategia. On nopeutettava uudistuksia määrittelemällä selkeät ja tarkat painopisteet sekä toteutuskelpoinen ja tarkistettavissa oleva aikataulu.

6.5

ETSK:n mielestä Euroopan tuotantoteollisuus- ja palvelualoja olisi kehitettävä parantamalla prosesseja ja tuotteita. ETSK kehottaa EU:ta ryhtymään asianmukaisiin toimiin.

6.6

ETSK:n mielestä teollisuusstrategiaan olisi sisällyttävä

huomattavia investointeja uudisrakennuksiin ja kestävään kehitykseen perustuvaan rakennussaneeraukseen, erityisesti julkisiin rakennuksiin ja teollisuusrakennuksiin, (26) käyttämällä kulutuksen vähentämiseksi huonosti läpäiseviä aineita, kuten lasiyhdistelmiä ja keramiikkaa

huomattavia energiatehokkuutta tukevia investointeja, kapasiteetin lisääminen energian tuottamiseksi uusiutuvista energialähteistä ja hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden kehittäminen

investointeja ympäristöystävällisiä kuljetuksia edistäviin suunnitelmiin, kuten komission ehdottama European Green Car Initiative  (27), paikalliseen tuotantoon ja jätteidenkäsittelyn parantamiseen

tuotantoteollisuuden mahdollisuuksien parantaminen hyödyntää hallituksen tukemia investointirahastoja innovoinnin edistämiseksi sekä puhtaiden teknologioiden ja menetelmien kehittämiseksi auto- ja metalliteollisuudessa komission Factories of the Future Initiative -aloitteen mukaisesti ja sitä kehittäen (28)

materiaalisten ja immateriaalisten verkkoperusrakenteiden kehittäminen unionin tasolla ja erityisesti laajakaistateknologian levittäminen ja eurooppalaisen i2010 -aloitteen vahvistaminen eli älykkäitä investointeja ja perusrakenteita EU:n integraation laajentumisen edistämiseksi.

6.7

Pk-yritysten erityistilanteeseen ja etenkin niiden luotonsaantivaikeuksiin on puututtava. Tällä hetkellä pk-yrityksille tarkoitetut varat eivät täytä tehtäväänsä.

6.8

Komitea toteaa lausunnossaan (29) eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevasta Small Business Act -aloitteesta, ettei sillä pystytä vastaamaan tähän haasteeseen etenkään nykyisessä vaikeassa talous- ja rahoitustilanteessa, koska siihen ei sisälly asianmukaisia rahoitusvälineitä. On kuitenkin tärkeää varmistaa Small Business Act -strategian täydellinen, täsmällinen ja järjestelmällinen soveltaminen jäsenvaltioissa.

6.9

Kuten komitea on useaan otteeseen korostanut, nykyisessä tilanteessa on luotonsaannin ohella erittäin tärkeää, että

hyväksytään työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen yksityisen eurooppayhtiön säännöt, mikä on erityisen tarpeellista pk-yrityksille (30)

tarkistetaan yhteisön direktiiviä maksuviivästyksistä

edistetään klusterien roolia aluekehityksen moottoreina ja perustetaan ”toiminnallisia tuotantoklustereita” Euroopan tasolla, sillä ne ovat erityisen hyödyllisiä tuotantoteollisuus- ja palvelualoilla

käynnistetään yhteisöaloitteita uusien pk-yritysten ja aloittavien yritysten ohjaamiseksi, jotta parannetaan yritysten menestymistä ja helpotetaan niiden pääsyä kansainvälisille markkinoille

tarkkaillaan jatkuvasti alakohtaisia heikkouksia markkinoiden epäonnistumisen välttämiseksi ja myönteisten kehitysnäkymien luomiseksi.

6.10

Yksittäisten alojen osalta komissio oli jo määritellyt laajan julkisen kuulemisen jälkeen joukon tuotantoteollisuuden aloja, joihin kannustus- ja elvytystoimet oli kohdennettava. Edelläkävijämarkkinat-aloitteen alkuvaiheessa määriteltiin seuraavat kuusi markkinaa (31):

sähköiset terveydenhuoltopalvelut

suojatekstiilit

kestävä rakentaminen

kierrätys

biotuotteet

uusiutuvat energialähteet.

6.11

Komission käyttämää menetelmää tulisi soveltaa muillakin aloilla. Tulisi määritellä alat, joilla voidaan yhteistoimin sekä poliittisten avainvälineiden, perusedellytysten ja asianomaisten tärkeimpien osapuolten vahvistetun yhteistyön avulla nopeuttaa markkinoiden kehitystä puuttumatta kilpailudynamiikkaan (32). Sama koskee Euroopan puolustusteollisuuden kehittämistä. Puolustusteollisuuteen tulisi Euroopan puolustusviraston perustamisen sekä yhteisessä turvallisuuspolitiikassa havaitun edistymisen jälkeen soveltaa nykyistä koordinoidumpaa unionin politiikkaa (33).

6.12

Euroopan teollisuuspolitiikan tehostamiseksi on otettava huomioon yksittäisten alojen erityistilanne: moottoriajoneuvoista (autot, kuorma-autot ja moottoripyörät (34) kemianalaan, laivanrakennusalaan, hiili- ja terästeollisuuteen, rakennusalaan, lasi- ja keramiikka-alaan, sementtiteollisuuteen, tekstiili- ja vaatetusalaan, maatalouden elintarvikkeisiin, metalli- ja elektroniikka-alaan, ilmailu- ja avaruusteollisuuteen, tietotekniikka- ja televiestintäalaan, energiateollisuuteen, terveydenhoitopalveluihin ja niin edelleen.

6.13

Innovaatioiden käyttöönoton tukemiseksi ETSK pitää tärkeänä, että kehitetään jo laadittuja uusia teollisuuspoliittisia välineitä, kuten yhteiset teknologia-aloitteet, innovatiiviset julkiset hankinnat sekä kestävän tuotannon ja kulutuksen toimintaohjelma.

6.14

ETSK katsoo, että markkinoiden vapauttamista on nopeutettava myös palvelualalla, etenkin kun ajatellaan vapaiden ammatinharjoittajien palveluja sekä vielä olemassa olevia, taksoja ja kiintiöitä koskevia rajoituksia.

6.15

ETSK kehottaa painokkaasti käynnistämään yhteisön toimia yrityspalvelualan tukemiseksi kehittämällä palveluja ja innovatiivisia sisältöjä kansalaisten, kuluttajien ja yritysten eduksi, nopeuttamalla siirtymistä sähköiseen toimintaympäristöön, yleistämällä laajakaistaa ja poistamalla sähköisen hallinnon ja järjestelmien yhteentoimivuuden esteet.

6.16

ETSK:n mielestä EU:n suhteita muuhun maailmaan tulisi hoitaa nykyistä vahvemmalla ja johdonmukaisemmalla yhteisellä ulkopolitiikalla.

7.   Kestävän kehityksen ulottuvuus

7.1

ETSK on kannattanut (35) ja kannattaa yhä aloitteita sellaisten kestävien hyödyntämis-, tuotanto- ja kulutuspolitiikkojen kehittämiseksi, jotka on täysin integroitu yhteisön muihin politiikkoihin, jotta mahdolliset haasteet muunnetaan kilpailumahdollisuuksiksi.

7.2

ETSK on vakuuttunut siitä, että EU:n toimet on edelleen kohdennettava kunnianhimoisiin tavoitteisiin, joita tuetaan lainsäädäntö- ja rahoitusvälineillä. Niillä ei tule vahingoittaa Euroopan kilpailukykyä lisäämällä yritysten ja kansalaisten taakkaa vaan niillä on tuettava hyviä käytänteitä, innovointiprosesseja ja teknologisia parannuksia.

7.3

ETSK korostaa, että on tärkeää käynnistää asianmukaisia aloitteita, jotta EU omaksuu kansainvälisen edelläkävijän aseman energiatehokkuudessa, uusiutuvista energialähteistä tuotettavan energiakapasiteetin lisäämisessä ja hiilidioksidin talteenottoteknologian kehittämisessä.

Bryssel 1 päivänä lokakuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Kilpailuasioista vastanneena komission jäsenenä toiminut Mario Monti on ilmaissut huolensa sisämarkkinoihin perustuvan eurooppalaisen mallin säilymisestä (pääkirjoitus, Corriere della Sera, 10.5.2009).

(2)  Ammattipätevyyden tunnustaminen, pääomatulojen verotus, eri maissa ansaittujen eläkeoikeuksien yhdistäminen jne.

(3)  Ks. eurooppalainen Manufuture-foorumi (www.manufuture.org). Ks. myös Étienne Davignonin haastattelu Davignon-suunnitelman soveltamisesta (Bryssel, 14.1.2008, www.ena.lu).

(4)  Euroopan investointipankin rahoittama Euroopan investointirahasto. Ks. kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (Competitiveness and Innovation Framework Programme, CIP) ensimmäinen osa.

(5)  Ks. edelläkävijämarkkinat ”sähköiset terveydenhuoltopalvelut” (KOM(2007) 860 lopullinen) sekä jäljempänä kohta 6.10.

(6)  Ks. ETSK:n lausunto ”Työllisyyshuippukokouksen tulokset” (CESE 1037/2009), ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

(7)  Ks. Luxembourgissa marraskuussa 1997 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymät ehdotukset jäsenvaltioiden asettamien ja ammatinharjoittamiseen sovellettavien alv-kantojen alentamisesta Euroopan laajuisesti.

(8)  Tavoitteena on, että kaikissa EU-maissa vähintään 50 prosenttia nuorista saa kolmannen asteen koulutusta ja että kolmannen asteen opiskelijoista vähintään 25 prosenttia valitsee teknisen, insinööritieteen tai luonnontieteen alan opinnot. (Electra-raportti).

(9)  Puheenjohtaja Mario Sepin kirje komission puheenjohtajalle José Barrosolle Prahassa järjestetyn Euroopan sosiaalihuippukokouksen johdosta.

(10)  Ks. komitean lausunnot Neuvottelut uusista kauppasopimuksista — ETSK:n kanta, EUVL C 211, 19.8.2008, s. 82–89 ja Uudistetun Lissabonin strategian ulkoinen ulottuvuus (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(11)  BRIC-maat: Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina.

(12)  Eurostat STAT – 30.4.2009.

(13)  SEC(2009) 353.

(14)  UNWTO World Tourism Barometer vol. 7 no. 2 – kesäkuu 2009.

(15)  Vuoden 2009 ensimmäisellä vuosineljänneksellä BKT laski 2,5 prosenttia edeltävään vuosineljännekseen nähden. Toukokuussa 2009 EU:n teollisuustuotanto laski 15,9 prosenttia edellisvuoteen nähden (tuotantoteollisuudessa 16,8 prosenttia) – Ks. SEC(2009) 1088, 20.7.2009.

(16)  KOM(2009) 114.

(17)  Ks. tiivistelmä Euroopan elvytyssuunnitelmaa koskevasta EAY:n päätöslauselmasta (5.12.2008, http://www.etuc.org/).

(18)  Ks. Businesseuropen 17.3.2009 antama tiedote G20 Business Event -tapahtuman yhteydessä (18.3.2009, http://www.businesseurope.eu/).

(19)  IPR – International Product Regulations.

(20)  Nuorten työttömyysaste on EU27:ssä noussut vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä 18,3 prosenttiin, eli työttömiä nuoria on viisi miljoonaa – Eurostat 23.7.2009.

(21)  Tämä on yhä vaikeampaa, sillä Basel II -sopimuksen johdosta on myös otettava huomioon erityisesti pk-yrityksiin vaikuttava riskirahaston ja lainojen suhde. EU:n tasolla olisi annettava määräyksiä, joiden avulla tällaisia vaikutuksia voitaisiin lieventää.

(22)  Ks. consumer confidence -indikaattori (kaavio 6), Business & Consumer Survey Results, talous- ja rahoitusasioiden pääosasto, kesäkuu 2009.

(23)  KOM(2007) 374.

(24)  KOM(2008) 397.

(25)  Ks. komitean lausunto Kestävä kulutus ja tuotanto, EUVL C 218, 11.9.2009, s. 46–49.

(26)  Työllisyysraportti 2008–2009, työllisyydestä, sosiaalipolitiikasta, terveydestä ja kuluttaja-asioista vastaava neuvosto, 9.3.2009.

(27)  Ks. KOM(2008) 800, ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma”.

(28)  Ks. edellinen alaviite.

(29)  ETSK:n lausunto, E UVL C 182, 4.8.2009, s. 30.

(30)  Ks. komitean lausunto ”Pk-yritysten eurooppalainen perussääntö”, EYVL C 125, 27.5.2002, s. 100.

(31)  KOM(2007) 860 lopullinen.

(32)  Kilpailukykyneuvosto, 4.12.2006, päätelmät innovointipolitiikasta ja kilpailukyvystä.

(33)  Ks. komitean lausunnot Puolustukseen liittyvien tuotteiden siirrot ja Euroopan puolustus (julkaistu virallisissa lehdissä EUVL C 100, 30.4.2009, s. 109, ja EUVL C 10, 14.1.2004, s. 1).

(34)  Etenkin Euroopan moottoripyöräalan tulisi voida hyötyä autoteollisuuden tavoin jäsenvaltioiden tuki- ja kannustinjärjestelmästä, sillä ala on kärsinyt samalla tavoin nykyisestä talouskriisistä.

(35)  Komitean lausunto ”Ympäristöä säästävä tuotanto”, EYVL C 224, 30.8.2008, s. 1.


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/52


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Työnteko ja köyhyys: kohti välttämätöntä laaja-alaista lähestymistapaa” (oma-aloitteinen lausunto)

2009/C 318/10

Esittelijä: Nicole PRUD'HOMME

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Työnteko ja köyhyys: kohti välttämätöntä laaja-alaista lähestymistapaa

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Nicole PRUD’HOMME.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 173 puolesta, 2 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Suositukset

Työntekijöiden köyhyys on monimutkainen kysymys lukuisine toisiinsa vaikuttavine tekijöineen sekä palkansaajien että joidenkin itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta. Kokonaisvaltainen lähestymistapa mahdollistaa sen, että haasteiden voittamiseksi voidaan ottaa käyttöön tehokkaat mekanismit.

1.1

Eurooppa-asioissa keskeiseksi tavoitteeksi tulee asettaa se, että kaikilla on laadukas työpaikka.

1.2

Köyhiä työntekijöitä koskevaa kysymystä on käsiteltävä säännöllisesti Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa.

1.3

On kehitettävä nopeasti välineitä, joiden avulla voidaan arvioida yhä tarkemmin kyseessä olevia tilanteita, jotka eroavat toisistaan mutta joilla on myös yhtymäkohtia Euroopan tasolla.

1.4

On tutkittava ja luotava uusia sosiaalisen suojelun ja työllisyyden yhdistelmiä erityisesti asianmukaisten tulojen takaamiseksi kaikille työntekijöille. Näin luodaan edellytykset perustarpeiden (mm. asunto, terveydenhuolto, oma ja lasten koulutus) tyydyttämiseksi.

1.5

Laadukkaita työpaikkoja varten on varmistettava tehokas perus- ja jatkokoulutus. Eri hallintotasoilla (jäsenvaltiotasolla, aluetasolla) tulee toteuttaa toimenpiteitä sellaisen ympäristön luomiseksi, että nuoret eivät keskeyttäisi koulunkäyntiään.

1.6

On jatkettava joustoturvaa koskevia toimia ja keskusteluja, jotta joustavuuden (yritysten tarvitsema joustavuus) ja turvallisuuden lisäämiseen tähtäävien todellisten keinojen (työntekijöiden suojelu) välille voidaan saavuttaa uusi tasapaino ja jotta voidaan estää aktiiviväestön köyhyyden yleistyminen ja poistaa se.

1.7

Komissio on nimennyt vuoden 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi. Sen yhteydessä on aiheellista harkita tiedonannon laatimista aiheesta tiedon jakamiseksi ja asian edistämiseksi sekä Euroopan unionin tasolla että jäsenvaltioissa.

2.   Taustaa

2.1

EU-tasolla tehdyistä köyhiä työntekijöitä koskevista tieteellisistä tutkimuksista, ehdotuksista ja innovaatioista selviää, ettei työnteko välttämättä (varsinkaan nykyisissä sosioekonomisissa oloissa) suojaa köyhyydeltä.

2.2

Komissio on korostanut uusiin kansallisiin strategiaraportteihin perustuvassa asiakirjassaan ”Ehdotus: sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskeva yhteinen raportti 2009” (1) köyhiä työntekijöitä ja laadukkaita työpaikkoja käsittelevän kysymyksen merkitystä. Kyseinen aihe ja siihen liittyvät konkreettiset ongelmat ovat keskeisessä asemassa sosiaalisen osallistamisen yhteydessä yhteisön tasolla toteutettavissa toimissa ja alan huolenaiheissa. Pyrkimyksenä on sekä köyhyyden torjuminen että laadukkaiden työpaikkojen saaminen kaikkien ulottuville.

2.3

Aiheen merkitys korostuu kriisitilanteessa, kun työllisyys lisääntyy jälleen merkittävällä tavalla ja julkiseen talouteen kohdistuu yhä enemmän paineita. On kuitenkin otettava etäisyyttä vallitseviin suhdanteisiin: sen lisäksi, että aihetta käsitellään nykyisten poikkeuksellisten olosuhteiden kannalta, se tulee nähdä myös rakenteellisena ongelmana, jolla on keskeinen asema sosiaalisen suojelun ja työllisyyspolitiikan toivotussa myönteisessä kehityksessä niin keskipitkällä kuin pitkälläkin aikavälillä.

2.4

Komissio, joka valmistelee parhaillaan asiakirjaa työnteosta ja köyhyydestä, on nimennyt vuoden 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi. Köyhyys koskettaa suoraan lähes 80:aa miljoonaa ihmistä EU:ssa eli 16:tta prosenttia sen asukkaista. Heistä iso osa on aktiiviväestöä, joka kärsii köyhyydestä. Työntekijöistä 8 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella (2).

2.5

Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodesta (2010) antamassaan lausunnossa (3) komitea toteaa, että tavanomaisen, suhteellista tuloköyhyyttä osoittavan mittarin lisäksi ilmiön kartoittamiseen tarvitaan myös muita mittareita, jotka kuvaavat köyhyyden sitkeyttä ja todellista puutetta. Näiden teknisten tarkennusten ohella myös vertailut – jotka ovat nyt mahdollisia sen ansiosta, että määrittelystä on päästy sopimukseen Euroopan tasolla – luovat selkeän kuvan suuntauksista.

3.   Määritelmä

3.1

Köyhistä työntekijöistä puhuminen edellyttää ensin kahden termin selvittämistä: työntekijän ja köyhän. Työntekijän köyhyys riippuu toisaalta hänen henkilökohtaisista, työsuhteen aikana saamistaan tuloista (palkka) ja toisaalta hänen perheensä aineellisista resursseista kokonaisuutena. Työllä tarkoitetaan yksittäisen henkilön ammatillista toimintaa. Köyhyys merkitsee sitä, että koko kotitalouden varat ovat riittämättömät. Tietyissä tapauksissa voi käydä niin, että toimeentulon ja köyhyyden välillä siirrytään hyvinkin nopeasti tilanteesta ja/tai vaikutelmasta toiseen.

3.2

Köyhyys määritellään kotitalouskohtaisesti, mutta työnteko määritellään yksilötasolla. Analyysissa siis sekoittuu kaksi tasoa. Aktiiviväestön köyhyys riippuu ensinnäkin yksittäisten ihmisten työllisyystilanteesta ja työn luonteesta ja toiseksi sen kotitalouden elintasosta, johon he kuuluvat. Tämä kaksitahoinen näkökulma aiheuttaa ongelmia. Ihmisellä voi olla erittäin huono palkka, mutta hän ei välttämättä ole köyhä (koska perheen muut varat ovat paremmat). Toisaalta yksilö voidaan luokitella köyhäksi, vaikka hänen palkkatasonsa on lähellä valtakunnallista keskikuukausipalkkaa ja sitä pidetään ympäröivässä yhteiskunnassa riittävänä. Henkilö voi olla aktiiviväestöön kuuluva työtön, joka on korvausten ansiosta reilusti köyhyysrajan yläpuolella. Toisaalta henkilö voi kuulua työtätekevään aktiiviväestöön, mutta hänen palkkansa on huono ja hänellä on monta henkeä huollettavanaan, minkä takia hän jää köyhyysrajan alapuolelle.

3.3

Köyhät työntekijät tulee siis ottaa huomioon sekä työllisyys-, sosiaaliturva- että perhepolitiikoissa.

3.4

Lissabonin strategiaan kuuluvassa eurooppalaisessa työllisyysstrategiassa unionin yhtenä painopisteenä on köyhien työntekijöiden määrän vähentäminen. Vuodesta 2003 onkin tarvittu indikaattoria arviointia ja vertailua varten. Euroopan unionin sosiaalisen suojelun komitea hyväksyi heinäkuussa 2003 sosiaaliseen osallistamiseen tähtäävään yhteisön prosessiin liittyvän työskentelyn yhteydessä yhteisen indikaattorin, jolla arvioidaan köyhien työntekijöiden osuutta Euroopan unionissa sekä eräitä ilmiön tärkeimpiä sosiaalisia ja väestöllisiä peruspiirteitä.

3.5

Sosiaalisen suojelun komitean määritelmän mukaan köyhä työntekijä on henkilö, joka viitevuoden aikana on pääasiallisesti työssä (palkansaajana tai itsenäisenä ammatinharjoittajana) ja elää kotitaloudessa, jonka kokonaistulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Hänen on pitänyt olla työssä yli puolet vuodesta. Työssäkäyvien köyhyysriskiä koskevassa indikaattorissa työntekijäksi määritellään kaikki ne, jotka ovat olleet kahdentoista kuukauden viitejakson aikana työssä vähintään seitsemän kuukautta (4).

4.   Tilastollinen arviointi

4.1

Komissio julkaisi vuoden 2008 lopussa vuosittaisen raporttinsa jäsenvaltioiden sosiaalisista suuntauksista sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevan unionin strategian yhteisten tavoitteiden puitteissa (ks. liite) (5). Raportista käy ilmi, että vuoden 2006 lopussa köyhyysriski koetteli 16:tta prosenttia EU:n väestöstä. Unionissa 8 prosenttia työntekijöistä elää köyhyysrajan alapuolella. Luvut vaihtelevat vähintään 4 prosentista (Tšekki, Belgia, Tanska, Alankomaat ja Suomi) 13 prosenttiin (Puola) ja 14 prosenttiin (Kreikka) (6). Työntekijöiden köyhyys on yhteydessä mataliin palkkoihin (alle 60 prosenttia mediaanipalkasta), heikkoon koulutustasoon, epävarmoihin työsuhteisiin, joidenkin itsenäisten ammatinharjoittajien heikkoon tulotasoon sekä usein omasta tahdosta riippumattomaan osa-aikaiseen työntekoon. Tällainen köyhyys on myös sidoksissa kotitalouden muiden jäsenten taloudelliseen asemaan. Komissio huomauttaa, että kotitalouksissa, joissa on lapsia, yhden perheenjäsenen tuloilla eläminen ei enää riitä suojaamaan kotitaloutta köyhyydeltä.

4.2

Tuloköyhyyden indikaattoria arvostellaan usein siitä, ettei siinä oteta varsinaisesti huomioon köyhyystilanteiden eroja. Tulojen vähäisyys on luonnollisesti vain yksi köyhyystekijä. Unionissa kehitellään parhaillaan muita indikaattoreita, jotka antavat köyhyystilanteesta erilaisen ja täydentävän kuvan.

4.3

Tuloköyhyyteen puuttuvien toimien rinnalle ollaan kehittämässä myös elinoloihin liittyvää köyhyyttä torjuvia toimia. Euroopan tasolla mitataankin aineellista puutetta (ks. liite). Indikaattori osoittaa niiden henkilöiden osuuden, jotka kuuluvat kotitalouksiin, joilta puuttuu ainakin kolme seuraavista yhdeksästä elementistä: 1) kyky selviytyä odottamattomista menoista 2) viikko lomaa vuodessa 3) kyky maksaa velkansa 4) liha-, kana- tai kala-ateria vähintään joka toinen päivä 5) asianmukaisesti lämmitetty asunto 6) pesukone 7) väritelevisio 8) puhelin 9) oma auto. Kaikki nämä materiaalisia olosuhteita kuvaavat elementit ovat luonnollisesti kiistanalaisia indikaattoreina. Niiden kumuloituminen antaa kuitenkin mielenkiintoisen kokonaiskuvan. Aineellisesta puutteesta kärsivien osuuksissa on suuria eroja Luxemburgin 3 prosentista Latvian 50 prosenttiin. Nämä erot ovat paljon suurempia kuin tuloköyhyyden erot (10–21 prosenttia).

4.4

Aineellisen puutteen mittaaminen muuttaa perin pohjin jäsenvaltioiden köyhyysluokitusta. Kyseessä on kuitenkin köyhyys yleisesti, ei vain työntekijöiden köyhyys. Piakkoin on voitava selvittää köyhien työntekijöiden tilanne kussakin maassa aineellisen puutteen osalta. Aktiiviväestön köyhyys ei ole pohjimmiltaan vain vähäisiin tuloihin liittyvä ongelma, vaan siinä on kyse myös elämän (työelämän, perhe-elämän, sosiaalisten suhteiden) laadusta.

5.   Aktiiviväestön köyhyyden osatekijät

5.1

Yksi ensimmäisistä tekijöistä, jotka johtavat aktiiviväestön köyhyyteen, on työntekijän epävarma asema. Monet toimijat, muun muassa Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ja Euroopan ammattiliitot, ovat huolissaan lisääntyvästä epävarmuudesta työelämässä. Noin 48,1 miljoonaa työntekijää on jollain tapaa epävarmassa asemassa: yli 19,1 miljoonalla on määräaikainen työsopimus (7) ja noin 29 miljoonaa on näennäisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia (pääasiassa rakennusalalla). Kyseinen väestönosa on luonnollisesti hyvin heterogeeninen sekä yhden maan sisällä että etenkin maiden välillä tarkasteltuna. Joka tapauksessa aktiiviväestössä on kymmeniä miljoonia henkilöitä, jotka kärsivät jonkinlaisesta mahdollisesti köyhyyteen johtavasta puutteesta.

5.2

Työantajat korostavat aktiiviväestön köyhyyttä koskevan kysymyksen mutkikkuutta ja toteavat ensinnäkin, että köyhyysriski on sidoksissa koulutustasoon. Perus- ja ammattikoulutusjärjestelmien tulee olla entistä tehokkaampia ja tasapuolisempia. Lisäksi on tärkeää parantaa työnteon kannattavuutta (8), eli varmistaa vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien välinen asianmukainen tasapaino.

5.3

Aktiiviväestön köyhyys perustuu ansiotulojen alhaisuuteen (palkka on usein epäasianmukainen tehtyyn työhön nähden) ja perhemallin muutoksiin. Perhemuodot kehittyvät eri tavoin eri jäsenvaltioissa, mutta kehitykselle on kaikkialla ominaista kasvava epävarmuus, kun eroja on yhä enemmän, kun yksinhuoltajaperheiden osuus lisääntyy ja kun perheessä on vain yksi työssäkäyvä, jolloin köyhyysriski on suurempi. Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa komission yhteisessä raportissa vuodelta 2007 (9) todetaan, että vaikka työ on köyhyyden torjuja, se ei voi olla ainoa suojakeino. Onkin laadittava ja vahvistettava perheille, naisille, nuorille, opiskelijoille, vammaisille, ikääntyneille ja maahanmuuttajille eli heikoimmassa asemassa oleville ryhmille suunnattuja, yhteisvastuuseen perustuvia toimenpiteitä. Lisäksi on aiheellista tähdentää, että aktiiviväestön köyhyys on ratkaiseva tekijä lasten köyhyyden kannalta.

5.4

Liikenne-, asumis-, terveydenhuolto- yms. kustannusten nousulla on myös taipumus heikentää työntekijöiden asemaa. Nousu vaikuttaa etenkin lähes minimipalkalla työskenteleviin työntekijöihin ja alempaan keskiluokkaan kuuluvaan väestöön, sillä he asuvat useimmiten kauempana työpaikoista.

5.5

Aktiiviväestön köyhyys voi johtua henkilöiden heikosta ammattitaidosta tai alhaisesta koulutustasosta, kun he eivät täytä sellaisten työtehtävien pätevyysvaatimuksia, joista maksetaan asianmukaista palkkaa, tai epäasianmukaisista työolosuhteista. Haavoittuvassa asemassa ovat useimmiten iäkkäät työntekijät, nuoret, naiset, suurperheet, vammaiset, koulunkäynnin aikaisessa vaiheessa lopettaneet työntekijät sekä maahanmuuttajat. Onkin tärkeää varmistaa kaikille vammaisille asianmukaiset työolosuhteet sekä kaikille lapsille hyvät lähtökohdat elämään varhaisen koulutuksen avulla. On myös puututtava koulunkäynnin keskeyttämiseen, sillä nykyinen 15 prosentin osuus Euroopassa on liian korkea.

5.6

Aktiiviväestön köyhyyden perimmäisenä syynä on usein alityöllisyys. Työntekijöiden köyhyys on monimutkainen kysymys lukusine toisiinsa vaikuttavine tekijöineen sekä palkansaajien että joidenkin itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta. Kokonaisvaltainen lähestymistapa mahdollistaa sen, että voidaan ottaa käyttöön tehokkaat mekanismit haasteiden voittamiseksi. Tehokkaat ohjelmat aktiiviväestön köyhyyden torjumiseksi eivät ole mahdollisia ilman kasvuun ja globalisaatioon sopeutumiseen ja nyt myös kriisistä selviytymiseen tähtääviä kokonaisvaltaisia politiikkoja.

6.   Ehdotuksia laaja-alaisesta lähestymistavasta työssäkäyvien köyhyyden torjumiseksi

6.1

Työssäkäyvien köyhyyden torjuminen edellyttää ensinnäkin makrotaloudellisia pohdintoja. Kehityskulkua ei voida pysäyttää kertaluonteisilla toimenpiteillä varsinkaan nykyisessä kriisitilanteessa. Palkkatyön ja itsenäisen ammatinharjoituksen sekä erityisesti kaikkien ulottuvilla olevien laadukkaiden työpaikkojen tulee olla unionin kaikkien toimielinten painopisteenä.

