ISSN 1725-2490

doi:10.3000/17252490.C_2009.228.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 228

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

52. vuosikerta
22. syyskuu 2009


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

LAUSUNNOT

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

24. ja 25. maaliskuuta 2009 pidetty 452. täysistunto

2009/C 228/01

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta metsien ja metsätalouden rooli ilmastoa koskevien EU:n sitoumusten täyttämisessä (valmisteleva lausunto)

1

2009/C 228/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Oppilaitosten ja työnantajien kumppanuus (valmisteleva lausunto)

9

2009/C 228/03

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Liikkuvuutta EU:n sisäisillä työmarkkinoilla haittaavien jäljellä olevien esteiden tunnistaminen (valmisteleva lausunto)

14

2009/C 228/04

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ikääntyvien työntekijöiden tilanne teollisuuden muutoksissa – Yritysten ja sektorien ikärakenteen tukipalvelut ja sen monipuolistaminen (oma-aloitteinen lausunto)

24

2009/C 228/05

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Transatlanttiset suhteet – Miten edistää kansalaisyhteiskunnan osallistumista?

32

 

III   Valmistelevat säädökset

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

24. ja 25. maaliskuuta 2009 pidetty 452. täysistunto

2009/C 228/06

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valkoinen kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista

40

2009/C 228/07

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2007

47

2009/C 228/08

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Tekijänoikeus osaamistaloudessa

52

2009/C 228/09

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti tutkimuksen yhteistä ohjelmasuunnittelua: yhteisiä ratkaisuja yhteisiin haasteisiin

56

2009/C 228/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta

62

2009/C 228/11

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rajatylittävistä maksuista yhteisössä

66

2009/C 228/12

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden käynnistämään eurooppalaiseen metrologian tutkimus- ja kehitysohjelmaan

69

2009/C 228/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös, tehty […] päivänä […]kuuta […], rahoituspalveluihin, tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäistoimien tukemiseksi toteutettavasta yhteisön ohjelmasta

75

2009/C 228/14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2002/15/EY muuttamisesta

78

2009/C 228/15

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi renkaiden polttoainetehokkuutta ja muita keskeisiä parametrejä koskevasta merkinnästä

81

2009/C 228/16

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto – Toinen strateginen energiakatsaus – Energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma

84

2009/C 228/17

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (uudelleenlaadittu)

90

2009/C 228/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o …/2008, annettu […] päivänä […]kuuta […], toisesta Marco Polo -ohjelmasta yhteisön rahoitustuen myöntämiseksi tavarankuljetusjärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamista varten (Marco Polo II) annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1692/2006 muuttamisesta

95

2009/C 228/19

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös kolmansien maiden ammattilaisten kanssa toteutettavan audiovisuaalialan MEDIA Mundus -yhteistyöohjelman perustamisesta

100

2009/C 228/20

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta

103

2009/C 228/21

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta

107

2009/C 228/22

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: neuvoston suositus potilasturvallisuudesta ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisemisestä ja valvonnasta

113

2009/C 228/23

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan keskuspankille EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen

116

2009/C 228/24

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle Vihreä kirja alueellisesta koheesiosta Euroopassa – Alueellisen moninaisuuden kääntäminen vahvuudeksi

123

2009/C 228/25

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivien 92/79/ETY, 92/80/ETY ja 95/59/EY muuttamisesta valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteen ja valmisteverokantojen osalta

130

2009/C 228/26

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007-2013 koskevien neuvottelujen tuloksista

141

2009/C 228/27

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 muuttamisesta

148

2009/C 228/28

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan talouden elvytyssuunnitelma (lisälausunto)

149

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

LAUSUNNOT

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

24. ja 25. maaliskuuta 2009 pidetty 452. täysistunto

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta metsien ja metsätalouden rooli ilmastoa koskevien EU:n sitoumusten täyttämisessä (valmisteleva lausunto)

2009/C 228/01

Komission varapuheenjohtaja Margot WALLSTRÖM lähetti 20. kesäkuuta 2008 Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtajalle Dimitris DIMITRIADISILLE kirjeen, jossa hän pyysi Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla valmistelevan lausunnon aiheesta

Metsien ja metsätalouden rooli ilmastoa koskevien EU:n sitoumusten täyttämisessä” (valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Seppo KALLIO.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24. – 25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 145 ääntä puolesta ja 8 vastaan 14:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johtopäätökset ja suositukset

1.1

ETSK katsoo, että metsillä ja niiden tuottamalla uusiutuvalla puuaineella on tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä, koska

metsät sitovat kasvaessaan hiiltä ilmakehästä biomassaan ja maaperään

puutuotteet ovat hiilidioksidin varasto – varaston elinkaaren ajan hiili on poissa ilmakehästä

puun energiakäyttö vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja siten kasvihuonekaasujen päästöjä

puun käyttö rakennuksissa ja huonekaluissa vähentää välillisesti fossiilisten polttoaineiden päästöjä, sillä puu korvaa muita materiaaleja, kuten betonia, joiden valmistus kuluttaa enemmän energiaa ja aiheuttaa enemmän päästöjä kuin puun käyttö.

1.2

ETSK toteaa, että puuta käytetään Euroopassa pääosin rakentamiseen, energiaksi, kalusteisiin ja paperin tuotantoon. Puutuotteet antavat jalostusketjun kerrannaisvaikutusten vuoksi suuren lisäarvon työllisyyteen, metsänomistajien tulonmuodostukseen ja elinkeinotoimintaan, erityisesti maaseudulla.

1.3

ETSK korostaa, että Euroopan metsät ovat toimineet hiilinieluna ja hidastaneet hakkuita suuremman kasvunsa ansiosta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohoamista jo useita vuosikymmeniä. Luonnonmetsien tärkeä merkitys hiilivarastona ja monimuotoisuuden ylläpitäjänä tulee turvata. Kestävän metsätalouden toteutumista Euroopan valtioissa seurataan MCPFE (1)-kriteerien ja -indikaattorien avulla, ja niitä myös kehitetään jatkuvasti.

1.4

ETSK esittää, että EU:n tulisi ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin:

Pyritään lisäämään puun käyttöä eri tavoin ja eri tarkoituksiin edistämällä mm. kestävästi tuotetun metsäbioenergian käyttöä sekä puurakentamista tiedon lisäämisen, yhtenäisten rakentamisstandardien ja elinkaarilaskelmien laatimisen perusteella sekä sisällyttämällä puurakentaminen jäsenmaiden valtion puutuotteiden hankintapolitiikkaan.

Ollaan nykyistä aktiivisempia kansainvälisessä metsäpolitiikassa ja otetaan johtoasema kestävän metsätalouden edistämisessä maailmanlaajuisesti.

Perustetaan johtavista käytännön metsätalouden, metsäpolitiikan, tutkijoiden, metsänomistajien ja muiden keskeisten metsä-, ympäristö- ja ilmastonsuojelualan toimijoiden edustajista koostuva eurooppalainen asiantuntijaneuvosto. Sen tehtävänä on monipuolistaa ja parantaa metsiä koskevaa keskustelua, tiedonsiirtoa ja päätöksentekoa.

Pyritään täydentämään kasvihuonekaasuraportointia Kioton sopimuksen jälkeiselle ajalle, keinoina

a)

kestävästi tuotettujen puutuotteiden sitoman hiilimäärän hyväksyminen ja sisällyttäminen pakollisena välineenä hiilitaselaskelmiin

b)

REDD-instrumentin (2) kehittäminen toimivaksi hiilikauppavälineeksi ja sen hyväksyminen maankäytön muutoksien hiilitaselaskelmiin erityisesti kehitysmaiden metsien häviämisen ehkäisemiseksi

Tuetaan tutkimusta, metsävarojen inventointeja, ilmastonmuutoksen vaikutuksille herkkien, ns. riskialueiden, kartoitusta ja metsien tilan seurantajärjestelmien kehittämistä ja varmistetaan niiden rahoitus.

1.5

ETSK korostaa, että ilmastonmuutoksen mahdollisten haittavaikutuksien vuoksi EU:n jäsenvaltioiden tulisi kehittää metsien hoidon valmiussuunnitelmat ilmaston ääri-ilmiöistä (myrskyt, kuivuus, metsäpalot, hyönteistuhot) aiheutuvien metsävaurioiden ennaltaehkäisyyn ja seurausvaikutuksien korjaamiseen ja lisätä tietoa metsänhoidon merkityksestä.

1.6

ETSK suosittaa, että EU:n jäsenvaltioissa kehitettäisiin myös hajautettua bioenergiantuotantoa syöttötariffien avulla.

1.7

ESTK painottaa, että metsillä on ilmastovaikutuksien ohella monia muita yhteiskunnille tärkeitä tehtäviä, jotka tulee turvata. Metsänkasvatuksen tavoitteita ovat puuntuotannon lisäksi mm. metsien monimuotoisuus, pohjavesivarat, maiseman hoito, metsien tarjoamat virkistyskäyttö- ja matkailumahdollisuudet, liikenteen melusuoja, lumivyöryjen ja eroosion ehkäiseminen sekä metsien muiden kuin puutuotteiden tarjoamat mahdollisuudet, kuten marjat, sienet ja riista. Nämä metsän moninaiset hyvinvointia edistävät lisätehtävät eivät näy kannattavuuslaskelmissa eivätkä myöskään puun hinnoissa.

2.   Metsiä ja metsätaloutta koskevat EU:n ilmastositoumukset

2.1

Euroopan parlamentin joulukuussa 2008 hyväksymän ilmasto- ja energiapaketin lainsäädäntöpäätöksistä metsiin ja metsätalouteen kytkeytyvät seuraavat päätökset:

EU:n päästökauppadirektiivin muutos. Direktiivi sisältää linjauksia maankäytöstä, maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta kasvihuonekaasuraportointia ja päästökauppaa varten. Metsien sitoma sekä puutuotteiden sisältämä hiili ovat tärkeä osa kasvihuonekaasujen raportointia.

Sellu- ja paperiteollisuus kuuluu päästökaupan piiriin, mutta toimiala täyttää ne kriteerit, joiden perusteella sen voidaan katsoa kuuluvan ns. hiilivuotoalaan. Päätökset hiilivuotoaloista tehdään myöhemmin. Puuraaka-aineen käyttöön verrattuna useimpien muiden rakennusmateriaalien (betoni, teräs ja alumiini) valmistus sisältyy päästökauppaan, jolloin hiilen hinta vaikuttaa niiden kilpailukykyyn. Tämä antaa epäsuorasti edun puumateriaaleille ja puurakentamiselle.

Uusiutuvan energian puitedirektiivi (RED). Uusiutuvan energian 20 %:n tavoite vuonna 2020 merkitsee huomattavaa metsäbioenergian (lämpö, sähkö ja biopolttoaineet) lisäämistarvetta. Biomassapotentiaalin hyödyntämisen lisäämiseksi metsävaroille on asetettu tehostamistavoitteeksi (direktiivin kohta 34) nykyisten puuvarojen suurempi käyttö ja uusien metsänhoitomenetelmien kehittäminen. Direktiivi sisältää lukuisia tavoitteita, jotka koskevat kestävästi tuotettua metsäbiomassaa ja rakentamissektoria. Päämääränä on säästää energiaa sekä vähentää päästöjä materiaaleja valmistettaessa.

Liikennepolttoainedirektiivi. Direktiivi sisältää vaatimuksia kestävästi tuotetuista biomassoista (sisältäen oletusarvona myös metsäbiomassat) biopolttoaineiden valmistuksessa RED-direktiivin linjauksia mukaillen.

2.2

Metsät peittävät 31 % Euroopan maa-alasta ja niiden arvioidaan sitovan n. 10 % Euroopan vuotuisista hiilidioksidipäästöistä (3). Kestävästi hoidetussa metsässä ilmakehään pääsevän hiilen määrä on pienempi (hiilinielu) tai samansuuruinen (hiilineutraali) kuin ilmakehästä metsiin sidottu hiilen määrä.

3.   Metsävarat  (4) ja niiden hyödyntäminen Euroopassa

3.1

EU-27-jäsenvaltioiden metsäpinta-ala on 156 miljoonaa hehtaaria. Koko metsäala ei ole kuitenkaan luonnonolojen vuoksi saatavissa puunkorjuuseen ja taloudelliseen käyttöön. Arvioiden mukaan keskimäärin 80–90 % on ulottuvissa, mutta Itä-Euroopan valtioissa tällaisten metsien pinta-ala jää usein 40–50 %:iin. Viimeisten 15 vuoden aikana metsäpinta-ala on kasvanut EU-27-jäsenvaltioiden alueella noin 10 miljoonaa hehtaaria metsänistutuksien ja aikaisempien maatalousmaiden metsitysten ja luontaisen metsittymisen vuoksi. Lisääntynyt metsäpinta-ala vastaa kooltaan Unkarin maapinta-alaa.

3.2

Noin 60 % EU-27-jäsenvaltioiden metsistä on yksityisessä, pääosin perheiden, omistuksessa, ja 40 % julkisessa omistuksessa, kuten valtion, kuntien, seurakuntien tai muiden yhteisöjen omistuksessa. Yksityisiä metsänomistajia on kaikkiaan yli 15 miljoonaa, ja tämä määrä kasvaa johtuen itäisen Euroopan valtioiden metsänomistuksen uudelleenjärjestelyistä sekä myös erilaisista perinnönjakotilanteista.

3.3

Vuosisatojen ajan ihminen on käyttänyt Euroopassa metsiä eri tavoin ja muuttanut niiden rakennetta. Euroopan metsät ovatkin rakenteeltaan ihmisen muuttamia metsiä, eli niin kutsuttuja luonnonmetsien kaltaisia metsiä, joiden lajikoostumukseen ihminen on vaikuttanut. Luonnonmetsien kaltaisten metsien osuus on 85 %. Näiden metsien lisäksi metsätaloutta harjoitetaan Euroopassa puuviljelmissä. Puuviljelmät, jotka pääosin sijaitsevat Lounais-Euroopassa, peittävät Euroopan metsäalasta noin 8 %. Metsätaloustoiminnan ulkopuolella olevat koskemattomat luonnonmetsät (5), jotka sijaitsevat pääosin Itä-Euroopassa, Baltian maissa ja Pohjois-Euroopan valtioissa ja peittävät metsäalasta noin 5 %.

3.4

Luonnonmetsät ja metsien suojelualueet ovat tärkein metsäluokka monimuotoisuuden turvaamisessa. Luonnonmetsät ovat myös vakaita ekosysteemejä ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Euroopan metsäalasta on suojeltu monimuotoisuutta varten noin 8 %, ja maisemansuojelua varten lisäksi noin 10 %, eli yhteensä 18 % (34 miljoonaa hehtaaria). Lakien tai muiden säädösten perusteella suojeltujen alueiden määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Harvinaisimmat ja arvokkaimmat sekä suojeluun sopivat metsäalueet on Euroopassa pääosin jo suojeltu. Suojelualueet sijaitsevat usein vuoristoalueilla tai kaukana asutuksesta, jossa on ollut saatavilla eliölajistoltaan arvokkaimpia ihmistoiminnan ulkopuolelle jääneitä alueita. Lisäksi noin 10 % metsistä on suojeltu pyrittäessä suojelemaan vesistöjä, pohjavesivaroja ja maaperää sekä estämään lumivyöryjen tai eroosion syntymistä. Monimuotoisuutta edistetään myös talousmetsien hoidon yhteydessä jättämällä metsiin lahopuustoa ja pienelinympäristöjä harvinaisten eliölajien säilyttämiseksi.

3.5

Talousmetsiä hakataan Euroopassa selvästi vähemmän kuin ne kasvavat. Puuston vuotuinen nettokasvu oli vuonna 2005 (EU-27) 687 miljoonaa m3 vuodessa (metsissä, joista puuta voidaan luonnonolojen puolesta korjata). Vastaavasti hakkuut olivat 442 miljoonaa m3. Tämä tarkoittaa sitä, että metsien käyttöaste eli hakkuiden suhde kasvuun oli keskimäärin noin 60 % (vaihteluväli 30–80 %). Metsien käyttöaste oli yli 50 % pohjoisissa jäsenvaltioissa ja Keski-Euroopassa, mutta jäi alle 50 %:n Etelä- ja Kaakkois-Euroopan jäsenvaltioissa. Metsien käyttöaste on kasvanut viimeisten 10 vuoden aikana, mutta ei ole vielä saavuttanut samaa tasoa kuin se oli vuonna 1990. Osittain metsien hakkuita ovat lisänneet 2000-luvulla sattuneet useat ankarat myrskyt, joiden seurauksena puuta on jouduttu korjaamaan paikoittain lyhyessä ajassa jopa useiden normaalivuosien hakkuumäärien verran. Raakapuun, hakkeen ja jätepuun tuonti Eurooppaan (EU-27) oli vuonna 2006 83 milj. m3 (ottamatta huomioon paperia ja selluloosaa) ja vienti Euroopan ulkopuolelle 54 milj. m3. (6)

3.6

Kasvua pienempien hakkuiden vuoksi nykyisten talousmetsien kasvusta jää hyödyntämättä lähes 40 % (eli noin 250 miljoonaa m3). EU-27-jäsenvaltioiden puustopääoma onkin kasvanut jatkuvasti viimeiset 50 vuotta. Puuston kokonaistilavuus on noin 30 biljoonaa m3, mikä vastaa 9,8 biljoonaa tonnia hiiltä. Osa puuston sitomasta hiilestä varastoituu maaperään, mutta tutkimuksen puuttumisen vuoksi maaperän hiilensidontaosuudesta ei ole Euroopan laajuista arviota. Hiilensidonnan kannalta talous- ja luonnonmetsät eroavat toisistaan merkittävällä tavalla: Luonnonmetsät ovat ”lopullisessa olotilassaan” ilmastonsuojelumielessä pelkkiä hiilivarastoja, joissa hiilen sitoutuminen (biomassan kasvaessa) ja vapautuminen (biomassan hajotessa) ovat tasapainossa. Talousmetsissä taas syntyy puuston poistuman ansiosta jatkuvasti lisää uusia hiilensidontamahdollisuuksia. ETSK katsoo tärkeäksi todeta, että se ei tarkoita tällä sitä, että se tämän vuoksi pitäisi talousmetsiä luonnonmetsiä arvokkaampina.

3.7

Euroopan metsien käyttö- ja puunkorjuupotentiaali on tärkeä selvittää hiilensidonnan, metsäbioenergian tuotannon sekä puutuotteisiin sitoutuvan hiilen kierron tuntemiseksi ja arvioimiseksi. Kokonaisuutena EU-27-jäsenvaltioiden hakkuumahdollisuuksista ei ole toistaiseksi kuitenkaan olemassa yhtenäistä käsitystä. Useilla valtioilla on kansalliset metsäohjelmat, joissa on selvitetty erilaiset hakkuumahdollisuudet ottaen huomioon metsien suojelutarpeet, monimuotoisuuden turvaaminen ja muut monikäyttötarpeet.

4.   Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin

4.1

Metsät ottavat yhteyttämisessä hiilidioksidia (CO2) ilmakehästä ja muuttavat sen biomassaksi, pääosin puuksi, ja vapauttavat samalla happea, mikä on välttämätöntä eläinten ja ihmisten elämälle. Ilmaston muuttuminen, erityisesti kasvihuonekaasujen määrän kasvu ilmakehässä sekä lämpötilan nousu, mutta myös maanpinnan otsonipitoisuus, typpilaskeumat ja maaperän happamoituminen uhkaavat välittömästi tai tietyn viiveajan kuluessa metsien terveyttä, kasvua ja niiden rakennetta.

4.2

Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin ovat kahdentyyppisiä. Jos ilmasto muuttuu vähitellen esimerkiksi lämpimämmäksi tai kuivemmaksi, puut joutuvat sopeutumaan siihen. Tämä sopeutuminen on vähittäistä, ja sen etenemistä ja siihen vaikuttavia toimenpiteitä voidaan suunnitella. Vakavimmat välittömät uhkat metsien kehitykselle syntyvät ilmaston ääri-ilmiöistä. Vuodesta 1850 lukien kootut aikasarjat osoittavat myrskytuhojen lisääntyneen selkeästi viimeisten 20 vuoden aikana Euroopassa. Vastaavasti metsäpaloja on sattunut runsaasti viimeisellä vuosikymmenellä Välimeren alueen valtioissa. Ääri-ilmiöitä sattumista ei voida tarkalleen ennakoida, mutta niihin pystytään varautumaan ennakkosuunnittelulla.

4.3

Jos nykyiset talousmetsät eivät sopeudu riittävästi ilmaston vähittäiseen muutokseen, seurauksena on muun muassa puiden elinvoimaisuuden heikkeneminen, tuotantokyvyn lasku, yksittäisten puiden kuoleminen, puiden heikkenevä kilpailukyky ja siitä johtuva tautien ja tuhohyönteisten esiintymisen lisääntyminen, sekä puulajisuhteiden muutos. Puiden sopeutuminen voi vaarantua pohjoisilla alueilla myös siitä syystä, että pidentyvän kasvukauden vuoksi puiden kasvurytmi muuttuu, ja ne eivät sopeudu riittävällä tavalla lepo- eli talvikauteen. Ilmaston ääri-ilmiöiden, kuten kuivuuden, metsäpalojen, myrskyjen ja lumituhojen sattuessa puut voivat kuolla laajoilla alueilla, metsänuudistuminen voi estyä ja kuolleen puuaineksen vuoksi voi alkaa metsätuholaisten massaleviäminen myös ympäröiviin terveisiin metsiin.

4.4

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin eri kasvillisuusvyöhykkeillä. Euroopan kasvillisuusvyöhykkeillä (pohjoiset alueet, lauhkea vyöhyke, Välimeren alueen vyöhyke ja alpiiniset ja polaariset alueet) ja valtioissa arvioidaan syntyvän seuraavia päävaikutuksia:

Välimeren alueella todennäköisesti kuivat ja kuumat ajanjaksot lisääntyvät, mikä johtaa makean veden puutteeseen sekä lisääntyvään metsäpalojen syttymisriskiin ja aavikoitumiseen.

Keski-Euroopassa kasvukausi pidentyy, metsien kasvu voi lisääntyä, lehtipuiden osuus kasvanee, sademäärät voivat alentua ja kuivuutta esiintyy sekä ilmaston ääri-ilmiöt, erityisesti myrskytuhot, yleistyvät.

Pohjoisessa havupuuvyöhykkeessä kasvukausi pidentyy, metsien kasvu voi lisääntyä, myrskytuhot yleistyvät, lauhkean vyöhykkeen hyönteistuholaisia arvioidaan siirtyvän pohjoiseen ja mahdollisesti aiheuttavan massatuhoja.

Vuoristoalueiden alpiinisissa sekä pohjoisissa polaarisen metsäraja-alueen metsissä ilmastonmuutoksen seurauksena voi olla metsäraja-alueen siirtyminen ylemmäksi tai pohjoisemmaksi ja tiettyjen lajien häviäminen vähitellen sukupuuttoon.

5.   Metsien hoito ilmastonmuutokseen sopeutumisessa

5.1

Metsien hyvä hoito on peruskeino metsien mahdollisuuksille sopeutua ilmastonmuutokseen. Metsien hoidossa tulee kiinnittää huomiota ennakoiviin toimiin, kuten kuolevien puiden tunnistamiseen ja poistamiseen ajoissa sekä metsäpalovaaraa aiheuttavan aineksen vähentämiseen. Tietämystä metsien hoidon merkityksestä ilmastomuutokseen sopeutumisessa on lisättävä väestön, metsänomistajien ja myös metsien hoidosta vastuullisten keskuudessa. Pääosaa EU:n metsistä hoidetaan jatkuvasti, minkä vuoksi niiden tuottavuus ja elinvoima säilyvät yleensä suurina. Mahdollisia sopeuttamistoimenpiteitä tulee tehdä jo nyt ja jatkuvasti, koska metsätaloudessa tarvitaan pitkän aikavälin ajattelua 15–150 vuoden kiertoaikojen vuoksi.

5.2

Metsänuudistamisessa kullekin kasvupaikalle tulee ohjata sille sopiva puulaji. Kotimaisia puulajeja tulisi suosia, sillä kasvillisuusalueiden alkuperäisillä puulajeilla on muita paremmat edellytykset sopeutua paikallisiin ilmastonmuutoksiin geeniaineksensa avulla. Myös sekametsiä tulee suosia, sillä niiden avulla metsiä uhkaavat riskit pienenevät ja jakaantuvat useille ominaisuuksiltaan erilaisille puulajeille.

5.3

Luontaisen kasvualueensa ulkopuolelle perustettuja yhden puulajin havupuumetsiä tulisi pyrkiä muuttamaan alkuperäistä puulajijakaumaa muistuttaviksi. Yhden puulajin istutusmetsät ovat usein sekametsiä alttiimpia myrskyille ja niiden seurauksena syntyville hyönteistuhoille.

5.4

Ilmastomuutoksen äkillisten ääri-ilmiöiden riskiin ja niiden aiheuttamiin metsätuhoihin ja haitallisiin seurausvaikutuksiin tulee varautua laatimalla metsänhoidon valmiussuunnitelmat, tuhojen korjaamisen rahoitusvaihtoehdot ja toimintamallit. Riskialueet, joilla tällaisten ääri-ilmiöiden esiintyminen on todennäköisintä, tulee kartoittaa. Toimintamallit täytyy laatia myös äkillisesti lisääntyvän puutavaran korjuun toteuttamiselle ja puumarkkinoiden toimivuuden turvaamiselle.

5.5

Ilmastonmuutos ja kasvimateriaalien kansainvälinen kauppa lisäävät vieraslajien ja kasvituholaisten leviämistä. EU:n kasvinsuojeludirektiivi sisältää säännökset vahingoittavien kasvintuhoajien torjunnasta sekä tuholaisten leviämisen estämisestä sekä puutavaran ja taimiaineiston kansainvälistä kauppaa koskevista vaatimuksista. Metsien terveyden ylläpitämiseksi ja merkittävien metsätuholaisten leviämisen (esim. mäntyankeroinen) estämiseksi EU:n alueelle tarvitaan riittävän tiukat kasvinsuojelumääräykset ja tehokas valvonta. Haitallisten vieraslajien torjumiseksi tarvitaan kansalliset strategiat ja ohjelmat.

5.6

Metsien hoitaminen ei välttämättä ole ristiriidassa monimuotoisuustavoitteiden kanssa. Monimuotoisuus tulisi ottaa huomioon luonnonmetsien kaltaisten talousmetsien hoidossa jättämällä talousmetsiin lahopuuta ja koskemattomia pienbiotooppeja eliölajien säilyttämiseksi. Useissa EU-valtioissa yksityismetsissä tehtävää vapaaehtoista metsien suojelua tuetaan rahallisesti metsien monimuotoisuustoimenpiteenä. Metsien sertifiointi edellyttää myös, että metsien monimuotoisuusvaatimukset on otettu metsänhoidossa huomioon.

5.7

Euroopan talousmetsissä on tällä hetkellä merkittävä määrä pystyssä tai maassa olevaa lahopuuta, joka toimii hiilen varastona ja on samalla eliölajien tarvitsemaa elinympäristöpuuta. Keskimääräinen lahopuumäärä on 10 m3/ha. Runsas kuolevan puuston määrä voi aiheuttaa hyönteistuhojen massaleviämistä tai suuren metsäpalovaaran. Monimuotoisuusedut ovat kuitenkin suuret, ja siksi on tärkeää, ettei kaikkea lahopuuta korjata pois kasvupaikalta esim. metsäenergiapuun korjuun yhteydessä.

5.8

Luonnonmetsiä ja suojelualueita tarvitaan monimuotoisuuden turvaamisessa. Hiilensidonnan kannalta luonnonmetsä muuttuu ikääntyessään hiilinielusta hiilen varastoksi. Siksi metsien siirtäminen pois aktiivisen hoidon piiristä täyssuojeluun vähentää sitä metsien kasvatukseen soveltuvaa pinta-alaa, jolla voidaan lisätä metsien sitoman hiilen määrää sekä saavuttaa erityisesti puutuotteiden tarjoamia energiatuotannon ja muiden materiaalien korvausvaikutuksia.

5.9

Integroitu suojelu (lahopuu ja pienbiotoopit) talousmetsien hoidon yhteydessä on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tehokkaampaa kuin metsien täyssuojelu.

6.   Puutuotteet ilmastonmuutoksen hillitsijänä

6.1

Metsät vaikuttavat ilmastonmuutokseen puun kasvatus- ja jalostusketjun muodossa neljällä tavalla:

Metsät sitovat kasvaessaan hiiltä ilmakehästä biomassaan ja maaperään.

Puutuotteet ovat hiilidioksidin varasto.

Puun energiakäyttö vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja siten kasvihuonekaasujen päästöjä.

Puutuotteiden käyttö mm. rakennuksissa ja huonekaluissa vähentää välillisesti fossiilisten polttoaineiden päästöjä, kun puulla korvataan materiaaleja (kuten betoni), joiden valmistus kuluttaa enemmän energiaa ja tuottaa enemmän päästöjä kuin puun käyttö.

6.2

Euroopan metsät ovat toimineet hiilinieluna ja hidastaneet hakkuusäästöillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohoamista jo useita vuosikymmeniä. Talousmetsissä hakkuusäästöjä ei voida kerryttää loputtomasti, sillä kasvun hiipuessa metsät lakkaavat varastoimasta hiiltä. Siksi talousmetsiä tulee hoitaa jatkuvasti.

6.3

Puutuotteiden materiaalikäytön (HWP) (7) korvausvaikutuksilla on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Metsien puustoon sitoma ilmakehän hiili siirtyy ja varastoituu puutuotteisiin, kuten paperiin, huonekaluihin, puulevyihin ja puurakennuksiin, ja poistuu esimerkiksi puutalon muodossa ilmakehästä parhaimmillaan useiksi vuosisadoiksi. Elinkaarensa lopuksi puutuotteet voidaan kierrättää ja sen jälkeen polttaa energiantuotantoon. Puutuotteiden hiiliraportointi on vapaaehtoista Kioton sopimuksen kasvihuonekaasulaskelmissa, ja raportointi on ollut toistaiseksi keskeneräistä mm. kansainvälisen kaupan huomioon ottamisen vuoksi.

6.4

Nykyinen tietopohja sekä kansallisesti että kansainvälisesti mahdollistaa puutuotteiden hiilensidonnan laskennan. Laskentasäännöstöjä kehitetään tavoitteena saada ne toimiviksi metsien hiilitaselaskelmia varten. EU:n tulisi esittää puutuotteiden sitoman hiilen määrä ja raportointi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009 pakollisena hiilitaselaskelmiin Kioto-kauden jälkeiselle ajalle vuodesta 2012 eteenpäin.

6.5

Puutuotteiden hiilensidonnan sisällyttäminen hiilitaselaskelmiin voi toimia lisäpontimena metsien luonnonläheiselle ja tehokkaalle hoitamiselle. Jatkuvalla metsien hoidolla on suuri merkitys metsien säilymiselle elinvoimaisena ilmastomuutoksen haittavaikutuksia vastaan.

7.   Puurakentaminen

7.1

Rakennussektorilla on suuri rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä maailmanlaajuisesti 40–50 % primäärienergiasta käytetään rakennuksiin ja niiden lämmittämiseen ja viilentämiseen (8). Rakennusmateriaalien valmistuksen, rakennustoiminnan sekä rakennusten käytön lasketaan aiheuttavan lähes 40 % CO2-päästöistä.

Euroopan unionin (EU-27) energiankulutus oli vuonna 2005 yhteensä 1 170,2 Mtoe. Teollisuuden osuus kulutuksesta oli 28 %, liikenteen 30,9 % ja kotitalouksien 41,1 %. Rakennusten lämmittäminen tai viilentäminen aiheuttaa 8 % CO2-päästöistä, ja huomattava osa näistä päästöistä voidaan säästää ammattimaisella rakentamisella ja uusilla ratkaisuilla sekä lisäämällä puun osuutta rakentamisessa.

7.2

Puu on matalaenerginen, uudistuva ja hiilineutraali rakentamismateriaali koko elinkaarensa ajan. Minkään muun yleisen rakennusmateriaalin tuottaminen ei vaadi niin vähän energiaa kuin puun. Yksi kuutiometri puuta käytettynä muiden rakentamismateriaalien korvaajana vähentää ilmakehän CO2-päästöjä keskimäärin 1,1 tonnia.

7.3

Puurakennusten rakentamisen leviämistä kansainvälisesti ja puun käyttöä rakentamisessa rajoittavat yhtenäisten standardien, ohjeistojen ja sertifiointikriteerien puute. Rakentamissektorille tulisi saada tieteellisiin laskelmiin perustuvat tuotteiden elinkaari- ja kasvihuonekaasupäästöanalyysit, joilla eri materiaalien puolueeton vertailu mahdollistuu. EU:n jäsenvaltioiden valtion puunhankintapolitiikkaan tulisi sisällyttää ”vihreä rakentaminen” puumateriaaleilla, ja soveltaa siihen entistä laajemmin kansainvälisen kestävyyskäsitteen mukaisia metsäsertifiointivaatimuksia.

8.   Metsäbioenergia

8.1

Metsäbiomassa on tärkein välittömästi saatavilla oleva uusiutuvan bioenergian raaka-aine Euroopassa. Metsäbiomassaa käytetään energiaksi kolmella eri tavalla:

lämmön ja teollisuushöyryn tuotantoon

sähköntuotantoon

liikenteen biopolttoaineeksi.

Metsäbiomassaan perustuva lämmön- tai sähköntuotanto sekä yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto ovat lisääntyneet nopeasti viime vuosina Euroopassa. Lämpöä ja sähköä tuotetaan yksittäisten pientalojen tarpeisiin ja erikokoisissa lämpö- tai lämpösähkölaitoksissa kouluille, julkisille toimijoille, sairaaloille, kyläyhteisöille tai kaupungeille. Tekniikka biopolttoaineiden valmistamiseksi metsäbiomassasta ja puuraaka-aineesta on kokeilu- ja kehittämisvaiheessa ja vaatii lisäpanostuksia. Biomassan pyrolyysi, jossa tuotetaan maanparannusaineeksi soveltuvaa puuhiiltä, on uusi mahdollisuus parantaa puun energia-arvoja ja maaperän hiilinieluvaikutusta.

8.2

Vuonna 2006 EU-25-alueella energiaa tuotettiin uusiutuvien energialähteiden avulla 110 Mtoe:a, mikä on noin 14 % energian kokonaiskäytöstä (Eurostat 2008). Suurin osa (65 %) uusiutuvasta energiasta tuotettiin biomassalla, joka vuorostaan on pääosin (60 %) metsäenergiaa. Metsäenergian osuus kokonaisenergian käytöstä vaihtelee EU-27-valtioiden välillä erittäin paljon.

8.3

Metsistä saatavia puuperäisiä biopolttoaineita ovat metsähakkeet ja murskeet, pilke, pelletit, briketit, kanto- ja juuripuu, puuhiili, puukaasu ja lyhytkiertoviljelyllä kasvatetut energiapuulajit kuten paju. Suuri energiapotentiaali on metsäteollisuuden sivutuotteissa (teollisuuden jäteliemet ja puutähteet kuten mustalipeä, kuori, puru ja prosessitähteet sekä kierrätyspuu), jotka ovat käytössä lämmön ja energiantuotantoon erityisesti integroidussa metsäteollisuudessa. Sivutuotteiden ja kierrätyspuun energiakäyttö voi olla 30–50 prosenttia raakapuun käytöstä.

8.4

Metsäbioenergian käyttöä voidaan lisätä Euroopassa huomattavasti nykyisestä tasosta.. Alustavien arvioiden mukaan metsäbiomassan korjuupotentiaali on Euroopassa 100–200 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ottaen huomioon sen, että korjuu ei tuota haittaa ympäristölle, metsien monimuotoisuudelle eikä suojelualueille. Nykyisin metsistä runkopuun korjuun yhteydessä ja erikseen korjattavan muun metsäbiomassan määrän arvioidaan olevan noin 10–15 % korjuupotentiaalista.

8.5

Metsäbioenergian käytön lisääntyminen luo uusia mahdollisuuksia metsänomistajille tarjoten laajemmat puun markkinat ja hintakilpailun, mutta myös sahateollisuudelle, joka voi myydä enemmän sivutuotettaan. Metsäbiomassan hyvä kysyntä voi muuttaa raakapuun markkinoita lisäämällä kilpailua puuraaka-aineesta bioenergiasektorin ja runkopuuta käyttävän teollisuuden kesken. Loppukäytön tukeminen, ts. syöttötariffit ”vihreän energian” tuotannolle, on tärkeä väline kehittää erilaisia bioenergiastrategioita sekä paikalliselle että alueelliselle tasolle. Bioenergian lisääminen tulee säilyttää tärkeänä tukimuotona EU:n alueellisessa kehittämisessä.

8.6

Puupolttoaineen ja erityisesti polttopuun markkinat ovat pääasiassa paikalliset, mutta puuenergian käytön lisääntyminen EU:ssa lisää olennaisesti yritystoimintaa ja työpaikkoja kone- ja laitemarkkinoilla. Pellettien, brikettien ja muiden jalostettujen puupolttoaineiden tuottamiseen tarvitaan erityiskoneita ja laitteita. Energiantuotannossa tarvitaan huomattava määrä kattiloita ja muita varusteita, joiden taloudellinen arvo ja kasvupotentiaali ovat suuret. Puuenergian käytön lisääntyminen luo merkittäviä mahdollisuuksia viedä teknologiaa myös EU:n ulkopuolelle.

8.7

Biomassojen kestävän tuotannon standardien laatimistyö on aloitettu EU:n uusiutuvan energian puitedirektiivin yhteydessä. Standardit ovat tärkeät metsäbioenergian kestävän hankinnan ja tuotannon varmistamiseksi ja yhtenäisten menettelyjen takaamiseksi. Kestävästi tuotetun metsäbiomassan standardit tulee kytkeä yleiseurooppalaisiin MCPFE-kriteereihin, jotta tarpeeton ja päällekkäinen työ voidaan välttää.

9.   Metsäpoliittiset näkökulmat

9.1

Uusien metsien perustaminen istuttamalla on tehokkaimpia keinoja poistaa hiiltä ilmakehästä. EU:n tulisi tukea osana kehityspolitiikkaansa metsänistutusprojekteja kehitysmaissa, koska ilmastonmuutos kasvattaa mitä todennäköisimmin teollisuus- ja kehitysmaiden välisiä taloudellisia eroja. Istutusprojekteihin tulisi sisällyttää sopeutumisstrategioita, jotka tukisivat valmiuksien kehittämistä, monikäyttöisten metsien lisäämistä ja hyvää hallintototapaa kehitysmaissa. EU:n tulisi pyrkiä myös estämään laittomia hakkuita kehitysmaissa sekä edistää kestävää metsätaloutta ja kansallisten metsäohjelmien laatimista yhteistyössä muiden sektoreiden kanssa.

9.2

Kioton sopimuksen pöytäkirjan maankäytön muutoksien hiilitaselaskelmat eivät sisällä sääntöjä ottaa kehitysmaiden osalta huomioon metsien häviämisen estämisestä syntyvää hiilidioksidipäästöjen vähentymistä. Koska metsien häviäminen lisää CO2-päästöjä, EU:n tulisi tukea ns. REDD-instrumentin kehittämistä ja sen hyväksymistä maankäytön kasvihuonekaasujen laskentaan Kioton sopimuksen päättymisen jälkeiselle ajalle vuodesta 2012 eteenpäin. Tämä edellyttää samalla sitä, että hiilensidonnan arvottamista varten luodaan hinta, jolloin EU-maat voivat päästökaupan avulla vaikuttaa trooppisten metsien häviämisen ehkäisemiseen.

9.3

EU:ssa on kehitetty ns. FLEGT-menettely (9) laittomasti hakatun puun ja puutuotteiden EU:n markkinoille myymisen ehkäisemiseksi. FLEGT-lupajärjestelmä edistää ja tukee maakohtaisen kumppanuusjärjestelmän avulla kestävän metsätalouden toteuttamista kehitysmaissa ja tehostaa yhteistyötä EU:n ja kehitysmaiden välillä. EU:n tulee tukea FLEGT-järjestelmän edelleenkehittämistä ja sen laajentamista maailmanlaajuiseksi. Laittomien hakkuiden ehkäisemisellä voidaan vähentää trooppisten metsien häviämistä ja siitä johtuvaa hiilidioksidipäästöjen lisääntymistä. Laittomien hakkuiden vähentämiseen tähtäävät myös vapaaehtoiset metsäsertifiointijärjestelmät, kuten PEFC (10) ja FSC (11).

9.4

Euroopan metsävaroista, metsiin sitoutuneesta hiilestä, hiilenkierrosta sekä metsien monimuotoisuudesta, tuotteista ja suojavaikutuksista kerätään jo tietoja kansainvälisten sopimusten, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n, Euroopan talouskomission puutavarakomitean ja EUROSTATin ja MCPFE:n yhteydessä, mutta lisätietoa ja -tutkimuksia tarvitaan kipeästi. Yhteisön seurantajärjestelmien kehittämisessä, kuten uudessa FutMon-projektissa, tulee hyödyntää olemassa ja kehitteillä olevia kansallisia, yleiseurooppalaisia ja globaaleja seurantajärjestelmiä ja varmistaa, että maanomistajien tietosuoja turvataan tietojen käsittelyssä ja julkistamisessa. EU:n tulee tukea tutkimuksen puiteohjelmillaan näiden teemojen tutkimusta ja tiedon siirtoa sekä perus- että soveltavan tutkimuksen ja kehittämishankkeiden avulla.

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  MCPFE = Ministerial Conference on the Protection of Forest in Europe since 1990.

(2)  REDD = Reduction Emissions from Deforestation and Forest Degradation.

(3)  Nabuurs, G.J. ym. 2003. Temporal evolution of the European Forest sector carbon sink 1950-1999. Global Change Biology 9.

(4)  State of Europe's Forests 2007. The MCPFE Report on sustainable forest management in Europe. MCPFE, UNECE and FAO. Warsaw 2007, 247 p.

(5)  Määritelmät: koskematon luonnonmetsä (undisturbed by man) sisältää metsien luontaiseen kehityskulkuun kuuluvia piirteitä kuten luontaiset puulajit, ikärakenne ja lahopuu, ja joissa ei voida tunnistaa ihmistoiminnan vaikutuksia. Puuviljelmät (plantation) = ulkomaisten puulajien istutusmetsä tai tasaikäinen ja tilajärjestykseltään säännöllinen yhden tai kahden puulajin kotimaisten puulajien istutusmetsä. Luonnonmetsien kaltaisia metsiä (semi-natural) ovat kaikki ne metsät, jotka eivät kuulu luonnonmetsiin tai istutusmetsiin. Tätä määritelmää on sovellettu EU:n RED-direktiivissä (kohta 72) määriteltäessä metsäalueita, joilta voidaan korjata kestävästi metsäbiomassoja (korjuun ulkopuolella ovat luonnonmetsäalueet [undisturbed / primary forest]; kaikilta muilta metsäalueilta korjuu on sallittu).

(6)  Lähde: ForeSTAT, FAO 2007.

(7)  HWP (=Harvested Wood Products) sisältää kaiken puumateriaalin (kuori mukaan lukien), joka poistetaan hakkuupaikalta. Hakkuutähde ja muu materiaali, joka jätetään hakkuupaikalle, katsotaan kuuluvaksi kuolleeseen orgaaniseen materiaaliin – – eikä HWP:n piiriin (IPCC 2006 guidelines).

(8)  Lähde: UNECE/FAO Forest Products Annual Market Review 2007–2008 osoitteessa http://www.unece.org/tarde/timber/docs/fpama/2008 ja http://www.iisd.ca/ymb/efw/20october.html

(9)  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Metsälainsäädännön soveltamisen valvonta, metsähallinto ja puukauppa (FLEGT) – Ehdotus EU:n toimintasuunnitelmaksi, KOM(2003) 251 lopullinen; Komission asetus (EY) N:o 1024/2008, annettu 17 päivänä lokakuuta 2008, yksityiskohtaisista toimenpiteistä Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2173/2005 täytäntöön panemiseksi, EUVL L 277, 18.10.2008, s. 23–29.

(10)  PEFC = Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes; www.pefc.org.

(11)  FCS = Forest Stewardship Council; www.fsc.org.


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/9


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Oppilaitosten ja työnantajien kumppanuus (valmisteleva lausunto)

2009/C 228/02

Euroopan unionin tulevan puheenjohtajavaltion Tšekin ulkoasioista ja Eurooppa-asioista vastaava ministeri pyysi 27. kesäkuuta 2008 päivätyssä kirjeessään Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Oppilaitosten ja työnantajien kumppanuus” (valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Henri MALOSSE ja apulaisesittelijä Cristian PÎRVULESCU.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24. - 25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 160 ääntä puolesta ja 1 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja suositukset

1.1

Käsillä olevassa, puheenjohtajavaltio Tšekin pyynnöstä työnantajien ja oppilaitosten suhteista laaditussa valmistelevassa lausunnossa muotoillaan erilaisille yrityksille, yrittäjäjärjestöille, oppilaitoksille sekä EU:lle suunnattuja suosituksia ja tarkastellaan mahdollisia lähestymistapoja työmarkkinavuoropuheluun ja kansalaisvuoropuheluun kaikkien asianomaisten instituutioiden ja elinten kanssa.

1.2

Valittu lähestymistapa perustuu seuraaviin tekijöihin:

Nykyinen talouskriisi tuo Euroopalle uusia ulkoisia ja sisäisiä haasteita, jotka reaalitaloudessa ilmenevät yritysten lopettamisena ja rakennemuutoksina sekä työttömyyden jyrkkänä kasvuna.

Parhaillaan vallitsee rakenteellisia kehityssuuntia, joilla on merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Nämä kehityssuunnat ovat väestön ikääntyminen, nousevien talousmahtien vaikutus maailmanlaajuiseen kilpailuun sekä uusien teknologioiden kehittäminen, jotka vaativat jatkuvaa mukautumista ja uusien osaamistarpeiden ennakointia.

On otettava huomioon syrjäytymisriskin kohteena olevat henkilöt ja ryhmät. Haavoittuvilla ryhmillä on kriisiaikoina suurimmat riskit. Kumppanuuksilla tulee edistää oikeudenmukaisuutta kehittämällä hankkeita, joilla parannetaan naisten, nuorten, vähemmistöjen, vammaisten ja ikääntyneiden työntekijöiden osallistumista työmarkkinoihin.

1.3

Lausunnossa korostetaan useita painopisteitä, joita ovat

kumppanuuskulttuuri, jossa kunnioitetaan yritysten ja oppilaitosten tehtävien perustavanlaatuisia eroja

yleinen katsaus oppilaitosten ja yritysten välisiin suhteisiin ja kumppanuuksiin; nämä ovat edelleen riittämättömiä teknisen ja ammattikoulutuksen ulkopuolella ja niiltä puuttuu ennen kaikkea tarvittavat resurssit ja strateginen näkemys

tarve varmistaa, että kaikkien aloitteiden ylhäältä alas ja alhaalta ylös -lähestymistavat ovat tasapainossa keskenään

henkilökohtaisten suhteiden merkitys kumppanuuksien tehokkaan toiminnan kannalta

tarve soveltaa kaikissa kysymyksissä, jotka koskevat laajassa mielessä oppilaitosten (yliopistot, ammattioppilaitokset, koulut jne.) ja työnantajien (yksityinen ja julkinen sektori, kansalaisjärjestöt jne.) välistä kumppanuutta, kolmitahoista lähestymistapaa, joka kattaa

ensimmäisen, toisen ja kolmannen asteen koulutuksen

ammatillisen perus- ja jatkokoulutuksen

insinöörien ja teknikoiden koulutuksen, innovaatio- ja tutkimustoiminnan

erityistoimet ammattialojen ja pk-yritysten tukemiseksi; kyseiset yritykset ovat joustavuutensa ansiosta kriisiaikana ensisijaisia työpaikkojen luojia, ja niillä on erityinen rooli yrittäjyyden ja luovuuden edistäjinä

työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen rooli hankkeiden ja synergioiden katalysaattoreina aloitteiden sekä dynaamisten ja kestävien rakenteiden tukemisessa.

Yleinen suuntaus edistää kaikkien sidosryhmien välistä yhteistyömallia kilpailukontekstissa.

1.4

ETSK ehdottaa, että Euroopan tasolla rakennettaisiin uudenlaiset kumppanuuspuitteet oppilaitosten ja yritysten välille, jotta hyödynnetään eurooppalaisen ulottuvuuden tarjoamia etuja ja myös yhteiskunta kehittyy. ETSK suosittelee, että käynnistetään myös eurooppalainen prosessi, joka voitaisiin nimetä ”Prahan prosessiksi” Prahassa 6.–7. huhtikuuta puheenjohtajavaltio Tšekin aloitteesta aiheesta ”Oppilaitosten ja työnantajien kumppanuus” järjestettävän konferenssin perusteella. Kyseinen prosessi voisi muotoutua suhteellisen laajaksi eurooppalaiseksi viiteverkostoksi, joka antaisi ruohonjuuritason toimijoille mahdollisuuden toteuttaa paikallisella ja kansallisella tasolla innovoivia toimia. Voitaisiin esimerkiksi

kehottaa jäsenvaltioita ja muita viranomaistahoja vastaamaan asianmukaisesti talouskriisiin ja työmarkkinoilla vallitseviin jatkuviin ongelmiin sekä lisäämään investointejaan koulutukseen yleensä ja erityisesti asianomaisiin kumppanuksiin.

kannustaa yrityksiä ja oppilaitoksia osallistumaan kyseisiin kumppanuuksiin ja samalla innovoimaan niiden muotoa ja sisältöä.

järjestää parhaiden käytänteiden vaihtoa ja muotoilla teknisiä ja taloudellisia suuntaviivoja, jotka mahdollistavat aloitteiden testaamisen, arvioinnin ja levittämisen Euroopan tasolla.

kehittää yhteisiä hankkeita (tutkintojen yhteinen viitepohja, koulu- ja hankeverkostot, opettajien kouluttaminen, välittäjien verkosto).

edistää opettajien, opiskelijoiden, koulujen ja työnantajajärjestöjen keskinäisiä vaihto-ohjelmia.

1.5

ETSK ehdottaa, että kyseistä prosessia rahoitettaisiin vuoteen 2013 asti eurooppalaisista rakennerahastoista ja olemassa olevien ohjelmien (Leonardo-ohjelman, Grundtvig-ohjelman sekä opiskelijoille, oppisopimuskoulutettaville ja yritysten perustajille suunnattujen Erasmus-ohjelmien jne.) kautta niitä tarvittaessa mukauttaen. Euroopan sosiaalirahastoa voitaisiin esimerkiksi käyttää peruskoulutuksen tukemiseen. Vuoden 2013 jälkeiselle ajalle voitaisiin ehdottaa täydentävää erityisohjelmaa.

2.   Yritys- ja opetusmaailman kumppanusten tarve ja potentiaali

2.1

Kehitys ja elämänlaatu edellyttävät koko Euroopan alueella yleisesti tiettyä kulttuurin ja tieteen tasoa, joka taas riippuu opetusjärjestelmän laadusta. On korostettava, että yritysten ja opetusalan kumppanuudessa on Euroopassa tapahtunut merkittäviä yhteentörmäyksiä, jotka liittyvät

yhteiskunnallisesti tarkasteltuna tiedontarpeen suureen kasvuun

taloudellisesti tarkasteltuna opetettavien aineiden eksponentiaaliseen kasvuun talouden tarpeiden huomioon ottamiseksi

kulttuurisesti tarkasteltuna koko ajan moninaisempiin tarpeisiin monikulttuurisuuden arvojen edistämiseksi.

Kumppanuuteen on sisällyttävä myös

kaikkien oikeus koulutukseen ja nimenomaan korkeimmalla mahdollisella yleissivistävän koulutuksen tasolla, mikä käsittää kieltenoppimisen ja nykyiset viestintätekniikat

kaikkien syrjäytymisen ja syrjinnän muotojen torjuminen sekä moninaisuuden kunnioittaminen sen kaikissa muodoissa

aloitekyky ja luovuus ja kaikki vaurauden luomiseen ja yrittäjyyshenkeen liittyvät myönteiset arvot

erityishuomio yksittäisiin tapauksiin, etenkin erityisryhmien kohdalla.

2.2

Euroopassa on perinteisesti luotettu ammattitaitotarpeiden ennustamiseen pitkällä aikavälillä. Nopeasti muuttuvassa globaalissa taloudessa koulutusjärjestelmien ja yritysten on kuitenkin tehtävä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä elinkeinoelämän ja erityisesti pk-yritysten välittömien ja lyhyen aikavälin tarpeiden tyydyttämiseksi.

2.3

Teknisessä sekä keskiasteen ja korkea-asteen koulutuksessa on jo kauan saatu hyvin myönteisiä kokemuksia sellaisista kumppanuuksista, joissa koulutus voidaan kytkeä kiinteästi taloudelliseen ympäristöön oppilaitokset ja yritykset toisiinsa liittävien monentyyppisten – virallisten tai epävirallisten - sopimusten avulla. Lähes kaikkialta löytyvien parhaiden käytänteiden lisäksi on olemassa hyvin vahva pyrkimys luoda kestäviä kumppanuuksia, joissa kunnioitetaan kaikkien asianosaisten roolia ja erityisesti oppilaitosten toimivaltaa jakaa todistuksia ja jotka luovat synergioita, yhdistävät voimia ja kokoavat lahjakkuuksia taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden saavuttamiseksi.

Yrityksillä ja oppilaitoksilla on tietysti erilaisia tavoitteita, mutta tiedonvaihtoa, kumppanuuksia ja yhteishankkeita kehittämällä ne voivat hyötyä siitä, että pystyvät täyttämään tehtävänsä entistä tehokkaammin. Useissa jäsenvaltioissa on jo vuosien tai jopa vuosisatojen ajalta tarjolla esimerkkejä vuorottelukoulutusjärjestelmistä, joissa oppiminen tapahtuu oppilaitoksissa ja yrityksissä (Saksan kaksijakoinen järjestelmä, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan oppisopimuskoulutusjärjestelmät jne.). Vuorottelukoulutus on osoittanut vakinaisten, järjestelmällisten ja integroitujen kumppanuuksien tuoman suuren lisäarvon.

2.4

Parhaassa tapauksessa yrityksiltä saadaan tietoa markkinoiden tarpeista kyseisellä hetkellä ja ennakoivasti, ja siten opetus- ja koulutustarjontaa voidaan suunnata paremmin. Se on tietotaidon, ammattipätevyyden ja teknisten ratkaisujen varasto.

2.5

Koulutusalalle kertyy myös teknisiä ja tieteellisiä tietoja, joita voitaisiin hyödyntää käytännössä työelämään valmistautumiseen sekä uusien pätevöitymismahdollisuuksien ja koulutusväylien kehittämiseen.

3.   Yritysten ja oppilaitosten haasteet

3.1

Lukuisista myönteisistä kokemuksista huolimatta on käynnistetty vain rajoitettu määrä oppilaitosten ja työnantajien välisiä kumppanuuksia, ja monet näistä liittyvät pelkästään tekniseen ja ammattikoulutukseen. Talouskriisi huomioon ottaen tällaisten kumppanuuksien potentiaalia on ryhdyttävä hyödyntämään, sillä taloustilanne voi korjaantua vain siinä tapauksessa, että oppilaitokset tarjoavat paremmin työmarkkinoiden tarpeita vastaavaa koulutusta ja työnantajat hyödyntävät paremmin osaamista ja henkilöstöresursseja.

3.2

Uusien eurooppalaisten kumppanuuspuitteiden on tietenkin oltava monimuotoisia. Eri sidosryhmät on kytkettävä niihin mukaan eri tavoin:

Paikallisella tasolla yritykset on kytkettävä paikallisiin oppilaitoksiin ja viranomaisiin.

Yrittäjäjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten, opetusalan ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden on voitava antaa kyseisille paikallisille kumppaneille virikkeitä ja jäsennellyt puitteet.

Euroopan tasolla Euroopan komission, suurten eurooppalaisten työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden sekä tietysti Euroopan hallitusten on annettava yhteistyölle 27 jäsenvaltion Euroopan unionin laajuinen ulottuvuus.

3.3

Oppilaitoksilla ja yrityksillä on yhteinen velvollisuus ehdottaa koulutusväyliä ja koulutustarjontaa erityisesti etujärjestöjensä tasolla.

3.4

Yritykset ovat huomanneet, että niillä on oltava hyvin erilaisia valmiuksia, jotka liittyvät niiden organisaatiota, toimintaa ja taloudellista toimintaa määrittäviin tai niihin vaikuttaviin eri ulottuvuuksiin: tekniseen kehitykseen, kansainvälistymiseen ja uusiin teknologioihin. Yritysten on toisaalta löydettävä työmarkkinoilta tarvittavat valmiudet ja toisaalta kehitettävä työntekijöitään, johtohenkilöstöään ja tulevaa johtohenkilöstöään alan vaatimusten mukaisesti. Työntekijöiden puolestaan on vastaavasti kehitettävä ammatissaan työllistettävyyttään ja saatava ammattitaidolleen todistukset, joiden arvo on tunnustettu sekä yrityksen sisällä että ulkoisilla työmarkkinoilla.

3.5

Opetuksen kehityksen dynamiikkaa Euroopassa hallitsee kaksi ilmiötä: massan vaikutus ja opetuksen monipuolistuminen. Viime vuosikymmeninä tapahtunut oppilaiden ja opiskelijoiden määrän nopea kasvu on johtanut samalla kohdeyleisön laajaan monipuolistumiseen (ikärakenne, edeltävä koulutus, sosiaalinen tausta ja niin edelleen), mikä puolestaan on johtanut siihen, että työskentelymenetelmiä on muokattava ja käsiteltävä yksilöllisesti.

3.6

Kaikista tämän hetkisistä vaikeuksista huolimatta yhteistyön mahdollisuus on tässä yhteydessä suuri, ja kysymyksen käsittelyssä on syytä vahvistaa kolmea näkökohtaa:

3.6.1

Tällä hetkellä ammattitaitoisista henkilöistä on suuri puute muun muassa palvelualalla, rakennusalalla ja hotelli- ja ravintola-alalla. Teknisessä koulutuksessa ja ammattikoulutuksessa on usein tehty yhteistyötä paikallisesti yritysten ja oppilaitosten välillä. Monissa valtioissa sitä ei enää toteuteta, ja eräät tahot uskovat, että epävarmuuden ja syrjäytyneisyyden lisääntyminen yhteiskunnissamme liittyy suoraan tähän ilmiöön. Yritysten ja oppilaitosten yhteisenä velvollisuutena on parantaa uranäkymiä (palkat, ylennykset jne.), edistää ammattien ja käsiteollisuuden arvoa ja varmistaa samalla laadukas opetus, jonka ”yleissivistävä” osa on merkittävä.

3.6.2

Tiheät ja jatkuvat muutokset edellyttävät tulosten jatkuvaa päivittämistä, jatkuvaa koulutusta, uudelleenkoulutusta ja valmiuksien ja ammattitaidon ylläpitoa. Elinikäisestä oppimisesta on näin ollen tullut tarpeellista kaikille, ja se tarjoaa huomattavan mahdollisuuden työnantajien ja oppilaitosten välisille kumppanuuksille.

3.6.3

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta valtaosa yrityksistä ja etenkin pk-yrityksistä tuntee edelleen huonosti oppilaitoksia. Ne kuitenkin voivat tarvita monipuolista koulutusta.

Erityisen hyödyllinen lähestymistapa olisi ottaa työnantajat entistä tiiviimmin mukaan niiden opettajien koulutukseen, jotka vastaavat ammattitaitojen kehittämisestä. Lisäksi olisi hyödyllistä kouluttaa välittäjiä kumppanuuksien kannustamiseksi ja niiden toimivuuden varmistamiseksi.

4.   Tavoitteena opetus- ja yritysmaailman suhteiden eurooppalaiset puitteet

Lukuisat uudet haasteet, kriisiajat sekä työttömyyden merkittävä kasvu lisäävät tarvetta investoida koulutukseen mutta myös ennakoida, arvioida ja käsitellä nopeasti tulevia ammattitaitotarpeita, kuten Euroopan komission tiedonannossa ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten” (1) todetaan. On välttämätöntä käyttää olemassa olevia resursseja ja tällä kaudella erityisesti rakennerahastoja haasteiden kohtaamiseksi ja miettiä uusia toimintamuotoja kautta 2014–2020 varten.

4.1   80-luvulla luotiin ainoalaatuinen eurooppalainen verkosto (COMETT-ohjelma), joka pystyi joka vuosi tehokkaasti järjestämään tuhansia kansainvälisiä teollisuus/yliopisto-vaihtoja mukaan luettuna korkean tason koulutuksen tehokurssit. Korkean tason koulutuksen määrä ja laatu ovat parantuneet koko Euroopan alueella, mikä on myös edistänyt Euroopan kilpailukykyä ja yliopistojen ja yritysten yhteistyön etujen huomioon ottamista ja ymmärtämistä.

Tietyt COMETT-ohjelman osat on otettu Leonardo da Vinci -ohjelmaan, mutta sen erityisominaisuudet ja siinä luotujen verkostojen mahdollisuudet ovat kadonneet. (2)

4.2   Bolognan prosessi

4.2.1

Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen luominen, jonka 29 valtion opetusministerit ja yliopistojen rehtorit käynnistivät nimellä ”Bolognan prosessi” vuonna 1999, on johtanut merkittävään uudistukseen, joka yhdistää virallisesti Euroopan neuvoston 46 jäsenvaltiota.

4.2.2

Sen tavoitteena on eurooppalaisen koulutusalueen luominen, ja se toteutuu pääasiassa yhtenäistämällä Euroopan korkeakoulututkintoja (kandidaatti/maisteri/tohtori). Yhtenäistäminen helpottaa tutkintojen vertailua ja edistää myös opiskelijoiden ja muiden henkilöiden liikkuvuutta.

Suuntaviivoihin kuuluu myös ymmärrettävyyden edistäminen, lokeroitumisen poistaminen ja yliopistojen ja yritysten yhteistyön lisääminen.

4.2.3

On kuitenkin todettava, että

kertaakaan ei ole mainittu, että yritysten ja koulutuksen välisten yhteyksien vahvistaminen olisi painopisteala.

yliopistojen päätehtävänä ei tietenkään ole yhteyksien luominen työnantajiin, eikä niillä yleensä ole välineitä tai kapasiteettia luoda järjestelmällisiä suhteita EU:n jäsenmaiden yritysten kanssa.

työnantajat pitävät yhteistyötä tervetulleena, mutta liian usein jättävät toimittamatta odotettua teknistä ja taloudellista tukea.

4.3   Kööpenhaminan prosessi

4.3.1

Tämän vuonna 2002 käynnistetyn Euroopan unionin prosessin tavoitteena on, että ammattikoulutusjärjestelmistä tulee laatunsa puolesta esikuvia. Bolognan prosessia vastaavia ammatilliseen koulutukseen mukautettuja toimia on kannustettu voimakkaasti.

4.3.2

Leonardo-ohjelma helpottaa sellaisten henkilöiden liikkuvuutta, jotka haluavat kerätä ammatillista kokemusta Euroopassa, sekä tukee parhaiden käytänteiden vaihtoa koulutusalan päättäjien välillä. Grundtvig-ohjelmalla taas pyritään parantamaan aikuiskoulutuksen laatua ja vahvistamaan sen eurooppalaista ulottuvuutta sekä samalla tarjoamaan kansalaisille enemmän elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia. Osallistuminen näihin tuntemattomiksi jääneisiin ohjelmiin on kuitenkin edelleen liian vähäistä, eivätkä ne ole saavuttaneet kriittistä massaa, joka mahdollistaisi tavoitteiden kehittämisen. Vaikka komitea ei asetakaan kyseisten ohjelmien käytännön järjestelyitä kyseenalaisiksi, niin tulevaisuudessa niiden toimintavälineitä tulisi vahvistaa.

