22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/1

1.1

ETSK katsoo, että metsillä ja niiden tuottamalla uusiutuvalla puuaineella on tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä, koska

1.2

ETSK toteaa, että puuta käytetään Euroopassa pääosin rakentamiseen, energiaksi, kalusteisiin ja paperin tuotantoon. Puutuotteet antavat jalostusketjun kerrannaisvaikutusten vuoksi suuren lisäarvon työllisyyteen, metsänomistajien tulonmuodostukseen ja elinkeinotoimintaan, erityisesti maaseudulla.

1.3

ETSK korostaa, että Euroopan metsät ovat toimineet hiilinieluna ja hidastaneet hakkuita suuremman kasvunsa ansiosta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohoamista jo useita vuosikymmeniä. Luonnonmetsien tärkeä merkitys hiilivarastona ja monimuotoisuuden ylläpitäjänä tulee turvata. Kestävän metsätalouden toteutumista Euroopan valtioissa seurataan MCPFE (1)-kriteerien ja -indikaattorien avulla, ja niitä myös kehitetään jatkuvasti.

1.4

ETSK esittää, että EU:n tulisi ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin:

1.5

ETSK korostaa, että ilmastonmuutoksen mahdollisten haittavaikutuksien vuoksi EU:n jäsenvaltioiden tulisi kehittää metsien hoidon valmiussuunnitelmat ilmaston ääri-ilmiöistä (myrskyt, kuivuus, metsäpalot, hyönteistuhot) aiheutuvien metsävaurioiden ennaltaehkäisyyn ja seurausvaikutuksien korjaamiseen ja lisätä tietoa metsänhoidon merkityksestä.

1.6

ETSK suosittaa, että EU:n jäsenvaltioissa kehitettäisiin myös hajautettua bioenergiantuotantoa syöttötariffien avulla.

1.7

ESTK painottaa, että metsillä on ilmastovaikutuksien ohella monia muita yhteiskunnille tärkeitä tehtäviä, jotka tulee turvata. Metsänkasvatuksen tavoitteita ovat puuntuotannon lisäksi mm. metsien monimuotoisuus, pohjavesivarat, maiseman hoito, metsien tarjoamat virkistyskäyttö- ja matkailumahdollisuudet, liikenteen melusuoja, lumivyöryjen ja eroosion ehkäiseminen sekä metsien muiden kuin puutuotteiden tarjoamat mahdollisuudet, kuten marjat, sienet ja riista. Nämä metsän moninaiset hyvinvointia edistävät lisätehtävät eivät näy kannattavuuslaskelmissa eivätkä myöskään puun hinnoissa.

2.1

Euroopan parlamentin joulukuussa 2008 hyväksymän ilmasto- ja energiapaketin lainsäädäntöpäätöksistä metsiin ja metsätalouteen kytkeytyvät seuraavat päätökset:

2.2

Metsät peittävät 31 % Euroopan maa-alasta ja niiden arvioidaan sitovan n. 10 % Euroopan vuotuisista hiilidioksidipäästöistä (3). Kestävästi hoidetussa metsässä ilmakehään pääsevän hiilen määrä on pienempi (hiilinielu) tai samansuuruinen (hiilineutraali) kuin ilmakehästä metsiin sidottu hiilen määrä.

3.1

EU-27-jäsenvaltioiden metsäpinta-ala on 156 miljoonaa hehtaaria. Koko metsäala ei ole kuitenkaan luonnonolojen vuoksi saatavissa puunkorjuuseen ja taloudelliseen käyttöön. Arvioiden mukaan keskimäärin 80–90 % on ulottuvissa, mutta Itä-Euroopan valtioissa tällaisten metsien pinta-ala jää usein 40–50 %:iin. Viimeisten 15 vuoden aikana metsäpinta-ala on kasvanut EU-27-jäsenvaltioiden alueella noin 10 miljoonaa hehtaaria metsänistutuksien ja aikaisempien maatalousmaiden metsitysten ja luontaisen metsittymisen vuoksi. Lisääntynyt metsäpinta-ala vastaa kooltaan Unkarin maapinta-alaa.

3.2

Noin 60 % EU-27-jäsenvaltioiden metsistä on yksityisessä, pääosin perheiden, omistuksessa, ja 40 % julkisessa omistuksessa, kuten valtion, kuntien, seurakuntien tai muiden yhteisöjen omistuksessa. Yksityisiä metsänomistajia on kaikkiaan yli 15 miljoonaa, ja tämä määrä kasvaa johtuen itäisen Euroopan valtioiden metsänomistuksen uudelleenjärjestelyistä sekä myös erilaisista perinnönjakotilanteista.

3.3

Vuosisatojen ajan ihminen on käyttänyt Euroopassa metsiä eri tavoin ja muuttanut niiden rakennetta. Euroopan metsät ovatkin rakenteeltaan ihmisen muuttamia metsiä, eli niin kutsuttuja luonnonmetsien kaltaisia metsiä, joiden lajikoostumukseen ihminen on vaikuttanut. Luonnonmetsien kaltaisten metsien osuus on 85 %. Näiden metsien lisäksi metsätaloutta harjoitetaan Euroopassa puuviljelmissä. Puuviljelmät, jotka pääosin sijaitsevat Lounais-Euroopassa, peittävät Euroopan metsäalasta noin 8 %. Metsätaloustoiminnan ulkopuolella olevat koskemattomat luonnonmetsät (5), jotka sijaitsevat pääosin Itä-Euroopassa, Baltian maissa ja Pohjois-Euroopan valtioissa ja peittävät metsäalasta noin 5 %.

3.4

Luonnonmetsät ja metsien suojelualueet ovat tärkein metsäluokka monimuotoisuuden turvaamisessa. Luonnonmetsät ovat myös vakaita ekosysteemejä ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Euroopan metsäalasta on suojeltu monimuotoisuutta varten noin 8 %, ja maisemansuojelua varten lisäksi noin 10 %, eli yhteensä 18 % (34 miljoonaa hehtaaria). Lakien tai muiden säädösten perusteella suojeltujen alueiden määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Harvinaisimmat ja arvokkaimmat sekä suojeluun sopivat metsäalueet on Euroopassa pääosin jo suojeltu. Suojelualueet sijaitsevat usein vuoristoalueilla tai kaukana asutuksesta, jossa on ollut saatavilla eliölajistoltaan arvokkaimpia ihmistoiminnan ulkopuolelle jääneitä alueita. Lisäksi noin 10 % metsistä on suojeltu pyrittäessä suojelemaan vesistöjä, pohjavesivaroja ja maaperää sekä estämään lumivyöryjen tai eroosion syntymistä. Monimuotoisuutta edistetään myös talousmetsien hoidon yhteydessä jättämällä metsiin lahopuustoa ja pienelinympäristöjä harvinaisten eliölajien säilyttämiseksi.

3.5

Talousmetsiä hakataan Euroopassa selvästi vähemmän kuin ne kasvavat. Puuston vuotuinen nettokasvu oli vuonna 2005 (EU-27) 687 miljoonaa m3 vuodessa (metsissä, joista puuta voidaan luonnonolojen puolesta korjata). Vastaavasti hakkuut olivat 442 miljoonaa m3. Tämä tarkoittaa sitä, että metsien käyttöaste eli hakkuiden suhde kasvuun oli keskimäärin noin 60 % (vaihteluväli 30–80 %). Metsien käyttöaste oli yli 50 % pohjoisissa jäsenvaltioissa ja Keski-Euroopassa, mutta jäi alle 50 %:n Etelä- ja Kaakkois-Euroopan jäsenvaltioissa. Metsien käyttöaste on kasvanut viimeisten 10 vuoden aikana, mutta ei ole vielä saavuttanut samaa tasoa kuin se oli vuonna 1990. Osittain metsien hakkuita ovat lisänneet 2000-luvulla sattuneet useat ankarat myrskyt, joiden seurauksena puuta on jouduttu korjaamaan paikoittain lyhyessä ajassa jopa useiden normaalivuosien hakkuumäärien verran. Raakapuun, hakkeen ja jätepuun tuonti Eurooppaan (EU-27) oli vuonna 2006 83 milj. m3 (ottamatta huomioon paperia ja selluloosaa) ja vienti Euroopan ulkopuolelle 54 milj. m3. (6)

3.6

Kasvua pienempien hakkuiden vuoksi nykyisten talousmetsien kasvusta jää hyödyntämättä lähes 40 % (eli noin 250 miljoonaa m3). EU-27-jäsenvaltioiden puustopääoma onkin kasvanut jatkuvasti viimeiset 50 vuotta. Puuston kokonaistilavuus on noin 30 biljoonaa m3, mikä vastaa 9,8 biljoonaa tonnia hiiltä. Osa puuston sitomasta hiilestä varastoituu maaperään, mutta tutkimuksen puuttumisen vuoksi maaperän hiilensidontaosuudesta ei ole Euroopan laajuista arviota. Hiilensidonnan kannalta talous- ja luonnonmetsät eroavat toisistaan merkittävällä tavalla: Luonnonmetsät ovat ”lopullisessa olotilassaan” ilmastonsuojelumielessä pelkkiä hiilivarastoja, joissa hiilen sitoutuminen (biomassan kasvaessa) ja vapautuminen (biomassan hajotessa) ovat tasapainossa. Talousmetsissä taas syntyy puuston poistuman ansiosta jatkuvasti lisää uusia hiilensidontamahdollisuuksia. ETSK katsoo tärkeäksi todeta, että se ei tarkoita tällä sitä, että se tämän vuoksi pitäisi talousmetsiä luonnonmetsiä arvokkaampina.

3.7

Euroopan metsien käyttö- ja puunkorjuupotentiaali on tärkeä selvittää hiilensidonnan, metsäbioenergian tuotannon sekä puutuotteisiin sitoutuvan hiilen kierron tuntemiseksi ja arvioimiseksi. Kokonaisuutena EU-27-jäsenvaltioiden hakkuumahdollisuuksista ei ole toistaiseksi kuitenkaan olemassa yhtenäistä käsitystä. Useilla valtioilla on kansalliset metsäohjelmat, joissa on selvitetty erilaiset hakkuumahdollisuudet ottaen huomioon metsien suojelutarpeet, monimuotoisuuden turvaaminen ja muut monikäyttötarpeet.

4.1

Metsät ottavat yhteyttämisessä hiilidioksidia (CO2) ilmakehästä ja muuttavat sen biomassaksi, pääosin puuksi, ja vapauttavat samalla happea, mikä on välttämätöntä eläinten ja ihmisten elämälle. Ilmaston muuttuminen, erityisesti kasvihuonekaasujen määrän kasvu ilmakehässä sekä lämpötilan nousu, mutta myös maanpinnan otsonipitoisuus, typpilaskeumat ja maaperän happamoituminen uhkaavat välittömästi tai tietyn viiveajan kuluessa metsien terveyttä, kasvua ja niiden rakennetta.

4.2

Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin ovat kahdentyyppisiä. Jos ilmasto muuttuu vähitellen esimerkiksi lämpimämmäksi tai kuivemmaksi, puut joutuvat sopeutumaan siihen. Tämä sopeutuminen on vähittäistä, ja sen etenemistä ja siihen vaikuttavia toimenpiteitä voidaan suunnitella. Vakavimmat välittömät uhkat metsien kehitykselle syntyvät ilmaston ääri-ilmiöistä. Vuodesta 1850 lukien kootut aikasarjat osoittavat myrskytuhojen lisääntyneen selkeästi viimeisten 20 vuoden aikana Euroopassa. Vastaavasti metsäpaloja on sattunut runsaasti viimeisellä vuosikymmenellä Välimeren alueen valtioissa. Ääri-ilmiöitä sattumista ei voida tarkalleen ennakoida, mutta niihin pystytään varautumaan ennakkosuunnittelulla.

4.3

Jos nykyiset talousmetsät eivät sopeudu riittävästi ilmaston vähittäiseen muutokseen, seurauksena on muun muassa puiden elinvoimaisuuden heikkeneminen, tuotantokyvyn lasku, yksittäisten puiden kuoleminen, puiden heikkenevä kilpailukyky ja siitä johtuva tautien ja tuhohyönteisten esiintymisen lisääntyminen, sekä puulajisuhteiden muutos. Puiden sopeutuminen voi vaarantua pohjoisilla alueilla myös siitä syystä, että pidentyvän kasvukauden vuoksi puiden kasvurytmi muuttuu, ja ne eivät sopeudu riittävällä tavalla lepo- eli talvikauteen. Ilmaston ääri-ilmiöiden, kuten kuivuuden, metsäpalojen, myrskyjen ja lumituhojen sattuessa puut voivat kuolla laajoilla alueilla, metsänuudistuminen voi estyä ja kuolleen puuaineksen vuoksi voi alkaa metsätuholaisten massaleviäminen myös ympäröiviin terveisiin metsiin.

4.4

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin eri kasvillisuusvyöhykkeillä. Euroopan kasvillisuusvyöhykkeillä (pohjoiset alueet, lauhkea vyöhyke, Välimeren alueen vyöhyke ja alpiiniset ja polaariset alueet) ja valtioissa arvioidaan syntyvän seuraavia päävaikutuksia:

Vuoristoalueiden alpiinisissa sekä pohjoisissa polaarisen metsäraja-alueen metsissä ilmastonmuutoksen seurauksena voi olla metsäraja-alueen siirtyminen ylemmäksi tai pohjoisemmaksi ja tiettyjen lajien häviäminen vähitellen sukupuuttoon.

5.1

Metsien hyvä hoito on peruskeino metsien mahdollisuuksille sopeutua ilmastonmuutokseen. Metsien hoidossa tulee kiinnittää huomiota ennakoiviin toimiin, kuten kuolevien puiden tunnistamiseen ja poistamiseen ajoissa sekä metsäpalovaaraa aiheuttavan aineksen vähentämiseen. Tietämystä metsien hoidon merkityksestä ilmastomuutokseen sopeutumisessa on lisättävä väestön, metsänomistajien ja myös metsien hoidosta vastuullisten keskuudessa. Pääosaa EU:n metsistä hoidetaan jatkuvasti, minkä vuoksi niiden tuottavuus ja elinvoima säilyvät yleensä suurina. Mahdollisia sopeuttamistoimenpiteitä tulee tehdä jo nyt ja jatkuvasti, koska metsätaloudessa tarvitaan pitkän aikavälin ajattelua 15–150 vuoden kiertoaikojen vuoksi.

5.2

Metsänuudistamisessa kullekin kasvupaikalle tulee ohjata sille sopiva puulaji. Kotimaisia puulajeja tulisi suosia, sillä kasvillisuusalueiden alkuperäisillä puulajeilla on muita paremmat edellytykset sopeutua paikallisiin ilmastonmuutoksiin geeniaineksensa avulla. Myös sekametsiä tulee suosia, sillä niiden avulla metsiä uhkaavat riskit pienenevät ja jakaantuvat useille ominaisuuksiltaan erilaisille puulajeille.

5.3

Luontaisen kasvualueensa ulkopuolelle perustettuja yhden puulajin havupuumetsiä tulisi pyrkiä muuttamaan alkuperäistä puulajijakaumaa muistuttaviksi. Yhden puulajin istutusmetsät ovat usein sekametsiä alttiimpia myrskyille ja niiden seurauksena syntyville hyönteistuhoille.

5.4

Ilmastomuutoksen äkillisten ääri-ilmiöiden riskiin ja niiden aiheuttamiin metsätuhoihin ja haitallisiin seurausvaikutuksiin tulee varautua laatimalla metsänhoidon valmiussuunnitelmat, tuhojen korjaamisen rahoitusvaihtoehdot ja toimintamallit. Riskialueet, joilla tällaisten ääri-ilmiöiden esiintyminen on todennäköisintä, tulee kartoittaa. Toimintamallit täytyy laatia myös äkillisesti lisääntyvän puutavaran korjuun toteuttamiselle ja puumarkkinoiden toimivuuden turvaamiselle.

5.5

Ilmastonmuutos ja kasvimateriaalien kansainvälinen kauppa lisäävät vieraslajien ja kasvituholaisten leviämistä. EU:n kasvinsuojeludirektiivi sisältää säännökset vahingoittavien kasvintuhoajien torjunnasta sekä tuholaisten leviämisen estämisestä sekä puutavaran ja taimiaineiston kansainvälistä kauppaa koskevista vaatimuksista. Metsien terveyden ylläpitämiseksi ja merkittävien metsätuholaisten leviämisen (esim. mäntyankeroinen) estämiseksi EU:n alueelle tarvitaan riittävän tiukat kasvinsuojelumääräykset ja tehokas valvonta. Haitallisten vieraslajien torjumiseksi tarvitaan kansalliset strategiat ja ohjelmat.

5.6

Metsien hoitaminen ei välttämättä ole ristiriidassa monimuotoisuustavoitteiden kanssa. Monimuotoisuus tulisi ottaa huomioon luonnonmetsien kaltaisten talousmetsien hoidossa jättämällä talousmetsiin lahopuuta ja koskemattomia pienbiotooppeja eliölajien säilyttämiseksi. Useissa EU-valtioissa yksityismetsissä tehtävää vapaaehtoista metsien suojelua tuetaan rahallisesti metsien monimuotoisuustoimenpiteenä. Metsien sertifiointi edellyttää myös, että metsien monimuotoisuusvaatimukset on otettu metsänhoidossa huomioon.

5.7

Euroopan talousmetsissä on tällä hetkellä merkittävä määrä pystyssä tai maassa olevaa lahopuuta, joka toimii hiilen varastona ja on samalla eliölajien tarvitsemaa elinympäristöpuuta. Keskimääräinen lahopuumäärä on 10 m3/ha. Runsas kuolevan puuston määrä voi aiheuttaa hyönteistuhojen massaleviämistä tai suuren metsäpalovaaran. Monimuotoisuusedut ovat kuitenkin suuret, ja siksi on tärkeää, ettei kaikkea lahopuuta korjata pois kasvupaikalta esim. metsäenergiapuun korjuun yhteydessä.

5.8

Luonnonmetsiä ja suojelualueita tarvitaan monimuotoisuuden turvaamisessa. Hiilensidonnan kannalta luonnonmetsä muuttuu ikääntyessään hiilinielusta hiilen varastoksi. Siksi metsien siirtäminen pois aktiivisen hoidon piiristä täyssuojeluun vähentää sitä metsien kasvatukseen soveltuvaa pinta-alaa, jolla voidaan lisätä metsien sitoman hiilen määrää sekä saavuttaa erityisesti puutuotteiden tarjoamia energiatuotannon ja muiden materiaalien korvausvaikutuksia.

5.9

Integroitu suojelu (lahopuu ja pienbiotoopit) talousmetsien hoidon yhteydessä on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tehokkaampaa kuin metsien täyssuojelu.

6.1

Metsät vaikuttavat ilmastonmuutokseen puun kasvatus- ja jalostusketjun muodossa neljällä tavalla:

6.2

Euroopan metsät ovat toimineet hiilinieluna ja hidastaneet hakkuusäästöillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohoamista jo useita vuosikymmeniä. Talousmetsissä hakkuusäästöjä ei voida kerryttää loputtomasti, sillä kasvun hiipuessa metsät lakkaavat varastoimasta hiiltä. Siksi talousmetsiä tulee hoitaa jatkuvasti.

6.3

Puutuotteiden materiaalikäytön (HWP) (7) korvausvaikutuksilla on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Metsien puustoon sitoma ilmakehän hiili siirtyy ja varastoituu puutuotteisiin, kuten paperiin, huonekaluihin, puulevyihin ja puurakennuksiin, ja poistuu esimerkiksi puutalon muodossa ilmakehästä parhaimmillaan useiksi vuosisadoiksi. Elinkaarensa lopuksi puutuotteet voidaan kierrättää ja sen jälkeen polttaa energiantuotantoon. Puutuotteiden hiiliraportointi on vapaaehtoista Kioton sopimuksen kasvihuonekaasulaskelmissa, ja raportointi on ollut toistaiseksi keskeneräistä mm. kansainvälisen kaupan huomioon ottamisen vuoksi.

6.4

Nykyinen tietopohja sekä kansallisesti että kansainvälisesti mahdollistaa puutuotteiden hiilensidonnan laskennan. Laskentasäännöstöjä kehitetään tavoitteena saada ne toimiviksi metsien hiilitaselaskelmia varten. EU:n tulisi esittää puutuotteiden sitoman hiilen määrä ja raportointi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009 pakollisena hiilitaselaskelmiin Kioto-kauden jälkeiselle ajalle vuodesta 2012 eteenpäin.

6.5

Puutuotteiden hiilensidonnan sisällyttäminen hiilitaselaskelmiin voi toimia lisäpontimena metsien luonnonläheiselle ja tehokkaalle hoitamiselle. Jatkuvalla metsien hoidolla on suuri merkitys metsien säilymiselle elinvoimaisena ilmastomuutoksen haittavaikutuksia vastaan.

7.1

Rakennussektorilla on suuri rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä maailmanlaajuisesti 40–50 % primäärienergiasta käytetään rakennuksiin ja niiden lämmittämiseen ja viilentämiseen (8). Rakennusmateriaalien valmistuksen, rakennustoiminnan sekä rakennusten käytön lasketaan aiheuttavan lähes 40 % CO2-päästöistä.

Euroopan unionin (EU-27) energiankulutus oli vuonna 2005 yhteensä 1 170,2 Mtoe. Teollisuuden osuus kulutuksesta oli 28 %, liikenteen 30,9 % ja kotitalouksien 41,1 %. Rakennusten lämmittäminen tai viilentäminen aiheuttaa 8 % CO2-päästöistä, ja huomattava osa näistä päästöistä voidaan säästää ammattimaisella rakentamisella ja uusilla ratkaisuilla sekä lisäämällä puun osuutta rakentamisessa.

7.2

Puu on matalaenerginen, uudistuva ja hiilineutraali rakentamismateriaali koko elinkaarensa ajan. Minkään muun yleisen rakennusmateriaalin tuottaminen ei vaadi niin vähän energiaa kuin puun. Yksi kuutiometri puuta käytettynä muiden rakentamismateriaalien korvaajana vähentää ilmakehän CO2-päästöjä keskimäärin 1,1 tonnia.

7.3

Puurakennusten rakentamisen leviämistä kansainvälisesti ja puun käyttöä rakentamisessa rajoittavat yhtenäisten standardien, ohjeistojen ja sertifiointikriteerien puute. Rakentamissektorille tulisi saada tieteellisiin laskelmiin perustuvat tuotteiden elinkaari- ja kasvihuonekaasupäästöanalyysit, joilla eri materiaalien puolueeton vertailu mahdollistuu. EU:n jäsenvaltioiden valtion puunhankintapolitiikkaan tulisi sisällyttää ”vihreä rakentaminen” puumateriaaleilla, ja soveltaa siihen entistä laajemmin kansainvälisen kestävyyskäsitteen mukaisia metsäsertifiointivaatimuksia.

8.1

Metsäbiomassa on tärkein välittömästi saatavilla oleva uusiutuvan bioenergian raaka-aine Euroopassa. Metsäbiomassaa käytetään energiaksi kolmella eri tavalla:

Metsäbiomassaan perustuva lämmön- tai sähköntuotanto sekä yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto ovat lisääntyneet nopeasti viime vuosina Euroopassa. Lämpöä ja sähköä tuotetaan yksittäisten pientalojen tarpeisiin ja erikokoisissa lämpö- tai lämpösähkölaitoksissa kouluille, julkisille toimijoille, sairaaloille, kyläyhteisöille tai kaupungeille. Tekniikka biopolttoaineiden valmistamiseksi metsäbiomassasta ja puuraaka-aineesta on kokeilu- ja kehittämisvaiheessa ja vaatii lisäpanostuksia. Biomassan pyrolyysi, jossa tuotetaan maanparannusaineeksi soveltuvaa puuhiiltä, on uusi mahdollisuus parantaa puun energia-arvoja ja maaperän hiilinieluvaikutusta.

8.2

Vuonna 2006 EU-25-alueella energiaa tuotettiin uusiutuvien energialähteiden avulla 110 Mtoe:a, mikä on noin 14 % energian kokonaiskäytöstä (Eurostat 2008). Suurin osa (65 %) uusiutuvasta energiasta tuotettiin biomassalla, joka vuorostaan on pääosin (60 %) metsäenergiaa. Metsäenergian osuus kokonaisenergian käytöstä vaihtelee EU-27-valtioiden välillä erittäin paljon.

8.3

Metsistä saatavia puuperäisiä biopolttoaineita ovat metsähakkeet ja murskeet, pilke, pelletit, briketit, kanto- ja juuripuu, puuhiili, puukaasu ja lyhytkiertoviljelyllä kasvatetut energiapuulajit kuten paju. Suuri energiapotentiaali on metsäteollisuuden sivutuotteissa (teollisuuden jäteliemet ja puutähteet kuten mustalipeä, kuori, puru ja prosessitähteet sekä kierrätyspuu), jotka ovat käytössä lämmön ja energiantuotantoon erityisesti integroidussa metsäteollisuudessa. Sivutuotteiden ja kierrätyspuun energiakäyttö voi olla 30–50 prosenttia raakapuun käytöstä.

8.4

Metsäbioenergian käyttöä voidaan lisätä Euroopassa huomattavasti nykyisestä tasosta.. Alustavien arvioiden mukaan metsäbiomassan korjuupotentiaali on Euroopassa 100–200 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ottaen huomioon sen, että korjuu ei tuota haittaa ympäristölle, metsien monimuotoisuudelle eikä suojelualueille. Nykyisin metsistä runkopuun korjuun yhteydessä ja erikseen korjattavan muun metsäbiomassan määrän arvioidaan olevan noin 10–15 % korjuupotentiaalista.

8.5

Metsäbioenergian käytön lisääntyminen luo uusia mahdollisuuksia metsänomistajille tarjoten laajemmat puun markkinat ja hintakilpailun, mutta myös sahateollisuudelle, joka voi myydä enemmän sivutuotettaan. Metsäbiomassan hyvä kysyntä voi muuttaa raakapuun markkinoita lisäämällä kilpailua puuraaka-aineesta bioenergiasektorin ja runkopuuta käyttävän teollisuuden kesken. Loppukäytön tukeminen, ts. syöttötariffit ”vihreän energian” tuotannolle, on tärkeä väline kehittää erilaisia bioenergiastrategioita sekä paikalliselle että alueelliselle tasolle. Bioenergian lisääminen tulee säilyttää tärkeänä tukimuotona EU:n alueellisessa kehittämisessä.

