19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/1

1.1

Komitea voi kannattaa komission aloitetta varauksetta vain, jos siinä otetaan huomioon sekä kysyntään liittyvät ongelmat että ennen kaikkea tarjonnan optimointi epäonnistumisia ja byrokratiaa välttäen.

1.2

Komitea on täysin vakuuttunut siitä, että paikallis- ja aluetason toimien edistäminen ja kyky verkottaa kyseiset toimet Lissabonin strategian toteuttamiseksi ovat olennaisia sellaisten yhteisten t&k-toimien kannalta, joiden avulla voidaan menestyksekkäästi perustaa ja kehittää innovatiivisia yrityksiä kaikkialla unionissa sekä ennen kaikkea sitoa paikallistason taloudelliset ja yhteiskunnalliset toimijat yhteisiin tavoitteisiin uusien ja entistä parempien työpaikkojen luomiseksi kestävän kehityksen ja maailmanlaajuisen kilpailun puitteissa.

1.3

Komitea korostaa opetuksesta, tutkimuksesta ja innovoinnista muodostuvan osaamiskolmion merkitystä. Osaamiskolmiolla on keskeinen rooli edistettäessä kasvua ja työllisyyttä. Komitean mielestä on ensisijaista vauhdittaa uudistuksia, edistää huippuosaamista korkeakouluopetuksessa ja korkeakoulujen, tutkimuskeskusten ja yritysten kumppanuudessa sekä varmistaa, että kaikki perus- ja ammattikoulutuksen alat toteuttavat täysimittaisesti tehtävänsä edistettäessä luovuutta ja innovointia etenkin alue- ja paikallistasolla. Tämä koskee etenkin Euroregio-alueita, joilla naapurien ja kumppanien kanssa muodostettuihin verkkoihin osallistuminen ulottuu valtion rajojen yli.

1.4

Komitea katsoo, että kaikkien tahojen on annettava nykyistä ennakoivammin ja koordinoidummin panoksensa Euroopan alueiden kilpailukykyyn sekä taloudelliseen, sosiaaliseen ja työllisyyskehitykseen, jotta voidaan optimoida konkreettiset tulokset, kun Lissabonin strategian tavoitteet saavutetaan.

1.5

Komitea on täysin samaa mieltä komission analyysista, jossa tarkastellaan yhteisövälineiden yhteisen ja koordinoidun käytön puutteita. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että kyseistä keskeistä näkökohtaa tarkastellaan nyt kymmenen vuoden kuluttuakin edelleen analysoiden pääsemättä ongelman ytimeen, sillä näin ei voida kehittää erityyppisten yhteisötason ja yleiseurooppalaisten toimien ”yhteisen suunnittelun” (simultaneous engineering) (1) uutta kapasiteettia.

1.6

Komitean mielestä on välttämätöntä toimia kysyntäpuolella, mutta se ei yksistään riitä. Komitea katsoo, että on päästävä eroon ajatuksesta, jonka mukaan on vahvistettava alueisiin kohdennettavaa huomiota, ja siirryttävä seuraaviin seikkoihin:

1.7

Komitean mukaan tarjontapuolella tarvitaan perustavanluonteisia toimia, jotta varmistetaan yhtenäiset puitteet sekä kaikkien niiden välineiden helppo saatavuus, jotka ovat käytettävissä Euroopan alueiden kilpailukyvyn kehittämiseksi. Tässä yhteydessä on poistettava lainsäädännölliset esteet sekä rahoitustuen käyttöönoton ja osoittamisen eriaikaisuus.

1.8

Komitean mielestä on välttämättä laadittava eurooppalaiset käytännön ohjeet, joihin sisältyy taulukkomuotoinen yhteenveto seuraavista seikoista:

1.9

Lisäksi komitea katsoo, ettei yhteisön täsmällisiä ja tarkkoja toimia voida enää lykätä, jotta varmistetaan erityyppisten toimien yhteisen suunnittelun edellyttämä uusi kapasiteetti sekä kohdennetaan resurssit optimaalisesti alueella.

1.10

Komitean mielestä on siis ensisijaista ratkaista useista osallistuvista hallintotasoista sekä Euroopan alueiden kilpailukyvyn elvyttämiselle välttämättömien toimien pirstaleisuudesta johtuvat ongelmat, kuten komitea on jo aiemmin tuonut esiin (2). Komitea ehdottaa, että käynnistetään uusi aloite Jasmine (Joint Assistance Supporting Multiprojects for Innovation Networking in Europe), jotta poistetaan olemassa olevat institutionaaliset puutteet sekä kysyntä- että tarjontapuolella ja vähennetään voimakkaasti byrokratiaa.

1.11

Jasmine-aloitteen avulla tulisi pyrkiä parantamaan niiden eri toimijoiden toiminnan ymmärtämystä ja yhtenäisyyttä, joiden toivotaan osallistuvan yhden ja yhtenäisen aluesuunnittelun puitteissa verkottuneeseen päätöksentekoprosessiin.

2.1

Euroopan osaamisalueilla on edessään useita muuttuvia tekijöitä, jotka tarjoavat sekä haasteita että mahdollisuuksia ja vaikuttavat alueiden kykyyn saavuttaa uudistetun Lissabonin strategian tavoitteet.

2.2

Muuttuvista tekijöistä voidaan mainita seuraavat:

—   ulkoiset tekijät: maailmanlaajuistumisprosessin vahvistuminen, vahvan kasvudynamiikan alueiden syntyminen Euroopassa, energia- ja raaka-ainehintojen huomattava nousu, ennakoimaton tieteellinen ja tekninen kehitys, innovoinnin kansainvälistyminen, ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat, usein ohjaamattomien ja hallitsemattomien muuttovirtojen aiheuttamat paineet

—   sisäiset tekijät: väestön ikääntyminen, ympäristönsuojelu ja elämänlaadun suojeleminen, tuotantokoneiston ja palvelujen vanhentuminen, julkissektorin ajanmukaistaminen, uuden tiedon ja käytettävissä olevien henkilöresurssien vuorovaikutuksen lisääntyminen, kulttuuriin ja luovuuteen liittyvät kehittämiskyvyt, yhteisten alueellisten — sekä aineellisten että aineettomien — perusrakenteiden kehittäminen.

2.3

Komitea on ilmaissut kantansa kyseisistä aiheista useaan otteeseen niin yleisellä — Lissabonin strategian kehityksen sekä yhteisön tutkimus-, innovointi-, ympäristö- sekä perus- ja ammattikoulutuspolitiikkojen yhteydessä — kuin erityisellä tasolla.

2.4

Komitea on etenkin korostanut, että on annettava ”koko yhteisön alueelle mahdollisuus sopeutua osaamistalouden haasteisiin. Yhteenkuuluvuuspolitiikalla pyritään myös vaikuttamaan siihen, että kaikki alueet voivat ottaa huomioon Lissabonissa asetetut tavoitteet” (3).

2.5

Lisäksi komitea on painottanut, että ”[m]aailmanlaajuisilla markkinoilla kilpailukykyiset uudet toimintamallit edellyttävät huomattavia muutoksia. Integroituneissa ja verkostoituneissa rakenteissa on käsiteltävä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa, uusien henkilöstöresurssien hallintaa, myynninedistämistä ja markkinointia, rahoitusta ja lainoitusta, logistiikkaa sekä markkinoiden ja asiakaspalvelun hallinnointia” (4).

2.6

Komitea vahvistaa olevansa vakuuttunut siitä, että toimien edistäminen paikallistasolla ja kyky verkottaa toimet Lissabonin strategian toteuttamiseksi ovat keskeisiä tekijöitä, joiden avulla voidaan kannustaa perustamaan innovatiivisia yrityksiä kestävän ja kilpailukykyisen kehityksen puitteissa. Tässä yhteydessä tulisi myös mainita etenkin kaikki Euroregio-alueet ja toimet, joissa naapurien ja kumppanien kanssa muodostettuihin verkkoihin osallistuminen ulottuu valtion rajojen yli.

2.7

Lausunnossaan ”Vihreä kirja — Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat” komitea ”suosittelee, että eurooppalaista tutkimusaluetta täydennetään eurooppalaisella osaamisalueella ja että tavoitteeksi asetetaan eurooppalaisen osaamisyhteiskunnan luominen”, ja tuo esiin, että ”komissiota tarvitaan koordinoimaan, jotta luodaan tehokkaat johtamis- ja neuvontarakenteet ja työ organisoidaan toimivasti” (5).

2.8

Komitea on myös korostanut koulutuksesta, tutkimuksesta ja innovoinnista muodostuvan osaamiskolmion merkitystä. Osaamiskolmiolla on keskeinen rooli edistettäessä kasvua ja työllisyyttä. Tämän vuoksi on tärkeää vauhdittaa uudistuksia, edistää huippuosaamista korkeakouluopetuksessa ja korkeakoulujen, tutkimuskeskusten ja yritysten kumppanuudessa sekä varmistaa, että kaikki perus- ja ammattikoulutuksen alat toteuttavat täysimittaisesti tehtävänsä edistettäessä luovuutta ja innovointia etenkin alue- ja paikallistasolla.

2.9

Komitea katsoo, että kaikkien tahojen on panostettava nykyistä ennakoivammin ja koordinoidummin Euroopan alueiden kilpailukykyyn sekä taloudelliseen, sosiaaliseen ja työllisyyskehitykseen. Komission on pyrittävä ylittämään erilaisten oikeusperustojen ja menettelykriteerien aiheuttamat rajoitukset optimoidakseen konkreettiset tulokset, kun Lissabonin strategian tavoitteet saavutetaan. Tässä yhteydessä on hyödynnettävä erilaisia yhteisön talousarvion välineitä ja täytettävä näin veronmaksajien odotukset. Tämä on tärkeää, sillä niin yhteisön kuin yleiseurooppalaisella tasolla käytettävissä olevien välineiden on oltava tehokkaasti kaikkien ulottuvilla, ja kyseiset välineet on koordinoitava, niiden yhteisvaikutusta on hyödynnettävä ja niiden on oltava yhtäaikaisia, jotta saavutetaan kerrannaisvaikutuksen edellyttämä kriittinen massa.

2.10

Tarkistetussa Lissabonin strategiassa esitettyjen, kasvua ja työllisyyttä koskevien integroitujen suuntaviivojen mukaan koheesiopolitiikassa on kolme strategista painopistettä (6):

2.11

Tarjontapuolella vaikeudet, jotka estävät vipuvaikutuksen ja kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissä olevien rahoitusvälineiden koordinoidun käytön, johtuvat seuraavista kyseisten välineiden ominaispiirteistä:

2.12

Kysyntäpuolella alueisiin liittyy usein seuraavia ominaispiirteitä:

2.13

Puutteet on poistettava siten, että kaikkien yhteisön ohjelmien yhteydessä varmistetaan alusta lähtien tekninen ja koordinointiapu.

2.14

Kunnioitettavat synergia-aloitteet, jotka sisältyvät erilaisiin ohjelmiin ja rakenteellisiin toimiin vuosina 2007–2013, vaikuttavat olevan tarpeellinen mutta eivät riittävä edellytys optimaalisten konkreettisten tulosten saavuttamiseksi.

2.15

Komitea on useaan otteeseen suhtautunut myönteisesti komission aloitteisiin, esimerkkinä Jeremie, ja ehdottanut, että perustetaan Jeremie-yhteysyksikkö (Focal Point Jeremie), jonka tarkoituksena olisi koordinoida eri toimia ja tiedottaa niistä. Komitea on todennut, että ”ei ole suunnitelmaa, joka mahdollistaisi luotonantoa varten nykyisin tarjolla olevien lukemattomien välineiden koordinoinnin ja loppuunsaattamisen” (8).

2.16

Komitea on tyytyväinen komission jäsenen Danuta Hübnerin ajatuksiin Jasper-, Jeremie- ja Jessica-aloitteiden (9) osalta ja kannattaa kyseisiä ajatuksia, sillä mainitut aloitteet ”ovat luoneet uutta dynamiikkaa sekä investointi-, kasvu- ja työllisyysnäkymiä jäsenvaltio- ja aluetasolla ja työmarkkinaosapuolten kesken kaikilla EU:n alueilla”.

2.17

Komitea katsoo, että EU:n tieteen ja tekniikan tutkimuskomitean (Crest) (10) hyväksymät ja syyskuussa 2007 julkaistut suuntaviivat ovat tärkeä suuntautumisväline, vaikka ne rajoittuvatkin yhteisön t&k-puiteohjelman ja uusien rakennerahastojen väliseen vuorovaikutukseen.

3.1

Euroopan komission ehdotuksessa tuodaan esiin mahdolliset synergiat suunniteltaessa asianomaisten toimijoiden käytettävissä olevia unionin tutkimus-, innovointi- ja koheesiopolitiikkojen rahoitusvälineitä Euroopan alueiden kilpailukyvyn lisäämiseksi niiden hyödyntämiskyvyn mukaisesti.

3.2

Tärkeimpinä välineinä mainitaan seitsemäs tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelma, uusi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma sekä rakennerahastojen ja koheesiorahaston uudet suuntaviivat.

3.3

Komissio toteaa hyödyntäneensä useita neuvoa-antavien koordinointiryhmiä, ja ne ovat esittäneet seuraavia suosituksia:

3.4

Komissio kehottaa jäsenvaltioita täydentämään yhteisön välineiden koordinoidun käytön ja kehittämisen malleja sekä luomaan järjestelmiä, joiden avulla asianomaisille toimijoille tiedotetaan niille tarjolla olevista mahdollisuuksista. Komissio sitoutuu julkaisemaan vuonna 2007 käytännön ohjeet tutkimuslaitosten rahoitusmahdollisuuksista sekä esittämään tässä yhteydessä jäsenvaltio- ja aluetasolla suunnitellut menetelmät rahoituksen koordinoidun käytön helpottamiseksi.

4.1

Komitea on täysin samaa mieltä komission analyysista, jossa tarkastellaan komission mainitsemien yhteisövälineiden yhteisen ja koordinoidun käytön puutteita. Komitea on kuitenkin eri mieltä tässä yhteydessä tarvittavista toimista, sillä se pitää niitä riittämättöminä yhteisön politiikkojen tavoitteiden saavuttamiseksi etenkin tutkimuksen, innovoinnin ja koulutuksen aloilla.

4.2

Komitea on komission (11) kanssa samaa mieltä siitä, että ”keskeistä uudistetulle kumppanuudelle kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi on pyrkimys edistää osaamistaloutta erityisesti tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin avulla”. Komitea katsoo kuitenkin, että tällaisen kumppanuuden on perustuttava kaikkien asianomaisten tahojen yhteisvastuuseen jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason ohella etenkin yhteisötasolla.

4.3

Komitean mielestä on mentävä tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja innovoinnin alueellisen strategian kehittämistä pidemmälle ja toteutettava nykyistä enemmän seuraavia toimia:

4.4

Komitean mukaan tarjontapuolella tarvitaan perustavanluonteisia toimia, jotta varmistetaan yhtenäiset puitteet sekä kaikkien niiden välineiden ongelmaton saatavuus, jotka ovat Euroopan alueiden käytettävissä kilpailukyvyn kehittämiseksi ”sosiaalisesti vastuullisen alueen” tavoitteiden mukaisesti. Toimiin osallistuvat työmarkkinaosapuolet, kauppakamarit, tiedemaailma ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta, ja niiden yhteydessä otetaan huomioon Euroopan teollisuuspolitiikan kestävyysstrategiat (13) sekä kestävän tuotannon että kestävän kulutuksen osalta.

4.5

Komitea on lisäksi sitä mieltä, että luettelo välineistä, joilla tutkimuksen ja innovoinnin kautta vahvistetaan kasvua sekä parannetaan Euroopan alueiden kilpailukykyä ja työllisyyttä laadullisesti ja määrällisesti, on Euroopan alueiden käytettävissä olevia mahdollisuuksia sekä aktivoitavien yleiseurooppalaisten ja kansainvälisten välineiden koordinointitarpeita ajatellen epätäydellinen ja puutteellinen.

4.6

Tiedonannossa ei mainita lainkaan tai siinä tuodaan korkeintaan marginaalisesti esiin (14) seuraavat toimintamahdollisuudet:

4.7

Komissio ei myöskään mainitse yleiseurooppalaisia, muita kuin yhteisön ohjelmia ja aloitteita, jotka kuitenkin vaikuttavat innovoinnin kehittämiseen EU:n alueella. Mainittakoon niistä esimerkkeinä:

4.8

Komitea on myös sitä mieltä, että komission tiedonannossa mainittuja jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla sekä yksittäisten toimijoiden käytettävissä olevien välineiden yhteisen ja koordinoidun käytön vaikeuksia ja esteitä (19) on — neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 54 artiklan 5 kohta huomioon ottaen — tarkennettava nykyisestä niin erilaisten oikeusperustojen, erityisalojen, maantieteellisten alueiden ja toteutusmenetelmien kuin keskeisten ja toisinaan käytön estävien erojen osalta. Esimerkkeinä mainittakoon

4.9

Komitean mielestä on välttämätöntä laatia eurooppalaiset käytännön ohjeet, joissa esitetään taulukkomuotoinen yhteenveto käytettävissä olevista yhteisön ja yleiseurooppalaisista toimista, erilaiset arviointikriteerit sekä mahdollisten toimien yhteensopivuus ja täydentävyys.

4.10

Komitea painottaa yhteisten ja koordinoitujen toimien tarvetta, kun puhutaan ”yhteisön rakennepolitiikkojen sekä unionin tutkimus- ja innovaatiopolitiikan välisistä suhteista, sillä komitea on useaan otteeseen tällaista toivonut”. Komitea korostaa, että ”kyseisiä politiikan aloja on koordinoitava tiukasti, jotta saadaan aikaan paras mahdollinen käytännön yhteisvaikutus ja voidaan vastata täysipainoisesti kansalaisten, yritysten ja yhteiskunnan tarpeisiin yhdenmukaisesti TTK:ta ja esittelyä tukevan integroidun ongelmanratkaisustrategian sekä sen avaintekijän kanssa, jota immateriaaliset sijoitukset edustavat kehityksen näkökulmasta. Yleisenä tavoitteena tässä yhteydessä on kestävä ja tasapainoinen kasvu keskipitkällä aikavälillä (20)”.

4.11

Komitea korostaa niiden yhteisön politiikkojen moninaisuutta, jotka vaikuttavat koheesio- ja tutkimuspolitiikan ohella Euroopan alueiden kilpailukyvyn kehitystavoitteen saavuttamiseen, ja toistaa, että tarvitaan integroitua ja koordinoitua lähestymistapaa. Sen edellytyksinä ovat

4.12

Tätä silmällä pitäen komitea toistaa jo aiemmin esittämänsä näkökannat (23). Komitean mielestä on

4.12.1

Komitea suosittelee myös yhteisön koulutusohjelmien integroimista.

4.13

Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että kyseistä keskeistä näkökohtaa tarkastellaan nyt kymmenen vuoden kuluttuakin edelleen analysoiden pääsemättä ongelman ytimeen. Tässä yhteydessä tarvittaisiin yhteisön toimia, jotta voidaan varmistaa erityyppisten toimien (teknologia-, esittely-, innovaatio-, levitys-, koulutus-, rahoitustoimet jne.) yhteisen suunnittelun uutta kapasiteettia, joka vaikuttaa myönteisesti alueiden työllisyyteen ja tuotantoon (24).

4.14

Komitea katsoo, ettei yhteisön täsmällisiä ja tarkkoja toimia voida enää lykätä, sillä muutoin Euroopan alueiden kilpailukyky ja työllisyys uhkaavat heiketä.

5.1

ETSK korostaa painokkaasti, että Jasmine-aloitteen on oltava vapaaehtoinen byrokraattisten, menetelmällisten ja määrittelyyn liittyvien esteiden yksinkertaistamiseen ja poistamiseen tarkoitettu väline, jota käytetään yhteisesti yleiseurooppalaisissa sekä yhteisön, jäsenvaltioiden ja alueiden ohjelmissa eurooppalaisen tutkimusalueen nopeutetun kehittämisen mukaisesti.

5.2

Komitean mielestä nykytilanteessa on ensisijaista ratkaista Euroopan alueiden kilpailukyvyn parantamiseksi käytettävissä olevien välineiden hallinnoinnin monitasoisuudesta johtuvat ongelmat. Komitea ehdottaa, että käynnistetään uusi Jasmine-aloite (Joint Assistance Supporting Multiprojects for Innovation Networking in Europe), jotta poistetaan innovoinnin ja tutkimuksen edistämistoimien yhteydessä alueilla esiintyvät institutionaaliset puutteet sekä kysyntä- että tarjontapuolella.

5.3

Yhteisön toiminnan tulisi perustua verkostointiin (policy networking) ja se voisi olla seuraavanlaista:

5.4

Alueellisten ohjelmien uusien painopisteiden, joissa keskitytään innovointiin, kilpailukykyyn ja jatkuvaan vastavuoroiseen oppimiseen koko aktiivisen toiminnan ajan, tulisi mahdollistaa aktiivisten poliittisten toimien kehittäminen alueen kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja edistämiseksi. Tässä yhteydessä tulisi rahoittaa alueellisia ja alueiden välisiä ennakkosuunnittelutoimia sekä alueellisia klustereita ja verkkoja. Niiden avulla varmistetaan alueiden yhteinen strategia, jonka perusteella voidaan antaa teknistä tukea asianmukaisten kansallisten, yhteisön ja yleiseurooppalaisten välineiden sekä julkis- ja yksityissektorin kumppanuuksien yhteistä hyödyntämistä silmällä pitäen.

5.5

Jasmine-aloite voisi olla erilaisten rahoituslaitosten ja -ohjelmien laatumerkki, jonka perusteella voitaisiin helpottaa välittömästi toteutettavien täydentävien ja/tai jatkohankkeiden hyväksymistä. Tämä toteutettaisiin Euroopan komission sekä muiden yhteisön ja sen ulkopuolisten elinten aiesopimuksen tai yhteistyösopimusten avulla tai komission omille, yksittäisistä ohjelmista vastaaville yksiköilleen antamien hallinnollisten määräysten kautta. Näin ehdotuspaketin kohteina olevat useat rahoittajat hyväksyvät vain yhden hankedokumentaation.

5.6

Jasmine-aloitteen tavoitteena on helpottaa sellaisen rahoituksen saamista, jonka hallinnointi on erilaisten ja eritasoisten — sekä julkisten että yksityisten — hallintotahojen vastuulla. Näin pyritään saavuttamaan varojen paras mahdollinen kriittinen massa — ja vipuvaikutus kokonaisuudessaan — sekä luomaan useiden hankkeiden toteuttamista varten yhtenäiset puitteet, jotka vastaavat täysin tietyn eurooppalaisen alueen strategiaa alueen teknis-innovatiivisten vahvuuksien vahvistamista silmällä pitäen.

5.7

Jasmine-aloitteen tulisi perustua kokemuksiin, jotka on saatu Lead Market -aloitteesta, Euroopan teknologiayhteisöistä ja yhteisistä teknologia-aloitteista, sekä tuloksiin, jotka on saatu Eranet- ja Eranet-Plus-hankkeista, ”Alueet talouden muutosten edistäjinä”- ja Pro Inno -aloitteista sekä Jeremie-, Jaspers- ja Jessica-aloitteista (28).

5.8

Jasmine-aloitteella voitaisiin optimoida alueiden innovointi- ja tutkimustoimet sekä niiden parissa toimivien henkilöresurssien, korkeakoulujen, tutkimuskeskusten ja hallintojen panos hyödyntämällä myös Euroopan teknologiainstituutin osaamis- ja innovointiyhteisöjä. On kuitenkin muistettava, että innovointi on suureksi osaksi yritysten toimintaa. Jotta sen avulla voidaan luoda uusia ja entistä parempia työpaikkoja, se edellyttää parhaita mahdollisia perusedellytyksiä etenkin mitä tulee tutkimustoiminnan verotukseen, teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan ja käsittelyyn sekä huippuosaamiseen keskittyneisiin perus- ja ammattikoulutusrakenteisiin.

5.9

Lopuksi Jasmine-aloitteen avulla voitaisiin osaltaan hyödyntää alueiden erityisetuja sekä edistää vaihtotoimintaa innovoinnin ja tutkimuksen aloilla.

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/9

1.1

EU:n 27 jäsenvaltiossa tapahtuvissa liikenneonnettomuuksissa kuolee vuosittain yli 44 000 ihmistä ja 1,7 miljoonaa loukkaantuu. Kuolleista yli 8 000 ja loukkaantuneita 300 000 kuuluu loukkaantumisille altteimpiin tienkäyttäjiin eli jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin (1).

1.2

Loukkaantumisaltteimpien tienkäyttäjien turvallisuuden takaamiseksi hyväksyttiin vuonna 2003 puitedirektiivi, johon sisältyy ajoneuvojen etuosan rakennetta koskeva merkittävä uudistus. Se on määrä toteuttaa kahdessa vaiheessa: ensimmäisen vaiheen toimia on sovellettu tyyppihyväksyttäviin ajoneuvoihin jo 1. lokakuuta 2005 alkaen, ja toisen vaiheen on määrä käynnistyä syyskuussa 2010 vuoden 2004 loppuun mennessä tehdyn toteutettavuustutkimuksen jälkeen.

1.3

Lukuisten riippumattomien asiantuntijoiden tutkimusten mukaan toista vaihetta ei voida toteuttaa ainakaan alkuperäisten vaatimusten mukaisesti. Komissio ehdottaakin niiden tarkistamista lisäämällä uusia vaihtoehtoisia toimia, joilla voidaan varmistaa ja jopa parantaa nykyisen direktiivin säännösten turvallisuustasoa.

1.4

Komission asiantuntijan (2) toteuttamassa tutkimuksessa ehdotettiin erilaisia ratkaisuja, joita tarkastellaan käsillä olevassa ehdotuksessa. Niihin sisältyy aktiivisia ja passiivisia turvatoimenpiteitä CARS 21 -työryhmän esittämien suositusten (3) sekä Genevessä sijaitsevan Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission laatiman, jalankulkijoiden suojelua koskevan maailmanlaajuisen teknisen sääntöehdotuksen mukaisesti.

1.5

ETSK katsoo, että ehdotus ei vaikuta ajoneuvovalmistajien väliseen vapaaseen kilpailuun, koska markkinoilla olevien ajoneuvomallien tarjontaa ei rajoiteta vaan kysyntää pyritään suuntaamaan korkeammat turvallisuusvaatimukset täyttäviin malleihin.

1.6

Edellä esitetyn perusteella ETSK kannattaa komission ehdotusta varauksetta. Se pahoittelee kuitenkin noin kolmen vuoden viivettä, joka aiheutui toteutuskelvottomaksi osoittautuneiden toimien tarkistamisesta ja uusien toimien suunnittelusta, vaikkakin viivästyminen johtunee osaksi siitä, että osa tarvittavasta tiedosta ja teknisistä ratkaisuista ei ollut saatavilla nykyisin voimassa olevan direktiivin hyväksymisen aikaan.

1.7

Viivästyminen on vakava, koska se vaikuttaa Euroopan kansalaisten elämään ja terveyteen, ja ETSK kehottaakin, että siihen kulunut aika on korvattava hyväksymällä ehdotus nopeasti ja kokonaisuudessaan parlamentissa ja Eurooppa-neuvostossa, jotta toinen vaihe voidaan aloittaa suunnitellussa aikataulussa.

1.8

ETSK on tyytyväinen ajoneuvojen teknisten ominaisuuksien parantamisessa saavutettuun kehitykseen. Se kehottaa kuitenkin unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita etenemään päättäväisemmin myös aloitteissa, jotka liittyvät tieliikenneturvallisuuden kahteen muuhun osa-alueeseen. Tämä koskee yhtäältä infrastruktuurien laadun ja turvallisuuden parantamista ja toisaalta kaikkien tienkäyttäjien kouluttamista ja valistamista. Tämä kehotus on osoitettava myös alue- ja paikallisviranomaisille, joilla on yhä suurempi vastuu ja päätösvalta näillä aloilla.