4.3.3

Bordeaux'ssa 26.11.2008 kokoontuneen neuvoston julistus liittyy Kööpenhaminan prosessiin, joka koskee Euroopan yhteistyön vahvistamista yleissivistävän opetuksen ja ammattikoulutuksen alalla. Julistuksessa vahvistetaan myös tarve saada alalle asianmukaista julkista ja yksityistä rahoitusta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan tutkimus- ja kehitysrahaston välityksellä sekä Euroopan investointipankin lainojen avulla.

Bordeaux'n julistuksessa todetaan, että pätevyyksissä on vajeita ja että ennakointi on tarpeen, sekä suositellaan, että ammattikoulutuskomponenttia kehitettäisiin mahdollisimman laajasti ja että siihen osallistuisivat jäsenvaltiot, komissio ja työmarkkinaosapuolet.

5.   Uusi eurooppalainen prosessi työnantajien ja oppilaitosten välisten kumppanuuksien edistämiseksi

5.1

”Koulutus 2010” -ohjelman edistymisestä annetun uusimman kertomuksen (3) mukaan Euroopan unioni ei voi jättää huomiotta jälkeenjääneisyyttään koulutusalalla eikä yritysten vaikeuksia saada palvelukseensa henkilöitä, joilla on riittävä perus- tai erityiskoulutus pystyäkseen vastaamaan nykyisiin teknologian ja globalisaation asettamiin haasteisiin. Euroopan sisäinen liikkuvuus on siksi välttämätöntä. Välttämätöntä on myös vieraiden kielten oppiminen monikielisyyttä koskevan eurooppalaisen strategian puitteissa. Yritysten ja oppilaitosten suhteisiin keskittyvässä lähestymistavassa on siksi käsiteltävä välttämättömyyttä vastata näihin kysymyksiin, mutta myös ja etenkin kansallisen koulutuspolitiikan avaamista ja Euroopan yhdentymisen toteuttamista viimeinkin ihmisten valmiuksien osalta.

5.2

Kouluja ja yliopistoja on tuettava enemmän, kun ne eivät rajoita tarjontaansa peruskoulutukseen vaan tarjoavat myös jatkokoulutusta. Joitakin jäsenvaltioita lukuun ottamatta oppilaitokset eivät esimerkiksi voi saada rakenneohjelmista taloudellista tukea henkilöresurssien kehittämistä varten. Niistä valtioista saatu kokemus, joissa se on mahdollista, osoittaa kuitenkin, että tämä voi vaikuttaa huomattavan myönteisesti vahvempien suhteiden kehittymiseen yritysten kanssa ja samalla opetus- ja koulutustarjonnan yleisen laadun kehittämiseen.

5.3

Eurooppalaisissa ohjelmissa havaittu merkittävin puute on tiukasta talousarviosta johtuva kunnianhimon puuttuminen. Sen sijaan, että ainoastaan vaadittaisiin vaikka kuinka monetta eurooppalaista ohjelmaa, joka jäisi tuntemattomaksi ja koskisi vain hyvin rajallista ja elitististä kansanosaa, olisi hyödyllisempää hyväksyä sekä yksinkertaisempiin (ei byrokraattisiin, jota eurooppalaiset ohjelmat liian usein ovat) että kunnianhimoisempiin välineisiin perustuva järjestelmällinen lähestymistapa, johon sisältyisi

yleiset poliittiset puitteet, jotka työmarkkinaosapuolet, Euroopan parlamentti, Eurooppa-neuvosto ja ETSK hyväksyisivät ja joita ne arvioisivat ja seuraisivat

eurooppalaisia välineitä markkinoiden ja koulutettua henkilöstöä laajalti tarvitsevien alojen määrittelyyn

hyvien käytäntöjen vaihtaminen mukaan luettuna tekninen opetus, elinikäinen koulutus ja tutkimus

määräykset eurooppalaisista ”pörsseistä”, joita EU, jäsenvaltiot, yksityinen sektori ja järjestöt rahoittavat ja jotka koskevat kaikkia väestönosia ja erityisesti vähemmistöjä ja vaikeuksissa olevia nuoria: harjoittelupaikat, integrointi työmarkkinoille ja innovointi

tutkintojen ja ammattipätevyyden yhteisen viitepohjan sekä paikallisten, rajanylittäviä aloitteita edistävien verkostojen kehittäminen

eurooppalaisten välittäjäverkostojen luominen kumppanuuksien helpottamiseksi

olemassa olevien eurooppalaisten rahastojen ja ohjelmien mukauttaminen tähän tavoitteeseen.

5.4

Euroopan yhdentyminen edistää erinomaisella tavalla kokemusten jakamista ja mahdollisuuksien laajentamista, jolloin voidaan tarjota oppilaitoksille entistä laajemmat ja vahvemmat puitteet ja yrityksille kehityspotentiaalin vapauttavat sisämarkkinat. Prahassa 6.–7. huhtikuuta puheenjohtajavaltio Tšekin aloitteesta aiheesta ”Oppilaitosten ja työnantajien kumppanuus” järjestettävän konferenssin mukaan nimetty ”Prahan prosessi” voi tarjota poliittisen sysäyksen ja operatiivisen etenemissuunnitelman.

Bryssel 24 päivänä maaliskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uudet taidot uusia työpaikkoja varten – Työmarkkinoiden ja ammattitaitotarpeiden ennakoiminen ja yhteensovittaminen, KOM(2008) 868/3 lopullinen

(2)  ETSK:n antama valmisteleva lausunto ”Millä käytännön toimenpiteillä voidaan edistää nuorten liikkuvuutta Euroopassa? ”, esittelijä José Isaías Rodríguez García-Caro (EUVL C 224, 30.8.2008).

(3)  http://ec.europa.eu/education/policies/2010/natreport08/council_fi.pdf – Coreper 1:n kertomus neuvostolle 31. tammikuuta 2008 – Luonnos Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymistä koskevaksi neuvoston ja komission yhteiseksi raportiksi vuonna 2008, doc. 5723/08.


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/14


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Liikkuvuutta EU:n sisäisillä työmarkkinoilla haittaavien jäljellä olevien esteiden tunnistaminen (valmisteleva lausunto)

2009/C 228/03

Puheenjohtajavaltio Tšekki pyysi 27. kesäkuuta 2008 Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta lausunnon aiheesta

Liikkuvuutta EU:n sisäisillä työmarkkinoilla haittaavien jäljellä olevien esteiden tunnistaminen” (valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Vladimíra DRBALOVÁ.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24. – 25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 152 puolesta ja 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan sisäisen liikkuvuuden on pysyttävä EU:n poliittisena painopistealana varsinkin nyt, kun Eurooppa joutuu kohtaamaan globalisaation ja tekniikan muutosten tuomat haasteet ja kun se kärsii samalla negatiivisesta väestönkehityksestä ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksista. Liikkuvuuden vahvistamista varten valitussa lähestymistavassa on kunnioitettava eri jäsenvaltioille ominaisia olosuhteita, mutta sitä on koordinoitava tehokkaasti Euroopan tasolla, sen on nautittava kansallista tukea ja sen on oltava avointa. Valituilla toimilla on edistettävä uudenlaista käsitettä oikeudenmukaisesta ja tasapainoisesta liikkuvuudesta sekä liikkuvuuden uusien muotojen kehittämistä.

1.2

ETSK kannattaa Euroopan komission ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmaa (2007–2010) ja katsoo, että se on väline, jolla voidaan poistaa jäljellä olevat esteet ja saavuttaa EU:n kasvua ja työllisyyttä koskevassa strategiassa määritetyt tavoitteet.

1.3

Komitea on myös tyytyväinen Euroopan komission aikomukseen julkaista vuonna 2009 vihreä kirja nuorten liikkuvuudesta ja odottaa kiinnostuneena julkisen keskustelun tuloksia ja päätelmiä.

1.4

ETSK kehottaa käyttämään täysimittaisesti työvoiman liikkuvuuden eurooppalaisen EURES-järjestelmän mahdollisuuksia ja ryhtymään myös muihin toimenpiteisiin, joilla pyritään parantamaan erityisesti tarjottujen palveluiden ja tietojen laatua, laajuutta ja saatavuutta ja joilla saadaan Euroopan kansalaiset ja ennen kaikkea eurooppalaiset yritykset entistä paremmin tietoisiksi järjestelmästä. Komitea suosittaa, että Euroopan komissio tutkisi syitä, jotka selittävät tiettyjen työntekijäryhmien, erityisesti vähän koulutettujen tai ammattitaidottomien työntekijöiden vähäisen osuuden portaalin käyttäjien kokonaismäärästä.

1.5

ETSK pyytää jäsenvaltioita huomioimaan liikkuvuuden kaikissa asiaan liittyvissä poliittisissa päätöksissään ja sisällyttämään asetetut tavoitteet kansallisiin strategioihinsa ja uudistusohjelmiinsa kasvun ja työllisyyden yhdennettyjen suuntaviivojen mukaisesti (1). Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä panemaan täytäntöön liikkuvuutta edistäviä aktiivisen työmarkkinapolitiikan ohjelmia.

1.6

ETSK kannattaa yleisesti toimia, joilla pyritään sosiaaliturvan mahdollisimman tehokkaaseen yhteensovittamiseen, ja onnittelee puheenjohtajavaltiota Ranskaa tyydyttävistä tuloksista, jotka saatiin neuvoteltaessa asetuksen (EY) N:o 883/2004 (2) muuttamisesta täytäntöönpanoasetusta koskevan keskustelun päätelmien mukaisesti. ETSK kehottaa jälleen kerran panemaan kyseisen täytäntöönpanoasetuksen täytäntöön pikaisesti, jotta parannukset ja selkiytykset, joita se tuo mukanaan liikkuvuuteen, saataisiin käyttöön mahdollisimman pian.

1.7

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanon osalta komitea suosittelee, että jossakin sen tulevista lausunnoista keskitytään erityisesti siihen, miten kyseinen teksti on yhteydessä asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (3), direktiivin 2004/38/EY ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiaa koskevien tuomioiden kanssa. Tavoitteena on avoimuuden ja oikeusvarmuuden lisääminen sekä yhdenvertaisuuden periaatteen noudattaminen jäsenvaltioissa.

1.8

Vaikka ETSK on tyytyväinen työeläkejärjestelmiin liittyvien oikeuksien siirrettävyyttä koskevaan direktiiviehdotukseen (4), jolla Euroopan komissio pyrkii osaltaan lisäämään rajatylittävää liikkuvuutta EU:ssa, se kuitenkin suhtautuu varauksella ehdotuksen sisältöön. Komitea katsoo, että todellisuudessa direktiivillä ei edistetä rajatylittävän liikkuvuuden merkittävimpien esteiden poistamista eläkeoikeuden siirrettävyyden ja eläkkeiden kaksinkertaisen verotuksen osalta. Lisäksi ehdotuksessa on säännöksiä, jotka nostavat eläkejärjestelmien hallintokustannuksia ja vaarantavat niiden tulevan kehityksen.

1.9

Komission heinäkuussa 2008 antaman Europass-aloitteen ensiarviointia koskevan kertomuksen tulosten perusteella komitea suosittaa komissiolle, että se tutkisi, miksi vähän koulutettujen ihmisten osuus käyttäjien joukossa on niin pieni. Komitea kehottaa myös hyödyntämään täysimääräisesti Europassin kaikkien välineiden ja erityisesti Europass-liikkuvuustodistuksen tarjoamia mahdollisuuksia tehostamalla eurooppalaista koordinointia, lisäämällä jäsenvaltioiden tukea ja kaikkien sidosryhmien osallistumista sekä parantamalla avoimuutta. Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) osalta komitea pitää tärkeänä yhteyksien luomista eurooppalaiseen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmään korkeakoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen aloilla. Jotta eurooppalainen tutkintojen viitekehys toisi lisäarvoa, se olisi pidettävä yksinkertaisena, sen tulisi herättää luottamusta ja sen tulisi auttaa yrityksiä löytämään tehokkaasti tarvitsemansa ulkomaiset työntekijät.

1.10

ETSK on ottanut kiinnostuneena vastaan Euroopan komission 18. marraskuuta 2008 antaman toisen kertomuksen uusien jäsenvaltioiden siirtymäjärjestelystä. Komitea kehottaa niitä, jotka soveltavat edelleen siirtymäjärjestelyjä henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen, huomioimaan kyseisen kertomuksen päätelmät ja perussopimusten mukaiset menettelyt. Tämä on ennakkoehto ”oikeudenmukaisen liikkuvuuden” (fair mobility) käsitteen soveltamiselle sekä sosiaalisen polkumyynnin ja pimeän työn torjumiselle.

1.11

Komitea on tyytyväinen komission päätökseen perustaa lähetettyjä työntekijöitä varten asiantuntijakomitea, joka käsittelee direktiivin soveltamiseen liittyviä teknisiä kysymyksiä. Se on myös tyytyväinen siihen, että työmarkkinaosapuolet on kutsuttu analysoimaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätösten vaikutuksia.

1.12

Komitea haluaa kiinnittää huomiota siihen, että ammattipätevyyden tunnustamisesta jäsenvaltioissa annetun direktiivin 2005/36/EY täytäntöönpano on viivästynyt (voimaantulopäivä 27. lokakuuta 2007).

1.13

ETSK katsoo, että Euroopan komission nyt esittelemä lainsäädäntöehdotus, jolla pyritään helpottamaan kolmansien maiden kansalaisten taloudellisista syistä tapahtuvaa muuttoa, on komission lisätoimi liikkuvuuden ja taloudellisista syistä tapahtuvan muuton edistämiseksi Euroopassa. Ehdotettuun direktiiviin sisältyvien kolmansien maiden kansalaisille annettavien oikeuksien ja heille säädettävien velvollisuuksien lähtökohtana on yhdenvertainen kohtelu. Se on hyvä lähtökohta maahanmuuttolainsäädännölle, ja se on ulotettava kaikkiin siirtotyöläisryhmiin. ETSK:n mielestä siirtymäajan toimenpiteet, joilla rajoitetaan tilapäisesti uusista jäsenvaltioista peräisin olevien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, ovat poikkeus, josta olisi luovuttava mahdollisimman nopeasti. (5)

1.14

ETSK kunnioittaa täysin eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä ja arvioi, että ne osallistuvat aktiivisesti liikkuvuuden lisäämiseen, jotta tilanne työmarkkinoilla parantuisi ja EU:n kilpailukyky vahvistuisi.

1.15

ETSK kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään yhteistyötä laadittaessa, toteutettaessa, seurattaessa ja arvioitaessa sosiaalista uudelleensijoittautumista edistäviä ohjelmia, jotka on suunnattu ketään syrjimättä kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka palaavat toisessa jäsenvaltiossa jonkin aikaa työskenneltyään alkuperäiseen koti- tai asuinmaahansa.

2.   Johdanto

2.1

Euroopan komissio nimesi vuoden 2006 työntekijöiden liikkuvuuden eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Aloitteen tavoitteena oli saada Euroopan kansalaiset paremmin tietoisiksi EU:ssa olevista työmahdollisuuksista sekä heille kuuluvista oikeuksista ja eduista.

2.2

Kansalaisten liikkuvuus, joka ilmenee oikeutena vapaaseen liikkumisen, on sidottu Euroopan yhteisön primaarioikeuteen. Lisäksi se on yksi Lissabonin strategian keskeisistä tavoitteista ja yksi kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen suosituksista (6).

2.3

Aloite oli jatkoa EU:n useille aiemmille toimille, erityisesti komission vuonna 2002 antamalle ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevalle toimintasuunnitelmalle (7), ja se johti uuteen ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmaan (2007–2010) (8), joka heijastelee uutta todellisuutta ja Euroopan tämänhetkisiä haasteita.

2.4

Vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla EU:n puheenjohtajuudesta huolehtii Tšekki, jonka tunnuslauseena on ”Eurooppa ilman rajoja”. Puheenjohtajavaltio Tšekki on pyytänyt ETSK:lta neljä valmistelevaa lausuntoa EU:n sisämarkkinoilla eri aloilla edelleen olemassa olevien esteiden määrittämiseksi. Yksi tarkasteltavista aloista on työvoiman liikkuvuus Euroopassa.

2.5

Puheenjohtajavaltio Tšekki jatkaa ponnisteluja työntekijöiden liikkuvuuden lisäämiseksi Euroopassa. Ensisijaisten tavoitteidensa puitteissa puheenjohtajavaltio pyrkii erityisesti edistämään mahdollisimman pitkälle työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteutumista EU:ssa, lisäämään ja edistämään työntekijöiden ammatillista ja maantieteellistä liikkuvuutta yhtenäismarkkinoilla sekä jatkamaan sääntelyn nykyaikaistamista maahan muuttaviin työntekijöihin sovellettavien sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen osalta.

2.6

Puheenjohtajavaltio Tšekki korostaa, että nykyisin käytössä olevat, työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat siirtymäjärjestelyt tuovat mukanaan kielteisiä vaikutuksia. Puheenjohtajavaltio katsoo, että työntekijöiden voimavarojen täysi hyödyntäminen ja eurooppalaisten työmarkkinoiden joustavoittaminen ovat olennaisia osia Lissabonin strategiassa.

3.   Yleistä

3.1

Työllisyyttä Euroopassa koskevasta vuoden 2008 komission kertomuksesta käy ilmi, että vuodesta 2006 vakaana pysytellyt EU:n talouden suorituskyky, toi vuonna 2007 mukanaan lupaavia tuloksia: bruttokansantuote kasvoi 3,1 prosenttia, ja uusia työpaikkoja luotiin 3,5 miljoonaa. Työllisyys kasvoi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, paitsi Unkarissa, ja keskimääräinen työllisyysaste EU:ssa oli 65,4 prosenttia vuonna 2007. Työttömyysaste jäi alle 10 prosenttiin, poikkeuksena Slovakia. EU:n kaksi laajenemisaaltoa, vuosina 2004 ja 2007, vaikuttivat myönteisesti Euroopan talouteen, eivätkä ne aiheuttaneet häiriöitä 15 jäsenvaltion EU:n työmarkkinoille. Tilastoista käy ilmi myös työmarkkinoiden suorituskyvyn, tuottavuuden ja työpaikkojen laadun välinen yhteisvaikutus.

3.2

Vuonna 2008 vakava maailmanlaajuinen finanssikriisi iski myös EU:hun. Kotitalouksiin ja yrityksiin kohdistuu kovia paineita. Sama koskee työmarkkinoita. Talousennusteiden mukaan on odotettavissa, että vuonna 2009 talous ei kasva lainkaan, ja EU:ta uhkaa lama. Euroalueella ja tietyissä jäsenvaltioissa vallitsee jo taantuma. Joulukuussa Euroopan unionin neuvosto hyväksyi Euroopan talouden elvytyssuunnitelman (9), joka sisältää kymmenen toimenpidettä neljällä painopistealalla, mukaan lukien laaja EU:n työllisyystukialoite.

3.3

Euroopan ja EU:n jatkuvana haasteena on nykyinen suuntaus, jolle on ominaista väestön väheneminen ja työvoiman ikääntyminen. Tällä kehityksellä on tulevaisuudessa perustavanlaatuinen vaikutus Euroopan kilpailukykyyn. Tilanteen korjaaminen edellyttää lähestymistapaa, joka on samanaikaisesti sekä monitahoinen että – talouden nykyisessä tilanteessa – erittäin herkkä. Valtiot luovat kukin oman toimintalinjapaketin vahvistaakseen markkinoiden, myös työmarkkinoiden, toimintaa. Erityistä huomiota kiinnitetään työmarkkinoiden haavoittuviin ryhmiin, toisin sanoen ikääntyneisiin työntekijöihin, nuoriin, maahanmuuttajiin ja vammaisiin. Tässä suhteessa komission tiedonannot osoittavat, että EU:lla on vielä tehtävää syrjimättömyyden periaatteen soveltamista annetun lainsäädännön (10) täytäntöönpanossa.

3.4

Tästä syystä eurooppalaisten työmarkkinoiden elvyttäminen ja työntekijöiden liikkuvuuden edistäminen Euroopassa ovat tulevaisuudessakin yksi Euroopan työllisyysstrategian keskeisistä tekijöistä. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden aloitteista ja toimista huolimatta liikkuvuudessa ollaan jatkuvasti jäljessä tavoitteista, jotka EU:lle asetettiin Lissabonissa (vuonna 2000). Euroopasta oli nimittäin tarkoitus tulla maailman kilpailukykyisin osaamiseen perustuva talous.

3.5

Euroopan komission uudessa, vuosia 2007–2010 koskevassa ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmassa tavoitteena on tutkia tilannetta ottaen huomioon globalisaation, väestörakenteen muutosten ja uuden teknologian kehityksen tuomat haasteet, tarttua liikkuvuuden esteisiin Euroopassa, korostaa uusia liikkuvuuden suuntauksia ja määrittää tarvittavat toimet.

3.6

Euroopan komissio keskittyy suunnitelmassaan erityisesti seuraaviin seikkoihin.

Parannetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja hallinnollisia käytänteitä. Toimien avulla pyritään muun muassa mukauttamaan yhteisön lainsäädäntöä nykyisiin tarpeisiin ja nykytilanteeseen, vahvistamaan TRESS-verkoston (11) asemaa ja analyysivalmiuksia sekä lujittamaan hallinnollista yhteistyötä ja kansallisten elinten ja viranomaisten välisiä menettelyjä.

Varmistetaan viranomaisten tuki liikkuvuudelle kaikilla tasoilla. Erityisesti tulee investoida kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason olemassa oleviin ohjelmiin ja kehittää asianmukaisia mekanismeja työntekijöiden kannustamiseksi liikkuvuuteen.

Vahvistetaan ja tuetaan EURES-verkostoa (12) ja parannetaan sen tarjoamien palvelujen laatua. Tehostetaan verkoston strategista ulottuvuutta vahvistamalla sen analyyttistä toimintakykyä liikkuvuusvirtojen ja työmarkkinoiden muutosten suhteen.

Lisätään tietoisuutta liikkuvuuden eduista toteuttamalla innovatiivisia toimia, muuttamalla tiedotuksen menettelyjä ja esittelemällä esimerkkejä hyvistä käytänteistä.

3.7

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofound on yksi kolmikantapohjalta toimivista Euroopan unionin erillisvirastoista. Siitä on tullut ainutlaatuinen foorumi analyyseille ja tutkimuksille, jotka koskevat liikkuvuuden tukemista Euroopassa sekä olemassa olevien esteiden ja työmarkkinoilla tapahtuviin muutoksiin liittyvien uusien haasteiden erittelyä.

3.8

Toistaiseksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ei ole antanut monitahoista lausuntoa liikkuvuudesta ja sen esteistä Euroopassa. Euroopan komission neuvoa-antavana elimenä ETSK on kuitenkin ottanut johdonmukaisesti kantaa kaikkiin Euroopan komission tiedonantoihin ja aloitteisiin, jotka liittyvät työntekijöiden liikkuvuuteen Euroopassa, ja se on laatinut useita merkittäviä lausuntoja (13).

3.9

Myös työmarkkinaosapuolilla on merkittävä asema. Ne katsovat, että liikkuvuus Euroopassa ja sen esteiden poistaminen on erittäin tärkeä aihe, ja ne ovatkin kirjanneet sen yhteiseen työohjelmaansa kaudelle 2003–2005. Muut työmarkkinaosapuolien kehittämät asiaan liittyvät aloitteet ja tekstit, joita ne ovat laatineet yhdessä, ovat myös edistäneet liikkuvuuden tiettyjen esteiden tunnistamista EU:ssa.

4.   Tiedot ja tilastot: Eurofoundin tutkimus

4.1   Eurofoundin tutkimuksesta, joka perustuu Eurobarometristä (14) saatuihin tuloksiin, käy ilmi useita seikkoja, jotka ovat keskeisiä pyrittäessä ymmärtämään Euroopan kansalaisten toiminta- ja ajattelutapoja Euroopan sisäisen liikkuvuuden ja maahanmuuton osalta:

Euroopan kansalaiset arvioivat edelleen, että liikkumisen ja työnteon vapaus EU:ssa on Euroopan yhdentymishankkeen tärkein etu ja saavutus (53 prosenttia haastatelluista).

Vaikka EU:n toimielimet ja kansalaiset tukevat vahvasti liikkuvuuden ajatusta Euroopassa, jäsenvaltioissa ollaan kuitenkin huolissaan uusista jäsenvaltioista lähtöisin olevan, taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton mahdollisista seurauksista.

Vain noin kaksi prosenttia eurooppalaisista työntekijöistä (25 jäsenvaltion EU) on syntynyt muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he tällä hetkellä työskentelevät.

Lähes neljä prosenttia eurooppalaisista on asunut jossakin vaiheessa toisessa jäsenvaltiossa, kun taas kolme prosenttia on asunut jossakin vaiheessa EU:n ulkopuolella.

4.1.1   Maantieteellisen liikkuvuuden osalta tutkimus osoitti, että rajatylittävä liikkuvuus ei ole Euroopassa kovin suurta. Tulokset osoittavat, että eurooppalaiset pysyvät keskimäärin kymmenen vuotta samassa asuinpaikassa, joskin nuorilla aikuisilla aika on suhteellisesti lyhyempi ja iäkkäämmillä ihmisillä taas pidempi. Tutkimuksen mukaan lähitulevaisuudessa ei voida odottaa tapahtuvan merkittäviä muutoksia.

4.1.2   Liikkuvuuden keskeinen syy on edelleenkin halu tavata uusia ihmisiä ja nähdä uusia paikkoja. Kuitenkin yli kolmannekselle (38 prosenttia) ulkomaille muuttoa harkitsevista ihmisistä tärkeimmät syyt ovat taloudellisia (raha, työn laatu). Uusissa jäsenvaltioissa taloudelliset syyt ovat keskeisessä asemassa, mutta työhön liittyvät seikat ovat tärkeämpiä kuin paremmanlaatuisista sosiaalieduista tai julkisista palveluista hyötyminen (tai niiden väärinkäyttäminen). Merkittävin tekijä, joka saa ihmiset luopumaan liikkuvuudesta, on pelko sosiaalisten suhteiden menettämisestä (perheyhteyksien rajoittuminen ja perheen tuen menettäminen). Muita rajoittavia tekijöitä ovat myös asuinolot sekä palveluiden ja terveydenhuollon laatu.

4.1.3   Tulevat haasteet. Maantieteellinen liikkuvuus pysyy yhtenä Euroopan unionin tärkeimmistä tavoitteista. Liian vähäinen liikkuvuus voi tarkoittaa rajallista sopeutumis- ja kilpailukykyä. Sen sijaan liian suuri liikkuvuus köyhien ja rikkaampien alueiden välillä voi vaikuttaa työmarkkinoihin (puute pätevistä työntekijöistä, työttömyyden kasvu, aivovuoto).

4.1.4   Tärkeänä tietolähteenä tässä yhteydessä on Euroopan komission työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosaston julkaisema tutkimus maantieteellisestä liikkuvuudesta Euroopan unionissa ja sen taloudellisten ja sosiaalisten etujen optimoinnista (15). Tutkimuksen mukaan maantieteellisen liikkuvuuden laajentamiseen tähtäävillä politiikoilla on kaksi tavoitetta: 1) liikkuvuudesta saatavien etujen laajentaminen ja 2) siihen liittyvien yksilökohtaisten kustannusten keventäminen. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti maantieteellisen liikkuvuuden taloudelliseen puoleen ja liikkuvuuden merkitykseen keinona tasoittaa alueellisten työmarkkinoiden eroja (työllisyys, reaalipalkat, työvoimapula).

4.1.5   Ammatilliseen liikkuvuuteen liittyen työuran aikana työskennellään keskimäärin 3,9 työpaikassa, ja kussakin työpaikassa ollaan keskimäärin 8,3 vuotta. Haastatelluista kahdeksan prosenttia oli vaihtanut työpaikkaa kuluneen vuoden aikana, 32 prosenttia oli vaihtanut työpaikkaa edellisten viiden vuoden aikana ja 50 prosenttia edellisten kymmenen vuoden aikana.

4.1.6   Tulevaisuudennäkymien osalta kyseisestä tutkimuksesta käy ilmi, että 41 prosenttia vastaajista suunnitteli vaihtavansa työnantajaa seuraavien viiden vuoden aikana, kun taas 54 prosenttia vastaajista ei aikonut vaihtaa työpaikkaa. Loput viisi prosenttia olivat asiasta epävarmoja. On mahdollista määrittää kolme perussyytä, joiden takia ihmiset suunnittelevat työnantajan vaihtamista seuraavien viiden vuoden aikana: muutoksenhalu ja vapaaehtoinen ratkaisu, vastentahtoinen ratkaisu tai neutraali päätös olosuhteiden pakosta.

4.1.7   Tutkimuksesta käy ilmi, että kaikista viiden seuraavan vuoden aikana odotettavissa olevista työpaikan vaihdoksista 65 prosenttia tapahtui vapaaehtoisesti. Työpaikan vapaaehtoinen vaihtaminen edistää työntekijöiden pätevyyden kehittymistä ja vahvistaa heidän työllistettävyyttään samalla kun se parantaa heidän ura- ja palkkanäkymiään.

4.1.8   Ammatillista liikkuvuutta Euroopan unionissa ja sen taloudellisten ja sosiaalisten etujen optimointia koskevasta tutkimuksesta (16) saatiin mielenkiintoisia tuloksia. Tutkimus tarjoaa perustan jäsenvaltioiden väliselle keskustelulle siitä, miten ammatillista liikkuvuutta voidaan optimoida taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta. Tutkimuksessa analysoidaan EU:n 27 jäsenvaltion tilannetta ja eroja ja tutkitaan tuottavuuteen, palkkoihin, innovointiin ja työllisyyteen suoraan yhteydessä olevia taloudellisia seikkoja sekä työn laatua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia tekijöitä.

5.   Erityistä

5.1   Kaikki aloitteet ja toimet, joilla pyritään edistämään ja vahvistamaan ammatillista liikkuvuutta ja parantaman työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan välistä suhdetta, ovat tärkeitä kahdesta syystä. Näillä toimenpiteillä ei ainoastaan voida optimoida työmarkkinoiden toimintaa ja korjata työmarkkinoilla ilmeneviä puutteita, vaan niillä voidaan myös edistää merkittävästi kasvua ja työllisyyttä koskevan strategian tavoitteiden toteutumista.

5.2   Vaikka eurooppalaiset uskovat vapaaseen liikkuvuuteen ja enemmistö heistä tunnustaa, että enää ei ole realistista odottaa voivansa työskennellä samassa työpaikassa koko elämäänsä, tutkimuksen tulokset osoittavat, että edelleenkin on useita esteitä, jotka tekevät mahdottomaksi työntekijöiden vapaan liikkumisen valtiosta toiseen tai estävät heitä voittamasta uuden, paremman työpaikan etsimiseen liittyvät vaikeudet.

5.3   Lukuisista liikkuvuuden esteistä voidaan mainita seuraavat:

rajallinen kielitaito

vähäiset tai riittämättömät taidot ja tiedot

muissa jäsenvaltioissa hankitun koulutuksen ja ammattipätevyyden tunnustamisen puutteet

oikeudelliset ja hallinnolliset esteet

puolisoiden kohtaamat vaikeudet löytää pysyvää työpaikkaa

työtarjouksiin liittyvien tietojen hajanaisuus tai koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksia koskeva avoimuuden puute

huono liikenneinfrastruktuuri

tarjonnan puute ja hinnat asuntomarkkinoilla

viime aikoina ilmennyt luottamuksen heikkeneminen ja muukalaisviha.

5.4   Jotta liikkuvuutta voidaan edistää Euroopassa, on poistettava useita edelleen olemassa olevia esteitä. ETSK katsoo, että työntekijöiden liikkuvuutta vahvistaviin toimintalinjoihin tulisi sisältyä seuraavat keskeiset tekijät, jotta ne olisivat tehokkaita.

5.4.1

Ensinnäkin on varmistettava, että maantieteellisen ja ammatillisen liikkuvuuden esteet samoin kuin tukitoimet, joilla esteitä pyritään poistamaan, tiedostetaan entistä paremmin. Viime vuosina Euroopassa on kyllä toimittu työntekijöiden liikkuvuuden esteiden tunnistamiseksi ja niiden poistamiseksi. Olisi kuitenkin tärkeää, että sekä Euroopan että jäsenvaltioiden tasolla tehdyistä tutkimuksista saataisiin entistä enemmän tietoa taloudellisista syistä tapahtuvan liikkuvuuden tiellä olevien esteiden laajuudesta, ominaispiirteistä ja keskeisistä tekijöistä ja että voitaisiin arvioida niiden taloudellisia vaikutuksia.

5.4.2

Toiseksi on ehdottoman tärkeää, että Euroopan työmarkkinoilla sovelletaan joustoturvan ajatusta. Kokemus on osoittanut, että valtiot, joiden työmarkkinoilla sovelletaan joustoturvaa, pystyvät sopeutumaan paremmin maailmanlaajuisiin muutoksiin. Tässä yhteydessä liikkuvuus tulee nähdä yhtenä tekijänä, jonka avulla voidaan parantaa työllisyyttä, työntekijöiden sopeutumiskykyä ja yritysten kilpailukykyä globalisaation edetessä. Työn organisointi on sovitettava entistä paremmin yritysten ja työntekijöiden tarpeisiin, mikä voi myös edistää merkittävästi liikkuvuuden uusien muotojen syntymistä.

5.4.3

Kolmanneksi on ehdottoman tärkeää sopeuttaa koulutusjärjestelmät työmarkkinoiden tarpeisiin. Elinikäisen oppimisen tehokasta järjestelmää on vahvistettava. Nykyään työmarkkinoilla tapahtuu entistä enemmän nopeita muutoksia, ja niillä vaaditaan uutta osaamista. Yhä useampien ihmisten on sopeuduttava työnsä ja uransa kehitykseen erityisesti hankkimalla uutta ja monipuolista ammattitaitoa. Tästä seuraa, että yksilöiden on voitava kehittää ja parantaa taitojaan pysyäkseen työmarkkinakelpoisina ja sopeutuakseen työmarkkinoiden kehitykseen. Tässä yhteydessä olisi asetettava etusijalle tietyt aloitteet, joista voidaan mainita erityisesti seuraavat:

Varmistetaan, että yksilöillä on tarvittavat tiedot ja taidot jo ennen kuin he ovat päättäneet koulutuksensa.

Motivoidaan työntekijöitä ottamaan myös henkilökohtaisesti vastuuta taitojensa parantamisesta koko elämän ajan ja luodaan heille edellytykset tämän toteuttamiseksi.

Tehdään koulutuksesta houkuttelevampaa, joustavampaa ja paremmin työmarkkinoiden tarpeita vastaavaa.

Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota tiettyihin työntekijäryhmiin: nuoriin ja iäkkäisiin työntekijöihin.

Sovelletaan asianomaisten osapuolten, joita ovat valtio, työmarkkinaosapuolet, koulutuslaitokset ja yritykset, kesken kumppanuuden periaatetta.

5.4.4

Neljänneksi sosiaaliturvajärjestelmiä on kehitettävä edelleen, jotta työntekijöille olisi kiinnostavampaa ja helpompaa siirtyä erilaisesta työmarkkinajärjestelmästä toiseen EU:n alueella ja jotta ihmisten ei olisi hankalaa lähteä toisiin jäsenvaltioihin etsimään parempia työpaikkoja. Tässä yhteydessä ETSK viittaa joustoturvaperiaatteista antamaansa lausuntoon ja korostaa erityisesti ihmisten työllistettävyyden parantamista, jotta he voisivat sopeutua entistä paremmin työmarkkinoiden kehitykseen ja tarttua parempiin työtarjouksiin. Kaiken kaikkiaan tämä merkitsee sitä, että luodaan uusia työpaikkoja, tuetaan uraa vaihtavia työntekijöitä ja vahvistetaan heidän mahdollisuuksiaan menestyä työmarkkinoilla. Kokemus on osoittanut, että passiivisen avustusten lisäämisen sijasta tällä hetkellä tärkeimpänä tavoitteena on helpottaa ihmisten työllistymistä poistamalla hallinnollisia esteitä ja panostamalla sekä osaamiseen että aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan.

5.4.5

Viidenneksi on poistettava lainsäädännölliset, hallinnolliset ja verotukselliset esteet, jotka rajoittavat maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta:

Toteutetaan huolellisesti työntekijöiden vapaaseen liikkumiseen liittyviä toimia, jotta voidaan taata syrjimätön pääsy töihin.

Kannustetaan jäsenvaltioita panemaan nopeasti ja johdonmukaisesti täytäntöön ammattipätevyyden tunnustamista koskeva direktiivi 2005/36/EY (17) ja luomaan eurooppalainen tutkintokehys.

Toteutetaan toimia lisäeläkejärjestelmien kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi.

Ratkaistaan ongelmat, jotka liittyvät kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoon verotuksessa (ja sosiaalietuuksissa).

Liikkuvuuden esteitä poistettaessa kiinnitetään erityistä huomiota vammaisiin.

Otetaan huomioon niiden naisten erityistarpeet, joilla on lapsia tai muita henkilöitä huollettavinaan.

5.4.6

Kuudenneksi Euroopan kansalaisten olisi saatava helposti laadukasta tietoa työ- ja koulutusmahdollisuuksista. Vaikka elin- ja työoloja koskevia tietoja onkin saatavilla runsaasti, etusijalle ei ole kuitenkaan nostettu koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia koskevia tietoja, joita ei useinkaan ole edes olemassa tai joita on vaikea saada. Eurooppalainen tietojärjestelmä, jossa esitellään työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksia, on erittäin tärkeä, jotta kansalaiset ja yritykset voivat tehdä oikeita valintoja kehittäessään taitojaan ja tarttuessaan tilaisuuksiin. Näin voidaan myös vahvistaa ammatillista liikkuvuutta. EURESin internet-sivusto voi olla tässä merkittävä ja hyödyllinen. Sivuston nykyisenä ongelmana on kuitenkin se, että se ei ole kovin näkyvä eivätkä kansalaiset ja etenkään yritykset tunne sitä. Tässä yhteydessä olisikin asetettava etusijalle tiedotuksen parantaminen tietyillä aihealueilla, kuten sosiaalietuuksien muutokset tai mukauttamiset (sen mukaan ovatko ne säännönmukaisia tai täydentäviä) ammatillisen ja maantieteellisen liikkuvuuden tapauksessa. Esimerkiksi ammatillisten eläkejärjestelmien kohdalla olisi hyödyllistä saada tietoa saavutettujen oikeuksien tasosta, sovellettavasta verojärjestelmästä, siirtomenettelyistä sekä kuhunkin vaihtoehtoon liittyvistä kuluista jne. (18)

5.4.7

Lopuksi liikkuvuuden edistämiseksi on kehitettävä aloitteita, joilla voidaan parantaa asunnon saantia sekä liikenneinfrastruktuuria. On tärkeää, että ihmiset voivat löytää kohtuuhintaisia ja asianmukaisia asuntoja paikkakunnilta, joilla on työmahdollisuuksia. Samoin työntekijöiden liikkuvuuden lisäämiseksi on ehdottoman tärkeää toteuttaa toimia, joilla edistetään tehokasta ja joustavaa liikenneinfrastruktuuria. Jäsenvaltioiden olisi yhdessä yritysten kanssa kiinnitettävä huomiota maahanmuuttoon liittyviin kustannuksiin sekä luotava ja toteutettava järjestelmiä, joilla tuetaan liikkuvia työnhakijoita (mobile job seekers).

5.5   Vuosina 2004 ja 2007 EU laajeni, minkä ansiosta unioniin liittyi ensin kymmenen ja sitten kaksi uutta jäsenvaltioita, ja rajojen avautumista ja työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskeva keskustelu käynnistyi. Eurofoundin tekemien tutkimusten tulokset vahvistavat, että vaikka muuttoliike jatkuu edelleen Itä-Euroopasta Länsi-Eurooppaan, maantieteellinen liikkuvuus on kuitenkin vähäistä ja väliaikaista.

5.5.1   Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat edelleen siirtymäjärjestelyjä suhteissaan EU:hun vuonna 2004 liittyneisiin valtioihin, on ilmoitettava ennen 1. toukokuuta 2009, aikovat ne siirtyä kolmanteen vaiheeseen ja jatkaa näiden siirtymäjärjestelyjen soveltamista edelleen kahden vuoden ajan. Bulgarian ja Romanian osalta jäsenvaltioiden oli ilmoitettava aikomuksistaan 31. joulukuuta 2008 mennessä. (19) ETSK onkin ottanut kiinnostuneena vastaan Euroopan komission 18. marraskuuta 2008 antaman liittymissopimuksessa vahvistettuja siirtymäjärjestelyjä koskevaa kertomusta käsittelevän toisen tiedonannon (20), jossa pääosin vain vahvistettiin ensimmäisen, vuonna 2006 annetun arviointikertomuksen (21) päätelmät. Toisen tiedonannon päätelmistä käy selvästi ilmi, että työmarkkinoiden avautuminen uusista jäsenvaltioista lähtöisin oleville työntekijöille on vaikuttanut myönteisesti sekä vastaanottavien valtioiden talouteen että koko EU:hun.

5.5.2   Kaikki päätökset siirtymäjärjestelyjen soveltamisen muutoksista olisi tehtävä kansallisella tasolla, ja niiden olisi perustuttava tutkittuihin tosiasioihin. ETSK kuitenkin katsoo, että lopettamalla siirtymäjärjestelyjen soveltaminen vuonna 2009 edistetään joustavien ja osallistavien työmarkkinoiden luomista, pimeän työn vähentämistä ja köyhyyden torjumista Euroopassa.

5.5.3   Lisäksi siirtymäjärjestelyjen säilyttäminen voi rajoittaa sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 69 artiklan käytännön soveltamista (kyseisen artiklan mukaan työntekijä, joka lähtee muuhun jäsenvaltioon työnhakuun, säilyttää oikeutensa etuuksien myöntämisestä vastuussa olevan valtion maksamiin työttömyysetuuksiin).

5.6   Työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon ja palveluiden vapauttaminen Euroopassa. Sisämarkkinoiden toimivuuteen liittyvät edut ovat keskeisiä yrityksille, työntekijöille, kansalaisille ja koko taloudelle. Tämä edistää yritysten kasvua ja parantaa pääsyä markkinoille, joilla on tällä hetkellä noin viisisataa miljoonaa ihmistä ja kolmisenkymmentä valtiota (Euroopan talousalueen ansiosta). Eurooppalaiset yritykset ovat tilanteessa, jossa kilpailu kovenee, ja ne ovat vahvistaneet asemiaan maailmanmarkkinoilla. Sisämarkkinoilla tarjottavista palveluista annettu uusi direktiivi on tärkeä väline vapauttamisprosessin etenemisen kannalta.

5.6.1   Euroopan komissio onkin julkaissut kaksi tiedonantoa (22), joissa käsitellään palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvaa työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon. Tarkoituksena oli analysoida tilannetta ja antaa jäsenvaltioille suuntaviivoja, jotta ne voisivat soveltaa ja tulkita oikein Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita. Lisäksi tutkittiin sitä, miten nämä kaksi välinettä täydentävät toisiaan, sekä niiden etujen optimointia, joita lähetetyille työntekijöille tällä hetkellä tarjottu suoja antaa.

5.6.2   Aiemmin, 29. toukokuuta 2008 antamansa lausunnon (23) mukaisesti komitea on tyytyväinen Euroopan komission päätökseen 2009/17/EY (24) työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon käsittelevän asiantuntijakomitean perustamisesta. Asiantuntijakomitean tarkoituksena on helpottaa hyväksi havaittujen menettelyjen yksilöintiä ja vaihtoa sekä tarkkojen tutkimusten toteuttamista ja direktiivin soveltamiseen liittyvien ongelmien ratkaisemista. Prosessissa ovat mukana myös työmarkkinaosapuolien edustajat.

5.6.3   Tietyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaiset päätökset (asioissa Laval (25), Viking (26), Rüffert (27), jotka koskevat työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettua direktiiviä 96/71/EY, ovat herättäneet erimielisyyttä direktiivistä. Komitea kannattaakin Euroopan komission ja puheenjohtajavaltio Ranskan lokakuussa 2008 tekemää ehdotusta, että eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet laatisivat yhdessä analyysin, jonka pohjalta voitaisiin tehdä kattava arvio kyseisten päätösten oikeudellisista, taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista.

5.7   Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen ja nykyaikaistaminen. Lainsäädännölliset puitteet, jotka takaavat sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen, ovat tärkeä väline liikkuvuuden edistämisessä EU:ssa. Nykyinen asetus (ETY) N:o 1408/71 (28) korvataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004, joka annettiin huhtikuussa 2004. Sen 89 artiklan mukaisesti asetuksen täytäntöönpanomenettelyä koskevat säännökset annetaan toisessa asetuksessa. Kyseinen asiakirja (KOM(2006) 16) (29) esitettiin vasta tammikuussa 2006. Uudella täytäntöönpanoasetuksella pyritään ensisijaisesti yksinkertaistamaan ja järkiperäistämään oikeudellisia ja hallinnollisia säännöksiä, selventämään kaikkien niiden oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka osallistuvat sosiaaliturvan koordinointijärjestelmiin, ottamaan käyttöön tehokkaampia ja nopeampia menettelyjä tietojen vaihdossa ja pienentämään kustannuksia.

5.7.1   Vuonna 2006 antamassaan lausunnossa (30) ETSK arvioi, että uusi ehdotus merkitsee edistystä kohti vapaan liikkuvuuden parantumista EU:ssa. Ehdotetussa asetuksessa esitetään useita yksinkertaistuksia, selvennyksiä ja parannuksia. ETSK kannatta erityisesti asetuksen henkilökohtaisen ja aineellisen soveltamisalan laajentamista ja kaikkia säännöksiä, joilla pyritään vahvistamaan sosiaaliturvasta vastaavien elinten yhteistyötä.

5.7.2   ETSK korostaa lausunnossaan lisäksi asetuksen (EY) N:o 883/2004 liitettä IX koskeneiden neuvottelujen arkaluonteisuutta. Liitteessä määritellään menettelyt, joiden mukaan tietyt säännökset on pantava täytäntöön. Sosiaaliturvajärjestelmien kitkattoman koordinoinnin mahdollistamiseksi jäsenvaltioita pyydetään mainitsemaan ne kansalliset järjestelmänsä, jotka ne haluavat jättää asetuksen ulkopuolelle. Jäsenvaltiot ovat jo neuvotelleet asiasta pitkään tiiviisti. ETSK on kehottanut saattamaan neuvottelut pikaisesti päätökseen ja huomauttanut, ettei lisäkysymysten seurannan kuitenkaan pitäisi viivyttää uuden asetuksen voimaantuloa, varsinkaan siksi, että kyseessä ovat Euroopan komission aloitteet, joilla pyritään parantamaan liikkuvuutta Euroopassa.

5.7.3   Yleisesti ottaen sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen takaavalla lainsäädäntökehyksellä pitäisi voida tulevaisuudessa vastata joustavasti työelämän vaihtelevaan todellisuuteen, työn uudenlaisiin muotoihin, monenlaisiin työjärjestelyihin ja aivan erityisesti uusiin liikkuvuuden muotoihin. Jäsenvaltioiden välisen, sähköisiin järjestelmiin perustuvan hallinnollisen yhteistyön muotoja olisi vahvistettava.

5.8   Maahanmuuttajat saavat yleisesti sosiaalietuuksia sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan asetuksen, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 sekä direktiivissä 2003/38/EY (31) esitetyn tasavertaisuusperiaatteen nojalla. Periaatteena on siis, että kaikilla henkilöillä, jotka oleskelevat laillisesti vastaanottavassa valtiossa, olisi oltava sama oikeus kaikkiin etuuksiin. Ketään ei saisi jättää järjestelmän ulkopuolelle.

5.9   Ongelmana on, että yleinen oikeudellinen kehys koostuu säännöistä, joiden sitovuus vaihtelee (asetukset, direktiivit, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot). Asetuksia sovelletaan suoraan ja yhdenmukaisesti. Direktiivejä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa eri tavoin. Tulevaisuudessa onkin huolehdittava näiden sääntöjen avoimuudesta ja erityisesti niiden johdonmukaisuudesta. Yhdenvertaisuuden periaatteesta olisi pidettävä kiinni (esimerkiksi yhdenvertaisuus veroetuuksien saamisessa) ja oikeusvarmuus olisi säilytettävä. Oikeudellista kehystä ei todennäköisesti yksinkertaisteta, mutta useita puutteita on mahdollista korjata jäsenvaltioiden yhteistyöllä. Tässä asiassa hyödynnettäviä mahdollisuuksia on edelleen.

5.10   Liikkuvuus yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla on erottamaton osa henkilöiden vapaata liikkuvuutta, ja se on keskeinen väline eurooppalaisen koulutusalueen luomisessa.

5.10.1   ETSK suhtautuu myönteisesti liikkuvuutta koskevaan eurooppalaiseen laatuperuskirjaan (32), joka perustuu siihen, että liikkuvuus yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla on kiinteä osa henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja että tämän alan eurooppalaisen liikkuvuuden vahvistaminen johtaa Lissabonin strategian tavoitteiden toteutumiseen. Peruskirjassa esitetään joukko periaatteita ja toimenpiteitä, joilla edistetään nuorten ja aikuisten liikkuvuutta virallisessa ja epävirallisessa koulutuksessa sekä henkilökohtaisen ja ammatillisen kehityksen kannalta.

5.10.2   Euroopan komissio on luonut useita tehokkaita välineitä, joilla edistetään liikkuvuutta Euroopassa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä elinikäisen oppimisen aloilla. Europass (33) on koordinoitu asiakirjakokonaisuus, jonka avulla Euroopan kansalaiset voivat osoittaa entistä hallitummin tutkintonsa ja pätevyytensä. Viimeisimmässä arviointikertomuksessa vuodelta 2008 vahvistettiin kansallisten keskusten ja internet-portaalin tehokkuus sekä yleisesti Europassin tuoma lisäarvo. Lisäksi siinä tuotiin esille joitakin puutteita, varsinkin niissä Europassin välineissä, joita ei voida perustella koulutustuloksin.

5.10.3   Tätä ulottuvuutta olisi vahvistettava panemalla täytäntöön koulutuksen ja elinikäisen oppimisen eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) (34), joka olisi liitettävä opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalaiseen siirtojärjestelmään (35).

5.11   Lisäksi on tarpeen pohtia eurooppalaisiin koulutusjärjestelmiin kohdistuvia uusia haasteita, sillä Euroopan komission hyväksymien laillista maahanmuuttoa edistävien säännösten takia kolmansista maista tulee erittäin paljon työntekijöitä.

5.11.1   Komitea odottaa myös kiinnostuneena tuloksia heinäkuussa 2008 alkaneesta, Euroopan komission vihreän kirjan ”Maahanmuutto ja liikkuvuus – EU:n koulutusjärjestelmien haasteet ja mahdollisuudet” (36) julkaisemista seuranneesta keskustelusta. Vihreässä kirjassa kehotetaan analysoimaan direktiivin 77/486/ETY tulevaisuutta ja asemaa. Tällä hetkellä direktiivissä käsitellään pelkästään Euroopan unionista lähtöisin olevien siirtotyöläisten lasten koulutusta.

5.12   Kolmansista maista peräisin olevien henkilöiden laillisen maahanmuuton edistäminen ja laittoman maahanmuuton torjuminen on siirtolaisuutta koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta annetun, marraskuussa 2006 julkaistun Euroopan komission tiedonannon (37) mukaisesti lisätoimi, jolla komissio auttaa vahvistamaan liikkuvuutta ja laillista maahanmuuttoa Euroopassa väestönkehityksen haasteisiin vastaamiseksi. Vuoden 2007 lainsäädäntöohjelmansa mukaisesti Euroopan komissio julkaisi kaksi lainsäädäntöehdotusta (38), joilla pyritään helpottamaan kolmansista maista lähtöisin olevien taloudellisesta syystä maahan muuttavien pääsyä EU:hun ja oleskelua EU:ssa. Komissio esitti ehdotuksensa ”sinisestä kortista”, jonka tarkoituksena olisi houkutella Eurooppaan korkeasti koulutettuja työntekijöitä kolmansista maista. Ehdotettuun direktiiviin sisältyvien kolmansien maiden kansalaisille annettavien oikeuksien ja heille säädettävien velvollisuuksien lähtökohtana on yhdenvertainen kohtelu palkkauksessa, työehdoissa, yhdistymisvapaudessa sekä perus- ja ammattikoulutuksessa. Se on hyvä lähtökohta maahanmuuttolainsäädännölle, ja se on ulotettava kaikkiin siirtotyöläisryhmiin. ETSK:n mielestä siirtymäajan toimenpiteet, joilla rajoitetaan tilapäisesti uusista jäsenvaltioista peräisin olevien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, ovat poikkeus, josta olisi etenkin erittäin pätevien työntekijöiden työllistämiseksi luovuttava mahdollisimman nopeasti. (39)

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat (2008–2010), KOM(2007) 803 lopullinen, V osa, 2007/0300 CNS.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti), EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1–123, http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2004:166:0001:0123:FI:PDF.

(3)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 1612/68, annettu 15 päivänä lokakuuta 1968, työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella, EYVL L 257, 19.10.1968, s. 2–12 .

(4)  Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi lisäeläkeoikeuksien siirrettävyyden parantamisesta, KOM(2005) 507 lopullinen – 2005/0214 COD.

(5)  ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 27, 3.2.3009).

(6)  Kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat (2005–2008), KOM(2005) 141 lopullinen – 141/0300 CNS, suuntaviiva 20.

(7)  Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Loppuraportti ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevan komission toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta KOM(2002) 72 lopullinen, KOM(2007) 24 lopullinen.

(8)  Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Liikkuvuuden avulla uusia ja parempia työpaikkoja: eurooppalainen ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelma (2007–2010), KOM(2007) 773 lopullinen.

(9)  Euroopan talouden elvytyssuunnitelma, KOM(2008) 800 lopullinen, 26. marraskuuta 2008.

(10)  Neuvoston direktiivi 2000/78/EY, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista, EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16–22.

(11)  TRESS – Training and Reporting in European Social Security.

(12)  EURES – Euroopan työnvälitysverkosto.

(13)  Ks. esim. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja oleskelu”, esittelijä Gianni Vinay, EYVL C 169, 16.6.1999; ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta”, esittelijä José Isaías Rodríguez García-Caro, EYVL C 75, 15.3.2000; ETSK antama lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella”, esittelijä José Isaías Rodríguez García-Caro, EYVL C 149, 21.6.2002; ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä”, esittelijä Wolfgang Greif, EUVL C 324, 30.12.2006.

(14)  Mobility in Europe – Analysis of the 2005 Eurobarometer survey on geographical and labour market mobility, Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2006.

(15)  La mobilité géographique au sein de l'Union européenne: Optimiser ses avantages économiques et sociaux, huhtikuu 2008, Euroopan komissio, työllisyyden pääosasto, sopimus VT/2006/042.

(16)  Job Mobility in the European Union: Optimising its Social and Economic Benefits, huhtikuu 2008, Tanskan tekninen tutkimuslaitos, sopimus VT/2006/043.

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta.

(18)  Euroopan komissio on jo toteuttanut konkreettisia toimenpiteitä Euroopan kansalaisten valistamiseksi ja ymmärrettävän tiedon tarjoamiseksi kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista sosiaalisen suojelun alalla EU:n jäsenvaltioissa (esitteitä, käsikirjoja, videoita).

(19)  Kreikka, Espanja, Unkari ja Portugali ovat jo vähentäneet vapaan liikkumisen rajoituksia kyseisistä maista.

(20)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden vaikutukset ja EU:n laajentuminen – Kertomus vuoden 2005 liittymissopimuksessa vahvistettujen siirtymäjärjestelyjen ensimmäisestä vaiheesta (1.1.2007–31.12.2008) – kertomusta pyydetty myös vuoden 2003 liittymissopimuksessa vahvistettujen siirtymäjärjestelyjen mukaisesti, KOM(2008) 765 lopullinen.

(21)  Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kertomus vuoden 2003 liittymissopimuksessa vahvistettujen siirtymäjärjestelyjen toimivuudesta (1. toukokuuta 2004 – 30. huhtikuuta 2006 välinen aika), KOM(2006) 48 lopullinen.

(22)  Komission tiedonanto suuntaviivoista, jotka koskevat palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvaa työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon, KOM(2006) 159 lopullinen ja Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuva työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon: mahdollisuuksista täysi hyöty ja työntekijöille taattu suoja, KOM(2007) 304 lopullinen.

(23)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuva työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon: mahdollisuuksista täysi hyöty ja työntekijöille taattu suoja”, KOM(2007) 304 lopullinen, esittelijä An Le Nouail Marlière, EUVL C 224, 30.8.2008, s. 95–99.

(24)  EUVL L 8, 13.1.2009, s. 26–28.

(25)  Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, asia C-341/05, Laval un Partneri Ltd vastaan Svenska Byggnadsarbetareförbundet (Ruotsin rakennustyöntekijöiden liitto).

(26)  Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, asia C-438/05, International Transport Workers' Federation ja Suomen Merimies-Unioni vastaan Viking Line ABP ja OÜ Viking Line Eesti.

(27)  Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, asia C-346/06, Dirk Rüffert, Objekt und Bauregie GmbH & Co. KG:n selvitysmiehenä, vastaan Land Niedersachsen.

(28)  EYVL L 149, 5.7.1971.

(29)  Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä, KOM(2006) 16 lopullinen – 2006/0006 COD.

(30)  ETSK:n 26. lokakuuta 2006 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä”, esittelijä Wolfgang Greif, EUVL C 324, 30.12.2006.

(31)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti).

(32)  Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja, EUVL L 394, 30.12.2006, http://europa.eu/scadplus/leg/en/cha/c11085.htm.

(33)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 2241/2004/EY, tehty 15 päivänä joulukuuta 2004, yhteisön yhteisistä puitteista tutkintojen ja pätevyyksien selkeyttämiseksi (Europass).

(34)  Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi, EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1–7.

(35)  Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalaisen siirtojärjestelmän (ECVET) perustamisesta, KOM(2008) 180.

(36)  Vihreä kirja ”Maahanmuutto ja liikkuvuus – EU:n koulutusjärjestelmien haasteet ja mahdollisuudet”, KOM(2008) 423 lopullinen.

(37)  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan ensimmäinen soveltamisvuosi: tavoitteena kattava eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka, KOM(2006) 735 lopullinen.

(38)  Neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten (ehdotus EU:n sinisestä kortista), KOM(2007) 637 lopullinen sekä Ehdotus: neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista, KOM(2007) 638 lopullinen.

(39)  Ks. alaviite 5.


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/24


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ikääntyvien työntekijöiden tilanne teollisuuden muutoksissa – Yritysten ja sektorien ikärakenteen tukipalvelut ja sen monipuolistaminen (oma-aloitteinen lausunto)

2009/C 228/04

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 15. tammikuuta 2008 työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta:

”Ikääntyvien työntekijöiden tilanne teollisuuden muutoksissa – Yritysten ja sektorien ikärakenteen tukipalvelut ja sen monipuolistaminen” (oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto (työmarkkinoiden seurantakeskus) antoi lausuntonsa 10. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli MarianKRZAKLEWSKI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 159 ääntä puolesta ja 8 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että työllisyyskysymyksiä tulee tarkastella Euroopan unionissa kokonaisvaltaisesti, sillä ne vaikuttavat kaikkiin ikäryhmiin erityisesti nykyisen kriisin aikana.

1.2   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa Euroopan komissiota huolehtimaan erityisesti ikäihmisten tilanteesta työmarkkinoilla ja muistuttaa, että on syytä parantaa ja vahvistaa yhdenvertaisesta kohtelusta työssä ja ammatissa annetun direktiivin 2000/78/EY ikää koskevien säännösten täytäntöönpanoa laatimalla eurooppalainen ohjelma ja puitteet ikäihmisten työllisyyspolitiikan edistämiseksi.

1.2.1   Asiakirjan on sisällettävä valikoima hyviksi havaittuja menettelyjä, joita käyttämällä edistetään ja 50 vuotta täyttäneiden ja erityisesti lakisääteistä eläkeikää lähestyvien henkilöiden pitämistä työmarkkinoilla ja työllistämistä. Työuran puolivälistä alkaen tämän ikäryhmän ja yrittäjien ja käytännössä koko yhteiskunnan tietoisuutta tulisi lisätä siitä, mitä mahdollisuuksia ja etuja ikäihmisten työelämään osallistuminen voi tarjota.

1.2.1.1   Ikäihmisiä koskevia toimia toteutettaessa tulee käyttää kaikkia keinoja, joilla edistetään työllisyyttä ja erityisesti työmarkkinoille tulevien nuorten sukupolvien työllistymistä.

1.2.2   ETSK katsoo, että pitää käyttää avoimen koordinaation menetelmää ikäihmisten työmarkkinatilannetta koskevien yhteisten periaatteiden ja kehysten luomiseksi EU-tasolla. Tämä on erityisen tärkeää nykyisessä taloustilanteessa, jossa työpaikan menettäminen on yhä yleisempää, sillä ikäihmisiä saatetaan syrjiä iän perusteella pikemminkin kuin työkyvyn perusteella.

1.3   Mallit ja lähestymistavat, joita ETSK käsillä olevassa lausunnossa ehdottaa, on esitetty paitsi niitä ikääntyneitä työntekijöitä ajatellen, joita uhkaa työmarkkinoilta syrjäytyminen, myös niitä työntekijöitä silmällä pitäen, jotka ikänsä perusteella ovat jo (tai pian) oikeutetut normaaliin tai varhaiseläkkeeseen mutta jotka kuitenkin haluavat jatkaa työelämässä.

1.4   Koska ikäihmisten työllisyysasteessa on suuria eroja EU:ssa, EU:n jäsenvaltioiden on työstettävä ja muokattava kansalliset puitteet ikäihmisten työllistämisen edistämiseksi. Puitteissa on yhdistettävä toisiinsa seuraavassa luetellut iäkkäitä työntekijöitä koskevan toiminnan lähtökohdat; valtioissa, joissa tällaiset puitteet ovat jo olemassa, niitä on tarkistettava ja parannettava säännöllisesti seuraavin keinoin:

aktiivisen ikääntymisen tukeminen

sekä iäkkäille työntekijöille että heitä työllistäville yrityksille tarkoitettujen kannustimien sisällyttäminen jäsenvaltioiden politiikkaan, jotta ikäihmiset pysyisivät työmarkkinoilla

parempien elin- ja työolojen luominen (erityisesti ruumiillisen työn osalta)

institutionaalisten työmarkkinamekanismien uudelleenjärjestäminen, millä parannetaan työmarkkinoiden kykyä mukautua iäkkäiden työntekijöiden työllistämiseen.

1.5   ETSK toteaa huolestuneena, että vaikka ikäihmisten työllisyysaste nousee vähitellen lähes kaikissa EU-maissa, vain harvat yritykset pitävät kysymystä iäkkäistä työntekijöistä tärkeänä yrityspolitiikassaan. Näin ollen on mahdollisimman nopeasti löydettävä vastaus kysymykseen, miksi yritykset eivät pyri soveltamaan hyviksi havaittuja menettelyjä ikäihmisten työllistämiseksi, kun kuitenkin kaikista tutkimuksista käy ilmi, että viranomaiset edistävät tuloksekkaasti tällaista menettelyä monissa jäsenvaltioissa.