8.6

Puupolttoaineen ja erityisesti polttopuun markkinat ovat pääasiassa paikalliset, mutta puuenergian käytön lisääntyminen EU:ssa lisää olennaisesti yritystoimintaa ja työpaikkoja kone- ja laitemarkkinoilla. Pellettien, brikettien ja muiden jalostettujen puupolttoaineiden tuottamiseen tarvitaan erityiskoneita ja laitteita. Energiantuotannossa tarvitaan huomattava määrä kattiloita ja muita varusteita, joiden taloudellinen arvo ja kasvupotentiaali ovat suuret. Puuenergian käytön lisääntyminen luo merkittäviä mahdollisuuksia viedä teknologiaa myös EU:n ulkopuolelle.

8.7

Biomassojen kestävän tuotannon standardien laatimistyö on aloitettu EU:n uusiutuvan energian puitedirektiivin yhteydessä. Standardit ovat tärkeät metsäbioenergian kestävän hankinnan ja tuotannon varmistamiseksi ja yhtenäisten menettelyjen takaamiseksi. Kestävästi tuotetun metsäbiomassan standardit tulee kytkeä yleiseurooppalaisiin MCPFE-kriteereihin, jotta tarpeeton ja päällekkäinen työ voidaan välttää.

9.1

Uusien metsien perustaminen istuttamalla on tehokkaimpia keinoja poistaa hiiltä ilmakehästä. EU:n tulisi tukea osana kehityspolitiikkaansa metsänistutusprojekteja kehitysmaissa, koska ilmastonmuutos kasvattaa mitä todennäköisimmin teollisuus- ja kehitysmaiden välisiä taloudellisia eroja. Istutusprojekteihin tulisi sisällyttää sopeutumisstrategioita, jotka tukisivat valmiuksien kehittämistä, monikäyttöisten metsien lisäämistä ja hyvää hallintototapaa kehitysmaissa. EU:n tulisi pyrkiä myös estämään laittomia hakkuita kehitysmaissa sekä edistää kestävää metsätaloutta ja kansallisten metsäohjelmien laatimista yhteistyössä muiden sektoreiden kanssa.

9.2

Kioton sopimuksen pöytäkirjan maankäytön muutoksien hiilitaselaskelmat eivät sisällä sääntöjä ottaa kehitysmaiden osalta huomioon metsien häviämisen estämisestä syntyvää hiilidioksidipäästöjen vähentymistä. Koska metsien häviäminen lisää CO2-päästöjä, EU:n tulisi tukea ns. REDD-instrumentin kehittämistä ja sen hyväksymistä maankäytön kasvihuonekaasujen laskentaan Kioton sopimuksen päättymisen jälkeiselle ajalle vuodesta 2012 eteenpäin. Tämä edellyttää samalla sitä, että hiilensidonnan arvottamista varten luodaan hinta, jolloin EU-maat voivat päästökaupan avulla vaikuttaa trooppisten metsien häviämisen ehkäisemiseen.

9.3

EU:ssa on kehitetty ns. FLEGT-menettely (9) laittomasti hakatun puun ja puutuotteiden EU:n markkinoille myymisen ehkäisemiseksi. FLEGT-lupajärjestelmä edistää ja tukee maakohtaisen kumppanuusjärjestelmän avulla kestävän metsätalouden toteuttamista kehitysmaissa ja tehostaa yhteistyötä EU:n ja kehitysmaiden välillä. EU:n tulee tukea FLEGT-järjestelmän edelleenkehittämistä ja sen laajentamista maailmanlaajuiseksi. Laittomien hakkuiden ehkäisemisellä voidaan vähentää trooppisten metsien häviämistä ja siitä johtuvaa hiilidioksidipäästöjen lisääntymistä. Laittomien hakkuiden vähentämiseen tähtäävät myös vapaaehtoiset metsäsertifiointijärjestelmät, kuten PEFC (10) ja FSC (11).

9.4

Euroopan metsävaroista, metsiin sitoutuneesta hiilestä, hiilenkierrosta sekä metsien monimuotoisuudesta, tuotteista ja suojavaikutuksista kerätään jo tietoja kansainvälisten sopimusten, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n, Euroopan talouskomission puutavarakomitean ja EUROSTATin ja MCPFE:n yhteydessä, mutta lisätietoa ja -tutkimuksia tarvitaan kipeästi. Yhteisön seurantajärjestelmien kehittämisessä, kuten uudessa FutMon-projektissa, tulee hyödyntää olemassa ja kehitteillä olevia kansallisia, yleiseurooppalaisia ja globaaleja seurantajärjestelmiä ja varmistaa, että maanomistajien tietosuoja turvataan tietojen käsittelyssä ja julkistamisessa. EU:n tulee tukea tutkimuksen puiteohjelmillaan näiden teemojen tutkimusta ja tiedon siirtoa sekä perus- että soveltavan tutkimuksen ja kehittämishankkeiden avulla.

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/9

1.1

Käsillä olevassa, puheenjohtajavaltio Tšekin pyynnöstä työnantajien ja oppilaitosten suhteista laaditussa valmistelevassa lausunnossa muotoillaan erilaisille yrityksille, yrittäjäjärjestöille, oppilaitoksille sekä EU:lle suunnattuja suosituksia ja tarkastellaan mahdollisia lähestymistapoja työmarkkinavuoropuheluun ja kansalaisvuoropuheluun kaikkien asianomaisten instituutioiden ja elinten kanssa.

1.2

Valittu lähestymistapa perustuu seuraaviin tekijöihin:

1.3

Lausunnossa korostetaan useita painopisteitä, joita ovat

Yleinen suuntaus edistää kaikkien sidosryhmien välistä yhteistyömallia kilpailukontekstissa.

1.4

ETSK ehdottaa, että Euroopan tasolla rakennettaisiin uudenlaiset kumppanuuspuitteet oppilaitosten ja yritysten välille, jotta hyödynnetään eurooppalaisen ulottuvuuden tarjoamia etuja ja myös yhteiskunta kehittyy. ETSK suosittelee, että käynnistetään myös eurooppalainen prosessi, joka voitaisiin nimetä ”Prahan prosessiksi” Prahassa 6.–7. huhtikuuta puheenjohtajavaltio Tšekin aloitteesta aiheesta ”Oppilaitosten ja työnantajien kumppanuus” järjestettävän konferenssin perusteella. Kyseinen prosessi voisi muotoutua suhteellisen laajaksi eurooppalaiseksi viiteverkostoksi, joka antaisi ruohonjuuritason toimijoille mahdollisuuden toteuttaa paikallisella ja kansallisella tasolla innovoivia toimia. Voitaisiin esimerkiksi

1.5

ETSK ehdottaa, että kyseistä prosessia rahoitettaisiin vuoteen 2013 asti eurooppalaisista rakennerahastoista ja olemassa olevien ohjelmien (Leonardo-ohjelman, Grundtvig-ohjelman sekä opiskelijoille, oppisopimuskoulutettaville ja yritysten perustajille suunnattujen Erasmus-ohjelmien jne.) kautta niitä tarvittaessa mukauttaen. Euroopan sosiaalirahastoa voitaisiin esimerkiksi käyttää peruskoulutuksen tukemiseen. Vuoden 2013 jälkeiselle ajalle voitaisiin ehdottaa täydentävää erityisohjelmaa.

2.1

Kehitys ja elämänlaatu edellyttävät koko Euroopan alueella yleisesti tiettyä kulttuurin ja tieteen tasoa, joka taas riippuu opetusjärjestelmän laadusta. On korostettava, että yritysten ja opetusalan kumppanuudessa on Euroopassa tapahtunut merkittäviä yhteentörmäyksiä, jotka liittyvät

Kumppanuuteen on sisällyttävä myös

2.2

Euroopassa on perinteisesti luotettu ammattitaitotarpeiden ennustamiseen pitkällä aikavälillä. Nopeasti muuttuvassa globaalissa taloudessa koulutusjärjestelmien ja yritysten on kuitenkin tehtävä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä elinkeinoelämän ja erityisesti pk-yritysten välittömien ja lyhyen aikavälin tarpeiden tyydyttämiseksi.

2.3

Teknisessä sekä keskiasteen ja korkea-asteen koulutuksessa on jo kauan saatu hyvin myönteisiä kokemuksia sellaisista kumppanuuksista, joissa koulutus voidaan kytkeä kiinteästi taloudelliseen ympäristöön oppilaitokset ja yritykset toisiinsa liittävien monentyyppisten – virallisten tai epävirallisten - sopimusten avulla. Lähes kaikkialta löytyvien parhaiden käytänteiden lisäksi on olemassa hyvin vahva pyrkimys luoda kestäviä kumppanuuksia, joissa kunnioitetaan kaikkien asianosaisten roolia ja erityisesti oppilaitosten toimivaltaa jakaa todistuksia ja jotka luovat synergioita, yhdistävät voimia ja kokoavat lahjakkuuksia taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden saavuttamiseksi.

Yrityksillä ja oppilaitoksilla on tietysti erilaisia tavoitteita, mutta tiedonvaihtoa, kumppanuuksia ja yhteishankkeita kehittämällä ne voivat hyötyä siitä, että pystyvät täyttämään tehtävänsä entistä tehokkaammin. Useissa jäsenvaltioissa on jo vuosien tai jopa vuosisatojen ajalta tarjolla esimerkkejä vuorottelukoulutusjärjestelmistä, joissa oppiminen tapahtuu oppilaitoksissa ja yrityksissä (Saksan kaksijakoinen järjestelmä, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan oppisopimuskoulutusjärjestelmät jne.). Vuorottelukoulutus on osoittanut vakinaisten, järjestelmällisten ja integroitujen kumppanuuksien tuoman suuren lisäarvon.

2.4

Parhaassa tapauksessa yrityksiltä saadaan tietoa markkinoiden tarpeista kyseisellä hetkellä ja ennakoivasti, ja siten opetus- ja koulutustarjontaa voidaan suunnata paremmin. Se on tietotaidon, ammattipätevyyden ja teknisten ratkaisujen varasto.

2.5

Koulutusalalle kertyy myös teknisiä ja tieteellisiä tietoja, joita voitaisiin hyödyntää käytännössä työelämään valmistautumiseen sekä uusien pätevöitymismahdollisuuksien ja koulutusväylien kehittämiseen.

3.1

Lukuisista myönteisistä kokemuksista huolimatta on käynnistetty vain rajoitettu määrä oppilaitosten ja työnantajien välisiä kumppanuuksia, ja monet näistä liittyvät pelkästään tekniseen ja ammattikoulutukseen. Talouskriisi huomioon ottaen tällaisten kumppanuuksien potentiaalia on ryhdyttävä hyödyntämään, sillä taloustilanne voi korjaantua vain siinä tapauksessa, että oppilaitokset tarjoavat paremmin työmarkkinoiden tarpeita vastaavaa koulutusta ja työnantajat hyödyntävät paremmin osaamista ja henkilöstöresursseja.

3.2

Uusien eurooppalaisten kumppanuuspuitteiden on tietenkin oltava monimuotoisia. Eri sidosryhmät on kytkettävä niihin mukaan eri tavoin:

3.3

Oppilaitoksilla ja yrityksillä on yhteinen velvollisuus ehdottaa koulutusväyliä ja koulutustarjontaa erityisesti etujärjestöjensä tasolla.

3.4

Yritykset ovat huomanneet, että niillä on oltava hyvin erilaisia valmiuksia, jotka liittyvät niiden organisaatiota, toimintaa ja taloudellista toimintaa määrittäviin tai niihin vaikuttaviin eri ulottuvuuksiin: tekniseen kehitykseen, kansainvälistymiseen ja uusiin teknologioihin. Yritysten on toisaalta löydettävä työmarkkinoilta tarvittavat valmiudet ja toisaalta kehitettävä työntekijöitään, johtohenkilöstöään ja tulevaa johtohenkilöstöään alan vaatimusten mukaisesti. Työntekijöiden puolestaan on vastaavasti kehitettävä ammatissaan työllistettävyyttään ja saatava ammattitaidolleen todistukset, joiden arvo on tunnustettu sekä yrityksen sisällä että ulkoisilla työmarkkinoilla.

3.5

Opetuksen kehityksen dynamiikkaa Euroopassa hallitsee kaksi ilmiötä: massan vaikutus ja opetuksen monipuolistuminen. Viime vuosikymmeninä tapahtunut oppilaiden ja opiskelijoiden määrän nopea kasvu on johtanut samalla kohdeyleisön laajaan monipuolistumiseen (ikärakenne, edeltävä koulutus, sosiaalinen tausta ja niin edelleen), mikä puolestaan on johtanut siihen, että työskentelymenetelmiä on muokattava ja käsiteltävä yksilöllisesti.

3.6

Kaikista tämän hetkisistä vaikeuksista huolimatta yhteistyön mahdollisuus on tässä yhteydessä suuri, ja kysymyksen käsittelyssä on syytä vahvistaa kolmea näkökohtaa:

Erityisen hyödyllinen lähestymistapa olisi ottaa työnantajat entistä tiiviimmin mukaan niiden opettajien koulutukseen, jotka vastaavat ammattitaitojen kehittämisestä. Lisäksi olisi hyödyllistä kouluttaa välittäjiä kumppanuuksien kannustamiseksi ja niiden toimivuuden varmistamiseksi.

4.2.1

Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen luominen, jonka 29 valtion opetusministerit ja yliopistojen rehtorit käynnistivät nimellä ”Bolognan prosessi” vuonna 1999, on johtanut merkittävään uudistukseen, joka yhdistää virallisesti Euroopan neuvoston 46 jäsenvaltiota.

4.2.2

Sen tavoitteena on eurooppalaisen koulutusalueen luominen, ja se toteutuu pääasiassa yhtenäistämällä Euroopan korkeakoulututkintoja (kandidaatti/maisteri/tohtori). Yhtenäistäminen helpottaa tutkintojen vertailua ja edistää myös opiskelijoiden ja muiden henkilöiden liikkuvuutta.

Suuntaviivoihin kuuluu myös ymmärrettävyyden edistäminen, lokeroitumisen poistaminen ja yliopistojen ja yritysten yhteistyön lisääminen.

4.2.3

On kuitenkin todettava, että

4.3.1

Tämän vuonna 2002 käynnistetyn Euroopan unionin prosessin tavoitteena on, että ammattikoulutusjärjestelmistä tulee laatunsa puolesta esikuvia. Bolognan prosessia vastaavia ammatilliseen koulutukseen mukautettuja toimia on kannustettu voimakkaasti.

4.3.2

Leonardo-ohjelma helpottaa sellaisten henkilöiden liikkuvuutta, jotka haluavat kerätä ammatillista kokemusta Euroopassa, sekä tukee parhaiden käytänteiden vaihtoa koulutusalan päättäjien välillä. Grundtvig-ohjelmalla taas pyritään parantamaan aikuiskoulutuksen laatua ja vahvistamaan sen eurooppalaista ulottuvuutta sekä samalla tarjoamaan kansalaisille enemmän elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia. Osallistuminen näihin tuntemattomiksi jääneisiin ohjelmiin on kuitenkin edelleen liian vähäistä, eivätkä ne ole saavuttaneet kriittistä massaa, joka mahdollistaisi tavoitteiden kehittämisen. Vaikka komitea ei asetakaan kyseisten ohjelmien käytännön järjestelyitä kyseenalaisiksi, niin tulevaisuudessa niiden toimintavälineitä tulisi vahvistaa.

4.3.3

Bordeaux'ssa 26.11.2008 kokoontuneen neuvoston julistus liittyy Kööpenhaminan prosessiin, joka koskee Euroopan yhteistyön vahvistamista yleissivistävän opetuksen ja ammattikoulutuksen alalla. Julistuksessa vahvistetaan myös tarve saada alalle asianmukaista julkista ja yksityistä rahoitusta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan tutkimus- ja kehitysrahaston välityksellä sekä Euroopan investointipankin lainojen avulla.

Bordeaux'n julistuksessa todetaan, että pätevyyksissä on vajeita ja että ennakointi on tarpeen, sekä suositellaan, että ammattikoulutuskomponenttia kehitettäisiin mahdollisimman laajasti ja että siihen osallistuisivat jäsenvaltiot, komissio ja työmarkkinaosapuolet.

5.1

”Koulutus 2010” -ohjelman edistymisestä annetun uusimman kertomuksen (3) mukaan Euroopan unioni ei voi jättää huomiotta jälkeenjääneisyyttään koulutusalalla eikä yritysten vaikeuksia saada palvelukseensa henkilöitä, joilla on riittävä perus- tai erityiskoulutus pystyäkseen vastaamaan nykyisiin teknologian ja globalisaation asettamiin haasteisiin. Euroopan sisäinen liikkuvuus on siksi välttämätöntä. Välttämätöntä on myös vieraiden kielten oppiminen monikielisyyttä koskevan eurooppalaisen strategian puitteissa. Yritysten ja oppilaitosten suhteisiin keskittyvässä lähestymistavassa on siksi käsiteltävä välttämättömyyttä vastata näihin kysymyksiin, mutta myös ja etenkin kansallisen koulutuspolitiikan avaamista ja Euroopan yhdentymisen toteuttamista viimeinkin ihmisten valmiuksien osalta.

5.2

Kouluja ja yliopistoja on tuettava enemmän, kun ne eivät rajoita tarjontaansa peruskoulutukseen vaan tarjoavat myös jatkokoulutusta. Joitakin jäsenvaltioita lukuun ottamatta oppilaitokset eivät esimerkiksi voi saada rakenneohjelmista taloudellista tukea henkilöresurssien kehittämistä varten. Niistä valtioista saatu kokemus, joissa se on mahdollista, osoittaa kuitenkin, että tämä voi vaikuttaa huomattavan myönteisesti vahvempien suhteiden kehittymiseen yritysten kanssa ja samalla opetus- ja koulutustarjonnan yleisen laadun kehittämiseen.

5.3

Eurooppalaisissa ohjelmissa havaittu merkittävin puute on tiukasta talousarviosta johtuva kunnianhimon puuttuminen. Sen sijaan, että ainoastaan vaadittaisiin vaikka kuinka monetta eurooppalaista ohjelmaa, joka jäisi tuntemattomaksi ja koskisi vain hyvin rajallista ja elitististä kansanosaa, olisi hyödyllisempää hyväksyä sekä yksinkertaisempiin (ei byrokraattisiin, jota eurooppalaiset ohjelmat liian usein ovat) että kunnianhimoisempiin välineisiin perustuva järjestelmällinen lähestymistapa, johon sisältyisi

5.4

Euroopan yhdentyminen edistää erinomaisella tavalla kokemusten jakamista ja mahdollisuuksien laajentamista, jolloin voidaan tarjota oppilaitoksille entistä laajemmat ja vahvemmat puitteet ja yrityksille kehityspotentiaalin vapauttavat sisämarkkinat. Prahassa 6.–7. huhtikuuta puheenjohtajavaltio Tšekin aloitteesta aiheesta ”Oppilaitosten ja työnantajien kumppanuus” järjestettävän konferenssin mukaan nimetty ”Prahan prosessi” voi tarjota poliittisen sysäyksen ja operatiivisen etenemissuunnitelman.

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/14

1.1

Euroopan sisäisen liikkuvuuden on pysyttävä EU:n poliittisena painopistealana varsinkin nyt, kun Eurooppa joutuu kohtaamaan globalisaation ja tekniikan muutosten tuomat haasteet ja kun se kärsii samalla negatiivisesta väestönkehityksestä ja rahoitus- ja talouskriisin seurauksista. Liikkuvuuden vahvistamista varten valitussa lähestymistavassa on kunnioitettava eri jäsenvaltioille ominaisia olosuhteita, mutta sitä on koordinoitava tehokkaasti Euroopan tasolla, sen on nautittava kansallista tukea ja sen on oltava avointa. Valituilla toimilla on edistettävä uudenlaista käsitettä oikeudenmukaisesta ja tasapainoisesta liikkuvuudesta sekä liikkuvuuden uusien muotojen kehittämistä.

1.2

ETSK kannattaa Euroopan komission ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmaa (2007–2010) ja katsoo, että se on väline, jolla voidaan poistaa jäljellä olevat esteet ja saavuttaa EU:n kasvua ja työllisyyttä koskevassa strategiassa määritetyt tavoitteet.

1.3

Komitea on myös tyytyväinen Euroopan komission aikomukseen julkaista vuonna 2009 vihreä kirja nuorten liikkuvuudesta ja odottaa kiinnostuneena julkisen keskustelun tuloksia ja päätelmiä.

1.4

ETSK kehottaa käyttämään täysimittaisesti työvoiman liikkuvuuden eurooppalaisen EURES-järjestelmän mahdollisuuksia ja ryhtymään myös muihin toimenpiteisiin, joilla pyritään parantamaan erityisesti tarjottujen palveluiden ja tietojen laatua, laajuutta ja saatavuutta ja joilla saadaan Euroopan kansalaiset ja ennen kaikkea eurooppalaiset yritykset entistä paremmin tietoisiksi järjestelmästä. Komitea suosittaa, että Euroopan komissio tutkisi syitä, jotka selittävät tiettyjen työntekijäryhmien, erityisesti vähän koulutettujen tai ammattitaidottomien työntekijöiden vähäisen osuuden portaalin käyttäjien kokonaismäärästä.

1.5

ETSK pyytää jäsenvaltioita huomioimaan liikkuvuuden kaikissa asiaan liittyvissä poliittisissa päätöksissään ja sisällyttämään asetetut tavoitteet kansallisiin strategioihinsa ja uudistusohjelmiinsa kasvun ja työllisyyden yhdennettyjen suuntaviivojen mukaisesti (1). Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä panemaan täytäntöön liikkuvuutta edistäviä aktiivisen työmarkkinapolitiikan ohjelmia.

1.6

ETSK kannattaa yleisesti toimia, joilla pyritään sosiaaliturvan mahdollisimman tehokkaaseen yhteensovittamiseen, ja onnittelee puheenjohtajavaltiota Ranskaa tyydyttävistä tuloksista, jotka saatiin neuvoteltaessa asetuksen (EY) N:o 883/2004 (2) muuttamisesta täytäntöönpanoasetusta koskevan keskustelun päätelmien mukaisesti. ETSK kehottaa jälleen kerran panemaan kyseisen täytäntöönpanoasetuksen täytäntöön pikaisesti, jotta parannukset ja selkiytykset, joita se tuo mukanaan liikkuvuuteen, saataisiin käyttöön mahdollisimman pian.

1.7

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanon osalta komitea suosittelee, että jossakin sen tulevista lausunnoista keskitytään erityisesti siihen, miten kyseinen teksti on yhteydessä asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (3), direktiivin 2004/38/EY ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiaa koskevien tuomioiden kanssa. Tavoitteena on avoimuuden ja oikeusvarmuuden lisääminen sekä yhdenvertaisuuden periaatteen noudattaminen jäsenvaltioissa.

1.8

Vaikka ETSK on tyytyväinen työeläkejärjestelmiin liittyvien oikeuksien siirrettävyyttä koskevaan direktiiviehdotukseen (4), jolla Euroopan komissio pyrkii osaltaan lisäämään rajatylittävää liikkuvuutta EU:ssa, se kuitenkin suhtautuu varauksella ehdotuksen sisältöön. Komitea katsoo, että todellisuudessa direktiivillä ei edistetä rajatylittävän liikkuvuuden merkittävimpien esteiden poistamista eläkeoikeuden siirrettävyyden ja eläkkeiden kaksinkertaisen verotuksen osalta. Lisäksi ehdotuksessa on säännöksiä, jotka nostavat eläkejärjestelmien hallintokustannuksia ja vaarantavat niiden tulevan kehityksen.

1.9

Komission heinäkuussa 2008 antaman Europass-aloitteen ensiarviointia koskevan kertomuksen tulosten perusteella komitea suosittaa komissiolle, että se tutkisi, miksi vähän koulutettujen ihmisten osuus käyttäjien joukossa on niin pieni. Komitea kehottaa myös hyödyntämään täysimääräisesti Europassin kaikkien välineiden ja erityisesti Europass-liikkuvuustodistuksen tarjoamia mahdollisuuksia tehostamalla eurooppalaista koordinointia, lisäämällä jäsenvaltioiden tukea ja kaikkien sidosryhmien osallistumista sekä parantamalla avoimuutta. Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) osalta komitea pitää tärkeänä yhteyksien luomista eurooppalaiseen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmään korkeakoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen aloilla. Jotta eurooppalainen tutkintojen viitekehys toisi lisäarvoa, se olisi pidettävä yksinkertaisena, sen tulisi herättää luottamusta ja sen tulisi auttaa yrityksiä löytämään tehokkaasti tarvitsemansa ulkomaiset työntekijät.

1.10

ETSK on ottanut kiinnostuneena vastaan Euroopan komission 18. marraskuuta 2008 antaman toisen kertomuksen uusien jäsenvaltioiden siirtymäjärjestelystä. Komitea kehottaa niitä, jotka soveltavat edelleen siirtymäjärjestelyjä henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen, huomioimaan kyseisen kertomuksen päätelmät ja perussopimusten mukaiset menettelyt. Tämä on ennakkoehto ”oikeudenmukaisen liikkuvuuden” (fair mobility) käsitteen soveltamiselle sekä sosiaalisen polkumyynnin ja pimeän työn torjumiselle.

1.11

Komitea on tyytyväinen komission päätökseen perustaa lähetettyjä työntekijöitä varten asiantuntijakomitea, joka käsittelee direktiivin soveltamiseen liittyviä teknisiä kysymyksiä. Se on myös tyytyväinen siihen, että työmarkkinaosapuolet on kutsuttu analysoimaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätösten vaikutuksia.

1.12

Komitea haluaa kiinnittää huomiota siihen, että ammattipätevyyden tunnustamisesta jäsenvaltioissa annetun direktiivin 2005/36/EY täytäntöönpano on viivästynyt (voimaantulopäivä 27. lokakuuta 2007).

