25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/1

—

pitää valitettavana, ettei komissio ole julkaissut odotettua kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelmaa, sillä sen puuttuminen saattaa supistaa kaupunkiliikennepolitiikan voimavaroja;

—

suhtautuu myönteisesti EU-tasolla tehtyihin lukuisiin kaupunkiliikennealoitteisiin ja EU-rahoitukseen, jolla on jo tuettu useita kaupunkialoitteita. Komitea katsookin, että asiassa on edettävä vihreää kirjaa pidemmälle ja että kaupunkiliikennetoimien poliittista ulottuvuutta tulee edelleen laajentaa;

—

korostaa sen merkitystä, että tarjolla on asianmukaisia rahoitusmekanismeja ja tehokkaan yhteistyön mahdollistavia mekanismeja. AK kannattaakin sellaista mallia, että kaupunkiliikennesuunnitelmat pannaan toimeen julkisten tahojen tai julkisten ja yksityisten toimijoiden pitkäaikaisten ja kestävän kehityksen mukaisten sopimusten (mobiliteettisopimusten) avulla;

—

kehottaa komissiota luomaan rahoitusvälineen kaupunkialueiden ja kaupunkien lähialueiden kannustamiseksi laatimaan liikennesuunnitelmia. Alueiden ja kaupunkialueiden olisi voitava käyttää tällaista rahoitusvälinettä suoraan, ilman vaatimusta jäsenvaltiolta saatavasta hyväksynnästä. Kaupunkiliikennesuunnitelmien olisi kuuluttava kaupunkien itsensä vastuulle;

—

kehottaa lisäksi Euroopan komissiota panostamaan prosessiin yhä enemmän rahoituskannustimien, palkitsemisjärjestelmien ja parhaiden toimintatapojen vaihdon avulla. AK ehdottaa vihreää kirjaa käsittelevässä lausunnossaan unionin laajuista ”sinilippujärjestelmää” vastaavaa tunnustusta, joka myönnettäisiin erityisten indikaattorien perusteella mahdollisimman saasteettomille ja ruuhkattomille kaupunkialueille.

Yleisesittelijä

:

Albert Bore, Birminghamin kaupunginvaltuuston jäsen (UK, PSE)

1.

pitää valitettavana, ettei komissio ole julkaissut odotettua kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelmaa, sillä sen puuttuminen saattaa supistaa kaupunkiliikennepolitiikan voimavaroja.

2.

on tyytyväinen Euroopan parlamentin aloitteeseen laatia valiokunta-aloitteinen mietintö ja sen päätökseen kuulla alueiden komiteaa.

3.

suhtautuu myönteisesti EU-tasolla tehtyihin lukuisiin kaupunkiliikennealoitteisiin ja EU-rahoitukseen, jolla on jo tuettu useita kaupunkialoitteita. Komitea katsookin, että asiassa on edettävä vihreää kirjaa pidemmälle ja että kaupunkiliikennetoimien poliittista ulottuvuutta tulee edelleen laajentaa. Kun otetaan huomioon, että tehokkaan ja kestävän kaupunkiliikenteen ja kaupunkien lähiliikenteen avulla voidaan parantaa EU:n kansalaisten elämänlaatua kaupunkialueilla, vähentää hiilidioksidipäästöjä ja riippuvuutta fossiilisista polttoaineista sekä edistää taloudellista kilpailukykyä, EU:n olisi syytä tehostaa toimiaan tällä politiikanalalla. Toteutettavien toimien tulee olla johdonmukaisia, ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti EU:n olisi omaksuttava paikallis- ja aluetason toimia tukeva rooli ja edistettävä parhaita toimintatapoja, kokemustenvaihtoa sekä tutkimusta ja teknologian kehittämistä.

4.

toteaa, että EU tukee jo merkittävästi kaupunkiliikenteeseen, julkisen liikenteen sääntelyyn ja ympäristökysymyksiin liittyvää tutkimusta. Kannanotossaan kaupunkiliikennettä käsittelevään komission vihreään kirjaan AK korostaa pitkän aikavälin lisäarvoa, jota voitaisiin saada, jos ranskalaisten ja saksalaisten kaupunkien jo laatimien kaupunkiliikennesuunnitelmien kaltaisia suunnitelmia otettaisiin laajemmin käyttöön kaupungeissa eri puolilla Euroopan unionia kaupunkiruuhkien ja ympäristön saastumisen hillitsemiseksi. Komitea kannattaa kuitenkin kaupunkien nykyistä aktiivisempaa osallistumista EU:n tukemiin kaupunkiliikenteeseen, julkisen liikenteen sääntelyyn ja ympäristökysymyksiin liittyviin tutkimushankkeisiin. Tämä voi onnistua tutkimusohjelmien sisällön asianmukaisen määrittelyn avulla.

5.

korostaa sen merkitystä, että tarjolla on asianmukaisia rahoitusmekanismeja ja tehokkaan yhteistyön mahdollistavia mekanismeja. AK kannattaakin sellaista mallia, että kaupunkiliikennesuunnitelmat pannaan toimeen julkisten tahojen tai julkisten ja yksityisten toimijoiden pitkäaikaisten ja kestävän kehityksen mukaisten sopimusten (mobiliteettisopimusten) avulla. Mobiliteettisopimukset luultavasti helpottaisivat varojen saantia yksityissektorilta sekä paikallisista, alueellisista ja valtakunnallisista ohjelmista.

6.

katsoo, että EU voisi olla tiiviissä yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa mukana kehittämässä innovatiivisia rahoitusvälineitä, joilla kyetään rahoittamaan kestävyysperiaatteita kunnioittavan liikkumisen edellyttämät infrastruktuurit sekä investoinnit vain vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin ajoneuvoihin. Näiden alojen aloitteet toivotetaan jo nyt tervetulleiksi, mutta muutoksia tarvitaan, jotta toiminta laajenisi yksittäisistä mallihankkeista laajamittaiseksi ja koko unionin kattavaksi. Mobiliteettisopimukset helpottaisivat sellaisten vahvojen sidosryhmäallianssien luomista, jotka pystyvät vastaamaan riskeistä, joita liittyy laajamittaisten kestävän liikenteen infrastruktuurien edistämiseen tarvittavan huomattavan lainapääoman hankkimiseen vapailta markkinoilta.

7.

kannattaa Euroopan parlamentin mietintöluonnoksessa esitettyjä ehdotuksia siitä, että olisi tutkittava mahdollisuutta luoda vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen yhteydessä yhteisön rahoitusväline, jonka avulla voidaan osarahoittaa

8.

kehottaa komissiota luomaan rahoitusvälineen kaupunkialueiden ja kaupunkien lähialueiden kannustamiseksi laatimaan liikennesuunnitelmia. Alueiden ja kaupunkialueiden olisi voitava käyttää tällaista rahoitusvälinettä suoraan, ilman vaatimusta jäsenvaltiolta saatavasta hyväksynnästä. Kaupunkiliikennesuunnitelmien olisi kuuluttava kaupunkien itsensä vastuulle. Paikallis- ja aluetason hankkeet ovat usein riippuvaisia julkisten ja yksityisten investointien tarkoituksenmukaisen yhdistelmän löytämisestä. Tätä EU voi helpottaa.

9.

kehottaa lisäksi Euroopan komissiota panostamaan prosessiin yhä enemmän rahoituskannustimien, palkitsemisjärjestelmien ja parhaiden toimintatapojen vaihdon avulla. AK ehdottaa vihreää kirjaa käsittelevässä lausunnossaan unionin laajuista ”sinilippujärjestelmää” vastaavaa tunnustusta, joka myönnettäisiin erityisten indikaattorien perusteella mahdollisimman saasteettomille ja ruuhkattomille kaupunkialueille.

10.

toteaa, että tehokkaat, toimivat ja kestävällä pohjalla olevat kaupunkiliikennejärjestelmät ovat hyvin tärkeitä kaupunkien, alueiden ja koko Euroopan unionin taloudelliselle kilpailukyvylle. Vaikka tällaisten järjestelmien kehittäminen kuuluu toissijaisuusperiaatteen perusteella paikallis- ja alueviranomaisten vastuulle, Euroopan unionilla on oma roolinsa parhaiden toimintatapojen ja yhteisen oppimisen edistämisessä, teknologiansiirron vauhdittamisessa ja sen varmistamisessa, että käytetyt tekniikat ovat riittävän yhteensopivia, jotta ajoneuvojen vapaa liikkuminen jäsenvaltioiden välillä sujuvoituu.

11.

toteaa, että maailmanlaajuisen taantuman syvetessä ja eurooppalaisten yritysten kamppaillessa säilyttääkseen markkinaosuutensa maailmanmarkkinoilla, joilla kilpailu on yhä kovempaa, EU:n on näytettävä esimerkkiä ja kannettava kortensa kekoon sen varmistamiseksi, että kaupunkien matkustaja- ja tavaraliikenteen infrastruktuurien laatu antaa eurooppalaisille yrityksille etulyöntiaseman niiden kansainvälisiin kilpailijoihin nähden eikä heikennä niiden kilpailukykyä. On siis välttämätöntä pitää yllä syyskuussa 2007 julkaistun vihreän kirjan kaupunkiliikennealoitteelle antamaa nostetta ja tehdä EU:n konkreettisia toimintasitoumuksia asioiden edistämiseksi.

12.

kannattaa kaupunkeja koskevien tilastojen ja tietokantojen välitöntä tarkastamista, arviointia ja yhtenäistämistä niiden ajantasaistamistarpeen määrittämiseksi.

13.

kannattaa eurooppalaisen kaupunkiliikenneportaalin ja internetfoorumin välitöntä avaamista tiedon, hyvien käytäntöjen ja innovatiivisten ideoiden vaihdon ja levittämisen helpottamiseksi etenkin kestävyysajattelun mukaisten liikennemuotojen edistämiseen liittyvissä kysymyksissä.

14.

kannattaa ehdotusta eurooppalaisesta tunnustuksesta, jolla palkittaisiin vuosittain huomattavia ja siirrettävissä olevia liikennealoitteita ja -hankkeita. Komitea ehdottaa kuitenkin, että palkinto nivottaisiin unionin laajuista ”sinilippujärjestelmää” vastaavaan tunnustukseen, joka myönnettäisiin erityisten indikaattoreiden perusteella mahdollisimman saasteettomille ja ruuhkattomille kaupunkialueille.

15.

kannattaa uuden Civitas-aloitteen kehittämistä mutta kehottaa uudistamaan ja parantamaan mahdollisimman kattavasti mekanismeja, joiden avulla edistetään Civitas-hankkeiden yhteydessä syntyneen osaamisen ja innovaatioiden laajaa omaksumista.

16.

kannattaa periaatteessa älykkäitä liikennejärjestelmiä (intelligent transport systems, ITS) koskevan tutkimus- ja kehitysohjelman vahvistamista. Komitea toteaa kuitenkin, että järjestelmien yhteensovittaminen ja yhteentoimivuus ovat erittäin vaativia tavoitteita.

17.

puoltaa voimakkaasti yhdennettyjen ja kestävää kehitystä toteutettavien kaupunkiliikennesuunnitelmien edistämistä. Ottaen huomioon mahdolliset toissijaisuusperiaatteesta juontuvat ongelmat komitea toteaa kuitenkin, että kaupunkiliikennesuunnitelmien laatiminen laajemmille työssäkäyntialueille on asianomaisten kaupunkien ja alueiden päätösvallassa, vaikka EU:lla on oma roolinsa edistettäessä kannustimin tällaisten suunnitelmien valmistelua ja hyviä käytäntöjä.

18.

tukee voimakkaasti ehdotusta siitä, että kaupunkiliikennehankkeisiin myönnettävien yhteisön tukien ja osarahoituksen ehdoksi asetettaisiin yhdennetyn liikennesuunnitelman olemassaolo. Näin EU kannustaisi entistä vahvemmin laatimaan tällaisia suunnitelmia.

19.

kannattaa painokkaasti sitä, että laaditaan niiden olemassa olevien aluepoliittisten välineiden puitteissa, jotka koskevat koordinoituja kansallisia ja alueellisia investointeja ja hankkeita, EU:n taloudellisia kannustimia koskevat suuntaviivat lähiliikenteelle ja kauemmas suuntautuvalle työmatkaliikenteelle, silloin kun nämä investoinnit ovat EU:n ekologisten ja sosioekonomisten tavoitteiden mukaisia eli niillä esimerkiksi varmistetaan kaikkien liikennemuotojen yhteentoimivuus. Komitea kannattaa myös sitä, että vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen yhteydessä otettaisiin käyttöön yhteisön rahoitusväline, jonka avulla voidaan osarahoittaa kaupunkiliikennesuunnitelmia. Rahoituksen ei pidä olla hanke- vaan tuloskeskeistä, ja tulosten tulee vastata EU:n ympäristötavoitteita ja sosioekonomisia tavoitteita. Komitea kehottaa tutkimaan mahdollisuutta myöntää ennakkorahoitusta pienimuotoisille kokeilualoitteille. Lisäksi komitea suosittaa, että kaupunkiliikennesuunnitelmien laadinnan laajamittaisemmaksi rahoittamiseksi luodaan kunnianhimoisempia välineitä. Tämä edellyttää julkisten tahojen tai julkisten ja yksityisten toimijoiden mobiliteettisopimuksia, joiden avulla kootaan rahoitusta yksityissektorilta sekä paikallisista, alueellisista ja valtakunnallisista ohjelmista.

20.

suhtautuu myönteisesti selvityksen laatimiseen lipunhintojen yhdentämisestä (mm. älykortit) saaduista kokemuksista ja kannustaa selvittämään yhä tarkemmin EU:n taajamien eri liikennemuotojen väliseen tiedonkulkuun liittyviä kysymyksiä. Komitea pyytää niin ikään tutkimaan älykorttien yhteentoimivuutta, jotta niihin voitaisiin tulevaisuudessa ladata useilla Euroopan unionin suurkaupunkialueilla kelpaavia matkalippuja.

21.

yhtyy komissiolle osoitettuun kehotukseen laatia kertomus kaupunkimaksuista ja mahdollisuuksista laatia yleisohjeet tällaisista maksuista sekä suuriin kaupunkeihin ja keskusta-alueille pääsystä perittävistä tietulleista. Tällaiset toimet ovat huomattavan mutkikkaita, mutta niiden avulla voidaan edistää oleellisesti mm. kaupunkiliikennesuunnitelmien yhtenäisyyttä ja keskitettyjen intermodaalisten maksujärjestelmien kehittämistä.

22.

puoltaa voimakkaasti kaluston standardointia ja sertifiointia koskevan eurooppalaisen aloitteen käynnistämistä. Sen yhteydessä kiinnitetään huomiota turvallisuuteen, mukavuuteen (mm. melu, tärinä), verkkojen yhteentoimivuuteen, esteettömyyteen liikuntarajoitteisten henkilöiden kannalta, liikenteen kestävyyteen ja moottoritekniikan ”puhtauteen” hiilitaseen arvioinnin perusteella.

23.

pitää erittäin kannatettavana, että huomattava osa Euroopan talouden elvytyssuunnitelman johdosta vapautettavista määrärahoista kohdennetaan sellaisten meneillään olevien kaupunkiliikenteen investointien ja hankkeiden rahoittamiseen, joille voidaan ohjata rahoitusta välittömästi. Edellytyksenä on, että investoinneilla tuetaan EU:n ympäristötavoitteiden ja sosioekonomisten tavoitteiden saavuttamista.

24.

kehottaa Euroopan komissiota edistämään kyseisten toimien sekä EU:n muiden politiikkojen, kuten ympäristöpolitiikan, kestävää kaupunkikehitystä tukevan politiikan, kaupunkien ulkopuolista matkustaja- ja tavaraliikennettä koskevan politiikan, ilmastopolitiikan ja aluepolitiikan, yhteensovittamista paikallistasolla.

25.

toistaa kehotuksensa siitä, että unionitasolle tulee luoda järjestelmä, jonka avulla kaupunkiliikennesuunnitelmien edistymisestä saadaan palautetta ja esimerkkejä muiden kaupunkien käyttöön. Prosessi olisi käynnistettävä unionin rahoittamalla vertailututkimuksella, jossa tarkastellaan eri puolilla unionia sijaitsevia kaupunkeja ja niiden tapoja vähentää ruuhkia, ottaa ympäristö entistä paremmin huomioon ja tarjota aiempaa kestävämmällä pohjalla olevia liikkumismuotoja, motorisoimattomat liikkumismuodot mukaan luettuina.

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/5

—

toteaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on erittäin tärkeä rooli eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) toteuttamisessa;

—

painottaa, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tulisi ryhtyä tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat osallistua eurooppalaiseen tutkimusalueeseen liittyvien aloitteiden hallinnointiin kattavasti ja tehokkaasti;

—

tiedostaa EU:n ja sen naapurimaiden keskinäisen tiede- ja teknologiayhteistyön tarpeen. Yhteistyön tulisi mahdollistaa naapurimaiden osallistuminen sekä EU:n tutkimuspuiteohjelmaan että myös muihin eurooppalaisen tutkimusalueen osa-alueisiin. Niistä mainittakoon esimerkiksi tutkimusohjelmien ja -infrastruktuurien koordinointi, tietämyksen jakamista koskevien periaatteiden soveltaminen ja tutkijoiden ongelmaton liikkuvuus;

—

tahtoo varmistaa, että seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa, rakennerahastoja, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa sekä maaseuturahastoa käytetään koordinoidusti, koska se on välttämätöntä, kun ajatellaan EU:n kilpailukykyä sekä koheesio-, tutkimus-, korkeakoulu- ja innovaatiopolitiikkojen yhteisvaikutusta valtakunnallisella ja alueellisella tasolla, kuten AK on aiemmissa lausunnoissaan todennut.

Esittelijä

:

Jyrki Myllyvirta Lahden kaupunginjohtaja (FI, PPE)

1.

toteaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on erittäin tärkeä rooli eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) toteuttamisessa. Ne ovat keskeisiä toimijoita alueellisia tutkimus- ja innovointistrategioita kehitettäessä, vastaavat usein tutkimuslaitosten hallinnoinnista ja tukevat innovatiivisia ympäristöjä, koska niillä on tähän tarvittava kokemus. Lisäksi kunnilla tai alueilla on yleensä tunnustettua lainsäädäntävaltaa ja omat tutkimusmäärärahansa tai ne ovat muuten tärkeitä tutkimus- ja kehitystoiminnan edistäjiä ja osarahoittajia. Tutkimustoiminnan onnistuneen suunnittelun ja toteuttamisen kannalta on keskeisen tärkeää, että alue- ja paikallistasolla on tehokkaasti toimiva institutionaalinen järjestelmä.

2.

korostaa alue- ja paikallisviranomaisten näin ollen kuuluvan keskeisiin sidosryhmiin, kun on kyse eurooppalaisen tutkimusalueen syventämiseen ja ennen kaikkea laajentamiseen tähtäävistä toimista ja aloitteista sekä erityisesti pyrkimyksestä toteuttaa visio innovatiivisiin ympäristöihin juurtuneista vahvoista tiede- ja tutkimuslaitoksista, kansainvälisestä yhteistyöstä ja tutkimustoiminnan koordinoinnista.

3.

painottaa kuntien ja alueiden suurta merkitystä innovatiivisten ympäristöjen kehittämisessä. Niiden toiminnalla on huomattava vaikutus eurooppalaisen tutkimusalueen toteutumiseen tieteenharjoittajien liikkuvuuden kannalta – vain monipuoliset, suvaitsevaiset ja innovatiiviset ympäristöt houkuttelevat tieteenharjoittajia – ja lisäksi ne ovat keskeisiä tutkimusinfrastruktuurin kehittäjiä. Tässä yhteydessä on syytä mainita alueelliset innovaatiopolitiikat, teknologiakeskukset, yrityshautomot, tiedepuistot ja riskipääomarahastot (1).

4.

katsoo, että ehdotettu aloite on tärkeä askel eurooppalaisen tutkimusalueen syventämiseksi ja laajentamiseksi. Komitea on lausunnossaan ”Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat” (1) korostanut tarvetta tehostaa toimia tutkimusalueen perustamiseksi, jotta Euroopasta saadaan vähitellen kehitettyä maailman dynaamisin talousalue (2).

5.

painottaa, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tulisi ryhtyä tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat osallistua eurooppalaiseen tutkimusalueeseen liittyvien aloitteiden hallinnointiin (2) kattavasti ja tehokkaasti. Tiedosta ja osaamisesta on tultava talouden liikkeellepaneva voima. Alue- ja paikallisviranomaisten aktiivinen osallistuminen eurooppalaiseen tutkimusalueeseen lisää tuottavuutta ja parantaa kilpailukykyä.

6.

toteaa, että kunnilla ja alueilla on erittäin tärkeä merkitys kansainvälisessä tiede- ja teknologiayhteistyössä. Tarjoamalla tutkimuspolitiikkansa puitteissa suotuisat perusedellytykset suunnittelulle, rakenteille ja lainsäädännölle ne edistävät oleellisesti eurooppalaisen lisäarvon luomista tutkimusalalla sekä vireän eurooppalaisen tutkimusalueen syntymistä (1).

7.

on tyytyväinen komission tiedonantoon ja erityisesti siinä asetettuun tavoitteeseen vahvistaa EU:n tiede- ja teknologiapohjaa, parantaa EU:n teollisuuden kilpailukykyä ja tukea maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemista globaalin vastuun mukaisesti.

8.

muistuttaa Euroopan komissiota siitä, että komitea seuraa tiiviisti, kattaako eurooppalaisen tutkimusalueen hallinnointijärjestelmä sovitun periaatteen mukaisesti kunnat ja ”alueelliset viranomaiset [– –] sekä eri sidosryhmät, kuten yliopistot ja tutkimusorganisaatiot, kansalaisyhteiskunnan ja liike-elämän, joiden pitäisi olla aktiivisesti osallisina eurooppalaisen tutkimusalueen hallinnointijärjestelmässä” (3), ja kiinnitetäänkö toissijaisuusperiaatteen ja vaihtuvan kokoonpanon periaatteen noudattamiseen huomiota.

9.

tiedostaa EU:n ja sen naapurimaiden keskinäisen tiede- ja teknologiayhteistyön tarpeen. Yhteistyön tulisi mahdollistaa naapurimaiden osallistuminen sekä EU:n tutkimuspuiteohjelmaan (4) että myös muihin eurooppalaisen tutkimusalueen osa-alueisiin. Niistä mainittakoon esimerkiksi tutkimusohjelmien ja -infrastruktuurien koordinointi, tietämyksen jakamista koskevien periaatteiden soveltaminen ja tutkijoiden ongelmaton liikkuvuus (5).

10.

korostaa naapurimaiden kanssa tehtävän tiede- ja teknologiayhteistyön merkitystä, sillä yhteistyö voi vaikuttaa tuntuvasti myös EU:n alueelliseen kehitykseen. Tämä pätee sekä Venäjään, jonka tiede- ja teknologiavalmiudet ovat huomattavat, että Itä-Euroopassa, Balkanilla ja Välimeren alueella sijaiseviin naapurimaihin.

11.

suhtautuu myönteisesti aloitteisiin antaa naapurimaille mahdollisuus osallistua seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan, sillä se toisi ohjelmiin uuden alueellisen ulottuvuuden.

12.

viittaa eurooppalaista tutkimusaluetta käsittelevän asiatuntijaryhmän päätelmiin (6), joiden mukaan valtakunnallisilla ja alueellisilla sidosryhmillä on yhä tärkeämpi merkitys sellaisten uusien ja keskeisten eurooppalaisten aloitteiden kehittämisessä kuin ERA-Net, Eurostars, Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT), yhteinen teknologia-aloite ja klusterialoite.

13.

tahtoo varmistaa, että seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa, rakennerahastoja, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa sekä maaseuturahastoa käytetään koordinoidusti, koska se on välttämätöntä, kun ajatellaan EU:n kilpailukykyä sekä koheesio-, tutkimus-, korkeakoulu- ja innovaatiopolitiikkojen yhteisvaikutusta valtakunnallisella ja alueellisella tasolla, kuten AK on aiemmissa lausunnoissaan todennut (7).

14.

korostaa voimakkaasti, että Euroopan tutkimus-, koulutus- ja innovointivalmiuksia on lisättävä tukemalla tutkimusinfrastruktuureita, pk-yrityksiä hyödyttävää tutkimusta, alueellisia tutkimuslähtöisiä klustereita, EU:n ”lähentymisalueiden” täyden tutkimuspotentiaalin vapauttamista, tieteen ja yhteiskunnan suhteita koskevien kysymysten tarkastelua sekä kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä ”horisontaalisia” toimia (8).

15.

kannattaa innovoinnin käsitteen laaja-alaista tulkintaa, joka kattaa myös yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet sekä niiden hedelmällisen vuorovaikutuksen ympäröivän kaupunki- ja aluekulttuurin kanssa.

16.

huomauttaa, että kun tutkimuslaitosten ja kansainvälisten verkostojen tasolla tavoitellaan kriittistä massaa, tavoitteen saavuttaminen riippuu tutkimuksen aihepiiristä, tutkimusalasta ja osallistujista. Kaikkiin kansainvälisiin kumppanuuksiin ei pitäisi soveltaa yhden yleispätevän toimintamallin periaatetta.

17.

kiinnittää huomiota vihreässä kirjassa (5) esiin tuotuun tavoitteeseen löytää sopiva tasapaino tutkimuslaitosten perusrahoituksen ja kilpailuun perustuvan rahoituksen välillä. Aiemmissa samaa aihealuetta käsittelevissä lausunnoissa esittämiensä näkemysten mukaisesti alueiden komitea kehottaa jatkamaan keskustelua perusrahoituksen ja kilpailurahoituksen sopivasta tasapainosta.

18.

on aiempien kannanottojensa (1) mukaisesti taipuvainen luottamaan enemmän tieteenharjoittajien ja heidän tutkimusryhmiensä kykyyn valita kiinnostavia ja hyödyllisiä tutkimusaiheita sekä vapaaehtoiseen (alhaalta ylöspäin suuntautuvaan) ja horisontaaliseen verkostoitumiseen kuin vahvasti ylhäältä ohjattuun toimintaan ja sen mukanaan tuomaan rituaalinomaiseen yhteistyöhön.

19.

kehottaa huolehtimaan politiikan yhtenäisyydestä erityisesti, kun on kyse monitasoisista ja lukuisia eri sidosryhmiä kokoavista ohjelmista, joihin osallistuu kumppaneita EU:n ulkopuolisista maista. Tämä edellyttää tehokasta monitasoista hallinnointijärjestelmää (7).

20.

on täysin samaa mieltä siitä, että tutkijoiden liikkuvuus on kansainvälisen tiede- ja teknologiayhteistyön keskeisiä piirteitä, ja korostaa seuraavia näkökohtia:

21.

toteaa, että on myös tarpeen houkutella unioniin huippupäteviä tieteenharjoittajia Euroopan ulkopuolelta. Komitea korostaakin sekä Marie Curie -ohjelman kaltaisten EU:n liikkuvuusohjelmien että muutamilla alueilla toteutettujen, takaisin palaaville tieteenharjoittajille suunnattujen tukitoimien merkitystä (1).

22.

kannattaa 30. toukokuuta 2008 kokoontuneen kilpailukykyneuvoston päätelmiä, joissa komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan tukemaan Euroopan unionin alue- ja paikallisviranomaisten pyrkimyksiä hyödyntää, rakentaa ja ottaa käyttöön ajanmukaisia tutkimusinfrastruktuureja. Komitea on ehdottanut tältä osin muun muassa seuraavanlaisia toimia:

23.

korostaa alue- ja paikallisviranomaisten merkitystä yhteisten tutkimusohjelmien edistäjinä, myös silloin kun ohjelmiin osallistuu unionin ulkopuolisia maita, sillä niillä on muita tahoja tiiviimmät yhteydet tieteellisiin, teknologisiin ja taloudellisiin paikallisolosuhteisiin ja näin ollen ne tuntevat strategisten alojen yhteistyötarpeet (2). Muutamat unionin alueet osallistuvat jo menestyksekkäästi tutkimusohjelmissa sovellettavien välineiden koordinointia koskevaan yhteistyöhön. Esimerkkinä mainittakoon ERA-Net-hankkeet. Jäsenvaltioiden tavoin myös alue- ja paikallisviranomaisten olisi osallistuttava yhteistyösopimusten edistämiseen osana yhteistä ohjelmasuunnittelua (2).

