19.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/1

1.

Neuvosto tarkasteli 7 päivänä heinäkuuta 2009 Slovenian tarkistettua vakausohjelmaa, joka kattaa vuodet 2008–2010.

2.

Slovenian talous on kasvanut viime vuosina vakaasti, keskimäärin 5 prosenttia vuosina 2004–2008, ja sille on ollut ominaista viennin ja investointien voimakas kehitys. Maailmanlaajuinen kriisi on koetellut taloutta ankarasti sen erittäin suuren avoimuuden vuoksi. Toiminta hidastui selvästi vuonna 2008 ja vähentyi jyrkästi vuoden viimeisellä neljänneksellä. Samaan aikaan kansantaloudessa todettiin yksikkötyökustannusten nousevan. Lisäksi vaikka työllisyyden ja palkkojen voimakas kasvu tuki yksityistä kulutusta, nopea inflaatio ja kuluttajien luottamuksen heikkeneminen hillitsivät sitä. Käyttäen hyväkseen kohtuullisten alijäämä- ja velkatasojen kriisin alussa tarjoamaa finanssipolitiikan liikkumavaraa viranomaiset ovat toteuttaneet toimenpiteitä talouden tukemiseksi. Toimenpiteillä pyritään vakauttamaan rahoitusjärjestelmää, säilyttämään työpaikkoja ja lisäämään kasvupotentiaalia. Myös yritykset ovat hyötyneet verohelpotuksista, joista päätettiin ennen kriisin puhkeamista. Koska julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä on parannettava, samaan aikaan on toteutettu vakauttamistoimenpiteitä ja ohjelman esittämisen jälkeen on ilmoitettu lisäsäästöistä (hallituksen 17 päivänä kesäkuuta hyväksymässä lisätalousarviossa) valtion alijäämän nopean kasvun hillitsemiseksi. Alijäämä on kasvanut vuoden 2008 alle 1 prosentista suhteessa BKT:hen yli 5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009 (noin puolet heikkenemisestä johtuu automaattisten vakauttajien toiminnasta). Tulevaisuudessa keskeisenä haasteena on finanssipoliittisen elvytyksen poistaminen ja paluu julkisen talouden vakauttamiseen. Lisäksi pitkän aikavälin kestävyyttä on parannettava uudistamalla eläkejärjestelmää. Palkkojen ja tuottavuuden viimeaikaisen kehityksen huomioon ottaen yhtenä haasteena on myös parantaa kilpailukykyä tarkoituksenmukaisella palkkapolitiikalla ja toteuttamalla tutkimuksen ja innovoinnin alalla toimia, joiden pitäisi auttaa teollisuuden teknologiaintensiteetin lisäämistä.

3.

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotanto kasvoi vuonna 2008 3,5 prosenttia. Vuonna 2009 kokonaistuotanto supistunee 4 prosenttia, minkä jälkeen se elpyy positiiviseksi ja jatkaa kasvuaan jäljellä olevalla ohjelmakaudella Tämänhetkisten tietojen (2) ja varsinkin ohjelman toimittamisen jälkeen julkistettujen vuoden 2009 ensimmäisen neljänneksen kokonaistuotantoa koskevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää perustuvan suotuisiin kasvuoletuksiin. Vuoden 2009 talouskasvu voi olla ohjelmassa ennakoitua hitaampaa ja elpyminen lievempää vuonna 2010. Tästä syystä myös työttömyyden kasvu voi olla jonkin verran nopeampaa kuin tarkistetussa ohjelmassa kaavaillaan. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta ja inflaation ennustetaan hidastuvan huomattavasti vuoden 2008 huippulukemiin verrattuna. Tarkistuksessa ulkoisen vajeen ennustetaan pienenevän enemmän kuin komission yksiköt ennustivat vuonna 2009 (vuoden 2008 5,6 prosentista suhteessa BKT:hen), koska yksityisen sektorin palkkakehitystä on tarkistettu huomattavasti alaspäin.

4.

Kevään 2009 julkista taloutta koskevan ilmoituksen mukaisesti vuoden 2008 valtion alijäämäksi arvioidaan 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä vastaa edellisen tarkistetun vakausohjelman tavoitetta, mutta BKT kasvaa ennakoitua hitaammin (toteutuma 3,5 prosenttia verrattuna suunniteltuun 4,6 prosenttiin). Talousarvion toteuttamista leimasivat menoylitykset, jotka ovat estäneet vuoden 2008 tavoitteen ylittymisen. Tämä olisi ollut mahdollista, sillä i) vuoden 2007 toteutuma oli yli 1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen edellisessä ohjelmassa odotettua parempi ja ii) vuoden 2008 tulot olivat budjetoitua suuremmat. Tulot kasvoivat suunnitellun 6,4 prosentin sijasta 7,1 prosenttia. Henkilökohtainen tuloverotus, sosiaaliturvamaksut ja muut kuin veroista saatavat tulot kehittyvät positiivisesti. Menot kasvoivat 7,4 prosentin sijasta 10,7 prosenttia. Ylityksiä esiintyi julkisissa investoinneissa, sosiaalisissa tulonsiirroissa ja palkansaajakorvauksissa.

5.

Tarkistetun ohjelman mukaan julkisen talouden alijäämän arvioidaan kasvavan vuonna 2009 huomattavasti eli 5,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Tämä johtuu automaattisten vakauttajien ja erilaisten harkinnanvaraisten toimenpiteiden vaikutuksesta sekä sosiaalisten tulonsiirtojen (taustalla erityisesti indeksiin sitominen) ja palkansaajakorvausten (taustalla palkkaerojen vähentämistä koskeva sopimus) dynaamisuudesta. Ohjelman mukaan hallituksen elvytyspaketeissa vahvistettujen talouden tukitoimien ja ennen kriisin puhkeamista toteutettujen kasvuhakuisten toimenpiteiden (pääasiassa yritysten verohelpotusten) vaikutus on lähes 2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Samaan aikaan on toteutettu vakauttamistoimenpiteitä, kuten valmisteverojen korotus ja menosäästöt julkisen sektorin palkkojen, välituotekäytön ja investointien alalla. Menosäästöistä ilmoitettiin vakausohjelmassa, mutta ne vahvistettiin myöhemmin lisätalousarviossa vain osittain. Ohjelman mukaan rakenteellinen alijäämä (eli suhdannetasoitettu julkisen talouden rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) kasvaa 1¼ prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen (laskettu yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti), mikä viittaa elvyttävään finanssipolitiikan viritykseen.

6.

Ohjelman keskipitkän aikavälin strategiana on etupainotteisella sopeuttamisella vähentää julkisen talouden alijäämää koko ohjelmakauden ajan vuoden 2009 hieman yli 5 prosentista suhteessa BKT:hen 3,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011. Perusalijäämä kohentunee hieman nopeammin korkotaakan ennustetun nousun vuoksi. Ohjelmassa vahvistetaan Slovenian julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteeksi 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Ohjelmassa ei kuitenkaan kaavailla keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista ohjelmakauden aikana, vaikka etenemisen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on tarkoitus alkaa vuonna 2010. Tavoitteena on finanssipoliittisten elvytystoimien päättäminen talouden elpyessä vuoteen 2011 mennessä, ja kaavailtu vakauttaminen kohdistuu pääosin menopuolelle, sillä tukia pienennetään 1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuosina 2009–2011. Palkkatukijärjestelmästä pitäisi luopua vähitellen vuonna 2010 ja jäljellä olevista menopuolen elvytystoimista vuonna 2011. Korkotaakan ennustettu nousu ¼ prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen ohjelmakauden aikana tasoittuu pitkälti palkansaajakorvausten pienetessä suhteessa BKT:hen. Sosiaalisiin tulonsiirtoihin varatut määrärahat on tarkoitus jäädyttää vuoden 2010 loppuun asti (vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla saavutetulle tasolle).

