ISSN 1725-2490

doi:10.3000/17252490.C_2009.218.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 218

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

52. vuosikerta
11. syyskuu 2009


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

 

LAUSUNNOT

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

25. ja 26. helmikuuta 2009 pidetty 451. täysistunto

2009/C 218/01

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eurooppalainen yhteiskuntapalvelu (valmisteleva lausunto)

1

2009/C 218/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: Yhteistyö ja tiedonvaihto tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten välillä – innovoinnin tärkeä edellytys (oma-aloitteinen lausunto)

8

 

III   Valmistelevat säädökset

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

25. ja 26. helmikuuta 2009 pidetty 451. täysistunto

2009/C 218/03

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rakennusalan tuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta

15

2009/C 218/04

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta komission tiedonanto euroopan parlamentille, neuvostolle ja euroopan talous- ja sosiaalikomitealle nanomateriaaleja koskeva sääntely

21

2009/C 218/05

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi neuvoston direktiivien 77/91/ETY, 78/855/ETY ja 82/891/ETY sekä direktiivin 2005/56/EY muuttamisesta tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevien vaatimusten osalta sulautumisissa ja jakautumisissa

27

2009/C 218/06

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta

30

2009/C 218/07

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteentoimivuusratkaisuista eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA)

36

2009/C 218/08

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi taajuusalueista, jotka varataan yleiseurooppalaisen yleisen solukkojärjestelmäisen digitaalisen maanpäällisen matkaviestinliikenteen yhteen sovitettuun käyttöönottoon yhteisössä, annetun neuvoston direktiivin 87/372/ETY muuttamisesta

41

2009/C 218/09

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: neuvoston asetus kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla

43

2009/C 218/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta

46

2009/C 218/11

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta yhteisön ympäristömerkkijärjestelmä

50

2009/C 218/12

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus hyljetuotteiden kaupasta

55

2009/C 218/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä)

59

2009/C 218/14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Neuvoston asetus eläinten suojelusta lopettamisen yhteydessä

65

2009/C 218/15

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet

69

2009/C 218/16

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelma – EU:n yhdennetty lähestymistapa suojeluun

78

2009/C 218/17

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Maahanmuutto ja liikkuvuus – EU:n koulutusjärjestelmien haasteet ja mahdollisuudet

85

2009/C 218/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: neuvoston suositus Euroopan toimista harvinaisten sairauksien alalla

91

2009/C 218/19

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: neuvoston direktiivi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta alennettujen arvonlisäverokantojen osalta

96

2009/C 218/20

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Vastatoimet öljyn hinnannousulle

101

2009/C 218/21

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus: neuvoston asetus Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta tiettyjen varainhoitoa koskevien säännösten osalta — Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön asuntokannassa tehtävien investointien tukikelpoisuuden osalta — Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan sosiaalirahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1081/2006 muuttamisesta uusien tukikelpoisten kustannustyyppien lisäämiseksi

107

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot

LAUSUNNOT

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

25. ja 26. helmikuuta 2009 pidetty 451. täysistunto

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eurooppalainen yhteiskuntapalvelu (valmisteleva lausunto)

2009/C 218/01

Ranskan ulko- ja Eurooppa-asiain ministeri pyysi 3. heinäkuuta 2008 päivätyssä kirjeessä Euroopan unionin puheenjohtajavaltion nimissä Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Eurooppalainen yhteiskuntapalvelu.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. helmikuuta 2009. Esittelijä oli Thomas JANSON ja apulaisesittelijä Ionuț SIBIAN.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 131 ääntä puolesta, 7 ääntä vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja päätelmät

1.1

ETSK on tyytyväinen unionin puheenjohtajavaltion Ranskan aloitteeseen. Samalla se haluaa viitata neuvoston 20. marraskuuta 2008 antamaan suositukseen nuorten vapaaehtoistyöntekijöiden liikkuvuudesta Euroopan unionissa (1). Koska nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta pyritään lisäämään useiden hyvin erilaisten järjestelmien avulla, paras tapa lähestyä tätä kysymystä on luoda eurooppalainen aloite seuraavanlaisista puitteista:

Kyseessä on kaikille avoin, palkaton, vapaasta tahdosta suoritettava, koulutuksellista (epävirallinen oppiminen) ja sosiaalista lisäarvoa tuova vapaaehtoistoiminta ja sitä koskeva yhteistyö.

Toiminnalle on tyypillistä tietty kesto, sillä on selvät tavoitteet, sisällöt, tehtävät, rakenne ja puitteet ja se saa asianmukaista tukea ja oikeudellista ja sosiaalista suojelua.

Toiminnalla on myös eurooppalainen ja kansainvälinen yhteys.

1.2

Yhteiskunnallinen aktiivisuus ja kansainvälinen vaihto on suureksi hyödyksi etenkin nuorten henkilökohtaiselle kehitykselle samoin kuin Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kehitykselle. Vapaaehtoisille se on ainutlaatuinen mahdollisuus viralliseen ja epäviralliseen oppimiseen sekä sosiaalisten ja kielellisten taitojen hankkimiseen. Se voi lisätä tietoisuutta Euroopan kansalaisuudesta ja kannustaa jatkamaan sitoutumista toimintaan myös myöhemmällä iällä. Aloitteeseen tulisi sisällyttää myös muita ikäryhmiä, mm. iäkkäämpiä, mikä antaisi mahdollisuuden hyödyntää heidän elämänkokemustaan. Se vaikuttaisi myönteisesti heidän terveyteensä ja elämänlaatuunsa. Kun eri ikäryhmiin kuuluvat ihmiset ottavat yhdessä osaa vapaaehtoistoimintaan, voidaan edistää myös sukupolvien keskinäistä ymmärtämystä.

1.3

ETSK katsoo, että unionin on asetettava kunnianhimoisia tavoitteita, jotta ihmiset saataisiin osallistumaan entistä enemmän kansalaisyhteiskunnan toimintaan. Ensimmäinen askel on noudattaa ETSK:n aiemmin antamaan lausuntoon sisältyviä suosituksia (2).

1.4

ETSK toivookin, että jäsenvaltiot käynnistäisivät vapaaehtoisalan toimijoiden välisen yhteistyön. Siten vapaaehtoistoiminnan nykyiset muodot saisivat kansainvälisen ulottuvuuden.

1.5

EU voisi edistää eurooppalaista kansalaisuusaloitetta (3) laajentamalla vaihto-ohjelmia koskevien politiikkojen ja toimien soveltamisalaa nykyisin nuorisopainotteisesta toiminnasta. Yhtenä tavoitteena voisi olla vaikuttaminen Euroopan yhdentymiskehitykseen. ETSK:sta on luonnollista, että Euroopan unionin tulisi varata lisää taloudellisia resursseja tällaisiin ohjelmiin. Näin nuorisovaihto-ohjelmiin nykyisin osallistuvien määrä pitäisi periaatteessa voida kaksinkertaistaa sekä kasvattaa muiden ikäryhmien osallistumisastetta merkittävästi.

1.6

ETSK katsoo, että muita heikommassa asemassa oleviin ihmisiin, ja erityisesti nuoriin, on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

1.7

On keskeisen tärkeää parantaa nykyisten kansallisten ja Euroopan tason ohjelmien välistä yhteistyötä teknisten esteiden sekä sairausvakuutusturvaa ja tapaturmavakuutuksia koskevien ongelmien vähentämiseksi. Näin ollen Euroopan unioni voisi harkita sellaisen brändin luomista, joka kattaa unionin laatuvaatimukset täyttävät vaihto-ohjelmat. Vapaaehtoistoiminnan laatu on tärkeä asia toiminnan muodoista riippumatta ja se on varmistettava asianmukaisin keinoin.

1.8

ETSK katsoo, että on tärkeää laajentaa kolmansia maita koskevaa ulottuvuutta, joka tehostaa EU:n työskentelyä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi sekä kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua koskevan politiikan toteuttamiseksi.

1.9

EU:n on arvioitava kyseistä alaa käynnistämällä ja tukemalla tutkimusta sekä kehittämällä tilastointia.

1.10

Myös vakuutuksia, terveyttä ja turvallisuutta koskevat kysymykset on ratkaistava. On varmistettava vapaaehtoisten riittävä sosiaalinen suojelu heidän palvelunsa aikana. Se on kuitenkin vaikea toteuttaa, jos kansainvälisten vapaaehtoisten sosiaaliturvaa koskevat määräykset vaihtelevat valtiosta toiseen. Sen vuoksi ETSK kehottaa komissiota edistämään yhteisymmärrystä tällä alalla ja kiirehtii jäsenvaltioita ja asianomaisia instituutioita ratkaisemaan tällaiset tärkeät kysymykset.

1.11

ETSK on tietoinen siitä, että aihe edellyttää jatkokäsittelyä esimerkiksi konferenssin muodossa. Eurooppalaisen kansalaisuusaloitteen kehittämiseksi ja edistämiseksi järjestettävään konferenssiin voisivat osallistua kaikki nuoriso- tai vapaaehtoistyön alalla toimivat kansalliset elimet, Euroopan komissio ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot.

2.   Lähtökohdat

2.1

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti unionin puheenjohtajavaltion Ranskan pyyntöön laatia valmisteleva lausunto eurooppalaisesta yhteiskuntapalvelusta.

2.2

Koska nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta pyritään kannustamaan lukuisten eri järjestelmien, kuten yhteiskuntapalvelun, vapaaehtoistyön tai muiden osallistumismuotojen avulla, unionin aloitteen soveltamisalan ja määrittelyn on oltava selkeä. ETSK katsoo, että paras lähestymistapa Euroopan tasolla on laajentaa näkemystä perinteisestä yhteiskuntapalvelusta ja laatia unionin aloite seuraavanlaisista puitteista:

Kyseessä on kaikille avoin, palkaton, vapaasta tahdosta suoritettava, koulutuksellinen (epävirallinen oppiminen) ja sosiaalista lisäarvoa tuova vapaaehtoinen palvelus.

Toiminnalle on tyypillistä tietty kesto, sillä on selvät tavoitteet, sisällöt, tehtävät, rakenne ja puitteet ja se saa asianmukaista tukea ja nauttii oikeudellista ja sosiaalista suojelua.

Toiminnalla on myös eurooppalainen ja kansainvälinen ulottuvuus.

2.3

Hanketta voitaisiin kutsua eurooppalaiseksi kansalaisuusaloitteeksi ja se voisi kattaa lukuisia eri jäsenvaltioiden vapaaehtoistoiminnan perinteitä ja käytäntöjä yhteiskuntapalvelu mukaan lukien.

2.4

Jo Euroopan talousyhteisön perustamissopimukseen sisältyy määräyksiä nuorten työntekijöiden vaihdosta Euroopan kansojen yhteisvastuullisuuden edistämiseksi ja syventämiseksi.

2.5

ETSK:n aiemmin vapaaehtoistyöstä antama lausunto (4) sisältää muun muassa seuraavat suositukset:

Julistetaan vapaaehtoistoiminnan teemavuosi ja annetaan valkoinen kirja vapaaehtoistoiminnasta ja unionin aktiivisesta kansalaisuudesta.

Kannustetaan jäsenvaltioiden hallituksia laatimaan vapaaehtoistoimintaa koskeva kansallinen politiikka.

Kehotetaan jäsenvaltioita laatimaan oikeudelliset puitteet, jotta varmistetaan oikeus osallistua vapaaehtoistoimintaan henkilön oikeudellisesta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta.

Korostetaan tarvetta laatia luotettavia ja vertailukelpoisia unionitason tilastoja kyseisellä alalla.

EU:n on rahoitettava ja edistettävä vapaaehtoistoimintaa politiikassaan ja ohjelmissaan nykyistä voimakkaammin, ja sen tukemiseksi on rakennettava riittäviä unionin laajuisia perusrakenteita.

Yleiseurooppalaisten vapaaehtoistyön ohjelmien on oltava kaikkien kansalaisten ulottuvilla.

2.6

ETSK toteaa, että vaikka edistystä on tapahtunut, monia sen suosituksista ja ehdotuksista ei ole vielä toteutettu. Käsillä olevassa lausunnossa komitea korostaa jälleen tarvetta toteuttaa aiemmin antamansa lausunnon suositukset sekä vahvistaa tiettyä vapaaehtoistoiminnan muotoa eli vapaaehtoispalvelua.

2.7

ETSK katsoo, että kansalaisyhteiskunnan on voitava osallistua entistä enemmän EU:n rakentamiseen. Kaikille ikäryhmille avoin eurooppalainen kansalaisuusaloite voi auttaa paikkaamaan tavallisten kansalaisten ja Euroopan unionin välistä luottamuspulaa. Aktiivisen kansalaisuuden edistäminen tukee EU:n periaatteita: vapautta, demokratiaa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista, naisten ja miesten tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä.

2.8

ETSK korostaa, että kaikkien kansalaisten ja erityisesti nuorten ja/tai muita heikommassa asemassa olevien aktiivista osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan on lisättävä. Siten voidaan vahvistaa paitsi heidän tietoisuuttaan unionin kansalaisuudesta myös yhteisvastuullisuuden tunnetta. Lisäksi olisi vahvistettava jäsenvaltioiden, Euroopan komission ja ETSK:n yhteistyötä yhteiskuntapalvelun alalla.

2.9

Nykyisessä perustamissopimuksessa nuorisopolitiikan ja kansalaistoiminnan oikeusperustana on 149 ja 151 artikla. Niihin ei sisälly lainsäädännön yhdenmukaistamista, mutta EU:lle annetaan mahdollisuus kannustaa yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja edistää nuorisovaihtoa. Lissabonin sopimuksessa nuorisopolitiikan soveltamisalaa laajennetaan hieman ja siihen lisätään nuorten osallistuminen demokratian toteuttamiseen Euroopassa.

2.10

Lissabonin sopimuksella, kun se on tullut voimaan, luodaan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot eli puitteet Euroopan nuorten yhteiselle osallistumiselle unionin humanitaarisiin avustustoimiin.

2.11

Tällä hetkellä vapaaehtoistoimintaa toteutetaan pääasiassa avoimen koordinointimenetelmän avulla Euroopan unionin nuorisopolitiikan puitteissa. Sen kolme tärkeintä osa-aluetta ovat seuraavat:

Kannustetaan nuorten aktiivista kansalaisuutta ja osallistumista kansalaisyhteiskuntaan.

Edistetään nuorten osallistumista vapaaehtoistoimintaan.

Kehitetään nuorille suunnattua tietoa ja nykyisiä tiedotuspalveluja, edistetään heidän osallistumistaan vapaaehtoistoimintaan ja kannustetaan nuorten parempaa ymmärtämistä ja tuntemusta.

2.12

Aktiivisen osallistumisen lisäämistä Euroopassa on syytä harkita useista syistä. Euroopan unionilla on vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa suurempi vastuu kuin millään muulla maanosalla. Se on maailman suurimpia avunantajia. Euroopan unionin kansalaisten osallistuminen vastattaessa maailman suurimpiin haasteisiin edistäisi yksilökohtaista kehitystä, lisäisi ymmärtämystä ja loisi tarvittavia verkostoja globalisoituneessa maailmassa.

2.13

Kansalliset siviilipalvelusjärjestelmät ovat eräissä tapauksissa olleet asepalveluksen vaihtoehtoja. Kun jäsenvaltiot vähentävät asteittain pakollista asepalvelusta ja ammattimaistavat armeijaa, myös siviilipalvelusta vähennetään. Toisaalta nuorten vapaaehtoispalvelujen kehittäminen voisi myös olla houkutteleva vaihtoehto nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen lisäämiseksi, vaikka asepalvelus/siviilipalvelus muuttuukin harvinaisemmaksi.

2.14

Vapaaehtoistoiminta ja muut kansalaisyhteiskunnan aloitteet saavat osakseen yhä enemmän huomiota. EU:n jäsenvaltioiden, unioniin liittymässä olleiden maiden ja Euroopan komission edustajat tapasivat vuonna 2004 Roomassa unionin silloisen puheenjohtajavaltion Italian kutsusta ensimmäisessä yhteiskuntapalvelua ja nuorisoa käsitelleessä konferenssissa. Italian konferenssin puheenjohtajisto kehotti päätelmissään muun muassa seuraaviin toimiin:

Edistetään järjestelmällistä ja säännöllistä tiedon ja hyvien käytäntöjen vaihtoa sekä vahvistetaan yhteiskuntapalvelujen ja nuorisopolitiikkaan kuuluvien toimien välistä yhteistyötä.

Lisätään nuorten osallistumista yhteiskuntapalveluun heidän kansalaisuutensa ja yhteisvastuullisuuden tunteensa vahvistamiseksi.

Tehostetaan jäsenvaltioiden, unioniin liittyvien valtioiden ja Euroopan komission välistä yhteistyötä nuorten yhteiskuntapalvelujen alalla.

3.   Nykyiset vaihto-ohjelmat

3.1   Eurooppa

3.1.1

Youth in Action -ohjelmaan sisältyy Eurooppalainen vapaaehtoistyö -toimintaohjelma. 18–30-vuotiaat vapaaehtoiset viettävät 2–12 kuukautta ulkomailla. He voivat hyötyä erityiskoulutuksesta, ja heidän oppimiskokemuksensa tunnustetaan virallisesti Youthpass-todistuksella. Toimintaohjelmaan osallistui vuosina 1996–2006 kaikkiaan 30 000 vapaaehtoistyöntekijää.

3.1.2

Vanhempi väestö on vuodesta 2009 alkaen mukana muodoltaan virallisessa eurooppalaisessa vapaaehtoistoiminnassa Grundtvig-ohjelman puitteissa. Vaikka vaihtotoiminta ei ensi alkuun olekaan laajamittaista, on syytä panna merkille, että Euroopan komissio tutkii mahdollisuuksia eri ikäryhmien vapaaehtoistoiminnan tukemiseen. Lisäksi Euroopan komission käynnistämässä ”Kansalaisten Eurooppa” -ohjelmassa on toimintaa, joka luo reaalisia mahdollisuuksia eri maista ja eri ikäryhmistä peräisin olevien vapaaehtoisten vaihtoon.

3.1.3

Tuhannet EU-maissa toimivat organisaatiot ovat useiden vuosien mittaan tehneet kahdenvälistä yhteistyötä, jossa vapaaehtoisuuteen perustuva vaihtotoiminta on tärkeä elementti. Toteutustapa on hajautettu, mutta tietoja toiminnan laajuudesta ei ole käytettävissä. Mikäli asiaa kuitenkin tarkastellaan yksinomaan maailmanlaajuisesti järjestäytyneiden organisaatioiden harjoittaman vaihtotoiminnan pohjalta, on selvää, että merkittävä määrä eurooppalaisia osallistuu näihin ohjelmiin, ja heidän joukossaan on erityisen paljon nuoria.

3.1.4

Eurooppalainen vapaaehtoistyö -toimintaohjelmalla on tiettyjä keskeisiä arvoja ja laatunormeja, jotka on määritelty sen peruskirjassa. Niiden vaalimiseksi ja noudattamiseksi on ensin akkreditoitava organisaatiot, jotka ovat kiinnostuneita lähettämään tai vastaanottamaan vapaaehtoistyöntekijöitä toimintaohjelman puitteissa tai koordinoimaan siihen kuuluvaa hanketta.

3.1.5

Unionin Erasmus-ohjelman avulla on lisätty erittäin menestyksekkäästi yliopisto-opiskelijoiden liikkuvuutta ja tuettu korkeakoulujen yhteistyötä. Vuonna 1987 käynnistettyyn Erasmus-ohjelmaan osallistuu noin 90 prosenttia EU:n yliopistoista, ja siihen on tähän mennessä osallistunut 1,9 miljoonaa opiskelijaa. Tulevina vuosina ohjelmassa pyritään laajentamaan liikkuvuutta koskevia toimia entisestään, ja tavoitteena on kolme miljoonaa Erasmus-opiskelijaa vuoteen 2012 mennessä.

3.1.6

Leonardo da Vinci -ohjelmalla tuetaan ammatillisessa perus- ja muussa koulutuksessa olevien opiskelijoiden, työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien sekä ammatillisessa koulutuksessa olevien ammatti-ihmisten liikkuvuutta.

3.2   Jäsenvaltiot

3.2.1

ETSK tunnustaa sellaisen yhteiskuntapalvelun erilaiset muodot ja perinteet ja jäsenvaltioissa tehtävän muun vapaaehtoistyön, jonka tavoitteena on aktiivinen kansalaisuus, yhteisvastuullisuus ja sosiaalinen kehitys. Komitea korostaa valtiosta riippumattomien organisaatioiden roolia ja panosta sekä nuorisotyön että vapaaehtoistoiminnan aloilla. Se on myös tietoinen siitä, ettei jäsenvaltioiden yhteiskuntapalveluohjelmista ja vapaaehtoistoiminnasta ole saatavilla juurikaan tietoja.

3.2.2

Monissa jäsenmaissa, kuten Saksassa, Italiassa ja Ranskassa, nuorten yhteiskuntapalvelu on jo otettu käyttöön jossakin muodossa (pakollisena tai vapaaehtoisena). Muutamat muut maat ovat joko ottamassa tällaista palvelua käyttöön tai harkitsemassa sen käyttöönottamista.

4.   Eurooppalainen kansalaisuusaloite

4.1   Nykyiset poliittiset aloitteet

ETSK suhtautuu myönteisesti neuvoston suositukseen, jolla pyritään edistämään nuorten vapaaehtoisten liikkuvuutta EU:ssa. ETSK pitää tervetulleena myös Euroopan parlamentin 22. huhtikuuta 2008 antamaa päätöslauselmaa vapaaehtoistoiminnan roolista taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäjänä. Se korostaa, että vapaaehtoistoimintaan on käytettävä resursseja ja että siihen liittyviä ohjelmia on suunnattava myös muille väestöryhmille kuin nuorisolle.

ETSK suhtautuu myönteisesti myös komission kehotukseen käynnistää Amicus-valmistelutoimia, jotta voidaan edistää yhteiskuntapalveluun ja vapaaehtoistoimintaan liittyvän nuorisovaihdon kansainvälistä luonnetta, kannustaa eurooppalaisten puitteiden kehittämistä ja mahdollistaa testaus- ja arviointivaihe.

4.1.1

Näin ollen ETSK toivoo, että ne jäsenvaltiot, joilla on alalla vahvoja perinteitä ja kiinnostusta, käynnistäisivät yhteistyön, jossa yhteiskuntapalvelun/siviilipalveluksen nykyiset muodot saisivat kansainvälisen ulottuvuuden.

4.1.2

ETSK katsoo, että erilaisten kansallisten järjestelmien välisen koordinoinnin puute ja saatavilla olevan tiedon vähäisyys rajoittaa Eurooppalainen vapaaehtoistyö -ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia ja antaa aiheen huoleen. Komitea on tyytyväinen pyrkimyksiin laajentaa ohjelman tunnettuutta samalle tasolle Erasmus-ohjelman kanssa.

4.2   Ohjelman tavoitteet

4.2.1

ETSK katsoo, että unionin olisi asetettava kunnianhimoisia tavoitteita, jotta voitaisiin lisätä ihmisten osallistumista kansalaisyhteiskunnan toimintaan. Ensimmäinen askel olisi noudattaa ETSK:n aiemmin antamaan lausuntoon sisältyviä suosituksia (ks. kohta 2.5).

4.2.2

EU:n tulisi edistää eurooppalaista kansalaisuusaloitetta, jolla yhdistetään vaihto-ohjelmia ja -toimintaa koskevat politiikat paitsi nuorisoasioiden myös eurooppalaisuuden korostamiseksi. Palvelu olisi mieluiten suoritettava muussa kuin osallistujan kotimaassa. ETSK katsoo, että Euroopan unionin tulisi varata lisää taloudellisia resursseja tällaisiin ohjelmiin.

4.2.3

Aluksi olisi pyrittävä kaksinkertaistamaan vapaaehtoiseen nuorisovaihtoon nykyisin osallistuvien henkilöiden määrä. Tämän pitäisi olla mahdollista ottaen huomioon, että Erasmus-ohjelmaan osallistuu tällä hetkellä yli 100 000 opiskelijaa, kun taas muihin nuorisovaihto-ohjelmiin osallistuu vain pieni osa Euroopan nuorista. Pitkällä aikavälillä niiden osallistujamäärät voisivat saavuttaa Erasmus-ohjelman tason.

4.2.4

ETSK katsoo, että muita heikommassa asemassa oleviin nuoriin on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. He voisivat hyötyä eniten kansalaisyhteiskuntaan osallistumisesta, mutta heillä ei useinkaan ole siihen tarvittavia taloudellisia edellytyksiä tai riittävää koulutusta.

4.2.5

Aloitteeseen tulisi sisällyttää nuorison ohella myös muita väestöryhmiä. Eurooppalaiset ikääntyvät, mutta ikääntyvät henkilöt ovat entistä aktiivisempia ja myös haluavat toimia entistä näkyvämmin yhteiskunnassa. Eläkeläisten kaltaisten muiden ryhmien sisällyttäminen ohjelmaan edistäisi ”aktiivista ikääntymistä” ja lähentäisi eri maiden erilaisia ihmisryhmiä toisiinsa. Se antaisi ikääntyville mahdollisuuden osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja hyödyntää elämänkokemustaan, saisi heidät tuntemaan itsensä hyödylliseksi ja vaikuttaisi myönteisesti heidän terveyteensä ja elämänlaatuunsa. Kun nuoret ja vanhat ottavat yhdessä osaa vapaaehtoistoimintaan, voidaan edistää myös sukupolvien keskinäistä ymmärtämystä, vaihtaa kokemuksia ja tarjota molemminpuolista tukea.

4.2.6

On tärkeää parantaa nykyisten kansallisten ja Euroopan tason ohjelmien välistä koordinointia. Se vähentäisi teknisiä esteitä, kuten yhteiskuntapalvelukokemuksen ja nuorten suorittamien tutkintojen vastavuoroisen tunnustamisen puutetta, sekä sairaus- ja tapaturmavakuutusturvaa koskevia ongelmia. Sen vuoksi EU:n tulisi luoda brändi, joka kattaa unionin laatuvaatimukset täyttävät vaihto-ohjelmat.

4.2.7

Valtiontuella on nykyisin merkittävä rooli, kun pyritään edistämään ohjelmien kehitystä ja takaamaan laatunormit. Mikään valtio ei kuitenkaan kata kaikkia vapaaehtoishankkeiden kustannuksia. Etenkin kansainväliseen toimintaan haetaan usein lisävaroja yksityisistä rahoituslähteistä. Vaihdon edistämiseksi ja eurooppalaisen kansalaisuusaloitteen kehittämiseksi vapaaehtois- ja vaihtotoimintaa koskevaa EU:n talousarviota on kasvatettava huomattavasti, jotta sillä voidaan kattaa esimerkiksi valtioiden väliset koordinointikulut, kannustimet ja ristikkäistuet. ETSK kehottaa myös jäsenvaltioita lisäämään kyseisten toimien rahoitusta.

4.2.8

Komitea katsoo, että on tärkeää edistää kolmansia maita koskevaa ulottuvuutta, eli sitä, että vapaaehtoiset voivat suorittaa ulkomailla palvelua, joka edistää osaltaan EU:n toimintaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi sekä kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua koskevan politiikan toteuttamiseksi. Puitteiden laajentamista ja vaihdon lisäämistä koskevassa aloitteessa tulisi ottaa huomioon myös Lissabonin sopimuksessa mainitut humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot. Niihinkin tulisi pitkällä aikavälillä sisällyttää nuorison ohella myös muita väestöryhmiä. Tässä yhteydessä on tärkeää, että EU:n viisumipolitiikka ei tarpeettomasti hankaloita vaihtotoimintaa.

4.2.9

Lisäksi EU:n on tuotava alaa esiin ja arvioitava sitä käynnistämällä ja tukemalla tutkimusta sekä kehittämällä tilastointia. On myös käsiteltävä edelleen nykyisten yhteiskuntapalvelujärjestelmien välistä yhteistyötä sekä seurattava ja valvottava sitä asianmukaisissa institutionaalisissa puitteissa.

4.3   Edut ja haasteet

4.3.1

Eurooppalainen kansalaisuusaloite vahvistaisi yleismaailmallisia ja eurooppalaisia arvoja, jotka koskevat vapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä perusvapauksia ja oikeusvaltioperiaatetta. Lisäksi sillä olisi pyrittävä kehittämään kielellisiä, sosiaalisia ja verkottumistaitoja sekä tukemaan Euroopan unionin rakentamista ja toimintaa samoin kuin kokemuksen hankkimista ja vaihtoa. Tiedon hankkiminen tai itsetuntemuksen ja kykyjen parantaminen ovat usein perusteena nuorten osallistumiselle vapaaehtoistoimintaan. Samalla nuoret voivat hankkia osaamisyhteiskunnan edellyttämiä valmiuksia.

4.3.2

ETSK katsoo, että monilla aloilla on paljon mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön ja vapaaehtoisten vaihtoon, joka voi vahvistaa kansalaisuuden eurooppalaista ulottuvuutta. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi sosiaalinen osallisuus, inhimilliset tarpeet, lapset ja nuoret, urheilu, tiedotus, kulttuuriperinnön suojelu, kulttuuri ja taide, ympäristö ja pelastuspalvelu.

4.3.3

ETSK katsoo, että eurooppalainen kansalaisuusaloite voisi edistää myös jäsenvaltioiden, unioniin liittyvien valtioiden ja Euroopan naapuruus- ja kumppanuusvälineen piiriin kuuluvien maiden yhteistyötä kehittämällä aktiivista kansalaisuutta ja yhteisvastuullisuutta.

4.3.4

Vapaaehtoiset voivat saada tärkeää, työmarkkinoilla hyödyllistä epävirallista kokemusta ja osaamista ja luoda itselleen yhteysverkoston. Vapaaehtoiset voivat myös hankkia keskeisiä taitoja ja tietoja tiedotuksen, viestinnän, itseilmaisun, sosiaalisten taitojen, hallinnon ja ammatillisen koulutuksen kaltaisilla aloilla. Vapaaehtoistoiminta voikin olla merkittävä osa ansioluetteloa ja uraa. Nuorten vapaaehtoistoiminnan ja epävirallisen oppimisen tunnustaminen on kuitenkin varmistettava.

4.3.5

Asiaan liittyy myös haasteita. Yksi niistä on vapaaehtoisten oikeudellisen aseman puuttuminen. Kansallisissa puitteissa määritellään vapaaehtoisten ja organisaatioiden asema kyseisessä valtiossa ja jossain määrin myös ulkomailla. Ei kuitenkaan ole olemassa kansallisia lainsäädäntöpuitteita, joissa esimerkiksi eurooppalaiseen vapaaehtoistyöhön osallistuville annettaisiin vastaava oikeudellinen asema.

4.3.6

Myös vakuutuksia, terveyttä ja turvallisuutta koskevat kysymykset on ratkaistava. On varmistettava vapaaehtoisten riittävä sosiaalinen suojelu heidän palvelunsa aikana. Se on kuitenkin vaikea toteuttaa, jos kansainvälisten vapaaehtoisten sosiaaliturvaa koskevat määräykset vaihtelevat valtiosta toiseen. Sen vuoksi ETSK kannustaa komissiota edistämään yhteisymmärrystä tällä alalla ja kehottaa jäsenvaltioita ja asianomaisia instituutioita ratkaisemaan tällaiset tärkeät kysymykset.

4.3.7

Mahdollisia ristiriitoja palkkatyön ja vapaaehtoistyön välillä on pyrittävä kaikin tavoin välttämään. Sen vuoksi työntekijöiden ja vapaaehtoisten väliset erot sekä vapaaehtoistyöntekijöiden mahdolliset velvollisuudet on määriteltävä selkeästi. Vapaaehtoistoiminnalla ei ole tarkoitus korvata työpaikkoja. Näin ollen on tärkeää tehdä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa.

5.   ETSK:n ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli

5.1

Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on vapaaehtoistoiminnassa keskeinen tekijä. Lukuisat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot osallistuvat jo nyt eurooppalaiseen vapaaehtoistyöhön ja muihin unionin ohjelmiin. Vapaaehtoistoiminnan organisaatioiden olisi edelleen oltava keskeisessä asemassa myös laajemmissa vaihto-ohjelmissa.

5.2

Eurooppalaiset voittoa tavoittelemattomat ja vapaaehtoisjärjestöt tarjoavat usein erilaisia sosiaalipalveluita. Samaan aikaan osallistuminen kansalaisliikkeisiin on yleensä vähenemässä. Tässä yhteydessä eurooppalainen kansalaisuusaloite voi edistää kansalaisten osallistumista järjestäytyneeseen kansalaisyhteiskuntaan ja parantaa organisaatioiden mahdollisuuksia kehittyä. Voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden yhteiskunnallisen roolin ja aseman pohtiminen ja siitä keskusteleminen voi lisätä kyseisten organisaatioiden vaikutusmahdollisuuksia ja yleistä tietoisuutta niiden yhteiskunnalle tuottamasta lisäarvosta.

5.3

Eurooppalainen kansalaisuusaloite voi myös vahvistaa ja vireyttää kansalaisyhteiskuntaa. Lisäksi se edistää sosiaalista pääomaa, joka ilmenee luottamuksena, korruption vähenemisenä sekä osallistumisena vapaaehtoisjärjestöjen toimintaan.

5.4

Organisaatioiden akkreditointi ja vaihdon laatu ovat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden usein kohtaamia kysymyksiä. ETSK kannustaa jäsenvaltioiden ja Euroopan tason järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa tekemään yhteistyötä, jotta löydettäisiin yhteiset periaatteet akkreditoinnille ja laatukriteerien edelleenkehittämiselle. Tämä voitaisiin tarvittaessa tehdä yhteistyössä asiasta vastaavien julkishallinnon yksiköiden kanssa.

5.5

ETSK on tietoinen siitä, että aihe edellyttää jatkokäsittelyä esimerkiksi konferenssin muodossa. Eurooppalaisen kansalaisuusaloitteen kehittämiseksi ja edistämiseksi järjestettävään konferenssiin voisivat osallistua kaikki nuoriso- tai vapaaehtoistyön alalla toimivat kansalliset elimet, Euroopan komissio ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  14825/08, JEUN 101.

(2)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Vapaaehtoistoiminta, sen rooli ja vaikutukset eurooppalaisessa yhteiskunnassa”. Esittelijä: Erika Koller (EUVL C 325, 30.12.2006).

(3)  Ilmausta ”kansalaisuusaloite” käytetään käsillä olevassa ETSK:n lausunnossa, jotta vältyttäisiin ”yhteiskuntapalvelun” käsitteeseen liittyviltä väärinkäsityksiltä, koska sillä on eri jäsenvaltioissa erilaisia merkityksiä.

(4)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Vapaaehtoistoiminta, sen rooli ja vaikutukset eurooppalaisessa yhteiskunnassa”. Esittelijä: Erika Koller (EUVL C 325, 30.12.2006).


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Käsittelyssä hylättiin seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 2.11

Tällä hetkellä nuorten vapaaehtoistoimintaa toteutetaan pääasiassa on avoimen koordinointimenetelmän avulla painopisteala. Euroopan unionin nuorisopolitiikan puitteissa. Sen kolme tärkeintä osa-aluetta ovat seuraavat:

Kannustetaan nuorten aktiivista kansalaisuutta ja osallistumista kansalaisyhteiskuntaan.

Edistetään nuorten osallistumista vapaaehtoistoimintaan.

Kehitetään nuorille suunnattua tietoa ja nykyisiä tiedotuspalveluja, edistetään heidän osallistumistaan vapaaehtoistoimintaan ja kannustetaan nuorten parempaa ymmärtämistä ja tuntemusta.”

Äänestystulos

Puolesta: 49 Vastaan: 69 Pidättyi äänestämästä: 19

Kohta 4.3.7

Mahdollisia ristiriitoja palkkatyön ja vapaaehtoistyön välillä on pyrittävä kaikin tavoin välttämään. Sen vuoksi työntekijöiden ja vapaaehtoisten väliset erot sekä vapaaehtoistyöntekijöiden mahdolliset velvollisuudet on määriteltävä selkeästi. Vapaaehtoistoiminnalla ei ole tarkoitus korvata työpaikkoja. Näin ollen vapaaehtoistyön organisaatioiden on tärkeää tehdä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa.

Äänestystulos

Puolesta: 48 Vastaan: 77 Pidättyi äänestämästä: 23


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/8


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: Yhteistyö ja tiedonvaihto tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten välillä – innovoinnin tärkeä edellytys (oma-aloitteinen lausunto)

2009/C 218/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 10. heinäkuuta 2008 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Yhteistyö ja tiedonvaihto tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten välillä – innovoinnin tärkeä edellytys.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. helmikuuta 2009. Esittelijä oli Gerd WOLF.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 158 puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja suositukset

1.1

Lausunnossa käsitellään tutkimusjärjestöjen (research performing organisations), teollisuuden ja pk-yritysten keskinäistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa, sillä tällainen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää innovatiivisten tuotteiden ja prosessien luomiseksi tieteellisen tutkimuksen tulosten perusteella.

1.2

Komitea suosittaa, että teollisuuden ja pk-yritysten työntekijöille välitettäisiin järjestelmällisesti tietoa EU-alueen yliopistojen ja tutkimuslaitosten tarjoamista tieto- ja teknologiavarannoista ja siitä, miten näihin tahoihin saa yhteyden. Komitea kehottaakin komissiota luomaan nykyiset tietojärjestelmät kattavan ja niitä täydentävän Euroopan laajuisen (internet)hakujärjestelmän, jonka avulla tähän erityiseen tiedontarpeeseen voidaan vastata tähänastista paremmin.

1.3

Komitea kannattaa toimia, joiden tavoitteena on tieteellisten julkaisujen vapaa saatavuus internetissä. Tämä kuitenkin yleensä lisää julkisen sektorin kustannuksia. Olisikin pyrittävä sopimaan vastavuoroisista järjestelyistä EU:n jäsenvaltioiden kesken ja Euroopan ulkopuolisten valtioiden kanssa. Tässä yhteydessä ei saa rajoittaa tutkimusjärjestöjen eikä niissä työskentelevien tutkijoiden vapautta julkaista tutkimustuloksiaan sellaisissa kausijulkaisuissa tai foorumeissa, jotka parhaiten edistävät tulosten maailmanlaajuista leviämistä ja tunnustamista.

1.4

Komitea suosittaa harkitsemaan edelleen tutkimustietojen vapaata saatavuutta mutta myös määrittelemään tällaisen toiminnan rajat. Tarkoituksena ei saa olla kaiken tutkimusprosessissa tuotettavan tiedon – myös nk. raakatietojen – avoin saatavuus varhaisessa vaiheessa. Komitea kehottaa komissiota toimimaan varovaisesti ja askel kerrallaan ja nivomaan toimiin asianomaiset tutkijat.

1.5

Tutkimusjärjestöjen ja teollisuuden erilaisten työkulttuurien johdosta komitea kehottaa sovittamaan eri intressit tasapuolisesti yhteen. Tämä koskee tulosten varhaisen julkistamisen sekä välttämättömän salassapidon, teollis- ja tekijänoikeuksien ja patenttien välisiä ristipaineita.

1.6

Komitea pitääkin tervetulleena, että komissio on sittemmin täsmentänyt, ettei se halua suosituksellaan henkisen omaisuuden hallinnoinnista millään tavoin puuttua yhteistyökumppanien keskinäiseen sopimusvapauteen myöskään sopimustutkimuksessa. Komission suosituksista on määrä olla apua, mutta niistä ei missään tapauksessa saa tulla ”pakkopaitaa”.

1.7

Komitea toistaa suosituksensa sellaisen eurooppalaisen yhteisöpatentin luomisesta, jossa keksijälle taataan kohtuullinen määräaika patentin julkaisemiseksi ennakkoon ilman, että julkaiseminen vaarantaa patentin uutuutta (grace period).

1.8

Tutkimusinfrastruktuuria – kuten kiihdyttimiä, säteilylähteitä, satelliitteja, maanpäällisiä astronomisia laitteita tai fuusiolaitoksia – luotaessa tutkimuslaitokset eivät ole ensisijaisesti uuden tiedon tuottajia vaan toimeksiantajia ja asiakkaita. Komitea kehottaa tarkastelemaan EU:n ja jäsenvaltioiden tähänastisia kokemuksia nykyisten tuki-, budjetti-, hankinta- ja kilpailusääntöjen soveltamisesta sen selvittämiseksi, edistävätkö säännöt teollisuuden kykyä säilyttää mahdollisimman hyvin tällaisten toimeksiantojen johdosta kertyvä taito ja erityisosaaminen ja hyödyntää niitä Euroopan kilpailukyvyn edistämiseksi ja myös jatkotoimeksiannoissa vai onko teollisuuspoliittisia toimintatapoja tarpeen uudistaa.

2.   Johdanto

2.1

Komitea on antanut lukuisia lausuntoja (1) tutkimuspoliittisista kysymyksistä ja korostanut niissä erityisesti riittävän tutkimus- ja kehitystoiminnan keskeistä merkitystä Lissabonin ja Barcelonan tavoitteiden kannalta.

2.2

Erityisen tärkeällä sijalla näissä suosituksissa on tutkimusjärjestöjen ja yliopistojen (public research organisations, PRO, tai research performing organisations), teollisuuden ja pk-yritysten yhteistyö ja sen edellyttämä tiedonsiirto innovatiivisten prosessien ja markkinakelpoisten tuotteiden kehittämiseksi. Käsillä olevassa lausunnossa syvennetään tämän näkökohdan tarkastelua ja käsitellään seuraavia lukujen 3–5 teemoina olevia kysymyksiä: a) julkaisut ja tiedottaminen, b) yhteistyö markkinakelpoisten tuotteiden ja menettelyjen kehittämisessä ja c) yhteistyö tutkimusinfrastruktuurin (2) kehittämisessä.

2.3

Näihin teemoihin liittyy yhteistyön ja kilpailun keskinäinen tasapaino, mutta myös niiden vastakkaisuus. Toisaalta yhteistyötä tarvitaan, jotta Euroopan teollisuus säilyttäisi kilpailukykynsä EU:n ulkopuolisiin maihin nähden ja jotta kilpailukyky vahvistuisi. Toisaalta eurooppalaisten yritysten keskinäinen kilpailu ei saa vääristyä oikeudenmukaiset sisämarkkinat takaavien valtiontukisäännösten (EU:n tukilainsäädännön) takia.

2.4

Näihin seikkoihin perustuvat jännitteet muodostavat taustan jäljempänä laajemmin käsiteltäville kysymyksille ja suosituksille, jotka koskevat erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksia ja niihin liittyviä tiedon vapaan välittämisen ongelmia.

2.5

Myös komissio ja neuvosto ovat käsitelleet yhteistyökysymystä. Työn tuloksena on annettu mm. komission suositus henkisen omaisuuden hallinnoinnista tietämyksensiirtotoimissa sekä korkeakoulujen ja muiden julkisten tutkimusorganisaatioiden käytännesäännöistä (3). Sen tavoitteena on saada jäsenvaltiot ja tutkimuslaitokset toimimaan nykyistä yhtenäisemmin. Tosin juuri kyseiset suositukset ovat pääosin mielekkäästä tavoitteenasettelustaan ja järkevistä ehdotuksistaan huolimatta herättäneet asianomaisissa organisaatioissa uusia kysymyksiä ja hyvin epäilevää suhtautumista yhteis- tai sopimustutkimuksen teollis- ja tekijänoikeuksiin. Käsillä olevassa lausunnossa otetaan huomioon nämä kysymykset ja komission tähän mennessä antamat selvitykset.

3.   Tutkimustoiminnasta ja sen tuloksista tiedottaminen

3.1   Tieteelliset julkaisut. Tieteelliset tulokset on tapana julkaista painetuissa kausijulkaisuissa, kun ne ovat läpäisseet tiukan tarkastusmenettelyn (vertaisarvioinnin). Toisinaan tutkimuslaitokset julkaisevat tulokset jo etukäteen ennakkopainoksina tai teknisinä selostuksina tms. Tuloksista kerrotaan myös lääketieteellisissä konferensseissa, ja niitä julkaistaan konferenssijulkaisuissa.

3.1.1   Internet uutena ulottuvuutena. Internet on avannut viestinnälle ja tiedon levittämiselle uuden väylän. Kustantajat julkaisevat useimmat tieteelliset kausijulkaisut nyt myös sähköisessä muodossa internetissä.

3.1.2   Kirjastot ja kustannuskysymys. Painettuja ja myös sähköisiä julkaisuja on laajalti saatavilla yliopistojen ja tutkimusjärjestöjen kirjastoissa. Yliopistojen ja tutkimusjärjestöjen tulee kuitenkin kyetä kattamaan tästä (julkaisujen hankinnasta ja tilauksista) aiheutuvat kustannukset, mikä on vakava ongelma (4).

3.1.3   Tieteellisten julkaisujen maksuton verkkosaatavuus. Tieteellisten julkaisujen verkkoversiot ovat toistaiseksi olleet yleensä maksullisia, ja kulut on joutunut maksamaan kirjasto, sitä ylläpitävä laitos tai suoraan julkaisun käyttäjä. Jo pitkään on kuitenkin pyritty takaamaan maksuton verkkosaatavuus (free open access) (5) kaikille käyttäjille. Lisäksi tutkitaan erilaisia liiketoimintamalleja ja maksumenettelyjä, ja niistä on jo joissain tapauksissa päästy konkreettisiin sopimuksiin. Komitea suhtautuu myönteisesti tällaisiin toimiin. Kaikki sopimukset eivät kuitenkaan ole sellaisia, ettei niistä aiheutuisi kustannusvaikutuksia julkiselle sektorille. Komitea kehottaakin pyrkimään vastavuoroisiin menettelyihin EU:n jäsenvaltioiden kesken ja Euroopan ulkopuolisten valtioiden kanssa.

3.1.3.1   Rajoittamaton valinnanvapaus. Tässä yhteydessä ei saa kuitenkaan millään muotoa rajoittaa tutkimusjärjestöjen ja niissä työskentelevien tutkijoiden vapautta julkaista tutkimustuloksiaan sellaisissa kausijulkaisuissa tai foorumeissa, joiden katsotaan parhaiten edistävän tulosten maailmanlaajuista leviämistä ja tunnustamista.

3.1.4   Tutkimustietojen avoin julkaiseminen. Lisäksi on ehdotettu (6), että internetissä julkaistaisiin yleisesti ja avoimesti paitsi tieteelliset julkaisut myös tiedot, joihin ne perustuvat. Tämä ulottuisi siis pitemmälle kuin jo tavaksi muodostunut yhteistyökumppanien välinen vapaaehtoinen tietojenvaihto. Asiaan liittyy kuitenkin organisatorisia, teknisiä ja oikeudellisia kysymyksiä (esim. teollis- ja tekijänoikeuksien suoja ja tietosuoja) sekä laadunvarmistukseen ja motivaatioon liittyviä kysymyksiä, joihin voidaan usein vastata vain alakohtaisesti. Komitea pitää näin ollen perusteltuna jatkaa asian pohdintaa mutta myös määritellä tällaisen toiminnan rajat. Komitea kehottaakin komissiota toimimaan hyvin varovaisesti ja pitää erityisen tärkeänä, että tutkijat, joihin tämä asia suoraan vaikuttaa, nivotaan toimiin.

3.1.5   Oikeus luottamuksellisuuteen. Komitea toteaa, ettei tarkoituksena saa olla kaiken tutkimusprosessissa tuotettavan tiedon – myös nk. raakatietojen – avoin saatavuus varhaisessa vaiheessa. Ennen mahdollisen julkaisuluvan antamista tutkijoiden on selvitettävä virhemittaukset, erehdykset ja tulkintakysymykset yms., arvioitava niiden merkitys ja käsiteltävä ne luottamuksellisessa sisäisessä määrittelyprosessissa. Muutoin saatetaan loukatayksittäisten tutkijoiden henkilökohtaisia oikeuksia ja horjuttaa tieteellisen työn ja tietosuojan perusedellytyksiä sekä erityisesti tieteellisten julkaisujen laatunormeja ja prioriteettivaatimuksia.

3.2   Yrityksille ja pk-sektorille tiedottaminen. Monet uutuuksista kiinnostuneet yritykset ja pk-sektori eivät saa riittävästi tietoa siitä, millaisia tieto- ja teknologiavarantoja EU-alueen yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla ylipäätään on tarjota ja miten näihin tahoihin saa yhteyden mahdollisen yhteistyön käynnistämiseksi. Edellä mainittujen välineiden lisäksi tarvitaan siis myös tiedottamista pienen asiantuntijapiirin ulkopuolelle.

3.2.1   Yleistajuiset julkaisut. Tieteellisistä ja teknisistä aiheista on myös yleistajuista (nk. populaaritieteellistä) kirjallisuutta. Lisäksi komissio on viimeksi kuluneina vuosina onnistuneesti tehostanut tukemissaan tutkimusohjelmissa saavutettujen tieteellis-teknisten tulosten levittämistä esim. ansiokkaan research*eu-lehden (7) ja Cordis-internetportaalin (8) avulla. Samoin yliopistot ja tutkimusjärjestöt esittelevät yhä useammin toimintaansa ja työnsä tuloksia internetissä myös tiedonsiirron ja mahdollisen yhteistyön edistämiseksi (9).

3.2.2   Tiedonsiirtotoimistot. Lukuisilla tutkimusjärjestöillä on myös ollut jo pitkään omia erittäin hyödyllisiä tiedonsiirtotoimistoja, joissa työskentelee erityiskoulutuksen saaneita ammattilaisia (teknologiansiirtoasiantuntijoita (10)) (11). Tiedonsiirtotoimistojen toiminta on kuitenkin ensisijaisesti alueellista tai sidoksissa emojärjestöön, joten niiden käyttäminen Euroopan laajuisessa tiedonhaussa on hyvin hankalaa.

3.2.3   Tukiorganisaatiot ja neuvonantajat. Edellä kuvattuun tiedontarpeeseen pyrkii yhteisötasolla vastaamaan komission ohella useita organisaatioita ja verkostoja, jotka toimivat osin kaupallisin perustein. Esimerkkeinä voidaan mainita tutkimus- ja teknologiaorganisaatioiden eurooppalainen järjestö EARTO (European Association of Research and Technology Organisations), eurooppalaisten tiede- ja teknologiansiirtoasiantuntijoiden järjestö ASTP (Association of European Science and Technology Transfer Professionals) ja eurooppalainen tiedonvaihtoalan järjestö ProTon. (12) Lisäksi komissio tarjoaa itse tukea pk-yrityksille suunnatun portaalin ja Yritys-Eurooppa-verkoston (European Enterprise Network) avulla (13).

3.2.4   Järjestelmällinen tiedonhaku. Sikäli kuin edellä mainitut välineet eivät kuitenkaan vastaa riittävän hyvin teollisuuden ja pk-yritysten toiveisiin, komitea kehottaa komissiota huolehtimaan mahdollisesti yhteistyössä jonkin suuren hakupalveluyhtiön kanssa, että tiedontarpeeseen vastataan systemaattisesti sellaisen Euroopan laajuisen (internet)hakujärjestelmän avulla, josta edellä mainitut yksittäiset tiedot ovat löydettävissä yhtenäisessä ja loogisessa muodossa. Ensiksi olisi käynnistettävä prosessi, jossa muodostetaan näkökanta ja määritellään tarkemmin tällaisen hakujärjestelmän ensimmäisen vaiheen tavoitteet ja laajuus, jotta järjestelmästä voidaan saada kokemuksia kokeiluvaiheen avulla.

3.2.5   Henkilöstövaihto. Koska tieto välittyy tehokkaimmin tutkimuksesta teollisuuteen ja päinvastoin siirtyvien ihmisten välityksellä, komitea toistaa useaan otteeseen tässä yhteydessä esittämänsä suosituksen siitä, että tällaista henkilöstövaihtoa tuettaisiin yleisesti ottaen nykyistä voimakkaammin mm. apuraha- tai sapattivapaajärjestelmillä, joista esimerkkinä voidaan mainita teollisuudelle ja tiedeyhteisölle suunnattu Marie Curie -apuraha.

4.   Yhteistyö markkinakelpoisten tuotteiden ja menettelyjen kehittämisessä – etujen oikeudenmukainen yhteensovittaminen

4.1   Erilaiset työskentelykulttuurit. Lukuisista tätä aihetta koskevista, edellä johdannossa mainituista asiakirjoista ja suosituksista on tässä keskityttävä käsittelemään muutamia valikoituja kysymyksiä ja ongelmakohtia, jotka juontavat juurensa lähinnä tutkimusalan ja teollisuuden työskentelykulttuureista ja intresseistä, jotka ovat pakostakin erilaiset. Osaa näistä eroista komitea on jo käsitellyt perusteellisesti ensimmäisessä lausunnossaan eurooppalaisesta tutkimusalueesta (14) ja sittemmin useaan otteeseen muissa yhteyksissä. Keskeiset erot liittyvät seuraaviin seikkoihin:

4.2   Julkaiseminen ja salassapito

Tutkimuksen teko edellyttää sen parissa saavutettujen tulosten varhaista julkaisemista, jotta muut tutkijat ja tutkijaryhmät voivat tarkastaa ne. Tämä edistää lisäksi yhteisvaikutusta, joka syntyy tiedeyhteisön välittömästä vastavuoroisesta yhteydenpidosta etenkin silloin, kun monet laboratoriot tekevät yhteistyötä yhteisessä tutkimus- ja kehittämisohjelmassa.

Myös julkisen sektorin on yleensä vaadittava rahoittamansa tutkimuksen tulosten varhaista julkaisemista tuen ja kilpailun oikeudenmukaisuuden takaamiseksi.

Nykyään myös julkisin varoin rahoitettavien tutkimuslaitosten on kuitenkin haettava keksintöön johtaville tuloksille patenttia ennen tulosten julkistamista, koska muutoin vaarannetaan keksinnön uutuus ja menetetään siten mahdollisuus patentoida tulokset. Tätä välttämättömyyttä, joka pätee myös avoimen saatavuuden yhteydessä, korostetaan myös komission suosituksessa henkisen omaisuuden hallinnoinnista (15).

Edellä mainituista seikoista johtuvan tavoiteristiriidan purkamiseksi komitea on useasti suosittanut, että jäsenvaltioiden patenttilainsäädännöissä ja tulevassa yhteisön patenttilainsäädännössä säädettäisiin määräajasta patentin julkaisemiseksi ennakkoon ilman, että julkaiseminen vaarantaa patentin uutuutta (grace period) (16).

Yritysten on sitä vastoin – kilpailutilanteensa huomioon ottaen – yleensä käsiteltävä tuotekehittelynsä tuloksia luottamuksellisina ainakin siihen asti kun uusi tuote on markkinakelpoinen tai patentit varmistettu.

4.3   Etsivä tutkimus – kohdennettu kehittämistyö. Tutkijat tuottavat tutkimustuloksia sellaisen monimutkaisen etsintä- ja selvittelyprosessin avulla, jonka lopputulos ei ole tiedossa. Kehittämistyöhön sitä vastoin kuuluu kohdennettu, perinpohjaisesti suunniteltu menettelytapa, jota voidaan soveltaa vasta sitten, kun voidaan määritellä konkreettinen tavoite ja kun suunta on riittävän selkeä. Tutkimuksen ja kehittämisen välillä on kuitenkin häilyviä rajoja, vuorovaikutusta ja synergiaa, eikä näiden prosessien ole pakko seurata toisiaan lineaarisesti.

4.4   Erilaiset arviointiperusteet. Tutkijaa ja ”hänen” tutkimusorganisaatiotaan arvioidaan julkaisujen (17) ja tutkimustulosten laadun, lukumäärän ja vaikuttavuuden perusteella ja yhä useammin myös patenttien lukumäärän perusteella. Yritysjohtajaa taas arvioidaan ensisijaisesti ”hänen” yrityksensä tuottaman kaupallisen voiton perusteella, ja se riippuu myytyjen tuotteiden lukumäärästä, laadusta ja hinnasta.

4.5   Synteesi. On siis päästävä vastakkainasetteluista ja huolehdittava etujen oikeudenmukaisesta yhteensovittamisesta siten, että yhteistyön molemmat, luonteeltaan erilaiset osapuolet hyötyvät. Jotta mukaan saadaan pystyvimmät tutkijat ja heidän organisaationsa, tarvitaan riittäviä kannustimia. Tässä yhteydessä ”[y]hteistyötä voi – haitata se, että oikeudet tutkimustuloksiin siirtyvät täysin toimeksiantaville yrityksille” (18). Syynä on, että tulosaineiston (foreground) kehittäminen pohjautuu tausta-aineistoon (background), minkä johdosta tausta-aineistolla on siinä merkittävä osuus. Tausta-aineisto on näin ollen erottamaton osa tulosaineistoa. Tästä seuraa, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa sopimuksissa ja niihin liittyvässä pohdinnassa tarvitaan joustavuutta ja liikkumavaraa, jotta erilaiset tilanteet ja luovien prosessien luonne voidaan ottaa huomioon. Kyseisten tekijöiden puuttuminen voi johtaa tiedeyhteisön ja talouselämän yhteistyöstä pidättymiseen.

4.6   Henkinen omaisuus ja sitä koskeva komission suositus. Komitea pitää myönteisenä, että (kilpailukyky)neuvosto on korostanut osapuolten sopimusvapautta ja toteaa 30. toukokuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa seuraavaa: ”[Neuvosto] vetoaa kaikkiin yliopistoihin ja muihin julkisiin tutkimusorganisaatioihin, jotta ne kiinnittäisivät tarvittavaa huomiota komission käytännesääntöjen sisältöön ja soveltaisivat niitä oman erityistilanteensa mukaisesti antaen myös tarvittavaa joustoa sopimustutkimukselle.” Komitea pitää tervetulleena erityisesti sitä, että komissio on sittemmin täsmentänyt (19), ettei se halua juuri tätä kysymystä koskevalla suosituksellaan (20) millään tavoin puuttua yhteistyökumppanien keskinäiseen sopimusvapauteen myöskään sopimustutkimuksessa. Tärkeämpää on huolehtia riittävästä joustavuudesta siltä osin kuin esim. tutkimus-, kehittämis- ja innovointituen puitteista tai muista yhteisö- tai jäsenvaltiotason säädöksistä ei aiheudu muita rajoituksia.

4.6.1   Lisäselvitykset. Lisäksi olisi todettava selvästi, ettei patenttiin johtavia keksintöjä voida yksinkertaisesti teettää toimeksiantona, vaan ne ovat uusi luova suoritus. (21) Neuvotteluissa on siis käsiteltävä keksintöjen hyödyntämistä ja siitä saatavia tuloja, eikä teettävä kumppaniyritys saa myöskään kansantalouden etujen vastaisesti estää keksintöjen hyödyntämistä. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio valmistelee selvityksen antamista myös tästä näkökohdasta. Komission suosituksista on määrä olla apua, mutta niistä ei missään tapauksessa saa tulla ”pakkopaitaa”.

4.7   Yhteisöpatentti. Tässäkin yhteydessä (ks. myös kohta 4.2) komitea korostaa jo useasti esittämäänsä suositusta sellaisen eurooppalaisen yhteisöpatentin luomisesta, jossa keksijälle taataan kohtuullinen määräaika patentin julkaisemiseksi ennakkoon ilman, että julkaiseminen vaarantaa patentin uutuutta (grace period).