2.1

EU:n 27 jäsenvaltiossa tieliikenneonnettomuuksissa kuolee vuosittain yli 8 000 ja loukkaantuu 300 000 jalankulkijaa tai pyöräilijää eli loukkaantumisille altteimpia tienkäyttäjiä.

2.2

Vuonna 2001 ajoneuvovalmistajat antoivat Euroopan komissiolle sitoumuksensa uusien keinojen kehittämisestä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuuden lisäämiseksi sekä aktiivisin (törmäyksen ehkäisevin) että passiivisin (törmäyshetkellä vaikuttavin) toimin.

2.3

Valmistajien tuolloin ehdottamiin toimenpiteisiin kuuluivat kaikkien moottoriajoneuvojen varustaminen lukkiutumisenestojärjestelmillä (ABS), jäykkien karjapuskurien myynnin vapaaehtoinen kieltäminen, huomiovalojen asentaminen (toimenpide, joka sittemmin vedettiin pois joidenkin jäsenvaltioiden vastustuksen vuoksi) ja vielä tutkimusvaiheessa olleiden uuden teknologian aktiivisten turvallisuusjärjestelmien käyttöönotto tulevaisuudessa.

2.4

Neuvosto ja Euroopan parlamentti suhtautuivat myönteisesti teollisuuden sitoumukseen. Samalla ne kuitenkin totesivat, että kysymystä ei tulisi säännellä vapaaehtoisella sopimuksella tai suosituksella, vaan asianmukaisilla, jalankulkijoiden suojelua koskevaan erityiseen direktiiviin pohjautuvalla lainsäädännöllä.

2.5

Tältä pohjalta laadittiin puitedirektiivi 2003/102/EY (4) jalankulkijoiden ja muiden loukkaantumisille alttiiden tienkäyttäjien suojelusta sekä direktiivi 2005/66/EY (5) etusuojajärjestelmien käytöstä moottoriajoneuvoissa (jäykkien karjapuskurien poistaminen markkinoilta).

2.6

Jalankulkijoiden suojelua koskeva puitedirektiivi perustuu Euroopan ajoneuvojen turvallisuuden parantamista käsittelevän komitean (EEVC) suorittamiin testeihin ja sen ehdottamiin raja-arvoihin. Direktiivi on tarkoitus toteuttaa kahdessa vaiheessa, joista kummassakin keskitytään passiiviseen turvallisuuteen. Ensimmäisessä vaiheessa vahvistettiin enintään 2 500 kiloa painavien M1 ja N1 -luokkien (6) ajoneuvojen rakennemuutoksia ja niiden konepeltien ja puskurien keventämistä koskevat tarkistukset. Säännöt tulivat voimaan 1. lokakuuta 2005 jälkeen tyyppihyväksytyille ajoneuvoille. Toisessa vaiheessa on tarkoitus ottaa käyttöön tiukempia testejä ja raja-arvoja, ja sitä on määrä soveltaa 1. syyskuuta 2010 lähtien tyyppihyväksyttäviin autoihin.

2.7

Toiseen vaiheeseen kuuluvien testien toteuttamiskelpoisuudesta esiintyi vakavia epäilyjä jo silloin, kun ehdotuksesta keskusteltiin Euroopan parlamentissa. Direktiivin lopullisessa versiossa säädettiinkin, että komission olisi laadittava toista vaihetta koskeva toteutettavuustutkimus 1. heinäkuuta 2004 mennessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityisesti ”vaihtoehtoisia toimenpiteitä, jotka ovat joko passiivisia toimenpiteitä tai aktiivisten ja passiivisten toimenpiteiden yhdistelmä ja joiden todellinen vaikutus on vähintään yhtä tehokas” (7).

2.8

Riippumattomien asiantuntijoiden (joihin kuuluvat myös komission valitsemat asiantuntijat) laatimat tutkimukset osoittivat, että toisen vaiheen vaatimukset oli teknisesti mahdotonta toteuttaa EEVC-komitean asettamassa määräajassa ja sen ehdottamien testien perusteella. Sen vuoksi uudessa ehdotuksessa on tarkistettu passiiviseen turvallisuuteen liittyviä parametreja ja siihen on lisätty teollisuuden tällä välin kehittämiä uusia aktiiviseen turvallisuuteen liittyviä osatekijöitä. Näin voidaan vastata direktiivin 5 artiklassa esitettyyn vaatimukseen ”toimenpiteistä, joiden todellinen vaikutus on vähintään yhtä tehokas” tai jopa ylittää kyseiset vaatimukset.

2.9

Lisäksi nyt ehdotetut testit vastaavat Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission laatimaan maailmanlaajuiseen tekniseen sääntöehdotukseen sisältyviä testejä jalankulkijoiden suojelemiseksi. Eurooppalaisen lainsäädännön mahdollinen yhdenmukaistaminen Euroopan ulkopuolisten maiden lainsäädännön kanssa parantaisi selkeästi eurooppalaisen ajoneuvoteollisuuden kilpailukykyä.

3.1

Asetusta (ei direktiiviä) koskevan uuden ehdotuksen tarkoituksena on yhdistää etusuojajärjestelmiä käsittelevän direktiivin säännökset aiemmin annetun jalankulkijoiden suojelua koskevan direktiivin säännöksiin, joihin tehdään tarvittavat muutokset niiden toteutettavuuden varmistamiseksi. Molemmat direktiivit on myös tarkoitus kumota, mikäli ehdotettu asetus hyväksytään.

3.2

Ehdotetun asetuksen mukaan tyyppihyväksyttävien ajoneuvojen tulee läpäistä seuraavat testit:

3.2.1

Lapsen tai pienen aikuisen pään törmäys konepellin etuosaan, aikuisen pään törmäys konepellin takaosaan ja säären ja reiden törmäys puskuriin (testin parametrit on osittain tarkistettu voimassa olevan direktiivin toisen vaiheen mukaisesti). Pikemminkin seurantaa kuin tyyppihyväksyntää varten ja tulevaa teknistä kehitystä ennakoiden vaaditaan testit lantion osumisesta konepellin etureunaan ja aikuisen pään iskeytymisestä tuulilasiin.

3.2.2

Etusuojajärjestelmien osalta (entinen direktiivi 2005/66/EY) tyyppihyväksyntään liittyviksi testeiksi on vahvistettu säären tai reiden sekä lapsen tai pienen aikuisen pään törmäys etusuojaan. Valvontaa varten ehdotetaan muita testejä samoin kuin etusuojajärjestelmien rakentamista ja asentamista koskevia sitovia säännöksiä.

3.3

Passiiviseen turvallisuuteen kuuluvien toimenpiteiden lisäksi ehdotetaan aktiivisen turvajärjestelmän asentamista kahdessa edeltävässä direktiivissä tavoitellun turvallisuustason saavuttamiseksi. Kyseessä on hätäjarrutehostin (Brake Assist System, BAS), joka auttaa kuljettajaa jarruttamaan nopeasti hätätilanteessa, kun jarrutuksen voima ei riitä. Yhdessä ABS-järjestelmän kanssa se varmistaa mahdollisimman suuren jarrutusvoiman ja optimoi hidastuvuusajan, mikä vähentää huomattavasti törmäysnopeutta.

3.4

Lopuksi on tarkasteltu raskaiden ajoneuvojen (erityisesti kaupunkimaasturien) kasvavaa määrää taajamissa. Nyt suositetaan, että ehdotukseen sisältyviä säännöksiä sovelletaan siirtymäajan jälkeen nykyisten säännösten mukaisten M1- ja N1-luokkiin kuuluvien enintään 2 500 kiloa painavien ajoneuvojen lisäksi myös enintään 3 500 kiloa painaviin ajoneuvoihin eli näiden luokkien enimmäispainoon asti.

4.1

ETSK on tyytyväinen komission päätökseen yhdistää kaksi aiempaa direktiiviä ehdotetuksi asetukseksi. Tämä selkiyttää ja yksinkertaistaa aiheeseen liittyviä säännöksiä, kuten ETSK itse aiemmin esitti lausunnossaan, joka koski etusuojajärjestelmien käyttöön liittyvää direktiiviehdotusta (8).

4.2

Samalla ETSK on tyytyväinen, että säädösmuodoksi on valittu asetus, jolla varmistetaan tietyt täytäntöönpanoajat ja -menettelyt kaikissa jäsenmaissa. Tämä on erityisen tärkeää hyvin teknisten säädösten kohdalla.

4.3

Sitä vastoin ETSK pahoittelee, että EEVC:n ehdottamat toisen vaiheen testit osoittautuivat toteuttamiskelvottomiksi, koska niiden toteutettavuutta ei ollut testattu asetetussa määräajassa (1. heinäkuuta 2004). Tämä puolestaan aiheutti asiassa yli kolmen vuoden viivästymisen.

4.4

ETSK on kuitenkin tyytyväinen pitkään mutta tuloksekkaaseen prosessiin, jonka kuluessa on pantu täytäntöön CARS 21 -työryhmän suositukset kokonaisvaltaisen lähestymistavan omaksumisesta. Samalla on edistytty myös eurooppalaisen ja Euroopan ulkopuolisen lainsäädännön lähentämisessä. Komitea on erityisen tyytyväinen siihen, että työskentelyä on tuettu yksityiskohtaisella vaikutustenarvioinnilla, joka oli ensimmäinen Euroopan komissioon äskettäin perustetun vaikutustenarviointilautakunnan tutkima ja hyväksymä arviointi.

4.5

Komission ja sen asiantuntijoiden ennusteiden mukaan nyt valitun, myös aktiivisia turvallisuustoimenpiteitä sisältävän ratkaisun ansiosta kuolemantapausten ja vakavien loukkaantumisten määrä vähenee 80 ja 44 prosenttia verrattuna alkuperäisen toisen vaiheen mukaisiin, sittemmin toteuttamiskelvottomiksi osoittautuneiden ratkaisujen tavoitemääriin (9). Näin voidaan pelastaa 1 100 ihmishenkeä ja vähentää loukkaantumisten määrää yli 46 000:lla. Sen lisäksi uusiin toimenpiteisiin liittyvät kustannukset ovat hyvin alhaiset ja eivätkä ne vaikuta merkittävästi ajoneuvojen hintoihin.

4.6

Näin ollen ETSK suosittaa voimakkaasti, että parlamentti ja Eurooppa-neuvosto hyväksyvät komission ehdotuksen nopeasti ja kattavasti ilman lisäviiveitä, jotka johtaisivat väistämättä hankkeen lykkääntymiseen ajoneuvoteollisuuden siirtymäajan (lead time) (10) vuoksi.

4.7

Lisäksi ETSK toivoo, että uusia säännöksiä ryhdytään nopeasti soveltamaan myös raskaampiin ajoneuvoihin, kuten katumaastureihin, jotka yleistyvät kaupunkiliikenteessä jatkuvasti. Sen vuoksi ehdotuksessa mainittu siirtymäaika olisikin määritettävä välittömästi.

4.8

Lopuksi ei pidä unohtaa, että ehdotetut toimenpiteet eivät päde vanhempaan autokantaan, joka on nykyisin yksi suurimmista riskeistä loukkaantumisalttiille tienkäyttäjille. On muistettava, että vapaaehtoisessa käytössä vuodesta 2004 ollut ABS-järjestelmä, jonka vaikutusta voidaan nyt tehostaa BAS-järjestelmällä, tulee pakolliseksi vasta uuden säädöksen myötä.

4.9

ETSK muistuttaa, että tässä käsiteltävissä törmäystilanteissa syntyy kahdenlaisia vammoja. Ensimmäiset aiheutuvat siitä, kun jalankulkija tai pyöräilijä törmää ajoneuvon etuosaan ja toiset siitä, kun jalankulkija tai pyöräilijä iskeytyy katuun. Joka tapauksessa on epärealistista olettaa, että jalankulkijaa pystyttäisiin suojelemaan, jos ajoneuvon nopeus on törmäyshetkellä yli 40 km tunnissa.

4.10

Edellä esitettyjen kommenttien tarkoituksena on korostaa jälleen kerran, että ratkaisu tähän ongelmaan kuten moniin muihinkin tienkäyttäjien turvallisuuteen liittyviin ongelmiin edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon ajoneuvojen teknisten parannusten lisäksi sisältyy kaksi muuta keskeistä osatekijää: tienkäyttäjien käyttäytyminen ja infrastruktuurit. Kummatkin ovat osa-alueita, joilla unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on otettava vastuuta ja toimittava päättäväisesti.

4.11

Tässä yhteydessä ETSK katsoo, että Euroopan komissio on saanut paljon aikaan ja tuottaa edelleen tuloksia poliittisilla ja lainsäädäntöehdotuksilla, tutkimuksen eurooppalaisten puiteohjelmien kautta myönnettävällä rahoituksella, tieliikenneturvallisuuden tukemiseen tarkoitetulla ohjelmalla sekä tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisen peruskirjan julkistamisella.

4.12

Muut toimielimet ja jäsenvaltiot eivät kuitenkaan aina tue riittävästi komission aloitteita, vaikka ne tiedostavatkin ongelmien olemassaolon. Tästä tuoreena esimerkkinä on komission ehdotus, jonka tarkoituksena oli tiukentaa tieinfrastruktuureja koskevia turvallisuusstandardeja (11). ETSK piti kyseistä ehdotusta tarpeellisena tieliikenteen uhrien määrän vähentämiseksi, mutta Euroopan parlamentti katsoi sen olevan liian määräävä, ja näin ollen siitä poistettiin toissijaisuusperiaatteeseen vedoten tehokkaimmat sitovat säännökset. Ellei ehdotusta tarkisteta täysistunnossa tapahtuvassa äänestyksessä, mikä vaikuttaa epätodennäköiseltä, parlamentti antaa asiassa kaiken päätösvallan jäsenvaltioille.

4.13

Edellä mainitun ensimmäisen osatekijän eli tienkäyttäjien käyttäytymisen osalta on todettava, että vaikka onnettomuudet johtuvat usein kuljettajien varomattomuudesta, yhtä usein ne johtuvat jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden varomattomasta ja tieliikenteen perussääntöjen vastaisesta sekä joskus myös terveen järjen vastaisesta toiminnasta. Asiaan liittyvää koulutusta ja valistusta on annettava peruskouluista lähtien ja säännöllisillä tiedotuskampanjoilla, joiden tarkoituksena on kannustaa kaikkia tienkäyttäjiä toimimaan asianmukaisesti. Yhtä tärkeää on säätää kaikkia tienkäyttäjiä koskevia ankaria seuraamuksia vaarallisesta käyttäytymisestä.

4.14

Toinen tieliikenneturvallisuuden kannalta keskeinen näkökohta koskee infrastruktuureja erityisesti taajamissa, joissa sattuu yli 80 prosenttia jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kuolemantapauksista. Tehokkain tapa välttää ajoneuvojen, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisiä törmäyksiä on tienkäyttäjien fyysinen erottaminen toisistaan aina kun se on mahdollista. Esimerkiksi suojateiden, ylikulkusiltojen ja pyöräteiden rakentaminen sekä asianmukaisen valaistuksen ja tien päällystyksen sekä selkeän ja mikäli mahdollista eri jäsenvaltioissa yhdenmukaisen liikennemerkkijärjestelmän toteuttaminen voi vähentää onnettomuuksia ja luoda myös vammaisten kannalta paremman kaupunkiympäristön.

4.15

Esitetyn kaltaisten aloitteiden kehittäminen parantaa turvallisuutta ja kaupunkielämän laatua. Sen vuoksi ne olisikin käsillä olevan ehdotuksen tavoin sisällytettävä myös kaikkiin sellaisiin komission ehdotuksiin, joissa tarkastellaan vain ajoneuvojen teknisiä ominaisuuksia.

M1

=

8 matkustajalle ja kuljettajalle rekisteröidyt ajoneuvot, joiden enimmäispaino on 3 500 kiloa.

N1

=

M1-ajoneuvoista muunnetut kevyet hyötyajoneuvot, joiden enimmäispaino on 3 500 kiloa.

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/12

1.1

Lisääntynyt liikkuvuuden tarve, yksityisautoilun osuus, ruuhkiin liittyvät ongelmat etenkin — mutta ei yksinomaan — taajamissa ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että maantieliikenteestä on muodostunut ihmisen toiminnan muoto, johon kiinnitetään yhä enemmän huomiota arvioitaessa ympäristövaikutusta. Tätä taustaa vasten myös komission ehdotuksella pyritään vähentämään raskaiden hyötyajoneuvojen aiheuttamia päästöjä.

1.2

ETSK kannattaa ehdotusta, jossa otetaan komitean mielestä asianmukaisesti huomioon sekä tehokkuus että soveltamisaikataulu ympäristövaatimusten ja teollisuuden edellyttämän siirtymäajan osalta.

1.3

ETSK on samaa mieltä komission kanssa siitä, että tässä tarkasteltava asetusehdotus on askel kohti päästörajojen maailmanlaajuista yhtenäistämistä.

1.4

ETSK pitää asetuksen valintaa lainsäädäntövälineeksi asianmukaisena ja erittäin sopivana, sillä näin varmistetaan säädöksen soveltamismenetelmät ja aikataulu kaikissa jäsenvaltioissa, mikä on erityisen merkittävä näkökohta, kun kyseessä on hyvin tekninen säädös.

1.5

ETSK kannattaa täysin sitä, että itsenäisille toimijoille annetaan vapaa pääsy ajoneuvojen korjaamiseen tarvittaviin tietoihin. Komitea on kuitenkin seuraavassa esitetyistä syistä hämmentynyt siitä, että henkilöautoille tarkoitettua vakiomuotoista OASIS-formaattia on päätetty soveltaa myös raskaisiin hyötyajoneuvoihin.

1.6

Hämmennyksen hälventämiseksi ETSK toivoo, että komissio etsii lisätutkimuksissaan vaihtoehtoisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan säilyttää OASIS-järjestelmän tarjoamat edut mutta joiden toteuttaminen on käyttäjille yksinkertaisempaa ja edullisempaa.

1.7

ETSK painottaa jälleen kerran, että päästöjen vähentämiseen tähtäävien komission politiikkojen yhteydessä on kannustettava ottamaan käyttöön vaihtoehtoisia polttoaineita käyttäviä ajoneuvoja, joilla on alhaiset typpioksidi- ja hiukkaspäästöt. Lisäksi on varmistettava, että myös polttoaineiden laatu otetaan huomioon tulevassa asetustekstissä.

1.8

ETSK:n mielestä ei ole asianmukaista sisällyttää hiilidioksidipäästöjen mittausvelvoitetta säädökseen, jonka tulisi koskea ainoastaan epäpuhtauspäästöjä. ETSK pelkääkin, että aiheen monimutkaisuus ja erityislaatu sekä siihen liittyvät voimakkaat kilpailuvaikutukset saattavat johtaa keskusteluun, joka voi viivästyttää asetuksen hyväksymistä sekä sen avulla odotettavia tuloksia. ETSK ehdottaakin, että hiilidioksidipäästöjä tarkastellaan erillisessä asetuksessa sitten, kun käytettävissä on nykyistä luotettavampia tietoja.

2.1

Vaikka ilmanlaatu on kohentunut viime vuosikymmenen aikana, koko Euroopan unionissa on edelleen vakavia ilmanlaatuongelmia etenkin kaupunkialueilla ja tiheästi asutuilla seuduilla.

2.2

Edes vuonna 2020 Euroopan unioni ei pysty vielä läheskään saavuttamaan kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteita. Epäpuhtauksien eri muodoista hiukkaspäästöt aiheuttavat tiedeyhteisössä yhä suurempaa huolta. Käsillä olevassa lausunnossa tarkasteltavalla asetusehdotuksella pyritään parantamaan ilmanlaatua vaarantamatta teollisuuden kilpailukykyä tai tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

2.3

Kuten komission varapuheenjohtaja Günter Verheugen on todennut, uusi Euro VI -standardi on askel kohti päästörajojen maailmanlaajuista yhtenäistämistä, sillä siinä asetetaan raja-arvot, jotka suunnitellaan otettavan käyttöön myös unionin ulkopuolisissa maissa, kuten Yhdysvalloissa.

2.4

Osittain luonnollisista syistä ja osittain ihmisen toiminnan ja etenkin palamisprosessien johdosta syntyvillä hiukkasilla on sekä kemiallisesta että kokonäkökulmasta monimutkainen ja vaihteleva koostumus.

2.5

On muistettava, että vaikka pienhiukkasten aiheuttama akuutti saastuminen yhdistetään usein ihmisen toiminnan vaikutuksiin, saastumista saattaa tapahtua myös kaukana tiiviisti asutuilta kaupunkialueilta luonnollisista syistä, joita edistävät erityiset ilmasto-olot ja asianomaisen alueen pinnanmuodostus. Lisäksi erilaisten päästölähteiden prosentuaalinen osuus saattaa vaihdella huomattavasti alueittain. Euroopan ympäristökeskuksen arvioiden mukaan 15 jäsenvaltion EU:ssa 26 prosenttia ihmisen toiminnasta aiheutuvista kokonaispäästöistä johtuu maantieliikenteestä.

2.6

Tämä vahvistaa jälleen kerran, että päästöihin ja epäpuhtauksiin liittyvää ongelmaa on aina arvioitava kokonaisvaltaisesti ja integroidun lähestymistavan avulla.

2.7

Näin ollen ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on laatinut ehdotuksensa osana ”Puhdasta ilmaa Eurooppaan” -ohjelmaa (CAFE) (1), jossa esitetään tekninen perusta ilman pilaantumista koskevan temaattisen strategian laatimiselle.

2.8

ETSK suhtautuu myönteisesti myös komission aihetta tarkastellessaan käyttämään ”ositettuun lähestymistapaan” (split approach). Ehdotetussa asetuksessa määritellään niiden uusien toimien perusperiaatteet, jotka on määrä hyväksyä yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Teknisistä eritelmistä, joilla toimet pannaan täytäntöön, on tarkoitus säätää erillisessä asetuksessa, jonka Euroopan komissio antaa sääntelykomitean avustuksella tekniseen kehitykseen mukautumista silmällä pitäen komiteamenettelyn mukaisesti.

3.1

Komission tavoitteena on yksilöidä tarvittavat toimenpiteet toivotun ilmanlaadun saavuttamiseksi. Euro VI on tärkeä toimenpide kaasupäästöjen (kuten typen oksidien — NOx — ja hiilivetyjen — HC) ja hiukkaspäästöjen vähentämiseksi.

3.2

Ehdotettu asetus koskee direktiivin 2007/46/EY liitteessä II määriteltyjä M1-, M2-, N1- ja N2-luokan ajoneuvoja, joiden vertailumassa on yli 2 610 kiloa, sekä kyseisessä liitteessä määriteltyjä kaikkia M3- ja N3-luokan ajoneuvoja. Ehdotettua asetusta ei sitä vastoin sovelleta valmistajan pyynnöstä M1-, M2-, N1- ja N2-luokan ajoneuvoihin, joiden vertailumassa on enintään 2 840 kiloa ja jotka on tyyppihyväksytty asetuksen (EY) N:o 715/2007 mukaisesti (2).

3.3

Euro V -standardiin verrattuna (pakollinen uusissa tyyppihyväksynnissä 1. lokakuuta 2008 lähtien) ehdotetuilla uusilla pakokaasujen päästörajoilla (Euro VI) vähennetään typen oksidien päästöjä 80 prosenttia ja hiukkaspäästöjä 66 prosenttia. Sallitut päästörajat ovat näin ollen samat kuin Yhdysvalloissa samaan aikaan käyttöön otettaviksi suunnitellut päästörajat. Lisäksi ehdotetussa asetuksessa säädetään päästöihin sisältyvien hiukkasmäärien raja-arvojen käyttöönotosta, kunhan asianomainen mittausmenetelmä on kehitetty.

3.4

Ehdotetussa asetuksessa määritellään nykyisiin testisykleihin perustuvat raja-arvot, mutta siinä kaavaillaan maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettujen testisyklien (World Harmonised Duty Cycle, WHDC) käyttöönottoa sitten, kun nykyisissä testisykleissä mitatut päästöt voidaan korreloida yhdenmukaisissa testisykleissä mitattujen päästöjen kanssa.

3.5

Voimassa olevaan lainsäädäntöön verrattuna ehdotettu asetus pidentää ajoneuvojen käyttöikää epäpuhtauksia rajoittavien laitteiden kestävyyden ja vaatimustenmukaisuuden perusteella.

3.6

Tätä varten eri ajoneuvoluokkien käyttöiän määrittelyjä laajennetaan seuraavasti:

3.7

Ehdotetun asetuksen mukaan komissio antaa myös täytäntöönpanoasetuksen, jossa säädetään seuraavista seikoista:

3.8

Ehdotetussa asetuksessa säädetään, että itsenäisille toimijoille annetaan vapaa ja standardoitu pääsy ajoneuvojen sisäisiä valvontajärjestelmiä koskeviin tietoihin ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittaviin tietoihin (3). Viittaamalla toiseen, yksityiskohtaisempaan asetukseen ehdotetussa asetuksessa säädetään myös siitä, että ajoneuvon sisäistä valvontajärjestelmää koskevat tiedot ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot on asetettava saataville verkkosivustoille vakiomuodossa, josta päättää sidosryhmien tekninen komitea (ns. OASIS-formaatti) (4).

3.9

Ehdotetun asetuksen mukaan Euro VI -standardin soveltamisaikataulu on seuraava:

4.1

Ilmanlaatu on ajoneuvoliikenteen huomattavasta kasvusta huolimatta parantunut viime vuosikymmenenä. Koko Euroopan unionissa on kuitenkin edelleen merkittäviä ilmanlaatua koskevia ongelmia etenkin kaupunkialueilla ja tiheästi asutetuilla seuduilla. Näin ollen ETSK on tyytyväinen komission ehdotukseen, jossa määritellään moottoriajoneuvojen valmistusta koskevat yhtenäiset säännöt sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja samalla korkeatasoisen ympäristönsuojelun varmistamiseksi.

4.2

Kuorma- ja linja-autoja koskevia Euro IV -päästörajoja on sovellettu 9. marraskuuta 2006 alkaen, ja Euro V -päästörajoja sovelletaan 1. lokakuuta 2008 alkaen uusiin tyyppihyväksyntiin. Näin ollen ETSK pitää ehdotetussa asetuksessa esitettyä uuden asetuksen soveltamisaikataulua asianmukaisena.

4.3

Koska ehdotus koskee asiaa, joka ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, ETSK kannattaa myös toissijaisuusperiaatteen soveltamista. Komitea on kuitenkin komission kanssa samaa mieltä siitä, että kun pyritään aivan oikein välttämään sekä yhtenäismarkkinoiden esteet että ilman saastumisen rajatylittävät vaikutukset, ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa pelkästään jäsenvaltioiden toimin, vaan sitä varten tarvitaan unionitasolla sovittuja sitovia toimenpiteitä.

4.4

ETSK kannattaa myös asetuksen valintaa lainsäädäntövälineeksi, sillä näin varmistetaan säädöksen soveltamismenetelmät ja -aikataulu kaikissa jäsenvaltioissa, mikä on erityisen merkittävä näkökohta, kun kyseessä on hyvin tekninen säädös.

4.5

ETSK on komission kanssa samaa mieltä ehdotetun asetuksen johdanto-osan 5 perustelukappaleessa esitetyn kanssa, sillä siinä todetaan, että ”Euroopan unionin ilmanlaatua koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää jatkuvia pyrkimyksiä ajoneuvojen päästöjen vähentämiseksi. Siksi alan edustajien olisi saatava selkeää tietoa tulevista päästöraja-arvoista”. Johdanto-osan 6 perustelukappaleessa todetaan, että ”[p]äättämällä hyvissä ajoin typpioksidipäästöjä koskevista raja-arvoista varmistetaan, että ajoneuvojen valmistajilla on mahdollisuus pitkäjänteiseen Euroopan laajuiseen suunnitteluun”.

4.6

ETSK on komission kanssa samaa mieltä myös siitä, että päästönormeja asetettaessa on otettava huomioon yhtäältä niiden vaikutukset markkinoihin ja valmistajien kilpailukykyyn sekä liiketoiminnalle aiheutuvat suorat ja välilliset kustannukset ja toisaalta innovoinnin edistämisestä, paremmasta ilmanlaadusta, alenevista terveydenhuoltokustannuksista ja elinajanodotteen pitenemisestä saatava hyöty.

