ISSN 1725-2490 doi:10.3000/17252490.C_2009.120.fin |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120 |
|
Suomenkielinen laitos |
Tiedonantoja ja ilmoituksia |
52. vuosikerta |
Ilmoitusnumero |
Sisältö |
Sivu |
|
I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot |
|
|
LAUSUNNOT |
|
|
Alueiden komitea |
|
|
12. ja 13. helmikuuta 2008 pidetty 78. täysistunto |
|
2009/C 120/01 |
||
2009/C 120/02 |
||
2009/C 120/03 |
||
2009/C 120/04 |
||
2009/C 120/05 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta vihreä kirja alueellisesta koheesiosta |
|
2009/C 120/06 |
||
2009/C 120/07 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta vihreä kirja maahanmuutosta ja liikkuvuudesta |
|
2009/C 120/08 |
||
|
III Valmistelevat säädökset |
|
|
Alueiden komitea |
|
|
12. ja 13. helmikuuta 2008 pidetty 78. täysistunto |
|
2009/C 120/09 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta ympäristöystävällisempi liikenne |
|
2009/C 120/10 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II |
|
2009/C 120/11 |
Alueiden komitean lausunto aiheista EMAS-uudistus ja Ecolabel-Uudistus |
|
2009/C 120/12 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta rajatylittävä terveydenhuolto |
|
FI |
|
I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
LAUSUNNOT
Alueiden komitea
12. ja 13. helmikuuta 2008 pidetty 78. täysistunto
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/1 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta Kaupunkidiplomatia
2009/C 120/01
ALUEIDEN KOMITEA
— |
tunnustaa kaupunkidiplomatian ratkaisevan ja yhä tärkeämmän roolin. Kaupunkidiplomatia määritellään laajasti paikallishallinnon ja sen elinten välineeksi, jonka avulla voidaan kansainvälisellä tasolla edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ekologisesti kestävää kehitystä, konfliktien ehkäisyä, konfliktien ratkaisemista sekä niiden jälkeistä jälleen- ja uudelleenrakennustyötä. Tavoitteena on luoda vakaa ympäristö, jossa kansalaiset voivat rauhanomaisesti elää yhdessä demokratian, edistyksen ja hyvinvoinnin ilmapiirissä. |
— |
toteaa, ettei diplomaattinen esiintyminen ja diplomatian harjoittaminen kuulu nykyaikana enää yksinomaan valtioiden hallituksille vaan että keskushallinnon ja alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyön tiivistäminen on luonnollinen mutta myös välttämätön kehityssuunta monitasoisen ja entistä tehokkaamman lähestymistavan ja strategian luomiseksi, kun otetaan huomioon, että rauhaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kaikilla tasoilla tarvitaan vuoropuhelua, yhteistyötä ja koordinaatiota. Kunnilla ja kaupungeilla on merkittävä rooli kansainvälisen yhteistyön käytännön toimijoina, sillä ne työskentelevät kansainvälisissä verkostoissa yhdessä muiden kuntien ja kaupunkien kanssa. |
— |
katsoo, että rajatylittävän yhteistyön puitteissa laajemmin ja erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan ja eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen yhteydessä on mahdollista edistää yhteistyötä Euroopan komission kanssa, jotta voidaan ottaa huomioon kaupunkidiplomatiaan liittyvät kysymykset, toimintalinjat ja ennen kaikkea toimenpiteet. |
— |
on tyytyväinen Euro–Välimeri-kumppanuuden elvyttämiseen ja korostaa, että siihen on tärkeää sisällyttää EU:n jäsenvaltioiden paikallisviranomaisten ja Välimeren alueella mutta myös Itä-Euroopassa sijaitsevien, Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien kumppanuusmaiden paikallisviranomaisten vuoropuhelu. |
— |
korostaa, että EU:n kokemuksilla taitotiedon siirtämisestä kaikille kaupunkidiplomatian mahdollisesti käsittämille aloille saattaa olla ratkaiseva merkitys. Nämä alat ulottuvat hyvästä hallinnosta, avoimuuden lisäämisestä ja korruption torjunnasta paikalliskehitykseen, perusrakenteisiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen, ihmiskaupan torjuntaan, nuoriso-kysymyksiin, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja kulttuurienväliseen vuoropuheluun. |
Esittelijä |
: |
Eleni Loucaides (CY, PPE) Nikosian kaupunginvaltuutettu |
POLIITTISET SUOSITUKSET
ALUEIDEN KOMITEA
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen perusteella jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisia edustavana Euroopan unionin toimielimenä
1. |
tunnustaa kaupunkidiplomatian ratkaisevan ja yhä tärkeämmän roolin. Kaupunkidiplomatia määritellään laajasti paikallishallinnon ja sen elinten välineeksi, jonka avulla voidaan kansainvälisellä tasolla edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, ekologisesti kestävää kehitystä, konfliktien ehkäisyä, konfliktien ratkaisemista sekä niiden jälkeistä jälleen- ja uudelleenrakennustyötä. Tavoitteena on luoda vakaa ympäristö, jossa kansalaiset voivat rauhanomaisesti elää yhdessä demokratian, edistyksen ja hyvinvoinnin ilmapiirissä. |
2. |
ottaa huomioon, että tämä rooli tunnustetaan kansainvälisesti ja että useat EU:n jäsenvaltioiden kaupungit, paikallisviranomaiset ja muut julkiset elimet ovat jo vuosia harjoittaneet kaupunkidiplomatiaa. Perusteellisen tuntemuksensa ansiosta niillä on keskeinen rooli asiassa ja ne vaikuttavat ratkaisevasti sellaisten yhteenliittymien muodostumiseen, joiden avulla voidaan helpottaa vuoropuhelua, ehkäistä konflikteja, edistää konfliktien ratkaisemista ja niiden jälkeistä jälleen- ja uudelleenrakennustyötä sekä unionin ulkopuolisten maiden kehitystä Euroopassa, erityisesti Balkanilla, mutta myös Lähi-idässä, Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja muualla maailmassa. |
3. |
toteaa, että maailma on yhä kaupungistuneempi ja monimutkaisempi paikka ja että kaupungit ja niiden paikallisviranomaiset toimivat päivittäin eturintamassa monikulttuurisessa ympäristössä, kun ne tekevät työtään kansalaisten oikeuksien puolustamiseksi, jännitteiden lieventämiseksi, konfliktien ratkaisemiseksi, sosiaalisen ja taloudellisen integraation ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi sekä kulttuurien, uskontokuntien, valtioiden ja kansojen välisen vuoropuhelun ja rauhan ja vakauden edistämiseksi. |
4. |
toteaa, ettei diplomaattinen esiintyminen ja diplomatian harjoittaminen kuulu nykyaikana enää yksinomaan valtioiden hallituksille vaan että keskushallinnon ja alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyön tiivistäminen on luonnollinen mutta myös välttämätön kehityssuunta monitasoisen ja entistä tehokkaamman lähestymistavan ja strategian luomiseksi, kun otetaan huomioon, että rauhaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kaikilla tasoilla tarvitaan vuoropuhelua, yhteistyötä ja koordinaatiota. |
5. |
panee merkille kuntien ja kaupunkien merkittävän roolin kansainvälisen yhteistyön käytännön toimijoina, kun ne työskentelevät kansainvälisissä verkostoissa yhdessä muiden kuntien ja kaupunkien kanssa. On kuitenkin tärkeää huomata, että kunnat ja kaupungit toimivat näissä tehtävissä omasta aloitteestaan. |
6. |
toteaa samalla, että kaupunkidiplomatia ja hajautettu yhteistyö laajemmin ovat toisiaan täydentäviä välineitä pyrittäessä edistämään rauhaa ja kansojen yhteisymmärrystä ja että alue- ja paikallisviranomaisten toiminta vahvistaa aloitteita, joilla tuetaan valtioiden ja kansojen rinnakkaiseloa ja lähentymistä. Ne toimivat aina ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden sekä Euroopan unionin arvojen ja periaatteiden mukaisesti. |
7. |
on huolestunut ihmiskunnan edessä olevista uusista haasteista, kuten ilmastonmuutoksesta, luonnonkatastrofeista, juomaveden ja muiden luonnonvarojen huonosta saatavuudesta, pandemioiden vaarasta, nälästä, köyhyydestä ja jatkuvasti lisääntyvistä muuttovirroista. Ne lietsovat ääri-ilmiöitä yhteiskunnissamme sekä lisäävät suvaitsemattomuutta ja jännitteitä kulttuuriltaan, kansallisuudeltaan, uskonnoltaan tai perinteiltään toisistaan poikkeavien yhteisöjen välillä, mikä aiheuttaa usein sekä valtioiden sisäisiä että niiden välisiä konflikteja. Komitea katsookin, että on oltava mahdollisuus yhteiseen lähestymistapaan ja yhteisiin toimenpiteisiin. |
8. |
on sitoutunut edistämään kestävää kaupunki- ja aluekehitystä, joka on entistä oikeuden-mukaisempaa ja johdonmukaisempaa ja jonka yhteydessä kunnioitetaan perusluonteisia ihmisoikeuksia ja miesten ja naisten tasa-arvoa rodusta, kulttuuritaustasta tai uskonnosta riippumatta sekä otetaan huomioon tarve saada koulutusta ja päästä työmarkkinoille. Tavoitteena on vahvistaa demokraattisia menettelyjä ja paikallista itsehallintoa, sillä ne ovat elintärkeitä tekijöitä pyrittäessä rakentamaan entistä yhtenäisempi ja rauhanomaisempi maailma. |
9. |
katsoo, että konfliktien muuttunut luonne velvoittaa paikallisviranomaiset turvaamaan jatkuvasti kansalaistensa hyvinvoinnin ja että paikallis- ja alueviranomaisten vuoropuhelu ja entistä tiiviimpi yhteistyö kansainvälisellä tasolla voisi lisätä keskinäistä yhteisymmärrystä, edistää yhteisten tavoitteiden saavuttamista sekä auttaa konfliktien ratkaisemista niiden alkuperästä riippumatta. |
10. |
katsoo, että kansalaiset ja paikallisyhteisöt kärsivät keskushallitusten kyvyttömyydestä käynnistää vuoropuhelu ongelmien ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla normaalien ja vakaiden olojen palauttamiseksi. |
11. |
katsoo myös, että paikallisviranomaiset kansalaista lähimpänä hallinnon tasona tuntevat kansalaisten tarpeet ja että niillä on parhaat mahdollisuudet määrittää kyseiset tarpeet ja vastata niihin kriisin tai konfliktin aikana mutta myös ennaltaehkäisevästi. |
12. |
katsoo, että paikallisviranomaisten vastuuna on työskennellä vapauden, demokratian ja edistyksen puolesta ja tukea siten kansainvälistä kehitystä ja rauhan vakiintumista. |
13. |
toteaa, että EU:n – ja Euroopan naapuruuspolitiikan kaltaisten EU:n politiikkojen – on erittäin vaikeaa hyödyntää mahdollisuutensa täysimääräisesti, ellei onnistuta ratkaisemaan konflikteja, jotka tekevät alueellisen yhteistyön erittäin hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. |
14. |
panee merkille, että kaupunkidiplomatian saama lisääntyvä huomio ja vaikutus tunnustettiin äskettäin Haagissa 11.–13. kesäkuuta 2008 järjestetyssä ensimmäisessä kaupunkidiplomatiaa käsitelleessä maailmanlaajuisessa konferenssissa, jonka aiheena oli paikallisviranomaisten rooli konfliktien ehkäisemisessä, rauhanprosessissa ja konfliktien jälkeisessä jälleen- ja uudelleenrakennustyössä. Myös alueiden komitea oli edustettuna konferenssissa. |
15. |
antaa tunnustusta uraauurtavalle ja vastuulliselle työlle, jota Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressi, Euroopan kuntien ja alueiden neuvosto, kuntien kansainvälisen maailmanjärjestön kaupunkidiplomatia-, rauhanrakennus- ja ihmisoikeuskomitea, demokratiaa puolustava paikallistoimijoiden liitto, maailmanlaajuinen Pormestarit rauhan puolesta -liike, Yhdistyneiden Kansakuntien toimivaltaiset elimet, Global Forum sekä muut kansainväliset instituutiot ja kansalaisjärjestöt ovat tehneet ja tekevät kaupunkidiplomatian alalla. |
16. |
kehottaa kaikkia paikallishallinnon toimijoita pohtimaan velvollisuuttaan edistää rauhan ja oikeudenmukaisuuden säilymistä ja ihmisoikeuksien turvaamista kaikille sekä rakentamaan siten yhtenäisiä kaupunkeja yhtenäiseen maailmaan. |
17. |
toistaa näkemyksensä, että kansainvälisiä apumekanismeja on tehostettava ja niiden avoimuutta lisättävä. Niihin liittyviä menettelyitä on yksinkertaistettava ja ennen kaikkea paikallisviranomaisten on voitava osallistua niihin liittyvien välineiden luomiseen ja soveltamiseen. |
18. |
on tyytyväinen Euroopan komission 8. lokakuuta 2008 antamaan tiedonantoon, jossa todetaan, että paikallisviranomaisilla on oltava nykyistä merkittävämpi rooli EU:n kehitysyhteistyötoimien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa ja että komission on aloitettava suunnitelmallinen vuoropuhelu paikallisviranomaisten kanssa alueiden komiteassa. |
19. |
on tyytyväinen myös siihen, että edellä mainitussa tiedonannossa viitataan alueiden komitean esittämään ajatukseen EU:n paikallisviranomaisten tietojenvaihtofoorumin perustamisesta. |
20. |
toteaa jälleen kerran, että on suoraan EU:n etujen mukaista pyrkiä löytämään ratkaisu Euroopan turvallisuuden vaarantaviin alueellisiin konflikteihin ja ongelmiin, pyrkiä estämään hallitsemattomat muuttovirrat ja energiantoimitusten keskeytyminen sekä edistää yleisesti maailmanrauhaa. |
21. |
toistaa olevansa vakuuttunut, että kukoistavat ja turvalliset naapuruussuhteet voidaan saavuttaa vain tehokkaan paikallis- ja aluetason yhteistyön avulla. |
22. |
katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on parhaat mahdollisuudet määrittää kansalaisten tarpeet ja vastata niihin sekä ennaltaehkäisevästi että konfliktien jälkeen syntyvissä tilanteissa. |
23. |
katsoo, että rajatylittävän yhteistyön puitteissa laajemmin ja erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan ja eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen yhteydessä on mahdollista edistää yhteistyötä Euroopan komission kanssa, jotta voidaan ottaa huomioon kaupunkidiplomatiaan liittyvät kysymykset, toimintalinjat ja ennen kaikkea toimenpiteet. |
24. |
on tyytyväinen Euro–Välimeri-kumppanuuden elvyttämiseen ja korostaa, että siihen on tärkeää sisällyttää EU:n jäsenvaltioiden paikallisviranomaisten ja Välimeren alueella mutta myös Itä-Euroopassa ja Kaukasuksella sijaitsevien, Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien kumppanuusmaiden paikallisviranomaisten vuoropuhelu. On syytä huomauttaa, että EU:lla on ollut Kaukasuksella merkittävä rooli rauhanprosessin edistämisessä ja humanitaarisen avun jakamisessa siellä elokuussa 2008 puhjenneiden vihollisuuksien jälkeen. |
25. |
toistaa aikovansa edistää Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikalliskokouksen (Euro Mediterranean Regional and Local Assembly) luomista konkreettisen sisällön antamiseksi Barcelonan prosessille ja Välimeren unionille, jonka perustamisesta sovittiin Pariisissa 13. heinäkuuta pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Tarkoituksena on, että tällä tavalla voidaan edistää muun muassa kaupunkidiplomatian tavoitteita. |
26. |
on tyytyväinen 3.–4. marraskuuta 2008 Marseillessa kokoontuneen, Barcelonan prosessiin kuuluvan ministerikokouksen loppujulistukseen Välimeren unionista. Siinä tuetaan pääpiirteissään 22.–23. kesäkuuta 2008 Marseillessa järjestetyn alue- ja paikallisviranomaisten foorumin esittämää ja AK:n 8. lokakuuta 2008 annetussa lausunnossa vahvistettua ehdotusta ja sitoudutaan liittämään lähitulevaisuudessa perustettava Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokous (ARLEM) Välimeren unionin jäseneksi. |
27. |
toteaa, että huolimatta kaikkien asianomaisten tahojen aikaisemmista kokemuksista ja rakentavasta ja oleellisesta roolista kaupunkidiplomatian harjoittamiselle ja soveltamiselle ei ole konkreettista mallia. |
28. |
huomauttaa, että kaupunkidiplomatian piiriin kuuluvien toimien onnistumiseen vaikuttavien tärkeimpien tekijöiden täsmällinen määrittely on edelleen vaikeaa. Sen vuoksi lähestymistapojen on oltava räätälöityjä ja joustavia, jotta niitä voidaan soveltaa nopeasti muuttuvassa ympäristössä. |
29. |
on vakuuttunut, että kaupunkidiplomatiaan osallistuvien toimijoiden on ymmärrettävä, että kyseessä on monimutkainen prosessi, joka täydentää aina muita pyrkimyksiä. Lisäksi niiden on tunnettava hyvin konfliktialueen erityistilanne sekä kiistan historiallinen tausta, ja niiden on saatava asianomaisten paikallisviranomaisten hyväksyntä kaikille suunnittelemilleen aloitteille ja toimenpiteille. |
30. |
pitää EU:n toimielinten kokemuksia ja yhteistyötä tällä alalla ratkaisevina ja toistaa, että tarvitaan poliittista ja teknistä lisätukea, jotta voidaan varmistaa EU:n naapurimaiden jatkuva yhteistyö paikallishallinnon tasolla. Komitea kehottaa jäsenvaltioita ja muita mukana olevia maita hyödyntämään täysimääräisesti teknisen avun tiedonvaihtotoimistoa (TAIEX) ja muita kumppanuusvälineitä ja -ohjelmia, kuten Kansalaisten Eurooppa 2007–13 -ohjelmaa, jotta ne voivat luoda perustan kaupunkidiplomatian tason lähestymistavalle. |
31. |
muistuttaa, että EU:n jäsenvaltioiden välillä on mahdollista harjoittaa paikallishallinnon virkamiesten vaihtoa, jotta voidaan laajentaa kaupunkidiplomatian ulottuvuutta sekä tiivistää niiden välistä koordinaatiota ja yhteistyötä kokemusten vaihtamiseksi ja toimintaverkkojen luomiseksi. |
32. |
korostaa, että EU:n kokemuksilla taitotiedon siirtämisestä kaikille kaupunkidiplomatian mahdollisesti käsittämille aloille saattaa olla ratkaiseva merkitys. Nämä alat ulottuvat hyvästä hallinnosta, avoimuuden lisäämisestä ja korruption torjunnasta paikalliskehitykseen, perusrakenteisiin, terveydenhuoltoon, koulutukseen, ihmiskaupan torjuntaan, nuorisoasioihin, sukupuolten tasa-arvoon ja kulttuurienväliseen vuoropuheluun. |
33. |
muistuttaa, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on jatkettava yhteistyötään paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ihmisoikeuksien ja kaikkien muita heikommassa asemassa olevien kansalaisryhmien oikeuksien parantamiseksi. Niiden on ennen kaikkea kehotettava Euro–Välimeri-kumppanuusmaita suhtautumaan nykyistä avoimemmin kansalaisyhteiskunnan, paikallishallinnon ja siten myös kaupunkidiplomatian panokseen. |
34. |
on sitä mieltä, että vaikka kaupunkidiplomatiaa on vahvistettava ja helpotettava kansainvälisellä toiminnalla, uusia rakenteita on luotava vain kun se on ehdottoman välttämätöntä ja ainoastaan palvelemaan erityistarpeita. |
35. |
ehdottaa, että ”ulkosuhteet ja hajautettu yhteistyö” -valiokunta seuraa tiiviisti alan kehitystä, edistää yhteydenpitoa asianomaisten tahojen ja eurooppalaisten ja kansainvälisten verkostojen ja kansalaisjärjestöjen välillä sekä määrittelee mahdollisuuksien mukaan alat, joilla kaupunkidiplomatiaa voidaan harjoittaa ja joilla alueiden komitea voi toimia katalysaattorina. |
36. |
suosittaa, että alueiden komitea tiedottaa EU:lle konfliktialueiden paikallis- ja alueviranomaisten tarpeista, ja kehottaa sitä osallistumaan nykyistä aktiivisemmin konfliktien ratkaisemiseen kaupunkidiplomatian ja siihen liittyvien toimenpiteiden keinoin. |
37. |
kehottaa lisäksi EU:ta ottamaan kaupunkidiplomatian toimivaltaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa järjestämiensä kokousten asialistalle. |
38. |
kehottaa Euroopan komissiota tukemaan alueellisia ohjelmia, jotta paikallis- ja alueviranomaiset ja niiden yhteiselimet saadaan osallistumaan kaupunkidiplomatiaan yhteisten tavoitteiden ja periaatteiden edistämiseksi. |
39. |
on tyytyväinen Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin aloitteeseen laatia kaupunkidiplomatiaa koskeva eurooppalainen peruskirja sekä kaupunkidiplomatiaa tukevan rahaston mahdolliseen perustamiseen. Komitea kehottaa EU:ta tutkimaan mahdollisuutta luoda rahoitusväline kaupunkidiplomatiaan liittyvien toimenpiteiden ja yleisemmin kaupunkidiplomatian tukemiseksi. |
40. |
ehdottaa, että valmistaudutaan järjestämään kaupunkidiplomatiaa käsittelevä erityinen tiedotusseminaari, kun otetaan huomioon Euroopan alueiden ja kuntien vuosittaisen teemaviikon Open Days -tapahtuman saama suuri suosio. Seminaari voitaisiin sisällyttää vuoden 2009 tapahtuman ohjelmaan. |
41. |
kiinnittää jäsenvaltioiden huomion kaupunkidiplomatiaan ja korostaa sen sitoutumista demokratian arvoihin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksiin. Komitea kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kaupunkidiplomatian puitteissa tehtyjä aloitteita kahdenvälisesti sekä monenkeskisesti, koska kyseessä on erittäin lupaava väline paikallis- ja alueviranomaisten kansainvälisen vuoropuhelun vahvistamiseksi, ja myös ulkopolitiikkansa yleisissä puitteissa, koska siten voidaan tukea kansalaisyhteiskunnan aloitteita kestävän rauhan edistämiseksi. |
42. |
aikoo tiedottaa Euroopan komission puheenjohtajalle, EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ulkosuhteista vastaavalle komission jäsenelle, kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaavalle komission jäsenelle sekä Euroopan parlamentin puhemiehelle tämän lausunnon sisällöstä korostaen komitean kaupunkidiplomatialle ehdottamaa roolia sekä hyötyä, jonka EU voi kaupunkidiplomatiasta saada pyrkiessään vahvistamaan ulkopolitiikkaansa ja saavuttamaan rauhaa, turvallisuutta ja vakautta koskevat tavoitteensa. |
Brysselissä 12. päivänä helmikuuta 2009.
Alueiden komitean
puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/6 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta yhtenäismarkkinat, sosiaalinen visio ja yleishyödylliset palvelut
2009/C 120/02
ALUEIDEN KOMITEA:
— |
yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan yhtenäismarkkinoiden on vahvistettava kuluttajien ja pk-yritysten asemaa, tarjottava EU:lle mahdollisuus hyötyä globalisaatiosta, poistettava osaamisen ja innovoinnin esteitä, edistettävä talouskasvua työpaikkojen luomiseksi, kehitettävä Euroopan unionin kilpailukykyä Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisesti ja omattava vahva sosiaalinen ja ympäristöpoliittinen ulottuvuus. |
— |
pahoittelee, että asiaa koskeva komission tiedonanto on sisällöltään yleisluonteinen. Komission tulevia ehdotuksia tiedonannossa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi onkin aikanaan tarkasteltava perusteellisesti ennen kaikkea toissijaisuusperiaatteen noudattamisen suhteen. |
— |
on vakuuttunut siitä, että yhtenäismarkkinat voivat toimia kunnolla vain, jos yritykset ovat kilpailukykyisiä ja jos yhtenäismarkkinat tarjoavat todellista sosiaalista hyötyä Euroopan unionin kansalaisille. Siksi komitea pitää tärkeänä edetä palveludirektiivin avaamalla tiellä nykyistä pidemmälle. Palveludirektiivillä pyritään entisestään kehittämään sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta ja lisäämään näin todellista kilpailua sekä parantamaan unionin sisämarkkinoiden toimintaa. |
Esittelijä |
: |
Michael Schneider (DE, PPE) |
Viiteasiakirjat
Komission tiedonanto ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat”
KOM(2007) 724 lopullinen
Komission tiedonanto ”Tiedonannon ’2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat’ saateasiakirja – Yleishyödyllisiä palveluita ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskeva uusi eurooppalainen sitoumus”
KOM(2007) 725 lopullinen
Komission tiedonanto ”Mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu: 2000-luvun Euroopan uusi sosiaalinen visio”
KOM(2007) 726 lopullinen
Yleistä
Alueiden komitea palauttaa mieliin käsiteltävänä olevasta aiheesta 23. maaliskuuta 2007 antamansa suuntaa-antavan lausunnon ”Katsaus yhtenäismarkkinoiden tulevaisuuteen ja eurooppalaiseen yhteiskuntaan”, jossa jo esitetään tärkeitä suosituksia yhtenäismarkkinoiden kehittämiseksi.
Johdanto
Euroopan yhtenäismarkkinoilla on keskeinen rooli globalisoituneessa maailmassa ja Lissabonin strategian yhteydessä, sillä ne edistävät Euroopan talouden kilpailukykyä ja siten myös kasvua ja työllisyyttä. Lisäksi ne parantavat Euroopan kansalaisten elämänlaatua ja lisäävät hyvinvointia. Yhtenäismarkkinat ovatkin Euroopan unionin tähän asti suurimpia saavutuksia.
Tätä taustaa vasten alueiden komitea on tyytyväinen komission esittämään yhtenäismarkkinapakettiin, johon kuuluvissa asiakirjoissa komissio esittelee ja esittää keskusteltavaksi näkemyksiään yhtenäismarkkinoiden edistämisestä ja tulevasta kehityksestä. Tämä on tärkeä askel, jotta globalisaation kasvaviin haasteisiin kyetään vastaamaan myös tulevaisuudessa.
Komission tiedonanto ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat”
ALUEIDEN KOMITEA
1. |
yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan yhtenäismarkkinoiden on vahvistettava kuluttajien ja pk-yritysten asemaa, tarjottava EU:lle mahdollisuus hyötyä globalisaatiosta, poistettava osaamisen ja innovoinnin esteitä, edistettävä talouskasvua työpaikkojen luomiseksi, kehitettävä Euroopan unionin kilpailukykyä Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisesti ja omattava vahva sosiaalinen ja ympäristöpoliittinen ulottuvuus. |
2. |
pahoittelee, että tiedonanto on sisällöltään yleisluonteinen. Komission tulevia ehdotuksia tiedonannossa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi onkin aikanaan tarkasteltava perusteellisesti ennen kaikkea toissijaisuusperiaatteen noudattamisen suhteen. |
3. |
korostaa, että toissijaisuusperiaate on keskeinen osa Euroopan unionin poliittista oikeusjärjestystä, mutta painottaa myös, että monet EU:n nykyisistä haasteista ovat luonteeltaan maailmanlaajuisia (esimerkiksi globalisaatio, sosiaalisen suojelun tarve, maailman rahoitusmarkkinoiden vaikutus ja ilmastonmuutos) ja että sen vuoksi tarvitaan yhteisiin periaatteisiin pohjautuvia yhteisiä ratkaisuja aloilla, joilla ongelmia ei kyetä ratkaisemaan paikallis-, alue tai jäsenvaltiotasolla. |
4. |
on vakuuttunut siitä, että yhtenäismarkkinat voivat toimia kunnolla vain, jos yritykset ovat kilpailukykyisiä ja jos yhtenäismarkkinat tarjoavat todellista sosiaalista hyötyä Euroopan unionin kansalaisille. Siksi komitea pitää tärkeänä edetä palveludirektiivin avaamalla tiellä nykyistä pidemmälle. Palveludirektiivillä pyritään entisestään kehittämään sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta ja lisäämään näin todellista kilpailua sekä parantamaan unionin sisämarkkinoiden toimintaa. |
5. |
on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että useat kuluttajat EU:ssa on saatava vakuuttumaan siitä, että he hyötyvät yhtenäismarkkinoiden eduista arjessaan. EU:n kannatus lisääntyy nimittäin vain siinä tapauksessa, että kansalaiset voivat henkilökohtaisesti kokea, mitä hyötyä unionista on. |
6. |
kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan nykyistä määrätietoisemmin yhtenäismarkkinoiden yhteyksistä kuluttajansuojaan, työllisyyden kohenemiseen, talouskasvuun ja hintavakauteen. Alue- ja paikallisviranomaisilla voi olla tiedotuksessa keskeinen rooli. |
7. |
suosittaa jo lausunnossa ”Katsaus yhtenäismarkkinoiden tulevaisuuteen ja eurooppalaiseen yhteiskuntaan” esittämäänsä tapaan, että Euroopan komissio, jäsenvaltiot sekä alue- ja paikallisviranomaiset lievittäisivät kansalaisten ja yritysten huolta välittämällä yhä paremmin viestiä siitä, miten globalisaatiosta ja kilpailun kiristymisestä johtuvia taloudellisia ja sosiaalisia mukautuksia voidaan hallita. |
8. |
on tyytyväinen komission aikomukseen ottaa erityisesti huomioon talouskasvua ja työllisyyttä luovien sekä työpaikkoja monipuolistavien pk-yritysten tarpeet yhtenäismarkkinoita kehitettäessä. Siksi olisi lisättävä toimia, joilla helpotetaan pk-yritysten pääsyä yhtenäismarkkinoille, parannetaan niiden kasvuedellytyksiä ja näin ollen annetaan niille mahdollisuus hyödyntää yrityspotentiaalinsa entistä tehokkaammin. Erityisesti klusterit ja teollisuuskeskukset ovat pk-yrityksille sekä paikallisella, alueellisella, valtakunnallisella että yhä enenevässä määrin myös valtioiden rajat ylittävällä tasolla erinomainen keino laajentaa yritysten perustaa, yhteyksiä, ja markkinamahdollisuuksia sekä luoda voittoja ja siten myös uusia työpaikkoja. |
9. |
toteaa jälleen, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tulisi konsultoida alue- ja paikallisviranomaisia sekä talouselämän toimijoita, käydä niiden kanssa vuoropuhelua ja pohtia yhdessä, mitkä erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa hankaloittavat hallinnolliset esteet voidaan poistaa. Tässä yhteydessä tulisi ottaa huomioon pk-yrityksiin kohdistuvan byrokratian vähentämisen sekä alue- ja paikallisviranomaisten lisätaakan vuorovaikutus. |
10. |
kannattaa näin ollen molempia Euroopan komission aloitteita pk-yritysten tukemiseksi. Pk-yrityksiä koskevan erityissäädöksen avulla on ”pienet ensin” -periaatteen mukaisesti tarkoitus toteuttaa erilaisia pk-yritysten tukemiseen tähtääviä toimia. Lisäksi AK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen yksityisen eurooppayhtiön säännöiksi, joiden avulla pyritään helpottamaan pk-yritysten rajatylittävää toimintaa. Yhteisöoikeuden rakenteiden yksinkertaistaminen on omiaan parantamaan eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä. Yksinkertaiset, epäbyrokraattiset ja tehokkaat säännöt edistävät välittömästi kilpailu-ympäristön tasapuolisuutta ja taloudellista vakautta. Onnistuneet yksinkertaistamis-toimet vaikuttavat myös suoraan myönteisesti talouteen. Lisäksi yritysten tarvitseman oikeus- ja perustamisneuvonnan kustannuksia saataisiin pienennettyä. Kaikkien suunnitelmien yhteydessä on kuitenkin varmistettava, että yhteisötason toimet eivät ole ristiriidassa kansallisten oikeusjärjestysten vakiintuneiden rakenteiden kanssa ja että olemassa olevia sosiaalisia standardeja suojellaan. |
11. |
suhtautuu myönteisesti komission esittämiin näkemyksiin globalisaation eduista, mutta toteaa, että eduista voidaan hyötyä komission esittämässä laajuudessa vain siinä tapauksessa, että maailmanmarkkinoiden muut toimijat todella hyväksyvät eurooppalaiset normit. Jos näin ei tapahdu, erilaiset eurooppalaiset normit voivat heikentää Euroopan talouden kilpailukykyä. |
12. |
korostaa tältä pohjalta, että EU tarvitsee uuden globalisaatiostrategian, joka perustuu kilpailukyvyn ohella kestävään talouskasvuun, täystyöllisyyteen, sosiaaliseen koheesioon ja luonnonvarojen ekologisesti kestävään käyttöön. Kyseiset näkökohdat on otettava huomioon myös laadittavissa vaikutusarvioinneissa. |
13. |
toteaa, että globalisaation voimistumisen ja muiden osaamistalouksien kanssa käytävän kilpailun kiristymisen vuoksi eurooppalaisten yritysten on oltava yhä innovoivempia ja luovempia säilyttääkseen kilpailukykynsä. |
14. |
toteaa tässä yhteydessä, että Eurooppa-neuvoston määrittelemä tavoite kasvattaa tutkimusmenojen osuus unionissa 3 prosenttiin BKT:stä on Euroopan talouden kilpailukyvyn ja kestävyyden keskeisiä osatekijöitä. |
15. |
korostaa, että koulutus ja jatkokoulutus ja näin ollen ihmisten tietojen ja taitojen elinikäinen kehittäminen on Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden suuri haaste. Se on kilpailun, yrittäjyyden, innovoinnin ja investointien ohella tuottavuuden parantamisen kantavia voimia. Jäsenvaltioiden sekä alueiden ja kuntien mahdollisuuksia investoida henkiseen pääomaan onkin parannettava, jotta elinikäisestä oppimisesta tulee totta. |
16. |
suosittelee, että rajatylittävään yhteistyöhön tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin aloilla kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota, sillä tässä yhteydessä on vielä huomattavaan paljon käyttämätöntä potentiaalia. |
17. |
muistuttaa näin ollen, että on tärkeää, että johtohenkilöstö niin yksityisen kuin julkisen sektorin työpaikoilla luo mahdollisuuksia motivoida työntekijöitä kehittämään osaamistaan edelleen ja että pyritään luomaan korkeatasoisia työpaikkoja. |
18. |
yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan teollis- ja tekijänoikeuksien suoja on toimivien yhtenäismarkkinoiden keskeinen osatekijä. Tehokas teollis- ja tekijänoikeuksien suoja edistää paitsi innovointia ja luovuutta myös kilpailukyvyn parantamista ja työpaikkojen luomista. |
19. |
korostaa komission tapaan yhtenäismarkkinoiden ekologisen ja sosiaalisen ulottuvuuden merkitystä. Komitea katsoo, että ilmastonmuutoksen vuoksi ympäristönsuojelutoimia on tehostettava, mutta toteaa, että kestävän kehityksen strategiaan liittyviin kustannuksiin on löydettävä asianmukaisia ratkaisuja, jottei kansalaisille aiheudu liian suurta taakkaa ja jotta mahdollistetaan erittäin korkeisiin ympäristönsuojelunormeihin investoineiden yritysten pysyminen Euroopassa. Jos korkeita ympäristönsuojelunormeja noudattavat eurooppalaiset yritykset muuttavat unionin ulkopuolelle, vaarannetaan myös maailmanlaajuisten ilmastotavoitteiden saavuttaminen. |
20. |
on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että työntekijöiden liikkuvuus on merkittävä tekijä yhtenäismarkkinoiden kehittämisen kannalta. Jäsenvaltiot muotoilevat työmarkkinasääntönsä omien tarpeidensa mukaisesti, mutta on tärkeää ehkäistä tai poistaa sellaisia vapaata liikkumista hankaloittavia esteitä, jotka eivät perustu keskeisten vapauksien ja oikeuksien huomioimiseen. |
21. |
yhtyy komission käsitykseen, jonka mukaan yhtenäismarkkinat ovat muuttaneet työntekijöiden liikkumiskäyttäytymistä EU:ssa. Jotkut työntekijät kokevat välttämättömät sopeutukset vaikeiksi ja seuraavat kehitystä huolestuneina. Alueiden komitea onkin komission kanssa yhtä mieltä siitä, että työntekijöiden oikeudet on taattava myös jatkossa ja ne on turvattava erityisesti soveltamalla asianmukaisesti yhteisön työlainsäädäntöä. |
22. |
toteaa, että Euroopan unionin taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus on yhdentymisen kantava voima. Koheesiopolitiikan tuleva muotoilu liittyy tiiviisti EU:n kasvu- ja työllisyyspolitiikkaan. Nimenomaan Euroopan sosiaalirahaston varoilla on ollut ja on edelleen tärkeä merkitys tuettaessa työntekijöitä ja yrityksiä työelämän välttämättömien uudistusten yhteydessä ja parannettaessa työllistymismahdollisuuksia. Tällä tavoin voidaan vastata paremmin talousalueen globalisoitumisen vaatimuksiin. |
23. |
on tyytyväinen siihen, että komissio ottaa tiedonannossaan useaan otteeseen esiin sääntelyn parantamisen, vaikutusarvioinnit ja muun arvioinnin, lainsäädännön yksinkertaistamisen sekä byrokratian vähentämisen. Komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin mutta myös jäsenvaltioiden ja alueiden on saatava näissä kysymyksissä tulosta aikaan, sillä lainsäädännön parantaminen palvelee kansalaisia ja yrityksiä ja näin ollen lisää ihmisten tyytyväisyyttä eurooppalaiseen yhteistyöhön. |
Saateasiakirja ”Yleishyödyllisiä palveluita ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskeva uusi eurooppalainen sitoumus”
ALUEIDEN KOMITEA
24. |
pahoittelee, että komissio on laatinut tärkeistä yleishyödyllisistä palveluista vain saateasiakirjan. Se ei vastaa odotuksia, jotka alueiden komitea (1) ja Euroopan parlamentti (2) esittivät yleishyödyllisiä palveluja käsittelevää valkoista kirjaa koskevan kuulemisen yhteydessä. |
25. |
kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan jäsenvaltioiden tai alue- ja paikallisviranomaisten tulee päättää yleishyödyllisten palveluiden luonteesta, laajuudesta, järjestämisestä ja rahoituksesta itsenäisesti. |
26. |
on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että yleishyödyllisillä palveluilla on suuri merkitys kansalaisten hyvinvoinnille, sosiaaliselle osallisuudelle, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden turvaamiselle ja työllisyyden parantamiselle. |
27. |
korostaa, että yleishyödylliset taloudelliset palvelut, joihin ei sovelleta alakohtaisia yhteisön säädöksiä, ovat yleensä alueellisen ja paikallisen kulttuurin tai tapojen leimaamia ja edellyttävät siis asianmukaisia toimia alue- ja paikallistasolla. |
28. |
on tyytyväinen Lissabonin sopimuksen uuteen 14 artiklaan, joka antaa yleistä taloudellista etua koskeville palveluille uuden oikeusperustan. Näin Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla määritellä periaatteet sekä erityisesti taloudelliset ja rahoitukselliset edellytykset, joiden pohjalta yleistä taloudellista etua koskevat palvelut voivat täyttää tehtävänsä. Tämä tekisi lopun komission toistaiseksi suosiman tapauskohtaisen lainsäädännöllisen (alakohtaiset direktiivit) tai riita-asioihin perustuvan lähestymistavan luomasta oikeudellisesta epävarmuudesta. Komitea pahoitteleekin, että yleishyödyllisiä palveluja koskevassa tiedonannossa 14 artikla mainitaan vain ohimennen pohtimatta pidemmälle sen seurauksia. |
29. |
on lisäksi tyytyväinen siihen, että Lissabonin sopimukseen on sisällytetty yleishyödyllisten palveluiden merkitystä korostava pöytäkirja yleistä etua koskevista palveluista. Pöytäkirjassa tunnustetaan yleishyödyllisten palveluiden moninaisuus ja se, että niiden tarjonta kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan. Alueiden komitea korostaa, että pöytäkirjassa nimenomaisesti tähdennetään alue- ja paikallisviranomaisten laajaa harkintavaltaa tilata ja järjestää palveluita sekä mukauttaa niitä käyttäjien tarpeisiin. |
30. |
katsoo, että vaikka yleishyödylliset sosiaalipalvelut on järjestelty eri tavoin eri jäsenvaltioissa, ne ovat tärkeä tekijä Euroopan sosiaalisessa mallissa. Näin ollen yhteisön tasolla on varmistettava vakaat ja avoimet oikeudelliset puitteet yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen kehittämiselle noudattaen tiukasti toissijaisuusperiaatetta ja erityisesti kunnioittaen paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaa kyseisten palvelujen tehtävien, hallinnoinnin ja rahoituksen määrittelyssä. |
31. |
toteaa, että vaikka alueiden komitea (3) ja Euroopan parlamentti (4) ovat kehottaneet komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen tarjoamisen todellisen oikeusvarmuuden takaamiseksi, yleishyödyllisiä palveluja koskevassa tiedonannossa annetaan vain joitain vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin. Ne voivat sinänsä olla hyödyllisiä, mutta ne eivät ole oikeudellisesti sitovia. |
32. |
panee merkille, että komissio pyrkii saateasiakirjassa erottamaan yleishyödylliset taloudelliset palvelut ja muut yleishyödylliset palvelut entistä selvemmin toisistaan. Komission esittämät huomiot ovat kuitenkin niin yleisluonteisia, ettei niiden avulla voida yksittäistapauksissa aina tehdä oikeudellisesti varmaa eroa. |
33. |
toteaa, että yhtenäistä eurooppalaista sosiaalimallia ei ole olemassa ja siksi jäsenvaltioiden välisiä eroja ja monimuotoisuutta sosiaalipalveluiden järjestämisessä on kunnioitettava ja ne on otettava huomioon. Jäsenvaltioiden valtaa harkita ja päättää, mitä ne pitävät yleishyödyllisinä taloudellisina palveluina, ei saa rajoittaa uusin sitovin yhteisön säädöksin tai uusin koordinointiprosessein. Myöskään Lissabonin sopimuksen uutta 14 artiklaa ei tule tulkita tätä jäsenvaltioiden päätösvaltaa rajoittavalla tavalla. |
34. |
korostaa, että raportointivelvoitteiden laajentamista sekä byrokratia- ja tilastointirasitteiden lisäämistä on vältettävä. |
35. |
toteaa, että yhteisön lainsäädäntö vaikuttaa jäsenvaltioiden sosiaalietuusjärjestelmiin monin eri tavoin. Lisäksi aiemmin on ollut havaittavissa, että yhteisö puuttuu hankinta-, kilpailu- ja tukisäädöksillään tuntuvasti myös kunnallisten peruspalveluiden järjestämiseen. Palvelujen tarjoajille ja käyttäjille ei ole kuitenkaan taattu todellista oikeusvarmuutta. |
36. |
mainitsee tässä yhteydessä yhteisön hankintalainsäädäntöä havainnollistavana esimerkkinä kuntien yhteistyön. Se voi olla erittäin tehokasta, mistä on hyötyä kansalaisille. Koska kyse on hallinnollisen yhteistyön välineestä, kuntien yhteistyöhön ei yleensä sovelleta julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön vaatimuksia. Tällainen yhteistyö tulisikin nähdä lähinnä siten, että siinä on kyse hankintalainsäädännön soveltamisalaan kuulumattomista valtionsisäisistä organisointi-päätöksistä, ja komission tulisi kunnioittaa sitä. |
37. |
korostaa, että julkisia hankintoja koskevalla yhteisön lainsäädännöllä on tärkeä merkitys erityisesti alue- ja paikallisyhteisöille. Selittävä tiedonanto säädettyjen kynnysarvojen alapuolelle jäävistä julkisista hankinnoista valitettavasti osoittaa, ettei komissio ota alue- ja paikallisyhteisöjen intressejä huomioon. Aihetta käsiteltäessä tuleekin vastaisuudessa löytää poliittisia ratkaisuja joilla taataan oikeusvarmuus alueiden ja kuntien kannalta. Tiedonannossa esitettyjen toimien toteuttaminen aiheuttaisi alueille ja kunnille huomattavia lisärasitteita tuomatta kansalaisille vastaavaa hyötyä. On syytä toivoa, että Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös tuo asiaan alueiden ja kuntien etujen mukaista oikeusvarmuutta. |
38. |
kehottaa komissiota edellä mainitun tuomioistuinkäsittelyn tuloksesta riippumatta harkitsemaan, eikö selvittävässä tiedonannossa esitettyjä vaatimuksia voitaisi lieventää ja perua. |
Komission tiedonanto ”Mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu: 2000-luvun Euroopan uusi sosiaalinen visio”
ALUEIDEN KOMITEA
39. |
katsoo, että unionin sosiaalipolitiikan kasvava merkitys on kirjattu myös Lissabonin uudistussopimuksen määräyksiin, sillä sen 2 artiklassa määritellään EU:lle uudet sosiaaliset tavoitteet: ”Unioni torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja lapsen oikeuksien suojelua.” Mahdollisuudet entistä sosiaalisemman Euroopan kehittämiseksi sisältyvät myös perusoikeuskirjaan, luonteeltaan sitovaan horisontaaliseen sosiaalilausekkeeseen sekä pöytäkirjaan yleistä etua koskevista palveluista. Perustamissopimus tarjoaa myös mahdollisuuden varmistaa tiiviimmän yhteistyön, jota jäsenvaltiot voivat edistää ja soveltaa sosiaalialalla (5). |
40. |
on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että eurooppalaisten hyvinvointia voidaan haasteiden muuttuessa edistää lisäämällä mahdollisuuksia, väyliä ja yhteisvastuuta. Komissio ottaa tässä yhteydessä täysin oikeutetusti esiin seuraavat näkökohdat: nuoriso, työura, pidempi ja terveempi elämä, sukupuolten tasa-arvo, aktiivinen osallisuus ja syrjimättömyys, liikkuvuus ja onnistunut kotouttaminen sekä kansalaisaktiivisuus, kulttuuri ja vuoropuhelu. |
41. |
yhtyy komission käsitykseen siitä, että 2000-luvun vision kannalta keskeisten yhtäläisten mahdollisuuksien toteuttamiseksi ei ole olemassa yhtä koko unionille soveltuvaa lähestymistapaa ja että poliittisten välineiden ja käytänteiden moninaisuus sekä eri jäsenvaltioiden instituutioiden erilaisuus estävät yhdenmukaistamisen monilla sosiaali-politiikan aloilla. Näin ollen komitea vastustaa näkemystä, jonka mukaan samankaltaiset tai samat haasteet ovat automaattisesti yhteisiä haasteita, jotka edellyttävät nimenomaan yhteisötason toimia. |
42. |
on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että tarvittavat innovatiiviset talous- ja sosiaalipoliittiset ratkaisut on löydettävä ensisijaisesti paikallis-, alue- ja jäsenvaltiotasolla, ja toteaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla ja työmarkkinaosapuolilla on tässä yhteydessä tärkeä rooli. |
43. |
toteaa, että komission on pitäydyttävä tiukasti perussopimusten mukaisen, lähinnä jäsenvaltioiden toiminnan tukemista ja täydentämistä koskevan toimivaltansa rajoissa. |
44. |
tiedostaa, että nuorten koulutuksella ja pätevöitymisellä on suuri merkitys, sillä se on edellytys uusien työpaikkojen luomiselle, sosiaaliselle osallisuudelle ja näin ollen yhtenäismarkkinoiden onnistumiselle. |
45. |
vastustaa jyrkästi komission tiedonannossa omaksuttua käsitystä, että on olemassa eurooppalainen koulutusjärjestelmä (6), ja korostaa, että EU:n kunnioitettava täysin jäsenval-tioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmiensä organisoinnista. |
46. |
myöntää, mikäli perussopimusten mukaista toimivallan jakoa noudatetaan, että EU:lla voi olla tärkeä rooli kokemusten ja hyvien käytänteiden keskinäisessä vaihdannassa, paikallis-, alue- ja jäsenvaltiotason toimien tukemisessa ja tietoisuuden lisäämisessä. |
47. |
katsoo, että kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihto alue- ja paikallisviranomaisten kanssa unionitasolla on tervetullutta asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. |
48. |
antaa arvoa sille, että komissio ehdottaa nykyisten tasa-arvoa ja syrjinnän torjuntaa koskevien sääntelypuitteiden tarkistamista ja mukauttamista monien jäsenvaltioiden kohtaamiin haasteisiin liittyvien täytäntöönpano-ongelmien vuoksi. Komitea vastustaa kuitenkin kyseisten säädösten soveltamisalan laajentamista uusille aloille. |
Brysselissä 12 päivänä helmikuuta 2009.
Alueiden komitean
puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
(1) Lausunto aiheesta ”Valkoinen kirja yleishyödyllisistä palveluista” (CdR 327/2004), EUVL C 164, 5.7.2005.
(2) Euroopan parlamentin päätöslauselma yleishyödyllisiä palveluja koskevasta komission valkoisesta kirjasta (2006/2101 (INI)), 27.9.2006.
(3) AK:n 6. joulukuuta 2006 antama lausunto aiheesta ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: Yleishyödylliset sosiaalipalvelut Euroopan unionissa”, KOM(2006) 177 lopullinen (CdR 181/2006).
(4) Euroopan parlamentin päätöslauselma yleishyödyllisistä sosiaalipalveluista Euroopan unionissa (2006/2134(INI)).
(5) 6, 5 a ja 27 artikla.
(6) Suom. huom. Komission tiedonannon saksankielisen toisinnon 2 luvussa (s. 6) puhutaan eurooppalaisen koulutusjärjestelmän laadusta ja tehokkuudesta, mutta suomenkielisessä toisinnossa käytetään monikollista ilmausta Euroopan koulutusjärjestelmien laatu ja tehokkuus (s. 5).
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/12 |
Alueiden komitean oma-aloitteinen lausunto aiheesta alue- ja paikallisviranomaiset kotouttamispolitiikan eturintamassa
2009/C 120/03
ALUEIDEN KOMITEA
— |
katsoo, että maahanmuuttajien kotouttamisstrategiat ovat yhteydessä eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan, jonka onnistuminen vaatii, että sitä täydennetään tukemalla maahanmuuttajien lähtö- ja kauttakulkumaiden kehitystä. |
— |
korostaa, että maahanmuuttajien kotouttamiseen tähtäävien politiikkojen on oltava sopusoinnussa sellaisten eurooppalaisten perusarvojen kanssa kuin ihmisoikeuksien ja monimuotoisuuden kunnioittaminen, syrjinnän torjuminen sekä tasavertaisten mahdollisuuksien ja suvaitsevaisuuden edistäminen. |
— |
korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan kotouttamiseen liittyvien taloudellisten ja sosiaalisten näkökohtien lisäksi huomioon myös kysymykset, jotka liittyvät historialliseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen monimuotoisuuteen, kansalaisuuteen, poliittisiin oikeuksiin sekä laillisten maahanmuuttajien mahdollisuuksiin osallistua yhteisten asioiden hoitoon. Lisäksi se katsoo, että tulosten aikaansaamiseksi tarvitaan kollektiivista lähestymistapaa sekä kaikkien asianomaisten tahojen osallistumista paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja EU:n tasolla. |
— |
suosittaa monitasoisen hallinnon soveltamista, jotta maahanmuuttajien kotouttamisessa onnistuttaisiin. Tällaisen lähestymistavan on oltava sopusoinnussa Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyötä ohjaavan toissijaisuusperiaatteen kanssa. Komitea yhtyy Vichyssä 3.–4. marraskuuta 2008 pidetyssä kolmannessa kotouttamisaiheisessa ministerikokouksessa esitettyihin näkemyksiin, että alue- ja paikallisviranomaisten on osallistuttava kotouttamispolitiikkojen suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin ja että niillä on oleellinen rooli maahanmuuttajien integroimisessa vastaanottavaan yhteisöön. |
— |
toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli kotouttamispolitiikkojen toteuttamisessa – toisinaan yksinomaisten – toimivaltuuksiensa pohjalta. Kyseisestä vastuusta aiheutuu huomattavia menoja alueille ja kunnille, joiden talousarvioon kotouttamisen kustannukset kohdistuvat. Komitea kehottaa lisäämään Euroopan kotouttamisrahaston määrärahoja ja tukemaan nykyistä enemmän alue- ja paikallistason kotouttamistoimia. |
— |
ehdottaa, että alueiden komitea otetaan täysipainoisesti mukaan vuonna 2009 järjestettäväksi suunniteltuun eurooppalaiseen kotouttamisfoorumiin sekä muihin vastaaviin eurooppalaisen yhteistyön puitteissa järjestettäviin tapahtumiin, ja että perustetaan EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille tarkoitettuja kotouttamispalkintoja. |
Esittelijä |
: |
Dimitrios Kalogeropoulos (EL, PPE), Egaleon (Ateena) kunnanjohtaja |
Viiteasiakirja
Euroopan komission yksiköiden valmisteluasiakirja toimenpiteiden ja välineiden vahvistamisesta kotouttamishaasteisiin vastaamiseksi – Raportti vuoden 2008 kotouttamisaiheista ministerikokousta varten (Strengthening actions and tools to meet integration challenges – Report to the 2008 Ministerial Conference on Integration)
SEC(2008) 2626
ALUEIDEN KOMITEA
POLIITTISET SUOSITUKSET
1. |
katsoo, että Euroopan komission yksiköiden valmisteluasiakirja toimenpiteiden ja välineiden vahvistamisesta kotouttamishaasteisiin vastaamiseksi (Strengthening actions and tools to meet integration challenges) on jatkoa kesäkuussa 2007 pidetyssä, Euroopan unionin kotouttamispoliittisten toimintalinjojen lujittamista käsitelleessä oikeus- ja sisäasiain neuvoston kokouksessa hyväksytyille päätelmille. |
2. |
katsoo, että viime vuosikymmenenä lisääntyneen maahanmuuton vuoksi on täysin välttämätöntä ryhtyä tehokkaisiin poliittisiin toimiin EU:n ulkopuolisista maista kotoisin olevien laillisten maahanmuuttajien sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen integraation edistämiseksi. |
3. |
tähdentää, että maahanmuuttajamäärien kasvuun on liittynyt maahanmuuttajatyyppien, maahanmuuttovirtojen rakenteen sekä vastaanottaja- ja lähtömaiden suhteiden laajentuminen ja monipuolistuminen. |
4. |
muistuttaa, että maahanmuuttajien kotouttaminen kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan kansallisella ja alueellisella tasolla, sillä ne voivat toteuttaa koulutus-, terveys-, asumis- ja työmarkkinapoliittisia toimenpiteitä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan unionin rooli maahanmuuttopolitiikassa ja unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten integroimisessa vahvistuu. Sillä ei kuitenkaan vastaisuudessakaan pyritä jäsenvaltioiden lakien ja asetusten harmonisoimiseen. |
5. |
panee merkille, että monet jäsenvaltiot ovat viime vuosina panostaneet voimakkaasti kansallisten kotouttamispolitiikkojensa kehittämiseen (tämä koskee niin uusia tulokkaita kuin ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajia). Tähän asti harjoitetut politiikat eivät kuitenkaan ole tuottaneet monissa jäsenvaltioissa toivottuja tuloksia, sillä maahanmuuttajien sosiaalisen integraation tiellä on edelleen sellaisia esteitä kuin työttömyys, matala koulutus- ja/tai pätevyystaso, riittämätön halu integroitua sekä asianomaisten toimijoiden yhteistyön puute. |
6. |
katsoo, että talous- ja väestökehitys vaativat yhteisen eurooppalaisen strategian luomista maahanmuuttovirtojen käsittelemiseksi tasapainoisella tavalla, integraation edistämiseksi ja laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjumiseksi. |
7. |
korostaa tarvetta luoda johdonmukainen eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka ja on sen vuoksi tyytyväinen Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen hyväksymiseen 15. lokakuuta 2008. |
8. |
katsoo, että maahanmuuttajien kotouttamisstrategiat ovat yhteydessä eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan, jonka onnistuminen vaatii kuitenkin, että sitä myös täydennetään tukemalla maahanmuuttajien lähtö- ja kauttakulkumaiden kehitystä asianmukaisesti. Tukitoimien tulisi painottua ennen kaikkea peruskoulutukseen, terveydenhuoltoon ja talouden perusrakenteisiin. |
Perusperiaatteet
9. |
katsoo kotoutumisen voivan toteutua vain sellaisen prosessin tuloksena, joka antaa EU:n jäsenvaltioissa laillisesti oleskeleville unionin ulkopuolisten maiden kansalaisille valmiudet toimia riippumattomina minkäänlaisesta ulkopuolista väliintulosta sekä päästä tasavertaiseen sosiaaliseen asemaan vastaanottajamaan ja Euroopan unionin kansalaisten kanssa. |
10. |
tähdentää, että integraatio on kaksisuuntainen prosessi, joka vaatii molemminpuolista sitoutumista ja joka käsittää sekä vastaanottavaa yhteiskuntaa että maahanmuuttajia koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia. Maahanmuuttajien on oltava valmiit ottamaan vastuu integroitumisestaan vastaanottavaan yhteiskuntaan sekä hyväksyttävä vastaanottavan yhteisön oikeusjärjestys ja arvojärjestelmä ja opeteltava sen kieli, mutta myös vastaanottavien yhteisöjen on oltava valmiit hyväksymään ja integroimaan maahanmuuttajat. |
11. |
korostaa, että maahanmuuttajien kotouttamiseen tähtäävien politiikkojen on sisällettävä vaatimus eurooppalaisen kulttuurin perusarvojen täydellisestä hyväksymisestä ja näiden arvojen jakamisesta. Tällaisia arvoja ovat muun muassa ihmisoikeuksien ja monimuotoisuuden kunnioittaminen, syrjinnän torjuminen sekä tasavertaisten mahdollisuuksien ja suvaitsevaisuuden edistäminen. Lisäksi niiden on oltava yhteensopivat koheesiota, työllisyyttä, kehitystä, ulkosuhteita sekä vapautta, turvallisuutta ja oikeutta koskevien Euroopan unionin peruslinjausten kanssa. |
12. |
katsoo, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltaminen määrittää merkittävällä tavalla demokraattisten järjestelmien laadun. Se, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja että heitä näin ollen tulee kohdella yhdenvertaisesti, on erottamaton osa Euroopan unionin kulttuuria. |
Välineet ja menetelmät
13. |
katsoo, että EU:n perustavoitteena on oltava maahanmuuttajien kotouttaminen. |
14. |
korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan kotouttamiseen liittyvien pelkkien taloudellisten ja sosiaalisten näkökohtien lisäksi huomioon myös kysymykset, jotka liittyvät historialliseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen monimuotoisuuteen, kansalaisuuteen, poliittisiin oikeuksiin sekä laillisten maahanmuuttajien mahdollisuuksiin osallistua yhteisten asioiden hoitoon. |
15. |
suosittaa monitasoisen hallinnon soveltamista, jotta maahanmuuttajien kotouttamisessa onnistuttaisiin. Tällaisen lähestymistavan on oltava sopusoinnussa Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyötä ohjaavan toissijaisuusperiaatteen kanssa. |
16. |
katsoo, että tulosten aikaansaamiseksi tarvitaan kollektiivista lähestymistapaa sekä kaikkien asianomaisten tahojen osallistumista paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja EU:n tasolla. Mukaan on saatava EU:n toimivaltaiset elimet, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaiset, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, työmarkkinajärjestöt, kansalaisyhteiskunnan edustajat, myös itse maahanmuuttajat – sekä vasta tulleet että jo asettautuneet ensimmäisen ja toisen sukupolven maahanmuuttajat –, sekä kaikki urheilun, kulttuurin ja sosiaalisen koheesion aloilla toimivat luotettavat tahot. |
17. |
kannattaa sellaisten toimenpiteiden edistämistä, joilla helpotetaan maahanmuuttajien työmarkkinoillepääsyä ja ammattitaidon hankkimista. Työn löytäminen maahanmuuttajille on perustekijä pyrittäessä varmistamaan täysi integroituminen vastaanottajamaiden yhteiskuntiin. |
18. |
korostaa koulutuksen ja erityisesti vastaanottajamaan virallisen kielen tai virallisten kielten oppimisen merkitystä kotoutumiselle. |
19. |
tukee lähtömaiden kielten opetusta, koska se helpottaa huomattavasti vastaanottajamaan kielen oppimista ja auttaa siten omaksumaan tietoja muistakin aineista. |
20. |
kannattaa sellaisten toimenpiteiden edistämistä, joilla koulutusprosessi muutetaan yhteiskunnan sekä EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten väliseksi kulttuurisiteeksi. |
21. |
katsoo, että maahanmuuttajien lapsien kouluttaminen on asetettava etusijalle, ja kannattaa monimuotoisuuden edistämistä jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmissä. |
22. |
katsoo, että maahanmuuttajanaisiin on kiinnitettävä erityishuomiota, koska heillä on ratkaiseva rooli lasten kasvatuksessa ja kulttuurimallien siirtämisessä mutta myös siksi, että he ovat kaikkein alttiimpia syrjäytymiselle, väkivallalle ja syrjinnälle. |
23. |
pitää kulttuurienvälistä vuoropuhelua kotouttamisen kannalta elintärkeänä aiheena ja katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli tämän vuoropuhelun edistämisessä ja näin ollen rasismin ja muukalaisvihan torjunnassa. |
24. |
pitää tiedotusvälineiden roolia ratkaisevana pyrittäessä lisäämään yleistä tietoisuutta maahanmuuton roolista sekä torjumaan syrjäytymistä, rasismia ja muukalaisvihaa. |
25. |
tähdentää, että maahanmuuttajien tasavertaisten koulutus-, ammattikoulutus- ja työllistymismahdollisuuksien edistäminen on oikea lähestymistapa pyrittäessä estämään heidän sosiaalinen syrjäytymisensä. Mahdollisuus päästä tasavertaiseen asemaan vastaanottavassa yhteiskunnassa on paras tapa välttää marginalisoituneiden ryhmien aiheuttamien väkivaltaisuuksien vaara. |
26. |
pitää kotouttamispolitiikkojen arviointia välttämättömänä ja katsoo, että sen vuoksi on luotava yhteisiä eurooppalaisia kotouttamisindikaattoreita ja -malleja. |
27. |
pitää erityisen tärkeänä eurooppalaisen rahaston perustamista EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten kotouttamista varten ja katsoo, että siten voidaan edistää ratkaisevasti |
Paikallis- ja alueviranomaisten panos
28. |
toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli kotouttamispolitiikkojen toteuttamisessa – toisinaan yksinomaisten – toimivaltuuksiensa pohjalta. Komitea muistuttaa myös, että paikallis- ja alueviranomaiset tarjoavat usein palveluita hallinnon kaikille tasoille ja etenkin etujenvalvontaryhmille. Kyseisestä vastuusta aiheutuu huomattavia menoja alueille ja kunnille, joiden talousarvioon kotouttamisen kustannukset kohdistuvat. |
29. |
muistuttaa tässä yhteydessä, että yksi kotouttamiseen liittyvistä erityishaasteista, joita eräät Euroopan alueet joutuvat kohtaamaan, on ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten maahanmuuttajien saapuminen niiden maaperälle. Näiden alaikäisten holhoajina toimivat toimivaltaiset alueviranomaiset, joista monille aiheutuu tästä vastuusta ylimääräisiä kustannuksia, sillä niiden tulee varmistaa kyseisten alaikäisten todellinen kotouttaminen, heidän ylläpitonsa ja koulutuksensa sekä kaikki alaikäisten hyvinvoinnin edellyttämät toimet heidän täysikäisyyteensä asti. Sen vuoksi komitea pyytää alueellisia ja kansallisia sekä EU:n viranomaisia ottamaan vastuuta kyseisen ilmiön hallinnasta ja siihen liittyvän rahoitustaakan jakamisesta. |
30. |
korostaa, että tämän vuoksi paikallis- ja alueviranomaisille on tarjottava mahdollisuus osallistua aktiivisesti kotouttamisstrategioiden kehittämiseen jo erittäin varhaisessa vaiheessa ja koko niiden soveltamisen ajan. |
31. |
yhtyy Vichyssä 3.–4. marraskuuta 2008 pidetyssä kolmannessa kotouttamisaiheisessa ministerikokouksessa esitettyihin näkemyksiin, että alue- ja paikallisviranomaisten on osallistuttava kotouttamispolitiikkojen suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin ja että niillä on oleellinen rooli maahanmuuttajien integroimisessa vastaanottavaan yhteisöön. |
32. |
kiinnittää huomiota alue- ja paikallisviranomaisten merkittävään rooliin eurooppalaisten kokemusten hyödyntämisessä vaihtamalla parhaita käytäntöjä sekä levittämällä tuloksia, joita on saatu muun muassa niiden osallistumisesta yhteisön ohjelmien (esim. CLIP, ERLAIM, ROUTES, City2City, IΝΤΙ-EUROCITIES) täytäntöönpanoon sekä valtioiden välisten alueellisten verkkojen toimintaan. |
33. |
katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset edistävät ratkaisevasti suotuisten edellytysten luomista sille, että EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa sekä työllistymis-, koulutus-, terveys-, asumis-, kulttuuri- ja muita julkisia palveluita, minkä ansiosta he voivat luoda kestävän yhteyden vastaanottavaan yhteiskuntaan. |
34. |
tähdentää, että alue- ja paikallisviranomaisille on erityisen tärkeää tehdä yhteistyötä, kommunikoida ja vaihtaa tietoja kansalaisten, maahanmuuttajajärjestöjen ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa. Sillä tavalla ne edistävät oleellisesti luottamuksen ilmapiirin syntymistä, vastaanottavien yhteiskuntien yhteenkuuluvuuden säilymistä ja siten myös maahanmuuton tunnustamista kasvua ja edistystä tukevaksi tekijäksi. |
Tavoitteiden saavuttaminen
35. |
kannattaa Euroopan unionin vuodesta 1999 tekemiä aloitteita Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätösten soveltamiseksi. Päätökset koskivat ehdotusten tekemistä ja tehokkaisiin poliittisiin toimenpiteisiin ryhtymistä EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten kotouttamiseksi. |
36. |
on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on perustanut kotouttamisaiheisen internetsivuston, sillä se helpottaa tiedonsaantia ja -vaihtoa. |
37. |
ehdottaa lisäksi, että jäsenvaltiot ja Euroopan komissio tekevät aloitteita uusien teknologioiden (sähköinen demokratia [e-Democracy], sähköinen hallinto [e-Gouvernement], sähköiset palvelut jne.) tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi, jotta voidaan parantaa kansalaisten ja maahanmuuttajien mahdollisuuksia esittää kotouttamispolitiikkaa ja -toimenpiteitä koskevia näkemyksiään ja ehdotuksiaan. |
38. |
korostaa, että kollektiivinen toiminta sekä kotouttamiseen paikallis-, alue- ja valtakunnallisella tasolla osallistuvien toimijoiden yhteistyön ja vuoropuhelun edistäminen on välttämätöntä. |
39. |
ehdottaa, että kotouttamisstrategioiden tuloksia vertaillaan alue- ja paikallistasolla ja että hyödynnetään sellaisia kotouttamiseen liittyviä alue- ja paikallistason kokemuksia ja hyviä käytänteitä, jotka voivat olla esimerkkinä muille alueille. |
40. |
katsoo, että on kannustettava toimintoja ja toimenpiteitä, joilla pyritään rakentamaan vakaa ilmapiiri sekä luomaan perusta maahanmuuttajien ja vastaanottavan yhteiskunnan keskinäiselle luottamukselle. |
41. |
katsoo, että tehokkaiden ja asianmukaisten kotouttamispolitiikkojen laatimiseksi ja toteuttamiseksi on tärkeää ottaa huomioon koulutus-, asunto- ja terveydenhuoltokysymykset. |
42. |
katsoo, että Euroopan unionin on luotava suhteita maahanmuuttajien lähtömaihin ja tarpeen mukaan tuettava niitä eri tavoilla. |
43. |
pitää välttämättömänä EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille tarkoitettujen nykyisten ammattikoulutus-, opetus- ja jatkokoulutusohjelmien arviointia ja mahdollisesti myös uudelleenmäärittelyä erityisesti kokemusta vaativissa ammateissa. |
44. |
ehdottaa, että EU:n jäsenvaltioiden olemassa olevia rakenteita autetaan hyödyntämään maahanmuuttajien taitoja ja kokemusta. |
45. |
pitää tarpeellisena, että jäsenmaissa luodaan asianmukaiset edellytykset maahanmuuttajien lähtömaissaan hankkiman pätevyyden ja koulutuksen tunnustamiseksi, sertifioimiseksi ja validoimiseksi, jotta voidaan lisätä maahanmuuttajien mahdollisuuksia siirtyä muihin opintoihin ja työtehtäviin ja hyödyntää näin sitä, että he voivat elättää itsensä ja kasvattaa vastaanottavan maan henkistä pääomaa. |
46. |
kehottaa Euroopan komissiota tukemaan parhaiden käytäntöjen vaihtamista alue- ja paikallisviranomaisten välillä, sillä ne vaikuttavat ratkaisevasti kotoutumisen kitkattomaan ja tehokkaaseen toteutumiseen. |
47. |
kehottaa lisäämään Euroopan kotouttamisrahaston määrärahoja ja tukemaan nykyistä enemmän alue- ja paikallistason kotouttamistoimia. |
48. |
kehottaa komissiota edistämään Euroopan unionin alue- ja paikallisviranomaisten vaihtotoimintaa maahanmuuttajien lähtömaiden vastaavien viranomaisten kanssa. |
49. |
kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuutta perustaa valtakunnallisten kotouttamisyhteyspisteiden rinnalle tai tilalle vastaavia alue- ja paikallistason yhteyspisteitä. |
50. |
toivoo, että alueiden komitea osallistuu komission laatiman kotouttamisaiheisen ohjekirjan ajantasaistamiseen esittämällä paikallis- ja alueviranomaisten soveltamia parhaita käytäntöjä. |
51. |
ehdottaa, että alueiden komitea otetaan täysipainoisesti mukaan vuonna 2009 järjestettäväksi suunniteltuun eurooppalaiseen kotouttamisfoorumiin sekä muihin vastaaviin eurooppalaisen yhteistyön puitteissa järjestettäviin tapahtumiin. |
52. |
ehdottaa, että tarkastellaan mahdollisuuksia luoda AK:n aloitteesta vuosittain myönnettävien aluepalkintojen järjestelmään uusi kategoria, josta jaettaisiin EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille maahanmuuttajille ja/tai maahanmuuttajien kotouttamisprosessiin osallistuville tahoille (paikallis- tai alueviranomaisille, yrityksille, organisaatioille, yhdistyksille, instituutioille, yksityishenkilöille, virkamiehille jne.) tarkoitettuja kotouttamispalkintoja. |
Bryssel 12. helmikuuta 2009.
Alueiden komitean
puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/17 |
Alueiden komitean Lausunto aiheesta ”Pienet ensin” Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)
2009/C 120/04
ALUEIDEN KOMITEA
— |
suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevasta aloitteesta (Small Business Act, SBA) ja kannattaa tavoitteena olevaa toimintaohjelmaa, jolla pyritään saavuttamaan läpimurto EU:n pk-yrityspolitiikassa. Tarkoituksena on luoda puitteet yrittäjyyden ja pk-yritysmyönteisen lainsäädännön edistämiselle ja samalla mahdollistaa pk-yritysten kasvu kaikkialla Euroopassa soveltamalla pienet ensin -periaatetta. |
— |
tiedostaa, että SBA ei ole oikeudellisesti sitova. Komitea katsoo kuitenkin, että aloitteen tavoitteiden saavuttaminen ja sen täysimittainen toteuttaminen edellyttää, että SBA-aloite on poliittisesti sitova ja tarjoaa etenemissuunnitelman ja vakaan hallintorakenteen pk-yrityspolitiikan toteuttamiseksi. Näin ollen AK kehottaa Eurooppa-neuvostoa kantamaan asiasta vastuunsa ja Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa. |
— |
kiinnittää huomiota siihen, että tämänhetkinen taloustaantuma ja kansainvälinen pankkikriisi heikentävät suhteettomasti pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta. Lisäksi komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että pk-yritysten haasteelliset toimintaolosuhteet otetaan pankkialalla asianmukaisesti huomioon ja että pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien parantamiseen tähdänneessä pankkien ja pk-yritysten viidennessä pyöreän pöydän tapaamisessa (1) sovitut suositukset pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön. |
— |
toteaa, että Small Business Act -aloitteen sisällyttäminen Lissabonin strategiaan ja kansallisiin uudistusohjelmiin on oikea lähestymistapa ja helpottanee seurantaa. Aloitteen ja sen tavoitteiden täysimittaisen toteuttamisen varmistamiseksi komitea kehottaa tekemään vuosittain perusteellisen tilannearvion, jotta voidaan mitata pk-yrityspolitiikan edistymistä kussakin jäsenvaltiossa suhteessa sovittuihin tavoitteisiin ja määräaikoihin ja antaa suosituksia tulevista yhteistoimista. |
Esittelijä |
: |
Constance Hanniffy (IE, PPE) Offalyn kreivikunnanvaltuutettu ja Midlandin aluevaltuuston puheenjohtaja sekä Borderin, Midlandin ja Länsi-Irlannin alueellisen edustajakokouksen jäsen |
Viiteasiakirja
Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: ”Pienet ensin” – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)
KOM(2008) 394 lopullinen
POLIITTISET SUOSITUKSET
ALUEIDEN KOMITEA
1. |
suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevasta aloitteesta (Small Business Act, SBA) ja kannattaa tavoitteena olevaa toimintaohjelmaa, jolla pyritään saavuttamaan läpimurto EU:n pk-yrityspolitiikassa. Tarkoituksena on luoda puitteet yrittäjyyden ja pk-yritysmyönteisen lainsäädännön edistämiselle ja samalla mahdollistaa pk-yritysten kasvu kaikkialla Euroopassa soveltamalla pienet ensin -periaatetta. |
2. |
tiedostaa, että SBA ei ole oikeudellisesti sitova. Komitea katsoo kuitenkin, että aloitteen tavoitteiden saavuttaminen ja sen täysimittainen toteuttaminen edellyttää, että SBA-aloite on poliittisesti sitova ja tarjoaa etenemissuunnitelman ja vakaan hallintorakenteen pk-yrityspolitiikan toteuttamiseksi. Näin ollen AK kehottaa Eurooppa-neuvostoa kantamaan asiasta vastuunsa ja Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa. |
3. |
katsoo, että SBA ja sen tavoitteet ovat vallitsevassa taloustilanteessa tärkeämpiä kuin koskaan aikaisemmin, sillä pk-yritykset tarjoavat hyödyntämätöntä potentiaalia talouskasvun edistämiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi ja turvaamiseksi. Komitean mielestä SBA antaa myös tilaisuuden poliittiseen johtamiseen ja tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa luottamusta Euroopan yrityssektoriin. |
4. |
suosittaa, että EU:n politiikkaa laadittaessa ja toteutettaessa otetaan huomioon pk-yritysten kokoerot, erilaiset yhtiömuodot, sääntelypuitteet ja liiketoimintaympäristöt sekä erilaiset mikro-/pk-yritysprofiilit ja yritysten alueittain vaihteleva suorituskyky. Komitea ehdottaakin, että alue- ja paikallisulottuvuus tunnustettaisiin SBA:ssa nykyistä selvemmin, jotta kaikki nämä tekijät voidaan kokonaisuudessaan huomioida asianmukaisesti. |
5. |
korostaa, että on tärkeää tarjota tukea, jolla varmistetaan yritysten toiminnan jatkuvuus pitkällä aikavälillä, ja varoittaa keskittymästä liiaksi yritysten perustamiseen ja uusiin pk-yrityksiin vakiintuneiden sekä kehittyvien tai rakenneuudistuksia toteuttavien yritysten kustannuksella. |
6. |
tiedostaa yrittäjäkulttuurin edistämisen ja kehittämisen tärkeän merkityksen. Komitea suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin käynnistää eurooppalaisten pk-yritysten viikko ja ”Erasmus nuorille yrittäjille” -aloite mutta katsoo, että yrittäjyyden arvon sisäistäminen jäsenvaltioissa ja unionitasolla edellyttää, että valistustyö aloitetaan jo koulussa ja pk-yrittäjien, oppilaiden ja opettajien välillä käynnistetään mielekäs vuoropuhelu. Näin ollen komitea kehottaa jäsenvaltioita panemaan nykyistä enemmän painoa yrittäjyyskasvatuksen tukemiselle ja yrittäjämyönteisyyden herättämiselle opiskelijoiden keskuudessa ja opettajankoulutuksessa sekä tarkistamaan Koulutus 2010 -työohjelmaa sen mukaisesti. |
7. |
on tyytyväinen, että SBA:ssa tunnustetaan naisyrittäjien erityistarpeet, mutta muistuttaa myös maahanmuuttajataustaisten yrittäjien tarpeista. Maahanmuuttajataustaiset yrittäjät ovat olosuhteiden vuoksi yleensä muita yrittäjähenkisempiä ja valmiimpia ottamaan riskejä. Komitea suosittaa, että huomiota kiinnitetään niin ikään nuorten, vähemmistöihin kuuluvien ja ikääntyvien yrittäjien tarpeisiin ja että EU:n jäsenvaltioista ja unionin ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien erilaiset haasteet ja tarpeet erotetaan toisistaan. |
8. |
korostaa, että joustoturva on erityisen tärkeä sekä pk-yrityssektorin työnantajille että työntekijöille, ja kehottaa sisällyttämään joustoturvan SBA:han entistä laajemmin. |
Kattavan toteutuksen varmistaminen ja arviointimenettelyjen käyttöönotto
9. |
toteaa, että Small Business Act -aloitteen sisällyttäminen Lissabonin strategiaan ja kansallisiin uudistusohjelmiin on oikea lähestymistapa ja helpottanee seurantaa. Aloitteen ja sen tavoitteiden täysimittaisen toteuttamisen varmistamiseksi komitea kehottaa tekemään vuosittain perusteellisen tilannearvion, jotta voidaan mitata pk-yrityspolitiikan edistymistä kussakin jäsenvaltiossa suhteessa sovittuihin tavoitteisiin ja määräaikoihin ja antaa suosituksia tulevista yhteistoimista. |
10. |
pyytää, että alueiden komitealle tiedotetaan vuosittaisista arvioinneista kattavasti, ja korostaa, että komitea seuraa toteutuksen edistymistä alue- ja paikallistasolla hyödyntämällä asemansa vakiinnuttanutta Lissabonin prosessin seurantafoorumiaan. |
11. |
katsoo, että koska ehdotettuja toimenpiteitä yli 90, toimet tulisi priorisoida, jotta voidaan helpottaa SBA:n toteuttamista, saada aikaan pk-yritysten kannalta konkreettisia tuloksia ja korostaa toiminnan kiireellisyyttä. Komitea ehdottaakin seuraavia ensisijaisia toiminta-aloja: a) rahoituksen saatavuuden parantaminen, b) pienet ensin -periaatteen kattava soveltaminen sääntely- ja hallintoympäristön parantamiseksi ja c) markkinoille, myös julkisten hankintojen markkinoille, pääsyn helpottaminen. |
12. |
on tyytyväinen pyrkimykseen tehostaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista ja korostaa, että niiden soveltamisala ulottuu unionitasolta paitsi jäsenvaltio- myös alue- ja paikallistasolle. |
13. |
kehottaa komissiota kertomaan tarkemmin, miten ”pk-yritystesti” on tarkoitus nivoa osaksi vaikutuksenarviointia: millaisia vaikutuksia on määrä arvioida ja miten laajasti, ja millä tasolla ja millaisissa jaksoissa kuulemisia on tarkoitus järjestää? |
14. |
korostaa, ettei tiedonannossa käsitellä riittävästi pk-yritysedustajan roolia, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että pk-yritysedustajalle annetaan riittävästi poliittisia ja taloudellisia resursseja, jotta SBA:n tavoitteet onnistutaan saavuttamaan ja pk-yrityspolitiikkaan liittyvän toiminnan näkyvyyttä ja tiedostusta saadaan lisättyä. |
15. |
kannattaa yksityisen eurooppayhtiön (SPE) sääntöjen tavoitteita vähentää yritysten perustamiskustannuksia ja yksinkertaistaa sääntelypuitteita rajatylittävän liiketoiminnan helpottamiseksi sekä poistaa muita esteitä. |
16. |
korostaa, että on tärkeää varmistaa, etteivät SBA:n mukaiset toimet ja uudet säädösehdotukset vesitä hyvää hallintotapaa ja parhaita käytänteitä, joita jäsenvaltioissa ja niiden paikallis- ja aluehallinnossa sovelletaan yrittäjyyden ja pk-yrityksille suotuisan politiikanmuotoilun edistämiseksi. |
17. |
katsoo, että on virhe luottaa SBA:n tavoitteiden saavuttamisessa nykyisiin ohjelmiin ja rahoitusvälineisiin ilman lisärahoitusta, ja suosittaa erityisen budjettikohdan perustamista kokeiluhankkeita varten. |
Rahoituksen saatavuuden parantaminen
18. |
kiinnittää huomiota siihen, että tämänhetkinen taloustaantuma ja kansainvälinen pankkikriisi heikentävät suhteettomasti pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta. Lisäksi komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että pk-yritysten haasteelliset toimintaolosuhteet otetaan pankkialalla asianmukaisesti huomioon ja että pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien parantamiseen tähdänneessä pankkien ja pk-yritysten viidennessä pyöreän pöydän tapaamisessa (2) sovitut suositukset pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön. Suositukset koskevat i) avoimuuden lisäämistä pankkien ja pk-yritysten välillä, ii) velan ja oman pääoman yhdistämistä, iii) antolainauksen lisäämistä arvopaperistamisen avulla, iv) rajatylittävien pääomasijoitusten helpottamista ja v) mikroluottoja koskevan sääntelyn parantamista. |
19. |
antaa tunnustusta Euroopan komission ja Euroopan investointipankin (EIP) pyrkimyksille asettaa erilaisia rahoitusinstrumentteja pk-yritysten saataville mutta kehottaa painokkaasti komissiota arvioimaan uudestaan erityisesti JEREMIE-aloitetta: puuttumaan siihen, että aloitteen maantieteellinen kattavuus vaihtelee eri puolilla unionia, ja ottamaan nykyistä paremmin huomioon mahdolliset vaikutukset muihin politiikanaloihin, esimerkiksi kilpailupolitiikkaan, sillä ne hankaloittavat aloitteen osittaista tai täysimittaista toteuttamista muutamilla alueilla. Lisäksi komitea suosittaa, että EIP-ryhmä tiedottaisi aktiivisemmin roolistaan, lisäarvostaan sekä keinoista hyödyntää JEREMIE-aloitetta ja yhteisöaloiteohjelmaa (CIP). |
20. |
suosittaa, että unionin rahoitustoimien ohella otetaan käyttöön täydentäviä välineitä, joilla pyritään varmistamaan, että pk-yrityksillä on entistä paremmat mahdollisuudet menestyä. Komitea korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat luonnollisia kumppaneita tarjoamaan tällaista täydentävää tukea. |
21. |
on tyytyväinen maksuviivästysten torjumisesta annettua direktiiviä koskevaan muutosehdotukseen, jonka avulla on tarkoitus varmistaa, että pk-yritykset saavat maksunsa ajoissa. AK korostaa kuitenkin, että avainkysymys on edelleen direktiivin täytäntöönpano ja että jäsenvaltioiden on pyrittävä parantamaan liike-elämässä ja julkishallinnossa vallitsevaa maksukulttuuria. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ja muita unionin toimielimiä vastaamaan Euroopan oikeusasiamiehen äskettäin julkituomaan huoleen ja nopeuttamaan maksujen suorittamista sopimuspuolille, yrityksille ja muille organisaatioille (3). |
22. |
katsoo, että pk-yritysten koon ja toiminnan laajuuden erojen vuoksi moniin EU:n ohjelmiin voitaisiin sisällyttää toimia, jotka on räätälöity nykyistä paremmin juuri mikro-, pien- ja keskikokoisille yrityksille. Tällä tavoin mikroyritysten ei tarvitsisi kilpailla keskeisistä taloudellisista ja muista tuista keskikokoisten yritysten kanssa, joilla on paremmat mahdollisuudet yleensä ja myös paremmat edellytykset tarvittavien resurssien hankkimiseksi. |
23. |
on tyytyväinen komission ehdotukseen yksinkertaistaa alv-järjestelmää ottamalla käyttöön yhdenmukainen verovapauskynnys ja antamalla direktiivi alv-kynnysten korottamisesta ja ehdottaa, että jäsenvaltiot voisivat tarkistaa veropolitiikkaa myös muilta osin parantaakseen edellytyksiä investoida voitto takaisin yritykseen, tehostaa kassavirtaa ja toteuttaa yrityksissä omistajanvaihdoksia. |
24. |
suhtautuu myönteisesti uuteen ryhmäpoikkeusasetukseen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää valtiontukea pk-yrityksille, aluekehitykseen, innovointiin, tutkimukseen, koulutukseen, työllisyyden edistämiseen ja riskipääomatoimenpiteisiin ilmoittamatta siitä komissiolle etukäteen, ja panee merkille, että vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä nostetaan 100 000:sta 200 000 euroon. |
25. |
kannustaa Euroopan komissiota ja tarvittaessa jäsenvaltioita pohtimaan yritysten tukiohjelmien, -aloitteiden ja -verkostojen yletöntä määrää ja mahdollisuuksien mukaan yhdistämään eri välineitä ja varoja, jotta tukimuodot olisivat paremmin hahmotettavissa ja pk-yritysten kannalta nykyistä johdonmukaisempia (tämä kohta voidaan liittää 46 kohdan d alakohtaan, jossa käsitellään keskitettyjä asiointipisteitä). |
26. |
suosittaa painokkaasti että Euroopan komissio sisällyttää parhaat paikalliset ja alueelliset käytänteet tuleviin Euroopan tasolla käytäviin keskusteluihinsa. Paikallis- ja alueviranomaiset voivat vauhdittaa yksityisen pääoman saantia luomalla ja rahoittamalla yksityisiltä lainatun pääoman verkostoja, joissa yksityiset sijoittajat sekä siemenvaiheen ja käynnistämisvaiheen yritykset kohtaavat. |
Sääntelyn parantaminen pk-yritysten hyväksi
27. |
panee merkille ehdotuksen, jonka mukaan pk-yrityksiä koskevilla säädöksillä olisi jatkossa yhteinen voimaantulopäivämäärä. Komitea pitää kyseenalaisena sitä, vähentäisikö tämä tuntuvasti pk-yritysten hallinnollista taakkaa, ja suosittaa, että asiaa arvioidaan alustavan kokeilun jälkeen. |
28. |
panee merkille komission ehdotuksen, että mikroyrityksiä tulisi pyytää osallistumaan tilastokyselyihin enintään kerran kolmessa vuodessa, mutta korostaa vuosittaisten tietojen olevan näyttöön perustuvan poliittisen analyysin edellytys ja pitää suositeltavampana, että ”yhden kerran” periaatetta sovelletaan kattavasti siinä tarkoituksessa, että saadaan vähennettyä päällekkäisyyttä velvoitteissa toimittaa eri viranomaisille tietoja esimerkiksi verotus- ja tilastointitarkoituksiin. |
29. |
korostaa, että ylimääräisten kansallisten vaatimusten liittäminen yhteisön lainsäädäntöön haittaa huomattavasti yritysten perustamista ja toiminnan laajentamista mikrotasolla, ja kehottaa pohtimaan tarkemmin mahdollisuutta sisällyttää SBA:han toimia ongelman ratkaisemiseksi. |
30. |
on tyytyväinen sitoumukseen poistaa yritysten omistajanvaihdoksia hankaloittavat esteet ja toteaa, että kysymys on erityisen olennainen perheensisäisten vaihdosten kannalta, sillä huomattava osa pk-yritysten omistajista ikääntyy ja vetäytyy liike-elämästä seuraavien kymmenen vuoden kuluessa. Komitea korostaa, että samanlaiset kysymykset koskevat myös pieniä ja keskisuuria yksityisyrityksiä. |
31. |
kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä siihen, että vilpittömästi toimineen yrittäjän konkurssiin liittyvät oikeudelliset menettelyt saadaan päätökseen vuoden kuluessa ja että yritystoiminnan uudelleen aloittavia kohdellaan tasavertaisesti uusien yritysten kanssa. Komitea kehottaa komissiota puuttumaan kuitenkin myös niihin samantapaisiin mutta erilaisiin haasteisiin, joita epäonnistuneet yrittäjät kohtaavat silloin, kun yritystä ei ole virallisesti julistettu konkurssiin. |
32. |
odottaa kiinnostuneena sopimusta EU:n laajuisesta patenttituomioistuinjärjestelmästä ja suhtautuu myönteisesti yhdenmukaisiin yksityisen eurooppayhtiön sääntöihin, joiden ansiosta pk-yritykset voivat säästää aikaa ja kustannuksia. Komitea katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden tulisi tukea tavoitteita varauksetta, jotta niiden saavuttaminen voidaan varmistaa. |
33. |
korostaa, että pk-yritysten tarvitsemien vakuutusten (yritysvastuuvakuutus ja työnantajan vastuuvakuutus sekä yrittäjien työkyvyttömyysvakuutus) korkeat hinnat rasittavat pk-yrityksiä, mikä voi hankaloittaa niiden kehitystä ja jopa uhata niiden olemassa oloa. Komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään yhdessä vakuutusalan kanssa, onko mahdollista toteuttaa asianmukaisia toimia, joilla pk-yritysten erityisongelmiin voidaan puuttua. |
Markkinoille pääsyn helpottaminen
34. |
katsoo, että SBA:ssa tulisi ottaa huomioon, mikä rooli alue- ja paikallisviranomaisilla voi olla helpotettaessa pk-yritysten kasvua yli rajojen ja tarjottaessa niille mahdollisuuksia saada kansainvälisen liiketoiminnan edellyttämää tietoa esimerkiksi sääntelypuitteista ja lainsäädännön vaatimuksista, verotuksesta, riitojen ratkaisumenettelyistä sekä pk-yrityksille tarkoitetuista neuvonta- ja tukipalveluista. |
35. |
tiedostaa, miten ulkomaiset suorat investoinnit voivat auttaa pk-yrityksiä pääsemään kansainvälisille markkinoille, ja kehottaa komissiota kehittämään toimia, joilla varmistetaan, että pk-yritykset osallistuvat vientitoimintaan nykyistä aktiivisemmin. Niiden osallistuminen voi nimittäin edistää huomattavasti teknologian levittämistä, johtaa entistä tehokkaampien liiketoimintamallien kehittymiseen ja tällä tavoin parantaa yleisesti pk-yritysten kansainvälistä kilpailukykyä. Komitea kannattaa tuoretta tiedonantoa maailmanluokan klustereista (4) sekä tavoitetta integroida pk-yritykset klustereihin entistä paremmin ja tukea tietämyksen siirtoa ja kansainvälistymistä. |
36. |
korostaa, että pimeiden markkinoiden uhka kasvaa jatkuvasti, ja kehottaa komissiota puuttumaan haasteisiin, joita tämä asettaa pk-yrityksille. Komission tulisi erityisesti toteuttaa toimia teollis- ja tekijänoikeuksien suojan parantamiseksi ja tehostaa väärentämisen torjuntaa. |
Markkinoille pääsyn helpottaminen – Aktiivisempi osallistuminen julkisiin hankintoihin
37. |
toteaa, että julkisten hankintojen markkinat ovat edelleen pirstaleiset ja rajatylittävät hankinnat ovat harvinaisia. Komitea kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita luomaan hankinnoille nykyistä avoimemmat puitteet, jotta EU:n julkisten hankintojen markkinat avautuisivat ja tarjoaisivat pk-yrityksille lisämahdollisuuksia. |
38. |
suhtautuu myönteisesti komission laatimiin eurooppalaisiin parhaan käytännön sääntöihin siitä, miten helpottaa pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintamenettelyihin (5), ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin edistämällä innovatiivisia hankintatoimia, esimerkiksi yhä useampien tarjouskilpailujen jakamista osioihin tai yhteistyömahdollisuuksien sisällyttämistä tarjouspyyntöihin silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. |
39. |
on tyytyväinen Euroopan komission sitoumukseen hyödyntää Enterprise Europe Network -verkostoa edistääkseen parhaan käytännön sääntöjen soveltamista alue- ja paikallisviranomaisten keskuudessa vuonna 2009, helpottaakseen parhaiden käytänteiden vaihtoa ja tasapainottaakseen ostopolitiikkaa alue- ja paikallishallinnossa. Komitea korostaa, että verkoston on tehtävä asiassa yhteistyötä asianmukaisten etujärjestöjen kanssa kussakin jäsenvaltiossa. |
40. |
ymmärtää, miten tärkeää pk-yrityksille on saada raivattua tiensä julkisten hankintojen markkinoille ensi kertaa, sillä parhaiten menestyvillä pk-yrityksillä on yleensä eniten kokemusta tarjouskilpailumenettelyistä. Näin ollen komitea kehottaa tiedottamaan pk-yrityksille nykyistä paremmin julkisilla markkinoilla olevista mahdollisuuksista ja varmistamaan, että pk-yritykset kehittävät vankkaan tietoon perustuvia strategioita päästäkseen markkinoille. |
41. |
tiedostaa, että tarjousten laatiminen aiheuttaa pk-yrityksille liikaa hallinnollisia rasitteita, ja ehdottaa, että kaikissa jäsenvaltioissa sovellettaisiin nykyistä laajemmin esivalintalomakkeita, joiden käyttö vähentää huomattavasti tarvetta muotoilla samoja tietoja uudelleen seuraavien tarjouskilpailujen yhteydessä. |
42. |
kiinnittää huomiota siihen, että sähköisen hankintamenettelyn tarjoamat mahdollisuudet ovat vielä pitkälti hyödyntämättä, ja esittää, että tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvien ratkaisujen kustannusetuja on syytä hyödyntää nykyistä laajemmin, sillä tällä hetkellä vain kolmannes EU:ssa hyväksytyistä hankintasopimuksista on sähköisessä muodossa. Komitea kehottaakin kiinnittämään asiaan enemmän huomiota SBA:ssa ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään sähköisiä mahdollisuuksia. |
Paikallinen ja alueellinen ulottuvuus
43. |
panee merkille alue- ja paikallisviranomaisten roolin SBA:n tavoitteiden toteuttamisessa. Komitea suosittaa, että jäsenvaltiot tekevät alue- ja paikallisviranomaisten kanssa rakentavaa yhteistyötä erityisesti sen varmistamiseksi, että pienet ensin -periaate saadaan juurrutettua julkiseen päätöksentekoon, jotta julkishallinnon kaikki tasot osallistuvat yrittäjien tukemiseen. |
44. |
korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset tarjoavat pk-yrityksille suotuisan toimintaympäristön, ovat niiden tuotteiden ja palveluiden merkittäviä kuluttajia ja tarjoavat niille monenlaisia neuvonta-, rahoitus- ja muita tukipalveluita, esimerkiksi edullisia toimitiloja. |
45. |
kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan SBA:n omakseen ja kantamaan mahdollisuuksien mukaan enemmän poliittista vastuuta pk-yritysten tukemisesta tiedostamalla nykyistä herkemmin niiden huolenaiheet, kuuntelemalla, mitä niillä on sanottavana, reagoimalla niiden tarpeisiin ja tukemalla niiden kehitystä. |
46. |
kannustaakin alue- ja paikallisviranomaisia reagoimaan pk-yritysten tarpeisiin ennakoivin toimin ja esimerkiksi
|
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan, innovoinnin ja taitojen kehittämisen helpottaminen
47. |
katsoo, että SBA:ssa on syytä keskittyä tehostamaan korkeakoulujen ja pk-yritysten välistä teknologian siirtoa, sillä suotuisan ympäristön ja infrastruktuurin luominen innovoinnille ja teknologian siirrolle on ratkaisevan tärkeää kilpailukyvyn säilyttämiseksi, uudenlaisen liiketoiminnan keksimiseksi, työttömyyden torjumiseksi ja pk-yritysten kehityksen vauhdittamiseksi. |
48. |
kiinnittää huomiota siihen, että tutkimus- ja kehittämistoiminnasta (T&K) ja innovoinnista käytävä keskustelu näyttää suuntautuvan suuriin yrityksiin ja sellaisiin perustamisvaiheessa oleville yrityksiin, joilla on paljon potentiaalia. Tämä vaikuttaa kielteisesti alueelliseen tasapainoon, sillä se vahvistaa entisestään taloudellisen toiminnan keskittymistä suuriin kaupunkikeskuksiin. Komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan haasteisiin, joita tämä asettaa taloudellisten keskusten ulkopuolella toimiville pk-yrityksille. |
49. |
toteaa, että SBA:ssa omaksuttu innovoinnin määritelmä on erittäin suppea ja viittaa vain huipputeknologiseen innovointiin. Komitea kehottaakin komissiota harkitsemaan innovointiluokittelun laajentamista siten, että siinä otetaan huomioon eritasoinen ja -tyyppinen innovointi, jota harjoitetaan lukuisilla eri aloilla toimivissa pk-yrityksissä eri puolilla unionia. |
50. |
on tyytyväinen ehdotukseen laatia katsaus taidoista, joita EU:ssa tarvitaan tulevaisuudessa, mutta kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä alueiden kanssa, jotta katsaus ei koskisi vain jäsenvaltiotasoa vaan myös aluetasoa ja mahdollisesti myös paikallistasoa, sillä alueiden talouksissa ja niiden taitovaatimuksissa on eroja. |
Ympäristöuhkien muuttaminen mahdollisuuksiksi
51. |
toteaa, ettei tiedonannossa mainita ympäristönsuojelun avustusohjelmaa (Environmental Compliance Assistance Programme, ECAP), ja suosittaa sen huomioon ottamista, jotta voidaan varmistaa, että ympäristövaatimukset suhteutetaan yrityksen ympäristövaikutuksiin. |
52. |
katsoo, että jäsenvaltiot voisivat edistää ympäristöystävällisten tuotteiden ja menetelmien käyttöä pk-yrityksissä ottamalla käyttöön kannustinjärjestelmiä ja soveltamalla pk-yrityksiin nykyistä innovatiivisempaa veropolitiikkaa, jotta ne investoisivat tällaisiin tuotteisiin ja menetelmiin. Tämä myös lisäisi huomattavasti ympäristöystävällisten tuotteiden ja menetelmien tunnettuutta. |
Bryssel 12. helmikuuta 2009
Alueiden komitean
puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
(1) Euroopan komissio, pankkien ja pk-yritysten pyöreän pöydän tapaaminen, toukokuu 2007.
(2) Euroopan komissio, pankkien ja pk-yritysten pyöreän pöydän tapaaminen, toukokuu 2007.
(3) Kaudella 2005–2007 komissio onnistui puolittamaan viivästyneiden maksujen prosenttiosuuden. Vuonna 2007 yli 22 prosenttia komission suorittamista maksuista viivästyi.
(4) Euroopan komission tiedonanto aiheesta ”Maailmanluokan klustereita Euroopan unioniin”, KOM(2008) 652 lopullinen.
(5) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja aiheesta ”European Code of Best Practives Facilitating Access by SMEs to Public Procurement Contracts”, SEC(2008) 2193.
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/23 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta vihreä kirja alueellisesta koheesiosta
2009/C 120/05
ALUEIDEN KOMITEA
— |
muistuttaa, että alueellisesta koheesiosta tulee yksi Euroopan unionin laaja-alaisista poliittisista tavoitteista sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden ohella. |
— |
toteaa, että kyseisen tavoitteen avulla pyritään antamaan yhteisön kaikille alueille mahdollisuudet hyödyntää perusrakenteita sekä yleistä taloudellista etua koskevia palveluja ihmisten elinolojen parantamiseksi ja että se edellyttää koko yhteisön tasapainoiseen kehittämiseen tähtäävien mekanismien käyttöön ottamista. |
— |
katsoo, että aluepolitiikka on uudistettava kyseisen uuden tavoitteen mukaisesti. Tämä edellyttää, ettei aluepolitiikkaa kansallisteta uudelleen ja että löydetään oikea tasapaino niiden menoerien välillä, jotka ohjataan yhtäältä kilpailukyvyn edistämiseen ja toisaalta alueellisten erojen pienentämiseen. Sen vuoksi komitea kehottaa komissiota selvittämään määrärahojen korvamerkinnän vaikutukset. |
— |
suosittaa, että luodaan uusia indikaattoreita, joiden avulla alueelliset erot voidaan ottaa huomioon kaikessa julkisessa politiikassa. |
— |
kehottaa lisäämään alueellisen yhteistyön kolmen lohkon käyttöön osoitettavia määrärahoja, kun otetaan huomioon siitä yhteisön tasolla kiistatta saatava lisäarvo. |
— |
katsoo, että alueellista yhteenkuuluvuutta koskeva tavoite edellyttää alakohtaisten toimintalinjojen ja aluepolitiikan johdonmukaistamista siten että kaikkien alakohtaisten toimintalinjojen alueelliset vaikutukset otetaan huomioon jo valmisteluvaiheessa. |
— |
muistuttaa, että yleishyödyllisillä ja yleistä taloudellista etua koskevilla palveluilla on tärkeä merkitys alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä, ja pahoittelee, ettei yhteisön toimintalinjojen vaikutuksia niihin ole tutkittu ennen komission esittämiä lainsäädäntöehdotuksia eikä arvioitu jälkikäteen. |
— |
katsoo, että hyvä alueellinen hallinto on ratkaiseva tekijä alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen konkretisoinnissa, ja korostaa tarvetta parantaa kyseistä hallintoa vahvistamalla kumppanuutta alueviranomaisten kanssa monitasoisen hallinnon puitteissa. |
Esittelijä |
: |
Jean-Yves Le Drian (FR, PSE) Bretagnen aluevaltuuston puheenjohtaja |
Viiteasiakirja
Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Vihreä kirja alueellisesta koheesiosta Euroopassa – Alueellisen moninaisuuden kääntäminen vahvuudeksi
KOM(2008) 616 lopullinen
POLIITTISET SUOSITUKSET
ALUEIDEN KOMITEA
Yleisiä huomioita komission vihreässä kirjassa esittämistä ehdotuksista
1. |
pitää myönteisenä, että Euroopan komissio julkaisi 6. lokakuuta 2008 vihreän kirjan alueellisesta koheesiosta. Sen avulla käynnistetään laaja EU-tason keskustelu käsitteestä, josta tulee ratifioitavana olevan perussopimuksen mukaisesti (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artikla) yksi Euroopan unionin laaja-alaisista poliittisista tavoitteista sosiaalisen ja taloudellisen yhteen-kuuluvuuden ohella. (1) |
2. |
katsoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden soveltamisala olisi määriteltävä tarkemmin. Komitea ehdottaa, että komissio ottaa määrittelyn pohjaksi kolmannessa koheesiokertomuksessa hahmotellut alueellisen yhteenkuuluvuuspolitiikan kolme ulottuvuutta: korjaava ulottuvuus, jolla pyritään vähentämään olemassa olevia eroja, ehkäisevä ulottuvuus, mikä tarkoittaa niiden sektorikohtaisten politiikkojen yhtenäistämistä, joilla on alueellinen ulottuvuus, sekä kolmantena kannustava ulottuvuus, alueellisen yhdentymisen tehostaminen kannustamalla alueita yhteistyöhön. |
3. |
katsoo, että alueelliseen yhteenkuuluvuuteen on sisällyttävä myös meripolitiikka. |
4. |
katsoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden käsitteen unionitason poliittisen merkityksen huomioon ottamiseksi on tulevaisuudessa mentävä komission vihreässä kirjassa esittämiä kysymyksiä pidemmälle, ja kannattaa ehdotusta tiivistää yhteistyötä erilaisten asianomaisten instituutioiden ja sidosryhmien välillä. Komitea yhtyy käsitykseen siitä, että alueellisen koheesion periaate yhdistää taloudellisen tehokkuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja ekologisen tasapainon asettamalla kestävän kehityksen politiikanmuotoilun keskipisteeseen siten, että lähtökohtana ovat kunkin alueen territoriaaliset edellytykset. |
5. |
pyytää komissiota laatimaan kuulemisen päätyttyä valkoisen kirjan, jossa täsmennetään alueellisen koheesion käsite ja tavoitteet EU:n tasolla arvioimalla kaikkien yhteisön poliittisten toimien alueelliset vaikutukset. |
Euroopan unionin uuden poliittisen tavoitteen perusperiaatteet
6. |
muistuttaa esittäneensä neljännestä koheesiokertomuksesta antamassaan lausunnossa, että koheesiopolitiikassa olisi tulevaisuudessa otettava entistä paremmin huomioon alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevät kysymykset. (2) Tässä yhteydessä ei saa unohtaa sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta, jotka ovat tärkeitä EU:n tavoitteita erojen pienentämiseksi. |
7. |
pitää erityisen tärkeänä, että alueellinen yhteenkuuluvuus lisätään poliittiseksi tavoitteeksi sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden ohella. Sen ansiosta yhteisön toimilla voidaan yhä paremmin vahvistaa Euroopan unionin sisäistä yhteisvastuullisuutta ja vastata osaltaan kestävään kehitykseen liittyviin haasteisiin noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta ja eri hallintotasojen keskinäistä toimivallanjakoa. |
8. |
huomauttaa painokkaasti, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta tulee soveltaa EU:n koko alueeseen eli Euroopan unionin kaikkiin alueisiin. Tämä ei saa kuitenkaan haitata mm. aluepolitiikan ja rakennerahastotoimien yhteydessä määriteltyjä prioriteetteja. |
9. |
kehottaa komissiota tutkimaan tarkemmin asianmukaisten indikaattorien laatimista (tarpeen mukaan aluetasoa alemmalla hallintotasolla) erilaisten aluetyyppien, varsinkin (mutta ei yksinomaan) vuoristoalueiden, saarten, harvaan asuttujen alueiden ja raja-alueiden sekä syrjäisimpien alueiden erityisiä sosioekonomisia ongelmia varten. Ensiksi mainittujen alueiden erityistilanteeseen viitataan EY:n perustamissopimuksen 158 artiklassa ja syrjäisimpien alueiden tilanteeseen 299 artiklassa. Tavoitteena on tuoda esille niiden erityinen potentiaali ja erityiset haittatekijät. |
10. |
kehottaa komissiota parantamaan huomattavasti tilastotietojen ja niitä havainnollistavien karttojen laatua, jotta ne vastaisivat todellisuutta. |
11. |
toteaa, että alueellisen yhteenkuuluvuuden avulla pyritään antamaan yhteisön kaikille alueille mahdollisuudet hyödyntää perusrakenteita sekä yleistä taloudellista etua koskevia palveluja. Näin pyritään parantamaan ihmisten elinoloja nykyaikaisten eurooppalaisten standardien mukaisesti samalla kun tunnustetaan, että kyseiset hyödyntämismahdollisuudet riippuvat maantieteellisen sijainnin lisäksi myös perusrakenteiden ja palveluiden fyysisistä käyttömahdollisuuksista, saatavuudesta ja laadusta. |
12. |
katsoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden käsite pohjautuu yhteisvastuun periaatteeseen ja että se edellyttää koko yhteisön tasapainoiseen kehittämiseen ja eri alueiden kehityserojen kaventamiseen tähtäävien mekanismien käyttöön ottamista. |
13. |
muistuttaa, että tuoreimmat koheesioraportit osoittavat tiettyjen Euroopan alueiden välisten ja alueita pienempien yksiköiden välisten alueellisten erojen kärjistyvän. Tähän liittyy alueellista eriytymistä, josta seuraa gettoutumista sekä tiettyjen alueiden jatkuvaa rappeutumista. On siis tärkeämpää kuin koskaan nivoa alueellinen yhteenkuuluvuus kaikkiin Euroopan unionin toimiin. |
14. |
katsoo, että tätä tarvetta voimistavat Euroopan alueellisen yhteenkuuluvuuden puutteellisuuden aiheuttamat lisäkustannukset. Ympäristöasioissa niitä syntyy etenkin taajama-alueiden ruuhkautumisen ja ilmaston lämpenemisen takia ja sosiaalipuolella sen takia, että sosiaaliset ongelmat kasaantuvat tietyille alueille. Alueellisen yhteenkuuluvuuden puutteellisuus haittaa myös EU:n yhtenäismarkkinoiden toimintaa, sillä toisilla alueilla on muita heikommat mahdollisuudet käyttää perussopimuksiin kirjattuja vapauksia. |
15. |
ehdottaa, että alueellisesta yhteenkuuluvuudesta tehtäisiin olennainen osa Euroopan unionin strategiaa nykyisestä rahoitus- ja talouskriisistä selviämiseksi. Koska tulevien vuosien haasteet ovat mutkikkaita, komitea esittää, että budjettivarat olisi pidettävä vähintään nykyisellä tasolla tai niitä olisi lisättävä. |
16. |
vastustaa kaikkia aloitteita, joiden tavoitteena on, olosuhteiden pakosta tai muista syistä, uudelleenkansallistaa koheesiopolitiikkaa edes osittain tai vaivihkaa. |
Aluepolitiikan uudistaminen alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi
17. |
katsoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite täydentää taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta ja että näiden kolmen yhteenkuuluvuuden lajin tulee vahvistaa toisiaan. Tämä edellyttää, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite otetaan huomioon kaikissa alueisiin vaikuttavissa yhteisissä toimintalinjoissa ja aivan erityisesti aluepolitiikassa. Komitea kehottaa komissiota kehittämään malleja aluetasolla tapahtuvaan toimintalohkojen yhdentämiseen, joka tukee alueellista yhteenkuuluvuutta. |
18. |
kehottaa komissiota selvittämään, millä tavoin Lissabonin ja Göteborgin strategiat ovat edistäneet alueellista yhteenkuuluvuutta rakennerahastomäärärahojen korvamerkinnän yhteydessä kaudella 2007–2013. |
19. |
ehdottaa komissiolle strategisten suuntaviivojen muuttamista siten, että kaudella 2014–2020 otetaan sosiaalisen ja taloudellisen koheesion lisäksi huomioon myös alueellisen koheesion tavoitteet. Komitea kehottaakin varmistamaan, että aluepolitiikassa saavutetaan oikea tasapaino niiden menoerien välillä, jotka ohjataan yhtäältä kilpailukyvyn ja talouskasvun edistämiseen globaalissa toimintaympäristössä ja toisaalta alueellisten erojen pienentämiseen ja yhteenkuuluvuustavoitteiden saavuttamiseen. |
20. |
suosittaa voimakkaasti, että luodaan uusia välineitä ja etenkin indikaattoreita alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamisen tarpeisiin (3). Tähän kuuluvat myös alueita pienempien yksiköiden tasolla tehtävät analyysit. Asianmukaisten alueellisten strategioiden ja poliittisten linjausten laatimiseksi on luotava tarkoituksenmukaisia välineitä, joiden avulla voidaan ottaa huomioon alueelliset erot julkisessa politiikassa. (Voidaan tarkastella esim. asukkaiden käytettävissä olevia tuloja, jotta asukaskohtaisen BKT:n lisäksi voidaan ottaa huomioon tulonsiirrot, verotulot sekä eri palvelujen – liikenne, energianjakelu, terveys, koulutus – saatavuus sekä väestörakenne ja asutus – tiedot väestön jakaantumisesta alueelle, ikääntymisasteesta ja huoltosuhteesta. Lisäksi voidaan luoda inhimillisen kehityksen kokoomaindeksejä (4).) |
Alueellinen yhteistyö
21. |
muistuttaa, että alueellisesta yhteistyöstä saadaan yhteisön tasolla kiistatta lisäarvoa ja että se edistää omalta osaltaan alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen saavuttamista. Komitea kehottaakin kasvattamaan EU:n kokonaisbudjettia, jotta aluepolitiikan kyseisen lohkon käyttöön osoitettavia määrärahoja voidaan lisätä ja sen puitteissa tehdä muutakin kuin jakaa hyviä käytänteitä. Tätä ei kuitenkaan pidä tehdä EU:n kahden muun koheesiotavoitteen kustannuksella. |
22. |
kehottaa komissiota syventämään uusia strategisia mahdollisuuksia, joita avautuu euroregio-alueiden yhteistyön myötä. Euroregio-alueet muodostavat strategisen hallinto- ja toimintatason, joka on sopiva ratkaisemaan alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä kysymyksiä. Muistuttaa, että EAYY (5), jolla luodaan eurooppalainen yhteistyörakenne rajatylittäviä, kansainvälisiä ja alueiden välisiä ohjelmia varten, edistää todellista yhteistyötä monilla toiminnan aloilla, vahvistaa naapuruussuhteita, lähentää kansoja sekä edistää tietojen siirtämistä ja hyvien käytänteiden vaihtoa. |
Rajatylittävä yhteistyö
23. |
korostaa rajatylittävän yhteistyön erityistä roolia Euroopan yhdentymisessä sekä saavutettujen tulosten merkitystä. Sen avulla on onnistuttu vähentämään varjostusvaikutuksia EU:n sisärajoilla, muuttamaan ulkorajojen roolia (yhteinen kehittäminen, laittoman maahanmuuton ja laittoman kaupan torjunta, tuki unionin ulkopuolisten maiden EU:hun rajautuvien alueiden kehittämiselle) ja tukemaan ulkorajojen muuttumista sisärajoiksi, kun unioniin on liittynyt uusia jäsenvaltioita. |
24. |
kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan rajatylittävien ohjelmien hallinnon yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi esimerkiksi myöntämällä yhteisiä määrärahoja rajan eri puolilla oleville alueille. Komitea myös kannattaa komission aikeita laatia yleiskatsaus EAYY: toteutuksesta. |
Valtioiden rajat ylittävä yhteistyö
25. |
kehottaa painokkaasti tukemaan yhteistyötä asiaankuuluvilla alueilla (esimerkiksi meri- ja jokialueet tai vuoristoalueet), jotta voidaan parantaa alueellista integraatiota, kaventaa alueiden välisiä ja sisäisiä eroja sekä vastata tehokkaasti ympäristönsuojelun, saastumisen torjunnan ja liikenneverkkojen kehittämisen ongelmiin yhteisesti laadittavien maankäyttöstrategioiden avulla. Tällöin on kuitenkin kunnioitettava nykyisten julkisten elinten roolia ja toimivaltuuksia sekä kunkin alueen ensisijaisia strategisia koheesiotavoitteita. |
26. |
katsoo, että on edistettävä strategisia lähestymistapoja kuten makroalueiden kehittämistä (esimerkiksi tuleva EU:n Itämeren aluetta koskeva strategia). Merialueiden kansainvälistä hallinnointia varten on luotava innovatiiviset puitteet, jotta voidaan edistää EU:n hyväksymää yhdennettyä meripolitiikkaa ja parantaa yhteisön toiminnan johdonmukaisuutta EU:n sisällä sekä asianomaisten unionin ulkopuolisten maiden toiminnan kanssa. |
Alueiden välinen yhteistyö
27. |
korostaa alueiden välisen yhteistyön merkitystä (jota Euroopan komissio ei mainitse vihreässä kirjassa), sillä se on erinomainen keino kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoon sellaisilla alueilla, jotka eivät ole naapurialueita mutta jotka työskentelevät samojen, toisiaan täydentävien kehityshankkeiden parissa. Komitea toivoo kuitenkin, että alueiden välistä yhteistyötä mukautetaan tulevaisuudessa yhä paremmin alue- ja paikallisviranomaisten tarpeisiin joustavoittamalla yhteistyöalojen valintaa. |
EU:n ulkopuolinen alueellinen yhteistyö
28. |
korostaa, että alueellisen yhteistyön toimet tulee sovittaa nykyistä paremmin yhteen yhteistyön ulkoisen ulottuvuuden kanssa EU:n laajentumista ajatellen (Länsi-Balkanin maat ja Turkki) sekä Euroopan naapuruuspolitiikkaan (ENP) osallistuvien maiden, Venäjän federaation ja EU:n syrjäisimpien alueiden naapurimaiden kanssa. |
Alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen liittyvien yhteisön julkisten politiikkojen johdonmukaistaminen
29. |
katsoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteeseen tulee pyrkiä kaikilla yhteisön politiikanaloilla. Alakohtaisten toimintalinjojen ja aluepolitiikan tulee siis yhä voimakkaammin täydentää toisiaan. Tässä yhteydessä tulee johdonmukaistaa sekä määrärahojen jakamiseen että sääntelyyn liittyviä toimintalinjoja. |
30. |
pahoittelee tältä osin, että liian usein yhteisön toimintalinjoja laaditaan ja pannaan täytäntöön ottamatta riittävästi huomioon niiden alueellisia seurauksia. Tämän takia alue- ja paikallisyhteisöt joutuvat kärsimään toimien kielteisistä vaikutuksista (toimintojen tai työpaikkojen väheneminen, ympäristövahingot, ruuhkien lisääntyminen tai autioituminen). |
31. |
muistuttaa aluesuunnittelun merkityksestä valikoimana tekniikkoja, joilla pyritään maankäytön ja alueen toimintojen harmoniseen järjestelyyn, jotta voidaan varmistaa yhteisön julkisten politiikkojen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden välinen johdonmukaisuus. |
32. |
on tietoinen siitä, että osa näistä ongelmista on korjattu yhteisön aluepoliittisilla toimilla, etenkin talouden muutoksiin sopeutumista edistävillä aluepoliittisilla tukiohjelmilla (teollisuuden rakennemuutos, maaseudun kehittäminen osana YMP:n uudistusta). |
33. |
pahoittelee epäjohdonmukaisuutta tutkimusta, teknologista kehittämistä ja innovointia koskevan politiikan ja alueellisen yhteenkuuluvuuden välillä ja korostaa tarvetta lisätä EU:n ja jäsenvaltioiden tutkimus- ja innovaatiopolitiikkojen alueellistamista. |
34. |
katsoo Lissabonin sopimukseen niin ikään sisältyvää horisontaalista sosiaalilauseketta myötäillen, että alakohtaisten toimintalinjojen alueellisten vaikutusten ennakoimiseksi vaikutukset tulee ottaa huomioon jo valmisteluvaiheessa (pitää katsoa karttaa ennen toimien toteuttamista). |
35. |
korostaa Euroopan laajuisten liikenne-, energia- ja televiestintäverkkojen suunnatonta vaikutusta, jotta alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite saavutetaan, ja kannustaa komissiota keskittymään erityisesti kyseisiin verkkoihin. |
36. |
korostaa erityisesti tarvetta varmistaa rannikkoalueita koskevien yhteisön politiikkojen johdonmukaisuus. |
Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP)
37. |
katsoo, että alueisiin voimakkaasti vaikuttavan YMP:n on tuettava nykyistä enemmän alueellista yhteenkuuluvuutta eikä se saa suurentaa alueiden välisiä eroja. Tulevan uudistuksen alueelliset vaikutukset on ennakoitava kielteisten seurausten rajoittamiseksi, ja on toteutettava sopeutustoimenpiteitä sellaisten alueiden auttamiseksi, joihin uudistus voi vaikuttaa kielteisesti. |
38. |
suosittaa, että YMP:n toiseen pilariin kuuluvien maaseudun kehittämistoimien ja aluepolitiikan yhteensovittamista tehostetaan, jotta maaseudun ja taajamien kehittäminen täydentäisivät toisiaan yhä paremmin. Lopullisena tavoitteena olisi oltava, että vuoden 2013 jälkeisissä ohjelmissa molempia politiikkoja yksinkertaistetaan ja niiden yhteisvaikutuksia lisätään niin paljon kuin teknisesti ja poliittisesti on mahdollista. |
Yhteinen liikennepolitiikka
39. |
katsoo, että yhteisen liikennepolitiikan kehityksen ja sen ilmastonmuutokseen kohdistuvien vaikutusten yhteydessä ei pidä unohtaa kyseisen politiikan erityistä merkitystä alueille, joiden liikenneyhteyksissä ollaan riippuvaisia yksinomaan tietyistä liikennemuodoista, erityisesti lentoliikenteestä. |
40. |
ehdottaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen tulevan tarkistamisen yhteydessä keskitytään erityisesti tarpeeseen varmistaa paikalliset kulkuyhteydet alueilla asianmukaisia normeja noudattaen. Yhdistämällä kyseiset verkot kaupunkien liikenneverkkoihin voidaan merkittävästi edistää yleistä liitettävyyttä ja yhteenkuuluvuutta. |
Ympäristö
41. |
katsoo, että arkaluonteinen ilmastonmuutoskysymys ei ilmene kaikilla alueilla samalla tavalla (esimerkiksi tarkasteltaessa yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän täytäntöönpanoa, rannikkoalueiden hallinnointia jne.). |
Ehdotukset, jotka koskevat yleishyödyllisten palvelujen ja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen kehityksen alueellisia vaikutuksia
42. |
muistuttaa, että yleistä taloudellista etua koskevilla palveluilla on tärkeä merkitys alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä, kuten yhteisön primäärilainsäädännössä (EY:n perustamissopimuksen 16 artiklassa) todetaan. Komitea pahoitteleekin, ettei yhteisön toimintalinjojen alueellisia vaikutuksia yleishyödyllisiin ja etenkin yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin ole tutkittu ennen komission esittämiä lainsäädäntöehdotuksia eikä arvioitu jälkikäteen. |
43. |
korostaa sisämarkkinoiden sirpaloitumisen riskejä silloin, kun kansalaisilla ei ole mahdollisuuksia saada palveluja läheltä, vaikka tavoitteeksi on vahvistettu yleispalvelujen säilyttäminen. |
44. |
puolustaa näiden palvelujen yleisen saatavuuden säilyttämistä osana perinteisiä julkisen palvelun velvoitteita, jotta voidaan turvata yhtäläinen kohtelu ja jotta alueet voivat integroitua maailmantalouteen. |
45. |
pyytää perustamissopimukseen kirjatun toissijaisuusperiaatteen sekä Lissabonin sopimusluonnokseen liitetyn, yleishyödyllisiä palveluita koskevan pöytäkirjan perusteella säilyttämään alue- ja paikallisviranomaisten oikeuden ja vapauden toteuttaa toimia yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen toimittajan, hallinnoijan ja käyttäjän ominaisuudessa. |
46. |
toteaa jälleen, että alue- ja paikallisyhteisöjen toimien oikeusvarmuus on välttämätöntä silloin, kun ne tarjoavat, hallinnoivat tai vastaanottavat yleistä taloudellista etua koskevia palveluja. Siksi komitea katsoo, että yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvien erityispiirteiden on asiaan sovellettavissa yhteisön puitesäännöissä tunnustettava olevan yhteensopivia erityisesti julkisia hankintoja ja tukia koskevan lainsäädännön kanssa. |
Ehdotukset alueellisen hallintotavan parantamisesta
47. |
korostaa, että etenkin alueellisen hallinnon laatua tulee parantaa mahdollisimman lähellä kansalaista olevalla hallintotasolla, sillä useiden tasojen osallistuminen toimintaan yhdellä ja samalla alueella tuottaa moninaisia ja joskus ristiriitaisia vaikutuksia. Näin lisättäisiin julkisen politiikan yhtenäisyyttä. Tällainen uusi alueellisen hallintotavan malli on ratkaiseva tekijä alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen konkretisoinnissa. |
48. |
katsoo, että komission tulisi laatia välineitä, joiden avulla helpotettaisiin eri hallintotasojen vertikaalista yhteistyötä nykyisten institutionaalisten suhteiden lisäksi. |
49. |
muistuttaa, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite ei saa johtaa toimivallan jaon muutoksiin etenkään maankäytön suunnittelussa. Sen on pysyttävä jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisyhteisöjen vastuulla. Jäsenvaltioiden hallitusten olisi, erityisesti muita keskusjohtoisemmissa valtioissa, kuitenkin tehostettava yhteistyötään paikallis- ja aluetason toimijoiden kanssa parantaakseen valtakunnallisten alakohtaisten politiikkojen koordinointia alue- ja paikallistasolla. |
50. |
kehottaa selventämään eri hallintotasojen toimivaltuuksia jäsenvaltioissa ja kehittämään laaja-alaisia tai horisontaalisia toimintalinjoja sekä koordinointitehtäviä. |
51. |
toivoo, että alueviranomaiset saisivat enemmän päätösvaltaa rakennerahastojen hallinnoinnissa. Kaikilla EU:n alueilla tulisi olla hallintoviranomaisen asema. |
52. |
suosittaa voimakkaasti monitasoisen hallinnon tehostamista (6), jotta saadaan määriteltyä yhteiset strategiset tavoitteet esimerkiksi palvelujen saatavuudelle, kestävälle kehitykselle ja meripolitiikalle siten, että kukin osanottaja antaa mahdollisuuksiensa mukaisen panoksen. Samalla on varmistettava kumppanuusperiaatteen täysi soveltaminen. Aitoon monitasoiseen hallintoon kuuluu myös yhteinen toteuttamis- ja seurantatyö. |
53. |
muistuttaa tässä yhteydessä, että toimivaltaiset ministerit totesivat 23. marraskuuta 2007 hyväksytyssä Euroopan unionin alueellisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa käsittelevässä ensimmäisessä toimintaohjelmassa uskovansa, ”että monitasoinen hallinto on EU:n tasapainoisen aluekehityksen keskeinen väline” ja että ”sen avulla unioni, sidosryhmät sekä paikallis- ja alueviranomaiset voivat yhdessä panna täytäntöön alueellisen toimintasuunnitelman”. |
54. |
kehottaa komissiota analysoimaan yhä huolellisemmin unionin 27 jäsenvaltion nykyisiä kumppanuuskäytäntöjä, jotta voidaan vahvistaa alue- ja paikallisviranomaisten ja niitä edustavien järjestöjen valmiuksia ja jotta ne voivat kehittyä aktiivisiksi yhteistyökumppaneiksi. |
Bryssel 12. helmikuuta 2009.
Alueiden komitean
puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
(1) Kuten oma-aloitteisessa lausunnossa ”Alueellinen yhteenkuuluvuus” esitetään (CdR 388/2002 fin, esittelijä: Ramón Luis Valcárcel Siso).
(2) Ks. lausunto ”Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta” (CdR 97/2007 fin, esittelijä: Michael Schneider).
(3) Kuten lausunnossa ”Neljäs kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta” todetaan (CdR 97/2007 fin, esittelijä Michael Schneider).
(4) Tältä osin viitataan YK:n kehitysohjelman UNDP:n laatimaan metodologiaan.
(5) Lausunto ”Eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä (EAYY): Euroopan alueellisen yhteistyön vauhdittaminen” (CdR 308/2007 fin, esittelijä: Mercedes Bresso).
(6) Komitean aiempien lausuntojen mukaisesti: ”Hallintotapa ja kumppanuus valtiollisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla” (CdR 149/2008 fin, esittelijä: Vladimir Kisyov), ”Parempi säädöskäytäntö 2005 ja 2006” (CdR 397/2006 fin, esittelijä: Luc Van den Brande) ja ”Eurooppalainen hallintotapa – Valkoinen kirja” (CdR 103/2001 fin, esittelijä: Michel Delebarre).
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/29 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta Vihreä kirja maataloustuotteiden laadusta: tuotestandardit, tuotantoedellytykset ja laatujärjestelmät
2009/C 120/06
ALUEIDEN KOMITEA
— |
kehottaa luomaan sellaisen tukikehyksen, joka mahdollistaa investointipäätösten pitkän aikavälin vakauden edistämällä markkinasuuntautuneita toimia. Tällaisia ovat muun muassa alkuperämaamerkintöjä ja EU:n tuotantovaatimuksia koskeva lainsäädäntö (kohta 2). |
— |
kehottaa tukemaan maantieteellisten merkintöjen järjestelmiä ja maataloustuottajien yksityisiä varmennusjärjestelmiä sillä edellytyksellä, että viranomaiset ovat taanneet järjestelmien piirissä olevien tuotteiden laadun ja alkuperän (kohta 16). |
— |
toivoo, että luotaisiin selvät yhteiset määritelmät eräille alueellisia tuotantomenetelmiä kuvaaville varatuille ilmaisuille, kuten ”maataloustuotteet”, ”perinteinen tuote”, ”vuoristotuote” tai ”ei sisällä muuntogeenisiä organismeja” (kohta 17). |
— |
kehottaa, että vaatimus tuottajamaan pakollisesta merkitsemisestä ulotetaan koskemaan kaikkia alkutuotteita ja puolijalosteita (kohta 18). |
— |
katsoo, että maantieteellisten merkintöjen järjestelmä olisi ulotettava koskemaan jalostettuja tuotteita (kohta 21). |
— |
toteaa, että enää ei tulisi pohtia uusien järjestelmien luomista, vaan olisi tuettava nykyisiä järjestelmiä (kohta 24) |
— |
ehdottaa, että edistettäisiin SAN- ja SMM-suojausten laajentamista myös WTO:n piiriin (kohta 27). |
— |
katsoo, että geneettisesti muunnettujen organismien käyttäminen on nimenomaisesti kiellettävä kaikissa suojatun alkuperänimityksen (SAN) ja suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) saaneiden sekä aitojen perinteisten tuotteiden (APT) tuotantovaiheissa, jotta voidaan varmistaa ja turvata perinteisten tuotantomenetelmien ja tuotteiden ominaispiirteiden säilyminen (kohta 28). |
— |
kehottaa komissiota pohtimaan, olisiko laatutuotteiden markkinoinnin talousarvion oltava joustavampi ja laajempi (kohta 34). |
— |
ehdottaa, että komissio tarkistaa aidot perinteiset tuotteet (ATP) -merkintää (kohta 38). |
Esittelijä |
: |
Milner Whiteman (UK, UEN–AE), Bridgnorthin hallintopiirivaltuutettu |
Viiteasiakirja
Vihreä kirja maataloustuotteiden laadusta: tuotestandardit, tuotantoedellytykset ja laatujärjestelmät
KOM(2008) 641 lopullinen
POLIITTISET SUOSITUKSET
ALUEIDEN KOMITEA
Yleistä
1. |
on tyytyväinen vihreään kirjaan, koska sen avulla pyritään laatimaan puitteet laadukkaan EU:n maataloustuotannon tukemiseksi ja suojaamiseksi sekä saamaan kuluttajat lähemmäksi sitä torjumalla nykyisten nimitysten väärinkäytöstä johtuvaa kilpailun vääristymistä. Näin puolestaan voidaan säilyttää pitkällä aikavälillä alueet ja alueelliset maisemat ja niiden ominaislaatu, jonka maatalousyrittäjien toiminta ja tuotanto ovat muovanneet, mikä edistää alueiden kehitystä tulevaisuudessa ja vähentää maaseudun autioitumisen riskiä. |
2. |
kehottaa luomaan sellaisen tukikehyksen, joka mahdollistaa investointipäätösten pitkän aikavälin vakauden edistämällä markkinasuuntautuneita toimia. Tällaisia ovat muun muassa alkuperämaamerkintöjä ja EU:n tuotantovaatimuksia, eritoten elintarviketurvallisuutta ja -hygieniaa, ympäristönsuojelua sekä perinteisten tuotantomenetelmien käyttämistä koskeva lainsäädäntö. |
3. |
toivoo, että vihreästä kirjasta saadaan lisäpontta ja vahvistusta laatutuotantoa koskevaan yhteisön maatalouspolitiikkaan. Alkuperänimityksistä annettuja asetuksia N:o 510/06 ja 509/06 on epäilemättä sovellettu tähän mennessä varsin laiskasti, minkä johdosta on aiheellista epäillä, ettei suuri osa kuluttajista ole täysin selvillä sellaisista lyhenteistä ja ilmaisuista kuin SAN, SMM, APT ja luonnonmukainen maatalous. On siis syytä pohtia ja jäsentää uudelleen kaikkia tällaisen tuotannon tunnetuksi tekemistä ja siitä tiedottamista koskevia aloitteita sekä nivoa YMP:n ensimmäisen ja toisen pilarin toimet yhä tiiviimmin laatutuotannon tukemiseen ja varmennus- ja valvontamenettelyjen kustannusten pienentämiseen. |
4. |
korostaa, että tuotteiden yhdenmukaistaminen ja tuotannon keskittäminen ovat tekijöitä, jotka altistavat maanviljelijät globaalien markkinoiden heilahteluille ja uhkaavat alueiden monimuotoisuutta. |
5. |
on tyytyväinen, että vihreässä kirjassa tunnustetaan maatalouden laadun olevan erottamattomasti yhteydessä alueellisiin perinteisiin, alueiden kehitykseen sekä kestävyysajatteluun, mutta katsoo, että näitä on vahvistettava ja suojattava maantieteellisten merkintöjen järjestelmän kaltaisilla järjestelmillä ja että niihin liittyviä teollis- ja tekijänoikeuksia on suojattava vieläkin liian yleisiltä nimitysten väärennöksiltä perustamalla kansainvälinen rekisteri. |
6. |
pitää tärkeänä edistää maatilatorien (farmer's market) ja suoramyynnin kaltaisen toiminnan kehittämistä. Sellaisessa välikäsiä on vähemmän ja jakeluketju on lyhyempi: sen lisäksi, että tällaiset aloitteet auttavat pitämään kuluttajahinnat kohtuullisina ja vähentävät öljyn kulutusta ja siten saasteita, ne myös tuovat esille kulloisenkin kauden paikallisia tuotteita, jotka kuuluvat perinteeseen ja ovat todennäköisemmin tuoreita, aitoja ja maukkaita ja joita on myös helpompi valvoa. |
7. |
kannattaa voimakkaasti näkemystä, jonka mukaan EU:n maataloustuottajien vahvin valtti on laatu, ja katsoo, että kuluttajat odottavat, että ruoka on enimmäkseen peräisin heidän omalta alueeltaan, ja edellyttävät elintarvikkeilta makua, perinteitä ja aitoutta sekä niiden tuotannolta eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun huomioon ottamista. Näin ollen EU:n maataloustuottajilla on todellinen mahdollisuus saada tuotteensa erottumaan markkinoilla ja saada vastinetta työlleen. |
8. |
katsoo, että WTO:n neuvottelujen valossa on välttämätöntä, että entistä avoimemmilla globaaleilla markkinoilla kuluttajille voidaan tiedottaa EU:ssa tuotettujen elintarvikkeiden laatu- ja turvallisuusnormeista ja että ne voidaan usein tuoda esiin myönteisenä ja tuotteet monista muista erottavana ominaisuutena. Lisäksi komitea kehottaa Euroopan komissiota huolehtimaan siitä, että EU:n kauppakumppanit tunnustavat maantieteelliset merkinnät. |
9. |
korostaa, että tarvitaan puitesääntöjä, jotka ovat jatkuvasti kasvavien maailmanlaajuisen kulutuskysynnän ja EU:n maataloustuottajien vaatimusten tasolla. Siksi maataloustuottajat tarvitsevat tukitoimia. Esimerkiksi varmennusjärjestelmien markkinointia koskevan talousarvion olisi oltava nykyistä joustavampi ja laajempi, olipa sitten kyse maantieteellisistä merkinnöistä tai maanviljelijöiden hallinnoimista yksityisistä järjestelmistä. Ehtona on se, että viranomaisten täytyy taata järjestelmien piirissä olevien tuotteiden laatu ja alkuperä. Tällaiset järjestelmät ovat joustavia, ja niiden avulla voidaan reagoida nopeasti maatalousyrittäjien ja markkinoiden uusiin vaatimuksiin. |
Paikallis- ja alueviranomaisten rooli
10. |
katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on laajan kokemuksensa ja tunnustetun asemansa ansiosta hyvät mahdollisuudet vaikuttaa maataloustuotannon laatuun ja tukea laadukasta tuotantoa niiden toimiensa avulla, joita ne toteuttavat hallinnoidessaan EU:n maaseudun kehittämissuunnitelmia, aluesuunnittelua ja alueellista kehitystä. Viranomaiset ovat useissa tapauksissa edistäneet laatua esimerkiksi tukemalla maantieteellisten merkintöjen kaltaisia järjestelmiä. |
11. |
panee merkille YMP:n uuden järjestelyn (tuotannosta riippumaton tuki) ja sen, että EU:n maataloustuottajat ovat yhä enenevässä määrin alttiina maailmanmarkkinoiden vaikutukselle. Siksi on kiireesti saatava tunnustus sille, että EU:n maataloustuottajat täyttävät tiukemmat tuotanto- ja laatuvaatimukset (sellaisilla aloilla kuin kestävä kehitys, viljelyn ja tuotannon hygienia- ja terveysvaatimusten täyttäminen, työntekijöiden turvallisuus ja heidän oikeuksiensa kunnioittaminen, eläinten hyvinvointi ja aluekehitys) kuin EU:n ulkopuolisten maiden tuottajat ja että kyseiset, korotetut vaatimukset kompensoidaan EU:n suorilla tuilla myös vuoden 2013 jälkeen. Tämä on erityisen tärkeää paikallisyhteisöjen kannalta, sillä maataloustoiminta EU:ssa muokkaa kaikkien alueiden taloutta, maisemaa ja yhteisöjä. |
12. |
huomauttaa, että paikallis- ja alueviranomaisille tulee luoda asianomaiset edellytykset, jotta ne voivat EU:n maaseudun kehittämisohjelmien kautta edistää ja kaikin puolin tukea laadukasta maataloustuotantoa. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat keskeisessä asemassa ensisijaisten tavoitteiden asettamisessa ja sellaisten ohjelmien toteuttamisessa, jotka ovat tuoneet EU:n maataloustuottajille todellisia etuja. |
13. |
panee merkille sellaisista aloitteista saadut myönteiset tulokset, joilla on tuettu maanviljelyksen uutta alueellistamista, joka tiivistää alkuperäalueiden, kuluttajien ja maanviljelyksen suhteita. Komitea toteaa, että maanviljelijöiden omat markkinat sekä kouluvierailut ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka kansalaiset ja erityisesti lapset voivat tutustua kasvituotteisiin ja niiden tuotantomenetelmiin, organoleptisiin ominaisuuksiin ja kasvukausiin. Komitea kehottaa Euroopan komissiota tukemaan näiden hyvien käytäntöjen levittämistä. |
14. |
katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten toimet laadukkaiden maataloustuotteiden kysynnän edistämiseksi sekä julkisten hankintojen parantamiseksi kaikilla aloilla aina koulujen ja sairaaloiden aterioihin voivat olla suureksi avuksi vihreän kirjan tavoitteiden saavuttamisessa. Komitea toivookin tällaisten toimien asteittaista ja kattavaa laajentamista mm. tarkoitukseen soveltuvien tukitoimien avulla. Komitea kehottaa komissiota huomioimaan paikallis- ja alueyhteisöjen käynnistämien hankkeiden tulokset ja erityisesti tietyt seikat, jotka liittyvät esimerkiksi elintarvikejätteiden määrän vähentämiseen ruokaloissa ja maataloustuotteiden laadun huomioimiseen. |
15. |
korostaa myös toimia, joihin monet EU:n alue- ja paikallisviranomaiset ovat – kehitysyhteistyöohjelmien puitteissa – ryhtyneet kolmansissa maissa ja joiden tavoitteena on tukea perinteisiä maanviljelymenetelmiä sekä ekosysteemin, biologisen monimuotoisuuden ja paikallisten kulutustarpeiden kunnioittamista. |
Tuotantovaatimukset ja tuotteiden kaupan pitämisen vaatimukset
16. |
muistuttaa komissiota, että maataloustuottajat, kuluttajat ja teollisuus suhtautuvat edelleen kielteisesti ajatukseen EU:n järjestelmästä ja EU:n tunnuksesta (tätä korostettiin hiljattain standardeja käsittelevässä komission konferenssissa helmikuussa 2007). Kuluttajaläheisyys ja -suuntautuneisuus voidaan paremmin saavuttaa ilmoittamalla tuotteen etiketissä selvästi sekä alkuperä että tuotannon erityislaatuun liittyvät seikat. Ei myöskään pidetä arvossa logon kehittämiseen menevää aikaa tai kustannuksia, jotka koituvat maataloustuottajille vaatimusten noudattamisen valvomiseksi tehdyistä tarkastuksista, eikä sitä, miten kauan kestää, ennen kuin kuluttajia tällä tavalla saadaan edes vähän lähemmäksi maataloussektoria. Markkinat ja maataloustuottajat ovat kehittäneet omat järjestelmänsä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, ja siksi komitea kehottaa hinta-laatusuhteen parantamiseksi ja paremman kuluttajaläheisyyden saavuttamiseksi tukemaan maantieteellisten merkintöjen järjestelmiä ja maataloustuottajien yksityisiä varmennusjärjestelmiä sillä edellytyksellä, että viranomaiset ovat taanneet järjestelmien piirissä olevien tuotteiden laadun ja alkuperän. Tavoitteena tulee olla selkeys kuluttajien kannalta, eikä tällä tavoin tule lisätä hallinnollista ja taloudellista taakkaa. |
17. |
kehottaa painokkaasti yksinkertaistamaan tuotteiden kaupan pitämisen vaatimuksia, mutta korostaa olevan tarpeen tiivistää suhteita tuotannon tarpeiden ja lopputuotteen välillä terminologian selkeyttämisen, oikeudellisen soveltamisen ja tuotemerkinnöin järjestetyn asianmukaisen kuluttajainformoinnin kautta. Komitea arvioi lisäksi, että, on tarpeen poistaa esteet, joiden avulla saavutetut edut ovat vähäisiä, sekä rajoittaa elintarvikkeiden laadun käsitteen liiallista rönsyilyä. Näin ollen komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission äskettäiseen ehdotukseen kumota erilaisten hedelmien ja vihannesten kokoa ja muotoa koskevat normit. Näkyviin ominaisuuksiin liittyvien standardien tulisikin olla vapaaehtoisia. Tiukat vaatimukset on säilytettävä maataloustuottajien ja kuluttajien suojaamiseksi ja näiden luottamuksen saavuttamiseksi. Erityisen tärkeää tämä on, kun kyseessä ovat muuntogeeniset elintarvikkeet. Tällaisten vaatimusten ei kuitenkaan pitäisi olla päällekkäisiä sellaisen lainsäädännön kanssa, joka suojelee kuluttajia harhaanjohtamiselta. Tavoitteen saavuttamiseksi olisi ehkä hyödyllistä määritellä selkeästi tuotannon tarpeet sekä ne erityispiirteet, jotka koskevat eräiden termien, kuten ”ulkokanala” ja ”vähähiilinen”, käyttöä. Saattaisi olla hyödyllistä määritellä geneeriset tuotteet sekä niiden kaupan pitämistä koskevat vähimmäisvaatimukset. Lisäksi voisi olla hyödyllistä luoda selvät yhteiset määritelmät eräille alueellisia tuotantomenetelmiä kuvaaville varatuille ilmaisuille, kuten ”maataloustuotteet”, ”perinteinen tuote”, ”vuoristotuote” tai ”ei sisällä muuntogeenisiä organismeja”. Mikäli omavalvonta on riittävää ja jatkuvasti todennettavissa, tällaisia ilmaisuja voitaisiin käyttää tuotemerkinnöissä vapaaehtoispohjalta. |
18. |
korostaa, että EU:n kuluttajat vaativat yhä useammin saada tietää, missä maassa elintarvikkeet on tuotettu. Esiin on tullut yhä enemmän tapauksia, joissa kuluttajia on johdettu harhaan. Siksi komitea kehottaa, että vaatimus tuottajamaan pakollisesta merkitsemisestä ulotetaan koskemaan kaikkia alkutuotteita, puolijalosteita ja lopputuotteiden raaka-aineita, kuten kinkkua ja juustoa. |
19. |
kehottaa yhdenmukaistamaan maataloustuotteisiin jäsenvaltioissa sovellettavat arvonlisäverokannat, koska maataloustuottajien reilu kilpailu varmistaa tuotteiden paremman laadun. |
EU:n erityiset laatujärjestelmät
20. |
korostaa, että on välttämätöntä, että kuluttajat ympäri maailmaa voivat luottaa EU:n maantieteellisten merkintöjen järjestelmään. Kuluttajien on eittämättä saatava entistä parempi selvyys järjestelmien luonteesta, niihin liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisesta kansainvälisesti ja siitä, miten ne erottamattomasti liittyvät alueyhteisöihin. On siis erittäin tärkeää käynnistää edistämiskampanjoita, joissa kuluttajille tiedotetaan asiasta ja joille varataan erilliset määrärahat. Euroopan unionissa unionin jäsenvaltioiden tulee viran puolesta toteuttaa asetuksen (EY) N:o 510/2006 13 artiklan 1 kohdan nojalla tarvittavat toimet suojatun alkuperänimityksen ja suojatun maantieteellisen merkinnän laittoman käytön estämiseksi alueellaan. |
21. |
on vakuuttunut, että kuluttajien luottamuksen voittamiseen tarvitaan täydellistä avoimuutta. Maantieteellisten merkintöjen järjestelmä olisi näin ollen ulotettava koskemaan jalostettuja tuotteita. Jotta uskoa maantieteellisten merkintöjen luotettavuuteen ei horjutettaisi, käytettäessä maantieteellisten merkinnän saaneita ainesosia, jotka ilmoitetaan lopputuotteen etiketissä, on varmistettava, että ainesosaa on käytetty vähintäänkin määrä, joka antaa tuotteelle sen tunnusomaisen luonteen. Samoin on varmistettava, että maantieteellisen merkinnän saaneiden ainesosien käytölle on saatu kyseisten merkintöjen suojaamisesta vastaavien tahojen hyväksyntä. |
22. |
Katsoo, että maantieteellisten merkintöjen osalta on tärkeää määritellä kriteerit, joiden perusteella voidaan päätellä, onko kyse yleisnimestä vai voidaanko nimitys suojella maantieteellisenä merkintänä. Tuoteluetteloa voisi laajentaa kattamaan metsämarjat ja -sienet sekä niistä valmistetut tuotteet, ja lisäksi pitäisi varmistaa, että tuoteluettelo kattaa myös marja- ja hedelmätuotteet. Komission tulisi niin ikään ottaa huomioon jäsenvaltioissa esiintyvät tunnustetut yhteismerkit (erityislaatu) ja ehdottaa jäsenvaltioille yhteisiä sääntöjä kyseisten laatumerkintöjen tunnustamiselle. |
23. |
katsoo, että luonnonmukaisten tuotteiden valvonta- ja varmennuselimiä ja -menettelyjä tulisi yhtenäistää, jotta kuluttajille voidaan varmistaa turvallisuus ja luotettavuus uuden EU:n luomutuotantologon avulla. Logon tulisi toimia takeena sille, että koko EU:ssa sovelletaan samoja tuotanto-, valvonta- ja varmennuskriteerejä, ja sen tulisi osaltaan auttaa ratkaisemaan ongelmia ja edistää entistä tehokkaammin luomutuotteiden yhtenäismarkkinoita. Se voi myös tyydyttävällä tavalla auttaa parantamaan kuluttajille suunnattua tiedotusta luomuelintarvikkeita koskevista yhteisistä tehokkaista normeista ja valvonnasta koko Euroopan unionissa. |
24. |
toteaa, että enää ei tulisi pohtia uusien järjestelmien luomista, vaan olisi tuettava nykyisiä järjestelmiä sellaisilla aloilla kuin eläinten hyvinvointi. Komission tuki suuntaviivojen muodossa uskottavuuden vahvistamiseksi on tervetullutta, mutta on turhaa luoda uusia tunnuskuvioita kuluttajamarkkinoille, joilla jo olemassa olevat logot ovat tunnustettuja ja arvostettuja. Tästä esimerkkinä on ranskalainen Label Rouge -merkki. |
25. |
katsoo, että sen sijaan olisi tarpeen ottaa käyttöön järjestelmä, jonka avulla voitaisiin rangaista suojattujen nimien laittomasta käytöstä. Lisäksi olisi kaikissa unionin jäsenvaltioissa yksilöitävä ne toimijat, joiden vastuulla noudattamisen valvonta on ja joiden tehtävänä on ehdottaa sovellettavia seuraamuksia. |
26. |
huomauttaa suojatuista nimityksistä, että kaikki jäsenvaltiot tulisi velvoittaa suojelemaan automaattisesti kaikkia alkuperänimityksiä niiden luvattomalta käytöltä tai jäljittelyltä. Lisäksi komitea ehdottaa, että suojatulla nimityksellä varustettujen tuotteiden suojelutavat ja -säännöt eriytettäisiin sen mukaan, onko kyse kansainvälisesti erittäin tunnetuista tuotteista, joista suuri osa päätyy vientiin ja joilla väärennösten ja luvattoman käytön riski on suuri, vai tuotteista, joiden jakelu tapahtuu lähinnä paikallisilla markkinoilla ja jotka eivät näin ollen ole niin alttiita alkuperänimitysten asiattomalle käytölle. Komitea ehdottaa, että viimeksi mainittuun tuoteryhmään sovellettaisiin yksinkertaistettua tunnistusmenettelyä, joka mahdollistaa luonteeltaan maakohtaisen tai alueellisen suojelun. Komitea katsoo, että tuotantoeritelmiä olisi voitava mukauttaa yksinkertaistetulla menettelyllä, koska tuotantomenetelmien ja jalostustekniikoiden kehitys on joillain aloilla erityisen nopeaa. |
27. |
on sitä mieltä, että olisi syytä edistää SAN- ja SMM-suojausten laajentamista myös WTO:n piiriin. Olisi myös jatkettava aktiivisesti kahdenvälisten sopimusten tekemistä EU:n ulkopuolisten eri maiden kanssa elintarvikkeiden nimitysten vastavuoroiseksi tunnustamiseksi. Kun otetaan huomioon EU:n ulkopuolisten maiden SMM-suojausta koskevien uusien pyyntöjen runsas määrä, AK ehdottaa, että tutkitaan mahdollisuutta luoda EU:hun maataloustuotannon laatuvirasto. Tuotteen tulisi voida saada EU:n tunnustus riippumatta siitä, onko kyseessä vientituote tai ei. Kansainvälinen suoja voisi mahdollisesti olla erilainen sen mukaan, miten suuri on nimityksen todellinen anastusriski. Suojan laajuus voisi esimerkiksi olla erilainen vientituotteille, joihin liittyy suuri tuotenimen anastusvaara ja jotka edellyttävät kansainvälistä suojaa WTO:n piirissä. Tuotteisiin, joihin liittyvä anastusvaara on vähäisempi ja joita myydään paikallismarkkinoilla, voitaisiin soveltaa yksinkertaisempaa menettelyä, jossa jäsenvaltio myöntää sertifikaatin ja ilmoittaa siitä EU:n toimielimille (nykyistä väliaikaista suojaa vastaava taso) ja jossa sovelletaan yhteisön oikeudellista suojaa. On myös erittäin tärkeää, että maantieteellisten merkintöjen suoja varmistetaan EU:ssa velvoittamalla jäsenvaltiot ryhtymään alueellaan viran puolesta toimenpiteisiin, jos suojattua nimitystä uhkaa anastus tai jäljitteleminen. Asetuksen 510/2006 13 artikla sisältää erityisen asiaa koskevan säännöksen. Komission tulee puolustaa virallista suojaa kansainvälisellä tasolla ja erityisesti EU:ssa. |
28. |
katsoo, että geneettisesti muunnettujen organismien käyttäminen on nimenomaisesti kiellettävä kaikissa suojatun alkuperänimityksen (SAN) ja suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) saaneiden sekä aitojen perinteisten tuotteiden (APT) tuotantovaiheissa, jotta voidaan varmistaa ja turvata perinteisten tuotantomenetelmien ja tuotteiden ominaispiirteiden säilyminen. |
Varmennusjärjestelmät
29. |
suosittaa, että edistetään tuottajajärjestöjen entistä aktiivisempaa osallistumista ja että markkinoille annetaan tässä vetovastuu. Tuottajien hallinnoimat, rakenteeltaan punnitut yksityiset järjestelmät ovat joustavampia kuin lainsäädäntö, ja siten niiden avulla voidaan reagoida nopeammin ja vastata paikallisiin tarpeisiin. Esimerkkejä tällaisista järjestelmistä löytyy Ruotsista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Saksasta. |
30. |
katsoo, että nykyiset, lisäarvoa kartuttaville tuotteille luodut varmennusjärjestelmät täyttäisivät yhteiskunnallisiin näkökohtiin liittyvät vaatimukset paremmin, jos ne antaisivat selkeää ja luotettavaa tietoa tuotteiden tuotantopaikasta ja tuotantomenetelmistä sekä ravintoarvosta. |
31. |
katsoo, että yleiset suuntaviivat olisivat hyödyksi, jotta voitaisiin parantaa kuluttajille suunnattavaa tiedotusta elintarvikkeiden peruslaatua koskevista minivaatimuksista. Suuntaviivat olisi laadittava riippumattomissa komiteoissa, yhteisymmärryksessä kaikkien elintarvikeketjuun liittyvien sidosryhmien kanssa, riippumatta niiden maantieteellisestä sijainnista. |
32. |
yhtyy näkemykseen, että tuottajien osallistuminen on ensiarvoisen tärkeää yksityisten järjestelmien menestyksen kannalta. Samoin on tärkeää edistää kaikin keinoin tuottajien yhteistyötä. Tämä takaa sen, että kaikki tarkastukset, kustannukset ja vaatimukset hyödyttävät EU:n maataloustuottajia. |
33. |
korostaa, että on tarpeen huomioida käsityömenetelmiin perustuvaa maanviljelystä harjoittaville pientuottajille aiheutuva taloudellinen ja hallinnollinen taakka. Komitea kehottaa näin ollen pitämään voimassa poikkeukset, jotka koskevat tällaista tuotantoa, jossa on rakenteellisesti mahdotonta noudattaa tiettyjä normeja. |
Muut huomiot
34. |
kehottaa komissiota pohtimaan, olisiko laatutuotteiden markkinoinnin talousarvion oltava joustavampi ja laajempi. Markkinoinnin talousarvion painopistettä on tarkistettava, jotta varmennusjärjestelmät voidaan ottaa paremmin huomioon, olivatpa ne luonteeltaan millaisia tahansa. |
35. |
katsoo, että mikäli elintarvikkeiden kulutuksen edistämisen valtiontukia koskevia sääntöjä höllennettäisiin ja yhteisön julkista varmennusjärjestelmää (suojattu alkuperänimitys, suojattu maantieteellinen merkintä, taattu perinteinen erikoisuus, syrjäisimpiä alueita symboloiva graafinen tunnus, luonnonmukainen tuotanto) tehostettaisiin ja parannettaisiin, EU:n maataloustuottajia arvostettaisiin enemmän ja nämä voisivat kehittää tehokkaampia markkinointijärjestelmiä. |
36. |
kehottaa ottamaan käyttöön mikroluottojärjestelmiä, joiden kohteena ovat laatutuotannon kasvattamiseen ja paikallisen elintarviketurvallisuuden parantamiseen investoivat maatalouden pientuottajat. Komitea kehottaa tässä yhteydessä harkitsemaan mahdollisuuksia ohjata tällä hetkellä interventiotoimiin suunnatut varat niille tuottajille, jotka alkavat hyödyntää tasapuolista ja kestävän kehityksen mukaista maataloutta edistäviä tuotantomenetelmiä. |
37. |
ei pidä tarpeellisena edistää uusien yhteisön sertifiointijärjestelmien perustamista, jotta vältettäisiin hallinnolliset sekaannukset ja hallinnon monimutkaistuminen. Voisi kuitenkin olla hyödyllistä luoda suuntaviivat, jotka takaisivat muiden sertifikaattien (ISO, BIO jne.) objektiivisen sisällön muiden kuin SAN- ja SMM-suojattujen tuotteiden yhteydessä. Eri valvontaelinten yhteistyötä olisi myös tarkoituksenmukaista tehostaa ja koordinoida nykyistä paremmin. |
38. |
ehdottaa, että komissio tarkistaa aidot perinteiset tuotteet (ATP) -merkintää ja ottaa käyttöön erityistason eurooppalaisen elintarvikemerkinnän, jonka tarkoituksena on luoda uusi laadun sertifiointijärjestelmä perinteisille, paikallisille ja käsin tehdyille tuotteille. Järjestelmä kokoaa yhteen tiettyjä laatua koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotka liittyvät myös tuotantoalueeseen, alueelliseen ja paikalliseen talouteen, kestävään maankäyttöön ja niiden vaikutukseen maaseudun asutuksen säilymiseen, matkailuun, paikallisen elämän laatuun jne. Sertifiointiohjelmassa tulisi käyttää perinteisen tuotteen, paikallisen tuotteen ja alueellisen tuotteen kaltaisia ilmauksia. |
39. |
kehottaa komissiota tarjoamaan rahoitustukea sekä sisämarkkinoilla että unionin ulkopuolisissa maissa järjestettäviin tiedotuskampanjoihin, jotta voidaan tehdä tunnetuksi erilaisten eurooppalaisten maataloustuotteiden laatumerkintöjen tarkoitusta sekä muun muassa ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja korkeatasoista elintarviketurvallisuutta koskevia kattavia tuotantoehtoja ja sääntöjä, joita viljelijöiden on Euroopassa noudatettava – toisin kuin muualla maailmassa. |
Brysselissä 13 päivänä helmikuuta 2009.
Alueiden komitean
puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/34 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta vihreä kirja maahanmuutosta ja liikkuvuudesta
2009/C 120/07
ALUEIDEN KOMITEA
— |
on sitä mieltä, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien yhteisten haasteiden käsittely unionitasolla tuo huomattavaa eurooppalaista lisäarvoa, joka voi antaa tärkeitä virikkeitä jäsenvaltioiden koulutuspolitiikkojen muotoiluun. Koulutus on keskeinen edellytys kotoutumiselle sekä menestyksekkäälle osallistumiselle yhteiskunta- ja työelämään. |
— |
korostaa, että alueiden komitealla on tässä yhteydessä erityinen rooli, koska muutamissa jäsenvaltioissa kouluopetus kuuluu alue- ja paikallisviranomaisten vastuulle. |
— |
korostaa varhaiskasvatuksen ja kouluopetuksen keskeistä roolia maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamisessa ja tähdentää erityisesti asuinmaan yhden tai useamman opetus- ja asiointikielen hallinnan merkitystä. |
— |
katsoo, että lisääntynyt maahanmuutto vahvistaa paitsi Euroopan unionin kulttuurista myös kielellistä monimuotoisuutta, joka voidaan olemassa olevaa kielitaitovarantoa asianmukaisesti vahvistamalla muuntaa uudeksi sijaintieduksi maailmanlaajuisilla markkinoilla. Komitea varoittaakin, ettei maahanmuuton lisääntymistä tule tarkastella vain EU:n jäsenvaltioihin kohdistuvana rasitteena. Komitean mielestä se tulee, myös Euroopan väestönkehityksen valossa, nähdä mahdollisuutena. |
— |
suosittaa, että käsiteltäessä aihetta yksityiskohtaisesti unionitasolla Euroopan komissio ottaa esiin seuraavat vihreässä kirjassa sivuutetut näkökohdat:
|
Esittelijä |
: |
Ursula Männle (DE, PPE), Baijerin maapäivien jäsen |
Viiteasiakirja
Vihreä kirja ”Maahanmuutto ja liikkuvuus – EU:n koulutusjärjestelmien haasteet ja mahdollisuudet”
KOM(2008) 423 lopullinen
POLIITTISET SUOSITUKSET
ALUEIDEN KOMITEA
1. |
korostaa, että EU:n koulutusyhteistyöllä on Lissabonin strategian yhteydessä tärkeä merkitys Euroopan yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle kehitykselle, ja pitää koulutusulottuvuuden vahvistamista osaamiskolmiossa erittäin tärkeänä. |
2. |
toteaa, että EU:n koulutusyhteistyön on oltava EY:n perustamissopimuksen 149 ja 150 artiklan mukaista ja siinä on otettava huomioon toissijaisuusnäkökohdat. |
3. |
on näin ollen tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio toteaa vihreässä kirjassaan koulutuspolitiikan kuuluvan tiukasti jäsenvaltioiden toimivaltaan. |
4. |
puuttuu tässä yhteydessä vihreän kirjan otsikon muotoiluun ja huomauttaa, että kyse on ennen kaikkea EU:n jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien mahdollisuuksista ja haasteista ja että perussopimusten määräysten vuoksi ei voida puhua EU:n koulutusjärjestelmistä, koska koulutusjärjestelmiä koskevan politiikan muotoilu tapahtuu jäsenvaltio- sekä mahdollisesti alue- ja paikallistasolla. |
5. |
on edellä esitetystä toiminnan ensisijaista viitekehystä koskevasta selvennyksestä huolimatta sitä mieltä, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien yhteisten haasteiden käsittely unionitasolla tuo huomattavaa eurooppalaista lisäarvoa, joka voi antaa tärkeitä virikkeitä jäsenvaltioiden koulutuspolitiikkojen muotoiluun. |
6. |
katsoo, että jäsenvaltioiden tiedon- ja kokemustenvaihdon tiivistäminen on erittäin hyödyllistä, ja pitää hyvin tärkeänä erityisesti sitä, että Euroopan komissio levittää tietoa jäsenvaltioiden parhaista käytänteistä. |
7. |
korostaa, että alueiden komitealla on tässä yhteydessä erityinen rooli, koska muutamissa jäsenvaltioissa kouluopetus kuuluu alue- ja paikallisviranomaisten vastuulle ja osittain jopa niiden yksinomaiseen toimivaltaan. |
8. |
pitää jäsenvaltioiden Koulutus 2010 -työohjelman puitteissa tekemän yhteistyön tuloksia erittäin merkittävinä. Komitea on tyytyväinen erityisesti vertaisoppimistoimiin, jotka perustuvat vapaaehtoisuuteen ja mahdollistavat aiempaa syvällisemmän vastavuoroisen oppimisen, ja kiittää tässä yhteydessä koulutukseen pääsyä ja sosiaalista osallisuutta käsittelevän Peer Learning Cluster on Access and Social Inclusion -ryhmän jäseniä ryhmän tekemästä työstä. |
9. |
tukee Euroopan komission aloitetta esittää Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna 2008 vihreä kirja maahanmuutosta ja liikkuvuudesta ja siten edistää maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotoutumista ja näin ollen sosiaalista yhteenkuuluvuutta. |
10. |
on tyytyväinen siihen, että Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden julkisuustyöllä on pysyvää arvoa, ja ottaa erityisesti esiin vuoden 2008 Eurooppa-päivän julisteen, joka on ollut koulumaailmassa erittäin kysytty. |
11. |
kannattaa Euroopan komission aikomusta käynnistää maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten koulutustilannetta koskeva kuuleminen ja antaa siten Euroopan suurelle yleisölle mahdollisuus ottaa asiaan kantaa. Komitea odottaa kuulemisen tuloksia erittäin kiinnostuneena. |
12. |
katsoo, että suunniteltu viiden kuukauden kuulemisprosessi jättää osallistujille riittävästi aikaa yksityiskohtaisen kannan muodostamiseen, ja kehottaa jäseniään tukemaan asiasta kiinnostuneiden alue- ja paikallistason toimijoiden osallistumista tähän unioninlaajuiseen kuulemiseen. |
13. |
panee kuitenkin merkille, että komissio aikoo jo joulukuussa 2008, eli ennen kuulemisprosessin päättymistä, tehdä ehdotuksia avoimen koordinointimenetelmän uusista puitteista ja että ehdotukset saattavat koskea myös maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamisessa sovellettavien toimintatapojen vaihtoa. Alueiden komitea odottaa, että komissio ottaa komitean lausunnon asianmukaisesti huomioon. |
14. |
kannattaa Euroopan komission esittämää laajaa määritelmää termille ”maahanmuuttajataustainen”. OECD:n kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa omaksutun määritelmän tapaan termi kattaa myös ne, jotka ovat saaneet asuinjäsenvaltionsa kansalaisuuden joko syntyessään tai hakemuksesta tai jotka ovat tällaisten henkilöiden lapsia. |
15. |
on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on rajannut aiheen käsittelyn siten, että vihreässä kirjassa keskitytään sosioekonomisesti muita heikommassa asemassa olevien maahanmuuttajataustaisten nuorten tilanteeseen, sillä komitean mielestä toimen tarve on suurin tämän väestöryhmän kohdalla. |
16. |
katsoo, että koulutusjärjestelmien kehittämiseksi tarvitaan jäsenvaltiotason toimia, koska EU:n jäsenvaltioihin muuttaa runsaasti sekä muiden jäsenvaltioiden että kolmansien maiden kansalaisia. Kansallisia toimia voidaan tukea levittämällä kuulemistuloksia ja käsittelemällä asiaa myöhemmin unionitasolla. |
17. |
yhtyy Euroopan komission näkemykseen, jonka mukaan koulutus on keskeinen edellytys kotoutumiselle sekä menestyksekkäälle osallistumiselle yhteiskunta- ja työelämään. |
18. |
korostaa varhaiskasvatuksen ja kouluopetuksen keskeistä roolia maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamisessa ja tähdentää erityisesti asuinmaan yhden tai useamman opetus- ja asiointikielen hallinnan merkitystä. |
19. |
katsoo, että lisääntynyt maahanmuutto vahvistaa paitsi Euroopan unionin kulttuurista myös kielellistä monimuotoisuutta, joka voidaan olemassa olevaa kielitaitovarantoa asianmukaisesti vahvistamalla muuntaa uudeksi sijaintieduksi maailmanlaajuisilla markkinoilla. |
20. |
on yleisesti ottaen sitä mieltä, että muuttajien kulttuuriseen, kielelliseen ja älylliseen potentiaaliin tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ja että laillisten muuttajien kehittymistä kulttuurien välisiksi vuorovaikuttajiksi tulee edistää. |
21. |
varoittaakin, ettei maahanmuuton lisääntymistä tule tarkastella vain EU:n jäsenvaltioihin kohdistuvana rasitteena. Komitean mielestä se tulee, myös Euroopan väestönkehityksen valossa, nähdä mahdollisuutena. |
22. |
korostaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista on tärkeä myös maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamisen kannalta. |
Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten koulutustilanne
23. |
panee huolestuneena merkille Euroopan komission esittelemän koulutustilanteen, pitää maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamista suurena poliittisena haasteena ja korostaa näin ollen, että toimia tarvitaan pikaisesti. |
24. |
on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten integroitumisen epäonnistuminen koulussa voi olla ensimmäinen lenkki epäonnistumisten ketjussa, joka saattaa koulunkäynnin keskeytyksen ja vähäisestä koulutuksesta johtuvan työttömyyden vuoksi lopulta johtaa sosiaalisen integraation epäonnistumiseen. |
25. |
katsoo, että maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten koulumenestyksen erot johtuvat erilaisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. (Näihin kuuluvat esimerkiksi puuttuva tai riittämätön opetuskielen taito, jolloin opetusta on mahdoton seurata ja motivaatio heikkenee, koulutusjärjestelmien liian vähäinen joustavuus, jotta voitaisiin tarjota maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten tarpeita vastaavaa koulutusta, vanhempien vieroksuva suhtautuminen koulutukseen sekä se, että lapset ja nuoret eivät saa vanhemmiltaan siittävästi huomiota ja ohjausta koulun ulkopuolella.) |
26. |
yhtyy ehdottomasti Euroopan komission tiedonannossaan ”Paremmat taidot uudelle vuosisadalle – koulualan eurooppalainen yhteistyöohjelma” esittämään näkemykseen, jonka mukaan koulu ei yksin pysty kompensoimaan oppilaiden sosiaalista vähäosaisuutta. |
27. |
korostaa olevansa vakuuttunut, että maahanmuuttajataustaisen väestön onnistunut kotouttaminen vaatii kaikilta osapuolilta runsaasti halukkuutta, aikaa, ponnistelua ja avoimuutta. |
28. |
kaipaakin vihreään kirjaan mainintaa siitä, että vanhemmilla, sekä tietyssä määrin ja iän mukaisin edellytyksin myös lapsilla ja nuorilla, on henkilökohtainen velvollisuus osoittaa omasta erityistilanteestaan huolimatta olevansa halukkaita kotoutumaan ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan oma-aloitteisesti helpottamaan sosioekonomisesti epäsuotuisaa tilannettaan tai korjaamaan se esimerkiksi osallistumalla tarjottuihin koulutus- tai pätevöitymistoimiin. |
29. |
pitää koulupakkoa maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten onnistuneen kotouttamisen välttämättömänä takeena ja kannattaa voimakkaasti koulun ja kodin tiivistä yhteistyötä tämän velvollisuuden täyttämiseksi. Tämä koskee myös esimerkiksi lasten ja nuorten mahdollisuutta osallistua liikunnan- ja uinninopetukseen sekä luokkaretkille. |
30. |
katsoo Euroopan komission tapaan, että koulutus- ja nuorisoalan monien eri toimijoiden (lastentarha, koulu ja nuorisotoimi) entistä tiiviimpi kumppanuus tarjoaa keskeiset lähtökohdat ongelmien ratkaisemiselle. Alueiden komitean mielestä perheellä on tässä yhteydessä erittäin merkittävä rooli, koska se antaa tärkeitä virikkeitä, jotka vaikuttavat elämän suunnittelua ja näin ollen myös omaa koulumenestystä koskevien yleisodotusten kehittymiseen. |
31. |
pitää erittäin tärkeänä sitä, että maahanmuuttajataustaiset lapset aloittavat varhaisopetuksen mahdollisimman aikaisin, koska taito puhua yhtä tai useampaa asuinmaan kieltä virheettömästi ja sujuvasti on välttämätön edellytys koulutusjärjestelmän tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiselle. Tällöin kielellisiin ongelmiin voidaan puuttua tai ne voidaan ratkaista jo ennen peruskoulun aloittamista, ja näin voidaan luoda keskeinen perusta tasavertaiselle osallistumiselle kouluopetukseen. |
32. |
kehottaakin jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia panemaan nykyistä enemmän painoa maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamiselle. |
33. |
kannustaa erityisesti alue- ja paikallisviranomaisia ryhtymään asiassa toimivaltansa mahdollistamiin toimiin. |
Ehdotukset poliittisen tason konkreettisista toimista maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten koulutustilanteen parantamiseksi
34. |
pitää erittäin myönteisenä sitä, ettei Euroopan komissio ole vihreää kirjaa laatiessaan keskittynyt pelkästään maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten tilanteen esittelyyn vaan on myös luonut kokonaiskatsauksen erilaisiin poliittisiin toimintatapoihin nykyisten ongelmien ratkaisemiseksi. |
35. |
on tyytyväinen myös siihen, että vihreää kirjaa täydentävässä komission valmisteluasiakirjassa (SEC (2008) 2173) esitetään melko pitkä luettelo muista koulutuspoliittisista aloitteista maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamiseksi. Luettelossa on osittain viittauksia internetistä löytyviin lähdeasiakirjoihin, ja se antaa laajan kokonaiskuvan yksittäisten jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden ponnisteluista alalla. |
36. |
korostaa alue- ja paikallisviranomaisten merkitystä etsittäessä käyttökelpoisia ratkaisuja, joilla voidaan parantaa maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotoutumista. |
37. |
pitää varhaiskasvatukseen kuuluvaa opetusta ja ensimmäisten kouluvuosien aikaista opetusta erityisen ratkaisevana maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten koulumenestyksen kannalta, koska kyseinen ajanjakso vaikuttaa olennaisesti koko myöhempään koulu-uraan. |
38. |
kannustaa tässä yhteydessä tiivistämään koulujen ja yleisten kirjastojen yhteistyötä, jotta lapset ja nuoret saadaan tutustumaan kirjojen maailmaan. Tällä tavoin voidaan paitsi tukea heidän kielellistä kehitystään myös vahvistaa tunnetta osallisuudesta yhteiskuntaan. |
39. |
katsoo, että lastentarhoissa ja kouluissa tulisi painottaa erityisesti sitä, että yksittäisille lapsille tarjotaan tukea jo varhaisessa vaiheessa ja heidän omanarvontuntoaan ja itsenäisyyttään kehitetään varhaislapsuudesta lähtien monikulttuurisuuteen liittyvät arvot huomioon ottaen. Tässä yhteydessä luottamusta herättävillä peruskokemuksilla, ilmaisumuodoilla ja tulkintatavoilla, jotka mahdollistavat kaikkien mahdollisten kokemusten käsittelemisen, on erittäin tärkeä merkitys, jotta lapsille kehittyy mahdollisimman varhain vahva perusluonteinen merkitys- ja arvojärjestelmä, jonka avulla he pärjäävät monitahoisessa maailmassa ja selviytyvät kriiseistä, vastoinkäymisistä ja muutoksista. |
40. |
suosittaa, että jo lastentarhojen ja peruskoulujen opetussuunnitelmiin sisällytetään sosiaalisen oppimisen mukainen tavoite ”empatia”. Tarkoituksena on, että lapset oppivat eläytymään vaivatta toisten ajatus- ja tunnemaailmaan ja osoittamaan arvostusta ja avoimuutta toisten vakaumuksia kohtaan. |
41. |
kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota sukupuolinäkökulmaan. |
42. |
katsoo, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden erilaiseen koulumenestykseen liittyvät ongelmat ovat parhaiten ratkaistavissa panemalla täytäntöön toimenpidepaketti, jossa kielenopetus nähdään kaikkiin koulutusvaiheisiin kuuluvana tehtävänä. |
43. |
suosittaa lisäksi, että kaikkien kouluaineiden opetuksessa otetaan periaatteeksi maahanmuuttajataustan esittäminen myönteisessä valossa. Tällä tavoin oppilaat voivat kokea oman perheensä tai luokkatovereidensa maahanmuuttajataustan myönteisenä ilmiönä ja rikkautena. |
44. |
korostaa, että on tarpeen valistaa koulunsa keskeyttäneitä nuoria ja heidän vanhempiaan siitä, mitä koulutuksellisia ja ammatillisia mahdollisuuksia nuorilla on hankkia ammattipätevyys jälkikäteen. |
45. |
kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason toimivaltaiset viranomaiset osoittaisivat EU:n jäsenvaltioiden syntyvyysasteen laskun vuoksi vapautuvat koulutusvarat jatkossakin koulutustarkoituksiin ja käyttäisivät ne koulutuksen laadun sekä oppilaitosten varustelun parantamiseen. |
46. |
suosittaa, että maahanmuuttajataustaisten lasten, nuorten ja aikuisten kotouttamiseksi järjestetään mielipiteenmuodostukseen vaikuttavia tiedotusvälinekampanjoita. Niiden yhteydessä voitaisiin esimerkiksi esitellä maahanmuuttajataustaisten julkisuuden henkilöiden kotoutumista. |
47. |
korostaa, että maahanmuuttajilla on oikeus vaalia omaa kieltään, ja suosittaa edistämään monikielisyyttä. |
48. |
kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia työnantajina järjestämään työntekijöilleen koulutusta monikulttuurisissa taidoissa ja tarvittaessa lisäämään maahanmuuttajataustaisen henkilöstön osuutta siten, että otetaan huomioon soveltuvuus, valmiudet ja suorituskyky ja annetaan asianmukaista arvoa kielitaidolle ja monikulttuuriselle osaamiselle. |
Asian käsittely Euroopan tasolla
49. |
yhtyy Euroopan komission näkemykseen, jonka mukaan jäsenvaltioita kiinnostavan maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamista koskevan eurooppalaisen yhteistyön toteuttaminen esittelemällä jäsenvaltioissa, alueilla ja kaupungeissa parhaiksi todettuja käytänteitä voi tuoda eurooppalaista lisäarvoa. |
50. |
korostaa kuitenkin, että asiaan liittyviä ongelmia ei voida unionitasolla vielä ratkaista – kuten vihreässä kirjassa esitetään – vaan niistä voidaan ainoastaan keskustella, sillä päätökset mahdollisten poliittisten toimien toteuttamista kuuluvat jäsenvaltio-, alue- tai paikallistason yksinomaiseen toimivaltaan. |
51. |
kehottaa EU:n alue- ja paikallisviranomaisia selvittämään tarkasti, missä määrin Elinikäisen oppimisen toimintaohjelman (2007–2013) kaltaisten yhteisöohjelmien tai rakennerahastojen tarjoamia tukimahdollisuuksia voidaan hyödyntää maahanmuuttaja-taustaisten lasten ja nuorten kotouttamisessa tai kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisessä tai miten jo suunnitteilla olevat hankkeet voidaan mukauttaa vastaamaan yhteisön tukia koskevia suuntaviivoja, jotta niihin todella voidaan saada tukea. |
52. |
kiinnittää tässä yhteydessä huomiota kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista edistävän eurooppalaisen rahaston hyödyllisyyteen ja kehottaa jäseniään edistämään rahaston käyttöä maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamiseen alue- ja paikallistasolla. |
53. |
odottaa, että maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamiseen kiinnitetään riittävästi huomiota Euroopan koulutusyhteistyön strategisissa puitteissa, joista Euroopan komissio aikoo tehdä ehdotuksen joulukuussa 2008 ja joiden on tarkoitus olla jatkoa nykyiselle Koulutus 2010 -työohjelmalle. |
54. |
suosittaa, että käsiteltäessä aihetta yksityiskohtaisesti unionitasolla Euroopan komissio ottaa esiin seuraavat vihreässä kirjassa sivuutetut näkökohdat:
|
55. |
panee merkille, että Euroopan komissio kannattaa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimistuloksia ja koulunkäyntiä koskevien indikaattoreiden ja eurooppalaisten viitearvojen (benchmarks) käyttöönottoa. |
56. |
muistuttaa, että 5. toukokuuta 2003 annetuissa neuvoston päätelmissä korostetaan keskimääräistä eurooppalaista suoritusta koskevien koulutuksen viitearvojen (benchmarks) välineen hyväksymisen yhteydessä, että keskimääräistä eurooppalaista suoritusta koskevat viitearvot eivät määritä kansallisia tavoitteita eivätkä vaikuta päätöksiin, joita kansalliset hallitukset tulevat tekemään, vaikka kansallisiin prioriteetteihin perustuvat kansalliset toimet osaltaan edistävät kyseisten viitearvojen toteuttamista. |
57. |
toteaa, että Saksan puheenjohtajuuskaudella toukokuussa 2007 hyväksyttiin yhdenmukainen luettelo Lissabonissa asetettujen koulutusalan tavoitteiden edistymisen seurantaan tarkoitetuista indikaattoreista ja viitearvoista ja että jäsenvaltiot eivät ole periaatesyistä ja uusien indikaattoreiden luomisesta aiheutuvien hallinnollisten ja taloudellisten rasitteiden vuoksi noudattaneet komission ehdotusta uusien koulutusindikaattoreiden hyväksymisestä. |
58. |
korostaa periaatetta, että eurooppalaisten viitearvojen asettamisen tulisi olla EU:n koulutusyhteistyössä pelkkä poikkeus eikä niiden soveltamisalaa tulisi ulottaa nykyisiä viittä viitearvoa laajemmalle, etenkin kun on yhä ilmeisempää, että unionitasolla asetettuja vapaaehtoisia tavoitteita ei neljässä tapauksessa viidestä saada saavutettua vuoteen 2010 mennessä. |
59. |
painottaa, että uusien indikaattoreiden luominen saattaa aiheuttaa jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla huomattavia hallinnollisia lisärasitteita. Koska komissio pyrkii vähentämään byrokratiaa, uusien indikaattoreiden luomista tulisi harkita vain, jos se on kustannusten ja hyötyjen perinpohjaisen analyysin perusteella suotavaa. |
60. |
kannattaa näin ollen sitä, että ponnisteluissa keskitytään jo olemassa oleviin indikaattoreihin ja eurooppalaisiin viitearvoihin. |
61. |
katsoo siis, että eurooppalaista lisäarvoa ei tuo uusien indikaattoreiden ja viitearvojen käyttöönotto vaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimistuloksia ja koulunkäyntiä koskevien parhaiden käytänteiden kokoaminen yhteen. |
62. |
on vakuuttunut siitä, että tällainen käytänneluettelo voi olla syvennetyn tiedon- ja kokemustenvaihdon keskeinen elementti EU:n tulevaa koulutusyhteistyötä toteutettaessa ja antaa ratkaisevia virikkeitä kotouttamispolitiikan itsenäiseen toteuttamiseen jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla. |
63. |
suosittaakin, että kun kuulemistulokset on arvioitu ja asiasta on keskusteltu asianomaisissa unionitason elimissä yhdessä alue- ja paikallisviranomaisten ja mahdollisesti Peer Learning Cluster on Access and Social Inclusion -ryhmän kanssa, komissio laatii käytänneluettelon, joka sisältää käyttökelpoisia malleja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimistuloksia ja koulunkäyntiä koskevien ongelmien ratkaisemiseksi. |
64. |
katsoo, että komission on välttämättä annettava laadittu luettelo jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason toimivaltaisten vastuutahojen käyttöön. Luettelo voisi sisältää muun muassa seuraaviin näkökohtiin liittyviä parhaita käytänteitä:
|
65. |
toteaa, että verkko-oppimisen merkitys kasvaa jatkuvasti, sillä verkkopohjainen oppiminen ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan, tarjoaa uudenlaisia kielenoppimismahdollisuuksia ja antaa mahdollisuuden tutustua myös erittäin kaukaisten alueiden ihmisiin ja kulttuureihin. Komitea kehottaakin komissiota selvittämään, miten verkko-oppimismenetelmiä voitaisiin soveltaa maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamisessa. |
66. |
pitää erittäin tärkeänä kansainvälisten organisaatioiden (OECD ja Unesco) kanssa tehtävää yhteistyötä ja kehottaakin lisäämään yhteistoimintaa ennen kaikkea Euroopan neuvoston kanssa. |
Siirtotyöläisten lasten koulutuksesta annetun direktiivin 77/486/ETY asema
67. |
panee merkille, että siirtotyöläisten lasten koulutuksesta annettua direktiiviä 77/486/ETY sovelletaan vain EU:n kansalaisiin ja että Euroopan komission mukaan direktiivin täytäntöönpano on tähän asti ollut hajanaista. |
68. |
pitää sitä, että direktiivi ei koske kolmansien maiden kansalaisia ja että jäsenvaltiot voivat säädellä maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotouttamisen kannalta erittäin merkittävinä pitämiään yksittäisiä näkökohtia keskinäisin ja kolmansien maiden kanssa tehtävin kahdenvälisin sopimuksin, tärkeänä merkkinä siitä, ettei direktiivin sisältö eikä direktiivi itsessään välineenä tarjoa vakuuttavaa vastausta Euroopan nykyisen muuttoliiketilanteen taustalla oleviin kehityssuuntauksiin. |
69. |
toteaa, että Euroopan komissio näyttää suhtautuvan vihreässä kirjassa erittäin epäillen siihen, onko direktiivin säilyttäminen tarkoituksenmukaista. |
70. |
suosittaa näin ollen Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle siirtotyöläisten lasten koulutuksesta annetun direktiivin 77/486/ETY kumoamista. |
Brysselissä 13 päivänä helmikuuta 2009.
Alueiden komitean
puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/41 |
Alueiden komitean lausunto aiheista sähköisen viestinnän alalla tarjottava yleispalvelu ja tulevaisuuden verkot ja internet
2009/C 120/08
ALUEIDEN KOMITEA
— |
korostaa, että vaatimus kohtuuhintaisesta toimivasta internet-yhteydestä on olennaisen tärkeä seikka taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kasvun ja osallisuuden kannalta tarkasteltuna kaikkialla EU:n alueella. |
— |
toteaa, että laajakaistapalvelua voidaan verrata muihin julkisiin palveluihin, kuten veteen ja sähköön, ja se katsotaan nykyisin yhä useammin ”neljänneksi julkiseksi palveluksi”. |
— |
korostaa, että EU:n on taattava, että palveluja ja laadukkaita viestintäkeinoja tarjotaan kohtuulliseen hintaan kaikille asukkaille tai kuluttajille riippumatta heidän sosiaalisesta tai maantieteellisestä asemastaan. |
— |
korostaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä asemaa ja vastuuta pyrittäessä varmistamaan kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet alueilla, joilla markkinat eivät toimi, toimittaessa suunnannäyttäjinä pilottihankkeissa sähköisten palvelujen tavoittamiseen liittyvän kuilun umpeen kuromiseksi ja kehitettäessä uusia lähestymistapoja kansalaislähtöisiä julkisia sähköisiä palveluja varten. |
— |
on useassa yhteydessä tehnyt analyysejä ja keskustellut erilaisista ratkaisuista, joita paikallis- ja alueviranomaiset toetuttavat kaikkialla Euroopassa, ja toteaa, että ei ole olemassa yhtä ratkaisua, joka sopisi kaikille. Suurelle kaupunkikeskukselle soveltuva ratkaisu ei välttämättä käy muille alueille, kuten pienille vuoristoalueille, joiden maasto on monimuotoista tai vaikeakulkuista tai jotka ovat harvaanasuttuja, jolloin kaikenlaisten palvelujen tarjoaminen edellyttää ylimääräisiä ponnistuksia. |
Esittelijä |
: |
Robert Bright (UK, PSE), Newportin kaupunginvaltuuston jäsen |
Viiteasiakirjat
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle direktiivin 2002/22/EY 15 artiklan mukaisesta sähköisten viestintäverkkojen ja palvelujen alalla tarjottavan yleispalvelun laajuuden toisesta määräaikaistarkastelusta
KOM(2008) 572 lopullinen
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Tulevaisuuden verkot ja internet
KOM(2008) 594 lopullinen
POLIITTISET SUOSITUKSET
ALUEIDEN KOMITEA
A. Sähköisen viestinnän alalla tarjottava yleispalvelu
Yleiset huomiot
1. |
ottaa huomioon tehtävänsä varmistaa, että kaikille yleispalvelua sähköisen viestinnän alalla haluaville tarjotaan palvelut, jotka ovat tarpeen yhteiskunnan kehittymiseksi ja yhteiskuntaan osallistumiseksi, ja on hyvillään sähköisten viestintäverkkojen alalla tarjottavan yleispalvelun laajuuden toisesta määräaikaistarkastelusta. Tämä on tärkeä askel tarkasteltaessa saatavuuden yhdenvertaisuutta, osallistamista ja osallistumista kaupalliseen toimintaan kaikkialla EU:n alueella. Laajakaistapalvelua voidaan verrata muihin julkisiin palveluihin, kuten veteen ja sähköön, ja se katsotaan nykyisin yhä useammin ”neljänneksi julkiseksi palveluksi”. Alueiden komitea toteaa, että tieto- ja viestintätekniikka on omiaan edistämään kilpailukyvyn kehittymistä ja julkisten palvelujen paranemista EU:n uudistetun Lissabonin sopimuksen puitteissa, jotta
|
2. |
yhtyy käsitteeseen yleispalveludirektiivin soveltamisalaan kuuluvista neljästä erityisalasta ja korostaa, että laajakaistayhteyksien, yleispalvelun ja internetin tulevalla kehittämisellä on suuri vaikutus sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen EU:n jäsenvaltioissa. EU:n on taattava, että palveluja ja laadukkaita viestintäkeinoja tarjotaan kohtuulliseen hintaan kaikille asukkaille tai kuluttajille riippumatta heidän sosiaalisesta tai maantieteellisestä asemastaan ja että tarkasteltaessa toimenpiteiden vaikutuksia huomioon otetaan entistä paremmin myös alueellinen ulottuvuus. (1) |
3. |
korostaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä asemaa ja vastuuta pyrittäessä varmistamaan kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet alueilla, joilla markkinat eivät toimi, toimittaessa suunnannäyttäjinä pilottihankkeissa sähköisten palvelujen tavoittamiseen liittyvän kuilun umpeen kuromiseksi ja kehitettäessä uusia lähestymistapoja kansalaislähtöisiä julkisia sähköisiä palveluja varten. (2) |
4. |
korostaa, että EU:n televiestintäpolitiikan pitäisi yleisesti olla joustavaa ja avarakatseista, jotta sitä voitaisiin mukauttaa nopeisiin ja odottamattomiin teknologiaa ja markkinoita koskeviin muutoksiin, jotka vaikuttavat kaikkiin muihin yhteiskunnan aloihin. (3) |
5. |
korostaa tarvetta kehittää perustavanlaatuisia toimenpiteitä horisontaalisiin painopistealoihin kuuluvilla aloilla, jotta edistettäisiin yhdenvertaisia mahdollisuuksia (esimerkiksi tekemällä julkisista internet-sivuista yleisesti tavoitettavia ja kehittämällä laajakaistainfrastruktuuria). Paikallisen, alueellisen tai valtakunnallisen tason osallistuminen on olennaisen tärkeää tämän varmistamiseksi. (4) |
6. |
on tyytyväinen komission tarmoon keskustelun käynnistämiseksi yleispalvelun tulevasta asemasta sähköisten viestintäpalvelujen tarjonnassa, erityisesti sähköisten viestintäpalvelujen tuomisessa paremmin kaikkien käyttäjien, myös vammaisten, ulottuville. |
Sähköisen viestinnän markkinoiden tarjoama riittävä yleispalvelu
7. |
tukee komission aikomusta arvion tekemisestä yleispalvelusta sähköisten viestintäverkkojen alalla säännöllisesti ja tiivistahtisesti. |
8. |
korostaa, että vaatimus kohtuuhintaisesta toimivasta internet-yhteydestä on olennaisen tärkeä seikka taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kasvun ja osallisuuden kannalta tarkasteltuna kaikkialla EU:n alueella. |
9. |
panee merkille tosiasian, että saatavuudessa, hyödyntämisessä ja kehittämisessä esiintyy eriarvoisuutta ja eroavaisuuksia EU:n jäsenvaltioissa, mikä käy selvimmin ilmi sellaisilla alueilla (etenkin maaseutualueilla), joilla tällaisten kohtuuhintaisten ja käyttökelpoisten internet-yhteyksien yleisyysaste on huomattavasti pienempi kuin kaupunki- ja suurkaupunkialueilla. |
10. |
on huolestunut siitä, että digitaalisen kuilun lisäksi on kehittynyt myös sosiaalinen ja taloudellinen kuilu, joka johtuu yhä voimakkaammin digitaalisista teknologioista ja niiden saatavuudesta. |
11. |
toteaa markkinoiden vaikeudet kohtuuhintaisten nopeiden laajakaistaverkkojen tarjoamisessa tietyille maantieteellisille alueille ja kehottaa Euroopan komissiota kehittämään politiikkaa ja ohjausta, jolla tunnustetaan markkinoiden kyvyttömyys ja edistetään valtion ja julkisen sektorin aloitteita sellaisten avointen verkkojen kehittämiseksi, jotka toimivat erillään palveluista kyseisillä alueilla. |
Riittävä tiedonsiirtonopeus tarkoituksenmukaista internet-yhteyttä varten
12. |
korostaa, että laajakaistan saatavuus kohtuuhintaan kaikkialla EU:n alueella on perusedellytys julkisten palvelujen laadun takaamiseksi sekä kilpailukyvyn ja tuottavuuden edistämiseksi. (5) Kohtuuhintainen ja laadukas laajakaistayhteys voi lisätä paikallis- ja alueviranomaisten tarjoamien palvelujen saatavuutta ja laatua ja auttaa mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä tarjoamaan tuotteitaan markkinoilla. Syrjäisten alueiden ja yhteisöjen, erityisesti syrjäisimpien alueiden ja yhteisöjen, odotetaan hyötyvän merkittävästi laajakaistapalvelujen (6) yleistymisestä ja niiden käyttöönsaannin nopeuttamisesta. |
13. |
korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä taloudellisesti heikommin kehittyneisiin alueisiin, jotta ne voivat hyödyntää tieto- ja viestintätekniikan tarjoaman mahdollisuuden tehokkaaseen kiinnikuromiseen ja välttää syrjäytymisvaaran. (7) |
14. |
palauttaa mieliin Riiassa asetetun tavoitteen, jonka mukaan 90 prosentilla EU:n väestöstä tulisi olla laajakaistayhteys vuoteen 2010 mennessä, mutta toteaa, että tämän lisäksi huomioon on otettava muita tekijöitä: maantieteellinen levinneisyys, väestötiheys ja niin edelleen. Tämä poikkeaa suuresti jäsenvaltioiden ja Euroopan komission analyysista, jonka mukaan tähän mennessä EU:n maaseutualueiden väestöpohjasta on katettu ainoastaan 70 prosenttia. (8) |
15. |
kehottaa painokkaasti edistämään paikallis- ja alueviranomaisten toimenpiteitä, jotka voivat olla esimerkkinä käyttäjälähtöisistä sähköisen hallinnon ratkaisuista, joilla edistetään digitaalista lukutaitoa ja varmistetaan olosuhteet, jotka edistävät liiketoimintaa ja tutkimustoimia tieto- ja viestintätekniikan alalla. (9) |
16. |
kehottaa komissiota määrittelemään laajakaistan jatkuvasti käytettävissä olevaksi palveluksi, jolla annetaan mahdollisuus äänen- ja tiedonsiirtopalvelujen samanaikaiseen käyttöön vähimmäistasoltaan taatuilla nouto-, lataus- ja tiedonsiirtonopeuksilla, jotka riittävät käyttökelpoiseen internet-yhteyteen kaikilla alueilla. |
Laajakaistaan viittaaminen yleispalveluvelvoitteen tarkistetussa soveltamisalassa
17. |
korostaa, että digitaalinen kahtiajako aiheuttaa jatkuessaan sosiaalista ja taloudellista syrjäytymistä. Yhdenvertaisten mahdollisuuksien tarjoaminen digitaalisen saatavuuden ja digitaalisten taitojen osalta on välttämätöntä sosiaalisesti; lisäksi se tuo taloudellisia mahdollisuuksia, joita ei ole vielä hyödynnetty. On tärkeää, että tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään ”sosiaalisena välineenä”, jolla tieto- ja viestintätekniikkaa koskevat strategiat liitetään yhteisön sosiaalipolitiikkaan (10), sekä koheesiopolitiikkaan yhdistettynä paikallis- ja aluekehityksen välineenä. |
18. |
on erittäin huolestunut siitä, että laajakaistan hyödyntämisen yhteydessä yleisenä vaarana on se, että markkinat pettävät odotukset, jolloin yksityiset toimijat eivät juurikaan saa tuottoa infrastruktuuriin tehdyistä sijoituksista syrjäisillä alueilla, maaseudulla, harvaanasutuilla alueilla tai alueilla, joilla tehtävä on erityisen vaikea ja työläs vuoristo- tai ylänköseuduilla. (11) |
19. |
ehdottaa sellaisten mekanismien sisällyttämistä valikoimaan, joilla edistetään tarkoituksenmukaista laajakaista internet-yhteyttä maaseudulla, harvaanasutuilla alueilla ja syrjäisimmillä alueilla. Tarvittaessa tulisi voida tukea myös paikallis- ja alueviranomaisten tai niiden kanssa yhteisymmärryksessä toteutettavia pienten ja keskisuurten yritysten tai paikallisaloitteiden investointeja, joilla kehitetään tieto- ja viestintätekniikkaa ja perusrakenteita. (12) |
20. |
kehottaa luomaan EU:n rakennerahastojen kaltaisia erityisiä toimenpiteitä selväpiirteisyyden ja johdonmukaisuuden takaamiseksi tarkoituksenmukaisen internet-yhteyden tarjoamisessa kaikilla EU:n alueilla ennen kyseisten ohjelmien väliarviointia vuonna 2010. |
21. |
tunnustaa EU:n portaalien merkittävän panoksen parhaiden käytäntöjen vaihtamisessa kaikkien sidosryhmien välillä avointen laajakaistaverkkojen suunnittelussa ja kehittämisessä hyödyntäen EU:n varoja ja kansallisia ja alueellisia varoja EU:n valtiontukisääntöjen mukaisesti (esimerkiksi http://www.broadband-europe.eu). |
22. |
toteaa, että laajakaistateknologialla on suuri vaikutus Euroopan yhtenäismarkkinoiden kehittymiseen kokonaisuudessaan, ja pyytää näin ollen, että Euroopan komissio tarkastelisi uudistetussa politiikassaan, jota esitetään nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen puuttumiseksi, kaikkien sen käytettävissä olevien mekanismien hyödyntämistä kyseisiin infrastruktuureihin kohdistettavien investointien edistämiseksi. |
23. |
uskoo, että EU:n kilpailukyky, palvelujen laajuus ja laatu, tuottavuus ja niiden lisäksi myös työllisyysaste useilla aloilla voivat suurelta osin riippua nopeiden tarkoituksenmukaisten internet-yhteyksien saatavuudesta. |
24. |
katsoo, että olosuhteissa, joissa valtio-, alue- ja paikallistason viranomaiset ja muut instituutiot tarjoavat kansalaisille yhä useampia palveluja sähköisesti (sähköinen hallinto, sähköinen terveydenhuolto, sähköinen oppiminen ja sähköiset hankinnat), laajakaistateknologian asianmukainen saatavuus on entistä tärkeämpää demokraattisen osallistumisen (sähköinen osallistaminen) kannalta tarkasteltuna. (13) Paikallisten, alueellisten, valtiollisten ja EU-viranomaisten välistä yhteistyötä voidaan vahvistaa myös parantamalla laajakaistayhteyksiä julkishallinnon osalta, erityisesti kun otetaan huomioon EU:n palveludirektiivi, jota ollaan tällä hetkellä saattamassa osaksi kansallista lainsäädäntöä. |
Yleispalveluvelvoitteen riittävä joustavuus kaikenlaiseen markkinoiden kehitykseen vastaamiseksi kaikissa valtioissa
25. |
ottaa huomioon, että alueiden komitea on useassa yhteydessä tehnyt analyysejä ja keskustellut erilaisista ratkaisuista, joita paikallis- ja alueviranomaiset toetuttavat kaikkialla Euroopassa, ja toteaa, että ei ole olemassa yhtä ratkaisua, joka sopisi kaikille. Suurelle kaupunkikeskukselle soveltuva ratkaisu ei välttämättä käy muille alueille, kuten pienille vuoristoalueille, joiden maasto on monimuotoista tai vaikeakulkuista tai jotka ovat harvaanasuttuja, jolloin minkä tahansa palvelun tarjoaminen edellyttää ylimääräisiä ponnistuksia. (14) |
26. |
panee merkille, että digitaalisessa tietämyksessä on vielä merkittäviä eroja, jotka vaikuttavat erityisesti vanhuksiin, taloudelliseen toimintaan osallistumattomiin, heikommin kouluttautuneisiin ihmisiin sekä niihin, joilla ei ole riittävää digitaalista tietämystä, jotta he voisivat kehittää digitaalisia taitoja työpaikalla. |
27. |
korostaa merkitystä, joka on koulutuksella ja valmennuskursseilla, joilla vastataan tarpeisiin, jotka aiheutuvat koko yhteiskunnan jatkuvasta digitaalisesta kehittymisestä, kiinnittäen erityistä huomiota mainittuihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin. (15) |
28. |
korostaa tarvetta keskittyä kuiluun laajakaistan käyttöönoton ja parannettavissa olevien väestön digitaalisten taitojen vuoksi jälkeenjääneen tosiasiallisen käytön välillä. Jotta tämä kuilu voitaisiin kuroa umpeen, paikallisella tasolla ja sitä ylempänä on toteutettava toimenpiteitä, joilla poistetaan laajakaistan käyttämistä haittaavia esteitä, mistä ovat esimerkkinä internetin esittelytilaisuudet ja julkisten päätelaitteiden tarjoaminen, (16) asukasyhdistysten ja muiden valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden digitaalisten valmiuksien alalla toteuttamien koulutus- ja itseopiskeluhankkeiden rahoitus sekä kilpailun edistäminen laajakaistapalveluiden tarjoajien välillä. |
B. Tulevaisuuden verkot ja internet
Yleisiä huomioita
29. |
ottaa huomioon tehtävänsä internet-teknologian uuden sukupolven kehityksen arvioimiseksi ja suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen arvioida tulevien verkkojen ja niin sanotun tavaroiden internetin uutta teknologista kehitystä. |
30. |
tunnustaa, että internet on yksi aikamme loistavimmista innovaatioista. Sen mahdollisuudet luoda talouskasvua voivat tuoda merkittävää hyötyä, esimerkiksi synnyttää uusia palveluja, avata uusia sijoitus- ja työmahdollisuuksia, lisätä tuottavuutta, alentaa kustannuksia ja parantaa elämänlaatua. (17) |
31. |
toteaa, että nopeasta internet-yhteydestä (laajakaista) on tullut lyhyessä ajassa olennainen tekijä nykytalouksissa. Se on muuttanut tapaa, jolla tavoitamme internetin ja jolla sitä käytämme. |
32. |
on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio haluaa tulevia verkkoja koskevalla tiedonannolla viitoittaa tietä kenties suurimmalle vallankumoukselle, jonka internet on koskaan kohdannut, kehittämällä niin sanotun tavaroiden internetin. |
Poliittiset haasteet
33. |
toivoo, että tulevan tiedonannon ja sääntelypuitteiden myöhemmän ajantasaistamisen yleisenä tavoitteena olisi kilpailun edistäminen, ja panee merkille tavoitteen, jonka mukaan on varmistettava tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaminen kilpailun perusteella koko yhteisön alueella. (18) |
34. |
katsoo komission tavoin, että luovien sisältöpalvelujen siirtäminen internet-ympäristöön on suuri muutos, ja korostaa, että uusien palvelujen ja uuden digitaalisen median sisältö on paitsi suunniteltava taloudellisten kriteerien perusteella, myös kehitettävä sosiaalisten ja kulttuuristen tarpeiden mukaisesti. (19) |
35. |
toteaa painokkaasti, että alueiden komiteaa tulisi tähdentää, että tulevaisuuden digitaalisessa maailmassa pitää säilyttää kulttuurinen monimuotoisuus ja kulttuuri-identiteetti moniarvoisessa eurooppalaisessa yhteiskunnassa. (20) |
36. |
korostaa, että on kehitettävä uusi lähestymistapa kansalaislähtöisten sähköisten julkisten palvelujen tarjoamiseen ja että paikallis- ja alueviranomaiset ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa, sillä ne ovat vastuussa tällaisen lähestymistavan kehittämisestä. Tämä tehtävä on erityisen tärkeä kaukaisille ja syrjäisimmille alueille, maaseutualueille ja saariyhteisöille, joissa tieto- ja viestintätekniikan kehittämisen sosioekonomiset hyödyt ovat olennaisia yhteenkuuluvuuden kannalta tarkasteltuna ja tarjoavat suurimman lisäarvon. (21) |
37. |
korostaa, että julkisista palveluista syrjäytymisen estämiseksi hallintoviranomaisten olisi noudatettava useisiin eri kanaviin perustuvaa lähestymistapaa, jolloin käyttäjät voisivat olla vuorovaikutuksessa haluamallaan tavalla (konkreettinen palvelupiste, internet-sivusto, digitaalitelevisio, matkapuhelinpalvelut ja niin edelleen). (22) |
38. |
tähdentää vuorovaikutteisen internetin (Web 2.0) yhteisöihin perustuvaa roolia, joka muuttaa vallankumouksellisesti kansalaisten ja paikallisviranomaisten välistä viestintää, takaa mahdollisimman avoimet päätöksentekomekanismit ja vahvistaa osallistavaa demokratiaa. |
39. |
kehottaa komissiota kehittämään uusia ohjeita siitä, miten alueiden ja kuntien on noudatettava EU:n valtiontukisääntöjä, erityisesti kun siirrytään käyttämään uuden sukupolven laajakaistaa, jonka osalta markkinoilla esiintyy palveluihin liittyviä häiriöitä, ja kun alueilla otetaan käyttöön langattomia laajakaistayhteyksiä. |
40. |
korostaa, että tuleva tavaroiden internet on suunniteltava siten, että sillä voidaan vastata lapsiin ja nuoriin kohdistuviin uusiin uhkiin, jotka johtuvat jatkuvasta digitaalisesta konvergenssista, laajakaistayhteyksien yleistymisestä ja uusista peruskäyttäjille tarkoitetuista internet-laitteista. (23) |
41. |
kehottaa asettamaan painopistealaksi toimien turvallisuuden ja laittoman ja haitallisen internet-sisällön torjumisen. (24) Yhteiskunta suhtautuu erityisen herkästi kuluttajansuojaa ja henkilötietojen suojelemista koskeviin kysymyksiin. (25) |
42. |
ilmaisee kiitoksensa huomiosta, jonka Euroopan komissio antaa kansalaisten yksityisyyden ja henkilötietojen suojelemisen tehostamiselle sähköisen viestinnän alalla. |
43. |
kehottaa vahvistamaan turvallisuuteen liittyviä säännöksiä ja parantamaan täytäntöönpanomekanismeja ja kiinnittää Euroopan komission huomion siihen, että tietyt verkkoturvallisuuden ja kuluttajansuojan takaamiseksi toteutettavat toimenpiteet edellyttävät koordinointia ja täytäntöönpanoa EU-tason sijaan kansainvälisellä tasolla. (26) |
44. |
toivoo, että uusilla toimenpiteillä pyritään edistämään ja tukemaan sellaisten teknisten ratkaisujen kehittämistä ja soveltamista, joilla voidaan puuttua laittomaan sisältöön ja haitalliseen toimintaan internetissä, ja että sillä pyritään edistämään yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista erilaisten sidosryhmien välillä paikallisella ja alueellisella tasolla, EU-tasolla sekä kansainvälisellä tasolla. (27) |
45. |
tunnustaa opetusalan tarpeet, jotka koskevat tarkoituksenmukaisten laajakaistapalvelujen saamista, ja tunnustaa tarpeen laatia tietotekniikkaa ja mediataitoja koskevaa opetusmateriaalia turvallisten verkkoympäristöjen käsittelemiseksi. Korostaa, että toimilla ei pitäisi pyrkiä ainoastaan suojelemaan lapsia, vaan että niillä pitäisi myös pyrkiä juurruttamaan taitoja, joiden avulla internetiä voidaan aktiivisesti käyttää turvallisesti (vaikutusmahdollisuuksien antaminen). (28) |
46. |
suosittelee asiaankuuluvien alojen tutkimustoimien koordinoimista EU:ssa ja sen ulkopuolella ja suosittaa tietämyksen lisäämistä verkkoteknologioiden käyttötavoista, niihin liittyvistä vaaroista ja verkkoteknologioiden mahdollisista kielteisistä vaikutuksista, mukaan luettuina tekniset, psykologiset ja sosiaaliset kysymykset. (29) |
47. |
katsoo, että televiestintää koskevan sääntelypolitiikan onnistumista ei voida arvioida luotettavasti kansallisella tasolla, sillä televiestinnässä ja palvelujen tarjoamisessa ei ole eroja pelkästään EU:n alueiden välillä, vaan myös alueiden sisällä; esimerkiksi kunkin alueen tiiviisti asutetut kaupungit ja maaseutualueet poikkeavat huomattavasti maakohtaisesta keskiarvosta. (30) |
48. |
kehottaa Euroopan komissiota tarkkailemaan paremmin palvelujen saatavuutta ja laatua nykyistä alhaisemmilla maantieteellisillä tasoilla, jotta alueellisiin markkinaeroihin kiinnitettäisiin suurempaa huomiota ja jotta varmistettaisiin osallistaminen. (31) |
Erityistoimet
49. |
korostaa, että vapaa kilpailu televiestintäalalla ei takaa yhtäläisiä käyttömahdollisuuksia ja palveluja kaikilla alueilla tai kaikissa seutukunnissa. Yleispalvelua koskevia säännöksiä on tarkistettava jatkuvasti ja ennakoiden, jotta varmistetaan aidosti yleinen pääsy osallistumaan tietoyhteiskuntaan. (32) |
50. |
ehdottaa, että laajakaistapalvelut sisällytettäisiin nykyisen yleispalveludirektiivin soveltamisalaan ja että kansalliset sääntelyviranomaiset julkaisevat avoimesti toteutettavat toimenpiteet, ottavat huomioon teknologioiden ja nopeuksien kehittymisen, määrittelevät resurssit ja viime kädessä seuraamukset, joita ne aikovat käyttää toimivan ja avoimen internetin toteuttamisen edistämiseksi kyseisessä jäsenvaltiossa. AK pyytää Euroopan komissiota valvomaan, etteivät paikallis- ja alueviranomaiset ja kuluttajat asianomaisilla alueilla joudu kärsimään taloudellisista seurauksista tai viivytyksistä, jotka aiheutuvat siitä, että operaattorit odottelevat kehitteillä olevien yleispalvelujärjestelyjen tuloksia kyseisessä jäsenvaltiossa. (33) |
51. |
ehdottaa, että vahvistetaan kriteerit (väestöntiheys, kartta, verkon suorituskyky, pinnanmuodostus), jotka on otettava huomioon määritettäessä painopistealueet, jotka kärsivät markkinoiden kyvyttömyydestä. |
52. |
katsoo, että yleispalvelujen vaadittua tasoa ei pitäisi tulevaisuudessa asettaa liian alhaiseksi, vastaamaan nykyisten ja tulevien käyttäjien tarpeisiin. Vaatimuksen on viitattava nopeampaan tarkoituksenmukaiseen internet-yhteyteen, joka mahdollistaa teknologian nopean edistymisen tulevaisuudessa. Jäsenvaltioita olisi kannustettava asettamaan yleispalveluille tiukempia vaatimuksia kansallisella tasolla voimassa olevan direktiivin 32 artiklan mukaisesti. (34) |
53. |
tunnustaa tarpeen määritellä ja harkita erilaisia malleja laajakaistayhteyksien tarjoamiseksi käyttäjille, hyödyntäen televiestintää palvelemaan luotuja avoimia verkkoja. |
54. |
kehottaa viranomaisia, erityisesti kunnallisella tasolla, tekemään investointeja uusiin verkkoihin ja alentamaan rakennusteknisiä kustannuksia helpottamalla pääsyä jo olemassa oleviin siirtokanaviinsa tai koordinoimalla verkkojen uusimistöitä tie- ja muiden infrastruktuuriverkkojen, erityisesti sähkö- ja viemäriverkoston, parannustöiden kanssa. |
55. |
vaatii, että viranomaiset ja peruspalvelua toimittavat tahot antavat infrastruktuuriin käyttöoikeuksia tarjoamalla aiemmin rakentamattomilla alueilla riittävästi siirtokanavia vapaaseen käyttöön tai julkistamalla rakennusteknisiä töitä koskevat suunnitelmat ja helpottamalla koordinointia palveluntarjoajien ja rakennusten omistajien kesken, kun valmistellaan uusien kohteiden kaapelointia. |
56. |
kehottaa määrittelemään tehokkaita uusia ja joustavia toimintatapoja joko politiikalla, jolla tuetaan paikallisella tai alueellisella tasolla vahvistettuja ja jäsenvaltioiden ja EU:n tasoilla koordinoituja infrastruktuurisuunnitelmia, tai suuntaviivoilla niihin markkinoiden toimintaan liittyviin heikkouksiin puuttumiseksi, jotka ovat yleisiä edellä mainituilla aloilla – vapaata kilpailua koskevien EU:n periaatteiden mukaisesti. (35) |
57. |
kehottaa tukemaan ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä (36) niiden paikallis- ja alueviranomaisten aloitteiden osalta, joissa hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti rakennerahastoja, maaseudun kehittämisrahastoa ja valtiontukea laajakaistan tarjoamisessa ja käyttämisessä. Alueiden komitea on useaan otteeseen osoittanut tämän toimintatavan tarpeellisuuden ja siitä saatavat hyödyt. |
58. |
kehottaa komissiota arvioimaan indikaattorien avulla tieto- ja viestintätekniikan alueellista jakautumista ja käyttöä ja esittämään jatkuvasti päätelmiä, jotka olisivat hyödyllisiä ja tarpeen, jotta voitaisiin ryhtyä toteuttamaan toimenpiteitä sosioekonomisen ja teknologisen lähentymisen aikaansaamiseksi alueiden välillä. (37) |
59. |
kehottaa esittämään tinkimättömiä ehdotuksia käyttäjien ja kuluttajien etujen edistämiseksi, jos yleispalveludirektiiviä tarkistetaan. (38) |
60. |
kehottaa komissiota edistämään kansalaisten osallistamista hallinnon suorituskyvyn ja palvelujen parantamiseksi perustamalla pysyvän verkkopalvelun, johon käyttäjät voisivat lähettää huomioitaan ja ehdotuksiaan. (39) |
Brysselissä 13 päivänä helmikuuta 2009.
Alueiden komitean
puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
(1) CdR 520/99 fin.
(2) CdR 5/2008 fin.
(3) CdR 520/2008 fin.
(4) CdR 5/2008 fin.
(5) CdR 5/2008 fin, CdR 272/2006 fin.
(6) CdR 252/2005 fin.
(7) CdR 5/2008 fin.
(8) CdR 272/2006 fin.
(9) CdR 5/2008 fin.
(10) CdR 5/2008 fin.
(11) CdR 272/2006 fin.
(12) CdR 4/2008 fin.
(13) Laajakaistapalvelujen saatavuuden keskeistä asemaa useilla muilla talouden ja julkisen hallinnon aloilla on korostettu myös aiemmin annetuissa alueiden komitean lausunnoissa; ks. alueiden komitean lausunto aiheesta ”Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen ja i2010-aloitteeseen kuuluva sähköisen hallinnon toimintasuunnitelma”, EUVL C 146, 30.6.2007, s. 63–68, kohdat 1.3–1.5; 13. huhtikuuta 2000 annettu alueiden komitean lausunto (alaviite 40), kohta 2.3.
(14) CdR 272/2006 fin.
(15) CdR 5/2008 fin.
(16) CdR 272/2006 fin.
(17) CdR 272/2007 fin.
(18) CdR 274/2000 fin.
(19) dR 252/2005 fin.
(20) CdR 94/2008 fin.
(21) CdR 5/2008 fin.
(22) CdR 272/2006 fin.
(23) IDATE, toukokuu 2006: ks liite.
(24) CdR 252/2005 fin.
(25) CdR 252/2005 fin.
(26) CdR 4/2008 fin.
(27) CdR 174/2008 fin.
(28) CdR 174/2008 fin.
(29) CdR 174/2008 fin.
(30) CdR 52/2001 fin.
(31) CdR 274/2000 fin.
(32) CdR 520/99 fin.
(33) CdR 272/2006 fin.
(34) CdR 274/2000 fin.
(35) CdR 272/2006 fin.
(36) http://www.broadband-europe.eu.
(37) CdR 5/2008 fin.
(38) CdR 274/2000 fin.
(39) CdR 272/2006 fin.
III Valmistelevat säädökset
Alueiden komitea
12. ja 13. helmikuuta 2008 pidetty 78. täysistunto
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/47 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta ympäristöystävällisempi liikenne
2009/C 120/09
ALUEIDEN KOMITEA
— |
pitää tervetulleena, että ehdotuksessa uudeksi direktiiviksi säädetään ensi kertaa periaatteesta sisällyttää ulkoiset kustannukset hintoihin ja että tiemaksudirektiivin muuttamista koskeva ehdotus pohjautuu laajoihin tutkimuksiin, joissa kysymystä on tarkasteltu perusteellisesti. |
— |
muistuttaa, että liikennepolitiikkaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa eurooppalaiselle liikennepolitiikalle asetettiin seuraavat tavoitteet: tasapainon luominen liikennemuotojen välille, yhtenäisten periaatteiden soveltaminen verotuksessa liikennemuodosta riippumatta, jotta liikenneperäiset kustannukset voidaan kohdentaa aiempaa paremmin, eri liikennemuotojen tasavertainen asema, sosiaalisten ja ympäristökustannusten sisällyttäminen hintoihin kokonaan, infrastruktuurikustannusten ja onnettomuuksiin, ilmansaastumiseen, meluun ja ruuhkiin liittyvien ulkoisten kustannusten lukeminen infrastruktuurin käyttökustannuksiin sekä näiden periaatteiden soveltaminen kaikkiin liikennemuotoihin ja käyttäjäryhmiin. |
— |
toteaa, että eurooppalaisen liikennepolitiikan tärkeimpiä tavoitteita on siirtää rajatylittävä tavaraliikenne, erityisesti raskas tavaraliikenne, maateiltä rautateille ja että unionin on varmistettava tavoitteen saavuttaminen asianmukaisin toimin edellyttäen, että vapaata kapasiteettia on riittävästi käytettävissä. |
— |
on vakuuttunut siitä, ettei ulkoisten kustannusten huomioon ottamista Euroopan laajuisiin verkkoihin kuuluvilla osuuksilla saa jättää jäsenvaltioiden vapaasti päätettäväksi. Pikemminkin on luotava avoin järjestelmä asianmukaisine kriteereineen, ja jäsenvaltiot on erilaisin toimin saatava perimään ulkoiset kustannukset ja käyttämään saamansa tulot määrätarkoituksiin. |
Esittelijä |
: |
Herwig van Staa (AT, PPE), Tirolin maapäivien puhemies |
Viiteasiakirjat
Komission tiedonanto ”Ympäristöystävällisempi liikenne”
KOM(2008) 433 lopullinen
Komission tiedonanto ”Strategia ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin”
KOM(2008) 435 lopullinen
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta
KOM(2008) 436 lopullinen
Komission tiedonanto ”Nykyistä kalustoa koskevat meluntorjuntatoimenpiteet rautatieliikenteessä”
KOM(2008) 432 lopullinen
POLIITTISET SUOSITUKSET
ALUEIDEN KOMITEA
Johdanto
1. |
muistuttaa, että 12. syyskuuta 2001 antamassaan valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” (KOM(2001) 370 lopullinen) Euroopan komissio viittaa todellisia kustannuksia koskevan tavoitteen kohdalla Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin ja tukee ajatusta, että kestävällä liikennepolitiikalla olisi edistettävä sosiaalisten ja ympäristökustannusten sisällyttämistä hintoihin kaikilta osin. |
2. |
toteaa, että Euroopan komissio korostaa tarvetta ryhtyä toimiin, jotta voidaan katkaista selkeästi liikenteen kasvun ja BKT:n kasvun välinen kytkös. Tämä edellyttää siirtymistä maantieliikenteestä rautatie- ja vesiliikenteeseen sekä julkiseen matkustajaliikenteeseen. Lisäksi komissio katsoo, että verotuksessa on sovellettava yhtenäisiä periaatteita liikennemuodosta riippumatta, jotta liikenneperäiset kustannukset voidaan kohdentaa nykyistä paremmin ja eri liikennemuodot ovat näin ollen keskenään tasavertaisessa asemassa. Komissio tekee myös selväksi, että infrastruktuurin käyttömaksuilla on katettava sekä infrastruktuurikustannukset että onnettomuuksiin, ilmansaastumiseen, meluun ja ruuhkiin liittyvät ulkoiset kustannukset. |
3. |
pahoittelee, että Euroopan komission vuonna 2001 antaman liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarvioinnissa (komission tiedonanto KOM(2006) 314, 22.6.2006) esitetään kuitenkin vain muutamia uusia aloitteita todellisten kustannusten periaatteen toteuttamiseksi liikenteessä. Ainoastaan luvussa ”Älykkäät maksujärjestelmät” ilmoitetaan, infrastruktuurin rahoittamiseksi ja liikenteen optimoimiseksi perittäviin tiemaksuihin liittyvän uudenvälineen luomisesta. Tiemaksut on mahdollista porrastaa, jotta voidaan ottaa huomioon ympäristövaikutukset tai ruuhkautumisriskit erityisesti taajama-alueilla ja ympäristöllisesti herkillä alueilla. Näillä alueilla voitaisiin soveltaa myös muita kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisen muotoja, esimerkiksi kauttakulkuoikeuksien vaihtoa markkinoilla. |
4. |
toteaa, että nyt esitetyn ympäristöystävällisempää liikennettä koskevan paketin (Greening Transport Package) ja sen sisältämän tiemaksudirektiiviä koskevan muutosehdotuksen avulla komissio täyttää direktiivin 2006/38/EY 11 artiklan mukaisen velvoitteensa ja esittelee kaikkien ulkoisten kustannusten arvioimiseksi yleispätevän, avoimen ja ymmärrettävän mallin, jota käytetään vastedes infrastruktuurimaksujen laskennan pohjana. Malliin on liitetty vaikutustenarviointi ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin kaikissa liikennemuodoissa ja strategia mallin ottamiseksi käyttöön vaiheittain kaikissa liikennemuodoissa. |
5. |
muistuttaa, että liikenteen kustannusten sisällyttäminen hintoihin on tarpeellinen vaihe, mutta siihen tulee yhdistää myös muita toimia, jotta voidaan lisätä liikennemuotojen tarjonnan houkuttelevuutta sekä yritysten että yksityisten käyttäjien kannalta. Liikenneinfrastruktuurien tulee olla riittävät näiden ryhmien tarpeisiin vastaamiseksi. Tässä mielessä on vietävä eteenpäin toimenpidepakettia, jonka tavoitteena on luoda tavaraliikenteen rautatieverkkoja, ja etusijalle tulee asettaa Euroopan laajuiset liikenneverkot. Lisäksi tulee parantaa rautatieliikenteen vaihtojärjestelmiä ja ratkaista pikaisesti raideleveyksien eroista aiheutuvat ongelmat. |
Tiemaksudirektiivi
6. |
pitää tervetulleena, että ehdotuksessa uudeksi direktiiviksi säädetään ensi kertaa periaatteesta sisällyttää ulkoiset kustannukset hintoihin ja että tiemaksudirektiivin muuttamista koskeva ehdotus pohjautuu laajoihin tutkimuksiin, joissa kysymystä on tarkasteltu perusteellisesti. |
7. |
on tyytyväinen siihen, että pannessaan direktiivin 2006/38/EY 11 artiklan säännöksiä täytäntöön Euroopan komissio on teettänyt tutkimuksen ulkoisten kustannusten arvioinnin parhaista käytänteistä ja julkaissut vuonna 2007 liikennealan ulkoisten kustannusten arviointia käsittelevän käsikirjan (Handbook on estimation of external cost in the transport sector, 2007). |
8. |
toteaa, että eurooppalaisen liikennepolitiikan tärkeimpiä tavoitteita on siirtää rajatylittävä tavaraliikenne, erityisesti raskas tavaraliikenne, maateiltä rautateille ja että unionin on varmistettava tavoitteen saavuttaminen asianmukaisin toimin edellyttäen, että vapaata kapasiteettia on riittävästi käytettävissä. EU:n on niin ikään toimittava sen hyväksi, että tarpeellisia infrastruktuureja pannaan alulle etenkin osana Euroopan laajuisia liikenneverkkoja. |
9. |
muistuttaa, että liikennepolitiikkaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa eurooppalaiselle liikennepolitiikalle asetettiin seuraavat tavoitteet: tasapainon luominen liikennemuotojen välille, yhtenäisten periaatteiden soveltaminen verotuksessa liikennemuodosta riippumatta, jotta liikenneperäiset kustannukset voidaan kohdentaa aiempaa paremmin, eri liikennemuotojen tasavertainen asema, sosiaalisten ja ympäristökustannusten sisällyttäminen hintoihin kokonaan, infrastruktuurikustannusten ja onnettomuuksiin, ilmansaastumiseen, meluun ja ruuhkiin liittyvien ulkoisten kustannusten lukeminen infrastruktuurin käyttökustannuksiin sekä näiden periaatteiden soveltaminen kaikkiin liikennemuotoihin ja käyttäjäryhmiin. |
10. |
toteaa, ettei komissio ole ottanut huomioon onnettomuuksiin liittyviä kustannuksia tieliikenteen ulkoisten kustannusten sisällyttämisessä hintoihin. Komissio korostaa, että nämä kustannukset peritään vakuutusyhtiöiden vakuutusmaksuissa. Alueiden komitea katsoo, että vakuutusmaksut eivät useimmissa tapauksissa kannusta riittävästi liikenneturvalliseen ajotapaan ja käyttäytymiseen. Vakuutusmaksuissa ei myöskään oteta huomioon liikenneonnettomuuksista yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Sen vuoksi on asianmukaista, että EU luo puitteet onnettomuuksien ulkoisten kustannusten arvioimiselle ja laskemiselle. Sitten kukin jäsenvaltio voi päättää, sisäistetäänkö onnettomuuksien ulkoiset kustannukset vakuutusmaksuissa vai muulla tavalla. |
11. |
muistuttaa niin ikään, että Euroopan komission mukaan yhteiskunnallisia liikkumismalleja on muutettava kannustamalla kansalaisia käyttämään yhä enemmän julkista liikennettä, koska tällaisia käyttäytymismalleja ei voida irrottaa EU:n yleisistä ympäristö- ja ilmastotavoitteista. Komissio katsoo myös että, EU:n toimia kestävän liikkuvuuden edistämiseksi on arvioitava sekä EY:n perustamissopimuksen 71 artiklan että 6, 174, 175 ja 176 artiklan nojalla, koska ympäristöystävällisyyden ja tehokkuuden parantaminen kuuluu yhteisen liikennepolitiikan keskeisiin tavoitteisiin. |
12. |
pitää kuitenkin kyseenalaisena, onko käsiteltävänä oleva ehdotus omiaan takaamaan edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisen, etenkin kun kaikkien ulkoisten kustannusten hinnoittelu direktiivissä 2006/38/EY hahmotellulla tavalla jätetään ainakin toistaiseksi huomiotta ja komission ehdottamassa direktiivissä säädetään, että jäsenvaltiot voivat edelleen oman harkintansa mukaan päättää, peritäänkö tietulleja ja miltä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin kuuluvilta osuuksilta niitä peritään. Pohjoismaiden valtiosääntöoikeudelliset maanteiden tavaraliikenteen verotusta koskevat erityispiirteet on otettava huomioon. |
13. |
toteaa, että johdanto-osan perustelukappaleiden mukaan sääntelypuitteiden tavoitteena on maksujärjestelmien yhdenmukaistaminen, joka on yksi keino kilpailuvääristymien poistamiseksi, ja että liikenteen ympäristöystävällisyyden lisäämiseksi on jo esitetty maksujen porrastamista ajoneuvon Euro-päästöluokan mukaan. |
14. |
toivoo kuitenkin, että komission tulevat ehdotukset tarjoavat nykyistä tehokkaamman vastauksen maksujen ja verojen suurista eroista johtuvaan kielteiseen kehitykseen, siitä aiheutuvaan epäsuhtaan liikennemuotojen käytössä ja tiettyjen perusrakenteiden ylikuormittumiseen. Tämä on valitettavaa erityisesi siksi, ettei epätasapainoa ole saatu korjattua tähänastisen tiemaksusääntelyn avulla. |
15. |
toteaa, että Euroopan komission pyrkimykset polttoaineverojen yhdenmukaistamiseksi eivät ole lähentäneet jäsenvaltioiden polttoaineverotusta ja näin ollen polttoaineiden hinnat vaihtelevat Euroopassa edelleen huomattavasti. Onkin asianmukaista, että komissio pyrkii edelleen tasoittamaan polttoaineverotuksen suuria eroja. Ennen kuin polttoaineverot on saatu pitkälti yhtenäistettyä, jäsenvaltioiden tulisi voida periä ilmastonsuojelun ulkoiset kustannukset sisällyttämällä ne hintoihin. |
16. |
kehottaa myös liikennealan verojärjestelmien (ajoneuvoverojen, mineraaliöljyn valmisteverojen jne.) suurten erojen asteittaiseen vähentämiseen pitkällä aikavälillä ja avoimuuteen verovarojen käytössä. |
17. |
pahoittelee, että infrastruktuurikustannukset vaihtelevat rajatylittävässä tavaraliikenteessä edelleen ja että Sveitsin kaltaiset unionin ulkopuoliset maat ovat tässä suhteessa jopa EU:n jäsenvaltioita paremmassa asemassa. AK korostaa, että viime vuosina toteutetut tiemaksujen tarkistukset ja korotukset ovat muuttaneet tilannetta vain hieman, yhtä pitkiltä tieosuuksilta perittävissä kokonaistulleissa on suuria eroja, erilaiset kustannusrasitteet aiheuttavat huomattavaa kiertotieliikenteestä johtuvaa kauttakulkua ja näin ollen kilpailu vääristyy. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin ja tukemaan jäsenvaltioita, jotta maanteiden tavaraliikenteen reittejä valittaessa otetaan huomioon ympäristövaikutukset, liikenneturvallisuus ja teiden kunto. |
18. |
tietää, että Euroopan komissio lähtee kaikissa yhteistä liikennepolitiikkaa koskevissa pohdinnoissaan liikkeelle neljän perusvapauden, erityisesti tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden, takaamisesta ja että eurooppalaisella liikennepolitiikalla on tarkoitus varmistaa liikenteen teknisesti moitteeton toiminta kansantaloudellisesti edullisin kustannuksin. |
19. |
toteaa kuitenkin, että etenkin herkillä alueilla, joihin liikenteen ulkoiset kustannukset kohdistuvat erittäin voimakkaasti, raskaan liikenteen vaikutukset väestön terveyteen ja ympäristöön ovat erityisen vakavia ja siksi tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta on herkille alueille huomattavaa haittaa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ympäristönsuojelunäkökohtien huomioiminen on tehtävä pakolliseksi. Ympäristön- ja terveydensuojelu asettaa eurooppalaiselle liikennepolitiikalle erityishaasteita, joten nykyaikaisen liikennejärjestelmän luomista koskevan päätavoitteen yhteydessä on vastedes otettava huomioon paitsi taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat myös ympäristöseikat ja terveydensuojelu, jotta voidaan varmistaa järjestelmän kestävyys pitkällä aikavälillä. |
20. |
korostaa, että Euroopan kansalaisten terveys on välttämättömyys. Perusoikeutta terveyteen ja puhtaaseen ympäristöön ei saa asettaa toissijaiseen asemaan tavaroiden rajoittamattomaan liikkumisvapauteen nähden, vaan se on sovitettava yhteen henkilöiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden kanssa asianmukaisin toimin. Kouluissa annettavalla ja julkisin tiedotusvälinein toteutettavalla liikenneturvallisuuskasvatuksella ja -valistuksella on tässä kaikessa keskeinen rooli. |
21. |
toteaa, että direktiivin 1999/62/EY mukaan tiemaksujen perinnän lähtökohtana kyllä ovat asianomaisen infrastruktuuriverkon rakentamisen, käytön ja kehittämisen edellyttämät painotetut keskimääräiset tietullit. Käsiteltävänä oleva ehdotus ei kuitenkaan ratkaise liikennealan verotuksen suurten erojen aiheuttamia perusongelmia, sillä jäsenvaltioita ei edelleenkään velvoiteta perimään tiemaksuja Euroopan laajuisiin verkkoihin kuuluvilta osuuksilta, direktiivissä säädetään vain maksujen enimmäis- ei vähimmäismääristä ja jäsenvaltiot voivat päättää tieinfrastruktuurin käyttömaksuista saatavien tulojen käytöstä, koska käyttötarkoitusta ei määritellä direktiivissä. |
22. |
kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan hintoihin sisällyttämisestä saatavat tulot korvamerkitään liikenteen haittavaikutusten vähentämiseen Euroopan laajuisissa verkoissa. Ruuhkautumiskustannuksia voidaan periä ainoastaan sillä edellytyksellä, että on tehty toimintasuunnitelma, joka osoittaa, miten ruuhkaongelmiin puututaan, olematta kuitenkaan sidoksissa samaan liikennemuotoon. |
23. |
pitää komission ehdotuksesta käydyn kiivaan keskustelun, rahoitusmarkkinoiden suuren epävarmuuden ja taantumapelkojen vuoksi kyseenalaisena, että kaikki jäsenvaltiot soveltaisivat ulkoisten lisäkustannusten hinnoittelemiseksi luotua järjestelmää. |
24. |
on vakuuttunut siitä, ettei ulkoisten kustannusten huomioon ottamista Euroopan laajuisiin verkkoihin kuuluvilla osuuksilla saa jättää jäsenvaltioiden vapaasti päätettäväksi. Pikemminkin on luotava avoin järjestelmä asianmukaisine kriteereineen, ja jäsenvaltiot on erilaisin toimin saatava perimään ulkoiset kustannukset ja käyttämään saamansa tulot määrätarkoituksiin. |
25. |
muistuttaa, että monissa jäsenvaltioissa alueet ja kunnat ovat vastuussa merkittävästä osasta tieverkkoa. Kun jollakin alueella tai tieosuudella otetaan käyttöön tiemaksuja, se voi johtaa epätoivottuun liikenteen uudelleen jakautumiseen. Sen vuoksi on tärkeää, että direktiivissä todetaan, että kaikkien tienpitäjien on voitava olla mukana päättämässä, mille teille maksuja määrätään. Lisäksi on tärkeää, että paikalliset ja alueelliset tienpitäjät ovat mukana päättämässä, miten maksujärjestelmä muotoillaan ja miten saadut tulot käytetään. |
26. |
kehottaa ottamaan hinnoissa huomioon kaikki ulkoiset kustannukset (esimerkiksi terveydensuojeluun, ilmastonsuojeluun, yleensä ympäristöön, onnettomuuksiin, energiantuotantoon, ajoneuvojen tuotantoon, kunnossapitoon ja romuttamiseen sekä maankäyttöön liittyvät kustannukset ja jalankulkijoihin ja pyöräliikenteeseen kohdistuvat vaikutukset). Komitea pyytää Euroopan komissiota tarkistamaan ehdotusta tässä suhteessa ja sisällyttämään siihen myös vaiheittaisen suunnitelman ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin. |
27. |
pahoittelee, että käsiteltävänä olevan direktiiviehdotuksen mukaan ulkoisten kustannusten huomioon ottamisella pyritään ensisijaisesti löytämään täsmäratkaisu ongelmiin, joita esiintyy erittäin runsaasti erityisesti suurkaupungeissa. Sen sijaan tarkoituksena ei ole kaukoliikenteen ulkoisten kustannusten todellinen huomioiminen. Koska ulkoisia kustannuksia ei näin ollen sisällytetä hintoihin koko tiestön osalta, tavaraliikenne ei siirry rautateille ja todelliset vaikutukset ympäristöystävällisen ajotavan edistämiseksi jäävät vähäisiksi. |
28. |
pitää talouselämän vaatimusten (toimitukset juuri oikeaan tarpeeseen, JOT) vuoksi kyseenalaisena, saavatko edes melko suuret ruuhkamaksut aikaan odotetunlaisia ohjausvaikutuksia. |
29. |
toteaa, että Euroopan komission kunnianhimoiset tavoitteet (todellisten kustannusten periaatteen toteutuminen ja eri liikennemuotojen tasapuolinen kuormitus) voidaan saavuttaa vain soveltamalla esitettyä järjestelmää yleisesti ja laaja-alaisesti. |
30. |
kehottaakin edistämään ja tukemaan järjestelmän soveltamista, jottei taloudellinen tilanne johda siihen, että kustannusten perimiselle on edellytykset vain siellä täällä tiheään asutuilla taajama-alueilla (ruuhkat ja ilmansaasteet). |
31. |
pahoittelee, ettei ristiinrahoitusta ja ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja voi yhdistää, etenkin kun ristiinrahoitus on ennen kaikkea rahoitusväline ja ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja voidaan periaatteessa käyttää myös muihin tarkoituksiin. |
32. |
katsoo, että siirtyminen nykyistä ympäristöystävällisempien liikennemuotojen käyttöön tavaraliikenteessä edellyttää kaikkien ulkoisten kustannusten kattavaa huomioimista koko verkoston osalta, jotta tiemaksut nousevat ja tavaravirrat siirtyvät sen seurauksena pysyvästi rautateille. |
33. |
toteaa, että kun verotus on epäyhdenmukaista ja etenkin kun vähimmäismaksuja ei ole pakko periä eikä ulkoisia kustannuksia oteta laaja-alaisesti huomioon, kauttakulkuväylien tiemaksujen epäsuhta jatkuu. |
34. |
korostaa, että yksittäisten kauttakulkureittien liiallinen ruuhkautuminen on estettävä myös tieturvallisuussyistä. Samasta syystä on edistettävä tiettyjen teiden parantamista ja vaihtoehtoisten, ympäristöystävällisten rautatie- ja meriliikenneyhteyksien luomista sekä kehitettävä nykyisiä ”merten moottoriteitä” ja avattava uusia vastaavia reittejä maanteiden tavaraliikenteen vähentämiseksi. |
35. |
katsoo, että ehdotus on ensimmäinen askel pyrittäessä välttämään maanteiden ruuhkautumista yleensä ja varmistamaan ympäristöystävällisten liikennemuotojen markkinaosuuksien kasvu. |
36. |
toteaa, että ehdotuksen mukaan tarkistettu direktiivi koskisi aluksi vain yli 12 tonnin painoisia tavaraliikenteen ajoneuvoja. Alueiden komitea ei näe mitään syytä sille, että direktiivi ei kattaisi jo voimaan tullessaan kaikkia raskaita tavarankuljetusajoneuvoja. |
37. |
korostaa, että maanteiden tavaraliikenteen suhteettoman voimakkaan kasvun ja EU:n nykyisten ympäristösäädösten mukaisten raja-arvojen yhteisvaikutuksen vuoksi teollisuudella ja elinkeinoelämällä ei juurikaan enää ole kehittymismahdollisuuksia. Näin ollen ihmisille ei ainoastaan aiheudu terveydellistä haittaa vaan myös heidän taloudelliset mahdollisuutensa vähenevät tuntuvasti. |
38. |
toteaa, että erityisesti kiertotieliikenne aiheuttaa yksittäisille kauttakulkuväylille kohtuutonta lisäkuormitusta ja vääristää yhteisön sisäistä kilpailua luvattomasti erilaisten kustannus-rasitteiden vuoksi. |
39. |
kehottaakin EU:n toimielimiä ryhtymään kaikkiin sääntelytoimiin, joilla voidaan taata eri kauttakulkuväylien tiemaksujen vastaavuus ja siten hillitä pysyvästi kiertotieliikenteestä johtuvaa kauttakulkua. Eri teiden kunto- ja kapasiteettianalyysissä on kuitenkin otettava huomioon asianomaisten alueiden markkina- sekä kehitystarpeet. |
40. |
viittaa oheisessa liitteessä tiedoksi esitettyihin kuvioihin, jotka koskevat Alppien läpi kulkevaa tavaraliikennettä. Ne osoittavat selkeästi, miten tiemaksut vaihtelevat Ranskan, Sveitsin ja Itävallan tärkeillä väylillä. |
Meluntorjunta rautatieliikenteessä
41. |
on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että on ryhdyttävä toimiin rautatieliikenteen tavarakuljetuksista aiheutuvan melun vähentämiseksi, ja suhtautuu myönteisesti komission ehdottamiin toimenpiteisiin. Erityisesti nykyisten tavaravaunujen jarrujen vaihtaminen hiljaisiin vaikuttaa erittäin tehokkaalta ja verrattain edulliselta ratkaisulta. Alueiden komitea suosittaa, että rautatieliikenteen melua koskevassa yhteentoimivuuden teknisessä eritelmässä (melu-YTE) määritellään myös nykyistä kalustoa koskevat meluraja-arvot ja asetetaan määräaika jarrujen vaihtamiselle. Lisäksi komitea pyytää komissiota pohtimaan, olisiko myös jarrupölyn mahdollisesti sisältämille haitta-aineille määritettävä ja asetettava raja-arvot, jottei jarrupölystä aiheutuisi ongelmia rautateiden ympäristössä pitkällä aikavälillä. Komitea kehottaa komissiota huomioimaan, että nykyaikaisin liikenteenohjausmenetelmin ja kapasiteetin lisäämiseen tähtäävin infrastruktuuritoimin voidaan vähentää junien tarvetta jarruttaa kitkajarruin. Tällä tavoin voitaisiin parantaa rautatieliikenteen energiatehokkuutta ja vähentää melupäästöjä ja jarrupölyn syntymistä. |
Brysselissä 12 päivänä helmikuuta 2009.
Alueiden komitean
puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/52 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II
2009/C 120/10
ALUEIDEN KOMITEA
— |
korostaa, että lentoliikenteellä on suuri merkitys niin alueellisesti kuin koko Euroopan kannalta talous- ja yhteiskuntakehitykselle, kilpailukyvylle sekä hyvinvoinnille. |
— |
pitää tärkeänä, että otetaan huomioon kansallinen ja/tai alueellinen toimintaympäristö Euroopan laajuisten suorituskykytavoitteiden asettamisessa, sillä vilkkaille ja vähäliikenteisille alueille asetettavat samanlaiset tavoitteet eivät ole tarkoituksenmukaisia. On tärkeää, että AFIS-lennonjohto säilytetään eikä pakoteta kaikkia lentoasemia mukaan ATC-järjestelmään, sillä se olisi kalliimpi pienille lentoasemille. Kansalliset ja/tai alueelliset viranomaiset voivat tämän parhaiten ottaa huomioon. |
— |
edellyttää, että ehdotusta yhteisten hankkeiden rahoittamisesta liikennemaksuilla täsmennetään myös muun mahdollisen rahoituksen käytön osalta ja miten se kansallinen tai alueellinen taho, jota yhteinen hanke palvelee, osallistuu asiaa koskevaan päätöksentekoon. |
— |
suosittelee, että läheisyysperiaate huomioon ottaen EASAlle myönnettävä toimivalta rajoitettaisiin vain ammattimaisen liikenteen mittarilentosääntöjen mukaan käyttämiä lentopaikkoja koskevaksi. |
— |
pitää tärkeänä, että lentopaikkoja koskevat täytäntöönpanosäännöt laaditaan suhteessa lentopaikan vaativuustason ja sen toiminnan laatuun ja liikennemäärään ottaen erityisesti huomioon vähäliikenteiset lentopaikat ja niillä työskentelevän henkilöstön määrä. |
Esittelijä |
: |
Lea Saukkonen (FI, PPE), Helsingin kaupunginvaltuuston varajäsen |
Viiteasiakirjat
Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muuttamisesta Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseksi
KOM(2008) 388 lopullinen – 2008/0127 COD
Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II: kohti kestävämpää ja suorituskykyisempää ilmailua
KOM(2008) 389 lopullinen
Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta sekä neuvoston direktiivin 2006/23/ETY kumoamisesta
KOM(2008) 390 lopullinen – 2008/0128 COD
I POLIITTISET SUOSITUKSET
ALUEIDEN KOMITEA
Johdanto
1 |
korostaa, että lentoliikenteellä on suuri merkitys niin alueellisesti kuin koko Euroopan kannalta talous- ja yhteiskuntakehitykselle, kilpailukyvylle sekä hyvinvoinnille. Lentoliikenne takaa nopean ja joustavan yhteyden Euroopan eri alueiden välillä, sekä yhteydet myös muuhun maailmaan. |
2 |
on vakuuttunut siitä, että Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn tehostaminen tuo merkittäviä taloudellisia etuja, mutta myös parantaa joustavaa ja turvallista liikkumista, samalla kun ympäristönsuojelulliset asiat ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet tulee entistä paremmin otettua huomioon. |
3 |
painottaa, että kansallisten viranomaisten yhteistyökykyä ja mahdollisuuksia on kehitettävä ja parannettava saman toiminnallisen ilmatilan lohkon (FAB) sisällä sujuvaksi kokonaisuudeksi, mutta samalla unionin yhdessä sovittujen sääntöjen mukaiseksi toiminnaksi. |
4 |
toistaa näkemyksensä, että alueellisia lentoasemia on pidettävä etuna, joka on erityisen tärkeä alueen ja paikkakunnan elinkeinoelämän kehittämiselle, sekä sen, että unionin laajentuminen lisää ilmakuljetusten yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä. (1) |
5 |
kiinnittää komission huomion siihen, että Euroopan lentoasemat ovat hyvin erilaisia. Vaatimukset niin liikenteen hoitamisen kuin turvallisuuden suhteen poikkeavat paljon toisistaan, kun verrataan Euroopan suurkaupunkien lentokenttiä harvaan asuttujen reuna-alueiden tai saaristoissa sijaitseviin lentoasemiin. |
Yleistä
6 |
toteaa, että yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeva muutosehdotus on osa laajempaa kokonaisuutta, johon sisältyy myös ehdotus Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) toimivallan laajentamiseksi ilmaliikenteen hallintaan, lennonvarmistuspalveluihin ja lentopaikkoihin. |
7 |
toteaa, että asetuskokoelmalla pyritään ilmaliikenteen toiminnan tehostamiseen siten, että kansalliset rajat tai rajoitukset eivät estäisi mahdollisimman tehokasta ilmatilan käyttöä tai muuta toimintaa. |
8 |
toteaa, että ehdotus pohjautuu ilmailun sääntelykehyksen tulevaisuutta käsittelevän korkean tason ryhmän antamaan raporttiin sekä Eurocontrolin tarkastuskomission antamaan raporttiin ”Arvio yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan aloitteen vaikutuksesta ilmatilanhallinnan suorituskykyyn”. |
9 |
toteaa, että ehdotuksen taustalla on komission arvio siitä, että Euroopan nykyinen ilmaliikenteen hallintajärjestelmä on lähestymässä suorituskykynsä rajoja. Tämän ongelman pääasiallinen syy on verkostotasoisen lähestymistavan puuttuminen, markkinat, jotka eivät ole vielä täysin vapaat, lennonjohtajien liikkumisvapauden puuttuminen työmarkkinoilla ja ilmaliikenteen hallinnan institutionaaliset järjestelyt. |
10 |
tunnistaa, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toimintaa tehostettaisiin suorituskyvyn sääntelyllä, yhdellä yhtenäisellä turvallisuuskehyksellä, uuden teknologian käyttöönotolla ja lentoasemien kapasiteetin hallinnalla. |
11 |
tunnistaa, että ilmaliikenteen kestävän kehityksen periaatteen osana ilmaliikenteen hallintaa ja lennonvarmistuspalveluja on tarve kehittää käyttäjien tarpeita vastaaviksi yhtenäisen ilmatilan luomiseksi. |
12 |
pitää hyvänä, että päällekkäiset sääntelyrakenteet korvataan yhteisön puitteilla, jotka kattavat kaikki lennon vaiheet ilmaliikenneverkostossa. |
13 |
pitää hyvänä, että ilmatilan hallintajärjestelmää kehitetään suorituskykyä parantavaan suuntaan siten, että turvallisuusnäkökohdat huomioidaan, mikä palvelee ilmatilan käyttäjien etua. |
14 |
pitää hyvänä, että ympäristönäkökohdat otetaan huomioon ilmaliikennejärjestelmää kehitettäessä, jotta ilmaliikenteen hyödyt alueiden talouselämälle voidaan sovittaa yhteen ympäristön suojelutarpeiden kanssa tasapainoisesti. |
15 |
pitää hyvänä, että toiminnallisen ilmatilan lohkon määrittelyä muutetaan palvelun suorituskykyä korostavaan suuntaan, mikä antaa paremman mahdollisuuden asetuksen tavoitteiden toteuttamiseen tarkoituksenmukaisella tavalla ottaen huomioon eri alueiden tarpeet. |
16 |
pitää perusteltuna ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelmaa (ATM Master Plan), joka olisi toiminnan kehitystyötä ohjaava asiakirja ja jonka puitteissa myös alueellisten lentoasemien toimintoja osana ilmaliikennepalveluverkostoa voitaisiin kehittää. |
17 |
pitää tärkeänä suorituskyvyn sääntelyn käyttöönottoa. Tähän sisältyisi yhteisön laajuiset suorituskykyindikaattorit, lennonvarmistus- ja verkostotoimintojen säännöllinen tarkastelu ja tietojen keräämiseen liittyvät menettelyt kaikilta asiaan kuuluvilta osapuolilta. |
18 |
painottaa kansallisesti tai alueellisti tehtävien suorituskykysuunnitelmien valmistelun ja hyväksynnän tärkeyttä asetettaessa sitovia suorituskykytavoitteita. Yhteisönlaajuisesti on syytä antaa vain yleistavoitteita, jotka täsmennetään kansallisella tai alueellisella tasolla. |
19 |
pitää oikeana lähestymistapana vaatimusta valvontaviranomaisen riippumattomuudesta. |
20 |
hyväksyy vaatimuksen, että jäsenvaltio ei voi kieltäytyä nimeämästä ilmaliikennepalvelun tarjoajaa vetoamalla kansallisessa lainsäädännössä mainittuun kansalliseen omistukseen tai toimipaikan sijaintiin liittyviin vaatimuksiin. |
21 |
pitää toiminnallisten ilmatilan lohkojen perustamista vuoteen 2012 mennessä haasteellisena mutta mahdollisena. Se kuitenkin edellyttää niin jäsenvaltioiden, kansallisten valvontaviranomaisten kuin myös palveluntarjoajien ja lentoasemien tiivistä keskinäistä yhteistyötä. |
22 |
katsoo, että palveluntuottajien taloudellisten tietojen erittely ja ristisubvention estäminen aluelennonjohto- ja lentoaseman lennonvarmistuspalvelujen välillä lisää avoimuutta maksujen määräytymisperusteissa. |
23 |
katsoo, että liikennemaksujen tulevien vuosien arviointi on osa lennonvarmistuspalvelun pidemmän ajan toiminnan suunnittelua. Ehdotus niiden sitomisesta useammaksi vuodeksi voi tukea ilmatilan käyttäjien oman toiminnan suunnittelua, jos niillä on käsitys tulevien vuosien kustannuksista. |
24 |
kiinnittää huomiota ehdotukseen, että komissio antaa viimeistään neljän vuoden kuluessa kertomuksen sekä tarvittaessa ehdotuksen markkinaperiaatteiden soveltamisesta eri lennonvarmistuspalveluihin, kuten viestintä-, suunnistus-, valvonta-, sää- ja ilmailutiedotuspalveluihin. Kustannustehokas toiminta on osa normaalia toimintaa, mutta on huomattava, että vähäliikenteisillä alueilla lennonvarmistuspalvelujen tuottaminen kannattavasti ja/tai kilpailua edistävällä tavalla ei ole mahdollista. |
25 |
pitää oikeana ehdotusta, jossa toiminnallisen ilmatilan lohkon rajaus vain yläilmatilaan poistetaan. Uusi ehdotus antaa paremmat mahdollisuudet yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamiseksi ja ilmaliikenteen sujuvaksi harjoittamiseksi. |
26 |
tunnistaa ehdotuksen yhtenäisen eurooppalaisen lentotiedotusalueen (Single European Fligh Information Region, EFIR) perustamisesta siten, että yhteisö ja jäsenvaltiot pyytävät sille kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) tunnustamista, mutta ei pidä tätä kiireellisenä, koska konkreettisia saavutettavia hyötyjä sen perustamisesta ei ole esitetty. |
27 |
pitää tärkeänä, että pyritään tarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin arvioitaessa verkoston hallintaan liittyvien sekä niitä tukevien tehtävien järjestämistä ja sitä, kuinka Eurocontrolin asiantuntemus käytetään hyväksi toimintojen uudelleenjärjestelyä harkittaessa. |
28 |
pitää tärkeänä ilmaliikenteen sujuvan ja tehokkaan toiminnan kannalta ehdotusta lentosuunnitelmien ja lentoasemien lähtö- ja saapumisaikojen keskinäisestä johdonmukaisuudesta ja tarvittaessa koordinaatiosta lähialueiden kesken. |
29 |
pitää tarpeellisena lentoturvallisuuden korkean tason turvaamista Euroopassa ja suhtautuu myönteisesti EASAn toimivallan laajentamiseen. Sisällöltään harmonisoitu yhden viraston toimesta laadittu ja mahdollisimman yhdenmukaisesti kaikkialla yhteisössä sovellettava normisto on omiaan edistämään lentoturvallisuutta ja samalla vähentämään normien erilaisesta soveltamisesta lentoliikenteen harjoittajille ja ilmailulle aiheutuvia ongelmia. |
30 |
katsoo, että EASAn toimivallan laajentamisesta tehdyn ehdotuksen soveltamisala on liian laaja ja on omiaan aiheuttamaan kohtuuttomia vaatimuksia erityisesti pienille alueellisille lentopaikoille ja näin hankaloittamaan niiden toimintaa. |
31 |
pitää tärkeänä, että EASAn toiminta keskittyy turvallisuusasioihin, jotta viraston toiminta-ajatus säilyy selkeänä. |
32 |
pitää välttämättömänä, että eurooppalaisen ilmaliikenneverkoston parhaan mahdollisen toimivuuden varmistamiseksi ja sen suorituskykytavoitteiden saavuttamiseksi siviili- ja sotilasilmailun yhteistyötä edistetään kaikilla tasoilla. |
II PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET
33 |
pitää tärkeänä, että otetaan huomioon kansallinen ja/tai alueellinen toimintaympäristö Euroopan laajuisten suorituskykytavoitteiden asettamisessa, sillä vilkkaille ja vähäliikenteisille alueille asetettavat samanlaiset tavoitteet eivät ole tarkoituksenmukaisia. On tärkeää, että AFIS-lennonjohto säilytetään eikä pakoteta kaikkia lentoasemia mukaan ATC-järjestelmään, sillä se olisi kalliimpi pienille lentoasemille. Kansalliset ja/tai alueelliset viranomaiset voivat tämän parhaiten ottaa huomioon. |
34 |
pitää tärkeänä, että suoritustason arvioimiseksi koottavien tietojen keruu tapahtuu muiden jo olemassa olevien raportointikäytäntöjen yhteydessä. |
35 |
pitää tärkeänä, että palveluntarjoajien palvelukohtaisten tuottojen ja kulujen esittäminen läpinäkyvyyden varmistamiseksi voidaan tehdä palveluntarjoajan omien kirjanpitokäytäntöjen mukaisesti silloin, kun ne ovat jo olemassa. |
36 |
edellyttää, että ehdotusta yhteisten hankkeiden rahoittamisesta liikennemaksuilla täsmennetään myös muun mahdollisen rahoituksen käytön osalta ja miten se kansallinen tai alueellinen taho, jota yhteinen hanke palvelee, osallistuu asiaa koskevaan päätöksentekoon. |
37 |
katsoo tarpeelliseksi selkeyttää maksujärjestelmään aiottuja muutoksia siitä, kuinka liikennemaksut sidotaan useammaksi vuodeksi ja miten liiketoimintaperiaatteella toimivat palveluntarjoajat voivat ennakoida palkka- ja käyttökustannuksissa sopimuskautena tapahtuvat muutokset osana liiketoimintariskin hallintaa. Tällainen tarkastelu voidaan parhaiten tehdä kansallisella ja/tai alueellisella tasolla. |
38 |
suosittelee, että toiminnan kannalta tärkeä verkoston hallinta ja siihen liittyvät toiminnat kuvattaisiin täsmällisemmin nyt esitetyn varsin yleisen maininnan asemesta. Tällöin niiden vaikutuksia voisi paremmin arvioida samoin kuin sitä, miten hallintorakenteiden uudistusten osalta ilmatilan käyttäjät ja lennonvarmistuspalvelun tarjoajat voivat osallistua niitä koskevien asioiden päätöksentekoon asianmukaisesti. |
39 |
suosittelee, että läheisyysperiaate huomioon ottaen EASAlle myönnettävä toimivalta rajoitettaisiin vain ammattimaisen liikenteen mittarilentosääntöjen mukaan käyttämiä lentopaikkoja koskevaksi. |
40 |
pitää tärkeänä, että lentopaikkoja koskevat täytäntöönpanosäännöt laaditaan suhteessa lentopaikan vaativuustason ja sen toiminnan laatuun ja liikennemäärään ottaen erityisesti huomioon vähäliikenteiset lentopaikat ja niillä työskentelevän henkilöstön määrä. |
41 |
pitää tärkeänä, että EASAn toimivallan laajentamista koskevan ehdotuksen osalta hyvän sääntelyn aikaansaamiseksi
|
Brysselissä 12 päivänä helmikuuta 2009.
Alueiden komitean
puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
(1) CdR 76/2005 ja CdR 63/2004.
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/56 |
Alueiden komitean lausunto aiheista EMAS-uudistus ja Ecolabel-Uudistus
2009/C 120/11
ALUEIDEN KOMITEA
— |
katsoo, että organisaatioiden ympäristöjärjestelmät ja tuotteiden ympäristömerkinnät ovat hyvä markkinalähtöinen keino edistää yhteiskunnan eri toimijoiden ympäristövastuullisuutta ja parempaa ympäristönsuojelun tasoa. |
— |
pitää EMAS-järjestelmää hyvänä työkaluna monenlaisille organisaatioille, sillä ottamalla sen käyttöön organisaatio voi saada hyvin monenlaisia hyötyjä: vähentyneitä ympäristövaikutuksia, säästyneitä (energia- ja jäte)kustannuksia, varmistuksen että noudatetaan ympäristölainsäädäntöä, tehostunutta toimintaa jne. |
— |
katsoo, että olisi myös määriteltävä laajuus, jolla EMAS-järjestelmään kuuluvan organisaation ympäristönsuojelullista tasoa arvioidaan, ja määriteltävä asianmukaiset vaatimukset eritasoisille ympäristöauditoinneille, joita ovat primaarinen(tuotanto), sekundaarinen(hankinta) ja tertiaarinen(muut) analyysitaso. Ympäristöauditointiin tarvittavaa tietoa, taitoa ja asiantuntemusta ei ole kaikissa pk-yrityksissä tai paikallis- ja aluehallinnon organisaatioissa, vaan ne joutuvat käyttämään ulkopuolista konsulttia. |
— |
pitää ennakkotarkastusmenettelyn säilyttämistä tärkeänä merkinnän uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta. ISO-standardin täyttäminen edellyttää, että merkinnästä vastaava toimielin tarkistaa sekä ennalta että jälkikäteen, että merkintää hakeva tuote täyttää merkinnän kriteerit. Ehdotettu hakemuksen tarkastamisen muuttaminen rekisteröinniksi ja jälkivalvonnaksi uhkaa vakavasti merkinnän uskottavuutta ja luotettavuutta. |
Yleisesittelijä |
: |
Britt Lundberg (FI, ALDE), Ahvenanmaan maakuntahallituksen jäsen |
Viiteasiakirjat
Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisen ympäristömerkkijärjestelmästä KOM(2008) 401 lopullinen – 2008/0152 COD
ja
Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) KOM(2008) 402 lopullinen – 2008/0154 COD
I. POLIITTISET SUOSITUKSET
ALUEIDEN KOMITEA
Yhteiset huomiot (EMAS ja Ecolabel)
1. |
katsoo, että EMAS-järjestelmän ja EU-Ecolabelin uudistaminen on erittäin tarpeellista ja tukee voimakkaasti EU:n tavoitteita kestävän tuote- ja kulutuspolitiikan edistämiseksi, joita on asetettu mm. Lissabonin sopimuksessa ja yhteisön kestävän kehityksen strategiassa sekä myös yhteisön ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. |
2. |
katsoo, että uudistukset ovat erityisen tarpeellisia siksi, että kumpikaan järjestelmä ei ole saavuttanut sellaista suosiota ja vaikuttavuutta, mikä niiden tavoitteena on alun perin ollut. |
3. |
katsoo, että organisaatioiden ympäristöjärjestelmät ja tuotteiden ympäristömerkinnät ovat hyvä markkinalähtöinen keino edistää yhteiskunnan eri toimijoiden ympäristövastuullisuutta ja parempaa ympäristönsuojelun tasoa. |
4. |
katsoo, että myös alue- ja kuntasektorin toimijat voisivat hyödyntää näitä järjestelmiä entistä enemmän ja että julkisen sektorin pienten ja myös suurien organisaatioiden mahdollisuuksiin hyödyntää niitä on kiinnitettävä huomiota lainsäädännön muutoksessa ja jäsenvaltioiden tukitoimissa järjestelmille. |
5. |
katsoo, että vaikka EMAS-järjestelmää koskevaan ehdotukseen sisältyy melko yksityiskohtaisia sääntöjä, menettelyjä ja velvoitteita, se on edelleen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen (toteutus jätetään jäsenvaltioille tai niiden alue- ja paikallisviranomaisille). Ympäristömerkkijärjestelmä ei ole poissulkeva, vaan se voi toimia kansallisten ja alueellisten järjestelmien rinnalla, mikäli ne perustuvat tiukkoihin kriteereihin. |
6. |
katsoo, että kumpikaan vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuva järjestelmä ei aiheuta tarpeettomia rasitteita; ympäristömerkkijärjestelmän kriteerien kehittäminen ja tarkistaminen on joustavaa, EMAS-järjestelmän ehdotukseen sisältyy sääntelyn joustavoittaminen. |
7. |
katsoo, että ehdotukset ovat Euroopan komission laatiman lainsäädännön parantamista koskevan strategian mukaisia (lainsäädännön yksinkertaistaminen, yritysten ja viranomaisten hallinnollisen taakan vähentäminen). |
EMAS-asetuksen muutoksen tavoitteet
8. |
pitää EMAS-järjestelmää hyvänä työkaluna monenlaisille organisaatioille, sillä ottamalla ne käyttöön organisaatio voi saada hyvin monenlaisia hyötyjä: vähentyneitä ympäristövaikutuksia, säästyneitä (energia- ja jäte)kustannuksia, paremman ympäristöimagon, varmistuksen että noudatetaan ympäristölainsäädäntöä, tehostunutta toimintaa jne. |
9. |
kannattaa määrällisten ja mitattavissa olevien tavoitteiden asettamista EMAS-rekisteröityjen organisaatioiden määrälle viiden ja kymmenen vuoden kuluttua asetuksen voimantulosta. |
10. |
katsoo, että tavoitteen toteutumista tukisi, jos myös jäsenmaita edellytettäisiin asettamaan omat tavoitteensa EMAS-rekisteröityjen organisaatioiden määrän kasvattamiseksi. |
11. |
pitää EMASin tunnettavuuden lisäämistä kaikin keinoin erittäin kannatettavana, sillä esimerkiksi Pohjoismaissa julkisella sektorilla EMASia ei juuri tunneta eikä käytetä. |
12. |
katsoo, että asetustekstin rakenteessa olisi hyvä huomioida EMASin käyttöönottoa suunnittelevan organisaation näkökulma. Näiden organisaatioiden kannalta keskeistä on EMAS-järjestelmän rakenne, joka on piilotettu ehdotuksen liitteeseen II. Yksinkertaisin tapa korjata tämä puute olisi tehdä liitteestä II asetustekstiin oma lukunsa, jonka otsikko olisi ”EMAS-järjestelmän rakenne ja vaatimukset”. |
13. |
pitää kansallisten tai alueellisten ympäristöjärjestelmien mahdollisen ”EMAS- tai osittain-EMAS-tunnustuksen saamista” hyvänä ehdotuksena, joka toteutuessaan helpottaisi organisaatioita siirtymään näistä järjestelmistä EMASin piiriin. EMAS-järjestelmä saisi näin suuren määrän potentiaalisia EMAS-rekisteröintiä hakevia organisaatioita, jotka ovat jo matkalla kohti EMAS-kelpoisuutta. Toisaalta se lisäisi paikallisten järjestelmien uskottavuutta, kun ne tulisivat osaksi EMAS-perhettä. |
14. |
katsoo, että komissio voisi määritellä minimivaatimukset osittain EMAS-yhteensopivasta järjestelmästä, jotta hakemuksia ei jätettäisi yksittäisistä ympäristöjärjestelmän osista, joita ei vielä ympäristöjärjestelmäksi voi kutsua. |
15. |
katsoo, että tällaisia minimivaatimuksia voisivat olla esimerkiksi seuraavat: ympäristöpolitiikka, jossa sitoudutaan jatkuvaan parantamiseen; ympäristökatselmus, jossa määritellään organisaation merkittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavat ympäristönäkökohdat; ympäristölainsäädännön vaatimusten täyttäminen; ympäristötavoitteet, jotka kattavat merkittävät ympäristönäkökohdat; ympäristöohjelma tai toimintasuunnitelma, jossa määritellään vastuut, toimenpiteet ja niiden aikataulu, joilla ympäristötavoitteet toteutetaan; riittävät resurssit ympäristöohjelman toteuttamiseen, sisäinen viestintä ympäristöjärjestelmästä organisaation eri tasoilla; ympäristöjärjestelmän ulkoinen auditointi. |
16. |
katsoo, että ehdotuksen liitteessä IV oleva ympäristöraportoinnin ohjeistus vaatii vielä kehittämistä. Eräät suunnitellut indikaattorit, kuten materiaalien käytön tehokkuus on mahdoton laskea erityisesti pienille ja keskisuurille palvelualan yrityksille sekä esimerkiksi kunnallisille toimijoille. Käytettyjen materiaalien määrä on niin suuri, että tietojen kerääminen edes merkittävimmistä materiaaleista on usein ylivoimainen tehtävä. Myös organisaatioiden vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ovat useimmilla pk-yrityksillä ja pienillä julkisen sektorin organisaatioilla epäoleellisia, eikä niitä koskevia raportointivaatimuksia tulisi esittää. |
17. |
katsoo, että olisi myös määriteltävä laajuus, jolla EMAS-järjestelmään kuuluvan organisaation ympäristönsuojelullista tasoa arvioidaan, ja määriteltävä asianmukaiset vaatimukset eritasoisille ympäristöauditoinneille, joita ovat primaarinen(tuotanto), sekundaarinen(hankinta) ja tertiaarinen(muut) analyysitaso. Ympäristöauditointiin tarvittavaa tietoa, taitoa ja asiantuntemusta ei ole kaikissa pk-yrityksissä tai paikallis- ja aluehallinnon organisaatioissa, vaan ne joutuvat käyttämään ulkopuolista konsulttia. |
18. |
kyseenalaistaa EMAS- ja Ecolabel-järjestelmien soveltamisesta viranomaisille ja yksityisyrityksille aiheutuvat kustannukset. Komitean mielestä nykyistä laajempi osallistuminen molempiin järjestelmiin olisi mahdollista, jos maksut voitaisiin poistaa tai niitä voitaisiin pienentää. EMASin ja Ecolabelin välillä olisi kuitenkin tehtävä ero, koska niiden kustannusrakenne on erilainen niihin osallistuvissa organisaatioissa. |
19. |
katsoo, että yritykset on vapautettava EMAS-järjestelmän käyttöönottoon liittyvistä hallinnollisista rasitteista, mutta byrokratian vähentäminen ei saa missään tapauksessa johtaa EMAS-järjestelmän uskottavuuden vähenemiseen viranomaisten, kuluttajien tai järjestelmään todennäköisesti liittyvien organisaatioiden näkökulmasta. |
Ecolabel
20. |
pitää asetettuja tavoitteita oikeansuuntaisina, erityisesti ympäristömerkinnän kriteerien valmistelun avaamista eri tahoille sekä hyväksymisprosessin jouduttamista, sillä näillä keinoilla voidaan nopeuttaa uusien tuotteiden saamista merkinnän piiriin. |
21. |
kehottaa lisäämään EU:n nimen itse merkkiin, jotta suurelle yleisölle olisi selvää, että Ecolabel on Euroopan unionin aloite. |
22. |
pitää lyhennettyä myöntämisperusteiden laatimismenettelyä muissa ympäristömerkkijärjestelmissä hyväksytyille tuoteryhmille hyödyllisenä, sillä esimerkiksi pohjoismainen joutsenmerkki ja Saksan sininen enkeli ovat niin tunnettuja brandejä omissa maissaan, että ne voivat tarjota vetoapua EU:n ympäristömerkille. |
23. |
kannattaa ehdotuksen mukaista vuosimaksujen poistoa ympäristömerkityiltä tuotteilta, sillä se poistaa monilta pk-yrityksiltä taloudellisen kynnyksen liittyä järjestelmään. |
24. |
pitää kannatettavana ehdotusta, että asiaankuuluvat osapuolet laativat käsikirjan julkisia hankintasopimuksia laativille viranomaisille. Tämä helpottaa julkisia hankkijoita sisällyttämään ympäristömerkintää koskevia kriteerejä hankintamenettelyihin. Käsikirja tukisi tervetulleella tavalla alue- ja paikallisviranomaisten työtä. |
25. |
pitää ennakkotarkastusmenettelyn säilyttämistä tärkeänä merkinnän uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta. Euroopan ympäristömerkintä on ISO 14024in mukainen elinkaariperustainen merkintäjärjestelmä, joka on kolmannen osapuolen varmentama. ISO- standardin täyttäminen edellyttää, että merkinnästä vastaava toimielin tarkistaa sekä ennalta että jälkikäteen, että merkintää hakeva tuote täyttää merkinnän kriteerit. Ehdotettu hakemuksen tarkastamisen muuttaminen rekisteröinniksi ja jälkivalvonnaksi uhkaa vakavasti merkinnän uskottavuutta ja luotettavuutta. |
26. |
ei kannata ehdotusta, jossa rajoitetaan kansallisten/alueellisten merkintäjärjestelmien kriteerien taso vähintään yhtä tiukaksi kuin EU:n ympäristömerkin taso niissä tuoteryhmissä, joissa on jo olemassa EU:n ympäristömerkin myöntämisperusteet. Eri merkintäjärjestelmissä sovellettavien merkintävaatimusten tiukkuutta on arvioitava kunkin järjestelmän omalla toiminta-alueella ja suhteessa sekä ympäristöön että markkinoihin. Monet merkinnän keskeiset tekijät, kuten ympäristön tila, kuormitus ja sietokyky vaihtelevat yhteisön eri alueilla erittäin suuresti. |
27. |
pitää ympäristömerkintää koskevan jäsenvaltioiden ja komission valistus- ja tiedotustoiminnan tehostamista erittäin tärkeänä. Yhteistyö kaupan toimijoiden kanssa saattaa tässä yhteydessä olla kaikkein tehokkainta, sillä kuluttajien kannalta kaupat ovat paikkoja, joissa tuotteiden osto- ja valintapäätöksiä useimmiten tehdään, ja siten kaupoilla on paljon potentiaalia vaikuttaa näihin päätöksiin. |
28. |
katsoo, että yhtenä tärkeimmistä tavoitteista tulisi pitää kuluttajien saatavilla olevien, yhteisön ympäristömerkkijärjestelmän vaatimukset täyttävien tuotteiden ja palveluiden valikoiman asteittaista laajenemista. Valikoiman kasvua on edistettävä tukemalla asianomaista tuoteryhmää koskevat vaatimukset koko elinkaarensa ajan täyttävien tuotteiden suunnittelumenetelmien kehittämistä. Näin ollen komitea suosittaa, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat käyttöön ohjelmia, joiden tarkoituksena on edistää ekologista suunnittelua (joka perustuu muun muassa voimassaoleviin ympäristömerkin myöntämiskriteereihin) alan yritysten ja kokeiluhankkeiden tukemiseksi. |
II MUUTOSEHDOTUKSET
Muutosehdotus 1
EMAS-asetus
7 artikla
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||||||||||||||||||||
7 artikla – Pieniä organisaatioita koskeva poikkeus
|
7 artikla – Pieniä organisaatioita koskeva poikkeus
|
EMAS III -ehdotuksen tavoitteeksi on määritelty erityisesti pk-yritysten velvoitteiden vähentäminen. Tässä kohdassa tavoite vaarantuu, koska auditointi vaaditaan edelleen toistamaan kolmen vuoden välein, vaikka toisaalta vahvistamisaikaväliä voidaan pidentää viiteen vuoteen. Syklit olisi sovitettava yhteen.
Muutosehdotus 2
Ecolabel-asetus
9 artiklan 4 kohta
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||
|
|
ISO-standardit edellyttävät toimivaltaisen elimen tarkastavan ennakolta, että tuote, jolle ympäristömerkkiä on haettu, täyttää myöntämiskriteerit. Ehdotus siirtyä arvioinnista rekisteröintiin ja jälkiarviointiin on vakava uhka merkin uskottavuudelle ja luotettavuudelle (pelkkien pistokokeiden tekeminen ei riitä).
Muutosehdotus 3
EMAS-asetus
43 artiklan 2 kohta
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||||||||
|
|
EMAS-järjestelmän käyttöönoton vaikuttavuutta lisäisi, jos olisi olemassa helppokäyttöinen käsikirja, jossa esiteltäisiin ympäristönsuojelun sektoreiden (jätteet, energia, hankinnat, jne.) saavutuksia EMAS-organisaatioissa. Hyvät esimerkit, jotka sisältävät myös kustannussäästöjä, voivat myös kannustaa organisaatioita liittymään EMASiin.
Muutosehdotus 4
EMAS-asetus
39 artiklan 2 kohta
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||
|
|
Lainsäädännössä olisi oltava selkeä viesti, että EMAS-organisaatioiden on saatava hallinnollisia helpotuksia mm. ympäristölupiin liittyvässä asioissa.
Muutosehdotus 5
EMAS-asetus
45 artiklan 1 kohta
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||
|
|
On turha rajata oikeutta tehdä 39 artiklan mukainen ehdotus vain jäsenvaltioille, sillä alueellisia ympäristöjärjestelmiä ylläpitävät tahot tuntevat järjestelmät parhaiten ja voivat siten perustellusti tehdä ehdotuksia EMAS-kelpoisuudesta.
Muutosehdotus 6
EMAS-asetus
4 artiklan 5 kohta
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||
|
|
Mahdollisuus pyytää viranomaiselta todistus vaatimusten noudattamisesta on selvästi järjestelmänvastainen ja ristiriidassa sen lähtökohdan kanssa, että EMAS on ”todennettuun” omavastuullisuuteen perustuva järjestelmä. Lisäksi se vie viranomaisilta keskeisen EMASiin liitetyn edun. EMAS ei nimittäin vähentäisikään byrokratiaa ja viranomaisten taakkaa, vaan päinvastoin jopa aiheuttaisi sitä. EMAS-rekisteröidyille organisaatioille myönnettävät maksujen alennukset ja omavastuullisuuden soveltaminen oikeudellisten velvoitteiden sijaan eivät myöskään enää olisi perusteltavissa, ja näin ollen olisi luovuttava keskeisistä EMAS-rekisteröintiin kannustavista etuuksista.
Muutosehdotus 7
EMAS-asetus
7 artiklan 1 kohta
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||||||||||
|
|
Virallinen menettely, jossa vahvistusten välisen määräajan pidentämisestä vastaa toimivaltainen elin, aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa ja on vastoin pk-yritysten etuja. Tähän asti pidennyksistä on sovittu suoraan ympäristötodentajan ja yrityksen kesken ilman erillistä pyyntöä. Nykyinen käytäntö on osoittautunut toimivaksi, ja siinä otetaan myös huomioon se, että ympäristötodentajalla on paras käsitys yrityksen tilanteesta.
Muutosehdotus 8
EMAS-asetus
28 artiklan 1 kohta
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||
|
|
Asetus (EY) N:o 765/2008 koskee tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevia vaatimuksia sekä asetuksen (ETY) 339/93 kumoamista. Sen 11. perustelukappaleessa todetaan seuraava:
”(11) |
Yhtenäisen kansallisen akkreditointielimen perustamisen ei pitäisi vaikuttaa tehtävien jakoon jäsenvaltioissa.” |
Muutosehdotus 9
EMAS-asetus
12 artiklan 2 kohta
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||
12 artikla – Rekisteröintiprosessia koskevat velvoitteet
|
12 artikla – Rekisteröintiprosessia koskevat velvoitteet
|
Viitattaessa ympäristöselontekoihin tai ympäristönsuojelun tasoa koskeviin selvityksiin olisi täsmennettävä, että kyse on viimeisimmästä selonteosta tai selvityksestä.
Toisaalta on organisaatioita, jotka antavat ympäristöselonteon saataville pyynnöstä (kuten asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetään) ylläpitääkseen luetteloa kiinnostuneista henkilöistä. Ne ovat siis haluttomia julkistamaan selontekonsa ilman erillistä pyyntöä.
Näin ollen organisaatioita ei pitäisi velvoittaa julkistamaan ympäristöselontekojaan tai ympäristönsuojelun tasoa koskevia selvityksiään verkkosivustolla, jossa ne olisivat nähtävissä ilman erillistä pyyntöä. Sen sijaan toimivaltaiset elimet voisivat tarjota vastaavaa palvelua, josta minkä tahansa organisaation selonteot ja selvitykset olisivat saatavilla pyynnöstä ja josta itse organisaatiot voisivat pyytää luettelon kiinnostuneista tahoista.
Muutosehdotus 10
EMAS-asetus
14 artiklan 3 kohta
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||||||
14 artikla – Organisaatioiden väliaikainen tai pysyvä poistaminen rekisteristä
|
14 artikla – Organisaatioiden väliaikainen tai pysyvä poistaminen rekisteristä
|
Määräaikaa puuttuvien asiakirjojen toimittamiselle tulisi pidentää kolmeen kuukauteen pyynnön esittämisestä, jotta organisaatioille jää aikaa valmistella asiakirjat ja tarvittaessa vahvistaa ne, sillä asiakirjojen valmistuminen riippuu myös siitä, miten vahvistaja on käytettävissä.
Brysselissä 12 päivänä helmikuuta 2009.
Alueiden komitean
puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
28.5.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 120/65 |
Alueiden komitean lausunto aiheesta rajatylittävä terveydenhuolto
2009/C 120/12
ALUEIDEN KOMITEA
— |
katsoo, että potilaiden liikkuvuus ei saa vaarantaa EU:ssa toimivien kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien taloutta tai rahoitusta. |
— |
katsoo, että terveydenhuollon rajatylittävää yhteistyötä tulee tukea erityisesti raja-alueilla. |
— |
toteaa, että on pyrittävä yhdistämään tasapainoisesti yhtäältä kaikkien osapuolien hyödylliseksi tunnustaman eurooppalaisen yhteistyön edelleen kehittäminen ja toisaalta toissijaisuusperiaate. |
— |
pitää tarpeellisena varmistaa, että myös muita huonommassa asemassa olevat potilasryhmät voivat hyödyntää yhteisön lainsäädännön tarjoamia oikeuksia. |
— |
katsoo, että vakuutusjäsenvaltioilla tulee olla ehdoton oikeus perustaa yleinen ennakkohyväksyntäjärjestelmä toisessa jäsenvaltiossa tarjottavaa sairaalahoitoa varten. |
— |
katsoo, että komissiota direktiivin täytäntöönpanossa avustavaa komiteaa muodostettaessa on otettava huomioon alue- ja paikallistasolla kertynyt tietämys ja kutsuttava alueiden komitea osallistumaan toimintaan. |
Esittelijä |
: |
Karsten Uno Petersen (DK, PSE), Etelä-Tanskan aluevaltuutettu |
Viiteasiakirja
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista,
KOM(2008) 414 lopullinen
I. ALUEIDEN KOMITEAN YLEINEN NÄKÖKANTA JA SUOSITUKSET
ALUEIDEN KOMITEA
Yleishuomioita
1. |
kannattaa ehdotetun direktiivin tavoitetta parantaa potilaiden oikeuksiin liittyvää oikeusvarmuutta viitaten yhteisöjen tuomioistuimen antamiin tuomioihin, jotta varmistetaan terveyspalvelujen hyödyntämistä koskevien oikeuksien nykyistä yleisempi ja tehokkaampi soveltaminen. |
2. |
edellyttää EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan noudattamista. Kyseisessä artiklassa määrätään, että terveydenhuoltoala kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioilla on päävastuu terveyspolitiikasta. |
3. |
yhtyy toteamukseen siitä, että terveys on keskeisellä sijalla ihmisten elämässä ja että sitä on tuettava tehokkailla ja selkeillä toimintalinjoilla ja toimilla jäsenvaltioissa, EU-tasolla sekä maailmanlaajuisesti. Komission on lisäksi tässä yhteydessä varmistettava, että alue- ja paikallisviranomaiset, joilla on vastuu terveydenhuoltojärjestelmistä ja terveydenhuollosta, kutsutaan mukaan ja että ne osallistuvat EU:n terveyspalvelu- ja sairaanhoitoalan yhteistyöhön. |
4. |
huomauttaa, että palvelujen vapaa liikkuvuus ja kansanterveys ovat aloja, joilla jäsenvaltiot ja yhteisö jakavat toimivaltaa. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista arvioida, noudattavatko kyseisiä aloja koskevat lainsäädäntöehdotukset toissijaisuusperiaatetta. |
5. |
korostaa lisäksi, että on erotettava toisistaan henkilöiden (eli potilaiden) vapaa liikkuvuus ja sisämarkkinalainsäädännön piiriin kuuluva palveluiden vapaa liikkuvuus. AK kannattaa periaatetta, jonka mukaan terveyskysymykset ovat yleistä etua koskevia kysymyksiä, ja vastustaa siksi terveydenhuollon alistamista sisämarkkinasäännöille. Jäsenvaltioilla ja tarvittaessa niiden paikallis- ja alueviranomaisilla on vastaisuudessakin oltava mahdollisuus säännellä terveydenhuoltoa sen laadun ja saatavuuden varmistamiseksi taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa. |
6. |
katsoo, että terveysalan rahoituksen tasapaino, joka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, tulee varmistaa. Ehdotetun direktiivin seuraukset voivat osoittautua varsin merkittäviksi etenkin paikallistasolla esimerkiksi raja-alueilla ja pienissä jäsenvaltioissa. Potilaiden liikkuvuus ei saa vaarantaa EU:ssa toimivien kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien taloutta tai rahoitusta. |
7. |
kehottaa komissiota varmistamaan, ettei ehdotukseen direktiiviksi sisältyvä terveydenhuoltopalvelujen rinnastaminen muihin palveluihin perustu voiton tavoitteluun vaan yksittäisen kansalaisen terveyden vaalimista koskeviin kriteereihin. Tärkeitä ovat myös terveyden edistäminen ennaltaehkäisyn avulla, tarvitut hoidot ja elämän laatu. |
8. |
katsoo, että terveydenhuollon rajatylittävää yhteistyötä tulee tukea erityisesti raja-alueilla. Lisäksi on olennaisen tärkeää tukea terveydenhuoltotoimien kehittämistä ja kansalaisten terveydentilan parantamista niissä EU-valtioissa, joissa tarve on suurin. Tavoitteena tulee olla terveyteen liittyvien erojen ja vääristymien vähentäminen jäsenvaltioiden välillä siten, että vähitellen lähestytään unionin korkeinta tasoa. |
9. |
pitää niin ikään olennaisen tärkeänä, että jäsenvaltioiden aloitteita ja sääntöjä potilaiden turvallisuuden korkean tason varmistamiseksi sekä sääntöjä potilaiden oikeuksista ei heikennetä tulevassa aloitteessa. |
10. |
huomauttaa, että ehdotetussa direktiivissä säädetyt potilaiden oikeudet kohdistuvat ensisijaisesti elektiivisiin (ei-kiireellisiin) sekä raja-alueiden potilaisiin ja että näiden potilasryhmien oikeuksia ei pidä asettaa etusijalle esimerkiksi potilaista selvästi suurinta osaa edustavien akuuttien potilaiden oikeuksiin nähden. |
Jäsenvaltioiden vastuu
11. |
toteaa, että on pyrittävä yhdistämään tasapainoisesti yhtäältä kaikkien osapuolien hyödylliseksi tunnustaman eurooppalaisen yhteistyön edelleen kehittäminen ja toisaalta toissijaisuusperiaate, jonka mukaan jäsenvaltiot – tai joissain tapauksissa alue- ja paikallisviranomaiset – vastaavat terveydenhuoltojärjestelmien toimivuudesta. Ne direktiivin kohdat, joissa jäsenvaltiot velvoitetaan mukauttamaan omia terveydenhuolto- ja sairausvakuutusjärjestelmiään, sekä toimenpiteiden laajuus toissijaisuusperiaatteeseen nähden kaipaavat selkeyttämistä. |
12. |
viittaa tässä yhteydessä alueiden komitean perustamaan toissijaisuusperiaatteen toteutumista valvovaan verkostoon (1), joka on laatinut selvityksen ehdotetusta direktiivistä verkostoon osallistuvien tahojen kuulemisen pohjalta. Selvityksessä korostetaan mm., että ehdotettu direktiivi uhkaa heikentää terveyspalveluista vastaavien alue- ja paikallisviranomaisten nykyisiä ohjausmenettelyjä. |
13. |
katsoo lisäksi, ettei kyse ole yksinomaan siitä, että turvataan yhteisön lainsäädännön kansalaisille tarjoamat oikeudet ja tiedotetaan kansalaisille niistä. On myös selvitettävä nykyistä tehokkaammin, miten voidaan varmistaa tarpeita vastaava ja helppokäyttöinen järjestelmä, jotta kaikki potilasryhmät pystyvät hyödyntämään tarjolla olevia oikeuksia ja mahdollisuuksia. On varmistettava, että myös muita huonommassa asemassa olevat potilasryhmät voivat hyödyntää yhteisön lainsäädännön tarjoamia oikeuksia. Tämä koskee esimerkiksi heikosti vieraita kieliä osaavia ikääntyneitä ihmisiä tai potilaita, jotka eivät fyysisistä tai psyykkisistä syistä pääse liikkumaan. Lisäksi on keskusteltava siitä, tulisiko vakuutusjäsenvaltion toimivaltaisen elimen korvata hoidon aikaiset matka- ja majoituskustannukset. Kokonaiskustannukset eivät saisi olla vakuutusjäsenvaltiossa järjestetyn hoidon kustannuksia suuremmat. |
14. |
on yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden tai joissain tapauksissa alue- ja paikallisviranomaisten tehtävänä on varmistaa terveydenhuoltojärjestelmän toimivuus universaalisuutta, korkealaatuiseen hoitoon pääsyä, tasapuolisuutta ja yhteisvastuullisuutta koskevat periaatteet huomioon ottaen sekä määritellä terveydenhuollolle selkeät laatu- ja turvallisuusstandardit. Lisäksi on tärkeää
Vaikka nämä vastuualueet ovat keskeisiä terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuden kannalta, ne kuuluvat edelleen jäsenvaltioiden tai joissain tapauksissa alue- ja paikallisviranomaisten vastuulle. Ehdotettu direktiivi ei saa muodostua askeleeksi kohti yhdenmukaistamista. Vaikka laatuvaatimusten asettaminen kuuluu jäsenvaltioille tai toimivaltaisille alueviranomaisille, mikään ei estä Euroopan unionin elimiä antamasta suosituksia kriteerien yhdenmukaistamiseksi eikä edistämästä yhteistyötä verkostojen ja viitepalvelujen avulla. |
15. |
yhtyy näkemykseen, että terveydenhuoltopalveluja tulee tarjota hoitojäsenvaltion sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti. |
Hoitoon pääsy ja EU-maiden terveydenhuoltojärjestelmien kapasiteetti
16. |
pitää myönteisenä, että direktiivisissä säilytetään hoitoon pääsyä ja lähetteitä koskevat vakuutusjäsenvaltion hallinnolliset menettelyt edellyttäen, että ne eivät ole syrjiviä eivätkä haittaa vapaata liikkuvuutta. |
17. |
pitää myönteisenä, että ehdotetussa direktiivissä korostetaan, että jäsenvaltiot voivat säilyttää yleiset ehdot, valintakriteerit sekä sääntely- ja hallintomuodollisuudet, jotka liittyvät terveydenhuollon saamiseen ja kustannusten korvaamiseen toisessa jäsenvaltiossa. Esimerkkinä voidaan mainita se, että erikoislääkärillä käynti edellyttää yleislääkärin lähetettä. |
18. |
katsoo, että vakuutusjäsenvaltioilla tulee olla ehdoton oikeus perustaa yleinen ennakkohyväksyntäjärjestelmä toisessa jäsenvaltiossa tarjottavaa sairaalahoitoa varten. Siten varmistetaan mahdollisuus kehittää tehokas terveydenhuoltojärjestelmä ja huolehtia potilasvirtoihin liittyvistä ongelmista. Samalla vältetään vaara, että potilasvirrat vaikuttaisivat – tai voisivat vaikuttaa – häiritsevästi jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien taloudelliseen tasapainoon tai heikentää suunnittelu- (kapasiteettisuunnitelmat mukaan luettuina), tehostamis- ja hoitoon pääsyn parantamismahdollisuuksia. Komission ehdottamassa direktiivissä on syytä määritellä, milloin vakuutusjäsenvaltio voi evätä hyväksynnän, sillä ilman tällaisia kriteereitä koko direktiivi uhkaa vesittyä. Yleisen ennakko¬hyväksyntäjärjestelmän tulisi myös parantaa hoitojäsenvaltioiden mahdollisuuksia saada maksu tarjoamastaan terveydenhuollosta. Lopuksi kyseisen järjestelmän tulisi osaltaan auttaa keskittämään huomio potilaskehitykseen, jotta päättyneen hoidon jälkeen voidaan esimerkiksi käynnistää asianmukainen kuntoutus. |
19. |
huomauttaa, että sairaalahoidon ja sellaisen terveydenhuollon, joka ei edellytä sairaalahoitoa, välinen ero saattaa aiheuttaa ongelmia, koska hoitomuodot vaihtelevat maittain. Sen vuoksi on oltava jäsenvaltioiden tai joissain tapauksissa alue- ja paikallisviranomaisten tehtävä määritellä uusimman tietämyksen ja kehityksen sekä paikallisten ja alueellisten olosuhteiden pohjalta, mitkä terveydenhuoltopalvelut katsotaan sairaalahoidoiksi. |
20. |
kehottaa kehittämään aloitteita, joilla varmistetaan ylimääräisen kapasiteetin hyödyntäminen ja terveydenhuolto yli valtioiden rajojen sekä pyritään takaamaan, etteivät aloitteet johda lääketieteellisen ja muun terveydenhuoltohenkilöstön ja resurssien epätarkoituksenmukaiseen jakautumiseen esim. erilaisten palkkausjärjestelmien johdosta. |
21. |
toteaa, ettei hoitopalvelujen tuottaminen muista jäsenvaltioista kotoisin oleville potilaille saa rajoittaa jäsenvaltion mahdollisuuksia ja velvollisuuksia tarjota hoitoa omille kansalaisilleen. |
22. |
kannattaa periaatteessa kansallisten yhteyspisteiden perustamista. Niiden tehtävänä tulisi olla pelkästään tiedottaa potilaille heidän oikeuksistaan, jotka liittyvät rajatylittävään terveydenhuoltoon, jotta voidaan varmistaa, että kansalaiset saavat oikeuksistaan asianmukaista tietoa. Yhteyspisteiden tehtävät tulisi hoitaa hyödyntämällä mahdollisesti olemassa olevia rakenteita. Yhteyspisteiden ei pidä toimia oikeudellisina yksikköinä vaan potilaiden tiedotuskeskuksina. |
Hoidosta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen
23. |
kannattaa sitä, että rajatylittävässä terveydenhuollossa potilaalle voidaan korvata vain sellaisista terveydenhuoltopalveluista aiheutuvat kulut, jotka kuuluvat vakuutusjäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Komitea on tyytyväinen komission ehdottamaan säännökseen, jonka mukaan potilaiden ei pidä voida saada voittoa rajatylittävästä terveydenhuollosta. |
24. |
huomauttaa, että jäsenvaltioissa toimiville asiaankuuluville terveydenhuollon tarjoajille tulisi korvata kaikki hoitoon liittyvät tosiasialliset kustannukset. Vakuutusjäsenvaltio on ainoastaan velvollinen korvaamaan annetun hoidon kustannukset enintään samantasoisena kuin ne olisi korvattu, jos sama tai samankaltainen hoito olisi annettu vakuutusjäsenvaltiossa, ylittämättä saadun hoidon tosiasiallisia kustannuksia. Potilaan tulisi itse vastata kaikista lisäkustannuksista. |
25. |
muistuttaa, että korvauksen maksaminen on käytännössä usein ongelmallista, ja toivoo, että jäsenvaltiot voivat ryhtyä toimiin hoitomaksujen suorittamisen yksinkertaistamiseksi tai varmistamiseksi. Kyseeseen tulevat esimerkiksi sairauskassojen ja terveydenhoitopalvelujen tarjoajien väliset sopimukset tai jäsenvaltioiden väliset sopimukset sekä toimet, joilla varmistetaan potilaan suorittama maksu. |
26. |
katsoo, että komission ehdotuksessa direktiiviksi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista sekä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetussa asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 säädettäviä kansalaisten oikeuksia olisi selkiytettävä. |
Terveydenhuoltoalan yhteistyö
27. |
katsoo, että ainoastaan niiden alojen, joilla on suoraan merkitystä potilaiden oikeuksille tulisi kuulua ehdotetun direktiivin piiriin. |
28. |
huomauttaa, että lääkkeet kuuluvat kansallisen sääntelyn piiriin ja että yhteisön lainsäädännöllä ei pidä estää mahdollisuutta säätää jäsenvaltiotasolla lääkemääräyksiä ja lääkkeitä koskevista korkeista potilasturvallisuuden standardeista. Harmonisointipyrkimysten ei myöskään pidä heikentää jäsenvaltioiden mahdollisuuksia säännellä lääkealaa potilaiden mahdollisimman korkean suojelutason turvaamiseksi, taloudellisen tasapainon varmistamiseksi ja lääkekuluihin käytettävien julkisten varojen hallinnoimiseksi. |
29. |
katsoo, että jäsenvaltioiden on edistettävä terveydenhuoltoalan eurooppalaisten verkostojen kehittämistä. Verkostojen on määrä tehdä yhteistyötä pitkälle erikoistuneen terveydenhuollon ja erityisen paljon resursseja vaativien hoitojen alalla. Erityishoitoja koskeva yhteistyö tuottaisi lisäarvoa ja varmistaisi siten innovoinnin, laadun sekä resurssien tehokkaan hyödyntämisen. Kyseisiä osaamisverkostoja ei kuitenkaan tule sisällyttää yhdenmukaistamisen tai pitkälle erikoistunutta hoitoa koskevan sääntelyn piiriin. |
30. |
huomauttaa, että toimenpiteet, joita komissio ehdottaa jäsenvaltioiden välisten tiedotus- ja viestintäjärjestelmien kehittämiseksi (yhteentoimivuus), eivät saa estää jäsenvaltioiden omia alaa koskevia toimenpiteitä. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että toimenpiteiden tulee heijastaa tekniikan kehitystä, noudattaa henkilötietojen suojaa sekä täsmentää tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmien yhteentoimivuuden edellyttämiä standardeja ja terminologiaa. |
31. |
katsoo edelliseen liittyen, että jäsennelty ja koordinoitu Euroopan tason yhteistyö terveydenhuoltoteknologian kehitystä koskevan kokemusten- ja tiedonvaihdon sekä tutkimuksen alalla voi tarjota jäsenvaltioille huomattavaa lisäarvoa. Kyseistä yhteistyötä ei kuitenkaan pidä sisällyttää yhdenmukaistamisen tai sääntelyn piiriin. |
32. |
pitää laadukkaan ja luotettavan tiedon saatavuutta olennaisen tärkeänä. On kuitenkin varmistettava, että tiedonhankinta perustuu mahdollisimman pitkälle jäsenvaltioissa jo tapahtuvaan tiedonkeruuseen. |
Alue- ja paikallisviranomaisten osallistuminen
33. |
muistuttaa, että monissa jäsenvaltioissa terveydenhuollon suunnittelusta, johtamisesta, toiminnasta ja kehittämisestä vastaavat usein alue- ja paikallistason toimijat. Ne ovat lähellä kansalaisia ja siten terveydenhuoltoalan olennainen voimavara, jolla on hallussaan paljon tietoa. |
34. |
edellyttää, että alue- ja paikallisviranomaiset kutsutaan osallistumaan yhteisön toimiin ja aloitteisiin terveydenhuoltoalalla. |
35. |
kehottaa lisäksi jäsenvaltioita säätämään prosesseista, joiden avulla maan omat alue- ja paikallisviranomaiset voivat osallistua varhaisessa vaiheessa terveysalaa koskevien yhteisön säännösehdotusten käsittelyyn. |
36. |
katsoo, että komissiota direktiivin täytäntöönpanossa avustavaa komiteaa muodostettaessa on otettava huomioon alue- ja paikallistasolla kertynyt tietämys ja kutsuttava alueiden komitea osallistumaan toimintaan. |
II MUUTOSEHDOTUKSET
Muutosehdotus 1
Muutetaan direktiiviehdotuksen ensimmäistä viittauskappaletta.
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan, |
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152, 95 ja 16 artiklan, |
Kuten esittelijä korostaa lausunnon 2 kohdassa ja kuten komissio toteaa direktiiviehdotuksen johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa, ehdotuksen poliittisena oikeutuksena on EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan mukaisesti ihmisten terveyden korkeatasoista suojelua koskeva tavoite. Lisäksi on syytä korostaa yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen merkitystä terveydenhuollossa; niihin viitataan EY:n perustamissopimuksen 16 artiklassa.
Muutosehdotus 2
Lisätään direktiiviehdotuksen johdanto-osaan uusi perustelukappale kolmannen perustelukappaleen jälkeen.
Komission ehdotus |
Muutosehdotus |
||
|
|
Muutosehdotus 3
Muutetaan direktiiviehdotuksen johdanto-osan 10. perustelukappaletta.
Komission ehdotus |
Muutosehdotus |
||||||||||||||||||||
|
|
Komission ehdottaman tekstin kolmannessa luetelmakohdassa käsiteltävä kysymys liittyy palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2006/123/EY. Jotta vältettäisiin kaikki päällekkäisyys ja oikeudellinen epävarmuus, ehdotamme kyseisen luetelmakohdan poistamista.
Komission ehdottaman tekstin neljännessä luetelmakohdassa käsiteltävä kysymys liittyy ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2005/36/EY. Jotta vältettäisiin kaikki päällekkäisyys ja oikeudellinen epävarmuus, ehdotamme kyseisen luetelmakohdan poistamista.
Muutosehdotus 4
Muutetaan direktiiviehdotuksen johdanto-osan perustelukappaletta 31.
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||
|
|
1) |
Mitä tarkoittaa ”käytettävissä oleva tieto vapaan liikkuvuuden periaatteiden soveltamisesta toisessa jäsenvaltiossa tarjottavaan terveydenhuoltoon”? Missään tapauksessa ei pidä antaa sellaista vaikutelmaa, että direktiiviehdotuksen tavoitteena olisi kannustaa potilaiden vapaata liikkuvuutta. |
2) |
Muutosehdotuksen toinen osa on itsestään selvä. |
Muutosehdotus 5
Muutetaan direktiiviehdotuksen 1 artiklaa ”Tarkoitus”.
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
Tässä direktiivissä vahvistetaan turvallista, korkealaatuista ja tehokasta valtioiden rajat ylittävää terveydenhuoltoa koskevat yleiset puitteet. |
Tässä direktiivissä vahvistetaan turvallista, korkealaatuista ja tehokasta valtioiden rajat ylittävää terveydenhuoltoa koskevat yleiset puitteet, jotka koskevat turvallisen, korkealaatuisen ja tehokkaan rajatylittävän terveydenhuollon saantia ottaen huomioon, että vastuu terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämisestä ja tarjoamisesta on jäsenvaltioilla. |
On tärkeää täsmentää aluksi, että ehdotetussa direktiivissä kunnioitetaan sitä, että vastuu terveydenhuollosta on yksin jäsenvaltioilla ja että yhteisön toimet täydentävät jäsenvaltioiden terveydenhuoltopolitiikkaa.
Muutosehdotus 6
Muutetaan direktiiviehdotuksen 2 artiklaa ”Soveltamisala”.
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
2 artikla – Soveltamisala Tätä direktiiviä sovelletaan terveydenhuoltoon riippumatta siitä, miten se on järjestetty, tarjottu tai rahoitettu, tai onko se julkista tai yksityistä. |
2 artikla – Soveltamisala Tätä direktiiviä sovelletaan yksittäisten potilaiden pääsyyn rajatylittävään terveydenhuoltoon riippumatta siitä, miten se on järjestetty, tarjottu tai rahoitettu, tai onko se julkista tai yksityistä. |
Itsestään selvä.
Muutosehdotus 7
Poistetaan tekstiä direktiiviehdotuksen 4 artiklan ”Määritelmät” b alakohdasta.
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||
4 artikla – Määritelmät
|
4 artikla – Määritelmät
|
Määräävä tekijä ei ole palveluntarjoajan sijoittautumispaikka vaan valtio, jossa potilas on vakuutettu.
Muutosehdotus 8
Muutetaan direktiiviehdotuksen 4 artiklan ”Määritelmät” d alakohtaa.
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||
|
|
Tarkoituksena on muuttaa esimerkiksi espanjankielisessä toisinnossa käytetty maininta ”doctor en medicina” muotoon ”médico”, sillä Espanjassa, kuten monissa muissakin jäsenvaltioissa lääkärin ammatin harjoittamiseen ei tarvita enää välttämättä tohtorin tutkintoa.*
Muutosehdotus 9
Muutetaan direktiiviehdotuksen 5 artiklan otsikkoa ”Hoitojäsenvaltion viranomaisten vastuu”.
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||
|
|
5 artiklassa käsitellään myös vakuuttajavaltioiden vastuita.
Muutosehdotus 10
Muutetaan direktiiviehdotuksen 5 artiklaa ”Hoitojäsenvaltion viranomaisten vastuu”
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
5 artikla – Hoitojäsenvaltion viranomaisten vastuu
|
5 artikla – Hoito Jäsenvaltioiden viranomaisten vastuu
|
5 artiklassa käsitellään myös vakuuttajavaltioiden vastuita.
Ehdotetun direktiivin 5 artiklaan tehdyn muutosehdotuksen taustalla on ennen kaikkea se, että terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestäminen ja tarjoaminen kuuluu EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan nojalla täysin jäsenvaltioiden toimivaltaan.
Euroopan komission ehdotuksessa edellytetään, että kansallisissa terveydenhuoltojärjestelmissä noudatetaan monenlaisia suuntaviivoja, joita ovat mm laatunormien määrittely tai valvontajärjestelmien perustaminen, eikä siinä siten oteta huomioon EY:n perustamissopimuksen 152 artiklaa.
Muutosehdotus 11
Muutetaan direktiiviehdotuksen 6 artiklan 1 ja 2 kohta.
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||
6 artikla Toisessa jäsenvaltiossa tarjottava terveydenhuolto
|
6 artikla Toisessa jäsenvaltiossa tarjottava terveydenhuolto
|
Ehdotetun direktiivin tavoitteena on selventää potilaiden oikeuksia yhteisön tuomioistuimen tuomioita vastaavasti.
Ilmaisu ”ilman aiheetonta viivytystä” on peräisin yhteisön tuomioistuimen tuomioista (tapaukset Watt ja Inizian), ja sitä tulisi siksi käyttää myös ehdotetussa direktiivissä. Tuomioistuin on tuominnut, että mikäli potilaan vakuutusjäsenvaltiossa hänen tarvitsemaansa hoitoa ei voida antaa ilman aiheetonta viivytystä, on toisessa jäsenvaltiossa annettava vastaava hoito korvattava. Aiheeton viivästys on punnittava kliinisin perustein tapauskohtaisesti.
Toisen muutoksen tavoitteena on täsmentää, että kulujen korvauksista vastaavat sosiaalivakuutuslaitokset eivätkä jäsenvaltiot ja että korvattavilla kuluilla ei tarkoiteta pelkästään lakisääteisen sairausvakuutuksen piiriin kuuluvia kuluja vaan myös valtion rahoittaman terveydenhoitojärjestelmän kuluja.
Muutosehdotus 12
Lisätään direktiiviehdotuksen 6 artiklaan uusi 3 ja 4 kohta.
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||||||||||||||||||
6 artikla: Toisessa jäsenvaltiossa tarjottava terveydenhuolto
|
6 artikla: Toisessa jäsenvaltiossa tarjottava terveydenhuolto
|
Ehdotettuun direktiiviin ei sisälly lainkaan säännöksiä hoitojäsenvaltiolle maksettavista korvauksista eikä maksuja koskevista käytännön kysymyksistä. Lisäämällä uusi 3 kohta ehdotetun direktiivin 6 artiklaan taataan hoitojäsenvaltion järjestelmän rahoituksellinen vakaus ja hoitovarmuus, sillä näin varmistetaan, että hoitojäsenvaltiolle korvataan kaikki hoidosta aiheutuneet kustannukset, ja toteutetaan lausunnon kohdassa 24 esitetty vaatimus. Uudella 4 kohdalla on tarkoitus antaa jäsenvaltioille mahdollisuus säätää hoitokustannusten maksutavasta tai varmistaa maksun tosiasiallinen suorittaminen.
Muutosehdotus 13
Muutetaan direktiiviehdotuksen 8 artiklaa ”Sairaala- ja erikoishoito”
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
Ei ole mahdollista laatia yhteiseurooppalaista tyhjentävää luetteloa hoitotyypeistä, jotka voidaan luokitella sairaalahoidoksi, sillä jäsenvaltiot ovat järjestäneet terveydenhuoltonsa eri tavoin.
Artiklan 3 kohdassa mainittua ennakkolupajärjestelmää koskeva säännös on komitean mielestä ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan kanssa. Valtiosta toiseen liikkuvat potilaat muodostavat nykyään vain pienen osan terveydenhuollon koko potilasmäärästä, mutta direktiivin myötä potilasliikkuvuuden voidaan odottaa kasvavan etenkin raja-alueilla ja tietyntyyppisissä hoidoissa, kuten elektiivisessä kirurgiassa.
Tätä taustaa vasten ehdotetaan, että sairaalahoidon yleinen ennakkolupajärjestelmä suunnitellaan siten, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus liittää se osaksi koko terveydenhuollon hallinnointia ja suunnittelua. Hoitojäsenvaltioilla on siten parempi varmuus siitä, että ne saavat maksun tarjoamastaan terveydenhuollosta, sillä potilaat ovat saanet luvan hoitoon omasta vakuutusjäsenvaltiostaan.
Ennakkolupajärjestelmän tulee myös auttaa varmistamaan, että potilaat saavat asiallisia hoitotarjouksia ja että hoito on potilaalle tarpeellista ja turvallista. Tämä auttaisi vahvistamaan potilaiden turvallisuudentunnetta heidän saadessaan hoitoja toisessa EU-valtiossa sekä tukemaan asianmukaista jälkihoitoa.
Lopuksi on syytä huomauttaa, että hoitojäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus kieltäytyä potilaiden vastaanottamisesta kapasiteettisyistä. Tämä on välttämätöntä kansallisen terveydenhuollon järjestämisen ja hallinnoinnin kannalta.
Muutosehdotus 14
Muutetaan direktiiviehdotuksen 12 artiklaa ”Rajatylittävän terveydenhuollon kansalliset yhteyspisteet”
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
Potilaille on ratkaisevan tärkeää saada tarvittavaa tietoa muissa EU-maissa tarjolla olevista hoitomahdollisuuksista. Ehdotetussa direktiivissä jäsenvaltioille langetettava tiedottamisvelvollisuus on kuitenkin hyvin laaja ja sitä pidetään erityisen vaikeana noudattaa käytännössä. Lisäksi jää epäselväksi, miten komissio on ajatellut ratkaista oikeudellisen sitovuuden kiistojen ratkaisemisessa. Kansallisten yhteyspisteiden rooli ja toimivalta tulee sen vuoksi määritellä nykyistä selkeämmin.
Muutosehdotus 15
Poistetaan direktiiviehdotuksen 15 artikla ”Eurooppalaiset osaamisverkostot”
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
Komitea kannattaa EU-valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä, sillä se tuottaa jäsenvaltioille lisäarvoa. Pitkälle erikoistunutta terveydenhuoltoa ja uuden terveysteknologian hallintoa koskevasta yhteistyöstä ei ole kuitenkaan tarpeen säätää direktiivissä, sillä silloin jäsenvaltiot ovat oikeudellisesti velvoitettuja yhteistyöhön. Sen vuoksi tämän säännöksen ei voida katsoa olevan sopusoinnussa ehdotetun direktiivin 1 artiklassa kuvatun tavoitteen kanssa.
Muutosehdotus 16
Poistetaan direktiiviehdotuksen 17 artikla ”Uuden terveysteknologian hallintoa koskeva yhteistyö”
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||||||||||||||||||||||
|
|
Komitea kannattaa EU-valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä, sillä se tuottaa jäsenvaltioille lisäarvoa. Pitkälle erikoistunutta terveydenhuoltoa ja uuden terveysteknologian hallintoa koskevasta yhteistyöstä ei ole kuitenkaan tarpeen säätää direktiivissä, sillä siten jäsenvaltiot ovat oikeudellisesti velvoitettuja yhteistyöhön. Sen vuoksi tämän säännöksen ei voida katsoa olevan sopusoinnussa ehdotetun direktiivin 1 artiklassa kuvatun tavoitteen kanssa.
Muutosehdotus 17
Muutetaan direktiiviehdotuksen 18 artiklan ”Tietojen keruu tilasto- ja seurantatarkoituksiin” 1 kohtaa
Komission ehdotus |
AK:n muutosehdotus |
||||
|
|
Valtioiden rajat ylittävää tiedonkeruuta voidaan pitää hyvänä ajatuksena mutta vain sillä edellytyksellä, että kerättävää ja edelleen välitettävää tietoa on jo olemassa, sillä uuden tiedon keruu saattaa vaatia varsin paljon resursseja. Jos halutaan kerätä uutta tietoa, on arvioitava, vastaako siihen kuluva aika kerättävästä tiedosta saatavaa hyötyä tai vaikutusta.
Bryssel 12. helmikuuta 2009.
Alueiden komitean puheenjohtaja
Luc VAN DEN BRANDE
(1) Toissijaisuusperiaatteen toteutumista valvovan verkoston kuulemiseen perustuva selvitys ehdotuksesta direktiiviksi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista, http://subsidiarity.cor.europa.eu