1.13

ETSK katsoo, että Euroopan komission nyt esittelemä lainsäädäntöehdotus, jolla pyritään helpottamaan kolmansien maiden kansalaisten taloudellisista syistä tapahtuvaa muuttoa, on komission lisätoimi liikkuvuuden ja taloudellisista syistä tapahtuvan muuton edistämiseksi Euroopassa. Ehdotettuun direktiiviin sisältyvien kolmansien maiden kansalaisille annettavien oikeuksien ja heille säädettävien velvollisuuksien lähtökohtana on yhdenvertainen kohtelu. Se on hyvä lähtökohta maahanmuuttolainsäädännölle, ja se on ulotettava kaikkiin siirtotyöläisryhmiin. ETSK:n mielestä siirtymäajan toimenpiteet, joilla rajoitetaan tilapäisesti uusista jäsenvaltioista peräisin olevien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, ovat poikkeus, josta olisi luovuttava mahdollisimman nopeasti. (5)

1.14

ETSK kunnioittaa täysin eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä ja arvioi, että ne osallistuvat aktiivisesti liikkuvuuden lisäämiseen, jotta tilanne työmarkkinoilla parantuisi ja EU:n kilpailukyky vahvistuisi.

1.15

ETSK kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään yhteistyötä laadittaessa, toteutettaessa, seurattaessa ja arvioitaessa sosiaalista uudelleensijoittautumista edistäviä ohjelmia, jotka on suunnattu ketään syrjimättä kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka palaavat toisessa jäsenvaltiossa jonkin aikaa työskenneltyään alkuperäiseen koti- tai asuinmaahansa.

2.1

Euroopan komissio nimesi vuoden 2006 työntekijöiden liikkuvuuden eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Aloitteen tavoitteena oli saada Euroopan kansalaiset paremmin tietoisiksi EU:ssa olevista työmahdollisuuksista sekä heille kuuluvista oikeuksista ja eduista.

2.2

Kansalaisten liikkuvuus, joka ilmenee oikeutena vapaaseen liikkumisen, on sidottu Euroopan yhteisön primaarioikeuteen. Lisäksi se on yksi Lissabonin strategian keskeisistä tavoitteista ja yksi kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen suosituksista (6).

2.3

Aloite oli jatkoa EU:n useille aiemmille toimille, erityisesti komission vuonna 2002 antamalle ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevalle toimintasuunnitelmalle (7), ja se johti uuteen ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmaan (2007–2010) (8), joka heijastelee uutta todellisuutta ja Euroopan tämänhetkisiä haasteita.

2.4

Vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla EU:n puheenjohtajuudesta huolehtii Tšekki, jonka tunnuslauseena on ”Eurooppa ilman rajoja”. Puheenjohtajavaltio Tšekki on pyytänyt ETSK:lta neljä valmistelevaa lausuntoa EU:n sisämarkkinoilla eri aloilla edelleen olemassa olevien esteiden määrittämiseksi. Yksi tarkasteltavista aloista on työvoiman liikkuvuus Euroopassa.

2.5

Puheenjohtajavaltio Tšekki jatkaa ponnisteluja työntekijöiden liikkuvuuden lisäämiseksi Euroopassa. Ensisijaisten tavoitteidensa puitteissa puheenjohtajavaltio pyrkii erityisesti edistämään mahdollisimman pitkälle työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteutumista EU:ssa, lisäämään ja edistämään työntekijöiden ammatillista ja maantieteellistä liikkuvuutta yhtenäismarkkinoilla sekä jatkamaan sääntelyn nykyaikaistamista maahan muuttaviin työntekijöihin sovellettavien sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen osalta.

2.6

Puheenjohtajavaltio Tšekki korostaa, että nykyisin käytössä olevat, työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat siirtymäjärjestelyt tuovat mukanaan kielteisiä vaikutuksia. Puheenjohtajavaltio katsoo, että työntekijöiden voimavarojen täysi hyödyntäminen ja eurooppalaisten työmarkkinoiden joustavoittaminen ovat olennaisia osia Lissabonin strategiassa.

3.1

Työllisyyttä Euroopassa koskevasta vuoden 2008 komission kertomuksesta käy ilmi, että vuodesta 2006 vakaana pysytellyt EU:n talouden suorituskyky, toi vuonna 2007 mukanaan lupaavia tuloksia: bruttokansantuote kasvoi 3,1 prosenttia, ja uusia työpaikkoja luotiin 3,5 miljoonaa. Työllisyys kasvoi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, paitsi Unkarissa, ja keskimääräinen työllisyysaste EU:ssa oli 65,4 prosenttia vuonna 2007. Työttömyysaste jäi alle 10 prosenttiin, poikkeuksena Slovakia. EU:n kaksi laajenemisaaltoa, vuosina 2004 ja 2007, vaikuttivat myönteisesti Euroopan talouteen, eivätkä ne aiheuttaneet häiriöitä 15 jäsenvaltion EU:n työmarkkinoille. Tilastoista käy ilmi myös työmarkkinoiden suorituskyvyn, tuottavuuden ja työpaikkojen laadun välinen yhteisvaikutus.

3.2

Vuonna 2008 vakava maailmanlaajuinen finanssikriisi iski myös EU:hun. Kotitalouksiin ja yrityksiin kohdistuu kovia paineita. Sama koskee työmarkkinoita. Talousennusteiden mukaan on odotettavissa, että vuonna 2009 talous ei kasva lainkaan, ja EU:ta uhkaa lama. Euroalueella ja tietyissä jäsenvaltioissa vallitsee jo taantuma. Joulukuussa Euroopan unionin neuvosto hyväksyi Euroopan talouden elvytyssuunnitelman (9), joka sisältää kymmenen toimenpidettä neljällä painopistealalla, mukaan lukien laaja EU:n työllisyystukialoite.

3.3

Euroopan ja EU:n jatkuvana haasteena on nykyinen suuntaus, jolle on ominaista väestön väheneminen ja työvoiman ikääntyminen. Tällä kehityksellä on tulevaisuudessa perustavanlaatuinen vaikutus Euroopan kilpailukykyyn. Tilanteen korjaaminen edellyttää lähestymistapaa, joka on samanaikaisesti sekä monitahoinen että – talouden nykyisessä tilanteessa – erittäin herkkä. Valtiot luovat kukin oman toimintalinjapaketin vahvistaakseen markkinoiden, myös työmarkkinoiden, toimintaa. Erityistä huomiota kiinnitetään työmarkkinoiden haavoittuviin ryhmiin, toisin sanoen ikääntyneisiin työntekijöihin, nuoriin, maahanmuuttajiin ja vammaisiin. Tässä suhteessa komission tiedonannot osoittavat, että EU:lla on vielä tehtävää syrjimättömyyden periaatteen soveltamista annetun lainsäädännön (10) täytäntöönpanossa.

3.4

Tästä syystä eurooppalaisten työmarkkinoiden elvyttäminen ja työntekijöiden liikkuvuuden edistäminen Euroopassa ovat tulevaisuudessakin yksi Euroopan työllisyysstrategian keskeisistä tekijöistä. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden aloitteista ja toimista huolimatta liikkuvuudessa ollaan jatkuvasti jäljessä tavoitteista, jotka EU:lle asetettiin Lissabonissa (vuonna 2000). Euroopasta oli nimittäin tarkoitus tulla maailman kilpailukykyisin osaamiseen perustuva talous.

3.5

Euroopan komission uudessa, vuosia 2007–2010 koskevassa ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelmassa tavoitteena on tutkia tilannetta ottaen huomioon globalisaation, väestörakenteen muutosten ja uuden teknologian kehityksen tuomat haasteet, tarttua liikkuvuuden esteisiin Euroopassa, korostaa uusia liikkuvuuden suuntauksia ja määrittää tarvittavat toimet.

3.6

Euroopan komissio keskittyy suunnitelmassaan erityisesti seuraaviin seikkoihin.

3.7

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö Eurofound on yksi kolmikantapohjalta toimivista Euroopan unionin erillisvirastoista. Siitä on tullut ainutlaatuinen foorumi analyyseille ja tutkimuksille, jotka koskevat liikkuvuuden tukemista Euroopassa sekä olemassa olevien esteiden ja työmarkkinoilla tapahtuviin muutoksiin liittyvien uusien haasteiden erittelyä.

3.8

Toistaiseksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ei ole antanut monitahoista lausuntoa liikkuvuudesta ja sen esteistä Euroopassa. Euroopan komission neuvoa-antavana elimenä ETSK on kuitenkin ottanut johdonmukaisesti kantaa kaikkiin Euroopan komission tiedonantoihin ja aloitteisiin, jotka liittyvät työntekijöiden liikkuvuuteen Euroopassa, ja se on laatinut useita merkittäviä lausuntoja (13).

3.9

Myös työmarkkinaosapuolilla on merkittävä asema. Ne katsovat, että liikkuvuus Euroopassa ja sen esteiden poistaminen on erittäin tärkeä aihe, ja ne ovatkin kirjanneet sen yhteiseen työohjelmaansa kaudelle 2003–2005. Muut työmarkkinaosapuolien kehittämät asiaan liittyvät aloitteet ja tekstit, joita ne ovat laatineet yhdessä, ovat myös edistäneet liikkuvuuden tiettyjen esteiden tunnistamista EU:ssa.

—

Euroopan kansalaiset arvioivat edelleen, että liikkumisen ja työnteon vapaus EU:ssa on Euroopan yhdentymishankkeen tärkein etu ja saavutus (53 prosenttia haastatelluista).

—

Vaikka EU:n toimielimet ja kansalaiset tukevat vahvasti liikkuvuuden ajatusta Euroopassa, jäsenvaltioissa ollaan kuitenkin huolissaan uusista jäsenvaltioista lähtöisin olevan, taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton mahdollisista seurauksista.

—

Vain noin kaksi prosenttia eurooppalaisista työntekijöistä (25 jäsenvaltion EU) on syntynyt muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he tällä hetkellä työskentelevät.

—

Lähes neljä prosenttia eurooppalaisista on asunut jossakin vaiheessa toisessa jäsenvaltiossa, kun taas kolme prosenttia on asunut jossakin vaiheessa EU:n ulkopuolella.

—

rajallinen kielitaito

—

vähäiset tai riittämättömät taidot ja tiedot

—

muissa jäsenvaltioissa hankitun koulutuksen ja ammattipätevyyden tunnustamisen puutteet

—

oikeudelliset ja hallinnolliset esteet

—

puolisoiden kohtaamat vaikeudet löytää pysyvää työpaikkaa

—

työtarjouksiin liittyvien tietojen hajanaisuus tai koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksia koskeva avoimuuden puute

—

huono liikenneinfrastruktuuri

—

tarjonnan puute ja hinnat asuntomarkkinoilla

—

viime aikoina ilmennyt luottamuksen heikkeneminen ja muukalaisviha.

5.4.1

Ensinnäkin on varmistettava, että maantieteellisen ja ammatillisen liikkuvuuden esteet samoin kuin tukitoimet, joilla esteitä pyritään poistamaan, tiedostetaan entistä paremmin. Viime vuosina Euroopassa on kyllä toimittu työntekijöiden liikkuvuuden esteiden tunnistamiseksi ja niiden poistamiseksi. Olisi kuitenkin tärkeää, että sekä Euroopan että jäsenvaltioiden tasolla tehdyistä tutkimuksista saataisiin entistä enemmän tietoa taloudellisista syistä tapahtuvan liikkuvuuden tiellä olevien esteiden laajuudesta, ominaispiirteistä ja keskeisistä tekijöistä ja että voitaisiin arvioida niiden taloudellisia vaikutuksia.

5.4.2

Toiseksi on ehdottoman tärkeää, että Euroopan työmarkkinoilla sovelletaan joustoturvan ajatusta. Kokemus on osoittanut, että valtiot, joiden työmarkkinoilla sovelletaan joustoturvaa, pystyvät sopeutumaan paremmin maailmanlaajuisiin muutoksiin. Tässä yhteydessä liikkuvuus tulee nähdä yhtenä tekijänä, jonka avulla voidaan parantaa työllisyyttä, työntekijöiden sopeutumiskykyä ja yritysten kilpailukykyä globalisaation edetessä. Työn organisointi on sovitettava entistä paremmin yritysten ja työntekijöiden tarpeisiin, mikä voi myös edistää merkittävästi liikkuvuuden uusien muotojen syntymistä.

5.4.3

Kolmanneksi on ehdottoman tärkeää sopeuttaa koulutusjärjestelmät työmarkkinoiden tarpeisiin. Elinikäisen oppimisen tehokasta järjestelmää on vahvistettava. Nykyään työmarkkinoilla tapahtuu entistä enemmän nopeita muutoksia, ja niillä vaaditaan uutta osaamista. Yhä useampien ihmisten on sopeuduttava työnsä ja uransa kehitykseen erityisesti hankkimalla uutta ja monipuolista ammattitaitoa. Tästä seuraa, että yksilöiden on voitava kehittää ja parantaa taitojaan pysyäkseen työmarkkinakelpoisina ja sopeutuakseen työmarkkinoiden kehitykseen. Tässä yhteydessä olisi asetettava etusijalle tietyt aloitteet, joista voidaan mainita erityisesti seuraavat:

5.4.4

Neljänneksi sosiaaliturvajärjestelmiä on kehitettävä edelleen, jotta työntekijöille olisi kiinnostavampaa ja helpompaa siirtyä erilaisesta työmarkkinajärjestelmästä toiseen EU:n alueella ja jotta ihmisten ei olisi hankalaa lähteä toisiin jäsenvaltioihin etsimään parempia työpaikkoja. Tässä yhteydessä ETSK viittaa joustoturvaperiaatteista antamaansa lausuntoon ja korostaa erityisesti ihmisten työllistettävyyden parantamista, jotta he voisivat sopeutua entistä paremmin työmarkkinoiden kehitykseen ja tarttua parempiin työtarjouksiin. Kaiken kaikkiaan tämä merkitsee sitä, että luodaan uusia työpaikkoja, tuetaan uraa vaihtavia työntekijöitä ja vahvistetaan heidän mahdollisuuksiaan menestyä työmarkkinoilla. Kokemus on osoittanut, että passiivisen avustusten lisäämisen sijasta tällä hetkellä tärkeimpänä tavoitteena on helpottaa ihmisten työllistymistä poistamalla hallinnollisia esteitä ja panostamalla sekä osaamiseen että aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan.

5.4.5

Viidenneksi on poistettava lainsäädännölliset, hallinnolliset ja verotukselliset esteet, jotka rajoittavat maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta:

5.4.6

Kuudenneksi Euroopan kansalaisten olisi saatava helposti laadukasta tietoa työ- ja koulutusmahdollisuuksista. Vaikka elin- ja työoloja koskevia tietoja onkin saatavilla runsaasti, etusijalle ei ole kuitenkaan nostettu koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia koskevia tietoja, joita ei useinkaan ole edes olemassa tai joita on vaikea saada. Eurooppalainen tietojärjestelmä, jossa esitellään työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksia, on erittäin tärkeä, jotta kansalaiset ja yritykset voivat tehdä oikeita valintoja kehittäessään taitojaan ja tarttuessaan tilaisuuksiin. Näin voidaan myös vahvistaa ammatillista liikkuvuutta. EURESin internet-sivusto voi olla tässä merkittävä ja hyödyllinen. Sivuston nykyisenä ongelmana on kuitenkin se, että se ei ole kovin näkyvä eivätkä kansalaiset ja etenkään yritykset tunne sitä. Tässä yhteydessä olisikin asetettava etusijalle tiedotuksen parantaminen tietyillä aihealueilla, kuten sosiaalietuuksien muutokset tai mukauttamiset (sen mukaan ovatko ne säännönmukaisia tai täydentäviä) ammatillisen ja maantieteellisen liikkuvuuden tapauksessa. Esimerkiksi ammatillisten eläkejärjestelmien kohdalla olisi hyödyllistä saada tietoa saavutettujen oikeuksien tasosta, sovellettavasta verojärjestelmästä, siirtomenettelyistä sekä kuhunkin vaihtoehtoon liittyvistä kuluista jne. (18)

5.4.7

Lopuksi liikkuvuuden edistämiseksi on kehitettävä aloitteita, joilla voidaan parantaa asunnon saantia sekä liikenneinfrastruktuuria. On tärkeää, että ihmiset voivat löytää kohtuuhintaisia ja asianmukaisia asuntoja paikkakunnilta, joilla on työmahdollisuuksia. Samoin työntekijöiden liikkuvuuden lisäämiseksi on ehdottoman tärkeää toteuttaa toimia, joilla edistetään tehokasta ja joustavaa liikenneinfrastruktuuria. Jäsenvaltioiden olisi yhdessä yritysten kanssa kiinnitettävä huomiota maahanmuuttoon liittyviin kustannuksiin sekä luotava ja toteutettava järjestelmiä, joilla tuetaan liikkuvia työnhakijoita (mobile job seekers).

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/24

—

aktiivisen ikääntymisen tukeminen

—

sekä iäkkäille työntekijöille että heitä työllistäville yrityksille tarkoitettujen kannustimien sisällyttäminen jäsenvaltioiden politiikkaan, jotta ikäihmiset pysyisivät työmarkkinoilla

—

parempien elin- ja työolojen luominen (erityisesti ruumiillisen työn osalta)

—

institutionaalisten työmarkkinamekanismien uudelleenjärjestäminen, millä parannetaan työmarkkinoiden kykyä mukautua iäkkäiden työntekijöiden työllistämiseen.

—

jäsenvaltioiden vero- ja eläkejärjestelmät

—

työntekijöille ja työnantajille olennaiset vaatimukset ikäihmisten työllistämisessä

—

elinikäisen oppimisen järjestelmät (ammatillinen koulutus mukaan luettuna) yli 50-vuotiaille ja jopa yli 45-vuotiaille työntekijöille.

—

ikääntyvien työntekijöiden motivaation ja luovuuden ylläpitäminen

—

työskentelytahdin mukauttaminen työuupumustilanteiden välttämiseksi vuosien mittaan

—

ammatillisten suhteiden rakentaminen eri-ikäisten ryhmiin kuuluvien työntekijöiden välille.

—

päätelmät, jotka EU voi tehdä iäkkäitä työntekijöitä koskevista tilastotiedoista

—

iäkkäitä työntekijöitä koskevan myönteisen asenteen välttämättömyys ja perustelut

—

varhaiseläkejärjestelmien vaikutus iäkkään työvoiman työllisyysasteeseen

—

syyt iäkkään työvoiman työllisyysasteen alenemiseen ennen vuotta 2000

—

toimenpiteet, joita on suunniteltu tai toteutettu iäkkäiden työntekijöiden työllisyysasteen nostamiseksi ja heidän pitämisekseen pidempään työmarkkinoilla, mukaan luettuna joustoturvajärjestelmän soveltaminen heidän tapauksessaan

—

iäkkäiden työntekijöiden osallistuminen koulutukseen ja jatkokoulutukseen

—

iäkkäiden työntekijöiden mahdollisuus yhdistää työ-, perhe- ja yksityiselämä sekä sukupolvien välisen solidaarisuuden vahvistaminen

—

iäkkäiden työntekijöiden työelämän laatu, työn tuottavuuden taso ja työllistymisen edellytykset globalisaation ja väestömuutoksen taustaa vasten tarkasteltuina.

—

Lähestymistapa I: aktiivisen ikääntymisen tukeminen

—

Lähestymistapa II: työmarkkinoilta poistumassa oleville ikääntyville työntekijöille tarkoitetut taloudelliset kannustimet

—

Lähestymistapa III: yleiset työmarkkinavälineet, jotka vaikuttavat työmarkkinoiden kykyyn mukautua iäkkäiden työntekijöiden työllistämiseen

—

yrityksen rakenneuudistus tai heikko kilpailukyky tai maailmanlaajuiset työ- ja palvelumarkkinoiden muutokset

—

oma terveydentila tai tarve hoitaa jotakuta muuta

—

uusien teknologioiden, myös tieto- ja viestintätekniikan, käytön edellyttämän pätevyyden tai osaamisen puuttuminen

—

henkilökohtainen vakuuttuneisuus sopeutumiskyvyn ja varsinkin motivaation ja oppimisvalmiuden puutteesta.

—

Osallistuminen ja osallistaminen. Iäkkäille työntekijöille on annettava tilaisuus osallistua kaikkeen työnantajan tarjoamaan koulutukseen ja työpaikkakoulutuksen järjestelyihin. Lisäksi erityistä ammattipätevyyttä omaavat iäkkäät työntekijät voidaan työllistää yrityksessä myös eläkeiän saavuttamisen jälkeen.

—

Työpaikalla käytettäviä teknologioita koskevat”muistinvirkistyskurssit” iäkkäille työntekijöille, jotka eivät ole voineet osallistua asianomaista tuotantomenetelmää koskevaan valmennukseen silloin, kun se järjestettiin, ja katsovat tästä syystä jääneensä jossain määrin kyseisen tuotantomenetelmän ulkopuolelle. Työmarkkinaosapuolien yhteiset toimintapuitteet osaamisen ja pätevyyden tunnustamiseksi sekä elinikäisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen alalla tarjoavat mekanismin tätä tarkoitusta varten (7).

—

Yli 50-vuotiaille suunnatut erityiset atk- ja internetkurssit, joiden tarkoituksena on saada iäkkäät työntekijät ja eläkeläiset sekä senioriyhdistykset käyttämään tieto- ja viestintätekniikoita. Tärkeää on, että kurssit mukautetaan ikäihmisten tarpeisiin (esimerkiksi suuremman kirjasinkoon, senior WEB -portaalin yms. avulla).

—

tiedotustilaisuudet erityisesti ikäihmisten ryhmää koskevista kysymyksistä

—

työpaikka- ja uramessut, niin kutsutut 50+-tapaamiset tai erityisesti ikäihmisille tarkoitetut työnvälityspalvelut

—

mainonta paikoissa, joissa usein käy ikäihmisiä, ja iäkkäämmän yleisön arvostamissa tiedotusvälineissä. Tässä yhteydessä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että varotaan käyttämästä kieltä, joka saattaa loukata näitä ihmisiä, kuten ”vanhemmalla iällä”, ”vanhuuseläkeläiset” jne., ja käytetään sen sijaan ikäihmisten yhteydessä ennemmin sellaisia määritelmiä kuin ”kypsä”, ”kokenut” tai ”vakaa”.

—

sellaisten yritysten sisäisten ”iäkkäiden työntekijöiden työryhmien” perustaminen, joissa työstetään suuntaviivoja kokeneiden iäkkäiden työntekijöiden värväämiseksi. Lisäksi yrityksen tiloissa voidaan järjestää tapahtumia, joihin kutsutaan eläkeläisiä ja yrityksen entisiä työntekijöitä. Henkilökohtaisissa kirjeissä ja puhelinkeskusteluissa näitä henkilöitä voidaan innostaa palaamaan yritykseen yms.

—

Henkilöstön yleinen osaamistaso nousee ja innovointikyky lisääntyy.

—

Iäkkäiden, hyvin palkattujen työntekijöiden läsnäolo yrityksessä saa nuoremmat työntekijät huomaamaan mahdollisuutensa kehittyä ammatillisella urallaan.

—

Tuotteiden ja palvelujen laatu sekä työn organisointi paranevat.

—

Säilytetään asianmukainen osaamistaso, urakehityspotentiaali ja mahdollisuus sisäisiin henkilöstösiirtoihin.

—

tietoisuus ikäkysymyksistä

—

ikärakenteen monipuolistamista tukevan kansallisen poliittisen kehyksen olemassaolo

—

harkittu suunnittelu ja toteutus

—

kaikkien asianosaisten yhteistyö ikätietoisuuden lisäämiseksi

—

kustannus-hyötyanalyysin tekeminen.

—

työmarkkinaosapuolten neuvottelujen aloittaminen iäkkäitä työntekijöitä koskevan sääntelyn sisällyttämisestä yrityskohtaisiin, toimialakohtaisiin tai monialaisiin työehtosopimuksiin – kyseeseen voivat tulla myös yhteiskuntasopimukset, erityiset työelämän normit sekä muut kahden- tai monenväliset sopimukset

—

kaikkien asianosaisten yhteistyö sellaisten kansallisten (ja EU:n) säädösten ehdottamiseksi ja laatimiseksi, joilla kannustetaan yli 50-vuotiaita työntekijöitä pysymään työelämässä ja työnantajia pitämään iäkkäät työntekijät yrityksissään tai palkkaamaan heitä

—

iäkkäiden työntekijöiden tilanteen kartoittaminen sekä tämän työntekijäryhmän aseman kuvailemiseksi tarvittavien indikaattorien määrittämistä koskevien järjestelmien ja verkostojen suunnittelu ja hyödyntäminen

—

tiettyjä iäkkäiden työntekijöiden ikäryhmiä ajatellen räätälöity ja monipuolistamiseen tähtäävä yritysjohtaminen (tai konsernijohtaminen), esimerkiksi ikärakenteen ja/tai pätevyysrakenteen monipuolistamiseen perustuva johtaminen

—

yli 50-vuotiaiden työntekijöiden ja heidän työnantajiensa neuvontajärjestelmämallit, joissa asetetaan painopiste moduulien kehittämiseen tiettyjen ammatillisten valmiuksien kysynnän arvioimiseksi tietyssä yrityksessä, toimialalla, alueella tai myös koko maassa

—

työntekijöiden neuvontajärjestelmät erityisesti ikäihmisille suunnattavien kurssien sekä muiden perus- ja jatkokoulutustoimien suunnittelun osalta

—

yrityksille ja niiden johtoportaalle tarkoitettujen palvelujen kehittäminen opastettaessa näitä parantamaan yritysten mukautumiskykyä, kilpailukykyä ja tuottavuutta muutostilanteissa ikärakenteen monipuolistamistoimenpiteiden sekä tietotekniikkaa hyödyntävän henkilöstöhallinnon avulla

—

sellaisten verkkomuotoisten rakenteiden ja järjestelmien luominen ja kehittäminen (toimialakohtaiset verkostot, alueelliset verkostot, eri tahojen yhteistoimintaverkostot, sidosryhmäverkostot jne.) sekä ammatillisten valmiuksien ja työpaikkojen seurantakeskusten luominen ja laajentaminen, joissa tarkkaillaan iäkkäiden ihmisten osallistumista työmarkkinoille (heidän ammatilliset valmiutensa huomioon ottaen) ja rakenneuudistusten kulkua. Tällaisten seurantakeskusten vastuualueeseen voisivat kuulua tietyt toimialat tai seudut tai alueet (myös rajatylittävät).