6.2

Luotettavat indikaattorit. On edelleenkin jatkettava köyhiä työntekijöitä koskevien yhteisten ja luotettavien indikaattoreiden kehittämistä. Suurta edistystä on saavutettu unionin panoksen ja avoimen koordinointimenetelmän ansiosta. Nyt on edettävä vielä pidemmälle ja parannettava tuntemusta entistä täydellisempien tietojen avulla ottaen huomioon samalla sekä köyhien työntekijöiden osuus, köyhyyden intensiteetti että tulojen epätasainen jakautuminen köyhien keskuudessa (yksittäisten maiden sisällä ja maiden välillä).

6.3

Tekniseltä kannalta on tarpeen, että näistä tilastollisista kysymyksistä on olemassa jäsenvaltiokohtaiset tiedot, jotka perustuvat kansalliseen raja-arvoon, sekä puhtaasti eurooppalaiset tiedot, jotka perustuvat eurooppalaiseen raja-arvoon. Näin voitaisiin tehdä muita luokituksia ja saada toisenlainen kuva kuin nykyisin yhden indikaattorin perusteella saadaan.

6.4

Oikeudenmukaiset ja asianmukaiset palkat, jotka perustuvat vahvistettuun työmarkkinaosapuolien väliseen vuoropuheluun. Aktiiviväestön köyhyyttä on torjuttava myös kunnianhimoisen palkkapolitiikan avulla. On lisättävä ja tuettava kaikkia aloitteita, joilla tähdätään malliin inflaatio + asianmukainen osuus tuottavuuden kasvusta. Palkkaneuvotteluilla on keskeinen asema työmarkkinaosapuolien välisessä vuoropuhelussa, ja niillä tuleekin olla merkittävä rooli aktiiviväestön köyhyyden torjunnassa. Sillä, että neuvottelut sujuvat hyvin, ei ole todellisia rahallisia vaikutuksia alakohtaisella, kansallisella tai eurooppalaisella tasolla. Todellisesta työmarkkinaosapuolien välisestä vuoropuhelusta ei ole siis tarjolla ”palkkiota”. Ihmisarvoiseen työhön liittyvä edistys perustuu työmarkkinaosapuolien vuoropuheluun, niiden panostukseen, yritysten vastuuseen sekä julkisen vallan toteuttamiin kannustaviin ja korjaaviin toimenpiteisiin sekä nykyisin myös pankkien rooliin pk-yrityksiin nähden. Pimeän työn torjuminen on tärkeä väline työntekijöiden köyhyyden torjumisessa. Tämä johtuu siitä, että pimeä työ koskee haavoittuvimmassa asemassa olevia väestöryhmiä (maahanmuuttajat, epävarmassa tilanteessa olevat ryhmät), mutta myös siitä, että se saattaa johtaa perusoikeuskirjan vastaisiin, lähes orjuutta vastaaviin tilanteisiin.

6.5

Yrittäjyyttä ja itsenäistä ammatinharjoittamista tukevat järjestelmät. Monet yrittäjät ja itsenäiset ammatinharjoittajat kärsivät köyhyydestä erityisesti yrityksen perustamisen alkuvaiheessa. On syytä tarjota tukivälineitä, sillä monet tällaisista pk-yrityksistä luovat myöhemmin työpaikkoja. Vaikka pk-yritysten osuus talouskasvusta on 80 prosenttia, monet yrittäjät maksavat itselleen yrityksen perustamisvaiheessa vain vähän palkkaa, jos lainkaan, ja altistavat perheensä köyhyydelle.

6.6

Mukautetut koulutusjärjestelmät. Erityisesti heikoimmin koulutetuille palkansaajille suunnattu elinikäinen koulutus on yksi perusehdoista ammattipätevyyden parantamiseksi sekä sen mahdollistamiseksi, että kyseiset työntekijät voivat saada työtä, josta maksetaan oikeudenmukaista ja asianmukaista palkkaa.

6.7

Asianmukainen sosiaalinen suojelu. Aktiiviväestön köyhyyden torjumiseksi tarvitaan voimassa olevien järjestelmien rationalisointia. Sosiaaliturvaetuuksiin on yhdistettävä entistä tehokkaammin uusia lastenhoitopalveluita ja liikkuvuutta edistäviä tukipalveluja (työn lisäksi myös liikkumisen tulee olla kannattavaa). Näin köyhillä työntekijöillä voi olla mahdollisuus paremmin palkattuun työhön.

6.8

Eräissä maissa huomattava osa asunnottomista on työssäkäyviä. Onkin aiheellista keskittää sosiaalisen asuntotuotannon resurssit siihen, että etusijalle asetetaan ne työssäkäyvät henkilöt, joiden työ ja vakaus ovat vaarassa heikkojen asuinolojen tai asunnon puuttumisen takia.

6.9

Työympäristön ja työn huomioon ottaminen. Koska työssäkäyvien köyhyys on suurelta osin sidoksissa työolosuhteisiin, on tärkeää luoda työympäristön kohentamiseen tähtääviä kannustimia: vapaaehtoisen mobiliteetin tukeminen, kohtuuhintaiset ateriat, asuinolot, lastenhoito. Lisäksi työtä tarjoavien yritysten tulisi tarkastella toimenpiteitä, joilla niiden työsopimusten vakautta voitaisiin lisätä, ja pohtia, kuinka niiden työntekijät voisivat edistyä ja lisätä ammattitaitoaan.

6.10

Tiedottaminen ja asian edistäminen. Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden yhteydessä on tarpeen mobilisoida suurta yleisöä ja viestimiä. Köyhiin työntekijöihin liittyvän ilmiön analysointi, tilanteen aiheuttamista ihmisarvoa alentavista tilanteista puhuminen ja Euroopan kansalaisten mobilisointi voisivat lopettaa ahdingon, josta osa aktiiviväestöstä kärsii, ja auttaa heitä saamaan takaisin ihmisarvonsa. Myötätuntoa tarjoavan tiedonannon sijaan tulisi laatia tiedonanto, joka edesauttaisi laadukkaan työn saamista kaikkien ulottuville, jolloin voitaisiin edistää eettisesti ylivertaista Euroopan sosiaalista mallia.

Bryssel 30 päivänä syyskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  KOM(2009) 58 lopullinen.

(2)  Eurostat, Statistics in focus, 46/2009.

(3)  ETSK:n 29.5.2008 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodesta (2010)”, esittelijä: Krzysztof Pater, apulaisesittelijä: Erika Koller (EUVL C 224, 30.8.2008).

(4)  Lisätietoja varten ks. Guillaume Allègre, Working poor in the EU: an exploratory comparative analysis, OFCE:n työasiakirja, nro 2008-35, marraskuu 2008; Sophie Ponthieux, Les travailleurs pauvres comme catégorie statistique. Difficultés méthodologiques et exploration d’une notion de pauvreté en revenu d’activité, INSEE:n työasiakirja, nro F0902, maaliskuu 2009.

(5)  Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskeva yhteinen raportti 2008, http://register.consilium.europa.eu/pdf/fi/08/st07/st07274.fi08.pdf.

Kaikki avoimeen koordinointimenetelmään liittyvät tiedot ja asiakirjat ks. http://ec.europa.eu/employment_social/spsi/the_process_en.htm. Tuore eurooppalainen katsaus, jossa esitellään eräiden unionin maiden tilannetta ja huolenaiheita, ks. Hans-Jürgen Andreß, Henning Lohmann (toim.), The Working Poor In Europe. Employment, Poverty and Globalization, Cheltenham, Edward Elgar, 2008.

(6)  Tarkennettakoon, että tuloköyhyyttä mitataan suhteessa kansallisiin tasoihin. Jos köyhyydelle asetettaisiin eurooppalainen raja-arvo, maiden luokitus olisi kokonaan toisenlainen.

(7)  European Union Labour Force Survey – Annual Results 2008, http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KS-QA-09-033/EN/KS-QA-09-033-EN.PDF

(8)  Making work pay, työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean tutkimus vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien vuorovaikutuksesta. Ks. myös ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Sosiaalinen suojelu: työnteon kannattavuuden parantaminen”, esittelijä: Donna St Hill (EUVL C 302, 7.12.2004).

(9)  http://register.consilium.europa.eu/pdf/fi/07/st06/st06694.fi07.pdf


Liite

Kaavio 1 – Työntekijöiden köyhyys Euroopan unionissa vuonna 2006

Image

Kaavio 2 – Aineellinen puute Euroopan unionissa

Osuus henkilöistä, jotka kuuluvat kotitalouksiin, joilta puuttuu ainakin kolme luetteloiduista elementeistä (2006, prosentteina)

Image


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/57


Euroopan talous ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”De Larosièren asiantuntijaryhmän raportti” (oma-aloitteinen lausunto)

2009/C 318/11

Esittelijä: NYBERG

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 23. maaliskuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

De Larosièren asiantuntijaryhmän raportti.”

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Lars NYBERG.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 152 puolesta, 37 vastaan 15:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja suositukset

1.1   Laajuudeltaan vastaavanlaista rahoitus- ja talouskriisiä ei ole nähty rauhan aikana sitten 1930-luvun. Käsillä olevan lausunnon aiheena on kuitenkin yksinomaan rahoituskriisi sekä mahdollisuudet estää vastaavanlaisen ilmiön toistuminen tulevaisuudessa. Tämä oli nimittäin annettu tehtäväksi niin kutsutulle de Larosièren asiantuntijaryhmälle, jonka raporttia ETSK käsittelee tässä lausunnossa. Kysymysten merkittävyys käy ilmi muun muassa siitä, että komissio on laatinut jo useita ehdotuksia esimerkiksi luottoluokituslaitoksista, rahoitustoiminnan erityismuodoista sekä rahoitusvalvonnasta, joka oli de Larosièren asiantuntijaryhmän pääaiheena.

1.2   Kriisin merkittävimpänä syynä oli liian suuri likviditeetti, joka de Larosièren ryhmän mukaan johtui osittain ekspansiivisesta rahapolitiikasta Yhdysvalloissa ja maailmantalouden epätasapainosta. Selkeimmin tämä ilmeni Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteissa. Toinen ajateltavissa oleva selitys on ETSK:n käsityksen mukaan se, että tulonjaossa on siirrytty työtuloista pääomatuloihin. Tulonjaosta on tullut aiempaa epätasaisempi. Varakkaimpien kasvaneet varat on täytynyt sijoittaa. Kun todelliset sijoitusmahdollisuudet eivät ole lisääntyneet samassa tahdissa, arvopapereiden hintoihin on kohdistunut korotuspaine. De Larosièren raportissa tarkastellaan perusteellisesti ”rahoituskuplaa”, mutta tulevia poliittisia päätöksiä ajatellen lisäanalyysi olisi tarpeen.

1.3   ETSK kannattaa yleisesti ottaen asiantuntijaryhmän esittämiä 31:tä suositusta, mutta haluaa laajentaa näkökulmaa ja esittää erinäisiä huomioita ja täydennyksiä.

1.3.1

De Larosièren asiantuntijaryhmä ehdottaa pankkien pääomavaatimuksia tiukennettavaksi noususuhdanteessa ja höllennettäväksi laskusuhdanteessa. Kun otetaan huomioon talousennusteiden laatimisen vaikeus suhdannevaihteluissa, kyseiseen ehdotukseen sisältyy riskejä. Samalla Espanjan esimerkki osoittaa, että järjestelmä, jossa pääomavaatimukset vaihtelevat, voi toimia. Siksi ETSK katsoo, että kyseisenlaista toimenpidettä on pohdittava ajoituksen osalta, ennen kuin se voidaan toteuttaa.

1.3.2

ETSK:n mielestä nykyistä tiukemmat pääomavaatimukset ja taselaskelmien ulkopuolisia toimenpiteitä koskeva avoimuus ovat ehdottoman välttämättömiä. Espanjan viranomaiset sovelsivat tiukimpia säännöksiä taselaskelmien ulkopuolisiin toimenpiteisiin, ja kriisi kohdistui vähiten juuri espanjalaisiin pankkeihin.

1.3.3

Ilmauksia ”taseen ulkopuolinen” ja ”erillisyhtiö” on toisinaan käytetty väärin. Riskipitoisia varoja on siirretty pois pankin omasta taseesta pääomavaatimuksen kiertämiseksi ja toisinaan verojen välttämiseksi. Tätä taustaa vasten ETSK pitää välttämättömänä tiukentaa säännöksiä.

1.3.4

ETSK katsoo, että raporttia koskevissa jatkotoimissa yhtenä keskeisenä vaatimuksena tulee olla, että pankkien varoihin sisältyvät riskit ilmoitetaan nykyistä selkeämmin. ETSK yhtyy raportissa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan riskipitoisia varoja eteenpäin myytäessä pankkien ja rahoituslaitosten on aina vastattava osasta riskejä. Rahoitustuotteiden riskien on käytävä selkeästi ilmi. Avoimuutta rahoitustuotteissa tarvitaan luottamuksen palauttamiseksi rahoitusmarkkinoihin. ETSK viittaa tältä osin jälleen Espanjaan. Rahoitusalalla ei saa käyttää uusia välineitä, ennen kuin rahapolitiikasta vastaava viranomainen on ne tarkastanut. Kyseisenlaisten tarkastusten käyttöönottamisesta on keskusteltava. Tällöin on päätettävä, ovatko tarkastukset kansallisia vai tarvitaanko yhteinen tarkastusjärjestelmä koko EU:ta varten. Rahoitustoiminnan rajatylittävän luonteen vuoksi useimmat tosiseikat puoltavat yhteistä järjestelmää.

1.3.5

Rinnakkaiseksi pankkijärjestelmäksi kutsutaan erilaisia lainanannon muotoja, joita ei ole säännellä. Näitä rahoitustoiminnan uusia muotoja on voitu kehittää ilman minkäänlaista sääntelyä, eikä niihin ole kohdistettu edes varantovaatimuksia. ETSK on samaa mieltä tarpeesta säännellä myös kyseistä toimintaa. Myös sijoitusrahastojen osalta raportissa suositetaan yhteisiä sääntöjä, erilaisten tuotteiden määrittelemistä sekä nykyistä tiukempaa valvontaa. Näihin suosituksiin komitean on niin ikään helppo yhtyä.

1.3.6

On välttämätöntä tiukentaa pankkijohtamista ja -tarkastusta koskevia vaatimuksia. ETSK katsoo, että tarkastajien roolia ei ole tähdennetty riittävästi de Larosièren asiantuntijaryhmän esittämissä ratkaisuissa. Toimivan tarkastuksen avulla olisi pitänyt kyetä vähentämään riskipitoisten varojen leviämistä. Rahoitusyrityksen johdon on voitava luottaa tarkastukseen varojen arvioinnissa. Tarkastajien tehtävä ja kirjanpitomenetelmät on sisällytettävä Basel II -sopimuksen tarkistukseen.

1.3.7

Raportissa esitetään aiheellisia suosituksia palkkiojärjestelmien osalta. Järjestelmien on käsitettävä useita vuosia ja perustuttava todellisiin tuloksiin, eikä palkkiota tule taata edeltä käsin. ETSK katsoo, että on siirryttävä lyhyen tähtäimen tarkastelusta pitkän tähtäimen näkemykseen, jossa palkkiot eivät perustu keinotteluun. Samassa hengessä ETSK kannattaa ajatusta pääomaliikkeiden verottamisesta. Veron tuotto voitaisiin osoittaa kehitysavun tukemiseen. Lisävaatimuksena tulee olla, etteivät palkkiot perustu yleiskehitykseen, vaan siihen, onko kyetty aikaansaamaan yleissuuntausta parempi tulos. Lisäksi olisi toivottavaa määritellä menettelyt palkkiokattojen asettamiseksi, jotta voitaisiin välttää ylilyönnit ja harkitsematon riskinotto. Niin kutsuttuun kriisistä selviämisen strategiaan on sisällytettävä se, että valtion talousarviosta rahoituslaitoksille maksetut valtavat rahasummat maksetaan takaisin sen sijaan, että ne menevät uusiin suuriin voittoihin ja palkkioihin.

1.4   De Larosièren asiantuntijaryhmän päätehtävänä oli tarkastella rahoitusmarkkinoiden valvontaa. Myös ETSK:n mielestä valvonnalla on keskeinen merkitys, jotta rahoituskriisin toistuminen vältetään vastaisuudessa. Valvonta edellyttää kuitenkin sääntöjä. Siksi ehdotuksia sääntöjen muuttamisesta ja vahvistamisesta raportin ensimmäisessä osassa voidaan pitää yhtä lailla merkittävinä.

1.4.1

De Larosièren ryhmä toteaa, että yleisellä tasolla toteutettavaa rahoitusjärjestelmän valvontaa varten tarvitaan eurooppalainen elin, joka kykenee varoittamaan rahoitusriskeistä. Vastuuta esitetään annettavaksi EKP:lle tai EKPJ:lle. Varsinainen tehtävä osoitetaan valvonnasta erityisesti vastaavalle neuvostolle. On tarkoituksenmukaista liittää kyseinen neuvosto hallinnollisesti EKP:hen, mutta virallisella tasolla ja valvonnan johtamisen osalta tehtävän on kuuluttava EKPJ:n vastuulle. Valvonnan on ehdottomasti käsitettävä kaikkien jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmät, ja EKPJ:n on myös nimettävä kyseisen uuden neuvoston/johtokunnan vastuuhenkilöt.

1.4.2

Raportissa ehdotetaan kehitettäväksi kahdessa vaiheessa uusi mikrotason valvontajärjestelmä, joka käsittää pankkien, sijoitusrahastojen ja arvopaperimarkkinoiden valvonnasta vastaavat erityisviranomaiset. Toisessa vaiheessa luodaan valvontaa koskevia yhteisiä perussääntöjä ja poistetaan kansalliseen täytäntöönpanoon liittyviä eroja. Tällöin on tarkoitus yhdenmukaistaa myös seuraamusmahdollisuudet. ETSK ei näe mitään aihetta viivyttää edellä mainittua prosessia ja arvostaakin sitä, että komissio ehdottaa nyt tiedonannossaan, että koko järjestelmää on viipymättä valmisteltava mikrotason valvontaa varten.

1.4.3

ETSK katsoo, että rajatylittävää toimintaa harjoittavien pankkien valvonnasta vastaavien kansallisten valvontaviranomaisten muodostamia kollegioita voi olla hankala hallinnoida, jos samanaikaisesti ei ole toteutettu tarvittavaa yhdenmukaistamista. Kansallisiin valvontaelimiin sovellettavien sääntöjen väliset erot pakottaisivat muutoin käytännössä kolme uutta viranomaista ottamaan vastuulleen osan valvonnasta.

1.4.4

Edellä mainittujen uusien viranomaisten hallintoelimiin ei pidä kuulua yksinomaan pankkialan toimijoita. Ammatillisilla järjestöillä, pankkipalveluiden käyttäjillä ja myös ETSK:lla kansalaisyhteiskunnan edustajana tulisi olla hallintoelimissä omat paikkansa.

1.5   Globaalilla tasolla raportissa painotetaan tarvetta vahvistaa Basel II -sopimusta, kansainvälisiä kirjanpitosääntöjä, luottoluokituslaitosten ja johdannaismarkkinoiden maailmanlaajuista sääntelyä, muuttaa hallinnointikäytäntöjä rahoitusalalla sekä vahvistaa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n roolia. Asiantuntijaryhmä haluaa poistaa mahdollisuuden houkutella toimijoita rahoitusalan heikon sääntelyn avulla. Useat ryhmän ehdotuksista hyväksyttiin jo Lontoon G20-kokouksessa. Maailmanlaajuisen rahoitusvakauden edistämistä varten vuonna 1999 perustettu Financial Stability Forum on muutettu Financial Stability Boardiksi. ETSK toivoo, että kyseinen elin muuttaa suhtautumistapaansa valvontaa kohtaan nykyistä myönteisemmäksi ja että se saa käyttöönsä riittävät resurssit, valmiudet ja toimivaltuudet. ETSK on tyytyväinen siihen, että IMF:n resursseja lisätään, mutta suhtautuu kriittisesti IMF:n asettamiin vaatimuksiin, sillä ne kyseenalaistavat merkittäviä osia eurooppalaisesta sosiaalimallista. Sekä tästä syystä että yleisesti on olennaisen tärkeää, että EU voi esiintyä IMF:ssä yhtenäisenä.

1.5.1

Rahoitusmarkkinoista keskusteltaessa käytetään nykyisin käsitettä stressitesti, jossa selvitetään, kuinka kulloisenkin maan pankkijärjestelmä selviytyisi rahoitusmarkkinoiden kriisistä. Nykyisen rahoituskriisin taustaa vasten on helppo ymmärtää, kuinka tärkeitä kyseisenlaiset testit voisivat olla. Samalla ratkaisevaksi tulee kysymys siitä, tuleeko tulokset julkistaa. Jos IMF suorittaisi tällaisen testin ja ilmoittaisi, että tietyn maan pankkijärjestelmä ei selviytyisi kriisistä, voisi kriisistä tulla totta.

2.   Johdanto

2.1

Laajuudeltaan vastaavanlaista rahoitus- ja talouskriisiä ei ole nähty aiemmin rauhan aikana. 1930-luvun lama sai alkunsa aikana, jolloin maailman taloudet eivät olleet integroituneet nykyisenkaltaisella tavalla. Tuolloin lama iski pääasiassa Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Nyt kyse on mitä suurimmassa määrin maailmanlaajuisesta kriisistä.

2.2

Se mikä alkoi rahoituskriisinä, on edennyt talouskriisiksi, johon yhdistyy taantuma suuressa osassa maailmaa. Sitä seuraavat todennäköisesti sosiaalinen kriisi ja korkea työttömyys. Se, kuinka laajaksi ilmiö kehittyy, riippuu siitä, minkälainen politiikka kyetään luomaan kriisin torjumiseksi. Samanaikaisesti on syntynyt poliittinen kriisi, joka on kaatanut hallituksia.

2.3

Käsillä olevan lausunnon aiheena on kuitenkin yksinomaan rahoituskriisi sekä mahdollisuudet estää vastaavanlaisen ilmiön toistuminen tulevaisuudessa. Yleistä kriisiä ajatellen on käsillä oleva lausunto aiheeltaan suppea. Lausunnossa ei tarkastella talouskriisiä eikä toimenpiteitä meneillään olevan rahoituskriisin torjumiseksi, kuten julkisten varojen asettamista rahoitusalan käyttöön. Lausunnossa käsitellään ainoastaan tulevaisuutta ja siltä osin erityisesti rahoitusalan valvontaa.

2.4

Edellä mainittu tehtävä oli itse asiassa osoitettu de Larosièren asiantuntijaryhmälle, jonka raporttia ETSK tarkastelee tässä lausunnossa. De Larosièren asiantuntijaryhmä laajensi sille annettua tehtävää. Se oli välttämätöntä kokonaisvaltaisen kuvan luomiseksi, jotta tarkoin harkittujen ehdotusten tekeminen olisi mahdollista.

2.5

Nykyinen kriisi alkoi rahoitusalalla. Ennen de Larosièren työryhmän raportin julkistamista kriisi oli saanut niin vakavat mittasuhteet, että Euroopan komissio oli jo useissa tapauksissa tehnyt ehdotuksia lainsäädännön muuttamiseksi. Merkittävin on luultavasti luottoluokituslaitoksia koskeva ehdotus. On tehty ehdotus direktiiviksi erityisistä rahoitustoiminnan muodoista. Toukokuun 27. päivänä 2009 annetussa tiedonannossa käsitellään sitä de Larosièren raportin osaa, jossa käsitellään rahoitusalan valvontaa. Tiedonannon liitteenä olevan työasiakirjan liitteen 1 mukaan tiedonannon ja de Larosièren raportin välillä on ainoastaan viisi eroa. Niitä kommentoidaan kohdissa 6.2.3, 6.3.1 ja 6.3.5. ETSK antaa erillisen lausunnon lainsäädäntötekstejä koskevista tulevista konkreettisista ehdotuksista. Vaikka komissio ei käsittelekään kyseisessä tiedonannossaan de Larosièren raportin muita osia, ETSK katsoo, että niillä on huomattava merkitys rahoitusalan tulevaisuutta ajatellen.

2.6

De Larosièren asiantuntijaryhmän raportin ovat kirjoittaneet pankkialalla toimivat kollegoilleen, ja ne, joille ehdotukset on suunnattu, ovat pääasiassa pankkialan asiantuntijoita komissiossa sekä jäsenvaltioiden valtiovarainministereitä. ETSK kannattaa raportissa esitettyjä 31:tä suositusta. Näkökulmaa on kuitenkin laajennettava. Ne, jotka käytännössä aiheuttivat rahoituskriisin, eivät voi yksin ottaa vastuuta nykyisten ongelmien ratkaisemisesta. Rahoitusmarkkinoiden palveluiden käyttäjät ovat yksilöitä ja yrityksiä, jotka sijoittavat säästöjään ja ottavat lainaa investointeihinsa. Rahoitusmarkkinoiden tehtävänä on palvella niitä, toisin sanoen kansalaisyhteiskuntaa, parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi raportille yleisellä tasolla antamansa tuen lisäksi komitea esittää joukon huomioita ja ehdottaa eräitä täydennyksiä.

3.   Rahoituskriisin syitä

3.1

Keskuspankit eivät ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin rahoitussektorin liian suuren likviditeetin johdosta. Huomio kohdistettiin yksinomaan hintatasoon, joka ei antanut aihetta korkotason nostoon. Edullisten likvidien varojen johdosta arvopapereiden hinnat nousivat. Ei ole epäilystäkään siitä, että likviditeetti oli liian korkealla tasolla kriisin alkaessa, niin kuin ei siitäkään, että likviditeetti on kriisin seurauksena laskenut liian alhaiselle tasolle. On kuitenkin hankala ratkaista, mikä on likviditeetin ja rahamäärän sopiva taso tavanomaisissa olosuhteissa. ETSK kiinnittää lisäksi huomiota ongelmaan käyttää samanaikaisesti inflaatiota ja jotakin rahamäärän mittaa rahapoliittisina indikaattoreina. Liian suuri rahamäärä johtaa siihen, että keskuspankki nostaa korkotasoa. Jos inflaatio on samanaikaisesti alhainen, tulisi sen sitä vastoin johtaa korkotason alentamiseen. Tästä syystä ETSK katsoo, että jos rahamäärää käytetään myös edellä mainitun kaltaisissa monimutkaisissa tilanteissa, mahdolliset seurannaisvaikutukset reaalitalouteen on otettava huomioon.

3.2

Poliittiset päätökset tukea oman kodin hankintaa ostajan maksukyvystä riippumatta, alhaiset lainakustannukset sekä rahoituslaitosten innovatiiviset erilaisten arvopapereiden yhdistelmät johtivat siihen, että riskipitoiset lainat (subprimes) jäivät piiloon. Kyseiset arvopaperit levisivät maailman rahoitusmarkkinoilla, koska yksityinen säästäminen Yhdysvalloissa vuosina 2005–2006 oli jopa negatiivinen taseeltaan. ETSK kommentoi tätä heinäkuussa 2008 (1): ”Yhdysvaltojen äskettäinen kiinnelainoja koskeva ns. subprime-kriisi osoitti, että kiinteistöjen hintojen volatiliteetti yhdistettynä asiakasriskin pintapuoliseen arviointiin – kun ajatellaan vakuutena olevien kiinteistöjen arvoon nähden ylimitoitettujen lainanlyhennysten maksamatta jättämistä – voi aiheuttaa rahoituskriisin, jonka laajuus saattaa horjuttaa koko järjestelmää. Tämän vuoksi unionin toimissa tulisi ottaa huomioon kyseiset kokemukset – –.”

3.3

Samanaikaisesti maailmankaupan epätasapaino synnytti eräissä maissa (etenkin Kiinassa) suuria ylijäämiä, joilla ostettiin Yhdysvaltojen valtion liikkeelle laskemia arvopapereita. Uudet monimutkaiset arvopaperiyhdistelmät (subprime-arvopaperit mukaan luettuina) antoivat korkean tuoton, ja rahoitusmarkkinoilla kaikki hakivat yhä suurempia tuottoja. Arvopapereiden määrän kasvu muodosti pohjan uudelle antolainaukselle niin, että rahoitusmarkkinoiden liikevaihto kasvoi, mikä perustui aiempaa riskipitoisempiin arvopapereihin. Käsityksenä kuitenkin oli, että yksi uusien monimutkaisten arvopapereiden tarkoitusperistä oli riskien hajauttaminen. Rahoitusmarkkinoiden kasvanut liikevaihto synnytti näennäisesti yhä suurempia voittoja.

3.4

Riskipitoisista asunto-obligaatioista, joita vain vaivoin kyettiin myymään eteenpäin pankkijärjestelmässä, tehtiin uusia arvopapereita (arvopaperistaminen), ja tällä tavoin ne saatiin myytyä eteenpäin. Tämän lopetti ja kriisin laukaisi se, kun Yhdysvallat ajautui vuonna 2008 taantumaan, jossa sen työttömyys alkoi nousta. Monet asunnonomistajat eivät kyenneet maksamaan korkoja. Pankit joutuivat alentamaan varojensa arvoa ja myymään niitä pois. Niiden arvo laski edelleen, ja syöksy alaspäin kiihtyi. Luottamus romahti.

3.5

De Larosièren raportissa mainitaan useita tekijöitä, jotka mahdollistivat edellä selostetun tapahtumankulun:

Kaiken alkaessa pankkitoiminnan kansainvälinen sääntely tapahtui Basel I -sopimuksen puitteissa. Kyseisessä järjestelmässä kannustettiin käytännössä sellaiseen menettelyyn, jossa riskit siirretään taselaskelman ulkopuolelle. Tämä epäkohta on osittain korjattu Basel II -sopimuksessa.

Uusien monimutkaisten arvopapereiden määrä räjähti ja niistä käytiin kauppaa OTC-johdannaisina (over-the-counter), jolloin riskit eivät käyneet ilmi.

Rahoituslaitosten toiminnan sääntely perustuu luottoluokituslaitosten laatimaan riskienarviointiin.

Luottoluokituslaitokset antoivat sellaisille varoille, jotka osoittautuivat lähes arvottomiksi, saman luottokelpoisuuden kuin valtion liikkeelle laskemille arvopapereille. Luottoluokituslaitoksia rahoittavat ne rahoituslaitokset, joille laaditaan arvopapereita koskevat noteeraukset!

Rahoituslaitosten johto ja hallintoelimet eivät ymmärtäneet uusiin monimutkaisiin rahoitustuotteisiin liittyviä riskejä.

Riittämättömään sääntelyyn sekä puutteelliseen ja koordinoimattomaan valvontaan yhdistyi eri rahoituskeskusten välinen tiukka kilpailu.

3.6

De Larosièren työryhmän raportissa suunnataan peiteltyä kritiikkiä keskuspankkeja kohtaan siitä, ettei voimakkaasti kasvaneen likviditeetin torjumiseksi ryhdytty toimenpiteisiin.