4.7

ETSK kannattaa riippumattomien toimijoiden vapaata pääsyä ajoneuvon korjaamiseen tarvittaviin tietoihin. Komitea on kuitenkin erittäin hämmentynyt siitä, että henkilöautoille tarkoitettua vakiomuotoista OASIS-formaattia on päätetty soveltaa myös raskaisiin hyötyajoneuvoihin.

4.7.1

Massatuotetut ajoneuvot eivät itse asiassa kuulu ehdotetun asetuksen soveltamisalaan, sillä sitä sovelletaan hyötyajoneuvoihin, joiden massa on yli 2 610 kiloa. Hyötyajoneuvoja on mitä erilaisimpia malleja ja versioita, minkä vuoksi on hankalaa ja myös kallista pyrkiä standardoimaan tietoja siitä saatavaan todelliseen hyötyyn nähden. Lisäksi on otettava huomioon, että raskaiden hyötyajoneuvojen korjaamoja on vähän ja että ne ovat pitkälti erikoistuneet tiettyihin merkkeihin. OASIS-järjestelmän soveltaminen raskaiden hyötyajoneuvojen korjaamoihin, jotka ovat lähes kaikki pk-yrityksiä, aiheuttaisi huomattavan rahoitus- ja organisaatiotaakan uutta järjestelmää käyttöön otettaessa ja hallinnoitaessa. Tällainen taakka olisi suhteeton järjestelmän käyttäjille tarjoutuviin etuihin verrattuna.

4.7.2

Edellä esitetyn valossa ETSK ehdottaa, että komissio toteuttaisi vaikutusten arvioinnin, jossa analysoitaisiin OASIS-järjestelmän käytön kustannuksia ja hyötyjä muihin mahdollisiin, yksinkertaisempiin ja edullisempiin ratkaisuihin nähden.

4.8

ETSK painottaa jälleen kerran — kuten jo aiemmin eräiden muiden komission ehdotusten yhteydessä, että on kannustettava ottamaan käyttöön vaihtoehtoisia polttoaineita käyttäviä ajoneuvoja, joilla on alhaiset typpioksidi- ja hiukkaspäästöt. Komitea on näin ollen komission kanssa samaa mieltä siitä, että on otettava käyttöön raja-arvot hiilivetyjä, muita hiilivetyjä kuin metaania sekä metaania varten.

4.9

ETSK toivoo, että komissio hyväksyy mahdollisimman pian maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetut ajosyklit testausmenettelyssä, johon päästöjä koskevat EY-tyyppihyväksynnän säännökset perustuvat.

4.10

Ehdotetussa asetuksessa säädetään myös polttoainekulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen mittauksesta ja poiketaan näin jonkin verran esitetystä tavoitteesta eli ilmansaasteiden vähentämisestä.

4.10.1

Kyseisissä mittauksissa käytetyt tiedot saataisiin jarrupenkissä mitatusta moottorin tehosta. Tällaiset mittaustulokset eivät kuitenkaan vastaa ajoneuvon todellista tehoa. Ajoneuvon energiatehokkuus riippuu tunnetusti eri tekijöistä, joista moottori on vain yksi tärkeä elementti muiden joukossa (kuten välitys, aerodynamiikka, vierintävastus ja lisälaitteet). Samantyyppistä moottoria voidaan käyttää ajoneuvoissa, joilla on hyvin erilaiset ominaispiirteet ja käyttötarkoitukset (rekat, työkoneet, paikallisbussit jne.).

4.10.2

Ei siis ole sattumaa — ja ETSK katsoo aiheelliseksi muistuttaa komissiolle asiasta, että komissio suunnitteli tiedonannossaan ”Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi” (KOM(2007) 19 lopullinen) myös N1-luokan hyötyajoneuvojen mukaan ottamista mutta että ajatuksesta on aiheen erityisluonteen ja käytettävissä olevien tietojen puutteellisuuden vuoksi luovuttu asianomaisessa ehdotuksessa asetukseksi (KOM(2007) 856 lopullinen).

4.10.3

ETSK muistuttaa myös, että markkinoilla on voimakasta kysyntää hyötyajoneuvojen polttoainekulutuksen vähentämiseksi (verrannollinen hiilidioksidipäästöihin), sillä monissa tapauksissa polttoaine on kuljetuskustannusten suurin menoerä. Kilpailu siis saa ajoneuvojen valmistajat tarjoamaan kulutuksen ja siten hiilidioksidipäästöjen kannalta kehittyneimmät vaihtoehdot.

4.10.4

Hiilidioksidipäästöjen mittauksen osalta ETSK katsoo, että jos vain moottorimittauksin saatuja polttoainekulutusta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja käytetään mahdollisten kannustimien tai verojen määrittelyyn, siitä voisi aiheutua epäloogisia markkinavääristymiä.

4.10.5

Edellä esitetyn valossa ETSK vahvistaa kannattavansa sitä, että myös raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöistä on laadittava säädös mahdollisimman pian. Komitean mielestä aihetta on kuitenkin otollisinta tarkastella syventävästi erillisessä ehdotuksessa, jotta vältetään ristiriitainen keskustelu, joka saattaisi viivästyttää käsillä olevan asetuksen hyväksymistä.

4.11

Koska markkinoilla on haluttomuutta ostaa ympäristöystävällisiä ajoneuvoja niiden väistämättä muita korkeamman hinnan vuoksi, ETSK on tyytyväinen mahdollisuuteen ottaa käyttöön taloudellisia kannustimia kyseisten ajoneuvojen hankkimiseksi ja pitää asianmukaisena, että jäsenvaltiot voivat nopeuttaa erilaisin kannustinjärjestelmin sellaisten ajoneuvojen markkinoille saattamista, jotka vastaavat yhteisötasolla asetettuja vaatimuksia.

4.12

ETSK voi luonnollisesti vain kannattaa ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulisi vahvistaa säännöt tässä tarkasteltavan asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja katsoo, että seuraamusten tulisi olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

4.13

ETSK on sitä mieltä, että komission ehdottama soveltamisaikataulu (1. huhtikuuta 2013 uusien tyyppihyväksyntien ja 1. lokakuuta 2014 uusien ajoneuvorekisteröintien osalta) on asianmukainen. Viiden vuoden vakaa toimintaympäristö ensin sovellettavan ja sitä seuraavan päästörajan välillä on riittävä, jotta teollisuus saa tuottoa investoinneista, joita se on tehnyt uusien ratkaisujen markkinoille saattamiseksi.

4.14

ETSK kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan ehdotettua asetusta ei sovelleta valmistajan pyynnöstä M1-, M2-, N1- ja N2-luokan ajoneuvoihin, joiden vertailumassa on enintään 2 840 kiloa ja jotka on tyyppihyväksytty asetuksen (EY) N:o 715/2007 mukaisesti. ETSK on tyytyväinen siihen, että tonnimäärältään ”rajatapauksena oleville ajoneuvoille” sallitaan tietty joustavuus tyyppihyväksynnässä, jotta voidaan vastata nykyistä tehokkaammin asiakkaiden erilaisiin vaatimuksiin, jotka liittyvät muun muassa polttoainekulutuksen, kilometrimäärien ja epäpuhtauspäästöjen keskinäiseen riippuvuuteen (trade off).

5.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotettuihin päästörajoihin. Päästörajat vastaavat skenaariota A (5), jonka komission on analysoinut ja jonka kuulemisprosessiin osallistuneiden sidosryhmien enemmistö on hyväksynyt.

5.2

ETSK katsoo kuitenkin, että on jälleen kerran tuotava esiin typpioksidi- ja hiilidioksidipäästöjen käänteisen suhteen ongelma. Koska molempien päästöjen vähentäminen on keskeinen ympäristötavoite, on tärkeää tasapainottaa typen oksidien päästörajat siten, ettei edistetä hiilidioksidipäästöjen kasvua. Odotettavissa oleva typpioksidipäästöjen aleneminen nimittäin nostaa hiilidioksidipäästöjä 2–3 prosenttia. Yhdysvalloissa vuonna 2001 laaditun tutkimuksen perusteella komissio katsoo, että ehdotetun asetuksen soveltamisajankohtana nyt ennakoitu päästöjen nousu kuitenkin kompensoituu moottoritekniikan kehittyessä. ETSK ehdottaa kuitenkin, että kyseistä tutkimusta ajantasaistetaan, jotta käytettävissä olisi entistä luotettavampia tietoja typen oksidien ehdotettujen päästörajojen vaikutuksesta polttoainekulutukseen ja näin ollen hiilidioksidipäästöihin.

5.3

Kuten jo mainittiin, ETSK kannattaa ”ositettua lähestymistapaa” (split approach), jolla rajoitetaan yhteispäätösmenettely tärkeimpiin poliittisiin tekijöihin ja siirretään komiteamenettelyyn täytäntöönpanotoimet ja tekniset yksityiskohdat.

5.4

On kuitenkin muistettava, että monet sääntelykomitealle siirretyt toimet (OBD-järjestelmät, hiukkasmäärä, kuljettajiin sovellettavat suostuttelutoimet reagenssin käytön yhteydessä jne.) ovat hyvin monimutkaisia ja vaikuttavat huomattavasti ajoneuvoteknologiaan. Komitea suositteleekin, että kaikki kyseiset näkökohdat pannaan täytäntöön yhdessä vaiheessa samanaikaisesti Euro VI -rajojen kanssa ja että — kuten tässä tarkasteltavassa asetusehdotuksessa todetaan — varmistetaan asianmukainen voimaantulon ja soveltamisen välinen siirtymäaika, jotta teollisuudelle taataan riittävästi aikaa kehitystyöhön.

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/17

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/17

1.1

Energiahuolto, energialähteiden monipuolistaminen sekä uusiutuvien energialähteiden kehittäminen ovat Euroopan tulevaisuuden, maailman tasapainon ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta perustavanlaatuisia kysymyksiä.

1.2

ETSK katsoo, että energiavaroihin kohdistuvan kilpailun synnyttämää maailmanlaajuista vastakkainasettelua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa on hyvä tarkastella Euroopan unionin puitteissa, koska unionilla on riittävästi kriittistä massaa saadakseen todellista poliittista vaikutusvaltaa kansainvälisissä neuvotteluissa.

1.3

ETSK panee tyytyväisenä merkille, että Lissabonin sopimuksen luonnokseen on otettu energiaa koskeva osasto XX, joka vahvistaa tällä alalla toteutetun Euroopan unionin toiminnan oikeudellista perustaa.

1.4

ETSK korostaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan ratkaisevan tärkeää merkitystä kestävän energiatuotannon ja ympäristönsuojelun alalla ja painottaa, että varat on tärkeä kohdentaa oikein. On harkittava huolellisesti, tuetaanko sellaisia energialähteitä, energiansäästötekniikoita ja päästöjen vähentämistekniikoita, joita ei todennäköisesti saada taloudellisesti tasapainoon, jotta julkisia varoja ei tuhlattaisi tukemalla teknologioita, joilla ei ole tulevaisuutta. Voimavarat on käytettävä sen sijaan sellaisen teknologian tutkimustoimintaan, jonka tulevaisuutta tutkijat pitävät lupaavana. Esimerkkejä tällaisista tutkimuskohteista ovat kasvihuonekaasujen vähentämis- tai talteenottotekniikat, energiatehokkuus, puhdas hiili, sähkön ja muiden vaihtoehtoisten voimanlähteiden käyttö ajoneuvoissa, polttokennot, aurinkoenergia, jätteiden hyödyntäminen energiantuotannossa, ydinfuusio ja ydinjätteiden köyhdyttäminen.

1.5

ETSK korostaa myös laitteiden ja rakennusten energiatehokkuuden merkitystä.

1.6

ETSK:n mielestä Euroopan tasolle on kehitettävä todellinen hankintapolitiikka, jolla voidaan puolustautua toisinaan vahvasti järjestäytyneiden tuottajien taholta tulevia paineita vastaan, ja se suosittelee energiapolitiikan ja sitä koskevien kannanottojen eurooppalaista koordinointia kansainvälisissä elimissä, kuten WTO:ssa, YK:ssa, Natossa ja OECD:ssä.

1.7

ETSK pitää tärkeänä energialähteiden monipuolistamista ja suosittelee rakentavaa mutta varovaista suhtautumista yhteistyökumppanuuksiin Venäjän sekä Kaukasian ja Keski-Aasian tasavaltojen kanssa.

1.8

ETSK pitää tarpeellisena tarkastella ydinenergiaohjelmien elvyttämisen mahdollisuutta maissa, joissa asiasta on olemassa yhteisymmärrys, sekä lisätä jätteiden jälleenkäsittelyä koskevaa tutkimustoimintaa. Se kannustaa myös kehittämään fuusioenergian tutkimusta tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa (Euratom) ja ITER-aloitteen puitteissa.

1.9

ETSK:n mielestä yhteistyötä ja koordinointia on lisättävä energiapolitiikassa sekä kansainvälisten elinten edustuksessa ja toiminnassa ja kehitettävä naapuruuspolitiikkaa energia-alalla. Lisäksi on mietittävä, olisiko ajan mittaan mahdollista kehittää yhteinen energiapolitiikka, joka voisi perustua tarvittaessa omiin toimielimiin. Komitea katsoo, että uusiutuvien energiamuotojen kaupallinen kehitys kaikissa jäsenvaltioissa osoittaa kansalaisten olevan kiinnostuneita niistä. Koska tämä osuu yksiin Lissabonin sopimusluonnoksessa määritellyn yhteisön uuden energiapolitiikan kanssa, tilanne voi tarjota strategisen mahdollisuuden politiikan hyväksymiselle ja kehittämiselle.

2.1.1

Kansainvälisen energiajärjestön arvioiden mukaan maailman energiantarve kasvaa 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

2.1.2

Euroopan unioni on varsin riippuvainen kiinteistä fossiilisista polttoaineista, öljytuotteista ja maakaasusta, ja riippuvuus niistä todennäköisesti kasvaa tulevina vuosina. Unionin riippuvuus fossiilisista polttoaineista on 80 prosenttia, ja tuontienergian osuus kasvanee 50:stä 70:een prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

2.1.3

Todennetut öljyvarat alkanevat käydä vähiin vuodesta 2050 lähtien, mutta muut, tällä hetkellä hyödyntämättömät varat muuttunevat tulevaisuudessa taloudellisesti kannattaviksi kasvavan kysynnän ja teknisen kehityksen myötä.

2.1.4

Muihin energiamuotoihin siirtyminen on välttämätöntä mutta vaikeaa. Samankaltaisia siirtymävaiheita on kuitenkin koettu ennenkin, muun muassa 1800-luvulla siirryttäessä biomassasta saatavista polttoaineista (pääasiassa puun käytöstä) hiilen ja sittemmin öljyn käyttöön. Tällä hetkellä käytössämme ei kuitenkaan ole vielä riittävästi keinoja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseksi, jotta 1800-luvun kaltainen siirtymävaihe olisi mahdollinen.

2.1.5

Ongelmia aiheuttavat useat tekijät: energiatiheys, biopolttoaineiden tuottamiseen tarvittavat pinta-alat (jotka syövät pinta-alaa muilta toiminnoilta, etenkin maataloudelta), virtausten (tuuli, aurinko, vuorovesi) epäsäännöllisyys ja vaikea ennakoitavuus, jotka edellyttävät varastointikapasiteetin huolellista suunnittelua, sekä uusiutuvien energialähteiden maantieteellinen jakautuminen. Ydinenergian osalta voidaan todeta, että vaikka ydinvoimalaitoksia ryhdyttäisiinkin uusimaan ja perustamaan kunnianhimoisesti, maailman ydinenergiateollisuus ei pystyisi vastaamaan kysyntään.

2.1.6

Eurooppa on tällä hetkellä suuresti riippuvainen energiasta. Tuontienergialla katetaan nykyään 50 prosenttia Euroopan energiatarpeesta, ja riippuvuus kasvanee 70 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tällöin Eurooppa olisi siis 90-prosenttisesti riippuvainen öljyn osalta ja 70-prosenttisesti riippuvainen kaasun osalta!

2.1.7

Eurooppa-neuvosto laati maaliskuussa 2006 tilannekatsauksen, jossa mainitaan muun muassa seuraavat huolestuttavat piirteet:

Kyseinen huolestuttava tilannekatsaus on ollut perustana uuteen energiapakettiin sisältyville ehdotuksille, ja uusi energiapaketti onkin eräänlainen vastaus olemassa oleviin haasteisiin.

2.1.8

Euroopan johtajat joutuvat siis kahtalaisen ongelman eteen: ensisijaiset perinteiset energiavarat ovat yhtäältä harvenemassa, ja toisaalta myös energiavarojen maantieteellinen sijainti on ongelmallinen, sillä suurin osa niistä sijaitsee poliittisesti levottomissa maissa, jotka voivat käyttää energiavarojaan painostuskeinona niistä riippuvaisia maita vastaan, kuten on jo tapahtunutkin.

2.2.1

Asia koskee kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita, mutta yksittäisesti toteutetut hajanaiset toimet heikentävät tietenkin valtioiden asemaa monesti järjestäytyneisiin tuottajiin nähden.

2.2.2

Jäsenvaltioiden kannattaa siis liittoutua ja käyttää Euroopan unionia tehokkaasti hyväkseen rakentaakseen yhteisen energiapolitiikan, joka perustuu ja pyrkii paremmin hallittuun kulutukseen ja energialähteiden monipuolistamiseen.

2.2.3

Euroopan unionilla on asian vaatimaa ulottuvuutta ja käytössään institutionaalisia välineitä. Se pystyy kehittämään monikansallisia politiikkoja, koordinoimaan kansallisia politiikkoja, lisäämään eurooppalaista yhteenkuuluvuutta energia-asioissa ja kehittämään kolmansia maita koskevan energiapolitiikan.

2.2.4

Tähän on vielä lisättävä, että Euroopan perustuslakisopimusluonnoksen torjumisen jälkeen ja Lissabonin sopimuksen prosessin puitteissa eurooppalaisella energiapolitiikalla voidaan luoda uutta yhdistävää dynamiikkaa ja osoittaa, että Euroopan unionista on konkreettista hyötyä.

2.3.1

Euroopan unionilla ei ole tällä hetkellä omaa toimivaltaa energia-alalla. Toimivallan luominen on yksi Lissabonin sopimusluonnoksen tärkeistä uudistuksista.

2.3.2

Euroopan talousyhteisön perustamisen aikaan merkittävä osa energiakysymyksistä käsiteltiin yhtäältä Euratomin ja toisaalta EHTY:n puitteissa.

2.3.3

Voidaanko kuitenkaan sanoa, että Euroopan unioni olisi pidättäytynyt täysin energiapoliittisista toimista?

2.3.4

Varmasti ei, sillä se on kehittänyt yhtäältä EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan perusteella todellisen energiapolitiikan ja toisaalta EY:n perustamissopimuksen 154 artiklan perusteella Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan politiikan (ks. päätös N:o 1364/2006/EY). Myös sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä on tietenkin sovellettu energiamarkkinoihin (direktiivi 2003/55/EY kaasumarkkinoista, direktiivi 2003/54/EY sähköstä, direktiivi 90/377/ETY muutettuna direktiivillä 93/87/ETY kaasun ja sähkön hintojen avoimuudesta). Ensivaikutukset markkinoiden avautumisesta ja julkisten monopolien lopettamisesta ovat toisinaan herättäneet huolestuneisuutta energiahintojen tasosta, mutta ajoittaiset hinnankorotukset johtuvat tosiasiassa ennen kaikkea siitä, että rajallisten ja ehkä ehtymässäkin olevien varojen maailmanlaajuinen kysyntä on kasvanut.

2.3.5

Tämän lisäksi on mainittava sellaiset komission asiakirjat, jotka eivät kuulu varsinaisesti lainsäädäntöehdotuksiin, vaan pikemminkin niin sanottuihin ei-sitoviin säädöksiin: vihreä kirja ”Energiahuoltostrategia Euroopalle” (28. marraskuuta 2000), tiedonanto ”Energiahuoltostrategia Euroopalle” (26. kesäkuuta 2002), vihreä kirja energiatehokkuudesta ”Enemmän tuloksia vähemmällä”, toimintasuunnitelma vuosiksi 2007–2012 (19. lokakuuta 2006) sekä tiedonanto energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävästä maailmanlaajuisesta rahastosta (6. lokakuuta 2006).

2.3.6

Energiakysymyksiä on siis pohdittu Euroopan unionissa monta kertaa, mutta unionin toimet ovat perustuneet hieman epävarmaan oikeusperustaan, EY:n perustamissopimuksen 308 artiklaan eli joustolausekkeeseen, jossa määrätään seuraavaa: ”Jos jokin yhteisön toimi osoittautuu tarpeelliseksi yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi yhteismarkkinoiden toiminnassa eikä tässä sopimuksessa ole määräyksiä tähän tarvittavista valtuuksista, neuvosto antaa aiheelliset säännökset yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan”. Unioni on käsitellyt näitä kysymyksiä myös epäsuorasti käyttämällä erityisesti sisämarkkinoihin, kilpailuun ja ympäristöön liittyviä säännöksiä. Lähestymistapa näyttää tässä yhteydessä olleen enemmänkin tekninen ja oikeudellinen kuin poliittinen.

2.3.7

Koska energia on noussut merkittäväksi kysymykseksi niin eurooppalaisten päivittäisessä elämässä kuin talouselämässä ja maailman vakaudenkin kannalta, Lissabonin sopimusluonnos sisältää energiaa käsittelevän 176 artiklan, jossa unionin energia-alan tavoitteet määritellään ”ympäristön säilyttämistä ja sen tilan parantamista koskevan vaatimuksen huomioon ottaen” ja ”jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä”.

2.3.8

Euroopan energiapolitiikalla pyritään tulevan perustamissopimuksen mukaan

2.3.9

Tämä politiikka kuuluu jaetun toimivallan piiriin, jossa sääntönä on, että päätökset tehdään määräenemmistöllä lukuun ottamatta verotukseen liittyviä kysymyksiä, jotka säilyvät yksimielisyyssäännön piirissä. 176 a artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa täsmennetään kuitenkin, että uuden artiklan ensimmäisessä kohdassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimet eivät vaikuta ”jäsenvaltion oikeuteen määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, jäsenvaltion eri energialähteiden välillä tekemiin valintoihin eikä jäsenvaltion energiahuollon yleiseen rakenteeseen”.

2.3.10

Euroopan unionilla on siis vastedes toimivaltaa, joka on ensimmäinen tärkeä väline ryhdyttäessä tehokkaampiin ja konkreettisempiin toimiin. Onko tämä väline riittävä vai täytyykö institutionaalisella tasolla edetä vielä pitemmälle? Ennen välineen suunnittelua on määriteltävä politiikat, ja niitä voidaan tällä alalla kehittää ottamalla huomioon sekä ulkoisten vaatimusten että palvelujen ja tekniikoiden kehityksen vaikutukset.

3.1

Eurooppalaisten energiapolitiikkojen taustalla on tähän asti ollut taloudellisia ja/tai kestävään kehitykseen liittyviä vaatimuksia: tahto vapauttaa energiamarkkinat direktiiveillä ja verkkotoimialoja koskevalla politiikalla, energiatehokkuuden edistämiseen tähtäävä politiikka, politiikka, jolla pyritään lisäämään ja kehittämään uusiutuvia energioita, hiilidioksidipäästöjen torjunta jne.

3.2

Koska Euroopan unionilla ei ole tähän saakka ollut omaa toimivaltaa energia-alalla, se on lähestynyt kysymystä epäsuorasti hyödyntämällä muun muassa sisämarkkina-, kilpailu- ja ympäristösääntöjä. Menettely on ollut tai on ainakin näyttänyt olevan pikemmin tekninen ja oikeudellinen kuin poliittinen.

3.3

Kuten olemme havainneet, tämä ei ole kuitenkaan estänyt unionia harjoittamasta energia-alalla merkittävää lainsäädännöllistä ja suuntaa-antavaa toimintaa. Se on sitä paitsi juuri (19. syyskuuta 2007) julkaissut useita lainsäädäntöehdotuksia, joilla muutetaan nykyistä lainsäädäntöä (verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa annetun asetuksen muuttaminen, asetus energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta, maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä annetun asetuksen muuttaminen sekä maakaasun ja sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettujen direktiivien muuttaminen).

3.4

Tätä tärkeää poliittista kysymystä voidaan tarkastella selkeämmin ja suoremmin, mikäli Lissabonin sopimus ratifioidaan nykyisessä muodossaan. Oikeudelliset toimivaltuudet eivät kuitenkaan sinänsä poista kaikkia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. On yleisessä tiedossa, että kansalliset valinnat vaihtelevat suuresti erityisesti ydinenergian osalta. Hampton Courtissa pidetystä EU:n epävirallisesta huippukokouksesta lähtien Eurooppa-neuvosto on määritellyt perustan todelliselle eurooppalaiselle energiapolitiikalle, joka on saanut konkreettiset muodot energian pääosaston ja ympäristöasioiden pääosaston yhdessä laatiman energiapaketin myötä.

3.5

Kuten jo todettiin, Euroopan unioni on halunnut aluksi hyödyntää markkinamekanismeja toivoen voivansa luoda kilpailukykyiset markkinat, joilta odotetaan enemmän tehokkuutta, ja saavansa markkinat liitettyä yhteen Euroopan laajuisten energiaverkkojen avulla.

3.6

Se on myös halunnut edistää energiatehokkuutta varsinkin eniten kuluttavilla aloilla, kuten rakennusten lämmityksessä ja ilmastoinnissa, tehdasteollisuudessa ja liikenteessä.

3.7

Vuosia 2007–2012 koskevan toimintasuunnitelman (lokakuu 2006) kunnianhimoisena tavoitteena on saada aikaan 20 prosentin säästöt energian vuosikulutuksessa vuoteen 2020 mennessä, mikä tarkoittaa vuosittain noin 1,5 prosentin säästöjä energiaintensiteetin osalta vuoteen 2020 asti.

3.8

Unioni on myös korostanut voimakkaasti tarvetta kehittää uusiutuvia energialähteitä. Tässäkin Euroopan unioni on todella kunnianhimoinen, koska sen tavoitteena on, että näiden osuus on 20 prosenttia kaikesta kulutetusta energiasta vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi biopolttoaineille on tarkoitus asettaa pakollinen 10 prosentin vähimmäistavoite (uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma, 10. tammikuuta 2007).

3.9

Uusiutuvissa energioissa on kuitenkin tähän asti ollut paljon puutteita fossiilisiin energioihin verrattuna: pienempi energiatiheys, tilan käyttö (esimerkiksi aurinkokennoalueet), tuotannon epäsäännöllisyys ja tietenkin asianomaisten tekniikoiden kustannukset. Tämä merkitsee sitä, että vaikka suhteelliset kustannushaitat vähenevät jatkuvasti, siirtyminen tällaisiin tekniikoihin tapahtuu todennäköisesti asteittain ja vasta pitkän ajan kuluessa, ellei niille myönnetä huomattavasti nykyistä enemmän poliittista ja taloudellista tukea, ja että kaikkien uusien energialähteiden kohdalla on tehtävä tarkat vaikutusanalyysit (ks. OECD Observer, joulukuu 2006, N:o 258/259, ”21st century energy: Some sobering thoughts”, Vaclav Smil).

3.10

Liikenteessä hyödynnettävän energian osalta komissio on ollut erityisen kiinnostunut biopolttoaineiden edistämisestä sekä polttokennoista ja vedystä. Biopolttoaineiden käytön suunniteltu kasvu on kuitenkin osoittautumassa yhä ongelmallisemmaksi. Polttokennot muuntavat energiaa tehokkaasti ja auttavat vähentämään merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä ja epäpuhtauksia. Kyseisistä tekniikoista ei kuitenkaan todennäköisesti tule nopeasti taloudellisesti kannattavia.