Tulojen odotetaan kasvavan ½ prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Julkinen bruttovelkasuhde oli vuonna 2008 arviolta 22,8 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja sen ennustetaan kasvavan noin 13,5 prosenttiyksikköä ohjelmakauden aikana. Yli puolet velkasuhteen kasvusta johtuu perusalijäämän huomattavasta kasvusta, mutta siihen ovat vaikuttaneet myös lumipallovaikutus ja vuoden 2009 mittava virta–varanto-korjauserä, jossa näkyy rahoitusalaa tukevien pääomakorotusten ja likviditeettioperaatioiden vaikutus.

7.

Ohjelmassa esitettyihin julkisen talouden toteutumiin kohdistuu heikkenemisriskejä koko ohjelmakauden ajan. Ensinnäkin talouskasvu saattaa olla ohjelmassa ennakoitua hitaampaa. Toiseksi ohjelman esittämisen jälkeen hyväksytyn lisätalousarvion mukaan vakausohjelmassa vuodeksi 2009 ilmoitetut välituotekäyttöä ja investointeja koskevat menosäästöt eivät välttämättä toteudu kokonaisuudessaan. Myös menot saattavat ylittyä. Esimerkiksi palkkamenojen hillitsemisen jatkamisesta on vielä neuvoteltava työmarkkinaosapuolten kanssa. Lisäksi voi olla vaikea varmistaa, että menoihin kohdistuvien pääasiassa tuista koostuvien elvytystoimien suunta saadaan käännettyä suunnitellulla tavalla. Kolmanneksi mahdollisesti hitaamman talouskasvun vaikutusten ohella tulot saattavat vähentyä vuodesta 2010 alkaen erityisesti välillisten verojen osalta. Lisäksi julkisen talouden tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu entisestään rahoitusalan tukitoimien osana annettujen mittavien valtiontakausten vuoksi (menot kasvavat, jos ja kun takauksiin turvaudutaan). Virta–varanto-korjauserään liittyvät epävarmuustekijät pahentavat julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseen liittyviä negatiivisia riskejä, minkä vuoksi velkasuhde saattaa kasvaa ohjelmassa ennakoitua nopeammin.

8.

Väestön ikääntymisestä julkiseen talouteen aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Sloveniassa selvästi EU:n keskiarvoa merkittävämmät johtuen lähinnä eläkemenojen suhteellisen suuresta ennakoidusta kasvusta suhteessa BKT:hen tulevina vuosikymmeninä. Vuoden 2008 julkisen talouden rahoitusasema on ohjelmassa esitetyn arvion mukaan edellisen ohjelman lähtöasetelmaa heikompi, minkä vuoksi väestön ikääntymisen vaikutukset julkisen talouden kestävyyskuiluun ovat vieläkin pahemmat. Perusalijäämän supistaminen keskipitkällä aikavälillä ohjelmassa kuvatulla tavalla ja ikääntymiseen liittyvien menojen voimakasta kasvua hillitsevien uusien eläkeuudistusten toteuttaminen erityisesti pidempään työuraan kannustamalla auttaisivat pienentämään julkisen talouden kestävyyteen pitkällä aikavälillä kohdistuvia suuria riskejä.

9.

Slovenian talousarviokehyksessä on parantamisen varaa varsinkin menojen hallinnan alalla, sillä vakauttamisstrategia perustuu menojen hillitsemiseen. Samaan aikaan voitaisiin parantaa julkisten menojen tehokkuutta ja vaikuttavuutta, terveydenhuolto mukaan luettuna, jotta voitaisiin varmistaa, ettei menojen hillitseminen vaaranna tarjottujen palvelujen tasoa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hallitus aikoo ottaa seuraavasta budjettikierroksesta (2010–2011) alkaen käyttöön suoritusperusteisen budjetoinnin, mutta ohjelmassa ei selvitetä, miten se toteutetaan käytännössä.

10.

Slovenia toteutti useita toimenpiteitä rahoitusalan vakauden turvaamiseksi. Syksyllä 2008 otettiin käyttöön yksityishenkilöiden pankkitalletusten rajoittamaton valtion suoja. Lisäksi hallitus voi käyttää seuraavia toimenpiteitä: i) luottolaitoksille, (uudelleen)vakuutusyhtiöille ja eläkeyhtiöille myönnettävät lainat ja niihin tehtävät pääomasijoitukset; ii) jälleenrahoitusta koskevat valtiontakaukset luottolaitoksille; ja iii) saatavien ostaminen luottolaitoksilta. Näistä toimenpiteistä on tarkoitus luopua vähitellen vuoden 2010 loppuun mennessä. Valtiontakausten enimmäismääräksi on vahvistettu yhteensä 12 miljardia euroa (33 prosenttia suhteessa BKT:hen). Vuoden 2009 alussa hyväksyttiin uusia toimenpiteitä, joihin sisältyy yritysten pankkilainoja koskeva valtiontakausjärjestelmä sekä Slovenian vienti- ja kehityspankin ja yrittäjyysrahaston pääomakorotukset (yhteensä 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen). Lisäksi hallitus on tallettanut pankkeihin väliaikaisesti joidenkin äskettäin liikkeeseenlaskettujen joukkovelkakirjojen tuoton.

11.

Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2008 vahvistaman Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti Slovenia hyväksyi kaksi elvytyspakettia. Ennen kriisin puhkeamista päätettyjen yrityksiä hyödyttävien verohelpotusten ja elvytystoimien osuus on lähes 2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Osa rahoituksesta saadaan jo hyväksytyistä ja ilmoitetuista vakauttamistoimenpiteistä. Lisätalousarvion perusteella nettovaikutus on noin 3/4 % suhteessa BKT:hen. Toimenpiteet vaikuttavat riittävältä reaktiolta talouden laskusuhdanteeseen ottaen huomioon, että pitkän aikavälin kestävyyttä koskevat haasteet rajoittavat kohtuullisten alijäämä- ja velkatasojen kriisin alussa tarjoamaa finanssipolitiikan liikkumavaraa.

Elvytystoimia voidaan pitää oikein ajoitettuina ja kohdennettuina, sillä niillä pyritään hillitsemään työmarkkinoiden heikentymistä sekä lisäämään kasvupotentiaalia ja kilpailukykyä kannustamalla uusiin teknologioihin ja T&K:hon tehtäviä investointeja. Hallitus hyväksyi ohjelman toimittamisen jälkeen vielä kolmannen toimenpidekokonaisuuden, jonka myötä osa kahden edellisen paketin määrärahoista kohdennettiin uudelleen, koska palkkatukijärjestelmässä oli käytetty vain vähän varoja. Hallitus aikoo vielä lisätä työmarkkinatukea ja maksaa vähäosaisille kertakorvauksia. Menoihin liittyvät elvytystoimet (pääasiassa tuet) on tarkoitettu väliaikaisiksi, ja niitä sovelletaan yhden tai kahden vuoden ajan. Muut toimenpiteet, myös aiemmin päätetyt verohelpotukset, ovat pysyviä. Elvyttämistä tuetaan lisäksi käynnissä olevin infrastruktuuri-investoinnein. Viranomaisten toteuttamat toimenpiteet ovat yhteydessä keskipitkän aikavälin uudistusohjelmaan ja maakohtaisiin suosituksiin, joita komissio ehdotti Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian osana 28 päivänä tammikuuta 2009 ja jotka kevään Eurooppa-neuvosto hyväksyi 19 päivänä maaliskuuta.

12.