3.7

ETSK haluaa kuitenkin mennä analyysissään vielä pidemmälle. Kasvanut likviditeetti johtui osittain maailmantalouden epätasapainosta. Selkeimmin tämä ilmenee verrattaessa Yhdysvaltoja ja Kiinaa: Kiinan ylijäämäinen kauppatase ja kansalaisten säästämisalttius, joka vastaa 30–40 prosenttia tuloista ja toimii puskurina sairastumisen ja eläkkeelle siirtymisen varalle, verrattuna Yhdysvaltojen kauppataseen alijäämään ja olemattomaan säästämiseen. Toinen ajateltavissa oleva selitys – jota de Larosièren työryhmä ei käsittele – on, että tulonjaossa on siirrytty työtuloista pääomatuloihin. Tulonjaosta on tullut aiempaa epätasaisempi. Sekä ILO että OECD ovat todenneet, että kyseinen kehitys on pysäytettävä.

3.8

Varakkaimpien lisääntyneet varat on ollut tarpeen sijoittaa. Kun todelliset sijoitusmahdollisuudet eivät ole lisääntyneet samassa tahdissa, arvopapereiden hintoihin on kohdistunut korotuspaine. Edellä mainittuja syitä nykyisiin ongelmiin ei kyetä ratkaisemaan rahoitusmarkkinoita koskevien uudenlaisten sääntöjen avulla, sillä tarvitaan poliittisia päätöksiä. De Larosièren raportissa tarkastellaan ”rahoituskuplaa” perusteellisesti, mutta tulevia poliittisia päätöksiä varten tarvittaisiin siis lisäanalyysejä.

3.9

Kaiken kaikkiaan edellä kuvattu rahoituskäytäntö kannusti spekulointiin, jolla tuskin oli mitään tekemistä reaalitalouden lukujen kehityksen kanssa, eikä vastapainona ollut kansainvälisiä vero- eikä rahapoliittisia välineitä, jotka olisivat voineet jarruttaa spekuloinnin lisääntymistä. Tässä tapauksessa rahoitusfoorumit ja kansainväliset instituutiot eivät ole kuunnelleet useita kansalaisliikkeitä, jotka ovat kerta kerran jälkeen vaatineet sääntelytoimenpiteitä, joista kannattaa erityisesti mainita Tobin-vero.

4.   Politiikka ja sääntely

4.1

Raportin mukaan kriisi johtuu epäonnistumisesta markkinoilla, maailmanlaajuisesta epätasapainosta, kehnosta sääntelystä ja heikosta valvonnasta. Kaikkia edellä mainittuja ongelmia ei voida ratkaista sääntelyn avulla, mutta asianmukainen sääntely on ennakkoedellytys. Raportissa todetaan, että kaikkiin ongelmiin on puututtava, mutta ehdotetun sääntelyn riittävyys voidaan kyseenalaistaa. Lisäksi esiin tuodaan pelko, että sääntelyn lisääminen saattaa vähentää rahoitusinnovointia. ETSK haluaakin muistuttaa, että subprime-laina ja niin kutsuttu arvopaperistaminen ovat nimenomaan rahoitusinnovaatioita. Niistä tiettyjen väärinkäyttö on syy nykyisiin rahoitusongelmiin. Toisinaan sääntely voi myös edistää rahoitusalan innovointia, mistä on esimerkkinä SEPA-maksualue (Single European Payments Area).

4.2

Raportissa ehdotetaan keskuspankkien ja rahoitusmarkkinoita sääntelevien poliittisten elinten välisen koordinoinnin parantamista. Keskuspankkien on keskityttävä nykyistä enemmän makroekonomiseen arviointiin valvomalla rahoitusmarkkinoita nykyistä paremmin. Edellä mainittu suositus sekä se, että myös IMF keskittyisi aiempaa enemmän valvontaan, ovat ETSK:n mielestä välttämättömiä ehdotuksia.

4.3

Raportissa todetaan, että rahoitusalan julkisen sääntelyn ja itsesääntelyn on täydennettävä toisiaan. Koska sisäinen valvonta ei ole toiminut, todetaan, että itsesääntelyä on tarkkailtava. Näin kuitenkin itse asiassa häivytetään raja julkisen sääntelyn ja itsesääntelyn väliltä.

4.4

Myöskään käytännössä minkäänlaista rajaa ei ole olemassa. Basel I- ja Basel II -sopimusten pohjalta pankit määräävät käytännössä itse rahoitusalalla sovellettavat säännöt. Se, noudattavatko pankit ja muut rahoituslaitokset kyseisiä sääntöjä, on niiden itsensä vastuulla tai valtion vastuulla siinä tapauksessa, että ne on pantu täytäntöön lainsäädäntöteitse (Basel II -sopimus tuli voimaan EU:ssa 1. tammikuuta 2008; Yhdysvalloissa se tulee voimaan vasta 1. huhtikuuta 2010). Raportissa ei käsitellä vakavasti itsesääntelystä rahoitusmarkkinoilla aiheutuvaa puutteellista organisointia ja demokratiavajetta. Globalisoituneilla markkinoilla tulisi kysymyksen siitä, onko poliittisilla elimillä riittävästi vaikutusvaltaa, olla keskeinen aihe.

5.   De Larosièren asiantuntijaryhmän suosituksia

5.1   Pankkien pääomavaatimusta on korotettava asteittain. Koska tällä hetkellä pankkikriisi on tilanteessa, jota leimaa luottopula, mainitunkaltainen korotus on toteutettava myöhemmin. ETSK:n käsityksen mukaan tämä on välttämätöntä, jottei tulevaisuudessa yhteiskunnan ole tuettava pankkeja pääomin niiden likviditeettiongelmissa. ETSK on samaa mieltä siitä, että EU:n on laadittava pääomavaatimuksia koskevat määritelmät.

5.2   Suhdanteiden mukaan muuttuvat pääomavaatimukset. Raportin mukaan keskuspankkien ei pidä tarkkailla yksinomaan inflaatiota vaan myös raha- ja luottomarkkinoiden kehitystä yleisesti. Jos luotonanto kasvaa liiallisesti, on niiden oltava valmiita kiristämään rahapolitiikkaa myös tästä syystä. Ehdotetaan menetelmää, että pankkien pääomavaatimuksia tiukennetaan korkeasuhdanteessa ja alennetaan matalasuhdanteessa. Kun otetaan huomioon, kuinka vaikeaa talousennusteiden laatiminen on, tähän saattaisi sisältyä riskejä. Jos vaatimuksia korotetaan korkeasuhdanne- ja luottoekspansiokauden jälkeen, korotus saattaakin itse asiassa pahentaa matalasuhdannetta, mikäli korkeasuhdanne on päättymässä. Samalla Espanjan esimerkki osoittaa, että järjestelmä, joka perustuu vaihteleviin vakavaraisuusvaatimuksiin, voi toimia. ETSK katsoo, että on tarkasteltava ajoitukseen liittyviä riskejä, ennen kuin se voidaan toteuttaa.

5.3   Tiukennetaan taselaskelmien ulkopuolisia toimenpiteitä koskevia sääntöjä korottamalla pääomavaatimuksia ja lisäämällä läpinäkyvyyttä. Espanjan viranomaiset sovelsivat tiukimpia säännöksiä taseiden ulkopuolisiin toimenpiteisiin, ja kriisi kohdistui vähiten juuri espanjalaisiin pankkeihin.

5.3.1

Kun pankit suorittavat taselaskelmien ulkopuolisia toimenpiteitä, niissä hyödynnetään useimmiten yhtä rahoitusmarkkinoiden innovaatioista: ”erillisyhtiötä”. Niiden tarkoituksena on usein siirtää pois riskipitoisia varoja pankin omasta taseesta, jotta itse pankki ei joutuisi riskille alttiiksi. Verojen kiertäminen voi olla toinen syy. Kun otetaan huomioon, kuinka kyseistä menettelyä on käytetty väärin, ETSK pitää sekä ”taseen ulkopuolisia toimintoja” koskevan järjestelmän että ”erillisyhtiöiden” sääntöjen tiukentamista välttämättömänä. Tärkeää on estää sääntelyllä se, että kyseisten menettelyjen avulla kyettäisiin piilottamaan joitakin toiminnan osa-alueita.

5.4   Pankkien varoihin sisältyvät riskit on tuotava nykyistä selkeämmin esiin. ETSK katsoo, että tämän tulisi olla yksi perusvaatimuksista, kun komissio raporttia koskevissa jatkotoimissaan toivottavasti saa aikaan todellista pankkien varoja koskevaa avoimuutta.

5.4.1

Raportissa käsitellään arvopaperistamista, johdannaismarkkinoita, sijoitusrahastoja ja ”rinnakkaista pankkijärjestelmää”. ETSK toivoo, että päästään kokonaisvaltaiseen ratkaisuun, jossa mitkään riskipitoisiin arvopapereihin liittyvät ongelmat eivät jää eri ehdotusten välillä avoimiksi. Rinnakkainen pankkijärjestelmä käsittää erilaisia lainanannon muotoja, joita ei ole säännelty. Raportissa esitetään, että Basel II -sopimuksen soveltamisala laajennettaisiin käsittämään rinnakkaiset pankkijärjestelmät, hedge-rahastot, investointipankit jne. Tämä vaikuttaa itsestään selvältä, ja asiasta on päätettävä ensi tilassa. Näitä rahoitustoiminnan uusia muotoja, jotka ovat usein sivussa varsinaisesta pankkijärjestelmästä, on voitu kehittää ilman minkäänlaista sääntelyä, eikä niihin ole kohdistettu edes varantovaatimuksia. Myös sijoitusrahastojen osalta raportissa kannatetaan yhteisiä sääntöjä, erilaisten tuotteiden määrittelemistä sekä nykyistä tiukempaa valvontaa. Tähän komitean on yhtä lailla helppo yhtyä. Raportin laatijat haluavat, että riskipitoisia varoja eteenpäin myytäessä pankkien ja rahoituslaitosten on aina vastattava osasta riskejä.

5.5   Toukokuun 13. päivänä 2009 komissio esitti ehdotuksen, jonka aiheena on ”Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat” (Alternative Investment Fund Managers) ja jossa tarkastellaan useita edellä mainituista uusista välineistä. ETSK antaa lausuntonsa kyseisestä direktiiviehdotuksesta myöhemmin. Jo vuonna 2006 ETSK ilmaisi kuitenkin kantansa sijoitusrahastoja koskevasta vihreästä kirjasta (2).

5.6   Kirjanpitosääntöjen osalta ehdotetaan muun muassa, että kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (International Accounting Standard Board, IASB) ottaa käyttöön uusiin monimutkaisiin varoihin sovellettavat säännöt. Markkinahintaan perustuvaa arvostamista koskevan kirjanpitomenettelyn (mark-to-market) soveltaminen on voimakkaasti pahentanut kriisiä. Kun varojen arvot ovat romahtaneet, ne on merkitty kirjanpitoon nykyarvon mukaan. Meneillään olevassa vaikeassa tilanteessa varojen arvot ovat jopa painuneet huomattavasti todellisen arvon alapuolelle. Vaihtoehtoinen menetelmä – varojen arvottaminen niiden ostohinnan mukaan – ei sekään ole toimiva kyseisenlaisessa tilanteessa. ETSK katsookin, että tällä osa-alueella on todellakin tilaa innovaatioille.

5.7   Voidaan kysyä, mitä mieltä on myydä pankkijärjestelmässä varoja, joihin sisältyy vaikeasti havaittavissa olevia riskejä? Joistakin välineistä on mahdollisesti luovuttava. Pankkialalla toimivat puhuvat usein innovaatioiden merkityksestä rahoitusmarkkinoilla. Onko siinä menty liian pitkälle? ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan olemassa olevia välineitä, niiden hyödyllisyyttä ja niihin sisältyviä riskejä sekä tekemään ehdotuksen siitä, mistä välineistä voidaan mahdollisesti luopua, tai määrittelemään jäljelle jäävät välineet. Kysymystä ei voida jättää yksinomaan pankkimaailman vastuulle. Komission on laadittava perusta päätöksille, jotka Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto tekevät. Rahoitustuotteita ei pidä laatia tarpeettoman monimutkaisiksi. Niihin sisältyvien riskien on käytävä selkeästi ilmi. Rahoitustuotteiden läpinäkyvyys on ehkä tärkein seikka, joka tarvitaan luottamuksen palauttamiseksi rahoitusmarkkinoihin.

5.7.1

ETSK viittaa tässä yhteydessä jälleen Espanjaan. Rahoitusalalla ei saa käyttää uusia välineitä, ennen kuin rahapolitiikasta vastaava viranomainen on ne tarkastanut. Komission on tarkastelussaan kiinnitettävä huomiota Espanjassa ja muissa EU:n jäsenvaltioissa käytettävien välineiden eroihin. Samalla on keskusteltava kyseisenlaisten tarkastusten yleisestä käyttöönottamisesta, ja keskustelun yhteydessä on päätettävä, tuleeko niiden olla kansallisia vai tarvitaanko yhteinen tarkastusjärjestelmä. Kun otetaan huomioon, kuinka rajatylittävää rahoitustoiminta on luonteeltaan, useimmat tosiseikat puoltavat yhteistä järjestelmää.

5.8   ETSK yhtyy raportissa esitettyyn ehdotukseen pankkien riskinhallinnasta: sen on oltava erillinen tehtävä, kyseinen toiminta on nostettava tärkeään asemaan eikä enää tule luottaa yhtä paljon ulkopuoliseen riskien arviointiin (luottoluokituslaitokset). Ehdotusta kehittää kriisinhallintaa rahoituslaitoksissa voidaan luonnollisesti tukea. Ratkaiseva kysymys on, voidaanko alaa koskevissa suosituksissa mennä pelkkää suosittamista pidemmälle. Missä määrin voidaan säännellä rahoitusyritysten sisäisiä järjestelyitä? Se, että valvontaelimet voivat valvoa organisointia ja esittää julkista kritiikkiä, on todennäköisesti kaikki, mitä tällä osa-alueella voidaan tehdä.

5.9   Kun kriisistä tuli akuutti, monet jäsenvaltiot tiukensivat pankkien talletustakauksia koskevaa EU:n vaatimusta. Raportissa kehotetaan nyt yhdenmukaistamaan säännöt niin, että suojasta tulee samansuuruinen ja riittävän korkea kaikille pankkiasiakkaille. Muissa maissa sijaitsevia pankkien konttoreita koskeva ongelma on ratkaistava, mutta millä varoilla katetaan kyseiset takuut? ETSK yhtyy esitettyyn näkökantaan ja kehottaa komissiota antamaan viipymättä ehdotuksen pankkitakauksiin sovellettavista uusista EU:n säännöistä.

5.10   Pankkijohtamista ja -tarkastusta koskevia vaatimuksia on tiukennettava. Viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen tämä on välttämätön vaatimus. Myös rahoituslaitoksissa sovellettiin eettisiä sääntöjä. Tietyissä tapauksissa niillä ei näytä olleen minkäänlaista vaikutusta toimintaan todellisuudessa. Voi olla kuitenkin vaikea laatia konkreettisia ehdotuksia henkilöiden pätevyyden osalta. Uuden sääntelyn ja tiettyjen välineiden mahdollisen markkinoilta poistamisen pitäisi helpottaa pankkijohtamista. Välineet, joiden tarkoituksena on häivyttää riskit, vaikeuttavat merkittävästi pankkijohtamista. Lisäksi ETSK katsoo, että tarkastajien roolia ei ole tähdennetty riittävästi de Larosièren asiantuntijaryhmän esittämissä ratkaisuissa. Toimivan tarkastuksen avulla olisi pitänyt kyetä vähentämään riskipitoisten varojen leviämistä. Rahoitusyrityksen johdon on voitava luottaa sisäiseen tarkastukseen varojen arvioinnissa. Tarkastajien tehtävä ja kirjanpitomenettelyt on sisällytettävä Basel II -sopimuksen tarkistukseen. Olisi myös erittäin hyvä ottaa tietyt sidosryhmät mukaan arvioimaan rahoituslaitosten toimintaperiaatteita ja välineitä asettamalla tarkoitusta varten tilapäiskomiteoita.

5.10.1

Lyhytnäköisistä riskipitoisista sijoituksista palkitsevat palkkiojärjestelmät ovat merkittävä pankkien johdon toimintaa selittävä syy. Raportissa esitetään asianmukaisia palkkiojärjestelmiä koskevia suosituksia, joiden mukaan järjestelmien on käsitettävä useita vuosia ja perustuttava todellisiin tuloksiin eikä palkkioita tule taata edeltä käsin. ETSK katsoo, että on siirryttävä lyhyen tähtäimen tarkastelusta pitkän tähtäimen näkemykseen, jossa palkkiot eivät perustu keinotteluun. Samassa hengessä ETSK kannattaa ajatusta pääomaliikkeiden verottamisesta. Veron tuotto voitaisiin osoittaa kehitysavun tukemiseen. Lisävaatimuksena tulee olla, että palkkiot eivät perustu yleiskehitykseen, vaan siihen, onko kyetty aikaansaamaan yleissuuntausta parempi tulos. Lisäksi olisi toivottavaa määritellä menettelyt palkkiokattojen asettamiseksi, jotta voitaisiin välttää ylilyönnit ja harkitsematon riskinotto.

5.11   Luottoluokituslaitosten osalta ehdotetaan, että Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle (Committee of European Securities Regulators) annetaan tehtäväksi luvan myöntäminen kyseisille laitoksille. Komissio on jo tehnyt ehdotuksen luottoluokituslaitoksia koskevaksi asetukseksi. ETSK on antanut ehdotuksesta lausuntonsa, jossa se puoltaa komission ehdotusta (3). Raportissa todetaan, että kyseisten laitosten rahoitusta on tarkistettava. ETSK katsoo, että voidaan jo pitää selvänä sitä, etteivät rahoituksesta saa vastata ne, joiden luottovälineet ovat noteerauksen kohteena.

6.   Valvonta

6.1   De Larosièren asiantuntijaryhmän päätehtävänä oli pohtia rahoitusmarkkinoiden valvontaa. Myös ETSK katsoo, että valvonnalla on keskeinen merkitys, jotta rahoituskriisin toistuminen vältetään vastaisuudessa. Valvonta edellyttää kuitenkin sääntöjä. Siksi ehdotuksia sääntöjen muuttamisesta ja vahvistamisesta raportin ensimmäisessä osassa voidaan pitää aivan yhtä merkittävinä.

6.2   Eurooppalainen makrotason valvontajärjestelmä

6.2.1

Raportissa kritisoidaan sitä, että nykyinen valvonta on keskittynyt yksittäisiin rahoituslaitoksiin, ja ehdotetaan, että sen sijaan tulee lisätä koko rahoitusjärjestelmän valvontaa. Vastuu halutaan antaa EKP:lle / EKPJ:lle (Euroopan keskuspankkijärjestelmä). Kun rajatylittävä valvonta on välttämätöntä (tilanteissa, joissa rahoituslaitoksilla on haarakonttoreita muissa maissa), on huolehdittava mahdollisuudesta käyttää osapuolia sitovaa välitysmenettelyä.

6.2.2

De Larosièren asiantuntijaryhmä katsoo, että yleistasolla tapahtuvaa rahoitusjärjestelmän valvontaa varten on virallisesti valtuutettava eurooppalainen elin, joka varoittaa rahoitukseen liittyvistä järjestelmäriskeistä. EKP:hen/EKPJ:hin on aiheellista luoda erityinen riippumaton neuvosto/johtokunta (Euroopan järjestelmäriskikomitea – European Systemic Risk Board, ESRB), jonka vastuulla kyseinen tehtävä on. Siihen osallistuisivat keskuspankkien lisäksi ne kolme viranomaista, joita ehdotetaan valvonnan varmistamiseksi mikrotasolla. ETSK toteaa, että nykyisin tuskin löytyy tahoa, jolla olisi kaikki osaaminen, jota valvonta makrotasolla edellyttää. Siksi tämänkaltaista osaamista on kehitettävä tukemalla edellä mainittua neuvostoa. De Larosièren raportissa todetaan myös, että komissio on otettava toimintaan mukaan, mikäli rahoitusjärjestelmässä ilmenee huomattavia riskejä.

6.2.3

ETSK on samaa mieltä täydennyksistä, jotka talous- ja raha-asiainneuvosto sekä Eurooppa-neuvosto ovat tehneet 27. toukokuuta 2009 annetussa tiedonannossa esitettyihin ehdotuksiin ja joiden mukaan EKP:n yleisneuvoston tulee olla edustettuna Euroopan järjestelmäriskikomiteassa, jossa kansalliset valvontaelimet ovat tarkkailijoina, kullakin maalla tulee olla yksi ääni ja mahdolliset suositukset tulee antaa talous- ja raha-asiainneuvoston kautta. Eurooppa-neuvosto on lisäksi ehdottanut, että EKP:n yleisneuvosto valitsee järjestelmäriskikomitean puheenjohtajan. ETSK pitää tätä tarkoituksenmukaisena, koska kaikki 27 jäsenvaltiota kuuluvat yleisneuvostoon. Eurooppa-neuvosto suosittaa, että myös luottoluokituslaitosten valvonta kuuluisi uusille Euroopan valvontaviranomaisille. ETSK kannattaa tätä ehdotusta, joka on luottoluokituslaitoksia koskevasta direktiiviehdotuksesta käydyn keskustelun tulos, mutta huomauttaa, että kyseinen tehtävä voi olla ainoastaan yhdellä edellä mainituista kolmesta viranomaisesta.

6.3   Eurooppalainen mikrotason valvontajärjestelmä

6.3.1   Päivittäisen valvonnan osalta ehdotetaan vahvistettavaksi pankkien, vakuutusyhtiöiden ja arvopaperimarkkinoiden valvonnasta vastaavia kolmea nykyistä komiteaa muuttamalla ne viranomaisiksi. Sääntely näillä kolmella alalla poikkeaa siinä määrin toisistaan, että kolmen komitean yhdistäminen yhdeksi viranomaiselimeksi ei ole ajankohtaista.

6.3.2   Ehdotuksen mukaan ainoastaan rahoitusala olisi edustettuna edellä mainituissa viranomaiselimissä. Kuten edellä jo todettiin, ETSK katsoo, että rahoitustoiminta ei koske yksinomaan niitä, jotka osallistuvat suoraan kyseiseen toimintaan. Työntekijäjärjestöjen osallistumiselle on olemassa vahvat perusteet. Yhtä lailla vahvoja perusteita on sille, että pankki-, vakuutus- ja arvopaperiyritysten palveluiden käyttäjät ovat edustettuina viranomaiselimissä. Tältä osin voidaan tehdä vertaus siihen, mitä Barack Obaman hallinto on ehdottanut Yhdysvalloissa. Siellä pankkiasiakkaille perustetaan erityinen neuvosto, joka ryhtyy seuraamaan toimintaa. On itsestään selvää, että myös ETSK kansalaisyhteiskunnan edustajana tulisi kutsua toimintaan mukaan.

6.3.3   Ehdotuksen mukaan edellä mainittujen uusien viranomaisten tehtävänä olisi muun muassa etsiä yhteisön nykyisten säännösten täytäntöönpanon eroja eri jäsenvaltioiden välillä. Tällöin luonnollisena seurauksena tulee ETSK:n mielestä olla, että komissio esittää säännöksiin tarkennuksia kyseisten erojen poistamiseksi.

6.3.4   Raportissa todetaan, että jäsenvaltioissa on oltava toimivaltaisia valvontaviranomaisia, jotka voivat panna toimeen varoittavia seuraamuksia. ETSK voi vain yhtyä tähän ja tähdentää, kuinka tärkeää on, että kyseiset viranomaiset ovat pankkeihin ja rahoituslaitoksiin nähden riippumattomia. Komitea kehottaa komissiota esittämään tähän liittyviä ehdotuksia yhteisön säännöksiksi.

6.3.5   De Larosièren asiantuntijaryhmä suosittaa, että kansalliset valvontaelimet huolehtivat päivittäisestä valvonnasta mutta että puheena olevat kolme uutta viranomaista asettavat vaatimuksia ja koordinoivat yhteistyötä. On valvottava, että kansalliset viranomaiset ovat todella riippumattomia. Kun rahoituslaitoksilla on toimintaa useassa maassa, on perustettava kollegioita, joihin kansalliset valvontaelimet osallistuvat. Tähänastisten kokemusten perusteella on jopa osoittautunut välttämättömäksi ehdottaa, että kansallisilla elimillä on velvollisuus vaihtaa tietoja.

6.3.6   Raportissa ehdotetaan, että uusi järjestelmä mikrotasolla kehitetään kahdessa vaiheessa. Toisessa vaiheessa luodaan yhteisiä valvontaa koskevia perussääntöjä ja poistetaan kansalliseen täytäntöönpanoon liittyviä eroja. Tällöin on tarkoitus yhdenmukaistaa myös seuraamusmahdollisuudet. ETSK ei näe mitään aihetta viivyttää edellä mainittua prosessia ja se arvostaakin sitä, että komissio ehdottaa nyt tiedonannossaan, että koko järjestelmää on viipymättä valmisteltava mikrotasolla toteutettavaa valvontaa varten.

6.3.6.1

ETSK katsoo, että asianomaisten kansallisten valvontaviranomaisten muodostamien kollegioiden hallinnointi voi olla hankalaa, jos samalla ei ole vauhditettu tarvittavaa yhdenmukaistamista. Ratkaisevat erot kansallisiin valvontaelimiin sovellettavien sääntöjen välillä pakottaisivat käytännössä kyseiset kolme viranomaista ottamaan vastuulleen osan niiden laitosten valvonnasta, joilla on toimintaa useissa maissa.

6.3.6.2

ETSK kannattaa varauksetta Eurooppa-neuvoston komissiolle antamaa kehotusta määritellä, kuinka Euroopan finanssivalvojien järjestelmällä voisi olla vahva asema valvojien koordinointielimenä kriisitilanteissa samalla, kun kunnioitetaan täysin kansallisten viranomaisten vastuuta mahdollisten finanssipoliittisten seurausten osalta sekä keskuspankkien vastuuta erityisesti kriisitilanteisiin liittyvän maksuvalmiusavun osalta.

7.   Globaali taso

7.1

De Larosièren työryhmä toteaa, että myös globaalilla tasolla pyritään rahoitusalan sääntelyyn, valvontaan ja kriisinhallintaan ja että puitteet siltä osin puuttuvat. Ryhmä kannattaa Basel II -sopimuksen ja kansainvälisten kirjanpitosääntöjen vahvistamista, luottoluokituslaitosten maailmanlaajuista sääntelyä, rahoitusalan hallinnointikäytäntöjen muuttamista sekä IMF:n roolin vahvistamista. Asiantuntijaryhmä haluaa poistaa mahdollisuuden houkutella toimijoita rahoitusalan heikon sääntelyn avulla. Pankkivalvojien muodostamat kollegiot ovat erityisen tärkeitä globaalisti toimiville pankeille.

7.2

Voidaan varautua siihen, että muutosten aikaansaaminen globaalilla tasolla on vaikeaa. Useita ryhmän ehdotuksista otettiin kuitenkin esille jo Lontoon G20-kokouksessa. Vuonna 1999 perustettu Financial Stability Forum muutettiin Financial Stability Boardiksi, jonka kokoonpanoa laajennettiin käsittämään kaikki G20-maat sekä Espanja ja Euroopan komissio. Lisäksi sen vastuualueita lisättiin ja sidoksia IMF:ään lujitettiin. Kyseiset muutokset ovat täysin sopusoinnussa de Larosièren ryhmän suositusten kanssa. Tähän asti olemassa ollut foorumi ei kyennyt varoittamaan kyllin ajoissa rahoitusjärjestelmän riskeistä nykyisen kriisin yhteydessä. ETSK toivoo, että muutosten ansiosta kyseinen elin muokkaa suhtautumistapaansa valvontaa kohtaan nykyistä myönteisemmäksi ja että sen resursseja, valmiuksia ja toimivaltuuksia lisätään. On aiheellista myös tähdentää, että suurin osa Lontoossa tehdyistä päätöksistä on vielä panematta täytäntöön.

7.3

Rahoitusmarkkinoista keskusteltaessa käytetään käsitettä stressitesti, jossa selvitetään, kuinka kulloisenkin maan pankkijärjestelmä selviytyisi rahoitusmarkkinoiden kriisistä. Nykyisen rahoituskriisin taustaa vasten on helppo ymmärtää, kuinka tärkeitä kyseisenlaiset testit voisivat olla. Samalla herää kysymys siitä, tuleeko tulokset julkistaa. Jos IMF suorittaisi tällaisen testin ja ilmoittaisi, että tietyn maan pankkijärjestelmä ei selviytyisi kriisistä, voisi kriisistä tulla totta. Stressitestien, joista voi muodostua merkittävä väline maiden rahoitusjärjestelmien valvonnassa, on kuitenkin oltava mahdollisimman läpinäkyviä.

7.4

Lontoossa hyväksyttiin myös ehdotus lisätä IMF:n resursseja auttaa akuuttien ongelmien kanssa painivia maita. ETSK on tähän tyytyväinen, mutta suhtautuu kriittisesti IMF:n asettamiin vaatimuksiin, sillä ne kyseenalaistavat tärkeitä sosiaalisia kysymyksiä, kuten merkittäviä osia eurooppalaisesta sosiaalimallista. Sekä tästä syystä että yleisesti on olennaisen tärkeää, että EU voi esiintyä IMF:ssä yhtenäisenä.

Bryssel 30 päivänä syyskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  EUVL C 27, 3.2.2009, s. 18.

(2)  EUVL C 110, 9.5.2006, s. 19.

(3)  EUVL C 277, 17.11.2009 – (asiakokonaisuus ECO/243 – Luottoluokituslaitokset).


Liite

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Lausuntoa käsiteltäessä hylättiin seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä (työjärjestyksen 54 artiklan 3 kohta):

Kohta 1.2

Poistetaan tekstiä.

Kriisin merkittävimpänä syynä oli liian suuri likviditeetti, joka de Larosièren ryhmän mukaan johtui osittain ekspansiivisesta rahapolitiikasta Yhdysvalloissa ja maailmantalouden epätasapainosta. Selkeimmin tämä ilmeni Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteissa. Toinen ajateltavissa oleva selitys on ETSK:n käsityksen mukaan se, että tulonjaossa on siirrytty työtuloista pääomatuloihin. Tulonjaosta on tullut aiempaa epätasaisempi. Varakkaimpien kasvaneet varat on täytynyt sijoittaa. Kun todelliset sijoitusmahdollisuudet eivät ole lisääntyneet samassa tahdissa, arvopapereiden hintoihin on kohdistunut korotuspaine. De Larosièren raportissa tarkastellaan perusteellisesti ’rahoituskuplaa’, mutta tulevia poliittisia päätöksiä ajatellen tarvittaisiin lisäanalyysi.