3.11

Siksi komissio teki tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman sekä julkisen ja yksityisen sektorin välistä kumppanuutta koskevan yhteisen teknisen aloitteen yhteydessä asetusehdotuksen polttokenno- ja vetyteknologian alalla toimivan yhteisyrityksen perustamisesta (KOM(2007) 571 lopullinen). Tavoitteena on toteuttaa polttokenno- ja vetyteknologia-alan tutkimustoimien, teknologian kehittämistoimien ja demonstrointitoimien ohjelma.

3.12

Komissio on myös tehnyt asetusehdotuksen vetykäyttöisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä (KOM(2007) 593 lopullinen) kehittääkseen niiden markkinoita. Tavoitteena on estää standardien vaihtelu eri jäsenvaltioissa, mistä aiheutuu vain haittaa kyseisen teknologian leviämiselle.

4.1

Fossiiliperäisten energioiden kysyntä pysyy suurena ja elintärkeänä. Asian tarkastelun on siis perustuttava tähän väistämättömään tosiseikkaan, ja uusiutuviin energioihin on suhtauduttava realistisesti.

4.2

Euroopan unionin jäsenvaltioiden on laadittava fossiilisia polttoaineita tuottavia maita koskeva yhtenäinen politiikka Lissabonin sopimuksessa vahvistetussa ”yhteisvastuun hengessä”. Myös hankintapolitiikka olisi erittäin hyödyllinen, mutta se kuuluu lähinnä monikansallisten öljykonsernien vastuun piiriin.

4.3

OPEC huolehtii öljymarkkinoiden virallisesta järjestelystä. Näissä olosuhteissa 27 jäsenvaltion ryhmittymällä olisi tietenkin paljon enemmän painoarvoa kuin jos ne toimisivat yksinään, varsinkin kun ne kuuluvat kehittyneimpiin teollisuusmaihin ja ovat energian suurkuluttajia. On muistettava, että Euroopan unioni edustaa lähes puolen miljardin kuluttajan yhtenäisiä markkinoita.

4.4

Tällaisella hankintaliittoumalla voi olla todellista poliittista vaikutusvaltaa öljyntuottajakartelliin. Kaasun osalta tilanne on kuitenkin erilainen, sillä alalla ei esiinny kartelleja.

4.5

Monipuolistaminen on välttämätöntä energian toimitusvarmuuden kannalta. Venäjää, joka on suuri eurooppalainen kansakunta, on kohdeltava ainakin yhtä hyvin kuin OPECia. On niin ikään mietittävä, pitäisikö Kaukasian ja Keski-Aasian tasavaltojen osalta laatia oma energianhankintapolitiikka.

4.6

Fossiilisista energioista erityisesti hiiltä koskevien vaihtoehtoisten menetelmien kehittäminen olisi erittäin toivottavaa. Niin sanotun puhtaan hiilen tutkimuksessa on saavutettu suurta edistystä, ja kyseistä tutkimusta on joudutettava, jotta hiilen käytön uusi kasvu ei pahentaisi maapallon lämpenemistä. Alalle olisi laadittava mittava eurooppalainen tutkimus- ja kehittämissuunnitelma varsinkin, koska Euroopassa on runsaasti hiiliesiintymiä ja koska hiili on maailmanmarkkinoilla selvästi edullisempi energiavara kuin öljy. On huomattava, että hiilen louhintatekniikat ovat edelleen hyvin arkaluontoinen kysymys. Kaivostyöläisten työskentelyolojen vaikeus ja joskus myös vaarallisuus on yleisessä tiedossa. Alan työskentelyolosuhteisiin ja turvallisuuteen sekä työterveydellisiin seikkoihin onkin kiinnitettävä erityistä huomiota.

4.7

Myös käytettyjä ajoneuvojen renkaita voitaisiin käyttää uusiutuvan energian lähteenä, mikäli niiden palamisesta aiheutuvat päästöt pystyttäisiin ottamaan talteen asianmukaisesti. Renkaita hyödyntäviä voimalaitoksia on toiminut monissa maissa jo vuosikymmeniä.

4.8

Hiilidioksidin talteenottomenetelmät kehittyvät, mutta ne ovat yhä kalliita ja hankalia ja niihin sisältyy vuotoriskejä esimerkiksi kallion halkeamien tai maanjäristysten yhteydessä sekä pohjavesien saastumisen riski. ETSK valmistelee parhaillaan lausuntoja, jotka käsittelevät näitä kysymyksiä yksityiskohtaisesti.

4.9

Fossiilisten polttoaineiden lisäksi on olemassa yksi paikallinen energiavara, jota on tarjolla runsaasti, jopa liikaa: jätteet. Niitä tuotetaan Euroopan unionissa miljardeja tonneja. Parhaana tapana hyödyntää jätemateriaaleja pidetään yleensä kierrätystä ja uudelleenkäyttöä, sillä siten voidaan vähentää kaikenlaisen uuden materiaalin kysyntää sekä välttää useimpiin jätteenkäsittelymuotoihin liittyvät kasvihuonekaasupäästöt. Niissä tapauksissa, joissa kyseiset ratkaisut eivät tule kysymykseen, olisi kuitenkin ilman muuta harkittava jätteen käyttöä energialähteenä. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa on edistettävä myös tällä alalla, jotta energiatehokkuus saataisiin mahdollisimman hyväksi ja kasvihuonekaasupäästöt ja muut saastuttavat päästöt mahdollisimman pieniksi.

4.10

Alan lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä on kehitettävä, sillä jätteiden energiahyödyntämistä ei tunneta niissä käsitteenä. Myönteinen kehitys on kuitenkin lähtenyt käyntiin jätehuollon puitedirektiiviä koskevassa tarkistetussa ehdotuksessa, jota käsitellään parhaillaan Euroopan parlamentissa.

4.11

Lopuksi nousee väistämättä esiin ydinenergiakysymys. On vaikea supistaa kasvihuonekaasuja 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, ellei samalla aleta harkita uuden sukupolven ydinvoimalaohjelmien elvyttämistä jäsenvaltioissa, jotka ovat päättäneet käyttää kyseisenlaista energiaa. Muiden jäsenvaltioiden tulisi parantaa politiikkojansa uusiutuvien energioiden alalla.

4.12

Kaikki tosin tiedämme, miten suuria ydinturvallisuuteen, ydinmateriaalivalvontaan ja jätehuoltoon liittyviä haasteita tämän menetelmän kehittäminen tuo mukanaan. Mutta voimmeko todellakaan säästyä niiltä?

4.13

Energialähteiden valinta herättää polemiikkia, mutta mikään siitä ei yllä samalle tasolle kuin väittely, jota käydään ydinenergian kannattajien ja vastustajien välillä. Ydinenergiaa koskevissa asioissa Eurooppa on todellakin jakautunut kahtia, ja siksi on erittäin suotavaa jättää päätös tämän energialähteen käyttämisestä yksinomaan jäsenvaltioiden asiaksi.

4.14

Euratom on Euroopalle tehokas työskentelyväline. Sen on hyödynnettävä Euratomia säilyttääkseen teknisen edistyksensä, varmistaakseen kilpailukykynsä, vähentääkseen energiariippuvuutta sekä lisätäkseen ydinmateriaalivalvontaa, ydinturvallisuutta ja ydinaseiden leviämisen estämistä koskevia kansainvälisiä toimia ja yhteistyötä. Euratom voitaisiin mahdollisesti jopa suunnata uudelleen.

4.15

Yksi suurimpia haasteita on fuusiotutkimus. Tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa on varattu Euratomia varten noin 2,75 miljardia euroa, josta lähes kaksi kolmasosaa käytetään fuusioenergian tutkimukseen. Tätä painopistettä on tuettava ja pidettävä yllä, sillä fuusioteknologian hallinnasta olisi suurta apua jätehuollossa; se nimittäin lyhentäisi huomattavasti jätteiden ikää. ITER-hankkeen käynnistäminen EU:n alueella on lupaava alku.

4.16

Ajoneuvojen käyttövoimaan liittyvissä kysymyksissä Euroopan unionin pitäisi kiinnittää huomiota hybridiajoneuvoihin, aurinkoenergiaan sekä polttokennojen ja paineilmasta saatavaan käyttövoiman avulla kulkeviin ajoneuvoihin. Myös tällä alalla tutkimus- ja kehittämistoiminta edistyy. Eräs ranskalainen insinööri on kehittänyt erittäin taloudellisen auton, joka pystyy saavuttamaan 150 kilometrin tuntivauhdin paineilmasta saatavalla käyttövoimalla. Auton tuotannon on määrä alkaa lähikuukausina. Kuuluisa intialaisyritys Tata on ostanut ajoneuvon oikeudet Intiaan.

4.17

Tässä yhteydessä komitea toistaa Euroopan unionin energiavaroja koskevat aiemmat suosituksensa, jotka luovat perustan tässä lausunnossa esitettäville näkemyksille ja vahvistavat niitä.

5.1

Politiikan määrittely ja painopisteiden valinta ovat keskeisiä tekijöitä, mutta vielä tarvitaan poliittisia ja oikeudellisia toimintavälineitä niiden toteuttamiseksi. Mikäli Lissabonin sopimus ratifioidaan, ovatko sen määräykset tältä osin riittäviä vai onko edettävä pitemmälle?

5.2

Se, että sopimuksessa tuodaan julki tarve jäsenvaltioiden väliseen yhteisvastuuseen energia-alalla, on tietenkin erinomainen asia, ja energiapolitiikan neljän pääkohdan määritteleminen on uusi piirre, johon voidaan olla tyytyväisiä, vaikka itse pääkohdat eivät olekaan kovin uusia.

5.3

On kuitenkin myös oikeutettua ajatella, että maailmanlaajuiset energiahaasteet edellyttävät enemmän toimia.

5.4

Eikö asiaan olekin suhtauduttu Lissabonin sopimuksessa liian varovaisesti, vaikka erityiseen institutionaaliseen kehykseen perustuva, entisen EHTY:n ja nykyisen Euratomin mallin mukainen yhteinen energiapolitiikka ei todennäköisesti ole vielä tänä päivänä mahdollinen?

5.5

Maailmanlaajuisessa energiakilpailussa kilpaillaan mannerten tasolla. EU:n puitteet antavat lisää painoarvoa, mutta erityisen viranomaisen perustaminen hoitamaan muun muassa ”energiadiplomatiaa”, hankintapolitiikkaa sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan puiteohjelmien määrittelyä ja rahoitusta tekisi Euroopasta todennäköisesti tärkeän toimijan, jolla olisi painoarvoa maailmanlaajuisessa energiapelissä. Yksittäiset jäsenvaltiot eivät tähän pysty.

5.6

Tämänhetkistä tilannetta leimaavat erilaiset kansalliset lähestymistavat, mikä johtuu epäilemättä siitä, että kukin jäsenvaltioista on halunnut varmistaa oman energiansa toimitusvarmuuden vuoden 1973 ensimmäisen öljykriisin jälkeen. Toimien hajanaisuudesta ja lähestymistapojen eroista on runsaasti esimerkkejä.

5.7

Jotta mahdollinen lähestymistapojen sekamelska ei johtaisi Euroopan syrjäytymiseen, sille on laadittava laaja energiapolitiikka tiiviissä yhteydessä ilmastonmuutospolitiikkaan, josta käytävissä kansainvälisissä neuvotteluissa Eurooppa pyrkii saamaan johtoaseman. Aluksi on koordinoitava tehokkaasti toimia WTO:ssa, YK:ssa, Natossa, OECD:ssä ja muissa kansainvälisissä elimissä aina, kun niissä käsitellään energiakysymyksiä. Tämän lisäksi on koordinoitava energiapolitiikkoja ja kehitettävä erityisesti todellinen hankintapolitiikka sekä verkkojen yhteenliittämispolitiikka, joka ei ole enää ainoastaan kokeiluluonteista, vaan johon sitoudutaan aktiivisesti. Tällainen koordinointi-, yhteistyö- ja yhteishankepolitiikka voisi aikanaan saada tuekseen erityisiä toimielimiä, joiden avulla Eurooppa selviytyy energian asettamasta haasteesta. Onko meillä siihen rohkeutta?

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/23

—

”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/54/EY muuttamisesta”

—

”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta”

—

”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta”

—

”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa annetun asetuksen (EY) N:o 1228/2003 muuttamisesta”

—

”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1775/2005 muuttamisesta”

1.1.1

ETSK suhtautuu pääasiassa myönteisesti syihin, joiden vuoksi komissio on laatinut kolmannen energiapaketin. Käsiteltävänä on vastakkaisia näkemyksiä ja reaktioita aikaan saanut oikeudellisesti ja taloudellisesti monitasoinen ja vaikea kysymys.

1.1.2

ETSK katsoo, että energia-alan nykytilanteen ei voi antaa jatkua. Markkinoiden yhdentyminen ja sääntelyn purkaminen on aloitettu, ja nyt, puolimatkaan päästyä on päätettävä, mihin suuntaan jatketaan. Energiamarkkinoiden vapauttaminen on pysähtynyt. Tämä aiheuttaa korkeita välivaiheen kustannuksia, jotka saattavat olla etuja suuremmat. Kyseiset kustannukset syntyvät yhdenmukaisen EU:n sääntelyjärjestelmän puutteesta sekä siitä, että eräissä tapauksissa todellista halua vapauttamiseen ei ole ja ettei toimijoiden kesken jaettavia vastuualoja ole rajattu. Tämä sääntelyyn liittyvä epävarmuus saattaa johtaa investointien ja kilpailun vähenemiseen alalla. Tilanne on johtanut EU:n markkinoiden pirstoutumiseen, ja niitä ohjaavat eräissä tapauksissa aiemmin monopoliasemassa olleet toimijat. Onkin aiheellista jälleen kerran painottaa, että liberalisointia on jatkettava päättäväisesti.

1.1.3.1

Strategian kulmakivenä on eurooppalaisten energia-alan yhtenäismarkkinoiden luominen. EU:n on laadittava yhteinen strategia voidakseen toimia kansainvälisellä tasolla ripeästi, selkeästi ja entistä paremmista neuvotteluasemista. Jäsenvaltioiden, lainsäätäjien ja siirtoverkonhaltijoiden on tärkeää tehdä yhteistyötä. Tarvitaankin rakenteellisia muutoksia, joiden avulla integroidaan järjestelmän toiminta ja kehittäminen aluetasolla. Jäsenvaltioiden on yhdistettävä kokemuksensa, tietonsa ja säännöksensä toimiakseen yhdessä ja laatiakseen ja saadakseen läpi oman toimituskustannuksia koskevan politiikkansa sekä luodakseen mahdollisimman kilpailukykyisen ympäristön, jonka avulla varmistetaan oikeudenmukaisemmat hinnat keinottelua välttäen. Jäsenvaltioiden on toimittava yhtenäisemmin, ja niiden on noudatettava yhdessä hyväksyttyjä sääntöjä käyttäjien ja kuluttajien edun mukaisesti soveltamalla kansallisella tasolla aiemmin annettuja yhteisön säädöksiä.

1.1.4.1

ETSK katsoo, että asianmukaisesti säännelty oikeudenmukainen kilpailu (ei sisälly esillä olevaan komission ehdotukseen) helpottaisi vaihtoehtoisten energialähteiden käytön lisäämistä ja energiainfrastruktuuriin investoimista. Se puolestaan lisäisi yritysten (esimerkiksi pk-yritysten) tuottavuutta ja mahdollistaisi oikeudenmukaiset hinnat. Samalla avoimuus lisääntyisi ja muiden yritysten määräävään asemaan pääsemisen vaara pienenisi.

1.1.4.2

Eräs kolmannen paketin tärkeimmistä tavoitteista on kannustaa energiainfrastruktuureihin tarvittavia investointeja sekä varmistaa niiden koordinointi EU:n tasolla. Komission ehdottamat toimenpiteet ovatkin tässä suhteessa askel oikeaan suuntaan. On kuitenkin varmistettava, että kyseisillä toimenpiteillä mahdollistetaan tarvittavat investoinnit energiantuotantoon ja että niillä lisätään investoijien luottamusta. Verkkojen kehittämisessä kyseisillä toimenpiteillä on varmistettava asianmukainen suunnittelu, jossa otetaan huomioon kaikki sidosryhmät ja joka toteutetaan asianmukaisella tasolla ja asetetussa määräajassa. Investointeja on lisäksi valvottava myös EU:n tasolla (energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston toimesta). Verkonhaltijat ja käyttäjät menettävät luottamuksensa suhteellisen joustamattomiin markkinoihin, joilla yritykset toimivat oligopoliolosuhteissa ja tietyt valtiot ovat haluttomia siirtämään toimitusoikeuksia. Tämä johtaa likviditeetin kuivumiseen, minkä vuoksi kyseiset olosuhteet olisi poistettava.

1.1.5.1

Kolmannen paketin vaikutusten aiheuttamien rakenneuudistusprosessien jälkeen tarvitaan työllisyyttä edistävää politiikkaa, johon sekä ammattiliitot että yritykset osallistuvat täysin ja joka toteutetaan yritysten sosiaalisen rakenneuudistuksen (corporate social restructuring) ja sosiaalisten vaimennusmekanismien kaltaisilla välineillä niin kansallisella kuin EU:n tasolla. On lohdullista havaita, että siirtoverkkojen alalla omistuksen eriyttämisen täytäntöön panneissa maissa ei ole havaittu työllisyyttä heikentäviä vaikutuksia.

1.1.5.2

Vaikka muita heikommassa asemassa olevien kuluttajansuoja on edelleen jäsenvaltioiden vastuulla, komission on tärkeää tunnustaa kansainvälisten toimenpiteiden merkitys. Komission on myös valvottava kuluttajansuojatoimenpiteiden täytäntöönpanoa sen varmistamiseksi, että toimenpiteet ovat avointen kilpailuun perustuvien markkinoiden edellytysten mukaisia. EU:n tasolla olisi myös otettava käyttöön energiaköyhyyden käsite (alennettu tariffi) sekä täytettävä voimassa olevissa direktiiveissä annetut julkisia palveluja ja yleistä etua koskevat velvoitteet.

1.1.6.1

Kuluttajien valinnanmahdollisuuksien lisäämiseksi uuden energiapoliittisen strategian on edistettävä aitoa yritysten välistä kilpailua. Siirtoverkkojen on oltava kaikkien ulottuvilla. Runsaasti energiaa kuluttavia suuryrityksiä varten on laadittava eurooppalainen sopimus, jonka puitteissa ne voivat ostaa energiaa standardihinnalla (vertailukelpoiset hinnat tai ”yhden hinnan laki”), minkä seurauksena (kilpailua vääristäviä) valtiontukia ei enää tarvita. Myös EU:ssa kuluttajille annetut oikeudet on tunnustettava, ja kuluttajilla on oltava oikeus valita haluamansa toimittaja mahdollisimman alhaiseen hintaan.

1.1.7

ETSK katsoo lisäksi, että komission ehdotus on suunnattava välttämään kaksinkertainen pakottava paine nykytilanteen ylläpitämiseksi, sillä suuret monopoliasemassa olevat yritykset pyrkivät säilyttämään asemansa ja ammattiliitot puolustamaan oikeutetusti työpaikkoja.

1.2.1.1

Energia-alan yhtenäismarkkinoiden toteutumisen nopeuttamiseksi komission on muutettava kolmannessa energiapaketissa olevia ehdotuksiaan, jotta EU pystyisi toimimaan riippumattomasti kansainvälisellä tasolla etenkin, kun on kyse energialähteistä. Energiapaketissa tehtyjä alueellista yhteistyötä koskevia ehdotuksia on siis pidettävä yhtenä vaiheena päätavoitteen eli energia-alan yhtenäismarkkinoiden saavuttamisessa. Lisäksi jäsenvaltioiden tulisi pyrkiä integroimaan sähkömarkkinansa, ja siirtoverkonhaltijoiden tulisi toimia eri jäsenvaltioissa. ETSK katsoo, että kolmannessa energiapaketissa olevaa siirtoverkonhaltijoiden alueellista yhteistyötä koskevaa ehdotusta ei missään tapauksessa saa pitää väliaikaisena korvikkeena tai vaihtoehtona energia-alan yhtenäismarkkinoille. Omistuksen eriyttämiseen perustuva tuotannosta tai myynnistä erillään olevien siirtoverkonhaltijoiden välinen alueellinen yhteistyö on ensisijaisen tärkeää. Säännösten ja markkinasääntöjen yhdenmukaisuuden tarkistamiseksi olisi myös hyödynnettävä Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGEG) viime vuosina edistämiä alueellisia aloitteita.

1.2.2.1

ETSK kehottaa Euroopan komissiota edistämään omistuksen eriyttämistä, joka on investointien edistämistä ajatellen kiistattomasti parempi vaihtoehto kuin itsenäisten verkonhaltijoiden luominen. Näin lisättäisiin avoimuutta ja verkonhaltijoiden luottamusta sekä parannettaisiin järjestelmän turvallisuutta ja monopolien valvontaa estämällä syrjivä toiminta ja optimoimalla verkkojen käyttö ja huolto.

1.2.2.2

Verkkojen omistuksen strategisia seurauksia ja tarvetta taata riippumattomuus on käsiteltävä ja tutkittava lisää muun muassa suhteessa mahdollisiin kolmansien maiden etuihin verkon omistustyypin (julkinen tai yksityinen) valinta mukaan lukien. Omistuksen eriyttämistä koskevassa komission ehdotuksessa ei edellytetä tällä hetkellä julkisessa omistuksessa olevien siirtoverkkojen yksityistämistä.

1.2.2.3

Sähkö- ja kaasualan välillä ei ole riittävästi eroja (ks. Yhdysvallat, Tanska, Alankomaat, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja ja Ruotsi), jotta erilainen käsittely omistuksen eriyttämisen yhteydessä olisi oikeutettua. Omistuksen eriyttäminen on tarpeen tuotannossa tai myynnissä ja siirrossa kummallakin alalla. Kummallakin alalla harjoitetaan samaa syrjivää toimintaa, joka mahdollisesti johtuu riittämättömästä vertikaalisesta erottelusta. Kaasua myyvien yhtiöiden ei pitäisi olla kiinnostuneita siitä, kuka vastaa kaasun siirrosta, vaan pikemminkin pyrkiä työskentelemään muiden yritysten kanssa, jotka ovat luotettavia ja taloudellisesti vakaita ja pystyvät täyttämään sopimusvelvoitteet myyden kuitenkin ”niiden” kaasua.

—

toimia riippumattomana sääntelyviranomaisena

—

valvoa sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen yhteistyöjärjestön (ENTSO) toimintaa sekä yhdessä ENTSOn ja pysyvän asiantuntijakomitean kanssa avustaa Euroopan komissiota määriteltäessä luettelo tarvittavista teknisistä ja markkinoita koskevista säännöistä suuntaviivojen ja sääntöjen laatimiseksi ja hyväksymiseksi

—

laatia kriteerit ja hyväksyä tekniset säännöt ja markkinoita koskevat säännöt

—

laatia hinnoittelumenettelyt ja asettaa hinnat siirtoverkonhaltijoiden rajatylittävässä sähkönsiirrossa aiheuttamien kustannusten korvausmenettelylle

—

laatia suuntaviivat verkon kehittämisperiaatteita varten sekä hyväksyä ENTSOn ehdottaman kymmenvuotisen investointisuunnitelman

—

esittää suosituksia ja antaa lausuntoja Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan komissiolle

—

kuulla markkinaosapuolia

—

koordinoida kansallisten viranomaisten työtä

—

edistää avoimuutta myös johtoryhmänsä nimitysmenettelyissä.

1.2.4.1

Jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisilla on kansallisella tasolla avainasema kilpailun edistäjinä sekä direktiivien asianmukaisen soveltamisen ja etenkin infrastruktuurin puolueetonta käyttöä koskevien säännösten noudattamisen varmistajina. Niiden toimivaltaa olisi siksi yhdenmukaistettava ja niiden riippumattomuutta hallituksista ja energia-alan yrityksistä olisi lisättävä kansallisella tasolla, jotta ne voivat valvoa ja ehkäistä määräävän aseman väärinkäytöksiä. Nykyistä riippumattomampi sääntelyviranomainen edistää luottamusta markkinoilla ja kykenee entistä tiiviimpään vuorovaikutukseen ACERin kanssa.

1.2.5.1

ETSK kannattaa kansallisten siirtoverkonhaltijoiden koordinoinnin parantamista investointien toteuttamiseksi ja yhdenmukaistetun eurooppalaisen verkon kehittämiseen tarvittavan infrastruktuurin hallinnan optimoimiseksi. Virastolla olisi oltava aiottua suurempi rooli, jotta se voisi ehdottaa, laatia, valvoa ja hyväksyä sääntöjä yleisen edun asianmukaisen huomioon ottamisen varmistamiseksi. ENTSOn tulisi toimia vain kykynsä ja toimivaltuuksiensa mukaisesti. Näin ollen vastuu suuntaviivojen ja sääntöjen laatimisesta tulisi olla ACERilla.

1.2.6.1

ETSK katsoo, että EU:n olisi ennakoitava verkkojen käytön tulevaa kehitystä sellaisen investointiohjelman avulla, jolla pyritään luomaan kaikkien käytettävissä oleva, EU:n sääntelemä julkisten ja/tai yksityisten eurooppalaisten energiansiirto- ja energiankäyttöverkkojen järjestelmä. Sitä varten olisi varmistettava todella avoimet markkinakäytänteihin perustuvat yhteenliitäntöjen hallinnointimenettelyt, jotka mahdollistavat kaupankäynnin maksimoinnin. Investointeihin tulisi ryhtyä, jos ne edistävät alueellisesta näkökulmasta sosioekonomista hyvinvointia. Kaikkien markkinatoimijoiden tulisi osallistua asianmukaisesti sääntöjen ja kymmenvuotisen investointisuunnitelman kehittämistä koskevaan päätöksentekoon.

1.2.7.1

ETSK katsoo, että nykyisten tai tulevien määräysten perusteella kuluttajilla on oltava edustus viraston johtokunnassa. Sama koskee kaikkia muita sidosryhmiä (toimijoita, ammattiliittoja ja yrityksiä), jotka voisivat johtokunnan lisäksi olla edustettuina erillisessä valvontaelimessä, jotta sääntöjen laatiminen perustuisi alusta lähtien — eikä ainoastaan loppuvaiheessa — mahdollisimman suureen yhteisymmärrykseen ja osallistumiseen.

2.1

Komissio otti noin kymmenen vuotta sitten (pahasti myöhässä) ensimmäiset askeleet kohti sähkön ja kaasun yhtenäismarkkinoiden eurooppalaista sääntelyjärjestelmää. Komitealla oli mahdollisuus ilmaista — osittain komission kannasta huomattavasti poikkeava — näkemyksensä asiasta, josta on vuosien saatossa tullut yhä tärkeämpi ja kiistanalaisempi.

2.2.

Hyväksymällä sähkö- ja kaasumarkkinoita koskevia lainsäädäntöehdotuksia sisältävän kolmannen paketin Euroopan komissio aikoo täydentää toimenpiteitä, jotka on jo aloitettu huomattavasti muuttuneessa kansainvälisessä tilanteessa. Se aiheuttaa kaikille uusia ongelmia. Kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole ehdotusten kannalla, minkä vuoksi uusien ehdotusten hyväksyminen ja soveltaminen saattavat lykkääntyä ja energia-alan eurooppalaisten yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen vaarantua.

2.3

ETSK:n tehtävä on erittäin vastuullinen, sillä sen on laadittava lausunto eräästä viime vuosien keskeisimmistä (ja kiistanalaisimmista) kysymyksistä, josta riippuu energia-alan yhtenäismarkkinoiden tulevaisuuden lisäksi myös alalla toimivien eurooppalaisten yritysten, kuluttajien sekä unionin ulkopuolisten maiden yritysten kohtalo.

2.4

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission laatimaan vaikutustenarviointiin (katso vaikutustenarviointi), jossa on hyviä huomioita vapauttamisen tehokkuudesta ja ”rehdistä” kilpailusta.

