ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 27

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

52. vuosikerta
3. helmikuu 2009


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

III   Valmistelevat säädökset

 

EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA

 

9. ja 10. heinäkuuta 2008 pidetty 446. täysistunto

2009/C 027/01

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisestaKOM(2007) 593 lopullinen — 2007/0214 COD

1

2009/C 027/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Pienten ja keskisuurten yritysten kasvua ja kehitystä mahdollisesti edistävät poliittiset toimenpiteet (asianmukainen rahoitus pois luettuna)

7

2009/C 027/03

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto — Kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskeva toimintaohjelmaKOM(2007) 621 lopullinen

12

2009/C 027/04

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valkoinen kirja EU:n kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestäKOM(2007) 807 lopullinen

18

2009/C 027/05

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Rakennusalan kehitys Euroopassa

22

2009/C 027/06

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yrityspalvelujen kehitys Euroopassa

26

2009/C 027/07

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kosmeettisista valmisteista (uudelleenlaadinta)KOM(2008) 49 lopullinen — 2008/0035 COD

34

2009/C 027/08

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivien 2001/82/EY ja 2001/83/EY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on lääkkeiden myyntilupien ehtojen muutoksistaKOM(2008) 123 lopullinen — 2008/0045 COD

39

2009/C 027/09

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yksinkertaisista paineastioista (kodifioitu toisinto)KOM(2008) 202 lopullinen — 2008/0076 COD

41

2009/C 027/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Tavoitteena ensisijaisesti tavaraliikenteelle suunnattu rautatieverkkoKOM(2007) 608 lopullinen

41

2009/C 027/11

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto — Tiedonanto Euroopan satamapolitiikastaKOM(2007) 616 lopullinen

45

2009/C 027/12

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Maantieliikenteessä toimivien itsenäisten kuljettajien työaika

49

2009/C 027/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET-suunnitelma) Kohti vähähiilistä tulevaisuuttaKOM(2007) 723 lopullinen

53

2009/C 027/14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ilmastonmuutos ja maatalous Euroopassa

59

2009/C 027/15

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksiKOM(2008) 16 lopullinen — 2008/0013 COD

66

2009/C 027/16

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään osana yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämistä vuoteen 2020 mennessäKOM(2008) 17 lopullinen — 2008/0014 COD

71

2009/C 027/17

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY, direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY ja 2006/12/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisestaKOM(2008) 18 lopullinen — 2008/0015 COD

75

2009/C 027/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta paristojen ja akkujen markkinoille saattamista koskevan 6 artiklan 2 kohdan osaltaKOM(2008) 211 lopullinen — 2008/0081 COD

81

2009/C 027/19

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Muuta kuin energiantuotantoa palveleva kaivosteollisuus Euroopassa

82

2009/C 027/20

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vähemmistöjen integroituminen — Romanit

88

2009/C 027/21

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Foorumi kansalaisyhteiskunnan osallistumisen lisäämiseksi edistettäessä EU:n ulkopuolisista maista lähtöisin olevien kansalaisten kotouttamiseen tähtääviä yhteisön politiikkoja — Rakenne, organisointi ja toiminta

95

2009/C 027/22

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Uusi sosiaalinen toimintaohjelma

99

2009/C 027/23

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä vartenKOM(2007) 637 lopullinen — 2007/0228 (CNS)

108

2009/C 027/24

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston direktiivi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksistaKOM(2007) 638 lopullinen — 2007/0229 CNS

114

2009/C 027/25

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuodesta (2009)KOM(2008) 159 lopullinen — 2008/0064 COD

119

2009/C 027/26

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Parempi integroituminen sisämarkkinoihin saarten yhteenkuuluvuuden ja talouskasvun avaintekijänä

123

2009/C 027/27

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Koetun ja toteutuneen inflaation eroavuuden syyt

129

2009/C 027/28

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Albanian kansalaisyhteiskunnan rooli laajentumista valmistelevissa EU:n tukiohjelmissa

140

2009/C 027/29

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden verkostojen perustaminen Mustanmeren alueelle

144

2009/C 027/30

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kuinka sovitetaan yhteen kansallinen ja eurooppalainen näkökulma EU-viestinnässä

152

FI

 


III Valmistelevat säädökset

EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA

9. ja 10. heinäkuuta 2008 pidetty 446. täysistunto

3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta”

KOM(2007) 593 lopullinen — 2007/0214 COD

(2009/C 27/01)

Neuvosto päätti 14. marraskuuta 2007 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Edgardo Maria Iozia.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 117 ääntä puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK kannattaa ehdotetun asetuksen (KOM(2007) 593 lopullinen) sisältöä ja suhtautuu myönteisesti vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntään sovellettavien, yhteisötasolla yhtenäistettyjen sääntöjen antamiseen. Komitea on tyytyväinen päätökseen valita kaikissa jäsenvaltioissa voimassa oleva yksi yhteinen unionin menettely, sillä se on yksinkertaisempi ja paljon edullisempi kuin 27 erilaista tyyppihyväksyntää, jotka lisäksi aiheuttaisivat ilmeisiä kilpailuvääristymiä ja sisämarkkinoiden pirstaloitumista.

1.2

Kyseisen toimenpiteen merkitys on ilmeinen, sillä markkinoille ennakoidaan tuotavan yhä enemmän vetykäyttöisiä moottoriajoneuvoja, mutta kyseisiä ajoneuvoja varten ei kansallisella sen paremmin kuin unioninkaan tasolla ole olemassa tyyppihyväksyntää. Yksittäisissä jäsenvaltioissa käyttöön otetut väliaikaiset säännöt eroavat toisistaan huomattavasti.

1.3

ETSK:n mielestä ehdotettu asetus on hyväksyttävä nopeasti, sillä se tarjoaa luotettavan viitekehyksen alan yrityksille, ja sen avulla voidaan näin ollen edistää huomattavia investointeja, joita tarvitaan vetypohjaisten teknologioiden kehittämiseen. ETSK on asiaa koskevissa aiemmissa lausunnoissaan suhtautunut myönteisesti vedyn käyttöä koskevaan strategiseen päätökseen ja todennut, että ”vety on nykyisistä rajoituksistaan huolimatta tulevaisuuden haaste”.

1.4

Kyseisten yhtenäisten yhteisön sääntöjen antaminen on tärkeä tekijä myös kuluttajansuojan varmistamisen kannalta. Kun ajatellaan vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen käytön ennakoitua kehitystä — komission arvioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä saavutetaan miljoonan vetykäyttöisen ajoneuvon käytön tavoite — kuluttajien luottamuksen vahvistuminen on kehityksen välttämätön edellytys.

1.5

Tärkeä esimerkki, joka vahvistaa kyseisen tavoitteen oikeellisuuden ja konkreettisen saavuttamisen mahdollisuuden, on hybridijärjestelmällä toimivien taksien määrän jatkuva kasvu New Yorkissa. Myönteisellä kaupunkipolitiikalla voidaan yhdistää ympäristön kunnioittaminen ja suojelu sekä markkinasäännöt. Näin tuodaan myös esiin se, että yritykset estää keinotekoisesti kyseisen teknologian kehittäminen perustuvat usein ainoastaan vakiintuneiden intressien suojeluun.

1.6

Edellä mainittuun tavoitteeseen on syytä päästä, sillä vain päättäväisin toimin fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi voidaan saavuttaa unionin kestävän kehityksen politiikan ja ilmastomuutoksen torjunnan mukaiset tavoitteet. Tavoite voidaan saavuttaa hyödyntämällä yhä enemmän vetyä, toisen sukupolven biopolttoaineita ja muita uusiutuvia polttoaineita.

1.7

Kyseistä pitkän aikavälin strategiaa tuetaan etenkin teknologisen tutkimuksen alalla toteutettavin selkein sitoumuksin. ETSK kehottaakin toteuttamaan kohdennettuja tutkimusohjelmia ja aloittamaan toimet hyväksymällä nopeasti asiakirjassa KOM(2007) 571 ehdotettu asetus, jossa säädetään ”yhteisen teknologia-aloitteen käynnistämisestä — siten, että perustetaan polttokenno- ja vety-yhteisyritys” (1). Komitea kannattaa ja toivoo tutkimusohjelmia, jotka kohdennetaan vedyn uusien tuotanto- ja käyttötapojen löytämiseen, ja yhtyy vetypohjaisen teknologian alalla toimien yritysten ja tutkimuslaitosten esittämiin pyyntöihin, joiden mukaan neuvoston ja Euroopan parlamentin tulisi nopeuttaa tarvittavien ehdotusten hyväksymistä.

1.8

ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan välittömästi jakeluverkon laajentamisongelmaa, sillä kaasuseoksilla toimivien moottoriajoneuvojen yleistyminen edellyttää turvallista ja tehokasta teknologiaa varastointia ja riittävää jakelua varten.

1.9

Kyseisillä toimilla tulisi aluksi edistää LPG:n ja metaanin käytön yleistymistä koko unionin alueella, sillä kyseisten polttoaineiden avulla voidaan — ainakin osittain — vähentää välittömimmin ja realistisimmin polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä. Niiden tarjonta on kuitenkin monissa unionin jäsenvaltioissa tällä hetkellä hyvin vähäistä tai olematonta. Ensimmäisessä vaiheessa etsitään yhä turvallisempia ja tehokkaampia uusia teknologioita varastointia ja jakelua varten. Lähitulevaisuudessa siirrytään välivaiheeseen, jossa keskitytään kaasun ja vedyn seosten jakeluun, kunnes päästään vedyn jakeluun tähtäävään lopulliseen vaiheeseen.

1.10

ETSK:n mielestä on perusluonteisen tärkeää tarkastella konkreettisesti tulevien kuluttajien luottamuksen voittamista, jotta poistetaan vedyn käyttöön vielä liittyvät epäilyt. On siis laadittava laaja-alaisia tiedotusohjelmia, joiden selkeänä ja perusteltuna viestinä vahvistetaan, että vetyteknologiassa on jo nyt saavutettu perinteisiä ajoneuvoja nykyisin vastaava turvataso.

1.11

ETSK on tyytyväinen siihen, että lainsäädäntövälineeksi on ehdotuksessa valittu asetus, sillä kun asianomaisia sääntöjä sovelletaan samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, varmistetaan kaikille alan tuottajille yhtenäiset edellytykset.

1.12

Komitea kannattaa myös ehdotusta laatia keskeiset säännöt ja panna ne täytäntöön komiteamenettelyllä ja suhtautuu myönteisesti ehdotukseen kaikkien sääntöjen toteuttamiseen sovellettavasta siirtymäajasta, sillä sääntöjen soveltaminen ei ole alan yrityksille kovinkaan helppoa.

1.13

ETSK kannattaa ja pitää tärkeänä sitä, että unioni on mukana GCG:ssä (Global Coordination Group) pyrittäessä määrittelemään tyyppihyväksyntää varten maailmanlaajuisesti sovellettavia sääntöjä (GTR, Global Technological Regulation), mutta korostaa, että tällaisen sopimuksen tavoittelu ei saa hidastaa käsillä olevan lainsäädäntömenettelyn etenemistä. Oma lainsäädäntöväline sekä yhteisön sääntöjen soveltamisesta saatu kokemus vahvistavat unionin asemaa kaikissa kansainvälisissä elimissä. Lisäksi näin estetään, että vetykäyttöisiä moottoriajoneuvoja varten laaditaan sellaisia maailmanlaajuisesti sovellettavia sääntöjä, joissa otetaan huomioon ainoat tällä hetkellä käytettävissä olevat kokemukset (Japani).

1.14

Yhteisön lainsäädäntöön perustuva kokemus sekä huomattavan ja jatkuvan teknologisen tutkimuksen alalla mahdollisesti saatavat tärkeät tulokset voivat edistää huomattavasti ajoneuvoalalla jo nyt toimivien yritysten kilpailukykyä, sillä uusilla teknologioilla ja polttoaineilla saattaa olla tulevaisuudessa huomattava markkinaosuus.

1.15

Kaikki tämä edellyttää ETSK:n mukaan rohkeita ja oikea-aikaisia päätöksiä sekä pitkäjänteistä strategista visiota, joka liittyy ennusteeseen siitä, että vedyn käyttö saa aikanaan tärkeän ja ratkaisevan aseman.

1.16

ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen ehdotusta vetykäyttöisten ajoneuvojen merkinnästä, sillä sitä voidaan pitää eräänlaisena poltinmerkkinä, jolla kyseiset ajoneuvot luokitellaan ”vaarallisiksi”, vaikka ne turvatestien mukaan ovat yhtä turvallisia kuin muita polttoaineita käyttävät ajoneuvot. Kyseisen merkinnän sijaan ETSK pitää asianmukaisempana kaikkien ajoneuvojen polttoaineen tunnistusta, minkä ansiosta polttoainetyyppi voitaisiin tunnistaa yksiselitteisesti.

1.17

Jakeluverkon puutteen vuoksi ja vetykäyttöisten ajoneuvojen yleistymisen edistämiseksi ETSK suosittelee komissiolle, että se hyväksyisi myös pienet reformerit, joilla vetyä voidaan itse tuottaa metaanista (esimerkiksi Home Energy Station tai vastaava). Tämä voisi olla ensimmäinen konkreettinen askel, jonka avulla voitaisiin aluksi tyydyttää vedyn uusi kysyntä. Tavoitteena on kuitenkin edelleen oltava vedyn tuottaminen uusiutuvilla energialähteillä, biokaasulla, fotolyysillä tai uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa sähköä hyödyntävällä elektrolyysillä.

2.   Johdanto

2.1

Tässä tarkasteltavan asetusehdotuksen (KOM(2007) 593 lopullinen) lähtökohtana on toteamus, jonka mukaan Euroopassa ei ole vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntään sovellettavaa sääntelyä, vaikka kyseisellä teknologialla toimivia ajoneuvoja ennakoidaan tuotavan markkinoille yhä enemmän.

2.2

Myöskään EU:n yksittäisissä jäsenvaltioissa ei tällä hetkellä ole ehdotetun asetuksen alaan kuuluvia säännöksiä.

Ajoneuvojen tyyppihyväksyntää kokonaisuudessaan käsittelevissä, voimassa olevissa laeissa ei ole yleisiä vetykäyttöisiin ajoneuvoihin sovellettavia säännöksiä, sillä kyseiset ajoneuvot eroavat ominaispiirteiltään perinteisiä polttoaineita käyttövoimanaan hyödyntävistä ajoneuvoista.

2.3

Eräissä jäsenvaltioissa käyttöön otetut väliaikaiset säännöt eroavat toisistaan huomattavasti. Tällaisen tilanteen pitkittyminen johtaa erilaisten tyyppihyväksyntämenettelyjen luomiseen yksittäisissä jäsenvaltioissa, mikä väistämättä aiheuttaa sisämarkkinoiden pirstaloitumista ja kilpailusääntöjen vääristymistä sekä heikentää sitä konkreettista mahdollisuutta, että vetyteknologialla voitaisiin ratkaisevasti parantaa ympäristön tilaa.

2.4

Ehdotetulla asetuksella olisi siis varmistettava sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja estettävä se, että yksittäisissä jäsenvaltioissa on käytössä erilaisten säännösten mukaan tyyppihyväksyttyjä ajoneuvoja, mikä saattaa aiheuttaa yksittäisten tuottajien välistä epätasapainoa ja lisää mahdollisuuksia luoda unionissa keinotekoisia kaupan esteitä.

2.5

Tällaiset näkymät estäisivät vetypohjaisten teknologioiden kehittämisen Euroopassa, vaikka on päinvastoin pyrittävä edistämään kyseisestä teknologiaa koskevia konkreettisia toimia ja kehittämiskeinoja, sillä vetypohjainen teknologia on yksi fossiilisten polttoaineiden merkittävimmistä vaihtoehdoista. Fossiilisten polttoaineiden osuus julkisesta ja yksityisliikenteestä on vielä nykyäänkin 98 prosenttia ja primaarienergialähteistä 50 prosenttia. Ilman tietoisia päätöksiä energialähteiden monipuolistamisesta tämä osuus nousee jopa 73 prosenttiin.

2.6

Ehdotettu asetus on seitsemänteen puiteohjelmaan sisältyvien merkittävien alan tutkimusohjelmien ohella tärkeä askel pyrittäessä lähentämään vedyn käytön turvallisuutta perinteisten teknologioiden turvatasoon. Sen avulla voidaan myös saada yhä useammat mahdolliset käyttäjät hyväksymään vedyn käyttö.

2.7

Vetykäyttöisiin moottoriajoneuvoihin sovellettavien ja yhteisön tasolla yhtenäistettyjen sääntöjen antaminen on epäilemättä ratkaiseva askel pyrittäessä saavuttamaan tarvittava hyväksyntä käyttäjien keskuudessa. Käyttäjien myönteisen luottamuksen lisääntyminen vedyn käytön yhteydessä on välttämätöntä, jotta voidaan nopeuttaa sellaisten vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen markkinoille saattamista, joiden kasvihuonekaasupäästöt ovat erittäin alhaiset. Tämä on ehdottoman tärkeää todellisen ja konkreettisen ympäristönsuojelun edistämiseksi.

3.   Komission ehdotus

3.1

Tarkasteltavana olevalla asetusehdotuksella vetykäyttöisistä moottoriajoneuvoista pyritään laatimaan koko EU:ssa voimassa olevat säännöt vetykäyttöisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntää varten.

3.2

Asetusehdotuksessa säädetään puitedirektiivin 2007/46/EY muuttamisesta siten, että ajoneuvoluokkiin M1, M2 ja M3 sekä N1, N2 ja N3  (2) kuuluvat vetykäyttöiset moottoriajoneuvot sisällytetään EY:n tyyppihyväksyntämenettelyn piiriin ja että vetykäyttöiset moottoriajoneuvot otetaan huomioon kaikissa direktiiveissä ja asetuksissa, joissa säädetään tyyppihyväksynnästä.

3.3

Ehdotetun asetuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 95 artikla.

Asetusehdotus on täysin toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä yhteisötasolla asetettavia poliittisia tavoitteita ei voida saavuttaa jäsenvaltiotasolla, ja kyseisellä menettelyllä torjutaan esteiden luominen yhtenäismarkkinoille.

Asetusehdotus noudattaa suhteellisuusperiaatetta, sillä sen tavoitteena on varmistaa yhtenäismarkkinoiden moitteeton toiminta ja taata samalla korkeatasoinen yleinen turvallisuus ja ympäristönsuojelu.

3.4

Komissio ehdottaa lainsäädäntövälineeksi asetusta, jotta ehdotetun asetuksen säännökset voidaan panna samanaikaisesti täytäntöön eikä tarvitse odottaa niiden saattamista osaksi yksittäisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Muutoin tyyppihyväksyntää koskevia sääntöjä ei mukautettaisi samanaikaisesti, ja sääntöjä voitaisiin muuttaa huomattavasti, kun ne siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä.

3.5

Ehdotetusta asetuksesta on järjestetty laaja kuuleminen, johon kaikki sidosryhmät osallistuivat. Vetyä käsittelevän työryhmän ohella kuulemiseen osallistui jäsenvaltioiden viranomaisia, ajoneuvonvalmistajia, alihankkijoita ja toimialajärjestöjä.

3.6

Tässä yhteydessä tarkasteltiin neljää vaihtoehtoa:

vallitsevan tilan säilyttäminen eli ei muutosta nykyiseen tilanteeseen

jäsenvaltiotason lainsäädäntö

Euroopan unionin tason lainsäädäntö

ei sääntelyä: itsesääntely.

3.7

Tämän jälkeen nimitettiin konsultti, joka arvioi vastaukset turvallisuuden, teknologian sekä eri vaihtoehtoihin sisältyvien kustannusten osalta. Tulokset lähetettiin tutkittaviksi vetypohjaiseen teknologiaan panostaville suurimmille ajoneuvovalmistajille.

3.8

Kyseisestä laajasta kuulemisesta ilmeni selkeästi, että kaikkien vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskeva yhteisötason sääntely on soveltuvin menetelmä.

3.9

Komissio on esittänyt päätöksensä tueksi tutkimuksen (3), jossa osoitetaan, että tiukankin eurooppalaisen tyyppihyväksynnän käyttöönotto on yksinkertaisin ja paljon edullisempi menettely verrattuna yksittäisissä jäsenvaltioissa sovellettavien 27 erilaisen tyyppihyväksyntämenettelyn teoreettisiin kustannuksiin.

3.10

Konsultin arviot esitettiin myös komissiolle, ja se laati aiemmin toteutetun kuulemisen perusteella tarkasteltavana olevan ehdotuksen asetukseksi, josta on nyt käynnistetty institutionaalinen menettely.

3.11

Komission mukaan ehdotetun asetuksen säännöksillä voidaan varmistaa vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen käyttäjien välttämätön turvallisuus sekä vaikuttaa ratkaisevasti ympäristönsuojeluun.

3.12

Lopuksi säädetään, että 36 kuukauden kuluttua ehdotetun asetuksen voimaantulosta vetyjärjestelmien vaatimustenmukaisuuden, kaikkien vedyn kanssa kosketuksissa olevien rakenneosien sekä käytettyjen materiaalien on vastattava täysin ehdotetun asetuksen säännöksiä.

4.   Kuuleminen

4.1

Kuulemisessa, johon osallistui Euroopan komission, tutkimusalan, vetykäyttöisiä moottoriajoneuvoja kehittävien ajoneuvonvalmistajien, eurooppalaisten järjestöjen, kuluttajien sekä polttokennojen valmistajien edustajia, tuotiin esiin merkittäviä näkökantoja sekä esitettiin tärkeää tietoa viimeaikaisesta teknologian kehityksestä.

4.2

Tässä yhteydessä painotettiin, että on tärkeää levittää tietoa suuren yleisön keskuudessa ja toteuttaa aloitteita, kuten Roomassa jo joitakin vuosia järjestetty tapahtuma (H2 Roma). Näin voidaan edistää tuottajien ja kuluttajien kohtaamista, esitellä teknologian kehittymistä sekä tehdä tunnetuksi teknologiaa, jota useimmat vielä pitävät vaarallisena. Kuulemisen osanottajat olivat hyvin kiinnostuneita ETSK:n roolista, ja komitea voisikin toimia kulttuurisena välittäjänä.

4.3

Yritykset ja kuluttajat korostivat, että on voitava luottaa sekä ajoneuvojen ja vedyn varastoinnin ja jakelun perusrakenteiden turvallisuuteen että vedyn saatavuuteen. Tutkimusta on jatkettava, ja sitä on tuettava nykyistä enemmän. Lisäksi suhtauduttiin myönteisesti äskettäisiin unionin aloitteisiin polttokennoteknologian edistämiseksi sekä päätökseen rahoittaa yhteinen teknologia-aloite.

4.4

Testit ovat osoittaneet, että vetykäyttöinen ajoneuvo voi jo nyt taittaa yhdellä latauksella 600 kilometrin matkan. Lisätestejä on valmisteilla.

4.5

Kuten kuulemisesta kävi ilmi, vetykäyttöinen ajoneuvo voidaan jo nyt toteuttaa teknologisesti, mutta sen markkinoille saattamiseen tarvittavat taloudelliset ja sosiaaliset edellytykset puuttuvat. Tyyppihyväksyntää koskevan asetuksen myötä poistetaan ensimmäinen este.

5.   Yleistä

5.1

ETSK kannattaa ehdotetun asetuksen sisältöä ja suhtautuu myönteisesti vetykäyttöisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntään sovellettavien yhtenäisten sääntöjen antamiseen, sillä kyseinen menettely on edistysaskel verrattuna nykytilanteeseen, jossa ei ole minkäänlaista viitelainsäädäntöä ja joka saattaa aiheuttaa ilmeisiä kilpailuvääristymiä ja sisämarkkinoiden pirstaloitumista. Ehdotettu asetus on hyväksyttävä nopeasti myös turvallisuuden ja ympäristönsuojelun vuoksi.

5.2

ETSK katsoo, että selkeän viitekehyksen puute estää väistämättä tarvittavia huomattavia investointeja, jotka ovat välttämättömiä vetypohjaisten teknologioiden kehittämiseksi, sillä vety on tulevaisuuden auton energialähde.

5.3

Tarkasteltava asetusehdotus on Euroopan unionin kestävän kehityksen politiikan sekä ilmastonmuutoksen torjuntatoimien mukainen. Yhteisön aloitteet perustuvat kyseisiin politiikkoihin, jotka ovat välttämättömiä Lissabonin strategian yleistavoitteiden saavuttamiseksi.

5.4

ETSK on täysin vakuuttunut siitä, että jollei vetykäyttöisiä moottoriajoneuvoja kehitetä nopeasti ja intensiivisesti ja jollei fossiilisia polttoaineita korvata vähitellen, ympäristönsuojeluun kohdistuvat edut jäävät melko pieniksi ja laadullisesti merkityksettömiksi. Komitean mielestä on edistettävä ympäristön kestävää kehitystä ja ilmastonmuutoksen tiukkoja torjuntatoimia. Ne voidaan toteuttaa hyödyntämällä vetyä, toisen sukupolven biopolttoaineita sekä muita uusiutuvia polttoaineita.

5.5

ETSK katsoo, että vedyn käyttö sekä poltto- ja vetykennojen alalla tehtävä tutkimus tarjoavat lupaavan keinon kääntää nykyinen kehitys, jossa energiantarve tyydytetään pääasiassa fossiilisilla polttoaineilla. Niiden osuus energiantarjonnasta on nykyisin maailmanlaajuisesti 85–90 prosenttia. Tulevaisuudennäkymiä arvioitaessa on otettava huomioon, että fossiilisten polttoaineiden saatavuuden odotetaan heikkenevän ja että niiden hinta nousee tulevaisuudessa jatkuvasti.

5.6

ETSK kannattaa antamassaan lausunnossa (4) täysin komission asiakirjassaan KOM(2007) 571 lopullinen esittämää aloitetta rahoittaa lähes 470 miljoonalla eurolla yhteistä teknologia-aloitetta siten, että perustetaan polttokenno- ja vety-yhteisyritys. Laaja-alaisen tutkimusaloitteen avulla komissio, jäsenvaltiot ja teollisuus voivat yhdistää resurssinsa ohjelmissa, jotka kohdennetaan energialähteiden monipuolistamisen ja energian tulevan saatavuuden kannalta strategisiin aloihin.

5.7

Myöhemmin antamassaan lausunnossa ”Liikenteen energialähteiden yhdistelmä” (5) ETSK ”pitää myös välttämättömänä, että vedyn ja toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä koskevan tutkimuksen rahoitusta vauhditetaan määrätietoisesti”, ja ”yhtyy vedyn käyttöä tutkivien yritysten ja tutkimuslaitosten pyyntöihin, joiden mukaan neuvoston ja Euroopan parlamentin tulisi nopeuttaa ehdotuksen hyväksymisprosessia”.

5.8

Polttokennot ovat energian konverttereita, joiden avulla voidaan vähentää huomattavasti kasvihuonekaasujen ja muiden epäpuhtauksien syntymistä. ETSK kiinnittää edellisessä kohdassa mainitussa lausunnossaan biomassan käsittelyn yhteydessä huomiota polttokennojen uusien katalysaattorien äskettäiseen kehitykseen, sillä kyseessä on hyvin lupaava teknologia ajoneuvoissa käytettävän puhtaan energian saamiseksi.

5.9

ETSK toteaa, että vedyn hyödyntäminen pyrittäessä vähitellen korvaamaan fossiiliset polttoaineet on välttämätön ja toivottava toimenpide, ja korostaa, että vetykäyttöisten ajoneuvojen käyttöönotto edellyttää ehdottomasti huomattavia investointeja kaikkiin vedyn käyttöön liittyviin tutkimusaloihin. Näin ollen ETSK toivoo ja kannattaa sellaisten tutkimusohjelmien laatimista, joilla pyritään vahvistamaan kyseistä strategiaa.

5.10

Komitea katsoo, ettei kyseisen prosessin huomattavien kustannusten keskeinen ongelma saa estää vetypohjaisen teknologian kehitystä, ja kiinnittää suurta huomiota kaikkiin ohjelmiin, joilla pyritään löytämään uusia keinoja tuottaa vetyä ympäristöystävällisesti. Vedyn tuotannosta 90 prosenttia perustuu nykyisin metaaniin, joka on tärkeä, mutta rajallisesti käytettävissä oleva energianlähde.

5.11

ETSK painottaa, ettei kaikkeen teknologian kehittämiseen liittyviä kustannuksia ja tarvittavien huomattavien varojen määrää arvioitaessa tule kiinnittää huomiota vain ajoneuvoteollisuuteen — vaikkakin se on määrällisesti merkittävä ala — vaan strategisessa visiossa ja tulevaisuudennäkymissä on punnittava tulevia hyötyjä, joita voi syntyä vedyn käytön yleistyessä. Vetyä voidaan tulevaisuudessa käyttää julkisen ja yksityisliikenteen ohella tavarankuljetuksissa ja raide- ja meriliikenteessä sekä — pitkäjänteisempänä tavoitteena — sähkölaitoksissa.

5.12

ETSK on täysin vakuuttunut siitä, että jos kyseiset merkittävät tutkimusohjelmat kehittyvät toivottuun suuntaan ja jos kaikki sidosryhmät antavat tarvittavan poliittisen ja taloudellisen tuen, kokonaan tai osittain vetykäyttöiset ajoneuvot saatetaan ottaa käyttöön suhteellisen pian.

5.13

Konkreettinen esimerkki tästä myönteisestä suuntauksesta on hybridijärjestelmällä toimivien taksien määrän jatkuva kasvu New Yorkissa. Myönteisellä kaupunkipolitiikalla voidaan yhdistää ympäristönsuojelu ja markkinasäännöt. Näin tuodaan myös esiin, että yritykset estää kyseisen teknologian kehittäminen perustuvat usein ainoastaan vakiintuneiden intressien suojeluun.

5.14

ETSK on kaikissa asiaa koskevissa lausunnoissaan kannattanut vedyn käyttöä, sillä vety on nykyisistä rajoituksistaan huolimatta tulevaisuuden haaste. Komitea seuraa tarkasti äskettäin käynnistettyjä aloitteita, joissa vaihtoehtoisia tuotanto- ja toimitusteknologioita hyödyntämällä tasoitetaan tietä vedylle ajoneuvojen tulevana käyttövoimana.

5.15

Kyseisissä kehitysnäkymissä ETSK kehottaa komissiota jälleen kerran tarkastelemaan vaihtoehtoisten polttoaineiden kattavan jakeluverkon kehittämisongelmaa alkaen LPG:n (nesteytetyn maakaasun) jakelun vahvistamisesta. Muutamia myönteisiä poikkeuksia — kuten Puola — lukuunottamatta LPG:n jakeluverkko on jäsenvaltiossa harva, ja toisista se puuttuu kokonaan.

5.16

Varastointi ja jakelu on konkreettinen esimerkki alan tutkimuksen kohdentamisesta. Kaasun jakelussa tarvittavat innovatiiviset teknologiat ovat keskeinen ja ratkaiseva tekijä uusien ajoneuvojen yleistymisen kannalta sekä siirtymäaikana, jolloin käytetään eri kaasujen mahdollisia seoksia, että vetykäyttöisiin ajoneuvoihin tähtäävässä lopullisessa vaiheessa.

5.17

Alalla on saatava ajoissa käyttöön yhä tehokkaampia ja turvallisempia jakelujärjestelmiä, jotka perustuvat Euroopassa parhaillaan toimivista kahdesta järjestelmästä — Mantovassa Italiassa ja Münchenissä Saksassa — saatuihin kokemuksiin. Tutkimustoiminnassa on pyrittävä teknisesti yhä kehittyneempiin järjestelmiin, joissa painotetaan korkeita turvallisuus- ja ympäristönsuojelustandardeja.

5.18

Näin ollen ETSK katsoo, että korkeiden turvallisuus- ja tehokkuusstandardien toteuttaminen kaasumaisten polttoaineiden varastoinnissa ja jakelussa on nykyvaiheessa ratkaiseva tekijä. Tarvitaan laaja-alaista ohjelmaa LPG- ja metaanihuoltamoiden yleistämiseksi koko unionin alueella. Tämä on välittömin ja realistisin tavoite pyrittäessä vähentämään edes osittain polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä välivaiheena ennen lopullista tavoitetta eli vedyn jakelua. Kaasun ja vedyn varastoinnissa ja jakelussa tarvittavat teknologiat ovat hyvin samankaltaisia, joten kaasupohjaisen teknologian kehittäminen voi vain edistää vetypohjaisen teknologian kehittämistä.

5.19

ETSK on tietoinen siitä, että vedyn käyttöön liittyy vielä nykyisin kustannusongelmia ja turvallisuuskysymyksiä, jotka perustuvat aiempiin epäilyihin. Niistä on nyt eri maissa toteutettujen perusteellisten testien myötä päästävä kokonaan eroon, sillä vedyn käyttö on yhtä turvallista kuin perinteisten teknologioiden käyttö. Kun kyseinen tavoite on saavutettu, voidaan laajojen ja kohdennettujen tiedotusohjelmien avulla saavuttaa tulevien käyttäjien luottamus, mikä on kyseisen teknologian lopullisen käyttöönoton ehdoton edellytys.

5.20

ETSK:n mielestä kyseiseen strategiaan on näin ollen välttämätöntä nivoa laaja tiedotusohjelma, jossa tarkastellaan tulevien kuluttajien nykyisiä epäilyjä — vetyä pidetään erittäin vaarallisena tuotteena — ja pyritään pääsemään niistä eroon.

5.21

Tällaisessa hyvin laaja-alaisessa tiedotusohjelmassa on välitettävä selkeä viesti: vetykäyttöiset ajoneuvot ovat myös mahdollisissa onnettomuuksissa jo nyt yhtä turvallisia kuin perinteiset ajoneuvot. Tämä on erittäin tärkeä tekijä komission ennusteiden uskottavuuden kannalta, sillä komission arvioiden mukaan unionin alueella saavutetaan vuoteen 2020 mennessä miljoonan vetykäyttöisen ajoneuvon käytön tavoite (vaikutustenarviointi s. 34).

5.22

Tarkasteltava asetusehdotus vetykäyttöisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntään sovellettavien, yhteisötasolla yhtenäistettyjen säännösten antamisesta on ensimmäinen askel pyrittäessä saavuttamaan ja säilyttämään kuluttajien hyväksyntä. Ehdotettua asetusta onkin kannatettava myös siksi, että vedyn käyttö ajoneuvoissa edistää ratkaisevasti ympäristönsuojelua, sillä kyseinen käyttövoima ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä eikä muita hiilipohjaisia epäpuhtauksia.

5.23

ETSK on tyytyväinen siihen, että lainsäädäntövälineeksi on ehdotuksessa valittu asetus, sillä kun kaikissa jäsenvaltioissa sovelletaan välittömästi asianomaisia säädöksiä, varmistetaan kaikille alan tuottajille yhtenäiset edellytykset.

5.24

Komitea kannattaa myös ehdotusta, jonka mukaan keskeiset säädökset laaditaan ja pannaan täytäntöön komiteamenettelyllä, ja suhtautuu myönteisesti ehdotukseen siirtymäajasta. Se vaikuttaa tarpeelliselta tuottajien kannalta, ja näin otetaan myös huomioon, että kyseinen teknologia on monimutkaista ja edellyttää pitkää soveltamisaikaa.

5.25

ETSK kannattaa ja pitää tärkeänä sitä, että unioni on Japanin ja Yhdysvaltojen ohella mukana GCG:ssä (Global Coordination Group), jossa pyritään laatimaan vetykäyttöisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntään maailmanlaajuisesti sovellettava menettely.

5.26

Pyrkimys tällaiseen sopimukseen ei kuitenkaan saa estää yhteisön lainsäädäntämenettelyn etenemistä, sillä maailmanlaajuiseen sopimukseen pääseminen vie enemmän aikaa kuin tarkasteltavan asetusehdotuksen hyväksyminen. Unionin asema kyseisessä elimessä sitä vastoin vahvistuu, kun sillä on erityinen lainsäädäntöväline ja sen soveltamisesta saatuja omia kokemuksia. Lisäksi näin estetään pyrkimykset hyväksyä sellaiset maailmanlaajuisesti sovellettavat säännöt, joissa otetaan huomioon ainoat tällä hetkellä käytettävissä olevat eli Japanista saadut kokemukset.

5.27

Unionin vahva rooli kansainvälisissä päätöksentekoelimissä on myös merkittävä tekijä Euroopan tasolla toimivien suurten ajoneuvonvalmistajien kilpailukyvyn ylläpitämiseksi, sillä niiden on säilytettävä yhteys kehitysprosesseihin markkinoilla, joilla vahva, oikea-aikainen ja korkeaa teknologista kehitystä heijastava asema on erittäin tärkeä huomattavien markkinaosuuksien saamiseksi tulevaisuudessa.

5.28

Vaikka tyyppihyväksyntä on vain koko prosessin yksi näkökohta, se on merkittävä edistysaskel pyrittäessä varmistamaan sellaisten vaihtoehtoisten polttoaineiden saatavuus, joiden avulla voidaan helpottaa unionin riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Näin edistetään myös ympäristönsuojelua ja valmistaudutaan siihen vääjäämättä lähestyvään, vaikkakin ajallisesti vaikeasti määriteltävään ajankohtaan, jolloin fossiiliset polttoaineet vähitellen ehtyvät.

5.29

Kaikki tämä edellyttää rohkeita päätöksiä sekä pitkäjänteistä strategista visiota, jossa kiinnitetään huomiota nykytilanteeseen ja esitetään tulevaisuudennäkymiä, joissa vedyn käyttö on keskeisessä asemassa.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  EUVL C 204, 9.8.2008, s. 19.

(2)  

M1 -luokka matkustajien kuljetukseen käytettävät ajoneuvot, joissa on korkeintaan kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi.

M2 -luokka matkustajien kuljetukseen käytettävät ajoneuvot, joissa on enemmän kuin kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi ja joiden enimmäismassa on korkeintaan viisi tonnia.

M3 -luokka matkustajien kuljetukseen käytettävät ajoneuvot, joissa on enemmän kuin kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi ja joiden enimmäismassa on yli viisi tonnia.

N1 -luokka tavaroiden kuljetukseen käytettävät ajoneuvot, joiden enimmäismassa on korkeintaan 3,5 tonnia.

N2 -luokka tavaroiden kuljetukseen käytettävät ajoneuvot, joiden enimmäismassa on yli 3,5 tonnia ja korkeintaan 12 tonnia.

N3 -luokka tavaroiden kuljetukseen käytettävät ajoneuvot, joiden enimmäismassa on yli 12 tonnia.

(3)  TRL limited, komission tieteellis-tekninen neuvonantaja.

(4)  EUVL C 204, 9.8.2008, s. 19.

(5)  CESE 1104/2007 (TEN/297), kohta 1.4. Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/7


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Pienten ja keskisuurten yritysten kasvua ja kehitystä mahdollisesti edistävät poliittiset toimenpiteet (asianmukainen rahoitus pois luettuna)”

(2009/C 27/02)

Valtiovarainministeri Andrej Vizjak pyysi 20. syyskuuta 2007 neuvoston silloisen tulevan puheenjohtajavaltion Slovenian nimissä Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Pienten ja keskisuurten yritysten kasvua ja kehitystä mahdollisesti edistävät poliittiset toimenpiteet (asianmukainen rahoitus pois luettuna).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Claudio Cappellini.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 122 ääntä puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo, että komitean itsensä useaan otteeseen peräämä pienyrityksiä koskeva eurooppalainen säädös (Small Business Act for Europe, SBAE) merkinnee mahdollisuutta antaa uutta tuulta pienyritysten eurooppalaisen peruskirjan purjeisiin ja tarjoaa erinomaisen tilaisuuden kehittää pienyritysten potentiaalia. Se testaa samalla toimielinten ja jäsenvaltioiden todellista halukkuutta sitoutua tukemaan pk-yrityksiä ja kaikkein pienimpiä yrityksiä varsinaisen aktiivisen, pysyvän politiikan avulla.

1.2

Politiikkaa tarvitaan muulloinkin kuin taloudellisesti vaikeina aikoina, jolloin poliittiset piirit löytävät uudelleen pk-yritysten ja kaikkein pienimpien yritysten vetovoiman työpaikkapulan lievittäjinä ja työttömyystilastojen silottajina. Toiminnan on oltava perinpohjaisesti harkittua ja sillä on tuettava pitkällä aikavälillä pk-yritysten kilpailukykyä.

1.3

ETSK suosittaa kymmentä perusluonteista pk-yritysten tuki- ja kehittämistoimenpidettä, joilla yrityksille luodaan todella suotuisa toimintaympäristö, sekä tehokasta pienyrityksiä koskevaa eurooppalaista säädöstä, jossa edetään pelkkää poliittista julistusta pidemmälle.

On tunnettava hyvin erilaisten pk-yritysten muodostama eurooppalainen rakenne, yritysten kehittyminen sekä niiden poikkialaiset ja alakohtaiset tarpeet. Samalla on otettava huomioon sisämarkkinoiden sisäinen, ulkoinen ja rajatylittävä ulottuvuus. Toimintamuotona olisi vuotuisten selvitysten julkaiseminen.

Pk-yritykset on sisällytettävä kaikkiin yhteisön politiikkoihin ja lainsäädäntäprosessiin.

On jatkettava kaikilla tasoilla hallinnon yksinkertaistamisstrategiaa ja otettava käyttöön uusi kuulemismenetelmä, jonka puitteissa kuullaan erilaisia pk-yrityksiä ja niitä edustavia välittäjäorganisaatioita.

On varmistettava, että lainsäädännössä otetaan kaikilla tasoilla huomioon erilaisten pk-yritysten tilanne ja tarpeet ja että lainsäädännössä sovelletaan ”pienet ensin” -periaatetta.

On varmistettava, että lainsäädännössä otetaan huomioon neljä perusperiaatetta: 1) tehokas vaikutustenarviointi 2) oikeasuhtaisuus 3) ”vain kerran” -periaate ja 4) etujen turvaaminen etenkin laajentamalla pk-yritysedustajan toimivaltuuksia ja perustamalla sisämarkkinoille pk-yritysasiamiehen toimi.

On tuettava pk-yrityksiä edustavien välittäjäorganisaatioiden harjoittamaa oheistoimintaa ja neuvontaa.

On käynnistettävä uudelleen yritysten yhteistyöohjelmat ja yrityksiä edustavien organisaatioiden tiedonvaihtoa edistävät ohjelmat sekä verkotettava yritysten tukipalvelut.

On ryhdyttävä harjoittamaan kaikkein pienimmille yrityksille suunnattavaa laajennettua, pysyvää innovointipolitiikkaa.

On yksinkertaistettava ja tuettava pk-yritysten mahdollisuuksia hyötyä EU:n ohjelmista.

On käynnistettävä toimintalinja, jolla tuetaan omistajanvaihdoksia ja yritysostoja.

1.4

ETSK katsoo, että SBAE on saatettava voimaan kaikilla tasoilla oikeudellisesti sitovan välineen muodossa.

1.5

Komitea katsoo lisäksi, että SBAEn avulla on pystyttävä rohkaisemaan pk-yritysten työmarkkinaosapuolia vuoropuheluun, tavoitteena luoda mahdollisimman hyvä työympäristö luovuudelle ja innovaatioille myös työoloissa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työpaikkojen turvallisuuden parantamiseen ja niissä piilevien mahdollisten vaarojen analysointiin.

2.   Valmistelevan lausunnon taustaa

2.1

Kaikki myöntävät pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) merkityksen Euroopan unionin taloudelle. Ne ovat keskeisiä tekijöitä EU:n kasvun ja työllisyyden kannalta samoin kuin vastattaessa maailmanlaajuistumisen uusiin haasteisiin. Arvioitaessa vuosina 2005–2007 toteutetun pk-yrityspolitiikan tuloksia havaitaan, että asiassa on edistytty huomattavasti sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla, kun on noudatettu ”pienet ensin” -periaatetta.

2.2

Euroopan komissio on korostanut tarvetta vapauttaa pk-yritysten koko kasvu- ja työllisyyspotentiaali ja hyödyntää kaikilta osin niiden innovointikykyä. Suuntaus käy ilmi 11. joulukuuta 2007 hyväksytystä Lissabonin uutta kasvu- ja työllisyysstrategiaa koskevasta selvityksestä. Sen yhteydessä tuotiin esiin ajatus pienyrityksiä koskevasta eurooppalaisesta säädöksestä (SBAE). Sen pääasiallisena tavoitteena on määritellä periaatteet ja konkreettiset toimenpiteet eurooppalaisten pk-yritysten toimintaympäristön parantamiseksi ottamalla kaikilta osin huomioon yritysten monimuotoisuus. Aloite sai myönteisen vastaanoton joulukuussa 2007 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, ja komission tavoitteena on nyt tehdä asiasta ehdotus kesäkuuhun 2008 mennessä.

2.3

Tässä yhteydessä muistutettakoon, että ETSK on hiljattain antanut tai valmistelee parhaillaan useita muitakin pk-yrityspolitiikka käsitteleviä lausuntoja. Esimerkkejä:

Yrityspalvelujen kehitys Euroopassa (asiakokonaisuus INT/412, esittelijä: Edwin Calleja)(valmisteilla)

Pk-yritysten tutkimus- ja kehitysohjelma (asiakokonaisuus INT/379, esittelijä: Claudio Cappellini)

Pk-yrityspolitiikan puolivälitarkastelu (asiakokonaisuus INT/392, esittelijä: Brendan Burns) (valmisteilla)

Kansainväliset julkiset hankinnat (asiakokonaisuus INT/394, esittelijä: Henri Malosse)

Mikroluotot (asiakokonaisuus INT/423, esittelijä: Antonello Pezzini)(valmisteilla).

2.4

Neuvoston puheenjohtajana toimiva Slovenia on pyytänyt ETSK:ta tekemään poliittisluonteisia ehdotuksia pk-yritysten kasvun tukemiseksi. ETSK:n ei siis odoteta laativan uutta luetteloa teknisistä toimenpiteistä pk-yritysten yksittäisen kasvun edistämiseksi vaan ehdottavan nykyistä järjestelmällisempiä poliittisia puitteita ja pk-yritysten innovointia vauhdittavia toimenpiteitä.

2.5

Puheenjohtajavaltio Slovenia keskittyy ensisijaisesti mm. etenkin kahteen seikkaan:

a)

Annetaan kaikille pk-yrityksille välineet, joiden avulla ne voivat vastata teollisuuden, ilmaston ja väestökehityksen muutoksen asettamiin mittaviin haasteisiin sekä sosiaalisiin haasteisiin, ja otetaan välineissä huomioon yritysten vaihteleva koko, toimintatavat, toimiala ja tuotantomuoto. Yritysten on myös kyettävä sopeutumaan markkinoiden rakennemuutokseen globalisaation muassaan tuomine vaikutuksineen, jakelussa tapahtuviin muutoksiin sekä tuotteiden ja palveluiden standardointiin ja sertifiointiin.

b)

Annetaan pk-yrityksille välineet, joiden avulla ne voidaan kytkeä kiinteästi poliittisiin valintoihin, toiminnalle asetettaviin ensisijaisiin tavoitteisiin ja lainsäädäntöä koskeviin päätöksiin kaikilla niiden toimintaympäristöön vaikuttavilla tasoilla.

2.6

Puheenjohtajavaltio Slovenian ETSK:lle esittämän lausuntopyynnön taustalla on myös pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen (SBAE) valmistelu.

3.   Yleistä

3.1

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan selvittänyt pk-yritysten hyväksi toteutetun toiminnan merkittävää edistymistä, jota on tapahtunut varsinkin rahoituksen saatavuudessa ja hallinnon yksinkertaistamisessa. ETSK on iloinen voidessaan korostaa unionin toimielinten kannoissa tapahtunutta erittäin voimakasta kehittymistä pienyrityksiä suosivaan suuntaan ja toivoo, ettei kehitys johdu pelkästään nykyisestä vaikeasta taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kontekstista. Asian kiistattomasta edistymisestä huolimatta viime vuosina käynnistettyjä toimintalinjoja leimaavat kuitenkin vielä useat puutteet.

3.2

ETSK katsoo ennen kaikkea, ettei pienyritysten eurooppalaisella peruskirjalla ole saavutettu sille asetettuja strategisia tavoitteita, koska se ei ole oikeudellisesti sitova ja se on useimmiten jäänyt pelkäksi poliittiseksi julistukseksi. Peruskirjan täytäntöönpanoa on lujitettava jäsenvaltioissa ja aluetasolla, ja sitä on ryhdyttävä arvioimaan ja antamaan jäsenvaltioille vuosittain suosituksia.

3.3

On usein mainittu, että erilaisten pk-yritysten kanssa käytäviä yhteisneuvotteluja voitaisiin vielä parantaa tuntuvasti. ETSK katsoo, että unioni-, jäsenvaltio- ja aluetasolla on ryhdyttävä käymään uudenlaista vuoropuhelua, joilla toimielinten ja pk-yritysten erilaisia toimintaympäristöjä edustavien välittäjäorganisaatioiden välisiä yhteisneuvotteluja voidaan tiivistää ja ne voidaan vakiinnuttaa.

4.   Erityistä

4.1   Uusi kaikkien pk-yritysten kehittämistä suosiva toimintaympäristö

Pk-yrityksillä on edessään mittavia haasteita. Samalla on konkretisoitava Lissabonin strategian tarkistus, josta sovittiin kevään 2008 huippukokouksessa, ja tuettava komission aloitteita pk-yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi. Näin ollen ETSK antaa kaiken tukensa puheenjohtajavaltion aloitteelle ryhtyä toteuttamaan innovoivaa pk-yrityspolitiikkaa, jonka kulmakivenä olisi pienyrityksiä koskeva eurooppalainen säädös.

4.2   Pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä tukeva eurooppalainen hanke

ETSK suosittaa yhteisön instansseille, etteivät ne enää keskittyisi pelkästään voimakkaasti kasvaviin yrityksiin, yritysten kansainväliseen asemaan eivätkä erilaisiin osaamisperiaatteisiin, sillä näin miljoonat pienikokoiset yritykset, jotka tuottavat lisäarvoa, innovoivat, luovat työpaikkoja ja edistävät alueiden vakautta, eivät lopulta pääse hyötymään yhteisön toimista. Komitea kehottaa toimielimiä ja viranomaisia toteuttamaan kaikilla tasoilla innovoivaa pk-yrityspolitiikkaa ja käynnistämään todellisen eurooppalaisen hankkeen, joka kokoaa yhteen kaikkien keskikokoisten, pienten ja mikroyritysten taloudelliset voimavarat ja valjastaa ne lisäämään EU:n tarvitsemaa kasvua ja työllisyyttä. Tällaisella eurooppalaisella hankkeella on niin ikään voitava tukea ja kehittää vuoropuhelua, jota käydään talous- ja yhteiskuntaelämän kumppanien sekä erilaisia pk-yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa niistä yhteisön uusista suurista haasteista (ilmastonmuutoksesta, väestökehityksessä tapahtuvista muutoksista ja maahanmuutosta, ympäristöasioista, energiasta jne.), joita pk-yritykset joutuvat kohtaamaan. Eurooppalaisen hankkeen lähtökohdaksi on otettava sekä voimakkaasti kasvavat yritykset että ennen kaikkea lähitalous ja nk. perinteiset toimialat. Hankkeen avulla unionin on kyettävä käynnistämään politiikka, jolla tuetaan ihmisen kokoisia yrityksiä, ja turvautumaan lähitalouteen varmistaakseen jäsenmaiden kasvun keskittymällä viiteen ensisijaiseen toimenpiteeseen.

4.2.1

On tunnettava pk-yritysten eri kategorioiden realiteetit ja tehtävä niitä tunnetuksi. Kaikkien yhteisön toimintaperiaatteiden on pohjauduttava selkeään tietämykseen eri tilanteista. Käsite ”pk-yritykset” kattaa hyvin erilaisia realiteetteja, kategorioita tai muotoja (yhden hengen yritykset tai yhtiömuotoiset yritykset, yritykset, joissa ei ole palkattuja työntekijöitä tai joissa on jopa 250 työntekijää, käsiteollisuusyritykset, kaupat, osuus- ja yhteisötalouden yritykset tai vapaiden ammattien harjoittajien perustamat yritykset). Ne toimivat omilla aloillaan hyvin erilaisissa tilanteissa ja niillä on toisistaan suuresti poikkeavia tarpeita. Pk-yritysten eri kategorioista ei useinkaan ole saatavilla täydellisiä tietoja, jos tietoja ylipäätään on kerätty. Pk-yritysten eurooppalainen seurantakeskus analysoi aikoinaan tilannetta ja tuotti usein olennaista tietoa. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että yritystoiminnan pääosasto käynnistää seurantakeskuksen toiminnan uudelleen, ja kehottaa sitä

panemaan alulle laajan taloustutkimusohjelman ja alakohtaisia tutkimuksia, joissa tarkastellaan erilaisten pk-yritysten tilannetta ja tarpeita myös jäsenvaltio- ja aluetasolla, sekä tuottamaan tilastoanalyyseja yhteistyössä asianomaisten edustavien organisaatioiden kanssa

tukemaan ja kehittämään yritysorganisaatioiden omaa tutkimustoimintaa unioni-, jäsenvaltio- ja aluetasolla yhteistyössä tutkimuskeskusten, yliopistojen ja jäsenvaltioiden kanssa.

4.2.2

Pk-yritykset on sisällytettävä kaikkiin yhteisön politiikkoihin. ETSK:n on todettava, että pienyrityksiä tukevista poliittisista julistuksista huolimatta lainsäätäjät ovat kaikilla tasoilla edelleen erittäin taipuvaisia — joko tietämättömyydestä tai yksinkertaisuuden vuoksi — turvautumaan järjestelmällisesti suuryhtiöiden malliin ja soveltamaan nk. bonsai-periaatetta: heidän mielestään se, mikä on hyväksi suuryhtiöille, on myös pienyritysten edun mukaista. Tämä teoreettinen yhden ainoan taloudellisen mallin lähestymistapa on ristiriidassa erilaisten yritysmuotojen ja yrityskulttuurien monimuotoisen todellisuuden kanssa ja johtaa käytännössä siihen, että 90 % eurooppalaisista yrityksistä tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja laiminlyödyksi yhteisön politiikoissa. ETSK kiinnittää yhteisön toimielinten ja EU:n jäsenvaltioiden huomion siihen tosiseikkaan, että vaikka pienet ja mikroyritykset ovat merkittävä voima yhteisön taloudessa ja työmarkkinoilla, niistä on vaarassa tulla sen heikkous — ei omasta syystään, vaan sen vuoksi, että viranomaiset eivät millään tasolla kiinnitä niihin riittävästi huomiota. ETSK kehottaa hyödyntämään vihdoin pienyrityksiä koskevaa eurooppalaista säädöstä ja ryhtymään käytännön toimiin. Komitea toivoo, että erilaisten pk-yritysten tarpeet ja erityispiirteet otetaan ehdottomasti huomioon kaikissa politiikoissa, ohjelmissa ja neuvotteluissa, myös sosiaalidialogissa ja kansainvälisissä suhteissa niin yhteisö- kuin jäsenvaltio- ja aluetasolla.

4.2.3

On jatkettava hallinnon yksinkertaistamista. ETSK kannustaa komissiota lämpimästi ponnistelemaan kaikilla rintamilla yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamiseksi. Komitea kehottaa ennen kaikkea yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita käynnistämään nykyistä tehokkaamman yksinkertaistamispolitiikan, joka koostuu viidestä osasta:

Ryhdytään toteuttamaan todellista ”pienet ensin” -politiikkaa.

Yksinkertaistetaan mutta ei vapauteta vastuusta. ETSK epäilee, onko pienyritykset perusteltua ja tehokasta vapauttaa vastuusta. Komitea pitää parempana noudattaa toimien täytäntöönpanossa oikeasuhtaisuutta ja toimia välittömässä yhteistyössä pk-yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa.

Kytketään erilaisia pk-yrityksiä edustavat organisaatiot järjestelmällisesti yhteisön, jäsenvaltioiden ja alueiden lainsäädäntäprosessiin sekä työmarkkinavuoropuheluun kaikilla tasoilla ja tiivistetään yhteistyötä ETSK:n ja alueiden komitean kanssa.

Otetaan ”vain kerran” -periaate järjestelmällisesti käyttöön kaikilla tasoilla ja kaikissa portaissa.

Laaditaan käytännön oppaita ja selvitetään annettua lainsäädäntöä, jotta säädöksiä olisi helpompi ymmärtää ja helpompi siirtää osaksi kansallista ja alueellista lainsäädäntöä.

4.2.4

On tuettava välittäjäorganisaatioiden harjoittamaa oheistoimintaa ja neuvontaa. Erilaisia pk-yrityksiä edustavat välittäjäorganisaatiot ovat yhteisön politiikkojen onnistumisen kannalta olennainen ratas, koska ne tarjoavat kaikille pk-yrityksille erityisosaamista edellyttäviä teknisen avun palveluita, joista uusi eurooppalainen yritysverkosto EEN (Enterprise Europe Network) ei kykene huolehtimaan. Kyseisillä organisaatioilla on korvaamaton tehtävä välitettäessä yrityksille tietoa ja annettaessa niille apua, sillä niiden ansiosta on ennen kaikkea mahdollista mukauttaa lainsäädäntö tapauskohtaisesti kunkin yrityksen tilanteeseen sekä siirtää säädökset mikrotalouden tasolle ja paikallistasolle, lähimmäksi kaikkein pienintä yritystä. ETSK:n mielestä on olennaista, että viranomaiset sitoutuvat kaikilla tasoilla tukemaan aktiivisesti pk-yritysten edustusorganisaatioiden toimintaa ja että pk-yrityksiä sivuaviin yhteisön politiikkoihin sisällytetään nimenomaisesti kyseisille organisaatioille tarkoitettuja tukitoimenpiteitä. Komitea kehottaa lisäksi komissiota, jäsenvaltioita ja alueita panemaan täytäntöön Stuttgartissa pidetyssä käsityöläis- ja pienyritysten neljännessä eurooppalaisessa konferenssissa annetut päätelmät.

4.2.5

On käynnistettävä uudelleen yritysten yhteistyöohjelmat ja organisaatioiden tiedonvaihto-ohjelmat. ETSK kehottaa komissiota käynnistämään uudelleen alueidenväliset yritysten yhteistyöohjelmat, jotka ovat aiempina vuosina osoittautuneet tehokkaiksi. Lisäksi on tuettava välittäjäorganisaatioiden toteuttamia toimia tai mahdollistettava tällaista yhteistyötä edistävien elinten perustaminen.

4.3   Todella tehokkaan pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen (SBAE) antaminen

4.3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti neuvoston ja komission kantaan puoltaa pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen laatimista, varsinkin kun komitea on itse useaan otteeseen ajanut kyseisen säädöksen aikaan saamista (1). Jotta pienyrityksiä koskeva eurooppalainen säädös on tehokas, sen on komitean mielestä täytettävä useita ehtoja:

4.3.1.1

Sen tarkoituksena tulee olla luoda mahdollisimman hyvä toimintaympäristö pk-yrityksille ja mikroyrityksille kaikilla tasoilla ja antaa konkreettinen vastaus haasteisiin, joita pk-yritykset kohtaavat koko elinkaarensa aikana, etenkin omistajanvaihdosten ja yritysostojen yhteydessä. Pienyrityksiä koskeva eurooppalainen säädös ei saa johtaa pk-yritysten työntekijöiden työolojen heikentymiseen: sen puitteissa tehtävien aloitteiden on päinvastoin tehtävä mahdolliseksi heidän tilanteensa huomioiminen entistä paremmin.

4.3.1.2

Sen on tuotettava todellista lisäarvoa, eikä siinä pidä rajoittua ainoastaan kokoamaan yhteen nykyiset ohjelmat eikä pelkästään koordinoimaan meneillään olevia toimenpiteitä.

4.3.1.3

Se ei saa olla pelkkä uusi aiejulistus, jollaiseksi pienyritysten eurooppalainen peruskirja on valitettavasti jäänyt, eikä sen pidä olla pelkästään yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden poliittinen sitoumus. Eurooppalaiset pk-yritykset ja mikroyritykset ansaitsevat tätä paremman säädöksen. ETSK katsoo, että oikeudellisen arvon antaminen pienyrityksiä koskevalle yhteisön säädökselle on osoitus EU:n tahdosta parantaa pk-yrityksille ja mikroyrityksille suunnattua toimintaansa ja vakiinnuttaa se.

4.3.1.4

Sen on oltava kaikilta osin velvoittava ja se on pantava täytäntöön kaikilla tasoilla: unionissa, jäsenvaltioissa ja alueilla. Se on osoitettava kaikille viranomaistasoille, mutta sen täytäntöönpano on jätettävä jäsenvaltioiden tehtäväksi (2).

4.3.1.5

Sitä on sovellettava kaikkiin yhteisön politiikkoihin sisällyttämällä pk-yritykset kaikkiin yhteisön toimintaperiaatteisiin ja kehittämällä kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kaikki poliittiset näkökohdat ja uusista säännöistä erilaisille pk-yrityksille aiheutuvat seuraukset otetaan asianmukaisesti huomioon.

4.3.2

ETSK kehottaa sisällyttämään pienyrityksiä koskevaan eurooppalaiseen säädökseen viisi keskeistä poliittista toimenpidettä, joilla voidaan varmistaa, ettei lainsäädännöllä rajoiteta erilaisten pk-yritysten kehittämistä eikä kilpailukykyä.

4.3.2.1

On varmistettava, että lainsäädäntö on laadittu ottamalla kaikilla tasoilla huomioon erilaisten pk-yritysten erityistilanne ja -tarpeet ja että lainsäädännössä sovelletaan ”pienet ensin” -periaatetta. On hyvä sopia kaikkia päätöksentekotasoja sitovasta perussäännöstä, jonka mukaan säädösehdotukset on laadittava tiedostamalla pk-yritysten sekä varsinkin kaikkein pienimpien yritysten tarpeet ja odotukset, ja sitouttamalla noudattamaan pienet ensin -periaatetta. Erityishuomiota on kiinnitettävä itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joita on yli puolet eurooppalaisista yrityksistä. Tämä edellyttää aivan erityisesti sitä, että pk-yrityksiä edustavia organisaatioita kuullaan järjestelmällisesti ja että näiden organisaatioiden asiantuntijoita kuuluu kaikkiin alueellisiin, valtakunnallisiin ja yhteisön laajuisiin neuvoa-antaviin komiteoihin, joissa käsitellään pk-yrityksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja. Etenkin kilpailukykyneuvosto on 13. maaliskuuta 2006 pitämässään kokouksessa esittänyt tämänsuuntaisen kehotuksen.

ETSK kehottaa nimeämään komission kuhunkin pääosastoon pk-yritysten vastuuhenkilön, jonka tehtävänä olisi valvoa, että kyseisen pääosaston vastuualaan kuuluviin lainsäädäntötoimenpiteisiin ja sen hallinnoimiin ohjelmiin sisällytetään pk-yritysten ja mikroyritysten prioriteetit ja odotukset.

4.3.2.2

On varmistettava, että lainsäädännössä noudatetaan perusperiaatteita. ETSK:n mielestä kaikentasoisen lainsäädännön sekä pk-yrityksiä tukevien ohjelmien tai yhteisten ja yksittäisten toimenpiteiden tehokkuus riippuu neljästä periaatteesta, jotka komitea toivoo sisällytettävän pienyrityksiä koskevaan eurooppalaiseen säädökseen ja joita se toivoo noudatettavan järjestelmällisesti kaikilla tasoilla: unionissa, jäsenvaltioissa ja alueilla.

Analysoidaan järjestelmällisesti säädösehdotuksen vaikutukset pk-yrityksiin: yhtäkään säädöstä ei pitäisi voida hyväksyä, ellei ensin ole laadittu järjestelmällistä arviointia sen vaikutuksista erilaisiin toimialansa yrityksiin mittaamalla sen välittömät ja välilliset taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset sekä sen edellyttämä hallintotaakka ja ilmoitus- ja tutkimuskustannukset ja yritysten säädöksestä mahdollisesti saama hyöty.

Noudatetaan suhteellisuusperiaatetta: lainsäädännöllä ei saa ottaa käyttöön pk-yritysten kannalta hyödyttömiä toimenpiteitä ja siinä on pitäydyttävä vain ehdottomasti tarpeellisissa toimenpiteissä. Lainsäädännön täytäntöönpanon ehdot on mukautettava asianomaisten yritysten erilaisiin tilanteisiin ja niiden täytäntöönpanokapasiteettiin.

Noudatetaan ”vain kerran” -periaatetta: pk-yritysten tehtävä on harjoittaa tuotantoa eikä toimia hallintopalveluina. Niitä ei voida alistaa tekemään yhä uudelleen ilmoituksia samasta asiasta ja käymään läpi hallinnollisia menettelyjä, vaan toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on antaa toisilleen kyseiset tiedot. ”Vain kerran” -periaate voitaisiin toteuttaa keskitetyissä asiointipisteissä, joissa noudatettaisiin periaatetta ”yhden yrittäjän asioita hoitaa yksi henkilö” samaan tapaan kuin valtakunnallisissa välittäjäorganisaatioissa jo tehdään.

Noudatetaan suojaperiaatetta. Säädöstä ei voida hyväksyä, jos se on pk-yritysten kehittämisen vastainen tai jos on olemassa vaara, että se jarruttaa niiden kilpailukykyä. Olisi voitava keskeyttää kaikkien sellaisten säädösehdotusten käsittely, joista ei ole pyydetty täydellistä vaikutustenarviointia, tai jos on osoittautunut, että ehdotetut toimenpiteet ovat ristiriidassa pk-yritysten sosioekonomisen kehityksen kanssa.

ETSK korostaa lisäksi, että hallintomenettelyjen on ehdottomasti oltava täysin avoimia ja että pk-yrityksillä on oltava mahdollisuus tutustua kaikkiin niitä koskeviin hallinnollisiin tietoihin sekä korjata ne tarpeitaan vastaaviksi.

4.3.2.3

On ryhdyttävä harjoittamaan laajennettua ja johdonmukaista innovointipolitiikkaa. ETSK kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja aluetasoa tukemaan muutakin kuin huipputeknologian innovointia ja toteuttamaan nykyistä aktiivisempaa politiikkaa sisällyttämällä ohjelmiin nimenomaisia perus- ja keskiasteen teknologisen innovoinnin tukitoimenpiteitä sekä pk-yrityksissä ja erityisesti kaikkein pienimmissä yrityksissä tavanomaisen, muun kuin teknologisen innovoinnin edistämiseksi.

Neuvonantotehtävistä huolehtiva uusi eurooppalainen verkosto EEN ei missään tapauksessa pysty yksin toimimaan tehokkaasti kaikkien innovaatiopotentiaalia omaavien yritysten hyväksi. ETSK kehottaakin asettamaan pienyrityksiä koskevan yhteisön säädöksen ensisijaiseksi tavoitteeksi

kannustaa pk-yritysten työmarkkinaosapuolia vuoropuheluun tavoitteena luoda hyvä työympäristö luovuudelle ja innovaatioille

tukea neuvonantajan tehtävän perustamista pk-, pien- ja mikroyrityksiä edustaviin välittäjäorganisaatioihin kaikkein lähimmäksi yrityksiä sekä tukemaan yrittäjien ja palkansaajien räätälöityä innovaatiokoulutusta, jotta he tehostaisivat innovointia hyödyntämällä muuttuvien markkinoiden tarjoamia uusia tilaisuuksia

ottaa käyttöön kaikkein pienimpien yritysten tilanteeseen mukautettuja rahoitusvälineitä huolehtien siitä, että niillä tuetaan myös työntekijöihin suunnattuja toimenpiteitä

kannustaa jäsenvaltioita ja alueita käynnistämään yhteistyössä pk-yritysten organisaatioiden kanssa kampanjan, jossa pk-yrityksistä ja ennen kaikkea mikroyrityksistä etsitään teknologista ja muunlaista innovointia.

4.3.2.4

On laajennettava mahdollisuutta hyödyntää yhteisön ohjelmia. ETSK katsoo, että monimutkainen hallinto ja erilaiset vaatimukset hankaloittavat entisestään pienyritysten osallistumista yhteisön ohjelmiin ja tekevät sen jopa mahdottomaksi. Tämä johtaa paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa välittäjäorganisaatiot menettävät kiinnostuksensa ohjelmia kohtaan. Nykyisten oikeudellisten rajoitusten vuoksi ei esimerkiksi ole mahdollista toteuttaa innovaatiotoimia tai tukea kokeiluhankkeita, joten EU menettää useita innovatiivisia ehdotuksia. ETSK katsoo, että periaatteita ja välineitä olisi tarkistettava. Työsaran laajuuden huomioon ottaen tarvittavia muutoksia ei tässä lausunnossa voida esitellä tarkemmin, vaan ETSK kehottaa komissiota käymään pk-yrityksiä edustavien organisaatioiden kanssa todellisia neuvotteluja laadittaessa pienyrityksiä koskevaa eurooppalaista säädöstä ja määrittelemään näin uudet perusteet ohjelmien laatimiselle ja niihin osallistumiselle eri territoriaalisilla tasoilla.

Tässä yhteydessä on tarpeen, että pk-yritysten pääsyä julkisten hankintojen markkinoille voidaan tukea rakennerahastovaroin varsinkin muita heikoimmin kehittyneillä alueilla (3).

4.3.2.5

On tuettava ja kannustettava omistajanvaihdoksia ja yritysostoja. ETSK korostaa erityisesti, että varsinkin kaupungeissa ja maaseudulla toimivien tuotanto- ja palvelualan pienyritysten omistajanvaihdokset ja yritysostot ovat tärkeä valttikortti. Niiden ennustetulla, joskaan ei väistämättömällä katoamisella on huomattavia kielteisiä vaikutuksia toiminnan ja työpaikkojen säilymiseen kyseisillä alueilla. On aiheellista tukea ostajia ja myyjiä toisiinsa lähentävien järjestelmien käyttöönottoa sekä rahoitukseen ja verotukseen liittyviä aloitteita ja kannustaa yrittäjiä tehostamaan pääomarahoitustaan säilyttääkseen omaisuutensa arvon.

On kehiteltävä innovatiivisia tapoja selviytyä yrittäjien erityistilanteista tietyillä alueilla, kuten maaseudulla, esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden avulla.

4.4   Oikeudellinen sitovuus — Pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen keskeinen elementti

4.4.1

Jotta pienyrityksiä koskeva eurooppalainen säädös (SBAE) voi toimia todella tehokkaasti, ETSK kehottaa neuvostoa ja parlamenttia hyväksymään toimenpiteet oikeudellisesti velvoittavana säädöksenä, jota on noudatettava unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden päätöksentekotasoilla.

4.4.2

Tässä yhteydessä ETSK kehottaa laatimaan vuosittain selvityksen pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen sekä pk-yrityksiä koskevien muiden politiikkojen täytäntöönpanosta ja saavutetuista edistysaskelista EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Vuotuinen selvitys on liitettävä omaksi erilliseksi osakseen Lissabonin strategian täytäntöönpanoraporttia.

4.4.3

Komission on voitava edellä mainittujen selvitysten pohjalta antaa suosituksensa säädöksen täytäntöönpanosta sekä jäsenvaltioille että alueille. Komitea haluaa myös antaa näistä oman lausuntonsa.

4.4.4

ETSK kehottaa tarvittaessa mukauttamaan tai tarkistamaan pienyrityksiä koskevaa yhteisön säädöstä ja pk-yrityksiä koskevia muita politiikkoja vuosittain tehtävien selvitysten pohjalta.

4.4.5

ETSK suosittaa komissiolle ja neuvostolle lämpimästi, että ne kytkevät erilaisia pk-yrityksiä edustavat organisaatiot kiinteästi pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen säädöksen valmistelutyöhön ja sen täytäntöönpanoon.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Liiketoimintamahdollisuudet erityisesti pk-yrityksissä (Lissabonin strategia)” (EUVL C 256, 27.10.2007, s. 8).

(2)  Ks. ETSK:n lausunto CESE 979/2008 aiheesta ”Kansainväliset julkiset hankinnat” (EUVL C 224, 30.8.2008, s. 32): ”ETSK suhtautuu kielteisesti siihen, että EU:hun perustettaisiin pk-yrityksille samankaltainen kiintiöjärjestelmä kuin Yhdysvaltojen pienyrityksiä koskeva säädös (Small Business Act)”.

(3)  Ks. ETSK:n lausunto CESE 979/2008 aiheesta ”Kansainväliset julkiset hankinnat” (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/12


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto — Kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskeva toimintaohjelma”

KOM(2007) 621 lopullinen

(2009/C 27/03)

Komissio päätti 19. lokakuuta 2007 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto — Kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskeva toimintaohjelma.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Juan Mendoza Castro.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 10 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 108 puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen komission tiedonantoon ”Kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskeva toimintaohjelma” ja arvostaa sitä. Komitea antaa tukensa komission sitoumukselle vahvistaa selkeällä tavalla lähivuosien matkailustrategiaansa ja -politiikkaansa toimintaohjelmalla, jolla kyseinen strategia ja politiikka on tarkoitus panna täytäntöön käytännössä. Tätä uutta politiikkaa esiteltiin jo aiemmin komission tiedonannossa ”Uudistettu EU:n matkailupolitiikka: kohti vahvempaa kumppanuutta Euroopan matkailualan hyväksi”.

1.2

Komitea antaa tunnustuksen komission ponnisteluille esittää lyhyt tiivistelmä lukuisista merkittävistä asiakirjoista, lausunnoista ja keskusteluista. Syntynyt tulos vastaa asianmukaisella tavalla tavoitetta tiedottaa suurelle yleisölle selkeästi matkailun kestävyyttä käsittelevän ryhmän ja raportin laatineiden asiantuntijoiden työskentelyn tulokset sekä myöhemmin toteutetun julkisen kuulemisen tulokset.

1.3

Komitean mielestä on asianmukaista, että uusi politiikka perustuu uudistettuun Lissabonin strategiaan ja että sen yleistavoitteiksi asetetaan kilpailukyvyn parantaminen ja kestävä kehitys ja erityistavoitteiksi taloudellinen vauraus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja koheesio sekä ympäristön ja kulttuurin suojelu.

1.4

Komitea pitää komission tiedonannossa esitettyjä haasteita sekä ehdotettuja keinoja niihin vastaamiseksi asianmukaisina. Lähestymistavaksi ehdotetaan kaikkien toimijoiden osallistumista monentyyppiseen yhteistyöhön ja ”yhteistyökilpailuihin”, ja osallistumista pidetään uudistetun matkailupolitiikan ja sen täytäntöönpanoa koskevan toimintaohjelman kulmakivenä. Komission tiedonannossa esiin tuotujen haasteiden merkittävyys on ilmeinen. Jatkuvan tutkimuksen kasvihuonekaasujen vaikutuksista kestävyyteen on oltava tulevaisuudessa keskeinen osa toimintaohjelmaa.

1.5

Komitea pitää asianmukaisena, että komissio sitoutuu toteuttamaan tätä uudistettua politiikkaa vuoropuhelun, yhteistyön, tukitoimien ja toimijoiden välisen koordinoinnin avulla. Kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskevassa toimintaohjelmassa kehitetään käytännön menettelytapoja sekä kaikille eurooppalaiseen matkailuun osallistuville toimijoille ehdotettuja toimintavälineitä. Komitea kuitenkin katsoo, että komissio voi ja sen tulee omaksua yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastonsa kautta aiempaa aktiivisempi rooli ja että sen tulee johtaa lukuisten Euroopan laajuisten aloitteiden käynnistämistä. Esimerkkeinä aloitteista mainittakoon sosiaalinen matkailu, kaikkien ulottuvilla oleva matkailu ja matkailualan koulutus. Sekä komission että muiden toimielinten olisi erityisesti tehostettava toimiaan pienten, keskisuurten ja mikroyritysten saamiseksi mukaan matkailun kestävyyteen tähtäävään politiikkaan sekä toimintaohjelmaan kyseisen tavoitteen toteuttamiseksi ja saavuttamiseksi. Komitea suhtautuu myönteisesti komission ”Eurooppalaiset matkailun huippukohteet” -aloitteeseen, jota se pitää hyvänä käytänteenä ja jolla on sen mielestä esimerkkivaikutus.

1.6

ETSK ehdottaa ja suosittaa jälleen kerran, että vahvistetaan Euroopan matkailufoorumia ja jatketaan pohdintoja ja tutkimuksia Euroopan neuvoa-antavan matkailualan neuvoston ja Euroopan matkailuviraston perustamisesta. Molemmat elimet voisivat mahdollisesti toimia foorumeina, joissa matkailuviranomaiset ja matkailualan eri toimijat voisivat tavata parantaakseen tiedotusta kestävästä ja kilpailukykyisestä matkailusta ja jakaakseen tietoja, valvoakseen politiikan ja eurooppalaista matkailua koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanoa sekä erityisesti pyrkiäkseen hahmottamaan matkailualan suuntauksia ja suunnitellakseen toimenpiteitä, joihin on ryhdyttävä. Erityisesti ilmastonmuutos, sen vaikutukset matkailuun sekä toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä, voisivat kuulua kummankin elimen tavoitteisiin.

1.7

Komitea pitää erittäin myönteisenä komission halukkuutta parantaa tarjolla olevien rahoitusvälineiden käyttöä. Komitea katsoo, että esimerkiksi sosiaalisen matkailun alalla on jo soveltuvia aihealueita, jotta valtioiden rajat ylittävää toimintaa koskevia kokeiluja voitaisiin aloittaa pilottihankkeen muodossa. Eräitä esimerkkejä kyseisestä toiminnasta voisivat olla sosiaalinen matkailu ja kaikkien ulottuvilla oleva matkailu, henkilöresurssien kehittäminen, tuotekehitys sekä markkinoille pääsy. Komitean mielestä jo nyt on riittävästi mahdollisuuksia koota yhteen kokemuksia rajat ylittävästä toiminnasta kyseisiä aloja koskevien kokeiluhankkeiden puitteissa.

1.8

ETSK on tyytyväinen siihen, että matkailualan Agenda 21 -toimintaohjelmaa koskeva työskentely on saatu päätökseen. Sitä koskevat tulokset, jotka esitetään komission tiedonannossa ”Kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskeva toimintaohjelma” täydentävät ja täsmentävät eurooppalaisen matkailun kestävyyteen vaikuttavaa yleistä politiikkaa. Kyseistä tarkoitusta varten perustetun elimen laatima tekninen asiakirja muodostaa itse asiassa perustan komission tiedonannolle ja täydentää sitä, ja siksi molempia asiakirjoja on tarkasteltava yhdessä.

1.9

Tilastoinnin osalta ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti komission alulle panemaan ehdotuspyyntöön, josta Euroopan talous- ja sosiaalikomitea teki aikoinaan esityksen ja joka koskee matkailun seurantakeskusten verkoston perustamista. Seurantakeskukset tarjoaisivat alakohtaisia tietoja ja niiden avulla kyettäisiin luomaan strateginen ja suuntaa-antava näkemys sekä suunnittelemaan ja laatimaan tulevia toimia.

1.10

ETSK on valmis jatkossakin käsittelemään matkailualaan liittyviä kysymyksiä toimintaohjelmaa koskevassa komission tiedonannossa esitettyjen suuntaviivojen pohjalta. Se kehottaa unionin muita toimielimiä, jäsenvaltioita, alue- ja paikallisviranomaisia, alan toimijoita — työnantajia ja työntekijäjärjestöjä — sekä kaikkia kansalaisia toimimaan yhteistyössä niin, että matkailu ymmärrettäisiin kaikkien oikeudeksi ja sitä tuettaisiin Euroopan tulevaisuuden kannalta strategisena taloudellisena toimintana. Yhtä lailla välttämätöntä on kaikkien toimijoiden ja kuluttajien vastuunotto entistä kestävämmän ja kilpailukykyisemmän matkailun harjoittamiseksi.

1.11

Vaikka komission tiedonannossa otetaan huomioon matkailualaa muovaavat sosiaaliset kriteerit ja osatekijät, ETSK panee merkille, että siinä ei viitata unionin kansalaisuuden käsitteeseen ja sen toteutumiseen. Itse asiassa matkailu voisi antaa huomattavasti nykyistä suuremman panoksen eri kulttuurien ja yhteiskuntaryhmien yhteenkuuluvuuteen unionin kansalaisuuden — jota meidän kaikkien on edistettävä ja kehitettävä — puitteissa. Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden kulttuurien, kielten sekä luonnon- ja kulttuuriperinnön monimuotoisuus ja vaihtelevuus ovat suuri rikkaus, jota voidaan ja tulee hyödyntää oppiaksemme tuntemaan toinen toisemme ja ymmärtääksemme oikeutemme unionin kansalaisina. Toinen seikka, johon Euroopan matkailua koskevissa keskusteluissa ja asiakirjoissa tulisi kiinnittää suurta huomiota, on kulttuuri, kun otetaan huomioon matkailun ja kulttuurin väliset mahdolliset yhteisvaikutukset. Tämä asia otettiin esille jo komitean aiemmassa lausunnossa.

1.12

Parannettaessa matkailualan kilpailukykyä ja kestävyyttä on otettava huomioon matkakohteiden erityispiirteet. Komitea suosittaa huomioimaan niiden jäsenvaltioiden erityispiirteet, jotka ovat suuressa määrin riippuvaisia matkailusta. On kiinnitettävä asianmukaista huomiota eri alueiden tarpeisiin laadittaessa matkailualaa koskevia politiikkoja ja ehdotuksia. Komitea suosittaa, että komission laatimissa vaikutustenarvioinneissa otetaan huomioon matkailun mahdollinen suhteeton vaikutus eri alueisiin ja aloihin, esimerkiksi saarten kaltaisiin matkakohteisiin, jotka ovat suuressa määrin riippuvaisia lentoliikenteestä ja joilla ei ole mitään muuta liikennemuotoa tai jotka ovat lähes yksinomaan riippuvaisia lentoliikenteestä.

1.13

ETSK katsoo, että komission tiedonannossa yksilöidyt periaatteet ja arvot — kestävyys, sosiaalinen hyvinvointi, kilpailukyky, yhteistyö, kumppanuus, kannattavuus, turvallisuus, laadukkaat työpaikat jne. — muodostavat yhdessä eurooppalaisen matkailumallin, ei siksi, että ne olisivat joukko sääntöjä, vaan koska kyseisiä periaatteita ja arvoja sovelletaan yleisesti Euroopan unionin koko alueella.

1.14

ETSK kehottaa komissiota etenemään yhteistyössä matkailualaa koskevien tietojen ja taitojen sertifioimisessa Euroopan tasolla alan työpaikkojen lukumäärän ja laadun kohottamiseksi. On vahvistettava Europass-järjestelmää, joka on eräs keino tuoda esiin yksinkertaisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla kaikkialla Euroopassa (Euroopan unioni, EFTA/ETA ja ehdokasmaat) niiden työntekijöiden henkilökohtainen osaaminen ja pätevyys, jotka haluavat hakea työtä kaikkialta Euroopasta ja siirtyä harjoittamaan ammattiaan minne tahansa Eurooppaa.

2.   Komission tiedonanto

Seuraavassa luodaan lyhyt yleiskatsaus tiedonantoon ja esitetään tiivistelmä sen keskeisistä kohdista, jotta pystyttäisiin paremmin ymmärtämään ja arvioimaan, mitä komissio haluaa viestittää kaikille toimijoille ja unionin toimielimille.

2.1   Tiedonannon johdanto

2.1.1

Kestävyyden ja kilpailukyvyn välisen tasapainon haaste — Komission tiedonannon johdannon ensimmäisessä kappaleessa tunnustetaan ensinnäkin matkailun keskeinen ja strateginen asema EU:n taloudessa. Tätä eivät tue yksinomaan määrälliset tiedot, vaan myös matkailun kyky luoda työpaikkoja ja saavuttaa tällä tavoin uudistetun Lissabonin strategian tavoite. On syytä mainita ennustettu, yli kolmen prosentin kasvuvauhti, jolla on epäilemättä myönteinen vaikutus työllisyystavoitteisiin mutta joka tietyissä tapauksissa ja pitkällä aikavälillä voi johtaa siihen, että kestävyydelle asetetut rajat ylittyvät.

2.1.2

Kilpailukyky ja kestävyys: kaksi yhteensopivaa ehtoa — Komission tiedonannossa todetaan selkeästi, että kilpailukyky riippuu kestävyydestä ja matkailijoiden kokemusten laadusta, ja mainitaan erikseen vaatimukset, jotka ilmastonmuutos asettaa matkailualalle. Yritysten sosiaalinen vastuu saattaa antaa ratkaisevan panoksen siihen, että ryhdytään toimenpiteisiin ilmastonmuutokseen mukautumiseksi ja sen torjumiseksi samalla kun se edistää innovointia ja matkailutuotteiden arvoa maailmassa, jolla on edessään merkittäviä globaaleja haasteita.

2.2

Toimintaohjelman sisältö — Komissio ehdottaa tiedonannossaan, että matkailijoiden hyvinvoinnin, ympäristön sekä yritysten ja matkakohteiden kilpailukyvyn välille luodaan uudenlainen tasapaino. Tämän tasapainon luomiseen on kaikkien sidosryhmien osallistuttava.

2.2.1

Tavoitteet ja haasteet — Komission tiedonannossa esitetään toiminnan suuntaviivoina kaikille sidosryhmille kolme toimintaohjelmassa asetettua perustavoitetta: taloudellinen vauraus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja koheesio sekä ympäristön suojelu.

Tiedonannossa luetellaan myös merkittäviä haasteita, joihin on vastattava, jotta kyseisiin tavoitteisiin päästäisiin. Kyseisiä haasteita ovat:

luonnon- ja kulttuuriresurssien kestävä hallinnoiminen

saastuttamisen ja resurssien käytön minimoiminen

muutoksen hallinta kansalaisten hyvinvointia tukien

kysynnän kausiluontoisuuden vähentäminen

liikenteen ympäristövaikutusten torjuminen

matkailun saattaminen kaikkien ulottuville

matkailualan työpaikkojen laatu

matkailijoiden ja vastaanottavien yhteisöjen turvallisuuden varmistaminen.

Edellä esitetty luettelo on avoin ja keskeneräinen; matkailualan eri toimijoiden on ajantasaistettava sitä säännöllisesti, määriteltävä sen prioriteetit ja hallinnoitava sitä yhteistyön hengessä.

2.2.2

Toimintapuitteet — Komission tiedonannon mukaan johdonmukainen toiminta tavoitteiden saavuttamiseksi ja haasteiden kohtaamiseksi edellyttää, että varmistetaan matkakohteiden, yritysten ja matkailijoiden yhteistyö ja vastuullinen hallinnointi ja että luodaan olosuhteet, joiden puitteissa kyseiseen johdonmukaisuuteen on pyrittävä.

2.2.3

Periaatteet — Komission tiedonannossa esitetään kaiken kaikkiaan yhdeksän periaatetta, joita on noudatettava, jotta voitaisiin saavuttaa kestävä ja kilpailukykyinen matkailu. Niistä on aiheellista painottaa seuraavia kolmea:

Noudatetaan rajoja, jotka voidaan asettaa vastaanottokyvylle, järjestelyille ja matkailijavirtojen volyymille.

Saavutetaan kulloinkin käytettävissä olevien luonnonvarojen sekä kulttuuristen ja sosiaalisten voimavarojen mukainen kehittämistahti.

Laaditaan suunnitelmat pitkälle aikavälille, mikä on välttämätön edellytys kestävyyden ja kilpailukyvyn väliselle tasapainolle.

2.3

Yhdessä eteenpäin — Tässä kohdassa komissio toteaa, että kaikkien alaan vaikuttavien toimijoiden on yhdistettävä pyrkimyksensä ja työskenneltävä vapaaehtoiselta ja jatkuvalta pohjalta. Ehdotettu malli perustuu toissijaisuusperiaatteen kunnioittamiseen, ja toimet toteutetaan ensisijaisesti matkakohteiden tasolla, mutta niin, että niihin yhdistetään kansallisen ja yhteisön tason tukikehys. Komission tiedonannossa käsitelläänkin sekä alan eri toimijoiden että Euroopan komission roolia perustamissopimuksen valossa.

2.3.1

Sidosryhmien rooli — Matkailun kestävyyttä käsittelevän ryhmän päätelmien mukaisesti tiedonannossa tuodaan esiin laaja vastuu ja erityistehtävät kolmella toiminta-alueella: matkakohteet, yritykset ja matkailijat. Erityisesti todetaan, että mikroyrityksille on välitettävä ja niiden keskuudessa on levitettävä sanomaa kestävyyden ja kilpailukyvyn välisen tasapainon välttämättömyydestä.

2.3.2

Euroopan komission tehtävät — Komissio tunnustaa toimintavastuunsa perustamissopimuksen mukaisesti ja sitoutuu käynnistämään ja edistämään eri aloitteita yhteisön tasolla toimintaohjelman ja sen kehittämisen puitteissa. Kyseisistä aloitteista erityistä huomiota on syytä kiinnittää seuraaviin neljään toimintaryhmään:

Aktivoidaan toimijat tuottamaan ja jakamaan tietoa noudattaen aina kestävyyden ja kilpailukyvyn välistä tasapainoa. Euroopan matkailufoorumi on hyvä esimerkki ajatusten ja kokemusten vaihdosta.

Edistetään ja tuetaan matkailun eurooppalaisia huippukohteita esimerkkeinä hyvistä käytänteistä ja tehdään niitä tunnetuiksi kestävyyteen ja kilpailukykyyn sitoutuneiden matkakohteiden verkostoina.

Käytetään EU:n erittäin moninaisia rahoitusvälineitä, joista komissio sitoutuu levittämään tietoa, jotta niitä hyödynnettäisiin entistä paremmin matkailualalla.

Sisällytetään kestävyys ja kilpailukyky komission politiikkoihin ja sovelletaan niitä eri alueilla, joiden ongelmat ja tarpeet ovat hyvin erilaisia: rannikko, vuoristo sekä maaseutu- ja kaupunkialueet.

2.4   Tiedonannon päätelmät

Komission tiedonannon päätelmissä kehotetaan, että kaikkien julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden on tehtävä täysipainoista yhteistyötä toimintaohjelmasta päätettäessä ja pantaessa sitä täytäntöön käytännön tasolla. Jälleen kerran esitetty suositus yhteistyöstä kaikilla tasoilla on ennakkoehto kilpailukyvyn parantamiseksi. Näin varmistetaan eurooppalaisen matkailun vetovoima ja kestävyys pitkällä aikavälillä. Komissio esittää, että vuonna 2011 arvioitaisiin toimintasuunnitelmaa, jota toimintaohjelma edellyttää. Tavoite, jonka komissio tiedonannossaan asettaa, on siis erittäin selkeästi nähtävissä.

3.   Yleistä

3.1

Matkailun ja sen strategisen merkityksen Euroopan taloudelle ovat tunnustaneet kaikki Euroopan unionin toimielimet sekä virallisissa että epävirallisissa julistuksissa, jotka vahvistavat alan roolia, tekevät sitä tunnetuksi kaikkien toimijoiden keskuudessa ja kaiken kaikkiaan antavat alalle voimakkaan sysäyksen. Tämä ei johdu yksinomaan taloudellisista syistä, vaan myös matkailun sosiaalisesta merkityksestä rakennettaessa kansalaisten Eurooppaa. Vaikka voidaankin myöntää, että alalle on annettu voimakas sysäys, on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että matkailulla olisi nyt ja tulevaisuudessa keskeinen asema unionin politiikassa.

3.2

Erityisesti on todettava, että uudessa Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan matkailun merkitys Euroopalle ja tarjotaan Euroopan unionille nykyistä enemmän mahdollisuuksia edistää sen kehitystä. EU:lle annetaan sopimuksessa valtuudet ja tehtävä tukea, koordinoida ja täydentää jäsenvaltioiden toimia. Tavoitteena on kannustaa yritysten kehittämiselle suotuisan toimintaympäristön luomista ja edistää hyvien käytänteiden vaihtoa.

3.3

Matkailualaa on käsitelty useissa unionin toimielimissä, kuten seuraavasta käy ilmi:

Euroopan parlamentti on eri yhteyksissä hyväksynyt joukon päätöslauselmia, jotka liittyvät hyvin eri tavoin matkailualaan ja sen vaikutuksiin työllisyyteen ja talouteen. Mainittakoon päätöslauselmat aiheista ”Matkailu ja kehitysyhteistyö” ja ”Euroopan kestävän matkailun uudet näkymät ja haasteet”.

Euroopan unionin neuvosto on käsitellyt matkailua päätelmissään ja toimintasuunnitelmissaan monissa eri yhteyksissä korostaakseen ensi sijassa sitä, että matkailun on oltava kestävää ja kilpailukykyistä ja että sen avulla on kyettävä luomaan työpaikkoja. Erityisesti on mainittava neuvoston 7. heinäkuuta 2006 hyväksymät päätelmät EU:n uudistettua matkailupolitiikkaa koskevasta komission tiedonannosta. Neuvosto suhtautuu tiedonantoon positiivisesti ja kehottaa komissiota ottamaan aktiivisen roolin eri politiikkojen koordinoimisessa.

Euroopan komissio on julkaissut lukuisia tiedonantoja — erityisesti maaliskuussa 2006 julkaistu tiedonanto, jossa määritellään EU:n uusi matkailupolitiikka, ideoinut, tukenut ja hallinnoinut Euroopan matkailufoorumeja, järjestänyt konferensseja sosiaalisen matkailun ja matkailualan Agenda 21 -toimintaohjelman kaltaisista eri aiheista sekä toteuttanut monia muita toimia, kuten ”Eurooppalaiset matkailun huippukohteet” -kokeiluhankkeen, jossa tunnustetaan ja edistetään EU:n jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa sovellettuja hyviä käytänteitä.

Alueiden komitea on muun muassa antanut lausunnon komission tiedonannoista ”Yhteistyöhön perustuva toimintatapa Euroopan matkailun tulevaisuutta varten” ja ”Euroopan matkailun kestävyyden suuntaviivat”.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on aina ollut ja on edelleenkin erittäin kiinnostunut matkailualaan liittyvistä kysymyksistä, mitä osoittavat sen vuoden 1999 jälkeen hyväksymät noin 11 matkailualaa käsittelevää lausuntoa, aktiivinen osallistuminen komission koolle kutsumiin Euroopan matkailufoorumeihin sekä moniin matkailualan eri näkökulmia käsitelleisiin tapahtumiin osallistuminen ja niiden tukeminen. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää ETSK:n vastavuoroiseen yhteistyöhön muiden toimielinten kanssa kaikissa aloitteissa, jotka jokin niistä on laatinut matkailun alalla.

3.4

Käsillä olevassa ETSK:n lausunnossa on tarkoitus arvioida komission tiedonannossa esittämiä huomioita politiikasta ja tavasta, jolla sitä hoidetaan, mutta lisäksi siinä on tarkoitus tuoda esiin ehdotuksia, jotka rikastuttavat, jos eivät itse asiakirjaa, niin ainakin siitä käytävää keskustelua.

3.5

Hyvin samalla tavoin kuin asiakokonaisuudesta INT/317 laaditussa ETSK:n lausunnossa, jossa käsitellään komission tiedonantoa uudistetusta EU:n matkailupolitiikasta, tässä ETSK:n lausunnossa on jälleen tarkoitus korostaa ja täsmentää seuraavia seikkoja:

Matkailu on kaikkien kansalaisten oikeus, kuten matkailun maailmanlaajuisissa eettisissä säännöissä todetaan, ja siihen sisältyy hyvien käytänteiden velvoitteita.

Kyse on lisäksi oikeudesta, joka luo vaurautta ja voittoa suoraan ja välillisesti etenkin mikro- sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, joten matkailuala on Euroopalle strateginen, vakaaksi osoittautunut elinkeino.

Alan toimijoiden tarjoamien palvelujen laatu ja kuluttajien vastuukysymykset suhteessa paikallisyhteisöihin ovat arvoja, joista on pidettävä kiinni, koska ne ovat perusta alan jatkuvuudelle.

Matkailulla on tai sillä tulisi olla myönteinen vaikutus kuntien ja alueiden talouteen, yhteiskuntaan, kulttuuriin ja ympäristöön sekä kaupunkialueisiin, ja se on väline, jonka avulla voidaan tutustua muihin kulttuureihin sekä erilaisiin tapoihin elää ja toimia. Sen avulla voidaan myös tehdä alueidenvälistä yhteistyötä.

Matkailu on nykyään ja tulevaisuudessa dynaaminen toimiala sekä merkittävä työllistäjä, ja sen avulla voidaan luoda laadukkaita, vakaita ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia työpaikkoja.

Massoittuminen ja kausiluonteisuus, jotka johtavat kilpailukyvyn menettämiseen, ovat myös matkailua koskevia ongelmia.

Komitea uskoo kestävää ja kilpailukykyistä eurooppalaista matkailua koskevan toimintaohjelman käytännön merkitykseen, sillä siinä esitetään selkeitä näkemyksiä ja kunnianhimoisia tavoitteita.

Eurooppalaiseen matkailumalliin on olemassa sisäinen tarve, ja siitä voi tulla maailmanlaajuinen esikuva, jos se perustuu säännösten lisäämisen sijasta laadun, kestävyyden ja palveluiden saatavuuden kaltaisiin arvoihin, jotka matkakohteet ja kaikki alan toimijat voivat vapaasti hyväksyä.

Eurooppalainen matkailumalli perustuu kohteiden vaihtelevuuteen, eri tapoihin mieltää matkailun käsite ja matkailun ilmenemismuotojen monimuotoisuuteen. Juuri nämä tekijät rikastuttavat sitä.

Komitean kannattama eurooppalainen matkailumalli on tehokas väline kansojen välisen rauhan ja yhteisymmärryksen edistämiseksi.

4.   Erityistä

4.1

Komission tiedonannossa tuodaan selkeästi esiin ehdotus, joka koskee kestävyyden ja kilpailukyvyn välillä tarvittavaa tasapainoa, sekä se, miten tämä voidaan saavuttaa käytännössä. Kaiken tämän sisällyttäminen varsin lyhyeen tiedonantoon on epäilemättä merkinnyt huomattavaa tiivistämistyötä ja edellyttänyt lukuisten asiakirjojen, lausuntojen ja keskustelujen analysointia. On aiheellista tähdentää, että syntynyt tulos vastaa tavoitetta välittää yhteiskunnalle selkeä kuva komission keskeisistä matkailualan tulevaisuutta koskevista näkemyksistä sekä kyseisellä monitahoisella elinkeinoalalla toteutettavista toimista.

4.2

Tiedonannon toimintaohjelmaa tukevat argumentit vaikuttavat asianmukaisilta, sillä siinä arvioidaan yhtäältä matkailun taloudellisia vaikutuksia sekä sen kykyä luoda työpaikkoja nuorille, mutta myös tarvittavaa tasapainoa toisiaan pitkällä aikavälillä tukevien kestävyyden ja kilpailukyvyn välillä. Vaikutustenarvioinnit, jotka koskevat esimerkiksi eri toimien ja alueiden ekologista jalanjälkeä tai kuormitus- ja vastaanottorajoja, ovat keskeisiä osatekijöitä kyseisten muuttujien yhteensovittamiseksi ja tasapainon säilyttämiseksi niiden välillä. Sen seikan yleinen hyväksyminen, että matkailualalla on toiminnan laajuuteen ja tahtiin liittyvät rajansa, muodostaa perustan kestävyyden ja kilpailukyvyn väliselle tasapainolle.

4.3

Komission tiedonannossa olisi ehkä ollut asianmukaista tarkastella hieman yksityiskohtaisemmin uutta Lissabonin sopimusta pyrkien arvioimaan, miten toimintaohjelma on yhteydessä sopimukseen ja miltä osin sopimus merkitsee edistymistä uudistetun eurooppalaisen matkailupolitiikan toteuttamisen kannalta. On muistettava, että jäsenvaltiot ja alueet ovat useaan otteeseen ilmoittaneet haluavansa säilyttää matkailualan toimivaltuutensa estämättä kuitenkaan Euroopan unionia toteuttamasta tiettyihin yhteisiin näkökohtiin liittyviä tuki- ja koordinointitoimia, joilla voidaan parantaa Euroopan matkailualan kilpailukykyä. Esimerkiksi Eurooppaa matkakohteena markkinoivan eurooppalaisen portaalin perustaminen ja ylläpitäminen on jo osoittautunut hyödylliseksi ja rikastuttavaksi sekä tarkoituksenmukaiseksi, jotta EU-maat kokonaisuutena tuotaisiin esiin monipuolisena ja erityisenä matkakohteena.

4.4

Komission tiedonannossaan mainitsemat haasteet ja tavoitteet ovat varmasti tärkeimpiä matkailualan lähivuosikymmenien haasteita ja tavoitteita. Kestävyyttä ja kilpailukyvyn parantamista koskevat ensisijaiset haasteet ovat epäilemättä riittävän laajoja sisällyttääkseen piiriinsä muita merkittäviä haasteita, kuten laadun parantaminen, kausiluonteisuuden vaikutusten torjuminen tai matkailualan työntekijöiden ammattitaidon lisääminen, jotka niin ikään mainitaan toimintaohjelmassa.

4.5

Komission tiedonannossa kehotetaan toistuvasti tekemään yhteistyötä, sillä johdonmukaisesti uudistetun matkailupolitiikan kanssa yhteistyön vahvistamista ehdotetaan kulmakiveksi ja tunnusmerkiksi. Erityisen tärkeää on tähdentää työntekijä- ja työnantajajärjestöjen roolia; niiden on oltava mukana yhteistyömenettelyissä, ja niitä on kehotettava osallistumaan kaikkiin keskusteluihin ja foorumeihin sekä yleisluonteisten matkailualan kehittämistoimien täytäntöönpanoon. Lisäksi olisi hyödyllistä tukea sellaisia kaupunkien ja matkakohteiden pysyviä verkostoja, joille on ominaista yhteinen tavoite parantaa kilpailukykyä ja kestävyyttä. Komitea suhtautuu myönteisesti eurooppalaisten matkailun huippukohteiden edistämiseen ja painottaa, että kyseisenlaisessa hankkeessa on kiinnitettävä huomiota työmarkkinasuhteiden ja työehtosopimusosapuolten välisten suhteiden asianmukaiseen hoitamiseen sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen osallistumiseen valitussa kohteessa matkakohteiden kestävyyden ja kilpailukyvyn parantamiseksi.

Myös kuluttajajärjestöillä on toimivaltansa puitteissa hyvin merkittävä rooli.

4.6

Komissio sitoutuu toteuttamaan tätä uudistettua politiikkaa yhteistyön pohjalta käynnistämällä erityisiä tukitoimia ja toimimalla koordinoijana toimijoiden välillä. Pyrkimys siihen, että kaikki alan toimijat ottavat entistä enemmän vastuuta, on epäilemättä yksi toimintaohjelman vaatimuksista. Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastolla on ETSK:n mielestä erittäin tärkeä rooli koordinoitaessa kaikkia yhteisön politiikkoja, joilla on suoria tai välillisiä vaikutuksia matkailualaan sekä vaikutuksia erityyppisiin matkakohteisiin, joilla on myös omia erityispiirteitä.

4.7

Lisäksi komitea katsoo, että komissiolla tulisi olla aiempaa aktiivisempi rooli Euroopan laajuisten aloitteiden käynnistämisessä, valtioiden rajat ylittävä Euroopan laajuinen sosiaalinen matkailu mukaan luettuna. Erityisesti on aiheellista mainita, että ETSK on useaan otteeseen ehdottanut ja ehdottaa jälleen, että tuetaan ja vahvistetaan Euroopan matkailufoorumia ja jatketaan pohdintoja ja tutkimuksia mahdollisuudesta perustaa Euroopan neuvoa-antava matkailualan neuvosto ja Euroopan matkailuvirasto, joiden tehtävänä olisi tiedottaminen sekä politiikkojen ja toimien seuraaminen Euroopan matkailualalla. Lisäksi komitea ehdottaa komissiolle, että edistettäisiin tutkimusta sellaisten teknologiafoorumien käyttöön ottamiseksi matkailualalla, joilla kyetään parantamaan matkailualan markkinointia, etenkin kun otetaan huomioon Euroopan sisäisen matkailun edistämismahdollisuudet ja matkailijavirtojen potentiaaliset lähtöalueet (Kiina, Intia, Venäjä jne.).

4.8

Komitea katsoo, että komission tiedonannossa ei käsitellä riittävästi tieto- ja viestintäteknologian roolia matkailualan uudessa toimintaympäristössä käyttäjien eikä yritysten ja alan toimijoiden kannalta. Tulevina vuosina etusijalle on asetettava matkailualan tutkimus- ja kehittämistoimet, joilla kyseisten tekniikoiden hyödyntämistä lisätään. Näiden toimien tuloksena matkakohteiden ja yritysten hallinnointi sekä matkailijavirtojen hallinta epäilemättä paranevat niin, että päästään toivottuun tasapainoon.

4.9

Ilmaistu halukkuus toteuttaa konkreettisia toimia sekä etenkin parantaa tarjolla olevien EU:n rahoitusvälineiden käyttöä on merkittävä, mutta komitea jää kaipaamaan ehdotusta ohjelmasta, jonka avulla olisi erityisesti tarkoitus puuttua Euroopan matkailualan keskeisiin haasteisiin, jotka tiedonannossa on täysin tunnistettu. On taattava, että kaikki varat, jotka osoitetaan matkailuun suoraan tai välillisesti, käytetään tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.

4.10

Komission tiedonannon ymmärtämiseksi sitä on tarkasteltava matkailun kestävyyttä käsittelevän ryhmän raportissa esiin tuotujen varteenotettavien huomioiden valossa. Kyseisessä asiakirjassa esitetään huomionarvoisia kriteerejä toimintaohjelman laatimista varten erityisesti alan kullekin toimijalle osoitettavien tehtävien osalta. Keskeisten asiantuntijoiden useiden kuukausien työ on epäilemättä tuottanut hedelmää ja tarjoaa täydentäviä ja konkreettisia näkemyksiä moniin kestävyyttä ja kilpailukykyä koskeviin kysymyksiin.

4.11

Komission tiedonannossa ei mainita selkeästi roolia, joka annetaan matkailualan tilastoille. Komitea katsoo, että matkailualan tilastot on otettava huomioon toimintaohjelman täytäntöönpanon seurannassa ja että niissä on erityisesti kiinnitettävä aiempaa suurempaa huomiota kestävyyttä, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskeviin muuttujiin.

4.12

Komission tiedonannossa tuodaan selkeästi esiin se, että kestävyyteen ja kilpailukykyyn tähtäävät matkailupolitiikat on sisällytettävä komission ja koko EU:n muihin politiikkoihin toimintaohjelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi.

4.13

Kuten jo todetaan Katowicen julkilausumaksi nimetyssä ETSK:n lausunnossa, lausunnossa aiheesta ”Matkailu ja kulttuuri: kaksi kasvun vauhdittajaa”, uudistettua matkailupolitiikkaa käsittelevässä lausunnossa sekä muissa ETSK:n asiakirjoissa, kaikille unionin kansalaisille ja erityisesti nuorille olisi myös järjestettävä valistavia ja motivoivia tiedotuskampanjoita.

4.14

Komitea pitää äärimmäisen tärkeänä, että lakisääteisellä ja ammatillisella koulutuksella vastataan yritysten tarpeisiin ja parannetaan henkilöiden työllistymistä. Osaamisen ja pätevyyden sertifioimisen ja tunnustamisen Euroopan tasolla tulee olla keino, jolla luodaan uusia ja entistä parempia työllistymismahdollisuuksia matkailualalle.

4.15

Matkailualan kilpailukyvyn ja kestävyyden parantamiseksi on otettava huomioon matkakohteiden erityispiirteet. Komitea suosittaa, että politiikkoja ja ehdotuksia laadittaessa otetaan huomioon niiden jäsenvaltioiden erityispiirteet, jotka ovat suuressa määrin riippuvaisia matkailusta, ja kiinnitetään asianmukaista huomiota eri alueiden tarpeisiin. Samalla on syytä panna merkille, että pitkien matkojen aiheuttamien päästöjen ja muiden vaikutusten vuoksi matkustaminen kaukokohteisiin saattaa vaikuttaa erityisen voimakkaasti ilmastonmuutokseen. Tulevaisuudessa onkin ehkä painotettava nykyistä enemmän etuja, joita syntyy valittaessa lähempänä lähtöpaikkaa sijaitseva kohde, jonne voidaan matkustaa pienemmillä hiilidioksidipäästöillä.

Bryssel 10. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea lausuntoon

Seuraavaa erityisjaoston lausunnon kohtaa 4.15, joka sai äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä, muutettiin täysistunnossa hyväksytyllä muutosehdotuksella:

”4.15

Matkailualan kilpailukyvyn ja kestävyyden parantamiseksi on otettava huomioon matkakohteiden erityispiirteet. Komitea suosittaa, että politiikkoja ja ehdotuksia laadittaessa otetaan huomioon niiden jäsenvaltioiden erityispiirteet, jotka ovat suuressa määrin riippuvaisia matkailusta, ja kiinnitetään asianmukaista huomiota eri alueiden tarpeisiin

Äänestystulos

Puolesta (lisäys kohtaan): 48 Vastaan: 43 Pidättäytyi äänestämästä: 16


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/18


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Valkoinen kirja EU:n kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestä”

KOM(2007) 807 lopullinen

(2009/C 27/04)

Euroopan komissio päätti 18. joulukuuta 2007 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Valkoinen kirja EU:n kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestä.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Angelo Grasso.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 123 ääntä puolesta ja 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Arvioita ja suosituksia

1.1

Komissio on jälleen kerran pyytänyt komitealta lausuntoa asuin- ja muiden kiinteistöjen ostamista palvelevien kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestä eli valkoisesta kirjasta EU:n kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestä.

1.2

Yleensä valkoinen kirja perustuu lähes lopulliseen ja selkeään menettelytavan poliittiseen arviointiin. Tällä kertaa näin ei ole. Komission on tutkittava monia vielä avoimia kysymyksiä, kuten sijoitusrahastot, rahoitusta tarjoavat tahot ja kytkykauppa. Kaiken kaikkiaan on otettu huomioon 14 näkökohtaa.

1.3

Valkoinen kirja ei näin ollen edusta prosessin päättymistä, vaan se päinvastoin jää tosiasiallisen ja havaittavan monimutkaisuutensa vuoksi avoimeksi. Miksi on siis jälleen pyydetty lausuntoa, kun valkoisessa kirjassa ei esitetä mitään uutta vihreään kirjaan nähden, ja siitä ETSK on jo antanut lausunnon?

1.4

Kyseessä on ongelma, josta on vuosien mittaan keskusteltu eri yhteyksissä ilman, että komissio löytäisi siihen ratkaisun tai tekisi koskaan todellisen päätöksen, jonka avulla voitaisiin ylittää esimerkiksi kulttuuriset, oikeudelliset ja hallinnolliset esteet, jotka ETSK:n mielestä ovat komission tavoitteiden todellisia esteitä.

1.5

ETSK:n vihreästä kirjasta antama lausunto (1), jonka se hyväksyi joulukuussa 2005 pitämässään täysistunnossa vain yhden pidättyessä äänestämästä, on edelleen täysin ajankohtainen.

1.6

Valkoinen kirja kuvaa edelleenkin alalla vallitsevaa huomattavaa pirstaleisuutta, joka johtuu kiinteistön — etenkin asunnon — ostamiseen liittyvistä kulttuurisista, oikeudellisista, lainsäädännöllisistä ja eettis-sosiaalisista ominaispiirteistä unionin jäsenvaltioissa.

1.7

Vaikka ETSK suhtautuukin epäillen konkreettisiin mahdollisuuksiin yhdentää ja yhtenäistää kiinnelainamarkkinat EU:ssa, jossa niillä on hyvin erilaisia ominaispiirteitä (15. joulukuuta 2005 annettu Umberto Buranin laatima lausunto (2)), se kuitenkin periaatteessa kannattaa komission pyrkimyksiä vakiinnuttaa säännöt, ovatpa ne sitten vain parhaita käytänteitä (best practices) tai sitovia säännöksiä.

1.8

Toimenpidettä voidaan kuitenkin pitää liiallisena, jos tarkoituksena on asettaa ne myönteiset mahdollisuudet keskustelun alaiseksi, jotka jo nyt sisältyvät kiinnelainamarkkinoiden itsesääntelyyn.

1.9

ETSK ehdottaa, että komissio aloittaisi nyt perusteellisen analyysin, jossa tarkasteltaisiin aiheita (kuten luottorekisterit, pakkomyyntimenettelyt ja rahoitusasioita koskevan tiedon levittäminen), jotka eivät ole liian vaikeita edellyttäen, että asia on vaivan arvoinen.

1.10

Komitea katsoo, että komission lähestymistavassa keskitytään liikaa kiinnelainamarkkinoiden jokseenkin yksipuolisiin tulkintamalleihin pohjautuvien uusien sääntöjen mahdollisesta käyttöönotosta aiheutuviin mahdollisiin lyhyen aikavälin hyötyihin. Lyhyen aikavälin tuloksiin perustuvassa lähestymistavassa pyritään alentamaan kiinnelainojen kustannuksia kiinnittämättä huomiota siihen todelliseen hyötyyn, jonka unionin kansalaiset voisivat saada nykyisestä rahoitustuotteiden tarjonnasta sekä tarjontaa koskevista innovaatioista.

1.11

ETSK katsoo (kuten myös Umberto Buranin laatimassa lausunnossa esitetään), ettei komission ehdottamassa mallissa oteta riittävästi huomioon markkinoiden jatkuvia muutoksia. Komitea onkin huolissaan pitkän aikavälin vaikutuksista heikossa asemassa oleviin sopimusosapuoliin eli eniten suojelun tarpeessa oleviin kuluttajiin.

1.12

ETSK on tyytyväinen siihen, että kiinnelainoja koskevat nykyiset säännöt nivotaan tarpeeseen suojella kuluttajia. Nämä ovat kannatettavia pyrkimyksiä, ja niitä on kannustettava, jos niiden avulla levitetään rahoitusasioita koskevaa tietoa kiinnelainoista. On siis suhtauduttava myönteisesti komission aikomuksiin tehostaa avoimuussääntöjä kuluttajansuojan parantamiseksi.

1.13

Samalla vaikuttaa kuitenkin vaikealta ja epävarmalta antaa hinnalla millä hyvänsä yleissäännöksiä luottoa hakevaan henkilöön sovellettavasta riskinarvioinnista.

1.14

ETSK:n mielestä on yhtäältä suojeltava kuluttajaa kiinnelainasta käytävissä neuvotteluissa ja toisaalta lainansaajan on oltava tietoinen velvollisuuksistaan luotonantolaitokseen nähden.

2.   Komission asiakirjan pääsisältö

2.1

Joulukuun 18 päivänä 2007 julkaistiin asiakirja Impact Assessment (Vaikutuksenarviointi) (SEC(2007) 1683), joka liittyy valkoiseen kirjaan EU:n kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestä. Asiakirjassa on kolme liitettä, joissa tarkastellaan seuraavia aiheita: i) kiinnelainamarkkinoiden ominaispiirteet, ii) menettelyt tai prosessit ja iii) erityisnäkökohtien vaikutuksenarviointi.

2.2

Vaikka asiakirjassa SEK(2007) 1684 esitetään aineistosta erinomainen tiivistelmä, on kuitenkin paikallaan tuoda lyhyesti esiin eräitä keskeisiä kohtia asiakirjasta, josta ETSK:ta on pyydetty laatimaan uusi lausunto. Asiakirjassa

kuvataan alalla vallitsevaa huomattavaa pirstaleisuutta, joka johtuu asuinkiinteistön ostamiseen liittyvistä kulttuurisista, oikeudellisista, lainsäädännöllisistä ja etenkin eettis-sosiaalisista ominaispiirteistä unionin jäsenvaltioissa

tarkastellaan kaikkia aiheeseen liittyviä arkaluonteisia seikkoja myös talouden ja rahoituksen näkökohdista — kiinnelainamarkkinat ovat tärkeät unionin jäsenvaltioiden talouselämälle — sekä kiinnelainojen alalla tehtyjen investointien panosta pankkien kannattavuuteen

korostetaan, että nykyisessä hyvin epäyhtenäisessä tilanteessa voitaisiin myös esittää uusi säädös markkinoiden yhdentymisen edistämiseksi.

2.3

Komission asiakirjassa tarkastellaan siis jälleen seikkoja, joita on analysoitu jo kiinnelainoista aiemmin annetussa vihreässä kirjassa. Tämä oli odotettavissa, sillä uudessa asiakirjassa käsitellään kiinnelainamarkkinoiden yhdentymistä sekä edellä mainittuja vaikutuksenarviointeja.

2.4

ETSK on kuitenkin jo antanut 15. joulukuuta 2005 lausunnon vihreästä kirjasta (esittelijä: Umberto Burani). Kyseinen lausunto vastaa täysin komitean kantaa asiasta. Käsillä olevassa lausunnossa kiinnitetään huomiota kahteen komission esiin tuomaan lisäseikkaan. Komitea esittää

kantansa suunniteltuihin toimiin, joita komissio ehdottaa valkoiseen kirjaan perustuvan vaikutuksenarvioinnin pohjalta (3)

ehdotuksia komission pyynnön mukaisesti silloin kun se katsoo, että ”laaja-alainen seuranta- ja arviointiohjelma voidaan laatia vasta sitten kun on tehty yksityiskohtaiset ehdotukset” (4).

3.   ETSK:n huomiot valkoisesta kirjasta

3.1

Valkoisessa kirjassa tarkastellaan lukuisia ratkaistavia kysymyksiä, joihin ETSK:ta on pyydetty ottamaan kantaa. Kysymykset voidaan jakaa 11 temaattiseen alaan:

1)

tarvittavan tuotteen valinta

2)

ennenaikainen takaisinmaksu

3)

tuotteiden yhdistely

4)

luottorekisterit

5)

kiinteistöjen arvioinnit

6)

pakkomyyntimenettelyt

7)

kansalliset rekisterit

8)

sovellettava lainsäädäntö

9)

korkovaihtelua ja ns. kiskurikorkoja koskevat säännöt

10)

kiinnelainan rahoitus

11)

muut kuin pankkilaitokset sekä rahoitusta tarjoavat tahot.

3.2   Huomioita vaikutuksenarvioinnin yksittäisistä kohdista

3.2.1

Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot . Ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen parantamiseksi on ETSK:n mielestä levitettävä ja jaettava sekä tietoa että kiinnelainoja koskevaa erityistietämystä. Tästä aiheutuvia kustannuksia ei tule sälyttää kansalaisille.

3.2.1.1

Tiedotuksen parantaminen ja rahoitusasioita koskevan tiedon levittäminen ovat välttämättömiä riskitilanteen kustannus-hyötysuhteen tehokkaan arvioinnin kannalta. Mahdolliset suuret riskit voidaan ehkäistä parhaiten valveuttamalla sopimusosapuolia kyseisistä riskeistä.

3.2.1.2

ETSK:n mielestä on tärkeää korostaa, että säännöissä ja säännöksissä on mainittava tiedon levittämismenetelmät sekä mahdolliset rangaistukset niiden laiminlyönnistä. Komitea katsoo kuitenkin, että velvoitteen asettaminen yksinkertaisesti vain yhdelle sopimusosapuolelle johtaisi siihen, että kyseinen osapuoli pyrkisi siirtämään taakan toiselle osapuolelle.

3.2.2

Menettelysäännöt . ETSK:n mielestä tulisi luoda kannustimia, jotta menettelysääntöjä noudatettaisiin vapaaehtoisesti.

3.2.2.1

Näin lainansaaja ymmärtäisi paremmin mahdolliset riskinsä sekä mahdollisuutensa edullisiin rahoitusehtoihin.

3.2.2.2

Välineeksi ehdotetaan menettelyä, jonka mukaan lainansaaja täyttää standardimuotoisen kyselylomakkeen, jolla arvioidaan hänen kykyään huolehtia lainanhoitovelvoitteistaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

3.2.3

Kustannukset . ETSK:n mielestä on asianmukaista velvoittaa rahoituslaitokset ilmoittamaan lainan kokonaiskustannukset osatekijöihin eriteltynä, verotuksen vaikutus mukaan luettuna.

3.2.4

Neuvonta . ETSK katsoo, että tiukasti kiinnelainaan liittyviä neuvontapalveluja on arvioitava itsenäisten hinnoittelumekanismien avulla ja että kyseiset hinnoittelumekanismit on ilmoitettava lainan kokonaiskustannusten laskelmassa.

3.2.5   Ennenaikainen takaisinmaksu

3.2.5.1

Sovellettavuus . Ennenaikaisesta takaisinmaksusta puhuttaessa tulisi erottaa i) tapaukset, joissa kiinnelaina maksetaan takaisin ennenaikaisesti kokonaan tai osittain, sekä ii) tapaukset, joissa takaisinmaksu johtuu mahdollisuudesta neuvotella edullisemmasta lainasta muiden rahoituslaitosten kanssa.

Ensimmäisessä tapauksessa ETSK pitää tärkeänä, että myös osittainen ennenaikainen takaisinmaksu sallitaan aina.

Toisessa tapauksessa komitea katsoo, että lainasopimus tulisi siirtää toiselle rahoituslaitokselle.

3.2.5.2

Korvaukset . Ennenaikaisen takaisinmaksun korvausten osalta komitea katsoo, että ne on laskettava matemaattisten kaavojen perusteella ja että niiden ilmoittaminen sopimuksissa on pakollista. Korvaukset tulisi veloittaa asiakkaalta vain, jos laina maksetaan takaisin vapaaehtoisesti. Jos sopimus siirretään, korvaukset tulisi veloittaa tilalle tulevalta rahoituslaitokselta.

3.2.6

Kytkykauppa . Kytkykauppa on asianmukaista vain, jos voidaan osoittaa siitä aiheutuva todellinen hyöty. ETSK:n mielestä ongelma voitaisiin ratkaista siten, että lainanantaja velvoitetaan esittämään kustannus-hyötylaskelma ja antamaan lainanottajalle riittävästi aikaa päättää, hyväksyykö tämä ehdotuksen, mahdollisesti jopa lainasopimuksen tekemisen jälkeen.

3.2.7

Luottorekisterit . ETSK on samaa mieltä komission kanssa siitä, että tarvitaan Euroopan laajuinen rekisteri, johon pääsyä säädellään tietosuojasta annetuin erityissäännöksin. Komitea on nimittäin sitä mieltä, että Euroopan laajuisen luottorekisterin luominen saattaa olla tärkeä seikka edistettäessä kiinnelainojen myöntäjien Euroopan laajuista kilpailua. Joka tapauksessa on helpotettava jäsenvaltioiden rekistereihin pääsyä toisesta valtiosta käsin ja yksinkertaistettava näin tiedonsaantimenettelyjä.

3.2.8

Kiinteistöjen arvioinnit . On lähdettävä siitä, että kiinteistöjen arviointi on yleistä rahoitusarviota monimutkaisempi toimenpide. Kiinteistön erityispiirteet (etenkin sen liikkumattomuus) määrittävät sen käytön, ja arviointiin vaikuttavat myös alueeseen liittyvät ulkoiset tekijät, kuten

ympäristö

liikennepalvelut

väestötiheys jne.

Näin ollen on aivan mahdotonta ajatella, että kaikki kiinteistön arviointiin vaikuttavat tekijät voitaisiin tiivistää erityiseen malliin.

3.2.8.1

Kiinteistöjen arviointiperusteet . Komitea korostaa, että kiinteistöjen arviointi on edellä esitetyistä syistä erittäin monimutkaista, eikä sen mielestä ole asianmukaista käyttää yleisesti sovellettavaa erityismallia. Komitea ehdottaa sen sijaan, että kehitetään paikallistasolla parhaita käytänteitä ja vahvistetaan velvoitetta, jonka mukaan arvioinnin suorittaa henkilö, jolla on oltava toimialajärjestön myöntämä pätevyystodistus ja joka on myös vastuussa arvioinnin puolueettomuudesta.

3.2.8.2

Kiinteistöriskien arviointi . ETSK katsoo, että kiinteistön arvioinnin ohella tulisi varmistaa kiinteistön arvon volatiliteetti, jotta voidaan arvioida paremmin kiinteistön tarjoama vakuus. Komitea ehdottaa tässä yhteydessä, että hyödynnetään rahoitusmarkkinoiden toimijoiden käytössä jo olevia välineitä, joista useimmat mainitaan muissa yhteisön säädöksissä, kuten value-at-risk  (5).

3.2.9

Pakkomyyntimenettelyt . Jos kiinnelaina on jaettu kiinteistöä vastaan otettuun lainaan ja henkilökohtaiseen lainaan, on myös erotettava toisistaan kiinteistön taloudellinen edunsaaja sekä omistaja, joka antaa virallisen vakuuden.

3.2.10

Sovellettava lainsäädäntö . ETSK on sitä mieltä, että koska unionin jäsenvaltioiden siviili- ja verolainsäädäntöjen tarjoamien erilaisten mahdollisuuksien välillä voidaan toteuttaa kannattavia arbitraaseja, tilanne edistää markkinoiden yhdentymistä, jota ei muutoin voitaisi toteuttaa.

3.2.10.1

Näin ollen komitea kannattaa periaatteessa jäsenvaltioiden erilaisten lainsäädäntöjen säilyttämistä, sillä näin sopimusosapuolet voivat valita säännökset, joiden avulla voidaan alentaa rahoituksen kokonaiskustannuksia, kuten Rooman yleissopimuksessa mainitaan (6).

3.2.11

Kiskurikorot . ETSK vahvistaa aiheesta jo aiemmin esittämänsä kannan etenkin kun ajatellaan, että kuluttajaluotoista annettujen säännösten perusteella kiskurikoroille on erittäin vaikea määritellä asianmukainen raja. Komitea korostaa kuitenkin, että paras puolustus koronkiskontaa vastaan on tiedotus. ETSK ehdottaa, että perustetaan laaja-alaisia viestintävälineitä, joiden avulla tiedotetaan erilaisiin lainansaajien riskiluokituksiin sovellettavien riskinoton korvausten vaihtelurajoista.

3.2.12

Kiinnelainan jälleenrahoitus . ETSK katsoo, että valkoisen kirjan ehdotusta, jolla pyritään eriyttämään jälleenrahoitusta koskevat säännöt välittäjien subjektiivisen luonteen perusteella (erottamalla toisistaan pankit ja muut kuin pankkilaitokset), voidaan kiertää liian helposti.

3.2.12.1

Muut kuin pankkilaitokset sekä rahoitusta tarjoavat tahot . Kiinnelainan voi myöntää vain säännelty ja valvottu rahoituslaitos. Välittäjien suorittama edistämis- ja avustamistoiminta (esimerkiksi neuvonta) on sallittua, jos sen tarjoajat ovat päteviä tahoja. Niiden ei tarvitse olla luottolaitoksia.

4.   ETSK:n lähtökohdaksi esittämät ehdotukset

4.1

Yhdysvaltojen äskettäinen kiinnelainoja koskeva ns. subprime-kriisi osoitti, että kiinteistöjen hintojen volatiliteetti yhdistettynä asiakasriskin pintapuoliseen arviointiin — kun ajatellaan vakuutena olevien kiinteistöjen arvoon nähden ylimitoitettujen lainanlyhennysten maksamatta jättämistä — voi aiheuttaa rahoituskriisin, jonka laajuus saattaa horjuttaa koko järjestelmää. Tämän vuoksi unionin toimissa tulisi ottaa huomioon kyseiset kokemukset sekä edellisessä kohdassa esitetyt huomiot.

4.2

Valkoisen kirjan ehdotus kiinnelainoihin sovellettavan 28. sääntelyjärjestelmän mahdollisesta käyttöönotosta EU:n jäsenvaltioissa jo olemassa olevien järjestelmien rinnalle voisi edistää unionin kiinnelainamarkkinoiden yhdentymistä sekä parantaa sopimusosapuolten valintamahdollisuuksia luomatta kuitenkaan edellytyksiä rahoitusjärjestelmän epävakaudelle, josta on osoituksena kiinnelainojen subprime-kriisi.

4.3

On mahdollista, että etenkin asuinkiinteistön ostopäätökseen vaikuttavat osittain tunnepohjaiset (subjektiiviset) tekijät, joilla ei ole mitään tekemistä kiinteistön asianmukaisen ja rationaalisen (objektiivisen) arvioinnin kanssa. Tämän vuoksi kaikkien niiden komission toimien tehokkuus, joilla kiinnelainaa pyritään sääntelemään, riippuu siitä, otetaanko (objektiivinen tai subjektiivinen) viitekehys huomioon.

4.4

Olisi mielenkiintoista laatia kiinnelainan tulkintamallin hyväksymistä koskeva ehdotus, jota ETSK voisi kehittää edelleen. Tällaisessa mallissa jokainen laina jaettaisiin kahdesta passiivisesta osatekijästä muodostuvaan salkkuun.

Ensimmäinen osatekijä koostuisi kiinteistön (vakuutena omaisuus) rahoituksesta, jonka arvo määräytyisi markkinahinnan ja kiinteistön arvon mahdollisen volatiliteetin mukaan.

Toinen osatekijä koostuisi tavoitteenmukaisesta rahoituksesta (henkilökohtainen laina), jonka arvo määräytyisi sopimusosapuolen taloudellisten ja rahoituksellisten edellytysten ja näkymien mukaan.

4.5

Kahdesta osatekijästä muodostuvan mallin (twin mortgage) hyväksyminen voisi tarjota etuja, joita on tutkittava perusteellisesti. Etuja ovat esimerkiksi

riskinarvioinnin yksinkertaistuminen toimenpiteen rationaalisen osan (lainan vakuutena omaisuus) yhteydessä verrattuna lainansaajan maksukykyyn liittyvään riskinarviointiin (henkilökohtainen laina)

mahdollisuus esittää hinnat avoimesti erilaisissa riskitilanteissa, jotka kuvastavat rahoituksen kahta osatekijää (objektiivinen kiinnelaina ja subjektiivinen henkilökohtainen laina)

rahoitusjärjestelmään kohdistuvien kielteisten vaikutusten väheneminen tapauksissa, joissa suuri määrä lainansaajia jättää lainanlyhennykset maksamatta; näin estetään vastedes rahoitusmarkkinoihin äskettäin kohdistuneet kielteiset vaikutukset (kiinnelainojen ns. subprime-kriisi).

4.6

ETSK toivoo, että komissio saattaa kyseisen prosessin päätökseen mahdollisimman pian ja että se osoittaa nykyistä enemmän päättäväisyyttä ja luo edellytykset sille, että institutionaalisten näkökohtien erottaminen voi muodostaa perustan mahdollisen 28. sääntelyjärjestelmän käyttöönotolle.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  EUVL C 65, 17.3.2006, s. 113, esittelijä: Umberto Burani.

(2)  EUVL C 65, 17.3.2006, s. 113, esittelijä: Umberto Burani.

(3)  Ks. valkoisen kirjan liite II, englanninkielisen toisinnon vastuuvapauslauseke sivulla 5.

(4)  Ks. valkoisen kirjan liite II, kohta 8.

(5)  Ks. rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annettu direktiivi 2004/39/EY, joka tunnetaan MiFID-direktiivinä (Markets in Financial Instruments Directive) ja joka julkaistiin EUVL:ssä ja tuli voimaan 30. huhtikuuta 2004.

(6)  KOM(2005) 650 lopullinen, 15. joulukuuta 2005.


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/22


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Rakennusalan kehitys Euroopassa”

(2009/C 27/05)

Euroopan komission varapuheenjohtaja, institutionaalisista suhteista ja viestintästrategiasta vastaava komission jäsen Margot Wallström ja Euroopan komission varapuheenjohtaja, yritys- ja teollisuustoiminnasta vastaava komission jäsen Günter Verheugen pyysivät 6. joulukuuta 2007 Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta valmistelevan lausunnon aiheesta

Rakennusalan kehitys Euroopassa.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Bernard Huvelin.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 10 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 57 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmä

1.1

Toisin kuin voitaisiin kuvitella, rakennusteollisuuden tulevaisuus ei riipu niinkään sille myönnettävistä julkisista varoista (vaikka entistä parempi jatkuvuus suunnittelussa olisi eduksi), vaan ennemminkin toimivaltaisten viranomaisten kyvystä kehittää kaikkiin sovellettavaa sääntelyjärjestelmää pyrittäessä lisäämään kilpailun avoimuutta ja parantamaan kaikenkokoisten yritysten potentiaalin ja osaamisen hyödyntämistä.

1.2

Näin ollen käsillä olevassa lausunnossa esitetään seuraavat pääasialliset suositukset:

Otetaan asetuksen avulla mahdollisimman pikaisesti käyttöön tarjouskilpailuja koskevat yhdenmukaistetut menettelyt, jotka tarjoavat erityisesti julkisen sektorin asiakkaille mahdollisimman laajan ja selkeän valikoiman, josta ne voivat vastuullisina toimijoina valita tarpeitaan parhaiten vastaavan sopimusvälineen.

Tarjotaan rakennusalan toimijoille säännöksiä, joiden avulla ne voisivat antaa merkittävän panoksen kestävän kehityksen haasteisiin. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat nykyään valmiita tarttumaan haasteeseen ja selviytymään siitä ottamalla huomioon kokonaiskustannukset, turvautumalla erilaisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin ja käyttämällä rahoitusta, joka perustuu odotettuun suorituskykyyn.

Pyritään parantamaan rakennusalan julkisuuskuvaa, jotta siitä tulisi houkutteleva nuorille opiskelijoille ja jotta sen vetovoimaa voitaisiin lisätä.

Kiinnitetään erityistä huomiota koulutukseen, sillä alan ammattien osuus työpaikoista, joita ei voida siirtää muualle, on Euroopassa huomattavan suuri.

Edistetään kestävää rakennustoimintaa EU:ssa.

Säilytetään terve taloudellinen toimintaympäristö ja huolehditaan kussakin maassa ihmisten tarpeita vastaavista työehdoista ja -oloista.

Edistetään eurooppalaista kilpailukykyä.

1.3

Lähitulevaisuudessa Euroopan ulkopuolelta tulee mitä todennäköisimmin kilpailijoita. Tilanteeseen voidaan valmistautua vain edellä mainittujen ehtojen pohjalta.

2.   Johdanto (taustaa)

2.1

Euroopan komission jäsenet Margot Wallström ja Günter Verheugen pyysivät 6. joulukuuta 2007 päivätyssä kirjeessä ETSK:ta laatimaan Lissabonin strategian jatkoksi valmistelevan lausunnon, jossa selvitetään, muodostavatko rakennusalaa ja yrityspalveluja säätelevät eri säädökset yhtenäisen säännöstön, vastaavatko ne meneillään olevia ja tulevia rakennemuutoksia sekä missä määrin kyseisillä aloilla olisi aiheellista käynnistää lainsäädännön yksinkertaistamis-, järkeistämis- ja ajantasaistamistoimia. On syytä täsmentää, että toimet voitaisiin laajentaa koskemaan myös muuta kyseisten alojen kehitykseen vaikuttavaa lainsäädäntöä (työsuojelua, ympäristönsuojelua jne.), ja analyysiin tulisi sisällyttää alan oikeutetut edut.

2.2

Lausuntopyynnössä esille otettuja seikkoja onkin tarkasteltava tarkkaan ja järjestelmällisesti, sillä tutkimuksen kohteena oleva ala on hyvin laaja. Komissio on myös teettänyt asiasta ulkopuolisilla konsulteilla useita tutkimuksia.

2.3

Käsillä olevassa lausunnossa pitäydytään kuitenkin vain lausuntopyynnön esittäjien mainitsemissa seikoissa eli rakennusalan lainsäädännön tai normien muuttamisessa tai yksinkertaistamisessa siten, että strategiselta ja objektiiviselta kannalta voidaan saada aikaan parannuksia, jotka johtavat toiminta- ja kehitysedellytysten kohentumiseen.

2.4

Lausunnossa esitetään näin ollen eräitä hyödyllisiä huomioita rakennusalasta. Tavoitteena on luoda yleiskuva rakennusalan ammateista niiden omassa ympäristössään, joka asettaa niille omat vaatimuksensa.

3.   Rakennusalan asema Euroopan taloudessa

3.1

Rakennusalan yrityksiä on 2,7 miljoonaa. Alan osuus 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa vuonna 2006 jakautui seuraavasti:

 

2006

Rakennusalan bruttoarvonlisäyksen osuus bkt:stä

10,5 %

Rakennusalan työntekijöiden palkkojen osuus alan bruttoarvonlisäyksestä

54,5 %

Rakennusalan kiinteän pääoman bruttomuodostuksen osuus koko kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta

50,5 %

Rakennusalan työpaikkojen osuus kaikkien alojen työpaikoista (1)

7,2 %

3.2   Huomioita

3.2.1

Rakennusalan toimintoja ei voida siirtää muualle, joten se on perustavan tärkeä ala Euroopan tulevien kasvusuuntausten ja Euroopan teollisuuden rakenteen kannalta.

3.2.2

Kun otetaan huomioon rakennusalan tuotantorakenne sekä tarve kiinteisiin toimintoihin, jotka ovat jakautuneet eri puolille maata ja jotka ovat tiukasti juurtuneet paikalliseen elämään, sillä on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen rooli, jota ei pidä unohtaa ja jota on syytä tukea.

3.2.3

Rakennusalalla tulee myös olla tärkeä rooli kaikissa kestävään kehitykseen liittyvissä toimissa.

Se on väistämätön toimija kyseiseen kontekstiin liittyvissä investoinneissa (asunnot, rakennukset yleensä, liikenne, energiantuotanto jne.).

Se mukauttaa toimintatapojaan myös materiaalien alalla kestävän kehityksen tarpeiden ja vaatimusten mukaan.

3.2.4

Kuva alan kokonaisvaltaisesta toimintaympäristöstä ei ole täydellinen, ellei esiin oteta sitä seikkaa, että alalla yli 30 vuoden aikana toteutetuista huomattavista ponnisteluista huolimatta alan ammateilla on edelleenkin osittain negatiivinen kuva. Tämä toteamus ei ole merkityksetön käsillä olevaan lausuntoon liittyvien pohdintojen kannalta, sillä se näkyy seuraavissa seikoissa:

hankintamenettelyiden ehtoja ja pimeää työtä koskevien tekstien henki tietyissä maissa

tietynlaiset vaikeudet nuorten palkkaamisessa (välitön houkuttelevuus) ja heidän kouluttamisessaan (epäilevä suhtautuminen rakennusalaan koulutusjärjestelmässä).

3.2.5

Alan ammatit ovat niin asiakkaiden tarpeiden kuin erilaisten teknisten seikkojen takia luonteeltaan sellaisia, että markkinat ovat nyt ja vielä tulevina vuosinakin erittäin pirstaloituneet. Tämä johtaa siihen, että alalla on aina sekä käsityöläisiä että pieniä, keskisuuria ja suuria yrityksiä.

Tässä yhteydessä on suhteutettava vain suuriin operaatioihin osallistuvien suuryritysten käsitettä: koko Euroopan markkinoilla yli 20 miljoonan euron operaatioiden osuus on vain 2–5 prosenttia rakennusalan kokonaismarkkinoista.

3.2.6

Suuret eurooppalaiset ryhmittymät, jotka ovat usein vahvasti läsnä maailmanlaajuisesti, ovat useimmiten pienten ja keskisuurten rakenteiden ”liittoutumia”, jotka ovat sijoittautuneet paikallisesti ja jotka toimivat samassa kilpailukontekstissa kuin riippumattomat paikalliset pk-yritykset.

3.2.7

Alan suuret eurooppalaiset toimijat ovat kehittyneet yleensä nk. amerikkalaisesta mallista eroavalla tavalla. Toisin sanoen ne ylläpitävät ja kehittävät omaa osaamistaan ja pitävät kiinni oikeudesta tietämykseensä ja osallistumisestaan suunnitteluun.

3.2.8

Edellä mainitun lähestymistavan ansiosta eurooppalaiset yritykset ovat saavuttaneet niille kuuluvan paikan maailmanmarkkinoilla. Tämä malli, joka perustuu suunnittelun ja toteuttamisen yhdistämiseen, ei ole välttämättä suurten ryhmittymien etuoikeus, vaan sitä voidaan ja tulee soveltaa kaikenkokoisiin yrityksiin.

4.   Perusperiaatteita

4.1

Sen lisäksi, että käsillä olevassa Euroopan komission pyytämässä valmistelevassa lausunnossa keskitytään lainsäädännön yksinkertaistamisen tavoitteeseen, on myös aiheellista ehdottaa sellaisen menettelyn soveltamista, joka mahdollistaa

todellisen avoimuuden ja tasavertaiset mahdollisuudet tarjouskilpailumenettelyissä

siirtymisen menneisyydestä peritystä epäluulon kulttuurista luottamuksen ja kumppanuuden kulttuuriin

taloudellisesti edullisimman tarjouksen (paras tarjous) ja kokonaiskustannusten suhteuttaminen töiden kestoon

teollis- ja tekijänoikeuksien varmistamisen

vähimmäistyöehtojen, niiden valvonnan ja rikkomisesta aiheutuvien seuraamusten mainitsemisen hankintasopimuksissa

hallintotaakan keventämisen rajoittamalla sääntelyn ja menettelyjen määrää mahdollisimman paljon kuitenkin siten, että turvallisuusnäkökohdat ja sopimusosapuolten keskeiset oikeudet ja velvollisuudet säilytetään.

4.2

Jos ei oteta huomioon käsillä olevan lausunnon aihepiiriin kuulumattomia markkinoiden volyymin vaihteluja, edellä lueteltujen säädösteksteissä huomioon otettavien eri tekijöiden tulisi mahdollistaa rakennusalan toimijoiden normaali kehitys sekä varmistaa näin johdonmukainen sosiaalipolitiikka (työllisyys, työsuojelu, palkat) ja mahdollistaa alan houkuttelevuuden lisääntyminen eri ryhmien keskuudessa (nuoret, vanhemmat, opetushenkilökunta jne.).

5.   Tärkeimmät ehdotukset

5.1

Keskeiset kysymykset, joihin komitea ehdottaa toimivaltaisia viranomaisia kiinnittämään erityistä huomiota, ovat pääasiallisesti seuraavat:

hankintamenettelyiden yhdenmukaistaminen ja yksinkertaistaminen, jotta voidaan varmistaa sekä avoimuus että resurssien ja osaamisen optimointi

innovaatioon kannustaminen siten, että ratkaistaan erityisesti ideoiden ja varianttien teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvä ongelma

koulutus sekä alkuvaiheessa että työntekijöiden uran edetessä jatkuvana täydennyskoulutuksena

rakennusalan julkisuuskuvan kohentaminen, sillä se tarjoaa nuorille työpaikkoja

sosiaalialan säännöt, jotka koskevat sekä työoloja että hyviä työsuojelun käytänteitä

kestävä kehitys laajassa merkityksessä; rakennusalan yrityksillä on tässä asiassa merkittävä rooli ja uudenlaista vastuuta.

5.2   Hankintamenettelyiden yhdenmukaistaminen ja yksinkertaistaminen

5.2.1

Toimintalinjat voisivat olla seuraavat:

Muutetaan julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö asetukseksi, jolla korvataan nykyiset direktiivit. Näin voitaisiin todella yhdenmukaistaa menettelyt Euroopan tasolla sekä varmistaa kilpailuehtojen yhdenmukaisuus.

Vahvistetaan systemaattisesti parhaimman tarjouksen ensisijaista asemaa suhteessa alhaisimpaan tarjoukseen.

Luodaan kilpailulliselle neuvottelumenettelylle hankintaviranomaisten kannalta entistä tiukemmat puitteet, jolloin siitä tulisi todellinen optimointiin tähtäävä menettely ideoiden sekä teollis- ja tekijänoikeuksien systemaattisen ryöstämisen sijaan.

Kannustetaan yhdistämään suunnittelu ja toteuttaminen, jolloin voitaisiin hyödyntää jo suunnitteluvaiheesta lähtien sekä yritysten osaamista että suunnittelijoiden taitoja.

Lisätään kokonaisvaltaisten sopimusten käyttöä (suunnittelusta kunnossapitoon tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus), jotta voitaisiin vastata kestävän kehityksen haasteeseen sekä valmistautua reagoimaan asianmukaisella tavalla tiettyjen maiden polkumyyntiyrityksiin Euroopan markkinoilla.

Toteutetaan todellinen standardien ja tekniikoiden yhdenmukaistaminen kansallisten teknisten esteiden poistamiseksi ja Euroopan markkinoiden yhdentämiseksi.

Otetaan huomioon pienten ja keskisuurten yritysten tarpeet, jotta voitaisiin taata niiden jatkuvuus, säilyttää niiden tarjoamat työpaikat ja välttää näin alan liiallinen kahtiajakautuminen.

Listauksen yhteydessä on aiheellista tuoda selkeästi esille, että pyrittäessä säädösten kehittämiseen tarkoituksena ei ole tyrkyttää valmiita ratkaisuja, vaan tarjota hankkeen toteuttajille täydellinen välineistö, jota ne voivat käyttää tarpeittensa mukaisesti.

5.2.2

Muutosten ja mukautusten tarkoituksena olisi edistää avoimuutta ja parantaa yksityisten, julkisten tai puolijulkisten rakenteiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä tuoda selkeästi esille, että kaikki taloudelliset suoritukset edellyttävät kilpailuttamista ja virallista sopimusta.

5.3   Innovaatio sekä teollis- ja tekijänoikeudet

5.3.1

Rakennusteollisuuden erityisominaisuutena on se, että rakennustyön tulokset ovat aina ”prototyyppejä”. Tätä varten tarvitaan immateriaalioikeuksia suojaavaa yhteisön lainsäädäntöä, jossa otetaan huomioon suojeltavien ideoiden erityispiirteet: ne luodaan yleensä tiettyä tarjouskilpailua varten, eikä niitä välttämättä toisteta systemaattisesti. Euroopan tasolle tulisi luoda erityinen lainsäädäntö, joka antaisi suojan teknisille ideoille kilpailuttamisen yhteydessä ja tarjoaisi oikeudet tarjouskilpailuun osallistuville.

5.4   Koulutus

5.4.1

Rakennusalan ammattilaisten yleinen näkemys useimmissa jäsenmaissa on, että kansalliset koulutusjärjestelmät vastaavat kokonaisuudessaan varsin huonosti alan tarpeita. Tämä koskee koulutuksen kaikkia tasoja. Sen lisäksi, että ammattikunnan ja kansallisten koulutusjärjestelmien suhteita on parannettava, on myös annettava Euroopan tasolla virikkeitä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

Edistetään rakennusalan koulutusta koskevaa lainsäädäntöä Euroopassa (kaikentasoisen koulutuksen tunnustaminen ja todistusten vastaavuus).

Kehitetään edelleen henkilöstön hyödyntämistä edistämällä jatkuvaa koulutusta. Rakennusalalla on jännitteitä, ja se kärsii huonosta julkisuuskuvasta nuorten keskuudessa. Myös uralla etenemisen mahdollisuudet ovat huonot. Osaamisen tarve alalla on suuri, sillä työhön tarvitaan ammattitaitoista, jopa erittäin ammattitaitoista työvoimaa, jolla tulee olla vankat perustiedot. Osaamista tulisi vielä kehittää yrityksissä tarjoamalla työntekijöille jatkuvaa koulutusta ja siten uralla etenemisen mahdollisuuksia.

Otetaan käyttöön Erasmus-ohjelmaa vastaava järjestelmä, joka kattaa Euroopan rakennusalan ammattikoulutuksen eri tasoilla. Samalla voitaisiin hyödyntää aiempia kokemuksia, jotka ovat tosin hyvin pienimuotoisia (Euroopan sosiaalirahaston tuki kolmelle ammattikunnalle: maalarit, kivenhakkaajat, entisöijät).

Kehitetään rakennusalan koulutusta tarjoavia eurooppalaisia yliopistoja ja tunnustetaan eurooppalainen kisällinkirja.

Kehitetään rakennusalan hankkeita koskevaa koulutusta Euroopassa, jotta yritysten asiakkaat julkiselta ja yksityiseltä sektorilta oppisivat tuntemaan entistä paremmin sopimukset ja yritysten toimintatavat.

Luodaan kaikkia yrityksiä palveleva eurooppalainen jatkokoulutusjärjestelmä.

Edistetään eurooppalaisittain tärkeää osaamista (esim. kielet).

5.5   Sosiaalialan säännöt ja työsuojelu

5.5.1

Nykyisillä säännöillä on ollut hyvin myönteinen ja merkittävä vaikutus siihen, miten rakennusalalla työskennellään. Seuraavat toimet olisivat kuitenkin aiheellisia:

Edistetään työsuojelua koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa.

Torjutaan pimeää työtä ottamalla käyttöön eurooppalaisia välineitä (tietokantojen käyttö ja yhteenliittäminen, työntekijöiden kulkukortit ja tunnistusjärjestelmät), asettamalla seuraamuksia ja mukauttamalla verotusta (esimerkiksi alennettu alv-kanta).

Edistetään Reach-asetuksen täytäntöönpanoa.

Helpotetaan työntekijöiden liikkumista ilman sosiaalista polkumyyntiä (hyväksytään valtioissa jo voimassa olevat muodollisuudet työntekijöiden lähettämisen yhteydessä) ja mahdollistetaan eurooppalaisten työntekijöiden paluu alkuperämaahan.

Mahdollistetaan sakkojen perintä kaikista EU-maista.

Otetaan kaiken työntekijöiden liikkuvuuden lähtökohdaksi työskentelyvaltiossa voimassa olevien ehtojen hyväksyminen.

5.6   Kestävä kehitys

5.6.1

Tilanteessa, jossa ilmasto lämpenee ja haasteet ovat maailmanlaajuisia, rakennusalan ammattilaisilla on, kuten edellä todettiin, merkittävä rooli, jonka ne ovat nyt valmiita ottamaan vastuulleen säädösten ja kannustimien mahdollistamissa rajoissa. Näin ala voi tuoda lisäarvoa Euroopan markkinoille ja levittää osaamistaan muualle maailmaan, jossa — kuten tiedetään — tarvitaan välttämättä valtavia ponnisteluja, jotta toimien vaikutukset tuntuisivat kaikkialla.

5.6.2

Tätä varten on aiheellista toteuttaa seuraavat toimet:

Otetaan käyttöön kokonaiskuluihin perustuva lähestymistapa (investoinnin kesto) eurooppalaisia julkisia hankintoja koskevissa säännöissä. Määritellään parhaan tarjouksen käsite esimerkiksi ”kestävän kehityksen” kriteerin avulla. Näin hankkeen toteuttajat voisivat ottaa valinnoissaan kokonaisvaltaisesti huomioon kestävää kehitystä koskevan ulottuvuuden.

Edistetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmenettelyjä, jotka ovat jo periaatteellisesti sellaisia, että niissä yhdistetään suunnittelu, toteutus ja kunnossapito. Näin ne voisivat olla paras keino optimoida kokonaiskustannusten käsite.

Osoitetaan uudelleen tietyt tuet keskittämällä ne kaikissa jäsenvaltioissa energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviin työläisiin hankkeisiin.

Kannustetaan toteuttamaan suuria kunnostushankkeita julkisissa kohteissa ja rakennuksissa.

Tuetaan ekokortteleiden kehittämistä ja esille tuomista (luodaan yhteisömerkki, tarjotaan taloudellisia kannustimia jne.).

5.6.3

Jos rakennusyrityksille sekä rakennus- että liikennealalla annetaan mahdollisuus osallistua ketjun kaikkiin osiin eli suunnitteluun, toteuttamiseen ja kunnossapitoon, ne voivat antaa alalle ratkaisevan panoksen. Tämä koskee erityisesti välttämättömien toimien rahoituksen varmistamista, kun yritykset hallinnoivat kokonaiskuluja ja rahoittavat investointeja tulevaisuudessa saavutettavia energiansäästöjä silmällä pitäen.

5.7   Rakennusalan pk-yritykset

5.7.1

Rakennusalan pienten ja keskisuurten yritysten ongelma ei ole siinä, etteivätkö ne pääsisi tietyille markkinoille niin kuin saattaa olla muilla aloilla (ks. edellä kohta 3.2.5).

5.7.2

Näin ollen ”kiintiötä”, joita eräät tahot ovat ideoineet ja jotka yhteisön viranomaiset ovat hylänneet, ei pidetä ammattipiireissä oikeutetusti perusteltuna vaihtoehtona. Lisäksi luvut ovat ylittyneet eri tahoilla reilusti kaikissa Euroopan maissa.

5.7.3

Pk-yritysten ongelma tulee muiden kuin pienyrityksiä koskevassa periaatteistossa Small Business Act käsiteltyjen kysymysten osalta ratkaista ennemminkin seuraavin keinoin:

On etsittävä älykkäitä ratkaisuja yritysten omistajanvaihdoksiin.

On etsittävä ratkaisuja tukiin sekä palveluiden ja varojen jakamiseen vääristämättä kilpailua. Lisäksi on luotava tasavertaiset mahdollisuudet etenkin pk-yrityksille, jotta ne voisivat osallistua monimutkaisiin operaatioihin (julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ja kestävä kehitys).

On etsittävä ratkaisuja, jotka parantavat pk-yritysten mahdollisuuksia hyödyntää standardointia ja normeja.

Bryssel 10. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Rakennusalan työpaikkojen osuus teollisuuden työpaikoista on 30,4 %. Lähteet: Eurostat ja FIEC.


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/26


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yrityspalvelujen kehitys Euroopassa”

(2009/C 27/06)

Euroopan komission institutionaalisista suhteista ja viestintästrategiasta vastaava varapuheenjohtaja Margot Wallström ja yritys- ja teollisuustoiminnasta vastaava varapuheenjohtaja Günther Verheugen pyysivät 6. joulukuuta 2007 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Yrityspalveluiden kehitys Euroopassa.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Edwin Calleja.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 135 ääntä puolesta ja 2 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Institutionaalisista suhteista ja viestintästrategiasta vastaava komission varapuheenjohtaja Margot Wallström ja yritys- ja teollisuustoiminnasta vastaava komission varapuheenjohtaja Günter Verheugen pyysivät ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon yrityspalveluista. Lausunto perustuu aikaisemman yrityspalveluja ja teollisuutta tarkastelevan lausunnon seurantaan ja jatkoanalyysiin (1).

1.1.1

Tässä yhteydessä tulee muistaa, että Euroopan komissio pitää Lissabonin toimintasuunnitelmaa tärkeänä keinona ylläpitää ja parantaa eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä huolehtimalla siitä, että muutosprosessia hallitaan noudattaen unionin kestävän kehityksen strategiaa ja sosiaalisella tasolla kannustaen edustavien työmarkkinaosapuolten syntymistä neuvottelemaan asianmukaisella tasolla.

1.1.2

Näihin tavoitteisiin pyrittäessä on samalla yksinkertaistettava teollisuuden sääntelyjärjestelmää; kyseessä on poliittinen prioriteetti, joka muodostaa yhden komission teollisuuspolitiikan peruslinjoista.

1.1.3

Toinen komission harjoittamalle teollisuuspolitiikalle tyypillinen piirre on integroitu lähestymistapa, joka ottaa huomioon eri sektoreiden tarpeet.

2.   Tiivistelmä päätelmistä ja suositukset

2.1   Tunnustetaan palvelusektorin merkitys taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle.

ETSK katsoo, että fokusta on laajennettava pikaisesti ja siirrettävä se kattamaan myös palvelusektori, jota ei enää tulisi pitää pelkkänä tuotantoteollisuuden liitännäisenä. Yhteiskunta on muuttumassa merkittävästi, ja palvelut ovat tämän muutoksen ytimessä. Euroopan komission tuleekin myöntää, että tällainen kehitys on käynnissä, ja antaa sille enemmän painoarvoa.

2.2   Ensisijaiset toimet

Priorisointi on ensiarvoisen tärkeää, koska yrityspalveluihin liittyvillä politiikan aloilla mahdollisten toimien kirjo on laaja. Vuodet 2008–2010 kattavan yhteisön Lissabonin ohjelman kymmenen tärkeimmän tavoitteen saavuttamisessa on pikaisesti edistyttävä merkittävällä tavalla. Ne vaikuttavat palvelujen tulevaan kehitykseen sekä välittömästi että välillisesti. ETSK katsoo, että prioriteetit tulisi asettaa seuraavassa järjestyksessä:

Yrityspalvelupolitiikan alalla toteutettavat toimet ja korkean tason työryhmän asettaminen. Yrityspalveluja pohtimaan tulisi asettaa korkean tason työryhmä, joka analysoisi alaa perusteellisesti, tarkastelisi nykyisiä politiikkoja yrityspalvelujen kannalta niistä tehokkaimpien ja onnistuneimpien tunnistamiseksi ja suunnittelisi konkreettisia poliittisia toimia merkittävimpien aukkojen ja tarpeiden täyttämiseksi. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti yrityspalvelujen alasektoreiden erilaisuuteen sen määrittelemiseksi, mihin niistä on paikallaan kiinnittää erityistä poliittista huomiota ja millä tasolla (alue-, jäsenvaltio- vai unionitasolla) poliittisia toimia on perusteltua toteuttaa.

Työmarkkinapolitiikan asema yrityspalveluissa. Sosiaaliselta kannalta katsottuna on sektoritasolla paikallaan tarkastella syvällisesti uudentyyppisten, yrityspalvelujen ja tuotantoteollisuuden vuorovaikutuksessa muodostuvien työsuhteiden asettamia haasteita. Analyysin on katettava yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sekä elinikäinen oppiminen ja työntekijöiden työolot myös niiden työntekijöiden kohdalla, jotka ovat mukana ulkoistamisprosesseissa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulisi edistää työmarkkinaosapuolten alakohtaista vuoropuhelua. Olisi laadittava toimintaohjelma, jonka mukaisesti keskusteltaisiin yrityspalvelualaan vaikuttavasta rakennemuutoksesta johtuvista työolojen ja työtilaisuuksien muutoksista.

Yrityspalvelut ja innovaatiopolitiikka. T&K- ja innovaatio-ohjelmia ja palvelu-alan innovointia tukevia toimia tulisi edistää voimakkaasti. Organisatorisen innovointiin, osaamisintensiivisiin yrityspalveluihin (Knowledge Intensive Business Services, KIBS) ja innovaatiojohtamiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Yrityspalvelustandardien kehittäminen. Yrityksiä tulee rohkaista luomaan standardeja itsesääntelyä hyödyntäen; ennen sitä niiden tulee kuulla yrityspalvelujen käyttäjiä perusteellisesti. Tässä yhteydessä Euroopan standardointikomitean (CEN) ja sen standardoimisjärjestöjen tuki on tärkeää (avoin dialogi). Lisäksi tulee edistää onnistuneiden innovaatioiden tulosten levittämistä erityisesti pyrkimällä nopeasti ja epävirallisesti konsensusratkaisuihin.

Edistetään palvelututkimusta uutena yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alana.

Sisämarkkinat ja yrityspalveluihin vaikuttava sääntely. ETSK on yksilöinyt joukon aloja, joilla säädöstaakkaa on yksinkertaistettava, selvennettävä ja karsittava kuitenkaan tinkimättä työhygieniaa, työsuojelua ja työntekijöiden edustusta koskevista velvoitteista. Sen lisäksi on todettava, että palveludirektiivin vaikutukset yrityspalveluihin ovat vielä arvioimatta, ja siihen on ryhdyttävä pontevasti, kunhan direktiivi on saatettu osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Tässä yhteydessä tulisi myös määrittää mahdolliset kaupan avoimuuteen ja kilpailuun liittyvät jatkotoimet laajentuneilla unionin sisämarkkinoilla.

Yrityspalvelutilastojen parantaminen. Jäsenvaltioita kehotetaan tekemään nykyistä enemmän yhteistyötä yrityspalveluja koskevien tilastojen parantamiseksi. Lisää tietoa tarvitaan erityisesti niiden suorituskyvystä ja vaikutuksesta jäsenvaltioiden talouksiin. Kyse on julkisen vallan kannalta tarpeellisesta keinosta, jos alaa halutaan auttaa kehittämään mahdollisuuksiaan. Euroopan yhteisöjen tilastollisen toimialaluokituksen (Nace) 74 lukuun hiljattain tehdyistä muutoksista huolimatta eivät saatavat tiedot vieläkään ole riittävän yksityiskohtaisia, jotta yrityspalveluista saataisiin merkityksellistä tietoa.

3.   Yleistä

3.1

Taustaa. Syyskuussa 2006 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa (asiakokonaisuus CCMI/035) ETSK esittää, että yrityspalveluihin tulisi kiinnittää vakavammin huomiota, sillä niiden merkitys Euroopan tuotantoteollisuuden suorituskyvylle on huomattava. Lausunnossa kuvaillaan palvelujen ja tuotannon vuorovaikutusta sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen suorituskykyyn kohdistuvaa työllisyys-, tuottavuus- ja kilpailukykyvaikutusta. Tämä on lähtökohtana käsillä olevassa yrityspalvelujen seurantaan ja jatkoanalyysiin keskittyvässä asiakirjassa. Aluksi on paikallaan todeta, että yrityspalvelut määritellään palveluiksi, jotka välillisenä panoksena vaikuttavat tuotantotoiminnan laatuun ja tehokkuuteen yrityksen omia palveluja täydentämällä tai korvaamalla (Rubalcaba ja Kox, 2007). Nace rev. 1 vastaa osittain tätä määritelmää (toimialakoodit 72–74) ja uusinta Nacen versiota (koodit 69–74, 77–78, 80–82). Yrityspalvelut voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan:

osaamisintensiiviset yrityspalvelut (esim. tietokone ja it-palvelut, johdon konsultointi, tilinpito, vero- ja oikeudelliset palvelut, markkinointi- ja mielipidetutkimukset, tekniset ja insinööripalvelut, henkilöstöpalvelut ja ammatillinen koulutus ja rekrytointi)

toiminnalliset yrityspalvelut (esim. turvapalvelut, puhtaanapito, hallinto ja kirjanpito, vuokratyövoima, puhelinpalvelut, kääntäminen ja tulkkaus).

Lausunnon tavoitteena on auttaa alaa saamaan nykyistä enemmän tunnustusta ja kehittymään esteettä sekä helpottaa eurooppalaisia talouksia niiden pyrkimyksissä lisätä kilpailukykyään maailmanlaajuisilla markkinoilla.

3.2

Palvelujen ja yrityspalvelujen merkitys. Palveluilla on entistä merkittävämpi asema kansalaisten, eri alojen ammattilaisten, yritysten, alueiden ja maiden ajatusmaailmassa. Kun tarkastellaan kysyntää ja tarjontaa nykyisissä talous- ja sosiaalijärjestelmissä, ovat palvelut pitkälti hallitsevassa asemassa. Vaikka palvelut ovat läsnä lähes kaikilla talous- ja yhteiskuntaelämän osa-alueilla, suuri osa toiminnasta ei näy tilastoissa. Perinteinen jaottelu tuotantoaloittain, vaikka se onkin epätäydellinen eikä paljasta talouden sektoreiden voimakkaita vuorovaikutussuhteita, auttaa arvioimaan keskeisimpien taloudellisen toiminnan alojen merkitystä. Palvelujen merkitys talouden sektorina kasvaa Euroopassa. Sen osuus kokonaistyöllisyydestä on pienempi (70 prosenttia) kuin Yhdysvalloissa (80 prosenttia) ja suurempi kuin Japanissa (67 prosenttia). Yrityspalvelujen alasektori on kasvanut niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ja Japanissakin erittäin reippaasti ja nostanut osuutta kokonaistyöllisyydestä vastaavasti. Päätoimialanaan yrityspalveluja tarjoavien yritysten osuus kokonaistyöllisyydestä ja tuotetusta lisäarvosta on 10–12 prosenttia. Jos laskuihin otetaan mukaan sivutoimialanaan yrityspalveluja tarjoavat yritykset, työllisyysosuus on paljon suurempi. Vuonna 2004 Euroopassa yrityspalvelujen taloudellista vaikutusta ajatellen johtavia maita olivat Benelux-maat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Saksa. Kaudella 1995–2004 yrityspalvelusektori on kasvanut melko huomattavasti mm. Unkarissa, Puolassa, Itävallassa, Latviassa ja Maltassa. Tämä viittaa siihen, että tiettyjen EU-maiden välillä on käynnissä lähentymisprosessi. Näiden maiden kohdalla on kuitenkin vain kyse työllisyydestä yrityksissä, joiden päätoimiala on yrityspalvelut. Enemmistö näistä yrityksistä on pk-yrityksiä.

3.3

Kehityksen arviointi. ETSK on nyt arvioinut uudelleen tilannetta syyskuussa 2006 antamansa lausunnon (asiakokonaisuus CCMI/035) jälkeen tapahtuneen kehityksen valossa. Se panee tyytyväisenä merkille, että tuotantoteollisuuden yrityspalvelujen painoarvo on komission päätöksissä kasvanut.

Tiedonanto aiheesta ”Teollisuuspolitiikan väliarviointi”. Kyseessä on panos unionin kasvu- ja työllisyysstrategiaan (2), joka julkaistiin ETSK:n edellä mainitun lausunnon antamisen jälkeen ja jossa kannatetaan palvelusektoreiden ja niiden kilpailukykyvaikutusten yksityiskohtaista tarkastelua ja kilpailukyvyn analysointia. Sektorikohtaista seurantaa tulisi tarvittaessa jatkaa. Toimien tuloksena havaittaisiin kaikki kilpailukyvyn parantamista haittaavat esteet ja voitaisiin päästä eroon markkinahäiriöistä, joiden vuoksi toimia teollisuus- ja/tai palvelusektorien erityisongelmien ratkaisemiseksi voitaisiin pitää oikeutettuina. Euroopan komissio toteuttaa tämän syvällisen analyysin kuluvan vuoden aikana, ja tulosten pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä.

Komissio julkaisi heinäkuussa 2007 valmisteluasiakirjan palveluinnovaatioita tukevan unionin strategian valmistelusta ja siihen liittyvistä haasteista ja tulevia toimia koskevista keskeisimmistä kysymyksistä (3), käynnisti yritystoimintaan liittyvien palvelujen eurooppalaisen foorumin helmikuussa 2008 ja julkaissee (loppuvuonna 2008) tiedonannon palveluinnovaatioista. Kokonaisuutena tämä voi olla merkittävä askel kohti palvelujen aitoa integrointia unionin innovaatiopolitiikkoihin.

”Sisämarkkinoiden palveludirektiivin” (4) hyväksyminen on merkittävä käännekohta, kun on kyse aitojen palvelujen sisämarkkinoiden luomisesta. Tämä edellyttää, että viimeistään 28. joulukuuta 2009 direktiivin säädökset saatetaan osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, ja samalla varmistetaan, että sovelletaan sen maan työoikeutta ja työehtosopimuksia, jossa palvelu tarjotaan. Sen tarjoamista mahdollisuuksista voivat hyötyä sekä yritykset että kuluttajat. Sen on tarkoitus myös edistää yrityspalvelumarkkinoiden toimintaa helpottamalla kauppaa ja investointeja EU-maiden välillä sekä tarjota uusia mahdollisuuksia tuotantoteollisuuden yrityksille valita monipuolisempia, parempia ja edullisempia palveluja. Yrityspalvelujen hyödyntämisen tarjoamien uusien kilpailuetujen tulisi puolestaan lisätä työpaikkoja, parantaa tuottavuutta ja tehostaa talouden suorituskykyä.

3.4

Yrityspalveluita hyödyttävät tukitoimet. Yrityspalvelujen asemaa teollisuus- ja innovaatiopolitiikassa sekä sisämarkkinadirektiivin mahdollisia heijastusvaikutuksia edistämään pyrkivien käynnissä olevien keskeisimpien unionin toimien lisäksi komissio edistää yrityspalvelujen asemaa valmistusteollisuudessa myös välillisesti muilla toimilla.

Eurostat on tarkistanut Nace-luokitusta tavoitteena koota enemmän palveluihin liittyvää tietoa.

Yrittäjyyttä ja yritysten kasvua edistävä eurooppalainen yritysverkosto (The Enterprise Europe Network) luotiin yhdistämällä Euro Info Centren ja Innovation Relay Centren verkostot. Tämän tuloksena yrittäjillä on käytettävissään yli 500 yhteyspistettä (5). Tästä lienee hyötyä pk-yrityksille ja siten suurimmalle osalle yrityspalvelujen tarjoajia.

Komissio on esittänyt vuodesta 2005 hallintotaakan yksinkertaistamista ja vähentämistä. Ehdotuksista tuorein, vuonna 2008 esitetty, koskee nopeutettua karsimista (6). Tämä on myönteinen uutinen pk-yrityksille, jotka kärsivät kokonsa suhteen huomattavasta hallinnollisesta taakasta.

Työmarkkinaosapuolet käsittelivät vuoropuhelussaan komission aiheesta ”Kohti joustoturvaa koskevia yhteisiä periaatteita: enemmän ja parempia työpaikkoja joustavuuden ja turvallisuuden avulla” (7) antamaa asiakirjaa. Tämän pitäisi helpottaa käsitteen soveltamista koko unionissa kussakin jäsenvaltioissa vallitsevissa erilaisissa oloissa. Dynaamisissa yrityspalveluissa työmarkkinaosapuolten neuvottelema joustoturva voi olla hyödyllinen tekijä, kunhan samaan aikaan edistetään parempia ja laadukkaampia työpaikkoja. Myös työmarkkinaosapuolet tulisi ottaa mukaan, mikäli EU haluaa pystyä vastaamaan globalisaation haasteisiin.

Komissio julkaisi asiakirjan aiheesta ”Standardoinnista lisää vauhtia innovointiin Euroopassa” (8), jossa muiden aloitteiden ohella edistetään teollisuuden ja muiden sidosryhmien yhteistyön nopeuttamista ja standardien käyttöä kestävään teollisuuspolitiikkaan liittyvän innovaation tukena.

3.5

Yrityspalvelusektorin tärkeimmät tarpeet. Vaikka palvelujen suhteen onkin edistytty, on tarkasteltava jäljellä olevia huomattavia aukkoja ja tarpeita. Unionin nykyinen poliittinen kehys painottuu merkittävästi tuotantoteollisuuteen, vaikka palvelut muodostavat talouselämän suurimman segmentin ja edistävät kaikkea kasvua niin liike- kuin yhteiskuntaelämässä.

3.5.1

Useimmat unionin teollisuuspolitiikan jäsenvaltio- ja unionitason horisontaaliset ja alakohtaiset aloitteet keskittyvät tuotantoteollisuuteen huolimatta siitä, että yrityspalveluilla on tässä yhteydessä luontainen tukiroolinsa. Tarvitaankin pikaisesti tasapainoista unionin politiikkaa, joka ei aliarvioi yrityspalvelujen merkitystä eurooppalaisen tuotantoteollisuuden globaalille kilpailukyvylle tai koko taloudelle. Mitä tahansa talouden alaa koskevien horisontaalisten politiikkojen on oltava aidosti laaja-alaisia ja vastattava uudessa palvelutaloudessa, jossa teollisuus- ja palvelusektori liittyvät erottamattomasti toisiinsa, toimivien yritysten ja työntekijöiden tarpeita. Tämä välitön synergia luo Euroopan taloudelle uusia mahdollisuuksia maailmanmarkkinoilla. Monia teollisuuspolitiikan osatekijän muodostavia EU:n poliittisia aloitteita on paikallaan sopeuttaa ja soveltaa palveluihin. Tässä yhteydessä ovat kyseessä täysin toimivat palvelujen sisämarkkinat, kansainvälinen kauppa, valtiontukea koskevat säännöt, työmarkkinat, sosiaaliset toimet, koulutus, aluepolitiikka, T&K, innovointi, standardointi, yrittäjyys, entistä paremmat tilastot ja muu informaatio jne. Lisäksi on tarpeen ottaa huomioon palvelujen erityistarpeet, mikäli se on asianmukaista. Tätä ei pidä kuitenkaan käsittää niin, että kaikkien politiikkojen tulisi olla alakohtaisia ja liittyä palveluihin. Pikemminkin on kyse siitä, että mainittujen politiikkojen vaikutukset palveluihin selvitetään ja tarvittaessa ryhdytään erityistoimiin.

3.5.2

Keskeisimmät tarpeet ovat havaittavissa seuraavilla aloilla:

Yrityspalvelut ja teollisuuspolitiikka. Nyt kun yrityspalvelut ja jatkuva arviointi on hiljattain otettu mukaan, tulisi kiinnittää enemmän huomiota erityisoloihin, joissa yrityspalvelujen hyödyntäminen edistää teollisuuden suorituskykyä ja tuottavuutta talouden näkökulmasta. Selviytyäkseen maailmanlaajuisessa kilpailussa Euroopan tulee investoida innovaatioon, osaamiseen, suunnitteluun, logistiikkaan, markkinointiin ja muihin yrityspalveluihin, toisin sanoen koko globaaliin arvoketjuun.

Yrityspalvelut työllisyys- ja koulutuspolitiikassa. Työsuhteista suurin osa on palvelusektorilla ja näin on myös jatkossa. (Poliittisten päättäjien ei pidä unohtaa, että 20 prosenttia tuotantoteollisuuden välillisestä panoksesta juontuu palveluista.) Palvelujen maailmanlaajuisen tarjoamisen/ulkoistamisen (global sourcing/off shoring) mahdollinen vaikutus (OECD:n vuonna 2006 julkaiseman tutkimuksen mukaan jopa 30 prosenttia) pakottaa jäsenvaltiot vahvistamaan taitoja ja pätevyyksiä, joita niiden teollisuuden menestyminen maailmanlaajuisessa kilpailussa edellyttää.

Yrityspalvelut innovaatio- ja tuottavuuspolitiikassa. Palveluinnovaatioiden edistäminen on olennaista, kun halutaan hyödyntää laatutekijöitä teollisuuden kilpailukyvyn vahvistamisessa. Palveluinnovaation vaikutus laatuun, työllisyyteen ja asiakassuhteisiin on merkittävä ja myönteinen. Samalla yrityspalvelut voivat tarjota työoloiltaan hyviä, laadukkaita työpaikkoja osaamispainotteisessa ympäristössä. Näissä olosuhteissa työntekijät tekevät osaltaan palveluinnovaatiot mahdollisiksi ja auttavat niiden onnistumisessa. Se voi auttaa parantamaan yritysten kilpailuasemaa ja työntekijöiden työllisyysmahdollisuuksia. Palveluinnovaatioiden hyöty tulisi kohdentaa yrityspalvelualan pysähtyneen tuottavuuden kasvun piristämiseen. Tuottavuuden alhainen kasvutahti on yhä vallalla useissa maissa, vaikka tilastollisten mittausongelmien vuoksi yrityspalvelujen osuutta kokonaistuottavuuden kasvun kannalta aliarvioidaankin.

Yrityspalvelut ja sisämarkkinat. Tehtävänä on luoda palvelujen sisämarkkinat ja tarjota unionille ratkaiseva rooli globalisaatioprosessissa ottamalla huomioon kaikki markkinoihin ja kilpailukykyyn vaikuttavat olosuhteet. Erityisesti on tarpeen seurata palveludirektiivin saattamista osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja vaikutusta yrityspalveluihin.

Yrityspalvelut ja alueet. Yrityspalvelut ovat monilla alueilla puutteelliset, sillä niiden tarjonta keskittyy usein suurkaupunkialueille ja korkean tulotason alueille. Aluetasolla on tärkeää edistää ja stimuloida yrityspalvelujen kysyntää ja tarjontaa sekä hyödyntää optimaalisesti nykyisiä verkkoja, jotka lisäävät paikallisten toimijoiden keskinäistä synergiaa.

Yrityspalvelut ja muut niihin liittyvät politiikat. Yrityspalveluihin liittyvät politiikat voidaan jakaa kahteen ryhmään: pääasiassa sääntelypolitiikkoihin (sisämarkkinat, kilpailu, parempi säädöskäytäntö, julkiset hankinnat) ja muihin politiikkoihin (innovaatio, osaaminen, laatu, työllisyys, standardit, yritykset ja pk-yritykset, aluepolitiikka, tieto ja tilastot). Etenkin standardien, uuden palvelutieteen alan ja tilastojen merkitykseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

3.6

Yrityspalvelutoiminnan ja sen kohteena olevien politiikkojen vuorovaikutus. Kokemus on osoittanut, miten alustavat kattavat toimet voisivat vuorovaikutuksessa auttaa kehittämään yrityspalveluja tarmokkaasti edessä oleviin haasteisiin vastaamiseksi. Eri politiikkojen väliset synergiat ja vuorovaikutus tulisi ottaa huomioon.

3.7

Yrityspalvelujen toiminnalliseen kehittämiseen tähtäävien erityisten EU-politiikkojen suunnittelu edellyttää talousteoreettista perustaa. Tämän ovat hiljattain osoittaneet Kox ja Rubalcaba (Business Services in European Economic Growth, 2007). Näkemyksiensä tueksi he esittävät lähinnä markkinoiden ja järjestelmän heikkouksiin liittyviä tekijöitä, kuten epäsymmetrisyyttä ja ulkoisia tekijöitä.

3.8

Lissabonin toimintasuunnitelma 2008–2010 — Yrityspalveluihin liittyvistä politiikoista voi olla hyötyä yhteisön Lissabonin ohjelmaan liittyvien ehdotusten yhteydessä (KOM(2007) 804 lopullinen). Suurin osa kymmenestä vuoteen 2010 mennessä saavutettavaksi asetetusta tavoitteesta vaikuttaa palveluihin joko suoraan tai välillisesti.

3.8.1

Komissio aikoo esittää vuoden 2008 puolivälissä uudistetun sosiaalipoliittisen toimintasuunnitelman, jolla on tarkoitus puuttua osaamiskuiluun. Useimmissa erittäin työvoimavaltaisissa yrityspalveluissa voidaan nähdä huomattavia puutteita ja tarpeita. Aiheesta ”Ensisijaisten ryhmien työllistäminen (Lissabonin strategia)”12. heinäkuuta 2007 antamassaan lausunnossa (9) ETSK panee merkille, että Lissabonissa asetetut kunnianhimoiset työllisyystavoitteet on saavutettu vain osittain, ja huomauttaa, että moni viime vuosina syntyneistä ja etenkin naisten täyttämistä työpaikoista on osa-aikainen. Ikääntyneistä työntekijöistä moni joutui edelleen toteamaan, että sopivista avoimista työpaikoista on huomattava pula. Erityisesti nuorista moni löysi useimmissa tapauksissa epätyypillisen työsuhteen, joka ei joissain tapauksissa tarjonnut asianmukaista oikeudellista tai sosiaalista suojaa. ETSK korostaa lausunnossaan, että joustoturvaan tulisi liittää tasokas sosiaaliturva, aktiivinen työmarkkinapolitiikka sekä yleissivistävä-, jatko- ja ammatillinen koulutus.

3.8.2

Komissio on jo aiemmin tänä vuonna tehnyt yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa koskevia ehdotuksia. Tämä saattaa vaikuttaa korkeasti koulutettujen ammattilaisten maahanmuuttoon osaamisintensiivisten yrityspalvelujen alalla ja vähemmän koulutettujen työntekijöiden maahanmuuttoon, kun on kyse esim. puhtaanapito- tai turva-alasta.

3.8.3

Yhteisö laatii pienyrityksiä koskevan periaatteiston (Small Business Act) , jolla pyritään vapauttamaan pk-yrityksen kasvupotentiaali sen koko elinkaaren kattavasti. Yrityksiä perustetaan ja lakkautetaan eniten yrityspalvelusektorilla, joten uusiin pk-yrityksiin lienee paikallaan kiinnittää huomiota. Aiheesta ”Liiketoimintamahdollisuudet erityisesti pk-yrityksissä” antamassaan lausunnossa (10) komitea kiinnittää huomiota siihen, että vuosiksi 2008–2010 tarvitaan nykyistä paremmin kohdennettuja ja hiotumpia integroitua suuntaviivoja pk-yrityksille kasvua ja työllisyyttä ajatellen. Myös pk-yritykset hyötyvät hallinnollisen taakan vähentämisestä 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä.

3.8.4

Yhteisö vahvistaa yhtenäismarkkinoita ja lisää kilpailua palvelujen alalla. Samassa lausunnossa (asiakokonaisuus INT/324) pahoitellaan sisämarkkinoiden keskeneräisyyttä ja etenkin jäsenvaltioiden hitautta direktiivien täytäntöönpanossa, hallinnollista taakkaa sekä työvoiman liikkuvuuden puutetta. Pk-yritysten kannalta nämä ovat valtavia esteitä ylitettäviksi.

3.8.5

Yhteisö toteuttaa viidennen vapauden (osaamisen vapaan liikkuvuuden) ja luo aidon eurooppalaisen tutkimusalueen. Osaamisintensiivisillä yrityspalveluilla voi olla oma roolinsa tämän Lissabonin strategian ensisijaisen tavoitteen saavuttamisessa.

3.8.6

Yhteisö parantaa innovoinnin edellytyksiä. ETSK on myös antanut lausunnon aiheesta ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin” (11). Tärkein sanoma on, että Euroopan tulee pysyä edellä tutkimuksen, teknologian kehityksen ja innovaation aloilla. Tämä edellyttää lisävaroja EU:n talousarviosta. Tarvittaessa myös koulutusmahdollisuuksia on parannettava ja tasoa nostettava yleisesti. On myös luotava edistykselle ja innovaatiolle avoin yhteiskunnallinen ilmapiiri. Lisäksi on luotava asianmukaiset olosuhteet ja tehtävä päätöksiä, jotka lisäävät sijoittajien luottamusta ja optimismia ja saavat heidät sijoittamaan pääomaansa uusiin eurooppalaisiin hankkeisiin. On lisättävä tietoisuutta perustutkimuksen perusluonteisesta merkityksestä ja herätettävä yrittäjähenki niissä, jotka ovat valmiita innovoimaan ja ottamaan riskejä. Lisäksi on hyväksyttävä, että epäonnistumiset ja tappiot liittyvät väistämättä riskiin. ETSK tarkasteli myös oikeudellisia ja yhteiskunnallisia puite-ehtoja, joiden avulla tuetaan innovaatiomyönteistä yrittäjyyttä ja innovaatiomyönteisiä markkinoita.

3.8.7

Yhteisö edistää nykyistä kestävämpään tuotantoon ja kulutukseen tähtäävää elinkeinopolitiikkaa. Ympäristöalan yrityspalvelujen asema elinkeinopolitiikassa voi kuulua tämän ensisijaisen tavoitteen piiriin.

3.8.8

Yhteisö neuvottelee kahdenvälisesti tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa uusien kansainvälisten kauppa- ja sijoitusmahdollisuuksien avaamiseksi ja yhteisen sääntely- ja standardialueen luomiseksi.

4.   Yrityspalveluja edistävien toimien priorisointi

Toimet on tarpeen priorisoida, sillä yrityspalveluihin liittyvä politiikan ala on laaja. ETSK:n mielestä ensisijaisten tavoitteiden tulee olla seuraavat:

4.1

Tavoite 1: Euroopan komission tulisi asettaa korkean tason työryhmä pohtimaan yrityspalveluja osana yritys- ja teollisuuspolitiikkaa. Tässä yhteydessä tulee tarkastella palvelujen vuorovaikutusta teollisuuden ja muun talouden toiminnan kanssa. Ryhmän tärkeimpinä tavoitteina tulisi olla

syventää yrityspalvelutarpeiden analyysiä ja selvittää myös yrityspalvelujen hyvin erilaisten alasektoreiden tarpeet

arvioida yrityspalveluihin vaikuttavia nykyisiä politiikkoja ja suunnitella asianmukaisella tasolla (alue-, jäsenvaltio- tai unionitaso) konkreettisia poliittisia toimia

suositella strategisia tavoitteita, joihin pyrkiä palvelukaupasta (GATS) käytävissä WTO-neuvotteluissa, ja korostaa tässä yhteydessä toimia, joita tarvitaan, jotta palvelusektorilla toimivat pk-yritykset voivat harjoittaa vientiä

kartoittaa ja ryhmitellä poliittiset sidosryhmät aloilla, joilla edustus on hyvin rajallista ja hajanaista

perustaa eurooppalainen yrityspalvelujen tarkkailuelin seuraamaan EU:n poliittisen toiminnan perusteella toteutettujen toimenpiteiden tuloksia ja tehdä tunnetuksi parhaita käytänteitä. Tarkkailuelimen jäsenten tulisi olla ETSK:n, työmarkkinaosapuolten ja liike-elämän järjestöjen edustajia sekä yrityspalvelujen asiantuntijoita.

4.2

Tavoite 2: Tulisi edistää erityisesti yrityspalvelujen alaan keskittyvää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua seuraavien aiheiden käsittelemiseksi ja niitä koskevien suositusten laatimiseksi:

uudet työllisyysmahdollisuudet

elinikäinen oppiminen

ulkoistamisen ja toimintojen unionin ulkopuolelle siirtämisen haasteet

pula ammattitaitoisesta työvoimasta

osa-aika- ja etätyö

joustoturva yrityspalveluissa (aihetta käsitellään yleisellä tasolla ETSK:n lausunnossa, asiakokonaisuus SOC/283)

henkilöstöpula osaamisintensiivisillä yrityspalvelualoilla (KIBS) ja maahanmuutto

liikkuvuus.

Tällaisen alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun toteutettavuus ja tehokkuus (esimerkiksi sopimusten tunnustaminen ja organisatorinen tuki) riippuvat käytännössä kuitenkin työntekijä- ja työnantajapuolta edustavien eurooppalaisten järjestöjen yksilöimisestä ja niiden aseman tunnustamisesta.

4.3

Tavoite 3: T&K ja palveluinnovaatiot

analyysi yrityspalveluihin liittyvistä innovaatiotavoista ja niiden vaikutuksista tuottavuuteen ja yhteiskuntaan ja talouden kasvuun

osaamisintensiivisten yrityspalvelujen (KIBS) rooli palveluinnovaatioiden kehityksessä

tieto- ja viestintätekniikan ja palveluinnovaatioiden suhde

T&K- ja innovaatio-ohjelmien seuranta yrityspalvelujen aseman arvioimiseksi

joustavien tuotantomenetelmien (lean manufacturing) soveltaminen palveluihin

palveluinnovaation ja muiden mahdollisten poliittisten toimien rooli osaamisintensiivisten palvelujen kannalta aluetasolla; yrityspalvelujen tarjonnan ja kysynnän edistäminen innovaatiopolitiikalla.

4.4

Tavoite 4: Standardien kehittäminen. Palvelustandardit ovat kehittyneet hitaasti. Ne perustuvat yleensä kysyntään. Yrityspalvelujen tarjoajien puolella on rakenteellisia ongelmia. Niistä suurin osa on pieniä yrityksiä, jotka eivät kuulu kotimaassaan edustusorganisaatioihin, mikä heijastuu myös unionitasolla, jolla tämä kategoria ei juuri ole edustettuna missään eurooppalaisessa organisaatiossa. Ainoa tapa parantaa tilannetta on mobilisoida käyttäjät tuomaan julki vaatimuksensa. Yrityspalvelujen markkinat hyötyisivät valtavasti alan selkeistä standardeista. Standardeja kehittämällä voitaisiin

täydentää ja jopa korvata sääntelyä

parantaa laatua ja edistää kilpailua

vähentää epäsymmetristä tietoa, mikä hyödyttäisi sekä tarjoajia että käyttäjiä markkinoilla, joita vaivaa avoimuuden puute

varmistaa eri tarjousten vertailtavuus, kun kuluttaja valitsee eri vaihtoehdoista

taata, että T&K- ja innovaatio-ohjelmien tuloksia levitetään nykyistä laajemmin innovoinnin kannustamiseksi ja palvelujen laadun parantamiseksi

toteuttaa kiistojen vähentäminen selkiyttämällä palvelujen tarjoajien ja käyttäjien oikeuksia ja velvollisuuksia

välttää työmarkkinakonflikteja siten, että palvelujen tarjoajat ja käyttäjät noudattavat sovellettavaa työoikeutta ja että tarvittaessa käydään työehtosopimusneuvotteluja asianmukaisella tasolla

helpottaa mittakaavaeduista hyötymistä samankaltaisia palveluja eri EU-maissa tarjoavien pienten yritysten keskuudessa ja avata mahdollisuudet markkinoiden integrointia haittaavien esteiden vähentämiselle

luoda terve vientisektori ja auttaa julkisten palvelutarjouskilpailujen järjestämisessä sekä edistää palveluihin liittyvää alihankintaa.

4.5

Tavoite 5: Yrityspalvelutilastojen parantaminen. Poliittiset toimet riippuvat voimassa olevien suuntausten analyysista, ja suuntaukset voidaan saada selville ainoastaan selkeistä ja asianmukaisista tilastoista. Se, että tuottavuus ei ole lisääntynyt Yhdysvaltoihin verrattuna tyydyttävällä tavalla, voi johtua osittain epäluotettavista tilastoista, jotka perustuvat tuotantoteollisuuden suorituskykyä mittaavaan metodologiaan. Yrityspalveluja kuvaavien tilastojen tarkentaminen edellyttää Eurostatin päätöksen lisäksi myös hallitusten yhteistyötä, joka tähtää tilastotietojen keruumenetelmien muuttamiseen. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää yrityspalvelujen roolin mittaamiseen teollisuudessa ja muilla palvelusektoreilla.

4.6

Tavoite 6: Palvelutiede

Palvelutiede (tai Service Science, Management and Engineering, SSME) on uusi kehittyvä ala, ja se kattaa eri palveluihin liittyvät ja hajanaisetkin lähestymistavat, kuten palvelutalouden, palvelujohtamisen, palvelumarkkinoinnin ja palvelutuotteiden (tukipalvelut) kehittämisen (service engineering). Palveluja tutkivat ja palveluyritykset ovat huomanneet, että kaikkia edellä mainittuja aloja on edistettävä ja ne on integroitava nykyistä paremmin. Palvelutieteessä palvelutuotteiden ja tukipalvelujen kehittäminen tarjoaa hyvän esimerkin. Kyseessä on ollut tekninen ala, jolla pyritään palvelutuotteiden järjestelmälliseen kehittämiseen ja suunnitteluun hyödyntämällä soveltuvia malleja, menetelmiä ja välineitä. Vaikka tukipalvelualaan kuuluu myös palvelutoiminnan johtamiseen liittyviä näkökohtia, siinä keskitytään ensisijaisesti uusien palvelutuotteiden kehittämiseen. Tukipalveluihin sisältyy myös kehitysjärjestelmien suunnittelu eli palveluihin liittyvät kysymykset yleisen T&K- ja innovointijohtamisen alalla. Tavaroiden, ohjelmistojen ja palvelujen yhteisiä tukipalveluja koskevista integroiduista lähestymistavoista tulee vakiintunut ilmiö.

Uusia liiketoiminnan malleja, menetelmiä ja välineitä koskeva perustutkimus antaa palvelutieteelle tärkeitä virikkeitä. Lisäksi palvelustandardien yhdenmukaistamisen edistyminen kannustaa erikoistumaan ja kehittämään tehokkaasti uusia palveluja (12).

Tukipalveluala on yksi harvoista palvelusektorin aloista, joita eurooppalainen tutkimus on muokannut merkittävästi. On tärkeää integroitua entistä tiiviimmin kansainvälisiin verkostoihin ja kehittää järjestelmällisesti riippumaton tukipalvelualan yhteisö, jotta alalla voidaan tulevaisuudessakin säilyttää johtoasema (13).

4.7

Tavoite 7: Yrityspalvelujen sisämarkkinat ja sääntely

Hallintotaakan karsiminen ja yksinkertaistaminen. On olemassa useita rajoittavia tekijöitä, jotka haittaavat yrityspalvelusektorilla toimivia yrityksiä ja kumoavat niiden pyrkimykset lisätä tuottavuutta ja hankkia asiakkaita muista jäsenvaltioista. Tähän liittyvät työvoiman liikkuvuutta koskevat ongelmat ja pätevyyksien tunnustaminen. Sääntelyn määrä ja monimutkaisuus on lisääntynyt viime vuosina ja kuluvana vuonna, mikä puolestaan on kasvattanut pieniin palveluntarjoajiin kohdistuvaa taakkaa. Keskeisimmät huomiota vaativat seikat ovat seuraavat:

Yritysten perustaminen ja siirto. Uuden yrityksen perustaminen tai toiminnassa olevan yrityksen omistajuuden siirtäminen edellyttää niin paljon aikaa ja rahaa, ettei pk-yrityksillä ole siihen mahdollisuuksia.

Palvelujen vientiä haittaavat esteet. Yritystoimintansa kannalta relevanttien säädösten löytäminen ja tarkastelu on palvelujen viennistä kiinnostuneiden pk-yritysten kannalta kallista. Kansainvälisiä kauppaneuvotteluja on seurattava, jotta voidaan poistaa unionin ulkopuolella eurooppalaisten yrityspalveluita tarjoavien yritysten toimintaa haittaavat turhat esteet. Niiden havaitsemista helpottaa komission kokoama markkinoille pääsyä kuvaava tietokanta.

Eri alojen ammattilaisten yhteistyötä koskevat rajoitukset. Palveludirektiivin voimaantulon myötä voivat ammattitaitoa edellyttäviä palveluja tarjoavien yritysten toimintaa haittaavat esteet poistua.

Puutteet EU-lainsäädännön saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä sekä jäsenvaltioittain vaihteleva lainsäädäntö; vaikka säädökset eivät olekaan suoranaisesti sisämarkkinoiden vastaisia, jäsenvaltioiden välinen epäyhtenäisyys haittaa markkinaintegraatiota.

Julkiset hankinnat ja säädökset yksityisten ja valtion omistamien yritysten kilpailusta julkisista hankinnoista

Palvelujen rajatylittävää tarjontaa haittaavat esteet. Ammattialajärjestöjen säännöissä ilmenevä torjuva asenne toisesta jäsenvaltioista lähtöisin olevia toimijoita kohtaan

Erittäin ammattitaitoisten työntekijöiden lähettäminen. Jopa erittäin ammattitaitoisten työntekijöiden toiseen jäsenvaltioon lähettämisessä kohdataan vaikeuksia. ETSK:n lausunto työntekijöiden lähettämisestä toiseen jäsenvaltioon voi tarjota osviittaa aihepiiriin liittyville toimille (14).

Pätevyyksien tunnustaminen. Direktiivi 2005/63/EY, joka annettiin 7. syyskuuta 2005, oli määrä saattaa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 20. lokakuuta 2007 mennessä. Kyseessä oli viidentoista aikaisemman ja ammattipätevyyksien tunnustamiseen liittyvän direktiivin korvaaminen. Sen myötä yhteisön järjestelmän on määrä ajanmukaistua kattavasti ja aidosti. Lisäksi entistä joustavamman ja automaattisen pätevyyksien tunnustamisen on määrä edistää yrityspalvelujen markkinoita unionissa. Komission sittemmin käynnistämän sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmän, eli IMI-aloitteen, katsotaan tarjoavan jäsenvaltioissa viranomaisille ja työnantajille käytännön keinon löytää keskitetystä tietokannasta (kussakin jäsenvaltiossa alue- tai jäsenvaltiotasolla) toimivaltainen viranomainen, kun on kyse osaamista ja pätevyyttä koskevien todistusten myöntämisestä tai niiden aitouden varmistamisesta.

Palveludirektiivin saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Sektorikohtainen analyysi auttaisi yrityspalveluja hyötymään mahdollisimman kattavasti uudesta sääntely-ympäristöstä, etenkin kun on kyse esteistä, joita on jäljellä, kun palveludirektiiviä saatetaan osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja sen jälkeen. Tätä selvitetään vuonna 2010 alkavalla jatkuvalla seurannalla, jotta edistymistä direktiivin saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä voidaan arvioida. Lisäksi tämän toteuttamistapaa seurataan tiiviisti. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti yrityspalvelutalouteen kohdistuviin vaikutuksiin. Sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmä voi tarjota hyödyllistä tietoa jäsenvaltioiden välisten erojen seurantaa ja tulevaa yksinkertaistamista ajatellen.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 4.

(2)  KOM(2007) 374 lopullinen, 4. heinäkuuta 2007.

(3)  SEC(2007) 1059, 27. heinäkuuta 2007.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, 12. joulukuuta 2006.

(5)  Lehdistötiedote IP/08/192, 7.2.2008.

(6)  Muistio/08/152, 10. maaliskuuta 2008.

(7)  KOM(2007) 359 lopullinen.

(8)  KOM(2008) 133 lopullinen, 11. maaliskuuta 2008.

(9)  EUVL C 256, 27.10.2007, s. 93 (asiakokonaisuus SOC/251).

(10)  EUVL C 256, 27.10.2007, s. 8 (asiakokonaisuus INT/324).

(11)  EUVL C 256, 27.10.2007, s. 17 (asiakokonaisuus INT/325).

(12)  Service EngineeringMethodical Development of New Service Products, Hans-Jörg Bullinger, Klaus-Peter Fahnrich, Thomas Meiren.

(13)  Thomas Meiren, tuotantotekniikkaa tutkiva Fraunhofer-Institut, Stuttgart.

(14)  Ks. ETSK:n 9. toukokuuta 2008 antama lausunto CESE 995/2008 (asiakokonaisuus SOC/282) (EUVL C 224, 30.8.2008, s. 95).


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraava erityisjaoston lausuntoon sisältynyt teksti muutettiin täysistunnossa hyväksytyllä muutosehdotuksella, mutta sai vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohdan 2.2 toinen luetelmakohta:

”—

Työmarkkinapolitiikan asema yrityspalveluissa. Sosiaaliselta kannalta katsottuna on sektoritasolla paikallaan tarkastella syvällisesti uuden tyyppisten ja yrityspalvelujen ja tuotantoteollisuuden vuorovaikutuksessa muodostuvien työsuhteiden asettamia haasteita. Analyysin on katettava yleissivistävä- ja ammatillinen koulutus sekä elinikäinen oppiminen ja työntekijöiden työolot myös niiden työntekijöiden kohdalla, jotka ovat mukana ulkoistamisprosesseissa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevaa toimintaohjelmaa tulisi laajentaa niin, että siinä tarkasteltaisiin myös uusiin yrityspalveluihin vaikuttavasta rakennemuutoksesta johtuvia työolojen ja työtilaisuuksien tyypillisiä muutoksia.”

Tulos

87 muutosehdotuksen puolesta, 35 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/34


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kosmeettisista valmisteista (uudelleenlaadinta)”

KOM(2008) 49 lopullinen — 2008/0035 COD

(2009/C 27/07)

Euroopan unionin neuvosto päätti 13. toukokuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kosmeettisista valmisteista (uudelleenlaadinta).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Jacek Krawczyk.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Lausunto hyväksyttiin äänin 126 puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea kannattaa ehdotetun asetuksen tarkoitusperiä ja tavoitteita sekä direktiivin 76/768/ETY laatimista uudelleen asetukseksi.

1.2

Komitea kiinnittää huomiota siihen, että hyviä tuotantotapoja, turvallisuuden arviointia, tuotetietojen asettamista saataville ja varsinkin kaikkien asianomaisten turvallisuustestien tekemistä koskevien uusien vaatimusten noudattamisesta aiheutuu todennäköisesti merkittäviä kustannuksia etenkin pk-yrityksille.

1.3

Komitea suosittaa, että nämä pk-yrityksille aiheutuvat taloudelliset haitat minimoidaan esimerkiksi täsmentämällä, että uusien vaatimusten mukaiset tuotetiedot on asetettava saataville ja tuotteiden turvallisuus arvioitava, kun tuote saatetaan markkinoille ensimmäistä kertaa.

1.3.1

Komitea kannattaa asetuksen voimaantulon 36 kuukauden siirtymäaikaa. Jo markkinoilla olevien kosmeettisten valmisteiden tuotetietojen ajantasaistamisen ja turvallisuuden arvioinnin osalta komitea kuitenkin suosittelee siirtymäajan jatkamista 24 kuukaudella asetuksen voimaantulon jälkeen.

1.4

Komitea kannattaa syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi ja lisääntymiselle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden (CMR-aineita) riskien arviointiin perustuvan erillisen järjestelmän käyttöönottoa. Tällaisten aineiden käyttökielto olisi säilytettävä.

2.   Esipuhe

2.1

Direktiivillä 76/768/ETY pyritään ennen kaikkea suojelemaan kuluttajien terveyttä sekä yhdenmukaistamaan kosmeettisia tuotteita koskevia säännöksiä yhteismarkkinoilla. Nykyisen markkinatilanteen arviointi osoittaa, että direktiiviin 76/768/ETY tehdyt muutokset sekä niiden epäjohdonmukainen siirtäminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä on useissa tapauksissa aiheuttanut oikeudellista epävarmuutta ja ristiriitoja. Tästä on aiheutunut toimivaltaisille viranomaisille sekä elinkeinoelämälle hallinnollista taakkaa ja lisäkustannuksia kosmeettisten tuotteiden turvallisuuden kuitenkaan parantumatta.

2.2

Kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27. heinäkuuta 1976 annetun direktiivin 76/768/ETY (”kosmetiikkadirektiivi”), yksinkertaistamisesta ilmoitettiin komission tiedonannossa ”Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi”, komission vuotuisessa toimintastrategiassa 2007 sekä komission lainsäädäntö- ja työohjelmassa vuodeksi 2007. Komissio ehdotti kosmetiikkadirektiivin yksinkertaistamista niin, että se laaditaan uudelleen. Kyseinen lainsäädäntätekniikka antaa mahdollisuuden kodifioida säädösteksti ja siihen tehdyt muutokset sekä tehdä säädökseen merkittäviä parannuksia.

2.3

Vuonna 2006 käynnistetyn julkisen kuulemisen yhteydessä saamansa palautteen sekä useiden tekemiensä tutkimusten perusteella komissio teki kattava vaikutustenarvioinnin ennen asetusehdotuksensa laatimista (direktiivin uudelleenlaadinta) (1).

2.4

EU:n kosmetiikka-alalle on ominaista pk-yritysten vahva asema: 97 prosenttia kaikista EU:n kosmetiikkayrityksistä on pieniä tai keskisuuria, ja 80 prosentissa niistä on vähemmän kuin 19 työntekijää. Noin kaksi kolmasosaa kosmetiikka-alan EU:ssa suoraan työllistämistä henkilöistä työskentelee pk-yrityksissä.

2.5

Kosmetiikka-ala työllistää Euroopassa noin 150 000 henkeä. Vuoden 1999 jälkeen alalle on syntynyt Euroopassa tasaisesti uusia työpaikkoja (työpaikat ovat lisääntyneet vuosittain 1,2 prosenttia).

2.6

Suoran työllisyysvaikutuksensa lisäksi kosmetiikka-alalla on merkittävä epäsuora vaikutus työllisyyteen mm. vähittäismyynnin jakelun ja kuljetusten alalla. Kosmetiikka-ala työllistää arvioiden mukaan epäsuorasti noin 350 000 henkeä.

2.7

Sen vuoksi EU:n kosmetiikka-alalla toimivien pk-yritysten edut ja näkemykset olisi otettava huomioon nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen vaikutuksia analysoitaessa.

2.8

Kosmetiikkatuotteiden vienti yhteisön sisällä on lisääntynyt vuoden 1999 jälkeen keskimäärin 5 prosenttia vuodessa ja viennin arvo 6,5 prosenttia vuodessa.

2.9

Euroopan unioni on erittäin merkittävä toimija kosmetiikka-alan kansainvälisillä markkinoilla. Alan globaali luonne on erityisen tärkeää EU:lle, koska se on kosmetiikkatuotteiden nettoviejä. Vuonna 2005 EU:n kosmetiikkaviennin arvo oli 16 miljardia euroa ja tuonnin 4,4 miljardia euroa.

2.10

EU:n eri jäsenvaltioiden tilanteen poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Puolassa kosmetiikka-ala on edelleen suurelta osin itsenäinen: alalla toimii yli 400 yritystä, ja suurin osa niistä pk-yrityksiä. Puolan tilanne on hyvä esimerkki tasaisesta kasvusta, jota ei enää tapahdu Euroopan unionin viidessä suurimmassa kehittyneessä taloudessa (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Ranska, Italia ja Espanja): kosmeettisten valmisteiden markkinat kasvoivat Puolassa 8,2 prosenttia vuonna 2006 ja 7,2 prosenttia vuonna 2007, ja kasvumahdollisuudet ovat edelleen hyvät.

3.   Johdanto

Kosmetiikkadirektiiviin sisältyy hyvin yksityiskohtaisia ja tiukkoja säännöksiä. Direktiiviin on vuoden 1976 jälkeen tehty 56 muutosta, mikä on johtanut oikeudelliseen epävarmuuteen ja epäjohdonmukaisuuksiin. Lisäksi direktiivistä puuttuvat määritelmät.

3.1

Direktiivin 76/768/ETY laatimisella uudelleen pyritään seuraaviin tavoitteisiin:

Poistetaan lukuisten muutosten aiheuttamat oikeudelliset epävarmuudet ja epäjohdonmukaisuudet.

Vältetään kansallisen täytäntöönpanon ristiriidat, jotka eivät edistä tuoteturvallisuutta, vaan lisäävät sääntelyyn liittyvää taakkaa ja hallinnollisia kuluja.

Yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan tiettyjä hallinnollisia menettelyjä kuten ilmoittamismenettelyjä, kosmetiikkaa koskevien turvatoimien järjestelmää (cosmetovigilance) sekä markkinavalvontaa koskevaa hallinnollista yhteistyötä.

Varmistetaan, että EU:n markkinoille saatetut kosmeettiset valmisteet ovat turvallisia etenkin alan innovaatiot huomioon ottaen.

Säilytetään kosmetiikkadirektiiviin sen seitsemännen tarkistuksen yhteydessä vuonna 2003 lisätyt eläinkokeita koskevat säännökset.

Aletaan soveltaa selkeitä vähimmäisvaatimuksia kosmeettisten valmisteiden turvallisuuden arvioinnissa.

Annetaan mahdollisuus poikkeustapauksissa säännellä CMR-ryhmiin 1 ja 2 luokiteltujen aineiden käyttöä niistä aiheutuvan todellisen riskin perusteella.

Asetusehdotuksen pääsisältö on seuraava:

3.2

Komission ehdotuksella ei muuteta direktiivin 76/768/ETY soveltamisalaa eikä kosmeettisten tuotteiden määritelmää. Useimmat Euroopan komission järjestämään kuulemiseen osallistuneet toimijat kannattivat direktiivin 76/768/ETY laatimista uudelleen asetukseksi.

3.3

Ehdotukseen on sisällytetty uusia määritelmiä, jotka koskevat sellaisia käsitteitä kuin valmistaja, maahantuoja, asettaminen saataville markkinoilla, markkinoille saattaminen, yhdenmukaistetut standardit, jäämät, säilöntäaineet, väriaineet, UV-suodattimet, ei-toivotut vaikutukset, vakavat ei-toivotut vaikutukset, markkinoilta poistaminen ja palauttaminen. Siinä ei kuitenkaan ehdoteta uutta määritelmää itse ”kosmeettiselle valmisteelle”.

3.4

Lisäksi ehdotetussa asetuksessa säädetään yhteisöön sijoittautuneen vastuuhenkilön nimeämisestä sekä vastuusta niissä tapauksissa, joissa kuluttaja vastaanottaa valmisteita EU:n ulkopuolelta esimerkiksi internetin kautta.

3.5

”Uuden lähestymistavan” periaatteiden mukaisesti säädöstekstissä mainitaan hyviin tuotantotapoihin, kosmeettisten valmisteiden näytteenoton ja analyysin asemaan sekä kosmeettisia valmisteita koskeviin väittämiin liittyvät yhdenmukaistetut standardit.

3.6

Turvallisuuden arvioinnissa ja tuotetietojen asettamisessa saataville aletaan soveltaa vähimmäisvaatimuksia. Ehdotetun asetuksen liitteenä (liite I) on lisäksi kosmeettisen valmisteen turvallisuusselvitys. Selvitys perustuu kosmeettisen valmisteen sisältämien aineiden toksikologiseen profiiliin.

3.7

Vaarojen arvioimiseen perustuvan nykyisen järjestelemän sijaan ehdotetaan riskien (eikä vaaran) arviointiin perustuvan erillisen järjestelmän käyttöönottoa syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi ja lisääntymiselle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden (CMR-aineiden) turvallisuuden arvioimiseksi. CMR-ryhmiin 1 ja 2 luokiteltujen aineiden käyttökielto säilytetään yleisesti ottaen. Uuden lähestymistavan mukaan CMR-ryhmiin 1 ja 2 luokiteltujen aineiden käyttö olisi kuitenkin tiukkojen ehtojen rajoissa mahdollista, jos niiden käyttö kosmeettisissa valmisteissa on todettu turvalliseksi.

3.8

Ehdotuksessa pidetään kiinni yleisestä strategisesta linjauksesta, jonka mukaan valmiiden kosmeettisten valmisteiden testaus eläinkokein kielletään, sekä säilytetään aikataulu, joka on asetettu niiden kosmeettisten valmisteiden markkinoinnin kieltämiselle, joiden sisältämät ainesosat tai ainesosien yhdistelmät on testattu eläinkokein.

3.9

Ei-toivottujen vaikutusten ja vakavien ei-toivottujen vaikutusten hallintaan aletaan soveltaa yhdenmukaista lähestymistapaa. Tiedot ei-toivotuista vaikutuksista ja vakavista ei-toivotuista vaikutuksista sisällytetään kosmeettisen valmisteen turvallisuusselvitykseen ja niistä tiedotetaan yleisölle. Lisäksi vakavista ei-toivotuista vaikutuksista on ilmoitettava aktiivisesti toimivaltaisille viranomaisille.

3.10

Ehdotuksessa esitetään, että tiedot toimitetaan yksinkertaistetulla tavalla, keskitetysti ja sähköisesti yhden palvelupisteen kautta. Tähän asti ilmoitus on täytynyt tehdä erikseen jokaisessa jäsenvaltiossa ennen kuin kosmeettinen valmiste on voitu saattaa markkinoille, ja ilmoitusvelvollisuuden laajuus on vaihdellut jäsenvaltiosta riippuen. Lisäksi useissa jäsenvaltioissa täytyy nykyään tehdä erillinen ilmoitus myrkytystietokeskukseen.

3.11

Toimivaltaisten viranomaisten hallinnollista yhteistyötä ja hyvien hallintokäytäntöjen noudattamista tehostetaan.

4.   Yleistä

4.1

Komitea kannattaa ehdotetun asetuksen tarkoitusperiä ja tavoitteita eli hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista samalla kun varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja. Ehdotettu asetus on varmasti läpinäkyvä. Siinä esitetyt säännökset selventävät aiempia oikeudellisia monitulkintaisuuksia, jotka ovat johtaneet tulkinta- ja soveltamiseroihin.

4.2

Direktiivin 76/768/ETY laatiminen uudelleen asetukseksi varmistaa tuotteiden vapaata liikkumista yhteismarkkinoilla edistävien säännösten yhdenmukaisen soveltamisen ja yksinkertaistaa hallinnollisia menettelyjä EU:n markkinoilla.

4.3

Hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen saattaa pienentää tiettyjä kustannuksia (jotka liittyvät esimerkiksi tuotetietojen asettamiseen saataville ja ilmoituksen tekemiseen myrkytystietokeskukseen). Tuotetietojen sisältöä sekä yhdenmukaistetun standardin ISO 22716 (hyvät tuotantotavat) noudattamista koskevien uusien vaatimusten täyttämisestä aiheutuu pk-yrityksille kuitenkin todennäköisesti merkittäviä kustannuksia. On syytä korostaa, ettei nykyisissä säännöksissä edellytetä yksityiskohtaisten toksikologisten tietojen ilmoittamista yhtä laajasti kuin ehdotetussa asetuksessa.

4.4

On odotettavissa, että asetuksen vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien lisäkustannusten määrä riippuu suuresti yrityksen koosta. Tuotetietojen valmisteluun ja turvallisuuden arviointiin liittyvät kustannukset rasittavat ennen kaikkea pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka aikaisemmin tavallisesti antoivat vain nykyisten säännösten vaatimat perustiedot.

Kansainvälisten suuryritysten kustannusten ei pitäisi lisääntyä kovin paljoa, kun otetaan huomioon niiden pitkäaikainen kokemus, asiantuntemus, henkilöresurssit, tekninen tausta ja mahdollisuus käyttää ulkopuolista asiantuntija-apua. Useilla EU:n markkinoilla tuotteita valmistavat suuryritykset hyötyvät siitä, että keskitetty eurooppalainen ilmoitusjärjestelmä yksinkertaistaa selvästi aikaisempia hallinnollisia menettelyjä. Tämä pienentää osittain ilmoitusvelvollisuudesta aiheutuvia kustannuksia. Kansainväliset yritykset ovat lisäksi jo ottaneet käyttöön kehysvalmisteittensa koostumusta koskevia ilmoitusjärjestelmiä.

4.5

Sen sijaan pk-yrityksille odotetaan aiheutuvan merkittäviä kustannuksia hyviä tuotantotapoja, turvallisuuden arviointia, tuotetietojen valmistelua ja varsinkin kaikkia asianomaisia turvallisuustestejä koskevien vaatimusten noudattamisesta.

Kun pk-yritys saattaa uuden valmisteen markkinoille, yksinomaan tutkimuksesta, tuotetietojen asettamisesta saataville ja tuotteen turvallisuuden arvioimisesta aiheutuvat kustannukset saattavat lisääntyä jopa 100 prosenttia, mikä lisää merkittävästi pk-yritysten tuotantokustannuksia. Tilanne vaikuttaa tuotteiden vähittäismyyntihintoihin ja siten myös kuluttajien etuun.

On syytä pitää mielessä, että pk-yritysten tuotesarjojen tuotantomäärät ovat huomattavasti pienemmät kuin suuria tuotemääriä myyvien kansainvälisten konsernien. Näin ollen tutkimuksesta, tuotetietojen asettamisesta saataville ja turvallisuuden arvioimisesta aiheutuvat tuotekohtaiset kustannukset ovat pk-yrityksissä paljon suuremmat.

Tätä taustaa vasten komission tekemä vaikutustenarviointi saattaa olla riittämätön niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa on runsaasti pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Espanja, Italia, Puola ja Bulgaria.

4.6

Vaikuttaisi järkevältä minimoida nämä pk-yrityksille aiheutuvat taloudelliset haitat esimerkiksi täsmentämällä, että uusien vaatimusten mukaiset tuotetiedot on asetettava saataville ja tuotteiden turvallisuus arvioitava, kun tuote saatetaan markkinoille ensimmäistä kertaa. Lisäksi vaikuttaa siltä, että siirtymäaikaa, joka on asetettu markkinoilla jo olevien tuotteiden tuotetietojen ja turvallisuusselvitysten ajantasaistamiselle, on pidennettävä.

4.6.1

Komitea kannattaa asetuksen voimaantulon 36 kuukauden siirtymäaikaa. Jo markkinoilla olevien kosmeettisten valmisteiden tuotetietojen ajantasaistamisen ja turvallisuuden arvioinnin osalta komitea kuitenkin suosittelee siirtymäajan jatkamista 24 kuukaudella asetuksen voimaantulon jälkeen.

4.7

Komitea on tyytyväinen määritelmien sisällyttämiseen ehdotukseen. Se helpottaa asetuksen säännösten tulkitsemista ja auttaa poistamaan oikeudelliset epävarmuudet ja epäjohdonmukaisuudet. Ehdotukseen ei kuitenkaan sisälly uutta kosmeettisten valmisteiden määritelmää. Kosmetiikka-ala on erittäin innovatiivinen, ja markkinoille tuodaan joka vuosi uusia vaikuttavia aineita ja tuoteryhmiä. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia, jotka liittyvät tuotteiden luokitteluun (kosmeettiset valmisteet, lääkkeet jne.) ja ”rajatuotteisiin”. Näin ollen on tarpeen käynnistää koulutus- ja tiedotuskampanjoita sekä vahvistaa alan markkinavalvontaa.

4.8

Komitea on tyytyväinen siihen, että ehdotetussa asetuksessa säädetään ”vastuuhenkilön” nimeämisestä. Vastuuhenkilön — joka voi olla myös muu yrittäjä kuin valmistaja — nimeäminen on hyödyllistä, ja se on lisäksi sopusoinnussa ulkoistamisen ja omien tuotemerkkien käytön tapaisten nykyisten markkinakäytäntöjen kanssa. Ehdotetussa asetuksessa säädetään vastuuhenkilön velvollisuuksista niissä tapauksissa, joissa tuotteita tuodaan markkinoille EU:n ulkopuolelta esimerkiksi internetin kautta.

4.9

Komitea katsoo, että myös muut käsitteet tulee määritellä siten, että voidaan varmistaa oikeusvarmuus erityisesti, kun kyseessä on asetuksen kaltainen väline. Tämä koskee nimenomaisesti käsitteitä ”hajuste” ja ”vaikuttava aine”.

4.10

Komitea kannattaa kosmeettisia ja kehysvalmisteita koskevien tietojen ilmoittamista myrkytystietokeskuksiin sähköisessä muodossa, sillä siten voidaan epäilemättä yhdenmukaistaa EU:n markkinoilla sovellettavia hallinnollisia menettelyjä.

4.11

Komitea kannattaa uuden lähestymistavan periaatteiden sisällyttämistä kosmeettisia valmisteita koskevaan lainsäädäntöön. Menettelyjä voitaisiin yhtenäistää ottamalla käyttöön yhdenmukaistettuja standardeja, joita valmistajat ja toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa vapaaehtoisesti. Yhdenmukaistetut standardit ovat hyvä esimerkki hyödyllisistä itsesääntelyvälineistä, joita kosmetiikka-ala on myös valmis käyttämään. Komitea suhtautuu kuitenkin varauksellisesti siihen, että uuden lähestymistavan periaatteita sovelletaan kritiikittömästi. Kuluttajien terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita tulee säännellä asianmukaisilla säädöksillä.

4.12

Komitea on tyytyväinen mainintaan yhdenmukaistettujen standardien käytöstä valmisteita koskevien väittämien yhteydessä. Yhdenmukaistettujen standardien tulisi kuitenkin koskea väittämien todenperäisyyden tehokkaaseen arviointiin käytettäviä menetelmiä eikä itse väittämiä. Väitetyt vaikutukset voidaan mitata luotettavilla ja toistettavissa olevilla menetelmillä. Yhdenmukaistettujen standardien yhteydessä olisi lisäksi otettava huomioon tieteellinen ja teknologinen kehitys sekä tarkasteltavan aihealueen erittäin suuri laajuus.

4.13

Komitea kannattaa direktiivissä 67/548/ETY mainitun, riskien arviointiin perustuvan erillisen järjestelmän käyttöönottoa syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi ja lisääntymiselle vaarallisiksi luokiteltujen aineiden (CMR-aineita) turvallisuuden arvioimiseksi (12 artiklan 2 kohta). Tällaisten aineiden käyttökielto olisi säilytettävä. Nykyjärjestelmä perustuu kuitenkin vaarojen (esimerkiksi aineen sisäisten ominaisuuksien) arviointiin, eikä siinä oteta huomioon annostusta eikä altistumistapoja. Seurauksena voisi olla etanolin (eli alkoholin) käytön automaattinen kieltäminen, kun se on luokiteltu uudelleen CMR 1 tai 2 -ryhmään, vaikka etanolin käyttö kosmetiikassa on turvallista. Ehdotetussa asetuksessa säädetään, että CMR-ryhmiin 1 ja 2 luokiteltuja aineita voidaan käyttää kosmeettisissa valmisteissa vain, jos kaikki asetuksessa mainitut kolme edellytystä täyttyvät (12 artiklan 2 kohta). Yhtenä edellytyksenä kuitenkin on, että aineen käytön elintarvike- ja ravinnetuotteissa on oltava laillista. On kuitenkin täysin mahdollista, että kosmetiikkakäytössä turvalliseksi arvioidun, CMR-ryhmiin 1 tai 2 luokitellun aineen elintarvikekäyttö on kielletty (esim. formaldehydi ja boorihappo). Ehdotetun asetuksen säännökset kieltäisivät tällaisten aineiden kaiken käytön kosmetiikkateollisuudessa.

4.14

Komitea panee merkille siirtymäajat, jotka on asetettu jo markkinoilla olevia tuotteita koskevien tuotetietojen ja turvallisuusselvitysten saattamiselle ajan tasalle (34 artikla). Ehdotuksessa ei täsmennetä, sovelletaanko siirtymäaikaa ainoastaan markkinoille saatettaviin tuotteisiin vai myös markkinoilla jo oleviin tuotteisiin. Saman siirtymäajan (36 kuukautta) soveltaminen kaikkiin tuotteisiin — myös niihin, jotka ovat jo markkinoilla — saattaa johtaa tilanteeseen, jossa markkinoille laillisesti saatettuja tuotteita on poistettava markkinoilta vanhentuneiden merkintöjen tai tuotetietojen takia. Komitea kannattaa asetuksen voimaantulon 36 kuukauden siirtymäaikaa. Jo markkinoilla olevien kosmeettisten valmisteiden tuotetietojen ajantasaistamisen ja turvallisuuden arvioinnin osalta komitea kuitenkin suosittelee siirtymäajan jatkamista 24 kuukaudella asetuksen voimaantulon jälkeen.

Euroopan komissio toteaa vaikutustenarviointiasiakirjassaan SEC(2008) 117, että kaikkien saatavilla olevien tilastotietojen mukaan kosmeettisiin valmisteisiin kohdistuvien haittavaikutusten määrä jää erittäin pieneksi. Kosmetiikka-alalla ei kosmetiikkadirektiivin voimaantulon jälkeen ole myöskään ollut merkittäviä turvallisuuskriisejä toisin kuin esimerkiksi elintarvikealalla.

5.   Erityistä

5.1

Komitea on tietoinen siitä, että eräiden komission ehdotukseen sisällytettyjen säännösten noudattaminen saattaa olla vaikeaa. Suurimmat ongelmat liittyvät muun muassa tuotetietojen ja turvallisuusselvitysten yhteydessä vaadittavien tietojen laajuuteen (7 artikla ja liite I).

5.2

Ehdotetun asetuksen 7 artiklassa tarkoitettu kosmeettisen valmisteen turvallisuuden arviointi tulee antaa riippumattoman eli yrityksen ulkopuolisen kolmannen osapuolen tehtäväksi.

5.3

7 artiklan 3 kohdassa käytetty ilmaisu ”ei-kliiniset turvallisuustutkimukset” on epäselvä. Käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseinen termi on tulkittu EU:n eri jäsenvaltioissa eri tavoilla. Puolan toimivaltaisten viranomaisten tulkinnan mukaan kliiniset testit ovat lääkevalmisteita koskevia testejä. Kosmeettisten tuotteiden arvioimiseksi tehtäviä tutkimuksia, joissa käytetään vapaaehtoisia koehenkilöitä (dermatologiset testit, yhteensopivuustestit ja instrumentaaliset tutkimukset), ei siten voida pitää kliinisinä testeinä. Niitä ei kuitenkaan myöskään voida pitää ei-kliinisinä tutkimuksina ehdotetun asetuksen 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Direktiivin 2004/10/EY mukaan hyviä laboratoriokäytäntöjä koskevia säännöksiä ei voida soveltaa ihmisillä tehtäviin testeihin.

5.4

Lisäksi vaatimus, jonka mukaan kaikki tuotteiden turvallisuuden arvioimiseksi tarvittavat toksikologiset kokeet ja analyysit on suoritettava hyvän laboratoriokäytännön periaatteita noudattaen, estää käyttämästä suurinta osaa toksikologisen tiedon tietokantojen ja tieteellisten julkaisujen sisältämästä arvokkaasta tiedosta. Jopa uusimmissa tieteellisissä julkaisuissa asianomaisia testejä tekevät laboratoriot ilmoittavat vain erittäin harvoin, että testi on tehty hyvän laboratoriokäytännön periaatteita noudattaen (tai noudattamatta).

5.5

Liitteen I kohdissa 2 ja 4 annetaan määräyksiä siitä, miten arvioidaan pakkausmateriaalin puhtaus ja säilyvyys, valmisteen sisältämien aineiden keskinäiset vaikutukset sekä säilyvyyden vaikutukset valmisteen turvallisuuteen sekä miten määritetään säilyvyysaika tuotteen avaamisen jälkeisen. Näiden määräysten noudattaminen voi olla vaikeaa, koska ei ole kaikkien käytettävissä olevaa yleisesti hyväksyttyä menetelmää, joka perustuisi esimerkiksi kansainvälisiin tai eurooppalaisiin standardeihin tai tieteellisiin julkaisuihin. Tällaista tietoa ei siis ole helposti saatavilla.

5.5.1

Komitea suhtautuu myönteisesti liitteen I (Kosmeettisen valmisteen turvallisuusselvitys) sisältöön, joka koskee niitä vähimmäisvaatimuksia, joita sovelletaan tuotetietojen laatimisen yhteydessä hankittaviin tietoihin ja toteutettaviin testeihin. Liite parantaa tuotetietojen laatua, helpottaa markkinavalvontaa ja edistää siten kuluttajanturvaa.

5.6

Turvamarginaalien laskemiseksi tarvittavaa NOAEL-arvoa (haitattoman vaikutustason osoittava arvo) ei ole saatavissa useille aineille. NOAEL-arvon määrittämiseksi on tehtävä eläinkokeita, joten kyseinen velvollisuus on eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien edistämistä koskevien EU:n linjausten vastainen. Se on ristiriidassa myös eläinkokeita käsittelevän 14 artiklan säännösten kanssa.

5.6.1

Sen vuoksi on suositeltavaa, että uusissa säännöksissä määritetään selvästi, mitä kokeita tuottajan tulee tehdä kosmetiikassa käytettäville aineille kuluttajalle mahdollisesti aiheutuvien vaarojen yksilöimiseksi.

5.7

Komitea ei hyväksy sitä, että luettelo ainesosista ilmoitetaan vain ulkopäällyksissä (15 artiklan 1 kohdan g alakohta), vaan katsoo, että ne tulisi ilmoittaa itse tuotteessa (pakkaus).

5.8

Komitea katsoo, että kosmeettisissa valmisteissa tulisi olla lapsia koskevat erityiset varoitukset ja niissä tulisi ilmoittaa selkeästi ja erittäin näkyvästi, mikä on käyttäjien alin sallittu ikä ja tuleeko valmiste pitää lasten ulottumattomissa.

5.9

Komitea on lisäksi sitä mieltä, että asetuksessa tulisi säätää selkeästi, että kosmeettisten valmisteiden etämyynnin tapauksessa etämyyntitarjouksissa on esitettävä selkeästi samat tiedot kuin kaupassa myytävien valmisteiden etiketeissä ja pakkauksissa.

5.10

Komitea kannattaa toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisen yhteistyön tehostamista sekä hyvien hallintokäytäntöjen noudattamista.

5.11

Komitea kannattaa kosmeettisissa valmisteissa kielletyistä aineista sekä aineista, joita kosmeettiset valmisteet saavat sisältää vain määrätyin rajoituksin, laadittujen aikaisempien luettelojen täydentämistä siten, että niihin lisätään CAS- ja EINECS-numerot sekä INCI-nimet ja että perustetaan kosmeettisten valmisteiden sisältämien ainesosien sähköinen luettelo.

5.12

Luopuminen direktiivin 76/768/ETY aikaisemmasta liitteestä I vaikuttaa asianmukaiselta. Liitteen sisältämä kemiallisten valmisteiden luokittelu on melko sattumanvarainen, ja luokittelussa on paljon toistoa: esimerkkeinä mainittakoon make-up-puuterit ja meikkaus- ja meikinpoistovalmisteet. Lisäksi luettelo on vanhentunut — markkinoilla on jo sellaisia uusia tuoteluokkia kuin selluliittilaastarit ja aktiiviainetta sisältävät meikinpoistopaperit.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  KOM(2008) 49 lopullinen — 2008/0025 COD.


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/39


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivien 2001/82/EY ja 2001/83/EY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on lääkkeiden myyntilupien ehtojen muutoksista”

KOM(2008) 123 lopullinen — 2008/0045 COD

(2009/C 27/08)

Euroopan unionin neuvosto päätti 3. huhtikuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivien 2001/82/EY ja 2001/83/EY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on lääkkeiden myyntilupien ehtojen muutoksista.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Carmelo Cedrone.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 127 ääntä puolesta 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK kannattaa ehdotusta direktiiviksi direktiivien 2001/82/EY ja 2001/83/EY muuttamisesta — KOM(2008) 123 lopullinen — ja toteaa, että kyseisillä muutoksilla varmistetaan kaikkiin lääkkeisiin sovellettavat yhtenäiset säännökset lääkkeiden myyntiluvan myöntämismenettelystä riippumatta.

1.2

Soveltamalla samoja kriteereitä kaikkiin lääkkeisiin varmistetaan, että laadun, turvallisuuden ja tehokkuuden kriteerien ohella säilytetään korkea kansanterveyden suoja, tehostetaan sisämarkkinoiden toimintaa ja poistetaan yrityksiltä tarpeeton hallinnollinen ja taloudellinen taakka.

1.3

ETSK on aina kannattanut ja kannattaa komission pyrkimyksiä parantaa lääkkeiden turvallisuutta, sillä kyseessä on ihmisten ja eläinten terveydensuojelun kannalta perusluonteisen tärkeä asia.

1.4

ETSK suhtautuu siis myönteisesti siihen, että — kun otetaan huomioon komission taholta tulevaisuudessa toteutettavan toimenpiteen merkitys — komissio saa myyntiluvan myöntämismenettelystä riippumatta valtuudet laajentaa asetuksen (EY) N:o 1084/2003 soveltamisalaa muutoksiin, jotka tehdään myyntiluvan myöntämisen jälkeen, jotta vältetään lääkkeiden vapaan liikkuvuuden mahdolliset esteet.

1.5

ETSK vahvistaa painokkaasti myös tässä yhteydessä olevansa vakuuttunut siitä, että yhtenäismarkkinat on pyrittävä toteuttamaan pikaisesti myös aloilla, joilla tähän on päästy vain osittain tai ei vielä lainkaan.

2.   Tausta

2.1

Euroopan komissio esitteli marraskuussa 2001 laajan lääkealan sääntelyuudistuksen antamalla kaksi erityissäädöstä: direktiivin 2001/82/EY eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä sekä direktiivin 2001/83/EY ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (1).

2.2

Kyseisellä lainsäädännöllä jatkettiin vuonna 1993 toteutettua perusteellista uudistusta, jonka myötä perustettiin Euroopan lääkearviointivirasto (EMEA) asetuksen (EY) N:o 2309/93 mukaisesti sekä otettiin käyttöön lääkkeiden uusia myyntilupamenettelyjä (2).

2.3

Kyseisessä asetuksessa säädettiin tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisesti kaikkien lääkkeiden myyntiluvan myöntämiseen sovellettavista kahdesta menettelystä 1. tammikuuta 1995 lähtien:

a)

EMEAn toteuttama keskitetty lupamenettely, joka on voimassa koko unionin alueella. Sen soveltaminen on pakollista bioteknologisesti tuotettujen lääkkeiden ja vapaaehtoista uusien lääkkeiden osalta.

b)

Niin sanottu ”hajautettu” kansallinen menettely, jonka perusteella luvan voi myöntää toimivaltainen kansallinen viranomainen. Tämä menetelmä mahdollistaa myös sellaisten ”vastavuoroisesti tunnustettujen” erityissäännösten antamisen, joiden ansiosta yhdessä jäsenvaltiossa myyntiluvan saaneita lääkkeitä voidaan myydä myös toisissa yhteisön jäsenvaltioissa.

2.4

Kyseisten myyntilupamenettelyjen tarkoituksena oli varmistaa etujen ja riskien asianmukainen arviointi sekä määritellä korkeat laatu-, turvallisuus- ja tehokkuuskriteerit. Keskeisenä tavoitteena oli taata eläinten ja Euroopan kansalaisten terveydensuoja.

2.5

Direktiiveissä 2001/82/EY ja 2001/83/EY vahvistetaan kyseiset välttämättömät takeet. Niissä säädetään tarkkaan lääkkeiden valvonnasta kansanterveyden korkean suojan varmistamiseksi lisäämällä valvontatoimien tiheyttä sekä tiukentamalla ja tarkentamalla epäsuotuisten vaikutusten ilmoituskriteereitä.

2.6

Komissio on lääkkeiden myyntilupajärjestelmän toimintaa koskevien säännöllisten tarkistusten yhteydessä havainnut ongelmia, jotka liittyvät muutoksiin, jotka on tehty sen jälkeen kun lupa on myönnetty kansallisella tasolla. Tällaisten lääkkeiden myyntilupien osuus on 80 prosenttia kaikista lääkkeiden myyntiluvista.

2.7

Kansallisella tasolla myönnettyjen myyntilupien jälkeen tehdyt muutokset perustuvat asetuksiin (EY) N:o 1084/2003 ja N:o 1085/2003, mutta ne liittyvät vain tuotantoprosessiin, lääkepakkauksiin tai valmistajan osoitteeseen eivätkä lainkaan perusluonteisiin näkökohtiin, kuten uuden terapeuttisen käyttötavan lisäämiseen tai antotavan muutoksiin.

2.8

Näin ollen luvan myöntämisen jälkeen sovellettavat menettelyt vaihtelevat eräissä tapauksissa jäsenvaltioittain, minkä vuoksi samaan tuotteeseen voidaan soveltaa erilaisia säännöksiä ja luokitteluja. Lääkkeiden erilaisen terapeuttisen luokittelun tai saman lääkkeen erilaisen käyttötavan vuoksi terveydensuojan taso saattaa vaihdella puhumattakaan siitä, että tilanne saattaa toisinaan keinotekoisesti estää tavoitellun lääkkeiden vapaan liikkuvuuden EU:ssa.

3.   Komission ehdotus

3.1

Jotta samaan lääkkeeseen ei sovellettaisi erilaisia ehtoja, komissio on päättänyt ehdottaa direktiivien 2001/82/EY ja 2001/83/EY muuttamista siten, että nykyisin vain keskitetyn menettelyn piiriin kuuluviin lääkkeisiin sovellettavan asetuksen (EY) N:o 1084/2003 soveltamisala ulotettaisiin kaikkiin lääkkeisiin riippumatta niiden myyntiluvan myöntämismenettelystä.

3.2

Tarkasteltava ehdotus kuuluu yksinkertaistamisaloitteisiin, jotka mainitaan komission vuoden 2008 lainsäädäntö- ja työohjelman liitteessä 2. Ehdotuksen tavoitteena on yksinomaan mukauttaa eräitä asetuksen (EY) N:o 1084/2003 soveltamista koskevia direktiivien 2001/82/EY ja 2001/83/EY artikloita. Näin kyseisen asetuksen soveltamisala ulotetaan käsittämään kaikki lääkkeet.

3.3

Nykytilanteen jatkuminen aiheuttaisi tarpeettoman hallinnollisen ja taloudellisen taakan yrityksille, jotka aikovat käydä kauppaa useissa unionin jäsenvaltioissa. Kyseiset yritykset joutuvat noudattamaan yksittäisten jäsenvaltioiden erilaisia säännöksiä ja erilaisia hallinnollisia käytänteitä, mikä saattaa myös luoda keinotekoisen esteen vapaan liikkuvuuden periaatteelle.

3.4

Ehdotus on luonteeltaan puhtaasti oikeudellinen, ja sillä muutetaan asetuksen (EY) N:o 1084/2003 oikeusperustaa siten, että komissio saa valtuudet muuttaa kyseisen asetuksen soveltamisalaa, jotta varmistetaan lupamenettelyyn sovellettavien säännösten todellinen yhtenäistäminen.

3.5

Komissio korostaa, että kyseinen lainsäädännön muutos perustuu kaikkien sidosryhmien laajaan kuulemiseen ja että erilaisten vaihtoehtojen joukosta valittu oikeudellinen muutos osoittautui soveltuvimmaksi tavaksi yhtenäistää säännökset sen jälkeen kun myyntilupa on myönnetty, jotta saavutetaan korkean kansanterveyden suojan ja yhtenäisen lainsäädännön tavoitteet.

3.6

Tiettyihin artikloihin ehdotetut muutokset perustuvat EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan, jossa määrätään yhteispäätösmenettelyn soveltamisesta ja joka on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen.

4.   Yleistä

4.1

ETSK kannattaa ehdotusta direktiivien 2001/82/EY ja 2001/83/EY muuttamisesta ja toteaa, että kyseisillä muutoksilla varmistetaan kaikkiin lääkkeisiin sovellettavien säännösten yhtenäistäminen, varmistetaan korkea kansanterveyden suoja sekä tehostetaan sisämarkkinoiden toimintaa poistamalla yrityksiltä tarpeeton hallinnollinen ja taloudellinen taakka.

4.2

Kuten aiheesta aiemmin antamissaan lausunnoissa, ETSK kannattaa nytkin kaikkia sellaisia komission toimia — ja jopa kannustaa ryhtymään niihin — joilla pyritään parantamaan lääkkeiden turvallisuutta, sillä kyseessä on ihmisten ja eläinten terveydensuojelun kannalta perusluonteisen tärkeä asia.

4.3

Komitea suhtautuu näin ollen myönteisesti siihen, että yksinkertaisella lainsäädännön muutoksella yhtenäistetään säännökset, joita sovelletaan kaikkiin lääkkeisiin riippumatta erilaisista lupamenettelyistä. Näin poistetaan myös nykyisin mahdolliset vapaan liikkuvuuden esteet.

4.4

ETSK kannattaa oikeusperustan muuttamista ja jää odottamaan parhaillaan laadittavana olevaa lainsäädäntöehdotusta, jonka katsotaan olevan lääkealan tulevaisuuden kannalta vieläkin merkittävämpi.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  EYVL L 311, 28.11.2001.

(2)  EYVL L 214, 24.8.1993.


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/41


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yksinkertaisista paineastioista (kodifioitu toisinto)”

KOM(2008) 202 lopullinen — 2008/0076 COD

(2009/C 27/09)

Euroopan unionin neuvosto päätti 26. toukokuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yksinkertaisista paineastioista (kodifioitu toisinto).

Koska Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että asiakirjan sisältö on täysin hyväksyttävä, eikä komitealla ole siihen kommentoitavaa, se päätti 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) antaa esitetystä asiakirjasta myönteisen lausunnon. Äänestyksessä annettiin 142 ääntä puolesta 6:n pidättyessä äänestämästä.

 

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/41


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Tavoitteena ensisijaisesti tavaraliikenteelle suunnattu rautatieverkko”

KOM(2007) 608 lopullinen

(2009/C 27/10)

Komissio päätti 18. lokakuuta 2007 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Tavoitteena ensisijaisesti tavaraliikenteelle suunnattu rautatieverkko.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 5. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Stéphane Buffetaut.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 10 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 111 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1

ETSK jakaa komission arvion rautateiden rahtiliikenteen tilasta Euroopan unionissa ja pitää komission ehdotuksia oikeansuuntaisina, vaikkakin haasteen merkittävyyteen nähden vaatimattomina.

1.2

Komitea katsoo, että tilanteen parantaminen edellyttää

logistiikkapalveluiden tarjoamista pelkkien kuljetuspalveluiden sijaan

kulujen alentamista, jotta hinnoista saadaan kilpailukykyisempiä

palveluiden luotettavuuden parantamista

kuljetuksen kokonaiskeston pitämistä suhteellisen lyhyenä

tarjonnan joustavuutta ja häiriötilanteissa reagoimisen parantamista.

1.3   Aidot logistiikkapalvelut

Perusajatuksena on tehdä asiakkaan kannalta yksinkertaiseksi se, mikä on rautatieliikenteessä luonnostaan monimutkaista. Tämä edellyttää asiakaskunnan aitoa seurantaa, selkeää ja luotettavaa tiedotusta, yksityisten vaunujen tarjonnan kehittämistä sekä kokonaisvaltaisia palveluita, jotka kattavat sekä lastaamisen että purkamisen.

1.4   Kustannusten alentaminen

1.4.1

Kustannusten alentaminen edellyttää toimia yhteentoimivuuden ja teknisen yhdenmukaisuuden parantamiseksi Euroopassa. Aikaisemmin jokaiselle verkolle on luotu omat säännöt ja omat sääntely- ja turvajärjestelmät. Nyt kaikki järjestelmät olisi vähitellen yhdistettävä. Tavoitteeksi tulisi asettaa eurooppalaisen rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (European Rail Traffic Management System, ERTMS) käyttöön otto mahdollisimman pian.

1.4.2

Rautatieinfrastruktuurien ominaispiirteitä, kuten liikenneulottumaa, junien pituutta, ylä- ja alamäkiä ja akselipainoa, olisi mukautettava asteittain rahtiliikenteen tarpeisiin tekemällä asianmukaisia investointeja aina, kun se on mahdollista. Näin on jo toimittu esimerkiksi Yhdysvalloissa.

1.4.3

Kilpailun aito kehittyminen ja markkinoiden avautuminen edellyttäisi tehokkuuden ja tuottavuuden lisäämistä. Tämä puolestaan nostaa esiin kysymyksen junahenkilökunnan koulutuksesta. Markkinoille tulevat uudet toimijat saattavat kärsiä ammattitaitoisen henkilökunnan puutteesta. Asianmukaisten koulutusohjelmien järjestäminen tuleekin varmistaa, jotta voidaan vastata henkilökunnan kysyntään ja taata uusien korkeaa ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luominen.

1.4.4

Olisi syytä tarkistaa sitä, miten infrastruktuurin haltijat jakavat kustannukset eri toimijoiden välillä. Samoin kilpailevilta kuljetusmuodoilta olisi perittävä paremmin ulkoiset kulut, jotta voitaisiin luoda edellytykset vapaalle ja vääristymättömälle kilpailulle.

1.4.5

Sellaisia aloitteita kuin Betuwe-yhteys, New Opera -hanke ja FERRMED olisi tutkittava ja tuettava, jotta niistä voitaisiin oppia uutta ja jakaa samalla kokemuksia ja parhaita käytänteitä.

1.5   Palveluiden luotettavuuden parantaminen

1.5.1

Olisi syytä laatia sitovia sääntöjä korvausten maksamisesta asiakkaille, jotka ovat saaneet huonoa palvelua. Näin voitaisiin kannustaa palvelun parantamiseen.

1.5.2

Palvelun tuottamisen eri osa-alueiden laatua ja luotettavuutta olisi pyrittävä parantamaan. Tämä koskee sekä junakalustoa että merkinantolaitteita, ratoja ja tiedotusjärjestelmiä.

1.5.3

Palvelun luotettavuutta voidaan parantaa myös antamalla rahtiliikenteen käyttöön hyviä reittejä esimerkiksi laatimalla sääntöjä, joilla rahtiliikenteelle annetaan etusija näillä reiteillä. Tässä olisi kuitenkin otettava huomioon kaikki reittien käyttäjät ja mietittävä, voitaisiinko rahtiliikennettä keskittää tiettyihin ajanjaksoihin tai tiettyyn vuorokaudenaikaan.

1.6   Kuljetuksen kokonaiskeston pitäminen suhteellisen lyhyenä

1.6.1

Rautatiekuljetuksia moititaan yleensä niiden pituudesta ja hitaudesta. Ongelma voitaisiin ratkaista siten, että rahtireiteillä olisi pysähdyksiä mahdollisimman vähän, jos lainkaan. Lisäksi reitit voitaisiin suunnitella siten, että todennäköisyys muiden junien kohtaamiseen olisi pieni. Toiminnallisessa hallinnoinnissa olisi lisäksi pyrittävä antamaan rahtiliikenteelle mahdollisimman usein etusija-asema. Olisi myös kehitettävä öisin kulkevia suurnopeusrahtijunia.

1.6.2

Lisäksi olisi tarpeen investoida siihen, että infrastruktuureja kehitettäisiin vastaamaan yhä nopeammin kulkevien junien tarpeita. On kuitenkin syytä muistaa, että nopeuden lisääntyminen alentaa sallittua akselipainoa. Vaikka rautatierahdin nopeutta tuleekin lisätä, on kuitenkin syytä korostaa, että tärkein tekijä on edelleen kuljetusten nopeuden vakaus. Hieman alhaisempi, mutta tasainen kuljetusnopeus on parempi kuin se, että kuljetukset jatkuvasti keskeytyvät ja käynnistyvät uudelleen, jolloin myöhästymiset lisääntyvät.

1.7   Joustavuuden parantaminen

1.7.1

Matkustajajunille on periaatteellisesti ja perinteisesti annettu liikenteenhallinnassa järjestelmällisesti etusija etukäteen määrätyillä teoreettisilla reiteillä. Tällä on se tahaton, mutta todellinen seuraus, että rahtijunan pieni (esimerkiksi kymmenen minuutin) myöhästyminen lähdössä kertautuu matkan aikana lähes aina niin, että määränpäähän saavuttaessa myöhästyminen on jo merkittävä (muutamista tunneista jopa kokonaiseen päivään).

1.7.2

Teknologian kehitys keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä mahdollistaa sen, että rahtijunaliikenteen sujuvuutta voidaan edistää reaaliajassa hyödyntäen muitakin tietoja kuin etukäteen määrättyä teoreettista reittiä. ERTMS:n viimeiseen vaiheeseen sisällytetyn ”liikkuvan linjasuojastuksen” avulla voitaisiin lisätä samaa infrastruktuuria hyödyntävien junien määrää ja reagoida paremmin häiriötilanteissa. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että kaikki jäsenvaltiot investoivat ERTMS-järjestelmään, jotta yhteentoimivuus ja erilaisten kansallisten verkostojen käytön jatkumo saavutettaisiin mahdollisimman pian.

1.7.3

Liikennejärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi on myös edelleen tarpeen tehdä investointeja infrastruktuurikapasiteettiin pullonkaulojen vähentämiseksi sekä lastaus- ja purkulaiturien lisäämiseksi.

1.7.4

Järjestelyratapihoihin sekä lastaus- ja purkulaitureihin liittyvät kysymykset ovat tärkeitä, mutta niiden yhteydessä on aina käsiteltävä myös aluetta palvelevia täydentäviä verkostoja. Jotta tavaroiden kuljettaminen rautateitse olisi kilpailukykyistä, sen on mahdollistettava rahdin tuominen mahdollisimman lähelle asiakkaita.

1.8   Rahtikuljetuksille varattu verkosto

1.8.1

Vaikka tällä hetkellä ei olekaan realistista suositella vain rahtikäyttöön varatun Euroopan laajuisen verkoston perustamista, on kuitenkin myönnettävä, että erillinen verkosto olisi paras tapa edistää tavaroiden rautatiekuljetuksia, jotka olisivat tällöin luotettavampia, täsmällisempiä, halvempia ja nopeampia. Rahtiin painottuvat liikennekäytävät ovat tällä hetkellä realistisempi vaihtoehto. Niin kauan kuin suuria mantereen laajuisia rahtikäyttöön varattuja verkostoja ei ole, voitaisiin rahtiin painottuviin liikennekäytäviin kuitenkin liittää yhä useampia nimenomaan rahtikäyttöön omistettuja osuuksia, joilla voitaisiin yhdistää toisiinsa erityisen aktiivisia talouskeskuksia. Hyvä esimerkki tästä on Rotterdamin sataman ja Saksan välinen Betuwe-yhteys. On välttämätöntä, että kaikki jäsenvaltiot pyrkivät aidosti panemaan täytäntöön kilpailukyvyn kasvattamiseen tähtääviä politiikkoja ja säännöksiä.

2.   Tilannekatsaus

2.1   Huolestuttava havainto

2.1.1

Vaikka tavaraliikenteen vuosittainen kasvu vuosina 1995–2005 oli 2,8 prosenttia, rautateiden tavaraliikenteen markkinaosuus on pienentynyt kuitenkin jatkuvasti. Vuonna 1995 se oli noin 10 prosenttia eli alhaisimmillaan vuoden 1945 jälkeen.

2.1.2

Komission mukaan heikko menestys johtuu luotettavuuden puutteesta, kapasiteetin riittämättömyydestä, puutteellisesta tiedonhallinnasta, hitaudesta ja joustavuuden puutteesta. Mainituista puutteista huolimatta talouden nykytilanteessa saattaa kuitenkin avautua uusia mahdollisuuksia. Nykytilanteelle on ominaista esimerkiksi kaupan kasvu, maanteiden ruuhkautuminen, polttoaineiden hinnan nousu ja ympäristökysymysten kasvava painoarvo.

2.1.3

Euroopan yhteisö on pyrkinyt kehittämään rautatiekuljetuksia määrittämällä seuraavat kolme poliittista painopistettä:

rautatierahdin markkinoiden avaaminen, johon liittyy sektorilla toimivien vakiintuneiden yhtiöiden rakenneuudistus

teknisen yhteentoimivuuden ja yhteisten turvallisuussääntöjen kehittäminen

rautatieverkon määrittely Euroopan laajuisten liikenneverkkojen puitteissa.

2.1.4

On todettava, että saavutetut tulokset ovat olleet riittämättömiä erityisesti rajatylittävien kuljetusten osalta.

2.2   Kehittyvä yhteinen liikennepolitiikka

2.2.1

Valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010” asetettiin tavoitteeksi siirtää painopistettä maantiekuljetuksista rautatiekuljetuksiin. Lisäksi siinä ennakoitiin jo tavaraliikenteelle varattujen monimuotoliikennekäytävien kehittämistä. Valkoisen kirjan väliarvioinnissa vuodelta 2006 tavoitteesta siirtää liikennettä maanteiltä rautateille tingittiin hieman realismin nimissä. Samalla kehitettiin ajatus komodaalisuudesta unohtamatta kuitenkaan tarvetta edesauttaa ensisijaisesti tavaraliikenteelle suunnatun rautatieverkon kehittämistä.

2.2.2

Komissio kehittää nimenomaan tätä ajatusta asettaessaan tiedonannossaan kolmitahoisen tavoitteen parantaa nykyisiin Euroopan laajuisiin verkkoihin perustuvan liikenneverkon nopeutta, luotettavuutta ja kapasiteettia.

3.   Komission ehdotukset

3.1

Komissio palauttaa mieleen jo meneillään olevat aloitteet, joiden tavoitteena on rautatierahtikuljetusten tukeminen, parantaminen ja edistäminen: yhteentoimivuuden ja tiedotuksen (Europtirails-järjestelmä) kehittäminen, infrastruktuurien rakentaminen (Betuwe-yhteys), liikennekäytävien hallinnointirakenteiden luominen. Kaikki nämä toimet ovat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi.

3.2

Muodon osalta on harkittu kolmea vaihtoehtoa: säilytetään nykytilanne, ryhdytään uusiin toimiin rahtiin painottuvan verkon luomiseksi tai käynnistetään erityinen uusi ohjelma, jonka on tarkoitus johtaa yksinomaan rahtiliikenteelle varatun eurooppalaisen verkon luomiseen.

3.3

Komissio pysyy uskollisena antiikin filosofisille periaatteille luottaessaan kultaiseen keskitiehen (in medio stat virtus) ja hylätessään ensimmäisen vaihtoehdon kunnianhimottomana ja kolmannen liian epärealistisena.

3.4   Ehdotetut toimet

3.4.1

Komissio haluaa toteuttaa rahtiin painottuvan verkon kehittämällä valtioiden välisiä liikennekäytäviä. Se katsoo, että tulisi yksilöidä liikennekäytäviä, joilla olisi asianmukaiset infrastruktuurit. Samalla olisi otettava käyttöön tehokas hallinnointi- ja käyttöjärjestelmä. Tämä on kuitenkin mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot ja infrastruktuurien haltijat osallistuvat hankkeeseen.

3.4.2

Komissio ehdottaa tavoitteen saavuttamiseksi lainsäädäntötoimenpiteitä, jotka liittyisivät vuodelle 2008 suunniteltuun ensimmäisen rautatiepaketin uudelleenlaatimiseen, sekä kannustimia ja rahoitusta, joka saataisiin nykyisistä rahoitusjärjestelyistä.

3.4.3

Komissio ehdottaa näin ollen rahtiin painottuvan liikennekäytävän laillista määritelmää, kannustaa jäsenvaltioita ja infrastruktuurien haltijoita luomaan rajatylittäviä rahtiin painottuvia liikennekäytäviä ja tutkii mahdollisia hallintorakenteiden rahoituslähteitä nykyisten ohjelmien puitteissa.

3.4.4

Rautatierahtia moititaan muun muassa palvelun laadun heikkoudesta ja puutteellisesta asiakastiedotuksesta. Tästä syystä komissio haluaa käynnistää aidon laatu- ja avoimuuspolitiikan ja antaa laatuindikaattorien julkaisemista koskevan lainsäädäntöehdotuksen. Se julkaisee myös raportin toimenpiteistä, joita rautatieliikenteen harjoittajat ovat toteuttaneet palvelunsa laadun parantamiseksi.

3.4.5

Osa rataosuuksista on ylikuormitettuja, varsinkin EU:n keskiosissa. Tilanne saattaa lisäksi vaikeutua lähivuosina. Tilanne edellyttää investoimista infrastruktuurivalmiuksien parantamiseen erityisesti junien pituuden, liikenneulottuman, akselipainon ja enimmäisnopeuden suhteen. Tämä puolestaan edellyttää investointien kohdentamista ja koordinointia. Komissio kehottaa liikennekäytävien hallinnointirakenteita laatimaan investointiohjelman. Tämä herättää kysymyksen rahoituksesta, jonka olisi järjestyttävä nykyisten ohjelmien puitteissa.

3.4.6

Liikenteen sujuvuus ja rautatierahdin tehokkuus liittyy kiinteästi kysymykseen rautatiereittien käyttöoikeuksien myöntämisestä rahtikuljetuksille. Tällä hetkellä kukin hallinnoija päättää reittien käyttöoikeuksien myöntämisestä kunkin jäsenvaltion omien sääntöjen mukaan. Sääntöjen yhdenmukaistaminen edistäisi näin ollen reittien luotettavuutta ja toimivuutta.

3.4.7

Tavoitteen saavuttamiseksi komissio ehdottaa lainsäädäntöä, joka koskee rautatiereittien käyttöoikeuksien kansainvälistä myöntämistä ja rahtiliikenteelle annettavaa etusija-asemaa erityisesti häiriötapauksissa.

3.4.8

Toimiva rahtiliikenne tarvitsee terminaaleja ja järjestelyratapihoja. Viime vuosina näiden ratapihojen ja terminaalien määrää kaupunkialueilla on kuitenkin maankäyttöön perustuvien paineiden myötä pikemminkin vähennetty.

3.4.9

Komission ehdotuksista käy selkeästi ilmi, että ehdotettujen toimien onnistuminen edellyttää sekä jäsenvaltioiden että rautatiealan toimijoiden aloitteita ja toimintaa.

3.5   Yleistä

3.5.1

Komission huomiot rahtiliikenteen tilasta eivät vaadi erityisiä kommentteja. Ne vain vahvistavat sen, mitä rahtialan heikkouksista jo tiedettiin. Tilanteen kohentaminen edellyttää julkisen sektorin ja elinkeinoelämän vastuuhenkilöiden toimintaa niin poliittisen tahdon ja kaupan dynamiikan kuin rahoituskysymystenkin osalta.

3.5.2

Ongelman ydin onkin epäilemättä juuri tässä. Komissio ehdottaa useita lainsäädäntötoimenpiteitä, mutta ei lainkaan uusia määrärahoja. Oikeudelliset toimet ovat varmasti hyödyllisiä, mutta eivät todellakaan riittäviä. Suunnitelman täytäntöönpanoon tarvittavan rahoituksen on löydyttävä nykyisistä ohjelmista. Tämä edellyttää huolellisia valintoja ja johtaa hankalasti hallittavaan tilanteeseen, jossa asiat väistämättä vaikuttavat toisiinsa.

3.5.3

Suunnitelman onnistuminen edellyttää lisäksi jäsenvaltioiden ja hallinnointiyhtiöiden voimakasta sitoutumista. Ongelmana on kuitenkin se, että jäsenvaltioilla ei monesti ole riittävästi varoja ja niillä saattaa lisäksi olla muita raideliikennettä koskevia painopisteitä. Hallinnointiyhtiöiden taloudellinen tilanne ei puolestaan ole aina ihanteellinen, vaikka ne ovat hyötyneet huoltokustannuksiltaan kalliin verkon ja sen käytön erottamisesta.

3.6   Erityistä

3.6.1

Rajatylittävien rahtiin painottuvien liikennekäytävien luominen olisi tietysti välttämätön edellytys rahtiliikenteen kehitykselle. On kuitenkin hyvin tiedossa, että rahtiliikenne on näihin päiviin saakka joutunut väistymään matkustajaliikenteen tarpeiden edessä. Kyseessä on siis eräänlainen kulttuurivallankumous, joka edellyttää jäsenvaltioiden hyväksymiä sitovia tavoitteita sekä erityistä rahoitusta. On kuitenkin muistettava, että yleisen mielipiteen mukaan matkustajajunien etusija-asema on saavutettu etu, jota ei voi yleisellä tasolla kyseenalaistaa. Kysymys on siis lähinnä liikenneverkkojen optimaalisesta hallinnasta ja rahtiin painottuvien verkkojen määrittelystä ilman että heikennetään matkustajaliikenteen laatua ja täsmällisyyttä. Valtioiden välisten liikennekäytävien luomisessa tulisi ottaa huomioon uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden raideleveydet ja rautatieyhtiöiden olemassa oleva junakalusto, ehdokasvaltioiden ja kolmansien maiden tavaraliikennevirrat sekä Venäjän eksklaavi Kaliningrad.

3.6.2

Tiedotusta ja avoimuutta koskevat kysymykset ovat tietysti tärkeitä, mutta on selvää, että asiakas tekee päätöksiä ensisijaisesti hinnan, luotettavuuden ja nopeuden sekä terminaalien ja lastaus- ja purkualueiden kulkuyhteyksien helppouden perusteella. Palveluiden laatu on siis keskeinen tekijä, johon vaikuttavat toisaalta rautatieliikenteen järjestämiseen liittyvät mekanismit ja toisaalta merkittävät investoinnit.

3.6.3

Rautatierahdin kilpailukyvyn osalta yleinen käsitys tuntuu olevan se, että rautatiekuljetukset on varattu tietyntyyppisille, esimerkiksi erittäin raskaille tavaroille sekä suurille kuljetuksille. Polttoaineen hintojen nousun ja yhä lisääntyvien kestävää kehitystä koskevien vaatimusten myötä asiakaskuntaa olisi pyrittävä monipuolistamaan esimerkiksi hyödyntämällä kontteja, jolloin voitaisiin laajentaa markkinoita ja parantaa kilpailukykyä.

3.6.4

Komission tiedonanto vaikuttaa rahoituskysymysten osalta melko heikolta, sillä siinä ei esitetä mitään erityistä rahoitusta, vaan kaikki ehdotetut ratkaisut perustuvat nykyisten rahoitusohjelmien hyödyntämiseen.

Bryssel 10. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/45


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto — Tiedonanto Euroopan satamapolitiikasta”

KOM(2007) 616 lopullinen

(2009/C 27/11)

Euroopan komissio päätti 18. lokakuuta 2007 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto — Tiedonanto Euroopan satamapolitiikasta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. toukokuuta 2008. Esittelijä oli Jan Simons.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 122 puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1

ETSK pitää tervetulleena satamapolitiikkaa koskevaa komission uutta tiedonantoa, jossa ehdotetaan pääasiassa ”pehmeitä” lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. ETSK kannattaa tiedonannon yleistä lähestymistapaa, jossa keskitytään vakaiden investointiolosuhteiden luomiseen, satamien kestävään kehitykseen, satamien työilmapiirin parantamiseen sekä EU:n perussopimuksiin sisältyvien määräysten johdonmukaiseen täytäntöönpanoon.

1.2

Euroopan satamarakenne on muuttumassa vaihtelevammaksi satamien määrän kasvaessa sekä niiden tehtävien ja satamien tarjoamien palvelujen monipuolistuessa. ETSK suosittaa, että EU:n satamapolitiikalla tuettaisiin tätä markkinavetoista prosessia varmistamalla, että kaikki eurooppalaiset satamat voivat hyödyntää omaa potentiaaliaan täysimittaisesti ja kestävästi.

1.3

ETSK pitää tervetulleena komission aloitetta rautatierahtiin keskittyvän verkoston kehittämiseksi ja kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle satamiin yhteydessä olevien suurten rajatylittävien rautatieinfrastruktuurien toteuttamisen kuitenkaan aiheuttamatta haittaa rautateiden matkustajaliikenteelle.

1.4

ETSK pitää tervetulleena komission aloitetta laatia suuntaviivat niiden epäselvyyksien ratkaisemiseksi, jotka liittyvät yhteisön ympäristölainsäädännön soveltamiseen satamien kehittämiseen. Komitea suosittaa, että suuntaviivat julkaistaan ennen vuoden 2008 loppua.

1.5

Euroopan komission tulisi entistä tarmokkaammin edistää toimia satamissa sovellettavien hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi. ETSK pitääkin tervetulleena komission aikomusta tehdä vuonna 2008 lainsäädäntöehdotus yhteisen esteettömän meriliikennealueen luomiseksi. Komission ja erityisesti jäsenvaltioiden tulisi edistää edelleen tullitoiminnan uudistamista ja asettaa se poliittisissa prioriteeteissaan tärkeämmälle sijalle.

1.6

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että satamien tasapuolisia toimintamahdollisuuksia voidaan vahvistaa kehittämällä valtiontukea koskevia suuntaviivoja ja rahoitustilien avoimuutta. Tiedonannossa annettu ohjeistus käyttöoikeussopimusten, meriteknisten palvelujen sekä ns. poolien käytöstä on yleisesti ottaen hyödyllistä ja selkeää. Komission tulisi tehdä lisäaloitteita EU:n ja sen naapureina olevien EU:n ulkopuolisten maiden satamien välisen reilun kilpailun varmistamiseksi.

1.7

ETSK pitää tervetulleena komission tavoitetta edistää ja vahvistaa yhteistyötä kaupunkien ja niissä sijaitsevien satamien välillä. Komitea kehottaa komissiota erityisesti käynnistämään perusteellisen tutkimuksen satamien yhteiskunnallis-taloudellisesta vaikutuksesta.

1.8

ETSK pitää tervetulleena komission päätöstä kannustaa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia perustamaan satamiin Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistäviä alakohtaisia neuvottelukomiteoita.

2.   Johdanto

2.1

Viimeisten kymmenen vuoden aikana ETSK on aktiivisesti osallistunut keskusteluun EU:n yhteisestä satamapolitiikasta. Yhteisellä satamapolitiikalla on merkittävää lisäarvoa, kun otetaan huomioon merisatamien tärkeä rooli yhteiskunnallis-taloudellisessa kehityksessä, hyvinvoinnin turvaamisessa ja Euroopan unionin yhteenkuuluvuuden parantamisessa.

2.2

ETSK on antanut lausunnot satamia ja meriliikenteen infrastruktuuria koskevasta vihreästä kirjasta (KOM(1997) 678 lopull.) (1) sekä kahdesta komission tekemästä lainsäädäntöehdotuksesta Euroopan satamapalvelumarkkinoiden avaamiseksi (2). Lisäksi ETSK antoi 26. huhtikuuta 2007 oma-aloitteisen lausunnon EU:n yhteisestä satamapolitiikasta (3). Koska satamapalveludirektiivistä käydystä keskustelusta oli muodostunut varsin riitaisa, lausunnossa keskityttiin niihin EU:n satamapolitiikkaan liittyviin näkökohtiin, joista satama-alan toimijat voisivat päästä yksimielisyyteen.

3.   Komission tiedonanto Euroopan satamapolitiikasta

3.1

Komissio julkaisi 18. lokakuuta 2007 tiedonantonsa Euroopan satamapolitiikasta. Tiedonanto on tulos vuoden kestäneestä asianosaisten kuulemisprosessista, johon sisältyi kaksi konferenssia ja kuusi seminaaria. Tiedonanto liittyy komission yleiseen meripolitiikkaa koskevaan strategiaan ja on osa komission uutta ”tavaraliikenteen asialistaa”.

3.2

Euroopan uuden satamapolitiikan tavoitteena on toimiva EU:n satamajärjestelmä, joka selviytyy EU:n liikennetarpeiden tulevaisuuden haasteista. Komission mukaan näitä haasteita ovat kansainvälisen liikenteen kysyntä, teknologinen muutos, päästöt ja ilmastonmuutos, satamien, kaupunkien ja sidosryhmien välinen vuoropuhelu sekä tarve sovittaa satamien kehittäminen avoimuuden ja kilpailun periaatteisiin ja yleensäkin yhteisön sääntöihin.

3.3

Tiedonannossa esitetyt poliittiset ehdotukset ovat yleensä sekoitus perussopimuksiin sisältyvien määräysten tulkintaa sekä toimintasuunnitelmaa, jossa esitetyt tulevat toimet ovat pääasiassa ”pehmeää” lainsäädäntöä.

3.4

Tiedonannossa mainitaan seuraavat seikat:

satamien suorituskyky ja sisämaayhteydet

kapasiteetin laajentaminen ympäristöä säästäen

ajanmukaistaminen

tasapuoliset toimintamahdollisuudet — selkeyttä sijoittajille, operaattoreille ja käyttäjille

satamien ja kaupunkien välinen organisoitu vuoropuhelu

satamissa tehtävä työ.

4.   Yleistä

4.1

ETSK pitää komission tiedonantoa tervetulleena, sillä siinä tunnustetaan satamien strateginen merkitys sekä Euroopan ulkomaankaupalle että EU:n sisäiselle kaupankäynnille. Siinä tunnustetaan myös satamien merkitys taloudellisen kehityksen ja työllisyyden kannalta.

4.2

ETSK pitää erityisen myönteisenä sitä, ettei komissio ehdota interventionistisia toimia vaan keskittyy — EY:n perustamissopimuksen mukaisesti — vakaiden investointiolosuhteiden luomiseen, satamien kestävään kehitykseen ja satamien työilmapiirin parantamiseen.

4.3

Komitea on myös tyytyväinen siihen, että komissio käyttää ”pehmeää”, eli muuta kuin oikeudellisesti sitovaa sääntelyä vaihtoehtona lainsäädännölle, sekä soveltaa tapauskohtaista lähestymistapaa.

4.4

ETSK esittää kuitenkin joukon erityishuomioita ja suosituksia, jotka koskevat komission tiedonannon yksittäisiä lukuja.

5.   Erityishuomioita

5.1   Talous ja Euroopan satamajärjestelmän haasteet

5.1.1

ETSK panee merkille komission päätelmän, jonka mukaan konttiliikenne keskittyy tätä nykyä kouralliseen luoteiseurooppalaisia satamia. On kuitenkin todettava, että suuntauksena on pikemminkin yhä useampien satamien osallistuminen Euroopan konttiliikennemarkkinoille sen sijaan, että liikenne ohjattaisiin vain muutaman sataman kautta. Voimakkaimmin kasvavia konttiliikennesatamia vuonna 2006 olivat pääasiassa pienet ja keskisuuret satamat eri puolilla Eurooppaa. Pitkänkin välimatkan päässä toisistaan sijaitsevat satamat kilpailevat näin yhä voimakkaammin keskenään (4). EU:n satamapolitiikalla voidaan tukea tätä prosessia varmistamalla, että kaikki eurooppalaiset satamat voivat hyödyntää omaa potentiaaliaan täysimittaisesti ja kestävästi.

5.1.2

ETSK korostaa komission tiedonannossa yksilöityjen haasteiden lisäksi globalisaation ja markkinoiden yhdistymisen haasteita, jotka ovat luonteenomaisia Euroopan satama- ja merenkulkualalle. Tämä ilmiö näkyy erityisen selvästi konttiliikennemarkkinoilla, mutta sitä ilmenee myös muilla markkinalohkoilla, kuten ro-ro-liikenteessä sekä yleisillä rahti- ja irtolastimarkkinoilla. Euroopan satamat ovat tekemisissä kansainvälisten varustamokonsernien kanssa. Lisäksi on syntynyt laajoja terminaalin pitäjien ryhmittymiä, jotka tuottavat palveluja useissa eurooppalaisissa satamissa. Satamaviranomaisten haasteena on varmistaa näiden globaalien operaattoreiden sitoutuminen ja se, että ne noudattavat satamille asetettuja, asiaan liittyvien EU-politiikkojen mukaisia kehitystavoitteita.

5.2   Satamien suorituskyky ja sisämaayhteydet

5.2.1

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että ensimmäisenä vaihtoehtona satamakapasiteetin ja satamapalveluihin liittyvän kapasiteetin lisäkysyntään valmistautumiseksi tulisi olla nykyisten satamalaitteistojen ja jatkoyhteyksien optimointi. ETSK on yhtä mieltä myös siitä, että ennen kuin uusia infrastruktuurihankkeita suunnitellaan, niistä tulisi laatia täydellinen yhteiskunnallinen kustannus-hyötyanalyysi. Analyysissa on otettava huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat, sillä nämä ovat EU:n Lissabonin toimintasuunnitelman kolme pilaria.

5.2.2

Kuten edellä todetaan, markkinaprosessit ohjaavat jo Euroopan satama-alan kehitystä entistä monipuolisempaan suuntaan. Olisi tuettava alhaalta ylöspäin -periaatetta, jossa sataman hallintoelimet laativat hanke-ehdotukset, tarvittaessa yhdessä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa. Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiseikkaa, että EU:n tulee jatkossakin asettaa tavoitteita ja laatia suuntaviivoja.

5.2.3

Komissio voi kuitenkin hyödyntää vuonna 2010 tehtävää, Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevaa väliarviointia auttaakseen ratkaisemaan pullonkauloja satamien sisämaayhteyksissä. Tämän pitäisi kuitenkin tapahtua objektiivisten kriteerien pohjalta.

5.2.4

ETSK toistaa myös komissiolle esittämänsä kehotuksen pyrkiä entistä tarmokkaammin ratkaisemaan jäljellä olevia sisämaayhteyksien pullonkauloihin liittyviä ongelmia yleisten liikennepoliittisten välineidensä avulla. Tämä pätee erityisesti sisävesiliikenteeseen ja rautatieliikenteeseen. Varsinkin rautatiet ovat edelleen vakava pullonkaula satamien suorituskyvyssä ja niiden integroitumisessa logistisiin ketjuihin. ETSK pitääkin tervetulleena komission aloitetta rautatierahtiin keskittyvän verkoston kehittämiseksi ja kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle satamiin yhteydessä olevien suurten rajatylittävien rautatieinfrastruktuurien toteuttamisen kuitenkaan aiheuttamatta haittaa rautateiden matkustajaliikenteelle.

5.3   Kapasiteetin laajentaminen ympäristöä säästäen

5.3.1

ETSK pitää erittäin tervetulleena komission aloitetta laatia suuntaviivat yhteisön ympäristölainsäädännön soveltamiseksi satamien kehittämiseen. Tämä merkitsee tärkeää askelta kohti eräiden sellaisten epäselvyyksien ratkaisemista, joita EU:n lainsäädäntö — esimerkiksi lintu- ja elinympäristödirektiivi sekä vesialan puitedirektiivi — ovat aiheuttaneet. Asian kiireellisyyden vuoksi ETSK suosittaa, että suuntaviivat julkaistaan ennen vuoden 2008 loppua.

5.3.2

ETSK kehottaa komissiota myös harkitsemaan lisätoimia satamien kehityshankkeiden oikeudellisen aseman vahvistamiseksi ja nykyisen lainsäädännön yksinkertaistamiseksi, kuten ETSK:n oma-aloitteisessa lausunnossa (5) yksityiskohtaisemmin esitetään.

5.3.3

Vaikka ETSK toteaakin yksiselitteisesti, että saastuneet sedimentit on käsiteltävä asianmukaisesti, se suosittaa, että valmisteilla olevassa lainsäädännössä, kuten jätedirektiivissä ja vesialan puitedirektiivin ”tytärdirektiivissä” (6) tulisi myöntää, ettei saastumatonta sedimenttiä tule pitää jätteenä eikä sitä tarvitse käsitellä kuten saastunutta sedimenttiä, sillä saastumattoman sedimentin ruoppauksen yhteydessä vesistöön ei joudu eikä siihen lisätä mitään saastuttavia aineita.

5.3.4

ETSK kannattaa satamissa käytettävissä olevia alusten jätteenkeräyslaitteistoja sekä ilmansaasteiden vähentämistä koskevia komission ehdotuksia. ETSK katsoo, että satamamaksujen muodossa annettavista taloudellisista kannustimista päättäminen on parasta jättää kunkin sataman hallintoelimen harkintavaltaan, sillä tällaiset toimet vaikuttaisivat satamien taloudelliseen rakenteeseen, joka Euroopassa vaihtelee paljon.

5.4   Ajanmukaistaminen

5.4.1

ETSK pitää tervetulleena komission aikomusta tehdä vuonna 2008 lainsäädäntöehdotus yhteisen esteettömän meriliikennealueen luomiseksi. Komitea viittaa tässä yhteydessä erityiskommentteihin, jotka se on esittänyt jo aiemmissa lausunnoissaan (7).

5.4.2

ETSK toistaa myös suosituksensa, jonka mukaan EU:n tulisi edistää edelleen tullitoiminnan uudistamista ja varmistaa, että sen tullausta, meriturvallisuutta, yleistä turvallisuutta, kansanterveyttä ja ympäristön laatua koskevat politiikat koordinoidaan ja sovitetaan yhteen asianmukaisesti eikä keskusviranomaisten tehtäviä tarpeettomasti siirretä satamille.

5.4.3

ETSK kannattaa yhden luukun palvelupisteiden perustamista ja eMaritime-, eFreight- ja eCustoms-aloitteita. Komitea katsoo kuitenkin, että tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvien ratkaisujen tulisi olla kustannustehokkaita myös pienten ja keskisuurten satamien kannalta.

5.4.4

Tehostamisen osalta ETSK kannattaa komission ehdotusta kehittää vuoden 2009 loppuun mennessä joukko yleisiä eurooppalaisia indikaattoreita edellyttäen, että niissä huomioidaan kaupallisesti arkaluonteiset tiedot. Indikaattoreiden tulisi perustua ilma-, rannikko- ja yhdistetyssä rautatieliikenteessä sovellettaviin indikaattoreihin ja niiden laadinnassa tulisi huomioida satamien kannalta olennaiset seikat, kuten satama-alueiden toimivuus, satamien välinen yhteistyö ja sisämaatoimintojen yhdistäminen.

5.5   Tasapuoliset toimintamahdollisuudet — Selkeyttä sijoittajille, operaattoreille ja käyttäjille

5.5.1

ETSK hyväksyy komission näkemyksen satamaviranomaisten roolista ja siitä, että satamien johtaminen on hoidettu varsin eri tavoin eri puolilla yhteisöä. Komitea on erityisesti samaa mieltä siitä, että satamaviranomaisten on helpompi suorittaa tärkeät tehtävänsä, jos niille on annettu riittävä autonomia ja erityisesti täysi taloudellinen autonomia.

5.5.2

ETSK pitää myös tervetulleena komission ilmoitusta, jonka mukaan se antaa satamien valtiontukea koskevat suuntaviivat vuonna 2008. Tässä yhteydessä ETSK viittaa 26. huhtikuuta 2007 antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa muotoilemiinsa perusperiaatteisiin, jotka koskevat julkisen rahoituksen käyttöä satamissa.

5.5.3

ETSK panee myös tyytyväisenä merkille, että komissio on hyväksynyt komitean antaman suosituksen laajentaa direktiivissä 2006/111/EY avoimuudesta annettuja säännöksiä koskemaan kaikkia kauppasatamia niiden vuotuisesta liikevaihdosta riippumatta.

5.5.4

Oma-aloitteisessa lausunnossaan komitea suositti ohjeistuksen antamista valintamenettelyjen, esimerkiksi tarjouskilpailujen tai muiden sallittujen välineiden, soveltamisesta sekä käyttöoikeus- tai maanvuokrasopimusten ehdoista. Komitea toivoi myös ohjeistusta, joka auttaisi selventämään niiden satamapalveluiden oikeudellista asemaa, jotka toimivat myös julkisina palveluina esimerkiksi satamien yleisen turvallisuuden varmistamiseksi.

5.5.5

Komissio on vastannut edellä mainittuun pyyntöön antamalla satamapolitiikkaa käsittelevässä tiedonannossaan ohjeistusta käyttöoikeussopimusten sekä meriteknisten palvelujen käytöstä. ETSK katsoo, että komission esittämä tulkinta perussopimusten määräyksistä ja oikeustapauksista on yleisesti ottaen hyödyllinen ja selkeä. Komitea korostaa kuitenkin, että meriteknisille palveluille on yhteistä se, että ne liittyvät merenkulun turvallisuuteen. Tämän tulisi oikeuttaa niiden luokittelu yleishyödyllisiksi taloudellisiksi palveluiksi.

5.5.6

Järkevällä käyttöoikeuspolitiikalla olisi varmistettava sekä satamien välinen kilpailu että terminaalioperaattoreiden optimaalinen suorituskyky ja sitoutuminen. ETSK suosittaa, että komissio tarkistaa säännöllisesti käyttöoikeuksia koskevaa ohjeistustaan varmistaakseen, että se todellakin vastaa edellä mainittuja tavoitteita ja sisältää riittävästi yhteisiä elementtejä, jotta satamaviranomaisille voidaan taata keskenään tasapuoliset toimintamahdollisuudet. Jälkimmäinen seikka on erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon edellä mainittu lastinkäsittelymarkkinoilla meneillään oleva markkinoiden yhdistymisprosessi.

5.5.7

ETSK pitää tervetulleena komission ehdotusta siitä, että komissio auttaa levittämään satamamaksujen avoimuuteen liittyviä parhaita käytäntöjä. Komitea uskoo vakaasti, että satamamaksuista tulisi päättää paikallistasolla, jotta ne vastaisivat parhaalla mahdollisella tavalla satamien käyttäjien vaatimuksia ja olisivat satamien yleisen edun mukaisia.

5.5.8

ETSK on myös iloinen siitä, että komissio on hyväksynyt komitean suosituksen puuttua ympäröivien EU:n ulkopuolisten satamien epäreiluun kilpailuun. Komission tulisi myös liittymistä valmistelevan ja ulkosuhteita koskevan politiikkansa avulla ryhtyä entistä tarmokkaampiin toimiin poliittisvaikutteisten kilpailuhäiriöiden ratkaisemiseksi. Esimerkkeinä mainittakoon Turkin asettama saarto Kyproksen lipun alla purjehtiville ja Kyproksen satamista tuleville aluksille Egeanmerellä, Turkin ja Kreikan väliset ongelmat sekä Baltian maiden ja Venäjän väliset rajanylitysongelmat.

5.6   Satamien ja kaupunkien välinen organisoitu vuoropuhelu

5.6.1

ETSK pitää tervetulleena komission tavoitetta edistää ja vahvistaa yhteistyötä kaupunkien ja niissä sijaitsevien satamien välillä. Satamien integroituminen isäntäkaupunkeihinsa ja kaupunkielämään yhdistettynä kaupunkilaisten vahvaan tietoisuuteen, kiinnostukseen ja jopa ylpeyteen satamansa toiminnasta on ratkaisevan tärkeää satamien kestävän kehityksen kannalta. Tämän vuoksi ETSK kannattaa erityisesti synergiaa matkailun, virkistystoiminnan, kulttuuriperinnön vaalimisen ja yleensä kulttuuritoiminnan kanssa.

5.6.2

ETSK korostaa myös, että Euroopan satamien suorista ja epäsuorista työllisyysvaikutuksista sekä niiden tuottamasta lisäarvosta ei ole luotettavaa tietoa. Komiteasta vaikuttaa esimerkiksi siltä, että tiedonannossa käytetyissä työllisyystiedoissa aliarvioidaan pitkälti todellinen tilanne. Komitea kehottaa tästä syystä komissiota käynnistämään aiheesta perusteellisen tutkimuksen.

5.6.3

ETSK tukee myös komission aikomusta arvioida turvallisuustoimenpiteiden vaikutusta satama-alueiden kulkuyhteyksiin ja antaa ohjeistusta siitä, kuinka nämä kaksi seikkaa voitaisiin sovittaa yhteen.

5.7   Satamissa tehtävä työ

5.7.1

ETSK korostaa myös tarvetta edistää hyviä ja turvallisia työolosuhteita ja työympäristöä sekä rakentavia työelämän suhteita satamissa. ETSK panee tyytyväisenä merkille, että komissio kiinnittää satamapolitiikkaa käsittelevässä tiedonannossaan merkittävästi huomiota tähän aiheeseen.

5.7.2

ETSK toistaa näkemyksensä siitä, että satamatoimintojen tehokkuus riippuu sekä luotettavuuteen että turvallisuuteen liittyvistä näkökohdista. Teknologisesta kehityksestä huolimatta näihin molempiin vaikuttavat hyvin pitkälti inhimilliset tekijät. Tästä syystä satamissa tarvitaan ammattitaitoista ja hyvin koulutettua työvoimaa sekä maissa että aluksilla. ETSK on suosittanut, että työmarkkinaosapuolilla tulisi olla tärkeä rooli näiden olosuhteiden luomisessa ja säilyttämisessä ja että komission tulisi Euroopan tasolla tukea niiden panosta helpottamalla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua.

5.7.3

Komitea onkin iloinen siitä, että komissio on päättänyt kannustaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolia perustamaan satamiin komission päätöksessä 98/500/EY tarkoitettuja Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistäviä alakohtaisia neuvottelukomiteoita.

5.7.4

ETSK tukee komission aikomusta ehdottaa satamatyöläisten koulutusta koskevaa vastavuoroisesti tunnustettavaa kehystä, mutta ehdottaa, että ensin vertailtaisiin nykyisiä, satamatyöläisten ammatillista pätevyyttä koskevia järjestelmiä. Tämä olisi järkevää tehdä eurooppalaisen sosiaalisen vuoropuhelun yhteydessä.

5.7.5

ETSK on komission kanssa samaa mieltä myös siitä, että työntekijöiden työturvallisuutta ja -terveyttä koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa satamissa on seurattava tarkasti riippumatta siitä, ovatko säännöt yhteisön vai Kansainvälisen työjärjestön laatimia. Samoin on syytä parantaa tapaturmia koskevaa tilastotietoa. ETSK kannustaa kuitenkin käynnistämään kaikilla tasoilla ja asianmukaisilla foorumeilla aloitteita, joiden tavoitteena on taata terveyden ja turvallisuuden kehittäminen edelleen.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  EYVL C 407, 28.12.1998.

(2)  ETSK:n lausunnot, joissa käsitellään ehdotuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamapalvelujen markkinoille pääsystä (KOM(2001) 35 lopullinen ja KOM(2004) 654 lopullinen (EYVL C 48, 21.2.2002, s. 122 ja EUVL C 294, 25.11.2005, s. 25).

(3)  EUVL C 168, 20.7.2007, s. 57.

(4)  Pitkällä aikavälillä konttiliikenteen markkinaosuus laski Euroopassa Hampurin-Le Havren kokoluokan satamissa vuonna 1975 todetusta 61 prosentista 48 prosenttiin vuonna 2003, kun taas Välimeren kokoluokan satamien markkinaosuus kaksinkertaistui vuonna 1975 todetusta 18 prosentin markkinaosuudesta 36 prosenttiin vuonna 2003. Lisäksi Euroopan satamien konttiliikenteen keskittymisaste (Gini-kertoimella mitattuna) on jatkuvasti laskenut vuodesta 1990 lähtien. Tämä osoittaa, että satamat, joiden kautta Euroopan markkinoille tullaan, ovat lisääntyneet. Vahvimmin kasvavia konttiliikennesatamia vuonna 2006 (suhteellisesti mitattuna) olivat pääasiassa keskisuuret ja pienehköt satamat eri puolilla Eurooppaa (Amsterdam, Sines, Rauma, Constanța, Kotka, Tallinna, Bremerhaven, Zeebrugge ja Gdynia). (Lähde: Institute of Transport and Maritime Management Antwerp (ITMMA)/Antwerpenin yliopisto). Tämä on jyrkässä ristiriidassa esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtuneeseen kehityksen kanssa: siellä satamiin keskittyminen on noussut vahvasti samana ajanjaksona. (Lähde: Notteboom, T. (2007), Market report on the European seaport industry, jossa tietolähteenä käytetään Eurostatin ja yksittäisten satamien toimittamia tietoja).

(5)  Ks. EU:n yhteistä satamapolitiikkaa käsittelevän oma-aloitteisen EUVL C 168, 20.7.2007, s. 57, luku 4.

(6)  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jätteistä (KOM(2005) 667 lopullinen) sekä Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla sekä direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta (KOM(2006) 397 lopullinen).

(7)  EUVL C 168, 20.7.2007, s. 50: Komission tiedonanto — Euroopan unionin tuleva meripolitiikka: meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys (KOM(2006) 275 lopullinen).

EUVL C 168, 20.7.2007, s. 57: EU:n yhteinen satamapolitiikka (oma-aloitteinen lausunto).

EUVL C 151, 17.6.2008, s. 20: Logistiset merten moottoritiet (valmisteleva lausunto).

EUVL C 168, 20.7.2007, s. 68: Komission tiedonanto — Lähimerenkulun edistämisohjelman väliarviointi (KOM(2003) 155 lopullinen) KOM(2006) 380 lopullinen.


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/49


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Maantieliikenteessä toimivien itsenäisten kuljettajien työaika”

(2009/C 27/12)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 20. marraskuuta 2007 työjärjestyksensä 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohdan nojalla laatia lisälausunnon aiheesta

Maantieliikenteessä toimivien itsenäisten kuljettajien työaika.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 5. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Eduardo Manuel Chagas  (1), jonka tilalle tuli Brian Curtis.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 121 ääntä puolesta ja 14 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1

ETSK:n mielestä kaikkien maantieliikenteessä toimivien itsenäisten kuljettajien on kuuluttava direktiivin 2002/15/EY soveltamisalaan siten kuin direktiivin 2 artiklassa säädetään (eli maaliskuun 23. päivästä 2009 alkaen).

1.2

Tämä soveltamisalan laajentaminen vaatii direktiivin asianmukaista siirtämistä osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja erityisesti itsenäisen kuljettajan määrittelemistä.

1.3

ETSK pitää soveltamisalan laajentamista välttämättömänä, jotta voidaan parantaa maantieliikenteen turvallisuutta, edistää tasavertaisia kilpailuolosuhteita sekä parantaa liikkuvien ja itsenäisten työntekijöiden työoloja, erityisesti heidän fyysistä ja henkistä terveyttään. Yleisten hallinnollisten tehtävien, siten kuin ne on määritelty direktiivissä (3 artiklan a kohdan 2 alakohta), ei katsota sisältyvän työajan määritelmän piiriin.

1.4

ETSK:n mielestä EU:n maantieliikenteen sisämarkkinat edellyttävät tasavertaisten kilpailuolojen varmistamista, mikä taas vaatii sosiaalilainsäädännön tehokasta ja tosiasiallista soveltamista alalla. Tekemällä ero liikkuvien ja itsenäisten työntekijöiden välille työaikalainsäädäntöä sovellettaessa annetaan mahdollisuus epäreiluun kilpailuun. Sen vuoksi ETSK ei voi hyväksyä mahdollisuutta sisällyttää direktiivin soveltamisalaan ainoastaan ”näennäisesti itsenäiset” kuljettajat.

1.5

Ratkaisun löytämiseksi soveltamisalan laajentamisesta mahdollisesti aiheutuviin ongelmiin ETSK suosittaa, että kuljetusketjun eri toimijat ovat yhdessä vastuussa asiasta, samoin kuin ajo- ja lepoaikoja koskevan asetuksen yhteydessä on menetelty.

1.6

ETSK katsoo, että direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon perusedellytyksenä on jäsenvaltioiden eri viranomaisten yhteistyön edistäminen Euroopan unionin tasolla.

1.7

Komitea katsoo, että itsenäisten kuljettajien sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan on toteutettava siten, ettei heitä rasiteta tarpeettomilla hallinnollisilla tehtävillä.

2.   Johdanto

2.1

ETSK on jo useaan otteeseen työskennellyt EU:n tieliikenneturvallisuuspolitiikkaa koskevien kysymysten parissa ja hankkinut alan vankan asiantuntemuksen. Viimeisimmässä aihetta käsitelleessä oma-aloitteisessa lausunnossaan ”EU:n tieliikenneturvallisuuspolitiikka ja ammattiautoilijat — turvalliset ja valvotut pysäköintialueet” (asiakokonaisuus TEN/290) (2) komitea käsitteli tärkeää kysymystä ammattiautoilijoille tarkoitetuista lepoalueista tie-infrastruktuuripolitiikan puitteissa. Toinen tärkeä aihe, joka täydentää turvallisista ja valvotuista pysäköintialueista annettua lausuntoa, on itsenäisten kuljettajien työaika. Eri taloudellisia, sosiaalisia ja turvallisuusnäkökohtia ei vielä ole käsitelty riittävästi Euroopan unionin tasolla. Tämän lisälausunnon laatimisen perusteena on myös komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille seurauksista, joita aiheutuu, jos itsenäiset kuljettajat jätetään maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY soveltamisalan ulkopuolelle (KOM(2007) 266 lopullinen).

2.2

Direktiivissä 2002/15/EY säädetään työaikajärjestelyjä koskevista vähimmäisvaatimuksista maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi, maantieliikenteen turvallisuuden parantamiseksi ja kilpailuolosuhteissa ilmenevien erojen pienentämiseksi. Direktiivi tuli voimaan 23. maaliskuuta 2002, ja jäsenvaltioilla oli kolme vuotta eli maaliskuun 23 päivään 2005 saakka aikaa panna liikkuvia työntekijöitä koskevat direktiivin säännökset täytäntöön. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että direktiivin säännöksiä sovelletaan itsenäisiin kuljettajiin 23. maaliskuuta 2009 alkaen, kunhan komissio on esittänyt neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta kertomuksen ja myöhemmin kertomuksen pohjalta lainsäädäntöehdotuksen.

2.3

Osana Euroopan parlamentin ja neuvoston välistä sovittelumenettelyä tästä direktiivistä päätettiin, että viimeistään kaksi vuotta ennen kyseistä päivämäärää eli 23. maaliskuuta 2007 komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa arvioidaan, miten itsenäisten kuljettajien jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle vaikuttaa liikenneturvallisuuteen, kilpailun edellytyksiin, ammattiryhmän rakenteeseen sekä sosiaalisiin näkökohtiin. Kertomuksessa olisi otettava huomioon kunkin jäsenvaltion liikennealan rakenteeseen ja maantieliikenneammatin työympäristöön liittyvät olosuhteet.

2.4

Komission olisi kertomuksen perusteella esitettävä ehdotus, jolla joko a) vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat sellaisten itsenäisten kuljettajien sisällyttämistä direktiivin soveltamisalaan, jotka harjoittavat maantieliikennettä yksinomaan yhdessä jäsenvaltiossa ja joihin sovelletaan erityisrajoituksia, tai b) jätetään itsenäiset kuljettajat direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

2.5

Direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa edellytetään komission lisäksi arvioivan yötyötä koskevien direktiivin säännösten vaikutuksia ja raportoivan niistä 23. maaliskuuta 2007 mennessä sen kertomuksen puitteissa, joka sen on annettava joka toinen vuosi direktiivin täytäntöönpanosta.

3.   Komission kertomus

3.1

Komission mukaan kertomuksessa esitetään yleiskatsaus direktiivin tämänhetkisestä täytäntöönpanotilanteesta jäsenvaltioissa, käsitellään niitä seurauksia, joita itsenäisten kuljettajien jättämisestä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle saattaa olla, ja arvioidaan yötyötä koskevien direktiivin säännösten vaikutuksia.

3.2

Ensimmäisenä johtopäätöksenä on, ettei suurin osa jäsenvaltioista ole onnistunut saattamaan direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään säädetyssä kolmen vuoden siirtymäajassa. Komissio ei näin ollen katso voivansa esittää ensimmäistä joka toinen vuosi annettavaa kertomustaan, joka oli määrä antaa maaliskuussa 2007.

3.3

Tarkastellessaan seurauksia, joita aiheutuu, jos itsenäiset kuljettajat jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, komissio muistuttaa, minkä takia se ehdotti kyseisten kuljettajien sisällyttämistä direktiivin soveltamisalaan: ajo- ja lepoaikasääntöjä käsittelevässä asetuksessa ei tehdä tällaista eroa eri kuljettajien välillä, vältetään alan mahdollinen pirstoutuminen sen seurauksena, että kuljettajia rohkaistaan ryhtymään ”(näennäisesti) itsenäisiksi” ammatinharjoittajiksi sekä varmistetaan, että terveen kilpailun, liikenneturvallisuuden ja työolosuhteiden parantamisen tavoitteita sovelletaan koko tieliikennealaan.

3.4

Ulkoisten konsulttien laatimassa kertomuksessa esitettyjen päätelmien perusteella komissio toteaa, että väsymys ja siitä liikenneturvallisuudelle aiheutuvat seuraukset voivat vaikuttaa niin itsenäisiin kuljettajiin kuin liikkuviin työntekijöihin. Kertomuksessa vahvistetaan lisäksi, että itsenäiset kuljettajat tekevät pidempiä työrupeamia kuin maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivat ja että molemmat ryhmät työskentelevät enemmän kuin muiden alojen työntekijät.

3.5

Mainitussa kertomuksessa myönnetään, että ”[t]yöajan vähentäminen eittämättä auttaisi vähentämään väsymystä”, mutta todetaan samalla, että ”se saattaisi kuitenkin lisätä stressiä, sillä itsenäiset kuljettajat pyrkisivät tekemään enemmän työtä lyhyemmässä ajassa pitääkseen yllä kannattavuuttaan, mikä puolestaan saattaisi lisätä väsymystä ja onnettomuusriskiä”. Komissio näyttää olevan asiasta samaa mieltä.

3.6

Komissio yhtyy kertomuksessa esitettäviin kilpailuoloja koskeviin päätelmiin, joiden mukaan itsenäisten kuljettajien jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle lisäisi nykyistä pirstoutumissuuntausta. Sillä ei kuitenkaan pitäisi olla merkittävää vaikutusta alan kilpailutilanteeseen. Itsenäisten kuljettajien sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan sitä vastoin lisäisi kustannuksia ja lyhentäisi työaikaa, joten maanteiden tavarakuljetuksissa toimivien itsenäisten kuljettajien kilpailuetu vähenisi huomattavasti. Komissio näyttää siten kannattavan vaihtoehtoa, että vain ”näennäisesti” itsenäiset kuljettajat olisi sisällytettävä direktiivin soveltamisalaan.

3.7

Komissio katsoo lisäksi, että ”[n]äiden kuljettajien jättäminen edelleen työaikadirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle saattaa siten ollen suotavinta taloudellisista syistä, mutta soveltamisalaan sisällyttämisen tai sen ulkopuolelle jättämisen mahdolliset sosiaaliset vaikutukset ovat vähemmän ilmeiset. Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen ei ehkä auta lievittämään terveys- ja turvallisuusongelmia. Toisaalta kuljettajien sisällyttäminen direktiivin piiriin saattaa aiheuttaa itsenäisille kuljettajille lisää stressiä ja hallinnollista työtaakkaa ja pienentää samalla heidän tulojaan”.

3.8

Komissio tulee siihen lopputulokseen, että itsenäisten kuljettajien liittäminen direktiivin piiriin saattaa kuitenkin aiheuttaa heille lisää stressiä ja taloudellisia vaikeuksia. Lisäksi saattaa olla vaikea valvoa, että heidät todella sisällytetään direktiivin piiriin, jolloin sisällyttämisellä ei todellisuudessa ole vaikutusta.

3.9

Arvioidessaan yötyötä koskevien direktiivin säännösten vaikutuksia komissio toteaa, että sääntöjen täytäntöönpanon valvontaa olisi tarkasteltava yksityiskohtaisemmin.

4.   Yleistä

4.1

Komitea panee merkille komission kertomuksen seurauksista, joita aiheutuu, jos itsenäiset kuljettajat jätetään maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

4.2

Itsenäisten työntekijöiden jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle on useiden työmarkkinaosapuolten mukaan vääristänyt maantiekuljetusalan kilpailua. Tämän vuoksi komitea teki vastikään liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarvioinnista antamassaan lausunnossa (asiakokonaisuus TEN/257, esittelijä: Rafael Barbadillo López) (3) seuraavan ehdotuksen:

”Maantieliikenteen työlainsäädännössä on pidettävä huoli siitä, että kaikki työntekijät saavat yhdenvertaisen kohtelun, olivatpa he palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia. Maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11. maaliskuuta 2002 annettua direktiiviä 2002/15/EY onkin ryhdyttävä soveltamaan välittömästi itsenäisiin ammatinharjoittajiin odottamatta säädetyn siirtymäajan kulumista umpeen, sillä direktiivillä on tarkoitus varmistaa liikenneturvallisuus, välttää kilpailuvääristymät ja parantaa työoloja” (kohta 4.3.1.2).

4.3

ETSK epäilee tässä yhteydessä vahvasti kertomuksessa esitettyjä, maantieliikenteen turvallisuutta, kilpailuoloja ja sosiaalisia näkökohtia koskevia päätelmiä.

4.4

ETSK pitää itsenäisten kuljettajien sisällyttämistä direktiivin 2002/15/EY soveltamisalaan välttämättömänä, jos halutaan parantaa maantieliikenteen turvallisuutta, edistää tasavertaisia kilpailuolosuhteita sekä parantaa liikkuvien ja itsenäisten työntekijöiden työoloja, erityisesti heidän fyysistä ja henkistä terveyttään.

4.5

Liialliset työtunnit ovat merkittävä väsymystä aiheuttava tekijä ja aiheuttavat usein rattiin nukahtamista, mikä heikentää liikenneturvallisuutta. Tasapuoliset kilpailuedellytykset toteutuvat, kun hinnoista, jonka suuryritykset maksavat alihankkijoille antaessaan niiden hoidettavaksi kaikki tavaroiden kuljetukseen ja jakeluun liittyvät tehtävät, käy ilmi alan sosiaalilainsäädännön noudattaminen myös liikkuvien ja itsenäisten työntekijöiden osalta.

4.6

Ei ole lainkaan varmaa, ettei itsenäisten työntekijöiden jättäminen direktiivin 2002/15/EY soveltamisalan ulkopuolille lisäisi stressiä, sillä toimeksiantajat saattavat painostaa itsenäisiä kuljettajia laskemaan hintoja. Heidän on tieliikenneturvallisuuden, terveytensä sekä työ- ja yksityiselämän välisen jo nyt vaarantuneen tasapainon kustannuksella työskenneltävä entistä pidempään saavuttaakseen saman tulotason kuin aikaisemmin.

4.7

ETSK katsoo, että itsenäisten kuljettajien sisällyttäminen direktiivin 2002/15/EY soveltamisalaan edellyttää direktiivin asianmukaista siirtämistä osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja erityisesti itsenäisen kuljettajan määrittelemistä.

4.8

Komission on perussopimuksen noudattamisen valvojana huolehdittava siitä, että jäsenvaltiot määrittelevät ”itsenäisen kuljettajan” asianmukaisesti lainsäädännössään siten kuin direktiivin 3 artiklan e kohdassa säädetään (4). Direktiivin asianmukainen siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ensimmäinen edellytys, joka on täytettävä, jos jäsenvaltio haluaa estää kuljettajien ryhtymisen ”näennäisesti itsenäisiksi” ammatinharjoittajiksi.

4.9

Soveltamisalan laajentamisen yhteydessä direktiiviin on lisäksi tehtävä muutos. Sen on koskettava kuljetusketjun eri toimijoiden yhteisen vastuuvelvollisuuden määrittämistä. Ajo- ja lepoaikasääntöjä käsittelevän asetuksen (5) 10 artiklan 4 kohdassa säädetään, että ”[k]uljetusyritysten, lähettäjien, huolitsijoiden, matkanjärjestäjien, hankkijoiden, alihankkijoiden ja kuljettajia välittävien toimistojen on varmistettava, että sopimusperusteiset liikenteen aikataulut ovat tämän asetuksen mukaiset”. Tämä yhteinen vastuuvelvollisuus on laajennettava koskemaan myös työaikalainsäädännön soveltamista, sillä siten liikkuvat työntekijät ja itsenäiset kuljettajat saataisiin tasavertaiseen asemaan muiden työntekijöiden kanssa, kun otetaan huomioon, että alihankkijan asemassa olevia itsenäisiä kuljettajia painostetaan alentamaan hintojaan ja lisäämään työtuntejaan. Siten vältettäisiin siis liikkuvia työntekijöitä haittaava epäreilu kilpailu.

4.10

Tutkimuksen päätelmät stressin lisääntymisestä, jos itsenäiset kuljettajat sisällytetään direktiivin soveltamisalaan, eivät ETSK:sta vaikuta kovin perustelluilta. Konsulttien käyttämä työajan määritelmä ei ole selvä. Stressi lisääntyy varmasti, jos itsenäisten kuljettajien on hoidettava kaikki kuljetuksensa sekä niihin liittyvä hallinnollinen työ samassa työajassa kuin liikkuvien työntekijöiden, joilla tällaista velvollisuutta ei ole. Jos taas he harjoittavat saman työajan puitteissa samantyyppistä toimintaa kuin liikkuvat työntekijät, on vaikea ymmärtää, miksi itsenäiset kuljettajat kärsisivät stressistä liikkuvia työntekijöitä enemmän. Yleisten hallinnollisten tehtävien, siten kuin ne on määritelty direktiivissä (3 artiklan a kohdan 2 alakohta), ei katsota sisältyvän työajan määritelmän piiriin.

4.11

Lisäksi jos työajan lyhentäminen auttaa vähentämään väsymystä mutta lisää stressiä, itsenäisillä työntekijöillä on valittavanaan vain kaksi huonoa vaihtoehtoa. ETSK:lle liikenneturvallisuus on ensiarvoisen tärkeä asia, ja pitkästä työajasta, myös pitkistä ajoajoista, johtuva väsymys voi vaarantaa liikenneturvallisuuden riippumatta siitä, onko kyseessä liikkuva vai itsenäinen työntekijä.

4.12

Tutkimuksessa ei myöskään kiinnitetä huomiota siihen, että kuljettajien stressi ei välttämättä poistu vaan voi jopa lisääntyä myös siinä tapauksessa, että heidät jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, sillä toimeksiantajat käyttävät varmasti tilaisuutta hyväkseen painostaakseen kuljettajia laskemaan hintoja entisestään. Myös komissio jättää tämän huomiotta.

4.13

Komissio korostaa, ettei neuvosto suostunut mihinkään työaikasääntöjen järjestelmällistä tarkastamista koskeviin vähimmäisvaatimuksiin. ETSK pahoittelee komission tavoin asiaa, mutta ei pidä sitä esteenä itsenäisiä kuljettajia koskevan lainsäädännön muuttamiselle. Itsenäisten kuljettajien työajan valvomisen vaikutus ei voi merkitä sitä, että valvonnasta olisi luovuttava. Tämän vuoksi kuljetusketjun eri toimijoiden yhteinen vastuuvelvollisuus lainsäädännön soveltamisesta voisi olla kiinnostava vaihtoehto. Jos kuljetusketjun eri toimijoiden sopimukset osoittautuvat sellaisiksi, että kuljettajien keskimääräisen viikoittaisen 48 tunnin työajan soveltaminen on mahdotonta, olisi ainakin yksi tekijä, joka suojelisi itsenäisiä kuljettajia liian pitkiltä ajoajoilta ja liiallisilta työtunneilta.

4.14

ETSK:n mielestä EU:n maantieliikenteen sisämarkkinat edellyttävät tasavertaisten kilpailuolojen varmistamista, mikä taas vaatii sosiaalilainsäädännön tehokasta ja tosiasiallista soveltamista alalla. Tekemällä ero liikkuvien ja itsenäisten työntekijöiden välille työaikalainsäädännön soveltamisessa annetaan mahdollisuus epäreiluun kilpailuun. Sen vuoksi ETSK ei voi hyväksyä mahdollisuutta sisällyttää ainoastaan ”näennäisesti itsenäiset” kuljettajat direktiivin soveltamisalaan.

4.15

ETSK kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että useat valtiot, joiden maantieliikenteen kuljetusten markkinat ovat rakenteeltaan hyvin erilaiset, kuten Viro (jossa on vain vähän itsenäisiä kuljettajia) ja Slovakia (jossa 70 prosenttia kuljettajista on itsenäisiä) ovat päättäneet sisällyttää itsenäiset kuljettajat direktiivin 2002/15/EY soveltamisalaan. Jos tilanne on tämä jo nyt, ETSK ei ymmärrä, miksi komissio pyrkii hintaan mihin hyvänsä pitämään itsenäiset kuljettajat taloudellisista syistä direktiivin 2002/15/EY soveltamisalan ulkopuolella.

4.16

Komissio sisällyttää täysin perustellusti käsitteeseen ”sosiaaliset näkökohdat” liikkuvien ja itsenäisten työntekijöiden työsuojelun ja työolojen lisäksi myös palkan sekä työ- ja yksityiselämän välisen tasapainon.

4.17

Komission mukaan itsenäisten kuljettajien jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ”tarjoaa heille mahdollisuuden lisätä työnhallintaa ja parantaa tulotasoaan mutta heidän on samalla oltava valmiit investoimaan enemmän aikaa ja energiaa tehdäkseen työnteostaan kannattavaa”.

4.18

ETSK muistuttaa, ettei itsenäisten työntekijöiden työajan määritelmä ole selvä ja/tai siinä oletetaan, ettei yleinen hallinnollinen työ kuulu työaikaan. Jälkimmäisessä tapauksessa ETSK ei ymmärrä, miten itsenäisten kuljettajien muita suurempien tulojen voitaisiin katsoa johtuvan siitä, että heidät on jätetty työaikadirektiivin ulkopuolelle.

4.19

ETSK katsoo, että direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon perusedellytyksenä on jäsenvaltioiden eri viranomaisten yhteistyön edistäminen Euroopan unionin tasolla.

4.20

Komitea katsoo, että itsenäisten kuljettajien sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan on toteutettava siten, ettei heitä rasiteta tarpeettomilla hallinnollisilla tehtävillä.

4.21

Komissio aikoo kyseisen tutkimuksen julkaisemisen jälkeen ja ennen asiaa koskevan säädösehdotuksen laatimista vielä tehdä perusteellisemman vaikutustenarvioinnin. Tässä analyysissä olisi otettava huomioon sellaiset uudet tekijät kuin ajo- ja lepoaikoja koskeva uusi asetus. Komissio aikoo vaikutustenarvioinnissa harkita myös sitä, että todella itsenäiset kuljettajat jätetään edelleen alakohtaisten työaikasääntöjen soveltamisen ulkopuolelle. ETSK ei ole vakuuttunut uuden vaikutustenarvioinnin tuomasta lisäarvosta.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Eronnut jäsen.

(2)  EUVL C 175, 27.7.2007, s. 88–90.

(3)  EUVL C 161, 13.7.2007, s. 89.

(4)  3 artiklan e kohta: ”itsenäisellä kuljettajalla” [tarkoitetaan] henkilöä, jonka pääasiallisena ammattitoimintana on matkustajien tai tavaroiden kuljettaminen maantieliikenteessä toisen lukuun yhteisön lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla yhteisön luvan tai muun ammatillisen valtuutuksen turvin edellä mainittujen kuljetusten suorittamiseksi, joka voi työskennellä omaan laskuunsa ja joka ei ole sidottu työnantajaan työsopimuksella tai muulla hierarkkisella suhteella, jolla on vapaus järjestellä asiaan kuuluvaa toimintaansa, jonka tulot ovat suoraan riippuvaisia saadusta liikevoitosta ja jolla on vapaus pitää yksin tai yhteistyössä muiden itsenäisten kuljettajien kanssa yllä kauppasuhteita useisiin asiakkaisiin.

Tässä direktiivissä kuljettajia, jotka eivät täytä näitä kriteerejä, sitovat samat velvollisuudet ja he saavat samat oikeudet, jotka direktiivissä on säädetty työntekijöille.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta.


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/53


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET-suunnitelma) ’Kohti vähähiilistä tulevaisuutta’”

KOM(2007) 723 lopullinen

(2009/C 27/13)

Euroopan komissio päätti 22. marraskuuta 2007 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET-suunnitelma) — ”Kohti vähähiilistä tulevaisuutta”.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 5. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Josef Zbořil.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 127 ääntä puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon sekä sitä täydentäviin työasiakirjoihin ja on tyytyväinen energiateknologian nykytilannetta koskevaan analyysiin ja tilannekuvaukseen. Ilman tarkkaan harkittua energiateknologian kehittämisstrategiaa on erittäin vaikeaa käydä keskustelua ilmastonmuutoksen hillinnästä. ETSK kannattaa siksi Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelman) hyväksymistä.

1.2

Tiedonannolla vahvistetaan myös merkittävästi yhtä energiapolitiikan perustekijää eli toimitusvarmuutta sekä aineellisella tasolla että yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen näkökulmasta. Toimitusvarmuus ei merkitse pelkästään energian fyysisen saatavuuden varmistamista, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuden saada energiaa sosiaalisesti hyväksyttävissä olevaan hintaan.

1.3

Tiedonannossaan komission asettaa täysin perustellusti energiateknologian kehittämisen etusijalle niiden toimenpiteiden joukossa, joihin on ryhdyttävä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämä näkemys on lisäksi sopusoinnussa Balilla joulukuussa 2007 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastosopimuksen 13. osapuolikonferenssin (COP 13) päätelmien kanssa (1).

1.4

Komission tiedonannossa korostetaan täysin perustellusti oikean ajoituksen ratkaisevaa roolia ehdotetun strategian (SET-suunnitelman) täytäntöönpanossa, jos EU aikoo onnistua vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjensä rajoittamisessa maaliskuussa 2007 tekemiensä sitoumusten mukaisesti.

1.5

Nopeuttaakseen uuden energiateknologian kehittämistä ja käytännön soveltamista EU:lla on oltava käytettävissä nykyistä enemmän kohdennettuja ja tehokkaita mekanismeja, jotka antavat mahdollisuuden hyödyntää julkisen tuen, teollisuuden, korkeakoulujen ja tutkimuksen tarjoamat mahdollisuudet sekä vahvistaa niiden yhteisvaikutuksia. Lisäksi kansainvälistä yhteistyötä on laajennettava tutkimuksen hajanaisuuden välttämiseksi.

1.6

ETSK on erittäin tyytyväinen komission tiedonannossaan esittämään näkemykseen, että taloudellisten resurssien lisäksi on mobilisoitava myös ennen kaikkea henkilöresurssit neljällä tasolla eli yksityisellä sektorilla, jäsenvaltioissa, EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti. ETSK korostaa, että yhtenä henkilöresurssien mobilisoimisen perusedellytyksenä on asianmukaisen yleisen tuen varmistaminen tieteelliselle ja teknilliselle koulutukselle.

1.7

Sen lisäksi, että strategisessa suunnitelmassa asetetaan ensisijaisia tavoitteita EU:n tasolla, siinä olisi myös määritettävä jäsenvaltiotason erityistavoitteita, joissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden valmiudet ja kokemukset, edellytettävä riittävän budjettirahoituksen osoittamista tarkoitukseen (jäsenvaltioiden ja EU:n talousarvioista), hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti tutkimus- ja kehitystyön tarjoamat mahdollisuudet, edistettävä yksityisen sektorin osallistumista energiamarkkinoiden kehittämistä palvelevilla riittävillä kannusteilla sekä harkittava muita oikeudellisia ja verotuksellisia välineitä.

1.8

ETSK huomauttaa, että olisi vahingollista, jos ilmastonmuutoksen torjunnassa epäilemättä kaikkein tärkein väline eli energiateknologian kehittämistä ja hyödyntämistä koskeva strategia asetettaisiin toissijaiseen asemaan muihin välineisiin verrattuna, jotka objektiivisesti arvioiden voivat tarjota tälle kehittämisprojektille vain välttämättömät ja kannustavat tukikehykset (niistä mainittakoon erityisesti päästökauppajärjestelmä, uusiutuvien energialähteiden käytön tukeminen, kolmas energiapaketti jne.). Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää ainoastaan kehittämällä konkreettisesti teknologiaa siten että voidaan ottaa käyttöön nykyistä tehokkaampia teknologisia ratkaisuja kaikenmuotoisen energian tuotannossa ja kulutuksessa.

1.9

Nykytilanteen analyysi on erityisen osuva ja asianmukainen. Analyysissä osoitetaan tilanteen olevan erittäin epätyydyttävä ja korostetaan perustellusti organisatorisia ja hallinnollisia ongelmia, joihin yhteiskunnan on teknologisten ja tieteellisten haasteiden tavoin kiinnitettävä ensisijaista huomiota.

1.10

Yhteisön tasolla suositellaan, että kiinnitetään huomiota uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviin teknologioihin, ympäristönäkökohdat huomioon ottavaan lämmöntuotantoon sekä energian siirtämisessä ja varastoimisessa käytettäviin uusimpiin infrastruktuuriratkaisuihin. Tällaisia ratkaisuja on myös tuettava riittävästi. Eräät uusiutuvan energian tuotantotavat ovat kuitenkin edelleen ja myös pitkällä aikavälillä taloudellisesta näkökulmasta erittäin kalliita. Teknologiset ratkaisut energian säästämiseksi loppukulutuksessa, fossiilisia polttoaineita käyttävät puhtaat teknologiat, fissio- tai fuusioreaktioon perustuva ydinvoima sekä ydinjätteen turvallinen varastointi ovat jääneet huomiotta. Komitea kehottaa ottamaan huomioon, että useat maat ovat riippuvaisia fossiilisista polttoaineista ja ettei tilanteen odoteta muuttuvan lähitulevaisuudessa.

1.11

ETSK:n mielestä yksityisen sektorin laajamittainen osallistuminen prosessiin on välttämätöntä. EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten on luotava yksityisen sektorin osallistumista suosivat olosuhteet määrittämällä energiapolitiikan periaatteet, painopisteet ja tavoitteet sekä luomalla niiden täytäntöönpanon vaatimat välineet.

1.12

Ratkaisevaa on laatia energia-alan markkinasäännöt siten että kaikkien energiamuotojen hinnassa otetaan asianmukaisesti huomioon ulkoiset tekijät, myös sosiaaliset kustannukset. EU:n ja jäsenvaltioiden on todennäköisesti luotava oikeudelliset ja verotukselliset olosuhteet, jotka antavat mahdollisuuden yhdistää mahdollisimman edullisella tavalla energia-alan tutkimukseen ja kehitykseen tarkoitetut julkiset ja yksityiset rahoitusvälineet.

1.13

Uusiutuvien energialähteiden käyttömahdollisuuksia kussakin jäsenvaltiossa ja niiden sisällyttämistä energiateknologian kehittämissuunnitelmiin olisi arvioitava todellisten luonnonolojen ja energialähteiden fyysisten käyttömahdollisuuksien perusteella.

1.14

Yleiseen käyttöön tarkoitetun ajanmukaisen energiateknologian kehittämisessä on suosittava kestävää kehitystä. Asiaa koskevien tavoitteiden saavuttamista voidaan edistää merkittävästi koordinoimalla strategisesti energia-alan tutkimus- ja kehitystyötä määrittämällä yhteisön tasolla ja jäsenvaltioissa sovellettavat (sekä sisältöä että aikatauluja koskevat) ensisijaiset tavoitteet sekä hallintojärjestelmien ja informaatiovirtojen hallinnan kaltaiset välttämättömät toimintamekanismit.

1.15

Jotta uutta energiateknologiaa koskevaa tutkimus- ja kehitysyhteistyötä voitaisiin vahvistaa myös muutoin kuin Euroopan unionin puitteissa, ennen uusien sopimusten tekoa olisi asetettava etusijalle etenkin aikaisemmin tehokkaiksi osoittautuneiden nykyisten instituutioiden ja sopimusten optimaalinen hyödyntäminen.

1.16

SET-suunnitelma on Euroopan unionin talouden strateginen peruslinjaus kehitettäessä ja sovellettaessa teknologioita, joiden avulla pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ensin vuoteen 2020 ja sen jälkeen vuoteen 2050 mennessä.

2.   Johdanto

2.1

Komissio julkaisi 22. marraskuuta 2007 Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelman) perustamista koskevan ehdotuksen ”Kohti vähähiilistä tulevaisuutta” (KOM(2007) 723). Samalla julkaistiin työasiakirjat aiheista ”Full impact assessment” (vaikutusten arviointi) (SEC(2007) 1508), ”Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista” (SEC(2007) 1509), ”Technology Map” (teknologiakartoitus) (SEC(2007) 1510) ja ”Capacities Map” (kapasiteettikartoitus) (SEC(2007) 1511). Näissä asiakirjoissa on koottu yhteen käytettävissä olevat ratkaisut ja keinot, jotka olisi mobilisoitava SET-suunnitelman tavoitteiden toteuttamiseksi. Niissä kehotetaan kiireesti tiivistämään tutkimus- ja kehitystoimintaa koskevaa yhteistyötä ja parantamaan sen koordinointia kaikilla tasoilla (2).

2.2

Kyseessä on tällä jopa keskeisen tärkeällä alalla tehty merkittävä linjaus, jonka tarkoituksena on hillitä ilmastonmuutosta vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä. Tarkemmin sanottuna EU:n olisi vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla tai jopa 30 prosentilla, jos kansainvälinen yhteisö yhtyy EU:n aloitteeseen maailmanlaajuisesti. Eurooppa-neuvosto määritti kyseiset ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevat perustavoiteet sekä energiapolitiikan luomiseen Euroopan unionille tähtäävän aloitteen poliittisen sisällön 9. maaliskuuta 2007 pitämässään kokouksessa.

2.3

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vakiinnuttaminen hyväksyttävälle tasolle vaatii energiateknologian erittäin voimakasta edistymistä. Teknologisten innovaatioiden tarvetta ei voida asettaa kyseenalaiseksi. Kysymys kuuluukin, missä määrin politiikassa tulisi keskittyä kannustamaan suoraan tällaisia innovaatioita (3). Tyytyminen ”jo käytettävissä olevaan teknologiaan” on erittäin vaarallista. Perusteellisesti suunniteltuna ja toteutettuna SET-suunnitelma on sopiva perusratkaisu tarvittavien vähennystavoitteiden saavuttamiseksi.

3.   Komission asiakirjat

3.1

Euroopassa tarvitaan viipymättä yhteisiä toimia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi. Teknologian hyödyntäminen on välttämätöntä Eurooppa-neuvoston 9. maaliskuuta 2007 vahvistamien Euroopan energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää puhtaan energian kustannusten alentamista ja EU:n teollisuuden nostamista kehityksen kärkeen vähähiilisen teknologian käytön nopean laajentamisen avulla. Pidemmällä aikavälillä on saavutettava merkittäviä läpimurtoja uuden sukupolven teknologian kehittämiseen liittyvässä tutkimuksessa, jos halutaan päästä kunnianhimoisiin tuloksiin eli vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa 60–80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

3.2

Nykyiset suuntaukset ja niiden perusteella tehtävissä olevat ennustukset tulevasta osoittavat, että nykyisillä toimilla EU:n energiapolitiikan tavoitteita ei voida saavuttaa. Kun resursseja on ollut helposti saatavilla, olemme tulleet riippuvaisiksi fossiilisista polttoaineista. Se on myös hillinnyt kiinnostusta innovoida ja investoida uuteen energiateknologiaan. Energia-alan tutkimukseen EU:ssa käytetyt julkiset ja yksityiset varat ovat vähentyneet merkittävästi sen jälkeen, kun niitä 1980-luvulla lisättiin. Tämä on johtanut siihen, että tutkimuskapasiteettiin ja -infrastruktuuriin on jatkuvasti investoitu liian vähän. Jos hallitukset EU:ssa investoisivat tänä päivänä 1980-luvun tasoisesti, EU:n yhteenlasketut julkiset menot energiateknologian kehittämiseen olisivat neljä kertaa suuremmat kuin nykyiset noin 2,5 miljardia euroa vuodessa.

3.3

Uuden energiateknologian markkinoille saattamista vaikeuttaa lisäksi se, että energia on perushyödyke. Tätä yleistä innovaatiovastaisuutta lisäävät vielä oikeudelliset ja hallinnolliset esteet. Julkinen tuki energia-alan innovointiin on näin ollen sekä tarpeen että perusteltavissa.

3.4

Maailman merkittävimpien toimijoiden Yhdysvaltojen ja Japanin rinnalle ovat nyt nousemassa myös kasvavan talouden maat kuten Kiina, Intia ja Brasilia. Nämä kaikki kohtaavat samat vaikeudet, ja ne ovatkin lisäämässä toimiaan uuden energiateknologian alalla. Näiden maiden markkinoiden koko, investointien määrä ja tutkimusresurssit ovat selvästi suuremmat kuin useimmissa EU:n jäsenvaltioissa. Lisäksi EU:n tutkimusta leimaa edelleen hajanaisuus, monien tutkimusstrategioiden keskinäinen epäyhtenäisyys ja resurssien riittämättömyys. Jos EU jää jälkeen kiihtyvässä maailmalaajuisessa kilpailussa vähähiilisen teknologian markkinoista, se voi joutua turvautumaan tuontiteknologiaan saavuttaakseen tavoitteensa. Tässä tapauksessa EU:n omat yritykset menettäisivät valtavat kaupalliset mahdollisuudet.

3.5

Siirtyminen vähähiiliseen talouteen kestää vuosikymmeniä ja koskettaa kaikkia talouden sektoreita, mutta siirtymää ei ole varaa viivyttää. Seuraavien 10–15 vuoden aikana tehtävillä päätöksillä on merkittäviä seurauksia energian toimitusvarmuuteen, ilmastonmuutokseen, kasvuun ja työllisyyteen Euroopassa.

3.6

Aivan ensimmäiseksi on parannettava energian muuntamisen, toimittamisen ja loppukäytön tehokkuutta. Teknologian mahdollisuuksia olisi käytettävä kaupallisten mahdollisuuksien luomiseen liikenteessä, rakennuksissa ja teollisuudessa. Olisi käytettävä tarkkaan hyväksi kaikki tieto- ja viestintäteknologian ja organisatoristen uudistusten tarjoamat mahdollisuudet sekä hyödynnettävä politiikan tarjoamia ja markkinoihin perustuvia välineitä (4) kysynnän hallitsemiseksi ja uusien markkinoiden edistämiseksi.

3.7

Julkaisemissaan asiakirjoissa komissio toteaa, että joitakin vuoteen 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamista edistäviä teknologioita on jo käytettävissä tai niiden kehittäminen on loppuvaiheessa. Optimistisimmankaan näkemyksen mukaan ei kuitenkaan voida kieltää, että on ensiarvoisen tärkeää mobilisoida käytettävissä olevat teknologiat ajoissa ja että vähähiilinen teknologia on yleensä edelleen kallista ja sen yleistymiselle markkinoilla on esteitä. Sen vuoksi tarvitaan kaksitahoista lähestymistapaa: on tarpeen lisätä tutkimusta kustannusten alentamiseksi ja suorituskyvyn parantamiseksi, minkä lisäksi tarvitaan proaktiivisia tukitoimenpiteitä, joilla voidaan edistää uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomista, markkinoiden kehittämistä ja niiden muiden kuin teknologiaan perustuvien esteiden voittamista, jotka haittaavat innovointia ja tehokkaan vähähiilisen teknologian markkinoiden kehittämistä.

Tavoitteena on siirtyä vuoteen 2050 mennessä käyttämään teknologiaa, joka ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä. Jotta tämä visio voisi toteutua, on saavutettava merkittäviä läpimurtoja uuden sukupolven teknologioiden tutkimuksessa. Vaikka joillakin näistä teknologioista ei olekaan vielä vuoteen 2020 mennessä suuria vaikutuksia, on kuitenkin välttämätöntä lisätä toimia jo nyt, jotta niiden käyttö olisi kannattavaa mahdollisimman pian.

3.8

Viime vuosina toteutetut toimenpiteet voisivat luoda perustan EU:n jatkotoimille. Niistä mainittakoon i) eurooppalaisten teknologiayhteisöjen perustaminen, ii) eurooppalaisen tutkimusalueen ERA-NET-välineen käyttö tutkimusohjelmien yhteisen suunnittelun lisäämiseksi jäsenvaltioiden välillä ja iii) tutkimuskeskusten yhteistyön edistäminen tietyillä aloilla huippuosaamisen verkostojen avulla. SET-suunnitelmassa keskitytään kohdentamaan, vahvistamaan ja yhdenmukaistamaan yleisiä toimia Euroopassa. Tavoitteena on nopeuttaa innovointia eurooppalaisen vähähiilisen huipputeknologian alalla. SET-suunnitelmalla tavoitellaan seuraavia tuloksia: i) uusi yhteinen strateginen suunnittelu, ii) täytäntöönpanon tehostaminen, iii) voimavarojen lisääminen ja iv) uusi entistä monipuolisempi lähestymistapa kansainväliseen yhteistyöhön.

3.9

Uusi yhteisön tason työskentelytapa edellyttää monipuolista, dynaamista ja joustavaa ohjausta, prioriteettien määrittelyä ja toimien ehdottamista, siis kokonaisvaltaista lähestymistapaa strategiseen suunnitteluun. Alan toimijoiden on aloitettava nykyistä paremmin jäsennelty ja kohdennettu viestintä ja päätöksenteko sekä toimien suunnittelu ja täytäntöönpano yhdessä EY:n kanssa sitä varten luoduissa yhteistyön puitteissa. SET-suunnitelman täytäntöönpanon ohjaamiseksi sekä kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten toimien keskinäisen johdonmukaisuuden lisäämiseksi komissio perustaa vuoden 2008 alkupuolella strategisten energiateknologioiden ohjausryhmän. Komissio järjestää vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla Euroopan energiateknologiahuippukokouksen.

3.10

Tehokas strateginen suunnittelu ohjausryhmässä edellyttää säännöllistä ja luotettavaa tietoa. Komissio perustaa tiedon ja tietämyksen hallintajärjestelmän, johon on avoin pääsy. Siihen sisältyy komission yhteisen tutkimuskeskuksen kehittämät teknologiakartoitus ja kapasiteettikartoitus (5).

3.11

Kehittämisprosessin ja markkinoille saattamisen nopeuttamiseksi tarvitaan paremmin kohdennettuja ja tehokkaammin vaikuttavia mekanismeja, joilla saadaan täysi hyöty julkisten tukitoimien, teollisuuden toimijoiden ja tutkijoiden potentiaalista. Tällaisia mekanismeja ovat i) eurooppalaiset teollisuusaloitteet, ii) Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymä ja iii) Euroopan laajuiset energiaverkot ja tulevaisuuden järjestelmät.

3.12

Eri rahoitusjärjestelyjen ja -lähteiden kohdentamisen ja yhteensovittamisen edistäminen auttaa optimoimaan investointeja, lisäämään kapasiteettia ja varmistamaan teknologian rahoituksen jatkuvuus eri kehitysvaiheissa. Haasteita on kaksi: lisärahoituksen hankkiminen tutkimukseen ja muuhun siihen liittyvään infrastruktuuriin, teolliseen demonstrointiin ja markkinoille saattamista koskeviin hankkeisiin sekä erityiskoulutus, jolla tuotetaan ne laadulliset ja määrälliset henkilöresurssit, jotka ovat tarpeen Euroopan energiapolitiikasta seuraavien teknologiatilaisuuksien hyödyntämiseksi täysimääräisesti.

3.13

Komissio aikoo antaa vuoden 2008 lopulla tiedonannon vähähiilisen teknologian rahoittamisesta. Henkilöresurssiperustan kasvattamiseksi toteutettavien jäsenvaltioiden toimien yhteensovittamista olisi kehitettävä niin, että voidaan lisätä synergiaa ja liikkuvuutta uuden väen saamiseksi alalle.

3.14

SET-suunnitelmassa esitetyillä toimenpiteillä on tarkoitus lujittaa kansainvälisen yhteistyön strategiaa. Johdonmukaisemman ja vahvemman kumppanuuden edistämiseksi on lisäksi varmistettava, että EU puhuu entistä useammin yhdellä äänellä kansainvälisissä yhteyksissä.

3.15

Energiateknologian innovointiprosessi perustuu nykyisin jäsenvaltioiden ohjelmiin ja aloitteisiin, joissa kansallisia resursseja käyttäen pyritään kansallisiin tavoitteisiin. Tämä malli soveltui menneisiin halvan energian aikoihin, jolloin hiilidioksidipäästöjä ei rajoitettu. Energia-alalla on 21. vuosisadalla tarpeen tehdä dramaattisia muutoksia, joiden toteuttamiseksi tarvitaan uudenlaista politiikkaa.

4.   Yleistä

4.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon sekä sitä täydentäviin työasiakirjoihin ja on tyytyväinen energiateknologian nykytilannetta koskevaan analyysiin ja tilannekuvaukseen. Keskeisenä kansainvälisenä haasteena on reagoida ilmastonmuutokseen aiheuttamiin maailmanlaajuisiin vaaroihin sekä löytää ratkaisu teollisuusmaiden suureen energiankulutukseen ja kehitysmaiden jatkuvasti lisääntyvään energiankysyntään. Ilman huolellisesti laadittua strategiaa sekä nykyistä taloudellisemman ja tehokkaamman energiateknologian käyttöä keskustelu ilmastonmuutoksen rajoittamisesta vaarantuu vakavasti.

4.2

Tiedonannolla vahvistetaan myös merkittävästi yhtä energiapolitiikan perustekijää eli toimitusvarmuutta sekä aineellisella tasolla että yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen näkökulmasta. Toimitusvarmuus ei merkitse pelkästään energian fyysisen saatavuuden varmistamista, vaan se tarjoaa myös mahdollisuuden saada energiaa sosiaalisesti hyväksyttävissä olevaan hintaan.

4.3

Tiedonannossaan komission asettaa täysin perustellusti energiateknologian kehittämisen etusijalle niiden toimenpiteiden joukossa, joihin on ryhdyttävä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämä näkemys on lisäksi sopusoinnussa Balilla joulukuussa 2007 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastosopimuksen 13. osapuolikonferenssin (COP 13) päätelmien kanssa (6). EU:n yhtenä painopisteenä on myös oltava alan nykyisen ja tulevan kansainvälisen yhteistyön edistäminen, sillä se tarjoaa Euroopan taloudelle uusia mahdollisuuksia tarvittavan teknologian levittämisen ansiosta.

4.4

Komission tiedonannossa korostetaan täysin perustellusti oikean ajoituksen ratkaisevaa roolia ehdotetun strategian (SET-suunnitelman) täytäntöönpanossa, jos EU aikoo onnistua kasvihuonekaasupäästöjensä rajoittamisessa maaliskuussa 2007 tekemiensä sitoumusten mukaisesti. Ellei teknologian kehittämistä koskevien strategisten peruslinjausten organisointia ja lopullista analysointia nopeuteta (siten että otetaan huomioon myös tutkimus- ja kehitystoimintaa koskevat Yhdysvaltojen ja Japanin peruslinjaukset), on tuskin mahdollista mobilisoida tehokkaasti resurssit ja välineet, joita tarvitaan vuodeksi 2020 asetetun ensimmäisen välietapin saavuttamiseksi. Myös vuodeksi 2050 asetetun toisen tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa silloin yhtä epätodennäköiseltä.

4.5

Nopeuttaakseen uuden energiateknologian kehittämistä ja käytännön soveltamista EU:lla on oltava käytettävissä nykyistä enemmän kohdennettuja ja tehokkaita mekanismeja, jotka antavat mahdollisuuden hyödyntää julkisen tuen, teollisuuden ja tutkimuksen tarjoamat mahdollisuudet sekä vahvistaa niiden yhteisvaikutuksia. EU:n jäsenvaltioissa on erittäin tehokkaita energia-alan tutkimuslaitoksia ja erinomaisia tutkimusryhmiä yliopistoissa ja tutkimuskeskuksissa. Niiden toimintaa ei valitettavasti koordinoida, ja tätä tarkoitusta varten tähän asti käytettävissä olleet välineet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Ehdotetun suunnitelman onnistumisen perusedellytyksenä on kyseisten mahdollisuuksien optimaalinen hyödyntäminen. Lisäksi on käynnistettävä laaja-alainen yhteistyö.

4.6

ETSK on tyytyväinen komission tiedonannossaan esittämään näkemykseen, että taloudellisten resurssien lisäksi on mobilisoitava myös ennen kaikkea henkilöresurssit neljällä tasolla eli yksityisellä sektorilla, jäsenvaltioissa, EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti. Tähän asti taloudellisten resurssien mobilisoimista ovat haitanneet priorisointikysymykset ja prosessien pituus. Ehdotetulla SET-suunnitelmalla on pyrittävä muuttamaan asenteita ja nopeuttamaan päätöksentekomenettelyjä. Henkilöresurssien mobilisoiminen — joka on aina pitkäaikainen hanke — mainitaan myös Lissabonin strategiassa. Siitä huolimatta pyrkimykset löytää tarvittavat resurssit ehdotettujen strategioiden panemiseksi täytäntöön vaikuttavat edelleen riittämättömiltä ja liian hitailta. Henkilöresurssien mobilisoimisen perusedellytyksenä on asianmukaisen yleisen tuen varmistaminen tieteelliselle ja teknilliselle koulutukselle.

4.7

Komitea toteaa, että on erittäin tärkeää päästä yksimielisyyteen energiapolitiikan käsitteistä, painopisteistä ja tavoitteista sekä energiateknologiaa koskevasta strategisesta suunnitelmasta.

4.8

ETSK huomauttaa, että olisi vahingollista, jos ilmastonmuutoksen torjunnassa epäilemättä kaikkein tärkein väline eli energiateknologian kehittämistä ja hyödyntämistä koskeva strategia asetettaisiin toissijaiseen asemaan muihin välineisiin verrattuna, jotka objektiivisesti arvioiden voivat tarjota tälle kehittämisprojektille vain tärkeät tukikehykset (niistä mainittakoon erityisesti päästökauppajärjestelmä, uusiutuvien energialähteiden käytön tukeminen, kolmas energiapaketti jne.). Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää ainoastaan kehittämällä konkreettisesti teknologiaa siten että voidaan ottaa käyttöön nykyistä tehokkaampia teknologisia ratkaisuja kaikenmuotoisen energian tuotannossa ja kuluttamisessa. Teknologian kehittämisen rahoitus voitaisiin varmistaa muun muassa huutokauppaamalla päästöoikeuksia EU:n päästökauppajärjestelmän puitteissa sillä edellytyksellä, että kyseisen menettelyn mahdollistava ehdotus hyväksytään. Tämä rahoituslähde ei missään tapauksessa saa jäädä ainoaksi, varsinkin jos se on käytettävissä vasta vuodesta 2013 lähtien.

5.   Erityistä

5.1

Nykytilanne on analysoitu erityisen asianmukaisesti ja objektiivisesti. Analyysissä osoitetaan tilanteen olevan erittäin epätyydyttävä ja korostetaan perustellusti organisatorisia ja hallinnollisia ongelmia, joihin yhteiskunnan on teknologisten ja tieteellisten haasteiden tavoin kiinnitettävä ensisijaista huomiota.

5.2

EU:n asiakirjojen lähtökohtana on periaate, että on olemassa suuri määrä energiateknologioita, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi energia-alan kehitykseen sekä edistää asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Teknologioiden suuren määrän vuoksi tuloksiin voidaan päästä vain ottamalla ne kaikki huomioon. Yhtään niistä ei voida sulkea pois tekemättä ensin perusteellista analyysia, jos ratkaisu vaikuttaa vähänkään lupaavalta. Vähiten suotuisat vaihtoehdot olisi kuitenkin karsittava prosessin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa resurssien haaskaamisen välttämiseksi. Hyväksyttyjen strategisten kehysten mukaan kullakin jäsenvaltiolla ja jopa alueella tulisi olla mahdollisuus määrittää omat painopisteensä toimivaltuuksiensa, toteuttamisvalmiuksiensa ja kokemustensa perusteella.

5.3

Asiaa käsittelevissä asiakirjoissa suositellaan, että yhteisön tasolla kiinnitetään huomiota uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviin teknologioihin, ympäristönäkökohdat huomioon ottavaan lämmöntuotantoon (myös sähkön ja lämmön yhteistuotantoon) sekä energian siirtämisessä ja varastoimisessa käytettäviin uusimpiin infrastruktuuriratkaisuihin. ETSK kannattaa näitä painopisteitä. Fossiilisia polttoaineita — jotka säilyvät jopa pitkällä aikavälillä tärkeimpänä energianlähteenä — käyttäviä puhtaita teknologioita, fissio- tai fuusioreaktioon perustuvaa ydinvoimaa sekä ydinjätteen turvallista varastointia ei saa jättää huomiotta. Niiden on jatkossakin oltava olennainen osa EU:n tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

5.4

ETSK yhtyy näkemykseen, jonka mukaan energiamarkkinat eivät tällä hetkellä anna energiapolitiikan päätöksentekijöille, hallituksille eivätkä yksityisille investoijille selvää tietoa siitä, että uutta energiateknologiaa on kehitettävä nopeasti, koska eri energiamuotojen hinnoissa ei oteta asianmukaisesti huomioon kaikkia ulkoisia tekijöitä sosiaaliset kustannukset mukaan luettuna. Tästä syystä myöskään yhteisön tasolla ei vielä ole päästy yksimielisyyteen energia-alan tutkimus- ja kehittämistoiminnan ensisijaisista tavoitteista eikä taloudellisten resurssien tai muiden tarvittavien välineiden käyttöönotosta kyseisten tavoitteiden tukemiseksi.

5.5

ETSK:n mielestä sen lisäksi, että strategisessa suunnitelmassa asetetaan ensisijaisia tavoitteita EU:n tasolla, siinä olisi myös nopeasti määritettävä jäsenvaltiotason koordinoituja erityistavoitteita, edellytettävä riittävän budjettirahoituksen osoittamista tarkoitukseen (jäsenvaltioiden ja EU:n talousarvioista), hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti tutkimus- ja kehitystyön tarjoamat mahdollisuudet, edistettävä yksityisen sektorin osallistumista energiamarkkinoiden kehittämistä koskevilla riittävillä kannusteilla sekä harkittava muita oikeudellisia ja verotuksellisia välineitä. Yksityisen sektorin laajamittainen osallistuminen prosessiin on erittäin tärkeää. EU:n ja jäsenvaltioiden on luotava yksityisen sektorin osallistumista suosivat olosuhteet määrittämällä energiapolitiikan periaatteet, painopisteet ja tavoitteet sekä luomalla niiden täytäntöönpanon vaatimat käytännön välineet.

5.6

Ratkaisevaa on laatia energia-alan markkinasäännöt siten, että energian hinnassa otetaan asianmukaisesti huomioon ulkoiset tekijät, myös sosiaaliset kustannukset. Tämän ansiosta markkinat voisivat ajoissa viestittää investoijille ja yksityisille toimijoille, että on tehtävä teknologisia muutoksia eri energialähteiden käytön muuttamiseksi ja niiden hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaasti. EU:n ja jäsenvaltioiden on todennäköisesti luotava oikeudelliset ja verotukselliset olosuhteet, jotka antavat mahdollisuuden yhdistää mahdollisimman edullisella tavalla energia-alan tutkimukseen ja kehitykseen tarkoitetut julkiset ja yksityiset rahoitusvälineet. Tällöin ei tule unohtaa myöskään vapaaehtoisia välineitä, jotka mahdollistavat resurssisen entistä tehokkaamman käytön.

5.7

Luonnonoloiltaan suotuisat valtiot asettavat paljon odotuksia entistä nopeammalle etenemiselle uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisessä. On kuitenkin myös maita, joilta puuttuvat tällaiset luonnonolot ja jotka eivät siten kykene hyödyntämään uusiutuvia energialähteitä taloudellisesti hyväksyttävissä olevaan hintaan. Arvioitaessa uusiutuvien energialähteiden käyttömahdollisuuksia kussakin jäsenvaltiossa ja niiden sisällyttämistä energiateknologian kehittämissuunnitelmiin olisi peruskriteerinä pidettävä todellisia luonnonoloja ja energialähteiden fyysisiä käyttömahdollisuuksia.

5.8

ETSK katsoo, että SET-suunnitelmaa koskevassa komission tiedonannossa mainitut painopisteet ovat jossain määrin suppeat erityisesti uusiutuvien energialähteiden osalta. Uusiutuvien energialähteiden merkitys on kiistämätön, sillä niiden avulla voidaan parantaa energian toimitusvarmuutta, vähentää jäsenvaltioiden riippuvuutta tuontienergiasta sekä tukea kestävää kehitystä. Eräät uusiutuvan energian tuotantotavat ovat kuitenkin myös pitkällä aikavälillä taloudellisesta näkökulmasta erittäin kalliita. Sähkömarkkinoiden yhdentäminen nostaa samalla esille poliittisia ja organisatorisia kysymyksiä. Lisäksi se vaatii esimerkiksi älykkäitä verkkoja koskevien tutkimus- ja kehittämisohjelmien perustamista.

5.9

Komitea kehottaa ottamaan huomioon, että useat maat ovat riippuvaisia fossiilisista polttoaineista ja ydinenergiasta eikä tilanteen odoteta muuttuvan lähitulevaisuudessa. Tämä koskee myös EU:n ulkopuolisia maita, ja unionin olisikin yhdessä niiden kanssa koordinoitava pyrkimyksiä nopeuttaa energiateknologian tutkimusta ja kehittämistä. Komitea katsoo siksi, ettei Euroopan unionin painopisteissä tule keskityttyä liikaa uusiutuvien energialähteiden käyttöteknologioihin vaan että niissä on kiinnitettävä yhtä paljon huomiota teknologoihin, jotka mahdollistavat energian loppukulutuksessa säästämisen, sekä fossiilisia polttoaineita käyttäviin puhtaisiin teknologioihin (muun muassa hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioihin). Ydinteknologian tutkimukseen ja kehittämiseen sovelletaan erityisaikataulua ja -koordinointia. On kuitenkin syytä korostaa, että on tärkeää tutkia ja kehittää ydinenergiaa — sekä nykyistä fissioenergiaa että mahdollisesti joskus tulevaisuudessa tuotettavaa fuusioenergiaa. Tämä koskee myös ydinvoimaloiden käyttöikää ja turvallisuutta, sillä ydinvoimaloilla on erittäin tärkeä rooli energian toimitusvarmuuden takaamisessa sekä EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä.

5.10

On itsestään selvää, että uuden energiateknologian kehittämisen tavoin myös toimenpiteillä energian säästämiseksi siirto- ja loppukulutusvaiheessa voidaan merkittävästi tukea kestävää kehitystä. Olemassa olevien taloudellisten ja henkilöresurssien käyttöä tällä erittäin laajalla alalla voidaan EU:n tasolla parantaa energia-alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevan, riittävän hyvin suunnitellun ja toteutetun strategisen koordinoinnin avulla. Koordinaation tarkoituksena on määrittää yhteisön tasolla ja jäsenvaltioissa sovellettavat (sekä sisältöä että aikatauluja koskevat) ensisijaiset tavoitteet sekä hallintojärjestelmien ja informaatiovirtojen hallinnan kaltaiset välttämättömät toimintamekanismit. Myös prosessien ja laitteistojen yhdenmukaistaminen on tässä yhteydessä erittäin tärkeää.

5.11

Jotta uutta energiateknologiaa koskevaa tutkimus- ja kehitysyhteistyötä voitaisiin vahvistaa myös muutoin Euroopan unionin puitteissa, ennen uusien sopimusten tekoa olisi asetettava etusijalle etenkin aikaisemmin tehokkaiksi osoittautuneiden nykyisten instituutioiden ja sopimusten optimaalinen hyödyntäminen.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 13. konferenssin päätös — Balin toimintasuunnitelma.

(2)  ETSK on laatinut lukuisia tätä kysymystä koskevia tärkeitä ja edelleen ajankohtaisia lausuntoja, muun muassa energiahuollon tutkimustarpeita käsittelevän lausunnon EYVL C 241, 7.10.2002, s. 13.

(3)  Pielke, R. Jr: Dangerous assumptions, Nature, osa 452/3, s. 531–532, 3. huhtikuuta 2008.

(4)  Vihreä kirja markkinapohjaisista ohjauskeinoista ympäristöä ja asiaan liittyviä toimintapoliittisia tarkoituksia varten, KOM(2007) 140 lopullinen, 28. maaliskuuta 2007.

(5)  Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirjat SEC(2007) 1510 ”Technology Map” (teknologiakartoitus) ja SEC(2007) 1511 ”Capacities Map” (kapasiteettikartoitus).

(6)  Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 13. konferenssin päätös — Balin toimintasuunnitelma.


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/59


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ilmastonmuutos ja maatalous Euroopassa”

(2009/C 27/14)

Neuvoston tuleva puheenjohtajavaltio Ranska pyysi 25. lokakuuta 2007 päivätyssä kirjeessä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Ilmastonmuutoksen ja maatalouden väliset yhteydet Euroopan tasolla.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Lutz Ribbe ja apulaisesittelijä Hans-Joachim Wilms.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. ja 10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 94 ääntä puolesta ja 30 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä talous- ja sosiaalikomitean päätelmistä ja suosituksista

1.1

Neuvoston tuleva puheenjohtajavaltio Ranska pyysi 25. lokakuuta 2007 päivätyssä kirjeessä ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta ”Ilmastonmuutoksen ja maatalouden väliset yhteydet Euroopan tasolla”. Komiteaa pyydettiin nimenomaisesti käsittelemään siinä biopolttoaineproblematiikkaa.

1.2

ETSK ilmaisee olevansa erittäin huolestunut niistä kielteisistä vaikutuksista, joita ilmastonmuutos aiheuttaa Euroopan maataloudelle ja sitä kautta monien maaseutualueiden taloudelle. Vaikutusten ennustetaan olevan mittavimmat Etelä-Euroopassa. Tähän ovat syynä erityisesti kuivuusjaksojen piteneminen ja vesipula. Vaikutukset voivat johtaa jopa maatalouden täydelliseen romahtamiseen. Maanviljelijät joutuvat myös muilla Euroopan alueilla kohtaamaan ilmastonmuutoksen vuoksi vakavia ongelmia esimerkiksi siksi, että sateiden ajoittuminen muuttuu merkittävästi. Lisäksi on muistettava uusien tai aiempaa voimakkaampina esiintyvien kasvitautien tai tuholaisten aiheuttamat mahdolliset ongelmat.

1.3

Politiikalta odotetaan sen vuoksi nopeaa toimintaa ja ilmastopolitiikan sisällyttämistä kaikkiin muihin politiikan aloihin.

1.4

Maatalous ei ole ilmastonmuutoksessa pelkästään uhri, vaan se on myös kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja. Kyse ei ole niinkään hiilidioksidipäästöistä vaan pääasiassa metaanista ja dityppioksidista, joita maankäytön muutokset ja maataloustuotanto itsessään synnyttävät. ETSK kehottaa komissiota analysoimaan tarkemmin, miten maatalouden harjoittaminen eri muodoissaan vaikuttaa ilmastoon, ja johtamaan siitä esim. tukipolitiikkaan liittyviä poliittisia toimintavaihtoehtoja. Komitea on tyytyväinen komission ilmoitukseen, että tulevaisuudessa ilmastonsuojelu sisällytetään entistä vahvemmin yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

1.5

Maatalous voi osallistua ilmastonsuojeluun merkittävällä tavalla, mm. huolehtimalla siitä, että maaperässä vielä jäljellä olevat hiilidioksidivarastot eivät pelkästään säily vaan humuksenmuodostus lisääntyy tavoiteltua enemmän, kun maatalouden energiankulutus vähenee ja kun biomassaa tuotetaan luonto- ja ympäristöystävällisellä tavalla energiakäyttöön.

1.6

Hahmotteilla olevalla EU:n tulevalla biopolttoainestrategialla, joka piiriin sisältyy komission mukaan pitkälti myös maatalouden raaka-aineiden tuonti, ei ETSK:n mielestä voida soveltuvalla ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla toteuttaa samaan aikaan ilmastonsuojelutavoitteita ja luoda maatalouteen uusia työpaikkoja ja lisätuloja. Biopolttoainestrategian sijaan pitäisi pikemminkin laatia tarkkaan harkittu uusi biomassastrategia, joka ei tukeudu tuontiin vaan jolla pyritään nykyistä voimakkaammin muuntamaan maatalouden sivutuotteita/jätteitä energiaksi ja luomaan maanviljelijöille aktiivinen rooli uudelleen järjestettävässä hajautetussa energiakierrossa.

2.   Lausunnon keskeiset kohdat ja taustaa

2.1

Maatalous on taloudenala, joka on kaikkein riippuvaisin luonnonoloista (ja sitä kautta myös ilmasto-olosuhteista) ja joka käyttää niitä hyväkseen sekä muuttaa tai muokkaa niitä.

2.2

Maataloudessa on periaatteena kasvien yhteyttämiseen perustuva aurinkoenergian systemaattinen hyödyntäminen, jotta energiaa saadaan elintarvikkeiden ja rehujen muodossa ihmisen käyttöön. Yhteyttämisessä sitoutunutta energiaa on kautta aikojen käytetty myös lämmön lähteenä (esim. puun käyttö biomassana).

2.3

Euroopan ilmasto-olosuhteet, jotka tähän asti ovat olleet maataloudelle laajasti ottaen suotuisat, ovat ratkaiseva tekijä hyvin eri tavoin rakentuneen ja erittäin monipuolisen maatalouden kannalta. Tämä tarkoittaa myös, että olosuhteiden muuttuminen vaikuttaa välttämättä maatalouteen ja siihen liittyviin ekologisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin aluerakenteisiin.

3.   Yleistä

Maatalous ilmastonmuutoksen uhrina

3.1

Ilmastonmuutos, erityisesti odotettavissa oleva lämpötilan kohoaminen ja vielä merkittävämpänä tekijänä sademäärien muuttuminen, tulee vaikuttamaan maatalouteen tietyillä Euroopan alueilla tuhoisasti. Etenkin Etelä-Euroopassa pitkään jatkuva kuivuus ja siitä johtuva aavikoituminen voi tehdä maataloustuotannosta mahdotonta. Lisäksi maastopaloilla voi olla huomattavia vaikutuksia viljelyksiin (1). Näiden alueiden taloutta uhkaa vakava järkkyminen. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkien tieteellisten tutkimusten mukaan tuholaisiin ja tauteihin, jotka pienentävät hyvin merkittävästi ravinnon kannalta tärkeimpien viljelysten tuottoa. Patogeenien elinkaaressa tapahtuvat muutokset aiheuttavat:

muutoksia patogeenien maantieteellisessä jakautumisessa

muutoksia tautien esiintymisessä ja vakavuudessa

muutoksia tautien valvonnassa käytetyssä strategiassa.

3.2

ETSK viittaa tässä yhteydessä useisiin julkaisuihin ja komission aloitteisiin, kuten tiedonantoon ”Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa” (2) ja siinä esitettyihin käsitteisiin ja suunnitelmiin, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta laadittuun vihreään kirjaan ja myös siihen, että komissio on useasti korostanut järkevien maankäyttöstrategioiden kehittämisen olevan välttämätöntä. Lisäksi aiheeseen liittyvää toimintaa on käynnissä useissa maissa.

3.3

Oletettavasti useimpien Euroopan kansalaisten, kuten myös poliittisten päättäjien, mielikuvitus ei riitä käsittämään, mitä esim. siitä seuraa, että Etelä-Euroopassa joudutaan laajoilla alueilla luopumaan maataloudesta, koska vettä ei ole enää saatavilla riittävästi ja lämpötila saavuttaa niillä ajoittain äärilukemia. Tämä heikentää myös työllisyyttä kyseisillä alueilla, koska maan käyttötarkoitusta muutetaan.

3.4

Siksi ETSK vetoaa päättäjiin, jotta he tekisivät kaikkensa pitääkseen kielteiset vaikutukset maatalouteen mahdollisimman vähäisinä laajan ja perusteellisen ilmastonsuojeluohjelman avulla. Lisäksi on toteutettava toimia, joilla maatalous mukautetaan ilmastonmuutokseen. Maataloussektorin on mukauduttava tehokkaasti ja nopeasti tuleviin ilmastossa tapahtuviin muutoksiin, sillä maataloustoiminnan jatkuvuus riippuu kyseisten toimien onnistumisesta tai epäonnistumisesta.

3.4.1

OECD:n ja FAO:n tuoreimman raportin mukaan tutkimus ja innovointi on asetettava keskeisiksi tekijöiksi ilmastonmuutosta torjuttaessa. Mukauttamistoimenpiteinä on harkittava ilmastonmuutokseen paremmin sopeutuvien uusien kasvilajien ja -lajikkeiden yleistämistä. Erityisen tärkeää on parantaa entisestään kasvi- ja eläinmateriaaleja.

Maatalouden vaikutus ilmastonmuutokseen

3.5

ETSK pitää välttämättömänä, ettei keskustella pelkästään ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista maatalouteen vaan myös maatalouden vaikutuksesta ilmastonmuutokseen ja että käynnistetään toimenpiteitä ilmastoa vahingoittavien maatalouden vaikutusten vähentämiseksi. On myös tärkeää ottaa huomioon erilaiset maatalousalalla toteutettavissa olevat toimet, joilla voidaan edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa.

3.6

Komitea pitääkin tervetulleena, että komissio on maininnut tiedonannossaan ”YMP:n uudistuksen” terveystarkastuksen ”valmistelu” (3) ilmastopolitiikan yhtenä yhteisen maatalouspolitiikan neljästä uudesta haasteesta.

3.7

IPCC:n määritelmän mukaan maatalouden suorien päästöjen osuus on 10–12 prosenttia. Maatalouden kokonaisosuuden kaikista kasvihuonekaasupäästöistä arvioidaan olevan 8,5–16,5 miljardia CO2e-tonnia (4) eli 17–32 prosenttia (5).

3.8

Maatalouden osuus kasvihuonekaasupäästöistä arvioidaan Euroopan osalta selvästi pienemmäksi kuin maailmanlaajuisesti. Komissio mainitsee hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) käyttämän laskentamenetelmän perusteella osuudeksi 9 prosenttia. Maatalouden päästöjä on onnistuttu vähentämään vuodesta 1990 EU:n nykyisissä 27 jäsenvaltiossa 20 prosentilla ja 15 vanhassa jäsenvaltiossa 11 prosentilla (6). IPCC:n laskentamenetelmässä ei kuitenkaan oteta huomioon maankäytön muutoksista syntyviä päästöjä eikä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden valmistukseen käytettyä energiapanosta tai traktoreissa käytettävää polttoainetta. Niinpä esimerkiksi komissio arvioi Saksan maatalouden osuuden päästöistä 6 prosentiksi, kun taas Saksan liittohallitus toteaa osuuden olevan 11–15 prosenttia, koska se ottaa arvioon mukaan kaikki maataloudesta johtuvat päästöt.

Maatalouden eri kasvihuonekaasupäästöjen merkitys

3.9

Maatalous aiheuttaa vain pienen osan hiilidioksidin nettopäästöistä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että kasvit ennen kaikkea sitovat hiilidioksidia ja muuttavat sen orgaaniseksi massaksi. Biomassan hyödyntämisen jälkeen siihen sitoutunut hiili tosin vapautuu jälleen hiilidioksidina ilmakehään. Hiilikierto on siis pitkälti suljettu.

3.10

IPCC:n neljännen arviointiraportin (7) mukaan ilmastopolitiikassa on maatalouden osalta otettava huomioon ennen kaikkea metaani- ja dityppioksidipäästöt. Maatalous aiheuttaa Euroopassa noin 40 prosenttia kaikista metaani- ja dityppioksidipäästöistä, jotka ovat ilmaston kannalta erityisen merkittäviä. Dityppioksidin kasvihuonevaikutus on noin 296 kertaa suurempi ja metaanin noin 23 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin.

3.11

Neljällä seikalla on maataloudessa erityistä merkitystä ilmaston kannalta:

a)

metsien, soiden, kosteikkojen ja laidunten muuttaminen viljelymaaksi

b)

kasvihuonekaasut, joita vapautuu maatalousmaasta ja tuotantoeläimistä

c)

maataloudessa tarvittava ja tuotantoketjussa sitä ennen ja sen jälkeen tarvittava energiapanos, mm. polttoaineiden, kivennäislannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden sekä muun prosessienergian muodossa (8)

d)

biomassan tuottaminen energiakäyttöön.

3.12

Globaalisti tarkasteltuna maatalousmaana käyttämättömän maan ottamisella maatalouskäyttöön on valtava merkitys. Sen merkitys on selvästi suurempi kuin tuotannossa syntyvien kasvihuonekaasujen ja maataloudessa käytettävän energiapanoksen. Viljelymaaksi muuttaminen merkitsee aina kasvihuonekaasujen vapautumista, sillä viljelymaa sitoo keskimäärin vähiten hiiltä (9) (jos aavikoita ja puoliaavikoita sekä rakennettua maata ei oteta huomioon).

3.13

Keskustelu sademetsien hakkuista Amazonin alueella tai Indonesiassa on siksi erittäin tärkeää. ETSK toteaa, että sikäläiset massiiviset hakkuut liittyvät Eurooppaan ja eurooppalaiseen maatalouteen (10).

Maankäytön/hiilidioksidivaraston muuttuminen

3.14

On suuri ongelma, että Euroopassa otetaan edelleen rakennusmaaksi päivittäin suuria alueita, jotka eivät sen jälkeen ole enää käytettävissä maataloustuotantoon ja hiilidioksidivarastoina. ETSK pahoittelee, että suunniteltua maaperänsuojeludirektiiviä, jolla voisi olla merkittävä vaikutus, ei ole tähän mennessä hyväksytty.

3.15

Ilmastopolitiikassa on otettava huomioon kuusi merkittävää hiilidioksidivarastoa (11). Maatalous liittyy lähinnä maanpäälliseen biomassaan ja maaperään. Koska maataloudessa on periaatteena korjata tuotettu biomassa vuosittain satona, maatalous ei luo uusia maanpäällisiä biomassaan perustuvia hiilidioksidivarastoja.

3.16

Metsien, soiden ja laidunten muuttaminen viljelymaaksi johtaa maaperään sitoutuneen hiilen vapautumiseen. Euroopan maataloudessa on säilytettävä maa-alueet, joihin hiiltä on vielä varastoitunut runsaasti. Tätä varten on sopivin tukivälinein luotava kannustimia, jotta voidaan käyttää soveltuvia tuotantomenetelmiä.

3.17

Soiden ja metsien muuttaminen tulisi nykytietämyksen mukaan jo pelkästään ilmastonsuojelusyistä kieltää välittömästi.

3.18

Euroopassa on viime vuosikymmeninä muutettu merkittävä määrä laidunmaata viljelymaaksi. Erilaisista määräyksistä (12) huolimatta tätä kehitystä ei ole vielä saatu pysähtymään, vaan tietyillä alueilla se kiihtyy edelleen energiamaatalouden lisääntyessä.

3.19

Laidunmaata otetaan yhä enemmän viljelykäyttöön siksi, että maanviljelijät saavat viljelymaasta selvästi paremman tuoton. Laidunkäyttö on työläämpää, ja huipputuottoisat naudat eivät enää tuota toivotulla tavalla pelkällä ruoholla. Niitä ruokitaan erikoisrehulla, jonka tuottaminen on mahdollista vain huomattavasti suuremmalla energiapanoksella.

3.20

ETSK seuraa tarkasti, miten asiaan suhtaudutaan ympäristö- ja maatalouspolitiikassa esim. maatalouspolitiikan ”terveystarkastusta” koskevissa säädösehdotuksissa. Lisäksi se vaatii tiivistä keskustelua siitä, miten luontoa ja ilmastoa suojelevista maankäyttötavoista voitaisiin tehdä jälleen taloudellisesti houkuttelevia maanviljelijöille.

Maataloustuotannon kasvihuonekaasut

3.20.1

Dityppioksidin päälähde on synteettisten ja orgaanisten typpilannoitteiden käyttö. Aina kun käytetään suurempia typpiannoksia, on vaarana, että typpi ei poistu kasveista tarpeeksi nopeasti tai kokonaan ja dityppidioksidia vapautuu ympäristöön. Tähän asti ympäristöpolitiikassa on kiinnitetty huomiota ennen kaikkea pinta- ja pohjavesien kuormittumiseen. Ilmastokysymyksen myötä keskusteluun tulee mukaan uusi ravinnekierron kriittistä tarkastelua puoltava argumentti.

3.20.2

Ilmastotutkija professori Paul Crutzen on tutkinut dityppioksidipäästöjä tuotantoketjussa, jossa rapsista tehdään biodieseliä (13), ja tullut siihen tulokseen, että rapsimetyyliesterin ilmastovaikutus saattaa juuri kivennäislannoitteiden käytöstä johtuvien suurten dityppioksidipäästöjen vuoksi olla tietyin edellytyksin jopa pahempi kuin öljystä tehdyn dieselin.

3.20.3

Toinen, määrällisesti pienempi dityppioksidipäästöjen lähde on orgaanisen massan vapautuminen maaperästä erityisesti peltoviljelyn yhteydessä.

3.20.4

Maataloudessa haihtuva metaani on Euroopassa peräisin etupäässä märehtijöistä ja erityisesti naudoista. ETSK on tietoinen, että märehtijöiden aiheuttaman metaanikuormituksen kasvava merkitys on maailmanlaajuinen (14) ja että ongelma kasvaa kaikkialla eläinkannan kasvaessa. Nautakanta on tosin pienentynyt Euroopassa viime vuosina (15), mutta Eurooppa on alalla nettotuoja.

3.21

Lihankulutuksella on kaiken kaikkiaan merkitystä ilmaston kannalta. Yhden lihakalorin tuottamiseen tarvitaan noin 10 kasviperäistä kaloria. Jos lihankulutus kasvaa, on viljeltävä enemmän rehua, mikä vaatii energiaa ja lisää maatalousmaahan kohdistuvaa tuottopainetta. Lihankulutus on Euroopassa verrattain suurta. Suuri osa Euroopassa käytetystä rehusta on tuontitavaraa, ja sen viljeleminen aiheuttaa usein suunnattomia ongelmia (esim. soijanviljely Amazonin alueella). Tämän vuoksi ETSK kannattaa myös sitä, että Euroopassa laaditaan ja otetaan käyttöön valkuaisainestrategia.

3.22

Tuotetun lihamäärän lisäksi myös eläintenpitotavalla on merkitystä. Esimerkiksi lihan- ja maidontuotannossa laiduntalous, jossa lehmät ovat kasvukauden laitumella, kuluttaa vähemmän energiaa. Laiduntalouden merkitystä ilmastonsuojelussa on toistaiseksi aliarvioitu. Liha ja maito voivat kuitenkin tulla myös tiloilta, joilla tarvitaan suuri energiapanos, laiduntamista ei harjoiteta ja eläimet ruokitaan pääasiassa maissisäilörehulla tai muilla energiapitoisilla rehukasveilla.

Maatalouden energiapanos

3.23

Maataloudessa aurinkoenergia muutetaan suoraan hyödynnettäväksi kasvienergiaksi. Tästä on sitä vähemmän etua, mitä enemmän tuotantoprosessissa käytetään fossiilisista energialähteistä saatavaa energiaa tai mitä enemmän kasvituotteita jalostetaan eläintuotteiksi sen sijaan, että ne päätyisivät suoraan ihmisen käyttöön.

3.24

Kun esimerkiksi luonnonmukaista maataloutta harjoittavilla tiloilla on luovuttu teollisesti valmistettujen veteen liukenevien kivennäislannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä, heikentää niiden käyttö perinteisen maatalouden energia- ja ilmastotasetta.

3.24.1

Eräistä maatalouden raaka-aine- ja energiataloutta koskevista tunnetuista vertailututkimuksista, kuten myös hiilidioksidin varastoitumista koskevista tutkimuksista, ilmenee, että luonnonmukaisessa maataloudessa tarvittava energia- ja typpipanos on keskimäärin pienempi kuin perinteisessä maataloudessa. Vaikka otetaan huomioon, että perinteisellä maataloudella tavoitellaan keskimääräistä suurempaa tuottoa, luonnonmukaisen maatalouden kasvihuonevaikutus on vähäisempi (16). Siksi esimerkiksi Saksan liittohallitus pitää luonnonmukaisen maatalouden edistämistä myös ilmaston suojelemisena (17).

3.24.2

Muissa tutkimuksissa tullaan osittain erilaisiin tuloksiin.

3.25

ETSK kehottaa siis komissiota — osittain myös vielä heikkojen ja ristiriitaisten tietojen vuoksi — analysoimaan tarkasti, miten maatalouden harjoittaminen ja muu kuin maatalouteen liittyvä toiminta eri muodoissaan vaikuttaa ilmastoon, ja johtamaan siitä esim. tukipolitiikkaan liittyviä poliittisia toimintavaihtoehtoja.

Maatalouden osallistuminen ilmastonmuutosongelmien ratkaisemiseen

3.26

Maataloudessa voidaan toteuttaa monenlaisia toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi nykyisestä. Tällaisia toimia ovat mm. luopuminen metsien, soiden, kosteikkojen ja laidunten muuntamisesta viljelymaaksi sekä dityppioksidi- ja metaanipäästöjen vähentäminen säästävällä peltoviljelyllä ja mahdollisimman kestävällä maankäytöllä (välikasviviljely), vuoroviljelyllä (esim. tuholaisongelmien vähentämiseksi), sopivalla lannoiteannostelulla jne.

3.27

Kesti kauan ennen kuin energiapanosta alettiin pitää ongelmana, sillä energiaa on ollut saatavilla hyvin edullisesti. ETSK pitää välttämättömänä, että tulevaisuudessa erityisen energiatehokkaisiin viljelymuotoihin kiinnitetään enemmän huomiota ja että niitä edistetään voimakkaammin. Luonnonmukainen maatalous ja vähäisin tuotantopanoksin toimiva tuotanto (esim. laajamittainen laiduntaminen) saattavat olla avuksi.

3.28

Niin sanotuilla sekaviljelyksillä toteutetut kokeilut ovat tuottaneet lupaavia tuloksia. Niissä on kyse esimerkiksi siitä, että viljaa viljellään samalla pellolla palko- ja öljykasvien kanssa, jolloin lannoiteannosta ja torjunta-aineiden käyttöä voidaan merkittävästi vähentää. Samalla myös luonnon monimuotoisuus lisääntyy ja humuksenmuodostus lisääntyy.

3.29

Humuksen käytöllä maataloudessa on ilmaston suojelussa ratkaiseva merkitys. Etenkin viljelymailla on tulevaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että humuspitoisuus pidetään vakaana ja korkeana, mikä monesti edellyttää viljelykierron muuttamista. ETSK pyytää komissiota yhdessä jäsenvaltioiden tutkimuslaitosten kanssa hyödyntämään tehtyjä tutkimuksia ja tarvittaessa laatimaan uusia parhaiden mahdollisten menettelyjen löytämiseksi ja niiden tukemiseksi.

3.30

Tässä yhteydessä pitäisi myös pohtia, mikä merkitys perinteiselle kiinteän lannan käytölle olisi annettava. Lisäksi on selvitettävä, ettei toisen polven biopolttoaineisiin liittyvä koko kasvin hyötykäyttö ole humuksen muodostumisen kannalta epäedullista.

4.   Maataloudessa syntyvä bioenergia ja biopolttoaineet

4.1

Neuvoston tuleva puheenjohtajamaa Ranska on pyytänyt ETSK:ta käsittelemään tässä lausunnossa myös biopolttoaineita. Komitea täyttää tämän toiveen tietysti mielellään, mutta viittaa samalla tätä asiaa koskeviin lausuntoihinsa (18), joissa se on kattavasti perustellut kriittisen suhtautumisensa tämänhetkiseen biopolttoainestrategiaan.

4.2

Hiilen, öljyn ja maakaasun käytön aiheuttamien runsaiden hiilidioksidipäästöjen vuoksi on alettu oikeutetusti miettiä suoraan kasveista saatavan energian käytön voimakasta lisäämistä. ETSK on useasti ottanut myönteisen kannan bioenergian käyttöön, mutta haluaa vielä kerran esittää perusperiaatteet, joiden noudattamista se pitää välttämättömänä.

4.2.1

ETSK painottaa, että oikeus riittävään ravintoon tunnustetaan nimenomaan ihmisoikeuksien keskeisenä osana laajassa mielessä. Peruselintarvikkeiden tuotannolle on annettava etusija energiatuotantoon nähden.

4.2.2

Lisäksi on tärkeää, että energiakasvien viljelyyn ei oteta maa-alueita, jotka ovat merkittäviä hiilidioksidivarastoja tai joilla on luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeinen merkitys. ETSK pitää tervetulleena, että komissio on tunnustanut, että energiakasvien viljelyssä on noudatettava ympäristökestävyyskriteerejä. Kysymystä, ovatko uusiutuvasta energiasta annetussa direktiiviluonnoksessa esitetyt ympäristökestävyyskriteerit riittäviä vai onko niitä pidettävä riittämättöminä, ETSK käsittelee perusteellisesti lausunnossa, jonka se antaa direktiiviluonnoksesta. ETSK:n mielestä kaikkiin polttoaineisiin, myös rehuihin, tulisi alkuperästä riippumatta soveltaa vastaavia ympäristökestävyyskriteerejä.

4.2.3

Jo maatalousjätteiden hyötykäytön ja maisemanhoidossa syntyvän biomassan energiapotentiaali on Euroopassa suuri, mutta niiden käyttö on tällä hetkellä vähäistä, koska erityinen (energiaintensiivinen) energiakasvien viljely on taloudellisesti kannattavampaa. Tähän asti tukipolitiikalla on annettu vääriä signaaleja.

4.2.4

Bioenergiaa käytettäessä on huolehdittava mahdollisimman hyvästä tehokkuudesta. On esim. järjetöntä tuottaa maissista energiaintensiivisellä viljelyllä biokaasua, kun sähköntuotannossa syntyvää jätelämpöä ei saada myytyä. Tuotetusta energiasta noin 2/3 häviää heti tällä tavalla.

4.2.5

Energiakasvien tuottamiseen tarvitaan nykyisin usein suuri energiapanos, ja näin saatuja kasveja ja öljyjä jatkojalostetaan energiaa kuluttaen teollisessa prosessissa. Tämä johtaa monien biopolttoaineiden heikkoon tai jopa negatiiviseen nettoenergiataseeseen ja ilmastotaseeseen, joka saattaa olla surkea.

4.2.6

Siksi komission yhteinen tutkimuskeskus (YTK) epäilikin biopolttoaineita koskevassa tutkimuksessaan Biofuels in the European Context, voidaanko komission tavoitetta eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä sekoittamalla fossiilisiin polttoaineisiin 10 prosenttia biopolttoaineita ylipäänsä saavuttaa. Muissa tutkimuksissa (19) on saatu samanlaisia tuloksia.

4.2.7

YTK:n tutkimuksessa esitetään eräs keskeinen näkökohta, joka olisi ETSK:n mielestä nostettava politiikan periaatteeksi. Biomassaa olisi käytettävä siellä, missä siitä on eniten hyötyä. Avainsana on tehokkuus (20). Miksi kasvien molekyylirakenteet on muutettava teollisesti runsaasti energiaa käyttäen, kun ne soveltuvat myös suoraan energiakäyttöön? YTK:n tutkimuksesta käy ilmi, että lämpö- ja sähkövoimalaitoksissa käytetään EU:ssa yhtä paljon öljyä kuin dieselajoneuvoissa. Jos niissä käytettäisiin energiakasveja, voitaisiin biomassasta saatavalla 1 MJ:lla korvata noin 0,95 MJ fossiilisesta öljystä tuotettua energiaa. Liikennesektorilla 1 MJ biomassapohjaista energiaa korvaa kuitenkin vain noin 0,35–0,45 MJ raakaöljystä tuotettua energiaa.

4.2.8

Liikennesektorin kasvihuonekaasupäästöjä voidaan kuitenkin vähentää panostamalla sähköajoneuvoihin, jotka kulkevat biomassan poltolla tuotetulla energialla.

4.3

Lausunnossaan ”Liikenteen energialähteiden yhdistelmä” (21) ETSK toteaa, että liikennesektorilla polttomoottorit korvataan sähköisellä käyttövoimalla. Ei ole mielekästä toimia kasvienergian kanssa niin tehottomasti kuin biopolttoaineiden kanssa on toimittu.

4.4

Seuraavat laskelmat ovat peräisin Empan (22) tekemästä vertailevasta tutkimuksesta: Jotta VW-Golf voi taittaa 10 000 kilometrin matkan, tarvitaan polttoaineena käytettävää biodieseliä varten 2 062 neliömetrin rapsiala. Aurinkokennoja sitä vastoin tarvittaisiin kyseistä 10 000 kilometrin matkaa varten 37 neliömetriä eli vain noin kuudeskymmenesosa rapsipellon pinta-alasta.

4.5

On myös pohdittava polttomoottoreissa käytettävien kasviöljyjen jalostamisen järkevyyttä. Miksei muuteta moottoreita kasvien molekyylirakenteille sopiviksi? Esim. traktoreihin ja kuorma-autoihin on kehitetty pelkällä kasviöljyllä toimivia moottoreita, jotka täyttävät kaikki EU:ssa säädetyt ja suunnitellut päästörajat. Tällaisia innovaatioita olisi tuettava intensiivisemmin.

4.6

Tällaisiin moottoreihin tarvittava öljy voitaisiin tuottaa sekaviljelynä, valmistaa alueellisesti ja käyttää hajautetusti. Tämä tarkoittaa, että maanviljelijät voisivat tuottaa tarvitsemansa energian ympäristöystävällisellä ja ilmastoa säästävällä, vähän tuotantopanoksia vievällä tavalla ja samalla käynnistää uuden alueellisen energiakierron. Energiaintensiiviset teolliset jatkojalostusprosessit tulevat tarpeettomiksi!

4.7

ETSK:n kanta on, että Eurooppa ei tarvitse puhdasta biopolttoainestrategiaa vaan harkitumman eurooppalaisen biomassastrategian, jolla voidaan säästää ilmastoa ja luoda työpaikkoja huomattavasti suuremmassa määrin kuin nykyisellä biopolttoainestrategialla, joka tukeutuisi voimakkaasti energiakasvien tuontiin.

5.   Ilmastoa säästävän maatalouden ja maatalouspolitiikan työllistävyys

5.1

Vaikka ilmastonmuutos uhkaa maataloutta joissakin osissa Eurooppaa, se voi toisaalta merkitä maataloudelle ja eurooppalaisille työntekijöille mahdollisuutta, jos maataloudessa otetaan ilmastopolitiikan uudelleen suuntaaminen vakavasti ja pyritään eteenpäin.

5.2

Maatalous on EU:ssa edelleenkin merkittävä työllistäjä. Komissio on antanut tiedonannon, jossa käsitellään perusteellisesti maaseudun työllisyyskehitystä (23). Siinä todetaan, että maataloustyön vähäisestä osuudesta huolimatta alan merkitys on maaseudulla suuri. Komissio odottaa, että vuoteen 2014 mennessä maatalousalan työllisyys (kokoaikaiseksi muutettuna) alenee nykyisestä 10 miljoonasta työntekijästä 4–6 miljoonalla työntekijällä.

5.3

On kuitenkin ennustettu, että monia Euroopan maita kohtaa pula pätevistä työntekijöistä, erityisesti sellaisista, jotka kykenevät hoitamaan yritysten johtotehtäviä tai käyttämään monimutkaista tekniikkaa. Nykyisten työpaikkojen heikko houkuttavuus lisää myös pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Komitea onkin käsitellyt tätä kehitystä ja tuonut selkeästi esiin, että työn laadullisista näkökohdista on keskusteltava (24).

Bioenergian työllistävyys

5.4

Euroopan ympäristökeskuksen tutkimuksessa vuodelta 2006 on selvitetty energiakäyttöön ympäristöä säästävästi tuotetun biomassan mahdollisuuksia. Jos lasketaan mukaan jätteistä (esim. talousjätteestä) ja metsätaloudesta saatava biomassa, voitaisiin vuodeksi 2030 ennustetusta 25 EU-maan primäärienergian tarpeesta tyydyttää biomassan avulla 15–16 prosenttia. Maaseudulla voitaisiin säilyttää tai luoda 500 000–600 000 työpaikkaa.

5.5

Valitusta strategiasta riippuu ratkaisevasti se, syntyykö bioenergian tuotannosta uusia työpaikkoja ja kuinka paljon. Saksan maatalousministeriön tieteellinen komitea odottaa, että suurimmat työllistävyys- ja ilmastonsuojeluvaikutukset saavutetaan, jos keskiössä on bioenergian tuottaminen pääasiassa lämpöä tuottavissa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa tai lämpövoimaloissa puuhakkeella tai lietelannasta ja kierrätysjätteestä saadusta biokaasusta. Jos taas bioenergian edistäminen johtaa eläintuotannon syrjäytymiseen tai jos biopolttoaineissa tukeudutaan tuontiin, kuten on nähtävissä, maaseudun työllisyyssaldo on negatiivinen.

5.6

Esimerkit onnistuneesta siirtymisestä suljettuun bioenergiakiertoon osoittavat, että tiettyjen bioenergiamuotojen tuottaminen voi olla maatalouden ja alueellisten työmarkkinoiden kannalta taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kannattavaa. Mureckin ja Güssigin kunnissa (Itävallassa) ja Jühnden kunnassa (Saksassa) uusiutuvan energian osuus kokonaisenergiahuollosta on nykyisin jopa 170 prosenttia. Sen lisäksi, että ekologinen tase on vaikuttava, tämä vaikuttaa myönteisesti paikallisiin työmarkkinoihin (käsityöläiset), eikä tähän ole vielä laskettu mukaan raaka-ainetta toimittavien maanviljelijöiden työpaikkoja (25).

5.7

Koska on odotettavissa, että kaupunkikeskusten ja maaseudun väliset tulo- ja hyvinvointierot kasvavat edelleen, työllisyyspolitiikassa on kiinnitettävä erityistä huomiota maaseutuun. Energiakasvien kestävä tuotanto ja niiden muuntaminen energiaksi voi turvata työpaikkoja maaseudulla ja luoda niitä sinne, jos arvonlisäys jää kyseiselle alueelle.

Maatalouden työpaikkojen laadun turvaaminen

5.8

Ilmastonsuojelun tavoite voidaan saavuttaa vain pätevän työvoiman avulla. Yritysten on tarjottava työntekijöille täydennyskoulutukseen tarvittavat puitteet.

Sosiaalisten standardien asettaminen ja varmistaminen

5.9

Kehitys- ja kehittyvistä maista tuotavan biomassan kysyntä lisääntyy yleisen käsityksen mukaan edelleen. Tuottajamaiden ekologisia ja sosiaalisia elinedellytyksiä ei saa tässä yhteydessä tuhota kustannushyötyjen nimissä. Bioenergian tuotannossa onkin noudatettava ILO:n perustyönormeja ja työsuojelunormeja (26).

Työntekijöiden ja ammattiliittojen osallistuminen

5.10

Maatalouden rakennemuutos vaikuttaa ratkaisevasti työpaikkojen laatuun ja tuloihin. Työntekijät ja ammattiliitot onkin siksi otettava mukaan tähän muutosprosessiin. Koska Euroopassa on monenlaisia yhteistoimintamalleja, maatalouden työntekijöiden osallistumisvaatimukset on otettava eurooppalaisissa ja kansallisissa rakenteissa paremmin huomioon. Erityisesti on huomioitava, että tällaisella viestinnällä ja ajatustenvaihdolla voidaan turvata ja säilyttää työpaikkoja.

5.11

Vuonna 1999 perustettu maatalouden työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua käsittelevä komitea on edustuksellisena elimenä työllisyyttä ja maatalouden uusien tehtävien tulevaa kehitystä koskevissa kysymyksissä pätevä asiantuntija ja neuvonantaja. ETSK suosittaa, että komissio vahvistaisi sen roolia myös ilmastopolitiikan osalta. Jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolten asiantuntijaroolia maaseudun kehittämisen seurantakomiteoissa olisi vahvistettava ilmastoon liittyvissä maatalouskysymyksissä.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Esim. Kreikassa vuonna 2007 riehuneet maastopalot tuhosivat oliiviviljelmiä.

(2)  KOM(2007) 414 lopullinen, 18.7.2007, ETSK:n lausunto EUVL C 224, 30.8.2008, s. 67, annettu 29. toukokuuta 2008.

(3)  KOM(2007) 722 lopullinen.

(4)  CO2e = hiilidioksidiekvivalentti.

(5)  Cool Farming: Climate Impacts of Agriculture and Mitigation Potential, Greenpeacen tutkimus, joulukuu 2007.

(6)  Lähde: Euroopan ympäristökeskus, EEA Report 5/2007.

(7)  IPCC WG III Chapter 8 (2007), Agriculture.

(8)  Rehuproblematiikka mukaan lukien.

(9)  Maaperään sitoutuu merien jälkeen toiseksi eniten hiiltä. Joitakin lukuja (vaikka ETSK onkin tietoinen, että poikkeamat ovat osittain suurempia): viljelymaa sisältää noin 60 tonnia hiiltä hehtaaria kohti, laidun ja metsä kaksinkertaisen määrän (metsien osalta on otettava huomioon myös puihin varastoitunut hiili) ja suohehtaariin on varastoitunut jopa 1 600 tonnia hiiltä.

(10)  Avainsanat: soijantuotanto eurooppalaisten tuotantoeläinten rehuksi, palmu- ja jatrophaöljyn valmistus energiakäyttöön (biopolttoaineet).

(11)  Öljy-, hiili- ja kaasuvarastot, maanpäällinen biomassa, maaperään varastoitunut hiili ja valtameret.

(12)  Esim. täydentävät ehdot (cross-compliance criteria).

(13)  N 2 O Release from Agro-biofuel Production Negates Global Warming Reduction by Replacing Fossil Fuels, in: Atmos. Chem. Phys. Discuss., 7, 11191–11205, 2007.

(14)  Noin 3,3 miljardia CO2e-tonnia vuodessa.

(15)  Nautakanta koko maailmassa: 1 297 miljoonaa eläintä (1990), 1 339 miljoonaa eläintä (2004); EU (25 jäsenvaltiota): 111,2 miljoonaa eläintä (1990), 86,4 miljoonaa eläintä (2004); Kiina: 79,5 miljoonaa eläintä (1990), 106,5 miljoonaa eläintä (2004).

(16)  Ks. esim. Schwerpunktheft ”Klimaschutz und Öko-Landbau” in: Ökologie & Landbau, Heft 1/ 2008.

(17)  Liittohallituksen vastaus vihreiden (BÜNDNIS 90/Die Grünen) kysymykseen maataloudesta ja ilmastonsuojelusta, Drucksache 16/5346, 13 kohta.

(18)  EUVL C 44, 16.2.2008, s. 34, sekä valmisteilla oleva lausunto TEN/338 aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä”, KOM(2008) 19.

(19)  Esim. Saksan maatalousministeriön neuvoa-antava tieteellinen komitea.

(20)  EUVL C 162, 25.6.2008, s. 72.

(21)  EUVL C 162, 25.6.2008, s. 52.

(22)  Empa on materiaalitieteiden ja -teknologian tutkimuslaitos, joka kuuluu Zürichin tekniseen korkeakouluun (ETH).

(23)  KOM(2006) 857 ”Työllistäminen maaseutualueilla: eroon työllisyyskuilusta”.

(24)  EUVL C 120, 16.5.2008, s. 25.

(25)  Lisätietoja www.seeg.at

(26)  www.ilo.org/public/german/region/eurpro/bonn/ilo_kernarbeitsnormen.htm


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/66


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi”

KOM(2008) 16 lopullinen — 2008/0013 COD

(2009/C 27/15)

Euroopan unionin neuvosto päätti 13. helmikuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Richard Adams.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta ja 2 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Päästökauppajärjestelmän arvoa mittaavat aikanaan sen vaikutus Euroopan kasvihuonekaasupäästöihin sekä sen merkitys ja esimerkki maailmanlaajuisen toiminnan vauhdittajana ja/tai sen kehittyminen kokonaisvaltaiseksi globaaliksi järjestelmäksi. Tässä yhteydessä voidaan todeta seuraavaa:

Oikeuksien myöntäminen yhä useammin huutokauppaamalla on myönteistä, sillä se on saastuttaja maksaa -periaatteen mukaista, sen avulla vältetään ansiottomat voitot, kannustetaan ja rahoitetaan vähähiililisiä tuotantolaitoksia ja tuotteita sekä edistetään innovointia.

Mikäli ei saada aikaan tehokasta kansainvälistä ilmastonmuutossopimusta, joka asettaisi maailmanlaajuisesti päästövähennysvelvoitteet kaikille vastaaville teollisuudenaloille, nk. hiilivuodon välttämiseksi olisi harkittava toimenpiteitä, joilla suojellaan herkästi kansainväliseen kilpailuun reagoivia, erityisen runsaasti energiaa käyttäviä aloja ja niiden osa-alueita. EU:n päästökauppajärjestelmä ei saa vaikuttaa haitallisesti EU:n teollisuuden kilpailukykyyn.

Huutokauppaa koskeva asetus olisi turhan epävarmuuden välttämiseksi laadittava ja hyväksyttävä mahdollisimman nopeasti.

Komission olisi tehtävä ehdotuksia siitä, miten päämääräksi asetettu sitoumus vähentää päästöjä 20 prosentin sijaan 30 prosenttia on tarkoitus saavuttaa, mikäli asiasta päästään kansainväliseen sopimukseen.

Olisi pyrittävä kaikin tavoin vaikuttamaan Yhdysvalloissa kehitteillä olevaan kiintiö ja kauppa -lainsäädäntöön (cap & trade) sekä muodostamaan yhteinen rintama Yhdysvaltain ja muiden OECD-maiden kanssa.

Päästökauppajärjestelmään olisi sisällytettävä merenkulku, ellei Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO tee asiassa pikaisesti tehokkaita ehdotuksia.

1.2

Päästökauppajärjestelmän on miellettävä vauhdittavan vähähiilistä taloutta ja kannustavan ilmastonsuojelua, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä.

Jos myönnetään ilmaisia oikeuksia, sen olisi tapahduttava siten, että suoritetaan tiukkoja vertailuarvioita ja asetetaan suorituskykyyn perustuvia tavoitteita.

Vähintään 50 prosenttia päästöoikeuksien huutokauppatuloista olisi ohjattava tukemaan direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a–f alakohdissa mainittuja toimenpiteitä.

Olisi poistettava mahdolliset esteet, jotka saattavat rajoittaa lämmön ja sähkön yhteistuotannon osuutta ja kasvua ja tehokkaita kaukolämpöjärjestelmiä.

Metsien roolia hiilinieluina, metsien häviämistä ja maankäyttöä on painotettava ponnekkaammin kuin mihin komission paketti antaa mahdollisuuden.

1.3

Päästökauppajärjestelmässä olisi pyrittävä minimoimaan byrokraattiset esteet ja asetettava päämääräksi selkeys ja avoimuus.

On kiinnitettävä pikimmiten huomiota toimenpiteisiin, jotka nyt ehdotetaan toteutettaviksi komitologiamenettelyä noudattaen, sekä selkiytettävä niitä.

Komission olisi harkittava pienille tuotantolaitoksille asetetun ylärajan nostamista 10 000 tonnista 25 000 tonniin, ennen kuin toimenpiteitä sovelletaan niihin. Tämä edellyttää kuitenkin vastaavasti korvaavien toimenpiteiden toteuttamista.

1.4

Päästökauppajärjestelmä olisi nähtävä EU:ssa oikeudenmukaisena. Samalla on kuitenkin myönnettävä, että hiljattain teollistuneiden ja muita heikommin kehittyneiden maiden on päästävä asianmukaiseen kasvuvauhtiin ja lievitettävä köyhyyttä.

On harkittava taakan jakamista uudelleen päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien ja sen ulkopuolisten tuotannonalojen kesken.

Olisi tarkistettava, millä tavoin yhteistoteutushankkeille (JI-hankkeet) tai puhtaan kehityksen mekanismille (CDM) asetetut rajoitukset vaikuttavat, ellei asiasta päästä kansainväliseen sopimukseen.

On löydettävä ratkaisu niille itäeurooppalaisille jäsenvaltioille mahdollisesti koituviin hankaluuksiin, jotka saavat sähkönsä pikemminkin Venäjältä kuin EU:sta.

2.   Johdanto

2.1

EU:n päästökauppajärjestelmä luotiin direktiivillä 2003/87/EY lokakuussa 2003. Järjestelmällä pyritään hallitsemaan ilmastonmuutokseen vaikuttavia tekijöitä, erityisesti ihmisen toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä, tarjoamalla taloudellisia kannusteita päästöjen vähentämiseen. Kyseessä on nk. kiintiö ja kauppa -periaatteeseen pohjautuva järjestelmä, jossa sallituille päästömäärille (pääasiassa hiilidioksidipäästöille) on asetettu enimmäisraja tai kiintiö. Päästökauppajärjestelmä on EU:n tärkein mekanismi kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi. Sitä pidetään ensisijaisena suoraan hiiliveroon tai sääntelyyn verrattuna.

3.   Yleisperiaatteet

3.1

Nykyisen päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluu yli 10 000 teollisuus- ja energia-alan laitosta, joiden yhteenlaskettu osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on 40 prosenttia. Tuotantolaitoksille myönnetään ennakkopäästölupia. Niillä on oltava vastaava määrä päästöoikeuksia (tai hyvityksiä), jotka antavat oikeuden tietynsuuruisiin, laitosten nykyisiä päästöjä vastaaviin päästöihin. Päästöoikeuksien tai hyvitysten kokonaismäärä ei voi ylittää päästöjen kokonaismäärälle asetettua ylärajaa. Yritysten, joiden kasvihuonekaasupäästöt ylittävät niille myönnettyjen oikeuksien määrän, on ostettava päästöoikeuksia vähemmän saastuttavilta tahoilta tai osallistuttava lisäoikeuksien huutokauppaan.

3.2

Päästöoikeuksien siirtämisestä käytetään termiä päästökauppa. Itse asiassa järjestelmään kuuluva päästöjen aiheuttaja maksaa päästöistään, ja samalla tuotantolaitoksia palkitaan siitä, että ne ovat onnistuneet vähentämään päästöjään vaadittua enemmän. Siten ainakin teoriassa päästöjä vähentävät ne toimijat, jotka voivat tehdä sen helposti ja kaikkein pienimmin kustannuksin, mikä mahdollistaa päästöjen vähentämisen yhteiskunnalle mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Päästökauppajärjestelmässä yksi päästöoikeusyksikkö vastaa oikeutta yhden hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästöihin tiettynä ajanjaksona — muut kasvihuonekaasut muutetaan hiilidioksidiekvivalenttitonneiksi.

3.3

Jäsenvaltiot voivat myös antaa luvan käyttää EU:n ulkopuolisissa maissa toteutetuista päästöjä vähentävistä hankkeista saatuja hyvityksiä päästöoikeuksien tavoin. Kyseiset hankkeet on hyväksyttävä Kioton pöytäkirjan mukaisen yhteistoteutusmekanismin tai puhtaan kehityksen mekanismin puitteissa.

4.   Päästökauppakaudet

4.1   Päästökaupan ensimmäinen kausi 1.1.2005–31.12.2007

4.1.1

Ensimmäisessä, oppimisvaiheessa luotiin päästökaupan perusrakenteet. Järjestelmän tehokkuutta heikensi kuitenkin huomattavasti se, että jäsenvaltiot jakoivat liikaa päästöoikeuksia (jäsenvaltiot olivat laatineet ensimmäistä ja toista vaihetta varten kansalliset jakosuunnitelmat, joissa määritettiin päästöjen kokonaistaso ja yksittäisten tuotantolaitosten saamien päästöoikeuksien määrä). Päästöoikeuksien hinnat vaihtelivat kyseisenä ajanjaksona huomattavasti, ja hiilidioksidin hinta romahti ensimmäisen päästökauppakauden lopussa.

4.1.2

Päästökauppajärjestelmää arvosteltiin laajasti. Kritiikki kohdistui alkuperäisiin jakomenetelmiin ja saatujen tulojen käyttöön, päästökaton tasoon, hankalaan oikeudenmukaisuuden varmistamiseen, monimutkaisuuteen, valvontaan ja täytäntöönpanoon, vaaraan, että annetaan runsaasti päästöjä aiheuttavalle teollisuudelle syy siirtää tuotantoa maihin, joissa päästöjä ei säännellä, JI-/CDM-hankkeiden avulla saatavien hyvitysten arvoon, vakuuttavuuteen ja luotettavuuteen sekä siihen, että järjestelmä lisää tulevaisuudessa haitallisesti tuotantokustannuksia. Kävi selväksi, että näitä kysymyksiä olisi käsiteltävä päästökauppajärjestelmän tarkistamisen yhteydessä, jotta sekä elinkeinoelämä että kansalaisjärjestöt voisivat luottaa järjestelmään.

4.2   Päästökauppajärjestelmän toinen kausi 1.1.2008–31.12.2012

4.2.1

Toisessa vaiheessa päästökauppajärjestelmää sovelletaan kaikkiin 27 EU-valtioon, ja se ajoittuu samoihin vuosiin kuin Kioton pöytäkirjan ensimmäinen sitoumuskausi. Tänä ajanjaksona on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjen määrää. Toistaiseksi päästöoikeuksien hinta on noussut tasaisesti tasolle, joka kannustaa voimakkaasti ryhtymään toimenpiteisiin päästöjen vähentämiseksi. Päästöoikeuksien hinta on nykyisin (toukokuussa 2008) noin 25 € tonnilta. Komissio on laatinut kaudelle todennettuihin päästöihin perustuvan järjestelmällisen arvion jäsenvaltioiden ehdottamista kiintiöistä. Päästökiintiöiksi on asetettu päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvilla aloilla keskimäärin 6,5 prosentin supistus vuoden 2005 tasoon verrattuna. Päästökaupan toisessa vaiheessa järjestelmää on muutettu tai tarkistettu vain vähän, joskin päästöjen aiheuttajat reagoivat jatkuvasti aktiivisesti ja mukauttavat toimintojaan. Tietojen todentamista jatketaan, ja päästökaupasta kertyy uusia kokemuksia. Tiedot ja kokemukset ovat enimmäkseen vahvistaneet, että järjestelmän perusajatus on oikea.

4.3   Päästökaupan kolmas kausi 2013–2020

4.3.1

Komissio ehdottaa nyt päästökauppajärjestelmään merkittäviä muutoksia. Ne tulisivat voimaan päästökaupan kolmannella kaudella. Sen vuoksi direktiiviä 2003/87/EY ehdotetaan muutettavaksi.

5.   Tiivistelmä ehdotetusta muutosdirektiivistä

5.1

Vaikka EU:n päästökauppajärjestelmällä on luotu maailman suurimmat yksittäiset hiilidioksidimarkkinat (1), puutteena on ollut, että kansallisissa jakosuunnitelmissa myönnettiin alun perin liikaa (ilmaisia) päästöoikeuksia. Tämä ei selvästikään edistä päästöjen tehokasta vähentämistä EU:ssa päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvilla aloilla. Tarkistettu päästökauppajärjestelmä on olennainen osa vankkaa sitoutumista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, sillä se antaa pitkän aikavälin viitteen hiilen hinnalle, mahdollistaa investoinnit vähähiiliseen tuotantoon ja auttaa Eurooppaa siirtymään kohti taloutta, joka tuottaa vähän kasvihuonekaasupäästöjä.

5.2

Direktiiviin tehtävien muutosten tarkoituksena on

ottaa käyttöön yhteinen, koko EU:n kattava päästöoikeuskiintiö sen sijaan, että kullakin 27 jäsenvaltiolla on omat kansalliset kiintiönsä; kansallisia jakosuunnitelmia ei enää laadita

lisätä tuntuvasti huutokaupattavien oikeuksien osuutta ja yhtenäistää ilmaisia oikeuksia koskevia sääntöjä tehokkaasti hiiltä hyödyntävien teknologioiden tukemiseksi

määrätä osa huutokaupattavista oikeuksista asukaskohtaisen tulon perusteella

virtaviivaistaa keskeiset määritelmät ja parantaa oikeudellista ja teknistä selkeyttä

sisällyttää järjestelmään uusia aloja (petrokemikaalit, ammoniakki ja alumiini) ja uusia kasvihuonekaasuja (typpioksidi ja perfluorihiilivedyt), mikä lisää kattavuutta 6 prosentilla

sallia mahdollisuus jättää pienet tuotantolaitokset päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle sillä edellytyksellä, että ne toteuttavat korvaavia toimenpiteitä

laatia säännöt JI-/CDM-hankkeista peräisin olevien hyvitysten käytölle.

5.3

Vuodesta 2013 alkaen oikeuksien määrä vähenee vuosittain (2) siten, että vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä on määrä supistaa EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvilla aloilla 21 prosenttia vuoden 2005 päästöarvoihin verrattuna. Päästöjä vähennetään edelleen saman verran neljännessä vaiheessa (2021–2028). Samaan aikaan huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää lisätään, ja niiden määrä on vuonna 2013 aluksi 60 prosenttia. Ehdotuksen mukaan sähköntuotantoon ei myönnettäisi lainkaan ilmaisia päästöoikeuksia, ja alan olisi siis vuodesta 2013 alkaen ostettava kaikki päästöoikeutensa huutokaupasta tai käyttämättä jääneiden oikeuksien markkinoilta. Ilmaisista oikeuksista luovuttaisiin muilla tuotantosektoreilla vähitellen vuoteen 2020 mennessä. Poikkeuksen muodostavat alat, joilla hiilivuodon vaara on suuri eli jotka siirtävät tuotantoaan sellaisiin maihin, joissa ei ole unioniin verrattavia päästörajoituksia, ja kasvattavat näin globaaleja päästöjä. Tällaisilla tuotannonaloilla jopa kaikki päästöoikeudet voivat olla ilmaisia. Asiasta päätetään vuonna 2011. Huutokaupasta huolehtivat jäsenvaltiot, ja niitä kannustetaan — joskaan ei pakoteta — investoimaan näin saatavat tulot ilmastomyötäisiin toimiin.

5.4

Annetaan varmuus siitä, että (kolmansista maista peräisin olevia) JI-/CDM-hyvityksiä, joita EU:n toimijat nykyisin voivat ostaa, voidaan käyttää kaudella vuoteen 2020 asti. Tällä kaudella käytettävien hyvitysten kokonaismäärä on samansuuruinen kuin toisella päästökauppakaudella eli 1,4 miljardia, mikä vastaa kolmasosaa päästöjen kokonaissupistuksesta. Kun EU alkaa vähentää päästöjään entistä tuntuvammin kansainvälisen ilmastosopimuksen puitteissa, JI-/CDM-hyvityksin voidaan kattaa 50 prosenttia lisäponnistuksesta.

5.5

Vaikka maankäytöstä (metsien kaltaisista hiilinieluista) ei myönnetä hyvitystä, jäsenvaltiot voisivat myöntää hyvitystä päästökauppajärjestelmään kuulumattomista päästöjen säästöjärjestelmistä. Tämä edellyttää kuitenkin, että järjestelmille laaditaan selkeät säännöt.

5.6

EU:n päästökauppajärjestelmä suunnitellaan yhdistettäväksi muihin kauppajärjestelmiin, jotta kannustetaan kehittämään maailmanlaajuinen järjestelmä.

5.7

Jos kansainvälinen sopimus saadaan aikaan, päästökauppajärjestelmään kuuluvien päästöoikeuksien määrää supistetaan kyseisen sopimuksen mukaisesti samalla kun laajennetaan mahdollisuutta hyödyntää CDM-menetelmiä.

5.8

Päästöoikeuksista 5 prosenttia varataan järjestelmään vuoden 2013 jälkeen liittyville uusille tuotantolaitoksille. On todennäköistä, että ilma-alusten päästöt liitetään päästökauppajärjestelmän piiriin toisen kauden lopuilla (3). Tästä tehdään kuitenkin erillinen ehdotus.

5.9

Ei ole näköpiirissä, että merenkulku sisällytettäisiin päästökauppajärjestelmän piiriin.

6.   Yleistä

6.1

EU:n päästökauppajärjestelmä ei ole pelkkää teoriaa eikä eräänlainen saastevero. Se koostuu sekä vapaasta markkina-ajattelusta että sääntelystä ja yleisestä ohjauksesta, joita on pohdittu ja mukautettu poliittisessa prosessissa. Yksittäiset yritykset voivat vapaasti valita, millä tavoin ne vähentävät päästöjään vai vähentävätkö lainkaan, ja niiden olisi valittava mahdollisimman edullinen tapa noudattaa päästömääräyksiä. Päästökauppajärjestelmän tärkein tehtävä onkin luoda kannustimia, joilla alennetaan päästöjen supistamistavoitteiden saavuttamisesta aiheutuvia kustannuksia. ETSK kannattaa tällaista lähestymistapaa.

6.2

Arvioiden mukaan nykyinen päästöjen vähentämistavoite eli ilmakehään joutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vakiinnuttaminen 450–550 ppm:n tasolle vuoteen 2050 mennessä maksaa suunnilleen prosentin maailman BKT:sta. Jos asiassa ei toimita tehokkaasti, maailman BKT saattaisi supistua viidenneksellä (4). Yhä uudet tutkimustulokset osoittavat kuitenkin kasvihuonekaasujen tuotannon kiihtyvän ja Maan absorbointikyvyn heikkenevän, ja tutkimuksissa kyseenalaistetaan vakavasti päästöjen supistamistavoitteiden riittävyys (5).

6.3

Päästökauppajärjestelmällä pyritäänkin määräävään johtoasemaan, kun päästökaupasta aiotaan tehdä maailmanlaajuinen. Prosessi on globaali, sillä ilmakehä kuuluu koko maailman kattaviin yhteisiin varoihin. Siksi järjestelmää arvioitaessa ei voida jättää huomioimatta sen vuorovaikutusta eikä vaikutusta maapalloa saastuttaviin tekijöihin.

6.4

Todettakoon, että Yhdysvalloissa tekeillä oleva lainsäädäntö, joka todennäköisesti tulee voimaan seuraavalla vaalikaudella, perustuu kiintiö ja kauppa -järjestelmään, jossa on samantapaisia piirteitä kuin EU:n päästökauppajärjestelmässä. Mahdollisuus kehittää Yhdysvaltain ja EU:n yhteinen ohjelma olisi erittäin merkittävä askel kohti globaalia järjestelmää, samoin kuin yhteydet muihin OECD-maissa ehdotettuihin järjestelmiin.

6.5

ETSK onkin kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että päästökauppajärjestelmä vaikuttaa oikeudenmukaisesti ja kestävästi maapallon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Osoittaako se Euroopassa toteutettujen toimien olevan sekä vakuuttavia että tehokkaita? Tässä yhteydessä on todettava, että EU:n tavoitteekseen asettama kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 1999 tasoon verrattuna (mikä on päästökauppajärjestelmää ja taakan jakamista koskevien ehdotusten lähtökohtana) on vähemmän kuin EU:n Balin ilmastonmuutoskonferenssissa joulukuussa 2007 kannattama teollisuusmaiden 25–40 prosentin supistamishaarukka. Komissio lähtee liikkeelle keväällä 2007 Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa sovituista tavoitteista eikä pohdi sitä, riittävätkö tämäntasoiset supistukset todella saavuttamaan maailmanlaajuiset tavoitteet vai ovatko ne vain hyväksyttävissä olevia enimmäissupistuksia, joissa on tasapainotettu lyhyellä aikavälillä jäsenvaltioiden poliittiset intressit ja talousajattelun ohjaamat intressit. ETSK katsoo kaiken kaikkiaan ilmastonmuutoksesta saatujen tieteellisten tulosten edellyttävän, että tavoitteet asetetaan uudelleen, jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää nykyistä tuntuvammin.

6.6

ETSK kannattaa päästöoikeuksien huutokaupan lisäämistä. Huutokauppa on saastuttaja maksaa -periaatteen mukaista, sen avulla vältetään ansiottomat voitot, kannustetaan ja rahoitetaan investointeja vähähiililisiin tuotantolaitoksiin ja tuotteisiin eli edistetään innovointia.

6.7

Monet eurooppalaisia yrityksiä koskettavat seikat odottavat vielä ratkaisua. Ne liittyvät keskeisesti tarkistettuun päästökauppajärjestelmään, joka asettaa teollisuuden epäedulliseen kilpailuasemaan etenkin EU:n ulkopuolisiin hiljattain teollistuneisiin maihin verrattuna. Nämä maat väittävät osin perustellusti, että länsimaiden kahden vuosisadan mittainen teollisuustoiminta ja niiden osuus kasvihuonekaasupäästöistä on otettava huomioon, mutta samalla on huomioitava maiden ponnistelut pelastaa huomattavia väestönosia köyhyydestä. Tehtäessä maailmanlaajuista sopimusta näiden ongelmien ratkaisemiseksi on varmistettava, että OECD-maiden kuluttajat ja teollisuus antavat sille nykyistä suuremman tukensa ja ymmärtämyksensä.

7.   Erityistä

7.1

Mikäli EU:n päästökauppajärjestelmästä on määrä tulla hiilikaupan maailmanlaajuinen standardi, on olennaista, että järjestelmä on mahdollisimman vankka ja tehokas. ETSK suosittelee näin ollen seuraavaa:

7.1.1

Herkästi kansainväliseen kilpailuun reagoiville suurille, runsaasti energiaa kuluttaville aloille ja niiden osa-alueille tulisi myöntää ilmaisia päästöoikeuksia vain siinä tapauksessa, ettei saada aikaan tehokasta kansainvälistä ilmastonmuutossopimusta, joka asettaisi maailmanlaajuisesti päästövähennysvelvoitteet kaikille vastaaville teollisuudenaloille. EU:n päästökauppajärjestelmä ei saa vaikuttaa haitallisesti EU:n teollisuuden kilpailukykyyn.

7.1.2

Mikäli mahdollista, ensin olisi tehtävä päätös aloista, joille myönnetään ilmaisia päästöoikeuksia hiilivuotoriskin vuoksi. Alat on tarkoitus määritellä kesäkuuhun 2010 mennessä, mutta päätös tulisi tehdä aikaisemmin, jo direktiivien yhteydessä, jotta vältettäisiin epävarmuus investointi-olosuhteissa ja jotta alat voisivat tehdä tarpeellisia pitkän aikavälin suunnitelmia.

7.1.3

Vaikka huutokauppaamisen on tarkoitus olla pääasiallinen oikeuksien myöntämismenetelmä, huutokauppojen järjestämisestä ei anneta oikeastaan lainkaan tietoja. Viittaus siihen, että huutokauppaa koskeva asetus on tarkoitus antaa vasta joulukuun 31 päivään 2010 mennessä, lisää kaikkien EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien epävarmuutta, kun ajatellaan niitä merkittäviä investointeja, joita energia-alalla on tehtävä.

7.1.4

On harkittava taakan jakamista uudelleen päästöoikeuskaupan piiriin kuuluvien ja sen ulkopuolisten tuotannonalojen kesken. ETSK aprikoi, onko vähentämisvelvoitteiden jakautuminen päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien alojen (-21 prosenttia vuoden 2005 tasoon verrattuna) ja muiden alojen (-10 prosenttia vuoden 2005 tasoon verrattuna) kesken perusteltua. Erään tutkimuksen (6) mukaan tietyillä päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla, erityisesti kahdella suurimmalla alalla, rakennusteollisuudessa ja liikenteessä, on potentiaalia vähentää päästöjä kustannuksitta tai jopa negatiivisin kustannuksin. Ne ovat sitä paitsi aloja, joilla hiilivuodon riski on suhteellisen pieni tai olematon. Rakennusalalla on lisäksi runsaasti potentiaalia luoda EU:hun työpaikkoja.

7.1.5

Kaikki ilmailualalle myönnettävät päästöoikeudet sen liittyessä järjestelmään on huutokaupattava (7).

7.1.6

Koska merenkulun kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät (maailmanlaajuisesti 1,12 miljardia tonnia eli kaksinkertaisesti ilmailualaan verrattuna) (8), komission olisi ehdotettava toimenpiteitä merenkulun sisällyttämiseksi päästökauppajärjestelmään, mikäli Kansainvälinen merenkulkujärjestö ei tee pikaisesti asiaa koskevia ehdotuksia.

7.1.7

Huutokaupasta saatavat tulot, joita nykyisten arvioiden mukaan kertyy vuoteen 2020 mennessä vuosittain 50 miljardia euroa, olisi suureksi osaksi suunnattava ilmastonsuojeluun, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen mukautumiseen. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä herkässä asemassa oleviin, muita heikommin kehittyneisiin maihin sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Ehdotuksessa mainittu 20 prosentin osuus (10 artiklan 3 kohta) on riittämätön, ja näin menetetään tilaisuus kaikin tavoin kannustaa siirtymistä vähähiiliseen talouteen. ETSK suosittaa osuuden nostamista vähintään 50 prosenttiin huutokauppatuloista. Olisi kiinnitettävä huomiota metsänhoidon ja metsityksen roolin tukemiseen ja metsien häviämisen ehkäisemiseen EU:ssa ja muualla maailmassa, jossa metsien on todettu toimivan merkittävinä hiilinieluina.

7.1.8

Olisi selkiytettävä toimenpiteitä, jotka nyt ehdotetaan toteutettaviksi komitologiamenettelyä käyttäen, ja niiden tulisi olla avoimempia.

7.1.9

Komission olisi harkittava pienille tuotantolaitoksille asetetun ylärajan nostamista 10 000 tonnista 25 000 tonniin, ennen kuin toimenpiteitä sovelletaan niihin. Tämä edellyttää kuitenkin vastaavasti korvaavien toimenpiteiden toteuttamista.