Perustelu

Kuten esittelijä toisissa kohdin lausuntoa mainitsee ja kuten myös De Larosièren asiantuntijaryhmän raportissa todetaan, kriisin syyt ovat moninaiset, mutta ei ole mitään todistetta siitä, että tulonjaon muuttuminen olisi yksi niistä. Sitä ei ole osoitettu missään kriisin syitä koskevassa tutkimuksessa.

Äänestystulos

Puolesta 68 Vastaan 121 Pidättyi äänestämästä 15

Kohta 1.3.3

Poistetaan toisesta virkkeestä sanat ”ja toisinaan verojen välttämiseksi”.

Ilmauksia ’taseen ulkopuolinen’ ja ’erillisyhtiö’ on toisinaan käytetty väärin. Riskipitoisia varoja on siirretty pois pankin omasta taseesta pääomavaatimuksen kiertämiseksi ja toisinaan verojen välttämiseksi. Tätä taustaa vasten ETSK pitää välttämättömänä tiukentaa säännöksiä.

Perustelu

Taseen ulkopuolisten operaatioiden keskeisenä perusteena on, kuten esittelijä asianmukaisesti toteaa, olla käyttämättä loppuun omia resursseja. Ei ole olemassa minkäänlaista todisteita siitä, että niitä toteutettaisiin verojen välttämiseksi, mikä olisi lisäksi erittäin vaikeaa, vaikka operaatiot olisivatkin taseen ulkopuolisia.

Äänestystulos

Puolesta 65 Vastaan 125 Pidättyi äänestämästä 12

Kohta 1.4.4

Poistetaan kohta.

Edellä mainittujen uusien viranomaisten hallintoelimiin ei pidä kuulua yksinomaan pankkialan toimijoita. Ammatillisilla järjestöillä, pankkipalveluiden käyttäjillä ja myös ETSK:lla kansalaisyhteiskunnan edustajana tulisi olla hallintoelimissä omat paikkansa.

Perustelu

Hallintoelimiin ei kuulu yksinomaan pankkialan toimijoita, vaan myös rahaviranomaisten edustajia. Ei ole myöskään perusteltua ottaa toimintaan mukaan uusia jäseniä, jotka vaikeuttaisivat uusien viranomaisten toimintaa. De Larosièren asiantuntijaryhmän raportin suosituksessa 12 todetaan selkeästi, että uusien viranomaisten hallintoelinten on oltava luonteeltaan riippumattomia ja ammattimaisia.

Äänestystulos

Puolesta 60 Vastaan 132 Pidättyi äänestämästä 8


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/66


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen” (lisälausunto)

2009/C 318/12

Esittelijä: Adalbert KIENLE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 24. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohdan nojalla laatia lisälausunnon aiheesta

”Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen.”

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Adalbert KIENLE.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 167 ääntä puolesta ja 3 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.

1.   ETSK:n rooli YMP:n kehittämisprosessissa

1.1

ETSK on jo pitkään tarkastellut yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tulevia uudistuksia perusteellisesti ja ajoissa, mahdollisuuksien mukaan aina ennen kuin Euroopan komissio antaa asiasta tiedonantoja tai säädöksiä. Vuonna 2007 ETSK antoi Euroopan komission pyynnöstä valmistelevan lausunnon ”YMP:n tila ja tulevaisuus vuoden 2013 jälkeen” (1) ja oli näin jopa ensimmäinen unionin toimielin, joka pohti laajemmin yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuutta.

1.2

Sekä Ranskan puheenjohtajuuskautena vuoden 2008 jälkipuoliskolla että Tšekin puheenjohtajuuskautena vuoden 2009 alkupuoliskolla pyrittiin tuloksetta edistämään keskustelua YMP:n muodosta vuoden 2013 jälkeen. Koska maatalousneuvosto ei tähän mennessä ole tehnyt päätöstä sisällöstä eikä menetelmistä, ETSK katsoo, että nyt tarvitaan välttämättä ajankohtainen ”lisälausunto” tärkeistä nykyisistä kehityskuluista. Näin voidaan vuonna 2008 toteutetun ”terveystarkastuksen” jälkeen jatkaa keskusteluja YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen. ETSK on myös sitä mieltä, että on paikallaan tarkastella kaikkia YMP:hen liittyviä näkökohtia syventävässä lisälausunnossa.

1.3

Sen jälkeen kun maatalousneuvosto päätti marraskuussa 2008 YMP:n ”terveystarkastuksesta”, hinnat ovat osittain laskeneet voimakkaasti maatalousmarkkinoilla. Erityisen tuntuvasti on laskenut maidon hinta. ETSK:n mielestä turvaverkkojen ja vielä olemassa olevan määrien sääntelyn osalta on vielä kerran tutkittava, voidaanko niillä helpottaa kyseisiä tilanteita.

2.   YMP:n kehittämisedellytykset vuoden 2013 jälkeen

2.1

Vuoden 2005 YMP:n uudistuksella maatalousalan suorat tuet erotettiin pitkälti tuotannosta, ja eräissä jäsenvaltioissa ne jaetaan joko osittain tai kokonaan alueellisesti. Suorien tukien ohella maaseudun kehittämistoimet (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto) muodostavat EU:n maatalouspolitiikan tärkeän toisen pilarin. Yhdessä suorien tukien kanssa pyritään maatalouden monitoimisuutta silmällä pitäen sekä kilpailukykyiseen että sosiaalisesti ja ekologisesti kestäväpohjaiseen maatalouteen.

2.2

Varman elintarvikehuollon turvaaminen eurooppalaisille kuluttajille kohtuuhintaan vaikutti vuosikymmenten ajan itsestään selvältä ja ongelmattomalta. Niin maataloustuotteiden kuin muiden kuin maatalouden tuottaminen raaka-aineiden (esimerkiksi raakaöljyn) hintojen ennustetaan kuitenkin nousevan maailmanlaajuisesti tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi arvioidaan, että hintavolatiliteetti lisääntyy voimakkaasti.

2.3

Tärkeiden maataloustuotteiden tuottajahintojen erittäin voimakkaita vaihteluja kuluneina kahtena vuotena – kuten äskettäin erittäin alhaiset maidon ja viljan hinnat – olisi pidettävä hälyttävinä merkkeinä. Vastedes varman elintarvikehuollon sosiaaliseen ulottuvuuteen kiinnitetään – etenkin alhaisen tulotason kansalaisten osalta – jälleen huomiota. Näin myös siksi, että maatalousmarkkinat ovat yleisesti ottaen erityisen alttiita hintavaihteluille, jotka saattavat vaikuttaa kielteisesti elintarvikehuollon ja maatalousyritysten vakauteen. Myös elintarvikeketjussa on selvästi huomattavia epätasapainoisuuksia. Keskittyneen vähittäiskaupan vuoksi maatalouden alkutuotantoon ja jalostusvaiheisiin kohdistuu voimakasta taloudellista painetta. Keskustelua käydään siitä, saako maatalouden porras oikeudenmukaisen osuuden elintarvikeketjun voittomarginaalista.

2.4

Euroopan unioni ja jäsenvaltiot noudattavat vaativia tavoitteita elintarviketurvallisuudessa sekä ympäristön-, ilmaston- ja eläinten suojelussa. Tämä on tärkeä osa eurooppalaista maatalousmallia. Vuosien 2003–2005 YMP:n uudistuksessa päätettiin nivoa tuotantomääristä irrotetut tilatuet perusstandardien sekä ”hyvän maatalouden ja ympäristön” vaatimusten noudattamiseen (täydentävät ehdot, Cross Compliance). Kyseisten perusvaatimusten ohella myös maatalouden ympäristötoimenpiteet ovat mahdollisia, mutta niiden osalta ei vuodesta 2007 lähtien ole enää ollut kannustimia. Vuoden 2013 jälkeistä aikaa ajatellen tukirakennetta on maatalouden ympäristöpoliittisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi kehitettävä edelleen. ETSK on toistuvasti korostanut perusluonteista kantaansa, että Euroopan maatalouden suuntaaminen pelkästään maailmanmarkkinaehtojen tai maailmanmarkkinahintojen mukaisesti olisi väärä lähestymistapa.

2.5

Esitettyjen tavoitteiden ja tehtävien toteuttamiseksi tarvitaan vuosina 2014–2020 asianmukainen rahoitus. Yhteisen maatalouspolitiikan menojen osuus EU:n bruttokansantuotteesta (BKT) on nykyisin alle 0,4 prosenttia. Kansalaisille on jatkuvasti tiedotettava siitä, mitä yhteiskunnallisesti tärkeitä palveluja yhteisen maatalouspolitiikan talousarviosta tuetaan. Maatalousmenojen osuus EU:n kokonaistalousarviosta alenee vuosina 1993–2013 noin 50 prosentista 33 prosenttiin.

3.   Keskustelujen ja päätösten ennakoitu aikataulu

3.1

Neuvostossa on jo käyty Ranskan ja Tšekin puheenjohtajakauden aikana ensimmäisiä keskusteluja EU:n maatalouspolitiikan muodosta vuoden 2013 jälkeen.

3.2

Tämän perusteella Euroopan komissio esittänee uudelleennimityksensä jälkeen syksyllä 2010 ensimmäiset ajatukset (tiedonanto) vuoden 2013 jälkeisestä maatalouspolitiikasta poliittista keskustelua varten. Tässä yhteydessä otetaan huomioon myös vielä toteutettava rahoitustarkastus. Vuoden 2013 jälkeistä YMP:tä käsittelevät lainsäädäntöehdotukset esitettäneen vuoden 2011 keskipaikkeilla. Parlamentti, neuvosto ja komissio voisivat näin päättää asiasta vuoden 2012 alkupuoliskolla.

3.3

Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan parlamentilla on ensimmäistä kertaa yhteisen maatalouspolitiikan alalla yhteispäätösoikeus. Tämä parlamentin aseman vahvistaminen vaikuttaa perusluonteisesti ja myönteisesti vuoden 2013 jälkeisen YMP:n kehittämisestä käytävään keskusteluun.

4.   YMP:n kehittämisestä käytävän keskustelun aiheita

4.1

Keskustelun YMP:n kehittämisestä vuoden 2013 jälkeen on ETSK:n mielestä edelleen perustuttava monitoimisen maatalouden malliin, jota ohjataan markkinoiden mukaisesti ja joka samalla palvelee yhteiskunnallisia intressejä. YMP:n uudistuksilla on vuodesta 1992 lähtien pyritty tasoittamaan yhtäältä kansainvälisen markkinoiden avautumisen (WTO:n Dohan kierros) ja toisaalta korkeiden yhteiskunnallisten vaatimusten (ennaltaehkäisevä kuluttajansuoja, ympäristönsuojelu ja eläinten suojelu) keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Tällaisen maatalouspolitiikan jatkaminen vuoden 2013 jälkeen edellyttää YMP:n riittävää rahoitusta.

4.2

Maatalouden suorilla tuilla on edelleen keskeinen merkitys YMP:ssä. ETSK:n mielestä YMP:n tehtävän on muututtava, jos se aiotaan säilyttää. Hallinnollisten hintojen alenemisen kompensointi vähenee. Toisaalta yhteiskunnallisten palvelujen ja julkisten hyödykkeiden varmistamisen myötä syntyy uusia tehtäviä. Nykyisen kriisin ja odotettavissa olevien maatalousmarkkinoiden hintavaihtelujen johdosta vakautuksen ja huoltovarmuuden merkitys kasvaa. YMP hyödyttää näin myös kuluttajia. Lisäksi on otettava nykyistä enemmän huomioon ilmastonsuojeluun liittyvät näkökohdat.

4.3

Maatalouspolitiikan ensimmäisen ja toisen pilarin nykyistä yhdistelmää tulisi periaatteessa jatkaa, mutta pilarit on mukautettava keskenään nykyistä paremmin. On jälleen varmistettava YMP:n yhtenäinen soveltaminen jäsenvaltioissa. Ennen kaikkea on kuitenkin määriteltävä nykyistä paremmin tukitoimien perusteet ja päämäärät sekä tarkennettava tavoitteet.

4.4

ETSK odottaa, että historiallisiin syihin perustuvia, jäsenvaltioiden yrityksille maksamia eritasoisia suoria tukia tasoitetaan vuoden 2013 jälkeen. Tässä yhteydessä on kehiteltävä objektiivisia kriteereitä, joiden avulla voidaan ottaa huomioon erilaiset rakenteelliset sekä luonnon-, kasvu- ja ilmasto-olosuhteet. Lisäksi on otettava huomioon alueiden väliset suuret erot maaseudun kehittämisen rahoituksessa. ETSK:n mielestä on estettävä jäsenvaltioiden välisten erojen lisääntyminen yhteistä maatalouspolitiikkaa sovellettaessa.

4.5

Kun ajatellaan hintojen voimakasta alenemista eräillä tärkeillä maatalousmarkkinoilla, ETSK odottaa tehokkaita toimia, joilla voidaan varmistaa maataloudelle oikeudenmukainen osuus arvoketjussa.

Globaalista suhdannekriisistä saatujen kokemusten valossa ETSK odottaa lisäksi päätelmiä siitä, miten turvaverkot on maatalousmarkkinoilla mukautettava tulevaisuudessa.

4.6

Maatalousyritysten tai maatalousalan sopeutumista markkinoiden ja kilpailun kehitykseen on ETSK:n mielestä tuettava esimerkiksi investointituin, jotta edistetään laadun parantamista, elintarviketurvallisuutta tai resurssien säästävää käyttöä. Vieläkin tärkeämpää on vahvistaa viljelijöiden ja tuottajaorganisaatioiden markkina-asemaa. Yhteisen maatalouspolitiikan olisi tulevaisuudessa sisällettävä välineitä, joiden avulla jäsenvaltiot voivat rahoittaa näitä painopisteitä riittävän joustavasti.

4.7

ETSK katsoo, että siellä, missä maatalousyritysten kilpailukyky on rajallinen, esimerkiksi epäsuotuisilla alueilla ja vuoristoalueilla, olisi järkevää kompensoida kilpailukyvyn esteitä, jotta varmistetaan maataloustuotanto kyseisillä alueilla tulevaisuudessa. Mainittakoon esimerkkinä lypsykarjanpito, jota harjoitetaan EU:ssa noin 60 prosentilla epäsuotuisia alueita, joista noin 25 prosenttia on vuoristoalueita. On selvää, että luopuminen valtion hintatuesta ja muista maatalousmarkkinoiden sääntelytoimista epäsuotuisilla alueilla saattaa aiheuttaa erityisen vahvoja taloudellisia paineita.

4.8

Maaseudun kehittämistoimissa tulisi ottaa nykyistä voimakkaammin huomioon väestökehitykseen liittyvät ongelmat (esimerkiksi perusrakenteet ja pätevän työvoiman saatavuus). Kun kokonaiset tuotantohaarat (esimerkiksi sokeri, maito ja tupakka) joutuvat tietyillä perinteisillä tuotantoalueilla taloudellisiin vaikeuksiin, tarvitaan erityisiä mukauttamistoimia. Myös sosiaaliset näkökohdat, kuten työturvallisuus, olisi otettava huomioon.

4.9

Maatalouden ympäristötoimet ovat kannustimien virallisen poistamisen jälkeen vaarassa menettää suuntansa. Jotta viljelijät asettavat myös tulevaisuudessa kyseiset edistämistoimet etusijalle, ETSK kehottaa syntyneiden kustannusten korvaamisen ohella palkitsemaan tehokkaasti viljelijöiden suorittamat ympäristötoimet. Olisi myös kehiteltävä vastaavanlainen palkkiomenettely viljelijöiden aktiivisista toimista ilmaston ja eläinten suojelussa.

4.10

Täydentävät ehdot, jotka otettiin käyttöön vapaaehtoispohjalta vuonna 2000 ja muutettiin pakollisiksi vuodesta 2005, ovat yleisiä velvoitteita, jotka liittyvät pinta-alatuen saamiseen. EY:n tilintarkastustuomioistuin on yhtäältä kritisoinut niiden liian pintapuolista soveltamista. Toisaalta viljelijät ja paikalliset valvontaviranomaiset kritisoivat liiallista byrokratiaa. ETSK suosittaa varovaista kehittämistä. Jokaisen täydentävien ehtojen kriteerien muuttamiseen tähtäävän ehdotuksen yhteydessä on tutkittava tarkkaan, parantaako muutos todella tilannetta.

Bryssel 30 päivänä syyskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  EUVL C 44, 16.2.2008, s. 60.


III Valmistelevat säädökset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

456. täysistunto 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2009

23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/69


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Tavoitteena sähköisen oikeudenkäytön strategia Euroopalle”

KOM(2008) 329 lopullinen

2009/C 318/13

Esittelijä: Jorge PEGADO LIZ

Euroopan komissio päätti 30. toukokuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Tavoitteena sähköisen oikeudenkäytön strategia Euroopalle

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 9. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Jorge PEGADO LIZ.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tyytyväinen tarkasteltavana olevaan komission tiedonantoon ”Tavoitteena sähköisen oikeudenkäytön strategia Euroopalle”, sillä se on ajankohtainen sekä laadittu ja esitetty jäsennellysti ja perustellusti. Tämä oli lähtökohtana sille, että ETSK teki aloitteen antaakseen tiedonannosta lausuntonsa, vaikka sitä ei komitealta alun perin ollut pyydetty.

1.2

EP:n, neuvoston ja komission välillä tällä välin solmittu sopimus, joka on otettu huomioon oikeus- ja sisäasiainministerien neuvoston 28. marraskuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa kyseisellä alalla vuoteen 2013 mennessä täytäntöönpantavasta toimintasuunnitelmasta, sekä aloitteen soveltamisalaa ja alan tulevaa kehitystä koskevat suositukset ovat keskeisiä huomioon otettavia osatekijöitä.

1.3

Tätä taustaa vasten ETSK suhtautuu myönteisesti toteutettavia toimenpiteitä varten määriteltyihin suuntaviivoihin. Edellytyksenä ovat kuitenkin erinäisiin seikkoihin ja muutamiin varaumiin perustuvat ehdot, jotka se esittää kyseisten toimenpiteiden toteutuksen ja toimeenpanon tavasta.

1.4

Komitea kiinnittää ensinnäkin huomiota tarpeeseen rajata varsinaisen sähköisen oikeudenkäytön erityisala nykyistä paremmin uusien tietotekniikkojen muiden sovellusten kokonaisuudessa, kun kyse on kansalaisuutta ja yleisesti julkishallintoa koskevista eri näkökohdista.

1.5

Komitea kiinnittää huomiota myös oikeuden – niin kutsutun oikeudenmukaisen oikeudenkäytön – toteuttamisen perimmäisiin tavoitteisiin: säädösten ja menettelyjen yksinkertaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi kannatettavien aloitteiden on todellakin palveltava yleisesti kansalaisten sekä erityisesti taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden intressejä oikeussuojan saatavuuden osalta, ja oikeusalan ammattilaisten on hyväksyttävä kyseiset aloitteet ja toivottava niitä.

1.6

Komitea ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että alalla tehtävät aloitteet voivat vaikuttaa unionin kansalaisten perusoikeuksiin, erityisesti tietosuojaan, ja suosittelee painokkaasti, että toteutettavissa toimissa noudatetaan kansainvälisen sopimusoikeuden ja kansallisen siviiliprosessioikeuden perusperiaatteita, jotka ovat unionin jäsenvaltioille yhteisiä.

1.7

Komitea kehottaa komissiota ottamaan aina asianmukaisella tavalla huomioon kansallisten lainsäädäntöjen erityis- ja ominaispiirteet – ne heijastavat kulttuurimalleja ja kansallisia arvoja, jotka tulee säilyttää – toissijaisuusperiaatetta noudattaen sekä arvioiden kunkin uuden aloitteen kustannus-hyöty-suhteen tasapaino suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

1.8

Komitea suosittaa näin ollen komissiolle, että se suunniteltuja aloitteita toteuttaessaan ottaa aina huomioon kansalaisten näkökulman oikeuden täytäntöönpanossa, jotta tieto- ja viestintätekniikat palvelisivat oikeutta eikä päinvastoin.

1.9

Komitea suosittaa ennen kaikkea erityisen varovaisuuden ja huolellisuuden noudattamista otettaessa käyttöön mekanismeja oikeudenkäyntimenettelyiden dematerialisoimiseksi, jotta varmistetaan aina menettelytapaa ja pysyvää välinettä koskevat vaatimukset; ne takaavat oikeusvarmuuden ja -turvan.

1.10

Komitea kehottaa lisäksi Euroopan parlamenttia ja neuvostoa seuraamaan tiiviisti suunniteltujen toimien etenemistä valvomalla niiden täytäntöönpanoa asiaa koskevissa päätöslauselmissaan mainittujen arvojen ja kriteerien – joita ETSK niin ikään kannattaa – pohjalta.

2.   Johdanto ja perusteluosa

2.1   Sähköisen oikeudenkäytön kysymystä käsiteltiin ensimmäisen kerran järjestelmällisesti Italian puheenjohtajuuskaudella vuonna 2003 yhdessä Euroopan neuvoston kanssa pidetyssä konferenssissa, jonka päätelmissä todetaan, että keskustelut internetin hyödyistä, mahdollisuuksista ja vaaroista palautuvat lopulta ja ennen kaikkea aina huoleen arvoista ja oikeuksista, jotka on kirjattu ennen kaikkea Euroopan neuvoston yleissopimuksiin ihmisoikeuksista ja tietosuojasta. (1)

2.2   Seuraavina vuosina useat jäsenvaltiot kehittivät omat sähköisen oikeudenkäytön järjestelmänsä, joista eräät olivat teoreettisen kehittyneisyytensä ja käytännönläheisyytensä vuoksi (2) korkeatasoisia mutta koordinoimattomia.

2.3   Yhteisön tasolla kysymystä ryhdyttiin tarkastelemaan sähköisen hallinnon yhteydessä sekä erityisesti Feiran Eurooppa-neuvostossa vuonna 2000 ja Sevillan Eurooppa-neuvostossa vuonna 2002 hyväksyttyjen asiakirjojen eEurope 2002 ja eEurope 2005 johdosta i2010-strategia-asiakirjassa (3).

2.3.1

Sähköisen oikeudenkäytön hanke käynnistettiin itse asiassa kuudennen puiteohjelman yhteydessä yhtenä ensimmäisistä yhdennetyistä hankkeista. Sen tavoitteet olivat kuitenkin vielä hyvin rajalliset ja kokeelliset. Kuitenkin vasta tammikuussa 2007 Dresdenissä pidetyssä oikeusministerien epävirallisessa kokouksessa kysymys otettiin varsinaiseen tarkasteluun, ja myöhemmin toukokuussa 2007 sitä kehiteltiin edelleen Bremenissä pidetyssä konferenssissa ”Work on e-Justice”. (4)

2.4   Aiheelle annettiin kuitenkin merkittävä sysäys (5) varsinaisesti Portugalin puheenjohtajuuskaudella: 1. ja 2. lokakuuta 2007 pidetyssä oikeus- ja sisäasiainministerien epävirallisessa kokouksessa määriteltiin tulevia vaihtoehtoja koskevat keskeiset kysymykset, 6. ja 7. joulukuuta 2007 pidetyssä oikeus- ja sisäasiain neuvostossa tehtiin selkoa siihen asti toteutetuista toimista, ja niiden päätökseen saattamisen määräajaksi asetettiin vuoden 2008 puoliväli. Lisäksi 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen ministerineuvoston päätelmissä suhtaudutaan myönteisesti sähköisen oikeudenkäytön alan aikaansaannoksiin ja kehotetaan jatkamaan toimia.

2.5   Kyseisen puheenjohtajuuskauden jälkeen komissio laati nyt tarkasteltavana olevan, neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle osoitetun tiedonannon pyytämättä asiasta kuitenkaan komitean lausuntoa. Huomattuaan asian ETSK päätti ottaa asiassa aloitteen käsiinsä ja antaa tiedonannosta lausunnon.

2.6   Tällä välin sekä Euroopan parlamentilla (6) että neuvostolla (7) on jo ollut tilaisuus ottaa kantaa tiedonantoon sekä erityisesti sen liitteenä olevaan toimintasuunnitelmaan. Koska kyse on kuitenkin viiden vuoden aikana toteutettavasta toimenpideohjelmasta, seuraavassa esitettäviä huomioita ja suosituksia ei voida pitää merkityksettöminä. On otettava huomioon, että ne edustavat kansalaisyhteiskunnan edustajien panosta; toteutettavat aloitteet kiinnostavat erityisesti niitä ja niihin ne erityisesti vaikuttavat. Aloitteet voidaan mahdollisesti ottaa huomioon tarkasteltavien eri toimenpiteiden täytäntöönpanon yhteydessä. (8)

3.   Tiivistelmä komission tiedonannosta  (9)

4.   Yleistä

4.1   ETSK kannattaa yleisesti ottaen komission aloitetta, jota nyt on täydennetty Euroopan parlamentin ehdotuksilla ja neuvoston suuntaviivoilla.

4.1.1

Komitea antaa tukensa kuitenkin eräin ehdoin, jotka perustuvat tiettyihin seikkoihin ja muutamiin varaumiin.

4.2   On ensinnäkin välttämätöntä rajata asianmukaisesti sähköisen oikeudenkäytön ala. ”Sähköinen oikeudenkäyttö” voidaan sisällyttää ”sähköisen demokratian” tai ”sähköisen hallinnon” kaltaisiin laajempiin käsitteisiin, joiden olennainen osa se on. Se liittyy läheisesti ”sähköiseen oikeuteen”, jolla tulee helpottaa sähköistä pääsyä lainsäädäntöteksteihin ja niiden reaaliaikaista laadintaa – olipa sitten kyse aineellisesta tai prosessioikeudesta, säädännäisoikeudesta (sitova oikeus) tai nk. pehmeistä oikeuslähteistä (sitomattomia) – sekä tuomioistuinten oikeuskäytäntöön ja hallinnollisiin päätöksiin. Edellä todetusta huolimatta ”sähköinen oikeudenkäyttö” on rajattava oikeuden täytäntöönpanon juridisiin näkökohtiin siviili-, kauppa- ja mahdollisesti hallinto-oikeuden alalla, toisin sanoen tuomioistuinkäytäntöihin ja -menettelyihin, välimiesmenettelyt mukaan luettuina (10).

4.3   Toisaalta on tarkkaan pidettävä mielessä, että missä tahansa oikeuden täytäntöönpanoa koskevassa ohjelmassa perimmäisenä tavoitteena ei ole oikeustoimien nopeuttaminen tai tehostaminen tai niiden kustannustehokkuuden parantaminen tai yksinkertaistaminen, vaan ennemminkin oikeudenmukainen oikeudenkäyttö  (11), jossa perusoikeuksia, erityisesti kansalaisten henkilötietojen suojaa, kunnioitetaan kaikilta osin.

4.3.1

Tarkoitus on näin ollen varoittaa kaikenlaisesta yksinkertaistamiseen, tehokkuuteen, kustannusten alentamiseen tai nopeuteen liittyvästä kohtuuttomuudesta, jolla loukattaisiin kyseistä oikeuden toteuttamisen perustavaa arvoa ja vaikeutettaisiin ja hankaloitettaisiin oikeusturvan saatavuutta sen edistämisen sijasta.

4.4   Yhtä lailla on tärkeää, että menettelyllisten toimien tietynlaisessa kannatettavassa dematerialisoimisessa tai yksinkertaistamisessa sekä työskentelymenetelmien ja -prosessien yhdenmukaistamisessa ei sumenneta näkökohtia, jotka ovat välttämättä erilaisia, eikä hävitetä tarpeettomien ja toisarvoisten seikkojen mukana sitä, mikä on olennaista ja minkä ei tarvitse eikä ehkä pidä olla samanlaista.

4.4.1

On erittäin tärkeää varmistaa, että kaikissa tietotekniikkaa soveltavissa ohjelmissa otetaan todellakin huomioon sekä yleisesti unionin kansalaisten että erityisesti taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden ja oikeusalan ammattilaisten tarpeet. Ohjelmat eivät myöskään saa olla vastoin niiden etuja.

4.4.2

Lisäksi on välttämätöntä varmistaa, ettei mikään käyttöön otettava tai kehitettävä järjestelmä mahdollista ajateltavissa olevaa kolmansien osapuolien joko tahallista tai pelkästä huolimattomuudesta johtuvaa asiaan puuttumista. Se voisi asettaa kyseenalaiseksi järjestelmän käytön turvallisuuden ja luotettavuuden tai tarjota mahdollisuuden muuttaa asiakirjoja tai niiden sisältöä kokonaan tai osittain.

4.5   Toinen aina mielessä pidettävä huolenaihe liittyy niihin moniin eri muodollisuuksiin, jotka maallikoista saattavat vaikuttaa liiallisilta tai tarpeettomilta mutta joilla on olennaisesti suotuisa vaikutus yleiseen käsitykseen tuomareista ja heidän antamistaan tuomioista ja jotka takaavat perusoikeuksien kunnioittamisen oikeuden täytäntöönpanossa. (12)

4.6   Lisättäköön, että koska prosessioikeus sellaisenaan täydentää aineellista oikeutta ja koska aineellinen oikeus on eri jäsenvaltioiden kulttuurisen monimuotoisuuden tulos ja koska sen yhdenmukaistaminen ei ole mahdollista eikä toivottavaa tai tarkoituksenmukaista, johdettujen oikeudenkäyntimenettelyiden keskeisiä ja näin ollen erilaisia näkökohtia ei pidä eikä voi yhdenmukaistaa. Muussa tapauksessa loukattaisiin aineellisia oikeuksia, jotka niiden on turvattava ja varmistettava.

4.7   Koska oikeus ja erityisesti prosessioikeus on joukko oikeuden täytäntöönpanoa varten suunniteltuja juridis-teknisiä välineitä, joita käyttävät erityiskoulutuksen ja asianmukaisen ammatillisen kokemuksen hankkineet oikeusalan asiantuntijat, on luonnollista, että niiden määrittelyssä ja käytössä käytetään kyseisille ammattilaisille ominaista teknistä kieltä.

4.7.1

Liiallinen pyrkimys yksinkertaistaa lakia ja tehdä se kaikille yleisesti ymmärrettäväksi voi johtaa siihen, että täsmällisyys heikkenee ja tekninen merkitys katoaa. Tämä ei puolestaan myöskään merkitse eikä sen tarvitse välttämättä merkitä samaa asiaa kaikissa kansallisissa lainsäädännöissä.