4.8   Osallistumissäännöt ja tukilainsäädäntö. Komitea suosittaa osallistumissääntöjä käsittelevässä lausunnossaan (22), että sopimuspuolten annettaisiin tulevaisuudessa sekä muotoilla sopimuksensa että valita haluamansa välineet nykyistä vapaammin. Tämä koskee erityisesti käyttöoikeuksia sopimuspuolten tulosaineistoon tai tausta-aineistoon ja niiden suojaa. Maksuttomien käyttöoikeuksien myöntämisen tulisi kyllä olla mahdollista, mutta sitä ei pitäisi säätää pakolliseksi, kuten ehdotuksessa tietyissä tapauksissa esitetään. Teollis- ja tekijänoikeuksien maksuton luovuttaminen julkisilta korkeakouluilta tai tutkimusjärjestöiltä talouselämälle saattaa lisäksi rikkoa yhteisön tukilainsäädäntöä.

4.9   Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet. Edellä kohdissa 4.6 ja 4.8 mainittuja komitean näkemyksiä ja suosituksia olisi sovellettava etenkin julkisen ja yksityisen sektorin tutkimus- ja kehittämiskumppanuuksiin, jotka ovat muutoinkin hyvin toivottavia, sekä niihin liittyviin yhteisiin teknologia-aloitteisiin.

4.10   Korvauksen maksaminen työntekijöiden tekemistä keksinnöistä. Erityishuomiota tulee kiinnittää muutamissa jäsenvaltioissa voimassa oleviin säädöksiin työntekijöiden tekemistä keksinnöistä. Ne koskevat patentin saaneen keksijän oikeutta kohtuulliseen korvaukseen keksinnön hyödyntämisestä, vaikka keksintö olisi tehty työtehtävien yhteydessä. Tätä oikeutta ei saa missään tapauksessa heikentää.

5.   Yhteistyö tutkimusinfrastruktuurin kehittämisessä – osaamisen säilyttäminen

5.1

Uudet tekniikan alat – yksittäisprojektit. Edellä käsiteltyjen tutkimuksen ja teollisuuden yhteistyön lajien lisäksi on kuitenkin mainittava vielä yksi merkittävä toiminta-ala, jossa tutkimuslaitokset eivät ole ensisijaisesti innovatiivisten sarjatuotteiden (tai menettelyjen) kehittämiseksi tarvittavan uuden tiedon tuottajia vaan toimeksiantajia ja asiakkaita. Kyse on lähinnä uudenlaisen tutkimusinfrastruktuurin – kuten kiihdyttimien, säteilylähteiden, satelliittien, maanpäällisten astronomisten laitteiden tai fuusiolaitosten – luomisesta. Tällaisissa tapauksissa teollisuus suunnittelee ja valmistaa tärkeitä uudenlaisia yksittäiskomponentteja usein edellisten kehittämistoimeksiantojen perusteella.

5.2

Erikoistuminen ja riski. Tämäntyyppisellä innovaatioalalla toimivilla yrityksillä on oltava mahdollisimman kyvykästä ja erikoistunutta henkilöstöä sekä valmiutta ottaa epäonnistumisen mahdollisuuden takia yrittäjäriskiä. Välitön taloudellinen tuotto on nimittäin usein vähäinen, semminkin kun valmistettavat tuotteet ovat lähes aina yksittäiskappaleita. Monesti yritykset myös aliarvioivat kustannukset: aiemman osaamisen rajat on yleensä ylitettävä laajalti.

5.3

Teknisen kehityksen liikkeellepaneva voima. Tämäntyyppiset toimeksiannot lisäävät osallistujayritysten huipputeknologista osaamista huomattavasti, mikä parantaa niiden kilpailukykyä lähialoilla pitkäkestoisesti ja edistää ylipäätään teknistä kehitystä. Tästä huolimatta yritysten on usein vaikea säilyttää suorituskykynsä sekä työntekijänsä ja insinöörinsä kulloisellakin erityisalalla mahdollisesti vasta myöhemmin saatavia jatkotoimeksiantoja varten, varsinkin kun tätä voimavaraa on kannattavampaa hyödyntää taloudellisesti paljon tuottoisammissa sarjatuotteiden kehittämis- ja valmistusprosesseissa.

5.4

Kilpailu- ja hankintasääntöjen soveltaminen. Voimassa olevien kilpailu- ja hankintasääntöjen soveltaminen saattaa hankaloittaa tilannetta mm. siitä syystä, ettei ole ilman muuta selvää, että kehittämistoimeksiannon suorittanut yritys saa tehtäväkseen myös valmistuksen. Tuloksena voi olla, että valmistustoimeksianto myönnetään kokemattomammalle yritykselle, joka juuri kokemattomuuttaan on aliarvioinut ongelmat ja tehnyt halvemman tarjouksen. Tällaiset ongelmat ovat johtaneet eräissä yrityksissä jopa siihen, ettei tällaisia toimeksiantoja enää tavoitella tai oteta vastaan. Myöskään esikaupalliset hankinnat (23) eivät välineenä kohdistu juuri edellä kuvailtuun ongelmakenttään, sillä tässä yhteydessä ei ole myöhemmin odotettavissa sarjatuotantoa.

5.5

Ongelmat ja ratkaisujen etsintä. Komiteallakaan ei ole tarjota tähän mitään ihmelääkettä, mutta se haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota vakavaan ongelmaan, joka paitsi paisuttaa kyseisentyyppisten suurhankkeiden kustannuksia ja viivästyttää hankkeita myös vaikeuttaa niiden yhteydessä kertyneen osaamisen ja kokemusten ihanteellista hyödyntämistä, koska arvokasta osaamista valuu monesti hukkaan. Komitea suosittaakin komissiolle korkean tason asiantuntijaryhmän (24) perustamista arvioimaan tähänastisia kokemuksia. Näin voitaisiin saada selville, soveltuvatko nykyiset tuki-, budjetti-, kilpailu- ja hankintasäännöt ja niiden soveltamistavat tähän erityistilanteeseen vai tarvitaanko teollisuuspolitiikkaan uusia välineitä.

5.6

ITER. Komitealla on se käsitys, että komissio on täysin tietoinen esim. kansainväliseen ITER-hankkeeseen liittyvästä ongelmasta ja että tämän takia on jo käynnistetty toimenpiteitä teollisuuden osallistumisen lisäämiseksi. Mikäli mahdollista, näin tulisi toimia myös pyrittäessä vastaamaan perustettavien uusien tutkimusinfrastruktuurien (ESFRI:n luettelo) vaatimuksiin.

6.   Aihepiiriin liittyvät komitean aiemmat lausunnot viimeksi kuluneiden kolmen vuoden ajalta:

Käsillä olevassa lausunnossa on otettu huomioon seuraavat aiheeseen liittyvät lausunnot kolmen viime vuoden ajalta:

Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (INT/269, CESE 1484/2005 – EUVL C 65, 17.3.2006, s. 9)

Nanotieteet ja nanoteknologia (INT/277, CESE 582/2006 – EUVL C 185, 8.8.2006, s. 1)

Viisivuotisarviointi yhteisön tutkimustoiminnasta (1999–2003) (INT/286, CESE 729/2006 – EUVL C 195, 18.8.2006, s. 1)

Tutkimuksen ja teknologian kehittämisen erityisohjelmat (INT/292, CESE 583/2006 – EUVL C 185, 8.8.2006, s. 10)

Tutkimus ja innovointi (INT/294, CESE 950/2006 – EUVL C 309, 16.12.2006, s. 10)

Yritysten osallistuminen seitsemännen puiteohjelman (2007–2013) toimiin (INT/309, CESE 956/2006 – EUVL C 309, 16.12.2006, s. 35)

Yritysten osallistuminen Euroopan atomienergiayhteisön seitsemännen puiteohjelman (2007–2011) toimiin (INT/314, CESE 957/2006 – EUVL C 309, 16.12.2006, s. 41)

Panostaminen osaamiseen ja innovointiin (Lissabonin strategia) (INT/325, CESE 983/2007 – EUVL C 256/17, 27.10.2007)

Euroopan tutkimus-, kehitys- ja innovointipotentiaali (INT/326, CESE 1566/2006 – EUVL C 325, 30.12.2006, s. 16)

Euroopan teknologiainstituutti (INT/335, CESE 410/2007 – EUVL C 161, 13.7.2007, s. 28)

Vihreä kirja – Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat (INT/358, CESE 1440/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 1)

Yhteisyrityksen perustaminen Innovatiiviset lääkkeet -aloitetta varten (INT/363, CESE 1441/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 11)

ARTEMIS-yhteisyrityksen perustaminen sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen toteuttamiseksi (INT/364, CESE 1442/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 15)

Clean Sky – yhteisyrityksen perustaminen (INT/369, CESE 1443/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 19)

ENIAC-yhteisyrityksen perustaminen (INT/370, CESE 1444/2007 – EUVL C 44, 16.2.2008, s. 22)

Pk-yritysten tutkimus- ja kehitysohjelma (INT/379, CESE 977/2008 – EUVL C 224, 30.8.2008, s. 18)

Euroopan alueiden kilpailukyvyn parantaminen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan avulla (INT/383, CESE 751/2008 – EUVL C 211, 19.8.2008, s. 1)

Polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimiva yhteisyritys (INT/386, CESE 484/2008 – EUVL C 204, 9.8.2008, s. 19)

Eurooppalainen kumppanuus tutkijoita varten (INT/435, CESE 1908/2008 – ei vielä julkaistu EUVL Cssä)

Eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja (ERI) koskeva yhteisön oikeudellinen kehys (INT/450, CESE 40/2009 – ei vielä julkaistu EUVL Cssä)

Bryssel 26 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Ks. kohta 6.

(2)  INT/450 ym (ei vielä julkaista EUVL Cssä).

(3)  K(2008) 1329, 10.4.2008.

(4)  Ks. http://ec.europa.eu/research/science-society/pdf/scientific-publication-study_en.pdf.

(5)  Open Access. Chancen und Herausforderungen – ein Handbuch. Euroopan komissio / Saksan Unesco-komissio, 2008.

(6)  KOM(2007) 56 lopullinen, 14.2.2007; K(2008) 1329, 10.4.2008, liite II.

(7)  http://ec.europa.eu/research/research-eu.

(8)  http://cordis.europa.eu/.

(9)  Espanja: http://www.ott.csic.es/english/index.html, Saksa: http://www.technologieallianz.de/.

(10)  K(2008) 1329, 10.4.2008, liite II, kohta 7.

(11)  KOM(2007) 182 lopullinen, 4.4.2007.

(12)  http://www.earto.org/; http://www.astp.net/ ja http://www.protoneurope.org/.

(13)  Pk-yritysten portaali: http://ec.europa.eu/enterprise/sme/index_fi.htm, Yritys-Eurooppa-verkosto: http://www.enterprise-europe-network.ec.europa.eu/services_en.htm.

(14)  EYVL C 204, 18.7.2000, s. 70.

(15)  K(2008) 1329, 10.4.2008, jäsenvaltioille osoitettujen suositusten kohta 4 ja liitteessä I julkisille organisaatioille osoitettujen suositusten kohta 7.

(16)  Tällainen sisältyi ennen esim. Saksan patenttilainsäädäntöön.

(17)  Myös julkaisevan lehden arvovaltaisuuden perusteella.

(18)  EYVL C 204, 18.7.2000, s. 70.

(19)  Commission Recommendation on the management of intellectual property in knowledge transfer activities and Code of Practice for universities and other public research organisations (2008), ISBN 978-92-79-09850-5. Kohdan 4.3 viimeisessä kappaleessa todetaan: ”Osapuolet voivat kuitenkin vapaasti neuvotella muunlaisia sopimuksia tulosaineiston omistajuudesta (ja/tai mahdollisista käyttöoikeuksista), sillä käytännesäännöissä esitetyt periaatteet on tarkoitettu vain neuvottelujen lähtökohdaksi.” – (Nevertheless, the parties are free to negotiate different agreements, concerning ownership of [and/or possibly user rights to] the Foreground, as the principles in the Code of Practice only provide a starting point for negotiations).

(20)  K(2008) 1329, 10.4.2008, liite I, kohta 17.

(21)  Tämä on tausta-ajatuksena myös korvauksen maksamisessa työntekijöiden tekemistä keksinnöistä, ks. kohta 4.10.

(22)  EUVL C 309, 16.12.2006, s. 35.

(23)  KOM(2007) 799 lopullinen. Komission tiedonanto – Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa. Ks. myös komitean lausunto esikaupallisista hankinnoista (INT/399, CESE 1658/2008) (ei vielä julkaistu EUVL Cssä).

(24)  Ryhmässä voisivat olla edustettuina myös EIROforumissa yhteistyötä tekevät tutkimuslaitokset.


III Valmistelevat säädökset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

25. ja 26. helmikuuta 2009 pidetty 451. täysistunto

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/15


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rakennusalan tuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta

KOM(2008) 311 lopullinen – 2008/0098 COD

2009/C 218/03

Neuvosto päätti 1. heinäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rakennusalan kaupan tuotteiden pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta”

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. helmikuuta 2009. Esittelijä oli Angelo GRASSO.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 114 ääntä puolesta ja 1 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johtopäätökset ja suositukset

1.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että on tärkeää varmistaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen täysimääräinen toteuttaminen. Kyseinen periaate on vahvistettu EY:n perustamissopimuksessa ja sitä täydennettiin heinäkuussa 2008 esitellyllä yhteisellä järjestelmällä ja siihen pohjautuvilla alaa koskevilla säännöksillä. Niiden tavoitteena on varmistaa, että yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidetyt tuotteet voidaan saattaa markkinoille ongelmitta myös kaikkialla muualla EU:n alueella ja että ne täyttävät turvallisuutta, terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset tuotteen koko elinkaaren ajan suunnittelusta hävittämiseen asti.

1.2

ETSK tukee komission aloitetta rakennustuotteita koskevaan direktiiviin 89/106/ETY sisältyvien säännösten tarkistamisesta niiden mukauttamiseksi nykyisiin tarpeisiin ja sisällön ajanmukaistamiseksi sekä varman ja yksiselitteisen eurooppalaisen sääntelykehyksen vakiinnuttamiseksi.

1.3

ETSK on vakuuttunut siitä, että ekologisuus on otettava suunnittelusta lähtien huomioon tarkasteltaessa asuntojen ja rakennusten ominaispiirteitä ja rakenteellisia ominaisuuksia. Samalla säästetään luonnonvaroja ja parannetaan ihmisten asumisen laatua. Tämä merkitsee myös, että menettelyistä, prosesseista ja tekniikoista vastaavien toimijoiden on tunnettava vastuunsa, jotta laatua ja turvallisuutta koskevat vaatimukset voidaan täyttää sekä työntekijöiden että loppukäyttäjien hyödyksi.

1.4

ETSK:n mukaan rakennusalan tuotteita koskevaa eurooppalaista standardointijärjestelmää on kehitettävä vahvistamalla standardointielimiä sekä sisällyttämällä normeihin työturvallisuutta sekä työkohteiden käyttöä ja purkamista koskevia säännöksiä.

1.5

ETSK katsoo, että rakennusalan innovatiivisten tuotteiden huomattavat mahdollisuudet ilmastonmuutosten kielteisten vaikutusten vähentämisessä ja asumisen laadun parantamisessa on otettava huomioon rakennusalan ammattilaisten ja yritysten samoin kuin kuluttajien toimintatavoissa, jotta ympäristöä voidaan suojella ja energiaa säästää todella tehokkaasti.

1.6

ETSK korostaa, että tavaroiden vapaa liikkuvuus on Euroopan yhtenäismarkkinoiden kilpailukyvyn sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen keskeinen moottori ja että turvallisten ja vaarattomien tuotteiden kaupan pitämisen edellytysten vahvistaminen ja ajanmukaistaminen toimivat laatutakuuna eurooppalaisille kuluttajille ja alan toimijoille.

1.7

ETSK katsoo, että on tärkeää vahvistaa yhdenmukainen unionin sääntelykehys, joka koskee rakennusalan tuotteiden kaupan pitämistä ja tuotantoa Euroopan yhtenäismarkkinoilla (ETA).

1.8

ETSK pitää tärkeänä myös CE-merkin uskottavuuden palauttamista sekä ilmoitettuja laitoksia koskevan akkreditointijärjestelmän laatua. On luotava oikeudellinen kehys, jolla voidaan varmistaa hajautetun järjestelmän johdonmukaisuus, vertailukelpoisuus ja koordinointi, markkinavalvonnan tehokkuus ja toimivuus sekä yksiselitteiset ja yksinkertaistetut määrittelyt ja menettelyt.

1.9

ETSK suosittaa myöntämään riittävästi taloudellisia resursseja yhteisön koulutus- ja tiedotusohjelmiin – erityisesti kouluttajien kouluttamiseen tarkoitettuihin kampanjoihin – jotka on suunnattu kaikille asianomaisille julkisille ja yksityisille tahoille, sekä ohjelmien täytäntöönpanon seurantaan ja valvontaan.

1.10

ETSK katsoo, että on keskeisen tärkeää laatia säännöstö pk- ja mikroyrityksiä koskevasta selkeästä yksinkertaistamisvelvoitteesta ja siihen liittyvistä menettelyistä. Tähän kuuluu yksinkertaistettu pääsy CE-merkintäjärjestelmään ja SOLVIT-verkon (1) käyttöönotto kansallisissa tuoteyhteyspisteissä ongelmien ratkaisemiseksi.

1.11

ETSK pitää asianmukaisena, että uusia sääntöjä ja teknisiä liitteitä täydennetään perusvaatimusten kehittämistä koskevilla teknisillä ohjeilla ympäristöystävällisten raaka-aineiden ja uusiomateriaalien käytöstä ja innovatiivisista tuotteista.

1.12

ETSK katsoo, että yhteisön nopeaa tietojenvaihtojärjestelmää (RAPEX) on sovellettava alakohtaisesti myös rakennusalalla ja että rikkomukset ja petokset on julkaistava EU:n virallisessa lehdessä ja rakennusalan tuotteita koskevalla eurooppalaisella internet-sivustolla.

1.13

Komitea katsoo, että säännösten toteutusaikataulu on kattavan ja tehokkaan täytäntöönpanon kannalta liian tiukka ja että aikataulua suunniteltaessa on otettava huomioon myös muutosten toteuttamisen aiheuttamat tiedotus- ja koulutustarpeet.

1.14

Lopuksi ETSK kehottaa komissiota esittämään parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen asetuksen täytäntöönpanosta joka toinen vuosi. Kertomukseen tulee sisältyä osa, jossa käsitellään rakennusalan tuotteiden terveys- ja turvallisuusvaatimuksia sekä niiden osalta rekisteröityjä rikkomuksia ja petoksia.

2.   Johdanto

2.1   Rakennusala kattaa noin 10 prosenttia yhteisön bruttokansantuotteesta ja noin 7 prosenttia yhteisön koko työvoimasta. Alalla toimii yli 65 000 yritystä, joista noin 92 prosenttia on pk- ja mikroyrityksiä.

2.2   Huomattava osa rakennusalan tuotteista myydään yhteisön sisäisessä kaupassa Euroopan talousalueella: osuus on 15–25 prosenttia koko rakennusalan markkinoista osa-alueesta riippuen.

2.3   Rakennusalan tuotteet voidaan saattaa ETA:n (2) markkinoille vain, jos ne soveltuvat tiettyyn käyttötarkoitukseen. Lopputuotteeseen käytettyjen rakennusmateriaalien laadun olisi oltava ilmoitetun soveltuvuustason mukainen tuotteen koko elinkaaren ajan seuraavien perusvaatimusten osalta: mekaaninen kestävyys ja vakaus, paloturvallisuus, hygienia, terveyden suojelu, ympäristön suojelu ja turvallisuus, käyttöturvallisuus, äänieristys, energiansäästö ja lämmöneristys.

2.3.1   Siksi on kiinnitettävä asianmukaista huomiota rakennusalan tuotteiden soveltuvuuteen ja kestävyyteen eritoten silloin, kun tehdään mittavia investointeja rakennuskannan uudistamiseen energiatehokkuuden parantamiseksi.

2.4   Komitea on täysin vakuuttunut siitä, että ”tavaroiden vapaa liikkuvuus on Euroopan yhtenäismarkkinoiden kilpailukyvyn sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen keskeinen moottori ja että turvallisten ja laadukkaiden tuotteiden kaupan pitämisen edellytysten vahvistaminen ja ajanmukaistaminen ovat eurooppalaisten kuluttajien, yritysten ja kansalaisten kannalta avaintekijöitä” (3).

2.5   Nykyisin CE-merkinnän saaneita rakennusalan tuoteryhmiä on yli 300, ja vuodesta 2000 lähtien Euroopan standardointikomitea (CEN) on laatinut yli 380 yhdenmukaistettua standardia (4). Samalla ajanjaksolla on laadittu tietyille tuotteille yli 1 100 eurooppalaista teknistä arviointia, mikä antaa mahdollisuuden EY-merkinnän käyttöön yhdenmukaistettujen normien käytön sijasta.

2.6   ETSK katsoo, että tunnustamalla rakennusalan tuotteiden huomattavat mahdollisuudet ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten vähentämisessä ja energiatehokkuuden sekä asumisen laadun parantamisessa suunnittelijat ja käyttäjät voivat osaltaan konkreettisesti ja tehokkaasti säästää energiaa ja suojella ympäristöä (5).

2.7   On tärkeää, että tuottajat ryhtyvät ajoissa toimiin mukauttaakseen tuotantoprosessit uusiin ohjeisiin. Yhteisen teknisen kielen käyttäminen arvioitaessa tuotteiden suoritustasoa niin tuotantovaiheen hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kuin rakennusten sisätilojen terveellisyyden osalta voi parantaa tuottajien, heidän asiakkaidensa ja viranomaisten välisiä suhteita sekä rakennusten laatua.

2.8   Yksinkertainen ja korkealaatuinen sääntelykehys on avaintekijä yritysten kilpailukyvyn, kehityksen ja työllisyyden kannalta. Sääntely-ympäristön yksinkertaistaminen on välttämätöntä innovoinnin vauhdittamiseksi, sääntelyyn liittyvien velvoitteiden ja hallinnollisten rasitteiden ja yhteisön säännöstön kokonaisvolyymin vähentämiseksi sekä joustavampiin sääntelymenetelmiin siirtymisen edistämiseksi.

2.9   ETSK katsoo, että tuotteen erityisominaisuuksien lisäksi on otettava huomioon kyky ja tarve arvioida työkohteiden mahdollisia suunnittelu- ja toteutus- sekä ennen kaikkea hallinta- ja ylläpitokustannuksia.

2.10   Komitea painottaa, että lainsäädännön parantamista koskevalla tavoitteella ja edellytyksillä soveltaa yhteisön oikeutta ja valvoa sen noudattamista on tiivis yhteys: hyvä lainsäädäntö on sovellettavissa ja sitä myös sovelletaan. Ongelmat johtuvat unionin kulttuurien ja vastuualueiden erilaisuudesta sekä siitä, että eri tahot osallistuvat vaihtelevasti lainsäädännön täytäntöönpanoon (6).

2.11   Näin ollen ETSK tukee voimakkaasti asetuksen antamista kyseisen direktiivin tarkistamisen yhteydessä, jotta voitaisiin välttää epäjohdonmukaisuudet sääntöjen täytäntöönpanossa ja tulkinnassa, vähentää hallinnollisia rasitteita ja yksinkertaistaa soveltamiskehystä.

2.12   Komitea katsoo, että on tärkeää taata kaupan varmuus, avoimuus ja tehokkuus poistamalla päällekkäiset tarkastukset ja testit sekä varmistamalla kuluttajien, kansalaisten ja yritysten korkeatasoinen suoja. Lisäksi on varmistettava tuoteturvallisuudesta annettujen yhteisön säännösten aktiivinen ja yhtenäinen soveltaminen koordinoimalla ja vahvistamalla markkinavalvontaa (7).

3.   Komission ehdotus

3.1

Ehdotetun asetuksen tavoitteena on varmistaa luotettavan ja yksityiskohtaisen tiedon saatavuus rakennusalan tuotteiden suorituskyvystä kaikkialla Euroopan talousalueen sisämarkkinoilla seuraavin keinoin:

Otetaan käyttöön yhteinen tekninen kieli.

Yksilöidään täsmälliset tavoitteet, käsitteet ja säännöt kaikkia taloudellisia toimijoita koskevien velvoitteiden määrittämistä varten.

Säädetään valmistajan tai maahantuojan vastuulle kuuluvan suoritustasoilmoituksen käyttöönottamisesta CE-merkinnän saamiseksi.

Parannetaan standardien uskottavuutta myös nimeämällä teknisestä arvioinnista vastaavat laitokset.

Yksinkertaistetaan menettelyjä ja vähennetään yritysten hallinnollisia rasitteita.

Luodaan tiukat vaatimukset ilmoitetuille laitoksille, joita jäsenvaltioiden nimeämät ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset valvovat.

Vahvistetaan markkinavalvontaa jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten avulla.

4.   Yleisiä huomioita

4.1

ETSK tukee aloitetta rakennusalaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukauttamisesta ja ajanmukaistamisesta sekä varman, yhdenmukaisen, selkeän, avoimen ja tasapainoisen sääntelykehyksen luomisesta kaikille Euroopan sisämarkkinoiden julkisen ja yksityisen sektorin toimijoille. Tähän sisältyvät yhteinen tekninen kieli, yhdenmukaiset tekniset eritelmät (yhdenmukaistetut eurooppalaiset standardit) ja rakennuskohteita koskevat perusvaatimukset, kestävään kehitykseen ja kansalaisten terveyteen liittyvien velvoitteiden täysimääräinen huomioon ottaminen, luonnonvarojen käyttäminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti sekä pk-yrityksiä koskevien menettelyjen yksinkertaistaminen.

4.2

Komissio katsoo rakennusalan olevan yksi keskeisistä eurooppalaisista markkinasektoreista, jota koskevia säännöksiä ei kuitenkaan ole koordinoitu riittävästi. Tämä ei päde ainoastaan EU:n tasolla. Tämä tekijä yhdistettynä pääasiassa paikalliseen yritysrakenteeseen ”johtaa huomattavaan hallinnolliseen rasitukseen ja kestävän rakentamisen markkinoiden voimakkaaseen pirstaloitumiseen (8)”.

4.3

ETSK:n mukaan rakennustuotedirektiivin tarkistamisessa ja sen muuttamisessa asetukseksi on otettava huomioon erityisesti seuraavat perusvaatimukset:

avoimuus, yksinkertaistaminen, luotettavuus, oikeusvarmuus, tekninen luotettavuus, määrittelyjen johdonmukaisuus sekä ymmärrettävyys käyttäjän, rakennusalan tuotteiden väli- ja loppukäyttäjän, myyjä- ja ostajayrityksen, insinöörien, arkkitehtien ja suunnittelijoiden, julkisen ja yksityisen sektorin urakoitsijoiden sekä viranomaisten kannalta

yhdenmukaistettuihin standardeihin ja eurooppalaisiin teknisiin arviointeihin perustuva yhteinen tekninen kieli, joka on ymmärrettävää, selkeää ja helppokäyttöistä sekä työntekijöiden että tavallisten kansalaisten kannalta käsiteltäessä asumis- tai käyttötarpeisiin, terveyteen, energia- ja ympäristötehokkuuteen, elämän laatuun, hygieniaan ja turvallisuuteen liittyviä seikkoja

johdonmukaisuus unionin muiden tavoitteiden ja politiikkojen ja erityisesti perustamissopimuksessa vahvistetun ja useisiin kansainvälisiin sopimuksiin sekä terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevaan kauppasopimukseen (SPS-sopimukseen) sisältyvän yleisen varautumisperiaatteen kanssa. Kyseistä periaatetta on noudatettava, mikäli tieteellisessä ja puolueettomassa arvioinnissa on todettu jonkin ilmiön, tuotteen tai prosessin mahdollisesti aiheuttavan vaarallisia vaikutuksia erityisesti kemiallisia aineita koskevaa Reach-sääntelykehystä (9), markkinoille saatettujen tuotteiden yleistä turvallisuutta (10) ja tuotevastuuta ajatellen. Tavoitteena on varmistaa kuluttajansuojan korkea taso kuluttajan terveyttä tai hänen omaisuuttaan vaarantavien viallisten tuotteiden osalta (11).

kaikkien yhteisön sidosryhmien oikeuksia ja velvoitteita koskeva viestintä, tiedotus ja koulutus ja selkeä tieto tuoteyhteyspisteistä, joiden on määrä ottaa käyttöön Solvit-järjestelmän mukaiset mekanismit riita-asioiden sovittelussa ja antaa etenkin pk-yrityksille ja väli- ja loppukäyttäjille mahdollisuus riita-asioiden käsittelyyn ilman oikeudellista menettelyä

liiallisen byrokratian ja siihen liittyvien rasitteiden poistaminen erityisesti pieniltä ja heikommassa asemassa olevilta toimijoilta, kuten väli- ja loppukäyttäjiltä, pk-yrityksiltä ja yksittäisiltä kansalaisilta, koska taloudellisille toimijoille asetettujen velvoitteiden tulee olla perusteltuja ja oikeasuhtaisia ja niihin ei saisi liittyä kalliita byrokraattisia ja hallinnollisia rasitteita

kestävän, terveellisen ja turvallisen rakentamisen kulttuurin kehittäminen ja levittäminen, mihin sisältyy käsitetutkimus, rakennusmenetelmien tarkistaminen, laadukkaampien rakennusmateriaalien käyttöönotto ja uudet rakenneratkaisut sekä kaikkien sidosryhmien vastuullistaminen jo oppilaitoksissa, teknikkojen koulutuksessa ja korkeakouluissa.

eurooppalaisten standardointielinten vahvistaminen rakennusmateriaaleja koskevien teknisten määräysten laatimisprosessin tehostamiseksi. Kyseisten elinten mandaatin tulee olla selkeä ja avoin, sitä tulee noudattaa kokonaisuudessaan ja elimissä on oltava kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien laaja edustus.

markkinavalvontajärjestelmien vahvistaminen ja rikkomusten sekä sääntöjen rikkojien julkistaminen tehostamalla kansallisia järjestelmiä ja niiden koordinointia, soveltamalla Rapex-järjestelmää (12) alakohtaisesti rakennusalan tuotteisiin, julkaisemalla rikkomukset ja petokset rakennusalan eurooppalaisella internet-sivustolla ja EU:n virallisessa lehdessä sekä sisällyttämällä uuden asetuksen täytäntöönpanoa koskeva erityinen luku parlamentille, neuvostolle ja ETSK:lle joka toinen vuosi esitettävään kertomukseen.

4.4

ETSK on yhtä mieltä siitä, että ilmoitettuja laitoksia koskevan akkreditointijärjestelmän laatua on parannettava ja että kyseisten laitosten nimeämistä, hallintaa ja valvontaa koskevia kriteerejä on tiukennettava päätökseen 768/2008/EY ja 9. heinäkuuta 2008 annettuun asetukseen (EY) 765/2008 perustuvan yleisen säännöstön mukaisesti.

4.5

Globalisoitumisen edetessä markkinavalvontajärjestelmän on kyettävä tarjoamaan yhteinen sääntelykehys, jotta lainsäädännön soveltaminen olisi tehokasta ja johdonmukaista kaikkialla yhteisön alueella. Jäsenvaltioiden on varattava riittävästi resursseja siihen liittyvien tehtävien täyttämiseen. Joka tapauksessa on nimenomaan jäsenvaltioiden vastuulla nimetä elin, jolle kansalaiset voivat esittää valituksia. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että elin on kansalaisten tavoitettavissa.

4.6

ETSK katsoo, että eri toimijoiden vastuut on jaettava ja yksilöitävä selkeästi. Samalla on varmistettava tuotteiden täysimääräinen jäljitettävyys ja erityisesti rakennusmateriaalien toimivuus, turvallisuus ja terveellisyys koko tuotteen elinkaaren ajan – varsinkin työntekijöitä ja loppukäyttäjiä ajatellen – sekä asuin- ja työympäristön yleinen suojelu.

4.7

Luottamus tuotemerkintöihin on palautettava. CE-merkinnän on saatava sille kuuluva merkitys. Lisäksi on vahvistettava mahdollisuuksia nostaa kanne sen väärinkäytöstä ja taata sen oikeudellinen suoja. ETSK katsoo, että siirtyminen uuteen CE-merkintäjärjestelmään merkitsee yrityksille rasitteita ja viranomaisille huomattavia alkuinvestointeja standardointi- ja valvontarakenteisiin etenkin ilmoitettujen laitosten asiantuntemuksen tason varmistamiseksi.

4.8

ETSK:n mukaan rakennusalan tuotteita koskevan eurooppalaisen standardointijärjestelmän tulisi edistää nykyistä tehokkaammin kansainvälisten standardien laatimista ja soveltamista, helpottaa tuotteiden saattamista markkinoille ja niiden kansainvälistä kauppaa sekä varmistaa rakennusmateriaalien markkinoiden maailmanlaajuinen ulottuvuus.

4.9

ETSK suosittaa muuttamaan säännösten toteutusaikataulua ehdotetusta, koska muutoksista on tiedotettava laajalti yksityiskohtaisesti ja koska siirtyminen rakennustuotedirektiivistä asetukseen aiheuttaa menetelmien ja käytäntöjen muutoksia, joihin sopeutuminen vie aikaa.

4.10

ETSK pitää keskeisen tärkeänä, että yhteisön koulutus- ja tiedotusohjelmiin sekä niiden täytäntöönpanon seurantaan ja valvontaan varataan riittävästi kaikille asianomaisille julkisille ja yksityisille tahoille suunnattuja taloudellisia resursseja.

4.11

ETSK suosittaa, että uusia sääntöjä ja teknisiä liitteitä täydennetään perusvaatimusten kehittämistä koskevilla teknisillä ohjeilla, jotta voidaan:

ohjata alan tulevien toimeksiantojen valmistelua etenkin ympäristöystävällisten raaka-aineiden ja uusiomateriaalin käytön osalta

lisätä joustavuutta myös innovatiivisten tuotteiden käsittelyajoissa eurooppalaisen teknisen arvioinnin avulla ja vahvistaa ehdotukseen sisältyvien erilaisten elinten ja organisaatioiden tehtäviä ja tunnettuutta.

5.   Erityiset huomiot

5.1   Ehdotukseen tulisi lisätä kaksi lukua:

luku, jossa käsitellään viestintää, tiedotusta ja koulutusta kestävän rakentamisen kulttuurin levittämiseksi

luku, jossa käsitellään energian säästämistä, luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä terveysnäkökohtia, hygieniaa ja turvallisuutta koko tuotteen elinkaaren ajan suunnittelusta sen hävittämiseen asti. Näitä seikkoja koskevat perusvaatimukset sisältyvät liitteeseen 1, mutta ETSK:n mielestä ne on sisällytettävä itse asetustekstiin.

5.1.1   Hygieniaa ja terveysnäkökohtia koskevien vaatimusten noudattaminen on erityisen tärkeää radioaktiivisen kierrätysmateriaalin (13) ja vaarallisten myrkyllisten aineiden käytön yhteydessä. Rakennuksissa ja rakenteissa käytetyt myrkylliset aineet ovat asukkaille ja kyseisiä aineita pitkään käyttäville henkilöille epäterveellisiä ja haitallisia ja voivat aiheuttaa pysyviä ja erittäin vakavia vahinkoja heidän terveydelleen.

5.2   Määritelmien osalta (2 artikla) ETSK kiinnittää erityistä huomiota kohtaan, joka koskee ”asettamista saataville markkinoilla” (14). Komitea on jo aiemmin ilmaissut kantansa kyseisestä aiheesta (15). Määritelmien tulisi olla johdonmukaisia muiden tahojen hyväksymien sääntelykehysten kanssa. Lisäksi niitä tulisi täydentää erityisesti pk-yritysten kannalta tärkeitä ei-sarjavalmisteisia rakennusalan tuotteita, ennalta valmistettuja tai koottuja tuoteyhdistelmiä sekä innovatiivisia tuotteita koskevilla määritelmillä. Yhdenmukaistettujen teknisten eritelmien määrittelyssä tulisi viitata eurooppalaisiin teknisiin arviointeihin (ETA) (16) mieluummin kuin eurooppalaisiin arviointiasiakirjoihin.

5.3   ETSK katsoo, että täydellisen suoritustasoilmoituksen tulee olla pakollinen aina, kun tuote on saatettu markkinoille ja täyttää rakennusalan tuotteiden perusominaisuuksia koskevat vaatimukset, ja että sen ei tule rajoittua kansallisiin standardeihin. Ilmoituksen tulee olla myös asiakkaiden saatavilla tietoteknisten järjestelmien tai internet-sivustojen välityksellä.

5.3.1   ETSK katsoo, että suoritustasoilmoitus on tehtävä, mikäli tuotteeseen sovelletaan yhdenmukaistettua normia tai tuotteesta on tehty eurooppalainen tekninen arviointiasiakirja (17).

5.4   Euroopan standardointikomitea yhdenmukaistaa normit komission toimeksiantojen perusteella, ja kyseisten normien tavoitteet tulee määritellä täsmällisesti ja selkeästi kunkin tuotteen tai tuoteryhmän ja niiden käyttötarkoituksen osalta. Yhdenmukaisten standardien on oltava tarkoin toimeksiannon mukaisia.

5.5   ETSK katsoo, että on keskeisen tärkeää laatia menettelyjen yksinkertaistamista koskeva säännöstö erityisesti pk- ja mikroyrityksiä varten. Se liittyy yksinkertaistamista koskevaan velvoitteeseen ja siihen kuuluu CE-merkintäjärjestelmään pääsyn helpottaminen. Menettelyillä on kuitenkin varmistettava yhdenmukainen kuluttajansuojan taso terveyttä, turvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskevissa kysymyksissä.

5.6   ETSK korostaa, että 46 artiklaan sisältyvät säännökset erityisesti työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevista riskeistä ovat tärkeitä. Asianomainen tuote ja koko sen elinkaari on arvioitava ottaen huomioon kaikki ehdotettuun asetukseen sisältyvät vaatimukset, jotta alalla voidaan välttää sopimattomista materiaaleista tai virheellisestä käytöstä johtuvat onnettomuudet.

5.7   ETSK katsoo, että on tarkistettava 53 artiklaan sisältyviä siirtymäsäännöksiä, joissa rakennustuotedirektiivistä asetukseen siirtymisen määräajaksi on asetettu 1. heinäkuuta 2011. Siirtymäaikaa on pidennettävä huomattavien tiedotus- ja koulutustarpeiden sekä käytäntöjen muuttamisen ja menetelmissä tapahtuviin muutoksiin mukautumisen vaatiman ajan vuoksi.

5.8   Asetuksen 51 artiklan käsittelemien teknisten päivitysten osalta ETSK toistaa jo aiemmin esittämänsä kannan (18), jonka mukaan on tärkeää, ”että komiteamenettelyt ovat mahdollisimmat avoimia ja ymmärrettäviä niin EU:ssa asuvien kuin etenkin niiden henkilöiden kannalta, joita säädökset koskevat suoraan”.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  http://ec.europa.eu/solvit/

(2)  Euroopan talousalue

(3)  EUVL C 120, 16.5.2008.

(4)  CEN: http://nan.brrc.be/docs_public/other/cpd_standards_20080730.pdf ja EUVL C 304, 13.12.2006.

(5)  EUVL C 162, 25.6.2008.

(6)  EUVL C 24, 31.1.2006.

(7)  Ks. edellinen viite 3.

(8)  ”Aloite edelläkävijämarkkinoiden luomiseksi Eurooppaan”, KOM(2007) 860 lopullinen, 21.12.2007, s. 5.

(9)  Ks. asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18.12.2006.

(10)  Direktiivi 2001/95/ETY yleisestä tuoteturvallisuudesta, annettu 3.12.2001.

(11)  Tuotevastuudirektiivi 85/374/ETY, annettu 25.7.1985.

(12)  RAPEX: rapid alert system for non-food products.

(13)  EUVL C 241, 7.10.2002.

(14)  Päätös N:o 768/2008/EY tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista, annettu 9.7.2008, ja asetus (EY) N:o 765/2008 tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista.

(15)  EUVL C 120, 16.5.2008.

(16)  European Technical Assessment.

(17)  Näin ollen 4 artiklan 1 kohdan b alakohta olisi poistettava, aina koko 1 kohdan loppuun asti.

(18)  EUVL C 224, 30.8.2008.


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/21


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta komission tiedonanto euroopan parlamentille, neuvostolle ja euroopan talous- ja sosiaalikomitealle nanomateriaaleja koskeva sääntely

KOM(2008) 366 lopullinen

2009/C 218/04

Komissio päätti 17. kesäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Nanomateriaaleja koskeva sääntely

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. helmikuuta 2009. Esittelijä oli Antonello PEZZINI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 170 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo, että Eurooppa on nanotieteiden ja nanomateriaalien vastuullisen kehittämisen kärjessä pyrittäessä vastaamaan maailmanlaajuisesti talous- ja yhteiskuntakehityksen haasteeseen.

1.2

ETSK korostaa, että nanoteknologian teollisten ja monialaisten sovellusten kehittämistä on nopeutettava ja että samalla on otettava tarkkaan huomioon

taloudellinen ja yhteiskunnallinen toimintaympäristö

oikeudelliset sekä verotus- ja rahoitusnäkökohdat

etenkin eettiset sekä ympäristöä, terveyttä ja turvallisuutta koskevat näkökohdat tieteellisten sovellusten koko elinkaaren ajan.

1.3

ETSK kannattaa nanoteknologiaa koskevien käytännesääntöjen periaatteita ja katsoo, että niitä voidaan soveltaa myös nanotieteiden ja nanomateriaalien eurooppalaisen lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen tarkistukseen.

1.4

ETSK on huolestunut nanoteknologian markkinasovellusten sekä nanomateriaalien ympäristöön, terveyteen ja toksikologiaan kohdistuvia vaikutuksia käsittelevien tutkimusten vielä liian hitaasta edistymisestä.

1.5

ETSK on vakuuttunut, että nanoteknologian monitahoisuus, nopea kehitys ja käyttö monilla tieteenaloilla edellyttävät sääntelyn, etiikan ja yhteiskunnan kannalta monialaista lähestymistapaa etenkin puhuttaessa riskeistä. Tämä on välttämätöntä, jotta riskinhallinnassa voidaan tarjota hyväksyttäviä ratkaisuja, joilla on luotettava, kattava ja vastuullinen perusta.

1.6

Optimaalisessa hallintojärjestelmässä on säilytettävä nanomateriaalien vastuullisen kehittämisen moninaisten näkökohtien tasapaino. ETSK suositteleekin, että eurooppalainen nanoteknologian seurantakeskus muutetaan pysyväksi rakenteeksi, jotta se voi laatia analyyseja vakaalta tieteelliseltä ja taloudelliselta pohjalta sekä tutkia yhteistyössä muiden asianomaisten eurooppalaisten virastojen kanssa yhteiskuntaan kohdistuvaa vaikutusta ja mahdollisia ympäristöön, terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavia riskejä.

1.7

ETSK:n mielestä tarvitaan integroitu sääntelyä koskeva viitekehys sekä hallintojärjestelmä tavoitteena antaa selkeitä ja luotettavia vastauksia esiin tuleviin tarpeisiin etenkin kun ajatellaan yhteisiä luokittelumenetelmiä, metrologiaa, nykyisten ja uusien protokollien validoinnin testausta sekä esinormatiivista ja normien laadintaan liittyvää tutkimusta.

1.8

ETSK katsoo, että tarvitaan voimakkaita, monialaisia perus- ja jatkokoulutustoimia ja että niihin on huippuinfrastruktuurien tuella välttämättä sisällytettävä riskien arviointi ja ennaltaehkäisy.

1.9

ETSK pitää tärkeänä, että kehitetään eurooppalainen vertaisanalyysi aloitteille, jotka koskevat riskien arviointia ja ennaltaehkäisyä Euroopassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja nopean talouskasvun maissa.

1.10

ETSK:n mielestä on tuettava CENin, CENELECin ja ETSIn eurooppalaista teknis-normatiivista standardointityötä myös komission selkeillä ja avoimilla toimeksiannoilla. Tarkoituksena on nivoa kyseinen työ kansainvälisellä tasolla tehtävään ISO/TC 229 -työhön ja helpottaa näin nanoteknologian, nanotuotteiden sekä nanotieteisiin ja nanomateriaaleihin liittyvien monitahoisten järjestelmien turvallista maailmanlaajuista kauppaa.

1.11

ETSK suosittelee, että vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää, vakauteen ja avoimuuteen perustuvaa järjestelmällistä vuoropuhelua, jotta kansainvälisessä toimintaympäristössä voimistetaan Euroopan yhtenäistä ääntä kyseisellä alalla, joka on keskeisen tärkeä tulevaisuutemme kannalta.

1.12

ETSK suosittaa, että toimintasuunnitelmaa tarkastelevan vuoden 2009 kertomuksen yhdessä luvussa keskitytään nimenomaan

riskien arviointia ja ennaltaehkäisyä koskevan integroidun sääntelykehyksen edistymiseen

testiprotokollien tehokkuuteen ja tuloksiin

unionin ja jäsenvaltioiden asettamiin uusiin toiminnan painopisteisiin, jotka koskevat nanoteknologialla valmistetuista osista koostuvien tuotteiden kestäväpohjaista tuotantoa, kauppaa ja kulutusta

riskien arviointia ja ennaltaehkäisyä koskevaan vertaisanalyysiin Yhdysvaltojen, Japanin ja nopean talouskasvun maiden kanssa

kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävään, vakauteen ja avoimuuteen perustuvaan vuoropuheluun, jotta kansainvälisessä toimintaympäristössä vahvistetaan Euroopan yhtenäistä ääntä kyseisellä alalla, joka on keskeisen tärkeä tulevaisuutemme kannalta.

2.   Johdanto

2.1

Komissiosta on viime vuosina tullut suurin julkinen rahoittaja nanotieteiden ja nanomateriaalien alalla. Komissio on osoittanut alalle kuudennessa T&K-puiteohjelmassa 1,4 miljardia euroa ja ajanjakson 2007–2013 kattavan seitsemännen puiteohjelman ensimmäisenä vuotena lähes 600 miljoonaa euroa. Tästä summasta 28 miljoonaa euroa on osoitettu nanotieteiden ja nanomateriaalien turvallisuuden tutkimukseen, joten alalle on kohdennettu kaikkiaan noin 80 miljoonaa euroa (1).

2.2

On perustettu erilaisia eurooppalaisia teknologiafoorumeita, jotka keskittyvät nanoteknologiasovelluksiin, kuten nanoelektroniikkaan (ENIAC), nanolääketieteeseen ja kestävään kemianteollisuuteen.

2.3

Nanotieteisiin ja nanomateriaaleihin kohdennettu julkinen ja yksityinen kokonaisrahoitus oli vuosina 2004–2006 maailmanlaajuisesti 24 miljardia euroa. Summasta yli neljännes on peräisin Euroopasta ja siitä 5–6 prosenttia (2) komission rahastoista.

2.4

Ajanjakson 2007–2013 kattavan seitsemännen T&K-puiteohjelman nanotieteitä ja nanomateriaaleja koskevien säännösten (3) mukaan on kunnioitettava keskeisiä eettisiä periaatteita, jotka on mainittu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa.

2.5

Kertomuksessa, jossa käsitellään kolmatta kansainvälistä vuoropuhelua vastuullisen nanoteknologian T&K-toiminnan edistämisestä, tuodaan esiin seuraavilla aloilla toteutetut toimet:

nanoteknologian hallinnointi

pohjoisen ja etelän välisen yhteistyön puutteet

tukivälineet (metrologia, standardointi, määritelmät sekä teollis- ja tekijänoikeudet)

yhteiskunnan osallistuminen

vuoropuhelu eri maiden kansalaisten kanssa.

2.6

Eri organisaatioiden kansainvälisestä toiminnasta ovat osoituksena muun muassa seuraavat aloitteet:

OECD: n tietokannat ihmisten terveyttä ja ympäristön turvallisuutta koskevasta tutkimuksesta (Database on Human Health and Environmental Safety Research) sekä valmistettujen nanomateriaalien turvallisuutta koskevaa tutkimusta käsittelevän tietokannan perustaminen (Database of Research into the Safety of Manufactured Nanomaterials)

elintarvikestandardeja koskeva FAO:n ja WHO:n yhteisohjelma (Joint FAO/WHO Food Standards Program), tavoitteena luoda puolueeton kansainvälinen foorumi nanoteknologiaan liittyviä elintarviketurvallisuusongelmia varten sekä laatia asianomaisia yhteistyösopimuksia

OECD: n hanke valmistettuja nanomateriaaleja edustavan näytteen turvallisuuden arvioimiseksi (Safety Testing of a Representative Set of Manufactured Nanomaterials) sekä OECD: n hanke valmistetuista nanomateriaaleista ja arvioinnin suuntaviivoista (Manufactured Nanomaterials and Test Guidelines)

OECD: n hanke altistuksen mittauksesta ja vähentämisestä (Exposure Measurement and Exposure Mitigation)

OECD: n hanke vaihtoehtoisten menetelmien roolista nanotoksikologiassa (Role of Alternative Methods in Nanotoxicology)

OECD: n hanke vaikutuksista ja liiketoimintaympäristöstä (Impacts and the Business Environment)

OECD: n hanke viestinnästä ja suuren yleisön osallistumisesta (Communication and Public Engagement)

OECD: n hanke globaaleista haasteista: nanoteknologia ja vesi (Global Challenges: Nano and Water)

OECD: n yhteistyöhanke riskienarvioinnista (Co-operation on Risk Assessment)

asiantuntijakeskukset, jotka tekevät WTO:n kanssa yhteistyötä tutkittaessa nanoteknologian tuotannosta ja käytöstä työterveyteen ja työturvallisuuteen kohdistuvia riskejä

WTO:n ja EU:n hanke nanoteknologiapolitiikkaa koskevan neuvonnan edistämisestä ympäristön ja terveydenhuollon aloilla Euroopassa (Enhanced Policy Advice on Environment and Health in Europe – Nanotechnologies)

globaalit toimet kemikaalien asianmukaiseksi hallinnoimiseksi maailmanlaajuisesti; toimia edistää Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) teknologia-, teollisuus- ja talousjaoston (DTIE) kemikaaliyksikkö

Triestessä toimivan kansainvälisen tiede- ja huipputeknologiakeskuksen (ICS) ”huipputeknologia ja uudet materiaalit” -yksikön edistämät välittömät toimet (nanoteknologian ja sen kehittämiseen ja käyttöön liittyvien mahdollisten riskien arviointi)

nanoteknologiaa koskevat ISO/TC 229 -standardit

YK:n teollistamisjärjestön (UNIDO) asiantuntijakokous (joulukuussa 2007): suositukset ja erityistoimintasuunnitelma, nanoteknologian ja siihen liittyvien riskien arviointi, tutkimustoiminta nanotieteisiin ja nanomateriaaleihin liittyvistä eettisistä, oikeudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista.

2.7

Brittiläisen Royal Societyn kertomuksessa ”Nanotieteet ja nanoteknologia: mahdollisuudet ja epävarmuudet” (4) todetaan seuraavaa: ”Suosittelemme, että niin kauan kun nanohiukkasten ja nanoputkien ympäristövaikutuksia ei tunneta tarkemmin, nanoputkien ja valmistettujen nanohiukkasten vapauttamista ympäristöön vältetään mahdollisimman paljon.”

2.8

Nanomateriaaleja käytetään jo useissa tavallisissa esineissä (5) sekä seuraavissa sovelluksissa: pesuaineiden kulutusta vähentävät itsepuhdistuvat pinnoitteet, puhdistavat aineet typen oksidin poistamiseksi ilmasta, uuden sukupolven aurinkokennot, lämpöeristysmateriaalit, hiilidioksidin talteenottojärjestelmät, ilman ja veden nanosuodattimet sekä useat lääketieteellisen diagnostiikan ja eräiden noninvasiivisten hoitojärjestelmien sovellukset.

2.9

Ongelmana on, että myrkyllisyysriskin arviointiprotokollat on mukautettava lyhyellä ja pitkällä aikavälillä nanomateriaaleihin sekä niiden kerääntymiseen ja yhdistymiseen muiden aineiden kanssa ekosysteemissä, orgaanisissa kudoksissa ja ihmisissä.

2.10

Riskinarvioinnin normit ja testit voivat monimutkaisissa ympäristöissä vaihdella in vitro -arvioinneista in situ -arviointeihin. Asianomaisissa tutkimuksissa (6) tulisi tarkastella muitakin kuin tavanomaisia suojaimia, kuten suodattimia, hengityssuojaimia, suojavaatteita ja käsineitä, joita on testattu 10–50 nanometrin pituisilla grafiittinanohiukkasilla.

2.11

Kuten komissio toteaa ja kuten ETSK on useaan otteeseen korostanut, ”Kokonaisvaltaisesta, turvallisesta ja vastuullisesta lähestymistavasta on tullut EU:n nanoteknologiapolitiikan ydin”. Nanoteknologialla on erityisen laaja ja monitahoinen sovellusala, joka edellyttää laajaa kokonaisnäkemystä, jotta voidaan tunnistaa ja hyödyntää yhtäläisyyksiä ja vuorovaikutussuhteita alalla, joka ulottuu ydinfysiikasta plasmateknologiaan ja nanomekaniikasta tekstiilinvalmistukseen.

2.12

Koska nanoprosessit tapahtuvat nanomittakaavassa (10-9), jota maallikoiden on vaikea kuvitella, nanomateriaalit edellyttävät alun alkaen kuluttajien kanssa käytävää rakentavaa vuoropuhelua, jotta voidaan tunnistaa ja välttää vaarat sekä hälventää mahdolliset turhat pelot.

2.13

ETSK on korostanut tarvetta ”kehittää nykyistä nopeammin teollisia ja monialaisia sovellutuksia sekä taloudellista, yhteiskunnallista, oikeudellista, verotuksellista, rahoituksellista ja sääntelyä koskevaa toimintaympäristöä, ja nivoa siihen uusia yrityksiä ja innovatiivisia ammatinkuvia koskevat aloitteet” mutta myös tarvetta ”turvata eettiset sekä ympäristönsuojelua, terveyttä ja turvallisuutta koskevat näkökohdat tieteellisten sovellutusten koko elinkaaren ajan” (7).

2.14

ETSK toistaa tuoreemmassa lausunnossaan (8), että on varmistettava, että ”kansalaisyhteiskunnan kanssa käydään näkyvää ja avointa vuoropuhelua, jonka avulla varmistetaan riskien ja mahdollisuuksien puolueettomaan arviointiin perustuva tietoisuus nanotieteistä ja nanoteknologiasta” ja että ”kiinnitetään jatkuvaa huomiota eettisten ja ympäristönäkökohtien sekä työntekijöiden ja kuluttajien terveyden suojeluun ja turvallisuuteen”.

2.15

Komissio antoi vuonna 2008 suosituksen (9), jossa keskitytään nanotieteiden ja nanomateriaalien vastuulliseen tutkimukseen, ja ehdotti seitsemään periaatteeseen pohjautuvia käytännesääntöjä:

—   Tarkoitus: Nanotieteen ja nanoteknologian tutkimustoimien on oltava suuren yleisön ymmärrettävissä, niissä on kunnioitettava perusoikeuksia ja niiden sovelluksessa on edistettävä yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvointia.

—   Kestävyys: Nanotieteen ja nanoteknologian tutkimustoimissa on kunnioitettava eettisiä periaatteita ja kestävää kehitystä, eivätkä ne saa vahingoittaa ympäristöä, ihmisiä, eläimiä eivätkä kasveja.

—   Ennalta varautuminen: Ennalta varautumisen periaatetta on noudatettava (10), jotta vältetään terveyteen ja ympäristöön mahdollisesti kohdistuvat haittavaikutukset.

—   Osallisuus: avoimuus, perusteltujen tiedonsaantioikeuksien kunnioittaminen, kaikkien sidosryhmien osallistuminen.

—   Huippuosaaminen: Parhaiden tieteellisten normien noudattaminen, mukaan luettuina tutkimuksen luotettavuutta ja hyvää laboratoriokäytäntöä koskevat normit (11).

—   Innovointi: nanotieteen ja nanoteknologian tutkimustoimien hallinnoissa on edistettävä mahdollisimman suurta luovuutta, joustavuutta ja suunnittelukykyä innovoinnin ja kasvun tueksi.

—   Vastuullisuus: Tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden on oltava vastuussa sosiaalisista, ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvista vaikutuksista, joita kyseinen tutkimus saattaa aiheuttaa nykyisille ja tuleville sukupolville.

Suosituksen mukaan jäsenvaltioiden on laadittava vuosittain raportti käytännesääntöjen soveltamisesta saaduista tuloksista sekä toteutetuista hyvistä toimintatavoista niiden saavuttamiseksi.

2.16

ETSK kannattaa käytännesääntöjen periaatteita ja katsoo, että niitä voidaan soveltaa myös nanotieteiden ja nanomateriaalien eurooppalaisen lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen tarkistukseen.

2.17

ETSK on huolestunut nanoteknologian markkinasovellusten sekä nanomateriaalien ympäristöön, terveyteen ja toksikologiaan kohdistuvien vaikutustutkimusten vielä liian hitaasta edistymisestä.

2.18

Vaikka työntekijöiden ja kansalaisten altistumisriski vaikuttaa nykyisin vielä rajalliselta, ETSK:n mielestä on välttämätöntä vahvistaa tutkijoiden ja teollisuuden kanssa käytävän vuoropuhelun välineitä, jotta kyseiset näkökohdat sisällytetään – asianmukaisin henkilö- ja rahoitusresurssein – kaikkeen nanomateriaaleja koskevaan tutkimustoimintaan ja sovelluksiin ja niiden suunnitteluvaiheesta lähtien.

2.19

ETSK tähdentää, että asianomaisten alojen ja sektorien moninaisuutta vastaa asianomaisten yhteisön lainsäädäntö- ja sääntelyvälineiden moninaisuus (yli 90). Tällainen moninaisuus saattaa heikentää yhteisön säännösten avoimuutta ja niiden ymmärrettävyyttä kansalaisten ja kuluttajien keskuudessa.

2.20

Sääntelykehystä voitaisiin muuttaa ymmärrettävämmäksi etenkin pk-yritysten, kuluttajien ja kansalaisten keskuudessa käyttämällä lainsäädännössä nykyistä selkeämpää kieltä, kehittämällä asianomainen interaktiivinen internetsivusto, hyödyntämällä osallistavaa demokratiaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa sekä levittämällä oppaita hyvistä käytänteistä.

2.21

Optimaalisessa hallintojärjestelmässä on kyettävä säilyttämään nanomateriaalien vastuullisen kehittämisen moninaisten näkökohtien välinen tasapaino. ETSK suosittelee, että luodaan pysyvä viiterakenne, joka perustuu myös vuonna 2008 EU:n rahoittamana hankkeena käynnistetyn nanoteknologian seurantakeskuksen tuloksiin (12). Tavoitteena on laatia vakaalta taloudelliselta ja tieteelliseltä pohjalta luotettavia, kattavia ja vastuullisia analyyseja, tutkia eettisiä kysymyksiä, ennakoida mahdollisia ympäristöön, terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia riskejä sekä kehittää uusia normeja.