7.1.10

Ehdotuksessa olisi mainittava selkeämmin, millä tavoin EU aikoo täyttää sitoumuksensa vähentää hiilidioksidipäästöjä edelleen 20 prosentista 30 prosenttiin, kun asiasta päästään kansainväliseen sopimukseen.

7.1.11

Jäsenvaltioita kehotetaan pikimmiten tarkistamaan syöttötariffinsa, jotta toimenpiteet eivät vaikuttaisi kielteisesti kasvuun eivätkä lämmön ja sähkön yhteistuotantojärjestelmien osuuteen.

7.1.12

Olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta tehokkaiden kaukolämpöohjelmien toteuttamiselle ei aseteta esteitä.

7.1.13

On löydettävä ratkaisu niille itäeurooppalaisille jäsenvaltioille mahdollisesti koituviin hankaluuksiin, jotka saavat sähkönsä pikemminkin Venäjältä kuin EU:sta.

7.1.14

Nykyistä ehdotusta rajoittaa mahdollisuutta käyttää JI-/CDM-hankkeisiin liittyviä hyvityksiä ennen kuin on saatu aikaan kansainvälinen sopimus olisi tarkistettava ja otettava etenkin huomioon kyseisiä ohjelmia rahoittaville, kehittymässä oleville kansainvälisille pääomarahoitusmarkkinoille koituvat kielteiset vaikutukset.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Maailmanpankki, State and Trends of the Carbon Market, toukokuu 2007.

(2)  1 974 miljoonasta hiilidioksiditonnista 1 720 miljoonaan tonniin.

(3)  ETSK:n lausunto, EUVL C 175, 27.7.2007, s. 47.

(4)  Stern Review, 2006.

(5)  Havaijilla sijaitsevan Mauna Loa -observatorion mukaan ilmakehässä on hiilidioksidia jo 387 ppm, mikä on korkein ainakin viimeisten 650 000 vuoden aikana mitattu taso.

(6)  Vattenfall — McKinsey, The Climate Map

http://www.vattenfall.com/www/ccc/ccc/Gemeinsame_Inhalte/DOCUMENT/567263vattenfall/P0271636.pdf

(7)  Tämä vastaa komitean aiempaa suositusta, EUVL C 175, 27.7.2007, s. 47.

(8)  IMO:n raportti, helmikuu 2008.


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/71


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään osana yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämistä vuoteen 2020 mennessä”

KOM(2008) 17 lopullinen — 2008/0014 COD

(2009/C 27/16)

Neuvosto päätti 11. helmikuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään osana yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämistä vuoteen 2020 mennessä.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Gintaras Morkis.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 116 puolesta, 2 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ETSK:n huomioista ja suosituksista

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää tervetulleena Euroopan komission aloitetta, jossa jäsenvaltioita pyydetään ilmastonmuutoksen torjumiseksi osallistumaan pyrkimyksiin täyttää yhteisön sitoumus vähentää vuosina 2013–2020 kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuulumattomista lähteistä (EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomat lähteet).

1.2

Komitea tunnustaa ja hyväksyy EU:n johtavan roolin ympäristön- ja ilmastonsuojelusitoumuksista käytävissä kansainvälisissä neuvotteluissa. Omine sitoumuksineen EU on ottanut johtoaseman näyttämällä esimerkkiä, ja se voi kannustaa muita vastaavanlaisiin toimenpiteisiin.

1.3

Komitea katsoo, että kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli päätöksen täytäntöönpanossa sekä asianomaisten maiden tekemien sitoumusten täyttämisessä. Jäsenvaltioiden tulisi tehostaa toimiaan edistääkseen erilaisten yhteisöjen aloitteita, joilla osaltaan pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, ja kehittää tapoja kyseisenlaisten aloitteiden tukemiseksi:

Kansalaisyhteiskunnalla kokonaisuudessaan voisi olla keskeinen rooli tarkasteltavana olevan päätöksen täytäntöönpanossa. Päätöksen vaatimuksia ja kussakin jäsenvaltiossa sovellettavia täytäntöönpanokeinoja on näin ollen tehtävä entistä laajemmin tunnetuksi.

On myös pantava aiempaa suurempi paino valistuskampanjoille, jotta lisättäisiin yleistä tietoisuutta ja ymmärrystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi toteutettavien toimien tarpeesta.

Lisäksi on erittäin tärkeää kouluttaa asiantuntijoita ja parantaa yleistä valveutuneisuutta energiansäästön, ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen aloilla.

1.4

Komitea katsoo, että toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tulisi toteuttaa sillä tavoin, että Euroopan taloudellinen kilpailukyky turvataan ja sitä jopa lisätään pitkällä aikavälillä. Uusiutuvan energian kehittämiseen sekä energiatehokkaisiin tuotteisiin ja tuotantomenetelmiin kohdistuva kysyntä kasvaa maailmassa, ja EU on hyvässä asemassa hankkiakseen kilpailuedun ja saavuttaakseen johtavan aseman maailmassa monilla kyseisistä aloista. EU:n ja jäsenvaltioiden on tuettava tähän tähtäävää tutkimus- ja kehitystoimintaa.

1.5

Ehdotetun päätöksen 3 artiklan 3 kohdan nojalla jäsenvaltio voi siirtää seuraavalta vuodelta kasvihuonekaasumäärän, joka on enintään 2 prosenttia kyseiselle jäsenvaltiolle asetetusta päästörajasta tai, jos päästöt jäävät kohdassa 2 mainitun rajan alle, se voi siirtää vaaditun tason ylittävät päästövähennyksensä seuraavalle vuodelle. Kyseinen säännös on liian jäykkä, sillä yhden vuoden aikajänne ei tarjoa joustavuutta, jota suurten hankkeiden täytäntöönpano ja hyvien tulosten aikaansaaminen edellyttää. Tämä on erityisen tärkeää pienille jäsenvaltioille, jotka toteuttavat suuria hankkeita kasvihuonekaasujen hillitsemiseksi.

Komissio ehdottaa, että kunkin jäsenvaltion tulisi valmistella suunnitelma oman kansallisten tavoitteensa saavuttamiseksi. Keskimääräisten vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen ei kaudella 2013–2020 kuitenkaan tulisi ylittää keskimääräisiä vuosipäästöjä kaudella 2005–2020. Komitean mielestä on tärkeää, että kyseisten suunnitelmien täytäntöönpanoa seurataan säännöllisesti jäsenvaltio- ja unionitasolla, jotta mahdolliset poikkeamat havaittaisiin nopeasti ja voitaisiin ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin.

1.6

Yhteisön kokonaissitoumusta koskevan kokonaistaloudellisen tehokkuuden lisäämiseksi ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisimman vähäisin kustannuksin komitea katsoo, että päätöksessä tulisi mainita, että jäsenvaltiolla on kansainvälisten kahdenvälisten sopimusten pohjalta mahdollisuus siirtää osa sille myönnetyistä kasvihuonekaasupäästöoikeuksista toiselle jäsenvaltiolle.

1.7

Komitea katsoo, että käyttämällä joustavia välineitä hankkeissa, joilla pyritään varmistamaan puhtaan kehityksen mekanismin (Clean Development Mechanism, CDM) yhteistoteutus, on kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävät, EU:ssa toteutettavat toimet ja päästöjä vähentävien toimenpiteiden käynnistämistä kehitysmaissa koskeva yhteisvastuullisuus tasapainotettava asianmukaisesti. Joustavia välineitä olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista käyttää ainoastaan silloin, kun ne todella vähentävät maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä. Niiden ei pitäisi edistää kasvihuonekaasupäästöjen siirtymistä EU:sta unionin ulkopuolisiin maihin.

1.8

Komitea kannattaa tehtyjä sitoumuksia ja suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden yhteisiin pyrkimyksiin. Se katsoo, että kansalaisille on tiedotettava nykyistä paremmin yhteisten pyrkimysten perustana olevista periaatteista. Yhteisten pyrkimysten organisoinnin yhteydessä on arvioitava kunkin yksittäisen maan erityisolosuhteita, päästöjen vähentämisestä aiheutuvia kustannuksia sekä vaikutuksia kyseisen maan kilpailukykyyn ja kehitykseen. Yhteisiä pyrkimyksiä koskevan päätöksen tulisi johtaa siihen, että päästöjen vähentämisestä aiheutuvat suhteelliset kustannukset suhteessa kunkin maan bruttokansantuotteeseen ovat yhtä suuret.

1.9

Komitea kehottaa komissiota ottamaan käyttöön automaattisen vaatimusten noudattamista koskevan järjestelmän, jonka puitteissa esimerkiksi määrätään sakkorangaistuksesta jäsenvaltioille siinä tapauksessa, että asetetut päästömäärät ylittyvät.

2.   Johdanto: komission asiakirja

2.1

Tammikuun 23 päivänä 2008 Euroopan komissio esitteli joukon ehdotuksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi.

2.2

Komission ehdotuksen tarkoituksena on panna täytäntöön 8. ja 9. maaliskuuta 2007 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksytty sopimus, jonka mukaan Euroopan unioni sitoutuu vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta ja ottaa tavoitteekseen nostaa uusiutuvan energian osuus energiankulutuksestaan 20 prosenttiin niin ikään vuoteen 2020 mennessä.

2.3

Kasvihuonekaasujen kokonaisvähentämispyrkimykset jaetaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien ja siihen kuulumattomien alojen välillä. Komissio ehdottaa seuraavanlaista lähestymistapaa: 21 prosentin päästövähennys EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 tasosta ja noin 10 prosentin vähennys EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla vuoden 2005 tasosta. Kaiken kaikkiaan edellä mainitut vähennykset merkitsevät 14 prosentin kokonaisvähennystä vuoden 2005 tasosta, mikä vastaa 20 prosentin vähennystä vuoden 1990 tasosta.

2.4

Neuvosto esitteli vieläkin kunnianhimoisemmat tavoitteet edellyttäen, että maailmanlaajuinen ja kattava sopimus saadaan aikaan vuoden 2012 jälkeiselle ajalle ja että muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat toteuttamaan asianmukaisia toimia vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Edellä mainittujen muuttujien mukaisesti yhteisön tulisi pyrkiä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

2.5

Käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa päätökseksi määritellään, millainen panos jäsenvaltioiden on annettava, jotta yhteisö voi täyttää sitoumuksensa vähentää vuosina 2013–2020 kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuulumattomista lähteistä (EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomat lähteet).

2.6

Ehdotetussa päätöksessä vahvistetaan säännöt, joiden perusteella määritellään jäsenvaltioiden osuudet yhteisön sitoumukseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuosina 2013–2020.

2.7

Komissio katsoo myös, että kasvihuonekaasujen vähentämispyrkimykset tulisi jakaa jäsenvaltioiden kesken ottamalla huomioon taloudelliset erot ja kunkin maan asukaskohtainen BKT. Näin ollen jäsenvaltioille, joiden asukaskohtainen BKT on suhteellisen alhainen ja joiden BKT:n kasvuodotukset tulevaisuutta ajatellen ovat korkeat, tulisi sallia vuoden 2005 tasoa suuremmat kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2020.

2.8

Ehdotetun eriyttämisen osalta komissio suosittaa, että yksittäisille maille asetetaan tietyt rajat, vaikkakaan mitään jäsenvaltiota ei pitäisi vaatia vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä enempää kuin 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta ja minkään jäsenvaltion ei tulisi sallia lisätä kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä yli 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta.

2.9

Komissio edellyttää, että kunkin jäsenvaltion on rajoitettava vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjään, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuulumattomista lähteistä, kyseiselle jäsenvaltiolle päätöksen liitteessä asetetulla prosenttimäärällä suhteessa sen päästöihin vuonna 2005.

2.10

Komissio katsoo, että kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä vuosittain vuosina 2013–2020. Tiettyä liikkumavaraa on kuitenkin siinä mielessä, että kunkin jäsenvaltion sallitaan siirtää seuraavalta vuodelta määrän, joka on enintään 2 prosenttia sille asetetusta kasvihuonekaasujen päästörajasta. Jäsenvaltioiden, joiden päästöt jäävät niille asetetun rajan alle, sallitaan lisäksi siirtää vaaditun tason ylittävät päästövähennyksensä seuraavalle vuodelle.

2.11

Kunkin jäsenvaltion on vuosittain rajoitettava kyseisiä kasvihuonekaasupäästöjä lineaarisesti sen varmistamiseksi, etteivät kyseiset päästöt ylitä kyseiselle jäsenvaltiolle vuodeksi 2020 asetettua enimmäistasoa, joka esitetään päätöksen liitteessä.

2.12

Jotta jäsenvaltiot voivat täyttää sitoumuksensa entistä joustavammin ja jotta voidaan edistää kestävää kehitystä unionin ulkopuolisissa ja erityisesti kehitysmaissa sekä lisätä sijoittajien luottamusta, komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden tulisi jatkossakin voida käyttää puhtaan kehityksen mekanismin mukaisia hyvityksiä (CDM-hyvityksiä), sillä siten autetaan varmistamaan, että hyvityksille on markkinat myös vuoden 2012 jälkeen.

2.13

Jotta kyseisiä markkinoita voidaan edistää ja jotta kasvihuonekaasupäästöjä vähentää edelleen EU:ssa ja siten edistää uusiutuvaan energiaan, energian toimitusvarmuuteen, innovointiin ja kilpailukykyyn liittyvien yhteisön tavoitteiden toteutumista, tarkoituksena on, että odoteltaessa kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen aikaansaamista kukin jäsenvaltio voi vuosittain käyttää kolmansissa maissa toteutetuista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämishankkeista saatavia hyvityksiä määrän, joka on enintään kolme prosenttia kyseisen jäsenvaltion vuoden 2005 päästöistä, jotka ovat peräisin päästökauppajärjestelmään kuulumattomista lähteistä. Tämä enimmäismäärä vastaa noin kolmannesta kunkin jäsenvaltion vuotta 2020 koskevasta vähentämispyrkimyksestä. Jäsenvaltioiden olisi voitava siirtää tämän määrän käyttämätön osa toisille jäsenvaltioille.

2.14

Komissio katsoo, että heti kun kansainvälinen ilmastonmuutossopimus on saatu aikaan, jäsenvaltioiden olisi tunnustettava vain sellaiset sertifioidut päästövähennykset, jotka ovat peräisin kyseisen sopimuksen ratifioineista maista ja jotka ovat yhteisen lähestymistavan mukaiset.

2.15

Komissio on lisäksi sitä mieltä, että heti kun yhteisö on tehnyt kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, jäsenvaltioiden päästörajat olisi mukautettava yhteisön uuteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumukseen, joka yhteisölle kyseisessä sopimuksessa asetetaan.

2.16

Jäsenvaltioiden on päätöksen N:o 280/2004/EY 3 artiklan mukaisissa vuosiraporteissaan raportoitava vuosittaiset päästönsä, jotka johtuvat tämän päätöksen 3 artiklan täytäntöönpanosta, ja hyvitysten käytöstä tämän päätöksen 4 artiklan mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden on ennen 1. heinäkuuta 2016 toimitettava ajantasainen selvitys ennakoidusta edistymisestään.

3.   Yleistä

3.1

Euroopan komission aloite, jossa jäsenvaltioita pyydetään ilmastonmuutoksen torjumiseksi osallistumaan pyrkimyksiin täyttää yhteisön sitoumus vähentää vuosina 2013–2020 kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuulumattomista lähteistä (EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomat lähteet), on merkittävä osa ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtyjen päätösten ketjua.

3.2

Komitea on vakuuttunut siitä, että kyseinen päätös auttaa yhteisöä toteuttamaan ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutokseen liittyvät tehtävänsä. Yhteisön politiikalla tällä alalla on varmistettava kasvihuonekaasupäästöjen huomattava väheneminen määräämällä jäsenvaltioille pakollisia vaatimuksia ja valvomalla tiukasti niiden noudattamista.

3.3

Komitea kiinnittää samalla huomiota siihen, että yhteisiä pyrkimyksiä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi koskevan parlamentin ja neuvoston päätöksen teho riippuu oleellisesti energia- ja ilmastonmuutospaketin kahdesta muusta osatekijästä: uusiutuvista energialähteistä annetusta direktiivistä ja EU:n päästökauppajärjestelmädirektiivistä. Tämä merkitsee, että kyseisten säädösten on toimittava välittömän synergisesti; mikä tahansa muutos yhteen vaikuttaa muihin.

3.4

Yhteisön sitoumuksia on mukautettava, mikäli kansainvälinen sopimus saadaan aikaan. Suuria odotuksia on asetettu Balissa Indonesiassa joulukuussa 2007 käynnistyneille neuvotteluille, joilla saattaa mahdollisesti olla ratkaiseva merkitys maailmanlaajuiselle toiminnalle vuoteen 2020 saakka. Hyödyllisintä olisi saattaa kyseiset neuvottelut päätökseen ja varmistaa ilmastonsuojelusopimus Kööpenhaminassa vuonna 2009 pidettävässä ilmastonmuutoskonferenssissa. Edistymistä tällä saralla odotetaan niin ikään toisessa ilmastohuippukokouksessa, joka on määrä pitää sitä ennen Poznańissa Puolassa.

3.5

On hyvä, että EU ottaa johtoaseman kyseisissä neuvotteluissa. Omine sitoumuksineen EU on ottanut johtoaseman näyttämällä esimerkkiä, ja se voi kannustaa muita maita vastaavanlaisiin toimenpiteisiin. Vaikka Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaiset nopeasti kehittyvät maat eivät ymmärrettävästi ole valmiita vähentämään päästöjään, niillä on edellytykset rajoittaa talouskasvuun liittyvä päästöjen kasvu. ETSK kannustaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin (Kioton sopimuksen jälkeisen) kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi sitouttamalla kehittyneet maat leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tämä olisi sopusoinnussa kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) laatiman neljännen raportin ennusteiden kanssa, joissa arvioidaan, että päästöjä on vähennettävä 25–40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneesta tasosta. Jos kansainvälinen sopimus saadaan aikaan, tätä ehdotusta ja muitakin komission energia- ja ilmastopaketissa ehdotettuja toimia on syytä tarkistaa, jotta niiden tavoitteet voidaan mukauttaa tiukempaa vaatimusta vastaaviksi. Näin ollen kaikkien sidosryhmien on tärkeää tiedostaa ja ottaa suunnitelmiensa lähtökohdaksi se, että nykyiset vuodeksi 2020 ehdotetut tavoitteet ovat vasta ensimmäinen askel ja että myöhemmin, mahdollisesti jo vuonna 2020 ja aivan varmasti sen jälkeen, tarvitaan tiukempia tavoitteita.

3.6

Komitea katsoo, että toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tulisi toteuttaa siten, että niillä turvataan Euroopan pitkän aikavälin taloudellinen kilpailukyky tai jopa parannetaan sitä. Uusiutuvien energialähteiden kehittämiselle sekä energiatehokkaille tuotteille ja tuotantotavoille on yhä enemmän kysyntää maailmanmarkkinoilla, ja Euroopalla on hyvät mahdollisuudet saada kilpailuetuja ottamalla johtoasema useilla näillä aloilla. EU:n ja jäsenvaltioiden on tuettava tähän liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa, sillä muussa tapauksessa tavoitteita on vaikea saavuttaa. Lisäksi on erittäin tärkeää kouluttaa asiantuntijoita ja parantaa yleistä valveutuneisuutta energiansäästön, ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen aloilla.

3.7

Kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli päätöksen täytäntöönpanossa sekä asianomaisten maiden tekemien sitoumusten täyttämisessä. Jäsenvaltioiden tulisi edistää nykyistä tehokkaammin yhteisön aloitteita, joilla osaltaan pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, ja kehittää tapoja kyseisenlaisten aloitteiden tukemiseksi:

Kansalaisyhteiskunnalla kokonaisuudessaan voisi olla keskeinen rooli tarkasteltavana olevan päätöksen täytäntöönpanossa. Päätöksen vaatimuksia ja keinoja sen panemiseksi täytäntöön kussakin jäsenvaltiossa on näin ollen tehtävä entistä laajemmin tunnetuksi.

On myös pantava aiempaa suurempi paino valistuskampanjoille, jotta lisättäisiin yleistä tietoisuutta ja ymmärrystä tarvittavista toimista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Lisäksi on erittäin tärkeää kouluttaa asiantuntijoita ja parantaa yleistä valveutuneisuutta energiansäästön, ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen aloilla.

4.   Erityistä

4.1

Komitea katsoo, että käyttämällä joustavia välineitä hankkeissa, joilla pyritään varmistamaan puhtaan kehityksen mekanismin (Clean Development Mechanism, CDM) yhteistoteutus, on kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävät, EU:ssa toteutettavat toimet ja päästöjä vähentävien toimenpiteiden käynnistämistä kehitysmaissa koskeva yhteisvastuullisuus tasapainotettava asianmukaisesti. Joustavia välineitä olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista käyttää ainoastaan silloin, kun ne todella vähentävät maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä. Niiden ei pitäisi edistää kasvihuonekaasupäästöjen siirtymistä EU:sta unionin ulkopuolisiin maihin.

4.2

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden tulisi voida jatkossakin käyttää CDM-hyvityksiä, sillä siten autetaan varmistamaan hyvityksiä koskevien markkinoiden toteutuminen myös vuoden 2012 jälkeen. Komitea suhtautuu epäillen puhtaan kehityksen mekanismin tuloksena saatujen sertifioitujen päästövähennysten laatuun ja ehdottaa, että jos (ennen vuotta 2013 alkaneisiin hankkeisiin) investoivien jäsenvaltioiden on tarkoitus jatkossakin hyötyä sertifioiduista päästövähennyksistä, perustasoa olisi tarkistettava ja se olisi varmistettava, jotta voitaisiin määritellä, onko hanke edelleen täydentävä. Sellaisten uusien CDM-hankkeiden osalta, joiden tarkoituksena on saada jäsenvaltiot osallistumaan yhteisiin pyrkimyksiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, tulisi ottaa huomioon ainoastaan hankkeet, joissa vertailutasona käytetään parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (best available techniques, BAT).

4.3

Komissio tuo esiin yksinomaan yleisperiaatteen, jonka mukaan maiden, joiden asukaskohtainen BKT on korkea, on hyväksyttävä tiukemmat vähentämissitoumukset kuin maiden, joiden asukaskohtainen BKT on alhaisempi. On kuitenkin hyvin mahdollista, että vaikka eri maiden asukaskohtainen BKT on suhteellisesti ottaen samalla tasolla, maiden on toteutettava erilaisia toimia samanlaisten tulosten saavuttamiseksi päästöjen leikkaamisessa. Yhteisten pyrkimysten organisoinnin yhteydessä on arvioitava kunkin yksittäisen maan erityisolosuhteita, päästöjen vähentämisestä aiheutuvia kustannuksia sekä vaikutusta kyseisen maan kilpailukykyyn ja kehitykseen. Yhteisiä pyrkimyksiä koskevan päätöksen tulisi johtaa siihen, että päästöjen vähentämisestä aiheutuvat suhteelliset kustannukset suhteessa kunkin maan bruttokansantuotteeseen ovat yhtä suuret.

4.4

Komitea kiinnittää lisäksi huomiota silmäänpistävään epäjohdonmukaisuuteen päätöksen tekstissä. Komissio ehdottaa, että vuotta 2005 käytettäisiin vertailuvuotena arvioitaessa jäsenvaltioiden toimia kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämiseksi ja että vuosi 2020 olisi takaraja. Ehdotetun päätöksen 3 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on vuosittain rajoitettava kyseisiä kasvihuonekaasupäästöjä lineaarisesti. Samalla saman kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava, etteivät sen vuoden 2013 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuulumattomista lähteistä, ylitä sen vuosien 2008, 2009 ja 2010 keskimääräisiä kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat peräisin tällaisista lähteistä ja jotka on ilmoitettu ja todennettu direktiivin 2003/87/EY ja päätöksen N:o 280/2004/EY mukaisesti. Tämä merkitsee, että vuosia 2008, 2009 ja 2010 käytetään vertailuvuosina tilanteen arvioimiseksi vuonna 2013.

4.5

Ehdotetun päätöksen 3 artiklan 3 kohdan nojalla jäsenvaltio voi siirtää seuraavalta vuodelta kasvihuonekaasumäärän, joka on enintään 2 prosenttia kyseiselle jäsenvaltiolle asetetusta päästörajasta tai, jos päästöt jäävät kohdassa 2 mainitun rajan alle, se voi siirtää vaaditun tason ylittävät päästövähennyksensä seuraavalle vuodelle. Kyseinen säännös on liian jäykkä, sillä vuoden aikajänteeltä puuttuu joustavuus, jota suurten hankkeiden täytäntöönpano ja hyvien tulosten aikaansaaminen edellyttää. Tämä on erityisen tärkeää pienille jäsenvaltioille, jotka toteuttavat suuria hankkeita kasvihuonekaasujen hillitsemiseksi.

Komissio ehdottaa, että kukin jäsenvaltio laatisi suunnitelman kansallisen tavoitteensa saavuttamiseksi. Keskimääräisten vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen ei kaudella 2013–2020 kuitenkaan tulisi ylittää keskimääräisiä vuosipäästöjä kaudella 2005–2020. Komitean mielestä on tärkeää, että suunnitelmien toteuttamista seurataan säännöllisesti sekä jäsenvaltio- että yhteisötasolla, jotta mahdolliset poikkeamat voidaan havaita nopeasti ja ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin.

4.6

Yhteisön kokonaissitoumusta koskevan kokonaistaloudellisen tehokkuuden lisäämiseksi ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisimman vähäisin kustannuksin komitea katsoo, että päätöksessä tulisi mainita, että jäsenvaltiolla on kansainvälisten kahdenvälisten sopimusten pohjalta mahdollisuus siirtää osa sille myönnetyistä kasvihuonekaasupäästöoikeuksista toiselle jäsenvaltiolle.

4.7

Komitea kehottaa komissiota ottamaan käyttöön automaattisen vaatimusten noudattamista koskevan järjestelmän, jonka puitteissa esimerkiksi määrätään sakkorangaistuksesta jäsenvaltioille siinä tapauksessa, että asetetut päästömäärät ylittyvät.

4.8

Myös hankkeiden oikeudenmukaisen maantieteellisen jakautumisen osalta päätöksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohta ei ole riittävän täsmällinen, kun on kyse hyvitysten ostamiseen liittyvien toimenpiteiden toteuttamisesta.

4.9

Tarkasteltavana olevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi komission tulisi tarjota jäsenvaltioille toimintaa koskevia ohjeita, välineitä ja muita toimenpiteitä. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan voisi olla se, että julkaistaan opas, joka sisältää esimerkkejä EU:ssa jo saavutetuista tuloksista.

4.10

Jotta tarkasteltavana olevassa päätöksessä asetettu tavoite saavutettaisiin, komitea suosittaa jäsenvaltioita hyödyntämään rakennerahastoja ja koheesiorahastoa hankkeissa, jotka eivät aiheuta tai jopa vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä.

4.11

Koska seuraavalla päästökauppakaudella 2013–2020 päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluville laitoksille on suunnitteilla päästöoikeuksien huutokauppa, hankitaan tällä tavoin varoja, joita tarvitaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomista aloista peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tällä tavoin hankituista varoista tulisi osa suunnata niille taloudenaloille, jotka pyrkivät vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Toinen osa tulisi kanavoida kehitysmaille tarkoitettuun solidaarisuusrahastoon ja osoittaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtääviin hankkeisiin kyseisissä maissa.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/75


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY, direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY ja 2006/12/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta”

KOM(2008) 18 lopullinen — 2008/0015 COD

(2009/C 27/17)

Neuvosto päätti 8. helmikuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY, direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY ja 2006/12/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. kesäkuuta 2008. Esittelijä oli Gerd Wolf.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. ja 10. heinäkuuta 2008 pitämässään 446. täysistunnossa (heinäkuun 9 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 138 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

Sisällys

1.

Tiivistelmä ja päätelmät

2.

Johdanto

3.

Komission ehdotus

4.

Yleistä

5.

Erityistä

1.   Tiivistelmä ja päätelmät

1.1

Fossiilisia energialähteitä käytettäessä (poltettaessa) syntyvän hiilidioksidin (CO2) erottaminen ja pitkäaikainen varastointi (carbon dioxide capture and storage, CCS) edistäisi merkittävästi ilmastonsuojelua. Sen vuoksi tulee pyrkiä nopeuttamaan tämän menettelyn kehittämistä ja ottamaan se mahdollisimman pikaisesti käyttöön.

1.2

Komitea on tyytyväinen komission ehdottamaan direktiiviin, sillä se on CCS:n kehittämisen ja käyttämisen välttämätön edellytys, ja kannattaa pääosin direktiivin sisältöä.

1.3

Direktiivissä käsitellään keskeisiä näkökohtia ja ehdotetaan niitä koskevia säännöksiä. Tämä pätee erityisesti ihmisten ja ympäristön turvallisuuteen ja siihen liittyviin vastuukysymyksiin. Näin direktiivillä edistetään myös hyväksyntää kansalaisten keskuudessa, ja siinä otetaan huomioon heidän turvallisuudentarpeensa.

1.4

CCS:n koko arvoketjun — johon kuuluu hiilidioksidin erottaminen, kuljetus ja varastointi — kehittäminen, on vasta alullaan, osittain vielä tutkimusvaiheessa. Tämä täytyy ottaa direktiivissä huomioon, ja sen vuoksi sitä on vielä mukautettava joiltakin kohdin.

1.5

Jotta ensimmäisten hankkeiden pikainen toteuttaminen olisi mahdollista, direktiivin eräitä kohtia tulisi muuttaa siten, että sekä asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten että investoimisesta kiinnostuneiden yritysten on helpompi noudattaa niitä, ja että ne tarjoavat tällaisille yrityksille suunnitteluvarmuutta ja kannustimia investointeihin. Tämä koskee esimerkiksi vastuukysymysten selvittämistä ja rahavakuuksien tyyppiä ja laajuutta.

2.   Johdanto

2.1

Ilmastonsuojelua ja energian toimitusvarmuutta koskien, vuoden 2007 maaliskuussa annettujen neuvoston päätösten perusteella komissio on ehdottanut — erillisten asiakirjojen muodossa — toimenpidepakettia, jonka avulla neuvoston päätöksessä asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Toimien pääpaino on energiatehokkuudessa, uusiutuvien energiavarojen käytön tehostamisessa sekä innovatiivisten teknologioiden kehittämisessä ja käyttämisessä. Komitea on laatinut aiheesta yksittäisiä kysymyksiä koskevia lausuntoja (1).

2.2

Tässä yhteydessä on suuri merkitys myös niillä menettelyillä, joiden avulla pyritään vähentämään kestävästi fossiilisten energialähteiden käytössä syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Tässä lausunnossa käsitellään näitä menettelyjä. Lausunnon aihe on siis komission ehdotus direktiiviksi hiilidioksidin (CO2) geologisesta varastoinnista.

2.3

Tätä lausuntoa täydennetään samaa tekniikkaa käsittelevällä komitean lausunnolla, joka koskee komission tiedonantoa (2) aiheesta ”Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: varhaisvaiheen demonstroinnin tukeminen”.

3.   Komission ehdotus

3.1

On otettava huomioon, että i) kansainvälisellä tasolla kasvava energiankysyntä katetaan todennäköisesti valtaosin fossiilisilla polttoaineilla ja ii) koska tavoitteena on vähentää vuoteen 2050 mennessä hiilidioksidipäästöjä maailmanlaajuisesti 50 prosenttia ja teollisuusmaissa 60–80 prosenttia, komissio pitää välttämättömänä, että hyödynnetään kaikki käytettävissä olevat keinot päästöjen vähentämiseksi. Tällöin hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla eli CCS:llä (3) on suuri merkitys.

3.2

Vuoden 2007 maaliskuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti luomaan tarvittavat tekniset, taloudelliset ja lainsäädännölliset puitteet, jotta CCS saadaan ympäristöystävällisesti käyttökelpoiseksi; komission ehdotus edistää osaltaan tavoitetta. Ehdotus koskee ennen kaikkea lainsäädännöllisiä puitteita, joiden oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohta. Ehdotuksella on määrä yksinkertaistaan lainsäädäntöä sekä EU:n ja kansallisten viranomaisten hallinnollisia menettelyjä.

3.3

Voimassa olevat säädökset, kuten direktiivit 96/61/EY, 85/337/ETY, 2004/35/EY ja 2003/87/EY, otetaan huomioon ja niitä mukautetaan tarvittaessa.

3.4

Komission ehdotuksen konkreettinen sisältö on seuraava:

3.4.1

Ehdotuksen 1 luvussa määritellään direktiivin kohde, tavoite ja soveltamisala. Lisäksi siinä annetaan määritelmät.

3.4.2

Ehdotuksen 2 luvussa käsitellään varastointipaikan valintaa ja tutkimuslupia. Jäsenvaltiot määräävät, mitä alueita varastointiin voi käyttää ja mitä sääntöjä sovelletaan tutkimuslupien myöntämiseen.

3.4.3

Ehdotuksen 3 luvussa käsitellään varastointilupia ja niiden edellytyksiä sekä Euroopan komission toimivaltuuksia. Tärkeä seikka on ympäristöarviointi, johon sisältyy vaikutusten arviointi ja yleisön kuuleminen.

3.4.4

Ehdotuksen 4 luvussa käsitellään käyttöön ja sulkemiseen liittyviä sekä sulkemisen jälkeen noudatettavia velvollisuuksia. Niihin kuuluvat arviointiperusteet hiilidioksidivirtojen hyväksymiselle, seuranta- ja raportointivelvollisuudet, tarkastukset, häiriöiden ja/tai vuotojen tapahtuessa toteutettavat toimenpiteet, sulkemiseen liittyvät ja sen jälkeen noudatettavat velvollisuudet sekä rahavakuuden esittäminen.

3.4.5

Ehdotuksen 5 luvussa käsitellään siirto- ja varastoverkon käyttöoikeutta.

3.4.6

6 luvussa annetaan toimivaltaista viranomaista, rajat ylittävää yhteistyötä, seuraamuksia, Euroopan komissiolle tehtävää raportointia sekä säädöksen muuttamista ja asiaa koskevia komiteamenettelyjä koskevat yleiset säännökset.

3.4.7

7 luvussa esitetään muuhun lainsäädäntöön tehtävät muutokset, myös vesi- ja jätelainsäädäntöön tehtävät mukautukset. Lisäksi määritellään myös uusien voimalaitosten hyväksymisen täydentävät edellytykset.

3.4.8

Liitteessä I esitetään yksityiskohtaiset perusteet varastointipaikan karakterisoinnille ja riskinarvioinnille. Liitteessä II esitetään yksityiskohtaiset perusteet seurannalle. Euroopan komissio voi muuttaa liitteitä, mutta siinä tapauksessa asiasta päätetään yhdessä Euroopan parlamentin kanssa.

4.   Yleistä

4.1

Komitea on useaan otteeseen todennut (4), että edullinen energia on nykyaikaisten sosiaalisten kansantalouksien elämäneliksiiri ja kaikkien peruspalveluiden edellytys. Näin ollen on erityisen tärkeää tehostaa uudenlaisten teknologioiden kehittämistä (5).

4.2

Komitea onkin tyytyväinen komission ehdottamaan direktiiviin, sillä se on tärkeä edellytys yhden edellä mainittua tavoitetta palvelevan menetelmän, CCS:n, kehittämiselle ja soveltamiselle, ja kannattaa pääosin direktiivin sisältöä.

4.3

Komitea on energiakysymysten osalta todennut (6), että fossiiliset polttoaineet hiili, öljy ja maakaasu ovat nykyään sekä Euroopan että koko maailman energiahuollon tukiranka (7) eikä niiden merkitys ehkä vähene tulevinakaan vuosikymmeninä.

4.4

Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tavoitteeksi on asetettu uusiutuvien energialähteiden osuuden tuntuva lisääminen. Vaikka EU pyrkii kasvattamaan uusiutuvien energialähteiden osuuden vähintään 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä (8), myös muista lähteistä tuotettavaa energiaa tarvitaan huomattavasti vielä useita vuosikymmeniä, jotta loput 80 prosenttia, tai vuoden 2050 jälkeen edelleen noin 50 prosenttia, energiankulutuksesta saadaan katettua.

4.5

Uusiutuvista energialähteistä vain vesivoimaa ja biomassaa (9) on tähän asti voitu käyttää sähköntuotantoon kysyntälähtöisesti. Tuuli- ja aurinkoenergiaa taas on saatavissa rajoitetusti, sillä niiden saatavuus riippuu sääoloista. Näiden energialähteiden kehittämistä ja soveltamista on kuitenkin jatkettava erittäin ponnekkaasti, ja lisäksi on kehitettävä asianmukaisia ja edullisia varastointimahdollisuuksia. Näitä kysymyksiä käsitellään kuitenkin erillisissä komitean lausunnoissa.

4.6

Edellä esitetyistä syistä perussähköhuollon turvaamiseksi tarvitaan — ydinvoiman lisäksi tai sen sijaan (10) — edelleen monia fossiilista polttoainetta hyödyntäviä voimalaitoksia. Lisäksi tuulivoiman syötön vaihteluiden kompensoiminen edellyttää yhä useampia riittävän nopeasti säädeltäviä voimalaitoksia, jotta (alas- ja ylössäätöön tarvittavaa) säätövoimaa on saatavilla riittävästi.

4.7

Kulutushuippuja varten tarvittavan varavoiman ja säätövoiman takaamiseen soveltuvat ennen kaikkea kaasu- ja pumppuvoimalaitokset. Mahdollisuudet pumppuvoimalaitosten lisäämiseen ovat kuitenkin vähäiset, koska tarkoitukseen soveltuvat maastoalueet ovat paljolti jo käytössä.

4.8

Perus- ja keskikuorman kattamiseen käytetään ydinvoimalaitosten lisäksi lähinnä hiilivoimalaitoksia. Jos jäsenvaltiot luopuvat oman ydinvoiman käytöstä, hiilen merkitys niiden sähköntuotannossa kasvaa entisestään.

4.9

Myös hiiltä käytettäessä hiilidioksidipäästöt on pidettävä mahdollisimman vähäisinä. Tähän pyritään kahden kehityssuuntauksen avulla, jotka ovat tekniseltä kehitystasoltaan ja vaikutuksiltaan erilaisia: yhtäältä pyritään lisäämään voimalaitosten tehokkuutta entisestään ja toisaalta kehitetään voimalaitoksia, joissa sovelletaan CCS-menetelmää (11). Menetelmää soveltavissa voimalaitoksissa jopa valtaosa hiilidioksidista ei enää pääse ilmakehään, mutta energiatehokkuus heikkenee väistämättä tuntuvasti, koska menetelmä lisää energiantarvetta. Lisäksi on edelleen kehitettävä menetelmiä teollisuuden tuotantoprosesseissa syntyvän hiilidioksidin erottamiseksi.

4.10

CCS-järjestelmän (hiilidioksidin erotus, kuljetus ja varastointi) kehittäminen on vasta alullaan, osittain vielä tutkimusvaiheessa. Sen sijaan tavanomaisen voimalaitostekniikan hyötysuhteen parantamisessa kyllä edistytään askel askeleelta, mutta vähitellen aletaan myös lähestyä fysikaalisten mahdollisuuksien rajoja. Koska korvaavaa voimalaitoskapasiteettia tarvitaan seuraavalla vuosikymmenellä kipeästi, komitea suosittaa käytännönläheistä toimintatapaa, jossa molempia teknologioita kehitetään rinnakkain. Voimalaitosten hyötysuhteiden parantaminen voi tapahtua pitkälti markkinalähtöisesti, mutta CCS-teknologian — sekä voimalaitosten että infrastruktuurin — kehittäminen edellyttää lisätukea demonstrointi- ja kaupallistamisvaiheessa.

4.11

CCS-teknologian kehittämisessä on useita suuntauksia: Integroidussa voimalaitosteknologiassa hiilidioksidi erotetaan ennen polttoprosessia kaasuttamalla hiiltä tai soveltamalla happipolttomenetelmää, jossa hiilidioksidi rikastetaan ennen erotusta. Jälkipolttoteknologiana tunnetussa menetelmässä hiilidioksidi taas pestään savukaasusta polton jälkeen (hiilidioksidin pesu). Asianmukaisesti kehitettynä viimeksi mainittu teknologia soveltuu lisättäväksi jo nyt rakenteilla oleviin ja erittäin tehokkaisiin uusiin voimalaitoksiin, mikäli ne rakennetaan tätä mahdollisuutta silmällä pitäen (”talteenottovalmius”). Näille kehityssuuntauksille on yhteistä se, että erotettu hiilidioksidi on siirrettävä voimalaitoksen sijaintipaikasta sopivaan varastointipaikkaan.

4.12

Hiilidioksidia voidaan varastoida ainoastaan tähän tarkoitukseen soveltuviin turvallisiin geologisiin muodostumiin. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan kysymykseen tulevat lähinnä syvällä sijaitsevat suolavesiesiintymät sekä ehtyneet öljy- ja kaasulähteet. Sen sijaan suljetut hiilikaivokset eivät vaikuta kovin sopivilta. Vuotojen välttämiseksi on tärkeää, että varastointipaikan peittävät kivi- ja maakerrostumat ovat mahdollisimman ehjiä (mahdollisimman vähän yhteyksiä maanpinnalle).

4.13

Kun varastointipaikka valitaan ehdotetun direktiivin säännösten mukaisesti ja varastointi toteutetaan ammattimaisesti, varastoinnista aiheutuvat vaarat vaikuttavat erittäin vähäisiltä. Esimerkiksi äkilliset suuret hiilidioksidivuodot ovat varastointiin sopivissa geologisissa muodostumissa lähes mahdottomia (12). Myös varastoinnin aiheuttamien maanjäristysten vaara voidaan pitkälti sulkea pois, koska varaston enimmäispaine on valittava siten, etteivät varastointikerrostumat ja niitä peittävät kivi- ja maakerrostumat murru (13) vaan säilyvät ehjinä varastointia varten.

4.14

Yhteiskunnallisen ja poliittisen hyväksynnän kannalta kysymys hiilidioksidin varastoinnin turvallisuudesta ja pitkäaikaisuudesta on ratkaisevan tärkeä.

4.15

Komitean mielestä onkin erittäin tärkeää, että komissio ja erityisesti jäsenvaltiot ja mahdolliset toiminnanharjoittajat tiedottavat kansalaisille kattavasti uuden tekniikan kaikista näkökohdista ja että kansalaiset otetaan kulloinkin mukaan päätöksentekoon käymällä heidän kanssaan avointa vuoropuhelua. Tätä varten olisi kehitettävä tarkoituksenmukainen menettely.

4.16

Kohdan 4 lopuksi komitea ehdottaa vielä täydentävää varotoimenpidettä. Se koskee hiilidioksidin mahdollista tarvetta myöhemmin tulevaisuudessa, olipa kyse sitten hiilidioksidin käytöstä kemiallisena perusaineena tavalla, joka ei ole nyt ennakoitavissa, tai hiilidioksidista ilmaston ”luonnolliseen” pitkän aikavälin kehityskiertoon (14) vaikuttavana tekijänä. Täydentävänä varotoimenpiteenä kestävän kehityksen takaamiseksi pitkällä aikavälillä komitea suosittaa, että hiilidioksidin varastointi toteutetaan turvallisella tavalla mutta että sulkemissuunnitelmassa otetaan huomioon mahdollisuus hyödyntää varastoitu hiilidioksidi ainakin osittainen uudelleen tai tiettyjen varastointikompleksien tarjoamat hyödyntämismahdollisuudet dokumentoidaan. Etusijalle on luonnollisestikin asetettava se, että varasto on ehdottomasti turvallinen ja tiivis.

4.17

Komitea on kaiken kaikkiaan tyytyväinen komission ehdottamaan direktiiviin ja ottaa seuraavassa kohdassa kantaa muutamiin yksityiskohtiin.

5.   Erityistä

5.1

Ehdotettu direktiivi sisältää kaikki olennaiset säännökset tarvittavien sääntelypuitteiden luomiseksi hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin tarkoitettujen laitosten toiminnanharjoittajia varten. Muutamissa kohdin mennään kuitenkin pidemmälle kuin on välttämätöntä.

5.2

Lisäksi muutamia kohtia on vielä syytä selkiyttää täytäntöönpanon mahdollistamiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi.

5.3

Komission ehdotuksen mukaan talteen otettu ja turvallisesti varastoitu hiilidioksidi on tarkoitus luokitella päästökauppajärjestelmässä sellaiseksi, ”josta ei ole muodostunut päästöjä”, joten sitä varten ei tarvitse varata päästöoikeuksia (ehdotetun direktiivin 23 perustelukappale, jossa viitataan direktiiviin 2003/87/EY). Tämä on hyödyllinen, tosin demonstrointivaiheessa vielä riittämätön, markkinalähtöinen kannustin investointien suuntaamiseksi hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin tarkoitettuihin laitoksiin ja laitteistoihin.

5.3.1

Komitea onkin tyytyväinen ehdotukseen yhdistää hiilidioksidin talteenotto ja varastointi päästökauppajärjestelmään. Markkinalähtöinen lähestymistapa on nimittäin pakollista hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia selvästi parempi vaihtoehto, etenkin kun talteenotto- ja varastointivelvoitteen asettaminen olisi CCS-teknologian nykyisessä kehitysvaiheessa aivan liian aikaista.

5.3.2

Sen sijaan on aivan oikein velvoittaa varaamaan uusissa voimalaitoksissa riittävästi tilaa hiilidioksidin talteenotto- ja paineistuslaitteistoille (ehdotetun direktiivin 32 artikla, jolla lisätään 9 a artikla direktiiviin 2001/80/EY). Myös näiden lähtökohtaisesti lisäkustannuksia aiheuttavien toimenpiteiden toteuttamista olisi kuitenkin edistettävä asianmukaisin markkinalähtöisin kannustimin (15) (esimerkiksi edulliset päästöoikeudet tai päästökauppajärjestelmän mukaisista huutokaupoista saatavan tuoton käyttäminen osittain hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin).

5.4

Varastointimahdollisuuksien tarpeettoman rajoittamisen välttämiseksi komission ehdottaman direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa säädetyn kiellon ei tulisi viitata ”geologisiin muodostumiin” vaan ”varastointipaikkoihin”. Direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa esitetyn määritelmän mukaiset geologiset muodostumat voivat nimittäin helpostikin ulottua 2 artiklan 1 kohdassa mainittujen alueiden ulkopuolelle, mutta varastointipaikkojen kohdalla tämä on selvästi epätodennäköisempää. Varastointimahdollisuuksia voitaisiin lisätä poikkeuslausekkeella, joka mahdollistaisi luotettavat sopimukset EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.

5.5

Ehdotuksen 3 artiklan 3 kohdassa esitetyllä ”varastointipaikan” määritelmällä tulisi viitata vain siihen ”erityisen geologisen muodostuman osaan”, ”jota käytetään hiilidioksidin varastointiin”. (Geologinen muodostuma saattaa olla kooltaan — pintaprojektiona — jopa miljoonia neliökilometrejä, joten vain osaa siitä voidaan tässä kutsua ”varastointipaikaksi”). On täysin mahdollista ja jopa todennäköistä, että geologisessa muodostumassa voi olla ja luultavasti tuleekin olemaan useita varastointipaikkoja.

5.6

Komission ehdotuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on oikeus osoittaa soveltuvat varastointipaikat. Tässä yhteydessä tulisi selventää, että jäsenvaltiot todellakin osoittavat hiilidioksidin varastointiin periaatteessa soveltuvat alueet, mikäli tätä vastaan ei ole merkittäviä perusteita.

5.7

Komitea on tyytyväinen siihen, että ehdotetussa direktiivissä vaaditaan mahdollisimman korkeaa turvallisuutta. Se on välttämätöntä niin ihmisten, ympäristön ja ilmaston suojelun (16) kuin päästökaupan yhtenäisyyden varmistamiseksi.

5.7.1

Kyseinen tavoite on varmistettava soveltuvien ja kulloistakin teknistä tasoa vastaavien asianmukaisten valvontajärjestelmien avulla. Jäsenvaltioiden on otettava tämä huomioon asianomaisia lupia myöntäessään (17).

5.7.2

Valvontajärjestelmät edellyttävät ja niiden on myös varmistettava, että prosessit itse varastointipaikassa voidaan ymmärtää ja mallintaa mahdollisimman hyvin. (Maanpinnalla tai lähellä maanpintaa toteutetut mittaukset eivät sinällään ole tätä varten riittäviä.) Tämän vuoksi käytetyt mallit tulisi mahdollisuuksien mukaan tutkia tai sertifioida kahdella itsenäisellä simulointi- ja mallintamisjärjestelmällä.

5.7.3

Vuoto tulisi määritellä seuraavasti: ”Kaikenlainen hiilidioksidin vapautuminen varastointikompleksista, jota valvotaan parhaan teknisen tason mukaisilla valvontajärjestelmillä”. Täydellistä (eli sataprosenttista) tiiviyttä ei nimittäin ole olemassa, eikä sitä voitaisi osoittaa, sillä maaperästä vapautuu luontaisesti hiilidioksidia. Täydellinen tiiviys ei myöskään ole turvateknisistä syistä tai ilmastonsuojelun kannalta (18) välttämätöntä. Kyseinen määritelmä, jonka mukaan on aina suuntauduttava parhaan teknisen tason mukaan, johtaisi siihen, että valvontajärjestelmiä parannettaisiin jatkuvasti — myös hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin jatkuvan kehittämisen ansiosta — mikä edistäisi osaltaan dynaamisesti turvallisuuden jatkuvaa kasvua.

5.7.4

Mikäli myöhemmässä rutiinikäytössä pyrittäisiin määrittelemään sallittuja vuotojen raja-arvoja, voitaisiin valita arvo, jonka yhteydessä ei esiinny turvallisuutta vaarantavia tai ilmaston kannalta oleellisia vaikutuksia ja jolla ei näin ollen ole vaikutuksia päästöoikeuksiin. Tällaisen vuodon määrä olisi siis esimerkiksi 0,1 prosenttia 100 aarilla.

5.8

Komission ehdotuksen 5 artiklan 3 kohdassa ehdotettu tutkimuslupien pituus on liian lyhyt. Kokemukset osoittavat, että vaikka tutkimus etenisi parhaalla mahdollisella tavalla, tutkimusohjelman toteuttaminen kestää vähintään neljä vuotta. Missään tapauksessa ei saa käydä niin, että tutkimus on keskeytettävä siksi, että asetettu määräaika ja sen pidennys ovat umpeutuneet, vaikka vain pieni määrä tietoja enää puuttuu. Tämän vuoksi tulisi laatia joustava säännös, jossa otetaan huomioon kulloisetkin paikalliset olosuhteet mutta vaaditaan samalla toiminnanharjoittajalta tutkimusohjelman yhteydessä tavoitteellista toimintaa, jotta ehkäistään viivästyneistä tutkimuksista johtuva mahdollisten varastointipaikkojen käytön estyminen.

5.9

Mahdollisten varastointipaikkojen tutkimus edellyttää taitotietoa, pätevää henkilöstöä sekä aikaa ja rahaa, eikä onnistuminen ole lainkaan varmaa. Jollei yritysten tutkimustoimintaan nivottaisi etuoikeutta käyttää varastointipaikkaa, ei tutkimustoimintaan olisi ratkaisevia kannustimia. Komission ehdotuksen 5 artiklan 4 kohdassa ehdotettua säännöstä tulisi näin ollen täydentää varastointipaikan käyttöä koskevalla etuoikeudella esimerkiksi siten, että lisätään kohtaan seuraava virke (joka on jo tullut esiin keskusteluissa): ”Tutkimusten päätyttyä hiilidioksidin varastointipaikan tutkimuslupa joko muutetaan hiilidioksidin varastointiluvaksi tai se lakkautetaan koko tutkitun alueen osalta.”

5.10

On oikein, että on laadittava korjaavia toimenpiteitä koskeva suunnitelma. Korjaavia toimenpiteitä koskevaa suunnitelmaa (9 artikla, 6 artikla ja 16 artiklan 1 kohta) tulisi kuitenkin soveltaa vain muutettavaksi esitetyn vuodon määritelmän (3 artiklan 5 kohdassa) mukaisesti.

5.11

Komission ehdottamissa 6–9 artikloissa säädetään varastointilupahakemuksista sekä varastointilupien ehdoista ja sisällöstä. Artikloista ilmenee, että yhdellä geologisella muodostumalla voi toimia useita toiminnanharjoittajia.

5.11.1

Komitea suhtautuu periaatteessa myönteisesti syrjimättömän pääsyn periaatteeseen. Vuotoihin liittyvä vastuu sekä vastuun siirtyminen valtiolle saattavat kuitenkin johtaa vaikeisiin rajoittamista koskeviin kysymyksiin.

5.11.2

Tästä syystä tulisi noudattaa sääntöä, jonka mukaan vain yksi toiminnanharjoittaja voi saada luvan yhdessä varastointikompleksissa. Näin varmistettaisiin selkeä vastuunjako. Lisäksi 20 artiklan myötä varmistettaisiin syrjimätön pääsy varastointipaikkaan.

5.12

Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltion viranomaisen on ennen varastointiluvan lopullista myöntämistä (10 artikla ja 18 artikla) ilmoitettava asiasta komissiolle ja odotettava sen jälkeen komission lausuntoa jopa kuusi pitkää kuukautta. Kyseinen komission lausunto on otettava huomioon luvan yhteydessä, tai jos lausunnosta poiketaan, perusteltava asia komissiolle.

5.12.1

Ehdotettu säännös aiheuttaisi viivästymisiä sekä lisäisi hallinnollista taakkaa. Se ei myöskään ole toissijaisuusperiaatteen mukainen.

5.12.2

Komitea suositteleekin, että kyseisiä ehdotetun direktiivin säännöksiä muutetaan siten, että yhtäältä varmistetaan jäsenvaltioiden toimintatapojen riittävä yhtenäisyys ja toisaalta vältetään turhia viivästymisiä ja noudatetaan riittävässä määrin toissijaisuusperiaatetta. Yhtenä mahdollisuutena lupamenettely voitaisiin rajoittaa jäsenvaltioiden viranomaisten velvoitteeseen raportoida asiasta komissiolle. Rikkomustapauksissa komissiolla olisi käytettävissään hyväksi osoittautunut, EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukainen sopimuksen rikkomiseen sovellettava menettely. Näin ollen ehdotuksen 10 artikla voitaisiin muuttaa kuuluvaksi seuraavasti: ”Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle tarkastusta varten varastointia koskeva lupapäätös.”

5.13

Komitean mielestä jäsenvaltioiden viranomaisilla on oltava tehokkaita välineitä, ja niiden on voitava myös suorittaa säännöllistä valvontaa, jotta voidaan varmistaa varastointipaikkojen turvallisuus kaikkina aikoina. Komitea suhtautuu kuitenkin epäillen siihen, parannetaanko komission ehdotuksen mukaisella viiden vuoden välein suoritettavalla varastointilupien lisätarkistuksella varastointipaikkojen turvallisuutta. Lisätarkistuksella ei parannettaisi turvallisuutta vaan lisättäisiin kaikkien osapuolten hallinnollista taakkaa.

5.14

Komission ehdotuksen 18 artiklassa asetetaan korkeat vaatimukset varastointipaikkaa koskevan vastuun siirtämisessä kulloisellekin jäsenvaltiolle. Tämä on aivan oikea menettely, ja komitea on siihen tyytyväinen.

5.14.1

Ehdotetun direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa edellytetään kuitenkin, että kaikki saatavilla oleva näyttö viittaa siihen, että varastoitu hiilidioksidi pysyy ”täysin” eristettynä määräämättömään tulevaisuuteen. Täydellistä tiiviyttä ei kuitenkaan ole olemassa, eikä sitä näin ollen tulisi vaatia. Komitea viittaa myös kohdissa 5.7.3 ja 5.7.4 esittämiinsä huomioihin.

5.14.2

Jotta tässä yhteydessä ei luotaisi ylipääsemättömiä esteitä vastuun siirrolle, tulisi kohta muuttaa kuulumaan seuraavasti: että vuotoja ei ole odotettavissa lähiaikoina (19). (Edellyttäen, että kohdassa 5.7.3 ehdotettu määritelmä hyväksytään).

5.15

Komission ehdotuksen mukaan yritysten on varastointipaikkoja avatessaan ja varastointitoimintaa aloittaessaan hankittava rahavakuudet (19 artikla). Komitea kannattaa tätä ja suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot päättävät vakuuksien muodosta.

5.15.1

Komitean mielestä ei kuitenkaan ole asianmukaista, että vakuudet on hankittava kokonaisuudessaan jo ennen varastointilupahakemuksen jättämistä. Rahoitusvakuudet tulisi lähtökohtaisesti mitoittaa kulloisenkin turvallisuustarpeen mukaisesti hankkeen edistymisestä riippuen. Muutoin vähennetään kyseiseen uuteen tekniikkaan investoiville yrityksille tähän mennessä tarjottuja muutoinkin riittämättömiä taloudellisia kannustimia.

5.15.2

Ilmastoon vaikuttavien vuotojen esiintyminen edellyttää päästöoikeuksien hankkimista jälkikäteen. Tällaiset vuodot eivät varastointiluvan saamiseen tarvittavien laajojen tutkimusten jälkeen ole todennäköisiä. Kyseisessä tapauksessa riittävät rahavakuudet tulisi voida osoittaa todistuksella omaisuudesta, joka voidaan realisoida toiminnanharjoittajan maksukyvyttömyyden johdosta. Kun ajatellaan vuotojen alhaista todennäköisyyttä, tätä pidemmälle menevät vaatimukset rasittaisivat suhteettomasti yritysten investointikykyä.

5.16

Varastointipaikkojen karakterisointiin ja arviointiin liitteen I mukaisesti edellytettävät työt kuuluvat vielä osittain tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Jotta kyseiset työt voidaan toteuttaa käytännössä, lupahakemuksissa tulisi viitata parhaaseen käytettävissä olevaan tekniseen tasoon.

5.17

Liitteessä I sekä mahdollisten varastointipaikkojen riskinarvioinnissa tulisi tarkentaa biosfäärin käsitettä. Biosfääri, jota on suojeltava kielteisiltä vaikutuksilta, tulisi määritellä siten, että se ulottuu maanpinnan biosfääristä aina juomavettä (makeaa vettä) johtavien kerrosten biosfääriin.

5.18

Lisäksi tulisi selventää liitteen jatkuvasta tarkistuksesta vastaavan asiantuntijaryhmän kokoonpanoa ja työskentelytapaa.

Bryssel 9. heinäkuuta 2008

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  CESE 1201/2008, CESE 1202/2008, CESE 1203/2008 tehty 9. heinäkuuta 2008, ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  KOM(2008) 13 lopullinen.

(3)  CCS: C arbon