4.7.2

Myös tältä osin yhdenmukaistamisen sijasta tarvitaan ennemminkin erilaisten oikeusvälineiden välinen ”vastaavuustaulukko” tai ”yhteinen viitekehys”.

4.8   Komitea katsoo lisäksi, että uuden teknologian soveltamisjärjestelmien tuloksekas käyttöönotto oikeudenkäytön alalla edellyttää sen varmistamista, että ne soveltuvat oikeusjärjestelmän tarpeisiin ja tavoitteisiin, että ne ovat yhteensopivia jo käytössä olevien tietotekniikkajärjestelmien kanssa, että jo käytössä olevat menettelyt tarkistetaan ensin ja että järjestelmää on mahdollista mukauttaa nopeasti ja halvalla uusiin olosuhteisiin ja tavoitteisiin.

4.8.1

Entistä suurempaa huomiota on kiinnitettävä koko aloitteen yleiseen kustannus-hyöty-suhteeseen kokonaisuudessaan sekä sen täytäntöönpanon kussakin vaiheessa, kun otetaan huomioon, että komission vaikutustenarvioinnissa ei ole esitetty asiaa koskevia laskelmia (arviointi näyttää lisäksi olevan saatavilla ainoastaan yhdellä virallisella kielellä). Sen sijaan siinä todetaan nimenomaan, että esitetyt kustannukset ovat oikeita, mutta niitä ei ole mahdollista arvioida, ja että ne voidaan määritellä ainoastaan tapauskohtaisesti. Niinpä hyödyistä puhuttaessa taloudellista hyötyä on yleisesti ottaen vaikea ilmaista määrällisesti, vaikka siitä ei ole epäilystä. Tällainen katsantokanta on huomattavan subjektiivinen, ja sitä on vaikea hyväksyä tämän mittakaavan hankkeessa. (13)

5.   Erityistä

5.1   Koska oikeudenkäynti on joukko (menettelyllisiä) toimia, jotka on dokumentoitava oikeusturvan ja -varmuuden takia sekä osapuolten oikeuksien varmistamiseksi, kysymys koko oikeudenkäyntiä koskevasta pysyvästä välineestä asettaa rajoituksia asioiden suulliselle esittämiselle ja dematerialisoimiselle oikeusvaltiossa.

5.1.1

Tarkasteltavana olevassa kokonaisvaltaisessa strategiassa suunniteltujen toimien tiettyjä näkökohtia on analysoitava ja käsiteltävä nimenomaan edellä mainitusta näkökulmasta.

5.2   ETSK katsoo, että ennen sähköisen oikeudenkäytön portaalin käyttöönottamista kaikille oikeusalan toimijoille (tuomarit, yleiset syyttäjät, oikeusvirkamiehet, hallintoviranomaiset, hallitusten virkamiehet ja kaikki oikeusalan ammattilaiset) on annettava perusteellista koulutusta, jotta portaali olisi kaikille asianosaisille hyödyllinen ja käyttökelpoinen väline.

5.2.1

ETSK katsoo, että portaali voi olla oikeudellisten tietojen ja palveluiden keskus sekä kansalaisten, yritysten ja oikeusalan toimijoiden välinen hyödyllinen yhteyspiste, joka auttaa ratkaisemaan oikeudellisia ongelmia.

5.2.2

ETSK katsoo, että portaali voi olla hyödyllinen ja käyttökelpoinen väline kaikkien oikeusalan toimijoiden päivittäistä käyttöä varten. Jotta näin olisi, on kuitenkin erittäin tärkeää varmistaa portaaliin sisältyvien tietojen luotettavuus ja paikkansapitävyys, ja on suositeltavaa, että portaaliin pääsy ja sen käyttöoikeudet porrastetaan kulloinkin kyseessä olevien tietojen mukaan asianomaisten henkilöiden suojelemiseksi.

5.2.3

Siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston (14) tavoin portaalista tulee lisäksi olla pääsy yhteisön ja kansalliseen lainsäädäntöön. Pääsyn tulee olla yleisölle vapaa ja mahdollistaa entistä parempi yleinen juridinen neuvonta ja oikeusapu oikeudellisissa ongelmissa.

5.3   Videoneuvottelujen osalta ETSK:n käsityksen mukaan jäsenvaltioiden kaikissa tuomioistuimissa on tehtävä yksityiskohtainen tarkastus (15), jotta selvitetään, onko niissä sellaisia audiovisuaalilaitteita, joiden avulla on mahdollista hyödyntää videoneuvotteluita yleisesti. Nykyisin ei ole varmaa, että kaikkien jäsenvaltioiden tuomioistuimilla on käytettävissään videoneuvotteluihin tarvittavat laitteet. Myöskään ei tiedetä, ovatko ne yhteensopivia tai toimivatko ne ylipäätään asianmukaisesti. (16)

5.3.1

Jos tavoitteena on lisäksi kerätä todistajanlausuntoja tai tiedottaa oikeudenkäyntiasiakirjoista tai tuomioista, ETSK katsoo, että se edellyttää todistajanlausuntojen antamista ja videoneuvotteluja koskevaa todellista lainsäädännöllistä yhdenmukaistamista eri jäsenvaltioiden välillä, jotta asiaa koskevaa lainsäädäntöä ei tulkittaisi ja sovellettaisi eri tavoin, sillä ilman välttämätöntä lainsäädännöllistä koordinointia videoneuvottelut kohtaavat eri jäsenvaltioissa oikeudellisia ja jopa kulttuurisia esteitä.

5.3.2

Mikäli videoneuvottelut otetaan käyttöön ehdotetussa muodossa, ETSK:n mielestä asianomaisten tuomioistuinten on aina oltava se osapuoli, joka niitä pyytää. ETSK katsoo, että portaalista voi tässä olla apua, sillä se sisältää kaikki videoneuvotteluiden toteuttamiseen tarvittavat osatekijät. (17)

5.4   ETSK katsoo, että erityisesti rikosrekistereiden yhteenliittämistä koskevassa viranomaisten yhteistyössä on kyseessä olevan arkaluonteisen aineiston johdosta noudatettava mahdollisimman tiukkoja turvallisuus- ja tietosuojavaatimuksia asianomaisten kansalaisten yksityisyyden turvaamiseksi (18).

5.4.1

ETSK katsoo kuitenkin, että ensin on myös analysoitava kansalliset lainsäädännöt sekä kussakin jäsenvaltiossa vallitseva tilanne, jotta näin arkaluontoisten tietojen vaihdossa ei rikosoikeuden alalla ole erilaisia soveltamiskäytäntöjä ja käsittelytapoja.

5.5   Kääntämisavun osalta ETSK kiinnittää huomiota siihen, että sähköisen oikeudenkäytön portaalin on oltava monikielinen ja tarjottava tietoa kaikilla EU:n kielillä. Ollakseen hyödyllinen konekääntämisjärjestelmän on mahdollistettava internetsivun kääntäminen ja simultaanitulkkaus, jotta portaali on EU:n kansalaisten hyödynnettävissä.

5.5.1

Oikeusalan toimijoita tukeakseen sähköisen oikeudenkäytön portaali voisi sisältää tietokannan oikeusalan kääntäjistä ja tulkeista sekä kaikki tarvittavat lomakkeet, jotka tulisi olla käännetty asianmukaisesti kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestelmän mukaiselle kielelle.

5.5.2

Tehokkaan ja simultaanisen, yhteisön kaikki kielet kattavan konekääntämisjärjestelmän todennäköisesti aiheuttamia valtavia kustannuksia on arvioitava huolellisesti sen toteuttamiskelpoisuuden ja suhteellisuuden kannalta ja suhteessa saavutettavissa oleviin tuloksiin sekä järjestelmän käytännön hyödyntämiseen.

5.6   Aloitteet, jotka antavat aihetta erityisiin varaumiin ja erityiseen varovaisuuteen, koskevat erityisesti eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn (19) tai eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn (20) täydellistä dematerialisoimista sekä täysin sähköisten eurooppalaisten menettelyiden luomista, pelkästään sähköisesti tehtävää oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantamista, oikeudenkäyntikulujen sähköistä maksamista sekä asiakirjojen sähköistä todentamista.

5.6.1

Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa ETSK suosittaa noudattamaan aloitteita täytäntöön pantaessa äärimmäistä varovaisuutta, kustannus-hyöty-suhteen huolellista arviointia ja pitkiä kokeilujaksoja ennen niiden yleistä täytäntöönpanoa sekä hankkimaan aina täydelliset takeet siitä, että ne ovat sopusoinnussa oikeusvaltioille yhteisten prosessioikeudellisten säännösten kanssa.

Bryssel 30 päivänä syyskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Roomassa 13. ja 14. marraskuuta 2003 pidetty konferenssi Internet Strategies and e-Justice in Europe.

(2)  Esimerkkinä mainittakoon Belgia, jossa sähköisen oikeudenkäynnin hankkeen kehittämisestä vastanneeseen komiteaan kuului oikeustutkimuksen ja -käytännön merkittävimpiä henkilöitä, erityisesti professori George de Leval (oikeudenkäynnin vireillepanotavat ja oikeusviranomaisten väliset viestintävälineet) ja Yves Poullet (todistelusäännöt). Toinen esimerkki on Portugali, jossa toteutettiin perusteellinen tutkimus uusien teknologioiden käyttöönotosta oikeudenkäynnin eri tilanteissa ja vaiheissa. Kyseinen tutkimus oli erityisesti tulos seikkaperäisestä selvityksestä Para um novo judiciário: qualidade e eficiência na gestão dos processos cíveis (”Uusi oikeuslaitos: yksityisoikeudellisten oikeudenkäyntien käsittelyn laatu ja tehokkuus”, Portugalin lainsäädännön pysyvä seurantaryhmä, jota johtaa professori Boaventura de Sousa Santos ja koordinoi professori Conceição Gomes).

(3)  KOM(2005) 229 lopullinen, 1. kesäkuuta 2005. Ks. ETSK:n lausunto, jonka esittelijä oli Göran Lagerholm (EUVL C 110, 8.5.2006).

(4)  On merkityksellistä, että vuonna 2005 annetussa tiedonannossa ”Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi” (KOM(2005) 184 lopullinen, 10. toukokuuta 2005) ei ole vielä minkäänlaista mainintaa oikeudenkäytössä sovellettavista uusista teknologioista. Kunnianhimon puuttumista kyseisestä ohjelmasta painotettiinkin ETSK:n lausunnossa, jonka oli laatinut komitean jäsen Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 65, 17.3.2006). Ks. Haagin ohjelman täytäntöönpanoa vuonna 2007 käsittelevä komission tuore kertomus (KOM(2008) 373 lopullinen, 2. heinäkuuta 2008), jonka mukaan ”yleisarviona voidaan todeta, että tilanne on varsin epätyydyttävä”.

(5)  Tältä osin on aiheellista mainita Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1149/2007/EY, tehty 25 päivänä syyskuuta 2007, yksityisoikeutta koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 (EUVL L 257, 3.10.2007).

(6)  Ks. Euroopan parlamentin 18. joulukuuta 2008 antama päätöslauselma, joka sisältää sähköistä oikeudenkäyttöä koskevia suosituksia komissiolle (esittelijä: Diana Wallis – 2008/2125(INI) – T6-0637/2008) sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasiain valiokunnan 5. marraskuuta 2008 antama mietintö (esittelijä: Luca Romagnoli).

(7)  Ks. oikeus- ja sisäasiain neuvoston 27. ja 28. marraskuuta 2008 pitämää 2908. istuntoa koskeva lehdistötiedote (16325/08) sekä viitteenä puheenjohtajavaltion 7. marraskuuta 2008 päivätty asiakirja 15315/08 pysyvien edustajien komitealle / neuvostolle (JURINFO 71, JAI 612, JUSTCIV 239, COPEN 216).

(8)  Tämä tuli itse asiassa selkeästi esiin Euroopan parlamentissa Brysselissä Ranskan puheenjohtajuuskaudella 2. joulukuuta 2008 pidetyn, siviilioikeuden alan yhteistyötä käsitelleen foorumin puheenvuoroissa ja keskusteluissa sekä erityisesti toisessa istunnossa aiheesta ”Sähköinen oikeudenkäyttö – väline kansalaisia, ammattilaisia ja yrityksiä varten”.

(9)  Lausuntojen pituusrajoitusten johdosta käsillä olevaan lausuntoon ei sisälly tiivistelmää komission asiakirjasta. Lukija voi tutustua komission tiedonantoon sekä sitä koskeviin EP:n ja neuvoston päätöslauselmiin.

(10)  Ulkopuolelle suljetaan kuitenkin vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt (Alternative Dispute Resolution), joissa ei ole kyse – vaikka niillä pyritään riitojen ratkaisuun – oikeuden täytäntöönpanosta, vaan yksinkertaisesti etujen vapaaehtoisesta ja tuomioistuinten ulkopuolisesta sovittelusta.

(11)  Kuten latinankielisessä sanonnassa sattuvasti määritellään: Justitia est constans et perpetua voluntas jus suum cuique tribuendi (oikeus on jatkuva ja pysyvä halu antaa jokaiselle se, mikä heille kuuluu).

(12)  Tällöin on kyse muun muassa prosessioikeuden perusperiaatteista, joista voidaan erityisesti mainita ”oikeudenmukaisen menettelyn takeet”. Niitä ovat tuomioistuimen puolueettomuus, osapuolten yhdenvertaisuus, määräämisperiaate ja osapuolten halukkuuden periaate, takeet kontradiktorisen menettelyn periaatteesta, oikeudenkäynnin julkisuus, oikeus todisteisiin, käsittelyn jatkuvuus sekä takeet siitä, että syytetylle osapuolelle annetaan tosiasiallisesti tiedoksi kaikki menettelylliset toimet (ks. kaikkien em. seikkojen osalta Miguel Teixeira de Sousa, Estudos sobre o Novo Processo Civil, Ed. LEX Lisboa, 1997).

(13)  Ks. vaikutustenarvioinnin (SEC(2008) 1947, 30. toukokuuta 2008) kohdat 5.3.2. ja 5.3.3., s. 30–31.

(14)  Ottaen erityisesti huomioon se, että komission äskettäisellä päätösehdotuksella, jolla muutetaan päätöstä 2001/470/EY, sen käyttö on rajattu yksinomaan oikeusalalla toimiville (ks. EUVL C 175, 28.7.2009, s. 84, esittelijä: María Candelas Sánchez Miguel).

(15)  EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiona toiminut Tšekki on jo tällä välin pyytänyt jäsenvaltioilta kaikki tiedot niiden tuomioistuinten käytettävissä olevista audiovisuaalilaitteista ja on julkaissut kaikki saadut vastaukset tiivistelmässä, jonka otsikko on Summary of the replies of the EU Member States to the request of the Czech Minister of Justice for information on national vídeoconferencing equipment in the judiciary.

(16)  Komissio on itse asiassa kiinnittänyt äskettäin huomiota järjestelmien yhteentoimivuuskysymykseen (KOM(2008) 583 lopullinen), joka oli ETSK:n antaman lausunnon (EUVL C 218, 11.9.2009, s. 36) aiheena (esittelijä: Antonello Pezzini). Tässä yhteydessä viitataan kyseisessä lausunnossa esitettyihin huomioihin sekä ETSK:n aiheesta antamia monia muita lausuntoja koskevaan yksityiskohtaiseen luetteloon.

(17)  Erityisen maininnan arvoinen on neuvoston oikeusalan tietojenkäsittelytyöryhmän ”sähköinen oikeus” jo toteuttamat toimet, erityisesti 15. toukokuuta 2009 annettu toimintakertomus oikeudellisten tietojen käsittelystä (DOC 9362/09) sekä strateginen asiakirja videoneuvottelujen käytöstä (DOC 9365/09), käyttäjille suunnattu käsikirja (DOC 9863/09) sekä suurelle yleisölle tarkoitettu tiedote (DOC 9862/09). Ne on kaikki julkaistu 15. toukokuuta 2009 ja niissä tuodaan aiheellisesti esiin täysin samanlaisia huolenaiheita kuin käsillä olevassa lausunnossa.

(18)  Ks. Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”Tavoitteena sähköisen oikeudenkäytön strategia Euroopalle” (2009/C 128/02) EUVL C 128, 6.6.2009, s. 13.

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1896/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta (EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 861/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 1).


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/74


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Turvallisia, innovatiivisia ja kaikkien saatavilla olevia lääkkeitä: uudistettu visio lääkealalle”

KOM(2008) 666 lopullinen

2009/C 318/14

Esittelijä: Joost van IERSEL

Komissio päätti 10. joulukuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Turvallisia, innovatiivisia ja kaikkien saatavilla olevia lääkkeitä: uudistettu visio lääkealalle

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 9. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Joost van IERSEL.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (syyskuun 30. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 170 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komissio pyrkii tiedonannollaan (1) asettamaan lääketeollisuuden (2) yhtenäismarkkinoiden saavuttamiselle pitkän aikavälin aikataulun, jolla luotaisiin kestävä eurooppalainen ja maailmanlaajuinen toimintaympäristö lääketeollisuudelle ja vastattaisiin potilaiden lisääntyviin tarpeisiin.

1.2

ETSK uskoo, että tiedonanto tarjoaa alalle korvaamattomat puitteet ja sisältää joukon arvokkaita tavoitteita. Se on kuitenkin varsin varovainen, eikä kovinkaan selkeä, kun on kyse tavasta, jolla ohjelma aiotaan toteuttaa.

1.3

Lääketeollisuus on hyvin riippuvainen kansallisesta terveydenhuollosta ja rahoitusedellytyksistä. Se joutuu myös kohtaamaan väestön ja potilaiden tarpeiden ja odotusten kasvusta sekä maailmanlaajuisen kilpailun lisääntymisestä johtuvia haasteita. Nykyinen talouskriisi yhdessä jäsenvaltioiden talousarvioiden leikkausten kanssa vaikuttaa myös lääkealan tulevaisuuteen.

1.4

ETSK:n mielestä edellä mainitut tekijät antavat neuvostolle painokkaan syyn laatia pikaisesti kattava suunnitelma kyseisten haasteiden kohtaamiseksi sovitun strategisen lähestymistavan pohjalta. EU:n tavoitteena tulisi olla edellytysten luominen eurooppalaisen lääketeollisuuden kestävälle asemalle EU:ssa ja sen maailmanlaajuiselle kehitykselle.

1.5

Yhteinen lähestymistapa tarkoittaa, että nykyiset, lähinnä kansalliset toimivaltuudet, jotka vaikeuttavat lääkkeiden saatavuutta ja estävät toivottujen yhtenäismarkkinoiden toteutumisen pitkälle tulevaisuuteen, on eurooppalaisten potilaiden, lääketeollisuuden ja koko terveydenhuoltoketjun eduksi korvattava asteittain yhtäläisillä menettelytavoilla ja yhteisillä lähestymistavoilla.

1.6

ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden järjestelyissä tulisi ottaa entistä selkeämmin huomioon eurooppalainen ulottuvuus. Kansallisissa rahoitusta ja terveydenhoitoa koskevissa ehdoissa tulisi erityisesti ottaa huomioon tulevaisuuteen suunnatun alan tutkimuksen ja kehityksen ja innovoinnin merkitys ja huomattavat kustannukset.

1.7

ETSK suhtautuu myönteisesti innovatiiviset lääkkeet -aloitteeseen, joka on osa tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemättä puiteohjelmaa. Komitea kannattaa painokkaasti yhteisöpatentin hyväksymistä. Komitean mielestä tarvitaan eurooppalainen järjestelmä riita-asioiden käsittelyä varten. Myös Euroopan patenttiviraston toimintaa tulisi tehostaa.

1.8

Rinnakkaislääkkeet mahdollistavat säästöt terveydenhuollon kuluissa. ETSK tukee kilpailevien patenttisuojaamattomien tuotteiden markkinoiden kehittämistä. Neuvoston tulisi pohtia keinoja merkittävien säästömahdollisuuksien hyödyntämiseksi tällä alalla.

1.9

Lääkkeiden vapaa liikkuvuus ja kohtuuhintaisuus edellyttävät uutta keskustelua toisiinsa liittyvistä kysymyksistä, jotka koskevat lääkkeiden valtavia hintaeroja eri puolilla Eurooppaa, lääkkeiden saatavuutta, rinnakkaiskauppaa ja ei-ekstraterritoriaalisuuden periaatetta. Keskustelussa tulisi käsitellä myös ehdotusta, ”jossa on aiheelliset toimenpiteet kaikkien lääkevalmisteiden vapaan liikkuvuuden jäljellä olevien esteiden tai vääristymien poistamiseksi” (3).

1.10

Tässä tilanteessa ETSK katsoo, että yhdenmukaisuuden lisäämiseksi tulisi ottaa käyttöön avoin koordinointimenettely, antaa komissiolle seurantatehtävä, soveltaa parhaita käytänteitä ja tietojen avoimuutta Lissabonin strategian nykyisen käytännön mukaisesti. Maailmanlaajuiset luvut ja kehityssuunnat vaikutuksineen tulisi sisällyttää tietopakettiin, jolla lääketeollisuuden haasteet ja mahdollisuudet asetetaan oikeaan suhteeseen.

2.   Johdanto

2.1

Euroopan komission ja jäsenvaltioiden toimivaltuuksien jaon vuoksi kattavaa eurooppalaista katsausta lääketeollisuudesta on saatu odottaa pitkään. EU:n toimielimet ovat keskittyneet lähinnä markkinoille pääsyn parantamiseen ja sääntelykysymyksiin.

2.2

EU-tason vastahakoisuus johtui ja johtuu terveydenhuoltoalan poikkeuksellisesta asemasta, ja kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien ja toimivaltuuksien etulyöntiasemasta kaikilla osa-aloilla. Tästä huolimatta komissio ja jäsenvaltiot ovat yhä enenevissä määrin korostaneet tarvetta laatia eurooppalaiset puitteet tarkoin määritellyissä terveydenhuoltokysymyksissä.

2.3

EU:n toimintapuitteet ja tavoitteet ovat välttämättömiä alalla, joka on riippuvainen pitkän aikavälin tutkimuksesta ja innovointipohjaisista investoinneista. Tämä on tärkeää erityisesti seuraavista syistä:

Lääketeollisuus on hyvin riippuvainen tutkimuksesta ja kehityksestä ja innovatiivisista uusista tuotteista.

Euroopan ulkopuolinen – erityisesti kehittyvistä Aasian maista tuleva – kilpailu on kasvussa.

2.4

Yhtenäismarkkinat tarvitsevat tuntuvia investointeja. On hyvin ymmärrettävää, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on useissa tuomioissa vaatinut alan yhtenäismarkkinoiden toteuttamista, erityisesti potilaiden etujen vuoksi. Yhtenäismarkkinoiden toteutumista vaikeuttavat 27 terveydenhuoltojärjestelmää ja niiden perinteiset käytänteet, säädökset ja hinnanasettelut.

2.5

Vasta vuonna 1996 teollisuuspolitiikasta vastannut silloinen komission jäsen Martin Bangemann järjesti kaikkien sidosryhmien kanssa kolme pyöreän pöydän keskustelua lääkkeiden yhtenäismarkkinoiden toimeenpanosta. Sen jälkeen järjestettiin useita muita kuulemisia. Pyöreän pöydän ääreen kutsuttujen hallitusten, lääkeyritysten ja muiden sidosryhmien edustajien heterogeeninen kokoonpano nosti esiin hyvin monenlaisia näkemyksiä ja kansallisia lähestymistapoja.

2.6

ETSK on reagoinut asiaan useita kertoja tekemällä konkreettisia ehdotuksia. Näiden komitean lausuntojen pääkohtina ovat olleet lääkkeiden vapaa liikkuvuus EU:ssa, tarve rajoittaa lääkealan menoja jäsenvaltioissa sekä vahvan lääketeollisuuden kannattaminen Euroopan talouskasvun ja työpaikkojen varmistamiseksi. (4) Alalla edistyminen vaatii vielä paljon lisätoimia.

2.7

Keskeisellä sijalla on jäsenvaltioiden kanta. Kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien rakenne ja organisatoriset ominaisuudet ovat ratkaisevia tekijöitä, kun on kyse hintojen ja korvausten sekä lääkkeiden saatavuuden yhdenmukaistamisesta Euroopassa.

2.8

Mielipide-eroista ja kansallisten toimivaltuuksien säilyttämisestä huolimatta neuvosto on hyväksynyt vuodesta 1965 lähtien joukon kansanterveyttä ja lääkkeitä koskevia säädöksiä potilaiden etujen ajamiseksi ja terveydenhuollon edellytysten parantamiseksi.

2.9

Vuonna 2001 päätettiin parantaa keskustelun rakennetta luomalla rajoitettu sidosryhmiä edustava korkean tason asiantuntijaryhmä (G10-lääketyöryhmä) (5). Toukokuussa 2002 G10-lääketyöryhmä esitti neljätoista yleistä suositusta lääkealan strategisiksi puitteiksi. Seuraavina vuosina useita suosituksia pantiin toimeen.

2.10

Tämän jälkeen perustettiin vuonna 2005 korkean tason lääkefoorumi, jonka tehtävänä oli toteuttaa G10-lääketyöryhmän loput suositukset. Uusien suositusten laatimiseksi perustettiin kolme työryhmää.

2.11

Prosessi saatiin päätökseen lokakuussa 2008, kun foorumi hyväksyi päätelmänsä ja suosituksensa, jotka koskivat potilaiden tiedonsaantia, suhteellista tehokkuutta sekä hinnoittelua ja korvauksia.

2.12

Foorumin päätelmissä ja suosituksissa korostettiin yhteyttä, joka vallitsee dynaamisilla, kilpailluilla markkinoilla sovelletun teknologian ja innovoinnin sekä laatutakuiden, lääkkeiden saatavuuden, potilaiden luotettavan tiedonsaannin ja tehokkaiden hinnoittelu- ja korvauspolitiikkojen välillä.

2.13

Lääkefoorumi päätyi siihen tulokseen, että sekä Euroopan kilpailukyvyn vahvistamiseen tähtäävä Lissabonin strategia että maailmanlaajuisen lääketeollisuuden dynamiikka ja haasteet edellyttävät juuri tällä hetkellä, että alaa tarkastellaan perusteellisesti ja että alalle laaditaan keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnitelmat.

2.14

Tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa on ensimmäistä kertaa laadittu lääketeollisuudelle yhteinen tutkimusohjelma. Se sisältää suuren määrän innovatiivisia lääkealan hankkeita, joilla edistetään nykyisiä ja mahdollisesti muodostettavia kansainvälisiä tutkimusverkostoja (6).

2.15

Tällä välin maailmanlaajuistumisen vaikutukset alkavat käydä ilmeisiksi. Yhdysvalloissa ja Kiinassa sekä muissa kehittyvissä talouksissa saavutetut vaikuttavat tutkimus- ja kehitystulokset huomioon ottaen alan eurooppalaisten yritysten saamat innovatiiviset vaikutteet tulevat olemaan ratkaisevia eurooppalaisen teollisuuden kannalta.

2.16

Maailma muuttuu nykyisen talouskriisin vaikutusten seurauksena. Talouden tilanne yhdessä jäsenvaltioiden talousarvioiden leikkausten kanssa sekä Aasian maailmanlaajuisten toimijoiden aseman vahvistuminen vaikuttavat kilpailuolosuhteisiin. Nämä tekijät on otettava vakavasti huomioon terveydenhuoltoalaa ja lääketeollisuutta koskevissa tulevissa politiikoissa.

2.17

ETSK toteaa lopuksi, että viime vuosikymmenen aikana verkostot ja vaihdot ovat vahvistuneet, mikä on tietyssä määrin yhdenmukaistanut monien sidosryhmien näkemyksiä. Edistyksestä huolimatta lainsäädännön ja terveydenhuoltojärjestelmien eroihin perustuvia puutteita on edelleen. Lääkkeiden vapaa liikkuvuus on rajattua, eikä alan yhtenäismarkkinoita ole olemassa.

3.   Komission kanta

3.1

Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 2008 lääkealasta strategisen tiedonannon, jossa se määrittelee alan periaatteita ja tavoitteita sekä käsittelee pitkän aikavälin näkymiä ja maailmanlaajuisia haasteita.

3.2

Tiedonanto tarjoaa puitteet joulukuun 2008 kokonaispaketin säädöksille sekä tulevalle toiminnalle.

3.3

Uusi elementti on ulkoisten näkökohtien, kuten väärennösten, kaupan, uusien sairauksien sekä kehittyvien talouksien merkityksen kasvun painottaminen entisestään.

3.4

Tiedonannossa nostetaan esiin kolme aihepiiriä – lääkeväärennökset, lääketurvatoiminta ja potilaiden tiedonsaanti – jotka on katettu tiedonantoon liittyvällä viidellä lainsäädäntöehdotuksella (7).

3.5

Jälleen kerran korostetaan lääketeollisuuden merkitystä Euroopalle tutkimuksen ja kehittämisen, talouskasvun ja työpaikkojen sekä kansanterveyden kannalta.

3.6

Eurooppaan kohdistuu kuitenkin suuria terveyteen, tieteeseen ja talouteen liittyviä haasteita, jotka vaikuttavat elinvoimaisen ja kestävän lääketeollisuuden ylläpitoon:

Eurooppa menettää edelleen asemiaan Yhdysvalloille ja Aasialle tutkimuksessa ja kehittämisessä sekä innovoinnissa.

EU:n sisällä on edelleen eroja lääkkeiden saatavuudessa ja kohtuuhintaisuudessa.

Kansainvälinen työnjako tutkimuksen ja kehittämisen, kliinisten tutkimusten, tuotannon ja markkinoinnin välillä lisääntyy.

Tarvitaan lisää tieteellistä innovointia, jotta voitaisiin vastata kansanterveyden haasteisiin sekä avata uusia markkinoita EU:ssa tuotetuille lääkkeille.

3.7

Komissio pitää kiireellisenä tarvetta edistyä lääkkeiden yhtenäismarkkinoiden toimivuuden parantamisessa Euroopan maailmanlaajuisen aseman vakauttamiseksi ja vahvistamiseksi.

3.8

Tätä tarkoitusta varten komissio määrittelee 25 tavoitetta, jotka koskevat a) kestäviä lääkkeiden yhtenäismarkkinoita, b) globalisaation mukanaan tuomien mahdollisuuksien ja haasteiden huomioonottamista ja c) tieteen ja innovoinnin toimintaympäristön vahvistamista.

3.9

Tiedonanto tarjoaa johdonmukaisen kuvan EU:n sisäisistä ja maailmanlaajuisista haasteista ja toivottavista lähestymistavoista laajoissa puitteissa, joilla pyritään luomaan alalle pitkän aikavälin suunnitelma.