24.

toteaa, ettei tiedonannossa oteta huomioon kaikkia alueellisia ja paikallisia näkökohtia eikä komissio esitä arviota tiedonannon vaikutuksista. Käsillä olevassa lausunnossa kiinnitetään huomiota alue- ja paikallisviranomaisten toimivaltaan ja korostetaan, että kansainvälisellä tiede- ja teknologiayhteistyöllä on kunnille ja alueille erityinen merkitys.

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/9

—

toteaa, että matkailulla on merkittävä vaikutus kaikkien jäsenvaltioiden bruttokansantuotteeseen, vaikka matkailuelinkeinon kansantaloudellinen rooli ja merkitys sekä vaikutus paikalliseen ja alueelliseen talouskehitykseen vaihtelee suuresti eri jäsenvaltioiden välillä;

—

kiinnittää huomiota matkailuelinkeinon edessä oleviin haasteisiin, joista tärkeimpänä mainittakoon talouden taantuma. Tätä taustaa vasten matkailuelinkeinon vahvistaminen ja alan yrittäjyyden tukeminen on välttämätöntä, kun otetaan huomioon myös matkailun sosiaalinen ulottuvuus työllisyyden ja alueellisen yhteenkuuluvuuden näkökulmasta;

—

korostaa, että matkailua on kehitettävä kestävyysperiaatteen mukaisesti, jotta vältetään luonnonvarojen tuhlaaminen ja luonnonympäristön tuhoutuminen. Kohdealueen luonnonrikkauksia on kunnioitettava ja niitä on hyödynnettävä siten, että tavoitteena on matkailun kehittäminen pehmeällä ja kestävyysperiaatetta kunnioittavalla tavalla. Tavoitteena on oltava ympäristön suojeleminen ja arvostaminen, sen säilyttäminen tuleville sukupolville sekä suotuisten olosuhteiden luominen uusien työllistymismahdollisuuksien kehittämiselle.

Esittelijä

:

Konstantinos Tatsis (EL, PPE) Draman, Kavalan ja Ksanthin läänien yhteisen hallintoelimen puheenjohtaja

1.

toteaa, että matkailulla on merkittävä vaikutus kaikkien jäsenvaltioiden bruttokansantuotteeseen, vaikka matkailuelinkeinon kansantaloudellinen rooli ja merkitys sekä vaikutus paikalliseen ja alueelliseen talouskehitykseen vaihtelee suuresti eri jäsenvaltioiden välillä.

2.

panee merkille, että vaikka matkailu on useiden aluetalouksien tärkein vaurauden lähde, asian yhteiskunnallinen ulottuvuus on tähän asti jäänyt erittäin rajalliseksi. Komitea onkin tyytyväinen komission tiedonantoon aiheesta ”Uudistettu EU:n matkailupolitiikka: kohti vahvempaa kumppanuutta Euroopan matkailualan hyväksi” sekä kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskevaan toimintaohjelmaan.

3.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (Lissabonin sopimus) 195 artiklassa matkailulle on myönnetty asema EU:n täydentävän toiminnan alana. Komitea toivookin, että Lissabonin sopimus ratifioitaisiin mahdollisimman pian, jotta EU:n matkailualan toiminnalle saataisiin vahva oikeudellinen perusta.

4.

korostaa matkailun moninkertaista merkitystä ja roolia, koska sillä on suuri vaikutus sekä koko Euroopan talouteen että useiden jäsenvaltioiden kansantalouksien kehitykseen ja bkt:n kasvuun. Sivistyksellisen ja terveydellisen sekä mielekkääseen vapaa-ajan viettoon ja virkistykseen liittyvän merkityksensä lisäksi matkailun kehittämisellä on samalla myös merkittäviä työllisyysvaikutuksia, kun otetaan huomioon, että useiden ammattien harjoittaminen riippuu matkailijavirroista ja että matkailuyrityksissä ja niiden ympärillä työskentelee suuri määrä ihmisiä.

5.

toteaa lisäksi matkailun edistävän laajempaa sosiaalista koheesiota, sillä se tarjoaa kehitys- ja yritystoimintamahdollisuuksia erityisesti sellaisilla alueilla, joilla ei ole muita vaurauden lähteitä, ja levittää siten osan syntyvästä taloudellisesta tuotoksesta yhteisöön. Alueilla, joilla väestö on pitkään vähentynyt ja joilla on taloudellisia vaikeuksia, kasvava matkailuelinkeino voi jopa olla vastavoima, joka joissain tapauksissa kääntää kielteisen kehityksen ja edistää välttämätöntä rakennemuutosta.

6.

pitää tähdellisenä sen korostamista, että edistäessään eurooppalaisten liikkumista matkailulla on tärkeä rooli eurooppalaisen sosiaalisen tietoisuuden kehittämisessä. Matkailu tutustuttaa kansalaiset muihin jäsenvaltioihin, yhteisökulttuureihin ja eri maihin, mikä yhtäältä vahvistaa monimuotoisuuden kokemista, toisaalta lisää tunnetta yhteisistä perspektiiveistä. Kansalaisten liikkuminen, jota matkailun kehittyminen Euroopan alueilla lisää, on yksi Euroopan unionin kansalaisuuden perustekijöistä.

7.

panee merkille, että matkailun kehittyminen liittyy suoraan ympäristön ja kulttuurin kaltaisiin aloihin. Ympäristönäkökulmasta on tärkeää tukea poliittisia toimenpiteitä kestävyysperiaatteen mukaisen ja elinkelpoisen matkailun kehittämiseksi, jotta ympäristöä voidaan hyödyntää siten, että sitä samalla suojellaan. Matkailu antaa mahdollisuuden hyödyntää sekä nykyaikaista kulttuurituotantoa että Euroopan rikasta kulttuuriperintöä.

8.

korostaa, että matkailu tarjoaa aluetasolla pysyviä työllistymismahdollisuuksia. Edistäessään ja vahvistaessaan työllisyyttä se vaikuttaa tärkeällä tavalla Lissabonin strategian työllisyystavoitteiden saavuttamiseen.

9.

kiinnittää huomiota matkailuelinkeinon edessä oleviin haasteisiin, joista tärkeimpänä mainittakoon talouden taantuma. Tätä taustaa vasten matkailuelinkeinon vahvistaminen ja alan yrittäjyyden tukeminen on välttämätöntä, kun otetaan huomioon myös matkailun sosiaalinen ulottuvuus työllisyyden ja alueellisen yhteenkuuluvuuden näkökulmasta.

10.

korostaa, että matkailua on kehitettävä kestävyysperiaatteen mukaisesti, jotta vältetään luonnonvarojen tuhlaaminen ja luonnonympäristön tuhoutuminen. Kohdealueen luonnonrikkauksia on kunnioitettava ja niitä on hyödynnettävä siten, että tavoitteena on matkailun kehittäminen pehmeällä ja kestävyysperiaatetta kunnioittavalla tavalla. Tavoitteena on oltava ympäristön suojeleminen ja arvostaminen, sen säilyttäminen tuleville sukupolville sekä suotuisten olosuhteiden luominen uusien työllistymismahdollisuuksien kehittämiselle.

11.

toteaa, että matkailuun liittyvien aluetason maankäyttösuunnitelmien avulla voidaan päästä oikeaan tasapainoon yritystoiminnan kehittämisen ja luonnonympäristön hyödyntämisen välillä ja siten välttää eri alueilla luonnon- ja energiavarojen tuhlaaminen. Eräillä alueilla on jo asetettu yläraja hotelliyksiköiden määrälle. Tällaisesta käytännöstä olisi syytä keskustella hyvien toimintamallien keskinäisen vaihdon yhteydessä. Tässä yhteydessä komitea suosittaa konkreettisten kriteerien käyttöönottoa kyseisen ylärajan arvioimiseksi alueellisten kehitystarpeiden, sosiaalisten tarpeiden ja uusien työpaikkojen luomisen näkökulmasta.

12.

toteaa, että matkailualalla on kolmenlaista kilpailua. Ensinnäkin on ulkoista kilpailua Euroopan unionin alueella ja sen ulkopuolella sijaitsevien kansallisten matkakohteiden välillä. Toiseksi on sisäistä kilpailua eri eurooppalaisten kohteiden välillä. Kolmanneksi kunkin maan omat matkakohteet kilpailevat keskenään. Kullakin näillä kilpailumuodoilla on omat erityispiirteensä, ja niihin on sovellettava erilaisia lähestymistapoja.

13.

huomauttaa, että yksi matkailuelinkeinon lisähaasteista on kausiluonteisuus. Ongelman luonteen vuoksi sitä ei tule pyrkiä ratkaisemaan valtakunnallisella vaan aluetasolla, koska kausiluonteisuus liittyy sosiaalisiin ja alueellisiin erityispiirteisiin, jotka vaikuttavat suoraan matkailijavirtoihin. Sen sijaan valtakunnallisella tasolla voidaan kehittää monipuolisia ja toisistaan poikkeavia matkailutuotteita kutakin vuodenaikaa varten.

14.

toteaa, että matkailuala on ennen kaikkea palveluala, jolle on ominaista tiukka kilpailu ja laatutietoiset asiakkaat. Näin ollen matkailualan työvoiman on oltava riittävän laadukasta ja hyvin koulutettua.

15.

kiinnittää huomiota tarpeeseen vahvistaa matkailualan yrityksiä, jotta ne kykenevät houkuttelemaan korkeasti koulutettuja ja päteviä työntekijöitä. Tämä mahdollistaa matkailutuotteiden dynaamisen kehittämisen yleiseurooppalaisella tasolla sekä vierailijoille tarjottavien palveluiden oleellisen parantamisen, mikä lisää Euroopan matkailukohteiden houkuttelevuutta.

16.

korostaa tarvetta vahvistaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä Think Small First (pienet ensin) -periaatteen mukaisesti. Kyseiseen periaatteeseen viitataan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa Small Business Act -aloitteessa. Matkailuala muodostuu ennen kaikkea

17.

tähdentää, että matkailuelinkeinoa on vahvistettava yleisemmän eurooppalaisen kehityspolitiikan puitteissa siten että otetaan huomioon Euroopan unionin ensisijaiset kehitystavoitteet ja tärkeimmät kehitysvälineet.

18.

ehdottaa, että toteutetaan julkisia ja yksityisiä aloitteita, joilla edistetään Euroopan alueiden välisten lento- ja meriliikenneyhteyksien parantamista unionin kansalaisten liikkuvuuden lisäämiseksi.

19.

huomauttaa, että kehityspolitiikan kahdesta peruspilarista ensimmäisenä on ympäristön hyödyntäminen ja suojelu kestävän kehityksen puitteissa.

20.

toteaa, että toisena peruspilarina on matkailun sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen siten, että otetaan huomioon työpaikkojen turvaaminen sekä tarve levittää matkailun tuoma vauraus laajemmalle koko yhteiskuntaan.

21.

ehdottaa tässä yhteydessä, että tehdään aloitteita matkailualan työllisyystilanteen parantamiseksi käynnistämällä työntekijöille tarkoitettuja koulutusohjelmia, ryhtymällä toimenpiteisiin matkailun yhdistämiseksi ympäristönäkökohtiin ja kestävän matkailukehityksen tukemiseen, edistämällä uusien teknologioiden käyttöönottoa alueellisten matkailutuotteiden yhteydessä, yhdistämällä kyseiset tuotteet kulttuurin ja yleisesti palveluiden tarjontaan, edistämällä matkailukohteiden verkottumista Euroopan tasolla ympäristönsuojelun hengessä, tuomalla esiin paikallisia tuotteita, parantamalla tarjolla olevien palvelujen laatua sekä edistämällä sellaisia yrityskäytäntöjä, jotka tukevat laajempaa sosiaalista kehitystä ja vaurauden leviämistä paikallisyhteisöihin.

22.

katsoo, että nykyisiä käytäntöjä ja yhteisön toimia, kuten sosiaalista matkailua Euroopassa koskevaa valmistelutoimea ja ”matkailun huippukohteet” (destinations of excellence) -aloitetta, on vahvistettava ja niiden alakohtaista soveltamista lisättävä. Sen vuoksi komitea on tyytyväinen käytäntöön, että vuosittain nimetään useita kategorioita, joihin kiinnitetään vuodesta toiseen huomiota, jotta varmistettaisiin ajallinen jatkuvuus sisältöjen muuttuessa. Komitea kehottaa lisäksi Euroopan komissiota tekemään aloitteen paikallis- ja alueviranomaisten rajatylittävän ja alueidenvälisen yhteistyön tukemiseksi, jotta voidaan edistää yhteisiä matkailutuotteita.

23.

korostaa tarvetta edistää vaihtoehtoisia matkailumuotoja, jotta voidaan hyödyntää kaikki tarjolla olevat mahdollisuudet sekä luoda uusia palveluita ja edistää uusia tuotteita.

24.

ehdottaa kestävää matkailukehitystä koskeva eurooppalaisen mallin luomista. Malli voisi perustua ohjelmaan, johon sisältyy kulttuuritarjonnan integroiminen matkailutuotteisiin, ympäristönsuojelu, eurooppalaisten matkailutuotteiden kilpailukyvyn parantaminen, alueiden välisten lento- ja meriliikenneyhteyksien parantaminen, yrittäjyyden korostaminen sekä uusien teknologioiden käyttöönotto.

25.

ehdottaa, että Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) roolia yhdyssiteenä alueviranomaisiin vahvistetaan ja että sitä pyydetään jatkamaan matkailualalla tarvittavan osaamisen tutkimista alueellisten tarpeiden ja tavoitteiden pohjalta, jotta voidaan parantaa työllistymismahdollisuuksia sekä tarjottavien palveluiden laatua.

26.

ehdottaa, että hyödynnetään paikallisista työllisyyssuunnitelmista Euroopassa saatuja kokemuksia käyttämällä mallina kokeiluhankkeina toteutettuja 89 paikallista työllisyyssopimusta ja että laaditaan aluetason suunnitelmia yhteistyössä paikallisten ja alueellisten itsehallintoviranomaisten, matkailu-, virkistys- ja kulttuurialan edustajien, kyseisten alojen työntekijöiden edustajien sekä eurooppalaisen vaihtoehtomatkailun sosiaalisten sidosryhmien kanssa, jotta voidaan harjoittaa johdonmukaista politiikkaa matkailualan työllisyyden parantamiseksi aluetasolla. Lisäksi ehdotetaan, että kyseisten suunnitelmien puitteissa toteutettavia toimenpiteitä voidaan rahoittaa rakennerahastoista.

27.

ehdottaa, että ryhdytään toimenpiteisiin alueellisilta lentoasemilta perittävien verojen väliaikaiseksi pienentämiseksi, jotta voidaan lisätä liikennettä kyseisillä lentoasemilla sekä vahvistaa niiden suoraa yhteyttä matkailijavirtojen lähteisiin.

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/13

—

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Barroson julki tuomaan selkeään viestiin Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidetyssä G20-huippukokouksessa, jossa hän painotti viiden koordinoidun toimen merkitystä talouden elpymiselle: ensinnäkin verotuskannustimien maailmanlaajuinen koordinoiminen, toiseksi pysyvän kysynnän luominen luottamusta edistävien kannustimien avulla, kolmanneksi maailmanlaajuista ohjausjärjestelmää koskevan kannustimen tarpeellisuus, neljänneksi kaupankäynnin kannustimet ja lisäksi kehityskannustimet sekä kannustimet ilmastonmuutoksen torjumiseen;

—

korostaa alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen merkittävyyttä ehdotetuissa toimenpiteissä työpaikkojen säilyttämiseksi tai luomiseksi ja taloudellisen toiminnan kannustamiseksi, kun otetaan huomioon kriisin odotettavissa olevat epäsymmetriset vaikutukset eri alueilla;

—

kannattaa Euroopan unionin lähtökohtaa antaa talouden elvyttämisen edellyttämää massiivista tukea pyrkimällä sekä parantamaan ostovoimaa että toteuttamaan Lissabonin strategian neljän painopistealan piiriin kuuluvia toimia (kilpailukyky ja innovointi, kestävä kehitys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus).

Esittelijä

:

Dietmar Brockes Nordrhein-Westfalenin maapäivien jäsen, (DE, ALDE)

1.

on äärimmäisen huolestunut taloustilanteen nopeasta huonontumisesta EU:n jäsenvaltioissa sekä niiden alueilla ja kunnissa sekä siitä, että kriisillä on ollut valtava vaikutus koko maailmantalouteen.

2.

on tyytyväinen, että Euroopan komissio on laatinut ripeästi talouden elvytyspaketin vastaukseksi maailmanlaajuiseen rahoitus- ja talouskriisiin. Komitea huomauttaa kuitenkin, että paketin perustana olevia talousennusteita on jo tarkistettu pessimistisemmiksi talouskehityksen johdosta.

3.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Barroson julki tuomaan selkeään viestiin Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidetyssä G20-huippukokouksessa, jossa hän painotti viiden koordinoidun toimen merkitystä talouden elpymiselle: ensinnäkin verotuskannustimien maailmanlaajuinen koordinoiminen, toiseksi pysyvän kysynnän luominen luottamusta edistävien kannustimien avulla, kolmanneksi maailmanlaajuista ohjausjärjestelmää koskevan kannustimen tarpeellisuus, neljänneksi kaupankäynnin kannustimet ja lisäksi kehityskannustimet sekä kannustimet ilmastonmuutoksen torjumiseen.

4.

painottaa, että maailmanlaajuinen rahoitus- ja talouskriisi asettaa markkinatalouden koetukselle, ja kehottaa siksi kaikkia talouden vastuunkantajia reagoimaan kriisiin päättäväisesti ja kylmäpäisesti sekä rohkaisemaan kansalaisia olemalla hyvänä esimerkkinä.

5.

arvostelee jyrkästi rahoitus- ja pääomamarkkinoiden toimijoiden ylilyöntejä, joihin ne ovat syyllistyneet hyödyntäessään velkarahoitusta sekä velkarypäsvakuudellisten velkasitoumusten, omaisuusvakuudellisten arvopaperien ja luottoriskinvaihtosopimusten kaltaisia johdannaisinstrumentteja, ja kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten valvontaviranomaisten ja -laitosten valvonnan puutteellisuutta sekä rahoitusalan sääntelyn heikkoutta.

6.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita ajamaan uudesta maailmanlaajuisesta talousjärjestyksestä tulevaisuudessa käytävissä keskusteluissa koko rahoitusjärjestelmän (johon sisältyvät investointipankkitoiminta, hedgerahastot ja pääomasijoittaminen) tarkoituksenmukaista ja tehokasta tarkistamista tällaisten ylilyöntien estämiseksi vastaisuudessa. Tarkistuksen yhteydessä on

7.

on vakuuttuneempi kuin koskaan, että reaalitalouden ja siihen liittyvän rahoitusjärjestelmän on palveltava kansaa. Komitea katsoo, että erityisesti Basel II -sopimukseen perustuvien sääntöjen sääntely ja valvonta on ulotettava kaikkiin rahoitusjärjestelmän toimijoihin, hedgerahastot, pääomasijoittaminen ja muut sääntelemättömät rahoituselimet niin ikään mukaan luettuina.

8.

pitää maailmanlaajuisen finanssijärjestelmän rakenteellista ja perinpohjaista uudistamista aivan yhtä tärkeänä kuin talouselvytystoimenpiteitä, joita EU ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet vallitsevan talouskriisin takia: luottamuksen palauttaminen rahoitusmarkkinoihin estää sen, että koko markkinatalouden maine tahriintuu pysyvästi. Luottamus voidaan palauttaa vain poistamalla rahoitusmarkkinoiden joidenkin osa-alueiden häiriöt selvästi, tehokkaasti sekä ymmärrettävästi ja hyvin tiedottaen.

9.

katsoo, että epätavalliset ajat edellyttävät epätavallisia toimia. Nyt on toimittava nopeasti, luovuttava totutuista ajattelumalleista ja noudatettava tarkistettuja Maastrichtin kriteereitä sekä joustavoitettava julkista taloutta koskevia vakaus- ja kasvusopimuksen kriteereitä (julkinen velka ja vaje).

10.

korostaa alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen merkittävyyttä ehdotetuissa toimenpiteissä työpaikkojen säilyttämiseksi tai luomiseksi ja taloudellisen toiminnan kannustamiseksi, kun otetaan huomioon kriisin odotettavissa olevat epäsymmetriset vaikutukset eri alueilla.

11.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden ja niiden alue- ja paikallisyhteisöjen tarjoamat palvelut muodostavat pääosan julkisista palveluista, jotka vaikuttavat kaikkein suorimmin kansalaisten kykyyn selvitä maailmanlaajuisesta talouskriisistä, mutta jäsenvaltioiden huomattavien budjettirajoitusten takia nämä yhteisöt voivat hoitaa tehtävänsä enää supistetusti. Tällaisissakin oloissa Euroopan unionissa ja jokaisessa jäsenvaltiossa täytyy kuitenkin pitää kiinni oikeusvaltion periaatteista, sillä ne ovat perusta kansalaisten luottamukselle julkiseen valtaan.

12.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on nopeasti ja päättäväisesti laatinut Euroopan talouden elvytyssuunnitelman talouden syöksykierteen pysäyttämiseksi.

13.

korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden on toimittava tässä kriisissä yhteisönä, eivätkä ne saa langeta nationalistisiin ja protektionistisiin toimintatapoihin.

14.

painottaa näin ollen, että tarvitaan tiivistä EU-tason koordinointia ja selvästi eurooppalaista lähestymistapaa, joka muodostaa yhteisen kehyksen jäsenvaltioiden toimille. Jäsenvaltioiden toimet on mukautettava kunkin jäsenvaltion taloudelliseen tilanteeseen ja julkistalouden mahdollisuuksiin. Komitea on vakaasti sitä mieltä, että eräiden jäsenvaltioiden hallitusten puuttuminen paikallishallintojen perustehtäviin estää merkittävällä tavalla erityisesti kyseisiä jäsenvaltioita ja yleisesti koko Euroopan unionia saavuttamasta Lissabonissa asetettuja tavoitteita sekä syventää unionin eri alueiden välisiä kehityseroja.

15.

kannattaa Euroopan komission esittämiä ehdotuksia investoimisesta energia- ja laajakaistainfrastruktuurihankkeisiin osana Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2008 ja maaliskuussa 2009 hyväksymän EU:n talouden elvytyssuunnitelman täytäntöönpanoa. Komitea katsoo kuitenkin, että EU:n talousarviossa käyttämättä jääneisiin varoihin liittyvän komission liikkumavaran rajoittaminen sekä erittäin pitkät neuvottelut jäsenvaltioiden kanssa kyseisten varojen hyödyntämisestä osoittavat, että – kuten AK on myös painottanut talousarvion välitarkastusta käsittelevässä lausunnossaan (1) – EU:n talousarvion rakenteellinen uudistaminen ja erityisesti sen joustavuuden lisääminen on välttämätöntä.

16.

kannattaa Euroopan unionin lähtökohtaa antaa talouden elvyttämisen edellyttämää massiivista tukea pyrkimällä sekä parantamaan ostovoimaa että toteuttamaan Lissabonin strategian neljän painopistealan piiriin kuuluvia toimia (kilpailukyky ja innovointi, kestävä kehitys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus).

17.

on tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvosto sitoutui 19.–20. maaliskuuta 2009 kasvun ja työllisyyden edistämiseen tähtäävään uudistettuun Lissabonin strategiaan, ja korostaa vuoden 2010 jälkeistä kasvu- ja työllisyysstrategiaa koskevan meneillään olevan työskentelyn erityistä ajankohtaisuutta. Tätä taustaa vasten alueiden komitea muistuttaa, että se on päättänyt käynnistää EU:n paikallis- ja alueviranomaisten kuulemisen vuoden 2010 jälkeisen kasvu- ja työllisyysstrategian tulevaisuudesta (2).

18.

on tyytyväinen 19.–20 maaliskuuta kokoontuneen Eurooppa-neuvoston nimenomaiseen ilmoitukseen asettaa etusijalle kriisin sosiaalisten vaikutusten torjuminen niin, että lisätään työllisyyttä ”erityisesti edistämällä uusien työpaikkojen vaatimien uusien taitojen hankkimista”, ”turvaamalla solidaarisuuteen ja antamalla sosiaalisen suojelun järjestelmien toimia vapaasti automaattisina vakauttajina – –” (päätelmien kohta 19).

19.

pahoittelee, että Eurooppa-neuvosto ei kiinnittänyt viimeisimmässä, 19.–20. maaliskuuta 2009 Brysselissä pitämässään kokouksessa nimenomaista huomiota paikallis- ja alueviranomaisten merkitykseen talouskriisin torjunnassa.

20.

kehottaa komissiota panostamaan kansainvälisiin neuvotteluihin maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kestävästä uudelleenjärjestelystä ja vakauttamisesta.

21.

katsoo, että talouden elvyttämiseksi kaavailtujen julkisten investointien ja talouskannustinohjelmien tulee edistää myös siirtymistä vähähiiliseen talouteen, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita muotoilemaan talouselvytyssuunnitelmansa ja -ohjelmansa tämän mukaisesti. Vallitseva rahoituskriisi ei saa vaarantaa vuoden 2012 jälkeistä kautta koskevia EU:n ilmastonsuojelutavoitteita.

22.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan nopeasti kansallisia elvytyssuunnitelmia ja asettamaan käyttöön asianmukaiset varat suunnitelmien toteuttamiseksi taloudellisesti, mikäli vastaavia ohjelmia ei vielä ole voimassa.

23.

katsoo, että laadittaessa kansallisia talouden elvytyssuunnitelmia on punnittava tarkoin suunnitelmiin sisältyvien säästötoimenpiteiden pitkäaikaisvaikutukset valtion yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Harkitsemattomista toimenpiteistä, joilla saadaan aikaan vähäisiä säästöjä, saattaa seurata hyötyä suurempia menetyksiä, jotka voivat myöhemmin lisääntyä entisestään. Toisaalta tulee ottaa huomioon myös velkaantumisen vaikutukset julkistalouden liikkumavaraan. Siksi jokaisen yksittäisen menon tarpeellisuus ja kustannustehokkuus on tutkittava.

24.

kannustaa hyödyntämään unionin rakennerahastoja investointien nopeuttamiseksi ja eurooppalaisten perusrakenteiden ajanmukaistamiseksi.

25.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan EU:n rakennerahastojen hyödyntämiseen lisäjoustoja, jotta nykyiset ongelmat saada osarahoitusta julkiselta ja yksityiseltä sektorilta olisi helpompi ratkaista.

26.

kehottaa komissiota tutkimaan, miten rahoitusta ja tasetta koskevassa lainsäädännössä voidaan lyhyellä aikavälillä puuttua poikkeussäännöksin kriisejä nykyoloissa mahdollisesti kärjistäviin mekanismeihin.

27.

kehottaa erityisesti euroalueeseen kuuluvia jäsenvaltioita tarkastelemaan kattavan eurooppalaisen ja kaikkien jäsenvaltioiden yhdessä takaaman lainan ja muiden vaihtoehtojen mahdollisuutta.

28.

kannattaa komission äskettäistä ehdotusta lisätä Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) joustavuutta, jotta kyseistä välinettä voidaan hyödyntää tehokkaasti työmarkkinoihin kohdistuvien kriisin kielteisten vaikutusten lievittämiseksi. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä, että se oli jo ehdottanut useita komission nyt ehdottamista muutoksista EGR:stä vuonna 2006 antamassaan alkuperäisessä lausunnossa, ja on tyytyväinen siihen, että kyseiset ehdotukset otetaan nyt huomioon.

29.

muistuttaa, että alue- ja paikallistason toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat monet kyseisen tason julkiset ja kansalaisia lähellä olevat infrastruktuuri- ja kehityshankkeet. Alue- ja paikallisviranomaiset vastaavat kolmanneksesta julkisista menoista ja yli kahdesta kolmanneksesta EU:n julkisista investoinneista.

30.

kiinnittää huomiota siihen, että monet paikallis- ja alueviranomaiset ovat viime vuosina osallistuneet elintärkeitä perusrakenteita koskeviin rajatylittäviin leasingjärjestelyihin, joista monet ovat nyt rahoituskriisin sekä kyseisten järjestelyiden perustana olleiden riittämättömien tietojen takia vaarassa. Moniin kyseisistä järjestelyistä liittyy edelleen määrittelemättömiä rahoitus- ja lainsäädännöllisiä riskejä. Siksi saatetaan tarvita yhteisiä toimia, jotta supistetaan kyseisistä järjestelyistä aiheutuvista ongelmista kansalaisiin kohdistuvia mahdollisesti erittäin haitallisia vaikutuksia.

31.

vetoaa neuvostoon, komissioon ja jäsenvaltioihin, jotta ne ottaisivat huomioon paikallis- ja alueviranomaisten merkittävän roolin suhdanne- ja talouskriisin voittamisessa. Komitea kehottaa jäsenvaltioita välttämään paikallishallintoon kohdistuvia suoria määrärahaleikkauksia, sillä se kärsii jo talouskriisin seurauksena vähentyneistä tuloista.

32.

kiinnittää huomiota monien jäsenvaltioiden parhaisiin käytänteisiin; taloudellisesta tilanteesta huolimatta kyseiset jäsenvaltiot ovat löytäneet keinoja tukea paikallishallintoja tarjoamalla niille lisälainoja ja -rahoitusta kompensoidakseen niiden julkisten palveluiden kasvavan tarpeen.

33.

muistuttaa, että aiemmat vakauttamistoimet, sikäli kun on toteutettu julkisten nettoinvestointien kustannuksella, ovat kaventaneet julkista pääomakantaa. Näin ollen julkisiin investointeihin on nyt ryhdyttävä etenkin paikallis- ja aluetasolla. Toimien piiriin kuuluvat julkiset perusrakenteet, kadut, lastentarhat, oppilaitokset, korkeakoulut, sairaalat, laajakaistakaapelointi ja energiatehokkuus. Toisaalta velkaantumisen välttämiseksi ja tulevien sukupolvien liikkumavaran säilyttämiseksi tulee vahvistaa vakauttamistoimia, joilla rajoitetaan kulutusmenoja.

34.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen mikroluottojen myöntämistä koskeviksi EU:n säännöiksi. Ehdotuksessa tulisi pyrkiä määrittelemään mikroluottojen myöntämisen perusmuuttujat siinä tarkoituksessa, että kilpailu ei vääristyisi ja että voitaisiin turvata mikroluoton saatavuus toisesta maasta sekä mahdollisuus saada osarahoitusta EU:n talousarviosta. Tässä suhteessa alueiden komitea kannattaa Euroopan komission ja Euroopan investointipankin syyskuussa 2008 julkistamaa Jasmine-aloitetta.

35.

painottaa, että talouden elvytystoimet on toteutettava toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kaikilla EU:n aluetasoilla. Lähtökohtaisesti soveltuvia ovat nopeasti toteutettavissa olevat lisätoimet kysynnän pikaiseksi vauhdittamiseksi. Toimien käynnistämistä voitaisiin nopeuttaa muun muassa EU:n tukivarojen ennakkomaksuin.

36.

muistuttaa tässä yhteydessä, että toimien on oltava järkeviä myös pitkällä aikavälillä ja että niiden on oltava tehokkaita Lissabonin strategiaa ajatellen. Toimien ohella myös niistä aiheutuvien kustannusten on oltava rahoitettavissa.

37.

kehottaa komissiota mahdollistamaan etenkin alue- ja paikallishallinnoille julkisten hankintojen yksinkertaistetut ja joustavat menettelyt, kun on kyse pienehköistä investoinneista, jotta varat kohdennetaan nopeasti ja jotta pk-yritykset ja käsiteollisuusyritykset saavat nopeammin tilauksia, joiden avulla ne voivat säilyttää työpaikat.

38.

on tyytyväinen siihen, että komissio tekee ehdotuksia, joilla pyritään rakennerahastovarojen nopeutettuun ja helpotettuun käyttöön jäsenvaltioissa. Vain jos menetelmiä onnistutaan tässä yhteydessä yksinkertaistamaan huomattavasti, voidaan rakennerahastovaroin rahoitettavat infrastruktuurihankkeet toteuttaa ja maksaa nopeasti.

39.

korostaa, että Euroopan komission on tehostettava asiaa koskevia pyrkimyksiään. Se voisi tutkia mahdollisuutta tarkistaa koheesiopolitiikan institutionaalisia puitteita nykyistä laajemmin koheesiopolitiikan soveltamismenettelyjen (hallinta, seuranta, valvonta) yksinkertaistamiseksi ja joustavoittamiseksi sekä investointien houkuttelemiseksi ja nopeuttamiseksi oleellisesti.

40.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä ja antamaa tukea pyrittäessä löytämään vastaus siihen, miten varattomat alue- ja paikallisyhteisöt voivat myös koheesiotavoitetta ajatellen osallistua ohjelmiin. On harkittava, tuleeko laatia uudet yhteisrahoitusosuudet, joilla on tarkoitus helpottaa EU-rahoituksen hyödyntämistä.

41.

kehottaa näin ollen komissiota ryhtymään toimiin paikallis- ja alueviranomaisten ja pk-yritysten tukemiseksi, jotta niiden olisi helpompi saada tai antaa tarvittavaa osarahoitusta. Vaikka komitea kannattaa aloitetta lisätä EU-hankkeiden ennakkorahoitusta, nykyiset vaikeudet varmistaa merkittävän osarahoituksen saanti rajoittavat tulevaisuudessa hankkeiden toteuttamista käytännössä.

42.

korostaa, että olisi syytä tarkastella paikallis- ja aluetasoa koskevia erityistukitoimenpiteitä alueilla, joilla työttömyyden kasvu on nopeaa. Samassa yhteydessä olisi harkittava myös alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen tarkistamista.

43.

kehottaa valitsemaan toimet siten, että ne hyödyttävät pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

44.

odottaa, että komissio määrittää asianmukaisesti rahoituskriisiin sovitetut lainatakaukset etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille. Erityisesti on tarve vahvistaa kiireellisesti keskinäisiä takaus- ja riskipääomajärjestelmiä sekä myöntää niille määrärahoja, jotta helpotetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada asianmukaista rahoitusta etenkin nykyisessä kriisitilanteessa, joka vaikuttaa erityisesti niihin.

45.

pitää ammattikoulutus- ja pätevöittämistoimiin kohdennettua laaja-alaista tukea välttämättömänä ja pyytää komissiota harkitsemaan lisäjoustojen ehdottamista, jotta aluekehitysohjelmien menot voidaan profiloida uudestaan niin, että niillä tuetaan Euroopan sosiaalirahaston tavoitteita, joihin kuuluvat muun muassa uudelleenkoulutus ja työttömyyden vähentäminen.

46.

muistuttaa hyviksi osoittautuneista välineistä, joita ovat esimerkiksi neuvonta, verkottuminen ja tiedotuspisteet vaikeuksissa olevien yritysten tehokasta tukemista varten. Toimissa tulisi keskittyä etenkin niihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka vakaasta perustasta huolimatta kärsivät suhdannekriisistä. Juuri ne vahvistavat kriisin jälkeen noususuhdannetta.

47.

kehottaa Euroopan komissiota laatimaan kesäkuussa ensimmäisen välikatsauksen ja tutkimaan, millä tavoin EU- sekä jäsenvaltiotasolla siihen mennessä toteutetut toimet ovat vaikuttaneet ja onko toinenkin ohjelma tarpeen.

48.

kehottaa alueita arvioimaan toimien toteuttamista parhaiden käytänteiden pohjalta.

49.

antaa puheenjohtajalleen tehtäväksi välittää käsillä oleva oma-aloitteinen lausunto Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä EU:n puheenjohtajamaalle.

50.

kiinnittää Euroopan komission huomiota tarpeeseen varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat ehdottomasti Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjaa.

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/18

—

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission tiedonantoon, jossa tunnustetaan otsikosta alkaen avoimesti paikallis- ja alueviranomaisten asema kehitysmaiden hyväksi tehtävässä kansainvälisessä yhteistyössä;

—

toteaa tyytyväisenä, että suurin osa niistä seikoista, joita komitea on korostanut vuosina 2005, 2007 ja 2008 tästä aiheesta antamissaan lausunnoissa, näkyvät tiedonannossa;

—

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten erityistä panosta ja toteaa, että kehitysyhteistyötoimia on syytä yhdenmukaistaa kaikilla tasoilla. Komitea toivoo, että tässä suhteessa edistytään ja että kehitysmaiden paikallis- ja alueviranomaiset otetaan kaikin puolin huomioon kehitys- ja yhteistyöpolitiikoissa;

—

pitää tervetulleena ja kannattaa ehdotusta, jonka mukaan komitea toimisi kehityksestä yhteisöjen kanssa käytävän järjestelmällisen vuoropuhelun yhteyspisteenä EU:n toimielimissä. Ehdotus käy täysin yksiin komitealle perussopimuksissa annetun roolin kanssa;

—

sitoutuu toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet järjestääkseen komission kanssa tiedonannossa ehdotetun vuotuisen hajautettua yhteistyötä käsittelevän kokouksen, joka on avoin ”kaikille hajautetun yhteistyön toimijoille”. Komitea ehdottaa, että kokous järjestettäisiin AK:n täysistunnon jatkoksi, mahdollisuuksien mukaan ensimmäisen kerran jo ennen vuoden 2009 loppua;

—

pitää tavoitteenaan luoda hajautetun yhteistyön tiedonvaihtopörssi ja ohjata sen toimintaa yhteistyössä komission kanssa. Muodoltaan se voisi olla internetportaali, joka toimii hajautettua yhteistyötä käsittelevän kokouksen virtuaalisena jatkeena;

—

kehottaa laatimaan asiakirjat niin, että huomioon otetaan paikallis- ja alueviranomaisten tarve saada tietoa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta;

—

muistuttaa, että päällekkäisyyksien välttämiseksi on tiedettävä, kuka tekee mitäkin ja missä, ja että toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi voidaan perustaa käytettävissä oleviin tietoihin.

Esittelijä

:

Christophe Rouillon Coulainesin kunnanjohtaja (FR, PSE)

1.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission tiedonantoon, jossa tunnustetaan otsikosta alkaen avoimesti paikallis- ja alueviranomaisten asema kehitysmaiden hyväksi tehtävässä kansainvälisessä yhteistyössä.

2.

on tyytyväinen myös tähän tunnustukseen perustuviin komission toimiin, joiden tavoitteena on jäsentää asteittain EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan sekä paikallis- ja alueyhteisöjen hajautetun yhteistyön toimien suhdetta. Komissio esittää myös lukuisia toimintaehdotuksia, joiden avulla paikallis- ja alueviranomaisten tunnustaminen kehitysyhteistyön toimijoiksi saadaan kantamaan hedelmää käytännössä.

3.

korostaa, että tiedonannon julkaisemisen jälkeen pidettiin Strasbourgissa 15.–17. marraskuuta 2008 kolmannet EU:n kehitysyhteistyöpäivät. Maailmanlaajuisen talouskriisin muodostamaa taustaa vasten tapahtumassa keskityttiin kehitysyhteistyön paikalliseen ulottuvuuteen ja korostettiin monin tavoin ja suuren yleisöjoukon edessä paikallis- ja alueviranomaisten toiminnan monipuolisuutta. Kehitysyhteistyöpäivillä esiteltiin virallisesti ”Paikallishallintoa tukevaa kehitysyhteistyötä koskeva Euroopan peruskirja”, joka on komission tiedonannon oheisasiakirja. Samassa yhteydessä käynnistettiin kyseisen asiakirjan jakelu ja virallisesti paikallis- ja alueviranomaisten uusi kehitysyhteistyöfoorumi, jonka perustamista alueiden komitea on suosittanut marraskuussa 2005 antamastaan lausunnosta lähtien. Lisäksi tapahtumassa tuotiin esille hajautetun kehitysyhteistyön ja kummitoiminnan merkitystä järjestämällä seremonia, johon osallistuivat kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaava komission jäsen ja alueiden komitean puheenjohtaja.

4.

arvostaa sitä, että komissio esittelee, millaisen erityispanoksen paikallis- ja alueviranomaiset antavat kehitys- ja paikallishallintoprosessiin, ja – mikä on uutta – tuo esiin yksityiskohtaisia esimerkkejä osoittaakseen toiminnan monipuolisuuden ja rikkauden.

5.

toteaa tyytyväisenä, että suurin osa niistä seikoista, joita komitea on korostanut vuosina 2005, 2007 ja 2008 antamissaan lausunnoissa paikallis- ja alueviranomaisten kehitysyhteistyöstä, näkyvät tiedonannossa.

6.

ei halua tarpeettomasti toistaa kaikkia hajautetun yhteistyön näkökohtia, joita se on selostanut yksityiskohtaisesti jo aiemmin. Komitea tyytyykin palauttamaan mieliin, että hajautetulle yhteistyölle on ominaista oikeusperustojen vaihtelu jäsenvaltioittain ja suuren lisäarvon tuottaminen kehitysprosesseissa kautta maailman. Sen tehokkuus perustuu paikallisten vaaleilla valittujen edustajien läsnäoloon paikallistasolla eli lähimpänä apua saavan väestön tarpeita. Hajautettuun yhteistyöhön osallistuville paikallis- ja alueviranomaisille kertyy kokemusta, jonka ansiosta niillä on annettavanaan erityisen arvokkaita neuvoja ja asiantuntemusta köyhyyden torjumiseksi ja vuosituhannen kehitystavoitteiden (1) saavuttamiseksi.

7.

muistuttaa myös, että paikallis- ja alueviranomaiset kykenevät eturivin toimintaan kansainvälisessä yhteistyössä paikallistason demokraattisen hallinnon edistämiseksi. Alueiden komitea pitääkin ilahduttavana, että komission tiedonantoa täydentävät 3 kohdassa mainitussa, ”paikallishallintoa tukevaa kehitysyhteistyötä koskevassa Euroopan peruskirjassa” esitetyt toiminnan periaatteet ja suuntaviivat. Se kehottaa levittämään laajemmin kyseistä asiakirjaa, joka perustuu eri jäsenvaltioiden ja kehitysmaakumppanien kuulemiseen ja jossa korostetaan mm. tarvetta niveltää toisiinsa paitsi paikallistason eri toimijat myös kaikki toimintatasot (paikallinen, valtakunnallinen ja maailmanlaajuinen).

8.

pitää tärkeänä korostaa, että väestön osallistumista edistävän demokraattisen hallinnon ohella paikallista kehitystä voidaan edistää voimakkaasti paikallis- ja alueviranomaisten yhteistyöllä, sillä se ulottuu lukuisille toiminta-aloille ja pystyy vetämään puoleensa monenlaisia julkisia ja yksityisiä toimijoita. Tällä tavoin se voi antaa virikkeitä tuotannon, markkinointikanavien tai sellaisen taloudellisen toiminnan järjestämiseen, jossa otetaan huomioon asukkaat ja ympäristö. Yhteistyön tästä puolesta on hyötyä erityisesti heikossa asemassa oleville maaseutualueille, sillä se auttaa torjumaan köyhyyttä sekä maalta pakoa tai laitonta maastamuuttoa.

9.

arvostaa sitä, että tiedonannossa korostetaan tehtävää, joka paikallis- ja alueviranomaisilla on pyrittäessä saamaan suuri yleisö tiedostamaan maailman kehitysyhteistyön ja köyhyyden torjunnan ongelmat. Komitea on vakuuttunut, että valveuttaminen voi vaikuttaa sitä voimakkaammin, mitä vahvemmin se perustuu jonkin eurooppalaisen paikallis- tai alueyhteisön ja yhden tai usean kehitysmaayhteisön keskinäiseen yhteistyösiteeseen. Tällaisissa valveuttamistoimissa tulee selvästi esille, millaisia kumppanuuksia järjestöt ja yhteisöt kykenevät solmimaan kehityksen edistämiseksi, sillä toimet pohjautuvat pitkälti kehitysyhteistyökysymyksiin aktiivisesti paneutuvien kansalaisten muodostamien paikallisjärjestöjen myötävaikutukseen. Yhteisöt voivat myös edistää maahanmuuttajataustaisen väestön kotoutumista lisäämällä suuren yleisön tietoisuutta kehitystarpeiden kiireellisyydestä. Solidaarisuustoiminta ja osallistuminen tarjoavat maahanmuuttajataustaiselle väestölle tilaisuuden saada uudelleen yhteys alkuperäkulttuureihinsa ja lievittää juurettomuuden tunnettaan.

10.

esittää seuraavassa huomioita, jotka ovat komitean mielestä olennaisen tärkeitä paikallis- ja alueviranomaisten aseman tarkemmaksi määrittelemiseksi EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa.

11.

pohtii tiedonannossa esitettyä hajautetun yhteistyön määritelmää (ensimmäinen kehystetty teksti, sivu 3). Aiemmin komissio piti hajautettuna yhteistyönä valtiotasoa alemmalla hallintotasolla tehtävää yhteistyötä, olivatpa lukuisat toimeenpanevat tahot luonteeltaan millaisia tahansa. Komitea haluaa muistuttaa pitävänsä hajautettuna yhteistyönä sellaista yhteistyötä, johon osallistuu kirjaimellisesti ottaen paikallis- ja alueyhteisöitä.

12.

kehottaa komissiota tunnustamaan, että hajautettu yhteistyö on ratkaisevan tärkeää myös luonnonympäristön suojelun ja parantamisen kannalta ja että sen avulla voidaan paikallistasolla vastata maailmanlaajuisiin huoliin ilmastonmuutoksen vaaroista ja samaan aikaan parantaa väestön tietämystä näistä vaaroista.

13.

pitää tärkeänä huomauttaa, ettei muistutus paikallis- ja alueviranomaisten rahoitusosuudesta julkisessa kehitysavussa saa hämärtää niiden laadullisen panoksen merkitystä. Paikallis- ja alueviranomaisten toiminta tuottaa lisäarvoa ensisijaisesti sen ansiosta, että niiden paikalliset toimet perustuvat kumppanuuksiin, joita ne ovat päättäneet solmia, eivätkä valtion tekemien sitoumusten toteuttamiseen. Esimerkkinä voidaan sitä paitsi mainita, että pienehköt ja vaatimattoman rahoituksen varassa olevat yhteisötkin toteuttavat aivan merkittäviä ja hyödyllisiä toimia.

14.

toteaa, että paikallis- ja alueyhteisöjen yhteistyö muodostaa maailman rikkaiden ja köyhien alueiden välisen globaalin yhteisvastuustrategian paikallisen ulottuvuuden. Tällä tavoin yhteisöt ovat voineet muodostaa yhteenliittymiä erilaisten lähtökohtien pohjalta. Koordinointitoimia kiitellään myös Euroopan unionin ministerineuvoston komission tiedonannosta 10. marraskuuta 2008 antamissa päätelmissä.

15.

toteaa, että kehitysyhteistyötoimia on syytä yhdenmukaistaa kaikilla tasoilla, ja katsoo, että Pariisin julistus avun tuloksellisuudesta on ratkaiseva edistysaskel. Komitea odottaakin, että komissio ryhtyy avunsaajamaissa sijaitsevien lähetystöjensä välityksellä ensi töikseen edistämään tarkoituksenmukaista lähentymistä kuitenkin niin, että toissijaisuusperiaatetta noudatetaan ja yhteisöjen toteuttamien toimien erityispiirteet otetaan huomioon.

16.

korostaa aivan erityisesti sitä Pariisin julistuksen keskeistä periaatetta, että hallinnon parantaminen edellyttää omavastuun ottamista kehityspolitiikoista ja -strategioista (2). Komitea katsoo, että koska hajautettu yhteistyö perustuu kansalaisläheisyyteen, se soveltuu tämän periaatteen täytäntöönpanoon erityisen hyvin. Komitea toivoo, että tässä suhteessa edistytään ja että kehitysmaiden paikallis- ja alueviranomaiset otetaan kaikin puolin huomioon kehitys- ja yhteistyöpolitiikoissa.

17.

pitää erittäin kiinnostavina komission ehdotuksia, joiden tavoitteena on heijastaa teoissa komission tunnustama paikallis- ja alueviranomaisten asema kehitysyhteistyön toimijoina. Komitea kommentoi ehdotuksia seuraavassa.

18.

pitää erityisen tervetulleena komission ehdotusta kehitysyhteistyöaiheisen vuoropuhelun järjestämisestä paikallis- ja alueyhteisöjen kanssa. Ehdotus on vastaus yhteisöjen viime vuosien jatkuviin ponnisteluihin saada tunnustettu asema paitsi toimijoina myös täysivaltaisina osapuolina ”kansainvälisissä, kahdenvälisissä ja monenvälisissä avunantajaryhmissä”.

19.

pitää tervetulleena ja kannattaa komission sille tekemää ehdotusta, jonka mukaan komitea toimisi vuoropuhelun yhteyspisteenä EU:n toimielimissä. Ehdotus käy täysin yksiin komitealle perussopimuksissa annetun roolin kanssa, sillä sen mukaan komitean tehtävänä on tuoda esiin Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten näkemyksiä.

20.

sitoutuu toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet järjestääkseen Euroopan komission kanssa tiedonannossa ehdotetun vuotuisen hajautettua yhteistyötä käsittelevän kokouksen ja kannattaa ajatusta siitä, että kokous olisi avoin ”kaikille hajautetun yhteistyön toimijoille” Euroopan laajuisesti. Tämän perusteella Euroopan komissiota voisivat edustaa asianomaiset pääosastot ja valtakunnallisen tason EU-yhteistyön luotsaajina myös monet komission lähetystöt eri puolilta maailmaa, mutta muutkin osanottajat tulevat kysymykseen. AK:n ohella kokoukseen osallistuisi Euroopan ja kehitysmaiden paikallis- ja alueviranomaisia myös niitä edustavien järjestöjen välityksellä. Alueiden komitea pyytää, että komitean resurssien lisäksi saataisiin rahoitustukea Euroopan komissiolta. Jotta komitean jäsenet voivat osallistua laajasti kyseisissä kokouksissa käytäviin keskusteluihin, olisi toivottavaa, että ne järjestettäisiin AK:n täysistunnon jatkoksi, mahdollisuuksien mukaan ensimmäisen kerran jo ennen vuoden 2009 loppua.

21.

suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen laatia toimintaohjeet. Komiteaa kuitenkin askarruttaa, onko niiden avulla tarkoitus opastaa kumppanimaissa toimivia komission lähetystöjä paikallis- ja alueviranomaissuhteiden hoidossa vai ohjeistaa paikallis- ja alueviranomaisia. Oli miten oli, komitea pitää tervetulleena mitä tahansa asiakirjaa, jossa pyritään selventämään eri toimijoiden rooleja vaikka tavoitteena olisi vain edistää niiden toteuttamien toimien yhteensovittamista.

22.

katsoo, että mikäli toimintaohjeet suunnataan paikallis- ja alueviranomaisille, niissä on otettava huomioon hajautetun yhteistyön erityispiirteet ja paikallisviranomaisten asiasta jo saamat kokemukset. Komitea nimittäin katsoo, että suunnan näyttämisen sijasta tulee pikemminkin pyrkiä ottamaan huomioon paikallisviranomaisten tiedontarve ja auttaa niitä ymmärtämään EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet, logiikka ja mekanismit puhumattakaan sanastosta, jonka monimutkaisuuden takia ala avautuu liian usein vain asiaan vihkiytyneille.

23.

suosittaakin, että asiakirjat laaditaan komission ja paikallis- ja alueviranomaisten yhteistyönä. On tärkeää, että asianmukaisen sisällön ja selkeän kielen ansiosta tällaisia asiakirjoja voidaan käyttää laajasti ja että ne ilmentävät aidosti alueiden komitean järjestettäväksi annettua suunnitelmallista vuoropuhelua. Tällä tavoin varsinkin yhteisöt, joilla on vähäiset henkilöresurssit yhteistyön hoitamiseksi, voisivat nykyistä paremmin löytää paikkansa eurooppalaisen kehitysyhteistyön dynaamisessa kentässä ja kansainvälisessä toimintaympäristössä.

24.

pitää tärkeänä muistuttaa, että komitea on ensimmäisestä tätä aihetta käsittelevästä lausunnostaan lähtien pitänyt hajautetun yhteistyön toimien yksilöintiä ensiarvoisena. On välttämätöntä tietää, kuka tekee mitäkin ja missä, jotta voidaan arvioida tämäntyyppisen yhteistyön panosta ja edistää samalla alueella toimivien eri jäsenvaltioiden yhteisöjen toiminnan yhteennivomista tai jakaa tukitoimet avunsaajayhteisöjen etujen mukaisesti täydentävyyden varmistamiseksi.

25.

panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto ilmaisee 10. marraskuuta 2008 komission tiedonannosta antamissaan päätelmissä kannattavansa sitä, että komissio käynnistää toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi ”käytössä olevien tietojen perusteella”. Tietokantoja on jo luotu eräiden jäsenvaltioiden aloitteesta ja Barcelonaan perustetun seurantakeskuksen avulla. Sen toimenkuvaan kuuluu mm. Euroopan ja Latinalaisen Amerikan paikallis- ja alueviranomaisten suhteiden kartoittaminen.

26.

korostaa edellä, että jo luoduista hajautetun yhteistyön suhteista on ehdottomasti saatava kiireesti tietoa, jos halutaan edistää tiedonvaihtoa ja uusien kumppanuuksien luomista kehitysmaiden paikallis- ja alueviranomaisten odotusten mukaisesti. Kyseiset viranomaiset ovat saaneet vastuulleen uusia tehtäviä, kun hajauttamispolitiikkaa on alettu soveltaa yhä laajemmin. Komitea haluaakin kiinnittää huomiota siihen, että sekaannusten ja pirstaloitumisen riskit tulee minimoida. Sellaisia voisi syntyä uusia kumppanuuksia solmittaessa, jos tässä yhteydessä sivuutetaan nykyinen tilanne ja luodaan päällekkäisyyksiä – mikä nimenomaan on kartettavaa – sen sijaan, että vahvistettaisiin hallinnon kannalta hyödyllisiä kytköksiä.

27.

ehdottaa, että uusissa kumppanuuksissa keskityttäisiin laatuun. Komitea on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa tuetaan AK:n aiemmassa lausunnossaan esittämää ehdotusta tiedonvaihtoa edistävän välineen luomisesta. Tiedonannossa mainitusta hajautetun yhteistyön tiedonvaihtopörssistä olisi tehtävä foorumi, jossa hajautettuun yhteistyöhön osallistuvat paikallis- ja alueviranomaiset kaikkialta maailmasta voivat käydä ja niiden kanssa voidaan käydä pysyvää vuoropuhelua. AK:n tavoitteena on luoda tällainen ”pörssi”ja ohjata sen toimintaa yhteistyössä Euroopan komission kanssa. Muodoltaan se voisi olla internetportaali, joka toimii eräänlaisena vuotuisen hajautettua yhteistyötä käsittelevän kokouksen virtuaalisena jatkeena. Komitea ottaa pörssin suunnittelussa huomioon nykyiset aloitteet päällekkäisyysvaaran välttämiseksi.

28.

on tietoinen siitä, etteivät kaikki Euroopan ja kehitysmaiden paikallisyhteisöjen väliset yhteydet ole varsinaisesti hajautettua yhteistyötä, mutta ne auttavat kumppaniyhteisöä rakentamaan kehitystään hyvän hallintotavan periaatteen mukaisesti.

29.

on samaa mieltä siitä, että yhteisöjen ystävyyssuhteet voivat kehittyä syvällisemmäksi toiminnaksi, jos kaikki paikallisyhteisöt ovat paremmin selvillä hajautetun yhteistyön mahdollisuuksista. AK katsoo, että kaikkia alue- ja paikallistason yhteisöjä Euroopan unionissa edustavana instituutiona se voi omaksua keskeisen roolin ja auttaa lisäämään paikallis- ja alueyhteisöjen osallistumista käytännön kehitystyöhön aitojen hajautetun yhteistyön toimien avulla, jotka voivat olla myös lyhytaikaista teknistä vaihtotoimintaa alue- ja paikallisviranomaisten kumppanuuden kulloistenkin tarpeiden mukaan.

30.

katsoo, että kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten edustuselimillä tai valtakunnallisilla järjestöillä on perustavan tärkeä tehtävä, kuten komitea ensimmäisessä hajautetusta yhteistyöstä antamassaan lausunnossaan korostaa. Ne yhdistävät samanlaisten ongelmien kanssa tekemisiin joutuvia paikallisia vaaleilla valittuja edustajia ja tarjoavat mahdollisuuksia keskinäiseen näkemystenvaihtoon. Lisäksi ne voivat ryhtyä keskushallinnon kanssa vuoropuheluun strategisten painopisteiden määrittelemiseksi siten, että valtiotasoa alemmat kehitystyötasot otetaan asianmukaisesti huomioon.

31.

suosittaa näin ollen edistämään tällaisten elinten luomista ja järjestäytymistä mm. tukemalla alueellisten yhteenliittymien perustamista. Komitea kannustaa pyrkimään aktiivisesti tähän tavoitteeseen vastaavien Euroopan maiden kollegoiden tai Euroopan unionin tuella.

32.

suosittaa painokkaasti varmistamaan tekstissä mainittujen periaatteiden ja Euroopan unionin tukiohjelmien yhdenmukaisuuden, olipa kyse mistä tahansa maailman kolkasta ja käytettiinpä mitä tahansa eurooppalaista yhteistyövälinettä. Esimerkkejä huomioon otettavista seikoista:

33.

pitää komission asiakirjaa kaiken kaikkiaan suurena edistysaskelena. Komitea korostaa tiedonannosta välittyvää positiivista asennetta paikallis- ja alueviranomaisten toteuttamaan hajautettuun yhteistyöhön. Se on vakuuttunut, että kaikkien asianomaisten toimijoiden on hyvin tärkeää käydä jatkuvasti rakentavaa vuoropuhelua, jotta tuetaan asianmukaisesti sekä Euroopan että avunsaajamaiden paikallisviranomaisten osallistumista yhteistyö- ja kehitysprosessiin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi AK on halukas ja valmis antamaan täyden panoksensa tehtävässä, joka sille kuuluu kaikkia alue- ja paikallistason viranomaisia Euroopassa yhdistävänä ja edustavana Euroopan unionin elimenä.

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/23

—

suhtautuu myönteisesti Eurooppa-neuvoston Euroopan komissiolle antamaan tehtävään laatia Itämeren alueen strategia. Itämeren alue sopii useista syistä erityisen hyvin pilottihankkeeksi, kun ryhdytään toteuttamaan EU:n sisäistä makroaluestrategiaa ja tiivistämään kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä kuten Itämeri-strategiassa pohjoisen ulottuvuuden kautta;

—

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisten tulee osallistua Itämeri-strategiaan, jossa tulee olla myös kansalaisnäkökulma, ja huomauttaa, että Itämeri-strategiaan tulee laadinnasta alkaen aina toteuttamiseen asti sisällyttää myös Venäjä ja Norja, ja että onnistuakseen strategian tulee kuulua pohjoiseen ulottuvuuteen;

—

ehdottaa, että neuvosto määrittää strategian puitteissa asetettavat yhteiset tavoitteet ja toteutettavat toimenpiteet sekä tekee niitä koskevat päätökset. Kaikki päätökset valmistellaan Euroopan komission johtamassa työryhmässä, johon kuuluu Itämeren alueen hallitusten ja Euroopan komission edustajia, Euroopan parlamentin jäseniä sekä myös alueiden komitean jäsenten keskuudesta valittuja alue- ja paikallistason edustajia;

—

ehdottaa, että kerran vuodessa kokoontuva Itämeri-foorumi (Baltic Sea Forum) tukee kyseistä työtä. Foorumi saattaa yhteen laajan joukon sidosryhmiä, joiden valinnassa noudatetaan samoja periaatteita kuin Itämeri-strategian laadinnan yhteydessä järjestetyissä sidosryhmäkonferensseissa. Foorumin tarkoituksena on keskustella strategian suuntauksesta ja toimintaohjelmien täytäntöönpanosta.

Esittelijä

:

Uno Aldegren (SE, PSE), Skånen aluehallituksen varapuheenjohtaja, Skånen läänin maakäräjät

1.

suhtautuu myönteisesti Eurooppa-neuvoston Euroopan komissiolle antamaan tehtävään laatia Itämeren alueen strategia. Itämeren alue sopii useista syistä erityisen hyvin pilottihankkeeksi, kun ryhdytään toteuttamaan EU:n sisäistä makroaluestrategiaa ja tiivistämään kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä kuten Itämeri-strategiassa pohjoisen ulottuvuuden kautta.

2.

pitää myönteisenä, että samankaltaisia makroalueellisia aloitteita ja strategioita aiotaan harkita myös Mustanmeren alueelle, Tonavan alueelle ja Pohjanmeren/Englannin kanaalin alueelle. Tavoitteena on luoda monenvälinen yhteistyökehys, jonka avulla voidaan kehittää nykyisiä yhteistyömuotoja. Komitea viittaa tässä yhteydessä vuonna 2007 antamaansa lausuntoon Mustanmeren alueesta sekä valmisteilla olevaan lausuntoon Tonavan alueesta. Uranuurtajana toimivaa Itämeren aluetta on tärkeää käyttää tukena muita strategioita suunniteltaessa, ja siellä kertyvää kokemusta tulee välittää eteenpäin ja hyödyntää yhteistyönäkymien kehittämisessä.

3.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat merkittäviä toimijoita kaikilla EU:n komission nimeämillä strategian tavoitealueilla.

4.

toteaa, että Itämereen rajoittuvista yhdeksästä valtiosta kahdeksan on EU:n jäsenvaltioita, ja ne yhdessä vastaavat lähes koko Itämeren rannikkoalueista. Yhdeksäs valtio, Venäjä, on geopoliittisista ja taloudellisista syistä EU:n kannalta erityisen merkittävä. Sama koskee myös Norjaa, joka on Euroopan talousalueen ETA:n jäsen ja tärkeä perinteinen yhteistyökumppani Itämeren alueella. Jos tarkastellaan Itämeren valuma-aluetta, ovat myös Valko-Venäjä ja Ukraina merkityksellisiä ympäristösyistä.

5.

toteaa, että Itämeren alueella esiintyy useita erityishaasteita, joita on otollista käsitellä alueelliselta pohjalta. Itämeri on herkkä ja matala sisämeri, jonka vesi on murtovettä. Se on yksi maailman liikennöidyimmistä sisämeristä. Esimerkiksi Suomenlahden energiakuljetukset ovat seitsenkertaistuneet vuodesta 1995. Niiden volyymi on nykyisellään noin 140 miljoonaa tonnia vuodessa. Myös taloudelliset erot Itämeren alueen valtioiden välillä ovat suuria ja talous kehittyy voimakkaasti.

6.

muistuttaa, että alueen territoriaaliset erot ovat erityisen suuria. Pohjois-Ruotsissa ja Pohjois-Suomessa on äärimmäisen harvaan asuttuja alueita, joista etäisyydet Keski-Euroopan markkinoille ovat erittäin pitkät. Itämeren eteläisillä rannoilla väestötiheys on eurooppalaisittain mitattuna ”normaalimpi” ja etäisyydet Keski-Euroopan markkinoille ovat lyhyemmät.

7.

korostaa, että Itämeren alueella esiintyy EU:lle tärkeitä raaka-aineita, esimerkiksi malmeja ja puuraaka-aineita sekä myös öljyä ja kaasua, jos Venäjä ja Norja luetaan mukaan.

8.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisten tulee osallistua Itämeri-strategiaan, jossa tulee olla myös kansalaisnäkökulma.

9.

huomauttaa, että Itämeri-strategiaan tulee laadinnasta alkaen aina toteuttamiseen asti sisällyttää myös Venäjä ja Norja, ja että onnistuakseen strategian tulee kuulua pohjoiseen ulottuvuuteen. Pohjoisen ulottuvuuden kautta Itämeren strategia kattaa alueellisesti Barentsin alueen.

10.

tähdentää, että kahdenkymmenen viimeisen vuoden aikana kaikilla tasoilla on luotu laaja kirjo erilaisia yhteistyömuotoja erityisesti osana raja-alueiden ja ystävyyskuntien suhteiden syventymistä. Ne ovat tärkeä resurssi Itämeri-strategiassa. Tämä koskee erityisesti toimintaa entistä selkeämmän yhteisen Itämeri-identiteetin luomiseksi, sillä se on tärkeä edellytys strategian menestyksekkäälle toteuttamiselle.

11.

toteaa tiivistäen, että Itämeren alue tarjoaa erityisiä mahdollisuuksia ja haasteita makroaluenäkökulman sisällyttämiselle EU-yhteistyöhön. Kyseinen näkemys perustuu käsitykseen, että alueen yksittäisen osan myönteinen kehitys ei tapahdu muiden osien kehityksen kustannuksella eli kestävä kehitys ei merkitse nollatulosta. Makroaluenäkökulman yhteydessä tulisi kuitenkin mahdollisimman pitkälle pyrkiä välttämään sitä, että edistetään yhteisön lainsäädännön haastavien kilpailevien sääntelyalueiden luomista. Tarkoituksena ei ole kehittää Euroopan unioniin joukkoa keskenään kilpailevia sisämarkkinoita.

12.

katsoo, että Itämeri-strategia voi toimia yhtenä esimerkkinä alueellisen yhteenkuuluvuuspolitiikan toteuttamisesta.

13.

korostaa niin ikään, että suunta, jonka EU:n komissio on valinnut strategialle, kuvastaa erinomaisella tavalla sitä, miten kestävä kehitys nojaa kolmeen pilariin: ympäristönsuojelullinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Niiden rinnalla on mainittava energiakysymykset, joilla on Itämeren alueella erityinen merkitys ja jotka tulee ottaa strategiassa asianmukaisesti huomioon. Luotettava ja ympäristön kannalta kestävä energian saannin turvaaminen on ratkaisevan tärkeää alueen taloudellisesti kestävälle kehitykselle.

14.

huomauttaa, että Euroopan meripolitiikan alueellisen täytäntöönpanon pitäisi olla olennainen osa Itämeri-strategiaa. Strategiassa tulisi kiinnittää erityistä huomiota Itämeren alueen kehittämiseen eurooppalaiseksi merenkulkualan parhaiden käytänteiden alueeksi, kuten useat Itämeren alueen organisaatiot ja Itämeren parlamentaarinen konferenssi ovat esittäneet. Euroopan meripolitiikan integroiva lähestymistapa sopii mainiosti Itämeri-strategian monialaiseen toimintatapaan ja sitä olisi toteutettava johdonmukaisesti.

15.

tukee kuuden Itämeren alueen organisaation (1) ehdotusta viisi pääkohtaa käsittäväksi Itämeren alueen Clean Shipping (ympäristöä säästävä merenkulku) -toimintasuunnitelmaksi. Sen avulla voidaan samalla kertaa tuoda esiin Itämeri-strategian integroivaa lähestymistapaa ja puuttua yhteen alueen vakavimmista ongelmista eli alusten haitallisiin päästöihin. Tässä yhteydessä on suositeltavaa edistää aloitetta strategiaan kuuluvaan toimintasuunnitelmaan sisältyvänä edelläkävijähankkeena.

16.

huomauttaa, että on olemassa useita hyviä esimerkkejä paikallisten kumppanuuksien merkityksestä myönteiselle taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Itämeri-strategialla tulee sen vuoksi edistää osuus- ja yhteisötalouden, yksityisyritysten ja paikallis- ja alueviranomaisten paikallisia ja alueellisia kumppanuuksia.

17.

katsoo, että komission Itämeri-strategialle asettamat tavoitteet – ympäristönsuojelullinen kestävyys, taloudellisesti kukoistava alue, helppopääsyinen ja kiinnostava alue sekä vakaa ja turvallinen alue – ovat hyviä, joskin varsin laajoja. Tämä asettaa erityisiä vaatimuksia toimintaohjelmien painopisteiden määrittelylle. Strategian onnistumisen kannalta ratkaisevaa tulee olemaan toimivaltaisten hallintoelinten yhteistoiminta sekä kyky luoda eri hallintotasojen välisiä järjestelmiä, joissa alue- ja paikallistaso osallistuu toteuttamiseen.

18.

korostaa, että jos tarkoituksena on, että alueen kansalaiset pitävät Itämeri-strategiaa yhteisenä hankkeenaan ja ottavat siitä yhdessä vastuun, Itämeren maiden kansoja yhdistäviä siteitä on kehitettävä edelleen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi käynnistettävä kansainvälinen prosessi, johon kansalaiset ja etenkin nuoret osallistuvat. Yhtenä toimenpidekokonaisuutena olisi oltava keskinäisen historiakäsityksen tutkiminen ja parantaminen esimerkiksi laatimalla yhdessä Itämeren historiasta kertova kirja. Tavoitteena olisi yhteisen Itämeri-identiteetin luominen ja vahvistaminen.

19.

muistuttaa, että Itämeren alueella on eri politiikan aloilla jo olemassa useita, sekä makroalueellisia että kansallisia strategioita. Lisäksi eri osa-alueilla on olemassa joukko esimerkkejä onnistuneista hankkeista. Itämeri-strategian huomattavat mahdollisuudet luoda lisäarvoa piilevät alueen ja politiikkojen kokonaisvaltaisessa tarkastelussa ja siinä, että pidetään huoli strategian koordinoidusta ja tehokkaasta toteuttamisesta.

20.

korostaa, että onnistuakseen strategian tulee perustua laaja-alaiseen eurooppalaisten, makroalueella toimivien, kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden yhteistyöhön ja että kyseisten tahojen tulee osallistua strategiaan sen suunnittelusta alkaen aina toteuttamiseen asti.

21.

on sen vuoksi hyvillään laajasta kuulemisprosessista, jonka EU:n komissio on järjestänyt Itämeri-strategiasta. Aiheesta on järjestetty arvokkaita konferensseja ja pyöreän pöydän keskusteluja. Ne ovat osoittaneet, että Itämeri-kysymyksiä kohtaan esiintyy laajaa ja syvää kiinnostusta. Se on tärkeä resurssi, jonka varaan strategian toteutusta voidaan rakentaa. Tapahtumat ovat myös osoittaneet, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat keskeisiä toimijoita kaikilla mainituilla neljällä tavoitealalla.

22.

korostaa, että Itämeri-strategian onnistuminen edellyttää varoja strategian toteuttamiseen. Mikäli päätetään, että tarkoitusta varten ei ohjata uusia varoja, tulee niitä sen sijaan vapauttaa priorisoimalla uudelleen nykyisten varojen käyttöä. Keskustelu varainkeruun toteuttamisesta on käynnistettävä mahdollisimman pian pitäen mielessä Itämeri-strategian tavoitteet ja vaatimukset. Useilla politiikan aloilla on käynnissä arviointeja sekä keskusteluja uudistuksista, ja Itämeri-strategian näkökulma tulee saada niihin mukaan.

23.

huomauttaa, että vaikka haasteista ja jopa niiden edellyttämistä toimista on laaja käsitys, ei vaikeuksia pidä aliarvioida. Uusien instituutioiden perustamiseen ja uusien varojen käyttöönottoon ei tunnu olevan halukkuutta. Sen sijaan on esitetty mielipiteitä, joiden mukaan nykyisiä rakenteita ja resursseja on käytettävä entistä tehokkaammin. Tämä on kunnioitettava lähtökohta, mutta alueiden komitea huomauttaa, että vaadittavaa prioriteettien uudelleenmäärittelyä ja tarvittavia toimia ei saa sen verukkeella jättää tekemättä. Johtajuutta ja selkeää sitoutumista vaaditaankin sen vuoksi erityisen paljon.

24.

korostaa, että vaikka lähtökohtana on ollut, että uusia rakenteita ja organisaatioita ei perusteta, tarvitaan areenoja ja foorumeja, joilla keskustellaan strategian laadinnasta ja toteuttamisesta sekä tehdään asianmukaisia päätöksiä.

25.

ehdottaa, että neuvosto määrittää strategian puitteissa asetettavat yhteiset tavoitteet ja toteutettavat toimenpiteet sekä tekee niitä koskevat päätökset. Kaikki päätökset valmistellaan Euroopan komission johtamassa työryhmässä, johon kuuluu Itämeren alueen hallitusten ja Euroopan komission edustajia, Euroopan parlamentin jäseniä sekä myös alueiden komitean jäsenten keskuudesta valittuja alue- ja paikallistason edustajia.

26.

ehdottaa, että kerran vuodessa kokoontuva Itämeri-foorumi (Baltic Sea Forum) tukee kyseistä työtä. Foorumi saattaa yhteen laajan joukon sidosryhmiä, joiden valinnassa noudatetaan samoja periaatteita kuin Itämeri-strategian laadinnan yhteydessä järjestetyissä sidosryhmäkonferensseissa. Foorumin tarkoituksena on keskustella strategian suuntauksesta ja toimintaohjelmien täytäntöönpanosta. Foorumin vuosittaisessa kokouksessa esitellään alueellisten indikaattoreiden ja esimerkkien perusteella laadittu seuranta- ja tulosraportti. Yksittäisillä politiikan aloilla toimivat vastuutahot huolehtivat raportoinnista silloin kun tällainen taho on olemassa. Esimerkiksi ympäristökysymyksistä raportoinnista vastaa Itämeren suojelukomissio HELCOM. Myös Venäjä ja Norja olisivat edustettuina foorumissa.

27.

katsoo, että alueiden komitean tulee olla edustettuna Itämeri-foorumissa. AK:n nykyinen Itämeren-politiikkaa tarkasteleva työryhmä on riittävä Itämeri-strategiaan liittyvien kysymysten käsittelemiseksi.

28.

korostaa, että vaikka Itämeri-strategia on tarkoitettu alueella sijaitseville jäsenvaltioille, Venäjä on tärkeässä asemassa ajatellen strategian menestyksekästä toteuttamisesta useilla sen piiriin kuuluvilla politiikanaloilla. Venäjän kanssa on siten käytävä strategian puitteissa konkreettisista kysymyksistä tasavertaiseen suhteeseen pohjautuvaa vuoropuhelua, joka täydentää pohjoisen ulottuvuuden yhteydessä käytävää laajaa virallista vuoropuhelua.

29.

toteaa, että kussakin Itämeri-strategian piiriin kuuluvassa valtiossa nimetään hallitusta edustava johtava henkilö, jolla on erityisvastuu strategian täytäntöönpanosta. Kyseinen henkilö voi myös toimia yhteyshenkilönä. Mallina voidaan käyttää Lissabonin strategian täytäntöönpanossa vuodesta 2005 sovellettua käytäntöä.

30.

toteaa niin ikään, että Itämeri-strategian piiriin kuuluvia hankkeita käsitellään nykyisessä rakennerahastojen rakenteessa. Itämeri-strategian prioriteetit sisällytetään hyväksymiskriteereihin ja päätöksentekoelin vastaa tulosten seurannasta. Erityistehtävänä on muutamien ns. lippulaivahankkeiden edistäminen. Kyseisten hankkeiden tulee vahvistaa Itämeri-näkökulmaa kysymyksissä, jotka ovat erityisen tärkeitä strategian täytäntöönpanon onnistumisen kannalta. Niiden tulee myös olla erittäin näkyviä ja valottaa pyrkimystä luoda Itämeren alueesta ”parhaiden käytänteiden alue”.

31.

korostaa, että projekteilla on täytäntöönpanossa keskeinen rooli, joten projektivastaaville ja sidosryhmille asetetaan erityisiä vaatimuksia, jotka koskevat tulosorientoitunutta ja tehokasta oppimista. Oppimisen lähtökohtana ovat onnistuneista hankkeista saadut kokemukset. Esimerkkinä mahdollisesta toteuttamistavasta on oppimistehtävä, joka on määritelty rakennerahasto-ohjelmien toteuttamista vuosina 2007–2013 koskevan Ruotsin kansallisen strategian yhteydessä.

32.

suosittelee, että Itämeren alueen nykyisille yhteistyöorganisaatioille annetaan erityisrooli esimerkiksi kutsumalla ne osallistumaan Itämeri-foorumiin. Organisaatiot kuvastavat hyvin alueella jo kohta 20 vuoden ajan kehitettyä yhteistyöperinnettä. Ne tarjoavat useita esimerkkejä siitä, miten EU:n rajanaapureina olevat Itämeren alueen valtiot osallistuvat toimintaan rakentavasti ja menestyksekkäästi.

33.

toteaa, että yhteistyötä Itämeren alueella ilmentävät myös tuhannet alueella solmitut ystävyyskuntasuhteet. Ne ovat toimineet lähtökohtana yhteistyön syventämiselle kunnallisen ja alueellisen ydintoiminnan aloilla sekä tarjonneet mahdollisuuden alueen eri osista tulevien ihmisten kohtaamisiin. Näiden kohtaamisen ansiosta on voitu rakentaa siltoja ja kehittää yhteistä osaamista ja ymmärrystä. Niiden avulla on muodostettu yhteisiä käsityksiä historiasta, haasteista ja ongelmista.

34.

suosittelee, että Itämeri-foorumiin osallistuville tahoille annetaan erityistehtäväksi levittää tietoa Itämeri-strategiasta ja tiedottaa siitä kansalaisille, sillä ilman kansalaisten aktiivista sitoutumista ja myötävaikutusta emme voi luoda vaadittavaa yhteistä tietoisuutta.

35.

korostaa, että Itämeri-strategian lähtökohdaksi tulee ottaa olemassa olevat strategiat ja aloitteet ja niiden tarmokas loppuun saattaminen. Tämä koskee etenkin HELCOMin Itämeren toimintasuunnitelmaa sekä meristrategiaa koskevaa puitedirektiiviä. HELCOMin ohjelman etuna on lisäksi, että Venäjä on hyväksynyt sen.

36.

katsoo, että yleistavoitteena tulee olla kestävä kehitys, joka nojautuu Lissabonin sekä Göteborgin strategioiden kolmeen pilariin eli taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristönsuojelulliseen kestävyyteen. Strategian kantavana ajatuksena tulee niin ikään olla tietoisuus siitä, että kestävä kehitys ei merkitse nollatulospeliä, jossa voi olla vain voittajia ja häviäjiä. On säilytettävä kokonaisnäkemys ja lähdettävä siitä, miten eri politiikanalat liittyvät toisiinsa ja muodostavat yhdessä perustan kestävälle kehitykselle.

37.

korostaa, että Itämeren alueen taloudellisen tilanteen viimeaikainen raju heikkeneminen ei saa johtaa ympäristökysymysten laiminlyöntiin.

38.

katsoo, että ympäristönsuojelullisen kestävyyden tavoite ilmentää erityisen hyvin sitä, miten tärkeää on ottaa Itämeri-strategiassa huomioon Venäjä ja koko Itämeren valuma-alue eli myös Valko-Venäjä ja Ukraina. Muistutukseksi riittävät vedenpuhdistukseen, liikenteeseen, energian käyttöön, Kaliningradiin ja Pietariin liittyvät kysymykset.

39.

suosittelee, että yhdeksi ympäristöalan toiminnan tavoitteeksi otetaan Itämeren alueen muuttaminen ympäristökysymysten edelläkävijäalueeksi eli eräänlaiseksi ympäristönsuojelullisen kestävyyden ”parhaiden käytänteiden alueeksi”.

40.

pitää yhtenä Itämeren erityisongelmana sitä, että se on matala meri, jolla on vähäiset yhteydet valtameriin. Vesi on suhteellisen kylmää, minkä vuoksi kemikaalit hajoavat hitaasti. Murtoveden ja kylmän ilmaston vuoksi myös lajien määrä on vähäinen. Veden uusiutuminen vaatii pitkä ajan. Lyhyesti sanoen tämä tarkoittaa, että kemikaalipitoisuuksien väheneminen ja ravinteiden liiallisen käytön vaikutusten neutraloiminen kestää huomattavan pitkän ajan.

41.

korostaa, että rannikkoalueilla tarvitaan kehittynyttä maankäytön suunnittelua niiden ehdotusten mukaisesti, joita kuusi Itämeren alueella toimivaa organisaatiota ja verkostoa (Itämeren alueen yhteistyöjärjestö BSSSC, B7 Baltic Islands -verkosto, Euroregio-alue Baltic, Itämeren kehitysfoorumi, Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liiton CPMR:n Itämeri-komitea ja Itämeren kaupunkien liitto UBC) on esittänyt. Samalla on lähtökohtana pidettävä suunnittelua koskevaa nykyistä toimivaltaa sekä toissijaisuusperiaatteen noudattamista.

42.

pitää välttämättömänä, että kasvihuonekaasujen päästöjä vähennetään käyttämällä uusiutuvia ja ympäristöä säästävämpiä energiamuotoja ja että päästöjen puhdistamista tehostetaan. Niin maa-, meri kuin lentoliikenteen päästöt on saatava kestävälle tasolle.

43.

toteaa, että yksi Itämeren alueen vakavimmista ongelmista on ravinteiden liiallinen käyttö. HELCOMin Itämeren toimintasuunnitelman tavoitteena on, että Itämeren ympäristön tila on hyvä vuoteen 2021 mennessä. Ravinteiden käyttöä ajatellen tämä on kunnianhimoinen tavoite. Merkittäviä tuloksia voidaan aluksi saavuttaa kohtuullisin kustannuksin suuntaamalla toimia suurimpiin päästöihin. Toimien marginaalikustannukset kuitenkin nousevat vähitellen, kuten myös kestävyysvaatimukset.

44.

korostaa, että käynnissä olevan yhteisen maatalouspolitiikan tarkistuksen yhteydessä on selvitettävä ja otettava huomioon ympäristövaikutukset. Toinen suositeltava toimi on fosfaattien kieltäminen puhdistusaineissa. Tällainen kielto on jo voimassa Saksassa, Ruotsissa ja eräissä muissa jäsenvaltioissa erityisesti kotitalouksien käyttämien pyykinpesuaineiden osalta. Nyt olisikin tarkistettava 22. kesäkuuta 1998 annettua direktiiviä 98/34/EY ja 31. maaliskuuta 2004 annettua asetusta (EY) N:o 648/2004 kyseisen aineen kieltämiseksi EU:n tasolla kaikissa puhdistusaineissa, myös teollisuuden käyttämissä puhdistusaineissa sekä tiskikoneaineissa. Myös fosfaattien entistä tehokkaampi poistaminen jätevesistä tuottaisi hyviä tuloksia.

45.

korostaa, että meriliikenteellä on ja tulee jatkossakin olemaan ratkaiseva merkitys Itämeren alueen taloudelliselle integraatiolle. Ympäristövaikutusten kasvu on kuitenkin pidettävä kurissa. HELCOMin toimintaohjelma tarjoaa tälle hyvän perustan, ja kustannustehokkaita toteuttamiskelpoisia toimia on useita. Etenkin rikin ja typen oksidipäästöjä on vähennettävä. Gdanskissa lokakuussa 2008 järjestetyssä pyöreän pöydän keskustelussa esiteltiin useita ehdotuksia, kuten sellaisten alusten kieltäminen, jotka eivät täytä voimassa olevia meriturvallisuusvaatimuksia (substandard ships). Voitaisiin myös ottaa käyttöön alusten rikki- ja typpioksidipäästöjen kauppa maatoiminnassa sovellettavan mallin mukaisesti. Myös kuparin käyttö laivojen ja veneiden kiinnittymisenestojärjestelmissä on kiellettävä. On parannettava alusten mahdollisuutta käyttää satamassa ollessa maalla sijaitsevaa sähköverkkoa.

46.

toteaa, että myös vedenpuhdistus on tärkeä ala, jolla on parantamisen varaa ja jolla kunnilla ja alueilla on keskeistä toimivaltaa. Tässä yhteydessä voidaan mainita Water Users Partnership (vedenkäyttökumppanuus), jonka Euroregio Baltic mainitsee Itämeri-strategiaa koskevaan kuulemiseen antamassaan panoksessa ja jonka tavoitteena on vesivarojen hoidon parantaminen.

47.

korostaa, että kalakantojen säilyttäminen nykyisellä tasolla ei riitä, vaan ne on saatava taas kasvamaan. Kalakantojen hoidossa on noudatettava Itämeren herkkään ekosysteemiin sovitettuja periaatteita. Komitea on tässä yhteydessä tyytyväinen Itämeren kalavarojen erityispiirteiden huomioimiseen kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla 21. joulukuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 2187/2005. Komitea korostaa erityisesti, että kyseinen sidosryhmien laajan kuulemisen jälkeen hyväksytty asetus on tammikuun 1. päivästä 2006 alkaen huomattavasti yksinkertaistanut Itämeren kalavarojen hoitoa sekä mahdollistanut Itämeren rannikkovaltioiden Kansainvälisessä Itämeren kalastuskomissiossa (IBSFC) harjoittaman kalavarojen monenkeskisen hoidon korvaamisen kahdenvälisillä hoitosopimuksilla (Euroopan unioni ja Venäjä).

48.

muistuttaa, että samalla kun matkailu nähdään tärkeänä Itämeren alueen talouden kukoistamiseen vaikuttavana tekijänä, sen on myös oltava ympäristönsuojelullisesti kestävää. Terve ja turmeltumaton ympäristö on tärkeä osa sitä tavaramerkkiä, jonka on tarkoitus houkutella matkailijoita alueelle, mutta samalla matkailu uhkaa kuluttaa ympäristöä ja heikentää tätä tavaramerkkiä.

49.

toteaa, että Itämeren alueen taloudet ovat nyt syvässä laskusuhdanteessa pitkään jatkuneen voimakkaan kasvun jälkeen. Nopeat toimet ovat tarpeen, mutta samalla on pidettävä mielessä Itämeri-strategian lähtökohtana toimiva strateginen näkökulma. Muutos on olennainen osa talouskehitystä, ja vaikka akuutit ongelmat hämärtävät strategista näkökulmaa, yleiset haasteet eli väestönkehitys ja globalisaation mukanaan tuoma kansainvälinen kilpailu ovat edelleen olemassa.

50.

korostaa, että työsarkaa on vielä jäljellä, jotta sisämarkkinat toteutuisivat Itämeren alueella tehokkaasti ja koordinoidusti. Tämä on merkittävä menestystekijä pyrittäessä luomaan Itämeren alueesta taloudellisesti kukoistava alue. Kaupan esteistä ja hankalasta byrokratiasta kärsivät ensi sijassa pienet ja keskisuuret yritykset. Vaarana on, että säännösten erilaiset tulkinnat synnyttävät uusia alueellisia kaupan esteitä. Maiden viranomaisten ja tuomioistuimien tulee parantaa sisämarkkinoiden tuntemustaan. On tärkeää, että on olemassa foorumeita yhteensovittamista ja kokemustenvaihtoa varten. Komitea viittaa tässä yhteydessä online-pohjaiseen SOLVIT-verkostoon (http://ec.europa.eu/solvit/), jonka välityksellä voidaan selvitellä sisämarkkinalainsäädännön soveltamiseen liittyviä ongelmia.

51.

korostaa, että yritystoiminta ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toiminta on kukoistavan talouden edellytys Itämeren alueella. Yrittäjyyttä ja yrittämistä on sen vuoksi tuettava. Olisi myös parannettava pk-yritysten mahdollisuuksia saada riskipääomaa.

52.

suosittelee, että ryhdytään toimiin, jotta voidaan parantaa aloittavien yrittäjien mahdollisuuksia saada riskipääomaa ja etenkin ns. siemenrahoitusta eli alkupääomaa. On myös toimittava yrittäjyyden edistämiseksi etenkin nuorten yrittäjien keskuudessa.

53.

toteaa, että aloittavissa yrityksissä kyse on usein innovaatioiden kaupallistamisesta riippumatta siitä, onko kyseessä huipputeknologian tuote vai ei. Alueiden komitea suosittelee sen vuoksi, että Itämeri-strategiassa käsitellään sellaisia kysymyksiä kuin koordinoitu klusteripolitiikka, koordinoidut innovaatiojärjestelmät, innovaatio-ohjelmat ja lippulaivaohjelmat. Toimijoiden mahdollisuuksia hakea t&k-tukea muista Itämeren maista kuin omastaan on lisättävä.

54.

muistuttaa niin ikään, että asenteet yrittäjyyttä kohtaan kehittyvät hyvin varhaisessa vaiheessa. Sen vuoksi koulussa sekä yliopistoissa ja korkeakouluissa tarvitaan yrittäjäopetusta ja -koulutusta.

55.

ehdottaa, että Itämeri-strategian piiriin kuuluvat maat laativat yhteisiä ohjelmia kestävän matkailun edistämiseksi alueella. Tässä yhteydessä on korostettava erityisesti luonnonarvoja ja ympäristöä sekä rikasta kulttuurista ja historiallista perintöä.

56.

huomauttaa, että Itämeren alueella on rikkaat raaka-ainevarat. Etenkin mineraaleja ja puuraaka-ainetta on paljon. Olisi harkittava erityisen Itämeren mineraalistrategian laatimista siten, että otetaan huomioon ehdotus direktiiviksi maaperän suojelun puitteista (KOM(2006) 232 lopullinen) (ks. AK:n lausunto CdR 321/2006). Direktiivissä asetetaan maaperän suojelua koskevat yhteiset tavoitteet samalla kun jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus valita erittäin joustavasti tavat saavuttaa kyseiset tavoitteet (velvollisuus saavuttaa tavoitteet, mutta vapaus valita käytettävät välineet). Talouden kukoistuksen kannalta on tärkeää, että näitä raaka-ainevaroja voidaan hyödyntää ja hallinnoida kestävästi ja tehokkaasti. Se asettaa suuria vaatimuksia myös kestävälle liikenneinfrastruktuurille.

57.

toteaa, että energiakysymykset ovat nyt ja myös jatkossa keskeisiä Itämeren alueen talouskehitykselle. Panostus energiatehokkuuden lisäämiseen on tärkeä osa toimintaa, mutta keskeistä on energiaraakavarojen ja sähkön varma ja vakaa saatavuus. Baltian maat ovat historiallisista syistä edelleen kytkettyjä Venäjän sähköverkkoon. Ne on sen sijaan liitettävä pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen sähköverkkoon ja niiden tulee osallistua EU:n ja Itämeren alueen energiamarkkinoihin. Tämä edellyttää liitäntöjä, säännöstöjen sovittamista sekä investointeja infrastruktuureihin.

58.

huomauttaa, että työvoiman liikkuvuus on tärkeä osa Itämeren alueen integraatiota. Henkilöiden vapaan liikkuvuuden johdonmukainen toteuttaminen on tärkeää.

59.

kannattaa Itämeren alueen ay-verkoston (BASTUN) ehdotusta, jonka mukaan Itämeri-strategiaan olisi sisällytettävä sosiaalinen ulottuvuus. Strategiaa olisi hyödynnettävä oikeudenmukaisten ja toimivien työmarkkinoiden varmistamiseksi alueella. Hyväksyttävät työolot ovat tärkeä osatekijä alueen kilpailukyvyn kannalta. Ne ovat yhä tärkeämpi valtti kilpailussa ammattitaitoisesta työvoimasta.

60.

korostaa, että tiedolla ja niin ollen ns. viidennellä vapaudella eli tiedon vapaalla liikkuvuudella on keskeinen merkitys tulevaisuuden kilpailukyvylle ja talouskehitykselle. Opiskelijoiden liikkuvuus Itämeren alueella on tärkeä näkökohta. Kyseinen liike ei nykyään suuntaudu ensisijaisesti Itämeren alueelle. Itämeren alueelle opiskelemaan hakeutuvien opiskelijoiden määrä on vähäinen, vaikka kyseessä on tärkeä osa taloudellisen integraation syventämistä. Opintoja Itämeren alueella ei ilmeisesti pidetä uran kannalta arvokkaana. Itämeri-strategian tärkeä tehtävä on analysoida, mistä tilanne johtuu ja mitä voidaan tehdä, jotta opinnot toisessa Itämeren alueen valtiossa nähtäisiin nykyistä houkuttelevampana vaihtoehtona. Kyse on opintojen laadusta ja todennäköisesti myös kielestä.

61.

pitää tutkijoiden ja tutkimustulosten liikkuvuutta tärkeänä menestystekijänä Itämeren alueen kehityksessä. Tutkijoiden liikkuvuuden edistäminen edellyttää mahdollisuuksia osallistua mielenkiintoisiin hankkeisiin ja saada rahoitusta. Eri toimijoiden yhteistyötä on parannettava yhtäältä yliopistojen ja korkeakoulujen välillä mutta myös korkeakoulujen, elinkeinoelämän ja viranomaisten välillä ns. Triple Helix -mallin mukaisesti.

62.

katsoo, että toimissa, joilla pyritään luomaan Itämeren alueesta helppopääsyinen ja kiinnostava alue, lähtökohtana tulee olla sekä fyysisen infrastruktuurin, esimerkiksi liikennejärjestelmien, että osaamisen, tiedon, palvelujen jne. siirtämiseen tarvittavan osaamispohjaisen infrastruktuurin kehittäminen. Erityisen tärkeää on niin ikään, että kansalliset rakenteet ja järjestelmät liitetään osaksi alueellista järjestelmää. Nykyään infrastruktuurisuunnittelulla on taipumus pysähtyä rajalle. Tavoitteena tulee olla yhtenäisen Itämeren alueen luominen, mikä edellyttää, että itä–länsi-akselille annetaan yhtä suuri painoarvo kuin pohjois–etelä-akselille. Itä–länsi-liikenneväylät avaavat tien myös alueen itä- ja kaakkoispuolisille markkinoille.

63.

huomauttaa, että Itämeren alueella vallitsee huomattava epätasapaino pohjoisten osien erittäin harvaan asuttujen alueiden ja etelän tiheämmin asuttujen alueiden välillä. Etäisyydet asutuskeskusten välillä ovat pohjoisessa pitkiä ja liikenneverkko on harva. Sekä Baltian maiden että pohjoisimpien alueiden yhteyksiä Itämeren alueen keskeisiin osiin olisi vahvistettava ja ne olisi sisällytettävä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin. Rautateiden kapasiteettia on parannettava kiireellisesti.

64.

suosittelee, että integraation nopeuttamiseksi rajatylittävien liikennevirtojen yhteistä suunnittelua tiivistetään huomattavasti nykyisestä. Esimerkiksi rautatiekuljetusten entistä tiiviimpi yhteinen käsittely ja rautatiealaa koskevien yhteisön direktiivien koordinoidumpi tulkinta sujuvoittaisi liikennevirtoja huomattavasti.

65.

toteaa, että Itämeren alueen alueellisen liikennejärjestelmän erityispiirteenä on, että kaikilla liikennemuodoilla on siinä yhtä suuri merkitys. Kuljetusten tulee tapahtua sekä maalla että vesiteitse – esimerkiksi rautateiden tavaraliikenne ja lyhyet merikuljetukset – mutta myös ilmassa. Sen vuoksi liikenneväylät on suunniteltava siten, että ne mahdollistavat intermodaalisuuden eli sujuvan siirtymisen eri kuljetusmuotojen välillä. Tämä asettaa huomattavia logistisia vaatimuksia ja edellyttää, että kestävyysnäkökohtien merkitystä ei väheksytä.

66.

korostaa, että tärkeää on ottaa lähtökohdaksi nykyiset järjestelmät ja käyttää niitä entistä tehokkaammin. On kartoitettava pullonkaulat ja poistettava ne. Rajatylittävät, kansalliset, alueelliset sekä paikalliset liikennejärjestelmät on kytkettävä toisiinsa.

67.

katsoo, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rajat ylittäviä osia on kehitettävä kiireesti, tavoitteena liikennemuotojen ja yhteistyön parantaminen logistisesti kilpailukykyisessä verkossa.

68.

huomauttaa, että vaikka maa- ja vesiliikenne muodostaa tavarankuljetusten ja pääosin myös henkilöliikenteen selkärangan, ei lentoliikenteen merkitystä ihmisten liikkuvuudelle alueella pidä unohtaa. Myös lentoliikenteen ja erityisesti alueellisten lentoasemien infrastruktuureja on kehitettävä.

69.

muistuttaa Juutinrauman sillan kaltaisten infrastruktuuri-investointien merkityksestä alueen taloudelle ja siitä, miten sen avulla on voitu poista yksi pullonkaula. Myös Fehmarnin-salmen sillalla tulee olemaan tärkeä rooli, ja se tulee rakentaa mahdollisimman pian.

70.

huomauttaa, että fyysisiin infrastruktuureihin tehtävien investointien lisäksi etusijalle on asetettava toimivan ja yhtenäisen tietopohjaisen infrastruktuurin rakentaminen esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaa varten. Tällaisilla panostuksilla on erittäin suuri merkitys tulevaisuuden kilpailukyvylle ja kehitykselle, ja ne edellyttävät investointeja sekä ohjelmistoihin että laitteisiin. Jälkimmäiseen luokkaan kuuluu laajakaistayhteyksien laajentaminen alueella. Se voisi olla yksi lippulaivahankkeista. On järjestettävä alueelliselta pohjalta toimiva valvonta avoimuuden ja koordinoinnin varmistamiseksi. Palvelun- ja tavarantoimittajia koskeva tasapuolisuus on tärkeää, jotta laajakaistan kehittäminen ei riipu yksittäisistä toimittajista ja ettei synny paikallisia tai alueellisia monopoleja. Pehmeä infrastruktuuri koostuu esimerkiksi yhteisistä standardeista, jotka koskevat vaikkapa sähköisiä tunnistusjärjestelmiä koko Itämeren alueella. Se on tietotekniikkaan perustuvien palvelujen kaupan edellytys.

71.

muistuttaa, että Itämeri on nyt ja tulevaisuudessa yksi maailman liikennöidyimmistä sisämeristä. Nykyisellään aluksia kulkee merellä päivittäin yli 2 000. Vaikka matalasuhdanne jättää jälkensä, on alusten määrän kehitys kasvamaan päin. Lisäksi Yhdistyneiden kansakuntien alainen Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on luokitellut Itämeren Venäjän aluevesiä lukuun ottamatta erityisen herkäksi merialueeksi, minkä perusteella Itämerellä on mahdollista toteuttaa liikenteeseen vaikuttavia suojelutoimia.

72.

huomauttaa, että liikenteen lisääntymisen myötä myös yhteistä valmiutta ja toimintakykyä koskevat vaatimukset kasvavat. Karkeasti sanottuna kyse ei ole siitä, sattuuko Itämerellä suuronnettomuus vaan siitä, koska niin käy. Seuraukset ylittävät silloin maantieteelliset rajat, ja vaatimukset rajatylittävästä valmiudesta ja toimintakyvystä ovat sen mukaiset.

73.

kannattaa toimintakyvyn koordinointia ja yhteen nivelletyn rakenteen luomista tehokkaiden toimien toteuttamiseksi. Alue- ja paikallisnäkökohdat tulee ottaa huomioon alusta alkaen. Alueiden komitea ehdottaa, että Itämeren toimintaohjelma Baltic Master Project Action Plan toteutetaan laatimalla ennaltaehkäiseviä valmiussuunnitelmia, kehittämällä ja vahvistamalla koko Itämeren rannikkoalueiden suunnittelua sekä parantamalla alusten liikkumisen valvontaa Itämerellä. Komitea kiinnittää tässä yhteydessä huomiota yksirunkoisia öljysäiliöaluksia koskevaan asetukseen (2) ja on tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti hyväksyi 11. maaliskuuta 2009 kolmannen meriturvallisuuspaketin (niin kutsutun Erika III-paketin). Vuonna 2012 voimaan tuleva lainsäädäntöpaketti kattaa matkustajille maksettavien korvausten lisäksi myös tarkastukset, kalastusalusten varustamisen automaattisilla tunnistus- ja paikannusjärjestelmillä (AIS), satamavaltion harjoittaman valvonnan, alusten vakuuttamisen, onnettomuustutkinnan sekä merihädässä olevan aluksen suojapaikan valinnasta vastaavan viranomaisen nimeämisen. Komitea korostaa kuitenkin, että Suomenlahdella käytössä olevan liikenteenvalvontajärjestelmän kapasiteettia olisi laajennettava siten, että se kattaa koko Itämeren. Lisäksi suositetaan, että luodaan yhteinen järjestelmä säännösten noudattamisen valvomiseksi.

74.

korostaa, että tärkeä Itämeri-strategiassa käsiteltävä ala ovat kansanterveyskysymykset. Ongelmia voivat aiheuttaa talouden nopeat muutokset, joiden johdosta nuorten muuttavat maalta kaupunkiin. Väestöryhmien välinen suuri juopa, johon liittyy jopa köyhyyden lisääntymistä esimerkiksi lasten keskuudessa, on nyt ja myös jatkossa suuri yhteiskunnallinen ongelma. Muita yhteiskunnallisia ongelmia, joihin on puututtava koordinoidusti ja alueelliselta pohjalta, ovat alkoholin ja huumeiden väärinkäyttöön johtava syrjäytyminen ja elintavoista johtuvat terveysongelmat.

75.

pitää erityisen tärkeänä, että kansanterveystyötä tehdään yhteistyössä EU:hun rajoittuvien Itämeren alueen valtioiden kanssa. Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa esiintyy huomattavia kansanterveydellisiä ongelmia. Tärkeäksi lähtökohdaksi on tällöin otettava pohjoinen ulottuvuus ja siihen liittyvä pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveysalan kumppanuusohjelma NDPHS. Kyseisen kumppanuuden tulee toimia tärkeänä lähtökohtana ja tietoisuutta siitä on lisättävä.

76.

muistuttaa, että NDPHS:n ensisijainen tavoite on vähentää tarttuvien tautien leviämistä. Niihin kuuluvat esimerkiksi HI-virus ja aids, tuberkuloosi sekä antibiooteille vastustuskykyiset mikro-organismit. Toisena painopisteenä on asukkaiden sosiaalisen hyvinvoinnin parantaminen.

77.

muistuttaa siitä, että järjestäytynyt rikollisuus on vakava uhka Itämeren alueen turvallisuudelle. Rikollisverkostot ovat yhä kehittyneempiä, ja niiden toiminta ylittää valtioiden rajat. Itämerta ympäröivien valtioiden on sen vuoksi jatkettava järjestäytyneen rikollisuuden sekä huumeiden salakuljetuksen ja laittoman kaupan torjuntaa yhteisellä otteella. Tätä on korostettava Itämeri-strategiassa. Alueellista poliisiviranomaisten yhteistyötä tehdään jo Itämeren alueen järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevässä erityistyöryhmässä. Yhteistyöhön osallistuvat myös Norja, Islanti ja Venäjä sekä sellaiset organisaatiot kuin Europol ja Interpol. Tätä yhteistyötä on vahvistettava Itämeri-strategian puitteissa myös EU:ssa tehtävän yhteistyön täydentämiseksi.

78.

muistuttaa tarpeesta suojella elintärkeitä infrastruktuureja eli laitoksia ja järjestelmiä, jotka ovat välttämättömiä yhteiskunnan keskeisten toimintojen, terveyspalvelujen, turvallisuuden sekä ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Niiden käyttöhäiriöillä tai tuhoutumisella olisi huomattavia seurauksia. Esimerkkejä toimivaan infrastruktuuriin perustuvista keskeisistä toiminnoista ovat liikenne, energiahuolto ja tiedonvälitys.

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/31

—

korostaa alue- ja paikallisviranomaisten roolia Euroopan naapuruuspolitiikassa ja itäisessä kumppanuudessa. Ne antavat oman panoksensa erityisesti aluekehitykseen, taloussuhteiden parantamiseen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioituksen edistämiseen ja liikkuvuuden helpottamiseen sekä tukevat keskinäisten yhteyksien luomista;

—

aikoo kehittää tiiviimmän yhteistyön muotoja itäisten kumppanimaiden kanssa. Sen jälkeen, kun on onnistuneesti kehitetty konkreettisia yhteistyömuotoja, voitaisiin muodollisen yhteistyön lyhyen aikavälin tavoitteeksi ottaa säännöllisen vuoropuhelun ja yhteistyön institutionaalisena foorumina toimivan Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian alue- ja paikallisedustajien kokouksen perustaminen;

—

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisten on mahdollisuuksien mukaan jo varhaisesta vaiheesta lähtien voitava osallistua Euroopan unionin ja itäisten kumppanimaiden kahdenvälisten assosiaatiosopimusten, strategia-asiakirjojen ja toimintasuunnitelmien laatimiseen keskushallitusten rinnalla. Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä tämä koskee erityisesti maaohjelmien valmistelua, täytäntöönpanoa ja arviointia;

—

rohkaisee edistämään EU:n alue- ja paikallisviranomaisten ja itäisten kumppanimaiden vastaavien viranomaisten suhteiden tiivistämistä nykyisten eurooppalaisten EU:n ja itäisten kumppanuusmaiden alue- ja paikallisviranomaisten säännöllisen vuoropuhelun ja yhteistyön institutionaalisten foorumeiden kautta sekä käynnistämällä konkreettisia yhteisiä hankkeita, joiden tavoitteena on pyrkiä yhdessä kohti Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian alue- ja paikallisedustajien kokouksen perustamista.

Yleisesittelijä

:

István Sértő-Radics, Uszkan pormestari (HU, ALDE)

1.

korostaa, että itäisen kumppanuuden kehittäminen Euroopan naapuruuspolitiikan (European Neighbourhood Policy, ENP) yhteydessä on tärkeää. Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden ja niiden viimeaikaisen poliittisen kehityksen erot, odotusten ja todellisuuden välinen kuilu, laajentumisprosessista käytävä keskustelu, EU:n ja Venäjän strategiset suhteet sekä vaatimus Barcelonan prosessin ja Välimeren unionin kaltaisen, itäisen ulottuvuuden luomisesta ovat johtaneet itäistä kumppanuutta koskevan aloitteen syntymiseen Ruotsin ja Puolan yhteisen ehdotuksen pohjalta. Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuvat maat, jotka tulee huomioida itäisen kumppanuuden kehittämisessä, ovat Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä. Nämä maat ovat Valko-Venäjää lukuun ottamatta Euroopan neuvoston jäseniä. Euroopan komissio on laatinut aloitteesta ehdotuksensa, ja asiasta päätetään itäiseen kumppanuuteen keskittyvässä huippukokouksessa keväällä 2009. Euroopan nykyisen naapuruuspolitiikan puutteiden korjaamiseksi itäisessä kumppanuudessa on keskeistä edistää sellaista rajatylittävää tai alueidenvälistä yhteistyötä ja instituutioiden kehittämistä, joka tarjoaa alue- ja paikallisviranomaisille mahdollisuuden osallistua suhteiden luomiseen ja Euroopan integraation edistämiseen.

2.

korostaa alue- ja paikallisviranomaisten roolia Euroopan naapuruuspolitiikassa ja itäisessä kumppanuudessa. Ne antavat oman panoksensa erityisesti aluekehitykseen, taloussuhteiden parantamiseen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioituksen edistämiseen ja liikkuvuuden helpottamiseen sekä tukevat keskinäisten yhteyksien luomista.

3.

on tyytyväinen tiettyjen toimien ja aloitteiden onnistumiseen sekä siihen, että Euroopan naapuruuspolitiikka perustuu nykyisiin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin. Ne ovat suhteiden oikeusperusta myös vastaisuudessa. Niiden pohjalta hyväksytään EU:n ja kumppanimaiden kahdenväliset naapuruuspoliittiset toimintasuunnitelmat, joissa määritellään poliittinen ja taloudellinen uudistusohjelma. Uudistusten toteuttamiseen kannustetaan tarjoamalla mahdollisuutta osallistua yhä useampiin EU:n ohjelmiin ja verkostoihin, saada lisätukea ja päästä unionin markkinoille aiempaa helpommin. Vaikka eriyttäminen, omavastuullisuus ja alueellinen yhdentyminen ovat Euroopan naapuruuspolitiikan keskeisiä periaatteita, politiikan soveltamisalaan kuuluu monia eri maita erilaisine ongelmineen ja nykyistä kohdennetumpi lähestymistapa on tarpeen.

4.

kannattaa ehdotuksessa esitettyä kehotusta syventää nykyistä kahdenvälistä yhteistyötä seuraavin keinoin: viisumivapaus, vapaakauppa-alueen luominen, alakohtaisten uudistusten entistä voimakkaampi tukeminen, ihmisten välisten yhteyksien tiivistäminen, uudet toimintasuunnitelmat, joissa määritellään selkeät arviointikriteerit ja jotka ovat yhteydessä EU:n standardien noudattamiseen, sekä entistä vahvempien sopimusten tekeminen kumppanuus- ja yhteistyösopimusten jälkeen. Lisäksi Euroopan komission ehdotuksessa kehotetaan tehostamaan pohjoista ulottuvuutta ja Mustanmeren synergiaa täydentävää monenvälistä yhteistyötä ja todetaan, että sen tulisi olla hankekeskeistä. Ehdotuksen mukaan ensisijaisia yhteistyöaloja ovat politiikka ja turvallisuus, liikkuminen raja-alueilla ja rajojen yli, talous- ja finanssiasiat, ympäristö ja sosiaaliset kysymykset.

5.

kannattaa niin ikään komission ehdotusta syventää taloudellista yhdentymistä perustamalla syvälle ulottuvia ja laaja-alaisia vapaakauppa-alueita (kumppanimaiden WTO-jäsenyydestä riippuen), edistää liikkuvuutta helpottamalla viisumien saantia ja huolehtimalla rajaturvallisuudesta, parantaa energiavarmuutta tunnustamalla keskinäinen energiariippuvuus sekä tukea taloudellista ja sosiaalista kehitystä alueellisin ja valtioiden välisin ohjelmin. Monenvälisen yhteistyön edistämiseksi itäinen kumppanuus tarjoaa foorumin tietojen vaihtoon, yhteisten toimien kehittämiseen ja uudistumisprosessin seurantaan. Monenvälistä yhteistyötä suunnitellaan hallitusten päämiesten kokouksissa ja ministeritasolla sekä aihekohtaisissa foorumeissa, joissa asetetaan tavoitteita ja arvioidaan edistymistä. Foorumeita on tarkoitus perustaa seuraavia aiheita varten: ”demokratia, hyvä hallinto ja vakaus”, ”taloudellinen yhdentyminen ja yhteensopivuus EU:n politiikkojen kanssa”, ”energiavarmuus” ja ”yhteydet ihmisten välillä”.

6.

kannattaa komission ehdotusta kasvattaa määrärahat 450 miljoonasta 785 miljoonaan euroon vuosina 2008–2013 tämän kuitenkaan rajoittamatta rahoituskehyksen hyväksymisen yhteydessä tehtyä sitoumusta, jonka mukaan 2/3 Euroopan naapuruuspolitiikan määrärahoista suunnataan eteläisille kumppaneille ja 1/3 itäisille kumppaneille. Tämä merkitsisi sitä, että lisämäärärahoja myönnettäisiin 350 miljoonaa euroa ja Euroopan naapuruuspolitiikan alueohjelmiin kaudeksi 2007–2013 osoitetuista varoista 250 miljoonaa euroa kohdennettaisiin uudelleen. Itäistä kumppanuutta koskeva aloite on tarkoitus käynnistää keväällä 2009 pidettävässä erityisessä itäisen kumppanuuden huippukokouksessa. Euroopan nykyinen naapuruuspolitiikka ja sen rahoitusväline ovat voimassa siihen saakka.

7.

toteaa, että eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline (ENPI), joka kattaa myös Venäjän, on suunniteltu joustavammaksi ja politiikkalähtöisemmäksi ja sen tavoitteena on kestävä kehitys sekä lähentyminen EU:n politiikkoihin ja standardeihin. Varainhoitokaudeksi 2007–2013 välineeseen on varattu noin 12 miljardia euroa. Tämä merkitsee 32 prosentin määrärahalisäystä, mutta 62 prosenttia määrärahoista on korvamerkitty käytettäväksi eteläisten naapureiden ja vain 38 prosenttia itäisten naapureiden hyväksi. Henkeä kohden tarkasteltuna ero ei ole yhtä selvä, mutta jakauma ei vastaa pyrkimyksiä vahvistaa itäistä ulottuvuutta.

8.

toteaa niin ikään, että ENPI:stä rahoitettavat kansalliset ohjelmat muotoillaan maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa (Country Strategy Paper, CSP) ja varat jaetaan maaohjelmien (National Indicative Programme, NIP) mukaisesti. Maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa kullekin kumppanimaalle määritellään kolme neljä ensisijaista tavoitetta. Kaikissa strategia-asiakirjoissa mainitaan kuitenkin hallinnollisten valmiuksien parantaminen ja hyvä hallintotapa. Paikallis- ja aluehallinto tulisi kaikkien kumppanimaiden maaohjelmissa määritellä oikeusvaltioperiaatetta koskevaan ensisijaiseen tavoitteeseen kuuluvaksi osa-alueeksi. Euroopan naapuruuspolitiikan vaikutuksia alue- ja paikallisviranomaisiin rajoittaa se, että ihmisten väliset yhteydet mainitaan maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa ja maaohjelmissa lähes yksinomaan koulutuksen ja tutkimuksen yhteydessä. Paikallis- ja aluehallinnolla voi olla tällä saralla oma roolinsa, kuten rajatylittävät yhteistyöohjelmat ovat osoittaneet, ja se olisi tunnustettava.

9.

panee merkille, että ENPI:stä rahoitettavaa rajatylittävää yhteistyötä käsittelevässä strategia-asiakirjassa 2007–2013 Euroopan komissio yksilöi neljä yhteistyöalaa: taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, yhteiset haasteet ympäristön, kansanterveyden ja järjestyneen rikollisuuden torjunnan aloilla, rajaturvallisuus ja ihmisten väliset yhteydet. Olisi edellytettävä, että alue- ja paikallisviranomaiset otetaan tiiviisti mukaan toimintaan. Tämä vaatii myös pienimuotoisen yhteistyön lisäämistä, alue- ja paikallisviranomaisten valmiuksiensa kehittämiseksi toteuttamien toimenpiteiden entistä parempaa tukemista sekä raja-alueiden elintason parantamiseen tähtäävien toimien priorisointia.

10.

kiinnittää huomiota siihen, että monet itäisen alueen maiden kohtaamat haasteet ovat perusluonteeltaan rajatylittäviä ja joskus niihin voidaan vastata tehokkaasti vain alue- ja paikallistason yhteistyön avulla. Esimerkkeinä mainittakoon valtioiden rajat ylittävien käytävien kehittäminen, rajatylittävien ympäristökysymysten hallinta, rajaturvallisuus ja muuttoliikkeen hallinta, terrorismin ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunta sekä ihmisten välinen toiminta. ENPI:tä varten laaditusta itäisiä alueita käsittelevästä strategia-asiakirjasta 2007–2013 onkin todettava, että kumppanimaiden keskinäisen sekä EU:n ja kumppanimaiden välisen yhteistyön tulisi edistää Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien alueiden yhteisten tavoitteiden saavuttamista silloin kun alue- ja paikallistason tuesta on selvää hyötyä.

11.

on vakuuttunut, etteivät pelkästään diplomaattiseen lähestymistapaan keskittyvät EU:n tai itäisten kumppanimaiden aloitteet johda kestäviin ratkaisuihin ennen kuin paikallisdemokratia otetaan keskustelujen keskipisteeseen, olipa sitten kyse paikallisdemokratian vahvistamisesta tai EU:n ja itäisten kumppanimaiden alueiden ja kuntien suorasta yhteistyöstä.

12.

on tässä mielessä tyytyväinen siihen, että alueidenvälisen ohjelman on määrä tukea Euroopan naapuruuspolitiikan tehokasta toteuttamista ja tavoitteena on vähitellen tiivistää sekä EU:n ja sen naapurimaiden välistä että naapurimaiden keskinäistä vuoropuhelua ja yhteistyötä ENPI:stä rahoitettavaa alueidenvälistä yhteistyötä käsittelevän strategia-asiakirjan 2007–2013 mukaisesti. Paikallistoimijoiden yhteistyön edistämiseen kuuluu muun muassa Euroopan naapuruuspolitiikan ohjelmista saatujen kokemusten vaihto, ja tavoitteena on vahvistaa demokraattista hallintoa sekä kestävää alueellista ja paikallista kehitystä. Toiminta painottuu alhaalta ylöspäin suuntautuvaan tapaan yksilöidä ja kehittää kumppanuussuhteita, useampien sidosryhmien yhteisiin hankkeisiin ja saatujen tulosten jakamiseen kumppanimaiden muille alue- ja paikallisviranomaisille.

13.

korostaa, että itäisen kumppanuuden tulisi mahdollistaa siirtyminen pelkästään hallitusten välisestä yhteistyöjärjestelmästä kansalaisten vuoropuheluun sekä erityisesti EU:n ja itäisten kumppanimaiden yhteistyöhön siten, että alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat yhdessä kansalaisten tarpeisiin ja yhteisvastuuseen perustuvan yleisen strategian mukaisiin konkreettisiin ja yhdessä sovittuihin hankkeisiin.

14.

katsoo, että EU:n ja itäisten kumppanimaiden yhteistyön onnistuminen ja kumppanuuden vahvistaminen Euroopan naapuruuspolitiikan avulla edellyttää muun muassa uusien virikkeellisten aiheiden löytämistä, jotta konkreettiset hyödyt ovat selvästi kansalaisten nähtävissä. Periaatejulistuksista on siis siirryttävä käytännön toimiin, mikä vaatii alue- ja paikallistason vaaleilla valittujen johtohenkilöiden ponnekasta osallistumista sekä selkeää ja aktiivista tiedottamista.

15.

huomauttaa, että alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia tehostaa toimintaansa julkisessa politiikassa rajoittaa usein se, että itäisissä kumppanimaissa paikallisdemokratia on heikkoa eikä todelliseen hallinnon hajauttamiseen ole ryhdytty.

16.

toteaa samalla, etteivät hallinnon hajauttaminen ja osallistava paikallishallinto aina välttämättä liity toisiinsa. Muutamissa valtioissa, sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella, alue- ja paikallisviranomaisten yhteisenä haasteena on parantaa äänestysvilkkautta, edistää kansalaisten osallistumista sekä ottaa järjestöt mukaan strategioiden laatimiseen ja merkittävien alue- tai kaupunkihankkeiden kehittämiseen.

17.

tuo esiin alue- ja paikallisviranomaisten halukkuuden ja sitoumuksen rikastuttaa itäistä kumppanuutta. Kumppanuuden hallinnoinnin ei tulisi olla vain kansallisten hallitusten ja Euroopan komission tehtävä. Myös kansalaisyhteiskunnan laajojen piirien ja erilaisten toimijoiden olisi kuuluttava itäisen kumppanuuden sidosryhmiin. Alue- ja paikallisviranomaisten, yritysten ja (EU:n ja sen kumppanimaiden) valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden on oltava olennainen osa kumppanuusprosessia.

18.

korostaa aiheesta aiemmin antamiensa lausuntojen mukaisesti, että on tärkeää ottaa alue- ja paikallisviranomaiset erottamattomasti mukaan itäisen kumppanuuden ja Euroopan naapuruuspolitiikan suunnitteluun, toteutukseen, seurantaan ja arviointiin. Tämä koskee erityisesti niitä aloja, joilla alue- ja paikallisviranomaisilla on laajaa ja suoraa toimivaltaa.

19.

toistaa näin ollen kehotuksensa tunnustaa alue- ja paikallisviranomaiset keskeisiksi kumppaneiksi Euroopan naapuruuspolitiikassa itäisen kumppanuuden osalta.

20.

tiedostaa itäiseen kumppanuuteen kuuluvaan hajautettuun yhteistyöhön osallistuvien paikallisten, alueellisten, kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten viranomaisten verkostojen ja järjestöjen roolin ja kokemuksen sekä niiden asiantuntemuksen ja ruohonjuuritason osaamisen. Tulosten optimoimiseksi olisikin lisättävä toimien vastavuoroisuutta ja lähennettävä hajautettujen yhteistyöhankkeiden tavoitteita itäisen kumppanuuden tavoitteisiin.

21.

katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteena on tukea naapurimaiden muutosprosessia EU:n standardien saavuttamiseksi. Naapuruuspolitiikassa on ollut keskeistä pyrkimys mennä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tarjoamia mahdollisuuksia ja EU:n kolmansiin maihin ylläpitämiä ulkosuhteita pidemmälle. Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluville kumppanimaille on luvattu mahdollisuus osallistua EU:n yhdennettyyn neljän vapauden alueeseen, jos ne panevat asianmukaisen yhteisön säännöstön täytäntöön, mutta niille ei ole tarjottu mahdollisuutta EU:n jäsenyyteen.

22.

kannattaa itäisten kumppanuusmaiden poliittista, taloudellista ja alakohtaista modernisointia uuden kumppanuusvälineen ja alakohtaisten välineiden kaltaisten uusien mekanismien avulla.

23.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on pyytänyt alueiden komiteaa osallistumaan itäiseen kumppanuuteen, erityisesti demokratiaa, hyvää hallintoa ja vakautta sekä yhteyksiä ihmisten välillä käsittelevien foorumeiden toimintaan.

24.

aikoo kehittää tiiviimmän yhteistyön muotoja itäisten kumppanimaiden kanssa. Sen jälkeen, kun on onnistuneesti kehitetty konkreettisia yhteistyömuotoja, voitaisiin muodollisen yhteistyön lyhyen aikavälin tavoitteeksi ottaa säännöllisen vuoropuhelun ja yhteistyön institutionaalisena foorumina toimivan Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian alue- ja paikallisedustajien kokouksen perustaminen.

25.

kehottaa Euroopan komissiota tarkistamaan maaohjelmien valmisteluprosessia. Ohjelmat olisi neuvoteltava EU:n ja asianomaisten kumppanimaiden kesken kunkin kumppanimaan tarpeiden ja valmiuksien sekä molempien osapuolten intressien pohjalta. Kumppanimaan hallituksen ja komission olisi yhdessä hoidettava kansallisen tason suunnittelu, ja komission olisi tehtävä kumppanimaiden kanssa yhteistyötä valmisteltaessa suunnitelmia niiden maaohjelmien täytäntöön panemiseksi.

26.

kehottaa kumppanimaita takaamaan, että maaohjelmien ensisijaiset tavoitteet ja päämäärät toteutetaan vähitellen, ja katsoo, että EU:n ja kumppanimaiden viestintämekanismeja on syytä tarkistaa. Jos itäisen kumppanuuden on tarkoitus olla aiempia politiikkoja tehokkaampi, säännöllisten raportointi- ja palautekokousten olisi oltava pakollisia ja prosessin valvontaa varten olisi nimettävä valvontaelin.

27.

suhtautuu myönteisesti siihen, että itäisessä kumppanuudessa keskitytään liikkuvuuteen, mutta katsoo, ettei komission ehdotuksessa selvitetä riittävästi suunniteltujen liikkuvuus- ja turvallisuussopimuksien (tiedonannon kohta 3.3) sisältöä. Näin ollen komitea kehottaa komissiota selittämään ehdotustaan paremmin, jotta itäiset kumppanivaltio tietäisivät ja ymmärtäisivät varmasti, mitä niiden on tehtävä ja mitä ne voivat vastavuoroisesti odottaa EU:lta.

28.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti aikoo hyväksyä komission ehdotuksen tehdä EuroNest-edustajakokouksesta erottamaton osa itäistä kumppanuutta.

29.

kannattaa AK:lle sekä Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian alue- ja paikallisedustajien kokoukselle kaavailtua seurantatehtävää, erityisesti kun on kyse EU:n ja itäisten kumppanimaiden yhteisten alakomiteoiden toiminnasta. Alakomiteat käsittelevät demokratiaan, hyvään hallintoon ja vakauteen sekä ihmisten välisiin yhteyksiin keskittyvien foorumeiden aihealueisiin liittyviä kysymyksiä, esimerkiksi sosiaalista ja taloudellista kehitystä, aluekehitystä, rajatylittävää yhteistyötä, hallintouudistuksia ja hallinnon hajauttamista itäisissä kumppanimaissa.

30.

kehottaa itäisen kumppanuuden hallinnoinnista vastaavia elimiä tunnustamaan alue- ja paikallisviranomaisten roolin poliittisesti sekä ottamaan ne virallisesti ja konkreettisesti mukaan yhteistyöprosessiin ja itäiseen kumppanuuteen.

31.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisten on mahdollisuuksien mukaan jo varhaisesta vaiheesta lähtien voitava osallistua Euroopan unionin ja itäisten kumppanimaiden kahdenvälisten assosiaatiosopimusten, strategia-asiakirjojen ja toimintasuunnitelmien laatimiseen keskushallitusten rinnalla. Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä tämä koskee erityisesti maaohjelmien valmistelua, täytäntöönpanoa ja arviointia.

32.

kehottaa itäisten kumppanimaiden hallituksia luomaan alue- ja paikallisviranomaisten verkostojen ja järjestöjen avulla mekanismeja järjestelmällistä kansallista vuoropuhelua sekä alue- ja paikallistason toimijoiden, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kuulemista varten.

33.

katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan nykyiset alakohtaiset välineet (aihekohtainen vuoropuhelu, osallistuminen yhteisön ohjelmiin ja erillisvirastojen toimintaan sekä alakohtaiset sopimukset) tulisi sovittaa yhteen itäisen kumppanuuden vastaavien välineiden kanssa. Nämä voidaan tiivistää seuraavasti: kyse on sopimuspohjaisista alakohtaisista suhteista, jotka perustuvat kahteen perusperiaatteeseen, velvoitteeseen lähentää lainsäädäntöä kyseistä alaa koskevaan yhteisön säännöstöön sekä mahdollisuuteen osallistua EU:n alakohtaisiin ohjelmiin ja rakenteisiin. Alakohtaisiin sopimuksiin liittyvän tarkkailija-aseman olisi oltava itäisen kumppanuuden perusajatuksia. Se vastaa täysin todettua tarvetta vahvistaa EU:n sitoutumista itäisiin naapureihinsa ja päinvastoin.

34.

ehdottaa erityisesti, että sekä uusi kumppanuusväline että alakohtaiset välineet olisivat olennainen osa kunkin kumppanimaan kanssa erikseen neuvoteltavaa itäisen kumppanuuden välinepakettia. Paketti loisi pohjan itäisen kumppanuuden erilaisten välineiden yhteensovittamiselle ja avoimelle arvioinnille. Itäisille kumppanimaille olisi annettavat avoimet ja selkeät arviointikriteerit, jotta ne tietävät, mihin niiden kehitys EU:hun nähden on itäisen kumppanuuden puitteissa menossa.

35.

pyrkii laajentamaan ja parantamaan EU:n ja itäisten kumppanimaiden alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyötä ja nivomaan sen kiinteäksi osaksi EU:n ja sen itäeurooppalaisten kumppanimaiden suhteita. Alue- ja paikallisviranomaisilla on korvaamaton rooli monilla itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvilla politiikanaloilla. Esimerkkeinä mainittakoon hyvä hallintotapa, hallinnon uudistaminen ja hajauttaminen, sosiaalinen ja taloudellinen kehitys, aluekehitys ja koheesiopolitiikka, rajatylittävä yhteistyö, ympäristösuojelu, yleiseen järjestykseen liittyvät kysymykset, luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien katastrofien ehkäiseminen ja hoito, kulttuuriyhteistyö, koulutus, matkailu sekä oppilas- ja opiskelijavaihto.

36.

käynnistää komission kanssa vuoropuhelun siitä, millä tavoin itäisten kumppanimaiden alue- ja paikallisviranomaiset voisivat osallistua kokonaisvaltaiseen instituutioiden kehittämisohjelmaan (Comprehensive Institution-Building Programme, CIB). Ohjelman tavoitteena on parantaa itäisten kumppanimaiden hallinnollisia valmiuksia, ja näin ollen sen tulisi kattaa kaikki asian kannalta olennaiset yhteistyöalat, myös sellaiset, joilla alue- ja paikallisviranomaisilla on korvaamaton rooli. Lisäksi AK:n olisi laadittava oma suunnitelmansa siitä, miten se voi edistää ohjelman toteuttamista yhteistyössä itäisten kumppaneidensa kanssa.

37.

on päättänyt antaa merkittävän panoksen itäisen kumppanuuden täytäntöönpanoon, kun on kyse itäisten kumppanimaiden taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä. Komitean tulisi tukea komission ehdotusta allekirjoittaa itäisten kumppanimaiden kanssa aluepolitiikkaa koskevia yhteisymmärryspöytäkirjoja, joiden tavoitteena on kumppanimaiden hallinnollisten valmiuksien kehittäminen valtakunnallisella ja paikallisella tasolla. Tämä voitaisiin yhdistää kokonaisvaltaiseen instituutioiden kehittämisohjelmaan sekä AK:n toimintaohjelmaan ja/tai itäisten kumppanimaiden alue- ja paikallisviranomaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön. Yhteistyön avulla olisi pyrittävä jakamaan EU:n aluekehityksestä ja koheesiopolitiikasta saatuja kokemuksia ja parhaita käytänteitä.

38.

on niin ikään päättänyt avustaa ja/tai konsultoida Euroopan komissiota ja kansallisia hallituksia, yhteistyössä itäisten kumppanimaiden alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, määriteltäessä pilottiluonteisia aluekehitysohjelmia, joissa vastataan itäisten kumppanimaiden alueellisiin ja paikallisiin kehitystarpeisiin EU:n koheesiopolitiikan mallin mukaisesti. Lisäksi AK:n olisi käynnistettävä keskusteluja itäisten kumppaneidensa kanssa tukeakseen niiden suoraa yhteistyötä EU:n alueiden kanssa ja kannustaakseen niitä osallistumaan nykyisiin valtioiden välisiin ohjelmiin Kaakkois-, Keski- ja Pohjois-Euroopassa. AK:n olisi myös kannustettava itäisten kumppanimaiden alue- ja paikallisviranomaisia hyödyntämään itäisen kumppanuuden tarjoamaa uutta mahdollisuutta, joka koskee ENPI-rahoitteista rajatylittävää yhteistyötä itäisten kumppanimaiden rajoilla.

39.

aloittaa Euroopan komission kanssa keskustelun täsmentääkseen osallistumistaan demokratiaa, hyvää hallintoa ja vakautta sekä ihmisten välisiä yhteyksiä käsittelevien foorumeiden työskentelyyn. Tukeakseen aihekohtaisten foorumeiden (itäisen kumppanuuden kolmas toimintataso) toimintaa AK:n tulisi tehdä aloite muutamien sellaisten erityispaneeleiden (neljäs toimintataso) perustamisesta, jotka käsittelisivät alue- ja paikallisviranomaisten keskeiseen toimintaan läheisesti liittyviä kysymyksiä. Euroopan komissio voisi puolestaan kutsua alue- ja paikallisviranomaisia mukaan aihekohtaisten foorumeiden ja/tai erityispaneeleiden työskentelyyn silloin kun se on aiheellista tai tarpeellista. Lisäkeskustelut ovat tarpeen, jotta voidaan täsmentää AK:n roolia edellä mainituissa kahdessa foorumissa ja parantaa koordinointia komission kanssa.

40.

on päättänyt avustaa Euroopan komissiota paikallisviranomaisten koulutus- ja verkostoitumisohjelman laatimisessa. Ohjelma laaditaan demokratiaa, hyvää hallintoa ja vakautta käsittelevässä foorumissa, ja sen tavoitteena on vahvistaa viranomaisten hallinnollisia valmiuksia ja edistää paikallishallinnon uudistamista. Lisäksi AK laatii ja valmistelee ehdotuksia erityisestä itäisen kumppanuuden kulttuuriohjelmasta, joka ihmisten välisiä yhteyksiä käsittelevän foorumin on tarkoitus käynnistää. Komitea aloittaa komission kanssa keskustelut myös siitä, voisiko se osallistua aiheita taloudellinen yhdentyminen ja yhteensopivuus EU:n politiikkojen kanssa ja energiavarmuus käsittelevien foorumeiden toimintaan, sillä näillä politiikanaloilla on sellaisia osa-alueita, joilla alue- ja paikallisviranomaiset voisivat antaa tärkeän panoksen.

41.

katsoo erityisesti, että sen osallistuminen luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien katastrofien ehkäisemistä sekä niihin varautumista ja reagoimista koskevaan lippulaiva-aloitteeseen auttaa vahvistamaan alue-, paikallis- ja valtiotason valmiuksia katastrofien hallintaan. AK käynnistää itäisten kumppaneidensa kanssa keskustelun alue- ja paikallisviranomaisten mahdollisesta panoksesta aloitteen toteuttamiseen.

42.

rohkaisee edistämään EU:n alue- ja paikallisviranomaisten ja itäisten kumppanimaiden vastaavien viranomaisten suhteiden tiivistämistä nykyisten eurooppalaisten EU:n ja itäisten kumppanuusmaiden alue- ja paikallisviranomaisten säännöllisen vuoropuhelun ja yhteistyön institutionaalisten foorumeiden kautta sekä käynnistämällä konkreettisia yhteisiä hankkeita, joiden tavoitteena on pyrkiä yhdessä kohti Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian alue- ja paikallisedustajien kokouksen perustamista.

43.

kehottaa Euroopan komissiota sovittamaan uuden lähestymistavan yhteen yhteisön nykyisten ohjelmien, hankkeiden ja välineiden kanssa sekä koordinoimaan niitä ja nivomaan ne tiiviisti toisiinsa, jotta voidaan hyödyntää saatuja kokemuksia, välttää toimien päällekkäisyyttä ja saada aikaan edistystä.

44.

katsoo, että alue- ja paikallisvaltuutettujen vastuun lisääminen edistää sellaisen monitasoisen hallinnon kehittymistä, jossa erilaiset institutionaaliset tasot yhdistävät voimansa julkisen vallan toimia ja kehityspolitiikkaa koskevassa päätöksenteossa, suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa.

45.

ehdottaa, että hankkeiden täytäntöönpanossa mobilisoidaan paikalliset henkilöresurssit sekä tekniset ja akateemiset voimavarat ja maksimoidaan kansalaisten osallistuminen, jotta he sitoutuvat yhteistyöhön ja sen myötä käynnistettäviin hankkeisiin.

46.

panee merkille avoimen aloitteen antaa kolmansille maille, erityisesti Venäjälle ja Turkille, mahdollisuus osallistua aihekohtaisten foorumeiden ja paneeleiden toimintaan tai aloitteisiin tapauskohtaisesti, mikäli sitä pidetään yleisesti hyödyllisenä aiheeseen kohdistuvan yhteisen kiinnostuksen, maantieteellisen läheisyyden tai nykyisten taloudellisten yhteyksien vuoksi.

47.

pyytää komitean puheenjohtajaa toimittamaan tämän lausunnon EU:n puheenjohtajavaltiolle, Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja itäisten kumppanimaiden valtionpäämiehille.

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/37

—

pitää myönteisenä toimintaohjelman tapaa koota yhteen komission sosiaalipoliittinen työ. Uudistettu ohjelma ja siinä esitettävät toimenpiteet koostuvat paljolti käytännön valmistelutoiminnasta, johon komissio on jo ryhtynyt. Niinpä ohjelma tarjoaa varsin vähän uusia avauksia, joiden avulla unionin sosiaalipolitiikan näkyvyyttä tai konkreettista sisältöä voitaisiin parantaa;

—

painottaa sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden merkitystä koko Lissabonin uudistetun strategian tavoitteiden saavuttamiselle ja muistuttaa erityisesti paikallis- ja aluetason keskeisestä roolista sen edistämisessä;

—

muistuttaa, etteivät talous- ja sosiaalialan toimet tue ja täydennä toisiaan automaattisesti, vaan että niiden välillä on jatkuvasti varmistettava tavoitteiden ja keinojen aito ja vastavuoroinen tasapaino. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun maailmantalouden nopeat muutokset lisäävät kansalaisten kokemaa epävarmuutta;

—

painottaa, että EU:n politiikkojen sosiaalisiin vaikutuksiin on kiinnitettävä systemaattista huomiota. Esimerkiksi unionin sisämarkkinoiden sosiaaliset vaikutukset ovat olleet joskus ennakoimattomia eikä niihin ole aina kyetty riittävästi varautumaan;

—

kannustaa komissiota kokoamaan yhteen vertailukelpoista ja moniulotteista tutkimustietoa hyvinvointijärjestelmien toimivuuden vahvistamisesta kiinnittäen erityistä huomiota alue- ja paikallistason toimintaedellytyksiin keskeisinä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjinä.

Esittelijä

:

Veikko Kumpumäki (FI, PSE), Lapin liiton maakuntavaltuuston jäsen

1.

pitää myönteisenä toimintaohjelman tapaa koota yhteen komission sosiaalipoliittinen työ. Uudistettu ohjelma ja siinä esitettävät toimenpiteet koostuvat paljolti käytännön valmistelutoiminnasta, johon komissio on jo ryhtynyt. Niinpä ohjelma tarjoaa varsin vähän uusia avauksia, joiden avulla unionin sosiaalipolitiikan näkyvyyttä tai konkreettista sisältöä voitaisiin parantaa.

2.

muistuttaa siitä, että EU:n sosiaalisen todellisuuden kartoitukseen liittynyt julkinen kuuleminen korosti osaltaan kansalaisten luottamuksen Euroopan unioniin riippuvan tavalla tai toisella uskottavasta eurooppalaisesta sosiaalipolitiikasta, joka on Euroopan sosiaalisen mallin olennainen osa. Tämän luottamuksen rakentaminen on keskeistä edistyksen, uudistamisen ja muutoshalukkuuden kannalta.

3.

painottaa sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden merkitystä koko Lissabonin uudistetun strategian tavoitteiden saavuttamiselle ja muistuttaa erityisesti paikallis- ja aluetason keskeisestä roolista sen edistämisessä.

4.

muistuttaa, etteivät talous- ja sosiaalialan toimet tue ja täydennä toisiaan automaattisesti, vaan että niiden välillä on jatkuvasti varmistettava tavoitteiden ja keinojen aito ja vastavuoroinen tasapaino. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun maailmantalouden nopeat muutokset lisäävät kansalaisten kokemaa epävarmuutta.

5.

painottaa, että EU:n politiikkojen sosiaalisiin vaikutuksiin on kiinnitettävä systemaattista huomiota. Esimerkiksi unionin sisämarkkinoiden sosiaaliset vaikutukset ovat olleet joskus ennakoimattomia eikä niihin ole aina kyetty riittävästi varautumaan.

6.

pitää tärkeänä toimintaohjelman lausumaa Euroopan sosiaalisten perustavoitteiden pysyvyydestä ja unionin sitoutumisesta harmonisiin, yhtenäisiin ja osallistaviin yhteiskuntiin.

7.

kiinnittää huomiota siihen, että sosiaalipolitiikka on nähtävä myös harmonista yhteiskuntakehitystä turvaavana ja vakauttavana elementtinä, ei pelkkänä jousto- ja muutostekijänä.

8.

tunnustaa entistä laajemman sosiaalisen toimintaohjelman tarpeen ja elinikäisen koulutuksen merkityksen sen keskeisenä osana. Koulutusta ei kuitenkaan tule tarkastella pelkästään kilpailutekijänä, vaan myös sen suuri sosiaalinen merkitys on tunnustettava. Yksilöiden menestymismahdollisuuksien turvaamisen ohella on varmistettava myös huonommin menestyneiden kansalaisten sosiaalinen turvallisuus ja osallisuus.

9.

korostaa eri väestöryhmien ja sukupolvien sekä alueiden välisen solidaarisuuden merkitystä. Keskustelua väestön ikärakenteen muutoksista ja hyvinvointijärjestelmien riittävyydestä ja kestävyydestä tuleekin laajentaa kattamaan kaikki ikä- ja väestöryhmät, ja erityistä huomiota tässä on kiinnitettävä myös vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden aktiiviseen osallisuuteen.

10.

kannustaa komissiota kokoamaan yhteen vertailukelpoista ja moniulotteista tutkimustietoa hyvinvointijärjestelmien toimivuuden vahvistamisesta kiinnittäen erityistä huomiota alue- ja paikallistason toimintaedellytyksiin keskeisinä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjinä.

11.

suhtautuu positiivisesti eurooppalaisen yhteistyön kehittämiseen maahanmuuttajien kotouttamisen helpottamiseksi ja korostaa alue- ja paikallistason asiantuntemuksen hyödyntämistä tässä työssä.

12.

toteaa ohjelman kolmen toisiinsa liittyvän yleisen päämäärän osalta seuraavaa:

13.

muistuttaa, että alue- ja paikallistasolla on paljon annettavaa innovaatioita ja kehittymistä kaipaavalle EU:lle. Niiden osaamista olisi kyettävä hyödyntämään tehokkaasti osana uudistettua sosiaalista toimintaohjelmaa.

14.

pitää hyvänä lapsiin ja nuoriin keskittyvän toiminnan jatkamista ja korostaa tässä erityisesti ennaltaehkäisevien toimien merkitystä.

15.

muistuttaa, että koulutusjärjestelmien laadun arvioinnissa ja kehittämisessä on painotettava koulusuoriutumisen lisäksi lasten ja nuorten hyvinvointia, turvallisuutta ja viihtyvyyttä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös opettajien pedagogiseen osaamiseen koulutuksen kaikilla tasoilla sekä koulutuksellisen tasa-arvon tavoitteeseen.

16.

kannustaa avointa koordinaatiomenetelmää keskittymään tällä alueella hyvien paikallisten ja alueellisten ratkaisu- ja toimintatapojen kartoittamiseen ja kehittämiseen sekä tiedon levittämiseen niiden laajemman soveltamisen mahdollistamiseksi. Tässä yhteydessä AK muistuttaa, että avoin koordinaatiomenetelmä on jäsenvaltioiden vapaaehtoista yhteistyötä.

17.

muistuttaa, etteivät kasvu ja työllisyys yksin riitä takamaan sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa, vaan kaikilla tasoilla tarvitaan myös tehokasta ja vastuullista sosiaalipolitiikkaa.

18.

painottaa monipuolisen ja moniarvoisen tiedon keräämisen ja levittämisen tarvetta onnistuneiden joustoturvamallien mahdollistamiseksi.

19.

korostaa, että elinikäisen oppimisen tulisi olla kaikkien ikä- ja väestöryhmien edun mukaista ja kaikkien saatavilla. Tietoisuutta tästä on kuitenkin vielä tarpeen lisätä, ja lisäksi laadukkaan aikuiskoulutuksen kehittäminen vaatii laajaa yhteistyötä kaikilla hallinnon tasoilla ja eri toimijoiden kesken. Ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen kohdalla on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että koulutus vastaa työelämän tarpeita ja että koulutusjärjestelmä voi tarvittaessa reagoida hyvinkin nopeasti esiin tuleviin koulutustarpeisiin. Koulutustarpeiden ennakointia olisikin mahdollisuuksien mukaan kehitettävä yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa.

20.

muistuttaa, että yhteiskunta tarvitsee myös ihmisiä, joilla on hoito- ja hoivatyöhön liittyvä pätevyys, ja sen vuoksi myös kyseiset taidot tulee laskea osaksi toimintaohjelmassa mainittua ”nykypäivän taitovalikoimaa”.

21.

painottaa uusien työn ja oppimisen yhdistävien koulutusmuotojen tarvetta sekä kannustaa avoimeen keskusteluun julkisen vallan, työnantajan ja yksilön omasta vastuusta näiden työnteon ja opiskelun yhdistävien järjestelyjen kohdalla.

22.

korostaa tavoitetta parantaa samanaikaisesti sekä työelämän laatua että työn tuloksellisuutta ja pitää tärkeänä tätä koskevan tutkimustiedon ja hyvien käytäntöjen levittämistä.

23.

ilmaisee tyytyväisyytensä komission sitoumukseen varmistaa, ettei perustamissopimukseen sisältyvien perusvapauksien ja perusoikeuksien suojelun välille synny ristiriitaa, ja kehottaa komissiota keräämään asiasta kokemuksia myös alue- ja paikallistasolla.

24.

painottaa, että eurooppalaisten terveysjärjestelmien analysoinnissa ja kehittämisessä on otettava huomioon niiden laaja toimintakokonaisuus, mukaan lukien palvelujen ja työvoimatarpeen suunniteltavuus, laatu ja saatavuus. Alue- ja paikallishallinto julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen pääasiallisena järjestäjänä on keskeinen yhteistyökumppani tässä työssä.

25.

toteaa olevansa erittäin tyytyväinen komission sitoumukseen varmistaa, että yhtenäismarkkinat ja kilpailusäännöt edistävät korkealuokkaisten ja kaikkien saatavilla olevien sosiaalipalvelujen kehittämistä. Tämä edellyttää vankkaa oikeusperustaa yleishyödyllisille palveluille sekä tarvittavien kanavien luomista sosiaalipalvelujen ja yhtenäismarkkinoiden sääntelyn yhteensovittamiseen liittyvien ongelmien avointa käsittelyä ja ratkaisemista varten. Riittävän tiedonsaannin ja parhaiden kokemusten laajemman hyödyntämisen turvaamiseksi olisi alue- ja paikallistason kokemuksia koottava järjestelmällisesti yhteen. Tämä ei kuitenkaan merkitse jäsenvaltioille kattavaa raportointivelvoitetta, eikä siitä siten pitäisi koitua alue- ja paikallisyhteisöille kohtuutonta hallintotaakkaa.

26.

kehottaa painottamaan sosiaalisia oikeuksia ja yhteisvastuuta unionin pyrkimyksissä torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä pohtimaan vakavasti, kuuluvatko elintarvikeohjelmat ja ruokapankit eurooppalaiseen hyvinvointivaltioon 2000-luvulla.

27.

pitää keskeisen tärkeänä edistää miesten ja naisten tasa-arvoa, poistaa sukupuolten väliset palkkaerot sekä mahdollistaa työn ja perhe-elämän tehokas yhteensovittaminen.

28.

tukee syrjimättömyyttä koskevan uuden painopistealueen esille nostamista korostamalla Euroopan unionin merkittävää potentiaalia syrjimättömyyden edelläkävijänä.

29.

suhtautuu myönteisesti toimintaohjelman laaja-alaiseen lähestymistapaan, joka kokoaa yhteen eri sektoreiden toimet. Samalla komitea kuitenkin kehottaa komissiota varmistamaan, ettei tämä lähestymistapa peitä alleen perinteisen sosiaalipolitiikan keskeisiä haasteita, kuten kasvavia tuloeroja ja lisääntyvää eriarvoisuutta sekä toimia haasteisiin vastaamiseksi.

30.

nostaa esiin, että ohjelmassa esitetyillä toimilla on usein monia erilaisia, joskus toisilleen vastakkaisiakin, ulottuvuuksia, jotka vaativat syvällistä pohdintaa. Esimerkiksi liikkuvuuden edistämisen yhteydessä on kiinnitettävä huomiota myös niihin ongelmiin, jotka aiheutuvat nuorten poismuutosta ja sen myötä ikärakenteen vääristymisestä joillakin alueilla. Alueiden komitea painottaa, että myös ”liikkumattoman” väestönosan ja vähemmän houkuttelevien alueiden tasavertaiset mahdollisuudet on turvattava. Samoin on huomioitava esimerkiksi lisääntyvän liikkuvuuden ympäristövaikutukset.

31.

korostaa, että avointa koordinaatiota – kuten muutakin eurooppalaisen sosiaalipolitiikan keinovalikoimaa – on kehitettävä jäsenmaiden omista sosiaalipoliittisista tarpeista, joista paras käytännön tietämys on alue- ja paikallistasolla. Koska jäsenmaiden ja niiden eri alueiden tilanteet ovat hyvin erilaisia, ei määrällisten sosiaalipolitiikan tavoitteiden käyttöönotto ole ongelmatonta. EU-tason avointa koordinaatiota olisikin ensisijassa parannettava kohdentamalla se tiettyihin keskeisiin kysymyksiin, tehostamalla raportointia ja tutkimustyötä sekä lisäämällä alue- ja paikallistason konkreettisen tietämyksen merkitystä koordinointiprosessien implementoinnissa ja kehittämisessä. Näin voitaisiin lisätä merkittävästi menetelmän vaikuttavuutta ja näkyvyyttä ja siis EU:n sosiaalipolitiikan – joka on Euroopan integraatiohankkeen olennainen osa – laatua. Nyt avoimen koordinaatiomenetelmän kytkökset alue- ja paikallishallintoon ovat jääneet liian heikoiksi.

32.

muistuttaa Euroopan tason sosiaalisen vuoropuhelun tehtävistä ja mahdollisuuksista paikallis- ja aluehallinnon alalla toimintaohjelman aloitteita ja niiden toimeenpanoa valmisteltaessa ja pitää tärkeänä, että tätä vuoropuhelua edelleen kehitetään.

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/41

—

pahoittelee sitä, ettei komissio ei ole tehnyt yhtään ehdotusta sellaisen oikeudellisesti sitovan välineen laatimiseksi, joka tähtäisi energiatehokkuuden parantamista 20 prosentilla koskevien tavoitteiden saavuttamiseen;

—

korostaa sellaisten ratkaisujen soveltuvuutta, joissa yhdistetään teollisuustoiminnot ja energiantuotanto (esim. hukkalämmön talteenotto, jäähdytys, energian tuottaminen, yhteis- ja monimuototuotannon menetelmät);

—

muistuttaa alueellisten ja paikallisten energiavirastojen kaikkialla unionissa tekemän työn merkityksestä. Virastot ovat unionin energiapolitiikan strategisia kumppaneita, ja unionin olisi tuettava ja hyödynnettävä niiden toimintaa nykyistä enemmän;

—

korostaa, että on tärkeää kiirehtiä rakennerahastojen hyödyntämistä rakennusten energiatehokkuutta tukevien investointien tekemisessä;

—

tukee Euroopan komission aloitetta sallia alennettujen alv-kantojen pysyvä soveltaminen asumissektoriin ja siten myös kunnostus- ja korjaustöihin;

—

tukee Euroopan komission pyrkimyksiä kehittää yhteistyössä Euroopan investointipankin EIP:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kanssa energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä rahoitusvälineitä. Komitea muistuttaa, että yksi näiden rahoitusvälineiden kehittämisen keskeisistä haasteista on niiden saattaminen alue- ja paikallisviranomaisten ulottuville, jotta niillä voitaisiin tukea viranomaisten roolia rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin täytäntöönpanon keskeisinä toimijoina.

Esittelijä

:

Jean-Louis Joseph, Bastidonnen kaupunginjohtaja (FR, PSE)

1.

arvioi, että Euroopan unionin energiapolitiikkaan liittyvät haasteet ovat keskeisiä paitsi unionin ja sen kansalaisten kannalta nyt ja tulevaisuudessa, myös maailmanlaajuisten ilmastokysymysten kannalta. Se muistuttaa, että alue- ja paikallistason toimijoilla on kumppaneina keskeinen rooli unionin energiapolitiikan onnistuneessa määrittelyssä, suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Näin ollen se pahoittelee sitä, ettei alue- ja paikallistason toimijoiden roolia ole juurikaan huomioitu toisessa strategisessa katsauksessa.

2.

myöntää toisessa strategisessa katsauksessa keskeisellä sijalla olevan toimitusvarmuuden merkityksen ja äärimmäisen poliittisen arkaluonteisuuden. Se myöntää myös, että jäsenvaltioiden tilanteet vaihtelevat toimitusvarmuuden osalta. Nämä muun muassa historiallisista syistä johtuvat erot edellyttävät Euroopan tasoista koordinoitua toimintaa, jotta voitaisiin rajoittaa epätasapainoa, tiivistää kumppaneiden välisiä suhteita ja vähentää unionille kokonaisuudessaan aiheutuvia riskejä.

3.

myöntää, että ensimmäisen strategisen katsauksen ansiosta on otettu merkittäviä edistysaskeleita. Erityisesti voidaan mainita niin sanottujen ”3x20”-tavoitteiden määrittely sekä ensimmäiset lainsäädännölliset edistysaskeleet, jotka sinetöitiin Euroopan parlamentin ja neuvoston hiljattain tekemällä energia- ja ilmastopakettia koskevalla sopimuksella.

4.

katsoo, että vaikka edistys onkin ollut huomattavaa, kyse on kuitenkin vasta ensimmäisestä askeleesta. Tästä syystä on tärkeää, että ”3 x 20”-tavoitteet pysyvät EU:n energiapolitiikan keskeisenä painopistealana, jotta voidaan varmistaa yhtenäisyys ja jatkuvuus, joita käynnistettyjen toimien onnistuminen edellyttää.

5.

korostaa, että energiatehokkuuden on näin ollen oltava Euroopan unionin tärkeimpiä energia-alan tavoitteita. Komitea palauttaa mieleen Trias Energetica -mallin, jossa asettaa alenevaan tärkeysjärjestykseen ne tekijät, jotka mahdollistavat energiankulutuksen ilmastovaikutusten vähentämisen: energiatehokkuus, uudistuvien energialähteiden käytön edistäminen ja fossiilisten energialähteiden käytön optimointi. Energiatehokkuus on paitsi ”3 x 20”-tavoitteiden kulmakivi, myös keskeinen tekijä toimitusvarmuuden kannalta. On kuitenkin pakko todeta, että energiatehokkuus on ainoa kolmesta ”3 x 20”-tavoitteesta, josta ei ole vielä laadittu oikeudellisesti sitovaa välinettä.

6.

suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission toisessa strategisessa katsauksessa ehdottamiin energiatehokkuutta koskeviin toimiin (esim. rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin tarkistamiseen), mutta pahoittelee seuraavia seikkoja:

7.

korostaa alue- ja paikallisviranomaisten keskeistä roolia energiatehokkuuden alalla. Tässä yhteydessä komitea

8.

Euroopan unionin kannalta keskeisiksi määriteltyjen kuuden ensisijaisen hankkeen osalta komitea toteaa seuraavaa – ottamatta kantaa ehdotettujen hankkeiden asiasisältöön:

9.

korostaa edelleen investointeihin liittyen, että EU:n energiajärjestelmän hajauttaminen nykyisestä edellyttää merkittäviä sijoituksia, yhteistyötä alue- ja paikallistason toimijoiden kanssa ja niiden roolin parempaa tunnustamista energiapolitiikan alalla.

10.

korostaa EU:n omien energiavarojen hyödyntämiselle omistetun asiakirjankohdan osalta seuraavaa:

11.

suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen vähähiilisen teknologian rahoittamista koskevan tiedonannon laatimisesta. Koska tiedonannossa otetaan huomioon päästökauppadirektiivin tarkistamisen myötä syntyvät tulot, komitea muistuttaa aiheesta antamastaan lausunnosta, jossa se ”suosittaa, että vähintään 30 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupasta saatavista tuloista kohdennetaan jäsenvaltioilta alue- ja paikallisviranomaisille uusiutuvien energiamuotojen käytön ja energiatehokkuuden edistämiseksi loppukäytössä – –” (3).

12.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen laatia vuoteen 2030 tähtäävä poliittinen suunnitelma ja vuoden 2050 visio. Todellisten strategisten suuntaviivojen laatiminen, investointipäätösten tekeminen ja infrastruktuurihankkeiden suunnittelu on aidosti mahdollista vain pitkällä aikavälillä. Komitea on hämmästynyt siitä, että vuoden 2050 vision yhteydessä esitetyssä luettelossa – joka ei ole tyhjentävä – aihe Hiilen vähentäminen EU:n sähköntuotannossa vuoteen 2050 mennessä tuntuu olevan ensisijainen tavoite, jota on tarkoitus alkaa käsitellä jo seuraavassa strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa. Vaikka aihe epäilemättä onkin tärkeä ja lupaava, muut aiheet ovat vähintään yhtä kiireellisiä. Määriteltäessä vuoteen 2050 ulottuvaa visiota tulee omaksua kokonaisvaltainen strategia eikä keskittyä rajalliseen määrään aihekohtaisia painopisteitä.

13.

suhtautuu myönteisesti rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin tarkistamiseen.

14.

korostaa rakennusten energiatehokkuuden alalla toteutettavien pikaisten ja mittavien toimien tarpeellisuutta, sillä niistä olisi hyötyä

15.

korostaa näiden kysymysten kiireellisyyttä ja pyytää siksi neuvostoa ja parlamenttia varmistamaan, että asian tiimoilta tehdään pikaisia ja kunnianhimoisia päätöksiä. Lisäksi komitea kehottaa jäsenvaltioita välttämään niiden viiveiden toistumista, joita on esiintynyt direktiivin ensimmäisen version siirtämisessä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanossa.

16.

huomauttaa, että energiailmoitusten soveltamista helpottaakseen komission pitää käynnistää ohjelma, jonka puitteissa jäsenvaltiot ja niiden paikallis- ja alueviranomaiset vaihtavat keskenään hyviä tuloksia tuottaneita käytänteitä, teknisiä ratkaisuja sekä energiatehokkuuden kehittämiseen tähtääviä julkisten hankintojen menettelyjä.

17.

muistuttaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli direktiivin täytäntöönpanossa, sillä

18.

arvioi, että direktiivin ehdotettu tarkistus vahvistaa direktiiviä monin tavoin. Komitea suhteutuu erityisen myönteisesti

19.

pitää hyvin tärkeänä kehittää direktiiviä sen täytäntöönpanosta saatujen tosiasiallisten, asianmukaisesti analysoitujen ja arvioitujen kokemusten pohjalta. On arvioitava mm. energiatehokkuustodistusten ja niiden laatimistavan merkitystä. Joustava lähestymistapa voisi helpottaa mahdollisen kompetenssin puutteen aiheuttamien ongelmien ratkaisua.

20.

katsoo, että ehdotettu ”vertailumenetelmä energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa varten” voi olla tehokas vertailuväline Euroopan tasolla. Komitea kuitenkin kehottaa komissiota huomioimaan menetelmää laatiessaan kaikki seuraukset, kuten toimien toteuttamatta jättämisestä aiheutuvat kustannukset (liian vähäiset energiatehokkuuteen tehtävät investoinnit heikentävät mm. ympäristön tilaa, terveyttä ja kilpailukykyä), sekä energiatehokkuuteen tehtävien investointien myönteiset vaikutukset (työpaikkojen ja vaurauden lisääntyminen, tutkimuksen tukeminen, energiaomavaraisuus, rakennusten laatu ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisuus jne.).

21.

Yhtä tärkeää on käyttää hyväksi ne mahdollisuudet rakennusten energiatehokkuuden kohentamiseen, jotka eivät edellytä investointeja. Esimerkkejä siitä ovat toiminnan optimointi sekä käyttäjien osallistaminen. Tällä saralla työskentelee lukuisasti paikallis- ja alueviranomaisia hyvin tuloksin.

22.

korostaa, että yleisölle on tiedotettava kattavasti niistä määritysperusteista, joita energiatehokkuustodistuksessa olevien suositusten tuottavuuslaskelmissa on käytetty. Näin mahdollistetaan selkeän käsityksen saaminen tehdyistä laskelmista ja annetaan kansalaisille mahdollisuus arvioida energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden tuottavuutta uudestaan uusien osatekijöiden pohjalta (energian hinnanmuutokset, viranomaisten myöntämä palkkio, välineiden käyttöaika jne.).

23.

korostaa ehdotettujen uusien toimien joukosta erityisesti jäsenvaltioilta pyydettävien kertomusten merkitystä (mm. 5 artiklan 2 kohta ja 9 artiklan 3 kohta). Kertomusten tarkkuuden varmistamiseksi tulisi direktiivissä edellyttää alue- ja paikallisyhteisöjen osallistumista niiden laadintaan.

24.

palauttaa mieleen aiheesta ”Uusiutuvien energialähteiden edistäminen” antamansa lausunnon (4) ja suhtautuu myönteisesti direktiivin ja muiden alan tärkeimpien eurooppalaisten säädösten, esim. energiapalveludirektiivin (2006/32/EY), väliseen koordinointiin sekä nykyisiä ja tulevia ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskeviin ehdotuksiin. Koordinointitoimet vahvistavat kokonaisuuden yhtenäisyyttä ja vähentävät jäsenvaltioiden taakkaa kokoamalla yhteen niiltä vaadittavat erilaiset kertomukset.

25.

suhtautuu myönteisesti tavoitteeseen lisätä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ja matalaenergiarakennusten määrää sekä siihen, että julkinen sektori toimii tällä alalla edelläkävijänä.

26.

muistuttaa kuitenkin, että direktiivillä pyritään vähentämään energiankulutusta ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ja matalaenergiarakennusten (rakennukset, joilla sekä hiilidioksidipäästöt että primäärienergian käyttö ovat alhaiset tai olemattomat) määrittely ei siis saa johtaa siihen, että vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia rakennuksia pidetään parempina kuin niitä, joiden energiankulutus on vähäistä. Kokonaisvaltaisia ympäristövaikutuksia on lisäksi aina pidettävä tärkeämpänä kriteerinä kuin pelkkiä hiilidioksidipäästöjä.

27.

korostaa niitä hyötyjä ja haasteita, jotka syntyvät vaatimuksesta tarkkailla energiatodistusten ja tarkastusraporttien laatua. Tarkkailu on keskeistä eurooppalaisten rakennusten laadun merkittävän parantamisen kannalta.

28.

korostaa, että rakennustöiden toteuttamishetkellä on paljon merkitystä direktiivin kokonaisvaikutusten kannalta. Näin ollen se

29.

korostaa, että direktiivin täytäntöönpano edellyttää merkittävää panostusta valistamiseen. Komitea ehdottaa tähän liittyen, että ehdotukseen lisättäisiin säännös, jolla jäsenvaltiot

30.

korostaa alue- ja paikallistasolla menestyksekkäästi toteutettuja ammattihenkilöiden kouluttamiseen liittyviä toimia, joissa rakentamisen tuotantoketjua on käsitelty keskusteluryhmissä, joiden osallistujat edustavat eri ammattikuntia (putkimiehiä, muurareita, sähkömiehiä jne.) Tavoitteena on ollut vaihtaa kokemuksia eri roolien edustajien välisestä yhteistyöstä rakennusprosessin aikana. Kokemukset ovat parantaneet rakennusprosessin laatua yleensä ja siten myös rakennusten itsensä laatua. Ryhmissä, joissa energiatehokkuus on nimetty tavoitteeksi, on eri ammattikuntien välisen vuoropuhelun ansiosta löydetty tehokkaita ja innovatiivisia ratkaisuja.

31.

korostaa, että on tarpeen arvioida huolellisesti direktiivin aiheuttamat todelliset alkuvaiheen kustannukset, jotta voidaan tarjota asianmukaisia taloudellisia kannusteita direktiivin täytäntöönpanon tukemiseksi ja vauhdittamiseksi. Tässä yhteydessä komitea

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/51

—

on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen Media Mundus -ohjelman perustamiseksi;

—

katsoo, että kansainvälisen yhteistyön laajentamiseen ja EU:n ja unionin ulkopuolisten maiden elokuva-alojen kulttuuri- ja kaupallisten suhteiden vahvistamiseen tähtäävän audiovisuaalialan yhteistyöohjelman perustaminen ja toteuttaminen on oikea tapa vastata nykyisiin haasteisiin, jotka liittyvät audiovisuaalialan kansainvälisen toimintaympäristön muuttumiseen;

—

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla johtava rooli paikallisten ja alueellisten audiovisuaaliteosten edistämisessä: ne voivat oleellisesti vahvistaa audiovisuaalialan tuotantoa ja osallistua aktiivisesti kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun tukemiseen;

—

korostaa, ettei audiovisuaaliala ole pelkästään kasvu-, kilpailukyky- ja työllisyysvaikutuksiltaan tärkeä elinkeinoala vaan myös merkitykseltään keskeinen ala pyrittäessä suojelemaan ja edistämään paikallista ja alueellista kulttuuri-identiteettiä ja kulttuurista monimuotoisuutta. Näiden erityispiirteidensä ansiosta alalla on myös oleellinen vaikutus eurooppalaisten sosiaalisten arvojen kehittämiseen ja demokraattisten yhteiskuntien toimintaan, koska audiovisuaalisilla teoksilla voi olla merkittävä rooli eurooppalaisen identiteetin muodostamisessa.

Esittelijä

:

Ioannis Sgouros (EL, PSE), Ateenan lääninjohtaja

1.

on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen Media Mundus -ohjelman perustamiseksi.

2.

kannattaa siksi Euroopan komission ehdotusta tukiohjelman perustamisesta EU:n ja unionin ulkopuolisten maiden audiovisuaalialan ammattilaisten yhteistyön edistämiseksi kaikkia osanottajia hyödyttävällä tavalla.

3.

katsoo, että kansainvälisen yhteistyön laajentamiseen ja EU:n ja unionin ulkopuolisten maiden elokuva-alojen kulttuuri- ja kaupallisten suhteiden vahvistamiseen tähtäävän audiovisuaalialan yhteistyöohjelman perustaminen ja toteuttaminen on oikea tapa vastata nykyisiin haasteisiin, jotka liittyvät audiovisuaalialan kansainvälisen toimintaympäristön muuttumiseen etenkin teknologian kehittymisen sekä rakenteellisten heikkouksien vuoksi. Kyseiset heikkoudet vaikuttavat eurooppalaisten audiovisuaaliteosten levittämiseen EU:n ulkopuolisten maiden markkinoilla ja estävät Euroopan audiovisuaalialaa hyödyntämästä tarjolla olevia kansainvälisiä mahdollisuuksia, mikä uhkaa sen kilpailukykyä.

4.

korostaa, että audiovisuaalialalla tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja että kulttuurista monimuotoisuutta ja kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta on suojeltava ja edistettävä, kuten asiaa koskevassa Unescon yleissopimuksessa määrätään. Euroopan yhteisö ja 13 EU:n jäsenvaltiota ratifioivat sopimuksen 18. joulukuuta 2006.

5.

pitää Euroopan komission päätöstä erityisen tärkeänä, koska nykyisissä audiovisuaalialan EU-tukiohjelmissa (Media 2007, Euromed Audiovisual II ja elokuva-alan EU–AKT-ohjelma) ei pystytä ratkomaan kaikkia haasteita, joita audiovisuaalialan nopea kansainvälistyminen synnyttää (joko sen takia, että ne on suunniteltu vain EU:n sisäistä yhteistyötä varten, tai siksi, että ne vastaavat kehityspoliittisiin tarpeisiin eivätkä teollisiin tarpeisiin).

6.

pitää lisäksi selvänä osoituksena Media Mundus -ohjelman tarpeellisuudesta alan ammattilaisten erittäin myönteistä suhtautumista asiaan, kuten kävi ilmi 10. huhtikuuta – 25. kesäkuuta 2008 internetissä järjestetyn avoimen kuulemisen yhteydessä.

7.

pitää lisäksi avoimen kuulemisen tulosten perusteella tärkeänä ensisijaisen huomion kiinnittämistä toimintaan, jossa keskitytään koulutukseen, audiovisuaalisten teosten yhteistuotantojen ja levityksen helpottamiseen sekä elokuvatuntemukseen.

8.

hyväksyy vaikutusten arvioinnin päätelmät, joiden mukaan uuden välineen perustaminen on toimivin ja tehokkain tapa yleisten ja erityisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja audiovisuaalimarkkinoiden kansainvälistymisen tuomien haasteiden ratkaisemiseksi.

9.

yhtyy näkemykseen, että Media Mundus -ohjelmalla on parannettava Euroopan audiovisuaalialan kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla samalla kun vahvistetaan Euroopan kulttuurista ja poliittista roolia maailmassa. Komitea on samaa mieltä siitä, että ohjelma helpottaa merkittävästi audiovisuaalialan teosten kansainvälistä jakelua, mikä lisää kuluttajien valinnanvaraa ja vahvistaa oleellisesti kulttuurista monimuotoisuutta.

10.

katsoo, että markkinoita ja taitotietoa koskeva tiedonvaihto vahvistaa audiovisuaalialan kilpailukykyä Euroopassa mutta yhtä lailla myös EU:n ulkopuolisissa maissa, koska yleisön kiinnostus kulttuurista monimuotoisuutta kohtaa lisääntyy.

11.

korostaa yhteistuotantojen helpottamista koskevan tavoitteen tärkeyttä. Alan ammattilaiset asettivat juuri kyseisen tavoitteen avoimessa kuulemisessa etusijalle.

12.

tähdentää lisäksi, että on sovellettava myönteisen kohtelun periaatetta jäsenvaltioihin, joissa audiovisuaalialan tuotanto on pienimuotoista. Komitea katsoo siksi, että on kiinnitettävä erityishuomiota maihin, joissa audiovisuaalisten teosten tuotanto ei ole laajamittaista ja joille niiden maantieteelliset tai kielelliset erityispiirteet tai muut olosuhteet asettavat lisäesteitä.

13.

korostaa Media Mundus -ohjelman roolia kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisvälineenä Euroopassa ja kansainvälisesti. Komitea korostaa sen vuoksi Media Mundus -ohjelman ja muiden yhteisön audiovisuaalialan ohjelmien eroa. Ero johtuu ohjelman tavoitteista, joissa keskitytään kansainväliseen yhteistyöhön audiovisuaalialan kilpailukyvyn parantamiseksi maailmanlaajuisesti.

14.

pitää ohjelman toimintatapaa myönteisenä. Toiminta perustuu molemminpuolisen hyödyn periaatteeseen eli yhdessä EU:n ulkopuolisista maista peräisin olevien alan ammattilaisten kanssa tehtäviin toimenpide-ehdotuksiin.

15.

pitää hankkeiden rahoitusehtoja tyydyttävinä: ohjelmasta rahoitetaan ainoastaan yhteistyöhankkeita, mikä varmistaa kansainvälisen verkottumisen.

16.

suhtautuu kuitenkin epäillen ehtoon, jonka mukaan ”jokaisessa hankkeessa on oltava vähintään kolme kumppania”.

17.

tähdentää lisäksi, että hankkeiden rahoituksen yhteydessä on minimoitava ehdotusten tekemiseen, yhteistyöverkkojen luomiseen ja toimeenpanoon sekä raportointiin liittyvät byrokraattiset menettelyt ja mekanismit.

18.

korostaa myös, että rahoitusta saavien hankkeiden valintamenettelyssä on varmistettava täydellinen avoimuus ja että arviointikriteerien määrittelyä on tarvittaessa tarkistettava.

19.

tähdentää, että Media Mundus -ohjelma on oleellinen väline pyrittäessä löytämään ratkaisuja Euroopan elokuvateollisuuden pirstaleisuuteen, sillä se edistää audiovisuaalialan toimijoiden verkottumis- ja yhteistyöaloitteita. Komitea katsoo siksi, että ohjelma tarjoaa myös hyvän mahdollisuuden vahvistaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

20.

pitää näin ollen hyödyllisenä keskittymistä erityistyöpaikkojen luomiseen sekä alan ammattilaisten koulutuksen parantamiseen ohjelmasuunnittelun, lähetystekniikoiden, jakelun, kansainvälisen markkinoinnin sekä audiovisuaaliteosten edistämisen alalla.

21.

katsoo lisäksi, että tiedon ja teknisen osaamisen vaihdon edistäminen alan ammattilaisten välillä helpottaa merkittävästi yhteistyöverkkojen perustamista, pääsyä oman maan ulkopuolisille markkinoille sekä pitkäaikaisten yhteistyösuhteiden luomista, mikä parantaa Euroopan audiovisuaalialan kilpailukykyä sekä vahvistaa Euroopan kulttuurista ja poliittista roolia kansainvälisellä tasolla.

22.

uskoo, että Media Mundus -ohjelmalla parannetaan ratkaisevasti audiovisuaalisten teosten kansainvälistä levitystä sekä lisätään kulttuurisesti entistä monimuotoisemman audiovisuaalisen sisällön yleistä kysyntää.

23.

korostaa edellä esitetyn huomion valossa audiovisuaaliteosten esitysten sekä yksinoikeudella tapahtuvien ensiesitysten määrän lisäämisen myönteisiä vaikutuksia.

24.

katsoo siksi, että Media Mundus -ohjelmalla voidaan kannustaa Euroopassa ja EU:n ulkopuolisissa maissa toimivia elokuvateatterien omistajia parantamaan vastavuoroisesti ohjelmisto- ja esitysolosuhteita, kuten audiovisuaaliteosten esittämisaikojen kestoa, mainontaa sekä yksinoikeudella tapahtuvien ensiesitysten määrää.

25.

katsoo, että samalla tavalla voitaisiin edistää ja parantaa eurooppalaisen audiovisuaalisen sisällön lähetysedellytyksiä EU:n ulkopuolisten maiden kanavilla ja vastaavasti EU:n ulkopuolisten maiden audiovisuaalisen sisällön lähetysedellytyksiä eurooppalaisilla kanavilla.

26.

on myös tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio asettaa nuoret etusijalle Euroopan audiovisuaalialan tulevaisuuden tekijöinä. Edistämällä nuorten lahjakkaiden eurooppalaisten tuottajien teoksia Media Mundus -ohjelma varmistaa nuorten kykyjen saaman huomion, nuorten liikkumismahdollisuudet sekä tiedon saamisen eurooppalaisista ja kansainvälisistä markkinoista, samalla kun se edistää käytännön tasolla osaamispohjaista taloutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua.

27.

korostaa, että nuorten tuottajien roolia tarkasteltaessa tulee jälleen selväksi, että Media Mundus -ohjelma voisi perustellusti toimia samalla myös koulutusohjelmana. Sen avulla voitaisiin myös pyrkiä houkuttelemaan vielä nykyistäkin enemmän nuorta yleisöä audiovisuaalisten teosten esityksiin.

28.

katsoo lisäksi, että audiovisuaaliala antaa erittäin tärkeän panoksen Euroopan luovaan ja osaamispohjaiseen talouteen ja että sillä on keskeinen rooli kulttuurisen monimuotoisuuden ja moniarvoisuuden vaalimisessa.

29.

korostaa, että kulttuuriala vaikuttaa kiistämättä ratkaisevasti Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseen. Sitä ei kuitenkaan voida käsitellä yksinomaan taloudellisena voimavarana, sillä yhtä tärkeänä pidetään kulttuurin vaikutusta dynaamisen ja elinkelpoisen ympäristön luomiseen, mikä on hyvinvoinnin ja inhimillisen kehityksen perusedellytys (1).

30.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla johtava rooli paikallisten ja alueellisten audiovisuaaliteosten edistämisessä: ne voivat oleellisesti vahvistaa audiovisuaalialan tuotantoa ja osallistua aktiivisesti kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun tukemiseen.

31.

katsoo, että tukemalla paikallisia ja alueellisia audiovisuaalisten teosten tuottajia paikallis- ja alueviranomaiset voivat yhdessä valtakunnallisen tuotannon kanssa tasapainottaa elokuvien massatuotantoa EU:n ulkopuolisissa maissa.

32.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla ratkaiseva rooli sekä koulutuksessa että kulttuuriorganisaatioiden ja -toimijoiden taloudellisessa tukemisessa.

33.

tähdentää lisäksi, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat siten antaa panoksensa myös pienten- ja keskisuurten yritysten vahvistamiseen parantamalla pirstaloituneen eurooppalaisen audiovisuaalialan kilpailukykyä sekä varmistamalla samalla kyseisten yritysten elinkelpoisuuden.

34.

uskoo lisäksi, että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla merkittävä rooli myös nuorten tuottajien kouluttamisessa sekä entistä useampien nuorten houkuttelemisessa kulttuurista monimuotoisuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistävien audiovisuaalisten teosten esityksiin.

35.

katsoo näin ollen, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat vaikuttaa ratkaisevasti audiovisuaaliteosten tuotantoon paikallis- ja aluetasolla sekä vahvan eurooppalaisen identiteetin luomiseen erityisesti nuorten keskuudessa.

36.

katsoo, että järjestämällä festivaaleja, temaattisia tapahtumia sekä koulutusseminaareja paikallis- ja alueviranomaiset voivat tehdä merkittäviä aloitteita ja toimia keskeisessä roolissa pyrittäessä kehittämään audiovisuaalialasta eturivin tekijä, joka vaikuttaa kulttuurin tuottamiseen, monikulttuurisen eurooppalaisen identiteetin muodostamiseen sekä elokuvatuntemuksen edistämiseen erityisesti nuoren yleisön parissa.

37.

ehdottaa siksi, että Media Mundus -ohjelman ulottuvuutta olisi hyödyllistä laajentaa lisäämällä 7 artiklaan erityismaininta tehtävistä, joita paikallis- ja alueviranomaisia kehotetaan hoitamaan Euroopan markkinoiden kilpailukyvyn parantamiseksi erityisohjelmien ja -toimien avulla. Komitea pitää lisäksi tässä yhteydessä tarkoituksenmukaisena ja erittäin hyödyllisenä aluetasolla toimivien Media-Desk -yhteyspisteiden toiminnan vahvistamista ja ajantasaistamista, sillä ne ovat tärkein tapa tiedottaa unionin kansalaisille kaikista audiovisuaalialan kehityssuunnista.

38.

tähdentää samalla, että suoraan edellä esitettyihin huomioihin liittyen olisi myös tarkoituksenmukaista lisätä paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista audiovisuaalialan eri verkostojen välisten yhteistyömahdollisuuksien etsimiseen. Lisäksi olisi vahvistettava alueellisia yhteenliittymiä erityisesti koulutuksen ja audiovisuaalisten teosten tuotannon ja jakelun alalla.

39.

korostaa edellä esitettyjen huomioiden valossa, ettei audiovisuaaliala ole pelkästään kasvu-, kilpailukyky- ja työllisyysvaikutuksiltaan tärkeä elinkeinoala vaan myös merkitykseltään keskeinen ala pyrittäessä suojelemaan ja edistämään paikallista ja alueellista kulttuuri-identiteettiä ja kulttuurista monimuotoisuutta. Näiden erityispiirteidensä ansiosta alalla on myös oleellinen vaikutus eurooppalaisten sosiaalisten arvojen kehittämiseen ja demokraattisten yhteiskuntien toimintaan, koska audiovisuaalisilla teoksilla voi olla merkittävä rooli eurooppalaisen identiteetin muodostamisessa.

40.

pitää kyseistä ohjelmaa erittäin tärkeänä, koska siinä kulttuurin edistämiseen yhdistetään Euroopan audiovisuaalialan kilpailukyvyn parantaminen (eli kaupallinen ja taloudellinen arvo) samalla kun Euroopan audiovisuaalialan kansainvälistä ulottuvuutta vahvistetaan paljon tehokkaammin ja kohdennetummin kuin Media International -ohjelmassa, jota voidaan pitää Media Mundus -ohjelman valmistelutoimena.

41.

korostaa, että Media Mundus käynnistetään vuodet 2011–2013 kattavana lyhytaikaisena ohjelmana. Myös sen budjetti on rajallinen: ohjelman määrärahojen suuruus on 15 miljoonaa euroa, joista 13,5 miljoonaa on tarkoitettu toimenpiteisiin. Tämä merkitsee sitä, etteivät ohjelman kesto ja budjetti mahdollista kovin useiden aloitteiden kehittämistä tai toimenpiteiden toteuttamista.

42.

uskoo ja toivoo kuitenkin, että ohjelman tulokset osoittautuvat merkittäviksi ja että ne arvioidaan myönteisesti, jotta ohjelmaa voidaan jatkaa ja sille annetaan tulevaisuudessa lisärahoitusta.

43.

korostaa tarvetta kiinnittää erityishuomiota ohjelman viestintästrategiaan ja katsoo, että sekä paikallis- että alueviranomaisilla voi olla keskeinen rooli tiedon levittämisessä ohjelmasta. Komitea pitää tässä yhteydessä erityisen hyödyllisenä myös Media-Desk -yhteyspisteiden yhteistyötä audiovisuaalialan ammattilaisjärjestöjen ja -elinten sekä eurooppalaisten elokuva-arkistojen järjestön ACE:n (Association des cinémathèques européennes), kansainvälisen elokuva-arkistoliiton FIAF:n (Fédération internationale des archives du film) ja valtakunnallisten elokuva-arkistojen kanssa.

44.

korostaa myös, että on kiinnitettävä – jollei nyt, niin ainakin ohjelman seuraavassa vaiheessa – erityishuomiota Media Mundus -ohjelman koulutusulottuvuuteen: alan ammattilaisten lisäksi koulutus on kohdistettava yhtä lailla myös nuoriin opiskelijoihin. Tähän tavoitteeseen voidaan päästä tekemällä yhteistyötä muiden Media-ohjelmien sekä Media-Desk -yhteyspisteiden kanssa. Kyseiset yhteyspisteet ovat kehittäneet vastaavaa toimintaa myös muita ohjelmia, yliopistojen tiedekuntia ja audiovisuaalialan opetusta antavia osastoja sekä sellaisia elokuva-arkistoja varten, joilla on yhteyksiä alan opiskelijoihin, tutkijoihin ja ammattilaisiin. Koulutustoimet ja teemakohtaiset työpajat voivat lisäksi toimia merkittävinä tietolähteinä sekä tarjota arvokkaan tilaisuuden tavata Euroopan unionista ja EU:n ulkopuolisista maista kotoisin olevia ammattilaisia ja tutustua heihin.

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/58

—

on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen jatkaa aiempia ohjelmia jatko-ohjelmalla yhteentoimivuusratkaisuista julkishallinnoille (ISA);

—

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi osallistua laaja-alaiseen yhteistyöhön julkishallintojen yhteentoimivuuden parantamiseksi ja julkisten palvelujen tuottamisen tehostamiseksi;

—

painottaa, että ohjelman ei pidä eristää eurooppalaisia julkishallintoja muusta maailmasta, ja ehdottaa, että kehitetään yhteentoimivuusstandardit laaja-alaisen kansainvälisen yhteistyön pohjalta;

—

toteaa, että alueiden ja paikallisviranomaisten välinen parhaiden käytänteiden vaihto olisi hyödyllistä ja että sen tulisikin olla keskeinen osa ISA-ohjelmaa.

Esittelijä

:

Veronica Ioniță Gorgotan kaupunginjohtaja (RO, PPE)

1.

on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen jatkaa aiempia IDA-ohjelmaa (hallintojen välinen tietojenvaihto) ja IDABC-ohjelmaa (yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalveluiden yhteentoimiva toimittaminen julkishallinnolle, yrityksille ja kansalaisille) jatko-ohjelmalla yhteentoimivuusratkaisuista julkishallinnoille (ISA). Molemmat aiemmat ohjelmat ovat selkeästi antaneet lisäarvoa julkishallintojen väliselle tiedonvaihdolle, ja uusi ohjelma edistää ilman muuta paikallis- ja aluekehitystä helpottamalla ajatusten ja kokemusten vaihtoa esimerkiksi työllisyyden, kalastuksen, maatalouden, terveydenhoidon ja kuluttajansuojan aloilla sekä oikeus- ja sisäasioissa.

2.

korostaa eurooppalaista tietoyhteiskuntaa koskevan i2010-strategian mukaisesti paikallis- ja aluehallintojen merkitystä talouskasvun moottoreina paikallistasolla.

3.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisia on pidettävä paitsi yleiseurooppalaisten sähköisten palvelujen käyttäjinä myös ehdotuksessa tarkastelujen palvelujen keskeisinä tarjoajina.

4.

on sitä mieltä, että Euroopan komission tulisi keskittyä nykyistä enemmän eurooppalaisen julkishallinnon verkottumiseen kaikilla tasoilla ja että jäsenvaltioiden tulisi tunnustaa verkottuminen kansallisella tasolla, kun ajatellaan vaikeuksia, joita on aiemmin ilmennyt erilaisten kulttuuristen tai poliittisten lähestymistapojen, kieliesteiden tai rahoitusseikkojen vuoksi.

5.

katsoo näin ollen, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi osallistua laaja-alaiseen yhteistyöhön julkishallintojen yhteentoimivuuden parantamiseksi ja julkisten palvelujen tuottamisen tehostamiseksi.

6.

painottaa, että ohjelman ei pidä eristää eurooppalaisia julkishallintoja muusta maailmasta, ja ehdottaa, että kehitetään yhteentoimivuusstandardit laaja-alaisen kansainvälisen yhteistyön pohjalta.

7.

korostaa, että erilaiset yhteisön ohjelmat (IST, eTEN ja eContent) on nivottu IDABC -ohjelman edelliseen versioon. Yhteistyö nykyisten ohjelmien (seitsemäs puiteohjelma, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, rakennerahastot) kanssa saattaisi tuoda mukanaan arvokkaita resursseja.

8.

toteaa, että alueiden ja paikallisviranomaisten välinen parhaiden käytänteiden vaihto olisi hyödyllistä ja että sen tulisikin olla keskeinen osa ISA-ohjelmaa.

9.

kehottaa Euroopan komissiota arvioimaan nykyistä paremmin ISA-ohjelman tavoitteiden ja toimenpiteiden merkitystä paikallis- ja alueviranomaisille.

10.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita varaamaan määrärahat ISA-ohjelman toteuttamisesta vastaaville keskus-, alue- ja paikallisviranomaisille, mukaan luettuna virkamiesten koulutukseen tarkoitettu rahoitus. Näin voidaan ottaa entistä paremmin huomioon Euroopan kansalaisten tarpeet.

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/63

—

määritellään nykyistä paremmin paikallis- ja alueviranomaisten rooli ehdotettujen toimien yhteydessä sen mukaan, minkälainen rooli niillä on terveydenhuoltopalvelujen tarjontaa koskevissa kansallisissa järjestelmissä;

—

määritellään nykyistä paremmin kansalaisten ja heidän järjestöjensä osallistuminen riskinhallintaan liittyvään suunnitteluun ja päätöksentekoon;

—

sisällytetään terveydenhoitorakenteiden lupa-, hyväksymis- ja sertifiointijärjestelmiin viittaus riskinhallinnan ja potilasturvallisuuden prosesseihin, indikaattoreihin ja standardeihin;

—

määritellään oikeus- ja sääntelyvarmuuden erityiskanavat, joilla edistetään terveydenhuoltopalvelujen toimijoiden viestintää virheistä, haittatapauksista ja läheltä piti -tilanteista;

—

sisällytetään riskienhallinta ja potilasturvallisuus lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon työntekijöiden (korkeakoulu)koulutuksen opinto-ohjelmiin ja täydennyskoulutukseen;

—

otetaan mukaan lisäsuosituksia, joilla vahvistetaan yksittäisissä tieteellisissä komiteoissa jo käynnissä olevia toimia, joiden avulla pyritään määrittelemään sääntely- ja menettelyvälineitä etenkin lääkkeiden turvallista käyttöä varten.

Esittelijä

:

Piero Marrazzo (IT, PSE), Lazion aluevaltuuston puheenjohtaja

1.

korostaa, että komitea on jo useaan otteeseen osoittanut tarkkailevansa aihetta valppaasti ja olevansa siitä kiinnostunut sekä kehottanut komissiota esittämään erityisiä ehdotuksia, sillä komitea katsoo, että ”– – jäsennelty ja koordinoitu Euroopan tason yhteistyö terveydenhuoltoteknologian kehitykseen liittyvän kokemustenvaihdon, tiedonjakamisen ja tutkimuksen alalla voi tarjota jäsenvaltioille huomattavaa lisäarvoa” (ks. lausunto CdR 153/2004 fin).

2.

panee merkille, että muut organisaatiot, kuten Maailman terveysjärjestö WHO, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ja Euroopan neuvosto, ovat jo kiinnittäneet huomiota terveydenhuollon turvallisuuteen ja tarkastelleet aihetta.

3.

toteaa, että komissio tarttuu ehdotuksellaan aiheeseen ja pyrkii merkittävästi edistämään jäsenvaltioiden tosiasiallista osallistumista siihen, sillä komissio korostaa toissijaisuusperiaatetta ratkaisevana tekijänä, jonka avulla asia voidaan ymmärtää täysin ja joka on valittu välineeksi etsittäessä siihen ratkaisua.

4.

katsoo, että komission ratkaisu, jonka mukaan jäsenvaltioiden yhteistyön vahvistamista edistetään komission tiedonannolla ja neuvoston suosituksella, on alueiden komitean kehotusten mukainen.

5.

toteaa, että komission tiedonannolla ja ehdotuksella neuvoston suositukseksi potilasturvallisuudesta pyritään aivan oikeutetusti siihen, että kaikki EU:n jäsenvaltiot sitoutuvat poliittisesti noudattamaan ehdotettuja suosituksia yksinään tai yhdessä komission tuella ja että ne toteuttavat konkreettisia toimia potilasturvallisuuden parantamiseksi.

6.

katsoo, että ehdotuksen pääkohdat liittyvät etenkin

7.

toteaa, ettei aloitteella kavenneta jäsenvaltioiden toimivaltaa terveydenhuollon alalla, sillä neuvoston suositus on oikeudellinen väline, joka antaa jäsenvaltioille riittävästi vapautta järjestää terveydenhuoltojärjestelmänsä valtio-, alue- ja paikallistasolla, kuten ne tekevät jo nyt.

8.

panee merkille, että useat raportit osoittavat eurooppalaisten pitävän diagnooseihin ja hoitoon liittyvää turvallisuutta sekä hoitovahinkojen riskejä yhtenä suurimmista ongelmista, kun ajatellaan oman ja läheisten terveyden varmistamista sekä yleisemmin kansalaisten elämän turvallisuutta.

9.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat monien valtioiden järjestelmässä suoraan vastuussa terveyspalvelujen tarjonnasta ja näin ollen erityisen kiinnostuneita parantamaan terveydenhuollon turvallisuus- ja laatujärjestelmiä.

10.

katsoo, että hoitovahinkojen seuraukset vaikuttavat suoraan kansalaisten käsitykseen tarjottujen palvelujen laadusta ja turvallisuudesta. Näin muodostunut käsitys on monissa maissa yksi tärkeimmistä tekijöistä kansalaisten arvioidessa paikallis- ja aluehallinnon tehokkuutta.

11.

katsoo, että hoitovahinkojen laajuus ja siihen liittyvä oikeudenkäyntien lisääntyminen on terveydenhuoltopalvelujen tarjonnasta välittömästi vastaavalle hallinnolle sekä eettinen, sosiaalinen ja terveydenhoidollinen mutta myös taloudellinen ongelma, kun ajatellaan, että vakuutussopimusten kustannukset kasvavat ja kansalaisille korvataan yhä useammin vahingoista aiheutuneet kulut.

12.

katsoo kuitenkin, että vaikka monilla potilasturvallisuuden ja terveydenhuollon riskien ennaltaehkäisyn aloilla on jo olemassa useita alakohtaisia aloitteita (kuten lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden turvallisuus, mikrobilääkeresistenssi), ehdotuksessa ja suosituksessa esitetyn kaltainen aloite, jonka tavoitteena on määritellä integroitu lähestymistapa hoitovahinkojen moninaisten mahdollisten syiden vähentämiseksi, on hyvin hyödyllinen.

13.

on sitä mieltä, että ehdotuksessa ja suosituksessa esitetyt ehdotukset ja periaatteet vastaavat alueiden komitean terveydenhuollon alalla aiemmin esittämiä kehotuksia. Niistä mainittakoon potilasturvallisuuden hyvien käytänteiden vaihdon edistäminen toissijaisuusperiaatetta noudattaen sekä erojen vähentäminen terveydenhuoltopalveluiden saatavuudessa ja laadussa.

14.

katsoo, että seuraavassa esitetyt muutosehdotukset ja täydennykset suositukseen voivat hyödyllisellä tavalla edistää sen toteuttamista. Alueiden komitea korostaa eräitä sen kannalta erityisen kiinnostavia tekijöitä ja suosittelee etenkin seuraavaa:

(a)

Määritellään nykyistä paremmin paikallis- ja alueviranomaisten rooli ehdotettujen toimien yhteydessä sen mukaan, minkälainen rooli niillä on terveydenhuoltopalvelujen tarjontaa koskevissa kansallisissa järjestelmissä.

(c)

Yhtenäistetään tietojen keruun ja siirtämisen tekniset järjestelyt.

(d)

Potilasturvallisuus varmistetaan konkreettisesti, kun lupaa, hyväksyntää tai sertifiointia varten asetettuihin kriteereihin sisällytetään rakenteellisten ja teknisten standardien ohella myös prosessitekijät, jotka edellyttävät sitoutumista parhaiden käytänteiden hyödyntämiseen.

(a)

Kansalaisten ja heidän järjestöjensä osallistuminen tehdään sitovaksi.

(b)

Potilaalle suunnattavaa viestintää on paikallaan ohjata ja yhtenäistää, kun potilaalta pyydetään tietoista suostumusta, samaan tapaan kuin on jo säädetty lääkkeiden käyttöä koskevasta tiedotuksesta.

(c)

Korkeakoulujen opinto-ohjelmissa on tarpeen käsitellä yhtenäisesti ja erityisesti riskienhallinnan osaamista ja käytänteitä, sillä näin voidaan potilasturvallisuuden alalla tehokkaasti levittää tietoa ja osaamista.

(2)

Paikallis- ja alueviranomaisten rooli ehdotettujen toimien yhteydessä määritellään nykyistä paremmin sen mukaan, minkälainen rooli niillä on terveydenhuoltopalvelujen tarjontaa koskevissa kansallisissa järjestelmissä.

(3)

Yhteisön toimia ongelmaan puuttumiseksi tulisi sen merkitystä ajatellen tukea mahdollisimman nopealla toiminnalla.

25.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/70

—

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa sekä ottamaan Euroopan globalisaatiorahastoa (EGR) sovellettaessa aina huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet;

—

on tietoinen talouskriisien syklisestä ilmenemisestä ja ehdottaa, että ajallisia rajoituksia mukautetaan monivuotisiin rahoituskehyksiin suunnitteluvarmuuden parantamiseksi;

—

toteaa, että EGR:stä tuettavia toimia voidaan tukea 85 prosentin osarahoituksella myös Euroopan sosiaalirahastosta (ESR). Koska EGR:n osarahoitusosuus on 50 tai myös 75 prosenttia, monilla valtioilla, alueilla ja paikallis- ja alueviranomaisilla ei ole perusteita hyödyntää sitä. Näin ollen ehdotetaan, että EGR:n osarahoitusosuus nostetaan vähintään 85 prosenttiin;

—

panee merkille, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen (1) 28 artiklassa todetaan, ettei EGR:n talousarvio saa ylittää vuosittaista 500 miljoonan euron enimmäismäärää. Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan talouden elvytyssuunnitelman yhteydessä esitettyyn komission toteamukseen, että se aikoo tarkastella uudelleen EGR:n nykyisiä määrärahoja tarkistettujen sääntöjen täytäntöönpanon valossa.

Esittelijä

:

Uno Silberg, Kosen kunnanvaltuuston puheenjohtaja (EE, UEN-AE)