3.1

Varmistetaan, että kuluttajat voivat käytännössä vapaasti valita toimittajan useista eri vaihtoehdoista ja hyötyä niistä eduista, jotka tehdyn valinnan pitäisi tuoda mukanaan. Myös EU:ssa toimivien unionin ulkopuolisten yritysten on taattava käyttäjille nämä ihanteelliset olosuhteet.

3.2

Eriytetään tuotanto ja siirto sähkön- ja kaasunsiirtoverkkojen omistuksesta ja hallinnasta. Lisäksi kuvaillaan myös toinen vaihtoehto eli itsenäinen verkonhaltija. Vaihtoehdossa vertikaalisesti integroituneet yritykset voivat säilyttää verkon omistuksessaan ainoastaan, jos jokin riippumaton taho tai muu yritys hallinnoi niiden kiinteää pääomaa. Näin voidaan kannustaa investoimista infrastruktuuriin.

3.3

Tarjotaan todellisia ratkaisuja markkinoiden pirstoutumiseen kansallisten rajojen mukaisesti, nykymuotoiseen vertikaaliseen integroitumiseen sekä korkeaan markkinoiden keskittymisasteeseen, joka on käytännössä estänyt aidon kilpailun ja energia-alan yhtenäismarkkinoiden luomisen.

3.4

Yksinkertaistetaan rajatylittävää kaupankäyntiä perustamalla kansallisten sääntelyviranomaisten toimintaa koordinoiva virasto ja tarjotaan tasapuoliset toimintaolosuhteet eri maissa toimiville alan eurooppalaisille yrityksille. Tämän pitäisi riittää takaamaan toimitusvarmuutta ja toimituksen monipuolistamisen takaavan aidon eurooppalaisen verkon perustamisen. Näin myös vahvistettaisiin kansallisten viranomaisten riippumattomuutta ja varmistettaisiin se.

3.5

Kannustetaan yhteistyöhön eurooppalaisten verkonhaltijoiden laatimien uusien sääntöjen pohjalta ja varmistetaan tiiviimpi yhteistyö sellaisten kansallisten markkinoiden välillä, joilla toimitusvarmuus on uhattuna.

3.6

Lisätään avoimuutta yksinkertaistamalla markkinasääntöjä ja tarjoamalla kuluttajille tietoa, jotta parannetaan käyttäjien luottamusta markkinoiden toimintakykyyn (mutta onko jatkuvaa luottamusta tähän asti todella ollut?).

3.7

Kirjataan ensi vuonna erilliseen (pakolliseen) peruskirjaan energiankäyttäjän oikeudet. Peruskirja sisältäisi muun muassa tietoa toimittajista, eri markkinavaihtoehdoista, byrokratiasta ja polttoaineköyhyydestä (1).

4.1

Kyseessä on sähkön ja kaasun toimitus- ja siirtojärjestelmien todellinen (oikeudellinen ja toiminnallinen) eriyttäminen kaikissa jäsenvaltioissa luomalla järjestelmiä, jotka eivät ole vertikaalisesti integroituneita. Tämä on merkittävin tekijä mahdollisten eturistiriitojen ratkaisussa ja

4.2

Jos kyseessä on vertikaalisesti integroitunut yritys ja jos ilmenee haluttomuutta ryhtyä todelliseen omistuksen eriyttämiseen, mahdollisena ratkaisuna on itsenäisen verkonhaltijan (independent system operator, ISO) luominen. Itsenäinen verkonhaltija saattaa antaa yritysten säilyttää verkon omistuksen, mutta ei anna niiden hallinnoida verkkoa. Riippumattomuus voidaan saavuttaa ainoastaan tehokkaan sääntelyjärjestelmän avulla.

4.2.1

Verkonhaltijan riippumattomuus, kuten myös jakeluverkon ja tuotantojärjestelmien omistuksen eriyttäminen, koskee sekä julkisia että yksityisiä yrityksiä.

4.2.2

Keskeisin tavoite on, että kaikki EU:n jäsenvaltioiden sähkön ja kaasun tuotanto- ja toimitusalalla toimivat yritykset toimivat täysin erillään.

4.2.3

Direktiiviehdotuksessa myönnetään yrityksille tilapäinen vapautus omistuksen eriyttämistä koskevista säännöistä, mikäli ne investoivat energiainfrastruktuuriin.

4.3

Toimituksen ja tuotannon eriyttämiseen verkonhaltijoista pyritään kansallisen tason lisäksi koko unionissa. Yksikään energiantuotantoyhtiö ei saa hallinnoida tai omistaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa jakelujärjestelmää. Jokaisen järjestelmään tulevan ja siihen liittyvän verkonhaltijan on osoitettava riippumattomuutensa toimitus- ja tuotantotoiminnasta.

4.4.

Omistuksen eriyttämisellä on saavutettava toimivat markkinat ja verkot sekä lopulta asianmukainen sähkön ja kaasun hinnoittelu. Tämän seurauksena hinnat mahdollisesti laskevat, mistä olisi selkeää etua kuluttajille ja alalla toimiville sijoittajille.

4.5

Itsenäinen verkonhaltija voi toimia asianmukaisesti ja omistuksen eriyttäminen tuotanto- ja toimitusverkosta voi olla tehokasta vain, jos on olemassa riippumaton ja toimiva sääntelyviranomainen. Sääntelyviranomaisten on oltava oikeudellisesti erillisiä ja toiminnallisesti riippumattomia kaikista julkisista tai yksityisistä elimistä, ja niiden on toimittava markkinoiden eduista riippumattomasti. Niillä on oltava täysi toimivalta, ja niiden on voitava tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten kanssa voidakseen

Ulkoisilla virastoilla (CESR, Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto) on annettujen sääntöjen täytäntöönpanossa neuvoa-antava rooli suhteessa komissioon.

5.1

Sisämarkkinoiden lujittaminen yhteisine säännöksineen ja lähestymistapoineen on avainasemassa Euroopan energiamarkkinoiden kehittämisen ja tarvittavan rajatylittävän kaupankäynnin kannalta. Eri maissa nykyisin voimassa olevat määräykset (kuten tekniset säännöt tai kantaverkkosäännöt, joita sähköalan yritysten on toiminnassaan noudatettava) on yhdenmukaistettava. Sitä ei toistaiseksi ole tehty ERGEGin puitteissa. Yhdenmukaistamisen voi suorittaa ainoastaan erillinen ja riippumaton elin, jonka on EY:n perustamissopimuksen mukaan oltava virasto.

5.2

Viraston tärkeimmät tehtävät olisivat seuraavat:

5.3

Viraston hallintorakenne on yhteisön virastolle tyypillinen. Siinä on otettu erityisesti huomioon sääntelytoimenpiteiden riippumattomuuden varmistaminen. Viraston johtajan nimityksestä vastaavan johtokunnan lisäksi voitaisiin perustaa kaikista sääntelyä koskevista kysymyksistä vastaava sääntelyneuvosto sekä viraston päätöksistä tehdyt muutoksenhakupyynnöt käsittelevä valituslautakunta. Virastossa voi olla korkeintaan 40–50 työntekijää, ja sen yhteisön avustuksilla katettavat vuotuiset kustannukset olisivat enintään 6–7 miljoonaa euroa.

5.4

Komissiolla on perussopimusten valvojan sekä ”ylimmän tarkastajan” rooli. Virastolla on päätös- ja harkintavalta ainoastaan tietyissä teknisissä kysymyksissä. Komissio voi puuttua sen toimintaan joko virastolta saamiensa tietojen perusteella tai omasta aloitteestaan yhteistyötä edistääkseen tai korjatakseen markkinoiden toimintaa.

5.5

Siirtoverkonhaltijoiden välinen tehokas yhteistyö on ratkaisevan tärkeää markkinoiden todellisen yhdentymisen saavuttamiseksi. Tällä hetkellä yhteistyö on vapaaehtoista eikä se ole tuottanut tyydyttäviä tuloksia etenkään silloin, kun verkostossa on esiintynyt ongelmia tai katkoksia. Siirtoverkonhaltijoiden alueellisen yhteistyön ansiosta voitaisiin

5.6

Siirtoverkonhaltijoiden välisen yhteistyön rakenteiden on saatava EU:n tason hyväksyntä. EU voi hyväksyä joko olemassa olevat rakenteet kuten GTE:n ja ETSOn tai perustaa keskitettyjä ja pysyviä rakenteita niin organisaation kuin verkon suunnittelun ja hallinnoinnin edellyttämien käytännön välineiden puitteissa.

6.1

Verkkojen ja etenkin sähköverkkojen ongelmana ei niinkään ole niiden vapauttaminen vaan se, miten ne saadaan suuren yleisön ja yritysten käyttöön. Olisi harkittava esimerkiksi kaikkien käytettävissä olevien julkisten tai EU:n sääntelemien eurooppalaisten verkkojen luomista.

6.2

Olisi toivottavaa, että Euroopan komissio edistäisi investointeja sellaisen täysin innovatiivisen siirtojärjestelmän toteuttamiseen, jonka avulla energiaa voitaisiin käyttää Euroopan laajuisesti hyödyntämällä älykästä interaktiivista verkkoa. Tällainen internetin kaltainen verkko mahdollistaisi älymittariteknologian ansiosta energian virtaamisen kumpaankin suuntaan.

6.3

Näin edistettäisiin huomattavasti investointeja, luotaisiin uusia työpaikkoja ja tehtäisiin vanhasta ”valta kansalle” -iskulauseesta todellisuutta: energiaa siirrettäisiin kaikkien tarpeisiin kaikille avoimissa verkostoissa, ja samoja sääntöjä sovellettaisiin poikkeuksetta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (mikä on jo toteutunut internetin kohdalla).

6.4

Nämä ovat perusteet sille, miksi voitaisiin siirtyä kohti sähkönjakeluverkon täydellistä eriyttämistä ja tehdä kaasuverkoissa valinta eriyttämisen ja itsenäisen verkonhaltijan välillä.

6.5

Komission asettamien tavoitteiden (esimerkiksi kansallisten viranomaisten tukeminen, verkonhaltijoiden — itsenäisten verkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden — yhteistyön tehostaminen ja markkinoiden avoimuuden lisääminen) saavuttaminen on vaikeaa ilman, että nujerretaan kapea-alainen kansallinen ajattelutapa verkkoja koskevien kysymysten lisäksi esimerkiksi toimitukseen ja investointeihin liittyvissä kysymyksissä. Ainoastaan näillä toimenpiteillä voidaan varmistaa palvelujen laadun paraneminen, vaikkei niillä voidakaan estää hintojen nousua.

6.6

Koska maailman öljyvarannot ovat keskittyneet vain muutamalle alueelle (61,8 prosenttia Lähi-idässä, 11,7 prosenttia Euroopassa ja Venäjällä, 9,4 prosenttia Afrikassa, 8,5 prosenttia Etelä-Amerikassa, 5,1 prosenttia Pohjois-Amerikassa ja 3,5 prosenttia Kaukoidässä (F. Profumo, Politecnico di Torino)), komission tulisi harjoittaa selkeää yhteistä politiikkaa, joka kohdistuu sekä kyseisiin alueisiin että kansainvälisiin järjestöihin, joissa asiaa koskevat sopimukset ja päätökset tehdään. Muutoin pelkkä vapauttaminen voisi muodostua kohtalokkaaksi varomattomille tahoille, sillä se ei riitä pitämään alhaalla hintoja, jotka usein nousevat sen seurauksena, että monopolit sanelevat ehdot jopa politiikalle.

6.7

EU:n on edistettävä säänneltyä kilpailua ja avoimuutta, jotta sen talousjärjestelmästä tulisi kilpailukykyisempi ja avoimempi. Vaikka Microsoftista ja Volkswagenista saavutetut voitot eivät sinällään olekaan riittäviä, ne ovat joka tapauksessa kilpailua edistäviä ennakkotapauksia. Samalla olisi suunniteltava lisää tehokkaita toimenpiteitä, joilla työllisyyttä alentavaa vaikutusta voitaisiin pienentää, sekä toimenpiteitä ja investointeja, jotka tekisivät talousjärjestelmästä dynaamisemman ja loisivat työntekijöille ja nuorille uusia mahdollisuuksia vähentäen näin heidän suojelun tarvettaan. Syy siihen, että Euroopan viimeisimmät talouskasvuluvut eivät ole erityisen rohkaisevia (katso komission tiedonanto), ei ole ainoastaan euron vahvuus vaan myös yritysten huono kilpailukyky ja useiden niistä nauttima suojelu. Euroopan yhtenäisasiakirjan mukaisen monopolien purkamisen on onnistuttava, sillä muussa tapauksessa kansalaisten ja kuluttajien etu kärsisi järjestelmän toimimattomuudesta ja mahdollisesta tarpeesta ottaa julkisia varoja uudelleen käyttöön verkkojen säilyttämiseksi, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan rautateiden tapauksessa.

6.8

Paketista käytävää keskustelua ei pidä rajoittaa ainoastaan toimielimiin ja sisäpiiriin. Komission ja ETSK:n on siirrettävä keskustelu julkisuuteen ja otettava siihen mukaan suuri yleisö, johon kuuluvat niin kuluttajat, työntekijät kuin yrityksetkin, jotta päätöksiin eivät vaikuttaisi ainoastaan usein monopoliasemassa olevat suuret energiayhtiöt. (Asiasta voitaisiin perustaa suurta yleisöä varten keskustelupalsta, ja useimmissa jäsenvaltioissa ja joissakin Euroopan kaupungeissa voitaisiin järjestää julkisia kuulemisia, joiden tulokset koottaisiin yhteen yhteisön tasolla järjestettävässä suuressa yleisötilaisuudessa.) Lisäksi myös komission vastuulla olevalla eurooppalaisten sääntelyvirastojen valvonnalla tulisi olla demokraattinen ulottuvuus ja se tulisi vahvistaa Euroopan parlamentin harjoittamalla valvonnalla.

7.1

Ketjun eri toimintojen eli toimituksen ja tuotannon ja toisaalta verkonhallinnan omistus tulee erottaa toisistaan (ownership unbundling). Nämä toimenpiteet muodostavat edellytyksen markkinoille pääsyn esteiden vähentämiselle. Tavoitteena on estää ketjussa useita toimintoja harjoittavia integroituneita yrityksiä siirtämästä osaa vapautetun toiminnan kustannuksista säänneltyyn toimintaan ja näin ollen nauttimasta kohtuutonta kilpailuetua verrattuna ainoastaan kilpailun kohteena olevaa toimintaa harjoittaviin yrityksiin. Kaikki jäsenvaltiot eivät ole soveltaneet maakaasu- ja sähkömarkkinoita koskevia direktiivejä samalla tavoin, sillä joissakin tapauksissa vertikaalisesti integroituneiden siirtoverkonhaltijayritysten ja tuotanto- ja toimitusyhtiöiden muodostuminen on sallittu.

7.2

Puolueettoman verkonhallinnan ja puolueettoman valtuutetun infrastruktuurinhallinnan varmistavien jäsenvaltioiden energia-alan sääntelyviranomaisten toimivaltaa vahvistetaan, mikä on olennaista vapauttamisen kannalta (energia-alalla siirto, jakelu ja mittaus, kaasualalla kuljetus, jakelu, mittaus, varastointi ja jälleenhöyrystys).

7.3

Riippumattomien kansallisten elinten toimintaa valvovan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto on avainasemassa. Yksittäisten valtioiden toimintaa valvovan ylikansallisen sääntelyelimen perustamisen ansiosta sääntelyn alalla voitaisiin tehdä selkeästi määriteltyä yhteistyötä, mikä vähentäisi koko EU:n ja yksittäisten valtioiden mahdollisuuksien välisiä eroavaisuuksia edistettäessä energia-alan yhtenäismarkkinoiden luomiseen suuntautuvia ratkaisuja.

7.4

Perustetaan yhteistyössä toimivia, tuotantojärjestelmästä riippumattomia siirtoverkonhaltijoita, jotta jakelua koskevat kysymykset voidaan ratkaista tehokkaasti. Vertikaalisesti integroituneiden yritysten siirtoverkonhaltijat suosivat usein lähiyhtiöitään, minkä vuoksi uudet kilpailijat eivät pysy läheskään ajan tasalla. Erittäin integroituneiden yritysten tekemät investoinnit ovat usein vääristyneitä, sillä määräävässä asemassa oleva yritys ei ole kiinnostunut parantamaan verkkoa, koska siitä olisi hyötyä lähinnä kilpailijoille. Siirtoverkonhaltijoiden virallisen ja todellisen eriyttämisen avulla kaikille jakeluyrityksille voitaisiin taata pääsy verkkoon, minkä ansiosta verkkoihin voitaisiin tehdä teknisiä parannuksia, jotka ovat tarpeen tehokkaan toiminnan ja viime kädessä kuluttajahintojen alenemisen varmistamiseksi.

7.5

On edistettävä avoimuutta ja helpotettava markkinoille pääsyä sähkö- ja kaasumarkkinoiden likviditeetin lisäämiseksi. Markkinoiden luotettavuudesta ja ajankohtaisuudesta ei ole riittävästi tietoa (ketjuun kuuluvien osapuolten välillä). Vakiintuneiden yritysten ja niiden kilpailijoiden välisen tiedotuksen epätasapaino on ilmeinen. Parempi avoimuus minimoisi uusiin markkinatoimijoihin kohdistuvat riskit ja vähentäisi esteitä, minkä ansiosta luottamus tukkumarkkinoihin ja näin ollen myös hintasignaaleihin lisääntyisi. On joka tapauksessa tarpeen varmistaa tietty tiedon yhtäläisyys tai vastaavuus lyömättä kuitenkaan laimin yritysten strategisen tai liiketoiminnan luottamuksellisuuden merkitystä, jotta markkinoiden aidon avoimuuden vaarantaville ristiriitaisille tulkinnoille ei jäisi tilaa.

7.6

On taattava tiedonsaanti kaikille markkinatoimijoille luottamuksen luomiseksi markkinoihin ja markkinoiden asianmukaisen kehittymisen mahdollistamiseksi. Monet markkinatoimijat eivät luota hinnanmuodostusmekanismiin. Kaasunvientisopimukset tehdään yleensä öljystä jalostettujen tuotteiden hintakorista johdetun hintaindeksin perusteella, minkä vuoksi hinnat seuraavat tiukasti öljymarkkinoiden suhdanteita. Tämä suhde näkyy tukkuhinnoissa, jotka eivät muodostu markkinoiden kysynnän ja tarjonnan perusteella, mikä on vahingollista toimitusvarmuudelle. Pitkäaikaisten vientisopimusten osalta ei ole havaittavissa selkeää suuntausta kohti markkinoiden dynamiikkaan perustuvaa hinnanmuodostusmekanismia.

7.7

On laadittava hyvin yksityiskohtaiset vaatimukset sähkön- ja kaasuntuotannon avoimuuden varmistamiseksi. On laadittava tarkat kysynnän ja tarjonnan lyhyen aikavälin ennusteet. Sähköntuottajien tulisi täyttää kyseiset vaatimukset, ja siksi kansallisille sääntelyviranomaisille on annettava laajempi toimivalta.

7.8

Perustetaan johdannaismarkkinat. Sen lisäksi, että johdannaiset ovat tehokas hintariskin hallintakeino, ne ovat myös sähkö- ja kaasumarkkinoiden luonnollinen kehitysväline. Sähkömarkkinoilla on jo jonkin aikaa neuvoteltu johdannaissopimuksista suoraan tai epäsuorasti sillä tuloksella, että vaikka tekemistä vielä riittääkin, joitakin askelia yhdentymisen suuntaan on jo otettu. Euroopan maakaasumarkkinoilla esiintyy kuitenkin yhä selkeitä eriävyyksiä. Vaikka markkinat toisaalta ovat suhteellisen vapaat (kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa), joissakin maissa ei ole olemassa edes maakaasun käteismarkkinoita (esimerkiksi Italia).

7.9

On säänneltävä varastotilaa sen varmistamiseksi, että kaikki kolmansien osapuolten käytettävissä oleva varastointikapasiteetti tarjotaan markkinoille avoimesti ja syrjimättömästi kapasiteetin keräämisen estämiseksi.

7.10

Tarvitaan julkiset ja yksiselitteiset perusteet sille, milloin ja miten kolmansilla osapuolilla on mahdollisuus käyttää markkinoille tarjottavia varastoja.

7.11

Laaditaan avoimet ja yksityiskohtaiset säännöt mahdollisuudesta käyttää nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemia, joiden pohjalta on mahdollista määrittää vapautuksen saaneet infrastruktuurit. Open season -menettelyn täytäntöönpanoa varten on laadittava asianmukaiset säännöt. Kyseisessä menettelyssä sovelletaan mekanismia, jonka avulla kapasiteettia voidaan varata jo ennen sen rakentamista. Menettelyn käyttöönotto ei kuitenkaan välttämättä riitä varmistamaan toimijoille parempaa kapasiteetin saatavuutta. Tämä johtuu siitä, että osana menettelyä kansallisessa kuljetusverkostossa ensisijainen osuus kuljetuskapasiteetista on joka tapauksessa annettava kaasuputken rakennuttavalle yritykselle tai vapautuksen saaneelle nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemalle. Lisäksi menettely, jossa jaetaan 20 prosenttia jäljellä olevasta kapasiteetista, voisi estää kilpailun kehittymisen toimitusmarkkinoilla, koska se suosii tahoja, jotka pyrkivät kattamaan kyseiset 20 prosenttia pitkäaikaisilla sopimuksilla, mikä haittaa sekä spot-markkinoita että toimituksen joustavuutta.

7.12

Määritellään EU:n kilpailulainsäädännön mukaiset tuotantoketjun loppupäässä tehtävät kahdenväliset pitkäaikaiset toimitussopimukset. Vähittäismarkkinoiden kilpailuaste on erittäin rajallinen. Pitkäaikaisten sopimusten, vakinaisten sopimusten sekä automaattista uusimista koskevan ehdon ja pitkän irtisanomisajan sisältävien sopimusten yhteisvaikutus voisi muodostaa kilpailulle merkittävän esteen. Teollisuuden loppukäyttäjät ja tuottajat (vakiintuneet yritykset) pitkäksi ajaksi sitovat sopimusvelvoitteet vaihtelevat maittain. Kilpailukykyisempi toimitus muilta kuin vakiintuneilta yrityksiltä on kuitenkin entistä kysytympää. Yleiseurooppalaista toimitusta ei ole, ja tätä seikkaa on tarkasteltava vakavasti. Kilpailun nykyinen taso (vähän toimittajia) on erityisen heikko jäsenvaltioissa, joissa keskittymistaso on korkea (Itävalta ja Belgia). Rajoitukset kaasun toimitustavassa kuluttajille ja toimittajien rajoittavat käytänteet jakelupisteissä tuovat esille useita kilpailua koskevia huolenaiheita.

7.13

Joudutetaan sääntelyn purkamismenettelyn päätökseen saattamista sähkön ja kaasun vähittäismarkkinoilla. Eurooppalaiset voivat hyötyä kilpailusta ainoastaan aidoilla vähittäismarkkinoilla. Tämä tarkoittaa, että on laadittava yksinkertaistetut markkinoille pääsyä koskevat säännöt, jotta pienet tuotanto- ja jakeluyritykset voivat osallistua markkinoille, mikä vahvistaa markkinoiden likviditeettiä, ja jotta hinnat olisivat entistä kilpailukykyisempiä. Likviditeetin varmistaminen on olennaista toimijoiden luottamuksen lisäämiseksi hinnanmuodostukseen sekä sähkömarkkinoilla että kaasukeskuksissa. Sen myötä erityisesti viimeksi mainitussa tapauksessa on mahdollista irrottautua tuoteyhteyksistä.

7.14

Sähkö- ja kaasumarkkinat, joiden sääntely on purettu, ovat avainasemassa tiedotettaessa yrityksille ja kansalaisille ”älykkäästä” energiankulutuksesta, jonka avulla säästettäisiin kustannuksia ja valvottaisiin päästöjä. Tämä tarkoittaa, että suurelle yleisölle kerrotaan tällä hetkellä saatavilla olevista energialähteistä ja vaihtoehtoisten energialähteiden kehityksestä (uusiutuvat energiamuodot), jotta ihmiset ymmärtäisivät kyseisen hyödykkeen merkityksen nykyisinä energiapulan aikoina. Loppukäyttäjille on tarjottava heidän kulutukseensa mukautettavia sopimuksia energian ja loppukäyttäjille aiheutuvien kustannusten säästämiseksi.

7.15

Suurelle yleisölle on tiedotettava siitä, noudattavatko sääntelyelimet säännöksiä tai käyttävätkö ne niitä väärin, jotta loppukäyttäjät voivat vaatia oikeuksiaan etenkin kuluttajansuojajärjestöjen kautta.

7.16

Varmistetaan kysyntään vastaaminen myös kulutushuippujen aikana. Sähkön tapauksessa ongelmia aiheuttavat tuotantokapasiteetti ja siirtoverkon koko sekä verkon riittävyys energian siirtämiseen. Kaasun tapauksessa puolestaan tarvitaan riittävä tuonti- ja varastointikapasiteetti. On tunnettu tosiasia, että tuontikapasiteetti on erityisen rajallinen, koska vakiintuneet yhtiöt ovat varanneet siirtokapasiteetin jopa yli 20 vuoden mittaisilla sopimuksillaan. Tämä tarkoittaa, että uudet hankkeet ja sähkö- tai maakaasuinfrastruktuurin (kaasuputkien) rakenteen uudistaminen tai laajentaminen on toteutettava mahdollisimman nopeasti sekä Euroopan tasolla että jäsenvaltioissa. Jälleenhöyrystyslaitokset ovat ensisijaisen tärkeitä, sillä etenkin Välimeren alueella ne ovat merkittävä linkki yhteyksissä tärkeimpiin tuottajamaihin (Libya, Algeria).

7.17

Yhteisvastuun lisääminen: EU:n jäsenvaltioiden on edistettävä sekä alueellisen että kahdenvälisen tason yhteistyösopimuksia, joissa sovitaan keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä silloin, kun jokin EU:n jäsenvaltio kärsii itsestään riippumattomista syistä johtuvasta energiavajeesta.

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/31

1.1

ETSK arvostaa ainutlaatuista kuulemisprosessia, joka liittyi vihreään kirjaan ”Euroopan unionin tuleva meripolitiikka: meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys”. Komitea on panostanut kuulemiseen aktiivisesti antamalla siihen liittyvän lausunnon ja osallistumalla kahteen konferenssiin (1).

1.2

Tiedonannossa korostetaan inhimillisten tekijöiden merkitystä meriklusterin yhteydessä. ETSK on tyytyväinen työmarkkinaosapuolten (ETF:n ja ECSA:n (2)) tekemään sopimukseen siitä, että vuonna 2006 tehdyn, merityön normeja koskevan ILO:n (3) yleissopimuksen määräyksiä sisällytetään yhteisön lainsäädäntöön. Komitea toivoo, että merityön normit, jotka takaavat tasapuoliset toimintamahdollisuudet kaikille merenkulkijoille, pantaisiin yleissopimuksen mukaisesti mahdollisimman nopeasti täytäntöön maailmanlaajuisesti. Yhtä tärkeää on se, että jäsenvaltiot ratifioivat kalastusalan kansainväliset välineet, kuten kalastusalusten työoloja koskevan ILO:n yleissopimuksen vuodelta 2007.

1.3

ETSK kannattaa sitä, että merenkulkijoita/kalastajia koskevia aukkoja EU:n työlainsäädännössä arvioidaan tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, ja pyytää merenkulun kunniadiplomia koskevia lisäselvityksiä. Olisi syytä pohtia mahdollisuutta kehittää merenkulun kunniadiplomi, joka olisi merenkulkijoille pakollinen EU:n sisäisessä lauttaliikenteessä ja vapaaehtoinen muussa meriliikenteessä.

1.4

Kelluva yliopisto tarjoaa matkalleen osallistuville opiskelijoille merellisen kokemuksen. Ajatus valtamerillä liikennöivästä kelluvasta kampuksesta liittyy laajempaan suuntaukseen, ja komission on syytä tarkastella sitä lähemmin pohtiessaan, kuinka menestyvät opiskelijat saataisiin valitsemaan merenkulkualan ammatti (4). EU:n työmarkkinaosapuolten tulisi pikaisesti puuttua merenkulkijoiden elämänmuotoon ja tarkastella sitä lähemmin.