1.5.1   Iäkkäiden työntekijöiden työllistämisessä on olennaista luoda sellaiset edellytykset, joiden vallitessa työsuhteen jatkaminen on kannattavaa sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaista lähestymistapaa noudatettaessa laskelman perustana olisi pidettävä seuraavia tekijöitä:

jäsenvaltioiden vero- ja eläkejärjestelmät

työntekijöille ja työnantajille olennaiset vaatimukset ikäihmisten työllistämisessä

elinikäisen oppimisen järjestelmät (ammatillinen koulutus mukaan luettuna) yli 50-vuotiaille ja jopa yli 45-vuotiaille työntekijöille.

1.5.2   ETSK:n mielestä päätökseen iäkkäiden työntekijöiden työllistämisestä vaikuttaa työnantajien näkökulmasta ratkaisevasti se, miten ne voisivat hyödyntää iäkkäiden kokemusta ja osaamista.

1.6   Komitea kehottaa yhteisön toimielimiä, EU:n jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia mainostamaan yrityksille ja työntekijöille ajatusta henkilöstön monipuolisesta ikäjakaumasta tehokkaana tuottavuustekijänä ja sopivana reaktiona eurooppalaisten työmarkkinoiden vaikeuksiin.

1.7   Komitea tähdentää, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on omaksuttava aktiivinen asenne ikäkysymysten hallintaan.

1.7.1   ETSK katsoo, että ikäkysymysten hallintaa koskevaa opetusta tulee antaa johtohenkilöstön koulutuksen yhteydessä mutta myös omana johtamiskoulutuksen ainekokonaisuutenaan, ja tällöin on syytä käsitellä ja punnita seuraavanlaatuisia seikkoja:

ikääntyvien työntekijöiden motivaation ja luovuuden ylläpitäminen

työskentelytahdin mukauttaminen työuupumustilanteiden välttämiseksi vuosien mittaan

ammatillisten suhteiden rakentaminen eri-ikäisten ryhmiin kuuluvien työntekijöiden välille.

1.7.2   ETSK korostaa, että elinikäisellä oppimisella ja toiminnalla yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla on keskeinen merkitys ikäihmisten työllisyysasteen nostamisessa, sillä ne nostavat kiistämättä ikääntyneiden työntekijöiden koulutustasoa.

1.8   Viitaten suuriin eroihin 55–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyydessä ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden ja komission on ryhdyttävä toimenpiteisiin ensinnäkin tämänhetkisen iäkkäämpien naisten työllisyyttä koskevan politiikan täydentämiseksi uusilla elementeillä ja toiseksi uusien tähän asti soveltamattomien mallien kokeilemiseksi.

1.8.1   Yli 50-vuotiaiden naisten työllisyysasteen kohottaminen saattaa olla avaintekijöitä Lissabonin strategiassa määritettyjen työllisyystavoitteiden saavuttamisen kannalta.

1.8.2   Komitea kehottaa komissiota tutkimaan yhdessä Euroopan unionin virastojen kanssa, johtuuko yli 50-vuotiaiden naisten vaatimaton työllisyysaste työmarkkinoilla harjoitettavista syrjivistä käytänteistä.

1.9   Komitea huomauttaa, että yksi iäkkäiden työntekijöiden työllisyysasteen kohottamisen suurimmista esteistä on digitaalinen syrjäytyminen. Tämän ilmiön torjumiseksi tehokkaasti on yli 50-vuotiaiden elinikäinen oppiminen ja vastaavat valmennustoimenpiteet kohdistettava mahdollisimman selkeästi tieto- ja viestintäteknologian käyttämiseen. Jotta ikäihmisten arkuus käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa vähenee, on mielekästä järjestää ensikosketus asiaan iältään ja perustiedoiltaan samanlaisista osanottajista koostuvissa ryhmissä.

1.9.1   ETSK katsoo lisäksi, että jäsenvaltioiden on hallintonsa ja paikallishallinnon, työmarkkinaosapuolten ja oppilaitosten aktiivisella osallistumisella luotava edellytykset siihen, että yli 50-vuotiaat kykenevät täydentämään perustietonsa ja -taitonsa uusien tekniikoiden ja teknologioiden hallinnassa.

1.9.2   Tästä seuraa, että on välttämätöntä analysoida tilanne perusteellisesti tietoyhteiskunnassa toimimiseen nykyisin tarvittavien perusvalmiuksien tarpeen kannalta, jotta voidaan tarvittaessa kehittää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa täydentäviä tapoja ja keinoja parantaa tilannetta.

1.10   Komitea kiinnittää erityishuomiota siihen, että tavoite mahdollistaa ikäihmisille onnistunut integroituminen työmarkkinoille edellyttää järjestelmällisiä ja monipuolisia toimenpiteitä ja lisäksi yksilöllistä lähestymistapaa yksittäisissä tapauksissa tai yksittäisten henkilöiden kohdalla.

1.10.1   Tällaista lähestymistapaa noudatettaessa tarvitaan välineitä, joiden avulla voidaan ennakoivasti mukautua teollisuuden ja teknologian muutoksiin sekä niistä seuraaviin täydennyskoulutustarpeisiin sekä yhteiskunnan muutoksiin. Tässä yhteydessä on työmarkkinoiden, ammattipätevyyden ja yhteiskunnallisten muutosten seurantakeskuksilla sekä EU:n jäsenvaltioiden tilastojärjestelmillä (sekä tietojärjestelmillä) oltava erityinen rooli.

1.10.2   Komitea kehottaa komissiota toteuttamaan entistä useammin tilastollisia tutkimuksia yli 50-vuotiaiden henkilöiden työllistymisestä, koska kyseessä on erityisen merkittävä ja herkkä aihe. Tämä on erityisen tärkeää nykyisessä kriisitilanteessa. Vaarana on, että muun muassa ikääntyvät työntekijät otetaan työvoiman joustovaraksi käynnissä olevissa tai tulevissa rakenneuudistussuunnitelmissa.

2.   Johdanto

2.1   Selviytyäkseen työvoimapulasta, jonka väestörakenteen muutos tulevaisuudessa aiheuttaa, EU asetti maaliskuussa 2001 tavoitteekseen 55–64-vuotiaiden työllisyysasteen nostamisen 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Alustavien arvioiden mukaan tavoitteen saavuttamisesta tulee hyvin vaikeaa.

2.2   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on komission ja neuvoston asiakirjoja koskevissa lausunnoissaan (1) sekä valmistelevissa lausunnoissaan (2) käsitellyt perusteellisesti seuraavia seikkoja:

päätelmät, jotka EU voi tehdä iäkkäitä työntekijöitä koskevista tilastotiedoista

iäkkäitä työntekijöitä koskevan myönteisen asenteen välttämättömyys ja perustelut

varhaiseläkejärjestelmien vaikutus iäkkään työvoiman työllisyysasteeseen

syyt iäkkään työvoiman työllisyysasteen alenemiseen ennen vuotta 2000

toimenpiteet, joita on suunniteltu tai toteutettu iäkkäiden työntekijöiden työllisyysasteen nostamiseksi ja heidän pitämisekseen pidempään työmarkkinoilla, mukaan luettuna joustoturvajärjestelmän soveltaminen heidän tapauksessaan

iäkkäiden työntekijöiden osallistuminen koulutukseen ja jatkokoulutukseen

iäkkäiden työntekijöiden mahdollisuus yhdistää työ-, perhe- ja yksityiselämä sekä sukupolvien välisen solidaarisuuden vahvistaminen

iäkkäiden työntekijöiden työelämän laatu, työn tuottavuuden taso ja työllistymisen edellytykset globalisaation ja väestömuutoksen taustaa vasten tarkasteltuina.

2.3   Iäkkään työvoiman työllisyysasteen nostamiseksi tehokkaasti on laadittava, tehtävä tunnetuksi ja toteutettava politiikkoja ja menettelytapoja, joilla pyritään ratkaisemaan työntekijöille ikääntymisestä sekä teollisuuden rakennemuutoksesta aiheutuvat ongelmat. Yksi tässä lausunnossa tarkemmin käsitellyistä lähestymistavoista on muutosten hallinta monipuolistamalla ikärakennetta, koulutusta ja ammatillisia valmiuksia kaikkiin ikäryhmiin kuuluvien työntekijöiden tukemiseksi.

2.4   Asiakirjan aiheen mukaisesti tässä oma-aloitteisessa lausunnossa ehdottavissa malleissa ja tarkastelutavoissa keskitytään siihen iäkkäiden työntekijöiden ryhmään, johon kuuluvat ovat vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta ikänsä, rakenneuudistusprosessien ja erilaisten sosioekonomisten muutosten vuoksi, sekä niihin työntekijöihin, jotka ikänsä perusteella ovat oikeutetut normaaliin eläkkeellesiirtymiseen tai varhaiseläkkeeseen mutta jotka kuitenkin haluavat jatkaa työelämässä. Erityishuomiota tulee nykytilanteessa kiinnittää työvoiman ikärakenteen monipuolisuuteen, jotta voidaan estää ikäihmisten syrjiminen talouden taantuessa ja työpaikkojen vähentyessä.

2.4.1   Lausunnossa käsiteltävät lähestymistavat koskevat olennaiselta osin myös ikääntyneitä työttömiä, jotka haluavat palata työmarkkinoille, sekä eläkeläisiä, jotka syystä tai toisesta tahtovat tarttua uudelleen työhön.

3.   Tuoreita tilastotietoja iäkkäistä työntekijöistä EU:ssa – Päätelmiä

3.1   Vuoden 2005 lopulla EU:ssa kävi 22,2 miljoonaa 55–64-vuotiasta henkilöä ansiotyössä. 1,6 miljoonaa tästä ikäryhmästä oli työttömänä, ja 28,5 miljoonaa ei ollut mukana työelämässä. Ikäihmisten osuuden kasvaminen työssäkäyvästä väestöstä kuuluu Lissabonin strategian tavoitteisiin.

3.2   Ikäihmisten työllisyysaste nousi 25 jäsenvaltion EU:ssa vuoden 200036,6 prosentista 42,5 prosenttiin vuonna 2005 (katso kaavio liitteessä 1). Puolaa ja Portugalia lukuun ottamatta osuus kasvoi kaikissa kyseisissä EU-maissa. Ruotsissa, Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Virossa, Suomessa ja Irlannissa saavutettiin tai ylitettiin jo vuonna 2005 vuoteen 2010 asetettu 55–64-vuotiaiden työllisyysastetta koskeva tavoite.

3.3   Vuonna 2005 iäkkäiden miesten työllisyysaste 25 jäsenvaltion EU:ssa oli 51,8 prosenttia mutta naisten vastaava osuus vain 33,7 prosenttia; iäkkäiden naisten työllisyystaso on kuitenkin noussut vuosina 2000–2005 nopeammin kuin miesten (6,8 prosenttia verrattuna miesten 4,9 prosenttiin).

3.4   Työmarkkinatilanne ei ole 55–64-vuotiaiden ryhmässä yhtenäinen. 55–59-vuotiaiden ja 60–64-vuotiaiden työllisyysasteen välillä on nähtävissä selviä eroja. Ensin mainitun ryhmän työllisyysaste oli vuonna 200555,3 prosenttia ja jälkimmäisen puolestaan 26,7 prosenttia. Sekä miesten että naisten kohdalla työllisyysasteen ”kuilu” oli 55–59-vuotiaiden ja 60–64-vuotiaiden välillä huomattavasti suurempi (28,6 prosenttia) kuin 17 prosentin ”kuilu” 50–54-vuotiaiden ja 55–59-vuotiaiden välillä.

3.5   Ikäihmisten työllistämisessä parhaisiin tuloksiin on päässyt Ruotsi. Siellä ryhmien 55–59-vuotiaiden ja 60–64-vuotiaiden ryhmien työllisyysaste on 79,4 prosenttia ja 56,9 prosenttia. Asteikon alapäähän sijoittuvat Puola 32,1 prosentilla 55–59-vuotiaiden ryhmässä ja Luxemburg 12,6 prosentilla 60–64-vuotiaiden osalta.

3.6   Tutkittaessa liitteessä II olevia tietoja iäkkäiden ihmisten työllisyysasteesta verrattuna heidän koulutustasoonsa on syytä korostaa, että iäkkäät ihmiset, joilla on korkea koulutustaso, ovat sukupuolesta riippumatta useammin työsuhteessa kuin ihmiset, joilla on matalampi koulutustaso. 25 valtion EU:ssa on ansiotyössä vain 30,8 prosenttia iäkkäistä ihmisistä, joilla on matalin koulutustaso (kolmitasoisessa asteikossa). Iäkkäistä työntekijöistä, joilla on korkein koulutustaso, ansiotyössä käy sen sijaan 61,8 prosenttia.

3.7   Cedefopin toteuttaman uusimman eurooppalaisen ammatillista jatkokoulutusta (engl. continuing vocational training, CVT) yrityksissä koskevan kyselyn (3) analyysista käy ilmi, että käytännössä kaikissa jäsenvaltioissa ammatillisiin jatkokoulutustoimiin osallistuu selvästi vähemmän iäkkäitä kuin nuorempia työntekijöitä. Vuonna 200527 valtion EU:ssa 24 prosenttia yli 55-vuotiaista työntekijöistä osallistui ammatillisiin jatkokoulutustoimiin, kun taas vastaava luku 25–54-vuotiaiden ikäryhmässä on 33 prosenttia. Vähäisintä iäkkäimpien työntekijöiden osallistuminen ammatilliseen jatkokoulutukseen on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Pienissä yrityksissä luku on yli 55-vuotiaiden ikäryhmässä vain 13 prosenttia. Lisätietoja on liitteen III taulukossa.

3.8   Osa-aikatyö valitaan useammin 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä (22 prosenttia) kuin 30–49-vuotiaiden ikäryhmässä (16,8 prosenttia). Tämä työmuoto on yleisempi 55–64-vuotiaiden naisten keskuudessa (39,5 prosenttia) kuin miesten keskuudessa (10,3 prosenttia).

3.8.1   Myös itsenäinen ammatinharjoittaminen on yleisempää 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä (23 prosenttia) kuin 30–49-vuotiaiden ikäryhmässä (15,4 prosenttia). Toisin kuin osa-aikatyön kohdalla, selvästi useampi mies kuin nainen on valinnut tämän ansiotyön muodon.

3.8.2   Kuuden tyypillisen EU-maiden ryhmän osalta tehtiin klusterianalyysi (4) ottaen huomioon keskeiset tekijät, jotka vaikuttavat iäkkäiden työntekijöiden työllistymiseen. Siinä analysoitiin kolmen sellaisen lähestymistavan vaikutuksia, joita jäsenvaltioissa sovelletaan iäkkäisiin työntekijöihin. Jokaiseen kolmeen lähestymistapaan yhdistettiin joukko tekijöitä, joilla on ratkaiseva vaikutus ikäihmisten osallistumiseen työmarkkinoille:

Lähestymistapa I: aktiivisen ikääntymisen tukeminen

Lähestymistapa II: työmarkkinoilta poistumassa oleville ikääntyville työntekijöille tarkoitetut taloudelliset kannustimet

Lähestymistapa III: yleiset työmarkkinavälineet, jotka vaikuttavat työmarkkinoiden kykyyn mukautua iäkkäiden työntekijöiden työllistämiseen

3.8.3   Klusterianalyysi osoitti, että lähestymistapa I on yleinen EU:n pohjoisissa jäsenvaltioissa, mutta EU:n uusissa keskieurooppalaisissa ja Baltian alueen jäsenvaltioissa sekä Välimeren alueen maissa sitä sovelletaan vain vähän. Lähestymistapaa II sovelletaan usein EU:n läntisissä maissa (mantereella) ja Välimeren alueen maissa, kun taas anglosaksisissa maissa lähestymistapa I on vahvasti mutta lähestymistapa III heikosti edustettu.

4.   Toimintalinjat ja menettelytavat ikääntyvien työntekijöiden ongelmien ratkaisemiseksi ottaen huomioon ikääntymisen aiheuttamat uhkat

Iäkkäiden työntekijöiden pysyminen työelämässä

4.1   Seuraavassa kuvaillut politiikat ja tukimallit on kohdistettu niiden yli 50-vuotiaiden (sekä yli 45-vuotiaiden) työntekijöiden ryhmään, jotka työskentelevät pk-yrityksissä, suuryhtiöissä tai palvelualalla ja joita uhkaa työpaikan menetys seuraavien seikkojen takia:

yrityksen rakenneuudistus tai heikko kilpailukyky tai maailmanlaajuiset työ- ja palvelumarkkinoiden muutokset

oma terveydentila tai tarve hoitaa jotakuta muuta

uusien teknologioiden, myös tieto- ja viestintätekniikan, käytön edellyttämän pätevyyden tai osaamisen puuttuminen

henkilökohtainen vakuuttuneisuus sopeutumiskyvyn ja varsinkin motivaation ja oppimisvalmiuden puutteesta.

4.2   Jotta iäkkäitä työntekijöitä saataisiin pysymään työmarkkinoilla, on ratkaisevan tärkeää sisällyttää yrityksen hallintojärjestelmään ennakointijärjestelmä, johon sisältyy muun muassa jo uran keskivaiheessa alkavan järjestelmällisen arvioinnin hyödyntäminen, jotta voidaan välttää työntekijän joutuminen uhkatilanteeseen. Tätä olisi tuettava valtiovallan politiikalla siten, että ikäihmisille mahdollistetaan työsuhteen ylläpitäminen tai pidentäminen sekä paluu ansiotyöhön.

4.2.1   Iäkkäiden työntekijöiden tukemisessa tärkeä väline, jolla määritetään ajankohta tai tilanne, jossa toimenpiteet ovat tarpeen, on säännöllisin väliajoin tehtävän ennakkoarvion käyttöönotto tai laajentaminen yrityksissä. Lisäksi on otettava mahdollisimman suuri osa työntekijöistä laajalti mukaan pätevyyden arviointiin. Toimenpide edellyttää rahoitusta, joka voi olla peräisin yrityksen omista varoista tai EU:n tukirahastoista (erityisesti ESR:stä) sekä julkisista varoista.

4.2.1.1   Pätevyyden arviointi on menettely, jonka avulla validoidaan virallisen tai arkioppimisen kautta hankittu koulutus. Jokaisella työntekijällä olisi muutaman vuoden välein oikeus saada arvio valmiuksistaan keskustelun, testien ja urasuunnittelun ohjaajan antaman neuvonnan perusteella. Julkisen valvonnan alaisten oppilaitosten valtakunnallinen verkosto voisi varmentaa työntekijän käytännössä hankkiman ammattipätevyyden, joka voisi olla lähtökota tulevalle urakehitykselle.

4.2.1.2   Taitojen arviointi pitäisi antaa riippumattoman konsulttiyrityksen tehtäväksi. Jos sen yhteydessä kävisi ilmi, että työntekijän pätevyys ei vastaa muiden työmarkkinoilla käytettävissä olevien, samapalkkaisten työntekijöiden pätevyyttä, yritys olisi velvollinen rahoittamaan ja järjestämään puuttuvien valmiuksien hankkimiseksi tarvittavan jatkokoulutuksen sekä huolehtimaan edistyksen arvioimisesta aiheutuvista kustannuksista, kun taas työntekijä olisi velvollinen osallistumaan jatkokoulutukseen ja viemään kyseisen ohjelman loppuun.

4.3   Työuran jatkamisen kannalta on tärkeää, että yrityksissä luodaan uusia toimenkuvia iäkkäille työntekijöille, esimerkiksi toimiminen mentorina, valmentajana  (5) (coach) (useimmiten henkilöstönvalintapolitiikassa) tai opastuksesta huolehtivana työntekijänä ( shadowing  (6). Iäkkäät työntekijät edistävät näin osaltaan kyseisen yrityksen jatkuvuuden ja arvojen säilyttämistä opettaessaan tietoa sekä välittäessään yrityksen erityyppistä pääomaa edelleen uusille ja nuoremmille työntekijöille.

4.4   Iäkkäiden työntekijöiden pysymiseen työelämässä voidaan vaikuttaa olennaisesti soveltamalla joustavaa lähestymistapaa työaikaan sekä korvausjärjestelmiin. Työn ja loman erilaisia yhdistelmiä koskevat toiveet voidaan ottaa huomioon joustavien työaikojen, osa-aikatyön sekä porrastettuun työelämän jatkamiseen liittyvien ohjelmien avulla. Lisäksi palkkauksen/bonusjärjestelmän koostumusta voidaan muuttaa tai bonuksia voidaan myöntää suhteellisesti. Myös viikoittaisen työajan lyhentäminen ja korvaus ylimääräisten lomapäivien muodossa on havaittu hyviksi välineiksi työelämässä pysymien edistämisessä.

4.5   Kysymys iäkkäiden työntekijöiden jatkamisesta yrityksen palveluksessa herää usein tilanteissa, joissa työntekijän on valittava, käyttääkö tämä hyväkseen varhaiseläkemahdollisuutta vai jatkaako työmarkkinoilla.

4.5.1   Mainitun kaltaisissa tilanteissa on turvauduttava työntekijöille tarkoitettuihin positiivisiin taloudellisiin, sosiaalisiin ja organisatorisiin kannustimiin (esim. siirto sellaiseen vähemmän vaativaan asemaan organisaatiossa, johon liittyvien tehtävien hoitaminen edellyttää uusien taitojen hankkimista ammatillisen koulutuksen avulla). Ensisijaisesti tulee noudattaa periaatetta, jonka mukaan työntekijä voi itse valita, miten pitkään pysyy työmarkkinoilla; tämähän on yksi joustoturvajärjestelmän peruspilareista.

4.5.2   Komitea katsoo, että koska varhaiseläkkeeseen oikeutettuihin työntekijöihin ei sovelleta kyllin sovittelevaa ja luovaa lähestymistapaa, liian harvat heistä jäävät työmarkkinoille normaaliin eläkeikään saakka.

4.6   Yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskevalla politiikalla on ratkaiseva merkitys työelämän tehokkaalle jatkamiselle, ja ne ovat yhteydessä myös tuottavuuteen. Osaamisen ja pätevyyden eikä iän tulee määrittää kunkin työntekijän mahdollisuudet työmarkkinoilla.

4.6.1   Tärkeimpiin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen toimintalinjoihin yli 50-vuotiaiden työntekijöiden pitämiseksi työelämässä kuuluvat seuraavat:

Osallistuminen ja osallistaminen. Iäkkäille työntekijöille on annettava tilaisuus osallistua kaikkeen työnantajan tarjoamaan koulutukseen ja työpaikkakoulutuksen järjestelyihin. Lisäksi erityistä ammattipätevyyttä omaavat iäkkäät työntekijät voidaan työllistää yrityksessä myös eläkeiän saavuttamisen jälkeen.

Työpaikalla käytettäviä teknologioita koskevatmuistinvirkistyskurssit” iäkkäille työntekijöille, jotka eivät ole voineet osallistua asianomaista tuotantomenetelmää koskevaan valmennukseen silloin, kun se järjestettiin, ja katsovat tästä syystä jääneensä jossain määrin kyseisen tuotantomenetelmän ulkopuolelle. Työmarkkinaosapuolien yhteiset toimintapuitteet osaamisen ja pätevyyden tunnustamiseksi sekä elinikäisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen alalla tarjoavat mekanismin tätä tarkoitusta varten (7).

Yli 50-vuotiaille suunnatut erityiset atk- ja internetkurssit, joiden tarkoituksena on saada iäkkäät työntekijät ja eläkeläiset sekä senioriyhdistykset käyttämään tieto- ja viestintätekniikoita. Tärkeää on, että kurssit mukautetaan ikäihmisten tarpeisiin (esimerkiksi suuremman kirjasinkoon, senior WEB -portaalin yms. avulla).

Iäkkäiden työntekijöiden työhönotto eli miten saadaan iäkkäät työntekijät takaisin ja suostutellaan heidät jäämään yritykseen

4.7   Tilanteelle on ominaista, että yritysten on itse selvitettävä, miten lähestyä tehokkaasti ikäihmisiä, jotka eivät enää ole työmarkkinoilla, ja miten suostutella heidät luopumaan erilaisista toimistaan tai keskeyttämään eläkepäivänsä palatakseen työmarkkinoille.

4.8   Keskimäärin kolmasosalla eläkeläisistä on vaikeuksia tulla toimeen eläkkeellään. (8) Monet näistä potentiaalisista työntekijöistä joutuu elämään pienellä eläkkeellä, ja he ovat turhautuneita, koska heidän ei näennäisesti ikänsä takia ole onnistunut löytää työpaikkaa. Nämä ”huono-onniset”, entiset työntekijät voivat olla vielä valmiita uudelleenkoulutukseen, mutta eivät enää vuosiin ole olleet työmarkkinoilla, ja he ovat luultavasti luopuneet aikeesta palata työelämään.

4.8.1   On myös epäilemättä tehtävä jotain sille, että keskimäärin kolmasosalla eläkeläisistä on vaikeuksia tulla toimeen eläkkeellään. Tämä onnistuu kehittämällä vakaata ja solidaarista eläkejärjestelmää, jonka rahoitus varmistetaan siten, että käyttöön otetaan kaikki saatavilla oleva inhimillinen kapasiteetti.

4.9   Niihin, jotka voivat palata työmarkkinoille, voidaan laskea myös eläkeläiset, joiden lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa ja joilla on siksi yhtäkkiä liikaa aikaa. He hakevat lisää tekemistä sekä lisätuloja.

4.10   Ratkaisevaa on siis ensin informoida ja sitten lähestyä näitä henkilöitä suoraan, rohkaista heitä ottamaan yhteyttä yritykseen, saada heidät mukaan jatkokoulutukseen tai innostaa heitä osallistumaan kursseille tai valmennukseen, jonka tarkoituksena on saada heidät palaamaan työmarkkinoille.

Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa seuraavien toimenpiteiden avulla:

tiedotustilaisuudet erityisesti ikäihmisten ryhmää koskevista kysymyksistä

työpaikka- ja uramessut, niin kutsutut 50+-tapaamiset tai erityisesti ikäihmisille tarkoitetut työnvälityspalvelut

mainonta paikoissa, joissa usein käy ikäihmisiä, ja iäkkäämmän yleisön arvostamissa tiedotusvälineissä. Tässä yhteydessä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että varotaan käyttämästä kieltä, joka saattaa loukata näitä ihmisiä, kuten ”vanhemmalla iällä”, ”vanhuuseläkeläiset” jne., ja käytetään sen sijaan ikäihmisten yhteydessä ennemmin sellaisia määritelmiä kuin ”kypsä”, ”kokenut” tai ”vakaa”.

sellaisten yritysten sisäisten ”iäkkäiden työntekijöiden työryhmien” perustaminen, joissa työstetään suuntaviivoja kokeneiden iäkkäiden työntekijöiden värväämiseksi. Lisäksi yrityksen tiloissa voidaan järjestää tapahtumia, joihin kutsutaan eläkeläisiä ja yrityksen entisiä työntekijöitä. Henkilökohtaisissa kirjeissä ja puhelinkeskusteluissa näitä henkilöitä voidaan innostaa palaamaan yritykseen yms.

4.11   Värväyspyrkimysten menestyminen riippuu pitkälti verkostotoiminnasta. Tällaisessa myös kansainvälisiä kumppanuuksia lisäävässä verkostossa pitäisi olla osallisina yrityksiä, viranomaisia ja työmarkkinaosapuolia ja muita asianomaisia tahoja kuntien, alueiden ja valtakunnan tasolla.

4.11.1   Tällaisen verkoston tärkein tehtävä pitäisi olla pidemmän työuran merkitykseen liittyvien käsitysten muuttaminen yhteiskunnassa ja edellytysten luominen yli 50-vuotiaiden työntekijöiden ja yrittäjien vakuuttamiselle siitä, että on mahdollista pysyä mukana muutoksissa.

4.11.2   Lisäksi tällainen verkosto lisäisi työnantajien tietoisuutta yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työllistämisen eduista ja vaikuttaisi valtiovallan politiikkaan siten, että laadittaisiin työllistämisjärjestelmiä, jotka hyödyttäisivät sekä pidempään työskenteleviä työntekijöitä että työnantajia, jotka jättävät henkilöstöhallintojärjestelmässään tilaa iäkkäille työntekijöille.

4.11.3   Samalla tällaisen verkoston kautta voitaisiin levittää ja kehittää hyviä käytänteitä ja muokata avaintaitoja.

5.   Monipuolistamiseen perustuva johtaminen iäkkäiden työntekijöiden työllistämisen metodina

5.1   Tutkimukset ovat osoittaneet, että monipuolinen henkilöstörakenne voi auttaa työntekijäryhmiä hoitamaan paremmin niille annetut tehtävät, koska niillä on näin käytössään laaja tietopohja voimavaroja sekä useita lähestymistapoja päätöksentekoon, mikä johtaa parempiin tuloksiin.

5.1.1   Aiemmin uskottiin, että työntekijöiden ikäjakauman tai rodun vuoksi epäyhtenäinen henkilöstö voi johtaa konflikteihin. Tämänkaltaiset vaikeudet voidaan kuitenkin voittaa, jos työntekijöitä ohjataan tiedostamaan nämä ongelmat ja heitä rohkaistaan työskentelemään epäyhtenäisissä työryhmissä ennakkoluuloista eroon pääsemiseksi.

5.2   Eräissä tunnetuissa eurooppalaisissa yrityksissä noudatetaan jopa mottoa ”Monipuolistamiseen perustuva johtaminen = työn tuottavuuteen tähtäävä johtaminen”. Henkilöstön monipuolistamiseen perustuvan johtamisen tavoitteena on luoda työkulttuuri, jossa jokainen työntekijä voi antaa täyden panoksensa organisaation toimintaan ja edistykseen huippusuoritusten kautta.

5.3   Monipuolistamisohjelmissa, joiden avulla voidaan ottaa huomioon erilaiset ammatilliset koulutustasot ja palkata pätevimmät työntekijät tai pitää heidät yrityksessä, katsotaan tasavertaiset mahdollisuudet yhdeksi yrityksen henkilöstöpolitiikan tärkeimmistä näkökohdista. Monipuolistamiseen perustuvaan johtamiseen liittyviä syrjimättömiä menettelytapoja pidetään yhä useammin sopivina välineinä tehokkuuden ja tuottavuuden lisäämisessä. Tämä on yksi Kansainvälisen työjärjestön ensisijaisista tavoitteista: se pyrkii osoittamaan tasavertaisen kohtelun ja taloudellisen tehokkuuden välisen yhteyden.

5.4   Tekstijaksossa 4 kuvatuista, iäkkäiden työntekijöiden tukemiseen tarkoitetuista malleista ja toimintalinjoista voi havaita, että niitä voidaan kehittää menestyksekkäästi edelleen ikäjakauman ja valmiuksien monipuolistamisen suuntaan. On korostettava, että ikärakenteen hallinta ajankohtaistuu itse asiassa jo uutta työntekijää palkattaessa.

5.5   Yritykset, jotka toteuttavat toimenpiteitä ikäjakauman monipuolistamiseksi, palkkaavat uusia iäkkäitä työntekijöitä tai siirtävät yrityksen sisällä tietyn määrän iäkkäitä työntekijöitä uusiin tehtäviin taatakseen työntekijöiden ”ikäsekoituksen” sekä korjatakseen pätevien työntekijöiden puutetta. Yritysten tavoitteena on henkilöstön ikäjakauman, taitojen, kulttuuritaustojen ja valmiuksien kirjo.

5.6   Pätevyysrakenteen monipuolistaminen tarkoittaa iäkkäiden ja nuorempien työntekijöiden ammatillisen kokemuksen määrittämistä ja arvostamista sekä pyrkimyksiä hankkia palvelukseen pätevimmät työntekijät tai pitää tällaiset työntekijät yrityksessä.

5.7   Ikäjakauman monipuolistamiseen perustuva johtaminen tarjoaa seuraavia etuja:

Henkilöstön yleinen osaamistaso nousee ja innovointikyky lisääntyy.

Iäkkäiden, hyvin palkattujen työntekijöiden läsnäolo yrityksessä saa nuoremmat työntekijät huomaamaan mahdollisuutensa kehittyä ammatillisella urallaan.

Tuotteiden ja palvelujen laatu sekä työn organisointi paranevat.

Säilytetään asianmukainen osaamistaso, urakehityspotentiaali ja mahdollisuus sisäisiin henkilöstösiirtoihin.

5.8   Dublinin säätiön mukaan (9) ikärakenteen monipuolistamisen menestys yrityksessä riippuu seuraavista tekijöistä:

tietoisuus ikäkysymyksistä

ikärakenteen monipuolistamista tukevan kansallisen poliittisen kehyksen olemassaolo

harkittu suunnittelu ja toteutus

kaikkien asianosaisten yhteistyö ikätietoisuuden lisäämiseksi

kustannus-hyötyanalyysin tekeminen.

6.   Hyvät käytänteet iäkkäiden työntekijöiden tueksi tarkoitettujen toimintalinjojen ja menettelytapojen toteuttamisessa ja kehittämisessä EU:ssa: eri aihealueita

Iäkkäiden työntekijöiden tueksi laadittujen menettelytapojen ja toimintalinjojen kehittämistä ja toteuttamista voidaan edistää vaihtamalla seuraavia hyviksi havaittuja käytänteitä keskinäisesti sekä soveltamalla niitä:

työmarkkinaosapuolten neuvottelujen aloittaminen iäkkäitä työntekijöitä koskevan sääntelyn sisällyttämisestä yrityskohtaisiin, toimialakohtaisiin tai monialaisiin työehtosopimuksiin – kyseeseen voivat tulla myös yhteiskuntasopimukset, erityiset työelämän normit sekä muut kahden- tai monenväliset sopimukset

kaikkien asianosaisten yhteistyö sellaisten kansallisten (ja EU:n) säädösten ehdottamiseksi ja laatimiseksi, joilla kannustetaan yli 50-vuotiaita työntekijöitä pysymään työelämässä ja työnantajia pitämään iäkkäät työntekijät yrityksissään tai palkkaamaan heitä

iäkkäiden työntekijöiden tilanteen kartoittaminen sekä tämän työntekijäryhmän aseman kuvailemiseksi tarvittavien indikaattorien määrittämistä koskevien järjestelmien ja verkostojen suunnittelu ja hyödyntäminen

tiettyjä iäkkäiden työntekijöiden ikäryhmiä ajatellen räätälöity ja monipuolistamiseen tähtäävä yritysjohtaminen (tai konsernijohtaminen), esimerkiksi ikärakenteen ja/tai pätevyysrakenteen monipuolistamiseen perustuva johtaminen

yli 50-vuotiaiden työntekijöiden ja heidän työnantajiensa neuvontajärjestelmämallit, joissa asetetaan painopiste moduulien kehittämiseen tiettyjen ammatillisten valmiuksien kysynnän arvioimiseksi tietyssä yrityksessä, toimialalla, alueella tai myös koko maassa

työntekijöiden neuvontajärjestelmät erityisesti ikäihmisille suunnattavien kurssien sekä muiden perus- ja jatkokoulutustoimien suunnittelun osalta

yrityksille ja niiden johtoportaalle tarkoitettujen palvelujen kehittäminen opastettaessa näitä parantamaan yritysten mukautumiskykyä, kilpailukykyä ja tuottavuutta muutostilanteissa ikärakenteen monipuolistamistoimenpiteiden sekä tietotekniikkaa hyödyntävän henkilöstöhallinnon avulla

sellaisten verkkomuotoisten rakenteiden ja järjestelmien luominen ja kehittäminen (toimialakohtaiset verkostot, alueelliset verkostot, eri tahojen yhteistoimintaverkostot, sidosryhmäverkostot jne.) sekä ammatillisten valmiuksien ja työpaikkojen seurantakeskusten luominen ja laajentaminen, joissa tarkkaillaan iäkkäiden ihmisten osallistumista työmarkkinoille (heidän ammatilliset valmiutensa huomioon ottaen) ja rakenneuudistusten kulkua. Tällaisten seurantakeskusten vastuualueeseen voisivat kuulua tietyt toimialat tai seudut tai alueet (myös rajatylittävät).

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  ”Strategiat työmarkkinoilta poistumisiän kohottamiseksi”, esittelijä: Gérard Dantin (EUVL C 157, 28.6.2005); ”Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen”, esittelijä Luca Jahier (EUVL C 120, 16.5.2008); ”Aikuiskoulutus”, esittelijä: Renate Heinisch (EUVL C 204, 9.8.2008).

(2)  ”Työelämän laatu, tuottavuus ja työllisyys globalisaation ja väestökehityksen näkökulmasta”, esittelijä: Ursula Engelen-Kefer (EUVL C 318 23.12.2006); ”Työmarkkinaosapuolten rooli työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa”, esittelijä Peter Clever (EUVL C 256, 27.10.2007).

(3)  CVTS3, Eurostat.

(4)  ”Active ageing and labour market trends for older workers”, työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosasto, yksikkö D1.

(5)  Mentoritoiminnassa autetaan oman elämän- ja työkokemuksen pohjalta muita työntekijöitä. Coaching on laajempi käsite, joka voi sisältää myös mentoritoiminnan mutta on sitä kattavampi. Valmentaja (coach) keskittyy opastettavansa oppimisprosessiin ja päämäärien saavuttamiseen.

(6)   Shadowing -toiminnassa yli 50-vuotiaat työntekijät opastavat samaan ammattiryhmään kuuluvia nuorempia työntekijöitä sekä erityisesti työntekijöitä, jotka ovat tulleet yritykseen vasta hiljattain, näiden työtehtävissä. Menetelmä soveltuu erityisen hyvin nuorempien työntekijöiden huomion kiinnittämiseen käyttäytymismalleihin ja ilmiöihin, joiden olemassaolosta tai mittasuhteista he eivät itse ole tietoisia.

(7)  ETSK:n 22. lokakuuta 2008 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten ja arvosanojen eurooppalaisen siirtojärjestelmän (ECVET) perustamisesta”, esittelijä: An Le Nouail Marlière (CESE 1678/2008); lausunto aiheesta ”Elinikäinen oppiminen”, esittelijä: José Isaías Rodríguez García-Caro (EUVL C 175, 27.7.2007). Lausunto aiheesta ”Aikuiskoulutus”, esittelijä: Renate Heinisch, apulaisesittelijät: José Isaías Rodríguez García-Caro ja An Le Nouail Marlière (EUVL C 204, 9.8.2008).

(8)  Ks. B. McIntosh, An employer's guide to older workers.

(9)  Gerlinde Ziniel, Presentation of database on employment initiatives for an ageing workforce [Ikääntyvien työntekijöiden työllistämisaloitteita koskevan tietokannan esittely], Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö.


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/32


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Transatlanttiset suhteet – Miten edistää kansalaisyhteiskunnan osallistumista?

2009/C 228/05

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 17 päivänä tammikuuta 2008 pitämässään täysistunnossa työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Transatlanttiset suhteet – Miten edistää kansalaisyhteiskunnan osallistumista?

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 6. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Liina CARR ja apulaisesittelijä Jacek KRAWCZYK.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 196 ääntä puolesta ja 7 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteiden konteksti on muuttunut, ja suhteisiin kohdistuu yhä suurempia haasteita ja odotuksia. Barack OBAMAn valinta Yhdysvaltain presidentiksi on herättänyt suuria odotuksia eri puolilla maailmaa ja luonut uutta uskoa transatlanttisten suhteiden mahdollisuuksiin. Monissa asioissa, olipa kyse yhteisestä ratkaisusta vallitsevaan talous- ja finanssikriisiin, ilmastonmuutoksesta, ihmisoikeuksien edistämisestä tai kahdenvälisistä taloussuhteista, on todella toiveita siitä, että EU ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä ja näyttävät muille tietä.

1.2

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kansalaisyhteiskunnalla ja työmarkkinaosapuolilla on edustuksellisuutensa tai alakohtaisen asiantuntemuksensa ansiosta keskeinen rooli uudistetun yhteistyön edistämisessä.

1.3

ETSK kannustaa EU:n poliittisia päättäjiä tarttumaan tilaisuuteen ja ajamaan yhteisymmärryksessä ja yhteistoimin Yhdysvaltojen kanssa ILO:n vahvistamista sekä tarvittavien uudistusten toteuttamista YK:n järjestelmässä, Maailman henkisen omaisuuden järjestössä WIPO:ssa (1), Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, G8-ryhmässä, G20-ryhmässä, WTO:ssa, Maailmanpankissa ja IMF:ssä, jotta nämä voisivat vastata entistä tehokkaammin maailman globalisoitumisen ja vallitsevan maailmanlaajuisen finanssikriisin mukanaan tuomiin pitkän aikavälin haasteisiin.

1.4

Talous- ja finanssikriisin vakavuuden vuoksi transatlanttista talousyhteistyötä on tehostettava. EU:n ja Yhdysvaltojen on ensimmäiseksi parannettava raha- ja finanssipoliittisten toimiensa koordinointia, jotta maailmantaloutta voidaan elvyttää G20-ryhmän välityksellä. Sen jälkeen niiden on tehtävä yhteistyötä yhteisen uuden lähestymistavan kehittämiseksi maailmanlaajuisen finanssijärjestelmän tehokasta ja tuloksekasta sääntelyä varten, jotta ylenmääräinen riskinotto ei enää koskaan aiheuttaisi vaaraa taloudelle. Kansainväliselle finanssialalle on määriteltävä selkeät säännöt, ja kansainvälisiä talousalan elimiä tulee uudistaa perinpohjaisesti, jotta kansalaisille ja yrityksille annettaisiin vahva viesti.

1.5

Transatlanttisen talousyhteistyön edistämiseksi luotujen puitteiden (Framework for Advancing Transatlantic Economic Cooperation) mukainen tavoite syventää talouden transatlanttista yhdentymistä sekä luoda kansalaisia ja talouden kilpailukykyä hyödyttävää kasvua olisi toteutettava transatlanttisen talousneuvoston valvonnassa.

1.6

Puitteiden perustana on ajatus sääntely-yhteistyöstä. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen soveltamat lähestymistavat talouden sääntelemiseksi pohjautuvat paljolti yhteisiin arvoihin, vaikka muutamista kysymyksistä on ollut erimielisyyttä. Sääntely-yhteistyö merkitsee sitä, että pyritään alusta alkaen yhteistoimin yksilöimään sosiaalisia sekä ympäristöön ja talouteen liittyviä ongelmia ja löytämään niihin ratkaisuja. ETSK rohkaisee komissiota ja jäsenvaltioita tekemään transatlanttisten suhteiden yhteydessä tunnetuksi eurooppalaista sosiaalimallia, joka perustuu kehittyneisiin sosiaaliturvajärjestelmiin ja kansalais- sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun.

1.7

Transatlanttisella talousneuvostolla (TEC) on lähitulevaisuudessa tärkeitä tehtäviä hoidettavanaan:

Selviytyminen maailmanlaajuisesta finanssikriisistä ja sen laajemmista taloudellisista seurauksista edellyttää uudenlaisten sääntelyjärjestelmien käyttöönottoa Atlantin molemmin puolin.

Koska EU ja nyt myös Yhdysvallat ovat sitoutuneet suuriin ponnistuksiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi, esiin nousee monia sääntelykysymyksiä. TEC:n on varmistettava, että toimet ovat mahdollisimman tehokkaita samalla kun ympäristönsuojelun tasoa parannetaan.

Turvautuminen protektionismiin pahensi 1930-luvun suurta lamaa. TEC:n on syytä osallistua Euroopassa, Yhdysvalloista ja eri puolilla maailmaa esiintyvien protektionististen suuntausten seurantaan.

TEC:llä on sääntely-yhteistyöaloitteissaan laaja tehtäväkenttä. EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyviranomaisten tavoissa luoda uusia sääntöjä on edelleen suuria ja tarpeettomia eroja, kun otetaan huomioon kaikkien sidosryhmien edut.

Teollis- ja tekijänoikeusrikkomukset lisääntyvät jatkuvasti eri puolilla maailmaa. TEC:n on jatkettava yhteisten valvontatoimien tehostamista suurimmilla ongelma-alueilla, kuten Kiinassa. Sen olisi keskusteluissaan käsiteltävä myös sitä, miten voidaan yhtäältä taata teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu ja toisaalta huolehtia muun muassa kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuudesta.

TEC:n on myös parannettava yhteistyömekanismejaan. Sen resursseja on lisättävä, ja sille on määriteltävä nykyistä selkeämmät kriteerit, joiden perusteella sen asialistalle otetaan uusia kysymyksiä.

Sidosryhmien kuulemista on tehostettava parantamalla avoimuutta ja koordinointia sekä laajennettava siten, että se kattaa yhtä lailla kaikki transatlanttisen vuoropuhelun lajit.

Lainsäätäjien roolia prosessissa on vahvistettava molemmin puolin Atlanttia.

1.8

Edellä mainittujen ja muiden tavoitteiden saavuttamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että Yhdysvaltain uusi hallinto sekä tuleva Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti jatkavat TEC-prosessia. ETSK kehottaa presidentti Barack OBAMAa nimittämään talousneuvostoon pikaisesti uuden yhdysvaltalaispuheenjohtajan, jotta sen tärkeä toiminta voi jatkua.

1.9

Protektionismin paluu eri puolilla maailmaa pahentaisi ajankohtaisia talousongelmia tuntuvasti, kuten kävi 1930-luvun talouslaman aikana. ETSK kannustaakin EU:ta ja Yhdysvaltoja tekemään tiivistä yhteistyötä, jotta G20-maiden johtajien 15. marraskuuta 2008 pidetyssä huippukokouksessa antamat lupaukset asiasta voidaan täyttää. Komitea kannustaa EU:ta ja Yhdysvaltoja myös tekemään kaikkensa, jotta Dohan kierros saadaan päätökseen ajoissa ja menestyksekkäästi, sekä estämään uusien kaupankäyntiä tai investointeja vaikeuttavien esteiden luomisen.

1.10

ETSK kannustaa EU:ta ja Yhdysvaltoja niin ikään tekemään tiivistä yhteistyötä taivutellakseen muutkin pidättymään sellaisista toimista, jotka saattavat rajoittaa pääsyä investointien tai julkisten hankintojen markkinoille. Valitettavasti Yhdysvaltain kongressin viimeaikaisten keskustelujen tulokset ovat olleet päinvastaisia. Komitea odottaa EU:n ja Yhdysvaltojen pohtivan myös sitä, miten voidaan elvyttää maailmankauppaa ja samalla tehostaa kansainvälisiä kauppaneuvotteluja ottamalla huomioon kestävän kehityksen näkökohdat ja sosiaaliset standardit. ETSK on tyytyväinen siihen, että presidentti Barack OBAMA pitää tärkeänä vähentää kauppapolitiikan mukauttamisesta erityisesti työntekijöille ja kansalaisille aiheutuvia haittoja.

1.11

ETSK suosittaa voimakkaasti, että transatlanttisia vuoropuheluita (liike-elämän vuoropuhelu TABD (2), kuluttaja-asioita käsittelevä vuoropuhelu TACD (3), työmarkkinoita käsittelevä vuoropuhelu TALD (4) ja ympäristövuoropuhelu TAED (5) varten luodaan rahoitusjärjestelmät ja että TALD:n ja TAED:n edustajat otetaan mukaan TEC:n neuvonantajien ryhmään.

1.12

ETSK kannustaa EU:ta ja Yhdysvaltoja parantamaan transatlanttisen vuoropuhelun lähestyttävyyttä ja avoimuutta sekä lisäämään kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien osallistumista myös muuten kuin edellä mainittujen neljän vuoropuhelulajin yhteydessä.

1.13

ETSK kehottaa Euroopan komissiota järjestämään lähitulevaisuudessa transatlanttisten sidosryhmien kokouksen, jotta voidaan kartoittaa uusi tilanne sekä keskustella toimista uusien aloitteiden toteuttamiseksi ja toiminnan koordinoimiseksi. Komitea muistuttaa komissiota siitä, että se vuonna 2005 antamassaan tiedonannossa ehdotti työmarkkinasuhteita käsittelevän kolmikantakonferenssin järjestämistä.

1.14

Omalta osaltaan ETSK ehdottaa yhteyksien luomista Yhdysvaltojen talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoihin, ja se seuraa tiiviisti neuvonantajaryhmien perustamista Yhdysvaltain hallinnossa voidakseen yksilöidä mahdollisia kumppanuustahoja eri aloilta. Lisäksi ETSK pyrkii löytämään keinoja edistää entistä tehokkaammin tietämyksen ja kokemusten vaihtoa Yhdysvaltojen kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa. Tehtävien suorittamiseksi komitean tulisi perustaa epävirallinen yhteysryhmä valvomaan transatlanttisiin suhteisiin liittyviä toimiaan.

1.15

ETSK katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen tiede- ja kulttuuriyhteistyötä (kulttuurivuoropuhelua) olisi tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä tiivistää yhä paremman keskinäisen ymmärryksen ja poliittisen yhteistyön pohjustamiseksi. EU:n ja Yhdysvaltojen tulee yhteistuumin edistää ja tukea luovuutta tieteen, tekniikan ja innovoinnin alalla sekä erityisesti taiteissa. Näin luodaan pohja uusien arvojen kehittämiselle sekä inhimilliselle kasvulle ja elämän rikastamiselle.

2.   Taustaa

2.1

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteiden konteksti on muuttunut, ja suhteisiin kohdistuu yhä suurempia haasteita ja odotuksia. Barack OBAMAn valinta Yhdysvaltain presidentiksi on herättänyt suuria odotuksia eri puolilla maailmaa ja luonut uutta uskoa transatlanttisten suhteiden mahdollisuuksiin. Monissa asioissa, olipa kyse sitten yhteisestä ratkaisusta vallitsevaan talous- ja finanssikriisiin, ilmastonmuutoksesta, ihmisoikeuksien edistämisestä tai kahdenvälisistä taloussuhteista, on todella toiveita siitä, että EU ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä ja näyttävät muille tietä. ETSK yksilöi vuonna 2004 antamassaan lausunnossa (6) joukon kysymyksiä, jotka olisi sisällytettävä transatlanttiseen toimintaohjelmaan. Yksi niistä oli tarve parantaa globaalia hallintaa. Viimeaikaiset tapahtumat korostavat yhteistyön tärkeää merkitystä tällä alalla.

2.2

EU:n, Yhdysvaltojen ja muun maailman nykyiset haasteet ovat vakavia, ja uusi yhteinen lähestymistapa on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei maailmantaloutta enää koskaan altisteta sääntelemättömän finanssikapitalismin aiheuttamille tuhoille. Transatlanttista taloutta ja maailmantaloutta koettelee parhaillaan pahin talouskriisi moniin vuosikymmeniin, ilmastonmuutoksen torjunta vaatii edistyäkseen kaikkien toimijoiden panosta, ja moniin tärkeisiin ulkopoliittisiin kysymyksiin on puututtava rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi maailmassa. Jos EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä ei syvennetä, ponnistelut ongelmien ratkaisemiseksi jäävät riittämättömiksi.

2.3

Euroopan unionin kansalaisyhteiskunnalla ja työmarkkinaosapuolilla on edustuksellisuutensa tai alakohtaisen asiantuntemuksensa ansiosta keskeinen rooli uudistetun yhteistyön edistämisessä. Jotta ne voivat antaa panoksensa, on ratkaisevan tärkeää, että kaikki sidosryhmät pääsevät nykyistä paremmin osallistumaan niiden monien poliittisten elinten toimintaan, joiden välityksellä EU ja Yhdysvaltain hallitus käyvät vuoropuhelua. Kansalaisten vapaan liikkuvuuden varmistaminen on toinen tärkeä askel EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden parantamisessa, koska se edistää yritysten välistä, kulttuurista ja sosiaalista vaihtoa. EU:n jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen välisen viisumivapaan matkustamisen laajentamisen tulisi jatkossakin olla yksi poliittisista painopisteistä.

2.4

Tähän asti EU:n ja Yhdysvaltojen kahdenvälisiä suhteita on hoidettu marraskuussa 1990 annetun transatlanttisen julistuksen (7), vuonna 1995 hyväksytyn uuden transatlanttisen toimintaohjelman (NTA) (8) ja toukokuussa 1998 solmitun transatlanttisen talouskumppanuuden (TEP) (9) pohjalta. Lisäksi talouden transatlanttisen yhdentymisen edistämistä koskevan puiteasiakirjan (10) allekirjoittaminen huhtikuussa 2007 merkitsi institutionaalista edistysaskelta, sillä asiakirjalla perustettiin transatlanttinen talousneuvosto (11).

2.5

Kaikki poliittinen kanssakäyminen on tähän mennessä keskittynyt pikemminkin ulkopolitiikkaa, taloutta ja kauppaa koskeviin kysymyksiin kuin sosiaalisiin tai kestävää kehitystä koskeviin näkökohtiin. Lisäksi sidosryhmien osallistuminen ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole vielä saanut vahvaa sijaa EU:n ja Yhdysvaltojen suhteissa, vaikka sidosryhmillä on vankat perinteet ja niiden toiminta on tuloksekasta sekä monissa jäsenvaltioissa että EU:n tasolla. Samalla kun transatlanttisen yhteistyön uudella aikakaudella vahvistetaan ja kehitetään toimiviksi osoittautuneita käytänteitä, ETSK kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja myös huolehtimaan niistä aihealueista, joilla tarvitaan parannuksia.

2.6

Tässä lausunnossa ei käsitellä transatlanttisten suhteiden kaikkia näkökohtia. Kanada jätetään tarkastelun ulkopuolelle, ja lausunnossa keskitytään vain sellaisiin EU:n ja Yhdysvaltojen suhteisiin liittyviin kysymyksiin kuin monenvälisyys, talousyhteistyö, maailmanlaajuinen ilmastonmuutos ja sidosryhmien osallistuminen. ETSK:n tulisi antaa EU:n ja Kanadan suhteista uusi, erillinen lausunto.

3.   Monenvälisyys

3.1

EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita on viime vuosina leimannut erilainen suhtautuminen monenvälisiin instituutioihin. On erittäin perusteltua uskoa, että Yhdysvaltain uusi hallinto soveltaa aiempaa voimakkaamman sitoutumisen politiikkaa sekä liittolaistensa että kansainvälisten organisaatioiden suhteen. ETSK kannustaa EU:n poliittisia päättäjiä tarttumaan tilaisuuteen ja ajamaan yhteisymmärryksessä ja yhteistoimin Yhdysvaltojen kanssa tarvittavien uudistusten toteuttamista YK:n järjestelmän, mukaan lukien ILO:n, Kansainvälisen rikostuomioistuimen, WIPO:n, G8-ryhmän, G20-ryhmän, WTO:n, Maailmanpankin ja IMF:n vahvistamiseksi, jotta nämä voisivat vastata entistä tehokkaammin maailman globalisoitumisen ja vallitsevan maailmanlaajuisen finanssikriisin mukanaan tuomiin pitkän aikavälin haasteisiin. ETSK tukee Saksan liittokanslerin Angela Merkelin vastikään tammikuussa 2009 Pariisissa tekemää ehdotusta perustaa YK:hon talous- ja sosiaaliturvaneuvosto. Sen tulisi olla tasavertainen turvallisuusneuvoston kanssa.

3.2

EU:n ja Yhdysvaltojen suhteista on viime vuosina opittu ainakin se, että suuria maailmanlaajuisia ongelmia ei voida ratkaista, elleivät EU ja Yhdysvallat onnistu pääsemään yhteisymmärrykseen. Jotta tilannetta voidaan parantaa Yhdysvaltain uuden hallinnon kanssa, EU:n ja Yhdysvaltojen olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä ja määriteltävä yhteiset strategiat monissa maailman turvallisuutta ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä.

3.3

Transatlanttinen hallintajärjestelmä ei ole vaihtoehto EU:n eikä Yhdysvaltojen monenvälisille suhteille vaan täydentää niitä. EU ja Yhdysvallat ovat edelleen kaksi tärkeintä toimijaa maailmannäyttämöllä, ja näin ollen niiden on toimittava yhdessä, jos ne haluavat saada kansainvälisillä areenoilla aikaan edistystä, olipa kyse sitten kaupan hallitusta vapauttamisesta tai tiettyjen työelämää ja ympäristösuojelua koskevien toimintalinjojen entistä tiukemmasta noudattamisesta.

3.4

Monenvälisten sopimusten ehdoton noudattaminen ja täytäntöönpano ovat keskeinen edellytys sille, että EU ja Yhdysvallat voivat näyttää tietä maailmanlaajuisella tasolla. Alkajaisiksi EU:n, sen jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen olisi ratifioitava ja pantava täytäntöön kaikki ILO:n yleissopimukset (12) ja WTO:n säännöt.

4.   Talousyhteistyö

4.1   Talous- ja finanssikriisi

4.1.1

Koska maailmaa koettelee syvin finanssikriisi ja vaikein taloudellinen tilanne moniin vuosikymmeniin, transatlanttista talousyhteistyötä on tehostettava. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että molempien osapuolten raha- ja finanssipoliittiset toimet on toteutettava koordinoidusti, jotta voidaan varmistaa niiden teho EU:n ja Yhdysvaltojen toisiinsa nivoutuneissa talouksissa. ETSK pelkää, että koordinointi on tähän asti ollut riittämätöntä. EU:n ja Yhdysvaltojen on talouksiensa kehittämiseksi sitouduttava hoitamaan nämä kysymykset aiempaa paremmin, erityisesti tekemällä G20-ryhmässä yhteistyötä muiden keskeisten taloustoimijoiden kanssa. Helmikuussa 2009 hyväksytyssä Yhdysvaltain elvytys- ja uudelleeninvestointisuunnitelmassa ja Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2008 hyväksymässä Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa on silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä, vaikka Euroopan suunnitelma ei ole tavoitteiltaan riittävän yhtenäinen. Suunnitelmia toteutettaessa olisi pyrittävä siihen, että ne täydentävät toisiaan ja että vältetään protektionistisia toimia.

4.1.2

Elvytyksen toinen vaihe on yhteisen uuden lähestymistavan kehittäminen maailmanlaajuisen finanssijärjestelmän tehokkaan ja tuloksekkaan sääntelyn varmistamiseksi, jotta ylenmääräinen riskiotto ei enää koskaan aiheuttaisi vaaraa taloudelle. Molemmat osapuolet toteuttavat sääntelytoimia, ja tiivis koordinointi on välttämätöntä tarpeettomien eroavuuksien välttämiseksi. Tämän vuoksi TEC:llä ja vuonna 2007 sovituilla puitteilla, joiden täytäntöönpanosta se vastaa, on yhä tärkeämpi merkitys.

4.2   Transatlanttinen talousneuvosto (TEC)

4.2.1

Transatlanttisen talousyhteistyön edistämistä koskevien puitteiden tavoitteena on ”syventää talouden transatlanttista yhdentymistä sekä luoda kansalaisia ja talouden kilpailukykyä hyödyttävää kasvua”. Tavoite on tarkoitus saavuttaa transatlanttisen talousneuvoston valvonnassa. Talousneuvosto kokoontuu vähintään kerran vuodessa, ja sen tehtävänä on ”valvoa puiteasiakirjassa hahmoteltujen toimien toteuttamista ja pyrkiä siten vauhdittamaan edistystä” sekä asettaa välitavoitteita ja helpottaa yhteistoimintaa. Tällainen toimeksianto antaa TEC:lle huomattavat valtuudet edistää talouden transatlanttista yhdentymistä, erityisesti kriisiaikoina.

4.2.2

Sovittujen puitteiden perustana on ajatus sääntely-yhteistyöstä. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen soveltamat lähestymistavat talouden sääntelemiseksi pohjautuvat paljolti yhteisiin arvoihin. Molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että sääntelyn tavoitteena on taata ympäristönsuojelun, ihmisten ja eläinten terveyden ja turvallisuuden suojelun sekä taloudellisen ja oikeudellisen turvallisuuden korkea taso. Molemmat myös katsovat, että tavoitteet olisi saavutettava mahdollisimman tehokkaasti, sääntelystä olisi oltava mahdollisimman vähän haittaa taloustoiminnalle ja sääntelyn olisi perustuttava kaikkein korkeatasoisimpaan asiantuntemukseen. On totta, että eroavuuksiakin on, kuten WTO:n käsiteltäväksi saatetut tapaukset osoittavat, ja että monet niistä johtuvat kansalaisten erilaisista asenteista. Usein EU:n ja Yhdysvaltojen erilaisten toimintatapojen syy on kuitenkin yksikertaisesti se, että konsultointi sääntelyviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kesken on ollut riittämätöntä. Sääntely-yhteistyö merkitsee sitä, että pyritään yhteistoimin ja myös kansalaisyhteiskuntaan luotuja yhteyksiä hyödyntäen yksilöimään sosiaalisia, ympäristöön liittyviä ja taloudellisia ongelmia ja löytämään niihin ratkaisuja.

4.2.3

Yksi ala, jolla yhteyksien lisääminen kansalaisyhteiskuntaan voisi olla hyödyllistä, on elintarviketurvallisuus. EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita ovat jo pitkään hiertäneet näkemyserot esimerkiksi sellaisissa kysymyksissä kuin säännöt hormonien käytöstä naudanlihassa ja kananlihan antimikrobinen käsittely. Näissä asioissa EU ei ole ollut valmis hyväksymään Yhdysvalloissa sovellettavia standardeja. Vielä suurempaa kiistaa on aiheuttanut muuntogeenisten organismien käyttö elintarvikkeissa.

4.2.4

TEC on tähän mennessä kokoontunut kolmesti, viimeksi Washingtonissa 12. joulukuuta 2008. Vaikka se on toiminut vasta vähän aikaa, se on saanut aikaan huomattavaa edistystä talouden toimijoiden kannalta keskeisillä aloilla:

TEC:n toiminnan ansiosta EU:n ja Yhdysvaltojen viranomaiset tunnustavat IFRS-standardien ja Yhdysvaltojen tilinpäätösstandardien vastaavan toisiaan, mikä tuo eurooppalaisille yrityksille miljardisäästöt.

TEC:ssä käytyjen keskustelujen tuloksena EU ja Yhdysvallat ovat alkaneet soveltaa koordinoituja lähestymistapoja valtion omistamiin sijoitusyhtiöihin.

Turvallisuuskysymyksissä EU ja Yhdysvallat ovat sopineet yhteisestä etenemissuunnitelmasta, jonka tavoitteena on rahtauksen turvaohjelmien vastavuoroinen tunnustaminen kuluvan vuoden aikana. Tämä merkitsee sitä, että vastaisuudessa kuuluminen vain yhteen ohjelmaan riittää takeeksi siitä, että yhtiöt noudattavat mahdollisimman tiukkoja turvastandardeja.

TEC:n korkean tason sääntely-yhteistyöfoorumissa sääntelyviranomaiset ovat löytämässä yhteistä linjaa sellaisissa kysymyksissä kuin vaikutusten ja riskien arviointi sekä Kiinasta ja muualta tuotavien tuotteiden turvallisuus.

4.2.5

TEC:llä on tulevaisuudessa tärkeitä tehtäviä hoidettavanaan ja mahdollisuus kehittää toimintaansa.

Selviytyminen maailmanlaajuisesta finanssikriisistä ja sen laajemmista taloudellisista seurauksista edellyttää uudenlaisten sääntelyjärjestelmien käyttöönottoa Atlantin molemmin puolin. Sääntely on kiistatta tarpeen, ja se olisi suhteutettava saavutettavana oleviin kunnianhimoisiin tavoitteisiin ja ennen kaikkea koordinoitava maailman kahden finanssikeskuksen kesken.