4.   Yleistä

4.1   ETSK yhtyy komission näkemykseen tarpeesta luoda kattava ja maailmanlaajuiset tekijät huomioon ottava Euroopan lääketeollisuutta koskeva lähestymistapa.

4.2   Tiedonanto esitellään ”uudistettuna visiona”. Vaikka tiedonanto on tervetullut ja sen valmistelun aikana on kuultu lukuisia sidosryhmiä, tulos on kuitenkin jonkinasteinen pettymys, sillä tiedonannosta puuttuu yhteismarkkinoiden puutteiden yleinen analyysi eikä siinä ole esitetty poliittisia suosituksia potilaiden ja lääketeollisuuden etujen edistämiseksi.

4.3   Eurooppa on menettänyt asemiaan lääketeollisuuden innovoinnissa. Alan maailmanlaajuistuminen tuo uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Tiedonannossa on oikeutetusti yhdistetty lääkkeiden puutteellinen vapaa liikkuvuus Euroopassa ja tarve saavuttaa tieteellisiä läpimurtoja, jotta voidaan vastata lääketieteen edistymiseen ja maailmanlaajuisiin kansanterveyden haasteisiin. Epäselväksi jää, mihin toimiin jäsenvaltioiden ja EU:n tulisi ryhtyä näihin haasteisiin vastatakseen.

4.4   ETSK katsoo, että lääkkeiden kestävien yhtenäismarkkinoiden toimintaa on välttämättä pikimmiten parannettava. Se on ennakkoehtona sille, että voidaan ylläpitää tuottoisaa ja hyvin innovatiivista eurooppalaista lääkealaa, jolla voidaan vastata sekä väestön kasvaviin tarpeisiin että maailmanlaajuisiin haasteisiin.

4.5   Tiedonanto tarjoaa asianmukaiset puitteet lainsäädännölliselle yhteistyölle ja neuvotteluille Yhdysvaltojen, Japanin, Kanadan, Venäjän, Intian ja Kiinan kanssa. Tämä kolmansien maiden ryhmä kasvaa jatkuvasti. Kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön ja niiden kanssa käytävien neuvottelujen avulla eurooppalaiselle viennille luodaan kestäviä näkymiä.

4.6   Hyvin toimivat yhtenäismarkkinat ovat ennakkoehto tässä kansainvälisessä kontekstissa. Markkinoiden pirstoutuminen jatkuu, mikä johtuu joko kansallisten hinnoittelu- ja korvausjärjestelmien eroista tai (uusista) sääntelytaakoista, yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon puutteista, lääkkeiden epätasaisesta saatavuudesta tai siitä, että taloudellisesti vähemmän houkuttelevat kansalliset markkinat eivät herätä kaupallista kiinnostusta.

4.7   Lisäksi EU on suhteellisen lyhyessä ajassa kasvanut 27 jäsenvaltiota kattavaksi, ja niistä jokaisella on omat ja erilaiset erityispiirteensä, mikä johtuu markkinoiden ja potilaiden tarpeiden monipuolistumisesta. Tämä osoittaa eurooppalaisen kokonaiskuvan monitahoisuuden.

4.7.1

Monimutkaista tilannetta kuvastaa esimerkiksi se, ovatko lääkkeet kohtuuhintaisia, mikä riippuu paljolti kulloisestakin kansallisesta sosiaaliturvajärjestelmästä ja vakuutettujen määrästä. Useimmissa järjestelmissä sosiaalivakuutuslaitokset tai niitä edustavat järjestöt neuvottelevat reseptilääkkeiden hinnoista lääkkeiden valmistajien kanssa, jotta vakuutettu voi saada lääkkeet edullisesti niin, että niistä jää maksettavaksi korkeintaan pieni omavastuuosuus.

4.8   Alan innovaatiokustannusten ja liikevaihdon suhteella on suuri vaikutus. Tutkimus ja innovointi voivat menestyä vain, jos teollisuudenala on kilpailtu ja näin ollen Euroopan markkinat toimivat asianmukaisesti.

4.9   Mikäli hallintomenettelyiden ja lähestymistapojen väliset erot säilyvät, ala kärsii jatkuvasti pirstoutumisesta, päällekkäisyyksistä, ylimääräisistä innovointikustannuksista ja siten haitoista verrattuna toimijoihin, jotka voivat nauttia kokonaisen maanosan – kuten Yhdysvaltojen tai Kiinan – kattavista eduista.

4.10   Vaikka muualla maailmassa alueelliset erot vaikuttavat osittain maanosan kattaviin suuriin markkinoihin, tilannetta ei voida verrata Euroopan pirstoutumiseen.

4.11   Lisäongelmana on, että lääkealan tutkimus- ja kehittämisinvestointien tuottavuus on laskenut viime vuosina usean tekijän yhteisvaikutuksesta.

4.11.1

Bioteknologiavallankumous – joka kylläkin lupaa monia uusia edistysaskeleita – on tullut lääketeollisuudelle kalliiksi, kun tutkimusta ja kehittämistä sekä sovellettua teknologiaa ei ole vielä muunnettu valmiiksi tuotevirraksi. Uudet sairaudet vaativat lisää kallista lääkekehittelyä.

4.11.2

Uusien tuotteiden markkinoille saattaminen on entistä kalliimpaa osaksi siksi, että se edellyttää laajoja ja kalliita kliinisiä kokeita. Kun tutkimus ja kehittäminen ovat siirtyneet entistä mutkikkaampien sairauksien ja hoitoalojen, kuten syövän, Alzheimerin taudin jne. pariin, myös kliinistä kehitystyötä koskevat säännökset ovat lisääntyneet.

4.11.3

Lääketieteellistä innovointia pidetään nykyisin ensisijaisesti kansallisten terveysbudjettien kustannustekijänä eikä niinkään potilaiden hyvinvointiin tähtäävän innovoinnin moottorina. Kuvaavia ovat kansalliset hinnoittelu- ja korvauspolitiikat, jotka tiettyjen sairauksien kohdalla eivät palkitse innovatiivisia tuotteita vanhempiin tuotteisiin verrattuna (esimerkiksi terapeuttisten ryhmien mukainen viitehinnoittelu).

4.12   Tällä Euroopassa tapahtuneella kehityksellä on kilpailutilanteeseen liittyviä seurauksia. Vaikka Yhdysvaltain sääntelyviranomaiset ovat EU:n viranomaisia keskimäärin tiukempia markkinointilupia jakaessaan, Yhdysvaltain markkinaympäristö houkuttelee enemmän tutkimus- ja kehittämisinvestointeja, koska se palkitsee innovointia enemmän kuin useimmat eurooppalaiset markkinat.

4.13   Kiinan ja Intian tapaiset Aasian maat, joiden markkinat kasvavat vuosittain keskimääräisesti yli 15 prosentilla, vetänevät puoleensa merkittävän osan kansainvälisistä tutkimus- ja kehittämisinvestoinneista, kunhan tekijänoikeussäännöksiä aletaan panna näissä maissa tehokkaasti toimeen.

4.14   Alan lisäedistys edellyttää uuden tasapainon löytymistä jäljelle jäävien kansallisten toimivaltuuksien ja EU:n (lainsäädännöllisten) mekanismien ja menettelytapojen sekä kestävän ja vahvan eurooppalaisen lääketeollisuuden mahdollistavien markkinaolosuhteiden välille.

5.   Tulevaisuuden kohtaaminen

5.1

ETSK katsoo, että nykyinen talouskriisi, vuonna 2010 tarkistettavan Lissabonin strategian valmistelu ja maailmanlaajuiset haasteet tarjoavat yhdessä tulevalle uudelle komissiolle asianmukaisen lähtökohdan toteuttaa uudistuksia ja edistystä.

5.2

Lissabonin strategia, joka sisältää jäsenvaltioiden ja EU:n toimivaltuuksien hienosäätöä ja komission roolin selkeyttämistä, voi tarjota lääketeollisuudelle hyödylliset puitteet ja metodologian.

5.3

Komissio käynnisti vuonna 2008 innovatiiviset lääkkeet (IMI) -aloitteen (8) osana tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemättä puiteohjelmaa. ETSK pitää tervetulleina näitä strategisia tutkimuslinjauksia, joilla pyritään ratkaisemaan tutkimushaasteita julkisten ja yksityisten tahojen – korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, pk-yritysten, sairaaloiden, potilasyhdistysten ja sääntelyviranomaisten – kumppanuuksien avulla. Tarkoituksena on poistaa tieteen ja osaamisen pullonkauloja ja näin nopeuttaa lääkkeiden kehittämistä tulevia terveydellisiä tarpeita ajatellen.

5.4

Lääkealan kilpailevassa tutkimuksessa patentit ja taattu tekijänoikeuksien suoja ovat ratkaisevan tärkeitä kannustimia innovoinnin kannalta sekä nykyisten ja ilmaantuvien terveysongelmien kohtaamista ajatellen. Huomioon on otettava myös tuotteiden pitkä elinkaari (pitkät tuotekehittelyajat mukaan luettuina).

5.5

ETSK on pannut merkille marraskuussa 2008 julkaistun väliraportin lääkealaa koskevasta tutkinnasta. ETSK kannattaa vahvasti suositusta yhteisöpatentin hyväksymiseksi ja eurooppalaisen järjestelmän käyttöönottamiseksi riita-asioiden käsittelyä varten. Järjestelmä virtaviivaistaisi menettelyjä ja säästäisi kustannuksia verrattuna eri lainsäädäntöihin perustuvaan 27 erilliseen prosessiin.

5.6

Euroopan patenttiviraston maailmanlaajuisesta maineesta huolimatta ETSK katsoo, että sen toimintaa voidaan tehostaa.

5.7

Alkuperäisten lääkkeiden patenttien rauettua niistä kopioidut rinnakkaislääkkeet ovat huomattavasti halvempia tuottaa ja markkinoida kuin esikuvansa. ETSK tukee kilpailevien patenttisuojaamattomien tuotteiden markkinoiden kehittämistä.

5.8

ETSK pitää tarpeellisena lisätä Euroopan rinnakkaislääkkeiden markkinoiden tehokkuutta ja kilpailua. ETSK pyytää komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan keinoja huomattavien säästöjen mahdollistamiseksi potilaille ja terveydenhuoltojärjestelmille.

5.9

Lääkkeiden saatavuus ja kohtuuhintaisuus edellyttävät ETSK:n mielestä komission, hallitusten ja sidosryhmien välistä uutta keskustelua toisiinsa liittyvistä kysymyksistä, jotka koskevat lääkkeiden valtavia hintaeroja eri puolilla Eurooppaa, lääkkeiden saatavuutta, rinnakkaiskauppaa ja ei-ekstraterritoriaalisuuden periaatetta.

5.10

ETSK muistuttaa, että suuntaviivoja keskustelulle tarjoavat joukko G10-lääketyöryhmän julkilausumia, suositus 6, korkean tason lääkefoorumi, suositus 9.2 ja kyseisen foorumin edistymistä kuvaava loppuraportti. (9)

5.11

Keskustelun tavoitteena tulisi olla yhteisen näkemyksen määrittely seuraavista kysymyksistä: lääkkeiden saatavuus ja kohtuuhintaisuus potilaiden kannalta, yhteismarkkinoiden toteuttaminen, valtiovallan asenteiden ja toimien ennakoitavuus alalla sekä tarve luoda kestävä toimintaympäristö tutkimukselle ja kehittämiselle sekä innovoinnille.

5.12

Paikalliset ja maailmanlaajuiset haasteet liittyvät toisiinsa:

Euroopan lääketeollisuuden asema maailmanlaajuisella tasolla riippuu sen asemasta Euroopassa.

Maailmanlaajuisesti yleistyvät sairaudet sekä kehittyneistä ja kehittyvistä maista tulevien lääkkeiden maailmanlaajuinen saatavuus vaikuttavat myös Euroopan markkinoihin.

Lääketeollisuuden kestävän aseman EU:ssa on lääkkeitä, sairauksia ja tuotteiden eurooppalaisten käyttäjien asenteiden muuttamista koskevien keskustelufoorumeiden kautta oltava hyödyksi potilaille.

5.13

Uudelleen käynnistetyn keskustelun tueksi komission tulisi esittää ajankohtaisia lukuja EU:n lääkemarkkinoiden kehittymisestä sekä alan työpaikkojen luomisesta ja tutkimus- ja kehittämisbudjeteista. Tarvitaan myös välttämättä vertailukelpoisia maailmanlaajuisia tietoja.

5.14

Maailmanlaajuisten lukujen ja kehityskulkujen on katettava myös eurooppalaisten yritysten tutkimus- ja kehittämistoimien laajentaminen suurilla kehittyvillä markkinoilla. Laajentuminen tulee epäilemättä tapahtumaan yhdessä Kiinan ja Intian markkinoiden kasvun kanssa. Tämä maailmanlaajuistumisen etu on jälleen painava syy kehittää eurooppalaiset yhtenäismarkkinat tutkimuksen ja kehittämisen sekä innovoinnin kestäväksi perustaksi.

5.15

Kaupan oikeudenmukaisuus ja potilaiden edut edellyttävät, että tuontien vähätuloisista maista on rajoituttava tuotteisiin, joiden valmistuksessa on sovellettu hyviä tuotantotapoja. Väärennetyt lääkkeet on kiellettävä. Väärennettyjen lääkkeiden internetkaupan vaaroja on vähennettävä postitse lähetettyjen lääkkeiden tehokkaalla valvonnalla.

5.16

ETSK katsoo, että alan yhtenäismarkkinoiden toteutumisen edistämiseksi tulisi ottaa käyttöön avoin koordinointimenettely ja antaa komissiolle seurantatehtävä Lissabonin strategian nykyisen käytännön mukaisesti.

5.17

Avoimuuden lisäämiseksi komission tulisi julkaista parhaat käytänteet sekä tarkastella ja nostaa esiin jäsenvaltioissa käytäviä keskusteluja ja kehittyviä suuntauksia, jotka liittyvät lääkkeiden vapaaseen saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen sekä tutkimuksen, kehittämisen, innovoinnin ja lääketeollisuuden lainsäädäntöympäristöön. Tarkastelun tulosten tulisi toimia neuvoston päätöksenteon perustana.

Bryssel 30 päivänä syyskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Komission tiedonanto aiheesta ”Turvallisia, innovatiivisia ja kaikkien saatavilla olevia lääkkeitä: uudistettu visio lääkealalle”, KOM(2008) 666 lopullinen, joulukuu 2008.

(2)  Vuonna 2007 Euroopan lääketeollisuus työllisti noin 600 000 ihmistä, ja se käytti 18 prosenttia kokonaisliikevaihdostaan tutkimukseen ja kehittämiseen.

(3)  Ks. neuvoston 21. joulukuuta 1988 antaman direktiivin 89/105/EY 9 artikla. Tämän jälkeen neuvoston suhtautuminen laajentumiseen on muuttunut kielteisemmäksi.

(4)  Ks. komitean 16. tammikuuta 2001 antama oma-aloitteinen lausunto EYVL C 14, s. 122, ja komitean 28. syyskuuta 2004 antama lausunto EUVL C 241, s. 7.

(5)  G10-lääketyöryhmä koostui viidestä ministeristä, kahdesta komission jäsenestä ja teollisuuden edustajista.

(6)  Lääketeollisuuden tutkimusta ja kilpailua koskevista komission tiedonannoista antamissaan lausunnoissa ETSK on johdonmukaisesti korostanut alan (perus)tutkimuksen ratkaisevaa merkitystä. Ks. EYVL C 14, 16.1.2001, EUVL C 234, 30.9.2003, ja EUVL C 110, 30.4.2004.

(7)  ETSK laati näistä seikoiista lausuntopaketin: CESE 1022/2009, CESE 1023/2009, CESE 1024/2009, CESE 1191/2009 ja CESE 1025/2009, EYVL C 306, 16.12.2009.

(8)  IMI:n strategiset tutkimuslinjaukset tarjoavat ohjenuoran IMI:n nopealle toimeenpanolle, ja niissä keskitytään neljään pilariin: turvallisuus, vaikuttavuus, tietämyksen hallinta ja koulutus.

(9)  Ks. edistymistä kuvaavan loppuraportin s. 85.


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/80


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan mikrorahoitusjärjestelyn (Progress-mikrorahoitusjärjestely) perustamisesta”

KOM(2009) 333 lopullinen – 2009/0096 (COD)

2009/C 318/15

Yleisesittelijä: Gabriele BISCHOFF

Neuvosto päätti 17. heinäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 152 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan mikrorahoitusjärjestelyn (Progress-mikrorahoitusjärjestely) perustamisesta

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 14. heinäkuuta 2009 antaa asian valmistelun ’yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus’ -erityisjaoston tehtäväksi.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (lokakuun 1. päivän kokouksessa) työjärjestyksensä 20 artiklan nojalla yleisesittelijäksi Gabriele BISCHOFF in ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 171 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä komitean päätelmistä ja suosituksista

1.1   Yrityksille soveltuvat rahoitusvälineet ovat talouskasvun keskeinen edellytys. Tämä koskee myös sosiaalitalouden mikroyrityksiä. Komitea onkin tyytyväinen mikroluottojen kehittämiseen, kun ajatellaan, että ne voivat olla uusi keino edistää yrittäjyyttä ja luoda uusia työpaikkoja mikroyrityksiin (eli yrityksiin, joissa on alle kymmenen työntekijää tai joiden vuosiliikevaihto on alle kaksi miljoonaa euroa). Näin otetaan huomioon se tosiseikka, että Euroopassa on tähän mennessä ollut vain vähän mikrorahoitusjärjestelyjä.

1.2   Mikroluottojen myöntäminen sosiaalitalouden mikroyrityksille ja heikossa asemassa oleville ryhmille on tavanomaisten luottojen myöntämiseen verrattuna paljon työläämpää ja kalliimpaa. Tällaista lisätaakkaa voidaan vähentää yhtäältä kehittämällä standardoitua ja teknistettyä palvelutarjontaa, parantamalla markkinointia ja kaiken kaikkiaan tehostamalla ammattimaisuutta mikrorahoituspalvelujen yhteydessä, ja toisaalta hyödyntämällä takauksia ja yhteisrahoitusta. Ehdotetun mikrorahoitusjärjestelyn keskeisenä tehtävänä pidetäänkin mikrorahoituspalvelujen kehittämistä myös yhteistyössä vakiintuneiden rahoituspalvelujen tarjoajien kanssa. Tässä yhteydessä on kehitettävä organisaatiorakenteita, jotta ne voivat käsitellä standardoidusti suurta hakemusmäärää. Mahdollisimman suureen ammattimaisuuteen tuskin päästään ilman asianmukaisia tietokoneohjelmia ja internetiin perustuvien teknologioiden käyttöä.

1.2.1

Mikroluottojen myöntämisestä tähän mennessä Euroopassa saatujen kokemusten perusteella on myös luotava markkinalähtöisiä kannustimia, jotta varmistetaan, että rahoitusala todella huolehtii sille kaavaillusta tehtävästä myöntää mikroluottoja kummallekin erityiskohderyhmälle.

1.3   Mikroluottopalvelujen tulisi olla heikossa asemassa olevista ryhmistä peräisin olevien, uusia yrityksiä perustavien henkilöiden ulottuvilla sekä yrityksen perustamista varten että muutamina vuosina yrityksen perustamisen jälkeen.

1.4   Noin prosentti Progress-mikrorahoitusjärjestelyn varoista on varattu hallintomenoihin. Niihin eivät sisälly varat, jotka myönnetään välittäjäpankeille ja mikroluottoja tarjoaville tahoille, jotta ne myöntävät mikroluottoja kohderyhmille. Komitean mielestä on tärkeää tietää, mikä osuus varoista myönnetään välittäjäpankeille ja mikroluottoja tarjoaville tahoille mikroluottojen välittämiseksi. Lisäksi tulisi varmistaa – muun muassa säännöllisellä Euroopan tasolla toteutettavalla valvonnalla sekä julkaisemalla luotonantoehdot toimivaltaisen valvontaviranomaisen verkkosivustolla – että pankit välittävät edulliset korkoehdot myös kohderyhmille.

1.5   Eurooppalaisen mikrorahoitusjärjestelyn perustamisella tavoiteltuja työllisyys- ja sosiaalipoliittisia vaikutuksia tulisi arvioida tarkkaan kohderyhmittäin eriteltyinä. Kummatkin kohderyhmät – sosiaalitalouden mikroyritykset ja yksittäiset hakijat (työttömät, nuoret ja sosiaalisesti heikossa asemassa olevat henkilöt) – tarvitsevat erilaisia neuvonta- ja tukipalveluja. Tämä on otettava huomioon myös organisatorisesti, samoin yhtymäkohdat muihin asianomaisiin ohjelmiin.

1.6   Lopuksi ETSK suosittelee, että tutkitaan, mitä muita rahoituslähteitä on Progressin ohella käytettävissä uuden mikrorahoitusjärjestelyn rahoittamiseksi.

2.   Johdanto ja komission ehdotuksen tiivistelmä

2.1

Komissio ehdottaa 13. marraskuuta 2007 julkaisemassaan tiedonannossa ’Mikroluottojen kehittämistä kasvun ja työllisyyden tukemiseksi koskeva eurooppalainen aloite’ ensinnäkin jäsenvaltioiden oikeudellisten ja institutionaalisten perusedellytysten parantamista ja toiseksi uuden keskusyksikön luomista mikroluottolaitosten perustamisen ja kehittämisen tukemiseksi yhteisössä (1). Lisäksi on järjestettävä taloudellista lisäpääomaa muille kuin pankkialaan kuuluville uusille mikroluottolaitoksille (2). Tiedonannossa komissio antaa suuren merkityksen mikroluottojen myöntämistä palvelevan rakenteen kehittämiselle toteutettaessa kasvuun ja työllisyyteen pyrkivää Lissabonin strategiaa (3).

2.2

Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6. toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY (4)’mikroluotto’ määritellään alle 25 000 euron lainaksi ja ’mikroyritys’ yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin kymmenen työntekijää, mukaan luettuna itsenäiset ammatinharjoittajat, ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään kaksi miljoonaa euroa.

2.3

Mikroluottojen sääntelyä Euroopassa tarkastelevasta asiantuntijaryhmän kertomuksesta ilmenee, miten suuria eroja jäsenvaltioiden välillä on mikroluottojen käyttöön asettamisessa sekä oikeudellisissa perusedellytyksissä.

2.4

Komissio ilmoitti jo 3. kesäkuuta 2009 julkaisemassaan tiedonannossa työllisyyttä koskevasta mikrorahoitusjärjestelystä (5) (Progress-mikrorahoitusjärjestely).

2.5

Heinäkuun 2. päivänä 2009 julkaistulla komission ehdotuksella eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan mikrorahoitusjärjestelyn (Progress-mikrorahoitusjärjestely) perustamisesta (6) pyritään talous- ja rahoitusmarkkinakriisin sekä siitä työllisyyteen ja luotonantoon kohdistuvien vaikutusten valossa luomaan uusi EU:n mikrorahoitusjärjestely, jotta (mahdollisia) työttömiä ja heikossa asemassa olevia ryhmiä tuetaan oman mikroyrityksen perustamisessa tai itsenäisen ammattitoiminnan aloittamisessa aina 25 000 euron mikroluotoin, takauksin, oman pääoman ehtoisin instrumentein, velkasitoumuksin ja muin toimenpitein, esimerkiksi tiedonvälitys-, seuranta-, valvonta-, tarkastus- ja arviointitoimin. Myös työttömiä ja heikossa asemassa olevia henkilöitä työllistäviä sosiaalitalouden mikroyrityksiä voidaan tukea. Näin on tarkoitus tasoittaa työttömien ja muiden heikossa asemassa olevien ryhmien tietä yrittäjyyteen. Nykyisestä Progress-ohjelman talousarviosta on tarkoitus kohdentaa 100 miljoonaa euroa. Kyseisen määrärahan avulla voidaan saada käyttöön kaikkiaan yli 500 miljoonaa euroa, ja nelivuotiskautena 2010–2013 on määrä myöntää jopa 45 000 henkilölle ja yritykselle keskimäärin 11 000 euron luottoja. Hallinnoinnista huolehtii komissio yhteistyössä kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston, kanssa. Jäsenvaltioille ei koidu ylimääräisiä hallintotehtäviä.

3.   Yleistä

3.1   ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio jatkaa mikrorahoitusjärjestelyn perustamista koskevilla ehdotuksillaan toimia työpaikkojen luomiseksi ja haluaa antaa lisäpanoksen heikossa asemassa olevien ryhmien yrittäjyyden edistämiseksi. Samalla on muistettava, että mikrorahoitusjärjestelyjen käytöstä on Euroopassa tähän mennessä vasta verrattain vähän kokemuksia ja että tarvitaan huomattavaa suunnittelua, jotta varmistetaan yhtäältä mikroluottojen ja muiden varojen hallinnollinen käsittely ja toisaalta kyseisen järjestelyn kestävä sovellettavuus. Kun ajatellaan mikroluottopalvelujen vaikuttavaa onnistumista kehitysyhteistyössä (vuonna 2006 Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin Grameen-pankille ja sen perustajalle Muhammad Yunusille), on korostettava mahdollisuuksia, mutta myös haasteita, siirrettäessä kokemukset eurooppalaiseen toimintaympäristöön. Näin myös siksi, että kokemuksia siirrettäessä alkuperäisen mallin keskeiset edut (kuten integrointi paikalliseen, ammatilliseen tai etniseen yhteisöön ja tästä syntyvä luottamus, joka vähentää valvontakustannuksia ja luottotappioita) häviävät. Tämän vuoksi on kyseenalaista, voidaanko kokemuksia soveltaa kehittyneemmissä maissa.

3.2   Myös Euroopassa on huomattava mikrorahoituspalvelujen tarve. Vain noin puolet pienyrityksistä pitää pankkien roolia luottojen saatavuudessa yleisesti ottaen myönteisenä (7). Jeremie-ohjelma (Joint European Resources for Micro to Medium Enterprises), joka rahoitetaan ennen kaikkea rakennerahastovaroista, on aluepolitiikan pääosaston ja EIP-ryhmän yhteinen aloite, jolla pyritään tukemaan ja parantamaan mikro- ja pk-yritysten rahoitusta (8).

3.2.1

CIP-puiteohjelman (Competiveness and Innovation Framework) (9) ja Jasmine-kokeiluhankkeen (Programme Joint Action to Support Microfinance Institutions in Europe) – jolla on muun muassa määrä edistää muiden kuin pankkeina toimivien mikrorahoituslaitosten vakiintumista ja kehittymistä (10) – myötä Euroopan komissio on myös käynnistänyt tärkeitä aloitteita pk- ja mikroyritysten pääomatilanteen parantamiseksi. Komitea suosittaa mukauttamaan kyseiset eri toimet nykyistä paremmin keskenään. Komitea on Jeremie-ohjelmasta vuonna 2006 antamassaan lausunnossa (11) jo tuonut selkeästi esiin, että se on aina kannattanut komission aloitteita, joilla yksinkertaistetaan rahoituksen saatavuutta pienten ja keskisuurten yritysten parissa, ja kehottanut kutsumaan työmarkkinaosapuolet laaja-alaisesti mukaan asianomaisiin toimiin.

3.2.2

Komitean mukaan siellä, missä EIP-varoja käytetään, ne ovat osoittautuneet hyödylliseksi välineeksi helpottamaan pien- ja mikroyritysten rahoituksen saatavuutta.

3.2.3

Komitea viittaa lausunnossaan myös siihen, että etenkin pk-yritysten mahdollisuuksia mikroluottojen saantiin tulisi helpottaa ja että on ratkaisevan tärkeää saavuttaa tietyt ryhmät, kuten nuoret yrittäjät, naisyrittäjät tai heikossa asemassa oleviin väestöryhmiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt.

3.3   Mikroluottopalvelujen käytön mahdollisuudet perustuvat muun muassa yrityksen perustamista varten tarjolla oleviin mahdollisimman epämuodollisiin ja nopeisiin rahoitusmuotoihin. Suurin osa yrityksen perustamista varten tarvittavista varoista on peräisin yrityksen perustajalta tai tämän sukulaisilta, ystäviltä ja naapureilta (12). Tämä on osoitus tavanomaisten pankkilainojen rajoista, sillä hylättyjen laina-anomusten osuus on sitä suurempi, mitä alhaisempia anotut summat ovat. Tämä johtuu siitä, että kyseisten anomusten huolellinen tutkiminen on työlästä. Mikrorahoituspalvelut voivat täyttää epämuodollisten (ja vain rajallisesti tehokkaiden) rahoitustapojen ja pankkien tarjoaman rahoituksen väliin jäävän aukon. Jos mikroluottojen ja muiden mikrorahoituspalvelujen myöntämisen voidaan arvioida olevan yhtä nopeaa, mutkatonta ja joustavaa kuin epämuodollisten rahoitustapojen, voivat mikroluotot antaa keskeisen panoksen talouden dynamiikkaan ja yrittäjyyteen.

3.4   Mikroluottopalvelujen tulisi olla kohderyhmiin kuuluvien, uusia yrityksiä perustavien henkilöiden ulottuvilla sekä yritystä käynnistettäessä että muutamia vuosia yrityksen perustamisen jälkeen, sillä he ovat huomattavan riippuvaisia pienistä pääomista hankkeiden rahoittamiseksi.

3.5   Myös riippumatta nykyisestä talous- ja rahoitusmarkkinakriisistä on mikroluottojen myöntäminen tavanomaisiin lainoihin verrattuna erittäin työlästä ja kallista, sillä lainasumma on suhteellisen pieni, pankkien yleensä edellyttämiä vakuuksia ei ole ja käsittelykustannukset ovat erittäin korkeita. Mikrorahoitusaloitteiden onnistumisen keskeisiä edellytyksiä ovatkin käsiteltävien tapausten korkea määrä, asianmukainen organisaatiorakenne, soveltuvat teknologiat ja kaiken kaikkiaan mahdollisimman suuri ammattimaisuuden aste. Jos on jo olemassa kokemuksia vastaavista aloitteista ja ohjelmista (CIP, Jeremie, EIP:n kokeiluhanke, Jasmine), ne tulisi ehdottomasti ottaa etukäteen huomioon.

3.6   Kun otetaan huomioon riittävän ammattimaisuuden tarve, mikroluottoja on ensinnäkin käsiteltävä mahdollisimman pitkälle standardoituina massatuotteina, jotta hyödytään mittakaava- ja riskien jakamisen eduista. Kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Kanadassa saadut kokemukset osoittavat (13), näin korkeat asiakasluvut ovat kunnianhimoinen tavoite. Tämä viittaa hyvän tunnettuuden (esimerkiksi mainoskampanjat, kuten ranskalaisen ADIEn mikroluottoviikot) ja saatavuuden helppouden (esimerkiksi internet) merkitykseen. Tulisi osoittaa, voidaanko tähän päästä ja miten ja minkälainen rooli muilla ohjelmilla (kuten ESR) voisi tässä yhteydessä olla (tekninen tuki). Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi lisäksi tulisi selvittää yhtymäkohdat kyseisten ohjelmien ja aloitteiden kanssa.