2.22

ETSK on vakuuttunut, että nanoteknologian monitahoisuus, nopea kehitys ja käyttö monilla tieteenaloilla edellyttävät (sääntelyn, etiikan ja yhteiskunnan kannalta) monialaista lähestymistapaa. Tämä on välttämätöntä, jotta riskinhallinnassa voidaan tarjota sellaisiin luotettaviin, kattaviin ja vastuullisiin analyyseihin perustuvia hyväksyttäviä ratkaisuja, joiden yhteydessä valmistetuista nanomateriaaleista kootaan, dokumentoidaan ja ilmoitetaan tyhjentävät tiedot.

3.   Komission ehdotukset

3.1

Komission mukaan on etenkin

tarkistettava nykyisen lainsäädännön yhteydessä hyväksytyt, täytäntöönpanoa tukevat asiakirjat, ja varsinkin ne, jotka koskevat riskinarviointia, jotta voidaan varmistaa nanomateriaaleihin liittyvien riskien tehokas tarkastelu ja saatavilla olevien tietojen paras mahdollinen hyödyntäminen

kehotettava viranomaisia ja virastoja kiinnittämään erityistä huomiota nanomateriaaleihin liittyviin riskeihin silloin, kun materiaalien valmistusta ja markkinointia valvotaan ennen markkinoille saattamista

sovellettava nanotieteiden ja nanomateriaalien tutkimukseen EU:ssa ohjeita, joilla edistetään vastuullista tutkimusta koskevissa käytännesäännöissä määrättyä vastuullista ja avointa lähestymistapaa

arvioitava, onko järjestelmällinen markkinoille saattamista edeltävä interventio mahdollinen silloin, kun kyseessä ovat lääkinnälliset laitteet, joihin liittyy nanomateriaaleista aiheutuva riski

täydennettävä nanomateriaaleja koskevaa yhteisön lainsäädäntökehystä etenkin testausmenetelmien ja riskinarvioinnin osalta

vahvistettava pikaisesti tieteellistä tietoperustaa, etenkin kun ajatellaan toksisia ja ekotoksisia vaikutuksia koskevia tietoja sekä näiden tietojen tuottamiseen tarvittavien testausmenetelmien kehittämistä, tietoja nanomateriaalien tai niitä sisältävien tuotteiden koko elinkaareen liittyvästä käytöstä ja altistumisesta, nanomateriaalien ominaisuuksia, yhtenäisten standardien ja nimikkeistön sekä analyyttisten mittausmenetelmien kehittämistä sekä työterveyteen liittyviä näkökohtia

vahvistettava mahdollisuuksia hyödyntää kansallisella tasolla suojalausekkeita ja terveyden seurantatoimia sekä elintarvikkeiden, rehujen ja torjunta-aineiden markkinavalvontamekanismeja, standardeista esitettyjä virallisia vastalauseita, ennalta varautumisen periaatteen mukaisia toimia tai uusiin tietoihin tai aiempien tietojen tarkistukseen perustuvia toimenpiteitä, vaaratilanteiden valvontamenettelyjä ja keskinäistä tiedonvaihtoa sekä hälytys- tai varhaisvaroitusjärjestelmiä jne.

4.   Yleistä

4.1

Jotta edistetään nanotieteiden ja nanoteknologian sekä nanomateriaalien vastuullista kehittämistä, jonka kärjessä Eurooppa on pyrittäessä vastaamaan maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen talous- ja yhteiskuntakehityksen haasteeseen, ETSK:n mielestä on alusta lähtien omaksuttava kyseiseen prosessiin sovellettava monialainen lähestymistapa, joka mahdollistaa jatkuvan vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan kanssa. Vain näin kansalaiset hyväksyvät kyseisen prosessin.

4.2

ETSK arvostaa komission pyrkimyksiä analysoida lukuisia olemassa olevia yhteisötoimia mutta katsoo, että kyseistä analyysia on kehitettävä edelleen yhtenäiseksi kehykseksi, jotta luodaan avoin ja käyttäjäystävällinen perusta, jota tarvitaan kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän järjestelmällisen vuoropuhelun toteuttamiseksi. ETSK on useaan otteeseen kehottanut käymään kyseistä vuoropuhelua (13).

4.3

ETSK:n mielestä on kehitettävä nanoteknologian riskinarvioinnin ennakointinäkymiä, luotava integroitu sääntelyä koskeva viitekehys ja kansainväliseen tasoon nivottu hallintojärjestelmä, jotta voidaan antaa selkeitä, luotettavia ja kattavia vastauksia ja tutkia sekä eettisten kysymysten vaikutusta että ympäristöön ja kansalaisten terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia mahdollisia riskejä ja niiden mahdollista kehitystä.

4.4

Näin ollen yhteisön aloitetta tulisi ETSK:n mielestä kehittää edelleen, jotta

varmistetaan yhtenäinen ja käyttäjäystävällinen kehys, johon asianomaiset yhteisön säännökset perustuvat

yksilöidään markkinatoimijoiden, valvontaviranomaisten, alan työntekijöiden ja loppukäyttäjien esiin tulevat tarpeet ja puututaan niihin kartoittamalla dynaamisesti tarpeet ja kuilut sekä määrittelemällä EU:n ja jäsenvaltioiden tason toiminta

luodaan pysyvä eurooppalainen nanotieteiden ja nanoteknologian sekä nanomateriaalien viiterakenne, johon sisältyy myös riskien arvioinnin ja ennaltaehkäisyn kattava eurooppalainen edistämis- ja koordinointikeskus (14)

vahvistetaan monialaisia perus- ja jatkokoulutustoimia ja sisällytetään niihin riskien arviointi ja ennaltaehkäisy sekä asianomaiset eurooppalaiset huippuinfrastruktuurit

kehitetään eurooppalainen vertaisanalyysi aloitteille, jotka koskevat riskien arviointia ja ennaltaehkäisyä Euroopassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja nopean talouskasvun maissa

vahvistetaan Euroopan saavuttamaa johtoasemaa kestävissä ja turvallisissa nanoteknologian sovelluksissa tarkastelemalla metrologiaa sekä nykyisten protokollien validoinnin testausta myös esinormatiivisen ja normien laadintaan liittyvän tutkimuksen avulla

tuetaan teknis-normatiivista standardointityötä selkeillä ja avoimilla toimeksiannoilla tarkoituksena nivoa kyseinen työ kansainvälisellä tasolla tehtävään ISO/TC 229 -työhön ja helpottaa näin maailmanlaajuista kauppaa

mahdollistetaan vakaalta ja avoimelta pohjalta kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävä järjestelmällinen vuoropuhelu ja vahvistetaan kansainvälisessä toimintaympäristössä Euroopan yhtenäistä ääntä kyseisellä alalla, joka on keskeisen tärkeä tulevaisuutemme kannalta.

4.5

ETSK suosittaa, että vuodet 2005–2009 kattavassa toimintasuunnitelmassa mainitun, vuonna 2009 laadittavan kertomuksen yhdessä luvussa keskitytään riskien arviointia ja ennaltaehkäisyä koskevien sääntelynäkökohtien edistymiseen, testiprotokollien tehokkuuteen, alalla havaittuun kehitykseen sekä toiminnan uusiin painopisteisiin.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Ks. Tomellini, R., Giordani, J. (toim.), Third International Dialogue on Responsible Research and Development of Nanotechnology, Bryssel, 11.–12.3.2008.

(2)  Ks. KOM(2007) 505 lopullinen, 6.9.2007, ”Nanotiede ja nanoteknologia: toimintasuunnitelma Euroopalle 2005–2009. Ensimmäinen täytäntöönpanokertomus 2005–2007”.

(3)  Ks. neuvoston päätös N:o 2006/971/EY, 19.12.2006 (EYVL L 400, 30.12.2006).

(4)  The Royal Society, Nanosciences and Nanotechnology: Opportunities and Uncertainties, Lontoo, 29.7.2004.

(5)  Esim. tennismailat, polkupyörät ja TV-ruudut sekä sotilasalalla, ilmailuteollisuudessa, kulutuselektroniikassa ja sähkölääkintälaitteissa käytettävät hartsit.

(6)  Ks. Nanosafe 2 -hanke, ensimmäinen kertomus nanomateriaalien levittämisestä ennalta varautumisen periaatteen pohjalta.

(7)  EUVL C 157, 28.6.2005, s. 22.

(8)  Ks. EUVL C 185, 8.8.2006, s. 1.

(9)  Ks. komission suositus K(2008) 424 lopullinen, 7.2.2008.

(10)  Ks. EY:n perussopimuksen 174 artiklan 2 kohta sekä komission tiedonanto ennalta varautumisen periaatteesta, KOM(2000) 1 lopullinen.

(11)  Ks. direktiivi 2004/9/EY ja direktiivi 2004/10/EY.

(12)  Ks. seitsemännen puiteohjelman hanke ”Nano-seurantakeskus”.

(13)  Ks. alaviitteet 7 ja 8.

(14)  EUVL C 185, 8.8.2006, s. 1.


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/27


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi neuvoston direktiivien 77/91/ETY, 78/855/ETY ja 82/891/ETY sekä direktiivin 2005/56/EY muuttamisesta tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevien vaatimusten osalta sulautumisissa ja jakautumisissa

KOM(2008) 576 lopullinen — 2008/0182 COD

2009/C 218/05

Neuvosto päätti 16. lokakuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 44 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi neuvoston direktiivien 77/91/ETY, 78/855/ETY ja 82/891/ETY sekä direktiivin 2005/56/EY muuttamisesta tietojen ilmoittamista ja asiakirjoja koskevien vaatimusten osalta sulautumisissa ja jakautumisissa

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. helmikuuta 2009. Esittelijä oli María Candelas SÁNCHEZ MIGUEL.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 104 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja suositukset

1.1

ETSK on esittänyt useaan otteeseen, että yhteisön säännöstöä yksinkertaistettaisiin. Alkuperäiseen säännöstöön ajan mittaan tehdyt päällekkäiset säädösmuutokset ovat aiheuttaneet hankaluuksia sen soveltamisessa ja useissa tapauksissa liiallista byrokratiaa, joka estää säänneltyjen elinten joustavan toiminnan.

1.2

Komitea on kuitenkin myös todennut, että kyseisen yksinkertaistamisprosessin ei pidä merkitä sääntelyn purkamista eikä heikentää oikeusvarmuutta, jonka on vallittava kaikilla aloilla Euroopassa.

1.3

Sisämarkkinoiden sääntelyn ja Euroopan taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden välisten yhteyksien avulla on ollut mahdollista yhtäältä yhdenmukaistaa eri lainsäädännöt ja toisaalta toteuttaa henkilöiden ja pääomien vapaa liikkuvuus ilman että tämä olisi johtanut osallistuvien eri tahojen oikeuksien ja velvollisuuksien kaventumiseen.

1.4

Tämän johdosta ja ottaen huomioon seuraukset, jotka sisämarkkinoiden eräiden keskeisten tahojen sääntelyn ja avoimuuden puutteella on ollut, komitea katsoo, että komission tulisi arvioida, onko yksinkertaistamista koskevilla muutosehdotuksilla yksinomaan myönteisiä vaikutuksia – taloudellisten kustannusten väheneminen – vai voivatko ne päinvastoin vaikuttaa sulautumisten ja jakautumisten kautta syntyvien keskittymien oikeusvarmuuteen.

1.5

Näin ollen ETSK katsoo, että säännöt, joilla säännellään eurooppalaisia pk-yrityksiä, jotka ovat unionin sisämarkkinoiden yleisin yritysmuoto, tulisi erottaa selkeästi säännöistä, joita sovelletaan suuryrityksiin, erityisesti niihin, jotka hankkivat rahoituksensa pörssimarkkinoilta. Useisiin ehdotettuihin sääntöihin liittyvän yksimielisyysvaatimuksen voidaankin ymmärtää koskevan pieniä ja keskisuuria pääomayhtiöitä, sillä muussa tapauksessa se ei olisi toteutettavissa.

1.6

Niin kauan kuin kyseistä erottelua ei ole toteutettu, oikeudelliset takeet tulisi säilyttää sekä osakkeenomistajille että velkojille ja työntekijöille. Lisäksi pk-yrityksiä varten olisi etsittävä tukikeinoja, joilla lievitetään voimassa olevan lainsäädännön noudattamisesta niille aiheutuvaa taloudellista taakkaa.

2.   Johdanto

2.1

Yksi sisämarkkinoihin liittyvistä komission painopisteistä on ollut käynnistää prosessi yhteisön sääntöjen, erityisesti eurooppalaisiin yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa sääntelevien sääntöjen, yksinkertaistamiseksi. Suurin osa eurooppalaisista yrityksistä on pk-yrityksiä, mutta siitä huolimatta monet yhtiödirektiiveihin sisältyvistä velvollisuuksista on suunniteltu suurille pääomayhtiöille, jotka hankkivat varoja pörssimarkkinoilta.

2.2

Keväällä 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto (1) hyväksyi toimintaohjelman yritysten taloudellista toimintaa tarpeettomasti haittaavien hallinnollisten rasitteiden yksinkertaistamiseksi ja vähentämiseksi. Tavoitteeksi asetettiin hallinnollisten rasitteiden vähentäminen 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä.

2.3

Yhtiöoikeuden osalta on jo tehty yksinkertaistamista koskevia ehdotuksia kahdella alalla: aineellisen oikeuden osalta niin kutsutussa osakeyhtiöiden perustamista koskevassa ensimmäisessä direktiivissä (2) ja osakeyhtiöiden perustamista ja niiden pääoman säilyttämistä ja muuttamista koskevassa toisessa direktiivissä (3) sekä prosessioikeuden alalla (4) erityisesti tilinpäätösstandardien ja julkisesti noteerattujen yhtiöiden tiedotusvaatimusten osalta.

2.4

Direktiiveistä, joita nyt ehdotetaan muutettaviksi, kaksi on jo ollut yksinkertaistamisehdotusten kohteena. Ne ovat sulautumisia koskeva kolmas direktiivi sekä kuudes direktiivi, jolla säännellään jakautumisia (5) keskeisen aiheen osalta: riippumattomien asiantuntijoiden osallistuminen osakeyhtiöiden sulautumisissa ja jakautumisissa. ETSK otti aiheeseen kantaa kriittisesti (6) todeten, että objektiivisen, yhtiön ulkopuolisen arviointiperusteen puuttuminen voi vahingoittaa kolmansien osapuolien, velkojien ja työntekijöiden intressejä.

3.   Komission ehdotuksen tiivistelmä

3.1

Käsillä olevassa lausunnossa tarkasteltava direktiiviehdotus vaikuttaa suoraan kolmeen direktiiviin: sulautumisista annettuun kolmanteen direktiiviin, jakautumisista annettuun kuudenteen direktiiviin sekä viimeksi hyväksyttyyn direktiiviin pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista (7). Lisäksi se muuttaa epäsuorasti toista direktiiviä (8), sillä se, että sulautumis- ja jakautumissääntöihin sisällytetään poikkeus, jonka mukaan muuna kuin rahana suoritettavista vastikkeista ei vaadita asiantuntijalausuntoa, vaikuttaa kyseiseen direktiiviin sisältyviin, pääoman muuttamista koskeviin sääntöihin.

3.2

Kokonaisuudessaan edellä mainittuihin kolmeen direktiiviin vaikuttavat yksinkertaistamistoimenpiteet koskevat seuraavia seikkoja:

sulautumis- ja jakautumissuunnitelmia koskevien tietojen ilmoittamisvaatimusten vähentäminen

sulautumis- ja jakautumisehdotusten julkistamista ja niihin liittyviä asiakirjoja koskevat velvoitteet suhteessa osakkeenomistajiin

velkojien suojaa koskevat säännöt.

3.3

Sekä kolmannessa että kuudennessa direktiivissä vaaditaan nykyään toimittamaan kolme asiakirjaa: johdon kertomus sulautumisen tai jakautumisen oikeudellisista ja taloudellisista perusteluista, riippumattoman asiantuntijan lausunto sekä välitilinpäätös siinä tapauksessa, että vuositilinpäätös on yli kuusi kuukautta vanha. Kunkin sulautumiseen tai jakautumiseen osallistuvan yhtiön yhtiökokouksen on hyväksyttävä kaikki edellä mainitut asiakirjat.

3.4

Ehdotuksessa vähennetään kyseisiä vaatimuksia, jos kaikki osakkeenomistajat yksimielisesti päättävät luopua johdon kirjallisesta kertomuksesta, ja välitilinpäätöksen osalta sovelletaan avoimuusvaatimuksia koskevan direktiivin (9) säännöksiä, kun yhtiöllä on julkisen kaupankäynnin kohteeksi otettuja arvopapereita.

3.5

Pääoman muuttamista koskevaa toista direktiiviä ehdotetaan muutettavaksi siten, että yhtiöt vapautetaan velvollisuudesta toimittaa asiantuntijalausunto muuna kuin rahana suoritettavista vastikkeista.

3.6

Merkittävä ehdotus sulautumisia ja jakautumisia koskevien tietojen julkaisemisen osalta on uusien teknologioiden (internetin) käyttöönotto kyseisten tietojen ilmoittamisessa.

3.7

Velkojien suojelun osalta ehdotetussa direktiivissä muutetaan velkojien oikeutta vastustaa sulautumis- ja jakautumisoperaatioita, kunnes niiden saatavien maksaminen varmistetaan. Kyseistä oikeutta ehdotetaan toisin sanoen poistettavaksi. Rajatylittävissä sulautumisissa asiantuntijalausunto muuna kuin rahana suoritettavista vastikkeista on kuitenkin toimitettava velkojien suojelemiseksi, jotta varmistetaan kannekelpoinen arvo niissä eri jäsenvaltioissa, joihin yhtiöt ovat sijoittautuneet.

4.   Ehdotettua muutosta koskevia huomioita

4.1

ETSK pitää yhteisön säännöstön ja erityisesti yhtiölainsäädännön yksinkertaistamista kokonaisuudessaan myönteisenä asiana, kun otetaan huomioon eurooppalaisiin yrityksiin ja etenkin EU:n elinkeinorakenteessa merkittävän osan muodostaviin pk-yrityksiin kohdistuvat hallinnolliset rasitteet. Komitea on kuitenkin jo todennut, että kyseisen yksinkertaistamisprosessin ei missään tapauksessa pidä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta sisämarkkinoiden toimijoille.

4.2

Komitea ymmärtää komission intressin suojella osakkeenomistajia, jotka ovat yrityksen omistajia, mutta missään oikeudellisessa toimenpiteessä ei pidä unohtaa muita sidosryhmiä, joiden legitiimeihin oikeuksiin toimenpiteet voivat vaikuttaa. Siksi komitea ymmärtää Euroopan parlamentin (10) kannan asiassa ja kannattaa sitä. EP on muistuttanut tarpeesta ottaa huomioon kaikkien sidosryhmien (sijoittajien, omistajien, velkojien ja työntekijöiden) edut. ETSK on jo aiemmin tuonut julki edellä mainitun näkökannan (11), jonka se tässä toistaa, jotta säilytetään avoimuus ja varmistetaan sisämarkkinoiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden luottamus.

4.3

Kriittisiä huomioita on esitettävä siltä osin kuin on kyse tietojen ilmoittamista koskevien vaatimusten ehdotetusta yksinkertaistamisesta sulautumisissa tai jakautumisissa. Ehdotettu muutos mahdollistaa sen, että asiakirjat, jotka on annettava osakkeenomistajien ja velkojien saataville, voidaan julkaista rekisterin sijasta internetsivuilla (tämä koskee myös rajatylittäviä sulautumisia). Ensinnäkään kyseisen muutoksen ei voida katsoa takaavan osakkeenomistajien eikä velkojien oikeuksia, sillä rekisterille ominainen julkinen luonne katoaa. Toiseksi kyseistä tietoa ei ole enää mahdollista käyttää luotettavana todisteena riitatapauksessa. Komitea onkin sitä mieltä, että kyseisenlaisissa menettelyissä avoimuus on asetettava kustannussäästön edelle, ja katsoo siksi, että kyseinen periaate on turvattava tehokkaammin.

4.4

Sitä vastoin komitea pitää tarkoituksenmukaisena, että julkisesti noteerattujen yhtiöiden (12) tapauksessa välitilinpäätöksiä ei vaadita, sillä osavuosikatsaukset laaditaan annettujen säännösten mukaisesti ja niiden laadintaan osallistuvat pörssiviranomaiset. Kyseisen menettelyn laajentaminen muihin, julkisesti noteeraamattomiin yhtiöihin, silloin kun kaikkien asianomaisten yhtiöiden kaikki osakkeenomistajat ovat asiasta yhtä mieltä, näyttää kuitenkin vääristävän säännön tarkoituksen. Jos yhtiön tilinpäätöstiedot ovat jo saatavilla ja lainsäädännön mukaisia, niiden toistamiseen ei ole tarvetta. Asia ei kuitenkaan ole näin kolmannen direktiivin 9 artiklan ii kohdan b alakohdan mukaan. Sen perusteella välitilinpäätöksen laatimisesta voidaan luopua, jos osakkeenomistajat ovat yksimielisiä.

4.5

Eräs seikka, jota komitea pitää huolestuttavana, on toiseen direktiiviin 77/91/ETY ehdotettu muutos, joka tehdään siihen jo aiemmin tehtyjen muutosten lisäksi. Ehdotuksen mukaan 10 artiklaa, joka koskee muuna kuin rahana annettavia vastikkeita ja riippumattoman asiantuntijan niistä tekemää arviota, ei sovelleta sulautumisissa tai jakautumisissa ja että sen sijaan sovelletaan asiantuntijalausuntoja koskevia erityissäännöksiä. Komitea katsoo, että lausunnossa vahvistetaan kullekin osakkeenomistajalle kuuluva pääoman osa, ja pääoma on kunkin yhtiön vastuun määrä kolmansiin osapuoliin nähden. ETSK painottaa avoimuutta koskevaa näkökantaansa sekä etenkin takeita, jotka kaikilla sidosryhmillä ja asianosaisilla on oltava. Se, ettei saatavilla ole edes ”objektiivista” lausuntoa yhtiön varallisuudesta, jota pääoman nimellinen arvo edustaa, on huono lähtökohta.

4.6

Velkojien mahdollisuus vastustaa sulautumisia ja jakautumisia siihen asti, kunnes ne saavat takeet takaisinmaksusta (kun niillä on hallussaan kyseisiin oikeudellisiin toimiin osallistuvia yhtiöitä koskeva laillinen velkakirja), on ollut yksi keinoista luoda luottamusta kaupallisiin operaatioihin ja varmistaa niiden sujuvuus. Kyseisiä takeita heikennetään säätämällä, että velkojien on haettava ”hallinto- tai oikeusviranomaisilta” riittäviä takeita ja osoitettava ”uskottavalla tavalla”, että ”niiden saatavat ovat vaarassa jäädä saamatta eikä kyseiseltä yhtiöltä ole saatu riittäviä takeita” (direktiivin 82/891/ETY 12 artiklan 2 kohta). Tämän todistustaakan kääntämisen tulisi saada pohtimaan kyseisen muutoksen tarkoituksenmukaisuutta, kun otetaan huomioon, että se vaikeuttaa kaupallisia operaatioita, jotka ovat olleet tähän saakka tavanomaisia, ja voi mahdollisesti lisätä taattujen, täytäntöönpanokelpoisten operaatioiden määrää.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, asiakirja 7224/07, s. 9.

(2)  Direktiivi 68/151/ETY (EYVL L 65, 14.3.1968, s. 8), jota on muutettu direktiivillä 2003/58/EY (EUVL L 221, 4.9.2003, s. 13.

(3)  Direktiivi 77/91/ETY (EYVL L 26, 31.1.1977, s. 1), jota on muutettu direktiivillä 2006/68/EY (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 32).

(4)  Arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskevat tilinpäätösstandardit ja avoimuusvaatimukset, direktiivi 2004/109/EY (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38).

(5)  Direktiivi 2007/63/EY (EUVL L 300, 17.11.2007, s. 47) direktiivien 78/855/ETY ja 82/891/ETY muuttamisesta siltä osin kuin osakeyhtiöiden sulautumisesta tai jakautumisesta vaaditaan riippumattoman asiantuntijan lausunto.

(6)  ETSK:n lausunto, EUVL C 175, 27.7.2007, s. 33.

(7)  Direktiivi 2005/56/EY pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista (EUVL L 310, 25.11.2005, s. 1).

(8)  Direktiivi 77/91/ETY.

(9)  Direktiivi 2004/109/EY säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvistä avoimuusvaatimuksista.

(10)  Euroopan parlamentin mietintö A6-0101/2008.

(11)  ETSK:n lausunto, EUVL C 117, 30.4.2004, s. 43.

(12)  Direktiivi 2004/109/EY säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta.


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/30


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta

KOM(2008) 627 lopullinen – 2008/0190 COD

2009/C 218/06

Neuvosto päätti 30. lokakuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen sekä 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. helmikuuta 2009. Esittelijä oli Peter MORGAN.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 156 ääntä puolesta ja 1 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Kun otetaan huomioon sähköisen tietojenkäsittelyn asteittainen soveltaminen rahoituspalveluihin, voisi kuvitella sähköisen rahan olevan jo käytössä. Sekkejä luetaan ja lajitellaan sähköisesti, ja pankkiautomaatit, myyntipäätteet ja muunlaiset maksulaitteet lukevat pankki- ja luottokortteja sähköisesti. Kaikki nämä sovellukset perustuvat pankkitilin käytettävissä olevaan katteeseen, jota voidaan rajoittaa vakuusvaatimuksilla tai jonka pankki määrittää (esim. luottokorttien osalta). Kaikissa tapauksissa pankki selvittää asiakkaidensa luottokelpoisuuden ja vilpittömyyden ja myöntää sekkivihkot sekä pankki- ja luottokortit tämän selvityksen perusteella. Mahdollisuudet päästä osalliseksi kyseisestä sähköisestä luottojärjestelmästä riippuvat luottokelpoisuudesta. Useilla – pankkipalveluverkoston ulkopuolella olevilla tai sitä vain vähän käyttävillä – yhteiskuntaryhmillä ei tätä mahdollisuutta ole.

1.2

Sähköinen raha on eri asia. Sen käyttö ei riipu luotosta vaan edellyttää ennakkomaksua. Ennakkomaksu muutetaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan hallinnoimaksi sähköiseksi korvikkeeksi. Ennakkomaksun sisältävä sähköinen väline voi olla kannettava väline (usein rahakortti) tai internetissä käytettävä online-tiedosto. Sähköinen raha mahdollistaa (yleensä) pienehköjen summien maksamisen ilman käteisrahaa eri ympäristöissä, kuten myyntipisteissä tai verkossa mobiili- tai internetyhteyden avulla. Sähköisen rahan käyttö ei ole suoraan yhteydessä luottokelpoisuuteen. Ainoa, mitä tarvitaan, on ennakkomaksukyky.

1.3

Sähköinen raha ei todennäköisesti koskaan kykene tyydyttämään kaikkia rahankäyttötarpeita. Se ei varmaankaan korvaa sängyn alla pidettävää, 500 euron seteleitä sisältävää laatikkoa, mutta sitä tulisi voida käyttää maksuihin, joita varten kannamme mukanamme kolikoita ja seteleitä. Sähköisen rahan käyttöönotto on kuitenkin tähän asti ollut erittäin hidasta. Onnistuneilla aloitteilla on ollut yhteys tietoyhteiskunnan kehitykseen. Sähköisen rahan käytön olisi edettävä tietoyhteiskunnan kehittymisen rinnalla. Siitä olisi tultava tietoyhteiskunnassa käytettävä raha. Sen tuleva käyttöönotto riippuu tietoyhteiskunnassa toteutettavista yritysaloitteista ja teknisistä innovaatioista. Nyt käsiteltävänä olevalla direktiivillä pyritään poistamaan keksintöjä ja innovaatioita haittaavat esteet. ETSK kannattaa tätä tavoitetta.

1.4

Euroopan komissio totesi 1990-luvun lopussa ainoastaan luottolaitosten laskevan liikkeeseen sähköistä rahaa, ja se yritti laajentaa kyseisiä palveluita tarjoavien yritysten kirjoa. Markkinoiden kehittämiseksi komissio antoi sähköistä rahaa koskevan direktiivin (2000/46/EY), jolla oli tarkoitus helpottaa muiden kuin luottolaitosten (sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden) pääsyä sähköisen rahan markkinoille.

1.5

Sähköistä rahaa koskevalla direktiivillä pyrittiin luomaan sääntelyjärjestelmä, jossa otetaan huomioon sähköisen rahan uusien liikkeeseenlaskijoiden toimintaan liittyvät riskit ja joka mahdollistaa teknologisten ratkaisujen ja innovaatioiden kukoistuksen. Tulokset ovat olleet melko vaatimattomia. Sähköinen raha ei vielä ole tuottanut läheskään kaikkia niitä hyötyjä, joita odotettiin, eikä sitä vielä pidetä uskottavana vaihtoehtona käteiselle.

1.6

Sen vuoksi komissio teki laajan selvityksen sähköisen rahan käytöstä. Se tuli siihen lopputulokseen, että eräät sähköistä rahaa koskevan direktiivin säädökset ovat haitanneet sähköisen rahan markkinoiden kasvamista vaikeuttamalla teknologista innovointia. Kuulemis- ja arviointiprosessi toi esille kaksi päähuolenaihetta. Ensimmäinen niistä liittyy sähköisen rahan sekä direktiivin soveltamisalan epäselvään määrittelyyn. Toinen taas koskee oikeudellisia puitteita, jotka kattavat toiminnan vakauden valvontajärjestelmän ja rahanpesun torjuntasääntöjen soveltamisen sähköiseen rahaan. Johtopäätöksenä oli, että useimmat sähköistä rahaa koskevan direktiivin säännöksistä on tarkistettava. Sen vuoksi nykyinen direktiivi päätettiin korvata uudella. Asianomainen ehdotus KOM(2008) 627 lopullinen on tämän lausunnon aiheena.

1.7

Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on mahdollistaa uusien innovatiivisten ja turvallisten sähköisen rahan järjestelmien kehittäminen, taata uusien toimijoiden pääsy markkinoille ja edistää todellista ja tuloksellista kilpailua kaikkien markkinaosapuolten välillä. ETSK:n mielestä aloite on tehty oikeaan aikaan, koska kuluttajien sitoutuminen tietoyhteiskuntaan on lisääntynyt erittäin voimakkaasti viime vuosikymmenen lopusta alkaen ja koska kuluttajaystävällisille sähköisen rahan järjestelmille on nyt patoutunutta ja tyydyttämätöntä kysyntää. Direktiivillä pyritään poistamaan esteitä, jotka vaikeuttavat yritysten aloitteita kyseisen tarpeen tyydyttämiseksi.

1.8

On mahdollista, että pankkijärjestelmän kriisi ja yleinen huoli pankkien sääntelyn tehottomuudesta johtavat uuden sääntelyjärjestelmän käyttöönottoon rahoitusalalla. Näistä huolenaiheista riippumatta ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotettu järjestelmä on riittävä ja oikeasuhteinen. Uusia säännöksiä ei sovelleta luottokriisistä vastuussa olleisiin pankkilaitoksiin. Alkupääomaa koskevan vaatimuksen lieventämisen ainoana tarkoituksena on poistaa alalle pääsyä vaikeuttavia esteitä. Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoille asetettavat pääomavaatimukset ovat verrannolliset pankeille asetettuihin vaatimuksiin. Käyttäjien saatavien takuuna olevat varat turvataan erityisesti rajoittamalla investointikäyttöä. Järjestelmän rahamäärät pidetään mahdollisimman pieninä. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoista kehittyy maksumarkkinoilla todella tärkeä tekijä, direktiiviä voidaan siihen sisältyvien säännösten mukaan tarkistaa saatujen kokemusten valossa.

1.9

ETSK on jossain määrin huolestunut kuluttajansuojasta. Se kehottaakin komissiota tekemään direktiiviin muutoksia, jotka koskevat liikkeessä olevaa sähköistä rahaa vastaavien varojen investointikäytön rajoittamista, vastaanotettujen varojen välitöntä muuttamista sähköiseksi rahaksi, hybridiluonteisten sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden omien varojen turvaamista sekä sähköistä rahaa koskevien sopimusten ennenaikaisesta lunastamisesta perittävien maksujen poistamista.

1.10

Käteinen raha on anonyymi maksuväline. Maksajan henkilöllisyys ei tule ilmi yksinkertaisten käteismaksujen yhteydessä. Sähköisen rahan järjestelmät voivat olla anonyymejä tai maksaja voidaan tunnistaa. Uuden, entistä korkeamman 500 euron talletusrajan tulisi tehdä sähköisestä rahasta mahdollisille käyttäjille, erityisesti pankkipalveluverkoston ulkopuolella oleville tai sitä vain vähän käyttäville, nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto. Vaikka kyseisen rajan ei kaiken järjen mukaan tulisi aiheuttaa suhteettoman suurta rahanpesuriskiä verrattuna siihen, mikä on mahdollista suuria käteissummia käsiteltäessä, ehdotettuun rajaan on kuitenkin syytä suhtautua jossain määrin varauksellisesti.

1.11

Kolikoiden ja setelien käytöstä aiheutuu pankeille ja kauppiaille tuotanto- ja käsittelykustannuksia. On selvää, että EU:n kansalaiset käyttävät jatkossakin käteistä rahaa maksuvälineenä ja arvon säilyttäjänä. Nykyisenä epävarmana aikana liikkeellä olevien setelien määrä on lisääntynyt erittäin paljon.

1.12

Direktiivi yksinään ei kykene kääntämään suuntausta. Sen sijaan sillä voidaan poistaa yritystoimintaa ja teknologisia innovaatioita haittaavia esteitä. Mikään auktoriteetti ei voi pakottaa kansalaisia käyttämään sähköistä raha. Pankeilla on mahdollisuus toimia tiennäyttäjinä, mutta ne eivät ole edistyneet asiassa kovin hyvin muualla kuin Belgiassa, jossa on käytössä Proton-kortti. Matka- ja puhelinkorteista sekä verkkokaupasta saadut kokemukset osoittavat selvästi, että tietoyhteiskunnan sovelluksilla on taipumus laajentaa sähköisen rahan käyttöä. Sähköinen raha on lisäksi useissa tapauksissa muun liiketoiminnan oheistuote, joten sen liikkeeseenlaskija on usein hybridiluonteinen yritys, joka ei ole keskittynyt yksinomaan sähköiseen rahaan. Tätä yhteyttä sähköisen rahan ja muiden liiketoimintamallien välillä pidetään erittäin tärkeänä sähköisen rahan käytön lisääntymiselle. Direktiivi on laadittu helpottamaan kyseistä kehitystä, ja siksi ETSK kannattaa sitä.

1.13

Rahanpesun torjuntasääntöjen kehitys herättää perusluonteisia huolia. ETSK ei voi hyväksyä sitä, että kahdessa direktiivissä asetetaan keskenään ristiriitaisia rajoja, sillä se aiheuttaa asiatonta oikeudellista sekaannusta. Jos nyt käsiteltävänä olevassa direktiivissä asetetut rajat aiotaan pitää voimassa, rahanpesudirektiiviä on tarkistettava.

1.14

ETSK kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ryhtymään myönteisiin poliittisiin toimenpiteisiin uuden direktiivin panemiseksi täytäntöön. On tärkeää, että säännöksiä kehitettäessä kuullaan elinkeinoelämää ja että ne laaditaan siten, ettei niistä aiheudu sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoille tai niiden asiakkaille liiallista taakkaa silloin, kun käsiteltävät rahasummat pysyvät erittäin pieninä. Valitun lähestymistavan mukaan jäsenvaltioiden viranomaisten vallassa on tukea tai tukahduttaa tämän siipiensä kantavuutta kokeilevan elinkeinoalan kehitystä. ETSK katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi tuettava kyseistä alaa.

1.15

Käsiteltävänä oleva direktiivi on tärkeä, ja sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. ETSK kehottaa sähköisen rahan alan nykyisiä ja mahdollisia tulevia toimijoita arvioimaan direktiivin valossa uudestaan vahvuutensa, heikkoutensa, mahdollisuutensa ja riskinsä. Markkinoille tarjotaan nyt uusi mahdollisuus.

2.   Johdanto

Kohdissa 2.2, 2.3 ja 2.4 selitetään sähköisen rahan perusominaisuudet ja sen yhteydet tietoyhteiskuntaan.

2.1

On olemassa useita esimerkkejä siitä, miten kuluttajien osallistuminen tietoyhteiskuntaan lisää sähköisen rahan käyttöä.

2.2

RFID (1)-kortti on tästä hyvä esimerkki. RFID-sirulle voidaan tallentaa sähköistä rahaa. Yleinen sovellus on liikennejärjestelmän käyttömaksu. Hongkongissa otettiin vuonna 1997 käyttöön Octopus-kortti. Kyseessä on rahallista arvoa sisältävä, ladattava kontaktiton älykortti. Sen lisäksi, että korttia voi Hongkongissa käyttää lähes kaikkien julkisen liikenteen matkojen maksamiseen, sitä voi käyttää myös maksuvälineenä elintarvikemyymälöissä, supermarketeissa, pikaruokaravintoloissa, pysäköintimittareissa, myyntiautomaateissa jne. Hongkongin 16–65-vuotiaasta väestöstä 95 prosenttia käyttää korttia. Kyseinen esimerkki osoittaa, miten kuluttajien sitoutuminen tietoyhteiskunnan sovelluksiin lisää sähköisen rahan käyttöä. Lontoon julkisessa liikenteessä on nyt yleisessä käytössä kontaktiton RFID-kortti Oyster. Käyttäjät odottavat nyt kortin käyttökohteiden laajentamista siten, että sillä voisi maksaa myös liikenteen solmukohtien ja asemien ympäristössä olevissa lehti- ja elintarvikemyymälöissä ja pikaruokamyyntipisteissä. Tällainen kehitys on todennäköistä sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että muissa jäsenvaltioissa, kun RFID-kortit otetaan laajalti käyttöön.

2.3

Toinen esimerkki vieläkin laajemmalle levinneestä sovelluksesta ovat ennakkoon maksetut (prepaid) matkapuhelinliittymät, joita voidaan jo nyt käyttää niinkin erilaisten palveluiden maksamiseen kuin puhelinavun saaminen tietokoneongelmiin, kilpailut, hyväntekeväisyys, vuorovaikutteiset pelit, aikuisviihde sekä uutis- ja tietopalvelut. Ennakkoon ladattavien matkakorttien tavoin myös prepaid-puhelinliittymien tileillä oleva raha määritellään sähköiseksi rahaksi silloin kun muutkin yritykset kuin kuljetusyritykset tai puhelinoperaattorit alkavat hyväksyä sen maksuksi.

2.4

Myös internet edistää sähköisen rahan käyttöä, koska sähköisen rahan avulla voidaan tyydyttää kaksi tärkeää tarvetta. Useimpiin yrityksiltä kuluttajille suunnattuihin internetsovelluksiin sisältyy maksutapahtumia. Pankkipalveluverkoston ulkopuolella olevat asiakkaat jäävät automaattisesti myös näiden palveluiden ulkopuolelle, koska heillä ei ole luotto- tai pankkikorttia. Käyttämällä sähkörahakorttia he voivat hyötyä internetin tuomista eduista. Lisäksi E-Bayn kaltaiset huutokauppapalvelut ovat lisänneet merkittävästi kuluttajien välisiä rahasiirtoja internetissä. Kuluttajien väliset luotto- tai maksukorttimaksut eivät ole mahdollisia, vaan maksu on voitava tehdä luotettavasti sähköisellä rahalla. Tämän seurauksena on syntynyt PayPalin  (2) kaltaisia järjestelmiä. PayPal toimii symbioottisessa suhteessa E-Bayhin.

2.5

Matka- ja puhelinkorteista sekä verkkokaupasta saadut kokemukset osoittavat, että tietoyhteiskunnan sovellukset laajentavat sähköisen rahan käyttöä. Sähköinen raha voi lisäksi olla muun liiketoiminnan oheistuote, joten sen liikkeeseenlaskija saattaa usein olla hybridiluonteinen yritys. Tällaista yhteyttä sähköisen rahan ja muun liiketoiminnan välillä pidetään erittäin tärkeänä sähköisen rahan käytön lisääntymiselle. Tämä on otettu huomioon direktiiviä laadittaessa.

2.6

Pankkien kaltaisilla luottolaitoksilla on kaikki tarvittavat valmiudet toimia sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoina, ja ne toimivat asianmukaisten valvontajärjestelmien alaisuudessa. Luottolaitokset ovatkin jossain määrin ottaneet aloitteen asiassa. Belgiassa käytössä oleva Proton-kortti on pankkien yhteenliittymän tuote. Belgian pankkiasiakkaat käytävät laajasti tätä pankki- ja rahakortin ominaisuudet yhdistävää maksuvälinettä. On mahdollista, että tulevaisuudessa otetaan käyttöön myös muita tällaisia yhdistelmäkortteja, joihin sisältyy RFID-teknologiaan perustuva kontaktiton sähkörahatoiminto. Sähköisen rahan ja luottolaitosten muiden tuoteryhmien (kuten luotto- ja pankkikorttien) välillä on kuitenkin ilmeinen eturistiriita.

2.7

Toimiluvan saaneiden sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden (sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoita on 20, ja 127 yritykselle on myönnetty poikkeus) ja liikkeeseen lasketun sähköisen rahan vähäiset määrät (EU:ssa liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä on nykyään miljardi euroa, kun käteistä on liikkeessä yli 637 miljardia euroa) osoittavat, ettei sähköisen rahan käyttö ole useimmissa jäsenvaltioissa oikeastaan päässyt vielä alkuun. Liikkeessä olevan käteisen rahan määrä on lisäksi lisääntynyt tasaisesti vuonna 2002 tapahtuneen euron käyttöönoton jälkeen.

2.8

Edellä mainituista syistä komissio teki laajan selvityksen sähköisen rahan käytöstä. Kuulemis- ja arviointiprosessi toi esille kaksi sähköistä rahaa koskevaan nykyiseen direktiiviin liittyvää päähuolenaihetta. Ensimmäinen niistä liittyy sähköisen rahan ja direktiivin soveltamisalan epäselvään määrittelyyn. Toinen taas koskee oikeudellisia puitteita, joihin sisältyvät toiminnan vakauden valvontajärjestelmä ja rahanpesun torjuntasääntöjen soveltaminen sähköiseen rahaan.

2.9

Maksupalveludirektiivi 2007/64/EY tulee lisäksi voimaan marraskuussa 2009. Maksupalveludirektiivi on tärkeä siksi, että se luo maksulaitoksia varten erityisjärjestelmän, joka on sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin sovellettavan järjestelmän kaltainen. Maksupalveludirektiivi ei ole vertailukelpoinen sähköisestä rahasta annetun direktiivin kanssa, joten jos jälkimmäistä järjestelmää ei tarkisteta, oikeudellinen epävarmuus lisääntyy ajan myötä.

2.10

Johtopäätöksenä kaikesta edellä mainitusta voidaan todeta, että useimmat sähköistä rahaa koskevan direktiivin säännökset on tarkistettava. Sen vuoksi nykyinen direktiivi on päätetty korvata uudella. Asianomainen ehdotus on tämän lausunnon aiheena.

3.   Direktiivin pääsisältö

3.1   Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on mahdollistaa uusien innovatiivisten ja turvallisten sähköisen rahan järjestelmien kehittäminen, taata uusien toimijoiden pääsy markkinoille ja edistää todellista ja tuloksellista kilpailua kaikkien markkinaosapuolten välillä. Maksumarkkinoiden innovaatioiden odotetaan luovan konkreettisia hyötyjä asiakkaille ja liikeyrityksille sekä kansantalouteen laajemminkin. Samalla luovilla ratkaisuilla tulisi voida nopeuttaa maksuja, parantaa käyttömukavuutta ja edistää sähköisiä toimintoja 2000-luvun tietoyhteiskunnassa.

3.2   Sähköisen rahan määritelmää selvennetään seuraavasti: sähköisellä rahalla tarkoitetaan rahallista arvoa, joka ilmenee liikkeeseenlaskijaan kohdistuvana saatavana, joka on tallennettu sähköisesti ja joka on laskettu liikkeeseen vastaanotettuja varoja vastaan (2 artiklan 2 kohta). Sitä ei sovelleta ennalta maksamiseen perustuviin, vain yhteen tarkoitukseen (suljetussa järjestelmässä) käytettäviin välineisiin, joita voi käyttää vain rajallisesti (1 artiklan 3 ja 4 kohta).

3.3   Uuden direktiivin soveltamisala helpottaa markkinoille pääsyä, koska sitä sovelletaan useisiin eri tarkoituksiin (avoimissa järjestelmissä) käytettävien elektronisten korttien, kuten RFID- ja puhelinkorttien, liikkeeseenlaskijoihin ja koska se kattaa palvelinperusteisen sähköisen rahan.

3.4   Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden toiminta määritellään laajemmin 8 ja 9 artiklassa. Asialla on kaksi ulottuvuutta. Ensinnäkin sähköisen rahan liikkeellelaskijat voivat tarjota entistä useampia maksupalveludirektiivin liitteessä määriteltyjä maksupalveluita. Niitä ovat muun muassa luottojen myöntäminen, lisäpalvelujen tarjoaminen ja maksujärjestelmien ylläpito. Toiseksi ne voivat ryhtyä harjoittamaan myös muuta liiketoimintaa kuin maksupalveluliiketoimintaa (esim. vähittäiskauppaa tai televiestintäpalveluja). Jälkimmäisessä tapauksessa ei enää ole välttämätöntä perustaa erillisiä sähköisen rahan liikkeellelaskijoita. Sen sijaan sähköisessä muodossa olevat varat on turvattava maksupalveludirektiivin säännösten mukaisesti. Tällaisten hybridiluonteisten sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden toiminnan sallimisen tulisi edistää sähköisen rahan liikkeeseen laskemista.

3.5   Lunastusoikeudet kuuluvat kuluttajansuojan piiriin. Ne selvennetään 5 artiklassa: Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat luovuttavat rahan omistajan pyynnöstä minä hetkenä hyvänsä nimellisarvosta omistajan hallussa olevan sähköisen rahan rahallisen arvon. Säännös on aiheuttanut matkapuhelinoperaattoreille ongelmia niissä tapauksissa, joissa etukäteen maksettuihin puhelinpalveluihin on sisältynyt mahdollisuus maksukäyttöön vähittäiskaupassa. Nämä tapaukset kuuluvat nyt 5 artiklan säännösten piiriin.

3.6   Vakauden valvontajärjestelmä noudattaa yleisesti ottaen maksupalveludirektiivin asianomaisia säännöksiä. Siihen sisältyy kuitenkin erityissäännöksiä järjestelmän suhteuttamiseksi riskeihin. Asiaan liittyy useita eri näkökohtia.

3.6.1

Sähköistä rahaa koskevassa direktiivissä säädetään, että sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoilla on oltava alkupääomaa miljoona euroa. Tätä pidetään nyt riskeihin nähden liiallisena vaatimuksena, sillä se vaikeuttaa sähköisen rahan alalla toimivien innovatiivisten pk-yritysten perustamista. Nyt ehdotetussa direktiivissä alkupääomavaatimus on pienennetty 125 000 euroon.

3.6.2

Alkupääoman lisäksi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoilla on oltava omia varoja määrä, joka on tietyssä suhteessa sähköisen rahan kulloisiinkin rahoitusvastuisiin. Sähköistä rahaa koskevassa direktiivissä vaadittava määrä on 2 prosenttia. Uusi vaatimus on 5 prosenttia, mutta se pienenee maksuvolyymin kasvaessa sen mukaan, kumpi on suurempi, liikkeessä olevan sähköisen rahan määrä vai maksuvolyymi.

3.6.3

Liikkeessä olevaa sähköistä rahaa vastaavien varojen investointikäyttöä rajoitetaan, mutta kuitenkin vain silloin, kun liikkeeseenlaskija harjoittaa muuta liiketoimintaa kuin maksupalvelutoimintaa (9 artikla).

3.6.4

Kolmannen rahanpesudirektiivin mukaiseen järjestelmään ehdotetut, rahanpesun torjuntaa koskevat tarkistukset vastaavat yritysten tarpeita ja elinkeinoelämän käytäntöjä. Käteisen sijasta kaikissa tapauksissa hyväksyttävän sähköisen rahan enimmäismäärä nostetaan 150 eurosta 500 euroon (16 artikla).

3.6.5

Sähköistä rahaa koskeva direktiivi antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden jättää soveltamatta useita toimiluvan myöntämistä koskevia vaatimuksia markkinoille pääsyn ja uusien toimijoiden innovaatioiden helpottamiseksi. Jäsenvaltiot ovat soveltaneet näitä poikkeuksia epäjohdonmukaisesti, mikä on luonut markkinaosapuolille epätasapuoliset toimintaedellytykset. Uudessa järjestelmässä poikkeukset jatkuvat (10 artikla), mutta kuten maksupalveludirektiivin asianomaisissa artikloissa täsmennetään, poikkeusjärjestelyjen piiriin kuuluvat sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat eivät voi harjoittaa jäsenvaltioiden rajat ylittävää toimintaa. Toisin sanoen ylikansallisen toimiluvan saaminen ei ole mahdollista poikkeusmenettelyjä sovellettaessa.

4.   Taloudellinen ja sosiaalinen näkökulma

4.1   ETSK on erittäin kiinnostunut etenemisestä Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Komitea kannattaa direktiiviä, koska se edistää Lissabonin strategian kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamista muun muassa teknologisten innovaatioiden, yritysaloitteiden, luovan internettoiminnan ja pk-yritysten kehittämisen avulla, mikä auttaa kehittämään 2000-luvun tietoyhteiskuntaa.

4.2   On mahdollista, että pankkijärjestelmän kriisi ja yleinen huoli pankkien sääntelyn tehottomuudesta johtavat uuden sääntelyjärjestelmän käyttöönottoon rahoitusalalla. Näistä huolenaiheista riippumatta ETSK on tyytyväinen siihen, että ehdotettu järjestelmä on riittävä ja oikeasuhteinen seuraavista syistä:

Säännökset on laadittu maksupalveluita tarjoavia pk-yrityksiä silmällä pitäen. Nykyinen pankkikriisi käynnistyi pankkien luottoriskeistä. Koska sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat eivät saa käyttää asiakkailta saamiaan varoja luotonantoon, kyseistä riskiä ei ole.

Omia varoja koskevan vaatimuksen (ks. kohdat 3.6.1 ja 3.6.2 edellä) mukaan vaadittava alkupääoma nousee asteittain 125 000 eurosta liikkeessä olevan sähköisen rahan määrän lisääntyessä. Alkupääomaa koskevan vaatimuksen lieventämisen ainoana tarkoituksena on poistaa alalle pääsyä vaikeuttavia esteitä. Suurille sähköisen rahan määrille asetetaan direktiivissä merkittävät pääomavaatimukset.

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoille asetettavat pääomavaatimukset ovat verrannolliset pankeille asetettuihin vaatimuksiin, ja käyttäjien saatavien takuuna olevat varat turvataan erityisesti rajoittamalla investointikäyttöä.

Järjestelmän rahamäärät pidetään mahdollisimman pieninä. Jos sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoista kehittyy todella tärkeä tekijä maksumarkkinoilla, direktiiviä voidaan siihen sisältyvien säännösten mukaan tarkistaa saatujen kokemusten valossa.

4.3   ETSK on jossain määrin huolestunut kuluttajansuojasta. Se kehottaakin komissiota tekemään direktiiviin seuraavat muutokset:

4.3.1

Sähköistä rahaa vastaavien varojen investointikäyttöä koskevia rajoituksia sovelletaan tällä hetkellä ainoastaan hybridiluonteisiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin. Asiakasturvallisuuden parantamiseksi kyseisiä säännöksiä tulisi soveltaa kaikkiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin.

4.3.2

Sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat eivät saa tallettaa asiakkailta saamiaan rahoja vakuudeksi, vaan vastaanotetut varat on heti muutettava sähköiseksi rahaksi. Tätä turvavaatimusta ei direktiivissä ilmaista selvästi.

4.3.3

9 artiklaa olisi muutettava esittämällä selvästi vaatimus siitä, että hybridiluonteisten liikkeeseenlaskijoiden olisi erityisesti turvattava sähköiseen rahaan liittyvien rahoitusvastuiden kattamiseksi tarvittavat varat.

4.3.4

5 artiklan 4 kohdassa säädetään, että sopimuksen päättymispäivänä lunastettava sähköisesti tallennettu raha on palautettava kuluitta. Saman artiklan 5 kohdassa annetaan kuitenkin mahdollisuus veloittaa maksu ennen sopimuskauden päättymistä tapahtuvasta lunastuksesta. Jälkimmäinen säännös olisi poistettava, koska sopimuksen päättymispäivänä ja ennen sopimuskauden päättymistä tapahtuvien lunastusten välillä ei ole eroa ja koska säännöksen vuoksi ryhdytään todennäköisesti soveltamaan sellaisia sopimuskauden päättymiskäytäntöjä, jotka lieventävät asiakkaan tuntemista koskevia varovaisuusvaatimuksia.

4.4   Suhtautuminen käteiseen rahaan sekä teknologiaan vaihtelee EU:n eri kulttuureissa. Sähköpostin ja internetin käytön yleisyys voi antaa jonkinlaisia viitteitä sähköisen rahan käyttöönoton todennäköisestä etenemisestä. Toinen asiaan vaikuttava tekijä on vähittäismyynti- ja palvelualojen henkilöstörakenne. Suuret yritykset hyväksyvät todennäköisesti sähköisen rahan maksuvälineeksi varhaisessa vaiheessa. Näistä ja muista jäsenvaltioiden luonteeseen liittyvistä syistä ei olisi viisasta odottaa, että sähköinen raha otettaisiin yhtä nopeasti käyttöön kaikkialla EU:ssa.

4.5   Noin 20:stä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijasta noin 15 saa tarjota palveluitaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tähän on vaikuttanut Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluviranomaisen (Financial Services Authority, FSA) myönteinen suhtautuminen sähköiseen rahaan. FSA on erityisesti kuullut elinkeinoelämää Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovellettavien säännösten käytännön toteutettavuuden varmistamiseksi. Siinä on myös onnistuttu. ETSK kehottaa kaikkia jäsenvaltioita suhtautumaan uuteen direktiiviin yhtä myönteisesti. Tällaisella politiikalla edistettäisiin todennäköisesti sähköisen rahan käyttöönottoa kaikkialla EU:ssa.

4.6   Rahanpesun torjuntasääntöjen kehitys herättää perusluonteisia huolia. Kolmannessa rahanpesudirektiivissä on artikla, jossa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus olla noudattamatta asiakkaan tuntemisvelvollisuutta tai lykätä kyseisiä toimenpiteitä (yksinkertaistettu asiakkaiden tuntemisvelvollisuus) sähköisen rahan käytön yhteydessä, jos sähköiseen välineeseen voi tallentaa enintään 150 euroa (jos välinettä ei voida ladata uudelleen) tai enintään 2 500 euroa kalenterivuodessa (jos väline voidaan ladata uudelleen). Maksupalveludirektiivissä sekä sähköistä rahaa koskevan direktiivin ehdotetussa tarkistuksessa vastaavat rajat ovat 500 ja 3 000 euroa. ETSK ei voi hyväksyä sitä, että kahdessa direktiivissä asetetaan keskenään ristiriitaisia rajoja, sillä se aiheuttaa asiatonta oikeudellista sekaannusta. Jos nyt käsiteltävänä olevassa direktiivissä asetetut rajat aiotaan pitää voimassa, rahanpesudirektiiviä on tarkistettava.

4.7   Käteinen raha on anonyymi maksuväline. Maksajan henkilöllisyys ei tule ilmi yksinkertaisten käteismaksujen yhteydessä. Sähköisen rahan järjestelmät voivat olla anonyymejä tai ne voivat edellyttää maksajan tunnistamista. Sähköistä rahaa koskevan direktiivin täytäntöönpanon ongelmana jäsenvaltioissa on ollut se, että velvollisuus ottaa selkoa asiakkaista (know your customer -periaate) on usein viety äärimmäisyyteen. Useat käyttäjät saattavat haluta pysyä tuntemattomina pienten rahasiirtojen yhteydessä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa sähköistä rahaa koskeva direktiivi on pantu täytäntöön siten, että asiakkaan tietojen selvittämiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin vasta sitten, kun asiakkaan toiminta on merkittävää. Uuden, entistä korkeamman 500 euron talletusrajan tulisi tehdä sähköisestä rahasta mahdollisille käyttäjille, erityisesti pankkipalveluverkoston ulkopuolella oleville tai sitä vain vähän käyttäville, nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto. Vaikka kyseisen rajan ei kaiken järjen mukaan tulisi aiheuttaa suhteettoman suurta rahanpesuriskiä verrattuna siihen, mikä on mahdollista suuria käteissummia käsiteltäessä, ehdotettuun rajaan on kuitenkin syytä suhtautua jossain määrin varauksellisesti.

4.8   Sähköinen raha helpottaa talouteen osallistumista. Yhteiskunnassa, jossa yhä useammin edellytetään maksamista pankki- tai luottokortilla, mahdollisuus saada käteiskortti, jota voi käyttää luotto- ja maksutapahtumiin, saattaa olla erittäin houkutteleva. Tietyt yhteiskuntaryhmät voisivat erityisesti hyötyä tästä mahdollisuudesta. Niistä mainittakoon maahanmuuttajat, pankkipalveluverkoston ulkopuolella olevat tai sitä vain vähän käyttävät ja eräissä tapauksissa nuoret ja vammaiset. ETSK on huolestunut siitä, että kuluttajansuojanäkökulmasta kyseiset ryhmät ovat myös kaikkein haavoittuvimmat. Jäsenvaltioiden tulisikin ottaa tämä haavoittuvuus huomioon, kun ne panevat direktiivin täytäntöön.

Bryssel 26 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  RFID (radiotaajuustunnistus) perustuu elektronisen sirun käyttöön. Siru voidaan liittää eri välineisiin, kuten tuotetunnisteisiin tai henkilökortteihin. Sirun sisältämät tiedot luetaan langattomalla lukulaitteella: kortin täytyy vain koskettaa lukijaa. Kyseistä sovellusta kutsutaan ”kontaktittomaksi”. ETSK:ssa käytössä olevien kulkulupien kaltaiset kortit ovat RFID-kortteja.

(2)  PayPal aloitti toimintansa Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluviranomaisen (Financial Services Authority, FSA) sääntelemänä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijana. Se on sittemmin muuttunut luottolaitokseksi, ja sen kotipaikka on nykyään Luxemburg.


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/36


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteentoimivuusratkaisuista eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA)

KOM(2008) 583 lopullinen – 2008/0185 COD

2009/C 218/07

Neuvosto päätti 14. lokakuuta 2008 päivätyllä kirjeellä ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 156 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteentoimivuusratkaisuista eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA)

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 29. tammikuuta 2009. Esittelijä oli Antonello PEZZINI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 130 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK tukee komission aloitetta ISA-ohjelman käynnistämiseksi, koska ETSK on vakuuttunut siitä, että ohjelmalla voidaan tosiasiallisesti ja tehokkaasti varmistaa EU:n yhtenäismarkkinoiden monimutkaisten uusien järjestelmien yhteentoimivuus sekä parantaa sitä.