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/32

1.1

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteiden konteksti on muuttunut, ja suhteisiin kohdistuu yhä suurempia haasteita ja odotuksia. Barack OBAMAn valinta Yhdysvaltain presidentiksi on herättänyt suuria odotuksia eri puolilla maailmaa ja luonut uutta uskoa transatlanttisten suhteiden mahdollisuuksiin. Monissa asioissa, olipa kyse yhteisestä ratkaisusta vallitsevaan talous- ja finanssikriisiin, ilmastonmuutoksesta, ihmisoikeuksien edistämisestä tai kahdenvälisistä taloussuhteista, on todella toiveita siitä, että EU ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä ja näyttävät muille tietä.

1.2

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kansalaisyhteiskunnalla ja työmarkkinaosapuolilla on edustuksellisuutensa tai alakohtaisen asiantuntemuksensa ansiosta keskeinen rooli uudistetun yhteistyön edistämisessä.

1.3

ETSK kannustaa EU:n poliittisia päättäjiä tarttumaan tilaisuuteen ja ajamaan yhteisymmärryksessä ja yhteistoimin Yhdysvaltojen kanssa ILO:n vahvistamista sekä tarvittavien uudistusten toteuttamista YK:n järjestelmässä, Maailman henkisen omaisuuden järjestössä WIPO:ssa (1), Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, G8-ryhmässä, G20-ryhmässä, WTO:ssa, Maailmanpankissa ja IMF:ssä, jotta nämä voisivat vastata entistä tehokkaammin maailman globalisoitumisen ja vallitsevan maailmanlaajuisen finanssikriisin mukanaan tuomiin pitkän aikavälin haasteisiin.

1.4

Talous- ja finanssikriisin vakavuuden vuoksi transatlanttista talousyhteistyötä on tehostettava. EU:n ja Yhdysvaltojen on ensimmäiseksi parannettava raha- ja finanssipoliittisten toimiensa koordinointia, jotta maailmantaloutta voidaan elvyttää G20-ryhmän välityksellä. Sen jälkeen niiden on tehtävä yhteistyötä yhteisen uuden lähestymistavan kehittämiseksi maailmanlaajuisen finanssijärjestelmän tehokasta ja tuloksekasta sääntelyä varten, jotta ylenmääräinen riskinotto ei enää koskaan aiheuttaisi vaaraa taloudelle. Kansainväliselle finanssialalle on määriteltävä selkeät säännöt, ja kansainvälisiä talousalan elimiä tulee uudistaa perinpohjaisesti, jotta kansalaisille ja yrityksille annettaisiin vahva viesti.

1.5

Transatlanttisen talousyhteistyön edistämiseksi luotujen puitteiden (Framework for Advancing Transatlantic Economic Cooperation) mukainen tavoite syventää talouden transatlanttista yhdentymistä sekä luoda kansalaisia ja talouden kilpailukykyä hyödyttävää kasvua olisi toteutettava transatlanttisen talousneuvoston valvonnassa.

1.6

Puitteiden perustana on ajatus sääntely-yhteistyöstä. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen soveltamat lähestymistavat talouden sääntelemiseksi pohjautuvat paljolti yhteisiin arvoihin, vaikka muutamista kysymyksistä on ollut erimielisyyttä. Sääntely-yhteistyö merkitsee sitä, että pyritään alusta alkaen yhteistoimin yksilöimään sosiaalisia sekä ympäristöön ja talouteen liittyviä ongelmia ja löytämään niihin ratkaisuja. ETSK rohkaisee komissiota ja jäsenvaltioita tekemään transatlanttisten suhteiden yhteydessä tunnetuksi eurooppalaista sosiaalimallia, joka perustuu kehittyneisiin sosiaaliturvajärjestelmiin ja kansalais- sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun.

1.7

Transatlanttisella talousneuvostolla (TEC) on lähitulevaisuudessa tärkeitä tehtäviä hoidettavanaan:

1.8

Edellä mainittujen ja muiden tavoitteiden saavuttamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että Yhdysvaltain uusi hallinto sekä tuleva Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti jatkavat TEC-prosessia. ETSK kehottaa presidentti Barack OBAMAa nimittämään talousneuvostoon pikaisesti uuden yhdysvaltalaispuheenjohtajan, jotta sen tärkeä toiminta voi jatkua.

1.9

Protektionismin paluu eri puolilla maailmaa pahentaisi ajankohtaisia talousongelmia tuntuvasti, kuten kävi 1930-luvun talouslaman aikana. ETSK kannustaakin EU:ta ja Yhdysvaltoja tekemään tiivistä yhteistyötä, jotta G20-maiden johtajien 15. marraskuuta 2008 pidetyssä huippukokouksessa antamat lupaukset asiasta voidaan täyttää. Komitea kannustaa EU:ta ja Yhdysvaltoja myös tekemään kaikkensa, jotta Dohan kierros saadaan päätökseen ajoissa ja menestyksekkäästi, sekä estämään uusien kaupankäyntiä tai investointeja vaikeuttavien esteiden luomisen.

1.10

ETSK kannustaa EU:ta ja Yhdysvaltoja niin ikään tekemään tiivistä yhteistyötä taivutellakseen muutkin pidättymään sellaisista toimista, jotka saattavat rajoittaa pääsyä investointien tai julkisten hankintojen markkinoille. Valitettavasti Yhdysvaltain kongressin viimeaikaisten keskustelujen tulokset ovat olleet päinvastaisia. Komitea odottaa EU:n ja Yhdysvaltojen pohtivan myös sitä, miten voidaan elvyttää maailmankauppaa ja samalla tehostaa kansainvälisiä kauppaneuvotteluja ottamalla huomioon kestävän kehityksen näkökohdat ja sosiaaliset standardit. ETSK on tyytyväinen siihen, että presidentti Barack OBAMA pitää tärkeänä vähentää kauppapolitiikan mukauttamisesta erityisesti työntekijöille ja kansalaisille aiheutuvia haittoja.

1.11

ETSK suosittaa voimakkaasti, että transatlanttisia vuoropuheluita (liike-elämän vuoropuhelu TABD (2), kuluttaja-asioita käsittelevä vuoropuhelu TACD (3), työmarkkinoita käsittelevä vuoropuhelu TALD (4) ja ympäristövuoropuhelu TAED (5) varten luodaan rahoitusjärjestelmät ja että TALD:n ja TAED:n edustajat otetaan mukaan TEC:n neuvonantajien ryhmään.

1.12

ETSK kannustaa EU:ta ja Yhdysvaltoja parantamaan transatlanttisen vuoropuhelun lähestyttävyyttä ja avoimuutta sekä lisäämään kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien osallistumista myös muuten kuin edellä mainittujen neljän vuoropuhelulajin yhteydessä.

1.13

ETSK kehottaa Euroopan komissiota järjestämään lähitulevaisuudessa transatlanttisten sidosryhmien kokouksen, jotta voidaan kartoittaa uusi tilanne sekä keskustella toimista uusien aloitteiden toteuttamiseksi ja toiminnan koordinoimiseksi. Komitea muistuttaa komissiota siitä, että se vuonna 2005 antamassaan tiedonannossa ehdotti työmarkkinasuhteita käsittelevän kolmikantakonferenssin järjestämistä.

1.14

Omalta osaltaan ETSK ehdottaa yhteyksien luomista Yhdysvaltojen talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoihin, ja se seuraa tiiviisti neuvonantajaryhmien perustamista Yhdysvaltain hallinnossa voidakseen yksilöidä mahdollisia kumppanuustahoja eri aloilta. Lisäksi ETSK pyrkii löytämään keinoja edistää entistä tehokkaammin tietämyksen ja kokemusten vaihtoa Yhdysvaltojen kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa. Tehtävien suorittamiseksi komitean tulisi perustaa epävirallinen yhteysryhmä valvomaan transatlanttisiin suhteisiin liittyviä toimiaan.

1.15

ETSK katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen tiede- ja kulttuuriyhteistyötä (kulttuurivuoropuhelua) olisi tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä tiivistää yhä paremman keskinäisen ymmärryksen ja poliittisen yhteistyön pohjustamiseksi. EU:n ja Yhdysvaltojen tulee yhteistuumin edistää ja tukea luovuutta tieteen, tekniikan ja innovoinnin alalla sekä erityisesti taiteissa. Näin luodaan pohja uusien arvojen kehittämiselle sekä inhimilliselle kasvulle ja elämän rikastamiselle.

2.1

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteiden konteksti on muuttunut, ja suhteisiin kohdistuu yhä suurempia haasteita ja odotuksia. Barack OBAMAn valinta Yhdysvaltain presidentiksi on herättänyt suuria odotuksia eri puolilla maailmaa ja luonut uutta uskoa transatlanttisten suhteiden mahdollisuuksiin. Monissa asioissa, olipa kyse sitten yhteisestä ratkaisusta vallitsevaan talous- ja finanssikriisiin, ilmastonmuutoksesta, ihmisoikeuksien edistämisestä tai kahdenvälisistä taloussuhteista, on todella toiveita siitä, että EU ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä ja näyttävät muille tietä. ETSK yksilöi vuonna 2004 antamassaan lausunnossa (6) joukon kysymyksiä, jotka olisi sisällytettävä transatlanttiseen toimintaohjelmaan. Yksi niistä oli tarve parantaa globaalia hallintaa. Viimeaikaiset tapahtumat korostavat yhteistyön tärkeää merkitystä tällä alalla.

2.2

EU:n, Yhdysvaltojen ja muun maailman nykyiset haasteet ovat vakavia, ja uusi yhteinen lähestymistapa on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, ettei maailmantaloutta enää koskaan altisteta sääntelemättömän finanssikapitalismin aiheuttamille tuhoille. Transatlanttista taloutta ja maailmantaloutta koettelee parhaillaan pahin talouskriisi moniin vuosikymmeniin, ilmastonmuutoksen torjunta vaatii edistyäkseen kaikkien toimijoiden panosta, ja moniin tärkeisiin ulkopoliittisiin kysymyksiin on puututtava rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi maailmassa. Jos EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä ei syvennetä, ponnistelut ongelmien ratkaisemiseksi jäävät riittämättömiksi.

2.3

Euroopan unionin kansalaisyhteiskunnalla ja työmarkkinaosapuolilla on edustuksellisuutensa tai alakohtaisen asiantuntemuksensa ansiosta keskeinen rooli uudistetun yhteistyön edistämisessä. Jotta ne voivat antaa panoksensa, on ratkaisevan tärkeää, että kaikki sidosryhmät pääsevät nykyistä paremmin osallistumaan niiden monien poliittisten elinten toimintaan, joiden välityksellä EU ja Yhdysvaltain hallitus käyvät vuoropuhelua. Kansalaisten vapaan liikkuvuuden varmistaminen on toinen tärkeä askel EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden parantamisessa, koska se edistää yritysten välistä, kulttuurista ja sosiaalista vaihtoa. EU:n jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen välisen viisumivapaan matkustamisen laajentamisen tulisi jatkossakin olla yksi poliittisista painopisteistä.

2.4

Tähän asti EU:n ja Yhdysvaltojen kahdenvälisiä suhteita on hoidettu marraskuussa 1990 annetun transatlanttisen julistuksen (7), vuonna 1995 hyväksytyn uuden transatlanttisen toimintaohjelman (NTA) (8) ja toukokuussa 1998 solmitun transatlanttisen talouskumppanuuden (TEP) (9) pohjalta. Lisäksi talouden transatlanttisen yhdentymisen edistämistä koskevan puiteasiakirjan (10) allekirjoittaminen huhtikuussa 2007 merkitsi institutionaalista edistysaskelta, sillä asiakirjalla perustettiin transatlanttinen talousneuvosto (11).

2.5

Kaikki poliittinen kanssakäyminen on tähän mennessä keskittynyt pikemminkin ulkopolitiikkaa, taloutta ja kauppaa koskeviin kysymyksiin kuin sosiaalisiin tai kestävää kehitystä koskeviin näkökohtiin. Lisäksi sidosryhmien osallistuminen ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole vielä saanut vahvaa sijaa EU:n ja Yhdysvaltojen suhteissa, vaikka sidosryhmillä on vankat perinteet ja niiden toiminta on tuloksekasta sekä monissa jäsenvaltioissa että EU:n tasolla. Samalla kun transatlanttisen yhteistyön uudella aikakaudella vahvistetaan ja kehitetään toimiviksi osoittautuneita käytänteitä, ETSK kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja myös huolehtimaan niistä aihealueista, joilla tarvitaan parannuksia.

2.6

Tässä lausunnossa ei käsitellä transatlanttisten suhteiden kaikkia näkökohtia. Kanada jätetään tarkastelun ulkopuolelle, ja lausunnossa keskitytään vain sellaisiin EU:n ja Yhdysvaltojen suhteisiin liittyviin kysymyksiin kuin monenvälisyys, talousyhteistyö, maailmanlaajuinen ilmastonmuutos ja sidosryhmien osallistuminen. ETSK:n tulisi antaa EU:n ja Kanadan suhteista uusi, erillinen lausunto.

3.1

EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita on viime vuosina leimannut erilainen suhtautuminen monenvälisiin instituutioihin. On erittäin perusteltua uskoa, että Yhdysvaltain uusi hallinto soveltaa aiempaa voimakkaamman sitoutumisen politiikkaa sekä liittolaistensa että kansainvälisten organisaatioiden suhteen. ETSK kannustaa EU:n poliittisia päättäjiä tarttumaan tilaisuuteen ja ajamaan yhteisymmärryksessä ja yhteistoimin Yhdysvaltojen kanssa tarvittavien uudistusten toteuttamista YK:n järjestelmän, mukaan lukien ILO:n, Kansainvälisen rikostuomioistuimen, WIPO:n, G8-ryhmän, G20-ryhmän, WTO:n, Maailmanpankin ja IMF:n vahvistamiseksi, jotta nämä voisivat vastata entistä tehokkaammin maailman globalisoitumisen ja vallitsevan maailmanlaajuisen finanssikriisin mukanaan tuomiin pitkän aikavälin haasteisiin. ETSK tukee Saksan liittokanslerin Angela Merkelin vastikään tammikuussa 2009 Pariisissa tekemää ehdotusta perustaa YK:hon talous- ja sosiaaliturvaneuvosto. Sen tulisi olla tasavertainen turvallisuusneuvoston kanssa.

3.2

EU:n ja Yhdysvaltojen suhteista on viime vuosina opittu ainakin se, että suuria maailmanlaajuisia ongelmia ei voida ratkaista, elleivät EU ja Yhdysvallat onnistu pääsemään yhteisymmärrykseen. Jotta tilannetta voidaan parantaa Yhdysvaltain uuden hallinnon kanssa, EU:n ja Yhdysvaltojen olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä ja määriteltävä yhteiset strategiat monissa maailman turvallisuutta ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä.

3.3

Transatlanttinen hallintajärjestelmä ei ole vaihtoehto EU:n eikä Yhdysvaltojen monenvälisille suhteille vaan täydentää niitä. EU ja Yhdysvallat ovat edelleen kaksi tärkeintä toimijaa maailmannäyttämöllä, ja näin ollen niiden on toimittava yhdessä, jos ne haluavat saada kansainvälisillä areenoilla aikaan edistystä, olipa kyse sitten kaupan hallitusta vapauttamisesta tai tiettyjen työelämää ja ympäristösuojelua koskevien toimintalinjojen entistä tiukemmasta noudattamisesta.

3.4

Monenvälisten sopimusten ehdoton noudattaminen ja täytäntöönpano ovat keskeinen edellytys sille, että EU ja Yhdysvallat voivat näyttää tietä maailmanlaajuisella tasolla. Alkajaisiksi EU:n, sen jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen olisi ratifioitava ja pantava täytäntöön kaikki ILO:n yleissopimukset (12) ja WTO:n säännöt.

4.1.1

Koska maailmaa koettelee syvin finanssikriisi ja vaikein taloudellinen tilanne moniin vuosikymmeniin, transatlanttista talousyhteistyötä on tehostettava. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että molempien osapuolten raha- ja finanssipoliittiset toimet on toteutettava koordinoidusti, jotta voidaan varmistaa niiden teho EU:n ja Yhdysvaltojen toisiinsa nivoutuneissa talouksissa. ETSK pelkää, että koordinointi on tähän asti ollut riittämätöntä. EU:n ja Yhdysvaltojen on talouksiensa kehittämiseksi sitouduttava hoitamaan nämä kysymykset aiempaa paremmin, erityisesti tekemällä G20-ryhmässä yhteistyötä muiden keskeisten taloustoimijoiden kanssa. Helmikuussa 2009 hyväksytyssä Yhdysvaltain elvytys- ja uudelleeninvestointisuunnitelmassa ja Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2008 hyväksymässä Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa on silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä, vaikka Euroopan suunnitelma ei ole tavoitteiltaan riittävän yhtenäinen. Suunnitelmia toteutettaessa olisi pyrittävä siihen, että ne täydentävät toisiaan ja että vältetään protektionistisia toimia.

4.1.2

Elvytyksen toinen vaihe on yhteisen uuden lähestymistavan kehittäminen maailmanlaajuisen finanssijärjestelmän tehokkaan ja tuloksekkaan sääntelyn varmistamiseksi, jotta ylenmääräinen riskiotto ei enää koskaan aiheuttaisi vaaraa taloudelle. Molemmat osapuolet toteuttavat sääntelytoimia, ja tiivis koordinointi on välttämätöntä tarpeettomien eroavuuksien välttämiseksi. Tämän vuoksi TEC:llä ja vuonna 2007 sovituilla puitteilla, joiden täytäntöönpanosta se vastaa, on yhä tärkeämpi merkitys.

4.2.1

Transatlanttisen talousyhteistyön edistämistä koskevien puitteiden tavoitteena on ”syventää talouden transatlanttista yhdentymistä sekä luoda kansalaisia ja talouden kilpailukykyä hyödyttävää kasvua”. Tavoite on tarkoitus saavuttaa transatlanttisen talousneuvoston valvonnassa. Talousneuvosto kokoontuu vähintään kerran vuodessa, ja sen tehtävänä on ”valvoa puiteasiakirjassa hahmoteltujen toimien toteuttamista ja pyrkiä siten vauhdittamaan edistystä” sekä asettaa välitavoitteita ja helpottaa yhteistoimintaa. Tällainen toimeksianto antaa TEC:lle huomattavat valtuudet edistää talouden transatlanttista yhdentymistä, erityisesti kriisiaikoina.

4.2.2

Sovittujen puitteiden perustana on ajatus sääntely-yhteistyöstä. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen soveltamat lähestymistavat talouden sääntelemiseksi pohjautuvat paljolti yhteisiin arvoihin. Molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että sääntelyn tavoitteena on taata ympäristönsuojelun, ihmisten ja eläinten terveyden ja turvallisuuden suojelun sekä taloudellisen ja oikeudellisen turvallisuuden korkea taso. Molemmat myös katsovat, että tavoitteet olisi saavutettava mahdollisimman tehokkaasti, sääntelystä olisi oltava mahdollisimman vähän haittaa taloustoiminnalle ja sääntelyn olisi perustuttava kaikkein korkeatasoisimpaan asiantuntemukseen. On totta, että eroavuuksiakin on, kuten WTO:n käsiteltäväksi saatetut tapaukset osoittavat, ja että monet niistä johtuvat kansalaisten erilaisista asenteista. Usein EU:n ja Yhdysvaltojen erilaisten toimintatapojen syy on kuitenkin yksikertaisesti se, että konsultointi sääntelyviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kesken on ollut riittämätöntä. Sääntely-yhteistyö merkitsee sitä, että pyritään yhteistoimin ja myös kansalaisyhteiskuntaan luotuja yhteyksiä hyödyntäen yksilöimään sosiaalisia, ympäristöön liittyviä ja taloudellisia ongelmia ja löytämään niihin ratkaisuja.

4.2.3

Yksi ala, jolla yhteyksien lisääminen kansalaisyhteiskuntaan voisi olla hyödyllistä, on elintarviketurvallisuus. EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita ovat jo pitkään hiertäneet näkemyserot esimerkiksi sellaisissa kysymyksissä kuin säännöt hormonien käytöstä naudanlihassa ja kananlihan antimikrobinen käsittely. Näissä asioissa EU ei ole ollut valmis hyväksymään Yhdysvalloissa sovellettavia standardeja. Vielä suurempaa kiistaa on aiheuttanut muuntogeenisten organismien käyttö elintarvikkeissa.

4.2.4

TEC on tähän mennessä kokoontunut kolmesti, viimeksi Washingtonissa 12. joulukuuta 2008. Vaikka se on toiminut vasta vähän aikaa, se on saanut aikaan huomattavaa edistystä talouden toimijoiden kannalta keskeisillä aloilla:

4.2.5

TEC:llä on tulevaisuudessa tärkeitä tehtäviä hoidettavanaan ja mahdollisuus kehittää toimintaansa.

4.2.6

Edellä mainittujen ja muiden tavoitteiden saavuttamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että Yhdysvaltain uusi hallinto sekä tuleva Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti jatkavat TEC-prosessia. ETSK odottaa Yhdysvaltain hallinnon nimittävän talousneuvostoon pikaisesti uuden yhdysvaltalaispuheenjohtajan, jotta neuvoston tärkeä toiminta voi jatkua.

4.3.1

Protektionismin paluu eri puolilla maailmaa pahentaisi ajankohtaisia talousongelmia tuntuvasti, kuten kävi 1930-luvun talouslaman aikana. ETSK kannustaakin EU:ta ja Yhdysvaltoja tekemään tiivistä yhteistyötä, jotta G20-maiden johtajien 15. marraskuuta 2008 pidetyssä huippukokouksessa antamat lupaukset asiasta voidaan täyttää. Komitea kannustaa EU:ta ja Yhdysvaltoja niin ikään tekemään kaikkensa, jotta Dohan kierros saadaan päätökseen ajoissa ja menestyksekkäästi, ja estämään uusien kaupankäyntiä tai investointeja vaikeuttavien esteiden luomisen. EU:n ja Yhdysvaltojen on myös tehtävä yhteistyötä saadakseen keskeiset kauppakumppaninsa noudattamaan nykyisiä kauppasitoumuksia, sillä houkutus suojella kotimaisia yrityksiä on kasvanut. Niiden on erityisesti pyrittävä näyttämään muille esimerkkiä, jotta nämä pidättyisivät sellaisista toimista, jotka saattavat rajoittaa pääsyä investointien tai julkisten hankintojen markkinoille. Yhdysvaltain kongressin viimeaikaisten keskustelujen tulokset ovat kuitenkin olleet päinvastaisia. Lisäksi komitea odottaa EU:n ja Yhdysvaltojen pohtivan sitä, miten voidaan elvyttää maailmankauppaa ja samalla tehostaa kansainvälisiä kauppaneuvotteluja ottamalla huomioon kestävän kehityksen näkökohdat ja sosiaaliset standardit.

4.3.2

Yhdysvaltain uuden hallinnon on hyödyllistä selvittää näkemyksiään kauppakumppaneille. Näin alkuvaiheessa vaikuttaa kuitenkin siltä, että Yhdysvallat painottaa aiempaa enemmän kauppaan liittyviä ympäristönäkökohtia ja sosiaalisia kysymyksiä ja suhtautuu kaupankäyntiin avoimesti.

4.3.3

ETSK pitää tällaista suhtautumistapaa kansainväliseen kauppaan erittäin tervetulleena ja suosittaa, että EU tukee kaikkia pyrkimyksiä edistää sellaisten kauppasopimusten tekemistä, joilla lisätään hyvän hallintotavan tarjontaa ja kysyntää sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ja joissa määrätään työntekijöiden oikeuksista ja ympäristönsuojelusta.

5.1

Euroopan maat ovat jo pitkään olleet ilmastopolitiikan eturintamassa ja odottaneet Yhdysvaltojen liittyvän mukaan kunnianhimoisin aloittein. Yhdysvaltain uusi hallinto on luvannut panostaa huomattavasti ilmastonmuutoksen torjuntaan. ETSK odottaa kiinnostuneena Yhdysvaltojen uusia ja tehostettuja toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Barack OBAMAn hallinto aikoo ottaa käyttöön suurteollisuuden hiilidioksidipäästöjä vähentävän päästökatto- ja päästökauppajärjestelmän, ja lisäksi se todennäköisesti lisää uusiutuviin energialähteisiin suunnattavia investointeja. Talouskasvun elvyttämistä tulisi hyödyntää maailmanlaajuisesti tilaisuutena luoda ympäristöystävällisiä työpaikkoja sekä ohjata investointi- ja innovointitoimintaa tähän suuntaan.

5.2

ETSK suhtautuu myönteisesti Yhdysvaltojen suunnitelmiin investoida tehokkaisiin ja saastuttamattomiin tekniikoihin kotimaassa sekä auttaa kehitysmaita tuki- ja viennin edistämistoimin ohittamaan runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttava ja energiaintensiivinen kehitysvaihe. ETSK pitää niin ikään myönteisenä vaatimuksia sitovista ja täytäntöönpanokelpoisista sitoumuksista päästöjen vähentämiseksi.

5.3

ETSK kannustaa Yhdysvaltoja omaksumaan Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 järjestettävässä YK:n konferenssissa vahvan ja selvän neuvottelukannan, joka voisi lähentää Yhdysvaltojen ja EU:n näkemyksiä toisiinsa valmisteltaessa Kioton pöytäkirjan jälkeisiä uusia kansainvälisiä puitteita päästöjen rajoittamiseksi. EU odottaa, että Yhdysvallat sitoutuu voimakkaasti ilmastonmuutosta koskevasta Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksesta (UNFCCC) käytäviin neuvotteluihin ja tukee niitä.

5.4

EU:n osalta ETSK kehottaa jäsenvaltioita pääsemään yhteisymmärrykseen siitä, miten ratkaista ristiriidat talouden kilpailukyvyn ja ympäristön hyväksi tehtävien entistä suurempien uhrausten välillä. Lisäksi komitea pyytää, etteivät jäsenvaltiot maailmanlaajuisesta talouskriisistä huolimatta vähennä investointeja uusien yhä ympäristöystävällisempien tekniikoiden tutkimiseksi käynnistettäviin aloitteisiin. Näillä keinoin voitaisiin yhtenäistää pyrkimyksiä EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

5.5

ETSK kehottaa sekä Euroopan komissiota että Yhdysvaltain uutta hallintoa ottamaan ympäristöalan verkostot ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot sekä liike-elämän sidosryhmät ja ammattijärjestöt aktiivisesti mukaan Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 järjestettävän YK:n konferenssin valmisteluihin ja käynnistämään transatlanttisen ympäristövuoropuhelun (TAED) uudelleen. TAED voisi toimi ympäristöalan sidosryhmien koordinointifoorumina ja kumppanina valmistelutöissä.