3.7   Liiketoimintaprosessien organisoinnissa on toiseksi kyse organisatoristen edellytysten varmistamisesta suunniteltua massatoimintaa varten, jotta hakemukset voidaan käsitellä nopeasti ja joustavasti ottaen huomioon asianmukaiset takausmuodot sekä soveltaa sopimusrikkomusten (maksuviivästys) yhteydessä standardoituja sanktioita ja riskinjakomuotoja. Kulutusluottojen tapaan herääkin kysymys, miten asiakkaiden luottokelpoisuus voidaan arvioida mahdollisimman yksinkertaisesti, nopeasti ja luotettavasti.

3.8   Kolmanneksi tällaisen massatoiminnan teknisenä edellytyksenä ovat kehittyneet tietokoneohjelmistot sopimusten alulle panemista sekä sopimusten täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon seurantaa varten. Näin voitaisiin päästä eroon standardoidun massatoiminnan ja hakemusten yksittäisen käsittelyn välisestä tasapainoilusta sekä antaa panos mikrorahoituspalvelujen markkinalohkon laajempaan avaamiseen.

3.9   Sosiaalitalouden mikroyritykset ja henkilöt niissä jäsenvaltioissa ja niillä alueilla, joilla erityiset mikroluottolaitokset ovat jo vakiintuneet, voinevat hyödyntää helpommin ja nopeammin varoja kuin niistä jäsenvaltioista tai niiltä alueilta peräisin olevat hakijat, joilla kyseisiä laitoksia ei ole tai ne ovat vielä perusteilla. Komitea suosittelee, että ohjelmassa huolehditaan siitä, ettei asiantila kaiken kaikkiaan johda epätasa-arvoisiin luotonsaantimahdollisuuksiin.

3.10   Keskeinen kysymys on, tulisiko luotonannossa turvautua tavanomaisiin luottolaitoksiin vai erityisiin, mahdollisesti perustettaviin mikroluottolaitoksiin, jotka yleensä eivät tavoittele suurta voittoa ja ovat hyvin pieniä. Yhtäältä Euroopassa on muutaman vuoden ajan kehittynyt komission tuella mikrorahoituspalvelujen tarjoajien verkosto. Kyseisistä palveluntarjoajista kuitenkin vain viidennes (alle 20) myöntää vuosittain yli 400 mikroluottoa (14). Toisaalta mikroluottopalvelujen tarjontaa voidaan tuskin laajentaa onnistuneesti ilman erittäin ammattitaitoista ja voittoa tavoittelevaa hallinnointia – ja tässä yhteydessä pankeilla (jotka jo nyt myöntävät suurimman osan mikroluotoista) on huomattavia etuja. Ei vaikuta järkevältä kohdentaa varoja vain pienille, yleishyödyllisiin tarkoituksiin suuntautuneille mikroluottopalvelujen tarjoajille, jotka keskittyvät henkilöihin, joilla ei ole vakituisia tuloja, naisiin, nuoriin, iäkkäisiin ja maahanmuuttajiin, sillä tällainen lokeroiva pankkijärjestelmä vakiinnuttaisi kyseisten ryhmien marginalisoinnin jälleen yhdellä alalla. Jotta siis varmistetaan, että myös pankkisektorilla myönnetään mikroluottoja huolimatta odotettavissa olevasta minimaalisesta tuotosta, tarvitaan luultavasti markkinataloudellisia lisäkannustimia tai tukivälineitä asianmukaisen infrastruktuurin luomiseksi.

3.11   Koska mikrorahoitusaloitteella pyritään nimenomaan työllisyys- ja sosiaalipoliittisiin tavoitteisiin, olisi ohjelmien tehokkuutta välttämättä arvioitava myös kyseisistä näkökohdista kummankin kohderyhmän (sosiaalitalouden mikroyritykset ja heikossa asemassa olevat henkilöt) kannalta. Nyt on määrä ottaa kriteereinä huomioon vain luoton määrä ja lainansaajien lukumäärä, mutta komitea suosittaa, että mitataan myös integroitumista virallisille työmarkkinoille, saatuja tuloja sekä epäsuoria työllisyysvaikutuksia komission tiedonannossa mainituissa ryhmissä. Vain näin voidaan osoittaa aloitteen onnistuminen myös kyseisten seikkojen osalta (15).

3.12   Myönteisenä seikkana on korostettava, että komission ehdotuksessa mainitaan myös tukitoimenpiteitä, kuten tiedonvälitys, seuranta, valvonta, tarkastus ja arviointi (4 artiklan 1 kohta). Jää kuitenkin avoimeksi, onko tässä yhteydessä kyse ensi sijassa yrityksen perustajien neuvonnasta vai mikroluottolaitosten neuvonnasta, miten neuvonta on tarkoitus järjestää ja miten käytettävissä olevat varat on määrä jakaa takausten, oman pääoman ehtoisten instrumenttien, velkasitoumusten ja tukitoimien kesken.

3.13   Komitea suosittelee sen varmistamista, että edullisia korkoehtoja sovelletaan myös lainanottajiin. Lisäksi tulisi esittää, minkä suuruinen osuus varoista on määrä kohdentaa välittäjäpankeille tai mikroluottolaitoksille korvaukseksi asian hoidosta.

3.14   Kuten asiakokonaisuuteen INT/495 kuuluvassa lausunnossa todetaan, komitea kannattaa aloitetta luoda uusi kyseisille kohderyhmille suunnattu mikrorahoitusjärjestely mutta epäilee, onko järkevää ja tarkoituksenmukaista rahoittaa uusi mikrorahoitusjärjestely vähentämällä Progressin rahoitusta. Komitea suosittaakin, että tutkitaan, mitä muita rahoituslähteitä on Progressin ohella käytettävissä uuden mikrorahoitusjärjestelyn rahoittamiseksi.

Bryssel 1 päivänä lokakuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Ks. KOM(2007) 708 lopullinen, s. 3–4.

(2)  Ks. edellä, s. 11.

(3)  Ks. edellä, s. 3.

(4)  EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

(5)  KOM(2009) 257 lopullinen, 3.6.2009.

(6)  KOM(2009) 333 lopullinen.

(7)  Ks. Eurobarometri (2005), SME Access to Finance (Pk-yritysten rahoitusmahdollisuudet), Flash Eurobarometer 174.

(8)  Ks. KOM(2006) 349 lopullinen, s. 9.

(9)  Ks. KOM(2005) 121 lopullinen, s. 6.

(10)  Ks. KOM(2007) 708 lopullinen, s. 3.

(11)  EUVL C 110, 9.5.2006.

(12)  Ks. http://www.gemconsortium.org/download.asp?fid=608

(13)  Ks. http://ssrn.com/abstract=976211

(14)  Ks. aiheesta mikrorahoitus EU:ssa www.nantiklum.org/Overview_final_web.pdf ja www.european-microfinance.org/data/file/Librairy/ISSUE%20PAPER.pdf

(15)  Ks. tällaisen menettelyn osalta ftp://repec.iza.org/RePEc/Discussionpaper/dp3220.pdf


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/84


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan yhteisön Progress-ohjelman perustamisesta tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1672/2006/EY muuttamisesta”

KOM(2009) 340 lopullinen – 2009/0091 (COD)

2009/C 318/16

Yleisesittelijä: Gabriele BISCHOFF

Neuvosto päätti 17. heinäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 152 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan yhteisön Progress-ohjelman perustamisesta tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1672/2006/EY muuttamisesta

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 14. heinäkuuta 2009 antaa asian valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi työjärjestyksensä 20 artiklan nojalla 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (lokakuun 1. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Gabriele BISCHOFFIN ja hyväksyi seuraavan lausunnon yksimielisesti.

1.   Komitean päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK korostaa Progress-ohjelman merkitystä sosiaalisen Euroopan vahvistamisen, työpaikkojen lisäämisen ja parantamisen, köyhyyden vähentämisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kasvattamisen kannalta. Progress-ohjelma on Euroopan sosiaalirahaston ohella yksi keskeisistä tukivälineistä sosiaalipoliittisen toimintaohjelman edistämiseksi. Sen oleellisena tehtävänä on lisäksi tukea osaltaan sosiaalisen ulottuvuuden kehittämistä.

1.2

ETSK pitää tervetulleena, että kaikki voimat on keskitetty kriisin ratkaisemiseen ja että tässä yhteydessä kaikkia budjettikohtia tarkastellaan siltä kannalta, millä tavoin niillä voidaan edistää kriisin ratkaisua ja erityisesti varmistaa osaltaan työpaikkojen säilyminen ja uusien työpaikkojen luominen.

1.3

Nimenomaan työttömät ja muita heikommassa asemassa olevat tarvitsevat tehokasta tukea ja neuvontaa, kun he haluavat ryhtyä itsenäisiksi yrittäjiksi. Tähän tarkoitukseen voidaan mm. käyttää Euroopan sosiaalirahastoa. Komitea suosittelee siksi Euroopan sosiaalirahaston ja Progress-mikrorahoitusjärjestelyn yhtymäkohtien selkeämpää kuvausta, jotta voidaan varmistaa kohderyhmille suunnattu tarjonta ja luottojen saatavuus sekä välttää päällekkäisyyksiä.

1.4

Kuten ETSK asiakokonaisuudesta INT/494 laatimassaan lausunnossa toteaa, komitea kannattaa lähtökohtaisesti ajatusta tarjota myös sosiaalitalouden mikroyrityksille mikroluottoja edullisin ehdoin sillä edellytyksellä, että ne tarjoavat työpaikkoja työttömille tai heikossa asemassa oleville henkilöille. Olisi kuitenkin määriteltävä tarkemmin, mitä tämä tarkoittaa.

1.5

Komitea kuitenkin epäilee, että määrärahojen uudelleenosoittaminen ja siihen liittyvä rahoituksen vähentäminen 25 miljoonalla eurolla vuosittain vaikuttaa merkittävästi Progress-ohjelman tehoon ja soveltamisalaan vuosina 2010–2013 – myös ohjelman kehittämisen ja strategisen suuntaamisen kannalta. Komitea pyytää siksi komissiota esittämään vaikutukset tarkemmin ja tutkimaan mahdollisia vaihtoehtoja. Lisäksi tulisi nostaa esiin mahdolliset vaikutukset muihin budjettikohtiin ja ohjelmiin, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoon ja esimerkiksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskeviin riippumattomiin budjettikohtiin.

1.6

Koska komitea kyseenalaistaa ajatuksen, jonka mukaan määrärahojen uudelleenosoittaminen ei vähennä Progress-ohjelman tehoa eurooppalaisen sosiaali- ja työllisyyspolitiikan alalla, se pyytää komissiota perustelemaan, millä tavoin uudelleenosoitetuilla määrärahoilla voidaan saavuttaa Progress-ohjelman tavoitteet paremmin kuin tähänastisella menettelytavalla. Lisäksi komission on näytettävä, miten sosiaalisen Euroopan kehitys voidaan varmistaa erityisesti ottaen huomioon vuoden 2010 jälkeisen Lissabonin strategian jatkon kehittäminen, siitä tiedottaminen ja sen täytäntöönpano.

1.7

Komitea suosittelee myös, että komissio selittää yksityiskohtaisemmin, miten se aikoo tehostaa Progress-ohjelman toimeenpanoa sekä strategista suunnittelua ja kohdentaa toimenpiteitä nykyisestä sekä millä aloilla ja missä toimenpiteissä voidaan säästää vaarantamatta ohjelman tavoitteita ja strategista suuntausta sen jäljellä olevalla kaudella.

1.8

Komitea pyytää myös tietoa siitä, millaisia markkinataloudellisia kannusteita komissio aikoo luoda sen varmistamiseksi, että pankkiala todellakin täyttää sille osoitetun luotonantotehtävän.

2.   Johdanto ja komission ehdotuksen pääsisältö

2.1   Komissio ehdotti 3. kesäkuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Yhteinen sitoutuminen työllisyyteen” (1) – joka oli jatkoa komission tiedonantoon ”Elvytys Euroopassa” (2) sekä 7. toukokuuta 2009 pidetyssä työllisyyshuippukokouksessa käytyihin keskusteluihin – mm. seuraavia ensisijaisia toimia:

lyhytaikaisten työjärjestelyjen parempi käyttö

rakennemuutoksen parempi ennakoiminen ja hallinta

työpaikkojen luomisen tehostaminen

nuorten tukeminen.

2.1.1   Komissio suositteli, että jäsenvaltioiden tulisi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja Euroopan sosiaalirahaston tuella avustaa työttömiä ja nuoria oman yrityksen perustamisessa kestävältä pohjalta, esimerkiksi tarjoamalla yrityskoulutusta ja alkupääomaa (3).

2.1.2   Kaikilla käytettävissä olevilla budjettikohdilla – erityisesti Euroopan sosiaalirahastolla – tulisi tukea entistä enemmän kriisin ratkaisua. Euroopan sosiaalirahaston rahoitustukea tulisi keskittää mm. yrittäjyyden ja itsenäisen ammatinharjoittamisen edistämiseen – esimerkiksi yritysten perustamisen tukemiseen tai luotonoton kustannusten vähentämiseen.

2.1.2.1

Komissio ehdottaa tiedonannossaan lisäksi työllisyyttä tukevaa uutta EU:n mikrorahoitusjärjestelyä, jotta työttömille voitaisiin tarjota uusi mahdollisuus ja heikoimmassa asemassa oleville ryhmille, joihin myös nuoret lukeutuvat, voitaisiin avata tie yrittäjyyteen.

2.1.2.2

Euroopan sosiaalirahaston myöntämän korkotuen lisäksi mikroyritysten perustajia tuetaan myös mentoroinnilla, koulutuksella, valmennuksella ja valmiuksien parantamisella (4).

2.2   Viimeksi komissio ehdotti 2. heinäkuuta 2009 työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta tukevaa uutta eurooppalaista Progress-mikrorahoitusjärjestelyä (5). Sen avulla on tarkoitus tukea työttömiä ja heikommassa asemassa olevia ryhmiä mikroyritysten luomisessa ja kehittää sosiaalitaloutta. Lisäksi komissio ehdottaa, että tähän tarkoitukseen siirretään nykyisestä talousarviosta 100 miljoonaa euroa, ja että tässä yhteydessä turvaudutaan työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevaan yhteisön Progress-ohjelmaan.

2.3   Työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevasta yhteisön Progress-ohjelmasta (2007–2013) myönnetään rahoitustukea Euroopan unionin työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioita koskevien tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä kattaa niiden kehittämisen edelleen. Progress-ohjelman tarkoituksena on lisäksi edistää sosiaalisen toimintaohjelman konkreettista toimeenpanoa ja muotoilua. Ohjelman tehtävänä on myös tukea entistä enemmän jäsenvaltioiden pyrkimyksiä luoda useampia ja parempia työpaikkoja sekä yhteisvastuullisempia yhteiskuntia (6).

2.3.1

Progress-ohjelman määrärahoilla on tähän asti rahoitettu

analyysejä ja politiikkaa koskevaa neuvontaa

EU:n lainsäädännön ja strategioiden täytäntöönpanon valvontaa

eri toimijoiden välisen strategioiden vaihdon edistämistä

foorumeita jäsenvaltioiden välistä kokemustenvaihtoa varten.

2.3.2

Strategiapuitteiden logiikan mukaisesti Progress-ohjelma sisältää tätä tarkoitusta varten seuraavia tuotteita  (7):

oikeusviranomaisten ja poliittisten toimijoiden asianmukainen koulutus

EU:n lain ja politiikkojen täytäntöönpanoa koskevat täsmälliset seuranta- ja arviointiraportit

hyvien käytäntöjen tunnistaminen ja levittäminen

sidosryhmien ja tapahtumien väliset tiedotus- ja viestintätoimet ja verkostot

asianmukaiset tilastovälineet, -menetelmät ja -indikaattorit

asianmukaiset poliittiset neuvot, tutkimukset ja analyysit

kansalaisjärjestöjen ja verkostojen tukeminen.

2.3.3

Progress-ohjelmalla korvattiin useita aiempia yhteisön ohjelmia: tavoitteena oli saavuttaa synergioita ja lisätä yhdistämisen avulla avoimuutta ja yhdenmukaisuutta.

2.4   Vuonna 2005 asiakokonaisuudesta SOC/188 antamassaan lausunnossa ETSK piti komission ehdotusta tervetulleena. Euroopan sosiaalirahaston ohella Progress-ohjelma on yksi keskeisistä tukivälineistä sosiaalipoliittisen toimintaohjelman edistämiseksi.

2.4.1

ETSK vaati samassa lausunnossa kuitenkin myös riittävien määrärahojen osoittamista ohjelmalle ja epäili, etteivät komission ehdottamat varat riitä. Lisäksi oli varmistettava, että esitetyn hallinnon yksinkertaistamisen tuloksena ohjelmien tekninen hallinnointi paranee ja että ohjelmien sisällöllinen rakenne on kohderyhmien kannalta asianmukainen.

2.4.2

Komitea esitti, että EU:n keskeisten kansalaisjärjestöverkkojen tukemisen ohella edistettäisiin myös kansallisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden vaihtoa.

2.5   Vuoden 2006 toimielinten välisen sopimuksen ehtojen mukaisesti ja Euroopan parlamentin painostuksesta Progress-ohjelmalle osoitettiin 114 miljoonan euron lisämäärä. Siksi ohjelma käynnistyi 743 250 000 euron kokonaisbudjetilla seitsemäksi vuodeksi (2007–2013), ja se suunniteltiin vastaavasti. Kyseistä budjettia on tarkoitus käyttää muutosten tai uudistusten edistämiseen viidellä Progress-alalla: työllisyys, sosiaalinen osallisuus ja sosiaalinen suojelu, työolot, syrjimättömyys ja sukupuolten tasa-arvo.

2.6   Progress-ohjelma on käytettävissä 27 jäsenvaltiossa, EU:n ehdokasmaissa ja EFTA/ETA-maissa. Kohderyhmänä ovat jäsenvaltiot, paikallis- ja aluetason viranomaiset, julkiset työvoimatoimistot ja kansalliset tilastoviranomaiset. Myös korkeakouluilla, tutkimuslaitoksilla, työmarkkinaosapuolilla ja kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus osallistua.

2.6.1

Komissio valitsee taloudellisesti tuettavat hankkeet julkisten tarjouskilpailujen tai -pyyntöjen pohjalta.

2.7   Komissio katsoo, että talousarvion osan siirto ei vaaranna Progress-ohjelman tavoitteiden saavuttamista.

2.7.1

Kyseinen summa – 100 miljoonaa euroa – on tarkoitus osoittaa työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta tukevalle uudelle eurooppalaiselle Progress-mikrorahoitusjärjestelylle, mikä tarkoittaa, että Progress-ohjelman loppukaudella 2010–2013 on käytettävissä vuosittain 25 miljoonaa euroa vähemmän (8).

2.7.2

Komissio ehdottaa siksi, että Progress-ohjelman perustamista koskevan päätöksen N:o 1672/2006/EY 17 artiklan 1 kohtaa muutetaan seuraavasti:

”Tässä päätöksessä tarkoitettujen yhteisön toimien toteuttamiseksi 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisenä aikana varatut rahoituspuitteet ovat 643 250 000 euroa.” (9).

3.   Yleistä

3.1   ETSK pitää lähtökohtaisesti tervetulleena, että kaikkia eurooppalaisia ohjelmia tarkastellaan siltä kannalta, millä tavoin niillä voidaan selvitä kriisistä ja varmistaa erityisesti työpaikkojen säilyminen ja uusien työpaikkojen luominen.

3.1.1

Nimenomaan heikoimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten työttömät, nuoret, yksinhuoltajat, maahanmuuttajat ja naiset, tarvitsevat tehokasta tukea. Pelkkä luottojen tarjoaminen ei kuitenkaan riitä, vaan nämä ryhmät tarvitsevat erityistä neuvontaa, osaamista ja hyvissä ajoin tarjottavaa tukea – erityisesti hyvän liiketoimintasuunnitelman laatimiseksi. Tässä yhteydessä tulisi nostaa esiin yhtymäkohdat Euroopan sosiaalirahaston kautta jaettaviin tukiin, mm. liikeidean mahdollisten riskien ja sen tarjoamien mahdollisuuksien tarkistamiseksi.

3.2   Progress-mikrorahoitusjärjestelyn suunnittelussa tulisi eri kohderyhmät lähtökohtaisesti erotella toisistaan:

a)

olemassa olevat sosiaalitalouden mikroyritykset

b)

yksittäiset hakijat.

3.3   Kuten ETSK toteaa asiakokonaisuudesta INT/494 laatimassaan lausunnossa, komitea kannattaa lähtökohtaisesti ajatusta tarjota yksilöille ja sosiaalitalouden mikroyrityksille mikroluottoja edullisin ehdoin sillä edellytyksellä, että näin luodaan työpaikkoja tai taataan olemassa olevien työpaikkojen säilyminen. Komitea ei kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, ettei määrärahojen uudelleen osoittamisella ja siihen liittyvällä Progress-ohjelman varojen vähenemisellä ole huomattavia vaikutuksia ohjelman tehoon ja soveltamisalaan (10). Kyseenalaista on erityisesti, millä tavoin Progress-ohjelma voi täyttää asianmukaisesti tehtävänsä sosiaalisen Euroopan edelleen kehittämisen tukena – myös Lissabonin strategian jatkoa ajatellen. Komitea pyytääkin komissiota selittämään asiaa yksityiskohtaisesti mahdollisimman pian. Ei riitä, että Progress-ohjelman budjettikohtien soveltuvuutta tarkastellaan siltä pohjalta ennakkoarvioinnin (11) tapaan, että määrärahojen ottaminen olemassa olevasta budjettikohdasta on ainoa realistinen mahdollisuus.

3.3.1

Onhan olemassa myös muita – osittain paljon laajempia – budjettikohtia ja ohjelmia, erityisesti Euroopan sosiaalirahasto, joka jo tarjoaa jäsenvaltioille mahdollisuuden käyttää rahastoja mikroluottoihin, mutta jäsenvaltiot eivät ole tätä mahdollisuutta käyttäneet.

3.3.2

Lisäksi tulisi nostaa esiin mahdolliset vaikutukset esimerkiksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskeviin riippumattomiin budjettikohtiin.

3.4   Kaiken kaikkiaan jää epäselväksi, millä pankkialaa kannustetaan täyttämään sille osoitettua konkreettista lainanantotehtävää. Pelkkä varojen siirtäminen Progress-ohjelmasta toimenpiteen rahoittamiseksi ei tarjoa lisäarvoa Progress-ohjelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Komitea ehdottaa siksi, että komissio esittäisi asianmukaisia markkinataloudellisia kannusteita, jotta tarjoajien puolelta syntyisivät markkinat kyseisille kohderyhmille suunnatuille mikrolainoille.

3.5   Samalla komitea pyytää komissiota pohtimaan mahdollisuuksia rahoittaa mikrorahoitusjärjestelyä koskevaa ohjelmaa muista määrärahoista tai ohjelmista. Vain siinä tapauksessa voitaisiin todeta, että työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta edistetään lisävaroin. Eurooppa joutuu kriisin seurauksena kohtaamaan suuria haasteita, työttömyyden kasvua, verotulojen vähenemistä ja suuria budjettialijäämiä. Myös tässä Progress-ohjelmalla on tärkeä rooli. Siksi on varmistettava, että siihen on käytettävissä riittävästi varoja.

3.6   Jos uusi mikrorahoitusjärjestely rahoitetaan Progress-ohjelman määrärahojen siirrolla, on esitettävä yksityiskohtaisemmin, mitä hankkeita tai tuotteita on tarkoitus poistaa tai leikata, kun Progress-ohjelman vuosittainen talousarvio pienenee 25 miljoonalla eurolla. Määrärahojen vähennys, joka olisi ohjelman koko kaudelta (2007–2013) hieman yli 13 prosenttia, mutta joka käytännössä on huomattavasti suurempi, koska 100 miljoonaa euroa siirretään jäljellä olevista vuosien 2010–2013 määrärahoista, ei saa johtaa siihen, että esimerkiksi Progress-ohjelmasta kansalaisjärjestöjen eurooppalaisille verkoille jaettuja tukia leikataan vastaavasti. Progress-ohjelman strategiapuitteiden tapaan ohjelman tehokkuusindikaattorina toimii kansalaisjärjestöille jaettujen tukien määrä.

3.6.1

Vuoden 2009 strategiapuitteissa korostetaan halua investoida entistä enemmän aloille, jotka lisäävät kansallisten ja EU:n verkostojen kapasiteettia sekä pyrkimystä saada kyseiset verkostot osallistumaan päätöksentekoon ja politiikkojen toimeenpanoon sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla (12).

3.7   Samalla komitea viittaa siihen, että missään tapauksessa ei ole asianmukaista leikata avoimen koordinointimenettelyn ytimeen kuuluvien vastavuoroisten oppimistoimien tai vertaisarviointien rahoitusta. Kyseisiä toimia on laajennettava, jotta voidaan tukea paremmin kriisin ratkaisua jäsenvaltioissa. Tähän liittyy myös työmarkkinaosapuolten ja asianomaisten kansalaisjärjestöjen entistä tiiviimpi osallistuminen.

3.8   Komitea on vakuuttunut siitä, että Progress-ohjelman alojen rahoituksen yleinen ja erittelemätön leikkaaminen vaarantaa tavoitteiden saavuttamisen ja vähentää merkittävästi ohjelman vaikutusta. Komitea suosittaa siksi, että mikäli uusi mikrorahoitusjärjestely rahoitetaan Progress-ohjelman varoin, niin Progress-ohjelmakomitea tulee kutsua kokoon keskustelemaan yhdessä kansalaisyhteisön edustajien kanssa tukien leikkausmenettelystä.

3.9   Progress-ohjelman jäljelle jääneellä kaudella on myös sovittava Lissabonin strategian jatkosta, tiedotettava siitä ja pantava se täytäntöön. Kaikkien sidosryhmien on päästävä osallistumaan tähän. Se vaatii merkittäviä, ensisijaisesti Progress-ohjelman kautta rahoitettuja tukitoimia. Progress-ohjelman vuoden 2009 työsuunnitelmassa tätä varten on jo suunniteltu toimia. Vuodesta 2010 alkaen tähän tarkoitukseen on käytettävä lisää Progress-ohjelman varoja.

Bryssel 1 päivänä lokakuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  KOM(2009) 257 lopullinen.

(2)  KOM(2009) 114 lopullinen, 4.3.2009.

(3)  KOM(2009) 257 lopullinen, s. 7.

(4)  Vrt. ibidem, s. 14.

(5)  KOM(2009) 333 lopullinen ja KOM(2009) 340 lopullinen.

(6)  Vrt. Euroopan komission julkaisu ”Progress-ohjelman tulosten varmistaminen” – Strateginen toimintakehys EU:n työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan Progress-ohjelman (2007–2013) täytäntöönpanemiseksi, s. 5.

(7)  Vrt. ibidem, s. 9.

(8)  Komission päivitetyn rahoitusselvityksen mukaan vuoden 2009 lopussa on käytetty hieman yli 280 miljoonaa euroa 745 miljoonan euron kokonaisbudjetista. Jäljelle jääneestä summasta vähennetään tai siis osoitetaan uudelleen vielä 100 miljoonaa euroa.

(9)  KOM(2009) 340 lopullinen.

(10)  Komission ehdotuksen ennakkoarvioinnissa komissio toteaa, että vaikka uusiin mikrorahoitusjärjestelmiin olisi suotavaa käyttää yli 100 miljoonaa euroa, niin tätä suuremmalla siirrolla olisi kuitenkin kielteisiä vaikutuksia Progress-ohjelman tavoitteisiin ja painopisteisiin. Komissio ei kuitenkaan perustele, miksi tällainen vaikutus syntyy vasta yli 100 miljoonan euron kohdalla.

(11)  ”Ainoa realistinen mahdollisuus on näin ollen rahoituksen siirtäminen olemassa olevasta budjettikohdasta. Progress-ohjelman budjettikohta vaikuttaa olevan tässä suhteessa kaikkein asianmukaisin.” SEC(2009) 907, s. 12.

(12)  Euroopan komission julkaisu ”Progress-ohjelman tulosten varmistaminen” – Strateginen toimintakehys EU:n työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan Progress-ohjelman (2007–2013) täytäntöönpanemiseksi, s. 18.


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/88


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta”

KOM(2008) 644 lopullinen – 2008/0198 (COD)

2009/C 318/17

Esittelijä: Valerio SALVATORE

Apulaisesittelijä: Brendan BURNS

Neuvosto päätti 14. marraskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Valerio SALVATORE ja apulaisesittelijä Brendan BURNS.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (lokakuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 87 ääntä puolesta ja 7 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kannattaa täysin komission ehdottaman asetuksen tavoitetta minimoida riski, että Euroopan markkinoille tuodaan laitonta puuta tai siitä valmistettuja tuotteita. Metsäkato on nimittäin syynä paitsi noin 20 prosenttiin kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä maailmassa ja biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen myös huomattaviin taloudellisiin ja ennen kaikkea sosiaalisiin ongelmiin. Asetetun tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan rohkeaa ja päättäväistä toimintaa, jossa hyödynnetään lakisääteisiä toimia ja nykyistä lyhyempiä toteutusaikoja.

1.2

Ehdotettu asetus on yhdessä vapaaehtoisten FLEGT-kumppanuussopimusten (1), sertifiointiin ja metsien kestävään käyttöön liittyvien yhteistyöohjelmien laatimisen sekä suurimpien puuntuojamaiden kanssa tehtyjen sopimusten ohella perusluonteinen väline torjuttaessa laittomia hakkuita ja niihin liittyvää puutavarakauppaa.

1.3

Kestävän kehityksen käsite perustuu sekä puutavaran tuottamiskykyyn että seuraaviin kriteereihin: ILOn (2) määritelmiin perustuvat sosiaaliset kriteerit (asianmukaiset työolot ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen), taloudellisiin (epärehdistä kilpailusta johtuvien markkinavääristymien välttäminen) ja ekologisiin (laittomista hakkuista johtuvan metsäkadon vaikutus ympäristöön ja biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen) perusteisiin.

1.4

Komissio esittää tarkasteltavassa asetusehdotuksessa ”asianmukaisen huolellisuuden (due diligence) järjestelmän” välineenä, jonka avulla minimoidaan riski, että Euroopan markkinoille tuodaan laitonta puuta tai siitä valmistettuja tuotteita. Tämä vaihtoehto edellyttää nykyisellään muutamia tarkistuksia.

1.5

Komissio tarkastelee vain toimijoita, jotka tuovat puutavaraa ja puutuotteita markkinoille. Komitean mielestä järjestelmä tulisi eri menettelyin ja säännöin ulottaa kaikkiin puualan tuotantoketjun toimijoihin. Jäljitettävyyden on koskettava kaikkia toimijoita, joilla on oltava tiedot tuotteen alkuperästä ja ominaisuuksista: maa, metsä, lajike, ikä ja toimittaja. Pienten ja keskisuurten yritysten sekä pienten tuottajien olisi voitava mukautua uuteen järjestelmään joustavasti ja asteittain ilman, että niille koituu liiallisia kuluja.

1.6

On vältettävä päällekkäisyyttä nykyisten jäljitettävyysjärjestelmien kanssa. Tätä varten on tunnustettava kansallinen lainsäädäntö sekä asianomaiset valvontavälineet, metsien sertifiointijärjestelmät ja organisaatiomallit silloin kun ne vastaavat kestäväpohjaista metsänhoitoa. Etenkin tapauksissa, joissa jo sovelletaan due diligence -järjestelmän kriteereitä, on tarpeetonta luoda byrokraattisia lisävelvoitteita. EU:n on määriteltävä riskinhallintamenettelyä varten sellaiset yhteiset perussäännöt ja menettelytavat, joissa asetetaan tiukemmat kriteerit alueille, joilla on korkea laittoman puutalouden riski (3). Tässä yhteydessä voitaisiin hyödyntää riippumattomia ja todistetusti kokeneita sertifiointielimiä.

1.7

Kun otetaan huomioon ilmeinen käänteinen suhde laittoman puunkorjuun määrän ja tietyn maan asukaskohtaisten tulojen välillä, unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa tulisi määrätä organisatorisesta tai hallinnollisesta yhteistyöstä sekä sosiaalisista kannustinjärjestelmistä.

1.8

Due diligence -järjestelmän ulottaminen kaikkiin toimijoihin edistäisi vain lainmukaisesti tuotetun puutavaran tuomista markkinoille. Kyseinen puutavara on arvostetumpaa ei niinkään tiukasti taloudellisten vaikutusten vaan huomattavien sosiaalisten vaikutusten vuoksi. Pitkäjänteinen metsänhoito ja laillisten tuotteiden käyttö tarjoavat nimittäin puualalla työskentelevälle paikallisväestölle mahdollisuuden kestävään kehitykseen sekä Euroopan puuteollisuudelle takuun tulevaisuudesta.

1.9

Ehdotettua asetusta on sovellettava myös puutavaraan ja puutuotteisiin, jotka on tarkoitettu energiantuotantoon uudistuvista energialähteistä.

1.10

Puutavaran ja puutuotteiden kauppaa koskevien velvoitteiden laiminlyönnistä aiheutuvien seuraamusten on oltava yhtenäisiä eri maissa, ja ne on porrastettava vastuun perusteella. Vakavissa rikkomuksissa seurauksena tulisi olla jopa liiketoiminnan lakkauttaminen.

1.11

Komitea kannattaa vahvasti komission ajatusta perustaa puukauppaa käsittelevä neuvoa-antava ryhmä, joka koostuu asianomaisista sidosryhmistä ja jonka tehtävänä on avustaa komissiota varmistettaessa järjestelmän moitteeton toiminta.

1.12

Komission tulisi arvioida kaksi vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen sen vaikutusta puutuotteiden sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan. Jos arvioinnissa päädytään kielteisiin tuloksiin, on tarkistettava asetuksen heikkoja kohtia.

2.   Johdanto

2.1

Ehdotuksella asetukseksi pyritään torjumaan laitonta puunkorjuuta edistämällä puun hankkimista maista, joissa noudatetaan lainmukaisia metsänhoitotapoja. Se on yksi EU:n keinoista torjua laitonta puunkorjuuta, joka on yksi metsäkadon syy. Metsäkatoon perustuu noin 20 prosenttia kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä, ja sillä on suuri vaikutus biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen maailmanlaajuisesti. Lisäksi laiton puunkorjuu johtaa taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristöä koskevaan polkumyyntiin ja heikentää näin metsäalan laillisten toimijoiden kilpailukykyä.

2.2

Sosiaalisen polkumyynnin osalta EU on pyrkinyt vuodesta 1996 useaan otteeseen sisällyttämään Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimuksiin työelämän perusoikeuksia puolustavat määräykset. Kehitysmaat ovat vastustaneet pontevasti kyseisiä ehdotuksia, joita ne katsovat teollisuusmaiden käyttävän uusien protektionismin muotojen luomiseksi kehitysmaiden vienniltä suojautuakseen. Asia on nykyisin erittäin ajankohtainen myös EU:n sisällä.

2.3

Komissio onkin esittänyt useita vaihtoehtoja varmistaakseen, että puutavara tai puutuotteet, joita saatetaan yhteisön markkinoille, ovat laillisesti korjattua puuta. Vaihtoehdoista on laadittu vaikutustenarviointi ja ne on otettu mukaan due diligence -järjestelmään. Valvonnan lisääminen rajoilla olisi varmasti toivottavaa ja hyvin tehokasta mutta valitettavasti ristiriidassa tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa eikä näin ollen toteutuskelpoinen.

2.4

Puutavaran laillisuus määritellään sen maan lainsäädännön perusteella, jossa puu on kasvatettu. Laillisuus voidaan varmistaa FLEGT-sopimusten piiriin kuuluvissa maissa EU:n FLEGT-lupien perusteella, jotka on myönnetty Euroopan komission ja yksittäisten viejämaiden kahdenvälisten vapaaehtoisten kumppanuussopimusten tai CITES-lupien (4) perusteella. Muissa maissa laillisuus voidaan varmistaa muilla tavoin. Operaattorit voivat varmistaa laillisuuden järjestelmin, jotka vastaavat täysin due diligence -järjestelmän kriteereitä.

2.5

Due diligence -järjestelmä perustuu operaattorien vastuuseen minimoida riski, että yhteisön markkinoille tuodaan laitonta puuta. Tämä tapahtuu hyödyntämällä jäljitettävyysjärjestelmää, joka perustuu puun alkuperästä ja ominaisuuksista saatavaan tietoon. Alkuperän ja ominaisuuksien on vastattava kansallisissa lainsäädännöissä määriteltyjä laillisuuden edellytyksiä. Järjestelmällä pyritään myös antamaan kuluttajalle ostohetkellä tietoa, jonka avulla tämä voi välttää myötävaikuttamasta laittomiin hakkuihin.

2.6

Tässä tarkasteltavan ehdotetun asetuksen täytäntöönpanon edistämiseksi operaattorit voivat hyödyntää valvontaorganisaatioiden laatimia järjestelmiä siellä, missä ne ovat olemassa. Jäsenvaltioiden nimittämien toimivaltaisten viranomaisten on joka tapauksessa yksilöitävä seurantaorganisaatiot ja säilytettävä oikeus tehdä säännöllisin väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että valvontaorganisaatiot noudattavat asetettuja vaatimuksia.

2.7

Sen jälkeen kun valvontaorganisaatiot ovat laatineet säännöt due diligence -järjestelmän soveltamiseksi, ne myöntävät toimijoille luvan asianmukaisia järjestelmiä hyödyntäen. Toimivaltaiset viranomaiset tekevät vaadittavat tarkastukset ja ryhtyvät asianmukaisiin kurinpitotoimenpiteisiin niitä sertifioituja toimijoita vastaan, jotka eivät noudata due diligence -järjestelmää.

2.8

Jäsenvaltioiden on säädettävä ehdotetun asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että asetus pannaan täytäntöön. Asetuksen säännöksiä sovelletaan WTO:n sopimusten perusteella samalla tavoin niin yhteisöön tuotuihin tuotteisiin kuin EU:n tuotteisiin.

3.   Yleistä

3.1   Komitea kannattaa täysin tavoitetta varmistaa, että EU:n markkinoille saatettava puutavara on peräisin laillisesti ja kestävästi hoidetuista metsistä. Komitea toivoo, että ehdotettu asetus hyväksytään viipymättä ja että näin annetaan vahva viesti EU:n sitoutumisesta laittoman puunkorjuun torjuntaan.

3.2   Kahdenvälisyyteen perustuvan lähestymistavan vahvistaminen vapaaehtoisilla FLEGT-kumppanuussopimuksilla on epäilemättä tervetullut, samoin sopimukset suurimpien puuntuojien (Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja Japani) kanssa kansainvälisten sääntöjen laatimiseksi puun laittoman korjuun ja kaupan torjumiseksi. On myös toivottavaa, että tuottajamaiden kanssa laaditaan yhteistyöohjelmia, joilla tähdätään metsien kestävään käyttöön, tuottajamaiden lainsäädännön noudattamiseen ja sertifiointijärjestelmien laajentamiseen. Yleisemmin on toivottavaa, että toteutetaan hankkeita, joilla asianmukaisia valvontajärjestelmiä kehittämällä edistetään hyvän hallintotavan periaatteiden soveltamista paikallistasolla.

3.3   Due diligence -järjestelmässä on kuitenkin eräitä puutteita. Ennen kaikkea se koskee vain toimijoita, jotka tuovat puutavaraa ja puutuotteita markkinoille ensimmäisinä: metsänomistajat, hakkuisiin oikeutetut tahot ja puutavaran maahantuojat. Tämän vuoksi odotettu vaikutus laittomien tuotteiden markkinoille saattamisriskin valvontaan vähenee sitä mukaa, mitä lähempänä loppukuluttajia toimijat ovat tuotantoketjussa. Komitea katsoo, että järjestelmä tulisi eri menettelyin ja säännöin ulottaa koskemaan kaikkia puualan toimijoita EU:ssa.

3.3.1

Kaikkien tuotantoketjun toimijoiden on varmistauduttava hallussaan olevan puutavaran lainmukaisesta alkuperästä, ja niillä on oltava tuotteen alkuperää koskevat keskeiset tiedot (maa, metsä, hankkija, lajike, ikä, määrä). Tämä voidaan varmistaa hyväksymällä jäljitettävyysjärjestelmä, johon sisältyy eri vastuutasoja. Pienille kansallisella tasolla toimiville metsänomistajille, jotka jo kuuluvat tehokkaan valvonnan sisältävän ja due diligence -järjestelmää noudattavan lainsäädännön piiriin, on tarpeetonta sälyttää lisää byrokratiaa. Toisaalta suurten toimijoiden, jotka ostavat ja myyvät puuta EU:ssa tai tuovat sitä unionin ulkopuolisista maista, on sovellettava ehdotetussa asetuksessa säädettyä järjestelmää.

3.4   Kun ajatellaan laittomaan puunkorjuuseen ja laittomiin hakkuisiin liittyvän ongelman vakavuutta ja monitahoisuutta, due diligence -järjestelmä ei toivotuin korjauksinkaan vaikuta lyhyellä aikavälillä riittävältä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimet ja valvonta on kohdennettava erityisesti ongelman todellisiin ydinkohtiin eli niihin puun alkuperäalueisiin ja tuotantoketjun vaiheisiin, joilla laittoman toiminnan riski on suuri. Näissä tapauksissa metsänhoidossa tarvittaisiin myös riippumattomien ja todistetusti kokeneiden sertifiointielinten valvontaa.

3.5   EU:n tasolla on asianmukaista luoda yhteinen kehys, jossa määritellään riskinhallintaprosessissa noudatettavat säännöt ja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti EU:ssa jo olevia puutavaran valvonta- ja jäljitettävyysjärjestelmiä. Samalla on vältettävä tarpeettomia päällekkäisyyksiä, jotka rasittavat etenkin pieniä ja keskisuuria metsäyrityksiä, ja pyrittävä yhdenmukaistamaan uusi järjestelmä jäsenvaltioissa jo hyväksyttyjen tehokkaiden järjestelmien kanssa. On siis kannustettava kaikkien sellaisten järjestelmien soveltamista, jotka jo vastaavat kansallisten lainsäädäntöjen ja asianomaisten valvontajärjestelmien perusteella due diligence -järjestelmän vaatimuksia, kuten metsien sertifiointijärjestelmät.

3.6   Tarkasteltavan asetusehdotuksen tulisi myös kattaa puutavara ja puutuotteet, joita käytetään energian tuottamiseen uudistuvista energialähteistä. Kaikilla puutuotteilla sekä puun sivutuotteilla, mukaan luettuina tuotteet, jotka voivat olla kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia, kuten energiantuotannossa käytettävä biomassa, on oltava laillinen alkuperä. Laillisuuden tulisi olla kaiken kestävän kehityksen mukaisen toiminnan ehdoton edellytys.

3.7   Lopuksi on määriteltävä selkeä ja kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti sovellettava seuraamusjärjestelmä niitä tapauksia varten, joissa on rikottu velvoitetta käydä kauppaa laillisesti hankitulla puutavaralla ja puutuotteilla. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varottavia. Vakavissa rikkomuksissa seurauksena tulisi olla jopa liiketoiminnan lakkauttaminen.

4.   Erityistä

4.1

Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on luotava asianmukaiset välineet, joilla voidaan varmistaa EU:ssa markkinoille saatettavan puutavaran ja puutuotteiden laillisuus. Jäsenvaltioiden lainsäädännön ja ehdotetun asetuksen välineiden ohella on otettava huomioon erilaiset järjestelmät, jotka jo vastaavat due diligence -järjestelmän kriteereitä, mukaan luettuina metsien sertifiointijärjestelmät. Lisäksi on luotava asianmukaisia järjestelmiä, joiden avulla voidaan tunnistaa puutavaraa ja puutuotteita asianmukaisesti markkinoille saattavat sekä rangaista asetettuja sääntöjä rikkovia tahoja. Kyseisiä sääntöjä ei voida asettaa unionin tasolla, vaan jäsenvaltioiden on määriteltävä ne yhdenmukaisten kriteerien perusteella.

4.2

Laittomat hakkuut uhkaavat nimittäin kaikkia kestäväpohjaisen metsätalouden hankkeita. Kun otetaan huomioon ilmeinen käänteinen suhde laittoman puunkorjuun määrän ja tietyn maan asukaskohtaisten tulojen välillä, unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa tulisi lisäksi määrätä organisatorisesta tai hallinnollisesta yhteistyöstä sekä sosiaalisista kannustinjärjestelmistä. Tiheästi asutut trooppiset maat, joissa köyhyys on hyvin yleistä, ovat metsäkadon eturintamassa (5). Afrikkalaiset puunviejämaat kuuluvatkin maailman 50 köyhimmän maan joukkoon, ja niiden inhimillisen kehityksen indeksi on alhaisimpien ja asukaskohtaiset tulot matalimpien joukossa (6).

4.3

Due diligence -järjestelmän ulottaminen kaikkiin toimijoihin eikä vain puutavaraa ja puutuotteita ensimmäisinä markkinoille saattaviin toimijoihin aiheuttaa hallinnollista lisätaakkaa, mutta odotetut edut ilmenevät siten, että vain laillinen puutavara, joka on jäljitetty koko tuotantoketjussa, saatetaan markkinoille EU:ssa. Lukuisat edut eivät ole vain taloudellisia (7) vaan etenkin sosiaalisia. Tässä yhteydessä ympäristöasiat nivoutuvat taloudellisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin, eivätkä toimijoiden motiivit ole vain taloudellisia vaan myös muunlaisia (ympäristöä koskevat, sosiaaliset ja kulttuuriset intressit).

4.4

Kyseiset tuotteet vastaavat muita enemmän markkinoiden vaatimuksia, joissa kiinnitetään yhä enemmän huomiota ympäristönsuojeluasioihin. Myös niiden merkitys kasvaa, mistä saattaa olla huomattavaa etua, jonka vuoksi unionin ulkopuolisetkin maat saattavat ryhtyä noudattamaan järjestelmää. Lisäksi pitkäjänteinen metsänhoito ja laillista alkuperää olevien tuotteiden käyttö tarjoavat paikallisille työntekijöille kehitysmahdollisuuden sekä alan eurooppalaiselle teollisuudelle takuun tulevaisuudesta.

4.5

Velvoitteita on kuitenkin sovellettava yrityskoon mukaisesti ja annettava pienille ja keskisuurille yrityksille sekä pientuottajille mahdollisuus mukautua muita joustavammin ja asteittain due diligence -järjestelmään. Etenkin toimijoiden, jotka ostavat puuta ensimmäisinä, on minimoitava laittomien tuotteiden myynnin riski jäljitettävyysasiakirjoin, joissa mainitaan tuotteen alkuperä ja ominaispiirteet (maa, metsä, toimittaja, lajike, ikä, määrä), kun taas muiden tuotantoketjun loppupään toimijoiden on osoitettava, keneltä ovat puutavaran ostaneet.

4.6

Asetusta muotoiltaessa tulisi vahvistaa täysimääräisesti kansalliset säännöt ja organisaatiomallit, joissa noudatetaan asetusta enemmän kestävän metsänhoidon kriteereitä tekemättä uudistuksista itsetarkoitusta. Tätä varten tulisi laajentaa kestävän kehityksen käsitettä. Sen tulisi perustua sekä puutavaran tuottamiskykyyn että sosiaalisiin (ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen), taloudellisiin (epärehdistä kilpailusta johtuvien markkinavääristymien välttäminen) ja ekologisiin (toiminnan vaikutus ympäristöön ja biologiseen monimuotoisuuteen) kriteereihin.

4.7

On kehitettävä myönteinen toimintaympäristö sääntöjä noudattaville toimijoille, jotka tiedottavat ostajille puutavaran ja puutuotteiden laillisuudesta. Olisi myös asianmukaista toteuttaa kuluttajille suunnattu valveuttamiskampanja, jotta kuluttajat varmistautuisivat jäljityksen avulla ostohetkellä siitä, että puutavara ja puutuotteet ovat laillisesti korjattua puuta.

4.8

Laillisen puun käyttöä rakentamisessa, kalustealalla tai muussa tuotantoteollisuudessa voidaan edistää yhteisin toimin ja jakamalla yleistajuista tiedotusmateriaalia. Tavoitteena on puhua kestäväpohjaisesti hallinnoiduista metsistä peräisin olevan puutavaran puolesta ainoana kestäväpohjaisena raaka-aineena, joka kykenee uusiutumaan luonnollisesti ja varastoimaan hiilidioksidia tuotteen koko elinkaaren ajan. Tämä ominaisuus erottaa puun kaikesta muusta materiaalista.

4.9

Komitea kannattaa vahvasti komission ajatusta perustaa puukauppaa käsittelevä neuvoa-antava ryhmä, joka koostuu asianomaisista sidosryhmistä ja jonka tehtävänä on avustaa komissiota varmistettaessa järjestelmän moitteeton toiminta.

Bryssel 1 päivänä lokakuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Action plan for Forest Law Enforcement Governance and Trade, metsälainsäädännön noudattamisen, metsähallinnon ja puukaupan toimintasuunnitelma.

(2)  International Labour Organisation, Kansainvälinen työjärjestö.

(3)  Ruhong Li, J. Buongiorno, J.A. Turner, S. Zhu, J. Prestemon, Long-term Effects of Eliminating Illegal Logging on the World Forest Industries, Trade and Inventory, Forest Policy and Economics, 10 (2008), s. 480–490.

(4)  Convention on International Trade in Endangered Species, uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus.

(5)  Causes of Forest Encroachment: An Analysis of Bangladesh, Iftekhar M.S., Hoque A.K.F., Geo Journal 62 (2005), s. 95–106.

(6)  Greenpeace, L'industria del legno in Africa. Impatti ambientali, sociali e economici (Afrikan puuteollisuus. Sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset), 2001.

(7)  Economics of Sustainable Forest Management, pääkirjoitus, Shashi S. Kant, Forest Policy and Economics, 6 (2004), s. 197–203.


23.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/92


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Biojätehuolto Euroopan unionissa”

KOM(2008) 811 lopullinen

2009/C 318/18

Esittelijä: BUFFETAUT

Euroopan komissio päätti 3. joulukuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja – Biojätehuolto Euroopan unionissa

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. syyskuuta 2009. Esittelijä oli Stéphane BUFFETAUT.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 2009 pitämässään 456. täysistunnossa (lokakuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 160 puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti komission vihreällä kirjallaan käynnistämiin toimiin. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, että pohdinnan aiheena on pelkästään biojäte eivätkä biohajoavat jätteet kokonaisuudessaan.

1.2

Mikäli yhteistä sääntelyä ei toteuteta, komitea suosittaa sääntelyn periaatteiden ja teknisten lähestymistapojen yhdenmukaistamista.

1.3

ETSK korostaa, että jätteenkäsittelytapojen hierarkiaa tulee noudattaa ja että kierrätystä ja hyötykäyttöä – varsinkin energian talteenottoa – tulee edistää ja suosia.

1.4

Komitea kannattaa sitä, että kuluttajilta ja teollisuustuottajilta peräisin olevien jätteiden synnyn ehkäisemiseksi tehdään kaikki mahdollinen, vaikka näin säästyvät määrät ovatkin hyvin pieniä. Koska paikalliset olosuhteet vaikuttavat voimakkaasti biojätehuoltoon ja mahdollisuuksiin hyödyntää tuotettua materiaalia, komitea katsoo, että Euroopan unionin tulee toistaiseksi mieluummin antaa selvät suuntaviivat ja määritellä laadullinen tavoite kuin asettaa yhdenmukaiset sitovat säännöt kompostointitavoille. Jäsenvaltioille on siis jäätävä liikkumavaraa EU:n tavoitteiden toteuttamisessa. Euroopan unionin politiikan täytäntöönpanoa tulisi kuitenkin arvioida viiden vuoden kuluttua mahdollisten suuntaviivojen voimaantulon jälkeen. Jos tulokset eivät tyydytä, tulisi harkita sitovampaa sääntelyä.

2.   Mitä biojätteellä tarkoitetaan?

2.1

Biojätteellä tarkoitetaan biohajoavaa puutarha- ja puistojätettä sekä kotitalouksista, ravintoloista, catering-palveluista ja vähittäisliikkeistä (ruoka-alalta) peräisin olevaa elintarvike- ja keittiöjätettä sekä elintarviketeollisuuden vastaavaa jätettä. Määritelmään eivät näin ollen kuulu maa- ja metsätalousjäte, karjanlanta, puhdistamoliete eikä muu biohajoava jäte, kuten luonnontekstiilit, paperi tai jalostettu puu. Vihreän kirjan aiheena on siis biojäte eikä biohajoava jäte. Se on laajempi käsite, johon biojäte sisältyy.

2.2

Biojätteen vuotuiseksi kokonaismääräksi EU:ssa arvioidaan 76,5–102 miljoonaa tonnia kiinteään yhdyskuntasekajätteeseen sisältyvää elintarvike- ja puutarhajätettä ja 37 miljoonaa tonnia elintarviketeollisuudesta peräisin olevaa jätettä.

3.   Vihreän kirjan laatimisen perusteet

3.1

Ensiksi on todettava, että toimintatavat vaihtelevat paljon jäsenvaltioittain. On siis selvitettävä, ovatko jäsenvaltiotason toimet riittäviä vai olisivatko yhteisötason toimet suotavampia ja tehokkaampia, kun otetaan huomioon, että paikalliset erityisolot, mm. ilmasto, vaikuttavat asiaan.

3.2

Jätepuitedirektiivin mukaan komission tulee tehdä biojätehuollon arviointi ja esittää tarvittaessa asiaa koskeva lainsäädäntöehdotus tai suuntaviivat.

3.3

Vuosina 1999 ja 2001 julkaistiin valmisteluasiakirjat, mutta tilanne on muuttunut huomattavasti mm. kahdentoista uuden jäsenvaltion liittymisen johdosta.

3.4

Vihreän kirjan tavoitteena on tutkia mahdollisuuksia parantaa biojätehuoltoa Euroopan unionissa. Sen avulla käynnistetään keskustelu siitä, olisiko tulevaisuudessa toteutettava yhteisötason toimia, joissa otetaan huomioon jätteenkäsittelyhierarkia ja mahdolliset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöhyödyt. Vaikeutena ovat kysymykseen liittyvät lukuisat epävarmuustekijät.

4.   Nykyiset menetelmät

4.1

Jäsenvaltioissa sovelletaan seuraavia menetelmiä:

erilliskeräys, jonka ansiosta saadaan korkealaatuisempaa kompostia

kaatopaikalle sijoittaminen; edelleen laajasti käytössä kiinteän yhdyskuntajätteen käsittelyssä

polttaminen energian talteenottoa varten (ei niin varteenotettava vaihtoehto etelässä, koska tuotetulle lämmölle ei siellä niin paljon käyttöä)

biologinen käsittely

yhteiskäsittely muiden jätteiden kanssa

kompostin pelletointi

aerobinen käsittely

anaerobinen käsittely

mekaanis-biologinen käsittely, jossa yhdistyvät lajittelu ja biologinen käsittely.

4.2

Näitä kaikkia menetelmiä käytetään jäsenvaltioissa, ahkerimmin seuraavia kolmea: polttaminen kaatopaikalle sijoittamisen välttämiseksi, tehokas hyötykäyttö polttoasteen ollessa kuitenkin suhteellisen alhainen ja kaatopaikalle sijoittaminen.

4.3

Voimassa olevat vaatimukset vaihtelevat niin ikään. Eri jäsenvaltioissa on erilaisia kompostin käyttö- ja laatuvaatimuksia. Myös energian talteenotolle on asetettu vaatimuksia. Ne ovat peräisin yhteisötasolta.

4.4

Sekä ympäristö- että talousvaikutukset vaihtelevat menetelmän mukaan. Kaatopaikalle sijoittamista pidetään huokeimpana ratkaisuna. Jätteenpoltto edellyttää suurempia investointeja. Biologisen käsittelyn tekniikat vaihtelevat niin paljon, että yhtenäistä kustannustasoa on vaikea määrittää.

5.   Yleiset huomiot

5.1   Soveltamisala

5.1.1

Vihreässä kirjassa ei käsitellä kaikkia biohajoavia jätteitä. Tämä rajoittaa näkökulmaa, sillä biohajoavia jätteitä ei oteta huomioon kokonaisuudessaan. Tällä tavoin luodaan ikään kuin uusi biohajoavien jätteiden luokka, johon kuuluvat vain biohajoava puisto- ja puutarhajäte sekä kotitalouksien, ruoka-alan ja elintarviketeollisuuden elintarvikejäte.

5.1.2

Biojätteen ja biohajoavan jätteen keräyskanavat ja käsittelylaitteet ja toisinaan myös hyödyntämisprosessit suunnitellaan ja toteutetaan yhteisesti. Olisikin ollut loogisempaa soveltaa kattavaa ja yhtenäistä lähestymistapaa samoissa sääntelypuitteissa. Jos yhteistä sääntelyä ei pystytä toteuttamaan, tulisi sääntelyn periaatteet ja tekniset lähestymistavat yhdenmukaistaa.

5.1.3

Biojätteiden (ja yleensä biohajoavien jätteiden) käsittelyssä tulee tietenkin noudattaa jätteenkäsittelytapojen hierarkiaa: jätteen synnyn ehkäiseminen, kierrätys (uudelleenkäyttö ei tässä tapauksessa tule kysymykseen), muu hyötykäyttö (mm. energian talteenotto) ja viimeisenä hävittäminen.

5.1.4

Jätteen synnyn ehkäiseminen on tietenkin toivottavaa. Käytännössä se tarkoittaa käyttämättä jäävän ruoan osuuden pienentämistä jätteissä sekä syntyvän puisto- ja puutarhajätteen määrän vähentämistä soveltamalla tarkoituksenmukaisia kasvinhoitomenetelmiä. Asiaan tulee kuitenkin suhtautua realistisesti: biojätettä syntyy väistämättä.

5.1.5

Kierrätystä tulee pitää tämäntyyppisen jätteen ensisijaisena käsittelymuotona. Jätteestä tulee tuottaa orgaanista maanparannusainetta kompostoimalla tai lannoitetta metanoinnin avulla. Biologista käsittelyä edeltävällä keräystavalla on suuri merkitys. Jäte voidaan kerätä sen syntypaikalta lajiteltuna tai erottelemattomana, jolloin se lajitellaan tehtaalla. Tässä yhteydessä tulee korostaa, että kompostoitavan materiaalin laatu vaikuttaa huomattavasti lopputuotteen laatuun. Sovellettiinpa mitä tahansa menetelmää tai organisointitapaa, tärkeää on, että kierrätystä ja tuotetun materiaalin laatua koskevat tavoitteet saavutetaan.

5.1.6

Biohajoavaa jätettä hyödynnettäessä tuotto tulee optimoida metanoinnin avulla. Biohajoavan jätteen kierrätyksen yhteydessä tulee lisäksi välttämättä ottaa talteen jätteiden jäännösosan sisältämä energia, jotta se ei joutuisi hukkaan.

5.2   Kompostin käyttö

5.2.1

Korostettakoon, että kompostin käyttötarkoitukset vaihtelevat hyvin paljon jäsenvaltioiden olosuhteiden mukaan ja että tuonti- ja vientikauppaa on hyvin vähän. Kompostimarkkinat ovat luonteeltaan enimmäkseen paikalliset. Toisissa maissa kompostia käytetään pääasiassa maataloudessa ja toisissa pikemminkin kasvillisuuden palauttamiseen tai maanparannusaineeksi yksityiseen käyttöön. Onkin loogista suunnitella sääntely sen mukaan, mihin lopputuote on tarkoitus käyttää. Käyttötavat ja tuotteet voidaan jakaa seuraaviin kolmeen päätyyppiin:

kasvien ja maaperän ravitseminen

maaperän fyysisten ominaisuuksien parantaminen

maa-aineksen osittainen korvaaminen.

5.2.2

Kaikissa tapauksissa tuotettavan materiaalin (kompostin tai lietteen) hygieeniset ja ympäristölliset laatukriteerit on laadittava tieteellisten riskiselvitysten perusteella. Kompostin tai lietteen lopulliset laatukriteerit on määriteltävä kaavailtujen käyttötarkoitusten ja vankkoihin ja koeteltuihin menetelmiin pohjautuvien riskianalyysien perusteella.

5.3   Päätöksentekotaso

5.3.1

Biojätteen käsittelyedellytykset vaihtelevat maantieteellisten seikkojen, ilmaston ja kompostin käyttömahdollisuuksien mukaan. Käsittelyä kehitettäessä on suotavaa tukeutua jäsenvaltioihin, laatia unionitasolla selvät suuntaviivat ja s