31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/1

—

uskoo, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu on keskeinen väline, jolla voidaan edistää kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä sekä vahvistaa ja yhdistää kansoja monikielisessä ja monikulttuurisessa Euroopassa.

—

on vakuuttunut, että eri uskontojen ja maailmankatsomusten vuoropuhelu on yksi kulttuurienvälisen kestävän vuoropuhelun tärkeimmistä välineistä.

—

kehottaakin Euroopan parlamenttia edistämään kulttuurienvälisen vuoropuhelun eurooppalaisen peruskirjan laatimista ja ehdottaa, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot järjestäisivät eurooppalaisen kulttuurienvälisen vuoropuhelun pysyvän foorumin, johon myös paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat ja jonka tavoitteena on kehittää kunnistamme ja alueiltamme lähtevää järjestelmällistä vuoropuhelua.

—

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämistä ajatellen keskeistä toimivaltaa.

—

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi käynnistää avoin vuoropuhelu yhteiskunnan eri ryhmien tai osien kanssa. Tämän jälkeen ne voisivat edistää ja tukea näiden ryhmien välistä kommunikaatiota, järjestää tapaamisia sekä valistaa ihmisiä organisoimalla luentoja, festivaaleja, näyttelyitä ja muuta toimintaa.

—

huomauttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset vastaavat monissa jäsenvaltioissa kotouttamispolitiikkaan liittyvästä lainsäädännöstä ja sen toimeenpanosta. Siten ne ovat keskeisessä asemassa, kun on kyse maahanmuuttajien kotouttamisesta.

—

katsoo, että kotouttamisen onnistuminen edellyttää kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Kansalaisia lähimpinä viranomaistahoina paikallis- ja alueviranomaiset voivat edistää vastavuoroista tunnustamista ja aktiivista osallistumista kulttuurienväliseen vuoropuheluun.

Esittelijä

:

Milan BELICA (SK, PPE), Nitran itsehallintoalueen puheenjohtaja

1.

uskoo, että Euroopan integraatioprosessin perusperiaate on kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittaminen ja edistäminen. Kulttuurienvälinen vuoropuhelu on tässä yhteydessä keskeinen väline, jolla voidaan edistää kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä sekä vahvistaa ja yhdistää kansoja monikielisessä ja monikulttuurisessa Euroopassa.

2.

korostaa, että yhteydessä sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen kulttuurienvälinen vuoropuhelu voi auttaa juurruttamaan yksityiselle, sosiaaliselle ja yhteiskunnalliselle elämälle tyypillisiä perusarvoja, kuten solidaarisuus, vastuullisuus, suvaitsevaisuus ja kunnioitus, sekä perinteisiä arvoja, sosiaalisen edistyksen tavoittelua ja sosiaalisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä. Se voi myös edistää kulttuuritaustaltaan erilaisten yksilöiden ja ryhmien kykyä kommunikoida keskenään ja elää yhdessä solidaarisesti.

3.

korostaa, että eurooppalaisen arvopohjan keskeisiä piirteitä ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja integraation edellytyksiä ovat kulttuurin saatavuuden yhdenvertaisuus ja kulttuurin ilmaisumuotojen vapaus.

4.

korostaa, että kulttuurienvälisen vuoropuhelun tehokas edistäminen edellyttää alue- ja paikallistason yhteistyötä, johon osallistuvat paikallis- ja aluetason päättäjät, työmarkkinaosapuolet, oppilaitokset, kansalaisjärjestöt, nuoriso-, liikunta ja kulttuuriorganisaatiot sekä maahanmuuttajia edustavat tahot ja muut ruohonjuuritasolla toimivat asianosaiset kumppanit. Keskinäisen ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden tarpeen synnyttäjinä ja välittäjinä uskonnolliset yhteenliittymät ovat tärkeitä vuoropuhelukumppaneita.

5.

on vakuuttunut, että eri uskontojen ja maailmankatsomusten vuoropuhelu on yksi kulttuurienvälisen kestävän vuoropuhelun tärkeimmistä välineistä. Eri vakaumuksia edustavat järjestöt ovat usein yhteiskuntamme perustoimijoita. Paikallis- ja aluetasolla julkiset ja uskonnolliset viranomaiset ovat sopivassa asemassa kehittämään yhdessä keinoja edistää keskinäistä ymmärrystä ja sikäli vahvistamaan kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Näiden paikallis- ja aluetasolla kehitettyjen menetelmien ja toimien tukeminen voi myös osaltaan edistää keskinäistä ymmärrystä.

6.

kehottaakin Euroopan parlamenttia edistämään kulttuurienvälisen vuoropuhelun eurooppalaisen peruskirjan laatimista ja ehdottaa, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot järjestäisivät eurooppalaisen kulttuurienvälisen vuoropuhelun pysyvän foorumin, johon myös paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat ja jonka tavoitteena on kehittää kunnistamme ja alueiltamme lähtevää järjestelmällistä vuoropuhelua.

7.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämistä ajatellen keskeistä toimivaltaa. Niillä on huomattava vastuu kulttuuriemme rikkaan kirjon muotoilusta ja tukemisesta. Ne ovat myös avainasemassa, kun on kyse kulttuurienväliseen vuoropuheluun liittyvien parhaiden käytänteiden levittämisestä ja soveltamisesta sekä kokemustenvaihdosta erityisesti, koska ne koordinoivat kaikkien asianmukaisten toimijoiden muodostamia moniulotteisia paikallisia ja alueellisia verkkoja.

8.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat hyödyntää asemaansa edistääkseen tietoisuutta nykyisestä monimutkaisesta tilanteesta ja eri kulttuuri-identiteettien ja uskonjärjestelmien rinnakkaiselosta. Niinpä niiden on tärkeää ymmärtää aidosti eri ryhmiä, ryhmien toimintaa ja sitä, miten ne vaikuttavat yhteiskunnassa. Näin ollen kulttuurienvälisessä vuoropuhelussa on välttämätöntä yksilöidä mahdollisimman laaja kirjo sidosryhmiä sekä antaa niille mahdollisuus käydä suoraa ja tiivistä keskustelua seudun paikallis- ja alueviranomaisten kanssa.

9.

panee merkille, että monia kulttuurienväliseen toimintaan liittyviä aloitteita hallinnoidaan paikallis- ja/tai aluetasolla. Koska paikallis- ja alueviranomaiset ovat kansalaisia lähinnä, ne ovat strategisesti hyvässä asemassa vastaamaan yhdessä muiden paikallisten toimijoiden kanssa alueellaan eri kulttuureja edustavien ryhmien tarpeisiin ja vaatimuksiin sekä edistämään entistä laajempaa kulttuurienvälistä vuoropuhelua.

10.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi käynnistää avoin vuoropuhelu yhteiskunnan eri ryhmien tai osien kanssa. Tämän jälkeen ne voisivat edistää ja tukea näiden ryhmien välistä kommunikaatiota, järjestää tapaamisia sekä valistaa ihmisiä organisoimalla luentoja, festivaaleja, näyttelyitä ja muuta toimintaa. Paikallis- ja alueviranomaiset voisivat käynnistää avoimen keskustelun, jossa ne yksilöiden ja ryhmien vapautta ja oikeuksia kunnioittaen olisivat itse puolueettomassa roolissa ja toimisivat siten yksinomaan välittäjinä tarjoten mahdollisesti ”neuvontapalveluja” (tiedotus, hankkeet).

11.

katsoo, että maahanmuuttajilla olisi oltava mahdollisuus äänestää paikallisissa, alueellisissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa.

12.

kannustaakin asianomaisia viranomaisia ja poliittisia ryhmiä edistämään maahanmuuttajien osallistumista ja siten helpottamaan yhteiskuntaan integroitumista.

13.

katsoo, että kotouttamisen onnistuminen edellyttää kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Kansalaisia lähimpinä viranomaistahoina paikallis- ja alueviranomaiset voivat edistää vastavuoroista tunnustamista ja aktiivista osallistumista kulttuurienväliseen vuoropuheluun.

14.

suosittelee, että Euroopan unioni varmistaa oman toimivaltansa rajoissa selkeät puitteet ja edellytykset onnistuneelle kotouttamiselle, mutta myöntää samalla, että maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että toissijaisuusperiaatetta on kunnioitettava.

15.

huomauttaa tarpeesta luoda ja tukea maahanmuuttajien (tavanomaisten hallinnollisten ongelmien lisäksi tulevien) käytännön ongelmien ratkaisemiseksi rakenteita (keskitettyjä palvelupisteitä), joista etenkin vasta maahan saapuneet saisivat hyödyllistä tietoa.

16.

huomauttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset vastaavat monissa jäsenvaltioissa kotouttamispolitiikkaan liittyvästä lainsäädännöstä ja sen toimeenpanosta. Siten ne ovat keskeisessä asemassa, kun on kyse maahanmuuttajien kotouttamisesta. Jäsenvaltioiden järjestelmien erot ja kunkin jäsenvaltion maantieteellinen sijainti, perinteiset tavat sekä historialliset ja kulttuuriset ominaispiirteet on otettava huomioon yhteisiä EU-puitteita laadittaessa, kohdassa 14 todetun mukaisesti. Tämän vuoksi myös paikallis- ja alueviranomaisten tulisi soveltaa erityisolojensa mukaista integrationistista mallia.

17.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat usein mukana määrittelemässä kotouttamispolitiikan eri osa-alueiden tehokkuutta ja toimivuutta tavalla, jolla ne täyttävät alaan liittyvät velvollisuutensa.

18.

kehottaa nykyisiä ohjelmia tarkasteltaessa huolehtimaan riittävistä resursseista paikallis- ja aluetason kotouttamistoimien toteuttamiseksi. Paikallis- ja alueviranomaisia tulisi tukea kotouttamisprosessin hallinnassa huolehtimalla asianmukaisesta tiedotuksesta ja rahoituksesta sekä parhaiden käytänteiden kehittämisestä. Onkin suositeltavaa sisällyttää ohjelmiin osia ja toimintalinjoja, jotka mahdollistavat paikallis- ja aluetasolla maahanmuuttajien kotouttamiseksi toteutettavien hankkeiden ja toimien rahoittamisen.

19.

panee merkille Euroopan unioniin suuntautuvan voimakkaan muuttoliikkeen. Tilanne edellyttääkin kulttuuriin liittyvän yhteistyön ja vuoropuhelun tehostamista sen varmistamiseksi, etteivät kulttuurierot johda epäsopuun vaan muodostuvat kehitystä edistäväksi välineeksi ja keinoksi vahvistaa suvaitsevaisuutta sekä yhdistää eri väestöryhmät monikulttuuriseksi, keskinäiseen kunnioitukseen ja yhteisvastuuseen pohjautuvaksi Euroopaksi.

20.

kehottaa voimistamaan ponnisteluja laittoman maahanmuuton hallintaa koskevan yhteisen EU-politiikan laatimiseksi. Monet laittoman maahanmuuton oikeudelliset näkökohdat eivät kuulu paikallisviranomaisten toimivaltaan, mutta ilmiön sosiaaliset seuraukset tuntuvat ennen kaikkea paikallis- ja aluetasolla. Paikallis- ja aluetason kuulemiseksi aihetta koskevia yhteisiä toimintalinjoja laadittaessa ja laittomaan muuttoliikkeeseen liittyvien erityisongelmien ratkaisemiseksi tulisi löytää keinoja ja toteuttaa toimia kulttuurienvälisen vuoropuhelun puitteissa.

21.

uskoo, että alue- ja paikallisviranomaisilla on erityisrooli muuttoliikepolitiikassa, koska ne vastaavat monien kotouttamisen onnistumisen kannalta tärkeiden palvelujen, kuten asunto, terveydenhuolto, koulutus, ohjelmat käytännön taitojen ja kielitaidon hankkimiseksi jne., tarjoamisesta. Tästä syystä alue- ja paikallisviranomaiset joutuvat myös ensimmäisinä tekemisiin näihin asioihin liittyvien ongelmien kanssa.

22.

huomauttaa, että etenkin paikallistasolla kotouttamisprosessi kattaa joskus useita sukupolvia. Komitea pitääkin erittäin tärkeänä ja täysimääräisen eurooppalaiseen yhteiskuntaan osallistumisen ennakkoehtona, että paikallis- ja alueviranomaiset tarjoavat tilaisuuden integroitua tehokkaasti rakenteellisessa, sosiaalisessa, taloudellisessa ja kulttuurisessa mielessä sekä ehkäisevät uusien tulokkaiden syrjintää ja edistävät heidän oikeuksiaan ja keinojaan hyödyntää resursseja, hankkia työtä ja käyttää palveluja. Jäsenvaltioiden säätelemä pääsy tavanomaisille työmarkkinoille on ratkaisevan tärkeää.

23.

suosittelee, että jokainen jäsenvaltio puntaroi mahdollisuuksia luoda paikallis- ja alueviranomaisten verkko yhteistyön lisäämiseksi, jotta muuttovirtoja voitaisiin hallita tehokkaasti ja maahanmuuttajat voitaisiin integroida kohdennetusti paikallis- ja alueviranomaisten edistämin paikallisin hankkein.

24.

toteaa, että Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi 2008 edistää erilaisten kulttuurien ymmärtämistä ja antaa siten merkittävän sysäyksen maahanmuuttajataustaisten ihmisten integroitumiselle. Komission tulisi pohtia, voitaisiinko tietoisuutta lisätä ja kulttuurisen monimuotoisuuden rikastuttavaa vaikutusta korostaa viettämällä vuosittain integraation ja kulttuurienvälisen suvaitsevaisuuden eurooppalaista teemapäivää.

25.

suosittelee, että luodaan olosuhteet, jotka edistävät maahanmuuttajaperheiden ja paikallisten perheiden välisiä yhteyksiä sekä maahanmuuttajaperheiden kotoutumista paikallisiin yhteisöihin. Keinona tulee olla sellaisten integroitujen, maahanmuuttajien aktiivisen osallistumisen avulla laadittujen ohjelmien toteuttaminen, joihin sisältyy rakennetun ympäristön ja kaupunkisuunnittelun parantaminen, palvelujen luominen, ympäristön laadun kohentaminen ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen. Komitea huomauttaa, että jäsenvaltioissa kuluneina vuosina saatuja kokemuksia mahdollisuuksista järjestää asuntoja (maahanmuuttajille) on tarpeen tutkia ja koota edelleen. Erityishuomiota tulee kiinnittää kokemuksiin elvytysohjelmien toteuttamisesta maahanmuuttajien asuinalueilla.

26.

kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämään olemassa olevia mahdollisuuksia saada EU-rahoitusta maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten avustamiseen työllistymisessä, sosiaali- ja terveyspalvelujen hyödyntämisessä sekä asunnon hankinnassa. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi varmistaa julkisten palvelujen sekä koulutus- ja opetusohjelmien laatu ja määrä. Elämänlaatu kaupungeissa tulisi samoin varmistaa huolehtimalla tehokkaasta kaupunkisuunnittelusta ja asianmukaisesta asumispolitiikasta kaupunkialueiden rappeutumisen torjumiseksi ja toteuttamalla tehokkaita ohjelmia rappeutuneiden kaupunkialueiden elvyttämiseksi.

27.

kiinnittää huomiota siihen, että myös maahanmuuttajat voivat vastaanotto- ja kotouttamishankkeiden sekä vakituisen työn puuttuessa päätyä hyväksikäyttö- ja rikollisverkostoihin sekä itse tahtoen tai tahtomattaan syyllistyä rikoksiin, mikä voi myöhemmin aiheuttaa turvallisuuteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä ongelmia.

28.

ehdottaa, että jäsenvaltiot pyrkivät yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten sekä talous- ja yhteiskuntaelämää edustavien kumppaneiden kanssa parantamaan maahanmuuttajien työnsaantimahdollisuuksia toimivaltansa puitteissa ja torjumaan syrjintää työmarkkinoilla. Jäsenvaltioiden on kerrottava maahanmuuttajille tarjolla olevista mahdollisuuksista ja kannustettava heitä valmistautumaan työpaikkaa varten toteuttamalla myös räätälöityjä täydennyskoulutusohjelmia.

29.

katsoo, että osallisuudentunteen kehittyminen alkaa kouluissa ja että vastaanotto- ja kotouttamisohjelmia voidaan kehittää kaikissa jäsenvaltioiden esikoulu-, koulutus- ja yliopistojärjestelmissä.

30.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi korostaa koulutuksen asemaa ja merkitystä tärkeänä keinona edistää monimuotoisuuden tiedostamista.

31.

kehottaa kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota maahanmuuttajien kulttuuriseen, kielelliseen ja älylliseen potentiaaliin, joka on Euroopan unionille erittäin tärkeää globaalistuvassa maailmassa.

32.

korostaa tarvetta tukea opetusta, jossa keskitytään edistämään keskinäistä ymmärtämistä. Tämän saavuttamiseksi koulujen opetussuunnitelmia tulisi sopeuttaa heijastamaan Euroopan unionin monikulttuurista ympäristöä ja monikulttuurisen vuoropuhelun aktiivisen tukemisen periaatetta.

33.

korostaa painokkaasti vieraiden kielten opetusta ja monikielisyyden kehittämisen aloittamista jo esikouluiässä. Komitea korostaa isäntämaan ja oman asuinalueen kielen hyvän taidon merkitystä ja ehdottaakin, että kehitettäisiin asianmukaisia tukitoimenpiteitä ja oppimismahdollisuuksia sekä kouluissa että — maahanmuuttajien eri ikäryhmille — muualla kuin kouluympäristössä.

34.

on yhtä mieltä siitä, että vuoropuhelua uskonnollisten yhteisöjen, yhdistysten ja kulttuurin muiden toimijoiden kesken on rohkaistava. Euroopan unionissa elävien on tarpeen tuntea ja ymmärtää paremmin sekä Euroopan unioniin kuuluvia että muita maita sekä niiden historiaa ja kulttuuria. Maahanmuuttajille ja paikallisille ihmisille tulee tarjota myönteistä Eurooppa-opetusta: yhteisten arvojen ja yhteisen historian tunteminen, kulttuurien vuorovaikutus, samankaltaiset sosiaaliset ja poliittiset oikeudet ja velvollisuudet.

35.

ehdottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset sitoutuvat edistämään kulttuurienvälisten seikkojen tiedostamista paikallis- ja alueviranomaisten henkilöstön ja julkisten palvelujen muiden toimittajien parissa ja edistävät maahanmuuttajataustaisten ja kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien asianmukaista osuutta näiden tahojen henkilöstössä.

36.

uskoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat osaltaan kehittää ulkomaisten opiskelijoiden kannalta myönteistä ympäristöä, jotta opiskelijat voivat luoda yhteyksiä opiskelukaupunkiinsa vaikka kyseessä olisi lyhytkin oleskelu.

37.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia toteuttamaan tiiviissä yhteistyössä paikallisten viestimien sekä kulttuurialan organisaatioiden ja yhdistysten kanssa paikallisia ja alueellisia tiedotuskampanjoita, joilla tavoitetaan erityisesti muita heikommassa asemassa olevat ryhmät sekä varmistetaan samalla tarjolla olevien mahdollisuuksien mahdollisimman täydellinen hyödyntäminen.

38.

pitää paikallisia viestimiä tärkeänä kanavana tiedottaa mahdollisimman objektiivisesti Euroopan monikulttuuristen yhteiskuntien tilanteesta ja todellisuudesta ja näin ollen yhtäältä vahvistaa sekä vastaanottavan valtion väestön sopeutuvuutta (edistää kulttuurienvälisyyden tiedostamista ja ymmärtämistä sekä muuttoliikkeen hyväksymistä) että toisaalta kannustaa maahanmuuttajia kotoutumaan ja kunnioittamaan isäntämaan ja Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden kulttuureja, perinteitä, tapoja ja kieliä.

39.

ehdottaa toimien kohdistamista paikallisiin ja alueellisiin sidosryhmiin, hajautetuin tapahtumin. Lisäksi tulee edistää tapahtumien asianmukaista esilläoloa alueellisissa viestimissä. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi korostaa tiedotusvälineiden selkeää asemaa yhdenvertaisuuden ja molemminpuolisen ymmärryksen tukemisessa sekä ylläpitää kulttuurien vuoropuhelulle suotuisia olosuhteita.

40.

panee merkille, että on välttämätöntä edistää kulttuurienvälistä vuoropuhelua palvelevien uusien tilojen (erilaiset sähköiset ympäristöt, erityiset kahvilat, puisto- ja toritapahtumat) perustamista, ja ehdottaa, että tuetaan kaupunkikeskusteluja, dialogia, kieltenopetusta, kansalaisuuskursseja, työllisyyssuunnitelmia, yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin liittyvää kurssitusta, syrjinnäntorjuntasuunnitelmia jne. sekä varmistetaan paikallistasolla järjestelmällinen kokemustenvaihto sekä uusien lähestymistapojen, onnistumisten ja epäonnistumisten seuranta.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/6

—

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisilla on eurooppalaisella tutkimusalueella (European Research Area, ERA) ratkaiseva rooli, sillä ne tuovat politiikkansa lähelle kansalaisia ja ovat lähellä niitä käytännön olosuhteita, joissa asianomaiset sidosryhmät toimivat.

—

kannattaa jäsenvaltioiden toivoman, yhteisön oikeudellisen kehyksen luomista, jotta voidaan helpottaa huippuluokan infrastruktuurien rakentamista ja tehokasta käyttöönottoa unionissa. Kyseisten infrastruktuurien on määrä edistää tutkimustoimintaa ja viime kädessä parantaa unionin kilpailuasemaa kolmansiin maihin nähden.

—

ehdottaa, että silloin kun tutkimusinfrastruktuurin jäsenet ovat alue- tai paikallisviranomaisia, nämä edustaisivat vähintään kolmea eri jäsenvaltiota, jotta voidaan taata tutkimusinfrastruktuurin ylikansallisuus, tämän kuitenkaan rajoittamatta infrastruktuurin muiden jäsenien alkuperää.

—

kehottaa ottamaan erityisesti huomioon eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymät (EAYY), sillä ne ovat toinen lainsäädännöllinen väline, jonka avulla voidaan luoda Euroopan laajuisia tutkimusinfrastruktuureja. Tähän tulisikin viitata nykyistä selvemmin ja yksiselitteisemmin neuvoston uuden asetuksen perustelukappaleissa 5 ja 9.

—

korostaa alueiden ja paikallisviranomaisten merkitystä yhteisten tutkimusohjelmien edistäjinä, sillä niillä on muita tahoja läheisimmät yhteydet sekä tieteellis-teknologisiin että yrityselämän paikallisolosuhteisiin ja ne tuntevat näin ollen strategisten alojen yhteistyötarpeet.

—

pitää tärkeänä, että alueellinen ja paikallinen vaikutus maksimoidaan tutkimusinfrastruktuurien hajauttamisen avulla. Eurooppalaisten tutkimusinfrastruktuurien on myös syytä ottaa huomioon, että ne voivat mahdollisesti saada tukea eurooppalaisen infrastruktuurien virtuaaliverkon luomisesta.

Esittelijä

:

Iñaki AGUIRRE ARIZMENDI (ES, ALDE), Baskimaan itsehallintoalueen ulkosuhteista vastaava pääsihteeri

1.

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisilla on eurooppalaisella tutkimusalueella (European Research Area, ERA) ratkaiseva rooli, sillä ne tuovat politiikkansa lähelle kansalaisia ja ovat lähellä niitä käytännön olosuhteita, joissa asianomaiset sidosryhmät toimivat. Komitea katsoo sen vuoksi, että alueilla tulee olla strateginen rooli aloitteissa, joilla pyritään eurooppalaisen tutkimusalueen vahvistamiseen ja laajentamiseen, ja etenkin aloitteissa, jotka liittyvät innovatiivisissa puitteissa toimivien vahvojen tutkimuslaitosten luomiseen sekä tutkimusalan yhteistyötoimintaan.

2.

on tyytyväinen esitettyihin kahteen aloitteeseen ja pitää niitä merkittävänä panoksena eurooppalaisen tutkimusalueen syventämiseen ja laajentamiseen. Komitea on jo lausunnossaan ”Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat” (1) todennut, että toimia eurooppalaisen tutkimusalueen perustamiseksi on tehostettava, jotta EU:sta voitaisiin luoda maailman dynaamisin talousalue.

3.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat sekä alue- että taloushallinnon perusyksiköitä ja että Euroopan unionin alueilla ja kunnilla on keskeinen tehtävä pantaessa täytäntöön uutta Lissabonin ohjelmaa, jolla pyritään parantamaan unionin talouden kilpailukykyä innovaatiopainotteisen strategian avulla.

4.

korostaa, että kullakin Euroopan unionin alueella on erityinen yritysrakenteensa sekä oma kypsyys- ja erikoistumistasonsa. Komitea huomauttaa sen vuoksi, että nämä erityispiirteet on otettava huomioon liitettäessä alueet yleisen kilpailukyvyn parantamiseen tähtääviin toimiin. Tässä yhteydessä on varmistettava, että tiettyjen alueiden rajoitteet, kuten syrjäinen sijainti, eivät johda poissulkemiseen anottaessa eurooppalaisen tutkimusinfrastruktuurin luomista. On myös tarpeen toteuttaa toimia, joilla varmistetaan syrjäisimpien alueiden mahdollisuus osallistua kyseiseen virtuaaliverkkoon.

5.

kehottaa jäsenvaltioita päättämään koordinoidusti ja yhdessä alueiden kanssa innovaatiopolitiikoistaan ja niiden edistämiseksi kehitettävistä toimista ja välineistä, jotta kyseisellä politiikalla saavutettavat tulokset vastaisivat myös paikallis- ja aluetason tarpeita.

6.

yhtyy kilpailukykyneuvoston päätelmiin (2) eurooppalaisen tutkimusalueen hallinnon kehittämisestä. Päätelmien mukaan komission ja jäsenvaltioiden tulisi kehittää tutkimusaluetta pitkäjännitteisesti yhteistyössä sidosryhmien ja kansalaisten kanssa. Komitea korostaakin aikomusta ottaa suunnittelun alkuvaiheista alkaen kaikki asiaankuuluvat toimijat ja etenkin tiedeyhteisö mukaan eurooppalaisen tutkimusalueen hallinnointiin siten, että noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja otetaan huomioon muut toimintalinjat, kuten koulutus-, innovaatio- ja koheesiopolitiikka.

7.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta alue- ja paikallisviranomaiset voidaan ottaa tosiasiallisesti ja täysipainoisesti mukaan käsillä olevan lausunnon kohteena olevien kahden aloitteen hallinnointiin.

8.

kannattaa jäsenvaltioiden toivoman yhteisön oikeudellisen kehyksen luomista, jotta voidaan helpottaa huippuluokan infrastruktuurien rakentamista ja tehokasta käyttöönottoa EU:ssa. Kyseisten infrastruktuurien on määrä edistää tutkimustoimintaa ja viime kädessä parantaa unionin kilpailuasemaa kolmansiin maihin nähden.

9.

pyytää komissiota ottamaan alueet huomioon täysivaltaisina jäseninä jäsenvaltioiden, valtioidenvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden rinnalla määritellessään kunkin eurooppalaisen tutkimusinfrastruktuurin luonnetta ja infrastruktuurin jäsenyydelle asetettavia ehtoja. Alueita ei tule pitää jäsenvaltioiden edustajina vaan itsenäisinä hallintoyksikköinä, sillä niillä on riittävästi toimintakykyä ja voimavaroja sekä kehittyneitä tieteellis-teknisiä järjestelmiä, joiden ansiosta ne pystyvät mainiosti osallistumaan suurten huippuinfrastruktuurien perustamiseen ja käyttöönottamiseen tähtäävien prosessien johtamiseen.

10.

ehdottaa, että silloin kun tutkimusinfrastruktuurin jäsenet ovat alue- tai paikallisviranomaisia, nämä edustaisivat vähintään kolmea eri jäsenvaltiota, jotta voidaan taata tutkimusinfrastruktuurin ylikansallisuus, tämän kuitenkaan rajoittamatta infrastruktuurin muiden jäsenien alkuperää.

11.

on tyytyväinen siihen, että eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja voidaan rahoittaa sekä tutkimuksen puiteohjelmasta että rakennerahastoista. Alueiden komitea ehdottaa, että toiminnassa hyödynnetään koordinoidusti myös jäsenvaltioissa käytettävissä olevia muita, sekä julkisia että yksityisiä rahoituslähteitä.

12.

ehdottaa, että perustetaan Euroopan unionin laajuisia strategisia koordinointimekanismeja, joihin osallistuisivat tärkeimmät sidosryhmät, jotta voidaan taata eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja koskevan yhdenmukaisen politiikan tehokas täytäntöönpano. Politiikan tulisi kattaa myös sellaiset tärkeät kysymykset kuin aloitteiden arviointi sekä uusien tutkimusinfrastruktuurien sijaintiin liittyvien ongelmien ratkaiseminen.

13.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on edistettävä aloitteita, jotka perustuvat toimijoiden väliseen koordinointiin, jotta voidaan helpottaa tiedon ja osaamisen siirtoa toimijoiden välillä ja ulottaa siten toiminnasta saatavan hyödyn kerrannaisvaikutukset eri alueiden ja paikallisyhteisöjen yritys-, tiede-, korkeakoulu- ja teknologiamaailmaan. Komitea ilmaiseekin tyytyväisyytensä tutkimusinfrastruktuurien internetportaaliin, jonka Euroopan komissio perusti äskettäin yhteistyössä Euroopan tiedesäätiön kanssa.

14.

myöntää nykyiset rajoitukset, joita tämänhetkiset oikeudelliset muodot asettavat eurooppalaisten tutkimusinfrastruktuurien luomiselle, sekä tarpeen luoda Euroopan laajuiset puitteet infrastruktuurien toiminnan parantamiseksi ja rajatylittävän tutkimuksen esteiden ja haittojen poistamiseksi tehokkaasti.

15.

muistuttaa, että on olemassa muita kansainvälisiä, valtakunnallisia ja eurooppalaisia välineitä, jotka täydentävät eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja. Viimeksi mainitut on luotu tiettyä tarkoitusta varten, kun taas toisten järjestelmien, esimerkiksi eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY), tavoitteet ovat laaja-alaisempia, kuten alueellisen yhteistyön helpottaminen ja edistäminen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tiivistämiseksi eri aloilla. Komitea suosittelee näin ollen, että eurooppalaiset tutkimusinfrastruktuurit liitetään johdonmukaisesti EAYY:hyn ja muihin jo luotuihin välineisiin, jotta niistä kaikista saadaan mahdollisimman hyviä tuloksia.

16.

kehottaa ottamaan erityisesti huomioon eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymät, sillä ne ovat toinen lainsäädännöllinen väline, jonka avulla voidaan luoda Euroopan laajuisia tutkimusinfrastruktuureja (3). Tähän tulisikin viitata nykyistä selvemmin ja yksiselitteisemmin neuvoston uuden asetuksen perustelukappaleissa 5 ja 9.

17.

korostaa, että pääasiassa historiallisista syistä eurooppalaiset tutkimusinfrastruktuurit sijoittuvat nykyisin maantieteellisesti Euroopan länsiosaan ja että ne tulisi suunnitella siten, että ne jakautuisivat yhtenäisesti koko alueelle ja mahdollisuuksien mukaan myös kaikkiin jäsenvaltioihin. Tällaisen järjestelmien hajauttamisen tarkoituksena olisi niveltää toisiinsa alueelliset hyödyt ja uusien eurooppalaisten infrastruktuurien tarve, ja sitä voitaisiin vahvistaa luomalla kaikki järjestelmät yhdistävä virtuaaliverkko. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää pieniin ja keskisuuriin tutkimusinfrastruktuureihin, jotka voivat olla tärkeitä osaamisen kehittämisen kannalta strategisesti kiinnostavilla aloilla sekä asianomaisten alue- ja paikallisyhteisöjen taloudellisen ja innovaatiotoiminnan kehityksen kannalta.

18.

kannattaa 30. toukokuuta 2008 kokoontuneen kilpailukykyneuvoston päätelmiä, joissa komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan tukemaan Euroopan unionin alue- ja paikallisviranomaisten mahdollisuuksia hyödyntää, rakentaa ja panna alulle ajanmukaisia tutkimusinfrastruktuureja. Komitea ehdottaa mm. seuraavanlaisia toimia:

19.

korostaa alue- ja paikallisviranomaisten merkitystä innovatiivisten puitteiden kehittämiselle eurooppalaisten tutkimusinfrastruktuurien ympärille, sillä aluepolitiikoilla on huomattava vaikutus sekä tieteenharjoittajien houkuttelemiseen että siihen, miten eurooppalaisten tutkimusinfrastruktuurien roolia aluekehityksen keskuksina pystytään tekemään tunnetuksi. Eurooppalaiset tutkimusinfrastruktuurit voivat tuottaa niihin liittyneille kaupungeille ja alueille merkittävää yhteiskunnallista ja taloudellista hyötyä.

20.

kannattaa sitä, että eurooppalaisista tutkimusinfrastruktuureista päättää Euroopan komissio. Komitea katsoo, että menettely on siten yksinkertaisempi ja lyhyempi kuin jos neuvosto tekisi erikseen jokaisen tutkimusinfrastruktuureja koskevan päätöksen. Jotta voitaisiin taata prosessiin liittyvän päätöksenteon täydellinen avoimuus ja lainmukaisuus, komitea ehdottaa, että Euroopan komissiolle määritellään arviointikriteerit ja että perustetaan hallintokomitea, joka koostuu jäsenvaltioiden ja/tai tarvittaessa joko alueiden tai paikallis- ja alueviranomaisten tai niiden järjestöjen edustajista. Hallintokomitean kannan tulisi olla ratkaiseva tutkimusinfrastruktuureja koskevissa Euroopan komission päätöksissä. Komitea ehdottaa lisäksi, että jäsenvaltiot perustavat asiaankuuluvat koordinointimekanismit, joiden avulla varmistetaan, että kunkin hallintokomiteassa edustettuna olevan valtion kanta heijastaa sen edustamien alueiden tai paikallisviranomaisten kantaa.

21.

on tyytyväinen siihen, että asetuksessa eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja varten ehdotetun oikeudellisen muodon myötä poistuu joukko verovapautuksien sekä hankintamenettelyjen nopeuttamisen ja joustavoittamisen tiellä olleita hallinnollisia, lainsäädännöllisiä ja verotuksellisia esteitä. Komitea uskoo tämän yksinkertaistavan suurten tutkimusinfrastruktuurien perustamista sekä tehostavan toimintaa ja infrastruktuureista saatavia tuloksia.

22.

korostaa alueiden ja paikallisviranomaisten merkitystä yhteisten tutkimusohjelmien edistäjinä, sillä niillä on muita tahoja läheisimmät yhteydet sekä tieteellis-teknologisiin että yrityselämän paikallisolosuhteisiin ja ne tuntevat näin ollen strategisten alojen yhteistyötarpeet. Useat unionin alueet ovat itse asiassa jo osallisina tutkimusohjelmien koordinointi- ja yhteistyöjärjestelmissä, kuten ERA-NET-hankkeissa, ja johtavat niitä menestyksekkäästi. Keskeinen ajatus alueiden komitean ehdotuksessa on, että yhteiseen ohjelmaan sisältyvien yhteistyösopimusten edistäjiä eivät ole pelkästään jäsenvaltiot vaan myös ja ennen kaikkea itse alueviranomaiset.

23.

tähdentää tarvetta määritellä asianmukaisesti unionin eri alue- ja paikallisviranomaisten välisten sopimusten toimivuuden kannalta tehokkaimmat koordinointimekanismit ja sisällyttää ne ehdotukseen.

24.

on tietoinen siitä, että tämänluonteiselle ohjelmalle on todellinen tarve, mutta pitää kuitenkin toivottavana, että ohjelman käynnistäminen ei aiheuta jäsenvaltioille ja alueille ylimääräistä taakkaa. Komitea ehdottaa sen vuoksi, että komissio tukee ohjelmaa sopimusten välittämisen lisäksi myös taloudellisin sitoumuksin ja varoin, mikä on välttämätöntä tyydyttävien tulosten saamiselle ohjelmasta. Komitea ehdottaa komissiolle, että aloitteen tukemista varten perustetaan tulevaisuudessa oma rahasto.

25.

ehdottaa, että ennen uusien ohjelmien käynnistämistä sekä Euroopan unioni että jäsenvaltiot hyödyntävät asianmukaisesti kaikkia mahdollisuuksia synergian tuottamiseksi rajatylittävistä politiikoista ja jo olemassa olevista välineistä ja että ne kehittävät mekanismeja, joiden avulla voidaan taata, että jo käynnissä olevista koordinointiohjelmista, kuten ERA-NET:stä, avoimesta koordinointimenetelmästä, eurooppalaisista teknologiayhteisöistä jne. saadaan mahdollisimman suuri hyöty.

26.

toteaa, että on tärkeää käynnistää aloitteita, jotka perustuvat Euroopan tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimintaan osallistuvien toimijoiden koordinointiin ja yhteistyöhön, jotta Euroopasta voidaan luoda maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin talousalue Lissabonin strategian tavoitteen mukaisesti. Komitea katsoo kuitenkin, että koordinoinnin tulisi tapahtua alhaalta ylöspäin ja siinä tulisi ottaa huomioon vaihtuvan kokoonpanon ja subsidiariteetin periaatteet. Alueiden vapaaehtoinen osallistuminen tulee tässä yhteydessä tulkita askeleeksi lähemmäs vaihtuvan kokoonpanon soveltamisen lisäämistä.

27.

yhtyy komission näkemykseen siitä, että valtiolliset rajat ylittäviin haasteisiin on vastattava yhdessä, sillä juuri alue- ja paikallisviranomaiset tuntevat parhaiten haasteelliset ongelmat ja heikkoudet ja nimenomaan voimavarojen, henkilöiden ja osaamisen yhdistäminen lisää mahdollisuuksia löytää ratkaisuja kaikkein monimutkaisimpiin tieteellis-teknisiin ongelmiin.

28.

edellyttää, että yhteisen ohjelman ensisijaisista aiheista päätetään yhteisymmärryksessä ottaen huomioon ne lukuisat alueet, joilla on asiaan liittyvää toimivaltaa, ja että päätöksistä kuullaan tiedeyhteisöä ja kaikkia niitä sidosryhmiä, jotka liittyvät erityisesti kulloiseenkin alaan.

29.

esittää, että ohjelman vaihtuvan luonteen ja olemuksen vuoksi sen myötä käynnistetään käytännönläheinen, joustava ja yksityiskohtainen kehitysprosessi, jossa alueellisilla tutkimuspainopisteillä on merkittävä rooli.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/14

—

vahvistaa, että on tärkeää soveltaa unionin tason strategiaa, jonka tarkoituksena on lisätä talouskasvua ja työllisyyttä ja joka perustuu innovaatioon, tutkimukseen ja kilpailukykyyn, etenkin kun ajatellaan nykyistä rahoitusmarkkinakriisiä ja sen ilmeisiä vaikutuksia reaalitalouteen. Samalla strategian on vahvistettava kestävyyttä noudattamalla yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden periaatteita ja suojelemalla ympäristöä.

—

huomauttaa, että vaikka keväällä 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston uudelleen käynnistämä kasvua ja työllisyyttä koskeva strategia sisälsi kehotuksen eurooppalaiseen kumppanuuteen, sen avulla ei ole onnistuttu saamaan strategian toteuttamisessa avainasemassa olevia institutionaalisia toimijoita osallistumaan tarvittaessa määrin sen toteuttamiseen. Samalla komitea korostaa, että mainitussa kevätkokouksessa Eurooppa-neuvosto totesi, että se ”on tietoinen paikallis- ja aluetason roolista kasvun ja työllisyyden edistämisessä” ja totesi, että ”tiiviimpi sitoutuminen kasvu- ja työllisyysohjelmaan kaikilla hallintotasoilla johtaa aiempaa johdonmukaisempaan ja tehokkaampaan päätöksentekoon”.

—

katsoo, että puutteellinen sitoutuminen kasvu- ja työllisyysohjelmaan on aiheuttanut sen, että Lissabonin strategian tavoitteita ei ole sisällytetty yhdennettyihin politiikkoihin kaikilla hallintotasoilla. Tämä on toisinaan johtanut epäsuotuisiin toimintatapoihin tuotanto-, rahoitus-, henkilö- ja sosiaalisten resurssien käytössä pyrittäessä saavuttamaan talouskasvua ja työllisyyttä koskevat tavoitteet.

Esittelijä

:

Flavio DELBONO (IT, ALDE)

1.

panee merkille yhä huomattavamman eron Euroopan ja muun maailman talouskasvun välillä. Erot aiheutuvat etenkin markkinoiden maailmanlaajuistumisen seurauksena muuttuneista olosuhteista.

2.

vahvistaa, että on tärkeää soveltaa unionin tason strategiaa, jonka tarkoituksena on lisätä talouskasvua ja työllisyyttä ja joka perustuu innovaatioon, tutkimukseen ja kilpailukykyyn, etenkin kun ajatellaan nykyistä rahoitusmarkkinakriisiä ja sen ilmeisiä vaikutuksia reaalitalouteen. Samalla strategian on vahvistettava kestävyyttä noudattamalla yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden periaatteita ja suojelemalla ympäristöä.

3.

huomauttaa, että vaikka keväällä 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston uudelleen käynnistämä kasvua ja työllisyyttä koskeva strategia sisälsi kehotuksen eurooppalaiseen kumppanuuteen, sen avulla ei ole onnistuttu saamaan strategian toteuttamisessa avainasemassa olevia institutionaalisia toimijoita osallistumaan tarvittavassa määrin toteuttamiseen. Samalla komitea korostaa, että mainitussa kevätkokouksessa Eurooppa-neuvosto totesi, että se ”on tietoinen paikallis- ja aluetason roolista kasvun ja työllisyyden edistämisessä” ja totesi, että ”tiiviimpi sitoutuminen kasvu- ja työllisyysohjelmaan kaikilla hallintotasoilla johtaa aiempaa johdonmukaisempaan ja tehokkaampaan päätöksentekoon”.

4.

muistuttaa erityisesti, että kuten komitean seurantaryhmän toiminta on osoittanut, on olemassa ”Lissabonin paradoksi”. Alue- ja paikallisviranomaisilla on tärkeä rooli kasvu- ja työllisyysstrategian toteuttamisessa (koulutus, innovaatio, alue- ja paikallistason tutkimus), mutta useissa tapauksissa ne eivät näe tätä osana Lissabonin strategiaa (mittakaavaetujen puute) eikä suurin osa viranomaisista pidä Lissabonin strategiaa itselleen aidosti hyödyllisenä.

5.

pitää lähtökohtana, että Lissabonin strategiaa voidaan toteuttaa tehokkaasti vain, jos paikallis- ja alueyhteisöillä on vahvat edellytykset kouluttaa, houkutella ja hyödyntää henkilöresursseja, joustavaa ja monipuolista pätevyyttä sekä huippututkijoita ja -asiantuntijoita; jos niiden ominaispiirteitä ovat sellaiset toimintamallit, arvot, luottamussuhteet ja organisaatiokyvyt, jotka edistävät toimijoiden ja yritysten vuorovaikutusta ja yhteistyötä, markkinoiden toimintaa ja elämänlaatua; jos niillä on asianmukaiset ja oikeasuhtaiset materiaaliset ja immateriaaliset perusrakenteet, ja jos niillä on uskottavat ja tehokkaat instituutiot.

6.

katsoo, että puutteellinen sitoutuminen kasvu- ja työllisyysohjelmaan on aiheuttanut sen, että Lissabonin strategian tavoitteita ei ole sisällytetty yhdennettyihin politiikkoihin kaikilla hallintotasoilla. Tämä on toisinaan johtanut epäsuotuisiin toimintatapoihin tuotanto-, rahoitus-, henkilö- ja sosiaalisten resurssien käytössä pyrittäessä saavuttamaan talouskasvua ja työllisyyttä koskevat tavoitteet.

7.

muistuttaa tavoitteista, jotka se on äskettäin vahvistanut useissa Lissabonin strategiaa koskevissa lausunnoissaan seuraavista aiheista:

8.

korostaa tarvetta

9.

ehdottaa, että strategian onnistumiseksi eri hallintotasojen on pantava täytäntöön keväällä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston suuntaviivoihin sisältyvät päätökset käyttämällä nykyistä kokonaisvaltaisempaa työskentelytapaa ja koordinoimalla toimintaansa keskeisillä politiikanlohkoilla, jotta poliittinen päätöksenteko tehostuisi. Tässä yhteydessä olisi kannustettava tekemään monitasoista hallinnollisia sopimuksia.

10.

kannustaa Euroopan unionin alue- ja paikallisviranomaisia sekä näiden järjestöjä ja verkostoja (esimerkiksi alueiden Lissabon-verkko) ryhtymään toimiin ja ylittämään muodollisen toimivaltansa käynnistääkseen strategiaan liittyviä politiikkoja ja konkreettisia toimia, joiden tarkoituksena on ohjata ja tukea taloudellisia ja sosiaalisia rakenteita saavuttamaan kasvua ja työllisyyttä koskevat tavoitteet.

11.

kehottaa EU:n 27 jäsenmaan kansallisia hallituksia tehostamaan maidensa alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista Lissabonin strategian täytäntöönpanoon alusta aina viimeiseen kauteen asti. Osallistumisen tehostamiseksi voitaisiin

12.

kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan asian nykytilaa nykyistä seikkaperäisemmin joulukuussa 2008 julkaistavassa vuosikertomuksessaan ja analysoimaan järjestelmällisesti alue- ja paikallisviranomaisten roolia strategian hallinnoinnissa ja osallistumista siihen kussakin maassa.

13.

kehottaa Eurooppa-neuvoston seuraavaa kevätkokousta tekemään mahdollisimman laajasti tunnetuksi kokonaisvaltaisen poliittisen päätöksenteon ja monitasoisen hallinnoinnin välineitä, joihin kaikkialla EU:ssa turvaudutaan tästedes aina vuoteen 2010 ja sen jälkeen.

14.

uudistaa sitoutumuksensa vaikuttaa strategian onnistumiseen sekä seuraamalla sen toteuttamista alue- ja paikallistasolla että tukemalla aktiivisesti kansallisen tason auditointeja myös komitean maakohtaisten valtuuskuntien avustuksella.

15.

kehottaa lisäksi Euroopan komissiota ja kaikkien tasojen toimielimiä uudistamaan sitoutumisensa viestinnän kehittämiseen. Tavoitteena on yhtäältä antaa alue- ja paikallisviranomaisille tietoa politiikoista ja ohjelmista, joiden tavoitteena on Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisten toimien ja suunnitelmien rahoittaminen, ja toisaalta kertoa kansalaisille kasvu- ja työllisyysstrategian mahdollisista vaikutuksista arkipäivään sekä lisätä tietoisuutta siitä, mitä Euroopan tason toiminnalla voidaan saada aikaan.

16.

Jatkuvat globaalit muutokset ja Lissabonin strategian toteuttamisessa ilmenevät puutteet vaativat, että yhteisön toiminnan tulevaa roolia kasvun ja työllisyyden parantamista koskevien tavoitteiden saavuttamisessa pohditaan laajalti.

17.

Alueiden komitea katsoo, että Euroopan unionin nopea ja koordinoitu toiminta rahoitusmarkkinoiden turvaamiseksi ja sääntelemiseksi on kasvun ja työllisyyden tärkeä edellytys.

18.

toivoo, että käynnistetään laaja pohdinta ja keskustelu, johon osallistuvat aktiivisesti kaikki tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeät toimijat. Keskeisiä kysymyksiä ovat seuraavat:

19.

katsoo, että EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan kuuluvia toimia on kohdennettava tutkimukseen ja innovointiin perustuvaan kilpailukykyyn, koska se on keskeinen tekijä unionin talous- ja kauppa-alueen todellisen kilpailukyvyn edistämiseksi kansainvälisillä markkinoilla ja unionin työmarkkinoiden määrittelemiseksi uudelleen työn määrän ja laadun osalta. Tämän ohella on jatkettava toimia pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukyvyn edistämiseksi sekä lainsäädännön parantamiseksi. Taloudellisen ja ympäristön kestävyyden lisäksi kasvun sosiaalinen kestävyys on säilytettävä kriteerinä määriteltäessä menettelytapoja kilpailukykyä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.

20.

ehdottaa, että toiminnan tehostamiseksi ja täsmentämiseksi yhteisön toimia ei enää suunniteltaisi laaja-alaiseksi strategiaksi vaan järjestelmälliseksi koordinoitujen ja integroitujen politiikkojen kokonaisuudeksi.

21.

korostaa, että on välttämätöntä tehostaa yhteisön tason päätöksentekoa kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävään uuteen toimintaohjelmaan kuuluvien politiikkojen ja ohjelmien valmistelussa, koordinoinnissa ja täytäntöönpanossa. Tässä yhteydessä on säilytettävä jäsenvaltioiden toimivaltuudet ja noudatettava toissijaisuusperiaatetta. On toivottavaa, että tarkistettaessa yhteisön talousarviota tehdään tärkeitä päätöksiä kilpailukykyä vahvistavien politiikkojen edistämiseksi sekä arvioimalla myönnettävien varojen määrää että koordinoimalla tiiviisti itse politiikkoja. Silloin kun toimet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on käytettävä tehokkaita päätöksentekovälineitä ja koordinoitava päätöksentekoa eri hallintotasojen välillä, jotta politiikkojen onnistuminen voidaan varmistaa.

22.

katsoo, että tarvitaan tarmokkaita toimia sovellettuun tutkimukseen suunnattujen investointien lisäämiseksi ja vahvistamiseksi. Kaikkien hallintotasojen on yhdistettävä voimansa kannustaakseen ja tukeakseen pk-yrityksiä niiden etsiessä investointimuotoja, jotka turvaavat niiden kilpailukyvyn sisämarkkinoilla ja helpottavat pääsyä kansainvälisille markkinoille. Perustutkimukseen suunnattuja julkisia investointeja on ehdottomasti täydennettävä merkittävillä yksityisillä investoinneilla tuote- ja prosessi-innovaatiota koskevaan sovellettuun tutkimukseen.

23.

tiedostaa yhtenäismarkkinoiden merkityksen todellisen ja tehokkaan kilpailukykystrategian edellytyksenä ja kehottaa uudistamaan sitoumuksen yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattamisessa tarvittavien toimien toteuttamiseksi. Lisäksi komitea kehottaa korostamaan alueellista ja paikallista ulottuvuutta, jotta voitaisiin lisätä pk-yritysten kilpailukykyä hyödyntämällä paikallista monimuotoisuutta.

24.

katsoo, että todellisen tehokkaan kilpailukykystrategian täytäntöönpanossa on kiinnitettävä aivan erityistä huomiota työtapaturmien vähentämiseen.

25.

korostaa, että energian tuotantoa, kulutusta ja tarjontaa koskevissa kysymyksissä tarvitaan aktiivista energiapolitiikkaa yhteisön tasolla. Sen tulee perustua energiariippuvuuden asteittaiseen vähentämiseen unionin ulkopuolisista maista. Se on välttämätön osatekijä, kun pyritään tukemaan eurooppalaisten yritysten ja erityisesti pk-yritysten kilpailukykyä ja takaamaan kansalaisille riittävän elämänlaadun säilyminen.

26.

toteaa, että on edistettävä aktiivisesti ja eri tavoin naisten työllisyyttä. Käyttöön otettavien toimenpiteiden määrittely kuuluu kuitenkin luonnollisesti jäsenvaltioille tai alue- ja paikallisviranomaisille toimivaltuuksista riippuen. Kokemukset osoittavat, että naistyövoiman tarjonta on riippuvaisempaa nettopalkoista kuin miestyövoiman ja että naisille tarkoitettuihin uusiin työpaikkoihin sovellettavat erilaiset helpotukset voisivat tietyissä olosuhteissa osaltaan kaventaa laajaa kuilua, joka monissa maissa edelleen estää Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisen.

27.

katsoo, että monia alueita koskevan väestön vähenemisen seurausten ratkaisemisen ohella on puututtava pikaisesti Euroopan väestön ikääntymisestä aiheutuviin haasteisiin. Tilanne edellyttää sekä perheisiin kohdennettua uutta hyvinvointipolitiikkaa että asianmukaista maahanmuuttopolitiikkaa, jossa otetaan huomioon myös inhimilliset ja sosiaaliset tarpeet. Korkeasti koulutettujen työntekijöiden lisäksi maahanmuuttopolitiikassa on otettava mahdollisesti huomioon myös kouluttamaton työvoima, jota tarvitaan pk-yritysten tuotannon ylläpitämiseksi yksittäisten jäsenvaltioiden ja/tai alue- ja paikallisyhteisöjen tarpeiden mukaan. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen globalisaatio ei jätä enää tilaa toiminnalle, joka aiheuttaa työmarkkinoilla usein laittomia käytäntöjä.

28.

muistuttaa korkeatasoisen tieteellisen koulutuksen merkityksestä, mutta katsoo, että myös alemman ja ylemmän perusasteen koulutus sekä ammatillinen ja korkea-asteen koulutus ovat tärkeitä, sillä ne mahdollistavat korkeatasoiseen koulutukseen johtavan opintouran. Samalla se luo edellytykset ja mahdollisuudet myös naisten entistä aktiivisemmalle osallistumiselle työhön ja tuottavaan toimintaan. Tätä tarkoitusta varten olisi lisättävä toimia, joilla pyritään vähentämään tehokkaasti koulun keskeyttämistä.

29.

edellä mainittujen seikkojen valossa alueiden komitea korostaa, että Eurooppa-hankkeen keskeiset arvot on säilytettävä edelleen.

30.

kehottaa näin ollen kiinnittämään huomiota eurooppalaisen yhteiskuntamallin ja Euroopan sosiaalisen toimintamallin sekä Bolognan ja Kööpenhaminan prosessien merkitykseen perus- ja ammattikoulutuksessa. Eroistaan huolimatta kansallisilla järjestelmillä on yhteinen perusta ja periaatteet, jotka vaikuttavat yhteiseen käsitykseen sosiaalisesta edistyksestä, ja tässä yhteydessä työmarkkinaosapuolilla, paikallistason yhteisöillä, ryhmillä, paikallis- ja alueviranomaisilla sekä kansalaisjärjestöillä on yhä tärkeämpi rooli.

31.

muistuttaa sitoutumisesta ympäristönsuojeluun sekä paikallis- että globaalilla tasolla erityisesti ilmastonmuutosta koskevan Kioton pöytäkirjan osalta. Tässä yhteydessä komitea korostaa kestävyyttä edistävien komission aloitteiden merkitystä alue- ja paikallistasolle. Erityisesti on huomattava tiedonanto, joka käsittelee kestävän kehityksen mukaista teollisuuspolitiikkaa koskevaa toimintaohjelmaa (sustainability package). Kyseessä on kokonaisvaltainen strategia, jonka tavoitteena on auttaa EU:n taloutta lisäämään kilpailukykyään ja samalla ekologista kestävyyttään.

32.

muistuttaa lisäksi, että paikallistuntemus on yksi tärkeimmistä tekijöistä pyrittäessä mukauttamaan Lissabonin strategiassa asetetut tavoitteet paikallis- ja aluetasolle, ja että näin ollen on erittäin tärkeää kehittää myös paikallis- ja aluetasolle soveltuva yhteinen tilastointijärjestelmä ja menetelmä indikaattorien tulkitsemiseksi.

33.

ehdottaa, että vuoden 2010 jälkeistä strategiaa toteutetaan parantamalla hallintotapaa ja lisäämällä yhteisön toiminnan dynaamisuutta ja pontta talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Hallintotavan on voitettava nykyisten mekanismien käytössä esiintyneet ongelmat (avoin koordinointimenetelmä, vertailuarvoista, rakenneindikaattoreista ja teknisistä parannuksista sopiminen).

34.

kehottaa, että

35.

osallistuu keskusteluun pohdittaessa päätöksiä, jotka koskevat unionin tulevaa kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa vuoden 2010 jälkeen. Tässä yhteydessä alueiden komitea tutkii myös mahdollisuutta perustaa jäsenistään koostuva erityinen työryhmä, joka kävisi näistä seikoista vuoropuhelua yhteisön muiden toimielinten kanssa.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/19

—

muistuttaa EU:n toimielimille, että paikallistason toiminta on ratkaisevan tärkeää, jotta päästään energiatehokkuudelle asetettuihin 20 prosentin tavoitteisiin. Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti ovatkin jo selkeästi todenneet, että alueet ja kunnat ovat tässä asiassa keskeisessä asemassa.

—

toteaa, että liikenne, asuminen, julkinen rakentaminen ja julkinen valaistusinfrastruktuuri, joiden suunnittelusta ja tarjonnasta paikallis- ja alueviranomaiset vastaavat, ovat aloja, joilla hiilidioksidipäästöjä voidaan supistaa ja energiaa voidaan säästää tuntuvasti.

—

katsoo, että kuntien ja kaupunkien toimintasuunnitelmat on sovitettava yhteen alueellisten ja valtakunnallisten suunnitelmien kanssa. Aluesuunnitelmat voisivat toimia paikallisten ja valtakunnallisten aloitteiden välisenä yhdyssiteenä. Näin varmistettaisiin, että paikallissuunnitelmia kehitetään johdonmukaisesti. Toimintasuunnitelmissa on esitettävä konkreettisia välineitä tavoitteiden saavuttamiseksi, ja niitä varten on varattava asianmukainen rahoitus.

—

katsoo, että yleiskokouksen olisi tarjottava kaikille keskushallinnon tasoa alemmille viranomaistahoille, myös alueille, nimenomainen tilaisuus liittyä järjestelmään.

—

kehottaa mukauttamaan EU:n rahoitusta siten, että sillä suositaan kestävän energiankäytön lisäämistä esimerkiksi korottamalla alueille myönnettävien, asuntojen energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitettujen määrärahojen osuus 3:sta 5 prosenttiin. Paikallisviranomaisilla ja alueilla tulisi olla mahdollisuus hyödyntää EIP:n lainoitusta, kun ne haluavat investoida energiatehokkuusohjelmiin, edistää kestävien energialähteiden käyttöä ja vähentää hiilidioksidipäästöjä.

Esittelijä

:

Kay TWITCHEN (UK, PPE), Essexin kreivikunnanvaltuutettu

1.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission pyyntöön kommentoida alueiden roolia kaupunginjohtajien yleiskokouksessa.

2.

painottaa, että jokaisella kansalaisella on oikeus tietää, mitä heidän vaaleilla valitsemansa edustajat tekevät varmistaakseen ympäristön kestävyyden tulevia sukupolvia varten.

3.

korostaa, että kaupunginjohtajien yleiskokous tarjoaa kaupunginjohtajille erinomaisen tilaisuuden saada kansalaiset mukaan yhteiseen, myönteisellä tavalla vaikuttavaan toimintaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja se antaa Euroopan unionille mahdollisuuden osoittaa, että unioni ottaa asiassa todella ohjat käsiinsä.

4.

muistuttaa EU:n toimielimille, että paikallistason toiminta on käänteentekevää muutettaessa yksilöiden käyttäytymismalleja, mikä puolestaan on ratkaisevan tärkeää, jotta päästään energiatehokkuudelle asetettuihin 20 prosentin tavoitteisiin. Euroopan komissio (1) ja Euroopan parlamentti (2) ovatkin jo todenneet, että alueet ja kunnat ovat tässä asiassa keskeisessä asemassa.

5.

toteaa, että tukiessaan energian kestävää käyttöä ja energiatehokkuutta kaupunginjohtajien yleiskokous voi omalta osaltaan kannustaa kaupunkeja ja alueita toteuttamaan muutoksia suojellakseen herkimmässä asemassa olevia asukkaitaan, eritoten vähätuloisia ja niitä, joiden tulotaso ei kohoa, korkeiden energianhintojen vaikutuksilta ja siltä, etteivät nämä joudu kärsimään polttoainekustannusten aiheuttamaa köyhyyttä. Toimet on kuitenkin toteutettava siten, että vältetään subventoitua energiankäyttöä ja että sallitaan vahvat kannustimet energiatehokkuuden lisäämiseksi ja — jos mahdollista — energiankäytön vähentämiseksi.

6.

toteaa, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat jo ryhtyneet toimiin ja tehneet aloitteita antaakseen oman panoksensa EU:n ilmastonmuutospolitiikan päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseen. Ne ovat osoittaneet ottaneensa ohjat käsiinsä tehdessään vakaan ja välttämättömän päätöksen lisätä energiatehokkuutta kansalaistensa ja ympäristön eduksi. Useiden vastaavien kansallisten ja kansainvälisten hankkeiden ohella kaupunginjohtajien yleiskokous tarjoaa vankan mekanismin antaa uutta pontta tämänsuuntaisen työskentelyn jatkamiselle.

7.

on tyytyväinen ensimmäistä kertaa luotuun mahdollisuuteen, jonka mukaan energiatehokkuuden tai energiansäästön alalla toteutetut kuntien aiemmat toimet voidaan ottaa huomioon, ja kehottaa edelläkävijäkuntia osallistumaan aktiivisesti yleiskokoukseen ja esittelemään sen yhteydessä hankkeitaan.

8.

suhtautuu myönteisesti yleiskokouksen onnistuneeseen käynnistymiseen ja siihen, että Euroopan kunnat ovat poliittisella tasolla sitoutuneet voimakkaasti säästämään energiaa yli viidenneksellä. Mutta jos vain suurkaupungit toteuttavat säästötoimenpiteitä, on olemassa vaara, että aloite jää symboliseksi eleeksi. Nyt on aika saada kaikki keskushallintoa alemmalla tasolla toimivat viranomaistahot, kunnat ja alueet, sitoutumaan tiiviimmin yleiskokouksen toimintaan kunkin jäsenvaltion sisäisiä rakenteita noudattaen tai muulla tavalla ryhtymään samanlaisiin tavoitteisiin tähtäävään käytännön toimintaan. Pienille kunnille olisi tiedotettava mahdollisuudesta liittyä yhdessä alueellisiin verkostoihin.

9.

kehottaa näin ollen alue- ja paikallistasoa ryhtymään välttämättömäksi kumppaniksi yleiskokouksessa sekä pantaessa EU:n ilmastonmuutossitoumuksia täytäntöön.

10.

suhtautuu myönteisesti energia- ja ilmastonmuutospakettiin, joka merkitsee lainsäädäntöpuitteissa edistysaskelta, sillä se tuo säädösvarmuutta ja tarjoaa puitteet kaupunginjohtajien yleiskokouksen toteuttamille toimille. Toimintaa on kuitenkin lisättävä EU-tasolla, jotta jäsenvaltiot sitoutuvat vähentämään energiankulutustaan 20 prosentilla.

11.

pahoittelee, ettei vuonna 2008 annettuun ilmastonmuutos- ja energiapakettiin ole onnistuttu sisällyttämään sitovaa energiatehokkuustavoitetta. Se on puuttuva lenkki pyrittäessä vähentämään hiilidioksidipäästöjä.

12.

korostaa, että jollei tavoitteille luoda EU-, jäsenvaltio- alue- ja paikallistason puitteita, yleiskokouksella ei ole riittävästi kapasiteettia supistaa päästöjä vähintään 20 prosenttia, mihin osapuolet ovat sitoutuneet. On tärkeää, että paikallis- ja alueviranomaiset kutsutaan osallistumaan ilmasto- ja energiakysymyksiä koskevien tavoitteiden laadintaan, että luodaan konkreettisia välineitä tavoitteiden saavuttamiseksi ja että niitä varten varataan asianmukainen rahoitus.

13.

toistaa AK:n aiemmin tästä aiheesta antamissa lausunnoissa (3) välittämät viestit. Alueet, samoin kuin kunnat ja kaupungit, ovat energia-alan keskeisiä toimijoita, ja ne ovat vastuussa useista toimista, jotka liittyvät suunnitteluun, lupamenettelyihin, investointeihin, tarjouskilpailuihin, tuotantoon ja kulutukseen. Liikenne, asuminen, julkinen rakentaminen ja julkinen valaistusinfrastruktuuri, joiden suunnittelusta ja tarjonnasta paikallis- ja alueviranomaiset vastaavat, ovat aloja, joilla hiilidioksidipäästöjä voidaan supistaa ja energiaa voidaan säästää tuntuvasti.

14.

korostaa, miten ylipäätään sekä kulutushyödykkeiden että luonnonvarojen, esimerkiksi veden, kulutuksen supistamiseen tähtäävä tavoite vaikuttaa päästöjen vähentämiseen ja energiankäyttöön. Alueet voivat monissa tapauksissa vaikuttaa laaja-alaisemmin ihmisten käyttäytymismalleihin kuin yksittäiset paikallisviranomaiset, ja ne ovat näin oikea taho muuttamaan kansalaisten käyttäytymistä, koska alueet operoivat sekä kaupungeissa että maaseudulla.

15.

kannattaa näin ollen alueiden vahvaa roolia ja toivoo, että toimivaltaiset alueelliset yksiköt kannustavat lukuisia alueellaan sijaitsevia kuntia osallistumaan.

16.

katsoo, että kuntien ja kaupunkien toimintasuunnitelmat on sovitettava yhteen alueellisten ja valtakunnallisten suunnitelmien kanssa. Aluesuunnitelmat voisivat toimia paikallisten ja valtakunnallisten aloitteiden välisenä yhdyssiteenä. Näin varmistettaisiin, että paikallissuunnitelmia kehitetään johdonmukaisesti. On tärkeää, että toimintasuunnitelmissa määritetään konkreettisia teknisiä, henkilöresursseja koskevia sekä rahoitus-, lainsäädäntö- ja arviointivälineitä tavoitteiden saavuttamiseksi sekä asiaa koskeva aikataulu.

17.

muistuttaa, että alueiden välillä on suuria eroja. Ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa erityisesti tiettyihin järjestelmiin, aloihin ja alueisiin. Sopeutumismahdollisuudet ovat erilaisia eri aloilla ja eri alueilla, ja ne ovat tiiviissä yhteydessä sosioekonomiseen kehitykseen. Alueilla ja paikallisyhteisöillä on tässä merkittävä rooli.

18.

suhtautuu myönteisesti yleiskokouksen vertaisarviointiin ja korostaa, että alueilla voisi olla johtoasema kartoitettaessa paikallistason toimintamahdollisuuksia, jaettaessa tietoa parhaista toimintatavoista, etsittäessä hankekumppaneita, myönnettäessä määrärahoja, mitattaessa edistystä ja tiedotettaessa toimien onnistumisesta. Paikalliset aloitteet olisi sovitettava alueellisiin tai valtakunnallisiin puitteisiin, jotta ne vaikuttaisivat mahdollisimman tehokkaasti ja jotta tarjoutuisi tilaisuuksia kumppanuuksille. Lisäksi olisi voitava vapaasti asettaa kunnianhimoisia ja kestäviä tavoitteita, jotka ovat valtakunnallisia tavoitteita korkeampia.

19.

toteaa, että yhteistoimintaan sitoutuneiden kumppanuuksien koko on yleiskokouksen onnistumisen tai epäonnistumisen kannalta tärkeä tekijä. Jotta toimet olisivat tehokkaita, kumppanuuksien on oltava tarpeeksi laajoja vaikuttaakseen mutta tarpeeksi suppeita, jotta varmistetaan paikallinen sitoutuminen. Suurkaupungeilla on mahdollisuus saavuttaa mittakaavaetuja, kun taas alueet voivat auttaa pienempien kuntien ja maaseudun viranomaistahoja juuri energiatehokkuuteen, kestävien energialähteiden edistämiseen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen liittyvissä huomattavissa haasteissa.

20.

muistuttaa komissiota alueiden ja kaupunkien vaikuttavan merkittävällä tavalla energiamarkkinoihin, koska ne ovat suuria lämmön ja sähkön tarjoajia sekä lämmön ja sähkön toimittajia muun muassa yhteistuotantojärjestelmien ansiosta. Kunnat puolestaan hyödyntävät energiantuotannossa omia jätteenkäsittelyjärjestelmiään esimerkiksi tuottamalla energiaa jätteestä, mädättämällä ja kiinteistä kierrätyspolttoaineista. Alueilla ja kunnilla on niin ikään tärkeä rooli vain vähän kasvihuonekaasupäästöjä tuottavien uusiutuvien ja vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämisessä.

21.

katsoo, että yleiskokouksen olisi näin ollen tarjottava kaikille keskushallinnon tasoa alemmille viranomaistahoille, myös alueille, nimenomainen tilaisuus liittyä järjestelmään ja pyrittävä kattamaan alueet mahdollisimman tarkkaan, mukaan luettuna maaseutu, jolla energiatehokkuuteen, kestävien energialähteiden edistämiseen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen liittyvät haasteet ovat mittavia. Kaupunginjohtajien yleiskokous tulisi koordinoida vastaavien jäsenvaltiotason aloitteiden kanssa.

22.

toistaa tukevansa yleiskokouksen tavoitteita ja toimintakenttää, myös energiankysynnän ja -kulutuksen vähentämistä, kestävän ja varman energiatoimitusjärjestelmän kehittämistä lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä tuotteiden energiatehokkuuden parantamista.

23.

tähdentää, että päästöjen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden pitkän aikavälin ensisijaisena päämääränä on kestävyys, joten tavoitteisiin on liitettävä laatukriteereitä, joilla varmistetaan, että kestävyys on saavutettavissa.

24.

huomauttaa, että ollakseen pitkävaikutteinen yleiskokous on kytkettävä lujasti siihen osallistuvien viranomaistahojen toimivallasta annettuihin säädöksiin. Näin suojellaan yleiskokouksen sitoumuksia ja päämääriä, jotta poliittisessa johdossa, hallinnossa tai rajoissa aikanaan mahdollisesti tapahtuvat muutokset eivät vaikuttaisi sen toimintaan tai vesittäisi sitä.

25.

huomauttaa, että lyhyen aikavälin määrärahapaineet asettavat haasteita sellaisille alueille ja kaupungeille, jotka tekevät keskipitkän tai pitkän aikavälin investointeja ja poliittisia päätöksiä parantaakseen energiatehokkuuttaan, edistääkseen kestäviä energialähteitä ja vähentääkseen hiilidioksidipäästöjä. Tämä olisi otettava huomioon verrattaessa valtakunnallisia tuloksia asetettuihin tavoitteisiin.

26.

ehdottaa, että koska kaupunginjohtajaa tai aluetta ei ole määritelty yksiselitteisesti kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, yleiskokouksen nimikkeen ja toimenkuvan valinnalla on varmistettava, ettei muita elimiä suljeta yleiskokouksen ulkopuolelle tai estetä osallistumasta siihen.

27.

korostaa, että EU:n kaupungit ja alueet ovat viime vuosina supistaneet hiilidioksidipäästöjä ja vähentäneet energiankulutusta eri tahtiin. Pisimmälle edenneet ovat jo ohittaneet kohdan, missä aita on matalin. Olisi otettava huomioon kulutuksen ja tuotannon energiaintensiteetin erot sekä niihin liittyvä kasvihuonekaasujen päästötilanne kaikissa jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden sisällä, varsinkin kaupunkialueiden ja maaseudun väliset erot.

28.

kehottaa tukemaan päästöjen supistamissuunnitelmien laatimista sekä selkeiden suuntaviivojen antamista siitä, miten päästötiedot toimitetaan ja mitataan. Tämä on olennaista, jotta tietoja voidaan verrata keskenään ja arvioida.

29.

ehdottaa, että esikuva-analyysissa annettaisiin esimerkkejä niin epäonnistumisista kuin onnistumisistakin, jotta virheitä ei toisteta. Esimerkkejä olisi voitava soveltaa suoraan, ja sen vuoksi niistä ja niiden budjeteista tarvitaan seikkaperäinen selvitys. EU:n olisi otettava oppia Yhdysvaltain pormestarien konferenssista sekä USA:n koillisten ja Keski-Atlantin osavaltioiden kasvihuonekaasuja koskevasta (niin ikään Yhdysvaltain) aloitteesta.

30.

ehdottaa, että koska monet kaupungit ja kunnat kuuluvat alueellisiin tai valtakunnallisiin verkostoihin, joissa on kehitetty mittausmenetelmiä ja laskentajärjestelmiä, olisi harkittava, millä tavoin näitä menetelmiä voidaan hyödyntää yleiskokouksessa. Samalla on pyrittävä yhdenmukaistamaan raportointi- ja mittausvälineitä keskipitkällä aikavälillä. Näin vältyttäisiin keksimästä menetelmiä uudelleen ja laajennettaisiin yleiskokouksen osallistujapohjaa. Tavoitteena on, että enemmistö olemassa oleviin verkostoihin kuuluvista kunnista liittyisi kaupunginjohtajien yleiskokoukseen.

31.

ehdottaa, että yleiskokouksen aikataulu suunnitellaan siten, että huippuesimerkeistä ja parhaina pidetyistä aloitteista voidaan jakaa tietoa jäsenvaltioissa ennen toimintasuunnitelmien laatimista. Näin varmistetaan, että parhaat käytänteet voidaan ottaa huomioon kaupunkien ja alueiden laatimissa toimintasuunnitelmissa.

32.

korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon unionin ja jäsenvaltioiden konteksti tarkasteltaessa onnistunutta paikallistason toimintaa ja erityisesti sitä, ettei komissio ole ryhtynyt toimiin eikä ole päivittänyt vuonna 2006 laadittua energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaa. Se on tarpeen, jotta jäsenvaltiot ja niiden alueet ja kaupungit saisivat kimmokkeen parantaa energiatehokkuutta enemmän kuin EU:n tavoitteeksi asettamat 20 prosenttia.

33.

kehottaa kesäkuisen Eurooppa-neuvoston tapaan Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita jouduttamaan tavoitteen täytäntöönpanoa ja harkitsemaan sen tarkistusta.

34.

kehottaa yhdistämään kansalliset toimintasuunnitelmat suoraan alueiden vastaaviin toimintasuunnitelmiin, koska alueet ovat välttämätön yhdysside kansallisten kestävän energiankäytön suunnitelmien ja kaupunkien ja kuntien suunnitelmien välillä. On tärkeää, että paikallis- ja alueviranomaiset kutsutaan osallistumaan ilmasto- ja energiakysymyksiä koskevien tavoitteiden laadintaan, että luodaan konkreettisia välineitä tavoitteiden saavuttamiseksi ja että niitä varten varataan asianmukainen rahoitus.

35.

kehottaa mukauttamaan EU:n rahoitusta siten, että sillä suositaan kestävän energiankäytön lisäämistä esimerkiksi korottamalla alueille myönnettävien, asuntojen energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitettujen määrärahojen osuus 3:sta 5 prosenttiin. Paikallisviranomaisilla ja alueilla tulisi olla mahdollisuus hyödyntää EIP:n lainoitusta, kun ne haluavat investoida energiatehokkuusohjelmiin, edistää kestävien energialähteiden käyttöä ja vähentää hiilidioksidipäästöjä.

36.

ehdottaa näin ollen, että EU:n rahoitusohjelmien välitarkistuksessa tarkastellaan, miten koko ohjelmakirjoa voidaan mukauttaa tukemaan energiatehokkuutta, edistämään kestäviä energialähteitä ja vähentämään hiilidioksidipäästöjä, sekä varmistetaan, että energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävät ohjelmat ovat alueiden ja kaupunkien hyödynnettävissä. Ohjelmia mahdollisesti tarkistettaessa olisi huomioitava esimerkiksi seitsemännestä puiteohjelmasta tuettavat lisäinvestoinnit uusien teknologioiden markkinoille saattamiseen sekä lisättävä muun muassa alueellista ja koheesiorahoitusta, jolla tuetaan asuntojen energiatehokkuutta. Myös valtiontukisääntöjen tarkastus saattaa olla tarpeen, jotta sijoitukset teollisuuden rakennemuutoksiin ja energian muuntamiseen olisivat mahdollisia.

37.

kehottaa komissiota nopeuttamaan sellaisten toimenpiteiden tarkistusta ja jatkamaan niiden kehittämistä, jotka voisivat auttaa kaupunkeja, kuntia ja alueita muuttamaan käyttäytymismalleja esimerkiksi tekemällä energiatehokkaita tuotteita tunnetuksi ja luokittelemalla ne.

38.

katsoo, että alueiden ja kaupunkien ponnistellessa 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi ja ylittämiseksi vuoteen 2020 mennessä olisi avuksi, jos tavoite olisi sitova ja jos EU:n energiatehokkuuden toimintasuunnitelma saatettaisiin tältä osin ajan tasalle ja odotettaisiin, että jäsenvaltiot tarkastavat kansalliset toimintasuunnitelmansa vastaamaan tavoitetta.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/23

—

toteaa, että jäsenvaltioiden tavoissa organisoida vapaaehtoistyötä on nykyisellään suuria eroja ja että vapaaehtoistyöstä ei juurikaan ole olemassa tilastotietoja eikä perusteellisia tutkimuksia.

—

pyytää, että Euroopan komissio tukee vapaaehtoistyön organisaatioiden yhteistyön edistämistä perustamalla nuorten vapaaehtoistyön eurooppalaisen portaalin mutta myös luomalla tietokannan, joka sisältää yleiskatsauksen hyvistä käytänteistä, hankkeista, mahdollisuuksista ja tiedoista. Komission tulisi tällöin hyödyntää valtakunnallisella, alueellisella ja paikallistasolla kerättyä tietoa ja viitata siihen, jotta tieto saadaan lähemmäs, nuorten ulottuville.

—

kannattaa lämpimästi Euroopan parlamentin ynnä muiden tahojen aloitetta julistaa vuosi 2011 Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi ja on valmis osallistumaan aktiivisesti teemavuoden toteuttamiseen. Kyseisenä vuonna tulisi kiinnittää huomiota erityisesti nuoriin sekä osallisuuden parantamiseen.

—

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia toimimaan aktiivisesti vapaaehtoistyön aseman vahvistamiseksi koulutusjärjestelmässä, jotta nuoret pääsisivät jo varhaisessa vaiheessa tekemisiin vapaaehtoistoiminnan kanssa ja alkaisivat pitää sitä normaalina osallistumisena yhteiskuntaelämään. Tällainen vapaaehtoistoiminta voisi myös kuulua osana opetussuunnitelmaan.

—

katsoo, että vapaaehtoistyö tarjoaa erityisen arvokkaan liikkuvuusmahdollisuuden nuorille, ja etenkin muita heikommassa asemassa oleville nuorille, jotka haluavat osallistua vapaaehtoistyöhön ja jotka eivät muuten voi yhtä paljon tai lainkaan hyödyntää liikkuvuusmahdollisuuksia. Siksi näitä nuoria varten tarvitaan erilaisia tukimuotoja. Nuorisoon erikoistuneiden sosiaalipedagogiikan alan ohjaajien ja nuoriso-ohjaajien koulutuksen ja liikkuvuuden tukeminen on tässä yhteydessä suureksi avuksi. Lisäksi on hyödynnettävä alue- ja paikallisviranomaisten käytössä olevia mahdollisuuksia kyseisten kohderyhmien tavoittamiseksi entistä tehokkaammin.

Esittelijä

:

Rinda DEN BESTEN (NL, PSE), Utrechtin kaupunginhallituksen jäsen

1.

toteaa, että jäsenvaltioiden tavoissa organisoida vapaaehtoistyötä on nykyisellään suuria eroja ja että vapaaehtoistyöstä ei juurikaan ole olemassa tilastotietoja eikä perusteellisia tutkimuksia. Koska lainsäädännön ja sääntelyn yhdenmukaistaminen ei ole mahdollista eikä myöskään toivottavaa, alueiden komitea ehdottaa pitkän aikavälin vaiheittaista toimintaa. Ensimmäisessä vaiheessa tulisi laatia perusteellinen tutkimus eri jäsenvaltioiden vapaaehtoistyötä koskevista järjestelmistä ja lainsäädännöstä, (mahdollisten) nuorten vapaaehtoisten toiveista sekä esteistä, joihin he törmäävät halutessaan tehdä rajatylittävää vapaaehtoistyötä. Olisi myös tutkittava, mitä hyötyä vapaaehtoistyöstä on nuorelle vapaaehtoiselle sekä hänet lähettävälle ja hänet vastaanottavalle alueelle. Näiden tietojen pohjalta voidaan viedä keskustelua eteenpäin ja luoda uutta politiikkaa, joka sopii yhteen Euroopassa vallitsevan nuorten vapaaehtoistyötä koskevan todellisuuden kanssa.

2.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen nuorten vapaaehtoisten liikkuvuuden edistämisestä Euroopassa.

3.

arvostaa Euroopan komission luovuutta sen pyrkiessä etsimään keinoja, joilla helpotetaan nuorten mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä toisessa Euroopan maassa, mutta epäilee, että vapaaehtoistyötä koskevien kansallisten ohjelmien muokkaaminen yhteentoimiviksi ei ole oikea ratkaisu, sillä vapaaehtoistyö on järjestetty monin eri tavoin Euroopan eri maissa. Komitea kehottaa sen vuoksi edistämään eri maiden tai eri maissa toimivien vapaaehtoistyön organisaatioiden yhteistyötä, olipa osapuolina sitten kansalaisjärjestöjä tai viranomaistahoja, ja rohkaisee jäsenvaltioita kannustamaan rajatylittäviä vapaaehtoistyöhankkeita.

4.

pyytää, että Euroopan komissio tukee vapaaehtoistyön organisaatioiden yhteistyön edistämistä perustamalla nuorten vapaaehtoistyön eurooppalaisen portaalin mutta myös luomalla tietokannan, joka sisältää yleiskatsauksen hyvistä käytänteistä, hankkeista, mahdollisuuksista ja tiedoista. Komission tulisi tällöin hyödyntää valtakunnallisella, alueellisella ja paikallistasolla kerättyä tietoa ja viitata siihen, jotta tieto saadaan lähemmäs, nuorten ulottuville.

5.

korostaa alue- ja paikallisviranomaisten roolia vapaaehtoistyötoiminnassa ja erityisesti heikommassa asemassa olevien nuorten osallistumisen tukemisessa. Vapaaehtoistyö voi olla keino heikommassa asemassa olevien nuorten osallisuuden lisäämiseen. Koska alue- ja paikallisviranomaiset vastaavat useissa jäsenvaltioissa suoraan nuorisopolitiikasta ja koska niillä on alalta paljon tietoa ja kokemusta, ovat ne se taso, jolla innovatiivisia ja luovia ratkaisuja useimmiten löydetään ja jolla muodostetaan tärkeitä kumppanuuksia. Lisäksi alue- ja paikallisviranomaisilla on tärkeä rooli nuorten kannustamisessa, sillä ne toimivat lähellä vapaaehtoistyöntekijöitä vastaanottavia organisaatioita ja voivat motivoida niitä järjestämään nuorten vapaaehtoisten vaihtotoimintaa.

6.

pyytää jäsenvaltioita myöntämään alue- ja paikallisviranomaisille riittävät määrärahat nuorten vapaaehtoistoimintaa koskevien yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi ja kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään EU-rahastoja ja -ohjelmia (kuten Euroopan sosiaalirahastoa ja Youth in Action -ohjelmaa) kansainvälisten vapaaehtoistyöhankkeiden laadun parantamiseksi tarjoamalla valtakunnallisille, alueellisille ja paikallisille vapaaehtoistyön organisaatioille tukea ja ohjausta. Tuen tarkoituksena on auttaa niitä luomaan kansainvälisiä kontakteja, kehittämään erityisosaamista, jota tarvitaan muista maista tulevien nuorten ohjaamiseksi, sekä perustamaan kansainvälisiä hankkeita.

7.

suosittelee, että alue- ja paikallisviranomaiset pyrkivät parhaansa mukaan luomaan perusrakenteet vapaaehtoistyön tukemiseksi, puuttumatta kuitenkaan vapaaehtoistyön autonomiaan. Esimerkiksi paikallisten ja alueellisten vapaaehtoiskeskusten perustaminen voi auttaa vapaaehtoistyön edistämisessä, tiedonjaossa, nuorten motivoimisessa tekemään rajatylittävää vapaaehtoistyötä sekä vapaaehtoistyön laadun ja tehokkuuden arvioinnissa.

8.

pitää valitettavana, että yhä edelleen on olemassa sosiaalis-taloudellisia ja hallinnollisia esteitä, jotka vaikeuttavat nuorten vapaaehtoisten liikkuvuutta. Komitea tarjoutuukin ottamaan ohjakset käsiinsä, jotta kyseiset esteet yksilöitäisiin osana vapaaehtoistyötä koskevaa (tämän lausunnon kohdassa 1 mainitun tyyppistä) laajempaa tutkimusta. Koska vapaaehtoistyöstä ei ole olemassa riittävästi tietoa, komitea pyytää myös jäsenvaltioita esittelemään laajemman tutkimuksen tuloksia ennen vuotta 2011, jotta alaa koskevaa politiikkaa voidaan sopeuttaa asianmukaisesti.

9.

kannattaa lämpimästi Euroopan parlamentin ynnä muiden tahojen aloitetta julistaa vuosi 2011 Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi ja on valmis osallistumaan aktiivisesti teemavuoden toteuttamiseen. Kyseisenä vuonna tulisi kiinnittää huomiota erityisesti nuoriin sekä osallisuuden parantamiseen.

10.

korostaa nimenomaisesti olevan tärkeää, että Euroopassa madalletaan kielimuureja kannustamalla vapaaehtoistyöntekijöitä kielten oppimiseen.

11.

tähdentää, että vapaaehtoistyölle on annettava komission ehdotusta laajempi määritelmä. Vapaaehtoistyötä voidaan tehdä kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti, lyhyissä tai pitkissä jaksoissa, palkatta tai taskurahaa ja/tai kulut kattavaa korvausta vastaan, vapaaehtoistyöntekijän omien varojen tuella tai ilman sitä, kohderyhmästä ja olosuhteista riippuen.

12.

korostaa aiemmin hankitun pätevyyden tunnustamisen tärkeyttä, jotta sitä voidaan hyödyntää jatkossa (työssä tai opinnoissa). Vapaaehtoistyöhän on itse asiassa tärkeä epävirallisen oppimisen muoto, ja se tukee osaltaan nuorten kehittymistä ja helpottaa nuorten koulutuksen hankkimista. Kouluilla, yhteiskunnallisilla organisaatioilla ja yrityselämällä tulisi sen vuoksi olla (entistä merkittävämpi) rooli vapaaehtoistyössä hankitun pätevyyden tunnustamisessa ja sitä varten kehitettyjen nykyisten välineiden eli Europass- ja Youthpass-todistusten soveltamisessa.

13.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia toimimaan aktiivisesti vapaaehtoistyön aseman vahvistamiseksi koulutusjärjestelmässä, jotta nuoret pääsisivät jo varhaisessa vaiheessa tekemisiin vapaaehtoistoiminnan kanssa ja alkaisivat pitää sitä normaalina osallistumisena yhteiskuntaelämään. Tällainen vapaaehtoistoiminta voisi myös kuulua osana opetussuunnitelmaan.

14.

pitää erittäin tärkeänä huolehtia asianmukaisesta tasapainosta pohdittaessa vapaaehtoistyön yhtäältä nuorille ja toisaalta yhteiskunnalle (kaikkine puolineen) tuottamaa lisäarvoa. Nuorten edun ja kehittymisen pitää aina olla etusijalla. Yhteiskunta puolestaan hyötyy sitä kautta nuorten aktiivisemmasta panoksesta ja osallistumisesta yhteiskuntaan.

15.

ilmaisee arvostavansa nuorten eurooppalaista vapaaehtoistyötä (European Voluntary Service, EVS), jonka se toivoo kehittyvän tulevaisuudessa edelleen, jotta mahdollisimman monelle nuorelle avautuu mahdollisuus tehdä rajatylittävää vapaaehtoistyötä.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/30

—

on tyytyväinen siihen, että komissio tiedostaa entistä paremmin, että paikallisyhteisöt ”ilmoittavat yhä useammin haluavansa olla sidosryhmänä ja toimijana kehitysyhteistyössä”. Komitea korostaa kuitenkin, että paikallis- ja alueyhteisöt eivät ole uusia toimijoita tällä alalla, sillä ne ovat toimineet alalla jo vuosikymmenien ajan ja ovat sekä sitoutuneita että kiinnostuneita olemaan mukana aktiivisina toimijoina kehitysyhteistyössä sekä sen rahoituksessa ja uudistuksessa.

—

toistaa tarpeen luoda hajautettuun yhteistyöhön aktiivisesti osallistuvia paikallis- ja alueviranomaisia palveleva, paikallis- ja aluetason järjestelmään perustuva mekanismi (sähköinen internet-portaali). Tällainen portaali helpottaisi huomattavasti kehitysyhteistyöasioiden parissa toimivien eurooppalaisten paikallis- ja alueviranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja mahdollistaisi Euroopan ja kehitysmaiden paikallis- ja alueyhteisöjen hankkeiden yhteensovittamisen. Siten voitaisiin helpottaa ja koordinoida entistä tehokkaammin hajautetun yhteistyön piiriin kuuluvien hankkeiden kehittämistä, parantaa niiden koordinointia, luoda synergiaa ja välttää päällekkäisyyksiä. Komitea pitää tervetulleena komission ”kehitysyhteistyö”-pääosaston kanssa tehtävää tähän liittyvää yhteistyötä.

—

kiinnittää huomiota siihen, että monilla unionin paikallis- ja alueyhteisöillä on yhteistyöhön perustuvia yhteyksiä kehitysmaissa toimivien vastaavien yhteisöjen kanssa ja niille on karttunut asiantuntemusta erityisesti sellaisilla aloilla kuin koulutus, terveys, kaupunkialueiden palvelut (vesi- ja jätehuolto), pienimuotoinen kalastus ja vesiviljely, infrastruktuurit, liikenne, viestintä, ympäristö, maaseudun kehittäminen, alueellinen talouskehitys ja paikallisten toimielinten kehittämisen tukeminen sekä poliittinen hajauttaminen.

—

tuo esille, että tavoiteltaessa kehitysyhteistyöpolitiikan tehostamista ja johdonmukaistamista on huomioitava kohdemaiden paikallis- ja alueyhteisöjen osallisuus.

Esittelijä

:

Heini UTUNEN (FI, ALDE), Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen

1.

pitää komission tiedonantoa tervetulleena, sillä kehitysyhteistyöpolitiikkaa tarvitaan kiireesti maailmanlaajuisen köyhyyden sekä sen syiden torjumiseksi ja yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi. Eurooppa ei voi eristäytyä muun maailman ongelmista.

2.

toivoo, että vuosi 2008 olisi käännekohta EU:n kehitysyhteistyöponnisteluissa, joiden tavoitteena on tehdä vuosituhannen kehitystavoitteista poliittinen painopisteala.

3.

huomauttaa huolestuneena, että jo toisena vuotena peräkkäin Euroopan julkisen avun määrä on vähentynyt ja vain harvat valtiot (mm. Alankomaat, Ruotsi, Tanska) täyttävät kansainvälisen velvoitteen avun määrässä.

4.

pahoittelee niin ikään, että Euroopan unionin myöntämän määrän ohella myöskään avun tehokkuus ei ole riittävä.

5.

katsoo, että asiakirjan merkitys paikallis- ja alueyhteisöille on erittäin suuri ja pitää tervetulleena komission toteamusta, jonka mukaan EU:n on hyväksyttävä lähestymistapa, joka edistää kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen osallistamista niin Euroopassa kuin kehitysmaissakin.

6.

on tyytyväinen siihen, että komissio tiedostaa entistä paremmin, että paikallisyhteisöt ”ilmoittavat yhä useammin haluavansa olla sidosryhmänä ja toimijana kehitysyhteistyössä”. Komitea korostaa kuitenkin, että paikallis- ja alueyhteisöt eivät ole uusia toimijoita tällä alalla, sillä ne ovat toimineet alalla jo vuosikymmenien ajan ja ovat sekä sitoutuneita että kiinnostuneita olemaan mukana aktiivisina toimijoina kehitysyhteistyössä sekä sen rahoituksessa ja uudistuksessa. Komitea tuo esille, että eräät eurooppalaiset maakunnat ja alueet täyttävät jo suhteellisen osuutensa tavoitteesta kohdentaa kehitysyhteistyöhön 0,7 % bruttokansantulosta.

7.

ilmaisee tyytyväisyytensä alueiden komitean ja komission hedelmälliseen yhteistyöhön, joka osoittaa, että alueiden komitean ja paikallis- ja alueviranomaisten rooli kehityspolitiikassa tunnustetaan koko ajan painokkaammin. Paikallis- ja alueyhteisöt tulee ottaa tärkeiksi kumppaneiksi, jotka osallistuvat EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan.

8.

muistuttaa periaatteista, jonka mukaan hyvä hallintotapa on ratkaisevan tärkeä menestyksekkään kehitysyhteistyöpolitiikan kannalta ja jonka mukaan hyvän hallintotavan keskeinen tekijä on sen tunnustaminen, että parhaat päätökset tehdään mahdollisimman lähellä ruohonjuuritasoa.

9.

tunnustaa budjetti- ja sektoriavun merkityksen erityisesti köyhimpien maiden kohdalla, mutta kehottaa luomaan mekanismin keskusvaltion ja kansalaisyhteiskunnan toimintojen välille, jotta uusi kulttuuri avun käytössä voisi syntyä. Tällainen mekanismi voisi olla kehitysavun ylä- ja alatason (keskushallinto ja kansalaisyhteiskunta) yhdistävä, alue- ja paikallishallintotasoon perustuva toiminto.

10.

toteaa, että voimakkaampi ja tehokkaampi kumppanuus eurooppalaisten toimijoiden välillä takaisi sen, että toiminnot ovat toisiaan täydentäviä ja strategisesti kestäviä erityisesti avustushallinnon alalla.

11.

kehottaa komissiota asettamaan etusijalle Euroopan kehitysrahaston (EKR) sisällyttämisen yhteisön talousarvioon sekä varmistamaan sen koordinoinnin Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) kanssa Euroopan laajennetun naapuruuspolitiikan puitteissa, jotta parannettaisiin EU:n toimien koordinointia kaikissa kehitysyhteistyöpolitiikoissa.

12.

ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että komissio myöntää, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi EU:n täytyy omaksua osallistamista edistävä lähestymistapa. Komitea on tyytyväinen myös siihen, että se kutsuu paikallis- ja aluehallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumaan kehitysyhteistyöpolitiikkaan sekä Euroopassa että kehitysmaissa.

13.

kehottaa käsittelemään paikallis- ja aluehallintoa sekä kansalaisyhteiskuntaa omina toimijoinaan, joilla molemmilla on merkittävät, mutta erilaiset roolit ja merkitys kehitysyhteistyössä ja kehottaa niitä toimimaan koordinoidusti, täydentävästi, tuloksellisesti ja tehokkaasti, avoimesti sekä osallistavasti.

14.

toistaa tarpeen luoda hajautettuun yhteistyöhön aktiivisesti osallistuvia paikallis- ja alueviranomaisia palveleva, paikallis- ja aluetason järjestelmään perustuva mekanismi (sähköinen internet-portaali). Tällainen portaali helpottaisi huomattavasti kehitysyhteistyöasioiden parissa toimivien eurooppalaisten paikallis- ja alueviranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja mahdollistaisi Euroopan ja kehitysmaiden paikallis- ja alueyhteisöjen hankkeiden yhteensovittamisen. Siten voitaisiin helpottaa ja koordinoida entistä tehokkaammin hajautetun yhteistyön piiriin kuuluvien hankkeiden kehittämistä, parantaa niiden koordinointia, luoda synergiaa ja välttää päällekkäisyyksiä. Komitea pitää tervetulleena komission ”kehitysyhteistyö”-pääosaston kanssa tehtävää tähän liittyvää yhteistyötä.

15.

pitää tervetulleena Euroopan kuntien ja alueiden neuvoston (CEMR) aloitetta kehittää kuntien käyttöön Internet-portaali, jonka avulla kunnat voivat löytää eurooppalaisen ystävyyskunnan. Komitea on tyytyväinen Euroopan kuntien ja alueiden neuvoston hallinnoiman kumppanuusportaalin laajentamiseen, sillä se mahdollistaa kumppanuustoiminnan Euroopan ja kehitysmaiden kuntien välillä. Komitean tulee vahvistaa ja tukea CEMRin tekemää työtä.

16.

korostaa, että yhteisvastuu maailman kehityskysymyksistä koskee kaikkia eurooppalaisia, niin julkishallintoa, yksityistä sektoria kuin yksityisiä kansalaisiakin.

17.

toteaa, että vaikka kaikilla paikallis- ja aluehallinnon tasoilla ei jäsenmaasta riippuen ole välttämättä toimivaltaa kehitysyhteistyössä, kehityskysymyksistä tulee kantaa kollektiivinen vastuu Euroopan tasolla. Kehitysyhteistyö on liitettävä tavalla tai toisella alue- ja kuntatason toimintaan, vaikkei suoranaisesti rahoituksellisena aputoimintana kehitysmaiden kumppaneiden kanssa. Tällaisia tapoja voitaisiin tuoda esille erityisessä vaihtotoiminnan foorumissa.

18.

pitää myönteisenä paikallis- ja aluehallinnon näkökulmasta sitä, että komissio myöntää tarpeen kutsua paikallis- ja alueyhteisöt mukaan kehitysyhteistyöhön, ja juuri tältä osin komission tiedonanto on erittäin tervetullut.

19.

kiinnittää huomiota siihen, että monilla unionin paikallis- ja alueyhteisöillä on yhteistyöhön perustuvia yhteyksiä kehitysmaissa toimivien vastaavien yhteisöjen kanssa ja niille on karttunut asiantuntemusta erityisesti sellaisilla aloilla kuin koulutus, terveys, kaupunkialueiden palvelut (vesi- ja jätehuolto), pienimuotoinen kalastus ja vesiviljely, infrastruktuurit, liikenne, viestintä, ympäristö, maaseudun kehittäminen, alueellinen talouskehitys ja paikallisten toimielinten kehittämisen tukeminen sekä poliittinen hajauttaminen.

20.

kokee, että hankkeiden avulla paikallis- ja alueyhteisöt saavat pätevyyttä, taitotietoa ja kokemusta niillä aloilla, jotka ovat erityisen tärkeitä kehitysmaiden taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle, ja siksi on elintärkeää antaa niille entistä tärkeämpi rooli ja hyödyntää niiden kokemusta kehitysyhteistyöpolitiikassa.

21.

huomauttaa, että monissa EU:n jäsenvaltioissa paikallis- ja alueyhteisöillä on oikeudelliset mahdollisuudet osallistua kansalliseen kehitysyhteistyöpolitiikkaan hajautetun yhteistyön avulla. Sen vuoksi niitä voidaan pitää EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ja ulkosuhteiden suoranaisina toimijoina.

22.

panee merkille hajautetun yhteistyön edut ja kiinnittää huomiota tarpeeseen edistää sitä, koska monet paikallis- ja alueyhteisöt rahoittavat ja toteuttavat kehitysyhteistyöpolitiikkaa suoraan. Niillä on täydentävä rooli ja ne lisäävät kehityspolitiikan johdonmukaisuutta.

23.

painottaa, että kunnat ja alueet haluavat vahvistaa osallistumistaan kumppanuuteen ja asiantuntemukseen perustaen ja panostaen erityisesti erikoisosaamiseen, jota paikallis- ja aluehallinnolla on. Lisäksi ne tekevät yhteistyötä kehitysyhteistyön yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa valistamalla kansalaisia yhteisvastuusta kehitysmaita kohtaan.

24.

uskoo, että kun otetaan huomioon alue- ja paikallishallinnon kansalaisläheisyys ja toissijaisuusperiaate, sen rooli mahdollistaa monitasoisen näkökulman osana kansallista, eurooppalaista ja maailmanlaajuista kehityspolitiikkaa ja on omalta osaltaan varmistamassa sekä parantamassa avun tehokkuutta.

25.

painottaa merkittävää roolia, joka syrjäisimpien alueiden paikallis- ja alueyhteisöillä voi olla ensisijaisina kumppaneina kehitettäessä EU:n yhteistyöpolitiikkoja naapureina olevien kolmansien maiden kanssa. Lisäksi kyseisiä alueita voidaan käyttää kokeilukenttänä toteutettaessa hankkeita, jotka edellyttävät Euroopan kehitysrahaston (EKR) ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) asianmukaista koordinointia.

26.

tuo esille, että tavoiteltaessa kehitysyhteistyöpolitiikan tehostamista ja johdonmukaistamista on huomioitava kohdemaiden paikallis- ja alueyhteisöjen osallisuus.

27.

painottaa, että kehitysyhteistyöpanostuksissa ja kehitysyhteistyöpolitiikassa tulisi paikallisen omistajuuden (local ownership) periaatteen ja hajauttamisen olla keskeinen periaatteellinen ohjenuora.

28.

haluaa edistettävän lähestymistapaa, jonka ansiosta paikallishallinto Euroopassa ja kehitysmaissa voi tukea entistä paremmin kehitysyhteistyön sidosryhmiä ja toimijoita.

29.

jakaa käsityksen, jonka mukaan demokratia ei ole vain vapaita vaaleja, vaan se rakentuu päivittäin — heijastellen taloudellista ja sosiaalista kehitystä, joissa kaikissa alue- ja paikallishallinnolla on keskeinen rooli.

30.

panee merkille, että alue- ja paikallishallinnon lisäarvo ilmenee erityisesti niiden roolissa, joka on parhaimmillaan demokratian ja hyvän hallinnon jalkauttamista sekä hajautetun hallintomallin edistämisessä.

31.

korostaa, että Euroopan alue- ja paikallisviranomaiset eivät toimi vain etelän vastaavien tahojen edustajien kanssa, vaan laajasti muunkin kansalaisyhteiskunnan kanssa.

32.

kiinnittää huomiota ongelmallisuuteen, joka johtuu avun sitomisesta yksipuoliseen top-down -logiikkaan, joka useimmiten on Euroopan komissionkin tapa kanavoida rahoitusta. Todellinen kumppanuus sekä paikallistason ja sitä edustavien organisaatioiden (paikallis- ja aluehallinnon järjestöjen) osallistuminen jäävät puuttumaan, ja siten myös rahoituksen vaikutus ei saavuta paikallistasoa. Samanaikaisesti kansalaisjärjestöjen kanavoima, yleensä paikallinen apu ei välttämättä pysty ulottamaan vaikutuksia julkiseen hallintoon, paikallis- ja alueviranomaisiin eikä institutionaalisiin järjestelmiin, mikä edelleen estää avun pitkäaikaiset vaikutukset ja tehokkuuden.

33.

kokee, että ylhäältä alaspäin -mekanismi ei osallistuta riittävästi paikallis- ja alueyhteisöjä ja oikeita ihmisiä eikä mahdollista erilaisia muunnelmia ja laaja-alaisuutta. Kaivataankin siltaa, joka yhdistää niin keskushallinnon kuin ruohonjuuritason. Useissa avun kohdemaissa paikallishallinto ja sen tukeminen voisi tuoda kouriintuntuvia ratkaisuja tähän problematiikkaan, joka toki täytyy tapauskohtaisesti toteuttaa.

34.

on vakuuttunut, että avun tarjoaminen valtion eri viranomaisille kohdemaan sisällä toisi useissa tapauksissa parempaa, läpinäkyvämpää ja kestävämpää hallintoa. Tässä yhteydessä on erityisesti varmistettava, että avunantajalle aiheutuvat kulut säilyvät kohtuullisina.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/34

—

viittaa siihen, että alueiden komitea on valmis osallistumaan tulevan yhteisen maahanmuuttopolitiikan laatimiseen ja antamaan panoksensa kyseiseen politiikkaan,

—

korostaa, että yhteinen maahanmuuttopolitiikka vaikuttaa ensimmäisenä merkittävästi paikallis- ja alueviranomaisiin. Ensinnäkin laittomaan maahanmuuttoon liittyvät vaikeudet koskevat erityisesti paikallis- ja alueviranomaisia, ja toiseksi niiden tehtävänä on tarjota ihmisille monenlaisia palveluita paikallisen kotouttamisprosessin osana. Paikallis- ja alueviranomaisten on näin ollen päästävä osallistumaan laillista maahanmuuttoa koskevien eurooppalaisten puitteiden laatimiseen, laittoman maahanmuuton vastaisiin toimiin ja kehitysyhteistyöhön lähtömaiden kanssa,

—

korostaa, että maahanmuuttajat ovat erittäin tärkeitä, sillä he vaikuttavat EU:n sosioekonomiseen kehitykseen. Euroopan talousalueen kansainvälistä kilpailukykyä ajatellen on lisättävä huomattavasti EU:n vetovoimaa korkeasti koulutettujen työntekijöiden parissa, jotta paikallista ja alueellista potentiaalia voidaan hyödyntää paremmin,

—

viittaa siihen, että kansallisten ja alueellisten työmarkkinoiden tarpeet voidaan ottaa huomioon, sillä jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluu tehdä päätöksiä siitä, kuinka monta kolmannen maan kansalaista voi saapua EU:n ulkopuolelta kyseiseen jäsenvaltioon etsimään työtä palkattuna tai itsenäisenä työntekijänä,

—

katsoo, että vastaanottavan maan virallisen kielen tai virallisten kielten hallitseminen on ehdottoman tärkeää. Virallisen kielen/virallisten kielten pikainen oppiminen helpottaa kotoutumisen onnistumista myös paikallis- ja aluetasolla,

—

korostaa, että laiton ja laillinen maahanmuutto liittyvät toisiinsa ja että laittoman maahanmuuton torjumisella on keskeinen merkitys laillista maahanmuuttoa koskevan politiikan laatimisessa. Laittoman maahanmuuton torjumisessa tarvitaan yhtäältä johdonmukaista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan taistella tehokkaasti usein järjestäytyneitä rikollisia rakenteita vastaan. Toisaalta on kehitettävä näkymiä, jotka mahdollistavat laillisen maahanmuuton, kun työmarkkinoilla on pulaa työvoimasta ja kun etualalla on määräaikaisen oleskelun yhteydessä tapahtuva tiedonvaihto tai -siirto sekä maahanmuuttajien jatkokoulutus.

Esittelijä

:

Werner Jostmeier (DE, PPE), Nordrhein-Westfalenin maapäivien jäsen

1.

kannattaa yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, jonka kehittäminen alkoi Tampereella vuonna 1999 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta ja tuloksena on syntynyt Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus.

2.

viittaa siihen, että alueiden komitea on valmis osallistumaan tulevan yhteisen maahanmuuttopolitiikan laatimiseen ja antamaan panoksensa kyseiseen politiikkaan. Alue- ja paikallisviranomaiset ovat valmiita vastaamaan uusiin haasteisiin ja edistämään alalla hyviksi osoittautuneita käytänteitä paikallis- ja aluetasolla.

3.

ilmaisee tyytyväisyytensä ja kiitollisuutensa Euroopan komission kanssa tehtävän yhteistyön vahvistamisesta, ja sitä on jatkettava.

4.

pitää tervetulleena komission yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa. Jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten välisen kumppanuuden ja solidaarisuuden tulisi kattaa myös paikallisten ja alueellisten toimijoiden osallistuminen. Tulevaisuuden haasteet edellyttävät yhteen sovitettuja ja yhtenäisiä toimia, joita EU:n ja jäsenvaltioiden on toteutettava tehokkaasti yhteisen maahanmuuttopolitiikan puitteissa.

5.

korostaa, että yhteinen maahanmuuttopolitiikka vaikuttaa ensimmäisenä merkittävästi paikallis- ja alueviranomaisiin. Ensinnäkin laittomaan maahanmuuttoon liittyvät vaikeudet koskevat erityisesti paikallis- ja alueviranomaisia, ja toiseksi niiden tehtävänä on tarjota ihmisille monenlaisia palveluita paikallisen kotouttamisprosessin osana. Paikallis- ja alueviranomaisten on näin ollen päästävä osallistumaan laillista maahanmuuttoa koskevien eurooppalaisten puitteiden laatimiseen, laittoman maahanmuuton vastaisiin toimiin ja kehitysyhteistyöhön lähtömaiden kanssa.

6.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan taakan jakamiseen ja politiikan yhteensovittamiseen tarvitaan järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden ja EU:n keskinäiseen solidaarisuuteen. Alue- ja paikallisviranomaiset viittaavat mm. rajavalvonnan ja kotouttamispolitiikkojen rahoitukseen, jolla on julkiseen talouteen kohdistuvia vaikutuksia kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

7.

pitää ihmisoikeuksien kunnioittamista, oikeusvaltion periaatteita ja demokratian edistämistä maahanmuuttopolitiikan keskeisinä osina. Euroopan unioni takaa kyseiset perusoikeuskirjaan merkityt vapaudet ja periaatteet, kuten ihmisarvoa, vapauksia, tasa-arvoa, solidaarisuutta, kansalaisoikeuksia ja lainkäyttöä koskevat periaatteet. Erityinen merkitys tässä yhteydessä on naisten ja lasten oikeuksilla. Näiden periaatteiden vastaisia perinteitä tai tekoja ei saa sallia. Perusoikeuskirjan muodostavista yhteisistä eurooppalaisista arvoista ei voida neuvotella. Euroopan unionissa jokaisen on hyväksyttävä eurooppalaiset perusoikeudet sitovaksi arvoperustaksi.

8.

viittaa siihen, että maahanmuuttajat ovat monissa Euroopan kunnissa ja monilla Euroopan alueilla jo nyt tärkeä ja erottamaton osa yhteiskuntaa. Euroopan unioni on yhteiskunta, jolla on hyvin rikas ja moninainen kulttuuriperintö. Tämä perintö on säilytettävä ja sitä on kehitettävä edelleen. Unesco määrittelee kulttuurin käsitteeksi, joka kattaa paitsi taiteen ja kirjallisuuden myös elintavat, perusoikeudet, arvojärjestelmät, perinteet ja uskonnot. Maahanmuutto voi rikastuttaa kulttuurista moninaisuutta. Euroopan unioni on osoittanut erityisen arvonantonsa kulttuuriselle moninaisuudelle nimeämällä vuoden 2008 Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi (1).

9.

vaatii jo antamiensa lausuntojen valossa, että paikalliset ja alueelliset toimijat kutsutaan mukaan tulevan yhteisen maahanmuuttopolitiikan jatkovaiheisiin (2).

10.

korostaa maahanmuuttajien huomattavaa merkitystä heidän EU:n sosioekonomiseen kehitykseen antamansa panoksen johdosta. Euroopan talousalueen kansainvälistä kilpailukykyä ajatellen on EU:n vetovoimaa lisättävä huomattavasti, jotta paikallista ja alueellista potentiaalia voidaan hyödyntää paremmin.

11.

pitää selkeitä ja yksiselitteisiä sääntöjä ja niiden noudattamista välttämättöminä kolmansien maiden kansalaisten oikeusturvan ja oikeudenmukaisen kohtelun kannalta.

12.

pitää kotoutumista edistäviä kannustejärjestelmiä ja niihin liittyviä työntekijöiden ja heidän perheidensä suotuisia oleskeluehtoja tärkeänä keinona houkutella riittävästi työntekijöitä Euroopan talousalueelle. Kun maahanmuuttoa pyritään ohjaamaan tehokkaasti työmarkkinoiden hyväksi, on myös otettava huomioon perheenyhdistämiseen liittyvät kysymykset direktiivin 2003/86/EY mukaisesti.

13.

viittaa siihen, että yhteinen maahanmuuttopolitiikka voi maahanmuuttajien vastaanottoon liittyvien hallintomenettelyiden yksinkertaistamisen myötä keventää selvästi sekä jäsenvaltioiden että alue- ja paikallisviranomaisten hallintotaakkaa.

14.

pitää tärkeänä, että komissio analysoi, mitä vaatimuksia sen EU- tai jäsenvaltiotasolla toteutettaviksi ehdottamat toimenpiteet asettavat alue- ja paikallisviranomaisille. On myös tärkeää, että paikallis- ja alueviranomaisille annettavat tehtävät rahoitetaan jäsenvaltiotasolla tai EU:n varoista.

15.

viittaa jäsenvaltioiden erilaisiin työmarkkinatarpeisiin. EU:n laajuisten standardien, menettelysääntöjen ja oleskelulupien, kuten kaavaillun EU:n sinisen kortin, mahdollista käyttöönottoa on näin ollen kehiteltävä kansallisten, alueellisten ja paikallisten työmarkkinoiden erilaiset tarpeet, jäsenvaltioiden hallintoautonomian säilyminen ja toissijaisuusperiaate huomioon ottaen. Jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvat päätökset siitä, kuinka monta kolmannen maan kansalaista voi saapua EU:n ulkopuolelta kyseiseen jäsenvaltioon etsimään työtä palkattuna tai itsenäisenä työntekijänä, riittävät täyttämään työmarkkinoiden tarpeet.

16.

pitää tässä yhteydessä tervetulleena komission ehdottamaa alue- ja paikallisviranomaisten aktiivista mukaan kytkemistä osaamisen tarjonnan ja kysynnän yhteensovittamisessa, sillä näin voitaisiin ottaa huomioon nimenomaan paikalliset ja alueelliset erityispiirteet.

17.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten aktiivisen roolin merkitystä maahanmuuttajien kotoutumisessa. Kuntien ja alueiden erityistarpeet on otettava huomioon tulevassa yhteisessä maahanmuuttopolitiikassa sekä sen liitännäistoimissa, kuten Euroopan kotouttamisrahaston toteuttamisessa. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen on turvattava.

18.

liittää perusoikeuksien nauttimiseen myös vastuun toisista ihmisistä, yhteiskunnasta ja tulevista sukupolvista ja velvollisuudet niitä kohtaan. Yhteisen eurooppalaisen arvokonsensuksen noudattaminen velvoittaa toisten kunnioittamiseen ja suvaitsevaisuuteen, mikä on rauhallisen ja demokraattisen yhteiselon edellytys. Paikallis- ja aluetasolla käytävä vuoropuhelu voi antaa tässä yhteydessä tärkeitä sysäyksiä.

19.

pitää kansalaisyhteiskunnan kaikkien osien aktiivista yhteistyötä sekä maahanmuuttajien ja vastaanottavien yhteiskuntien myönteistä asennetta kotoutumisen keskeisenä edellytyksenä. Lähtömaat voivat edistää kansalaistensa kotoutumista vastaanottaviin EU-maihin.

20.

katsoo, että vastaanottavan maan virallisen kielen tai virallisten kielten hallitseminen on ehdottoman tärkeää. Virallisen kielen/virallisten kielten pikainen oppiminen helpottaa kotoutumisen onnistumista myös paikallis- ja aluetasolla. Maahanmuuttajia ja aivan erityisesti heidän lapsiaan tulisi ponnekkaasti kannustaa oppimaan vastaanottavan maan virallinen kieli/viralliset kielet, ja samalla tulisi kunnioittaa ja tukea myös oikeutta oman äidinkielen tai äidinkielten hallintaan.

21.

katsoo, että etusijalle on asetettava ymmärrettävien perustietojen tarjoaminen vastaanottavasta kaupungista, paikkakunnasta tai alueesta sekä tavanomaisimmista elämäntavoista kyseisillä paikkakunnilla ja lähialueilla

22.

painottaa vastaanottavan yhteiskunnan historiaa ja instituutioita koskevan perustietämyksen merkitystä. Jotta kotoutuminen onnistuisi, on erittäin tärkeää huolehtia siitä, että maahanmuuttajat voivat hankkia kyseiset perustiedot.

23.

kannattaa sitä, että vastikään saapuneille kolmansien maiden kansalaisille järjestetään vastaanotto-ohjelmia ja -toimia, jotta he voivat hankkia perustiedot vastaanottavan yhteiskunnan kielestä, historiasta, instituutioista, sosioekonomisista ominaispiirteistä, kulttuurielämästä ja perusarvoista.

24.

kannattaa sellaisten innovatiivisten kotouttamisohjelmien tai -mallien rahoittamista, joihin sisältyy kieli- ja viestintäkoulutusta sekä tietoa vastaanottavan yhteiskunnan kulttuurisista, poliittisista ja sosiaalisista näkökohdista.

25.

katsoo, että koulutuksella on kotoutumisessa avainrooli. Paikallis- ja alueviranomaiset toteuttavat tässä yhteydessä tärkeitä tehtäviä koulutusalalla kaikkien ihmisten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi. Komission julkaisemassa vihreässä kirjassa ”Maahanmuutto ja liikkuvuus — EU:n koulutusjärjestelmien haasteet ja mahdollisuudet” (3) korostetaan tätä keskeistä roolia, joka koulutuksella on kotouttamisessa. Komission tulisi ottaa kuulemisen arvioinnissa erityisesti huomioon tehtävien toteuttaminen paikallis- ja aluetasolla.

26.

viittaa työelämän merkittävään rooliin maahanmuuttajien kotoutumisessa. Työttömyys on usein este kotoutumisen onnistumiselle, etenkin nuorten kohdalla. Kolmansien maiden kansalaisten maahanmuuton on tapahduttava unionin eri jäsenvaltioiden työmarkkinoiden tarpeiden mukaan. Ansiotyö on oleellinen edellytys kotoutumiselle, etenkin koska se tarkoittaa myös kuulumista sosiaaliturvajärjestelmiin. Ilman tätä ennakkoehtoa sosiaalijärjestelmien asiakaspohjan laajentaminen aiheuttaisi merkittäviä rasitteita alue- ja paikallisyhteisöille ja jäsenvaltioiden kansalaisille.

27.

korostaa, että laiton ja laillinen maahanmuutto liittyvät toisiinsa ja että laittoman maahanmuuton torjumisella on keskeinen merkitys laillista maahanmuuttoa koskevan politiikan laatimisessa. Laittoman maahanmuuton torjumisessa tarvitaan yhtäältä johdonmukaista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan taistella tehokkaasti usein järjestäytyneitä rikollisia rakenteita vastaan. Onkin tärkeää, että EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisällytetään määräyksiä laittoman maahanmuuton torjumisesta, erityisesti laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten takaisinotosta. Toisaalta on kehitettävä puitteita, jotka mahdollistavat laillisen maahanmuuton, kun on kyse korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista tai kun työmarkkinoilla on pulaa työvoimasta ja kun etualalla on määräaikaisen oleskelun yhteydessä tapahtuva tiedonvaihto tai -siirto sekä maahanmuuttajien jatkokoulutus, joka myöhemmin edistää myös lähtömaiden kehitystä.

28.

vaatii kattavaa tiedotusta asianomaisista EU:n rahastoista ja tukiohjelmista, jotta kaikki paikallis- ja aluetason toimijat voivat hyödyntää niitä.

29.

katsoo, että EU:n tulevan maahanmuuttopolitiikan myötä voi olla tarpeen myöntää rajaturvallisuutta koskevaa toimintaa koordinoivalle EU:n virastolle (Frontex), talous- ja henkilöstöresursseja rajavalvontaan sekä turvallisuusuhkien torjuntaan liittyvää toimintaa varten, jotta se voi täyttää tehtävänsä tehokkaasti.

30.

painottaa, että EU:n tulevassa maahanmuuttopolitiikassa on otettava huomioon tarve lisätä alue- ja paikallisviranomaisten kapasiteettia ohjata muuttovirtoja erityisesti osoittamalla niille asianmukaisia määrärahoja ja takaamalla EU:n rahastojen ja ohjelmien käyttömahdollisuus. Mikäli kestävää ja onnistunutta — eli sidosryhmien hyväksymää — maahanmuuttopolitiikkaa ei saada aikaan, muodostuvat sosiaalitaloudelliset kustannukset korkeiksi ja hyvinvointimme, yhteiskuntarauha ja taloudellinen kehitys vaarantuvat.

31.

vaatii kotouttamispolitiikan ja erityisesti paikallis- ja aluetason koulutusalan tehtävien taloudellista tukemista. Muuttoliikkeen ja liikkuvuuden yhteyksiä käsittelevässä vihreässä kirjassa tullaan tarkastelemaan yhteisön ohjelmien ja rahastojen osuutta kotouttamispolitiikan tukemisessa. Kotoutumiseen liittyviä paikallisia ja alueellisia koulutusalan tehtäviä on tuettava Euroopan kotouttamisrahastosta.

32.

katsoo, että EU:n tulevan maahanmuuttopolitiikan yhteydessä on otettava huomioon lähtö- ja läpikulkumaiden kanssa käytävän vuoropuhelun ja tehtävän yhteistyön edistämisen merkitys, hyödynnettävä tähän tarkoitukseen eurooppalaisen naapuruuspolitiikan välineitä ja Välimeren unionia ja toteutettava tehokasta kehitysyhteistyötä. On myös muistettava, että alue- ja paikallisviranomaisilla on tärkeä rooli kyseisen yhteistyön edistämisessä. Tämä koskee erityisesti sellaisia paikallis- ja alueviranomaisia, jotka voivat toimia rajanaapureina olevien kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön tukikohtana.

33.

korostaa maahanmuuton maailmanlaajuista ulottuvuutta, jolla on laajakantoisia vaikutuksia sekä lähtömaille että Euroopan unionille. Siksi on kiinnitettävä erityistä huomiota maahanmuutto- ja kehitysyhteistyökysymysten keskinäiseen vuorovaikutukseen. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että koulutettujen työntekijöiden maastamuutosta ei saa aiheutua kehitysmaille kielteisiä taloudellisia vaikutuksia (aivovuoto). Kiertomuutossa työntekijät voivat hyödyntää hankkimaansa osaamista lähtömaahan paluun jälkeen tai välittää sitä edelleen.

34.

katsoo, että laittomaan muuttoon liittyvien haasteiden yhteydessä EU:n tulevan maahanmuuttopolitiikan laatimisessa on asetettava etualalle käytännölliset ja yhteen sovitetut toimet ihmiskaupan ja rikollisjärjestöjen torjumiseksi, jotta inhimillisiä tragedioita voidaan välttää.

35.

tukee varauksettomasti Euroopan unionin pyrkimyksiä torjua laitonta maahanmuuttoa, joka usein johtaa nimenomaan naisten ja lasten hyväksikäyttöön. Tämä vaatii johdonmukaisia toimenpiteitä. Ihmiskauppaa organisoivia ja siihen osallistuvia verkostoja ja ryhmiä vastaan on taisteltava yhteistyössä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Paikallis- ja alueviranomaisten on päästävä asianmukaisesti osallistumaan yhteistyötoimenpiteisiin.

36.

näkee taloudellista menestystä ja kulttuurista moninaisuutta edistävän onnistuneen maahanmuuttopolitiikan tarjoamat mahdollisuudet. Paikallis- ja alueviranomaiset tukevat tällaista politiikkaa, joka edistää Euroopan unionin taloudellisen ja yhteiskunnallisen potentiaalin kasvua. Samalla on aiheellista korostaa, että Euroopan unioni pystyy hyötymään täysipainoisesti laillisen maahanmuuton eduista, jos laitonta maahanmuuttoa torjutaan kattavasti ja onnistuneesti.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/38

—

katsoo, että integroinnin ja yhteisvastuun käsitteiden säilyttämiseksi vahvoina on koheesiopolitiikassa tähdättävä edelleen taloudelliseen ja sosiaaliseen tasapainoon, eikä siinä tule antaa myöten kiusaukselle kuormittaa koheesiopolitiikkaa liian monilla keskenään ristiriitaisilla tavoitteilla.

—

on sitä mieltä, että koheesio- ja kasvutavoitteet voivat olla ja niiden on oltava keskenään yhteensopivia, sillä kyseessä on kaksi tiiviisti toisistaan riippuvaa tavoitetta, sekä korostaa, että on pohdittava, miten kasvu voi parantaa koheesiota eikä sitä, miten koheesio voi edistää kasvua.

—

epäilee, onko tarkoituksenmukaista luokitella koheesiopoliittisiin välineisiin kasvustrategiaan liittyvät kilpailukykytavoitteet, ja kehottaa analysoimaan rakennerahastojen tulevaa muotoa koskevan pohdinnan yhteydessä Lissabonin strategian mukaisen korvamerkinnän vaikutusta taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tuloksiin.

—

pitää tarpeellisena tutkia mahdollisuutta kehittää nykyistä tarkempia ja kattavampia kehitys- ja hyvinvointi-indikaattoreita, jotka kuvastavat alue- ja paikallistason merkittäviä eroja tuloissa, julkisten palvelujen saatavuudessa, terveydenhoitopalvelujen laadussa sekä kulttuuri- ja ammattikoulutuksen tarjonnassa.

—

korostaa, että jos koheesiopolitiikalle halutaan antaa merkittävä rooli vahvistettaessa taloudellista ja sosiaalista tasapainoa, sillä on oltava käytössään asianmukaiset resurssit ja välineet, ja katsoo, että rahoitus on nykyisellään ainoastaan välttämätön minimi kyseisen tehtävän suorittamiseksi.

Esittelijä

:

Marta VINCENZI, Genovan kaupunginjohtaja (PSE, IT)

1.

katsoo, että taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäksi koheesiopolitiikassa on yhä tärkeämpää ottaa huomioon myös alueellinen ulottuvuus, sillä edistyksestä ja tilanteen parantumisesta huolimatta alueiden väliset kehityserot eivät näytä hellittävän ja myös alueiden sisäiset rakenteelliset ongelmat kasvavat. Komitea painottaa, että alueellisen ulottuvuuden lisäksi on tärkeää noudattaa yhdenvertaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita.

2.

on samaa mieltä siitä, että monet Euroopan unionin rahoittamat toimet osoittavat, että on syntynyt lisäarvoa. Hankkeen tukikelpoisuus helpottaa julkisen ja yksityisen rahoituksen saantia sekä edistää nopeaa innovointia hallinnossa ja toteutuksessa.

3.

pahoittelee, että komissio jättää rakennerahastojen vipuvaikutuksen edelleen huomiotta, ja muistuttaa ehdottaneensa aiheesta antamassaan suuntaa-antavassa lausunnossa arviointikehyksen määrittämistä koheesiopolitiikan lisäarvon eri ulottuvuuksia varten.

4.

suhtautuu myönteisesti siirtymäalueiden käsitteen käyttöönottoon, sillä näin sekä asteittain mukaan otettavat että asteittain poistuvat alueet (phasing in ja phasing out) sekä ne alueet, joiden tukemisen on määrä loppua tukikauden 2007–2013 päättymisen jälkeen, luokitellaan yhteen. Komitea kannattaa kohdennettujen ratkaisujen laatimista kyseisiä alueita varten.

5.

on tyytyväinen kuulemiseen, joka edelsi komission alueellisesta yhteenkuuluvuudesta laatiman vihreän kirjan julkaisemista. Kuulemisen perusteella ilmeni, että kaikki asianomaiset toimijat tunnustavat edelleen koheesiopolitiikan roolin Euroopan unionin rakentamisessa ja kannattavat sitä.

6.

muistuttaa, että keskustelussa on tuotu esiin mahdollisuus ottaa käyttöön uusia ja erilaisia kelpoisuuskriteereitä. On esitetty toiveita, että bkt:n ja bktl:n lisäksi otettaisiin huomioon väestörakenne ja asutuksen sijainti (asutuksen hajanaisuus, väestön ikääntyneisyys ja riippuvuusaste), työmarkkinat, palvelujen tarjonta, maantieteelliset olosuhteet, kaupunki- ja maaseutu-ulottuvuus, luonnon- ja kulttuuriperintö sekä ympäristö- ja ilmastoseikat. Kaikkien näiden tekijöiden voidaan sanoa vaikuttavan taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Yhteisön laajuiset osoittimet ovat osoittautuneet hyviksi tuettavien alueiden rajaamisessa, mutta koheesiopolitiikan tehokkuuden konkreettiseen arviointiin tulisi käyttää nykyistä laaja-alaisempia indikaattoreita, jotka perustuvat entistä laajempaan tietopohjaan.

7.

toivoo, että kehityserojen ja yhteenkuuluvuuden edistymisen sisällöllisessä arvioinnissa otetaan bkt:n ja bktl:n ohella huomioon myös työmarkkinat (työllisyys, liikkuvuus ja koulutus), palvelujen tarjonta (saatavuus, tehokkuus ja jakelu) sekä aluesuunnittelu (ulottuvuus, jatkuvuus ja monikeskuksisuus), väestörakenne ja asutuksen sijainti (asutuksen hajanaisuus, väestön ikääntyneisyys ja riippuvuusaste), väestön yleinen koulutustaso, investoinnit tutkimukseen ja innovointiin (tiedot tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin suunnatuista varoista suhteessa bkt:hen) sekä eräiden syrjäisimpien, saaristo- ja vuoristoalueiden kaltaisten alueiden maantieteelliset erityispiirteet.

8.

katsoo, että ilmastonmuutoksen haasteet ja energiahuollon ongelmat vaikuttavat edelleen eri tavoin ja erilaisella intensiteetillä moniin taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskeviin kysymyksiin sekä koheesiopoliittisiin toimiin ja edellytyksiin.

9.

korostaa, että syrjäisimmät alueet reagoivat erityisen herkästi ilmastonmuutoksen ja energiahuollon uusiin haasteisiin, mutta toteaa, että ne toisaalta merkitsevät EU:lle mahdollisuutta, sillä niitä voidaan käyttää luonnollisina koekenttinä arvioitaessa ongelmia ja etsittäessä ratkaisuja, jotka hyödyttävät koko EU:ta.

10.

muistuttaa, että vaikka alueelliset tilastot ovat perusluonteinen väline, jota hyödynnetään parannettaessa kelpoisuuskriteereitä tai muokattaessa kehitysindikaattoreita, tiedot — mikäli niitä on — voivat monissa jäsenvaltioissa olla vaikeasti käytettävissä tai muokattavissa. Ellei tietoja vielä ole saatavana, niitä voi olla vaikea koota tai mitata.

11.

huomauttaa, että tavoitteena on edelleen Euroopan koheesion edistäminen vähentämällä kehityseroja. Tukea on sen vuoksi annettava ensisijaisesti taloudellisesti muita heikommassa asemassa oleville alueille, mutta onnistuakseen ja tullakseen kaikille yhteiseksi asiaksi koheesiopolitiikan tulee kattaa kaikki Euroopan alueet.

12.

katsoo, että päähaasteena on nopeuttaa kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden lähentymistä ja etenkin uusien jäsenvaltioiden alueiden integraatiota, kuten koheesiopolitiikasta annetuissa Euroopan komission kertomuksissa säännöllisesti ja oikein todetaan.

13.

katsoo, että perusrakenteiden puutteiden tunnistaminen ja poistaminen on ensisijaisen tärkeää.

14.

korostaa, että koheesiopolitiikalla pyritään vahvistamaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ja näin ollen se antaa myös panoksen Euroopan unionin alakohtaisiin politiikkoihin tai jäsenvaltioiden politiikkoihin.

15.

katsoo, että alakohtaisten ja koheesiopoliittisten toimien integrointi on vielä riittämätöntä ja että integroidun lähestymistavan vahvistaminen edellyttäisi horisontaalisten tavoitteiden määrittelyä, jotta voitaisiin yhtenäistää kehitys etenkin maatalouden, ympäristön, energian ja liikenteen aloilla.

16.

katsoo, että nykyisessä talouspoliittisessa tilanteessa tarve verkostoitua ja toteuttaa yhteisiä verkosto- ja klusterihankkeita tukialuerajauksista riippumatta on entistäkin suurempi.

17.

on sitä mieltä, että koheesio- ja kasvutavoitteet voivat olla ja niiden on oltava keskenään yhteensopivia, sillä kyseessä on kaksi tiiviisti toisistaan riippuvaa tavoitetta. Komitea korostaa, että on pohdittava, miten kasvu voi parantaa koheesiota eikä sitä, miten koheesio voi edistää kasvua.

18.

epäilee, onko tarkoituksenmukaista luokitella koheesiopoliittisiin välineisiin kasvustrategiaan liittyvät kilpailukykytavoitteet, ja kehottaa analysoimaan rakennerahastojen tulevaa muotoa koskevan pohdinnan yhteydessä Lissabonin strategian mukaisen korvamerkinnän vaikutusta taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tuloksiin.

19.

korostaa kaikkien osapuolten olevan sitä mieltä, että menettelyjen rationalisoinnilla voitaisiin helpottaa rahastojen hallinnointia, mutta katsoo, että uudistuksia toteutettaessa on varottava, ettei menetetä lisäarvoa, joka syntyy alue- ja paikallisyhteisöjen monitasoisesta osallistumisesta yhteisön hallintoon.

20.

katsoo, että oikeudellinen ja hallinnollinen ympäristö on keskeisen tärkeä koheesiopolitiikan onnistumisen kannalta, ja toteaa, että institutionaalinen vahvistaminen on yksi merkittävimmistä ja vähiten ilmeisistä välineistä toimien toteuttamista ja koheesiopolitiikan toimivuutta ajatellen.

21.

muistuttaa, että Euroopan alueiden välisen kilpailun lisääntyminen tuotannon ja hallinnon tehokkuudessa on otettava huomioon taloudellisen ja sosiaalisen koheesion yhteydessä, sillä kyseinen tekijä vaikuttaa ulkomaisten investointien houkuttelemiseen ja globaaliin talouteen integroitumiseen.

22.

kannattaa uusien ja innovatiivisten rahoitusteknisten välineiden (esimerkiksi kiertävien rahastojen, revolving funds) kehittämistä koheesiopolitiikassa ja toteaa samalla, että yhteisrahoituksen periaate on asianmukainen ja tehokas väline koheesiopolitiikan lisäarvon säilyttämiseksi.

23.

korostaa, että koheesiopolitiikka voi lisätä valtavasti Euroopan unionin näkyvyyttä, ja painottaa, että komission on levitettävä yhteistyössä jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa kansalaisille yhä tehokkaammin tietoa koheesiopolitiikan eduista ja tuloksista.

24.

tähdentää, että unionin nykyisen koheesiopolitiikan periaatteet, eli keskittäminen, ohjelmasuunnittelu, yhteisrahoitus, täydentävyys ja kumppanuus, ovat osoittautuneet asianmukaisiksi, ja katsoo, että niiden on oltava yhteisön toimien kulmakiviä myös tulevaisuudessa.

25.

huomauttaa, että unionin koheesiopolitiikan on edelleen perustuttava kaikkien hallintotasojen vahvaan kumppanuuteen, mikä edellyttää paikallis- ja alueyhteisöjen yhä tiiviimpää osallistumista kaikkiin vaiheisiin hankkeiden määrittelystä ohjelmien arviointiin.

26.

painottaa alueellisen yhteistyön merkitystä kaikkien koheesiopolitiikan ulottuvuuksien yhteydessä lisäarvon ja paikallisen näkyvyyden kannalta sekä kehottaa hyödyntämään täysimääräisesti uuden EAYY-välineen tarjoamia mahdollisuuksia.

27.

kehottaa vahvistamaan koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuutta ja muistuttaa, että kaupunkialueet ovat usein talouskasvun moottoreita, mutta niissä piilee myös taloudellisiin eroihin, sosiaaliseen epätasa-arvoon ja kulttuuriseen eristymiseen liittyviä vakavia ongelmia.

28.

kiinnittää huomiota tarpeeseen lisätä koordinointia ratkaistaessa maaseutualueiden ongelmia ja kaupunkialueiden vaikeuksia, sillä kaupunkien ja maaseudun yhteys on integroidun aluekehityspolitiikan keskeinen osatekijä.

29.

suosittaa, että yleiseen koheesiopolitiikkaan sisällytetään maaseudun kehittämisvälineitä, sillä rakennerahastoista rahoitetaan jo monia toimia, joilla on samat tavoitteet, ja näin voitaisiin parhaiten välttää hankkeiden ja toimien päällekkäisyyttä.

30.

ehdottaa hallintoviranomaisten ja tilastokeskusten yhteistyötä uusien alueellisten tilastointivälineiden laatimiseksi, jotta voidaan arvioida tarkoituksenmukaisesti ja määrätietoisesti koheesiopolitiikan vaikutusta, määritellä entistä paremmin kehitysindikaattoreita tai kehittää kelpoisuuskriteereitä.

31.

pitää tarpeellisena tutkia mahdollisuutta kehittää nykyistä tarkempia ja kattavampia kehitys- ja hyvinvointi-indikaattoreita, jotka kuvastavat alue- ja paikallistason merkittäviä eroja tuloissa, julkisten palvelujen saatavuudessa, terveydenhoitopalvelujen laadussa sekä kulttuuri- ja ammattikoulutuksen tarjonnassa.

32.

huomauttaa, että mahdollisuudella hyödyntää täydentäviä rahoitusmuotoja, kuten riskipääomaan perustuvia revolving fund -rahastoja sekä halpakorkoisia tai vakuudellisia lainoja, voisi olla myönteinen kerrannaisvaikutus eikä näin vääristettäisi koheesiopolitiikan tukijärjestelmää.

33.

katsoo, että julkisviranomaisten, paikallis- ja alueviranomaiset mukaan luettuina, on tulevaisuudessa investoitava aiempaa enemmän yleishyödyllisten palvelujen tarjontaan tai tukemiseen, jotta kurottaisiin umpeen olemassa olevat erot etenkin julkisten palvelujen sekä liikenteen osalta.

34.

muistuttaa, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden on vastattava väestön asteittaisesta ikääntymisestä johtuvaan väestökehityksen haasteeseen, ja korostaa, että yksi kyseisen muutoksen näkökohta on kaikille yhtä tehokkaiden ja laadukkaiden julkisten palvelujen, etenkin terveydenhoito- ja sosiaalipalvelujen, kysynnän kasvu.

35.

katsoo, että koheesiopolitiikan yksinkertaistamisen on perustuttava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin ja että raportointivelvoitteet ja valvontamenetelmät on kustannusten alentamiseksi ja hallinnon hajauttamiseksi sovitettava toimien laajuuden ja hankkeiden toteutuspaikan mukaan.

36.

katsoo, että Euroopan unionin on tunnustettava koheesiopolitiikan alueellinen ulottuvuus ja vahvistettava sitä, jotta mahdollistetaan taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, joka on paitsi tasapainoinen ja kestävä eri alueiden välillä myös monikeskuksinen ja yhtenäinen kyseisillä alueilla.

37.

korostaa, että koheesio on edelleen merkittävä haaste, sillä alueiden välisessä sekä alueiden sisäisessä taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä on edelleen suuria eroja, jotka ovat kärjistyneet Euroopan unionin tuoreimman laajentumisen myötä.

38.

katsoo, että integroinnin ja yhteisvastuun käsitteiden säilyttämiseksi vahvoina on koheesiopolitiikassa tähdättävä edelleen taloudelliseen ja sosiaaliseen tasapainoon, eikä siinä tule antaa myöten kiusaukselle kuormittaa koheesiopolitiikkaa liian monilla keskenään ristiriitaisilla tavoitteilla.

39.

korostaa, että jos koheesiopolitiikalle halutaan antaa merkittävä rooli vahvistettaessa taloudellista ja sosiaalista tasapainoa, sillä on oltava käytössään asianmukaiset resurssit ja välineet, ja katsoo, että rahoitus on nykyisellään ainoastaan välttämätön minimi kyseisen tehtävän suorittamiseksi. Rahoituksen on vastattava maailmanlaajuisen talouskriisin johdosta syntyneisiin menojen hillitsemispaineisiin tilanteessa, jossa tarve soveltaa koheesiopolitiikkoja yhä tehokkaammin on entistä suurempi.

40.

toteaa, että koheesiopolitiikassa on säilytettävä eurooppalainen ulottuvuus, ja torjuu kaikki yritykset yhteisön toimien uudelleenkansallistamiseksi. Yhteisön toimien lisäarvo perustuu myös siihen, että kyseessä on yhteinen laaja-alainen politiikka, jolla on selkeät strategiset tavoitteet ja joka kykenee vastaamaan eurooppalaisiin ja maailmanlaajuisiin haasteisiin sekä mukautumaan alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin.

41.

korostaa koheesiopolitiikan vipuvaikutusta, sillä investoinneilla saadaan aikaan pitkäaikaisia rakenteellisia vaikutuksia alue- ja paikallistason talouteen, edistetään innovatiivisia lähestymistapoja kehitykseen ja työllisyyteen sekä parannetaan huomattavasti hallintojen ja yritysten valmiuksia.

42.

kannustaa soveltamaan uusia rahoitusvälineitä, joiden avulla voitaisiin yksinkertaisesti ja tehokkaasti edistää investointeja etenkin alueilla, joilla tarvitaan rakenneuudistusta ja innovointia erityisesti pk-yritysten roolin ja kehityksen tukemiseksi.

43.

muistuttaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti paikallis- ja alueviranomaisten on osallistuttava kaikkiin vaiheisiin suunnittelusta arviointiin, sillä ne ovat lopullisia kohderyhmiä lähinnä oleva hallintotaso sekä päävastuussa koheesiopolitiikan toteuttamisesta.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/42

—

pitää sitovana EU:n pyrkimystä tarjota kaikille Länsi-Balkanin maille tulevaisuudessa mahdollisuus liittyä unioniin sillä ehdolla, että ne täyttävät liittymiskriteerit.

—

kehottaa Länsi-Balkanin maita täyttämään viipymättä EU:n asettamat ehdot, jotta viisumipolitiikkaa voitaisiin lieventää. Länsi-Balkanin maissa asuville henkilöille asetetut nykyiset viisumivaatimukset vaikeuttavat sosiaalisten kontaktien luomista EU:n jäsenvaltioista peräisin olevien kumppaneiden kanssa ja estävät koulutus- ja kehityshankkeiden toteuttamista. Komitea kehottaa EU:n jäsenvaltioita jatkamaan Länsi-Balkanin maihin kohdistuvien viisumivaatimusten lieventämistä.

—

korostaa, että Länsi-Balkanin maissa käynnistetyt prosessit keskushallinnon hajauttamiseksi ja vallan jakamiseksi ovat tärkeitä. Komitea tähdentää, että etninen tausta ei saa olla ainoa tai pääasiallinen tekijä kyseisissä prosesseissa. Se pitää tärkeänä, että maissa, joissa on hyvin monia etnisiä ryhmiä, vahvistetaan keskushallinnon elinten asemaa, sillä niillä on ratkaiseva tehtävä valtion toiminnan kannalta. Samalla tulee kuitenkin hyväksyä alue- ja paikallistason elinten ja viranomaisten autonominen päätöksenteko.

—

korostaa olevan tärkeää, että työ oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamiseksi jatkuu voimakkaana. On jatkettava korruption torjuntaa ja työtä kansalaisten luottamuksen vahvistamiseksi oikeuslaitokseen.

—

kannattaa alue- ja paikallistason viranomaisten ja elinten tiivistä yhteistyötä EU:n jäsenvaltiosta peräisin olevien kumppaneiden kanssa. Komitea kehottaa luomaan asianmukaiset institutionaaliset ja taloudelliset mekanismit, jotka mahdollistavat alue- ja paikallisviranomaisten sekä paikallisen itsehallinnon valtakunnallisten järjestöjen entistä aktiivisemman osallistumisen rajatylittäviin ja alueellisiin hankkeisiin sekä eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän piiriin kuuluviin aloitteisiin.

Esittelijä: František KNAPÍK (SK, PPE)

:

Košicen pormestari

1.

pitää sitovana EU:n pyrkimystä tarjota kaikille Länsi-Balkanin maille tulevaisuudessa mahdollisuus liittyä unioniin sillä ehdolla, että ne täyttävät liittymiskriteerit.

2.

on tyytyväinen Länsi-Balkanin maiden edistymiseen niiden lähentyessä Euroopan unionia. Komitea pitää EU:n ja Serbian välisen sekä EU:n ja Bosnia ja Hertsegovinan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista ehdottoman tärkeänä tekijänä, jos koko alue haluaa tulevaisuudessa liittyä Euroopan unioniin. Toinen osoitus Euroopan integraation etenemisestä on Montenegron ja Albanian sekä myöhemmin alueen muiden maiden todellinen mahdollisuus saada lähitulevaisuudessa ehdokasvaltion asema sekä Kroatian kanssa käytävien liittymisneuvottelujen edistyminen.

3.

suosittaa, että Euroopan komissio pyrkisi entistä aktiivisemmin hyödyntämään uusien jäsenvaltioiden kokemuksia sekä liittymis- että mukauttamisprosessissa. Uusien jäsenvaltioiden näkemysten tulisi olla lisäapuna laadittaessa EU:n politiikkoja erityisesti silloin, kun kyseessä ovat Länsi-Balkanin maiden liittymispyrkimykset.

4.

kehottaa Länsi-Balkanin maita täyttämään viipymättä EU:n asettamat ehdot, jotta viisumipolitiikkaa voitaisiin lieventää. Länsi-Balkanin maissa asuville henkilöille asetetut nykyiset viisumivaatimukset vaikeuttavat sosiaalisten kontaktien luomista EU:n jäsenvaltioista peräisin olevien kumppaneiden kanssa ja estävät koulutus- ja kehityshankkeiden toteuttamista. Komitea kehottaa EU:n jäsenvaltioita jatkamaan Länsi-Balkanin maihin kohdistuvien viisumivaatimusten lieventämistä.

5.

korostaa, että Länsi-Balkanin maissa käynnistetyt prosessit keskushallinnon hajauttamiseksi ja vallan jakamiseksi ovat tärkeitä. Komitea tähdentää, että etninen tausta ei saa olla ainoa tai pääasiallinen tekijä kyseisissä prosesseissa. Se pitää tärkeänä, että maissa, joissa on hyvin monia etnisiä ryhmiä, vahvistetaan keskushallinnon elinten asemaa, sillä niillä on ratkaiseva tehtävä valtion toiminnan kannalta. Samalla tulee kuitenkin hyväksyä alue- ja paikallistason elinten ja viranomaisten autonominen päätöksenteko.

6.

muistuttaa, että kansallisten vähemmistöjen aseman tunnustaminen ja vähemmistöjen suojelu on yksi Kööpenhaminan kriteereistä ja että kyseisten kriteerien täyttäminen on EU-jäsenyyden ennakkoedellytys. Komitea on vakuuttunut siitä, että keskeistä vähemmistöjen oikeuksien suojelemisessa on helpottaa erirotuisten, -kielisten ja eri uskontokuntiin kuuluvien väestöryhmien rauhanomaista rinnakkaiseloa valtaväestön kanssa, jotta voidaan varmistaa ryhmien erityistarpeiden tyydyttäminen.

7.

kehottaa kyseisiä maita kehittämään toimia naisten osallistumisen lisäämiseksi poliittiseen, yhteiskunnalliseen ja talouselämään sekä edistämään naisten ja miesten tasa-arvoa. Komitea toteaa, että naisten syrjintää ja perheväkivaltaa esiintyy edelleen ja kehottaa sen vuoksi kyseisiä maita tehostamaan pyrkimyksiä vahvistaa naisten oikeuksia.

8.

ehdottaa, että kansallisten elinten ja paikallisviranomaisten hallinnollista kapasiteettia vahvistetaan, jotta liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (Instrument for Pre-Accession Assistance, IPA) saatavaa rahoitusta voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin Länsi-Balkanin maissa.

9.

korostaa olevan tärkeää, että työ oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamiseksi jatkuu tehokkaana. On jatkettava korruption torjuntaa ja työtä kansalaisten luottamuksen vahvistamiseksi oikeuslaitokseen.

10.

pahoittelee korruption yleisyyttä. Se estää avoimen julkishallinnon luomista ja haittaa EU:n myöntämien määrärahojen ja ohjelmien tehokasta hallinnointia.

11.

on tyytyväinen työhön, jota on tehty julkishallinnon alueellisen opiston (Regional School of Public Administration, ReSPA) perustamiseksi. Sen on tarkoitus olla täysivaltainen julkishallinnon ammatillinen opisto, ja sen avulla on tarkoitus vahvistaa Länsi-Balkanin maiden hallinnollista kapasiteettia. Komitea suosittaa, että eri maissa toimivat julkishallinnon opistot tekevät mahdollisimman paljon yhteistyötä julkishallinnon alueellisen opiston kanssa. Komitea tukee myös Euroopan komission muita välineitä, joilla vahvistetaan hallinnollista kapasiteettia, yhteiskunnan rakenteiden kehittämistä ja EU:n lainsäädännön soveltamista. Niistä voidaan mainita erityisesti kumppanuustoiminta, teknistä apua ja tiedonvaihtoa koskeva ohjelma (TAIEX) sekä tukiohjelma hallinnon ja johtamisen parantamiseksi (SIGMA).

12.

on tyytyväinen siihen, että Kaakkois-Euroopan vakaussopimus on muutettu onnistuneesti alueelliseksi yhteistyöneuvostoksi. Komitea katsoo, että alueellinen yhteistyö on yksi ennakkoedellytyksistä, jotta Länsi-Balkanin maat voivat edistyä EU:hun liittymisessä. Rajat ylittävän yhteistyön parantamiseen on aiheellista kiinnittää erityishuomiota, sillä monissa tapauksissa raja-alueet ovat kärsineet eniten 1990-luvun aseellisista konflikteista. Tästä syystä komitea kehottaa kehittämään rajat ylittäviä perusrakenteita alueen maiden välillä.

13.

katsoo, että rajatylittävän yhteistyön vahvistaminen Länsi-Balkanin maiden ja niiden lähellä tai rajanaapureina olevien EU:n jäsenvaltioiden meri- ja raja-alueiden välillä on oikea tapa voittaa erimielisyydet, ennakkoluulot ja epäluulot, joiden syynä ovat äskettäiset tai vanhemmat riidat ja konfliktit, joissa Länsi-Balkanin maat ja niiden EU:hun nykyään kuuluvat naapurimaat ovat olleet mukana.

14.

on tyytyväinen edistykseen vapaakauppa-alueen (Central European Free Trade Agreement, Cefta) luomisessa Länsi-Balkanille. Komitea suosittaa, että asianomaiset maat kiirehtisivät koko alueella toimivan tehokkaan vapaakauppa-alueen luomisessa, sillä se helpottaisi yksittäisten maitten valmistautumista EU:n yhteismarkkinoihin.

15.

kannattaa alue- ja paikallistason viranomaisten ja elinten tiivistä yhteistyötä EU:n jäsenvaltiosta peräisin olevien kumppaneiden kanssa. Komitea kehottaa luomaan asianmukaiset institutionaaliset ja taloudelliset mekanismit, jotka mahdollistavat alue- ja paikallisviranomaisten sekä paikallisen itsehallinnon valtakunnallisten järjestöjen entistä aktiivisemman osallistumisen rajatylittäviin ja alueellisiin hankkeisiin sekä eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän piiriin kuuluviin aloitteisiin.

16.

on tietoinen siitä, että kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli EU:n yhdentymisen edistämisessä ja kannattaa kansalaisjärjestöjen verkottumista alueella sekä niiden yhteisten hankkeiden kehittämistä.

17.

pitää paikallis- ja alueviranomaisten asianmukaista toimintaa oleellisena tekijänä yksittäisten maiden sisäisessä vahvistamisessa sekä niiden lähentymisessä EU:hun. Komitea suosittaa, että maiden hallitukset lisäävät viestintää paikallis- ja alueviranomaisten kanssa Euroopan integraatio-ajatuksen edistämiseksi.

18.

pitää tervetulleena Länsi-Balkanin alueen paikallis- ja aluehallintoa tukevaa erityismekanismia, joka on osa liittymistä valmistelevaa tukivälinettä (IPA) ja jonka perustamisesta Euroopan komissio ilmoitti Brysselissä huhtikuussa 2008 pidetyssä konferenssissa. Komitea suosittelee, että Euroopan komissio yksinkertaistaa avunantomenettelyä mahdollisimman paljon erityisesti nopeuttamalla sitä ja tehostamalla siihen kuuluvia mekanismeja. Komitea uskoo, että vaikka kaiken avun tulee olla kohdennettua, mahdollisimman monen tulee voida hyötyä siitä.

19.

on tietoinen alueellisesta epätasapainosta, joka vallitsee suurten kaupunkikeskusten ja kaupunkialueilta etäämmällä sijaitsevien alueiden välillä sopusointuisen ja tasapainoisen aluekehityksen ja Euroopan integraation edistämiseksi toimivien paikallis- ja alueviranomaisten toimissa. Komitea katsoo, että kansallista tasoa alempana olevia viranomaisia on autettava tehostamaan toimintaansa maaseutualueilla. Tämä koskee erityisesti alueilta, joilla asuu useita etnisiä ryhmiä ja joilla painopisteenä tulee olla monietnisten hankkeiden toteuttaminen.

20.

on tietoinen siitä, että Länsi-Balkanin maiden alue- ja paikallisviranomaisilla on perusluonteinen rooli pyrittäessä löytämään tarvittava institutionaalinen ratkaisu kansallisten vähemmistöjen oikeuksien suojeluun, ja edellyttää sen vuoksi, että asianomaisten maiden hallitukset kuulevat alue- ja paikallisviranomaisia ja ottavat huomioon Euroopan neuvoston vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen kansallisten vähemmistöjen oikeuksia koskevien uusien standardien ja oikeudellisten puitteiden käsittelyn ja hyväksymisen yhteydessä.

21.

painottaa paikallis- ja alueviranomaisten merkitystä ennakkoluulojen ja etnisten ryhmien välisten erojen voittamisessa alueella sekä niiden roolia yksittäisten maiden aluehallinnon eri tasojen ja keskushallinnon välisessä kommunikoinnissa.

22.

on tyytyväinen siihen, että Kroatian kanssa käytävissä jäsenyysneuvotteluissa on edistytty huomattavasti. Tämä edistyminen antaa signaalin muillekin Länsi-Balkanin maille niiden jäsenyysnäkymiä ajatellen, mikäli ne täyttävät tarvittavat ehdot. Komitea katsoo, että Irlannin kansanäänestyksen tuloksesta johtuva tämänhetkinen epävarmuus Lissabonin sopimuksen voimaantulosta ei vaikuta Kroatian kanssa käytäviin jäsenyysneuvotteluihin.

23.

on tyytyväinen aluepolitiikassa ja rajatylittävässä yhteistyössä saavutettuun edistykseen ja arvostaa sitä, että Kroatia pyrkii entistä aktiivisemmin ratkaisemaan erimielisyydet naapureidensa kanssa.

24.

huomauttaa, että Kroatian tulee edetä pidemmälle oikeuslaitoksensa uudistamisessa, korruption torjunnassa, kansallisten vähemmistöjen oikeuksien turvaamisessa, pakolaisten paluun tukemisessa ja laivanrakennusalan rakenneuudistuksessa, jos se haluaa edistyä liittymisprosessissa.

25.

muistuttaa, että Kroatian tulee nopeuttaa hallintonsa uudistamista sekä parantaa alue- ja paikallistason hallintokapasiteettia.

26.

katsoo, että entisellä Jugoslavian tasavallan Makedonialla on mahdollisuus parantaa entisestään suhteitaan EU:hun sillä edellytyksellä, että maa noudattaa Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2008 asettamia ehtoja ja kriteereitä.

27.

arvostaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian osuutta Länsi-Balkanin vakauttamisessa ja ottaa huomioon sen hallituksen päätöksen tunnustaa Kosovon itsenäisyys.

28.

pitää tervetulleena EU:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian neuvoa-antavan sekakomitean perustamista ja kannustaa EU:n jäsenvaltioiden kansallista tasoa alempana olevien viranomaisten ja vastaavien entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian tahojen välisen poliittisen vuoropuhelun syventämistä.

29.

kiinnittää huomiota siihen, että vihdoin on tullut mahdolliseksi löytää sovintoratkaisu entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian poliittiseen kriisiin. AK suosittaa, että ryhdytään välittömästi toimenpiteisiin valtion viranomaisten toiminnan parantamiseksi ja tehostamiseksi, jotta voidaan puuttua kesäkuussa 2008 pidettyjen vaalien yhteydessä esiintyneiden ongelmien syihin sekä varmistaa, että tulevaisuudessa vaalit sujuvat kansainvälisesti hyväksyttyjen kriteerien mukaan. Komitea korostaa tarvetta tehostaa poliittisten puolueiden poliittista vuoropuhelua, jotta voidaan luoda vakaa poliittinen konsensusilmapiiri EU jäsenyyshankkeen etenemisen edellytyksenä olevien uudistusten toteuttamiseksi.

30.

ehdottaa, että hajauttamisprosessia jatketaan varmistaen samalla, ettei etninen alkuperä ole pääkriteerinä alue- ja paikallishallintoa luotaessa. Komitea kehottaa pyrkimään siihen, että entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa säilyy kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla poliittinen vakaus. Tätä varten on painotettava ennemminkin vuoropuhelua kuin muita keinoja.

31.

tukee yhteisöjen välisiä suhteita käsittelevän komitean rakentavaa roolia kansallisella ja paikallisella tasolla sovittelijana etnisten ryhmien ja parlamentin välillä. Komitea kehottaa myös säilyttämään entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian monietnisen luonteen ja erityisesti huolehtimaan tarkkaan vähemmistöjen oikeuksien noudattamisesta.

32.

on tyytyväinen neuvotteluiden uudelleen aloittamiseen Yhdistyneiden Kansakuntien erityislähettilään Matthew Nimetzin johdolla ja kehottaa entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa tehostamaan pyrkimyksiään helpottaa nimikysymyksen ratkaisemista Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 817/93 ja 845/93 puitteissa. Komitea korostaa hyvien naapuruussuhteiden merkitystä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian EU jäsenyyshankkeen etenemiselle.

33.

suosittaa jatkamaan julkishallinnon — myös paikallisverotuksen — uudistamista, jotta viranomaiset voisivat päättää talousasioista entistä itsenäisemmin.

34.

on tyytyväinen toimenpiteisiin, joita on toteutettu julkishallinnon uudistamiseksi ja paikallisviranomaisten toimivallan lisäämiseksi.

35.

korostaa, että talouskasvua ja talouden suorituskykyä on lisättävä. Taloudellinen hyvinvointi ja kestävä talouskasvu ovat ennakkoehtona kohti EU-jäsenyyttä etenemisessä.

36.

tähdentää poliittisen konsensuksen tarvetta Euroopan yhdentymiseen liittyvissä asioissa.

37.

kehottaa poliittisia puolueita rakentavaan asenteeseen paikallistasolla siten, että päätökset saadaan tehtyä yhteisymmärryksessä paikallisten ongelmien ratkaisemiseksi ja paikallisyhteisöjen tarpeiden täyttämiseksi.

38.

kehottaa toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä korruption poistamiseksi sekä valtion tasolla että paikallistasolla. Samalla komitea kehottaa asianomaisia elimiä sitoutumaan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostamiseen.

39.

on tyytyväinen paikallisviranomaisten toimivallan lisäämiseen paikallisessa verotuksessa ja varojen käyttämisessä.

40.

suosittaa paikallisviranomaisten hajautetun aseman vahvistamista.

41.

kehottaa Albaniaa noudattamaan kaikilta osin Euroopan neuvoston vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen määräyksiä. Albanian olisi erityisesti turvattava vähemmistöjen mahdollisuus käyttää vähemmistökieliä.

42.

pitää tervetulleena Bosnia ja Hertsegovinan ja Euroopan unionin välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista, ja kannattaa korkean edustajan toimiston (Office of the High Representative, OHR) sulkemista ja EU:n erityisedustajan toimiston vahvistamista heti kun tarvittavat edellytykset ja tavoitteet on saavutettu.

43.

arvostaa sitä, että Kosovon lopullista asemaa koskevalla kysymyksellä ei ole huomattavaa vaikutusta Bosnia ja Hertsegovinaan ja että yleinen poliittinen ja turvallisuuspoliittinen tilanne on säilynyt rauhallisena.

44.

on tyytyväinen Bosnian parlamentin hyväksymään poliisitoimen uudistukseen, sillä kyseessä on tärkeä seikka liittymisprosessin etenemisessä. Komitea on tietoinen siitä, että hyväksytty uudistus on tulosta konsensuksesta, johon päästiin kaikkien osapuolten kesken käytyjen pitkien ja vaikeuden neuvottelujen päätteeksi. Komitea painottaa kuitenkin, että tarvitaan myös muita perustuslaillisia muutoksia, jotta valtion elimet saataisiin toimivammiksi ja jotta voitaisiin varmistaa, etteivät etniset tekijät olisi enää ratkaisevassa asemassa Bosnia ja Hertsegovinan yhteiskuntaelämän hoitamisessa. Komitea tähdentää myös, että entistä tiiviimpi yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (International Criminal Tribunal for the former Yugoslavia, ICTY) kanssa on tärkeää.

45.

arvostaa demokraattisten paikallisvaalien järjestämistä vuoden 2008 lokakuussa ja pitää arvossa sitä, että ne sujuivat välikohtauksitta. Komitea on tietoinen siitä, että paikallistason edustajien valitseminen demokraattisilla vaaleilla ja heidän roolinsa Bosnia ja Hertsegovinan yhteiskunnan demokratisoimisessa ja sen lähentämisessä EU:hun ovat tärkeitä seikkoja.

46.

kannattaa Bosnia ja Hertsegovinan EU-integraatioasioista vastaavan direktoraatin hallinnollisen kapasiteetin lisäämistä Bosnia ja Hertsegovinan ministerineuvostossa sekä muiden Euroopan integraatioprosessin parissa työskentelevien instituutioiden ja elinten kapasiteetin lisäämistä. Bosnia ja Hertsegovinan edistyminen Euroopan yhdentymisprosessissa edellyttää lisäponnisteluita EU:hun liittyvien uudistusten toimeenpanossa.

47.

on tietoinen siitä, että kansallista keskustelua EU:hun liittymisestä tulisi tukea erilaisilla tarkkaan kohdennetuilla hankkeilla, joihin ottaisivat osaa valtion sekä alue- ja paikallistason virkamiehet, akateemiset piirit sekä valtiovallasta riippumattomat organisaatiot. Uusien jäsenvaltioiden kokemukset voisivat toimia ideoiden lähteenä. Tämä koskee erityisesti EU:ta käsittelevän kansallisen konventin perustamista. Tällainen konventti osoittautui onnistuneeksi Slovakiassa, ja sellainen perustettiin myös Serbiassa vuonna 2006.

48.

on tyytyväinen vaalien demokraattisuuteen ja avoimuuteen, sillä kyseessä olivat ensimmäiset presidentinvaalit Montenegrossa sen itsenäistyttyä vuonna 2006.

49.

pitää tervetulleena Montenegron aktiivista panosta alueen vakauttamisessa ja on erityisen tyytyväinen siihen, että Montenegro suhtautuu rakentavasti hyvien kahdenvälisten suhteiden luomiseen naapurimaidensa kanssa. Komitea ottaa huomioon sen hallituksen päätöksen tunnustaa Kosovon itsenäisyys.

50.

on tyytyväinen siihen, että maan pääkaupunkiin Podgoricaan on perustettu Euroopan komission lähetystö, ja luottaa siihen, että siitä on paljon apua edistettäessä ja vahvistettaessa Euroopan komission ja Montenegron välistä viestintää sekä tuettaessa Montenegroa sen liittymispyrkimyksissä.

51.

kehottaa nopeuttamaan maan oikeuslaitoksen uudistusta ja vahvistamaan julkishallinnon asemaa. Komitea kannattaa hallinnon ja oikeuslaitoksen uudistuksen jatkamista. Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen toteuttamiseksi komitea suosittaa hallinnollisen, poliittisen ja oikeudellisen kapasiteetin vahvistamista.

52.

kehottaa asianomaisia viranomaisia tiivistämään toimiaan korruption poistamiseksi keskus- ja paikallishallinnosta sekä järjestäytyneen rikollisuuden, erityisesti huumekaupan ja muiden hyödykkeiden laittoman kaupan, torjumiseksi.

53.

on tyytyväinen siihen, että Serbia ja Euroopan unioni ovat allekirjoittaneet vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, ja kehottaa Serbian hallitusta täyttämään kaikki sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvät velvoitteensa.

54.

on tyytyväinen Radovan Karadžićin pidätykseen Serbian alueella ja arvostaa Serbian uuden hallituksen toimia asiassa. Komitea korostaa Serbian hallituksen ja entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen välisen yhteistyön jatkuvuuden merkitystä.

55.

kehottaa EU:ta ryhtymään päättäväisiin toimenpiteisiin suhteiden parantamiseksi Serbiaan saattamalla voimaan väliaikaisen sopimuksen sekä käynnistämällä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ratifiointiprosessin jäsenvaltioiden parlamenteissa. AK pitää mahdollisena ehdokasmaan aseman myöntämistä Serbialle vuoden 2009 aikana.

56.

on tyytyväinen, että tämän vuoden tammikuussa ja helmikuussa järjestetyt presidentinvaalit ja toukokuussa järjestetyt ennenaikaiset parlamentti- ja paikallisvaalit sujuivat demokraattisesti. Komitea arvostaa myös sitä, että hallituskriisi ratkaistiin demokraattisesti.

57.

korostaa, että verotus on hajautettava tehokkaasti, ja tukee paikallishallinnon varoja koskevan lain hyväksymistä siinä muodossa kuin kaupunkien ja kuntien pysyvä konferenssi on ehdottanut sitä.

58.

pitää tervetulleena, että Serbian parlamentti ratifioi Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan, joka tulee voimaan 1. tammikuuta 2008.

59.

suosittaa erityisen strategian laatimista Serbian hallinnonhajauttamisprosessin avoimuuden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi. Komitea tähdentää, että paikallisia elimiä on vahvistettava, ja ehdottaa, että kiinnitetään erityishuomiota vähemmistöjen ja etnisten ryhmien oikeuksien täydellisen noudattamisen varmistamiseen.

60.

kehottaa Serbiaa hyväksymään Euroopan unionin Kosovossa käynnistämän oikeusvaltio-operaation (EULEX).

61.

tukee Euroopan unionin käynnistämän EULEX-operaation jatkamista Kosovossa ja on tyytyväinen siihen, että EU on sitoutunut ottamaan paljon vastuuta Kosovon tulevassa kehittämisessä. Komitea on tyytyväinen sopimukseen siirtää Yhdistyneiden Kansakuntien Kosovon-siviilioperaation (UNMIK) toimivaltuuksia EULEXille.

62.

on tyytyväinen Euroopan komission 11. heinäkuuta 2008 Brysselissä järjestämän, rahoittajille suunnatun Kosovo-aiheisen konferenssin tuloksiin ja arvostaa EU:n sitoutumista Kosovon tilanteen ratkaisemiseen ja Länsi-Balkanin vakauden varmistamiseen.

63.

kannattaa Kosovon osallistumista alueellisiin aloitteisiin, erityisesti niihin, jotka liittyvät Länsi-Balkanin maiden mahdollisuuksiin liittyä tulevaisuudessa EU:hun. Komitea korostaa, että Länsi-Balkanin maiden liittyminen Euroopan unioniin ei voi onnistua, elleivät kaikki alueen toimijat osallistu prosessiin.

64.

toteaa, että uudessa perustuslaissa määritellään yksittäisten kansallisten yhteisöjen oikeudet.

65.

on tyytyväinen presidentin alaisuudessa toimivan yhteisöjen neuvoa-antavan neuvoston perustamiseen sekä kaksoisenemmistöjärjestelmän käyttöönottoon. Kyseisen järjestelmän mukaan yksittäisten yhteisöjen elintärkeisiin etuihin liittyvät asiat on hyväksyttävä lainsäätäjien sekä yksittäisten yhteisöjen edustajien enemmistöllä. Komitea suosittaa lisäksi, että järjestelmän käyttöönoton ajankohdasta sovitaan yhdessä kansainvälisen yhteisön edustajien kanssa.

66.

toivoo, ettei Kosovon antama yksipuolinen itsenäisyysjulistus synnytä uusia esteitä, jotka haittaisivat kaupankäyntiä tai henkilöiden liikkumista alueella.

67.

kannattaa sitä, että kansainvälinen yhteisö on läsnä Kosovossa vielä pitkään. Komitea kehottaa kansainvälistä yhteisöä antamaan merkittävää tukea uuden perustuslain täytäntöönpanossa, kun otetaan huomioon Kosovon yhteiskunnallisten elinten riittämättömät hallinnolliset resurssit.

68.

pahoittelee, ettei hallinnollinen kapasiteetti edelleenkään riitä varmistamaan tehokasta ja avointa julkista palvelua eikä EU:n rahoituksen ja ohjelmien hallinnointia.

69.

kehottaa kansallisten vähemmistöjen yhteisöjä ottamaan osaa julkisten asioiden hoitamiseen Kosovossa uuden perustuslain määräysten mukaisesti. Komitea pahoittelee, että serbiyhteisön edustajat eivät ole halukkaita osallistumaan julkishallinnon elinten luomiseen eivätkä demokraattiseen prosessiin edustajien valitsemiseksi Kosovon elimiin.

70.

kehottaa Kosovon viranomaisia kunnioittamaan eri etnisiä vähemmistöjä ja täyttämään kaikki asiaan liittyvät kansainväliset vaatimukset.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/48

—

suosittaa, että mahdollisten ehdokasmaiden ryhmälle annetaan mahdollisuus hyödyntää myös välineen kolmea muuta osaa samoilla ehdoilla ja edellytyksillä kuin ehdokasvaltiot, mikäli ne täyttävät Euroopan komission asettamat vaatimukset.

—

suosittaa, että tätä lausuntoa käytetään lähtökohtana entistä kattavampien ja perusteellisempien arvioiden tekemiselle aikaisemmista kokemuksista, sillä siten voidaan selvittää ja dokumentoida alue- ja paikallisviranomaisten laaja-alainen ja oleellinen työ edellisten laajentumisten yhteydessä. Tässä yhteydessä alueiden komitean olisi tutkimusrahoituksen turvin tehtävä perusteellinen analyysi alue- ja paikallisviranomaisten osallistumisesta IPAan vuosina 2007–2009.

—

ehdottaa, että alueiden komitea käynnistää vuoden 2009 alussa pyöreän pöydän keskustelun, johon kutsutaan komission, Euroopan parlamentin sekä ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden alue- ja paikallisviranomaisten edustajia ja muita asianomaisia toimijoita keskustelemaan asiasta yksityiskohtaisesti. Keskustelu olisi uudelleenarviointiprosessin lähtölaukaus.

—

ehdottaa, että osana kyseistä arviointia alueiden komitean ja komission välillä laadittaisiin poliittinen viitekehys alue- ja paikallisviranomaisten osallistumisesta laajentumisprosessiin. Alueiden komitean tulisi hyväksyä kyseinen viitekehys, sillä se tarjoaisi ainutlaatuisen mahdollisuuden arvioida uudelleen nykyisiä yhteistyörakenteita ja -muotoja sitä silmällä pitäen, että jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden alue- ja paikallisviranomaisten rajatylittävää yhteistyötä voidaan edelleen kehittää.

Esittelijä

:

Helene LUND (DK, PSE), Furesøn kunnanvaltuuston jäsen

1.

on tyytyväinen siihen, että EU:n viides laajentumiskierros saatiin menestykselliseen päätökseen. Bulgarian ja Romanian alue- ja paikallisviranomaisilla on ollut laajentumisprosessissa keskeinen rooli kestävän paikallis- ja aluedemokratian edistämisessä.

2.

korostaa, että on tärkeää ottaa oppia edellisten laajentumisten yhteydessä rajatylittävän yhteistyön alalla saaduista kokemuksista, jotta panostukset ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden kanssa käytävissä liittymisneuvotteluissa voidaan optimoida ja niitä voidaan tehostaa.

3.

suosittaa siksi, että kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyöhön.

4.

suhtautuu myönteisesti asianomaisella komission ehdotuksella (KOM(2004) 627 lopullinen) ja neuvoston asetuksella (1085/2006) perustettuun liittymistä valmistelevaan tukivälineeseen (IPA) ja viittaa aiheesta antamaansa oma-aloitteiseen lausuntoon (CdR 498/2004 fin). Alueiden komitea kannattaa liittymistä valmistelevan tukivälineen rakennetta. IPA muodostuu seuraavista viidestä osasta: a) siirtymäjärjestelyjen tukeminen ja toimielinten kehittäminen, b) rajayhteistyö, c) aluekehitys, d) henkilöresurssien kehittäminen ja e) maaseudun kehittäminen.

5.

panee merkille, että vuosina 2007–2013 käytössä oleva IPA on tärkeä apuväline pyrittäessä luomaan nykyisiin ehdokasvaltioihin ja mahdollisiin ehdokasmaihin kestäviä poliittisia ja hallintorakenteita, sillä kyseiseen välineeseen on 1. tammikuuta 2007 alkaen koottu yhteen aikaisemmin Turkissa ja Länsi-Balkanilla käytetyt liittymistä valmistelevat tukivälineet Phare, ISPA, Sapard ja Cards sekä Turkkia varten perustettu rahoitusväline.

6.

suhtautuu myönteisesti IPAn alustavaan kolmivuotiseen rahoituskehykseen, joka koskee resurssien jakamista kullekin avunsaajamaalle, koska kyseessä on joustava lähestymistapa. Komitea huomauttaa, että koska ei ole mahdollista löytää kaikille sopivaa yhtä ratkaisua, tarvitaan joustavia välineitä, joilla voidaan vastata kunkin yksittäisen maan erityishaasteisiin ja -kysymyksiin.

7.

panee samalla merkille, että avunsaajamaat on jaettu seuraaviin kahteen ryhmään: (i) ehdokasvaltiot — entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Kroatia ja Turkki — ja (ii) mahdolliset ehdokasmaat — Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Serbia ja Kosovo. Alueiden komitea toteaa lisäksi tässä yhteydessä, että ensimmäisen ryhmän maat (ehdokasvaltiot) voivat hakea tukea välineen kaikista viidestä osasta, kun taas toisen ryhmän maiden (mahdolliset ehdokasmaat) käytettävissä ovat vain kaksi ensimmäistä osaa (siirtymäjärjestelyjen tukeminen ja toimielinten kehittäminen sekä rajayhteistyö).

8.

suosittaa, että mahdollisten ehdokasmaiden ryhmälle annetaan mahdollisuus hyödyntää myös välineen kolmea muuta osaa samoilla ehdoilla ja edellytyksillä kuin ehdokasvaltiot, mikäli ne täyttävät Euroopan komission asettamat vaatimukset.

9.

korostaa, että on erittäin tärkeää asettaa tiukat vaatimukset IPAn avulla aikaansaatujen tulosten jälkidokumentoinnille.

10.

kiinnittää huomiota siihen, että suuri osa lainsäädännöstä pannaan usein täytäntöön paikallis- ja aluetasolla (jopa 70 prosenttia EU:n ympäristölainsäädännöstä pannaan täytäntöön tällä tasolla). Sen vuoksi todellinen mahdollisuus saada tukea IPAsta on alue- ja paikallisviranomaisille erittäin tärkeä, jotta ne voivat jatkaa myönteistä ja tärkeää työtään ja jotta niillä voisi vastaisuudessakin olla rakentava rooli toimivien hallintorakenteiden ja kestävän paikallis- ja aluedemokratian kehittämisessä ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa.

11.

korostaa, että kyetäkseen täyttämään yhteisön lainsäädännössä, Kööpenhaminan kriteereissä sekä joulukuussa 1995 pidetyn Madridin huippukokouksen päätelmissä asetetut vaatimukset, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden on kehitettävä lujia, malliltaan hajautettuja poliittisia ja hallintorakenteita.

12.

huomauttaa, että kansalaiset ovat usein ensimmäisen kerran tekemisissä järjestelmän kanssa alue- ja paikallisviranomaisten kautta. Sen vuoksi on oleellista, että kyseiset viranomaiset kykenevät tarjoamaan kansalaisten haluamat palvelut. Kokemus osoittaa, että on tärkeää tehdä työtä vahvojen hajautettujen poliittisten ja hallintorakenteiden kehittämiseksi, sillä tällaiset rakenteet ovat ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa usein heikkoja. Tämä on yksi niistä aloista, joista EU:n alue- ja paikallisviranomaisilla erittäin paljon kokemusta, sillä kaikkien jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaiset joutuvat vastaamaan juuri tällaisiin haasteisiin. Alueiden komitea korostaa myös, että on tärkeää varmistaa, etteivät kansalaiset koe palvelutason pysyvästi heikentyvän laajentumisprosessin aikana, sillä tämä saattaisi vaikuttaa kielteisesti heidän käsityksiinsä EU-jäsenyydestä.

13.

korostaa siksi, että on erittäin tärkeää keskittyä vahvojen, malliltaan hajautettujen rakenteiden kehittämiseen, koska suuri osa yhteisön lainsäädännöstä pannaan täytäntöön paikallis- ja aluetasolla. Komitean mielestä onkin erittäin tärkeää, että paikallis- ja aluetaso on keskushallinnon kanssa tasavertainen kumppani, koska paikallis- ja aluetason kehittyneet hallinnolliset valmiudet, jotka antavat mahdollisuuden tarjota tarvittavat palvelut ja vastata ilmaantuviin haasteisiin, auttavat helpottamaan keskushallintoon kohdistuvia paineita.

14.

huomauttaa, että jos halutaan varmistaa paikallis- ja aluetason poliittisten ja hallintorakenteiden terve poliittinen ja hallinnollinen perusta, on tärkeää edistää yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa sellaista paikallisdemokratiaa, johon kansalaiset voivat luottaa ja jonka puitteissa he voivat tuntea saavansa äänensä kuuluville. Alue- ja paikallisviranomaisilla on vuosien kokemus rajatylittävästä yhteistyöstä, jota on harjoitettu muun muassa ystävyyskaupunkijärjestelmän puitteissa. Tällainen toiminta tuo kulttuuri- ja identiteettinäkökohdat mukaan demokratian ja hallintorakenteiden kehittämiseen, mikä puolestaan tuo lisäarvoa yhteisön toimintaan.

15.

korostaa myös paikallis- ja aluetason asiantuntemusta kulttuurienvälisen yhteistyön alalla, sillä juuri tällä tasolla ollaan useimmiten suorassa yhteydessä kulttuuritaustoiltaan toisistaan erilaisiin kansalaisiin. Alue- ja paikallisviranomaisilla on siten kokemusta välittömästä työskentelystä eri kulttuurien parissa. Tätä voimavaraa voidaan hyödyntää laajentumisprosessiin liittyvässä kulttuurienvälisessä toiminnassa jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden välillä.

16.

pitää tärkeänä yhdenmukaisen lähestymistavan muodostamista rajatylittävään yhteistyöhön kaikkien liittymistä valmistelevien prosessien yhteydessä.

17.

painottaa, että yksi alueiden komitean keskeisistä painopisteistä ulkosuhteiden alalla on laajentumisprosessin selittäminen kansalaisille (CdR 322/2006 fin). Jotta AK:n pyrkimyksistä tällä alalla voitaisiin tiedottaa tehokkaammin, tulisi huolehtia siitä, että alueiden komitea pidetään järjestelmällisesti ajan tasalla alue- ja paikallisviranomaisten rakentavista ja kestävistä käytännön saavutuksista laajentumisprosessissa.

18.

kiittää kaikkia tämän lausunnon perustana olevaan tutkimukseen osallistuneita jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden alue- ja paikallisviranomaisia. Ne ovat antaneet merkittävän panoksen lausunnon laatimiseen tarjoamalla käytettäväksi asiantuntemuksensa jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyöstä. Etenkin Kroatian kaupungit ja alueet ovat ottaneet osaa mittavalla panoksella, mikä korostaa niiden kiinnostusta asiaan. Kaikista tutkimukseen osallistuneista maista saadut vastaukset muodostavat vahvan käytännön lähtökohdan tähänastisen toiminnan arvioinnille ja luovat perustan tulevan toiminnan poliittisten suuntaviivojen kehittämiselle.

19.

suosittaa, että tätä lausuntoa käytetään lähtökohtana entistä kattavampien ja perusteellisempien arvioiden tekemiselle aikaisemmista kokemuksista, sillä siten voidaan selvittää ja dokumentoida alue- ja paikallisviranomaisten laaja-alainen ja oleellinen työ edellisten laajentumisten yhteydessä. Tässä yhteydessä alueiden komitean olisi tutkimusrahoituksen turvin tehtävä perusteellinen analyysi alue- ja paikallisviranomaisten osallistumisesta IPAan vuosina 2007–2009. Tutkimus tulee tehdä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden yliopistojen ja organisaatioiden kanssa. Lisäksi ehdotetaan, että perustetaan seurantaryhmä, joka koostuu poliittisten ryhmien, komission sekä ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden alue- ja paikallisviranomaisten edustajista ja joka seuraa tutkimustyötä. Seurantaryhmä antaisi raportteja komitealle ja työryhmille, jotta voidaan varmistaa laaja sitoutuminen arviointiprosessiin.

20.

ehdottaa, että alueiden komitea käynnistää vuoden 2009 alussa pyöreän pöydän keskustelun, johon kutsutaan komission, Euroopan parlamentin sekä ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden alue- ja paikallisviranomaisten edustajia ja muita asianomaisia toimijoita keskustelemaan asiasta yksityiskohtaisesti. Keskustelu olisi uudelleenarviointiprosessin lähtölaukaus.

21.

suosittaa, että arviointityöhön osallistuvat myös alueiden komitean sihteeristö, Länsi-Balkania, Turkkia ja Kroatiaa käsittelevät kolme työryhmää, jotka ovat jo jossain määrin käsitelleet tarkasteltavina olevia laajentumisnäkökohtia, sekä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa perustettu neuvoa-antava sekakomitea, sillä kyseisillä tahoilla on tarjottavanaan merkittävää tietämystä ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden edessä olevista haasteista.

22.

ehdottaa, että osana kyseistä arviointia alueiden komitean ja komission välillä laadittaisiin poliittinen viitekehys alue- ja paikallisviranomaisten osallistumisesta laajentumisprosessiin. Alueiden komitean tulisi hyväksyä kyseinen viitekehys, sillä se tarjoaisi ainutlaatuisen mahdollisuuden arvioida uudelleen nykyisiä yhteistyörakenteita ja -muotoja sitä silmällä pitäen, että jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden alue- ja paikallisviranomaisten rajatylittävää yhteistyötä voidaan edelleen kehittää. Poliittisen viitekehyksen tarkoituksena olisi toimia komission ja alueiden komitean yhteisenä viiteasiakirjana IPAn jatkuvan kehittämisen yhteydessä, jotta kyseinen väline voidaan hienosäätää vastaamaan nykyistä paremmin alue- ja paikallisviranomaisten erityistarpeita. Tämä tapahtuisi siten, että määritellään sarja suosituksia laajentumista koskevaa yhteistyötä varten.

23.

ehdottaa, että alue- ja paikallisviranomaiset kutsutaan osallistumaan laajentumisprosessiin yhdenvertaisina kumppaneina, sillä niillä on huomattavaa asiantuntemusta ja tietämystä ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden vahvistamisessa rajatylittävän paikallisen ja alueellisen yhteistyön avulla. Tätä tulee pitää yhteisenä voimavarana, joka hyödyttää myös unionia ja sen toimielimiä. Komissiota sekä ehdokasvaltioita ja mahdollisia ehdokasmaita kehotetaan tämän vuoksi kehittämään yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa osallistumista varten tarvittavat lainsäädäntö- ja rahoituspuitteet. Alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista koskeva poliittinen viitekehys olisi ensimmäinen askel tähän suuntaan.

24.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisten toteuttavat pienet rajatylittävät hankkeet tuovat erittäin tärkeää lisäarvoa, koska useiden jäsenvaltioiden kokemukset osoittavat, että pienille hankkeille ominainen avoimuus, läpinäkyvyys ja suorat yhteydet kumppanien välillä edistävät keskinäistä luottamusta ja konkreettisten ratkaisujen löytämistä käytännön ongelmiin.

25.

painottaa tässä yhteydessä, että esimerkiksi Romaniasta saatujen kokemusten mukaan mahdollisuus hakea hajautettuihin hankkeisiin rahoitusta liittymistä valmistelevista välineistä on keskeisen tärkeää hallinnon kehittämiselle ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden paikallis- ja aluetasolla.

26.

suosittaa, että IPAn kaikkia osatekijöitä tarkistetaan, jotta voidaan ottaa huomioon alue- ja paikallisviranomaiset sekä valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, koska ne antavat erittäin tärkeän panoksen laajentumisprosessiin. Kuten useista jäsenvaltioista, muun muassa Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Tanskasta, saadut kokemukset osoittavat, alue- ja paikallisviranomaisten on vaikea saavuttaa IPAsta rajatylittäville hankkeille annettavan tuen vähimmäismäärää.

27.

korostaa edelliseen liittyen olevan tärkeää, että IPAlla pyritään entistä enemmän myös alue- ja paikallisviranomaisten hallintokapasiteetin luomiseen eikä keskitytä pelkästään keskushallinnon vahvistamiseen. Yhteisön lainsäädännön kestävä täytäntöönpano on vaikeaa, jos alue- ja paikallisviranomaisilla ei ole asiaankuuluvaa hallintokapasiteettia.

28.

huomauttaa kokemusten osoittaneen, että ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden kyvyttömyys hyödyntää tukia on perusluonteinen este hankerahoituksen tehokkaalle käytölle. Tämä koskee koko prosessia hakumenettelyistä täytäntöönpanoon ja raportointiin asti, mikä johtuu suurelta osin kokemuksen puutteesta. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että kielimuurit sekä hakumenettelyjä ja projektinhallintaa koskevan teknisen tietämyksen puute muodostavat merkittävän haasteen hankkeiden käynnistämiselle ja toteuttamiselle. Tämä korostaa entisestään sitä, miten tärkeää on, että IPAan sisältyy todellisia mahdollisuuksia tukea alue- ja paikallisviranomaisia hallintokapasiteetin vahvistamisessa.

29.

ehdottaa, että IPAan sisällytetään asteittainen lähestymistapa, jonka ansiosta nimenomaan olisi mahdollista aloittaa pienillä hankkeilla ja siirtyä myöhemmin suurempiin hankkeisiin kokemusten kertymisen ja hallintokapasiteetin vahvistumisen myötä.

30.

suosittaa, että IPAan perustetaan erityinen budjettikohta pieniä hankkeita varten, kuten sellaisten aikaisempien ohjelmien kuin Phare Baltic Project Facility ja Tacis Small Project Facility yhteydessä meneteltiin. Komitea huomauttaa, että vuosina 1998–2001 kyseisten ohjelmien puitteissa toteutettiin 259 hanketta jäsenvaltioiden ja Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Venäjän, Valko-Venäjän, Ukrainan ja Moldovan yhteistyöprojekteina ja että Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2000 tekemässä Tacisin ja muiden ohjelmien arvioinnissa suositettiin Tacis Small Project Facility -ohjelman rahoituksen lisäämistä, koska se oli osoittautunut niin menestyksekkääksi.

31.

huomauttaa samanaikaisesti, että mm. Turkista saadut kokemukset osoittavat, että nimenomaan pienet hankkeet, joihin sisältyy usein käytännön aloitteita, tuottavat merkittävää positiivista lisäarvoa koko unionille, sillä kyseiset hankkeet ovat myös keino levittää myönteistä sanomaa ja tietoa EU:sta alue- ja paikallistasolla ja lisätä EU:n tuntemusta käytännössä.

32.

toteaa, että aikaisemmista tukiohjelmista saatujen kokemusten perusteella on tärkeää, että IPAsta annettavaan tukeen liittyy mahdollisimman vähän byrokratiaa ja ettei tukea jaeta liian moniin eri vaiheisiin, joilla on kaikilla omat määrärahansa. Komitea huomauttaa sen vuoksi, että hankkeiden toimintapuitteiden tulee olla joustavia, jotta varojen siirto budjettikohdasta toiseen on mahdollista. Siten hankkeissa voidaan ottaa huomioon uusi tieto ja niitä voidaan parantaa ja kehittää edelleen täytäntöönpanon aikana. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että raskaat byrokraattiset menettelyt haittaavat erityisesti pieniä hankkeita ja panee merkille, että Serbiasta saatujen kokemusten mukaan esimerkiksi viivästykset hankerahoituksen siirtämisessä asianomaisille viranomaisille voivat aiheuttaa ei-toivottuja seuraamuksia.

33.

huomauttaa, että kansalliset organisaatiot voivat osaltaan aktiivisesti keventää projektinhallintaan liittyvää prosessia esimerkiksi toimimalla yhteyspisteinä ja tiedonvälittäjinä, sillä niillä on usein tarpeellista tietoa ja ne voivat auttaa projektinhallintaa koskevien parhaiden käytänteiden levittämisessä.

34.

kiinnittää huomiota jäsenvaltioiden onnistuneeseen yhteistyöhön Turkin, Kroatian ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa EU:n kulttuuriohjelman puitteissa, onnistuneeseen yhteistyöhön Turkin kanssa EU:n elinikäisen oppimisen ohjelman puitteissa sekä myönteisiin kokemuksiin yhteistyöstä Turkin, Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Serbian kanssa EU:n seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä. Alueiden komitea korostaa, että kyseinen lähestymistapa ja mahdollisuus keskinäiseen vaihdantaan olisi otettava huomioon myös IPAssa, jotta eri alojen asiantuntijavaihtoa jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasmaiden välillä voidaan entisestään edistää paikallis- ja aluetasolla.

35.

toteaa, että on erittäin tärkeää keskittyä alakohtaiseen asiantuntemukseen. Kuten Tanskasta ja Puolasta saadut esimerkit osoittavat, päivittäin konkreettisten ongelmien parissa työskentelevien paikallis- ja aluetasojen asiantuntijoiden osallistuminen helpottaa kohdennettua vuoropuhelua, mikä vaikuttaa myönteisesti yhteistyöhön ja oppimisprosessiin. Yhdistyneestä kuningaskunnasta saadut kokemukset taas osoittavat, että asiantuntijavaihto on nähtävä myönteisenä kaksisuuntaisena prosessina, jossa molemmat osapuolet oppivat, koska myös jäsenvaltioiden eri alojen asiantuntijat hyötyvät tällaisesta yhteistyöstä. Italiasta ja Kroatiasta saadut kokemukset puolestaan osoittavat, että hankkeet, joista molemmat osapuolet kokevat saavansa hyötyä, voivat johtaa uusiin hankkeisiin ja yhteistyösuhteisiin.

36.

kiinnittää huomiota elinikäisen oppimisen ja koulutusohjelmien keskeiseen merkitykseen, jotta voidaan estää oppimisen loppuminen kunkin yksittäisen hankkeen päättyessä ja varmistaa dynaamisen kehityksen jatkuminen. Komitea panee lisäksi merkille, että esim. Romaniasta saadut kokemukset osoittavat tällä alalla tehtävän yhteistyön olevan olennaisen tärkeää, kun halutaan varmistaa julkisen alan tehokkuus ja elinkelpoisuus.

37.

katsoo, että tulkkausmenoja varten pitäisi perustaa erityinen budjettikohta. Komitea viittaa muun muassa Virosta ja Kroatiasta saatuihin kokemuksiin, joiden mukaan ammattitaitoisen tulkkauksen puuttuminen haittaa rajatylittävien hankkeiden suunnittelua ja täytäntöönpanoa, koska kumppanit eivät kykene kommunikoimaan tavalla, joka olisi oleellista hankkeen onnistumisen ja keskinäisen ymmärryksen varmistamiseksi.

38.

korostaa tarvetta kiinnittää nykyistä enemmän huomiota hanketietoihin, sillä eräissä tapauksissa tiedot ovat olleet vaikeasti saatavilla ja niiden laatu on vaihdellut. Tämä taas voi vaikuttaa erittäin haitallisesti hankkeiden laatuun.

39.

pitää hyviä hallinnollisia valmiuksia hallinnon kaikilla tasoilla ratkaisevina institutionaalisten uudistusten kehittämiselle ja huomauttaa, että hallinnollisten rakenteiden heikkous saattaa vaarantaa kyseiset uudistukset. Esimerkiksi Kroatiassa ja Bosniassa viivästykset kansallisen lainsäädännön soveltamisessa vaikuttavat kielteisesti hankkeiden täytäntöönpanoon paikallis- ja aluetasolla.

40.

toteaa sen vuoksi, että on kiinnitettävä huomiota haasteisiin, joita mahdollisesti liittyy asianmukaisen vuorovaikutuksen varmistamiseen EU:n säännösten ja kansallisen lainsäädännön välillä. Esimerkiksi Serbiassa tarjoussääntöjen epäjohdonmukaisuus saattaa aiheuttaa väärinymmärryksiä ja viivästyttää hankkeiden täytäntöönpanoa.

41.

korostaa, että on tärkeää varmistaa kestävä tasapaino eri alojen tukemisen välillä. Aikaisempien laajentumisten yhteydessä saadut kokemukset osoittavat eri alojen kehittyneen hyvin eri tavoilla. Yhteisön lainsäädännön näkökulmasta tärkeillä, selvästi poliittisiksi painopisteiksi määritellyillä aloilla on tapahtunut edistystä, kun taas muilla aloilla edistys on ollut erittäin vähäistä. Tämä on johtanut kapeaan suuntautumiseen harvoille aloille sillä seurauksella, että muut keskeiset julkisen sektorin alat ovat jääneet ilman resursseja sekä huomiota. Sen vuoksi kyseisillä aloilla on tehty useita aloitteita tarpeettomalla kiireellä ja erittäin tiukalla aikataululla ja resursseilla, mikä puolestaan on vähentänyt mahdollisuutta saada aikaan tehokkaita tuloksia.

42.

korostaa, että edellä esitettyjen kokemusten valossa EU-hankkeet olisi käynnistettävä prosessin varhaisessa vaiheessa, jotta aikataulun tiukkuus ei tarpeettomasti häiritsisi niiden täytäntöönpanoa ja siten myös tulosten saavuttamista.

43.

katsoo, että poliittisiin kriteereihin olisi alettava soveltaa nykyistä laajempaa näkökulmaa, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon tarvittava tasapaino ja vuorovaikutus EU:n asettamien poliittisten kriteereiden ja muiden, valtakunnallisella tasolla hyväksyttyjen vaatimusten välillä. Phare-ohjelmasta aikaisemmin saadut kokemukset ovat osoittaneet, että osa poliittisten kriteerien saavuttamiseksi tarkoitetusta tuesta on ollut tehotonta liian kapea-alaisen näkökulman vuoksi. Tuki ei ole riittävästi heijastanut tarvetta varmistaa vuorovaikutus sellaisten keskeisten alojen kuin julkisen sektorin uudistaminen, kansalaisyhteiskunnan kehittäminen, hyvän hallinnon edistäminen ja korruption torjunta välillä. Tuen yhteydessä ei myöskään ole otettu huomioon sitä tärkeää näkökohtaa, ettei poliittisten kriteerien useita osia voida toteuttaa vaikuttamatta taloudellisiin kriteereihin. Sen vuoksi on tärkeää, että alue- ja paikallistaso on mukana IPAn painopisteiden määrittelyssä, jotta siitä annettavan tuen perusteena ovat todelliset tarpeet. Komitea viittaa sen vuoksi ongelmiin, joita saattaa syntyä, jos valtakunnalliset kehitysstrategiat eivät ole yhteydessä ulkopuolisten avunantajien strategioihin, kuten Kroatiasta saadut kokemukset osoittavat.

44.

katsoo, että paikallis- ja aluetason olisi voitava osallistua prosessiin nykyistä aikaisemmassa vaiheessa, kun otetaan huomioon koordinaation tarve paikallis-, alue- ja keskustason välillä. Kokemukset osoittavat että, koordinaation puuttuessa keskushallinnon tasolla käynnistetään usein toimenpiteitä suunnittelematta niitä siten, että niillä voitaisiin sittemmin ratkaista paikallis- ja aluetasolla esiin tulevia ongelmia. Tämän tuloksena käynnistettyjen toimenpiteiden ja hankkeiden tarjoamia mahdollisuuksia ei kyetä hyödyntämään täysimääräisesti.

45.

suosittaa siksi keskushallinnon tason ja alue- ja paikallisviranomaisten välisen koordinaation tehostamista. Komitea kiinnittää tässä yhteydessä huomiota muun muassa Kroatiassa sijaitseviin Sisak-Moslavinan, Slavonian, Osjecko-Baranjskan ja Lika-Senjin alueisiin sekä Varaždinin ja Karlovacin kaupunkeihin, jotka toivovat voivansa osallistua nykyistä aktiivisemmin IPAn puitteissa toteutettavien toimintaohjelmien valmisteluun. Siten voitaisiin myös auttaa varmistamaan todellisten tarpeiden ja käynnistettävien toimenpiteiden johdonmukaisuus.

46.

ehdottaa siksi, että IPAn operatiivisen suunnittelun yhteydessä huolehditaan siitä, että vaaleilla valitut alue- ja paikallisviranomaiset otetaan mukaan paremmin kuten Kroatiassa on tehty IPAn toisen osan (rajayhteistyö) yhteydessä. Alueiden komitea huomauttaa, että juuri alue- ja paikallisviranomaisilla on kokemusta sekä todellinen käsitys paikallisista ja alueellisista tarpeista. Sen vuoksi niillä on mahdollisuus yksilöidä ongelmat ja auttaa löytämään niihin ratkaisu. Siksi suositetaan kyseisen menettelyn laajentamista kattamaan myös muut ehdokasvaltiot sekä ohjelman muut painopistealat.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/54

—

toteaa, että ilmastomuutoksen hallinta on yhdeksi tärkeimmistä alue- ja paikallishallinnon lähivuosien poliittisista haasteista.

—

katsoo, että kunnianhimoisten vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi on varmistettava tieto- ja viestintäteknologiaan pohjautuvien ratkaisujen riittävä saatavuus ja se, että niitä myös hyödynnetään täysimääräisesti.

—

korostaa tieto- ja viestintäteknologialla olevan merkittävän roolin unionin kestävän kehityksen strategian toteuttamisessa. Se vaikuttaa myönteisesti kestävään kehitykseen uusien teknologisten ja kaupallisten innovaatioiden avulla sekä edistää älykkäimmillä ja puhtaimmilla prosesseilla luonnonvarojen käytön rakenteellisia muutoksia.

—

nostaa esille energiatehokkuutta lisäävään tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvän valtavan potentiaalin kasvattaa Euroopan kilpailukykyä ja alue- ja paikallistason liiketoimintamahdollisuuksia.

—

huomauttaa, että kunnilla ja alueilla on useita sellaisia välineitä, jotka auttavat hyödyntämään täysimääräisesti tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hallinnassa, kuten esimerkiksi vastuu ja valta maankäytön suunnittelusta, energian tarjonnasta, rakentamisesta ja liikenteestä.

—

ehdottaa, että tiedonannon aiheeseen liittyvässä eurooppalaisessa tapahtumassa voitaisiin järjestää alue- ja paikallishallinnolle tarkoitettu näyttely ja kilpailu parhaista tieto- ja viestintäteknologiaa energiatehokkuudessa hyödyntävistä hankkeista ja että komitea on valmis osallistumaan sekä näyttelyn että itse tapahtuman ohjelmaan. Lisäksi komitea ehdottaa, että komissio laatisi yhdessä alueiden komitean ja muiden toimijoiden kanssa käytännön oppaan siitä, miten alue- ja paikallishallinto voi hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa ilmastonmuutossuunnitelmissaan.

Esittelijä

:

Risto KOIVISTO (FI, PSE), Pirkanmaan liiton maakuntahallituksen puheenjohtaja

1.

toteaa asettaneensa viimeaikaisissa lausunnoissaan ilmastomuutoksen hallinnan yhdeksi tärkeimmistä alue- ja paikallishallinnon lähivuosien poliittisista haasteista.

2.

tukee Eurooppa-neuvoston asettamia tavoitteita vähentää vuoteen 2020 mennessä päästöjä 20 %:lla vuoden 1990 tasosta, nostaa uusiutuvien energialähteiden käyttö 20 %:iin EU:n kokonaisenergiankulutuksesta ja saavuttaa EU:n energiankulutuksessa 20 %:n säästö ennusteisiin verrattuna.

3.

katsoo komission tavoin, että kunnianhimoisten vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi on varmistettava tieto- ja viestintäteknologiaan pohjautuvien ratkaisujen riittävä saatavuus ja se, että niitä myös hyödynnetään täysimääräisesti.

4.

toistaa aikaisemman kantansa, että energiatehokkuus tulee asettaa kaikissa valinnoissa etusijalle eurooppalaisessa energiapolitiikassa. Siksi komitea onkin tyytyväinen siitä, että Euroopan komissio haluaa tiedonannossaan tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäen lisätä energiantuotannon, jakelun ja kaupan tehokkuutta.

5.

nostettuaan erityisesti esille Euroopan komission viimeaikaisia i2010-aloitteita koskevissa lausunnoissaan tieto- ja viestintätekniikan sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet on tyytyväinen siitä, että Euroopan komissio ottaa nyt huomioon myös tietoyhteiskunnan ympäristönäkökulman.

6.

korostaa tieto- ja viestintäteknologialla olevan merkittävän roolin unionin kestävän kehityksen strategian toteuttamisessa. Se vaikuttaa myönteisesti kestävään kehitykseen uusien teknologisten ja kaupallisten innovaatioiden avulla sekä edistää älykkäimmillä ja puhtaimmilla prosesseilla luonnonvarojen käytön rakenteellisia muutoksia.

7.

nostaa esille energiatehokkuutta lisäävään tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvän valtavan potentiaalin kasvattaa Euroopan kilpailukykyä ja alue- ja paikallistason liiketoimintamahdollisuuksia.

8.

on varma siitä, että komissio on tehnyt oikean valinnan asettaessaan ideoiden validoinnissa ja testaamisessa etusijalle kaupunkiseutujen osallistumisen ja niiden kanssa tehtävän yhteistyön ja katsoo tämän sopivan hyvin yhteen sen kanssa, mitä komitea on aikaisemmin lausunut i2010-strategiaa koskevissa kommenteissaan.

9.

uskoo, että juuri alue- ja paikallishallinnon tasolla pystytään käytännön tarpeista johtuen saamaan aikaan luovimmat ja innovatiivisimmat unionin i2010-strategiaa tukevat aloitteet.

10.

huomauttaa, että kunnilla ja alueilla on useita sellaisia välineitä, jotka auttavat hyödyntämään täysimääräisesti tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hallinnassa, kuten esimerkiksi vastuu ja valta maankäytön suunnittelusta, energian tarjonnasta, rakentamisesta ja liikenteestä.

11.

toteaa, että alue- ja paikallishallinto hyödyntää jo nyt tieto- ja viestintäteknologiaa laajasti monissa tehtävissään energiankulutusta ja päästöjä vähentäen, kuten esimerkiksi

12.

tukee komission esitystä antaa tieto- ja viestintäteknologian yrityksille tässä vaiheessa johtava rooli siinä rakennemuutoksessa, jolla pienennetään ekologista jalanjälkeä.

13.

nostaa esille myös ne suuret mahdollisuudet, jotka tieto- ja viestintäteknologia antaa alue- ja paikallishallinnolle lisätä tuottavuutta, parantaa palvelujaan ja samalla vähentää energiankulutusta ja päästöjä. Tällaisten mahdollisuuksien hyväksikäyttö edellyttää kuitenkin usein hallinnon toimintatapojen laajempaa rakenteellista uudistamista, kuten esimerkiksi

14.

ilmoittaa, että Euroopan alue- ja paikallishallinto verkostoineen osallistuu mielellään komission esittämään energiatehokkuuteen liittyvään tieto- ja viestintäteknologian konsultointi- ja kumppanuusprosessiin sekä hyvien käytäntöjen levitykseen.

15.

kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa valmistelemaan tarkoitukseen sopivia ja myös alue- ja paikallishallinnon tarpeet huomioivia rahoitusmalleja ja ottamaan energiatehokkuuden yleensä ja erityisesti tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäen yhdeksi kaikkien rahoituslähteidensä painopistealueeksi.

16.

katsoo, että useista jo käynnissä olevista aloitteista huolimatta liikenne olisi pitänyt ottaa tiedonannossa mukaan niihin asioihin, joihin alkuvaiheessa keskitytään, koska sillä on suuri säästöpotentiaali, se sisältää paljon mahdollisuuksia tieto- ja viestintäteknologian soveltamiseen ja on alue- ja paikallishallinnon näkökulmasta keskeinen.

17.

pitää komission tavoin tärkeänä tukea vähemmän kuluttavien tietokoneiden kehittämistä ja kehottaa komissiota samalla myös investoimaan niiden menetelmien kehittämiseen, joilla etenkin suurten tietokonetilojen tuottama lämpöenergia voitaisiin ottaa nykyistä paremmin talteen.

18.

kiinnittää huomiota komission esille ottaman energiatehokkuuden lisäksi myös tietotekniikan tuotteiden valmistuksen, kuljetuksen ja hävittämisen mittaviin vaikutuksiin alan ekologiseen jalanjälkeen ja pitää tärkeänä pyrkiä vaikuttamaan tähän sekä vapaaehtoisin sopimuksin että tarvittaessa myös lainsäädännöllä.

19.

ehdottaa laadittavaksi yhteisiä suuntaviivoja energiatehokkuutta tieto- ja viestintäteknologian avulla kehittävään tutkimustoimintaan, jotta hajallaan olevat eurooppalaiset, kansalliset ja alueelliset resurssit voitaisiin yhdistää paremmin hyödyntämään yhteisiä tavoitteita.

20.

korostaa asiakaslähtöisen tutkimuksen merkitystä ja pitää sen onnistumisen edellytyksenä tiivistä tieteellisen tutkimuksen, tieto- ja viestintäteknologian ja muiden yritysten, energiatuottajien, alue- ja paikallishallinnon sekä kuluttajajärjestöjen yhteistyötä.

21.

kehottaa antamaan alue- ja paikallishallinnolle sen energiatehokkuuden kannalta keskeisen aseman vuoksi merkittävän roolin unionin tutkimuksen puiteohjelmassa sekä vastaavissa kansallisissa hankkeissa ja aivan erityisesti tiedonannossa esitetyissä laajamittaisissa tieto- ja viestintäteknologian ekologisen jalanjäljen laskentaa varten tehtävissä pilottiohjelmissa.

22.

kantaa huolta siitä, että asian tärkeydestä huolimatta innovaatioiden siirtymiseen käytännön massamarkkinoiden tuotteiksi ja palveluiksi ei ole panostettu riittävästi, ja toteaa alue- ja paikallishallinnon voivan toimia paitsi edelläkävijän roolissa innovaatioiden hyödyntäjänä myös tarjota alan yrityksille myönteisen taloudellisen kehittämisympäristön.

23.

pitää yhtenä keskeisenä ongelmana markkinoiden kasvun kannalta yhteisten standardien puutetta erityisesti alue- ja paikallishallintoon läheisesti liittyvillä teknologia-alueilla, kuten esimerkiksi rakennusten älykkäät hallintajärjestelmät, valaistuksen hallinta ja liikenteen järjestelmät. Standardien puute estää teknisen yhteentoimivuuden, rajoittaa kilpailua markkinoilla ja vaikeuttaa julkisia hankintoja.

24.

kiinnittää huomiota siihen, että komission esittämillä painopistealueilla on puutetta yhtenäisistä mittausmenetelmistä, joilla alue- ja paikallishallinto voisi arvioida eri ratkaisujen hyödyllisyyttä.

25.

toteaa, että kuntiin ja alueille hajautettu energiantuotanto on sähkönjakelun ja toimintavarmuuden kannalta tarkoituksenmukaista ja antaa mahdollisuuden yhdistää erilaisia energian tuotantotapoja. Siksi komitea tukee lämpimästi komission suunnitelmia lisätä tiedon ja hyvien käytäntöjen vaihtoa uusista tieto- ja viestintäteknologiaan pohjautuvista liiketoimintamalleista hajautetussa tuotannossa ja panostaa siihen liittyvään tutkimukseen ja kehittämiseen.

26.

toteaa, että tiedonannossa ei ole nostettu esille vihreän tieto- ja viestintäteknologian edistämistä julkisissa hankinnoissa ja kehottaa kehitettäväksi menettelytapoja, joilla alue- ja paikallishallinto voi julkisissa hankinnoissaan ja erityisesti esikaupallisessa menettelyssä nykyistä helpommin priorisoida energiatehokkuutta ja siihen liittyvän tieto- ja viestintäteknologian kehittämistä.

27.

vastaa myönteisesti komission tiedonannossa esittämään odotukseen tiiviistä yhteistyöstä alueiden komitean kanssa ja ehdottaa, että

28.

ehdottaa, että komissio seuraavassa tieto- ja viestintäteknologiaa ja ympäristöä koskevassa tiedonannossaan keväällä 2009

29.

Kuten komitea on jo aikaisemmin todennut, energiatehokkuudesta ja uusiutuvan energian lisääntyvästä käytöstä tulee muodostaa keskeinen osa Euroopan energiapolitiikkaa. Investoinnit tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämiseen energiatehokkuutta lisäävällä tavalla auttavat kuntia ja alueita hallitsemaan ilmastomuutosta, hajauttamaan energiatuotantoa ja vähentämään energiankulutusta sekä tarjoamaan paikalliselle yritystoiminnalle uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

30.

Komitea pitää erittäin tärkeänä Euroopan komission suunnitelmia hyödyntää ideoiden validoimisessa ja testauksessa kaupunkiseutujen kokemuksia ja tehdä niiden lisäksi yhteistyötä olemassa olevien alue- ja paikallishallinnon verkostojen kanssa. Monista eri rooleistaan (kuten esimerkiksi regulaattori, kuluttaja, palveluntuottaja, energian käyttäjä ja tarjoaja, alkusykäyksen antaja, asiantuntija ja käyttäytymismallin antaja) johtuen kunnilla ja alueilla on monta syytä antaa täysi tukensa tieto- ja viestintäteknologian täysimääräiseen hyödyntämiseen energiatehokkuuden lisäämisessä. Komitea pyrkii omia mahdollisuuksiaan hyödyntäen lisäämään kaupunkiseutujen ja alue- ja paikallishallinnon verkostojen tietoisuutta tällaisista mahdollisuuksista ja kannustaa niitä osallistumaan kumppanuusprosessiin.

31.

Komitea toivoo komission lisäävän panostustaan alan standardointiin, jotta alue- ja paikallishallinto saisi käyttöönsä paremmin yhteentoimivia tuotteita. Standardointi ja laatukriteerit edistävät myös kilpailua markkinoilla ja helpottavat energiatehokkuuden kannalta myönteisten julkisten hankintojen tekoa.

32.

Yhteistä ympäristövastuuta edustava alue- ja paikallishallinto voi toimia, unionin ja jäsenvaltioiden tukemana, edelläkävijänä ja esimerkin antajana lisättäessä energiatehokkuutta tieto- ja viestintäteknologian avulla. Tähän edelläkävijän rooliin sisältyy muun muassa uuden kumppanuuden muodostamista tieto- ja viestintäteknologian yritysten ja energiatuottajien kanssa, energiankäytöltään älykkäiden julkisten rakennusten ja älykkäiden julkisten alueiden valaistuksen toteuttamista sekä energiatehokkuuden lisäämistä hallinnossa ja palveluissa.

33.

Komitea esittää, että Euroopan komissio voisi seuraavassa samaan aihepiiriin liittyvässä tiedonannossaan julkaista unionin toimintasuunnitelman tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä kestävän kehityksen edistämisessä. Komitea pitää välttämättömänä myös liikenteen ottamista mukaan kokonaistarkasteluun ja sisällyttää toimintasuunnitelmaan kattavan hiilidioksidipäästöjen vähentämisen e-strategian, sektorikohtaiset määrälliset tavoitteet näille päästöille, unionin ja jäsenvaltioiden toimenpiteet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sekä kehityksen seurannan indikaattorien määrittelyn.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/58

—

painottaa, että kansallisen kehyksen ylittävien toimien ensisijaisena tavoitteena on oltava eurooppalaisen lisäarvon luominen. Tämän vuoksi komitea kannattaa komission vaatimusta, jonka mukaan yhteisiin arvoihin perustuvia Euroopan erilaisia koulujärjestelmiä sekä niiden moninaisia innovatiivisia huippuluokan toimintamalleja on hyödynnettävä nykyistä paremmin.

—

muistuttaa, että yksittäisten jäsenvaltioiden kulloinenkin hajauttamisaste on edelleen otettava huomioon. Monissa jäsenvaltioissa toimivalta koulualalla kuuluu paikallis- ja alueyhteisöille. Tämän vuoksi kaikkien tasojen hyvä poliittinen ja hallinnollinen yhteistyö sekä yhteisten toimintalinjojen muotoilu on tärkeää. Koulutusjärjestelmiä voidaan parantaa parhaiten, jos paikallis- ja alueyhteisöt ovat aktiivisia kumppaneita ja kantavat vastuun koulutuksen kehittämisestä omalla alueellaan.

—

muistuttaa, että koulutusta tapahtuu koulun ohella myös esikouluissa ja koulutuntien ulkopuolella arkielämässä esimerkiksi perheessä, vapaa-ajanvietossa samanikäisten kanssa, sähköisessä ympäristössä tai median välityksellä. Koulutuksesta tai nuorisopolitiikasta vastaavien tulisi pyrkiä ymmärtämään vastuullaan olevia nuoria kokonaisvaltaisesti näiden elämäntilanteessa ja ottaa näin ollen pohdinnoissaan mahdollisuuksien mukaan huomioon koulutuntien ulkopuoliset oppimisprosessit ja niiden vaikutukset kouluopetukseen sekä vapaamuotoinen oppiminen.

—

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaiset rahoittavat suurelta osin Euroopan laajuisesti esikoulutarjontaa ja että ne ovat monien vuosien ajan jatkuvasti voimiensa mukaan kehittäneet ja parantaneet sitä. Monet hankkeet on voitu ja voidaan kuitenkin käynnistää vain unionin ohjelmista myönnettävän rahoituksen turvin, esimerkkinä varhaislapsuuden monikielisyyden edistäminen etenkin raja-alueilla. Komitea on sitä mieltä, että Euroopan unionin tukitoimien tulisi tällaisissa tapauksissa tarjota nykyistä enemmän jatkuvuutta, jotta estetään hyvien hankkeiden lopettaminen vain muutamien vuosien jälkeen rahoituksen puutteen vuoksi sekä näin saatujen kokemukseen perustuvien tietojen häviäminen. Hankkeiden jatkaminen edellyttää, että EU:lta saadaan rahoitustukea.

—

toivoo tässä yhteydessä, että uusi Comenius Regio -ohjelma antaa paikallis- ja alueyhteisöille nykyistä enemmän pelivaraa asettaa painopisteitä hankkeita edistäessään.

—

tarjoaa komissiolle sen ehdottaman yhteistyön yhteydessä tukeaan. Komitea korostaa vielä kerran, että yhteistyön tulisi ensi sijassa perustua jäsenvaltioiden koulutuspolitiikasta vastaavien tahojen väliseen suoraan kokemusten vaihtoon.

Esittelijä

:

Helma KUHN-THEIS (DE, PPE), Saarlandin maapäivien jäsen

1.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission tiedonantoon ”Paremmat taidot uudelle vuosisadalle”. Tiedonannossa tuodaan esiin Euroopan koulujärjestelmien keskeisiä haasteita. Komitea on pitkälti samaa mieltä komission laatimasta ongelmien analyysista ja sen perusteella tehdyistä päätelmistä. Komitea on komission kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että nuorisoon tehtävät investoinnit etenkin koulutusalalla ovat ensisijaisia.

2.

olisi pitänyt tässä yhteydessä arvokkaana apuna, että komissio olisi pyrkinyt arvioimaan ehdotustensa toteuttamiseen paikallis- ja alueyhteisöiltä tarvittavan rahoituspanoksen suuruutta.

3.

on nimittäin sitä mieltä, että niin jäsenvaltiot kuin paikallis- ja alueviranomaiset keskittyvät jo nyt monin paikoin ratkaisemaan komission havaitsemia ongelmia. Näin ollen komitea pahoittelee, ettei komissio ota pohdinnoissaan huomioon, että paikallis- ja alueyhteisöt antavat jo nyt ja vastedeskin käyttöön rahoitusta ja asiantuntemustaan esitettyjen kysymysten ratkaisemiseksi, sillä niillä on moninaisia velvoitteita koulutusalalla ja ne tuntevat tarkkaan paikallisen ja alueellisen tilanteen.

4.

on kuitenkin sitä mieltä, että kun ajatellaan koulutuksen avainroolia Euroopan talouskasvun ja hyvinvoinnin kannalta sekä kouluopetuksen keskeistä merkitystä elinikäisen oppimisen yhteydessä, tarvitaan ehdottomasti myös lisätoimia. Tämän vuoksi komitea kannattaa lähtökohtaisesti ehdotusta vahvistaa eurooppalaista yhteistyötä koulualalla.

5.

painottaa samalla, että kansallisen kehyksen ylittävien toimien ensisijaisena tavoitteena on oltava eurooppalaisen lisäarvon luominen. Tämän vuoksi komitea kannattaa komission vaatimusta, jonka mukaan yhteisiin arvoihin perustuvia Euroopan erilaisia koulujärjestelmiä sekä niiden moninaisia innovatiivisia huippuluokan toimintamalleja on hyödynnettävä nykyistä paremmin. Tämä koskee etenkin komission lähtökohtaa, että on tuettava koulutusjärjestelmien muotoilusta ja sisällöstä paikallis-, alue- ja jäsenvaltiotasolla vastaavia tahoja helpottamalla parhaiden käytänteiden vaihtoa.

6.

muistuttaa, että yksittäisten jäsenvaltioiden kulloinenkin hajauttamisaste on edelleen otettava huomioon. Monissa jäsenvaltioissa toimivalta koulualalla kuuluu paikallis- ja alueyhteisöille. Tämän vuoksi kaikkien tasojen hyvä poliittinen ja hallinnollinen yhteistyö sekä yhteisten toimintalinjojen muotoilu on tärkeää. Koulutusjärjestelmiä voidaan parantaa parhaiten, jos paikallis- ja alueyhteisöt ovat aktiivisia kumppaneita ja kantavat vastuun koulutuksen kehittämisestä omalla alueellaan.

7.

pitää oikeudenmukaisena ja toimivana sitä, että tiedonannossa rajoitutaan tarkastelemaan eurooppalaisen yhteistyön rakennetta koulualalla. On kuitenkin muistettava, että koulutusta tapahtuu koulun ohella myös esikouluissa ja koulutuntien ulkopuolella arkielämässä esimerkiksi perheessä, vapaa-ajanvietossa samanikäisten kanssa, sähköisessä ympäristössä tai median välityksellä. Koulutuksesta tai nuorisopolitiikasta vastaavien tulisi pyrkiä ymmärtämään vastuullaan olevia nuoria kokonaisvaltaisesti näiden elämäntilanteessa ja ottaa näin ollen pohdinnoissaan mahdollisuuksien mukaan huomioon koulutuntien ulkopuoliset oppimisprosessit ja niiden vaikutukset kouluopetukseen sekä vapaamuotoinen oppiminen.

8.

korostaa komission toteamusta, jonka mukaan taitojen hankkiminen riippuu olennaisesti oppijasta itsestään, sillä ”heidän on osattava pohtia kriittisesti oppimistavoitteitaan, opiskella kurinalaisesti, työskennellä itsenäisesti ja yhteistyössä toisten kanssa, hakea tietoa ja tukea silloin kun sitä tarvitaan sekä hyödyntää kaikkia tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia” (ks. kohta 2.3). Nimenomaan yhteiskunnassa, jossa kyky elinikäiseen oppimiseen on yhä tärkeämpi, ”oppimaan oppiminen” ja itsenäinen oppiminen ovat ehdottoman välttämättömiä avaintaitoja, joiden kehittämiseen on kannustettava.

9.

pitää näin ollen tärkeänä, että kouluilla on käytettävissään johdonmukainen opetusmalli, jotta koululaiset ymmärtävät, miten heidän opetuksensa rakentuu ja mitä heiltä odotetaan. Lasten ja nuorten oppimisessa tulisi olla ominaisina piirteinä myönteiset odotukset, vastaanottavuus, kannustus ja ohjaus.

10.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että opetussuunnitelmien uudistusten lähtökohtana tulisi olla kokonaisvaltainen ja osaamislähtöinen lähestymistapa, jossa on ”otettava sekä opettajat, oppilaat että muut toimijat täysipainoisesti mukaan toimintaan” (kohta 2.5). Tässä yhteydessä etenkin huoltajien osallistuminen on tärkeää. Koulujärjestelmälle tulee asettaa suuria odotuksia, mutta on oltava tietoinen siitä, että se on myös huomattavan riippuvainen yhteiskunnallisista perusedellytyksistä. Asiaa voidaan valaista kahdella esimerkillä: koulun ponnisteluista on suurempi hyöty, jos perheessä ja varhaiskasvatuksessa on jo luotu myönteinen asenne oppimiseen. Kouluajan loppupuolella taloudesta ja työmarkkinoilta tulevat merkit ovat myös hyvin tärkeitä nuorten oppimismotivaatiolle. Lisäksi koulut voivat omalta osaltaan edistää uudenlaista kansalaiskulttuuria seuraavin keinoin:

11.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että koulun keskeinen tehtävä on lukutaidon edistäminen. Monet komission mainitsemat edistämisstrategiat — etenkin koulualalla — ovat paikallisyhteisöjen tyypillisiä tehtäviä, kuten perheiden kielitaidon edistäminen ja lukutaitoa tukevien perusrakenteiden parantaminen. Useimmiten paikallisyhteisöjen rahoittama koulujen, mediateekkien ja vapaa-ajan rakenteiden varustus on merkittävä tekijä luotaessa myönteistä asennetta matematiikkaan, tietotekniikkaan, luonnontieteisiin ja tekniikkaan.

12.

painottaa yleisen lukutaidon edistämisen ohella myös sähköisen lukutaidon edistämisen merkitystä kouluissa. Näin nuoria voidaan valmistaa ja harjaannuttaa entistä paremmin itsenäiseen elämään, ja he voivat ajanmukaista tietotekniikkaa käyttämällä osallistua lisäarvon luomiseen niin itsensä kuin yhteiskunnan kehittämiseksi.

13.

on samaa mieltä komission kanssa yksilöllisten oppimismallien merkityksestä sekä linjasta, jonka mukaan arvioinnit toteutetaan. Arvioinnin tulisi olla formatiivinen eli eteenpäin suunnattu, ja sen tavoitteena tulisi olla oppimisen tehostaminen ja yksilöllistäminen jatkossa. Arvioinnit ovat kuitenkin usein summatiivisia eli kokoavia, ja niitä käytetään vain antamaan oppilaille arvosanoja. Komitean mielestä opettajien perus- ja jatkokoulutuksessa on tässä yhteydessä huomattavasti parantamisen varaa. Myös uuden tietämyksen levittämiseen tarkoitetuilla unionin ohjelmilla voidaan osaltaan edistää asiaa etenkin, jos näin saavutetaan perus- ja jatkokoulutuksessa olevat opettajat.

14.

katsoo, ettei tiivistelmän kolmas luetelmakohta (”Omaksutaan kattava tapa lähestyä taitojen kehittämistä — konsepti kattaa opetussuunnitelmat, oppimateriaalin, opettajankoulutuksen,”) ole onnistunut, sillä siitä puuttuu tarkennus, että tässä ei tarkoiteta Euroopan laajuista yhtenäistä lähestymistapaa vaan että kyse on jäsenvaltioille ja niiden koulutusjärjestelmästä vastaaville tahoille suunnatusta kehotuksesta.

15.

katsoo, että yrittäjyysmyönteisen lähestymistavan opetus ja yrittäjähengen kehittäminen ovat tiiviissä yhteydessä edellä jo mainittuun periaatteeseen, jonka mukaan on yleisesti ottaen edistettävä kehitystä itsenäisiksi yksilöiksi, jotka ovat aloitteellisia niin talouselämässä kuin kansalaistoiminnassa ja ottavat vastuuta yhteisöstä. Koulun tuleekin kehittää laadukasta koulutusta jokaiselle oppilaalle (luku 3) ja toimia kognitiivisena, kulttuurisena ja sosiaalisena kasvatusyhteisönä tarjoten tietoa ja myös kansalaiskasvatusta. Tässä yhteydessä myös läheinen yhteistyö paikallisen ja alueellisen elinkeinoelämän kanssa on tärkeää.

16.

kannattaa varauksetta komission vetoomusta, jonka mukaan varhaisopetuksen tarjontaa on parannettava. Komitea vahvistaa painokkaasti toteamuksen, jonka mukaan varhaisopetuksen ”parantaminen ja sen tarjonnan laajentaminen voi hyvin olla merkittävin panos sen hyväksi, että onnistutaan tarjoamaan paremmat mahdollisuudet kaikille ja saavuttamaan Lissabonin tavoitteet”. Varhaiskasvatuksessa luodaan keskeiset perusteet myöhemmälle oppimismenestykselle koko kouluaikana. Tämä ei koske vain muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvia lapsia: hyvä varhaisopetus hyödyttää kaikkia. Varhaiskasvatuksessa lapsille tarjoutuu ensimmäinen mahdollisuus saada tuntumaa tiedon hankintaan, sillä niissä tapahtuva sosiopedagoginen toiminta luo varhaisesta iästä alkaen perustan myönteiselle sosialisaatiolle, myönteiselle suhtautumiselle tehtävien hoitamiseen, oppimiseen ja perheiden osallistumiseen lasten koulutukseen. Varhaisopetuksessa käytettäviä innovatiivisia menetelmiä voidaan kehittää ylemmillekin koulutusasteille sopiviksi. Komitea muistuttaa kuitenkin varmuuden vuoksi siitä, ettei parhainkaan varhaiskasvatus vapauta opettajia tulevana kouluaikana vastuusta pitää yllä ja kehittää edelleen löytämisen ja oppimisen iloa koululaisten keskuudessa.

17.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaiset rahoittavat suurelta osin Euroopan laajuisesti esikoulutarjontaa ja että ne ovat monien vuosien ajan jatkuvasti voimiensa mukaan kehittäneet ja parantaneet sitä. Monet hankkeet on voitu ja voidaan kuitenkin käynnistää vain unionin ohjelmista myönnettävän rahoituksen turvin, esimerkkinä varhaislapsuuden monikielisyyden edistäminen etenkin raja-alueilla. Komitea on sitä mieltä, että Euroopan unionin tukitoimien tulisi tällaisissa tapauksissa tarjota nykyistä enemmän jatkuvuutta, jotta estetään hyvien hankkeiden lopettaminen vain muutamien vuosien jälkeen rahoituksen puutteen vuoksi sekä näin saatujen kokemukseen perustuvien tietojen häviäminen. Hankkeiden jatkaminen edellyttää, että EU:lta saadaan rahoitustukea.

18.

toivoo tässä yhteydessä, että uusi Comenius Regio -ohjelma antaa paikallis- ja alueyhteisöille nykyistä enemmän pelivaraa asettaa painopisteitä hankkeita edistäessään.

19.

kannattaa komission vaatimusta, että koulutusjärjestelmän oikeudenmukaisuutta on parannettava. Komitea ei kuitenkaan ole komission kanssa samaa mieltä komission osittain liian yleisistä toteamuksista yksittäisten jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavista ratkaisuista. Tämä koskee esimerkiksi kysymystä siitä, onko oppilaat ennemmin tai myöhemmin eroteltava laadullisesti erityyppisiä tutkintoja myöntäviin kouluihin. McKinseyn vuonna 2007 toteuttamasta tutkimuksesta (1) ilmenee, että opetuksen rakenne on oppimismenestyksen kannalta paljon tärkeämpää kuin koulujärjestelmän organisointi. Kuten komissio aivan oikein toteaa muualla tiedonannossaan (luku 4), tulisi tämän vuoksi pikemminkin parantaa opettajankoulutuksen laatua.

20.

pitää tärkeänä, että kaikki jäsenvaltiot pyrkivät edelleen parantamaan yhtäläisiä mahdollisuuksia saada kouluopetusta. Tavoitteena on mahdollistaa kaikkien ulottuvilla oleva korkealaatuinen kouluopetus sekä varmistaa, ettei sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus vaikuta ratkaisevasti koulumenestykseen.

21.

on tietoinen siitä, että useimmilla maahanmuuttajataustaisilla koululaisilla on hyvin monitahoisia ongelmia ja että heihin on tästä syystä kiinnitettävä erityistä huomiota. Komitea on tätä taustaa vasten tyytyväinen siihen, että komissio on tarttunut aiheeseen vihreässä kirjassaan (2), josta alueiden komitea antaa erillisen lausunnon. Tässä yhteydessä on syytä tukea koulun ponnisteluja tarjota ulkomaalaisten lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kotouttamiseksi monikulttuurisuuteen liittyvää kasvatusta, jonka avulla varmistetaan kaikkien osapuolten huomioon ottaminen ja erilaisuuden kunnioittaminen. Kun ymmärretään kielen ja kulttuurin syvällinen yhteys, voidaan nähdä, kuinka tärkeää on opiskella kieliä. Asuinmaan kieltä tulee ymmärtää puhuttuna ja kirjoitettuna kommunikoinnin ja yhteyksien pitämisen välineenä, ja kotimaan kielen osaaminen on tärkeää identiteetin tunnustamisen sekä erilaisuuden kunnioittamisen ja arvostamisen kannalta.

22.

pitää koulujen keskeisenä tehtävänä tukea heikossa asemassa olevia koululaisia, vahvistaa heidän itseluottamustaan, antaa tunnustusta heidän edistymisestään sekä osoittaa heille sellaisia keinoja menestykseen, jotka ovat mahdollisimman pitkälle heidän henkilökohtaisten edellytystensä ja tarpeidensa mukaisia. On kuitenkin muistettava, että hyvät edellytykset ja erityistaipumuksia ja -lahjoja omaavilla koululaisilla on myös oikeus kannustukseen, tukeen ja haasteisiin. Myös tämä kuuluu oikeudenmukaiseen koulujärjestelmään. Tärkeimpiä ja vaikeimpia kasvatustehtäviä on tukea yksilöllisesti kaikkia koululaisia siten, ettei se johda yhteisvastuullisuuden heikkenemiseen yhteiskunnassa. Yksilöiden vastuuntunto kokonaisuutta kohtaan on säilytettävä.

23.

kehottaa vahvistamaan huomattavasti tällaisten kouluissa ja niiden ulkopuolella koulun ennenaikaisen keskeyttämisen vähentämiseksi toteutettavien toimien merkitystä. Paikallis- ja alueyhteisöillä on tässä yhteydessä suuri osavastuu, ja ne investoivat asiaan huomattavia varoja. Komitea panee tässä yhteydessä merkille, että Euroopan rakennerahastosta myönnetyt varat ovat merkittävä apu. Komitea olisi kuitenkin tyytyväinen, jos paikallisyhteisöille annettaisiin mahdollisimman epäbyrokraattisia lisämahdollisuuksia saada unionin tukivaroja.

24.

muistuttaa tässä yhteydessä niin kutsutuista uuden mahdollisuuden tarjoavista kouluista sekä toisen koulutusväylän merkityksestä sekä nuorena että koko elämän ajan. Kaikilla aikuisilla — mutta luonnollisesti etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa paljon laiminlyöneillä henkilöillä — on oltava vielä mahdollisuuksia kehittää itseään.

25.

katsoo, ettei ole asianmukaista laatia yleisiä sääntöjä, jotka koskevat erityisopetusta tarvitseville oppilaille tarjottavaa opetusta. Ensinnäkin kyseisten lasten henkilökohtaiset tarpeet ovat hyvin erilaisia, ja toiseksi erityisopetusjärjestelmät vaihtelevat jäsenvaltioittain huomattavasti. Pedagogisen toiminnan yleistavoitteena on oltava oppimis- ja sopeutumisvaikeuksissa olevien koululaisten auttaminen ajoissa ja joustavasti koulumuodosta riippumatta. Näin ollen ei ole oikein ottaa erityisopetuksen laatua arvioitaessa huomioon vain kulloistakin koulumuotoa. Vasta erityisoppilaitokset tarjoavat monille koululaisille mahdollisuuden oppimiseen. Erityisopetusta mahdollisesti tarvitsevien lasten kannalta on kuitenkin erittäin tärkeää, että tarve havaitaan ja tunnistetaan jo mahdollisimman aikaisin varhaiskasvatusvaiheessa, jotta tukijärjestelmät voidaan ottaa käyttöön. Tällä tavoin siirtyminen kouluun on huomattavasti helpompaa sekä lapsille että heidän perheilleen.

26.

korostaa koulun kehittämisen merkitystä erilaisissa koulutusjärjestelmissä käynnistettyjen uudistusten kestävyyden kannalta. Tässä yhteydessä tulisi tutkia myös koulujen tarkastuksen roolia. Tarkastusten tulisi edistää ja tukea joustavuutta ja innovaatiota kouluissa. Näin ollen komitea kehottaa komissiota toteuttamaan koordinaatio- ja yhdenmukaisuuspolitiikkaa harkiten, koska sen käyttäminen standardointivälineenä voisi haitata innovointia ja yrittäjyyttä koskevien yleisten tavoitteiden saavuttamista kouluissa. Komitean mielestä koulun kehittäminen on aihe, jonka yhteydessä jäsenvaltiot, alue- ja paikallisviranomaiset ja itse koulut voivat hyötyä kokemusten vaihdosta. Komitea katsoo, että unionin ohjelmat — etenkin Comenius ja aiemmin Arion — ovat olleet ja ovat edelleen tässä yhteydessä erittäin hyödyllisiä.

27.

vahvistaa neuvoston kannan (3), jonka mukaan koulujen tulisi kehittyä oppimisyhteisöiksi, jotka arvioivat itse itseään ja asettavat uusia tavoitteita sekä osallistuvat — kunkin jäsenvaltion perustuslaillisten määräysten mukaisesti — paikallis- ja alueyhteisöjen koulutuspolitiikkaan ja sen muotoiluun. Tämä edellyttää opettajille tarjotun jatkuvan täydennyskoulutuksen ja itsensä kehittämisen vahvistamista. Komitea on tässä yhteydessä tyytyväinen siihen, että koulut ja opettajat pitävät yllä hyviä suhteita paikallisyhteisöönsä. Komitean mielestä alue- ja paikallistaso on ratkaisevan tärkeä koulun myönteisen kehityksen kannalta.

28.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että opettajilla on avainasema Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. Komitea pitää ensisijaisena, että opettajille annetaan korkealaatuista opetusta sekä pedagogiassa että oppiaineessa ja että siihen sisältyy käytännön harjoittelujaksoja.

29.

kehottaa lisäämään opettajien liikkuvuutta perus- ja täydennyskoulutuksessa. Opettajilta, jotka ovat saaneet omia kokemuksia muista Euroopan maista, voidaan odottaa, että he voivat välittää oppilailleen havainnollisesti Euroopan perinteiden ja kulttuurien moninaisuuden mutta myös opettaa tunnustamaan yhteiset arvot.

30.

katsoo, että opettajien perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa tulisi ottaa huomioon lisänäkökohtia. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat tekijät: oppimiskäyttäytyminen on muuttunut internetin käytön ja siihen liittyvien muutosten myötä, joten opettajien ammatinkuvan ja heidän käsityksensä itsestään on muututtava. Joustavuus on välttämätöntä: opettajien on tunnistettava ajoissa opetussuuntaukset ja otettava selvää koulutusalalla tapahtuneista muutoksista. Opettajien, sosiaali- ja nuorisotyöntekijöiden ja monien muiden kasvatusalalla työskentelevien on tehtävä yhteistyötä ja pyrittävä ymmärtämään toistensa työnkuvaa. Tiimityön tulisi olla perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa keskeisellä sijalla. Tärkeää on myös verkottuminen ja yhteistyö muissa kouluissa työskentelevien kollegojen kanssa.

31.

ehdottaa, että tarkasteltaisiin myös täydentävän, mahdollisesti puoliammattimaisen toiminnan roolia. Monilla alueilla on esimerkiksi luotu opinto-ohjaajan (Learning Coach) tehtävä, jotta puututtaisiin tiettyjen oppilaiden henkilökohtaisiin tarpeisiin. Tässä yhteydessä on mahdollisesti olemassa malleja, joita voidaan jäljitellä muissa koulujärjestelmissä.

32.

katsoo, että komission ehdotus rekrytoinnin parantamisesta on asia, joka tulee ottaa huomioon. Komitea pitää oikeana lähtökohtana komission kohdassa 4.4 mainitsemia kohdennettuja menettelyjä, joilla opettajiksi saadaan pätevät hakijat ja joilla heidän tukemistaan jatketaan koulutuksessa ja ammatissa.

33.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että koulunjohtajiin kohdistuvat vaatimukset ovat nousseet valtavasti. Paikallis- ja alueyhteisöt ovat tunnistaneet asian ja pyrkivät tekemään kouluista myös koulunjohtajille houkuttelevia työpaikkoja saadakseen tehtävään päteviä henkilöitä.

34.

pitää tärkeänä, että tulevassa yhteistyössä käydään yleiskeskustelua koulunjohtajien roolista, tehtävistä ja ammattitaitoa koskevista tarpeista. Osana tätä on myös tärkeää vaihtaa kokemuksia koulunjohtajien hyvistä rekrytointimalleista.

35.

tarjoaa komissiolle sen ehdottaman yhteistyön yhteydessä tukeaan. Komitea korostaa vielä kerran, että yhteistyön tulisi ensi sijassa perustua jäsenvaltioiden koulutuspolitiikasta vastaavien tahojen väliseen suoraan kokemusten vaihtoon. Kuten komissio päätelmissään esittää, komitea pitää tässä yhteydessä keskeisenä, että keskitytään lukutaidon parantamiseen, esiopetuksen tarjonnan laajentamiseen ja opettajankoulutuksen vahvistamiseen. Komitea esittää, että lisätään ja helpotetaan mahdollisuuksia tukea EU:n varoin kunnissa ja alueilla hyviksi havaittujen menettelyjen levittämistä ja kokeilua. Tässä yhteydessä on aina otettava huomioon periaate, jonka mukaan erilaisten kulttuuristen ja sosiaalisten toimintaympäristöjen vuoksi on toimittava hyvin varovasti siirrettäessä yhdellä alueella sovellettua mallia toiselle alueelle. Viime kädessä näin on tehtävä vain tietoisen päätöksen ja paikallistason vastuuhenkilöiden nimenomaisen suostumuksen perusteella.

36.

kiittää komissiota tiedonannossa esitetyistä virikkeistä ja kehottaa sitä ottamaan jatkokeskusteluissa huomioon käsillä olevassa lausunnossa esitetyt huomiot.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/63

1.

on huolissaan rahoituskriisin vakavista sosiaalisista vaikutuksista ja sen vaikutuksista koko talouteen erityisesti alueiden ja kansalaisten näkökulmasta. Komitea kehottaakin ryhtymään päättäväisiin toimenpiteisiin talouden kysyntäpuolen tukemiseksi sekä toimenpiteisiin erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten ja alue- ja paikallisviranomaisten tukemiseksi, jotta voidaan säilyttää yhteenkuuluvuus ja turvata keskeiset investoinnit ja infrastruktuurihankkeet.

2.

kannattaa varauksetta tavoitetta luoda Euroopan unioniin turvalliset yhtenäiset rahoitusmarkkinat, jotka perustuvat tiukkoihin avoimuusvaatimuksiin sekä asianmukaisilla hallinnon tasoilla sovellettavaan huippuunsa kehitettyyn ja herkästi reagoivaan valvontajärjestelmään. Komitea korostaa, että olisi vältettävä rahoitusmarkkinoiden toimintaa mahdollisesti tukahduttavia sääntelytoimia ja ryhdyttävä yhteisiin kohdennettuihin toimenpiteisiin terveen rahoitushallinnan varmistamiseksi, jotta voidaan palauttaa luottamus talouteen.

3.

on tyytyväinen Eurooppa-neuvostossa 15.–16. lokakuuta 2008 saavutettuun yksimielisyyteen, koske se on ennakkoedellytys rahoitusmarkkinoiden luottamuksen palauttamiselle. Komitea pitää Eurooppa-neuvoston päätöksiä tärkeänä askeleena rahoitusmarkkinoiden luottamuksen rakentamiseksi uudelleen ja kriisin taloudellisten vaikutusten rajoittamiseksi, vaikka ne rasittavat talousarvioita ja aiheuttavat kustannuksia veronmaksajille.

4.

kannattaa EU:n päätöstä kansalaisten vähimmäistalletussuojan korottamisesta Euroopan unionin alueella ja pitää sitä tervetulleena täsmätoimena kansalaisten säästöjen turvaamiseksi EU:ssa sekä luottamuksen palauttamiseksi pankkijärjestelmään lyhyellä aikavälillä aiheuttamatta lisäkustannuksia veronmaksajille tai vääristämättä kilpailua. Komitea kannattaa tavoitetta välttää EU:hun sijoittautuneiden suurten pankkien konkurssit.

5.

on tyytyväinen jäsenvaltioiden ilmoitukseen osoittaa ennen vuotta 2011 Euroopan investointipankin kautta 30 miljardia euroa pienten ja keskisuurten yritysten auttamiseen Euroopassa. Komitea toteaa kuitenkin tämän olevan vasta ensimmäinen askel talouden tukemiseksi.

6.

korostaa, että Euroopan sosiaalirahastolla ja tämänhetkisen kriisin kielteisten vaikutusten lieventämiseen tähtäävillä ohjelmilla on merkittävä rooli, ja kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia mukauttaa olemassa olevia välineitä nykyiseen tilanteeseen muun muassa tarkistamalla Euroopan globalisaatiorahaston toimintaperiaatteita kyseisen välineen tehokkuuden lisäämiseksi.

7.

kannattaa komission äskettäisiä aloitteita, joilla pyritään tarkistamaan rahoitusmarkkinoita säätelevät direktiivit keskittymällä erityisesti valvontatoimenpiteisiin sekä riskin- ja kriisinhallintaan. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ottamaan huomioon paikallis- ja alueviranomaisten roolin.

8.

kehottaa Euroopan komissiota tekemään ehdotuksen direktiivistä, jolla yhdenmukaistetaan rahoituslaitosten rahoitustuotteista antama tieto asettamalla niille velvollisuus luokitella kyseisiin tuotteisiin liittyvät riskit helposti ymmärrettävällä tavalla, yksinkertaistamalla sopimuksia sekä asettamalla pankkipalveluille yksiselitteiset avoimuusvaatimukset.

9.

kehottaa Euroopan komissiota edistämään sopimuksen tekemistä käytännesäännöistä, jotta voidaan varmistaa, ettei rahoituslaitosten harjoittama voittoa tavoitteleva toiminta ole ristiriidassa yleisen edun kanssa.

10.

on lisäksi vakuuttunut siitä, ettei EU:n pitkän aikavälin ensisijaisia poliittisia tavoitteita tulisi muuttaa rahoituskriisin vaikutusten vuoksi. Erityisesti tämä koskee uusien ja entistä parempien työpaikkojen syntymisen tukemista, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan edistämistä, kilpailukyvyn parantamista, alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista sekä ilmaston lämpenemisen syiden ja vaikutusten torjuntaa.

11.

kehottaa tarkkailemaan tiiviisti henkilökohtaista velkaantumista ja etenkin luottokorttivelkoja, jotka johtavat yhä useammin siihen, että lainanottajat laiminlyövät maksujaan.

12.

on tyytyväinen Euroopan rahoitusmarkkinoiden valvontarakenteita tarkastelevan korkean tason ryhmän nimeämiseen ja panee merkille, että ryhmä koostuu rahoituslaitosten sekä jäsenvaltioiden valtionvarain-, rahoitus- ja teollisuusministeriöiden edustajista. Komitea pahoittelee, ettei paikallis- ja aluehallinto ole edustettuna De Larosièren ryhmässä, ja kehottaa siksi nimeämään ryhmään alueiden komitean edustajan.

13.

kehottaa luomaan asianmukaisen sääntelyjärjestelmän sekä siihen liittyvät tehokkaat säännöt ja lainsäädännön täytäntöönpanovälineet.

14.

kehottaa tarkistamaan perinpohjin kansainvälistä rahoitusjärjestelmää siten että lisätään rahoitustoimien läpinäkyvyyttä, tarkistetaan rahoituslaitoksiin sovellettavia varovaisuus- tai kirjanpitosääntöjä, lisätään johtohenkilöiden vastuuta ja rajoitetaan liiallisen riskinottoon rohkaisevia järjestelmän piirteitä (esim. arvopaperistaminen ja palkkiopolitiikat). Lisäksi komitea kehottaa painokkaasti parantamaan jäsenvaltioiden eri valvontaviranomaisten toiminnan koordinointia monikansallisten rahoituslaitosten valvonnan yhteydessä.

15.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisten vastuulla on kolmasosa EU:n julkisesta kulutuksesta ja yli kaksi kolmasosaa julkisista investoinneista. Sen vuoksi niitä on pidettävä kriisin ratkaisuun ja tulevan talouskasvun turvaamiseen osallistuvina aktiivisina toimijoina. Komitea pitää sen vuoksi välttämättömänä, että alue- ja paikallisviranomaisten investointeja esimerkiksi infrastruktuureihin tuetaan, jotta vältetään vaarallinen kierre, jossa investointien puute johtaa työpaikkojen menetykseen, työpaikkojen menetys luotonannon vähenemiseen ja se taas investointien puutteeseen.

16.

korostaa, että rahoituskriisi koskee suoraan paikallis- ja alueviranomaisia, koska säästöpankit ovat useissa maissa tiiviisti sidoksissa alueisiin. Ne toimivat läheisessä yhteydessä paikallisiin asukkaisiin ja yrityksiin ja antavat panoksensa taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen edistämällä uusien yritysten perustamista ja pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa.

17.

kehottaa siksi neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan paikallis- ja aluetason tärkeän roolin julkisena rahoituksen välittäjänä. Komitea kehottaa kuulemaan paikallis- ja alueviranomaisia EU:n rahoitusjärjestelmän kaikkien uusien rakenteiden suunnittelu- ja täytäntöönpanovaiheessa, jotta voidaan varmistaa kokemusten vaihto ja asiantuntemuksen siirto ruohonjuuritasolta ylöspäin sekä ylhäältä alaspäin talouden, pk-yritysten ja kansalaisten hyödyttämiseksi.

18.

on tyytyväinen komission tiedonantoon aiheesta ”Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin” (1) ja kehottaa Euroopan komissiota seuraamaan tarkoin yksittäisille pankeille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella myönnettävän valtiontuen vaikutuksia, jotta voidaan varmistaa, että kyseinen tuki pidetään mahdollisimman pienenä ja että estetään kilpailun vääristyminen.

19.

kannattaa sopimusta vähimmäistalletussuojan nostamisesta 50 000 euroon ja kehottaa luomaan suurelle yleisölle tarkoitettuja taloudellisia kannustimia, joiden yhteydessä huolehditaan siitä, että kilpailu vääristyy mahdollisimman vähän ja että kaikille rahoitusalan instituutioille turvataan tasapuoliset toimintaedellytykset. Nämä toimenpiteet ovat tärkeitä kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi rahoitusjärjestelmään.

20.

ehdottaa luokitusjärjestelmän tarkistamista yksinkertaisten koodien ja/tai luokkien luomiseksi, jotta maltillista investointipolitiikkaa harjoittavat pankit voidaan erottaa riskipitoisempia käytäntöjä suosivista pankeista. Komitean mielestä tätä varten olisi erittäin hyödyllistä perustaa eurooppalainen luottoluokituslaitos.

21.

kannattaa Euroopan komission pyrkimyksiä poistaa kaikki rahoitusalan sisämarkkinoiden vääristymät (31. tammikuuta 2007 julkaistu raportti pankkipalvelujen vähittäismarkkinoita koskeneesta tutkimuksesta), rahoitusmarkkinoiden jatkuva pirstaloituminen jäsenvaltioiden eri toimintalinjojen mukaisesti, erot voittomarginaaleissa ja hinnoittelu- ja kaupankäyntikäytännöissä sekä tiedotuksen epäsymmetrisyys. Komitea kannattaa Euroopan komission tavoitetta luoda entistä avoimemmat ja terveemmät yhteiset rahoitusmarkkinat, jotka kykenevät nykyistä paremmin vastaamaan maailmanlaajuisiin haasteisiin.

22.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat erittäin tärkeitä poliittisia toimijoita ja budjettivallan käyttäjiä pyrittäessä vastaamaan Euroopan edessä tulevina vuosikymmeninä oleviin keskeisiin haasteisiin.

23.

korostaa, että rahoituskriisi ja sen haitalliset vaikutukset talouskasvuun ja työllisyyteen lisäävät tuen, sosiaaliavun ja erityishinnoiteltujen julkisten palveluiden kysyntää ja että paikallis- ja alueviranomaiset ovat eturintamassa pyrittäessä vastaamaan näihin odotuksiin.

24.

kiinnittää huomiota talouden toimijoiden, myös paikallis- ja alueviranomaisten, rahoitustilanteen nähtävissä olevaan heikkenemiseen, mikä taas saattaa vaikuttaa niiden mahdollisuuksiin lainoittaa uusia investointeja.

25.

kehottaa kiinnittämään erityishuomiota paikallis- ja alueviranomaisten rahoitusmahdollisuuksiin ja pyytää tukemaan kyseisiä viranomaisia riittävästi silloin kun lisääntyneet rahoituskulut ja velkataakka vaarantavat alueille ja koko EU:n taloudelle arvokkaiden ja tärkeiden, muuten terveiden hankkeiden oikea-aikaisen toteuttamisen.

26.

kehottaa joustavoittamaan nykytilanteessa rakennerahastojen käyttöä. Komitea kannattaa muun muassa rakennerahastovarojen mobilisoimiselle annetun määräajan pidentämistä kahdesta vuodesta (viitevuosi + kaksi vuotta, N+2) kolmeen vuoteen (viitevuosi + kolme vuotta, N+3) sen varmistamiseksi, etteivät laadukkaat hankkeet, joilta odotetaan tehokkaita tuloksia, uhkaa tarpeettomasti jäädä ilman EU:n rahoitusta.

27.

kehottaa rahoituslaitoksia, Euroopan viranomaisia ja pankkeja antamaan riittävästi rahoitusta ja/tai takuita infrastruktuuri-investoinneille sekä kilpailukykyä ja tehokkuutta parantaville innovatiivisille hankkeille, joiden laatu on osoitettu. Komitea kehottaa painokkaasti kiinnittämään huomiota siihen, että epäonnistuminen tällaisten investointien oikea-aikaisessa toteuttamisessa haittaa suoraan asianomaisia alueita ja niillä toimivia pk-yrityksiä mutta myös EU:n teollisuutta, mikä taas vaikuttaa talouskasvuun ja vaarantaa arvokkaita työpaikkoja.

28.

ehdottaa, että alue- ja paikallisviranomaisten yhteisrahoitusosuuksia tarkastellaan samoin kuin Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston osuuksia toimenpideohjelmien yhteydessä erillään eri maiden sisäisten vakaussopimusten tavoitteista. Näin paikallisviranomaiset voivat käynnistää hankkeita edistääkseen paikallisen talouden ja työmarkkinoiden kasvua ja kehitystä ilman, että niitä rangaistaan rajoituksilla, joita kyseisissä maissa sovelletaan sopimusta rikkoviin paikallisviranomaisiin (lainansaannin ja työhönoton keskeyttäminen sekä julkisten varojen leikkaus).

29.

ehdottaa, että AK:n ja Euroopan investointipankin (EIP) institutionaalista yhteistyötä tiivistetään taloudellisen ja sosiaalisen koheesion vahvistamista koskevien tavoitteiden mukaisesti. Nämä tavoitteet pohjautuvat EY:n perustamissopimuksen määräyksiin ja erityisesti sopimuksen pöytäkirjaan N:o 28 taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta.

30.

kannattaa EIP:n ilmoittamia uudistustoimia, joilla pyritään yksinkertaistamaan luotonsaantimenettelyjä, laajentamaan aineettomien investointien (lisenssien, tutkimuksen jne.) luototusta, jakamaan riskejä EIP:n ja muiden pankkien välillä sekä lisäämään pk-yrityksille myönnettävien taloudellisten etujen läpinäkyvyyttä. Komitea kehottaa vahvistamaan EIP:n mahdollisuuksia rahoittaa infrastruktuurihankkeita hyödyntämällä erityisesti pitkäaikaisia investointirahastoja (pääomarahastoja) EIP:n toiminnan vaikutusten lisäämiseksi. Komitea ehdottaa lisäksi, että kehitetään pk-yrityksille tarkoitettujen tukimekanismien kaltainen mekanismi, jonka toimintaan EIP osallistuu ja jolla tuetaan paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuuksia osallistua alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvien hankkeiden rahoittamiseen.

31.

vahvistaa AK:n sitoutumisen ilmastotavoitteisiin ja toivoo, että asiaa koskevat tavoitteet saavutetaan talousvaikeuksista huolimatta. Sen vuoksi olisi pyrittävä mobilisoimaan eurooppalaiset investoinnit uusiutuvaa energiaa koskeviin teknologioihin rahoitusohjelmien (liikenne, rakentaminen jne.) avulla sekä rahoittamalla tutkimusta erityisesti pk-yrityksissä.

32.

vahvistaa sitoutumisensa dynaamisen kestävän talouskasvun toteuttamiseen toimivan eurooppalaisen sosiaalimallin puitteissa, energiatehokkuuden edistämiseen ja ympäristövaikutusten rajoittamiseen. Komitea toteaa, että edes nykyisissä poikkeusoloissa EU, jäsenvaltiot tai paikallis- ja alueviranomaiset eivät saa toimillaan vaarantaa näitä tavoitteita. Komitea kehottaa sen sijaan vastuullisia toimijoita ottamaan ohjat ja muuttamaan riskit mahdollisuuksiksi tukemalla tutkimusta sekä investointeja tehokkaisiin teknologioihin, sillä siten voidaan edistää kestäviin ympäristökäytäntöihin perustuvaa talouden pitkän aikavälin elpymistä.

33.

antaa puheenjohtajansa tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan unionin puheenjohtajavaltioille.

31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/66