1.5

EU:n tulevassa meripolitiikassa olisi huomioitava seuraavat merionnettomuuksiin liittyvät seikat:

1.6

ETSK toistaa toteamuksensa, että alusten polttoaineena käytetään merenkulkualalla huonolaatuista öljyä, koska öljynjalostamot eivät tuota laadukkaampaa bunkkeriöljyä. Komitea kannattaa maailmanlaajuisia aloitteita, joiden tavoitteena on puuttua bunkkeriöljyn laatua koskevaan ongelmaan, jotta alusten ilmansaastepäästöjen torjunnassa saataisiin otettua ratkaiseva edistysaskel.

1.7

Tiedonannossa ja toimintasuunnitelmassa ei oteta huomioon sitä, että merkittävä osa öljyn aiheuttamasta meren pilaantumisesta on peräisin huvialustoiminnasta. Tämä puolestaan johtuu erityisesti niiden rannikkovaltioiden herkkyydestä, joissa nämä alukset yleisimmin toimivat (5). Meriympäristön saastumisongelmaa pahentavat vielä sotilasalukset, jotka eivät kuulu EU:n lainsäädännön piiriin.

1.8

EU:n olisi tehostettava toimiaan, jotka liittyvät maalta peräisin olevista lähteistä johtuvaan jokien ja merien (Itämeren ja Mustanmeren) pilaantumiseen. Ongelmia olisi poliittisen asianmukaisuuden varmistamiseksi käsiteltävä mieluummin monenvälisellä kuin kahdenvälisellä tasolla.

1.9

EU:lla tulisi olla kansainvälisesti johtava asema ympäristöasioita käsiteltäessä. Voisi olla mahdollista tiivistää EU:n jäsenvaltioiden yhteistyötä ja koordinoida niiden asemia kansainvälisissä järjestöissä vaarantamatta niiden yksilöllistä osallistumista. Jäsenvaltioiden suuressa arvossa pidettyä asiantuntijapanosta kansainvälisten organisaatioiden toimintaan ei tulisi heikentää vaan pikemminkin vahvistaa.

1.10

ETSK toteaa, että on hyvä, että ”esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen” asema virtuaalisena merialueena on vahvistettu. Tiedonannossa korostetaan ETSK:n näkemysten mukaisesti, että käsitteen on tarkoitus liittyä ainoastaan EU:n yhtenäismarkkinoiden hallinto- ja tullimuodollisuuksien yksinkertaistamiseen ja kaupan helpottamiseen.

1.11

ETSK kannattaa tiedonannon symbolista viestiä siitä, että Eurooppa on ja on ollut merimahti. Se kuitenkin odottaa edelleen, että ryhdyttäisiin konkreettisiin toimiin.

1.12

Komitea toistaa, että sillä voisi olla rooli meripolitiikan toteuttamisessa, aluesuunnittelu mukaan luettuna. Se voisi myös edistää EU:n merellistä identiteettiä ja merellisen kulttuuriperinnön vaalimista ja kiinnittää Euroopan kansalaisten huomiota maapallon lämpenemiseen.

1.13

ETSK kannattaa ehdotuksia, jotka koskevat eurooppalaista merivalvontaverkostoa sekä jäsenvaltioiden rannikkovartiostojen yhteistyön parantamista. Kyseiset toimet edistäisivät meriturvallisuutta, kalastuksen valvontaa, ulkorajojen valvontaa ja meriympäristön suojelua.

ETSK toistaa, että entistä selvemmin tiedostettujen turvallisuusnäkökohtien vuoksi on suositeltavaa soveltaa koordinoitua lähestymistapaa kolmansien maiden kanssa tehtäviin kahdenvälisiin sopimuksiin, jotka koskevat alusten haltuunottoa. Lisäksi se kehottaa EU:ta ryhtymään toimiin, koska kauppalaivoihin kohdistuvat aseelliset ryöstöt ja merirosvous ovat lisääntyneet Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa.

2.1

Käsiteltävänä olevassa tiedonannossa ”Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka” ja siihen liitetyssä toimintasuunnitelmassa, jossa määrätään 29 erityisen toimen laatimisesta, otetaan huomioon EU:n toimielinten ja sidosryhmien vihreästä kirjasta esittämät näkemykset.

2.2

Vihreän kirjan yhteydessä järjestetty ennennäkemätön kuulemiskierros päättyi laajaan yhteisymmärrykseen siitä, että tarvitaan kokonaisvaltaista, yhdennettyä ja monialaista strategista lähestymistapaa valtamerikysymyksiin. On syytä tukea pyrkimystä korvata laaja-alaisella näkemyksellä hajanaiset käsitykset, jotka aiheuttavat toisinaan tahattomia seurauksia.

2.3

ETSK kannattaa tiedonannon symbolista viestiä siitä, että Eurooppa on ja on ollut merimahti. Komitea kannattaa (tietyin varauksin) kaikkia toimintasuunnitelmassa esitettyjä 29:ää toimea, mutta toteaa, että ne eivät yksin riitä.

3.1.1

ETSK pitää erittäin tärkeänä, että säilytetään meriympäristön koskemattomuus ja varmistetaan, että meriympäristöön vaikuttavat erilaiset ihmisten toiminnat eivät johda sen enenevään pilaantumiseen.

3.1.2

ETSK suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmiin keskittyä tehostamaan kansainvälistä yhteistyötä, parantamaan politiikkojen yhtenäisyyttä, panemaan nykyistä lainsäädäntöä täytäntöön ja tukemaan ympäristöteknologioita (kuudes ympäristöä koskeva yhteisön toimintaohjelma, 6EAP). Maalta peräisin olevan meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen (6) täytäntöönpanoa olisi korostettava.

3.1.3

Liiallisista päästöistä johtuva hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen kerääntyminen ilmakehään johtaa jo nyt siihen, että valtameret sitovat yhä enemmän hiilidioksidia. Prosessin odotetaan jatkuvan. Seurauksena on valtamerien happamoituminen, joka todennäköisesti lisää meriympäristön kuormitusta. Näitä meriympäristölle aiheutuvia vaikutuksia koskevaa tutkimusta on laajennettava samalla kun laajennetaan tutkimusta, jonka tavoitteena on kehittää ympäristöystävällisiä menetelmiä hiilidioksidin takaisinimeyttämiseksi. Merten energialähteet ovat lisäksi merkittäviä pyrittäessä monipuolistamaan Euroopan energiansaantia.

3.1.4

Tiedonannossa ei oteta huomioon sitä, että merkittävä osa öljyn aiheuttamasta meren pilaantumisesta on peräisin huvialustoiminnasta. Tämä puolestaan johtuu erityisesti niiden rannikkovaltioiden herkkyydestä, joissa nämä alukset yleisimmin toimivat (7). Meriympäristön saastumisongelmaa pahentavat vielä sotilasalukset, jotka eivät kuulu EU:n lainsäädännön piiriin ja joiden toiminnasta on yhä enemmän haittaa ympäristölle ja matkailulle.

3.1.5

ETSK toistaa toteamuksensa, että alusten polttoaineena käytetään merenkulkualalla huonolaatuista öljyä, koska öljynjalostamot eivät tuota laadukkaampaa bunkkeriöljyä. Komitea kannattaa maailmanlaajuisia aloitteita, joiden tavoitteena on puuttua bunkkeriöljyn laatua koskevaan ongelmaan (8), jotta alusten ilmansaastepäästöjen torjunnassa saataisiin otettua ratkaiseva edistysaskel.

3.1.6

Kaikista lähteistä peräisin olevat mereen ja ilmaan kohdistuvat saasteet vahingoittavat meriympäristöä ja aiheuttavat terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Laivojen aiheuttaman meren pilaantumisen valvomiseksi ja lieventämiseksi on olemassa riittäviä toimia, joihin kuuluvat esimerkiksi saastuttajien rankaiseminen. Toimia olisi sovellettava tiukasti. Muista lähteistä (esim. teollisuudesta, kaupungeista, maataloustoiminnasta, torjunta-aineista) peräisin olevan merien ja jokien pilaantumisen torjumiseksi ei kuitenkaan ole vastaavia rakenteita. ETSK pelkää, että jos kattaviin ja tehokkaisiin toimiin ei ryhdytä, vaarannetaan Euroopan suurimman mereen liittyvän elinkeinon, rannikko- ja merimatkailun terveys. Tällaiset toimet auttaisivat myös säilyttämään ennallaan meriympäristön elämän (esimerkiksi kalakantojen) laajuuden ja monimuotoisuuden.

3.1.7

ETSK korostaa, että on tarpeen neuvotella EU:n ja eteläisen Välimeren alueen maiden välille naapuruuspolitiikan vuosittaisiin toimintasuunnitelmiin kuuluva kahdenvälinen sopimus. Sopimuksella taattaisiin, että asianomaiset kolmannet maat jakavat EU:n jäsenvaltioiden kanssa vastuun merien puhtaanapidosta kontrolloimalla ilmaan ja jokiin (esimerkiksi Niilin suistoon) laskettavia päästöjään. Perimmäisenä tavoitteena olisi suojella Välimeren muodostamaa yhteistä perintöä.

3.2.1

Tiedonannossa korostetaan inhimillisten tekijöiden merkitystä meriklusterin yhteydessä. Sosiaalinen ulottuvuus on otettava asianmukaisesti huomioon pyrittäessä löytämään toimintasuunnitelmassa tasapaino kestävän meripolitiikan taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden välille.

3.2.2

ETSK on tyytyväinen työmarkkinaosapuolten (ETF:n ja ECSA:n) sopimukseen siitä, että tietyt vuonna 2006 tehdyn, merityön normeja koskevan ILO:n yleissopimuksen määräykset sisällytetään yhteisön lainsäädäntöön. Komitea toivoo, että merityön normit, jotka takaavat tasapuoliset toimintamahdollisuudet kaikille merenkulkijoille, pantaisiin yleissopimuksella maailmanlaajuisesti täytäntöön mahdollisimman nopeasti. Yhtä tärkeää on se, että jäsenvaltiot ratifioivat asianomaiset kalastusalan kansainväliset välineet, kuten kalastusalusten työoloja koskevan ILO:n yleissopimuksen vuodelta 2007.

3.2.3

EU:n merenkulkijoiden pätevyyttä koskevan toimintasuunnitelman kehittämisen osalta ETSK haluaa kiinnittää huomiota yleisiä koulutus- ja pätevyysstandardeja koskevan IMO:n ja STCW:n (9) yleissopimuksen tarkistettuun versioon. Kaikkien EU:n ehdotusten tulisi olla IMO:n ja ILO:n järjestelmän mukaisia.

3.2.4

ETSK kannattaa sitä, että merenkulkijoita ja kalastajia koskevia aukkoja EU:n työlainsäädännössä arvioidaan tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, ja pyytää merenkulun kunniadiplomia koskevia lisäselvityksiä. Olisi syytä pohtia mahdollisuutta kehittää merenkulun kunniadiplomi, joka olisi merenkulkijoille pakollinen EU:n sisäisessä lauttaliikenteessä ja vapaaehtoinen muussa meriliikenteessä.

3.2.5

Merenkulkuun liittyvien ammattien edistäminen EU:ssa on tehokasta ainoastaan siinä tapauksessa, että panostetaan laatustandardien korottamiseen ja parannetaan siten EU:n merenkulkijoiden kilpailuetuja pikemminkin laadun kuin kulujen perusteella.

3.2.6

Ammattitaitoisten merenkulkijoiden yleisellä ja jatkuvalla vähenemisellä voi olla hälyttäviä seurauksia EU:n meriturvallisuusinfrastruktuurille, ja puute pahenee, elleivät EU ja jäsenvaltiot ryhdy yhdessä toimiin sen korjaamiseksi. Jos ammattitaitoista työvoimaa ei ole tarjolla, Euroopassa ei ole riittävästi meriturvallisuuden kannalta keskeisissä tehtävissä (alusten tarkastus, katsastus, lainsäädäntö, vakuutusasiat, meriliikenteen palvelut, pelastustoiminta, rannikkovartiointi ja luotsaus) vaadittavaa asiantuntemusta ja työkokemusta. Lisäksi merialan klusterit saattavat siirtyä muualle. Nykyiset toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja ETSK pahoitteleekin sitä, että komissio aikoo käsitellä aihetta vasta vuoden 2009 loppupuolella.

3.2.7

ETSK on huolissaan opintojen keskeyttämisen yleisyydestä joidenkin jäsenvaltioiden merenkulkuoppilaitoksissa sekä siitä, että ammattiin jo valmistuneet luopuvat merenkulku-urastaan aikaisessa vaiheessa. EU:n meripoliittiset tavoitteet saattavat olla vaarassa, mikäli nykyiseen kriisitilanteeseen ei puututa välittömästi. Merenkulkuammattien houkuttelevuuden lisäämiseksi olisi suunniteltava kokonaisvaltaiseen strategiaan perustuvia ratkaisuja. Työmarkkinaosapuolten (ECSA ja ETF) soveltamia urakartoitushankkeita olisi kehitettävä edelleen. Lisättäessä merenkulkuammattien ”houkuttelevuutta” olisi toimittava myös niiden ”säilyttämiseksi”.

3.2.8

Kelluva yliopisto tarjoaa matkalleen osallistuville opiskelijoille merellisen kokemuksen. Euroopan komission on syytä tarkastella ajatusta valtamerillä liikennöivästä kelluvasta kampuksesta pohtiessaan, kuinka menestyvät opiskelijat saataisiin valitsemaan merenkulkualan ammatti. Samalla periaatteella voitaisiin Euroopan suuriin satamiin perustaa ”Harbor schoolin” (10) tyyppisiä kouluja, jotka sijaitsisivat yksinkertaisuuden vuoksi kuivalla maalla, mutta meren läheisyydessä. Kouluissa opetettaisiin peruskoululaisille — ja mahdollisesti keskiasteen opiskelijoille — kaikkia normaaleita oppiaineita meriympäristön ja merenkulun tuntemuksen näkökulmasta ja perehdyttäisiin navigoinnin perusteisiin.

3.2.9

ETSK pyytää komissiota tarkastelemaan niitä parhaita käytäntöjä, joita jäsenvaltioissa sovelletaan toisen asteen koulutuksen yhteydessä opiskelijoiden houkuttelemiseksi merenkulkualan ammatteihin.

3.2.10

Tulevassa meripolitiikassa olisi huomioitava seuraavat merionnettomuuksiin liittyvät seikat:

3.2.11

Merenkulkijat saattavat joutua äärimmäisen vaarallisissa sääolosuhteissa suorittamaan sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät lainkaan kuulu heidän normaaleihin velvollisuuksiinsa. IMO:n pääsihteerin mukaan merenkulkijoiden työympäristö on perusluonteeltaan sellainen, että ammattimerenkulkijat joutuvat ajoittain tilanteisiin, joihin on lähestulkoon mahdoton valmistautua asianmukaisesti. Tilanteiden käsittelyssä kysytään todellista rohkeutta — ja siitä on syytä saada arvostusta ja tunnustusta (11). Komissiota kehotetaan ottamaan edellä esitetyt havainnot huomioon ehdottaessaan tulevia toimia merionnettomuuksien torjumiseksi.

3.3.1

Tulevassa EU:n meriliikennepolitiikkaa (2008–2018) käsittelevässä tiedonannossa tulisi luoda asianomaiset puitteet, joiden kautta houkutellaan investointeja merenkulkualalle ja autetaan tehostamaan Euroopan yleistä johtoasemaa merenkulkualalla sekä sen meriklusteriin liittyvää katalysaattorin asemaa.

3.3.2

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio myöntää laajan elinkeinon tarvitsevan kattavat säännöt. Komitea on tyytyväinen myös siihen, että komissio tunnustaa kansainvälisten merenkulkusäännösten merkityksen sekä sen, että on tärkeää tukea pyrkimyksiä löytää ratkaisuja kansainvälisten elinten (kuten IMO:n) sääntelyhaasteisiin. Huomioon otettavia teemoja ovat merenkulun globaali luonne, merenkulkuun liittyvät globaalit työmarkkinat sekä Euroopan merenkulkualan kilpailukykyinen asema globaaleilla markkinoilla.

3.3.3

On syytä toistaa, että nykyisen satamakapasiteetin ja -palveluiden tehokkuutta on parannettava. Lisäksi on kasvatettava satamakapasiteettia ja parannettava yhteyksiä sisämaahan.

3.3.4

ETSK toteaa, että komissio on ottanut huomioon sen ehdotukset, jotka koskivat IMO:n yleissopimusten ratifioinnin tehostamista EU:n jäsenvaltioissa ja kansainvälisesti, satamien kehittämistä, aluksista peräisin olevien ilmansaasteiden vähentämistä sekä monialaisten klustereiden ja meriklustereiden eurooppalaisen verkoston muodostamista. Euroopan merenkulkualan keskeinen merkitys Euroopan laajuiseen ja kansainväliseen kauppaan sekä Euroopan kansalaisten jokapäiväiseen elämään on myös tunnustettu.

3.3.5

Tiedonannossa korostetaan ”esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen” osalta ETSK:n näkemysten (12) mukaisesti, että käsitteen on tarkoitus liittyä ainoastaan virtuaalisen merialueen luomiseen. Kyseisen virtuaalialueen sisällä voitaisiin yksinkertaistaa EU:n yhtenäismarkkinoiden hallinto- ja tullimuodollisuuksia ja helpottaa kaupankäyntiä. ETSK panee merkille, että komissio on käynnistänyt kuulemisen, jonka perustella on tarkoitus päättää mahdollisista lisäehdotuksista käsitteen tehokkaaksi soveltamiseksi.

3.3.6

ETSK uskoo, että voisi olla mahdollista tehostaa EU:n jäsenvaltioiden yhteistyötä ja koordinaatiota kansainvälisissä järjestöissä vaarantamatta niiden yksilöllistä osallistumista. Jäsenvaltioiden suuressa arvossa pidettyä asiantuntijapanosta kansainvälisten organisaatioiden toimintaan ei tulisi heikentää vaan pikemminkin vahvistaa.

3.3.7

ETSK tukee EU:n pyrkimystä käyttää vaikutusvaltaansa kolmansiin maihin ja kannustaa niitä saattamaan voimaan ja ratifioimaan merialan keskeiset kansainväliset yleissopimukset. Euroopan satamavaltioiden suorittaman valvonnan yhteydessä olisi tutkittava niin EU:n kuin kolmansien maiden alusten kapasiteettia vastata kansainvälisiin sosiaalisiin ja ympäristövaatimuksiin.

4.1.1

On ilahduttavaa, että ETSK:n ehdotukset rannikkomatkailun edistämisestä ja rannikkoalueille saatavana olevaa yhteisön rahoitusta koskevan tietokannan perustamisesta on otettu huomioon. Saaret olisi siirrettävä EU:n huomion keskipisteeseen seuraavien toimien avulla:

4.2.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin, jotka koskevat Välimeren ja Mustanmeren hallinnointiin liittyvän yhteistyön tiivistämistä sekä Euroopan naapuruuspolitiikan ja pohjoisen ulottuvuuden laajentamista.

4.2.2

Noin 20–30 prosenttia maailman vielä löytymättömistä öljyvaroista sijaitsee Pohjoisen jäämeren alla. Ilmastonmuutoksen vuoksi pohjoiset meritiet saattavat vuoteen 2015 mennessä olla avoinna suuren osan vuodesta. Pohjoisen meritien avaaminen on houkuttelevaa sekä välimatkojen että turvallisuuden vuoksi. Esimerkiksi matka Shanghaista Rotterdamiin on Pohjoisen jäämeren kautta 1 000 mailia lyhyempi kuin Suezin kanavan kautta. Laivaväylien lyhentyminen vähentäisi merkittävästi polttoaineen kulutusta ja päästöjä. ETSK katsoo, että merijäätä koskevaa kansainvälistä lainsäädäntöä on välttämätöntä selventää, koska monilla mailla on siihen liittyviä oikeudellisia ja ympäristöongelmia. Näin ollen komitea odottaa kiinnostuneena komission lupaamaa, Pohjoiseen jäämereen liittyviä kysymyksiä koskevaa kertomusta, jossa käsitellään ilmastonmuutoksen geopoliittisia vaikutuksia. Uusien arktisen alueen laivaväylien käytön mahdollisia ympäristövaikutuksia olisi tutkittava etukäteen.

4.3.1

ETSK kannattaa ehdotuksia, jotka koskevat eurooppalaista merivalvontaverkostoa sekä jäsenvaltioiden rannikkovartiostojen yhteistyön parantamista. Kyseiset toimet edistäisivät meriturvallisuutta, kalastuksen valvontaa, ulkorajojen valvontaa ja meriympäristön suojelua.

4.4.1

EU:n olisi toimintasuunnitelman avulla tehostettava toimiaan, jotka liittyvät maalta peräisin olevista lähteistä johtuvaan jokien ja merien (Itämeren ja Mustanmeren) pilaantumiseen. Ongelmia olisi poliittisen asianmukaisuuden varmistamiseksi käsiteltävä mieluummin monenvälisellä kuin kahdenvälisellä tasolla.

4.5.1

ETSK korostaa, että kalavaroja on hyödynnettävä järkevästi, sillä jotkin merieläinlajit ovat vähentyneet hälyttävästi tai jo kadonneet kokonaan. Kalavarojen hoitoa koskevat ehdotukset ovat oikeansuuntaisia. Kalastus kuuluu vaarallisimpiin ammatteihin, minkä vuoksi ammattikalastajien turvallisuusajattelua olisi pyrittävä lisäämään. Erityisesti on puututtava alle 24 metriä pitkien kalastusalusten turvatoimiin (näitä ei käsitellä nykyisissä kansainvälisissä yleissopimuksissa tai EU-direktiiveissä). ETSK muistuttaa, että lajien säilyttämisen välttämättömyydellä on myös sosiaalisia seurauksia, joita on tarkasteltava sellaisenaan: kalastajien toimintaan merellä liittyy usein resurssien puute, ja tällöin on kyseessä kalastajien oma henki.

4.5.2

Kalastamiseen liittyy merkittäviä fyysisiä ja taloudellisia riskejä, mikä selittää ammatin harjoittajien vähenemisen. Kalastusalusten teknologian kehittämiseksi tarvitaan pikaisesti EU:n hankkeita ja ohjelmia. ETSK suosittelee, että samalla, kun vaihdetaan parhaita käytänteitä kalastajan ammatin houkuttelevuuden lisäämisestä, levitettäisiin myös laajasti eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten Europêchen ja ETF:n hiljattain julkaisemaa merionnettomuuksien välttämistä ja kalastajien turvallisuutta käsittelevää opaskirjasta ”Handbook for the prevention of accidents at sea and the safety of fishermen”. Yhtä tärkeää on se, että jäsenvaltiot kiihdyttävät kalastusalusten työoloja koskevan ILO:n yleissopimuksen (kesäkuu 2007) ratifiointia. Perimmäisenä tavoitteena olisi se, kalastusammateista tulisi kestävämpiä ja houkuttelevampia.

4.6.1

ETSK ilmaisi hiljattain aiheesta ”Vihreä kirja laivanromutustoiminnan parantamisesta” (KOM(2007) 269 lopullinen) antamassaan lausunnossa huolensa siitä, että maailmalla on huutava pula ympäristönsuojelun ja sosiaalisesti kestävän toiminnan periaatteet täyttävistä romuttamoista. Tilannetta pahentaa lisäksi se, että valtava määrä aluksia poistetaan käytöstä, kun kaikkialla maapallolla luovutaan vähitellen yksirunkoisista öljysäiliöaluksista (13). Etelä-Aasian (jossa suurin osa alusten kierrätyksestä tapahtuu) romuttamoja ja työolosuhteita olisi parannettava siten, että ne vastaisivat kansainvälisesti hyväksyttyjä standardeja.

4.6.2

ETSK kannattaa kansainvälistä kehitystä käytöstä poistettujen alusten romuttamiseksi tehokkaasti, turvallisesti ja ympäristön kannalta kestävästi. Pääasiallisena tavoitteena on solmia sitova yleissopimus viimeistään vuosina 2008–2009 ja edistää siihen asti IMO:n suuntaviivojen noudattamista. Tällaiset kansainvälisesti sovitut kriteerit asettaisivat alusten omistajille selkeät vaatimukset antaa tarkkoja tietoja aluksissaan käytetyistä mahdollisesti vaarallisista materiaaleista. Lisäksi ne toimisivat perustana kierrätyslaitosten terveys- ja turvallisuusmääräyksiä sekä vaarallisten aineiden käsittelyä koskeville vähimmäisvaatimuksille.

4.7.1

Turvallisuusnäkökohtien entistä selvempi tiedostaminen on saanut monet EU:n jäsenvaltiot tekemään kolmansien maiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia alusten haltuunotosta. ETSK toistaa pitävänsä suositeltavana, että jäsenvaltiot soveltavat tällaisiin aloitteisiin koordinoitua lähestymistapaa ja että jäsenvaltioiden, myös niiden merivoimien, työnjako koordinoidaan tällaisia sääntöjä sovellettaessa. Toinen vaihtoehto voisi olla se, että EU:n jäsenvaltiot ratifioivat pikaisesti laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen (SUA) pöytäkirjat, joissa on tärkeitä suojalausekkeita varustamoiden oikeutettujen kaupankäynti-intressien ja merenkulkijoiden ihmisoikeuksien suojelemiseksi.

4.7.2

ETSK on huolissaan siitä, että kauppalaivoihin kohdistuvat hyökkäykset, aseelliset ryöstöt ja merirosvous ovat lisääntyneet erityisesti Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Se kehottaa EU:ta toimimaan siten, että merivoimat saattavat kauppa-aluksia vaarallisilla vesialueilla.

4.8.1

Komissio ehdottaa (toimintasuunnitelmassaan) maalla olevien sähköverkkojen käyttöä avuksi laiturissa olevien alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Maalla olevia sähköverkkoja hyödyntäessään alukset eivät käyttäisi polttoainetta eivätkä siten myöskään tuottaisi hiilidioksidia (CO2) eivätkä muita päästöjä (SOx, NOx, PM).

4.8.2

ETSK kannattaa edellä mainittua ehdotusta. Komitea kuitenkin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin: Yksi ratkaisu ei ehkä sovellu kaikille alustyypeille. Lisäksi maalla olevista sähköverkoista saatava sähkö saatetaan tuottaa polttoainetta ja hiiltä polttavissa voimalaitoksissa, jotka näin ollen tuottavat lisää hiilidioksidia, mikä saattaa kumota saatavan hyödyn. Tästä syystä komitea kehottaa komissiota ottamaan edellä esitetyt seikat huomioon sen pyrkiessä ehdottamaan järkevää ja kokonaisvaltaista politiikkaa.

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/36

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/37

1.1

ETSK kannattaa komission aloitetta perustaa ohjelma, jolla autetaan pieniä, keskisuuria ja mikroyrityksiä noudattamaan ympäristölainsäädäntöä, kun otetaan huomioon kyseisen lainsäädännön mutkikkuus ja pk-yritysten taloudellinen ja sosiaalinen painoarvo Euroopan taloudessa. ETSK korostaa kuitenkin tässä yhteydessä, että mikroyrityksiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota, sillä rakenteelliset ongelmat lisäävät niiden haavoittuvuutta.

1.2

ETSK on tietoinen siitä, että pk-yrityksillä voi olla ongelmia noudattaa ympäristölainsäädäntöä sen mutkikkuuden vuoksi. ETSK suhtautuukin myönteisesti kyseisen lainsäädännön selkeyttä edistävien välineiden kehittämiseen. Vaikka viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana sosiaalisten ja erityisesti ympäristöllisten teemojen merkitys on kasvanut, yritysten vastuuta (Corporate Social Responsibility) ei vielä pidetä kilpailuetuna kaikissa yrityspiireissä.

1.3

ETSK katsoo, että komission aloite perustaa ympäristölainsäädännön noudattamista pk-yrityksissä tukeva ohjelma, on ensimmäinen, hyvin tärkeä askel.

1.4

ETSK:n mielestä komission on sovellettava proaktiivista lähestymistapaa pk-yrityksiin luomalla yrityksiä varten järjestelmällinen aluetason yhteistyöjärjestelmä. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityishuomiota rajatylittävään yhteistyöhön.

1.5

Erityisesti on tärkeää

2.1

Tiedonannon tavoitteena on auttaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) käyttämään energiaa ja resursseja tehokkaalla tavalla. (1) Tiedonannossa tarjotaankin oikeudelliset puitteet, ja siinä ehdotetaan toimenpiteitä, joilla on tarkoitus vahvistaa nykyisiä toimintalinjoja ja aloitteitta, joissa otetaan huomioon pienyritysten erityispiirteet. Komissio ehdottaa, että tarkoitusta varten perustetaan ohjelma, jolla autetaan pk-yrityksiä panemaan täytäntöön ympäristölainsäädäntöä. Ohjelman avulla on mahdollista kohdentaa varoja tukiverkostojen kehittämiseen, yksinkertaistaa ympäristöalan hallintajärjestelmien käyttämistä ja lisätä kyseisten yritysten ympäristötietoisuutta.

2.2

Vaikka yhdessä pienessä tai keskisuuressa yrityksessä on vain alle 250 työntekijää, pk-yrityksiä on Euroopan unionissa yhteensä 23 miljoonaa, ja niiden osuus kaikista yrityksistä on noin 99 prosenttia ja EU:n talouden lisäarvosta 57 prosenttia. Koska pk-yritysten osuus EU:n liikevaihdosta on näin suuri, niillä on huomattava vaikutus ympäristöön.

2.3

Monet yritykset eivät ole tietoisia toimintansa ympäristövaikutuksista, ja suurin osa niistä katsoo ympäristövaikutuksensa olevan pieni tai olematon. Lisäksi pk-yritykset katsovat yleensä noudattavan täysin voimassa olevaa lainsäädäntöä, ellei niille huomauteta erikseen asian olevan toisin. Tällaisessa tilanteessa pk-yritysten toiminta voi osaltaan lisätä työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia riskejä sekä muodostaa merkittävän uhan ympäristölle. Jos pk-yritykset eivät sisällytä ympäristönäkökohtia taloudelliseen toimintaansa, vaarana on, että ne menettävät ympäristömyönteisestä hallinnosta ja ekoinnovoinnista saatavan taloudellisen hyödyn.

2.4

Komission ehdottamaan ympäristölainsäädännön noudattamista pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tukevaan ohjelmaan sisältyy toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että pk-yritykset vähentävät mahdollisimman paljon toimiensa ympäristövaikutuksia, ja toisaalta helpottaa voimassa olevan lainsäädännön noudattamista. Ohjelman tavoitteena on keventää lainsäädännön noudattamisesta aiheutuvaa taakkaa siten, että luodaan välineitä ja toimintalinjoja ympäristövaatimusten saattamiseksi keskeiseen asemaan pk-yritysten toiminnassa.

2.5

Tiedonannossa esitettyihin toimiin sisältyvät myös erityisesti pk-yrityksille tarkoitettujen tietojen levittäminen sekä sellaisten tukiverkostojen ja koulutustoimien edistäminen, joilla kehitetään paikallista asiantuntemusta ympäristöasioissa.

2.6

Ohjelma rahoitetaan Life+ -välineestä (5 miljoonaa euroa kaudelle 2007–2013). Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmasta (CIP) ja rakennerahastoista saadaan lisärahoitusta.

2.7

Pk-yrityksille suunnatusta EU:n ympäristöpolitiikasta on jo verkkosivusto seitsemällä kielellä, ja tarkoituksena on julkaista toimintaohjeita sellaisista kysymyksistä kuin energiatehokkuus, ilmakehään joutuvat päästöt, jätteiden syntyminen sekä päästöt maaperään ja vesistöihin. Lisäksi julkaistaan käsikirja uusista rahoitusmahdollisuuksista.

2.8

Uusi yritystoimintaa ja innovointia tukeva verkosto osallistuu ohjelman täytäntöönpanoon vuodesta 2008 lähtien. Sillä on yhdessä muiden pk-yrityksiä tukevien verkostojen kanssa merkittävä rooli, kun pk-yrityksiä autetaan muuttamaan EU:n ympäristöpolitiikat konkreettisiksi toimiksi.

2.9

Tiedonantoon liitetyssä komission yksiköiden työasiakirjassa esitellään erityisiä tapauksia ja esimerkkejä pk-yrityksissä toteutetuista hyvistä käytännöistä sekä Euroopassa että muualla maailmassa.

3.1

ETSK kannattaa komission ohjelmaa ja on tyytyväinen erityisesti siihen, että ohjelman myötä tunnustetaan pk-yritysten merkitys ja arvo eurooppalaisessa taloudessa ja yhteiskunnassa.

3.2

Tässä yhteydessä ETSK ottaa esille Santa Maria da Feirassa 19.–20. kesäkuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston (2) tärkeän päätöksen ja pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan (3), jossa todetaan, että ”pienyritykset ovat Euroopan talouden perusta” sekä ”tärkeitä työpaikkojen luojia ja uusien liikeideoiden kehittäjiä”. Peruskirjassa lueteltuihin painopisteisiin kuuluu yritysten kasvun ja kilpailukyvyn vahvistaminen alueellisen tason lisäksi myös maailmanlaajuisilla markkinoilla.

3.3

Yrityksen tulee hallinnoida ympäristövaikutusten arviointia yhdennetysti. Kun otetaan huomioon, että suurin osa pk-yrityksistä, erityisesti pienistä ja mikroyrityksistä, ei noudata ympäristölainsäädäntöä asianmukaisesti, on toteutettava yhdennettyä ympäristöasioiden hallintaa ja huolehdittava siitä, että hallinnollinen taakka supistetaan minimiin.

3.4

Ensimmäisenä askeleena on lisätä tietoisuutta siitä, että kyseiset käytännöt eivät merkitse vain lisäkustannuksia tai velvoitteita, vaan ne ovat väline yrityksen kilpailukyvyn parantamiseksi ja arvon tuottamiseksi pitkällä aikavälillä.

3.5

Yritykset, jotka seuraavat jatkuvasti näiden toimien kehitystä esimerkiksi ympäristöasioiden hallintajärjestelmien avulla, pystyvät myös laajentamaan valvottavien muuttujien valikoimaa kokoamalla yhteen ainoaan strategiseen suunnitelmaan taloutta, rahoitusta sekä sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia koskevat tiedot (4). Näin saadaan taloudellisia ja ympäristöetuja, kun resursseja käytetään tehokkaasti ja järkevästi, ja lisäksi varmistetaan työn turvallisuus, kun työn organisointia muutetaan.

3.6

ETSK onkin samaa mieltä siitä, että on hyväksyttävä pitkän aikavälin strategia, jota jäsenvaltiot ryhtyvät toteuttamaan pikaisesti.

4.1

Toimintalinjojen suunnittelu ja toteuttaminen sääntelyn parantamisen periaatteiden mukaisesti: Tässä yhteydessä sääntelyn parantaminen tarkoittaa sitä, että pk-yritykset osallistuvat entistä enemmän ympäristöpolitiikkojen laatimiseen. Lisäksi ympäristöpolitiikkojen tulee perustua hyvien käytäntöjen analysointiin. Jos hyvät käytännöt eritellään asianmukaisesti ja niitä levitetään, ne tukevat ansiokkaasti ympäristölainsäädännön taloudellisesti tehokasta täytäntöönpanoa. Hallintotaakan keventäminen unioni-, jäsenvaltio- ja aluetasolla sekä selkeyden lisääminen ovat seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon sekä uuden lainsäädännön laatimisen yhteydessä että nykyisten säädösten mahdollisen tarkistamisen yhteydessä.

4.2

Räätälöidyt helppokäyttöisemmät ympäristöasioiden hallintajärjestelmät: Kun yritykset liittävät ympäristöpolitiikan mukaan esimerkiksi kasvua ja innovaatiota koskeviin strategisiin valintoihin, ne voivat noudattaa nykyisiä säädöksiä ja lisäksi kokeilla uusia hyviä käytäntöjä, joissa otetaan huomioon vapaat aloitteet ja kodifioidut muuttujat pienten ja mikroyritysten erityisvaatimusten täyttämiseksi. Erityisesti on tarpeen kannustaa ympäristöasioiden hallintajärjestelmien käyttöönottoa (mm. EMAS ja ISO). Eurooppalaisen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) yhteydessä tämä tavoite voidaan saavuttaa esimerkiksi siten, että asetukseen liitetään pk-yrityksille edullisia säännöksiä (5), täytäntöönpano tehdään pk-yritysten rakenteiden mukaisesti ja nykyistä tarkastusjärjestelmää ja rekisteröidyiltä yrityksiltä vaadittuja tietoja kevennetään vähitellen. Tavoitteena on kannustaa pk-yrityksiä liittymään mukaan, sillä tällä hetkellä rekisteröintejä on runsaasti vain Italiassa, Saksassa ja Espanjassa. ETSK toivoo, että komissio ottaa huomioon nämä ehdotukset sekä ETSK:n heinäkuussa 2006 antaman lausunnon ilmastonmuutoksesta ja kansalaisyhteiskunnasta (6) erityisesti EMAS-järjestelmän nykyistä tarkistusta silmällä pitäen. ETSK kehottaa komissiota etsimään alue- ja paikallistason epävirallisista ja kodifioimattomista välineistä elementtejä nykyisten ympäristöasioiden hallintajärjestelmien laajentamiseksi, sillä vain pk-yritysten ja niitä alue- ja paikallistasolla edustavien järjestöjen suora osallistuminen voi mahdollistaa nykyisen tilanteen muuttamisen.

4.3

Kohdennettu rahoitustuki ja monivuotinen rahoitusohjelma: Moninaiset rahoitusvälineet voivat aiheuttaa sekaannusta ja haitata kyseisten välineiden toimintaa. Onkin toivottavaa, että komissio julkaisee mahdollisimman pian ilmoittamansa käsikirjan uusista rahoitusmahdollisuuksista hankkeille, joilla pyritään parantamaan ympäristölainsäädännön noudattamista ja ympäristötoimien tehokkuutta pk-yrityksissä. Pitkällä aikavälillä olisi parempi, jos kaikki pk-yrityksiin liittyvät toimet koottaisiin yhteen budjettikohtaan.

4.4

Pk-yrityksiä tukevan paikallisen ympäristöasiantuntemuksen kehittäminen: Pk-yrityksille annettava tekninen tuki edellyttää erikoistunutta ammattiosaamista. Sen vuoksi pk-yrityksiä paikallistasolla edustavien järjestöjen ja instituutioiden osallistuminen on välttämätöntä. Lisäksi on varmistettava, että palvelut ovat kohtuuhintaisia ja pk-yrityksillä on mahdollisuus kouluttaa ja käyttää omia asiantuntijoita.

4.5

Viestinnän tehostaminen ja tiedon kohdentamisen parantaminen: Aikomuksena on perustaa monikielinen verkkosivusto, joka on yhteydessä pk-yritysportaaliin (7) ja josta on tarkoitus tehdä pk-yritysten tukiverkostojen tärkein tietolähde pk-yrityksiä ja EU:n ympäristöpolitiikkaa koskevissa kysymyksissä. ETSK pitää tärkeänä, että tiedot ovat käytettävissä välittömästi ja että yhteisön elinten ja pk-yritysten välillä on suora yhteys.

4.6

ETSK kannattaa komission aloitetta käynnistää Enterprise Europe Network, joka on uusi, merkittävä eurooppalainen verkosto yritysten tukemiseksi EU:n alueella ja ulkomailla. ETSK pitää tärkeänä, että EU vahvistaa edelleen pk-yrityksille tarjottavia palveluja. Tämä koskee erityisesti kaupan alaa ja rajatylittäviä investointeja, pk-yritysten ja suuryritysten välistä teknologista yhteistyötä, innovaatioita, EU:n rahoituslähteiden tuntemusta ja pk-yrityksille tarkoitettuja tutkimusohjelmia.

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/40

1.1

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että suosituksen antaminen on oikea tapa tarkastella jäsenvaltioiden ympäristötarkastusjärjestelmien yleistä kehystä. Suositusta olisi kuitenkin muutettava, jotta sen täytäntöönpanoa ja tehokkuutta voidaan parantaa. Erityisaloja koskevien säädösten ansiosta tarkastustoimet, niiden laajuus ja toteuttaminen tärkeimmillä aloilla ovat oikeudellisesti sitovia kaikkialla yhteisössä.

1.2

Jotta suositusta voitaisiin soveltaa tehokkaasti, on täysin ratkaisevaa, että se on ymmärrettävä ja selvä. Lisäksi on oleellista määrittää asianmukaisesti ympäristötarkastusten soveltamisala siten että kiinnitetään huomiota havaittuihin ongelmiin.

1.3

Terminologian määrittely, selventäminen ja yhdenmukaistamien on ensiarvoisen tärkeää, jotta tarkastustoimet voidaan yhdenmukaistaa yhteisön alueella ja jotta voidaan varmistaa yritysten tasavertaiset toimintaedellytykset. Kyseisiä termejä käytetään yhteisön oikeudessa myös muissa yhteyksissä, ja niiden määritelmä voi vaihdella säädöksestä riippuen. Sen vuoksi termien määritelmiä on yleisesti ottaen tarkasteltava nykyistä perusteellisemmin.

1.4

Lisäksi on täysin välttämätöntä määrittää kriteerit tarkastusten suunnittelua, toteuttamista, seurantaa ja raportointia varten.

1.5

On suositeltavaa, että tarkastustoimien hallintajärjestelmässä hyödynnetään ajanmukaisia hallintomenetelmiä. Niiden avulla tarkastustoimet voidaan keskittää ympäristön edun kannalta ratkaiseville aloille. Lisäksi ne antavat mahdollisuuden parantaa suunnittelua ja saattavat edistää ympäristönsuojelun kestävää tehostamista.

1.6

Tiedonsaantimahdollisuuksien yhdenmukaistamista on jatkettava voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Välitettävän tiedon perusteella on voitava saada yleiskuva tarkastuksissa havaituista tosiasioista, niiden perusteella määrätyistä korjaustoimenpiteistä sekä toimenpiteiden täytäntöönpanosta.

1.7

Kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseksi entisestään normien sekä tarkastustoimien ja säännösten noudattamisen valvonnan yhä pidemmälle meneväksi yhdenmukaistamiseksi on oleellista tukea Euroopan unionin ympäristölainsäädännön soveltamista ja täytäntöönpanoa edistävän IMPEL-verkoston toimintaa.

2.1

Ympäristötarkastukset ovat tärkeitä, koska niiden avulla voidaan varmistaa yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpano ja sen valvonta. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät vuonna 2001 suosituksen 2001/331/EY, jossa asetetaan vähimmäisvaatimukset jäsenvaltioissa tehtäville ympäristötarkastuksille (1).

2.2

Suositus sisältää ympäristötarkastusten suunnittelua, toteuttamista, seurantaa ja raportointia koskevia perusteita, jotka eivät ole sitovia. Suosituksen tavoitteena on parantaa yhteisön lainsäädännön noudattamista ja edistää sen johdonmukaista täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa kaikissa jäsenvaltioissa.

2.3

Komissio on tehnyt tutkimuksen kyseisen suosituksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Tutkimus muodostaa perustan suosituksen vuonna 2008 esitettävän uuden version laadinnalle.

2.4

Kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet kertomukset suosituksen täytäntöönpanosta sekä kokemuksistaan suosituksen soveltamisessa. On kuitenkin todettava, että suosituksen soveltamisprosessi vaihtelee suuresti jäsenvaltiosta riippuen. Voidaan nähdä, että vain muutamat jäsenvaltiot ovat panneet suosituksen täytäntöön täysimääräisesti, vaikka lähes kaikki ovat panneet sen täytäntöön osittain. Ympäristötarkastusten täytäntöönpano vaihtelee yhteisössä edelleen suuresti. Nämä erot aiheuttavat myös yritysten välisen kilpailun vääristymistä.

2.5

Suuria eroja — jotka olisi poistettava — on erityisesti seuraavilla aloilla:

2.5.1.1

Nykyinen soveltamisala koskee pääosin teollisuus- ja jätteenkäsittelylaitoksia, ja sen ulkopuolelle jää monia toimintoja, joista säädetään yhteisön ympäristölainsäädännössä. Suositukseen ei sisälly jätteensiirtojen tarkastamista koskevia perusteita. Rajatylittävistä jätteensiirroista säädetään EU:n tasolla jätteensiirtoasetuksella (2), jonka täytäntöönpano on yksi komission ensisijaisista tavoitteista.

2.5.1.2

Suositus ei myöskään sisällä Natura 2000 -alueiden tarkastamista koskevia perusteita. Siksi komissio pitää myönteisenä GreenEnforce-verkoston perustamista. GreenEnforce-verkosto pyrkii edistämään yhteistyötä ja kokemustenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja siten helpottamaan ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa. Kyseinen verkosto aikoo vaikuttaa ympäristötarkastusten edelleen kehittämiseen laatimalla perusteita Natura 2000 -alueiden tarkastamista varten.

2.5.1.3

Muut ympäristölainsäädännön osat, joihin suositusta ei sovelleta, ovat kemikaalien rekisteröinti ja lupamenettely (REACH-asetus (3)), tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittaminen tuotteissa, mm. sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (RoHS-direktiivi (4)), uhanalaisten lajien kauppa (5) ja muuntogeenisiin organismeihin liittyvä toiminta sekä tuottajan vastuuseen perustuvat järjestelmät.

2.5.2

Määritelmien selkeyttäminen: tietyillä suosituksessa käytetyillä termeillä on eri jäsenvaltioissa eri merkitys: Erityisesti seuraavien termien tulkinnassa on eroja:

2.5.3

Ympäristötarkastusten suunnittelua, toteuttamista, seurantaa ja raportointia koskevat perusteet: suosituksen tavoitteena on parantaa ympäristölainsäädännön noudattamista valvonnanalaisissa laitoksissa sekä saavuttaa korkea ympäristönsuojelun taso. Tämän vuoksi suosituksessa esitetään ympäristötarkastusten suunnittelua, toteuttamista, seurantaa ja raportointia koskevat perusteet.

2.5.4

Raportointi: Ensimmäinen raportointikierros tuotti suuren määrän tietoa siitä, miten suositus on pantu täytäntöön ja miten sitä on sovellettu jäsenvaltioissa. Tiedot eivät kuitenkaan aina ole vertailukelpoisia. Raportointijärjestelmän olisi oltava hyvin selkeä ja yhdenmukainen, jotta tietojen vertailtavuus voidaan varmistaa.

2.5.5

Tiedonsaanti: Suosituksessa todetaan, että tarkastussuunnitelmat ja -kertomukset olisi julkaistava voimassa olevien yhteisön direktiivien mukaisesti. Raportit ovat osoittaneet, että useat jäsenvaltiot eivät julkaise tarkastussuunnitelmiaan ja -kertomuksiaan. Ympäristötarkastuksia koskeviin tietoihin sovelletaan direktiivin 2003/4/EY säännöksiä, toisin sanoen oikeudellinen velvoite asettaa tällaisia tietoja saataville on jo olemassa. Kyseisessä direktiivissä säädetään myös perusteista, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista ympäristötietojen julkisen saatavuuden epäämiseksi. Tällainen peruste on muun muassa tarve suojella ehdottoman välttämättömiä yleisiä etuja. Olisikin kehitettävä riittäviä mekanismeja, joilla varmistetaan mahdollisuus käyttää tätä oikeutta.

2.6.1

Suosituksen uudelleentarkastelu: Suositus olisi nähtävä jäsenvaltioiden ympäristötarkastusjärjestelmien yleisenä kehyksenä. Suosituksessa esitetyt perusteet ovat yleisluonteisia. Koska perusteet ovat hyvin yleisluonteisia ja kuvaavia, vaikuttaa siltä, ettei niitä ole asianmukaista muuntaa oikeudellisesti sitoviksi. Suositusta itseään olisi kuitenkin muutettava, jotta sen täytäntöönpanoa ja tehokkuutta voidaan parantaa.

2.6.2

Alakohtaiset tarkastusvaatimukset: Suosituksessa määriteltyjen ympäristötarkastuksia koskevien yleisten perusteiden lisäksi alakohtaisiin säädöksiin olisi sisällytettävä erityisiä oikeudellisesti sitovia vaatimuksia tiettyjen laitosten tai toimintojen tarkastamisesta. Nämä oikeudellisesti sitovat vaatimukset ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että tarkastukset saavat enemmän poliittista painoarvoa ja että ympäristölainsäädäntö pannaan paremmin täytäntöön kaikkialla yhteisössä. Alakohtaiset tarkastusvaatimukset voivat olla suositusta täydentäviä tai ne voivat koskea sellaisia laitoksia tai toimintoja, jotka eivät kuulu suosituksen soveltamisalaan.

2.6.2.1

Osana IPPC-direktiivin (7) uudelleentarkastelua, joka sisältyy komission lainsäädäntöohjelmaan vuodelle 2007, ja kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa koskevan analyysin perusteella komissio aikoo pohtia, miten voitaisiin varmistaa säännösten parempi noudattaminen ja IPPC-direktiivin piiriin kuuluvien laitosten johdonmukaisempi ja luotettavampi tarkastaminen jäsenvaltioissa.

2.6.2.2

Komissio harkitsee erityisten oikeudellisesti sitovien sääntöjen ehdottamista jätteensiirtotarkastuksia varten. Olisi määriteltävä erityisiä perusteita sen varmistamiseksi, että tarkastusten laatu ja tiheys ovat riittävät. Lisäksi olisi säädettävä asianmukaisesta koulutuksesta ja viranomaisten välisestä yhteistyöstä.

2.6.3

Ohjeistuksen ja yhteistyön kehittäminen jäsenvaltioiden välillä: IMPEL-verkoston puitteissa on toteutettu useita hankkeita, joilla pyritään tiivistämään yhteistyötä ja edistämään tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä ympäristötarkastusten alalla (8). Komissio on tukenut näitä hankkeita ja osallistunut niihin aktiivisesti. Kaikilla näillä aloitteilla on ollut myönteisiä vaikutuksia tarkastusten tiukentamiseen yhteisössä, ja IMPELiä olisi kannustettava jatkamaan tällaisia hankkeita.

3.1

ETSK on tyytyväinen komission tiedonantoon jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista annetun suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelusta, ja arvostaa pyrkimyksiä (9) tehdä tutkimus suosituksen täytäntöönpanosta.

3.2

Ympäristötarkastukset ovat oleellinen osa kunkin valtion toimeenpanovaltaa ympäristönsuojelun alalla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on valvoa kansallisen ympäristönsuojelulainsäädäntönsä lisäksi myös yhteisön ympäristöpolitiikan yhteisten periaatteiden täytäntöönpanoa. Tämän on tapahduttava mahdollisimman yhdenmukaisesti riippumatta siitä, minkä tahon tehtäväksi tarkastusten tekeminen on kussakin jäsenvaltiossa annettu.

3.3

ETSK on tietoinen siitä, että on oleellista parantaa yhteisön ympäristölainsäädännön noudattamista ja edistää sen johdonmukaista täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa kaikissa jäsenvaltioissa, jotta määritettyjen vähimmäisvaatimusten täytäntöönpano auttaisi tulevaisuudessa luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset etenkin taloudelliselle kilpailulle.

3.4

ETSK katsoo, että tiedotuskysymyksistä asianomaisten tahojen kanssa käytävät lisäkeskustelut antavat välttämätöntä lisätietoa, jotta tarkastustoimille voidaan luoda optimaaliset ja selkeät kehykset, jotka soveltuvat käytettäviksi kaikkialla yhteisössä.

4.1

Jotta suositusta voitaisiin soveltaa tehokkaasti, on täysin ratkaisevaa, että se on ymmärrettävä ja selvä. ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio pyrkii kiinnittämään huomiota tähän näkökohtaan.

4.1.1

ETSK:n mielestä on täysin välttämätöntä määrittää asianmukaisesti ympäristötarkastusten soveltamisala siten että kiinnitetään huomiota havaittuihin ongelma-aloihin vaarantamatta kuitenkaan tarkastusjärjestelmän joustavuutta tai tiettyjä kansallisia erityislähestymistapoja. Kansallisia erityislähestymistapoja olisi kuitenkin sovellettava vain siinä määrin kuin erityiset kansalliset ympäristönsuojelutavoitteet sitä vaativat.

4.1.2

Niissä tapauksissa, joissa yhteisön erityislainsäädäntö vaatii tarkastuksia, niitä olisi säänneltävä yhdellä ainoalla säädöksellä, jotta vältyttäisiin tulkintaeroilta.

4.1.3

Tiedonannosta käy ilmi, että terminologian määrittely, selventäminen ja yhdenmukaistamien on ensiarvoisen tärkeää, jotta tarkastustoimet voidaan yhdenmukaistaa yhteisön alueella ja jotta voidaan varmistaa yritysten tasavertaiset toimintaedellytykset. Jos halutaan varmistaa suosituksen yhdenmukainen täytäntöönpano, on täysin oleellista täsmentää perustermien määritelmiä, jotta yhdenmukaistaminen ja yhteyksien luominen muihin säädöksiin olisi mahdollista.

4.1.4

ETSK korostaa tässä yhteydessä, että kyseisiä termejä käytetään yhteisön oikeudessa myös muissa yhteyksissä ja että niiden määritelmä voi vaihdella säädöksestä riippuen. Sen vuoksi termien määritelmiä on yleisesti ottaen tarkasteltava nykyistä perusteellisemmin.

4.2

ETSK katsoo lisäksi, että on täysin välttämätöntä määrittää kriteerit tarkastusten suunnittelua, toteuttamista, seurantaa ja raportointia varten. Myös tässä yhteydessä on säilytettävä erityisten tarkastustoimien vaatima joustavuus. Olisi otettava käyttöön mahdollisimman yksinkertainen ja selkeä raportointijärjestelmä, joka tuottaa vertailukelpoisia tietoja tarkastusjärjestelmien toiminnasta ja jonka avulla voidaan arvioida, saavuttavatko tarkastusjärjestelmät tavoitteensa eli onko ympäristölainsäädännön noudattaminen parantunut.

4.3

On suositeltavaa, että tarkastustoimien hallintajärjestelmässä hyödynnetään sellaisia ajanmukaisia hallintomenetelmiä, joiden käytöstä eräissä jäsenvaltioissa on saatu hyviä tuloksia. Niiden avulla tarkastustoimet voidaan keskittää ympäristön edun kannalta ratkaiseville aloille. Lisäksi ne antavat mahdollisuuden parantaa suunnittelua ja saattavat edistää ympäristönsuojelun kestävää tehostamista.

4.4

ETSK kehottaa yhdenmukaistamaan tiedonsaantimahdollisuuksia niiden voimassa olevien yhteisön säännösten mukaisesti, jotka koskevat erityisen tiedonsaantitason noudattamista jäsenvaltioissa. Tietojen antaminen ei saa heikentää tarkastustoimien tehokkuutta, ja välitettävän tiedon perusteella on voitava saada yleiskuva tarkastuksissa havaituista tosiasioista, niiden perusteella määrätyistä korjaustoimenpiteistä sekä toimenpiteiden täytäntöönpanosta.

4.5

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että suosituksen antaminen on oikea tapa tarkastella jäsenvaltioiden ympäristötarkastusjärjestelmien yleistä kehystä. Koska asiaa koskevat perusteet ovat hyvin yleisluonteisia ja kuvaavia, vaikuttaa itse asiassa siltä, ettei niitä ole asianmukaista muuntaa oikeudellisesti sitoviksi. Suositusta itseään olisi kuitenkin muutettava, jotta sen täytäntöönpanoa ja tehokkuutta voidaan parantaa.

4.6

Tätä lausuntoa tukee lisäksi se tosiasia, että useissa yhteisön nykyisissä ja valmisteilla olevissa säädöksissä säädetään erityisaloilla toteutettavia tarkastuksia koskevista edellytyksistä ja vaatimuksista. Kyseisen lainsäädännön ansiosta tarkastustoimet, niiden laajuus ja toteuttaminen ovat oikeudellisesti sitovia kaikkialla yhteisössä.

4.7

ETSK katsoo, että kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseksi entisestään on oleellista tukea IMPEL-verkoston toimintaa. IMPEL-verkoston puitteissa on kyetty laatimaan useita ohjeasiakirjoja tarkastusten suunnittelemista ja toteuttamista varten. Lisäksi verkosto on järjestänyt tarkastajien tietojen- ja kokemustenvaihtotapahtumia. IMPEL-verkoston erityistoimista, etenkin erityishankkeista, voi aikaisempaan tapaan olla runsaasti hyötyä. IMPEL-verkosto voisi olla hyödyksi yhteisen, ammatillista koulutusta ja ammatillista kehitystä koskevan toiminnan sujuvoittajana. Saattaisi myös olla hyödyllistä koota EU:n laajuisia tilasto- ja muita tietoaineistoja tarkastustoiminnasta ja säännösten noudattamisen valvonnasta.

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/44

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/45

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/46

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/47

19.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 211/48

1.1

Komitea on tyytyväinen Euroopan parlamentin, neuvoston ja eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten panokseen joustoturvakeskustelussa. Muuttuvassa maailmassa on erittäin tärkeää keskustella siitä, miten joustavuuden ja turvallisuuden välinen tasapaino EU:ssa ja jäsenvaltioissa voi auttaa luomaan enemmän ja parempia työpaikkoja.

1.1.1

ETSK on jo korostanut, että joustoturva-käsite ei merkitse yksipuolista ja laitonta keinoa heikentää työntekijöiden oikeuksia. Euroopan tason työmarkkinaosapuolet ovat jo kehottaneet jäsenvaltioita tarkistamaan ja tarvittaessa mukauttamaan työlainsäädäntöään, työpaikkojen turvaamiseen tähtääviä järjestelmiään sekä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa työehtosopimusneuvottelukäytäntöjään, jotta voidaan esimerkiksi ”taata ihanteellinen joustavuuden ja turvallisuuden välinen tasapaino kaikissa työsuhdetyypeissä [ja] varmistaa kaikenlaisilla sopimuksilla työskenteleville työntekijöille asianmukainen turva työmarkkinoiden segmentoitumisen estämiseksi”.

1.2

Pohdinnat joustoturvasta ovat herättäneet keskustelua myös jäsenvaltioissa, ja muutamassa jäsenvaltiossa ne ovat johtaneet koordinoituihin toimiin. Siksi on tärkeää, että työmarkkinaosapuolet voivat ottaa aktiivisesti osaa keskusteluun ja osallistua päätöksentekoon.

1.3

ETSK korostaa, että joustoturva liittyy erottamattomasti Euroopan unionin muihin haasteisiin. Globalisaatio, uusien tekniikoiden nopea kehitys sekä väestönkehitykseen ja ympäristöön liittyvät haasteet muuttavat Euroopan työmarkkinoita. Näihin ulkoisiin ja sisäisiin suuntauksiin ja paineisiin olisi pyrittävä vastaamaan muun muassa joustoturvan avulla, jolla tähdätään oikeudenmukaiseen tasapainoon työntekijöiden ja työnantajien välillä.

1.4

ETSK katsoo, että Euroopan unionin olisi keskityttävä innovointikykyynsä, eurooppalaisten tuotteiden ja palvelujen korkealaatuisuuteen, hyvin koulutettuun työvoimaan ja eurooppalaiseen sosiaalimalliin ja että sen olisi kilpailtava laadulla kansainvälisten kilpailijoidensa kanssa. Tämä olisi käytävä ilmi työllisyyden suuntaviivoissa. ETSK toivoo, että joustoturvasta käydyn keskustelun tuloksena erityisesti työpaikkojen laatua koskevia suuntaviivoja muutetaan.

1.5

Komitea esittää lisäksi muutamia joustoturvan toteuttamista koskevia suosituksia. Komitea:

2.1

Joustoturva on ollut esillä työllisyyspolitiikan ensimmäisten suuntaviivojen hyväksymisestä asti. Siitä tällä hetkellä käytävä keskustelu käynnistyi kuitenkin vuoden 2006 tammikuussa neuvoston epävirallisen kokouksen myötä, jossa käsiteltiin joustoturvaa. Vuoden 2006 keväällä kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota joustoturvan tärkeimpään haasteeseen. Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2006 ja maaliskuussa 2007 pidettyjen huippukokousten yhteydessä järjestetyissä kahdessa sosiaaliasioita käsitelleessä kolmikantahuippukokouksessa keskusteltiin joustoturvasta. Komissio julkaisi kesäkuussa 2007 joustoturvasta tiedonannon, jota on käsitelty Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Neuvostossa päätös oli yksimielinen. Lisäksi vuoden 2007 lokakuussa työmarkkinaosapuolet laativat yhdessä analyysin Euroopan työmarkkinoiden merkittävimmistä tulevista haasteista. Analyysissa käsiteltiin myös joustoturvaa. ETSK on tyytyväinen näihin kaikkiin kannanottoihin, etenkin Euroopan tason työmarkkinaosapuolten yhteiseen analyysiin (1).

2.2

Pohdinnat joustoturvasta ovat herättäneet keskustelua myös jäsenvaltioissa ja johtaneet hiljattain koordinoituihin toimiin muutamissa jäsenvaltioissa. ETSK pitää tällaisia keskusteluja ja toimia hyvinä mutta korostaa, että on ehdottoman tärkeää, että työmarkkinaosapuolet voivat aktiivisesti ottaa osaa keskusteluun ja osallistua päätöksentekoon.

2.3

Esillä olevan lausunnon pohjana on ETSK:n vuoden 2007 heinäkuussa hyväksymä, edelleen ajankohtainen lausunto joustoturvasta (2), ja sillä pyritään:

3.1

Komitea on tyytyväinen eri osapuolten osallistumiseen joustoturvakeskustelussa. Muuttuvassa maailmassa on erittäin tärkeää keskustella siitä, miten joustavuuden ja turvallisuuden välinen tasapaino EU:ssa ja jäsenvaltioissa voi auttaa luomaan enemmän työpaikkoja.

3.2.1

Joustoturva liittyy erottamattomasti Euroopan unionin muihin haasteisiin. Globalisaatio, uusien tekniikoiden nopea kehitys sekä väestönkehityksen haasteet muuttavat Euroopan työmarkkinoita. ETSK haluaa lisätä, että myös ympäristöön liittyvät haasteet vaikuttavat todennäköisesti työmarkkinoihin. Näihin ulkoisiin ja sisäisiin suuntauksiin ja paineisiin olisi pyrittävä vastaamaan muun muassa joustoturvan avulla, jolla tähdätään oikeudenmukaiseen tasapainoon yhteiskunnan, ympäristön ja talouden kehityksen välillä.

3.2.2

ETSK katsoo, että ympäristöön liittyvät haasteet vaikuttavat Euroopan työmarkkinoihin. Ne lisäävät paineita säästää energiaa ja ottaa käyttöön ympäristön kannalta kestävämpiä järjestelmiä. Mutta ne voivat myös kannustaa teknisiin innovaatioihin, jotka edesauttavat talouskasvua ja työllisyyden kasvua.

3.2.3

Komitea on pannut merkille, että ilmastonmuutos saattaa syventää vallitsevia sosiaalisia vääristymiä ja eroja (3) niin EU:ssa kuin muuallakin maailmassa. Se on myös todennut, että tavoitteena on oltava ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen hillitseminen aiheuttamatta työttömyyttä ja sosiaalisia vääristymiä (4).

3.2.4

Globalisaatio ja siitä johtuva markkinoiden yhdentyminen vaikuttaa Euroopan työmarkkinoihin. Kulutus-, tuotanto- ja sijoituskäyttäytymiset ovat muuttumassa. Tällainen kehitys ei ole vääjäämätöntä tai sellaista, etteikö siihen voisi vaikuttaa tai etteikö sitä voisi muuttaa. Työntekijöiden terveyttä, turvallisuutta ja oikeuksia koskeva lainsäädäntö parantaa työelämää ja muokkaa kansainvälisiä normeja. Tuotestandardit voivat parantaa kilpailukykyä, jos yritysten sopeutumiskyky otetaan asianmukaisesti huomioon. Euroopan työmarkkinoiden on kuitenkin sopeuduttava globalisoituneen maailman haasteisiin. Eurooppa on hyötynyt globalisaatiosta monessakin mielessä. Yhtenäismarkkinat ovat edesauttaneet globaalisti kilpailukykyisten yritysten syntymistä EU:hun. EU on näin olleen kyennyt myymään tuotteitaan ja palveluitaan arvoketjun huipulla.

3.2.5

Globalisaatio ja teknologinen muutos eivät ole heikentäneet työllisyyden kasvua Euroopassa. Vuosien 1995–2005 välillä EU:ssa työllisyyden nettokasvu oli 18,5 miljoonaa työpaikkaa. Kauppaan liittyvästä mukauttamisesta johtuvat työpaikkojen menetykset ovat vähäisiä verrattuna uusien työpaikkojen kokonaismäärään taloudessa. Itse asiassa kaupalle avautuminen voi lisätä työllisyysmahdollisuuksia, kuten hiljattainen kehitys EU:n alueella on osoittanut.

3.2.6

Globalisaatio voi kuitenkin myös lisätä haavoittuvaisuutta. Yritykset joutuvat selviytymään yhä kovenevasta kilpailusta. Työpaikat, joita ennen pidettiin turvattuina, ovat alttiita kansainväliselle kilpailulle. Palveluita, joiden pitkään ajateltiin olevan vain paikallisia, voidaan nyt tarjota yli valtioiden rajojen. Rakennemuutokset ovat yhä yleisempiä, ja niiden tahti on kiristynyt. Kun taloudellisen toiminnan muualle siirtämisen vuoksi työttömiksi joutuneet työntekijät työllistyvät uudestaan, he saavat yleensä aikaista matalampaa palkkaa. Siksi globalisaatio monen kohdalla, tarkoittaa tulonmenetystä, kun he siirtyvät uuteen työpaikkaan. Palkkojen osuus koko taloudessa onkin kääntynyt laskuun. Työmarkkinaosapuolet ovat niin ikään huomauttaneet, että erona Yhdysvaltoihin EU:ssa on luotu uusia työpaikkoja ennen kaikkea tuottavuuskasvuskaalan matalassa päässä oleville aloille, kun taas korkean tuottavuuskasvun aloilla työpaikat ovat vähentyneet (5).

3.2.7

Muutokset työmarkkinoilla ovat johtaneet osa-aikaisen ja määräaikaisen työn osuuden kasvuun. Tämäntyyppiset työsuhteet ovat saattaneet helpottaa työelämään pääsyä ja kohottaa työllisyysastetta Euroopassa. Kuitenkin tilapäisessä työsuhteessa työskentelevät työntekijät ovat usein vähemmän tuottavia, saavat muita vähemmän työnantajan tukemaa koulutusta (6) ja ovat muita alttiimpia työtapaturmille (7). Vaarana on myös juuttuminen tilapäiseen työsuhteeseen. Hieman yli puolella määräaikaisilla sopimuksilla työskentelevistä on kuuden vuoden päästä vakituinen työsopimus, kun taas vakituisella työsopimuksella aloittaneista yli kolmella neljäsosalla on vakituinen sopimus samassa ajassa (8).

3.2.8

Jotta väestönkehityksen haasteeseen kyetään vastaamaan, uusia palveluja ja työllistymismahdollisuuksia on luotava muun muassa päivähoidon ja vanhustenhuollon piiriin. Euroopassa on parannettava myös työn organisointia, sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yksityis- ja työelämän välistä tasapainoa.

3.2.9

Monissa EU-maissa veropolitiikkaa on löysätty hyvinä aikoina ja kiristetty matalasuhdanteen aikana. Näin on ollut etenkin euroalueen suurimmissa maissa. Lisäksi väestön ikääntymistä ajatellen julkinen velka on edelleen korkealla tasolla useissa EU-maissa (9).

3.3.1

Työllisyyden suuntaviivoissa jäsenvaltioille annetaan näiden toteuttaessa joustoturvapolitiikkoja ohjeita siitä, minkä tyyppisiin työmarkkinoihin ja talouteen Euroopassa olisi pyrittävä. ETSK:n näkemys tästä on selvä: Euroopan unionin tulisi keskittyä innovaatiokykyyn, eurooppalaisten tuotteiden korkeaan laatuun, hyvin koulutettuun työvoimaan ja eurooppalaiseen sosiaalimalliin sekä kilpailla maailmanlaajuisesti laadulla eikä ryhtyä kilpailuun matalimmista palkoista ja sosiaalistandardeista, sillä silloin unioni voi vain hävitä (10).

3.3.2

Useat työllisyyspolitiikan suuntaviivoista voisivat olla lähtökohtana joustoturvasta käytävälle keskustelulle. ETSK toivoo, että suuntaviivoja muutetaan komitean suositusten mukaisesti, erityisesti työpaikkojen laatua koskevia suuntaviivoja siten kuin ETSK:n lausunnossa työllisyyden suuntaviivoista esitetään (11).

3.3.3

ETSK on lausunnoissaan useaan otteeseen käsitellyt uudistettua Lissabonin prosessia ja uusia työllisyyden suuntaviivoja (12). Komitea kannatti uutta yhdennettyä lähestymistapaa sekä monivuotista sykliä mutta huomautti seuraavaa:

3.3.4

ETSK on niin ikään huomauttanut, että kansallisten uudistussuunnitelmien onnistumisen keskeinen edellytys on kaikkien asianomaisten yhteiskuntaelämän toimijoiden — erityisesti työmarkkinaosapuolten — mahdollisimman laaja osallistuminen prosessiin sen kaikissa vaiheissa ja että työmarkkinaosapuolten asemaa on vahvistettava (13). Komitea haluaa myös korostaa jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen kuulemisen tärkeyttä tässä yhteydessä.

3.4.1

Joustoturva voi olla keskeisessä osassa pyrittäessä saavuttamaan uudistetun Lissabonin strategian tavoitteita sekä laadittaessa kansallisia uudistusohjelmia ja eri toimintavaihtoehtoja. Kuitenkaan joustoturvan käsite tai sen osatekijät eivät ole uusia. Jo vuoden 1998 Euroopan työllisyysstrategian yhteydessä hyväksytyissä työllisyyden suuntaviivoissa työmarkkinaosapuolia kehotettiin neuvottelemaan joustavuuden ja turvallisuuden välisestä tasapainosta.

3.4.2

ETSK haluaa painottaa, että ei ole olemassa yhtä ja ainoaa ratkaisua, joka sopisi kaikille, vaan sopiva yhdistelmä vaihtelee jäsenvaltioittain. ETSK on jo aikaisemmin tuonut esiin, että joustoturvasta käyty keskustelu on enimmäkseen koskenut yhä ulkoisen joustavuuden kasvattamista ja sitä, miten tätä kasvua voidaan kompensoida lujittamalla työmarkkinapolitiikkaa tai sosiaaliturvasäännöksiä. Tämän sijaan olisi keskityttävä muihin seikkoihin, jotta tehokkaammin löydetään sellaisia ratkaisuja, joista kaikki hyötyvät (14). Joustoturva edellyttää niin ikään sitä, että päätetään työnantajien ja työntekijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien välisestä tasapainosta siellä, missä tällaisista tasapainoisista ja oikeudenmukaisista kokonaisuuksista on vielä neuvoteltava (15).

3.4.3

Joustoturva-käsitettä on käyttänyt muun muassa komissio arvioidessaan kansallisia uudistussuunnitelmia ja puheenjohtajavaltio käsitellessään työmarkkinoiden haasteita. Siitä on tullut jäsenvaltioiden työmarkkinoiden arviointiperusta. Komission on otettava huomioon kaikki viimeaikaiset kehitykset ja kannanotot. Tiivis yhteistyö kaikkien asiaan liittyvien tahojen kanssa on oleellista, jotta voidaan arvioida erilaisia, usein hyvin monimutkaisia edellytyksiä eri jäsenvaltioissa. Työmarkkinaosapuolia on kuultava ennen kuin hallitukset esittävät kansalliset uudistusohjelmansa.

3.5.1

ETSK on jo korostanut, että joustoturva-käsite ei merkitse yksipuolista ja laitonta keinoa heikentää työntekijöiden oikeuksia. ETSK vastustaa tällaista tulkintaa (16). Euroopan tason työmarkkinaosapuolet (17) ovat kehottaneet jäsenvaltioita tarkistamaan ja tarvittaessa mukauttamaan työlainsäädäntöään, työpaikkojen turvaamiseen tähtääviä järjestelmiään sekä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa työehtosopimusneuvottelukäytäntöjään, jotta voidaan:

3.5.2

Komitea on samaa mieltä siitä, että kattavat elinikäisen oppimisen strategiat ja parempi panostaminen työvoimaan on ratkaisevan tärkeää Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Eurostatin tilastotiedoista kuitenkin käy ilmi, että työntekijöiden osallistumista elinikäiseen oppimiseen ei ole juuri onnistuttu lisäämään. Elinikäisen oppimisen merkitystä työntekijöiden kykyjen, uran ja tuottavuuden kehittämiselle on korostettu useissa ETSK:n viimeaikaisissa lausunnoissa. Vaikka elinikäiseen oppimiseen on sitouduttu moneen otteeseen, käytännössä jäsenvaltioiden ja muiden toimijoiden on tehtävä vielä paljon. Yhteisön tason työmarkkinaosapuolet sopivat vuonna 2002 toimintapuitteista ammattitaidon ja pätevyyden elinikäistä kehittämistä varten.

3.5.3

ETSK katsoo, että kattavat sosiaaliturvajärjestelmät yhdessä aktiivisen työmarkkinapolitiikan kanssa edesauttavat työvoiman ja työpaikkojen kohtaamista ja edistävät innovointia sekä parantavat tuottavuutta häiriöaltteilla teollisuudenaloilla, jotka ovat ratkaisevia Euroopan kilpailukyvyn kannalta tulevaisuudessa. Tärkeä osa joustoturvaa ovat työttömyysetuudet, joissa korvaustaso on korkea ja jotka ovat tehokkaita ja työllisyyttä edistäviä, edesauttavat työntekijöiden ja sopivien ja laadukkaiden työpaikkojen kohtaamista ja parantavat samalla työsuhdeturvaa. Siksi ei riitä, että tarjotaan ainoastaan ”riittävä” korvaus, vaan on myös varmistettava, että työttömyysetuudet takaavat säällisen elintason säilymisen mutta ovat samalla kestäviä. Etuudet on niin ikään liitettävä aktivointistrategioihin ja korkealaatuisiin työvoimapalveluihin.

3.5.4

ETSK on aikaisemmin korostanut sukupuolten tasa-arvon tärkeyttä (18). Olisi otettava käyttöön politiikoita työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi sekä toimia, joiden ansiosta naiset ja miehet voivat toteuttaa ammatilliset mahdollisuutensa ja tulla taloudellisesti riippumattomiksi. ETSK kehottaa Euroopan tasa-arvoinstituuttia seuraamaan joustoturvaa sukupuolinäkökulmasta.

3.5.5

Työntekijöiden maantieteellinen ja ammatillinen liikkuvuus on välttämätöntä tehokkaiden työmarkkinoiden luomiseksi sekä työvoiman kysynnän ja tarjonnan epätasapainon pienentämiseksi, sillä niiden avulla voidaan vähentää pullonkauloja tietyillä aloilla ja tietyissä ammateissa. Maantieteellinen liikkuvuus saattaa auttaa parantamaan työ- ja elinoloja. Maantieteellisellä ja ammatillisella liikkuvuudella on lisäksi huomattava vaikutus kasvuun ja työllisyysasteeseen. Viime vuosina sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa työvoiman kokonaisliikkuvuus on ollut korkeinta myös talouskasvu on ollut vahvaa ja työttömyysluvut alhaiset tai huomattavasti alentuneet. Tämä osoittaa yhteyden liikkuvuuden sekä talouden ja työmarkkinoiden korkean suorituskyvyn välillä.

3.6.1

ETSK korostaa työmarkkinavuoropuhelun merkitystä ja pitää erittäin tärkeänä sitä, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat aktiivisesti joustoturvapolitiikkojen suunnitteluun ja toteuttamiseen kaikilla asianomaisilla tasoilla. (19) Kuten ETSK on aiemmassa lausunnossaan todennut, työmarkkinasuhteiden lujittaminen unionin ja jäsenvaltioiden tasolla on välttämätöntä kaiken joustoturvasta käytävän keskustelun kannalta.

3.6.2

Joustoturva edellyttää luottamuksen ilmapiiriä ja kaikkien sidosryhmien laaja-alaista vuoropuhelua. Kaikkien on oltava valmiita ottamaan vastuuta muutoksesta sosiaalisesti tasapainoisten politiikkojen aikaansaamiseksi. Tämä tarkoittaa myös mahdollisuutta seurata ja arvioida sekä politiikkojen toteuttamista että niiden tuloksia.

3.6.3

Myös kansalaisyhteiskunnalla on oma roolinsa joustoturvan toteuttamisessa. Voittoa tavoittelemattomat sosiaalialan kansalaisjärjestöt tarjoavat välttämättömiä palveluita niille, jotka ovat syrjäytyneet tai vaarassa syrjäytyä, ja helpottavat osaltaan perhe- ja työelämän yhteensovittamista. Koulutusjärjestöt kannustavat aikuisia elinikäiseen oppimiseen ja tarjoavat siihen mahdollisuuksia. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta voi auttaa parantamaan työn laatua ja lieventää kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ja Euroopan työmarkkinoilla syrjintää kohtaavien ryhmien (nuorten, ikääntyvien, naisten, maahanmuuttajien ja vammaisten) haasteita.

4.1

ETSK kehottaa komissiota arvioimaan tiedonannosta esitettyjä huomioita ja näkemyksiä sekä tarkastelemaan muita viimeaikaisia kehityssuuntauksia. Myös jäsenvaltiolla ja työmarkkinaosapuolilla on kaikilla tasoilla oma roolinsa muokattaessa joustoturvan käsitettä täytäntöönpanon yhteydessä. Tämä on ratkaisevan tärkeää, sillä joustoturvan käsitettä käytetään jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien arvioinnissa.

4.2

Kun jäsenvaltiot sisällyttävät yhteiset joustoturvaperiaatteet kansallisiin uudistusohjelmiinsa ja siten luovat omien edellytystensä ja käytänteidensä mukaiset kansalliset politiikkayhdistelmänsä, ETSK kehottaa komissiota seuraamaan prosessia alusta loppuun ja perustamaan hyvien käytänteiden vaihtoa ja esikuva-analyysiä varten foorumin, johon voivat osallistua ennen kaikkea työmarkkinaosapuolet mutta myös järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijat. ETSK onkin tyytyväinen siihen, että komissio on perustanut joustoturvakysymyksiin keskittyvän tiedonkeruuvaltuuskunnan (Mission for Flexicurity).

4.3

ETSK kannattaa työmarkkinaosapuolten aktiivista osallistumista joustoturvapolitiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon prosessin kaikissa vaiheissa. Komitea on jo aiemmin korostanut, että tarvitaan vahvaa ja vireää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, johon työnantaja- ja työntekijäjärjestöt aktiivisesti osallistuvat ja jonka puitteissa ne voivat neuvotella, vaikuttaa ja ottaa vastuuta joustoturvan määritelmästä ja sen osatekijöistä sekä arvioida sen tuloksia (20).

4.4

Eri osapuolten keskinäinen luottamus on ensiarvoisen tärkeää. Järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla voi olla tärkeä rooli luottamuksen lisäämisessä, ja se voi myös toimia ponnahduslautana niille, jotka ovat etääntyneet kauimmaksi työmarkkinoilta.

4.5

Työllisyyden kasvua edistävä, terve makrotalouspolitiikka sekä kasvumahdollisuuksien täysimääräisen hyödyntämisen mahdollistava ja sitä tukeva suotuisa liiketoimintaympäristö ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että joustoturva toimii.

4.6

ETSK kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta luomaan ja säilyttämään sopeutumiskykyä edistävät yksinkertaiset, julkiset ja ennustettavat oikeudelliset puitteet, sekä vahvistamaan ja noudattamaan palkansaajien oikeuksia ja niiden kunnioittamista samoin kun mahdollisuutta vaatia niitä oikeusteitse. Lisäksi kaikkialla unionissa tulee luoda vakaat oikeudelliset puitteet kollektiivisille neuvotteluille ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle joustoturvan täytäntöönpanossa. Kaikkien joustoturvamallien perustana on politiikka, jolla voidaan taata korkeatasoinen sosiaaliturva, vastuuntuntoiset julkiset palvelut, joihin on osoitettu riittävästi varoja, sekä vakaat sääntelypuitteet työehtosopimusneuvotteluille ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle. Tärkeän pohjan luovat ILO:n työnormit ja EU:n säädökset, sillä ne ovat selkeitä ja ennakoitavia.

4.7

Liikkuvuutta voidaan parantaa yleisten sosiaaliturvajärjestelmien avulla siten, että taataan, etteivät työpaikkoihin vaikuttavat muutokset koidu työntekijöiden tappioksi. Muutosten ennakoimiseksi ja niiden vaikutusten lieventämiseksi on tärkeää noudattaa tiedottamista ja kuulemista koskevia jäsenvaltioiden ja yhteisön sääntöjä. ETSK on aiemmassa lausunnossaan ehdottanut, että eurooppalaisista yritysneuvostoista annettua direktiiviä tarkistetaan (21), ja komissio onkin äskettäin käynnistänyt kuulemismenettelyn toisen vaiheen, joka antaa työmarkkinaosapuolille mahdollisuuden aloittaa neuvottelut nykyisen lainsäädännön tarkistamiseksi. Lisäksi komitea kehottaa neuvostoa ja komissiota etsimään ratkaisua vireillä olevaa sosiaalilainsäädäntöä koskeviin kysymyksiin.

4.8

ETSK korostaa, että on tärkeää varata taloudellisia resursseja joustoturvaa varten. Joustoturvan toteuttaminen investoimatta instituutioiden vahvistamiseen, aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan ja elinikäiseen oppimiseen ei johda laadukkaiden työmarkkinoiden syntymiseen. Tällaisten markkinoiden kehittämiseen kuuluisi myös turvan laajentaminen koskemaan epävarmoja työsuhteita. Työmarkkinapolitiikassa tulisi keskittyä naisten, nuorten ja ikääntyneiden saamiseen työmarkkinoille. Joustoturvaa tulisi soveltaa kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti. Näin ollen on välttämätöntä osoittaa riittävästi varoja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) kaltaisiin EU:n rahastoihin.

4.9

ETSK korostaa, että kaikkien asiaan liittyvien politiikkojen olisi vahvistettava toisiaan. Talouskasvu, työllisyys, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ympäristö ovat yhtä tärkeitä ja edellyttävät toinen toistaan. Kestävä kasvu riippuu hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävistä toimista ja ympäristön parantamisesta.

4.10

ETSK toivoo yhdennettyä ja monentasoista toimintamallia. Joustoturvan moniulotteisuuden vuoksi on tärkeää pyrkiä yhdistämään politiikan eri tasoja. Nykyistä yhtenäisempi politiikka joustoturvakysymyksen hoitamiseksi ja entistä aktiivisempi vuorovaikutus eri toimijoiden ja tasojen kesken on tarpeen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parantamiseksi.

4.11

ETSK katsoo, että joustoturvaa toteutettaessa tulisi ottaa huomioon uudet riskit ja että siirtymien tulisi olla palkitsevia. Globalisaatio lisää sekä työntekijöiden että yritysten riskejä, ja riskien huomioon ottaminen on välttämätöntä, jotta globalisaation haasteeseen voidaan vastata. On ratkaisevan tärkeää edistää ammatillista liikkuvuutta myönteisellä ja laadukkaalla tavalla siten, että investoidaan ihmisiin ja parannetaan oikeuksien siirrettävyyttä.

19.8.2008   

FI