6.1

Sidosryhmien osallistumisella poliittiseen päätöksentekoon on erilaiset perinteet EU:ssa ja Yhdysvalloissa. Uudessa transatlanttisessa toimintaohjelmassa EU ja Yhdysvallat sitoutuivat tekemään järjestelmällistä yhteistyötä muun muassa kansalaisten välisten yhteyksien luomiseksi yli Atlantin. Sitoumuksen pohjalta on käynnistetty kansalaisyhteiskunnallisia vuoropuheluita työmarkkinaosapuolten, kuluttajajärjestöjen ja ympäristöryhmien kesken.

1990-luvun jälkipuoliskolla käynnistetyt transatlanttiset vuoropuhelut eroavat toisistaan sen mukaan, miten aktiivisesti niitä on käyty ja millainen rooli niillä on ollut EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyörakenteissa, erityisesti EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksissa, joissa on keskitytty yksipuolisesti transatlanttiseen liike-elämän vuoropuheluun (TABD). Lisäksi TEC:n neuvonantajien ryhmässä on vain TABD:n, kuluttaja-asioita käsittelevän transatlanttisen vuoropuhelun TACD::n ja transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun TLD:n edustajia. Kaksi muuta vuoropuhelua – työmarkkinoita käsittelevä transatlanttinen vuoropuhelu TALD ja transatlanttinen ympäristövuoropuhelu TAED – on jätetty neuvonantajien ryhmän ulkopuolelle kyseisiä sidosryhmiä kuulematta.

6.2

Tämän vuoksi Euroopan parlamentti kehottaa transatlanttisesta talousneuvostosta 8. toukokuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa ottamaan TALD:n ja TAED:n puheenjohtajat mukaan neuvonantajien ryhmään. ETSK tukee voimakkaasti Euroopan parlamentin esittämää kehotusta ja suosittaa, että TEC tarkistaa työjärjestystään, jonka sen puheenjohtajat hyväksyivät Berliinissä 28. kesäkuuta 2007.

6.3

Uudessa työjärjestyksessä on myös huolehdittava nykyistä paremmin avoimuudesta ja toiminnan koordinoinnista neuvonantajien kanssa. Siinä on esimerkiksi määrättävä mahdollisuudesta tutustua asiakirjoihin ja velvoitteesta toimittaa kokouskutsut riittävän ajoissa.

6.4

ETSK tukee Euroopan parlamentin mietintöluonnoksessaan ”Transatlanttisten suhteiden tila Yhdysvaltain vaalien jälkeen” esittämää uutta kehotusta syventää osapuolten kansalaisyhteiskuntien ymmärtämystä (13). Komitean on osallistuttava tähän prosessiin.

6.5

Transatlanttisiin vuoropuheluihin osallistuvilla erilaisilla eturyhmillä on kaikilla kokemusta kansainvälisten verkostojen muodostamisesta. Yhdysvaltojen ja EU:n 1990-luvulla toteuttamat aloitteet Euroopan yhdentymisen luoman uuden tilanteen huomioon ottamiseksi avasivat uusia mahdollisuuksia myös transatlanttisille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille (14).

6.6

Edellä mainittujen neljän vuoropuhelun käynnistäminen on onnistunut vaihtelevasti, ja poliittiset johtajat Atlantin molemmin puolin ovat tukeneet niitä eriävissä määrin. TACD toimii hyvin, ja sillä on erittäin aktiivinen rooli EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousten valmistelussa ja TEC:n toiminnassa.

6.7

TAED taas valitettavasti keskeytettiin kahden vuoden jälkeen, vaikka se lähti melko hyvin käyntiin. Sen uudelleen käynnistämiselle on vankat perusteet, sillä se voi antaa panoksensa sekä TEC:n toimintaan että EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksiin. ETSK suosittaa voimakkaasti, että transatlanttisia vuoropuheluita varten luodaan asianmukaiset rahoitusjärjestelmät ja että TALD:n ja (uudelleen käynnistetyn) TAED:n edustajat otetaan mukaan TEC:n neuvonantajien ryhmään.

6.8

Komitea ymmärtää, että kahdenväliset transatlanttiset suhteet eivät välttämättä ole kaikkein luonnollisin kansainvälisen yhteistyön muoto tietyille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille. Kun on kyse ammattijärjestöistä ja ympäristöryhmistä, transatlanttisen foorumin on kamppailtava sekä kotimaisten kysymysten että sellaisten maailmanlaajuisten huolenaiheiden kanssa kuin ilmastonmuutos tai järjestäytymisoikeus kehitysmaissa. Tästä huolimatta nykyistä moninaisempien sidosryhmien osallistuminen EU ja Yhdysvaltojen kahdenvälisiin suhteisiin lisää koko prosessin kannatusta kansalaisten keskuudessa ja vahvistaa sen demokraattista legitimiteettiä. ETSK kannustaakin EU:ta ja Yhdysvaltoja parantamaan transatlanttisen vuoropuhelun lähestyttävyyttä ja avoimuutta sekä lisäämään kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien osallistumista prosessiin.

6.9

ETSK kehottaa Euroopan komissiota kutsumaan lähitulevaisuudessa koolle kaikki transatlanttisten suhteiden kanssa tekemisissä olevat sidosryhmät, jotta voidaan kartoittaa uusi tilanne sekä vaihtaa näkemyksiä ja koordinoida toimia uusien aloitteiden toteuttamiseksi. ETSK tarjoutuu ottamaan aktiivisesti osaa tällaiseen toimintaan, kun on kyse kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta.

6.10

Komissio teki 18. kesäkuuta 2005 antamassaan tiedonannossa (KOM(2005) 196 lopullinen) muutamia mielenkiintoisia ehdotuksia, joista yksi koski EU:n ja Yhdysvaltojen työmarkkinaosapuolten edustajien vuoropuhelun edistämistä muun muassa työmarkkinasuhteita käsittelevän kolmikantakonferenssin avulla. Ehdotuksia ei koskaan toteutettu, ja niitä olisi syytä harkita uudestaan – EU:n ja Yhdysvaltojen työmarkkinaosapuolten yhteydenpito olisi erityisen hyödyllistä siksi, että Yhdysvalloissa on tehty ehdotuksia työntekijöiden valinnanvapautta koskevan lain (Employee Free Choice Act) säätämiseksi.

6.11

ETSK aikoo luoda yhteyksiä Yhdysvaltojen talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoihin (liike-elämän organisaatioihin, ammattijärjestöihin, maataloustuottajia ja kuluttajia edustaviin järjestöihin jne.), jotta voidaan varmistaa, ovatko ne halukkaita käynnistämään vuoropuhelun yhdestä tai kahdesta molempia osapuolia kiinnostavasta erityisaiheesta, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai kaupasta ja kestävästä kehityksestä. Tarkoituksena on, että tällaiseen vuoropuheluun osallistuisivat kaikki eri sidosryhmät yhtä aikaa toisin kuin nykyisissä transatlanttisissa vuoropuheluissa, joita kutakin käydään oman aihepiirinsä rajoissa ja omien jäsenorganisaatioiden kesken. ETSK aikoo ottaa yhteyttä myös Euroopan komissioon ja Yhdysvaltain hallintoon tuen saamiseksi ja niiden kiinnostuksen varmistamiseksi.

6.12

ETSK seuraa tiiviisti neuvonantajaryhmien perustamista Yhdysvaltain hallinnossa voidakseen yksilöidä mahdollisia kumppanuustahoja eri aloilta. Lisäksi komitea pohtii, miten voidaan edistää entistä tehokkaammin Yhdysvaltojen kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa käytävää tietämyksen ja kokemusten vaihtoa molempia osapuolia kiinnostavista aiheista. Tässä yhteydessä ehdotetaan, että ”ulkosuhteet”-erityisjaosto perustaa epävirallisen ja tilapäisen yhteysryhmän valvomaan transatlanttisiin suhteisiin liittyviä komitean toimia. Mikäli kokeilu osoittautuu onnistuneeksi, yhteysryhmästä voitaisiin tehdä pysyvä ja virallinen.

6.13

Euroopan parlamentti korostaa mietintöluonnoksessaan tarvetta korvata vuodelta 1995 oleva toimintaohjelma NTA uudella transatlanttisella kumppanuussopimuksella, joka tarjoaa suhteille vakaamman ja ajanmukaisemman pohjan (15). ETSK tukee kehotusta voimakkaasti ja toivoo, että Yhdysvaltojen ja Euroopan kansalaisyhteiskuntien keskeiset eturyhmät kutsutaan alusta lähtien mukaan tällaisesta uudesta välineestä käytäviin neuvotteluihin. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistuminen vain vahvistaisi ja parantaisi institutionaalisia rakenteita.

6.14

Vuoropuhelun vahvistaminen aktivoisi kansalaisyhteiskuntaa Atlantin molemmin puolin ja edistäisi siten tehokkaiden verkostojen luomista sekä näkemystenvaihtoa transatlanttisten kansalaisyhteiskunnan verkostojen ja vuoropuhelujen sisällä ja niiden kesken. Se avaisi korkean tason väyliä hallitusten suuntaan ja edistäisi yhteyksiä kyseisten verkostojen ja vuoropuhelujen sekä hallituksen/hallinnon välillä.

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/40

1.1

Pääsy tehokkaan oikeussuojan piiriin on perusoikeus, josta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Siksi ETSK kehottaa parantamaan kansalaisten pääsyä oikeussuojan piiriin erityisesti silloin, kun kyseessä on kilpailuoikeusrikkomusten hyvittäminen. Rikkomuksista aiheutuu vahinkoa paitsi vilpittömästi toimiville kilpailijoille myös kuluttajille, pk-yrityksille ja asianomaisten yritysten työntekijöille, joiden työpaikat ja ostovoima vaarantuvat. ETSK suhtautuu myönteisesti komission valkoiseen kirjaan, jolle se antaa tukensa tässä mielessä. Komitea korostaa, että tarvitaan nykyistä tehokkaampia keinoja, joiden avulla kilpailuoikeusrikkomuksista kärsineet voivat saada täyden korvauksen kaikista aiheutuneista vahingoista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Tasapainoinen järjestelmä, jossa otetaan huomioon kaikkien edut, on välttämätön koko yhteiskunnan kannalta.

1.2

Kilpailupolitiikan keskeisenä periaatteena tulee jatkossakin olla se, että komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset jatkavat EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan vahvaa julkisen noudattamisen valvontaa. ETSK on tietoinen erilaisista olemassa olevista esteistä, jotka vaikeuttavat täyttä vahingonkorvausta vaativien uhrien henkilökohtaisten ja kollektiivisten oikeuksien yksityisoikeudellista soveltamista, ja suhtautuu erittäin myönteisesti komission ponnisteluihin ongelmien ratkaisemiseksi. Kyseiset vahingonkorvauskanteet, jotka täydentävät julkisen noudattamisen valvontaa, mutta eivät voi korvata eivätkä vaarantaa sitä, ovat välttämätön osa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan tehokasta soveltamista. Yksityisoikeudellisia korvauksia koskevien säännösten parantamisella olisi tulevaisuudessa lisäksi myönteisiä vaikutuksia tulevien rikkomusten ehkäisemisen kannalta.

1.3

ETSK pitää välttämättömänä oikeudellisia puitteita, joilla parannetaan lainsäädännön tarjoamia edellytyksiä, jotta vahinkoa kärsineet voivat käyttää perustamissopimuksen mukaista oikeuttaan saada korvausta kaikista EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta johtuvista vahingoista. Siksi yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla on ryhdyttävä tarvittaviin, sitoviin ja ei-sitoviin, toimenpiteisiin tuomioistuinmenettelyjen tehostamiseksi Euroopan unionissa ja vahinkoa kärsineiden oikeuksien tyydyttävän vähimmäissuojan aikaansaamiseksi. Tuomioistuinten ulkopuolisia ratkaisukeinoja voidaan käyttää ainoastaan täydentämään tuomioistuinmenettelyjä. Koska tällaiset ratkaisukeinot ovat tuomioistuinmenettelyjä epämuodollisempia ja edullisempia, ne voivat olla kiinnostava vaihtoehto, mikäli molemmat osapuolet todella ovat halukkaita yhteistyöhön ja asianmukaisesta oikeussuojasta on huolehdittu.

1.4

Ryhmäkanteiden osalta ETSK pitää välttämättömänä ottaa käyttöön tarkoituksenmukaisia mekanismeja, jotta kyseisiä kanteita voidaan ajaa tehokkaasti, asettamalla lähtökohdaksi eurooppalainen lähestymistapa sekä eurooppalaiseen oikeudelliseen kulttuuriin ja perinteisiin perustuvat toimenpiteet, jotka helpottavat oikeuskelpoisten tahojen ja vahinkoa kärsineiden ryhmien mahdollisuutta päästä oikeussuojan piiriin. Toteuttavien jatkotoimien tulisi antaa asianmukainen suoja sellaisten menettelytapojen käyttöönottoa vastaan, jotka ovat muissa oikeusjärjestelmissä osoittautuneet melko alttiiksi väärinkäytöksille. Komitea kehottaa komissiota koordinoimaan toimet muiden oikeussuojan toteutumista helpottavien aloitteiden – erityisesti terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastossa valmisteilla olevan aloitteen – kanssa.

1.5

Valkoisessa kirjassa tehdyt ehdotukset koskevat monimutkaisia oikeudellisia puitteita, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden prosessioikeudellisiin järjestelmiin ja muun muassa oikeudellista asemaa, tietojen esittämistä, tuottamuksen edellyttämistä ja kulujen jakamista koskeviin sääntöihin.

1.6

Todisteisiin tutustumisen mahdollisuuden ja tietojen esittämisen osapuolten välillä tulisi perustua tosiseikkojen vahvistamiseen ja korvausvaateen uskottavuuden sekä todisteiden esittämistä koskevan pyynnön suhteellisuuden tiukkaan oikeudelliseen valvontaan.

1.7

Komitea kehottaa komissiota käynnistämään valkoisen kirjan jatkotoimet ja ehdottamaan asianmukaisia toimia tavoitteiden saavuttamiseksi toissijaisuusperiaatetta noudattaen. Edellä mainitun periaatteen soveltaminen ei saa kuitenkaan vaikeuttaa olemassa olevien esteiden poistamista, kun kyse kilpailuoikeuden rikkomisesta vahinkoa kärsineiden mahdollisuudesta käyttää tehokasta menettelyä korvauksen hakemiseksi kärsitystä haitasta.

—

oikeudellinen asema, epäsuorat ostajat ja ryhmäkanteet

—

osapuolten mahdollisuus tutustua todisteisiin

—

kansallisten kilpailuviranomaisten päätösten sitovuus

—

tuottamusta koskeva edellytys

—

vahingonkorvaukset

—

ylihinnan edelleen välittäminen

—

vanhentumisajat

—

vahingonkorvauskanteiden kulut

—

sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevien ohjelmien ja vahingonkorvauskanteiden suhde.

—

Ensinnäkin kilpailuoikeuden rikkomisesta vahinkoa kärsineiden mahdollisten vahingonkorvausten laajuutta koskeva nykyinen yhteisön säännöstö kodifioidaan yhteisön säädökseksi.

—

Toiseksi laaditaan puitteet, joissa esitetään ei-sitovat ohjeet vahingonkorvausten määrän määrittämisestä ja jotka voivat sisältää likimääräisiä laskutapoja tai tappion arviointia koskevia yksinkertaistettuja sääntöjä.

—

vanhentumisajan ei pidä alkaa kulua ennen sitä päivää, jolloin kilpailuoikeuden rikkominen loppuu, jos sitä rikotaan keskeytyksettä tai toistuvasti, tai ennen kuin rikkomisesta vahinkoa kärsineellä voidaan kohtuudella olettaa olevan tieto rikkomisesta ja sen hänelle aiheuttamasta vahingosta.

—

joka tapauksessa vähintään kahden vuoden mittainen uusi vanhentumisaika alkaa siitä, kun myöhemmän kanteen perustana olevasta rikkomista koskevasta päätöksestä tulee lopullinen.

3.6.1

Markkinoiden sääntely ja kilpailuoikeuden täytäntöönpano EU:ssa on yleisen edun mukaista, ja siksi sen on vastaisuudessakin kuuluttava ensisijaisesti viranomaisten vastuulle. Näin ollen ETSK katsoo, että tulevien toimien tulisi paitsi helpottaa vahingonkorvausten saantia kilpailuoikeusrikkomustapauksissa myös mahdollistaa tehokkaan julkisen täytäntöönpanon jatkuminen. Julkisella täytäntöönpanolla on perusluonteinen rooli kilpailunvastaisen toiminnan torjunnassa, varsinkin kun komissiolla ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla on yksinomainen toimivalta tapausten tutkinnassa ja ratkaisemisessa.

3.6.2

Julkisen täytäntöönpanon keskeisiä tavoitteita ovat sääntöjen noudattaminen ja estävyys, kun taas vahingonkorvauskanteiden tarkoituksena on, että vahinkoa kärsineet saavat vahingoista täyden korvauksen. Täysi korvaus kattaa tosiasiallisen vahingon, ansionmenetykset ja korot.

3.6.3

Tarkasteltaessa tosiasialliseen ja täysimääräiseen korvaukseen liittyviä toimia, ETSK odottaa, että suunnitteilla olevissa suuntaviivoissa annetaan jäsenvaltioiden tuomioistuimille käytännön ohjeita vahingonkorvausten suuruuden määrittämiseksi, kuten valkoisessa kirjassa esitetään.

3.7.1

Vaikka entistä tehokkaampien puitteiden luominen kilpailuoikeusrikkomuksista kärsineiden oikeussuojan toteutumiseksi on välttämätöntä, ETSK tukee komission jäsenvaltioille esittämää kehotusta luoda sellaisia menettelysääntöjä, jotka edistävät neuvotteluratkaisuja. Tuomioistuinten ulkopuolisilla menettelyillä voi vaihtoehtoisena oikeussuojakeinona olla tärkeä täydentävä rooli huolehdittaessa siitä, että uhrit saavat korvauksen kärsimistään vahingoista, mutta ne eivät saa millään tavoin vähentää mahdollisuuksia saattaa asioita tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tuomioistuinten ulkopuolisissa menettelyissä oikeudenmukaiseen ratkaisuun saatetaan päästä tuomioistuinkäsittelyä nopeammin ja edullisemmin ja ilmapiiri osapuolten kesken voi säilyä sovinnollisempana. Lisäksi niiden soveltaminen vähentää tuomioistuinten työtaakkaa. Komitea kehottaakin komissiota edistämään tuomioistuinten ulkopuolisten järjestelmien käyttöä EU:ssa ja parantamaan niiden laatua. ETSK panee kuitenkin merkille, etteivät vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt tarjoa uhreille uskottavaa vaihtoehtoa, ellei oikeussuojasta ole mahdollista huolehtia tehokkaasti myös tuomioistuinmenettelyin, kollektiiviset mekanismit mukaan luettuina. Mikäli tehokkaita keinoja huolehtia oikeussuojasta tuomioistuinteitse ei ole, ei tasapuoliseen ja nopeaan sovitteluun kannusteta riittävästi.

—

yhtäältä oikeutettujen tahojen (kuluttaja-, ympäristönsuojelu- ja toimialajärjestöt, vahinkoa kärsineiden yhdistykset) nostamat edustukselliset kanteet, joiden aiheellisuudesta ETSK on jo pääosin lausunut kantansa (7)

—

toisaalta ryhmäkanteet, joissa vahinkoa kärsineet päättävät yhdistää yksittäiset vahinkoa koskevat kanteensa yhdeksi kanteeksi.

4.2.1

ETSK pitää ensisijaisen tärkeänä sitä, että kilpailuoikeusrikkomuksista kärsineillä (vilpittömästi toimiville kilpailijoille, kuluttajille, pk-yrityksille ja asianomaisten yritysten työntekijöille, jotka kärsivät työpaikkojaan ja ostovoimaansa uhkaavista menettelyistä välillisesti) on käytettävissään asianmukaiset oikeussuojakeinot. Komitea on oma-aloitteisessa lausunnossaan (8) ottanut kantaa ryhmäkanteiden ja niiden aseman määrittelyyn yhteisön kuluttajansuojalainsäädännössä. Aiemmissa lausunnoissa esittämiensä näkemysten mukaisesti komitea toteaa, että oikeussuojan tarpeen myöntämisen lisäksi tarvitaan myös asianmukaisia menettelyjä oikeuksien tunnustamiseksi ja puolustamiseksi. Keskusteltaessa keinoista tehostaa oikeussuojaa yhtenä vaihtoehtona on pohdittu eurooppalaisen ryhmäkanteen käyttöönottoa. ETSK katsoo, että toteutettavien jatkotoimien tulisi olla tasapainoisia ja tarjota tehokas suoja väärinkäytöksiä vastaan. Lisäksi niiden olisi oltava yhteneväisiä muiden ryhmäkannetta koskevien, ennen kaikkea terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastossa valmisteilla olevien ehdotusten, kanssa ja ne olisi hoidettava koordinoidusti ja johdonmukaisesti, jotta vältetään oikeudellisten välineiden tarpeettomat päällekkäisyydet, jotka aiheuttavat jäsenvaltioissa valtavia ongelmia, kun välineitä saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovelletaan käytännössä.

4.2.2

ETSK yhtyy eurooppalaisten poliitikkojen ja sidosryhmien laajalti jakamaan näkemykseen, että EU:n on pyrittävä välttämään amerikkalaistyyppisten väärinkäytösten riskiä. Jatkotoimien olisi oltava eurooppalaisen kulttuuri- ja oikeusperinteen mukaisia, tähdättävä yksinomaan vahinkojen korvaamiseen ja luotava oikeudenmukainen tasapaino osapuolten välille, jotta saataisiin aikaan koko yhteiskunnan edut turvaava järjestelmä. Komitea suosittaa, että EU:ssa kartetaan oikeudenkäynnin lopputulokseen perustuvia ehdollisia palkkioita ja järjestelmiä, jotka herättävät taloudellista kiinnostusta kolmansissa osapuolissa.

4.3.1

Jotta varmistetaan tosiasiallinen mahdollisuus tutustua todisteisiin – joka on osa oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan – komitea pitää myönteisenä, että koko EU:ssa turvataan osapuolten välistä tietojen esittämistä koskeva vähimmäistaso kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvien vahingonkorvauskanteiden yhteydessä. Edellä mainitun tavoitteen saavuttamista voitaisiin edistää laajentamalla kansallisten tuomioistuinten valtuuksia määrätä esittämään tiettyihin luokkiin kuuluvat oleelliset todisteet, kunhan esittämisessä pysytellään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä jo vahvistetuissa rajoissa erityisesti sen tarkoituksenmukaisuuden, tarpeellisuuden ja suhteellisuuden osalta.

4.3.2

ETSK panee merkille esteet, jotka vaikeuttavat vahinkoa kärsineiden mahdollisuuksia näyttää väitteensä toteen, ja suhtautuu myönteisesti komission pyrkimykseen parantaa mahdollisuutta tutustua todisteisiin. Komitea korostaa, että jäsenvaltioiden oikeudenkäyntijärjestelmien eroja ei tulisi jättää huomiotta. Tarkkojen suojatoimien tulisi mennä ilmoitusvelvollisuuden edelle, ja velvollisuuden tulisi olla oikeassa suhteessa tapaukseen.

4.3.3

ETSK kehottaa komissiota asettamaan tarkat suojatoimet ilmoitusvelvollisuuden edelle, koska haasteena on säilyttää todellisen todisteisiin tutustumismahdollisuuden ja puolustautumisoikeuden välinen tasapaino. Komitea toteaa, että tuomarin suorittama tiukka valvonta voi olla hyödyllistä tässä yhteydessä.

4.3.4

Kun todetaan, että EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklaa on rikottu yhteisön tasolla, vahinkoa kärsineet voivat asetuksen (EY) N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdan nojalla käyttää kyseistä päätöstä sitovana todisteena siviilioikeudellisessa menettelyssä. ETSK katsoo, että menettelysääntöjen vastaavuutta koskevan periaatteen nojalla tulisi soveltaa samanlaista säännöstä kaikkiin kansallisten kilpailuviranomaisten päätöksiin, joissa todetaan, että 81 tai 82 artiklaa on rikottu.

4.4.1

Ns. opt-in- ja opt-out-periaatteisiin perustuvista ryhmäkanteista ETSK toteaa, että niissä on omat etunsa ja haittansa, kuten komitean 14. helmikuuta 2008 antamassa lausunnossa (9) tuodaan esiin. Komitea kiinnittää lausunnossa huomiota muun muassa siihen, että vaikka opt-in-periaate tarjoaakin tiettyjä etuja, se on kallis ja hallinnollisesti hankala. Lisäksi se viivästyttää menettelyjä eikä sovi suurelle osalle kuluttajia, koska he eivät tiedä riittävästi menettelyn olemassaolosta. ETSK panee merkille, että muutamat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön toisistaan poikkeavia tuomioistuinmenettelymalleja, joissa sovelletaan sekä opt-in- että opt-out-järjestelmiä.

4.4.2

Samat huomiot koskevat myös edustajakanteita. Koska valkoisessa kirjassa mainitaan paitsi tunnistetut myös tunnistettavissa olevat vahingonkärsijät, vaikuttaa siltä, ettei tunnistamattomien ihmisten nimissä tehtyjen ryhmäkanteiden mahdollisuutta ole suljettu pois. Vaikka kunkin vahinkoa kärsineen tunnistaminen voi edistää kanteen vahvistamista, tapauksen ulottaminen koskemaan kaikkia mahdollisia vahingonkärsijöitä saattaa olla asianmukaista tietyissä tilanteissa, esimerkiksi jos vahinkoa kärsineitä on paljon. Komitea pyytääkin komissiota selkeyttämään ehdotusta.

4.4.3

ETSK palauttaa mieleen aiemmissa lausunnoissaan antamansa suositukset tuomarin tärkeästä roolista. Tuomareita voitaisiin tukea antamalla heille erityiskoulutusta, jotta heillä olisi entistä paremmat mahdollisuudet punnita todistusaineiston tutkittavaksi ottamisen ja arvioimisen kriteerit ja selvittää osapuolten mahdollisuudet tutustua siihen. Ryhmäkanteen lähtökohtaisena edellytyksenä nimittäin on, että samasta asiasta ei nostettane yksittäisiä kanteita, ja näin ollen tuomareilla on tärkeä ja aktiivinen rooli siinä, että perustellut kanteet määritetään ja hyväksytään käsiteltäviksi jo varhaisessa vaiheessa.