1.2

ETSK:n mielestä on välttämätöntä panna yhteentoimivuusmekanismit kokonaisuudessaan täytäntöön niin, että niistä hyötyvät paitsi julkinen hallinto ja hallintoelimet myös kansalaiset, yritykset ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta yleisesti, jotta varmistetaan EY:n perustamissopimuksessa vahvistettujen vapauksien tosiasiallinen toteutuminen.

1.3

On selvää, että tarvitaan erityinen henkilö- ja taloudellisten tietojen turvallisuuteen tähtäävä strategia, kuten komitea on jo useaan otteeseen lausunnoissaan todennut: ”tietoturva on välttämättä nivottava henkilötietojen suojan vahvistamiseen ja vapauksien suojeluun, sillä ne ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia” (1).

1.4

Komitea korostaa käyttäjien tarvitsevan yhteenliitettäviä järjestelmiä, joihin on jo myytäessä liitetty takuu joko yksityishenkilöiden, teollisuuden tai hallinnon tietosuojasta. On tarpeen luoda pikaisesti eurooppalainen oikeudellinen järjestelmä, jonka kautta verkkojen ja tietojen väärinkäytöstä voidaan syyttää ja rangaista. Tämä edellyttää työskentelyä unionin oikeudellisten menettelyjen yhteentoimivuuden parantamiseksi.

1.5

ETSK katsoo, että tähän asti toteutetut toimet eivät riitä estämään markkinoiden pirstaloitumista tai varmistamaan, että yhteenliitetyt interaktiiviset ja saatavilla olevat julkishallinnot olisivat luonteeltaan todella yleiseurooppalaisia.

1.6

ETSK toivoo, että ISA-ohjelmaehdotukseen liitetään vahva yhteisöaloite, johon osallistuvat jäsenvaltiot ja komissio ja joka koskee sitovia välineitä, joilla lisätään yhteentoimivuusstrategian ja yhteisten yhteentoimivuusperiaatteiden varmuutta ja luodaan niihin uutta pontta.

1.7

On tärkeää, että uudessa eurooppalaisessa sähköisen hallinnon yhteentoimivuusstrategiassa määritellään yhteisten toimintapuitteiden avulla yhteisön politiikan eri osa-alueiden painopistealueet, jotka edellyttävät toiminnan tehostamista yhteisten välineiden, toimintapuitteiden ja palvelujen edistämiseksi. Lisäksi tulee laatia selkeä talousarvio.

1.8

ETSK katsoo, että tarvitaan digitaalista yhdentymistä, joka takaa

laitteistojen, foorumien ja palvelujen täydellisen yhteensopivuuden

turvallisuuden ja käyttövarmuuden

henkilötietojen ja oikeuksien hallinnan

saatavuuden ja helppokäyttöisyyden

käytettävien IT-järjestelmien ja teknisten rakenteiden neutraaliuden myös kielellisestä näkökulmasta

ponnekkaat pyrkimykset jatkuvan tuen ja koulutuksen tarjoamiseksi koko käyttäjäkunnalle ja erityisesti heikoimmille ryhmille (2).

Näin voidaan välttää digitaaliseen syrjäytymiseen liittyvät ilmiöt ja varmistaa korkeatasoinen käyttövarmuus ja luottamus palvelujen käyttäjien ja tarjoajien välillä

1.9

ETSK:n mielestä on tarpeen parantaa koordinaatiota ja yhteistyötä muiden sellaisten yhteisön ohjelmien kanssa, joilla edistetään yleiseurooppalaista yhteentoimivuutta koskevien uusien ideoiden ja ratkaisujen syntymistä.

1.10

ETSK muistuttaa avointen ohjelmistojen tärkeydestä erityisesti sähköisessä hallinnossa, jotta varmistetaan ohjelmistojen turvallisuus ja kestävyys sekä tietojen tai maksujen luottamuksellisuus ja jotta lähdekoodi voidaan tunnistaa. Siksi ETSK:n mukaan on syytä edistää avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä, koska siten voidaan tarkastella, korvata, välittää ja uudelleenkäyttää ohjelmistoratkaisuja, joista julkishallinnolle on merkittävää hyötyä.

1.11

ETSK:n mukaan monialainen näkökulma vaatii vahvistamaan yhteentoimivuutta koskevaa eurooppalaista viitekehystä, johon sisällytetään yhteisen vision mukaiset poliittiset näkökohdat ja yhteiset painopistealueet, lainsäädännön yhdenmukaistamista koskevat oikeudelliset kysymykset sekä tekniset, semanttiset ja organisatoriset näkökohdat.

1.12

ETSK:n mukaan julkishallinnossa on tarpeen kehittää julkishallinnon tarjoamien yhteentoimivien PEGS-palvelujen kustannushyötysuhteen eurooppalainen laskentamalli.

1.13

ETSK katsoo, että aloitteen onnistuminen edellyttää tiedotus- ja valistuskampanjaa. Lisäksi tarvitaan Euroopan tasolla käytävää työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelua sekä sitä, että Euroopassa järjestetään säännöllisesti sähköisiä palveluja käsitteleviä kokouksia, jotta voidaan yhteisissä kehityspuitteissa levittää, tukea ja ohjata eri maiden julkishallintojen työtä.

2.   Johdanto

2.1   Tieto- ja viestintäteknologian 1990-luvun alusta saakka jatkunut nopea kehitys on muuttanut perusteellisesti eurooppalaisten julkishallintojen, yritysten, työyhteisöjen ja kansalaisten vuorovaikutusta. EU:n yhtenäismarkkinoiden yhdentymisessä saavutettu taso on antanut ennennäkemättömästi pontta sähköisen hallinnon palvelujen rajatylittävälle ulottuvuudelle.

2.2   ETSK on voinut hiljattain esittää, että ”julkishallinnon elinten mukauttaminen sähköisiin palveluihin merkitsee julkishallinnon nykyaikaistumista siten, että kansalaisille tarjottavien palveluiden laatu paranee, niiden joustavuus ja kannattavuus lisääntyvät, julkisten varojen käyttö tehostuu, kustannukset vähenevät, käyttäjien tyytyväisyys ja julkishallinnon elinten välinen integroituminen lisääntyvät sekä hallinto yksinkertaistuu” (3).

2.3   Yhteensopivuus ja yhteentoimivuus ovat keskeisiä aiheita sähköisen hallinnon eurooppalaisessa strategiassa, kuten vuonna 2005 annetussa Manchesterin julkilausumassa todetaan (4).

2.4   ETSK on antanut useita lausuntoja tästä aiheesta (5) sekä monista yhteentoimivuusratkaisuja vaativista lainsäädäntöaloitteista, kuten palveludirektiivistä 2006/123/EY, julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyistä annetusta direktiivistä 2004/18/EY, Inspire-direktiivistä 2007/2/EY sekä julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetusta direktiivistä 2003/98/EY.

2.5   ETSK on lisäksi antanut eri yhteyksissä (6) tukensa erityisille aloitteille, joilla komissio on käynnistänyt julkishallintojen sähköistä tiedonvaihtoa koskevia ohjelmia (IDA I (1995–1999), IDA II (1999–2004) ja IDABC (2005–2009)), jotka edeltävät nykyistä, uutta ISA-ohjelmaa – Yhteentoimivuusratkaisut eurooppalaisille julkishallinnoille 2010–2015 koskevaa päätösehdotusta.

2.6   ETSK muistuttaa, että ”tietojärjestelmien yhteentoimivuus, tiedon jakaminen ja uudelleen käyttäminen sekä hallinnollisten prosessien yhdenmukaistaminen ovat olennaisia tekijöitä, kun halutaan tarjota korkealaatuisia, interaktiivisia ja käyttäjäystävällisiä julkishallinnon sähköisiä palveluita” (7). Lisäksi ETSK korostaa erityisesti seuraavia seikkoja:

eurooppalaisten aloitteiden vahvistamista niin, että niistä hyötyvät paitsi julkinen hallinto ja hallintoelimet myös kansalaiset, yritykset ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta yleisesti

eurooppalaisen sertifiointiviranomaisen roolin merkitystä, jotta tiedonkäytössä ja tiedonvaihdossa voidaan varmistaa riittävä turvallisuuden taso

mahdollisimman avoimien, helposti saatavilla olevien ja yhteensopivien verkkojen takaamista loppukäyttäjille

tarvetta tukea käyttäjien jatkokoulutuksen varmistavia aloitteita ja mahdollistaa edellä mainittujen verkkoinfrastruktuurien käyttö myös jatkokoulutuksessa

tarvetta varmistaa korkea tietoverkkojen turvallisuustaso asianmukaisia turvavälineitä ja tarvittaessa varmistetun tiedonsiirron menetelmiä hyödyntämällä sekä keskitetysti että jäsenvaltioissa, kun otetaan huomioon käsiteltävien tietojen arkaluonteisuus.

2.7   Komission 20. marraskuuta 2007 aiheesta ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat” antamaan tiedonantoon (josta ETSK on antanut lausuntonsa (8) liittyvissä valmisteluasiakirjoissa viitataan useasti sähköisessä tiedonvaihdossa käytettäviin yhteentoimivuusvälineisiin. Näitä ovat muun muassa sähköinen Solvit-asiantuntijaverkosto, sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmä (IMI), vaarallisia tuotteita koskeva yhteisön nopea tiedonvaihtojärjestelmä (RAPEX) sekä Traces-järjestelmä, joka takaa elävien eläinten jäljitettävyyden ja nopean reagoinnin eläintautien yhteydessä.

2.8   Useat tutkimukset (9) ovat kuitenkin paljastaneet lukuisia esteitä julkishallintojen yhteentoimivuuden täysipainoiselle toteutumiselle valtioiden ja hallinnonalojen rajojen yli. Näitä esteitä ovat muun muassa puutteellinen koordinointi, organisaatioiden joustamattomuus, erot institutionaalisessa vastuunjaossa, oikeudellisten puitteiden erot, erilaiset kulttuuriset ja poliittiset näkemykset, riittämätön vuoropuhelu teollisuuden edustajien kanssa, tulosten puutteellinen hyödyntäminen sekä monikielisyysongelmat.

2.8.1   Näiden esteiden lisäksi on huomioitava ongelmat, jotka liittyvät turvallisuuteen ja yksityisyyden suojaan sekä jäsenvaltioiden välisten hallinnollisten menettelyjen integraation puutteellisuuteen. Myös tullijärjestelmät tulisi verkostoida paremmin, kuten komitea on jo monesti todennut.

2.9   ETSK:n mielestä onkin syytä tehostaa yhteistyötä yhteenliitettävyyden, yhteentoimivuuden ja saatavuuden edistämiseksi. Näin rajattomasta eurooppalaisesta talousalueesta voidaan hyötyä täysipainoisesti yhteentoimivuuden lisäämiseksi yhteisesti määriteltyjen eritelmien ja ratkaisujen sekä avointen sääntöjen tehokkaan käytön avulla.

3.   Komission ehdotus

3.1

Komission ehdotuksella pyritään helpottamaan ISA-ohjelman (yhteentoimivuusratkaisut eurooppalaisille julkishallinnoille) avulla eurooppalaisten julkishallintojen tehokasta ja tuloksellista sähköistä vuorovaikutusta valtioiden ja hallinnonalojen rajojen yli niin, että mahdollistetaan yhteisön politiikkaa ja toimintaa tukevien sähköisten julkisten palvelujen tarjonta. Pääpaino on yhtenäismarkkinoissa, joita vahvistetaan ehkäisemällä niiden toimintaa haittaavien ”sähköisten esteiden” syntymistä jäsenvaltioissa.

3.2

ISA-ohjelmalla tuetaan ja edistetään

valtioiden ja hallinnonalojen rajatylittävää yhteentoimivuutta tukevien yhteisten toteutuspuitteiden luomista ja kehittämistä,

ehdotetun tai hyväksytyn yhteisölainsäädännön tieto- ja viestintäteknisten vaikutusten arviointia sekä kyseisen lainsäädännön täytäntöönpanoa tukevien tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmien toteutuksen suunnittelua,

nykyisten yhteisten palvelujen hyödyntämistä ja parantamista sekä uusien yhteisten palvelujen luomista, tuotantokäyttöön saamista, hyödyntämistä ja kehittämistä,

nykyisten uudelleenkäytettävissä olevien yleiskäyttöisten työkalujen kehittämistä sekä uusien uudelleenkäytettävissä olevien yleiskäyttöisten työkalujen luomista ja kehittämistä.

3.3

ISA-ohjelman vahvistettu rahoitus kaudelle 2010–2015 on 164,1 miljoonaa euroa, joista 103,5 miljoonaa euroa on varattu 31. joulukuuta 2013 päättyvälle kaudelle ajanjakson 2007–2013 rahoitussuunnitelman mukaisesti. Jäljelle jäävä 60,6 miljoonaa euroa on tarkoitettu kahdelle viimeiselle vuodelle 2014 ja 2015.

4.   Yleisiä huomioita

4.1

ETSK tukee päättäväisesti aloitteita, joilla halutaan varmistaa laajentuneen EU:n yhtenäismarkkinoiden optimaalinen ja tehokas toiminta. ETSK:n mielestä onkin tärkeää panna kokonaisvaltaisesti täytäntöön yhteentoimivuusmekanismit niin, että niistä hyötyvät paitsi julkishallinto ja hallintoelimet myös kansalaiset, yritykset ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta yleisesti. Näin varmistetaan EY:n perustamissopimuksessa vahvistettujen vapauksien tosiasiallinen toteutuminen.

4.2

ETSK katsoo, että perättäisten monivuotisten ohjelmien (IDA I, IDA II ja IDABC) toteutuksesta huolimatta tähän asti toteutetut toimet eivät riitä estämään markkinoiden pirstaloitumista. Ne eivät myöskään riitä varmistamaan, että toisiinsa kytketyt julkishallinnot ovat luonteeltaan todella yleiseurooppalaisia, jotta palveluja voitaisiin tarjota esteettä ja syrjimättömästi, kun tavoitteena on säilyttää markkinoiden yhtenäisyys sekä varmistaa yhteisön kansalaisten ja yritysten mahdollisuus hyödyntää täysivaltaisesti oikeuksiaan kaikkialla unionissa.

4.3

ETSK tukee komission esittämää ISA-ohjelman käynnistysaloitetta edellyttäen, ettei ISA-ohjelma rajoitu pelkästään vuodesta 1993 alkaen käynnistettyjen ohjelmien jatkamiseen ja uudelleen rahoittamiseen vaan että kyseisellä ohjelmalla taataan todellinen ja tehokas ”Euroopan yhteentoimivuusstrategia” sekä ”eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet” (10). Nämä kaksi tekijää ovat välttämättömiä integroituneille yhtenäismarkkinoille sekä kilpailukykyiselle ja kestävälle Euroopan taloudelle uudistetun Lissabonin strategian puitteissa.

4.4

ETSK toivoo, että ISA-ohjelmaehdotukseen liitetään vahva yhteisöaloite, johon osallistuvat jäsenvaltiot ja komissio ja joka koskee sitovia välineitä, joilla lisätään yhteentoimivuusstrategian ja yhteisten yhteentoimivuusperiaatteiden varmuutta ja luodaan niihin uutta pontta, jotta julkiset ja yksityiset toimijat sekä kansallinen ja ylikansallinen asiakaskunta voivat hyötyä varmoista ja avoimista palveluista.

4.5

ETSK:n mielestä on välttämätöntä, että uudessa sähköisen hallinnon yhteentoimivuusstrategiassa määritellään yhteisten toimintapuitteiden avulla yhteisön politiikan eri osa-alueiden painopisteet valmisteilla olevien direktiivi- ja asetusehdotusten tehokkaan soveltamisen takaamiseksi.

4.6

ETSK:n mielestä vielä ei ole tehty tarpeeksi muiden sellaisten yhteisön ohjelmien välisen koordinaation ja yhteistyön parantamiseksi, joilla edistetään yleiseurooppalaista yhteentoimivuutta koskevien uusien ideoiden ja ratkaisujen syntymistä. Tämä pätee erityisesti kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan (tieto- ja viestintätekniikoiden strateginen tukiohjelma) sekä tutkimuksen ja kehityksen seitsemänteen puiteohjelmaan. ETSK kehottaa perustamaan yhteisön ohjelmien koordinaatiokomitean, joka kokoaisi yhteen eri ohjelmien hallinnoinnista vastaavat tahot valmistelemaan yhdessä ehdotuspyyntöjä.

4.7

ETSK pitää tarpeellisena varmistaa jo julkishallintojen toimintapuitteiden suunnitteluvaiheessa, että toiminta on täysin yleiseurooppalaisen yhteentoimivuuden periaatteen mukaista. Tämä voidaan varmistaa hyödyntämällä ennakkoilmoittamisen mekanismeja, joita on otettu käyttöön esimerkiksi uusien teknisten ja lainsäädännöllisten normien laadinnassa (11). Suurin este liittyy toimintakulttuureihin: kaikki hallinnot eivät ole vieläkään vakuuttuneita tarpeesta hyväksyä yhteentoimivuutta palvelevia teknisesti uusia ja avoimia ratkaisuja tai valmiita omaksumaan niitä.

4.8

ETSK katsoo, että aloitteen onnistuminen edellyttää tiedotus- ja valistuskampanjaa, samoin kuin sitä, että Euroopassa järjestetään säännöllisesti sähköisiä palveluja käsitteleviä kokouksia, joiden tavoitteena on julkishallintojen eri tasojen toimintakyvyn vertailuarviointien avulla varmistaa ohjelman säännöllinen tarkistaminen ja ohjaus.

4.9

Digitalisoituminen edellyttää laitteistojen, foorumien ja palvelujen yhteensopivuutta, turvallisuutta ja käyttövarmuutta sekä henkilötietojen ja oikeuksien hallintaa (12) samoin kuin saatavuutta ja helppokäyttöisyyttä. Käytettävien IT-järjestelmien ja teknisten rakenteiden tulee lisäksi olla kielellisesti neutraaleja. Sosiaalisen syrjäytymisen välttämiseksi tarvitaan myös ponnekkaita pyrkimyksiä jatkuvan koulutuksen tarjoamiseksi koko käyttäjäkunnalle ja erityisesti niille, joiden osaaminen on heikointa.

4.10

ETSK muistuttaa avointen ohjelmistojen tärkeydestä erityisesti sähköisessä hallinnossa, jotta varmistetaan ”ohjelmistojen turvallisuus ja kestävyys sekä tietojen tai maksujen luottamuksellisuus”, ja jotta ”koodin ylläpito, vakaus ja turvallisuus voidaan taata myös silloin, kun tuottaja katoaa markkinoilta” (13).

4.11

ETSK:n mukaan julkishallinnossa on tarpeen kehittää yhteentoimivien PEGS-palvelujen (14) kustannushyötysuhteen eurooppalainen laskentamalli, jossa otetaan huomioon paitsi investoinneista saadut voitot sekä hyödyt omaisuudesta, joustavuudesta ja hallintokustannusten alenemisesta myös ennen kaikkea se, miten yhtenäismarkkinoiden toimintakyky ja luotettavuus hyödyttävät kokonaisuudessaan kansalaisia ja yrityksiä.

4.12

ETSK:n mukaan monialainen näkökulma vaatii vahvistamaan yhteentoimivuutta koskevaa eurooppalaista viitekehystä, johon sisällytetään yhteisen vision mukaiset poliittiset näkökohdat ja yhteiset painopistealueet, lainsäädännön yhdenmukaistamista koskevat oikeudelliset kysymykset sekä tekniset, semanttiset ja organisatoriset näkökohdat.

4.13

ETSK katsoo, että olisi hyvän sosiaalisen käytännön mukaista, että jäsenvaltioiden viranomaiset käynnistäisivät EUPAN- ja TUNED-verkostojen (15) käymän epävirallisen vuoropuhelun yhteydessä euroopanlaajuisen vuoropuhelun asianomaisten viranomaisten edustajien kanssa, jotta kansalaisille voitaisiin antaa tarvittavaa tietoa ja heidän osallistumistaan voitaisiin vahvistaa.

4.14

Komission ja jäsenvaltioiden laatimaan julkisten palvelujen yleiseen käsitemalliin (16) sisältyvien nykyisten yleisten välineiden ja uusien välineiden suhteen on tarpeen

määrittää rajatylittävässä yhteistyössä selkeästi tietojen hallussapitäjien, toimittajien ja käyttäjien rooli, oikeudet ja vastuu yhdenmukaisen ja standardoidun lähestymistavan avulla,

varmistaa, että edellä mainittu käsitemalli otetaan olennaiseksi osaksi julkishallinnon toimintaa, jotta julkishallinnossa käytetyt yhteentoimivuusjärjestelmät voidaan mukauttaa toimintakyvyn yhteisiin arviointijärjestelmiin rajatylittävissä yhteyksissä,

kehittää kansalliset tunnistus-, aitouden varmennus- sekä varmentamisrakenteet tai vahvistaa niitä korkeatasoisen käyttövarmuuden ja luottamuksen takaamiseksi palvelujen käyttäjien ja tarjoajien välillä.

4.15

ETSK:n mielestä asiaa koskevia avoimia teknisiä ja lainsäädännöllisiä standardeja, joiden laadinnasta vastaavat CEN, CENELEC ja ETSI, varten on tarpeen määritellä yhteinen kehys, jonka ansiosta standardeja voidaan soveltaa kaikkiin sidosryhmiin.

4.16

ETSK:n mukaan on myös tarpeen edistää avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä silloin, kun niiden avulla voidaan tarkastella, korvata, välittää ja uudelleenkäyttää ohjelmistoratkaisuja, joista on merkittävää hyötyä julkishallinnolle paitsi kustannustehokkuudessa myös tarkistettaessa standardien soveltamista, toimittaessa lisenssien ja tekijänoikeuksien määrittämien rajojen ulkopuolella ja pyrittäessä varmistamaan valittujen ratkaisujen pitkäaikainen hyödynnettävyys sekä sopeutumiskelpoisuus paikallisiin vaatimuksiin.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Ks. ETSK:n lausunto CESE aiheesta ”Turvallisen tietoyhteiskunnan strategia”, esittelijä Antonello Pezzini, EUVL C 97, 18.4.2007, s. 21.

(2)  Heikoimmilla ryhmillä tarkoitetaan nuoria ja ikääntyneitä, jotka osaavat käyttää internetiä huonoimmin, sekä niitä, joilla ei ole varaa käyttää sitä.

(3)  Ks. ETSK:n lausunto CESE aiheesta ”i2010-aloitteeseen kuuluva sähköisen hallinnon toimintasuunnitelma”, esittelijä Hernández-Bataller, EUVL C 325, 30.12.2006, s. 78.

(4)  Ks. http://archive.cabinetoffice.gov.uk/egov2005conference/documents/proceedings/pdf/051124declaration_en.pdf

(5)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot: CESE aiheesta ”MODINIS”, esittelijä Daniel Retureau, EUVL C 61, 14.3.2003, s. 184; CESE aiheesta ”Tieto- ja viestintätekniikkaa koskevan MODINIS-ohjelman pidentäminen”, esittelijä Daniel Retureau, EUVL C 28, 3.2.2006, s. 89; CESE aiheesta ”eEurope 2002 loppuraportti”, esittelijä Christoforos Koryfidis, EUVL C 220, 16.9.2003, s. 36; CESE aiheesta ”Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto”, esittelijä Göran Lagerholm, EUVL C 220, 16.9.2003, s. 33; CESE aiheesta ”i2010 – kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta”, esittelijä Göran Lagerholm, EUVL C 110, 9.5.2006, s. 83; CESE aiheesta ”Esteetön tietoyhteiskunta”, esittelijä Miguel Ángel Cabra de Luna, EUVL C 110, 9.5.2006, s. 26; CESE aiheesta ”Sähköinen liiketoiminta / GoDigital”, esittelijä Thomas McDonogh, EUVL C 108, 30.4.2004, s. 23; CESE aiheesta ”Sähköisiä viestintäverkkoja koskeva EU:n sääntelyjärjestelmä”, esittelijä Thomas McDonogh, EUVL C 97, 28.4.2007, s. 27.

(6)  Ks. seuraavat komitean lausunnot: CES sähköisestä tiedonvaihdosta, esittelijä José Bento Gonçalves, EYVL C 214, 10.7.1998, s. 33; CESE aiheesta ”Muutokset / HVT”, esittelijä Giannino Bernabei, EYVL C 80, 3.4.2002, s. 21; CESE aiheesta ”Julkishallinnon sähköiset palvelut”, esittelijä Antonello Pezzini, EUVL C 80, 30.3.2004, s. 83.

(7)  Ks. ETSK:n lausunto CESE aiheesta ”Julkishallinnon sähköiset palvelut”, esittelijä Antonello Pezzini, EUVL C 80, 30.3.2004, s. 83.

(8)  Ks. ETSK:n lausunto CESE aiheesta ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat”, esittelijä Bryan Cassidy, apulaisesittelijät Raymond Hencks ja Claudio Cappellini, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

(9)  Ks. www.egovbarriers.org

(10)  Ks. komission ehdotus päätökseksi KOM(2008) 583 lopullinen, 8 artikla.

(11)  Ks. neuvoston päätöslauselma, annettu 7. toukokuuta 1985, teknistä yhdenmukaistamista ja teknisiä standardeja koskevasta uudesta lähestymistavasta (85/C 136/01): Yhteisön nopean kuulemismenettelyn hyväksyminen asianmukaisessa yhteydessä direktiivin 83/189/ETY tavoitteiden mukaisesti, EYVL C 136, 4.6.1985, s. 1.

(12)  Ks. ETSK:n lausunto CESE aiheesta ”Verkko- ja tietoturva”, esittelijä Daniel Retureau, EYVL C 48, 21.2.2002, s. 33.

(13)  Ks. ETSK:n lausunto CESE aiheesta ”Tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuus”, esittelijä Daniel Retureau, EUVL C 61, 14.3.2003, s. 154.

(14)  PEGS = Pan-European e-Government Services (sähköisen hallinnon yleiseurooppalaiset palvelut).

(15)  EUPAN: European Public Administration Network (eurooppalainen julkishallinnon verkosto): jäsenvaltioiden julkishallintojen pääjohtajien epävirallisen verkoston nykyinen nimi. TUNED: Trade Union Network for European Dialog (eurooppalaista vuoropuhelua käyvä AY-verkosto).

(16)  GPSCM = Generic Public Services Conceptual Model (julkisten palvelujen yleinen käsitemalli).


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/41


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi taajuusalueista, jotka varataan yleiseurooppalaisen yleisen solukkojärjestelmäisen digitaalisen maanpäällisen matkaviestinliikenteen yhteen sovitettuun käyttöönottoon yhteisössä, annetun neuvoston direktiivin 87/372/ETY muuttamisesta

KOM(2008) 762 lopullinen – 2008/0214 COD

2009/C 218/08

Neuvosto päätti 5. joulukuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi taajuusalueista, jotka varataan yleiseurooppalaisen yleisen solukkojärjestelmäisen digitaalisen maanpäällisen matkaviestinliikenteen yhteen sovitettuun käyttöönottoon yhteisössä, annetun neuvoston direktiivin 87/372/ETY muuttamisesta

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 2. joulukuuta 2008 antaa asian valmistelun ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Bernardo HERNÁNDEZ BATALLERIN ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 101 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmä

1.1

ETSK antaa jälleen tukensa komission ehdotukselle ja katsoo, että 900 MHz:n taajuusalueen käytön vapauttaminen edellyttää yhteisötason lainsäädäntöaloitetta.

2.   Taustaa

2.1

Komissio esitti 25. heinäkuuta 2007 direktiivin 87/372/ETY kumoamista koskevan direktiiviehdotuksen (1), jonka tavoitteena oli, ettei 900 MHz:n taajuusaluetta enää varattaisi EU:n jäsenvaltioissa GSM-palveluille. Varaamisesta oli säädetty 25. kesäkuuta 1987 annetulla neuvoston direktiivillä 87/372/ETY taajuusalueista, jotka varataan yleiseurooppalaisen yleisen solukkojärjestelmäisen digitaalisen maanpäällisen matkaviestinliikenteen yhteen sovitettuun käyttöönottoon yhteisössä.

2.2

Taajuusalue 900 MHz on erityisen arvokas siksi, että sillä on hyvät etenemisominaisuudet ja se voi kattaa suurempia etäisyyksiä kuin korkeammat taajuusalueet. Tällä alueella voidaan tarjota nykyaikaisia puheensiirto-, data- ja multimediapalveluja harvaanasutuille alueille ja maaseudulle.

2.3

Ehdotukselle asetetun tavoitteen katsotaan olevan tarpeen kasvua ja työllisyyttä edistävää eurooppalaista tietoyhteiskuntaa koskevan i2010-aloitteen (2) edistämiseksi sekä kilpailun lisäämiseksi siten, että 900 MHz:n taajuusaluetta käytetään muiden tekniikoiden tarpeisiin, jotta kuluttajat voivat valita mahdollisimman vapaasti eri palvelujen ja tekniikoiden välillä.

2.4

Päätöksen 676/2002/EY mukaisesti komissio on antanut CEPT:lle toimeksiannon määritellä sellaiset tekniset ehdot, jotka rajoittavat käyttöä nykyistä vähemmän. Kyseisen toimeksiannon perusteella on laadittu ehtoja, jotka perustuvat siihen periaatteeseen, että taajuusalue 900 MHz voi toimia GSM- ja UMTS-tekniikoiden kanssa ja on niiden kanssa täysin yhteensopiva.

2.5

ETSK arvioi aiemmasta direktiiviehdotuksesta antamassaan myötämielisessä lausunnossa (3), että ehdotuksen hyväksyminen vahvistaisi innovointia ja kilpailukykyä, lisäisi televiestintäalan markkinoiden osaamista ja parantaisi kuluttajien valinnanvapautta.

2.6

Lainsäädäntäprosessin yhteydessä käytyjen keskustelujen johdosta komissio esitti 19. marraskuuta 2008 uuden direktiiviehdotuksen (4), joka koskee direktiivin 87/372/ETY muuttamista.

3.   Komission ehdotus

3.1

Nykyisen GSM-direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden on varattava taajuusalueet 890–915 MHz ja 935–960 MHz kokonaan GSM-palveluille. Rajoituksen vuoksi taajuusalueita eivät voi käyttää GSM:lle vaihtoehtoiset yleiseurooppalaiset järjestelmät, jotka pystyvät tarjoamaan kehittyneitä yhteentoimivia puheensiirto-, data- ja multimediapalveluita suurella kaistanleveydellä. Nämä uudet yleiseurooppalaiset järjestelmät, esimerkiksi Umts, tarjoavat uusia mahdollisuuksia GSM:n tarjoamien lisäksi. Niistä on tekniikan kehityksen ansiosta tullut toimintakelpoisia sen jälkeen kun GSM-direktiivi annettiin 20 vuotta sitten.

3.2

Koska 900 MHz:n taajuusalueen käytön vapauttaminen voisi vääristää kilpailua erityisesti silloin, kun osalle matkaviestinoperaattoreista ei ole osoitettu yhtään taajuusaluetta 900 MHz:n alueella, mainitut operaattorit voisivat joutua kärsimään korkeammista kustannuksista ja tehokkuuden heikkenemisestä verrattuna niihin operaattoreihin, jotka voivat tarjota kolmannen sukupolven palveluja kyseisellä taajuusalueella.

3.3

Ehdotetussa direktiivissä tarkoitetaan ”GSM-järjestelmällä” sähköisen viestinnän verkkoa, joka noudattaa ETSI:n julkaisemia GSM-standardeja, erityisesti standardeja EN 301 502 ja EN 301 511, ja ”UMTS-järjestelmällä” sähköisen viestinnän verkkoa, joka noudattaa ETSI:n julkaisemia UMTS-standardeja, erityisesti standardeja EN 301 908-1, EN 301 908-2, EN 301 908-3 ja EN 301 908-11.

3.4

Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän ja erityisesti direktiivin 2002/20/EY (5) nojalla jäsenvaltiot voivat muuttaa ja/tai tarkastella uudelleen taajuusalueiden käyttöoikeuksia, ja niillä on siten välineet tarvittaessa puuttua mahdollisiin kilpailunvääristymiin. Jäsenvaltioiden tulee myös toteuttaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä ja erityisesti selvittää, voisiko ehdotetun direktiivin täytäntöönpano vääristää kilpailua kyseisillä matkaviestinmarkkinoilla.

4.   Yleistä

4.1   ETSK antaa jälleen tukensa komission ehdotukselle ja katsoo, että 900 MHz:n taajuusalueen käytön vapauttaminen edellyttää yhteisötason lainsäädäntöaloitetta.

4.1.1   Ehdotus lisäisi sisämarkkinoiden kilpailua ja edistäisi unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, sillä sen ansiosta UMTS-verkkoja voidaan ottaa käyttöön kaupunki-, taajama- ja maaseutualueilla GSM/900/1800-verkkojen rinnalla erottelemalla kantoaaltotaajuudet asianmukaisesti.

4.2   Se, että jäsenvaltiot voivat soveltaa sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmään kuuluvia ennakkotoimenpiteitä ja näin ollen tarkistaa käyttöoikeuksia ja niiden jakoa kilpailunvääristymien torjumiseksi, vahvistaa tämäntyyppisten toimenpiteiden soveltuvuuden, kuten ETSK on jo todennut tarkastellessaan sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmää. ETSK muistuttaa, että tarvittavan avoimuuden varmistamiseksi ennen tämäntyyppisiä toimenpiteitä on varattava aikaa suurelle yleisölle tiedottamiseen.

4.3   Ehdotetun järjestelmän tulee hyödyttää koko sähköisen viestinnän kenttää avointen ja kilpailuun perustuvien markkinoiden avulla. Näin varmistetaan, että ala sopeutuu rakenteellisiin muutoksiin yhä ripeämmin ja että kaikkialla unionissa edistetään aloitteellisuudelle ja erityisesti pk-yritysten luomiselle suotuisaa toimintaympäristöä.

4.4   Lisäksi kuluttajien tulee hyötyä siitä, että langattomaan sähköiseen viestintään tarkoitettujen taajuusalueiden hallinnoinnista tulee yleisesti ottaen entistä joustavampaa WAPECS-menettelytavan (6) mukaisesti. Kuten ETSK on korostanut, tällaisessa menettelytavassa asetetaan tekninen neutraalius ja palvelujen neutraalius strategiseksi tavoitteeksi, joka tulee saavuttaa, jotta taajuusalueiden käyttö joustavoituu ja tehostuu.

4.5   ETSK toivoo, että ehdotetun direktiivin täytäntöönpano omalta osaltaan edistää työllisyyttä, kohentaa ja yhtenäistää työ- ja elinoloja sekä edistää asianmukaista sosiaaliturvaa, työmarkkinavuoropuhelua ja henkilöresurssien kehittämistä siinä tarkoituksessa, että saavutetaan korkea ja pysyvä työllisyystaso.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi taajuusalueista, jotka varataan yleiseurooppalaisen yleisen solukkojärjestelmäisen digitaalisen maanpäällisen matkaviestinliikenteen yhteen sovitettuun käyttöönottoon yhteisössä, annetun neuvoston direktiivin 87/372/ETY kumoamisesta, KOM(2007) 367 lopullinen.

(2)  KOM(2005) 229 lopullinen.

(3)  CESE lausunto ”GSM-direktiivin kumoaminen”, EUVL C 151, 17.6.2008, s. 25–27. Lausunto hyväksyttiin täysistunnossa 16. tammikuuta 2008. Esittelijä oli Bernardo Hernández Bataller.

(4)  Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi taajuusalueista, jotka varataan yleiseurooppalaisen yleisen solukkojärjestelmäisen digitaalisen maanpäällisen matkaviestinliikenteen yhteen sovitettuun käyttöönottoon yhteisössä, annetun neuvoston direktiivin 87/372/ETY muuttamisesta, KOM(2008) 762 lopullinen.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista. EYVL L 108, 24.4.2002, s. 21.

(6)  Wireless Access Policy for Electronic Communications Services (sähköisten viestintäpalvelujen langatonta käyttöä koskeva toimintalinja).


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/43


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: neuvoston asetus kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla

KOM(2008) 324 lopullinen – 2008/0112 CNS

2009/C 218/09

Neuvosto päätti 16. heinäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: neuvoston asetus kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. tammikuuta 2009. Esittelijä oli Gabriel SARRÓ IPARRAGUIRRE.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 170 puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1

Komitea katsoo, että ehdotetussa asetuksessa esitetty yksinkertaistaminen on välttämätöntä. Komitea panee kuitenkin merkille, ettei kyseessä ole pelkästään yksinkertaistaminen, vaan komissio tekee muutoksia teknisiin toimenpiteisiin yhtenäistämistarkoituksessa.

1.2

ETSK katsoo, että aiottu yhtenäistäminen edellyttää välttämättä eräiden teknisten toimenpiteiden muuttamista, ja sitä ennen on näin ollen toteutettava sekä biologisia että sosioekonomisia tieteellisiä arvioita.

1.3

Koska ehdotetussa asetuksessa säädettävät toimenpiteet ovat erittäin teknisiä, ETSK katsoo, ettei komitean pidä ottaa kantaa ehdotettuihin muutoksiin ennen kuin edellä mainitut arviot on tehty. Lisäksi komitea katsoo, että ammattikalastajien on aluksilla ja pyyntipaikoilla etukäteen tarkistettava uusien teknisten toimenpiteiden tehokkuus.

1.4

Komitea katsoo, että nyt annettavaan neuvoston asetukseen on sisällytettävä kaikki tekniset toimenpiteet. Näin vältetään mahdollisuus, että tietyt niistä sisällytettäisiin komission myöhemmin esittämiin asetuksiin.

1.5

ETSK kannattaa täysin komission ehdotusta arvioida säännöllisesti teknisten toimenpiteiden tehokkuutta.

2.   Johdanto

2.1   Ehdotuksella pyritään yksinkertaistamaan ja alueellistamaan voimassa olevaa sääntelykehystä, joka koskee kalavarojen säilyttämistä teknisten toimenpiteiden avulla.

2.2   Yksinkertaistaminen tarkoittaa neuvoston asetusten (EY) N:o 850/98 ja (EY) N:o 2549/2000 korvaamista nyt tehdyllä ehdotuksella neuvoston asetukseksi.

2.2.1   Maaliskuun 30. päivänä 1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 850/98 sisältää säännöt kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla.

2.2.2   Marraskuun 17. päivänä 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2549/2000 säädetään teknisistä lisätoimenpiteistä turskakannan elvyttämiseksi Irlanninmerellä.

2.2.3   Ehdotus vaikuttaa lisäksi viiteen muuhun asetukseen – asetukset N:o 2056/2001, N:o 254/2002, N:o 494/2002, N:o 2015/2006 ja N:o 40/2008 – sekä vaikuttanee suurimmista sallituista saaliista ja kiintiöistä vuosittain annettavassa asetuksessa olevaan liitteeseen III.

2.3   Komission tekemässä uudessa ehdotuksessa neuvoston asetukseksi on huomioitu

2.3.1

neuvoston kesäkuussa 2004 komissiolle antama kehotus tarkistaa Atlantin ja Pohjanmeren kalavarojen säilyttämistä koskevia teknisiä toimenpiteitä niiden yksinkertaistamiseksi ja tiettyjen alueellisten ominaispiirteiden huomioon ottamiseksi ja

2.3.2

komission laatima, yhteisön säännösten yksinkertaistamiseen tähtäävä toimintasuunnitelma, jonka neuvosto vahvisti huhtikuussa 2006 ja jonka perusteella kaikki tekniset toimenpiteet, jotka tällä hetkellä jakautuvat eri asetuksiin, eräiden kantojen kalastusmahdollisuuksia ja elvytyssuunnitelmia koskeva vuosittainen asetus mukaan luettuna, on koottava yhteen asetukseen.

2.4   Niinpä komission ehdottamassa neuvoston asetuksessa säädetään teknisistä toimenpiteistä, joita sovelletaan Koillis-Atlantin ja itäisen Keski-Atlantin alueilla sekä Ranskan merentakaisten departementtien Ranskan Guayanan, Martiniquen, Guadeloupen ja Réunionin rannikoiden edustalla olevilla vesialueilla, jotka kuuluvat yksinomaan Ranskan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan. Ehdotetun asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu Itämerellä ja Välimerellä sovellettavat tekniset toimenpiteet, sillä niistä säädetään Itämeren osalta neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2187/2005 ja Välimeren osalta asetuksessa (EY) N:o 1967/2006.

2.5   Ehdotettua neuvoston asetusta sovelletaan kaupalliseen kalastukseen ja virkistyskalastukseen, kalavarojen aluksella pitämiseen, jälleenlaivaamiseen ja saaliiden purkamiseen yhteisön kalastusalusten ja jäsenvaltioiden kansalaisten harjoittaessa toimintaa yhteisön aluevesillä ja Atlantin valtamerelle muodostettujen eri kalastusvyöhykkeiden kansainvälisillä vesillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, että toiminnasta on viime kädessä vastuussa aluksen lippuvaltio.

2.6   Asetuksen soveltamisalaa laajennetaan koskemaan edellä mainituilla kalastusvyöhykkeillä pyydettyjen kalastustuotteiden varastointia, esillä pitämistä ja myyntiin tarjoamista sekä kolmansien maiden kalastusalusten missä tahansa muulla alueella pyytämien sellaisten kalastustuotteiden tuontia, jotka eivät täytä ehdotetussa neuvoston asetuksessa säädettyjen elollisten vesiluonnonvarojen aluksesta purkamiselle asetettua vähimmäiskokoa.

2.7   Asetuksessa (EY) N:o 850/98 säädettyjen kalavarojen teknisten säilyttämistoimenpiteiden lisäksi nyt ehdotettuun neuvoston asetukseen on sisällytetty kaikki elvytys- ja hoitosuunnitelmat sekä yhteisön kannalta merkittävien kalavarojen pitkän aikavälin suunnitelmat, toisin sanoen useimmille yhteisön vesien turskakannoille, kahdelle kummeliturskakannalle, kahdelle keisarihummerikannalle, kahdelle merianturakannalle sekä Pohjanmeren punakampela- ja merianturakannoille laaditut suunnitelmat. Asetuksessa (EY) N:o 850/98 säädettyjä edellytyksiä on siksi muutettu tai laajennettu.

3.   Yleistä

3.1

ETSK katsoo, että kyseessä on varsin tekninen asetusehdotus. Lainsäädäntöä on yksinkertaistettava niiden toimenpiteiden mukaisesti, jotka komitea hyväksyy yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista koskevasta toimintasuunnitelmasta antamassaan lausunnossa. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä yksinkertaistaminen, vaan komissio tekee voimassa olevaan lainsäädäntöön suoranaisia muutoksia yhtenäistämistarkoituksessa ja pyrkii ottamaan huomioon alueelliset erot säätämällä erityissäännöksiä kullekin alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan alaiselle vyöhykkeelle. Alueellistaminen edellyttää myös nykyisen lainsäädännön muuttamista.

3.2

Nyt ehdottamallaan asetuksella komissio pyrkii määrittelemään kaikille kalastusvyöhykkeille yhteiset perusperiaatteet. Luonteeltaan alueellisista puhtaasti teknisistä näkökohdista säädetään useissa komission myöhemmin antamissa asetuksissa, jotka valmistellaan komiteamenettelyn mukaisesti.

3.3

Komitea katsoo, että vaikka teknisistä toimenpiteistä on säädettävä ottamalla huomioon EU:n eri alueiden erityispiirteet, omaksuttu lähestymistapa ei ole kaikkein sopivin. Komitean mielestä olisi parempi, että kaikki toimenpiteet sisällytettäisiin tähän neuvoston asetukseen sen sijaan, että niistä säädetään komission myöhemmin antamissa asetuksissa.

3.4

ETSK katsoo, että tällä tavoin teknisissä toimenpiteissä otetaan paremmin huomioon vuonna 2002 hyväksytty uusi yhteinen kalastuspolitiikka, erityisesti alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat, jotka perustettiin 19. heinäkuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä, sekä ympäristönäkökohdat, esimerkiksi merellisten luontotyyppien suojelu ja saaliiden poisheittämisen vähentäminen. Kaikkia näitä toimenpiteitä on sovellettava omalla tavallaan kullakin tietyn alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan alaisella alueella.

3.5

Komitea katsoo, että ennen ehdotettujen uusien teknisten toimenpiteiden hyväksymistä ammattikalastajien on tarkistettava niiden tehokkuus aluksilla ja pyyntipaikoilla, jotta vältetään entisen kaltaiset virheet.

3.6

ETSK katsoo, että asiakirjan ja ehdotettujen teknisten toimenpiteiden monimutkaisuuden johdosta ehdotettuun asetukseen tulisi sisällyttää liitteenä sen ymmärtämistä helpottavia kaavioita.

4.   Erityistä

4.1

Ehdotetun asetuksen artikloihin sisältyvillä toimenpiteillä tähdätään monenlaisiin tavoitteisiin. Keskeisenä tavoitteena on nuorten kalojen suojelu, ja merkittävä osa toimenpiteistä on suunniteltu rajoittamaan niiden pyyntiä parantamalla pyydysten valikoivuutta tai vahvistamalla tiettyjä kalastuskieltoaikoja tai -alueita. Muilla toimenpiteillä pyritään suojelemaan tiettyjä lajeja tai ekosysteemejä rajoittamalla pyyntiponnistusta esimerkiksi sulkemalla tiettyjä pyyntialueita. Toisen tärkeän toimenpideryhmän muodostavat toimet, joilla pyritään vähentämään poisheitettyjen saaliiden määrää.

4.2

Soveltamisalan määritelmän lisäksi ehdotettuun asetukseen sisältyvät kaikki säännöt, jotka koskevat saaliin alukselta purkamisen edellyttämää kunkin elollisen vesiluonnonvaralajin vähimmäiskokoa. Soveltamisalan ja tuonnin osalta ETSK toivoo, että asetuksessa selvitetään, mitä tapahtuu, kun tuotujen tuotteiden lailliset vähimmäiskoot ovat EU:ssa vahvistettuja kokoja pienemmät. Komitea pitää järkevänä, ettei EU:ssa voitaisi saattaa markkinoille sellaisia kolmansien maiden kalastustuotteita, joiden koko on yhteisössä vahvistettua vähimmäiskokoa pienempi.

4.3

Pyydykset luetellaan kattavasti ja kullekin niistä asetetaan verkkojen ja troolin perien vähimmäiskoko, enimmäissyvyys, johon pyydykset voidaan upottaa, sekä kielto käyttää troolin periä, jotka eivät täytä säädettyä kokoa tai muotoa, toisin sanoen kun niiden jonkin kohdan kehällä samankokoisten silmien lukumäärä kasvaa etupäästä takapäähän tai kun niitä ei ole valmistettu sallituista materiaaleista ja sallittujen paksuusmittojen mukaan.

4.4

Komitean mielestä Euroopan komission esittämä yksinkertaistaminen on asianmukaista ja välttämätöntä. ETSK katsoo kuitenkin, että ennen aiottua yhtenäistämispyrkimystä, joka edellyttää muutoksia eräisiin teknisiin toimenpiteisiin, on tehtävä sekä biologisia että sosioekonomisia tieteellisiä arvioita.

4.5

Koska ehdotetussa asetuksessa säädettävät toimenpiteet ovat äärimmäisen teknisiä, ETSK katsoo, ettei komitean pidä ottaa kantaa ehdotettuihin muutoksiin ennen kuin edellä mainitut arviot on tehty.

4.6

Alamittaisina pyydystettyjä elollisia vesiluonnonvaroja ei saa pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, pitää esillä eikä tarjota myyntiin, vaan ne on laskettava heti takaisin mereen. ETSK kiinnittää Euroopan komission huomion vaikutukseen, joka tällä säännöksellä voi olla saaliiden poisheittämiseen. Vaikuttaa ristiriitaiselta, että yhtäältä pyritään kieltämään saaliiden poisheittäminen ja toisaalta kielletään tiettyjen saaliiden pitäminen aluksella.

4.7

Yhden verkon säännön osalta ETSK tuo esiin huolestuneisuutensa vaikutuksista, joita se saattaa aiheuttaa. Komission tulisi ottaa huomioon, että useiden lajien kalastuksessa, jossa on käytettävä yhtä useampaa silmäkokoa, kalastajien on palattava satamaan vaihtamaan pyydystä nykyistä useammin. Siitä aiheutuu lisätoimintakustannuksia, jotka vaikuttavat laivastojen jo nykyisin huonoon kannattavuuteen.

4.8

Ehdotetussa neuvoston asetuksessa säädetään, että jos jollakin kalastusalueella pyydettyjen alamittaisten kalojen määrä on yli 10 prosenttia minkä tahansa yksittäisen noston kokonaissaaliista, aluksen on siirryttävä kunkin lajin silmäkoosta riippuen vähintään viiden tai kymmenen meripeninkulman päähän alkuperäisestä kalastusalueesta ja pysyteltävä koko seuraavan noston ajan vähintään viiden tai kymmenen meripeninkulman päässä edellisen noston sijainnista.

4.9

Komitean mielestä edellä mainittu toimenpide on huolestuttava, sillä komissio ei yleistäessään ota huomioon eri alueiden ja kalastusten erityispiirteitä. Tämä saattaa aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta varsinkin kun ehdotuksessa ei täsmennetä, ovatko kyseessä varsinaiset vai sivusaaliit. ETSK katsoo, että kalastuskieltoalueiden tai -aikojen kaltaisten toisenlaisten toimenpiteiden käynnistämisellä voi olla ehdotusta myönteisempiä vaikutuksia.

4.10

Ennen kaikkea ympäristön suojelemiseksi kielletään meren eliöiden pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen, varastointi, aluksesta purkaminen, myynti, esillä pitäminen ja myyntiin tarjoaminen, jos ne on pyydetty menetelmillä, joihin kuuluu räjähteiden, myrkyllisten tai huumaavien aineiden, sähkövirran tai jonkintyyppisten ammusten käyttöä. Kalojen jalostus kalastusaluksella käyttäen mitä tahansa fyysistä tai kemiallista menetelmää kalajauhon tai kalaöljyn valmistamiseksi on kiellettyä. Samoin on kiellettyä siirtää kalasaaliita aluksesta toiseen tällaista tarkoitusta varten.

4.11

ETSK suhtautuu myönteisesti edellä mainittujen ympäristön suojeluun tähtäävien toimenpiteiden toteuttamiseen. Niiden taustalla on vuonna 2002 hyväksytyn uuden yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpano. Komitea kehottaa komissiota soveltamaan kaikkia näitä toimenpiteitä tiukasti yhteisön koko kalastuslaivastoon.

4.12

Komitea on yhtä mieltä komission kaavailemista menettelyistä, joilla jäsenvaltiot voivat toteuttaa kiireellisiä säilyttämistoimenpiteitä, joita yhteisön kaikkien kalastusalusten on noudatettava, tai toimenpiteitä, joita sovelletaan ainoastaan tiettyjen jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin. Tiettyjen jäsenvaltioiden mahdollisten väärinkäytösten estämiseksi olisi kuitenkin tehtävä mahdolliseksi se, että riippumattomat toimijat tai elimet varmistavat toimenpiteiden soveltuvuuden ja tarpeellisuuden.

4.13

ETSK pitää niin ikään asianmukaisena sitä, että jäsenvaltiot ja/tai alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat voivat tehdä komissiolle ehdotuksia suunnitelmien laatimiseksi merellä tapahtuvan poisheittämisen vähentämiseksi tai lopettamiseksi taikka pyydysten valikoivuuden parantamiseksi.

4.14

Komitea suhtautuu hyväksyvästi myös siihen, että ehdotetun asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty pelkästään tieteellisessä tarkoituksessa harjoitettu kalastustoiminta, mikäli sille on saatu lippujäsenvaltion lupa. Komitean mielestä ei kuitenkaan ole välttämätöntä päästää alukselle rannikkojäsenvaltion tarkkailijaa kyseisen jäsenvaltion aluevesillä tieteellisessä tarkoituksessa harjoitettavan kalastustoiminnan ajaksi.

4.15

Lopuksi ehdotetaan uutuutena, että teknisten toimenpiteiden tehokkuutta aletaan arvioida. ETSK kannattaa ehdotusta täysin. Arviointi toteutetaan viiden vuoden välein, ja kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen perusteella komissio tekee neuvostolle ehdotuksen kaikista tarpeellisiksi osoittautuvista muutoksista.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/46


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta

KOM(2008) 397 lopullinen

2009/C 218/10

Komissio päätti 16. heinäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. tammikuuta 2009. Esittelijä oli José María ESPUNY MOYANO.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 104 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tyytyväinen komission esittämään kestävää kulutusta, tuotantoa ja elinkeinotoimintaa koskevaan toimintasuunnitelmaan, johon sisältyy useiden uusien välineiden kehittäminen ja eri säännösten muuttaminen. ETSK on vahvistanut jo aikaisemmin kestävää kehitystä koskevan sitoumuksensa keinona edistää Euroopan unionin ympäristöystävällistä, taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä.

1.2

ETSK korostaa etenkin pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) haavoittuvuutta nykyisen rahoitus- ja talouskriisin aikana sekä tarvetta varmistaa, että toimintasuunnitelmaa sovelletaan siten, että se vahvistaa yritysten tehokkuutta ja kilpailukykyä ja edesauttaa talouden elpymistä samalla kun edistetään kestävää tuotantoa ja kulutusta.

1.3

Komission ehdottaman toimintasuunnitelman sisältöä ja laajuutta ei ole määritelty riittävän tarkasti. Tämä puute on korjattava mahdollisimman pian, jotta helpotetaan toimintasuunnitelman toteuttamista ja jotta asianomaiset taloudenalat voivat arvioida sitä tarkoituksenmukaisesti. Näin ollen komitea kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä asianomaisten alojen kanssa suunnitelmia laatiessaan ja ottamaan aina huomioon vakaat, selkeät ja soveltamiskelpoiset tieteelliset ja tekniset kriteerit.

1.4

ETSK suosittaa painokkaasti tukitoimien kehittämistä täydentämään niitä tukitoimia, joita talouden eri alojen on toteutettava erityisesti tutkimuksen, kehityksen ja innovaation aloilla. Komitea muistuttaa, että tällaista toimintaa tulee vahvistaa juuri kriisiaikoina.

1.5

On hyvin tärkeää, että komissio hyväksyy kaikkien asianomaisten alojen osallistumisen toimintasuunnitelman kehittämiseen. Tämän vuoksi ETSK on huolissaan vähittäismarkkinoita käsittelevästä foorumista, joka on yksipuolinen aloite. Se tulisi hylätä, koska se asettaisi tavarantoimittajille ehtoja ilman niiden suostumusta vain niiden markkina-aseman perusteella. Ainoa hyväksyttävä ja toteuttamiskelpoinen ajatus on vähittäismarkkinoita käsittelevän foorumin korvaaminen kaikkia asianomaisia aloja edustavalla, yhdenvertaisuuteen perustuvalla elimellä.

1.6

Ekosuunnittelua koskevan ehdotuksen osalta ESTK kiinnittää huomiota siihen, että ympäristövaatimukset tulee määrittää pikemminkin niiden tavoitteiden kuin niiden teknisten ratkaisujen näkökulmasta, jotka ovat mahdollisia ekologisen tuotesuunnittelun ansiosta. Tuotteiden ympäristöystävällisyyttä tulee kehittää jatkuvasti elinkaarianalyysin avulla, ja siinä puolestaan tulee hyödyntää useita osoittimia kuten kasvihuonekaasupäästöt, vedenkulutus, uusiutumattomien energiavarojen käyttö, biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen, ilman ja maaperän saastuminen jne. Vain näiden kaikkien tekijöiden kattava huomioon ottaminen tarkoituksenmukaisen metodologian ja tieteellisen tuen avulla auttaa pääsemään onnistuneeseen ratkaisuun.

1.7

ETSK muistuttaa, että merkinnät ovat tärkeä mutta eivät ainoa olemassa oleva keino antaa kuluttajalle tietoja ja että ihanteellinen ratkaisu olisi alan säännösten yhtenäistäminen tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi. Tietyillä aloilla, kuten elintarvikealalla, on jo nyt voimassa tiukat vaatimukset. Kuluttajavalistus on ETSK:n mielestä paras ratkaisu kuluttajien tietoisuuden ja ymmärtämyksen lisäämiseksi ja heidän kulutustottumustensa muuttamiseksi.

1.8

ETSK toistaa lopuksi, että kaikkia toimia, joihin eurooppalaisten taloudellisten toimijoiden on ryhdyttävä komission toimintasuunnitelmaa toteuttaessaan, tulee soveltaa myös tuontitavaroihin. Näin vältetään sellaisen järjestelmän luominen, joka olisi eurooppalaisia tuottajia syrjivä ja niille haitallinen niiden omilla sisämarkkinoilla.

2.   Tiivistelmä komission ehdotuksesta

2.1

Euroopan unioni on toteuttanut merkittäviä toimenpiteitä pyrkiessään saavuttamaan Lissabonin strategiassa määritetyt kasvua ja työllisyyttä koskevat tavoitteet. Nyt tämä taloudellinen edistys on liitettävä kestävyysajatteluun, ja komission mukaan sitä on käsiteltävä välittömästi.

2.2

Komissio esittää tiedonannossa KOM(2008) 397 lopullinen strategiansa, jossa se tukee yhteisön tason yhdennettyä näkökulmaa kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi sekä kestävää elinkeinopolitiikkaa. Tällä strategialla täydennetään energiankäytön alalla jo olemassa olevia strategioita, erityisesti komission vuonna 2008 hyväksymää, energiaa ja ilmastoa koskevaa toimenpidekokonaisuutta.

2.3

Komissio esittää tiedonannossaan toimintasuunnitelman, jolla pyritään parantamaan tuotteiden energia- ja ympäristöominaisuuksia ja lisäämään tällaisten tuotteiden käyttöä kuluttajien keskuudessa. Perimmäisenä tavoitteena on tuotteiden ympäristöominaisuuksien parantaminen niiden koko elinkaarta ajatellen, erityisesti niiden tuotteiden, jotka todennäköisimmin vähentävät ympäristövaikutusta. Todellisena haasteena on siten luoda sellainen kestävää kehitystä tukeva toimintaympäristö, jossa tuotteiden ympäristöominaisuudet paranevat niiden koko elinkaarenmittaan, parhaiden tuotteiden ja tuotantomenetelmien kysyntä lisääntyy ja kuluttajien on johdonmukaisten ja selkeiden merkintöjen ansiosta helpompi tehdä hyviä valintoja ja jossa samaan aikaan parannetaan edelleen Euroopan talouden kilpailukykyä.

2.4

Toimintasuunnitelmaan liittyy seuraavat kahdeksan toimenpidettä:

2.4.1

Tuotteiden ekosuunnittelun laajentaminen: Tähän asti ekologista suunnittelua koskevalla direktiivillä on säädetty vähimmäisvaatimukset tietokoneiden, lämpöpatterien, televisioiden tai sähkötuulettimien kaltaisille energiaa käyttäville tuotteille. Komissio aikoo tämän toimintasuunnitelman avulla laajentaa direktiivin soveltamisalaa energiaan liittyviin tuotteisiin eli niihin, jotka eivät kuluta energiaa käytön aikana, mutta jotka vaikuttavat energiankulutukseen välillisesti (esimerkiksi ikkunat). Direktiivillä pitäisi täydentää näitä vähimmäisvaatimuksia ympäristöominaisuuksien vapaaehtoisen valiovertailun määrittelyllä. Vertailua on määrä soveltaa erittäin ympäristöystävällisiin tuotteisiin.

2.4.2

Energia- ja ympäristömerkintöjen vahvistaminen: Merkinnällä taataan kuluttajalle avoimuus, sillä siinä ilmoitetaan tuotteeseen käytetty energia tai sen ympäristöominaisuudet. Komissio ehdottaa siksi merkintävelvoitteen laajentamista entistä useampiin tuotteisiin, sekä energiaa käyttäviin että energiaan liittyviin tuotteisiin. Luetteloa tuotteista, joihin sovelletaan energiamerkinnöistä annettua direktiiviä 92/75/ETY, jolla tällä hetkellä velvoitetaan ilmoittamaan kodinkoneiden energiankulutus, laajennetaan ikkunoiden kaltaisiin muihin tuotteisiin niiden eristysominaisuuksien ilmoittamiseksi. Lisäksi yksinkertaistetaan nykyistä vapaaehtoista ympäristömerkintäjärjestelmää, jolla palkitaan ympäristöystävällisimmät tuotteet, ja sen soveltamisalaa laajennetaan ruoan ja juomien kaltaisiin palveluihin ja tuotteisiin.

2.4.3

Kannustimet: Toimintasuunnitelmassa ehdotetaan, että kannustimia voidaan antaa vain niille tuotteille, jotka saavuttavat tietyn energiankulutustason ja joilla on tietyt ympäristöominaisuudet, ja että jäsenvaltiot ja Euroopan unionin toimielimet voivat ostaa vain kyseisiä tuotteita. Tämä määritetään merkintäluokkien mukaan, kun niistä tulee pakollisia. Kannustimien jakoehdot pysyvät jäsenvaltioiden harkintavallassa.

2.4.4

Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat: Viranomaiset käyttävät 16 prosenttia EU:n BKT:stä tuotteiden ja palvelujen ostamiseen. Ympäristöä säästävien tuotteiden ja palvelujen osto antaisi selvän viestin markkinoille ja edistäisi kysyntää. Komissio ehdottaa siksi, että ympäristöä säästävistä julkisista hankinnoista laadittaisiin uusi tiedonanto, jolla viranomaisia ohjattaisiin toteuttamaan tämä tavoite ja joka sisältäisi yhteiset kriteerit sekä tarjouspyyntöjen tavoitteet ja tekniset eritelmät.

2.4.5

Johdonmukaiset tiedot ja menetelmät ovat välttämättömiä tuotteiden ympäristöominaisuuksien ja markkinaosuuden analysoimiseksi ja kehityksen seuraamiseksi.

2.4.6

Vähittäiskauppiaat ja kuluttajat: Perustetaan vähittäismarkkinoita käsittelevä foorumi edistämään kestävien tuotteiden ostamista, pienentämään vähittäiskaupan ja sen hankintaketjun ekologista jalanjälkeä ja parantamaan kuluttajille tiedottamista.

2.4.7

Edistetään luonnonvarojen tehokasta käyttöä ja ekoinnovaatioita ja parannetaan teollisuuden ympäristöön liittyviä mahdollisuuksia. Koska luonnonvarojen tehokas käyttö merkitsee suuremman arvon luomista vähemmillä luonnonvaroilla, komissio ehdottaa nykyisten ponnistelujen vahvistamista seuranta-, edistämis- ja valiovertailutoimilla. Sama koskee ekoinnovaatiota sen aseman vahvistamiseksi Euroopan innovaatiopolitiikassa. Komissio ehdottaa myös Euroopan ympäristöteknologioiden varmennusjärjestelmän perustamista. Se on julkisesti tuettu vapaaehtoinen järjestelmä, jonka avulla on mahdollista lisätä luottamusta markkinoille tulevaan uuteen tekniikkaan. Komissio ehdottaa vielä nykyisen yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) tarkistamista, jotta yrityksiä voidaan auttaa optimoimaan tuotantoprosessinsa ja käyttämään luonnonvaroja entistä tehokkaammin. Tavoitteena on lisätä yritysten osallistumista ja vähentää pk-yritysten kustannuksia.

2.4.8

Maailmanlaajuiset toimet: Komissio lisää kansainvälistä osallistumistaan sisällyttämällä ehdotukseensa toimialakohtaisten sopimusten edistämisen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, alan hyvien käytäntöjen ja yhteistyön edistämisen sekä tuotteiden ja palvelujen kansainväliseen kauppaan kannustamisen.

2.5

Näihin toimintasuunnitelmassa eriteltyihin tavoitteisiin liittyy kolme lainsäädäntöehdotusta:

ekologista suunnittelua koskevan direktiivin soveltamisalan laajentaminen

ympäristömerkintäasetuksen tarkistaminen

EMAS-asetuksen tarkistaminen

ja lisäksi ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskeva tiedonanto.

3.   Yleisiä huomioita

3.1   ETSK pitää myönteisenä tätä Euroopan komission kunnianhimoista aloitetta, jolla edistetään kestävyysajattelua koskevan yhteisön mallin toteuttamista. Komitea muistuttaa, että se on tehnyt erilaisia tutkimuksia ja antanut monia lausuntoja yhteisön mallin kestävyysperiaatteiden mukaisuudesta:

kaksivuotisraportti EU:n kestävän kehityksen strategiasta (1)

EU:n ympäristösäännösten vaikutus teollisuuden muutoksiin (2)

ympäristöä säästävä tuotanto (3).

3.2   ”Kestävyyden” käsite tarkoittaa kolmen peruspilarin eli ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen liittyvien pilarien yhdistämistä. ETSK tukee toimintasuunnitelman tavoitetta parantaa tuotteiden ympäristöominaisuuksia niiden koko elinkaaren ajan, mutta muistuttaa myös, että muista pilareista (yhteiskunta ja talous) ei pitäisi tehdä toisarvoisia, jos todella halutaan edistää mallin kestävyysperiaatteiden mukaisuutta.

3.3   Nykyiset puitteet

3.3.1   Komissio päätti vuosia kestäneiden sisäisten analyysien jälkeen heinäkuussa 2008 antaa käsillä olevan tiedonannon kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta sekä kestävän teollisuuspolitiikan toimintasuunnitelman.

3.3.2   Kyse on epäilemättä todellisesta haasteesta Euroopan tuotantotaloudelle ja samalla kestävyyttä edistävästä uudesta tuotanto- ja kulutusmallista. Ehdotuksen rohkeudesta huolimatta ei pidä kuitenkaan unohtaa, mihin yhteyteen kyseinen strategia kuuluu ja mitä lainsäädännöllisiä toimenpiteitä siihen liittyy. Maailman kaikki taloudet kärsivät tällä hetkellä rahoituskriisistä, ja sen takia niiden on hyväksyttävä (kansallisia, yhteisön tason ja monenvälisiä) toimenpiteitä, jotka eivät välttämättä tarjoa välittömiä tuloksia.

3.3.3   Näissä hankalissa olosuhteissa, joissa päätöstä tehdään, komitea muistuttaa lainsäätäjiä vaikutuksista, joita toimenpidepaketilla voi olla sen kohteena olevaan reaalitalouteen eli teollisuuteen ja kuluttajiin. Unohtamatta ehdotuksen kiitettäviä tavoitteita, jotka voidaan saavuttaa pitkällä aikavälillä, siinä on kuitenkin otettava huomioon lyhyt aikaväli, eikä se saa aiheuttaa tuotantotaloudelle epävarmuutta eikä lisärasituksia.

3.4   Yksi näin laajan aloitteen olennaisista osista on viestien selkeys ja tarkkuus. Siksi on toivottavaa, että komissio pyrkisi määrittelemään selkeämmin taloussektorit ja konkreettiset alat, joita tämä ehdotus koskee. ETSK korostaa lisäksi, että komission toimintasuunnitelmassa ei kiinnitetä riittävästi huomiota tieteellisiin menetelmiin eikä perusteisiin, joiden avulla voitaisiin laatia yhteinen vaikutustenarviointijärjestelmä ja välttää sisämarkkinoiden periaatteet kyseenalaistavien ja kuluttajien hämmennystä lisäävien järjestelmien lisääntymistä.

3.5   ETSK pitää myönteisenä komission ehdotusta, jolla pyritään anteliaiden kannustimien avulla tukemaan ponnisteluja, joita yritysten on toteutettava mukautuakseen uusiin tehtäviin. ”Saastuttaja maksaa” -periaatteen tavoin autetaan yrityksiä, jotka pitävät huolta ympäristöstä ja erityisesti tuotantonsa ja kulutuksensa kestävyysperiaatteiden mukaisuudesta.

3.6   Mikäli tämä komission ehdottama toimintasuunnitelma todella edellyttää huomattavia mukauttamis- ja parantamisponnisteluja eurooppalaisilta tuottajilta, ETSK kiinnittää huomiota siihen, että on säädettävä uusien velvoitteiden ehdottomasta noudattamisesta. Komission on siksi säädettävä, että tuontituotteita ja eurooppalaisia tuotteita kohdellaan yhteisön markkinoilla samalla tavalla, jotta voidaan välttää syrjintää ja suhteellista haittaa koskevat tapaukset, jotka rankaisisivat epäoikeudenmukaisesti eurooppalaisia tuottajia. Sen vuoksi komitean mielestä on tehtävä huolellinen etukäteisanalyysi sisämarkkinoiden näkökulmasta. Sen tavoitteena olisi myös varmistaa, että unionista ja unionin ulkopuolisista maista peräisin olevat tuotteet saavat täysin yhdenvertaisen kohtelun.

3.7   Yksi toimintasuunnitelman tärkeimmistä osista on vähittäismarkkinoita käsittelevä foorumi. Vaikka komitea tukee esitettyä tavoitetta eli rajallisten luonnonvarojen kestäväpohjaista käyttöä, sen mielestä vähittäiskaupan johtama foorumi ei ole paras tapa tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

3.7.1   Kun otetaan huomioon nykyinen markkinatilanne (vähittäiskaupan toimijoita on vähän, mutta ne ovat voimakkaita, kun taas tuottajat johtavat hyvin monia pk-yrityksiä), tämä johtaa vain palveluntarjoajien painostamiseen ja tuotteiden väliseen erotteluun. Jotta voidaan turvata vähittäismarkkinoita käsittelevän foorumin moitteeton ja tasapainoinen toiminta, olisi järkevää rajata sen työskentelymenetelmät: foorumin tulisi koota yhteen toimitusketjun kaikki asiaankuuluvat toimijat (tuottajat, vähittäiskauppiaat, logistiikka, kuluttajat, tiedemaailma) yhdenvertaisuuden pohjalta sen varmistamiseksi, että ne osallistuvat yhdessä ratkaisujen etsimiseen.

3.7.2   Foorumin pitäisi lisäksi edistää vapaaehtoisia toimenpiteitä, erityisesti mittausmenetelmiä ja säännöksiä, joilla parannetaan tuotteiden kestävyysperiaatteiden mukaisuutta niiden koko elinkaaren ajan.

3.8   Ekologista suunnittelua koskevan direktiivin osalta ETSK ilmaisee huolensa ”energiaan liittyviä tuotteita” koskevan käsitteen epätarkkuudesta. Olisi ilmoitettava selkeästi, mitä energiaan liittyvillä tuotteilla tarkoitetaan ja mitä tuotteita ehdotuksessa tarkkaan ottaen käsitellään. Se on itse asiassa ainoa tapa taata talousketjussa vähimmäisoikeusturva.

3.9   Komission toimintasuunnitelmassa säädetään uusista merkintäsäännöksistä. ETSK huomauttaa tässä yhteydessä, että ympäristömerkintöjä tulisi edistää nykyistä enemmän, jotta niiden käyttö lisääntyisi elinkeinoelämässä. Ihanteellinen ratkaisu olisi yhtenäistää merkintöjä koskevat säännökset, jotta voidaan edistää asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

3.9.1   Lisäksi tietyillä aloilla, kuten ruokaan tai juomiin liittyvillä aloilla, on niiden tuotteiden ominaispiirteiden takia jo noudatettava merkintöjä koskevia erityisasetusten mukaisia tiukkoja vaatimuksia.

3.9.2   ETSK muistuttaa jälleen, että kuluttajille tiedottamiseen on muitakin keinoja (internetsivut, maksuttomat puhelinnumerot), jotka ovat yhtä asianmukaisia kuin komission ehdottama keino. On tärkeää analysoida tuotemerkinnät sekä niiden sisällön että muodon osalta. On myös yhdenmukaistettava tuotemerkintöihin sisältyvät tiedot, sillä näin voidaan edistää kaupankäyntiä, auttaa kuluttajia ja tuoda etua myös tuottajille itselleen. Yleisesti ottaen kuluttajavalistus on ETSK:n mielestä kuitenkin paras ratkaisu kuluttajien tietoisuuden ja ymmärtämyksen lisäämiseksi ja heidän kulutustottumustensa muuttamiseksi.

3.10   ETSK pitää valitettavana, että komissio ei tue selkeämmin toimintasuunnitelmaansa tukevaa tutkimusta, kehitystä ja innovaatiota. Erityisesti kriisiaikoina on tutkimustoimintaa jatkettava, ja siksi komitea kehottaa lisäämään tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimia kaikilla kestävään tuotantoon ja kulutukseen liittyvillä aloilla.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Esittelijä: Lutz Ribbe, EUVL C 256, 27.10.2007.

(2)  Esittelijä: Antonello Pezzini, EUVL C 120, 16.5.2008.

(3)  Esittelijä: Anna Maria Darmanin, EUVL C 224, 30.8.2008.


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/50


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta yhteisön ympäristömerkkijärjestelmä

KOM(2008) 401 lopullinen – 2008/0152 COD

2009/C 218/11

Neuvosto päätti 11. syyskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Yhteisön ympäristömerkkijärjestelmä

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. tammikuuta 2009. Esittelijä oli Sylvia GAUCI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 157 puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

EU:n ympäristömerkin tulee säilyä vapaaehtoisena välineenä. Järjestelmän vapaaehtoisuuteen perustuvan luonteen ansiosta voidaan asettaa korkeita ja kunnianhimoisia kriteereitä, mikä mahdollistaa ainoastaan energiatehokkaiden tuotteiden ja palveluiden myynnin edistämisen.

1.2

Komitea korostaa, että järjestelmän hallinnointia on parannettava, jotta sitä voitaisiin johtaa määrätietoisemmin ottein.

1.3

Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tuoteryhmien ja käyttöoikeuden haltijoiden määrää on lisättävä merkittävästi.

1.4

Komitea katsoo, että ympäristömerkin liittäminen kaikkiin elintarvikkeisiin, niin tuoreisiin kuin jalostettuihinkin, olisi ensimmäinen askel kohti tuotantoketjun muuttamista aidosti ympäristöystävällisemmäksi. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että elintarvikkeille tulisi myöntää ympäristömerkki ainoastaan siinä tapauksessa, että tuotteen koko elinkaari on otettu huomioon. Ehdotuksesta ei ilmene selvästi, minkä tyyppisten elintarvikkeiden komissio on ajatellut kuuluvan asetuksen soveltamisalaan.

1.5

Komitean mielestä pakkaus tulee sisällyttää ympäristömerkin kriteereihin ainoastaan silloin, kun se on yksittäisen tuoteryhmän kannalta merkityksellinen.

2.   Johdanto

2.1

Komissio julkaisi heinäkuussa 2008 ehdotuksensa yhteisön ympäristömerkkijärjestelmästä. Ehdotuksella on tarkoitus korvata yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17. heinäkuuta 2000 annettu asetus (EY) N:o 1980/2000.

2.2

Tämä ei ole Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle (ETSK) uusi aihe. Komitea otti kantaa alkuperäiseen ehdotukseen (1) ja on lisäksi tehnyt muissa äskettäin antamissaan lausunnoissa (2) lukuisia ehdotuksia järjestelmän tulevasta muodosta.

2.3

Myös toimivaltaiset elimet, eurooppalaiset eturyhmät ja järjestelmään osallistuvat yritykset ovat omalla panoksellaan edistäneet lausunnon laatimista. ETSK on hyötynyt erityisesti komitean tiloissa järjestettyyn kuulemiseen osallistuneiden yritysten, ympäristöalan kansalaisjärjestöjen ja kuluttajajärjestöjen edustajien esityksistä.

3.   Yleistä

3.1

Ympäristön tila huolestuttaa ihmisiä entistä enemmän.

Nykyaikaiset tuotanto- ja kulutusmallit ovat kasvattaneet sellaisten energia- ja luonnonvarojen kysyntää, joiden käyttö ei ole kestävän kehityksen mukaista. Tämä asettaa haasteen pyrkimykselle vähentää ihmisten toiminnasta ympäristöön, terveyteen ja luonnonvaroihin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia.

3.2

Talouselämän toimijoilla on näin ollen haastava tehtävä, kun ne pyrkivät korjaamaan menneisyydessä tehdyt virheet nivomalla ekologisen kestävyyden talouskasvun ja hyvinvoinnin yhteyteen.

3.3

Maailman talouksia kohdannut finanssikriisi ei saisi vesittää pyrkimyksiä lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja suojella ympäristöä. Tuotantoketjun muuttamista ympäristöystävällisemmäksi tulisi päinvastoin pitää lähtökohtana, jota olisi asteittain sovellettava kaikkiin elinkeinoelämän aloihin.

3.4

Tässä tilanteessa kestävän kehityksen mukainen kulutus ja tuotanto maksimoivat yritysten mahdollisuudet muuttaa ympäristöön liittyvät haasteet taloudellisiksi mahdollisuuksiksi, mikä on kuluttajien kannalta edullista.

3.5

Haasteena on parantaa tuotteiden ympäristönsuojelullista tasoa koko niiden elinkaaren ajan, edistää parempien tuotteiden ja tuotantoteknologioiden kysyntää ja auttaa kuluttajia tekemään harkittuja valintoja.

3.6

Näin ollen komitea tukee monikriteeristä, kolmannen osapuolen akkreditoimaa ja elinkaariajatteluun (3) Elinkaariajattelu on prosessi, jossa otetaan mahdollisimman tarkasti huomioon kaikki kulutetut luonnonvarat ja kaikki tuotteen (tavaran tai palvelun) elinkaareen liittyvät ympäristö- ja terveysvaikutukset, muun muassa raaka-aineiden hankinta, tuotanto, käyttö, kuljetus, kierrätys sekä jätteiden käsittely ja hävittäminen. Prosessin avulla voidaan välttää ”taakkojen siirto” eli vaikutusten tai luonnonvarojen kulutuksen siirto elinkaaren vaiheiden, maantieteellisten alueiden ja ympäristö- ja terveysvaikutusten ongelma-alojen (ilmastonmuutos, savusumu, happosade, luonnonvarojen ehtyminen jne.) välillä. Elinkaariarviointi (Life Cycle Assessment, LCA) on standardoitu kvantitatiivinen menetelmä, jonka avulla voidaan koota ja arvioida tuotejärjestelmän panoksia ja tuotoksia ja mahdollisia ympäristövaikutuksia koko sen elinkaaren aikana (ISO 14040 ff). perustuvaa ympäristömerkkiä, joka voisi kuulua osana edellä mainittuun politiikan välinevalikoimaan (4).

3.7

Komitea kannattaa voimakkaasti aloitteita, joiden tavoitteena on kehittää kestävyysperiaatteita noudattavaa tuotantoa ja kulutusta koskeva yhteisön politiikka, joka nivoutuisi olennaisena osana yhteisön muihin toimintalinjoihin. Tavoitteena olisi kehittää ”vihreät markkinat” sen varmistamiseksi, että ”vihreät” tuotteet ovat selkeiden yhteisten määritelmien mukaisia ja aidosti saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa.

3.8

Ympäristömerkkijärjestelmän käytöstä saadut kokemukset ovat voimassa olevaan asetukseen tehtävien muutosten perusteena.

Nykymuotoisen järjestelmän puutteet voidaan tiivistää seuraavasti:

i.

Järjestelmä kehittyy hitaasti.

ii.

Ympäristömerkki tunnetaan huonosti.

iii.

Järjestelmä on otettu heikosti käyttöön elinkeinoelämässä.

iv.

Kriteerien kehittämiseen ja hallinnointiin liittyvä prosessi on liian byrokraattinen.

v.

Ne tuotteet ja palvelut, joiden ympäristövaikutukset ovat suurimmat ja joilla olisi eniten parantamisen varaa, eivät kuulu merkin soveltamisalaan lukeutuviin tuoteryhmiin.

vi.

Markkinaolosuhteet vaihtelevat yhteisön sisällä.

vii.

Muiden ympäristömerkkijärjestelmien määrä on lisääntynyt.

Komitea ottaa kantaa näihin heikkouksiin tekstijaksossa ”Erityistä”, jossa se käsittelee komission ehdottamia toimia järjestelmän parantamiseksi.

3.9

EU:n ympäristömerkkijärjestelmän toteutuksen onnistuminen on hyvin tärkeää myös siksi, että järjestelmä on ainoa tuotekohtainen ja kysynnän ohjaama vapaaehtoisuuteen perustuva politiikan väline kestävän kehityksen edistämiseksi.

4.   Erityistä

4.1   EU:n ympäristömerkki on vapaaehtoinen väline ja sellaisena sen tulee säilyäkin. Järjestelmän vapaaehtoisuuteen perustuvan luonteen ansiosta voidaan asettaa korkeita ja kunnianhimoisia kriteereitä, ja ainoastaan ne mahdollistavat energiatehokkaiden tuotteiden ja palveluiden asettamisen sellaisten tuotteiden ja palveluiden edelle, joissa ei huomioida tarvetta vähentää ympäristövaikutuksia.

Ympäristömerkin on tarkoitus antaa loppukäyttäjille lopputuotetta koskevaa erityistä ympäristötietoa, jotta nämä voisivat helpommin tehdä harkittuja valintoja siltä kannalta. Komitea kuitenkin korostaa, että ympäristömerkki ei saisi nyt eikä tulevaisuudessa olla tekosyy sille, että pystytetään uusia kaupan esteitä sellaisten tuotteiden välille, joilla on sama tarkoitus ja toimivuus.

4.2   Komitea korostaa, että järjestelmän hallinnointia on parannettava. Järjestelmään liittyviä byrokraattisia menettelyjä on järkeistettävä, jotta sitä voitaisiin hallinnoida päämäärätietoisemmin.

Tehtävänjako on toisin sanoen määriteltävä selkeämmin.

4.3   Jäsenvaltioiden viranomaisten tulisi mahdollisimman pitkälti keskittyä asetuksen asianmukaiseen täytäntöönpanoon ja toteuttaa komission ehdotuksen mukaista markkinavalvontaa.

4.4   Tuoteryhmiä koskevien kriteerien kehittämiseen sekä erilaisiin soveltamismenettelyihin liittyvää byrokratiaa on vähennettävä tinkimättä kuitenkaan vaatimustasosta.

Ympäristömerkkikriteerien tulisi lisäksi varmistaa, että ”ekokukka”-ympäristömerkillä varustetut tuotteet eivät ole haitallisia terveyden, turvallisuuden tai muiden sosiaalisten tekijöiden kannalta.

4.5   Komitea toivoo ympäristömyönteisten tuotteiden merkitsemisjärjestelmiä koskevien kriteerien selkiyttämistä ja vähimmäisvaatimusten yhdenmukaistamista kaikkialla sisämarkkinoilla. Tarkoituksena on taata ympäristötietoisten kuluttajavalintojen yhdenvertaisuus, valvonnan yhdenmukaisuus kautta EU:n sekä aidosti ympäristöä säästävien tuotteiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kunnioittaminen. EU:n ympäristömerkin (”ekokukan”) tunnettuutta tulee lisätä. Sen tulee voida vaikuttaa jäsenvaltio- ja alakohtaisten merkintäjärjestelmien rinnalla, sikäli kuin kyseisten järjestelmien merkit perustuvat luotettavaan tieteelliseen tietoon ja ovat yhteisön muun sääntelyjärjestelmän mukaisia.

4.6   Myös aineita koskevien kriteerien olisi perustuttava riskiarviointiin.

Pelkkä vaarallisuusluokitukseen perustuva toivottujen ja ei-toivottujen kemiallisten aineiden luettelo, jossa ei ole tieteellisiä tai oikeudellisia viitteitä, aiheuttaa hyvin usein hämmennystä ja syrjintää. Näin ollen on kyseenalaista, tuleeko sellaisia kriteereitä kuin ”vaarallisia materiaaleja” lainkaan sisällyttää ympäristömerkkiin. Ympäristömerkinnät eivät voi korvata alalla sovellettavaa virallista EU:n lainsäädäntöä, kuten esimerkiksi direktiiviä 67/548/ETY (5).

4.7   Komitea katsoo lisäksi, että paikalliset näkemykset ovat toisinaan vaikuttaneet yleisiin kriteereihin. Aina ei ole välttämättä niin, että voimassa olevat kriteerit, jotka on huomioitu erityisessä ympäristömerkissä ja määritelty EU:n tasolla tai kansallisesti, johtavat paikallisissa oloissa pienimmän ympäristövaikutuksen aiheutumiseen.

Esimerkiksi veden käytöllä saattaa olla suurempi vaikutus eteläisessä kuin pohjoisessa Euroopassa.

Komitea kannattaa tästä syystä sellaisten kriteerien kehittämistä, jotka eivät ole alttiita voimakkaille paikallisvaikutuksista johtuville vaihteluille.

4.8   Myöntämisasiakirjojen on oltava paljon helppokäyttöisempiä ja standardimuotoisia. Tästä syystä komitea katsoo, että Euroopan komission olisi ryhdyttävä laatimaan asiakirjapohjaa standardimuotoisille ja helppokäyttöisille myöntämisasiakirjoille, jotta yritykset ja julkiset hankintaviranomaiset voisivat säästää aikaa ja resursseja laatiessaan ympäristömerkkikriteerien mukaisia eritelmiä.

4.9   Komissio on sitä mieltä, että tuoteryhmien ja käyttöoikeuden haltijoiden määrää on lisättävä merkittävästi erityisesti niillä aloilla, joilla ympäristövaikutukset ovat suurimmat ja joilla olisi eniten parantamisen varaa.

Vaikka komitea suhtautuukin ajatukseen periaatteessa myönteisesti, se kuitenkin katsoo, ettei ympäristömerkin soveltamisalaa tulee laajentaa loputtomiin.

4.9.1   Monet eurooppalaiset elinkeinoalat ovat tunteneet painetta tuottaa sidosryhmille ympäristötietoa. Paine tiedon tuottamiseen on EU:lta ja yksittäisiltä jäsenvaltioilta peräisin, ja siitä on ilmauksena toive, että tuotteissa olisi jonkinlainen merkintä tai ainakin maininta niiden ympäristöystävällisistä ominaisuuksista. Elinkeinoalat pyrkivät nyt vastaamaan ammattilaiskäyttäjien ja kuluttajien kasvavaan valveutuneisuuteen ja ympäristötiedon kysyntään. Ympäristömerkintäajatus (6) sopii varmasti sellaisille markkinoille, joilla kuluttajien ei yleisesti ottaen oleteta olevan valveutuneita tai asiantuntijoita ja joilla kilpailevat tuotteet on määritelty tarkasti.

4.10   Ympäristömerkin menestyksen lisääntyminen edellyttää ennen kaikkea markkinointibudjetin merkittävää kasvattamista, jolloin asianmukaista tietoa voidaan jakaa sekä yrityksille että kuluttajille.

4.10.1   Kuten edellä on todettu, ympäristömerkkijärjestelmä kärsii siitä, että kuluttajat tuntevat sen huonosti.

Keskivertokuluttaja ei joko ole lainkaan tietoinen ympäristömerkkijärjestelmästä tai ei tiedä tarpeeksi niistä tekijöistä, jotka sitä myönnettäessä otetaan huomioon. Kuluttajien ympäristötietoisia valintoja ei näin ollen rohkaista tällä hetkellä asianmukaisesti valistuskampanjoiden kautta.

4.10.2   Toisaalta myös yrityksille on tiedotettava enemmän ympäristömerkin käyttöön liittyvistä eduista. Tällä tavoin järjestelmä vahvistuisi ja yritykset säästäisivät aikaa ja resursseja, kun niiden ei tarvitsisi etsiä tietoa siitä, kuinka ympäristömerkin voi saada.

4.11   Komitea katsoo edelleen, että tuoteryhmittäin määriteltyjen perusteiden ja myönnettyjen ympäristömerkkien määrän kehitystä ei tulisi arvioida negatiivisesti: on otettava huomioon asetuksen toistaiseksi varsin lyhyt voimassaoloaika. Saksalainen Sininen enkeli -merkki (1977) ja pohjoismainen Joutsenmerkki (1989), joilla on nyt vankka asema kotimarkkinoillaan ja jossain määrin myös ulkomailla, kohtasivat alussa samankaltaisia vaikeuksia ja takaiskuja. Niidenkin käyttöönotossa oli alkukankeutta.

4.12   Komitea on lisäksi vakuuttunut siitä, että kansallisten järjestelmien aiheuttamien kaupan esteiden vuoksi ympäristömerkintöjen tulevaisuudennäkymä on EU-järjestelmän vahvistaminen. Näin ollen olisi pyrittävä harmonisoimaan mahdollisimman pitkälle kansallisten ympäristömerkkijärjestelmien kriteereitä.

5.   Huomioita ehdotetun asetuksen artikloista

5.1   Viitaten arviointimenettelyyn sinänsä komitea katsoo, että 7.2 artikla, jossa säädetään lyhennetystä myöntämisperusteiden laatimismenettelystä, saattaa tarjota liian helppokulkuisen takaportin EU-järjestelmään. On olennaista, että sidosryhmät saadaan vakuuttumaan samanvertaisista avoimuuden ja sidosryhmien kuulemisen korkeista standardeista.

5.2   Elintarvikkeet ja juomat (samoin kuin lääkkeet ja lääkinnälliset laitteet) on jätetty voimassa olevan asetuksen (EY) N:o 1980/2002 soveltamisalan ulkopuolelle, jotta voidaan välttää mahdolliset ristiriidat EU:n voimassa olevan elintarvikelainsäädännön kanssa, jossa säädetään muun muassa elintarviketurvallisuudesta, hygieniakysymyksistä ja elintarvikkeiden merkinnöistä.

5.3   Komissio esittää nyt ympäristömerkkiasetuksen soveltamisalan laajentamista siten, että asetus koskisi pientä osaa elintarvikkeista ja juomista, esimerkiksi jalostettuja elintarvikkeita sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteita. Suurin osa elintarvikkeista ja juomista säilyisi edelleen soveltamisalan (7) ulkopuolella.

5.4   Lisäksi 7 artiklan 3 kohdassa ja 9 artiklan 10 kohdassa todetaan, että jalostettujen elintarvikkeiden osalta ympäristömerkki ”koskee ainoastaan tuotteen jalostuksen, kuljetuksen tai pakkaamisen ympäristönsuojelullista tasoa”. Toisin sanoen näiden elintarvikkeiden ja juomien ympäristöarviointi rajoittuu vain muutamaan niiden elinkaaren selvärajaiseen vaiheeseen: jalostukseen, pakkaamiseen ja kuljetukseen.

5.5   Komitea ei kannata komission hajanaista ehdotusta kahdesta syystä.

5.5.1   Ensinnäkin komiteaa huolestuttaa se, että ehdotuksessa ei kunnioiteta elinkaariperiaatetta, joka on perustavan tärkeä sekä EU:n ympäristömerkkilainsäädännön että kaikkien kansainvälisten elinkaariarviointien normittamisen kannalta. Periaatteen sivuuttaminen johtaa yksipuolisiin ympäristöarviointeihin ja siten siihen, että kuluttajille annetaan harhaanjohtavaa tietoa.

Lukuisat tieteelliset tutkimukset, muun muassa komission teettämät tutkimukset EIPRO (Environmental Impact of Products, tuotteiden ympäristövaikutus) ja IMPRO (Environmental Improvement of Products, tuotteiden ympäristöystävällisyyden parantaminen), ovat osoittaneet, että elintarvikkeilla ja juomilla on syvällekäyviä ympäristövaikutuksia sekä maataloustuotantovaiheessa että kulutusvaiheessa.

Näiden erittäin merkittävien elinkaarivaiheiden jättäminen arvioinnin ulkopuolelle on arveluttavaa.

5.5.2   Toiseksi on vaikea ymmärtää, miksi jalostetut elintarvikkeet kuuluisivat tarkistetun ympäristömerkkijärjestelmän soveltamisalaan, mutta tuoreet elintarvikkeet jätettäisiin sen ulkopuolelle.

5.5.3   Komitea pelkää, että tällainen elintarvikkeita ja juomia koskevan aineiston epäyhtenäisyys aiheuttaisi hämmennystä ja johtaisi kuluttajia harhaan.

5.5.4   Komitea katsoo, että ympäristömerkin liittäminen kaikkiin elintarvikkeisiin, niin tuoreisiin kuin jalostettuihinkin, olisi ensimmäinen askel kohti tarjontaketjun muuttamista aidosti ympäristöystävällisemmäksi: elintarvike- ja juomatuotannolla on suuri ekologinen jalanjälki, jota voidaan pienentää ympäristömerkkikriteerien avulla.

Lisäksi, kaupan näkökulmasta katsottuna, elintarvikkeiden ympäristömerkintä edistäisi kaikkien ympäristömerkittyjen tuotteiden vapaata liikkuvuutta. Ympäristömerkkikriteerejä noudattavat kansainväliset toimijat voisivat tällöin markkinoida tuotteitaan ilman eurooppalaisen ekokukka-ympäristömerkin rinnalla voimassa olevien paikallisten ympäristömerkkivaatimusten asettamia esteitä. Eurooppalainen ympäristömerkki tulee olemaan asianmukainen takuu elintarvikkeen ympäristönsuojelullisesta tasosta. Sillä edistetään EU:n laajuista vähäisten ympäristövaikutusten standardia, muttei kyseenalaisteta paikallisia toiveita.

5.5.5   Ehdotuksesta ei ilmene selvästi, mitkä elintarvikkeet komissio on ajatellut sisällytettäviksi asetuksen soveltamisalaan. Viittaus asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklan toiseen kohtaan ei selvennä asiaa, sillä siinä ei määritellä, mitä jalostetut elintarvikkeet ovat. Jalostettujen ja jalostamattomien elintarvikkeiden määritelmät löytyvät asetuksesta 852/2004 sekä asetuksesta 853/2004. Lisäksi on epäselvää, mitä tarkoitetaan kalastus- ja vesiviljelytuotteilla.

Vakavana vaarana on, että nyt ehdotettu asetus heikentäisi kukkamerkin uskottavuutta, eikä elintarvikkeiden sisällyttämistä asetuksen soveltamisalaan voida pitää suositeltavana siinä muodossa kuin ehdotuksessa nykyisellään esitetään.

5.5.6   Luonnonmukaista tuotantoa koskevan asetuksen ja kukkamerkkiä koskevan asetuksen välinen suhde ei vaikuta tarkoituksenmukaiselta. Ehdotetun asetuksen 9 artiklan 10 kohta aiheuttaa nykyisessä muodossaan käyttäjissä ennemminkin hämmennystä sen sijaan, että se auttaisi heitä tekemään ympäristön kannalta järkeviä valintoja. On olemassa todellinen vaara siitä, että molempien merkkien uskottavuus kärsii. Ei esimerkiksi ole mitään järkeä siinä, että tuote voidaan merkitä 1) sekä luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkillä että kukkamerkillä tai 2) luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkillä tai 3) kukkamerkillä ja lisämerkinnällä, josta käy ilmi, että kukkamerkki koskee ainoastaan tuotteen jalostusta, kuljetusta ja pakkaamista.

5.5.7   Ehdotetun asetuksen 6 artiklan 4 kohdasta ilmenee, että kukkamerkkiä koskevia ympäristövaatimuksia määriteltäessä painotetaan ympäristövaikutuksia, terveys- ja turvallisuusnäkökohdat mukaan luettuina. On tärkeää selventää, mitä asetuksessa tarkoitetaan terveysnäkökohdilla. Kun on kyse elintarvikkeista, esiin voi nousta koko joukko terveyttä ja ravintoa koskevia ongelmia ja kysymyksiä, joita on käsiteltävä käytännön tasolla. Näihin kuuluu mm. kysymys siitä, miten järjestetään kuluttajille tiedottaminen.

Edellä mainitut ongelmat on selvitettävä ennen kuin otetaan kantaa siihen, voidaanko elintarvikkeet sisällyttää EU:n kukkamerkin soveltamisalaan ja jos voidaan, niin miten.

5.5.8   Komitea katsoo tässä yhteydessä, että pakkaus tulee sisällyttää ympäristömerkin kriteereihin ainoastaan silloin, kun se on yksittäisen tuoteryhmän kannalta merkityksellinen. Pakkausta ei tule pitää ”tuotteena”, sillä sitä ei voida arvioida erillään sen sisältämästä tuotteesta.

Bryssel 26 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  EYVL C 296, 29.9.1997, s. 77.

(2)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Ympäristöä säästävä tuotanto”, EUVL C 224, 30.8.2008, s. 1.

(3)  Elinkaariajattelu on prosessi, jossa otetaan mahdollisimman tarkasti huomioon kaikki kulutetut luonnonvarat ja kaikki tuotteen (tavaran tai palvelun) elinkaareen liittyvät ympäristö- ja terveysvaikutukset, muun muassa raaka-aineiden hankinta, tuotanto, käyttö, kuljetus, kierrätys sekä jätteiden käsittely ja hävittäminen. Prosessin avulla voidaan välttää ”taakkojen siirto” eli vaikutusten tai luonnonvarojen kulutuksen siirto elinkaaren vaiheiden, maantieteellisten alueiden ja ympäristö- ja terveysvaikutusten ongelma-alojen (ilmastonmuutos, savusumu, happosade, luonnonvarojen ehtyminen jne.) välillä. Elinkaariarviointi (Life Cycle Assessment, LCA) on standardoitu kvantitatiivinen menetelmä, jonka avulla voidaan koota ja arvioida tuotejärjestelmän panoksia ja tuotoksia ja mahdollisia ympäristövaikutuksia koko sen elinkaaren aikana (ISO 14040 ff).

(4)  Ympäristömerkkijärjestelmän tärkeyttä on korostettu myös aiemmissa toimintalinjoja koskevissa asiakirjoissa, kuten yhdennettyä tuotepolitiikkaa käsittelevissä komission tiedonannossa ja kuudennessa ympäristöalan toimintaohjelmassa.

(5)  Neuvoston direktiivi 67/548/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1967, vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä.

(6)  Eurooppalainen ympäristömerkki on tyypin I mukainen ympäristömerkki. ISOn tyyppiä I oleva ympäristömerkki on ISO 14024 -standardin vaatimusten mukainen ympäristömerkki.

(7)  Euroopan komission ehdottaman säädöksen 2 artiklassa (Soveltamisala) todetaan seuraavaa: ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa määriteltyjen elintarvikkeiden osalta sitä sovelletaan ainoastaan jalostettuihin elintarvikkeisiin sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin.”


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/55


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus hyljetuotteiden kaupasta

KOM(2008) 469 lopullinen – 2008/0160 COD

2009/C 218/12

Neuvosto päätti 25. syyskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus hyljetuotteiden kaupasta

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. tammikuuta 2009. Esittelijä oli Pedro NARRO.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 95 ääntä puolesta ja 59 vastaan 30:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen yhdenmukaistaa hyljetuotteiden kauppaa koskeva sääntely. Toiminnan nykytilanne ei ole kestävä, ja merkittäviin muutoksiin on otollista pyrkiä maailmanlaajuisesti.

1.2

Koska perustamissopimus ei tarjoa nimenomaista oikeusperustaa eläinten hyvinvointiin liittyvien kysymysten käsittelylle, komitea pitää perustamissopimuksen 95 artiklaa (”sisämarkkinoiden pirstaloituneisuus”) oikeana valintana oikeusperustaksi, jotta asiaan voidaan puuttua lainsäädäntökeinoin. Yhteisön oikeuskäytäntö takaa päätöksen legitiimiyden.

1.3

Komitea ehdottaa, että poikkeusjärjestelmän voimaantuloa siirretään ja että komissio esittelee vuonna 2012 yksityiskohtaisen kertomuksen hylkeenpyyntiä koskevan lainsäädännön kehityksestä. Kertomusta voitaisiin käyttää pohjana mahdollisten poikkeusten myöntämiselle vuodesta 2012 alkaen.

1.4

Uuden järjestelmän kolmen ensimmäisen soveltamisvuoden aikana kiellon tulisi olla ehdoton, ainoana poikkeuksena inuiittien toimeentulonsa edistämiseksi harjoittama pyynti.

1.5

Jotta voidaan varmistaa ehdotettuun lainsäädäntöön sisältyvien toimien toteutettavuus, on välttämätöntä, että komissio voi perustaa tehokkaita valvontajärjestelmiä. Valvontaa ei voida jättää yksinomaan poikkeusta pyytävän valtion vastuulle. Komission on valvottava, että asiaankuuluvia säännöksiä sovelletaan käytännössä asianmukaisesti.

1.6

Komitea kehottaa komissiota laatimaan tarvittavat tutkimukset ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista lajin säilyttämiseen.

2.   Johdanto

2.1

Hylje-eläiminä tunnettuun eläinryhmään kuuluu kaikkiaan 33 hylje-, merileijona-, turkishylje-, etelänmerinorsu- ja mursulajia. Ne ovat erikokoisia nisäkkäitä, jotka lisääntyäkseen kokoontuvat suurina ryhminä joko maalle tai jäälle.

2.2

Vaikka ympäristöjärjestöt (1) ovat alkaneet varoittaa hyljekantojen voimakkaasta pienenemisestä mm. ilmastonmuutoksen johdosta, hylkeenpyytäjien järjestöt ja hylkeiden lisääntymismaiden hallitukset kiistävät kaikki lajin säilymiseen liittyvät ongelmat korostaen, että pyyntikelpoisia hylkeitä on lähes 15 miljoonaa. Keskustelu hylkeenpyynnistä on viime vuosina keskittynyt eläinten hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin. Lajin säilymisnäkökohdat ovat jääneet taka-alalle. EU on antanut lajien suojelusta erityisen säädöksen (2).

2.3

Kaupallista hylkeenpyyntiä harjoitetaan Kanadassa, Grönlannissa, Namibiassa, Norjassa ja Venäjällä. Kaikissa näissä maissa hylkeenpyyntiä säännellään erilaisin säädöksin. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on todennut, että luotettavia tietoja hyljekannoista ja vuosittain pyydettävien yksilöiden määrästä ei ole olemassa. Yksittäisten valtioiden viranomaisten toimittamien tietojen mukaan suurin hylkeenpyyntimaa on Kanada, jossa hylkeitä tapetaan vuosittain lähes 300 000. Kanadan valtion tietojen mukaan (3) vuonna 2008 pyydettiin 275 000 hyljettä. Pyyntilupia myönnettiin kaikkiaan 17 000. Tilastoissa kaukana Kanadan jälkeen tulevat Grönlanti (4) ja Namibia (5), joista ensiksi mainitussa pyydetään vuosittain 160 000 hyljettä ja viimeksi mainitussa 80 000.

2.4

Euroopan unionissa hylkeenpyyntiä ja -nyljentää harjoitetaan kahdessa valtiossa, Suomessa ja Ruotsissa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Skotlannissa) valmistetaan hyljetuotteita. Yhteisön alueella toiminnalla ei ole sellaista kaupallista ulottuvuutta kuin Norjassa tai Kanadassa, vaan se liittyy yhtäältä virkistystoimintaan ja toisaalta kaloja syövien eläinkantojen hallintaan.

2.5

Teurastettujen hylkeiden nahka käytetään takkien valmistukseen, rasva öljyihin, liha eläinten ruuaksi ja sukupuolielimet, joiden arvostus lisääntyy jatkuvasti Aasiassa, sukupuoliviettiä kiihottavien aineiden valmistamiseen.

2.6

Hylkeitä tapetaan eri tavoin. Tavallisimmin käytetyt välineet ovat kivääri ja hakapik (eräänlainen vasaramainen hakku). Harppuunatyyppinen hakapik vaikuttaa välineenä alkeelliselta ja karkealta, mutta tutkijat pitävät sitä tehokkaimpana keinona tainnuttaa ja tappaa hylje nopeasti.

2.7

EFSA toteaa vuonna 2007 julkaistussa tieteellisessä lausunnossaan (6), että hylkeitä voidaan tappaa nopeasti ja tehokkaasti aiheuttamatta niille tarpeetonta kipua tai tuskaa. Lausunnossa myönnetään kuitenkin, että käytännössä tappaminen ei aina tapahdu armeliaasti ja tehokkaasti. Eri valtioiden lainsäädännöissä säädetään hakapikin mitoista ja käyttötavoista sekä kiväärien kaliiperista ja luotinopeudesta.

3.   Komission ehdotuksen pääsisältö

3.1

Euroopan parlamentti hyväksyi 26. syyskuuta 2006 kannanoton (7), jossa se pyysi Euroopan komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksia grönlanninhylkeistä ja kuplahylkeistä peräisin olevien tuotteiden tuonnin, viennin ja myynnin sääntelemiseksi. Lisäksi kannanotossa pyydettiin säätämään inuiittien perinteisesti harjoittaman hylkeenpyynnin erityiskohtelusta.

3.2

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous antoi hylkeenpyyntiä koskevan suosituksen, jossa se kehottaa jäsenvaltioitaan kieltämään kaikki julmat pyyntitavat, joilla ei voida taata eläimen välitöntä kuolemaa.

3.3

Belgia, Alankomaat ja Slovenia ovat viime vuosina laatineet kansallisia säädöksiä, joiden tavoitteena on kieltää hylkeistä peräisin olevien tuotteiden valmistus ja kaupan pitäminen. On myös muita EU-maita, joissa on päätetty säätää asiasta, ja niissä lainsäädäntöä laaditaan parhaillaan.

3.4

Euroopan komissio käynnisti vuoden 2007 alussa sidosryhmien kuulemisen, jonka päätteeksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA esitteli tieteellisen lausuntonsa (8). Huhtikuussa 2008 Euroopan komission ympäristöasioiden pääosasto julkaisi tutkimuksen hyljetuotteiden kiellon mahdollisista vaikutuksista.

3.5

Komissio julkaisi 23. heinäkuuta 2008 ehdotuksen asetukseksi hyljetuotteiden kaupasta (9). Ehdotuksen oikeusperustaksi on valittu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 ja 133 artikla. Ensiksi mainittu artikla liittyy sisämarkkinoiden pirstaloituneisuuteen ja 133 artikla koskee yhteistä kauppapolitiikkaa. Perusteet 95 artiklan käyttämiselle oikeusperustana on vahvistettu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

3.6

Komission ehdottamassa asetuksessa kielletään hyljetuotteiden saattaminen yhteisön markkinoille, tuonti yhteisöön, vienti yhteisöstä sekä kauttakulku yhteisön kautta. Siinä säädetään kuitenkin poikkeusjärjestelmästä, jonka perusteella yleissääntöön on mahdollista soveltaa poikkeuksia tapauksissa, joissa tietyt asetuksessa säädetyt, eläinten hyvinvointia koskevat edellytykset täyttyvät. (10) Kyseisillä edellytyksillä pyritään takaamaan, että hylkeet on tapettu ja nyljetty aiheuttamatta tarpeetonta kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä.

3.7

Euroopan komissio myöntää automaattisen poikkeuksen inuiittiyhteisöjen toimeentulonsa edistämiseksi harjoittamalle perinteiselle hylkeenpyynnille. Täytäntöönpanosäännöksissä määritellään tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla taataan hyljetuotteiden alkuperän osoittaminen.

3.8

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle joka viides vuosi kertomus asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimista.

4.   Yleistä

4.1

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen yhdenmukaistaa hylkeenpyynnissä hyväksyttäviä pyyntitapoja sekä hyljetuotteiden kauppaa koskeva sääntely.

4.2

Ehdotetussa asetuksessa keskistytään eläinten hyvinvointiin. Siinä ei käsitellä lajin suojeluun liittyviä ongelmia. Eurooppalaiset ympäristöjärjestöt ovat korostaneet tarvetta sisällyttää lajin suojeluun liittyvät näkökohdat lainsäädäntötekstiin. EU:ssa on kuitenkin olemassa vahva lajien suojelua koskeva lainsäädäntö, ja unionilla on käytössään hylkeiden suojelua koskevia erityisvälineitä, jotka täydentävät ehdotettuun asetukseen sisältyviä toimenpiteitä.

4.3

On selvää, että ilmastonmuutos (etupäässä jäätiköiden sulaminen) vaikuttaa suoraan hylkeiden elinoloihin ja lisääntymismahdollisuuksiin. Sen vuoksi Euroopan komissiota kehotetaan toteuttamaan asiaankuuluvat arvioinnit ja tieteelliset tutkimukset luotettavan tiedon hankkimiseksi ilmastonmuutoksen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista hyljekantoihin sekä tarkistamaan ja hyväksymään tarvittaessa lajin suojelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä.

4.4

Euroopan yhteisön perustamissopimus ei tarjoa EU:lle erityistä oikeusperustaa eläinten hyvinvointiin liittyvien kysymysten sääntelemiseksi. Tällaisen nimenomaisen oikeusperustan puuttumisen vuoksi EU joutuu turvautumaan erilaisiin muihin oikeusperustoihin, jotka ovat kuitenkin aivan yhtä legitiimejä kysymyksen käsittelemiseksi. Käsillä olevassa tapauksessa kiistelty ”sisämarkkinoiden pirstaloituneisuuteen” liittyvä 95 artikla tarjoaa EU:lle mahdollisuuden yhdenmukaistaa lainsäädäntöjä käyttäen perusteena eläinten hyvinvointia, joka on yhteisön oikeuskäytännössä määritelty yleiseen etuun liittyväksi tavoitteeksi. ETSK totesi kissan ja koiran turkiksia koskevassa lausunnossaan (11) hyväksyvänsä kyseisen oikeusperustan eläinten hyvinvoinnista säätämiseksi ja korosti, että oikeusperusta on Maailman kauppajärjestössä laadittujen kaupan sääntöjen mukainen.

4.5

Asiaa koskevan yhteisön valvonnan puuttuminen, (EFSA:n virallisesti tunnustamien) tietojen puute ja taustalla vaikuttavat taloudelliset intressit vaikeuttavat todenmukaisen ja vääristymättömän kuvan luomista hylkeenpyynnistä EU:n ulkopuolella. Vaikka lainsäädäntöä muutettaisiin yhteisön uusien kriteerien mukaiseksi maissa, joissa hylkeitä teurastetaan, se ei välttämättä käytännössä johda merkittäviin parannuksiin hylkeiden tappamisolosuhteissa.

4.6

Yleiskielto, johon liittyy jälkikäteen myönnettävien poikkeusten järjestelmä, on uudenlainen säännös, joka voi muodostua arvokkaaksi ennakkotapaukseksi tulevissa yhteisön lainsäädäntäprosesseissa. ETSK ei sen vuoksi torju täysin suunniteltua yhteisön poikkeusjärjestelmää, mutta se kehottaa siirtämään järjestelmän voimaantuloa siten, että asetuksen kolmen ensimmäisen soveltamisvuoden aikana yleiskielto olisi täydellinen, ainoana poikkeuksena inuiittiyhteisöt, joiden toimeentulo on riippuvainen hylkeenpyynnistä. Siten EU:lle jäisi aikaa alkuperäisessä ehdotuksessa esitettyä yleisjärjestelmää yksityiskohtaisemman ja tiukemman poikkeusjärjestelmän tekniselle kehittämiselle. Siirtäminen myös helpottaisi valvontaa ja tarjoaisi uutta aineistoa, jota voitaisiin hyödyntää arviointikriteerinä mahdollisia poikkeuksia myönnettäessä.

4.7

Hylkeenpyyntiä koskevissa kansallisissa lainsäädännöissä tapahtuneita muutoksia koskevan yhteisön kertomuksen esittäminen vuonna 2012 ja sen käytännön soveltaminen sekä valvontamekanismien luominen voisi olla erittäin hyödyllistä, jotta yhteisön viranomaiset pystyisivät kyseisestä vuodesta alkaen arvioimaan edistystä ja mahdollisten poikkeusten myöntämistä. Tietojen puuttumisen vuoksi on perusteltua, että yhteisö lisää ponnistuksia, jotta kaikki asiaankuuluva ja tarpeellinen tieto saadaan kokoon.

4.8

ETSK toivoo, että komission lainsäädäntöehdotus toimii todellisena kannustimena niille valtioille, joissa hylkeenpyyntiä harjoitetaan, jotta nämä sovittaisivat lainsäädäntönsä ja käytäntönsä ohjaamaan hylkeenpyynnin kohti ”inhimillisempiä” tappamistapoja. Vallitseva tilanne hylkeiden teurastuksessa ei ole kestävä. Tarvittaviin muutoksiin on kannustettava, vaikka EU:n toimivalta alalla onkin rajallinen.

4.9

ETSK korostaa, että jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokas, varoittava ja oikeasuhtainen seuraamusjärjestelmä, jotta voidaan taata hylkeenpyyntiä koskevan uuden säädöksen vaikutus ja tehokkuus. Tehokas seuraamusjärjestelmä auttaa vahvistamaan sisämarkkinoita ja kuluttajansuojelua.

5.   Erityistä

5.1

Vaikka ehdotetussa asetuksessa ei käsitellä hylkeenpyynnin hyväksyttävyyttä, ETSK katsoo otolliseksi ottaa kantaa tiettyihin asiaa koskevassa keskustelussa toistuvasti esiin tuleviin kysymyksiin. Ensinnäkin on todettava selkeästi, että hylkeenpyyntiä ei voida määritellä kalastustoimintaan kuuluvaksi, vaan se on nisäkkäiden pyyntiä. Toiseksi on kyseenalaista, voidaanko hylkeitä syyttää vesiluonnonvarojen ja nimenomaan turskaparvien pienenemisestä. Mikään tieteellinen tutkimus ei pysty vahvistamaan tätä väitettä, jolla hylkeenpyynnin oikeutusta pyritään eräissä valtioissa puolustamaan. Meren ekosysteemin monimutkaisuuden vuoksi tällaista väittämää ei voida varmuudella esittää.

5.2

Komissio ei tee ehdotuksessaan eroa pienimuotoisen ja laajamittaisen hylkeenpyynnin välillä. Kyseinen komission filosofia on aivan oikea, jos otetaan huomioon, että ehdotuksen perimmäinen tavoite on eläinten hyvinvointia koskevien periaatteiden suojelu. Erityispoikkeusten soveltamista pienimuotoista hylkeenpyyntiä harjoittaviin eurooppalaisiin maihin ei voida perustella eläinten hyvinvoinnilla ja se voisi asettaa koko ehdotuksen kansainvälisen oikeutuksen kyseenalaiseksi.

5.3

Alaa koskeva valvonta on erityisen vaikeaa ja monimutkaista ja sitä joudutaan suorittamaan hyvin epäsuotuisissa ilmasto-oloissa. Tarkastuksissa on määritettävä tapettujen eläimien todellinen määrä ja alaa koskevien säädösten käytännön noudattamisaste. Poikkeusta pyytävän maan täysin hallinnoima valvontajärjestelmä ei ensi näkemältä vaikuta parhaalta mahdolliselta keinolta taata valvonnan riippumattomuus. EU:n tulisi perustaa asiantuntijaryhmä, joka suorittaisi valvontaa itse paikalla poikkeusta pyytävissä maissa. Kyseisen eurooppalaisen tarkastajaryhmän rahoituksen tulisi langeta niiden maiden vastuulle, jotka haluavat tuoda tuotteita yhteisön markkinoille. Siten EU:lla olisi käytössään entistä enemmän tietoa sertifiointi- sekä etiketöintijärjestelmän tehokkuuden arvioimiseksi.

5.4

Sertifiointijärjestelmän käynnistäminen ja vapaaehtoinen etiketeillä varustaminen poikkeusta pyytävissä maissa vastaa Euroopan kansalaisten toistuvasti ilmaisemaa ja komission järjestämässä kuulemisessa esitettyä toivetta. Sertifiointia ja etiketöintiä koskeviin aloitteisiin tulee joka tapauksessa liittää yleisiä, hyljetuotteiden kaupan pitämisen kieltämistä koskevia toimia. Muussa tapauksessa komission ehdotuksellaan tavoittelemien, eläinten hyvinvointia koskevien tavoitteiden saavuttaminen on kyseenalaista.

5.5

Sertifiointivaatimukset tulee selvittää asetuksen täytäntöönpanosäännöksissä siten, että sertifiointi- ja etiketöintiedellytykset määritellään täsmällisesti. Täsmällisyyden puute tässä asiassa on aiemmin johtanut epätäsmällisiin etiketteihin, jotka ovat hämmentäneet kuluttajia ja johtaneet heitä harhaan. On tavallista, että markkinoilta löytyy hyljetuotteita sisältäviä tuotteita, joiden etiketeissä lukee ”meren eliöistä saatu öljy” tai ”kalaöljy”. On olennaisen tärkeää, että kyseisten tuotteiden etiketeissä ei ilmoiteta pelkästään, mistä hyljelajista tuote on peräisin, vaan myös eläimen alkuperä.

5.6

Euroopan komissiota poikkeusten myöntämismenettelyissä auttavan komitean tulisi edistää kaikkien niiden organisaatioiden ja toimijoiden osallistumista toimintaan, joita menettely koskee.

Bryssel 26 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Kansainvälisen eläinsuojelujärjestön IFAW:n (International Fund for Animal Welfare) tekninen tilannekatsaus (technical briefing) 2008/01.

(2)  Direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992.

(3)  Seals and sealing in Canada, Facts about seals 2008.

(4)  Groenlandia home Rule 2006.

(5)  EFSA:n raportti ”Animal welfare aspects of the killing and skinning of seals”, joulukuu 2007.

(6)  EFSA:n tieteellinen lausunto 6. joulukuuta 2007, The EFSA Journal (2007) 610, s. 122.

(7)  Euroopan parlamentin kannanotto 38/2006.

(8)  EFSA:n tieteellinen lausunto 6. joulukuuta 2007, The EFSA Journal (2007) 610, s. 122.

(9)  KOM(2008) 469 lopullinen.

(10)  Ehdotetun asetuksen 4 artiklan 1 kohta.

(11)  EUVL C 168, 20.7.2007, s. 42.


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/59


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä)

KOM(2008) 402 lopullinen – 2008/0154 COD

2009/C 218/13

Neuvosto päätti 11. syyskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä)

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. tammikuuta 2009. Esittelijä oli Antonello PEZZINI.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 166 puolesta ja 5 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Komitea katsoo, että yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (EMAS) tarkistettaessa tarjoutuu erinomainen mahdollisuus antaa uutta vauhtia tälle yhteisön vapaaehtoiselle järjestelylle. Tässä yhteydessä voidaan lopullisesti vahvistaa sen asema huippulaadun standardina ja ympäristöpolitiikan muiden välineiden kanssa täysin yhteensovitettuna organisaatioiden, tuotannon ja tuotteiden elinkaaren viestintä- ja markkinointivälineenä.

1.2   Komitea pitää ehdotettua uutta säädöstä edelleen liian mutkikkaana ja katsoo, että tarvitaan vielä lisää luovuutta sellaisten edellytysten luomiseksi, että markkinat voivat havaita EMAS-järjestelmän tuottavan erinomaista ekologista lisäarvoa ja hyödyttävän – tavoitteeseen nähden kohtuullisella vaivalla – erityisesti pienehköjä organisaatioita ja yrityksiä. Lisäksi sillä on täysi kansainvälinen merkitys. Tässä yhteydessä tulee karsia menettelyjä sekä teknisiä ja hallinnollisia velvoitteita, jotka ovat edelleen liian raskaita.

1.3   Komitean mielestä asiaa voisi edistää huomattavasti, jos yhteisötasolla oivallettaisiin, millaisia velvoitteita ja rasitteita yksittäiselle toimijalle aiheutuu erilaisten ympäristönsuojelusäännösten täytäntöönpanosta ja millaista hyötyä ja helpotusta EMAS-järjestelmään osallistuminen voisi tuottaa.

1.3.1   Lisäksi on tärkeää, että päätäntä- ja valvontavaltaa käyttävät viranomaiset suhtautuvat asiaan myönteisesti.

1.4   Komitea pitää perustavan tärkeänä, että etenkin pienehköjä organisaatioita kannustetaan osallistumaan EMAS-järjestelmään helpottamalla tiedon, tarjolla olevan taloudellisen tuen ja julkisten laitosten palvelujen saantia, ottamalla käyttöön tai edistämällä teknisiä tukitoimenpiteitä, yksinkertaistamalla menettelyjä ja mekanismeja sekä keventämällä rekisteröitymiseen ja hallintoon liittyviä teknisiä velvoitteita ja kustannuksia.

1.5   Komitea katsoo, että EMAS-järjestelmästä pitää tulla todellinen huippulaadun standardi ja ympäristölaadun tae. Siinä tulee myös antaa yhä enemmän painoarvoa tuotteille ja ottaa asianmukaisesti huomioon yhteydet ympäristömerkintäsääntöihin.

1.6   Komitea puoltaa voimakkaasti yksilökohtaisen vastuun selkeää omaksumista, kun organisaatio tai yritys osallistuu vapaaehtoisesti EMAS-järjestelmään, hyväksyy velvoitteet ja valvontatoimet, joihin liittyy henkilöstön täysi osallistuminen, sekä saa järjestelmästä mahdollista hyötyä. Komitea vastustaa siis kaikentyyppistä kollektiivisen vastuun sälyttämistä toimijalle muiden puolesta. Etenkin kansainvälisten EMAS-järjestelmää edistävien ja helpottavien klusterien ja verkostojen muodostamiseen tulee kuitenkin kannustaa.

1.7   Komitea korostaa, että EMAS-järjestelmän kannustavuuden lisäämiseksi on tärkeää, että sidosryhmät ovat yhteisö-, valtio- ja aluetasolla jatkuvasti ja järjestelmällisesti mukana toiminnassa. Se on EMAS-järjestelmän jokaisen ympäristötavoitteen saavuttamisen perusedellytys, ja pyrkimyksenä tulee olla ennakoivuus eikä pakottaminen.

1.8   Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio määrittelee joukon keskeisiä indikaattoreita, jotka liittyvät seuraaviin tekijöihin:

energiatehokkuus ja energiansäästö

maaperän hyödyntäminen ja suojelu

vesi ja ilma

päästöt

jätteidenkäsittely

biologisen monimuotoisuuden suojelu.

Nämä indikaattorit tulee ottaa aktiiviseen käyttöön sellaisen vahvan mutta helppokäyttöisen järjestelmän avulla, jossa ympäristöraportoinnin kustannukset jäävät kohtuullisiksi.

1.8.1   Komitea katsoo, että määriteltäessä organisaatioihin sovellettavia menettelyjen ja hallinnon yksinkertaistamisen kriteerejä jäsenvaltiot olisi voitu velvoittaa vapauttamaan EMAS-sertifioidut toimipaikat EMAS-selonteon lisäksi tulevista ympäristömääräyksistä, joita edelleen esiintyy tarpeettomina hidasteina tai byrokraattisen tehottomuuden takia.

1.8.2   Koska EMAS-sertifiointimenettelyt edellyttävät, että ympäristö otetaan kaikilta osin entistä paremmin huomioon sitä hyödynnettäessä, tulisi EMAS-sertifioinnin rekisteröintimaksut poistaa etenkin sellaisilta organisaatioilta, jotka toimivat alueilla, joiden ekologinen jalanjälki on huomattavan suuri (1) ja joilla siis tuotanto ja teollisuus hyödyntävät ympäristöä voimallisemmin kuin muualla.

1.9   Komitea katsoo, että EMAS-järjestelmää on tärkeää tehdä tunnetuksi ja tukea yhä voimakkaammin yhteisötasolla kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) (2) avulla ja hyödyntämällä EIP:n ja rakennerahastojen varoja sekä jäsenvaltiotasolla julkisin hankinnoin, verohelpotuksin, rekisteröinti- ja uudistusmaksuja pienentämällä sekä vapauttamalla uudelleen sijoitetut voitot verosta.

1.10   Päällekkäisyyksien välttämiseksi komitea kehottaa nivomaan ehdotetun säädöksen yhä tiiviimmin kaikkiin ympäristöpolitiikan normeihin ja välineisiin, joiden rinnalla sitä on määrä soveltaa ja joiden kanssa se on sovitettava yhteen.

1.11   Komitea on vakuuttunut siitä, että laajalle levinneenä ja huippulaadun imagon ja sisältöjen tukemana EMAS-sertifiointi voi edistää huomattavasti seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

työntekijöiden, yrittäjien ja kansalaisten toimintatapojen parantaminen ympäristöasioissa

tuotannon kestävyyteen vaikuttaminen

kestävän kaupan edistäminen

kestävän kulutuksen levittäminen.

1.12   ETSK katsoo, että EMAS-rekisteröityneitä yrityksiä tulee tässä yhteydessä hyödyntää järjestelmän tekemiseksi tunnetuksi ja juurruttamiseksi EU:n yhtenäismarkkinoiden asiakas- ja tuottajaketjuihin. Näin pannaan alulle kestävän kehityksen kulttuuria ja toimintatapoja edistävä itseään ruokkiva prosessi.

1.13   Komitea korostaa oman EMAS-sertifiointiprosessinsa merkitystä ja kannustaa EU:n muitakin toimielimiä käynnistämään prosessin ja näyttämään hyvää esimerkkiä.

2.   Johdanto

2.1

Vapaaehtoisvälineiden kehittäminen on merkittävä osa yhteisön ympäristöpolitiikkaa, mutta komissio itsekin myöntää, että ”[n]ämä välineet tarjoavat paljon mahdollisuuksia, joita ei ole vielä täysin hyödynnetty” (3).

2.2

Ympäristöalan vapaaehtoisvälineistä voidaan saada huomattavaa hyötyä, mikäli

niiden avulla pystytään toteuttamaan käytännössä yritysten yhteiskuntavastuun perusperiaatteita

niissä otetaan huomioon yritysten ja organisaatioiden keskinäiset erot

ne tarjoavat yrityksille ja organisaatioille yhä joustavampia mahdollisuuksia pyrkiä asetettuihin ympäristötavoitteisiin

ne pienentävät yrityksille ja organisaatioille normien noudattamisesta aiheutuvia kokonaiskustannuksia

ne yksinkertaistavat menettelyjä ja karsivat byrokratiaa luomatta tai edellyttämättä uusia ja monimutkaisia niihin itseensä liittyviä hallinto- ja valvontamekanismeja

ne kannustavat yrityksiä ja organisaatioita ympäristömyönteiseen ja kilpailuvaikutuksiltaan ihanteelliseen teknologiseen innovointiin

ne välittävät markkinoille, viranomaisille ja kansalaisille selkeän kuvan ja viestin

ne vähentävät muita yhteisö- tai valtiotason hallinnollisia rasitteita ja velvoitteita tai poistavat ne kokonaan

niillä on kansainvälisillä markkinoilla tunnustettu myönteinen merkitys.

2.3

EMAS-järjestelmälle rinnakkaisia unionin laatimia, hyväksymiä ja kehittämiä vapaaehtoisvälineitä ovat mm. yhteisön ympäristömerkki (4), ympäristötuoteseloste (environmental product declaration, EPD) ja elinkaariarviointi (life cycle assessment, LCA), ympäristöä säästävät julkiset hankinnat (green public procurement, GPP) (5), Energy Star -merkki (6) sekä vapaaehtoiset sopimukset (7), Agenda 21 ja EN ISO 14001 -standardi.

2.4

Yhteisvaikutuksilla muiden ympäristöpoliittisten välineiden kanssa on yhä suurempi merkitys. Esimerkkinä voidaan mainita ISO 14001 -standardissa (8) määritelty ympäristöasioiden hallintajärjestelmä, jonka perustana on yrityksen ylimmän johdon perustavanlaatuinen sitoutuminen säädösten noudattamiseen, jatkuvaan kehitykseen ja saastumisen ehkäisemiseen. Sertifiointeja on tehty 35 000.

2.5

Lisäksi kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmassa (9), josta komitea laatii erillistä lausuntoa, EMAS-järjestelmän mainitaan luovan synergiaa seuraavien toimien kanssa:

ympäristömerkki

ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annettu IPPC-direktiivi

päästökauppadirektiivi

Seveso II -direktiivi

energiaa käyttävien tuotteiden ekologisesta suunnittelusta annettu direktiivi 2005/32/EY sekä alakohtaiset direktiivit EPD- ja LCA-järjestelmiin (10) liittyvistä tuotteiden erityisvaatimuksista.

2.6

Komitea on ollut vuodesta 1992 sillä kannalla, että yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS) edistää ja parantaa merkittävästi ympäristönsuojelua. Komitea on suhtautunut myönteisesti ympäristönsuojelun tehostamiseksi kaavailtuun järjestelmään varsinkin siksi, että siihen liittyvät ympäristötavoitteet tulee saavuttaa yritysten sisäisen organisaation välinein kannustamalla yhä huolellisempaan toimintaan, parantamalla tiedotusta ja sen kattavuutta (11) ja pyrkimällä saamaan mukaan kaikki työntekijät.

2.7

Maaliskuun 19. päivänä 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001 korvasi vuonna 1993 annetun asetuksen. Sertifiointimahdollisuus laajeni koskemaan kaikkia toimipaikkoja, kun oli tehty tarkistus, joka perustui ”yhteisön ympäristöpolitiikan kehitykseen, jossa korostetaan välineiden vapaaehtoisuutta ja eri toimijoiden vastuuta kestävän kehityksen edistämisessä” (12). Komitea tietenkin puolsi tätä. (13)

2.8

Komitea totesi erityisesti, että EMAS-järjestelmän keskeisiä osatekijöitä ovat

vapaaehtoisuus

ympäristönsuojelun yhteisvastuullisuus

jatkuva ja tehokas ympäristöasioiden hallinta

uskottavat ja avoimet tulokset

täydentävyys ympäristöpolitiikan muiden välineiden kanssa kestävän kehityksen edistämisessä

yritysten kaikkien työntekijöiden, organisaatioiden, viranomaisten ja kansalaisten mahdollisimman laaja osallistuminen.

2.9

EMAS-järjestelmän avulla voidaan saavuttaa mm. seuraavia oheistavoitteita:

Etenkin hankintakustannukset voivat pienentyä, kun säästyy materiaaleja, energiaa ja vettä.

Työntekijöiden riskit voivat vähetä, mikä saattaa tuottaa vakuutusetuja ja parantaa luottamusta yrittäjien ja investoijien keskuudessa.

Voidaan saada aikaan myönteisiä kilpailuvaikutuksia kuluttajien ja markkinoiden entistä myönteisemmän suhtautumisen ja sertifioitujen tuotteiden kysynnän kasvun ansiosta.

Ennen kaikkea tiettyjen ympäristöalan huipputekniikoiden julkisten hankintojen markkinat voivat laajeta.

Henkilöstön sitoutuneisuus voi parantua ja osallistuminen organisaation keskipitkän ja pitkän aikavälin kehittämiseen lisääntyä.

Voidaan saada entistä enemmän huomiota luottojärjestelmältä ja erityisiä rahoituksensaantikanavia erityisesti osuuskuntien ja vakuusjärjestelmien avulla.

2.10

Komitea pitää näin ollen myönteisenä komission aloitetta käynnistää vapaaehtoisen EMAS-järjestelmään osallistumisen nykyisten sääntöjen tarkistus kaikkien sen tarjoamien mahdollisuuksien aktivoimiseksi.

3.   Komission ehdotus

3.1

Yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (EMAS) ehdotetaan tarkistettavan siten, että annetaan uusi asetus, joka kumoaa asetuksen (EY) N:o 761/2001 sekä päätökset 2001/681/EY ja 2006/193/EY. Tarkistusehdotuksen tavoitteena on

lisätä vapaaehtoisen EMAS-järjestelmän myönteistä ympäristövaikutusta parantamalla siihen osallistuvien organisaatioiden ympäristönsuojelun tasoa ja nostamalla osallistumisastetta

tehostaa organisaatioiden velvoitetta täyttää kaikki lakisääteiset ympäristövaatimukset ja raportoida saavutuksistaan ympäristönsuojelun tason muutamien keskeisten indikaattorien perusteella

yhdenmukaistaa akkreditointi- ja todentamismenettelyt

laajentaa maantieteellistä soveltamisalaa niin, että EU:n ulkopuoliset organisaatiot voivat halutessaan osallistua järjestelmään

keventää hallinnollista taakkaa ja yksinkertaistaa rekisteröintimenettelyjä

pienentää pk-yritysten rekisteröintimaksuja

purkaa erityisesti EMAS-rekisteröinnin uusimiseen liittyvää sääntelyä

tarkastella verokannustimien kaltaisia jäsenvaltioiden toimenpiteitä

yksinkertaistaa EMAS-logon käyttösääntöjä

tehdä EMAS-järjestelmää tunnetuksi yhteisö- ja valtiotason tiedotuskampanjoiden ja muun toiminnan avulla, esimerkiksi perustamalla EMAS-palkinto

laatia ohjeita parhaista tavoista hallita ympäristöasioita.

4.   Yleistä

4.1   Komitea katsoo, että yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (EMAS) tarkistettaessa tarjoutuu erinomainen mahdollisuus antaa uutta vauhtia tälle yhteisön vapaaehtoiselle järjestelylle. Tässä yhteydessä voidaan lopullisesti vahvistaa sen asema huippulaadun standardina ja ympäristöpolitiikan muiden välineiden kanssa täysin yhteensovitettuna organisaatioiden, tuotannon ja tuotteiden elinkaaren viestintä- ja markkinointivälineenä.

4.2   Komitea pitää ehdotettua uutta sääntöpakettia edelleen liian mutkikkaana ja katsoo, että tarvitaan vielä lisää luovuutta sellaisten edellytysten luomiseksi, että markkinamekanismit voivat havaita järjestelmän ekologisen lisäarvon ja että viranomaiset yksinkertaistavat kaikkia hallintomenettelyjä ja kannustavat tuotteiden yhä ekologisempaan suunnitteluun erityisesti pk-yrityksille suunnattujen uusien tukimuotojen avulla.

4.3   Päällekkäisyyksien välttämiseksi komitea kehottaa sovittamaan ehdotetun säädöksen yhä huolellisemmin yhteen kaikkien ympäristöpolitiikan normien ja välineiden kanssa.

4.3.1   ETSK kehottaa sisällyttämään ehdotettuun asetukseen uuden johdanto-osan kappaleen, jossa määritellään, minkä direktiivien ja asetusten velvoitteiden täyttämisen merkiksi EMAS-rekisteröinti on kelpuutettava ilman, että organisaatioille ja yrityksille luodaan moninkertaisia, tarpeettomia ja kalliita velvoitteita ja menettelyjä.

4.4   Komitea korostaa, että sidosryhmien on tärkeää olla jatkuvasti ja järjestelmällisesti mukana toiminnassa. Se on jokaisen ympäristötavoitteen saavuttamisen perusedellytys. Osallistuminen tulee tässä yhteydessä käsittää laajemmassa merkityksessä: se koskee kaikkia päätöksentekijöitä prosessin alusta loppuun saakka ja kaikkia mahdollisia viranomaisten, yritysten, ammatti-, ammattiala- ja kuluttajajärjestöjen sekä osallistuvien kansalaisten valistamisen muotoja ja keinoja.

4.4.1   Komitea arvelee, että ympäristönäkökohtien arvon sisäistämisen ja ympäristönsuojelutoimien edistämisen johdosta tulevana suuntauksena ovat yhä kestävämmät tuotantotavat ja mallit.

4.5   Komitea katsookin, että EMAS-järjestelmästä tulee järjestää tiedotuskampanjoita, jotka on suunnattu eri intressiryhmille keskus- ja paikallisviranomaisista aina pieniin organisaatioihin ja yrityksiin, kansalaisiin, kuluttajiin ja kaikentyyppisten koulutusjärjestelmien kaikkiin tasoihin saakka.

4.6   Etenkin pienehköjä organisaatioita olisi kannustettava osallistumaan EMAS-järjestelmään helpottamalla tiedon, tarjolla olevan taloudellisen tuen ja julkisten laitosten palvelujen saantia sekä osallistumista ympäristöä säästäviin julkisiin hankintoihin, ottamalla käyttöön tai edistämällä teknisiä tukitoimenpiteitä, yksinkertaistamalla menettelyjä ja mekanismeja sekä keventämällä arviointiin, rekisteröitymiseen ja hallintoon liittyviä teknisiä velvoitteita ja kustannuksia.

4.6.1   Komitea pitää komission ehdotusta tässä suhteessa vielä riittämättömänä.

4.7   Komitean mielestä EMAS-järjestelmän arviointi-, rekisteröinti- ja hallintovelvoitteiden ja -kustannusten tulisi olla paljon kohtuullisemmat etenkin pienillä toimijoilla. Niihin olisi voitava saada rahoitusta kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman toteutettavuushankkeiden yhteydessä sekä EIP:stä ja/tai Euroopan aluekehitysrahastosta.

4.7.1   Laitoksia, jotka toimivat voimakkaan teollisen kehityksen alueilla tai alueilla, joiden ekologinen jalanjälki on huomattavan suuri, olisi kannustettava osallistumaan EMAS-järjestelmään tarjoamalla niille maksuton rekisteröityminen ja yksinkertaistetut hallinnolliset menettelyt. (14) Tekniset valvonta- ja seurantavaiheet olisivat kuitenkin samanlaiset kuin muilla.

4.8   Komitea korostaa, että EMAS-järjestelmä on tärkeää tunnustaa organisaatioiden ja yritysten huippulaadun standardiksi myös tuotteiden arvon lisäämiseksi sisämarkkinoilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Tässä yhteydessä tulee ottaa asianmukaisesti huomioon yhteydet ympäristömerkintäsääntöihin.

4.9   Komitea puoltaa yksilökohtaisen vastuun selkeää omaksumista, kun organisaatio tai yritys osallistuu vapaaehtoisesti EMAS-järjestelmään. Tämä koskee sekä velvoitteiden ja valvontatoimien hyväksymistä että järjestelmän mahdollisista eduista nauttimista.

4.10   ETSK vastustaa siis kaikentyyppistä vastuun kollektivointia organisaatiolle sen piiriin kuuluvien muiden toimijoiden puolesta, koska tällainen heikentäisi EMAS-järjestelmälle kuuluvaa huippustandardin asemaa. Etenkin kansainvälisten klusterien ja verkostojen toimintaa EMAS-järjestelmän tunnetuksi tekemiseksi, siihen osallistumisen helpottamiseksi ja siihen liittyvän avun antamiseksi tulee kuitenkin edistää.

4.11   Komitean mielestä onkin tärkeää määritellä joukko keskeisiä indikaattoreita, jotka liittyvät seuraaviin tekijöihin: energiatehokkuus ja energiansäästö, luonnonvarojen, vesien ja ilman hyödyntäminen ja suojelu, päästöt, jätteidenkäsittely ja biologisen monimuotoisuuden suojelu. Lisäksi tarvitaan vahva mutta helppokäyttöinen ja kustannustehokas ympäristöraportointijärjestelmä, joka voitaisiin toteuttaa tietoteknisesti suoraan internetissä etenkin pienille yksiköille aiheutuvien kustannusten ja vaivan minimoimiseksi. (15)

4.12   Komitea katsoo myös, että EMAS-järjestelmää on tärkeää tehdä tunnetuksi ja tukea yhä voimakkaammin yhteisötasolla hyödyntämällä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa ja EIP:n ja rakennerahastojen varoja sekä jäsenvaltiotasolla verohelpotuksin, velvoittamalla hankintaviranomaiset soveltamaan julkisissa hankinnoissa ympäristömyönteisyyden periaatteita, pienentämällä rekisteröinti- ja uudistusmaksuja sekä vapauttamalla verosta EMAS-järjestelmään liittyviin teknisiin innovaatioihin uudelleen sijoitetut voitot.

4.13   Komiteaa huolettaa se, että valtio- ja aluetason rakenteita, joiden valtuuttaminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, on kohtuuttoman paljon:

toimivaltaiset rekisteröintielimet

akkreditointielimet

lainsäädännön valvonnasta vastaavat viranomaiset

ympäristötodentajat.

ETSK: n mielestä näiden menettelyjen yksinkertaistamiseksi olisi laadittava yhteisön suuntaviivat.

4.14   Komitea suosittaa paitsi niiden toimivaltaisten rakenteiden yhteiskäyttöä, jotka on jo luotu tuotteiden kaupan pitämistä sisämarkkinoilla koskevien säännösten (16) johdosta, myös nykyisten tekniseen CEN-ISO-standardointiin ja rakennusten energiatehokkuuden lisäämiseen liittyvien mekanismien hyödyntämistä. Ei tule luoda uusia ja kalliita toimijoita ja rakenteita, jotka ovat omiaan edelleen loitontamaan unionia kansalaisistaan.

4.15   Komitea pitää kuitenkin mitä tarkoituksenmukaisimpana lisätä yhteisön resursseja kouluttaa ja tukea valtio- ja aluetason viranomaisia ja EMAS-järjestelmän potentiaalisia käyttäjiä sekä laatia helppokäyttöisiä ja etenkin pienehköille yksiköille tarkoitettuja ajantasaisia käytännön oppaita.

4.16   Komitean mielestä EMAS-sertifioinnin levittäminen ja tukeminen yleisesti tunnetun ja tunnustetun menettelyn avulla liittämällä siihen huippulaadun imago luo merkittäviä ja konkreettisia mahdollisuuksia saavuttaa seuraavat tavoitteet:

kestävä tuotanto

kestävä kauppa

kestävä kulutus.

4.17   Komitea suosittaa, että EMAS-rekisteröityneitä yrityksiä ja organisaatioita tuodaan esille ja tuetaan, kun EU:n sisämarkkinoiden asiakkaiden ja tavarantoimittajien keskuudessa tehdään tunnetuksi vapaaehtoista osallistumista yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään ja siihen kannustetaan horisontaalisissa ja vertikaalisissa tuotantoketjuissa. Näin pannaan alulle kestävän kehityksen kulttuuria ja toimintatapoja edistävä itseään ruokkiva prosessi.

4.18   ETSK valmistelee parhaillaan uutterasti omaa EMAS-sertifiointia ja kannustaa EU:n muitakin toimielimiä tekemään samoin. Tällä tavoin luodaan kestäviä ja symboloivia esimerkkejä kaikille niille unionin toimijoille, jotka ovat mahdollisesti kiinnostuneita hankkimaan EMAS-sertifioinnin.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Esim. alueet, joilla teollisuuden bruttoarvonlisäys ylittää kyseisen maan tai EU:n keskiarvon kymmenellä (?) prosenttiyksiköllä. Esimerkkinä voidaan mainita, että Italian yli sadasta NUTS III -alueesta 16:lla teollisuuden bruttoarvonlisäys on yli 35 prosenttia, kun taas Italian ja EU:n keskiarvo on 22 prosenttia (tietolähde: Eurostat).

(2)  Etenkin sen ensimmäisen ”pilarissa”, joka koskee yrittäjyyttä.

(3)  Ks. KOM(2007) 225 lopullinen, tiedonanto kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman väliarvioinnista.

(4)  Ks. neuvoston asetus (ETY) N:o 880/92 ja asetus (EY) N:o 1980/2000.

(5)  Ks. komission tiedonanto ”Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat”, KOM(2008) 400 lopullinen, sekä direktiivit 2004/18/EY ja 2004/15/EY.

(6)  Ks. toimistolaitteista 15. tammikuuta 2008 annettu asetus (EY) N:o 106/2008. Energy Star -merkintä on vapaaehtoinen.

(7)  Ks. KOM(2002) 412 lopullinen. Tiedonannossa määritellään vähimmäisvaatimukset, jotka vapaaehtoisten sopimusten on täytettävä ollakseen yhteisön edun mukaisia.

(8)  Vuonna 1996 vahvistettu standardi tarkistettiin vuonna 2004. Uuteen EN ISO 14001 -standardiin on tehty merkittäviä parannuksia ja muutoksia.

(9)  Ks. KOM(2008) 397 lopullinen.

(10)  LCA = life cycle assessment, tuotteen elinkaariarviointi; EPD = environmental product declaration, ympäristötuoteseloste.

(11)  EYVL C 332, 16.12.1992, s. 44.

(12)  EYVL C 209, 22.7.1999, s. 14.

(13)  Ks. alaviite 3.

(14)  Voitaisiin esimerkiksi lykätä ympäristöselonteon laatimista yhdestä kolmen vuoden päähän, ellei sen laatiminen ole välttämätöntä, ja vapauttaa laitos paikallisten terveysviranomaisten vaatimista ympäristöselostuksista sekä keventää tapaturmalaitosten asettamia velvoitteita.

(15)  Tässä yhteydessä voitaisiin hyödyntää sähköisiä viranomaispalveluja koskevia ohjelmia.

(16)  Ks. tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista 9. heinäkuuta 2008 tehty päätös N:o 768/2008/EY ja 9. heinäkuuta 2008 annettu asetus (EY) N:o 765/2008.


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/65


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: Neuvoston asetus eläinten suojelusta lopettamisen yhteydessä

KOM(2008) 553 lopullinen – 2008/0180 CNS

2009/C 218/14

Neuvosto päätti 19. marraskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

”Ehdotus: neuvoston asetus eläinten suojelusta lopettamisen yhteydessä”

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. tammikuuta 2009. Esittelijä oli Frank ALLEN.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 161 puolesta ja 5 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1

ETSK pitää tarkasteltavana olevaa komission ehdotusta tervetulleena. Se on merkittävä askel oikeaan suuntaan, ja sillä voi olla myönteisiä vaikutuksia eläinten hyvinvointiin teurastamisen yhteydessä.

1.2

Komitea kannattaa ehdotusta, jonka mukaan teurastamoalan toimijoille langetettaisiin täysi vastuu eläinten hyvinvoinnista teurastamisen yhteydessä ja heidät velvoitettaisiin soveltamaan toimintaohjeistoa, käyttöön otettaisiin kelpoisuustodistukset ja teurastamojen olisi nimettävä eläinten hyvinvoinnista vastaava henkilö.

1.3

Komitea korostaa, että virallisen eläinlääkärin on oltava keskeisessä roolissa, kun valvotaan, että teurastamisen yhteydessä noudatetaan täysin asianmukaisia menettelyjä eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi. Virallisen eläinlääkärin tulee saada viipymättä tieto kaikista toimintaohjeistojen muutoksista.

1.4

Virallisen eläinlääkärin tulee vastata erityisesti säännöllisistä tarkastuksista sen varmistamiseksi, että teurastusmenettelyjen seurannasta huolehditaan asianmukaisesti.

1.5

Ehdotus sallia säännöistä poikkeaminen, kun kyseessä on eläinten rituaaliteurastus, on täysin ristiriidassa niiden ehdotettuun asetukseen sisältyvien tavoitteiden kanssa, joiden avulla on määrä varmistaa eläinten hyvinvointi teurastamisen yhteydessä.

1.6

Komitea suhtautuu erittäin myönteisesti uusiin menettelyihin, joita on tarkoitus käyttää joukko- ja hätälopettamisissa. Erityisen tärkeä on vaatimus toimintasuunnitelman laatimisesta ennen toimenpiteen käynnistämistä, jotta varmistetaan asetuksessa vahvistettujen sääntöjen noudattaminen. Arviointiraportin julkaiseminen vuoden kuluessa joukkolopettamisen päättymisestä on erittäin tervetullut ehdotus.

2.   Johdanto

2.1

Eläinten hyvinvointiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota EU:ssa, mikä on merkittävä piirre edistyksellisenä ja sivistyneenä itseään pitävässä yhteiskunnassa.

2.2

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) antoi vuosina 2004 ja 2006 tieteelliset lausunnot, joissa molemmissa ehdotettiin voimassa olevan direktiivin 93/119/EY tarkistamista.

2.3

EU-lainsäädännössä on havaittu erityisiä ongelmia, joita ovat mm. uusia tainnutusmenetelmiä koskevan yhdenmukaisen menetelmän puuttuminen sekä teurastamoalan toimijoiden ja johdon vastuiden epäselvyys. Lisäksi tarvitaan asianmukaista koulutusta eläinten teurastamiseen osallistuvalle henkilöstölle.

2.4

Hyvinvoinnin edellytykset, joita sovelletaan, kun eläimiä lopetetaan tautien torjumiseksi, kaipaavat selvennystä. Viivytyksen ja eläinten tarpeettoman kärsimyksen välttämiseksi hyvinvointisääntöjä olisi sovellettava mahdollisimman laajasti, kun eläimiä on lopetettava hätätilanteessa.

2.5

Ymmärtämystä eläinten hyvinvoinnista tulee lisätä, ja hyvinvointinäkökohdat tulee ottaa huomioon teurastamista edeltävässä eläinten valmistelussa ja käsittelyssä.

2.6

Direktiivi 93/119/EY on tarkoitus kumota ja korvata ehdotetulla asetuksella, mutta soveltamisala säilyy ennallaan.

2.7

Vaihtamalla säädös ehdotuksen mukaisesti direktiivistä asetukseksi varmistetaan, että yhtenäismarkkinoiden hengen mukaisesti säännöksiä sovelletaan kaikkialla EU:ssa samalla tavalla ja samanaikaisesti.

3.   Komission ehdotus

3.1

Ehdotetulla asetuksella vahvistetaan säännöt elintarvikkeiden, villan, nahan, turkisten tai muiden tuotteiden tuotantoa varten pidettävien eläinten lopettamista ja siihen liittyviä toimintoja varten.

3.2

Säännöistä poikkeaminen sallitaan hätälopettamisessa, jonka tarkoituksena on estää tarpeettoman kivun ja kärsimyksen aiheutuminen eläimelle, tai silloin, kun sääntöjen täydellinen noudattaminen aiheuttaisi välittömän riskin ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle.

3.3

Asetusta ei sovelleta, kun eläimiä lopetetaan

a)

hyväksyttyjen tieteellisten kokeiden yhteydessä

b)

metsästyksen yhteydessä

c)

kulttuuri- tai urheilutapahtumien yhteydessä

d)

eläinlääkärin toimesta hänen toimintansa yhteydessä

e)

tai kun omistaja lopettaa siipikarjaa tai jäniseläimiä omaan käyttöönsä.

3.4

Eläimiä tulee varjella vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä lopettamisen ja siihen liittyvien toimintojen aikana. Toimijoiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että eläimistä huolehditaan ja niitä käsitellään asianmukaisesti ennen teurastamista ja että niille aiheutuu mahdollisimman vähän stressiä.

3.5

Ehdotetun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan eläimiä saa lopettaa vain välittömän kuoleman aiheuttavalla menetelmällä tai tainnutettuina.

3.6

Tästä säännöstä poiketen eläimiä voidaan lopettaa ilman edeltävää tainnutusta, kun lopettamismenetelmä määräytyy uskonnollisen rituaalin mukaan, sillä edellytyksellä, että lopettaminen tapahtuu teurastamossa. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä poikkeusta.

3.7

Asetuksen liitteessä I on luettelo tainnutusmenetelmistä ja yksityiskohtaiset tekniset eritelmät. Tainnutus on suoritettava kyseisten menetelmien mukaisesti. Tainnutusprosessin tehokkuus on tarkastettava riittävän edustavalla otoksella eläimiä sen varmistamiseksi, että prosessi toimii asianmukaisesti ja tasaisesti.

3.8

Yhteisön ohjeita liitteessä I vahvistettuihin tainnutusmenetelmiin liittyvistä hyvistä toimintatavoista voidaan hyväksyä asetuksen 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla menettelyllä. Se vahvistettiin neuvoston vuonna 1999 tekemällä päätöksellä, jossa määritellään menettely, jota komissio soveltaa käyttäessään sille siirrettyä täytäntöönpanovaltaa sääntelykomitean avulla. Kullakin jäsenvaltiolla on edustajansa komiteassa, ja komitean puheenjohtajana toimii komission edustaja.

3.9

Toimijoiden on laadittava toimintaohjeisto ja pantava ohjeet täytäntöön sen varmistamiseksi, että lopettaminen ja siihen liittyvät toiminnot suoritetaan asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Toimintaohjeiston on oltava pyydettäessä toimivaltaisten viranomaisten saatavilla. Ohjeistossa on otettava huomioon tainnutusvälineiden valmistajien suositukset ja käyttöohjeet. Tainnutusvälineiden ongelmien varalta on lisäksi oltava välittömästi käytettävissä varalaitteisto.

3.10

Teurastamossa suoritettavaan eläinten lopettamiseen ja siihen liittyviin toimintoihin osallistuvalla henkilöstöllä on oltava kelpoisuustodistus. Tällaisia toimia ovat

a)

eläinten käsittely ja hoito ennen niiden liikkumisen rajoittamista

b)

eläinten liikkumisen rajoittaminen tainnuttamista tai lopettamista varten

c)

eläinten tainnuttaminen

d)

tainnuttamisen tehokkuuden arviointi

e)

elävien eläinten ripustaminen tai nostaminen

f)

elävien eläinten verenlasku

g)

turkiseläinten lopettaminen.

3.11

Liikkumisen rajoittamista tai tainnuttamista varten markkinoitavien tuotteiden mukana on oltava käyttö- ja huolto-ohjeet, jotta varmistetaan mahdollisimman korkea eläinten hyvinvoinnin taso. Erityishuomiota kiinnitetään eläinten luokkiin tai painoihin sekä soveltuvaan tapaan valvoa laitteen tehokkuutta.

3.12

Liitteessä II esitetään selkeästi teurastamojen rakennustapaa, tilojen sijoittelua ja välineitä koskevat vaatimukset. Asetuksen soveltamiseksi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen (määritelty asetuksen (EY) N:o 853/2004 4 artiklassa) on hyväksyttävä kukin asianmukaiset kriteerit täyttävä teurastamo.

3.13

Toimijoiden on huolehdittava siitä, että liitteessä III vahvistettuja teurastamojen toimintasääntöjä noudatetaan. Sen estämättä, mitä asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, seuraavat menetelmät liikkumisen rajoittamiseksi ovat kiellettyjä:

a)

eläinten ripustaminen tai nostaminen jaloista

b)

eläinten jalkojen kiinnittäminen yhteen mekaanisella laitteella

c)

eläinten raajojen katkaiseminen, raajojen jänteiden leikkaaminen tai eläinten sokaiseminen

d)

selkäytimen katkaiseminen esimerkiksi käyttämällä puntillaa tai tikaria

e)

sellaisten sähkövirtojen käyttö, jotka eivät tainnuta tai tapa eläimiä hallituissa olosuhteissa, erityisesti sellaisen sähkövirran käyttö, joka ei kulje aivojen läpi.

Edellä olevaa a ja b kohtaa ei kuitenkaan sovelleta siipikarjaa varten käytettäviin ripustuskoukkuihin.

3.14

Toimijoiden on suoritettava teurastamisen yhteydessä seurantaa, jonka avulla todennetaan ja vahvistetaan, että teurastettaviksi tarkoitetut eläimet ovat tosiasiassa tainnutettuina tainnuttamisprosessin päättymisen ja kuoleman vahvistamisen välisen ajan. Seurannasta vastaavan henkilön nimi on kirjattava. Seurantamenettely on määriteltävä erikseen kutakin sellaista teurastuslinjaa varten, jolla käytetään erilaisia tainnutusvälineitä.

3.15

Toimijoiden on nimettävä jokaiseen teurastamoon eläinten hyvinvoinnista vastaava henkilö, joka vastaa siitä, että asetuksessa vahvistettuja sääntöjä noudatetaan asianmukaisesti. Tätä ei sovelleta teurastamoihin, joissa teurastetaan vähemmän kuin 1 000 yksikköä nisäkkäitä tai vähemmän kuin 150 000 yksikköä siipikarjaa vuodessa.

3.16

Ehdotetun asetuksen tavoitteena on vahvistaa tautien (esim. lintuinfluenssan tai suu- ja sorkkataudin) torjumiseksi eläimiä lopettavan toimivaltaisen viranomaisen julkista vastuuta lopetettavien eläinten hyvinvoinnista. Sillä velvoitetaan etenkin entistä parempaan suunnitteluun, valvontaan ja raportointiin.

3.17

Hätälopettamisen kohteena olevista eläimistä vastaavan henkilön on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet eläinten lopettamiseksi mahdollisimman pian.

3.18

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallinen asiantuntijalaitos, jonka tehtävänä on antaa virallisille tarkastajille jatkuvasti asiantuntevaa tukea ja tarjota teknistä ja tieteellistä asiantuntemusta.

4.   Erityistä

4.1

Ehdotetun asetuksen 14 artiklan sisältämä pieniä teurastamoja koskeva poikkeus on tarkoituksenmukainen ja tarpeellinen sen varmistamiseksi, että pienet teurastamot voivat jatkaa toimintaansa ja palvella paikallisia markkinoita.

4.2

Virallisten eläinlääkärien tehtäväkenttää tulisi laajentaa antamalla heille asetukseen sisältyvien eläinsuojelusääntöjen valvojan rooli erityisesti eläinten hyvinvoinnista vastaavan henkilön tehtävien valvonnassa. Viralliselle eläinlääkärille tulee ilmoittaa viipymättä kaikista toimintaohjeistojen muutoksista.

4.3

Olisi perustettava tieteellinen asiantuntijaryhmä tutkimaan ja laatimaan asetuksen liitteessä I mainittuihin tainnutusmenetelmiin liittyviä hyviä toimintatapoja.

4.4

Ehdotetun asetuksen 4 artiklan 2 kohtaan sisältyvä rituaaliteurastusta koskeva poikkeus on ristiriidassa sen kanssa, että asetuksen yleistavoitteena on parantaa eläinten suojelua teurastamisen yhteydessä. Innovatiivisen tekniikan, kuten tainnutuksenvarmistuslaitteen (stun assurance monitor), avulla voidaan valvoa tarkasti eläimelle annettavan sähkövirran määrää, kun eläin halutaan lopettaa halal-sääntöjen mukaisesti käyttäen teurastusta edeltävää sähkötainnutusta. Näin varmistetaan, että eläin on kunnolla tainnutettu mutta vielä elossa ennen teurastusta. Laite rekisteröi jokaisen tainnutuksen ja eläimelle annetun sähkövirran volttimäärän. Sen avulla voidaan aidosti edistää eläinten hyvinvointia. Lisäksi teurastusmenetelmän ilmoittaminen merkinnän avulla kannustaisi käyttämään tainnutuksenvarmistuslaitetta. Komission olisi tärkeää tukea aktiivisesti järjestelmien tutkimusta, jotta uskonnolliset ryhmät vakuuttuisivat tainnutukseen liittyvistä näkökohdista. Näin varjeltaisiin eläinten hyvinvointia teurastamisen yhteydessä.

4.5

Hyviä toimintatapoja tulee laatia yhteisymmärryksessä eri sidosryhmien kanssa, ja niille tulee saada komission hyväksyntä.

4.6

Pienille teurastamoille on aiheutunut hiljattain huomattavia menoja uudistuksista, joita ne ovat joutuneet tekemään elintarviketurvallisuuteen liittyvän lainsäädäntökokonaisuuden, nk. hygieniapaketin, johdosta. Jotta niiden kannattavuus ei horjuisi, niille tulee järjestää rahoitusta nyt ehdotetun asetuksen säännöksiin sopeutumisesta aiheutuvia menoja varten.

4.7

Asiantuntijalaitosta nimettäessä olisi otettava huomioon jäsenvaltion olemassa olevat tiede- ja tutkimuslaitokset ja luotava yhteyksiä niihin. Päällekkäisyyksiä on vältettävä, ja järjestelmän tehokkaan toiminnan varmistamiseksi on myönnettävä tarvittavat rahoitusvarat. Koulutusohjelmat olisi yhtenäistettävä EU-tasolla.

4.8

Kun laaditaan eläinten käsittelyn ja hoidon käytännesääntöjä, on otettava asianmukaisesti huomioon sellaisten henkilöiden näkemykset, joilla on tältä alalta vähintään viiden vuoden yhtäjaksoinen käytännön kokemus, ja yhdistettävä heidän näkemyksensä teoreettiseen käsitykseen eläinten oikeasta käsittelystä ja hoidosta. Tämä olisi pantava merkille myös alan kelpoisuustodistusten saantiin tähtäävillä kursseilla.

4.9

Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä 31. päivään joulukuuta 2014 saakka kelpoisuustodistuksia ilman virallista tutkintoa henkilöille, joilla todistettavasti on vähintään viiden vuoden yhtäjaksoinen kokemus ja virallisen eläinlääkärin puoltava lausunto.

4.10

Komitea on erityisen tyytyväinen ehdotetun asetuksen 4 artiklan 1 kohtaan, jota se pitää erittäin tärkeänä. Siinä todetaan, että eläimiä saa lopettaa vain välittömän kuoleman aiheuttavalla menetelmällä tai tainnuttamisen jälkeen.

4.11

Komitea kannattaa ehdotetun asetuksen 8 artiklaa, jonka mukaan tainnutusvälineitä ei saa asettaa markkinoille ilman asianmukaisia ohjeita, joiden avulla välineitä voidaan käyttää ja pitää kunnossa niin, että varmistetaan eläinten hyvinvoinnin kannalta parhaat mahdolliset olosuhteet. Automaattisen seurantajärjestelmän luomiseksi olisi tehtävä tutkimustyötä. Ehdotetussa asetuksessa ei täsmennetä, millaisen lisensoinnin avulla on tarkoitus varmistaa markkinoille saatettavien tainnutusvälineiden riippumaton tarkastus valmistajien esittämien väittämien paikkansapitävyyden toteamiseksi.

4.12

Komitea katsoo, että EU:n ulkopuolisista maista tuotavien tuotteiden olisi täytettävä vastaavat normit, jotta kilpailu ei vääristyisi. Tähän seikkaan viitataan asetuksen 10 artiklassa, mutta sitä pitää tähdentää yhä voimakkaammin ja selkeämmin. Lisäksi tarvitaan ilmoitus aikeesta toteuttaa tällaista politiikkaa.

4.13

Komitea suhtautuu myönteisesti ehdotetun asetuksen pääperiaatteisiin.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/69


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet

KOM(2008) 359 lopullinen

2009/C 218/15

Komissio päätti 17. kesäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka: periaatteet, toimet ja välineet

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. joulukuuta 2008. Esittelijä oli Luis Miguel PARIZA CASTAÑOS ja apulaisesittelijä Ana BONTEA.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25. ja 26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 130 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät: maahanmuuton hallinta

1.1

ETSK on ehdottanut, että Euroopan unionin neuvoston on luovuttava maahanmuuttopolitiikassa yksimielisyyden vaatimuksesta ja tehtävä päätöksensä määräenemmistöllä sekä turvauduttava parlamentin yhteispäätösmenettelyyn. Komitea kannattaa maahanmuuttopolitiikan sisällyttämistä Lissabonin sopimuksessa tavanomaisen menettelyn piiriin. Kun otetaan huomioon nykyinen tilanne, joka saattaa viivästyttää Lissabonin sopimuksen hyväksymistä, komitea toistaa ehdotuksensa siitä, että neuvosto ottaa käyttöön ”siirtymäväylälausekkeeseen” perustuvan menettelyn, jotta voidaan jouduttaa määräenemmistöpäätöksiin ja yhteispäätösmenettelyyn perustuvan järjestelmän voimaantuloa.

1.2

Komitea on lausunnoissaan katsonut, että maahanmuuttopolitiikassa ja -lainsäädännössä on kunnioitettava täysimääräisesti kaikkien henkilöiden ihmisoikeuksia, yhdenvertaista kohtelua sekä syrjimättömyyttä. Tämän tavoitteen vahvistamiseksi ETSK ehdottaa kahden uuden yhteisen periaatteen lisäämistä: perusoikeudet sekä oikeuteen ja perusvapauksiin perustuva valtio.

1.3

ETSK korostaa, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on luotava ja kehitettävä mekanismi, jotta kaikkia sidosryhmiä voidaan kuulla ensi sijassa. Erityisesti on kuultava työmarkkinaosapuolia (ammattijärjestöjä ja työnantajajärjestöjä) mutta myös kansalaisyhteiskuntaa, maahanmuuttajayhdistyksiä, akateemisia asiantuntijoita sekä kansainvälisiä organisaatioita. Tämän osallistumisen vakiinnuttamiseksi ja ETSK:n roolin vahvistamiseksi komitea on antanut lausunnon (1) Euroopan kotouttamisfoorumin perustamisesta.

1.4

On kulunut useita vuosia siitä, kun komissio ehdotti avoimen koordinointimenetelmän käyttöönottoa. ETSK (2) ja parlamentti tukivat ehdotusta mutta neuvosto ei. ETSK kannattaa komission ehdotusta yhteisistä menetelmistä, sillä se pitää sitä ensimmäisenä askeleena kohti avointa koordinointimenetelmää. Komitean mielestä yhteiset periaatteet tulee muuntaa yhteisiksi tavoiteindikaattoreiksi, jotka tulee sisällyttää jäsenvaltioiden maahanmuuttoprofiileihin. Kunkin jäsenvaltion tulee laatia vuosiraportti, ja komissio laatii vuosittain yhteenvedon, joka toimitetaan Euroopan parlamentille. Myös ETSK edellyttää tulevansa kuulluksi. Keväällä kokoontuva Eurooppa-neuvosto tekee komission raportin pohjalta poliittisen arvioinnin ja esittää suosituksia.

1.5

Jäsenvaltioiden vuosiraporttien laadintaan osallistuvat työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja kansalliset parlamentit kunkin jäsenvaltion menettelyjen mukaisesti. ETSK korostaa, että vuosiraportit tulee julkaista, niitä tulee tehdä tunnetuksi ja kansalaisille tulee tiedottaa niistä.

1.6

Komitea pitää avointa koordinointimenetelmää sopivana välineenä jäsenvaltioiden politiikkojen yhdenmukaisuuden takaamiseksi ja katsoo, että sen avulla tulisi voida kehittää jäsenvaltioiden yhteisiä toimia Tampereella määritettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi eli muun muassa eurooppalaisen, vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomiseksi. Avoin koordinointimenetelmä on otettava käyttöön perustamissopimuksessa määrättyä ja Eurooppa-neuvoston Tampereen ja Haagin kokouksissa vahvistettua oikeuskehystä viivästyttämättä.

1.7

Komitea esittää toivomuksen, että EU:lla olisi tarkoituksenmukainen yhteinen lainsäädäntö, joka olisi pitkälle yhtenäistetty, jotta maahanmuutto kanavoituisi laillisia, joustavia ja avoimia menettelyjä pitkin, ja jossa kolmansien maiden kansalaisia kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja heille annettaisiin samat oikeudet ja asetettaisiin samat velvollisuudet kuin yhteisön kansalaisilla on.

1.8

Komitea katsoo, että viranomaisten ja työmarkkinaosapuolien yhteistyön avulla lukuisat henkilöt, jotka nykyään tekevät laitonta työtä, voivat laillistaa hallinnollisen asemansa, jotta heidän työntekonsa muuttuisi lailliseksi.

1.9

Jäsenvaltioiden yhteistyötä ja niiden keskinäistä solidaarisuutta on parannettava. Tähän pitäisi kuulua vahva taloudellinen ulottuvuus. Tarkoitusta varten on hyödynnettävä asianmukaisesti yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan yleisohjelman (2007–2013) määrärahoja kustannusten jakamiseksi ja jäsenvaltioiden resurssien täydentämiseksi.

2.   Johdanto

2.1

Tiedonannon tavoitteena on, että neuvosto hyväksyy joukon yhteisiä poliittisia periaatteita, joiden tarkoituksena on antaa suuntaa tulevan yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämiselle. Tiedonanto on osa laajempaa poliittista prosessia, jonka tarkoituksena on luoda poliittinen perusta vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittämiseen liittyvän uuden monivuotisen ohjelman hyväksymiselle. Kyseinen ohjelma korvaa Haagin ohjelman, ja siitä päätetään Ruotsin puheenjohtajuuskaudella vuoden 2009 jälkipuoliskon aikana.

2.2

Puheenjohtajavaltio Ranska on ajanut neuvostossa Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen (3) hyväksymistä uuden poliittisen sysäyksen antamiseksi kyseisille politiikoille sekä hallitustenvälisen yhteistyön tehostamiseksi.

3.   Yleistä

3.1

ETSK on hyvillään siitä, että Euroopan komissio on laatinut käsiteltävänä olevan tiedonannon, jonka tavoitteena on tehostaa maahanmuuttopolitiikkoja koskevaa yhteistyötä ja koordinointia Euroopan unionissa. Komitea pitää tarpeellisena vahvistaa yhteisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan tuottamaa lisäarvoa sekä komissiolle kuuluvaa aloitteellista roolia.

3.2

Puheenjohtajamaa Ranskan olisi pitänyt pyytää komitealta lausuntoa Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksesta. ETSK katsoo, että komission lähestymistavassa korostuu yhteisömenettelyn vahvistamisen tärkeys ja neuvoston päätelmissä puolestaan hallitustenvälinen yhteistyö. Komitea suhtautuu myönteisesti hallitusten yhteistyön parantamiseen ja ehdottaa, että neuvosto tukee komissiota ja sen aloiteoikeutta ja että parlamentti ja komitea toimivat nykyistä aktiivisemmassa roolissa maahanmuuttopolitiikkoja kehitettäessä.

3.3

Tiedonannossa todetaan, että yhteinen maahanmuuttopolitiikka on EU:n keskeinen tavoite, johon tulisi soveltaa yhteensovitettua ja yhtenäistä lähestymistapaa eurooppalaisella, kansallisella ja alueellisella tasolla ja jota jäsenvaltioiden ja komission tulisi kehittää yhteisesti solidaarisuuden pohjalta. Siinä ehdotetaan niin ikään, että sovitaan poliittisesti sitovista yleisistä periaatteista, joista neuvosto päättää ja joita kehitettäisiin panemalla täytäntöön erilaisia käytännön toimia. Toimintaan liittyisi myös seurantamekanismi ja yhteiset menetelmät.

3.4

ETSK kannattaa yleisesti ottaen näitä tavoitteita.

3.5

ETSK on ehdottanut (4), että Euroopan unionin neuvoston on luovuttava maahanmuuttopolitiikassa yksimielisyyden vaatimuksesta ja tehtävä päätöksensä määräenemmistöllä sekä turvauduttava yhteispäätösmenettelyyn.

3.6

Komitea on todennut lausunnoissaan, että maahanmuuttopolitiikassa ja -lainsäädännössä on kunnioitettava täysimääräisesti kaikkien henkilöiden ihmisoikeuksia, yhdenvertaista kohtelua sekä syrjimättömyyttä, ja yhtyy näin ollen komission näkemyksen, jonka mukaan maahanmuuttopolitiikkojen ”pitäisi rakentua EU:n vaalimille ihmisarvon, vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden yleismaailmallisille arvoille samoin kuin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen täysimääräiselle kunnioittamiselle”.

3.7

Lissabonin sopimuksen voimaantulo merkitsisi sitä, että ensimmäistä kertaa EU:n integraation historiassa tunnustetaan virallisesti EU:n perusoikeuskirjan juridinen sitovuus jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten hyväksyessä ja soveltaessa yhteisön lainsäädäntöä. Sekä EU:n toimielinten että jäsenvaltioiden tulee tällöin taata, että kaikissa toimintalinjoissa, myös niissä, jotka liittyvät vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaan alueeseen, kunnioitetaan perusoikeuksia.

3.8

Lisäksi Lissabonin sopimukseen sisältyvän Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 47 artiklassa tunnustetaan, että ”unioni on oikeushenkilö”, ja 6 artiklan 2 kohdassa todetaan, että tämän uuden identiteetin pohjalta ”unioni liittyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen”.

3.9

ETSK on ehdottanut (5) komissiolle, parlamentille ja EU:n neuvostolle, että ne ryhtyisivät ajamaan ulkopolitiikassa kansainvälistä siirtolaislainsäädäntöä, joka perustuisi ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Kyseiseen kansainväliseen lainsäädäntökehykseen tulee sisältyä ILO:n tärkeimmät yleissopimukset ja Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälinen yleissopimus kaikkien työntekijöiden ja heidän perheidensä oikeuksista, jota EU:n jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet siitä huolimatta, että ETSK on antanut oma-aloitteisen lausunnon (6), jossa se ehdottaa sopimuksen ratifiointia.

3.10

Tämän tavoitteen vahvistamiseksi ETSK ehdottaa kahden uuden yhteisen periaatteen lisäämistä: perusoikeudet sekä oikeuteen ja perusvapauksiin perustuva valtio.

4.   Perusperiaatteita koskevat erityishuomautukset

4.1

Komissio ehdottaa kymmentä yleistä periaatetta yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi. Periaatteet on koottu kolmen otsikon – vauraus, solidaarisuus ja turvallisuus – alle.

4.2

ETSK panee kuitenkin merkille, että luettelosta puuttuvat perusoikeuksista johdetut periaatteet. Koska EU:n ja jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikassa ja -lainsäädännössä (maahanpääsy, rajat, viisumit, palauttaminen, maassa oleskelun edellytykset jne.) tulee kunnioittaa ihmisarvoa ja perusoikeuksia, ETSK ehdottaa, että luetteloon lisätään uusi otsikko ”Ihmisoikeudet”, joka kattaisi kaksi uutta periaatetta:

Periaate A:   perusoikeudet

4.3

EU:n ja jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikoissa tulee noudattaa EU:n perusoikeuskirjaa, jotta voidaan taata rasismin ja syrjinnän torjunta sekä vahvistaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Kyseisten periaatteiden noudattamisen tulee muodostaa perusta, jonka pohjalta EU:n maahanmuuttolainsäädäntöä laaditaan.

4.4

ETSK on äskettäin antamassaan lausunnossa (7) todennut, että yhdenvertainen kohtelu palkkauksessa, työehdoissa, yhdistymisvapaudessa sekä perus- ja ammattikoulutuksessa on lähtökohtana kolmansien maiden kansalaisille annettaville oikeuksille ja heille säädettäville velvollisuuksille, jotka sisältyvät ehdotukseen direktiiviksi yhden hakemuksen menettelystä (KOM(2007) 638 lopullinen). Komitea on katsonut sen olevan hyvä lähtökohta tulevalle maahanmuuttolainsäädännölle.

Periaate B:   oikeuteen ja perusvapauksiin perustuva valtio

4.5

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden sitoumus EU:n liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen, ETSK katsoo, että maahanmuuttopolitiikan yleisiin periaatteisiin tulee sisällyttää kyseisen yleissopimuksen sisältämät oikeudelliset takeet, jotta kaikille maahanmuuttajille voidaan turvata tosiasiallisesti oikeusvaltion oikeudet ja takeet heidän oleskellessaan EU:ssa.

5.   Yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämistä koskevat yleiset periaatteet (Euroopan komission ehdotus)

5.1

Vauraus: laillisen maahanmuuton myötävaikutus EU:n sosioekonomiseen kehitykseen

5.2

Tiedonannossa mainitaan laillisen maahanmuuton myötävaikutus EU:n sosioekonomiseen kehitykseen. ETSK on toistuvasti tuonut esille maahanmuuton myönteisiä vaikutuksia vastaanottaviin eurooppalaisiin yhteiskuntiin, kun pidetään mielessä Lissabonin strategian haasteet. Tässä mielessä komitea toivoo, että uusien jäsenvaltioiden kansalaisia koskevat siirtymäkausien rajoitteet poistuvat pian.

5.3

Otsikko vauraus kattaa kolme periaatetta:

Periaate 1:   selvät säännöt ja yhdenveroiset mahdollisuudet

5.4

Komitea esittää toivomuksen, että EU:lla olisi tarkoituksenmukainen yhteinen lainsäädäntö, joka olisi pitkälle yhtenäistetty, jotta maahanmuutto kanavoituisi laillisia, joustavia ja avoimia menettelyjä pitkin, ja jossa kolmansien maiden kansalaisia kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja heille annettaisiin samat oikeudet ja asetettaisiin samat velvollisuudet kuin yhteisön kansalaisilla on.

5.5

EU:n ja lähtömaiden yhteistyö maahanmuuttovirtojen hallinnan parantamiseksi on välttämätöntä. Komitea on antanut äskettäin kaksi lausuntoa (8), joissa se ehdottaa lähtömaiden ja eurooppalaisten kohdemaiden yhteistyön parantamista.

5.6

Yhteistä viisumipolitiikkaa on sovellettava nykyistä joustavammin, sillä se vaikeuttaa usein laillisten muuttovirtojen hallintaa.

Periaate 2:   osaamisen tarjonnan ja kysynnän yhteensovittaminen

5.7

Taloudellisiin syihin perustuvan maahanmuuton tulee Lissabonin strategian mukaisesti perustua EU:n työmarkkinoiden yhteiseen tarvearvioon, jossa otetaan huomioon kaikki osaamisen tasot ja alat ja jossa taataan EU:n kansalaisten suosituimmuusperiaate.

5.8

Mitä tulee vuoteen 2020 ulottuvaan kokonaisvaltaiseen arvioon siitä, mitä taitoja EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa tarvitaan, ETSK tekee äskettäin antamassaan lausunnossa (9) useita ehdotuksia, jotka liittyvät ”sinistä korttia” koskevaan direktiiviin.

5.9

Puhuttaessa ns. maahanmuuttoprofiileista, jotka antavat tietoa maahanmuuttajien sijoittumisesta kansallisille työmarkkinoille, komitea katsoo, että jäsenvaltioiden ja EU:n tietoja muuttovirroista ja työmarkkinoista on parannettava. ETSK on kuitenkin sitä mieltä, että käsite ”maahanmuuttoprofiili” on ymmärrettävä joustavasti ja siinä on otettava huomioon ammatillinen mukautumiskyky.

5.10

ETSK korostaa kielten hallitsemisen ja ammatillisen koulutuksen tärkeyttä siirtotyöläisille, sillä ne ovat ehdoton edellytys työpaikan saannille ja mahdollisuuksille parantaa kykyä sopeutua työmarkkinoiden muutoksiin. Komitea korostaa niin ikään EU:n ulkopuolella hankitun ammattipätevyyden tunnustamisen merkitystä.

5.11

ETSK on komission kanssa samaa mieltä tavoitteesta edistää maahanmuuttajien yrittäjähenkisyyttä. Sitä varten on voitettava ne lukuisat esteet, joita jäsenvaltioiden maahanmuuttolainsäädännössä vielä esiintyy.

5.12

Koska siirtotyöläiset ovat muita suuremmassa vaarassa menettää työpaikkansa, on kehitettävä toimia työmarkkinoihin osallistumisen parantamiseksi. Erityishuomiota on kiinnitettävä naisten ja erityisvaikeuksista kärsivien henkilöiden tilanteeseen.

5.13

ETSK katsoo, että laitonta työntekoa ei pidä torjua pelkästään direktiivissä työnantajiin kohdistettavista seuraamuksista säädetyillä toimilla vaan myös kannustimilla ja aktiivisilla politiikoilla, joilla pyritään maahanmuuttajien työnteon säännönmukaistamiseen ja laillistamiseen. Tämä edellyttää sekä jäsenvaltioiden että EU:n maahanmuuttolainsäädännön joustavoittamista ja sitä, että lainsäädäntö on nykyistä kiinteämmin sidoksissa työmarkkinoiden suuntauksiin, sillä työmarkkinaosapuolien kuulemista ja varsinaista työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua on tarpeen kehittää ja vahvistaa.

5.14

On varmistettava ILO:n säännösten ja erityisesti siirtotyöläisiä koskevien ILO:n yleissopimusten (C 97 ja C 143) noudattaminen.

Periaate 3:   kotoutuminen on avain onnistuneeseen maahanmuuttoon

5.15

ETSK on laatinut useita lausuntoja (10) kotouttamispolitiikkojen edistämisestä ja on siksi tyytyväinen siihen, että kotouttaminen on yksi maahanmuuttopolitiikan perusperiaatteista. Neuvoston vuonna 2004 hyväksymien yhteisten perusperiaatteiden tulee toimia kotouttamispolitiikkojen perustana. Ensimmäisessä kyseisistä periaatteista todetaan kotouttamisen olevan (vastaanottavan yhteiskunnan ja siirtolaisten välinen) kaksisuuntainen eli vastavuoroinen prosessi. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä tavoitteesta, jonka mukaan eurooppalaisten yhteiskuntien ”olisi parannettava valmiuksiaan hallita maahanmuuttoon liittyvää moninaisuutta ja lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta”.

5.16

Komitea kannattaa komission ehdotuksia ja katsoo, että kotouttamisen eurooppalaisen puiteohjelman vahvistaminen edellyttää neuvostolta uutta poliittista sysäystä. ETSK:n ehdotuksena on ollut ”yhteiskuntaan integroiminen”, joka tarkoittaisi ”maahanmuuttajien asteittaista rinnastamista muuhun väestöön siten, että heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla ja että tavarat, palvelut ja kansalaisten osallistumisväylät ovat yhtäläisesti niin heidän kuin muidenkin ulottuvilla ja heitä kohdellaan tasavertaisesti muiden kanssa” (11). Tätä varten on ehdottoman tärkeää lisätä maahanmuuttajien yhteiskunnallista ja poliittista osallistumista paikallis-, jäsenvaltio- ja yhteisötasolla. Tavoitteenaan parantaa maahanmuuttajien mahdollisuuksia saada EU:n kansalaisuus komitea laati Eurooppa-valmistelukunnalle osoitetun lausunnon (12), jossa se ehdottaa Euroopan unionin kansalaisuuden myöntämistä unionissa pitkään oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille.

5.17

Nykyisin on olemassa komission koordinoima kansallisten yhteyspisteiden verkosto, josta on saatu hyvin myönteisiä kokemuksia. ETSK korostaa, että on tärkeää vaihtaa ja analysoida jäsenvaltioiden viranomaisten kokemuksia ja hyviä käytänteitä. Komitea pitää niin ikään tähdellisenä, että neuvosto käynnistää avoimen koordinointimenetelmän, mikä edellyttää, että kehitetään yhteisiä indikaattoreita ja tarkoituksenmukaisia tilastojärjestelmiä, joita jäsenvaltioiden tulee käyttää kotouttamispolitiikkojen tulosten arvioinnissa.

5.18

”Vastasaapuneille maahanmuuttajille” on kehitettävä ”kotouttamisohjelmia”, joihin sisältyy kielellinen osuus (kielen oppiminen), kulttuuriosuus sekä yhteiskuntaosuus (sitouttaminen eurooppalaisiin perusarvoihin). Tämä voitaisiin toteuttaa osana ”kansallisia erityismenettelyjä”, joita ovat esimerkiksi ”kotouttamisohjelmat, yksityiskohtaiset kotoutumissitoumukset, vastaanotto-ohjelmat, kansalliset kansalaisuus- ja kotouttamissuunnitelmat, kansalaisen tietopaketit ja kansalaisuuskurssit”.

5.19

Komitea analysoi yhteistyössä Dublinin säätiön ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolien organisaatioiden kanssa siirtotyöläisten työoloja. (13) Analyysin päätelmänä oli, että monimuotoisuus työpaikalla lisää sekä yritysten että työntekijöiden mahdollisuuksia ja että työllisyysalan lainsäädäntöä ja julkista politiikkaa tulee täydentää työmarkkinaosapuolien yhteistyöllä.

5.20

Komitea on useissa lausunnoissaan esittänyt, että yhteisön lainsäädäntöön tulee sisällyttää maahanmuuttajien oikeudet ja että maahanmuuttajille tulee tiedottaa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan (vastaanottajavaltion lakien noudattaminen).

5.21

Kun otetaan huomioon, että tietyt oikeudet ovat jäsenvaltioissa riippuvaisia maahanmuuttajan maassa oleskelun kestosta, ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että maahanmuuttajille taataan tosiasiallinen ja syrjimätön mahdollisuus käyttää terveydenhoito- ja sosiaaliturvapalveluja ja että heille taataan eläkeoikeudet ja sosiaalietuudet. Myös Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa vahvistetaan, että on taattava tietyt oikeudet, kuten ”oikeus koulutukseen, työhön, turvallisuuteen ja julkisiin ja sosiaalipalveluihin”.

5.22

Komitea ehdotti jo lausunnossaan vihreästä kirjasta myös useiden muiden oikeuksien tunnustamista. (14)

5.23

ETSK on useissa lausunnoissaan (15) esittänyt, että direktiiviä 2003/86/EY oikeudesta perheenyhdistämiseen on muutettava, sillä se on hyvin rajoittava, siinä ei kunnioiteta perusoikeuksia ja se haittaa kotoutumista.

5.24

Ennen maaliskuuta 2009 on myös perustettava Euroopan kotouttamisfoorumi ETSK:n ehdotuksen mukaisesti (16). Foorumin perustamista tuettiin myös huhtikuussa 2008 pidetyssä valmistelevassa konferenssissa. Jäsenvaltioiden tulee edistää foorumin jäsenten osallistumista.

5.25

Solidaarisuus: jäsenvaltioiden välinen koordinointi ja yhteistyö kolmansien maiden kanssa

5.26

Komissio ehdottaa poliittisen solidaarisuuden parantamista. Otsikko ”solidaarisuus ja maahanmuutto” kattaa kolme periaatetta:

Periaate 4:   avoimuus, luottamus ja yhteistyö

5.27

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan pitäisi perustua korkean tason poliittiseen ja toiminnalliseen solidaarisuuteen, keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen, jaettuun vastuuseen sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisiin toimiin. ETSK on komission kanssa yhtä mieltä näistä periaatteista ja huomauttaa, että on tarpeen mennä hallitustenvälistä toimintaa pidemmälle, jotta EU:n toimielimet osallistuisivat yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan.

5.28

On tarpeen parantaa tiedonvaihtoa ja keskinäistä luottamusta, soveltaa entistä koordinoidumpia lähestymistapoja, valvoa yli valtioiden rajojen ulottuvia kansallisten toimien vaikutuksia sekä kehittää yhteentoimivia järjestelmiä ottaen huomioon Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) toiminta.

5.29

ETSK tukee äskettäin antamassaan lausunnossa (17) Euroopan komission aloitteita jäsenvaltioiden maahanmuuttotilastojen parantamiseksi.

Periaate 5:   käytettävissä olevien keinojen tehokas ja yhtenäinen käyttö

5.30

Solidaarisuuteen pitäisi kuulua vahva taloudellinen ulottuvuus tiettyjen jäsenvaltioiden ulkorajoilla vaikuttavan erityistilanteen huomioon ottamiseksi. Tarkoitusta varten on hyödynnettävä asianmukaisesti yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan yleisohjelman (2007–2013) määrärahoja kustannusten jakamiseksi ja jäsenvaltioiden resurssien täydentämiseksi.

5.31

ETSK on antanut lausunnon (18), jossa se arvostelee maahanmuuttovirtojen hallinnassa sovellettavaa lähestymistapaa ja ehdottaa sen sijaan, että maahanmuuttajat nähdään ensi sijassa ihmisinä, joille kuuluvat perusihmisoikeudet.

5.32

Erityisesti on huolehdittava kiireellisistä tarpeista, kuten joukoittain tapahtuvasta maahantulosta. Muiden näkökohtien ohella komitea korostaa, että toisinaan syntyy humanitaarisia hätätilanteita, joiden ratkaiseminen edellyttää EU:n solidaarisuutta.

5.33

ETSK kannattaa Euroopan parlamentin budjettivaliokunnan EU:n vuoden 2009 talousarvioon hyväksymää muutosta määrärahojen varaamiseksi ”solidaarisuusmekanismin” perustamiseen, jotta taakka voidaan jakaa EU:n jäsenvaltioiden kesken. Toimeen sisältyy määrärahojen varaaminen Euroopan pakolaisrahastolle, muiden uudelleensijoittamisjärjestelyjen edistäminen ja varojen varaaminen EU:n ulkorajayhteistyöstä huolehtivalle virastolle Frontexille, jotta se voi laajentaa tehtäviään pysyvästi Etelä-Euroopan merialueilla ensi vuoden tammikuusta alkaen.

Periaate 6:   kumppanuudet kolmansien maiden kanssa

5.34

ETSK on antanut kaksi lausuntoa (19), joissa se ehdottaa unionin politiikkoihin uudenlaista lähestymistapaa: maahanmuuttopolitiikkaa aletaan hallinnoida yhteistyössä lähtömaiden kanssa, jotta siirtolaisuus koituu niille kehitystekijäksi. Tämä edellyttää monien politiikanlohkojen uudelleentarkastelua siirtolaisten maahantuloperusteista aina maahanmuuttajien liikkumismahdollisuuksiin.

5.35

Komitea suhtautuukin myönteisesti tähän periaatteeseen, sillä muuttovirtojen hallitseminen edellyttää kumppanuutta ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa.

5.36

On lievennettävä aivovuodon vaikutuksia, lisättävä ammatillista ja yleissivistävää koulutusta, vahvistettava paikallisia työmarkkinoita, edistettävä ihmisarvoista työtä, optimoitava rahalähetysten rooli ja vältettävä sääntöjen vastaista maahanmuuttoa.

5.37

Asiasta kiinnostuneet maat voisivat sopia kolmansien maiden kanssa solmittavista mobiliteettikumppanuuksista, jotta kolmansien maiden kansalaiset voisivat muuttaa laillisesti Eurooppaan.

5.38

On perustettava kiertomuuttojärjestelmiä toteuttamalla oikeudellisia ja operatiivisia toimenpiteitä, joilla laillisesti EU:hun tulleet muuttajat asetetaan etusijalle uusia oleskelulupia myönnettäessä.

5.39

Kumppanuussopimuksiin tulisi sisältyä sosiaaliturvaa koskevia näkökohtia, joihin kuuluu kertyneiden sosiaalisten oikeuksien, erityisesti eläkeoikeuksien, siirrettävyys lähtömaihin.

5.40

Turvallisuus: laittoman maahanmuuton tehokas torjunta

5.41

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan (20) huomauttanut, että ”ilmausta ”laiton maahanmuutto” on tarkennettava, kun sillä tarkoitetaan maahan muuttavia henkilöitä. Vaikka maahantulo ei ole laillista ilman säädettyjä asiakirjoja ja lupia, kyseiset henkilöt eivät ole rikollisia. Sääntöjen vastaisesti maahan tullut henkilö ei ole rikollinen, vaikka hänen asemansa ei olekaan laillinen.” Rikollisia ovat sellaiset henkilöt, jotka käyvät laitonta ihmiskauppaa ja käyttävät sääntöjen vastaisesti maahan tulleita maahanmuuttajia hyväkseen.

5.42

Turvallisuus-otsikko kattaa neljä periaatetta:

Periaate 7:   Euroopan ja sen kumppaneiden etuja palveleva viisumipolitiikka

5.43

ETSK haluaisi tietää, onko komissiolla käytettävissään riittävästi tietoja, joiden avulla voidaan arvioida viisumipolitiikan vaikutusta sääntöjen vastaisen maahanmuuton vähentämiseen. Lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävän viisumin vaatiminen tiettyjen kolmannen maan kansalaisilta saattaa vähentää sääntöjen vastaista maahanmuuttoa kyseisestä maasta, mutta on olemassa vaara, että ihmiskauppaa käyvien verkostojen uhreiksi joutuvien henkilöiden määrä kasvaa. Lisäksi viisumipolitiikka voi aiheuttaa vakavia syrjiviä rajoituksia henkilöiden liikkuvuuteen, ja sen vuoksi on tärkeää, että konsuliviranomaiset harjoittavat tarkoituksenmukaista, avointa ja ripeää hallintoa ja kitkevät korruption.

5.44

Komitea kannattaa sitä, että otetaan käyttöön yhtenäiset eurooppalaiset Schengen-viisumit ja sovitaan mahdollisuudesta perustaa useita jäsenvaltioita edustavia yhteisiä viisumikeskuksia.

Periaate 8:   yhdennetty rajaturvallisuus

5.45

Jotta Schengen-alueen koskemattomuus alueena, jonka sisärajoilla ei tehdä henkilötarkastuksia, voitaisiin säilyttää, komissio ehdottaa EU:n ulkorajojen valvontaa koskevien toimintalinjojen yhdennetyn hallinnan vahvistamista ja kehittämistä.

5.46

Frontexin operationaalista ulottuvuutta on lujitettava ja on kehitettävä yhdennetty rajavalvontajärjestelmä hyödyntäen uutta tekniikkaa ja Euroopan komission seitsemännen puiteohjelman tarjoamia mahdollisuuksia. On ratkaisevaa, että Frontex kehittää ja tehostaa entisestään koordinointi- ja tukiroolejaan yhteisten operaatioiden yhteydessä sekä kykyään reagoida nopeasti jäsenvaltioiden tarpeisiin ulkorajoilla. EU päättää tulevaisuudessa Frontexin operatiivisesta ohjauksesta ja valvonnasta ottaen huomioon jäsenvaltioiden lainsäädännön sekä kansainvälisen oikeuden mukaiset oikeudelliset vaikutukset.

5.47

Yhteistyötä kolmansien maiden kanssa on kehitettävä ja niiden muuttoliikkeiden hallinta- ja valvontakapasiteetin kehittämistä on tuettava.

5.48

Komitea painottaa tarvetta säilyttää Schengen-alue, jonka sisärajoilla ei tehdä henkilötarkastuksia, sekä tarvetta vahvistaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja solidaarisuutta ulkorajojen hallinnassa.

5.49

ETSK kannattaa myös keskitettyjen palvelupisteiden perustamista maarajoille, joilla jokainen matkustaja tarkastetaan vain kerran yhden viranomaisen toimesta.

5.50

Maahanmuuttajien jatkuva tulva EU:n yksittäisille alueille on ennen kaikkea humanitaarinen ongelma, joka kansallisten viranomaisten on ratkaistava EU:n yhteistyön ja solidaarisuuden tuella. Eräät Euroopan alueet, kuten eteläiset saaret (Malta, Lampedusa, Kanariansaaret jne.), kärsivät erityisvaikeuksista, sillä ne ovat sääntöjen vastaisen maahanmuuton kauttakulkupisteitä, ja toisinaan niihin saapuu enemmän maahanmuuttajia kuin ne pystyvät ottamaan vastaan. Sen vuoksi on välttämätöntä, että Euroopan unionilla on olemassa solidaarisuusjärjestelmä ja että operatiivista rasitetta voidaan jakaa niiden jäsenvaltioiden osalta, joihin saapuu toistuvasti erittäin suuria määriä laittomia maahanmuuttajia, yhdistämällä Euroopan tason resursseja ja jäsenvaltioiden yhteen koottuja voimavaroja.

5.51

ETSK toivoo, että tehokkaassakin rajavalvonnassa kunnioitetaan oikeutta hakea turvapaikkaa, sillä monet henkilöt, jotka tarvitsevat kansainvälistä suojelua, saapuvat ulkorajoille laittomia kanavia käyttäen. Komitea aikoo antaa toisen lausunnon (21) yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä.

5.52

ETSK kannatti (22) Frontexin perustamista sekä Euroopan rajavartiolaitoksen ja Euroopan rajavartijakoulun perustamista, sillä rajalla tehtävät tarkistukset on annettava sellaisten virkamiesten tehtäväksi, jotka ovat erikoistuneet työskentelemään ihmisten kanssa ja joilla on runsaasti teknistä osaamista.

5.53

Viraston tehtäviin on kuuluttava pelastuspalvelujen – etenkin meripelastuspalvelujen – välinen koordinointi onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä vaarassa olevien henkilöiden auttamiseksi tilanteissa, jotka johtuvat maahanmuuttoon liittyvien riskialttiiden toimintatapojen soveltamisesta.

Periaate 9:   laittoman maahanmuuton torjunnan tehostaminen ja ihmiskaupan täydellinen torjuminen

5.54

Komissio toteaa, että pimeää työntekoa olisi torjuttava toteuttamalla ehkäiseviä toimenpiteitä, valvomalla lakien soveltamista ja ottamalla käyttöön seuraamuksia. Ihmiskaupan uhrien suojelua ja tukemista on lisättävä ja yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa on parannettava.

5.55

Komitea katsoo, että sääntöjen vastaisen maahanmuuton torjuntaa ei pidä toteuttaa pelkästään rajoja valvomalla vaan on valvottava myös Euroopan työmarkkinoita, joilla sääntöjen vastaisille maahanmuuttajille tarjotaan joillakin aloilla ja joissakin maissa pimeää työtä. Komitea antoi äskettäin lausunnon (23), jossa se tukee komission ehdotusta direktiiviksi maassa laittomasti oleskelevien maahanmuuttajien työnantajiin kohdistettavista seuraamuksista ja jossa se korostaa työmarkkinaosapuolien roolin ja maahanmuuttajien työolojen merkitystä.

5.56

Sääntöjen vastainen maahanmuutto vähenee myös, kun EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on käytössään nykyistä avoimempi ja joustavampi uusien maahanmuuttajien maahantuloa sääntelevä lainsäädäntö.

5.57

Komitea antaa tukensa komissiolle, joka haluaa huolehdittavan siitä, että laittomasti EU:ssa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten saatavilla on palveluja, joilla taataan heidän perusluonteisten ihmisoikeuksiensa toteutuminen (esim. koulutus, etenkin lasten koulunkäynti, ja perusterveydenhuolto).

5.58

Komitea toteaa, että satojentuhansien sääntöjenvastaisten maahanmuuttajien oleskelu EU:ssa on haaste EU:lle ja sen jäsenvaltioille. Pakkopalauttaminen ei voi olla ainoa vastaus tilanteeseen, sillä henkilöiden ihmisarvon kunnioittaminen ja ihmisarvoinen kohtelu on taattava aina, eikä se ole taloudellisesti mahdollista. Sen vuoksi komitea on ehdottanut lausunnoissaan (24), että ”komission on esitettävä jäsenvaltioille politiikkojen koordinoinnin yhteydessä, että niiden olisi syytä ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen laillistamiseksi, jotta sääntöjen vastaista maahanmuuttoa ei pidettäisi laillisen maahanmuuton takaovena. Asianomaisten henkilöiden asemaa laillistettaessa on otettava huomioon se, millä tavoin henkilö on kotoutunut yhteiskuntaan ja sijoittunut työelämään.” Komitea katsoo, että viranomaisten ja työmarkkinaosapuolien yhteistyön avulla lukuisat henkilöt, jotka nykyään tekevät pimeää työtä, voivat laillistaa hallinnollisen asemansa, jotta heidän työntekonsa muuttuisi lailliseksi.

5.59

Ihmiskauppaa harjoittavat rikollisverkostot käyttävät usein hyväksi ulkorajojen valvonnan tehottomuutta, eivätkä ne epäröi asettaa ihmisten henkeä vakavaankaan vaaraan lisätäkseen laittomia tulojaan. Eräässä toisessa lausunnossa (25) ETSK toteaa, että viranomaisten on suojeltava uhreja ja näistä etenkin kaikkein haavoittuvimpia, joita ovat alaikäiset sekä ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneet, yhtä tarmokkaasti kuin ne toimivat ihmiskauppaa ja ihmisten hyväksikäyttöä harjoittavia rikollisverkostoja vastaan.

5.60

Komitea on erittäin huolestunut biometristen järjestelmien käytöstä, sillä niitä voidaan käyttää syrjivästi ja ne voivat loukata ihmisten oikeutta yksityisyyteen.

Periaate 10:   tehokkaat ja kestävällä pohjalla olevat palauttamispolitiikat

5.61

Komissio katsoo, että palauttamistoimenpiteet ovat välttämätön osa maahanmuuttopolitiikkaa ja toteaa, että laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden aseman tarkemmin kohdentamattomia joukkolaillistamisia pitäisi välttää ja sen sijaan ”edistää yksittäisten henkilöiden aseman laillistamista oikeudenmukaisia ja läpinäkyviä ehtoja soveltaen”.

5.62

Komission mukaan palauttamispolitiikasta on tehtävä aidosti eurooppalaista huolehtimalla palauttamispäätösten keskinäisestä tunnustamisesta. Komitea toteaa lausunnossaan (26), että ennen kuin yhteisöllä on yhteinen maahanmuutto- sekä turvapaikkapolitiikka ja -lainsäädäntö, palauttamispäätösten vastavuoroinen tunnustaminen on hyvin ongelmallista, jos halutaan taata oikeusvaltiolle tyypilliset perusoikeudet.

5.63

Kyseisessä lausunnossa komitea totesi, että vapaaehtoisen paluun politiikan tuloksellisuutta voidaan parantaa, kun se yhdistetään sopiviin kannustimiin ja yhteistyöhön kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön sekä alaan erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen kanssa.

5.64

ETSK:ta ei kuultu palauttamista koskevaa direktiiviä laadittaessa, mutta komitea yhtyy ihmisoikeusjärjestöjen kantaan siitä, että eräät direktiivin säännökset (säilöönoton kesto säilöönottokeskuksissa, oikeussuojan puute, alaikäisten kohtelun puutteet jne.) eivät ole perusoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden mukaisia.

5.65

On varmistuttava siitä, että alkuperämaat ottavat kansalaisensa takaisin, sillä kansainväliset yleissopimukset velvoittavat ne siihen. Lisäksi on tarkasteltava voimassa olevia takaisinottosopimuksia niiden soveltamisen parantamiseksi ja uusia sopimuksia koskevien neuvottelujen helpottamiseksi.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Foorumi kansalaisyhteiskunnan osallistumisen lisäämiseksi edistettäessä EU:n ulkopuolisista maista lähtöisin olevien kansalaisten kotouttamiseen tähtääviä yhteisön politiikkoja – Rakenne, organisointi ja toiminta”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 27, 3.2.2009).

(2)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheista ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön maahanmuuttopolitiikkaan sovellettavasta avoimen koordinaation menetelmästä” sekä ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisestä turvapaikkapolitiikasta ja avoimen koordinaation menetelmän käyttöönotosta”, esittelijä: Soscha zu Eulenburg (EYVL C 221, 17.9.2002).

(3)  Ks. Eurooppa-neuvoston päätelmät 14368/08.

(4)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi – Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 65, 17.3.2006).

(5)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Maahanmuuttopolitiikkaa koskeva yhteistyö EU:n ja lähtömaiden välillä kehityksen tukemiseksi”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 44, 16.2.2008).

(6)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Siirtotyöläisiä koskeva kansainvälinen yleissopimus”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 302, 7.12.2004).

(7)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 27, 3.2.2009).

(8)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Maahanmuuttopolitiikkaa koskeva yhteistyö EU:n ja lähtömaiden välillä kehityksen tukemiseksi”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 44, 16.2.2008)

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Muuttoliikkeen ja kehityksen mahdollisuudet ja haasteet”, esittelijä: Sukhdev Sharma (EUVL C 120, 16.5.2008).

(9)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 27, 3.2.2009).

(10)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Foorumi kansalaisyhteiskunnan osallistumisen lisäämiseksi edistettäessä EU:n ulkopuolisista maista lähtöisin olevien kansalaisten kotouttamiseen tähtääviä yhteisön politiikkoja – Rakenne, organisointi ja toiminta”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 27, 3.2.2009).

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Maahanmuutto, kotouttaminen ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EYVL C 125, 27.5.2002).

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Maahanmuutto, kotouttaminen ja työllisyys”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 80, 30.3.2004).

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan”, esittelijät: José Isaías Rodríguez García-Caro, Luis Miguel Pariza Castaños ja Miguel Ángel Cabra de Luna (EUVL C 318, 23.12.2006).

(11)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Maahanmuutto, kotouttaminen ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan rooli”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EYVL C 125, 27.5.2002).

(12)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Euroopan unionin kansalaisuuden saaminen”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 208, 3.9.2003).

(13)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Maahanmuutto EU:ssa ja kotouttamispolitiikat: alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyö”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 318, 23.12.2006).

(14)  oikeus sosiaaliturvaan, terveydenhuolto mukaan luettuna

oikeus hankkia tavaroita ja palveluita, asunto mukaan lukien, samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaisilla

pääsy yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen

tutkintotodistusten, todistusten ja ammattinimikkeiden tunnustaminen yhteisön lainsäädännön puitteissa

alaikäisten oikeus koulutukseen, opintoavustukset ja apurahat mukaan luettuina

oikeus harjoittaa tieteellistä opetus- ja tutkimustyötä direktiivissä esitetyn ehdotuksen mukaisesti

oikeus ilmaiseen oikeusapuun tarvittaessa

oikeus maksuttomiin työhönsijoituspalveluihin

oikeus saada vastaanottavan yhteiskunnan kielen opetusta

kulttuurisen monipuolisuuden kunnioittaminen

oikeus vapaaseen liikkumiseen ja oleskeluun jäsenvaltion alueella

(15)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Maahanmuutto, kotouttaminen ja työllisyys”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 80, 30.3.2004).

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Vihreä kirja taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavasta EU:n strategiasta”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 286, 17.11.2005).

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Maahanmuutto EU:ssa ja kotouttamispolitiikat: alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyö”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 318, 23.12.2006).

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 27, 3.2.2009).

(16)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Foorumi kansalaisyhteiskunnan osallistumisen lisäämiseksi edistettäessä EU:n ulkopuolisista maista lähtöisin olevien kansalaisten kotouttamiseen tähtääviä yhteisön politiikkoja – Rakenne, organisointi ja toiminta”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 27, 3.2.2009).

(17)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus muuttoliikkeitä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista”, esittelijä: Sylvia Sciberras (EUVL C 185, 8.8.2006).

(18)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheista ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa”, ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös ulkorajarahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa”, ”Ehdotus: neuvoston päätös kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa” ja ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Euroopan palauttamisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa”, esittelijä: An Le Nouail Marlière (EUVL C 88, 11.4.2006).

(19)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Maahanmuuttopolitiikkaa koskeva yhteistyö EU:n ja lähtömaiden välillä kehityksen tukemiseksi”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 44, 16.2.2008).

ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Muuttoliikkeen ja kehityksen mahdollisuudet ja haasteet”, esittelijä: Sukhdev Sharma (EUVL C 120, 16.5.2008).

(20)  Ks. erityisesti ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille laitonta maahanmuuttoa koskevasta yhteisestä politiikasta”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EYVL C 149, 21.6.2002).

(21)  Ks. ETSK:n 25. helmikuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelma – EU:n yhdennetty lähestymistapa suojeluun”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños, apulaisesittelijä: Ana Bontea (Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(22)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston asetus Euroopan operatiivisen ulkorajayhteistyön hallintaviraston perustamisesta”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 108, 30.4.2004).

(23)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavien seuraamusten säätämisestä”, esittelijä: Metka Roksandić, apulaisesittelijä: Pedro Almeida Freire (EUVL C 204, 9.8.2008).

(24)  Ks. erityisesti ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Vihreä kirja jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttamista koskevasta yhteisestä politiikasta”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 61, 14.3.2003).

(25)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi sellaisille laittomassa maahanmuutossa avustamisen tai ihmiskaupan uhreille, jotka tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa, myönnettävästä lyhytaikaisesta oleskeluluvasta”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EYVL C 221, 17.9.2002).

(26)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston päätös kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun neuvoston direktiivin 2001/40/EY soveltamisesta aiheutuvan taloudellisen epätasapainon korvaamista koskevista käytännön perusteista ja säännöistä”, esittelijä Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 220, 16.9.2003).


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/78


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelma – EU:n yhdennetty lähestymistapa suojeluun

KOM(2008) 360 lopullinen

2009/C 218/16

Euroopan komissio päätti 17. kesäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelma – EU:n yhdennetty lähestymistapa suojeluun

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. joulukuuta 2008. Esittelijä oli Luis Miguel PARIZA CASTAÑOS ja apulaisesittelijä Ana BONTEA.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.–26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 134 puolesta, 1 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1

ETSK yhtyy komission ehdottamiin yleistavoitteisiin, mutta kiinnittää huomiota siihen, että kyseiset tavoitteet ja EU:n lainsäädäntö sekä jäsenvaltioiden lait ja käytännöt ovat suunnattoman etäällä toisistaan.

1.2

Komitea katsoo, että tässä tapauksessa, kuten muillakin unionin politiikanaloilla, pyrkimykset ja arvot rajoittuvat retorisiin ilmaisuihin ja että käytännöt ja lainsäädännöt ovat liian usein ristiriidassa arvojen kanssa.

1.3

ETSK katsoo, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisen toisessa vaiheessa on korjattava epäkohdat, joista järjestelmä on kärsinyt ensimmäisessä vaiheessa. Ensimmäistä vaihetta onkin tarkasteltava kriittisesti ennen toisen vaiheen käynnistämistä.

1.4

Kun otetaan huomioon, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisen toisessa vaiheessa Euroopan unionin neuvosto hyväksyy päätökset tavanomaista menettelyä tai yhteispäätösmenettelyä EP:n kanssa noudattaen, ETSK odottaa ja toivoo, että edistyminen olisi nopeampaa ja lainsäädäntö tasokkaampaa. Komitea on tyytyväinen siihen, että tarkasteltavana olevassa tiedonannossa komissio sitoutuu tulevaisuudessa panemaan alulle lukuisia poliittisia ja lainsäädännöllisiä aloitteita.

1.5

Komitea katsoo, että yhdenmukaistettaessa eurooppalaiset turvapaikkapolitiikat ja luotaessa yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä on varmistettava laadun korkea taso suojelun kansainvälisistä normeista tinkimättä. Yhdenmukaistamisessa säilytetään aina tietty liikkumavara kansallisia lainsäädäntöjä varten, mutta sitä ei missään tapauksessa pidä hyödyntää jäsenvaltioiden nykyisen suojelun tason laskemiseen, vaan sen avulla on parannettava lainsäädäntöä jäsenvaltioissa, joissa suojelun taso on riittämätön.

1.6

Uuden lainsäädännön on mahdollistettava turvapaikanhakijoiden pääsy työmarkkinoille ja koulutukseen.

1.7

ETSK kehottaa tunnustamaan turvapaikka- ja pakolaisasioihin erikoistuneiden valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden roolin sekä myöntämään niille täyden pääsyn niiden toimintaan liittyviin menettelyihin ja paikkoihin.

1.8

Komitea pitää tervetulleena sitä, että Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa (1) EU on antanut uutta pontta yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittämiseen.

2.   Johdanto

2.1

Yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää kehitetään kahdessa eri vaiheessa. Niistä ensimmäinen alkoi Tampereella kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa (1999) sen jälkeen, kun Amsterdamin sopimus, joka antoi maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikoille yhteisöulottuvuuden, oli hyväksytty. Ensimmäinen vaihe päättyi vuonna 2005.

2.2

Ensimmäisessä vaiheessa edistyttiin eräiden turvapaikkadirektiivien laadinnassa, parannettiin jäsenvaltioiden yhteistyötä tietyiltä osin sekä toteutettiin eräitä turvapaikkakysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen liittyviä toimia.

2.3

Seuraavat kolme säädöstä ovat kaikkein tärkeimmät: direktiivi 2005/85 pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevista menettelyistä, direktiivi 2003/9 turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä direktiivi 2004/83 pakolaiseksi määrittelyä koskevista vaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä. Lisäksi lainsäädännössä on aikaansaatu edistymistä muilla aloilla, kuten päätös jäsenvaltiosta, joka on vastuussa hakemuksen käsittelystä (Dublinin yleissopimus ja Dublin-asetus), Eurodac ja direktiivi 2001/55 tilapäisestä suojelusta.

2.4

Jäsenvaltioiden yhteistyön alalla on käynnistetty joukko toimia, joita toteutetaan komission johdolla toimivan, kansallisista asiantuntijoista koostuvan Eurasil-ryhmän puitteissa. Lisäksi on luotu taloudellisen yhteisvastuun väline perustamalla Euroopan pakolaisrahasto ja uudistamalla sitä.

2.5

Turvapaikka-asioiden ulkoisen ulottuvuuden osalta on edistytty aloilla, joista mainittakoon esimerkiksi tuki sellaisille kolmansille maille, joilla on erittäin suuri pakolaistaakka (erityisesti korostettakoon parhaillaan toteutettavia alueellisia suojeluohjelmia), tai pakolaisten uudelleensijoittaminen EU:n alueella.

2.6

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toinen vaihe käynnistyi Haagin ohjelmalla (joka hyväksyttiin marraskuussa 2004), jossa määrätään, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän seuraavat keskeiset tavoitteet on saavutettava vuoteen 2010 mennessä:

yhteisen turvapaikkamenettelyn luominen

yhtenäisen aseman aikaansaaminen

jäsenvaltioiden yhteistyön parantaminen

ulkoisen ulottuvuuden antaminen eurooppalaiselle turvapaikkapolitiikalle.

2.7

Uusien aloitteiden hyväksymistä edeltävänä toimenpiteenä komissio julkaisi vuonna 2007 vihreän kirjan  (2) käynnistääkseen keskustelun eri toimielinten, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä.

2.8

ETSK antoi vihreästä kirjasta merkittävän lausunnon (3), jossa se vastaa komission esittämiin kysymyksiin ja esittää lukuisia ehdotuksia yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittämiseksi.

2.9

Koottuaan yhteen vihreästä kirjasta tehdyt huomiot komissio laati turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelman. Käsillä oleva lausunto täydentää näin ollen komitean vihreästä kirjasta laatimaa lausuntoa.

3.   Yleistä

3.1

Komissio esitti turvapaikka-asioita käsittelevän tiedonantonsa samaan aikaan maahanmuuttoa koskevan tiedonantonsa kanssa. Komitea kannattaa sitä, että komission oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosastolla on jo joidenkin kuukausien ajan ollut eriytetyt yksiköt, sillä se mahdollistaa aiempaa paremman erikoistumisen, kun otetaan huomioon, että turvapaikka-asioiden alaan sisältyy EU:n jäsenvaltioita velvoittavia säädöksiä ja kansainvälisiä yleissopimuksia.

3.2

ETSK katsoo, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamisen toisessa vaiheessa on korjattava epäkohdat, joista järjestelmä on kärsinyt ensimmäisessä vaiheessa. Ensimmäistä vaihetta onkin tarkasteltava kriittisesti ennen toisen vaiheen käynnistämistä. Komitea kannattaa komission kriittistä tarkastelutapaa, mutta katsoo, että myös Eurooppa-neuvoston ja jäsenvaltioiden on tunnustettava virheet ja korjattava ensimmäisen vaiheen epäkohdat.

3.3

Ensimmäisen vaiheen merkittävin epäkohta on, että hyväksytyt säädökset jättävät liiaksi liikkumavaraa kansalliselle lainsäädännölle, mikä on mahdollistanut sen, että jäsenvaltioiden politiikat ja lainsäädännöt poikkeavat suuresti toisistaan. Tästä syystä tarvittavaa yhdenmukaistamisen tasoa ei ole saavutettu.

3.4

Jäsenvaltioiden viranomaiset päättävät turvapaikkahakemusten hyväksymisestä tai hylkäämisestä soveltamalla kansallisia lainsäädäntöjä, joita ei ole yhdenmukaistettu, turvapaikkapolitiikassa pidetään yllä erilaisia perinteitä, alkuperämaiden tilannetta arvioidaan eri tavoin ja yhteiset eurooppalaiset käytänteet puuttuvat. Tämän seurauksena eri jäsenvaltioiden myöntämä suojelun taso vaihtelee suuresti, minkä johdosta pakolaisten siirtyminen jäsenvaltiosta toiseen EU:n sisällä jatkuu.

3.5

Komissio toteaa, etteivät ensimmäisessä vaiheessa ”sovitut vähimmäisnormit ole luoneet tasavertaisia toimintaedellytyksiä toivotulla tavalla” (4). ETSK katsoo, että yksimielisyyden vaatimus, jonka pohjalta neuvosto on työskennellyt viime aikoihin asti, on aiheuttanut tämän niin pettymystä herättävän tilanteen. Komitea kannattaa sitä, että nykyisin yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan sovelletaan tavanomaista menettelyä tai yhteispäätösmenettelyä ja ylitetään rajoitukset, joita perustamissopimus asettaa. On toivottava, että toisessa vaiheessa yhdenmukaistamisessa saavutetaan suurempaa edistymistä.

3.6

ETSK katsoo, että EU:n myöntämän suojelun tasoa on parannettava. Kuten vihreää kirjaa käsittelevässä lausunnossa todetaan, yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomista on edellettävä halu ”tehdä Euroopan unionista yhtenäinen pakolaisten suoja-alue, joka perustuu Geneven yleissopimuksen sekä kaikkien jäsenvaltioiden yhteisten humanitaaristen arvojen täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen” (5).

3.7

Siksi komitea katsoo, että eurooppalaiset turvapaikkapolitiikat on yhdenmukaistettava ja yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä luotava väheksymättä suojelun kansainvälisiä normeja ja tinkimättä niistä. EU:n on laadittava yhteinen lainsäädäntö, joka ei johda suojelun normien minkäänlaiseen heikentymiseen ja jonka seurauksena nimenomaan niiden jäsenvaltioiden on muutettava lainsäädäntöään, joissa suojelun taso on riittämätön.

3.8

Jäsenvaltioilla tulee aina olemaan tiettyä liikkumavaraa EU:n turvapaikkalainsäädännön soveltamisessa, mutta ETSK kannattaa ainoastaan sellaista yhteisön lainsäädäntöä, jolla taataan suojelun korkea taso ja supistetaan nykyistä harkintavaltaa, joka estää lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen. Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisen vaiheen säädöksissä on määriteltävä korkeatasoiset suojelun normit, joilla varmistetaan Geneven yleissopimuksen periaatteet ja mahdollistetaan niiden henkilöiden pääsy turvapaikkamenettelyn piiriin, jotka sitä tarvitsevat.

4.   Uusia säädöksiä koskevat erityishuomiot

4.1   Vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi

4.1.1

Kuten komissio toteaa, nykyisin voimassa oleva vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi on mahdollistanut jäsenvaltioille laajan harkintavallan keskeisissä kysymyksissä. Tämä merkitsee, että vastaanotto-olosuhteet poikkeavat EU:ssa suuresti toisistaan.

4.1.2

ETSK kannattaa komission ehdotusta saavuttaa nykyistä korkeampi yhdenmukaisuuden taso, jolla estetään turvapaikanhakijoiden siirtyminen jäsenvaltiosta toiseen. Vihreää kirjaa käsittelevässä lausunnossaan komitea täsmentää ehdotuksia.

4.1.3

Komitea kannattaa myös sitä, että uusi direktiivi sisältää toissijaista suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevat normit ja että siihen otetaan mukaan säilöönottoa koskevat menettelylliset takeet sekä helpotetaan heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden tarpeiden yksilöimistä ja tyydyttämistä. EU:n on suojeltava erityisesti kidutuksesta, raiskauksista, pahoinpitelystä ja muunlaisesta väkivallasta kärsineitä henkilöitä, jotka ovat usein lapsia ja naisia.

4.1.4

ETSK on ehdottanut useissa lausunnoissaan (6), että uuden lainsäädännön on sallittava turvapaikanhakijoiden pääsy työmarkkinoille ja koulutukseen. Komitea on korostanut, että jäsenvaltioiden toimivaltaa rajoittamatta on tärkeää taata turvapaikan saaneille mahdollisuus päästä työmarkkinoille yksinkertaisemmin ja yhdenmukaisemmin ja huolehtia samalla siitä, etteivät työnsaantimahdollisuudet esty uusien tarpeettomien hallinnollisten rajoitusten vuoksi.

4.1.5

Myös työmarkkinaosapuolet voivat eri aloilla tehdä yhteistyötä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kanssa helpottaakseen heidän työnsaantiaan ja pääsyään koulutukseen. Yhteistyöhön voivat osallistua myös osuuskunnat ja muut osuus- ja yhteisötalouden muodot, oppilaitokset sekä erikoistuneet valtiovallasta riippumattomat organisaatiot.

4.1.6

Komitea on lisäksi ehdottanut muutoksia, joilla varmistetaan perheiden yhdistäminen, erityisesti alaikäisten koulutusmahdollisuuksien parantaminen sekä täysi pääsy terveydenhuollon piiriin. (7)

4.1.7

Direktiivissä on lisäksi säädettävä selkeästi siitä, että vastaanotto-olosuhteet on taattava tasapuolisesti kaikille turvapaikanhakijoille riippumatta siitä, ovatko he jossakin vastaanottokeskuksessa vai eivät.

4.2   Turvapaikkamenettelyjä koskeva direktiivi

4.2.1

Komissio on todennut ehdottavansa muutoksia turvapaikkamenettelyjä koskevaan direktiiviin, koska sillä ei ole kyetty saavuttamaan toivottavaa yhdenmukaistamisen tasoa jäsenvaltioiden välillä. ETSK kannattaa sellaisen yhden yhteisen turvapaikkamenettelyn luomista, jonka ansiosta, kuten komissio toteaa, ”päästään eroon jäsenvaltioiden monista erilaisista menettelyistä” (8). Lisäksi se kannattaa menettelyä koskevien takeiden asettamista.

4.2.2

ETSK:n mielestä muutosten turvapaikkamenettelyjä koskevaan direktiiviin on kuitenkin oltava syvällekäyviä. Se on yksi direktiiveistä, johon sisältyvät suurimmat mahdollisuudet harkintavaltaan; jäsenvaltiot hyväksyivät direktiivin selkeänä aikomuksenaan säilyttää niissä kussakin jo voimassa olleet järjestelmät.

4.2.3

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luominen edellyttää aiempaa joustavampia ja entistä paremmat takeet tarjoavia menettelyjä koskevia sääntöjä, joilla varmistetaan päätösten tasapuolisuus ja parannetaan turvaa muutoksenhakumenettelyiden aikana.

4.2.4

ETSK toistaa tässä huomioita, joita se esitti jo vihreää kirjaa (9) käsittelevässä lausunnossaan, toisin sanoen:

Turvapaikanhakijoiden on saatava tulkkausapua.

Turvapaikanhakijoiden on saatava ilmaista oikeusapua tarvittaessa.

Hallinnolliset päätökset on perusteltava.

Tuomioistuimille esitetyillä, maastapoistamispäätöksiä koskevilla muutoksenhauilla on oltava lykkäävä vaikutus, jotta turvapaikanhakijoita ei voida karkottaa hallinnollisen tai oikeudellisen muutoksenhakuprosessin aikana.

Valtiovallasta riippumattomat organisaatiot voivat avustaa turvapaikanhakijoita rajoituksetta menettelyjen kaikissa vaiheissa.

4.2.5

Turvapaikanhakijoiden pitämistä säilöönottokeskuksissa jatketaan useissa jäsenvaltioissa huolimatta komitean esittämistä huomautuksista ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden vastalauseista. ETSK vahvistaa uudelleen vastustavansa turvapaikanhakijoiden pitämistä säilöönotto-olosuhteissa, sillä säilöönottokeskuksiin sulkemisen on oltava poikkeuksellinen toimenpide. Turvapaikanhakijoiden ja heidän perheidensä on asuttava ihmisarvoisesti asianmukaisissa sosiaalisissa puitteissa.

4.2.6

Komitea esittää, että säilöönottokeskusten avoimuutta lisätään, UNHCR:ä informoidaan niiden tilanteesta ja niihin säilöön otetuista henkilöistä ja että valtiovallasta riippumattomat organisaatiot voivat avustaa kyseisiä henkilöitä.

4.2.7

Geneven yleissopimus takaa turvapaikanhakijoille oikeuden turvapaikkahakemuksen jättämiseen. Siksi komitea on esittänyt, että luetteloita ”turvallisista maista” ja ”turvallisista kolmansista maista” ei käytettäisi, sillä ne voivat vähentää kunkin hakemuksen yksilöllisen käsittelyn mahdollisuutta.

4.2.8

ETSK toistaa, että rajalla turvapaikanhakijoiden on saatava samanlaista kohtelua ja heille on annettava samat takeet kuin silloin, kun turvapaikkahakemus esitetään jäsenvaltion alueella.

4.3   Direktiivi myönnettävän suojan vähimmäisvaatimuksista

4.3.1

Myöskään vähimmäisvaatimusdirektiivi ei ole yhdenmukaistanut päätöksiä eikä suojelun tasoa. EU:ssa on edelleen suuria eroja, mistä seuraa, että samassa tilanteessa olevat henkilöt voidaan hyväksyä pakolaisiksi eräissä jäsenvaltioissa ja torjua toisissa. Tämä koskee myös toissijaista suojelua.

4.3.2

Pakolaisaseman myöntäminen ollaan vähitellen korvaamassa toissijaisella suojelulla. Komitea katsoo, että ainoa menettely ei missään tapauksessa voi merkitä, että toissijaisella suojelulla heikennettäisiin Geneven yleissopimuksen mukaista pakolaisasemaa.

4.3.3

ETSK katsoo, että yhden asiointipisteen järjestelmä ja yksi ainoa menettely voivat joustavoittaa toimenpiteitä. Ensiksi on tutkittava mahdollisuutta tunnustaa pakolaisasema ja sen jälkeen mahdollisuutta myöntää toissijaisen suojelun asema.

4.3.4

Komitea kannattaa sitä, että EU:n tasolla laaditaan pakolaisasemaa ja toissijaisen suojelun asemaa koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta varmistetaan suojelun vähimmäistaso kaikissa jäsenvaltioissa ja vähennetään nykyisiä eroja.

4.3.5

Toissijainen suojelu täydentää pakolaisasemaa, mutta oikeuksien tason on oltava sama, minkä johdosta komitea on yhtä mieltä siitä, että kunnioitetaan oikeutta perheen yhdistämiseen, työmarkkinoille pääsyyn sekä taloudellisiin etuuksiin.

4.3.6

Asemaluokkien on oltava todella yhdenmukaiset koko EU:n alueella, ja jäsenvaltioiden harkintavaltaa on vähennettävä. Edellytykset myöntää toissijaista suojelua on – kuten komissio ehdottaa – määriteltävä selkeämmin, jotta koko EU:n alueella sovelletaan samoja perusteita kyseisten kahden aseman myöntämiseen. Komitea ehdottaa yhdenmukaistamista korkeimman tason mukaan sen sijaan, että tasoa laskettaisiin vahvaa humanitaarista perinnettä edustavissa jäsenvaltioissa.

4.3.7

ETSK korostaa lisäksi, että on tärkeää täsmentää nykyistä paremmin heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden tukemista koskevia lainsäädäntötoimia. Menettelyjä on heitä varten mukautettava, jotta heidän tarpeensa yksilöidään välittömästi, heille tarjotaan apua nykyistä nopeammin ja jotta he saavat kaikki takeet oikeusavusta sekä erikoistuneiden valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden antamasta tuesta.

4.3.8

ETSK suhtautuu varauksellisesti mahdollisuuteen, että valtiosta riippumattomilla tahoilla katsotaan olevan vastuu suojelusta. Jäsenvaltiot eivät voi väistää kyseistä velvollisuutta eivätkä delegoida sitä. Valtiosta riippumattomien tahojen on harjoitettava toimintaansa ja tarjottava tukeaan jäsenvaltioiden valvonnassa ja vastuulla.

4.3.9

Samoin toiminta, jota erikoistuneet valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja muut yhteiskunnalliset tahot harjoittavat pakolaisten ja heidän perheidensä hyväksi, on tunnustettava, ja julkisten elinten on tuettava sitä asianmukaisesti. ETSK kehottaa tunnustamaan turvapaikka- ja pakolaisasioihin erikoistuneiden valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden roolin sekä myöntämään niille täyden pääsyn niiden toimintaan liittyviin menettelyihin ja paikkoihin.

5.   Vaikeuksien poistaminen

5.1

Komissio toteaa sekä vihreässä kirjassaan että turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelmaa käsittelevässä tiedonannossaan, että henkilöillä todella on mahdollisuus hakea turvapaikkaa. ETSK katsoo, että kyseisellä seikalla on ensiarvoinen merkitys. On varmistettava, että henkilöt, jotka tarvitsevat kansainvälistä suojelua, voivat esittää turvapaikkahakemuksen EU:n jäsenvaltiossa.

5.2

Komissio toteaa tiedonannossaan, että vastaanotettujen turvapaikkahakemusten määrä on nykyisin historiallisen alhainen. Komitea katsoo, että kyseinen vähentyminen ei johdu siitä, että konfliktit olisi saatu maailmassa ratkaistua tai että ihmisoikeudet olisivat kohentuneet, vaan yhä uusista esteistä, joita EU asettaa estääkseen kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden pääsyn EU:n alueelle.

5.3

Komitea kehottaa EU:ta sitoutumaan ihmiskauppaa harjoittavien rikollisverkostojen torjumiseen nykyistä voimakkaammin. Se katsoo kuitenkin, että eräät politiikat ”laittoman maahanmuuton torjumiseksi” ovat synnyttämässä vakavan turvapaikkakysymystä koskevan kriisin Euroopassa. Viisumijärjestelmä, Eurodac, EU:n rajaturvallisuusvirasto (Frontex), kuljetusyrityksiin kohdistuvat seuraamukset, takaisinottosopimukset kolmansien maiden kanssa sekä yhteistyösopimukset laittoman maahanmuuton torjumiseksi merkitsevät suojelua tarvitseville henkilöille uusia vaikeuksia esittää turvapaikkahakemus. ETSK on esittänyt useissa lausunnoissaan (10), että laittoman maahanmuuton torjunnan ei pidä aiheuttaa uusia, turvapaikka-asioihin liittyviä vaikeuksia ja että rajavalvonnasta vastaavilla virkamiehillä on oltava asianmukainen koulutus turvapaikkaoikeuden takaamiseksi.

5.4

ETSK kannattaa UNHCR:n tekemiä ehdotuksia perustaa turvapaikkakysymysten asiantuntijaryhmiä, jotka avustavat kaikissa EU:ssa toteutettavissa rajavalvontaoperaatioissa.

5.5

ETSK vastustaa sitä, että EU tai jäsenvaltiot solmivat palauttamis- tai rajavalvontasopimuksia sellaisten maiden kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet turvapaikkaoikeuden suojelua koskevia keskeisiä kansainvälisiä oikeusasiakirjoja. Lisäksi komitea ilmoittaa vastustavansa kaikkia palauttamistoimia, joita ei toteuteta kaikilta osin turvallisissa ja ihmisarvoisissa olosuhteissa.

5.6

Henkilöitä, joiden suojelun tarvetta jäsenvaltio ei ole tutkinut, ei pidä palauttaa tai karkottaa, paitsi jos on varmaa, että kyseisiä tarpeita tutkitaan kolmannessa maassa oikeudenmukaisessa menettelyssä, joka on suojelua koskevien kansainvälisten normien mukainen.

6.   Euroopan turvapaikanhakijoiden tukivirasto

6.1

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luominen edellyttää, että lainsäädännön yhdenmukaistamista täydennetään jäsenvaltioiden laajalla yhteistyöllä. Tämä käytännön yhteistyö paranee, kun perustetaan Euroopan turvapaikanhakijoiden tukivirasto, mitä komissio on ehdottanut ja ETSK pitää kannatettavana.

6.2

Euroopan turvapaikanhakijoiden tukivirastolla on oltava valmiudet yksilöidä selkeästi jäsenvaltioiden turvapaikkakäytännöissä vallitsevat erot sekä lainsäädännölliset erot ja ehdottaa tarvittavia muutoksia. Virastolla on myös oltava valtuudet laatia yhteisiä suuntaviivoja turvapaikkakysymyksiä koskevan EU:n säännöstön menetelmällisten ja aineellisten eri näkökohtien tulkinnasta ja soveltamisesta, kuten komissio ehdottaa vihreässä kirjassa.

6.3

Kyseisestä virastosta voisi tulla merkittävä keskus, joka vaihtaa hyviä käytänteitä ja kehittää turvapaikkakysymyksiä koskevia koulutustoimia etenkin rajavartijoille. Se voisi olla myös keskus, joka seuraa ja tutkii EU:n uusien turvapaikkatoimenpiteiden tuloksia. Virastosta käsin voitaisiin niin ikään perustaa yhteisiä turvapaikkakysymysten asiantuntijaryhmiä ja hallinnoida niitä.

6.4

Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston on verkostoiduttava, tehtävä yhteistyötä Eurasil-ryhmän kanssa sekä ylläpidettävä tiiviitä yhteyksiä UNHCR:ään ja erikoistuneisiin valtiovallasta riippumattomiin organisaatioihin. Euroopan parlamentille ja ETSK:lle tiedotetaan ja niitä konsultoidaan Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston toiminnasta.

7.   Jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu ja ulkoinen ulottuvuus

7.1   Jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu

7.1.1

Haagin ohjelmassa todetaan, että yksi yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tavoitteista on tukea niitä jäsenvaltioita, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu huomattavia paineita. Tämä edellyttää, että on parannettava yhteistyön ja yhteisvastuun mekanismeja. Komissio ehdottaa myös sekä Dublin II -asetuksen että Eurodacin tiettyjen näkökohtien muuttamista. On välttämätöntä tasapainottaa turvapaikkahakemusten jakautumista ja vähentää turvapaikanhakijoiden siirtymistä jäsenvaltiosta toiseen.

7.1.2

ETSK muistuttaa, että Dublinin asetusta laadittaessa lähtökohtana oli, että jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmät ovat samanlaiset. Näin ei kuitenkaan vielä ole. Turvapaikanhakijoiden siirtäminen parempien menetelmällisten takeiden maasta toiseen, jossa takeet ovat heikommat, ei ole hyväksyttävissä. Komitea ehdotti vihreästä kirjasta laatimassaan lausunnossa (11), että ”turvapaikanhakijat voisivat vapaasti valita maan, jolle he osoittavat turvapaikkahakemuksensa, ja että tästä syystä jäsenvaltioita kannustettaisiin – – soveltamaan humanitaarista lauseketta, josta säädetään asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa”.

7.1.3

Kuten UNHCR on ehdottanut, Dublinin asetukseen on sisällytettävä uusia säännöksiä perheenjäsenten määrittelystä, muutoksenhaun lykkäävästä vaikutuksesta sekä maastapoistamista koskevista aikarajoista. Lisäksi on lyhennettävä jyrkästi aikajaksoa, jolloin turvapaikanhakija voi olla pidätettynä odottamassa maastapoistamista.

7.1.4

Komitea suhtautuu tietyin varauksin ehdotukseen, jonka komissio tekee Eurodac-järjestelmän osalta kansallisten viranomaisten hallussa olevien, pakolaisia koskevien tietojen vapauttamiseksi, sillä se voi loukata oikeutta yksityisyyteen ja heikentää monien henkilöiden tarvitsemaa suojelua.

7.1.5

ETSK kannattaa komission ehdotusta perustaa turvapaikkakysymysten asiantuntijaryhmiä, jotka avustavat väliaikaisesti jäsenvaltioita tietyissä tilanteissa ja käsittelevät tapauksia jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmien ylikuormittuessa.

7.1.6

Euroopan pakolaisrahastoa on hyödynnettävä EU:n taloudellisen tuen lisäämiseksi niille jäsenvaltioille, joihin kohdistuu voimakas sääntöjen vastaisen maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden aiheuttama paine.

7.1.7

EU:n jäsenvaltioiden välillä on parannettava yhteisvastuuta ottamalla huomioon pienet jäsenvaltiot, joihin – kuten Maltaan – kohdistuu suuri turvapaikanhakijoiden tulva, joka ylittää niiden vastaanottokyvyn.

7.1.8

Yhteisvastuu voi ilmetä politiikoissa pakolaisten uudelleensijoittamiseksi EU:n jäsenvaltioiden välillä, yhteistyössä Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston kanssa sekä Euroopan pakolaisrahaston hallinnoinnissa.

7.1.9

ETSK kannattaa EP:ssa esiteltyjä kokeiluhankkeita pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vapaaehtoisen uudelleensijoittamisen edistämiseksi EU:ssa.

7.2   Ulkoinen ulottuvuus

7.2.1

Valtaosa pakolaisista elää kehitysmaissa (UNHCR:n tunnustamista 8,7 miljoonasta pakolaisesta 6,5 miljoonaa elää kehitysmaissa). ETSK toivoo, että Euroopan unioni ottaa lisää vastuuta tukeakseen kehitysmaita ja osoittaakseen niitä kohtaan yhteisvastuuta sekä parantaakseen niiden suojeluvalmiuksia.

7.2.2

Alueelliset suojeluohjelmat ovat yksi ETSK:n tarkkailemista toimintamuodoista. Tällä hetkellä niitä on kuitenkin vähän, ja ne ovat kokeiluvaiheessa. Kyseisten ohjelmien arvioinnin tulee synnyttää uusia ehdotuksia, jotta ohjelmista tehtäisiin kattavampia ja jotta niistä muokattaisiin uusi mekanismi, jonka kautta EU sitoutuu maailman pakolaistilanteeseen. Vihreästä kirjasta laatimassaan lausunnossa komitea toteaa seuraavaa: komitea ”pitää arveluttavana vastaanottokeskusten perustamisen tarkoituksenmukaisuutta eräissä maissa, joilla – kuten uudet itsenäiset valtiot (Ukraina, Moldova, Valko-Venäjä) – ei näytä olevan juuri minkäänlaisia valmiuksia tarjota kaikkia turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteisiin liittyviä takeita. ETSK tähdentää, että kyseisten ohjelmien tarkoituksena ei näyttäisi olevan niinkään pakolaisten suojelun parantaminen kuin vähentää heidän mahdollisuuksiaan päästä Euroopan unionin rajoille.”

7.2.3

Toinen merkittävä mekanismi, jonka avulla EU:n on osoitettava sitoutumistaan, on pakolaisten uudelleensijoittaminen. Uudelleensijoittamisessa on kysymys sellaisten henkilöiden vastaanottamisesta, joille kolmannet maat ovat myöntäneet pakolaisaseman, jotta he asettuvat pysyvästi asumaan johonkin EU:n jäsenvaltioon. EU antoi ensimmäisen kerran tukensa uudelleensijoittamiselle marraskuussa 2004 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, ja siitä lähtien on toteutettu joitakin – tosin hyvin harvoja – uudelleensijoittamisohjelmia. UNHCR on ilmoittanut, että vuonna 2007 ainoastaan viisi prosenttia maailmassa myönnetyistä uudelleensijoittamispaikoista oli peräisin EU:sta, ja vain seitsemällä jäsenvaltiolla oli oma uudelleensijoittamisohjelma.

7.2.4

ETSK kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti uudelleensijoittamisohjelmien kehittämiseen. Se kannattaa sitä, että EU:lla on yhteinen ohjelma tällä alalla, jottei pakolaisten uudelleensijoittaminen EU:ssa olisi symbolinen toimenpide vaan jotta se kasvaisi asianmukaisiin mittoihin tullakseen pakolaisten uudelleensijoittamisen tehokkaaksi välineeksi maailmassa. Eurooppalaisia uudelleensijoittamisohjelmia on kehitettävä yhteistyössä UNHCR:n ja erikoistuneiden valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa.

7.2.5

Komitea on samaa mieltä siitä, että on helpotettava suojelua tarvitsevien henkilöiden pääsyä EU:hun. Tämä edellyttää, että rajavalvontajärjestelmissä kunnioitetaan turvapaikkaoikeutta ja viisumijärjestelmää sovelletaan joustavasti.

7.2.6

Komitea panee merkille, että hakemusten yhteisellä käsittelyllä EU:n ulkopuolella jäsenvaltioiden suurlähetystöissä tai konsulaateissa voisi itse asiassa olla myönteisiä vaikutuksia, sillä se saattaisi auttaa torjumaan ihmissalakuljetusta ja vähentää siitä johtuvia kuolemantapauksia merellä. Vaikkei ole odotettavissa, että yhteinen käsittely laskisi millään tavalla turvapaikkahakemusten käsittelyn normeja, kaikkien tällaiseen käsittelyyn mahdollisesti liittyvät riskit on pyrittävä poistamaan ennakolta.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Ks. neuvoston asiakirja 13440/08.

(2)  KOM(2007) 301 lopullinen, 6. kesäkuuta 2007.

(3)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus” (esittelijä: An Le Nouail Marlière), EUVL C 204, 9.8.2008.

(4)  Turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelman kohta 3.

(5)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus” (esittelijä: An Le Nouail Marlière), EUVL C 204, 9.8.2008, kohta 1.1.

(6)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

”Ehdotus neuvoston direktiiviksi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista” (esittelijä: Dario Mengozzi, apulaisesittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños), EYVL C 48, 21.2.2002.

”Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan” (esittelijät: José Isaías Rodríguez García-Caro, Luis Miguel Pariza Castaños ja Miguel Ángel Cabra de Luna), EUVL C 318, 23.12.2006.

”Vihreä kirja – Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus” (esittelijä: An Le Nouail Marlière), EUVL C 204, 9.8.2008.

(7)  Ks. ETSK:n ”Terveydenhuolto ja maahanmuutto” (esittelijä: Sukhdev Sharma, apulaisesittelijä: Ágnes Cser), EUVL C 256, 27.10.2007.

(8)  Turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelman kohta 3.2.

(9)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus” (esittelijä: An Le Nouail Marlière), EUVL C 204, 9.8.2008.

(10)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön maahanmuuttopolitiikkaan sovellettavasta avoimen koordinaation menetelmästä” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños), EYVL C 221, 17.9.2002.

”Ehdotus: neuvoston asetus Euroopan operatiivisen ulkorajayhteistyön hallintaviraston perustamisesta” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños), EUVL C 108, 30.4.2004.

”Ehdotus – Neuvoston päätös unionin ulkorajojen sekä viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan alan hallinnollisen yhteistyön toimintaohjelmasta (Argo-ohjelma) tehdyn päätöksen 2002/463/EY muuttamisesta” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños), EUVL C 120, 20.5.2005.

”Vihreä kirja – Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus” (esittelijä: An Le Nouail Marlière), EUVL C 204, 9.8.2008.

(11)  Ks. ETSK:n antama lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus” (esittelijä: An Le Nouail Marlière), EUVL C 204, 9.8.2008.


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/85


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja – Maahanmuutto ja liikkuvuus – EU:n koulutusjärjestelmien haasteet ja mahdollisuudet

KOM(2008) 423 lopullinen

2009/C 218/17

Euroopan komissio päätti 3. heinäkuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja – Maahanmuutto ja liikkuvuus – EU:n koulutusjärjestelmien haasteet ja mahdollisuudet

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. joulukuuta 2008. Esittelijä oli Mário SOARES.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25. ja 26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 142 puolesta, 1 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Vihreässä kirjassa ”Maahanmuutto ja liikkuvuus – EU:n koulutusjärjestelmien haasteet ja mahdollisuudet” tarkastellaan koulutusjärjestelmien merkittävää haastetta, joka – vaikkakaan se ei ole uusi – on viime vuosina tullut näkyvämmin ja laajemmin esiin, nimittäin maahanmuuttajataustaisten ja heikossa sosioekonomisessa asemassa olevien lasten suuri lukumäärä kouluissa.

1.2

Komissio katsoo, että olisi aiheellista kuulla asiaan liittyviä osapuolia maahanmuuttajataustaisten lasten koulutuspolitiikasta. Asiaan liittyviä tahoja pyydetään esittämään kantansa seuraavista aiheista:

poliittiset haasteet

vastaukset haasteisiin

Euroopan unionin mahdollinen asema jäsenvaltioiden tukijana pyrittäessä vastaamaan näihin haasteisiin

direktiivin 77/486/ETY tulevaisuus.

1.3

ETSK katsoo, että tarkasteltava aihe on monitahoinen ja vaativa ja että sitä voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta, jotka ovat kaikki tarkoituksenmukaisia ja merkittäviä. Menettelyllisistä syistä komitea pyrkii kuitenkin ainoastaan vastaamaan viiteen esitettyyn kysymykseen sen lisäksi, että se tekee eräitä yleisluonteisia huomioita.

2.   Yleistä

2.1

ETSK on täysin yhtä mieltä vihreän kirjan peruslähtökohdasta, jonka mukaan maahanmuuttajaoppilaiden suuri lukumäärä kouluissa on haaste eikä ongelma. Asiakirjassa esitetään aiheesta asianmukainen analyysi ja käsitellään käytännöllisesti katsoen kaikkia aiheen näkökohtia.

2.2

Asiakirjassa käytetään kuitenkin väljiä määritelmiä, kuten ”maahanmuuttajataustainen lapsi”, ”maahanmuuttajien lapsi” tai ”maahanmuuttajaoppilas”, jotka kattavat sekä kolmansista maista että EU:n jäsenvaltiosta peräisin olevat lapset, jotka eivät asu lähtömaassaan. Vaarana on, että yhdenmukaistetaan varsin erilaisia asioita.

2.3

Yleisestihän myönnetään, että unionin kansalaisuus ja kolmannen maan kansalaisuus eivät ole sama asia. Komissio itse myöntää, että kyseisen määritelmän käyttämiseen liittyy riskejä, ja muistuttaa, että unionin kansalaiset voivat kolmansien maiden kansalaisista poiketen liikkua vapaasti unionissa. Komissio näyttää kuitenkin perustelevan käsitevalintaansa sillä, että se hyväksyy kerättyjen tietojen tietolähteissä (PIRLS ja PISA (1) käytetyt kriteerit.

2.4

ETSK ymmärtää komission lähestymistavan, jossa se ottaa huomioon kaikki lapset, joiden vanhemmilla on muu kuin vastaanottavan maan kansalaisuus, sillä he kaikki tarvitsevat erityistukea. Komitea pitäisi kuitenkin parempana, että kysymyksen käsittelyssä sovellettaisiin edellä mainittua kaksitahoista tarkastelutapaa: yhtäältä unionin kansalaisten lapset ja toisaalta kolmansien maiden kansalaisten lapset.

2.5

Käsillä olevassa lausunnossa ei tarkastella erityisesti siirtolaisuutta, vaan ennemminkin koulutusjärjestelmien roolia maahanmuuttajien ja aivan erityisesti maahanmuuttajien lasten integroitumisen edistämisessä. Siinä otetaan kuitenkin huomioon maahanmuuttoa käsittelevät ETSK:n monet lausunnot, jotka sisältävät merkittävän määrän alan asiantuntemusta (2).

2.6

Maahanmuuttajien onnistunut integroituminen on läheisesti yhteydessä koulutukseen, johon maahanmuuttajien lapsilla on pääsy, sekä heidän saavuttamaansa koulumenestykseen. Kyseinen yhteys on kiistämätön, ja sillä voi olla ratkaiseva vaikutus unionin sosiaalisen koheesiopolitiikan onnistumiseen, jäsenvaltioiden demokratioiden vakauteen ja jopa pitkän aikavälin taloudelliseen kehitykseen.

2.7

Mitä aikaisemmin ja paremmin kouluun integroidutaan, sitä suurempi on maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten koulumenestys. Siksi on aiheellista painottaa esikouluopetuksen merkitystä koulutuksellisen ja yhteiskunnallisen menestyksen edellyttämien välineiden hankkimisen kannalta.

2.8

Vaikka tilastotiedot osoittavat selkeästi, että varhaislapsuudesta lähtien koulutusjärjestelmään osallistuvien maahanmuuttajaoppilaiden tulokset ovat johdonmukaisesti parempia, se ei kuitenkaan merkitse, että heillä olisi paremmat mahdollisuudet päästä yliopistoon tai löytää kunnollinen työ.

2.9

Toisaalta mitä vapaammin ja tietoisemmin tehdään tulevan ammattiuran valinta ja mitä enemmän panostetaan pyrkimykseen varmistaa maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten koulumenestys, sitä parempia ovat sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset tulokset.

2.10

Koululla on ensisijainen asema integroitumisessa, sillä se on ensimmäinen paikka sosiaalistumiselle perheen ulkopuolella. Mikäli koulu torjuu, syrjii ja erottelee sen sijaan, että se osaltaan auttaisi lievittämään maahanmuuttajaperheiden sosioekonomisen taustan vaikutuksia, integroituminen tuskin onnistuu, minkä seuraukset kantaa koko yhteiskunta.

2.11

Tästä syystä ajatus kouluista, jotka on tarkoitettu etupäässä tai yksinomaan maahanmuuttajien lapsille, on hylättävä, vaikka perusteet voivat ensisilmäyksellä olla kannatettavia. Koulun on heijastettava yhteisön sosiaalista koostumusta, eikä sen tule muodostaa gettoa kenellekään. On yleistä, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden fyysinen ja sosiaalinen eriyttäminen nimenomaan heille tarkoitettuihin kouluihin kulkee käsi kädessä asumisjärjestelyiden eriytymisen kanssa tai on seuraus siitä.

2.12

Koulutusjärjestelmistä vastaavien viranomaisten on kiinnitettävä erityistä huomiota opettajiin koulutusprosessin keskeisinä toimijoina, sillä heillä on välitön vastuu oppilaiden koulumenestyksestä. Houkutteleva ja hyväpalkkainen työura sekä ennen kaikkea perus- ja jatkokoulutus, jossa tämä uusi tilanne otetaan huomioon, ovat olennaisia osatekijöitä myönteisten tulosten saavuttamiseksi (3).

2.13

Tässä mielessä olisi hyödyllistä lisätä mitä moninaisimpiin eri etnisiin ja kulttuurisiin ryhmiin kuuluvien opettajien lukumäärää, sillä heidän esimerkkinsä voi toimia hyvänä kannustimena ja tukea heidän oppilaidensa itsetunnon rakentumista. Tämä edellyttäisi opettajien rekrytointiperusteiden ja -menettelyjen tarkistamista sekä varojen osoittamista tähän tarkoitukseen.

2.14

Maan virallisen kielen osaaminen on yksi koulumenestyksen ehdottomista edellytyksistä. Tätä kysymystä ei ole ratkaistu asianmukaisesti, sillä kyky kommunikoida on sekoitettu kielen osaamiseen. Erityistuen antaminen tällä alalla, mahdollisimman aikainen (varhaislapsuudesta lähtien) integroiminen kouluelämään, koulun vuorovaikutus vanhempien kanssa niin, että myös heille tarjotaan kursseja maan virallisesta kielestä, ovat eräitä strategioista, joita voidaan noudattaa kyseisen erittäin monitahoisen ongelman ratkaisemiseksi.

2.15

Maahanmuuttajataustaisten vanhempien osallistuminen koko koulutusprosessiin, heidän vuorovaikutuksensa kantaväestöön kuuluvien perheiden kanssa sekä heidän osaamisensa ja kokemustensa arvostaminen ovat tekijöitä sekä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden että yleisemmin maahanmuuttajayhteisöjen integroituitumiseksi kouluun ja yhteiskuntaan. Siksi on tärkeää, että kouluilla on avustavaa opetushenkilökuntaa ja kulttuurin välittäjiä (4).

3.   ETSK:n panos

3.1   Vihreässä kirjassa tarkastellaan neljää keskustelunaihetta, joista esitetään seuraavat kysymykset:

”A.    Poliittiset haasteet:

Mitkä ovat tärkeimmät poliittiset haasteet, jotka liittyvät hyvän koulutuksen tarjoamiseen maahanmuuttajataustaisille lapsille? Onko tässä asiakirjassa esitettyjen haasteiden lisäksi muita, jotka olisi otettava huomioon?

B.    Poliittiset toimet:

Mikä on asianmukainen poliittinen vastaus näihin haasteisiin? Onko tässä asiakirjassa lueteltujen poliittisten toimien ja lähestymistapojen lisäksi muita, jotka olisi otettava huomioon?

C.    Euroopan unionin tehtävä:

Mitä toimia voitaisiin toteuttaa yhteisön ohjelmien kautta, jotta voitaisiin vaikuttaa positiivisesti maahanmuuttajataustaisten lasten koulutukseen? Miten näitä aiheita olisi käsiteltävä koulutusta koskevan avoimen koordinointimenetelmän puitteissa? Olisiko syytä tarkastella indikaattoreita ja/tai vertailuarvoja, joiden avulla politiikkaa voitaisiin kohdentaa paremmin koulutustason erojen kaventamiseen?

D.    Direktiivin 77/486/ETY tulevaisuus:

Miten direktiivillä 77/486/ETY voitaisiin tukea asiaan liittyvää jäsenvaltioiden politiikkaa, kun otetaan huomioon sen täytäntöönpanoon liittyvät seikat ja sen hyväksymisen jälkeen muuttovirroissa tapahtuneet muutokset? Olisiko direktiivi säilytettävä sellaisenaan, olisiko sitä muutettava vai olisiko se kumottava? Mitä vaihtoehtoisia lähestymistapoja ehdottaisitte asiaa koskevan jäsenvaltioiden politiikan tueksi? ”

3.2   Poliittiset haasteet

3.2.1

Luultavasti merkittävin Euroopan laajuinen poliittinen haaste nykyisin on luoda osallistava koululaitos yhteiskuntaan, joka itsessään on yhä vähemmän osallistava. Tämä johtuu rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kasvamisesta ja siihen liittyvän sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymisestä sekä maahanmuuton konkreettisessa tapauksessa siitä, että maahanmuuttopolitiikat ovat yleisesti koventuneet. Erityistä huomiota on kiinnitettävä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden sosioekonomiseen tilanteeseen, sillä myös koulutusmahdollisuudet määräytyvät suuressa määrin sosiaalisen huono-osaisuuden perusteella.

3.2.2

Valtavaa haastetta integroida miljoonat maahanmuuttajat koulutuksen avulla ei voida analysoida tarkastelematta muun muassa seuraavia näkökohtia: ulkomaalaisten kansalaisten oikeudellinen asema, joka vaikuttaa heidän pääsyynsä oppivelvollisuuteen perustuvan yleisen koulutusjärjestelmän piiriin (5), menettelyt ilman asianmukaisia asiakirjoja olevien henkilöiden laillistamiseksi, perheiden yhdistämiselle asetetut esteet, viisumien myöntämisperusteet, jotka toisinaan loukkaavat henkilön perusoikeuksia (DNA-testien suorittamista koskeva vaatimus vanhemmuuden todistamiseksi).

3.2.3

Tehtäessä koulutuspoliittisia päätöksiä, jotka vaikuttavat miljooniin maahanmuuttajataustaisiin lapsiin ja nuoriin, edellä mainittuja yleisiä näkökohtia ei voida jättää huomiotta. Kouluja ei perusteta eikä kehitetä irrallaan sosiaalisesta ympäristöstä, johon ne kuuluvat. Koulut heijastavat yhteiskuntaa, vaikka ne voivatkin osaltaan vaikuttaa ratkaisevasti sen muuttumiseen.

3.2.4

Koulutusuudistukset, joissa koulutusta käsitellään kuten mitä tahansa liiketoimintaa soveltamalla koululaitokseen kaupallista kieltä (kutsumalla oppilaita ja vanhempia ”kuluttajiksi/käyttäjiksi” ja opettajia ”palveluiden tarjoajiksi”) ja joilla edistetään yksinomaan oppilaiden yksilökohtaiseen suoritukseen perustuvaa arviointia, eivät tue menestyksekästä integroitumista. Koulutus on määriteltävä uudelleen ennen kaikkea kaikkien lasten ja nuorten perusihmisoikeudeksi.

3.2.5

Kun otetaan huomioon, että koulutus kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan, suurena haasteena on, että Euroopan unioni kykenee käytännössä koordinoimaan tarvittavat politiikat parhaimman mahdollisen integroitumisen saavuttamiseksi. Se, että yhtäältä myönnetään, että maahanmuuton vaikutukset ovat yhteisön laajuisia, ja toisaalta kehitetään politiikkoja edelleen kansallisella tasolla, on paradoksi, joka voidaan ratkaista vasta, kun on poliittista tahtoa mennä nykyistä pidemmälle kyseisten politiikkojen koordinoinnissa.

3.2.6

Euroopan unionin haasteena onkin myöntää, että massiivisen siirtolaisuuden hallitsemiseen liittyviä ongelmia tuskin ratkaistaan yksittäisissä jäsenvaltioissa ja että sillä on oltava käytössään tarvittavat poliittiset välineet, jotta voidaan selviytyä unionin ulkopuolisista maista lähtöisin olevien oppilaiden kasvavasta määrästä eurooppalaisissa koulutusjärjestelmissä.

3.2.7

Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden huono-osaisuus ulottuu myös aikuiskoulutukseen. Kyseiset henkilöt osallistuvat muita vähemmän jatkokoulutustoimiin, ja heille tarjotuilla kursseilla keskitytään etupäässä kielitaidon hankkimiseen. Aikuiskoulutusoppilaitosten on pyrittävä avautumaan aiempaa paremmin koko kohderyhmälle. Maahanmuuttajataustaiset henkilöt on otettava huomioon koulutustarjonnan koko kirjossa. Näin ollen on tärkeää, että aikuiskoulutusta laajennetaan käsittämään esimerkiksi kulttuurin, politiikan, perhesuunnittelun sekä terveyden ja sosiaalisten taitojen kaltaiset alat.

3.2.8

Toisena päätöksiin vaikuttavana poliittisena haasteena ovat nykyisen talouskriisin seuraukset. Työttömyyden kasvu ja sosiaaliturvajärjestelmiin liittyvät ongelmat, jotka eräissä maissa vaarantavat niiden sosiaaliturvamallit, voivat synnyttää rasismia ja muukalaisvihaa, jotka ovat kaikilta osin demokraattisen Euroopan arvojen vastaisia. Sekä koulujen että yhteisön, johon ne kuuluvat, tulee seurata tarkoin kyseisiä ilmiöitä torjuakseen ne sekä ryhtyäkseen toimenpiteisiin, jos ja kun siihen on tarvetta.

3.3   Poliittiset toimet

3.3.1

Jäsenvaltioilla on ensisijainen ja perustavaa laatua oleva velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin varmistaakseen maahanmuuttajiensa integroituminen. Lasten ja nuorten kohdalla tämä merkitsee sitä, että huolehditaan kaikkien pääsystä koulutusjärjestelmän piiriin varmistamalla, että kaikenlainen valikointi sosiaaliseen asemaan liittyvien syiden perusteella suljetaan pois. Lisäksi on toimittava sen hyväksi, että koulumenestystä ryhdytään pitämään maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja lasten oikeutena.

3.3.2

Tähän pääsemiseksi on tärkeää, että koulutustoiminta perustuu

korkeatasoiseen koulutukseen, joka on kaikille avointa ja ilmaista.

politiikkaan, jossa kunnioitetaan esimerkiksi etnisiä, sosiokulttuurisia, taloudellisia ja sukupuoleen liittyviä eroja ja osataan hyödyntää olemassa olevia mahdollisuuksia.

kunkin maahanmuuttajayhteisön ominaispiirteiden kunnioitukseen. Ne on otettava huomioon opetusohjelmien suunnittelussa niin, että oppilaitokset avautuvat eri kulttuureille.

opetushenkilökuntaan, joka kykenee vastaamaan muista maista lähtöisin olevien oppilaiden tarpeisiin, jolle annetaan koulutustavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämätöntä tukea ja jatkokoulutusta ja jolla on tukenaan koulussa edustettuina olevien yhteisöjen kielet ja kulttuurit tunteva avustava henkilökunta. Tässä mielessä olisi hyödyllistä vahvistaa eri alojen ammattilaista koostuvien ryhmien läsnäoloa kouluissa (esimerkiksi käynnistämällä kouluissa laajaa sosiaalista toimintaa).

entistä parempaan mahdollisuuteen käyttää internetiä tukena maahanmuuttajien lasten koulutuksessa, sillä kyseessä on keskeinen väline ajatellen opintomenestystä EU:ssa. Tässä tarkoituksessa ehdotetaan perustettavaksi nuorisokerhoja ja yhteisökeskuksia, joilla on käytössään internetyhteys, sekä kuntien tukemia kumppanuuksia paikalliskirjastojen kanssa tai kumppanuuksia yritysten kanssa, jotka ovat valmiita lahjoittamaan vanhoja tietotekniikkalaitteistoja, jne.

”kestävään” koulutukseen: kielitaidon edistämistä ei voida rajata ensimmäisiin elinvuosiin eikä esikouluopetukseen. Sitä on jatkettava koko koulunkäynnin ajan, eikä se voi rajoittua koskemaan ainoastaan vastaanottavan maan kieltä. Teknis-ammatillisen kielen omaksuminen edellyttää moniin eri aineisiin perustuvaa lähestymistapaa sekä kaikkien oppiaineiden opettajien asianmukaista koulutusta. Vastaanottavan maan kielen opetuksen ohella on myös huolehdittava oppilaiden perheissä puhuttavien kielten kurssitarjonnasta. Monikielisyyden säilyttämisen ja edistämisen tulisi kuulua jokaisen koulun perusopinto-ohjelman tarjontaan.

sellaisen ”mentori/koulutoveri” -ohjelman edistämiseen, jossa oppilaat voivat olla heitä vanhempien ja kokeneempien oppilaiden ohjauksessa.

maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestöön kuuluvien lasten välisen vuoropuhelufoorumin perustamiseen, sillä tällä tavoin voidaan häivyttää ennakkoluuloja ja vahvistaa integroitumista.

maahanmuuttajataustaisten oppilaiden vanhempien osallistumiseen. Vanhemmilla on erityinen rooli, joten heidän on tunnettava koulutusjärjestelmä sekä mahdollisuudet ammatilliseen koulutukseen nykyistä paremmin, ja heitä on kannustettava tuomaan esiin mielipiteensä.

asianmukaiseen tarjontaan aikuiskoulutuskursseja maahanmuuttajataustaisille henkilöille – ovat he sitten oppilaiden vanhempia tai eivät – edellä mainittujen syiden johdosta (6).

kulttuurientuntemuksen edistämiseen, joka käsittää apurahojen ja taloudellisen tuen myöntämisen heikompien koulutuslähtökohtien lievittämiseksi (toimia ei rajata koskemaan yksinomaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita).

3.3.3

Yleisluonteisissa toimissa on otettava huomioon muun muassa maahanmuuttajaväestön erityispiirteet, pääsy terveydenhuoltojärjestelmiin ja työmarkkinoille sekä asianmukainen asunto. Tämän lisäksi on aiheellista tuoda esiin alakohtaisten toimien tarve koulutuksessa. Niistä voidaan mainita esimerkiksi koulutusmateriaalin tarkistaminen, jotta maahanmuuttajia ei kuvata niissä kielteisellä tavalla, opinto-ohjelman ulkopuolisten kotouttamistoimien toteuttaminen, pääsy koulutusjärjestelmän piiriin hyvin varhaisessa iässä, tarvittavat resurssit opettajien perus- ja jatkokoulutusta varten sekä mahdollisuuksien mukaan koulun oppilaiden alkuperämaista lähtöisin olevan pätevän avustavan henkilökunnan rekrytoiminen.

3.3.4

Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ei ole ainoastaan toivottavaa, vaan se on myös kiistaton osoitus sosiaalisen ja koulutuksellisen demokratian tasosta sekä maahanmuuttajien kotoutumisen merkittävä osatekijä. Vanhempainyhdistykset ja koulutusalan yhteiskunnalliset toimijat voivat osaltaan edistää sellaisen yhteiskunnan ja kansalaisuuden luomista, joille ovat ominaisia osallistavuus, erilaisuuden kunnioitus sekä tietoisuus vahvan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden arvosta.

On tuettava ja kannustettava useissa maissa noudatettavaa politiikkaa myöntää äänioikeus kunnallisvaaleissa laillisille maahanmuuttajille, sillä näin tunnustetaan maahanmuuttajien integroituminen vastaanottavaan yhteisöön ja vahvistetaan tunnetta yhteiskuntaan kuulumisesta.

3.4   Euroopan unionin tehtävä

3.4.1

Uuden Lissabonin sopimuksen hyväksymis- ja soveltamisprosessissa Euroopan unionin tulisi varmistaa, että jäsenvaltiot takaavat jatkossakin maahanmuuttajaväestön kotouttamispolitiikan, erityisesti oikeuden koulutukseen ja äidinkielen opetukseen sekä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden vanhempien osallistumisoikeuden, jotta he voivat parantaa tietojaan ja taitojaan sekä tukea lapsiaan koulutukseen liittyvissä päätöksissä ja prosesseissa.

3.4.2

Euroopan unioni voisi kannustaa jäsenvaltioita käyttämään avointa koordinaatiomenetelmää sekä toteuttamaan vertailevia tutkimuksia ja tutkimusohjelmia, joiden avulla kerätään ja levitetään hyviä käytänteitä sekä tuetaan innovatiivisia aloitteita, joissa kiinnitetään huomiota Euroopan tasolla esille otettuihin kysymyksiin, joista on toisinaan vaikeampi saada tietoa pelkästään kansallisella tasolla. Seuraavissa kohdissa esitetään tähän liittyen eräitä konkreettisia ehdotuksia.

3.4.3

Erityisen merkittävä poliittinen toimenpide voi olla indikaattoreiden ja vertailukohtien määritteleminen siinä tarkoituksessa, että keskitetään toimia sekä heikon koulumenestyksen että sellaisten objektiivisten vaikeuksien poistamiseen, joita maahanmuuttajaoppilas voi kohdata henkilökohtaisessa ympäristössään. Jotta vältettäisiin koulunkäynnin keskeyttäminen tai koulunkäynnistä kieltäytyminen, tarvitaan ennen kaikkea ohjelmia, jotka mahdollistavat koulujen tarjoaman sosiaalisen toiminnan käytännössä.

3.4.4

Avoimen koordinointimenetelmän puitteissa käytettävistä vertailukohdista ehdotetaan esimerkiksi seuraavia: maahanmuuttajataustaisten ja muiden henkilöiden sosioekonominen asema, koulutuksen loppuun vieminen (oppivelvollisuus) maahanmuuttajataustaisten ja muiden henkilöiden kohdalla, maahanmuuttajataustaisen opetushenkilökunnan osuus, opetushenkilökunnan kulttuurientuntemus, koulutusjärjestelmän sosiaalinen läpäisevyys, monikielisyyden edistäminen julkisessa koulutusjärjestelmässä sekä koulutusjärjestelmien avoimuus kaikille lapsille ja nuorille.

3.4.5

Lisäksi olisi erittäin tärkeää, että Euroopan parlamentti osallistuisi suoraan sellaisten ehdotusten ja toimien määrittelyyn, seurantaan ja arviointiin, joilla on tarkoitus varmistaa, että Euroopan unionissa ei sallita syrjäytymistä eikä marginaaliryhmien muodostumista.

3.5   Direktiivin 77/486/ETY tulevaisuus

3.5.1

Direktiivi 77/486/ETY oli tärkeä askel sen varmistamiseksi, että kaikkien maahanmuuttajataustaisten lasten oikeus koulutukseen sisällytetään poliittiseen asialistaan. Jos asia on kerran näin, mikä on aiheellista myöntää, yhtä lailla voidaan todeta, että direktiivi koskee yksinomaan unionin kansalaisten lapsia ja että kotouttamisen perustana on siinä yksinomaan kielen käyttöä koskeva kysymys. Lisäksi direktiiviä on sovellettu epäsäännöllisesti, ja 30 vuotta sen voimaantulosta sitä ei ole vielä kaikilta osin saatettu osaksi unionin nykyisten jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä.

3.5.2

Direktiivi 77/486/ETY on historiallisesti ja poliittisesti katsoen vanhentunut eikä vastaa nykyisiä kotouttamista koskevia vaatimuksia. Tästä syystä siihen on tehtävä merkittäviä muutoksia ottamalla huomioon maahanmuutossa tapahtuneet muutokset. Vaikka unionin ja jäsenvaltioiden on jatkossakin sitouduttava täysipainoisesti kieltenopetukseen, ETSK katsoo, että aihetta koskevan direktiivin on mentävä huomattavasti pidemmälle ja pidettävä sisällään muita ulottuvuuksia, mikäli sen on tarkoitus olla maahanmuuttajien ja heidän lastensa sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen integroitumisen väline.

3.5.3

Tulevassa direktiivissä on otettava huomioon, että maahanmuuttajien integroituminen vastaanottaviin yhteisöihin on huomattavasti monitahoisempi kysymys kuin heidän lastensa integroituminen koulutusjärjestelmiin mutta että jälkimmäisellä seikalla on edellisen seikan onnistumisen kannalta keskeinen merkitys.

3.5.4

Tulevassa direktiivissä ei näin ollen pidä tarkastella yksinomaan kielikysymystä (jolla on jatkossakin keskeinen asema), vaan käsitellä myös lasten ja nuorten integroitumista koulutusjärjestelmiin kokonaisvaltaisemmin ja johdonmukaisemmin.

Bryssel 25 päivänä helmikuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  PIRLS: Progress in International Reading Literacy Study, edistyminen kansainvälisessä lukutaitotutkimuksessa, kansainvälisen koulutustutkimusjärjestön IEA:n (Internacional Association for the Evaluation of Educational Achievement) tekemä tutkimus; PISA: Programme for International Student Assessment, kansainvälinen oppimistulosten arviointiohjelma, OECD:n koordinoima tutkimus.

(2)  ETSK:n laatimista aihetta käsittelevistä yli 50 lausunnosta ks. erityisesti seuraavat: ”Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka – avoimen koordinaation menetelmä”, esittelijä: Soscha zu Eulenburg (EYVL C 221, 17.9.2002); ”Kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytykset opiskelua, ammattikoulutusta tai vapaaehtoistyötä varten”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 133, 6.6.2003); ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus taloudellisen ja teknisen tuen antamista kolmansille maille siirtolaisuuden ja turvapaikan aloilla koskevan ohjelman perustamisesta”, esittelijä: Giacomina Cassina (EUVL C 32, 5.2.2004); ”Komission tiedonanto – Maahanmuutto, kotouttaminen ja työllisyys”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 80, 30.3.2004); ”Euroopan unionin kansalaisuuden saaminen” (oma-aloitteinen lausunto), esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 208, 3.9.2003); ”Siirtotyöläisiä koskeva kansainvälinen yleissopimus” (oma-aloitteinen lausunto), esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 302, 7.12.2004); ”Maahanmuutto EU:ssa ja kotouttamispolitiikat: alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyö” (oma-aloitteinen lausunto), esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 318, 23.12.2006); ”Maahanmuuttopolitiikkaa koskeva yhteistyö EU:n ja lähtömaiden välillä kehityksen tukemiseksi” (oma-aloitteinen lausunto), esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 44, 16.2.2008); ”Foorumi kansalaisyhteiskunnan osallistumisen lisäämiseksi edistettäessä EU:n ulkopuolisista maista lähtöisin olevien kansalaisten kotouttamiseen tähtääviä yhteisön politiikkoja – Rakenne, organisointi ja toiminta” (valmisteleva lausunto), esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 27, 3.2.2009); ”Vähemmistöjen integroituminen – romanit”, esittelijä: Anne-Marie Sigmund, apulaisesittelijä: Madi Sharma (EUVL C 27, 3.2.2009); ”Euroopan yhteinen maahanmuuttopolitiikka – periaatteet, toimet ja välineet”, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños, CESE 342/2009, 25.2.2009 (Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  Ks. ETSK:n lausunto ”Opettajankoulutuksen laadun parantaminen”, esittelijä: Mário Soares (EUVL C 151, 17.6.2008).

(4)  Nämä ja muita ajatuksia esitetään NESSE-asiantuntijaverkoston (Euroopan komission tukema koulutuksen sosiaalisia näkökohtia tarkasteleva asiantuntijaverkosto) huhtikuussa 2008 julkaisemassa selvityksessä ”Education and Migration – Strategies for integrating migrant children in European schools and societies – A synthesis of research findings for policy-makers” (http//www.nesse.fr-nesse-nesse_top-activites-education-and-migration).

(5)  Saksassa ulkomaalaisen kansalaisen oikeudellinen asema johtaa usein vapautukseen yleisestä oppivelvollisuudesta. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artiklan mukaan kuitenkin jokaisella lapsella ”on oikeus koulutukseen” ja ”saada […] oppivelvollisuuteen perustuvaa opetusta”.

(6)  Ks. edellä kohta 3.2.7.


11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/91


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ehdotus: neuvoston suositus Euroopan toimista harvinaisten sairauksien alalla

KOM(2008) 726 lopullinen — 2008/0218 CNS

2009/C 218/18

Neuvosto päätti 28. marraskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: neuvoston suositus Euroopan toimista harvinaisten sairauksien alalla

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -jaosto antoi lausuntonsa 4. helmikuuta 2009. Esittelijä oli Ágnes CSER.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25. – 26. helmikuuta 2009 pitämässään 451. täysistunnossa (helmikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 162 puolesta ja 4 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johtopäätökset ja suositukset

1.1

ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä ehdotettuun neuvoston suositukseen ja hyväksyy koordinoidut unionin toimet harvinaisten sairauksien tunnistamiseksi, määrittelemiseksi ja luokittelemiseksi.

1.2

ETSK tukee harvinaisiin sairauksiin paneutuvien kansallisten ja alueellisten osaamiskeskusten nimeämistä. Komitea kannustaa ja tukee myös keskusten osallistumista eurooppalaisiin verkostoihin.

1.3

ETSK kannattaa harvinaisten sairauksien parissa tehtävän koordinoidun tutkimuksen tukemista ja edistämistä. Komitea pitää myös käytettävissä olevien niukkojen resurssien optimaaliseen hyödyntämiseen tähtäävien koordinointihankkeiden edistämistä kannatettavana samoin kuin kansainvälisen yhteistyön tiivistämistä.

1.4

Jotta harvinaisiin sairauksiin liittyvä asiantuntemus saatettaisiin unionissa yhteiselle tasolle, komitea suosittelee teollis- ja tekijänoikeuksien suojan asianmukaista huomioon ottamista ja takaamista.

1.5

ETSK hyväksyy kansallisten suunnitelmien laatimisen, mutta katsoo, että niiltä edellytettävää tarkkuutta ajatellen vuoteen 2011 ulottuva määräaika on liian lyhyt.

1.6

Komitea on samoin tyytyväinen tavoitteeseen nimetä kansalliset ja alueelliset osaamiskeskukset vuoteen 2011 mennessä, mutta on tietoinen siitä, että asia riippuu asianmukaisten kansallisten suunnitelmien laatimisesta.

1.7

ETSK suosittelee unionitason koordinoinnin ja tiedottamisen laajentamista sekä yhteisen ja yhdenmukaisen teknisen terminologian laatimista. Komitea suosittaa myös alakohtaisen käsikirjan kokoamista palvelemaan eri ammattikulttuurien vuoropuhelua.

1.8

ETSK suosittelee erityisen viestintä- ja ilmoitusjärjestelmän kehittämistä. Järjestelmän tavoitteena olisi tarjota osaamisverkosto ja ”liikkuva palvelu”, jonka ansiosta asianmukaiset tiedot olisivat kaikkien asianosaisten saatavana.

1.9

ETSK hyväksyy myös yhteiskuntatieteiden tutkimuksen roolin, kun kyse on harvinaisten sairauksien alalla ilmenevien tarpeiden tunnistamisesta.

1.10

ETSK suosittelee, että jokainen jäsenvaltio perustaa harvinaisia sairauksia varten omat keskuksensa koordinoimaan tutkimus- ja hoitolaitosten sekä terveyspalvelujen ja julkisviranomaisten toimintaa.

1.11

ETSK suosittelee, että harvinaisia sairauksia varten perustetut jäsenvaltioiden laitokset huolehtivat tietojenkeruuseen, akkreditointiin, metodologiaan sekä koordinointiin liittyvistä tehtävistä.

1.12

ETSK suosittelee, että harvinaisia sairauksia koskevat jäsenvaltioiden strategiat nivotaan kiinteästi osaksi kansanterveyteen ja terveyden edistämiseen liittyviä jäsenvaltioiden ohjelmia.

1.13

ETSK suosittelee, että hankerahoituksen sijasta kehitetään pitkäjänteisempää rahoitusta. Näin tarjolla olevia resursseja voitaisiin käyttää tehokkaasti ja entistä kannattavammin sekä huolehtia paremmin potilaiden oikeuksien toteutumisesta.

1.14

ETSK suosittelee lisäksi, että selvitetään potilasjärjestöjen, ammattialajärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten osallistumista sekä analysoidaan ja arvioidaan mahdollisuudet hyödyntää muissa jäsenvaltioissa toimivien osaamiskeskusten tarjoamat mahdollisuudet. Tässä yhteydessä on kuitenkin aina otettava huomioon potilaan etu ja oikeudet.

1.15

ETSK suosittelee lisäksi, että terveysalan ammattilaisten liikkuvuutta analysoidaan nykyistä perusteellisemmin yhdessä ammattialajärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa asianmukaisten takuiden varmistamiseksi.

1.16

Yhdenvertaisuuden lisäämiseksi terveyteen liittyvissä asioissa ETSK suosittelee, että selvitetään olosuhteet, jotka mahdollistavat suhteellisen resurssien käytön, sillä käsillä olevalla suosituksella pyritään varmistamaan hoidonsaanti kaikille harvinaisista sairauksista kärsiville potilaille.

1.17

ETSK kannattaa harvinaisia sairauksia käsittelevän EU:n neuvoa-antavan komitean (EUACRD) perustamista ja suosittaa, että jäsenvaltioiden, alanteollisuuden, potilasjärjestöjen ja asiantuntijoiden lisäksi neuvoa-antavan komitean toimintaan osallistuisi myös työmarkkinaosapuolten edustajien ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajia. Tämä on tärkeää, sillä ilman kyseisiä toimijoita kansallisten strategioiden laatiminen ei ole mahdollista, sillä strategia on yksi edellytys tässä käsiteltävän suosituksen toimeenpanolle.

1.18

ETSK suosittelee, että harvinaisten sairauksien eurooppalaisen teemapäivän puolesta toimiva liike saa tukea kansainvälisen terveyspolitiikan vastuutahoilta maailmanlaajuisen harvinaisten sairauksien päivän muodossa.

1.19

ETSK pitää asianmukaisena, että suosituksen toimeenpanosta laaditaan kertomus viiden vuoden kuluttua suosituksen hyväksymisestä. Tässä yhteydessä on kuitenkin varmistettava, että toimenpanon aikana tehdään tarvittavat korjaukset potilaiden oikeudet huomioon ottaen. ETSK toivoo voivansa osallistua toimeenpanon jatkuvaan seurantaan.

2.   Yleiset huomiot

2.1   Taustaa

2.1.1

Harvinaiset sairaudet – geneettiset sairaudet mukaan lukien – kuuluvat yhteisön toimintaohjelmaan, joka kattaa ajanjakson 1. tammikuuta 1999 – 31. joulukuuta 2003 [Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1295/1999/EY, tehty 29 päivänä huhtikuuta 1999, harvinaisia sairauksia koskevan yhteisön toimintaohjelman hyväksymisestä osana kansanterveyden alalla toteutettavia toimia (1999-2003)]. Toimintaohjelmassa harvinaiseksi sairaudeksi määritellään sairaus, joka esiintyy unionissa enintään viidellä henkilöllä kymmenestätuhannesta. Samaan määritelmään perustuu myös Euroopan parlamentin ja neuvoston 16. päivänä joulukuuta 1999 annettu asetus (EY) N:o 141/2000 harvinaislääkkeistä.

2.1.2

Alhaisen esiintyvyytensä ja erityisluonteensa vuoksi harvinaiset sairaudet edellyttävät yhteisiin erityistoimiin perustuvaa kokonaisvaltaista toimintamallia, jotta huomattavaa sairastuvuutta tai vältettävissä olevaa ennenaikaista kuolleisuutta voidaan ehkäistä sekä parantaa sairastuneiden henkilöiden elämänlaatua ja sosioekonomisia mahdollisuuksia.

2.1.3

Komission perustaman harvinaisten sairauksien osaamisverkostoja pohtivan työryhmän tehtävänä on määritellä perusperiaatteet, hoidot sekä kriteerit, joita eurooppalaisten osaamiskeskusten on noudatettava. Nämä kysymykset kuuluvat myös tutkimuksen ja kehityksen kuudennen ja seitsemännen eurooppalaisen puiteohjelman piiriin.

2.1.4

Maailman terveysjärjestö WHO laatii yhdettätoista kansainvälistä tautiluokitusta, joka valmistuu vuonna 2014 ja johon sisällytetään myös harvinaiset sairaudet. WHO pyysi harvinaisia sairauksia käsittelevän Euroopan unionin työryhmän osallistumaan neuvoa-antavana ryhmänä harvinaisten tautien koodaukseen ja luokitteluun.

2.1.5

Mikäli kaikki jäsenvaltiot soveltaisivat yhteistä harvinaisten sairauksien määritelmää, voitaisiin Euroopan unionin panosta EU:n ja WHO:n yhteistyöhön vahvistaa merkittävästi. Lisäksi unioni voisi toimia maailmanlaajuisten terveysongelmien ratkaisemisessa entistä merkittävämmässä roolissa rajojensa ulkopuolella.

2.1.6

Yksi vuonna 2007 hyväksytyn EU:n terveysstrategian keskeisimpiä prioriteetteja on, että harvinaisista sairauksista kärsiville taataan diagnoosin, hoidon ja laadukkaan tiedon saatavuus.

3.   Erityistä

3.1   Harvinaisten sairauksien määrittely ja esiintyvyys

3.1.1

Harvinaiset sairaudet edellyttävät globaalia lähestymistapaa, joka perustuu eri toimien kokoamiseen. Tavoitteena on estää huomattava sairastuvuus tai vältettävissä olevat ennenaikaiset kuolemat sekä parantaa sairastuneiden henkilöiden elämänlaatua ja sosioekonomisia mahdollisuuksia.

3.1.2

Harvinaisten sairauksien yleisyydestä saatavilla olevien tietojen mukaan erilaisia harvinaisia sairauksia on 5 000–8 000. Niistä kärsii kuusi prosenttia unionin väestöstä, eli 27–36 miljoonaa kansalaista sairastaa harvinaista sairautta tai sairastuu sellaiseen.

3.1.3

Useimmat harvinaisista sairauksista ovat hyvin epätavallisia ja niistä kärsii enintään yksi henkilö 100 000:sta. Harvinaisista sairauksista kärsivien ja heidän perheidensä tilanne on erityisen herkkä, ja he jäävät usein sairauden kanssa yksin.

3.1.4

Harvinaisten sairauksien ensimmäisten oireiden ilmenemisajankohta vaihtelee myös hyvin paljon: harvinaisista sairauksista puolet ilmenee vastasyntyneissä tai lapsissa ja puolet aikuisissa. Harvinaisista sairauksista suurin osa on geneettisiä, mutta niitä voivat aiheuttaa myös ympäristötekijöille altistuminen joko raskauden aikana tai myöhemmin usein yhdessä perinnöllisen taipumuksen kanssa. Osa niistä on yleisten sairauksien harvinaisia muotoja tai komplikaatioita.

3.2   Puutteet harvinaisten sairauksien näkyvyydessä ja tunnistettavuudessa

3.2.1

Harvinaiset sairaudet poikkeavat hyvin paljon toisistaan myös vakavuudeltaan ja ilmenemismuodoiltaan. Harvinaisista sairauksista kärsivien eliniänodote on huomattavasti muita lyhyempi. Tietyt sairaudet ovat monimutkaisia, degeneratiivisia ja aiheuttavat pysyviä vaurioita. Niistä osan kanssa on puolestaan mahdollista elää normaalia elämää, mikäli sairaus diagnosoidaan ajoissa ja sitä hoidetaan asianmukaisesti. Vammoja on usein enemmän kuin yksi, mikä vaikuttaa monin tavoin toimintakykyyn. Tällaiset vammat voimistavat eristäytyneisyyden tunnetta ja voivat aiheuttaa syrjintää sekä kaventaa koulutus-, työ- ja sosiaalisia mahdollisuuksia.

3.3   Harvinaisia sairauksia koskevan jäsenvaltioiden politiikan puute

3.3.1

Harvinaiset sairaudet ovat merkittävä osatekijä, kun on kyse sairastuvuudesta ja kuolleisuudesta. Asianmukaisen koodaus- ja luokittelujärjestelmän puuttumisen vuoksi ne eivät kuitenkaan ole mukana terveystietojärjestelmissä. Koska terveysalalla ei harvinaisia sairauksia varten ole erityisiä toimintalinjoja eikä riittävästi asiantuntemusta, niiden diagnosointi viivästyy ja hoitoon pääsy on vaikeaa. Harvinaisten sairauksien seulonnassa, hoidossa ja potilaiden sopeuttamisessa on jäsenvaltioiden välillä huomattavia eroja. Eri jäsenvaltioiden kansalaisilla tai yhden jäsenvaltion eri alueiden asukkailla ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia saada erikoishoitoa tai harvinaislääkkeitä.

3.3.2

Harvinaisten sairauksien tutkimukseen, seulontaan ja hoitoon suunnatut resurssit vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioittain. Lisäksi voimavarojen hajanaisuus heikentää tehokkuutta, mikä puolestaan viivästyttää hoitoja tai jopa johtaa siihen, että potilaat jäävät hoidotta.

3.3.3

Sairauksien seulonta ja hoito edellyttävät erityisvalmiuksia. Erot ovat resurssien puutteen vuoksi huomattavia, ja monet potilaat kärsivät väärän tai puutteellisen diagnoosin seurauksista.

3.3.4

Harvinaisten sairauksien erityispiirteet, eli potilaiden pieni määrä sekä tiedon ja osaamisen puute, edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä, joka tarjoaa lisäarvoa. Harvinaisten sairauksien lisäksi ei liene muuta kansanterveyden alaa, jolla 27 valtion yhteistyöllä olisi niin tehokas ja hyödyllinen vaikutus. Tämän seikan myöntävät niin jäsenvaltio- kuin unionitason poliittiset päättäjät kuin kaikki asianosaisetkin. Rajallisten käytettävissä olevien voimavarojen yhdistäminen mahdollistaisi paremmat tulokset. Tietojen keräämiskäytännöt, eli keräämistavat ja aikataulut, sekä ilmoitusvelvollisuus vaihtelevat jäsenvaltioittain. Ilmoitusvelvollisuus voi koskea koko väestöä, tai tietoja voidaan kerätä ajoittain. Yhdenmukaiset tiedot ja yhtäpitävä informaatio ovat erittäin tärkeitä, kun ajatellaan ennaltaehkäisevän ja kannattavuudeltaan paremman terveyspolitiikan laatimista ja soveltamista. Sama pätee myös jäsenvaltioissa ja EU-tasolla tehtävään tutkimukseen. Yhtä olennaista on, että tiedot ja informaatio ovat asianomaisten henkilöiden käytettävissä.

3.3.5

Erityisen tärkeää on parantaa harvinaisista sairauksista kärsivien ja heidän perheidensä elämänlaatua ja huolehtia heidän integroitumisestaan yhteiskuntaan ja työelämään. Heidän elämänsä on jatkuvaa kamppailua erilaisuuden ja fyysisten ja henkisten koettelemusten kanssa.

3.3.6

Unionin jäsenvaltioissa on lukuisia hallituksista riippumattomia organisaatioita tai kansalaisyhteiskunnan aloitteita, jotka pyrkivät harvinaisista sairauksista kärsiville tiedottamisen, tieteellisen ja kliinisen tiedon levittämisen, lääketieteellisen hoidon sekä kohtuuhintaisten ja asianmukaisten lääkkeiden saatavuuden parantamiseen, eli toimivat potilaiden yhteiskunnallisen ja taloudellisen integroinnin puolesta. Nämä kansalaisyhteiskunnan aloitteet kärsivät resurssipulasta eivätkä nauti hallitusten koordinoidusta ja yhteen sovitetusta tuesta eivätkä koordinoiduista verkostoista, mikä haittaa jatkuvasti potilaiden oikeuksien toteutumista. Potilaiden, heidän perheidensä, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, asiantuntijoiden ja työmarkkinaosapuolten kesken ei ole lainkaan järjestelmällistä yhteistyötä. Hoidoissa ja hoidon saannissa on havaittavissa vakavaa epätasapainoa, ja vaikeudet ovat kasautuneet.

3.3.7

Harvinaisten sairauksien seulonta ja hoito on erittäin kallista. Uuden teknologian ja uusien hoitomuotojen soveltaminen maksaa huomattavasti. Harvinaisten sairauksien kohdalla onkin välttämätöntä, että jokainen jäsenvaltio määrittelee ja soveltaa mahdollisimman korkeaa ylärajaa.

3.3.8

Komissio julkaisi vuonna 2008 harvinaisia sairauksia käsittelevän tiedonannon ja järjesti sen laatimisen yhteydessä laajan julkisen kuulemisen, joka päättyi saman vuoden helmikuussa.

3.3.9

Kuulemisen yhteydessä kootut näkemykset vahvistivat yhteisötason toimenpiteiden tarpeellisuutta. Ehdotuksessa neuvoston suositukseksi painotetaan pääasiassa kolmea osa-aluetta:

harvinaisten sairauksien tunnistaminen ja koodaus sekä harvinaisten sairauksien eurooppalaisen koodaus- ja luokittelujärjestelmän luominen helpottamaan kunkin sairauden tunnistamista. Laatiessaan uutta versiota komissio tekee yhteistyötä WHO:n kanssa, sillä maailmanlaajuisesti ajatellen juuri Euroopan unionissa erityyppisten harvinaisten sairauksien tunnistaminen onnistuu kaikkein todennäköisimmin.

alalla sovellettavien perusperiaatteiden ja suuntaviivojen määrittely kansallisten toimintasuunnitelmien laatimista varten ja jäsenvaltioiden kannustaminen ja tukeminen harvinaisia sairauksia koskevien terveyspolitiikkojen suunnittelussa. Politiikkojen tavoitteena on taata sairaille yhdenvertaiset mahdollisuudet, kun on kyse sairauden ehkäisystä, seulonnasta, hoidosta ja toipumisesta sekä yleisesti palvelujen saatavuudesta.

neuvoston suosituksessa, johon tässä käsiteltävä ehdotus suositukseksi liittyy, mainitaan seuraavat toimet:

jäsenvaltioiden on laadittava harvinaisia sairauksia koskevat kansalliset suunnitelmat

niiden on lisäksi luotava mekanismit harvinaisten sairauksien määrittelemiseksi, koodaamiseksi ja luokittelemiseksi

on edistettävä harvinaisten sairauksien tutkimusta myös rajatylittävän yhteistyön avulla sekä hyödynnettävä täysimääräisesti EU:n yhteistyömahdollisuudet tutkimuksen alalla.

on yksilöitävä osaamiskeskukset ja kannustettava niitä osallistumaan eurooppalaisiin osaamisverkostoihin

asiantuntijoiden tulee koota jäsenvaltioissa kattavat tilastot harvinaisista sairauksista

on ryhdyttävä toimiin potilaiden ja potilasyhdistysten osallistumisen varmistamiseksi

yhteistyötä on vahvistettava kaikilla aloilla, joilla yhteisötason toimet voivat tarjota lisäarvoa pyrkimyksille taata laajojen yhteisten poliittisten suuntaviivojen laatiminen ja niiden vastavuoroinen tunnustaminen Euroopan tasolla. Kyseeseen voisivat tulla erityistoimet mm. tutkimuksen, osaamiskeskusten, tiedon saannin, harvinaislääkkeiden kehittämisen edistämisen ja seulonnan aloilla. Ne kaikki ovat yhteisen harvinaisiin sairauksiin liittyvän minimistrategian osatekijöitä (esim. tutkimuksen ja kehityksen alan kokeiluohjelmat ja harvinaislääkkeistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 141/2000 toimeenpanon seuranta).

3.3.10

Tiedonannon tavoitteena on edistää yhteisen yleisen eurooppalaisen strategian laatimista edistämään harvinaisten sairauksien tunnistamista, ehkäisyä, seulontaa ja hoitoa sekä alan tuloksellista tutkimusta. Tavoitteena on myös vahvistaa jäsenvaltioiden yhteistyötä sekä tukea eurooppalaisten tietoverkkojen ja potilasyhdistysten toimintaa. Kaiken yhteisön politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteutuksessa on taattava ihmisten terveyden suojelun korkea taso. Yhdessä nämä ponnistelut edistävät terveystilanteen parantamista ja terveiden elinvuosien lisäämistä, jotka ovat Lissabonin strategian keskeisiä indikaattoreita. Tämä edellyttää kuitenkin yhteisön eri ohjelmien ja aloitteiden, kuten unionin kansanterveysohjelmien, tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmien, harvinaislääkestrategian, rajatylittävästä terveydenhoidosta annetun direktiivin ja muiden unionin tai sen jäsenvaltioiden nykyisten toimien keskinäisen johdonmukaisuuden vahvistamista.

3.3.11

Luonnoksessa neuvoston suositukseksi pidetään välttämättömänä, että jäsenvaltiot laativat vuoteen 2011 mennessä harvinaisten sairauksien integroidut kansalliset yleisstrategiat ja että ne kutsuvat potilaat ja potilasjärjestöt mukaan politiikan muotoilun ja päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin. Potilasjärjestöjen toimintaa tulee edistää ja tukea aktiivisesti etenkin rahallisesti.

3.3.12

Vaikka ETSK kannattaa integroitujen kansallisten yleisstrategioiden laatimista, se katsoo, että aikataulua on kuitenkin tarpeen muuttaa, mikäli halutaan, että myös potilaiden etu otetaan yleisstrategiassa huomioon. Tätä tarkoitusta varten tulisi jäsenvaltioiden tasolla luoda harvinaisiin sairauksiin erikoistuneita keskuksia huolehtimaan niiden metodologiaan, tietojen keruuseen, akkreditointiin ja yhteensovittamiseen liittyvistä tehtävistä.

3.3.13

Unionin kattava tiedotus, tutkimustoiminta sekä osaamiskeskusten perustaminen ja nimeäminen edellyttävät yhteisten ja yhdenmukaisten teknisten termien, diagnoosien ja hoitomuotojen hyväksymistä. Niiden hyväksyminen ei ole pelkästään potilaiden vaan myös terveysalan ammattilaisten sekä alan palveluntarjoajien edun mukaista. Tästä syystä olisi paikallaan laatia alakohtainen käytännön käsikirja helpottamaan alan ammattilaisten toimintakulttuurien vuoropuhelua harvinaisista sairauksista, niiden seulonnasta ja hoidosta.

3.3.14

Eurooppalaisen osaamisverkon kehittäminen, sen nimeäminen ja ”liikkuvan palvelun” tarjoaminen edellyttävät erityisiä viestintätoimia sekä ilmoitusjärjestelmää, jotta tieto on aidosti kaikkien saatavana.

3.3.15

Koska kuvailtujen uusimuotoisten tutkimus- ja palvelurakenteiden luomiseen todennäköisesti liittyy henkisen työn tuotteita, alan oikeudellisesta suojasta on tarpeen huolehtia tarvittavin toimin.

3.3.16

ETSK pitää tervetulleena ensimmäisen harvinaisille sairauksille omistetun teemapäivän viettoa 29. helmikuuta 2008 ja antaa tukensa aloitteelle perustaa maailmanlaajuinen teemapäivä. Aloite tarjoaa mahdollisuuden käynnistää kansainvälinen liike, joka edistäisi osaltaan huomattavasti tutkimuksen ja hoitojen tehokkuuden parantamista. ETSK pitää täysin välttämättömänä asianmukaisen viestinnän varmistamista, kulttuurien vuoropuhelun edistämistä sekä etenkin kielimuurien poistamista ja puutteellisten teknisten olojen korjaamista, jotta asianosaiset (potilaat, heidän läheisensä, terveyspalvelujen tarjoajat, kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja työmarkkinajärjestöt) saavat käyttöönsä riittävästi oikeaa tietoa.

3.3.17

Monissa aikaisemmin antamissaan lausunnoissa komitea kiinnittää huomiota kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten olennaiseen rooliin, kun on kyse yhteisten arvojen säilyttämisestä ja niiden toteuttamisesta todellisen lisäarvon luomiseksi. Tästä syystä komitea pitää tärkeänä, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijat ja työmarkkinaosapuolet voivat osallistua asianmukaisesti harvinaisista sairauksista annetun tiedonannon tavoitteiden toteuttamiseen. Koska yhteiskunta ja työmarkkinaosapuolet tuottavat terveydenhuollon tarvitsemat resurssit, niillä tulisi myös olla strateginen rooli resurssien jakamisessa.

3.3.18

Yhdenvertaisuuden lisäämiseksi terveyteen liittyvissä asioissa ETSK suosittelee, että selvitetään mahdollisuudet suhteuttaa resurssien käyttöä, koska menot ovat huomattavat. Tämä on paikallaan, sillä käsillä olevalla suosituksella pyritään varmistamaan hoidonsaanti kaikille vakavista sairauksista kärsiville potilaille. Käytettävissä olevat resurssit vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen ja erot siinä, kuinka monen tulisi saada hoitoa ja kuinka moni todellisuudessa hoidetaan, ovat hyvin merkittävät.

3.3.19

ETSK tukee koordinoituja tutkimuksia sekä osaamiskeskusten perustamista ja nimeämistä, sillä se voi tarjota EU:lle poikkeuksellisen tilaisuuden antaa panos maailman terveysongelmien ratkaisuun. Tämä mahdollisuus vastaa aiheesta ”Yhdessä terveyden hyväksi: EU:n strateginen toimintamalli vuosiksi 2008–2013” annetun valkoisen kirjan tavoitetta, eli EU:n roolin tehostamista.

3.3.20