Alijäämä syvenee voimakkaasti vielä vuonna 2009, mutta sen jälkeen sen ennustetaan supistuvan asteittain varsinkin vuonna 2010. Kun otetaan huomioon julkisen talouden tavoitteisiin liittyvät riskit, alijäämää ei saada alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen ohjelmakauden loppuun (2011) mennessä. Vuonna 2009 alijäämä todennäköisesti kasvaa selvästi ja saattaa ylittää ohjelman tavoitteen. Pitkän aikavälin kestävyyttä koskevien haasteiden vuoksi ohjelman finanssipoliittinen viritys vuosina 2010 ja 2011 ei varmista riittävää rakenteellista parannusta, jollei eläkeuudistusta jatketa ja edellä mainittuja julkisen talouden tavoitteisiin liittyviä riskejä saada torjuttua erityisesti kääntämällä elvytyksen suuntaa talouden elpyessä, toteuttamalla uusia vakauttamistoimenpiteitä ja varmistamalla menojen tiukka valvonta. Lisäksi vuodeksi 2011 suunniteltua sopeutusta olisi nopeutettava talouskasvun ennustetun vahvistumisen perusteella.

13.

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (3).

i)

toteuttamaan elvyttämistoimet vuonna 2009 Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti ja vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa;

ii)

käynnistämään vuonna 2010 finanssipoliittisen elvytyksen suunnan kääntämisen ohjelmassa suunnitellulla tavalla ja ryhtymään sen jälkeen merkittävään vakauttamiseen konkreettisten toimenpiteiden avulla; valvomaan tässä yhteydessä tiukasti julkisen talouden menoja, muun muassa panemalla täytäntöön talousarviokehyksen suunnitellut parannukset;

iii)

parantamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä toteuttamalla uusia eläkejärjestelmän uudistuksia erityisesti pidempään työuraan kannustamiseksi väestön ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoitua kasvua silmällä pitäen.

19.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/6

19.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/8

Food Safety and Inspection Service (FSIS) of the United States Department of Agriculture (USDA)

Washington D.C., 20250

UNITED STATES OF AMERICA

19.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/9

1.

Eurooppa-neuvosto vahvisti 20 päivänä maaliskuuta ja 18 ja 19 päivänä kesäkuuta 2009 pitämissään kokouksissa pyrkivänsä päättäväisesti palauttamaan luottamuksen ja rahoitusmarkkinoiden asianmukaisen toiminnan, mikä on nykyisestä finanssi- ja talouskriisistä selviytymisen ehdoton edellytys. Kriisin luonteesta johtuvien systeemisten vaikutusten ja rahoitusalan sisäisten ja ulkoisten kytkentöjen vuoksi yhteisön tasolla on käynnistetty useita toimia, jotta voitaisiin palauttaa luottamus rahoitusjärjestelmään, suojella sisämarkkinoita ja turvata luotonsaanti taloudessa (1).

2.

Näitä aloitteita on täydennettävä yksittäisten rahoituslaitosten tasolla toteutettavilla toimilla sen varmistamiseksi, että kyseiset laitokset selviytyvät tämänhetkisestä kriisistä ja niiden pitkän aikavälin elinkelpoisuus ilman valtion tukea voidaan palauttaa, jotta ne voivat hoitaa luotonantotehtäväänsä terveemmältä perustalta. Komission käsittelyssä on jo useita valtiontukitapauksia, jotka ovat seurausta jäsenvaltioiden tukitoimista maksuvalmius-, vakavaraisuus- tai luotonanto-ongelmien välttämiseksi. Komissio on antanut kolmessa peräkkäisessä tiedonannossa ohjeistusta pankeille myönnettävän valtiontuen suunnittelusta ja toteuttamisesta (2). Kyseisissä tiedonannoissa todetaan, että kriisin vakavuuden vuoksi on perusteltua myöntää tukea, jota voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, ja luodaan yhdenmukaiset puitteet jäsenvaltioiden myöntämille takauksille, niiden tekemille pääomasijoituksille ja niiden toteuttamille arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskeville toimenpiteille. Kyseisillä säännöillä on ensisijaisesti tarkoitus varmistaa, että pelastustoimenpiteillä voidaan kaikilta osin saavuttaa tavoitteet, jotka ovat rahoitusjärjestelmän vakaus ja luotonannon jatkuminen. Niillä on lisäksi tarkoitus varmistaa, että eri jäsenvaltioissa toimivilla pankeilla (3), kuten myös julkista tukea saavilla ja muilla pankeilla, on tasavertaiset toimintaedellytykset, estää vahingollista tukikilpailua, rajoittaa moraalikatoa ja varmistaa eurooppalaisten pankkien kilpailukyky ja tehokkuus yhteisön ja kansainvälisillä markkinoilla.

3.

Valtiontukisäännöt ovat väline, jolla varmistetaan, että tukea myöntävien jäsenvaltioiden toimenpiteet ovat yhdenmukaisia. Päätös julkisten varojen käyttämisestä, esimerkiksi pankkien suojaamiseksi arvoltaan alentuneilta omaisuuseriltä, jää kuitenkin jäsenvaltioiden tehtäväksi. Joissakin tapauksissa rahoituslaitokset pystyvät selviytymään tämänhetkisestä kriisistä ilman merkittävää sopeuttamista tai lisätukea. Toisissa taas valtiontuki saattaa olla välttämätöntä takausten, pääomapohjan vahvistamisen tai arvoltaan alentuneiden omaisuuserien hoitoon suunnatun tuen muodossa.

4.

Jos rahoituslaitokselle on myönnetty valtiontukea, jäsenvaltion olisi toimitettava elinkelpoisuussuunnitelma tai syvemmälle pureutuva rakenneuudistussuunnitelma, jotta yksittäisten pankkien pitkän aikavälin elinkelpoisuus ilman valtion tukea voidaan todeta tai palauttaa. Käyttöön on jo otettu perusteita, joiden avulla määritetään, milloin pankki voi tarvita mittavampaa rakenneuudistusta ja milloin tarvitaan toimenpiteitä tuesta johtuviin kilpailun vääristymiin puuttumiseksi. (4) Tällä tiedonannolla ei muuteta kyseisiä perusteita, vaan sillä täydennetään niitä, jotta ennustettavuus lisääntyisi ja lähestymistapa olisi yhtenäinen. Tässä tiedonannossa selitetään, miten komissio arvioi sellaisen rakenneuudistustuen (5) soveltuvuutta yhteismarkkinoille, jota jäsenvaltiot myöntävät perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla pankeille vallitsevissa järjestelmäkriisin olosuhteissa.

5.

Pankkitiedonannossa, pääomapohjan vahvistamista koskevassa tiedonannossa ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevassa tiedonannossa toistetaan valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa vahvistetut perusperiaatteet (6). Kyseisissä periaatteissa edellytetään ennen kaikkea, että rakenneuudistustuen seurauksena yritys on pidemmällä aikavälillä jälleen elinkelpoinen ilman valtiontukea. Niiden mukaan rakenneuudistustukeen olisi liityttävä asianmukainen vastuunjako, siinä määrin kuin se on mahdollista, ja toimenpiteitä sellaisten kilpailun vääristymien minimoimiseksi, jotka pidemmällä aikavälillä heikentäisivät merkityksellisten markkinoiden rakennetta ja toimintaa huomattavasti.

6.