4.4.4

Tietyt edellytykset täyttävät kuluttaja- ja ammattijärjestöt ovat luonnollisia ehdokkaita edustamaan vahinkoa kärsineitä edustajakanteissa. Komission valkoisessa kirjassa hyväksytään nimenomaisesti se, että myös tunnustetut ammattijärjestöt voivat nostaa edustuksellisia kanteita jäsentensä puolesta. Myös muilla hyväksytyillä, tietyt standardit täyttävillä organisaatioilla voisi olla perusteltuja syitä nostaa ryhmäkanne, minkä vuoksi tulisi arvioida tarkkaan, voisiko tämä johtaa tilanteisiin, joissa esitettäisiin useampia rinnakkaisia korvaushakemuksia saman vahingon perusteella. Olisi suositeltava, että vahinkoa kärsineitä edustaisi yksi yhteinen taho, jotta heidän kanteensa tuottaisi tulosta.

4.5.1

ETSK on periaatteessa yhtä mieltä komission kanssa siitä, että peräkkäisissä vahingonkorvauskanteissa annettujen kansallisten kilpailuviranomaisten lopullisten päätösten tulisi luoda ehdoton olettama sääntöjen rikkomisesta. Komitean mielestä jäsenvaltioiden tuomioistuimilla on parhaat mahdollisuudet arvioida sääntöjen rikkomisen ja vahingonkorvausvaatimuksen välinen syy-yhteys, ja niillä tulisi säilyttää niiden yksinomainen oikeus tähän arviointiin.

4.5.2

ETSK toteaa niin ikään, että kansallisten kilpailuviranomaisten lopullisten päätösten arvon vuoksi tulee kiinnittää asianmukaista huomiota keskinäisten valvontajärjestelmien ja menettelyä koskevien takeiden yhdenmukaistamisen tasoon kaikissa jäsenvaltioissa.

4.6.1

Tietyissä jäsenvaltioissa tuottamuksen ja vahingon välinen syy-yhteys on vahingonkorvausvastuun perustava osatekijä, ja kantajan tulee osoittaa oma oikeutensa korvaukseen sekä vastaajan tuottamus. ETSK suosittaa, että komissio ottaa nämä erot huomioon, sillä perustuvat jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien historialliseen kehitykseen. Se kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikissa tulevissa järjestelmissä taataan oikeudenmukainen oikeudenkäyntimenettely, jossa pyritään riittävästi todistettujen vahinkojen nopeaan ja tehokkaaseen korvaamiseen.

4.7.1

Sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevilla ohjelmilla on hyvin mittavat vaikutukset useisiin havaittuihin kartelleihin sekä huomattava varoittava vaikutus. Sen vuoksi on ensisijaisesti vahinkoa kärsineiden edun mukaista, että ne toimivat moitteettomasti. Luottamuksellisen tiedon julkitulemisen vaaralla olisi kielteisiä vaikutuksia kartellien havaitsemiselle ja sen seurauksena vahinkoa kärsineiden mahdollisuuteen vaatia vahingonkorvausta. Näin ollen ETSK on tyytyväinen ehdotuksiin, joilla pyritään säilyttämään sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevien ohjelmien tehokkuus. Sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskevilla hakemuksilla ei kuitenkaan tulisi suojella, ylittämättä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi ehdottoman tarpeellista, kartelliin osallisia niiden lainvastaisen toiminnan yksityisoikeudellisilta seuraamuksilta vahinkoa kärsineiden kustannuksella.

4.8.1

Valkoisessa kirjassa esitetään erilaisia lähestymistapoja siihen, miten voidaan vähentää vahingonkorvausvaatimuksen esittävien oikeudenkäyntikuluriskiä. ETSK on yhtä mieltä siitä, että oikeutta vahingonkorvaukseen ei tulisi estää oikeustoimien kohtuuttomilla kuluilla. ETSK on ottanut oikeustoimien kuluihin kantaa vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa (10).

4.8.2

Valkoisessa kirjassa kehotetaan jäsenvaltioita tarkistamaan omia kulujen jakamista koskevia sääntöjään ja antamaan jäsenvaltioiden tuomioistuimille mahdollisuus poiketa – poikkeuksellisissa tapauksissa – periaatteesta, jonka mukaan häviäjä maksaa oikeudenkäyntikulut; periaatetta noudatetaan nykyään useimpien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. ETSK kehottaa komissiota kiinnittämään asianmukaista huomiota tapoihin varmistaa sekä oikeudenmukaiset mahdollisuudet nostaa kanne että selvittää vaatimusten paikkansapitävyys.

4.8.3

ETSK katsoo, että jäsenvaltioissa tulisi pohtia oikeudenkäyntimaksuja koskevia sääntöjä ja että komission tulisi tarkastella kaikkia Euroopan unionissa voimassa olevia sääntöjä. Olisi pyrittävä edistämään sellaisten perusteltujen kanteiden tekemistä, joiden kulut muuten estäisivät niiden nostamisen. Samalla on laadittava menettelysääntöjä, joissa otetaan huomioon neuvotteluratkaisut tapana vähentää kuluja.

4.8.4

ETSK muistuttaa, että ei ole toivottavaa ottaa käyttöön järjestelmää, jossa palkkiot riippuvat oikeudenkäynnin tuloksesta, koska se olisi eurooppalaisen oikeusperinteen vastaista. Kuten ETSK toteaa aiemmin antamassaan lausunnossa (11), tämä järjestelmä on kielletty valtaosassa Euroopan unionin jäsenvaltioita joko laissa tai lakimiesten käytännesäännöissä.

4.8.5

ETSK toteaa lisäksi, että oletettujen asianomaisten ilmoituksista ja heidän yhteen kokoamisestaan voitaisiin huolehtia tehokkaasti ja kohtuullisin kustannuksin sellaisen julkisen eurooppalaisen sähköisen oikeustapausrekisterin avulla, johon vahinkoa kärsineet voivat tutustua koko Euroopan unionissa.

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/47

2.1

Kertomuksessa selostetaan aiempien vuosien tapaan kunkin kilpailupolitiikan välineen osalta näkemys, joka on ohjannut komission toimintaa tarkasteltavana olevan vuoden aikana.

2.2

Alakohtaisella tasolla vuoden 2007 kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus kattaa tärkeimmät toimet, jotka on toteutettu talouden keskeisillä aloilla. Niistä voidaan mainita esimerkiksi seuraavat:

2.3

Näyttää siltä, että tietyillä toiminta-aloilla on eräitä epäjohdonmukaisuuksia tai epäselvyyksiä. Tämä koskee esimerkiksi sähköistä viestintää, jonka osalta on vaikea ymmärtää kohdassa 48 mainitun uuden sääntelypaketin tarvetta tai tavoitteita, sillä se on ristiriidassa kohdan 44 kanssa, jossa todetaan, että nykyiset sääntelypuitteet lisäävät kilpailua.

2.4

Myöskään tietotekniikan alan osalta ei mainita tavoitteita eikä toimenpiteitä, joihin on ryhdyttävä. Asiakirjassa viitataan ainoastaan asioihin, jotka on pantu vireille aiempina vuosina, mutta ei todeta mitään sääntöjen ja politiikan kehittämisestä tai kyseisellä alalla kaavailluista toimenpiteistä.

2.5

Tässä yhteydessä on aiheellista viitata vielä internetin luomaan uuteen tilanteeseen. Internetiä – intensiivisen yritystoiminnan areenaa – koskeva sääntely on erittäin puutteellista. Lisäksi internet tarjoaa nykyisin loputtomat mahdollisuudet kilpailun vääristymiin, sillä todellista kuluttajansuojaa ei ole. Näin ollen toimintaa internetissä on kiireellisesti ryhdyttävä sääntelemään.

2.6

Kuljetusalan osalta on pantava merkille yksityiskohtaiset ja tervetulleet viittaukset eri kuljetusmuotojen alalla toteutettuihin toimiin: maanteiden ja rautateiden rahti- ja matkustajaliikenne sekä meri- ja lentoliikenne.

2.7

Postipalveluiden osalta EU:n postimarkkinoiden avaamista täysimääräisesti kilpailulle koskevasta komission ehdotuksesta käytyä neuvotteluprosessia ei esitetä selkeästi.

2.8

Kertomuksessa kuvaillaan selkeästi ja yksityiskohtaisesti Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston toimintaa sekä kansallisten kilpailuviranomaisten työskentelyä. On aiheellista korostaa mainintaa siitä, että yhteistyön Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston jäsenten välillä on havaittu tiivistyneen. Niin ikään myönteisiä ovat tarkasteltavana olevan vuoden aikana toteutetut toimet kansainväliseen toimintaan ja toimielinten väliseen yhteistyöhön osallistumista silmällä pitäen.

2.9

Laajentumisprosessin yhteydessä ehdokasmaat jatkoivat toimia tietojen levittämiseksi kilpailusäännöistä, ja aloitettiin toimet sen vaatimiseksi, että ehdokasmaat esittävät uskottavia tuloksia kyseisten sääntöjen täytäntöönpanosta.

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/52

1.1

Tässä käsiteltävässä vihreässä kirjassa on tarkoitus pohtia siitä, miten osaamista voitaisiin parhaiten levittää tutkimuksen, tieteen ja opetuksen käyttöön verkkoympäristössä. Kirjassa pyritään löytämään vastauksia eräisiin ongelmiin, jotka liittyvät tekijänoikeuteen osaamistaloudessa.

1.2

”Tekijänoikeudella” tarkoitetaan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia. Ne korvaavat perinteiset ”kirjallisia ja taiteellisia teoksia koskevat tekijänoikeudet” (1). Tekijänoikeutta suojellaan monien kansainvälisten yleissopimusten ja järjestöjen avulla. Näitä ovat muun muassa WIPOn (2) hallinnoima Bernin yleissopimus sekä WTO:n puitteissa annettu teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskeva sopimus (TRIPS).

1.3

Kahteen osaan jaetussa vihreässä kirjassa käsitellään yleisiä kysymyksiä, jotka koskevat poikkeuksia tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden yksinoikeuksiin. Kirjan toisessa osassa keskitytään osaamisen levityksen kannalta merkityksellisimpiä poikkeuksia ja rajoituksia koskeviin kysymyksiin, kuten myös kysymykseen siitä, pitäisikö näitä poikkeuksia mukauttaa digitaalisen levityksen aikakaudella.

1.4

TRIPS-sopimukseen sisältyviä tekijänoikeuden poikkeuksia ja rajoituksia tulkitaan tiukasti.

1.5

Komissio korosti yhtenäismarkkinoiden tilannetta käsittelevässä katsauksessaan (3) tarvetta edistää osaamisen ja innovaatioiden vapaata liikkuvuutta. ETSK tukee täysimääräisesti tätä näkemystä, sillä se on välttämätön Lissabonin strategian lopullisessa toteuttamisessa.

1.6

Tekijänoikeutta ja lähioikeuksia käsitellään yhdeksässä direktiivissä (4). Ohjelmistojen tekijät rinnastetaan kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöihin, mutta käytännössä, niin kuin myös positiivisessa oikeudessa, kyseisiä oikeuksia rajoitetaan enemmän kuin ”perinteistä” tekijänoikeutta.

2.1

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin perusajatuksena on tekijöiden mahdollisimman hyvä suojelu. Direktiiviä pitäisi komission mukaan voida soveltaa kokonaisuudessaan myös digitaalisen levityksen aikakaudella, jolle on tyypillistä, että kirjallisia ja taiteellisia teoksia, teknisiä ja tieteellisiä julkaisuja ja ohjelmistoihin liittyviä teoksia voidaan helposti siirtää verkkoon ja lähettää hetkessä eteenpäin. Oikeudenhaltijat kuitenkin katsovat, että heidän teostensa verkkohyödyntämisestä saamat voitot jäävät vähäisiksi.

2.2

Tällä hetkellä sovellettavia poikkeuksia koskevaan yhteisön luetteloon sisältyy yksi sitova poikkeus ja 20 valinnaista poikkeusta. Jäsenvaltiot voivat siis vapaasti valita, panevatko ne täytäntöön valinnaiset poikkeukset, mikä on ETSK:n mielestä suuri este perusteltujen poikkeusten yhdenmukaistamiselle osaamistaloudessa, jossa käytetään digitaalisen levityksen aikakauden jatkuvasti kehittyvän tekniikan tarjoamia keinoja. Koska luettelo on kuitenkin rajattu, sillä estetään se, että tietyt jäsenvaltiot lisäisivät muita poikkeuksia. WTO:n ja WIPOn laatiman kolmivaiheisen testin mukaisesti kolme ehtoa vaikuttaa näiden rajoitusten soveltamisalaan: niitä sovelletaan vain tiettyihin erityistapauksiin (esimerkiksi sokeisiin käyttäjiin), ne eivät saa olla ristiriidassa teoksen tavanomaisen hyödyntämisen kanssa, eivätkä ne saa kohtuuttomasti haitata oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.

2.3

ETSK katsoo, että näillä säännöksillä edistetään yhdenlaista yhdenmukaistamista. Mahdollisimman laaja luettelo, joka tarjoaisi mahdollisuuden valita ja rajoittaa tarvittaessa sallittujen poikkeuksien soveltamisalaa, aiheuttaisi kuitenkin huomattavasti vakavampia täytäntöönpano- ja valvontaongelmia verkkolevityksessä (varsinkin satelliittilevityksessä).

2.4

Luettelossa pitäisi soveltaa ehdottomampaa lähestymistapaa suhteessa osaamistalouden tavoitteisiin ja kaikkien syrjinnän muotojen torjumista koskeviin tavoitteisiin, sillä yhdenmukaistamisen tavoitetta ei ole saavutettu, ja poikkeuksia on edelleen liikaa.

2.5

Taloudelliset intressit liittyvät olennaisesti erityisesti viihteeseen, tiettyihin kulttuurin muotoihin tai peleihin eivätkä niinkään varsinaiseen osaamiseen. Eri sisältöluokkien välille ei kuitenkaan pitäisi vetää liian selviä rajoja, poikkeuksena tietysti pornografinen tai nuorille vaarallinen sisältö.

2.6

Edellä mainittuja poikkeuksia pitäisi soveltaa kaikkiin niihin vammaisuuden muotoihin, jotka rajoittavat internetin multimediasisällön käyttöä, sekä kaikentasoiseen opetukseen, mukaan luettuina elinikäinen oppiminen ja ikääntyneiden yliopistot, yleisiin kirjastoihin ja mediateekkeihin, korkeakoulujen kirjastoihin, pitkäaikaisessa sairaalahoidossa oleviin tai kuntoutettaviin, vankiloihin sekä julkisen ja yksityisen sektorin tutkijoihin erityiskirjastojen ja -asiakirjakeskusten kanssa tehtyjen erityisjärjestelyjen mukaisesti. Poikkeuksiin oikeutetuilla pitäisi olla valitusmahdollisuus, mikäli aineistojen käyttöönsaanti on mahdotonta tai huomattavan vaikeaa. Poikkeusten soveltamisalan laajentamiseen pitäisi kuitenkin liittää uusia korvausehtoja ainakin alkuperäisille oikeudenhaltijoille (5), kuten yksityiskopioinnin johdosta maksettavien korvausten osalta on tehty.

2.7

Mahdollisten korvausten keruun pitäisi olla valtuutettujen yhteisvalvontajärjestöjen vastuulla. Ne keräisivät ja jakaisivat kyseiset korvaukset sellaisten jakoperusteiden mukaan, jotka voidaan muotoilla sovittuja sitovia poikkeuksia koskevien luokkien pohjalta.

2.8

Teoksiin eri vaiheissa – tuotannosta käyttöön – liittyviä intressejä edustavia tahoja olisi kuultava ja niiden kanssa tulisi neuvotella. ETSK kuitenkin katsoo, että vaikka komissio ensivaiheessa laatisi suuntaviivat, olisi sen jälkeen asianmukaista laatia yhteisötasolla ”vähimmäisvakiolisenssit”, joita sidosryhmät voisivat muokata kansallisella tasolla.

2.9

Yleisten kirjastojen, korkeakoulukirjastojen ja asiakirja- ja tutkimuskeskusten välitystoiminta sekä yhteisvalvontajärjestöjen harjoittama valvonta täyttävät ETSK:n mielestä riittävästi kriteerit, joista on säädetty TRIPS-sopimuksessa. Kriteerit ovat kenties liian rajoittavat tai liian rajoittavasti tulkitut, sillä niissä ei viitata osaamistalouden tarpeisiin eikä internetin käytön räjähdysmäiseen kasvuun erityisesti opetuksessa, koulutuksessa sekä tieteentekijöiden ja tutkijoiden yhteistyössä.

2.10

Monet opetukseen, tieteeseen tai tekniikkaan liittyvät teokset ovat jo saatavilla internetissä ”kevyillä” lisensseillä, kuten GPL-lisenssillä (6) tai kirjallisten tai taiteellisten teosten Creative Commons -lisenssillä. Näitä lisenssejä ja osaamistaloudelle (7) hyödyllisen sisällön tuotantoa pitäisi edistää tarjouspyynnöillä tai tukemalla sellaisia laitoksia, jotka tuottavat tieteellistä ja teknistä sisältöä ja ohjelmistoja kyseisiä lisenssejä soveltaen (8).

3.1

Vihreässä kirjassa kiinnitetään erityistä huomiota osaamisen levityksen kannalta merkityksellisempiin poikkeuksiin, kuten kirjastoja ja arkistoja koskevaan poikkeukseen, teosten levitystä opetus- ja tutkimustarkoituksiin koskevaan poikkeukseen, vammaisia henkilöitä koskevaan poikkeukseen ja mahdolliseen käyttäjien itsensä luomaa sisältöä koskevaan poikkeukseen.

3.2

Kirjastojen ja arkistojen teosten digitointi alkuperäisten ja joskus ainoalaatuisten teosten säilyttämiseksi ja siirtämiseksi verkkoon edistyy jatkuvasti, kuten yhteisön digitaalista Europeana-kirjastoa koskeva aloite osoittaa.

3.3

Digitoinnin ja välityksen ehtojen kattavuus jäsenvaltiotasolla vaihtelee suuresti, ja ne ovat ETSK:n mielestä toisinaan liian rajoittavia. Direktiivissä itse asiassa säädetään vain yhdestä poikkeuksesta kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen. Se koskee käyttöä erityisiin tutkimustarkoituksiin ja tarkoin rajattua säilyttämistä, jolla ei tavoitella kaupallista etua. Kolmivaiheista testiä on tarkoitus soveltaa ankarasti, mutta sitä voitaisiin lieventää etenkin, jos tekijät saisivat vaikkapa kertaluonteisia korvauksia.

3.4

Rajoitusten piiriin tulisi ennen kaikkea kuulua suojeltavat herkimmät tai harvinaisimmat teokset ja koululaisille, lukiolaisille ja opiskelijoille suositellut teokset, jolloin perusopetus ja jatkuva opetus voitaisiin julistaa erityiseksi kansalliseksi eduksi. Tiedostomuodoista pitäisi voida valita vain sellaiset, joihin sovelletaan kansainvälistä ISOn tunnustamaa standardia ja joka on yhteentoimiva useimpien nykyisten avointen tiedostomuotojen tai yksityisten tiedostomuotojen kanssa (9).

3.5

Kopioiden määrän pitäisi olla kiinteä luvanhaltijoiksi määritettyjen käyttäjien lukumäärän ja rajoittavasti määritettyjen säilytystarpeiden mukaan (10).

3.6

Sisällön asettaminen saataville verkossa aiheuttaa erityisiä ongelmia, jotka edellyttävät täydentäviä takuita siitä, etteivät vastaanottajat levitä sisältöä. Jotkut vastaanottajat voisivat maksaa lisenssi- ja palvelumaksuja (11).

3.7

Direktiiviä olisi syytä muuttaa, jotta teoksia voidaan lainata verkossa tutkimus- ja opetustarkoituksiin oikeudellisesti ja teknisesti asianmukaisesti säädetyissä puitteissa. Valitun menettelyn ja velvoitteen ymmärtää täydellisesti erityislisenssin ehdot ja verkkolainauksen erityisedellytykset pitäisi omalta osaltaan edistää tekijänoikeuksien kunnioittamista erityisesti nuorten keskuudessa. ETSK on aina suosittanut henkisen työn kunnioittamiseen ohjaavaa opetusta, sillä se on osaamistalouden perustavanlaatuinen eettinen osa.

4.1

Orvot teokset muodostavat huomattavan luovuuden kertymän.

4.2

ETSK katsoo, että vihreässä kirjassa esitetään asianmukaisia kysymyksiä ja ehdotetaan erittäin myönteisinä pidettäviä konkreettisia ratkaisukeinoja. Riittävän perusteellisten tutkimusten jälkeen voitaisiin julkaista säännöllisesti luetteloja orvoista teoksista. Mikäli yksikään oikeuden omistaja ei ilmoita itsestään määrätyssä ajassa, teoksesta ei tulisi julkista, vaan se siirrettäisiin tekijänoikeutta riittävästi suojelevaan järjestelmään siltä varalta, että oikeuden omistaja lopulta ilmoittautuu. Lisenssijärjestelmän valinnassa voitaisiin hyödyntää Tanskan ja Unkarin kokemuksia, mutta eurooppalaisen vakiolisenssin suunnittelu olisi ETSK:n mielestä aivan mahdollista ja suositeltavaa.

4.3

ETSK katsoo, etteivät orvot teokset edellytä erityisdirektiiviä. Kyseisten teosten hallinta ei edellytä uusia poikkeuksia tekijänoikeussääntöihin vaan erityistä tekijänoikeutta koskevan oikeudellisen järjestelmän mukaista lisenssihallintoa. Uuden luvun lisääminen nykyiseen direktiivin olisi ETSK:n mielestä asianmukainen keino.

4.4

Komissio voisi julkaista ja ajantasaistaa säännöllisesti luetteloa laitoksista, jotka vastaavat orpojen teosten hallinnoinnista. Viiden tai kymmenen vuoden koeajan jälkeen voitaisiin pohtia mahdollista tarkistusta, johon liittyisi selonteon ja tilastojen julkaisu.

5.1

ETSK toivoisi, että lähestymistapa vammaisuuteen ja teosten saatavuuteen ei olisi niin rajoittava kuin sen nyt monissa Euroopan maissa on, sillä sen lisäksi, että vamma vaikeuttaa teosten saatavuutta, vammaiset kuuluvat usein myös pienituloisiin. Tästä syystä heillä on kiistatta myös taloudellisia esteitä, joita on yhteiskunnallisesti mahdoton hyväksyä, koska kyseessä on tiedon, koulutuksen ja kulttuurin saatavuus.

5.2

Vammaisjärjestöjen osallistumisen pitäisi auttaa erilaisiin vammoihin liittyvien poikkeuksien uudelleen muotoilussa. Järjestöt voisivat myös osallistua tarvittavien erityispäätelaitteiden hallinnointiin ja vaikeimmissa tapauksissa tarjota vammaisten avuksi koulutettua henkilöstöä. Tällainen apu rahoitettaisiin yksityisin lahjoituksin ja järjestöjen julkisesta tuesta. Järjestöt ja kirjastot tai akkreditoidut museot tai kaikki yhteistyössä voisivat neuvotella tekijöiden edustajien kanssa käyttöehdoista, jotka tarjoavat takuut väärennöksiä vastaan. Tietokantoja koskevaa poikkeusta on ETSK:n mielestä laajennettava, sillä muuten tietosanakirjojen ja sanakirjojen kaltaisten hakuteosten käytettävyyttä hankaloitetaan. Tietokantoja koskevaa direktiiviä pitäisikin tarkistaa edellä käsiteltyjen opetukseen ja tietojen saatavuuteen sekä vammaisuuteen liittyvien syiden takia.

5.3

Järjestöjen osallistumista voitaisiin myös laajentaa käyttölisenssien noudattamista koskevaan valistukseen. Käyttäjät on tällöinkin saatava vakuuttuneiksi, että tekijänoikeuden kunnioittaminen on tekijöiden luovan toiminnan jatkon ehdoton edellytys. Ei vaikuta kuitenkaan tasapuoliselta siirtää maksua lisensseistä ja päätelaitteiden käytöstä vammaisille, vaan kaikkiin sellaisiin vammoihin, jotka hankaloittavat teosten käyttöönsaantia, on välttämättä sovellettava poikkeusta. Maksun tulisi olla sellaisten julkisten laitosten vastuulla, joilla on velvoite saattaa teoksia – myös tietokantoja ja ohjelmistoja – vammaisten käyttöön. Siksi tietokantoihin liittyvää lainsäädäntöä on muokattava (12).

5.4

Tärkeimmille yleisille kirjastoille ja tärkeimmille museoille voitaisiin itse asiassa säätää velvoite saattaa teokset saataville vammaisille soveltuvassa muodossa. Tämä rahoitettaisiin kulttuurihallinnon talousarviosta alueellisella tai kansallisella tasolla. Tällaisella politiikalla vastattaisiin kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuutta ja kaikkien syrjinnän muotojen torjuntaa koskeviin velvoitteisiin.

5.5

Opetus- ja tutkimustarkoituksia koskevaa direktiivin poikkeusta sovelletaan liian suppeasti. Soveltamista olisi laajennettava WTO:n testin asettamissa rajoissa ilmoittamalla asiakirjassa lähde ja tekijä sekä käyttörajoitukset ja kopiointikielto.

5.6

Sitova lisenssijärjestelmä voisi koskea opetus- ja tutkimustarkoituksiin verkossa tehtäviä lainoja lainauslaitosten ja valtuutettujen kerääjätahojen vakiosopimuksen perusteella.

5.7

Poikkeusta olisi voitava soveltaa sekä asiasta vastaavien toimivaltaisten pedagogisten henkilöiden valitseman teoksen osiin että kokonaisiin teoksiin. Perusteiden olisi liityttävä opetusta koskeviin näkemyksiin. Näin vahvistettaisiin oikeusturvaa kaventamatta kappaleen valmistamista koskevan oikeuden soveltamisalaa. Tehostetun yhtenäistämisen avulla voitaisiin Euroopan laajuisen opetusjärjestelmän puitteissa ehkäistä se, että yhdessä valtiossa laillinen toiminta katsottaisiin toisessa valtiossa väärentämiseksi.

