ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 330E

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

51. vuosikerta
30. joulukuuta 2008


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

III   Valmistelevat säädökset

 

NEUVOSTO

2008/C 330E/01

Neuvoston 18 päivänä marraskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 28/2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 80/181/ETY muuttamisesta ( 1 )

1

2008/C 330E/02

Neuvoston 9 päivänä joulukuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 29/2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten ( 1 )

7

2008/C 330E/03

Neuvoston 9 päivänä joulukuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 30/2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta ( 1 )

13

 

2008/C 330E/04

Huomautus lukijalle(katso kansilehden kolmas sivu)

s3

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

 


III Valmistelevat säädökset

NEUVOSTO

30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 330/1


Neuvoston 18 päivänä marraskuuta 2008 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 28/2008,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/…/EY antamiseksi mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 80/181/ETY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2008/C 330 E/01)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Direktiivin 80/181/ETY (3) mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin on vahvistettava päivämäärä, jona lopetetaan niiden poikkeusten soveltaminen, joita vielä sovelletaan ja jotka koskevat seuraavia mittayksiköitä: pintti palautuspulloissa olevan maidon sekä tynnyrioluen ja -siiderin mittana, maili liikennemerkeissä ja nopeuden ja etäisyyden mittana sekä troy ounce jalometalleilla käytävässä kaupassa. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että koska kyseiset poikkeukset ovat luonteeltaan paikallisia ja koskevat rajoitettua määrää tuotteita, poikkeusten voimassaolon jatkaminen ei aiheuttaisi muita kuin tulleihin liittyviä kaupan esteitä, ja sen vuoksi niiden soveltamisen lopettaminen ei ole tarpeen.

(2)

On tarpeen selventää, että direktiivin 80/181/ETY soveltamisala on yhdenmukainen perustamissopimuksen 95 artiklan tavoitteiden kanssa ja että se ei rajoitu joihinkin tiettyihin yhteisön toiminta-aloihin.

(3)

Direktiivin 80/181/ETY mukaisesti lisäosoitusten käyttö kyseisen direktiivin liitteessä olevassa I luvussa vahvistettujen virallisten mittayksikköjen lisäksi sallitaan 31 päivään joulukuuta 2009 saakka. Jotta kuitenkin vältettäisiin luomasta esteitä yhteisön yrityksille, jotka harjoittavat vientiä sellaisiin yhteisön ulkopuolisiin maihin, jotka edellyttävät tuotteiden merkitsemistä käyttäen muita kuin liitteessä I lueteltuja yksiköitä, lupa käyttää lisäosoituksia on tarkoituksenmukaista pitää voimassa.

(4)

Direktiivillä 80/181/ETY tuetaan sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa siinä säädetyn mittayksikköjen yhdenmukaistamisen tason kautta. Tässä yhteydessä on tarkoituksenmukaista, että komissio valvoo direktiiviin liittyvää markkinoiden kehittymistä ja kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa, erityisesti sisämarkkinoiden toiminnan mahdollisten esteiden osalta ja näiden esteiden poistamiseksi tarvittavan yhdenmukaistamisen osalta.

(5)

Kauppasuhteissa kolmansien maiden kanssa, mukaan lukien transatlanttinen talousneuvosto, komission on tarkoituksenmukaista edelleen voimakkaasti pyrkiä siihen, että kolmansien maiden markkinoilla hyväksyttäisiin tuotteita, jotka on merkitty ainoastaan kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän (SI) mukaisilla mittayksiköillä.

(6)

Lisäosoitusten käyttö voisi mahdollistaa myös kansainvälisellä tasolla mahdollisesti kehitettävien uusien metrijärjestelmään kuuluvien yksiköiden asteittaisen ja joustavan käyttöönoton.

(7)

Vuonna 1995 yleinen paino- ja mittakonferenssi päätti poistaa SI-täydennysyksiköt erillisenä SI-luokkana ja tulkita yksiköt radiaani ja steradiaani dimensiottomina SI-johdannaisyksikköinä, joiden nimiä ja symboleita voidaan tarvittaessa mutta ei välttämättä käyttää muiden SI-johdannaisyksiköiden ilmaisemiseksi.

(8)

Yleinen paino- ja mittakonferenssi hyväksyi vuonna 1999 SI-järjestelmän puitteissa yksikön ”katal”, symboli ”kat”, katalyyttisen aktiivisuuden SI-yksiköksi. Uuden yhdenmukaistetun SI-yksikön tarkoituksena oli mahdollistaa mittayksikköjen yhdenmukainen merkitseminen lääketieteen ja biokemian aloilla ja siten poistaa yhdenmukaistamattomien yksiköiden käytöstä aiheutuvien väärinkäsitysten vaara.

(9)

Vuonna 2007 yleinen paino- ja mittakonferenssi hyväksyi ”kelvinin” määritelmää koskevan selityksen eliminoidakseen huomattavimman tekijän, joka aiheuttaa eroavuuksia veden kolmoispisteen merkitsemisessä. ”Kelvin” määritellään veden kolmoispisteen termodynaamisen lämpötilan osaksi. Selityksessä viitataan veteen, jolla on erityinen isotooppinen koostumus.

(10)

Koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Irlannissa ei enää käytetä eekkeriä yksikkönä maan rekisteröinnissä, eekkeriä koskevalle poikkeukselle ei ole enää tarvetta.

(11)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaan (4) jäsenvaltioiden olisi laadittava itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaistava ne.

(12)

Direktiivi 80/181/ETY olisi sen vuoksi muutettava,

Ovat antaneet tämän direktiivin:

1 artikla

Muutokset

Muutetaan direktiivi 80/181/ETY seuraavasti:

1)

Korvataan 1 artiklan b alakohta seuraavasti:

”b)

liitteessä olevassa II luvussa luetteloidut vain niissä jäsenvaltioissa, joissa ne oli sallittu 21 päivänä huhtikuuta 1973;”

2)

Korvataan 2 artiklan a alakohta seuraavasti:

”a)

Edellä olevaan 1 artiklaan perustuvat velvoitteet koskevat käytettäviä mittauslaitteita, tehtäviä mittauksia ja mittayksiköissä ilmaistavia määrän osoituksia.”

