30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/1

1.1

Komitea kannattaa voimakkaasti aloitteita, joiden tavoitteena on kehittää kestävyysperiaatteita noudattavaa tuotantoa ja kulutusta koskeva yhteisön politiikka, joka nivoutuisi olennaisena osana yhteisön muihin toimintalinjoihin.

1.2

Komitea suosittaa, että otetaan käyttöön määritelmät käsitteille ”ympäristömyönteinen tuote/palvelu” ja ”ympäristömyönteinen kuluttaminen” kestävän kehityksen ja kestävyysperiaatteiden mukaisen kulutuksen puitteissa. Määritelmiä tulee noudattaa kaikkialla EU:ssa ja ne on hyväksyttävä kansainvälisesti. Siinä yhteydessä on hyödynnettävä selkeitä ympäristökriteereitä, -indikaattoreita ja -normeja, joiden kehittäminen on mahdollista innovoinnin keinoin.

1.3

Komitea kehottaa EU:n elinkeinoelämää sekä jakelu- ja palvelujärjestelmiä sitoutumaan selkeästi noudattamaan yhtenäistettyä sektorikohtaista toimintamallia, johon kuuluu todennettavia tavoitteita koskeva aikataulu. Kestävän kehityksen kolmen pilarin — ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys — tulee olla siinä huomioituina. Ympäristövaatimukset tulee ottaa huomioon jo tuotteen suunnitteluvaiheessa sen koko elinkaarta ajatellen. Tavoitteita tulee tällöin jatkuvasti kasvattaa laatua, innovointia sekä kuluttajien tyytyväisyyttä silmällä pitäen.

1.4

Komitea suosittaa, että yhtiöt sekä julkiset ja yksityiset tahot ryhtyvät yhteistuumin tehokkaammin hyödyntämään yhteisön ja jäsenvaltioiden tarjoamia välineitä maksimoidakseen ympäristöä säästävää teknologiaa ja tuotteita koskevan tutkimustoiminnan.

1.5

Komitea tähdentää tarvetta voimistaa ja nopeuttaa ympäristöystävällisten tuotteiden sekä tuotantoprosessien teknisten standardien laatimista.

1.6

Komitea toivoo ympäristömyönteisten tuotteiden merkitsemisjärjestelmiä koskevien kriteerien ja yhdenmukaisten vähimmäisvaatimusten varmentamista noudatettaviksi kaikkialla sisämarkkinoilla. Sen tarkoituksena on taata ympäristötietoisten kuluttajavalintojen yhdenvertaisuus, valvonnan yhdenmukaisuus kautta EU:n sekä aidosti ympäristöä säästävien tuotteiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kunnioittaminen. EU:n ympäristömerkin (”ekokukan”) tunnettuutta tulee lisätä. Sen tulee voida vaikuttaa jäsenvaltio- ja alakohtaisten merkintäjärjestelmien rinnalla.

1.7

Komitea katsoo, että on tärkeää lujittaa ympäristöasioiden hallintajärjestelmien ”tuoteulottuvuutta”, jotta ne leviäisivät paremmin tuottajien ja jakelijoiden keskuuteen, ja sovittaa se tehokkaammin paikallisviranomaisten hallinnointijärjestelmiin, jotta se olisi enemmän omiaan synnyttämään yhteisvaikutuksia yhdessä muiden, kestävän kehityksen edistämisessä hyödynnettävien välineiden kanssa.

1.8

Komitea toteaa, että yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) yleistäminen kaipaa tukea. Siihen voitaisiin hyödyntää taloudellisia ja verotuksellisia toimenpiteitä, hallinnon sujuvoittamista, edistämis- ja markkinointityötä, EMASin tunnustamista — myös kansainvälisesti — ensiluokkaisuuden mittapuuksi sekä avustustoimia pienten yritysten hyväksi niiden ryhtyessä soveltamaan järjestelmää asteittain.

1.9

On olennaista, että tietyn tuotteen suoriutumista arvioidaan kokonaisuutena, eli ei ainoastaan ympäristökriteerien pohjalta vaan myös sellaisten muiden tärkeiden näkökohtien perusteella kuin sekä kuluttajan että tuottajan menestyminen taloudellisesti sekä turvallisuus, käyttökelpoisuus ja terveyden suojelu; resurssien ja materiaalien järkiperäinen käyttö sekä pitäen silmällä logistiikkaa, innovatiivisuutta, tuottajan kykyä laajentaa kuluttajan valikoimaa sekä tuotteen koko elinkaareen ja yhteiskuntaan liittyviä seikkoja.

1.10

ETSK suosittaa, että ympäristöä säästävien julkisten hankintojen kehittämistä edistetään. Siihen kuuluu ympäristöystävällisten tuotteiden teknisten ominaispiirteiden määritteleminen aloittaen ympäristövaikutuksiltaan parhaista tuotteista; tuotteen tai palvelun elinkaarikustannusten sisällyttäminen sitä koskevaan eritelmään; asiakohtaisen tietokannan asettaminen verkkokäyttöön; julkisia hankintoja koskevien yhteisön direktiivien ajantasaistaminen sisällyttämällä niihin viitteitä standardeihin, ympäristöasioiden hallintajärjestelmiin, ympäristömerkintöihin ja ympäristömyötäiseen tuotesuunnitteluun; lisäksi tulisi julkistaa jäsenvaltiokohtaisia toimintasuunnitelmia, jotka tähtäävät ympäristöä säästävien julkisten hankintojen käyttöönottamiseen.

1.11

Komitea toteaa jälleen pitävänsä tärkeänä, että oikeusperustana käytetään EY:n perustamissopimuksen 153 artiklaa, koska se soveltuu parhaiten kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseen ja suojaa siten myös kuluttajien oikeutta täydellisiin, paikkansapitäviin, tarkoituksenmukaisiin, ymmärrettäviin ja oikea-aikaisiin tietoihin.

1.12

Komitea toteaa, että itsesääntelytarkoituksiin voitaisiin kehittää käytännesäännöt direktiivissä 2005/29/EY tarkoitetulla tavalla, jotta vältytään ekologisten väittämien väärinkäytöstä mainonnassa ja joka tapauksessa harhaanjohtavasta mainonnasta. Sen rinnalla tulee soveltaa ympäristöveroja sekä sääntelyä. ETSK suosittaa, että ympäristöväittämissä on tukeuduttava luotettaviin ja tunnustettuihin ympäristömerkintöihin.

1.13

Komitea katsoo, että oikeudellisten menettelyjen tulisi olla kaikkien ulottuvilla, ja suosittaa lisäksi, että kuluttajia varten perustetaan oikeuslaitoksen ulkopuolisia seuranta- ja riitojenratkaisuelimiä, jotka ovat joustavia, tehokkaita, kohtuuhintaisia ja uskottavia. Näin voidaan taata tuotteiden ympäristönormienmukaisuus sekä se, että ne noudattavat ekologisen kestävyyden periaatteita.

1.14

Koska hajanaisuus leimaa sekä vaatimuksia kuluttajille tiedottamisesta että kestävyysperiaatteiden mukaisille tuotteille asetettavia vaatimuksia, komitea katsoo, että on ryhdyttävä kiireellisesti työhön yksinomaisten, selkeiden puitteiden laatimiseksi ”Sisämarkkinoilla tapahtuvaa kestävyysperiaatteiden mukaista kulutusta ja tuotantoa koskevan eurooppalaisen peruskirjan” muotoon.

2.1

Yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmän (1) tarkoituksena on edistää sellaisten tuotteiden myyntiä, joilla on vähemmän haitallisia vaikutuksia ympäristöön, ja antaa kuluttajille täsmällistä ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Merkintä ei koske ruokaa eikä juomia, farmaseuttisia tuotteita, lääkinnällisiä laitteita (2) eikä myrkyllisiä tuotteita tai vaarallisia aineita (3).

2.1.1

Ympäristöystävällisten tuotteiden suunnitteleminen, tuotanto, jakelu ja kulutus ovat oleellinen osa yhteisön ympäristöpolitiikkaa, joka on määritelty kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa (4) ilmaistujen tavoitteiden ja prioriteettien avulla. Ohjelma on tarkoitus viedä päätökseen vuoteen 2010 mennessä. Komitea on käsitellyt ohjelmaa lukuisissa lausunnoissaan. Siinä kuvataan seikkaperäisesti kaavailtuja toimenpiteitä kestävän kehityksen strategian muokkaamiseksi.

2.1.2

Yhdennetty tuotepolitiikka (5) (integrated product policy, IPP) on avainasemassa yhteisön kyseisellä alalla tekemien pääasiallisten aloitteiden joukossa. Komitea on antanut aiheesta lausunnon (6), jossa paneudutaan kaikkiaan tuotteisiin ja palveluihin, joilla on ympäristövaikutuksia.

2.1.3

Jotta yhdennetty tuotepolitiikka olisi tuloksekasta, on tarpeen kannustaa tuottajia valmistamaan ympäristöystävällisempiä tuotteita ja kuluttajia ostamaan niitä. Tarkoitukseen voitaisiin hyödyntää seuraavia välineitä:

2.1.4

Vuonna 2005 annetulla direktiivillä energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (8) luotiin sääntelylle uudet kehykset, mikä myös oli edistysaskel.

2.1.5

Puitedirektiivin täytäntöönpanon osalta ensimmäiset säännöt tulevat voimaan vuonna 2008. Parhaillaan pohditaan toimenpiteitä 20 tuoteryhmän suhteen (niihin kuuluvat valaistus, tietokonejärjestelmät ja pesukoneet), ja niistä 14:ään (mm. katu- ja toimistovalaistus) sovellettavien toimenpiteiden pitäisi olla valmiina vuoden 2008 loppuun mennessä. Loppujen tuoteryhmien, kuten kotitalouksien valaistusjärjestelmien, määräaika on vuosi 2009.

2.1.6

Kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa (9) määritetään viisi strategisen toiminnan pääasiallista suuntaviivaa: nykyisin voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon tehostaminen, ympäristönäkökohtien sisällyttäminen muihin politiikanaloihin, markkinalähtöisyys, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kasvattaminen auttamalla heitä muuttamaan käyttäytymistään siten, että heidän kysyntäkiinnostuksensa lisääntyisi, sekä ympäristön ottaminen huomioon tehtäessä alueellisia maankäytön suunnittelua ja hallinnointia koskevia päätöksiä.

2.1.7

Yleisemmin ottaen EU:n kestävän kehityksen strategiassa, jota Eurooppa-neuvosto tarkisti vuonna 2006, ”kestävä tuotanto ja kehitys” määritellään yhdeksi unionin tärkeimmistä haasteista, johon on pyrittävä vastaamaan antamalla talouden ja yhteiskunnan kehitykselle muodot, jotka sopivat paremmin yhteen ekosysteemin kanssa. Strategiassa esitetään myös uusi alan toimintasuunnitelma.

2.1.8

Vuonna 2007 julkistetusta täytäntöönpanoraportista (10) käy ilmi, että kestävyysperiaatteiden mukaista kulutusta ja tuotantoa on vaikea mitata luotettavasti laajalta pohjalta. Toisaalta vaikuttaa siltä, että mainitun kaltaisten tuotteiden ja palveluiden määrä markkinoilla kasvaa nopeasti, ja vuotuiset säästöt nykyisiin energiakustannuksiin nähden arvioidaan noin 60 miljardin euron suuruisiksi. Toisaalta ympäristömerkillä varustettuja tuotteita on edelleen jokseenkin vähän, eikä ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS) rekisteröityneiden yritysten määrä ole sekään kohonnut kovin korkeaksi. Jäsenvaltioista ainoastaan 14 on hyväksynyt kansallisen ympäristöystävällisiä hankintoja koskevan suunnitelman, ja vain 21 niistä on vienyt ympäristöteknologioita koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan (environmental technology action plan, ETAP) kuuluvan toteuttamislistan päätökseen (11).

2.2

Toisaalta jokin aika sitten ryhdyttiin teknisen standardoinnin alalla toimiin ympäristönäkökohtien kytkemiseksi uusiin teknisiin standardeihin, tarkoituksena luoda Euroopan standardointikomiteaa (European Committee for Standardisation, CEN) varten ”ympäristöpuitteet”, joiden mukaisesti komitean tekniset elimet voivat laatia ympäristömääritelmän. Tapauksissa, jolloin jokin standardi kuuluu ”uuden menettelytavan” piiriin, lähtökohtana on yhdenmukaisuus vastaavan EU-direktiivin perusvaatimusten kanssa. Asiassa edettiin vieläkin pidemmälle, kun ympäristösertifiointijärjestelmä ISO 14001 otettiin käyttöön.

2.3

Euroopan ympäristökeskus julkisti 10. lokakuuta 2007 kartoituksen Europe's environment — The fourth assessment [Euroopan ympäristö: neljäs arviointi] (12), jossa kokonainen luku omistetaan ”kestävälle kulutukselle ja tuotannolle”.

2.4

Lisäksi komission vuonna 2007 julkaisemassa, kasvuun ja työllisyyteen tähtäävän Lissabonin strategian edistymistä kuvaavassa vuotuisessa raportissa painotetaan ilmastonmuutoksen, eko-innovaatioiden energiatehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden ja energiamarkkinoiden merkitystä.

2.5

Todettakoon lisäksi, että Brysselissä 8.–9. maaliskuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kiinnitti erityistä huomiota ympäristökysymyksiin ja ilmastonmuutokseen. Helmikuussa 2007 kokoontunut ympäristöasioiden neuvosto puolestaan korosti, että EU:n kestävän kehityksen strategia ja kasvuun ja työllisyyteen tähtäävä Lissabonin strategia täydentävät toisiaan ja että viimeksi mainittu antaa oleellisen panoksen ensinnä mainitun strategian päätavoitteen hyväksi. Ympäristöasiain neuvosto toisti, että on tarpeen sisällyttää ympäristönäkökohdat kaikkiin toimintalinjoihin. Joulukuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto (13) asettui painokkaasti samoille yleislinjoille.

2.6

Yksi komission vuoden 2008 työohjelman (14) päätavoitteista on selvästikin kansalaisten tuominen pääosaan Eurooppa-hankkeessa. Siihen kuuluu ensinnäkin sosiaalisen tilanteen arvioiminen sekä sisämarkkinoiden tutkiminen, minkä lisäksi kiinnitetään jatkuvasti huomiota siihen, että eurooppalaisten on kyettävä saamaan täysi hyöty yhtenäismarkkinoista.

2.7

ETSK on useasti kehottanut käyttämään oikeusperustana Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 153 artiklaa (15), koska sen tarkoituksena on varmistaa kuluttajansuojan korkea taso ja suojata myös kuluttajien oikeutta täydellisiin (16), paikkansapitäviin, tarkoituksenmukaisiin, ymmärrettäviin ja oikea-aikaisiin tietoihin.

2.7.1

Johdetun oikeuden osalta kuluttajan tiedonsaantioikeudesta säädetään direktiivissä 2005/29/EY (17)”sopimattomista kaupallisista menettelyistä”, jotka voivat vahingoittaa kuluttajien taloudellisia etuja. Direktiivin liitteessä luetellaan joukko kaupallisia menettelyjä, joita voidaan ilman tapauskohtaista arviointiakin pitää sopimattomina. Niihin kuuluu esimerkiksi ”[l]uotettavuus- tai laatumerkinnän tai vastaavan esittäminen ilman tarvittavaa lupaa”.

2.8

Komitea on kuitenkin vakuuttunut, että perusvaatimuksia kuluttajalle tiedottamisesta sekä kestävyysperiaatteiden mukaisille tuotteille asetettavia vaatimuksia koskevat yhteisön oikeussäännökset ovat varsin hajanaiset. Näin ollen se pitää tärkeänä, että laaditaan ”Sisämarkkinoilla tapahtuvaa kestävyysperiaatteiden mukaista kulutusta ja tuotantoa koskeva eurooppalainen peruskirja”.

2.8.1

Komitea katsoo, että mikäli peruskirjan soveltamisen — sekä direktiivissä 2005/29/EY säädettyjen itsesääntelyä tarkoittavien säännösten — tuottamat tulokset osoittautuisivat epätyydyttäviksi, pitäisi tutkia muita vaihtoehtoja, kuten yhdenmukaistamisen viemistä pidemmälle tai yhteisön erityisen operatiivisen järjestelmän perustamista.

3.1

Komitean näkemyksen mukaan on oleellista aivan aluksi määritellä selkeästi ja jäännöksettömästi sellaiset käsitteet kuin ”kestävyysperiaatteiden mukainen tuote”, ”kestävyysperiaatteiden mukainen suunnittelu, tuotanto ja jakelu” ja ”kestävyysperiaatteiden mukainen kulutus”, jotta kaikkialla EU:ssa ja Euroopan talousalueella voidaan valvoa sellaisten yhteisön oikeudellisten ja muiden säännösten sekä vapaaehtoisten järjestelmien noudattamista maakohtaisesti ja alueellisesti, joissa viitataan mainitun kaltaisiin määritelmiin.

3.2

Kyseiset, yleistä kansainvälistä hyväksyntää nauttivat määritelmät eivät ole staattisia vaan niille on ominaista jatkuvan kehittämisen kohteena oleminen. Komitea katsoo, että määritelmiä täytyy täydentää

3.2.1

Komitea toteaa, että edellä mainitut määritelmät, asianmukaisin indikaattorein ja standardein täydennettyinä, ovat perusedellytys sellaiselle tuloksekkaalle yhteisön politiikalle, joka tarjoaa valistuneille kuluttajille mahdollisuudet noudattaa kestävyysperiaatteita valinnoissaan ja käyttäytymisessään siten, että tuotantoprosessit ovat ympäristömyötäisiä.

3.3

Kuten komissio itse on korostanut, ”Euroopan teollisuudella on hyvät mahdollisuudet vahvistaa asemiaan ympäristöteknologiaan perustuvien uusien tuotteiden, palvelujen ja prosessien markkinoilla. Lisäksi eurooppalaiset yritykset ovat entistä kiinnostuneempia ympäristötoimiensa tehokkuudesta osana yritysten sosiaalista vastuuta” (21).

3.3.1

Komitea on samaa mieltä kolmesta mainitussa yhteydessä määritetystä kehitysurasta: Vauhditetaan vähähiilisten ja energiatehokkaiden teknologioiden, tuotteiden ja palvelujen kehittämistä ja kaupallistamista; luodaan dynaamiset sisämarkkinat; luodaan vähähiilisten ja energiatehokkaiden teknologioiden, tuotteiden ja palvelujen maailmanlaajuiset markkinat.

3.3.2

Komitea toistaa äskettäisessä lausunnossaan esittämänsä näkemyksen: ”Tieteellinen ja tekninen huippuosaaminen ja sen soveltaminen kilpailukykyisen talousvoiman muodossa ovat ratkaisevia edellytyksiä sille, että voimme turvata — esimerkiksi energia- ja ilmastopolitiikkaa ajatellen — tulevaisuutemme, säilyttää tai parantaa nykyistä asemaamme maailmanlaajuisella toimintakentällä sekä suojella ja laajentaa eurooppalaista sosiaalimallia” (22).

3.3.3

Komitean mielestä tarvitaan integroidumpaa toimintamallia, jotta voitetaan vaikeudet ja esteet kaikkien käytettävissä olevien rahoitusvälineiden (23) yhdistetyn ja koordinoidun hyödyntämisen tieltä unionin, jäsenvaltioiden alueiden ja kuntien tasolla sekä yksittäisten toimijoiden kohdalla, pyrittäessä kehittämään vähäsaasteisia ja tehokkaita teknologioita sekä innovatiivisia sovelluksia, jotka pystyvät tuottamaan prosesseja, tuotteita ja palveluita, jotka ovat suuressa määrin kestävyysperiaatteiden mukaisia.

3.3.4

Komitea uskookin, että tarvitaan komission pääosastojen yhteistä koordinoinnin ja teknisen avun aloitetta, jotta kyetään optimoimaan saatavilla olevien yhteisön, eurooppalaisten ja maakohtaisten välineiden yhdistetty käyttö. Siten eurooppalaisella tutkimus- ja innovointialueella kyetään saamaan niin yrityksissä kuin julkisissa ja yksityisissä laitoksissa harjoitettavasta tutkimuksesta ja innovoinnista täysi hyöty ympäristönsuojelun hyväksi.

3.3.5

Komitea on jo useaan otteeseen todennut (24), komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin ohella, että on ehdottoman tärkeää vähentää byrokratiaa, joka jähmettää yritysten (eritoten pk-yritysten) toimintaa, jotta vapautetaan yritysten taloudellinen ja sosiaalinen potentiaali ja ohjataan se tuotannon, organisaatiopuitteiden sekä muiden rakenteiden kestävyysperiaatteiden mukaiseen nykyaikaistamiseen.

3.4

Vuonna 1997 EU käynnisti tuotteiden ympäristömerkintäjärjestelmän kannustaakseen ympäristöä kunnioittavaa tuotantotoimintaa. Myöhemmin järjestelmä laajennettiin kattamaan palvelut ja se on vuosien mittaan kasvanut edelleen. Siihen kuuluu myös moniin kriteereihin perustuvia yleisiä ympäristömerkkejä, joita sovelletaan tuote- ja palveluryhmiin (25).

3.4.1

Komitea katsoo, että nykytilanne saattaa aiheuttaa hämmennystä tuottajien ja ennen muuta eurooppalaisten kuluttajien keskuudessa. Sen mielestä ratkaisuna olisi vahvistaa unionin tasolla ajanmukaistettu vähimmäisvaatimusten järjestelmä, johon kuuluisi pakollinen rekisteröityminen ja riippumattoman sertifiointielimen suorittama varmentaminen merkinnän myöntämisen ehtoina.

3.4.2

Unionin tasolla myönnettävä merkintä ei saisi kilpailla maa- ja alakohtaisten merkintöjen kanssa vaan sen tulee vaikuttaa niiden rinnalla. Viimeksi mainitut ovat joissakin tapauksissa paremmin kuluttajien tiedossa kuin EU-merkintä. Lisäksi Energy Starin kaltaisia menestyksekkäiksi osoittautuneita merkintöjä tulisi koordinoida kansainvälisesti.

3.4.3

On välttämätöntä, että merkinnät ovat uskottavia ja herättävät kuluttajassa luottamusta. Niinpä asiaankuuluvien merkintävaatimusten määrittäminen ja markkinaseuranta olisi annettava (kaikkien) asianosaisten vastuulle ollakseen vakuuttavampaa.

3.4.4

Saattaa olla aiheellista ryhtyä harkitsemaan tuotteiden ja palveluiden merkitsemistä niiden hiilijalanjäljen (carbon footprint) määrittämiseksi.

3.5

Yhteisön vapaaehtoisen EMAS-järjestelmän ansiosta ne, jotka tahtovat näyttää parantavansa toimintaansa ympäristövaikutusten kannalta, voivat halutessaan liittyä yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään ja osoittaa siten noudattavansa toiminnassaan ympäristölainsäädäntöä ja olevansa sitoutuneita ympäristöasioiden hallintajärjestelmään. Komitea katsoo, että ISO-standardin 14001 hyväksymisen jälkeen on mahdollista lujittaa ympäristöasioiden hallintajärjestelmien ”tuoteulottuvuutta”, mikä helpottaa niiden yleistämistä tuottajien ja jakelijoiden keskuudessa sekä niiden mukauttamista paikallisviranomaisten prosessinhallintaan ja avaa yhteisvaikutusmahdollisuuksia muiden, kestävän kehityksen edistämiseen sovellettavien välineiden kanssa.

3.5.1

Komitea toteaa, että EMAS-järjestelmän yleistämistä on aiheellista tukea. Tähän voitaisiin hyödyntää taloudellisia ja verotuksellisia toimenpiteitä, hallinnon sujuvoittamista, edistämis- ja markkinointityötä, EMASin tunnustamista — myös kansainvälisesti — ensiluokkaisuuden mittapuuksi sekä avustustoimia pk-yritysten hyväksi niiden ryhtyessä asteittain soveltamaan järjestelmää, varsinkin toimialakohtaisten klustereiden puitteissa.

3.6

Komitea pitää ehdottoman välttämättömänä kehittää ympäristötietoiset tuotteiden ja palveluiden markkinat. Tähän tarkoitukseen tarvitaan tarjontapuolelle kehitettyjä kannustimia ja välineitä innovoinnin rohkaisemiseksi ja kysyntäpuolelle vastaavasti omansa kuluttajien varustamiseksi asianmukaisilla tiedoilla sekä heidän kannustamisekseen ostamaan ympäristöystävällisempiä tuotteita.

3.6.1

Kun otetaan huomioon sisämarkkinoiden kilpailuolosuhteet, tietyn tuotteen suoriutumista pitää arvioida muidenkin kuin ympäristökriteerien pohjalta eli myös sellaisten muiden tärkeiden näkökohtien perusteella kuin sekä kuluttajan että tuottajan menestyminen taloudellisesti ja turvallisuus ja käyttökelpoisuus, resurssien ja materiaalien järkiperäinen käyttö sekä pitäen silmällä logistiikkaa, terveyskysymyksiä ja innovatiivisuutta, tuotteen kykyä laajentaa kuluttajan valikoimaa ja tuotteen elinkaareen ja käytöstä poistamiseen sekä lopulta koko yhteiskuntaan liittyviä seikkoja.

3.6.2

On välttämätöntä sitoutua aidosti tukemaan ympäristömyönteisen tuotannon ja palveluiden alalla tapahtuvaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä innovointia.

3.7

Komitea katsoo, että CENin, Cenelecin ja Euroopan telealan standardointilaitoksen ETSIn pitää olla avainasemassa kehitettäessä tuotteiden ekologista kestävyyttä koskevaa teknistä standardointia  (26).

3.7.1

Komitea on samassa yhteydessä korostanut, että ”teknisten ympäristöstandardien käytön edistämistä koskevien päätösten ei pitäisi olla ylhäältä alaspäin suuntautuvia, vaan ne tulisi toteuttaa siten, että ympäristöä vähän kuormittavat tuotteet hyväksytään entistä laajemmin ja että kansalaisten ja kuluttajien etu ja tarpeet otetaan entistä paremmin huomioon” (27).

3.8

Julkisia tavara- ja palveluhankintoja sekä julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (28) on tärkeä säädös julkisten hankintojen alalla. Komissio on myös antanut tulkitsevan tiedonannon julkisiin hankintoihin sovellettavasta yhteisön lainsäädännöstä ja mahdollisuuksista ottaa ympäristönäkökohdat huomioon julkisissa hankinnoissa (29).

3.8.1

Komitean näkemyksen mukaan julkiset hankinnat, jotka vastaavat noin 16:ta prosenttia yhteisön BKT:sta, on ratkaisevan tärkeä ala vähemmän ympäristöä kuluttavien tuotteiden yleistämistä ajatellen. Komitea kehottaakin ryhtymään toimenpiteisiin sopimuksista päättävien viranomaisten rohkaisemiseksi käyttämään olemassa olevia mahdollisuuksia ympäristöä säästäviin julkisiin hankintoihin.

3.8.2

Vuonna 2006 julkistetussa loppuraportissa, joka käsittelee Euroopassa tehtäviä ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja (30), mainitaan pääasiallisiksi kyseisen käytännön leviämisen esteiksi ympäristöystävällisten tuotteiden korkeampi hinta, varsinkin kun elinkaarikustannuksia koskevia indikaattoreita ei ole käytettävissä; ympäristötietojen ja asianmukaisen, helppokäyttöisen elektronisen tietokannan puute; hankintakriteerien ja -eritelmien epäselvyys, jolloin ympäristömyönteisten tuotteiden määritelmistä ja standardeista ei ole varmuutta; tuen puute johto- ja poliittisella tasolla sekä informaatio- ja koulutusvälineiden puute.

3.8.3

Näin ollen komitea suosittaa, että ympäristömyönteisille tuotteille määritellään vankat kriteerit, joissa yksilöidään kaikkia asiaankuuluvat ympäristövaatimukset, joihin sisällytetään tietyn tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikana syntyvät kustannukset. Lisäksi komitea suosittaa ”ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevan eurooppalaisen tietokannan” (31) perustamista sekä ISO-standardin 14004 vaatimusten, ympäristöasiain hallintajärjestelmien, ympäristömerkintäviittausten ja ympäristömyönteisen tuotesuunnittelun sisällyttämistä julkisia hankintoja koskeviin EU-direktiiveihin. Komitea kehottaa myös levittämään tietoa ympäristöä säästävien julkisten hankintojen käyttämisestä suuren yleisön keskuuteen sekä kohdistamaan huomion tuotteisiin, joiden ympäristövaikutukset ovat tuntuvimmat.

3.9

Reilun kaupan mukaisia toimintamalleja on omaksuttu Euroopassa laajasti. ETSK on jo kauan kiinnittänyt huomiota reiluun kauppaan ja eettiseen kauppaan. ETSK on käsitellyt aihetta perusteellisesti lausunnossaan asiakokonaisuudesta REX/196 (32). Tällaiset ohjelmat kuuluvat ETSK:n näkemyksen mukaan tärkeimpiin tekijöihin kestävyysperiaatteita noudattavan kulutuksen toteutumiseksi.

3.10

Valistuksen merkitys on keskeinen edistettäessä kestävää kulutusta, ja ETSK suosittelee painokkaasti, että valistus aloitetaan jo koulunpenkillä. Lisäksi kuluttajien olisi saatava helposti tietoa siitä, millaisiin ympäristövaikutuksiin ostopäätökset tai tuotteet ja palvelut johtavat. On kuitenkin tärkeää, että tällaista tietoa asetetaan saataville sellaisessa muodossa, että kuluttaja pitää sitä kiinnostavana ja omaksuu ja ymmärtää sen helposti.

3.11

ETSK katsoo, että kestävyysperiaatteiden mukaista tuotantoa ja kulutusta koskeva yhteisön lainsäädäntö olisi konsolidoitava ja että sitä olisi yksinkertaistettava, jotta se olisi ymmärrettävämpää ja helppokäyttöisempää niin kuluttajia kuin tuottajiakin ajatellen: ”Periaatetta 'vähemmän mutta parempaa lainsäädäntöä' on sovellettava siten, että saadaan aikaan konsolidoituja ja yhtenäisiä säädöstekstejä, joilla luodaan teollisuuden muutoksiin mukautumiselle oikeusvarmuutta ja avoimuutta, joissa keskitytään siihen, miten luonnonvaroja ja ympäristöä voidaan suojella parhaiten, ja joissa sovelletaan kestävyysperiaatteita noudattavia ja kilpailukykyisiä teknisiä innovaatioita maailmanlaajuisilla markkinoilla” (33).

3.12

Tuotteiden ympäristöystävällisyyttä ajatellen olisi hyödyllistä tehostaa yhteisön toimia harhaanjohtavan mainonnan ja sopimattomien kaupallisten menettelyjen tekemiseksi laittomiksi  (34). Termejä ”eko” ja ”bio” käytetään nimittäin nykyisin usein tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa myynnin lisäämiseksi, vaikka kyseiset tuotteet ja palvelut eivät eroa muista eivätkä tuo lisäarvoa.

3.12.1

Tässä yhteydessä komitea katsoo, että olisi tärkeää kehittää käytännesäännöt direktiivissä 2005/29/EY tarkoitetulla tavalla, koska ne voisivat olla erityisen arvokas itsesääntelyn tekijä pyrittäessä estämään kohtuuttomien ympäristöväittämien esittäminen mainonnassa. Niissä voitaisiin soveltaa seuraavia kriteereitä:

3.12.2

Komitea katsoo lisäksi, että on suositeltavaa perustaa kuluttaja-asioita varten oikeuslaitoksen ulkopuolisia seuranta- ja riitojenratkaisuelimiä, jotka ovat joustavia, tehokkaita, kohtuuhintaisia ja toiminnassaan uskottavia taatakseen tuotteiden ympäristönormienmukaisuuden ja varmistaakseen, että ne noudattavat kuluttajien valintoja ohjaavia ekologisen kestävyyden vaatimuksia. Niiden ei kuitenkaan tule korvata oikeudellisia menettelyjä, joiden tulisi olla kaikkien ulottuvilla.

3.13

Komitea pitää erityisen tärkeänä, että laaditaan Sisämarkkinoilla tapahtuvaa kestävyysperiaatteiden mukaista kulutusta ja tuotantoa koskeva eurooppalainen peruskirja, jotta kyetään suojaamaan kuluttajien oikeus kuluttaa ympäristöystävällisiä tuotteita. Peruskirjan tulee sisältää seuraavat asiat:

3.13.1

ETSK on halukas järjestämään konferenssin, jonka aiheena on ”Sisämarkkinoilla tapahtuvaa kestävyysperiaatteiden mukaista kulutusta ja tuotantoa koskeva eurooppalainen peruskirja”. Koska aihe on merkittävä, komitea toivoo Euroopan parlamentin ja Euroopan komission osallistuvan tapahtuman toteuttamiseen.

30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/8

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, jonka tavoitteena on iäkkäiden ihmisten elämänlaadun parantaminen uuden tieto- ja viestintäteknologian avulla. Tietotekniikka-avusteista asumista (Ambient Assisted Living, AAL) koskeva AAL-ohjelma voi olla yksi väline, jonka avulla voidaan tehokkaasti ja ensisijaisesti varmistaa iäkkäiden sekä kaikkien muiden sellaisten henkilöiden elämänlaatu, jotka eivät terveyssyistä voi asua kotonaan.

1.2

ETSK on vakuuttunut siitä, että asiaa koskevalla tieto- ja viestintäteknologian alan tutkimuksella tulisi ennen kaikkea pyrkiä varmistamaan, että palveluiden käyttäjien tarpeet ymmärretään oikein, niihin reagoidaan ja ne kyetään tyydyttämään. Sen vuoksi olisi sovellettava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, jossa ensin selvitetään käyttäjien tarpeet ja sen jälkeen tutkimus- ja kehitystyö sovitetaan yhteen tarpeiden kanssa.

1.3

ETSK katsoo, että AAL-ohjelman yksi tärkeä sidosryhmä ovat henkilöt, jotka lopulta hyötyvät kyseisen teknologian käytöstä. Sen vuoksi on tärkeää ymmärtää näiden henkilöiden tarpeet mutta myös valmistaa heitä kyseisen teknologian käyttöön ja tarjota heille mahdollisuus osallistua teknologian testaamiseen ja suunnitteluun.

1.3.1

Myös tästä syystä ETSK pitää elinikäistä oppimista ja tietoyhteiskuntaan osallistamista koskevia EU:n toimintalinjoja tärkeinä. Sen vuoksi komitea katsoo, että komission tulisi lisäksi alkaa soveltaa AAL-ohjelmaan ja kyseisiin politiikkoihin integroitua lähestymistapaa.

1.4

ETSK:n mielestä enemmän kuin mitään muuta tutkimus- ja kehitysohjelmaa juuri etenkin AAL-ohjelmaa voidaan pitää erittäin ”inhimillisenä”. Kyseessä on todellakin tutkimusohjelma, mutta sillä pyritään vaikuttamaan sosiaalisiin oloihin, joihin ihmiset erittäin usein joutuvat herkässä elämänvaiheessaan.

1.5

Kuten seuraavassa esitetään yksityiskohtaisemmin, ETSK:n mielestä neljä ydinalaa, joita AAL-ohjelmassa on käsiteltävä rinnakkain, ovat käyttäjien tarpeet, käyttäjien turvallisuus, terveys- ja sosiaalialan organisaatiot (sekä alan asiantuntijoita edustavat järjestöt) ja käytettävä teknologia.

1.6

ETSK korostaa, että eettiset kysymykset ja yksityisyyden suojaan liittyvät näkökohdat olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansainvälisten ohjeiden mukaisesti. Sen vuoksi komitea suosittaa tällaisten kysymysten huomioimista komission tiedonannossa.

2.1

Komission ehdotuksen erityistavoitteet ovat seuraavat:

2.2

Ehdotus on jatkoa komission käynnistämälle toimintasuunnitelmalle hyvästä vanhuudesta tietoyhteiskunnassa. Toimintasuunnitelman katsotaan olevan keskeisessä asemassa pyrittäessä vastaamaan väestönmuutosten vuoksi Euroopan edessä oleviin sosiaalisiin ja taloudellisiin haasteisiin. Arvioiden mukaan 65–80-vuotiaiden eurooppalaisten määrä lisääntyy lähes 40 prosenttia vuosina 2010–2030. (1) Tieto- ja viestintäteknologiaa pidetään yhtenä keinona auttaa tämänikäisiä ihmisiä parantamaan elämänlaatuaan, elämään itsenäisesti ja pysymään terveempinä pidempään.

2.3

Komissio aikoo käynnistää tietotekniikka-avusteista asumista koskevan kuusivuotisen ohjelman, jolla täydennetään seitsemänteen puiteohjelmaan sekä kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelmaan sisältyviä tieto- ja viestintäteknologiaan ja ikääntymiseen liittyviä toimia. AAL-ohjelman käyttöön osoitetaan vuosina 2008–2013 noin 300 miljoonan euron suuruiset määrärahat. Yhteisö ja jäsenvaltiot osallistuvat ohjelman rahoitukseen yhtä suurin osuuksin.

2.4

AAL-ohjelman oikeusperustana on perustamissopimuksen 169 artikla. Kyseinen artikla mahdollistaa yhteisön osallistumisen useiden jäsenvaltioiden toteuttamiin tutkimusohjelmiin sekä jäsenvaltioiden ohjelmien toteuttamista varten luotaviin rakenteisiin. AAL-ohjelmalle valittiin juuri tämä oikeusperusta, jotta voidaan lisätä alan tutkimuksen tehokkuutta maksimoimalla rajatylittävä asiantuntijatyö, varmistamalla jäsenvaltioiden sitoutuminen tutkimuksen osarahoitukseen, varmistamalla johdonmukainen lähestymistavan soveltaminen asiaan Euroopan tasolla sekä varmistamalla ikääntymiseen liittyvien yhteentoimivien tieto- ja viestintäteknisten ratkaisujen todelliset sisämarkkinat.

3.1

Komission ehdotuksessa viitataan aikaisempaan perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla toteutettuun aloitteeseen (kliiniset kokeet Afrikassa, European and Developing Countries Clinical Trials Partnership EDCTP). Tästä aloitteesta saadut kokemukset korostavat sen merkitystä, että osallistuvat maat sitoutuvat selvästi hankkeen monivuotiseen rahoitukseen, Tarkoituksena on, että EU ja jäsenvaltiot osallistuvat yhtä suurin osuuksin AAL-ohjelman rahoitukseen.

3.2

Ohjelman valmistelutyö tehtiin kuudennen puiteohjelman ”Tietoyhteiskunnan teknologiat” -painopisteen yhteydessä 1. syyskuuta 2004 — 31. joulukuuta 2006 toteutetun, tietotekniikka-avusteista asumista koskeneen erityisen tukitoimen puitteissa. Tätä tarkoitusta varten muodostettuun yhteenliittymään osallistui kumppaneita seuraavista valtioista: Itävalta, Saksa, Ranska, Suomi, Italia, Belgia ja Sveitsi. Kumppaneina oli yksityisen ja julkisen sektorin toimijoita sekä yksi yliopisto.

3.3

AAL-ohjelman toteuttamisesta vastaava oikeudellinen elin on AAL-yhteenliittymä. Yhteenliittymä muodostuu tällä hetkellä 21:stä jäsenvaltioiden edustajasta. Koska kyseessä on alhaalta ylöspäin suuntautuva hanke, jäsenvaltioihin on perustettu joukko yhteenliittymän yhteyspisteitä.

4.1

ETSK kannattaa tarkasteltavana olevaa, perussopimuksen 169 artiklaan pohjautuvaa AAL-aloitetta. Komitea toteaa erityisesti, että aloitteessa otetaan täydellisesti huomioon taustalla oleva Euroopan väestökehitys.

4.1.1

ETSK katsoo, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi niissä jäsenvaltioissa, joiden perusrakenteet ovat riittämättömät nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen toteuttamiseksi, tarvitaan EY:n perustamissopimuksen 159 artiklassa mainitun kaltaisia erityistoimia merkittävimpien alueellisten erojen tasoittamiseksi Euroopan unionissa.

4.2

ETSK:n mielestä aloite olisi nähtävä laajemmin kuin pelkkänä mahdollisuutena rakentaa kokeilujärjestelmä, jolla pyritään osoittamaan mallin toimivuus. On erittäin tärkeää, että hankkeeseen kootaan yhteen laaja joukko sidosryhmiä, joiden osallistuminen on välttämätöntä aloitteen kestävien vaikutusten varmistamiseksi.

4.2.1

Tärkeimpiä sidosryhmiä ovat ne tahot, jotka viime kädessä hyötyvät AAL-ohjelmasta. AAL-ohjelman ensisijaisena tavoitteena on pidentää ikääntyneiden itsenäistä elämää sekä varmistaa, että kyseinen väestöryhmä voi asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. On syytä muistaa, ettei asia koske yksinomaan ikääntyneitä vaan myös kaikkia muita henkilöitä, jotka eivät terveyssyistä kykene asumaan itsenäisesti kotonaan. Aloitteessa onkin varmistettava, että näiden sidosryhmien tarpeet ja vaatimukset ovat aidosti keskeisessä asemassa tutkimustyössä.

4.3

Toinen tärkeä sidosryhmä ovat terveys- ja sosiaalialan organisaatiot. Myös niiden tarpeet on otettava aloitteessa huomioon. ETSK suosittaa, että hankkeen onnistumisen varmistamiseksi kyseisille organisaatioille annetaan mahdollisuus korostaa muille sidosryhmille sellaisten asioiden merkitystä kuin järjestelmien integrointi ja yhteentoimivuus.

4.4

On erittäin suositeltavaa, että aloitteen puitteissa kehitettävien järjestelmien käyttäjät voivat alkuvaiheesta lähtien osallistua työskentelyyn keskeisinä sidosryhminä. ETSK suosittaa, että yhteenliittymä mahdollisuuksien mukaan sitoutuu sellaisiin käyttäjäkeskeisiin menetelmiin kuin osallistavaan suunnitteluun perustuva kehitystyö, jotta voidaan erityisesti edistää laitteiden ja käyttöliittymien asianmukaista käytettävyyttä. ETSK suosittaa myös, että eettiset kysymykset ja yksityisyyden suojaan liittyvät näkökohdat otetaan asianmukaisesti huomioon kansainvälisten ohjeiden mukaisesti.

4.5

ETSK panee merkille ehdotuksen pk-yrityksiä koskevat sitoumukset ja kannattaa elinkeinoelämän organisaatioiden määrittämistä keskeisiksi sidosryhmiksi, sillä ne voivat tukea sellaisten innovatiivisten markkinalähtöisten liiketoimintamallien käyttöönottoa, jotka tarjoavat integroituja ja selviä etenemistapoja tutkimustulosten teolliseksi hyödyntämiseksi. Komitea suosittaa erityisesti, että pk-yrityksille annetaan mahdollisuus osallistua etenkin sellaiseen tutkimukseen, johon perustuvia sovelluksia voidaan tuoda markkinoille melko lyhyessä ajassa (kahdesta vuodesta alkaen).

4.5.1

ETSK kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että pk-yritykset ovat toisinaan teknologian käytössä nopealiikkeisiä ja kykenevät ajoittain tuomaan markkinoille uusia teknologisia ratkaisuja ja liiketoimintamalleja nopeammin kuin suuret yritykset tai terveys- ja sosiaalialan organisaatiot. Tällä pk-yritysten ominaisuudella on erityisen suuri merkitys nyt käsiteltävänä olevalle aloitteelle. Suurten organisaatioiden ja pk-yritysten kumppanuus hyödyttääkin molempia osapuolia.

4.6

AAL-ohjelman tarkoituksena on tukea henkilöitä, jotta he voivat asua kotonaan entistä pidempään. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan laaja valikoima antureita, käynnistimiä, käyttäjäliittymiä, prosessoreita ja viestintälaitteita. Usein niitä voivat toimittaa vain Euroopan lukuisat eri pk-yritykset.

4.7

ETSK kannattaa ehdotukseen sisältyviä tukitoimia, joilla edistetään kaikkien sidosryhmien keskuudessa teknologien, kliinikoiden, terveys- ja sosiaalialan muiden työntekijöiden sekä erityisesti kotona asuvien käyttäjien ja heidän hoitajiensa ja läheistensä monialaista verkottumista.

4.8

Aloite antaa mahdollisuuden ottaa eurooppalaisen innovointijärjestelmän puitteissa käyttöön uusia innovointimalleja, jotka heijastavat viimeaikaista edistymistä avoimessa ja käyttäjälähtöisessä innovaatiotoiminnassa. Tämä edistää Lissabonin strategian yhdistämistä uuteen, entistä käyttäjäkeskeisempään eurooppalaiseen innovointijärjestelmään.

4.9

ETSK vahvistaa, että on tärkeää varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden kaikentyyppisten organisaatioiden tasavertaiset mahdollisuudet osallistua aloitteeseen.

4.10

Lisäksi kaikkia jäsenvaltioita olisi kannustettava osallistumaan ohjelmaan. Tällä hetkellä Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Suomi, Tanska ja Unkari sekä Israel, Norja ja Sveitsi ovat sopineet koordinoivansa yhteisesti toimia, joilla pyritään edistämään AAL-ohjelmaa.

4.11

ETSK on huolissaan siitä, että eräät valtiot eivät yhteisrahoituksesta aiheutuvien kustannusten vuoksi osallistu ohjelmaan. Kyseisten maiden tulisi voida osallistua ohjelmaan sen missä tahansa vaiheessa heti kun ne täyttävät osallistumiselle asetetut (ennen kaikkea yhteisrahoitusta koskevat) vaatimukset.

4.12

ETSK myöntää, että AAL-ohjelmalla voidaan pienentää sosiaaliturvajärjestelmän kustannuksia. Se toistaa kuitenkin, ettei ohjelmalla tähdätä kustannusten pienentämiseen vaan yhden kansalaisryhmän elämänlaadun tehokkaaseen turvaamiseen. Kustannusten pienentyminen on yksi ohjelman toteuttamisen ilahduttavista oheisvaikutuksista.

5.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että AAL-ohjelmassa tulisi vastaisuudessakin keskittyä kolmeen pääalaan eli käyttäjiä, terveysalan organisaatioita sekä käytettävää teknologiaa koskeviin erityiskysymyksiin.

5.2

Ohjelman tärkeimpinä edunsaajina ja sidosryhmänä tulee toisinaan olla ikääntyneet ihmiset. Ohjelmassa on ensiarvoisen tärkeää keskittyä loppukäyttäjien tarpeisiin. Kohdehenkilöiden käyttäminen ainoastaan tutkimustulosten testaamiseen tarvittavana tutkimusympäristönä johtaa valitettavasti sellaisten innovaatioiden luomiseen, jotka eivät todellisuudessa vastaa tärkeimpien edunsaajien tarpeita. Tämän vuoksi käyttäjien tarpeet olisi pidettävä mielessä. Niistä voidaan mainita muun muassa mahdollisimman vähäiset käyttäytymismuutokset, liikkuvuus, valinnanvapaus, elämänlaadun parantuminen sekä yksityisyyden kunnioittaminen.

5.3

Olisi myös muistettava, että ikääntyneiden muodostama väestöryhmä saattaa kärsiä tietoyhteiskunnasta syrjäytymisestä ja että sen vuoksi ”digitaalinen kuilu” olisi pyrittävä poistamaan. Myös pääsy tietoverkkoon on oleellinen asia. Sen vuoksi olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin internet-yhteyksien saatavuuden (sekä fyysisten liittymien että taloudellisten edellytysten) varmistamiseksi kaikilla alueilla, erityisesti maaseudulla.

5.3.1

On erittäin tärkeää, että

5.3.2

ETSK onkin vakuuttunut siitä, että AAL-ohjelman yhteydessä olisi sovellettava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. Koko prosessin keskipisteessä ja lähtökohtana olisi oltava pikemminkin käyttäjien tarpeet kuin itse teknologia. Olisi tehtävä täsmällinen tutkimus kaikkien eri tarpeiden yksilöimiseksi. Niistä voidaan mainita muun muassa tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin varsinkin vanhemmalla iällä (internet-palvelut kuten Skype-palvelu ja sähköposti ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja edullisiksi välineiksi tämän tarpeen tyydyttämiseksi), vähäinen kiinnostus pysyä jatkuvasti ajan tasalla nopeassa teknologisessa kehityksesstä, kyky sopeutua teknologisiin muutoksiin sekä valmius käyttää asianomaista teknologiaa. Käyttäjillä tulisi myös olla mahdollisuus osallistua mainitunlaisen uuden teknologian kehittämiseen, käyttöönottoon ja arviointiin.

5.4

Terveys- ja sosiaalialan organisaatiot, niiden edustajat sekä käyttäjien perheet ovat viime kädessä ne tahot, jotka hyödyntävät teknologiaa hoitopalveluiden tarjoamiseksi edunsaajille. On oleellista, että kyseiset organisaatiot osallistuvat tutkimustyöhön sen eri vaiheissa, jotta voidaan varmistaa tutkimuksen tuloksena syntyvien tuotteiden yhteensopivuus organisaatioiden käyttöjärjestelmien kanssa. AAL-ohjelman edellyttämän uuden teknologian käyttöönotto vaatii todennäköisesti organisatorisia muutoksia. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että sosiaalialan organisaatiot ovat valmiita tällaisiin muutoksiin sekä halukkaita toteuttamaan ne mahdollisimman kitkattomasti kyseisen teknologian tarjoamien mahdollisuuksien maksimoimiseksi.

5.4.1

Hoitohenkilökunnalla on erittäin tärkeä rooli kaikkien hyvinvointipalveluiden tarjoamisessa, myös AAL-ohjelmassa. Sen vuoksi toimintatapojen muutoksen tulisi koskea organisaatiotason lisäksi myös hoitohenkilökuntaa sen varmistamiseksi, että AAL-ohjelman kohdehenkilöiden kanssa suorassa yhteydessä olevat henkilöt osaavat käyttää asianomaista teknologiaa ja että he uskovat aidosti kyseisen teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin, jotta he voivat lisätä myös palvelujen käyttäjien luottamusta siihen, että tällaisilla välineillä voidaan parantaa heidän elämänlaatuaan.

5.4.2

ETSK katsoo myös, että terveydenhuoltojärjestelmä olisi tutkittava tarkasti sen varmistamiseksi, että AAL-ohjelman täytäntöönpanoon on organisatoriset valmiudet ja että terveys- ja sosiaalialan organisaatiot todella selviävät siitä, että entistä useammat asuvat kotonaan.

5.4.3

AAL-ohjelman hyväksymisen myötä on lisäksi entistäkin tärkeämpää, että terveys- ja sosiaalialan organisaatioiden yhteistyötä ja toiminnan koordinointia parannetaan. Myös tässä tapauksessa teknologiaa voidaan hyödyntää yhteistyön parantamiseen. Tärkeämpää on kuitenkin yhteistyötarpeen tiedostaminen sekä yhteistyöhalukkuus.

5.5

AAL-järjestelmästä tulee todennäköisesti monimutkainen. Sen vuoksi yhtenä ohjelman keskeisistä tavoitteista tulisi olla yhteentoimivuuden varmistaminen. Innovaatioita ja teknologisia ratkaisuja olisi sovellettava laajamittaisesti sekä tarpeiden mukaan sovitetulla, integroidulla ja ennakoivalla tavalla.

5.6

ETSK katsoo, että komission olisi lisäksi alettava soveltaa integroitua lähestymistapaa AAL-ohjelmaan ja elinikäisen oppimisen kaltaisiin toimintalinjoihin. Kyseisten politiikkojen piiriin kuuluvaa koulutusta olisi itse asiassa suunnattava myös AAL-ohjelman sidosryhmille, koska koulutus on oleellinen osa nyt tarkasteltavana olevien teknologisten ratkaisujen onnistumista.

30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/11

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) arvostaa sitä, että komissio on järjestänyt useat monimutkaiset direktiivit kurinalaisesti yhdeksi selkeäksi asiakirjaksi ja ottanut samalla huomioon uudelleen laadittuja osia koskevat säännöt. EU:n lainsäädäntökehyksessä ei pitäisi keskittyä pelkästään toiminnan vakautta koskevaan politiikkaan, sillä siinä tarkastellaan pääoman merkitystä Euroopan yrityksille ja kansalaisille myös monin muin tavoin tärkeiden vakuutuspalvelujen tarjonnassa. ETSK pidättääkin itselleen oikeuden ilmaista aikanaan mielipiteensä kuluttajien sekä vakuutuksenantajien ja jälleenvakuutuksenantajien välisen suhteen uusista piirteistä erityisesti komission hiljattain tekemien vähittäisrahoituspalveluja koskevien aloitteiden yhteydessä.

ETSK kehottaa komissiota jatkamaan vakuutuksenottajien ja -antajien välistä suhdetta koskevien oikeudellisten näkökohtien yhdenmukaistamista, jota toteutetaan tällä hetkellä terveys- ja kuluttaja-asioiden PO:n johdolla ”yhteisen viitekehyksen” puitteissa.

1.2

ETSK suhtautuu pääpiirteissään myönteisesti komission ehdottamaan Solvenssi II -puitedirektiiviin ja on tyytyväinen sitä edeltäneeseen laajaan kuulemiseen. Komission lähestymistapa noudattaa sen omia sääntelyn parantamista koskevia periaatteita. Tämänkaltaisia uudistuksia koskevissa kuulemismenettelyissä pitäisi kuitenkin kiinnittää riittävästi huomiota toimien tuloksista selvästi kiinnostuneiden työntekijöiden ja kuluttajien mielipiteisiin. ETSK kehottaa komissiota perustamaan kuulemismenettelyjä varten asianmukaisen, FIN-USEn kaltaisen foorumin.

1.3

ETSK on tyytyväinen taloudelliseen riskiin perustuvan lähestymistavan käyttöönottoon vakuutusyhtiöiden vakavaraisuuspääomavaatimusten arvioimisessa. Se on tyytyväinen myös taseen loppusummaa koskevaan lähestymistapaan, joka perustuu varojen ja velkojen kokonaisvaltaiseen taloudelliseen arviointiin yritysten taloudellisen tilanteen arvioimiseksi. Tavoitteena on antaa totuudenmukainen käsitys vakuutusyritysten riskialttiudesta ja riskienvähentämistekniikoista. Lähestymistapa on taloudellisesti oikea, ja sen avulla voidaan välttää myös sääntelyeroilla keinottelu sekä taata samanaikaisesti kaikkien Euroopan vakuutuksenottajien riittävä suoja yrityksen oikeudellisesta asemasta, koosta tai sijainnista riippumatta.

1.4

ETSK on erittäin tyytyväinen, että toiminnan vakauden valvonnassa on otettu käyttöön kolmipilarinen lähestymistapa, joka noudattaa pankkialalla käyttöönotettuja Basel II -pääomavaatimuksia vakuutusalan erityispiirteet huomioon ottaen. ETSK korostaa lisäksi valvojan tarkastusprosessin ja kvalitatiivisten vaatimusten (toinen pilari) lisäämisen, valvontaraportoinnin ja tietojen julkistamisen (kolmas pilari) sekä kvantitatiivisen riskiin perustuvan pääomavaatimuksen määrittelyn merkitystä vakuutusyritysten toiminnan vakauden riittävän valvonnan kannalta.

1.5

ETSK on tyytyväinen vakavaraisuusjärjestelmään, joka perustuu kahteen pääomavaatimukseen eli vakavaraisuus- ja vähimmäispääomavaatimukseen, joilla kummallakin on omat tarkoituksensa. Vakavaraisuuspääomavaatimus tarkoittaa pääomaa, joka yrityksellä on oltava tavallisissa toimintaolosuhteissa. Vähimmäispääomavaatimus on puolestaan pääomamäärä, jonka alittuessa valvontatoimet käynnistyvät. ETSK pitäisi tervetulleena II tason asetusta, joka selkeyttäisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen yksinkertaistettua laskentaa (108 artikla) koskevia edellytyksiä sekä ylimääräisen vakavaraisuuspääomavaatimuksen käynnistäviä olosuhteita.

1.6

ETSK katsoo, että vakavaraisuus- ja vähimmäispääomavaatimuksia koskevat laskelmat olisi linjattava tarkoin ja että molempien pitäisi siten perustua riskiherkkään lähestymistapaan, joka sallii valvontatoimien porrastamisen asianmukaisesti. Näin sekä asianomaisella vakuutusyhtiöllä että valvontaviranomaisella olisi riittävästi aikaa toteuttaa tarvittavat toimet tilanteen selvittämiseksi vakavaraisuuspääomavaatimuksen rikkomisen jälkeen.

1.7

ETSK on tyytyväinen ehdotettuun direktiiviin sisältyvään suhteellisuusperiaatteeseen, joka mahdollistaa Solvenssi II -järjestelmän soveltamisen kaikkiin yrityksiin. ETSK pitäisikin tervetulleena II tason asetusta, joka selkeyttäisi yleistä suhteellisuusperiaatetta (28 artiklan 3 kohta), jolloin vaatimusten riittävyyttä ja tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä voitaisiin arvioida varmemmin. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa sääntelytoiminnan jähmettymiseen. ETSK suosittelee, että periaatetta sovelletaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti kaikkialla Euroopassa ja että luodaan tehokkaat keinot hakea muutosta hallinnollisen prosessin kautta tai tarvittaessa tuomioistuintietä.

1.8

ETSK suosittelee painokkaasti komissiolle, että se säilyttäisi vakuutusmarkkinoiden monimuotoisuuden ottamalla huomioon pienten ja keskisuurten vakuutusyritysten sekä keskinäisten ja osuustoiminnallisten vakuutusyhtiöiden roolin. Moni tämänkaltainen yritys toimii kapealla markkinasektorilla, joten ETSK katsoo, että on erittäin tärkeää sallia standardikaavaan joustovaraa esimerkiksi siten, että voidaan tunnustaa omien relevantimpien tietojen ja yleisesti hyväksyttyjen menetelmien käyttö kuitenkin niin, ettei haitata vakuutusyritysten välistä rehtiä kilpailua. On analysoitava ja pohdittava asianmukaisesti käytännössäkin toteutettua keskinäisten vakuutusyhtiöiden mahdollisuutta kääntyä jäsentensä puoleen yrityksen vakavaraisuuden lujittamiseksi.

1.9

ETSK myöntää, että on tärkeää valvoa vakuutusyritysryhmiä, joissa yritysten lukumäärä saattaa olla suhteellisen pieni mutta joiden osuus EU:n vakuutusmarkkinoista on suuri. ETSK pitää siten ryhmävalvonnan käyttöönottoa merkittävänä edistysaskeleena, sillä se antaa kaikille ryhmävalvojille ja muille toimivaltaisille valvontaviranomaisille mahdollisuuden saada parempi käsitys koko ryhmän riskiprofiilista. On suositeltavaa, että ryhmävalvontaviranomaisten toiminta on mahdollisimman yhdenmukaista ja avointa ja että niiden välinen vastuu jaetaan selkeästi.

1.10

ETSK on tyytyväinen, että käyttöön otetaan vapaaehtoinen järjestelmä, jonka avulla ryhmät voivat helpottaa pääomansa hallintaa ja parantaa pääoman liikkuvuutta ryhmän sisällä ja jonka käytännöllisyyteen ja avoimuuteen pohjautuen ryhmät voivat hyötyä hajautusvaikutuksista ryhmän tytäryritysten vakavaraisuuspääomavaatimustasoon vaikuttamatta. Ryhmän tytäryritysten todelliset pääomat on otettava huomioon, sillä osa pääomasta katetaan pikemminkin ryhmätukea koskevin ilmoituksin kuin rahavaroina tai muina varoina. ETSK huomauttaa, että ryhmän hajautusvaikutukset voidaan tunnustaa vain soveltamalla vakavaraisuuspääomavaatimuksen oletuslaskentamenetelmää ja että ehdotuksessa pitäisi sallia myös hajautusvaikutusten tunnustaminen ilman ryhmätukea.

1.11

ETSK suosittelee arvioimaan ehdotetun vapaaehtoisen järjestelmän vaikutuksia paikallistason kilpailuun sekä kuluttajansuojan tasoa sekä normaali- että kriisitilanteissa. Kuluttajansuojan tason ei pitäisi olla alhaisempi kuin oletusjärjestelmässä. Lisäksi olisi selvitettävä oikeudellisia ja käytännöllisiä seikkoja, mukaan luettuna ryhmän yritysten välisten rajatylittävien varainsiirtojen turvallisuus, ja erityisesti mahdolliset oikeudelliset rajoitukset kansallisella tasolla pääoman (ryhmätuen) siirroille toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan tytäryhtiöön.

1.12

ETSK odottaa, että II tason viranomaiset ottavat huomioon käsillä olevan lausunnon laatimisen aikaan meneillään olleen määrällisiä vaikutuksia koskevan tutkimuksen neljännen vaiheen (QIS4) tulokset.

1.13

ETSK painottaa tarvetta soveltaa direktiiviä yhdenmukaisesti ja estää sen ”parantelu” jäsenvaltioissa (gold plating) tai toimintatapojen eriytyminen siten, että käytetään vaihtoehtoja, jotka vaarantavat toiminnan vakautta koskevan yhdenmukaisen politiikan soveltamisen yhtenäismarkkinoilla.

1.14

ETSK kehottaa komissiota varmistamaan toiminnan vakauden ennustettavuuden, jotta vakuutusyrityksille voidaan tarjota riittävä varmuustaso riski- ja vakavaraisuuspolitiikkojen kehittämiseksi.

1.15

ETSK tunnustaa riskienvähentämistekniikoiden — kuten luotettavien tietojen jakamisen vakuutuksenantajien ja vakuutusryhmittymien kesken — merkityksen Solvenssi II -hankkeelle. Riskienvähentämistekniikat helpottavat uusien yritysten ja pienten toimijoiden tuloa markkinoille ja antavat niille mahdollisuuden lisätä käytettävissä olevaa kapasiteettia sekä alentaa vakuutusmaksujensa epävarmuusmarginaaleja. ETSK kehottaakin komissiota ottamaan tämän korrelaation huomioon vakuutusalan ryhmäpoikkeusasetuksen tarkistuksen yhteydessä.

1.16

ETSK onnittelee komissiota ja mukana olleita Lamfalussy-komiteoita niiden johtavasta roolista tässä uudistusprosessissa parhaiden käytäntöjen soveltamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi Euroopan markkinoilla. Ehdotettu direktiivi luo todellisen viitepohjan monille muille oikeuskäytännöille ja rahoituspalvelualoille. Tämänkaltaisia uudistuksia koskevissa kuulemismenettelyissä pitäisi kuitenkin kiinnittää riittävästi huomiota toimien tuloksista selvästi kiinnostuneiden työntekijöiden ja kuluttajien mielipiteisiin. ETSK kehottaa komissiota perustamaan kuulemismenettelyjä varten asianmukaisen, FIN-USEn kaltaisen foorumin.

1.17

ETSK kehottaa komissiota nostamaan — niiden luonteesta riippumatta — vastaavia rahoituspalvelujen tarjoajia koskevat vakavaraisuussäännökset ”samat riskit, samat säännöt” -periaatteen mukaisesti Solvenssi II -direktiivin tasolle. Rahoitusmarkkinoiden epävakaisuuden vuoksi kuluttajille tai edunsaajille on taattava samankaltainen kehittynyt vakavaraisuussuoja. Myös tasavertaiset ehdot vakavaraisuuspääomavaatimuksissa ovat oleelliset terveiden kilpailuedellytysten edistämiseksi rahoitusmarkkinoilla.

1.18

Solvenssi II -periaatteita on pidettävä uusien vakavaraisuusstandardien käyttöönoton viitepohjana esimerkiksi vuonna 2008 toteutettavan, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia (2) koskevan direktiivin tarkistuksessa. Tämä koskee erityisesti yksityisten eläkelaitosten velvollisuuksien kehittämistä kaikkialla unionissa.

2.1

Tässä yksityisvakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten uutta vakavaraisuusjärjestelmää, (Solvenssi II), koskevassa direktiiviehdotuksessa esitellyn tarkistetun järjestelmän tarkoituksena on parantaa vakuutuksenottajien ja edunsaajien suojaa, syventää EU:n vakuutusmarkkinoiden yhdentymistä ja parantaa EU:n vakuutusalan sekä yksittäisten vakuutuksenantajien ja jälleenvakuutuksenantajien kansainvälistä kilpailukykyä. Samalla ehdotuksessa järjestään useat aiemmat vakuutusdirektiivit uudelleen yhdeksi direktiiviksi. Kehystä sovelletaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin.

2.2

Komissio ja sääntelyviranomaisista ja valvojista koostuvat Lamfalussy-komiteat ovat kuulleet kaikkia sidosryhmiä yksityiskohtaisesti ja jatkuvasti. Näin ne ovat nousseet maailmanlaajuisesti johtavaan asemaan etenkin rahoituspalveluja koskevien huipputason käytäntöjen laatimisessa. Solvenssi II onkin yksi maailman pitkälle kehitetyimmistä vakuutusalan vakavaraisuussääntökehyksistä ja asettaa Euroopan kauas monien muiden oikeudenkäyttöalueiden edelle. Tämänkaltaisia uudistuksia koskevissa kuulemismenettelyissä pitäisi kuitenkin kiinnittää riittävästi huomiota toimien tuloksista selvästi kiinnostuneiden työntekijöiden ja kuluttajien mielipiteisiin. ETSK kehottaa komissiota perustamaan kuulemismenettelyjä varten asianmukaisen, FIN-USEn kaltaisen foorumin.

3.1

Ehdotetun vakavaraisuusjärjestelmän tavoitteena on lisätä EU:n vakuutusmarkkinoiden rahoitusjärjestelmän vakautta ja luotettavuutta. Tästä olisi hyötyä koko EU:n vakuutusalan sekä yksittäisten vakuutuksenantajien ja jälleenvakuutuksenantajien kilpailukyvylle sekä kuluttajansuojalle. Luotettavilla vakuutusmarkkinoilla on ratkaiseva merkitys Euroopan unionin sosiaaliselle ja taloudelliselle rakenteelle.

3.2

Vakuutukset ovat ennen kaikkea henkilökohtainen ja kollektiivinen turvaväline. Vakuutusasiakkaita ovat kotitaloudet, pk-yritykset, suuret yhtiöt, yhdistykset ja viranomaiset. Vakuutusyhtiöiden sitoumukset koskevat niin oikeudenomistajia ja kolmansia osapuolia kuin vakuutuspalvelujen varsinaisia asiakkaitakin. ETSK on varsin tietoinen tämän vaikutuksista EU:n kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Sen lisäksi, että vakuutuksilla on tärkeä asema suojan tarjoamisessa kuolemantapauksissa, alan yrityksistä on tullut myös merkittäviä säästötuotteiden tarjoajia. Vakuuttaminen on osa sosiaaliturvajärjestelmien hallintaa, johon työntekijöiden edustajat usein osallistuvat. Siihen kuuluvat esimerkiksi eläkkeet (Pohjoismaat), työtapaturmakorvaukset (Belgia, Suomi, Portugali) ja kansalliset terveydenhuoltojärjestelmät (Irlanti, Alankomaat). Vakuutukset ovat työntekijöiden etuuksia, joiden merkitys työvoimalle (merkittävä sidosryhmä) kasvaa nopeasti. Vakuuttaminen tarjoaa turvan uudenlaisia riskejä, kuten luonnontuhoja, sadon menettämistä ja terroritekoja vastaan, joskus vakuuttajien tai jälleenvakuuttajien ja hallitusten välisen kumppanuuden avulla.

3.3

Aloitteita tukevilla ja luottamusta rakentavilla vakuutusmarkkinoilla on merkittävä vipuvaikutus koko talouteen, ja ne ovat itsessään tärkeä taloudellinen tekijä, sillä Euroopan vakuutusalalla toimii lähes miljoona työntekijää (3). Komissio on arvioinut, että ehdotettu direktiivi merkitsee vakuutuksenantajille ja valvojille 2–3 miljardin euron lisäsijoituksia. On odotettavissa, että erittäin suuri osa näistä sijoituksista käytetään henkiseen pääomaan ja että niiden avulla luodaan kestäviä korkeatasoisia työpaikkoja paikallisella tasolla (muun muassa riskien hallinnasta vastaava henkilöstö, vakuutusmatemaatikot, tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijat ja valvonnasta vastaava henkilöstö). ETSK katsoo, että sijoitusten pitäisi tuottaa arvoa kaikille sidosryhmille, kuluttajat ja edunsaajat mukaan luettuina.

3.4

Suorien työpaikkojen lisäksi vakuutustuotteiden jakelu vakuutusasiamiesten ja välittäjien sekä muiden vakuutustyöntekijöiden välityksellä luo vielä noin miljoona työpaikkaa.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ovat yli 6 500 miljardin euron (4) sijoituksineen merkittäviä yhteisösijoittajia. Siten ne ovat vastuussa yksittäisten vakuutusmaksujen muuttamisesta rahoitusvaroiksi asianmukaisessa suhteessa kyseessä olevaan riskiin sekä vakuutuksenottajien ja edunsaajien keskipitkän ja pitkän aikavälin turvasta.

3.5

Kotitalouksien, pk-yritysten, suurten yhtiöiden, yhdistysten ja julkisten elinten maksamien henkivakuutusmaksujen osuus on noin 5 prosenttia (5) ja vahinkovakuutusten osuus yli 3 prosenttia BKT:stä. Jopa kypsillä markkinoilla vakuutusten kasvuvauhti on useimmiten nopeampaa kuin koko talouden kasvu. Vakuutuksenantajien sijoitusten osuus BKT:stä on yli 50 prosenttia (6), josta puolet on kiinteätuottoisia omaisuuseriä ja lainoja (7), ja vakuutuksenantajien vaihtuvatuottoisten sijoitusten kokonaismäärä vastaa noin neljännestä Euroopan osakemarkkinoiden markkina-arvosta (8).

3.6

Vaikka vakuutusalalla on viime aikoina nähty useita sulautumisia, Euroopassa on edelleen noin 5 000 vakuutusyhtiötä (9). Suurilla rahoitusryhmillä saattaa olla eri maissa useita tytärvakuutusyhtiöitä. Vakuutusalan yritysryhmiin voi kuulua erityyppistä vakuutustoimintaa (jälleenvakuutus, henki- ja/tai vahinkovakuutus, vakuutusedustus), tai ne voivat tarjota rahoituspalveluja laajemminkin (pankkitoiminta, pankkien vakuutusedustus ja kiinnitysluotot). Lisäksi yritysryhmä voi muodostua emo- ja tytäryhtiöstä, mutta se voi sisältää myös yhteisyrityksiä, holding-rakenteita jne. Kaksikymmentä suurinta yritysryhmää saa noin puolet Euroopan vakuutusmaksutuloista (10). Keskinäisten ja osuustoiminnallisten vakuutusyhtiöiden markkinaosuus on merkittävä. Osuustoiminnalliset vakuutusyhtiöt ovat usein läheisesti yhteydessä lukuisiin kansalaisyhteiskunnan järjestöihin, ja niiden osuus Euroopan vakuutusmaksutuloista on noin 30 prosenttia (11).

3.7

Yhdysvaltojen subprime-luottokäytäntöjen synnyttämä nykyinen rahoitusalan kriisi tuo korostetusti esille vakaiden ja tarkkojen vakavaraisuusstandardien tarpeen, sillä niiden avulla vakuutusyritykset voivat täyttää sitoumuksensa myös pakkotilanteissa. Säännöt, hallintomenettelyt ja stressitestit auttavat tavoitteen saavuttamisessa.

4.1

Komissio on valmistellut Solvenssi II -direktiiviä sääntelyn parantamista koskevien periaatteidensa mukaisesti pitkään ja yksityiskohtaisesti ja ottanut huomioon uudelleen laadittuja osia koskevat säännöt. Useiden laadullisten ja määrällisten vaikutusarviointien ja kuulemismenettelyiden avulla on varmistettu, että vakuutusalan ja valvontaviranomaisten monet huolenaiheet on otettu huomioon. Yksityiskohtaisia tarkastuksia ja kuulemistilaisuuksia järjestetään vielä.

4.2

Komission ehdotus on Lamfalussy-mallin mukainen direktiivi, joka perustuu Lamfalussyn rahoituspalvelujen nelitasoiseen rakenteeseen. Direktiivin ensimmäisen tason säännökset koskevat periaatteita ja luovat pohjan täytäntöönpanotoimien hyväksymiselle toisella tasolla sekä antavat ohjeita valvonnan lähentämisestä prosessin kolmannella tasolla. Lähestymistavan tarkoituksena on taata, että uutta järjestelmää voidaan mukauttaa pikaisesti markkinoiden muutosten, tilinpäätös-, vakuutus- ja jälleenvakuutussääntelyn alan kansainvälisen kehityksen, teknologian kehittymisen sekä uusien kokemusten ja menetelmien pohjalta. Laskentatavan määrittäminen yksityiskohtaisesti direktiivin artikloissa vaarantaisi tämän innovatiivisen lainsäädäntöprosessin perustan. Laskentatapaa on parempi käsitellä toisella ja kolmannella tasolla.

4.3

Kuten pankkialan pääomavaatimuksia koskeva Basel II -säännöstö, uusi järjestelmä muodostuu kolmesta pilarista, mutta kuvastaa vakuutustoiminnan erityispiirteitä. Ensimmäisessä pilarissa (74–142 artikla) määritetään kvantitatiiviset rahoitusvaatimukset, toisessa pilarissa (27–34, 36–38, 40–49, 181–183 artikla) käsitellään valvojan tarkastusprosessia ja laadullisia vaatimuksia ja kolmannessa pilarissa (35, 50–55 artikla) käsitellään valvontaraportointia ja tietojen julkistamista. Kolme pilaria eivät ole yksinään riittäviä, vaan ne täydentävät toisiaan järjestelmän tavoitteiden saavuttamiseksi. Pilarien säännösten välinen vuorovaikutus tulisi ottaa tarkasti huomioon.

4.4

Nykyisen vakavaraisuusjärjestelmän uudistamista on käytetty myös tilaisuutena laatia uudelleen 13 vakuutus- ja jälleenvakuutusdirektiiviä yhteen yksinkertaistettuun direktiiviin, johon myös uudet vakavaraisuussäännöt on sisällytetty. Siihen sisältyy pieniä muutoksia ehdotetun direktiivin muotoilun parantamiseksi. Vanhentuneet artiklat ja artiklojen osat on poistettu.

5.1

Yli 30 vuoden ajan toisiaan seuranneet EU:n direktiivit ovat luoneet pohjan Euroopan vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoille, joihin on sovellettu yleisiä sääntöjä, kuten vastavuoroisen tunnustamisen ja kotivaltion harjoittaman valvonnan periaatteita. Ne ovat luoneet EU:n ulkopuolisille vakuutustoiminnan harjoittajille avoimet markkinat ja kannustaneet EU:n vakuutuksenantajia laajentamaan toimintaansa EU:n ulkopuolisille markkinoille, pääasiassa Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan sekä maihin, jotka saattavat liittyä tulevaisuudessa EU:hun.

5.2

Ehdotetun huipputason vakavaraisuussäännöstön avulla voidaan varmistaa, että vakuutuksenantajat ovat taloudellisesti vakavaraisia, kykenevät selviämään ongelmatilanteista, täyttävät sopimusvelvoitteensa vakuutuksenottajiin nähden ja takaavat vakaan rahoitusjärjestelmän. On kuitenkin tärkeää korostaa, että rahoituspalvelujen kaikille asiakkaille on taattava samankaltainen vahvistettu suoja. Vakuutussääntelyn ulkopuolelle jää lukuisia markkinatoimijoita, kuten työeläkelaitokset tai säästökassat ja sijoitusrahastot.

5.3

Yhdenmukaistetut vakavaraisuussäännöt luovat luottamusta paitsi kuluttajien myös valvojien keskuudessa. Luottamus on määräävä tekijä sellaisten Euroopan markkinoiden luomiseksi, joissa vastavuoroinen tunnustaminen ja kotivaltion harjoittama valvonta toimivat käytännössä. EU:n nykyiset vakavaraisuussäännöt (Solvenssi I) ovat kuitenkin vanhentuneet. Säännöissä ei oteta huomioon vakuutussuojan tarjoavan tahon erityisiä riskejä, joten riskiprofiileiltaan erilaisiin yrityksiin sovelletaan samoja vakavaraisuusvaatimuksia. Lisäksi nykyisissä vakavaraisuussäännöissä keskitytään ensisijaisesti rahoitussääntöjen noudattamiseen, ja ne perustuvat pikemminkin sääntöpohjaiseen lähestymistapaan kuin hyvään hallintotapaan. Niissä ei myöskään oteta asianmukaisesti huomioon ryhmävalvontaa. Lisäksi nykyinen EU:n lainsäädäntökehys jättää jäsenvaltioille liikaa liikkumavaraa kansallisiin variaatioihin, mikä vaarantaa monikansallisten operaatioiden valvonnan tehokkuuden ja tasavertaiset toimintaedellytykset. Näiden puutteiden valossa nykyinen järjestelmä on jäänyt jälkeen vakuutusalan kehityksestä sekä kansainvälisestä ja alojen välisestä kehityksestä. Toisin sanoen direktiiviehdotuksessa määritetyt uudet vakavaraisuusstandardit kuvastavat eri maiden riskitietoisten toimijoiden ja valvojien jo soveltamaa vakiintunutta suuntausta.

5.4

Toisin kuin Solvenssi I -järjestelmässä, uudistuksessa keskitytään yritysten erityiset riskiprofiilit huomiotta jättävien sääntöjen sijaan yritysten riskien hallinnan todelliseen laatuun sekä periaatteisiin ja tavoitteisiin.

Lisäksi direktiiviehdotuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa valvontatoimet kaikkialla Euroopan talousalueella.

5.5

Uusi järjestelmä tarjoaa valvojille ja vakuutuksenantajille pääasiassa pitkälle kehitettyjä vakavaraisuusvälineitä, joiden avulla voidaan selviytyä ongelmatilanteita, kuten tulvia, myrskyjä ja suuria liikenneonnettomuuksia koskevista vakuutusriskeistä sekä markkina- ja luotto- sekä toiminnallisista riskeistä. Toisin kuin nykyisessä lainsäädännössä vakuutuksenantajien ja jälleenvakuutuksenantajien on huolehdittava pääoman riittävyydestä yleisen vakavaraisuusriskinsä mukaisesti ja otettava huomioon määrällisten tekijöiden lisäksi myös laadulliset näkökohdat, jotka vaikuttavat yrityksen riskinsietokykyyn.

5.6

Järjestelmä perustuu taloudelliset riskit huomioon ottavaan lähestymistapaan, jonka tarkoituksena on varmistaa, että todellinen riskialttius ja riskienvähentämistekniikat otetaan asianmukaisesti huomioon, ja poistaa siten sääntelyeroilla keinottelu, joka vääristää ja heikentää vakuutuksenottajan suojaa. Tämä merkitsee myös sitä, että pääomavaatimusten pitäisi mahdollistaa pääomien optimaalinen kohdentaminen ja tarjota kannustimia sisäisen riskienhallinnan parantamiseen.

5.7

Toiseksi Solvenssi II -hankkeessa korostetaan vakuutuksenantajien vastuuta varmistaa järkevä riskienhallinta ja pyritään edistämään hyvien käytäntöjen soveltamista vakuutusalalla. Vakuutuksenantajien on keskityttävä riskien aktiiviseen tunnistamiseen, arviointiin ja hallintaan ja otettava huomioon vakavaraisuuteensa mahdollisesti vaikuttava tuleva kehitys, kuten uudet liiketoimintasuunnitelmat tai katastrofin mahdollisuudet. Lisäksi ehdotetussa uudistuksessa vakuutuksenantajien edellytetään arvioivan pääomatarpeensa kaikkien riskien valossa yrityksen riski- ja vakavaraisuusarvion avulla. Valvojan tarkastusprosessin avulla valvojien huomio siirretään puolestaan lainsäädännön noudattamisesta ja pääoman valvonnasta vakuutuksenantajien todellisen riskiprofiilin sekä riskienhallinnan ja hallintojärjestelmän laadun arvioimiseen esimerkiksi ennakkovaroitusjärjestelmien ja stressitestauksen avulla. Samanaikaisesti uudistuksessa kannustetaan valvontayhteistyöhön ja valvonnan lähentämiseen esimerkiksi tehostamalla Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean roolia. Tämä on edistysaskel rahoituspalvelujen valvonnan yhtenäisyyden lisäämisessä, ja ETSK tukee sitä.

5.8

Kolmantena merkittävänä tavoitteena on parantaa vakuutusryhmien valvonnan tehokkuutta kotivaltiossa toimivan ryhmävalvojan avulla. Ryhmävalvonnalla varmistetaan, että koko ryhmää koskevia riskejä ei jätetä huomiotta, ja annetaan samalla ryhmille mahdollisuus toimia tehokkaammin ja tarjotaan kaikille vakuutuksenottajille korkeatasoinen suoja. Ryhmävalvojalla on tietyt vastuualueet, joista se huolehtii tiiviissä yhteistyössä asiasta vastaavien kansallisten valvojien kanssa, sekä velvollisuus etsiä ratkaisuja tiettyihin ongelmakohtiin. Paikallisia valvojia kannustetaan osallistumaan aktiivisesti valvojakollegioon, sillä heillä on yhteispäätösoikeus edellyttäen, että asiassa päästään sovintoon. Tällaisten ryhmien taloudellisen tilanteen ja riskien hajauttamismahdollisuuksien tunnistaminen edellyttää erilaista lähestymistapaa.

5.9

Neljänneksi Solvenssi II -direktiivi lisää avoimuutta ja objektiivisuutta. Tämä koskee sekä yritysten taloudellisesta tilanteesta ja siihen liittyvistä riskeistä antamia tietoja kuin valvojan tarkastusprosessia. Tällä hetkellä valvontakäytännöt vaihtelevat jäsenvaltioittain, mikä mahdollistaa sääntelyeroilla keinottelun. EU:n asiaa koskevan politiikan ja uusille kansallisille markkinoille haluavien vakuutuksenantajien kannalta on tärkeää, että valvontatoimet ovat paitsi objektiivisia ja avoimia myös ennakoitavissa ja hyvin dokumentoituja.

6.1.1

Vakuutusyritysten määrällisten vaatimusten määrittämisessä uudessa järjestelmässä sovelletaan kokonaisvaltaista taloudellisen taseen loppusummaa korostavaa lähestymistapaa, jossa varat (12) ja velat mitataan markkinaehtoista lähestymistapaa soveltaen ja kaikki niihin liittyvät kvantifioitavissa olevat riskit kuvataan yksityiskohtaisesti pääomavaatimusten kannalta. Arvostamalla varat ja velat kauppaehtojen mukaisesti varmistetaan niiden objektiivinen ja johdonmukainen arvostaminen. Näin varmistetaan myös, että niihin liittyvä valinnaisuus saa käyvän arvon. Realistinen tulevaisuuteen suuntautunut arvostaminen on tehokkain suoja sidosryhmien oikeudet vaarantavia mahdollisia vääristymiä vastaan.

6.1.2

Arvostamisessa kiinnitetään erityistä huomiota vakuutusteknisen vastuuvelan (eli velat vakuutuksenottajille ja muille edunsaajille) laskemiseen. Vakuutusteknisen vastuuvelan markkinaehtoinen arvostaminen tapahtuu laskemalla paras estimaatti, jonka on vastattava tulevaisuuden kassavirtojen todennäköisyydellä painotettua keskiarvoa, jossa otetaan huomioon rahan aika-arvo sekä riskimarginaali. Tämän lähestymistavan avulla taataan, että vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaisarvo on yhtä suuri kuin summa, jonka kolmannen osapuolen oletetaan tarvitsevan ottaakseen vakuutuskannan haltuunsa ja täyttääkseen vakuutusvelvoitteet. Laskennassa on käytettävä rahoitusmarkkinoiden tarjoamia tietoja sekä yleisesti saatavilla olevia tietoja vakuutusriskeistä, ja laskennan on oltava yhdenmukaista näiden tietojen kanssa.

6.1.3

Uudessa vakavaraisuusjärjestelmässä on kaksi pääomavaatimusta eli vakavaraisuuspääomavaatimus ja vähimmäispääomavaatimus, joilla on eri tarkoitukset ja jotka lasketaan sen mukaisesti.

6.1.4

Vakavaraisuuspääomavaatimus vastaa pääomaa, joka vakuutuksenantajalla on oltava tavallisissa toimintaolosuhteissa ja jonka alittuessa valvontatoimet tehostuvat. Vakavaraisuuspääomavaatimus mahdollistaa asteittaiset valvontatoimet ennen vähimmäispääomavaatimustason saavuttamista ja antaa siten vakuutuksenottajille ja edunsaajille kohtuullisen varmuuden tunteen siitä, että maksettaviksi tulevat maksut suoritetaan. Teknisesti vakavaraisuuspääomavaatimus on suunniteltava ja kalibroitava sellaisen pääomatason määrittämiseksi, että yritys pystyy kattamaan merkittäviä arvaamattomia tappioita; perustana on tietty todennäköisyys tietyllä aikavälillä (0,5 prosenttia yhden vuoden ajanjaksolla).

6.1.5

Vähimmäispääomavaatimus on pääomamäärä, joka käynnistää tarvittaessa korkeimmat valvontatoimet. Vakavaraisuuspääomavaatimukseen verrattuna vähimmäispääomavaatimuksen laskennassa tulisi sallia riittävä vaihteluväli, jotta valvontaviranomaisten toimille voidaan varmistaa riittävästi liikkumavaraa.

6.1.6

Käytännössä vakuutuksenantaja voi laskea vakavaraisuuspääomavaatimuksen joko käyttämällä standardikaavaa tai omaa sisäistä malliaan, jonka valvontaviranomaiset ovat hyväksyneet. Standardikaavassa on otettava asianmukaisesti huomioon riskienvähentämistekniikat ja hajautusvaikutukset sekä käytettävissä olevan pääoman ulkopuolisten tase-erien tappioiden vaimentamisvaikutukset. Direktiiviehdotuksen riskisuuntautunut lähestymistapa merkitsee sitä, että sisäinen malli (osittainen tai kokonainen) voi korvata (valvontaviranomaisen hyväksyessä) standardilaskentakaavan edellyttäen, että sisäinen malli ilmentää paremmin yrityksen riskiprofiilia. Tämä on merkittävä kannuste riskien vakaaseen sisäiseen tunnustamiseen ja riskinhallintaan sekä ammattitaitoisen henkilöstön kouluttamiseen ja palkkaamiseen.

6.1.7

Toinen hyvää sisäistä hallintoa edistävän tavoitteen mukainen tekijä on sijoituspolitiikkaan sovellettava varovaisuusperiaate. Sen mukaan sijoituksille ei saa asettaa keinotekoisia rajoja, ja se edellyttää korkeiden laadullisten vaatimusten noudattamista sekä kaikkien olennaisten riskien huomioon ottamista asianmukaisesti pääomavaatimuksen laskennassa.

6.1.8

Kun otetaan huomioon vaatimusten monimutkaisuus, on tärkeää panna merkille, että ehdotuksessa on säännöksiä, jotka mahdollistavat sen, että ensimmäisen pilarin vaatimukset voidaan ottaa käyttöön oikeassa suhteessa ja hallitusti. Tämä on erityisen tärkeää pienille ja keskisuurille vakuutusyrityksille (pk-yritykset). Suhteellisuusperiaatteessa ei kuitenkaan kiinnitetä huomiota yrityksen riskien laajuuteen vaan niiden luonteeseen ja monimutkaisuuteen. Pk-yrityksiin sovelletaan samankaltaisia yleisiä vakavaraisuusperiaatteita, jos niiden riskiprofiili vastaa muiden yritysten riskiprofiilia. Pk-yritysten asiakkaat ja edunsaajat saavat samantasoisen suojan.

6.2.1

Komission Solvenssi II -ehdotuksessa määritetään valvonta- ja tarkastustoimia koskevat prosessit ja välineet, valvontaa koskeva toimivalta sekä kansallisten valvojien kanssa tehtävää yhteistyötä ja valvonnan lähentämistä koskevat säännökset. Toisen pilarin säännöksissä käsitellään myös yritysten laadullisia vaatimuksia eli yritysten hallintojärjestelmää, mukaan luettuina tehokas sisäinen valvontajärjestelmä, riskienhallintajärjestelmä, aktuaaritoiminto, sisäinen tarkastus, säännösten noudattamista valvova toiminto ja ulkoistamista koskevat säännöt.

6.2.2

Valvontavälineillä pyritään tunnistamaan laitokset, joiden taloudelliset, organisatoriset tai muut ominaisuudet aiheuttavat helposti korkean riskiprofiilin ja joita voidaan poikkeustilanteissa pyytää pitämään hallussaan vakavaraisuuspääomavaatimusta suurempi vakavaraisuuspääoma ja/tai toteuttamaan toimia riskien vähentämiseksi.

6.2.3

Edellä mainittua suhteellisuusperiaatetta sovelletaan myös valvojan tarkastusprosessiin. Valvojien on käytettävä toimivaltaansa ottamalla huomioon yksittäisen yrityksen riskien laajuus, luonne ja monimutkaisuus, jotta voidaan välttää valvonnan ylikuormitusta etenkin niiden pienten ja keskisuurten vakuutusyritysten kohdalla, joihin kohdistuva riski on alhainen.

6.2.4

Solvenssi II -hankkeen tavoitteena on tehostaa valvojien toteuttamaa laadullista arviota yrityksen riskitilanteesta. On tärkeää, että valvojat ovat toimissaan ja päätöksissään johdonmukaisia eri maissa, yrityksissä ja eri ajankohtina. On aiheellista korostaa toistamiseen valvontatoimien avoimuuden, objektiivisuuden ja ennustettavuuden merkitystä. Tämä koskee erityisesti sisäisten mallien hyväksyntää.

6.3.1

Yritysten taloudellista asemaa ja riskejä koskeva avoimuus ja tietojen julkisuus auttaa tiukentamaan markkinakuria. Lisäksi vakuutusyritysten pitäisi antaa valvojille (valvontaraportointiin) tarvittavat määrälliset ja laadulliset tiedot tehokkaan valvonnan ja ohjauksen toteuttamiseksi.

6.3.2

Tietojen julkistamisen ja valvontaraportoinnin yhdenmukaistaminen on merkittävä osa uutta järjestelmää, sillä valvonnan lähentämistä tarvitaan selkeästi, jotta eri puolilla Eurooppaa laaditut valvontaraportit olisivat muodoltaan ja sisällöltään verrattavissa. Tämä on erityisen tärkeää monikansallisten ryhmien kohdalla.

6.4.1

EU:n nykyisessä lainsäädännössä ryhmävalvontaa pidetään vain yrityskohtaista valvontaa täydentävänä lisätoimintona. Yrityskohtaisessa valvonnassa ei oteta huomioon, onko oikeushenkilö osa ryhmää (esimerkiksi tytäryhtiö). Siten ryhmävalvonta on vain yrityskohtaisen valvonnan lisä, jonka ainoana tarkoituksena on arvioida ryhmäsuhteiden vaikutuksia yksittäisiin yrityksiin. Tämän vuoksi nykyinen EU:n vakavaraisuusjärjestelmä ei tunnista vakuutusyritysten taloudellisia realiteetteja eikä ota huomioon sitä, että useissa tapauksissa riskienhallinta toteutetaan pikemminkin ryhmä- kuin yrityskohtaisella tasolla. Solvenssi II -ehdotuksessa pyritään etsimään tarkoituksenmukaisempi ryhmävalvonnan tapa muuttamalla yrityskohtaisen valvonnan ja ryhmävalvonnan toteutustapaa tietyin edellytyksin.

6.4.2

Kullekin vakuutusyritysryhmälle nimitetään yksi viranomainen ryhmävalvojaksi, joka vastaa ensisijaisesti kaikista ryhmävalvonnan pääalueista (ryhmän vakavaraisuus, ryhmänsisäiset tapahtumat, riskikeskittymät, riskienhallinta ja sisäiset tarkastukset). Ryhmävalvojat ja yrityskohtaiset valvojat ovat kuitenkin velvollisia antamaan keskeisiä tietoja automaattisesti ja muita asiaan liittyviä tietoja pyynnöstä. Ryhmävalvojan on lisäksi kuultava asiasta vastaavia yrityskohtaisia valvojia ennen tärkeitä päätöksiä, ja asiasta vastaavien valvontaviranomaisten on tehtävä kaikkensa päästäkseen yhteiseen päätökseen. Ryhmän sisäistä mallia hyväksyttäessä sekä pankkitoiminnan sääntelyn yhteydessä lopullisen päätöksen tekee kuitenkin ryhmävalvoja. Näiden säännösten tarkoituksena on varmistaa, että ryhmä- ja yrityskohtaiset valvojat saavat paremman kuvan koko yritysryhmän riskiprofiilista ja että näin ollen ryhmän kunkin yrityksen vakuutuksenottajat saavat entistä paremman suojan.

6.4.3

Ryhmävalvontaa koskevan parannellun määritelmän lisäksi ehdotuksessa esitellään innovatiivinen ryhmätukijärjestelmä. Yritysryhmät, jotka haluavat helpottaa pääomanhallintaansa ryhmätasolla, voivat hakea lupaa soveltaa toiminnassaan ryhmätukijärjestelmää. Ryhmillä, jotka saavat luvan soveltaa ryhmätukijärjestelmää, on mahdollisuus tietyin edellytyksin käyttää ryhmätuen selvitystä (emoyrityksen tytäryritykselle antama taloudellinen, laillisesti sitova sitoumus tarjota tarvittaessa pääomaa) tytäryhtiön vakavaraisuuspääomavaatimuksen (ei vähimmäispääomavaatimuksen) osittaiseksi täyttämiseksi. Jotta ryhmätukijärjestelmä toimisi tehokkaasti, yrityskohtaisessa valvonnassa otetaan tarvittaessa käyttöön poikkeuksia. Kun ryhmätukijärjestelmä on otettu käyttöön, stressioloissa (yrityskohtaisen vakavaraisuuspääomavaatimuksen rikkominen) on tarkoitus soveltaa erityistä menettelyä, johon kuuluu yrityskohtaisten valvojien ja ryhmävalvojien toimien koordinointi. Järjestelmää tulisi soveltaa yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa.

6.4.4

Ryhmätukijärjestelmä sallii tytäryhtiöiden vakavaraisuuspääomavaatimukseen liittyvän pääoman säilyttämisen ryhmän sisällä missä tahansa, joten järjestelmä tarjoaa vakuutusyritysryhmille käytännöllisen ja avoimen tavan hyötyä hajautusvaikutusten tunnustamisesta. Yksittäiset tytäryhtiöt täyttävät kuitenkin samat pääomavaatimukset kuin ryhmän ulkopuoliset yritykset. Näistä syistä olisi toteutettava asianmukaista valvontaa, jotta voitaisiin varmistaa tarvittaessa pääoman nopea siirtäminen. Niin emoyritys kuin asianomainen tytäryrityskin julkistaa tiedon ryhmätukea koskevien ilmoitusten olemassaolosta ja käytöstä.

30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/18

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK), joka tukee Eurostars-yhteisohjelman tavoitteita, painottaa, että pk-yritysten todellisiin innovaatiotarpeisiin sovitettujen ja uudelleen suunnattujen Euroopan unionin uusien tutkimus- ja kehityspolitiikkojen sekä innovaatiopolitiikkojen ja -ohjelmien käyttöön ottamisen yhteydessä on tarpeen ottaa huomioon se, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) lukeutuvat eri kategorioihin, ovat eri kokoisia ja toimivat eri aloilla.

1.2

ETSK pitää tervetulleena jäsenvaltioiden ehdotusta ”tutkimus- ja kehitystyötä (t&k-työtä) tekevien pk-yritysten” tukemiseen tähtäävän Eurostars-yhteisohjelman hyväksymiseksi ja toteaa, että ohjelman pitäisi olla avoin kaikille pk-yrityksille, jotka ovat halukkaita osallistumaan innovaatioprosesseihin ja joilla on kotipaikka jossain ohjelmaan liittyvässä jäsenvaltiossa.

1.3

ETSK korostaa tarvetta tunnistaa sopivat välineet, joilla kaikki EUREKA-verkoston jäsenvaltiot, jotka eivät kuulu Eurostars-yhteisohjelman piiriin, saadaan osallistumaan ohjelmaan.

1.4

ETSK ilmaisee huolensa Eurostars-yhteisohjelman tukikelpoisuuskriteeristä (1), joka rajoittaa osallistumisoikeuden t&k-työtä tekeviin pk-yrityksiin, jotka ”käyttävät vähintään kymmenen prosenttia liikevaihdostaan tai kokopäiväisestä henkilöstöstään tutkimustyöhön”. Vaikka tämä vaatimus koskisi vain hanketta ehdottavaa t&k-työtä tekevää pk-yritystä eli hankkeen johtajaa, kyseisen t&k-työtä tekevän pk-yrityksen määritelmä perustuu kodifioituihin indikaattoreihin, ja siinä jätetään huomiotta niin sanotun ei-kodifioidun tiedon (2) (non-codified knowledge) eri tyypit, kun taas erittäin innovatiivisille prosesseille luonteenomaista on usein niin sanottu piilotieto (3) (tacit knowledge).

1.5

Tästä syystä ETSK painottaa periaatetta, jonka mukaan hanke-ehdotusten reilun kilpailun varmistamiseksi hankkeiden valintaperusteena pitäisi olla niiden sisällön laadukkuus, t&k-työtä koskeva johtamisosaaminen ja yhdenmukaisuus ohjelman tavoitteiden kanssa sulkematta kuitenkaan pois lukuisia innovatiivisia pk-yrityksiä, jotka haluavat osallistua Eurostars-ohjelmaan. Lisäksi tulisi varata rahoitusta koulutusohjelmiin, joilla asiantuntijajohtajille annetaan valmiudet siirtää teknologioita tehokkaasti tutkimuksesta markkinoitaviin tuotteisiin.

1.6

ETSK pyytää tässä yhteydessä, että Eurostars-yhteisohjelman asianmukaisten menetelmien mukaisesti perustetaan erityinen budjettikohta kansainvälisille aloitteille, joita jäsenvaltiot toteuttavat yhteistyössä pk-yritysjärjestöjen kanssa ja joilla voidaan tukea Eurostars-hankkeiden tuloksia koskevien pk-yrityksille suotuisien tietojen levittämistä pk-yrityksistä koostuvalle laajemmalle yleisölle. Toinen keino, jonka avulla voitaisiin lisätä kaikkien Eurostars-ohjelman menestyksestä kiinnostuneiden pk-yritysten sitoutumista, olisi perustaa yhteinen tietokanta ja monikielinen sektorin verkkopalvelu, jota pk-yritysjärjestöt ja työmarkkinaosapuolet edistäisivät.

1.7

ETSK korostaa olevansa huolestunut kriteereistä, joilla määrätään pk-yritysten rahoitusosuus hankkeen kokonaiskustannuksista t&k-työn osalta. On tärkeää selventää, että pk-yritysten pitäisi Eurostars-yhteisohjelman mukaan vastata tällä hetkellä kollektiivisesti vähintään 50 prosentista hankkeen t&k-työhön liittyvistä kustannuksista. Koska tämä kriteeri sulkee ohjelman ulkopuolelle monta markkinaperustaista pk-yritystä, olisi harkittava rajan laskemista 25 prosenttiin Eurostars-ohjelman väliarvioinnin aikana. (4)

1.8

Asianomaisten jäsenvaltioiden ja EU:n kansallisten viranomaisten tulisi myöhemmin ottaa huomioon kansallisten pk-yritysjärjestöjen ja tutkimuksen muiden sidosryhmien ilmaisemat huolenaiheet vaikutusten seurannan ja tulosten levittämisen eri vaiheiden aikana. EU:n neuvoa-antavan ryhmän pk-yrityksiin ja t&k-työhön kohdistamat säännölliset tarkastukset voisivat toimia jäsenvaltioiden ja muiden EU:n ja kansallisen tason viranomaisten teknisen kuulemisen pysyvänä välineenä. Tässä yhteydessä ETSK:n sisämarkkinoiden seurantaryhmä voisi yhteistyössä eturyhmän ”pk-yritykset, käsiteollisuus ja vapaat ammatinharjoittajat” kanssa myös toimia neuvoa-antavan ryhmän konsultatiivisena jäsenenä valvonta-, täytäntöönpano- ja levittämisvaiheen aikana.

1.9

ETSK painottaa, että Eurostars-yhteisohjelma olisi toteutettava avoimella ja epäbyrokraattisella tavalla, jotta pk-yritykset voisivat helpommin saada tietoja sekä osallistua ja erityisesti olla mukana seurannassa asiaan liittyvien kiinnostuneiden t&k-työtä tekevien virastojen kanssa. Hankkeiden rahoitus pitäisi vastaavasti maksaa kertasummana tai vaihtoehtoisesti kiinteämääräisenä maksuna, mikäli kertasumma on kansallisten ohjelmien rahoitussäännösten vastainen.

1.10

Jotta Eurostars-ohjelma voitaisiin panna täytäntöön tehokkaasti, alueellisia innovaatioverkostoja olisi vahvistettava siten, että ne voisivat tarjota keskitetyn palvelupisteen innovatiivisten pk-yritysten tueksi ja näin edistää niille t&k-työhön tarjolla olevan eurooppalaisen rahoituksen tehokasta saatavuutta. Esimerkiksi t&k-työtä tekeville pk-yrityksille tarkoitettuja erityisiä rahoitusohjelmia koskevan tietoisuuden lisäämiseksi olisi tiivistettävä EUREKA-verkostojen, muiden olemassa olevien julkisten ja yksityisten elinten sekä unionitason, kansallisten ja alueellisten pk-yritysjärjestöjen välistä yhteyttä ja koordinoitava sitä paremmin. Pk-yritysjärjestöjen kautta tulisi rahoittaa tapahtumia, joilla lisättäisiin pk-yritysten ja asianomaisten järjestöjen tietoisuutta innovoinnin merkityksestä ja tärkeydestä sekä innovoinnin roolista EU:n tulevaisuudessa.

1.11

Eurostars-ohjelman puitteissa tehtyjä pk-yritysten hankkeiden valintoja koskevat sektorikohtaiset tulokset (5) tulisi julkaista internetissä EUREKA:n sivuilla. Lisäksi tulisi julkaista luettelo parhaista ehdot täyttävistä ja sisällöltään erittäin innovatiivisista hankkeista, jotka eivät ole saaneet rahoitusta. Kyseinen luettelo osoittaisi kansallisille julkisille ja yksityisille sijoittajille, mahdollisen lisärahoituksen tarpeen.

1.12

Pk-yrityksistä ja tutkimus- ja kehitystyöpolitiikasta vastaavien jäsenvaltionviranomaisten ja EUREKA-verkoston välisen tehokkaan yhteistyön on oltava jatkuvaa ja sen on vastattava pk-yritysjärjestöjen ja laajempien sidosryhmien (muun muassa myös yksityisten ja julkisten tutkimuslaitosten) ilmaisemiin tarpeisiin. ETSK pyytää EU:n asianomaisia toimielimiä, jäsenvaltioita sekä Sloveniaa ja Ranskaa, kun ne toimivat EU:n puheenjohtajavaltiona, varmistamaan, että yhteistyö toteutetaan pk-yritysten odotusten ja ohjelman tavoitteiden mukaisesti.

1.13

ETSK kehottaa lyhentämään ehdotuksen jättämisen ja sitä koskevan EU:n hyväksymispäätöksen välistä pitkää ajanjaksoa, kun on kyse pk-yritysten t&k-työtä koskeviin rahoitusohjelmiin osallistumisesta ja Eurostars-yhteisohjelmasta, jotta pk-yrityksiä rohkaistaisiin ehdottamaan hankkeita.

1.14

ETSK painottaa, että parantaakseen ja lisätäkseen t&k-työhön suunnatun rahoituksen hyödyntämistä pk-yrityksissä Euroopan komission olisi tutkittava mahdollisuutta siirtää seitsemännen puiteohjelman (PO7) ”Yhteistyö”-erityisohjelmassa (joka edustaa 15 prosenttia kuudennen puiteohjelman (PO6) ensisijaisen aihealueen budjetista) pk-yritysten saatavilla olevat käyttämättömät varat ”Valmiudet”-erityisohjelmaan (CRAFT jne.), joka kohdistuu tehokkaammin pk-yrityksiin.

1.15

ETSK pyytää, että enemmän huomiota kiinnitettäisiin sääntelystä pk-yrityksille aiheutuviin suhteettomiin rasitteisiin, jotka saattavat olla jopa kymmenkertaisia suurten yritysten rasitteisiin verrattuna (6). Hallinnointikustannusten vähentäminen ja hakumenettelyn yksinkertaistaminen on toivottavaa niiden pk-yritysten osalta, jotka osallistuvat ohjelmiin muiden eurooppalaisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa. ETSK haluaisi myös löytää ratkaisun teollis- ja tekijänoikeuksia ja eurooppalaisia patentteja (7) koskevaan kysymykseen, sillä niiden saralla vallitseva nykyinen tilanne hankaloittaa kilpailua ja innovaatioita Euroopassa. Lisäksi käytettävissä oleva patentointimenettely ja teollis- ja tekijänoikeudet (8) voidaan myös katsoa tärkeiksi muiksi kuin monetaarisiksi omaisuuseriksi, kun kyseessä on kansainvälisiin hankkeisiin osallistuvien yritysten kumppanuussuhteiden vahvistaminen.

2.1

EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehien vuonna 2000 hyväksymässä pienyrityksiä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa sovittiin, että pienyrityksiä on pidettävä tärkeimpinä innovaatioiden, työllisyyden sekä sosiaalisen ja paikallisen integroitumisen edistäjänä Euroopassa. (9) Lisäksi komissio ilmoitti lokakuussa 2007 valmistelevansa aloitetta ”Small Business Act for Europe” (SBA) (10), jossa määritellään toimenpiteet yrittäjyyden, yrityskulttuurin ja toimivallan käytön edistämiseksi. (11) Vuoden 2008 mittaan komissio aikoo myös tutkia pk-yrityksiin liittyviä erilaisia aloitteita (12) lisätäkseen näiden yritysten osallistumista EU:n ohjelmiin.

2.2

Näistä lähtökohdista syntyi ehdotus erityiseksi Eurostars-yhteisohjelmaksi. Ohjelma perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 169 artiklaan, ja se on kohdistettu ja suunniteltu täydentämään seitsemännen puiteohjelman ”Pk-yrityksiä hyödyttävä tutkimus” -aloitetta. Eurostars-ohjelmaa hallinnoi EUREKA, ja se käynnistettiin yhdessä 22 jäsenvaltion ja viiden muun EUREKA-maan kanssa (Islanti, Israel, Norja, Sveitsi ja Turkki). Nykyisin Eurostars-ohjelmaan osallistuu 30 valtiota: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Islanti, Israel, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Turkki, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

2.3

Seitsemänteen puiteohjelmaan sisällytettiin monia kuudennen puiteohjelman (13) arvioinnin yhteydessä ehdotettuja toimenpiteitä, jotta politiikkoja voitaisiin lähentää pk-yritysten eduksi. Seitsemäs puiteohjelma sisältää pk-yrityksiä koskevan strategian, johon kuuluu sekä laadullisia että määrällisiä toimenpiteitä toiminnan kannustamiseksi niin kansallisella kuin alueellisellakin tasolla. Sen tavoitteena on luoda osaamiskeskittymiä ja yritysverkostoja, parantaa tietotekniikkaa käyttävien pienten yritysten yleiseurooppalaista yhteistyötä, levittää yhteistyösopimuksia koskevia parhaita käytänteitä ja tukea pienten yritysten yhteistyötä. (14)

2.4

Euroopan unionissa rekisteröidyt 23 miljoonaa pk-yritystä muodostavat 99 prosenttia kaikista Euroopan liikeyrityksistä ja kaksi kolmasosaa Euroopan liikevaihdosta. Lisäksi ne tukevat kestävän kehityksen avaintekijöitä. (15) Yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi niiden toimintaa on kuitenkin järkeistettävä ja ne on järjestettävä uudelleen siten, että ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka on riittävä siihen, että ne voivat hyödyntää erityisten riskipääomarahastojen, tiedepuistojen, yrityshautomoiden ja alueellisten innovaatiopolitiikkojen kehitystä. (16)

2.5

Lisäksi Flash Eurobarometer -kysely korostaa, että heikosti yrittäjähenkisten Euroopan kansalaisten riskinottohaluttomuus voi hankaloittaa pk-yritysten kasvua. (17) Tästä syystä on erityisen tärkeää ryhtyä toimenpiteisiin yrittäjien ammatillisen imagon parantamiseksi ja yleisön tietoisuuden lisäämiseksi yrittäjien avainroolista innovaatioiden, taloudellisen kehityksen ja yleisen hyvinvoinnin kannalta. Lissabonin sopimuksen tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan sellaisen vastuullisen, energisen ja kekseliään yrittäjyyden avulla, joka saa kehittyä vapaasti. (18)

2.6

Erityiset toimenpiteet, joihin jäsenvaltiot ryhtyvät pk-yritysten tukemiseksi, eivät kuitenkaan aina edistä ja tue kansainvälistä tutkimusyhteistyötä ja teknologian siirtoa. Markkinoilla tapahtuneiden muutosten ja arvoketjujen kansainvälistymisen valossa eurooppalaisten pk-yritysten on nyt mukauduttava voimakkaaseen globaaliin kilpailuun osallistumalla pysyviin innovaatioprosesseihin yhä laajemmassa kansainvälisessä kontekstissa. Eurostars-yhteisohjelman tulisi palkita pk-yritykset ja julkiset ja/tai yksityiset tutkimuslaitokset, jotka pyrkivät erityisesti tukemaan t&k-hankkeita, levittämään niiden tuloksia ja osaltaan edistämään tiedon saatavuutta. Sen tulisi erityisesti palkita hankkeet, joihin liittyy laitoksia ja ryhmiä ja/tai yksittäisiä pk-yrityksiä, jotka eivät tavallisesti osallistu näihin ohjelmiin tai joilla on vaikeuksia osallistua niihin. ETSK pitää erittäin tärkeänä laajentaa Eurostars-yhteisohjelmaan osallistuminen kaikkiin EUREKA:n jäsenmaihin — erityisesti niihin, jotka ovat vasta liittyneet EU:hun ja voivat hyötyä rajanylittävästä lähestymistavasta.

2.7

Eurostars-yhteisohjelman kohteena ovat tutkimus- ja kehitystyötä tekevät pk-yritykset ja erityisesti markkinasuuntautuneet t&k-hankkeet sekä usean osapuolen yhteiset kansainväliset hankkeet (vähintään kaksi itsenäistä osallistujaa eri osallistujavaltioista). Ohjelman tärkeä ominaisuus on alhaalta ylöspäin rakentuva lähestymistapa, joka mahdollistaa t&k-työtä tekevien pk-yritysten suuremman osallistumisen ja yritysten strategisten innovointien toteuttamisen. Näissä olosuhteissa pk-yritykset ovat hallitsevassa asemassa ja ne pystyvät vaikuttamaan meneillään olevien tutkimusten tuloksiin kaupallisten mahdollisuuksien mukaisesti.

3.1

Yhteisön perustamissopimuksen 169 artiklan mukainen osallistuminen tutkimus- ja kehitysohjelmiin viittaa siihen, että osallistuvat EU:n jäsenvaltiot yhdistävät kansalliset tutkimusohjelmansa sitoutumalla yhteiseen tutkimusohjelmaan. Komissio on tunnistanut neljä potentiaalista aloitetta 169 artiklan muodostaman oikeusperustan pohjalta. Yksi näistä on Eurostars, yhteinen tutkimusohjelma pk-yrityksille ja näiden kumppaneille.

3.2

Eurostars-ohjelma koostuu yhden tai useamman ohjelmaan osallistuvassa jäsenvaltiossa perustetun ja t&k-toimintaa aktiivisesti harjoittavan pk-yrityksen ehdottamista hankkeista. Hankkeita voidaan toteuttaa millä tahansa tieteen tai teknologian alalla (mutta niillä on oltava siviilitarkoitus). Hankkeiden on perustuttava yhteistyöhön, ja yhteistyötä edellytetään vähintään kahden sellaisen Eurostars-ohjelmaan osallistuvan valtion välillä, jotka toimivat tutkimuksen, teknologian kehityksen, demonstroinnin, koulutuksen ja merkityksellisten tietojen levityksen alalla. Pk-yritysten luonteen mukaisesti hankkeen elinkaari on lyhyt. Hankkeen enimmäiskesto on kolme vuotta, ja kahden vuoden sisällä hankkeen päättymisestä tutkimuksen kohteena olleen tuotteen on oltava valmis tuotavaksi markkinoille.

3.3

Eurostars-yhteisohjelmalla voi olla merkittävä vipuvaikutus yhteisön rahoitukseen: jäsenvaltiot ja viisi muuta EUREKA-maata (Islanti, Israel, Norja, Sveitsi ja Turkki) rahoittavat ohjelmaa 300 miljoonalla eurolla. Tähän tulee lisäksi yhteisön osuus, joka on suuruudeltaan kolmannes jäsenvaltioiden rahoituksesta, jolloin ohjelman julkinen rahoitus on yhteensä 400 miljoonaa euroa. Jos hankkeiden rahoitusosuuden oletetaan olevan noin 50–75 prosenttia, Eurostars voisi koota lisäksi 133–400 miljoonaa euroa yksityistä rahoitusta ohjelman keston ajaksi (vipuvaikutus). Odotettu osallistuminen on laskettu olettaen, että jokaisen Eurostars-hankkeen keskimääräiset kustannukset ovat 1,4 miljoonaa euroa. Kun keskimääräinen rahoitusosuus on 50 prosenttia, julkinen rahoitusosuus on 0,7 miljoonaa euroa hanketta kohden ja ohjelman kokonaisbudjetti on noin 400 miljoonaa euroa, rahoitus voidaan myöntää yhteensä 565 hankkeelle.

3.4

Näin ollen yhteisön osuus täyttää rahoituksessa olevan aukon t&k-työn aikaisessa vaiheessa, jolloin innovatiivisiin toimiin liittyy suhteellisen suuri riski, ja ne saattavat epäonnistua pelkästään yksityisten sijoittajien houkuttelemisessa. (19) Yhteisön osallistuminen Eurostars-ohjelman julkiseen rahoitukseen rohkaisee yhä useampia t&k-työtä tekeviä pk-yrityksiä hakemaan yksityisiä sijoituksia innovatiivisten tuotteiden tai palvelujen kehittämiseksi.

3.5

Rahoitukseen liittyen on pohdittava mahdollisuutta luoda verohelpotuksia pk-yritysten jäsenvaltioissa tekemille investoinneille. Tämä houkuttelisi sijoittajia pahimmassakin tapauksessa, sillä ne hyötyisivät vähintään kyseisistä veroeduista. Pk-yrityksille syntyvä etu on vaihtoehtoinen rahoitusmuoto.

3.6

On kuitenkin olemassa huoli siitä, että useat pk-yritykset saattavat olla estyneitä osallistumaan kilpailukykyisiä innovaatioita koskevaan EU:n aloitteeseen. Eurostars-ohjelman tukikelpoisuuskriteerin mukaan hanketta ehdottavien tutkimustyötä tekevien pk-yrityksien on käytettävä vähintään 10 prosenttia liikevaihdostaan tai kokopäiväisestä henkilöstöstään tutkimustyöhön. Vaikka vaatimus kohdistettaisiin pelkästään hanketta johtavaan kumppaniin, se saattaa estää monia pieniä yrityksiä ehdottamasta innovatiivisia hankkeita. Tämän seurauksena ohjelma saattaa houkutella ainoastaan jo vakaita huipputeknologian alalla toimivia yrityksiä, jotka voisivat hyödyntää muita sopivampia rahoituskeinoja.

3.7

Lisäksi joissakin EU:n jäsenvaltioissa t&k-työn kustannukset on hyvin usein sisällytetty muihin toimintakustannuksiin, eikä niitä sen vuoksi voi määrittää erikseen. (20) Näin ollen OECD:n määritelmän mukaiset t&k-työtä koskevat indikaattorit eivät täysin sovellu pienten innovatiivisten yritysten arviointiin, koska ne eivät kata ei-kodifioiduksi tiedoksi kuvailtuja toimia, joita on vaikea mitata. (21)

3.8

OECD luokittelee korkean teknologian sektoriksi alat, joilla t&k-työn osuus on vähintään neljä prosenttia liikevaihdosta. Tämä sektori muodostaa jopa hyvin kehittyneissä talouksissa noin kolme prosenttia BKT:stä, mikä tarkoittaa, että 97 prosenttia kaikista taloudellisista toimista ja suurin osa innovaatioprosesseista tapahtui sektoreilla, jotka OECD määrittelee keskikorkean teknologian aloiksi tai matalan teknologian aloiksi. (22) Luvut viittaavat siihen, että suuri määrä innovatiivisia yrityksiä suljettaisiin pois, mikäli rahoitusohjelman tukikelpoisuuskriteerin t&k-työtä koskeva raja asetetaan 10 prosenttiin. Näin ei puolestaan saada aikaan positiivista suhtautumista innovaatioihin eurooppalaisen aloitteen ytimessä.

3.9

Näin ollen ETSK on sitä mieltä, että hankkeet pitäisi valita niiden laadukkuuden ja ohjelman tavoitteiden noudattamisen perusteella ja että t&k-työtä koskevasta 10 prosentin rajasta tulisi luopua.

3.10

Toinen Eurostars-ohjelman edellytys on se, että osallistuvan t&k-työtä tekevän pk-yrityksen pitäisi pystyä toteuttamaan suurin osa t&k-toimista. Yhteistyötä muiden kumppaneiden — kuten muiden pk-yritysten, paikallisten klustereiden, ohjelman tavoitteet jakavien suurten yritysten, tutkimuslaitosten tai yliopistojen — kanssa ei saisi sulkea pois. Lisäksi osaamiskeskittymä-ajatukseen tulisi myös sisältyä t&k-pohjaisten pk-yritysten sijoittaminen yliopistojen ja korkea-asteen oppilaitosten kampuksille, jotta näiden tahojen keskinäistä vuorovaikutusta voidaan lisästä molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla.

3.11

Kun ajatellaan Eurostars-ohjelmaan osallistuvien innovatiivisten pk-yritysten rahoitusosuutta, on tärkeää selventää, että juuri t&k-työtä tekevien pk-yritysten on kollektiivisesti vastattava vähintään 50 prosentista hankkeen t&k-toimien kustannuksista. Tämä kriteeri saattaa kuitenkin sulkea pois monia markkinasuuntautuneita pk-yrityksiä. Näin ollen olisi harkittava tämän rajan laskemista 25 prosenttiin Eurostars-ohjelman väliarvioinnin yhteydessä. (23)

3.12

Suhdetta kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman kattamiin muihin rahoitusvälineisiin on edelleen selvennettävä. Rahoitusohjelma on muutettava joustavammaksi ja räätälöitävä paremmin pk-yritysten tarpeisiin ottaen samalla huomioon takuurahastoon liittyvät positiiviset kokemukset tutkimus- ja kehitystoimen osalta, jotta yritykset voisivat hyödyntää pidemmän tähtäimen liiketoiminnan näkökulmaa.

3.13

Paremmat sääntelypuitteet sekä pk-yritysjärjestöjen ja laajempien sidosryhmien järjestelmällinen kuuleminen auttavat vähentämään toimintakustannuksia ja riskejä, kasvattamaan tuottoja, lisäämään riskipääomavirtoja ja tehostamaan riskipääomamarkkinoiden toimintaa. Tästä on hyötyä etenkin innovatiivisille pk-yrityksille. Rahoitus täydentää julkista tukea prosessin hyvin aikaisissa vaiheissa (siemenvaihe), joissa pyritään muuttamaan tutkimustulokset kaupalliseksi tuotteeksi.

3.14

Komissio on sitoutunut edistämään toimia pääomasijoitusrahastojen rajat ylittävien sijoitusten lisäämiseksi. (24) Euroopan riskipääomamarkkinat ovat pirstoutuneet, ja ne käsittävät tällä hetkellä 27 erilaista toimintaympäristöä. Tällä on haitallinen vaikutus sekä varojen keräämiseen että sijoittamiseen.

3.15

Tästä syystä tarvitaan parempaa ympäristöä riskipääomasijoituksille ja jäsenvaltioiden luomia kannustimia, jotta yksityiset sijoittajat saadaan osallistumaan kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön (25) ja jotta voidaan edistää pk-yritysten yritystukipalveluja, joiden tavoitteena on käynnistysvaiheesta menestyksekkäästi selviytyneiden yritysten tukeminen.

4.1

Eurostars-ohjelman tavoitteena on auttaa pk-yrityksiä missä tahansa teknologisissa tai teollisissa, oikeudellisissa tai organisointiin liittyvissä puitteissa, joita tarvitaan jäsenvaltioiden laaja-alaisen eurooppalaisen yhteistyön aikaansaamiseksi soveltavan tutkimuksen ja innovaatioiden alalla. Se parantaa t&k-työtä tekevien pk-yritysten valmiuksia tuoda markkinoille uusia ja kilpailukykyisiä tuotteita, prosesseja ja palveluja.

4.2

Hankkeen kansainvälistymisen avulla voidaan välttää päällekkäiset innovaatioponnistelut. Sen pitäisi olla mahdollisuus omaksua yhteisiä politiikkoja ja soveltaa nopeutettua toimintaa hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi. (26) Eurostars-ohjelman avulla voidaan rohkaista monia pk-yrityksiä hyödyntämään kansainvälistä yhteistyötä edellyttäen, että ne pystyvät ehdottamaan hanketta ja hallinnoimaan sitä suoraan. Osallistuminen yhteisiin hankkeisiin ja huippuosaamisverkot tulisi kuitenkin suunnitella huolellisesti, jotta hankkeisiin osallistuminen olisi tasapainoista.

4.3

T&k-toimien tukemisen lisäksi on harkittava tapoja, joilla hallitukset voivat tukea innovaatioita suoremmin tarjoamalla asianmukaisen infrastruktuurin. Tutkimusta tekevien ”laitosten” yhteisö on hyvin suuri, ja sen jäsenten tehtävänä on tukea erityisesti pk-yritysten innovaatioita. Osa näistä tahoista voi olla yhdistyksiä tai tutkimusyrityksiä. Lisäksi on olemassa tiedepuistoja ja ”tiedekauppoja” (science shops), yrityshautomoita, alueellisia ja paikallisia valtionhallinnon elimiä ja tiedonsiirto-organisaatioita, jotka antavat tärkeää tukea nuorille huipputeknologian alalla toimiville pk-yrityksille ja jopa perinteisemmille pk-yrityksille, jotka harkitsevat siirtymistä innovaatioihin perustuviin strategioihin. Slovenian ja Ranskan pitäisi EU:n puheenjohtajavaltiona toimiessaan seurata sitä, miten Eurostars-ohjelman koordinaatio voitaisiin järjestää EU:n tasolla ja kansallisella tasolla, ohjata se optimaaliselle tasolle ja välttää toimien päällekkäisyys ja sekaannusten riski nykyisten pk-yritysjärjestöjen keskuudessa.

4.4

ETSK on myös useaan otteeseen suositellut, että suurempi osa EU:n rakennerahastojen varoista käytettäisiin yhteisten tieteellisten infrastruktuurien kehittämiseen ja räätälöitäisiin erityisesti pk-yritysten tarpeisiin. Euroopan investointipankin rahoituksen käyttäminen tähän tarkoituksen voisi myös olla erittäin hyödyllistä. (27)

30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/23

1.1

Komissio on käsitellyt vuodesta 2001 alkaen liiketoiminnan epäonnistumisen kielteisiä vaikutuksia. Komissio on erityisesti korostanut tarvetta parantaa konkurssimenettelyitä. Koska komission toimivaltuudet tällä alalla ovat rajalliset, se on keskittynyt keräämään tietoa liiketoiminnan epäonnistumisen oikeudellisista ja sosiaalisista seurauksista, laatimaan ja levittämään hyviä käytänteitä ja kehittämään varhaisvaroituksen välineitä epäonnistumisesta aiheutuvan leimautumisen vähentämiseksi.

1.2

ETSK tukee komission korostamaa tarvetta päästä eroon liiketoiminnan epäonnistumisen aiheuttamasta leimautumisesta. Hyvät kansalliset yrittäjyyden perusedellytykset ovat EU:n yrittäjyyspotentiaalin täysimääräisen hyödyntämisen ja dynaamisten yritysten luomisen kannalta ratkaisevan tärkeät. Yhteiskunnan olisi arvostettava menestyvää yrittäjyyttä ja samanaikaisesti olisi annettava uusi mahdollisuus vaikeuksissa oleville tai epäonnistuneille yrittäjille.

1.3

Komissio on oikeassa todetessaan, että paitsi yrityksen perustaminen ja sen menestyminen myös sen epäonnistuminen on olennainen osa markkinataloutta. Se korostaa aiheellisesti, että koska yrittäjyyden yhteiskunnallinen arvostaminen ja ymmärtäminen on vähäistä, ei myöskään ymmärretä vielä riittävästi, että yritystoiminnassa ongelmat tai peräti epäonnistuminen ovat osa tavanomaista taloudellista kehitystä ja tarjoavat mahdollisuuden uuteen alkuun. EU:ssa onkin syytä muuttaa ajattelutapaa. Mitä voimakkaammin aikaisemmin konkurssin tehnyt yrittäjä leimataan epäonnistumisen vuoksi, sitä riskialttiimpi uusi yritys saattaa olla, ja tämä riski koskee kaikkia yrityksen sidosryhmiä.

1.4

Yhdysvaltain lainsäädännössä pyritään tasapainottamaan velallisten, velkojien ja koko yhteiskunnan etu. ETSK:n mielestä jäsenvaltioiden lainsäädännössä tulisi pyrkiä samaan. Maksukyvyttömyys ja velkojen maksamatta jääminen voivat aiheuttaa suunnattomia vaikeuksia velkojille ja johtaa siihen, että puolestaan velkojat menettävät maksukykynsä. Yrityksen vapauttaminen veloista, jotta se saa mahdollisuuden aloittaa toimintansa uudelleen, voi olla erittäin epäoikeudenmukaista velkojia kohtaan. Maksukyvyttömyyslainsäädännössä on saavutettava asianmukainen tasapaino.

1.5

Koko yhteiskunnan kannalta saattaa olla parasta pitää yritys tai osa siitä toiminnassa. Jos yritys vaikuttaa elinkelpoiselta, toiminnan jatkamisesta hyötyvät kaikki yrityksen sidosryhmät. Jos maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät onnistuvat pelastamaan maksukyvyttömän yrityksen, yrityksen työntekijöiden työpaikat säilyvät. Jos konkurssin tehnyt yrittäjä taas palaa takaisin liike-elämään, hän luo uusia työpaikkoja. Kaikki nämä työllisyysvaikutukset koituvat selvästi koko yhteiskunnan hyödyksi.

1.6

Yritys voi epäonnistua monin tavoin, vaikka yrittäjällä olisi mitä parhaimmat suunnitelmat. Aloitusvaiheessa ei ehkä ole mahdollista saada yritystä kannattamaan. Alkuvaiheen jälkeen heikko liiketoimintamalli voi johtaa siihen, ettei yrityksellä ole tulevaisuutta. Toisaalta kannattaviltakin vaikuttavat yritykset voivat epäonnistua yrittäjien virheiden vuoksi tai yrittäjistä riippumattomista syistä. Tällaisissa tapauksissa konkurssipesänhoitajien olisi voitava ja tulisi pelastaa yritys ja useimmat työpaikat.

1.7

On tärkeää tehdä ero yrityksen ja sen johdon välillä. Johtajat voivat mennä konkurssiin, vaikka pesänhoitaja pelastaa yrityksen ja sen henkilöstön. Yrityksen epäonnistuessa yrittäjät voivat joutua konkurssiin antamiensa pankkitakuiden vuoksi, vaikkei heidän oma toimintansa olisikaan ollut petollista. Komissio on huolissaan juuri näistä rehellisistä yrittäjistä. Yrittäjät, jotka ovat perustaneet hyvän liikeyrityksen ja sen jälkeen epäonnistuneet kokemattomuuttaan tai huono-onnisuuttaan, ansaitsevat toisen mahdollisuuden, sillä talouselämä tarvitsee heidän taitojaan. Sen sijaan niillä, jotka epäonnistuvat taitamattomuuttaan tai näkemysten puutteen takia, ei luultavasti ole paljonkaan annettavaa talouselämälle, vaikka heillä olisi taloudellisia tukijoita. Kaikki konkurssin tehneet yrittäjät eivät ansaitse toista mahdollisuutta.

1.8

Komission aloite on kannustanut käynnistämään EU:n laajuisen uudistuksen. Monet jäsenvaltiot ovat jo omaksuneet vaikutteita Euroopan tasolla kootuista hyvistä käytänteistä ja poliittisista ratkaisuista. Noin kolmannes jäsenvaltioista on kansallisissa uudistusohjelmissaan esittänyt suunnitelmia maksukyvyttömyyslainsäädäntönsä uudistamiseksi. Lähes puolet EU:n jäsenvaltioista ei vielä ole ottanut ensimmäisiä askelia tähän suuntaan. Vaikka komission toimivalta tällä politiikan alalla on rajallinen, ETSK kehottaa sitä käyttämään kaikkia hallussaan olevia keinoja saadakseen jäsenvaltioiden valtiovarainministerit toimimaan. ETSK katsoo, etteivät jäsenvaltiot kaikkiaan ole edistyneet tyydyttävästi tässä asiassa.

1.9

ETSK tukee täysin kaikkia tiedonannossa esitettyjä näkökohtia maksukyvyttömyyslainsäädännöstä — riippuen tietysti siitä, mikä lopulta annettavien säädösten tarkka sisältö on. Näihin kuuluu rehellisten konkurssien muodollinen tunnistaminen, veloista vapauttaminen varhaisessa vaiheessa sekä oikeudellisten toimintarajoitusten, kieltojen ja estojen vähentäminen nopeutetuin menettelyin. Keskipitkän aikavälin tavoitteena tulisi olla, että tällaiset menettelyt kestäisivät enintään 12 kuukautta.

1.10

ETSK katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi saatettava maksukyvyttömyyslainsäädäntönsä tarkistaminen päätökseen mahdollisimman nopeasti. Lainsäädännön tarkistuksen lisäksi on ratkaisevan tärkeää, että konkurssiasiat käsitellään tuomioistuimissa joutuisasti. Menettelyn on oltava hyvin organisoitu. Nämä muutokset ovat keskeisessä asemassa yrittäjien uutta mahdollisuutta koskevassa ohjelmassa.

1.11

Tiedonannon toinen viesti koskee vaikeuksissa olevien yritysten aktiivista tukemista. Se ei sellaisenaan kuulu uutta mahdollisuutta koskevaan ohjelmaan, vaan sillä pyritään konkurssien välttämiseen sekä yritysten ja työpaikkojen säilyttämiseen. Lausunnon kohdassa 4 annetaan useita esimerkkejä yritysten epäonnistumisista, jotka olisi voitu välttää. Tiedonannossa tuetaan vältettävissä olevien epäonnistumisten ehkäisemistä varhaisvaroitusjärjestelmän, väliaikaisrahoituksen ja neuvonnan avulla.

1.12

Ohjelmasta ei ole useimmille pk-yrityksille paljonkaan käytännön hyötyä, sillä keinoja tunnistaa ennakolta jäsenvaltioiden kymmenien tuhansien pk-yritysten joukosta vaikeuksissa olevat yritykset ei juuri ole. Jäsenvaltioita kehotetaan kuitenkin hyödyntämään olemassa olevat mahdollisuudet maksimaalisesti. Esimerkiksi Ranskassa alv-viranomaiset voivat antaa varhaisvaroituksen yrityksen mahdollisista kassavirtaongelmista. Komissio toteaa, että tukitoimet olisi keskitettävä konkurssien välttämiseen, asiantuntijaneuvontaan ja asioihin puuttumiseen ajoissa. Ongelmia syntyy, kun johtajat eivät ymmärrä yrityksensä olevan vaikeuksissa. Jäsenvaltioiden hallitusten olisi työskenneltävä kirjanpitoalan ammattilaisten ja pk-yritysten tukiorganisaatioiden kanssa ja kehitettävä ennakoivia toimenpiteitä, jotka sopivat juuri niiden omaan pk-yrityskulttuuriin.

1.13

On selvää, että tiedonannon tärkein suositus koskee maksukyvyttömyyslainsäädännön uudistamista. Tämä toimenpide on ratkaiseva, eikä uutta mahdollisuutta koskevaa ohjelmaa voida käynnistää ilman sitä.

1.14

Muutamat tiedonannossa annetuista ohjeellisista suosituksista voidaan panna täytäntöön maksukyvyttömyyslainsäädäntöä muuttamatta. Kun lainsäädäntöä on muutettu, voidaan alkaa toteuttaa muita komission ehdottamia ohjeellisia toimenpiteitä. Jos maksukyvyttömyyslainsäädäntöä ei muuteta, komission tiedonannon keskeinen tavoite jää saavuttamatta.

1.15

ETSK katsoo, että jokaisen jäsenvaltion tulisi reagoida komission tiedonantoon ja ottaa siinä esitetyt ehdotukset huomioon Lissabonin strategiaa koskevassa kansallisessa suunnitelmassaan (suuntaviiva 15).

2.1

Komissio on käsitellyt liiketoiminnan epäonnistumisen kielteisiä vaikutuksia vuodesta 2001. Se on erityisesti korostanut tarvetta parantaa konkurssimenettelyjä. Koska komissiolla on tällä alalla rajalliset toimivaltuudet, se on keskittynyt keräämään tietoa liiketoiminnan epäonnistumisen oikeudellisista ja sosiaalisista seurauksista, laatimaan ja levittämään hyviä käytänteitä ja kehittämään varhaisvaroituksen välineitä epäonnistumisesta aiheutuvan leimautumisen vähentämiseksi.

2.2

Nämä toimenpiteet ovat auttaneet käynnistämään uudistuksia EU:n laajuisesti. Monet jäsenvaltiot ovat jo omaksuneet vaikutteita Euroopan tason hyvistä käytänteistä ja poliittisista ratkaisuista. Noin kolmannes jäsenvaltioista on kansallisissa uudistusohjelmissaan esittänyt suunnitelmia kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön uudistamiseksi. Noin puolessa EU:n jäsenvaltioista ensimmäiset askeleet tähän suuntaan ovat kuitenkin vielä ottamatta. Vaikka komission toimivalta tällä politiikan alalla on rajallinen, ETSK kehottaa komissiota käyttämään kaikkia hallussaan olevia keinoja saadakseen jäsenvaltioiden valtiovarainministerit toimimaan. ETSK katsoo, etteivät jäsenvaltiot yleensä ole edistyneet tyydyttävästi tässä asiassa.

Y

Toimenpiteitä toteutetaan

(Y)

Toimenpiteitä suunnitellaan/toteutetaan osittain

N

Ei toimenpiteitä

2.3

Taulukko A on peräisin komission tiedonannosta. Sarakkeet 4–6 koskevat maksukyvyttömyyslainsäädännön uudistamista. Jäsenvaltiot ovat selvästi hyvin aktiivisia lainsäädäntötoimissaan, mutta samalla taulukosta selviää, että hyvin harvat valtiot ovat panneet tarkistetun lainsäädännön täytäntöön. Jos sarakkeiden alapuolella olevat kokonaisluvut osoittaisivat täytäntöönpantua lainsäädäntöä, ne eivät olisi 12 — 15 — 17 — 17, vaan 6 — 6 — 5 — 10. Tämä on huono tulos 27 jäsenvaltion unionissa. Kangerteleva toiminta tai toimettomuus vahingoittaa epäilemättä yrittäjyyttä jäsenvaltioissa, sillä niin kauan kuin välttämättömät muutokset ovat tekemättä, epäonnistumisen mahdollisuus on merkittävä este yrittäjyydelle.

2.4

Toinen mielenkiintoinen piirre taulukossa on, että lainsäädäntöä kuvaavia sarakkeita ympäröivät kuusi saraketta ovat joko kokonaan tai osittain ”tyhjiä” (N = ei toimenpiteitä). Tämä on hieman yllättävää, sillä ohjeellisiin toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä, vaikka maksukyvyttömyyslainsäädäntöä ei useimmissa jäsenvaltioissa olekaan muutettu.

2.5

Vertailun vuoksi ETSK pyysi komissiota toimittamaan EU:n jäsenvaltioita koskevien tietojen lisäksi vastaavat tiedot myös Yhdysvalloista. Yhdysvaltoja koskevat taulukkomerkinnät selittyvät seuraavasti:

2.6

Yhdysvaltain konkurssilaista heijastuva ajattelutapa eroaa täysin useimmissa, ellei peräti kaikissa EU:n jäsenvaltioissa vallitsevista asenteista. Useimpien jäsenvaltioiden nykyinen oikeudellinen tilanne paljastaa, miten huonosti asia ymmärretään. Maksukyvyttömyys-lainsäädännön muuttamiseen tarvittava aika osoittaa, että arkikielisesti ilmaistuna asiaa ei yksinkertaisesti tajuta EU:ssa. Ajattelutavan muuttaminen nopeuttaa uusien säädösten antamista. Lisäksi tällainen asennemuutos on edellytys ohjeellisten toimenpiteiden toteuttamiselle.

2.7

Liiketoiminnan epäonnistumisen aiheuttama leimautuminen oli 1800-luvulla niin voimakasta, että se ajoi epäonnistuneet yrittäjät tekemään itsemurhan. Vaikka itsemurhat ovat 2000-luvulla harvinaisempia, sosiaalisesta leimautumisesta ei ole päästy eroon. EU:n kansalaisten olisi ymmärrettävä, että yrittäjyys on erittäin hyödyllistä, vaikka yrittäjät epäonnistuisivat liiketoiminnassaan. Epäonnistuminen on osittain väistämätöntä. Hieman alle kolme neljäsosaa (73 prosenttia) Espanjassa, Suomessa, Italiassa, Luxemburgissa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1998 perustetuista 931 435 yrityksestä pysyi pystyssä kaksi vuotta, ja hieman alle puolet (49,1 prosenttia) niistä selvisi viisi vuotta ja jatkoi toimintaansa vuoteen 2003.

2.8

Komissio on oikeassa todetessaan, että paitsi yrityksen perustaminen ja sen menestyminen myös sen epäonnistuminen on olennainen osa markkinataloutta. Se korostaa aiheellisesti, että koska yrittäjyyden yhteiskunnallinen arvostaminen ja ymmärtäminen on vähäistä, ei myöskään ymmärretä vielä riittävästi, että yritystoiminnassa ongelmat tai peräti epäonnistuminen ovat osa tavanomaista taloudellista kehitystä ja tarjoavat mahdollisuuden uuteen alkuun. EU:ssa onkin syytä muuttaa ajattelutapaa. Mitä voimakkaammin aikaisemmin konkurssin tehnyt yrittäjä leimataan epäonnistumisen vuoksi, sitä riskialttiimpi uusi yritys saattaa olla, ja tämä riski koskee kaikkia yrityksen sidosryhmiä.

2.9

Yhdysvaltain lainsäädännössä pyritään tasapainottamaan velallisten, velkojien ja koko yhteiskunnan etu. ETSK:n mielestä jäsenvaltioiden lainsäädännössä tulisi pyrkiä samaan. Kuten jäljempänä kohdassa 4 todetaan, maksukyvyttömyys ja velkojen maksamatta jääminen voivat aiheuttaa suunnattomia vaikeuksia velkojille ja johtaa siihen, että puolestaan velkojat menettävät maksukykynsä. Yrityksen vapauttaminen veloista, jotta se saa mahdollisuuden aloittaa toimintansa uudelleen, voi olla erittäin epäoikeudenmukaista velkojia kohtaan. Maksukyvyttömyyslainsäädännössä on saavutettava asianmukainen tasapaino.

2.10

Koko yhteiskunnan kannalta saattaa olla parasta pitää yritys tai osa siitä toiminnassa. Jos yritys vaikuttaa elinkelpoiselta, toiminnan jatkamisesta hyötyvät kaikki yrityksen sidosryhmät.

2.11

Työntekijöiden eduista huolehditaan monin tavoin. Jäsenvaltiot ovat saattaneet maksukyvyttömyystapausten varalta voimaan maksukyvyttömyysdirektiivin, jossa säädetään työntekijöille maksettavista suorituksista. Jos maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät onnistuvat pelastamaan maksukyvyttömän yrityksen, yrityksen työntekijöiden työpaikat säilyvät. Jos konkurssin tehnyt yrittäjä taas palaa takaisin liike-elämään, hän luo uusia työpaikkoja. Kaikki nämä työllisyysvaikutukset koituvat selvästi koko yhteiskunnan hyödyksi.

3.1.1

Ensimmäinen askel yritystoiminnan epäonnistumisen kielteisten vaikutusten käsittelemiseksi on julkinen keskustelu aiheesta. EU:ssa kansalaiset näkevät konkurssin usein rikollisena toimintana, olipa syy konkurssiin mikä tahansa. Tiedotusvälineet voivat vaikuttaa myönteisesti tämän mielikuvan muuttamiseen. Opiksi tulisi ottaa seuraavista näkökohdista:

3.2.1

Uudelleen aloittaminen konkurssin jälkeen voi olla oikeudellisesti haastavaa. Monien valtioiden konkurssilainsäädännössä kaikkia kohdellaan samalla tavalla riippumatta siitä, liittyikö konkurssiin petollista tai vastuutonta toimintaa vai oliko omistaja tai johtaja syytön yritystoiminnan epäonnistumiseen eli oliko konkurssi rehellinen.

3.2.2

Monilla säännöillä asetetaan konkurssin tehneille toimintarajoituksia, esteitä ja kieltoja jo pelkästään sen vuoksi, että konkurssimenettely on käynnissä. Tällaisessa ehdottomassa lähestymistavassa ei oteta lainkaan huomioon, että riskit ovat osa liiketoiminnan arkea, ja annetaan vaikutelma, että yhteiskunta ei voi enää luottaa konkurssin tehneeseen yrittäjään. Maksukyvyttömyyslainsäädännön perusteita on tältä osin muutettava EU:ssa radikaalisti. Tärkeimmät seikat ovat seuraavat:

3.3.1

Yritystoiminnan epäonnistumisesta aiheutuva leimautuminen on yksi syy siihen, että taloudellisissa vaikeuksissa olevat pk-yritykset piilottelevat ongelmiaan, kunnes on liian myöhäistä. Konkurssin välttämiseksi on toimittava ajoissa, ja yritystoiminnan pelastaminen on monissa tapauksissa parempi ratkaisu kuin yrityksen lakkauttaminen. Tärkeintä on muistaa, että

3.4.1

Julkisella tuella ei puututa riittävästi niihin ensisijaisiin ongelmiin, joita yrittäjät kohtaavat perustaessaan uuden yrityksen, eli resursseihin, asianmukaisiin taitoihin ja psykologiseen tukeen. Yleensä uudelleen aloittamista hankaloittaa se, että uuden yrityksen perustamiseen ei ole varsinkaan taloudellisia resursseja. Tärkeintä on ottaa huomioon seuraavat seikat:

3.5

Edellä esitetystä voidaan päätellä, että hyvät yrittäjyyden perusedellytykset jäsenvaltioissa ovat EU:n yrittäjyyspotentiaalin täysimääräisen hyödyntämisen ja dynaamisten yritysten luomisen kannalta ratkaisevan tärkeät. On ehdottoman tärkeää, että yhteiskunta arvostaa menestyvää yrittäjyyttä. Samalla olisi annettava uusi mahdollisuus epäonnistuneille yrittäjille.

4.1

ETSK tukee komission korostamaa tarvetta päästä eroon liiketoiminnan epäonnistumisen aiheuttamasta leimasta. Komissio on oikeassa todetessaan, että yrityksen perustaminen ja sen menestyminen sekä sen epäonnistuminen ovat olennainen osa markkinataloutta. Se korostaa aiheellisesti, että koska yrittäjyyden yhteiskunnallinen arvostus ja ymmärtäminen on vähäistä, ei myöskään ymmärretä vielä riittävästi, että yritystoiminnassa ongelmat tai peräti epäonnistuminen ovat osa tavanomaista taloudellista kehitystä ja tarjoavat mahdollisuuden uuteen alkuun.

4.2

ETSK katsoo kuitenkin, että vaikka tiedonannossa esitetty ohjaus on suurelta osin välttämätöntä, tietyiltä osin se ei vaikuta uskottavalta. ETSK:n varauksia esitetään lausunnon kohdissa 4 ja 5.

4.3

Yritystoiminnan tarkoituksena ja tavoitteena on luoda kannattavaa ja kasvukykyistä liiketoimintaa. Yrittäjät luovat uutta vastatakseen kuluttajien tarpeisiin, joita ei ole vielä tyydytetty tai joita ei ainakaan ole tyydytetty tehokkaasti.

4.4

Yrittäjä voi esimerkiksi havaita kaupankäyntiin liittyvän mahdollisuuden. Eräs lontoolainen yrittäjä näki mahdollisuuden Yhdistyneen kuningaskunnan ja Intian väliselle tuonti- ja vientitoiminnalle, joka vastasi molempien maiden tarpeita. Se täytti markkinavajeen. Toiset yrittäjät täyttävät markkinavajeita esimerkiksi avaamalla ravintoloita tai kampaamoita paikoissa, joissa niitä ei ole riittävästi.

4.5

Amazon on malliesimerkki tehokkaasta tarpeiden tyydyttämisestä. Kirjakaupat ovat olemassa niitä varten, joilla on aikaa ja halua selailla. Amazon tyydyttää muun kirjoja ostavan yleisön tarpeita.

4.6

Jotkut yrittäjät aloittavat liiketoiminnan käyttämällä hyväkseen tieteen ja tekniikan saavutuksia. Tällainen liiketoiminta syntyy usein korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja tiedettä hyödyntävien yritysten sivutuotteena. Neljä Lontoon yliopiston opettajaa perusti yrityksen, joka tarjoaa kuva-analyysipalveluja käyttämällä omaa juridisesti suojattua tietokoneohjelmaa, joka parantaa tapoja mitata kehitettävien lääkkeiden terapeuttisia vaikutuksia. Tämä liiketoiminta perustuu IP-ohjelmistoon. Yksi opettajista on nimitetty toimitusjohtajaksi, ja nyt hän pohtii rooliaan yrittäjänä.

4.7

Menestyäkseen yrittäjän on ennen kaikkea täytettävä kolme edellytystä. Ensiksi hänellä on oltava tarvittavat tiedot ja kokemus arvioida oikein markkinoiden tarjoamat mahdollisuudet ja taitoa toteuttaa liiketoimintaideansa, olkoonpa se sitten ravintola, internetissä toimiva matkatoimisto tai läpimurto tieteiden soveltamisessa. Kaiken yrittämisen ensimmäinen vaihe on toteuttaa aikomus — ”tehdä aikeesta totta”. Tämä tarkoittaa tuotteen tai palvelun kehittämistä sellaiseksi, että kuluttajat haluavat maksaa siitä liiketoiminnan kannattavuuden kannalta välttämättömän hinnan. Monet yrittäjiksi haluavat epäonnistuvat tässä vaiheessa. Toiset oppivat virheistään ja aloittavat uudelleen. Toiset eivät opi koskaan.

4.8

Toinen edellytys on rahoitus. Jotkin aloittelevat yritykset houkuttelevat pääomasijoittajia alusta alkaen. Useimmat pääomasijoittajat eivät halua tulla mukaan, ennen kuin yrittäjä on ”tehnyt aikeistaan totta”. Nykyään on olemassa Euroopan investointipankin ehdottama riskipääomaohjelma, mutta sen kapasiteetti on rajallinen. Rahoitusta saadaan yleensä osina tai erinä. Jos ensimmäinen rahoitusvaihe tuottaa hyviä tuloksia, on rahoitusta jatkossa helpompi saada.

4.9

Hyvin usein aloitusvaiheen rahoittaa perhe tai ystävät. Pankkilainoja saa, mutta pankit tarvitsevat vakuuksia. Jos yrityksellä ei ole varoja, pankki ottaa yrittäjän omat varat vakuudeksi. Yrittäjälle, hänen perheelleen ja ystävilleen henkilökohtaisen takauksen antamiseen liittyy riski. Nämä takaukset jatkuvat yleensä aloitusvaiheen jälkeenkin, sillä yksityisten yritysten on yleensä turvauduttava pankkien tukeen, kunnes yritys listautuu. Jos pankki vaatii takaukset maksettaviksi, yrittäjä voi menettää kotinsa. Näissä olosuhteissa verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyvät velvoitteet saattavat pahentaa tilannetta entisestään.

4.10

Komitea on lausunnossaan tutkimus- ja kehitystoiminnan verokannustimista (1) kehottanut jäsenvaltioita myöntämään verohelpotuksia yksityishenkilöille, jotka investoivat toimintaansa aloittaviin yrityksiin. Tällaiset verokannustimet helpottaisivat uusien yritysten pääoman saantia.

4.11

Aloitusvaiheen jälkeen yrittäjä on riippuvainen kolmannesta välttämättömästä menestystekijästä eli kannattavasta liiketoimintamallista. Se on ratkaiseva tekijä yritystoiminnan laajentamisessa. Malli riippuu monista liiketoiminnan eri osien suhteista. Liikevaihto, josta on vähennetty tuotantokustannukset, osoittaa myyntikatteen, ja kun siitä on vähennetty menot, saadaan veroja edeltävä tulos, josta maksetaan kulut ja pankkilainojen lyhennykset. Jos liiketoimintamalli ei ole toimiva tai jos yrityksen hallinnolla ei ole riittävästi taitoa tai kokemusta esimerkiksi myynnistä niin, että toiminta kannattaisi, pankkitakauksen antaneet joutuvat todennäköisesti konkurssiin. Tällainen konkurssi on ilmeisen opettava kokemus. Jos yrittäjä on oppinut liiketoimintamallin edellytykset, uudelleen aloittamiselle voi olla mahdollisuuksia.

4.12

Aiemmin menestyneitä liiketoimintamalleja uhkaavat aina henkilöstöä, asiakkaita, markkinoita, teknologiaa ja kilpailijoita koskevat muutokset. Kun yritys on perustettu onnistuneesti, muutokset koettelevat yrittäjiä jatkuvasti, erityisesti teknologiayrityksissä. Yrittäjät, jotka eivät pysty vastaamaan muutokseen, voivat oppia kokemuksistaan. Toiset taas eivät opi, ja näitä ovat erityisesti yrityksen toisen ja kolmannen polven omistajat.

4.13

Liiketoimintamallin toimivuus riippuu suuresti yrittäjästä itsestään ja hänen ryhmästään. Erityisesti tarvitaan varainhoidon taitoja. Yritys voi menestyä liian hyvin ja yrittäjä lisätä toimintaansa liikaa niin, ettei lopulta kykene maksamaan laskujaan. Tällaisessa tapauksessa yrityksen velkojat voivat saattaa sen selvitystilaan. Tällaisella liiketoiminnalla voi olla hyvät mahdollisuudet aloittaa onnistuneesti uudelleen.

4.14

Rahoitus voi muodostua ongelmaksi myös silloin, kun tärkeä asiakas ei maksa laskujaan, minkä vuoksi yrittäjä puolestaan ei voi maksaa omia laskujaan ja pankki on valmis ulosmittaukseen. Komission tilastojen mukaan neljännes maksukyvyttömyystapauksista johtuu maksujen viivästymisestä. Myös näissä tapauksissa uudelleen aloittaminen voi kannattaa. Sekä jäsenvaltiot että komissio tiedostavat hyvin, miten alttiita pienet ja nuoret yritykset ovat viivästysten vaikutuksille. Asiaan on puututtu direktiivillä maksuviivästysten torjumisesta, ja siitä säädetään myös tulevassa pienyrityksiä koskevassa säädöksessä.

4.15

Toisinaan yritysten epäonnistuminen ei johdu niiden omista virheistä vaan odottamattomista tapahtumista. Esimerkkeinä mainittakoon syyskuun 11. päivän terrori-iskujen ja äärimmäisen vaikeiden sääolosuhteiden vaikutukset. Tällaisissakin tapauksissa ennakoiminen ja vakuutukset olisivat voineet lieventää iskua. Sen vuoksi pienyrityksiä tukevia organisaatioita kehotetaan tiedottamaan yrittäjille varokeinojen hyödyllisyydestä.

4.16

Kaiken kaikkiaan yritys voi epäonnistua monin tavoin, vaikka yrittäjällä olisi mitä parhaimmat suunnitelmat. Aloitusvaiheessa ei ehkä ole mahdollista saada yritystä kannattamaan. Aloituksen jälkeen heikko liiketoimintamalli voi vielä johtaa siihen, ettei yrityksellä ole tulevaisuutta. Toisaalta kannattaviltakin vaikuttavat yritykset voivat epäonnistua yrittäjien virheiden vuoksi tai yrittäjistä riippumattomista syistä. Tällaisissa tapauksissa konkurssipesänhoitajien olisi voitava ja tulisi pelastaa yritys ja useimmat työpaikat.

4.17

On tärkeää tehdä ero yrityksen ja sen johdon välillä. Johtajat voivat mennä konkurssiin, vaikka pesänhoitaja pelastaa yrityksen ja sen henkilöstön. Yrityksen epäonnistuessa yrittäjät voivat joutua konkurssiin antamiensa pankkitakuiden vuoksi, vaikkei heidän oma käytöksensä olisikaan ollut petollista. Komissio on huolissaan juuri näistä rehellisistä yrittäjistä. Sellaisilla yrittäjillä, jotka taas epäonnistuvat taitamattomuuttaan tai näkemysten puutteen takia, ei luultavasti ole paljonkaan annettavaa talouselämälle, vaikka heillä olisi taloudellisia tukijoita. Kaikki konkurssin tehneet yrittäjät eivät ansaitse toista mahdollisuutta.

5.1.1

Maksukyvyttömyyslainsäädännön muuttaminen on voimakkain viesti, jonka jäsenvaltioiden hallitukset voivat suurelle yleisölle antaa. Jos lailla selkeästi kannustetaan antamaan yrittäjille uusi mahdollisuus, se näkyy myös viestimissä.

5.1.2

Hallitukset voivat myös tehdä yhteistyötä yritystoimintaan kiinteässä yhteydessä olevien organisaatioiden ja laitosten kanssa. Selvimmin asiaan liittyy toimialana kirjanpitäjät, mutta myös pk-yrityksiä ja yksittäisiä yrittäjiä edustavat järjestöt voivat tulla kyseeseen.

5.1.3

Tiedonannossa tuodaan esiin ajatus menestyneiden uudelleen aloittajien palkitsemisesta. Jos edellä kuvatut organisaatiot ottaisivat käyttöön tällaisen järjestelmän, seurauksena voisi olla myönteistä julkisuutta tiedotusvälineissä.

5.2.1

ETSK tukee täysin kaikkia tiedonannossa maksukyvyttömyyslainsäädännöstä esitettyjä näkökohtia — riippuen tietysti siitä, mikä lopulta annettavien säädösten tarkka sisältö on. Ne on kuvattu yksityiskohtaisesti edellä kohdassa 3.2, ja niihin kuuluu rehellisten konkurssien muodollinen tunnistaminen, veloista vapauttaminen varhaisessa vaiheessa sekä oikeudellisten toimintarajoitusten, kieltojen ja estojen vähentäminen nopeutetuin menettelyin. Keskipitkän aikavälin tavoitteena tulisi olla, että tällaiset menettelyt kestäisivät enintään 12 kuukautta.

5.2.2

ETSK katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi saatettava mahdollisimman lyhyessä ajassa päätökseen maksukyvyttömyyslainsäädäntönsä tarkistaminen. Lainsäädännön tarkistuksen lisäksi on ratkaisevan tärkeää, että konkurssiasiat käsitellään tuomioistuimissa joutuisasti. Menettelyn on oltava hyvin organisoitu. Nämä muutokset ovat keskeisessä asemassa yritystoiminnan uudelleen aloittamista koskevassa ohjelmassa.

5.3.1

Vaikeuksissa olevien yritysten aktiivinen tukeminen on tiedonannon toinen sanoma. Se ei sellaisenaan kuulu uutta mahdollisuutta koskevaan ohjelmaan, vaan sillä pyritään konkurssien välttämiseen sekä yritysten ja työpaikkojen säilyttämiseen. Tässä mielessä tiedonannossa tuetaan vältettävissä olevien epäonnistumisten ehkäisemistä varhaisvaroitusjärjestelmän, väliaikaisrahoituksen ja neuvonnan avulla.

5.3.2

Ongelmana on, ettei ohjelmasta ole useimmille pk-yrityksille paljonkaan käytännön hyötyä, sillä keinoja tunnistaa ennakolta jäsenvaltioiden kymmenien tuhansien pk-yritysten joukosta vaikeuksissa olevat yritykset ei juuri ole. Jäsenvaltioita kehotetaan kuitenkin hyödyntämään olemassa olevat mahdollisuudet maksimaalisesti. Esimerkiksi Ranskassa alv-viranomaiset voivat varoittaa varhaisessa vaiheessa yrityksen mahdollisista kassavirtaongelmista. Komissio toteaa, että tukitoimet olisi keskitettävä konkurssien välttämiseen, asiantuntijaneuvontaan ja asioihin puuttumiseen ajoissa. Ongelmia syntyy, kun yritysjohtajat eivät ymmärrä liiketoimintansa olevan vaikeuksissa. Jäsenvaltioiden hallitusten olisi työskenneltävä kirjanpitoalan ammattilaisten kanssa ja kiinnitettävä huomiota pk-yritysten tukijärjestelyyn ja kehitettävä ennakoivia toimenpiteitä, jotka sopivat juuri niiden omaan pk-yrityskulttuuriin.

5.3.3

ETSK ei aliarvioi tällaisen tuen antamisen vaikeutta. Hallituksen pyrkimyksellä muuttaa markkinavoimia voi olla vastakkaisia vaikutuksia, ja se voi heikentää markkinakuria.

5.3.4

Osakeyhtiöillä on kaksinkertainen velvollisuus: niiden on pidettävä ajan tasalla olevaa kirjanpitoa, ja kirjanpitäjien ja yrityksen johdon on todistettava, että yhtiön toiminta on jatkuvaa eli että se kykenee maksamaan velkansa. Tällaisten velvoitteiden ja etenkin ajantasaista kirjanpitoa koskevan velvoitteen asettaminen kaikille yrityksille parantaisi varhaisvaroitusjärjestelmää.

5.3.5

ETSK panee tyytyväisenä merkille keskittymisen vaikeuksissa oleviin yrityksiin, sillä näin annetaan mahdollisuus säilyttää työpaikat ja varmistaa työllisyyden jatkuvuus.

5.4.1

Noin 12–17 jäsenvaltiota on muuttanut tai muuttamassa maksukyvyttömyyslainsäädäntöään, mutta jäsenvaltioissa ei juuri ole havaittavissa toimintaa, joka liittyy komission tätä asiaa koskeviin suosituksiin.

5.4.2

Syy tähän vähäiseen toimintaan on jälleen kerran siinä, että osan ehdotuksista voidaan katsoa olevan ristiriidassa markkinavoimien kanssa. Tämä pätee erityisesti ehdotuksiin, joiden mukaan pankit eivät saisi olla niin varovaisia ja että asiaa käsittelevien viranomaisten olisi perustettava uudelleen aloittavien yrittäjien tukiverkostoja.

5.4.3

Ehdotukset, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden hallitusten toimivaltaan (julkiset rahoitusjärjestelmät, rehellisen konkurssin tehneiden yrittäjien lainansaanti ja julkiset hankinnat), voitaneen toteuttaa suuremmitta ongelmitta jopa ennen maksukyvyttömyyslainsäädännön muuttamista.

5.4.4

Yrittäjäkoulutusta tarjoavat voivat tarvittaessa myös varmasti tarjota koulutusta uudelleen aloittajille.

5.5.1

ETSK on tyytyväinen komission äskettäin perustamaan uuden mahdollisuuden politiikkaa käsittelevään www-sivustoon osoitteessa http://ec.europa.eu/sme2chance. Se on erittäin hyödyllinen organisaatioille, jotka osallistuvat uuden mahdollisuuden politiikkaa koskevien jäsenvaltiokohtaisten aloitteiden tukemiseen.

5.5.2

Komissio aikoo keväällä 2009 järjestävässä pk-yritystapahtumassaan keskittyä käsittelemään liiketoiminnan uudelleen aloittamista ja muita uuteen mahdollisuuteen liittyviä kysymyksiä. ETSK odottaa aloitteen antavan lisää pontta uutta mahdollisuutta koskevan ohjelman mukaisten ohjeellisten toimenpiteiden toteuttamiselle.

30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/32

1.1

ETSK rohkaisee Euroopan komissiota jatkamaan tiiviisti toimiaan julkisten hankintojen laajemmaksi avaamiseksi ja avoimuuden, tasapuolisen kohtelun sekä sosiaalisen ja ekologisen vastuun periaatteiden korostamiseksi.

1.2

Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA) uusimisesta käytävien neuvottelujen yhteydessä ETSK suosittelee, että Euroopan komissio vastustaisi päättäväisesti tiettyjen sopimuksen piiriin kuuluvien maiden protektionistisia toimia.

1.3

ETSK katsoo, että julkisen kehitysavun yhteydessä olisi asteittain ja vastavuoroisesti luovuttava ehdollistetun tuen järjestelmistä ja korostettava ennen kaikkea tehokkuutta ja avoimuutta.

1.4

ETSK kannattaa sitä, että unionin tasolla lisättäisiin avoimuutta ja annettaisiin nykyaikaisia hankintojen tekemistä ja tarjouspyyntöjen julkaisemista koskevia määräyksiä. Näin ollen ETSK vastustaa EU:n direktiiveissä asetettujen kynnysarvojen korottamista, sillä ne toimivat avoimuuden takeina. ETSK kannattaa Euroopan komission tiedonantoa, jonka tavoitteena on lisätä direktiiveissä asetettujen kynnysarvojen alapuolelle jäävien hankintojen avoimuutta.

1.5

ETSK suhtautuu kielteisesti siihen, että EU:hun perustettaisiin pk-yrityksille samankaltainen kiintiöjärjestelmä kuin Yhdysvaltojen pienyrityksiä koskeva säädös (Small Business Act). Se toteaa kuitenkin, että olisi hyödyllistä ja kannattavaa laatia pk-yrityksiä ja varsinkin erittäin pieniä yrityksiä koskeva eurooppalainen etenemissuunnitelma. Etenemissuunnitelmalle laadittaisiin konkreettinen aikataulu ja monivuotinen talousarvio, ja se olisi kohdistettu tukemaan innovointia ja yritysten perustamista erityisesti energiatehokkuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvillä keskeisillä aloilla.

1.6

Mainitun suunnitelman toimivuutta voitaisiin parantaa ja sen täytäntöönpanoa helpottaa hyödyntämällä pk-yritysten luontaisiin yhteyksiin perustuvia tiedotusjärjestelmiä sekä aidosti avoimia ja tasapuolisia kuulemismekanismeja ja yksinkertaisia unionin oikeudellisia välineitä.

1.7

Näissä konkreettisissa hankkeissa ja määräyksissä tulisi aina, kun se on mahdollista, soveltaa pienet ensin -periaatetta esim. hallinnollisten menettelyjen kertaluontoisuutena. Näin voitaisiin suunnitella hallinnollisia ja teknisiä menettelyitä, jotka olisi sopeutettu pienten yritysten kokoon ja erityispiirteisiin ja jotka vastaisivat tavoitteeseen vähentää niihin kohdistuvaa taakkaa.

2.1

Euroopan unionin neuvoston tuleva puheenjohtajavaltio Ranska pyysi Ranskan hallituksen Eurooppa-asioista vastaavan valtiosihteerin lähettämällä virallisella kirjeellä ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta ”Kansainväliset julkiset hankinnat”.

2.1.1

Pyynnössä viitataan suoraan neuvotteluihin, joita käydään Maailman kauppajärjestön (WTO) julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA) tarkistamisen yhteydessä. Sopimus sitoo 12:ta valtiota (1) ja Euroopan unionia (lisäksi 18 maalla on tarkkailija-asema).

2.1.2

Ranskan hallitus oli syksyllä 2007 huolestunut Euroopan unionin liian anteliaasta tarjouksesta. Tietyillä valtioilla (Yhdysvallat, Korea, Japani) on nimittäin niiden julkisten hankintojen markkinoille pääsyä rajoittavia lausekkeita, jotka rajaavat tietyt hankinnat vain niiden omille pk-yrityksille.

2.2

Ranska pyysi useiden muiden jäsenvaltioiden tukemana, että GPA-sopimuksen tarkistamisen myötä pääsyä näiden valtioiden julkisten hankintojen markkinoille parannettaisiin tai että Euroopan unioni alkaisi soveltaa samankaltaisia rajoituksia, jotka tukisivat eurooppalaisia pk-yrityksiä.

2.3

Hankintojen kynnysarvot GPA-sopimuksessa ovat tällä hetkellä samankaltaisia kuin ne, jotka ovat voimassa sovellettaessa Euroopan unionin sisäisissä direktiiveissä (2) asetettuja velvoitteita. Ne antavat itse asiassa 12 muulle GPA-sopimukseen kuuluvalle maalle mahdollisuuden osallistua kaikkiin Euroopan unionin sisäisiin julkisiin hankintoihin, jotka ovat mainittuja kynnysarvoja suurempia.

2.4

ETSK on jo ottanut kantaa Euroopan unionin julkisten hankintojen markkinoiden avaamiseen ja pahoitellut erityisesti sitä, että yritysten rajatylittävä osallistuminen Euroopan unionin julkisten hankintojen markkinoille on liian heikkoa (3).

3.1

Kansainvälisellä tasolla arvioituna Euroopan unionin hankintojen voidaan sanoa olevan erityisen avoimia kansainväliselle kilpailulle. Tämä koskee myös yhä useampia Euroopan unionin kehitysyhteistyön nimissä rahoittamia hankintoja (EU antaa maailmassa eniten kehitysapua). ETSK on kuitenkin pahoillaan siitä, että jäsenvaltioilla on tapana asettaa kehitysavun antamisen ehdoksi sopimusten tekeminen avunantajamaan yritysten kanssa (4).

3.2

Tietyt kumppanimme ovat ottaneet käyttöön useita erilaisia suojelujärjestelmiä (esimerkiksi Yhdysvalloissa ”osta amerikkalaista” -säännöt ja Small Business Act) sekä yleistäneet ehdollista tukea koskevia ohjelmia. Julkisten hankintojen markkinoiden kansainvälistämistä voidaan pitää Euroopan unionin kannalta etuna, kun otetaan huomioon se, että EU:lla on maailman kärkitason yrityksiä — myös pk-yrityksiä — rakentamisen, julkisten töiden, vaihtoehtoehtoisten energialähteiden ja ympäristönsuojelun aloilla.

3.3

Yhdysvaltojen Small Business Act -säädökseen sisältyy pk-yrityksiä tukevien toimien lisäksi määräys, jolla 25 prosenttia liittovaltion julkisista hankinnoista varataan amerikkalaisille pk-yrityksille.

3.4

Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA) uusimisesta käytävistä neuvotteluista ETSK arvioi, että vaikka vastavuoroisuuden periaatetta onkin korostettava, ei käyttöön tule ottaa samanlaisia protektionistisia menettelyitä kuin kilpailijoillamme, sillä tämä ei helpottaisi markkinoiden avautumista, jonka tulisi olla Euroopan unionin päätavoite.

3.5

Lisäksi tavoitteen on koskettava paitsi GPA-sopimuksen osapuolia, myös muita maita, joissa hankintamenettelyjen avoimuuden puute on erityisen merkittävää ja joissa eurooppalaiset yritykset on yleensä suljettu hankintamenettelyjen ulkopuolelle.

3.6

EU:n varoista rahoitettujen hankintojen sulkeminen väliaikaisesti GPA-sopimuksen ulkopuolelle sellaisista maista peräisin olevien yritysten osalta, jotka soveltavat kansallista protektionismia, on mielenkiintoinen ajatus, jonka ETSK on esittänyt jo aikaisemmissa lausunnoissaan.

3.7

ETSK korostaa, että neuvotteluissa on otettava huomioon kysymykset, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun ja ILOn yleissopimuksissa (sekä asianomaisissa maissa sovellettavissa työmarkkinaosapuolten solmimissa yleissopimuksissa, alakohtaisissa tai yrityksen sisäisissä työehtosopimuksissa) asetettujen sosiaalisten vähimmäisvaatimuksien noudattamiseen, etenkin käsiteltäessä kahdenvälisiä sopimuksia sellaisten maiden kanssa, jotka eivät ole ratifioineet Kioton pöytäkirjaa tai ILOn yleissopimuksia tai jotka soveltavat niitä korkeintaan puutteellisesti.

4.1

Euroopan komissio on ottanut Yhdysvalloista mallia ja ilmoittanut voivansa ehdottaa eurooppalaista Small Business Act -säädöstä, joka helpottaisi pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin ja jossa esitettäisiin yleisemmällä tasolla konkreettisia pk-yrityksiä tukevia toimia. Säädöksessä ei kuitenkaan varattaisi pk-yrityksille erityisiä, julkisia hankintoja koskevia kiintiöitä, kuten Yhdysvalloissa.

4.2

EU:ssa ei itse asiassa tarvitse pohtia pk-yrityksiä tukevien kiintiöiden käyttöönottoa, sillä arviolta 42 prosenttia (Euroopan komission mukaan) kaikista julkisista hankinnoista (tiedot vuodelta 2005) myönnetään yrityksille, jotka vastaavat yhteisön määritelmää (5) pk-yrityksestä.

4.3

Unionissa on syytä korostaa hankintamenettelyjen eurooppalaista ulottuvuutta, jotta julkisia varoja voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin. Vaikka hankintojen myöntäminen muista EU-maista peräisin oleville yrityksille on yleistynyt merkittävästi, yritykset valittavat sitä, että avoimuudessa ja asianmukaisten tietojen määrässä on puutteita, jotka estävät niitä osallistumasta rajatylittäviin hankintamenettelyihin. Valitukset liittyvät etenkin EU:n direktiiveissä asetettujen kynnysarvojen alapuolelle jääviin hankintoihin, joihin ei EU:n tasolla sovelleta julkisuusvaatimusta. Yrittäjät pahoittelevat myös sitä, että EU:n direktiiveistä tulee jäsenvaltioiden lainsäädäntöön siirtämisen myötä entistä monimutkaisempia eikä siirto tapahdu aina riittävän avoimesti (määräajat, viivästykset). Lisäksi tässä yhteydessä otetaan usein käyttöön vielä monia erityisiä toisiaan täydentäviä kansallisia säännöksiä. ETSK myöntää, että julkisten hankintojen alalla tarvitaan sääntelyä, mutta toivoo avoimuuden ja oikeusvarmuuden lisäämistä.

4.4

ETSK arvioi, että kynnysarvot, joiden yläpuolella sovelletaan avoimuuden ja julkistamisen periaatteita, ovat paras tapa taata talouden toimijoille, etenkin erittäin pienille yrityksille, mahdollisuus osallistua julkisiin hankintoihin. EU:ssa avoimuuden puutetta koskevat pk-yritysten lukuisat valitukset kohdistuvat nimenomaan niihin hankintoihin, jotka sijoittuvat kynnysarvojen alapuolelle ja joihin tulisi siis soveltaa periaatteita yhdenvertaisesta kohtelusta ja siitä, ettei ketään saa syrjiä kansalaisuuden perusteella.

4.5

Vaikka yrittäjien eurooppalaiset keskusliitot eivät hyväksykään ajatusta Amerikan malliin perustuvista kiintiöistä, ne kuitenkin myöntävät, että tarvitaan aktiivista politiikkaa, jolla tuetaan erityisesti EU:n direktiiveissä asetettujen kynnysarvojen alapuolelle sijoittuvia hankintoja sekä hankintoja, jotka liittyvät uusiin teknologioihin, energiatehokkuuteen tai ympäristönsuojeluun.

4.6

ETSK tukee päättäväisesti eurooppalaisia pk-yrityksiä koskevaa etenemissuunnitelmaa, joka sisältäisi joukon tarkkoja ja sitovia määräyksiä aikatauluineen ja rahoitussuunnitelmineen. Suunnitelma pohjautuisi eurooppalaiseen pienyritysten tukipolitiikkaan, jota on toteutettu jo kaksikymmentä vuotta, ja etenkin pienyrityksiä koskevaan eurooppalaiseen peruskirjaan, joka hyväksyttiin Santa Maria de Feirassa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa kesäkuussa 2000. Siinä huomioitaisiin myös Stuttgartissa huhtikuussa 2007 pidetyn käsiteollisuus- ja pienyrityksiä koskevan konferenssin päätelmät.

4.7

Seuraavassa luetellaan keinoja, jotka voisivat olla tavoitteen saavuttamisen kannalta asianmukaisimpia.

—

Laaditaan hankinnoista vastaaville sopimusviranomaisille kohdistetut toimintaohjeet, joissa tuodaan esiin hyötyjä, joita syntyisi hankintojen avaamisesta kaikkein pienimmille yrityksille. Kerätään lisäksi parhaita käytänteitä menettelyjen yksinkertaistamisesta ja muuttamisesta aineettomaan muotoon.

—

Hyödynnetään yksittäisiä eurooppalaisia toimia, kuten yhteisön patenttia ja pk-yritysten eurooppalaista peruskirjaa (talous- ja sosiaalikomitean aiheesta ”Pk-yritysten eurooppalainen perussääntö”21.3.2002 antamassa lausunnossa tekemä aloite), joiden tavoitteena on yksinkertaistaa EU:n lainsäädäntöä ja vahvistaa yritysten ”eurooppalaista identiteettiä”.

—

Vahvistetaan maksuaikoja koskevaa direktiiviä, kuten ETSK on pyytänyt (6).

—

Tuetaan ja kehitetään rajatylittäviä julkisia hankintoja koskevia tiedotus- ja välitysjärjestelmiä ja luodaan yritysverkostoja hyödyntämällä tehokkaasti uutta eurooppalaista Enterprise Europe Network -verkostoa sekä tukemalla pk-yritysten paikallisjärjestöjen aloitteita.

—

Tuetaan pilottihankkeita, jotka liittyvät sähköisiin hankintamenettelyihin, yritysten verkostoitumiseen, rajatylittäviä julkisia hankintoja koskeviin tietoportaaleihin ja keskitettyihin asiointipisteisiin ja jotka perustuvat olemassa oleviin ja taloudellisten toimijoiden hyväksymiin rakenteisiin.

—

Otetaan käyttöön EU:n rakennerahastovaroihin pohjautuva rahoitussuunnittelujärjestelmä, joka edistää takuurahastojen, vakuuksien ja luottovakuutusten avulla pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin.

—

Käynnistetään pk-yrityksiä koskevia Euroopan laajuisia koulutus- ja esittelyhankkeita, joilla edistetään energiatehokkuutta ja ympäristönsuojelua (erityisesti rakennusalalla). Tätä uutta toimea voitaisiin rahoittaa käyttämättömillä unionin varoilla, joita palautetaan vuosittain jäsenvaltioille.

—

Laajennetaan pk-yritysten osallistumista edistävät toimet koskemaan myös EU:n tutkimusohjelmia ja -aloitteita (toteutettavuuspalkkiot, tutkimusyhteistyö) ja kannustetaan jäsenvaltioita käynnistämään samanlaisia kansallisen tason toimia erityisesti uusia teknologioita hyödyntävillä aloilla, kuten puolustus- ja terveydenhoitoala.

—

Tarkistetaan Euroopan komission kuulemis- ja arviointimenettelyjä, joissa ei useinkaan huomioida sitä, että Euroopan elinkeinorakenne koostuu suurelta osin pk-yrityksistä: yhdenmukaistetaan pk-yrityksiä koskevia vaikutusselvityksiä, pyydetään ETSK:lta nykyistä järjestelmällisemmin valmistelevia lausuntoja ETSK:lta ja tukeudutaan aiempaa enemmän kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin.

—

Vahvistetaan Enterprise Europe Network -verkostoa, jolla on Euroopan unionissa yli 600 yhteyspistettä paikallisten taloudellisten toimijoiden hyväksymissä rakenteissa, sekä siihen nykyisin kuuluvia yritysorganisaatioita. Pyritään siten kehittämään pk-yrityksille aito eurooppalainen hälytys-, välitys- ja tukiverkosto.

30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/35

—

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eräiden perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisten säädösten mukauttamisesta neuvoston päätökseen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn osalta — Ensimmäinen osa

—

Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eräiden perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisten säädösten mukauttamisesta neuvoston päätökseen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn osalta — Mukauttaminen valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn — Toinen osa

—

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eräiden perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisten säädösten mukauttamisesta neuvoston päätökseen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn osalta — Mukauttaminen valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn — Kolmas osa

—

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eräiden perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisten säädösten mukauttamisesta neuvoston päätökseen 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn osalta — Mukauttaminen valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn — Neljäs osa

1.1

Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että komiteajärjestelmässä otetaan käyttöön valvonnan käsittävä sääntelymenettely ja että neljää direktiivi- ja asetuspakettia ehdotetaan mukautettaviksi kyseiseen menettelyyn.

1.2

Komitea toteaa, että komission ehdotus muuttaa pikaisesti tiettyjä säädöksiä (1) on päätöksen 2006/512/EY sekä yhteisen lausuman mukainen. Lausuma koskee sekä mahdollisimman pian mukautettavien säädösten luetteloa että komission täytäntöönpanovaltaan sovellettavien ajallisten rajoitusten poistamista.

1.3

Komitea suosittelee, että asetukset, joilla mukautetaan tiettyjä säädöksiä päätökseen 2006/512/EY, annetaan ajoissa ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa.

1.4

Komitea muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa otetaan käyttöön uusi säädöshierarkia, jossa erotetaan toisistaan yhteisön säädökset, säädösvallan siirron nojalla annettavat säädökset ja täytäntöönpanosäädökset. Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on edelleen yhtäläiset valtuudet määritellä kyseisten säädösten valvontatavat.

1.5

Komitea korostaa seuraavien seikkojen merkitystä:

1.6

Komitea pitää tärkeänä, että komiteamenettelyt ovat mahdollisimmat avoimia ja ymmärrettäviä niin EU:ssa asuvien kuin etenkin niiden henkilöiden kannalta, joita säädökset koskevat suoraan.

1.7

Komitea muistuttaa siitä, että on noudatettava tiukasti Lissabonin sopimuksen 8 a artiklaa, jonka mukaan päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia, sekä varmistettava, että tieto on kaikkien kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan ulottuvilla.

1.8

Lopuksi komitea kehottaa arvioimaan uuden menettelyn vaikutusta sekä esittämään parlamentille, neuvostolle ja komitealle säännöllisesti kertomuksen, jossa tarkastellaan tietojen tehokkuutta, avoimuutta ja levittämistä.

2.1

Neuvosto muutti 17. heinäkuuta 2006 (2) päätöstä, jossa vahvistetaan komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa koskevan menettelyn yksityiskohdat (3), ja otti käyttöön uuden menettelytyypin eli valvonnan sisältävän sääntelymenettelyn. Menettelyn avulla lainsäätäjän on mahdollista vastustaa lainsäädäntötyyppisten toimenpiteiden eli sellaisten yleisten toimenpiteiden, joilla muutetaan yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttyjen perussäädösten muita kuin olennaisia osia, hyväksymistä aina katsoessaan, että hanke ylittää perussäädöksessä vahvistetun täytäntöönpanovallan, että se ei sovellu perussäädöksen tavoitteeseen tai sisältöön tai että sillä ei noudateta toissijaisuus- tai suhteellisuusperiaatetta.

2.2

Kyseessä on tyypillinen komiteamenettelyyn liittyvä järjestely. Sen myötä vahvistetaan menettelyt, joiden avulla komissio harjoittaa sille EY:n perustamissopimuksen 202 artiklan nojalla siirrettyä toimivaltaa pannakseen täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä eli Euroopan parlamentin ja neuvoston tai pelkästään neuvoston EY:n perustamissopimuksessa määriteltyjen päätöksentekomenettelyjen (kuulemis-, yhteispäätös- ja yhteistoimintamenettely sekä puoltavaa lausuntoa koskeva menettely) mukaisesti antamia säädöksiä.

2.3

Viidestä komiteamenettelystä (neuvoa-antava menettely, hallintomenettely, sääntelymenettely, valvonnan käsittävä sääntelymenettely ja suojamenettely) säädetään neuvoston päätöksessä 1999/468/EY, jota on muutettu päätöksellä 2006/512/EY. Niiden mukaan komission on esitettävä täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä käsittelevät ehdotukset jäsenvaltioiden hallintovirkamiehistä koostuville komiteoille.

2.4

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio hyväksyivät lokakuussa 2006 yhteisen lausuman (4), jossa luetellaan eräitä jo voimassa olevia säädöksiä, joita on ensisijaisesti mukautettava uuden menettelyn mukaisiksi. Komitea suhtautuu myönteisesti neuvoston päätöksen 2006/512/EY hyväksymiseen, sillä siinä säädetään uuden menettelyn, niin sanotun valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn, lisäämisestä päätökseen 1999/468/EY. Se tekee lainsäätäjälle mahdolliseksi valvoa yhteispäätösmenettelyssä annettujen säädösten täytäntöönpanoon liittyvien lainsäädäntötyyppisten toimenpiteiden hyväksymistä.

2.5

Rajoittamatta lainsäädäntövallan käyttäjien etuoikeuksia Euroopan parlamentti ja neuvosto toteavat hyvän lainsäädännön periaatteiden edellyttävän, että komissiolle siirretään täytäntöönpanovaltaa ilman ajallisia rajoituksia. Silloin kun on tehtävä mukautus, Euroopan parlamentti ja neuvosto katsovat kuitenkin, että lauseke, jossa komissiota pyydetään tekemään ehdotus täytäntöönpanovallan siirtoa koskevien säännösten tarkistamisesta tai kumoamisesta, voisi vahvistaa lainsäädäntövallan käyttäjän harjoittamaa valvontaa.

2.6

Uutta menettelyä sovelletaan sen voimaantulosta alkaen lainsäädäntötyyppisiin toimenpiteisiin, joista säädetään yhteispäätösmenettelyä noudattaen annettavissa säädöksissä, mukaan lukien toimenpiteet, joista säädetään rahoituspalvelujen alalla vastaisuudessa annettavissa säädöksissä (ns. Lamfalussy-säädökset) (5).

2.7

Jotta menettelyä voitaisiin sitä vastoin soveltaa jo voimassa oleviin yhteispäätösmenettelyssä annettuihin säädöksiin, kyseisiä säädöksiä on mukautettava niihin sovellettavia menettelyä noudattaen, jotta päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa tarkoitettu sääntelymenettely voidaan korvata valvonnan käsittävällä sääntelymenettelyllä aina kun on kyse kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluvista toimenpiteistä.

2.8

Komissio hyväksyi joulukuussa 2006 asianomaiset 25 ehdotusta (6), joista komitea on antanut lausunnon (7).

2.8.1

Sellaiset laajakantoiset toimenpiteet, joilla muutetaan perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen annetun perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia, myös poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä perussäädöstä lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.8.2

Komission edustaja esittää valvonnan käsittävää sääntelyä toteuttavalle komitealle, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja, ehdotuksen toimenpiteistä, jotka on määrä hyväksyä.

2.8.3

Jos komission suunnittelemat toimenpiteet ovat komitean lausunnon mukaiset, sovelletaan seuraavaa menettelyä:

2.8.4

Jos komission suunnittelemat toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai jos lausuntoa ei ole annettu, sovelletaan seuraavaa menettelyä:

2.9

Tässä tarkasteltavat ehdotukset asetuksiksi palvelevat tarvetta mukauttaa perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen jo annetut säädökset niihin sovellettavia menettelyjä noudattaen. Ne käsittelevät seuraavia aloja: maatalous, työllisyys, humanitaarinen apu, yrityspolitiikka, ympäristö, unionin tilastot, sisämarkkinat, terveys ja kuluttajansuoja, energia ja liikenne sekä tietoyhteiskunta.

3.1

Komission ehdotukset koskevat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen annettujen asetusten ja direktiivien mukauttamista (8) neuvoston päätöksessä 1999/468/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY, säädettyihin uusiin menettelyihin.

3.2

Kyse on periaatteessa sääntelyn parantamisen alalla sovellettavien yhteisön politiikan painopisteitä noudattaen (9) siitä, että toteutetaan EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan perusteella tarvittavat mukautukset ja muutokset, jotta kyseessä olevan säädöstä voidaan soveltaa asianmukaisesti.

4.1

Komitea kannattaa täysin Lissabonin sopimuksen mukaista lainsäädäntö- ja täytäntöönpanovälineiden erottamista, joka johtaa säädösvallan siirron nojalla annettavien säädösten uuteen määrittelyyn. Sen ansiosta yhteisön lainsäädäntää ja sääntelyä voidaan yksinkertaistaa ja rationalisoida (10) sekä säilyttää samalla komission täytäntöönpanovallan demokraattinen parlamentaarinen valvonta.

4.2

Komitea suhtautuu näin ollen myönteisesti siihen, että valvonnan käsittävä sääntelymenettely otetaan komiteajärjestelmän piiriin, sillä näin neuvosto ja Euroopan parlamentti voivat valvoa ja mahdollisesti muuttaa komission hyväksymiä täytäntöönpanosäännöksiä silloin, kun säädöksessä annetaan sille mahdollisuus harjoittaa täytäntöönpanovaltaa tietyillä aloilla kuitenkin siten, ettei se voi tehdä säädökseen sisällöllisiä muutoksia.

4.3

Komitea suosittelee, että asetukset neljän direktiivi- ja asetuspaketin mukauttamisesta annetaan päätöksen 2006/512/EY mukaisesti ajoissa ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa.

4.4

Komitea muistuttaa, että Lissabonin sopimuksessa otetaan käyttöön uusi säädöshierarkia, jossa erotetaan toisistaan yhteisön säädökset, säädösvallan siirron nojalla annettavat säädökset ja täytäntöönpanosäädökset (11), vaikka nykyinen terminologia säilytetään (direktiivit, asetukset ja päätökset). Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on edelleen yhtäläiset valtuudet määritellä säädösvallan siirron nojalla annettavien säädösten ja täytäntöönpanosäädösten valvontatavat (komiteamenettely) (12).

4.5

Komitea korostaa seuraavien seikkojen merkitystä:

4.6

Komitea vahvistaa aiemmin jo esittämänsä toteamuksen, jonka mukaan ”komiteamenettelyjen — jotka edellyttävät ainoastaan komission ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien osallistumista ja joiden tehtävänä on perustetun komitean luonteesta riippuen hallinnointi, neuvonanto tai sääntely säädösten seurannan tai täytäntöönpanon johdosta — on oltava nykyistä avoimempia ja ymmärrettävämpiä niin EU:ssa asuvien kuin etenkin niiden henkilöiden kannalta, joita säädökset koskevat” (13).

4.7

Komitea muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että on noudatettava tiukasti Lissabonin sopimuksen 8 a artiklaa, jonka mukaan päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia, jotta varmistetaan mahdollisimman suuri avoimuus sekä se, että yhteisön säädökset ovat kaikkien kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan ulottuvilla.

4.8

Lopuksi ETSK katsoo, että on arvioitava uuden menettelyn vaikutusta sekä esitettävä parlamentille, neuvostolle ja komitealle säännöllisesti kertomus, jossa tarkastellaan säädösvallan siirron nojalla annettavia yhteisön säädöksiä koskevan ja kaikkien ulottuvilla olevan käyttäjäystävällisen tiedon tehokkuutta, avoimuutta ja levittämistä, jotta voidaan valvoa menettelyä, jossa yhdistetään sääntely ja varsinainen täytäntöönpano.

—

Ensimmäisellä tasolla toteutetaan varsinainen lainsäädäntä (asetusten tai direktiivien hyväksyminen yhteispäätösmenettelyllä). Tässä vaiheessa komissio kuulee arvopaperialalla ennen ensimmäisten lainsäädäntöehdotusten esittämistä Euroopan arvopaperikomiteaa (ESC), joka koostuu kunkin jäsenvaltion edustajista.

—

Toisella tasolla toteutetaan täytäntöönpanosäännökset, jotka komissio laatii sille lainsäädännössä siirrettyjen valtuuksien perusteella sääntelymenettelyn (nykyisin valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn) mukaisesti. Tässä vaiheessa komissio valmistelee alan kansallisten sääntely- ja valvontaviranomaisten edustajista koostuvan Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) teknisen lausunnon perusteella luonnoksen täytäntöönpanotoimista, ja esittää sen Euroopan arvopaperikomitealle (ESC), joka antaa siitä lausunnon.

—

Kolmannella päätöksenteon tasolla Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea koordinoi arvopaperialalla epävirallisesti kansallisten sääntely- ja valvontaviranomaisten toimia, jotta varmistetaan, että kahdella ensimmäisellä tasolla hyväksytyt säännökset saatetaan yhtenäisesti ja johdonmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä.

—

Neljännellä päätöksentekotasolla jäsenvaltiot soveltavat yhteisön säädöksiä lainsäädännössä ja hallinnossa, ja Euroopan komissio valvoo kyseisiä soveltamistoimia.

30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/39

30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/39

1.1

ETSK katsoo, että kaupunkiliikennettä koskevassa politiikassa tulisi asettaa etusijalle erityisesti kaupunkisuunnittelu, tietoyhteiskunta ja tietotekniikka, hyvät käytännöt, etenkin kun on kyse kävely- ja pyöräilyalueiden perustamisesta, sekä yhtenäinen lähestymistapa infrastruktuuriin.

1.2

ETSK tarjoaa komissiolle tukensa ja toivoo, että komissio tehostaa liikkuvuutta koskevia yhteisön toimenpiteitä erityisesti laadukkaan ja käyttäjille turvallisen joukkoliikenteen priorisoimiseksi sekä edistää pyöräilyä ja kävelyä.

1.3

Tämä edellyttää asianmukaista kaupunkisuunnittelua sekä sitä, että kaupungit suunnitellaan tiiviiksi ja yksityisen moottoriliikenteen tarvetta rajoitetaan johdonmukaisen ja järkevän alue- ja kaupunkisuunnittelun pohjalta.

1.4

ETSK katsoo, että direktiiviä 85/377/ETY ja direktiiviä 2001/42/EY tulisi muista hyväksytyistä toimenpiteistä riippumatta muuttaa tässä lausunnossa esitetyllä tavalla.

1.5

ETSK kannattaa ympäristöystävällisten hankintojen edistämistä, kun on kyse eurooppalaisista ohjelmista rahoitettavista perusrakenteista, sekä olemassa olevien esteiden poistamista.

1.6

Euroopan kaupunkiliikenteen seurantakeskuksen perustaminen tarjoaisi lisäarvoa, sillä seurantakeskus voisi kerätä tietoja ja helpottaa kokemustenvaihtoa.

1.7

ETSK katsoo, että tarvitaan yleistä Euroopan tason lainsäädäntöä maksujen laskemisperusteiden ja tilastotietojen yhdenmukaistamiseksi.

2.1

Liikenne on viime vuosina yleisesti ottaen kasvanut voimakkaasti niin kaupunkialueilla kuin niiden ulkopuolella, ja liikennemuotojen jakaumassa on usein tapahtunut syvällinen muutos: yksityisautoilu on lisääntynyt ja julkisten kulkuneuvojen käyttö vähentynyt asteittain niin absoluuttisesti kuin suhteellisesti tarkasteltuna.

2.2

Julkaistessaan vuonna 2006 liikennepolitiikan valkoisen kirjan (1) komissio ilmoitti aikovansa laatia kaupunkiliikenteestä vihreän kirjan. Komissio on viime kuukausien aikana toteuttanut laajan julkisen kuulemisen, ja sen yhteydessä myös ETSK on antanut asiasta lausuntonsa (2).

2.2.1

ETSK pitää yhteisön toimenpiteitä kaupunkiliikenteen alalla tarpeellisina ja hyödyllisinä ja katsoo, että yhteisön tasolla tapahtuva päätöksenteko (3), joka voi kattaa laajan kirjon sekä sitovia että ei-sitovia toimenpiteitä, tuo toimiin eurooppalaista lisäarvoa.

3.1

Komission toteuttama kuulemismenettely on osoittanut oikeiksi tietyt todellisen eurooppalaisen kaupunkiliikennestrategian laatimiseen kohdistuvat suuret odotukset.

3.2

Kaupunkiliikenteen uudelleenhahmottaminen edellyttää kaikkien liikennemuotojen käytön tehostamista sekä joukkoliikenteen (juna, raitiovaunu, metro, linja-auto, taksi) ja yksilöliikenteen (henkilöauto, polkupyörä, kävely jne.) eri liikennemuotojen yhteistoiminnan järjestämistä.

3.3

Kaupunkiliikennettä pidetään kasvua ja työllisyyttä merkittävästi edistävänä tekijänä, ja se vaikuttaa huomattavasti myös Euroopan unionin kestävään kehitykseen.

3.4

Eurooppalaista lisäarvoa voidaan saada monella tavalla: edistämällä hyvien käytäntöjen vaihtoa kaikilla tasoilla (paikallis-, alue- ja jäsenvaltiotasolla), tukemalla yhteisten standardien määrittelyä ja tarvittaessa näiden yhdenmukaistamista, tarjoamalla rahoitustukea sitä eniten tarvitseville, tukemalla tutkimusta, jonka sovellukset edistävät ympäristöä koskevia parannuksia sekä liikenteen turvallisuuden parantamista, yksinkertaistamalla lainsäädäntöä ja joissakin tapauksissa kumoamalla voimassa olevia säädöksiä tai antamalla uusia.

3.5

Vihreässä kirjassa käsitellään kahdenkymmenenviiden kysymyksen avulla sitä, millä toimenpiteillä voidaan vastata haasteisiin luoda ruuhkattomia ja entistä vihreämpiä kaupunkeja, nykyistä älykkäämpi ja vaivattomampi, turvallinen ja turvattu kaupunkiliikenne sekä uudenlainen kaupunkiliikennekulttuuri ja löytää näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat voimavarat. Komissio ei kuitenkaan esitä, kuten olisi toivottavaa, vertikaalisia eikä horisontaalisia konkreettisia toimenpiteitä kaupunkiliikennettä varten.

4.1.1

ETSK katsoo, että voitaisiin ottaa käyttöön laatuleimajärjestelmä, jossa otetaan huomioon jo olemassa olevat järjestelmät ja joka on niiden kanssa yhteensopiva.

4.1.2

Olisi hyödyllistä, että komissio määrittelisi yhteisön tasolla tehokkuutta, suunnittelua ja kehitystä mittaavat objektiiviset indikaattorit, jotka muodostaisivat yhdenmukaisen viitekehyksen.

4.1.3

Lisäksi voitaisiin luoda laatumerkintäjärjestelmiä — mieluummin kuin taloudellisia kannustusjärjestelmiä –, joihin osallistuminen olisi vapaaehtoista. Tällaisia järjestelmiä on käytössä esimerkiksi matkailupolitiikan alalla.

4.1.4

Käyttöön otettavien järjestelmien on joka tapauksessa perustuttava objektiivisiin ja avoimiin kriteereihin, niitä on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava säännöllisesti ja niiden tulee saada riittävästi julkisuutta.

4.2.1

Kävelyn ja pyöräilyn osuus liikenteen määrästä ei riitä siihen, että niitä voitaisiin pitää yleisesti vaihtoehtoina yksityisautoilulle, paitsi jos koti ja työpaikka sijaitsevat erittäin lähellä toisiaan ja sääolosuhteet ovat suotuisat. Pyöräily ei myöskään ole yleiskäyttöinen liikkumismuoto, koska liikuntarajoitteiset ja vammaiset, alaikäiset ja ikääntyneet eivät voi sitä hyödyntää. Julkisiin liikennevälineisiin yhdistettyinä kävelystä ja pyöräilystä voi kuitenkin tietyissä kaupungeissa tulla vaihtoehto.

4.2.2

Kuntien tulisi laatia kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia, joihin sisältyy pyöräilyteitä ja joiden sitovana tavoitteena olisi siirtyminen ympäristöystävällisiin, eurooppalaisia vähimmäisvaatimuksia vastaaviin liikennemuotoihin. Kyseiset vähimmäisvaatimukset on vielä määriteltävä. Suunnitelmissa on tarkasteltava jalankulkijoiden turvallisuutta vaarantavia tilanteita sekä vältettävä ristiriitatilanteita eri liikennemuotojen välillä.

4.2.3

Sitä varten tulisi ottaa käyttöön määrällinen tavoite julkisen matkustajaliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn osuuden lisäämiseksi. Mikäli kunta ei laadi tällaista suunnitelmaa, siltä tulee evätä oikeus yhteisön rahastoista myönnettäviin tukiin. Komission tulisi lisäksi tarkistaa suunnitelmien sisältämät viheralueita ja pyöräilyteitä koskevat tiedot.

4.3.1

Mahdolliset ratkaisut riippuvat suurelta osin kaupungin koosta (pinta-ala ja väkiluku). Tässä yhteydessä täytyy pitää mielessä, että saasteet eivät johdu pelkästään liikenteestä, vaan myös puutteellisesta aluesuunnittelusta.

4.3.2

Ongelmaa ja mahdollisia ratkaisuja tulisi pohtia maankäytön ja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta järjestämällä turvallisia julkisia pysäköintialueita kaupunkien sisääntuloväylille, luomalla valtaväylille erillisiä joukkoliikennekaistoja, joilta on yhteys eri liikennemuotoihin (pysäköintialueet, raideliikenne ja metro), rakentamalla liittymiä, jotka edistävät intermodaalisuutta ja helpottavat siirtymistä liikennemuodosta toiseen, sekä parantamalla palvelujen laatua joukkoliikenteen houkuttelevuuden varmistamiseksi.

4.3.3

Tavaraliikenteessä komission tulisi edistää kaupunkilogistiikan hyvien käytäntöjen vaihtoa. Esimerkiksi Sienan kaupungissa Italiassa myönnetään yksinomaan väliaikaisia tavaraliikennelupia.

4.4.1

Olisi luotava liikennettä koskeva veropolitiikka, joka edistää saasteiden vähentämistä ja energiansäästön tehostamista tukevien uusien teknologioiden hankkimista ja käyttöä.

4.4.2

Voitaisiin kerätä tietoja kaupunkien ympäristömenettelyistä: lasketaan asukaskohtaiset liikennepäästöt ja järjestetään vuosittain kampanjoja tuloksien julkaisemiseksi.

4.5.1

Edistetään ympäristöystävällisiä hankintoja, kun on kyse eurooppalaisista ohjelmista rahoitettaviin perusrakenteisiin liittyvistä hankinnoista, ja poistetaan olemassa olevia esteitä (4).

4.5.2

Yhteisön tasolla olisi määriteltävä yhteiset standardit ja tarvittaessa yhdenmukaistettava niitä.

4.6.1

ETSK katsoo, että pääsyä kyseisille alueille tulisi rajoittaa huomattavasti. Yhdenmukaistamistoimet ovat kuitenkin tarpeen, jotta lainsäädäntöjen eroavuudet eivät aiheuta ongelmia henkilöiden vapaalle liikkumiselle tai rajoita kaupunkiliikennettä tarpeettomasti.

4.7.1

Taloudellisen ajotavan tavoite tulisi sisältyä asiaankuuluvassa laajuudessa autokoulujen perus- ja jatkokoulutusta koskeviin normatiivisiin opetusohjelmiin. Lisäksi voitaisiin tarjota verohelpotuksia yrityksille, jotka ovat ryhtyneet toimiin ajotapojen valvomiseksi ja arvioimiseksi. Ajo-opetuksesta annettua direktiiviä voitaisiin muuttaa siten, että se sisältäisi nämä kriteerit.

4.8.1

Kyllä, kun on kyse matkustusturvallisuudesta, odotus- ja kuljetusajoista, matkustajien käyttäytymisestä hätätilanteissa ja kaikista mahdollisista liikennevaihtoehdoista ja matkustusolosuhteista.

4.9.1

Älykkään liikennejärjestelmän erilaisten sovellusten tulisi olla täysin yhteensopivia, jotta voidaan käyttää erilaisia tekniikoita, erityisesti kun on kyse matkalipuista. Näin voidaan helpottaa vaihtoa liikennemuodosta toiseen ja lyhentää odotusaikoja liikennemuodon vaihdon yhteydessä, mikä nopeuttaisi matkustamista joukkoliikennettä käytettäessä. On tärkeää, että älykkäät liikennejärjestelmät tukevat teknologisia uudistuksia, jotta ne eivät vanhene nopeasti ja jotta niiden hankinta voidaan asianmukaisesti kuolettaa.

ETSK katsoo, että tieto- ja viestintätekniikkaa tulisi käyttää hyväksi liikenteen ja liikennejärjestelyjen parantamisessa.

4.10.1

Julkaistaan älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevista parhaista käytännöistä digitaalinen luettelo, joka päivitetään säännöllisesti ja joka on saatavilla verkossa.

4.11.1

Perustetaan elimiä koordinoimaan joukkoliikenteen eri palveluja, luodaan matkalippujen hintojen integrointijärjestelmiä ja edellytetään entistä asianmukaisempia liikennevälineitä (vähemmän saastuttavia sekä paremmin liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvia), lisätään odotusaikojen vähentämiseksi lähtöjen määrää tai tihennetään liikennepalvelujen vuorovälejä, rakennetaan busseille erillisiä laitureita (turvallisuus, mukavuus ja nopeus paranevat, energiankulutus ja siten päästöt vähenevät), rakennetaan liittymiä liikennemuodon vaihtamisen helpottamiseksi, parannetaan alan ammattilaisten koulutusta, tiedotetaan ja valistetaan käyttäjiä, luodaan perusrakenteet läpikulkuliikenteen asianmukaisen jakautumisen parantamiseksi kaupungeissa, luodaan liityntäpysäköintimahdollisuuksia ja kannustetaan niiden käyttöön, annetaan joukkoliikenteelle etusija liikennevalojärjestelyin sekä luodaan asianmukaisia ja turvallisia alueita, joilta matkustajat voivat nousta kyytiin ja jäädä kyydistä.

4.11.2

Eräs tehokas menetelmä olisi arvioida tiettyjen suunnitelmien, ohjelmien ja hankkeiden vaikutusta liikkuvuuteen.

4.11.3

Tässä yhteydessä on hyödyllistä muistuttaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamasta tuomiosta (asia C-332/04) tapauksessa, jossa laiminlyötiin ympäristöarvioinnin tekeminen kaupunkialueelle suunnitellun ostos- ja vapaa-ajankeskuksen rakennusprojektin yhteydessä. Rakennusprojektin ympäristövaikutus ja ympäristöarvioinnin tarve perustuivat nimenomaan arvioon niiden henkilöiden lukumäärästä, jotka tulisivat käymään ostoskeskuksessa yksityisajoneuvoilla.

4.11.4

Näin ollen voimassa oleviin direktiiveihin tulisi tehdä kolme muutosta:

4.11.4.1

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY liitteessä III vahvistetaan kriteerit, joita jäsenvaltioiden täytyy soveltaa määritelläkseen, onko tietyllä hankkeella merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Kyseisen liitteen III kohtaan 1 ehdotetaan lisättäväksi uusi luetelmakohta, jossa nimenomaisesti mainitaan vaikutukset liikennevirtojen jakautumiseen (laitosten/järjestelmien suunnitellut käyttäjät, asuinpaikka jne.).

4.11.4.2

Toiseksi direktiivin liitteessä IV vahvistetaan tiedot, jotka on sisällytettävä ympäristökertomukseen.

ETSK ehdottaa, että

Direktiivin 85/337/ETY liitteen III 1 kohtaa ja liitteen IV 4 ja 5 kohtia tulisi muuttaa ehdotusten mukaisesti.

4.11.4.3

Kolmanneksi voitaisiin samankaltaisia lisäyksiä (ympäristökertomuksen edellyttämät pakolliset kriteerit ja tarvittavat tiedot liikkuvuudesta ja liikennemuodoista) tehdä tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annettuun direktiiviin 2001/42/EY. Tässä tapauksessa ehdotetunlainen maininta suunnitelman vaikutuksista liikkuvuuteen olisi järkevää sisällyttää erityisesti direktiivin liitteen I f kohtaan ja liitteen II 2 kohtaan.

4.12.1

Kyllä, tällainen toimenpide on tärkeä, ja sillä on huomattava vaikutus liikkuvuuteen. Joukkoliikenteelle varatut ajokaistat ja liikennöintilaiturit lisäävät turvallisuutta ja nopeutta, vähentävät ruuhkia ja energiankulutusta ja parantavat matkustusmukavuutta. Toimenpiteen avulla on mahdollista kannustaa henkilöautoilijoita käyttämään joukkoliikennettä.

4.13.1

Matkustajien oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistaminen on olennaista, jotta voidaan varmistaa joukkoliikennepalvelujen laadun paraneminen (vuorovälien tiheys, täsmällisyys, mukavuus kaikkien käyttäjäryhmien kannalta, turvallisuus, hinnoittelupolitiikka jne.). Komitea kehottaa ryhtymään tällaisiin toimenpiteisiin ja ottamaan huomioon kunkin liikennemuodon, erityisesti yhteisiä infrastruktuureja käyttävien liikennemuotojen, erityispiirteet.

4.13.2

Koska eri liikennemuodoista säädetään eri säädösteksteissä, julkisia liikennevälineitä käyttävien matkustajien kaikki oikeudet tulisi koota yhteen ”oikeuksien peruskirjaan”. Tässä yhteydessä tulisi jättää mahdollisuus siihen, että peruskirjaa täydennetään jäsenvaltioiden toimin tai itsesääntelyllä talouden toimijoiden sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan (kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen, työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen jne.) allekirjoittamilla menettelysäännöillä. (5) ETSK korostaa kyseisten järjestöjen ja joukkoliikennettä harjoittavien yritysten välisen vuoropuhelun merkitystä erityisesti palvelujen laadun parantamiseksi.

Yhteisön tasolla tulisi ryhtyä toimenpiteisiin niiden oikeuksien uudelleen laatimiseksi ja vahvistamiseksi, jotka on jo kirjattu eri säädösteksteihin. Jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tulee toiminnallaan täydentää näitä pyrkimyksiä. ETSK korostaa, että tarvitaan joustavia ja yksinkertaisia mekanismeja ja välineitä, joilla varmistetaan käyttäjien oikeuksien toteutuminen käytännössä.

4.14.1

Suurkaupunkialueiden kaupunkiliikenteen suunnitelmissa tulee ottaa huomioon sekä matkustaja- että tavaraliikenne, jotta tavaraliikenteen jakelulogistiikka voidaan järjestää henkilöiden liikkuvuutta haittaamatta.

4.14.2

Tämä edellyttää tavaran lastaus- ja purkulaitureiden valvontahenkilökunnan määrän lisäämistä.

4.14.3

On luotava mekanismeja sääntöjä rikkovien toimijoiden ilmiantomenettelyn helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi, jotta säännönvastaiset ajoneuvot voidaan poistaa laitureilta mahdollisimman nopeasti ja ottaa laiturit jälleen käyttöön.

4.14.4

On luotava tehokkaita seuraamuksia sääntöjä rikkoville, alkaen ajoneuvon poistamisesta sakkojen perimisen tehostamiseen saakka.

4.14.5

On järjestettävä kansalaisten tiedotus- ja valistuskampanjoita, jotta määritellyt tavoitteet hyväksytään yleisesti ja jotta toimijat saadaan osallistumaan toimenpiteisiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Kampanjoiden yhtenä tavoitteena on osoittaa liiketiloista vastaaville, kuinka haitallista ajoneuvojen laiton pysäköinti laitureille voi olla heidän liiketoiminnalleen, ja saada heidät siten yhteistyöhön lastaus- ja purkulaitureiden valvonnassa.

4.14.6

Rajoitetaan sallittua pysähtymisaikaa tavaroiden lastaus- ja purkulaitureilla siten, että se vastaa entistä paremmin useimpien lastaus- ja purkutoimenpiteiden kestoa. Sallitun pysähtymisajan ylittämiseen olisi mahdollista pyytää erikoislupa, jotta rajoitus ei vaikeuttaisi tietynlaisten kuljetusten (esim. muutot) kauemmin kestäviä lastaus- ja purkutoimenpiteitä. Voitaisiin myös määrätä tietyistä ajanjaksoista, jolloin tavaroiden lastaus ja purku on sallittua.

a)

Eri elinten välinen koordinointi:

b)

Koordinointi suunnitteluvälineiden avulla:

4.16.1

Tieturvallisuus: turvallisuuden parantamiseksi voidaan EU:n tasolla edistää hyviä käytäntöjä sekä uusia teknologioita ja erityisesti älykästä liikennejärjestelmää koskevaa entistä intensiivisempää ja jäsentyneempää vuoropuhelua alueellisten ja paikallisten sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa. Myös alan ammattilaisten ajokoulutuksen tasoa voidaan parantaa. Olisi niin ikään säädettävä varoittavien toimien käyttöönotosta sen välttämiseksi, että rikkomukset rajanylittävässä liikenteessä jäävät rankaisematta.

4.16.2

Henkilökohtainen turvallisuus: hyvien käytäntöjen edistämiseksi poliisien fyysistä läsnäoloa joukkoliikennevälineissä tulisi lisätä erityisesti yöaikaan ja sellaisille alueille kulkevilla linjoilla, joilla esiintyy keskimääräistä enemmän levottomuuksia ja sosiaalista syrjäytymistä. Olisi myös lisättävä tietotekniikan käyttöä sekä käyttäjille suunnattavaa tiedottamista.

4.17.1

Lisätään kansalaisten tietoisuutta erityisesti nuorille suunnatun koulutuksen ja valistuskampanjoiden avulla sekä tukemalla toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on yleistää kaupungeissa sellaisten valvontavälineiden käyttöä, jotka kohdistuvat kaikkiin tienkäyttäjiin. Yleisesti ottaen ETSK katsoo, että on erityisen tärkeää ryhtyä toimenpiteisiin, joilla pyritään vahvistamaan kulttuurinäkökohtia ja kansalaisten valistamista kaikissa kaupunkiliikenteeseen liittyvissä kysymyksissä.

4.18.1

Lopullisesta tavoitteesta riippuen näillä laitteilla täytyy aina pyrkiä liikkuvuuden helpottamiseen ja matkanopeuden optimointiin. On edistettävä hyviä käytäntöjä turvallisuuden parantamiseksi sekä älykkäiden järjestelmien käyttöä.

4.19.1

Joukkoliikenteen kulkuneuvoihin olisi asennettava uusiin teknologioihin perustuvia hätäjärjestelmiä, jotta ilkivallan tai onnettomuuden sattuessa voidaan varoittaa hätäkeskuksia, antaa niille tietoja kulkuneuvon tilanteesta sekä lähettää ääni- ja kuvamateriaalia siitä, mitä kulkuneuvon sisällä tapahtuu.

4.19.2

Oikeus yksityisyyteen on perusluonteinen ihmisoikeus, jonka koskemattomuus tulee turvata asiaankuuluvin toimenpitein.

4.20.1

Uuden kaupunkiliikennekulttuurin luominen edellyttää unionin toimielinten, jäsenvaltioiden, alueiden, paikallisviranomaisten elinten sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen yhteistyötä.

4.20.2

Euroopan kestävän kaupunkiliikenteen seurantakeskuksen perustaminen olisi hyödyllinen aloite; se tarjoaisi lisäarvoa, koska seurantakeskus voisi kerätä tietoja, tunnistaa muutokset liikennepalvelujen tarpeessa ja helpottaa kokemustenvaihtoa. Se auttaisi myös lisäämään tietoa liikkuvuuteen liittyvistä ongelmista ja soveltamaan asianmukaisia toimintasuunnitelmia ongelmien ratkaisemiseksi.

Kaupunkien arvioinneissa sovellettavat mittausmenetelmät olisi yhdenmukaistettava EU:n tasolla, sillä ETSK uskoo kriteerien yhdistämisen olevan hyödyllistä tällä alalla.

4.21.1

Asetetaan rahastojen tavoitteeksi kaupunkiliikenteen parantaminen ja siirtyminen asteittain ”puhtaisiin” joukkoliikennepalveluihin (alhainen polttoaineen kulutus, alhaiset päästöt) sekä se, että jokainen sijoitettu euro tuottaa paremman tuloksen.

ETSK kannattaa koulutukseen ja tutkimukseen ohjattavan rahoitusosuuden kasvattamista.

4.21.2

Taloudellista panosta on kuitenkin myös pyrittävä pienentämään luomalla objektiivisia kriteereitä, joiden avulla voidaan valita yhteisön kannalta kustannustehokkain ratkaisu korkealaatuisten ja kohtuuhintaisten joukkoliikennepalvelujen tarjoamiseksi kansalaisille. Etusijalle tulisi asettaa tehokkuus ja julkisiin palveluihin liittyvien velvollisuuksien täyttäminen.

4.22.1

Vaaditaan ”vihreiden” sopimuslausekkeiden sisällyttämistä hankintasopimuksiin, jotka koskevat yhteisön ohjelmista rahoitettaviin infrastruktuurihankkeisiin liittyviä välineitä.

4.22.2

Toinen mahdollisuus olisi sisällyttää asiakirjassa ”Ympäristöä säästäviä hankintoja — Käsikirja ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa” (SEC(2004) 1050) mainitut kriteerit yhteen KOM-asiakirjaan ja lisätä niihin liikennevälineiden ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja koskevat kriteerit.

Henkilöautojen ja joukkoliikenneajoneuvojen markkinat ovat kehittymässä aiempaa ympäristömyötäisemmiksi. Entistä puhtaampien (polttoaineet, moottorointi) ajoneuvojen hankintaa tulisi edistää, ja niiden ostajien taloudelliset ponnistukset tulisi palkita soveltamalla heidän ajoneuvoihinsa erilliskohtelua kaupunkikeskustoihin pääsyä koskevissa politiikoissa.

4.23.1

Määritellään selkeästi ne hanketyypit, jotka voivat saada yhteisöltä julkista tukea, ja tehdään tällaisten hankkeiden tavoitteiden noudattaminen (tiettynä ajanjaksona) pakolliseksi (asianmukaisia tarkastuksia edellyttämällä). Tällä tavoin rahoitus voidaan periä takaisin, mikäli tavoitteita ei ole noudatettu.

4.24.1

Tarvitaan Euroopan tason yleistä käytäntöä, ja se tulisi toteuttaa yhdenmukaistamalla maksujen laskemisperusteet sekä joukkoliikenneverkon tiheyden tarkoituksenmukaista kynnysrajaa koskevat arviointiperusteet.

4.24.2

ETSK katsoo kuitenkin, että kaupunkien keskustaan pääsyä rajoittavat tietullijärjestelmät ovat yleisen edun mukaisia ja tuottavat kelvollisia välittömiä tuloksia, mutta ne saattavat syrjiä pienituloisia, ja niiden ennaltaehkäisevä vaikutus on suurituloisten osalta vähäinen.

Paikallisviranomaisten tulee toteuttaa toimenpiteitä mahdollisten kielteisten vaikutusten lieventämiseksi esimerkiksi tukemalla joukkoliikenteen käyttöä tai tarjoamalla edullisia matkalippuja.

4.24.3

Kaikkiin tuloluokkiin vaikuttava vaihtoehto olisi asettaa liittymäkohtiin ”tulli”. Tietyn maksun veloittamisen sijaan tulli laskisi, kuinka monta kilometriä kukin ajaja saa ajaa kaupunkialueilla. Ehdotuksen ideana on toisin sanoen säännöstellä kaupunkiajamista (tietty matka tiettyä ajan yksikköä kohden). Tämä merkitsisi yksityisillä kulkuneuvoilla tehtyjen kaupunkimatkojen ”valikoimista” ja hallinnointia. On kuitenkin pidettävä mielessä, että tällainen vaihtoehto syrjisi henkilöitä jossain määrin asuinpaikan, lähtöpisteen ja matkakohteen perusteella.

4.24.4

Tämä merkitsisi luonnollisestikin ylimääräistä vyöhykejakoa niiden vähäisen liikennetiheyden vyöhykkeiden lisäksi, joita jo edellä on ehdotettu ja joilla sallittaisiin pääasiassa vain joukkoliikenne ja asukasliikenne.

4.25.1

Saatavan lisäarvon määrä on suunnaton, vaikkakin vaikea laskea, jos otetaan huomioon terveydenhoitoon ja terveyteen liittyvät, niin fyysiset kuin psyykkiset tekijät ja ihmisten ajan arvo (joka vaihtelee riippuen työmatkoihin käytetystä huomattavasta ajasta — työpäivään lisättynä se aiheuttaa monia haittatekijöitä).

30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/46

1.1

Komitea on tyytyväinen komission ehdottamaan toimintasuunnitelmaan ja toivoo, että komiteaa kuullaan vuonna 2010 valmistuvaksi suunnitellusta väliraportista, jotta se voisi todeta, mitä edistystä on saavutettu ja mitä mahdollisia ongelmia on vielä jäljellä.

1.2

ETSK yhtyy näkemykseen, jonka mukaan on aiheellista tehdä tiiviissä yhteistyössä alan kanssa nimenomaisesti intermodaaliterminaaleja, satamat ja lentoasemat mukaan luettuina, koskevia vertailuanalyysejä. Kun lähtökohdaksi otetaan joukko EU-tasolla määritettyjä yleisiä kriteereitä, joita on mahdollista eriyttää paikallistason tarpeisiin, saadaan arviointiperusteista kyllin erottelevia, kun muistetaan, että maaliikenteen terminaalit, merisatamat, lentoasemat ja sisävesiliikenteen satamat poikkeavat ominaisuuksiltaan toisistaan.

1.3

Eri kuljetusmuotojen hinnanmääritys ei tavallisesti heijasta niiden todellista vaikutusta infrastruktuureihin, ympäristöön eikä energiatehokkuuteen eikä anna riittävää kuvaa sosiaalisista, alueellisista ja yhteiskunnallisista kustannuksista.

1.4

Vertailuanalyysissä käytettävien vertailu- ja arviointivälineiden avulla on siis tarkoitus vertailla kuljetusketjuja, joita käytetään niiden kestävyyden vuoksi. Näin voidaan helpottaa tasapainoitetun hinnanmäärittelymekanismin sekä sellaisen sääntelyjärjestelmän luomista, jonka avulla logistiset valinnat määräytyvät tehokkaimpien ja kestävimpien kuljetusmuotojen sekä kuljetettavien tavaroiden luonteen ja käytettävissä olevien kuljetusmuotojen perusteella.

1.5

Jos liikenteen logistiikkaa halutaan tehostaa käyttäjien ja koko yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti, se edellyttää välttämättä, että jo olemassa olevaa uutta huipputekniikkaa ja alan uutta tutkimusta ryhdytään kehittämään nopeasti ja huomattavassa määrin. On myös panostettava pysyvästi alan henkilöstön koulutukseen ja pätevöittämiseen sekä parannettava alan työehtoja. Samanaikaisesti on nykyisten infrastruktuurien käyttöä optimoitava sekä hyödynnettävä liikenteeseen ja logistiikkaan sijoitettuja henkilöstö-, materiaali- ja taloudellisia resursseja. Samoin on syytä kohottaa alan ammattien arvostusta ja lisätä niiden houkuttavuutta. Edelleen tarvitaan välttämättä uusia investointeja uusien jäsenmaiden integraatioprosessin nopeuttamiseksi sekä Euroopan ja Välimeren alueen yhteistyöpolitiikan ja naapuruuspolitiikan vauhdittamiseksi. Niin ikään on arvioitava kysynnän kehittämisen pitkän aikavälin näkymiä, jotta voidaan ryhtyä erittäin pitkän aikavälin kuluessa kuoletettaviin investointeihin.

1.6

Tieliikenneturvallisuutta on parannettava, eritoten Euroopan unionin ulkoraja-alueilla.

1.7

Euroopan unionin rantaviiva on pidentynyt: se avautuu nykyään Itämerelle ja Mustallemerelle ja yhtyy Tonavan suureen liikenneväylään. Tämä väylä on aiheellista elvyttää. Euroopassa on satamaterminaaleja, joiden kautta kulkee 90 prosenttia unionin ulkopuolisten maiden kanssa käytävästä kaupasta ja 40 prosenttia unionin sisäisestä kaupasta. Logistiikkatoimet kehittyvät huimaa vauhtia. Huomattavia parannuksia on kuitenkin välttämättä tehtävä. Varsinkin maaliikenneterminaaleja on ajanmukaistettava siten, että niissä voidaan hyödyntää entistä useampia liikennemuotoja ja soveltaa entistä enemmän intermodaalisia tekniikkoja. Myös uudelleenlastausten organisointia on parannettava. Edelleen on tutkittava mahdollisuuksia parantaa eri satamaterminaalien välistä tasapainoa sekä niiden ja maaliikenneterminaalien keskinäistä täydentävyyttä.

1.8

Komitea kannattaa uusien teknologioiden käyttöä, eri kuljetusmuotojen kaikkia parannettavissa olevia näkökohtia (infrastruktuurit, kuljetusmateriaali ja huolto, organisointi, työolosuhteet jne.) koskevaa soveltavaa tutkimusta ja vapaaehtoista osallistumista teknisten standardien sekä tiedotus- ja viestinormien laatimiseen komodaalisuuden kehittämiseksi ja liikenteen joustavuuden edistämiseksi. Edelleen komitea kannattaa sitä, että yhtäältä tuotannon ja kaupan kasvu ja toisaalta kuljetukset yhdistetään toisiinsa paremmin, ja niitähän voidaan vain parantaa. Tässä yhteydessä oleellinen tekijä on logististen ketjujen tehokkuuden lisääminen.

1.9

Moottorit ja niiden energiatehokkuus sekä ei-fossiiliset polttoaineet, olipa sitten kyse yksityisistä kuljetusajoneuvoista tai matkustaja- tai tavaraliikenteeseen tarkoitetuista ajoneuvoista, edellyttävät jatkotutkimustoimia.

1.10

Kaupunkiliikenteen logistiikassa tarvitaan kiireellisiä toimia ja hellittämättömiä ponnisteluja, jotta voitaisiin estää suurkaupunkien talouden asteittainen taantuminen ja huomattava tehokkuuden lasku, jotka ovat seurausta liikenneruuhkissa menetetystä ajasta. Se on tuottamatonta aikaa, ja ruuhkat aiheuttavat sekä yrityksiä että asukkaita häiritseviä saasteita. Kaupunkiympäristössä tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon sekä yksityisen että julkisen tavara- ja matkustajaliikenteen tarpeet, jotta tieverkosto pystytään jakamaan paremmin ja saadaan pysäytetyksi asukkaiden ja moninaisten toimintojen pako kaupungeista lähiöihin ja etäällä sijaitseville alueille.

1.11

Kestävyys ja energiatehokkuus sekä intermodaalisuus ovat suunnitelman ydinkohtia, ja sille suunniteltu aikataulu korostaa toteutettavan politiikan kiireellisyyttä. Komission ehdotuksissa suositaan yhteistyötä ja vuoropuhelua pikemminkin kuin pakkokeinoja. Onkin osoitettava, että tällainen lähestymistapa on toimiva. Sen menestys riippuu kuljetusalan toimijoista ja niiden kyvystä sopeutua kansalaisyhteiskunnan esittämiin painokkaisiin vaatimuksiin.

2.1.1

Euroopan komissio julkaisi 28. kesäkuuta 2006 tiedonannon ”Euroopan tavaraliikenteen logistiikka — kestävän liikkuvuuden avaintekijä (1)”. Tiedonannossa osoitettiin logistiikan rooli kestävämmissä, puhtaammissa ja todella ympäristöystävällisemmissä kuljetuksissa. Tavoitteena oli eri tahojen kuulemisen jälkeen laatia tavaraliikenteen logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma (2). Se julkaistiin 18. lokakuuta 2007.

2.1.2

Komissio aikoi sisällyttää logistiikan ulottuvuuden unionin liikennepolitiikkaan pyrkimyksenään vähentää toistuvia pullonkauloja ja energiankulutusta, tehostaa infrastruktuurien ja kuljetusmuotojen komodaalisuuden/multimodaalisuuden hyödyntämistä, suojella ympäristöä ja rajoittaa haittatekijöitä sekä edistää henkilöstön jatkuvaa koulutusta.

2.1.3

Komitealta on pyydetty lausuntoa kyseisestä suunnitelmasta, johon sisältyy saavutettavia tavoitteita sekä niiden toteuttamisaikataulu ja joka edistää uusien informaatioteknologioiden käyttöä tavaraliikenteen logistiikan tehokkuuden lisäämisessä tavaroiden osalta (yksilöllistetyt tavarat, paketit, kontit). Tavoitteena on ottaa käyttöön logistiikan asiantuntijoille tarkoitettu vapaaehtoinen sertifiointijärjestelmä osoittamaan, että kyseisillä työntekijöillä on ammattinsa hoitamiseksi tarvittava pätevyys ja koulutus, jotta alan asiantuntijoiden liikkuvuus helpottuisi.

2.1.4

Komissio on korostanut jo vuodesta 2006 lähtien, että Euroopan logistiikkamarkkinoista on asianmukaisten tilastotietojen puutteen vuoksi vaikea saada luotettavaa kuvaa. Yleensä ollaan sitä mieltä, että logistiikan osuus kuljetettavien tuotteiden hinnoista on 10–15 prosentin luokkaa.

2.1.5

Komission tiedonannossa ehdotettiin, että tavaraliikenteen logistiikalle luodaan eurooppalaiset puitteet ja sitä, että toimitaan erilaisilla osa-alueilla. Toimintasuunnitelmassa tämä tarkennetaan ja toimet määrätään toteutettaviksi v. 2008–2012. Määräajat ovat erittäin lyhyet, ja kyse on seuraavista toimista:

2.1.6

Vuonna 2007 julkaistussa toimintaohjelmassa hylätään aiempaan yksityiskohtaiseen tavoiteohjelmaan sisältyneet toimet. Toimintaohjelmaan sisältyy toteuttamisaikataulu.

2.1.7

Komission tiedonannossa ”Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan” (4), joka julkaistiin vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarvioinnin (5) yhteydessä ja jossa valkoista kirjaa myös tarkistetaan, Euroopan komissio korosti ns. älykkään liikkuvuuden käsitettä, johon sisältyvät liikenteen logistiikka sekä älykkäät liikennejärjestelmät (STI). Komissio palaa toimintasuunnitelmassaan erityisesti kyseiseen aiheeseen.

2.2.1

Käytettävissä olevan ja tulevan tieto- ja viestintäteknologian yleinen käyttö voi huomattavasti parantaa tavaraliikenteen logistiikkaa, mutta siihen liittyy vieläkin ratkaisemattomia ongelmia kuten standardointi, käyttäjävalmiudet, sääntelyyn tai muihin asiakirjojen dematerialisaatioon liittyvät esteet, tietoturva sekä yksityisyyden suoja.

2.2.2

eFreight-toiminnon luominen saa tulevaisuudessa aikaan ns. rahdin internetin (rahtitavara: yksittäiset tavarat, kollit, paketit, kontit, joista jokainen osa voidaan käsitellä erikseen, nimetä ja tunnistaa passiivisen tai aktiivisen ”tietotunnisteen” avulla, aktivointi tapahtuu RF-lukulaitteen avulla). Tämä uusi tavaroiden internet mahdollistaa rahtitavaraa koskevien tietojen siirron automatisoinnin ja yksinkertaistamisen (maantieteellinen sijainti, rahdin laatua ja määrää koskevat tiedot sekä tulli- ja muut tiedot). Tämän tavaroiden tunnistamiseen perustuvan uuden internet-alan konkretisoimiseksi on määrä soveltaa jo olemassa olevia järjestelmiä.

2.2.3

Komissio on ohjelmoinut vuodeksi 2008 merkittävän tutkimushankkeen, joka perustuu älykkäiden liikennejärjestelmien ja tavaraliikenteen logistiikkaan liittyvien teknologioiden käyttöönottosuunnitelmaan.

2.3.1

Suunnitelmalla pyritään osaltaan ratkaisemaan sellaisia ongelmia kuin ruuhkat, saasteet ja melu, hiilidioksidipäästöt ja riippuvuus fossiilisista polttoaineista, sillä se parantaa tehokkuutta. Tämän lisäksi on syytä pyrkiä pitkäjänteisesti yhdessä jäsenvaltioiden kanssa luomaan yhteinen perusta investoinneille tulevaisuuden tavaraliikennejärjestelmiä varten.

2.3.2

Euroopan komissio raportoi toimintasuunnitelman toteuttamisen edistymisestä vuonna 2010.

3.1

EU:n laajeneminen, kauppasuhteiden maailmanlaajuistuminen, uusien talousmahtien nousu (ei ainoastaan Kiina) ja tuotannon siirtyminen ulkomaille ovat merkittäviä tekijöitä kauppasuhteiden kehittymisen kannalta. Ne kasvavat nopeammin kuin tuotanto. Vuonna 2001 julkaisemassa valkoisessa kirjassaan komissio harkitsi liikenteen ja kasvun erottamista toisistaan. Kyseisiä asioita on syytä kiireesti harkita uudelleen ainakin samansuuntaisen kehittämisen eli rinnakkaiskehityksen palauttamiseksi. Saattamalla eri liikennemuodot ja toimijat (liikennevirtoja organisoivat tahot, tavarankuljettajat, käyttäjät sekä kansalliset, yhteisön sisäiset ja kansainväliset viranomaiset) yhteen ja tukeutumalla uuteen viestintä-, pakkaus- ja käsittelyteknologiaan logistiikalla — vuonna 2006 (6) tehdyn valkoisen kirjan väliarvioinnin puitteissa — voi olla ratkaiseva merkitys kauppasuhteiden sekä tavarankuljetusten rationalisoinnille ja tehokkuuden lisäämiselle.

3.2

Maailmanlaajuiset logistiikkaketjut edellyttävät, että modaalisten järjestelmien väliset fyysiset ja sähköiset yhteydet ovat tulevaisuudessa täysin integroituja. Tämä on tärkeää siksi, että voidaan käyttää tehokkainta liikennemuotoa tai muotojen yhdistelmää, parantaa logistiikkaa asettamalla sille tavoitteeksi saada aikaan ”samanaikaisesti kolminkertainen” tehokkuus, mikä tarkoittaa taloudellista, sosiaalista ja ympäristöllistä tehokkuutta (mukaan lukien energiakustannusten alentaminen).

3.3

Kuljetusten suunnittelu vaatii useimmissa tapauksissa pitkiä määräaikoja ja lukuisten välikäsien välistä yhteistyötä. Liikenteen infrastruktuuriin ja logistiikan terminaaleihin tehdyt investoinnit tehdään erittäin pitkiksi ajanjaksoiksi ja ne ovat erittäin kalliita, ja näin on erityisesti meri- ja sisäsatamien tai lentoasemien mutta myös maaliikenneterminaalien tai yhdistettyjen kuljetusten kohdalla. Kyseiset liikennemuotojen vaihtoyhteydet aiheuttavat kuitenkin eniten ongelmia ja niihin onkin löydettävä nopeita, luotettavia ja kestäviä ratkaisuja. Komitean mielestä on ennen kaikkea optimoitava jo olemassa olevien infrastruktuurien käyttö, ja se katsoo, että tietojen ja kokemusten vaihto voi olla erittäin hyödyllistä. Jo olemassa olevien infrastruktuurien hyväksikäyttö ja turvautuminen kehittyneeseen teknologiaan eivät kuitenkaan riitä, vaan keskipitkän ja pitkän aikavälin ohjelmointi on välttämätöntä uusien investointien vuoksi.

3.4

Uusia pitkäikäisiä infrastruktuureja on luotava erittäin pitkäksi ajanjaksoksi laskettujen tarpeiden mukaisesti ja siinä tapauksessa, ettei vaihtoehtoista liikennemuotojen yhteistoimintaratkaisua, esim. jo olemassa olevia muita infrastruktuureja ole käytettävissä. Rautateiden yhdistetyt kuljetusmuodot voivat olla yksi vaihtoehto nykyisen tieverkoston laajentamiselle tai uusien teiden luomiselle. Sen edellyttämään ohjelmointiin on sisällyttävä kaikki logistiikkaketjun toimijat: yhteisön viranomaiset, kansalliset ja alueelliset julkisviranomaiset, teollisuus, tavarantoimittajat ja muut lastinantajat, logistikot, tavarankuljettajat ja työmarkkinaosapuolet. Sen väestönosan, jota asia koskee, on saatava osallistua ennalta käytäviin keskusteluihin, heitä on kuultava ja heidän kantansa on ehdottomasti otettava huomioon.

3.5

Ohjelmoinnin avulla on luotava pitkän aikavälin kumppanuussuhteita, jotka mahdollistavat infrastruktuurien jatkuvan kehityksen (taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen) turvaamisen. Ohjelmointi olisi sisällytettävä Euroopan aluekehityssuunnitelmaan, ja sen tarkoitus olisi osaltaan jäsennellä, koordinoida ja vakiinnuttaa liikenneinvestoinnit nykyistä samansuuntaisemmiksi teollisten ja kaupallisten toimien sekä maankäyttö- ja kaupunkisuunnitteluohjelmien kanssa (erityisesti logistiikkaterminaalien suunnitelmattoman lisääntymisen sekä kalliiden ja ennenaikaisten siirtymisten, tiettyjä liikenneväyliä ja alueita haittaavien pullonkaulojen sekä puutteellisista tai puuttuvista palveluista johtuvan alueiden taantumisen tai syrjäytymisen välttämiseksi).

3.6

Lastausyksiköille suunniteltujen uusien standardien on luonnollisesti oltava mahdollisia uudelleenlastauksia helpottavia niin enimmäispainonsa kuin käsiteltävyytensä ja kokonsa puolesta. Kun otetaan huomioon, että tavaroiden maanpäällisiin kuljetuksiin liittyvät ongelmat koskevat yksinomaan lähinnä tiekuljetuksia, kyseiset standardit eivät saisi johtaa ylipainon syntymiseen. Tämä saattaisi heikentää infrastruktuureja ja maantiekuljetusten turvallisuutta entisestään.

3.7

Komitea viittaa vuodelta 2003 peräisin olevaan ehdotukseen uudesta, vapaaehtoisuuteen perustuvasta intermodaalisesta lastausyksiköstä ja toistaa näkemyksensä todeten kiteyttäen, että mitoiltaan toisistaan poikkeavien lastausyksiköiden yhdistäminen on logistinen painajainen. Kaksi todettua haittatekijää (kiinteiden siirtolaitteiden mitoitus ja epävarmuus järjestelmän kustannusten kattamiseen osallistuvista tahoista) antavat aihetta pelätä, ettei järjestelmää tulla käyttämään.

4.1

Komitea toivoo, että siltä pyydetään lausuntoa, kun komissio vuonna 2010 laatii kertomuksen toimintasuunnitelman edistymisestä ja sen toimeenpanoon mahdollisesti liittyvistä ongelmista.

4.2

Tavaroiden internet on varmasti yksi keino parantaa tavaraliikenteen logistiikkaa ja asiakkaille tarjottuja palveluja. Nimien internetistä saamansa kokemuksen perusteella komitea pohtii kuitenkin, mitä valvontamenettelyjä ja -keinoja ”nimittämisessä” olisi otettava käyttöön. Historiallisista syistä nimien internetjärjestelmää valvoo viime kädessä Yhdysvaltojen kauppaministeriö. Komitean mukaan tavaroiden internetin olisi taloudellisen merkittävyytensä takia ja siksi, että suurin osa kaupasta on alueiden välistä, perustuttava moninapaisuuteen (esim. nimittämisestä vastuussa olevat alueelliset instituutiot tai paikalliset instituutiot) eikä sitä tulisi sijoittaa yhden ainoan ja lisäksi EU:n ulkopuolisen viranomaisen valvonnan alaiseksi. Komitea puoltaa eurooppalaista hallintoa nimittämisessä ja tietokantojen hallinnoinnissa sekä teknisten standardien laatimisessa.

4.2.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio sisällyttää logistiikan kehityksen Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian uudistetulle asialistalle. Aikaisemman kokemuksensa perusteella komitea pyytää komissiota nopeasti korjaamaan useat uusien teknologioiden toteuttamisessa tapahtuneet myöhästelyt, ja erityisesti ne, jotka koskevat Galileo-ohjelmaa.

4.3

Komitean mukaan tavaroiden internetin olisi taloudellisen merkittävyytensä takia ja siksi, että suurin osa kaupasta on alueidenvälistä, perustuttava moninapaisuuteen (esim. nimittämisestä vastuussa olevat alueelliset instituutiot tai paikalliset instituutiot) eikä sitä tulisi sijoittaa yhden ainoan ja lisäksi EU:n ulkopuolisen viranomaisen valvonnan alaiseksi.

4.4

Olisi myös otettava esiin yksityisyyden suojaa ja asioiden luottamuksellisuutta koskevat tiedonlevityksen välineiden monipuolistamiseen liittyvät ongelmat. Välineet on otettu käyttöön, jotta voitaisiin tunnistaa rahdin sisältö etenkin tietojen vuodon estämiseksi EU:n ulkopuolisten maiden rikollisille (tulli- ja vakuutustekniset vaikutukset huomioon ottaen), seurata rahdin liikkumista, saada tietoa sen lähettäjistä, välikäsistä ja vastaanottajista niihin liittyvien älykkäiden liikennejärjestelmien ja tietotekniikan edistämisen yhteydessä.

4.5

Tämä koskee erityisesti sähköisen kaupan logistiikkaa.

4.6

Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että komissio aikoo modernisoida logistiikan alan ammattia toimijoiden määrittely- ja sertifiointimenetelmän avulla ja toivoo, että se tuo asialle lisäarvoa.

4.7

Komitea on tyytyväinen myös siihen, että komissio aikoo yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ottaa käyttöön laatu- ja koulutusvaatimuksia. Tässä yhteydessä komitea toivoo, että pätevyyttä ja koulutusta muokataan elinikäisen oppimisen ajatusten mukaisesti ja uutta tietämystä ja teknologiaa soveltaen. Komitea myös on hyvillään komission aikomuksesta saada aikaan mainittujen vapaaehtoisten sertifiointien vastavuoroisen tunnustaminen.

4.8

Logistiikan alan suoritustasoa pyritään parantamaan lisäämällä uusien teknologioiden käyttöä sekä hallinnon yksinkertaistamisen, kokemusten vaihdon, pätevyyden ja koulutuksen kehittämisen avulla. Komodaalisuus on välttämätöntä. Komitea korostaa kuitenkin, että kyseisen edistyksen hyvät puolet ilmenevät vain siinä tapauksessa, että liikenteen ja logistiikan alalla toteutetaan intramodaalisen ja intermodaalisen liikenteen tasapainotus ja että ne ovat osa säänneltyä kilpailua, jota komissio suositteli vuonna 2001 julkaisemassa valkoisessa kirjassaan. Säännelty kilpailu edellyttää, että kuljetusten hinta arvioidaan suhteellisesti uudelleen ja että intramodaaliset ja intermodaaliset kilpailuehdot harmonisoidaan myös EU:n alueen sisällä.