5.8

Verkko-opiskelu edellyttää, että esim. opiskelijat sekä kolmansissa maissa oleskelevat EU:n kansalaiset voivat käyttää kopioita (opetusmateriaalia) kotonaan.

6.1

Tämä kysymys on koko ajan ajankohtaisempi Web 2.0 -ilmiön (13) takia. Tekijänoikeutta tai alkuperäisen tekijän ehdottamaa vaihtoehtoista lisenssiä voidaan myös muuttaa tai kehittää ilman, että tätä rinnastetaan väärentämiseen.

6.2

Tämänkaltaisille aloitteille, kuten osallistaville tietosanakirjoille, olisi kaikkein yksinkertaisinta vahvistaa tarkoituksenmukainen lisenssi Creative Commons- tai Wikipedia-tyyppisten lisenssien tapaan. Tällöin alkuperäinen tekijä vastaa valvonnasta ennen lisäyksiä tai muutoksia, mutta samalla taataan ajatusten monimuotoisuus.

6.3

Tässä tapauksessa huomataan taas, että tekijänoikeutta on vaikeaa yhdistää internetiin.

6.4

Tekijöiden internetistä saamat korvaukset ovat harvemmin suoria lisenssimaksuja kuin esimerkiksi mainoksista saatuja välillisiä tuloja, ja pikemmin niitä kuin esimerkiksi tilauksia. Vaikka tilauksetkin yleistyvät, internetin liiketoimintamalli edellyttää uudenlaisia jakeluratkaisuja, joille on tyypillistä teosten aineettomuus ja digitaalinen välitys. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna olemme edelleen siirtymävaiheessa, tutkimassa uusia korvaustapoja (14). Aineettomien teosten tuotanto- ja välityskustannuksia ei nimittäin voida verrata huomattavasti korkeampiin kustannuksiin, joita kertyy teosten myynnistä aineellisessa muodossa.

6.5

Uudet jakelumuodot, valmistustekniikat, osaamistalouden tarpeet ja tekijänoikeudet on vielä tasapainotettava. Tätä tasapainoa ei saavuteta kohdistamalla pelkkiä torjuntatoimia pääasiassa yhteen, rikolliseksi leimattuun ikäluokkaan, koska lainsäädäntöä ei ole eikä teosten käytön uusia korvausmuotoja ole tutkittu. Koska tekniikan kehitys on valtavaa ja nopeaa, on nykyisiä sääntöjä ryhdyttävä muokkaamaan pikaisesti

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/56

1.1

ETSK pitää tiedonantoa myönteisenä ja huomauttaa, että tutkimus- ja kehitystoiminnan strategisen rajatylittävän hallinnoinnin täytäntöönpanoon ehdotettu konsepti on erittäin merkittävä ja kiireellinen asia erityisesti siksi, että näin voidaan nopeuttaa tutkimuksen ja kehityksen tärkeimmillä aloilla saavutettavaa edistystä. ”Euroopan strategisessa suunnitelmassa” laaditaan parhaisiin käytäntöihin perustuva toimintajärjestelmä.

1.2

Tämä edellyttää jäsenvaltiovetoista toimintaa jäsenvaltioiden t&k-yhteistyön tehostamiseksi, jotta Euroopan tai maailman laajuisiin suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin kyetään vastaamaan yhä paremmin. Julkisella tutkimuksella on tässä yhteydessä tärkeä tehtävä. ETSK kannattaa ja tukee kilpailukykyneuvoston 2. joulukuuta 2008 tästä asiasta antamia päätelmiä (1) ja yhtyy niissä esitettyihin näkemyksiin.

1.3

ETSK on vakuuttunut siitä, että on luotava strategiset peruspuitteet EU:n poliittisten painopistealojen mukaisesti. Ehdotetun lähestymistavan täytäntöönpano edellyttää ennen kaikkea suurta poliittista tahtoa.

1.4

ETSK huomauttaa, että ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ei saa painottaa liiallisesti. Se katsoo, että on välttämätöntä noudattaa ennen kaikkea alhaalta ylöspäin suuntautumisen periaatetta niin, että otetaan huomioon asianomaisten toimijoiden strategiset edut sekä mahdollisuudet hyödyntää parhaita tutkimus- ja kehitysresursseja.

1.5

ETSK korostaa myös, että kyseisen kaltainen koordinointi ei tule olemaan helppoa erityisesti siksi, että tietyillä valtioilla on erityisetuja valvottavanaan ja siksi, että osaamisen tai tutkimus- ja kehitysresurssien jakamiseen puuttuu poliittista tahtoa.

1.6

ETSK kannattaa täysin ajatusta siitä, että rahoitusta ja henkilöresursseja on lisättävä välittömästi, kun otetaan huomioon, että unionilla on suuria taloudellisia kilpailijoita. On kuitenkin varmistettava, ettei kilpailuilla missään tapauksessa vaaranneta tieteellistä yhteistyötä, jota muun muassa kyseiset valtiot ja niiden tutkimuslaitokset tekevät (2).

1.7

ETSK huomauttaa myös, että rajatylittävän tutkimus- ja kehitystoiminnan yhteisen ohjelmasuunnittelun toteuttaminen on erittäin vaivalloista, koska se edellyttää uutta, avoimempaa ajattelutapaa, jossa yhteistyöhön suhtaudutaan myönteisemmin (3), ja että tällainen kulttuurin muutos ei ole vähäpätöinen asia.

1.8

Komitea antaa tunnustusta ja arvoa jo toteutettavan rajatylittävän yhteistyön ja yhteishankkeiden laajalle kirjolle sekä toiminnan erinomaisille tuloksille. Se suosittaa, että kaavaillussa uudessa strategisessa ohjelmasuunnittelussa hyödynnetään soveltuvin osin tällaisista ohjelmista saatuja kokemuksia. Myös epäonnistumisista tulee ottaa oppia määriteltäessä tutkimuksen yhteisen ohjelmasuunnittelun prosesseja.

1.9

Kertyneen tieteellisen tiedon soveltaminen tehokkaammin ja nopeammin edellyttää yksityisen sektorin asianmukaista osallistumista koko prosessiin. ETSK kuitenkin huomauttaa, että yksityisen sektorin osallisuus voi synnyttää hankaluuksia erityisesti tulosten hyödyntämisessä, teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa kysymyksessä jne. (4)

1.10

ETSK katsoo, että tärkeimpiä yhteisön toimia varten on välttämätöntä laatia ja luoda laadukkaat työskentelypuitteet, joilla edistetään eri jäsenvaltioiden osallistumista ja ennen kaikkea rohkaistaan niiden tutkimus- ja kehitysvalmiuksien käyttämistä, jotta voidaan tukea ja hyödyntää välttämätöntä alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa sekä ennen kaikkea avata tarpeellisia rahoituslähteitä. On ehdottoman välttämätöntä pitää huolta riittävästä varojen saannista ja tukipuitteista, jotta mahdolliset esteet voidaan poistaa.

1.11

Kyseisiä työskentelypuitteita laadittaessa on otettava huomioon tekijät, jotka voivat johtaa keskinäisesti vahvistaviin tukivaikutuksiin, sekä analysoitava perusteellisesti yhteistä eurooppalaista ohjelmasuunnittelua koskevaan ajatteluun kohdistuvia uhkia.

1.12

Kuten komitea on jo aiemmassa yhteydessä todennut, on kiireellisesti luotava eurooppalaiset tutkimusinfrastruktuurit (5), jotka lujittavat yhteisen ohjelmasuunnittelun yleisiä tavoitteita ja ovat omiaan kasvattamaan eurooppalaista lisäarvoa. Näin ollen ETSK kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään mitä pikimmin noudattamaan mainittua komission aloitetta innovatiivisesti.

1.13

Komitea on tyytyväinen siihen, että yhteisen ohjelmatyön aiheiden määrittämiseksi perustetaan yhteistä ohjelmasuunnittelua käsittelevä korkean tason työryhmä. Aiheet on määrä valita eri alueellisten, valtakunnallisten ja eurooppalaisten tiedeyhteisöjen sekä tarvittaessa yksityisen sektorin laajan julkisen kuulemisen perusteella. Näiden toimenpiteiden seurauksena neuvoston pitäisi kyetä hyväksymään komission tekemän ehdotuksen pohjalta yhteisiä ohjelma-aloitteita viimeistään vuonna 2010.

2.1

Euroopan unionin on investoitava enemmän tutkimukseen ja samalla hyödynnettävä sitä paremmin saavuttaakseen tavoitteensa: tasapainoisen ja kestävän kehityksen. Lissabonin strategiassa kiireellisimmäksi tavoitteeksi asetetaan siirtyminen tieteeseen, teknologiaan ja innovointiin perustuvaan osaamisyhteiskuntaan ja peräänkuulutetaan suurempia ja parempia tutkimusinvestointeja.

2.2

Yhteinen ohjelmasuunnittelu on uusi aloite, joka merkitsee muutosta eurooppalaisessa tutkimusyhteistyössä. Se on vapaaehtoinen prosessi, jonka avulla voidaan elvyttää jäsenvaltioiden välisiä kumppanuussuhteita selkeiden periaatteiden ja avoimen korkean tason hallinnon avulla. Sen tavoitteena on lisätä kansallisen julkisen tutkimusrahoituksen tehokkuutta ja vaikuttavuutta strategisilla aloilla. Yhteisen ohjelmasuunnittelun kohteena ovat ensisijaisesti julkiset tutkimusohjelmat, millä tarkoitetaan julkisen sektorin sisäistä yhteistyötä. Teollisuutta, samoin kuin muita sidosryhmiä, olisi kuitenkin kuultava erityisistä yhteisistä ohjelma-aloitteista, ja niillä olisi oltava oma roolinsa niiden toteuttamisessa.

2.3

Käsiteltävänä oleva tiedonanto on vastaus sidosryhmien pyyntöihin laatia vapaaehtoisuuteen perustuva, alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa, johon liittyy strategista unionin tason ohjeistusta. Sidosryhmät ovat puoltaneet tällaista lähestymistapaa sen sijaan, että pyrittäisiin yhteen yksittäiseen kaikille tarkoitettuun ratkaisuun.

2.4

Mainittu tiedonanto on yksi viidestä poliittisesta aloitteesta, joita komissio on suunnitellut vuodelle 2008 jatkotoimena vihreälle kirjalle ”Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat” (6). Se liittyy erityisesti aihealueeseen ”Tutkimusohjelmien ja -painotusten optimointi” ja on yksi askel kohti ”viidennen vapauden” toteuttamista, sillä siinä poistetaan esteitä osaamisen vapaalta liikkuvuudelta.

2.5

Tärkeimpiin kumppaneihinsa verrattuna EU investoi edelleenkin liian vähän tutkimukseen, ja tutkimus- ja kehitysmenot – sekä julkiset että yksityiset – ovat yleisesti ottaen pysyneet ennallaan viimeksi kuluneen vuosikymmenen ajan. EU:n on lisättävä tutkimusmenojaan nopeasti ja merkittävästi, ja lisäksi sen on löydettävä uusia ja innovatiivisia tapoja käyttää niukkoja tutkimus- ja kehitysresursseja tehokkaammin ja tuloksellisemmin. EU:n olisi myös parannettava valmiuttaan muuntaa tutkimustulokset yhteiskunnallisiksi ja taloudellisiksi hyödyiksi.

2.6

Jäsenvaltiot ja yhteisö ovat viime vuosina toteuttaneet monia aloitteita julkisen tutkimustoiminnan vaikuttavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi. Sidosryhmät ovat määritelleet EU:n tutkimus- ja kehitystoiminnan heikkoudeksi puutteellisen yhteistyön ja koordinoinnin kansallisten julkisten tutkimus- ja kehitysohjelmien välillä. Vaikka ongelmaan onkin yritetty puuttua viime vuosina, Euroopan tutkimusympäristö on edelleen lokeroitunut.

2.7

Nykyisin 85 prosenttia julkisesta tutkimus- ja kehitystoiminnasta suunnitellaan ja rahoitetaan ja sitä seurataan ja arvioidaan kansallisella tasolla, ja yhteistyö tai koordinointi eri valtioiden välillä on liian vähäistä. Alle kuusi prosenttia tutkimus- ja kehitystoiminnan kokonaisinvestoinneista ja vain 15 prosenttia Euroopan julkisrahoitteisesta siviilitutkimuksesta (josta valtioidenvälisten organisaatioiden ja ohjelmien osuus on kymmenen prosenttia ja puiteohjelman osuus viisi prosenttia) rahoitetaan rajatylittävän yhteistyön keinoin.

2.8

Kyse ei ole siitä, että kaikki tutkimussuunnittelu olisi tehtävä yhteistyönä ja että puhtaasti kansallinen ohjelmasuunnittelu olisi lopetettava. Kyse on pikemminkin siitä, että aloilla, joilla on strategista merkitystä koko Euroopalle tai suurelle osalle siitä, julkisen tutkimussuunnittelun hajanaisuus ei ole tähän asti mahdollistanut optimaalisten tulosten saavuttamista, ja se on käynyt Euroopalle kalliiksi samalla, kun se on estänyt asetettujen yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamisen.

2.9

Eräisiin eurooppalaisen tutkimuksen suurimmista menestystarinoista on liittynyt julkisten tutkimus- ja kehitysvarojen kokoamista rajojen yli pääasiallisesti yhteisten tutkimusrakenteiden ansiosta (7). Näiden yhteisten aloitteiden vaikutus olisi kuitenkin voinut olla suurempi, jos näihin kysymyksiin osoitettu huomio olisi kohdennettu strategisesti, jos niihin olisi sitouduttu riittävästi poliittisella tasolla ja jos avoimuutta ja joustavuutta olisi ollut enemmän. Näiden aloitteiden yleistäminen ja koko seitsemännen puiteohjelman laajentaminen ei ole järkevää, jos jäsenvaltioiden välillä ei ole tehokasta yhteistä strategista ohjelmasuunnittelua.

2.10

Yhteisessä ohjelmasuunnittelussa on kyse eurooppalaisen tutkimusympäristön rakenteen muuttamisesta. Se on kattava, pitkäaikainen ja strateginen prosessi, jonka avulla pyritään parantamaan Euroopan kykyä vastata suuriin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin (esimerkiksi toisiinsa yhteydessä olevat ongelmat kuten ilmasto ja energia). Yhteisellä ohjelmasuunnittelulla pyritään vaikuttamaan jäsentävästi julkisen tutkimusrahoituksen tehokkuuden ja tuloksekkuuden lisäämiseksi. Yhteinen ohjelmasuunnittelu edellyttää, että jäsenvaltiot ovat valmiita siirtymään kohti sellaisten yhteisten tutkimuslinjausten määrittelyä ja toteutusta, joihin liittyy monivuotisia, yhteisesti päätettyjä toimia ja rahoitusmekanismeja.

2.11

Yhteinen ohjelmasuunnittelu edellyttää jäsenvaltioilta uutta suhtautumista. Ennen kaikkea se edellyttää jäsenvaltioilta konkreettisia sitoumuksia ja toimia sekä sitä, että jäsenvaltiot miettivät ja organisoivat uudelleen tapaa, jolla kansallisia tutkimusohjelmia määritellään ja toteutetaan, ja että jäsenvaltiot suuntaavat ne yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Tästä syystä yhteisen ohjelmasuunnittelun on oltava vapaaehtoinen prosessi, joka perustuu vaihtuvan kokoonpanon ja vapaan käyttöoikeuden periaatteeseen.

2.12

Yhteiseen ohjelmasuunnitteluun ei välttämättä liity yhteisön rahoitusta, vaikka seitsemäs puiteohjelma voi tietysti toimia kannustimena. Kyse on ennen kaikkea jäsenvaltioiden toiminnasta, jossa ne määrittelevät yhteisiä strategioita ja kokoavat yhteen kansallisia resursseja. Samaan aikaan ei kuitenkaan suljeta pois mahdollisuutta, että toimintaan voidaan antaa täydentävää yhteisön rahoitusta riippuen siitä, mikä on kyseessä olevien aloitteiden lisäarvo, eurooppalainen ulottuvuus ja mahdollinen jäsentävä vaikutus.

2.13

Komissio ehdottaa käytännöllistä menettelytapaa yhteisen ohjelmasuunnittelun käyttöönottamiseksi rajallisella määrällä yhteisesti sovittuja aloja. Yhteistä strategista ohjelmasuunnittelua koskeva menettelytapa perustuu eurooppalaisista teknologiayhteisöistä saatuihin kokemuksiin, joita on kuitenkin mukautettu julkisten tutkimusohjelmien vaatimuksiin. Siihen sisältyy toisiaan seuraavia vaiheita, joissa seurataan tutkimusohjelmien elinkaarta ohjelman laatimisesta sen toteuttamiseen ja aina seurantaan ja arviointiin asti.

2.14

Yhteistä ohjelmasuunnittelua voitaisiin helpottaa, jos tietyt puite-edellytykset täyttyvät:

3.1

ETSK pitää tiedonantoa myönteisenä asiana ja huomauttaa, että tutkimus- ja kehitystoiminnan strategisen rajatylittävän hallinnoinnin täytäntöönpanoon ehdotettu ajatusmalli on erittäin merkittävä ja kiireellinen toteuttaa erityisesti siksi, että siten voidaan nopeuttaa tutkimuksen ja kehityksen tärkeimmillä aloilla saavutettua edistystä. Näin ollen ETSK kannattaa ja tukee myös kilpailukykyneuvoston 2. joulukuuta 2008 aiheesta antamia päätelmiä ja on samaa mieltä niissä esitetyistä lausumista.

3.2

Ajatusmallissa on myönteisiä piirteitä, koska sen avulla julkisia varoja pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti tutkimuksen tärkeimpien suuntaviivojen strategisen koordinoinnin avulla ja parantamaan tutkimus- ja kehitystoiminnan sisäisiä valmiuksia tekemällä laajempaa kansainvälistä yhteistyötä ohjelmasuunnittelun ja yhteisten ratkaisujen turvin toteutettavissa tutkimushankkeissa.

3.3

Komitea pitää tehtyä vaikutustenarviointia myönteisenä ja tervehtii tyytyväisenä sen perusteella tehtyä valintaa Euroopan strategisen suunnitelman mahdollisiksi neljäksi vaihtoehdoksi. Suunnitelmassa laaditaan nykyisten parhaiden käytäntöjen pohjalta toimintajärjestelmä, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat määritellä yhteisen ohjelmasuunnittelun aiheet.

3.4

ETSK pitää myönteisenä myös sitä, että energiateknologian ala on valittu yhteistyön pilottihankkeeksi, ja niinpä se tukee varauksetta kyseistä hanketta sekä sitä koskevaa uutta lähestymistapaa SET-suunnitelmaan liittyvässä lausunnossaan (8).

3.5

ETSK on vakuuttunut siitä, että on luotava strategiset peruspuitteet EU:n poliittisten painopistealojen mukaisesti.

3.6

ETSK huomauttaa, että ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ei saa painottaa liikaa. Se katsookin, että jos perustana käytetään tämänhetkisiä ominaispiirteitä nykyisistä kansainvälisistä tiedeverkostoista, joissa yhdistyvät monet tutkimussolut ja joita kansainvälisen energiajärjestön kaltaiset kansainväliset virastot osittain tukevat, on välttämätöntä soveltaa ennen kaikkea alhaalta ylöspäin suuntautumisen periaatetta niin, että saadaan eri toimijat mukaan kyseisiin hankkeisiin ottamalla huomioon niiden strategiset edut ja mahdollisuudet jakaa tutkimus- ja kehitystoiminnan parhaat valmiudet. Kansainväliset tiedekonferenssit voivat olla asianmukaisia foorumeja, joiden puitteissa voidaan laatia tarkoituksenmukaisia ehdotuksia.

3.7

Komitea korostaa, että kyseinen koordinointi ei ole helppoa varsinkaan siksi, että tietyillä valtioilla on erityisetuja valvottavanaan, ja siksi, että osaamisen jakamiseen tai tutkimus- ja kehitystoiminnan resurssien jakamiseen puuttuu poliittista tahtoa. Avoimuus on välttämätöntä, jotta puheena olevan ajatusmallin toteuttaminen onnistuu käytännössä.

3.8

Komitea panee tyytyväisenä merkille jo olemassa olevan laajan valikoiman erilaisia rajatylittäviä yhteistyöhankkeita ja yhteisprojekteja sekä niiden tuomat erinomaiset tulokset. Komitea suosittaakin, että kyseisistä ohjelmista saatuja kokemuksia käytetään hyväksi nyt käsiteltävänä olevaa uutta strategista ohjelmasuunnittelua hahmoteltaessa. Lisäksi olisi otettava oppia tutkimustyön yhteistä suunnittelua koskevien menettelyjen laatimisen yhteydessä tehdyistä virheistä.

3.9

ETSK kannattaa täysin ajatusta siitä, että kyseistä ajatusmallia on ryhdyttävä toteuttamaan välittömästi ja että rahoitusta ja henkilöresursseja on lisättävä, jotta yhteisö voisi parantaa asemaansa ja siten taloudellista kilpailukykyään suhteessa tärkeimpiin kilpailijoihinsa, Yhdysvaltoihin ja Aasian valtioihin. On kuitenkin varmistettava, että kilpailulla ei missään tapauksessa vaaranneta tieteellistä yhteistyötä, johon muun muassa kyseiset valtiot ja niiden tutkimuslaitokset osallistuvat (9).

3.10

ETSK huomauttaa myös, että rajatylittävän tutkimus- ja kehitystoiminnan yhteisen ohjelmasuunnittelun täytäntöönpano on erittäin vaivalloista, koska se edellyttää uutta, avoimempaa ajattelutapaa, jossa yhteistyöhön suhtaudutaan myönteisemmin (10), ja että tällainen kulttuurin muutos ei ole vähäpätöinen asia.

3.11

Yksityisen sektorin asianmukainen osallistuminen koko prosessiin on välttämätöntä, jotta kertynyttä tieteellistä tietoa voidaan soveltaa tehokkaammin ja nopeammin, mikä on yhteisen strategisen ohjelmasuunnittelun ja puhdasta tutkimusta koskevien ratkaisujen lopullinen tavoite. ETSK toteaa, että yhteistä ohjelmasuunnittelua koskevan ajatusmallin turvin kyseinen osallistuminen on mahdollista. Komitea huomauttaa kuitenkin, että yksityisen sektorin osallisuus saattaa synnyttää hankaluuksia erityisesti tulosten hyödyntämisessä, teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa kysymyksessä jne. (11).

3.12

Innovointiprosessi eli kertyneiden tieteellisten tietojen soveltaminen käytäntöön riippuu hyvin erilaisista paikallisista tekijöistä, kuten olemassa olevasta infrastruktuurista, pääoman saatavuudesta, tiettyihin investointeihin liittyvistä veroista tai verohelpotuksista ja elinkeinoalan vastaavankaltaisista investoinneista hankkimasta kokemuksesta. Kyseeseen voivat tulla myös suorat investointituet, kuten verovapautus. Nämä tekijät voivat aiheuttaa hankkeisiin ristiriitaisuutta.

—

Suositus henkisen omaisuuden hallinnoinnista tietämyksensiirtotoimissa sekä korkeakoulujen ja muiden julkisten tutkimusorganisaatioiden käytännesäännöistä, KOM(2008) 1329 lopullinen, 10.4.2008

—

tiedonanto ”Paremmat uranäkymät ja suurempi liikkuvuus: eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten”, KOM(2008) 317 lopullinen, 23.5.2008.

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/62

1.1

Komitea kannattaa komission aloitetta, joka liittyy johdonmukaisesti komission toteuttamaan toimenpiteiden jatkuvaan uudistamiseen Basel-sopimuksella muodostetun sääntelykehyksen parantamiseksi ja ajantasaistamiseksi. Komitea on kaiken kaikkiaan samaa mieltä toteutusta koskevista ehdotuksista. Se esittää huomioita tietyistä yksittäisistä seikoista tämän kuitenkaan muuttamatta yleistä kehystä.

1.2

Sekä oman että vieraan pääoman ominaisuuksia sisältäviä hybridipääomainstrumentteja säädellään nykyisin jäsenvaltiotason säännöin. Säännöt tulisi yhdenmukaistaa, jotta kansainväliselle tasolle saataisiin järkevä ja tasapuolinen toimintaympäristö (level playing field). Komissio ei esitä kyseisille instrumenteille täsmällistä määritelmää, koska niiden muodot vaihtelevat ja kehittyvät, vaan määrittelee niiden hyväksyttävyyden perusperiaatteet: instrumenttien alkuperäinen maturiteetti ei saa olla alle 30 vuotta, ja niiden on oltava kokonaan maksettuja ja sillä tavalla muodostettuja, että kaikki tappiot kyetään kattamaan. Lisäksi periaatteena on, ettei hybridipääomainstrumenttien osuus saa nousta kohtuuttoman suureksi suhteessa omaan pääomaan. Jäsenvaltioiden viranomaisille esitetään toimivaltuuksia puuttua osuuksien suhteettomaan kasvuun.

1.3

Keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden osalta on lisätty maininta riskistä, joka johtuu sellaisen yrityksen vaikeuksista, josta toinen yritys on taloudellisesti riippuvainen. Lisäksi ilmoitusvelvoitteita yksinkertaistetaan, yhdenmukaistetaan ja järjestetään uudelleen. Suuriin riskeihin liittyvissä kysymyksissä merkittävin innovaatio on, että tarkoituksena on alkaa soveltaa yhtä ainoaa 25 prosentin suuruista rajoitusta, joka koskee myös pankkien välisiä talletuksia. ETSK katsoo, että viimeksi mainittua sääntöä, joka todennäköisesti pohjautuu viimeaikaiseen katastrofiskenaarioon, on tarkistettava siten, että huomioon otetaan tällaisten talletusten huomattava säätelyvaikutus maksuvalmiuteen ja niiden – normaaliaikoina – suhteellisen matala riskitaso verrattuna muunlaisiin vastuisiin.