3)

Korvataan 3 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Lisäosoitusten käyttö sallitaan”

4)

Lisätään artikla seuraavasti:

”6 b artikla

Komissio valvoo tähän direktiiviin liittyvää markkinoiden kehittymistä ja direktiivin täytäntöönpanoa sisämarkkinoiden ja kansainvälisen kaupan moitteettoman toiminnan kannalta ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sekä tarvittavat ehdotukset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019.”

5)

Muutetaan liite seuraavasti:

a)

Korvataan I luvun 1.1 kohdan alakohta ”Termodynaamisen lämpötilan yksikkö” seuraavasti:

”Termodynaamisen lämpötilan yksikkö

Kelvin, termodynaamisen lämpötilan yksikkö, on 1/273,16 veden kolmoispisteen termodynaamisesta lämpötilasta.

Määritelmä viittaa veteen, jonka isotooppinen koostumus on määritelty seuraavina ainemäärien suhteina: 0,00015576 moolia 2H per moolia 1H, 0,0003799 moolia 17O per moolia 16O ja 0,0020052 moolia 18O per moolia 16O.

(Kolmastoista CGPM (1967), päätös 4, ja kahdeskymmeneskolmas CGPM (2007), päätöslauselma 10)”

b)

Korvataan I luvun 1.1.1 otsikko seuraavasti:

c)

Korvataan I luvun 1.2 kohdan otsikko seuraavasti:

d)

Poistetaan I luvun 1.2.1 kohta.

e)

Korvataan I luvun 1.2.2 ja 1.2.3 kohta seuraavasti:

”1.2.2   SI-johdannaisyksikköjä koskeva yleissääntö

SI-perusyksiköistä johdetut yksiköt ilmaistaan algebrallisesti SI-perusyksikköjen potenssien tulona käyttäen numerokerrointa, joka on yhtä suuri kuin 1.

1.2.3   SI-johdannaisyksiköt, joilla on nimi ja tunnus

Suure

Yksikkö

Ilmaisu

Nimi

Tunnus

Muissa SI-yksiköissä

SI-perusyksiköissä

Tasokulman yksikkö

radiaani

rad

 

m · m–1

Avaruuskulma

steradiaani

sr

 

m2 · m–2

Taajuus

hertsi

Hz

 

s–1

Voima

newton

N

 

m · kg · s–2

Paine, jännitys

pascal

Pa

N · m–2

m–1 · kg · s–2

Energia, työ

joule

J

N · m

m2 · kg · s–2

Teho (5), säteilyvuo

watti

W

J · s–1

m2 · kg · s–3

Sähkövaraus

coulombi

C

 

s · A

Sähköpotentiaali, potentiaaliero, sähkömotorinen voima

voltti

V

W · A–1

m2 · kg · s–3 · A–1

Resistanssi

ohmi

Ω

V · A–1

m2 · kg · s–3 · A–2

Konduktanssi

siemens

S

A · V–1

m–2 · kg–1 · s3 · A2

Kapasitanssi

faradi

F

C · V–1

m–2 · kg–1 · s4 · A2

Magneettivuo

weber

Wb

V · s

m2 · kg · s–2 · A–1

Magneettivuon tiheys

tesla

T

Wb · m–2

kg · s–2 · A–1

Induktanssi

henry

H

Wb · A–1

m2 · kg · s–2 · A–2

Valovirta

lumen

lm

cd · sr

cd

Valaistusvoimakkuus

luksi

lx

lm · m–2

m–2 · cd

(Radionuklidin) aktiivisuus

becquerel

Bq

 

s–1

Absorboitunut annos, aineeseen siirtynyt ominaisenergia kerma, absorboitunut annosindeksi

gray

Gy

J · kg–1

m2 · s–2

Ekvivalenttiannos

sievert

Sv

J · kg–1

m2 · s–2

Katalyyttinen aktiivisuus

katal

kat

 

mol · s–1

SI-perusyksiköistä johdetut yksiköt voidaan ilmaista I luvussa luetteloiduilla yksiköillä.

Erityisesti voidaan SI-johdannaisyksiköt ilmaista yllä olevassa taulukossa annetuilla erityisnimillä ja tunnuksilla; esimerkiksi dynaamisen viskositeetin SI-yksikkö voi olla ilmaistuna muodossa m–1 · kg · s–1 tai N · s · m–2 tai Pa · s.”;

f)

Poistetaan II luvussa olevasta taulukosta seuraava rivi:

”Maan rekisteröinti

eekkeri

1 ac = 4 047 m2

ac”

g)

Korvataan II luvussa viimeinen virke seuraavasti: ”Tässä luvussa luetteloituja yksikköjä voidaan yhdistää keskenään tai I luvun yksikköjen kanssa yhdistelmäyksikköjen muodostamiseksi.”

2 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säädökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2010.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 120, 16.5.2008, s. 14.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 29. marraskuuta 2007 (EUVL C 297 E, 20.11.2008, s. 105) neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 18. marraskuuta 2008, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EYVL L 39, 15.2.1980, s. 40.

(4)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(5)  Tehon yksikön erityisnimiä: nimi volttiampeeri (tunnus ’VA’), kun sitä käytetään ilmaisemaan vaihtosähkövirran näennäistehoa, ja vari. (tunnus ’var’), kun sitä käytetään ilmaisemaan loissähkötehoa. ’Var’ ei sisälly CGPM:n päätöksiin.


NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

1.

Komissio teki 10. syyskuuta 2007 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi mittayksikköjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 80/181/ETY muuttamisesta.

2.

Neuvosto päätti 26. syyskuuta 2007 kuulla talous- ja sosiaalikomiteaa, joka antoi lausuntonsa 12. joulukuuta 2007.

3.

Euroopan parlamentti antoi ensimmäisen käsittelyn lausuntonsa 29. marraskuuta 2007. Euroopan parlamentin lausunnossa ei ole tarkistuksia komission ehdotukseen.

4.

Neuvosto sai 15. heinäkuuta 2008 aikaan poliittisen yhteisymmärryksen, jotta yhteinen kanta voitaisiin vahvistaa perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

5.

Neuvosto vahvisti 18. marraskuuta 2008 ehdotusta koskevan yhteisen kantansa, joka esitetään asiakirjassa 11915/08.

II   TAVOITTEET

6.

Komission ehdotuksen yleisenä tavoitteena on saattaa direktiivi 80/181/ETY ajan tasalle niin että:

sen soveltamisalaan sisällytetään kuluttajansuoja ja ympäristönsuojelu,

siihen lisätään virallisena mittayksikkönä kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän (SI) (1) uusi yksikkö,

siinä sallitaan lisäosoitusten käyttö määräämättömäksi ajaksi,

siitä poistetaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia koskenut vaatimus lopettaa rajoitetut paikalliset poikkeukset, jotka koskevat yksiköitä pintti, maili ja troy ounce, siltä osin kuin niitä edelleen käytetään.

III   YHTEINEN KANTA

Yleistä

7.

Neuvosto on yhtä mieltä ehdotuksen tavoitteista, mutta se on pyrkinyt parantamaan tiettyjä säännöksiä ja lisäämään joitain säännöksiä tarkoituksena ennen kaikkea ottaa yhteisön lainsäädännössä huomioon tietyt SI-järjestelmään tehdyt lisämuutokset ja velvoittaa komissio antamaan kertomus direktiiviin 80/181/ETY liittyvästä kehityksestä erityisesti sisämarkkinoiden ja kansainvälisen kaupan moitteettoman toiminnan kannalta.

Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja SI-yksiköiden kansainvälinen hyväksyminen

8.

Neuvoston direktiiviä 80/181/ETY on tarkistettu kymmenen vuoden välein paikallisten poikkeusten ja lisäosoitusten käytön osalta. Neuvosto hyväksyy ehdotuksen tarkoituksen, joka on lisätä oikeusvarmuutta poistamalla määräaika siitä perusperiaatteesta tehdyiltä poikkeuksilta, jonka mukaan SI-yksiköitä olisi käytettävä mahdollisimman laajalti. Neuvosto pitää kuitenkin tärkeänä seurata tiiviisti mittayksikköjä koskevan direktiivin vaikutuksia sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja ulkomaankauppaan. Tätä varten se on lisännyt uuden 6 b artiklan, jonka mukaan komissio antaa näitä vaikutuksia koskevan kertomuksen kymmenen vuoden kuluttua tämän muutosdirektiivin voimaantulosta.

9.

Neuvosto on lisännyt uuden johdanto-osan 4 kappaleen, jossa perustellaan 6 b artiklan säännöksiä ja tuodaan esiin sen merkitys, että komissio valvoo sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Neuvosto halusi myös kiinnittää huomiota siihen, että on tarpeen edistää ainoastaan SI-yksiköillä merkittyjen tuotteiden hyväksymistä kolmansien maiden markkinoilla, minkä vuoksi se on lisännyt johdanto-osan 5 kappaleen.

SI-järjestelmän kehitys

10.

Neuvosto hyväksyy komission tavoitteen, että yhteisön lainsäädäntöön sisällytetään uusi SI-yksikkö ”katal”. Se haluaa kuitenkin, että myös muu SI-järjestelmässä tapahtunut kehitys otetaan huomioon yhteisön lainsäädännössä. Sen vuoksi direktiivin liitteessä olevassa I luvun 1.1 kohdassa esitetty ”kelvinin” määritelmä päivitetään 23. yleisen paino- ja mittakonferenssin (CGPM 2007) päätöslauselman 10 mukaiseksi. Lisäksi liitteessä olevan I luvun 1.2.1 ja 1.2.3 kohta muutetaan yleisen paino- ja mittakonferenssin vuonna 1995 tekemän päätöksen mukaisesti niin, että ”radiaani” ja ”steradiaani” ovat dimensiottomia.

11.

Liitteeseen tehdyt muutokset on otettu huomioon uusissa johdanto-osan 7 ja 9 kappaleessa.

Muut muutokset komission ehdotukseen

12.

Neuvosto on tehnyt joitain pieniä muutoksia johdanto-osan 3 ja 6 kappaleeseen ehdotuksen muiden muutosten taustalla olevien näkemysten huomioon ottamiseksi. Se on myös mukauttanut 2 artiklan monien samankaltaisten säädösten tekstin mukaiseksi ja lisännyt tämän vuoksi johdanto-osan 11 kappaleen. Lisäksi liitteeseen on tehty joitain puhtaasti teknisiä muutoksia, jotka johtuvat 10 kohdassa kuvatuista muutoksista.

IV   PÄÄTELMÄ

13.

Neuvoston yhteisellä kannalla on samat yleiset tavoitteet kuin muutosdirektiiviä koskevalla komission ehdotuksella. Tehtyjen muutosten tarkoituksena on edistää mittayksikköjä koskevan direktiivin 80/181/ETY yleisiä tavoitteita. Kun neuvosto sai aikaan poliittisen yhteisymmärryksen, komissio ilmoitti hyväksyvänsä yleisesti ottaen neuvoston ehdotukseen tekemät muutokset.


(1)  SI tulee sanoista ”Système International d'unité de mesure”. Se perustuu vuoden 1875 Pariisin konventioon, ja sitä on päivitetty säännöllisesti yleisessä paino- ja mittakonferenssissa. SI-järjestelmän tunnetuimmat yksiköt ovat metri, kilogramma ja sekunti.


30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 330/7


Neuvoston 9 päivänä joulukuuta 2008 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 29/2008,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/…/EY antamiseksi alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2008/C 330 E/02)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Eräs yhteisön meriliikennepolitiikan tavoitteista on kauppamerenkulun laadun parantaminen lisäämällä kaikkien talouden toimijoiden toiminnan vastuullisuutta.

(2)

Luonteeltaan varoittavia toimenpiteitä on jo hyväksytty alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista 7 päivänä syyskuuta 2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/35/EY (4).

(3)

Jäsenvaltiot antoivat 9 päivänä lokakuuta 2008 lausuman, jossa ne yksimielisesti tunnustivat merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta vuonna 1976 tehtyyn yleissopimukseen liittyvän vuoden 1996 pöytäkirjan soveltamisen tärkeyden kaikissa jäsenvaltioissa.

(4)

Vakuutusta koskevan velvoitteen avulla voidaan parantaa uhrien suojelua. Se edistää myös alikuntoisten alusten poistumista liikenteestä ja elvyttää liikenteenharjoittajien välistä kilpailua. Lisäksi Kansainvälinen merenkulkujärjestö kehotti päätöslauselmassaan A.898(21) valtioita vaatimaan, että alusten omistajilla on asianmukaiset vakuutukset.

(5)

Tämän direktiivin säännösten noudattamatta jättäminen olisi saatava loppumaan. Satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta … annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/…/EY (uudelleen laadittu) (5) säädetään jo alusten pysäyttämisestä, jos aluksissa pidettäviksi edellytetyt todistuskirjat puuttuvat. On kuitenkin asianmukaista antaa mahdollisuus karkottaa alus, jossa ei ole mukana todistuskirjaa vakuutuksesta. Karkottamismenettelyssä olisi annettava mahdollisuus korjata tilanne kohtuullisessa määräajassa.

(6)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat aiheellisten toimenpiteiden käyttöönotto ja täytäntöönpano meriliikennepolitiikan alalla, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan merioikeudellisia vaateita koskevaan aluksen omistajien vakuutukseen liittyvien velvoitteiden eräisiin näkökohtiin.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan aluksiin, joiden bruttovetoisuus on vähintään 300.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta sota-aluksiin, sotalaivaston apualuksiin tai muihin aluksiin, jotka ovat jonkin valtion omistuksessa tai käytössä ja joita käytetään ei-kaupallisiin julkisiin palveluihin.

3.   Tämä direktiivi ei vaikuta järjestelmiin, jotka on perustettu kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevilla ja liitteessä I luetelluilla välineillä.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)

’aluksen omistajalla’ merialuksen rekisteröityä omistajaa tai muuta henkilöä kuten ilman miehistöä rahdatun aluksen rahdinottajaa, joka vastaa aluksen toiminnasta;

b)

’vakuutuksella’ vakuutusta omavastuun kanssa tai ilman, ja se käsittää esimerkiksi kansainvälisen P&I-yhdistysten ryhmän jäsenten antaman vahinkovakuutustyypin ja muita tosiasiallisia vakuutuksen muotoja (mukaan lukien todistetusti olemassa oleva itsevakuutus) sekä rahavakuuksia, jotka tarjoavat vakuutusturvan samanlaisin ehdoin.

c)

’vuoden 1996 yleissopimuksella’ konsolidoitua tekstiä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) vuonna 1976 hyväksymästä yleissopimuksesta merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1996 tehdyllä pöytäkirjalla.

4 artikla

Vakuutus merioikeudellisia vaateita varten

1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kaikilla sen lipun alla purjehtivien alusten omistajilla on vakuutus, joka kattaa kyseiset alukset.

2.   Kunkin jäsenvaltion on edellytettävä, että muun kuin sen oman lipun alla purjehtivan aluksen omistajalla on vakuutus, kun alus saapuu jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan. Tämä ei estä jäsenvaltioita edellyttämästä saman velvollisuuden noudattamista aluksen liikennöidessä niiden aluevesillä, sillä edellytyksellä, että noudatetaan kansainvälistä oikeutta.

3.   Kohdassa 1 ja 2 tarkoitetun vakuutuksen on katettava vuoden 1996 yleissopimuksen mukaisesti rajoitettavissa olevat merioikeudelliset vaateet. Kunkin aluksen vakuutuksen määrän on oltava tapahtumakohtaisesti yhtä suuri kuin vuoden 1996 yleissopimuksen mukainen asiaankuuluva vastuun rajoittamista koskeva enimmäismäärä.

5 artikla

Tarkastukset, vaatimustenmukaisuus, satamasta karkottaminen ja kielto saapua satamaan

1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lainkäyttövaltaan kuuluvassa satamassa olevien alusten kaikkiin tarkastuksiin, jotka toimitetaan direktiivin 2008/…/EY mukaisesti, kuuluu sen tarkistaminen, että 6 artiklassa tarkoitettu todistus on aluksella.

2.   Jos 6 artiklassa tarkoitettu todistus ei ole aluksella, toimivaltainen viranomainen voi antaa alukselle karkotusmääräyksen, josta ilmoitetaan komissiolle, muille jäsenvaltioille ja asianomaiselle lippuvaltiolle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2008/…/EY, jossa säädetään alusten pysäyttämisestä turvallisuusnäkökohtiin liittyvän vaaran perusteella, soveltamista. Karkotusmääräyksen johdosta kaikkien jäsenvaltioiden on evättävä tämän aluksen pääsy satamiinsa, kunnes aluksen omistaja esittää 6 artiklassa tarkoitetun todistuksen.

6 artikla

Vakuutustodistukset

1.   Edellä 4 artiklassa tarkoitetun vakuutuksen olemassaolo on todistettava yhdellä tai useammalla vakuutuksenantajan antamalla todistuksella, joka on pidettävä aluksella.

2.   Vakuutuksenantajan antamissa todistuksissa on oltava seuraavat tiedot:

a)

aluksen nimi, sen IMO-tunnistenumero ja rekisteröintisataman nimi;

b)

aluksen omistajan nimi ja päätoimipaikka;

c)

vakuutuksen tyyppi ja kesto;

d)

vakuutuksenantajan nimi ja päätoimipaikka sekä tarvittaessa se toimipaikka, jossa vakuutus on annettu.

3.   Jos todistuksissa käytetty kieli ei ole englanti, ranska tai espanja, tekstiin on liitettävä käännös jollekin näistä kielistä.

7 artikla

Seuraamukset

Sovellettaessa 4 artiklan 1 kohtaa jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näitä seuraamuksia sovelletaan. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

8 artikla

Kertomukset

Joka kolmas vuosi, ja ensimmäisen kerran ennen 1 päivää tammikuuta 2015, komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta.

9 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 1 päivää tammikuuta 2012. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

10 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

11 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195.

(2)  EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 29. maaliskuuta 2007 (EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 166), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 9. joulukuuta 2008, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EUVL L 255, 30.9.2005, s. 11.

(5)  EUVL L …


LIITE

vuoden 1992 kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta;

vuoden 1996 kansainvälinen yleissopimus vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (”HNS-yleissopimus”);

vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellista vastuusta (”bunkkeriöljy-yleissopimus”);

vuoden 2007 kansainvälinen yleissopimus hylkyjen nostamisesta (”hylkyjennostoyleissopimus”);

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o …/2008, annettu …, merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa (1).


(1)  EUVL L …


NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Komissio esitti 31.1.2006 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista (1), joka on yksi kolmanteen meriturvallisuuspakettiin kuuluvista ehdotuksista.

Euroopan parlamentti hyväksyi 29.3.2007 ensimmäisen käsittelyn lausuntonsa (2).

Neuvosto pääsi 9.10.2008 poliittiseen yhteisymmärrykseen alusten omistajien vakuutusta merioikeudellisia vaateita varten koskevasta direktiiviehdotuksesta. Lingvistijuristien viimeisteltyä tekstin neuvosto vahvisti 9. joulukuuta 2008 yhteisen kantansa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

Käsittelyn yhteydessä neuvosto otti huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (3) ja alueiden komitean (4) lausunnot.

II   YHTEISEN KANNAN ERITTELY

Yleistä

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista, jonka komissio esitti vuoden 2006 alussa, kuuluu kolmannen meriturvallisuuspaketin ehdotuksiin. Komission ehdotuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa yhteisön tasolla alusten omistajien siviilioikeudellinen vastuu ja siihen liittyvät enimmäismäärät sekä ottaa käyttöön pakollinen vakuutusjärjestelmä ja rahavakuudet, jotta merenkulkijoille voidaan maksaa korvausta, jos alus joudutaan hylkäämään.

Neuvosto on yhtä mieltä komission ehdotuksen tavoitteesta taata parempi vakuutussuoja niille, joille on aiheutunut vahinkoa alusten toiminnasta, mutta se katsoo, että useat ehdotuksen säännökset, joilla luotaisiin yhteisön erityissäännöt samaa aihetta koskevien kansainvälisten velvoitteiden rinnalle, johtaisivat ristiriitaiseen tilanteeseen ja vaikeuttaisivat edellä mainitun tavoitteen toteutumista. Tämä koskee erityisesti vastuujärjestelmää koskevia säännöksiä ja merenkulkijoita koskevia toimenpiteitä. Jäsenvaltiot eivät voi hyväksyä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) yleissopimuksen pakollista ratifiointia koskevia säännöksiä mm. valtiosääntöönsä liittyvistä syistä. Neuvosto pitää myös epätarkoituksenmukaisina muutamia, erityisesti todistusten myöntämistä ja tarkastamista koskevia säännöksiä, joilla luotaisiin tarpeettomia hallinnollisia rasitteita.

Neuvosto pyrkii yhteisessä kannassaan saamaan aikaan selkeää lisäarvoa tuovia säännöksiä, joita ei tällä hetkellä ole kansainvälisellä eikä yhteisön tasolla. Tästä syystä yhteisen kannan keskeisenä aiheena on alusten omistajien velvoittaminen hankkimaan vakuutus, joka vastaa tasoltaan merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta tehdyssä yleissopimuksesta, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1996 tehdyllä pöytäkirjalla (”vuoden 1996 yleissopimus”), vahvistettuja enimmäismääriä. Yhteisessä kannassa eritellään tämän velvoitteen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet, joihin liittyy aluksella säilytettävän asiaa koskevan todistuksen tarkastaminen, sekä säädetään seuraamuksista tapauksissa, joissa direktiiviä ei noudateta.

Näin ollen neuvoston yhteisessä kannassa muutetaan suurelta osin alkuperäistä komission ehdotusta sekä sanamuodon osalta että poistamalla tekstiä useista kohdista. Tästä syystä neuvosto ei ole myöskään voinut hyväksyä niitä Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn lausunnossa esitettyjä tarkistuksia, jotka koskevat poistettuja kohtia.

Yhteisen kannan lisäksi EU:n jäsenvaltioiden hallitusten edustajat ovat esittäneet julkilausuman (5), jossa ne vahvistavat sitoumuksensa varmistaa, että meriturvallisuutta koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia, lippuvaltioiden velvoitteita koskevia IMO:n sääntöjä ja IMO:n auditointijärjestelmää ryhdytään noudattamaan nopeasti ja tehokkaasti.

Keskeiset poliittiset kysymykset

i)   Pakollinen vakuutus merioikeudellisia vaateita varten

Neuvosto noudattaa komission ehdotusta, jossa otetaan käyttöön jäsenvaltion ja muiden valtioiden lipun alla purjehtivien alusten omistajien vakuutusvelvollisuus. Muun valtion lipun alla purjehtivien alusten omistajien osalta neuvoston yhteisessä kannassa täsmennetään, että tätä säännöstä sovelletaan, kun alus saapuu jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai, jos jäsenvaltio niin päättää, kun alus liikennöi sen aluevesillä.

Vakuutusturvan yleisen tason yhdenmukaistamisen osalta neuvoston yhteisessä kannassa todetaan, että kunkin aluksen vakuutuksen määrän on oltava tapahtumakohtaisesti yhtä suuri kuin vuoden 1996 yleissopimuksen mukainen asiaankuuluva enimmäismäärä. Yhteisessä kannassa käytetty termi ”vakuutus” perustuu suurelta osin määritelmään, joka esitetään alusten omistajien vastuuta merioikeudellisten vaateiden osalta koskevista suuntaviivoista annetussa IMO:n päätöslauselmassa A.898(21) (Guidelines on shipowner's responsibilities in respect of maritime claims).

ii)   Valvonta, direktiivin noudattaminen ja seuraamukset

Alusten omistajien vakuutusvelvollisuuden noudattamisen valvomiseksi yhteisessä kannassa säädetään satamavaltion tarkastusvelvollisuudesta satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan direktiivin mukaisesti. Tätä tarkastusta varten aluksella on pidettävä yksi tai useampi vakuutuksenantajan antama todistus. Yhteisessä kannassa olevat todistuksen erityispiirteet perustuvat suurelta osin alkuperäiseen komission ehdotukseen.

Neuvosto katsoo, että on säädettävä erityisistä seuraamuksista sen varalta, että vakuutustodistus ei ole aluksella. Alus voidaan karkottaa satamasta ja siltä voidaan kieltää pääsy kaikkien jäsenvaltioiden satamiin niin kauan kuin tilannetta ei ole korjattu, rajoittamatta kuitenkaan kyseisen aluksen pysäyttämistä satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevien sääntöjen nojalla. Yhteinen kanta sisältää myös yleisen säännöksen seuraamuksista, joista on säädettävä direktiivin säännösten noudattamatta jättämisen varalta, mikä liittyy jäsenvaltioiden velvollisuuksiin lippuvaltiona.

iii)   Suhde muiden vastuu- ja korvausvälineiden mukaisesti perustettuihin järjestelmiin

Neuvoston yhteisessä kannassa säädetään komission ehdotusta noudattaen, että direktiivi ei rajoita niiden järjestelmien soveltamista, jotka on perustettu tiettyjen muiden kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti. Kyseiset välineet ovat vuoden 1969 kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (CLC-yleissopimus), vuoden 1996 kansainvälinen yleissopimus vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (HNS-yleissopimus), vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (bunkkeriyleissopimus) ja vuoden 2007 kansainvälinen yleissopimus hylkyjen nostamisesta (hylkyjennostoyleissopimus) sekä asetus Ateenan yleissopimuksen saattamisesta osaksi yhteisön oikeutta.

III   PÄÄTELMÄ

Neuvosto pitää yhteistä kantaansa välineenä, jolla edistetään alusten toiminnasta aiheutuneiden vahinkojen tehokasta korvaamista ja alikuntoisten alusten poistumista liikenteestä.

Neuvosto panee merkille keskustelut, joita tästä ehdotuksesta on jo käyty Euroopan parlamentin kanssa tarkasteltaessa muita kolmanteen meriturvallisuuspakettiin kuuluvia ehdotuksia. Se toivoo, että tekstistä päästään pikaisesti yhteisymmärrykseen, jotta direktiivi voidaan antaa mahdollisimman pian.


(1)  Asiak. 5907/06.

(2)  Asiak. 7805/07 CODEC 277 MAR 20 ENV 171.

(3)  Asiak. CESE 1177/2006, 13.9.2006 (EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195).

(4)  Asiak. CdR 43/2006, 15.6.2006 (EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38).

(5)  Asiak. 15859/08 ADD 1.


30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 330/13


Neuvoston 9 päivänä joulukuuta 2008

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 30/2008,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/…/EY antamiseksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2008/C 330 E/03)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisön merenkulun ja aluksia käyttävien matkustajien turvallisuus sekä ympäristön suojelu olisi taattava kaikkina aikoina.

(2)

Kansainvälistä merenkulkua varten on luotu kattava kehys, jonka tarkoituksena on parantaa meriturvallisuutta sekä ympäristön suojelemista alusten aiheuttamalta pilaantumiselta. Tämä on toteutettu tekemällä useita yleissopimuksia, joiden tallettajana toimii Kansainvälinen merenkulkujärjestö, jäljempänä ’IMO’.

(3)

Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) sekä IMO:n huostaan talletettujen yleissopimusten, jäljempänä ’IMO:n yleissopimukset’, määräysten nojalla kyseisten asiakirjojen sopimuspuolina olevien valtioiden tehtävänä on saattaa voimaan lait ja asetukset ja toteuttaa kaikki muut tarpeelliset toimenpiteet kyseisten oikeudellisten asiakirjojen panemiseksi täytäntöön kaikilta osin, jotta voidaan varmistaa, että yksittäiset alukset ovat ihmishengen turvallisuuden ja meriympäristön suojelun kannalta sopivia käyttötarkoitukseensa ja että niillä käytetään pätevää merenkulkuhenkilöstöä.

(4)

On otettava huomioon merityötä koskeva yleissopimus, jonka Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on hyväksynyt vuonna 2006 ja jossa käsitellään myös lippuvaltioita koskevia velvollisuuksia.

(5)

Jäsenvaltiot antoivat 9 päivänä lokakuuta 2008 lausuman, jossa ne yksimielisesti tunnustivat lippuvaltioiden velvollisuuksia koskevien kansainvälisten yleissopimusten soveltamisen tärkeyden meriturvallisuuden parantamisessa ja alusten aiheuttaman pilaantumisen estämisen edistämisessä.

(6)

IMO:n 20 päivänä joulukuuta 2004 hyväksytyissä kiertokirjeissä MSC/Circ.1140/ MEPC/Circ.424 suositeltujen alusten siirtoa valtioiden välillä koskevien menettelyjen täytäntöönpano antaisi lisäpontta IMO:n yleissopimuksiin sekä meriturvallisuutta koskevaan yhteisön lainsäädäntöön sisältyville määräyksille ja säännöksille, jotka koskevat aluksen lipun vaihtoa; niin ikään se lisäisi lippuvaltioiden välisten suhteiden avoimuutta, mikä puolestaan edistäisi meriturvallisuutta.

(7)

Kunkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivia aluksia sekä jäsenvaltion rekisteristä pois siirtyneitä aluksia koskevien tietojen saatavuus edistäisi korkeatasoisen aluskannan toiminnan avoimuutta laadun osalta sekä parantaisi seurantaa, joka koskee lippuvaltion velvollisuuksien noudattamista; lisäksi sen avulla voitaisiin varmistaa, että hallinnoilla on tasavertaiset toimintaedellytykset.

(8)

Jotta jäsenvaltioita autettaisiin suoriutumaan entistä paremmin lippuvaltioina, niiden hallintoon kohdistuva auditointi olisi suoritettava säännöllisesti.

(9)

Hallinnollisten menettelyjen laadun sertifiointi ISO-standardien tai muiden vastaavien standardien mukaisesti antaisi entistä paremmat takeet siitä, että merenkulkuhallinnoilla on tasavertaiset toimintaedellytykset.

(10)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(11)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat aiheellisten toimenpiteiden käyttöönotto ja täytäntöönpano meriliikennepolitiikan alalla, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

1.   Tämän direktiivin tarkoituksena on:

a)

varmistaa, että jäsenvaltiot täyttävät tosiasiallisesti ja yhdenmukaisesti velvollisuutensa lippuvaltioina; ja

b)

parantaa turvallisuutta ja ehkäistä jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten aiheuttamaa meren pilaantumista.

2.   Tällä direktiivillä ei rajoiteta meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002 (5) 2 artiklan 2 kohdassa luetellun yhteisön merilainsäädännön eikä Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/63/EY (6) soveltamista.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan sen jäsenvaltion hallintoon, jonka lipun alla alus purjehtii.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)

’aluksella’ jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa laivaa tai alusta, joka kuuluu IMO:n asiaa koskevien yleissopimusten soveltamisalaan ja jota varten tarvitaan todistuskirja;

b)

’hallinnolla’ sen jäsenvaltion, jonka lipun alla alus purjehtii, toimivaltaisia viranomaisia;

c)

’hyväksytyllä laitoksella’ alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2009 mukaisesti hyväksyttyä organisaatiota (7);

d)

’todistuskirjoilla’ asiaa koskevien IMO:n yleissopimusten mukaisesti myönnettyjä lakisääteisiä todistuskirjoja;

e)

’IMO:n auditoinnilla’1 päivänä joulukuuta 2005 pidetyssä IMO:n yleiskokouksessa annetun päätöslauselman A.974(24) määräysten mukaisesti suoritettua auditointia.

4 artikla

Edellytykset aluksen toiminnan sallimiseksi, kun oikeus purjehtia jonkin jäsenvaltion lipun alla on myönnetty

1.   Ennen kuin aluksen, jolle on myönnetty oikeus purjehtia jäsenvaltion lipun alla, sallitaan toimia, asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava asianmukaisiksi katsomansa toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseinen alus on sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja määräysten mukainen. Sen on erityisesti tarkistettava aluksen turvallisuustiedot kaikin asianmukaisin keinoin. Sen on tarvittaessa kuultava lippuvaltiota, jonka lipun alla alus aiemmin purjehti, selvittääkseen, onko kyseisen lippuvaltion havaitsemia korjattavia puutteita tai turvallisuuskysymyksiä jäänyt hoitamatta.

2.   Jos jokin toinen lippuvaltio pyytää tietoja aluksesta, joka on aiemmin purjehtinut tietyn jäsenvaltion lipun alla, asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä annettava pyynnön esittäneelle lippuvaltiolle tiedot korjattavista puutteista ja muista merkityksellisistä turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä.

5 artikla

Jäsenvaltion lipun alla purjehtivan aluksen pysäyttäminen

Kun jäsenvaltion hallinnolle ilmoitetaan, että satamavaltio on pysäyttänyt kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivan aluksen, hallinnon on valvottava tätä varten vahvistamiensa menettelyjen mukaisesti aluksen saattamista asiaa koskevien IMO:n yleissopimusten mukaiseksi.

6 artikla

Liitännäistoimenpiteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään seuraavat niiden lipun alla purjehtivia aluksia koskevat tiedot säilytetään ja että ne ovat helposti saatavilla tämän direktiivin tarkoituksia varten:

a)

aluksen tiedot (nimi, IMO-numero jne.);

b)

katsastusten, mukaan luettuina ylimääräiset katsastukset ja täydentävät katsastukset, jos niitä on tehty, päivämäärät sekä auditointien päivämäärät;

c)

tiedot aluksen todistuskirjojen antamiseen ja luokitukseen osallistuneista hyväksytyistä laitoksista;

d)

tiedot toimivaltaisesta viranomaisesta, joka on tarkastanut aluksen satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevien määräysten nojalla, sekä tarkastuspäivämäärät;

e)

tiedot satamavaltioiden suorittamaan valvontaan liittyvien tarkastusten tuloksista (puutteita: kyllä tai ei, pysäyttämisiä: kyllä tai ei);

f)

tiedot merionnettomuuksista;

g)

tiedot aluksista, jotka ovat lakanneet purjehtimasta asianomaisen jäsenvaltion lipun alla edellisten 12 kuukauden aikana.

7 artikla

Lippuvaltion auditointiprosessi

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet IMO:n auditoinnin suorittamiseksi niiden hallinnolle vähintään kerran seitsemässä vuodessa edellyttäen, että IMO antaa myönteisen vastauksen asianomaisen jäsenvaltion hyvissä ajoin esittämään pyyntöön, ja julkaistava auditoinnin tulokset asiaan liittyvän salassapitoa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Tämän artiklan voimassaolo lakkaa viimeistään … (8) tai jonakin aikaisempana, komission 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen vahvistamana päivänä IMO:n jäsenvaltioille pakollisen auditointijärjestelmän tultua voimaan.

8 artikla

Laadunhallintajärjestelmä ja sisäinen arviointi

1.   Kunkin jäsenvaltion on … päivään …kuuta … (9) mennessä kehitettävä ja toteutettava laadunhallintajärjestelmä hallintonsa lippuvaltiotoimintaan liittyviä operatiivisia osia varten ja ylläpidettävä sitä. Tällainen laadunhallintajärjestelmä on sertifioitava sovellettavien kansainvälisten laatustandardien mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka ovat satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan uusimmassa vuosikertomuksessa julkaistulla mustalla listalla tai kahtena perättäisenä vuonna harmaalla listalla, on annettava komissiolle selvitys lippuvaltiotoiminnastaan viimeistään neljän kuukauden kuluttua kyseisen vuosikertomuksen julkaisemisesta.

Selvityksessä on määritettävä ja analysoitava keskeiset syyt vaatimustenvastaisuudelle, minkä seurauksena ovat olleet mustalle tai harmaalle listalle johtaneet aluksen pysäytykset ja puutteet.

9 artikla

Kertomukset

Komissio toimittaa viiden vuoden välein ja ensimmäisen kerran … päivään …kuuta … (9) mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen.

Kyseinen kertomus sisältää arvion jäsenvaltioiden lippuvaltiotoiminnasta.

10 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 2099/2002 3 artiklalla perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetyksi määräajaksi vahvistetaan kaksi kuukautta.

11 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … (10). Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden toteuttamissa toimissa on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

12 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

13 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195.

(2)  EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 29. maaliskuuta 2007 (EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 140), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 9. joulukuuta 2008, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(5)  EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.

(6)  EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33.

(7)  EUVL L …

(8)  Kahdeksan vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(9)  Kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(10)  24 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä.


NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Komissio esitti 24. helmikuuta 2006 yhtenä kolmanteen meriturvallisuuspakettiin kuuluvista ehdotuksista ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta (1).

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 29. maaliskuuta 2007 (2).

Neuvosto pääsi 9. lokakuuta 2008 poliittiseen yhteisymmärrykseen direktiiviehdotuksesta. Lingvistijuristien tarkistuksen jälkeen neuvosto vahvisti 9. joulukuuta 2008 yhteisen kantansa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

Käsittelyn yhteydessä neuvosto otti huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (3) ja alueiden komitean (4) lausunnot.

II   YHTEISEN KANNAN ERITTELY

Yleistä

Ehdotus direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta on osa komission vuoden 2005 lopulla esittämää kolmatta meriturvallisuuspakettia. Ehdotuksen päätavoitteena on varmistaa, että jäsenvaltiot täyttävät tosiasiallisesti velvollisuutensa lippuvaltioina sekä ennen kuin ne myöntävät oikeuden lippunsa käyttöön että sen jälkeen, ja täten parantaa meriturvallisuutta ja ehkäistä alusten aiheuttamaa pilaantumista.

Vaikka neuvosto yhtyy komission näkemykseen ehdotuksen tavoitteen osalta, se esittää alkuperäiseen ehdotukseen huomattavia muutoksia. Neuvosto ei voinut hyväksyä joitakin ehdotettuja säännöksiä, koska ne ovat päällekkäisiä voimassa olevan yhteisön lainsäädännön ja kolmanteen meriturvallisuuspakettiin sisältyvien muiden ehdotusten säännösten kanssa. Jäsenvaltiot eivät voineet lähinnä perustuslaillisista syistä hyväksyä sellaisia säännöksiä, joissa IMO:n yleissopimusten ratifioiminen olisi tehty pakolliseksi. Näin ollen neuvoston yhteisessä kannassa on keskitytty erityisesti jäsenvaltioille osoitettuun vaatimukseen suorittaa merenkulkuhallinnossaan IMO:n auditointiprosessi. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava hallinnollisten menettelyjensä laadun sertifiointi ISO-standardien tai vastaavien kansainvälisten standardien mukaisesti. Lisäksi yhteisessä kannassa asetetaan velvoitteet, jotka jäsenvaltion on täytettävä ennen kuin aluksen, jolle se on myöntänyt oikeuden purjehtia lippunsa alla, sallitaan toimia, ja siinä tapauksessa, että jokin satamavaltio pysäyttää sen lipun alla purjehtivan aluksen.

Tästä lähestymistavasta johtuen yhteisessä kannassa muutetaan suurelta osin komission alkuperäistä ehdotusta muotoilemalla sitä uudelleen ja poistamalla sen tekstiä monilta osin. Tämän vuoksi neuvosto ei voinut hyväksyä mitään niistä Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn lausunnon yhteydessä esittämistä tarkistuksista, jotka koskivat nyt poistettuja osia.

Samanaikaisesti yhteisen kannan kanssa Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien julkilausumassa (5) vahvistetaan niiden sitoumus tehdä kaikki voitavansa meriturvallisuutta koskevien yleissopimusten, lippuvaltion velvollisuuksia koskevien IMO:n sääntöjen ja IMO:n auditoinnin nopean ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi.

Keskeiset poliittiset kysymykset

i)   Lippuvaltion auditointiprosessi

Neuvosto myötäilee komission ehdotusta ottaa käyttöön jäsenvaltioiden merenkulkuhallintojen riippumaton auditointi. Se katsoo kuitenkin, että olisi vältettävä luomasta yhteisöön kansainvälisellä tasolla perustetun, IMO:n jäsenvaltioiden vapaaehtoisen auditointijärjestelmän kanssa rinnakkaista auditointijärjestelmää. Auditointimenettelyjen yhdenmukaistamiseksi ja yhtäläisten toimintaedellytysten turvaamiseksi yhteisessä kannassa asetetaan velvoite pyytää säännöllistä IMO:n auditointia hallinnolle ja julkaista auditoinnin tulokset. Auditointi tulee uusia seitsemän vuoden välein ottaen huomioon IMO:n käytettävissä olevat voimavarat. Lisäksi yhteisessä kannassa varmistetaan, että IMO:n auditointijärjestelmän muututtua pakolliseksi, direktiivin asiaa koskevan säännöksen voimassaolo päättyy joko automaattisesti kahdeksan vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta tai tarvittaessa aikaisemmin komission komiteamenettelyn mukaisesti (sääntelymenettely) tekemän päätöksen nojalla.

ii)   Laatujärjestelmä

Neuvosto tukee komission ehdotusta varmistaa, että jäsenvaltioiden merenkulkuhallinnot täyttävät niiden tehtävien hoitamiselle asetetut laatuvaatimukset. Yhteisessä kannassaan neuvosto ottaa kuitenkin huomioon erilaisten hallinnon yksiköiden erityistilanteet ja jättää jäsenvaltioiden päätettäväksi, mitä kansainvälisiä standardeja ne soveltavat hallintonsa eri osien sertifiointiin.

Lisäksi jäsenvaltioiden lippuvaltiotoiminnan tehostamistavoitteen mukaisesti neuvosto esittää, että Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan mustalla listalla tai kahtena perättäisenä vuonna harmaalla listalla lippuvaltiotoimintansa vuoksi olevien jäsenvaltioiden on annettava säännöllisesti komissiolle selvitys lippuvaltiotoiminnastaan. Tällaisen selvityksen avulla voidaan määrittää asianomaisen jäsenvaltion osalta keskeiset syyt, joiden vuoksi sen lippuvaltiotoimintaa koskevat vaatimukset jäivät täyttymättä.

iii)   Muut lippuvaltiotoimintaa koskevat vaatimukset

Kahden edellä mainitun pääseikan lisäksi neuvosto on edelleen yksinkertaistanut komission ehdotusta niiden toimenpiteiden osalta, joita on toteutettava ennen jäsenvaltion lipunkäyttöoikeuden myöntämistä ja siinä tapauksessa, että jokin satamavaltio pysäyttää jäsenvaltion lipun alla purjehtivan aluksen. Tältä osin neuvosto pitää asianmukaisena, että jäsenvaltiot direktiivin puitteissa päättävät toimenpiteistä, joita on toteutettava, jotta asianomainen alus on sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja määräysten mukainen tai saatetaan niiden mukaiseksi.

III   YHTEENVETO

Neuvosto uskoo, että sen yhteinen kanta auttaa varmistamaan korkean laadun sen suhteen, miten jäsenvaltiot suoriutuvat tehtävistään lippuvaltioina.

Neuvosto panee merkille Euroopan parlamentin kanssa tämän ehdotuksen osalta jo käydyn yhteydenpidon osana kolmannen meriturvallisuuspaketin muita ehdotuksia koskevia neuvotteluja. Se toivoo, että tekstistä päästäisiin pian yhteisymmärrykseen ja direktiivi voitaisiin näin antaa.


(1)  Asiak. 6843/06.

(2)  Asiak. 7805/07 CODEC 277 MAR 20 ENV 171.

(3)  CESE 1177/2006, 13.9.2006 (EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195).

(4)  CdR 43/2006, 15.6.2006 (EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38).

(5)  Asiak. 15859/08 ADD 1.


30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 330/s3


HUOMAUTUS LUKIJALLE

Toimielimet ovat päättäneet, ettei niiden säädöksissä enää viitata niissä mainittujen säädösten viimeisimpään muutokseen.

Ellei toisin mainita, julkaistuissa teksteissä mainituilla säädöksillä tarkoitetaan säädöksiä niiden tällä hetkellä voimassa olevassa muodossa.