Koska EU ja nyt myös Yhdysvallat ovat sitoutuneet suuriin ponnistuksiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi, esiin nousee monia sääntelykysymyksiä, esimerkiksi saastuttamattomia polttoaineita koskevat standardit ja päästökauppajärjestelmien tekniset elementit. TEC:n on varmistettava, että toimien teho ja taloudellisuus maksimoidaan välttämällä ristiriitaisia toimintatapoja.

Sellaiset uudet turvallisuusaloitteet kuin Yhdysvaltojen vuonna 2007 säätämä laki, jonka mukaan kaikki rahti on läpivalaistava, eivät ole oikeanlaisia välineitä turvallisuuden parantamiseksi vaan luovat uusia esteitä kaupankäynnille.

Teollis- ja tekijänoikeusrikkomukset lisääntyvät jatkuvasti eri puolilla maailmaa. TEC:n on jatkettava yhteisten valvontatoimien tehostamista suurimmilla ongelma-alueilla, kuten Kiinassa. Sen olisi keskusteluissaan käsiteltävä myös sitä, miten voidaan yhtäältä taata teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu ja toisaalta huolehtia kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuudesta.

TEC:llä on sääntely-yhteistyöaloitteissaan laaja tehtäväkenttä. EU:n ja Yhdysvaltojen sääntelyviranomaisten tavoissa luoda uusia sääntöjä (riskien arvioinnista, tieteen laadusta, sidosryhmien kuulemisesta jne.) on edelleen suuria ja tarpeettomia eroja. Jos talouden yhdentymistä on todella tarkoitus edistää, näissä asioissa on saavutettava yhä enemmän edistystä.

Lisäksi TEC:n on parannettava yhteistyömekanismejaan. Sen resursseja on lisättävä ja rakenne määriteltävä nykyistä tarkemmin. TEC:lle on esimerkiksi määriteltävä selkeät kriteerit, joiden perusteella sen asialistalle otetaan uusia kysymyksiä, ja sille on annettava entistä selväsanaisemmin tehtäväksi kannustaa sääntelyviranomaisia ratkaisemaan erimielisyytensä. Sekä EU:n että Yhdysvaltojen lainsäätäjien roolia prosessissa on vahvistettava.

Avaintekijä on sidosryhmien konsultoinnin tehostaminen avoimuutta ja koordinointia parantamalla (ks. kohta 6).

4.2.6

Edellä mainittujen ja muiden tavoitteiden saavuttamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että Yhdysvaltain uusi hallinto sekä tuleva Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti jatkavat TEC-prosessia. ETSK odottaa Yhdysvaltain hallinnon nimittävän talousneuvostoon pikaisesti uuden yhdysvaltalaispuheenjohtajan, jotta neuvoston tärkeä toiminta voi jatkua.

4.3   Kaupankäynti

4.3.1

Protektionismin paluu eri puolilla maailmaa pahentaisi ajankohtaisia talousongelmia tuntuvasti, kuten kävi 1930-luvun talouslaman aikana. ETSK kannustaakin EU:ta ja Yhdysvaltoja tekemään tiivistä yhteistyötä, jotta G20-maiden johtajien 15. marraskuuta 2008 pidetyssä huippukokouksessa antamat lupaukset asiasta voidaan täyttää. Komitea kannustaa EU:ta ja Yhdysvaltoja niin ikään tekemään kaikkensa, jotta Dohan kierros saadaan päätökseen ajoissa ja menestyksekkäästi, ja estämään uusien kaupankäyntiä tai investointeja vaikeuttavien esteiden luomisen. EU:n ja Yhdysvaltojen on myös tehtävä yhteistyötä saadakseen keskeiset kauppakumppaninsa noudattamaan nykyisiä kauppasitoumuksia, sillä houkutus suojella kotimaisia yrityksiä on kasvanut. Niiden on erityisesti pyrittävä näyttämään muille esimerkkiä, jotta nämä pidättyisivät sellaisista toimista, jotka saattavat rajoittaa pääsyä investointien tai julkisten hankintojen markkinoille. Yhdysvaltain kongressin viimeaikaisten keskustelujen tulokset ovat kuitenkin olleet päinvastaisia. Lisäksi komitea odottaa EU:n ja Yhdysvaltojen pohtivan sitä, miten voidaan elvyttää maailmankauppaa ja samalla tehostaa kansainvälisiä kauppaneuvotteluja ottamalla huomioon kestävän kehityksen näkökohdat ja sosiaaliset standardit.

4.3.2

Yhdysvaltain uuden hallinnon on hyödyllistä selvittää näkemyksiään kauppakumppaneille. Näin alkuvaiheessa vaikuttaa kuitenkin siltä, että Yhdysvallat painottaa aiempaa enemmän kauppaan liittyviä ympäristönäkökohtia ja sosiaalisia kysymyksiä ja suhtautuu kaupankäyntiin avoimesti.

4.3.3

ETSK pitää tällaista suhtautumistapaa kansainväliseen kauppaan erittäin tervetulleena ja suosittaa, että EU tukee kaikkia pyrkimyksiä edistää sellaisten kauppasopimusten tekemistä, joilla lisätään hyvän hallintotavan tarjontaa ja kysyntää sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ja joissa määrätään työntekijöiden oikeuksista ja ympäristönsuojelusta.

5.   Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos

5.1

Euroopan maat ovat jo pitkään olleet ilmastopolitiikan eturintamassa ja odottaneet Yhdysvaltojen liittyvän mukaan kunnianhimoisin aloittein. Yhdysvaltain uusi hallinto on luvannut panostaa huomattavasti ilmastonmuutoksen torjuntaan. ETSK odottaa kiinnostuneena Yhdysvaltojen uusia ja tehostettuja toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Barack OBAMAn hallinto aikoo ottaa käyttöön suurteollisuuden hiilidioksidipäästöjä vähentävän päästökatto- ja päästökauppajärjestelmän, ja lisäksi se todennäköisesti lisää uusiutuviin energialähteisiin suunnattavia investointeja. Talouskasvun elvyttämistä tulisi hyödyntää maailmanlaajuisesti tilaisuutena luoda ympäristöystävällisiä työpaikkoja sekä ohjata investointi- ja innovointitoimintaa tähän suuntaan.

5.2

ETSK suhtautuu myönteisesti Yhdysvaltojen suunnitelmiin investoida tehokkaisiin ja saastuttamattomiin tekniikoihin kotimaassa sekä auttaa kehitysmaita tuki- ja viennin edistämistoimin ohittamaan runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttava ja energiaintensiivinen kehitysvaihe. ETSK pitää niin ikään myönteisenä vaatimuksia sitovista ja täytäntöönpanokelpoisista sitoumuksista päästöjen vähentämiseksi.

5.3

ETSK kannustaa Yhdysvaltoja omaksumaan Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 järjestettävässä YK:n konferenssissa vahvan ja selvän neuvottelukannan, joka voisi lähentää Yhdysvaltojen ja EU:n näkemyksiä toisiinsa valmisteltaessa Kioton pöytäkirjan jälkeisiä uusia kansainvälisiä puitteita päästöjen rajoittamiseksi. EU odottaa, että Yhdysvallat sitoutuu voimakkaasti ilmastonmuutosta koskevasta Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksesta (UNFCCC) käytäviin neuvotteluihin ja tukee niitä.

5.4

EU:n osalta ETSK kehottaa jäsenvaltioita pääsemään yhteisymmärrykseen siitä, miten ratkaista ristiriidat talouden kilpailukyvyn ja ympäristön hyväksi tehtävien entistä suurempien uhrausten välillä. Lisäksi komitea pyytää, etteivät jäsenvaltiot maailmanlaajuisesta talouskriisistä huolimatta vähennä investointeja uusien yhä ympäristöystävällisempien tekniikoiden tutkimiseksi käynnistettäviin aloitteisiin. Näillä keinoin voitaisiin yhtenäistää pyrkimyksiä EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

5.5

ETSK kehottaa sekä Euroopan komissiota että Yhdysvaltain uutta hallintoa ottamaan ympäristöalan verkostot ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot sekä liike-elämän sidosryhmät ja ammattijärjestöt aktiivisesti mukaan Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 järjestettävän YK:n konferenssin valmisteluihin ja käynnistämään transatlanttisen ympäristövuoropuhelun (TAED) uudelleen. TAED voisi toimi ympäristöalan sidosryhmien koordinointifoorumina ja kumppanina valmistelutöissä.

6.   Sidosryhmien osallistuminen

6.1

Sidosryhmien osallistumisella poliittiseen päätöksentekoon on erilaiset perinteet EU:ssa ja Yhdysvalloissa. Uudessa transatlanttisessa toimintaohjelmassa EU ja Yhdysvallat sitoutuivat tekemään järjestelmällistä yhteistyötä muun muassa kansalaisten välisten yhteyksien luomiseksi yli Atlantin. Sitoumuksen pohjalta on käynnistetty kansalaisyhteiskunnallisia vuoropuheluita työmarkkinaosapuolten, kuluttajajärjestöjen ja ympäristöryhmien kesken.

1990-luvun jälkipuoliskolla käynnistetyt transatlanttiset vuoropuhelut eroavat toisistaan sen mukaan, miten aktiivisesti niitä on käyty ja millainen rooli niillä on ollut EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyörakenteissa, erityisesti EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksissa, joissa on keskitytty yksipuolisesti transatlanttiseen liike-elämän vuoropuheluun (TABD). Lisäksi TEC:n neuvonantajien ryhmässä on vain TABD:n, kuluttaja-asioita käsittelevän transatlanttisen vuoropuhelun TACD::n ja transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun TLD:n edustajia. Kaksi muuta vuoropuhelua – työmarkkinoita käsittelevä transatlanttinen vuoropuhelu TALD ja transatlanttinen ympäristövuoropuhelu TAED – on jätetty neuvonantajien ryhmän ulkopuolelle kyseisiä sidosryhmiä kuulematta.

6.2

Tämän vuoksi Euroopan parlamentti kehottaa transatlanttisesta talousneuvostosta 8. toukokuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa ottamaan TALD:n ja TAED:n puheenjohtajat mukaan neuvonantajien ryhmään. ETSK tukee voimakkaasti Euroopan parlamentin esittämää kehotusta ja suosittaa, että TEC tarkistaa työjärjestystään, jonka sen puheenjohtajat hyväksyivät Berliinissä 28. kesäkuuta 2007.

6.3

Uudessa työjärjestyksessä on myös huolehdittava nykyistä paremmin avoimuudesta ja toiminnan koordinoinnista neuvonantajien kanssa. Siinä on esimerkiksi määrättävä mahdollisuudesta tutustua asiakirjoihin ja velvoitteesta toimittaa kokouskutsut riittävän ajoissa.

6.4

ETSK tukee Euroopan parlamentin mietintöluonnoksessaan ”Transatlanttisten suhteiden tila Yhdysvaltain vaalien jälkeen” esittämää uutta kehotusta syventää osapuolten kansalaisyhteiskuntien ymmärtämystä (13). Komitean on osallistuttava tähän prosessiin.

6.5

Transatlanttisiin vuoropuheluihin osallistuvilla erilaisilla eturyhmillä on kaikilla kokemusta kansainvälisten verkostojen muodostamisesta. Yhdysvaltojen ja EU:n 1990-luvulla toteuttamat aloitteet Euroopan yhdentymisen luoman uuden tilanteen huomioon ottamiseksi avasivat uusia mahdollisuuksia myös transatlanttisille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille (14).

6.6

Edellä mainittujen neljän vuoropuhelun käynnistäminen on onnistunut vaihtelevasti, ja poliittiset johtajat Atlantin molemmin puolin ovat tukeneet niitä eriävissä määrin. TACD toimii hyvin, ja sillä on erittäin aktiivinen rooli EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousten valmistelussa ja TEC:n toiminnassa.

6.7

TAED taas valitettavasti keskeytettiin kahden vuoden jälkeen, vaikka se lähti melko hyvin käyntiin. Sen uudelleen käynnistämiselle on vankat perusteet, sillä se voi antaa panoksensa sekä TEC:n toimintaan että EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksiin. ETSK suosittaa voimakkaasti, että transatlanttisia vuoropuheluita varten luodaan asianmukaiset rahoitusjärjestelmät ja että TALD:n ja (uudelleen käynnistetyn) TAED:n edustajat otetaan mukaan TEC:n neuvonantajien ryhmään.

6.8

Komitea ymmärtää, että kahdenväliset transatlanttiset suhteet eivät välttämättä ole kaikkein luonnollisin kansainvälisen yhteistyön muoto tietyille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille. Kun on kyse ammattijärjestöistä ja ympäristöryhmistä, transatlanttisen foorumin on kamppailtava sekä kotimaisten kysymysten että sellaisten maailmanlaajuisten huolenaiheiden kanssa kuin ilmastonmuutos tai järjestäytymisoikeus kehitysmaissa. Tästä huolimatta nykyistä moninaisempien sidosryhmien osallistuminen EU ja Yhdysvaltojen kahdenvälisiin suhteisiin lisää koko prosessin kannatusta kansalaisten keskuudessa ja vahvistaa sen demokraattista legitimiteettiä. ETSK kannustaakin EU:ta ja Yhdysvaltoja parantamaan transatlanttisen vuoropuhelun lähestyttävyyttä ja avoimuutta sekä lisäämään kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien osallistumista prosessiin.

6.9

ETSK kehottaa Euroopan komissiota kutsumaan lähitulevaisuudessa koolle kaikki transatlanttisten suhteiden kanssa tekemisissä olevat sidosryhmät, jotta voidaan kartoittaa uusi tilanne sekä vaihtaa näkemyksiä ja koordinoida toimia uusien aloitteiden toteuttamiseksi. ETSK tarjoutuu ottamaan aktiivisesti osaa tällaiseen toimintaan, kun on kyse kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta.

6.10

Komissio teki 18. kesäkuuta 2005 antamassaan tiedonannossa (KOM(2005) 196 lopullinen) muutamia mielenkiintoisia ehdotuksia, joista yksi koski EU:n ja Yhdysvaltojen työmarkkinaosapuolten edustajien vuoropuhelun edistämistä muun muassa työmarkkinasuhteita käsittelevän kolmikantakonferenssin avulla. Ehdotuksia ei koskaan toteutettu, ja niitä olisi syytä harkita uudestaan – EU:n ja Yhdysvaltojen työmarkkinaosapuolten yhteydenpito olisi erityisen hyödyllistä siksi, että Yhdysvalloissa on tehty ehdotuksia työntekijöiden valinnanvapautta koskevan lain (Employee Free Choice Act) säätämiseksi.

6.11

ETSK aikoo luoda yhteyksiä Yhdysvaltojen talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoihin (liike-elämän organisaatioihin, ammattijärjestöihin, maataloustuottajia ja kuluttajia edustaviin järjestöihin jne.), jotta voidaan varmistaa, ovatko ne halukkaita käynnistämään vuoropuhelun yhdestä tai kahdesta molempia osapuolia kiinnostavasta erityisaiheesta, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai kaupasta ja kestävästä kehityksestä. Tarkoituksena on, että tällaiseen vuoropuheluun osallistuisivat kaikki eri sidosryhmät yhtä aikaa toisin kuin nykyisissä transatlanttisissa vuoropuheluissa, joita kutakin käydään oman aihepiirinsä rajoissa ja omien jäsenorganisaatioiden kesken. ETSK aikoo ottaa yhteyttä myös Euroopan komissioon ja Yhdysvaltain hallintoon tuen saamiseksi ja niiden kiinnostuksen varmistamiseksi.

6.12

ETSK seuraa tiiviisti neuvonantajaryhmien perustamista Yhdysvaltain hallinnossa voidakseen yksilöidä mahdollisia kumppanuustahoja eri aloilta. Lisäksi komitea pohtii, miten voidaan edistää entistä tehokkaammin Yhdysvaltojen kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa käytävää tietämyksen ja kokemusten vaihtoa molempia osapuolia kiinnostavista aiheista. Tässä yhteydessä ehdotetaan, että ”ulkosuhteet”-erityisjaosto perustaa epävirallisen ja tilapäisen yhteysryhmän valvomaan transatlanttisiin suhteisiin liittyviä komitean toimia. Mikäli kokeilu osoittautuu onnistuneeksi, yhteysryhmästä voitaisiin tehdä pysyvä ja virallinen.

6.13

Euroopan parlamentti korostaa mietintöluonnoksessaan tarvetta korvata vuodelta 1995 oleva toimintaohjelma NTA uudella transatlanttisella kumppanuussopimuksella, joka tarjoaa suhteille vakaamman ja ajanmukaisemman pohjan (15). ETSK tukee kehotusta voimakkaasti ja toivoo, että Yhdysvaltojen ja Euroopan kansalaisyhteiskuntien keskeiset eturyhmät kutsutaan alusta lähtien mukaan tällaisesta uudesta välineestä käytäviin neuvotteluihin. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistuminen vain vahvistaisi ja parantaisi institutionaalisia rakenteita.

6.14

Vuoropuhelun vahvistaminen aktivoisi kansalaisyhteiskuntaa Atlantin molemmin puolin ja edistäisi siten tehokkaiden verkostojen luomista sekä näkemystenvaihtoa transatlanttisten kansalaisyhteiskunnan verkostojen ja vuoropuhelujen sisällä ja niiden kesken. Se avaisi korkean tason väyliä hallitusten suuntaan ja edistäisi yhteyksiä kyseisten verkostojen ja vuoropuhelujen sekä hallituksen/hallinnon välillä.

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  World Intellectual Property Organization.

(2)  Transatlantic Business Dialogue.

(3)  Transatlantic Consumer Dialogue.

(4)  Transatlantic Labour Dialogue.

(5)  Transatlantic Environment Dialogue.

(6)  ETSK:n lausunto ”Transatlanttinen vuoropuhelu – Miten transatlanttisia suhteita voidaan kehittää?”, EUVL C 241, 28.9.2004.

(7)  Transatlantic Declaration on EC-US Relations, 1990, http://ec.europa.eu/external_relations/us/docs/trans_declaration_90_en.pdf.

(8)  Ks. http://eurunion.org/eu/index.php?option=com_content&task=view&id=2602&Itemid=9.

(9)  Ks. http://ec.europa.eu/external_relations/us/docs/trans_econ_partner_11_98_en.pdf.

(10)  Ks. http://www.eu2007.de/de/News/download_docs/April/0430-RAA/022Framework1.pdf.

(11)  Ks. http://ec.europa.eu/enterprise/enterprise_policy/inter_rel/tec/index_en.htm.

(12)  ILO:n yleissopimusten ratifiointiasteesta ks. Information document on ratifications and standards related activities, Report III (Part 2), International Labour Conference, 97th Session, 2008.

(13)  Mietintöluonnos transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltain vaalien jälkeen, 2008/2199 (INI).

(14)  Vuoropuheluiden taustaa on esitelty lyhyesti Eva Belabedin valmistelemassa ja 3. kesäkuuta 2004 annetussa ETSK:n lausunnossa ”Transatlanttinen vuoropuhelu – Miten transatlanttisia suhteita voidaan kehittää?”, EUVL C 241, 28.9.2004.

(15)  Euroopan parlamentin mietintöluonnos transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltain vaalien jälkeen, 2008/2199 (INI).


III Valmistelevat säädökset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

24. ja 25. maaliskuuta 2009 pidetty 452. täysistunto

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/40


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valkoinen kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista

KOM(2008) 165 lopullinen

2009/C 228/06

Komissio päätti 2. huhtikuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Valkoinen kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Wautier ROBYNS de SCHNEIDAUER.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 54 ääntä puolesta ja 4 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Pääsy tehokkaan oikeussuojan piiriin on perusoikeus, josta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Siksi ETSK kehottaa parantamaan kansalaisten pääsyä oikeussuojan piiriin erityisesti silloin, kun kyseessä on kilpailuoikeusrikkomusten hyvittäminen. Rikkomuksista aiheutuu vahinkoa paitsi vilpittömästi toimiville kilpailijoille myös kuluttajille, pk-yrityksille ja asianomaisten yritysten työntekijöille, joiden työpaikat ja ostovoima vaarantuvat. ETSK suhtautuu myönteisesti komission valkoiseen kirjaan, jolle se antaa tukensa tässä mielessä. Komitea korostaa, että tarvitaan nykyistä tehokkaampia keinoja, joiden avulla kilpailuoikeusrikkomuksista kärsineet voivat saada täyden korvauksen kaikista aiheutuneista vahingoista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Tasapainoinen järjestelmä, jossa otetaan huomioon kaikkien edut, on välttämätön koko yhteiskunnan kannalta.

1.2

Kilpailupolitiikan keskeisenä periaatteena tulee jatkossakin olla se, että komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset jatkavat EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan vahvaa julkisen noudattamisen valvontaa. ETSK on tietoinen erilaisista olemassa olevista esteistä, jotka vaikeuttavat täyttä vahingonkorvausta vaativien uhrien henkilökohtaisten ja kollektiivisten oikeuksien yksityisoikeudellista soveltamista, ja suhtautuu erittäin myönteisesti komission ponnisteluihin ongelmien ratkaisemiseksi. Kyseiset vahingonkorvauskanteet, jotka täydentävät julkisen noudattamisen valvontaa, mutta eivät voi korvata eivätkä vaarantaa sitä, ovat välttämätön osa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan tehokasta soveltamista. Yksityisoikeudellisia korvauksia koskevien säännösten parantamisella olisi tulevaisuudessa lisäksi myönteisiä vaikutuksia tulevien rikkomusten ehkäisemisen kannalta.

1.3

ETSK pitää välttämättömänä oikeudellisia puitteita, joilla parannetaan lainsäädännön tarjoamia edellytyksiä, jotta vahinkoa kärsineet voivat käyttää perustamissopimuksen mukaista oikeuttaan saada korvausta kaikista EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvista vahingoista. Siksi yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla on ryhdyttävä tarvittaviin, sitoviin ja ei-sitoviin, toimenpiteisiin tuomioistuinmenettelyjen tehostamiseksi Euroopan unionissa ja vahinkoa kärsineiden oikeuksien tyydyttävän vähimmäissuojan aikaansaamiseksi. Tuomioistuinten ulkopuolisia ratkaisukeinoja voidaan käyttää ainoastaan täydentämään tuomioistuinmenettelyjä. Koska tällaiset ratkaisukeinot ovat tuomioistuinmenettelyjä epämuodollisempia ja edullisempia, ne voivat olla kiinnostava vaihtoehto, mikäli molemmat osapuolet todella ovat halukkaita yhteistyöhön ja asianmukaisesta oikeussuojasta on huolehdittu.

1.4

Ryhmäkanteiden osalta ETSK pitää välttämättömänä ottaa käyttöön tarkoituksenmukaisia mekanismeja, jotta kyseisiä kanteita voidaan ajaa tehokkaasti, asettamalla lähtökohdaksi eurooppalainen lähestymistapa sekä eurooppalaiseen oikeudelliseen kulttuuriin ja perinteisiin perustuvat toimenpiteet, jotka helpottavat oikeuskelpoisten tahojen ja vahinkoa kärsineiden ryhmien mahdollisuutta päästä oikeussuojan piiriin. Toteuttavien jatkotoimien tulisi antaa asianmukainen suoja sellaisten menettelytapojen käyttöönottoa vastaan, jotka ovat muissa oikeusjärjestelmissä osoittautuneet melko alttiiksi väärinkäytöksille. Komitea kehottaa komissiota koordinoimaan toimet muiden oikeussuojan toteutumista helpottavien aloitteiden – erityisesti terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastossa valmisteilla olevan aloitteen – kanssa.

1.5

Valkoisessa kirjassa tehdyt ehdotukset koskevat monimutkaisia oikeudellisia puitteita, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden prosessioikeudellisiin järjestelmiin ja muun muassa oikeudellista asemaa, tietojen esittämistä, tuottamuksen edellyttämistä ja kulujen jakamista koskeviin sääntöihin.

1.6

Todisteisiin tutustumisen mahdollisuuden ja tietojen esittämisen osapuolten välillä tulisi perustua tosiseikkojen vahvistamiseen ja korvausvaateen uskottavuuden sekä todisteiden esittämistä koskevan pyynnön suhteellisuuden tiukkaan oikeudelliseen valvontaan.

1.7

Komitea kehottaa komissiota käynnistämään valkoisen kirjan jatkotoimet ja ehdottamaan asianmukaisia toimia tavoitteiden saavuttamiseksi toissijaisuusperiaatetta noudattaen. Edellä mainitun periaatteen soveltaminen ei saa kuitenkaan vaikeuttaa olemassa olevien esteiden poistamista, kun kyse kilpailuoikeuden rikkomisesta vahinkoa kärsineiden mahdollisuudesta käyttää tehokasta menettelyä korvauksen hakemiseksi kärsitystä haitasta.

2.   Johdanto

2.1   ETSK korostaa, että kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineiden ihmisten ja yritysten on voitava vaatia vahingon aiheuttajalta korvausta. Tässä yhteydessä komitea kiinnittää huomiota siihen, että vakuutukset eivät kata tarkoituksellisen kilpailunvastaisen toiminnan seurauksia (lähinnä vahingonkorvauksia). Komitea on vakuuttunut siitä, että tämä vahvistaa yrityksiin kohdistuvaa yleisestävää vaikutusta, sillä kilpailusääntöjä rikkovat yritykset joutuvat vastaamaan kaikista aiheuttamansa vahingon korvauskustannuksista ja maksamaan rikkomuksista määrättävät sakot.

2.2   Kuten ETSK on aiemmin todennut (1), kilpailupolitiikka liittyy tiiviisti muihin politiikanaloihin, esimerkiksi sisämarkkina- ja kuluttajapolitiikkaan. Näin ollen oikeussuojan toteutumista helpottavat aloitteet olisi pyrittävä koordinoimaan mahdollisimman pitkälti.

2.3   Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut vahinkoa kärsineiden – joko yksityishenkilöiden tai yritysten – oikeuden saada korvaus kärsittyään vahinkoa yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi. (2)

2.4   Komissio julkaisi vuonna 2005 yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita käsittelevän vihreän kirjan (3), mikä käynnisti julkisen keskustelun, jonka myötä ETSK (4) ja Euroopan parlamentti (5) antoivat tukensa komission näkökannalle ja kehottivat komissiota täsmentämään toimenpiteitä. ETSK otti myönteisen kannan komission aloitteeseen, korosti samassa yhteydessä esteitä, joihin vahinkoa kärsineet törmäävät yrittäessään saada hyvitystä, ja muistutti toissijaisuusperiaatteesta.

2.5   Vuoden 2008 huhtikuussa komissio teki valkoisessa kirjassaan (6) konkreettisia ehdotuksia asiasta. Asiakirjassa tarkastellaan kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuviin vahingonkorvauskanteisiin liittyviä kysymyksiä ja hahmotellaan toimia kanteiden nostamisen helpottamiseksi. Ehdotetut toimenpiteet ja toimintalinjat liittyvät seuraaviin yhdeksään aiheeseen: oikeudellinen asema, mahdollisuus tutustua todisteisiin, kansallisten kilpailuviranomaisten päätösten sitovuus, tuottamusedellytys, vahingonkorvaukset, ylihinnan siirtäminen eteenpäin, vanhentumisajat, vahingonkorvauskanteiden kulut sekä sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevien ohjelmien ja vahingonkorvauskanteiden välinen suhde.

2.6   Valkoisen kirjan laatimista varten komissio järjesti jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, kansallisten tuomioistuinten tuomareiden, liike-elämän edustajien, kuluttajajärjestöjen, oikeusalan ammattilaisten ja monien muiden sidosryhmien laajoja kuulemisia.

2.6.1   Vääristymätön kilpailu on sisämarkkinoiden erottamaton osa ja erittäin tärkeää Lissabonin strategian täytäntöönpanon kannalta. Valkoisen kirjan päätavoite on parantaa lainsäädännön tarjoamia edellytyksiä, jotta vahinkoa kärsineet voivat käyttää perustamissopimuksen mukaista oikeuttaan saada korvausta kaikista EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvista vahingoista. Lähtökohtana on siis täyden korvauksen periaate.

2.6.2   Valkoisessa kirjassa käsitellään seuraavia näkökohtia:

oikeudellinen asema, epäsuorat ostajat ja ryhmäkanteet

osapuolten mahdollisuus tutustua todisteisiin

kansallisten kilpailuviranomaisten päätösten sitovuus

tuottamusta koskeva edellytys

vahingonkorvaukset

ylihinnan edelleen välittäminen

vanhentumisajat

vahingonkorvauskanteiden kulut

sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevien ohjelmien ja vahingonkorvauskanteiden suhde.

3.   Yleistä

3.1   ETSK kannattaa entistä tehokkaamman järjestelmän luomista, jotta yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta kärsineillä on mahdollisuus saada oikeudenmukainen korvaus vahingoista. Nykyään kilpailuoikeusrikkomuksista kärsineet voivat vaatia korvauksia kotijäsenvaltiossaan sovellettavan siviilioikeudellista vastuuta ja prosessioikeutta koskevan lainsäädännön nojalla. Usein tällaiset menettelyt eivät kuitenkaan ole riittäviä varmistamaan vahinkojen tehokasta korvaamista etenkään tapauksissa, joissa samantyyppistä vahinkoa kärsineitä on useita.

3.2   ETSK toteaa valkoisessa kirjassa käsiteltävien kysymysten olevan tärkeitä. Komitea keskittyy seuraavissa huomioissaan niihin ajankohtaisiin keskustelunaiheisiin, joita se pitää kaikkein arkaluonteisimpina. Komitea kehottaa komissiota varmistamaan, että kilpailulainsäädännön rikkomisesta vahinkoa kärsineet voivat saada tehokkaasti korvausta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, sekä ehdottamaan unionitasolla asianmukaisia valkoisen kirjan jatkotoimia. Komitea korostaa, että pohdittaessa konkreettisia ehdotuksia unionitasolla tulisi ottaa huomioon toissijaisuusperiaate, ja muistuttaa, että ehdotettujen toimien tulisi sopia yhteen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien ja prosessioikeudellisten järjestelmien kanssa.

3.3   ETSK katsoo, että vahinkoa kärsineiden on saatava aiheutuneen vahingon todellista arvoa vastaava täysimääräinen korvaus, joka ei kata ainoastaan tosiasiallista vahinkoa tai materiaalisia ja henkisiä vahinkoja, vaan myös tulonmenetyksen, ja joka sisältää oikeuden korkoon.

3.3.1   ETSK pitää tarkoituksenmukaisena, että komission ehdottamassa yhteisön toiminnassa otetaan huomioon seuraavat kaksi toisiaan täydentävää välinettä:

Ensinnäkin kilpailuoikeuden rikkomisesta vahinkoa kärsineiden mahdollisten vahingonkorvausten laajuutta koskeva nykyinen yhteisön säännöstö kodifioidaan yhteisön säädökseksi.

Toiseksi laaditaan puitteet, joissa esitetään ei-sitovat ohjeet vahingonkorvausten määrän määrittämisestä ja jotka voivat sisältää likimääräisiä laskutapoja tai tappion arviointia koskevia yksinkertaistettuja sääntöjä.

3.4.   ETSK katsoo, että kaikkien vahinkoa kärsineiden henkilöiden, jotka voivat osoittaa riittävän syy-yhteyden rikkomiseen, olisi voitava saada vahingonkorvausta. On kuitenkin pyrittävä välttämään tilanteet, joissa voi syntyä perusteetonta etua esimerkiksi ylihinnan eteenpäin siirtäneille ostajille. ETSK katsoo, että riippumatta siitä, millä tasolla kyseiseen toimenpiteeseen ryhdytään (kansallinen tai yhteisön taso), vastaajilla tulisi olla kyseisissä tilanteissa oikeus käyttää eteenpäin välittämistä puolustuksenaan ylihinnan korvaamista koskevassa vaateessa. Todistustaakan osalta kyseisen puolustuksen näyttökynnyksen ei pitäisi olla matalampi kuin kantajan vahinkoa koskevan näytön kohdalla.

3.5   Kun otetaan huomioon nykyiset erot vanhentumisaikojen laskemisessa, on oikeusvarmuuden kannalta tärkeää yhdenmukaistaa sitä koskevia kriteerejä. Tältä osin ETSK katsoo, että

vanhentumisajan ei pidä alkaa kulua ennen sitä päivää, jolloin kilpailuoikeuden rikkominen loppuu, jos sitä rikotaan keskeytyksettä tai toistuvasti, tai ennen kuin rikkomisesta vahinkoa kärsineellä voidaan kohtuudella olettaa olevan tieto rikkomisesta ja sen hänelle aiheuttamasta vahingosta.

joka tapauksessa vähintään kahden vuoden mittainen uusi vanhentumisaika alkaa siitä, kun myöhemmän kanteen perustana olevasta rikkomista koskevasta päätöksestä tulee lopullinen.

3.6   Julkisen täytäntöönpanon ja vahingonkorvauskanteiden välinen suhde

3.6.1

Markkinoiden sääntely ja kilpailuoikeuden täytäntöönpano EU:ssa on yleisen edun mukaista, ja siksi sen on vastaisuudessakin kuuluttava ensisijaisesti viranomaisten vastuulle. Näin ollen ETSK katsoo, että tulevien toimien tulisi paitsi helpottaa vahingonkorvausten saantia kilpailuoikeusrikkomustapauksissa myös mahdollistaa tehokkaan julkisen täytäntöönpanon jatkuminen. Julkisella täytäntöönpanolla on perusluonteinen rooli kilpailunvastaisen toiminnan torjunnassa, varsinkin kun komissiolla ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla on yksinomainen toimivalta tapausten tutkinnassa ja ratkaisemisessa.

3.6.2

Julkisen täytäntöönpanon keskeisiä tavoitteita ovat sääntöjen noudattaminen ja estävyys, kun taas vahingonkorvauskanteiden tarkoituksena on, että vahinkoa kärsineet saavat vahingoista täyden korvauksen. Täysi korvaus kattaa tosiasiallisen vahingon, ansionmenetykset ja korot.

3.6.3

Tarkasteltaessa tosiasialliseen ja täysimääräiseen korvaukseen liittyviä toimia, ETSK odottaa, että suunnitteilla olevissa suuntaviivoissa annetaan jäsenvaltioiden tuomioistuimille käytännön ohjeita vahingonkorvausten suuruuden määrittämiseksi, kuten valkoisessa kirjassa esitetään.

3.7   Tuomioistuinten ulkopuoliset ratkaisumenettelyt

3.7.1

Vaikka entistä tehokkaampien puitteiden luominen kilpailuoikeusrikkomuksista kärsineiden oikeussuojan toteutumiseksi on välttämätöntä, ETSK tukee komission jäsenvaltioille esittämää kehotusta luoda sellaisia menettelysääntöjä, jotka edistävät neuvotteluratkaisuja. Tuomioistuinten ulkopuolisilla menettelyillä voi vaihtoehtoisena oikeussuojakeinona olla tärkeä täydentävä rooli huolehdittaessa siitä, että uhrit saavat korvauksen kärsimistään vahingoista, mutta ne eivät saa millään tavoin vähentää mahdollisuuksia saattaa asioita tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tuomioistuinten ulkopuolisissa menettelyissä oikeudenmukaiseen ratkaisuun saatetaan päästä tuomioistuinkäsittelyä nopeammin ja edullisemmin ja ilmapiiri osapuolten kesken voi säilyä sovinnollisempana. Lisäksi niiden soveltaminen vähentää tuomioistuinten työtaakkaa. Komitea kehottaakin komissiota edistämään tuomioistuinten ulkopuolisten järjestelmien käyttöä EU:ssa ja parantamaan niiden laatua. ETSK panee kuitenkin merkille, etteivät vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt tarjoa uhreille uskottavaa vaihtoehtoa, ellei oikeussuojasta ole mahdollista huolehtia tehokkaasti myös tuomioistuinmenettelyin, kollektiiviset mekanismit mukaan luettuina. Mikäli tehokkaita keinoja huolehtia oikeussuojasta tuomioistuinteitse ei ole, ei tasapuoliseen ja nopeaan sovitteluun kannusteta riittävästi.

4.   Erityshuomioita valkoisesta kirjasta

4.1   Tuomioistuimissa nykyisin käsiteltävinä olevien asioiden valtavan määrän johdosta on tarpeen saada aikaan mekanismi, jolla voidaan yhdistää tai koota yhteen kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi vahinkoa kärsineiden yksittäiset korvaushakemukset.

4.1.1   ETSK yhtyy komission esittämään näkemykseen yhdistää seuraavat kaksi toisiaan täydentävää mekanismia, jotta varmistetaan vahinkoa kärsineiden nostamien ryhmäkanteiden teho:

yhtäältä oikeutettujen tahojen (kuluttaja-, ympäristönsuojelu- ja toimialajärjestöt, vahinkoa kärsineiden yhdistykset) nostamat edustukselliset kanteet, joiden aiheellisuudesta ETSK on jo pääosin lausunut kantansa (7)

toisaalta ryhmäkanteet, joissa vahinkoa kärsineet päättävät yhdistää yksittäiset vahinkoa koskevat kanteensa yhdeksi kanteeksi.

4.2   Huomioita ryhmäkanteesta

4.2.1

ETSK pitää ensisijaisen tärkeänä sitä, että kilpailuoikeusrikkomuksista kärsineillä (vilpittömästi toimiville kilpailijoille, kuluttajille, pk-yrityksille ja asianomaisten yritysten työntekijöille, jotka kärsivät työpaikkojaan ja ostovoimaansa uhkaavista menettelyistä välillisesti) on käytettävissään asianmukaiset oikeussuojakeinot. Komitea on oma-aloitteisessa lausunnossaan (8) ottanut kantaa ryhmäkanteiden ja niiden aseman määrittelyyn yhteisön kuluttajansuojalainsäädännössä. Aiemmissa lausunnoissa esittämiensä näkemysten mukaisesti komitea toteaa, että oikeussuojan tarpeen myöntämisen lisäksi tarvitaan myös asianmukaisia menettelyjä oikeuksien tunnustamiseksi ja puolustamiseksi. Keskusteltaessa keinoista tehostaa oikeussuojaa yhtenä vaihtoehtona on pohdittu eurooppalaisen ryhmäkanteen käyttöönottoa. ETSK katsoo, että toteutettavien jatkotoimien tulisi olla tasapainoisia ja tarjota tehokas suoja väärinkäytöksiä vastaan. Lisäksi niiden olisi oltava yhteneväisiä muiden ryhmäkannetta koskevien, ennen kaikkea terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastossa valmisteilla olevien ehdotusten, kanssa ja ne olisi hoidettava koordinoidusti ja johdonmukaisesti, jotta vältetään oikeudellisten välineiden tarpeettomat päällekkäisyydet, jotka aiheuttavat jäsenvaltioissa valtavia ongelmia, kun välineitä saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovelletaan käytännössä.

4.2.2

ETSK yhtyy eurooppalaisten poliitikkojen ja sidosryhmien laajalti jakamaan näkemykseen, että EU:n on pyrittävä välttämään amerikkalaistyyppisten väärinkäytösten riskiä. Jatkotoimien olisi oltava eurooppalaisen kulttuuri- ja oikeusperinteen mukaisia, tähdättävä yksinomaan vahinkojen korvaamiseen ja luotava oikeudenmukainen tasapaino osapuolten välille, jotta saataisiin aikaan koko yhteiskunnan edut turvaava järjestelmä. Komitea suosittaa, että EU:ssa kartetaan oikeudenkäynnin lopputulokseen perustuvia ehdollisia palkkioita ja järjestelmiä, jotka herättävät taloudellista kiinnostusta kolmansissa osapuolissa.

4.3   Huomioita todisteista

4.3.1

Jotta varmistetaan tosiasiallinen mahdollisuus tutustua todisteisiin – joka on osa oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan – komitea pitää myönteisenä, että koko EU:ssa turvataan osapuolten välistä tietojen esittämistä koskeva vähimmäistaso kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvien vahingonkorvauskanteiden yhteydessä. Edellä mainitun tavoitteen saavuttamista voitaisiin edistää laajentamalla kansallisten tuomioistuinten valtuuksia määrätä esittämään tiettyihin luokkiin kuuluvat oleelliset todisteet, kunhan esittämisessä pysytellään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä jo vahvistetuissa rajoissa erityisesti sen tarkoituksenmukaisuuden, tarpeellisuuden ja suhteellisuuden osalta.

4.3.2

ETSK panee merkille esteet, jotka vaikeuttavat vahinkoa kärsineiden mahdollisuuksia näyttää väitteensä toteen, ja suhtautuu myönteisesti komission pyrkimykseen parantaa mahdollisuutta tutustua todisteisiin. Komitea korostaa, että jäsenvaltioiden oikeudenkäyntijärjestelmien eroja ei tulisi jättää huomiotta. Tarkkojen suojatoimien tulisi mennä ilmoitusvelvollisuuden edelle, ja velvollisuuden tulisi olla oikeassa suhteessa tapaukseen.

4.3.3

ETSK kehottaa komissiota asettamaan tarkat suojatoimet ilmoitusvelvollisuuden edelle, koska haasteena on säilyttää todellisen todisteisiin tutustumismahdollisuuden ja puolustautumisoikeuden välinen tasapaino. Komitea toteaa, että tuomarin suorittama tiukka valvonta voi olla hyödyllistä tässä yhteydessä.

4.3.4

Kun todetaan, että EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklaa on rikottu yhteisön tasolla, vahinkoa kärsineet voivat asetuksen (EY) N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdan nojalla käyttää kyseistä päätöstä sitovana todisteena siviilioikeudellisessa menettelyssä. ETSK katsoo, että menettelysääntöjen vastaavuutta koskevan periaatteen nojalla tulisi soveltaa samanlaista säännöstä kaikkiin kansallisten kilpailuviranomaisten päätöksiin, joissa todetaan, että 81 tai 82 artiklaa on rikottu.

4.4   Huomioita uhrien osallistumisesta ja edustuksesta

4.4.1

Ns. opt-in- ja opt-out-periaatteisiin perustuvista ryhmäkanteista ETSK toteaa, että niissä on omat etunsa ja haittansa, kuten komitean 14. helmikuuta 2008 antamassa lausunnossa (9) tuodaan esiin. Komitea kiinnittää lausunnossa huomiota muun muassa siihen, että vaikka opt-in-periaate tarjoaakin tiettyjä etuja, se on kallis ja hallinnollisesti hankala. Lisäksi se viivästyttää menettelyjä eikä sovi suurelle osalle kuluttajia, koska he eivät tiedä riittävästi menettelyn olemassaolosta. ETSK panee merkille, että muutamat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön toisistaan poikkeavia tuomioistuinmenettelymalleja, joissa sovelletaan sekä opt-in- että opt-out-järjestelmiä.

4.4.2

Samat huomiot koskevat myös edustajakanteita. Koska valkoisessa kirjassa mainitaan paitsi tunnistetut myös tunnistettavissa olevat vahingonkärsijät, vaikuttaa siltä, ettei tunnistamattomien ihmisten nimissä tehtyjen ryhmäkanteiden mahdollisuutta ole suljettu pois. Vaikka kunkin vahinkoa kärsineen tunnistaminen voi edistää kanteen vahvistamista, tapauksen ulottaminen koskemaan kaikkia mahdollisia vahingonkärsijöitä saattaa olla asianmukaista tietyissä tilanteissa, esimerkiksi jos vahinkoa kärsineitä on paljon. Komitea pyytääkin komissiota selkeyttämään ehdotusta.

4.4.3

ETSK palauttaa mieleen aiemmissa lausunnoissaan antamansa suositukset tuomarin tärkeästä roolista. Tuomareita voitaisiin tukea antamalla heille erityiskoulutusta, jotta heillä olisi entistä paremmat mahdollisuudet punnita todistusaineiston tutkittavaksi ottamisen ja arvioimisen kriteerit ja selvittää osapuolten mahdollisuudet tutustua siihen. Ryhmäkanteen lähtökohtaisena edellytyksenä nimittäin on, että samasta asiasta ei nostettane yksittäisiä kanteita, ja näin ollen tuomareilla on tärkeä ja aktiivinen rooli siinä, että perustellut kanteet määritetään ja hyväksytään käsiteltäviksi jo varhaisessa vaiheessa.

4.4.4

Tietyt edellytykset täyttävät kuluttaja- ja ammattijärjestöt ovat luonnollisia ehdokkaita edustamaan vahinkoa kärsineitä edustajakanteissa. Komission valkoisessa kirjassa hyväksytään nimenomaisesti se, että myös tunnustetut ammattijärjestöt voivat nostaa edustuksellisia kanteita jäsentensä puolesta. Myös muilla hyväksytyillä, tietyt standardit täyttävillä organisaatioilla voisi olla perusteltuja syitä nostaa ryhmäkanne, minkä vuoksi tulisi arvioida tarkkaan, voisiko tämä johtaa tilanteisiin, joissa esitettäisiin useampia rinnakkaisia korvaushakemuksia saman vahingon perusteella. Olisi suositeltava, että vahinkoa kärsineitä edustaisi yksi yhteinen taho, jotta heidän kanteensa tuottaisi tulosta.

4.5   Huomioita kansallisten kilpailuviranomaisten lopullisten päätösten sitovuudesta

4.5.1

ETSK on periaatteessa yhtä mieltä komission kanssa siitä, että peräkkäisissä vahingonkorvauskanteissa annettujen kansallisten kilpailuviranomaisten lopullisten päätösten tulisi luoda ehdoton olettama sääntöjen rikkomisesta. Komitean mielestä jäsenvaltioiden tuomioistuimilla on parhaat mahdollisuudet arvioida sääntöjen rikkomisen ja vahingonkorvausvaatimuksen välinen syy-yhteys, ja niillä tulisi säilyttää niiden yksinomainen oikeus tähän arviointiin.

4.5.2

ETSK toteaa niin ikään, että kansallisten kilpailuviranomaisten lopullisten päätösten arvon vuoksi tulee kiinnittää asianmukaista huomiota keskinäisten valvontajärjestelmien ja menettelyä koskevien takeiden yhdenmukaistamisen tasoon kaikissa jäsenvaltioissa.

4.6   Huomioita tuottamusta koskevasta edellytyksestä

4.6.1

Tietyissä jäsenvaltioissa tuottamuksen ja vahingon välinen syy-yhteys on vahingonkorvausvastuun perustava osatekijä, ja kantajan tulee osoittaa oma oikeutensa korvaukseen sekä vastaajan tuottamus. ETSK suosittaa, että komissio ottaa nämä erot huomioon, sillä perustuvat jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien historialliseen kehitykseen. Se kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikissa tulevissa järjestelmissä taataan oikeudenmukainen oikeudenkäyntimenettely, jossa pyritään riittävästi todistettujen vahinkojen nopeaan ja tehokkaaseen korvaamiseen.

4.7   Huomioita sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevista ohjelmista

4.7.1

Sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevilla ohjelmilla on hyvin mittavat vaikutukset useisiin havaittuihin kartelleihin sekä huomattava varoittava vaikutus. Sen vuoksi on ensisijaisesti vahinkoa kärsineiden edun mukaista, että ne toimivat moitteettomasti. Luottamuksellisen tiedon julkitulemisen vaaralla olisi kielteisiä vaikutuksia kartellien havaitsemiselle ja sen seurauksena vahinkoa kärsineiden mahdollisuuteen vaatia vahingonkorvausta. Näin ollen ETSK on tyytyväinen ehdotuksiin, joilla pyritään säilyttämään sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevien ohjelmien tehokkuus. Sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevilla hakemuksilla ei kuitenkaan tulisi suojella, ylittämättä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi ehdottoman tarpeellista, kartelliin osallisia niiden lainvastaisen toiminnan yksityisoikeudellisilta seuraamuksilta vahinkoa kärsineiden kustannuksella.

4.8   Huomioita vahingonkorvauskanteiden kuluista

4.8.1

Valkoisessa kirjassa esitetään erilaisia lähestymistapoja siihen, miten voidaan vähentää vahingonkorvausvaatimuksen esittävien oikeudenkäyntikuluriskiä. ETSK on yhtä mieltä siitä, että oikeutta vahingonkorvaukseen ei tulisi estää oikeustoimien kohtuuttomilla kuluilla. ETSK on ottanut oikeustoimien kuluihin kantaa vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa (10).

4.8.2

Valkoisessa kirjassa kehotetaan jäsenvaltioita tarkistamaan omia kulujen jakamista koskevia sääntöjään ja antamaan jäsenvaltioiden tuomioistuimille mahdollisuus poiketa – poikkeuksellisissa tapauksissa – periaatteesta, jonka mukaan häviäjä maksaa oikeudenkäyntikulut; periaatetta noudatetaan nykyään useimpien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. ETSK kehottaa komissiota kiinnittämään asianmukaista huomiota tapoihin varmistaa sekä oikeudenmukaiset mahdollisuudet nostaa kanne että selvittää vaatimusten paikkansapitävyys.

4.8.3

ETSK katsoo, että jäsenvaltioissa tulisi pohtia oikeudenkäyntimaksuja koskevia sääntöjä ja että komission tulisi tarkastella kaikkia Euroopan unionissa voimassa olevia sääntöjä. Olisi pyrittävä edistämään sellaisten perusteltujen kanteiden tekemistä, joiden kulut muuten estäisivät niiden nostamisen. Samalla on laadittava menettelysääntöjä, joissa otetaan huomioon neuvotteluratkaisut tapana vähentää kuluja.

4.8.4

ETSK muistuttaa, että ei ole toivottavaa ottaa käyttöön järjestelmää, jossa palkkiot riippuvat oikeudenkäynnin tuloksesta, koska se olisi eurooppalaisen oikeusperinteen vastaista. Kuten ETSK toteaa aiemmin antamassaan lausunnossa (11), tämä järjestelmä on kielletty valtaosassa Euroopan unionin jäsenvaltioita joko laissa tai lakimiesten käytännesäännöissä.

4.8.5

ETSK toteaa lisäksi, että oletettujen asianomaisten ilmoituksista ja heidän yhteen kokoamisestaan voitaisiin huolehtia tehokkaasti ja kohtuullisin kustannuksin sellaisen julkisen eurooppalaisen sähköisen oikeustapausrekisterin avulla, johon vahinkoa kärsineet voivat tutustua koko Euroopan unionissa.

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Asiakokonaisuus EUVL C 162, 25.6.2008, esittelijä: Franco Chiriaco, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2006” (KOM(2007) 358 lopullinen), kohta 7.1.1, Bryssel 13. helmikuuta 2008.

(2)  Ks. kaikkien tuomioiden osalta ”Courage v. Crehan” (asia C-453/99) sekä ”Manfredi” (asia C-295/4).

(3)  KOM(2005) 672 lopullinen, ”Vihreä kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista”, s. 1–13, Bryssel 19. joulukuuta 2005.

(4)  Asiakokonaisuus EUVL C 324, 30.12.2006, esittelijä: María Candelas Sánchez Miguel, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista”, s. 1–10, Bryssel 26. lokakuuta 2006.

(5)  Euroopan parlamentin 25. huhtikuuta 2007 antama päätöslauselma.

(6)  KOM(2008) 165 lopullinen, ”Valkoinen kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista”, Bryssel 2. huhtikuuta 2008.

(7)  Asiakokonaisuus EUVL C 162, 25.6.2008, esittelijä: Jorge Pegado Liz, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ryhmäkanteiden ja niiden aseman määrittely yhteisön kuluttajansuojalainsäädännön alalla”, s. 1–21, Bryssel 14. helmikuuta 2008.

(8)  Ks. alaviite 7.

(9)  Ks. alaviite 7.

(10)  EUVL C 324, 30.10.2006, kohta 5.4.5 (esittelijä: María Candelas Sánchez Miguel).

(11)  Ks. alaviite 7.


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/47


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2007

KOM(2008) 368 lopullinen

2009/C 228/07

Euroopan komissio päätti 16. kesäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

”Komission kertomus – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2007

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Paulo BARROS VALE.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24. ja 25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon, äänestyksessä annettiin 98 ääntä puolesta ja 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja päätelmät

1.1   Euroopan talous- ja sosiaalikomitea laatii vuosittain arvion kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta. Se on aina käyttänyt tätä mahdollisuutta tuodakseen esiin erinäisiä huomioita ja ehdotuksia, jotka useissa tapauksissa ovat kiinnittäneet viranomaisten huomion ja johtaneet mukautuksiin, joita komitea yleisesti ottaen pitää myönteisinä. Komitea toteaa tyytyväisenä, että mukautukset, jotka ovat koskeneet sekä kyseisen politiikan ensisijaisia tavoitteita ja välineitä että varsinaisia käytössä olleita resursseja, ovat lisänneet tehokkuutta.

1.1.1   On aiheellista tuoda esiin viive, jolla käsillä olevaa lausuntoa laaditaan suhteessa tarkasteltavana olevaan vuoteen (2007). Tämä vaikuttaa analyysiin tällä välin jo kuluneen ajan johdosta, mutta myös siitä syystä, että nykyinen tilanne on täysin epätyypillinen, eikä sitä voida jättää huomiotta.

1.2   ETSK katsoo kuitenkin, että kilpailupolitiikan alalla on edettävä uusille alueille menemällä perinteistä lähestymistapaa pidemmälle. Perinteinen lähestymistapa, joka on ollut kilpailupolitiikan johtoajatuksena, on merkittävä, mutta suhteellisen rajoittunut. Jo aiemmin komitealla on ollut tilaisuus ehdottaa, että komissio sitoutuisi etenemään uusille toiminta-alueille. Nykyisessä monimutkaisessa ja hankalassa tilanteessa tämä on vieläkin välttämättömämpää vallitsevan taloustilanteen johdosta sekä ennen kaikkea niiden johtopäätösten valossa, jotka kaikkien vastuutahojen on väistämättä vedettävä nykyiseen asiaintilaan johtaneista virheistä ja etenkin laiminlyönneistä.

1.3   Puutteellinen (eräissä tapauksissa jopa leväperäinen) sääntely/valvonta strategisilla aloilla synnyttää järjestelmään epätasapainoa ja riskejä, jotka eivät ole hyväksyttävissä, vaikuttaa terveeseen kilpailuun ja suojelee sääntöjen rikkojia sekä aiheuttaa valtavia vahinkoja koko yhteiskunnalle. Kilpailupolitiikassa kyseisiin ongelmiin on kiinnitettävä huomiota, jotta vältetään se, että syntyy uudelleen valtavia kustannuksia, jotka yritysten ja kansalaisten enemmistö joutuu maksamaan joidenkin toimijoiden, joiden pyrkimyksiä markkinoiden puutteelliset suojajärjestelmät eivät pitäneet aisoissa, aiheuttaman kilpailun puuttumisen johdosta. Erityisesti on painotettava rahoitusmarkkinoita, jotka vaikuttavat kaikkiin muihin markkinoihin.

1.4   Toisella tasolla ja niin ikään ETSK:n jo aiemmin tekemän esityksen mukaisesti on arvioitava keinoja lisätä koordinointia (ja luoda välineitä) sellaisten unionin muiden politiikkojen kanssa, joilla estetään sisäinen epäreilu kilpailu, joka johtuu eroista yritysten koossa, sijainnissa ja verotuskohtelussa. Unionin ulkopuolella EU:n on taattava, että ulkopuoliset maat eivät pääse hyötymään keinotekoisesti kansainvälisten kauppasääntöjen, työntekijöiden oikeuksia ja ammattiyhdistysoikeuksia koskevien ILO:n keskeisten yleissopimusten, joihin sisältyy myös lapsityövoiman ja epäinhimillisten työolojen kielto, tai ympäristönsuojelun perusvaatimusten rikkomisesta. Lisäksi Euroopan unionin tulisi panna tinkimättä täytäntöön WTO:n säännöt, joissa kielletään valtion vientituet ja valtion toimenpiteet, jotka vääristävät kilpailua ja estävät EU:n yrityksiltä pääsyn markkinoille.

1.5   Vuoden 2006 kertomukseen verrattuna vuoden 2007 kertomuksessa käsitellään kahta uutta kilpailupolitiikan välinettä (valtioiden toimenpiteet ja kilpailupolitiikka laajemmassa kehyksessä), mikä tämän yhteisön keskeisen politiikan vahvistamista ajatellen on yksi laaditun asiakirjan myönteisimmistä näkökohdista.

1.6   Valtiontukien valvontaa koskevien sääntöjen soveltamisen osalta kertomuksessa pannaan merkille komission intensiivinen toiminta, mikä osoittaa kysymyksen saaman merkityksen vuonna 2007.

1.7   Kilpailupolitiikan roolista laajemmassa poliittisessa kehyksessä todettakoon, että komitea panee tyytyväisenä merkille kysymystä koskevat komission huolenaiheet. Se katsoo kuitenkin, että näkökohtaa tulisi kehitellä pidemmälle selkiyttämällä tapaa tai välineitä, joilla kilpailupolitiikkaa syvennetään Lissabonin strategian yhteydessä. Asiaankuuluvien alakohtaisten markkinoiden osalta tulisi selkiyttää toteutettavia toimenpiteitä, käytettäviä välineitä sekä tavoitteita, joihin pyritään.

1.8   Energiamarkkinoiden vapauttamista koskevan kysymyksen nykyistä merkittävyyttä ajatellen kertomuksessa esitetyt tiedot alasta vaikuttavat niukoilta. Kuten kilpailusäännöissä, joissa mainitaan yksityiskohtaisesti niihin liittyvät käytännöt, myös markkinoiden vapauttamista koskevassa kolmannessa paketissa tulisi käsitellä perusteellisemmin tavoitteita, joihin pyritään.

1.9   Rahoituspalveluiden osalta kertomuksessa käsitellään maksukortteja koskevaa kysymystä ja todetaan, että ala on erittäin keskittynyt ja aiheuttaa kilpailuongelmia, mutta ei esitetä toimenpiteitä kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kertomuksessa ei käsitellä pankkivalvontaa eikä toimivaltaisten tahojen suorittamaa vakavaraisuussääntöjen valvontaa, vaikka kyseessä on yksi keskeisimmistä aiheista, jonka osalta voidaan päätyä tilanteeseen, jossa kilpailua ei ole, mikä vaikuttaisi eri markkinatoimijoihin monin tavoin. ETSK on tästä erittäin huolissaan etenkin, kun kyse on valtion osallistumisesta rahoituslaitoksiin, mikä suurimmassa osassa tapauksista on ollut epäselvää.

1.10   ETSK toteaa lisäksi, että se pitäisi parempana, ettei komission vuosittain esittelemä kertomus olisi niinkään luettelo toteutetuista toimista (usein luettelo edistymisestä ja voitetuista tapauksista), vaan ennemminkin asiakirja, jossa aikaansaatujen edistysaskeleiden (joita komitea pitää tervetulleina) vastapainona esitettäisiin nykyistä selkeämmin havaitut ongelmat ja esteet sekä ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi ja etenemiseksi kohti kilpailupolitiikan uusia horisontteja.

2.   Vuoden 2007 kertomuksen sisältö

2.1

Kertomuksessa selostetaan aiempien vuosien tapaan kunkin kilpailupolitiikan välineen osalta näkemys, joka on ohjannut komission toimintaa tarkasteltavana olevan vuoden aikana.

Kilpailunrajoitusten osalta edistettiin entistä tehokkaampia toimenpiteitä niiden torjumiseksi luomalla kannustimia, jotta kartelleihin osallistuvat antaisivat kartellit ilmi. Sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti oli pyytänyt komissiota laatimaan valkoisen kirjan, joka sisältäisi yksityiskohtaisia ehdotuksia kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvien vahingonkorvauskanteiden tehokkuuden varmistamiseksi, komissio järjesti useita asianomaisten hallitusten edustajien, tuomareiden ja eri alojen edustajien kuulemisia.

Kartellien havaitseminen, tutkiminen ja torjunta oli toinen alue, joka ansaitsi erityishuomion, sillä 41 yritykselle (sama lukumäärä kuin vuonna 2006) oli määrätty sakkoja, joiden yhteismäärä oli 3 334 miljardia euroa (vastaavasti edellisvuonna sakkoja kertyi 1 846 miljardia euroa).

Valtioiden toimenpiteiden alalla päätettiin rikkomusmenettely Tšekkiä vastaan, joka oli rajoittanut kansallisen kilpailuviranomaisen toimivaltaa kilpailusääntöjen soveltamisessa sähköisen televiestinnän alalla. Lisäksi sulautuma-asetuksen perusteella tehtiin päätös, jossa todetaan, että Espanjan energia-alan sääntelyelin oli toiminut kyseisen asetuksen vastaisesti.

Yrityskeskittymien valvonnan osalta annettiin konsolidoitu tiedonanto toimivaltakysymyksistä sekä suuntaviivat ei-horisontaalisten sulautumien arvioinnista. Lisäksi käynnistettiin julkinen kuuleminen korjaustoimenpiteistä kyseisellä alalla.

Komissio on kiinnittänyt huomiota myös valtiontukien valvontaan. Se hyväksyi uuden viitekorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän, aloitti kuulemisen valtiontukiin liittyvän yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen luonnoksesta ja käynnisti menettelyn takausten muodossa myönnetyistä valtiontuista annetun tiedonannon tarkistamiseksi.

Mitä tulee kilpailupolitiikan rooliin laajemmassa poliittisessa kehyksessä, tarkistettiin Lissabonin strategiaa ja ehdotettiin kilpailun merkityksen korostamista parantamalla alakohtaista markkinavalvontaa.

2.2

Alakohtaisella tasolla vuoden 2007 kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus kattaa tärkeimmät toimet, jotka on toteutettu talouden keskeisillä aloilla. Niistä voidaan mainita esimerkiksi seuraavat:

energia-ala, jolla esiteltiin ehdotus kolmanneksi sähkö- ja kaasumarkkinoiden vapauttamiseen tähtääväksi toimenpidepaketiksi. Kilpailunrajoitusten osalta toimissa keskityttiin tapauksiin, joissa on kyse markkinoiden sulkemisesta ja salaisesta yhteistyöstä.

rahoituspalveluala, jolla julkaistiin loppuraportit Euroopan vähittäispankkimarkkinoiden ja yritysvakuutusten alakohtaisesta tutkinnasta

sähköisen viestinnän ala, jolla nykyiset sääntelypuitteet ovat osaltaan lisänneet kilpailua viestintämarkkinoilla. Suositeltiin, että supistettaisiin ennakkosääntelyn alaisten markkinoiden lukumäärää, tehtiin ehdotus verkkovierailuasetukseksi sekä useita päätöksiä julkisesta rahoituksesta laajakaistapalvelujen aloittamiseksi.

tietotekniikan ala, jolla jo aiemmin aloitettuja oikeudenkäyntejä Microsoftia, AMD:tä ja Rambusia vastaan jatkettiin

viestintäala, jolla jatkettiin analogisista lähetyksistä digitaalisiin lähetyksiin siirtymisen seurantaa sekä pidettiin tärkeänä varmistaa, että keskeinen ohjelmasisältö on saatavilla avoimin edellytyksin

autoteollisuusala, jolla ryhmäpoikkeusasetus vahvistaa tuotemerkin sisäistä kilpailua

kuljetusala, jolla kilpailupolitiikan tavoitteena oli varmistaa vastikään vapautettujen markkinoiden tehokas toiminta

postipalvelut, joiden osalta neuvoteltiin EU:n postimarkkinoiden avaamista täysimääräisesti kilpailulle koskeva komission ehdotus.

2.3

Näyttää siltä, että tietyillä toiminta-aloilla on eräitä epäjohdonmukaisuuksia tai epäselvyyksiä. Tämä koskee esimerkiksi sähköistä viestintää, jonka osalta on vaikea ymmärtää kohdassa 48 mainitun uuden sääntelypaketin tarvetta tai tavoitteita, sillä se on ristiriidassa kohdan 44 kanssa, jossa todetaan, että nykyiset sääntelypuitteet lisäävät kilpailua.

2.4

Myöskään tietotekniikan alan osalta ei mainita tavoitteita eikä toimenpiteitä, joihin on ryhdyttävä. Asiakirjassa viitataan ainoastaan asioihin, jotka on pantu vireille aiempina vuosina, mutta ei todeta mitään sääntöjen ja politiikan kehittämisestä tai kyseisellä alalla kaavailluista toimenpiteistä.

2.5

Tässä yhteydessä on aiheellista viitata vielä internetin luomaan uuteen tilanteeseen. Internetiä – intensiivisen yritystoiminnan areenaa – koskeva sääntely on erittäin puutteellista. Lisäksi internet tarjoaa nykyisin loputtomat mahdollisuudet kilpailun vääristymiin, sillä todellista kuluttajansuojaa ei ole. Näin ollen toimintaa internetissä on kiireellisesti ryhdyttävä sääntelemään.

2.6

Kuljetusalan osalta on pantava merkille yksityiskohtaiset ja tervetulleet viittaukset eri kuljetusmuotojen alalla toteutettuihin toimiin: maanteiden ja rautateiden rahti- ja matkustajaliikenne sekä meri- ja lentoliikenne.

2.7

Postipalveluiden osalta EU:n postimarkkinoiden avaamista täysimääräisesti kilpailulle koskevasta komission ehdotuksesta käytyä neuvotteluprosessia ei esitetä selkeästi.

2.8

Kertomuksessa kuvaillaan selkeästi ja yksityiskohtaisesti Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston toimintaa sekä kansallisten kilpailuviranomaisten työskentelyä. On aiheellista korostaa mainintaa siitä, että yhteistyön Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston jäsenten välillä on havaittu tiivistyneen. Niin ikään myönteisiä ovat tarkasteltavana olevan vuoden aikana toteutetut toimet kansainväliseen toimintaan ja toimielinten väliseen yhteistyöhön osallistumista silmällä pitäen.

2.9

Laajentumisprosessin yhteydessä ehdokasmaat jatkoivat toimia tietojen levittämiseksi kilpailusäännöistä, ja aloitettiin toimet sen vaatimiseksi, että ehdokasmaat esittävät uskottavia tuloksia kyseisten sääntöjen täytäntöönpanosta.

3.   Kilpailupolitiikkojen uusi sukupolvi sekä luettelo ongelmista, joiden ratkaisemista taloudellinen tilanne edellyttää

3.1   ETSK katsoo, että sen on käytettävä käsillä oleva tilaisuus hyväkseen valitsemalla aiempaan nähden erilaisen lähestymistavan kilpailupolitiikkaa koskeviin kysymyksiin niin, ettei se rajoitu arvioimaan ja kommentoimaan aloja, jotka komissio on valinnut sisällytettäviksi vuosittaiseen kertomukseensa, vaan menee pidemmälle ja ehdottaa muita aloja, joihin kilpailupolitiikkojen tulevaa sukupolvea sovelletaan.

Näin ollen:

3.1.1   Nykyisessä epävakaassa maailmassa – kun otetaan huomioon taloudellisen maailmanlaajuistumisen eteneminen sekä sen kiihtymisestä saadut viimeaikaiset kokemukset – kilpailupolitiikkojen uusi sukupolvi on ensinnäkin sovitettava tiiviisti yhteen unionin yhteisen ulkomaankauppapolitiikan uusien käsitteiden ja painopisteiden kanssa.

3.1.1.1   Unionin yhteisen ulkopolitiikan avulla on varmistettava, että EU:n ulkopuoliset maat eivät hyödy keinotekoisesti kaupan vapauttamisesta laiminlyömällä kauppaa koskevia kansainvälisiä sääntöjä, ILO:n keskeisiä yleissopimuksia ammattiyhdistysoikeuksista, lapsityövoiman käytöstä ja epäinhimillisistä työoloista sekä ympäristönsuojelun perustasoa ja sääntöjä yritysten vapaasta sijoittautumisesta ja työnantajien järjestäytymisestä, mikä voisi johtaa sosiaaliseen tai ympäristöön liittyvään polkumyyntiin. Lisäksi Euroopan unionin tulisi panna määrätietoisesti täytäntöön WTO:n säännöt valtion myöntämistä vientituista ja muista toimenpiteistä, jotka vääristävät kilpailua ja estävät EU:n yritysten pääsyn markkinoille, etenkin kun on kyse raha- ja valuuttakurssipolitiikoista, joiden ainoana tavoitteena on laskea vientihintoja tai pitää ne keinotekoisesti alhaisina, jne.

3.1.1.2   Euroopan olisi jatkettava työskentelyään tasavertaisten toimintaedellytysten luomiseksi kansainvälisessä kaupassa ja vahvistettava WTO:n mahdollisuuksia toimia valtion myöntämiä tukia samoin kuin kansainvälisiä sopimuksia rikkovaa sosiaalista ja ympäristöön liittyvää polkumyyntiä vastaan. Euroopan järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta vaatii myös, että Euroopan komission on aina toteutettava täysimääräisesti muun muassa WTO:n ja ILO:n kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa kauppapolitiikkaa ja yksittäisten yritysten ja työntekijöiden oikeuksia. Jälkimmäisten laiminlyöntiä tai puutteellista noudattamista ei tule etenkään sallia yleisten ulkopoliittisten näkökohtien tai yksittäisten yritysten tai jäsenvaltioiden erityisetujen vuoksi. Tarkoitus ei ole tyrkyttää unionin mallia ja sääntöjä muille, vaan sen sijaan vaatia vähimmäismäärä käytäntöjä, joilla ei vaikuteta keinotekoisesti markkinaolosuhteisiin.

3.1.1.3   Ei ole järkevää eikä perusteltua, että unioni pyrkii sanelemaan sääntöjä, joita sen omien taloudellisten toimijoiden on noudatettava kilpailu- ja markkinatasapainon varmistamiseksi, ja että yleensä jätetään huomiotta epäreilu kilpailu, jota kohdataan päivittäin maailman muiden alueiden taholta. Ainoastaan kilpailupolitiikan todellinen yhteensovittaminen oikeudenmukaisen yhteisen ulkomaankauppapolitiikan kanssa sekä selkeät ja rohkeat kannanotot WTO:ssa voivat palauttaa nykytilanteessa tasapainon.

3.1.2   Toiseksi kilpailupolitiikan alalla on ryhdyttävä käsittelemään tietyntyyppisiä sisäisiä epätasapainotilanteita, jotka edistävät vääristymiä, arvioimalla markkinatoimijoiden erilaisista ominaisuuksista aiheutuvia seurauksia ja laatimalla sääntöjä, joissa otetaan huomioon, että pien- ja mikroyritysten mahdollisuudet kilpailla suuryritysten kanssa ovat luonnollisesti rajalliset. Samalla tavoin yritykset syrjäisillä alueilla ovat niin ikään epäsuotuisassa asemassa suhteessa yrityksiin, jotka sijaitsevat lähellä suuria kulutuskeskuksia. Siksi EU:n taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävät politiikat on tulevaisuudessa sovitettava tiiviisti yhteen myös kilpailupolitiikan kanssa, jossa on seurattava yhä tarkemmin markkinoihin vaikuttavia monia eri tekijöitä.

3.2   Taloudellinen tilanne, jota vasten vuotta 2007 koskevaa komission kertomusta arvioidaan, pakottaa ETSK:n lisäksi esittämään joukon konkreettisia kysymyksiä, joihin eurooppalaisten poliittisten päättäjien on niiden ajankohtaisuuden ja tärkeyden johdosta kiinnitettävä huomiota, sillä ne osoittavat käytettävissä olevien välineiden puutteellisuuden pyrittäessä ratkaisemaan ongelmia, joiden edessä kansalaiset ja yritykset ovat.

3.3   Onko mahdollista, että – huolimatta tarkoituksenmukaisista tavoitteista suojella taloutta kokonaisuudessaan suosimatta tiettyjä yrityksiä ja/tai aloja muiden kustannuksella – valtiot ryhtyisivät toimenpiteisiin tukemalla tiettyjä talouden toimijoita (ja epäsuorasti niiden osakkeenomistajia, työntekijöitä, velkojia ja toimittajia) kaikkien muiden kustannuksella tilanteissa, joissa sääntöjen rikkojat ovat hyötyjiä ja sääntöjen noudattajat kärsijöitä? Mitkä ovat talouden toimijoiden epätasapuolisen kohtelun uuden aallon kilpailulle aiheuttamat vääristävät vaikutukset?

3.3.1   ETSK painottaa, että Euroopan unionin toimintaa kokonaisuutena ohjaavan vahvan ja yhtenäisen kilpailupolitiikan olemassaolo on välttämätöntä ja tärkeää. Komitea ymmärtää sen, että nykyisen kaltaisessa poikkeustilanteessa käytetään kilpailua mahdollisesti vääristäviä poikkeustoimenpiteitä, ja kannattaa sitä. Komission on kuitenkin valvottava ja seurattava tiukasti kyseisiä tietoisia ja hyväksyttyjä kilpailuvääristymiä, ja ne on korjattava heti taloustilanteen normalisoiduttua.

3.3.2   Jotta kilpailuvääristymät vältetään yksittäisillä aloilla, hallitusten mahdollisuus myöntää vero- ja/tai rahoituskannustimia, jotka ovat avoimesti ja yleisesti sovellettavissa kaikkiin (objektiiviset kriteerit täyttäviin), saattaa olla paras keino kannustaa talouskehitystä perusteetonta syrjintää aiheuttamatta.

3.3.3   Mihin toimenpiteisiin kilpailuviranomaiset ryhtyivät järjestelmän eri tasoilla varmistaakseen järjestelmän toiminnan sekä kuluttajille myytävien polttoaineiden että peruselintarvikkeiden äskettäisen hintakriisin aikana? Kyseisessä kriisissä raaka-ainekustannusten nousu vaikutti välittömästi ja suoraan kuluttajahintaan, kun vastaavasti kustannusten laskulla ei ollut samaa vaikutusta. Yleisvaikutelmana olikin, että keskeiset toimijat sopivat pitkälle yhdessä hinnoittelusta.

3.3.4   Komission on näin ollen aika omaksua aiempaa vähemmän jäykkä ja laajempi lähestymistapa kilpailupolitiikkaa koskevaan toimintaan. ETSK kehottaakin komissiota pohtimaan asiaa ja kannustaa sitä esittämään uusia tavoitteita tätä Eurooppa-hankkeen kannalta niin merkittävää alaa varten.

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/52


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Tekijänoikeus osaamistaloudessa

KOM(2008) 466 lopullinen

2009/C 228/08

Euroopan komissio päätti 16. heinäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja – Tekijänoikeus osaamistaloudessa

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Daniel RETUREAU.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 173 ääntä puolesta ja 6 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Tässä käsiteltävässä vihreässä kirjassa on tarkoitus pohtia siitä, miten osaamista voitaisiin parhaiten levittää tutkimuksen, tieteen ja opetuksen käyttöön verkkoympäristössä. Kirjassa pyritään löytämään vastauksia eräisiin ongelmiin, jotka liittyvät tekijänoikeuteen osaamistaloudessa.

1.2

”Tekijänoikeudella” tarkoitetaan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia. Ne korvaavat perinteiset ”kirjallisia ja taiteellisia teoksia koskevat tekijänoikeudet” (1). Tekijänoikeutta suojellaan monien kansainvälisten yleissopimusten ja järjestöjen avulla. Näitä ovat muun muassa WIPOn (2) hallinnoima Bernin yleissopimus sekä WTO:n puitteissa annettu teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskeva sopimus (TRIPS).

1.3

Kahteen osaan jaetussa vihreässä kirjassa käsitellään yleisiä kysymyksiä, jotka koskevat poikkeuksia tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden yksinoikeuksiin. Kirjan toisessa osassa keskitytään osaamisen levityksen kannalta merkityksellisimpiä poikkeuksia ja rajoituksia koskeviin kysymyksiin, kuten myös kysymykseen siitä, pitäisikö näitä poikkeuksia mukauttaa digitaalisen levityksen aikakaudella.

1.4

TRIPS-sopimukseen sisältyviä tekijänoikeuden poikkeuksia ja rajoituksia tulkitaan tiukasti.

1.5

Komissio korosti yhtenäismarkkinoiden tilannetta käsittelevässä katsauksessaan (3) tarvetta edistää osaamisen ja innovaatioiden vapaata liikkuvuutta. ETSK tukee täysimääräisesti tätä näkemystä, sillä se on välttämätön Lissabonin strategian lopullisessa toteuttamisessa.

1.6

Tekijänoikeutta ja lähioikeuksia käsitellään yhdeksässä direktiivissä (4). Ohjelmistojen tekijät rinnastetaan kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöihin, mutta käytännössä, niin kuin myös positiivisessa oikeudessa, kyseisiä oikeuksia rajoitetaan enemmän kuin ”perinteistä” tekijänoikeutta.

2.   Yleiset huomiot

2.1

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin perusajatuksena on tekijöiden mahdollisimman hyvä suojelu. Direktiiviä pitäisi komission mukaan voida soveltaa kokonaisuudessaan myös digitaalisen levityksen aikakaudella, jolle on tyypillistä, että kirjallisia ja taiteellisia teoksia, teknisiä ja tieteellisiä julkaisuja ja ohjelmistoihin liittyviä teoksia voidaan helposti siirtää verkkoon ja lähettää hetkessä eteenpäin. Oikeudenhaltijat kuitenkin katsovat, että heidän teostensa verkkohyödyntämisestä saamat voitot jäävät vähäisiksi.

2.2

Tällä hetkellä sovellettavia poikkeuksia koskevaan yhteisön luetteloon sisältyy yksi sitova poikkeus ja 20 valinnaista poikkeusta. Jäsenvaltiot voivat siis vapaasti valita, panevatko ne täytäntöön valinnaiset poikkeukset, mikä on ETSK:n mielestä suuri este perusteltujen poikkeusten yhdenmukaistamiselle osaamistaloudessa, jossa käytetään digitaalisen levityksen aikakauden jatkuvasti kehittyvän tekniikan tarjoamia keinoja. Koska luettelo on kuitenkin rajattu, sillä estetään se, että tietyt jäsenvaltiot lisäisivät muita poikkeuksia. WTO:n ja WIPOn laatiman kolmivaiheisen testin mukaisesti kolme ehtoa vaikuttaa näiden rajoitusten soveltamisalaan: niitä sovelletaan vain tiettyihin erityistapauksiin (esimerkiksi sokeisiin käyttäjiin), ne eivät saa olla ristiriidassa teoksen tavanomaisen hyödyntämisen kanssa, eivätkä ne saa kohtuuttomasti haitata oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.

2.3

ETSK katsoo, että näillä säännöksillä edistetään yhdenlaista yhdenmukaistamista. Mahdollisimman laaja luettelo, joka tarjoaisi mahdollisuuden valita ja rajoittaa tarvittaessa sallittujen poikkeuksien soveltamisalaa, aiheuttaisi kuitenkin huomattavasti vakavampia täytäntöönpano- ja valvontaongelmia verkkolevityksessä (varsinkin satelliittilevityksessä).

2.4

Luettelossa pitäisi soveltaa ehdottomampaa lähestymistapaa suhteessa osaamistalouden tavoitteisiin ja kaikkien syrjinnän muotojen torjumista koskeviin tavoitteisiin, sillä yhdenmukaistamisen tavoitetta ei ole saavutettu, ja poikkeuksia on edelleen liikaa.

2.5

Taloudelliset intressit liittyvät olennaisesti erityisesti viihteeseen, tiettyihin kulttuurin muotoihin tai peleihin eivätkä niinkään varsinaiseen osaamiseen. Eri sisältöluokkien välille ei kuitenkaan pitäisi vetää liian selviä rajoja, poikkeuksena tietysti pornografinen tai nuorille vaarallinen sisältö.

2.6

Edellä mainittuja poikkeuksia pitäisi soveltaa kaikkiin niihin vammaisuuden muotoihin, jotka rajoittavat internetin multimediasisällön käyttöä, sekä kaikentasoiseen opetukseen, mukaan luettuina elinikäinen oppiminen ja ikääntyneiden yliopistot, yleisiin kirjastoihin ja mediateekkeihin, korkeakoulujen kirjastoihin, pitkäaikaisessa sairaalahoidossa oleviin tai kuntoutettaviin, vankiloihin sekä julkisen ja yksityisen sektorin tutkijoihin erityiskirjastojen ja -asiakirjakeskusten kanssa tehtyjen erityisjärjestelyjen mukaisesti. Poikkeuksiin oikeutetuilla pitäisi olla valitusmahdollisuus, mikäli aineistojen käyttöönsaanti on mahdotonta tai huomattavan vaikeaa. Poikkeusten soveltamisalan laajentamiseen pitäisi kuitenkin liittää uusia korvausehtoja ainakin alkuperäisille oikeudenhaltijoille (5), kuten yksityiskopioinnin johdosta maksettavien korvausten osalta on tehty.

2.7

Mahdollisten korvausten keruun pitäisi olla valtuutettujen yhteisvalvontajärjestöjen vastuulla. Ne keräisivät ja jakaisivat kyseiset korvaukset sellaisten jakoperusteiden mukaan, jotka voidaan muotoilla sovittuja sitovia poikkeuksia koskevien luokkien pohjalta.

2.8

Teoksiin eri vaiheissa – tuotannosta käyttöön – liittyviä intressejä edustavia tahoja olisi kuultava ja niiden kanssa tulisi neuvotella. ETSK kuitenkin katsoo, että vaikka komissio ensivaiheessa laatisi suuntaviivat, olisi sen jälkeen asianmukaista laatia yhteisötasolla ”vähimmäisvakiolisenssit”, joita sidosryhmät voisivat muokata kansallisella tasolla.

2.9

Yleisten kirjastojen, korkeakoulukirjastojen ja asiakirja- ja tutkimuskeskusten välitystoiminta sekä yhteisvalvontajärjestöjen harjoittama valvonta täyttävät ETSK:n mielestä riittävästi kriteerit, joista on säädetty TRIPS-sopimuksessa. Kriteerit ovat kenties liian rajoittavat tai liian rajoittavasti tulkitut, sillä niissä ei viitata osaamistalouden tarpeisiin eikä internetin käytön räjähdysmäiseen kasvuun erityisesti opetuksessa, koulutuksessa sekä tieteentekijöiden ja tutkijoiden yhteistyössä.

2.10

Monet opetukseen, tieteeseen tai tekniikkaan liittyvät teokset ovat jo saatavilla internetissä ”kevyillä” lisensseillä, kuten GPL-lisenssillä (6) tai kirjallisten tai taiteellisten teosten Creative Commons -lisenssillä. Näitä lisenssejä ja osaamistaloudelle (7) hyödyllisen sisällön tuotantoa pitäisi edistää tarjouspyynnöillä tai tukemalla sellaisia laitoksia, jotka tuottavat tieteellistä ja teknistä sisältöä ja ohjelmistoja kyseisiä lisenssejä soveltaen (8).

3.   Poikkeukset: erityisongelmat

3.1

Vihreässä kirjassa kiinnitetään erityistä huomiota osaamisen levityksen kannalta merkityksellisempiin poikkeuksiin, kuten kirjastoja ja arkistoja koskevaan poikkeukseen, teosten levitystä opetus- ja tutkimustarkoituksiin koskevaan poikkeukseen, vammaisia henkilöitä koskevaan poikkeukseen ja mahdolliseen käyttäjien itsensä luomaa sisältöä koskevaan poikkeukseen.

3.2

Kirjastojen ja arkistojen teosten digitointi alkuperäisten ja joskus ainoalaatuisten teosten säilyttämiseksi ja siirtämiseksi verkkoon edistyy jatkuvasti, kuten yhteisön digitaalista Europeana-kirjastoa koskeva aloite osoittaa.

3.3

Digitoinnin ja välityksen ehtojen kattavuus jäsenvaltiotasolla vaihtelee suuresti, ja ne ovat ETSK:n mielestä toisinaan liian rajoittavia. Direktiivissä itse asiassa säädetään vain yhdestä poikkeuksesta kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen. Se koskee käyttöä erityisiin tutkimustarkoituksiin ja tarkoin rajattua säilyttämistä, jolla ei tavoitella kaupallista etua. Kolmivaiheista testiä on tarkoitus soveltaa ankarasti, mutta sitä voitaisiin lieventää etenkin, jos tekijät saisivat vaikkapa kertaluonteisia korvauksia.

3.4

Rajoitusten piiriin tulisi ennen kaikkea kuulua suojeltavat herkimmät tai harvinaisimmat teokset ja koululaisille, lukiolaisille ja opiskelijoille suositellut teokset, jolloin perusopetus ja jatkuva opetus voitaisiin julistaa erityiseksi kansalliseksi eduksi. Tiedostomuodoista pitäisi voida valita vain sellaiset, joihin sovelletaan kansainvälistä ISOn tunnustamaa standardia ja joka on yhteentoimiva useimpien nykyisten avointen tiedostomuotojen tai yksityisten tiedostomuotojen kanssa (9).

3.5

Kopioiden määrän pitäisi olla kiinteä luvanhaltijoiksi määritettyjen käyttäjien lukumäärän ja rajoittavasti määritettyjen säilytystarpeiden mukaan (10).

3.6

Sisällön asettaminen saataville verkossa aiheuttaa erityisiä ongelmia, jotka edellyttävät täydentäviä takuita siitä, etteivät vastaanottajat levitä sisältöä. Jotkut vastaanottajat voisivat maksaa lisenssi- ja palvelumaksuja (11).

3.7

Direktiiviä olisi syytä muuttaa, jotta teoksia voidaan lainata verkossa tutkimus- ja opetustarkoituksiin oikeudellisesti ja teknisesti asianmukaisesti säädetyissä puitteissa. Valitun menettelyn ja velvoitteen ymmärtää täydellisesti erityislisenssin ehdot ja verkkolainauksen erityisedellytykset pitäisi omalta osaltaan edistää tekijänoikeuksien kunnioittamista erityisesti nuorten keskuudessa. ETSK on aina suosittanut henkisen työn kunnioittamiseen ohjaavaa opetusta, sillä se on osaamistalouden perustavanlaatuinen eettinen osa.

4.   Orvot teokset

4.1

Orvot teokset muodostavat huomattavan luovuuden kertymän.

4.2

ETSK katsoo, että vihreässä kirjassa esitetään asianmukaisia kysymyksiä ja ehdotetaan erittäin myönteisinä pidettäviä konkreettisia ratkaisukeinoja. Riittävän perusteellisten tutkimusten jälkeen voitaisiin julkaista säännöllisesti luetteloja orvoista teoksista. Mikäli yksikään oikeuden omistaja ei ilmoita itsestään määrätyssä ajassa, teoksesta ei tulisi julkista, vaan se siirrettäisiin tekijänoikeutta riittävästi suojelevaan järjestelmään siltä varalta, että oikeuden omistaja lopulta ilmoittautuu. Lisenssijärjestelmän valinnassa voitaisiin hyödyntää Tanskan ja Unkarin kokemuksia, mutta eurooppalaisen vakiolisenssin suunnittelu olisi ETSK:n mielestä aivan mahdollista ja suositeltavaa.

4.3

ETSK katsoo, etteivät orvot teokset edellytä erityisdirektiiviä. Kyseisten teosten hallinta ei edellytä uusia poikkeuksia tekijänoikeussääntöihin vaan erityistä tekijänoikeutta koskevan oikeudellisen järjestelmän mukaista lisenssihallintoa. Uuden luvun lisääminen nykyiseen direktiivin olisi ETSK:n mielestä asianmukainen keino.

4.4

Komissio voisi julkaista ja ajantasaistaa säännöllisesti luetteloa laitoksista, jotka vastaavat orpojen teosten hallinnoinnista. Viiden tai kymmenen vuoden koeajan jälkeen voitaisiin pohtia mahdollista tarkistusta, johon liittyisi selonteon ja tilastojen julkaisu.

5.   Vammaisia koskeva poikkeus

5.1

ETSK toivoisi, että lähestymistapa vammaisuuteen ja teosten saatavuuteen ei olisi niin rajoittava kuin sen nyt monissa Euroopan maissa on, sillä sen lisäksi, että vamma vaikeuttaa teosten saatavuutta, vammaiset kuuluvat usein myös pienituloisiin. Tästä syystä heillä on kiistatta myös taloudellisia esteitä, joita on yhteiskunnallisesti mahdoton hyväksyä, koska kyseessä on tiedon, koulutuksen ja kulttuurin saatavuus.

5.2

Vammaisjärjestöjen osallistumisen pitäisi auttaa erilaisiin vammoihin liittyvien poikkeuksien uudelleen muotoilussa. Järjestöt voisivat myös osallistua tarvittavien erityispäätelaitteiden hallinnointiin ja vaikeimmissa tapauksissa tarjota vammaisten avuksi koulutettua henkilöstöä. Tällainen apu rahoitettaisiin yksityisin lahjoituksin ja järjestöjen julkisesta tuesta. Järjestöt ja kirjastot tai akkreditoidut museot tai kaikki yhteistyössä voisivat neuvotella tekijöiden edustajien kanssa käyttöehdoista, jotka tarjoavat takuut väärennöksiä vastaan. Tietokantoja koskevaa poikkeusta on ETSK:n mielestä laajennettava, sillä muuten tietosanakirjojen ja sanakirjojen kaltaisten hakuteosten käytettävyyttä hankaloitetaan. Tietokantoja koskevaa direktiiviä pitäisikin tarkistaa edellä käsiteltyjen opetukseen ja tietojen saatavuuteen sekä vammaisuuteen liittyvien syiden takia.

5.3

Järjestöjen osallistumista voitaisiin myös laajentaa käyttölisenssien noudattamista koskevaan valistukseen. Käyttäjät on tällöinkin saatava vakuuttuneiksi, että tekijänoikeuden kunnioittaminen on tekijöiden luovan toiminnan jatkon ehdoton edellytys. Ei vaikuta kuitenkaan tasapuoliselta siirtää maksua lisensseistä ja päätelaitteiden käytöstä vammaisille, vaan kaikkiin sellaisiin vammoihin, jotka hankaloittavat teosten käyttöönsaantia, on välttämättä sovellettava poikkeusta. Maksun tulisi olla sellaisten julkisten laitosten vastuulla, joilla on velvoite saattaa teoksia – myös tietokantoja ja ohjelmistoja – vammaisten käyttöön. Siksi tietokantoihin liittyvää lainsäädäntöä on muokattava (12).

5.4

Tärkeimmille yleisille kirjastoille ja tärkeimmille museoille voitaisiin itse asiassa säätää velvoite saattaa teokset saataville vammaisille soveltuvassa muodossa. Tämä rahoitettaisiin kulttuurihallinnon talousarviosta alueellisella tai kansallisella tasolla. Tällaisella politiikalla vastattaisiin kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuutta ja kaikkien syrjinnän muotojen torjuntaa koskeviin velvoitteisiin.

5.5

Opetus- ja tutkimustarkoituksia koskevaa direktiivin poikkeusta sovelletaan liian suppeasti. Soveltamista olisi laajennettava WTO:n testin asettamissa rajoissa ilmoittamalla asiakirjassa lähde ja tekijä sekä käyttörajoitukset ja kopiointikielto.

5.6

Sitova lisenssijärjestelmä voisi koskea opetus- ja tutkimustarkoituksiin verkossa tehtäviä lainoja lainauslaitosten ja valtuutettujen kerääjätahojen vakiosopimuksen perusteella.

5.7

Poikkeusta olisi voitava soveltaa sekä asiasta vastaavien toimivaltaisten pedagogisten henkilöiden valitseman teoksen osiin että kokonaisiin teoksiin. Perusteiden olisi liityttävä opetusta koskeviin näkemyksiin. Näin vahvistettaisiin oikeusturvaa kaventamatta kappaleen valmistamista koskevan oikeuden soveltamisalaa. Tehostetun yhtenäistämisen avulla voitaisiin Euroopan laajuisen opetusjärjestelmän puitteissa ehkäistä se, että yhdessä valtiossa laillinen toiminta katsottaisiin toisessa valtiossa väärentämiseksi.

5.8

Verkko-opiskelu edellyttää, että esim. opiskelijat sekä kolmansissa maissa oleskelevat EU:n kansalaiset voivat käyttää kopioita (opetusmateriaalia) kotonaan.

6.   Käyttäjien itsensä luoma sisältö

6.1

Tämä kysymys on koko ajan ajankohtaisempi Web 2.0 -ilmiön (13) takia. Tekijänoikeutta tai alkuperäisen tekijän ehdottamaa vaihtoehtoista lisenssiä voidaan myös muuttaa tai kehittää ilman, että tätä rinnastetaan väärentämiseen.

6.2

Tämänkaltaisille aloitteille, kuten osallistaville tietosanakirjoille, olisi kaikkein yksinkertaisinta vahvistaa tarkoituksenmukainen lisenssi Creative Commons- tai Wikipedia-tyyppisten lisenssien tapaan. Tällöin alkuperäinen tekijä vastaa valvonnasta ennen lisäyksiä tai muutoksia, mutta samalla taataan ajatusten monimuotoisuus.

6.3

Tässä tapauksessa huomataan taas, että tekijänoikeutta on vaikeaa yhdistää internetiin.

6.4

Tekijöiden internetistä saamat korvaukset ovat harvemmin suoria lisenssimaksuja kuin esimerkiksi mainoksista saatuja välillisiä tuloja, ja pikemmin niitä kuin esimerkiksi tilauksia. Vaikka tilauksetkin yleistyvät, internetin liiketoimintamalli edellyttää uudenlaisia jakeluratkaisuja, joille on tyypillistä teosten aineettomuus ja digitaalinen välitys. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna olemme edelleen siirtymävaiheessa, tutkimassa uusia korvaustapoja (14). Aineettomien teosten tuotanto- ja välityskustannuksia ei nimittäin voida verrata huomattavasti korkeampiin kustannuksiin, joita kertyy teosten myynnistä aineellisessa muodossa.

6.5

Uudet jakelumuodot, valmistustekniikat, osaamistalouden tarpeet ja tekijänoikeudet on vielä tasapainotettava. Tätä tasapainoa ei saavuteta kohdistamalla pelkkiä torjuntatoimia pääasiassa yhteen, rikolliseksi leimattuun ikäluokkaan, koska lainsäädäntöä ei ole eikä teosten käytön uusia korvausmuotoja ole tutkittu. Koska tekniikan kehitys on valtavaa ja nopeaa, on nykyisiä sääntöjä ryhdyttävä muokkaamaan pikaisesti

Bryssel 24 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Syynä on, että käsitteen soveltamisalaa on laajennettu uusiin henkisen työn aloihin ja kohteisiin.

(2)  Maailman henkisen omaisuuden järjestö.

(3)  KOM(2007) 724 lopullinen, 20.11.2007 – 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat.

(4)  Tietyt direktiivit koskevat ad hoc -oikeuksia, esimerkiksi tietokantojen ja elektroniikkapiirien tekijöiden oikeuksia.

(5)  Tekijät, jotka ovat itse tai jonkin muun tahon välityksellä luoneet tai toteuttaneet teoksen.

(6)  Yleinen lisenssi, joka koskee etenkin vapaita lisenssejä.

(7)  Ks. komitean lausunto ”Yhteistyö ja tiedonvaihto” CESE 330/2009.

(8)  Monet yksityiset suuryritykset rahoittavat aktiivisesti tällaista erityislisenssien tai vapaiden lisenssien alaista tuotantoa, sillä ne pitävät sitä kannattavien innovaatioiden lähteenä.

(9)  Lisäksi jokaisessa tiedostossa pitäisi olla ”vesileima”, joka viittaa pakollista lisenssiä koskevaan ilmoitukseen, jossa on tiedot erityisesti määritellyistä käyttörajoituksista.

(10)  Esimerkiksi yksi kopio itse paikalla ja toinen toisessa vastaavassa laitoksessa vastavuoroisen säilytyssopimuksen nojalla ja yksi digitaalisen varaston palvelimella.

(11)  Esimerkiksi asiakirja-aineistojen koostamisesta erityisalojen tutkijoille sekä laboratorioille ja muille yrityksille.

(12)  Sen on koskettava sekä alkuperäisiä tietokantoja että sui generis -oikeudella suojattuja tietokantoja (sanakirjat, tietosanakirjat jne.).

(13)  Web 2.0 -ilmiöön kuuluviksi katsotaan sellaiset käyttöliittymät, joiden avulla internetin käyttäjät voivat paitsi käyttää vuorovaikutteisesti sivustojen sisältöä myös olla keskenään vuorovaikutuksessa. Web 2.0 tarkoittaa siis yhteisöllistä ja interaktiivista verkkoympäristöä.

(14)  Esim. Googlen ja viimeisimpänä Microsoftin aloitteet.


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/56


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti tutkimuksen yhteistä ohjelmasuunnittelua: yhteisiä ratkaisuja yhteisiin haasteisiin

KOM(2008) 468 lopullinen

2009/C 228/09

Euroopan komissio päätti 15. heinäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti tutkimuksen yhteistä ohjelmasuunnittelua: yhteisiä ratkaisuja yhteisiin haasteisiin

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Josef ZBOŘIL.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.-25. maaliskuuta pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 104 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK pitää tiedonantoa myönteisenä ja huomauttaa, että tutkimus- ja kehitystoiminnan strategisen rajatylittävän hallinnoinnin täytäntöönpanoon ehdotettu konsepti on erittäin merkittävä ja kiireellinen asia erityisesti siksi, että näin voidaan nopeuttaa tutkimuksen ja kehityksen tärkeimmillä aloilla saavutettavaa edistystä. ”Euroopan strategisessa suunnitelmassa” laaditaan parhaisiin käytäntöihin perustuva toimintajärjestelmä.

1.2

Tämä edellyttää jäsenvaltiovetoista toimintaa jäsenvaltioiden t&k-yhteistyön tehostamiseksi, jotta Euroopan tai maailman laajuisiin suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin kyetään vastaamaan yhä paremmin. Julkisella tutkimuksella on tässä yhteydessä tärkeä tehtävä. ETSK kannattaa ja tukee kilpailukykyneuvoston 2. joulukuuta 2008 tästä asiasta antamia päätelmiä (1) ja yhtyy niissä esitettyihin näkemyksiin.

1.3

ETSK on vakuuttunut siitä, että on luotava strategiset peruspuitteet EU:n poliittisten painopistealojen mukaisesti. Ehdotetun lähestymistavan täytäntöönpano edellyttää ennen kaikkea suurta poliittista tahtoa.

1.4

ETSK huomauttaa, että ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ei saa painottaa liiallisesti. Se katsoo, että on välttämätöntä noudattaa ennen kaikkea alhaalta ylöspäin suuntautumisen periaatetta niin, että otetaan huomioon asianomaisten toimijoiden strategiset edut sekä mahdollisuudet hyödyntää parhaita tutkimus- ja kehitysresursseja.

1.5

ETSK korostaa myös, että kyseisen kaltainen koordinointi ei tule olemaan helppoa erityisesti siksi, että tietyillä valtioilla on erityisetuja valvottavanaan ja siksi, että osaamisen tai tutkimus- ja kehitysresurssien jakamiseen puuttuu poliittista tahtoa.

1.6

ETSK kannattaa täysin ajatusta siitä, että rahoitusta ja henkilöresursseja on lisättävä välittömästi, kun otetaan huomioon, että unionilla on suuria taloudellisia kilpailijoita. On kuitenkin varmistettava, ettei kilpailuilla missään tapauksessa vaaranneta tieteellistä yhteistyötä, jota muun muassa kyseiset valtiot ja niiden tutkimuslaitokset tekevät (2).

1.7

ETSK huomauttaa myös, että rajatylittävän tutkimus- ja kehitystoiminnan yhteisen ohjelmasuunnittelun toteuttaminen on erittäin vaivalloista, koska se edellyttää uutta, avoimempaa ajattelutapaa, jossa yhteistyöhön suhtaudutaan myönteisemmin (3), ja että tällainen kulttuurin muutos ei ole vähäpätöinen asia.

1.8

Komitea antaa tunnustusta ja arvoa jo toteutettavan rajatylittävän yhteistyön ja yhteishankkeiden laajalle kirjolle sekä toiminnan erinomaisille tuloksille. Se suosittaa, että kaavaillussa uudessa strategisessa ohjelmasuunnittelussa hyödynnetään soveltuvin osin tällaisista ohjelmista saatuja kokemuksia. Myös epäonnistumisista tulee ottaa oppia määriteltäessä tutkimuksen yhteisen ohjelmasuunnittelun prosesseja.

1.9

Kertyneen tieteellisen tiedon soveltaminen tehokkaammin ja nopeammin edellyttää yksityisen sektorin asianmukaista osallistumista koko prosessiin. ETSK kuitenkin huomauttaa, että yksityisen sektorin osallisuus voi synnyttää hankaluuksia erityisesti tulosten hyödyntämisessä, teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa kysymyksessä jne. (4)

1.10

ETSK katsoo, että tärkeimpiä yhteisön toimia varten on välttämätöntä laatia ja luoda laadukkaat työskentelypuitteet, joilla edistetään eri jäsenvaltioiden osallistumista ja ennen kaikkea rohkaistaan niiden tutkimus- ja kehitysvalmiuksien käyttämistä, jotta voidaan tukea ja hyödyntää välttämätöntä alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa sekä ennen kaikkea avata tarpeellisia rahoituslähteitä. On ehdottoman välttämätöntä pitää huolta riittävästä varojen saannista ja tukipuitteista, jotta mahdolliset esteet voidaan poistaa.

1.11

Kyseisiä työskentelypuitteita laadittaessa on otettava huomioon tekijät, jotka voivat johtaa keskinäisesti vahvistaviin tukivaikutuksiin, sekä analysoitava perusteellisesti yhteistä eurooppalaista ohjelmasuunnittelua koskevaan ajatteluun kohdistuvia uhkia.

1.12

Kuten komitea on jo aiemmassa yhteydessä todennut, on kiireellisesti luotava eurooppalaiset tutkimusinfrastruktuurit (5), jotka lujittavat yhteisen ohjelmasuunnittelun yleisiä tavoitteita ja ovat omiaan kasvattamaan eurooppalaista lisäarvoa. Näin ollen ETSK kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään mitä pikimmin noudattamaan mainittua komission aloitetta innovatiivisesti.

1.13

Komitea on tyytyväinen siihen, että yhteisen ohjelmatyön aiheiden määrittämiseksi perustetaan yhteistä ohjelmasuunnittelua käsittelevä korkean tason työryhmä. Aiheet on määrä valita eri alueellisten, valtakunnallisten ja eurooppalaisten tiedeyhteisöjen sekä tarvittaessa yksityisen sektorin laajan julkisen kuulemisen perusteella. Näiden toimenpiteiden seurauksena neuvoston pitäisi kyetä hyväksymään komission tekemän ehdotuksen pohjalta yhteisiä ohjelma-aloitteita viimeistään vuonna 2010.

2.   Johdanto ja komission asiakirjan esittely

2.1

Euroopan unionin on investoitava enemmän tutkimukseen ja samalla hyödynnettävä sitä paremmin saavuttaakseen tavoitteensa: tasapainoisen ja kestävän kehityksen. Lissabonin strategiassa kiireellisimmäksi tavoitteeksi asetetaan siirtyminen tieteeseen, teknologiaan ja innovointiin perustuvaan osaamisyhteiskuntaan ja peräänkuulutetaan suurempia ja parempia tutkimusinvestointeja.

2.2

Yhteinen ohjelmasuunnittelu on uusi aloite, joka merkitsee muutosta eurooppalaisessa tutkimusyhteistyössä. Se on vapaaehtoinen prosessi, jonka avulla voidaan elvyttää jäsenvaltioiden välisiä kumppanuussuhteita selkeiden periaatteiden ja avoimen korkean tason hallinnon avulla. Sen tavoitteena on lisätä kansallisen julkisen tutkimusrahoituksen tehokkuutta ja vaikuttavuutta strategisilla aloilla. Yhteisen ohjelmasuunnittelun kohteena ovat ensisijaisesti julkiset tutkimusohjelmat, millä tarkoitetaan julkisen sektorin sisäistä yhteistyötä. Teollisuutta, samoin kuin muita sidosryhmiä, olisi kuitenkin kuultava erityisistä yhteisistä ohjelma-aloitteista, ja niillä olisi oltava oma roolinsa niiden toteuttamisessa.

2.3

Käsiteltävänä oleva tiedonanto on vastaus sidosryhmien pyyntöihin laatia vapaaehtoisuuteen perustuva, alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa, johon liittyy strategista unionin tason ohjeistusta. Sidosryhmät ovat puoltaneet tällaista lähestymistapaa sen sijaan, että pyrittäisiin yhteen yksittäiseen kaikille tarkoitettuun ratkaisuun.

2.4

Mainittu tiedonanto on yksi viidestä poliittisesta aloitteesta, joita komissio on suunnitellut vuodelle 2008 jatkotoimena vihreälle kirjalle ”Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat” (6). Se liittyy erityisesti aihealueeseen ”Tutkimusohjelmien ja -painotusten optimointi” ja on yksi askel kohti ”viidennen vapauden” toteuttamista, sillä siinä poistetaan esteitä osaamisen vapaalta liikkuvuudelta.

2.5

Tärkeimpiin kumppaneihinsa verrattuna EU investoi edelleenkin liian vähän tutkimukseen, ja tutkimus- ja kehitysmenot – sekä julkiset että yksityiset – ovat yleisesti ottaen pysyneet ennallaan viimeksi kuluneen vuosikymmenen ajan. EU:n on lisättävä tutkimusmenojaan nopeasti ja merkittävästi, ja lisäksi sen on löydettävä uusia ja innovatiivisia tapoja käyttää niukkoja tutkimus- ja kehitysresursseja tehokkaammin ja tuloksellisemmin. EU:n olisi myös parannettava valmiuttaan muuntaa tutkimustulokset yhteiskunnallisiksi ja taloudellisiksi hyödyiksi.

2.6

Jäsenvaltiot ja yhteisö ovat viime vuosina toteuttaneet monia aloitteita julkisen tutkimustoiminnan vaikuttavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi. Sidosryhmät ovat määritelleet EU:n tutkimus- ja kehitystoiminnan heikkoudeksi puutteellisen yhteistyön ja koordinoinnin kansallisten julkisten tutkimus- ja kehitysohjelmien välillä. Vaikka ongelmaan onkin yritetty puuttua viime vuosina, Euroopan tutkimusympäristö on edelleen lokeroitunut.

2.7

Nykyisin 85 prosenttia julkisesta tutkimus- ja kehitystoiminnasta suunnitellaan ja rahoitetaan ja sitä seurataan ja arvioidaan kansallisella tasolla, ja yhteistyö tai koordinointi eri valtioiden välillä on liian vähäistä. Alle kuusi prosenttia tutkimus- ja kehitystoiminnan kokonaisinvestoinneista ja vain 15 prosenttia Euroopan julkisrahoitteisesta siviilitutkimuksesta (josta valtioidenvälisten organisaatioiden ja ohjelmien osuus on kymmenen prosenttia ja puiteohjelman osuus viisi prosenttia) rahoitetaan rajatylittävän yhteistyön keinoin.

2.8

Kyse ei ole siitä, että kaikki tutkimussuunnittelu olisi tehtävä yhteistyönä ja että puhtaasti kansallinen ohjelmasuunnittelu olisi lopetettava. Kyse on pikemminkin siitä, että aloilla, joilla on strategista merkitystä koko Euroopalle tai suurelle osalle siitä, julkisen tutkimussuunnittelun hajanaisuus ei ole tähän asti mahdollistanut optimaalisten tulosten saavuttamista, ja se on käynyt Euroopalle kalliiksi samalla, kun se on estänyt asetettujen yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamisen.

2.9

Eräisiin eurooppalaisen tutkimuksen suurimmista menestystarinoista on liittynyt julkisten tutkimus- ja kehitysvarojen kokoamista rajojen yli pääasiallisesti yhteisten tutkimusrakenteiden ansiosta (7). Näiden yhteisten aloitteiden vaikutus olisi kuitenkin voinut olla suurempi, jos näihin kysymyksiin osoitettu huomio olisi kohdennettu strategisesti, jos niihin olisi sitouduttu riittävästi poliittisella tasolla ja jos avoimuutta ja joustavuutta olisi ollut enemmän. Näiden aloitteiden yleistäminen ja koko seitsemännen puiteohjelman laajentaminen ei ole järkevää, jos jäsenvaltioiden välillä ei ole tehokasta yhteistä strategista ohjelmasuunnittelua.

2.10

Yhteisessä ohjelmasuunnittelussa on kyse eurooppalaisen tutkimusympäristön rakenteen muuttamisesta. Se on kattava, pitkäaikainen ja strateginen prosessi, jonka avulla pyritään parantamaan Euroopan kykyä vastata suuriin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin (esimerkiksi toisiinsa yhteydessä olevat ongelmat kuten ilmasto ja energia). Yhteisellä ohjelmasuunnittelulla pyritään vaikuttamaan jäsentävästi julkisen tutkimusrahoituksen tehokkuuden ja tuloksekkuuden lisäämiseksi. Yhteinen ohjelmasuunnittelu edellyttää, että jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään kohti sellaisten yhteisten tutkimuslinjausten määrittelyä ja toteutusta, joihin liittyy monivuotisia, yhteisesti päätettyjä toimia ja rahoitusmekanismeja.

2.11

Yhteinen ohjelmasuunnittelu edellyttää jäsenvaltioilta uutta suhtautumista. Ennen kaikkea se edellyttää jäsenvaltioilta konkreettisia sitoumuksia ja toimia sekä sitä, että jäsenvaltiot miettivät ja organisoivat uudelleen tapaa, jolla kansallisia tutkimusohjelmia määritellään ja toteutetaan, ja että jäsenvaltiot suuntaavat ne yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Tästä syystä yhteisen ohjelmasuunnittelun on oltava vapaaehtoinen prosessi, joka perustuu vaihtuvan kokoonpanon ja vapaan käyttöoikeuden periaatteeseen.

2.12

Yhteiseen ohjelmasuunnitteluun ei välttämättä liity yhteisön rahoitusta, vaikka seitsemäs puiteohjelma voi tietysti toimia kannustimena. Kyse on ennen kaikkea jäsenvaltioiden toiminnasta, jossa ne määrittelevät yhteisiä strategioita ja kokoavat yhteen kansallisia resursseja. Samaan aikaan ei kuitenkaan suljeta pois mahdollisuutta, että toimintaan voidaan antaa täydentävää yhteisön rahoitusta riippuen siitä, mikä on kyseessä olevien aloitteiden lisäarvo, eurooppalainen ulottuvuus ja mahdollinen jäsentävä vaikutus.

2.13

Komissio ehdottaa käytännöllistä menettelytapaa yhteisen ohjelmasuunnittelun käyttöönottamiseksi rajallisella määrällä yhteisesti sovittuja aloja. Yhteistä strategista ohjelmasuunnittelua koskeva menettelytapa perustuu eurooppalaisista teknologiayhteisöistä saatuihin kokemuksiin, joita on kuitenkin mukautettu julkisten tutkimusohjelmien vaatimuksiin. Siihen sisältyy toisiaan seuraavia vaiheita, joissa seurataan tutkimusohjelmien elinkaarta ohjelman laatimisesta sen toteuttamiseen ja aina seurantaan ja arviointiin asti.

2.14

Yhteistä ohjelmasuunnittelua voitaisiin helpottaa, jos tietyt puite-edellytykset täyttyvät:

sopiminen vertaisarvioinnin yhteisistä periaatteista ja menettelyistä (”tieteelliset pelisäännöt”)

yhteisten menettelyjen kehittäminen ennakointitoimiin ja kansallisten ja alueellisten ohjelmien tai investointien yhteiseen arviointiin tietyillä tutkimusaloilla (”strategiset pelisäännöt”, jotka edellyttävät joustavuutta ja ymmärrystä ennakoimattomien tekijöiden suhteen)

yhteisten periaatteiden määrittely kansallisten tai alueellisten viranomaisten antamaa rajatylittävää tutkimusrahoitusta varten (”taloudelliset pelisäännöt”)

tehokkaat toimenpiteet, joilla varmistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu ja helpotetaan tutkimustulosten levittämistä ja optimaalista hyödyntämistä.

3.   Yleistä

3.1

ETSK pitää tiedonantoa myönteisenä asiana ja huomauttaa, että tutkimus- ja kehitystoiminnan strategisen rajatylittävän hallinnoinnin täytäntöönpanoon ehdotettu ajatusmalli on erittäin merkittävä ja kiireellinen toteuttaa erityisesti siksi, että siten voidaan nopeuttaa tutkimuksen ja kehityksen tärkeimmillä aloilla saavutettua edistystä. Näin ollen ETSK kannattaa ja tukee myös kilpailukykyneuvoston 2. joulukuuta 2008 aiheesta antamia päätelmiä ja on samaa mieltä niissä esitetyistä lausumista.

3.2

Ajatusmallissa on myönteisiä piirteitä, koska sen avulla julkisia varoja pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti tutkimuksen tärkeimpien suuntaviivojen strategisen koordinoinnin avulla ja parantamaan tutkimus- ja kehitystoiminnan sisäisiä valmiuksia tekemällä laajempaa kansainvälistä yhteistyötä ohjelmasuunnittelun ja yhteisten ratkaisujen turvin toteutettavissa tutkimushankkeissa.

3.3

Komitea pitää tehtyä vaikutustenarviointia myönteisenä ja tervehtii tyytyväisenä sen perusteella tehtyä valintaa Euroopan strategisen suunnitelman mahdollisiksi neljäksi vaihtoehdoksi. Suunnitelmassa laaditaan nykyisten parhaiden käytäntöjen pohjalta toimintajärjestelmä, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat määritellä yhteisen ohjelmasuunnittelun aiheet.

3.4

ETSK pitää myönteisenä myös sitä, että energiateknologian ala on valittu yhteistyön pilottihankkeeksi, ja niinpä se tukee varauksetta kyseistä hanketta sekä sitä koskevaa uutta lähestymistapaa SET-suunnitelmaan liittyvässä lausunnossaan (8).

3.5

ETSK on vakuuttunut siitä, että on luotava strategiset peruspuitteet EU:n poliittisten painopistealojen mukaisesti.

3.6

ETSK huomauttaa, että ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ei saa painottaa liikaa. Se katsookin, että jos perustana käytetään tämänhetkisiä ominaispiirteitä nykyisistä kansainvälisistä tiedeverkostoista, joissa yhdistyvät monet tutkimussolut ja joita kansainvälisen energiajärjestön kaltaiset kansainväliset virastot osittain tukevat, on välttämätöntä soveltaa ennen kaikkea alhaalta ylöspäin suuntautumisen periaatetta niin, että saadaan eri toimijat mukaan kyseisiin hankkeisiin ottamalla huomioon niiden strategiset edut ja mahdollisuudet jakaa tutkimus- ja kehitystoiminnan parhaat valmiudet. Kansainväliset tiedekonferenssit voivat olla asianmukaisia foorumeja, joiden puitteissa voidaan laatia tarkoituksenmukaisia ehdotuksia.

3.7

Komitea korostaa, että kyseinen koordinointi ei ole helppoa varsinkaan siksi, että tietyillä valtioilla on erityisetuja valvottavanaan, ja siksi, että osaamisen jakamiseen tai tutkimus- ja kehitystoiminnan resurssien jakamiseen puuttuu poliittista tahtoa. Avoimuus on välttämätöntä, jotta puheena olevan ajatusmallin toteuttaminen onnistuu käytännössä.

3.8

Komitea panee tyytyväisenä merkille jo olemassa olevan laajan valikoiman erilaisia rajatylittäviä yhteistyöhankkeita ja yhteisprojekteja sekä niiden tuomat erinomaiset tulokset. Komitea suosittaakin, että kyseisistä ohjelmista saatuja kokemuksia käytetään hyväksi nyt käsiteltävänä olevaa uutta strategista ohjelmasuunnittelua hahmoteltaessa. Lisäksi olisi otettava oppia tutkimustyön yhteistä suunnittelua koskevien menettelyjen laatimisen yhteydessä tehdyistä virheistä.

3.9

ETSK kannattaa täysin ajatusta siitä, että kyseistä ajatusmallia on ryhdyttävä toteuttamaan välittömästi ja että rahoitusta ja henkilöresursseja on lisättävä, jotta yhteisö voisi parantaa asemaansa ja siten taloudellista kilpailukykyään suhteessa tärkeimpiin kilpailijoihinsa, Yhdysvaltoihin ja Aasian valtioihin. On kuitenkin varmistettava, että kilpailulla ei missään tapauksessa vaaranneta tieteellistä yhteistyötä, johon muun muassa kyseiset valtiot ja niiden tutkimuslaitokset osallistuvat (9).

3.10

ETSK huomauttaa myös, että rajatylittävän tutkimus- ja kehitystoiminnan yhteisen ohjelmasuunnittelun täytäntöönpano on erittäin vaivalloista, koska se edellyttää uutta, avoimempaa ajattelutapaa, jossa yhteistyöhön suhtaudutaan myönteisemmin (10), ja että tällainen kulttuurin muutos ei ole vähäpätöinen asia.

3.11

Yksityisen sektorin asianmukainen osallistuminen koko prosessiin on välttämätöntä, jotta kertynyttä tieteellistä tietoa voidaan soveltaa tehokkaammin ja nopeammin, mikä on yhteisen strategisen ohjelmasuunnittelun ja puhdasta tutkimusta koskevien ratkaisujen lopullinen tavoite. ETSK toteaa, että yhteistä ohjelmasuunnittelua koskevan ajatusmallin turvin kyseinen osallistuminen on mahdollista. Komitea huomauttaa kuitenkin, että yksityisen sektorin osallisuus saattaa synnyttää hankaluuksia erityisesti tulosten hyödyntämisessä, teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa kysymyksessä jne. (11).

3.12

Innovointiprosessi eli kertyneiden tieteellisten tietojen soveltaminen käytäntöön riippuu hyvin erilaisista paikallisista tekijöistä, kuten olemassa olevasta infrastruktuurista, pääoman saatavuudesta, tiettyihin investointeihin liittyvistä veroista tai verohelpotuksista ja elinkeinoalan vastaavankaltaisista investoinneista hankkimasta kokemuksesta. Kyseeseen voivat tulla myös suorat investointituet, kuten verovapautus. Nämä tekijät voivat aiheuttaa hankkeisiin ristiriitaisuutta.

4.   Erityistä

4.1   Yhteisen strategian ohjelmasuunnittelua ja ratkaisuja on ehdottomasti sovellettava ensisijaisesti nyky-yhteiskunnan polttavimpiin haasteisiin (ilmastonmuutos, tehokas energiantuotanto- ja kulutus alkaen uusiutuvista energialähteistä, turvallisuus, terveys ja väestön vanheneminen), ja siinä on tukeuduttava tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen, jotta voitaisiin löytää riittävän nopeat ja tehokkaat ratkaisut ja panna ne täytäntöön.

4.2   Kyseiset tekijät ovat tärkein strateginen kenttä varsinkin julkisista varoista rahoitetun perustutkimuksen, yhteistä strategista ohjelmasuunnittelua koskevien prosessien ja tutkimusratkaisujen osalta. Tässä yhteydessä on ennen kaikkea hallittava kunkin hankkeen alkuvaihe, erityisesti haluttujen toimijoiden määrittäminen ja riittävän innostavan hankesuunnitelman laatiminen huippupätevien toimijoiden houkuttelemiseksi.

4.2.1   On kuitenkin varmistettava, että ehdotuksesta ei suljeta pois mitään puhtaan perustutkimuksen alaa. Siihen on päinvastoin sisällytettävä yhteistyö tällä saralla, jolla ei voida etukäteen laskea minkään konkreettisen sovelluksen varaan. Historia osoittaa, että perustutkimuksen avulla on saavutettu suurimmat menestykset, kuten laser, kvanttimekaniikka tai sähkömagneettinen teoria.

4.3   Vaikka ehdotetun strategisen ohjelmasuunnittelun toteuttavat ja rahoittavat osallistuvat jäsenvaltiot, jotka vastaavat siitä jatkossa, on yhteisen näkemyksen kehkeytymisen alkuvaiheen aikana on tarpeen, että yhteisön elimet osallistuvat toimintaan sen mahdollisen käynnistämisen ja etenkin koordinoinnin osalta. Komissio ja muut elimet voivat toimia välittäjinä, ja niiden pitäisi olla valmiit tarjoamaan apua, kun yhteisen ohjelmasuunnittelun aloitteisiin osallistuvat jäsenvaltiot sitä pyytävät. Euroopan unionin neuvoston pitäisi sitten taata toiminnan tehokas seuranta ja täytäntöönpano. Jäsenvaltiot pysyvät tämän avoimen toimintamallin ansiosta tietoisina suunnitelluista tai käynnissä olevista aloitteista.

4.4   Lisäksi on olennaista, että yhteisen ohjelmasuunnittelun lähestymistapa on realistinen ja joustava ja että siinä edetään vaiheittain, jotta sen mahdollinen jäsentävä vaikutus ja sen yhteiskunnallinen panos olisivat mahdollisimman suuret.

4.5   ETSK katsoo, että tärkeimpiä yhteisön toimia varten on välttämätöntä laatia ja luoda laadukkaat työskentelypuitteet, joilla rohkaistaan eri jäsenvaltioita osallistumaan ja ennen kaikkea edistetään niiden tutkimus- ja kehitysresursseja, jotta voidaan tukea ja hyödyntää välttämätöntä alhaalta ylöspäin suuntautumista sekä ennen kaikkea avata tarpeellisia rahoituslähteitä. Tätä varten komission on nykyisten yhteisten tutkimusohjelmien perusteella sujuvoitettava viipymättä asianomaisten osapuolten välistä yhteistyötä. On ehdottoman välttämätöntä pitää huolta varojen riittävästä liikkuvuudesta ja tukipuitteista.

4.6   Kyseisiä työskentelypuitteita laadittaessa on otettava huomioon tekijät, jotka voivat johtaa keskinäisesti vahvistaviin tukivaikutuksiin. Sen lisäksi on analysoitava perusteellisesti yhteistä eurooppalaista ohjelmasuunnittelua koskevan ajatusmallin ja sen tulosten konkreettisen täytäntöönpanon uhkatekijöitä. Näiden uhkien aliarviointi saattaa itse asiassa johtaa merkittävimpien ideoiden epäonnistumiseen toteutusvaiheessa. Tiedonannosta ja sen liiteasiakirjoista voi nähdä, että komissio on paneutunut näihin tekijöihin asian vaatimalla tavalla.

4.7   Pilottihankkeena olevaa SET-suunnitelmaa on seurattava tarkkaavaisesti, ja näissä puitteissa liikkeelle pantuja prosesseja on analysoitava, jotta tämän kokemuksen ansiosta voidaan tosiasiallisesti parantaa tutkimuksen ja kehityksen rajatylittävää yhteistyötä koskevaa ohjelmasuunnittelun strategista eurooppalaista suunnitelmaa. Tutkimuksen ja kehityksen parissa toimivalle eurooppalaiselle yhteisölle tämä on kokemusperäinen oppimisprosessi.

4.8   Rajatylittävän tutkimus- ja kehitystoiminnan uudet organisointirakenteet on luotava aloille, joilla ne antavat selkeän, koko Euroopan mantereen laajuisen panoksen ja tuottavat ilmeistä lisäarvoa. Myös ETSK katsoo, että on välttämätöntä hyödyntää täysimääräisesti sellaisten organisatoristen rakenteiden valmiuksia, jotka ovat jo osoittaneet kykynsä (tieteellisen menestyksen tai kansainvälisessä yhteistyössä saavutettujen onnistumisten perusteella arvioituna) tai joiden avulla voidaan tehokkaasti edistää kehitystä.

4.9   ETSK kannattaa tutkimus- ja kehitystoiminnan yhteistä strategista ohjelmasuunnittelua koskevan menettelyn jakamista kolmeen vaiheeseen ja niiden täytäntöönpanoa:

4.9.1   Sovitulle alalle on ensi kädessä laadittava yhteinen näkemys, jossa määritellään tavoite tai tavoitteet, joita tuetaan pitkällä aikavälillä poliittisesti. Kyseisen näkemyksen pitäisi perustua uskottaviin tekijöihin, sidosryhmien, erityisesti tiedeyhteisön ja elinkeinoelämän alojen kuulemiseen sekä nykyisten ohjelmien ja välineiden yhteiseen arviointiin.

4.9.2   Tämän näkemyksen perusteella on laadittava strateginen tutkimussuunnitelma, joka sisältää tarkoin määritellyt, mitattavissa olevat, hyväksyttävät, realistiset ja ajallisesti yksilöidyt tavoitteet (SMART-tavoitteet: specific, measurable, acceptable, realistic, time-based). Strategisella tutkimussuunnitelmalla pitäisi taata, että hankkeella on sen tavoitteiden edellyttämät henkilöresurssit ja taloudelliset ja organisatoriset resurssit ja että hankkeen valmistelu on optimaalista kyseessä olevalla tutkimusalalla tarvittavan tietoaineksen tuntemuksen ansiosta.

4.9.3   Strategisen tutkimussuunnitelman toteuttamiseksi on hyödynnettävä ja vahvistettava kaikkia julkisia tutkimusresursseja (kansallisia ja alueellisia tutkimusohjelmia, valtioidenvälisiä tutkimuslaitoksia ja yhteistyöohjelmia, tutkimusrakenteita, liikkuvuusohjelmia jne.). Toteutukseen voi sisältyä myös Euroopan unionin myöntämää rahoitusta ja välineitä puiteohjelmien kautta. Yhteisessä tutkimushankkeessa saavutettua edistystä on myös seurattava ja arvioitava säännöllisesti, ja sen tuloksista on tiedotettava poliittisille päättäjille.

4.10   Koska yhteiseen ohjelmasuunnitteluun kuuluvat hankkeet tulevat – eurooppalaisten tutkimusinfrastruktuurien tapaan – olemaan jäsenvaltioiden rahoittamia, on olennaisen tärkeää varmistaa kyseisen rahoituksen koordinointi. Komitea tähdentää, että on välttämätöntä hankkia tarvittavassa määrin synergiahyötyjä eurooppalaisten tutkimusinfrastruktuurien perustamisesta, yhteisestä ohjelmasuunnittelusta sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan seitsemännestä puiteohjelmasta. Komitea toteaa samalla, etteivät eräät jäsenvaltiot suhtaudu näihin aloitteisiin riittävällä vakavuudella.

4.11   Komitea suhtautuu myönteisesti korkean tason työryhmän perustamiseen yhteisen ohjelmasuunnittelun aiheiden määrittämiseksi alueellisten, kansallisten ja Euroopan tason tiedeyhteisöjen ja tarvittaessa myös yksityisen sektorin laaja-alaisen kuulemisen perusteella. Kyseisten toimien tuloksena ja jatkona komissiolta odotettavalle ehdotukselle neuvoston pitäisi voida hyväksyä yhteistä ohjelmasuunnittelua koskevia aloitteita viimeistään vuonna 2010.

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Euroopan unionin neuvosto, 3. joulukuuta 2008 (11.12), 16775/08, RECH 411, COMPET 551, LIITE.

(2)  Katso muun muassa lausunto asiakokonaisuudesta INT/461 – CESE 1021/2009, 11.6.2009 (ei vielä julkaista EUVL Cssä).

(3)  Katso muun muassa lausunto asiakokonaisuudesta INT/448 – CESE 330/2009, 26.2.2009 (ei vielä julkaista EUVL Cssä).

(4)  Katso muun muassa lausunto asiakokonaisuudesta INT/448 – CESE 330/2009, 26.2.2009 (ei vielä julkaista EUVL Cssä).

(5)  Asiakokonaisuus INT/450, lausunto CESE 40/2009 – 2008/0148 CNS, 15.1.2009 (ei vielä julkaista EUVL Cssä).

(6)  Tämän tiedonannon lisäksi komissio on antanut tänä vuonna seuraavat asiakirjat:

Suositus henkisen omaisuuden hallinnoinnista tietämyksensiirtotoimissa sekä korkeakoulujen ja muiden julkisten tutkimusorganisaatioiden käytännesäännöistä, KOM(2008) 1329 lopullinen, 10.4.2008

tiedonanto ”Paremmat uranäkymät ja suurempi liikkuvuus: eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten”, KOM(2008) 317 lopullinen, 23.5.2008.

Lisäksi komissio valmistelee ehdotusta neuvoston asetukseksi eurooppalaisen tutkimusinfrastruktuurin (ERI) oikeudellisesta kehyksestä sekä tiedonantoa kansainvälisen tiede- ja teknologiayhteistyön strategisesta eurooppalaisesta kehyksestä.

(7)  Katso muun muassa lausunto asiakokonaisuudesta INT/450 – CESE 40/200 – 2008/0148 CNS, 15.1.2009 (ei vielä julkaista EUVL Cssä).

(8)  Lausunto Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta (asiakokonaisuus EUVL C 27, 3.2.2009, s. 53).

(9)  Katso muun muassa lausunto asiakokonaisuudesta INT/461 – CESE 1021/2009, 11.6.2009 (ei vielä julkaista EUVL Cssä).

(10)  Katso muun muassa lausunto asiakokonaisuudesta INT/448 – CESE 330/2009, 26.2.2009 (ei vielä julkaista EUVL Cssä).

(11)  Katso muun muassa lausunto asiakokonaisuudesta INT/448 – CESE 330/2009, 26.2.2009 (ei vielä julkaista EUVL Cssä).


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/62


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta

KOM(2008) 602 lopullinen – 2008/0191 COD

2009/C 228/10

Neuvosto päätti 22. lokakuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 47 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Umberto BURANI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 179 puolesta ja 4 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja päätelmät

1.1

Komitea kannattaa komission aloitetta, joka liittyy johdonmukaisesti komission toteuttamaan toimenpiteiden jatkuvaan uudistamiseen Basel-sopimuksella muodostetun sääntelykehyksen parantamiseksi ja ajantasaistamiseksi. Komitea on kaiken kaikkiaan samaa mieltä toteutusta koskevista ehdotuksista. Se esittää huomioita tietyistä yksittäisistä seikoista tämän kuitenkaan muuttamatta yleistä kehystä.

1.2

Sekä oman että vieraan pääoman ominaisuuksia sisältäviä hybridipääomainstrumentteja säädellään nykyisin jäsenvaltiotason säännöin. Säännöt tulisi yhdenmukaistaa, jotta kansainväliselle tasolle saataisiin järkevä ja tasapuolinen toimintaympäristö (level playing field). Komissio ei esitä kyseisille instrumenteille täsmällistä määritelmää, koska niiden muodot vaihtelevat ja kehittyvät, vaan määrittelee niiden hyväksyttävyyden perusperiaatteet: instrumenttien alkuperäinen maturiteetti ei saa olla alle 30 vuotta, ja niiden on oltava kokonaan maksettuja ja sillä tavalla muodostettuja, että kaikki tappiot kyetään kattamaan. Lisäksi periaatteena on, ettei hybridipääomainstrumenttien osuus saa nousta kohtuuttoman suureksi suhteessa omaan pääomaan. Jäsenvaltioiden viranomaisille esitetään toimivaltuuksia puuttua osuuksien suhteettomaan kasvuun.

1.3

Keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden osalta on lisätty maininta riskistä, joka johtuu sellaisen yrityksen vaikeuksista, josta toinen yritys on taloudellisesti riippuvainen. Lisäksi ilmoitusvelvoitteita yksinkertaistetaan, yhdenmukaistetaan ja järjestetään uudelleen. Suuriin riskeihin liittyvissä kysymyksissä merkittävin innovaatio on, että tarkoituksena on alkaa soveltaa yhtä ainoaa 25 prosentin suuruista rajoitusta, joka koskee myös pankkien välisiä talletuksia. ETSK katsoo, että viimeksi mainittua sääntöä, joka todennäköisesti pohjautuu viimeaikaiseen katastrofiskenaarioon, on tarkistettava siten, että huomioon otetaan tällaisten talletusten huomattava säätelyvaikutus maksuvalmiuteen ja niiden – normaaliaikoina – suhteellisen matala riskitaso verrattuna muunlaisiin vastuisiin.

1.4

Ehdotetussa direktiivissä on uusi säännös, jonka mukaan liikkeeseenlaskijoiden, välittäjien ja hallinnoijien, jotka suoraan neuvottelivat, järjestivät tai vahvistivat velvoitteet synnyttävän alkuperäisen sopimuksen, tulee sitoutua säilyttämään merkittävä taloudellinen osuus, joka on vähintään 5 prosenttia. Tällaisen säännön taustavaikuttimena näyttävät olevan äärimmäisen huonot kokemukset yhdysvaltalaisista CDO-instrumenteista (collateralized debt obligations, velkarypäsvakuudelliset velkasitoumukset). Ne eroavat kuitenkin normaalista arvopaperistamisesta ominaisuuksiltaan ja alkuperältään. ETSK:ta askarruttaa tällaisen uuden säännön vaikutus markkinoiden likviditeettiin.

1.5

Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voivat jättää ottamatta vastuiden laskennassa huomioon ryhmien sisäiset riskit, jos vastapuolet ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon. Komitea on hyvin tietoinen juridisista esteistä, joiden vuoksi sääntöä ei voida laajentaa koskemaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita vastapuolia, mutta se katsoo, että normaalioloissa ulkomaisten vastapuolten sulkeminen pois säännön soveltamisalasta haittaa kyseessä olevien yritysten kokonaisriskitason arviointia. Yhtenä järkevänä ratkaisuna voisi olla, että vapautus laajennettaisiin koskemaan kokonaista ryhmää tapauskohtaisten arviointien perusteella. Vapautus voitaisiin kuitenkin kumota, jos kehityksessä havaitaan kriittisiä merkkejä.

1.6

Edellisessä kohdassa mainitun säännön yleisen merkityksen johdosta komitea ilmaisee jälleen kerran vastustavansa sitä, että jäsenvaltiot voisivat päättää, noudattavatko vai eivätkö ne noudata kyseisiä säännöksiä. Tämä loukkaisi yhdenmukaistamisperiaatetta ja horjuttaisi kilpailuedellytysten tasapuolisuutta.

1.7

ETSK katsoo, että erityishuomiota olisi kiinnitettävä riskiin, jonka aiheuttavat luottokorttien toistaiseksi hyödyntämättömien luottomahdollisuuksien käytöstä mahdollisesti syntyvät vastuut. Ne voivat kasvaa nopeasti huomattaviksi, kun kulutus- ja kiinnitysluottojen saanti on rajoitettua.

1.8

Ehdotettuun direktiiviin sisältyy joukko uusia valvontajärjestelysääntöjä, joiden avulla valvontaa pyritään tehostamaan. Huomiota kiinnitetään etenkin ”järjestelmän kannalta merkityksellisiin sivukonttoreihin”, joita tulee kriittisen tilanteen ilmettyä valvoa vastaanottavassa maassa asianomaisten maiden viranomaisten ennakkoon tekemän sopimuksen mukaisesti. ETSK kannattaa tätä mutta korostaa, että lisäksi tulee määritellä toimenpiteet, joita sovelletaan äkillisissä ja ennakoimattomissa tilanteissa.

1.9

ETSK pitää erityisen kannatettavana, että konsolidointiryhmän valvoja voi tulevaisuudessa perustaa valvontakollegioita, joihin osallistuvat tietyn yritysryhmän yritysten sijaintimaiden toimivaltaiset viranomaiset. Aloite on omiaan tehostamaan ryhmittymien valvontaa ja parantamaan kykyä toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet heti kun niitä tarvitaan.

2.   Johdanto

2.1

Rahoitusmarkkinoiden kriisi on saanut komission nopeuttamaan jo meneillään olevaa prosessia, jonka yhteydessä vahvistetaan ja tarvittaessa muutetaan Basel II -sopimuksen johdosta direktiiveissä 2006/48/EY ja 2006/49/EY säädettyjä rahoituslaitosten pääomavaatimusten rakennetta koskevia säännöksiä. On syytä huomata, että uusien säännösten antamista pohdittiin jo nykyisen kriisin puhjetessa. Markkinoiden järjestelmällisen uudistamisen on määrä käynnistyä kesäkuuksi 2009 kaavaillun valkoisen kirjan julkaisemisen jälkeen. Tarkasteltava ehdotus sisältää joukon säännöksiä, joiden avulla on tarkoitus

säännönmukaistaa niiden jäsenvaltioiden asema, jotka ovat myöntäneet pankkien välisille verkoille ensin mainitun direktiivin 3 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia vakavaraisuusvelvoitteista. Tämä tehdään ulottamalla poikkeamismahdollisuus koskemaan muitakin jäsenvaltioita. Poikkeusta voidaan soveltaa pankkien välisiin verkkoihin, joiden varat ovat yli 311 miljardia ja jotka edustavat yli viittä miljoonaa jäsentä (osuustoiminnalliset pankit, keskuslaitoksiin kuuluvat pankit).

vahvistaa yhteisön lainsäädännössä toistaiseksi vahvistamatta olevat periaatteet ja säännöt erityisesti hybridipääomainstrumenttien osalta.

selventää kriisinhallinnan valvontakehystä ja mahdollistaa valvontakollegion perustaminen.

2.2

Direktiiviehdotuksen valmistelun yhteydessä järjestettiin sidosryhmille verkkokuuleminen. Saadut kommentit on otettu huomioon ehdotuksessa, mutta siinä pidetään silminnähtävästi kiinni seuraavista perusperiaatteista, joihin kuuleminen pohjautui:

Pankkien välisiin vastuisiin liittyy riskejä, ja tästä syystä vastuita tulee rajoittaa.

Luottojen arvopaperistamisen yhteydessä alullepanijoiden ja ”järjestäjien” (välittäjien) tulee säilyttää itsellään tietty osa arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvistä riskeistä. Lisäksi tulee asettaa velvoite, jonka mukaan originate to distribute -liiketoimintamallissa on todennettavasti osoitettava asianmukaista huolellisuutta ja kurinalaisuutta.

Kaikille useammassa kuin yhdessä maassa toimiville pankeille on perustettava valvontakollegiot, ja niihin osallistuvien on yhdessä päätettävä sovittelumekanismista Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean välityksellä.

2.3

ETSK pitää näiden ehdotusten perusajatusta hyvänä ja kannattaa yleisesti ottaen komission ehdotuksia: viimeaikaiset tapahtumat, ja etenkin tietyt teot ja rikollinen toiminta, ovat horjuttaneet suuren yleisön luottamusta koko rahoitusjärjestelmään ja edellyttävät asianmukaisia toimenpiteitä. Vakavaraisuussäännöt eivät kuitenkaan saa olla niin ankaria, että ne kuormittaisivat alan toimijoita ja asiakkaita tarpeettomasti. Kuten nykyinen kriisi on osoittanut, vakavaraisuussäännöillä on myös hyvin merkittävä yhteiskunnallinen tarkoitus, sillä ne varmistavat osaltaan markkinoiden vakauden ja luotettavuuden.

3.   Hybridipääoma

3.1   Hybridipääomainstrumentit sisältävät sekä oman pääoman (osakkeet) että vieraan pääoman (joukkolainat) ominaisuuksia. Niiden tuotto on joukkovelkakirjojen tuottoa parempi, mutta niihin ei liity äänivaltaa kuten osakkeisiin, tai äänivalta on rajoitettu.

3.1.1   Koska yhteisötason lainsäädäntöä ei ole, hybridi-instrumenttien hyväksyttävyys riippuu keskenään erilaisista kansallisista kriteereistä. Toimintaympäristö ei siis ole tasapuolinen, ja useammassa kuin yhdessä maassa toimivat pankit voivat käyttää hyväkseen sääntelyn katvealueita. Komissio ei esitä hybridi-instrumenteille täsmällistä määritelmää, koska innovoinnin jatkuessa sellainen voisi nopeasti vanhentua tai se voisi jäädä epätäydelliseksi. Määritelmän sijasta se esittää luettelon hybridi-instrumenttien hyväksyttävyyden perusperiaatteista.

3.1.2   Yleisperiaatteena on, että pankkien ensisijaisiin omiin varoihin (Tier 1 -pääomaan) lasketaan kaikki sellaiset instrumentit, jotka kattavat tappiot kokonaisuudessaan. Hybridipääomainstrumentit täyttävät tämän määritelmän, ja edellä esitettyjen vaatimusten lisäksi niiden oltava koko ajan käytettävissä sekä selvitystilassa etuoikeusasemaltaan huonoimpia. Nämä ehdot vahvistettiin jo vuonna 1998 G10-kokouksessa, mutta niitä ei ole sisällytetty yhteisön lainsäädäntöön.

3.1.3   Lisäehtona on, että hybridipääomainstrumenttien on oltava eräpäivättömiä tai niiden alkuperäisen maturiteetin on oltava vähintään 30 vuotta. Ne kattavat tappiot toimintaa keskeyttämättä ja ovat selvitystilassa etuoikeusasemaltaan huonoimpia saamisia. Tällä tavoin ne auttavat rahoituslaitoksia jatkamaan normaalia toimintaansa estämättä kuitenkaan pääomapohjan vahvistamista. ETSK kannattaa komission kaavailemia toimenpiteitä.

3.2   Komission ehdotukseen sisältyy myös joukko hybridipääomainstrumenttien määrällisiä rajoituksia. Tällaisten instrumenttien osuus ei saa nousta kohtuuttoman suureksi osakepääoman – tai muuhun kuin osakeomistukseen perustuvien rahoituslaitosten kyseessä ollessa oman pääoman – kustannuksella. Valvontaviranomaiset voivat luopua rajoituksista kriisitilanteissa.

3.2.1   Ehdotuksessa on erityissäännöksiä muuhun kuin osakeomistukseen perustuvista pankeista, joihin kuuluvat mm. osuustoiminnalliset pankit. Jäsenyystodistukset luetaan ”etuoikeusasemaltaan kaikkein huonoimpiin instrumentteihin”, ja niiden katsotaan vastaavan vaihdettavia hybridejä, mikäli ne on maksettu kokonaan.

3.3   Uudet hybridien laatua ja määrää koskevat toimenpiteet voivat vaikuttaa rahoitusalan tuleviin toimintastrategioihin, mutta jyrkkien muutosten toteuttaminen lyhyessä ajassa saattaisi sekoittaa markkinoita. Komissio ehdottaa, että direktiiviin sovelletaan 30 vuoden siirtymäaikaa. ETSK pitää sitä nykytilanteen sekä lyhyen ja keskipitkän aikavälin todennäköisen kehityksen perusteella sopivana. Pitkällä aikavälillä siitä saattaa aiheutua riskejä, mutta toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ei liene olemassa.

4.   Suuret riskikeskittymät

4.1

Suuria riskikeskittymiä koskeva sääntely on peräisin vuodelta 1992, eikä sitä ole sittemmin muutettu. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että uusia sääntöjä tarvitaan. Komission ehdotuksessa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota tiettyjen vastuiden riskialttiuteen ja pyritään samanaikaisesti pienentämään tiedonkeruusta aiheutuvia kustannuksia, lisäämään avoimuutta ja luomaan entistä tasapuolisemmat kilpailuedellytykset.

4.2

Keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden määritelmää muutetaan. Tähän saakka huomiota on kiinnitetty etenkin siihen riskiin, että yritys voi joutua vaikeuksiin jonkin toisen yrityksen taloudellisten ongelmien vuoksi. Nyt on ilmennyt, että kaksi tai useampikin yritys voi joutua vaaraan, koska yritys, josta ne ovat taloudellisesti riippuvaisia, on vaikeuksissa.

4.3

Kalliita ja hankalia ilmoitusvelvoitteita, joista aiheutuu alan toimijoille suuria kustannuksia ja vaivaa, yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan. Näkyvin muutos on, että sisäisten luottoluokitusten menetelmää sovellettaessa on ilmoitettava konsolidoidusti 20 suurinta vastuuta. Erisuuruisten rajoitusten sijasta ehdotetaan sovellettavaksi yhtenäistä 25 prosentin rajaa.

4.4

Nykyisiin säädöksiin sisältyvistä lukuisista vapautuksista, joita on usein vaikea tulkita, poistetaan suurin osa. Voimaan jäävät ne vapautukset, joista ei aiheudu suurta riskiä. Vapautusluettelo on edelleen varsin pitkä, mutta yleisesti ottaen se vaikuttaa tarkoin punnittujen varovaisuuskriteerien mukaiselta.

4.5

Kaiken kaikkiaan ETSK kannattaa ehdotettua säädöstä. Se esittää kuitenkin seuraavassa muutamia huomioita tärkeistä näkökohdista.

4.5.1

Ehdotetussa 111 artiklan 1 kohdassa, johon viitataan edellä kohdassa 4.3, esitetään yhtenäistä 25 prosentin rajaa, joka koskisi myös pankkien välisiä talletuksia. Säännöksen motiivi on aivan ymmärrettävä, sillä eräitä kaikesta päätellen vakavaraisimpiin kuuluneita pankkejakin on romahtanut melkein varoituksetta. Säännöissä on aina viisainta varautua pahimpaan, mutta niiden lähtökohdaksi ei voida ottaa katastrofiskenaariota. Säätämällä riskiraja kohtuuttoman matalaksi, kuten pankkien välisten talletusten osalta näyttää käyvän, rajoitetaan maksuvalmiutta kaikkina aikoina ja erityisesti markkinoiden kireinä aikoina. Kyseistä säännöstä olisi suositeltavaa tarkistaa siten, että pankkien välisille lyhytaikaisille lainoille säädetään korkeampi raja, varsinkin kun 25 prosentin kattoa on tarkoitus soveltaa erääntymisajasta riippumatta. Etenkin nykyisessä tilanteessa pankkien väliset lyhyet lainat voivat toimia markkinoiden likviditeettiä sääntelevänä tekijänä, ja lisäksi niihin liittyy yleensä vähemmän riskejä kuin muunlaisiin vastuisiin. Viime aikojen poikkeuksellisesta tilanteesta johtuvat tapahtumat eivät kyseenalaista tätä periaatetta, mutta poikkeuksellisiin tilanteisiin tulee reagoida poikkeuksellisin toimenpitein, ja normaalitilanteessa olisi sovellettava normaalisääntöjä.

4.5.2

Ehdotetun 113 artiklan 4 kohdan perusteella jäsenvaltiot voisivat antaa vapautuksia 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta. ETSK noudattaa tältä osin vastaavissa tapauksissa omaksumaansa linjaa ja ilmaisee vastustavansa ponnekkaasti kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka saattavat horjuttaa kilpailun tasapuolisuutta. Kun velvoitteen asettamisen sijasta annetaan mahdollisuus noudattaa tai olla noudattamatta sääntöä, hidastetaan sääntelyn yhdenmukaistamista. ETSK – niin kuin kaikki muutkin – on täysin tietoinen siitä, että mahdollisuuksien antaminen velvoitteiden asettamisen sijasta on käytännön kannalta tarpeen, kun näkemykset menevät ristiin. Komitea katsoo kuitenkin, että kaikissa direktiiviehdotuksissa säännökset olisi esitettävä selvästi joko velvoitteena tai kieltona ja että päätös niiden muuttamisesta vapaavalintaisiksi olisi jätettävä parlamentin ja neuvoston tehtäväksi. Näistä asioista käytävien keskustelujen johdosta työmarkkinaosapuolet saisivat avoimuuden nimissä tietoonsa perustelut, joilla toimenpiteitä puolletaan tai vastustetaan.

4.5.3

Edellä mainittu mahdollinen vapautus koskisi rahoituslaitoksen emoyritykseen tai ryhmän muihin yrityksiin liittyviä vastuita, mikäli vastapuolet ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon (80 artiklan 7 kohdan d alakohta). Tällainen rajoitus vahingoittaa monikansallisia yritysryhmiä lisäämättä kuitenkaan markkinoiden turvallisuutta. Keskitetysti hallinnoidun ryhmän sisäisten riskien, joista vastaavat saman konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvat yksiköt, olisi kuuluttava vapautusten soveltamisalaan. Näin on kuitenkin vaikea toimia, sillä konkurssia ja selvitystilaa koskevat kansalliset lainsäädännöt kieltävät varojen siirron yksiköltä toiselle kriittisissä tai maksukyvyttömyyttä enteilevissä tilanteissa. Sitä paitsi direktiivin tavoitteena on ryhmittymien kokonaisriskitason määrittäminen ottamatta lukuun toimenpiteitä mahdollisista kriisitilanteista selviämiseksi.

4.5.4

Yhtenä järkevänä ratkaisuna voisi olla, että vapautus emoyritykseen tai muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin ryhmän muihin yrityksiin liittyvistä vastuista myönnettäisiin tapauskohtaisesti sillä edellytyksellä, ettei koko ryhmän vakavaraisuus anna aihetta huoleen lähitulevaisuudessa. Vapautus voitaisiin keskeyttää välittömästi, jos valvontaviranomaiset katsovat, että yritys tai ryhmä on joutumassa vaikeuksiin.

4.6

Erityishuomiota on syytä kiinnittää ”käyttämättömiin luottojärjestelyihin perustuviin vastuihin, jotka luokitellaan – – taseen ulkopuolisiksi eriksi, joiden riski on alhainen” (113 artikla). Osalla laitoksista luottokorttien luottorajojen yhteismäärä on erityisen suuri, ja luottopulan vallitessa käyttämättömät määrät voivat huveta nopeasti. ETSK katsoo, että korttien toistaiseksi käyttämättömästä luotosta mahdollisesti aiheutuvat riskit olisi punnittava huolellisesti ja harkitusti.

5.   Arvopaperistaminen

5.1   Ehdotetussa uudessa 122 a artiklassa velvoitetaan liikkeeseenlaskijat, välittäjät ja hallinnoijat antamaan sijoittavalle luottolaitokselle, joka ei ole osallistunut velvoitteet synnyttävän alkuperäisen sopimuksen tekoon, sitoumus säilyttää merkittävä taloudellinen osuus, joka on vähintään 5 prosenttia.

5.2   Säännöksen taustavaikuttimena ovat ilmeisesti Yhdysvalloissa CDO-instrumenteista (collateralized debt obligations) saadut äärimmäisen huonot kokemukset, ja se vaikuttaa sinänsä perustellulta. On kuitenkin syytä huomata, että ongelmien pääsyynä ei ole ollut liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyys vaan CDO-instrumenttien perustan muodostavien kiinnitysluottojen erittäin heikko laatu. Eräs yhdysvaltalainen viranomainen on arvioinut, että tähän on johtanut holtiton kiinnitysluototus ja löyhä sääntely (”sloppy mortgage-lending and lax regulation”). Tapaus on yksittäinen, vaikkakin seurauksiltaan maailmanlaajuinen, kuten olemme nähneet. CDO-instrumenttien tapausta ei voi kuitenkaan laajentaa koskemaan lähes kaikkea arvopaperistamista, sillä arvopaperistaminen edistää omalta osaltaan markkinoiden likviditeettiä.

5.2.1   Arvopaperistamiseen liittyvää luottoriskiä koskeva säännös kaventaa luottolaitosten toimintakykyä. ETSK kehottaa pohtimaan tarkasti säännöksen soveltamisalan laajuutta.

6.   Valvontajärjestelyt

6.1

Maailman rahoitusmarkkinat vallannut kriisi on osoittanut, että valvontarakenteita ja -menetelmiä on uudistettava sellaisiksi, että niiden avulla voidaan ehkäistä koko järjestelmään leviävät kriisit ja reagoida kriisitilanteissa.

6.2

Tietojenvaihto- ja yhteistyösääntöjä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että direktiiviin lisätään 42 a artiklassa käsite ”järjestelmän kannalta merkityksellinen sivukonttori” ja että todetaan erityistapauksissa vastaanottajavaltion edun menevän kotivaltioperiaatteen edelle. ETSK antaa täyden tukensa tällaiselle perustavan tärkeälle lähestymistavalle.

6.3

Tiivistetysti sanottuna uusissa säännöissä todetaan, että vastaanottajavaltion viranomaiset voivat pyytää kotivaltion viranomaisilta tai – silloin kun se tulee kyseeseen – konsolidointiryhmän valvojalta, että vastaanottajavaltiossa sijaitseva sivukonttori katsotaan järjestelmän kannalta merkitykselliseksi, mikäli sen markkinaosuus on yli 2 prosenttia tai sillä on merkittävä asema kansallisilla markkinoilla. Pyyntöön tulee liittää arvio siitä, miten toiminnan mahdollinen keskeyttäminen tai lopettaminen todennäköisesti vaikuttaa maksu- ja selvitysjärjestelmiin sekä vaikutuksista kansallisiin markkinoihin.

6.4

”Merkitykselliseksi” katsomista koskevaan menettelyyn liittyy tiettyjä teknisiä määräaikoja, mutta lisäksi olisi järkevää vahvistaa varsinaisissa kriisitilanteissa (130 artikla) sovellettavat säännöt, jotka mahdollistaisivat kiireelliset toimenpiteet. Perustettavat valvontakollegiot (131 a artikla, ks. kohta 6.5) ja jo toimiva Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea tarjonnevat mahdollisuuksia yksinkertaistettuihin menettelyihin ja tarvittaviin varmistuksiin.

6.5

Erityisen hyödyllistä on valvontakollegioiden perustaminen (131 a artikla). Sellaisia voivat perustaa konsolidointiryhmien valvojat, ja niihin osallistuvat asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaiset. Kollegioiden päätehtävänä on varmistaa useammassa kuin yhdessä maassa toimivien ryhmittymien jatkuva ja tehokas valvonta (ja toivottavasti ripeiden toimenpiteiden toteuttaminen kriisitilanteissa) tietojenvaihdon avulla ja määrittelemällä yhdessä tarkoituksenmukaiset valvontamenetelmät. ETSK on tyytyväinen tähän päätökseen ja kaikkiin ehdotettuihin valvontasäännöksiin. Ne noudattelevat aiemmin esitettyjä tehostamisohjelmia ja rahoituspalvelufoorumin (Financial Services Forum) toiveita.

Bryssel 24 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/66


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rajatylittävistä maksuista yhteisössä

KOM(2008) 640 lopullinen – 2008/0194 COD

2009/C 228/11

Neuvosto päätti 30. lokakuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rajatylittävistä maksuista yhteisössä

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Umberto BURANI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 178 puolesta ja 3 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea kannattaa komission ehdotuksen yleislinjoja. Ehdotuksen keskeisenä tavoitteena on liittää suoraveloitukset rajatylittäviä maksujärjestelmiä koskevassa asetuksessa tarkasteltavien tapahtumien joukkoon. Aloite on periaatteessa komission aiempien toimien mukainen, ja sen avulla pyritään varmistamaan, että euroalueen rajatylittävät maksut rinnastetaan kotimaisiin maksuihin ja että niitä käsitellään samalla tavalla.

1.2

Pohdinta on aiheellista siksi, että rajatylittävien suoraveloitusten käsittely on kalliimpaa kuin vastaavien kotimaisten tapahtumien käsittely. ETSK pyytääkin komissiota esittämään avoimuuden hengessä yksityiskohtaiset tiedot päätelmiensä perustana olevista taustatutkimuksista sekä niissä käytetyistä menetelmistä ja lähteistä. Tasapuolinen kannanmuodostus edellyttää tosiasioiden tuntemusta.

1.3

Joka tapauksessa on syytä pitää mielessä, että mikäli asetuksen on tarkoitus tulla voimaan ehdotetun mukaisesti 1. marraskuuta 2009, taloussuunnitelmien laatimiseksi ei jää paljonkaan aikaa. Suunnitelmia ei kuitenkaan voida laatia ennen oikeusvarmuuden saavuttamista monenvälistä toimituspalkkiota (multilateral interchange fee, MIF) koskevassa kysymyksessä.

1.4

Ehdotus sisältää myös kaksi kehotusta jäsenvaltioille: niiden jäsenvaltioiden, joilla ei vielä ole maksujärjestelmistä vastaavaa viranomaista, tulee perustaa sellainen, ja lisäksi tulee luoda asianmukaiset rakenteet valitusten käsittelyä varten. ETSK:n käsityksen mukaan useimmissa maissa tällaiset rakenteet ovat olleet käytössä jo pitkään. Siellä, missä niitä ei vielä ole, komitea varoittaa luomasta sellaisia uusia rakenteita, jotka ovat tehtäviltään kokonaan tai osittain samoja tai päällekkäisiä nykyisten rakenteiden kanssa.

1.5

Lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan säätämään lainsäädännössään ”tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista” seuraamuksista niitä tapauksia varten, joissa asetuksen säännöksiä ei ole noudatettu tai niitä on rikottu. ETSK on tästä samaa mieltä mutta huomauttaa, että eri maiden toteuttamista toimenpiteistä tehtävän vertailevan selvityksen avulla saataisiin käsitys siitä, miten paljon huomiota kukin jäsenvaltio kiinnittää asetukseen.

1.6

Asetus koskee vain rahaliittoon kuuluvia maita. Euroalueeseen kuulumattomat maat voivat laajentaa tämän asetuksen soveltamisalan koskemaan valuuttaansa. Sen, ettei yksikään maa ole toistaiseksi käyttänyt tätä mahdollisuutta, olisi syytä ohjata pohtimaan, miten kiinnostuneita eri maissa ollaan tällaisista aloitteista.

2.   Johdanto

2.1

Yhteisön rajatylittäviä maksujärjestelmiä koskeva asetus (EY) N:o 2560/2001 on ollut voimassa joulukuun 31. päivästä 2001. Asetuksessa säädetään, että rajatylittävästä maksusta kussakin jäsenvaltiossa perittävän palvelumaksun on oltava sama kuin vastaavasta jäsenvaltion sisällä suoritettavasta maksusta perittävä palvelumaksu. Asetusta sovelletaan tilisiirtoihin, sähköisiin maksuihin, kaikentyyppisiin maksukortteihin ja pankkiautomaateista tehtyihin setelinostoihin. Komission ehdotuksen tavoitteena on laajentaa asetuksen soveltamisala koskemaan marraskuun 1. päivästä 2009 myös suoraveloituksia, parantaa valitusten käsittelyä ja yksinkertaistaa tilastotarkoituksiin tehtävää tiedonkeruuta.

2.2

Komission tavoitteena on kehittää euromääräisten maksujärjestelmien sisämarkkinoiden toimintaa. Tällaisilla markkinoilla kotimaisiin ja kansainvälisiin maksutapahtumiin sovelletaan samoja sääntöjä, mikä tuottaa säästöjä ja etuja kuluttajille ja koko taloudelle. Riitojenratkaisuun tulee kiinnittää erityishuomiota kuluttajajärjestöjen esittämiin arvioihin vastaamiseksi. Tilastotietojen keruu aiheuttaa luottolaitoksille paljon hallinnollista työtä ja kustannuksia.

2.3

ETSK antaa arvoa komission aloitteelle ja kannattaa ehdotuksen yleislinjoja. Komitea esittää muutamia huomioita ja ehdotuksia antaakseen hyödyllisen panoksensa asiasta käytävään keskusteluun.

3.   Yleistä

3.1

Pankkiala on komission vuosia jatkuneiden vaatimusten jälkeen luonut eurooppalaisen maksuinfrastruktuurin (SEPA), joka toimii tyydyttävästi tekniikan ja järjestelyjen puolesta sekä myös siltä osin, että kansainvälisistä ja kotimaisista maksutapahtumista veloitettavat palvelumaksut on yhdenmukaistettu. Komissio toteaa, että ”a]setusta (EY) N:o 2560/2001 voidaan – – pitää SEPAn käynnistäjänä”.

3.2

Tähänastiset saavutukset ovat suurenmoisia, mutta on edelleen epäselvää, vastaavatko ne yhtenäismarkkinoiden yleisperiaatteita. SEPAn ensisijaisena tavoitteena on euromääräisiin maksuihin liittyvien ongelmien ratkaiseminen. Euroalueen ulkopuoliset maat eivät hyödy siitä kuin mahdollisesti euroina suoritettavien maksujen osalta. Unionin laajentumisten jälkeen voidaan sanoa, että SEPA kattaa nykyään määrällisesti valtaosan yhteisön sisäisistä siirroista. Yhtenäismarkkinat edistyvät siis eri tahtiin.

3.3

Lisäksi kotimaisten ja kansainvälisten maksutapahtumien ehtojen tasapuolisuus toteutuu vain kunkin maan sisällä: maiden välillä on edelleen eroja, ja monissa tapauksissa ne ovat huomattavia. Erot ovat kuitenkin vieläkin suurempia euroalueen maiden ja siihen kuulumattomien maiden välillä. Voimassa olevan asetuksen mukaan myös euroalueen ulkopuoliset maat voivat soveltaa sitä vapaaehtoisesti. Tätä lauseketta ei toistaiseksi ole juurikaan sovellettu. Kaiken kaikkiaan olemme vielä kaukana kustannusten tarkoituksenmukaisesta lähentymisestä EU:ssa.

3.4

Kustannusten lähentämisellä ei tarkoiteta niiden yhdenmukaistamista. Avoimuudessa ja kuluttajien odotuksiin vastaamisessa voitaisiin kuitenkin edistyä, jos jokainen maa tarkastelisi maksuja huolellisesti vertailemalla niitä toisiinsa. Infrastruktuurikustannuksissa, verojen ja sosiaaliturvamaksujen vaikutuksessa, järjestelyissä sekä kotimaisten ja kansainvälisten maksujen määrällisissä suhteissa on huomattavia eroja. Vertailevasta analyysista voitaisiin myös saada hyödyllistä tietoa siitä, voidaanko asetuksen soveltamisalaan sisällyttää kaikki rajatylittävän sähköisen maksuliikenteen välineet.

4.   Erityistä

4.1   Ehdotetun asetuksen 1 artiklan 3 kohdan nojalla asetusta ei sovelleta maksupalveluntarjoajien omaan lukuun suorittamiin maksuihin. Soveltamisalasta tulisi sulkea samaten pois myös muiden maksupalveluntarjoajien lukuun suoritetut palvelut. Komissio vakuuttaa, että säännökset on ymmärrettävä tällä tavoin. Mikäli näin on, ETSK suosittaa selventämään sanamuotoa ja huomauttaa, että olisi todella järjenvastaista, jos ammatinharjoittajien suoran keskinäisen palveluntarjonnan vapaus ei koskisi muita ammatinharjoittajia, jotka käyttävät niin ikään ammattimaisen välittäjän palveluja.

4.2   Ehdotetun asetuksen 2 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että asetus koskee ainoastaan sähköisiä maksuvälineitä. Sen soveltamisalaan eivät siis kuulu paperimuotoiset maksuvälineet, kuten sekit ja vekselit. ETSK on täysin tämän kannalla mutta huomauttaa, että kyseisten poistumassa olevien maksuvälineiden käytöstä perittävien palvelumaksujen erot ovat maittain niin suuret, ettei niitä voida perustella pelkästään aiheutuvien kustannusten huomioon ottamisella. On mahdollista, että eräissä maissa palvelumaksut pidetään korkeina paitsi kustannusten kattamiseksi myös siinä tarkoituksessa, ettei tällaisia paperimuotoisia maksuvälineitä käytettäisi enää sähköisten maksujen aikakaudella. ETSK hyväksyy tämän.

4.2.1   Ehdotetun asetuksen 2 artiklaan olisi myös lisättävä erillinen kohta, jossa selvennetään, mitä 1 kohdassa mainitulla sähköisellä maksulla tarkoitetaan. Kun otetaan huomioon epäyhtenäisten tekniikoiden aiheuttamat kustannukset ja jo vakiintunut käytäntö, uudessa kohdassa olisi säädettävä nimenomaisesti, että sähköinen maksu ei voi edellyttää paperimenettelyjä.

4.3   Ehdotetun asetuksen 1 artiklan 2 kohtaan sisältyy sellainen uudistus, että asetusta on tarkoitus soveltaa enintään 50 000 euron suuruisiin rajatylittäviin maksuihin, mukaan luettuina kaikki sähköiset maksuvälineet, myös suoraveloitukset. Viimeksi mainituista on ETSK:n mielestä syytä esittää joitakin varauksia.

4.3.1   SEPA-suoraveloitusjärjestelmä eroaa kansallisista järjestelmistä ja on monisyisempi ja pidemmälle kehittynyt. Kansainvälisen ja kotimaisen suoraveloituksen kustannusten yhdenmukaistaminen saattaa objektiivisesti tarkasteltuna loukata sitä periaatetta, että tuotetta tai palvelua ei saa myydä tappiolla. Lisäksi luottolaitokset tarjoavat usein suoraveloitusjärjestelmää (yritysten muttei yksittäisten kuluttajien käyttämää) omille asiakkailleen edullisin ehdoin myynninedistämistarkoituksessa: kotimaisia maksutapahtumia koskevat ehdot määritellään siten, että ne kattavat kustannukset pienemmin marginaalein, mutta niitä ei voitaisi laajentaa koskemaan kansainvälisiä maksutapahtumia, joiden kustannukset ovat suuremmat. ETSK ehdottaa, että suoraveloitukset suljettaisiin toistaiseksi pois asetuksen soveltamisalasta ja että ne voitaisiin sisällyttää soveltamisalaan, kun riippumattomalla asiantuntijalausunnolla on vahvistettu, ettei hintojen ja kilpailun vääristymisen vaaraa ole.

4.3.2   Avoimuusperiaatteen noudattamiseksi komission olisi kuitenkin julkistettava etenkin kotimaisia ja kansainvälisiä kustannuksia koskeva selvityksensä ja ilmoitettava selvästi, miten tiedot on kerätty ja laadittu, mistä lähteistä ne ovat peräisin ja mitä menetelmiä tässä yhteydessä on käytetty. Ilman kyseisiä tietoja vaarana on, että kaikki kannanotot vaikuttavat ennalta määritellyiltä ja perustaltaan epätasapainoisilta.

4.3.3   Lisäksi ETSK kiinnittää huomiota siihen, että uuden asetuksen on määrä tulla voimaan 1. marraskuuta 2009. Siihen saattaa olla keskipitkän ja pitkän aikavälin taloussuunnitelmien laadinnan kannalta liian vähän aikaa. Suunnitelmien laatimiseksi olennaista on oikeusvarmuus monenvälisestä toimituspalkkiosta (multilateral interchange fee, MIF).

4.4   Ehdotetun asetuksen 3 artiklassa vahvistetaan nykyisen asetuksen periaate: rajatylittävistä maksuista veloitettavien palvelumaksujen on oltava samat kuin ne palvelumaksut, jotka maksupalveluntarjoaja veloittaa vastaavista kotimaisista maksuista. Vuonna 2001 asetettua sääntöä lienee noudatettu tyydyttävästi, mutta kenttätutkimuksessa todennäköisesti varmistuisi, että monissa maissa euromääräisten ja muissa valuutoissa suoritettavien siirtojen palvelumaksuissa on suuri ero. Tämä on epäreilua euroalueen ulkopuolisten maiden asukkaita kohtaan.

4.5   Ehdotetun asetuksen 5 artiklaan sisältyy merkittävä uudistus: velvollisuus ilmoittaa enintään 50 000 euron arvoisista siirroista poistuu 1. tammikuuta 2010, ja ilmoitusvelvollisuus poistuu kokonaan 1. tammikuuta 2012. Tämän maksutasetietojen keruuseen liittyvän velvoitteen täyttäminen on ollut hankalaa ja kallista, ja jäsenvaltiot voivat tulevaisuudessa koota tiedot muiden järjestelmien avulla. ETSK antaa ehdotetulle toimelle täyden tukensa.

4.6   Ehdotetun asetuksen 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä asetuksen noudattamisen varmistamisesta vastaavat viranomaiset. Tällainen säännös on jo voimassa, ja sitä lienee noudatettu. Suurempi merkitys on 7 artiklalla, jonka mukaan jäsenvaltioiden on luotava menettelyt valitusten käsittelyä ja tuomioistuinten ulkopuolisista riitojenratkaisua varten ja tiedotettava niistä asianmukaisesti. Tällaisista toiminnoista voivat vastata varta vasten perustettavat uuden elimet tai jo olemassa olevat elimet. ETSK kannattaa tätä mutta vain niiden maiden osalta, joilla ei vielä ole tällaisia rakenteita. Komitea varoittaa kuitenkin, että näin saatetaan synnyttää uusia rakenteita, jotka saavat jo olemassa olevien rakenteiden kanssa päällekkäisiä tehtäviä. Komitea huomauttaa, että tällaisten elinten toiminnasta ja etenkin käsiteltyjen tapausten määrästä, luonteesta ja ratkaisuista tiedetään hyvin vähän. Koska kaikkia tietoja ei ole avoimesti saatavilla, puutteita ja niiden todellista laajuutta on hankala tutkia toden teolla.

4.7   Ehdotetun asetuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä ”tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista” seuraamuksista niitä tapauksia varten, joissa asetuksen velvoitteita ei ole noudatettu, sekä ilmoitettava toimenpiteistään komissiolle. Sidosryhmien olisi saatava tästä, samoin kuin edellisessä kohdassa mainituista seikoista, asianmukaisesti tietoa voidakseen mm. arvioida, miten paljon huomiota kukin jäsenvaltio kohdistaa asetuksen noudattamisen varmistamiseen.

4.8   Ehdotetun asetuksen 11 artiklan perusteella euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot voivat laajentaa asetuksen soveltamisalan koskemaan valuuttaansa. Niiden mukaantulon myötä päästäisiin ETSK:n edellä kohdassa 4.6 mainitsemista haitoista ja epäkohdista. Ehdotuksen eri jäsenvaltioissa saama vastakaiku vaikuttaa kuitenkin tällä hetkellä varsin laimealta ellei suorastaan olemattomalta. ETSK pidättyy kommentoimasta tätä näkökohtaa mutta kehottaa komissiota pohtimaan vakavasti tiettyjen ratkaisujen oletettua suosiota.

4.9   Ehdotetun asetuksen on tarkoitus tulla voimaan 1. marraskuuta 2009. Komission on määrä esittää viimeistään 31. joulukuuta 2012 kertomus IBAN-tilinumeron ja BIC-tunnuksen käytöstä sekä viimeistään 31. joulukuuta 2015 kertomus asetuksen soveltamisesta. ETSK:lla ei ole tähän muuta kommentoitavaa kuin että edellä kohdissa 4.6 ja 4.7 esitetyt kehotukset tehostaa sidosryhmille tiedottamista pätevät myös tässä yhteydessä.

Bryssel 24 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/69


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden käynnistämään eurooppalaiseen metrologian tutkimus- ja kehitysohjelmaan

KOM(2008) 814 lopullinen – 2008/0230 COD

2009/C 228/12

Neuvosto päätti 21. tammikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 169 artiklan ja 172 artiklan toisen kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös yhteisön osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden käynnistämään eurooppalaiseen metrologian tutkimus- ja kehitysohjelmaan

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta antoi 13. tammikuuta 2009 asian valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa yleisesittelijäksi Antonello PEZZININ ja hyväksyi yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pitää ehdotuksen tavoitteita tärkeinä ja kehottaa komissiota pyrkimään kansallisen tutkimuksen ja kehityksen ylittävään yhteiseen mittajärjestelmään, jotta saavutettaisiin eurooppalaista lisäarvoa, josta olisi hyötyä kaikille.

1.2

Päämääränä on ETSK:n mukaan se, että unioni saavuttaa kansainvälisellä tasolla yhtenäisen äänen, eikä se ole enää alisteisessa asemassa, vaan edistää standardeja, jotka ovat Euroopassa kehitettyjen materiaalien, tuotteiden ja prosessien sekä EU:n teollisten ja kaupallisten etujen tasalla.

1.3

Maailmanlaajuistuneessa taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa huippuosaamiseen perustuva metrologian eurooppalainen rakenne voi komitean mielestä vaikuttaa ainoastaan myönteisesti EU:n talouteen.

1.4

ETSK katsoo, että eurooppalaisen tutkijayhteisön tulee olla entistä tiiviimmin mukana sellaisten nykyaikaisten järjestelmien laatimisprosesseissa, joiden avulla metrologiaa voidaan soveltaa fysiikan, kemian, biologian, ympäristöalan, ekologisen jalanjäljen, nanoteknologian, elintarvikealan sekä työterveyden ja -suojelun huippututkimukseen.

1.5

Komitean mielestä toivotun edistyksen saavuttamiseksi on pyrittävä määrätietoisesti lisäämään teollisuuden, kaupan ja julkisen sektorin liittämistä metrologian eurooppalaisen tutkimuksen kehittämiseen, jotta kansainvälisissä yhteyksissä voidaan sopia uusista standardeista.

1.6

ETSK:n mielestä on erityisen tärkeää, että metrologian tutkimus ei jää erilliseksi, itseriittoiseksi tutkimusalaksi.

1.7

Sääntelyä ja standardointia toteutetaan mitattavissa olevilla järjestelmillä, jotka perustuvat kansainvälisesti hyväksyttyyn soveltavaan metrologiaan. ETSK ehdottaakin, että uusien järjestelmien kehittämiseen otetaan heti alusta lähtien mukaan eurooppalaiset standardointielimet (Euroopan standardointikomitea CEN, Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea CENELEC ja Euroopan telealan standardointilaitos ETSI) sekä kansalliset laitokset ja akkreditointilaitokset.

1.8

ETSK katsoo, että on toteutettava kaikki mahdolliset toimet, jotta eurooppalaiseen metrologian tutkimukseen osallistuisivat tiiviisti:

tutkimuspiirit

teollisuus

yliopistot, korkeakoulut ja tiedelaitokset

teknologiayhteisöt tuloksineen

järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta.

Komitean mielestä vain näin – kun vältetään kaikenlaista nurkkakuntaisuutta – voidaan Euroopan tasolla saavuttaa kansainvälisesti hyväksyttyjä tuloksia.

1.9

Komitea arvostaa komission ehdotuksia, joiden tavoitteena on tukea eurooppalaista metrologian tutkimusohjelmaa (European Metrology Research Programme, EMRP) (1) siten, että pyritään korkeaan ”yhteisöllistämisen” tasoon

yhteisessä ohjelmoinnissa ja seitsemännessä puiteohjelmassa määriteltyjen yhteisön osallistumissääntöjen hyväksymisessä

arvioidussa varojen myöntämisessä siten, että unohdetaan puhtaasti kansallisiin toimiin perustuva logiikka.

1.10

Komitean mielestä hallintojärjestelmän määrittelyä tulisi parantaa. On selvää, että epävarma hallintojärjestelmä saattaa vaikuttaa tutkimuksen kehitykseen ja odotettuihin tuloksiin.

1.11

ETSK painottaa tässä yhteydessä, että toimijat, joita metrologian tutkimustulokset koskettavat suoraan, tulisi ottaa entistä paremmin mukaan painopisteiden määrittelyyn, Cordis-palvelussa ja virallisessa lehdessä (EUVL) julkaistavien tarjouspyyntöjen laatimiseen ja arviointiin, kun kyseessä ovat ehdotukset, joihin osallistuu yrityksiä, yliopistoja ja tutkimus- ja koulutuskeskuksia, sekä rahoitettujen ohjelmien ja hankkeiden seurantaan ja valvontaan.

1.12

ETSK:n mukaan EMRP:n tutkimusneuvostolle olisi aiheellista antaa mahdollisuus seurata EMRP-komitealle osoitettujen sitovien lausuntojen avulla sitä, minkätyyppiselle tutkimukselle annetaan rahoitusta, sekä valvoa vuosittaista työohjelmaa ja riippumattomista arvioijista koostuvan ehdotuksia käsittelevän arviointipoolin valintaa. Lisäksi komission tarkkailijan tulisi seurata arviointipaneelia samaan tapaan kuin seitsemännessä puiteohjelmassa.

1.13

ETSK katsoo, että tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seuraavan puiteohjelman (2014–2020) valmistelua koskevien ehdotusten yhteydessä olisi aiheellista esittää todellista, pysyvää, koordinoitua ja komission hallinnoimaa yhteisön ohjelmaa, joka perustuisi asianomaisten sidosryhmien jatkuvaan osallistumiseen. Ohjelmassa tulisi myös ottaa huomioon ennen kaikkea teollisuuden, yliopistojen, tutkimuksen ja standardoinnin vaatimukset sekä metrologian tutkimuksen kansainväliset näkökohdat, erityisesti suhteet kansainvälisiin organisaatioihin (mm. ISO ja OECD) ja muihin tahoihin (esim. IUAP (2).

2.   Johdanto

2.1   Maailmanlaajuistumisen eteneminen teollisessa tuotannossa, palvelujen tarjonnassa ja kaupassa edellyttää vaihtoa mahdollisesti haittaavien esteiden vähentämistä minimiin. Tällaisen prosessin perustana on luotettava ja yhteisesti hyväksytty mittajärjestelmä.

2.2   Eri aloilla, esimerkiksi

turvallisuudessa

elintarvikemerkinnöissä

terveydenhuoltojärjestelmissä

ympäristöalalla

bioteknologiassa

nanoteknologiassa ja kehittyneiden materiaalien alalla

energia-alalla

liikenteessä, televiestinnässä ja turvallisuusjärjestelmissä,

on yhä enemmän säännöksiä, jotka edellyttävät kansainvälisesti tunnustettua jäljitettävyyttä ja vertailukelpoisuutta.

2.3   Metrologian tutkimus on vahvasti yleishyödyllistä toimintaa ja tärkeä sääntelyn ja standardoinnin tukitoiminto.

2.3.1   Mittausalan eurooppalaisten infrastruktuurien tukena on eurooppalaisia organisaatioita. Niistä voidaan mainita mm. eurooppalaisten akkreditointielinten yhteistyöjärjestön (EA), Euroopan standardointikomitea (CEN), metrologian eurooppalainen verkosto EUROMET (3), joka kuuluu nykyään EURAMETin piiriin, yhteisen tutkimuskeskuksen Geelissä sijaitseva vertailumateriaalien ja -mittausten tutkimuslaitos (IRMM), joka toimii yhteistyössä kansainvälisen paino- ja mittatoimiston (BIPM, Bureau International des Poids et Mesures) kanssa.

2.4   BIPM:n mukaan kehitys sellaisilla monitieteellisillä aloilla kuin nanoteknologia, kehittyneet materiaalit ja materiaalien ominaisuudet edellyttää fysiikan ja kemian alan uusien vertailumittojen pikaista standardointia (4).

2.5   Kestävä kilpailukyky ja innovointi edellyttävät Euroopassa kaikilla aloilla tarkkoja mittoja ja testejä sekä jäljitettäviä tuloksia, jotta voidaan luoda pitkän aikavälin standardit vertailumitoille, jotka määritellään kansainvälisessä mittayksikköjärjestelmässä (SI).

2.6   Metrologian eurooppalainen tutkimus perustuu metrologian kansallisiin tutkimusohjelmiin ja kuudennen puiteohjelman piiriin kuuluvan ERA-NET-järjestelmän ja seitsemännen puiteohjelman piiriin kuuluvan ERA-NET Plus -järjestelmän hankkeisiin. Puiteohjelmiin liittyvät myös iMERA-hanke (Implementing Metrology in the European Research Area  (5)) ja iMERA Plus -hanke (6), jotka muodostavat EMRP:n ensimmäisen vaiheen, yhteisen tutkimuskeskuksen toimet (7) sekä nyt esitetty ”eriytetty” EMRP-hanke.

2.7   Yhdysvalloissa on budjettikaudella 2009 osoitettu 634 miljoonaa dollaria kansallisen standardointi- ja teknologiainstituutin (National Institute of Standards and Technology, NIST) tutkimusohjelmiin.

2.8   Komitea pitää tärkeänä, että metrologian eurooppalaisen tutkimuksen resursseja lisätään yhdistämällä jäsenvaltioiden ja yhteisen tutkimuskeskuksen nykyinen tutkimuskapasiteetti, jotta voidaan saavuttaa kansainvälisesti katsoen huomattava kriittinen massa. Tulee myös välttää päällekkäisyyksiä ja resurssien tuhlausta. Näin voidaan päästä parempiin tuloksiin kuin seitsemännen puiteohjelman (2007–2013) ERA-NET Plus -järjestelmän koordinoinnilla.

2.9   Kun otetaan huomioon metrologian tutkimuksen tärkeä merkitys lähitulevaisuudessa – seikka, joka käy ilmi useista tutkimuksista (8) – komitea katsoo, että kyseinen tutkimusala on aiheellista liittää seuraavan puiteohjelman (2014–2020) teemakohtaisiin painopisteisiin ja antaa sille oma asema ja pysyvä rakenne yhteisön tutkimuksessa. Samalla tulee varmistaa kansallisten toimien koordinoitu ja jatkuva integrointi.

3.   169 artiklaan perustuva ehdotettu ohjelma

3.1

Ehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 169 artiklaan, ja sen tarkoituksena on luoda eurooppalainen metrologian tutkimusohjelma (EMRP), jolla yhdistetään 22 kansallista ohjelmaa julkisen metrologian tutkimuksen tehostamiseksi.

3.2

Tavoitteisiin kuuluu eurooppalaisen tutkimusalueen jäsentäminen jäsenvaltioiden ohjelmien entistä kattavamman koordinoinnin avulla, jolloin voidaan suoriutua yhteisistä eurooppalaisista haasteista ja poistaa esteitä kansallisten ohjelmien väliltä.

3.3

Komission mukaan EMRP:llä integroidaan 22:n siihen osallistuvan valtion kansalliset ohjelmat yhdeksi yhteiseksi tutkimusohjelmaksi, jotta voidaan

tukea erityisesti Euroopan kansallisten mittajärjestelmien tavoitteita

vauhdittaa uusien mittatekniikoiden kehitystä, validointia ja hyödyntämistä

tukea direktiivien ja asetusten kehittämistä ja täytäntöönpanoa.

3.4

Ehdotettu hallintomalli perustuu kokemuksiin, joita on saatu kuudennessa puiteohjelmassa toteutetusta ensimmäisestä 169 artiklaan perustuvasta aloitteesta eli EDCTP-aloitteesta (9).

3.5

EMRP-aloitteelle on tarkoitus varata 400 miljoonan euron kokonaisbudjetti. Tästä 200 miljoonaa tulee osallistuvien valtioiden osuuksista kaudelle 2009–2016 ja 200 miljoonaa yhteisöltä.

3.6

Aloitteen koordinointi annetaan kansallisten metrologialaitosten yhteistyöelimen (EURAMET) vastuulle. EURAMET perustettiin vuonna 2007 Saksan lainsäädännön mukaisesti voittoa tavoittelemattomaksi yhdistykseksi. Sen sihteeristö on Braunschweigissa, Ala-Saksin osavaltiossa, ja se toimii Euroopan alueellisena metrologiajärjestönä ja EMRP:n täytäntöönpanorakenteena.

4.   Komitean huomiot

4.1   Komitea kannattaa ehdotuksen perustavoitteita ja siihen sisältyviä metodeja. Komitea pitää tärkeänä, että tavoitteet johtavat seuraaviin tuloksiin:

huippuosaamisen perustuva metrologian rakenne

yhteiset, kilpailukykyiset ja avoimet tutkimushankkeet

tutkijayhteisön osallistumisen lisääntyminen osaamisen kehittämisen kautta

todellinen kansainvälinen yhteistyö, jossa annetaan arvoa eurooppalaiselle järjestelmälle

yhtenäinen ääni kansainvälisissä yhteyksissä

ennen kaikkea teollisuuden (työnantaja- ja työntekijäjärjestöt), kaupan ja julkisen sektorin entistä tiiviimpi osallistuminen metrologian eurooppalaisen tutkimuksen kehittämiseen.

4.2   ETSK pitää erittäin tärkeänä sitä, että metrologian tutkimus ei jää eristäytyneeksi alaksi, vaan että käyttäjät voivat osallistua ohjelman painopisteiden määrittelyyn, hankkeiden arviointi- ja valintajärjestelmään, ehdotusten tekemiseen ja hankkeiden tulosten seurantaan. Tämä tulee toteuttaa tiiviissä yhteistyössä standardointi- ja akkreditointielinten kanssa. ETSK vastustaa kaikenlaista nurkkakuntaisuutta.

4.2.1   ETSK katsoo, että EMRP:n osallistumissäännöissä on noudatettava tiukasti ja kaikilta osin asetusta (EY) N:o 1906/2006, jossa annetaan säännöt osallistumisesta seitsemänteen puiteohjelmaan, sekä varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjä.

4.2.2   EMRP:n osallistumissääntöjen tulee tarjota johdonmukaiset ja avoimet puitteet, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman tehokas täytäntöönpano pitäen mielessä, että ohjelmaan osallistumisen tulee olla kaikille helppoa yksinkertaistettujen menettelyn ansiosta. Sääntöjen tulee helpottaa osallistujien teollis- ja tekijänoikeuksien käyttöä ja suojella samalla muiden osallistujien ja yhteisön oikeutettuja etuja.

4.2.3   ETSK painottaa, että metrologian tutkimuksen eurooppalaisen yhdennetyn järjestelmän käynnistäminen osallistuvien kansallisten laitosten yhteisen ohjelmoinnin muodossa ei tuo tyydyttäviä tuloksia, jos siihen ei liity tutkimuspiirien, teollisuuden, yliopistojen sekä standardointi- ja akkreditointielinten välistä tiivistä integrointia ja järjestelmällistä vuoropuhelua eurooppalaisten teknologiayhteisöjen (10) ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa.

4.3   ETSK huomauttaa, että EY:n perustamissopimuksen 169 artikla antaa yhteisölle mahdollisuuden osallistua useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämiin tutkimusohjelmiin sillä ehdolla, että tavoitteet on määritelty tarkkaan ja ne ovat yhteisön ja puiteohjelman kannalta merkittäviä, että ohjelmat tuovat eurooppalaista lisäarvoa ja niillä on huomattava kriittinen massa ja että yhteinen toimintaohjelma ja hallinto- ja täytäntöönpanorakenteet on määritelty selkeästi.

4.4   ETSK:n mielestä tavoitteiden määrittelyä tulisi parantaa muun muassa kansallisten mittajärjestelmien tukemisen, kansallisten laitosten ja nimettyjen laitosten verkostojen vahvistamisen sekä meneillään olevien kansallisten toimien integroinnin osalta.

4.5   ETSK katsoo, että ehdotuksessa ei ole tuotu selkeästi esille toiminnan painopisteitä ja odotettuja tuloksia, joilla voitaisiin esittää kattavat perusteet

ehdotuksen eurooppalaiselle lisäarvolle

integroitujen toimien yhteisen ohjelman selkeälle ja kattavalle esiintuomiselle

hallintorakenteelle.

4.6   ETSK esittää saman huomion tutkijoille tai organisaatioille ja kansallisille metrologialaitoksille tai nimetyille laitoksille tarkoitettujen huippuosaamisapurahojen määrittelystä.

4.7   Ehdotetun hallintojärjestelmän määrittelyä tulisi parantaa. Komitea huomauttaa, että EURAMETin lisäksi Euroopan tasolla toimii myös muita järjestöjä, esim. Eurachem (11), ja korostaa, että vaikka EURAMETin on tarkoitus toimia EMRP:n erityisenä täytäntöönpanorakenteena, ohjelman hallinnoinnista huolehtii pääosin National Physical Laboratory eli siis Yhdistynyttä kuningaskuntaa edustava jäsen. Kyseessä on tilapäinen ratkaisu.

4.8   ETSK on huolissaan siitä, ettei ehdotetussa päätöksessä eikä sen liitteissä mainita niiden tahojen suoraa osallistumista, joita metrologian tutkimustulokset koskettavat: teollisuus kokonaisuudessaan, kauppa, standardointi- ja akkreditointielimet ja julkinen sektori.

4.9   ETSK katsoo, että saattaisi olla parempi keskittyä iMERA Plus -ohjelman mukaisesti metrologian eurooppalaisen tutkimuksen kokeilutoimeen, joka rajoittuu vuoteen 2013, sekä pohtia tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin kahdeksannen puiteohjelman (2014–2020) valmisteluun liittyvien ehdotusten yhteydessä mahdollisuutta perustaa todellinen, pysyvä yhteisön ohjelma, jolla olisi selkeät ja hyväksi koetut mekanismit. Tällä ohjelmalla, jota komissio hallinnoisi kaikkien jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden puolesta, tulisi olla hallintokomitea ja neuvoa-antava komitea. Sen yhteydessä tulisi järjestää laaja kuuleminen, jota asianomaiset, ennen kaikkea teollisuuden vaatimuksista perillä olevat osapuolet ohjaisivat ja valvoisivat.

5.   Erityistä

5.1

Komitea arvostaa komission ehdotuksia, joiden tavoitteena on tukea EMRP-aloitetta (12) siten, että pyritään korkeaan ”yhteisöllistämisen” tasoon yhteisessä ohjelmoinnissa, arvioidussa resurssien jakamisessa keskinäisen oppimisen logiikan mukaisesti, yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten osallistumista koskevissa säännöissä sekä ehdotusten arvioinnissa, johon komission tarkkailijan tulee osallistua samaan tapaan kuin seitsemännessä puiteohjelmassa.

5.2

ETSK toteaa kuitenkin EMRP-ohjelmalle ehdotetun hallinnon osalta seuraavaa:

a)

EMRP-komitean, joka koostuu yksinomaan kansallisten metrologian laitosten edustajista ja jossa IRMM (13) on vain tarkkailijana, on tarkoitus vastata ohjelman täytäntöönpanosta ja erityisesti seuraavista toimista:

EMRP:n kehittämistä ja päivittämistä koskevien päätösten tekeminen

alaohjelmia varten tarvittavien komiteoiden luominen ja niiden lopettaminen

EMRP:n täytäntöönpanoehtojen, myös arvioijien valintakriteerien, valmistelu ja niistä päättäminen

arviointipoolin kokoonpanon hyväksyminen

tutkimusohjelmien ja -hankkeiden rahoitusta koskevien päätösten tekeminen rahoitusehtojen perusteella siltä osin kuin EURAMETilla on Euroopan komission antama valtuutus

EMRP:n budjetin osittainen hyväksyminen seuraavalle varainhoitovuodelle

EMRP:tä koskevien kiinnostuksenosoituspyyntöjen ja ehdotuspyyntöjen valmistelu ja julkaiseminen

EMRP:n sihteeristön asianmukaisen ja moitteettoman tilinpidon valvonta

rahoitettujen ohjelmien ja hankkeiden edistymisen sekä korjaavia toimenpiteitä koskevien päätösten seuranta ja valvonta (14)

b)

EMRP:n tutkimusneuvosto koostuu 16 jäsenestä:

yksi jäsen BIPM:stä

yksi jäsen Euroopan komissiosta

yksi jäsen Euroopan tutkimusneuvostosta

yksi jäsen Euroopan parlamentista

yksi jäsen EUROLABista

yksi jäsen Euroopan standardointielimestä

yksi jäsen lakisääteisen metrologian eurooppalaisesta yhteistyöjärjestöstä WELMECistä (15)

yhdeksän teollisuutta, tutkimusta ja korkeakouluja edustavaa jäsentä.

Tutkimusneuvostolla on vain neuvoa-antava asema EMRP:n strategisten näkökohtien ja kyseessä olevia ohjelmia koskevan päätöksentekoprosessin osalta  (16).

5.3

ETSK korostaa, että EMRP:n tutkimusneuvostolla tulisi olla oikeus antaa sitovia lausuntoja ja tehdä yhteistyötä EMRP-komitean kanssa siten, ettei se olisi alisteisessa asemassa. Tämä koskee erityisesti seuraavia seikkoja: EMRP:n kehittäminen ja päivittäminen, alaohjelmakomiteat, arviointipoolin valinta ja kokoonpano, tutkimusohjelmien ja -hankkeiden rahoitusta koskevat päätökset, Cordis-palvelussa ja virallisessa lehdessä julkaistavien kiinnostuksenosoituspyyntöjen ja ehdotuspyyntöjen valmistelu ja julkaiseminen, rahoitettujen ohjelmien ja hankkeiden edistymisen seuranta ja valvonta.

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Perustuu perustamissopimuksen 169 artiklaan.

(2)  International Union of Pure and Applied Physic.

(3)  Koostuu 32 maan kansallisista metrologialaitoksista ja Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen Geelissä sijaitsevasta vertailumateriaalien ja -mittausten tutkimuslaitoksesta (IRMM).

(4)  Evolving Needs for Metrology in Trade, Industry and Society and the Role of the BIPM (”Metrologian kehittyvät tarpeet kaupassa, teollisuudessa ja yhteiskunnassa sekä BIPM:n rooli”), BIPM:n raportti 2007, Pariisi, 2008.

(5)  iMERA-hankkeeseen osallistuu 20 kumppania 14:sta maasta sekä Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen IRMM.

(6)  iMERA Plus -hankkeeseen osallistuu Euroopan komission lisäksi 45 kumppania 20:sta maasta.

(7)  Yhteisen tutkimuskeskuksen metrologian alan toimilla tuetaan kilpailukykyä, sisämarkkinoiden avoimuutta ja vaihtoa laatimalla ja levittämällä kansainvälisesti tunnustettuja vertailumittoja ja edistämällä yhteistä eurooppalaista mittajärjestelmää.

(8)  Ks. U.S. National Science and Technology Council, Instrumentation and metrology in nanotechnology, 2006 ja BIPM, raportti 2007.

(9)  European and Developing Countries Clinical Trials Partnership, kliinisiä tutkimuksia koskeva Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuus.

(10)  Esim. microarray-tekniikka tai kehittynyt massaspektrometria.

(11)  Eurachem on eurooppalaisten organisaatioiden verkosto, jonka tavoitteena on määritellä kansainvälinen jäljitettävyysjärjestelmä kemiallisia mittauksia varten sekä edistää hyviä käytänteitä. Eurachemin Euroopan osastoon kuuluu 35 valtiota.

(12)  Perustuu perustamissopimuksen 169 artiklaan.

(13)  IRMM: vertailumateriaalien ja -mittausten tutkimuslaitos (Institute for Reference Materials and Measurements), yhteinen tutkimuskeskus, Euroopan komissio.

(14)  Ks. EURAMET e.V. Byelaws, 11.1.2007, 14 artiklan 5 kohta.

(15)  WELMEC: Western European Legal Metrology Cooperation.

(16)  Ks. EURAMET e.V. Byelaws, 11.1.2007, Rules of Procedure, B-osa, kohta III.


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/75


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös, tehty […] päivänä […]kuuta […], rahoituspalveluihin, tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäistoimien tukemiseksi toteutettavasta yhteisön ohjelmasta

KOM(2009) 14 lopullinen – 2009/0001 COD

2009/C 228/13

Neuvosto päätti 3. helmikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös, tehty […] päivänä […]kuuta […], rahoituspalveluihin, tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäistoimien tukemiseksi toteutettavasta yhteisön ohjelmasta

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 24. helmikuuta 2009 antaa lausunnon valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 24. päivän 2009 kokouksessa) yleisesittelijäksi Umberto BURANIn ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 95 ääntä puolesta ja 3 vastaan 14:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja päätelmät

1.1

Vallitseva kriisi pakottaa tarkastelemaan rahoitusalan sääntelyä kokonaisuudessaan uudelleen. Jacques de Larosièren ryhmän laatimassa raportissa esitetään valvontaa koskevia suosituksia ja analysoidaan samalla tarkasti entisten normien ja toimintatapojen puutteita.

1.2

Tarkasteltavana oleva komission ehdotus noudattelee annettuja suosituksia ja eräässä mielessä ennakoi niitä, sillä siinä esitetään avustusten myöntämistä yhteisön varoista kolmelle elimelle, jotka tuottavat valvontaviranomaisten tarvitsemia teknisiä ja oikeudellisia välineitä. Nämä elimet ovat Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmä (European Financial Reporting Advisory Group, EFRAG), kansainvälinen tilinpäätösstandardikomitean säätiö (International Accounting Standards Committee Foundation, IASCF) ja julkisen edun valvontalautakunta (Public Interest Oversight Board, PIOB). Avustuksilla on tarkoitus taata näiden elinten riippumattomuus ulkopuolisista tahoista. ETSK kannattaa tätä mutta korostaa, että ammattialat ovat perustaneet kyseiset kolme elintä ammattialoja varten, eikä niiden yksityinen luonne katoa, vaikka niiden laatimat standardit sisällytetään yhteisön lainsäädäntöön tai kansainvälisiin säännöstöihin. Yleishyödyllinen toiminta on vaikea erottaa ammattialojen lukuun tehtävästä työstä.

1.3

Lisäksi ehdotetaan, että yhteisö osallistuisi valvontaviranomaisten komiteoiden yksittäisten toimien rahoitukseen. Komiteat ovat komission perustamia neuvoa-antavia ja avustavia elimiä, jotka koostuvat jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten edustajista. Yksittäisiksi toimiksi määritellään viranomaishenkilöstön koulutus ja tietotekniikkahankkeiden hallinnointi. ETSK suhtautuu tähän ehdotukseen varauksellisesti, sillä se ei ymmärrä, miksi koulutukseen ja tietotekniikkahankkeisiin olisi käytettävä yhteisön varoja, kun niistä kerran hyötyvät jäsenvaltiot.

2.   Johdanto

2.1

Maailmanlaajuinen finanssikriisi on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen tuhoa, jonka laajuutta ei kyetä vielä täysin arvioimaan mutta joka muodostuu varmasti suunnattoman suureksi. Vakavien taloudellisten ja sosiaalisten seurausten ohella kriisillä on ollut vain yksi myönteinen vaikutus: se on pakottanut tarkastelemaan perinpohjaisesti uudelleen maailman rahoitusmarkkinoiden tähänastisia perusperiaatteita sekä juurtuneita ajattelutapoja , jotka ovat hämärtäneet käsitystä kaikkiin rahoitustoimiin ilman muuta liittyvästä riskistä.

2.2

Näiden seikkojen uudelleentarkastelu edellyttää kaikilta myllerrykseen joutuneilta omiin toimintatapoihin, arvioihin ja toimiin kohdistuvaa rehellistä itsekritiikkiä. Rahoitusmarkkinoiden toimijoilla, lainsäätäjillä, valvontaviranomaisilla, luottoluokituslaitoksilla ja ekonomisteilla on kaikilla osansa vastuusta. Toisaalta kukaan ei ole yksin vastuussa kaikesta: tuoreet tapahtumat ja aikaisempien menettelytapojen jäljet osoittavat, että kriisi johtuu monista eri tekijöistä ja keskinäisistä riippuvuussuhteista.

2.3

Yhtenä monista kriisin syistä erottuu selvästi valvonnan puutteellisuus. Säännöt vaikuttivat kelvollisilta mutta eivät olleet riittäviä, jotta niiden avulla olisi voitu torjua viime aikojen tapahtumia tai varsinkaan ennakoida niitä. Eräissä tapauksissa säännöt päinvastoin olivat tapahtumien syynä. De Larosièren ryhmän raportissa tarkastellaan näitä aiheita ja esitetään suosituksia puutteiden korjaamiseksi. Komissio on julkaissut kiitettävän nopeasti näihin suosituksiin pohjautuvan ehdotuksen yhteisön ohjelmasta, jolla on määrä tukea rahoitusalan toimien valvontaa tehostavien välineiden tuottamista.

2.4

Ohjelmasta on tarkoitus myöntää avustuksia kolmelle oikeudelliselle rakenteelle, jotka tuottavat teknisiä ja oikeudellisia välineitä arvopaperimarkkinoiden, pankkitoiminnan sekä vakuutus- ja työeläkealan valvontaviranomaisille. Kyseiset oikeudelliset rakenteet ovat tilinpäätösraportoinnin alalla EFRAG ja IASCF sekä tilintarkastuksen alalla PIOB.

2.5

Lisäksi tarkoituksena on, että yhteisö osallistuu valvontaviranomaisten komiteoiden yksittäisten toimien rahoitukseen. Komiteat ovat jäsenvaltioiden valvontaviranomaisista koostuvia riippumattomia neuvontaelimiä, jotka eivät ole oikeushenkilöitä. Ne ovat pohdinta- ja keskusteluelimiä, jotka neuvovat komissiota ja ”edistävät yhteisön lainsäädännön johdonmukaista ja ajallaan tapahtuvaa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa”. Kyseisillä komiteoilla ei ole oikeushenkilöyttä. Jotta komiteat voivat tehdä sopimuksia kolmansien osapuolten kanssa, kullekin niistä on perustettu oikeushenkilöyden omaava tukirakenne siihen jäsenvaltioon, jossa komitea toimii. Komiteat sijaitsevat Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea – Committee of European Banking Supervisors, CEBS), Ranskassa (Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea – Committee of European Securities Regulators, CESR) ja Saksassa (Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea – Committee of European Insurance and Occupational Pensions Supervisors, CEIOPS).

3.   Huomioita ja kommentteja

3.1   Komitea kannattaa komission aloitetta, jonka avulla pyritään varmistamaan, että rahoitusalan valvontaan saadaan yhä kehittyneempiä välineitä de Larosièren ryhmän suositusten mukaisesti. Komitea huomauttaa kuitenkin, ettei tässä yhteydessä luoda mitään uutta – ei niiden kolmen oikeudellisen rakenteen tarkoituksen ja tehtävien osalta, joille ehdotetaan myönnettävän avustuksia, eikä myöskään niiden komiteoiden tarkoituksen ja tehtävien osalta, joille on tarkoitus antaa osarahoitusta. Rahoituksen avulla pyritään siis parantamaan vallitsevaa tilannetta. Tästä voidaan päätellä, että itse rakenteisiin ollaan tyytyväisiä, mutta niiden työn tuloksellisuuden katsotaan vaativan parannusta tai tehostamista.

3.2   Tilinpäätösraportoinnin alalla toimivat IASCF ja EFRAG tuottavat korkealaatuisia kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, joista osa on sisällytetty yhteisön lainsäädäntöön. Komission mukaan nämä standardit takaavat, että ”investoijat, velkojat ja muut sidosryhmät saavat ajankohtaista, luotettavaa ja merkityksellistä tietoa yhtiöiden rahoitustilanteesta”. Nämä väitteet ovat osoittautuneet käytännössä vääriksi, ja ennen minkäänlaisten uudistusten toteuttamista vastuutahojen on tehtävä selkoa siitä, johtuuko epäonnistuminen puutteellisista tilinpäätösstandardeista vai tilinpäätösnormien leväperäisestä soveltamisesta.

3.2.1   Suurimmat puutteet ovat ilmenneet haavoittuvimmalla arvopaperimarkkina-alalla, jolla IASCF:n ja EFRAG:n laatimia standardeja sovelletaan. Komissio korostaa selvästi yhtenä avustusten antamisen perusteena, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa riippumattomuus ”niistä tahoista, joilla on omat intressit pelissä”, ja ”hajauttamattomista lähteistä saatavasta, intressitahojen antamasta vapaaehtoisesta rahoituksesta”. Tätä on pohdittu aiemmin Ecofin-neuvostossa ja Euroopan parlamentissa. Nyt etsitään kuitenkin vastausta toiseen kysymykseen: kun otetaan huomioon, että standardeja laativat elimet tarvitsevat resursseja voidakseen täyttää varovaisuutta vaativan tehtävänsä, riittääköavustustenmyöntäminen takaamaan niiden riippumattomuuden? ETSK:n mielestä kysymystä tulee pohtia vielä tarkemmin.

3.3   Sama pätee tilintarkastuksen alalla avustuksen myöntämiseen PIOB:lle. Sen tehtävänä on valvoa kansainvälisten tilintarkastusstandardien (International Standards for Auditing, ISA) vahvistamiseen johtavaa prosessia ja muuta kansainvälisen tilintarkastajaliiton (International Federation of Accountants, IFAC) harjoittamaa yleishyödyllistä toimintaa. Koska ISA-standardit saatetaan sisällyttää yhteisön oikeuteen (direktiivi 2006/43/EY), on perusteltua kiinnittää huomiota normien puolueettomuuteen ja edellyttää, että komissiolla on edustus PIOB:n hallintoelimissä (komission edustajia on kaksi kymmenestä jäsenestä).

3.4   Kaiken kaikkiaan ETSK yhtyy avustuskysymyksessä komission näkemykseen siitä, että erilaisilla kansainvälisiä standardeja laativilla elimillä tulee olla riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseksi ja riippumattomuuden takaamiseksi. Tähän seikkaan viitataan toistuvasti, joskus selvemmin ja joskus verhotummin, mikä osoittaa selvästi, että perusongelma on olemassa. Ammattialat ovat nimittäin perustaneet kyseiset elimet laatimaan normeja ja standardeja ammattialoja varten, eikä niiden yksityinen luonne muuksi muutu, vaikka niiden laatimat normit ja standardit sisällytetään lainsäädäntöön. Kyseisissä elimissä on näin ollen vaikea erottaa toisistaan yleishyödyllinen toiminta ja toimiminen niiden ammattialojen lukuun, joiden hallinnassa elimet oikeudellisesti katsoen ovat.

3.5   Valvontaviranomaisten komiteoille suunnattava rahoitus on tarkoitettu erityisesti jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten henkilöstön koulutukseen ja tietotekniikkahankkeiden hallinnointiin. Kuten edellä jo todetaan, tällaiset komiteat ovat riippumattomia neuvoa-antavia elimiä, jotka koostuvat jäsenvaltioiden valvontaviranomaisista. Henkilöstön kouluttaminen (de Larosièren ryhmän suositus nro 19) ja hankkeiden hallinnointi ovat varmasti tärkeitä, mutta niistä hyötyvät vain jäsenvaltiot. ETSK ei ymmärrä, miksi yhteisön olisi rahoitettava kyseiset toimet jäsenvaltioiden sijasta.

3.6   Lisäksi komission ehdotuksessa otetaan huomioon tarve määritellä avustusten saajat joustavasti. Kun erilaisia tapoja hillitä kriisiä tutkitaan yhä tarkemmin, saattaa ilmetä tarvetta luoda uusia elimiä tai antaa nykyisille elimille uusia tehtäviä. Aiemmin tuensaajaksi nimetyn elimen seuraajaksi saatetaan myös joutua nimeämään uusi tuensaaja. ETSK:lla ei ole mitään tätä vastaan, mutta se korostaa, että ohjelmaan osallistuvien elinten lukumäärää ei pitäisi kasvattaa tarpeettomasti. Suotavampaa olisi laajentaa mahdollisuuksien mukaan nykyisten elinten tehtäväkenttiä.

Bryssel 24 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/78


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2002/15/EY muuttamisesta

KOM(2008) 650 lopullinen – 2008/0195 COD

2009/C 228/14

Neuvosto päätti 6. marraskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 71 artiklan ja 137 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2002/15/EY muuttamisesta

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 2. joulukuuta 2008 antaa asian valmistelun ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisen luonteen vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 25. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi André MORDANT'n ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 93 puolesta ja 7 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo, että komission ehdotus on vaikeasti sovellettavissa ja johtaa merkittäviin lisäkustannuksiin ja hallinnollisten velvoitteiden lisääntymiseen. Ehdotus ei myöskään vastaa yhteen direktiivin 2002/15/EY keskeisimmistä tavoitteista eli työajan järjestämiseen liittyvien vähimmäisvaatimusten määrittelyyn siten, että maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta suojellaan paremmin samalla kun lisätään liikenneturvallisuutta ja lähennetään kilpailun edellytyksiä. Liikkuva työntekijä ei saa ajo- ja lepoajoista annetun asetuksen 561/2006 mukaan työskennellä (keskimäärin) enempää kuin 48 tuntia, kun taas itsenäinen kuljettaja saa saman asetuksen mukaan työskennellä 86 tuntia viikossa.

1.2

Maantiekuljetusten odotetaan kasvavan seuraavien kahden vuosikymmen aikana suunnilleen 50 prosenttia riippumatta muiden kuljetusmuotojen (raide- ja vesiliikenteen) kasvusta. ETSK toteaa, ettei direktiivin tavoitteiden saavuttamisen kannalta oleellista tule olemaan se, miten kuljettajan asema määritellään, vaan se, missä olosuhteissa hän suorittaa lastinkuljetustehtävänsä.

1.3

Käsillä olevassa lausunnossa ETSK toistaa aiheesta ”Maantieliikenteessä toimivien itsenäisten kuljettajien työaika” antamassaan lausunnossa (1) esittämiensä päätelmien yleislinjat.

Muistutettakoon, että mainitussa lausunnossa komitea korostaa seuraavia seikkoja:

ETSK:n mielestä kaikkien maantieliikenteessä toimivien itsenäisten kuljettajien on kuuluttava direktiivin 2002/15/EY soveltamisalaan siten kuin direktiivin 2 artiklassa säädetään (eli maaliskuun 23. päivästä 2009 alkaen). Se pitää soveltamisalan laajentamista välttämättömänä, jotta voidaan parantaa maantieliikenteen turvallisuutta, edistää tasavertaisia kilpailuolosuhteita sekä parantaa liikkuvien ja itsenäisten työntekijöiden työoloja, erityisesti heidän fyysistä ja henkistä terveyttään.

Tämä soveltamisalan laajentaminen vaatii direktiivin asianmukaista siirtämistä osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja erityisesti itsenäisen kuljettajan käsitteen määrittelemistä. ETSK suosittaa, että kuljetusketjun eri toimijat ovat yhdessä vastuussa asiasta, samoin kuin ajo- ja lepoaikoja koskevan asetuksen yhteydessä on menetelty.

1.4

ETSK katsoo, että direktiivin tavoitteisiin päästään vain soveltamalla maantiekuljetuksissa selkeästi sosiaalisen suojelun vähimmäisstandardeja kaikkiin alalla toimiviin näiden asemasta riippumatta.

1.5

Komitea katsoo, että itsenäisten kuljettajien sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan on toteutettava siten, että heidän hallinnollisia tehtäviään yksinkertaistetaan mahdollisimman pitkälle. Itsenäisten kuljettajien työajan määritelmässä oletetaan, ettei yleinen hallinnollinen työ kuulu työaikaan.

1.6

Direktiivin soveltaminen myös itsenäisiin kuljettajiin edellyttää joidenkin direktiivin 2002/15/EY soveltamiseen ja noudattamiseen liittyvien toimien hyväksymistä.

2.   Johdanto

2.1

Maaliskuun 11. päivänä 2002 annettu parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/15/EY tuli voimaan 23. maaliskuuta 2005. Se koskee maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien työaikajärjestelyjä. Sen sisältämillä uusilla yhteisillä säännöillä taataan vähimmäisvaatimukset mainituissa tehtävissä toimivien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi. Vähimmäisvaatimuksia pidetään merkittävänä edistysaskeleena, koska ne parantavat maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien työsuojelua ja koska ne ovat omiaan kohentamaan maantieliikenteen turvallisuutta ja takaamaan kilpailuolosuhteiden tasapuolisuuden.

2.2

Direktiivin tavoitteena on suojella liikkuvissa tehtävissä toimivia työjaksojen liiallisen pituuden, levon riittämättömyyden ja työrytmin rikkonaisuuden haitallisilta vaikutuksilta. Se liittyy erityisenä osana työaikajärjestelyistä annettuun yleisdirektiiviin (2003/88/EY). Direktiivi täydentää 15. maaliskuuta 2006 annetussa asetuksessa (EY) 561/2006 vahvistettuja yhteisiä sääntöjä kuljettajien työ- ja lepoajoista.

2.3

Direktiivin antamisprosessissa turvauduttiin sovittelumenettelyyn, jonka lopuksi neuvosto ja Euroopan parlamentti päättivät, että säädöstä sovelletaan periaatteessa 23:sta maaliskuuta 2009 lähtien myös itsenäisiin kuljettajiin ja että komission on esitettävä viimeistään kaksi vuotta ennen kyseistä päivämäärää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus ja sen pohjalta ehdotus säädökseksi, jossa vahvistetaan menettelytavat, joiden avulla itsenäiset työntekijät joko sisällytetään direktiivin soveltamisalaan tai jätetään sen ulkopuolelle.

3.   Komission ehdotus

3.1

Komissio ehdottaa direktiivin 2002/15/EY muuttamista siten, että itsenäiset kuljettajat jätetään sen soveltamisalan ulkopuolelle, ja selventää direktiivin soveltamisalaa, joka jatkossa koskee kaikkia liikkuvia työntekijöitä, mukaan luettuina näennäisesti itsenäiset kuljettajat eli kuljettajat, jotka ovat virallisesti itsenäisiä mutta joilla ei kuitenkaan ole todellista vapautta järjestää ammatillista toimintaansa.

3.2

Komission tarkoitus on määritellä, mitä näennäisesti itsenäisellä kuljettajalla tarkoitetaan: ”’liikkuvalla työntekijällä’ tarkoitetaan myös sellaista henkilöä, joka ei ole sidottu työnantajaan työsopimuksella tai muulla hierarkkisella suhteella, mutta

a)

jolla ei ole vapautta järjestellä asiaan kuuluvaa toimintaansa

b)

jonka tulot eivät ole suoraan riippuvaisia saadusta liikevoitosta

c)

jolla ei ole vapautta pitää yksin tai yhteistyössä muiden itsenäisten kuljettajien kanssa yllä suhteita useisiin asiakkaisiin.”

3.3

Komissio ehdottaa yhden kaikkea yöaikaan tehtävää työtä koskevan ehdon lisäämistä. Direktiivissä 2002/15/EY kaikki yöaikaan tehtävä työ katsotaan yötyöksi. Muutosehdotuksessaan komissio esittää, että yötyö on sellaisena työaikana tehtyä työtä, jonka kuluessa työtä on tehty vähintään kaksi tuntia yöaikaan.

3.4

Muutosehdotus sisältää myös uuden artiklan, joka koskee tarkastuksia direktiivin sääntöjen asianmukaisen ja johdonmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja jossa tarkennetaan, että direktiivin täytäntöönpanosta vastaavilla kansallisilla elimillä on oltava riittävä määrä päteviä tarkastajia ja että kyseisten elinten on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet.

3.5

Varmistaakseen direktiivin tehokkaan, toimivan ja yhtenäisen täytäntöönpanon komissio tukee jäsenvaltioiden vuoropuhelua, millä pyritään seuraaviin tavoitteisiin:

a)

Vahvistetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallinnollista yhteistyötä.

b)

Edistetään yhteistä lähestymistapaa.

c)

Helpotetaan kuljetusalan ja täytäntöönpanoviranomaisten vuoropuhelua.

4.   Yleishuomiot

4.1

Vaikutusten arvioinnissa esitettyjen ongelmien osalta komissio katsoo, että kuljettajien väsymykseen liittyvät liikenneturvallisuusongelmat estetään valvomalla tiukasti niiden ajo- ja lepoaikasääntöjen noudattamista, jotka koskevat kaikkia kuljettajia heidän ammattiasemastaan riippumatta. Työaikadirektiivillä ei voida enää merkittävästi parantaa maantieliikenteen turvallisuutta. Vaikutusten arviointia koskevan asiakirjan päätelmissä komissio pitää parhaana vaihtoehtona ratkaisua, jossa itsenäiset kuljettajat jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ja näennäisesti itsenäiset kuljettajat sisällytetään siihen, samalla kun sääntöjen noudattamista valvotaan tehokkaammin. Näin voidaan vähentää kilpailun vääristymistä ja taata työntekijöille ja niihin rinnastettaville ryhmille parempi sosiaaliturva.

4.2

Itsenäisten työntekijöiden jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle on useiden työmarkkinaosapuolten mukaan johtanut kilpailun vääristymiseen maantieliikenteen alalla, minkä vuoksi komitea teki vastikään liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarvioinnista antamassaan lausunnossa (asiakokonaisuus TEN/257, esittelijä Rafael Barbadillo Lopez) (2) seuraavan ehdotuksen:

”Maantieliikenteen työlainsäädännössä on pidettävä huoli siitä, että kaikki työntekijät saavat yhdenvertaisen kohtelun, olivatpa he palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11. maaliskuuta 2002 annettua direktiiviä 2002/15/EY onkin ryhdyttävä soveltamaan välittömästi itsenäisiin ammatinharjoittajiin odottamatta säädetyn siirtymäajan kulumista umpeen, sillä direktiivillä on tarkoitus varmistaa liikenneturvallisuus, välttää kilpailuvääristymät ja parantaa työoloja” (kohta 4.3.1.2).

4.3

Maantiekuljetusten määrän odotetaan kasvavan Euroopassa seuraavien kahden vuosikymmen aikana suunnilleen 50 prosenttia riippumatta muiden kuljetusmuotojen (raide- ja vesiliikenteen) määrän kasvusta. Niinpä ETSK toteaa, ettei direktiivin tavoitteiden – painoltaan 3,5-tonnisia tai jopa 60-tonnisia ajoneuvoja kuljettavien fyysisestä ja psyykkisestä terveydentilasta huolehtiminen, maantieliikenteen turvallisuus ja yhdenvertaisin ehdoin tapahtuva kilpailu – saavuttamiseksi on vahvistettava sosiaaliset vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan kaikkiin kuljetustehtäviä hoitaviin työntekijöihin näiden asemasta riippumatta. Komitea katsoo, että ratkaisevaa asiassa ei pidä olla sen, miten kuljettajan asema määritellään, vaan sen, että hän suorittaa lastinkuljetustehtäviä.

4.4

Aiheesta ”Maantieliikenteessä toimivien itsenäisten kuljettajien työaika” antamassaan lausunnossa (asiakokonaisuus TEN/326) ETSK suhtautuu erittäin epäilevästi kertomuksen ja vaikutustenarvioinnin tuloksiin, jotka koskevat liikenneturvallisuutta, kilpailun edellytyksiä ja sosiaalisia näkökohtia.

ETSK viittaa samassa yhteydessä myös siihen, että ”[l]iialliset työtunnit ovat merkittävä väsymystä aiheuttava tekijä ja aiheuttavat usein rattiin nukahtamista – –.”

Mainitussa lausunnossa ETSK katsoo myös, että ”[t]asapuoliset kilpailuedellytykset toteutuvat, kun hinnoista, jonka suuryritykset maksavat alihankkijoille antaessaan niiden hoidettavaksi kaikki tavaroiden kuljetukseen ja jakeluun liittyvät tehtävät, käy ilmi alan sosiaalilainsäädännön noudattaminen myös liikkuvien ja itsenäisten työntekijöiden osalta.”

4.5

Vaikutusten arviointia koskevan selvityksen väite, että työajan järjestämisestä annettu direktiivi ei antaisi maantieliikenteen turvallisuudelle merkittävää lisäarvoa, ei pidä paikkansa. Liikkuva työntekijä ei saa ajo- ja lepoajoista annetun asetuksen 561/2006 mukaan työskennellä (keskimäärin) enempää kuin 48 tuntia, kun taas itsenäinen kuljettaja saa saman asetuksen mukaan työskennellä 86 tuntia viikossa.

4.6

Komission muutosehdotus jää siihen, että näennäisesti itsenäistä kuljettajaa valvotaan työajasta annetun direktiivin mukaisesti. Kun kuljettaja katsotaan liikkuvaksi työntekijäksi, hänellä on oltava työsopimus. Kuka vastaa hänen palvelukseen ottamisestaan? Jos hän omistaa ajoneuvonsa, mitä hän voi tehdä? Jos hän on sijoittanut muun muassa infrastruktuuriin, kuka kantaa seuraukset? Ehdotus direktiivin muuttamiseksi ei vastaa yhteenkään näistä kysymyksistä. Miten on meneteltävä maiden, jotka ovat jo sisällyttäneet itsenäiset kuljettajat direktiivin soveltamisalaan?

4.7

Komitea katsoo, että ehdotus saattaa johtaa paitsi merkittäviin lisäkustannuksiin, myös hallinnollisten velvoitteiden lisääntymiseen.

4.8

ETSK toteaa lisäksi, että itsenäisten kuljettajien sisällyttäminen direktiivin 2002/15/EY soveltamisalaan edellyttää direktiivin asianmukaista siirtämistä osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja erityisesti itsenäisen kuljettajan käsitteen määrittelemistä. Direktiivissä olisi säädettävä, ettei yleinen hallinnollinen työ kuulu itsenäisten kuljettajien työaikaan.

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  EUVL C 27, 3.2.2009, s. 49–51.

(2)  EUVL C 161, 13.7.2007, s. 89.


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/81


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi renkaiden polttoainetehokkuutta ja muita keskeisiä parametrejä koskevasta merkinnästä

KOM(2008) 779 lopullinen – 2008/0221 COD

2009/C 228/15

Neuvosto päätti 17. joulukuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi renkaiden polttoainetehokkuutta ja muita keskeisiä parametrejä koskevasta merkinnästä

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Virgilio RANOCCHIARI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 130 ääntä puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK pitää tervetulleena, että komissio esittää jo nyt sertifiointijärjestelmää niille kolmelle keskeiselle rengasparametrille, eli polttoaineen kulutukselle, turvallisuudelle ja vierintämelulle, jotka on määritelty komission esittämässä ja nyt hyväksyttävänä olevassa asetusehdotuksessa moottoriajoneuvojen yleisestä turvallisuudesta.

1.2

ETSK on myös tyytyväinen siihen, että merkintäjärjestelmällä on tarkoitus antaa kuluttajille suoraan tietoa, jonka perusteella he voivat päättää nykyistä tietoisemmin tarkasteltavan ehdotuksen jälkeen valmistettujen vaihtorenkaiden ostosta. Niiden osuus Euroopan rengasmarkkinoista on 78 prosenttia.

1.3

Sen sijaan alkuperäisten eli ajoneuvovalmistajien asentamien renkaiden osalta aloite on ETSK:n mielestä tarpeeton, sillä nykyinen lainsäädäntö edellyttää, että valmistajat antavat tiedot ajoneuvon tyyppihyväksynnän yhteydessä sekä sen jälkeen ajoneuvon teknisessä mainosmateriaalissa ja käyttöoppaissa.

1.4

Komission ehdotuksen mukaisen, kuluttajille tietoa antavan välineen eli renkaaseen kiinnitettävän tarran osalta ETSK ehdottaa, että säädetään myös vaihtoehtoisesta välineestä niitä – ei harvinaisia – tapauksia varten, joissa tarra on hävinnyt tai vahingoittunut.

1.5

Lopuksi ETSK toivoo, että aivan kuten moottoriajoneuvojen yleisen turvallisuuden osalta myös tässä tapauksessa valitaan lainsäädäntövälineeksi direktiivin sijaan asetus, jotta varmistettaisiin yhdenmukaiset määräajat ja valvontamenetelmät kaikissa jäsenvaltioissa.

2.   Johdanto

2.1

Energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa esitetään vuoteen 2020 mennessä 20 prosentin energiansäästöä toimin, joilla energiaintensiteettiä alentamalla vähennetään kulutusta ja siten ympäristön saastumista.

2.2

Tässä yhteydessä kiinnitetään erityistä ja jatkuvaa huomiota maantieliikenteeseen, jonka osuus hiilidioksidipäästöistä on yli 20 prosenttia.

2.3

Lukuisten jo sovellettavien tai hyväksyttävänä olevien, ajoneuvoja koskevien toimenpiteiden ohella EU:n lainsäätäjä pyrkii puuttumaan myös renkaiden suorituskykyyn. Renkaat ovat ainoa ajoneuvon ja tien yhdistävä osa, ja niiden on parannettava etenkin autolla liikkuvien turvallisuutta mutta myös vähennettävä polttoaineenkulutusta.

2.4

Siksi Euroopan komission ehdottamassa asetuksessa moottoriajoneuvojen yleisestä turvallisuudesta (1) – jota tarkastellaan parhaillaan Euroopan parlamentissa – pyritään muun muassa laatimaan uusia ja entistä tiukempia parametreja renkaiden tyyppihyväksyntää varten sekä polttoaineenkulutuksen että turvallisuuden ja vierintämelun osalta.

2.5

Energiansäästön yhteydessä on muistettava, että renkaiden vierintävastus voi aiheuttaa jopa 20 prosenttia ajoneuvon polttoaineenkulutuksesta. Kyseessä on kitkan aiheuttama energiahävikki, jota tapahtuu renkaiden kuumentuessa ja muuttaessa muotoaan vierinnän aikana. On lisättävä, että niin vierintävastukseen kuin vierintämeluun vaikuttaa ratkaisevasti tienpinta, joka voi tietyissä tapauksissa kumota renkaiden tekniset parannukset.

3.   Euroopan komission ehdotus

3.1

Tarkasteltavassa direktiiviehdotuksessa pyritään takaamaan käyttäjille standardoidut tiedot ennen kaikkea erilaisesta vierintävastuksesta mutta myös erilaisesta märkäpidosta ja vierintämelusta johtuvasta polttoaineenkulutuksesta. Kyseisiä kolmea parametria tarkastellaan jo mainitussa asetusehdotuksessa KOM(2008) 316 lopullinen.

3.2

Komission tavoitteena on, että kuluttaja tietää vierintävastukselle asetettavat vähimmäisvaatimukset ja ennen kaikkea voi valita renkaat, joiden vierintävastus on vieläkin alhaisempi ja näin vähentää polttoaineenkulutusta. Ajoneuvojen polttoaineenkulutuksen ero voi erilaisen vierintävastuksen aiheuttavien renkaiden välillä olla uuden tekniikan ansiosta jopa kymmenen prosenttia.

3.3

Edellä esitetty on erityisen merkittävää vaihtorengasmarkkinoille, joiden osuus Euroopan rengasmarkkinoista on 78 prosenttia. Valmistajien uusiin ajoneuvoihin asentamien renkaiden (22 prosenttia rengasmarkkinoista) osalta ajoneuvovalmistajat ilmoittavat kulutusta koskevat tiedot ostopäätöstä tehtäessä, ja ne mainitaan ajoneuvojen käyttöoppaissa. Sitä vastoin vaihtorengasmarkkinoilla kuluttajilla ei ole käytettävissään tietoa, jonka avulla he voisivat vertailla renkaiden hintaeroja ottaen huomioon niiden vaikutuksen polttoaineenkulutukseen.

3.4

Koska renkaiden suoritusominaisuudet liittyvät toisiinsa mutta ovat myös ristiriidassa keskenään (vierintävastus verrattuna märkäpitoon ja märkäpito verrattuna vierintämeluun), tiedoissa voidaan mainita kolmen tärkeimmän parametrin välinen paras mahdollinen yhdistelmä ja antaa kuluttajan näin tehdä tietoon perustuva päätös.

3.5

Komission ehdotuksessa säädetään renkaisiin kiinnitettävästä vierintävastuksen ja märkäpidon asteikon A–G mukaisesti osoittavasta energiamerkintätarrasta kodinkoneisiin jo sovellettavan mallin mukaisesti sekä vierintämelusta desibeleinä kertovasta merkinnästä.

3.6

Ehdotuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot valvomaan merkintäsäännösten noudattamista sekä määrittämään lainsäädännön rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset.

4.   Yleistä

4.1   ETSK kannattaa komission aloitetta, jolla pyritään yhtäältä varmistamaan entistä kestävämpi kulutusmalli ja toisaalta antamaan kuluttajille nykyistä enemmän tietoja, joiden avulla he voivat tehdä entistä tietoisempia päätöksiä ostaessa vaihtorenkaita. Tiedot koskevat kulutuksen ohella muitakin parametreja, kuten märkäpitoa ja vierintämelua. Kuluttaja kykenee näin myös arvioimaan, kompensoituuko tietyn renkaan muita korkeampi hinta paremman suorituskyvyn tarjoavilla ominaisuuksilla. Kuluttaja, jolla on nykyistä enemmän tietoa, edistää valmistajien välistä kilpailua, kun ne pyrkivät parantamaan tuotteitaan.

4.2   Euroopan komission tarkoituksena oli ensin vain rajoittua polttoaineenkulutusta koskeviin tietoihin. Kaksi muuta parametria lisättiin asiasta järjestetyn julkisen kuulemisen perusteella. Vaikka komitea onkin tyytyväinen lopulliseen päätökseen, se pelkää kuitenkin, että kyseinen valinta vaikeuttaa tietojenhallintaa ja asianomaista valvontaa.

4.3   ETSK ilmaisee kuitenkin hämmennyksensä sen välineen johdosta, jolla kuluttajille on määrä antaa tietoa kyseisistä seikoista. Jos käytetään vain ja ainoastaan tarramerkintää, ei odotettuun tulokseen aina välttämättä päästä.

4.3.1   Ostaja ei yleensä näe vaihtorenkaita ennen kuin ne tuodaan myyntipisteen varastosta ja asennetaan ajoneuvoon. Varastoissa tai myyntipisteissä tarra saattaa myös irrota ja hävitä tai se voidaan kiinnittää vahingossa erityyppiseen renkaaseen. Vieläkin todennäköisempää on, että tarrat häviävät kuljetuksen tai varastoinnin aikana etenkin silikonipinnoitteisista renkaista, joihin niitä on vaikea saada kiinnittymään. Kokemus on osoittanut, että renkaihin jo kiinnitettävistä valmistajien merkinnöistä prosentuaalisesti suuri osuus häviää tai vahingoittuu merkittävästi kuljetuksessa ja renkaita siirrettäessä, sillä on korostettava, ettei renkaita kustannussyistä pakata erikseen (2).

4.3.2   ETSK mielestä onkin säädettävä vaihtoehtoisesta ratkaisusta silloin kun tarramerkintä puuttuu. Tällaisessa tapauksessa myyjän tulisi voida laatia laskun yhteyteen merkintä tai asiakirja, jossa ilmoitetaan täsmälleen samat, valmistajalta joka tapauksessa saadut tiedot kuin tarramerkinnässä.

4.4   Uusiin ajoneuvoihin asennettujen renkaiden osalta merkintä näyttää sen sijaan aiheuttavan ylimääräisiä kustannuksia. Nykyisessä lainsäädännössä säädetään jo siitä, miten ajoneuvovalmistajien on ilmoitettava ostajalle kulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä ajoneuvon tyyppihyväksynnän jälkeen. Sama koskee märkäpitoa ja vierintämelua, joita myös valvotaan ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä, kuten komissio toteaa ehdotukseen liittyvässä raportissa.

On myös valmistajien edun mukaista käyttää aina uusimman teknologisen tason mukaisia renkaita, jotta vähennetään hiilidioksidipäästöjä tavoitteesta (130 g/km) muulla kuin moottoriteknologialla, renkaat mukaan luettuina, saavutettavaan tasoon (120 g/km).

4.4.1   Tässä tapauksessa kauppias, joka on usein myös rengasmyyjä, voitaisiin velvoittaa laatimaan asiakkaalle täydentävä asiakirja. Siinä ilmoitettaisiin lain edellyttämät parametrit, joiden mukaisia myytävänä olevan ajoneuvon renkaat ovat, sekä esitettäisiin mahdollisuuksien mukaan vaihtoehto. Tällainen vaihtoehto tukisi myös tiedotus- ja valveutuskampanjoita, joita jäsenvaltioiden edellytetään järjestävän aiheesta.

4.5   ETSK on tietoinen alan teollisuuden (3) esittämästä pyynnöstä muuttaa tarkasteltavana oleva ehdotus direktiivistä asetukseksi. Komitea on samaa mieltä pyynnön perusteluista, sillä asetuksella varmistettaisiin yhtenäiset soveltamisajat ja valvontastandardit kaikissa jäsenvaltioissa, kuten säädetään myös edellä mainitussa, moottoriajoneuvojen yleistä turvallisuutta koskevassa asetuksessa, joka on tarkasteltavan ehdotuksen edelläkävijä.

4.5.1   ETSK toivoo myös, että komission, parlamentin ja neuvoston keskusteluissa päästään sopimukseen, kuten jo aiemminkin turvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskevissa arkaluonteisissa aiheissa.

4.5.2   ETSK:n mielestä on perusluonteisen tärkeää, että jäsenvaltioille annetaan selkeät ja yhdenmukaiset säännöt valvoa tiukasti sitä, että renkaat ovat asetettujen vaatimusten mukaisia. Valvonta on erityisen tärkeää markkinoilla, joilla huomattava osa tuotteista tulee unionin ulkopuolisista maista.

5.   Erityistä

5.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on jättänyt ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle pinnoitetut renkaat ja ammattikäyttöön tarkoitetut maastorenkaat, kuten ETSK esittää edellä mainitussa moottoriajoneuvojen yleistä turvallisuutta käsittelevässä lausunnossaan. Tämä edellyttää luonnollisesti sitä, että asianomaiset turvallisuusvaatimukset otetaan huomioon.

5.2

Moottoriajoneuvojen yleisestä turvallisuudesta antamansa lausunnon mukaisesti ETSK suosittaa lopuksi seuraavaa:

a)

Säädöstä ei sovelleta renkaisiin, jotka on valmistettu ennen sen voimaantuloa. Alan jakeluketjussa on jatkuvasti Euroopan markkinoilla keskimäärin 80 miljoonaa rengasta. Tarramerkintöjä olisi mahdotonta soveltaa kyseisiin jakelussa jo oleviin renkaisiin.

b)

Alan teollisuus tarvitsee vähintään 18 kuukauden siirtymäajan toteuttaakseen hyväksytyt toimet.

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  KOM(2008) 316 lopullinen, josta ETSK on jo antanut lausunnon 14. tammikuuta 2009 pidetyssä täysistunnossa (ks. lausunto CESE 37/2009).

(2)  Euroopan rengas- ja kumivalmistajien järjestön ETRMAn (European Tyre and Rubber Manufacturer Association) mukaan merkinnöistä häviää renkaiden kuljetuksen ja siirtämisen aikana 10–15 prosenttia.

(3)  Euroopan rengas- ja kumivalmistajien järjestö ETRMA (European Tyre and Rubber Manufacturer Association).


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/84


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto – Toinen strateginen energiakatsaus – Energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma

KOM(2008) 781 lopullinen

2009/C 228/16

Euroopan komissio päätti 13. marraskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto – Toinen strateginen energiakatsaus – Energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Ulla SIRKEINEN.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 130 puolesta ja 3 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK pitää komission tiedonantoa tervetulleena ja kiittää erityisesti sitä, että energian toimitusvarmuuteen kiinnitetään lopultakin asianmukaisesti huomiota. Komitea esittää seuraavat päätelmät:

Hiljattain puhjenneet kaasukriisit osoittivat jälleen selvästi, että jäsenvaltioiden on tarpeen soveltaa niin sisäisessä kuin ulkoisessa energiapolitiikassa yhteistä lähestymistapaa.

Se, ettei kolmatta energian sisämarkkinapakettia ole vielä hyväksytty, on ristiriidassa energiapolitiikan kaikkien kolmen tavoitteen, eli toimitusvarmuuden, kilpailukyvyn ja kestävyyden, kanssa.

Komissio ei kiinnitä riittävästi huomiota öljyyn ja kuljetusalaan liittyviin haasteisiin.

Komissio on tässä yhteydessä jättänyt huomiotta energiapolitiikan sosiaaliset näkökohdat.

Tiedonannossa ei korosteta asian kiireellisyyttä.

Komission tulisi tarkastella uusiutuvia energiamuotoja koko energiajärjestelmän osana ja antaa pikaisesti tiedonanto uusiutuvia energialähteitä koskevien esteiden poistamisesta EU:ssa.

Koska huomattavat tekniikan ja järjestelmien muutokset vievät aikaa, komission aikomus esittää vuotta 2030 koskeva poliittinen suunnitelma ja vuoteen 2050 ulottuva visio on olennaisen tärkeä.

ETSK:n aiheesta esittämät kommentit on otettu asianmukaisesti huomioon ohjeellisen ydinalan ohjelman päivitystä koskevassa tiedonannossa.

1.2

Komitea suosittelee seuraavaa:

On sovellettava viipymättä ja tehokkaasti kaikkia unionin välineitä lievittää toimitusvarmuutta uhkaavia riskejä.

Kun hiljattain annetuista säädösehdotuksista on päätetty, tulisi painottaa täytäntöönpanoa ja välttää uusien säädösehdotusten antamista, jotta oikeudelliset puitteet säilyisivät mahdollisimman vakaina ja ennakoitavina.

Energiansäästön toimintasuunnitelman viidestä alasta energiatehokkuutta on pidettävä keskeisessä asemassa, sillä se tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia toteuttaa kustannustehokkaita toimia.

Komission tulisi priorisoida monet toiminta-aikeensa.

Erityisen kiireellisesti tulisi puuttua eristyneiden energiamarkkinoiden ongelmiin sekä toteuttaa Euroopan laajuiset energiaverkot.

Perusrakenteisiin tehtävien investointien lisäksi huomiota ansaitsevat nykyistä enemmän myös energiantuotannon ja vuoteen 2050 ulottuvan perustutkimuksen edellyttämät suuret investoinnit.

Ulkosuhteissaan EU:n tulee kehittää energian toimitusvarmuuteen tähtäävien omien unionin politiikkojen rinnalla vastuullinen ja kestävä globaali energia-alan lähestymistapa.

Energian säästämiseksi tarvitaan laaja valikoima toimia, mutta liiallista unionitason sääntelyä tulee välttää.

EU:n tulee ryhtyä edelläkävijäksi energiatehokkaan teknologian alalla.

Komission tulee tarkastella, olisiko yksittäisten tavoitteiden asettaminen mahdollisuuksien mukaan energiankäytön eri aloille toteuttamiskelpoinen ja tehokas tapa erityisesti sellaisten palveluiden ja tuotteiden energiatehokkuuden lisäämiseen, joihin liittyy sisämarkkinaulottuvuus.

Koska sähköntuotantoon on tulevaisuudessa investoitava huomattavasti, tulisi ydinvoiman tulevaisuudesta päättää pikaisesti.

Vuoteen 2050 ulottuvassa visiossa on otettava huomioon unionin pyrkimyksille rajat asettava globaali tilanne.

2.   Johdanto

2.1

EU:n energiapolitiikan tavoitteet ovat kestävyys, kilpailukyky ja toimitusvarmuus. Viimeaikoina toimitusvarmuus ei ole ollut huomion keskiössä. Tämä on ollut valitettavaa, kuten kaasunsiirtoon liittyvän Ukrainan ja Venäjän kiistan heijastusvaikutukset, talouden jyrkkä taantuma ja energianhintojen voimakkaat heilahtelut ovat osoittaneet. Riippuvuus ulkoisista energiantoimittajista ei sinänsä ole ongelma, mutta riippuvuus muutamasta toimittajasta, jotka eivät noudata unionin kanssa samoja pelisääntöjä yhdessä kaasun kysynnän kasvun kanssa lisää toimitusongelmien riskiä.

2.2

Kolmas sähkö- ja kaasumarkkinapaketti sekä energia- ja ilmastopaketti ovat unionin keskeisimmät kuluneen kahden vuoden aikana annetut säädösehdotukset. Jälkimmäisestä sovittiin ennätysmäisen nopeassa ensimmäisessä käsittelyssä joulukuussa 2008, ja monet keskeiset yksityiskohdat jäivät komiteamenettelyssä käsiteltäväksi. Markkinapakettia ei ole vieläkään, lähes kaksi vuotta myöhemmin, ratkaistu. Tämä on selvästi ristiriidassa sen seikan kanssa, että kolmen energiapolitiikalle asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää toimivia sisämarkkinoita.

2.3

Energiapolitiikan eri tavoitteet ovat toisistaan riippuvaisia, ja niiden toteuttamispolitiikat pitkälti toisiaan tukevia. Tämä ei kuitenkaan päde kaikilta osin. Toimitusvarmuuteen liittyvän tavoitteen tulee olla ensisijainen. Kansalaisten ja yritysten energiansaanti tulee turvata kaikissa oloissa, sillä jakelun keskeytysten tai ”energiaköyhyyden” vaikutukset ovat vakavia.

3.   Komission asiakirjan sisältö

3.1

Komissio julkaisi toisen strategisen energiakatsauksen marraskuussa 2008. Komissio ehdottaa energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa, jossa keskitytään viiteen aiheeseen:

infrastruktuuritarpeet ja energiahuollon monipuolistaminen

energia-alan ulkosuhteet

öljy- ja kaasuvarastot sekä kriisinhallintamekanismit

energiatehokkuus

EU:n omien energiavarojen hyödyntäminen mahdollisimman hyvin.

3.2

Koska toinen strateginen energiakatsaus on osittain vuonna 2007 annetun ohjeellisen ydinalan ohjelman päivitystä, siinä keskitytään toimitusvarmuuteen, investointitarpeisiin sekä investointien toteutusehtoihin.

3.3

Toisen strategisen energiakatsauksen yhteydessä komissio esitti myös

vuoden 2008 energiatehokkuuspaketin

ehdotuksen öljyvarastodirektiivin tarkistamiseksi ja

tarkistetun ehdotuksen direktiiviksi, jolla luodaan yhteisön kehys ydinturvallisuudelle.

3.4

Toista energiakatsausta käsittelevässä asiakirjassa komissio toteaa aikovansa ehdottaa

maakaasun toimitusvarmuutta koskevan direktiivin tarkistamista vuonna 2010

EU:n omien fossiilisten polttoaineiden hyödyntämistä ympäristöä säästävämmällä tavalla

tiedonannon antamista uusiutuvia energialähteitä koskevien esteiden poistamisesta EU:ssa ja

kestävää energiaa koskevan rahoitusaloitteen perustamista komission ja Euroopan investointipankin yhteishankkeena.

3.5

Lisäksi komissio aikoo ehdottaa Euroopan energiapolitiikan uudistamista siten, että vuonna 2010 laaditaan vuotta 2030 koskeva poliittinen suunnitelma ja vuoteen 2050 ulottuva visio.

4.   Yleistä

4.1

ETSK pitää komission tiedonantoa tervetulleena erityisesti, koska siinä vihdoinkin korostetaan energian toimitusvarmuutta ja pyritään löytämään kattava lähestymistapa energiapolitiikan ajankohtaisiin haasteisiin. EU:lla on käytössään omia välineitä, joilla helpottaa toimitusvarmuuteen liittyviä riskejä. Komissio on ne yksilöinyt, ja niitä on nyt ryhdyttävä soveltamaan tehokkaasti.

4.2

EU:n toimet energian toimitusvarmuuden alalla eivät kuitenkaan saisi merkitä uusia säädösehdotuksia. Mainittujen säädöspakettien hyväksymisen jälkeen tulisi painottaa täytäntöönpanoa. On huolehdittava oikeudellisten puitteiden vakaudesta, jotta ne ovat tarvittavia toimia ajatellen mahdollisimman hyvin ennustettavissa.

4.3

Jälleen kerran on käynyt ilmi, että jäsenvaltiot tarvitsevat yhteisen lähestymistavan energiapolitiikan alalla. Myös ETSK on toistuvasti kehottanut EU:ta puhumaan yhdellä äänellä. Niin kauan kuin jotkut, erityisesti isot jäsenvaltiot keskittyvät huolehtimaan omasta edustaan, unionin energiamarkkinat jäävät tarpeettoman heikoiksi, haavoittuviksi ja tehottomiksi.

4.4

ETSK on yhtä mieltä toimintasuunnitelman viidestä aiheesta, mutta asettaisi energiatehokkuuden tai oikeastaan energian säästämisen ensimmäiselle sijalle, sillä tavoitteeksi tulisi ottaa energian kulutuksen vähentäminen ennen kaikkea energiatehokkuutta parantamalla. Vaikka tällä alalla saavutettaisiin miten hyviä tuloksia tahansa, ne eivät kumoa kiireisen toiminnan tarvetta muilla aloilla. Energiatehokkuuden parantamiseksi on kuitenkin olemassa huomattavia mahdollisuuksia tarjoavia kustannustehokkaita toimia, joihin olisi tartuttava kalliimpien toimenpiteiden sijasta. Tärkeimpänä esimerkkinä mainittakoon rakennusten energiatehokkuuden tarjoamat huomattavat mahdollisuudet.

4.5

ETSK oli odottanut, että komissio olisi kiinnittänyt enemmän huomiota öljyyn ja kuljetusalaan liittyviin ongelmiin. EU:ssa kulutettavasta energiasta 36 prosenttia on peräisin öljystä, jota käytetään pääasiassa kuljetusalalla. Maantieliikenteen kasvun myötä myös hiilidioksidipäästöt lisääntyvät. Lisäksi öljynhinnan odotetaan vaihtelevan erittäin herkästi ja suuntauksen olevan kohti paljon nykyistä korkeampia hintoja. ETSK antoi tammikuussa Euroopan parlamentin pyynnöstä lausunnon aiheesta ”Öljyn hintaan liittyvien haasteiden kohtaaminen” (1).

4.6

Komission asiakirjassa ei myöskään käsitellä energiapolitiikan sosiaalista ulottuvuutta, joka kattaa työpaikkojen menetyksen, uusien työpaikkojen syntymisen entistä ympäristömyönteisempään talouteen, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä energiaköyhyyden. Komitea on tietoinen siitä, ettei energia ole tavanomainen kauppatavara ja että kuluttajille suunnatun energiahuollon on yleishyödyllisenä palveluna noudatettava yleisen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden periaatteita.

4.7

ETSK pahoittelee, ettei komissio osoita pitävänsä asiaa aidosti kiireellisenä, kuten menneiden ja hiljattain esiintyneiden toimitusvarmuuteen liittyvien ongelmien valossa olisi erittäin paikallaan. Tiedonannossa komissio esittelee lukuisia (yli 45) toiminta-aikeita, joista suurin osa on tiedonantoja. Dynamiikan ylläpitämiseksi toiminta-aikeiden priorisointi vaikuttaa välttämättömältä.

4.8

ETSK pitää tervetulleena aikomusta esittää vuotta 2030 koskeva poliittinen suunnitelma ja vuoteen 2050 ulottuva visio, joiden tueksi laaditaan uusi toimintasuunnitelma. Tällaiseen visioon komitea viittaa jo vuonna 2006 antamassaan optimaalista energialähteiden yhdistelmää käsittelevässä lausunnossaan (2). Huomattavat teknologiset muutokset vievät energiajärjestelmien muutosten tavoin aikaa. Tämä johtuu perusrakenneinvestointien pitkästä kuoletusajasta. Tämän vuoksi on olennaista, että luodaan tulevaisuusvisio, joka kantaa nykyisen teknologian rajallisia sopeutumismahdollisuuksia pidemmälle.

5.   Erityistä

5.1   EU:n energiatarpeiden kannalta olennaisen infrastruktuurin kehittäminen

5.1.1

ETSK kannattaa komission aktiivisuutta tässä asiassa etenkin, koska se on huolissaan, että riippuvuus ulkoisista energialähteistä jatkuu. ETSK haluaa esittää seuraavat kommentit.

5.1.2

Komission esittämät kuusi prioriteettia vaikuttavat erittäin asianmukaisilta. Tehokas toimeenpano edellyttää lisäksi priorisointia. Komissio on sittemmin vuoden 2009 tammikuun lopulla esitellyt prioriteetteihin liittyvät erityishankkeet, jotka on tarkoitus rahoittaa EU:n talouden elvytyssuunnitelmasta. Näihin ensisijaisiin ja muihin erittäin lupaaviin hankkeisiin on vaikea ottaa kantaa, koska niistä ja suunnitellusta yksityisestä ja julkisesta rahoituksesta ei ole saatavana avoimesti tietoa.

5.1.3

On valitettavaa, ettei aikaisemmin ole ryhdytty toimiin Baltian maiden eristyneiden energiamarkkinoiden suhteen. Nyt toimeen on tartuttava viipymättä. Samalla on huolehdittava pienten yksittäisten jäsenvaltioiden energiantarpeista ne Manner-Eurooppaan liittävin yhteyshankkein.

5.1.4

Mitä tulee kaasuputkistohankkeisiin, ETSK toteaa hiljattain energiapolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta antamassaan lausunnossa, että tulevista kaasunsiirtotarpeista huolehtiminen edellyttää useita hankkeita. Poliittisesti hankkeita ei tulisi pitää keskenään kilpailevina vaihtoehtoina. Nyt on tärkeää toimia ripeästi kaasun saannin varmistamiseksi, ja tämä edellyttää jäsenvaltioiden ja komission yhteistoimia.

5.1.5

Ajatusta yhteisostomekanismista on vielä täsmennettävä. Lisäksi herää kysymys, miksi kohteeksi otetaan ainoastaan Kaspianmeren alue.

5.1.6

Toimitusvarmuuteen liittyviä ongelmia ei ratkaista pelkästään huolehtimalla energian siirron edellyttämistä perusrakenteista. Voimantuotantokapasiteettia on korvattava uudella, mikä edellyttää lähes 1 000 miljardin euron arvoisia investointeja. Komissio pohtii tätä seikkaa osittain EU:n omia energiavaroja käsittelevässä kohdassa, mutta asiaa olisi tarkasteltava myös investointitarpeiden ja investointien rahoituksen kannalta.

5.1.7

Investointeja ajatellen keskeinen kysymys liittyy eri toimijoiden, eli EU:n, sen rahoituslaitosten, jäsenvaltioiden ja yritysten rooliin. Yritykset investoivat, kun olosuhteet ovat oikeat. Vaikka rauhattomilla energiamarkkinoilla tehdään virheitä, yritykset pystyvät parhaiten arvioimaan markkinoita ja ottamaan riskejä. Julkinen sektori ja poliitikot pystyvät toiminnallaan luomaan oikeat olot ja tietyissä rajoissa kannustamaan ja antamaan poliittista tukea. ETSK kannattaakin voimakkaasti komission aikomusta tehdä entistä tiiviimpää ja tehokkaampaa yhteistyötä yksityissektorin ja rahoituslaitosten kanssa.

5.2   Energia-asioiden korostaminen EU:n kansainvälisissä suhteissa

5.2.1

ETSK antoi tammikuussa 2009 lausunnon energiapolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta. Lausunnossa esitetyt kommentit, päätelmät ja suositukset pätevät edelleen ja vastaavat komission tiedonannossaan tekemiä ehdotuksia. Komitea pitää ponnekkaasti kiinni erityisesti kahdesta seikasta. Ensinnäkin on ryhdyttävä toimiin, jotta energiantoimittajavaltiot soveltavat energiamarkkinoilla samoja ehtoja kuin EU, kuten oikeus perusrakenteiden hyödyntämiseen, investointisuoja jne. Lisäksi on tärkeää, että jäsenvaltiot sopimuksista käytäviä kaupallisia neuvotteluja tukiessaan sopivat keskenään mainituista ehdoista ja asettavat niiden noudattamisen tukensa ehdoksi.

5.2.2

Lisäksi ETSK esitteli energiapolitiikan ulkoista ulottuvuutta koskevan kaksipilarisen lähestymistavan. Ensimmäinen pilari on Euroopan energiahuoltovarmuus ja toinen on vastuullinen ja kestävä globaali lähestymistapa energiakysymyksiin. Jälkimmäiseen, eli Euroopan globaaliin vastuuseen, liittyviä piirteitä sivutaan komission asiakirjassa vain lyhyesti. Globaalia vastuuta on kuitenkin pohdittava vakavasti eikä se, että EU osoittaa johtajuutta kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa yksin riitä.

5.3   Öljy- ja kaasuvarastojen sekä kriisinhallintamekanismien parantaminen

5.3.1

ETSK jakaa komission näkemyksen kaasun toimitusvarmuuteen liittyvistä kysymyksistä. Kysymys tarpeellisista varotoimista voidaan ja on ratkaistava muulla keinoin kuin kalliilla ja pakollisella kaasun varmuusvarastonnilla. Vaihtoehtoiset toimet vaihtelevat lähteiden ja toimitusreittien monipuolistamisesta nesteytetyn maakaasun hyödyntämiseen, naapurimaiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, jatkuviin sopimuksiin ja siirtymiseen vaihtoehtoisiin polttoaineisiin.

5.4   Energiatehokkuuden uudet tuulet

5.4.1

ETSK on antanut useita lausuntoja energiatehokkuudesta ja käsitellyt niissä yksityiskohtaisesti käytännön toimia. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä lähestymistavasta, mutta haluaa esittää muutamia lisähuomioita.

5.4.2

Kun halutaan tehostaa energian käyttöä ja tuotantoa, käytettävissä olevien toimien valikoima on valtava ja käytännössä rajaton. Komissio on esitellyt joukon oikeudellisia toimia, joista esimerkkinä mainittakoon rakennuksia, energiamerkintöjä ja ekologista suunnittelua koskevat toimet, ja vaikuttaa siltä, että lisää toimia on suunnitteilla. ETSK kehottaa tässä yhteydessä huolehtimaan erittäin tarkkaan siitä, etteivät toimet johda liialliseen sääntelyyn vaan että innovointimahdollisuudet voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Energian säästämisen tehostamiseksi tarvitaan poliittisia toimia, kuten mm. sääntelyä, julkista tukea. Toimet on kuitenkin suunniteltava huolellisesti kullakin kohdealalla mahdollisimman kustannustehokkaiksi ja mahdollisimman vähän markkinoita vääristäviksi. EU:n toimien tulisi koskea ainoastaan niitä tuotteita ja palveluja, joihin liittyy sisämarkkinaulottuvuus. ETSK haluaisi nähdä, että vapaaehtoisia toimia sekä itse- ja yhteissääntelyn tarjoamia mahdollisuuksia, kuten standardointia, korostettaisiin nykyistä enemmän.

5.4.3

Eurooppa on energiatehokkuudessa edelläkävijä. Sen on oltava sitä myös energiatehokkuuteen liittyvissä tekniikoissa. On selvitettävä huolellisesti, miten edelläkävijän asemaa voidaan hyödyntää. Tähän liittyvät tukitoimet kattavat T&K-rahoituksen, innovoinnin tukemisen ja riskirahoituksen, asianmukaisen standardoinnin, avoimet eurooppalaiset ja globaalit markkinat, tehokkaan kansainvälisen ilmastosopimuksen sekä energiatehokkuuden alalla tehtävän kansainvälisen yhteistyön.

5.4.4

Vaikka ETSK tukeekin voimakkaasti tavoitetta parantaa energiatehokkuutta 20 prosentilla, se ei ole varma, pitäisikö siitä tehdä sitova yleistavoite. Energiatehokkuus kattaa kaikki inhimillisen ja talouden toiminnan osa-alueet, ja mahdollisuudet tehostaa energiatehokkuutta ovat lähes rajattomat. Miten tällaisissa olosuhteissa olisi mahdollista suunnitella esimerkiksi oikeudenmukaista taakanjakoa? Komitea suosittelee sen sijaan, että komissio tarkastelisi, olisiko yksittäisten tavoitteiden asettaminen mahdollisuuksien mukaan energiankäytön eri aloille toteuttamiskelpoinen ja tehokas tapa erityisesti sellaisten palveluiden ja tuotteiden energiatehokkuuden lisäämiseen, joihin liittyy sisämarkkinaulottuvuus.

5.5   EU:n omien energiavarojen hyödyntäminen mahdollisimman hyvin

5.5.1

ETSK on pitkälti yhtä mieltä unionin omien energiavarojen hyödyntämistä koskevan komission viestin kanssa. Realistinen käsitys energian kysynnän kehityksestä sekä eri energialähteiden kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyvistä mahdollisuuksista, rajoituksista ja ehdoista on tärkeää.

5.5.2

ETSK pitää erityisen tervetulleena, että komissio aikoo antaa tiedonannon uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä haittaavien esteiden voittamisesta, ja kehottaa komissiota toimimaan asiassa nopeasti. Uusiutuvan energian käytön lisäämiseen liittyvää tärkeää kysymystä olisi pitänyt analysoida ja tarkastella koko energiajärjestelmän osana jo aikaisemmin, sillä uusiutuvat energialähteet ovat vastaisuudessa tärkeimpiä ja ympäristöystävällisimpiä kotimaisia energialähteitä. Kuten komissio toteaa, tässä yhteydessä tärkeitä seikkoja ovat verkon rajoitukset, mutta myös varavoimaan liittyvät avoimet kysymykset. Selvitystä laadittaessa olisi tarkasteltava myös sitä, voiko mahdollisen varavoimakapasiteetin luominen tietyissä olosuhteissa kumota uusiutuvien energiamuotojen käyttöön tehdyt panostukset, kun on kyse päästöistä ja toimitusvarmuudesta. Lisäksi on pohdittava suunnitteluun ja lupamenettelyihin liittyviä kysymyksiä.

5.5.3

Komitea kannattaa myös näkemystä, jonka mukaan voimalaitosten hiilidioksidipäästöjä koskevia pakollisia normeja harkitaan vasta, kun hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvää teollista demonstrointia on arvioitu tulosten perusteella.

5.5.4

Mitä tulee ydinvoimaan, ETSK on jo pitkään katsonut, että energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkien voimantuotannon vaihtoehtojen on oltava käytettävissä. Ydinenergian tulevaisuudesta on niissä jäsenvaltioissa, joissa on jo päädytty tai ollaan päätymässä ydinvoiman kannalle, päätettävä pikaisesti, kun ajatellaan sähköntuotantoon lähitulevaisuudessa tarvittavia investointeja. Komission ennusteiden mukaan ydinvoiman tuotantokapasiteetti putoaa vuoteen 2020 mennessä neljänneksellä. Ellei tätä osuutta korvata uudella ydinvoimalla, se korvataan osittain kaasu- tai hiilivoimaloilla, mikä lisää päästö- ja toimitusvarmuusongelmia. Ydinturvallisuuteen on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota, ja viranomaisten on osallistuttava siihen. Lisäksi on tehtävä ydinjätehuoltoa koskevat päätökset. ETSK laatii erillisen lausunnon tarkistetusta ehdotuksesta direktiiviksi, jolla luodaan yhteisön kehys ydinturvallisuudelle.

5.5.5

ETSK suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen julkaista energian tuotantotarvetta käsitteleviä asiakirjoja, olipa kyseessä öljynjalostus tai sähköntuotanto. Tässä yhteydessä on kuitenkin pidettävä tiukasti mielessä, ettei EU voi päättää energiakapasiteettia koskevista investoinneista tai antaa niistä edes suosituksia, koska se ei voi vastata mahdollisista riskeistä. Asiaan liittyvän tiedon kerääminen ja analysointi sekä mallintaminen voi olla erittäin hyödyllistä. Tähän liittyen suositellaan yhteistyötä kansainvälisen energiajärjestön IEA:n kanssa.

5.6   Kohti vuoden 2050 visiota

5.6.1

ETSK tukee komission aikomusta ehdottaa vuonna 2010 uutta eurooppalaista energiapolitiikkaa, joka sisältää vuotta 2030 koskevan poliittisen suunnitelman ja vuoteen 2050 ulottuvan vision. Samoin komitea kannattaa ajatusta, että ehdotuksen pohjaksi otetaan laaja kuuleminen mahdollisista pitkän aikavälin tavoitteista.

5.6.2

ETSK pitää alustavasti komission esille nostamia aloja, eli sähköntuotannon hiilidioksidipäästöttömyyttä, kuljetusalan öljyriippuvuutta, rakennusten energiatehokkuutta, sähköverkkoa, korkeaa tehokkuuden tasoa ja globaalia hiilidioksidin osalta vähäpäästöistä energiajärjestelmää, aidosti keskeisinä pitkän aikavälin haasteina. Näihin haasteisiin vastaamiseksi kaikki teknologiset vaihtoehdot, fuusio ja vety mukaan lukien, on pidettävä mukana kuvassa.

5.6.3

Maailmanlaajuinen tilanne ja kehitys on otettava visiossa huomioon EU:n omille tavoitteille rajat asettavana tekijänä. Energian kysynnän nopea kasvu kehitysmaissa, ilmastonmuutos ja toivottavasti kansainvälisesti sovittavat toimet sen vaikutusten lievittämiseksi ja niihin sopeutumiseksi, fossiilisten polttoaineiden saatavuus jne. vaikuttavat tilanteeseemme ja valintoihimme monin tavoin. Aikaa kuvastavan esimerkin tarjoaa öljyyn liittyvien huolenaiheiden vaihtelu: hiljattain ilmennyt ennätyskorkeista hinnoista johtuvat sokki on vaihtunut pelkoon siitä, pysyykö tuotanto alhaisten hintojen vuoksi riittävällä tasolla.

5.7   Ohjeellisen ydinalan ohjelman päivittäminen

5.7.1

ETSK panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut asianmukaisesti huomioon sen ohjeellisesta ydinalan ohjelmasta vuonna 2007 antamassa lausunnossa (3) sekä aiheesta ”Tulevaisuuden investoinnit ydinteollisuuteen ja niiden rooli EU:n energiapolitiikassa” antamassa valmistelevassa lausunnossa (4) esittämät kommentit. Lähtökohtana on EU:n tärkeä rooli kehitettäessä edelleen kaikkein edistyneimpiä ja tinkimättömästi turvallisuutta, valvontaa ja ydinmateriaalin leviämisen estämistä koskevia normeja noudattavia ydinvoimantuotannon toimintaedellytyksiä. Ydinjätehuoltoon, käytöstä poistamisen edellyttämän pitkäaikaisen rahoituksen turvaamiseen, terroriuhkaan ja yhdenmukaistettuun vahinkovastuujärjestelmään liittyvä kysymyksiä käsitellään tiedonannossa ETSK:n näkemyksiä vastaavalla tavalla. Komitea korostaa, että ydinlaitosten käyttäjien on vastattava kaikista näiden asioiden hoidon aiheuttamista kustannuksista.

5.7.2.

ETSK toteaa jälleen jakavansa käsityksen, että ydinenergialla on huomattava asema Euroopan tulevassa energialähteiden valikoimassa, kun on kyse ilmastonmuutoksen vaikutusten lievittämisestä ja sähkön saannin turvaamisesta. Se on myös samaa mieltä tarpeesta vastata kansalaisten huolenaiheisiin ja tähän liittyvistä ehdotuksista. ETSK kannattaa suosituksia yhteisen reaktoriturvallisuustason määrittämiseksi ja sekä sitä, että kaikkien uusien ydinvoimaloiden tulisi vastata turvallisuudeltaan ja valvonnaltaan kolmannen sukupolven tasoa. Etenkin nykyisessä taloustilanteessa osaa toimista uusien ydinvoimaloiden rakentamisen rahoituksen helpottamiseksi voidaan pitää perusteltuina, mutta valtiontukea tai EU:n budjettivaroja ei tule käyttää tähän tarkoitukseen. Vaikka muutamat jäsenvaltiot ovat ilmaisseet suhtautuvansa uusien ydinvoimaloiden rakentamiseen aiempaa avoimemmin, uusien laitosten rakentaminen, rahoitus, käyttö ja jätehuolto on yksityisten yritysten tehtävä. Valtio määrittelee ainoastaan toimintapuitteet. Suunnitteilla olevista ydinlaitoksista ja niiden kustannuksista on tiedotettava avoimesti ja kattavasti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta suunnitelmista voidaan käydä julkista keskustelua ja niiden valmisteluun voidaan osallistua.

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Ks. ETSK:n 14.1.2009 lausunto 46/2009 aiheesta ”Öljyn hintaan liittyvien haasteiden kohtaaminen”, esittelijä: Derek Osborn.

(2)  KS. ETSK:n lausunto CESE ”EU:n energiahuolto: optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskeva strategia”, esittelijä: Ulla Sirkeinen, EUVL C 318, 23.12.2006, s. 185.

(3)  Ks. ETSK:n lausunto CESE ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille ohjeellinen ydinalan ohjelma”, EUVL C 256, 27.10.2007, s. 51.

(4)  Ks. ETSK:n 4.12.2008 antama lausunto CESE 1912/2008 aiheesta ”Tulevaisuuden investoinnit ydinteollisuuteen ja niiden rooli EU:n energiapolitiikassa”, esittelijä Edgardo Maria Iozia.


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/90


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (uudelleenlaadittu)

KOM(2008) 778 lopullinen – 2008/0222 COD

2009/C 228/17

Neuvosto päätti 30. tammikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (uudelleenlaadittu)

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. maaliskuuta 2009. Esittelijä oli Antonello PEZZINI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24. – 25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 180 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen kodinkoneiden pakollista energiamerkintää koskevan direktiivin 92/75/ETY saattamisesta ajan tasalle. Kyseinen direktiivi on tullut tutuksi miljoonille kuluttajille samoin kuin teollisuudelle ja jakeluverkolle.

1.2

Komitean mukaan järjestelmän ansiosta

valmistajien on helpompi asemoida tuotteensa markkinoille, koska ne on todettu laadukkaiksi ja energiatehokkaiksi

kuluttajat voivat tehdä valistuneita valintoja, muuttaa kulutustapojaan ja kilpailuttaa valmistajia

yhteiskunta voi parantaa ympäristön tilaa, käyttää luonnonvaroja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja varmistaa sisämarkkinoiden valvonnan.

1.3

Komitea katsoo, että on tärkeää tuoda esiin onnistuneen politiikan avaintekijät:

yksinkertaiset, selkeät ja ymmärrettävät kriteerit

täsmälliset, merkitykselliset ja vertailukelpoiset tiedot kunkin tuotteen energiankulutuksesta

kaikkien sidosryhmien yhteisesti hyväksymät ja tehokkaat kustannus-hyöty-analyysit

vahvistetut tieteelliset tulokset

byrokratian ja hallinnollisen taakan sekä toimintakustannusten minimointi

sitovien säännösten ja vapaaehtoisten välineiden yhteensopivuus ja johdonmukaisuus

dynaamiset ja joustavat järjestelmät, jotka mahdollistavat innovoinnin ja teknisen kehityksen

yksinkertainen ja kaikkien ymmärrettävissä oleva viestintä

kestävän kehityksen edistäminen maailmanlaajuisilla markkinoilla luomatta piileviä esteitä kansainväliselle kaupalle.

1.4

Komitean mukaan merkintäjärjestelmää tarkistettaessa on säilytettävä sen hyvät ominaisuudet, kuten yksinkertaisuus, avoimuus, luotettavuus ja vertailtavuus, saatettava se ajan tasalle tuotteiden suorituskykyä koskevien joustavien ja dynaamisten luokittelumekanismien avulla sekä annettava kuluttajalle mahdollisuus valita järkevästi tehokkaista, kestävistä ja yksityiskohtaiset vaatimukset täyttävistä tuotteista.

1.5

Komitea suosittaa, että ennen kuin direktiivi ulotetaan koskemaan uusia ”energiankulutukseen liittyviä” tuoteryhmiä, tehdään vaikutusten arviointi sekä alakohtainen kustannus-hyöty-analyysi, jonka tulisi olla selkeä, avoin ja kaikkien sidosryhmien yhteisesti hyväksymä sekä perustua tieteellisiin todisteisiin.

1.6

Lisäksi komitea katsoo, että direktiivin 92/75/ETY (1) toimivuus on varmistettava parantamalla ja täydentämällä siihen liittyviä dynaamisia uudelleenluokittelumekanismeja (2).

1.7

Komitea kannattaa energiamerkkijärjestelmän laajentamista muihin energiaa kuluttaviin tuotteisiin, koska sen viesti on selvä ja avoin, merkin tietoja voidaan vertailla markkinoilla helposti ja siitä voi tulla menestyksekäs markkinointiväline.

1.8

ETSK katsoo, että muille tuotteille, jotka eivät käytä energiaa mutta liittyvät energiankulutukseen, voi olla olemassa muita, sopivampia tiedotus- ja ympäristöpoliittisia välineitä.

1.9

Komitea toteaa, että on vältettävä päällekkäisiä sekä keskenään kilpailevia ja/tai ristiriitaisia säännöksiä, koska ne lisäävät kustannuksia ja byrokratiaa, ja että on säilytettävä yhtenäinen alakohtainen lähestymistapa, jossa yhdistetään kestävän kehityksen kolme pilaria.

1.10

Komitea on samaa mieltä siitä, että on tärkeää varmistaa mahdollisuus myöntää kannustimia rikkomatta julkista tukea koskevaa yhteisön lainsäädäntöä.

1.11

Julkisia hankintoja koskevien määräysten osalta komitea suosittaa, että sitovia toimenpiteitä on otettava käyttöön harkiten. Lisäksi komitea katsoo, että on tärkeää varmistaa jäsenvaltioiden toimille riittävä joustonvara sekä sitovien toimien ja ympäristöä säästäviin julkisiin hankintoihin kuuluvien vapaaehtoisten toimien asianmukainen valikoima.

2.   Johdanto

2.1

Kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 22 päivänä syyskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/75/ETY on puitedirektiivi, jonka tarkoituksena on lisätä energiatehokkaiden tuotteiden osuutta kodinkonemarkkinoilla tarjoamalla kuluttajille ja markkinoille hyödyllistä ja vertailukelpoista tietoa.

2.2

Energiamerkinnän tärkeimmät myönteiset ominaisuudet ovat seuraavat:

merkinnän pakollisuus

näkyvyys

viestin selkeys

välitön vertailtavuus saman tuoteperheen tuotteiden välillä.

2.3

Vaikka järjestelmä on rajoittunut tiettyihin aloihin ja sitä on analysoitu ja tutkittu perusteellisesti alakohtaisesti, se on komitean mukaan mahdollistanut seuraavat seikat:

Valmistajien on helpompi asemoida tuotteensa markkinoille, koska ne on todettu laadukkaiksi ja energiatehokkaiksi, ja saada katetta investoinneilleen, joiden ansiosta laitteista on voitu tehdä parempia ja innovatiivisempia.

Kuluttajat voivat tehdä valistuneita valintoja ja muuttaa kulutustapojaan.

Yhteiskunta voi parantaa ympäristön tilaa, käyttää luonnonvaroja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja vähentää kulutusta.

2.4

Komitean mukaan on tärkeää korostaa, että energiamerkintöjä koskeva nykyinen direktiivi on yksi parhaiten toimivista yhteisön välineistä, koska sen perusteina ovat

yksinkertaiset, selkeät ja ymmärrettävät kriteerit

täsmälliset, merkitykselliset ja vertailukelpoiset tiedot kunkin tuotteen energiankulutuksesta

kaikkien sidosryhmien yhteisesti hyväksymät kustannus-hyöty-analyysit

vahvistetut tieteelliset tulokset

byrokratian ja hallinnollisen taakan sekä toimintakustannusten minimointi

yhteensopivuus, johdonmukaisuus ja päällekkäisyyksien välttäminen yhteisön säännösten ja vastaavien vapaaehtoisten välineiden kanssa

sääntöjen dynaamisuus ja joustavuus sekä mahdollisuudet innovaatioon ja tekniseen kehitykseen

yksinkertaiset, helposti hyväksyttävät ja kaikkien sidosryhmien ja etenkin kuluttajien kannalta ymmärrettävät viestit

kestävän kehityksen periaatteiden levittäminen maailmanlaajuisille markkinoille.

2.5

Asianomaisiin laitteisiin, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia, lukeutuvat jääkaapit, pakastimet ja niiden yhdistelmät, pesukoneet, kuivausrummut ja niiden yhdistelmät, astianpesukoneet, uunit, vedenlämmittimet ja kuumavesisäiliöt, valaisimet ja ilmastointilaitteet. Näitä koskevat energiamerkinnät on tarkoitus ajantasaistaa vuosina 2009–2010.

2.6

Komission käynnistämät alustavat tutkimukset energiaa käyttävistä tuotteista ovat osoittaneet, että tuotteiden ympäristövaikutuksista yli 80 prosenttia muodostuu niiden käyttövaiheessa.

2.7

Direktiivin 92/75/ETY soveltamisalan laajentaminen muihin kodinkoneisiin ja kaikkiin ”energiaa käyttäviin tuotteisiin” (paitsi liikennevälineisiin, joita koskevat omat säännökset) on merkittävä muutos, joka vaatii paljon työtä. Ekologista suunnittelua koskevan direktiivin 2005/32/EY meneillään oleva tarkistaminen edellyttää vastaavanlaista sitoutumista.

2.8

Pyrkimys säästää energiaa puhuttaessa tuotteesta, ”jolla on käyttönsä aikana vaikutusta energiankulutukseen ja joka saatetaan markkinoille ja/tai otetaan käyttöön yhteisön alueella, mukaan luettuina energiaan liittyviin tuotteisiin liitettäväksi tarkoitetut osat” merkitsee, että ei tule rajoittua ainoastaan suoraan energiaa käyttäviin tuotteisiin, vaan on ymmärrettävä, että käytössä monet tuotteet vaikuttavat suoralla tai epäsuoralla tavalla energiankulutukseen, kuten esimerkiksi ovet ja ikkunat, rakennusmateriaalit ja pinnoitteet.

2.9

Uusien tuotteiden ja alojen sisällyttäminen muutettavan direktiivin soveltamisalaan voisi merkitä energiamerkinnän myöntämisessä huomioon otettavien perusteiden muuttamista samoin kuin itse merkinnän muuttamista lisäämällä siihen erilaisia perusteita alasta ja tuotteesta riippuen.

2.10

Energiankulutusmerkintöjä koskevan direktiivin uudelleenlaadinta on yksi energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaan (3) ja kestävän kulutuksen ja tuotannon sekä kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmaan (4) sisältyvistä ensisijaisista toimista, joista komitea on antanut erillisen lausunnon (5). Näihin toimiin kuuluvat energiamerkinnän lisäksi ympäristömerkki, Energy Star -merkki, ekologista suunnittelua koskevat tekniset eritelmät, rakennustehokkuutta koskevat standardit, huippulaadun standardi EMAS ja muut ympäristötiedot, kuten ympäristötuoteselosteet, sekä lukuisat erityisesti elintarvikealaa koskevat alakohtaiset merkinnät (6).

2.11

Komitea on aiemmin suosittanut ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja ja ”niiden voimakasta kehittämistä määrittelemällä ympäristöystävällisten tuotteiden tekniset ominaisuudet” alkaen tuotteista, joiden ympäristövaikutukset ovat suurimmat, ja ehdottanut seuraavia toimenpiteitä:

tuotteen tai palvelun elinkaarikustannusten sisällyttäminen sopimukseen

erityisen tietokannan perustaminen

julkisia hankintoja koskevien unionin direktiivien ajantasaistaminen sisällyttämällä niihin viittaukset yhteisiin standardeihin

EMAS-sertifiointijärjestelmän laajentaminen

ympäristömerkki

ekologinen suunnittelu (7).

3.   Komission ehdotuksen pääsisältö

3.1

Ehdotuksen tarkoituksena on laajentaa yhteisön voimassaolevien, nykyisin kodinkoneisiin rajoittuvien säännöksien (8) soveltamisalaa, jotta ne kattaisivat kaikki energiankulutukseen vaikuttavat tuotteet kotitalouksien käyttämät sekä kaupallisen alan ja teollisuuden tuotteet mukaan lukien sekä joitakin ikkunoiden kaltaisia tuotteita, jotka eivät käytä energiaa, mutta joilla on käytännössä kuitenkin suuri potentiaali energiansäästön kannalta.

3.2

Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on varmistaa tuotteiden vapaa liikkuvuus ja parantaa niiden energiatehokkuutta.

3.3

Ehdotus energiankulutusmerkintöjä koskevaksi puitedirektiiviksi, johon sisältyy säännöksiä myös julkisista hankinnoista ja kannustimista, on direktiivin 92/75/ETY uudelleen laatimisen tulosta. Komission mukaan se on tärkeä osa ympäristön kannalta kestävää yhdennettyä tuotepolitiikkaa, jolla edistetään ja lisätään parempien tuotteiden kysyntää ja autetaan kuluttajia tekemään parempia valintoja.

3.4

Komissio katsoo, että kyseinen ehdotus puitedirektiiviksi täydentää muita voimassaolevia yhteisön välineitä, kuten ekologista suunnittelua koskevaa direktiiviä (9) sekä Energy Star  (10)- ja ympäristömerkkiasetuksia (11).

4.   Yleisiä huomioita

4.1   Komitea suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen kodinkoneiden pakollista energiamerkintää koskevan direktiivin 92/75/ETY saattamisesta ajan tasalle. Kyseinen direktiivi on tullut tutuksi kuluttajille samoin kuin teollisuudelle ja jakeluverkolle.

4.2   Komitea katsoo, että merkintäjärjestelmää koskevassa aloitteessa on säilytettävä järjestelmän menestykseen vaikuttaneet myönteiset perusominaisuudet, kuten yksinkertaisuus, avoimuus, luotettavuus ja vertailtavuus. Samalla sitä on ajantasaistettava, jotta tuotteet voidaan luokitella uudelleen joustavien ja dynaamisten luokittelumekanismien avulla teknis-tieteellisen kehityksen mukaisesti ja jotta kuluttajat voivat valita tehokkaista, kestävistä sekä energiankulutuksen ja suorituskyvyn osalta yhä yksityiskohtaisemmat vaatimukset täyttävistä tuotteista.

4.3   Komitea suosittaa, että ennen kuin direktiivi ulotetaan koskemaan uusia ”energiankulutukseen liittyviä” tuoteryhmiä, arvioidaan vaikutukset sekä tehdään alakohtainen kustannus-hyöty-analyysi, jonka tulisi olla selkeä, avoin ja kaikkien sidosryhmien yhteisesti hyväksymä sekä perustua tieteellisiin todisteisiin.

4.4   Olisi vältettävä usein keskenään ristiriitaisten säännösten päällekkäisyyttä, koska se lisää kustannuksia ja byrokratiaa, ja otettava täysimääräisesti huomioon yhtenäistetty sektorikohtainen toimintamalli. Siinä tulee yhdistää kestävän kehityksen kolme pilaria ja ottaa ympäristövaatimukset huomioon tuotteen suunnitteluvaiheesta lähtien koko sen elinkaaren ajan sekä kasvattaa laatua, innovaatiota ja asiakastyytyväisyyttä koskevia tavoitteita yhä korkeammiksi (12).

4.5   Kustannus-hyöty-analyysien ja vaikutustenarvioinnin lisäksi on komitean mukaan analysoitava eurooppalaisen talouden ja yritysten kykyä maksaa lisäkustannuksia ilman että tuotantoyksiköitä tai työpaikkoja joudutaan vähentämään tai tuotantoa siirtämään Euroopan ulkopuolelle. Komitea on useaan otteeseen korostanut tarvetta varmistaa teollisuuden muutoksia kohtaavien alojen kestävyys.

4.6   Lisäksi komitea korostaa, että energiamerkinnän on oltava luonteeltaan selkeä ja avoin:

Kyseessä on merkintä, joka osoittaa selkeästi ja yksinkertaisesti kyseisten tuotteiden energiankulutuksen yksiselitteisten kriteerien pohjalta ja joka on täysin vertailukelpoinen ja uudelleenluokiteltavissa, kuten ajantasaistetun energiamerkinnän tulisi olla (tarkistuskelpoiset standardit / avoin arviointiasteikko + vähemmän suorituskykyisten tuotteiden poistaminen)

Kyseessä on merkintä, jolla energiankulutuksen lisäksi arvioidaan suorituskykyä esimerkiksi energiatehokkuuden, veden kulutuksen, melutason tai vaatimustenmukaisuuden osalta. Valittaessa merkityn ja muunlaisen tuotteen välillä objektiivinen vertailu on vaikeaa eikä uudelleenluokittelu ole helppoa. Tällainen merkintä voisi olla helpompi sisällyttää tuotteiden ekologisen suunnittelua koskevaan merkintään direktiivin 2005/32/EY tarkistamisen yhteydessä.

Voidaan myös hyväksyä alakohtainen tilapäinen direktiivi, kuten komissio teki antaessaan ehdotuksen direktiiviksi renkaiden polttoainetehokkuutta koskevista merkinnöistä (13).

4.7   Komitean mukaan olisi hyödyllisempää säilyttää direktiivin 92/75/ETY toimivuus parantamalla ja täydentämällä dynaamisia uudelleenluokittelumekanismeja ja sisällyttämällä siihen yksityiskohtaisempia testistandardeja mutta pitämällä sen perusominaisuudet entisellään.

4.8   Komitea kannattaa energiamerkintäjärjestelmän laajentamista muihin energiaa käyttäviin tuotteisiin, koska sen viesti on selvä ja avoin, sitä voidaan helposti vertailla markkinoilla ja siitä voi tulla menestyksekäs markkinointiväline. Muille tuotteille tai palveluille, jotka eivät käytä energiaa mutta liittyvät energiankulutukseen, voi olla olemassa sopivampia tiedotuskeinoja, kuten kyseisiin tuotteisiin yhteisön tasolla jo sovellettavat vapaaehtoisjärjestelmät.

4.9   Komitea on jo ilmaissut myönteisen kantansa määräyksiin mahdollisuudesta myöntää kannustimia rikkomatta julkista tukea koskevaa yhteisön lainsäädäntöä (14).

4.10   Julkisia hankintoja koskevien vaatimusten osalta komitea katsoo, että ehdotettuja sitovia säännöksiä on arvioitava huolellisesti, jotta voidaan välttää liian korkeat täytäntöönpanokustannukset.

4.10.1   Komitea katsoo, että on tärkeää tarjota jäsenvaltioille riittävästi joustonvaraa ottamalla käyttöön tuotteen suorituskykyä koskevat ohjeelliset kynnysarvot ja tasapainottamalla asianmukaisesti ympäristöä säästäviin julkisiin hankintoihin kuuluvat vapaaehtoiset toimet ja sitovat säännökset ja hyödyntämällä siten kokonaisuudessaan direktiivin 2004/18/EY jo tarjoamia mahdollisuuksia sisällyttää ympäristövaatimukset julkisiin hankintoihin.

Bryssel 24 päivänä maaliskuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Nykyisen tarkistuksen kohteena oleva direktiivi.

(2)  Ks. Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma, KOM(2006) 545 lopullinen.

(3)  KOM(2006) 545 lopullinen.

(4)  KOM(2008) 397 lopullinen.

(5)  ERSK:n lausunto ”Kestävä kulutus ja tuotanto”, CESE 337/2009, annettu 25.2.2009 esittelijä: José María Espuny Moyano.

(6)  Ks. Yhdistyneen kuningaskunnan valtakunnallisen kuluttajaneuvoston (National Consumer Council) tutkimus Green Choice: What Choice? (2003). Siinä osoitettiin, että nykyinen ympäristömerkintäjärjestelmä voi hämmentää kuluttajia.

(7)  Ks. ETSK:n lausunto ”Ympäristöä säästävä tuotanto”, CESE, esittelijä: Anna Maria Darmanin, EUVL C 224, 30.8.2008, s. 1.

(8)  Neuvoston direktiivi 92/75/ETY, annettu 22 päivänä syyskuuta 1992, kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin, EUVL L 297, 13.10.1992, s. 16.

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/32/EY, annettu 6. heinäkuuta 2005, energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista sekä neuvoston direktiivin 92/42/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/57/EY ja 2000/55/EY muuttamisesta, EUVL L 191, 22.7.2005, s. 29.

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 106/2008, annettu 5. tammikuuta 2008, toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta yhteisön ohjelmasta (uudelleenlaadittu), EUVL L 39, 13.2.2008, s. 1.

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1980/2000, annettu 17. heinäkuuta 2000, tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä, EUVL L 237, 21.9.2000, s. 1.

(12)  Ks. ETSK:n lausunto ”Ympäristöä säästävä tuotanto”, CESE, esittelijä: Anna Maria Darmanin, EUVL C 224, 30.8.2008, s. 1, kohta 1.3.

(13)  Ks. KOM(2008) 779 lopullinen ja ETSK:n lausunto aiheesta ”Renkaiden polttoainetehokkuutta koskeva merkintä”, CESE 620/2009 annettu 25.3.2009, esittelijä:Virgilio Ranocchiari

(14)  Ks. ETSK:n lausunto ”Kestävä kulutus ja tuotanto” CESE 337/2009 esittelijä: José María Espuny Moyano, kohta 3.5: ”ETSK pitää myönteisenä komission ehdotusta…”


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/95


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o …/2008, annettu […] päivänä […]kuuta […], toisesta Marco Polo -ohjelmasta yhteisön rahoitustuen myöntämiseksi tavarankuljetusjärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamista varten (Marco Polo II) annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1692/2006 muuttamisesta

KOM(2008) 847 lopullinen – 2008/0239 COD

2009/C 228/18

Neuvosto päätti 12. helmikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 71 artiklan 1 kohdan sekä 80 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o …/2008, annettu […] päivänä […]kuuta […], toisesta Marco Polo -ohjelmasta yhteisön rahoitustuen myöntämiseksi tavarankuljetusjärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamista varten (Marco Polo II) annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1692/2006 muuttamisesta

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 13. tammikuuta 2009 antaa asian valmistelun ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 24. – 25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 24. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Nikolaos LIOLIOSin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 97 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK kannattaa komission politiikkaa, jonka tavoitteena on siirtää rahtikuljetusten väistämätön ja ennustettavissa oleva kasvu tieliikenteestä muihin kuljetusmuotoihin. Samalla komitea kuitenkin korostaa riittävän kunnianhimoisten tavoitteiden puutetta sekä käytettävissä olevien varojen riittämättömyyttä.

1.2

ETSK kannattaa ehdotettuja toimenpiteitä asetukseen tarkistamiseksi. Ne ovat seuraavat:

1.2.1

Annetaan ohjelman hallinnointi kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanoviraston (EACI) vastuulle.

1.2.2

Alennetaan ja yksinkertaistetaan hankkeisiin sovellettavia kelpoisuuskynnyksiä.

1.2.3

Kaksinkertaistetaan tuen enimmäismäärä 1 eurosta 2 euroon 500:aa vältettyä tai maanteiltä pois siirrettyä tonnikilometriä kohden.

1.2.4

Luodaan erillinen alhainen kynnys, jota sovelletaan sisävesiliikennehankkeisiin.

1.2.5

Sallitaan yksittäisten yritysten hakea tukea.

1.2.6

Poistetaan liikenteen välttämistoimiin sovellettava 10 prosentin erityiskynnys.

1.2.7

Huomioidaan kuljetusyksikkö liikennemuotosiirtymän laskennassa.

1.2.8

Yksinkertaistetaan täydentävään infrastruktuuriin sovellettavia rahoitusehtoja.

1.3

ETSK katsoo, ettei Marco Polo -ohjelmalla ole täysin saavutettu sille alun perin asetettuja tavoitteita. Sen vuoksi ohjelma on jäänyt vajaakäyttöön. Komitea pitää erityisesti mahdollisena, etteivät ohjelman käyttöön osoitetut määrärahat (yhteensä 60 miljoonaa euroa) riitä 25 miljardin tonnikilometrin suuruisen liikennemuotosiirtymän aikaansaamiseen. Kun otetaan huomioon ulkoisissa kustannuksissa saavutettava merkittävä 9,15 euron säästö, komitean mielestä kannattaa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota tarvittavien varojen löytämiseen mahdollisimman suuren tonnikilometrimäärän siirtämiseksi sekä alun perin asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Joka tapauksessa on helposti ymmärrettävissä, että koko yhteiskuntaan kohdistuvat vaihtoehtokustannukset ovat moninkertaiset yrityksille annettavaan suoraan rahoitukseen verrattuna. Kuten komitea toteaa lausunnoissaan CES 842/2002 ja CESE 247/2005, komission tulisi varata mahdollisuus ehdottaa ohjelmakauden aikana talousarvion lisäystä lisärahoituksen saamiseksi, jos hankkeiden määrä osoittautuu ennakoitua suuremmaksi.

1.4

ETSK panee hämmästyneenä merkille, ettei mikroyritysten tukemisesta säädetä uudessa asetuksessa, vaikka sitä ehdotetaan ja se mainitaan vaikutusten arvioinnissa. Komitea on pahoillaan, ettei sen antamaa asiaa koskevaa suositusta ole otettu huomioon. Komitea ehdottaa samalla kyseisen toimenpiteen laajentamista kattamaan myös pienet yritykset, koska komitean mielestä samat perustelut pätevät myös niihin ja koska tällaisten ehdotusten laatimisesta aiheutuu pienille yrityksille merkittäviä kustannuksia.

1.5

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio näyttää olevan valmis lyhentämään ehdotusten hyväksymiseen ja rahoituksen aloittamiseen tarvittavaa aikaa. Komitea katsoo kuitenkin, että nopeasti muuttuvassa liiketoimintaympäristössä, jossa nopea reagoiminen markkinakehitykseen on ratkaisevan tärkeää, on kiinnitettävä erityishuomiota yksittäisten hankkeiden arvioimiseen, hyväksymiseen ja tukemiseen tarvittavan ajan lyhentämiseen entisestään eri toimenpiteiden, kuten ehdotusten ennakkoarvioinnin ja arviointiprosessin osittaisen standardoinnin avulla.

1.6

ETSK:n mielestä ehdotettujen ja rahoitusta saaneiden hankkeiden maantieteellinen jakauma ei ole ollut paras mahdollinen, mikä ei ole edistänyt EU:n tavoitteita eikä palvellut tarvetta tukea intermodaalikuljetuksia tasapainoisesti unionin jäsenvaltioissa. Sen vuoksi komitea ehdottaa, että hankkeen jatkokehityksen yhteydessä kiinnitetään erityishuomiota eteläisten maiden ja Välimeren rannikkoalueiden ongelmiin. ETSK katsoo lisäksi, että on otettava huomioon eräiden maiden luontaiset heikkoudet (kuten kattavan rautatieverkon puuttuminen, pitkä rantaviiva, saarten suuri määrä jne.), jotta kyseisiin maihin sijoittautuneilla yrityksillä on mahdollisuus tehdä ehdotuksia.

1.7

ETSK toistaa aikaisemman kannanottonsa, jonka mukaan on tehtävä tutkimus ”varastoinnin välttämistä” ja ”kiertävää varastointia” koskevista linjauksista siten, että analysoidaan niiden vaikutukset kestävyysperiaatteen mukaisten kuljetusmuotojen edistämiseen tai edistämättä jättämiseen. Varastoinnin välttäminen suosii maantiekuljetuksia, mikä vaikuttaa energiankulutukseen ja ympäristönsuojeluun. Tässä yhteydessä on tutkittava koko toimitusketju.

1.8

ETSK:n mielestä maantieliikenteen kuljetusyritysten asiantuntemus on hyödynnettävä varmistamalla niiden aktiivinen osallistuminen asianomaisiin ohjelmiin, joilla pyritään siirtämään maantierahtia muihin kuljetusmuotoihin. Sen vuoksi komitea ehdottaa, että kyseisille tahoille tiedotetaan asiasta jatkuvasti ja että niitä tuetaan niiden omaksumien ja käyttämien tuotantoprosessimallien muuttamisessa.

1.9

ETSK katsoo, että sikäli kun kaikkia käytettävissä olevia varoja ei ole hyödynnetty, komission on tutkittava mahdollisuudet nostaa rahoituksen ylärajaa (liikennemuotosiirtymiä, sisävesiliikennettä, merten moottoriteitä ja liikenteen välttämistä koskevien sekä katalyyttisten toimien osalta nykyisestä 35 prosentista 50 prosenttiin ja yhteisten oppimistoimien osalta nykyisestä 50 prosentista 75 prosenttiin). Tätä pidetään välttämättömänä pienille yrityksille, joissa kiinteiden kustannusten suhde vaihtuviin kustannuksiin on suurempi kuin suuryrityksillä. ETSK ehdottaa erityisesti, että katalyyttisten toimien yhteydessä maksettava tonnikilometrimääräinen tuki nostetaan 2 eurosta 3 euroon, sillä kyseiset toimet tarjoavat innovatiivisia ratkaisuja, jotka vaikuttavat myönteisesti siirtymiseen maantiekuljetuksista muihin liikennemuotoihin. Niillä on myös vaikutusta yleiseen mielipiteeseen.

1.10

ETSK suosittaa, että komissio laatii EU:n kaikilla virallisilla kielillä useita, kaikille käyttäjille tarkoitettuja eurooppalaisia oppaita kaikista multimodaalikeskuksista ja niiden ominaisuuksista. Lisäksi sen olisi ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin rahoitusmekanismin, hankkeiden tulosten sekä niiden väliportaalle ja loppukäyttäjille tuomien etujen tunnettuuden lisäämiseksi. ETSK katsoo myös, että komission on laadittava erityisiä suunnitelmia ohjelman edistämiseksi ja sen tunnettuuden lisäämiseksi. Sen vuoksi ETSK ehdottaa, että se järjestää yhdessä komission kanssa seminaareja, tiedotustilaisuuksia ja kiertäviä esittelyjä.

1.11

ETSK suosittaa, että tutkitaan mahdollisuudet ottaa Marco Polo II -ohjelman tukikelpoisissa hankkeissa huomioon toimet, jotka koskevat juoksevien aineiden kuljettamista putkilinjoja tai kaasuputkia pitkin jakeluterminaaleihin tai multimodaalikeskuksiin.

1.12

ETSK korostaa, että meriliikenteen (ja sisävesiliikenteen) nykytilanne on tutkittava entistä perusteellisemmin, kun otetaan huomioon, että intermodaalijärjestelmien käyttöönottoa kyseisellä alalla pidetään vaikeana alan markkinoiden hajanaisuuden vuoksi. Osoituksena tilanteesta on se, etteivät merten moottoriteitä koskevat toimet ole osoittautuneet kovin houkutteleviksi (niiden osuus ehdotuksista oli vain 9 prosenttia vuonna 2007 ja 4 prosenttia vuonna 2008) sillä seurauksella, että kyseisiä ehdotuksia on hyväksytty vain vähän tai ei ollenkaan (kuten vuonna 2008).

1.13

Komitea on entiseen tapaan sitä mieltä, että liikennemuotosiirtymille hahmoteltu erityinen 36 kuukauden määräaika on liian lyhyt, ja ehdottaa määräajan pidentämistä 48 kuukauteen.

1.14

ETSK:n mielestä on tutkittava mahdollisuudet tukea valtakunnallisen tason hankkeita, jotta voidaan parantaa intermodaalisuuden ja maantiekuljetusten siirtämisen toteutettavuutta. Komitean mielestä voitaisiin toteuttaa vain yhteen jäsenvaltioon keskittyviä paikallisia toimia, joiden hyödyllinen vaikutus ulottuu kuitenkin kaikkiin kyseistä kuljetusmuotoa asianomaisen valtion alueella käyttäviin tahoihin.

1.15

Komitea toteaa jälleen arvostavansa soveltamisalan ulottamista unionin ulkopuolisiin maihin (niin ehdokasvaltioihin kuin muihinkin) ja panee merkille, että kyseisissä maissa toteutettavien toimien tulee kuulua ohjelman piiriin ainoastaan siinä tapauksessa, että niistä on välitöntä ja mitattavissa olevaa hyötyä jollekin EU:n jäsenvaltiolle.

1.16

ETSK katsoo, että on mahdollisimman nopeasti julkaistava arvio tuettujen hankkeiden avulla onnistuneesti toteutetuista suunnitelmista sekä todellisuudessa kertyneistä säästöistä. Kyseinen toimenpide mahdollistaa ohjelman edistämisen ja tähänastisten tulosten levittämisen.

1.17

ETSK toistaa näkemyksensä, että komission on pyydettävä jäsenvaltioita selvittämään kaikki mahdollisuudet kunnostaa käytöstä poistettuja ja vähän käytettäviä yhteyksiä rahtiliikennettä varten. Tämä koskee erityisesti rautatieyhteyksiä, mutta myös meri- ja sisävesiyhteyksiä, jotta voitaisiin valita maantiekuljetuksia lyhyempi ja kestävän kehityksen kannalta edullisempi ratkaisu aina kun se on mahdollista.

2.   Yleistä

2.1   Yhteenveto Marco Polo I ja Marco Polo II -ohjelmia koskeneista ETSK:n päätelmistä

2.1.1

Marco Polo I ja Marco Polo II -ohjelmia koskeneista asetusehdotuksista 17. heinäkuuta 2002 ja 9. maaliskuuta 2005 antamissaan lausunnoissa CES 842/2002 ja CESE 247/2005 komitea kiinnitti huomiota ohjelman heikkouksiin. Komitea katsoi, ettei ohjelma mahdollista komission esittämien, kuljetuksia koskevien siirtotavoitteiden saavuttamista, ja ehdotti sen täydentämistä konkreettisilla toimenpiteillä. Lausunnoissa CES 842/2002 ja CESE 247/2005 ehdotettiin muun muassa seuraavaa:

2.1.1.1

Rahoitetaan julkisista varoista liikennemuotosiirtymien perusrakenteita (esimerkiksi terminaaleja ja niihin johtavia väyliä).

2.1.1.2

Annetaan käynnistettyjen toimien jatkuva seuranta hallintokomitean tehtäväksi, jotta Marco Polo -ohjelmaan voidaan tehdä vaadittavat mukautukset kesken ohjelmakautta.

2.1.1.3

Hyväksytään rahoituksen antaminen paikallisia toimia sisältäville hankkeille, vaikka ne toteutettaisiin ainoastaan yhden jäsenvaltion alueella, jos niiden vaikutuksista on hyötyä kaikille kyseisen alueen läpi kulkeville kansainvälisille liikenteenharjoittajille.

2.1.1.4

Varataan mahdollisuus ottaa Marco Polo -ohjelman tukikelpoisissa hankkeissa tarvittaessa huomioon lentoliikennettä ja putkilinjoja koskevat toimet, jos ne ovat yhteydessä muihin kuljetusmuotoihin.

2.1.1.5

Alennetaan toimikohtaisia rahoituskynnyksiä.

2.1.1.6

Pidennetään liikennemuotosiirtymille asetettuja määräaikoja.

2.1.1.7

Laaditaan kaikille käyttäjille eurooppalainen opas kaikista multimodaalikeskuksista ja niiden ominaisuuksista.

2.1.1.8

Luodaan sisävesiliikennettä varten erityiskategoria ja alennetaan sitä koskeva vähimmäiskynnys 500 000 euroon, koska sisävesikuljetuksia ei voi verrata merikuljetuksiin, joiden edellyttämät investoinnit on suhteutettava alusten kokoon.

2.1.2

Komitea toivoi lisäksi voivansa pohtia komission kanssa siirtymistä varastoinnin välttämisestä kiertävään varastointiin, kun kyse ei ole ehdottoman kiireellisestä toimituksesta.

2.2   Arviointiraportti

ETSK panee tyytyväisenä merkille komission ulkopuolisella asiantuntijalla teettämän arvioinnin (1), ja kiinnittää huomiota eräisiin seikkoihin, joita ei siinä käsitellä yksityiskohtaisesti.

Tehtyjen ehdotusten määrä on vähentynyt jatkuvasti (niitä tehtiin 92 vuonna 2003, 63 vuonna 2004, 62 vuonna 2005 ja 48 vuonna 2006), kun taas hyväksyttyjen ja rahoitusta saavien hankkeiden määrä on pysynyt melko vakaana (12–15).

On kiinnostavaa, että rahoitettavien hankkeiden avulla alun perin toteutettaviksi arvioiduista liikennemuotosiirtymistä toteutuu lopulta 75 prosenttia: rautatiehankkeista toteutuu 99 prosenttia, mutta sisävesiliikenteeseen liittyvien hankkeiden onnistumisaste on vain 45 prosenttia alkuperäisestä tavoitteesta.

Marco Polo I -ohjelmassa asetetun, maantiekuljetusten siirtämistä muihin liikennemuotoihin koskevan tavoitteen toteuttaminen 64-prosenttisesti vastaa vain noin 5,8 prosenttia kaikista Euroopan unionissa maanteitse tehtävistä kansainvälisistä tavarakuljetuksista. Kyseessä on siis kaiken kaikkiaan melko vähäinen muutos.

Ehdotusten arvioinnista sopimuksen allekirjoittamisvaiheeseen ulottuvaa menettelyä pidetään monimutkaisena, läpinäkymättömänä ja melko aikaavievänä (erityisesti sopimusneuvotteluista sopimuksen tekemiseen kuluva aika on pitkä). Monet pitävät hankkeiden hyväksymiskriteereitä täysin selvinä ja avoimina, toisin kuin menettelyä hankkeita koskevan arvosteluasteikon luomiseksi kyseisten kriteerien ja lopullisten ehdotusten perusteella.

Sovellettavat vähimmäiskynnykset ovat pienille ja keskisuurille yrityksille erityisen korkeat, eivätkä ne houkuttele aloittamaan uusia intermodaaliliikennehankkeita. Kyseinen tilanne johtaa suurten yritysten toteuttamien harvojen suurhankkeiden suosimiseen pienten ja keskisuurten yritysten toteuttamien useiden hankkeiden sijaan. Pieniin ja keskisuuriin yrityksiin keskittyvällä lähestymistavalla voitaisiinkin auttaa torjumaan teiden ruuhkautumista paikallis- ja aluetasolla.

Merten moottoriteitä koskevien hanke-ehdotusten puuttumisen vuoksi ehdotetaan, että kyseisiä hankkeita seurataan ja että niihin osallistumista tuetaan.

Ehdotetaan, että teiden ruuhkautumisen vähentämiseen kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota.

3.   Huomiot

ETSK pahoittelee, ettei komissio ole ottanut huomioon useimpia komitean kahdessa aikaisemmassa asiaa käsittelevässä lausunnossaan tekemiä ehdotuksia, sillä ne olisivat auttaneet tehostamaan ohjelmaa, kuten myös ulkopuolisesta arvioinnista käy ilmi. Komitea on tyytyväinen siihen, että sen tekemät ehdotukset saavat vihdoin kannatusta, joskin myöhäisessä vaiheessa. Komitea esittää erityisesti seuraavat kannanotot:

3.1   ”Ohjelman hallinnointi on ollut kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanoviraston (EACI) vastuulla 1. maaliskuuta 2008 alkaen, kuten monet muutkin yhteisön ohjelmat”. ETSK kannatta kyseistä toimenpidettä. Siihen on kuitenkin yhdistettävä kaikki muut toimenpiteet ja aloitteet, joilla vähennetään byrokratiaa ja houkutellaan mahdollisia tuensaajia.

3.2   ”Komissio kaksinkertaistaa tuen enimmäismäärän 1 eurosta 2 euroon 500:aa vältettyä tai maanteiltä pois siirrettyä tonnikilometriä kohden asetuksen (EY) N:o 1692/2006 liitteen I 2 kohdan d alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti”. ETSK pitää tuen kaksinkertaistamista välttämättömänä toimenpiteenä ohjelman kehittämiseksi edelleen, kunhan ulkoisten kustannusten vähentymisestä saatava yhteiskunnallinen hyöty sekä myönteiset sosiaaliset ja ympäristövaikutukset ylittävät moninkertaisesti aiheutuvat rahoituskustannukset.

3.3   ”Sallitaan yksittäisten yritysten hakea tukea. Edunsaajia koskevia kelpoisuusehtoja voidaan selkiyttää ja yksinkertaistaa sallimalla yksittäisten yritysten hakea tukea”. ETSK kannatta kyseistä toimenpidettä ja toteaa jälleen, että ainoastaan yhden valtion alueella toteutettavilla hankkeilla on oltava mahdollisuus päästä ohjelmaan, kunhan niillä rajoitetaan maantiekuljetuksia.

3.4   ”Luodaan erillinen alhainen kynnys, jota sovelletaan sisävesiliikennehankkeisiin. Tavaraliikenteen siirtämiseen pois maanteiltä sisävesiliikennereiteille tähtääville hankkeille luodaan seuraava erillinen alempi kynnys”:

Hanketyyppi

Nykyinen kynnys

Ehdotettu kynnys

Sisävesiliikenne

17 miljoonaa tonnikilometriä

ETSK on tyytyväinen siihen, että viimeinkin sen ehdotukset kelpoisuuskynnysten madaltamisesta erityisesti sisävesiliikenteessä hyväksytään, ja katsoo tämän auttavan houkuttelemaan lisää hankkeita.

3.5   ”Ehdotusten valmisteluun liittyvien kustannusten korvaaminen mikroyrityksille. Jotta maantie- ja sisävesiliikenteen aloilla toimivilta mikroyrityksiltä saataisiin lisää hakemuksia, ehdotusten valmistelukustannukset korvataan niille kertasuorituksena”. ETSK panee hämmästyneenä merkille, ettei mikroyritysten tukemisesta ja niiden kustannusten korvaamisesta säädetä uudessa asetuksessa, vaikka sitä ehdotetaan ja se mainitaan vaikutusten arvioinnissa.

3.6   ”Alennetaan ja yksinkertaistetaan hankkeisiin sovellettavia kelpoisuuskynnyksiä. Joidenkin kynnysten yksinkertaistaminen ja alentaminen auttavat houkuttelemaan lisää pieniä hankkeita ja edistävät ohjelman tavoitteiden saavuttamista. Tämä toteutetaan seuraavan taulukon mukaisesti”:

Hanketyyppi

Nykyinen kynnys

Ehdotettu kynnys

Liikennemuotosiirtymä

250 miljoonaa tonnikilometriä

500 000 euroa

80 miljoonaa tonnikilometriä

Sisävesiliikenne

17 miljoonaa tonnikilometriä

Katalyyttinen toimi

2 miljoonaa euroa

30 miljoonaa tonnikilometriä

Yhteinen oppiminen

250 000 euroa

250 000 euroa

Merten moottoritiet

1,25 miljardia tonnikilometriä

2,5 miljoonaa euroa

250 miljoonaa tonnikilometriä

Liikenteen välttäminen

500 miljoonaa tonnikilometriä

1 miljoona euroa

80 miljoonaa tonnikilometriä

ETSK kannattaa aikaisemmin tekemiensä ehdotusten mukaisesti hanke-ehdotusten kelpoisuuskynnysten madaltamista samoin kuin tonnikilometrien käyttämistä eri ehdotusten vertailuperusteena.

3.7   ”Poistetaan liikenteen välttämistoimiin sovellettava 10 prosentin erityiskynnys”. ETSK kannattaa kyseisen kynnyksen poistamista ja katsoo, että siten voidaan houkutella lisää asianomaisia ehdotuksia.

3.8   ”Kuljetusyksikön huomioiminen liikennemuotosiirtymän laskennassa”. ETSK pitää ehdotusta liikennevälineellä kuljettujen matkojen pituuden huomioimisesta hyödyllisenä. On kuitenkin pohdittava, miten voidaan suosia ehdotuksia, joiden yhteydessä hyödynnetään nykyistä paremmin intermodaalikuljetuksia, kuten kuormien kuljettamista ilman saattajaa ro-ro-liikenteessä.

3.9   ”Hankkeen toteuttamisajan pidentäminen 6 kuukaudella, jos tuensaaja pystyy perustelemaan viivästymisen asianmukaisesti”. ETSK kannattaa ehdotusta, koska kyseinen toimenpide antaa edunsaajille varmuuden siitä, että hankkeen käynnistämisvaikeuksista aiheutuneet menetykset korvataan yhteisön tuella.

3.10   ”Täydentävään infrastruktuuriin sovellettavien rahoitusehtojen yksinkertaistaminen”. ETSK kannattaa täydentävien infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseen sovellettavien ehtojen poistamista ja katsoo tämän yksinkertaistamistoimen poistavan tarpeettomasti ja perusteettomasti asetetut rajoitukset.

3.11   ”Ohjelman hallintomenettelyjen yksinkertaistaminen”. ETSK kannattaa kaikkia toimenpiteitä, joilla parannetaan menettelyjä ja lyhennetään tukien hallinnolliseen käsittelyyn tarvittavaa aikaa, sillä tähänastiset kokemukset ovat olleet kielteisiä. Komitea odottaa kuitenkin osanottajien kokemuksiin pohjautuvaa palautetta voidakseen muodostaa varmemman kannan asiaan.

3.12   ”Poistetaan 5 artiklan 2 kohdan toinen virke Edellä 2 artiklan h alakohdassa tarkoitetun täydentävän infrastruktuurin rahoitusta koskevat edellytykset vahvistetaan liitteessä II”. ETSK kannattaa ehdotusta. Se katsoo, että kyseinen menettely on vaikeuttanut erityisesti merikuljetusten käyttöä koskevien ehdotusten onnistunutta toteuttamista.

3.13   Poistetaan säännös, jonka mukaan ”täydentävään infrastruktuuriin valtiontukena ja yhteisön rahoitustukena myönnetyn tuen yhteismäärä saa olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista”. ETSK pitää toimenpidettä perusteltuna ja katsoo, että jäsenvaltioiden on osallistuttava nykyistä aktiivisimmin kyseisiin hankkeisiin.

3.14   ”Korvataan 14 artiklan 2 kohta seuraavasti: Komissio antaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle arviointikertomuksen Marco Polo -ohjelman tuloksista ajanjaksolla 2003–2009”. ETSK suhtautuu varauksella edellä ehdotettuun arviointikertomuksen antamisaikatauluun, koska komitean mielestä silloin jää erittäin vähän aikaa ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin ennen ohjelman loppua.

Bryssel 24 päivänä maaliskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Evaluation of the Marco Polo Programme (2003-2006), Ecorys, lähde (vain englanniksi): http://ec.europa.eu/dgs/energy_transport/evaluation/activites/reports_en.htm.


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/100


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös kolmansien maiden ammattilaisten kanssa toteutettavan audiovisuaalialan MEDIA Mundus -yhteistyöohjelman perustamisesta

KOM(2008) 892 lopullinen – 2008/0258 COD

2009/C 228/19

Neuvosto päätti 2. helmikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 150 artiklan 4 kohdan ja 157 artiklan 3 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös kolmansien maiden ammattilaisten kanssa toteutettavan audiovisuaalialan MEDIA Mundus -yhteistyöohjelman perustamisesta

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 24. helmikuuta 2009 antaa asian valmistelun ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 25. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Bernardo HERNÁNDEZ BATALLERIN ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 79 puolesta ja 5 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   ETSK kannattaa ehdotusta päätökseksi ja on samaa mieltä tarpeesta levittää demokraattisen yhteiskunnan ja oikeusvaltion arvoja ja periaatteita, sillä Euroopan unioni perustuu vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen periaatteisiin.

1.2   ETSK pitää tarkoituksenmukaisena ja aiheellisena antaa komissiolle valtuudet, jotta se voi ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä määritellä soveltamista koskevat yleiset suuntaviivat ja valintakriteerit, koska kyse on tekijöistä, jotka eivät muuta päätösehdotuksen olennaisia näkökohtia, ja koska tämä sisältyy päätöksen 1999/468/EY soveltamisalan piiriin.

1.3   Komitea kannattaa ohjelman yleistavoitteita (Euroopan audiovisuaalialan kilpailukyky, kuluttajien valinnanvara ja kulttuurinen monimuotoisuus). Komission tulisi kuitenkin täsmentää ohjelman erityistavoitteisiin liittyviä päämääriä, jotka ovat liian yleisluonteisia, ja painottaa rajatylittävää ja kansainvälistä näkökohtaa.

1.4   Erityisesti on tuettava uusien teknologioiden hyödyntämistä audiovisuaalisten teosten tuotannossa, jakelussa ja markkinoinnissa erilaisin digitaalisovelluksin sekä audiovisuaalisten teosten levitystä (VOD:n ja IPTV:n kaltaiset uudet jakelualustat mukaan luettuina).

1.5   Kaavailtu 15 miljoonan euron rahoituskehys on liian suppea ohjelmassa suunniteltuja kunnianhimoisia yleistavoitteita ajatellen, joten sitä tulisi lisätä huomattavasti, jotta Euroopan audiovisuaalialaa tuettaisiin tehokkaammin noudattaen samalla talousarvion kurinalaisuutta ja moitteettoman varainhoidon periaatteita.

2.   Taustaa

2.1

Komission on tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa huolehdittava ohjelmaa toteutettaessa siitä, että ohjelma on johdonmukainen suhteessa muihin asiaan liittyviin yhteisön politiikkoihin, ohjelmiin ja toimiin ja että se täydentää niitä.

2.2

Tammikuun 9. päivänä 2009 komissio antoi ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi kolmansien maiden ammattilaisten kanssa toteutettavan audiovisuaalialan MEDIA Mundus -yhteistyöohjelman perustamisesta.

2.3

Kyseisessä ehdotuksessa todetaan, että Euroopan audiovisuaalialalla on keskeinen rooli Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa ja kyseiseen strategiaan kuuluvassa i2010-aloitteessa. Ehdotuksessa mainitaan myös kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskeva Unescon yleissopimus, jonka Euroopan yhteisö ratifioi 13 jäsenvaltion kanssa 18. joulukuuta 2006. On aiheellista pitää mielessä, että kyseinen toimiala työllistää ainakin 5,8 miljoonaa ihmistä eli 3,1 prosenttia EU25-maiden koko väestöstä.

2.4

Asiakirjassa pannaan merkille eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten levitystä kolmansien maiden markkinoille haittaavat rakenteelliset heikkoudet huolimatta toimista, joita on toteutettu kyseisen toimialan vahvistamiseksi (tekninen kehitys, alalle tulleet uudet toimijat ja jakelualustat, sisällöntuotannon edistäminen).

2.5

MEDIA Mundus -ohjelmalla pyritään näin ollen täydentämään toimia, joita toteutetaan muiden, enemmän EU:n sisäiseen yhteistyöhön keskittyvien aloitteiden yhteydessä (MEDIA 2007, Euromed Audiovisual II -ohjelma, EU–AKT-ohjelma), sekä nykyisten kansainvälisten elokuvarahastojen rajallisia varoja.

3.   Ehdotus päätökseksi

3.1   Kolmansien maiden ammattilaisten kanssa toteutettavan audiovisuaalialan MEDIA Mundus -yhteistyöohjelman perustamista koskevan päätösehdotuksen pääpiirteet ovat seuraavat:

3.1.1

Kyseessä on ohjelma, jolla rahoitetaan kolmansien maiden kanssa toteutettavia kansainvälisiä yhteistyöhankkeita 1. tammikuuta 2011 ja 31. joulukuuta 2013 välisenä aikana. Ohjelman toteuttamisbudjetin kyseisenä aikajaksona on suunniteltu olevan 15 miljoonaa euroa.

3.1.2

Ohjelman keskeisenä tavoitteena on edistää kansainvälistä verkostoitumista Euroopan roolin vahvistamiseksi audiovisuaalialalla teollisessa, kulttuurisessa ja poliittisessa mielessä parantamalla audiovisuaalisten teosten kilpailukykyä sekä levitystä ja esittämistä.

3.1.3

Kussakin hankkeessa on oltava vähintään kolme kumppania. Hanketta koordinoi eurooppalainen ammattilainen, joka vastaa ehdotuksen lähettämisestä, hankkeen johtamisesta ja taloudellisesta hallinnoinnista ja toteuttamisesta.

3.1.4

Yksi ohjelmaa koskeva merkittävä näkökohta on ohjelmaan osallistuvien eurooppalaisten sekä muiden maiden ammattilaisten jatkuva koulutus ja osaamisen kehittäminen. Erityistä huomiota kiinnitetään audiovisuaalisten teosten tuotantoa, jakelua, esittämistä, levittämistä, markkinointia ja varastointia koskeviin näkökohtiin sekä oikeudellisiin puitteisiin ja rahoitusjärjestelmiin.

3.1.5

Lisäksi aikomuksena on toteuttaa tapahtumia ja aloitteita, joilla pyritään edistämään audiovisuaalisten teosten tuntemusta etenkin nuoren yleisön keskuudessa sekä erityisesti lisäämään kulttuurisesti monimuotoisen audiovisuaalisisällön yleistä kysyntää.

3.1.6

Audiovisuaalisten teosten levityksen kannalta yksi merkittävimmistä ohjelman näkökohdista on edistää eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten sisällyttämistä ohjelmistoihin ja esittämistä kolmansissa maissa ja vastaavasti kyseisten maiden teoksia jäsenvaltioissa. Tähän sisältyy sopimusten tekeminen sellaisten elokuvateatteriverkostojen kanssa, joilla on saleja Euroopassa ja kolmansissa maissa, niiden kannustamiseksi parantamaan ohjelmisto- ja esitysolosuhteita esityskertojen, mutta myös esitysten keston ja näkyvyyden osalta.

3.1.7

Tarkoitus on myös tukea lähetysyhtiöiden (tai VOD-alustojen [Video on Demand – tilausvideo]) ja oikeudenhaltijoiden välisiä kumppanuuksia teoskatalogien luomiseksi ja niiden levittämiseksi VOD-alustojen kautta.

3.1.8

Yksi ohjelmassa toteutettavista toimista on tukea eurooppalaisten ja kolmansien maiden audiovisuaalisten teosten jälkiäänitystä ja tekstitystä niiden jakelemiseksi ja levittämiseksi kaikkien käytettävissä olevien kanavien kautta tuottajien, jakelijoiden ja lähetysyhtiöiden hyväksi.

3.2   Ohjelman puitteissa myönnettävä rahoitus ei saa olla yli 50 prosenttia rahoitettavan hankkeen lopullisista kustannuksista paitsi erikseen yksilöidyissä poikkeustapauksissa, joissa osuus voi olla jopa 80 prosenttia.

3.2.1   Yhteisrahoitus voidaan kattaa kokonaan tai osittain luontoissuorituksin, jos kyseisten suoritusten arvo ei ylitä todellisia syntyneitä ja asianmukaisesti perusteltuja kustannuksia. Tällaisiin suorituksiin voidaan lukea mukaan myös ohjelman käyttöön annetut tilat koulutusta tai myynninedistämistä varten.

3.2.2   Komission on esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle tiedonanto ohjelman jatkamisesta viimeistään 30. kesäkuuta 2012 sekä jälkiarviointia koskeva kertomus viimeistään 31. joulukuuta 2015.

3.2.3   Päätösehdotuksessa viitataan nimenomaisesti Euroopan yhteisön erilaisiin laaja-alaisiin politiikkoihin, joiden vahvistamista MEDIA Mundus -ohjelmalla osaltaan edistetään:

Edistetään keskustelua ja tiedotusta Euroopan unionista rauhaan, vaurauteen ja turvallisuuteen perustuvana alueena.

Edistetään sananvapauden perusperiaatetta.

Edistetään tietoisuutta siitä, miten tärkeää on kulttuurinen monimuotoisuus ja monikulttuurisuus maailmassa.

Lujitetaan Euroopan talouden perustana olevaa tietopohjaa ja vahvistetaan EU:n globaalia kilpailukykyä.

Tuetaan kaikenlaisen sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaa.

Bryssel 25 päivänä maaliskuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/103


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta

KOM(2008) 867 lopullinen – 2008/0267 COD

2009/C 228/20

Neuvosto päätti 20. tammikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 159 artiklan 3 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2006 muuttamisesta

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 13. tammikuuta 2009 antaa asian valmistelun neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 24.–25. maaliskuuta 2009 pitämässään 452. täysistunnossa (maaliskuun 24. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Luis Miguel PARIZA CASTAÑOSIN ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 152 puolesta ja 5 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) antaa tukensa Euroopan komission ehdotukselle laajentaa väli