1.4

Ehdotetussa direktiivissä on uusi säännös, jonka mukaan liikkeeseenlaskijoiden, välittäjien ja hallinnoijien, jotka suoraan neuvottelivat, järjestivät tai vahvistivat velvoitteet synnyttävän alkuperäisen sopimuksen, tulee sitoutua säilyttämään merkittävä taloudellinen osuus, joka on vähintään 5 prosenttia. Tällaisen säännön taustavaikuttimena näyttävät olevan äärimmäisen huonot kokemukset yhdysvaltalaisista CDO-instrumenteista (collateralized debt obligations, velkarypäsvakuudelliset velkasitoumukset). Ne eroavat kuitenkin normaalista arvopaperistamisesta ominaisuuksiltaan ja alkuperältään. ETSK:ta askarruttaa tällaisen uuden säännön vaikutus markkinoiden likviditeettiin.

1.5

Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voivat jättää ottamatta vastuiden laskennassa huomioon ryhmien sisäiset riskit, jos vastapuolet ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon. Komitea on hyvin tietoinen juridisista esteistä, joiden vuoksi sääntöä ei voida laajentaa koskemaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita vastapuolia, mutta se katsoo, että normaalioloissa ulkomaisten vastapuolten sulkeminen pois säännön soveltamisalasta haittaa kyseessä olevien yritysten kokonaisriskitason arviointia. Yhtenä järkevänä ratkaisuna voisi olla, että vapautus laajennettaisiin koskemaan kokonaista ryhmää tapauskohtaisten arviointien perusteella. Vapautus voitaisiin kuitenkin kumota, jos kehityksessä havaitaan kriittisiä merkkejä.

1.6

Edellisessä kohdassa mainitun säännön yleisen merkityksen johdosta komitea ilmaisee jälleen kerran vastustavansa sitä, että jäsenvaltiot voisivat päättää, noudattavatko vai eivätkö ne noudata kyseisiä säännöksiä. Tämä loukkaisi yhdenmukaistamisperiaatetta ja horjuttaisi kilpailuedellytysten tasapuolisuutta.

1.7

ETSK katsoo, että erityishuomiota olisi kiinnitettävä riskiin, jonka aiheuttavat luottokorttien toistaiseksi hyödyntämättömien luottomahdollisuuksien käytöstä mahdollisesti syntyvät vastuut. Ne voivat kasvaa nopeasti huomattaviksi, kun kulutus- ja kiinnitysluottojen saanti on rajoitettua.

1.8

Ehdotettuun direktiiviin sisältyy joukko uusia valvontajärjestelysääntöjä, joiden avulla valvontaa pyritään tehostamaan. Huomiota kiinnitetään etenkin ”järjestelmän kannalta merkityksellisiin sivukonttoreihin”, joita tulee kriittisen tilanteen ilmettyä valvoa vastaanottavassa maassa asianomaisten maiden viranomaisten ennakkoon tekemän sopimuksen mukaisesti. ETSK kannattaa tätä mutta korostaa, että lisäksi tulee määritellä toimenpiteet, joita sovelletaan äkillisissä ja ennakoimattomissa tilanteissa.

1.9

ETSK pitää erityisen kannatettavana, että konsolidointiryhmän valvoja voi tulevaisuudessa perustaa valvontakollegioita, joihin osallistuvat tietyn yritysryhmän yritysten sijaintimaiden toimivaltaiset viranomaiset. Aloite on omiaan tehostamaan ryhmittymien valvontaa ja parantamaan kykyä toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet heti kun niitä tarvitaan.

2.1

Rahoitusmarkkinoiden kriisi on saanut komission nopeuttamaan jo meneillään olevaa prosessia, jonka yhteydessä vahvistetaan ja tarvittaessa muutetaan Basel II -sopimuksen johdosta direktiiveissä 2006/48/EY ja 2006/49/EY säädettyjä rahoituslaitosten pääomavaatimusten rakennetta koskevia säännöksiä. On syytä huomata, että uusien säännösten antamista pohdittiin jo nykyisen kriisin puhjetessa. Markkinoiden järjestelmällisen uudistamisen on määrä käynnistyä kesäkuuksi 2009 kaavaillun valkoisen kirjan julkaisemisen jälkeen. Tarkasteltava ehdotus sisältää joukon säännöksiä, joiden avulla on tarkoitus

2.2

Direktiiviehdotuksen valmistelun yhteydessä järjestettiin sidosryhmille verkkokuuleminen. Saadut kommentit on otettu huomioon ehdotuksessa, mutta siinä pidetään silminnähtävästi kiinni seuraavista perusperiaatteista, joihin kuuleminen pohjautui:

2.3

ETSK pitää näiden ehdotusten perusajatusta hyvänä ja kannattaa yleisesti ottaen komission ehdotuksia: viimeaikaiset tapahtumat, ja etenkin tietyt teot ja rikollinen toiminta, ovat horjuttaneet suuren yleisön luottamusta koko rahoitusjärjestelmään ja edellyttävät asianmukaisia toimenpiteitä. Vakavaraisuussäännöt eivät kuitenkaan saa olla niin ankaria, että ne kuormittaisivat alan toimijoita ja asiakkaita tarpeettomasti. Kuten nykyinen kriisi on osoittanut, vakavaraisuussäännöillä on myös hyvin merkittävä yhteiskunnallinen tarkoitus, sillä ne varmistavat osaltaan markkinoiden vakauden ja luotettavuuden.

4.1

Suuria riskikeskittymiä koskeva sääntely on peräisin vuodelta 1992, eikä sitä ole sittemmin muutettu. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että uusia sääntöjä tarvitaan. Komission ehdotuksessa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota tiettyjen vastuiden riskialttiuteen ja pyritään samanaikaisesti pienentämään tiedonkeruusta aiheutuvia kustannuksia, lisäämään avoimuutta ja luomaan entistä tasapuolisemmat kilpailuedellytykset.

4.2

Keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden määritelmää muutetaan. Tähän saakka huomiota on kiinnitetty etenkin siihen riskiin, että yritys voi joutua vaikeuksiin jonkin toisen yrityksen taloudellisten ongelmien vuoksi. Nyt on ilmennyt, että kaksi tai useampikin yritys voi joutua vaaraan, koska yritys, josta ne ovat taloudellisesti riippuvaisia, on vaikeuksissa.

4.3

Kalliita ja hankalia ilmoitusvelvoitteita, joista aiheutuu alan toimijoille suuria kustannuksia ja vaivaa, yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan. Näkyvin muutos on, että sisäisten luottoluokitusten menetelmää sovellettaessa on ilmoitettava konsolidoidusti 20 suurinta vastuuta. Erisuuruisten rajoitusten sijasta ehdotetaan sovellettavaksi yhtenäistä 25 prosentin rajaa.

4.4

Nykyisiin säädöksiin sisältyvistä lukuisista vapautuksista, joita on usein vaikea tulkita, poistetaan suurin osa. Voimaan jäävät ne vapautukset, joista ei aiheudu suurta riskiä. Vapautusluettelo on edelleen varsin pitkä, mutta yleisesti ottaen se vaikuttaa tarkoin punnittujen varovaisuuskriteerien mukaiselta.

4.5

Kaiken kaikkiaan ETSK kannattaa ehdotettua säädöstä. Se esittää kuitenkin seuraavassa muutamia huomioita tärkeistä näkökohdista.

4.6

Erityishuomiota on syytä kiinnittää ”käyttämättömiin luottojärjestelyihin perustuviin vastuihin, jotka luokitellaan – – taseen ulkopuolisiksi eriksi, joiden riski on alhainen” (113 artikla). Osalla laitoksista luottokorttien luottorajojen yhteismäärä on erityisen suuri, ja luottopulan vallitessa käyttämättömät määrät voivat huveta nopeasti. ETSK katsoo, että korttien toistaiseksi käyttämättömästä luotosta mahdollisesti aiheutuvat riskit olisi punnittava huolellisesti ja harkitusti.

6.1

Maailman rahoitusmarkkinat vallannut kriisi on osoittanut, että valvontarakenteita ja -menetelmiä on uudistettava sellaisiksi, että niiden avulla voidaan ehkäistä koko järjestelmään leviävät kriisit ja reagoida kriisitilanteissa.

6.2

Tietojenvaihto- ja yhteistyösääntöjä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että direktiiviin lisätään 42 a artiklassa käsite ”järjestelmän kannalta merkityksellinen sivukonttori” ja että todetaan erityistapauksissa vastaanottajavaltion edun menevän kotivaltioperiaatteen edelle. ETSK antaa täyden tukensa tällaiselle perustavan tärkeälle lähestymistavalle.

6.3

Tiivistetysti sanottuna uusissa säännöissä todetaan, että vastaanottajavaltion viranomaiset voivat pyytää kotivaltion viranomaisilta tai – silloin kun se tulee kyseeseen – konsolidointiryhmän valvojalta, että vastaanottajavaltiossa sijaitseva sivukonttori katsotaan järjestelmän kannalta merkitykselliseksi, mikäli sen markkinaosuus on yli 2 prosenttia tai sillä on merkittävä asema kansallisilla markkinoilla. Pyyntöön tulee liittää arvio siitä, miten toiminnan mahdollinen keskeyttäminen tai lopettaminen todennäköisesti vaikuttaa maksu- ja selvitysjärjestelmiin sekä vaikutuksista kansallisiin markkinoihin.

6.4

”Merkitykselliseksi” katsomista koskevaan menettelyyn liittyy tiettyjä teknisiä määräaikoja, mutta lisäksi olisi järkevää vahvistaa varsinaisissa kriisitilanteissa (130 artikla) sovellettavat säännöt, jotka mahdollistaisivat kiireelliset toimenpiteet. Perustettavat valvontakollegiot (131 a artikla, ks. kohta 6.5) ja jo toimiva Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea tarjonnevat mahdollisuuksia yksinkertaistettuihin menettelyihin ja tarvittaviin varmistuksiin.

6.5

Erityisen hyödyllistä on valvontakollegioiden perustaminen (131 a artikla). Sellaisia voivat perustaa konsolidointiryhmien valvojat, ja niihin osallistuvat asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaiset. Kollegioiden päätehtävänä on varmistaa useammassa kuin yhdessä maassa toimivien ryhmittymien jatkuva ja tehokas valvonta (ja toivottavasti ripeiden toimenpiteiden toteuttaminen kriisitilanteissa) tietojenvaihdon avulla ja määrittelemällä yhdessä tarkoituksenmukaiset valvontamenetelmät. ETSK on tyytyväinen tähän päätökseen ja kaikkiin ehdotettuihin valvontasäännöksiin. Ne noudattelevat aiemmin esitettyjä tehostamisohjelmia ja rahoituspalvelufoorumin (Financial Services Forum) toiveita.

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/66

1.1

Komitea kannattaa komission ehdotuksen yleislinjoja. Ehdotuksen keskeisenä tavoitteena on liittää suoraveloitukset rajatylittäviä maksujärjestelmiä koskevassa asetuksessa tarkasteltavien tapahtumien joukkoon. Aloite on periaatteessa komission aiempien toimien mukainen, ja sen avulla pyritään varmistamaan, että euroalueen rajatylittävät maksut rinnastetaan kotimaisiin maksuihin ja että niitä käsitellään samalla tavalla.

1.2

Pohdinta on aiheellista siksi, että rajatylittävien suoraveloitusten käsittely on kalliimpaa kuin vastaavien kotimaisten tapahtumien käsittely. ETSK pyytääkin komissiota esittämään avoimuuden hengessä yksityiskohtaiset tiedot päätelmiensä perustana olevista taustatutkimuksista sekä niissä käytetyistä menetelmistä ja lähteistä. Tasapuolinen kannanmuodostus edellyttää tosiasioiden tuntemusta.

1.3

Joka tapauksessa on syytä pitää mielessä, että mikäli asetuksen on tarkoitus tulla voimaan ehdotetun mukaisesti 1. marraskuuta 2009, taloussuunnitelmien laatimiseksi ei jää paljonkaan aikaa. Suunnitelmia ei kuitenkaan voida laatia ennen oikeusvarmuuden saavuttamista monenvälistä toimituspalkkiota (multilateral interchange fee, MIF) koskevassa kysymyksessä.

1.4

Ehdotus sisältää myös kaksi kehotusta jäsenvaltioille: niiden jäsenvaltioiden, joilla ei vielä ole maksujärjestelmistä vastaavaa viranomaista, tulee perustaa sellainen, ja lisäksi tulee luoda asianmukaiset rakenteet valitusten käsittelyä varten. ETSK:n käsityksen mukaan useimmissa maissa tällaiset rakenteet ovat olleet käytössä jo pitkään. Siellä, missä niitä ei vielä ole, komitea varoittaa luomasta sellaisia uusia rakenteita, jotka ovat tehtäviltään kokonaan tai osittain samoja tai päällekkäisiä nykyisten rakenteiden kanssa.

1.5

Lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan säätämään lainsäädännössään ”tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista” seuraamuksista niitä tapauksia varten, joissa asetuksen säännöksiä ei ole noudatettu tai niitä on rikottu. ETSK on tästä samaa mieltä mutta huomauttaa, että eri maiden toteuttamista toimenpiteistä tehtävän vertailevan selvityksen avulla saataisiin käsitys siitä, miten paljon huomiota kukin jäsenvaltio kiinnittää asetukseen.

1.6

Asetus koskee vain rahaliittoon kuuluvia maita. Euroalueeseen kuulumattomat maat voivat laajentaa tämän asetuksen soveltamisalan koskemaan valuuttaansa. Sen, ettei yksikään maa ole toistaiseksi käyttänyt tätä mahdollisuutta, olisi syytä ohjata pohtimaan, miten kiinnostuneita eri maissa ollaan tällaisista aloitteista.

2.1

Yhteisön rajatylittäviä maksujärjestelmiä koskeva asetus (EY) N:o 2560/2001 on ollut voimassa joulukuun 31. päivästä 2001. Asetuksessa säädetään, että rajatylittävästä maksusta kussakin jäsenvaltiossa perittävän palvelumaksun on oltava sama kuin vastaavasta jäsenvaltion sisällä suoritettavasta maksusta perittävä palvelumaksu. Asetusta sovelletaan tilisiirtoihin, sähköisiin maksuihin, kaikentyyppisiin maksukortteihin ja pankkiautomaateista tehtyihin setelinostoihin. Komission ehdotuksen tavoitteena on laajentaa asetuksen soveltamisala koskemaan marraskuun 1. päivästä 2009 myös suoraveloituksia, parantaa valitusten käsittelyä ja yksinkertaistaa tilastotarkoituksiin tehtävää tiedonkeruuta.

2.2

Komission tavoitteena on kehittää euromääräisten maksujärjestelmien sisämarkkinoiden toimintaa. Tällaisilla markkinoilla kotimaisiin ja kansainvälisiin maksutapahtumiin sovelletaan samoja sääntöjä, mikä tuottaa säästöjä ja etuja kuluttajille ja koko taloudelle. Riitojenratkaisuun tulee kiinnittää erityishuomiota kuluttajajärjestöjen esittämiin arvioihin vastaamiseksi. Tilastotietojen keruu aiheuttaa luottolaitoksille paljon hallinnollista työtä ja kustannuksia.

2.3

ETSK antaa arvoa komission aloitteelle ja kannattaa ehdotuksen yleislinjoja. Komitea esittää muutamia huomioita ja ehdotuksia antaakseen hyödyllisen panoksensa asiasta käytävään keskusteluun.

3.1

Pankkiala on komission vuosia jatkuneiden vaatimusten jälkeen luonut eurooppalaisen maksuinfrastruktuurin (SEPA), joka toimii tyydyttävästi tekniikan ja järjestelyjen puolesta sekä myös siltä osin, että kansainvälisistä ja kotimaisista maksutapahtumista veloitettavat palvelumaksut on yhdenmukaistettu. Komissio toteaa, että ”a]setusta (EY) N:o 2560/2001 voidaan – – pitää SEPAn käynnistäjänä”.

3.2

Tähänastiset saavutukset ovat suurenmoisia, mutta on edelleen epäselvää, vastaavatko ne yhtenäismarkkinoiden yleisperiaatteita. SEPAn ensisijaisena tavoitteena on euromääräisiin maksuihin liittyvien ongelmien ratkaiseminen. Euroalueen ulkopuoliset maat eivät hyödy siitä kuin mahdollisesti euroina suoritettavien maksujen osalta. Unionin laajentumisten jälkeen voidaan sanoa, että SEPA kattaa nykyään määrällisesti valtaosan yhteisön sisäisistä siirroista. Yhtenäismarkkinat edistyvät siis eri tahtiin.

3.3

Lisäksi kotimaisten ja kansainvälisten maksutapahtumien ehtojen tasapuolisuus toteutuu vain kunkin maan sisällä: maiden välillä on edelleen eroja, ja monissa tapauksissa ne ovat huomattavia. Erot ovat kuitenkin vieläkin suurempia euroalueen maiden ja siihen kuulumattomien maiden välillä. Voimassa olevan asetuksen mukaan myös euroalueen ulkopuoliset maat voivat soveltaa sitä vapaaehtoisesti. Tätä lauseketta ei toistaiseksi ole juurikaan sovellettu. Kaiken kaikkiaan olemme vielä kaukana kustannusten tarkoituksenmukaisesta lähentymisestä EU:ssa.

3.4

Kustannusten lähentämisellä ei tarkoiteta niiden yhdenmukaistamista. Avoimuudessa ja kuluttajien odotuksiin vastaamisessa voitaisiin kuitenkin edistyä, jos jokainen maa tarkastelisi maksuja huolellisesti vertailemalla niitä toisiinsa. Infrastruktuurikustannuksissa, verojen ja sosiaaliturvamaksujen vaikutuksessa, järjestelyissä sekä kotimaisten ja kansainvälisten maksujen määrällisissä suhteissa on huomattavia eroja. Vertailevasta analyysista voitaisiin myös saada hyödyllistä tietoa siitä, voidaanko asetuksen soveltamisalaan sisällyttää kaikki rajatylittävän sähköisen maksuliikenteen välineet.

22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/69

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pitää ehdotuksen tavoitteita tärkeinä ja kehottaa komissiota pyrkimään kansallisen tutkimuksen ja kehityksen ylittävään yhteiseen mittajärjestelmään, jotta saavutettaisiin eurooppalaista lisäarvoa, josta olisi hyötyä kaikille.

1.2

Päämääränä on ETSK:n mukaan se, että unioni saavuttaa kansainvälisellä tasolla yhtenäisen äänen, eikä se ole enää alisteisessa asemassa, vaan edistää standardeja, jotka ovat Euroopassa kehitettyjen materiaalien, tuotteiden ja prosessien sekä EU:n teollisten ja kaupallisten etujen tasalla.

1.3

Maailmanlaajuistuneessa taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa huippuosaamiseen perustuva metrologian eurooppalainen rakenne voi komitean mielestä vaikuttaa ainoastaan myönteisesti EU:n talouteen.

1.4

ETSK katsoo, että eurooppalaisen tutkijayhteisön tulee olla entistä tiiviimmin mukana sellaisten nykyaikaisten järjestelmien laatimisprosesseissa, joiden avulla metrologiaa voidaan soveltaa fysiikan, kemian, biologian, ympäristöalan, ekologisen jalanjäljen, nanoteknologian, elintarvikealan sekä työterveyden ja -suojelun huippututkimukseen.

1.5

Komitean mielestä toivotun edistyksen saavuttamiseksi on pyrittävä määrätietoisesti lisäämään teollisuuden, kaupan ja julkisen sektorin liittämistä metrologian eurooppalaisen tutkimuksen kehittämiseen, jotta kansainvälisissä yhteyksissä voidaan sopia uusista standardeista.

1.6

ETSK:n mielestä on erityisen tärkeää, että metrologian tutkimus ei jää erilliseksi, itseriittoiseksi tutkimusalaksi.

1.7

Sääntelyä ja standardointia toteutetaan mitattavissa olevilla järjestelmillä, jotka perustuvat kansainvälisesti hyväksyttyyn soveltavaan metrologiaan. ETSK ehdottaakin, että uusien järjestelmien kehittämiseen otetaan heti alusta lähtien mukaan eurooppalaiset standardointielimet (Euroopan standardointikomitea CEN, Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea CENELEC ja Euroopan telealan standardointilaitos ETSI) sekä kansalliset laitokset ja akkreditointilaitokset.

1.8

ETSK katsoo, että on toteutettava kaikki mahdolliset toimet, jotta eurooppalaiseen metrologian tutkimukseen osallistuisivat tiiviisti:

Komitean mielestä vain näin – kun vältetään kaikenlaista nurkkakuntaisuutta – voidaan Euroopan tasolla saavuttaa kansainvälisesti hyväksyttyjä tuloksia.

1.9

Komitea arvostaa komission ehdotuksia, joiden tavoitteena on tukea eurooppalaista metrologian tutkimusohjelmaa (European Metrology Research Programme, EMRP) (1) siten, että pyritään korkeaan ”yhteisöllistämisen” tasoon

1.10

Komitean mielestä hallintojärjestelmän määrittelyä tulisi parantaa. On selvää, että epävarma hallintojärjestelmä saattaa vaikuttaa tutkimuksen kehitykseen ja odotettuihin tuloksiin.

1.11

ETSK painottaa tässä yhteydessä, että toimijat, joita metrologian tutkimustulokset koskettavat suoraan, tulisi ottaa entistä paremmin mukaan painopisteiden määrittelyyn, Cordis-palvelussa ja virallisessa lehdessä (EUVL) julkaistavien tarjouspyyntöjen laatimiseen ja arviointiin, kun kyseessä ovat ehdotukset, joihin osallistuu yrityksiä, yliopistoja ja tutkimus- ja koulutuskeskuksia, sekä rahoitettujen ohjelmien ja hankkeiden seurantaan ja valvontaan.

1.12

ETSK:n mukaan EMRP:n tutkimusneuvostolle olisi aiheellista antaa mahdollisuus seurata EMRP-komitealle osoitettujen sitovien lausuntojen avulla sitä, minkätyyppiselle tutkimukselle annetaan rahoitusta, sekä valvoa vuosittaista työohjelmaa ja riippumattomista arvioijista koostuvan ehdotuksia käsittelevän arviointipoolin valintaa. Lisäksi komission tarkkailijan tulisi seurata arviointipaneelia samaan tapaan kuin seitsemännessä puiteohjelmassa.

1.13

ETSK katsoo, että tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seuraavan puiteohjelman (2014–2020) valmistelua koskevien ehdotusten yhteydessä olisi aiheellista esittää todellista, pysyvää, koordinoitua ja komission hallinnoimaa yhteisön ohjelmaa, joka perustuisi asianomaisten sidosryhmien jatkuvaan osallistumiseen. Ohjelmassa tulisi myös ottaa huomioon ennen kaikkea teollisuuden, yliopistojen, tutkimuksen ja standardoinnin vaatimukset sekä metrologian tutkimuksen kansainväliset näkökohdat, erityisesti suhteet kansainvälisiin organisaatioihin (mm. ISO ja OECD) ja muihin tahoihin (esim. IUAP (2).

—

turvallisuudessa

—

elintarvikemerkinnöissä

—

terveydenhuoltojärjestelmissä

—

ympäristöalalla

—

bioteknologiassa

—

nanoteknologiassa ja kehittyneiden materiaalien alalla

—

energia-alalla

—

liikenteessä, televiestinnässä ja turvallisuusjärjestelmissä,

3.1

Ehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 169 artiklaan, ja sen tarkoituksena on luoda eurooppalainen metrologian tutkimusohjelma (EMRP), jolla yhdistetään 22 kansallista ohjelmaa julkisen metrologian tutkimuksen tehostamiseksi.

3.2

Tavoitteisiin kuuluu eurooppalaisen tutkimusalueen jäsentäminen jäsenvaltioiden ohjelmien entistä kattavamman koordinoinnin avulla, jolloin voidaan suoriutua yhteisistä eurooppalaisista haasteista ja poistaa esteitä kansallisten ohjelmien väliltä.

3.3

Komission mukaan EMRP:llä integroidaan 22:n siihen osallistuvan valtion kansalliset ohjelmat yhdeksi yhteiseksi tutkimusohjelmaksi, jotta voidaan

3.4

Ehdotettu hallintomalli perustuu kokemuksiin, joita on saatu kuudennessa puiteohjelmassa toteutetusta ensimmäisestä 169 artiklaan perustuvasta aloitteesta eli EDCTP-aloitteesta (9).

3.5

EMRP-aloitteelle on tarkoitus varata 400 miljoonan euron kokonaisbudjetti. Tästä 200 miljoonaa tulee osallistuvien valtioiden osuuksista kaudelle 2009–2016 ja 200 miljoonaa yhteisöltä.

3.6

Aloitteen koordinointi annetaan kansallisten metrologialaitosten yhteistyöelimen (EURAMET) vastuulle. EURAMET perustettiin vuonna 2007 Saksan lainsäädännön mukaisesti voittoa tavoittelemattomaksi yhdistykseksi. Sen sihteeristö on Braunschweigissa, Ala-Saksin osavaltiossa, ja se toimii Euroopan alueellisena metrologiajärjestönä ja EMRP:n täytäntöönpanorakenteena.

—

huippuosaamisen perustuva metrologian rakenne

—

yhteiset, kilpailukykyiset ja avoimet tutkimushankkeet

—

tutkijayhteisön osallistumisen lisääntyminen osaamisen kehittämisen kautta

—

todellinen kansainvälinen yhteistyö, jossa annetaan arvoa eurooppalaiselle järjestelmälle

—

yhtenäinen ääni kansainvälisissä yhteyksissä

—

ennen kaikkea teollisuuden (työnantaja- ja työntekijäjärjestöt), kaupan ja julkisen sektorin entistä tiiviimpi osallistuminen metrologian eurooppalaisen tutkimuksen kehittämiseen.

—

ehdotuksen eurooppalaiselle lisäarvolle

—

integroitujen toimien yhteisen ohjelman selkeälle ja kattavalle esiintuomiselle

—

hallintorakenteelle.

5.1

Komitea arvostaa komission ehdotuksia, joiden tavoitteena on tukea EMRP-aloitetta (12) siten, että pyritään korkeaan ”yhteisöllistämisen” tasoon yhteisessä ohjelmoinnissa, arvioidussa resurssien jakamisessa keskinäisen oppimisen logiikan mukaisesti, yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten osallistumista koskevissa säännöissä sekä ehdotusten arvioinnissa, johon komission tarkkailijan tulee osallistua samaan tapaan kuin seitsemännessä puiteohjelmassa.

5.2

ETSK toteaa kuitenkin EMRP-ohjelmalle ehdotetun hallinnon osalta seuraavaa: