3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/1

1.1

ETSK kannattaa ehdotetun asetuksen (KOM(2007) 593 lopullinen) sisältöä ja suhtautuu myönteisesti vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntään sovellettavien, yhteisötasolla yhtenäistettyjen sääntöjen antamiseen. Komitea on tyytyväinen päätökseen valita kaikissa jäsenvaltioissa voimassa oleva yksi yhteinen unionin menettely, sillä se on yksinkertaisempi ja paljon edullisempi kuin 27 erilaista tyyppihyväksyntää, jotka lisäksi aiheuttaisivat ilmeisiä kilpailuvääristymiä ja sisämarkkinoiden pirstaloitumista.

1.2

Kyseisen toimenpiteen merkitys on ilmeinen, sillä markkinoille ennakoidaan tuotavan yhä enemmän vetykäyttöisiä moottoriajoneuvoja, mutta kyseisiä ajoneuvoja varten ei kansallisella sen paremmin kuin unioninkaan tasolla ole olemassa tyyppihyväksyntää. Yksittäisissä jäsenvaltioissa käyttöön otetut väliaikaiset säännöt eroavat toisistaan huomattavasti.

1.3

ETSK:n mielestä ehdotettu asetus on hyväksyttävä nopeasti, sillä se tarjoaa luotettavan viitekehyksen alan yrityksille, ja sen avulla voidaan näin ollen edistää huomattavia investointeja, joita tarvitaan vetypohjaisten teknologioiden kehittämiseen. ETSK on asiaa koskevissa aiemmissa lausunnoissaan suhtautunut myönteisesti vedyn käyttöä koskevaan strategiseen päätökseen ja todennut, että ”vety on nykyisistä rajoituksistaan huolimatta tulevaisuuden haaste”.

1.4

Kyseisten yhtenäisten yhteisön sääntöjen antaminen on tärkeä tekijä myös kuluttajansuojan varmistamisen kannalta. Kun ajatellaan vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen käytön ennakoitua kehitystä — komission arvioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä saavutetaan miljoonan vetykäyttöisen ajoneuvon käytön tavoite — kuluttajien luottamuksen vahvistuminen on kehityksen välttämätön edellytys.

1.5

Tärkeä esimerkki, joka vahvistaa kyseisen tavoitteen oikeellisuuden ja konkreettisen saavuttamisen mahdollisuuden, on hybridijärjestelmällä toimivien taksien määrän jatkuva kasvu New Yorkissa. Myönteisellä kaupunkipolitiikalla voidaan yhdistää ympäristön kunnioittaminen ja suojelu sekä markkinasäännöt. Näin tuodaan myös esiin se, että yritykset estää keinotekoisesti kyseisen teknologian kehittäminen perustuvat usein ainoastaan vakiintuneiden intressien suojeluun.

1.6

Edellä mainittuun tavoitteeseen on syytä päästä, sillä vain päättäväisin toimin fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi voidaan saavuttaa unionin kestävän kehityksen politiikan ja ilmastomuutoksen torjunnan mukaiset tavoitteet. Tavoite voidaan saavuttaa hyödyntämällä yhä enemmän vetyä, toisen sukupolven biopolttoaineita ja muita uusiutuvia polttoaineita.

1.7

Kyseistä pitkän aikavälin strategiaa tuetaan etenkin teknologisen tutkimuksen alalla toteutettavin selkein sitoumuksin. ETSK kehottaakin toteuttamaan kohdennettuja tutkimusohjelmia ja aloittamaan toimet hyväksymällä nopeasti asiakirjassa KOM(2007) 571 ehdotettu asetus, jossa säädetään ”yhteisen teknologia-aloitteen käynnistämisestä — siten, että perustetaan polttokenno- ja vety-yhteisyritys” (1). Komitea kannattaa ja toivoo tutkimusohjelmia, jotka kohdennetaan vedyn uusien tuotanto- ja käyttötapojen löytämiseen, ja yhtyy vetypohjaisen teknologian alalla toimien yritysten ja tutkimuslaitosten esittämiin pyyntöihin, joiden mukaan neuvoston ja Euroopan parlamentin tulisi nopeuttaa tarvittavien ehdotusten hyväksymistä.

1.8

ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan välittömästi jakeluverkon laajentamisongelmaa, sillä kaasuseoksilla toimivien moottoriajoneuvojen yleistyminen edellyttää turvallista ja tehokasta teknologiaa varastointia ja riittävää jakelua varten.

1.9

Kyseisillä toimilla tulisi aluksi edistää LPG:n ja metaanin käytön yleistymistä koko unionin alueella, sillä kyseisten polttoaineiden avulla voidaan — ainakin osittain — vähentää välittömimmin ja realistisimmin polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä. Niiden tarjonta on kuitenkin monissa unionin jäsenvaltioissa tällä hetkellä hyvin vähäistä tai olematonta. Ensimmäisessä vaiheessa etsitään yhä turvallisempia ja tehokkaampia uusia teknologioita varastointia ja jakelua varten. Lähitulevaisuudessa siirrytään välivaiheeseen, jossa keskitytään kaasun ja vedyn seosten jakeluun, kunnes päästään vedyn jakeluun tähtäävään lopulliseen vaiheeseen.

1.10

ETSK:n mielestä on perusluonteisen tärkeää tarkastella konkreettisesti tulevien kuluttajien luottamuksen voittamista, jotta poistetaan vedyn käyttöön vielä liittyvät epäilyt. On siis laadittava laaja-alaisia tiedotusohjelmia, joiden selkeänä ja perusteltuna viestinä vahvistetaan, että vetyteknologiassa on jo nyt saavutettu perinteisiä ajoneuvoja nykyisin vastaava turvataso.

1.11

ETSK on tyytyväinen siihen, että lainsäädäntövälineeksi on ehdotuksessa valittu asetus, sillä kun asianomaisia sääntöjä sovelletaan samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, varmistetaan kaikille alan tuottajille yhtenäiset edellytykset.

1.12

Komitea kannattaa myös ehdotusta laatia keskeiset säännöt ja panna ne täytäntöön komiteamenettelyllä ja suhtautuu myönteisesti ehdotukseen kaikkien sääntöjen toteuttamiseen sovellettavasta siirtymäajasta, sillä sääntöjen soveltaminen ei ole alan yrityksille kovinkaan helppoa.

1.13

ETSK kannattaa ja pitää tärkeänä sitä, että unioni on mukana GCG:ssä (Global Coordination Group) pyrittäessä määrittelemään tyyppihyväksyntää varten maailmanlaajuisesti sovellettavia sääntöjä (GTR, Global Technological Regulation), mutta korostaa, että tällaisen sopimuksen tavoittelu ei saa hidastaa käsillä olevan lainsäädäntömenettelyn etenemistä. Oma lainsäädäntöväline sekä yhteisön sääntöjen soveltamisesta saatu kokemus vahvistavat unionin asemaa kaikissa kansainvälisissä elimissä. Lisäksi näin estetään, että vetykäyttöisiä moottoriajoneuvoja varten laaditaan sellaisia maailmanlaajuisesti sovellettavia sääntöjä, joissa otetaan huomioon ainoat tällä hetkellä käytettävissä olevat kokemukset (Japani).

1.14

Yhteisön lainsäädäntöön perustuva kokemus sekä huomattavan ja jatkuvan teknologisen tutkimuksen alalla mahdollisesti saatavat tärkeät tulokset voivat edistää huomattavasti ajoneuvoalalla jo nyt toimivien yritysten kilpailukykyä, sillä uusilla teknologioilla ja polttoaineilla saattaa olla tulevaisuudessa huomattava markkinaosuus.

1.15

Kaikki tämä edellyttää ETSK:n mukaan rohkeita ja oikea-aikaisia päätöksiä sekä pitkäjänteistä strategista visiota, joka liittyy ennusteeseen siitä, että vedyn käyttö saa aikanaan tärkeän ja ratkaisevan aseman.

1.16

ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen ehdotusta vetykäyttöisten ajoneuvojen merkinnästä, sillä sitä voidaan pitää eräänlaisena poltinmerkkinä, jolla kyseiset ajoneuvot luokitellaan ”vaarallisiksi”, vaikka ne turvatestien mukaan ovat yhtä turvallisia kuin muita polttoaineita käyttävät ajoneuvot. Kyseisen merkinnän sijaan ETSK pitää asianmukaisempana kaikkien ajoneuvojen polttoaineen tunnistusta, minkä ansiosta polttoainetyyppi voitaisiin tunnistaa yksiselitteisesti.

1.17

Jakeluverkon puutteen vuoksi ja vetykäyttöisten ajoneuvojen yleistymisen edistämiseksi ETSK suosittelee komissiolle, että se hyväksyisi myös pienet reformerit, joilla vetyä voidaan itse tuottaa metaanista (esimerkiksi Home Energy Station tai vastaava). Tämä voisi olla ensimmäinen konkreettinen askel, jonka avulla voitaisiin aluksi tyydyttää vedyn uusi kysyntä. Tavoitteena on kuitenkin edelleen oltava vedyn tuottaminen uusiutuvilla energialähteillä, biokaasulla, fotolyysillä tai uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa sähköä hyödyntävällä elektrolyysillä.

2.1

Tässä tarkasteltavan asetusehdotuksen (KOM(2007) 593 lopullinen) lähtökohtana on toteamus, jonka mukaan Euroopassa ei ole vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntään sovellettavaa sääntelyä, vaikka kyseisellä teknologialla toimivia ajoneuvoja ennakoidaan tuotavan markkinoille yhä enemmän.

2.2

Myöskään EU:n yksittäisissä jäsenvaltioissa ei tällä hetkellä ole ehdotetun asetuksen alaan kuuluvia säännöksiä.

Ajoneuvojen tyyppihyväksyntää kokonaisuudessaan käsittelevissä, voimassa olevissa laeissa ei ole yleisiä vetykäyttöisiin ajoneuvoihin sovellettavia säännöksiä, sillä kyseiset ajoneuvot eroavat ominaispiirteiltään perinteisiä polttoaineita käyttövoimanaan hyödyntävistä ajoneuvoista.

2.3

Eräissä jäsenvaltioissa käyttöön otetut väliaikaiset säännöt eroavat toisistaan huomattavasti. Tällaisen tilanteen pitkittyminen johtaa erilaisten tyyppihyväksyntämenettelyjen luomiseen yksittäisissä jäsenvaltioissa, mikä väistämättä aiheuttaa sisämarkkinoiden pirstaloitumista ja kilpailusääntöjen vääristymistä sekä heikentää sitä konkreettista mahdollisuutta, että vetyteknologialla voitaisiin ratkaisevasti parantaa ympäristön tilaa.

2.4

Ehdotetulla asetuksella olisi siis varmistettava sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja estettävä se, että yksittäisissä jäsenvaltioissa on käytössä erilaisten säännösten mukaan tyyppihyväksyttyjä ajoneuvoja, mikä saattaa aiheuttaa yksittäisten tuottajien välistä epätasapainoa ja lisää mahdollisuuksia luoda unionissa keinotekoisia kaupan esteitä.

2.5

Tällaiset näkymät estäisivät vetypohjaisten teknologioiden kehittämisen Euroopassa, vaikka on päinvastoin pyrittävä edistämään kyseisestä teknologiaa koskevia konkreettisia toimia ja kehittämiskeinoja, sillä vetypohjainen teknologia on yksi fossiilisten polttoaineiden merkittävimmistä vaihtoehdoista. Fossiilisten polttoaineiden osuus julkisesta ja yksityisliikenteestä on vielä nykyäänkin 98 prosenttia ja primaarienergialähteistä 50 prosenttia. Ilman tietoisia päätöksiä energialähteiden monipuolistamisesta tämä osuus nousee jopa 73 prosenttiin.

2.6

Ehdotettu asetus on seitsemänteen puiteohjelmaan sisältyvien merkittävien alan tutkimusohjelmien ohella tärkeä askel pyrittäessä lähentämään vedyn käytön turvallisuutta perinteisten teknologioiden turvatasoon. Sen avulla voidaan myös saada yhä useammat mahdolliset käyttäjät hyväksymään vedyn käyttö.

2.7

Vetykäyttöisiin moottoriajoneuvoihin sovellettavien ja yhteisön tasolla yhtenäistettyjen sääntöjen antaminen on epäilemättä ratkaiseva askel pyrittäessä saavuttamaan tarvittava hyväksyntä käyttäjien keskuudessa. Käyttäjien myönteisen luottamuksen lisääntyminen vedyn käytön yhteydessä on välttämätöntä, jotta voidaan nopeuttaa sellaisten vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen markkinoille saattamista, joiden kasvihuonekaasupäästöt ovat erittäin alhaiset. Tämä on ehdottoman tärkeää todellisen ja konkreettisen ympäristönsuojelun edistämiseksi.

3.1

Tarkasteltavana olevalla asetusehdotuksella vetykäyttöisistä moottoriajoneuvoista pyritään laatimaan koko EU:ssa voimassa olevat säännöt vetykäyttöisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntää varten.

3.2

Asetusehdotuksessa säädetään puitedirektiivin 2007/46/EY muuttamisesta siten, että ajoneuvoluokkiin M1, M2 ja M3 sekä N1, N2 ja N3  (2) kuuluvat vetykäyttöiset moottoriajoneuvot sisällytetään EY:n tyyppihyväksyntämenettelyn piiriin ja että vetykäyttöiset moottoriajoneuvot otetaan huomioon kaikissa direktiiveissä ja asetuksissa, joissa säädetään tyyppihyväksynnästä.

3.3

Ehdotetun asetuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 95 artikla.

Asetusehdotus on täysin toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä yhteisötasolla asetettavia poliittisia tavoitteita ei voida saavuttaa jäsenvaltiotasolla, ja kyseisellä menettelyllä torjutaan esteiden luominen yhtenäismarkkinoille.

Asetusehdotus noudattaa suhteellisuusperiaatetta, sillä sen tavoitteena on varmistaa yhtenäismarkkinoiden moitteeton toiminta ja taata samalla korkeatasoinen yleinen turvallisuus ja ympäristönsuojelu.

3.4

Komissio ehdottaa lainsäädäntövälineeksi asetusta, jotta ehdotetun asetuksen säännökset voidaan panna samanaikaisesti täytäntöön eikä tarvitse odottaa niiden saattamista osaksi yksittäisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Muutoin tyyppihyväksyntää koskevia sääntöjä ei mukautettaisi samanaikaisesti, ja sääntöjä voitaisiin muuttaa huomattavasti, kun ne siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3.5

Ehdotetusta asetuksesta on järjestetty laaja kuuleminen, johon kaikki sidosryhmät osallistuivat. Vetyä käsittelevän työryhmän ohella kuulemiseen osallistui jäsenvaltioiden viranomaisia, ajoneuvonvalmistajia, alihankkijoita ja toimialajärjestöjä.

3.6

Tässä yhteydessä tarkasteltiin neljää vaihtoehtoa:

3.7

Tämän jälkeen nimitettiin konsultti, joka arvioi vastaukset turvallisuuden, teknologian sekä eri vaihtoehtoihin sisältyvien kustannusten osalta. Tulokset lähetettiin tutkittaviksi vetypohjaiseen teknologiaan panostaville suurimmille ajoneuvovalmistajille.

3.8

Kyseisestä laajasta kuulemisesta ilmeni selkeästi, että kaikkien vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskeva yhteisötason sääntely on soveltuvin menetelmä.

3.9

Komissio on esittänyt päätöksensä tueksi tutkimuksen (3), jossa osoitetaan, että tiukankin eurooppalaisen tyyppihyväksynnän käyttöönotto on yksinkertaisin ja paljon edullisempi menettely verrattuna yksittäisissä jäsenvaltioissa sovellettavien 27 erilaisen tyyppihyväksyntämenettelyn teoreettisiin kustannuksiin.

3.10

Konsultin arviot esitettiin myös komissiolle, ja se laati aiemmin toteutetun kuulemisen perusteella tarkasteltavana olevan ehdotuksen asetukseksi, josta on nyt käynnistetty institutionaalinen menettely.

3.11

Komission mukaan ehdotetun asetuksen säännöksillä voidaan varmistaa vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen käyttäjien välttämätön turvallisuus sekä vaikuttaa ratkaisevasti ympäristönsuojeluun.

3.12

Lopuksi säädetään, että 36 kuukauden kuluttua ehdotetun asetuksen voimaantulosta vetyjärjestelmien vaatimustenmukaisuuden, kaikkien vedyn kanssa kosketuksissa olevien rakenneosien sekä käytettyjen materiaalien on vastattava täysin ehdotetun asetuksen säännöksiä.

4.1

Kuulemisessa, johon osallistui Euroopan komission, tutkimusalan, vetykäyttöisiä moottoriajoneuvoja kehittävien ajoneuvonvalmistajien, eurooppalaisten järjestöjen, kuluttajien sekä polttokennojen valmistajien edustajia, tuotiin esiin merkittäviä näkökantoja sekä esitettiin tärkeää tietoa viimeaikaisesta teknologian kehityksestä.

4.2

Tässä yhteydessä painotettiin, että on tärkeää levittää tietoa suuren yleisön keskuudessa ja toteuttaa aloitteita, kuten Roomassa jo joitakin vuosia järjestetty tapahtuma (H2 Roma). Näin voidaan edistää tuottajien ja kuluttajien kohtaamista, esitellä teknologian kehittymistä sekä tehdä tunnetuksi teknologiaa, jota useimmat vielä pitävät vaarallisena. Kuulemisen osanottajat olivat hyvin kiinnostuneita ETSK:n roolista, ja komitea voisikin toimia kulttuurisena välittäjänä.

4.3

Yritykset ja kuluttajat korostivat, että on voitava luottaa sekä ajoneuvojen ja vedyn varastoinnin ja jakelun perusrakenteiden turvallisuuteen että vedyn saatavuuteen. Tutkimusta on jatkettava, ja sitä on tuettava nykyistä enemmän. Lisäksi suhtauduttiin myönteisesti äskettäisiin unionin aloitteisiin polttokennoteknologian edistämiseksi sekä päätökseen rahoittaa yhteinen teknologia-aloite.

4.4

Testit ovat osoittaneet, että vetykäyttöinen ajoneuvo voi jo nyt taittaa yhdellä latauksella 600 kilometrin matkan. Lisätestejä on valmisteilla.

4.5

Kuten kuulemisesta kävi ilmi, vetykäyttöinen ajoneuvo voidaan jo nyt toteuttaa teknologisesti, mutta sen markkinoille saattamiseen tarvittavat taloudelliset ja sosiaaliset edellytykset puuttuvat. Tyyppihyväksyntää koskevan asetuksen myötä poistetaan ensimmäinen este.

5.1

ETSK kannattaa ehdotetun asetuksen sisältöä ja suhtautuu myönteisesti vetykäyttöisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntään sovellettavien yhtenäisten sääntöjen antamiseen, sillä kyseinen menettely on edistysaskel verrattuna nykytilanteeseen, jossa ei ole minkäänlaista viitelainsäädäntöä ja joka saattaa aiheuttaa ilmeisiä kilpailuvääristymiä ja sisämarkkinoiden pirstaloitumista. Ehdotettu asetus on hyväksyttävä nopeasti myös turvallisuuden ja ympäristönsuojelun vuoksi.

5.2

ETSK katsoo, että selkeän viitekehyksen puute estää väistämättä tarvittavia huomattavia investointeja, jotka ovat välttämättömiä vetypohjaisten teknologioiden kehittämiseksi, sillä vety on tulevaisuuden auton energialähde.

5.3

Tarkasteltava asetusehdotus on Euroopan unionin kestävän kehityksen politiikan sekä ilmastonmuutoksen torjuntatoimien mukainen. Yhteisön aloitteet perustuvat kyseisiin politiikkoihin, jotka ovat välttämättömiä Lissabonin strategian yleistavoitteiden saavuttamiseksi.

5.4

ETSK on täysin vakuuttunut siitä, että jollei vetykäyttöisiä moottoriajoneuvoja kehitetä nopeasti ja intensiivisesti ja jollei fossiilisia polttoaineita korvata vähitellen, ympäristönsuojeluun kohdistuvat edut jäävät melko pieniksi ja laadullisesti merkityksettömiksi. Komitean mielestä on edistettävä ympäristön kestävää kehitystä ja ilmastonmuutoksen tiukkoja torjuntatoimia. Ne voidaan toteuttaa hyödyntämällä vetyä, toisen sukupolven biopolttoaineita sekä muita uusiutuvia polttoaineita.

5.5

ETSK katsoo, että vedyn käyttö sekä poltto- ja vetykennojen alalla tehtävä tutkimus tarjoavat lupaavan keinon kääntää nykyinen kehitys, jossa energiantarve tyydytetään pääasiassa fossiilisilla polttoaineilla. Niiden osuus energiantarjonnasta on nykyisin maailmanlaajuisesti 85–90 prosenttia. Tulevaisuudennäkymiä arvioitaessa on otettava huomioon, että fossiilisten polttoaineiden saatavuuden odotetaan heikkenevän ja että niiden hinta nousee tulevaisuudessa jatkuvasti.

5.6

ETSK kannattaa antamassaan lausunnossa (4) täysin komission asiakirjassaan KOM(2007) 571 lopullinen esittämää aloitetta rahoittaa lähes 470 miljoonalla eurolla yhteistä teknologia-aloitetta siten, että perustetaan polttokenno- ja vety-yhteisyritys. Laaja-alaisen tutkimusaloitteen avulla komissio, jäsenvaltiot ja teollisuus voivat yhdistää resurssinsa ohjelmissa, jotka kohdennetaan energialähteiden monipuolistamisen ja energian tulevan saatavuuden kannalta strategisiin aloihin.

5.7

Myöhemmin antamassaan lausunnossa ”Liikenteen energialähteiden yhdistelmä” (5) ETSK ”pitää myös välttämättömänä, että vedyn ja toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä koskevan tutkimuksen rahoitusta vauhditetaan määrätietoisesti”, ja ”yhtyy vedyn käyttöä tutkivien yritysten ja tutkimuslaitosten pyyntöihin, joiden mukaan neuvoston ja Euroopan parlamentin tulisi nopeuttaa ehdotuksen hyväksymisprosessia”.

5.8

Polttokennot ovat energian konverttereita, joiden avulla voidaan vähentää huomattavasti kasvihuonekaasujen ja muiden epäpuhtauksien syntymistä. ETSK kiinnittää edellisessä kohdassa mainitussa lausunnossaan biomassan käsittelyn yhteydessä huomiota polttokennojen uusien katalysaattorien äskettäiseen kehitykseen, sillä kyseessä on hyvin lupaava teknologia ajoneuvoissa käytettävän puhtaan energian saamiseksi.

5.9

ETSK toteaa, että vedyn hyödyntäminen pyrittäessä vähitellen korvaamaan fossiiliset polttoaineet on välttämätön ja toivottava toimenpide, ja korostaa, että vetykäyttöisten ajoneuvojen käyttöönotto edellyttää ehdottomasti huomattavia investointeja kaikkiin vedyn käyttöön liittyviin tutkimusaloihin. Näin ollen ETSK toivoo ja kannattaa sellaisten tutkimusohjelmien laatimista, joilla pyritään vahvistamaan kyseistä strategiaa.

5.10

Komitea katsoo, ettei kyseisen prosessin huomattavien kustannusten keskeinen ongelma saa estää vetypohjaisen teknologian kehitystä, ja kiinnittää suurta huomiota kaikkiin ohjelmiin, joilla pyritään löytämään uusia keinoja tuottaa vetyä ympäristöystävällisesti. Vedyn tuotannosta 90 prosenttia perustuu nykyisin metaaniin, joka on tärkeä, mutta rajallisesti käytettävissä oleva energianlähde.

5.11

ETSK painottaa, ettei kaikkeen teknologian kehittämiseen liittyviä kustannuksia ja tarvittavien huomattavien varojen määrää arvioitaessa tule kiinnittää huomiota vain ajoneuvoteollisuuteen — vaikkakin se on määrällisesti merkittävä ala — vaan strategisessa visiossa ja tulevaisuudennäkymissä on punnittava tulevia hyötyjä, joita voi syntyä vedyn käytön yleistyessä. Vetyä voidaan tulevaisuudessa käyttää julkisen ja yksityisliikenteen ohella tavarankuljetuksissa ja raide- ja meriliikenteessä sekä — pitkäjänteisempänä tavoitteena — sähkölaitoksissa.

5.12

ETSK on täysin vakuuttunut siitä, että jos kyseiset merkittävät tutkimusohjelmat kehittyvät toivottuun suuntaan ja jos kaikki sidosryhmät antavat tarvittavan poliittisen ja taloudellisen tuen, kokonaan tai osittain vetykäyttöiset ajoneuvot saatetaan ottaa käyttöön suhteellisen pian.

5.13

Konkreettinen esimerkki tästä myönteisestä suuntauksesta on hybridijärjestelmällä toimivien taksien määrän jatkuva kasvu New Yorkissa. Myönteisellä kaupunkipolitiikalla voidaan yhdistää ympäristönsuojelu ja markkinasäännöt. Näin tuodaan myös esiin, että yritykset estää kyseisen teknologian kehittäminen perustuvat usein ainoastaan vakiintuneiden intressien suojeluun.

5.14

ETSK on kaikissa asiaa koskevissa lausunnoissaan kannattanut vedyn käyttöä, sillä vety on nykyisistä rajoituksistaan huolimatta tulevaisuuden haaste. Komitea seuraa tarkasti äskettäin käynnistettyjä aloitteita, joissa vaihtoehtoisia tuotanto- ja toimitusteknologioita hyödyntämällä tasoitetaan tietä vedylle ajoneuvojen tulevana käyttövoimana.

5.15

Kyseisissä kehitysnäkymissä ETSK kehottaa komissiota jälleen kerran tarkastelemaan vaihtoehtoisten polttoaineiden kattavan jakeluverkon kehittämisongelmaa alkaen LPG:n (nesteytetyn maakaasun) jakelun vahvistamisesta. Muutamia myönteisiä poikkeuksia — kuten Puola — lukuunottamatta LPG:n jakeluverkko on jäsenvaltiossa harva, ja toisista se puuttuu kokonaan.

5.16

Varastointi ja jakelu on konkreettinen esimerkki alan tutkimuksen kohdentamisesta. Kaasun jakelussa tarvittavat innovatiiviset teknologiat ovat keskeinen ja ratkaiseva tekijä uusien ajoneuvojen yleistymisen kannalta sekä siirtymäaikana, jolloin käytetään eri kaasujen mahdollisia seoksia, että vetykäyttöisiin ajoneuvoihin tähtäävässä lopullisessa vaiheessa.

5.17

Alalla on saatava ajoissa käyttöön yhä tehokkaampia ja turvallisempia jakelujärjestelmiä, jotka perustuvat Euroopassa parhaillaan toimivista kahdesta järjestelmästä — Mantovassa Italiassa ja Münchenissä Saksassa — saatuihin kokemuksiin. Tutkimustoiminnassa on pyrittävä teknisesti yhä kehittyneempiin järjestelmiin, joissa painotetaan korkeita turvallisuus- ja ympäristönsuojelustandardeja.

5.18

Näin ollen ETSK katsoo, että korkeiden turvallisuus- ja tehokkuusstandardien toteuttaminen kaasumaisten polttoaineiden varastoinnissa ja jakelussa on nykyvaiheessa ratkaiseva tekijä. Tarvitaan laaja-alaista ohjelmaa LPG- ja metaanihuoltamoiden yleistämiseksi koko unionin alueella. Tämä on välittömin ja realistisin tavoite pyrittäessä vähentämään edes osittain polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä välivaiheena ennen lopullista tavoitetta eli vedyn jakelua. Kaasun ja vedyn varastoinnissa ja jakelussa tarvittavat teknologiat ovat hyvin samankaltaisia, joten kaasupohjaisen teknologian kehittäminen voi vain edistää vetypohjaisen teknologian kehittämistä.

5.19

ETSK on tietoinen siitä, että vedyn käyttöön liittyy vielä nykyisin kustannusongelmia ja turvallisuuskysymyksiä, jotka perustuvat aiempiin epäilyihin. Niistä on nyt eri maissa toteutettujen perusteellisten testien myötä päästävä kokonaan eroon, sillä vedyn käyttö on yhtä turvallista kuin perinteisten teknologioiden käyttö. Kun kyseinen tavoite on saavutettu, voidaan laajojen ja kohdennettujen tiedotusohjelmien avulla saavuttaa tulevien käyttäjien luottamus, mikä on kyseisen teknologian lopullisen käyttöönoton ehdoton edellytys.

5.20

ETSK:n mielestä kyseiseen strategiaan on näin ollen välttämätöntä nivoa laaja tiedotusohjelma, jossa tarkastellaan tulevien kuluttajien nykyisiä epäilyjä — vetyä pidetään erittäin vaarallisena tuotteena — ja pyritään pääsemään niistä eroon.

5.21

Tällaisessa hyvin laaja-alaisessa tiedotusohjelmassa on välitettävä selkeä viesti: vetykäyttöiset ajoneuvot ovat myös mahdollisissa onnettomuuksissa jo nyt yhtä turvallisia kuin perinteiset ajoneuvot. Tämä on erittäin tärkeä tekijä komission ennusteiden uskottavuuden kannalta, sillä komission arvioiden mukaan unionin alueella saavutetaan vuoteen 2020 mennessä miljoonan vetykäyttöisen ajoneuvon käytön tavoite (vaikutustenarviointi s. 34).

5.22

Tarkasteltava asetusehdotus vetykäyttöisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntään sovellettavien, yhteisötasolla yhtenäistettyjen säännösten antamisesta on ensimmäinen askel pyrittäessä saavuttamaan ja säilyttämään kuluttajien hyväksyntä. Ehdotettua asetusta onkin kannatettava myös siksi, että vedyn käyttö ajoneuvoissa edistää ratkaisevasti ympäristönsuojelua, sillä kyseinen käyttövoima ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä eikä muita hiilipohjaisia epäpuhtauksia.

5.23

ETSK on tyytyväinen siihen, että lainsäädäntövälineeksi on ehdotuksessa valittu asetus, sillä kun kaikissa jäsenvaltioissa sovelletaan välittömästi asianomaisia säädöksiä, varmistetaan kaikille alan tuottajille yhtenäiset edellytykset.

5.24

Komitea kannattaa myös ehdotusta, jonka mukaan keskeiset säädökset laaditaan ja pannaan täytäntöön komiteamenettelyllä, ja suhtautuu myönteisesti ehdotukseen siirtymäajasta. Se vaikuttaa tarpeelliselta tuottajien kannalta, ja näin otetaan myös huomioon, että kyseinen teknologia on monimutkaista ja edellyttää pitkää soveltamisaikaa.

5.25

ETSK kannattaa ja pitää tärkeänä sitä, että unioni on Japanin ja Yhdysvaltojen ohella mukana GCG:ssä (Global Coordination Group), jossa pyritään laatimaan vetykäyttöisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntään maailmanlaajuisesti sovellettava menettely.

5.26

Pyrkimys tällaiseen sopimukseen ei kuitenkaan saa estää yhteisön lainsäädäntämenettelyn etenemistä, sillä maailmanlaajuiseen sopimukseen pääseminen vie enemmän aikaa kuin tarkasteltavan asetusehdotuksen hyväksyminen. Unionin asema kyseisessä elimessä sitä vastoin vahvistuu, kun sillä on erityinen lainsäädäntöväline ja sen soveltamisesta saatuja omia kokemuksia. Lisäksi näin estetään pyrkimykset hyväksyä sellaiset maailmanlaajuisesti sovellettavat säännöt, joissa otetaan huomioon ainoat tällä hetkellä käytettävissä olevat eli Japanista saadut kokemukset.

5.27

Unionin vahva rooli kansainvälisissä päätöksentekoelimissä on myös merkittävä tekijä Euroopan tasolla toimivien suurten ajoneuvonvalmistajien kilpailukyvyn ylläpitämiseksi, sillä niiden on säilytettävä yhteys kehitysprosesseihin markkinoilla, joilla vahva, oikea-aikainen ja korkeaa teknologista kehitystä heijastava asema on erittäin tärkeä huomattavien markkinaosuuksien saamiseksi tulevaisuudessa.

5.28

Vaikka tyyppihyväksyntä on vain koko prosessin yksi näkökohta, se on merkittävä edistysaskel pyrittäessä varmistamaan sellaisten vaihtoehtoisten polttoaineiden saatavuus, joiden avulla voidaan helpottaa unionin riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Näin edistetään myös ympäristönsuojelua ja valmistaudutaan siihen vääjäämättä lähestyvään, vaikkakin ajallisesti vaikeasti määriteltävään ajankohtaan, jolloin fossiiliset polttoaineet vähitellen ehtyvät.

5.29

Kaikki tämä edellyttää rohkeita päätöksiä sekä pitkäjänteistä strategista visiota, jossa kiinnitetään huomiota nykytilanteeseen ja esitetään tulevaisuudennäkymiä, joissa vedyn käyttö on keskeisessä asemassa.

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/7

1.1

ETSK katsoo, että komitean itsensä useaan otteeseen peräämä pienyrityksiä koskeva eurooppalainen säädös (Small Business Act for Europe, SBAE) merkinnee mahdollisuutta antaa uutta tuulta pienyritysten eurooppalaisen peruskirjan purjeisiin ja tarjoaa erinomaisen tilaisuuden kehittää pienyritysten potentiaalia. Se testaa samalla toimielinten ja jäsenvaltioiden todellista halukkuutta sitoutua tukemaan pk-yrityksiä ja kaikkein pienimpiä yrityksiä varsinaisen aktiivisen, pysyvän politiikan avulla.

1.2

Politiikkaa tarvitaan muulloinkin kuin taloudellisesti vaikeina aikoina, jolloin poliittiset piirit löytävät uudelleen pk-yritysten ja kaikkein pienimpien yritysten vetovoiman työpaikkapulan lievittäjinä ja työttömyystilastojen silottajina. Toiminnan on oltava perinpohjaisesti harkittua ja sillä on tuettava pitkällä aikavälillä pk-yritysten kilpailukykyä.

1.3

ETSK suosittaa kymmentä perusluonteista pk-yritysten tuki- ja kehittämistoimenpidettä, joilla yrityksille luodaan todella suotuisa toimintaympäristö, sekä tehokasta pienyrityksiä koskevaa eurooppalaista säädöstä, jossa edetään pelkkää poliittista julistusta pidemmälle.

1.4

ETSK katsoo, että SBAE on saatettava voimaan kaikilla tasoilla oikeudellisesti sitovan välineen muodossa.

1.5

Komitea katsoo lisäksi, että SBAEn avulla on pystyttävä rohkaisemaan pk-yritysten työmarkkinaosapuolia vuoropuheluun, tavoitteena luoda mahdollisimman hyvä työympäristö luovuudelle ja innovaatioille myös työoloissa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työpaikkojen turvallisuuden parantamiseen ja niissä piilevien mahdollisten vaarojen analysointiin.

2.1

Kaikki myöntävät pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) merkityksen Euroopan unionin taloudelle. Ne ovat keskeisiä tekijöitä EU:n kasvun ja työllisyyden kannalta samoin kuin vastattaessa maailmanlaajuistumisen uusiin haasteisiin. Arvioitaessa vuosina 2005–2007 toteutetun pk-yrityspolitiikan tuloksia havaitaan, että asiassa on edistytty huomattavasti sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla, kun on noudatettu ”pienet ensin” -periaatetta.

2.2

Euroopan komissio on korostanut tarvetta vapauttaa pk-yritysten koko kasvu- ja työllisyyspotentiaali ja hyödyntää kaikilta osin niiden innovointikykyä. Suuntaus käy ilmi 11. joulukuuta 2007 hyväksytystä Lissabonin uutta kasvu- ja työllisyysstrategiaa koskevasta selvityksestä. Sen yhteydessä tuotiin esiin ajatus pienyrityksiä koskevasta eurooppalaisesta säädöksestä (SBAE). Sen pääasiallisena tavoitteena on määritellä periaatteet ja konkreettiset toimenpiteet eurooppalaisten pk-yritysten toimintaympäristön parantamiseksi ottamalla kaikilta osin huomioon yritysten monimuotoisuus. Aloite sai myönteisen vastaanoton joulukuussa 2007 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, ja komission tavoitteena on nyt tehdä asiasta ehdotus kesäkuuhun 2008 mennessä.

2.3

Tässä yhteydessä muistutettakoon, että ETSK on hiljattain antanut tai valmistelee parhaillaan useita muitakin pk-yrityspolitiikka käsitteleviä lausuntoja. Esimerkkejä:

2.4

Neuvoston puheenjohtajana toimiva Slovenia on pyytänyt ETSK:ta tekemään poliittisluonteisia ehdotuksia pk-yritysten kasvun tukemiseksi. ETSK:n ei siis odoteta laativan uutta luetteloa teknisistä toimenpiteistä pk-yritysten yksittäisen kasvun edistämiseksi vaan ehdottavan nykyistä järjestelmällisempiä poliittisia puitteita ja pk-yritysten innovointia vauhdittavia toimenpiteitä.

2.5

Puheenjohtajavaltio Slovenia keskittyy ensisijaisesti mm. etenkin kahteen seikkaan:

2.6

Puheenjohtajavaltio Slovenian ETSK:lle esittämän lausuntopyynnön taustalla on myös pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen (SBAE) valmistelu.

3.1

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan selvittänyt pk-yritysten hyväksi toteutetun toiminnan merkittävää edistymistä, jota on tapahtunut varsinkin rahoituksen saatavuudessa ja hallinnon yksinkertaistamisessa. ETSK on iloinen voidessaan korostaa unionin toimielinten kannoissa tapahtunutta erittäin voimakasta kehittymistä pienyrityksiä suosivaan suuntaan ja toivoo, ettei kehitys johdu pelkästään nykyisestä vaikeasta taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kontekstista. Asian kiistattomasta edistymisestä huolimatta viime vuosina käynnistettyjä toimintalinjoja leimaavat kuitenkin vielä useat puutteet.

3.2

ETSK katsoo ennen kaikkea, ettei pienyritysten eurooppalaisella peruskirjalla ole saavutettu sille asetettuja strategisia tavoitteita, koska se ei ole oikeudellisesti sitova ja se on useimmiten jäänyt pelkäksi poliittiseksi julistukseksi. Peruskirjan täytäntöönpanoa on lujitettava jäsenvaltioissa ja aluetasolla, ja sitä on ryhdyttävä arvioimaan ja antamaan jäsenvaltioille vuosittain suosituksia.

3.3

On usein mainittu, että erilaisten pk-yritysten kanssa käytäviä yhteisneuvotteluja voitaisiin vielä parantaa tuntuvasti. ETSK katsoo, että unioni-, jäsenvaltio- ja aluetasolla on ryhdyttävä käymään uudenlaista vuoropuhelua, joilla toimielinten ja pk-yritysten erilaisia toimintaympäristöjä edustavien välittäjäorganisaatioiden välisiä yhteisneuvotteluja voidaan tiivistää ja ne voidaan vakiinnuttaa.

4.2.1

On tunnettava pk-yritysten eri kategorioiden realiteetit ja tehtävä niitä tunnetuksi. Kaikkien yhteisön toimintaperiaatteiden on pohjauduttava selkeään tietämykseen eri tilanteista. Käsite ”pk-yritykset” kattaa hyvin erilaisia realiteetteja, kategorioita tai muotoja (yhden hengen yritykset tai yhtiömuotoiset yritykset, yritykset, joissa ei ole palkattuja työntekijöitä tai joissa on jopa 250 työntekijää, käsiteollisuusyritykset, kaupat, osuus- ja yhteisötalouden yritykset tai vapaiden ammattien harjoittajien perustamat yritykset). Ne toimivat omilla aloillaan hyvin erilaisissa tilanteissa ja niillä on toisistaan suuresti poikkeavia tarpeita. Pk-yritysten eri kategorioista ei useinkaan ole saatavilla täydellisiä tietoja, jos tietoja ylipäätään on kerätty. Pk-yritysten eurooppalainen seurantakeskus analysoi aikoinaan tilannetta ja tuotti usein olennaista tietoa. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että yritystoiminnan pääosasto käynnistää seurantakeskuksen toiminnan uudelleen, ja kehottaa sitä

4.2.2

Pk-yritykset on sisällytettävä kaikkiin yhteisön politiikkoihin. ETSK:n on todettava, että pienyrityksiä tukevista poliittisista julistuksista huolimatta lainsäätäjät ovat kaikilla tasoilla edelleen erittäin taipuvaisia — joko tietämättömyydestä tai yksinkertaisuuden vuoksi — turvautumaan järjestelmällisesti suuryhtiöiden malliin ja soveltamaan nk. bonsai-periaatetta: heidän mielestään se, mikä on hyväksi suuryhtiöille, on myös pienyritysten edun mukaista. Tämä teoreettinen yhden ainoan taloudellisen mallin lähestymistapa on ristiriidassa erilaisten yritysmuotojen ja yrityskulttuurien monimuotoisen todellisuuden kanssa ja johtaa käytännössä siihen, että 90 % eurooppalaisista yrityksistä tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja laiminlyödyksi yhteisön politiikoissa. ETSK kiinnittää yhteisön toimielinten ja EU:n jäsenvaltioiden huomion siihen tosiseikkaan, että vaikka pienet ja mikroyritykset ovat merkittävä voima yhteisön taloudessa ja työmarkkinoilla, niistä on vaarassa tulla sen heikkous — ei omasta syystään, vaan sen vuoksi, että viranomaiset eivät millään tasolla kiinnitä niihin riittävästi huomiota. ETSK kehottaa hyödyntämään vihdoin pienyrityksiä koskevaa eurooppalaista säädöstä ja ryhtymään käytännön toimiin. Komitea toivoo, että erilaisten pk-yritysten tarpeet ja erityispiirteet otetaan ehdottomasti huomioon kaikissa politiikoissa, ohjelmissa ja neuvotteluissa, myös sosiaalidialogissa ja kansainvälisissä suhteissa niin yhteisö- kuin jäsenvaltio- ja aluetasolla.

4.2.3

On jatkettava hallinnon yksinkertaistamista. ETSK kannustaa komissiota lämpimästi ponnistelemaan kaikilla rintamilla yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamiseksi. Komitea kehottaa ennen kaikkea yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita käynnistämään nykyistä tehokkaamman yksinkertaistamispolitiikan, joka koostuu viidestä osasta:

4.2.4

On tuettava välittäjäorganisaatioiden harjoittamaa oheistoimintaa ja neuvontaa. Erilaisia pk-yrityksiä edustavat välittäjäorganisaatiot ovat yhteisön politiikkojen onnistumisen kannalta olennainen ratas, koska ne tarjoavat kaikille pk-yrityksille erityisosaamista edellyttäviä teknisen avun palveluita, joista uusi eurooppalainen yritysverkosto EEN (Enterprise Europe Network) ei kykene huolehtimaan. Kyseisillä organisaatioilla on korvaamaton tehtävä välitettäessä yrityksille tietoa ja annettaessa niille apua, sillä niiden ansiosta on ennen kaikkea mahdollista mukauttaa lainsäädäntö tapauskohtaisesti kunkin yrityksen tilanteeseen sekä siirtää säädökset mikrotalouden tasolle ja paikallistasolle, lähimmäksi kaikkein pienintä yritystä. ETSK:n mielestä on olennaista, että viranomaiset sitoutuvat kaikilla tasoilla tukemaan aktiivisesti pk-yritysten edustusorganisaatioiden toimintaa ja että pk-yrityksiä sivuaviin yhteisön politiikkoihin sisällytetään nimenomaisesti kyseisille organisaatioille tarkoitettuja tukitoimenpiteitä. Komitea kehottaa lisäksi komissiota, jäsenvaltioita ja alueita panemaan täytäntöön Stuttgartissa pidetyssä käsityöläis- ja pienyritysten neljännessä eurooppalaisessa konferenssissa annetut päätelmät.

4.2.5

On käynnistettävä uudelleen yritysten yhteistyöohjelmat ja organisaatioiden tiedonvaihto-ohjelmat. ETSK kehottaa komissiota käynnistämään uudelleen alueidenväliset yritysten yhteistyöohjelmat, jotka ovat aiempina vuosina osoittautuneet tehokkaiksi. Lisäksi on tuettava välittäjäorganisaatioiden toteuttamia toimia tai mahdollistettava tällaista yhteistyötä edistävien elinten perustaminen.

4.3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti neuvoston ja komission kantaan puoltaa pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen laatimista, varsinkin kun komitea on itse useaan otteeseen ajanut kyseisen säädöksen aikaan saamista (1). Jotta pienyrityksiä koskeva eurooppalainen säädös on tehokas, sen on komitean mielestä täytettävä useita ehtoja:

4.3.1.1

Sen tarkoituksena tulee olla luoda mahdollisimman hyvä toimintaympäristö pk-yrityksille ja mikroyrityksille kaikilla tasoilla ja antaa konkreettinen vastaus haasteisiin, joita pk-yritykset kohtaavat koko elinkaarensa aikana, etenkin omistajanvaihdosten ja yritysostojen yhteydessä. Pienyrityksiä koskeva eurooppalainen säädös ei saa johtaa pk-yritysten työntekijöiden työolojen heikentymiseen: sen puitteissa tehtävien aloitteiden on päinvastoin tehtävä mahdolliseksi heidän tilanteensa huomioiminen entistä paremmin.

4.3.1.2

Sen on tuotettava todellista lisäarvoa, eikä siinä pidä rajoittua ainoastaan kokoamaan yhteen nykyiset ohjelmat eikä pelkästään koordinoimaan meneillään olevia toimenpiteitä.

4.3.1.3

Se ei saa olla pelkkä uusi aiejulistus, jollaiseksi pienyritysten eurooppalainen peruskirja on valitettavasti jäänyt, eikä sen pidä olla pelkästään yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden poliittinen sitoumus. Eurooppalaiset pk-yritykset ja mikroyritykset ansaitsevat tätä paremman säädöksen. ETSK katsoo, että oikeudellisen arvon antaminen pienyrityksiä koskevalle yhteisön säädökselle on osoitus EU:n tahdosta parantaa pk-yrityksille ja mikroyrityksille suunnattua toimintaansa ja vakiinnuttaa se.

4.3.1.4

Sen on oltava kaikilta osin velvoittava ja se on pantava täytäntöön kaikilla tasoilla: unionissa, jäsenvaltioissa ja alueilla. Se on osoitettava kaikille viranomaistasoille, mutta sen täytäntöönpano on jätettävä jäsenvaltioiden tehtäväksi (2).

4.3.1.5

Sitä on sovellettava kaikkiin yhteisön politiikkoihin sisällyttämällä pk-yritykset kaikkiin yhteisön toimintaperiaatteisiin ja kehittämällä kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kaikki poliittiset näkökohdat ja uusista säännöistä erilaisille pk-yrityksille aiheutuvat seuraukset otetaan asianmukaisesti huomioon.

4.3.2

ETSK kehottaa sisällyttämään pienyrityksiä koskevaan eurooppalaiseen säädökseen viisi keskeistä poliittista toimenpidettä, joilla voidaan varmistaa, ettei lainsäädännöllä rajoiteta erilaisten pk-yritysten kehittämistä eikä kilpailukykyä.

4.3.2.1

On varmistettava, että lainsäädäntö on laadittu ottamalla kaikilla tasoilla huomioon erilaisten pk-yritysten erityistilanne ja -tarpeet ja että lainsäädännössä sovelletaan ”pienet ensin” -periaatetta. On hyvä sopia kaikkia päätöksentekotasoja sitovasta perussäännöstä, jonka mukaan säädösehdotukset on laadittava tiedostamalla pk-yritysten sekä varsinkin kaikkein pienimpien yritysten tarpeet ja odotukset, ja sitouttamalla noudattamaan pienet ensin -periaatetta. Erityishuomiota on kiinnitettävä itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joita on yli puolet eurooppalaisista yrityksistä. Tämä edellyttää aivan erityisesti sitä, että pk-yrityksiä edustavia organisaatioita kuullaan järjestelmällisesti ja että näiden organisaatioiden asiantuntijoita kuuluu kaikkiin alueellisiin, valtakunnallisiin ja yhteisön laajuisiin neuvoa-antaviin komiteoihin, joissa käsitellään pk-yrityksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja. Etenkin kilpailukykyneuvosto on 13. maaliskuuta 2006 pitämässään kokouksessa esittänyt tämänsuuntaisen kehotuksen.

ETSK kehottaa nimeämään komission kuhunkin pääosastoon pk-yritysten vastuuhenkilön, jonka tehtävänä olisi valvoa, että kyseisen pääosaston vastuualaan kuuluviin lainsäädäntötoimenpiteisiin ja sen hallinnoimiin ohjelmiin sisällytetään pk-yritysten ja mikroyritysten prioriteetit ja odotukset.

4.3.2.2

On varmistettava, että lainsäädännössä noudatetaan perusperiaatteita. ETSK:n mielestä kaikentasoisen lainsäädännön sekä pk-yrityksiä tukevien ohjelmien tai yhteisten ja yksittäisten toimenpiteiden tehokkuus riippuu neljästä periaatteesta, jotka komitea toivoo sisällytettävän pienyrityksiä koskevaan eurooppalaiseen säädökseen ja joita se toivoo noudatettavan järjestelmällisesti kaikilla tasoilla: unionissa, jäsenvaltioissa ja alueilla.

ETSK korostaa lisäksi, että hallintomenettelyjen on ehdottomasti oltava täysin avoimia ja että pk-yrityksillä on oltava mahdollisuus tutustua kaikkiin niitä koskeviin hallinnollisiin tietoihin sekä korjata ne tarpeitaan vastaaviksi.

4.3.2.3

On ryhdyttävä harjoittamaan laajennettua ja johdonmukaista innovointipolitiikkaa. ETSK kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja aluetasoa tukemaan muutakin kuin huipputeknologian innovointia ja toteuttamaan nykyistä aktiivisempaa politiikkaa sisällyttämällä ohjelmiin nimenomaisia perus- ja keskiasteen teknologisen innovoinnin tukitoimenpiteitä sekä pk-yrityksissä ja erityisesti kaikkein pienimmissä yrityksissä tavanomaisen, muun kuin teknologisen innovoinnin edistämiseksi.

Neuvonantotehtävistä huolehtiva uusi eurooppalainen verkosto EEN ei missään tapauksessa pysty yksin toimimaan tehokkaasti kaikkien innovaatiopotentiaalia omaavien yritysten hyväksi. ETSK kehottaakin asettamaan pienyrityksiä koskevan yhteisön säädöksen ensisijaiseksi tavoitteeksi

4.3.2.4

On laajennettava mahdollisuutta hyödyntää yhteisön ohjelmia. ETSK katsoo, että monimutkainen hallinto ja erilaiset vaatimukset hankaloittavat entisestään pienyritysten osallistumista yhteisön ohjelmiin ja tekevät sen jopa mahdottomaksi. Tämä johtaa paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa välittäjäorganisaatiot menettävät kiinnostuksensa ohjelmia kohtaan. Nykyisten oikeudellisten rajoitusten vuoksi ei esimerkiksi ole mahdollista toteuttaa innovaatiotoimia tai tukea kokeiluhankkeita, joten EU menettää useita innovatiivisia ehdotuksia. ETSK katsoo, että periaatteita ja välineitä olisi tarkistettava. Työsaran laajuuden huomioon ottaen tarvittavia muutoksia ei tässä lausunnossa voida esitellä tarkemmin, vaan ETSK kehottaa komissiota käymään pk-yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa todellisia neuvotteluja laadittaessa pienyrityksiä koskevaa eurooppalaista säädöstä ja määrittelemään näin uudet perusteet ohjelmien laatimiselle ja niihin osallistumiselle eri territoriaalisilla tasoilla.

Tässä yhteydessä on tarpeen, että pk-yritysten pääsyä julkisten hankintojen markkinoille voidaan tukea rakennerahastovaroin varsinkin muita heikoimmin kehittyneillä alueilla (3).

4.3.2.5

On tuettava ja kannustettava omistajanvaihdoksia ja yritysostoja. ETSK korostaa erityisesti, että varsinkin kaupungeissa ja maaseudulla toimivien tuotanto- ja palvelualan pienyritysten omistajanvaihdokset ja yritysostot ovat tärkeä valttikortti. Niiden ennustetulla, joskaan ei väistämättömällä katoamisella on huomattavia kielteisiä vaikutuksia toiminnan ja työpaikkojen säilymiseen kyseisillä alueilla. On aiheellista tukea ostajia ja myyjiä toisiinsa lähentävien järjestelmien käyttöönottoa sekä rahoitukseen ja verotukseen liittyviä aloitteita ja kannustaa yrittäjiä tehostamaan pääomarahoitustaan säilyttääkseen omaisuutensa arvon.

On kehiteltävä innovatiivisia tapoja selviytyä yrittäjien erityistilanteista tietyillä alueilla, kuten maaseudulla, esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden avulla.

4.4.1

Jotta pienyrityksiä koskeva eurooppalainen säädös (SBAE) voi toimia todella tehokkaasti, ETSK kehottaa neuvostoa ja parlamenttia hyväksymään toimenpiteet oikeudellisesti velvoittavana säädöksenä, jota on noudatettava unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden päätöksentekotasoilla.

4.4.2

Tässä yhteydessä ETSK kehottaa laatimaan vuosittain selvityksen pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen sekä pk-yrityksiä koskevien muiden politiikkojen täytäntöönpanosta ja saavutetuista edistysaskelista EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Vuotuinen selvitys on liitettävä omaksi erilliseksi osakseen Lissabonin strategian täytäntöönpanoraporttia.

4.4.3

Komission on voitava edellä mainittujen selvitysten pohjalta antaa suosituksensa säädöksen täytäntöönpanosta sekä jäsenvaltioille että alueille. Komitea haluaa myös antaa näistä oman lausuntonsa.

4.4.4

ETSK kehottaa tarvittaessa mukauttamaan tai tarkistamaan pienyrityksiä koskevaa yhteisön säädöstä ja pk-yrityksiä koskevia muita politiikkoja vuosittain tehtävien selvitysten pohjalta.

4.4.5

ETSK suosittaa komissiolle ja neuvostolle lämpimästi, että ne kytkevät erilaisia pk-yrityksiä edustavat organisaatiot kiinteästi pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen valmistelutyöhön ja sen täytäntöönpanoon.

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/12

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen komission tiedonantoon ”Kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskeva toimintaohjelma” ja arvostaa sitä. Komitea antaa tukensa komission sitoumukselle vahvistaa selkeällä tavalla lähivuosien matkailustrategiaansa ja -politiikkaansa toimintaohjelmalla, jolla kyseinen strategia ja politiikka on tarkoitus panna täytäntöön käytännössä. Tätä uutta politiikkaa esiteltiin jo aiemmin komission tiedonannossa ”Uudistettu EU:n matkailupolitiikka: kohti vahvempaa kumppanuutta Euroopan matkailualan hyväksi”.

1.2

Komitea antaa tunnustuksen komission ponnisteluille esittää lyhyt tiivistelmä lukuisista merkittävistä asiakirjoista, lausunnoista ja keskusteluista. Syntynyt tulos vastaa asianmukaisella tavalla tavoitetta tiedottaa suurelle yleisölle selkeästi matkailun kestävyyttä käsittelevän ryhmän ja raportin laatineiden asiantuntijoiden työskentelyn tulokset sekä myöhemmin toteutetun julkisen kuulemisen tulokset.

1.3

Komitean mielestä on asianmukaista, että uusi politiikka perustuu uudistettuun Lissabonin strategiaan ja että sen yleistavoitteiksi asetetaan kilpailukyvyn parantaminen ja kestävä kehitys ja erityistavoitteiksi taloudellinen vauraus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja koheesio sekä ympäristön ja kulttuurin suojelu.

1.4

Komitea pitää komission tiedonannossa esitettyjä haasteita sekä ehdotettuja keinoja niihin vastaamiseksi asianmukaisina. Lähestymistavaksi ehdotetaan kaikkien toimijoiden osallistumista monentyyppiseen yhteistyöhön ja ”yhteistyökilpailuihin”, ja osallistumista pidetään uudistetun matkailupolitiikan ja sen täytäntöönpanoa koskevan toimintaohjelman kulmakivenä. Komission tiedonannossa esiin tuotujen haasteiden merkittävyys on ilmeinen. Jatkuvan tutkimuksen kasvihuonekaasujen vaikutuksista kestävyyteen on oltava tulevaisuudessa keskeinen osa toimintaohjelmaa.

1.5

Komitea pitää asianmukaisena, että komissio sitoutuu toteuttamaan tätä uudistettua politiikkaa vuoropuhelun, yhteistyön, tukitoimien ja toimijoiden välisen koordinoinnin avulla. Kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskevassa toimintaohjelmassa kehitetään käytännön menettelytapoja sekä kaikille eurooppalaiseen matkailuun osallistuville toimijoille ehdotettuja toimintavälineitä. Komitea kuitenkin katsoo, että komissio voi ja sen tulee omaksua yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastonsa kautta aiempaa aktiivisempi rooli ja että sen tulee johtaa lukuisten Euroopan laajuisten aloitteiden käynnistämistä. Esimerkkeinä aloitteista mainittakoon sosiaalinen matkailu, kaikkien ulottuvilla oleva matkailu ja matkailualan koulutus. Sekä komission että muiden toimielinten olisi erityisesti tehostettava toimiaan pienten, keskisuurten ja mikroyritysten saamiseksi mukaan matkailun kestävyyteen tähtäävään politiikkaan sekä toimintaohjelmaan kyseisen tavoitteen toteuttamiseksi ja saavuttamiseksi. Komitea suhtautuu myönteisesti komission ”Eurooppalaiset matkailun huippukohteet” -aloitteeseen, jota se pitää hyvänä käytänteenä ja jolla on sen mielestä esimerkkivaikutus.

1.6

ETSK ehdottaa ja suosittaa jälleen kerran, että vahvistetaan Euroopan matkailufoorumia ja jatketaan pohdintoja ja tutkimuksia Euroopan neuvoa-antavan matkailualan neuvoston ja Euroopan matkailuviraston perustamisesta. Molemmat elimet voisivat mahdollisesti toimia foorumeina, joissa matkailuviranomaiset ja matkailualan eri toimijat voisivat tavata parantaakseen tiedotusta kestävästä ja kilpailukykyisestä matkailusta ja jakaakseen tietoja, valvoakseen politiikan ja eurooppalaista matkailua koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanoa sekä erityisesti pyrkiäkseen hahmottamaan matkailualan suuntauksia ja suunnitellakseen toimenpiteitä, joihin on ryhdyttävä. Erityisesti ilmastonmuutos, sen vaikutukset matkailuun sekä toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä, voisivat kuulua kummankin elimen tavoitteisiin.

1.7

Komitea pitää erittäin myönteisenä komission halukkuutta parantaa tarjolla olevien rahoitusvälineiden käyttöä. Komitea katsoo, että esimerkiksi sosiaalisen matkailun alalla on jo soveltuvia aihealueita, jotta valtioiden rajat ylittävää toimintaa koskevia kokeiluja voitaisiin aloittaa pilottihankkeen muodossa. Eräitä esimerkkejä kyseisestä toiminnasta voisivat olla sosiaalinen matkailu ja kaikkien ulottuvilla oleva matkailu, henkilöresurssien kehittäminen, tuotekehitys sekä markkinoille pääsy. Komitean mielestä jo nyt on riittävästi mahdollisuuksia koota yhteen kokemuksia rajat ylittävästä toiminnasta kyseisiä aloja koskevien kokeiluhankkeiden puitteissa.

1.8

ETSK on tyytyväinen siihen, että matkailualan Agenda 21 -toimintaohjelmaa koskeva työskentely on saatu päätökseen. Sitä koskevat tulokset, jotka esitetään komission tiedonannossa ”Kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskeva toimintaohjelma” täydentävät ja täsmentävät eurooppalaisen matkailun kestävyyteen vaikuttavaa yleistä politiikkaa. Kyseistä tarkoitusta varten perustetun elimen laatima tekninen asiakirja muodostaa itse asiassa perustan komission tiedonannolle ja täydentää sitä, ja siksi molempia asiakirjoja on tarkasteltava yhdessä.

1.9

Tilastoinnin osalta ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti komission alulle panemaan ehdotuspyyntöön, josta Euroopan talous- ja sosiaalikomitea teki aikoinaan esityksen ja joka koskee matkailun seurantakeskusten verkoston perustamista. Seurantakeskukset tarjoaisivat alakohtaisia tietoja ja niiden avulla kyettäisiin luomaan strateginen ja suuntaa-antava näkemys sekä suunnittelemaan ja laatimaan tulevia toimia.

1.10

ETSK on valmis jatkossakin käsittelemään matkailualaan liittyviä kysymyksiä toimintaohjelmaa koskevassa komission tiedonannossa esitettyjen suuntaviivojen pohjalta. Se kehottaa unionin muita toimielimiä, jäsenvaltioita, alue- ja paikallisviranomaisia, alan toimijoita — työnantajia ja työntekijäjärjestöjä — sekä kaikkia kansalaisia toimimaan yhteistyössä niin, että matkailu ymmärrettäisiin kaikkien oikeudeksi ja sitä tuettaisiin Euroopan tulevaisuuden kannalta strategisena taloudellisena toimintana. Yhtä lailla välttämätöntä on kaikkien toimijoiden ja kuluttajien vastuunotto entistä kestävämmän ja kilpailukykyisemmän matkailun harjoittamiseksi.

1.11

Vaikka komission tiedonannossa otetaan huomioon matkailualaa muovaavat sosiaaliset kriteerit ja osatekijät, ETSK panee merkille, että siinä ei viitata unionin kansalaisuuden käsitteeseen ja sen toteutumiseen. Itse asiassa matkailu voisi antaa huomattavasti nykyistä suuremman panoksen eri kulttuurien ja yhteiskuntaryhmien yhteenkuuluvuuteen unionin kansalaisuuden — jota meidän kaikkien on edistettävä ja kehitettävä — puitteissa. Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden kulttuurien, kielten sekä luonnon- ja kulttuuriperinnön monimuotoisuus ja vaihtelevuus ovat suuri rikkaus, jota voidaan ja tulee hyödyntää oppiaksemme tuntemaan toinen toisemme ja ymmärtääksemme oikeutemme unionin kansalaisina. Toinen seikka, johon Euroopan matkailua koskevissa keskusteluissa ja asiakirjoissa tulisi kiinnittää suurta huomiota, on kulttuuri, kun otetaan huomioon matkailun ja kulttuurin väliset mahdolliset yhteisvaikutukset. Tämä asia otettiin esille jo komitean aiemmassa lausunnossa.

1.12

Parannettaessa matkailualan kilpailukykyä ja kestävyyttä on otettava huomioon matkakohteiden erityispiirteet. Komitea suosittaa huomioimaan niiden jäsenvaltioiden erityispiirteet, jotka ovat suuressa määrin riippuvaisia matkailusta. On kiinnitettävä asianmukaista huomiota eri alueiden tarpeisiin laadittaessa matkailualaa koskevia politiikkoja ja ehdotuksia. Komitea suosittaa, että komission laatimissa vaikutustenarvioinneissa otetaan huomioon matkailun mahdollinen suhteeton vaikutus eri alueisiin ja aloihin, esimerkiksi saarten kaltaisiin matkakohteisiin, jotka ovat suuressa määrin riippuvaisia lentoliikenteestä ja joilla ei ole mitään muuta liikennemuotoa tai jotka ovat lähes yksinomaan riippuvaisia lentoliikenteestä.

1.13

ETSK katsoo, että komission tiedonannossa yksilöidyt periaatteet ja arvot — kestävyys, sosiaalinen hyvinvointi, kilpailukyky, yhteistyö, kumppanuus, kannattavuus, turvallisuus, laadukkaat työpaikat jne. — muodostavat yhdessä eurooppalaisen matkailumallin, ei siksi, että ne olisivat joukko sääntöjä, vaan koska kyseisiä periaatteita ja arvoja sovelletaan yleisesti Euroopan unionin koko alueella.

1.14

ETSK kehottaa komissiota etenemään yhteistyössä matkailualaa koskevien tietojen ja taitojen sertifioimisessa Euroopan tasolla alan työpaikkojen lukumäärän ja laadun kohottamiseksi. On vahvistettava Europass-järjestelmää, joka on eräs keino tuoda esiin yksinkertaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla kaikkialla Euroopassa (Euroopan unioni, EFTA/ETA ja ehdokasmaat) niiden työntekijöiden henkilökohtainen osaaminen ja pätevyys, jotka haluavat hakea työtä kaikkialta Euroopasta ja siirtyä harjoittamaan ammattiaan minne tahansa Eurooppaa.

2.1.1

Kestävyyden ja kilpailukyvyn välisen tasapainon haaste — Komission tiedonannon johdannon ensimmäisessä kappaleessa tunnustetaan ensinnäkin matkailun keskeinen ja strateginen asema EU:n taloudessa. Tätä eivät tue yksinomaan määrälliset tiedot, vaan myös matkailun kyky luoda työpaikkoja ja saavuttaa tällä tavoin uudistetun Lissabonin strategian tavoite. On syytä mainita ennustettu, yli kolmen prosentin kasvuvauhti, jolla on epäilemättä myönteinen vaikutus työllisyystavoitteisiin mutta joka tietyissä tapauksissa ja pitkällä aikavälillä voi johtaa siihen, että kestävyydelle asetetut rajat ylittyvät.

2.1.2

Kilpailukyky ja kestävyys: kaksi yhteensopivaa ehtoa — Komission tiedonannossa todetaan selkeästi, että kilpailukyky riippuu kestävyydestä ja matkailijoiden kokemusten laadusta, ja mainitaan erikseen vaatimukset, jotka ilmastonmuutos asettaa matkailualalle. Yritysten sosiaalinen vastuu saattaa antaa ratkaisevan panoksen siihen, että ryhdytään toimenpiteisiin ilmastonmuutokseen mukautumiseksi ja sen torjumiseksi samalla kun se edistää innovointia ja matkailutuotteiden arvoa maailmassa, jolla on edessään merkittäviä globaaleja haasteita.

2.2

Toimintaohjelman sisältö — Komissio ehdottaa tiedonannossaan, että matkailijoiden hyvinvoinnin, ympäristön sekä yritysten ja matkakohteiden kilpailukyvyn välille luodaan uudenlainen tasapaino. Tämän tasapainon luomiseen on kaikkien sidosryhmien osallistuttava.

2.2.1

Tavoitteet ja haasteet — Komission tiedonannossa esitetään toiminnan suuntaviivoina kaikille sidosryhmille kolme toimintaohjelmassa asetettua perustavoitetta: taloudellinen vauraus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja koheesio sekä ympäristön suojelu.

Tiedonannossa luetellaan myös merkittäviä haasteita, joihin on vastattava, jotta kyseisiin tavoitteisiin päästäisiin. Kyseisiä haasteita ovat:

Edellä esitetty luettelo on avoin ja keskeneräinen; matkailualan eri toimijoiden on ajantasaistettava sitä säännöllisesti, määriteltävä sen prioriteetit ja hallinnoitava sitä yhteistyön hengessä.

2.2.2

Toimintapuitteet — Komission tiedonannon mukaan johdonmukainen toiminta tavoitteiden saavuttamiseksi ja haasteiden kohtaamiseksi edellyttää, että varmistetaan matkakohteiden, yritysten ja matkailijoiden yhteistyö ja vastuullinen hallinnointi ja että luodaan olosuhteet, joiden puitteissa kyseiseen johdonmukaisuuteen on pyrittävä.

2.2.3

Periaatteet — Komission tiedonannossa esitetään kaiken kaikkiaan yhdeksän periaatetta, joita on noudatettava, jotta voitaisiin saavuttaa kestävä ja kilpailukykyinen matkailu. Niistä on aiheellista painottaa seuraavia kolmea:

2.3

Yhdessä eteenpäin — Tässä kohdassa komissio toteaa, että kaikkien alaan vaikuttavien toimijoiden on yhdistettävä pyrkimyksensä ja työskenneltävä vapaaehtoiselta ja jatkuvalta pohjalta. Ehdotettu malli perustuu toissijaisuusperiaatteen kunnioittamiseen, ja toimet toteutetaan ensisijaisesti matkakohteiden tasolla, mutta niin, että niihin yhdistetään kansallisen ja yhteisön tason tukikehys. Komission tiedonannossa käsitelläänkin sekä alan eri toimijoiden että Euroopan komission roolia perustamissopimuksen valossa.

2.3.1

Sidosryhmien rooli — Matkailun kestävyyttä käsittelevän ryhmän päätelmien mukaisesti tiedonannossa tuodaan esiin laaja vastuu ja erityistehtävät kolmella toiminta-alueella: matkakohteet, yritykset ja matkailijat. Erityisesti todetaan, että mikroyrityksille on välitettävä ja niiden keskuudessa on levitettävä sanomaa kestävyyden ja kilpailukyvyn välisen tasapainon välttämättömyydestä.

2.3.2

Euroopan komission tehtävät — Komissio tunnustaa toimintavastuunsa perustamissopimuksen mukaisesti ja sitoutuu käynnistämään ja edistämään eri aloitteita yhteisön tasolla toimintaohjelman ja sen kehittämisen puitteissa. Kyseisistä aloitteista erityistä huomiota on syytä kiinnittää seuraaviin neljään toimintaryhmään:

3.1

Matkailun ja sen strategisen merkityksen Euroopan taloudelle ovat tunnustaneet kaikki Euroopan unionin toimielimet sekä virallisissa että epävirallisissa julistuksissa, jotka vahvistavat alan roolia, tekevät sitä tunnetuksi kaikkien toimijoiden keskuudessa ja kaiken kaikkiaan antavat alalle voimakkaan sysäyksen. Tämä ei johdu yksinomaan taloudellisista syistä, vaan myös matkailun sosiaalisesta merkityksestä rakennettaessa kansalaisten Eurooppaa. Vaikka voidaankin myöntää, että alalle on annettu voimakas sysäys, on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että matkailulla olisi nyt ja tulevaisuudessa keskeinen asema unionin politiikassa.

3.2

Erityisesti on todettava, että uudessa Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan matkailun merkitys Euroopalle ja tarjotaan Euroopan unionille nykyistä enemmän mahdollisuuksia edistää sen kehitystä. EU:lle annetaan sopimuksessa valtuudet ja tehtävä tukea, koordinoida ja täydentää jäsenvaltioiden toimia. Tavoitteena on kannustaa yritysten kehittämiselle suotuisan toimintaympäristön luomista ja edistää hyvien käytänteiden vaihtoa.

3.3

Matkailualaa on käsitelty useissa unionin toimielimissä, kuten seuraavasta käy ilmi:

3.4

Käsillä olevassa ETSK:n lausunnossa on tarkoitus arvioida komission tiedonannossa esittämiä huomioita politiikasta ja tavasta, jolla sitä hoidetaan, mutta lisäksi siinä on tarkoitus tuoda esiin ehdotuksia, jotka rikastuttavat, jos eivät itse asiakirjaa, niin ainakin siitä käytävää keskustelua.

3.5

Hyvin samalla tavoin kuin asiakokonaisuudesta INT/317 laaditussa ETSK:n lausunnossa, jossa käsitellään komission tiedonantoa uudistetusta EU:n matkailupolitiikasta, tässä ETSK:n lausunnossa on jälleen tarkoitus korostaa ja täsmentää seuraavia seikkoja:

4.1

Komission tiedonannossa tuodaan selkeästi esiin ehdotus, joka koskee kestävyyden ja kilpailukyvyn välillä tarvittavaa tasapainoa, sekä se, miten tämä voidaan saavuttaa käytännössä. Kaiken tämän sisällyttäminen varsin lyhyeen tiedonantoon on epäilemättä merkinnyt huomattavaa tiivistämistyötä ja edellyttänyt lukuisten asiakirjojen, lausuntojen ja keskustelujen analysointia. On aiheellista tähdentää, että syntynyt tulos vastaa tavoitetta välittää yhteiskunnalle selkeä kuva komission keskeisistä matkailualan tulevaisuutta koskevista näkemyksistä sekä kyseisellä monitahoisella elinkeinoalalla toteutettavista toimista.

4.2

Tiedonannon toimintaohjelmaa tukevat argumentit vaikuttavat asianmukaisilta, sillä siinä arvioidaan yhtäältä matkailun taloudellisia vaikutuksia sekä sen kykyä luoda työpaikkoja nuorille, mutta myös tarvittavaa tasapainoa toisiaan pitkällä aikavälillä tukevien kestävyyden ja kilpailukyvyn välillä. Vaikutustenarvioinnit, jotka koskevat esimerkiksi eri toimien ja alueiden ekologista jalanjälkeä tai kuormitus- ja vastaanottorajoja, ovat keskeisiä osatekijöitä kyseisten muuttujien yhteensovittamiseksi ja tasapainon säilyttämiseksi niiden välillä. Sen seikan yleinen hyväksyminen, että matkailualalla on toiminnan laajuuteen ja tahtiin liittyvät rajansa, muodostaa perustan kestävyyden ja kilpailukyvyn väliselle tasapainolle.

4.3

Komission tiedonannossa olisi ehkä ollut asianmukaista tarkastella hieman yksityiskohtaisemmin uutta Lissabonin sopimusta pyrkien arvioimaan, miten toimintaohjelma on yhteydessä sopimukseen ja miltä osin sopimus merkitsee edistymistä uudistetun eurooppalaisen matkailupolitiikan toteuttamisen kannalta. On muistettava, että jäsenvaltiot ja alueet ovat useaan otteeseen ilmoittaneet haluavansa säilyttää matkailualan toimivaltuutensa estämättä kuitenkaan Euroopan unionia toteuttamasta tiettyihin yhteisiin näkökohtiin liittyviä tuki- ja koordinointitoimia, joilla voidaan parantaa Euroopan matkailualan kilpailukykyä. Esimerkiksi Eurooppaa matkakohteena markkinoivan eurooppalaisen portaalin perustaminen ja ylläpitäminen on jo osoittautunut hyödylliseksi ja rikastuttavaksi sekä tarkoituksenmukaiseksi, jotta EU-maat kokonaisuutena tuotaisiin esiin monipuolisena ja erityisenä matkakohteena.

4.4

Komission tiedonannossaan mainitsemat haasteet ja tavoitteet ovat varmasti tärkeimpiä matkailualan lähivuosikymmenien haasteita ja tavoitteita. Kestävyyttä ja kilpailukyvyn parantamista koskevat ensisijaiset haasteet ovat epäilemättä riittävän laajoja sisällyttääkseen piiriinsä muita merkittäviä haasteita, kuten laadun parantaminen, kausiluonteisuuden vaikutusten torjuminen tai matkailualan työntekijöiden ammattitaidon lisääminen, jotka niin ikään mainitaan toimintaohjelmassa.

4.5

Komission tiedonannossa kehotetaan toistuvasti tekemään yhteistyötä, sillä johdonmukaisesti uudistetun matkailupolitiikan kanssa yhteistyön vahvistamista ehdotetaan kulmakiveksi ja tunnusmerkiksi. Erityisen tärkeää on tähdentää työntekijä- ja työnantajajärjestöjen roolia; niiden on oltava mukana yhteistyömenettelyissä, ja niitä on kehotettava osallistumaan kaikkiin keskusteluihin ja foorumeihin sekä yleisluonteisten matkailualan kehittämistoimien täytäntöönpanoon. Lisäksi olisi hyödyllistä tukea sellaisia kaupunkien ja matkakohteiden pysyviä verkostoja, joille on ominaista yhteinen tavoite parantaa kilpailukykyä ja kestävyyttä. Komitea suhtautuu myönteisesti eurooppalaisten matkailun huippukohteiden edistämiseen ja painottaa, että kyseisenlaisessa hankkeessa on kiinnitettävä huomiota työmarkkinasuhteiden ja työehtosopimusosapuolten välisten suhteiden asianmukaiseen hoitamiseen sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen osallistumiseen valitussa kohteessa matkakohteiden kestävyyden ja kilpailukyvyn parantamiseksi.

Myös kuluttajajärjestöillä on toimivaltansa puitteissa hyvin merkittävä rooli.

4.6

Komissio sitoutuu toteuttamaan tätä uudistettua politiikkaa yhteistyön pohjalta käynnistämällä erityisiä tukitoimia ja toimimalla koordinoijana toimijoiden välillä. Pyrkimys siihen, että kaikki alan toimijat ottavat entistä enemmän vastuuta, on epäilemättä yksi toimintaohjelman vaatimuksista. Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastolla on ETSK:n mielestä erittäin tärkeä rooli koordinoitaessa kaikkia yhteisön politiikkoja, joilla on suoria tai välillisiä vaikutuksia matkailualaan sekä vaikutuksia erityyppisiin matkakohteisiin, joilla on myös omia erityispiirteitä.

4.7

Lisäksi komitea katsoo, että komissiolla tulisi olla aiempaa aktiivisempi rooli Euroopan laajuisten aloitteiden käynnistämisessä, valtioiden rajat ylittävä Euroopan laajuinen sosiaalinen matkailu mukaan luettuna. Erityisesti on aiheellista mainita, että ETSK on useaan otteeseen ehdottanut ja ehdottaa jälleen, että tuetaan ja vahvistetaan Euroopan matkailufoorumia ja jatketaan pohdintoja ja tutkimuksia mahdollisuudesta perustaa Euroopan neuvoa-antava matkailualan neuvosto ja Euroopan matkailuvirasto, joiden tehtävänä olisi tiedottaminen sekä politiikkojen ja toimien seuraaminen Euroopan matkailualalla. Lisäksi komitea ehdottaa komissiolle, että edistettäisiin tutkimusta sellaisten teknologiafoorumien käyttöön ottamiseksi matkailualalla, joilla kyetään parantamaan matkailualan markkinointia, etenkin kun otetaan huomioon Euroopan sisäisen matkailun edistämismahdollisuudet ja matkailijavirtojen potentiaaliset lähtöalueet (Kiina, Intia, Venäjä jne.).

4.8

Komitea katsoo, että komission tiedonannossa ei käsitellä riittävästi tieto- ja viestintäteknologian roolia matkailualan uudessa toimintaympäristössä käyttäjien eikä yritysten ja alan toimijoiden kannalta. Tulevina vuosina etusijalle on asetettava matkailualan tutkimus- ja kehittämistoimet, joilla kyseisten tekniikoiden hyödyntämistä lisätään. Näiden toimien tuloksena matkakohteiden ja yritysten hallinnointi sekä matkailijavirtojen hallinta epäilemättä paranevat niin, että päästään toivottuun tasapainoon.

4.9

Ilmaistu halukkuus toteuttaa konkreettisia toimia sekä etenkin parantaa tarjolla olevien EU:n rahoitusvälineiden käyttöä on merkittävä, mutta komitea jää kaipaamaan ehdotusta ohjelmasta, jonka avulla olisi erityisesti tarkoitus puuttua Euroopan matkailualan keskeisiin haasteisiin, jotka tiedonannossa on täysin tunnistettu. On taattava, että kaikki varat, jotka osoitetaan matkailuun suoraan tai välillisesti, käytetään tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.

4.10

Komission tiedonannon ymmärtämiseksi sitä on tarkasteltava matkailun kestävyyttä käsittelevän ryhmän raportissa esiin tuotujen varteenotettavien huomioiden valossa. Kyseisessä asiakirjassa esitetään huomionarvoisia kriteerejä toimintaohjelman laatimista varten erityisesti alan kullekin toimijalle osoitettavien tehtävien osalta. Keskeisten asiantuntijoiden useiden kuukausien työ on epäilemättä tuottanut hedelmää ja tarjoaa täydentäviä ja konkreettisia näkemyksiä moniin kestävyyttä ja kilpailukykyä koskeviin kysymyksiin.

4.11

Komission tiedonannossa ei mainita selkeästi roolia, joka annetaan matkailualan tilastoille. Komitea katsoo, että matkailualan tilastot on otettava huomioon toimintaohjelman täytäntöönpanon seurannassa ja että niissä on erityisesti kiinnitettävä aiempaa suurempaa huomiota kestävyyttä, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskeviin muuttujiin.

4.12

Komission tiedonannossa tuodaan selkeästi esiin se, että kestävyyteen ja kilpailukykyyn tähtäävät matkailupolitiikat on sisällytettävä komission ja koko EU:n muihin politiikkoihin toimintaohjelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi.

4.13

Kuten jo todetaan Katowicen julkilausumaksi nimetyssä ETSK:n lausunnossa, lausunnossa aiheesta ”Matkailu ja kulttuuri: kaksi kasvun vauhdittajaa”, uudistettua matkailupolitiikkaa käsittelevässä lausunnossa sekä muissa ETSK:n asiakirjoissa, kaikille unionin kansalaisille ja erityisesti nuorille olisi myös järjestettävä valistavia ja motivoivia tiedotuskampanjoita.

4.14

Komitea pitää äärimmäisen tärkeänä, että lakisääteisellä ja ammatillisella koulutuksella vastataan yritysten tarpeisiin ja parannetaan henkilöiden työllistymistä. Osaamisen ja pätevyyden sertifioimisen ja tunnustamisen Euroopan tasolla tulee olla keino, jolla luodaan uusia ja entistä parempia työllistymismahdollisuuksia matkailualalle.

4.15

Matkailualan kilpailukyvyn ja kestävyyden parantamiseksi on otettava huomioon matkakohteiden erityispiirteet. Komitea suosittaa, että politiikkoja ja ehdotuksia laadittaessa otetaan huomioon niiden jäsenvaltioiden erityispiirteet, jotka ovat suuressa määrin riippuvaisia matkailusta, ja kiinnitetään asianmukaista huomiota eri alueiden tarpeisiin. Samalla on syytä panna merkille, että pitkien matkojen aiheuttamien päästöjen ja muiden vaikutusten vuoksi matkustaminen kaukokohteisiin saattaa vaikuttaa erityisen voimakkaasti ilmastonmuutokseen. Tulevaisuudessa onkin ehkä painotettava nykyistä enemmän etuja, joita syntyy valittaessa lähempänä lähtöpaikkaa sijaitseva kohde, jonne voidaan matkustaa pienemmillä hiilidioksidipäästöillä.

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/18

1.1

Komissio on jälleen kerran pyytänyt komitealta lausuntoa asuin- ja muiden kiinteistöjen ostamista palvelevien kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestä eli valkoisesta kirjasta EU:n kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestä.

1.2

Yleensä valkoinen kirja perustuu lähes lopulliseen ja selkeään menettelytavan poliittiseen arviointiin. Tällä kertaa näin ei ole. Komission on tutkittava monia vielä avoimia kysymyksiä, kuten sijoitusrahastot, rahoitusta tarjoavat tahot ja kytkykauppa. Kaiken kaikkiaan on otettu huomioon 14 näkökohtaa.

1.3

Valkoinen kirja ei näin ollen edusta prosessin päättymistä, vaan se päinvastoin jää tosiasiallisen ja havaittavan monimutkaisuutensa vuoksi avoimeksi. Miksi on siis jälleen pyydetty lausuntoa, kun valkoisessa kirjassa ei esitetä mitään uutta vihreään kirjaan nähden, ja siitä ETSK on jo antanut lausunnon?

1.4

Kyseessä on ongelma, josta on vuosien mittaan keskusteltu eri yhteyksissä ilman, että komissio löytäisi siihen ratkaisun tai tekisi koskaan todellisen päätöksen, jonka avulla voitaisiin ylittää esimerkiksi kulttuuriset, oikeudelliset ja hallinnolliset esteet, jotka ETSK:n mielestä ovat komission tavoitteiden todellisia esteitä.

1.5

ETSK:n vihreästä kirjasta antama lausunto (1), jonka se hyväksyi joulukuussa 2005 pitämässään täysistunnossa vain yhden pidättyessä äänestämästä, on edelleen täysin ajankohtainen.

1.6

Valkoinen kirja kuvaa edelleenkin alalla vallitsevaa huomattavaa pirstaleisuutta, joka johtuu kiinteistön — etenkin asunnon — ostamiseen liittyvistä kulttuurisista, oikeudellisista, lainsäädännöllisistä ja eettis-sosiaalisista ominaispiirteistä unionin jäsenvaltioissa.

1.7

Vaikka ETSK suhtautuukin epäillen konkreettisiin mahdollisuuksiin yhdentää ja yhtenäistää kiinnelainamarkkinat EU:ssa, jossa niillä on hyvin erilaisia ominaispiirteitä (15. joulukuuta 2005 annettu Umberto Buranin laatima lausunto (2)), se kuitenkin periaatteessa kannattaa komission pyrkimyksiä vakiinnuttaa säännöt, ovatpa ne sitten vain parhaita käytänteitä (best practices) tai sitovia säännöksiä.

1.8

Toimenpidettä voidaan kuitenkin pitää liiallisena, jos tarkoituksena on asettaa ne myönteiset mahdollisuudet keskustelun alaiseksi, jotka jo nyt sisältyvät kiinnelainamarkkinoiden itsesääntelyyn.

1.9

ETSK ehdottaa, että komissio aloittaisi nyt perusteellisen analyysin, jossa tarkasteltaisiin aiheita (kuten luottorekisterit, pakkomyyntimenettelyt ja rahoitusasioita koskevan tiedon levittäminen), jotka eivät ole liian vaikeita edellyttäen, että asia on vaivan arvoinen.

1.10

Komitea katsoo, että komission lähestymistavassa keskitytään liikaa kiinnelainamarkkinoiden jokseenkin yksipuolisiin tulkintamalleihin pohjautuvien uusien sääntöjen mahdollisesta käyttöönotosta aiheutuviin mahdollisiin lyhyen aikavälin hyötyihin. Lyhyen aikavälin tuloksiin perustuvassa lähestymistavassa pyritään alentamaan kiinnelainojen kustannuksia kiinnittämättä huomiota siihen todelliseen hyötyyn, jonka unionin kansalaiset voisivat saada nykyisestä rahoitustuotteiden tarjonnasta sekä tarjontaa koskevista innovaatioista.

1.11

ETSK katsoo (kuten myös Umberto Buranin laatimassa lausunnossa esitetään), ettei komission ehdottamassa mallissa oteta riittävästi huomioon markkinoiden jatkuvia muutoksia. Komitea onkin huolissaan pitkän aikavälin vaikutuksista heikossa asemassa oleviin sopimusosapuoliin eli eniten suojelun tarpeessa oleviin kuluttajiin.

1.12

ETSK on tyytyväinen siihen, että kiinnelainoja koskevat nykyiset säännöt nivotaan tarpeeseen suojella kuluttajia. Nämä ovat kannatettavia pyrkimyksiä, ja niitä on kannustettava, jos niiden avulla levitetään rahoitusasioita koskevaa tietoa kiinnelainoista. On siis suhtauduttava myönteisesti komission aikomuksiin tehostaa avoimuussääntöjä kuluttajansuojan parantamiseksi.

1.13

Samalla vaikuttaa kuitenkin vaikealta ja epävarmalta antaa hinnalla millä hyvänsä yleissäännöksiä luottoa hakevaan henkilöön sovellettavasta riskinarvioinnista.

1.14

ETSK:n mielestä on yhtäältä suojeltava kuluttajaa kiinnelainasta käytävissä neuvotteluissa ja toisaalta lainansaajan on oltava tietoinen velvollisuuksistaan luotonantolaitokseen nähden.

2.1

Joulukuun 18 päivänä 2007 julkaistiin asiakirja Impact Assessment (Vaikutuksenarviointi) (SEC(2007) 1683), joka liittyy valkoiseen kirjaan EU:n kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestä. Asiakirjassa on kolme liitettä, joissa tarkastellaan seuraavia aiheita: i) kiinnelainamarkkinoiden ominaispiirteet, ii) menettelyt tai prosessit ja iii) erityisnäkökohtien vaikutuksenarviointi.

2.2

Vaikka asiakirjassa SEK(2007) 1684 esitetään aineistosta erinomainen tiivistelmä, on kuitenkin paikallaan tuoda lyhyesti esiin eräitä keskeisiä kohtia asiakirjasta, josta ETSK:ta on pyydetty laatimaan uusi lausunto. Asiakirjassa

2.3

Komission asiakirjassa tarkastellaan siis jälleen seikkoja, joita on analysoitu jo kiinnelainoista aiemmin annetussa vihreässä kirjassa. Tämä oli odotettavissa, sillä uudessa asiakirjassa käsitellään kiinnelainamarkkinoiden yhdentymistä sekä edellä mainittuja vaikutuksenarviointeja.

2.4

ETSK on kuitenkin jo antanut 15. joulukuuta 2005 lausunnon vihreästä kirjasta (esittelijä: Umberto Burani). Kyseinen lausunto vastaa täysin komitean kantaa asiasta. Käsillä olevassa lausunnossa kiinnitetään huomiota kahteen komission esiin tuomaan lisäseikkaan. Komitea esittää

3.1

Valkoisessa kirjassa tarkastellaan lukuisia ratkaistavia kysymyksiä, joihin ETSK:ta on pyydetty ottamaan kantaa. Kysymykset voidaan jakaa 11 temaattiseen alaan:

3.2.1

Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot . Ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen parantamiseksi on ETSK:n mielestä levitettävä ja jaettava sekä tietoa että kiinnelainoja koskevaa erityistietämystä. Tästä aiheutuvia kustannuksia ei tule sälyttää kansalaisille.

3.2.1.1

Tiedotuksen parantaminen ja rahoitusasioita koskevan tiedon levittäminen ovat välttämättömiä riskitilanteen kustannus-hyötysuhteen tehokkaan arvioinnin kannalta. Mahdolliset suuret riskit voidaan ehkäistä parhaiten valveuttamalla sopimusosapuolia kyseisistä riskeistä.

3.2.1.2

ETSK:n mielestä on tärkeää korostaa, että säännöissä ja säännöksissä on mainittava tiedon levittämismenetelmät sekä mahdolliset rangaistukset niiden laiminlyönnistä. Komitea katsoo kuitenkin, että velvoitteen asettaminen yksinkertaisesti vain yhdelle sopimusosapuolelle johtaisi siihen, että kyseinen osapuoli pyrkisi siirtämään taakan toiselle osapuolelle.

3.2.2

Menettelysäännöt . ETSK:n mielestä tulisi luoda kannustimia, jotta menettelysääntöjä noudatettaisiin vapaaehtoisesti.

3.2.2.1

Näin lainansaaja ymmärtäisi paremmin mahdolliset riskinsä sekä mahdollisuutensa edullisiin rahoitusehtoihin.

3.2.2.2

Välineeksi ehdotetaan menettelyä, jonka mukaan lainansaaja täyttää standardimuotoisen kyselylomakkeen, jolla arvioidaan hänen kykyään huolehtia lainanhoitovelvoitteistaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

3.2.3

Kustannukset . ETSK:n mielestä on asianmukaista velvoittaa rahoituslaitokset ilmoittamaan lainan kokonaiskustannukset osatekijöihin eriteltynä, verotuksen vaikutus mukaan luettuna.

3.2.4

Neuvonta . ETSK katsoo, että tiukasti kiinnelainaan liittyviä neuvontapalveluja on arvioitava itsenäisten hinnoittelumekanismien avulla ja että kyseiset hinnoittelumekanismit on ilmoitettava lainan kokonaiskustannusten laskelmassa.

3.2.5.1

Sovellettavuus . Ennenaikaisesta takaisinmaksusta puhuttaessa tulisi erottaa i) tapaukset, joissa kiinnelaina maksetaan takaisin ennenaikaisesti kokonaan tai osittain, sekä ii) tapaukset, joissa takaisinmaksu johtuu mahdollisuudesta neuvotella edullisemmasta lainasta muiden rahoituslaitosten kanssa.

3.2.5.2

Korvaukset . Ennenaikaisen takaisinmaksun korvausten osalta komitea katsoo, että ne on laskettava matemaattisten kaavojen perusteella ja että niiden ilmoittaminen sopimuksissa on pakollista. Korvaukset tulisi veloittaa asiakkaalta vain, jos laina maksetaan takaisin vapaaehtoisesti. Jos sopimus siirretään, korvaukset tulisi veloittaa tilalle tulevalta rahoituslaitokselta.

3.2.6

Kytkykauppa . Kytkykauppa on asianmukaista vain, jos voidaan osoittaa siitä aiheutuva todellinen hyöty. ETSK:n mielestä ongelma voitaisiin ratkaista siten, että lainanantaja velvoitetaan esittämään kustannus-hyötylaskelma ja antamaan lainanottajalle riittävästi aikaa päättää, hyväksyykö tämä ehdotuksen, mahdollisesti jopa lainasopimuksen tekemisen jälkeen.

3.2.7

Luottorekisterit . ETSK on samaa mieltä komission kanssa siitä, että tarvitaan Euroopan laajuinen rekisteri, johon pääsyä säädellään tietosuojasta annetuin erityissäännöksin. Komitea on nimittäin sitä mieltä, että Euroopan laajuisen luottorekisterin luominen saattaa olla tärkeä seikka edistettäessä kiinnelainojen myöntäjien Euroopan laajuista kilpailua. Joka tapauksessa on helpotettava jäsenvaltioiden rekistereihin pääsyä toisesta valtiosta käsin ja yksinkertaistettava näin tiedonsaantimenettelyjä.

3.2.8

Kiinteistöjen arvioinnit . On lähdettävä siitä, että kiinteistöjen arviointi on yleistä rahoitusarviota monimutkaisempi toimenpide. Kiinteistön erityispiirteet (etenkin sen liikkumattomuus) määrittävät sen käytön, ja arviointiin vaikuttavat myös alueeseen liittyvät ulkoiset tekijät, kuten

Näin ollen on aivan mahdotonta ajatella, että kaikki kiinteistön arviointiin vaikuttavat tekijät voitaisiin tiivistää erityiseen malliin.

3.2.8.1

Kiinteistöjen arviointiperusteet . Komitea korostaa, että kiinteistöjen arviointi on edellä esitetyistä syistä erittäin monimutkaista, eikä sen mielestä ole asianmukaista käyttää yleisesti sovellettavaa erityismallia. Komitea ehdottaa sen sijaan, että kehitetään paikallistasolla parhaita käytänteitä ja vahvistetaan velvoitetta, jonka mukaan arvioinnin suorittaa henkilö, jolla on oltava toimialajärjestön myöntämä pätevyystodistus ja joka on myös vastuussa arvioinnin puolueettomuudesta.

3.2.8.2

Kiinteistöriskien arviointi . ETSK katsoo, että kiinteistön arvioinnin ohella tulisi varmistaa kiinteistön arvon volatiliteetti, jotta voidaan arvioida paremmin kiinteistön tarjoama vakuus. Komitea ehdottaa tässä yhteydessä, että hyödynnetään rahoitusmarkkinoiden toimijoiden käytössä jo olevia välineitä, joista useimmat mainitaan muissa yhteisön säädöksissä, kuten value-at-risk  (5).

3.2.9

Pakkomyyntimenettelyt . Jos kiinnelaina on jaettu kiinteistöä vastaan otettuun lainaan ja henkilökohtaiseen lainaan, on myös erotettava toisistaan kiinteistön taloudellinen edunsaaja sekä omistaja, joka antaa virallisen vakuuden.

3.2.10

Sovellettava lainsäädäntö . ETSK on sitä mieltä, että koska unionin jäsenvaltioiden siviili- ja verolainsäädäntöjen tarjoamien erilaisten mahdollisuuksien välillä voidaan toteuttaa kannattavia arbitraaseja, tilanne edistää markkinoiden yhdentymistä, jota ei muutoin voitaisi toteuttaa.

3.2.10.1

Näin ollen komitea kannattaa periaatteessa jäsenvaltioiden erilaisten lainsäädäntöjen säilyttämistä, sillä näin sopimusosapuolet voivat valita säännökset, joiden avulla voidaan alentaa rahoituksen kokonaiskustannuksia, kuten Rooman yleissopimuksessa mainitaan (6).

3.2.11

Kiskurikorot . ETSK vahvistaa aiheesta jo aiemmin esittämänsä kannan etenkin kun ajatellaan, että kuluttajaluotoista annettujen säännösten perusteella kiskurikoroille on erittäin vaikea määritellä asianmukainen raja. Komitea korostaa kuitenkin, että paras puolustus koronkiskontaa vastaan on tiedotus. ETSK ehdottaa, että perustetaan laaja-alaisia viestintävälineitä, joiden avulla tiedotetaan erilaisiin lainansaajien riskiluokituksiin sovellettavien riskinoton korvausten vaihtelurajoista.

3.2.12

Kiinnelainan jälleenrahoitus . ETSK katsoo, että valkoisen kirjan ehdotusta, jolla pyritään eriyttämään jälleenrahoitusta koskevat säännöt välittäjien subjektiivisen luonteen perusteella (erottamalla toisistaan pankit ja muut kuin pankkilaitokset), voidaan kiertää liian helposti.

3.2.12.1

Muut kuin pankkilaitokset sekä rahoitusta tarjoavat tahot . Kiinnelainan voi myöntää vain säännelty ja valvottu rahoituslaitos. Välittäjien suorittama edistämis- ja avustamistoiminta (esimerkiksi neuvonta) on sallittua, jos sen tarjoajat ovat päteviä tahoja. Niiden ei tarvitse olla luottolaitoksia.

4.1

Yhdysvaltojen äskettäinen kiinnelainoja koskeva ns. subprime-kriisi osoitti, että kiinteistöjen hintojen volatiliteetti yhdistettynä asiakasriskin pintapuoliseen arviointiin — kun ajatellaan vakuutena olevien kiinteistöjen arvoon nähden ylimitoitettujen lainanlyhennysten maksamatta jättämistä — voi aiheuttaa rahoituskriisin, jonka laajuus saattaa horjuttaa koko järjestelmää. Tämän vuoksi unionin toimissa tulisi ottaa huomioon kyseiset kokemukset sekä edellisessä kohdassa esitetyt huomiot.

4.2

Valkoisen kirjan ehdotus kiinnelainoihin sovellettavan 28. sääntelyjärjestelmän mahdollisesta käyttöönotosta EU:n jäsenvaltioissa jo olemassa olevien järjestelmien rinnalle voisi edistää unionin kiinnelainamarkkinoiden yhdentymistä sekä parantaa sopimusosapuolten valintamahdollisuuksia luomatta kuitenkaan edellytyksiä rahoitusjärjestelmän epävakaudelle, josta on osoituksena kiinnelainojen subprime-kriisi.

4.3

On mahdollista, että etenkin asuinkiinteistön ostopäätökseen vaikuttavat osittain tunnepohjaiset (subjektiiviset) tekijät, joilla ei ole mitään tekemistä kiinteistön asianmukaisen ja rationaalisen (objektiivisen) arvioinnin kanssa. Tämän vuoksi kaikkien niiden komission toimien tehokkuus, joilla kiinnelainaa pyritään sääntelemään, riippuu siitä, otetaanko (objektiivinen tai subjektiivinen) viitekehys huomioon.

4.4

Olisi mielenkiintoista laatia kiinnelainan tulkintamallin hyväksymistä koskeva ehdotus, jota ETSK voisi kehittää edelleen. Tällaisessa mallissa jokainen laina jaettaisiin kahdesta passiivisesta osatekijästä muodostuvaan salkkuun.

4.5

Kahdesta osatekijästä muodostuvan mallin (twin mortgage) hyväksyminen voisi tarjota etuja, joita on tutkittava perusteellisesti. Etuja ovat esimerkiksi

4.6

ETSK toivoo, että komissio saattaa kyseisen prosessin päätökseen mahdollisimman pian ja että se osoittaa nykyistä enemmän päättäväisyyttä ja luo edellytykset sille, että institutionaalisten näkökohtien erottaminen voi muodostaa perustan mahdollisen 28. sääntelyjärjestelmän käyttöönotolle.

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/22

1.1

Toisin kuin voitaisiin kuvitella, rakennusteollisuuden tulevaisuus ei riipu niinkään sille myönnettävistä julkisista varoista (vaikka entistä parempi jatkuvuus suunnittelussa olisi eduksi), vaan ennemminkin toimivaltaisten viranomaisten kyvystä kehittää kaikkiin sovellettavaa sääntelyjärjestelmää pyrittäessä lisäämään kilpailun avoimuutta ja parantamaan kaikenkokoisten yritysten potentiaalin ja osaamisen hyödyntämistä.

1.2

Näin ollen käsillä olevassa lausunnossa esitetään seuraavat pääasialliset suositukset:

1.3

Lähitulevaisuudessa Euroopan ulkopuolelta tulee mitä todennäköisimmin kilpailijoita. Tilanteeseen voidaan valmistautua vain edellä mainittujen ehtojen pohjalta.

2.1

Euroopan komission jäsenet Margot Wallström ja Günter Verheugen pyysivät 6. joulukuuta 2007 päivätyssä kirjeessä ETSK:ta laatimaan Lissabonin strategian jatkoksi valmistelevan lausunnon, jossa selvitetään, muodostavatko rakennusalaa ja yrityspalveluja säätelevät eri säädökset yhtenäisen säännöstön, vastaavatko ne meneillään olevia ja tulevia rakennemuutoksia sekä missä määrin kyseisillä aloilla olisi aiheellista käynnistää lainsäädännön yksinkertaistamis-, järkeistämis- ja ajantasaistamistoimia. On syytä täsmentää, että toimet voitaisiin laajentaa koskemaan myös muuta kyseisten alojen kehitykseen vaikuttavaa lainsäädäntöä (työsuojelua, ympäristönsuojelua jne.), ja analyysiin tulisi sisällyttää alan oikeutetut edut.

2.2

Lausuntopyynnössä esille otettuja seikkoja onkin tarkasteltava tarkkaan ja järjestelmällisesti, sillä tutkimuksen kohteena oleva ala on hyvin laaja. Komissio on myös teettänyt asiasta ulkopuolisilla konsulteilla useita tutkimuksia.

2.3

Käsillä olevassa lausunnossa pitäydytään kuitenkin vain lausuntopyynnön esittäjien mainitsemissa seikoissa eli rakennusalan lainsäädännön tai normien muuttamisessa tai yksinkertaistamisessa siten, että strategiselta ja objektiiviselta kannalta voidaan saada aikaan parannuksia, jotka johtavat toiminta- ja kehitysedellytysten kohentumiseen.

2.4

Lausunnossa esitetään näin ollen eräitä hyödyllisiä huomioita rakennusalasta. Tavoitteena on luoda yleiskuva rakennusalan ammateista niiden omassa ympäristössään, joka asettaa niille omat vaatimuksensa.

3.1

Rakennusalan yrityksiä on 2,7 miljoonaa. Alan osuus 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa vuonna 2006 jakautui seuraavasti:

3.2.1

Rakennusalan toimintoja ei voida siirtää muualle, joten se on perustavan tärkeä ala Euroopan tulevien kasvusuuntausten ja Euroopan teollisuuden rakenteen kannalta.

3.2.2

Kun otetaan huomioon rakennusalan tuotantorakenne sekä tarve kiinteisiin toimintoihin, jotka ovat jakautuneet eri puolille maata ja jotka ovat tiukasti juurtuneet paikalliseen elämään, sillä on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen rooli, jota ei pidä unohtaa ja jota on syytä tukea.

3.2.3

Rakennusalalla tulee myös olla tärkeä rooli kaikissa kestävään kehitykseen liittyvissä toimissa.

3.2.4

Kuva alan kokonaisvaltaisesta toimintaympäristöstä ei ole täydellinen, ellei esiin oteta sitä seikkaa, että alalla yli 30 vuoden aikana toteutetuista huomattavista ponnisteluista huolimatta alan ammateilla on edelleenkin osittain negatiivinen kuva. Tämä toteamus ei ole merkityksetön käsillä olevaan lausuntoon liittyvien pohdintojen kannalta, sillä se näkyy seuraavissa seikoissa:

3.2.5

Alan ammatit ovat niin asiakkaiden tarpeiden kuin erilaisten teknisten seikkojen takia luonteeltaan sellaisia, että markkinat ovat nyt ja vielä tulevina vuosinakin erittäin pirstaloituneet. Tämä johtaa siihen, että alalla on aina sekä käsityöläisiä että pieniä, keskisuuria ja suuria yrityksiä.

Tässä yhteydessä on suhteutettava vain suuriin operaatioihin osallistuvien suuryritysten käsitettä: koko Euroopan markkinoilla yli 20 miljoonan euron operaatioiden osuus on vain 2–5 prosenttia rakennusalan kokonaismarkkinoista.

3.2.6

Suuret eurooppalaiset ryhmittymät, jotka ovat usein vahvasti läsnä maailmanlaajuisesti, ovat useimmiten pienten ja keskisuurten rakenteiden ”liittoutumia”, jotka ovat sijoittautuneet paikallisesti ja jotka toimivat samassa kilpailukontekstissa kuin riippumattomat paikalliset pk-yritykset.

3.2.7

Alan suuret eurooppalaiset toimijat ovat kehittyneet yleensä nk. amerikkalaisesta mallista eroavalla tavalla. Toisin sanoen ne ylläpitävät ja kehittävät omaa osaamistaan ja pitävät kiinni oikeudesta tietämykseensä ja osallistumisestaan suunnitteluun.

3.2.8

Edellä mainitun lähestymistavan ansiosta eurooppalaiset yritykset ovat saavuttaneet niille kuuluvan paikan maailmanmarkkinoilla. Tämä malli, joka perustuu suunnittelun ja toteuttamisen yhdistämiseen, ei ole välttämättä suurten ryhmittymien etuoikeus, vaan sitä voidaan ja tulee soveltaa kaikenkokoisiin yrityksiin.

4.1

Sen lisäksi, että käsillä olevassa Euroopan komission pyytämässä valmistelevassa lausunnossa keskitytään lainsäädännön yksinkertaistamisen tavoitteeseen, on myös aiheellista ehdottaa sellaisen menettelyn soveltamista, joka mahdollistaa

4.2

Jos ei oteta huomioon käsillä olevan lausunnon aihepiiriin kuulumattomia markkinoiden volyymin vaihteluja, edellä lueteltujen säädösteksteissä huomioon otettavien eri tekijöiden tulisi mahdollistaa rakennusalan toimijoiden normaali kehitys sekä varmistaa näin johdonmukainen sosiaalipolitiikka (työllisyys, työsuojelu, palkat) ja mahdollistaa alan houkuttelevuuden lisääntyminen eri ryhmien keskuudessa (nuoret, vanhemmat, opetushenkilökunta jne.).

5.1

Keskeiset kysymykset, joihin komitea ehdottaa toimivaltaisia viranomaisia kiinnittämään erityistä huomiota, ovat pääasiallisesti seuraavat:

5.2.1

Toimintalinjat voisivat olla seuraavat:

Listauksen yhteydessä on aiheellista tuoda selkeästi esille, että pyrittäessä säädösten kehittämiseen tarkoituksena ei ole tyrkyttää valmiita ratkaisuja, vaan tarjota hankkeen toteuttajille täydellinen välineistö, jota ne voivat käyttää tarpeittensa mukaisesti.

5.2.2

Muutosten ja mukautusten tarkoituksena olisi edistää avoimuutta ja parantaa yksityisten, julkisten tai puolijulkisten rakenteiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä tuoda selkeästi esille, että kaikki taloudelliset suoritukset edellyttävät kilpailuttamista ja virallista sopimusta.

5.3.1

Rakennusteollisuuden erityisominaisuutena on se, että rakennustyön tulokset ovat aina ”prototyyppejä”. Tätä varten tarvitaan immateriaalioikeuksia suojaavaa yhteisön lainsäädäntöä, jossa otetaan huomioon suojeltavien ideoiden erityispiirteet: ne luodaan yleensä tiettyä tarjouskilpailua varten, eikä niitä välttämättä toisteta systemaattisesti. Euroopan tasolle tulisi luoda erityinen lainsäädäntö, joka antaisi suojan teknisille ideoille kilpailuttamisen yhteydessä ja tarjoaisi oikeudet tarjouskilpailuun osallistuville.

5.4.1

Rakennusalan ammattilaisten yleinen näkemys useimmissa jäsenmaissa on, että kansalliset koulutusjärjestelmät vastaavat kokonaisuudessaan varsin huonosti alan tarpeita. Tämä koskee koulutuksen kaikkia tasoja. Sen lisäksi, että ammattikunnan ja kansallisten koulutusjärjestelmien suhteita on parannettava, on myös annettava Euroopan tasolla virikkeitä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

5.5.1

Nykyisillä säännöillä on ollut hyvin myönteinen ja merkittävä vaikutus siihen, miten rakennusalalla työskennellään. Seuraavat toimet olisivat kuitenkin aiheellisia:

5.6.1

Tilanteessa, jossa ilmasto lämpenee ja haasteet ovat maailmanlaajuisia, rakennusalan ammattilaisilla on, kuten edellä todettiin, merkittävä rooli, jonka ne ovat nyt valmiita ottamaan vastuulleen säädösten ja kannustimien mahdollistamissa rajoissa. Näin ala voi tuoda lisäarvoa Euroopan markkinoille ja levittää osaamistaan muualle maailmaan, jossa — kuten tiedetään — tarvitaan välttämättä valtavia ponnisteluja, jotta toimien vaikutukset tuntuisivat kaikkialla.

5.6.2

Tätä varten on aiheellista toteuttaa seuraavat toimet:

5.6.3

Jos rakennusyrityksille sekä rakennus- että liikennealalla annetaan mahdollisuus osallistua ketjun kaikkiin osiin eli suunnitteluun, toteuttamiseen ja kunnossapitoon, ne voivat antaa alalle ratkaisevan panoksen. Tämä koskee erityisesti välttämättömien toimien rahoituksen varmistamista, kun yritykset hallinnoivat kokonaiskuluja ja rahoittavat investointeja tulevaisuudessa saavutettavia energiansäästöjä silmällä pitäen.

5.7.1

Rakennusalan pienten ja keskisuurten yritysten ongelma ei ole siinä, etteivätkö ne pääsisi tietyille markkinoille niin kuin saattaa olla muilla aloilla (ks. edellä kohta 3.2.5).

5.7.2

Näin ollen ”kiintiötä”, joita eräät tahot ovat ideoineet ja jotka yhteisön viranomaiset ovat hylänneet, ei pidetä ammattipiireissä oikeutetusti perusteltuna vaihtoehtona. Lisäksi luvut ovat ylittyneet eri tahoilla reilusti kaikissa Euroopan maissa.

5.7.3

Pk-yritysten ongelma tulee muiden kuin pienyrityksiä koskevassa periaatteistossa Small Business Act käsiteltyjen kysymysten osalta ratkaista ennemminkin seuraavin keinoin:

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/26

1.1

Institutionaalisista suhteista ja viestintästrategiasta vastaava komission varapuheenjohtaja Margot Wallström ja yritys- ja teollisuustoiminnasta vastaava komission varapuheenjohtaja Günter Verheugen pyysivät ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon yrityspalveluista. Lausunto perustuu aikaisemman yrityspalveluja ja teollisuutta tarkastelevan lausunnon seurantaan ja jatkoanalyysiin (1).

1.1.1

Tässä yhteydessä tulee muistaa, että Euroopan komissio pitää Lissabonin toimintasuunnitelmaa tärkeänä keinona ylläpitää ja parantaa eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä huolehtimalla siitä, että muutosprosessia hallitaan noudattaen unionin kestävän kehityksen strategiaa ja sosiaalisella tasolla kannustaen edustavien työmarkkinaosapuolten syntymistä neuvottelemaan asianmukaisella tasolla.

1.1.2

Näihin tavoitteisiin pyrittäessä on samalla yksinkertaistettava teollisuuden sääntelyjärjestelmää; kyseessä on poliittinen prioriteetti, joka muodostaa yhden komission teollisuuspolitiikan peruslinjoista.

1.1.3

Toinen komission harjoittamalle teollisuuspolitiikalle tyypillinen piirre on integroitu lähestymistapa, joka ottaa huomioon eri sektoreiden tarpeet.

—

Yrityspalvelupolitiikan alalla toteutettavat toimet ja korkean tason työryhmän asettaminen. Yrityspalveluja pohtimaan tulisi asettaa korkean tason työryhmä, joka analysoisi alaa perusteellisesti, tarkastelisi nykyisiä politiikkoja yrityspalvelujen kannalta niistä tehokkaimpien ja onnistuneimpien tunnistamiseksi ja suunnittelisi konkreettisia poliittisia toimia merkittävimpien aukkojen ja tarpeiden täyttämiseksi. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti yrityspalvelujen alasektoreiden erilaisuuteen sen määrittelemiseksi, mihin niistä on paikallaan kiinnittää erityistä poliittista huomiota ja millä tasolla (alue-, jäsenvaltio- vai unionitasolla) poliittisia toimia on perusteltua toteuttaa.

—

Työmarkkinapolitiikan asema yrityspalveluissa. Sosiaaliselta kannalta katsottuna on sektoritasolla paikallaan tarkastella syvällisesti uudentyyppisten, yrityspalvelujen ja tuotantoteollisuuden vuorovaikutuksessa muodostuvien työsuhteiden asettamia haasteita. Analyysin on katettava yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sekä elinikäinen oppiminen ja työntekijöiden työolot myös niiden työntekijöiden kohdalla, jotka ovat mukana ulkoistamisprosesseissa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulisi edistää työmarkkinaosapuolten alakohtaista vuoropuhelua. Olisi laadittava toimintaohjelma, jonka mukaisesti keskusteltaisiin yrityspalvelualaan vaikuttavasta rakennemuutoksesta johtuvista työolojen ja työtilaisuuksien muutoksista.

—

Yrityspalvelut ja innovaatiopolitiikka. T&K- ja innovaatio-ohjelmia ja palvelu-alan innovointia tukevia toimia tulisi edistää voimakkaasti. Organisatorisen innovointiin, osaamisintensiivisiin yrityspalveluihin (Knowledge Intensive Business Services, KIBS) ja innovaatiojohtamiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

—

Yrityspalvelustandardien kehittäminen. Yrityksiä tulee rohkaista luomaan standardeja itsesääntelyä hyödyntäen; ennen sitä niiden tulee kuulla yrityspalvelujen käyttäjiä perusteellisesti. Tässä yhteydessä Euroopan standardointikomitean (CEN) ja sen standardoimisjärjestöjen tuki on tärkeää (avoin dialogi). Lisäksi tulee edistää onnistuneiden innovaatioiden tulosten levittämistä erityisesti pyrkimällä nopeasti ja epävirallisesti konsensusratkaisuihin.

—

Edistetään palvelututkimusta uutena yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alana.

—

Sisämarkkinat ja yrityspalveluihin vaikuttava sääntely. ETSK on yksilöinyt joukon aloja, joilla säädöstaakkaa on yksinkertaistettava, selvennettävä ja karsittava kuitenkaan tinkimättä työhygieniaa, työsuojelua ja työntekijöiden edustusta koskevista velvoitteista. Sen lisäksi on todettava, että palveludirektiivin vaikutukset yrityspalveluihin ovat vielä arvioimatta, ja siihen on ryhdyttävä pontevasti, kunhan direktiivi on saatettu osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Tässä yhteydessä tulisi myös määrittää mahdolliset kaupan avoimuuteen ja kilpailuun liittyvät jatkotoimet laajentuneilla unionin sisämarkkinoilla.

—

Yrityspalvelutilastojen parantaminen. Jäsenvaltioita kehotetaan tekemään nykyistä enemmän yhteistyötä yrityspalveluja koskevien tilastojen parantamiseksi. Lisää tietoa tarvitaan erityisesti niiden suorituskyvystä ja vaikutuksesta jäsenvaltioiden talouksiin. Kyse on julkisen vallan kannalta tarpeellisesta keinosta, jos alaa halutaan auttaa kehittämään mahdollisuuksiaan. Euroopan yhteisöjen tilastollisen toimialaluokituksen (Nace) 74 lukuun hiljattain tehdyistä muutoksista huolimatta eivät saatavat tiedot vieläkään ole riittävän yksityiskohtaisia, jotta yrityspalveluista saataisiin merkityksellistä tietoa.

3.1

Taustaa. Syyskuussa 2006 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa (asiakokonaisuus CCMI/035) ETSK esittää, että yrityspalveluihin tulisi kiinnittää vakavammin huomiota, sillä niiden merkitys Euroopan tuotantoteollisuuden suorituskyvylle on huomattava. Lausunnossa kuvaillaan palvelujen ja tuotannon vuorovaikutusta sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen suorituskykyyn kohdistuvaa työllisyys-, tuottavuus- ja kilpailukykyvaikutusta. Tämä on lähtökohtana käsillä olevassa yrityspalvelujen seurantaan ja jatkoanalyysiin keskittyvässä asiakirjassa. Aluksi on paikallaan todeta, että yrityspalvelut määritellään palveluiksi, jotka välillisenä panoksena vaikuttavat tuotantotoiminnan laatuun ja tehokkuuteen yrityksen omia palveluja täydentämällä tai korvaamalla (Rubalcaba ja Kox, 2007). Nace rev. 1 vastaa osittain tätä määritelmää (toimialakoodit 72–74) ja uusinta Nacen versiota (koodit 69–74, 77–78, 80–82). Yrityspalvelut voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan:

Lausunnon tavoitteena on auttaa alaa saamaan nykyistä enemmän tunnustusta ja kehittymään esteettä sekä helpottaa eurooppalaisia talouksia niiden pyrkimyksissä lisätä kilpailukykyään maailmanlaajuisilla markkinoilla.

3.2

Palvelujen ja yrityspalvelujen merkitys. Palveluilla on entistä merkittävämpi asema kansalaisten, eri alojen ammattilaisten, yritysten, alueiden ja maiden ajatusmaailmassa. Kun tarkastellaan kysyntää ja tarjontaa nykyisissä talous- ja sosiaalijärjestelmissä, ovat palvelut pitkälti hallitsevassa asemassa. Vaikka palvelut ovat läsnä lähes kaikilla talous- ja yhteiskuntaelämän osa-alueilla, suuri osa toiminnasta ei näy tilastoissa. Perinteinen jaottelu tuotantoaloittain, vaikka se onkin epätäydellinen eikä paljasta talouden sektoreiden voimakkaita vuorovaikutussuhteita, auttaa arvioimaan keskeisimpien taloudellisen toiminnan alojen merkitystä. Palvelujen merkitys talouden sektorina kasvaa Euroopassa. Sen osuus kokonaistyöllisyydestä on pienempi (70 prosenttia) kuin Yhdysvalloissa (80 prosenttia) ja suurempi kuin Japanissa (67 prosenttia). Yrityspalvelujen alasektori on kasvanut niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ja Japanissakin erittäin reippaasti ja nostanut osuutta kokonaistyöllisyydestä vastaavasti. Päätoimialanaan yrityspalveluja tarjoavien yritysten osuus kokonaistyöllisyydestä ja tuotetusta lisäarvosta on 10–12 prosenttia. Jos laskuihin otetaan mukaan sivutoimialanaan yrityspalveluja tarjoavat yritykset, työllisyysosuus on paljon suurempi. Vuonna 2004 Euroopassa yrityspalvelujen taloudellista vaikutusta ajatellen johtavia maita olivat Benelux-maat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Saksa. Kaudella 1995–2004 yrityspalvelusektori on kasvanut melko huomattavasti mm. Unkarissa, Puolassa, Itävallassa, Latviassa ja Maltassa. Tämä viittaa siihen, että tiettyjen EU-maiden välillä on käynnissä lähentymisprosessi. Näiden maiden kohdalla on kuitenkin vain kyse työllisyydestä yrityksissä, joiden päätoimiala on yrityspalvelut. Enemmistö näistä yrityksistä on pk-yrityksiä.

3.3

Kehityksen arviointi. ETSK on nyt arvioinut uudelleen tilannetta syyskuussa 2006 antamansa lausunnon (asiakokonaisuus CCMI/035) jälkeen tapahtuneen kehityksen valossa. Se panee tyytyväisenä merkille, että tuotantoteollisuuden yrityspalvelujen painoarvo on komission päätöksissä kasvanut.

3.4

Yrityspalveluita hyödyttävät tukitoimet. Yrityspalvelujen asemaa teollisuus- ja innovaatiopolitiikassa sekä sisämarkkinadirektiivin mahdollisia heijastusvaikutuksia edistämään pyrkivien käynnissä olevien keskeisimpien unionin toimien lisäksi komissio edistää yrityspalvelujen asemaa valmistusteollisuudessa myös välillisesti muilla toimilla.

3.5

Yrityspalvelusektorin tärkeimmät tarpeet. Vaikka palvelujen suhteen onkin edistytty, on tarkasteltava jäljellä olevia huomattavia aukkoja ja tarpeita. Unionin nykyinen poliittinen kehys painottuu merkittävästi tuotantoteollisuuteen, vaikka palvelut muodostavat talouselämän suurimman segmentin ja edistävät kaikkea kasvua niin liike- kuin yhteiskuntaelämässä.

3.5.1

Useimmat unionin teollisuuspolitiikan jäsenvaltio- ja unionitason horisontaaliset ja alakohtaiset aloitteet keskittyvät tuotantoteollisuuteen huolimatta siitä, että yrityspalveluilla on tässä yhteydessä luontainen tukiroolinsa. Tarvitaankin pikaisesti tasapainoista unionin politiikkaa, joka ei aliarvioi yrityspalvelujen merkitystä eurooppalaisen tuotantoteollisuuden globaalille kilpailukyvylle tai koko taloudelle. Mitä tahansa talouden alaa koskevien horisontaalisten politiikkojen on oltava aidosti laaja-alaisia ja vastattava uudessa palvelutaloudessa, jossa teollisuus- ja palvelusektori liittyvät erottamattomasti toisiinsa, toimivien yritysten ja työntekijöiden tarpeita. Tämä välitön synergia luo Euroopan taloudelle uusia mahdollisuuksia maailmanmarkkinoilla. Monia teollisuuspolitiikan osatekijän muodostavia EU:n poliittisia aloitteita on paikallaan sopeuttaa ja soveltaa palveluihin. Tässä yhteydessä ovat kyseessä täysin toimivat palvelujen sisämarkkinat, kansainvälinen kauppa, valtiontukea koskevat säännöt, työmarkkinat, sosiaaliset toimet, koulutus, aluepolitiikka, T&K, innovointi, standardointi, yrittäjyys, entistä paremmat tilastot ja muu informaatio jne. Lisäksi on tarpeen ottaa huomioon palvelujen erityistarpeet, mikäli se on asianmukaista. Tätä ei pidä kuitenkaan käsittää niin, että kaikkien politiikkojen tulisi olla alakohtaisia ja liittyä palveluihin. Pikemminkin on kyse siitä, että mainittujen politiikkojen vaikutukset palveluihin selvitetään ja tarvittaessa ryhdytään erityistoimiin.

3.5.2

Keskeisimmät tarpeet ovat havaittavissa seuraavilla aloilla:

3.6

Yrityspalvelutoiminnan ja sen kohteena olevien politiikkojen vuorovaikutus. Kokemus on osoittanut, miten alustavat kattavat toimet voisivat vuorovaikutuksessa auttaa kehittämään yrityspalveluja tarmokkaasti edessä oleviin haasteisiin vastaamiseksi. Eri politiikkojen väliset synergiat ja vuorovaikutus tulisi ottaa huomioon.

3.7

Yrityspalvelujen toiminnalliseen kehittämiseen tähtäävien erityisten EU-politiikkojen suunnittelu edellyttää talousteoreettista perustaa. Tämän ovat hiljattain osoittaneet Kox ja Rubalcaba (Business Services in European Economic Growth, 2007). Näkemyksiensä tueksi he esittävät lähinnä markkinoiden ja järjestelmän heikkouksiin liittyviä tekijöitä, kuten epäsymmetrisyyttä ja ulkoisia tekijöitä.

3.8

Lissabonin toimintasuunnitelma 2008–2010 — Yrityspalveluihin liittyvistä politiikoista voi olla hyötyä yhteisön Lissabonin ohjelmaan liittyvien ehdotusten yhteydessä (KOM(2007) 804 lopullinen). Suurin osa kymmenestä vuoteen 2010 mennessä saavutettavaksi asetetusta tavoitteesta vaikuttaa palveluihin joko suoraan tai välillisesti.

3.8.1

Komissio aikoo esittää vuoden 2008 puolivälissä uudistetun sosiaalipoliittisen toimintasuunnitelman, jolla on tarkoitus puuttua osaamiskuiluun. Useimmissa erittäin työvoimavaltaisissa yrityspalveluissa voidaan nähdä huomattavia puutteita ja tarpeita. Aiheesta ”Ensisijaisten ryhmien työllistäminen (Lissabonin strategia)”12. heinäkuuta 2007 antamassaan lausunnossa (9) ETSK panee merkille, että Lissabonissa asetetut kunnianhimoiset työllisyystavoitteet on saavutettu vain osittain, ja huomauttaa, että moni viime vuosina syntyneistä ja etenkin naisten täyttämistä työpaikoista on osa-aikainen. Ikääntyneistä työntekijöistä moni joutui edelleen toteamaan, että sopivista avoimista työpaikoista on huomattava pula. Erityisesti nuorista moni löysi useimmissa tapauksissa epätyypillisen työsuhteen, joka ei joissain tapauksissa tarjonnut asianmukaista oikeudellista tai sosiaalista suojaa. ETSK korostaa lausunnossaan, että joustoturvaan tulisi liittää tasokas sosiaaliturva, aktiivinen työmarkkinapolitiikka sekä yleissivistävä-, jatko- ja ammatillinen koulutus.

3.8.2

Komissio on jo aiemmin tänä vuonna tehnyt yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa koskevia ehdotuksia. Tämä saattaa vaikuttaa korkeasti koulutettujen ammattilaisten maahanmuuttoon osaamisintensiivisten yrityspalvelujen alalla ja vähemmän koulutettujen työntekijöiden maahanmuuttoon, kun on kyse esim. puhtaanapito- tai turva-alasta.

3.8.3

Yhteisö laatii pienyrityksiä koskevan periaatteiston (Small Business Act) , jolla pyritään vapauttamaan pk-yrityksen kasvupotentiaali sen koko elinkaaren kattavasti. Yrityksiä perustetaan ja lakkautetaan eniten yrityspalvelusektorilla, joten uusiin pk-yrityksiin lienee paikallaan kiinnittää huomiota. Aiheesta ”Liiketoimintamahdollisuudet erityisesti pk-yrityksissä” antamassaan lausunnossa (10) komitea kiinnittää huomiota siihen, että vuosiksi 2008–2010 tarvitaan nykyistä paremmin kohdennettuja ja hiotumpia integroitua suuntaviivoja pk-yrityksille kasvua ja työllisyyttä ajatellen. Myös pk-yritykset hyötyvät hallinnollisen taakan vähentämisestä 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä.

3.8.4

Yhteisö vahvistaa yhtenäismarkkinoita ja lisää kilpailua palvelujen alalla. Samassa lausunnossa (asiakokonaisuus INT/324) pahoitellaan sisämarkkinoiden keskeneräisyyttä ja etenkin jäsenvaltioiden hitautta direktiivien täytäntöönpanossa, hallinnollista taakkaa sekä työvoiman liikkuvuuden puutetta. Pk-yritysten kannalta nämä ovat valtavia esteitä ylitettäviksi.

3.8.5

Yhteisö toteuttaa viidennen vapauden (osaamisen vapaan liikkuvuuden) ja luo aidon eurooppalaisen tutkimusalueen. Osaamisintensiivisillä yrityspalveluilla voi olla oma roolinsa tämän Lissabonin strategian ensisijaisen tavoitteen saavuttamisessa.

3.8.6

Yhteisö parantaa innovoinnin edellytyksiä. ETSK on myös antanut lausunnon aiheesta ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin” (11). Tärkein sanoma on, että Euroopan tulee pysyä edellä tutkimuksen, teknologian kehityksen ja innovaation aloilla. Tämä edellyttää lisävaroja EU:n talousarviosta. Tarvittaessa myös koulutusmahdollisuuksia on parannettava ja tasoa nostettava yleisesti. On myös luotava edistykselle ja innovaatiolle avoin yhteiskunnallinen ilmapiiri. Lisäksi on luotava asianmukaiset olosuhteet ja tehtävä päätöksiä, jotka lisäävät sijoittajien luottamusta ja optimismia ja saavat heidät sijoittamaan pääomaansa uusiin eurooppalaisiin hankkeisiin. On lisättävä tietoisuutta perustutkimuksen perusluonteisesta merkityksestä ja herätettävä yrittäjähenki niissä, jotka ovat valmiita innovoimaan ja ottamaan riskejä. Lisäksi on hyväksyttävä, että epäonnistumiset ja tappiot liittyvät väistämättä riskiin. ETSK tarkasteli myös oikeudellisia ja yhteiskunnallisia puite-ehtoja, joiden avulla tuetaan innovaatiomyönteistä yrittäjyyttä ja innovaatiomyönteisiä markkinoita.

3.8.7

Yhteisö edistää nykyistä kestävämpään tuotantoon ja kulutukseen tähtäävää elinkeinopolitiikkaa. Ympäristöalan yrityspalvelujen asema elinkeinopolitiikassa voi kuulua tämän ensisijaisen tavoitteen piiriin.

3.8.8

Yhteisö neuvottelee kahdenvälisesti tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa uusien kansainvälisten kauppa- ja sijoitusmahdollisuuksien avaamiseksi ja yhteisen sääntely- ja standardialueen luomiseksi.

4.1

Tavoite 1: Euroopan komission tulisi asettaa korkean tason työryhmä pohtimaan yrityspalveluja osana yritys- ja teollisuuspolitiikkaa. Tässä yhteydessä tulee tarkastella palvelujen vuorovaikutusta teollisuuden ja muun talouden toiminnan kanssa. Ryhmän tärkeimpinä tavoitteina tulisi olla

4.2

Tavoite 2: Tulisi edistää erityisesti yrityspalvelujen alaan keskittyvää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua seuraavien aiheiden käsittelemiseksi ja niitä koskevien suositusten laatimiseksi:

Tällaisen alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun toteutettavuus ja tehokkuus (esimerkiksi sopimusten tunnustaminen ja organisatorinen tuki) riippuvat käytännössä kuitenkin työntekijä- ja työnantajapuolta edustavien eurooppalaisten järjestöjen yksilöimisestä ja niiden aseman tunnustamisesta.

4.3

Tavoite 3: T&K ja palveluinnovaatiot

4.4

Tavoite 4: Standardien kehittäminen. Palvelustandardit ovat kehittyneet hitaasti. Ne perustuvat yleensä kysyntään. Yrityspalvelujen tarjoajien puolella on rakenteellisia ongelmia. Niistä suurin osa on pieniä yrityksiä, jotka eivät kuulu kotimaassaan edustusorganisaatioihin, mikä heijastuu myös unionitasolla, jolla tämä kategoria ei juuri ole edustettuna missään eurooppalaisessa organisaatiossa. Ainoa tapa parantaa tilannetta on mobilisoida käyttäjät tuomaan julki vaatimuksensa. Yrityspalvelujen markkinat hyötyisivät valtavasti alan selkeistä standardeista. Standardeja kehittämällä voitaisiin

4.5

Tavoite 5: Yrityspalvelutilastojen parantaminen. Poliittiset toimet riippuvat voimassa olevien suuntausten analyysista, ja suuntaukset voidaan saada selville ainoastaan selkeistä ja asianmukaisista tilastoista. Se, että tuottavuus ei ole lisääntynyt Yhdysvaltoihin verrattuna tyydyttävällä tavalla, voi johtua osittain epäluotettavista tilastoista, jotka perustuvat tuotantoteollisuuden suorituskykyä mittaavaan metodologiaan. Yrityspalveluja kuvaavien tilastojen tarkentaminen edellyttää Eurostatin päätöksen lisäksi myös hallitusten yhteistyötä, joka tähtää tilastotietojen keruumenetelmien muuttamiseen. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää yrityspalvelujen roolin mittaamiseen teollisuudessa ja muilla palvelusektoreilla.

4.6

Tavoite 6: Palvelutiede

Palvelutiede (tai Service Science, Management and Engineering, SSME) on uusi kehittyvä ala, ja se kattaa eri palveluihin liittyvät ja hajanaisetkin lähestymistavat, kuten palvelutalouden, palvelujohtamisen, palvelumarkkinoinnin ja palvelutuotteiden (tukipalvelut) kehittämisen (service engineering). Palveluja tutkivat ja palveluyritykset ovat huomanneet, että kaikkia edellä mainittuja aloja on edistettävä ja ne on integroitava nykyistä paremmin. Palvelutieteessä palvelutuotteiden ja tukipalvelujen kehittäminen tarjoaa hyvän esimerkin. Kyseessä on ollut tekninen ala, jolla pyritään palvelutuotteiden järjestelmälliseen kehittämiseen ja suunnitteluun hyödyntämällä soveltuvia malleja, menetelmiä ja välineitä. Vaikka tukipalvelualaan kuuluu myös palvelutoiminnan johtamiseen liittyviä näkökohtia, siinä keskitytään ensisijaisesti uusien palvelutuotteiden kehittämiseen. Tukipalveluihin sisältyy myös kehitysjärjestelmien suunnittelu eli palveluihin liittyvät kysymykset yleisen T&K- ja innovointijohtamisen alalla. Tavaroiden, ohjelmistojen ja palvelujen yhteisiä tukipalveluja koskevista integroiduista lähestymistavoista tulee vakiintunut ilmiö.

Uusia liiketoiminnan malleja, menetelmiä ja välineitä koskeva perustutkimus antaa palvelutieteelle tärkeitä virikkeitä. Lisäksi palvelustandardien yhdenmukaistamisen edistyminen kannustaa erikoistumaan ja kehittämään tehokkaasti uusia palveluja (12).

Tukipalveluala on yksi harvoista palvelusektorin aloista, joita eurooppalainen tutkimus on muokannut merkittävästi. On tärkeää integroitua entistä tiiviimmin kansainvälisiin verkostoihin ja kehittää järjestelmällisesti riippumaton tukipalvelualan yhteisö, jotta alalla voidaan tulevaisuudessakin säilyttää johtoasema (13).

4.7

Tavoite 7: Yrityspalvelujen sisämarkkinat ja sääntely

Hallintotaakan karsiminen ja yksinkertaistaminen. On olemassa useita rajoittavia tekijöitä, jotka haittaavat yrityspalvelusektorilla toimivia yrityksiä ja kumoavat niiden pyrkimykset lisätä tuottavuutta ja hankkia asiakkaita muista jäsenvaltioista. Tähän liittyvät työvoiman liikkuvuutta koskevat ongelmat ja pätevyyksien tunnustaminen. Sääntelyn määrä ja monimutkaisuus on lisääntynyt viime vuosina ja kuluvana vuonna, mikä puolestaan on kasvattanut pieniin palveluntarjoajiin kohdistuvaa taakkaa. Keskeisimmät huomiota vaativat seikat ovat seuraavat:

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/34

1.1

Komitea kannattaa ehdotetun asetuksen tarkoitusperiä ja tavoitteita sekä direktiivin 76/768/ETY laatimista uudelleen asetukseksi.

1.2

Komitea kiinnittää huomiota siihen, että hyviä tuotantotapoja, turvallisuuden arviointia, tuotetietojen asettamista saataville ja varsinkin kaikkien asianomaisten turvallisuustestien tekemistä koskevien uusien vaatimusten noudattamisesta aiheutuu todennäköisesti merkittäviä kustannuksia etenkin pk-yrityksille.

1.3

Komitea suosittaa, että nämä pk-yrityksille aiheutuvat taloudelliset haitat minimoidaan esimerkiksi täsmentämällä, että uusien vaatimusten mukaiset tuotetiedot on asetettava saataville ja tuotteiden turvallisuus arvioitava, kun tuote saatetaan markkinoille ensimmäistä kertaa.

1.3.1

Komitea kannattaa asetuksen voimaantulon 36 kuukauden siirtymäaikaa. Jo markkinoilla olevien kosmeettisten valmisteiden tuotetietojen ajantasaistamisen ja turvallisuuden arvioinnin osalta komitea kuitenkin suosittelee siirtymäajan jatkamista 24 kuukaudella asetuksen voimaantulon jälkeen.

1.4

Komitea kannattaa syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi ja lisääntymiselle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden (CMR-aineita) riskien arviointiin perustuvan erillisen järjestelmän käyttöönottoa. Tällaisten aineiden käyttökielto olisi säilytettävä.

2.1

Direktiivillä 76/768/ETY pyritään ennen kaikkea suojelemaan kuluttajien terveyttä sekä yhdenmukaistamaan kosmeettisia tuotteita koskevia säännöksiä yhteismarkkinoilla. Nykyisen markkinatilanteen arviointi osoittaa, että direktiiviin 76/768/ETY tehdyt muutokset sekä niiden epäjohdonmukainen siirtäminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä on useissa tapauksissa aiheuttanut oikeudellista epävarmuutta ja ristiriitoja. Tästä on aiheutunut toimivaltaisille viranomaisille sekä elinkeinoelämälle hallinnollista taakkaa ja lisäkustannuksia kosmeettisten tuotteiden turvallisuuden kuitenkaan parantumatta.

2.2

Kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27. heinäkuuta 1976 annetun direktiivin 76/768/ETY (”kosmetiikkadirektiivi”), yksinkertaistamisesta ilmoitettiin komission tiedonannossa ”Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi”, komission vuotuisessa toimintastrategiassa 2007 sekä komission lainsäädäntö- ja työohjelmassa vuodeksi 2007. Komissio ehdotti kosmetiikkadirektiivin yksinkertaistamista niin, että se laaditaan uudelleen. Kyseinen lainsäädäntätekniikka antaa mahdollisuuden kodifioida säädösteksti ja siihen tehdyt muutokset sekä tehdä säädökseen merkittäviä parannuksia.

2.3

Vuonna 2006 käynnistetyn julkisen kuulemisen yhteydessä saamansa palautteen sekä useiden tekemiensä tutkimusten perusteella komissio teki kattava vaikutustenarvioinnin ennen asetusehdotuksensa laatimista (direktiivin uudelleenlaadinta) (1).

2.4

EU:n kosmetiikka-alalle on ominaista pk-yritysten vahva asema: 97 prosenttia kaikista EU:n kosmetiikkayrityksistä on pieniä tai keskisuuria, ja 80 prosentissa niistä on vähemmän kuin 19 työntekijää. Noin kaksi kolmasosaa kosmetiikka-alan EU:ssa suoraan työllistämistä henkilöistä työskentelee pk-yrityksissä.

2.5

Kosmetiikka-ala työllistää Euroopassa noin 150 000 henkeä. Vuoden 1999 jälkeen alalle on syntynyt Euroopassa tasaisesti uusia työpaikkoja (työpaikat ovat lisääntyneet vuosittain 1,2 prosenttia).

2.6

Suoran työllisyysvaikutuksensa lisäksi kosmetiikka-alalla on merkittävä epäsuora vaikutus työllisyyteen mm. vähittäismyynnin jakelun ja kuljetusten alalla. Kosmetiikka-ala työllistää arvioiden mukaan epäsuorasti noin 350 000 henkeä.

2.7

Sen vuoksi EU:n kosmetiikka-alalla toimivien pk-yritysten edut ja näkemykset olisi otettava huomioon nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen vaikutuksia analysoitaessa.

2.8

Kosmetiikkatuotteiden vienti yhteisön sisällä on lisääntynyt vuoden 1999 jälkeen keskimäärin 5 prosenttia vuodessa ja viennin arvo 6,5 prosenttia vuodessa.

2.9

Euroopan unioni on erittäin merkittävä toimija kosmetiikka-alan kansainvälisillä markkinoilla. Alan globaali luonne on erityisen tärkeää EU:lle, koska se on kosmetiikkatuotteiden nettoviejä. Vuonna 2005 EU:n kosmetiikkaviennin arvo oli 16 miljardia euroa ja tuonnin 4,4 miljardia euroa.

2.10

EU:n eri jäsenvaltioiden tilanteen poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Puolassa kosmetiikka-ala on edelleen suurelta osin itsenäinen: alalla toimii yli 400 yritystä, ja suurin osa niistä pk-yrityksiä. Puolan tilanne on hyvä esimerkki tasaisesta kasvusta, jota ei enää tapahdu Euroopan unionin viidessä suurimmassa kehittyneessä taloudessa (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Ranska, Italia ja Espanja): kosmeettisten valmisteiden markkinat kasvoivat Puolassa 8,2 prosenttia vuonna 2006 ja 7,2 prosenttia vuonna 2007, ja kasvumahdollisuudet ovat edelleen hyvät.

3.1

Direktiivin 76/768/ETY laatimisella uudelleen pyritään seuraaviin tavoitteisiin:

3.2

Komission ehdotuksella ei muuteta direktiivin 76/768/ETY soveltamisalaa eikä kosmeettisten tuotteiden määritelmää. Useimmat Euroopan komission järjestämään kuulemiseen osallistuneet toimijat kannattivat direktiivin 76/768/ETY laatimista uudelleen asetukseksi.

3.3

Ehdotukseen on sisällytetty uusia määritelmiä, jotka koskevat sellaisia käsitteitä kuin valmistaja, maahantuoja, asettaminen saataville markkinoilla, markkinoille saattaminen, yhdenmukaistetut standardit, jäämät, säilöntäaineet, väriaineet, UV-suodattimet, ei-toivotut vaikutukset, vakavat ei-toivotut vaikutukset, markkinoilta poistaminen ja palauttaminen. Siinä ei kuitenkaan ehdoteta uutta määritelmää itse ”kosmeettiselle valmisteelle”.

3.4

Lisäksi ehdotetussa asetuksessa säädetään yhteisöön sijoittautuneen vastuuhenkilön nimeämisestä sekä vastuusta niissä tapauksissa, joissa kuluttaja vastaanottaa valmisteita EU:n ulkopuolelta esimerkiksi internetin kautta.

3.5

”Uuden lähestymistavan” periaatteiden mukaisesti säädöstekstissä mainitaan hyviin tuotantotapoihin, kosmeettisten valmisteiden näytteenoton ja analyysin asemaan sekä kosmeettisia valmisteita koskeviin väittämiin liittyvät yhdenmukaistetut standardit.

3.6

Turvallisuuden arvioinnissa ja tuotetietojen asettamisessa saataville aletaan soveltaa vähimmäisvaatimuksia. Ehdotetun asetuksen liitteenä (liite I) on lisäksi kosmeettisen valmisteen turvallisuusselvitys. Selvitys perustuu kosmeettisen valmisteen sisältämien aineiden toksikologiseen profiiliin.

3.7

Vaarojen arvioimiseen perustuvan nykyisen järjestelemän sijaan ehdotetaan riskien (eikä vaaran) arviointiin perustuvan erillisen järjestelmän käyttöönottoa syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi ja lisääntymiselle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden (CMR-aineiden) turvallisuuden arvioimiseksi. CMR-ryhmiin 1 ja 2 luokiteltujen aineiden käyttökielto säilytetään yleisesti ottaen. Uuden lähestymistavan mukaan CMR-ryhmiin 1 ja 2 luokiteltujen aineiden käyttö olisi kuitenkin tiukkojen ehtojen rajoissa mahdollista, jos niiden käyttö kosmeettisissa valmisteissa on todettu turvalliseksi.

3.8

Ehdotuksessa pidetään kiinni yleisestä strategisesta linjauksesta, jonka mukaan valmiiden kosmeettisten valmisteiden testaus eläinkokein kielletään, sekä säilytetään aikataulu, joka on asetettu niiden kosmeettisten valmisteiden markkinoinnin kieltämiselle, joiden sisältämät ainesosat tai ainesosien yhdistelmät on testattu eläinkokein.

3.9

Ei-toivottujen vaikutusten ja vakavien ei-toivottujen vaikutusten hallintaan aletaan soveltaa yhdenmukaista lähestymistapaa. Tiedot ei-toivotuista vaikutuksista ja vakavista ei-toivotuista vaikutuksista sisällytetään kosmeettisen valmisteen turvallisuusselvitykseen ja niistä tiedotetaan yleisölle. Lisäksi vakavista ei-toivotuista vaikutuksista on ilmoitettava aktiivisesti toimivaltaisille viranomaisille.

3.10

Ehdotuksessa esitetään, että tiedot toimitetaan yksinkertaistetulla tavalla, keskitetysti ja sähköisesti yhden palvelupisteen kautta. Tähän asti ilmoitus on täytynyt tehdä erikseen jokaisessa jäsenvaltiossa ennen kuin kosmeettinen valmiste on voitu saattaa markkinoille, ja ilmoitusvelvollisuuden laajuus on vaihdellut jäsenvaltiosta riippuen. Lisäksi useissa jäsenvaltioissa täytyy nykyään tehdä erillinen ilmoitus myrkytystietokeskukseen.

3.11

Toimivaltaisten viranomaisten hallinnollista yhteistyötä ja hyvien hallintokäytäntöjen noudattamista tehostetaan.

4.1

Komitea kannattaa ehdotetun asetuksen tarkoitusperiä ja tavoitteita eli hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista samalla kun varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja. Ehdotettu asetus on varmasti läpinäkyvä. Siinä esitetyt säännökset selventävät aiempia oikeudellisia monitulkintaisuuksia, jotka ovat johtaneet tulkinta- ja soveltamiseroihin.

4.2

Direktiivin 76/768/ETY laatiminen uudelleen asetukseksi varmistaa tuotteiden vapaata liikkumista yhteismarkkinoilla edistävien säännösten yhdenmukaisen soveltamisen ja yksinkertaistaa hallinnollisia menettelyjä EU:n markkinoilla.

4.3

Hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen saattaa pienentää tiettyjä kustannuksia (jotka liittyvät esimerkiksi tuotetietojen asettamiseen saataville ja ilmoituksen tekemiseen myrkytystietokeskukseen). Tuotetietojen sisältöä sekä yhdenmukaistetun standardin ISO 22716 (hyvät tuotantotavat) noudattamista koskevien uusien vaatimusten täyttämisestä aiheutuu pk-yrityksille kuitenkin todennäköisesti merkittäviä kustannuksia. On syytä korostaa, ettei nykyisissä säännöksissä edellytetä yksityiskohtaisten toksikologisten tietojen ilmoittamista yhtä laajasti kuin ehdotetussa asetuksessa.

4.4

On odotettavissa, että asetuksen vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien lisäkustannusten määrä riippuu suuresti yrityksen koosta. Tuotetietojen valmisteluun ja turvallisuuden arviointiin liittyvät kustannukset rasittavat ennen kaikkea pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka aikaisemmin tavallisesti antoivat vain nykyisten säännösten vaatimat perustiedot.

Kansainvälisten suuryritysten kustannusten ei pitäisi lisääntyä kovin paljoa, kun otetaan huomioon niiden pitkäaikainen kokemus, asiantuntemus, henkilöresurssit, tekninen tausta ja mahdollisuus käyttää ulkopuolista asiantuntija-apua. Useilla EU:n markkinoilla tuotteita valmistavat suuryritykset hyötyvät siitä, että keskitetty eurooppalainen ilmoitusjärjestelmä yksinkertaistaa selvästi aikaisempia hallinnollisia menettelyjä. Tämä pienentää osittain ilmoitusvelvollisuudesta aiheutuvia kustannuksia. Kansainväliset yritykset ovat lisäksi jo ottaneet käyttöön kehysvalmisteittensa koostumusta koskevia ilmoitusjärjestelmiä.

4.5

Sen sijaan pk-yrityksille odotetaan aiheutuvan merkittäviä kustannuksia hyviä tuotantotapoja, turvallisuuden arviointia, tuotetietojen valmistelua ja varsinkin kaikkia asianomaisia turvallisuustestejä koskevien vaatimusten noudattamisesta.

Kun pk-yritys saattaa uuden valmisteen markkinoille, yksinomaan tutkimuksesta, tuotetietojen asettamisesta saataville ja tuotteen turvallisuuden arvioimisesta aiheutuvat kustannukset saattavat lisääntyä jopa 100 prosenttia, mikä lisää merkittävästi pk-yritysten tuotantokustannuksia. Tilanne vaikuttaa tuotteiden vähittäismyyntihintoihin ja siten myös kuluttajien etuun.

On syytä pitää mielessä, että pk-yritysten tuotesarjojen tuotantomäärät ovat huomattavasti pienemmät kuin suuria tuotemääriä myyvien kansainvälisten konsernien. Näin ollen tutkimuksesta, tuotetietojen asettamisesta saataville ja turvallisuuden arvioimisesta aiheutuvat tuotekohtaiset kustannukset ovat pk-yrityksissä paljon suuremmat.

Tätä taustaa vasten komission tekemä vaikutustenarviointi saattaa olla riittämätön niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa on runsaasti pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Espanja, Italia, Puola ja Bulgaria.

4.6

Vaikuttaisi järkevältä minimoida nämä pk-yrityksille aiheutuvat taloudelliset haitat esimerkiksi täsmentämällä, että uusien vaatimusten mukaiset tuotetiedot on asetettava saataville ja tuotteiden turvallisuus arvioitava, kun tuote saatetaan markkinoille ensimmäistä kertaa. Lisäksi vaikuttaa siltä, että siirtymäaikaa, joka on asetettu markkinoilla jo olevien tuotteiden tuotetietojen ja turvallisuusselvitysten ajantasaistamiselle, on pidennettävä.

4.6.1

Komitea kannattaa asetuksen voimaantulon 36 kuukauden siirtymäaikaa. Jo markkinoilla olevien kosmeettisten valmisteiden tuotetietojen ajantasaistamisen ja turvallisuuden arvioinnin osalta komitea kuitenkin suosittelee siirtymäajan jatkamista 24 kuukaudella asetuksen voimaantulon jälkeen.

4.7

Komitea on tyytyväinen määritelmien sisällyttämiseen ehdotukseen. Se helpottaa asetuksen säännösten tulkitsemista ja auttaa poistamaan oikeudelliset epävarmuudet ja epäjohdonmukaisuudet. Ehdotukseen ei kuitenkaan sisälly uutta kosmeettisten valmisteiden määritelmää. Kosmetiikka-ala on erittäin innovatiivinen, ja markkinoille tuodaan joka vuosi uusia vaikuttavia aineita ja tuoteryhmiä. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia, jotka liittyvät tuotteiden luokitteluun (kosmeettiset valmisteet, lääkkeet jne.) ja ”rajatuotteisiin”. Näin ollen on tarpeen käynnistää koulutus- ja tiedotuskampanjoita sekä vahvistaa alan markkinavalvontaa.

4.8

Komitea on tyytyväinen siihen, että ehdotetussa asetuksessa säädetään ”vastuuhenkilön” nimeämisestä. Vastuuhenkilön — joka voi olla myös muu yrittäjä kuin valmistaja — nimeäminen on hyödyllistä, ja se on lisäksi sopusoinnussa ulkoistamisen ja omien tuotemerkkien käytön tapaisten nykyisten markkinakäytäntöjen kanssa. Ehdotetussa asetuksessa säädetään vastuuhenkilön velvollisuuksista niissä tapauksissa, joissa tuotteita tuodaan markkinoille EU:n ulkopuolelta esimerkiksi internetin kautta.

4.9

Komitea katsoo, että myös muut käsitteet tulee määritellä siten, että voidaan varmistaa oikeusvarmuus erityisesti, kun kyseessä on asetuksen kaltainen väline. Tämä koskee nimenomaisesti käsitteitä ”hajuste” ja ”vaikuttava aine”.

4.10

Komitea kannattaa kosmeettisia ja kehysvalmisteita koskevien tietojen ilmoittamista myrkytystietokeskuksiin sähköisessä muodossa, sillä siten voidaan epäilemättä yhdenmukaistaa EU:n markkinoilla sovellettavia hallinnollisia menettelyjä.

4.11

Komitea kannattaa uuden lähestymistavan periaatteiden sisällyttämistä kosmeettisia valmisteita koskevaan lainsäädäntöön. Menettelyjä voitaisiin yhtenäistää ottamalla käyttöön yhdenmukaistettuja standardeja, joita valmistajat ja toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa vapaaehtoisesti. Yhdenmukaistetut standardit ovat hyvä esimerkki hyödyllisistä itsesääntelyvälineistä, joita kosmetiikka-ala on myös valmis käyttämään. Komitea suhtautuu kuitenkin varauksellisesti siihen, että uuden lähestymistavan periaatteita sovelletaan kritiikittömästi. Kuluttajien terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita tulee säännellä asianmukaisilla säädöksillä.

4.12

Komitea on tyytyväinen mainintaan yhdenmukaistettujen standardien käytöstä valmisteita koskevien väittämien yhteydessä. Yhdenmukaistettujen standardien tulisi kuitenkin koskea väittämien todenperäisyyden tehokkaaseen arviointiin käytettäviä menetelmiä eikä itse väittämiä. Väitetyt vaikutukset voidaan mitata luotettavilla ja toistettavissa olevilla menetelmillä. Yhdenmukaistettujen standardien yhteydessä olisi lisäksi otettava huomioon tieteellinen ja teknologinen kehitys sekä tarkasteltavan aihealueen erittäin suuri laajuus.

4.13

Komitea kannattaa direktiivissä 67/548/ETY mainitun, riskien arviointiin perustuvan erillisen järjestelmän käyttöönottoa syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi ja lisääntymiselle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden (CMR-aineita) turvallisuuden arvioimiseksi (12 artiklan 2 kohta). Tällaisten aineiden käyttökielto olisi säilytettävä. Nykyjärjestelmä perustuu kuitenkin vaarojen (esimerkiksi aineen sisäisten ominaisuuksien) arviointiin, eikä siinä oteta huomioon annostusta eikä altistumistapoja. Seurauksena voisi olla etanolin (eli alkoholin) käytön automaattinen kieltäminen, kun se on luokiteltu uudelleen CMR 1 tai 2 -ryhmään, vaikka etanolin käyttö kosmetiikassa on turvallista. Ehdotetussa asetuksessa säädetään, että CMR-ryhmiin 1 ja 2 luokiteltuja aineita voidaan käyttää kosmeettisissa valmisteissa vain, jos kaikki asetuksessa mainitut kolme edellytystä täyttyvät (12 artiklan 2 kohta). Yhtenä edellytyksenä kuitenkin on, että aineen käytön elintarvike- ja ravinnetuotteissa on oltava laillista. On kuitenkin täysin mahdollista, että kosmetiikkakäytössä turvalliseksi arvioidun, CMR-ryhmiin 1 tai 2 luokitellun aineen elintarvikekäyttö on kielletty (esim. formaldehydi ja boorihappo). Ehdotetun asetuksen säännökset kieltäisivät tällaisten aineiden kaiken käytön kosmetiikkateollisuudessa.

4.14

Komitea panee merkille siirtymäajat, jotka on asetettu jo markkinoilla olevia tuotteita koskevien tuotetietojen ja turvallisuusselvitysten saattamiselle ajan tasalle (34 artikla). Ehdotuksessa ei täsmennetä, sovelletaanko siirtymäaikaa ainoastaan markkinoille saatettaviin tuotteisiin vai myös markkinoilla jo oleviin tuotteisiin. Saman siirtymäajan (36 kuukautta) soveltaminen kaikkiin tuotteisiin — myös niihin, jotka ovat jo markkinoilla — saattaa johtaa tilanteeseen, jossa markkinoille laillisesti saatettuja tuotteita on poistettava markkinoilta vanhentuneiden merkintöjen tai tuotetietojen takia. Komitea kannattaa asetuksen voimaantulon 36 kuukauden siirtymäaikaa. Jo markkinoilla olevien kosmeettisten valmisteiden tuotetietojen ajantasaistamisen ja turvallisuuden arvioinnin osalta komitea kuitenkin suosittelee siirtymäajan jatkamista 24 kuukaudella asetuksen voimaantulon jälkeen.

Euroopan komissio toteaa vaikutustenarviointiasiakirjassaan SEC(2008) 117, että kaikkien saatavilla olevien tilastotietojen mukaan kosmeettisiin valmisteisiin kohdistuvien haittavaikutusten määrä jää erittäin pieneksi. Kosmetiikka-alalla ei kosmetiikkadirektiivin voimaantulon jälkeen ole myöskään ollut merkittäviä turvallisuuskriisejä toisin kuin esimerkiksi elintarvikealalla.

5.1

Komitea on tietoinen siitä, että eräiden komission ehdotukseen sisällytettyjen säännösten noudattaminen saattaa olla vaikeaa. Suurimmat ongelmat liittyvät muun muassa tuotetietojen ja turvallisuusselvitysten yhteydessä vaadittavien tietojen laajuuteen (7 artikla ja liite I).

5.2

Ehdotetun asetuksen 7 artiklassa tarkoitettu kosmeettisen valmisteen turvallisuuden arviointi tulee antaa riippumattoman eli yrityksen ulkopuolisen kolmannen osapuolen tehtäväksi.

5.3

7 artiklan 3 kohdassa käytetty ilmaisu ”ei-kliiniset turvallisuustutkimukset” on epäselvä. Käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseinen termi on tulkittu EU:n eri jäsenvaltioissa eri tavoilla. Puolan toimivaltaisten viranomaisten tulkinnan mukaan kliiniset testit ovat lääkevalmisteita koskevia testejä. Kosmeettisten tuotteiden arvioimiseksi tehtäviä tutkimuksia, joissa käytetään vapaaehtoisia koehenkilöitä (dermatologiset testit, yhteensopivuustestit ja instrumentaaliset tutkimukset), ei siten voida pitää kliinisinä testeinä. Niitä ei kuitenkaan myöskään voida pitää ei-kliinisinä tutkimuksina ehdotetun asetuksen 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Direktiivin 2004/10/EY mukaan hyviä laboratoriokäytäntöjä koskevia säännöksiä ei voida soveltaa ihmisillä tehtäviin testeihin.

5.4

Lisäksi vaatimus, jonka mukaan kaikki tuotteiden turvallisuuden arvioimiseksi tarvittavat toksikologiset kokeet ja analyysit on suoritettava hyvän laboratoriokäytännön periaatteita noudattaen, estää käyttämästä suurinta osaa toksikologisen tiedon tietokantojen ja tieteellisten julkaisujen sisältämästä arvokkaasta tiedosta. Jopa uusimmissa tieteellisissä julkaisuissa asianomaisia testejä tekevät laboratoriot ilmoittavat vain erittäin harvoin, että testi on tehty hyvän laboratoriokäytännön periaatteita noudattaen (tai noudattamatta).

5.5

Liitteen I kohdissa 2 ja 4 annetaan määräyksiä siitä, miten arvioidaan pakkausmateriaalin puhtaus ja säilyvyys, valmisteen sisältämien aineiden keskinäiset vaikutukset sekä säilyvyyden vaikutukset valmisteen turvallisuuteen sekä miten määritetään säilyvyysaika tuotteen avaamisen jälkeisen. Näiden määräysten noudattaminen voi olla vaikeaa, koska ei ole kaikkien käytettävissä olevaa yleisesti hyväksyttyä menetelmää, joka perustuisi esimerkiksi kansainvälisiin tai eurooppalaisiin standardeihin tai tieteellisiin julkaisuihin. Tällaista tietoa ei siis ole helposti saatavilla.

5.5.1

Komitea suhtautuu myönteisesti liitteen I (Kosmeettisen valmisteen turvallisuusselvitys) sisältöön, joka koskee niitä vähimmäisvaatimuksia, joita sovelletaan tuotetietojen laatimisen yhteydessä hankittaviin tietoihin ja toteutettaviin testeihin. Liite parantaa tuotetietojen laatua, helpottaa markkinavalvontaa ja edistää siten kuluttajanturvaa.

5.6

Turvamarginaalien laskemiseksi tarvittavaa NOAEL-arvoa (haitattoman vaikutustason osoittava arvo) ei ole saatavissa useille aineille. NOAEL-arvon määrittämiseksi on tehtävä eläinkokeita, joten kyseinen velvollisuus on eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien edistämistä koskevien EU:n linjausten vastainen. Se on ristiriidassa myös eläinkokeita käsittelevän 14 artiklan säännösten kanssa.

5.6.1

Sen vuoksi on suositeltavaa, että uusissa säännöksissä määritetään selvästi, mitä kokeita tuottajan tulee tehdä kosmetiikassa käytettäville aineille kuluttajalle mahdollisesti aiheutuvien vaarojen yksilöimiseksi.

5.7

Komitea ei hyväksy sitä, että luettelo ainesosista ilmoitetaan vain ulkopäällyksissä (15 artiklan 1 kohdan g alakohta), vaan katsoo, että ne tulisi ilmoittaa itse tuotteessa (pakkaus).

5.8

Komitea katsoo, että kosmeettisissa valmisteissa tulisi olla lapsia koskevat erityiset varoitukset ja niissä tulisi ilmoittaa selkeästi ja erittäin näkyvästi, mikä on käyttäjien alin sallittu ikä ja tuleeko valmiste pitää lasten ulottumattomissa.

5.9

Komitea on lisäksi sitä mieltä, että asetuksessa tulisi säätää selkeästi, että kosmeettisten valmisteiden etämyynnin tapauksessa etämyyntitarjouksissa on esitettävä selkeästi samat tiedot kuin kaupassa myytävien valmisteiden etiketeissä ja pakkauksissa.

5.10

Komitea kannattaa toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisen yhteistyön tehostamista sekä hyvien hallintokäytäntöjen noudattamista.

5.11

Komitea kannattaa kosmeettisissa valmisteissa kielletyistä aineista sekä aineista, joita kosmeettiset valmisteet saavat sisältää vain määrätyin rajoituksin, laadittujen aikaisempien luettelojen täydentämistä siten, että niihin lisätään CAS- ja EINECS-numerot sekä INCI-nimet ja että perustetaan kosmeettisten valmisteiden sisältämien ainesosien sähköinen luettelo.

5.12

Luopuminen direktiivin 76/768/ETY aikaisemmasta liitteestä I vaikuttaa asianmukaiselta. Liitteen sisältämä kemiallisten valmisteiden luokittelu on melko sattumanvarainen, ja luokittelussa on paljon toistoa: esimerkkeinä mainittakoon make-up-puuterit ja meikkaus- ja meikinpoistovalmisteet. Lisäksi luettelo on vanhentunut — markkinoilla on jo sellaisia uusia tuoteluokkia kuin selluliittilaastarit ja aktiiviainetta sisältävät meikinpoistopaperit.

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/39

1.1

ETSK kannattaa ehdotusta direktiiviksi direktiivien 2001/82/EY ja 2001/83/EY muuttamisesta — KOM(2008) 123 lopullinen — ja toteaa, että kyseisillä muutoksilla varmistetaan kaikkiin lääkkeisiin sovellettavat yhtenäiset säännökset lääkkeiden myyntiluvan myöntämismenettelystä riippumatta.

1.2

Soveltamalla samoja kriteereitä kaikkiin lääkkeisiin varmistetaan, että laadun, turvallisuuden ja tehokkuuden kriteerien ohella säilytetään korkea kansanterveyden suoja, tehostetaan sisämarkkinoiden toimintaa ja poistetaan yrityksiltä tarpeeton hallinnollinen ja taloudellinen taakka.

1.3

ETSK on aina kannattanut ja kannattaa komission pyrkimyksiä parantaa lääkkeiden turvallisuutta, sillä kyseessä on ihmisten ja eläinten terveydensuojelun kannalta perusluonteisen tärkeä asia.

1.4

ETSK suhtautuu siis myönteisesti siihen, että — kun otetaan huomioon komission taholta tulevaisuudessa toteutettavan toimenpiteen merkitys — komissio saa myyntiluvan myöntämismenettelystä riippumatta valtuudet laajentaa asetuksen (EY) N:o 1084/2003 soveltamisalaa muutoksiin, jotka tehdään myyntiluvan myöntämisen jälkeen, jotta vältetään lääkkeiden vapaan liikkuvuuden mahdolliset esteet.

1.5

ETSK vahvistaa painokkaasti myös tässä yhteydessä olevansa vakuuttunut siitä, että yhtenäismarkkinat on pyrittävä toteuttamaan pikaisesti myös aloilla, joilla tähän on päästy vain osittain tai ei vielä lainkaan.

2.1

Euroopan komissio esitteli marraskuussa 2001 laajan lääkealan sääntelyuudistuksen antamalla kaksi erityissäädöstä: direktiivin 2001/82/EY eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä sekä direktiivin 2001/83/EY ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (1).

2.2

Kyseisellä lainsäädännöllä jatkettiin vuonna 1993 toteutettua perusteellista uudistusta, jonka myötä perustettiin Euroopan lääkearviointivirasto (EMEA) asetuksen (EY) N:o 2309/93 mukaisesti sekä otettiin käyttöön lääkkeiden uusia myyntilupamenettelyjä (2).

2.3

Kyseisessä asetuksessa säädettiin tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisesti kaikkien lääkkeiden myyntiluvan myöntämiseen sovellettavista kahdesta menettelystä 1. tammikuuta 1995 lähtien:

2.4

Kyseisten myyntilupamenettelyjen tarkoituksena oli varmistaa etujen ja riskien asianmukainen arviointi sekä määritellä korkeat laatu-, turvallisuus- ja tehokkuuskriteerit. Keskeisenä tavoitteena oli taata eläinten ja Euroopan kansalaisten terveydensuoja.

2.5

Direktiiveissä 2001/82/EY ja 2001/83/EY vahvistetaan kyseiset välttämättömät takeet. Niissä säädetään tarkkaan lääkkeiden valvonnasta kansanterveyden korkean suojan varmistamiseksi lisäämällä valvontatoimien tiheyttä sekä tiukentamalla ja tarkentamalla epäsuotuisten vaikutusten ilmoituskriteereitä.

2.6

Komissio on lääkkeiden myyntilupajärjestelmän toimintaa koskevien säännöllisten tarkistusten yhteydessä havainnut ongelmia, jotka liittyvät muutoksiin, jotka on tehty sen jälkeen kun lupa on myönnetty kansallisella tasolla. Tällaisten lääkkeiden myyntilupien osuus on 80 prosenttia kaikista lääkkeiden myyntiluvista.

2.7

Kansallisella tasolla myönnettyjen myyntilupien jälkeen tehdyt muutokset perustuvat asetuksiin (EY) N:o 1084/2003 ja N:o 1085/2003, mutta ne liittyvät vain tuotantoprosessiin, lääkepakkauksiin tai valmistajan osoitteeseen eivätkä lainkaan perusluonteisiin näkökohtiin, kuten uuden terapeuttisen käyttötavan lisäämiseen tai antotavan muutoksiin.

2.8

Näin ollen luvan myöntämisen jälkeen sovellettavat menettelyt vaihtelevat eräissä tapauksissa jäsenvaltioittain, minkä vuoksi samaan tuotteeseen voidaan soveltaa erilaisia säännöksiä ja luokitteluja. Lääkkeiden erilaisen terapeuttisen luokittelun tai saman lääkkeen erilaisen käyttötavan vuoksi terveydensuojan taso saattaa vaihdella puhumattakaan siitä, että tilanne saattaa toisinaan keinotekoisesti estää tavoitellun lääkkeiden vapaan liikkuvuuden EU:ssa.

3.1

Jotta samaan lääkkeeseen ei sovellettaisi erilaisia ehtoja, komissio on päättänyt ehdottaa direktiivien 2001/82/EY ja 2001/83/EY muuttamista siten, että nykyisin vain keskitetyn menettelyn piiriin kuuluviin lääkkeisiin sovellettavan asetuksen (EY) N:o 1084/2003 soveltamisala ulotettaisiin kaikkiin lääkkeisiin riippumatta niiden myyntiluvan myöntämismenettelystä.

3.2

Tarkasteltava ehdotus kuuluu yksinkertaistamisaloitteisiin, jotka mainitaan komission vuoden 2008 lainsäädäntö- ja työohjelman liitteessä 2. Ehdotuksen tavoitteena on yksinomaan mukauttaa eräitä asetuksen (EY) N:o 1084/2003 soveltamista koskevia direktiivien 2001/82/EY ja 2001/83/EY artikloita. Näin kyseisen asetuksen soveltamisala ulotetaan käsittämään kaikki lääkkeet.

3.3

Nykytilanteen jatkuminen aiheuttaisi tarpeettoman hallinnollisen ja taloudellisen taakan yrityksille, jotka aikovat käydä kauppaa useissa unionin jäsenvaltioissa. Kyseiset yritykset joutuvat noudattamaan yksittäisten jäsenvaltioiden erilaisia säännöksiä ja erilaisia hallinnollisia käytänteitä, mikä saattaa myös luoda keinotekoisen esteen vapaan liikkuvuuden periaatteelle.

3.4

Ehdotus on luonteeltaan puhtaasti oikeudellinen, ja sillä muutetaan asetuksen (EY) N:o 1084/2003 oikeusperustaa siten, että komissio saa valtuudet muuttaa kyseisen asetuksen soveltamisalaa, jotta varmistetaan lupamenettelyyn sovellettavien säännösten todellinen yhtenäistäminen.

3.5

Komissio korostaa, että kyseinen lainsäädännön muutos perustuu kaikkien sidosryhmien laajaan kuulemiseen ja että erilaisten vaihtoehtojen joukosta valittu oikeudellinen muutos osoittautui soveltuvimmaksi tavaksi yhtenäistää säännökset sen jälkeen kun myyntilupa on myönnetty, jotta saavutetaan korkean kansanterveyden suojan ja yhtenäisen lainsäädännön tavoitteet.

3.6

Tiettyihin artikloihin ehdotetut muutokset perustuvat EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan, jossa määrätään yhteispäätösmenettelyn soveltamisesta ja joka on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen.

4.1

ETSK kannattaa ehdotusta direktiivien 2001/82/EY ja 2001/83/EY muuttamisesta ja toteaa, että kyseisillä muutoksilla varmistetaan kaikkiin lääkkeisiin sovellettavien säännösten yhtenäistäminen, varmistetaan korkea kansanterveyden suoja sekä tehostetaan sisämarkkinoiden toimintaa poistamalla yrityksiltä tarpeeton hallinnollinen ja taloudellinen taakka.

4.2

Kuten aiheesta aiemmin antamissaan lausunnoissa, ETSK kannattaa nytkin kaikkia sellaisia komission toimia — ja jopa kannustaa ryhtymään niihin — joilla pyritään parantamaan lääkkeiden turvallisuutta, sillä kyseessä on ihmisten ja eläinten terveydensuojelun kannalta perusluonteisen tärkeä asia.

4.3

Komitea suhtautuu näin ollen myönteisesti siihen, että yksinkertaisella lainsäädännön muutoksella yhtenäistetään säännökset, joita sovelletaan kaikkiin lääkkeisiin riippumatta erilaisista lupamenettelyistä. Näin poistetaan myös nykyisin mahdolliset vapaan liikkuvuuden esteet.

4.4

ETSK kannattaa oikeusperustan muuttamista ja jää odottamaan parhaillaan laadittavana olevaa lainsäädäntöehdotusta, jonka katsotaan olevan lääkealan tulevaisuuden kannalta vieläkin merkittävämpi.

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/41

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/41

1.1

ETSK jakaa komission arvion rautateiden rahtiliikenteen tilasta Euroopan unionissa ja pitää komission ehdotuksia oikeansuuntaisina, vaikkakin haasteen merkittävyyteen nähden vaatimattomina.

1.2

Komitea katsoo, että tilanteen parantaminen edellyttää

1.4.1

Kustannusten alentaminen edellyttää toimia yhteentoimivuuden ja teknisen yhdenmukaisuuden parantamiseksi Euroopassa. Aikaisemmin jokaiselle verkolle on luotu omat säännöt ja omat sääntely- ja turvajärjestelmät. Nyt kaikki järjestelmät olisi vähitellen yhdistettävä. Tavoitteeksi tulisi asettaa eurooppalaisen rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (European Rail Traffic Management System, ERTMS) käyttöön otto mahdollisimman pian.

1.4.2

Rautatieinfrastruktuurien ominaispiirteitä, kuten liikenneulottumaa, junien pituutta, ylä- ja alamäkiä ja akselipainoa, olisi mukautettava asteittain rahtiliikenteen tarpeisiin tekemällä asianmukaisia investointeja aina, kun se on mahdollista. Näin on jo toimittu esimerkiksi Yhdysvalloissa.

1.4.3

Kilpailun aito kehittyminen ja markkinoiden avautuminen edellyttäisi tehokkuuden ja tuottavuuden lisäämistä. Tämä puolestaan nostaa esiin kysymyksen junahenkilökunnan koulutuksesta. Markkinoille tulevat uudet toimijat saattavat kärsiä ammattitaitoisen henkilökunnan puutteesta. Asianmukaisten koulutusohjelmien järjestäminen tuleekin varmistaa, jotta voidaan vastata henkilökunnan kysyntään ja taata uusien korkeaa ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luominen.

1.4.4

Olisi syytä tarkistaa sitä, miten infrastruktuurin haltijat jakavat kustannukset eri toimijoiden välillä. Samoin kilpailevilta kuljetusmuodoilta olisi perittävä paremmin ulkoiset kulut, jotta voitaisiin luoda edellytykset vapaalle ja vääristymättömälle kilpailulle.

1.4.5

Sellaisia aloitteita kuin Betuwe-yhteys, New Opera -hanke ja FERRMED olisi tutkittava ja tuettava, jotta niistä voitaisiin oppia uutta ja jakaa samalla kokemuksia ja parhaita käytänteitä.

1.5.1

Olisi syytä laatia sitovia sääntöjä korvausten maksamisesta asiakkaille, jotka ovat saaneet huonoa palvelua. Näin voitaisiin kannustaa palvelun parantamiseen.

1.5.2

Palvelun tuottamisen eri osa-alueiden laatua ja luotettavuutta olisi pyrittävä parantamaan. Tämä koskee sekä junakalustoa että merkinantolaitteita, ratoja ja tiedotusjärjestelmiä.

1.5.3

Palvelun luotettavuutta voidaan parantaa myös antamalla rahtiliikenteen käyttöön hyviä reittejä esimerkiksi laatimalla sääntöjä, joilla rahtiliikenteelle annetaan etusija näillä reiteillä. Tässä olisi kuitenkin otettava huomioon kaikki reittien käyttäjät ja mietittävä, voitaisiinko rahtiliikennettä keskittää tiettyihin ajanjaksoihin tai tiettyyn vuorokaudenaikaan.

1.6.1

Rautatiekuljetuksia moititaan yleensä niiden pituudesta ja hitaudesta. Ongelma voitaisiin ratkaista siten, että rahtireiteillä olisi pysähdyksiä mahdollisimman vähän, jos lainkaan. Lisäksi reitit voitaisiin suunnitella siten, että todennäköisyys muiden junien kohtaamiseen olisi pieni. Toiminnallisessa hallinnoinnissa olisi lisäksi pyrittävä antamaan rahtiliikenteelle mahdollisimman usein etusija-asema. Olisi myös kehitettävä öisin kulkevia suurnopeusrahtijunia.

1.6.2

Lisäksi olisi tarpeen investoida siihen, että infrastruktuureja kehitettäisiin vastaamaan yhä nopeammin kulkevien junien tarpeita. On kuitenkin syytä muistaa, että nopeuden lisääntyminen alentaa sallittua akselipainoa. Vaikka rautatierahdin nopeutta tuleekin lisätä, on kuitenkin syytä korostaa, että tärkein tekijä on edelleen kuljetusten nopeuden vakaus. Hieman alhaisempi, mutta tasainen kuljetusnopeus on parempi kuin se, että kuljetukset jatkuvasti keskeytyvät ja käynnistyvät uudelleen, jolloin myöhästymiset lisääntyvät.

1.7.1

Matkustajajunille on periaatteellisesti ja perinteisesti annettu liikenteenhallinnassa järjestelmällisesti etusija etukäteen määrätyillä teoreettisilla reiteillä. Tällä on se tahaton, mutta todellinen seuraus, että rahtijunan pieni (esimerkiksi kymmenen minuutin) myöhästyminen lähdössä kertautuu matkan aikana lähes aina niin, että määränpäähän saavuttaessa myöhästyminen on jo merkittävä (muutamista tunneista jopa kokonaiseen päivään).

1.7.2

Teknologian kehitys keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä mahdollistaa sen, että rahtijunaliikenteen sujuvuutta voidaan edistää reaaliajassa hyödyntäen muitakin tietoja kuin etukäteen määrättyä teoreettista reittiä. ERTMS:n viimeiseen vaiheeseen sisällytetyn ”liikkuvan linjasuojastuksen” avulla voitaisiin lisätä samaa infrastruktuuria hyödyntävien junien määrää ja reagoida paremmin häiriötilanteissa. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että kaikki jäsenvaltiot investoivat ERTMS-järjestelmään, jotta yhteentoimivuus ja erilaisten kansallisten verkostojen käytön jatkumo saavutettaisiin mahdollisimman pian.

1.7.3

Liikennejärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi on myös edelleen tarpeen tehdä investointeja infrastruktuurikapasiteettiin pullonkaulojen vähentämiseksi sekä lastaus- ja purkulaiturien lisäämiseksi.

1.7.4

Järjestelyratapihoihin sekä lastaus- ja purkulaitureihin liittyvät kysymykset ovat tärkeitä, mutta niiden yhteydessä on aina käsiteltävä myös aluetta palvelevia täydentäviä verkostoja. Jotta tavaroiden kuljettaminen rautateitse olisi kilpailukykyistä, sen on mahdollistettava rahdin tuominen mahdollisimman lähelle asiakkaita.

1.8.1

Vaikka tällä hetkellä ei olekaan realistista suositella vain rahtikäyttöön varatun Euroopan laajuisen verkoston perustamista, on kuitenkin myönnettävä, että erillinen verkosto olisi paras tapa edistää tavaroiden rautatiekuljetuksia, jotka olisivat tällöin luotettavampia, täsmällisempiä, halvempia ja nopeampia. Rahtiin painottuvat liikennekäytävät ovat tällä hetkellä realistisempi vaihtoehto. Niin kauan kuin suuria mantereen laajuisia rahtikäyttöön varattuja verkostoja ei ole, voitaisiin rahtiin painottuviin liikennekäytäviin kuitenkin liittää yhä useampia nimenomaan rahtikäyttöön omistettuja osuuksia, joilla voitaisiin yhdistää toisiinsa erityisen aktiivisia talouskeskuksia. Hyvä esimerkki tästä on Rotterdamin sataman ja Saksan välinen Betuwe-yhteys. On välttämätöntä, että kaikki jäsenvaltiot pyrkivät aidosti panemaan täytäntöön kilpailukyvyn kasvattamiseen tähtääviä politiikkoja ja säännöksiä.

2.1.1

Vaikka tavaraliikenteen vuosittainen kasvu vuosina 1995–2005 oli 2,8 prosenttia, rautateiden tavaraliikenteen markkinaosuus on pienentynyt kuitenkin jatkuvasti. Vuonna 1995 se oli noin 10 prosenttia eli alhaisimmillaan vuoden 1945 jälkeen.

2.1.2

Komission mukaan heikko menestys johtuu luotettavuuden puutteesta, kapasiteetin riittämättömyydestä, puutteellisesta tiedonhallinnasta, hitaudesta ja joustavuuden puutteesta. Mainituista puutteista huolimatta talouden nykytilanteessa saattaa kuitenkin avautua uusia mahdollisuuksia. Nykytilanteelle on ominaista esimerkiksi kaupan kasvu, maanteiden ruuhkautuminen, polttoaineiden hinnan nousu ja ympäristökysymysten kasvava painoarvo.

2.1.3

Euroopan yhteisö on pyrkinyt kehittämään rautatiekuljetuksia määrittämällä seuraavat kolme poliittista painopistettä:

2.1.4

On todettava, että saavutetut tulokset ovat olleet riittämättömiä erityisesti rajatylittävien kuljetusten osalta.

2.2.1

Valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010” asetettiin tavoitteeksi siirtää painopistettä maantiekuljetuksista rautatiekuljetuksiin. Lisäksi siinä ennakoitiin jo tavaraliikenteelle varattujen monimuotoliikennekäytävien kehittämistä. Valkoisen kirjan väliarvioinnissa vuodelta 2006 tavoitteesta siirtää liikennettä maanteiltä rautateille tingittiin hieman realismin nimissä. Samalla kehitettiin ajatus komodaalisuudesta unohtamatta kuitenkaan tarvetta edesauttaa ensisijaisesti tavaraliikenteelle suunnatun rautatieverkon kehittämistä.

2.2.2

Komissio kehittää nimenomaan tätä ajatusta asettaessaan tiedonannossaan kolmitahoisen tavoitteen parantaa nykyisiin Euroopan laajuisiin verkkoihin perustuvan liikenneverkon nopeutta, luotettavuutta ja kapasiteettia.

3.1

Komissio palauttaa mieleen jo meneillään olevat aloitteet, joiden tavoitteena on rautatierahtikuljetusten tukeminen, parantaminen ja edistäminen: yhteentoimivuuden ja tiedotuksen (Europtirails-järjestelmä) kehittäminen, infrastruktuurien rakentaminen (Betuwe-yhteys), liikennekäytävien hallinnointirakenteiden luominen. Kaikki nämä toimet ovat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi.

3.2

Muodon osalta on harkittu kolmea vaihtoehtoa: säilytetään nykytilanne, ryhdytään uusiin toimiin rahtiin painottuvan verkon luomiseksi tai käynnistetään erityinen uusi ohjelma, jonka on tarkoitus johtaa yksinomaan rahtiliikenteelle varatun eurooppalaisen verkon luomiseen.

3.3

Komissio pysyy uskollisena antiikin filosofisille periaatteille luottaessaan kultaiseen keskitiehen (in medio stat virtus) ja hylätessään ensimmäisen vaihtoehdon kunnianhimottomana ja kolmannen liian epärealistisena.

3.4.1

Komissio haluaa toteuttaa rahtiin painottuvan verkon kehittämällä valtioiden välisiä liikennekäytäviä. Se katsoo, että tulisi yksilöidä liikennekäytäviä, joilla olisi asianmukaiset infrastruktuurit. Samalla olisi otettava käyttöön tehokas hallinnointi- ja käyttöjärjestelmä. Tämä on kuitenkin mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot ja infrastruktuurien haltijat osallistuvat hankkeeseen.

3.4.2

Komissio ehdottaa tavoitteen saavuttamiseksi lainsäädäntötoimenpiteitä, jotka liittyisivät vuodelle 2008 suunniteltuun ensimmäisen rautatiepaketin uudelleenlaatimiseen, sekä kannustimia ja rahoitusta, joka saataisiin nykyisistä rahoitusjärjestelyistä.

3.4.3

Komissio ehdottaa näin ollen rahtiin painottuvan liikennekäytävän laillista määritelmää, kannustaa jäsenvaltioita ja infrastruktuurien haltijoita luomaan rajatylittäviä rahtiin painottuvia liikennekäytäviä ja tutkii mahdollisia hallintorakenteiden rahoituslähteitä nykyisten ohjelmien puitteissa.

3.4.4

Rautatierahtia moititaan muun muassa palvelun laadun heikkoudesta ja puutteellisesta asiakastiedotuksesta. Tästä syystä komissio haluaa käynnistää aidon laatu- ja avoimuuspolitiikan ja antaa laatuindikaattorien julkaisemista koskevan lainsäädäntöehdotuksen. Se julkaisee myös raportin toimenpiteistä, joita rautatieliikenteen harjoittajat ovat toteuttaneet palvelunsa laadun parantamiseksi.

3.4.5

Osa rataosuuksista on ylikuormitettuja, varsinkin EU:n keskiosissa. Tilanne saattaa lisäksi vaikeutua lähivuosina. Tilanne edellyttää investoimista infrastruktuurivalmiuksien parantamiseen erityisesti junien pituuden, liikenneulottuman, akselipainon ja enimmäisnopeuden suhteen. Tämä puolestaan edellyttää investointien kohdentamista ja koordinointia. Komissio kehottaa liikennekäytävien hallinnointirakenteita laatimaan investointiohjelman. Tämä herättää kysymyksen rahoituksesta, jonka olisi järjestyttävä nykyisten ohjelmien puitteissa.

3.4.6

Liikenteen sujuvuus ja rautatierahdin tehokkuus liittyy kiinteästi kysymykseen rautatiereittien käyttöoikeuksien myöntämisestä rahtikuljetuksille. Tällä hetkellä kukin hallinnoija päättää reittien käyttöoikeuksien myöntämisestä kunkin jäsenvaltion omien sääntöjen mukaan. Sääntöjen yhdenmukaistaminen edistäisi näin ollen reittien luotettavuutta ja toimivuutta.

3.4.7

Tavoitteen saavuttamiseksi komissio ehdottaa lainsäädäntöä, joka koskee rautatiereittien käyttöoikeuksien kansainvälistä myöntämistä ja rahtiliikenteelle annettavaa etusija-asemaa erityisesti häiriötapauksissa.

3.4.8

Toimiva rahtiliikenne tarvitsee terminaaleja ja järjestelyratapihoja. Viime vuosina näiden ratapihojen ja terminaalien määrää kaupunkialueilla on kuitenkin maankäyttöön perustuvien paineiden myötä pikemminkin vähennetty.

3.4.9

Komission ehdotuksista käy selkeästi ilmi, että ehdotettujen toimien onnistuminen edellyttää sekä jäsenvaltioiden että rautatiealan toimijoiden aloitteita ja toimintaa.

3.5.1

Komission huomiot rahtiliikenteen tilasta eivät vaadi erityisiä kommentteja. Ne vain vahvistavat sen, mitä rahtialan heikkouksista jo tiedettiin. Tilanteen kohentaminen edellyttää julkisen sektorin ja elinkeinoelämän vastuuhenkilöiden toimintaa niin poliittisen tahdon ja kaupan dynamiikan kuin rahoituskysymystenkin osalta.

3.5.2

Ongelman ydin onkin epäilemättä juuri tässä. Komissio ehdottaa useita lainsäädäntötoimenpiteitä, mutta ei lainkaan uusia määrärahoja. Oikeudelliset toimet ovat varmasti hyödyllisiä, mutta eivät todellakaan riittäviä. Suunnitelman täytäntöönpanoon tarvittavan rahoituksen on löydyttävä nykyisistä ohjelmista. Tämä edellyttää huolellisia valintoja ja johtaa hankalasti hallittavaan tilanteeseen, jossa asiat väistämättä vaikuttavat toisiinsa.

3.5.3

Suunnitelman onnistuminen edellyttää lisäksi jäsenvaltioiden ja hallinnointiyhtiöiden voimakasta sitoutumista. Ongelmana on kuitenkin se, että jäsenvaltioilla ei monesti ole riittävästi varoja ja niillä saattaa lisäksi olla muita raideliikennettä koskevia painopisteitä. Hallinnointiyhtiöiden taloudellinen tilanne ei puolestaan ole aina ihanteellinen, vaikka ne ovat hyötyneet huoltokustannuksiltaan kalliin verkon ja sen käytön erottamisesta.

3.6.1

Rajatylittävien rahtiin painottuvien liikennekäytävien luominen olisi tietysti välttämätön edellytys rahtiliikenteen kehitykselle. On kuitenkin hyvin tiedossa, että rahtiliikenne on näihin päiviin saakka joutunut väistymään matkustajaliikenteen tarpeiden edessä. Kyseessä on siis eräänlainen kulttuurivallankumous, joka edellyttää jäsenvaltioiden hyväksymiä sitovia tavoitteita sekä erityistä rahoitusta. On kuitenkin muistettava, että yleisen mielipiteen mukaan matkustajajunien etusija-asema on saavutettu etu, jota ei voi yleisellä tasolla kyseenalaistaa. Kysymys on siis lähinnä liikenneverkkojen optimaalisesta hallinnasta ja rahtiin painottuvien verkkojen määrittelystä ilman että heikennetään matkustajaliikenteen laatua ja täsmällisyyttä. Valtioiden välisten liikennekäytävien luomisessa tulisi ottaa huomioon uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden raideleveydet ja rautatieyhtiöiden olemassa oleva junakalusto, ehdokasvaltioiden ja kolmansien maiden tavaraliikennevirrat sekä Venäjän eksklaavi Kaliningrad.

3.6.2

Tiedotusta ja avoimuutta koskevat kysymykset ovat tietysti tärkeitä, mutta on selvää, että asiakas tekee päätöksiä ensisijaisesti hinnan, luotettavuuden ja nopeuden sekä terminaalien ja lastaus- ja purkualueiden kulkuyhteyksien helppouden perusteella. Palveluiden laatu on siis keskeinen tekijä, johon vaikuttavat toisaalta rautatieliikenteen järjestämiseen liittyvät mekanismit ja toisaalta merkittävät investoinnit.

3.6.3

Rautatierahdin kilpailukyvyn osalta yleinen käsitys tuntuu olevan se, että rautatiekuljetukset on varattu tietyntyyppisille, esimerkiksi erittäin raskaille tavaroille sekä suurille kuljetuksille. Polttoaineen hintojen nousun ja yhä lisääntyvien kestävää kehitystä koskevien vaatimusten myötä asiakaskuntaa olisi pyrittävä monipuolistamaan esimerkiksi hyödyntämällä kontteja, jolloin voitaisiin laajentaa markkinoita ja parantaa kilpailukykyä.

3.6.4

Komission tiedonanto vaikuttaa rahoituskysymysten osalta melko heikolta, sillä siinä ei esitetä mitään erityistä rahoitusta, vaan kaikki ehdotetut ratkaisut perustuvat nykyisten rahoitusohjelmien hyödyntämiseen.

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/45

1.1

ETSK pitää tervetulleena satamapolitiikkaa koskevaa komission uutta tiedonantoa, jossa ehdotetaan pääasiassa ”pehmeitä” lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. ETSK kannattaa tiedonannon yleistä lähestymistapaa, jossa keskitytään vakaiden investointiolosuhteiden luomiseen, satamien kestävään kehitykseen, satamien työilmapiirin parantamiseen sekä EU:n perussopimuksiin sisältyvien määräysten johdonmukaiseen täytäntöönpanoon.

1.2

Euroopan satamarakenne on muuttumassa vaihtelevammaksi satamien määrän kasvaessa sekä niiden tehtävien ja satamien tarjoamien palvelujen monipuolistuessa. ETSK suosittaa, että EU:n satamapolitiikalla tuettaisiin tätä markkinavetoista prosessia varmistamalla, että kaikki eurooppalaiset satamat voivat hyödyntää omaa potentiaaliaan täysimittaisesti ja kestävästi.

1.3

ETSK pitää tervetulleena komission aloitetta rautatierahtiin keskittyvän verkoston kehittämiseksi ja kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle satamiin yhteydessä olevien suurten rajatylittävien rautatieinfrastruktuurien toteuttamisen kuitenkaan aiheuttamatta haittaa rautateiden matkustajaliikenteelle.

1.4

ETSK pitää tervetulleena komission aloitetta laatia suuntaviivat niiden epäselvyyksien ratkaisemiseksi, jotka liittyvät yhteisön ympäristölainsäädännön soveltamiseen satamien kehittämiseen. Komitea suosittaa, että suuntaviivat julkaistaan ennen vuoden 2008 loppua.

1.5

Euroopan komission tulisi entistä tarmokkaammin edistää toimia satamissa sovellettavien hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi. ETSK pitääkin tervetulleena komission aikomusta tehdä vuonna 2008 lainsäädäntöehdotus yhteisen esteettömän meriliikennealueen luomiseksi. Komission ja erityisesti jäsenvaltioiden tulisi edistää edelleen tullitoiminnan uudistamista ja asettaa se poliittisissa prioriteeteissaan tärkeämmälle sijalle.

1.6

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että satamien tasapuolisia toimintamahdollisuuksia voidaan vahvistaa kehittämällä valtiontukea koskevia suuntaviivoja ja rahoitustilien avoimuutta. Tiedonannossa annettu ohjeistus käyttöoikeussopimusten, meriteknisten palvelujen sekä ns. poolien käytöstä on yleisesti ottaen hyödyllistä ja selkeää. Komission tulisi tehdä lisäaloitteita EU:n ja sen naapureina olevien EU:n ulkopuolisten maiden satamien välisen reilun kilpailun varmistamiseksi.

1.7

ETSK pitää tervetulleena komission tavoitetta edistää ja vahvistaa yhteistyötä kaupunkien ja niissä sijaitsevien satamien välillä. Komitea kehottaa komissiota erityisesti käynnistämään perusteellisen tutkimuksen satamien yhteiskunnallis-taloudellisesta vaikutuksesta.

1.8

ETSK pitää tervetulleena komission päätöstä kannustaa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia perustamaan satamiin Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistäviä alakohtaisia neuvottelukomiteoita.

2.1

Viimeisten kymmenen vuoden aikana ETSK on aktiivisesti osallistunut keskusteluun EU:n yhteisestä satamapolitiikasta. Yhteisellä satamapolitiikalla on merkittävää lisäarvoa, kun otetaan huomioon merisatamien tärkeä rooli yhteiskunnallis-taloudellisessa kehityksessä, hyvinvoinnin turvaamisessa ja Euroopan unionin yhteenkuuluvuuden parantamisessa.

2.2

ETSK on antanut lausunnot satamia ja meriliikenteen infrastruktuuria koskevasta vihreästä kirjasta (KOM(1997) 678 lopull.) (1) sekä kahdesta komission tekemästä lainsäädäntöehdotuksesta Euroopan satamapalvelumarkkinoiden avaamiseksi (2). Lisäksi ETSK antoi 26. huhtikuuta 2007 oma-aloitteisen lausunnon EU:n yhteisestä satamapolitiikasta (3). Koska satamapalveludirektiivistä käydystä keskustelusta oli muodostunut varsin riitaisa, lausunnossa keskityttiin niihin EU:n satamapolitiikkaan liittyviin näkökohtiin, joista satama-alan toimijat voisivat päästä yksimielisyyteen.

3.1

Komissio julkaisi 18. lokakuuta 2007 tiedonantonsa Euroopan satamapolitiikasta. Tiedonanto on tulos vuoden kestäneestä asianosaisten kuulemisprosessista, johon sisältyi kaksi konferenssia ja kuusi seminaaria. Tiedonanto liittyy komission yleiseen meripolitiikkaa koskevaan strategiaan ja on osa komission uutta ”tavaraliikenteen asialistaa”.

3.2

Euroopan uuden satamapolitiikan tavoitteena on toimiva EU:n satamajärjestelmä, joka selviytyy EU:n liikennetarpeiden tulevaisuuden haasteista. Komission mukaan näitä haasteita ovat kansainvälisen liikenteen kysyntä, teknologinen muutos, päästöt ja ilmastonmuutos, satamien, kaupunkien ja sidosryhmien välinen vuoropuhelu sekä tarve sovittaa satamien kehittäminen avoimuuden ja kilpailun periaatteisiin ja yleensäkin yhteisön sääntöihin.

3.3

Tiedonannossa esitetyt poliittiset ehdotukset ovat yleensä sekoitus perussopimuksiin sisältyvien määräysten tulkintaa sekä toimintasuunnitelmaa, jossa esitetyt tulevat toimet ovat pääasiassa ”pehmeää” lainsäädäntöä.

3.4

Tiedonannossa mainitaan seuraavat seikat:

4.1

ETSK pitää komission tiedonantoa tervetulleena, sillä siinä tunnustetaan satamien strateginen merkitys sekä Euroopan ulkomaankaupalle että EU:n sisäiselle kaupankäynnille. Siinä tunnustetaan myös satamien merkitys taloudellisen kehityksen ja työllisyyden kannalta.

4.2

ETSK pitää erityisen myönteisenä sitä, ettei komissio ehdota interventionistisia toimia vaan keskittyy — EY:n perustamissopimuksen mukaisesti — vakaiden investointiolosuhteiden luomiseen, satamien kestävään kehitykseen ja satamien työilmapiirin parantamiseen.

4.3

Komitea on myös tyytyväinen siihen, että komissio käyttää ”pehmeää”, eli muuta kuin oikeudellisesti sitovaa sääntelyä vaihtoehtona lainsäädännölle, sekä soveltaa tapauskohtaista lähestymistapaa.

4.4

ETSK esittää kuitenkin joukon erityishuomioita ja suosituksia, jotka koskevat komission tiedonannon yksittäisiä lukuja.

5.1.1

ETSK panee merkille komission päätelmän, jonka mukaan konttiliikenne keskittyy tätä nykyä kouralliseen luoteiseurooppalaisia satamia. On kuitenkin todettava, että suuntauksena on pikemminkin yhä useampien satamien osallistuminen Euroopan konttiliikennemarkkinoille sen sijaan, että liikenne ohjattaisiin vain muutaman sataman kautta. Voimakkaimmin kasvavia konttiliikennesatamia vuonna 2006 olivat pääasiassa pienet ja keskisuuret satamat eri puolilla Eurooppaa. Pitkänkin välimatkan päässä toisistaan sijaitsevat satamat kilpailevat näin yhä voimakkaammin keskenään (4). EU:n satamapolitiikalla voidaan tukea tätä prosessia varmistamalla, että kaikki eurooppalaiset satamat voivat hyödyntää omaa potentiaaliaan täysimittaisesti ja kestävästi.

5.1.2

ETSK korostaa komission tiedonannossa yksilöityjen haasteiden lisäksi globalisaation ja markkinoiden yhdistymisen haasteita, jotka ovat luonteenomaisia Euroopan satama- ja merenkulkualalle. Tämä ilmiö näkyy erityisen selvästi konttiliikennemarkkinoilla, mutta sitä ilmenee myös muilla markkinalohkoilla, kuten ro-ro-liikenteessä sekä yleisillä rahti- ja irtolastimarkkinoilla. Euroopan satamat ovat tekemisissä kansainvälisten varustamokonsernien kanssa. Lisäksi on syntynyt laajoja terminaalin pitäjien ryhmittymiä, jotka tuottavat palveluja useissa eurooppalaisissa satamissa. Satamaviranomaisten haasteena on varmistaa näiden globaalien operaattoreiden sitoutuminen ja se, että ne noudattavat satamille asetettuja, asiaan liittyvien EU-politiikkojen mukaisia kehitystavoitteita.

5.2.1

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että ensimmäisenä vaihtoehtona satamakapasiteetin ja satamapalveluihin liittyvän kapasiteetin lisäkysyntään valmistautumiseksi tulisi olla nykyisten satamalaitteistojen ja jatkoyhteyksien optimointi. ETSK on yhtä mieltä myös siitä, että ennen kuin uusia infrastruktuurihankkeita suunnitellaan, niistä tulisi laatia täydellinen yhteiskunnallinen kustannus-hyötyanalyysi. Analyysissa on otettava huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat, sillä nämä ovat EU:n Lissabonin toimintasuunnitelman kolme pilaria.

5.2.2

Kuten edellä todetaan, markkinaprosessit ohjaavat jo Euroopan satama-alan kehitystä entistä monipuolisempaan suuntaan. Olisi tuettava alhaalta ylöspäin -periaatetta, jossa sataman hallintoelimet laativat hanke-ehdotukset, tarvittaessa yhdessä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa. Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiseikkaa, että EU:n tulee jatkossakin asettaa tavoitteita ja laatia suuntaviivoja.

5.2.3

Komissio voi kuitenkin hyödyntää vuonna 2010 tehtävää, Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevaa väliarviointia auttaakseen ratkaisemaan pullonkauloja satamien sisämaayhteyksissä. Tämän pitäisi kuitenkin tapahtua objektiivisten kriteerien pohjalta.

5.2.4

ETSK toistaa myös komissiolle esittämänsä kehotuksen pyrkiä entistä tarmokkaammin ratkaisemaan jäljellä olevia sisämaayhteyksien pullonkauloihin liittyviä ongelmia yleisten liikennepoliittisten välineidensä avulla. Tämä pätee erityisesti sisävesiliikenteeseen ja rautatieliikenteeseen. Varsinkin rautatiet ovat edelleen vakava pullonkaula satamien suorituskyvyssä ja niiden integroitumisessa logistisiin ketjuihin. ETSK pitääkin tervetulleena komission aloitetta rautatierahtiin keskittyvän verkoston kehittämiseksi ja kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle satamiin yhteydessä olevien suurten rajatylittävien rautatieinfrastruktuurien toteuttamisen kuitenkaan aiheuttamatta haittaa rautateiden matkustajaliikenteelle.

5.3.1

ETSK pitää erittäin tervetulleena komission aloitetta laatia suuntaviivat yhteisön ympäristölainsäädännön soveltamiseksi satamien kehittämiseen. Tämä merkitsee tärkeää askelta kohti eräiden sellaisten epäselvyyksien ratkaisemista, joita EU:n lainsäädäntö — esimerkiksi lintu- ja elinympäristödirektiivi sekä vesialan puitedirektiivi — ovat aiheuttaneet. Asian kiireellisyyden vuoksi ETSK suosittaa, että suuntaviivat julkaistaan ennen vuoden 2008 loppua.

5.3.2

ETSK kehottaa komissiota myös harkitsemaan lisätoimia satamien kehityshankkeiden oikeudellisen aseman vahvistamiseksi ja nykyisen lainsäädännön yksinkertaistamiseksi, kuten ETSK:n oma-aloitteisessa lausunnossa (5) yksityiskohtaisemmin esitetään.

5.3.3

Vaikka ETSK toteaakin yksiselitteisesti, että saastuneet sedimentit on käsiteltävä asianmukaisesti, se suosittaa, että valmisteilla olevassa lainsäädännössä, kuten jätedirektiivissä ja vesialan puitedirektiivin ”tytärdirektiivissä” (6) tulisi myöntää, ettei saastumatonta sedimenttiä tule pitää jätteenä eikä sitä tarvitse käsitellä kuten saastunutta sedimenttiä, sillä saastumattoman sedimentin ruoppauksen yhteydessä vesistöön ei joudu eikä siihen lisätä mitään saastuttavia aineita.

5.3.4

ETSK kannattaa satamissa käytettävissä olevia alusten jätteenkeräyslaitteistoja sekä ilmansaasteiden vähentämistä koskevia komission ehdotuksia. ETSK katsoo, että satamamaksujen muodossa annettavista taloudellisista kannustimista päättäminen on parasta jättää kunkin sataman hallintoelimen harkintavaltaan, sillä tällaiset toimet vaikuttaisivat satamien taloudelliseen rakenteeseen, joka Euroopassa vaihtelee paljon.

5.4.1

ETSK pitää tervetulleena komission aikomusta tehdä vuonna 2008 lainsäädäntöehdotus yhteisen esteettömän meriliikennealueen luomiseksi. Komitea viittaa tässä yhteydessä erityiskommentteihin, jotka se on esittänyt jo aiemmissa lausunnoissaan (7).

5.4.2

ETSK toistaa myös suosituksensa, jonka mukaan EU:n tulisi edistää edelleen tullitoiminnan uudistamista ja varmistaa, että sen tullausta, meriturvallisuutta, yleistä turvallisuutta, kansanterveyttä ja ympäristön laatua koskevat politiikat koordinoidaan ja sovitetaan yhteen asianmukaisesti eikä keskusviranomaisten tehtäviä tarpeettomasti siirretä satamille.

5.4.3

ETSK kannattaa yhden luukun palvelupisteiden perustamista ja eMaritime-, eFreight- ja eCustoms-aloitteita. Komitea katsoo kuitenkin, että tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvien ratkaisujen tulisi olla kustannustehokkaita myös pienten ja keskisuurten satamien kannalta.

5.4.4

Tehostamisen osalta ETSK kannattaa komission ehdotusta kehittää vuoden 2009 loppuun mennessä joukko yleisiä eurooppalaisia indikaattoreita edellyttäen, että niissä huomioidaan kaupallisesti arkaluonteiset tiedot. Indikaattoreiden tulisi perustua ilma-, rannikko- ja yhdistetyssä rautatieliikenteessä sovellettaviin indikaattoreihin ja niiden laadinnassa tulisi huomioida satamien kannalta olennaiset seikat, kuten satama-alueiden toimivuus, satamien välinen yhteistyö ja sisämaatoimintojen yhdistäminen.

5.5.1

ETSK hyväksyy komission näkemyksen satamaviranomaisten roolista ja siitä, että satamien johtaminen on hoidettu varsin eri tavoin eri puolilla yhteisöä. Komitea on erityisesti samaa mieltä siitä, että satamaviranomaisten on helpompi suorittaa tärkeät tehtävänsä, jos niille on annettu riittävä autonomia ja erityisesti täysi taloudellinen autonomia.

5.5.2

ETSK pitää myös tervetulleena komission ilmoitusta, jonka mukaan se antaa satamien valtiontukea koskevat suuntaviivat vuonna 2008. Tässä yhteydessä ETSK viittaa 26. huhtikuuta 2007 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa muotoilemiinsa perusperiaatteisiin, jotka koskevat julkisen rahoituksen käyttöä satamissa.

5.5.3

ETSK panee myös tyytyväisenä merkille, että komissio on hyväksynyt komitean antaman suosituksen laajentaa direktiivissä 2006/111/EY avoimuudesta annettuja säännöksiä koskemaan kaikkia kauppasatamia niiden vuotuisesta liikevaihdosta riippumatta.

5.5.4

Oma-aloitteisessa lausunnossaan komitea suositti ohjeistuksen antamista valintamenettelyjen, esimerkiksi tarjouskilpailujen tai muiden sallittujen välineiden, soveltamisesta sekä käyttöoikeus- tai maanvuokrasopimusten ehdoista. Komitea toivoi myös ohjeistusta, joka auttaisi selventämään niiden satamapalveluiden oikeudellista asemaa, jotka toimivat myös julkisina palveluina esimerkiksi satamien yleisen turvallisuuden varmistamiseksi.

5.5.5

Komissio on vastannut edellä mainittuun pyyntöön antamalla satamapolitiikkaa käsittelevässä tiedonannossaan ohjeistusta käyttöoikeussopimusten sekä meriteknisten palvelujen käytöstä. ETSK katsoo, että komission esittämä tulkinta perussopimusten määräyksistä ja oikeustapauksista on yleisesti ottaen hyödyllinen ja selkeä. Komitea korostaa kuitenkin, että meriteknisille palveluille on yhteistä se, että ne liittyvät merenkulun turvallisuuteen. Tämän tulisi oikeuttaa niiden luokittelu yleishyödyllisiksi taloudellisiksi palveluiksi.

5.5.6

Järkevällä käyttöoikeuspolitiikalla olisi varmistettava sekä satamien välinen kilpailu että terminaalioperaattoreiden optimaalinen suorituskyky ja sitoutuminen. ETSK suosittaa, että komissio tarkistaa säännöllisesti käyttöoikeuksia koskevaa ohjeistustaan varmistaakseen, että se todellakin vastaa edellä mainittuja tavoitteita ja sisältää riittävästi yhteisiä elementtejä, jotta satamaviranomaisille voidaan taata keskenään tasapuoliset toimintamahdollisuudet. Jälkimmäinen seikka on erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon edellä mainittu lastinkäsittelymarkkinoilla meneillään oleva markkinoiden yhdistymisprosessi.

5.5.7

ETSK pitää tervetulleena komission ehdotusta siitä, että komissio auttaa levittämään satamamaksujen avoimuuteen liittyviä parhaita käytäntöjä. Komitea uskoo vakaasti, että satamamaksuista tulisi päättää paikallistasolla, jotta ne vastaisivat parhaalla mahdollisella tavalla satamien käyttäjien vaatimuksia ja olisivat satamien yleisen edun mukaisia.

5.5.8

ETSK on myös iloinen siitä, että komissio on hyväksynyt komitean suosituksen puuttua ympäröivien EU:n ulkopuolisten satamien epäreiluun kilpailuun. Komission tulisi myös liittymistä valmistelevan ja ulkosuhteita koskevan politiikkansa avulla ryhtyä entistä tarmokkaampiin toimiin poliittisvaikutteisten kilpailuhäiriöiden ratkaisemiseksi. Esimerkkeinä mainittakoon Turkin asettama saarto Kyproksen lipun alla purjehtiville ja Kyproksen satamista tuleville aluksille Egeanmerellä, Turkin ja Kreikan väliset ongelmat sekä Baltian maiden ja Venäjän väliset rajanylitysongelmat.

5.6.1

ETSK pitää tervetulleena komission tavoitetta edistää ja vahvistaa yhteistyötä kaupunkien ja niissä sijaitsevien satamien välillä. Satamien integroituminen isäntäkaupunkeihinsa ja kaupunkielämään yhdistettynä kaupunkilaisten vahvaan tietoisuuteen, kiinnostukseen ja jopa ylpeyteen satamansa toiminnasta on ratkaisevan tärkeää satamien kestävän kehityksen kannalta. Tämän vuoksi ETSK kannattaa erityisesti synergiaa matkailun, virkistystoiminnan, kulttuuriperinnön vaalimisen ja yleensä kulttuuritoiminnan kanssa.

5.6.2

ETSK korostaa myös, että Euroopan satamien suorista ja epäsuorista työllisyysvaikutuksista sekä niiden tuottamasta lisäarvosta ei ole luotettavaa tietoa. Komiteasta vaikuttaa esimerkiksi siltä, että tiedonannossa käytetyissä työllisyystiedoissa aliarvioidaan pitkälti todellinen tilanne. Komitea kehottaa tästä syystä komissiota käynnistämään aiheesta perusteellisen tutkimuksen.

5.6.3

ETSK tukee myös komission aikomusta arvioida turvallisuustoimenpiteiden vaikutusta satama-alueiden kulkuyhteyksiin ja antaa ohjeistusta siitä, kuinka nämä kaksi seikkaa voitaisiin sovittaa yhteen.

5.7.1

ETSK korostaa myös tarvetta edistää hyviä ja turvallisia työolosuhteita ja työympäristöä sekä rakentavia työelämän suhteita satamissa. ETSK panee tyytyväisenä merkille, että komissio kiinnittää satamapolitiikkaa käsittelevässä tiedonannossaan merkittävästi huomiota tähän aiheeseen.

5.7.2

ETSK toistaa näkemyksensä siitä, että satamatoimintojen tehokkuus riippuu sekä luotettavuuteen että turvallisuuteen liittyvistä näkökohdista. Teknologisesta kehityksestä huolimatta näihin molempiin vaikuttavat hyvin pitkälti inhimilliset tekijät. Tästä syystä satamissa tarvitaan ammattitaitoista ja hyvin koulutettua työvoimaa sekä maissa että aluksilla. ETSK on suosittanut, että työmarkkinaosapuolilla tulisi olla tärkeä rooli näiden olosuhteiden luomisessa ja säilyttämisessä ja että komission tulisi Euroopan tasolla tukea niiden panosta helpottamalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua.

5.7.3

Komitea onkin iloinen siitä, että komissio on päättänyt kannustaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolia perustamaan satamiin komission päätöksessä 98/500/EY tarkoitettuja Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistäviä alakohtaisia neuvottelukomiteoita.

5.7.4

ETSK tukee komission aikomusta ehdottaa satamatyöläisten koulutusta koskevaa vastavuoroisesti tunnustettavaa kehystä, mutta ehdottaa, että ensin vertailtaisiin nykyisiä, satamatyöläisten ammatillista pätevyyttä koskevia järjestelmiä. Tämä olisi järkevää tehdä eurooppalaisen sosiaalisen vuoropuhelun yhteydessä.

5.7.5

ETSK on komission kanssa samaa mieltä myös siitä, että työntekijöiden työturvallisuutta ja -terveyttä koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa satamissa on seurattava tarkasti riippumatta siitä, ovatko säännöt yhteisön vai Kansainvälisen työjärjestön laatimia. Samoin on syytä parantaa tapaturmia koskevaa tilastotietoa. ETSK kannustaa kuitenkin käynnistämään kaikilla tasoilla ja asianmukaisilla foorumeilla aloitteita, joiden tavoitteena on taata terveyden ja turvallisuuden kehittäminen edelleen.

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/49

1.1

ETSK:n mielestä kaikkien maantieliikenteessä toimivien itsenäisten kuljettajien on kuuluttava direktiivin 2002/15/EY soveltamisalaan siten kuin direktiivin 2 artiklassa säädetään (eli maaliskuun 23. päivästä 2009 alkaen).

1.2

Tämä soveltamisalan laajentaminen vaatii direktiivin asianmukaista siirtämistä osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja erityisesti itsenäisen kuljettajan määrittelemistä.

1.3

ETSK pitää soveltamisalan laajentamista välttämättömänä, jotta voidaan parantaa maantieliikenteen turvallisuutta, edistää tasavertaisia kilpailuolosuhteita sekä parantaa liikkuvien ja itsenäisten työntekijöiden työoloja, erityisesti heidän fyysistä ja henkistä terveyttään. Yleisten hallinnollisten tehtävien, siten kuin ne on määritelty direktiivissä (3 artiklan a kohdan 2 alakohta), ei katsota sisältyvän työajan määritelmän piiriin.