Sisämarkkinoiden eheyden ja pankkien yhteisönlaajuisen kehittymisen on oltava keskeinen näkökohta kyseisiä periaatteita sovellettaessa. Markkinoiden pirstaloitumista ja jakautumista olisi vältettävä. Eurooppalaisten pankkien olisi oltava globaalisti vahvassa, yhtenäisiin eurooppalaisiin rahoitusmarkkinoihin tukeutuvassa asemassa, kun tämänhetkisestä kriisistä selvitään. Komissio vahvistaa lisäksi sen, että muutoksia on tarpeen ennakoida ja hallita yhteiskunnallisesti vastuullisella tavalla, ja korostaa samalla tarvetta noudattaa tässä tilanteessa sovellettavaa yhteisön direktiivien täytäntöönpanemiseksi annettua kansallista lainsäädäntöä, joka koskee työntekijöiden oikeutta saada tietoa ja tulla kuulluksi työsuhteeseen liittyvissä asioissa (7).

7.

Tässä tiedonannossa selostetaan, miten komissio tutkii pankkien rakenneuudistukseen tämänhetkisessä kriisissä myönnetyn tuen siten, että samalla otetaan huomioon aikaisemman käytännön muokkaustarve, joka perustuu tämänhetkisen kriisin luonteeseen ja maailmanlaajuiseen mittakaavaan, pankkialan systeemiseen merkitykseen koko taloudelle sekä järjestelmävaikutuksiin, joita saattaa aiheutua siitä, että useat pankit ovat rakenneuudistuksen tarpeessa samaan aikaan.

8.

Tiedonannon 2 jaksoa sovelletaan tapauksiin, joissa jäsenvaltio on velvollinen ilmoittamaan rakenneuudistussuunnitelmasta (9). Periaatteita, jotka ovat 2 jakson taustalla, sovelletaan analogisesti myös tapauksiin, joissa jäsenvaltiolla ei ole muodollista velvollisuutta ilmoittaa rakenneuudistussuunnitelmasta, mutta sen on kuitenkin osoitettava tuensaajapankin elinkelpoisuus (10). Viimeksi mainitussa tapauksessa komissio yleensä pyytää vähemmän yksityiskohtaista tietoa, paitsi jos tapaukseen liittyy epäilyjä (11). Jos tapaukseen liittyy epäilyjä, komissio pyrkii etenkin saamaan todisteita 13 kohdan mukaisesta riittävästä stressitestauksesta sekä siitä, että toimivaltainen kansallinen viranomainen on vahvistanut stressitestien tulokset. Tämän tiedonannon 3, 4 ja 5 jaksoa sovelletaan ainoastaan sellaiseen jäsenvaltioon, joka on velvollinen ilmoittamaan rakenneuudistussuunnitelmasta. Jäljempänä 6 jakso koskee tämän tiedonannon tilapäisyyttä, ja sitä sovelletaan sekä niihin jäsenvaltioihin, joiden on ilmoitettava tuensaajan rakenneuudistussuunnitelmasta, että niihin jäsenvaltioihin, joiden on ainoastaan osoitettava tuensaajien elinkelpoisuus.

9.

Jos jäsenvaltio on komission aikaisemman ohjeistuksen tai päätösten perusteella velvollinen toimittamaan rakenneuudistussuunnitelman (12), kyseisen suunnitelman olisi oltava kattava ja yksityiskohtainen sekä perustaltaan johdonmukainen. Suunnitelmassa olisi osoitettava, miten pankki pääsee mahdollisimman pian takaisin tilanteeseen, jossa se on pitkällä aikavälillä elinkelpoinen ilman valtiontukea (13). Ilmoitukseen rakenneuudistussuunnitelmasta olisi sisällytettävä vertailu vaihtoehtoihin , joita ovat esimerkiksi yrityksen osien erottaminen tai sulautuminen toiseen pankkiin, jotta komissio voi arvioida (14), onko käytettävissä sellaisia enemmän markkinasuuntautuneita, vähemmän kustannuksia aiheuttavia tai kilpailua vähemmän vääristäviä ratkaisuja, jotka ovat sopusoinnussa rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttämisen kanssa. Jos pankin elinkelpoisuutta ei voida palauttaa, rakenneuudistussuunnitelmassa olisi ilmoitettava, miten pankin likvidaatio voidaan järjestää asianmukaisesti.

10.

Rakenneuudistussuunnitelmassa olisi määritettävä pankin vaikeuksien syyt ja pankin omat heikkoudet sekä selostettava, miten ehdotetuilla rakenneuudistustoimenpiteillä ratkaistaan pankin ongelmat.

11.

Rakenneuudistussuunnitelmassa olisi annettava tietoa tuensaajan liiketoimintamallista, erityisesti sen organisaatiorakenteesta, rahoituksesta (näyttö lyhyt- ja pitkäaikaisen rahoitusrakenteen kestävyydestä (15), hyvästä hallintotavasta (corporate governance, näyttö eturistiriitojen ehkäisemisestä ja tarvittavista johdon muutoksista (16), riskinhallinnasta (myös tiedot arvoltaan alentuneista omaisuuseristä sekä varovaisuusperiaatteen mukainen varautuminen tiedossa oleviin järjestämättömiin saataviin), varojen ja vastuiden hallinnasta, kassavirroista (joiden olisi oltava riittävät ilman valtion tukea), taseen ulkopuolisista sitoumuksista (näyttö niiden kestävyydestä ja konsolidoinnista, kun pankin kyseisiin sitoumuksiin liittyvät riskit ovat huomattavat (17), velalla pääomittamisesta, nykyisestä ja tulevasta vakavaraisuudesta sovellettavan valvontasäännöstön mukaisesti (varovaiseen arvostukseen ja riittäviin varauksiin perustuen), sekä palkitsemisjärjestelmästä (18) ja siitä, miten se tukee tuensaajan pitkän aikavälin kannattavuutta.

12.

Elinkelpoisuutta olisi analysoitava tarvittavaa jaottelua noudattaen kunkin liiketoiminnon ja tulosyksikön osalta. Pankin elinkelpoisuuden palauttamisen olisi perustuttava pääasiassa yrityksen sisäisiin toimenpiteisiin. Se voi perustua hintojen tai kysynnän muutosten kaltaisiin ulkoisiin seikkoihin, joihin yritys ei voi itse juurikaan vaikuttaa, vain siinä tapauksessa, että markkinoiden kehitystä koskevat oletukset ovat yleisesti hyväksyttyjä. Rakenneuudistus edellyttää luopumista sellaisesta toiminnasta, joka olisi keskipitkällä aikavälillä edelleen tappiollista.

13.

Pitkän aikavälin elinkelpoisuus on saavutettu, kun pankki pystyy vastaamaan itse kaikista kustannuksistaan, myös poistoista ja rahoituskuluista, ja sen oman pääoman tuotto on pankin riskiprofiiliin nähden asianmukainen. Rakenneuudistuksen läpikäyneen pankin olisi voitava kilpailla markkinoilla pääomasta omin voimin ja säädettyjen edellytysten mukaisesti. Suunnitellun rakenneuudistuksen odotetut tulokset on osoitettava perusvaihtoehdon skenaariossa sekä ”stressiskenaarioissa”. Tätä varten rakenneuudistussuunnitelmissa on otettava huomioon muun muassa rahoitusmarkkinoiden tämänhetkinen tilanne ja ennakoitu kehitys perusolettamusten ja pessimististen olettamusten perusteella. Stressitestauksessa olisi tarkasteltava useita skenaarioita, myös stressitekijöiden yhdistelmiä ja maailmantalouden taantuman pitkittymisskenaariota. Oletuksia olisi verrattava asianmukaisiin alakohtaisiin vertailuarvoihin, joissa on otettu riittävällä tavalla huomioon tämänhetkiseen rahoitusmarkkinakriisiin liittyvät uudet tekijät. Suunnitelmaan olisi sisällytettävä toimenpiteitä, joilla puututaan mahdollisiin stressitestauksessa esiin tuleviin vaatimuksiin. Stressitestauksen olisi mahdollisuuksien mukaan perustuttava yhteisön tasolla sovittuihin yhteisiin muuttujiin (esim. Euroopan pankkivalvojien komitean kehittämiin menetelmiin), ja sitä olisi tarvittaessa mukautettava maa- ja pankkikohtaisen tilanteen huomioon ottamiseksi.

14.

Tämänhetkisessä kriisissä hallitukset ovat vahvistaneet pankkien pääomapohjaa ehdoin, joiden taustalla on ollut ensi sijassa pyrkimys rahoitusjärjestelmän vakauteen enemminkin kuin yksityisen sijoittajan kannalta hyväksyttävä tuotto. Sen vuoksi pitkän aikavälin elinkelpoisuus edellyttää, että myönnetty valtiontuki maksetaan ajan myötä takaisin, kuten tukea myönnettäessä on oletettu, tai siitä maksetaan tavanomaisten markkinaehtojen mukainen korvaus. Tällä tavoin varmistetaan, että kaikenlainen valtion lisätuki lopetetaan. Koska perustamissopimus on neutraali omistusoikeuden suhteen, valtiontukisääntöjä sovelletaan siitä riippumatta, onko pankki yksityisessä vai julkisessa omistuksessa.

15.

Rakenneuudistusvaiheen olisi oltava mahdollisimman lyhyt, jotta elinkelpoisuus voitaisiin palauttaa nopeasti. Komissio kuitenkin ottaa huomioon tämänhetkiset kriisiolosuhteet ja saattaa sen vuoksi hyväksyä sen, että jotkin rakenteelliset toimenpiteet saatetaan päätökseen tavallista pidemmän ajan kuluessa, erityisesti jotta hätämyynnit (19) eivät lamaannuttaisi markkinoita. Rakenneuudistus olisi kuitenkin toteutettava mahdollisimman pian, ja jotta se vaikuttaisi ja mahdollistaisi rakenneuudistuksen läpikäyvän pankin elinkelpoisuuden uskottavan palauttamisen, se ei saisi kestää viittä vuotta kauempaa (20).

16.

Jos rakenneuudistuksen aikana tarvitaan sellaista lisätukea elinkelpoisuuden palauttamiseksi, joka ei sisälly alkuperäiseen ilmoitettuun rakenneuudistussuunnitelmaan, kyseisestä lisätuesta on tehtävä erillinen ennakkoilmoitus ja tällainen lisätuki otetaan huomioon komission lopullisessa päätöksessä.

17.

Vaikeuksissa olevan pankin myynti toiselle rahoituslaitokselle voi edistää pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamista, jos ostaja on elinkelpoinen ja pystyy ottamaan vaikeuksissa olevan pankin vastuulleen, ja sillä voidaan myös tukea markkinoiden luottamuksen palauttamista. Tällaisella toimella voidaan lisäksi edesauttaa rahoitusalan vakauttamista. Tämän vuoksi ostajan olisi osoitettava, että kaupan tuloksena syntyvä yksikkö on elinkelpoinen. Myynnin yhteydessä on noudatettava elinkelpoisuutta, omaa osallistumista ja kilpailun vääristymisen rajoittamista koskevia vaatimuksia.

18.

Yleisesti olisi varmistettava läpinäkyvä, objektiivinen, ehtoja sisältämätön ja syrjimätön kilpailuun perustuva myyntiprosessi, jotta kaikilla potentiaalisilla ostajilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet (21).

19.

Vaikeuksissa olevan tuetun pankin myyntiä kilpailijalle ei pitäisi sallia silloin kun myynti lähtökohtaisesti aiheuttaa merkittävän esteen tehokkaalle kilpailulle, ellei tukeen liity asianmukaisia kilpailun vääristymisen estämiseksi toteutettavia korjaustoimia, rajoittamatta kuitenkaan mahdollisesti sovellettavaa yrityssulautumien valvontajärjestelmää. Tässä yhteydessä olisi myös otettava huomioon se, että tällaisella myynnillä voidaan sekä tukea pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamista että lisätä vakautta rahoitusalalla.

20.

Pankin myyntiin voi liittyä valtiontukea ostajalle ja/tai myytävälle toiminnalle (22). Jos myynti järjestetään avoimella ja ehtoja sisältämättömällä kilpailuttamiseen perustuvalla tarjousmenettelyllä ja omaisuuserät myydään korkeimman tarjouksen tekijälle, myyntihinnan katsotaan olevan markkinahinta eikä ostajan voida katsoa saaneen tukea (23). Poikkeuksellisesti voidaan katsoa, että negatiivinen myyntihinta (tai rahoitustuki negatiivisen hinnan kompensoimiseksi) ei sisällä valtiontukea, jos likvidaatiokustannukset olisivat myyjälle suuremmat (24). Laskiessaan likvidaatiokustannuksia tällaisissa olosuhteissa komissio ottaa huomioon ainoastaan ne velvoitteet, jotka markkinataloussijoittaja olisi ottanut vastattavakseen (25). Näihin eivät kuulu valtiontuesta peräisin olevat velvoitteet (26).

21.

Pankin likvidaatiota tai huutokauppaamista olisi aina harkittava, jos pankin pitkän aikavälin elinkelpoisuutta ei voida uskottavasti palauttaa. Hallitusten olisi kannustettava elinkelvottomia toimijoita vetäytymään markkinoilta ja samalla huolehdittava siitä, että vetäytyminen voi tapahtua sopivan ajan kuluessa niin, että rahoitusjärjestelmä säilyy vakaana. Pankkitiedonannossa esitetään menettely, jonka puitteissa likvidaatio olisi toteutettava (27). Yhtenä vaihtoehtona voi olla myös se, että terve pankki ostaa vaikeuksissa olevan pankin ”hyvät” varat ja velat, sillä tämä voi olla kustannustehokas tapa laajentaa talletuskantaa ja luoda suhteita luotettaviin luotonottajiin. Itsenäisen ”hyvän pankin” luominen yhdistämällä olemassa olevan pankin ”hyviä” varoja ja velkoja voi myös olla hyväksyttävä tie elinkelpoisuuteen, edellyttäen että uusi yksikkö ei kohtuuttomasti vääristä kilpailua.

22.

Jotta kilpailun vääristymistä voidaan rajoittaa ja estää moraalikato, tuki olisi rajoitettava välttämättömään ja tuensaajan olisi osallistuttava rakenneuudistuskustannuksiin asianmukaisella omalla osuudella. Pankin ja sen osakkeenomistajien olisi osallistuttava rakenneuudistuksen kustannuksiin omilla varoillaan niin pitkälti kuin mahdollista, jotta voidaan varmistaa, että pelastamistukea saaneet pankit kantavat riittävän vastuun aikaisemman toimintansa seurauksista, ja luoda asianmukaiset kannustimet näiden pankkien tulevaa toimintaa varten.

23.

Rakenneuudistustuki olisi rajoitettava niin, että se kattaa kustannukset, jotka ovat välttämättömiä elinkelpoisuuden palauttamiseksi. Tämä tarkoittaa, että yritykselle ei pitäisi myöntää julkisia varoja, joita voitaisiin käyttää sellaisen markkinoita vääristävän toiminnan rahoittamiseen, joka ei liity rakenneuudistukseen. Esimerkiksi muiden yritysten osakkeiden hankintaa tai uusia sijoituksia ei voida rahoittaa valtiontuella, ellei se ole välttämätöntä yrityksen elinkelpoisuuden palauttamiseksi (28).

24.

Jotta tukimäärä voitaisiin rajoittaa välttämättömään, pankkien olisi ensin käytettävä omia varojaan rakenneuudistuksen rahoittamiseen. Tähän voi liittyä esimerkiksi omaisuuserien myyntiä. Valtion tuki olisi myönnettävä ehdoin, joissa edellytetty kustannustenjako on asianmukainen (29). Tämä tarkoittaa, että rakenneuudistukseen liittyviä kustannuksia ei kanna ainoastaan valtio vaan myös pankkiin sijoittaneet, jotka kattavat tappioita käytettävissä olevalla pääomalla ja maksavat asianmukaisen vastikkeen valtion tukitoimista (30). Komissio ei kuitenkaan pidä tarkoituksenmukaisena asettaa ennalta vastuunjaon raja-arvoja tämänhetkisessä järjestelmäkriisissä, kun otetaan huomioon, että tavoitteena on helpottaa yksityisen pääoman saantia ja paluuta tavanomaisiin markkinaolosuhteisiin.

25.

Poikkeaminen asianmukaisesta ennalta sovitusta vastuunjaosta, mikä on voitu poikkeuksellisesti hyväksyä pelastamisvaiheessa rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttämiseksi, on kompensoitava osallistumisella rakenneuudistuksen myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi takaisinperintälausekkein ja/tai pidemmälle menevällä rakenneuudistuksella, johon kuuluu lisätoimenpiteitä kilpailun vääristymien rajoittamiseksi (31).

26.

Pankkien olisi pystyttävä maksamaan toimintansa tuotosta korvaus pääomalle, myös osinkojen ja etuoikeusasemaltaan huonomman velan kuponkikoron muodossa. Pankkien ei kuitenkaan pitäisi käyttää valtiontukea omista varoista (oma pääoma ja etuoikeusasemaltaan huonompi velka) suoritettavan korvauksen maksamiseen silloin kun ne eivät saa toiminnastaan riittävää tuottoa. Sen vuoksi tuensaajapankkien harkinnanvarainen tappioiden tasaaminen (esimerkiksi ottamalla käyttöön vararahastoja tai vähentämällä omaa pääomaa) rakenneuudistuksen yhteydessä osinkojen ja etuoikeusasemaltaan huonomman velan kuponkikoron maksamiseksi ei periaatteessa sovellu yhteen vastuunjakotavoitteen kanssa (32). Tämä periaate voi olla tarpeen tasapainottaa pankin jälleenrahoituskyvyn ja irtautumiskannustimien varmistamistarpeen kanssa (33). Komissio voi tuensaajapankin jälleenrahoitustoimintaa edistääkseen suhtautua suopeammin kuponkikorkomaksuihin, jotka koskevat hiljattain liikkeeseen laskettuja sekamuotoisia pääomainstrumentteja, jotka ovat etuoikeusjärjestyksessä jo olemassa olevan etuoikeusasemaltaan huonomman velan edellä. Joka tapauksessa pankeille ei yleensä pitäisi antaa lupaa ostaa omia osakkeitaan rakenneuudistusvaiheen aikana.

27.

Lisätuen myöntämisen olisi oltava rakenneuudistusvaiheessa mahdollista, jos se on rahoitusjärjestelmän vakauden vuoksi perusteltua. Lisätuki olisi rajoitettava elinkelpoisuuden varmistamisen kannalta välttämättömään.

28.

Vaikka valtiontuella voidaan järjestelmäkriisissä tukea rahoitusjärjestelmän vakautta ja saada samalla aikaan laajempia myönteisiä heijastusvaikutuksia, se saattaa tästä huolimatta vääristää kilpailua monin tavoin. Silloin kun pankit kilpailevat tuotteidensa ja palveluidensa paremmuudella, ne pankeista, jotka ottavat liian suuria riskejä ja/tai tukeutuvat kestämättömiin liiketoimintamalleihin, menettävät lopulta markkinaosuuksiaan ja joutuvat mahdollisesti vetäytymään markkinoilta, kun tehokkaammat kilpailijat lisäävät markkinaosuuttaan tai markkinoille tulee uusia tehokkaampia kilpailijoita. Valtiontuki pitkittää liiallisen riskinoton ja kestämättömien liiketoimintamallien aiemmin synnyttämiä kilpailun vääristymiä ylläpitämällä keinotekoisesti tuensaajien markkinavoimaa. Se saattaa näin aiheuttaa edunsaajien moraalikatoa ja heikentää tukea vaille jääneiden kilpailijoiden kannustimia kilpailla, sijoittaa ja innovoida. Valtiontuki voi kaiken lisäksi myös heikentää yhtenäismarkkinoita siirtämällä kohtuuttoman osan rakenteellisen sopeuttamisen rasitteesta ja siihen liittyvistä sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista muille jäsenvaltioille sekä lisätä samalla markkinoille pääsyn esteitä ja heikentää halukkuutta valtioiden rajat ylittävään toimintaan.

29.

Rahoitusalalle myönnettävän tuen ensisijainen tavoite järjestelmäkriisissä on rahoitusjärjestelmän vakaus, mutta järjestelmän vakauden turvaaminen lyhyellä aikavälillä ei saisi johtaa siihen, että tasavertaisille toimintaedellytyksille ja kilpailuun perustuville markkinoille aiheutuu pitkäaikaista vahinkoa. Tätä taustaa vasten toimenpiteillä, joilla rajoitetaan valtiontuesta johtuvaa kilpailun vääristymistä, on tärkeä merkitys muun muassa seuraavista syistä. Ensinnäkin kriisi on kohdistunut pankkeihin hyvin eriasteisena eri puolilla yhteisöä, ja ongelmapankkien pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävä valtiontuki voi vahingoittaa perustaltaan terveinä säilyneiden pankkien asemaa, mikä voi vaikuttaa kielteisesti rahoitusjärjestelmän vakauteen. Rahoitusjärjestelmään, julkiseen talouteen ja koko talouselämään kohdistuvassa kriisissä jäsenvaltioiden väliset erot siinä, kuinka paljon niillä on käyttää varoja valtion tukitoimiin, korostuvat ja vahingoittavat tasavertaisia toimintaedellytyksiä yhtenäismarkkinoilla. Toisena syynä voidaan mainita, että tämänhetkiseen kriisiin liittyvät kansalliset tukitoimet ovat omiaan edistämään keskittymistä kansallisiin markkinoihin, jolloin vakavana uhkana on toiminnan kutistuminen kansallisten rajojen sisälle ja yhtenäismarkkinoiden pirstoutuminen. Tuensaajien markkinaläsnäoloa on arvioitava, jotta voidaan varmistaa tehokas kilpailu ja ehkäistä eurooppalaisille yrityksille ja kuluttajille vahingolliset markkinavoimatekijät, markkinoille pääsyn esteet sekä tekijät, jotka vähentävät halukkuutta rajat ylittävään toimintaan. Kolmantena syynä on se, että rahoitusjärjestelmän vakauttamisen edellyttämien julkisten tukitoimien tämänhetkinen mittakaava ja tavanomaista vastuunjakoa mahdollisesti rajoittavat tekijät aiheuttavat väistämättä moraalikatoa, johon on puututtava asianmukaisesti, jotta vääristyneet kannustimet ja kohtuuttomien riskien ottaminen voitaisiin vastaisuudessa estää ja jotta voitaisiin luoda edellytykset nopealle paluulle tavanomaisiin markkinaolosuhteisiin, joissa ei ole valtion tukea.

30.

Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet olisi räätälöitävä niin, että toimenpiteillä voidaan puuttua niillä markkinoilla havaittuihin vääristymiin, joilla tuensaajapankki toimii sen jälkeen, kun sen elinkelpoisuus on rakenneuudistuksen seurauksena palautunut. Samalla olisi kuitenkin noudatettava yhteisiä toimintalinjoja ja periaatteita. Komissio pitää tällaisten toimenpiteiden tarvetta arvioidessaan lähtökohtana niiden toimintojen kokoa, mittakaavaa ja ulottuvuutta, jotka kyseisellä pankilla olisi 2 jaksossa tarkoitetun uskottavan rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen jälkeen. Sen mukaan, millaisesta kilpailunvääristymästä on kysymys, vääristymään voidaan puuttua velkoja koskevilla toimenpiteillä ja/tai varoja koskevilla toimenpiteillä (34). Tällaisten toimenpiteiden luonne ja muoto riippuvat kahdesta tekijästä: ensinnäkin tuen määrästä ja sen myöntämisehdoista ja -olosuhteista ja toiseksi niiden markkinoiden luonteesta, joilla tuensaajapankki jatkaa toimintaansa.

31.

Kun tarkastellaan ensimmäistä tekijää, kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet vaihtelevat huomattavasti tuen määrän, vastuunjakoasteen ja hinnoittelutason mukaan. Tässä yhteydessä valtiontuen määrää arvioidaan sekä absoluuttisina lukuina (myönnetty pääomamäärä, takauksiin ja ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattuihin toimenpiteisiin sisältyvä tukielementti) että suhteessa pankin riskipainotettuihin omaisuuseriin. Komissio tarkastelee tuensaajalle myönnetyn tuen kokonaismäärää, johon sisältyy myös kaikenlainen pelastamistuki. Lisäksi komissio ottaa huomioon tuensaajan oman osallistumisasteen ja vastuunjaon rakenneuudistuksen aikana. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että kun vastuunjakoon perustuva oma vastuuosuus ja osallistumisaste ovat korkeammat, moraalikadon kielteiset seuraukset ovat vähäisemmät. Sen vuoksi lisätoimenpiteiden tarve on vähäisempi (35).

32.

Toisen tekijän osalta komissio analysoi tuen todennäköiset vaikutukset markkinoihin, joilla tuensaajapankki toimii rakenneuudistuksen jälkeen. Ennen kaikkea tutkitaan, mikä on pankin koko ja sen suhteellinen painoarvo omilla markkinoillaan sen jälkeen, kun sen elinkelpoisuus on palautettu. Jos rakenneuudistuksen läpikäyneen pankin jäljelle jäänyt markkinaläsnäolo on vähäinen, liiketoimintojen luovuttamista koskevien tai toimintalinjoista annettujen sitoumusten muodossa asetettavien lisärajoitteiden tarve on todennäköisesti pienempi. Toimenpiteet räätälöidään markkinoiden ominaispiirteitä (36) vastaaviksi, jotta tehokkaan kilpailun säilyminen voidaan varmistaa. Joillakin alueilla liiketoimintojen luovutuksella voi olla haittavaikutuksia eikä luovutus ehkä ole välttämätöntä toivottujen tulosten saavuttamiseksi. Tässä tapauksessa orgaanisen kasvun rajoittaminen saattaa olla parempi vaihtoehto kuin liiketoimintojen luovutus. Toisilla alueilla, erityisesti sellaisilla kansallisilla markkinoilla, joilla markkinoille pääsyn esteet ovat korkeat, liiketoimintojen luovutus saattaa olla tarpeen, jotta kilpailijat pääsevät markkinoille tai voivat laajentaa toimintaansa. Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet eivät saisi vaarantaa mahdollisuuksia palauttaa pankin elinkelpoisuus.

33.

Lopuksi mainittakoon, että komissio kiinnittää huomiota riskiin siitä, että rakenneuudistustoimenpiteet saattavat heikentää sisämarkkinoita, ja suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin, jotka edistävät kansallisten markkinoiden säilymistä avoimina ja kitkattomina. Kun jäsenvaltion rahoitusjärjestelmänsä vakauden ja reaalitaloutensa luotonsaannin ylläpitämiseksi myöntämän tuen ehtona on myös, että tuensaajapankki noudattaa tiettyjä luotonantotavoitteita muissa kuin tukea myöntävässä jäsenvaltiossa, tätä voidaan pitää tuen merkittävänä myönteisenä lisävaikutuksena. Näin on erityisesti silloin, kun luotonantotavoitteet ovat huomattavat suhteessa sellaiseen uskottavaan vaihtoehtoiseen tilanteeseen, jossa niitä ei ole asetettu, tavoitteiden saavuttamista seurataan asianmukaisesti (esim. koti- ja isäntävaltion valvontaviranomaisten välisen yhteistyön avulla), isäntävaltion pankkijärjestelmälle on ominaista, että pankkien pääkonttorit ovat ulkomailla, ja luotonantositoumukset on sovitettu yhteen yhteisön tasolla (esim. maksuvalmiusapua koskevien neuvottelujen yhteydessä).

34.

Yleensä asianmukaisen vastikkeen määrääminen valtion tukitoimelle on yksi tehokkaimmista keinoista rajoittaa kilpailun vääristymistä, sillä se rajoittaa tuen määrää. Jos lähtöhinta on rahoitusjärjestelmän vakauden vuoksi asetettu huomattavasti markkinahintaa alemmalle tasolle, olisi varmistettava, että rahoitustuen ehtoja tarkistetaan rakenneuudistussuunnitelmassa (37), jotta tuen vääristävää vaikutusta voidaan vähentää.

35.

Valtiontukea saavilta pankeilta voidaan tässä jaksossa esitettyjen perusteiden mukaisen arvioinnin perusteella edellyttää tytäryhtiöiden tai sivuliikkeiden, asiakkaiden salkkujen tai liiketoimintayksikköjen luovutusta taikka muiden tällaisten toimenpiteiden toteuttamista (38), myös tuensaajan kotimaisilla vähittäismarkkinoilla. Jotta tällaisilla toimenpiteillä voitaisiin lisätä kilpailua ja myötävaikuttaa sisämarkkinoihin, niillä olisi suosittava kilpailijoiden pääsyä markkinoille ja rajat ylittävää toimintaa (39). Jos tällaiset rakenteelliset toimenpiteet toteutetaan syrjimättä eri jäsenvaltioissa sijaitsevia yrityksiä, jolloin samalla tuetaan rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden säilymistä, komissio suhtautuu niihin myönteisesti elinkelpoisuuden palauttamista koskevan vaatimuksen mukaisesti.

36.

Lisäksi voi olla tarpeen rajoittaa pankin laajenemista tietyille liiketoiminta-aloille tai maantieteellisille alueille esimerkiksi toteuttamalla markkinalähtöisiä korjaustoimia, kuten asettamalla tiettyjä pääomavaatimuksia, jos laajenemisen suora rajoittaminen heikentäisi kilpailua markkinoilla, tai laajenemisen rajoittaminen voi olla tarpeen moraalikadon estämiseksi. Samalla komissio kiinnittää erityistä huomiota siihen, että toiminnan supistuminen kansallisten rajojen sisälle ja yhtenäismarkkinoiden pirstoutuminen on tarpeen estää.

37.

Jos ostajan löytäminen tytäryhtiöille tai muille toiminnoille tai omaisuuserille näyttää objektiivisesti tarkasteltuna vaikealta, komissio jatkaa tällaisten toimenpiteiden toteuttamiselle annettua aikaa, jos liiketoimintojen supistamiselle (myös liiketoiminta-alueiden erottamiselle toisistaan) on asetettu sitova aikataulu. Kyseisten toimenpiteiden toteuttamiselle annettu aika ei kuitenkaan saisi olla viittä vuotta pidempi.

38.

Arvioidessaan kilpailun vääristymien poistamiseksi tietyissä tapauksissa edellytettävien rakenteellisten korjaustoimien laajuutta komissio ottaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudattaen huomioon samoihin markkinoihin tai markkinasegmentteihin liittyvissä tapauksissa samaan aikaan käyttöön otetut toimenpiteet.

39.

Valtiontukea ei saa käyttää vahingoittamaan kilpailijoita, jotka eivät saa samanlaista julkista tukea (40).

40.

Pankkien ei pitäisi käyttää valtiontukea kilpailevien yritysten ostamiseen, jollei 41 kohdasta muuta johdu (41). Tämän ehdon olisi oltava voimassa vähintään kolme vuotta, ja sen voimassaolo voi jatkua rakenneuudistusvaiheen loppuun tuen ulottuvuudesta, määrästä ja kestosta riippuen.

41.

Komissio voi poikkeustilanteissa hyväksyä ilmoitetut yritysostot, jos ne ovat osa vakauttamisprosessia, joka on välttämätön rahoitusjärjestelmän vakauden palauttamiseksi tai tehokkaan kilpailun varmistamiseksi. Yritysostoissa olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan kaikilla potentiaalisilla ostajilla on yhtäläiset mahdollisuudet, ja lopputuloksella olisi varmistettava tehokas kilpailu merkityksellisillä markkinoilla.

42.

Jos liiketoimintojen luovutukseen velvoittaminen ja/tai yritysostojen kieltäminen ei ole tarkoituksenmukaista, komissio voi antaa jäsenvaltion määrätä takaisinperintämekanismin, esimerkiksi tuen saajilta perittävän vastikkeen muodossa. Näin osa tuesta voitaisiin saada pankilta takaisin, kun se on taas elinkelpoinen.

43.

Jos valtion tukea saavia pankkeja pyydetään täyttämään tiettyjä vaatimuksia, jotka koskevat luotonantoa reaalitaloudelle, pankin täytyy noudattaa luotonannossaan liiketaloudellisia periaatteita (42).

44.

Valtiontuen avulla ei voida tarjota (esimerkiksi korkoja tai vakuuksia koskevia) ehtoja, joihin kilpailijat, jotka eivät saa valtiontukea, eivät pysty vastaamaan. Tapauksissa, joissa tuensaajan hinnoittelukäytännön rajoittaminen ei ehkä ole tarkoituksenmukaista esimerkiksi sen vuoksi, että rajoittaminen voi vähentää tehokasta kilpailua, jäsenvaltioiden olisi ehdotettava muita tilanteeseen paremmin soveltuvia, tehokkaan kilpailun varmistavia korjaustoimia, kuten markkinoilletuloa edistäviä toimenpiteitä. Pankit eivät myöskään saa tuoda valtion tukea esiin kilpailuetuna, kun ne markkinoivat rahoitustarjouksiaan (43). Näiden rajoitusten olisi oltava voimassa tuen laajuudesta, määrästä ja kestosta riippuen vähintään kolme vuotta ja enintään koko rakenneuudistusvaiheen ajan. Ne myös selkeästi kannustaisivat maksamaan tuki takaisin valtiolle niin pian kuin mahdollista.

45.

Komissio tutkii myös markkinoiden avoimuusastetta ja alan kykyä selviytyä pankkien kaatumisesta. Kokonaisarviossaan komissio voi ottaa huomioon tuensaajan mahdollisesti antamat tai jäsenvaltion antamat sitoumukset sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta (44), jotka lisäisivät vakautta ja kilpailua markkinoilla esimerkiksi edistämällä markkinoille pääsyä ja markkinoilta poistumista. Tällaisia aloitteita voitaisiin sopivissa olosuhteissa toteuttaa muiden sellaisten rakenteellisten tai toimintalinjoja koskevien toimenpiteiden rinnalla, joita tuensaajalta tavallisesti edellytettäisiin. Komissio voi suhtautua myönteisesti jäsenvaltion sitoumukseen ottaa käyttöön mekanismeja, joilla pankkien ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa, koska tällaista sitoumusta voidaan pitää tekijänä, joka lisää vakautta ja kilpailua markkinoilla.

46.

Jotta voidaan tarkistaa, että rakenneuudistussuunnitelmaa toteutetaan moitteettomasti, komissio pyytää säännöllisesti yksityiskohtaisia kertomuksia. Ensimmäinen kertomus on yleensä toimitettava komissiolle viimeistään kuuden kuukauden kuluttua rakenneuudistussuunnitelman hyväksymisestä.

47.

Kun rakenneuudistussuunnitelmasta on ilmoitettu, komission on arvioitava, onko todennäköistä, että suunnitelman avulla voidaan palauttaa pitkän aikavälin elinkelpoisuus ja rajoittaa riittävästi kilpailun vääristymistä. Jos komissiolla on vakavia epäilyjä siitä, että rakenneuudistussuunnitelma ei ole vaatimusten mukainen, komission on aloitettava muodollinen tutkintamenettely, jossa kolmansille annetaan mahdollisuus kommentoida toimenpidettä; näin varmistetaan läpinäkyvä ja johdonmukainen lähestymistapa huolehtien samalla siitä, että valtiontukimenettelyihin sovellettavia luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä noudatetaan (45).

48.

Komission ei kuitenkaan tarvitse aloittaa muodollista menettelyä, jos rakenneuudistussuunnitelma on täydellinen ja esitetyt toimenpiteet sellaisia, että komissiolla ei ole epäilyjä niiden soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, sellaisena kuin kyseiseen soveltuvuuteen viitataan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (46) 4 artiklan 4 kohdassa. Tällainen tilanne voi olla kyseessä erityisesti silloin kun jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle tuesta, johon liittyy kaikki tässä tiedonannossa vahvistetut ehdot täyttävä rakenneuudistussuunnitelma, saadakseen oikeusvarmuuden tarvittavista jatkotoimista. Tällaisessa tapauksessa komissio voi tehdä lopullisen päätöksen siitä, että pelastamistuki ja rakenneuudistustuki ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvia.

49.

Tämän tiedonannon perusteena on tämänhetkinen poikkeuksellinen rahoitusalan kriisi, ja sen vuoksi tiedonantoa olisi sovellettava rajoitetun ajan. Komissio soveltaa tätä tiedonantoa arvioidessaan rakenneuudistustukea, josta ilmoitetaan komissiolle 31 päivänä joulukuuta 2010 tai sitä ennen. Ilmoittamattomaan tukeen sovelletaan komission ilmoitusta valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä (47). Sen vuoksi komissio soveltaa tätä tiedonantoa arvioidessaan 31 päivänä joulukuuta 2010 tai sitä ennen myönnetyn ilmoittamattoman tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

50.

Tiedonanto perustuu perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaan, ja komissio voi tarkastella sen sisältöä ja voimassaoloaikaa uudelleen markkinatilanteen kehittymisen, tapausten käsittelystä saatujen kokemusten ja tiedonannon perimmäisen tavoitteen eli rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitämisen perusteella.

19.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/21

19.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/22

1.

Komissio vastaanotti 12 päivänä elokuuta 2009 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla tanskalaisen yrityksen Dong Energy A/S (Dong) määräysvallassa oleva yritys Dong Naturgas A/S hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan saksalaisessa yrityksessä Kom-Strom AG (Kom-Strom) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301 tai 22967244) tai postitse viitteellä COMP/M.5604 – Dong/Kom-Strom seuraavaan osoitteeseen:

19.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/23

1.

Komissio vastaanotti 11 päivänä elokuuta 2009 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla japanilainen yritys Panasonic Corporation (Panasonic) hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan japanilaisessa yrityksessä Sanyo Electric Co., Ltd. (Sanyo) julkisella tarjouksella.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301 tai 22967244) tai postitse viitteellä COMP/M.5421 – Panasonic/Sanyo seuraavaan osoitteeseen: