2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/2

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 20.3.2008 — Bayerischer Brauerbund e.V. v. Bavaria N.V.

(Asia C-120/08)

(2008/C 197/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Bayerischer Brauerbund e.V.

Vastaaja: Bavaria N.V.

Ennakkoratkaisukysymykset

Voidaanko maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/06 (1) 14 artiklan 1 kohtaa soveltaa, jos suojattu merkintä on pätevästi rekisteröity maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14.7.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 (2) 17 artiklan mukaisessa yksinkertaistetussa menettelyssä?

a)	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Mistä ajankohdasta asetuksen (EY) N:o 510/06 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suojatun maantieteellisen merkinnän ajallinen etusija lasketaan?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Minkä säännöksen mukaan arvioidaan asetuksen (ETY) N:o 2081/92 17 artiklan mukaisessa yksinkertaistetussa menettelyssä pätevästi rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän ja tavaramerkin välistä kollisiotilannetta ja minkä mukaan määräytyy suojatun maantieteellisen merkinnän ajallinen etusija?

Voidaanko maantieteellisten nimitysten suojaa koskevia kansallisia säännöksiä soveltaa silloin, jos merkintä Bayerisches Bier täyttää asetuksessa (ETY) N:o 2081/92 (3) ja asetuksessa (EY) N:o 510/06 asetetut rekisteröinnin edellytykset mutta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesta maantieteellisten merkintöjen ja alkuperäisnimitysten rekisteröinnistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1107/96 liitteen täydentämisestä 28.6.2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1347/01 on pätemätön?

(1) EUVL L 93, s. 12.

(2) EYVL L 208, s. 1.

(3) EYVL L 182, s. 3.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/2

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 23.4.2008 — H. J. Nijemeisland v. Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit

(Asia C-170/08)

(2008/C 197/03)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

College van Beroep voor het bedrijfsleven

Pääasian asianosaiset

Valittaja: H. J. Nijemeisland

Vastapuoli: Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko asetuksen (EY) N:o 795/2004 (1) 3a artiklaa, kun sitä luetaan yhdessä asetuksen (EY) N:o 2419/2001 (2) 2 artiklan r ja s alakohdan kanssa, tulkittava siten, että sen tavoitteena on pelkästään estää asetuksen (EY) N:o 2419/2001 perustuvan vähennyksen tai tuen ulkopuolelle jättämisen muuttuminen luonteeltaan pysyväksi, vai sovelletaanko kyseistä säännöstä myös silloin, kun kyse on muiden asetusten perusteella määrätyistä vähennyksistä tai tuen ulkopuolelle jättämisistä?

(1) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 795/2004 (EUVL L 141, s. 1).

(2) Tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3508/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11.12.2001 annettu komission asetus (EY) N:o 2419/2001 (EYVL L 327, s. 11).

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/3

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 29.4.2008 — Aydin Salahadin Abdulla v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-175/08)

(2008/C 197/04)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Aydin Salahadin Abdulla

Vastapuoli: Saksan liittotasavalta

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (1) 11 artiklan 1 kohdan e alakohtaa — ottamatta huomioon 28.7.1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (Geneven yleissopimus) 1 artiklan C kohdan 5 alakohdan toista virkettä — tulkittava niin, että pakolaisasema lakkaa jo silloin, kun direktiivin 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettu pakolaisella oleva sellainen perusteltu pelko vainotuksi joutumisesta, jonka johdosta pakolaisasema myönnettiin, on lakannut eikä pakolaisella ole muita perusteita pelätä joutuvansa vainotuksi direktiivin 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla?

Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, edellytetäänkö direktiivin 11 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetulta pakolaisaseman lakkaamiselta lisäksi, että pakolaisen kansalaisuusmaassa:

a)	on olemassa direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suojelun tarjoaja, ja riittääkö tässä yhteydessä, että suojelun myöntäminen on mahdollista vain monikansallisten sotilasjoukkojen avustuksella,

b)	pakolaista ei uhkaa mikään sellainen direktiivin 15 artiklassa tarkoitettu vakava haitta, joka johtaa direktiivin 18 artiklassa tarkoitettuun toissijaisen suojelun myöntämiseen, ja/tai

c)	turvallisuustilanne on vakaa ja yleiset elinolot takaavat vähimmäiselintason?

Onko sellaisessa tilanteessa, jossa siihenastiset olosuhteet, joiden johdosta asianosaiselle myönnettiin pakolaisasema, ovat lakanneet, uusia toisenlaisia vainon perustavia olosuhteita arvioitava

a)	sen todennäköisyyden perusteella, jonka perusteella pakolaisasema tunnustettiin, vai sovelletaanko asianosaisten hyväksi jotakin toista perustetta, ja

b)	direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kevennetyn näyttövelvollisuuden valossa?

(1) EUVL L 304, s. 12.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/3

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 29.4.2008 — Kamil Hasan v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-176/08)

(2008/C 197/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Kamil Hasan

Vastapuoli: Saksan liittotasavalta

Ennakkoratkaisukysymykset

a)	on olemassa direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suojelun tarjoaja, ja riittääkö tässä yhteydessä, että suojelun myöntäminen on mahdollista vain monikansallisten sotilasjoukkojen avustuksella,

b)	pakolaista ei uhkaa mikään sellainen direktiivin 15 artiklassa tarkoitettu vakava haitta, joka johtaa direktiivin 18 artiklassa tarkoitettuun toissijaisen suojelun myöntämiseen, ja/tai

c)	turvallisuustilanne on vakaa ja yleiset elinolot takaavat vähimmäiselintason?

Onko sellaisessa tilanteessa, jossa siihenastiset olosuhteet, joiden johdosta asianosaiselle myönnettiin pakolaisasema, ovat lakanneet, uusia toisenlaisia vainon perustavia olosuhteita arvioitava

a)	sen todennäköisyyden perusteella, jonka perusteella pakolaisasema tunnustettiin, vai sovelletaanko asianosaisten hyväksi jotakin toista perustetta, ja

b)	direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kevennetyn näyttövelvollisuuden valossa?

(1) EUVL L 304, s. 12.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/4

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 29.4.2008 — Khoshnaw Abdullah v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-177/08)

(2008/C 197/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Khoshnaw Abdullah

Vastapuoli: Saksan liittotasavalta

Ennakkoratkaisukysymykset

a)	on olemassa direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suojelun tarjoaja, ja riittääkö tässä yhteydessä, että suojelun myöntäminen on mahdollista vain monikansallisten sotilasjoukkojen avustuksella,

b)	pakolaista ei uhkaa mikään sellainen direktiivin 15 artiklassa tarkoitettu vakava haitta, joka johtaa direktiivin 18 artiklassa tarkoitettuun toissijaisen suojelun myöntämiseen, ja/tai

c)	turvallisuustilanne on vakaa ja yleiset elinolot takaavat vähimmäiselintason?

Onko sellaisessa tilanteessa, jossa siihenastiset olosuhteet, joiden johdosta asianosaiselle myönnettiin pakolaisasema, ovat lakanneet, uusia toisenlaisia vainon perustavia olosuhteita arvioitava

a)	sen todennäköisyyden perusteella, jonka perusteella pakolaisasema tunnustettiin, vai sovelletaanko asianosaisten hyväksi jotakin toista perustetta, ja

b)	direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kevennetyn näyttövelvollisuuden valossa?

(1) EUVL L 304, s. 12.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 29.4.2008 — Ahmed Adem ja Hamrin Mosa Rashi v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-178/08)

(2008/C 197/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Ahmed Adem ja Hamrin Mosa Rashi

Vastapuoli: Saksan liittotasavalta

Ennakkoratkaisukysymykset

a)	on olemassa direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suojelun tarjoaja, ja riittääkö tässä yhteydessä, että suojelun myöntäminen on mahdollista vain monikansallisten sotilasjoukkojen avustuksella,

b)	pakolaista ei uhkaa mikään sellainen direktiivin 15 artiklassa tarkoitettu vakava haitta, joka johtaa direktiivin 18 artiklassa tarkoitettuun toissijaisen suojelun myöntämiseen, ja/tai

c)	turvallisuustilanne on vakaa ja yleiset elinolot takaavat vähimmäiselintason?

Onko sellaisessa tilanteessa, jossa siihenastiset olosuhteet, joiden johdosta asianosaiselle myönnettiin pakolaisasema, ovat lakanneet, uusia toisenlaisia vainon perustavia olosuhteita arvioitava

a)	sen todennäköisyyden perusteella, jonka perusteella pakolaisasema tunnustettiin, vai sovelletaanko asianosaisten hyväksi jotakin toista perustetta, ja

b)	direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kevennetyn näyttövelvollisuuden valossa?

(1) EUVL L 304, s. 12.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 29.4.2008 — Dler Jamal v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-179/08)

(2008/C 197/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Dler Jamal

Vastapuoli: Saksan liittotasavalta

Ennakkoratkaisukysymykset

a)	on olemassa direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suojelun tarjoaja, ja riittääkö tässä yhteydessä, että suojelun myöntäminen on mahdollista vain monikansallisten sotilasjoukkojen avustuksella,

b)	pakolaista ei uhkaa mikään sellainen direktiivin 15 artiklassa tarkoitettu vakava haitta, joka johtaa direktiivin 18 artiklassa tarkoitettuun toissijaisen suojelun myöntämiseen, ja/tai

c)	turvallisuustilanne on vakaa ja yleiset elinolot takaavat vähimmäiselintason?

Onko sellaisessa tilanteessa, jossa siihenastiset olosuhteet, joiden johdosta asianosaiselle myönnettiin pakolaisasema, ovat lakanneet, uusia toisenlaisia vainon perustavia olosuhteita arvioitava

a)	sen todennäköisyyden perusteella, jonka perusteella pakolaisasema tunnustettiin, vai sovelletaanko asianosaisten hyväksi jotakin toista perustetta, ja

b)	direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kevennetyn näyttövelvollisuuden valossa?

(1) EUVL L 302, s. 12.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/6

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank 's-Gravenhage (Alankomaat) on esittänyt 29.4.2008 — Latchways plc ja Eurosafe Solutions BV v. Kedge Safety Systems BV ja Consolidated Nederland BV

(Asia C-185/08)

(2008/C 197/10)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank 's-Gravenhage

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Latchways plc ja Eurosafe Solutions BV

Vastaajat: Kedge Safety Systems BV ja Consolidated Nederland BV

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Kuuluvatko standardissa EN 795 tarkoitetut luokan A1 kiinnityslaitteet (jotka on tarkoitettu jäämään pysyvästi paikoilleen) yksinomaan direktiivin 89/106/ETY (1) soveltamisalaan?

2)	Jos ensimmäiseen kysymykseen annetaan kieltävä vastaus, kuuluvatko nämä kiinnityslaitteet — mahdollisesti henkilönsuojaimen osana — direktiivin 89/686/ETY (2) soveltamisalaan?

Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annetaan kieltävä vastaus: Onko myös direktiivin 89/686/ETY liitteen II ja erityisesti siinä olevan 3.1.2.2. kohdan nojalla arvioitava tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan henkilönsuojaimen osalta, täyttääkö tämä henkilönsuojain itsessään tämän direktiivin olennaiset vaatimukset, vai onko tämän osalta käsiteltävä myös sitä, onko kiinnityslaite — jolla se liitetään kyseiseen henkilönsuojaimeen — varma liitteessä II tarkoitetuissa ennakoitavissa käyttöolosuhteissa?

4)	Sallitaanko yhteisön oikeuden ja erityisesti (päätöksen) 93/465/ETY (3) mukaan se, että EY-merkintä kiinnitetään vapaaehtoisesti ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettuun kiinnityslaitteeseen todisteena sen direktiivin 89/686/ETY ja/tai direktiivin 89/106/ETY mukaisuudesta?

5)	Jos neljänteen kysymykseen annetaan kokonaisuudessaan tai osittain myöntävä vastaus: Mikä menettely tai mitkä menettelyt otetaan huomioon määritettäessä direktiivin 89/686/ETY ja/tai direktiivin 89/106/ETY mukaisuutta?

6)	Onko standardia EN 795 pidettävä ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettujen kiinnityslaitteiden osalta yhteisön oikeutena, jota Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tulkitsee?

Jos kuudenteen kysymykseen annetaan myöntävä vastaus, onko standardia EN 795 tulkittava siten, että (Notified Bodyn) on testattava ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettu kiinnityslaite ennakoitavissa käyttöolosuhteissa (kuten ulkolämpötilat, sääolosuhteet, itse kiinnityslaitteen ja/tai niiden materiaalien, joilla se on kiinnitetty, tai kattorakennelman vanhentuminen)?

8)	Jos seitsemänteen kysymykseen annetaan myöntävä vastaus, onko testaus tehtävä silloin siten, että siinä otetaan huomioon (annetuissa ohjeissa olevat) käyttörajoitukset?

(1) Rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettu neuvoston direktiivi 89/106/ETY (EYVL L 40, 1989, s. 12).

(2) Henkilönsuojaimia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21.12.1989 annettu neuvoston direktiivi 89/686/ETY (EYVL L 399, s. 18).

(3) Teknistä yhdenmukaistamista koskevien direktiivien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen eri vaiheissa käytettäviksi tarkoitetuista moduuleista ja CE-merkinnän kiinnittämistä koskevista säännöistä ja käytöstä 22.7.1993 tehty neuvoston päätös (EYVL L 220, s. 23).

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/7

Kanne 6.5.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Irlanti

(Asia C-188/08)

(2008/C 197/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: S. Pardo Quintillán ja D. Lawunmi)

Vastaaja: Irlanti

Vaatimukset

—

On todettava, että siltä osin, kuin muu yhteisön ja Irlannin lainsäädäntö ei kata jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY (2), 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla kotitalousjätevesiä, joista huolehditaan sakokaivojen ja muiden erillisten käsittelyjärjestelmien avulla maaseudulla, Irlannin tasavalta ei ole täysimääräisesti ja asianmukaisesti saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystään kyseisen direktiivin 4, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13 ja 14 kohdan ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen vaatimuksia.

—	Irlanti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää, että Irlannissa ei ole kansallista lainsäädäntöä eikä yhteisön lainsäädäntöä, jossa säädetään kotitalousjätevesien, jotka hävitetään sakokaivoja tai muita erillisiä käsittelyjärjestelmiä käyttäen suurten taajamien ulkopuolella, käsittelystä direktiivin mukaisesti.

Koska muuta lainsäädäntöä ei ole, Irlannilla on velvollisuus saattaa direktiivin vaatimukset osaksi kansallista oikeusjärjestystään ja soveltaa niitä tällaisiin jätevesiin. Irlanti ei ole kuitenkaan saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystään eikä väittänyt saattaneensa osaksi kansallista oikeusjärjestystään tällaisia vaatimuksia. Lisäksi se ei ole käytännössä noudattanut näitä vaatimuksia. Erityisesti

—

Irlanti ei ole kyseisten jätevesien osalta saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystään direktiivin 4 artiklaa. Kyseisen 4 artiklan saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä on tärkeää, koska siinä vahvistetaan ympäristötavoitteet, joihin on pyrittävä ja joita on noudatettava muiden direktiivin mukaisten velvoitteiden osalta. Komissio väittää, että myöskään käytännössä 4 artiklaa ei noudateta Lough Leanen vesialueella, tämän vahvistavat todisteet, jotka komissio on esittänyt ympäristövahingoista, jotka johtuvat siitä, ettei sakokaivoja ole valvottu asianmukaisesti.

—

Irlanti ei ole kyseisten jätevesien osalta saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystään direktiivin 7 artiklaa. Kyseinen 7 artikla on tärkeä, koska siinä muun muassa säädetään alueellisesta etukäteissuunnittelusta, joka koskee jätteistä huolehtimista sopivassa paikassa ympäristövahinkojen välttämiseksi. Sen lisäksi, että Irlanti ei ole saattanut 7 artiklaa osaksi kansallista oikeusjärjestystään, se ei ole käytännössä ottanut käyttöön suunnitelmia, jotka tyydyttävät 7 artiklan vaatimukset sakokaivojen ja muiden erillisten käsittelyjärjestelmien osalta.

—

Irlanti ei ole kyseisten jätevesien osalta saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystään direktiivin 8 artiklaa. Kyseinen 8 artikla on tärkeä, koska siinä säädetään, että jätteet on käsiteltävä direktiivin mukaisesti. Irlannissa 8 artiklaa ei noudateta myöskään käytännössä, koska Irlanti ei varmista sitä, että kotitalousvedet käsitellään direktiivin mukaisesti.

—

Irlanti ei ole kyseisten jätevesien osalta saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystään direktiivin 9 artiklaa. Kyseinen 9 artikla on tärkeä, koska siinä säädetään jätteidenkäsittelytoimen muodollisesta etukäteisluvasta, johon liittyy ympäristötakeita. Irlannissa sakokaivoihin ja muuhun erilliseen käsittelyyn käytännössä sovellettava valvonta ei ole vastaavaa, ja näin ollen 9 artiklaa ei noudateta käytännössä.

—

Irlanti ei ole kyseisten jätevesien osalta saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystään direktiivin 10 artiklaa. Komissio katsoo, että jätevesien käsittely sakokaivojen ja muiden erillisten järjestelmien avulla vastaa lähes aina direktiivissä tarkoitettua jätteiden huolehtimistoimea. On kuitenkin mahdollista, että joissakin olosuhteissa voitaisiin perustella, että käsittelymenetelmä on hyödyntämistoimi. Näin voisi olla esimerkiksi kotitalousjätevesien kuivakompostoinnissa niiden myöhempää lannoitekäyttöä varten. Niinpä komissio on liittänyt 10 artiklan tähän kanteeseen.

—

Irlanti ei ole kyseisten jätevesien osalta saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystään direktiivin 11 artiklaa. Irlanti ei väitä, että se olisi että se olisi 11 artiklan 3 kohdan osalta tai muuten saattanut direktiivin 11 artiklan säännökset osaksi kansallista oikeusjärjestystään, mutta siltä osin kuin se voi tällaista väittää, komissio kiistäisi väitteet toteamalla, että sellaiset säännöt, jotka Irlanti on ottanut käyttöön sakokaivojen ja muiden erillisten käsittelyjärjestelmien osalta, eivät vastaa direktiivin 11 artiklan 1 ja 2 kohdan saattamista osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Irlannissa sovellettavat säännöillä ei erityisesti varmisteta sitä, että direktiivin 4 artiklassa säädettyjä edellytyksiä noudatettaisiin. Lisäksi sakokaivojen ja muiden erillisten järjestelmien rekisteröintiä varten ei ole rekisteröintijärjestelmää.

—

Irlanti ei ole kyseisten jätevesien osalta saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystään direktiivin 12 artiklaa. Kyseinen 12 artikla on tärkeä sakokaivojen ja muiden erillisten käsittelyjärjestelmien osalta, koska toimiakseen tehokkaasti tällaiset järjestelmät edellyttävät lietteiden ajoittaista poistamista ja käsittelyä. Siinä laajuudessa kuin tällaiseen poistamiseen ja käsittelyyn liittyy ammatillisia palveluja, niistä ei säädetä Irlannin oikeudessa direktiivin mukaisesti.

—

Irlanti ei ole kyseisten jätevesien osalta saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystään direktiivin 13 artiklaa. Kyseinen 13 artikla on tärkeä, koska jos asianmukaista huoltoa ei ole, jopa sijainniltaan hyvät ja hyvin asennetut sakokaivot voivat rikkoontua ja aiheuttaa ympäristövahinkoja. Tarkastusjärjestelmä on näin ollen ensiarvoisen tärkeä. Lough Leanen tutkimuksesta saadut todisteet osoittavat, että sen lisäksi, että Irlanti ei ole saattanut direktiivin 13 artiklan vaatimuksia osaksi kansallista oikeusjärjestystään, se ei ole noudattanut näitä vaatimuksia käytännössä sakokaivojen ja muiden erillisten käsittelyjärjestelmien osalta.

—

Irlanti ei ole kyseisten jätevesien osalta saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystään direktiivin 14 artiklaa. Direktiivin 14 artikla on tärkeä sellaisen kirjan pitämisen vuoksi, joka auttaa varmistamaan, että sakokaivot ja muut erilliset järjestelmät eivät ylikuormitu ja että niitä huolletaan asianmukaisesti. Lough Leanen tutkimuksen todisteet osoittavat, että sen lisäksi, että Irlanti ei ole saattanut direktiivin 14 artiklan säännöksiä osaksi kansallista oikeusjärjestystään, se ei noudata näitä vaatimuksia käytännössä sakokaivojen ja muiden erillisten käsittelyjärjestelmien osalta.

(1) EYVL L 194, s. 39.

(2) EYVL L 78, s. 32.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/8

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 8.5.2008 — TeliaSonera Finland Oyj

(Asia C-192/08)

(2008/C 197/12)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein hallinto-oikeus

Pääasian asianosaiset

Kantaja: TeliaSonera Finland Oyj

Muut osapuolet: Viestintävirasto, iMEZ Ab

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (1) (käyttöoikeusdirektiivi) 4 artiklan 1 kohtaa, kun sitä verrataan yhtäältä direktiivin johdannon 5, 6 ja 8 kohtaan ja toisaalta direktiivin 8 artiklaan ja 5 artiklaan, tulkittava niin,

a)	että kansallisessa laissa voidaan viestintämarkkinalain 39 §:n 1 momentin tavoin säätää, että mikä tahansa teleyritys on velvollinen neuvottelemaan yhteenliittämisestä toisen teleyrityksen kanssa ja, jos vastaus tähän on myönteinen,

että kansallinen sääntelyviranomainen voi katsoa, että neuvotteluvelvollisuutta ei ole täytetty, kun teleyritys, jolla ei ole huomattavan markkinavoiman asemaa, on tarjonnut toiselle yritykselle yhteenliittämistä ehdoilla, jotka viranomainen katsoo täysin yksisuuntaisiksi ja joiden viranomainen katsoo olevan omiaan estämään kilpailullisten markkinoiden kehittymistä vähittäismyyntitasolla, kun ne ovat tosiasiallisesti estäneet mainittua toista yritystä tarjoamasta asiakkailleen mahdollisuutta välittää teleyrityksen verkkoon liittyneille loppuasiakkaille multimediaviestejä, ja, jos vastaus tähänkin kysymykseen on myönteinen,

että kansallinen sääntelyviranomainen voi päätöksellään velvoittaa mainitun teleyrityksen, jolla siis ei ole huomattavan markkinavoiman asemaa, neuvottelemaan vilpittömässä mielessä tekstiviesti- ja multimediaviestipalveluiden yhteenliittämisestä yritysten järjestelmien välillä siten, että kaupallisissa neuvotteluissa tulee ottaa huomioon tavoitteet, joihin yhteenliittämisellä pyritään ja että neuvottelut tapahtuvat niistä lähtökohdista, että tekstiviesti- ja multimediaviestipalvelujen toimivuus yritysten järjestelmien välillä voidaan toteuttaa kohtuullisin ehdoin siten, että käyttäjillä on mahdollisuus käyttää teleyritysten viestintäpalveluja.

2)	Onko edellä mainittujen kysymysten arvioinnissa vaikutusta iMEZ Ab:n verkon luonteella ja sillä, onko iMEZ Ab katsottava yleisten sähköisten viestintäverkkojen operaattoriksi.

(1) EYVL L 108, s. 7.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 9.5.2008 — Susanne Gassmayr v. Bundesministerin für Wissenschaft und Forschung

(Asia C-194/08)

(2008/C 197/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Susanne Gassmayr

Vastaaja: Bundesministerin für Wissenschaft und Forschung

Ennakkoratkaisukysymykset

1.	Onko toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (1) (EYVL L 348, 28.11.1992) 11 artiklan 1, 2 ja 3 kohdalla välitön vaikutus?

2.	Onko edellä mainittuja säännöksiä — mikäli niillä on välitön vaikutus — tulkittava siten, että työntekijällä on raskaina olevia naisia koskevan työskentelykiellon ja/tai äitiysloman aikana edelleen oikeus päivystyslisään?

Päteekö tämä joka tapauksessa silloin, jos jäsenvaltio tekee päätöksen järjestelmästä, jossa ”palkan” maksu jatkuu siten, että siihen kuuluvat lähtökohtaisesti kaikki tulot, poikkeuksena kuitenkin ns. ((Itävallan) vuoden 1956 palkkalain (Gehaltsgesetz) 15 §:ssä luetellut) tehtävän mukaan maksettavat (tehtävästä riippuvat) palkanlisät (kuten tässä tapauksessa riidanalainen päivystyslisä)?

Onko edellä mainittujen säännösten tavoitteena muussa tapauksessa — siinä tapauksessa, että niillä ei ole välitöntä vaikutusta — se, että jäsenvaltiot panevat ne täytäntöön siten, että työntekijällä, joka ei enää työskentele päivystyksessä raskaana olevia naisia koskevan työskentelykiellon ja/tai äitiysloman aikana, pitäisi olla oikeus siihen, että näistä työsuorituksista maksetaan edelleen palkanlisää?

(1) EYVL L 348, s. 1.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/10

Kanne 14.5.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-198/08)

(2008/C 197/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: W. Mölls)

Vastaaja: Itävallan tasavalta

Vaatimukset

—

Itävallan tasavalta ei ole noudattanut 27.11.1995 annetun neuvoston direktiivin 95/59/EY (1) 9 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pitänyt voimassa säännöksiä, joissa määritetään valtiolliset vähimmäismyyntihinnat savukkeille ja savukkeiksi käärittävälle hienoksi leikatulle tupakalle.

—	Itävallan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valmistettu tupakka on yksi niistä kolmesta tuoteryhmästä, joihin sovelletaan yhdenmukaista valmisteverosäännöstöä yhteisön tasolla. Direktiivi 95/59/EY sisältää joitain yleisiä, kaikkeen valmistettuun tupakkaan sovellettavia säännöksiä, ja siinä säädetään lisäksi savukkeiden valmisteveron rakenteesta. Direktiivin 9 artiklan 1 kohta sisältää perusperiaatteen, jonka mukaan sekä valmistajilla että maahantuojilla on oikeus vahvistaa vapaasti enimmäishinta valmistetulle tupakalle. Tällä säännöksellä varmistetaan se, että veron perusteeseen sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa samoja periaatteita, sekä estetään se, että direktiivin tarkoitus vaarannetaan valtiollisella hintasääntelyllä, joka vahingoittaa kilpailua ja sisämarkkinoita.

Itävallassa vuonna 2006 annetulla lainsäädännöllä, jonka mukaan valtion viranomaiset määrittävät savukkeille ja savukkeiksi käärittävälle hienoksi leikatulle tupakalle vähimmäishinnat, rikotaan edellä mainittua direktiivin 95/59/EY säännöstä. Vähimmäishintojen määrittämisen kautta poistetaan eri tuotteiden väliset hintaerot, joita voi syntyä erilaisten hinnanmuodostustekijöiden perusteella, koska tätä kautta alemman hintaluokan vähittäismyyntihinnat nostetaan suoraan tietylle vähimmäistasolle. Vaikka vähimmäishinnat määrittyisivät keskimääräisten markkinahintojen perusteella, kuten asia on Itävallassa, tällainen mekanismi johtaa väistämättä jäsenvaltioiden välisten kauppavirtojen vääristymiseen.

Niihin intresseihin, joita jäsenvaltiot pyrkivät toteuttamaan kauppa- ja veropolitiikkansa kautta, kuuluu luonnollisesti myös intressi kansanterveyden turvaamiseen. Tähän sisältyy myös tavoite säilyttää tupakkatuotteiden hintataso korkeana. Kun jäsenvaltiot voivat kuitenkin toteuttaa tämän tavoitteen täysimääräisesti verotuksen keinoin, ei ole mahdollista, että ne vetoavat tällaisiin intresseihin poiketakseen kyseessä olevasta direktiivin säännöksestä, koska ne vaarantavat siten sisämarkkinoiden toiminnan.

Komission käsityksen mukaan verotus on toimiva ja riittävä hinnoittelukeino. Esimerkit muista jäsenvaltioista osoittavat myös, että valmistettu tupakka voidaan saada kalliimmaksi pelkän verorasituksen kautta, kun verotasoa voidaan vapaasti muuttaa ylöspäin lopullisen hinnan nostamiseksi riippumatta siitä, mikä on kyseessä olevien valmistajien voittomarginaali, ja/tai siitä, kuinka valmiita ne ovat myymään tuotteita ilman voittoa tai jopa tappiolla. Tällaisella menettelyllä, jossa verotus toimii objektiivisena kustannustekijänä, vältetään vähimmäishinnoista seuraavat kielteiset vaikutukset kilpailuun ja sisämarkkinoihin sekä laajempi vähimmäishintoihin liittyvä haitta eli tupakkatuotteiden valmistajien voittomarginaalin varmistaminen. Tämä seuraus ei edesauta mitenkään terveyden suojelua vaan on pikemminkin kyseisen tavoitteen vastaista. Komissio on vakuuttunut myös siitä, että toivottu kansanterveyden suojelu voidaan turvata aktiivisella ja onnistuneella valtion veropolitiikalla ilman, että tarvitsee ottaa käyttöön direktiivin 95/59/EY 9 artiklan kanssa yhteensoveltumattomia vähimmäishintoja.

(1) EYVL L 291, s. 40.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 15.5.2008 — Erhard Eschig v. UNIQA Sachversicherung AG

(Asia C-199/08)

(2008/C 197/16)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Erhard Eschig

Vastaaja: UNIQA Sachversicherung AG

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko oikeusturvavakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 22.6.1987 annetun neuvoston direktiivin 87/344/ETY (1) 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava niin, että erään oikeusturvavakuutuksen antajan käyttämiin yleisiin sopimusehtoihin kuuluva ehto, jonka mukaan sellaisissa vakuutusasioissa, joissa suuri määrä vakuutuksenottajia on kärsinyt vahinkoa saman tapahtuman (kuten arvopaperipalveluja tarjoavan yrityksen maksukyvyttömyyden) seurauksena, vakuutuksenantajalla on oikeus valita oikeudellinen edustaja ja joka näin rajoittaa yksittäisen vakuutuksenottajan oikeutta valita vapaasti asianajajansa (niin sanottu ”joukkovahinkoehto”), on sen kanssa ristiriidassa?

2)	Jos vastaus kysymykseen 1 on kieltävä: Millä edellytyksillä katsotaan, että kyse on sellaisesta ”joukkovahingosta”, jonka seurauksena oikeus valita oikeudellinen edustaja voi mainitun direktiivin mukaan (tai sen täydentämiseksi) siirtyä vakuutuksenottajalta vakuutuksenantajalle?

(1) EYVL L 185, s. 77.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 16.5.2008 — The Sporting Exchange Ltd, joka harjoittaa toimintaa nimellä Betfair, muut osapuolet: Oikeusministeri, Stichting de Nationale Sporttotalisator ja Scientific Games Racing

(Asia C-203/08)

(2008/C 197/17)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittaja: The Sporting Exchange Ltd, joka harjoittaa toimintaa nimellä Betfair

Muut osapuolet: Oikeusministeri, Stichting de Nationale Sporttotalisator ja Scientific Games Racing

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko EY 49 artiklaa tulkittava siten, että artiklan soveltaminen johtaa siihen, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei voi kieltää kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevan rahapeleihin liittyviä palveluja koskevan suljetun lupajärjestelmän perusteella sitä, että palvelujen tarjoaja, jolle jo on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa lupa tarjota palveluja Internetin välityksellä, tarjoaa näitä palveluja Internetin välityksellä myös ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa?

Sovelletaanko yhteisöjen tuomioistuimen eräissä toimilupia koskevissa asioissa esittämää EY 49 artiklan ja erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja siihen perustuvan avoimuusvelvoitteen tulkintaa menettelyyn, joka koskee luvan myöntämistä rahapelipalvelujen tarjoamiseksi lakisääteisessä yhden luvan järjestelmässä?

Voiko lakisääteisessä yhden luvan järjestelmässä nykyisen luvanhaltijan luvan voimassaolon pidentäminen ilman että mahdolliset muut osapuolet saavat mahdollisuuden kilpailla luvasta, olla asianmukainen ja oikeassa suhteessa oleva toimenpide yleistä etua koskevista pakottavista syistä, jotka yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt perusteluksi rajoitettaessa vapaata liikkuvuutta rahapelipalvelujen tarjoamisen osalta? Jos vastaus on myöntävä, millä edellytyksillä?

b.	Onko 3 a. kysymykseen annettavaan vastauksen kannalta merkitystä sillä, vastataanko toiseen kysymykseen myöntävästi vai kieltävästi?

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/12

Kanne 20.5.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-211/08)

(2008/C 197/19)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Traversa ja R. Vidal Puig)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut EY 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on evännyt espanjalaisen Sistema Nacional de Saludin (kansallinen terveysjärjestelmä) edunsaajilta korvauksen sellaisista lääketieteellisistä kuluista, joita heille on syntynyt toisessa jäsenvaltiossa sairaalahoidosta, jota on saatu sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti, siltä osin kuin korvauksen taso siinä jäsenvaltiossa, jossa hoitoa annetaan, on alhaisempi kuin Espanjan lainsäädännössä säädetty

—	Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Espanjan sosiaaliturvalainsäädännössä säädetään, että kansallisesta terveysjärjestelmästä korvattavat sairaalahoidot on tarjottava tästä järjestelmästä, erittäin poikkeuksellisia ”kiireellisten, välittömien ja elintärkeiden hoitotoimien” tapauksia lukuun ottamatta. Näin ollen silloin, kun espanjan kansalliseen terveysjärjestelmään kuuluva edunsaaja siirtyy tilapäisesti toiseen jäsenvaltioon ja kun hän tänä aikana saa lääketieteelliseltä kannalta välttämätöntä sairaalahoitoa asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti, Espanjan viranomaiset eivät korvaa hänelle aiheutuneita kuluja.

Kun toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti sovellettava sairaalakulujen korvaustaso on alhaisempi kuin Espanjan lainsäädännössä säädetty, Espanjan viranomaisten kieltäytyminen erotuksen korvaamisesta voi johtaa siihen, että Espanjan kansallisen terveysjärjestelmän edunsaajat eivät halua mennä kyseessä olevaan jäsenvaltioon saadakseen siellä muita kuin lääketieteellisiä palveluja (esimerkiksi koulutus- tai matkailupalveluja) tai — jos kyseessä ovat edunsaajat, jotka ovat jo siirtyneet toiseen jäsenvaltioon — he tuntevat houkutusta siirtää paluupäiväänsä aiemmaksi, jotta he saisivat ilmaisen sairaalahoidon Espanjassa. Tästä seuraa, että riidanalainen Espanjan lainsäädäntö voi rajoittaa sekä edunsaajan toiseen jäsenvaltioon väliaikaisen siirtymisen syynä alun perin olleiden muiden kuin lääketieteellisten palvelujen tarjoamista että lääketieteellisten palvelujen myöhempää tarjoamista kyseisessä jäsenvaltiossa asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan säännösten mukaisesti.

Edellä mainitut palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukset eivät ole perusteltuja EY:n perustamissopimuksen nojalla. Espanjan viranomaiset eivät ole osoittaneet, että nämä rajoitukset olisivat tarpeellisia Espanjan kansallisen terveysjärjestelmän taloudellisen tasapainon vakavan vaarantumisen välttämiseksi. Näin ollen on pääteltävä, että riidanalainen lainsäädäntö on ristiriidassa EY 49 artiklan kanssa.

(1) EYVL L 149, s. 2.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d'État (Ranska) on esittänyt 21.5.2008 — Société Zeturf Ltd v. pääministeri, maatalous- ja kalastusministeri, sisäasiain-, merentakaisten alueiden ja paikallishallinnon ministeri ja talous-, teollisuus- ja työllisyysministeri — väliintulija: G.I.E. Pari Mutuel Urbain (PMU)

(Asia C-212/08)

(2008/C 197/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d'État

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Société Zeturf Ltd

Vastaajat: Pääministeri, maatalous- ja kalastusministeri, sisäasiain-, merentakaisten alueiden ja paikallishallinnon ministeri ja talous-, teollisuus- ja työllisyysministeri

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa vahvistetaan kilparatojen ulkopuolella järjestettävien totopelien osalta yksinoikeusjärjestelmä yhden ainoan voittoa tavoittelemattoman toimijan hyväksi ja johon, vaikka tämä säännöstö ilmeisesti on omiaan takaamaan rikollisuuden torjuntaan ja siten yleisen järjestyksen suojaamiseen liittyvät tavoitteet mahdollisimman tehokkaasti, mitä ei voitaisi toteuttaa vähemmän rajoittavin toimenpitein, liittyy dynaaminen kaupallinen politiikka, jota toimija harjoittaa luvattomien pelikanavien syntymisen uhkan torjumiseksi ja pelaajien ohjaamiseksi laillisen tarjonnan pariin, ja jolla ei näin ollen saavuteta täysin uhkapelien vähentämistä koskevaa tavoitetta?

Arvioitaessa sitä, onko Ranskassa voimassa olevan kaltainen kansallista säännöstöä, jossa vahvistetaan kilparatojen ulkopuolella järjestettävien totopelien osalta yksinoikeusjärjestelmä yhden ainoan voittoa tavoittelemattoman toimijan hyväksi, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklan vastainen, onko palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusta arvioitava pelkästään internetissä tarjottavien totopelien rajoittamisen kannalta vai onko otettava huomioon totopelit kokonaisuudessaan riippumatta siitä, missä muodossa niitä tarjotaan pelaajille ja ne ovat pelaajien saatavilla?

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/13

Kanne 22.5.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-218/08)

(2008/C 197/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: B. Schima ja D. Recchia)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9.12.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/105/EY (2), 11 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole laatinut ulkoisia pelastussuunnitelmia kaikille sellaisille tuotantolaitoksille, joiden osalta tällaisia suunnitelmia edellytetään.

—	Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Seveso II -direktiivin tavoitteena on ehkäistä suuronnettomuuksia, joissa on mukana vaarallisia aineita, ja rajoittaa niiden ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvia seurauksia. On selvää, että ulkoisten pelastussuunnitelmien laatiminen on kyseisen direktiivin perustavanlaatuinen säännös: se mahdollistaa onnettomuustapauksessa kiireellisten toimenpiteiden toteuttamisen seurausten rajoittamiseksi.

Direktiivin 11 artiklaa sovelletaan direktiivin 9 artiklaan ja 2 artiklaan sisältyvien viittausten mukaisesti kaikkiin tuotantolaitoksiin, joissa on vaarallisia aineita vähintään niin suuria määriä kuin liitteessä I, 1 ja 2 osa, 3 sarake, mainitaan.

Italian viranomaiset vahvistavat omien tietojensa perusteella, että kaikissa tuotantolaitoksissa, joita varten pitäisi olla laadittu ulkoinen pelastussuunnitelma, ei tällaista ole.

(1) EYVL 1997 L 10, s. 13.

(2) EYVL L 345, s. 97.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 28.5.2008 — Dansk Transport og Logistik v. Skatteministeriet

(Asia C-230/08)

(2008/C 197/24)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Østre Landsret

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Dansk Transport og Logistik

Vastaaja: Skatteministeriet

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko tullikoodeksin (1) 233 artiklan d alakohdan ilmaisua ”takavarikoidaan — ja julistetaan samanaikaisesti tai myöhemmin valtiolle menetetyiksi” tulkittava siten, että säännös kattaa tilanteet, joissa viranomaiset tullilain 83 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen nojalla ottavat säännösten vastaisesti tuodut tavarat haltuunsa niitä tuotaessa ja hävittävät ne samanaikaisesti tai myöhemmin, ilman että kyseiset tavarat ovat olleet muiden kuin viranomaisten hallinnassa?

Onko järjestelmädirektiiviä (2) tulkittava siten, että säännösten vastaisesti tuotuja tavaroita, jotka takavarikoidaan niitä tuotaessa ja jotka viranomaiset samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät, on pidettävä ”väliaikaisesti valmisteverottomina”, minkä seurauksena valmisteverovelvollisuutta ei synny eikä se lakkaa (ks. järjestelmädirektiivin 5 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta ja 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, luettuna yhdessä tullikoodeksin 84 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 98 artiklan sekä soveltamista koskevien säännösten (3) 867 a artiklan kanssa)? Onko vastauksen kannalta merkitystä sillä, että tavaroita tällä tavalla säännösten vastaisesti tuotaessa syntynyt tullivelka lakkaa tullikoodeksin 233 artiklan d alakohdan nojalla?

Onko kuudetta arvonlisäverodirektiiviä (4) tulkittava siten, että säännösten vastaisesti tuotujen tavaroiden, jotka takavarikoidaan niitä tuotaessa ja jotka viranomaiset samanaikaisesti tai myöhemmin hävittävät, on katsottava olevan ”tullivarastomenettelyssä”, minkä seurauksena arvonlisäverovelvollisuutta ei synny eikä se lakkaa (ks. kuudennen arvonlisäverodirektiivin 7 artiklan 3 kohta, 10 artiklan 3 kohta ja 16 artiklan 1 kohdan B alakohdan c alakohta sekä soveltamista koskevien säännösten 867 a artikla)? Onko vastauksen kannalta merkitystä sillä, että tavaroita tällä tavalla säännösten vastaisesti tuotaessa syntynyt tullivelka lakkaa tullikoodeksin 233 artiklan d alakohdan nojalla?

Onko tullikoodeksia, soveltamista koskevia säännöksiä ja kuudetta arvonlisäverodirektiiviä tulkittava siten, että sen jäsenvaltion tulliviranomaisilla, jossa tavaroiden säännöstenvastainen tuonti TIR-kuljetuksella todetaan, on toimivalta kantaa kuljetukseen liittyvä tulli, valmistevero ja arvonlisävero, kun viranomaiset toisessa jäsenvaltiossa, jossa säännöstenvastainen tuonti yhteisöön tapahtui, eivät todenneet säännöstenvastaisuutta eivätkä näin ollen kantaneet tullia, valmisteveroa eivätkä arvonlisäveroa (ks. tullikoodeksin 215 ja 217 artikla, aiemmin voimassa olleiden soveltamista koskevien säännösten 454 artiklan 2 ja 3 kohta sekä kuudennen arvonlisäverodirektiivin 7 artikla)?

(1) Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1).

(2) Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/12/ETY (EYVL L 76, 23.3.1992, s. 1).

(3) Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annettu komission asetus (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1).

(4) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1).

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/15

Kanne 2.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-241/08)

(2008/C 197/25)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: D. Recchia ja J.-B. Laignelot)

Vastaaja: Ranskan tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia kyseisen direktiivin 6 artiklan 2 ja 3 kohdan asianmukaisen täytäntöönpanon edellyttämiä lakeja ja asetuksia

—	Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio esittää kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta, jotka perustuvat siihen, että direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 2 ja vastaavasti 6 artiklan 3 kohtaa on rikottu.

Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohta on luonteeltaan selvä. Kyseisessä 2 kohdassa kielletään suojeltujen luontotyyppien kaikenlainen heikentyminen. Se, että kansallisessa lainsäädännössä on otettu käyttöön merkittävien vaikutusten käsite, jotta voidaan rajoittaa edellä mainitun säännöksen soveltamista tiettyihin ihmisten toimenpiteisiin, ei siis ole perusteltua. Kansallinen lainsäätäjä ei voi myöskään todeta lopullisesti sitä, että tietyt metsästyksen tai kalastuksen kaltaiset toiminnat Natura 2000 -alueella eivät ole luonteeltaan häiritseviä, vaikka niitä harjoitettaisiinkin vain tilapäisesti tai voimassaolevan kansallisen säännöstön mukaisesti.

Komissio toteaa toisessa kanneperusteessaan ensiksi, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, on arvioitava asianmukaisesti, lukuun ottamatta ankaran tulkinnan tapauksia. Vastaajan lainsäädäntö aiheuttaa ongelmia suhteessa yhteisön oikeuteen, koska siinä jätetään systemaattisesti ympäristövaikutusten arvioinnin ulkopuolelle Natura 2000 -sopimusten mukaiset työt, hankkeet tai kehittäminen.

Komissio toteaa seuraavaksi, että Ranskan lainsäädännössä on hankkeita, jotka eivät edellytä lupaa tai hallinnollista hyväksymistä ja jotka näin ollen jäävät arviointimenettelyn ulkopuolelle. Tietyillä näistä hankkeista on merkittäviä vaikutuksia Natura 2000 -alueisiin lajien suojelun tavoitteiden kannalta.

Komission mukaan kansallisen lainsäätäjän pitäisi asettaa valituksentekijöille selvä velvollisuus esittää vaihtoehtoisia ratkaisuja tilanteissa, joissa tällaista aluetta koskevan hankkeen tai käyttösuunnitelman vaikutuksia arvioidaan kielteisesti.

(1) EYVL L 206, s. 7.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/15

Kanne 12.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Maltan tasavalta

(Asia C-252/08)

(2008/C 197/26)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: L. Flynn ja A. Alcover San Pedro)

Vastaaja: Maltan tasavalta

Vaatimukset

—

on todettava, että Maltan tasavalta ei ole noudattanut tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23.10.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY (1) (EYVL L 309, s. 1) 4 artiklan 1 kohdan, kun se luetaan yhdessä direktiivin liitteiden IV A, VI A ja VII A kanssa, eikä 12 artiklan, kun se luetaan yhdessä direktiivin liitteen VIII A.2 kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole soveltanut direktiiviä asianmukaisesti Delimaran voimalaitoksen Phase One -höyryvoimalan toimintaan eikä Marsan voimalaitoksen toimintaan.

—	Maltan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää, että Delimaran voimalaitoksen Phase One -höyryvoimalassa ei noudateta direktiivissä vahvistettuja rikkidioksidien, typen oksidien ja hiukkasten päästöraja-arvoja.

Komissio väittää lisäksi, että Malta ei ole noudattanut vaatimusta rikkodioksidi-, typen oksidi- ja hiukkaspitoisuuksien jatkuvista mittauksista Delimaran voimalaitoksen Phase One -höyryvoimalan eikä Marsan voimalaitoksen osalta.

(1) EYVL L 309, s. 1.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/16

Kanne 16.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-256/08)

(2008/C 197/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: C. O'Reilly ja M. Condou-Durande)

Vastaaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

—

On todettava, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut niistä komissiolle.

—	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin täytäntöönpanon määräaika päättyi 10.10.2006.

(1) EUVL L 304, s. 12.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/17

Tuomarien jakautuminen jaostoihin

(2008/C 197/29)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 19.9. ja 25.9.2007 muodostaa tuomioistuimeen kahdeksan viiden tuomarin jaostoa ja kahdeksan kolmen tuomarin jaostoa 25.9.2007 ja 31.8.2010 väliseksi ajaksi.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 8.7.2008 muuttaa tuomarien jakautumista jaostoihin 1.10.2008 ja 31.8.2010 väliseksi ajaksi seuraavasti:

Laajennettu ensimmäinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Tiili tuomarit Dehousse, Wiszniewska-Białecka, Jürimäe ja Soldevila Fragoso

Ensimmäinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Tiili

tuomari Dehousse

tuomari Wiszniewska-Białecka

Laajennettu toinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Pelikánová tuomarit Dehousse, Wiszniewska-Białecka, Jürimäe ja Soldevila Fragoso

Toinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Pelikánová

tuomari Jürimäe

tuomari Soldevila Fragoso.

Laajennettu kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Azizi tuomarit Cooke, Cremona, Labucka ja Frimodt Nielsen

Kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Azizi

tuomari Cremona

tuomari Frimodt Nielsen

Laajennettu neljäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Czúcz tuomarit Cooke, Cremona, Labucka ja Frimodt Nielsen

Neljäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Czúcz

tuomari Cooke

tuomari Labucka

Laajennettu viides jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Vilaras tuomarit Šváby, Prek, Moavero Milanesi ja Ciucă

Viides jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Vilaras

tuomari Prek

tuomari Ciucă

Laajennettu kuudes jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Meij tuomarit Vadapalas, Papasavvas, Wahl, Tchipev, Dittrich ja Truchot

Kuudes jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Meij

a)	tuomarit Vadapalas ja Tchipev

b)	tuomarit Vadapalas ja Truchot

c)	tuomarit Tchipev ja Truchot

Laajennettu seitsemäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Forwood tuomarit Šváby, Moavero Milanesi, Prek ja Ciucă

Seitsemäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Forwood

tuomari Šváby

tuomari Moavero Milanesi

Laajennettu kahdeksas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Martins Ribeiro tuomarit Vadapalas, Papasavvas, Wahl, Tchipev, Dittrich ja Truchot

Kahdeksas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria:

jaoston puheenjohtaja Martins Ribeiro

a)	tuomarit Papasavvas ja Wahl

b)	tuomarit Papasavvas ja Dittrich

c)	tuomarit Wahl ja Dittrich

Laajennetuissa kuudennessa ja kahdeksannessa jaostossa, joissa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria, tuomarit, jotka osallistuvat asian käsittelemiseen jaoston puheenjohtajan kanssa viiden tuomarin ratkaisukokoonpanon muodostamiseksi, ovat ne kolme tuomaria siitä kokoonpanosta, jonka käsiteltäväksi asia alun perin saatettiin, tämän jaoston neljäs tuomari ja yksi tuomari muusta neljän tuomarin jaostosta. Viimeksi mainittu tuomari, joka ei ole jaoston puheenjohtaja, nimetään vuorojärjestyksessä yhdeksi vuodeksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 6 artiklassa määrätyn järjestyksen mukaisesti.

Kuudennessa ja kahdeksannessa jaostossa, joissa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria, jaoston puheenjohtaja käsittelee asian vuorotellen a, b tai c kohdassa mainittujen tuomareiden kanssa sen mukaisesti, mihin ratkaisukokoonpanoon esittelevä tuomari kuuluu. Niissä asioissa, joissa jaoston puheenjohtaja on esittelevä tuomari, asian käsittelee jaoston puheenjohtaja yhdessä kuhunkin näihin ratkaisukokoonpanoihin kuuluvien tuomareiden kanssa vuorottelujärjestystä noudattaen asioiden rekisteröintijärjestyksen mukaisesti, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta toisiinsa liittyvien asioiden ratkaisemiseen yhdessä.

Muutoksenhakujaosto

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 8.7.2008, että muutoksenhakujaoston muodostavat 1.10.2008 ja 30.9.2009 välisenä aikana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti ja vuorojärjestyksen mukaisesti kaksi jaoston puheenjohtajaa.

Tuomarit, jotka osallistuvat asian käsittelemiseen muutoksenhakujaoston puheenjohtajan kanssa laajennetun viiden tuomarin ratkaisukokoonpanon muodostamiseksi, ovat ne kolme tuomaria siitä kokoonpanosta, jonka käsiteltäväksi asia alun perin saatettiin, ja vuorojärjestyksen mukaisesti kaksi jaoston puheenjohtajaa.

Perusteet, joiden mukaan asiat annetaan ratkaistavaksi jaostoille

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti 8.7.2008 työjärjestyksen 12 artiklan mukaisesti seuraavat perusteet, joiden mukaan asiat annetaan ratkaistavaksi jaostoille 1.10.2008 ja 30.9.2009 välisenä aikana:

1.	Virkamiestuomioistuimen päätöksiä koskevat valitukset annetaan heti valituskirjelmän jättämisen jälkeen ratkaistavaksi muutoksenhakujaostolle, tämän kuitenkaan rajoittamatta työjärjestyksen 14 ja 51 artiklan myöhempää soveltamista.

Muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut asiat annetaan heti kanteen jättämisen jälkeen ratkaistavaksi kolmen tuomarin jaostoille, tämän kuitenkaan rajoittamatta työjärjestyksen 14 ja 51 artiklan myöhempää soveltamista.

Tässä kohdassa tarkoitetut asiat jaetaan jaostojen kesken asioiden rekisteröintijärjestyksessä kolmen eri vuorojärjestyksen mukaisesti:

—	yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen, valtiontukisääntöjen ja kaupan suojaamistoimenpiteitä koskevien sääntöjen täytäntöönpanemista koskevat asiat

—	työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut henkistä omaisuutta koskeviin oikeuksiin liittyvät asiat

—	muut asiat.

Näiden vuorojärjestysten osalta ne kaksi neljän tuomarin jaostoa, joissa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria, otetaan lukuun kaksi kertaa joka kolmannen vuoron yhteydessä.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti voi poiketa näistä vuorojärjestyksistä ottaakseen huomioon sen, että tietyt asiat liittyvät toisiinsa, tai varmistaakseen töiden tasapainoisen jakamisen.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/18

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 26.6.2008 — Alferink ym. v. komissio

(Asia T-94/98) (1)

(Vahingonkorvauskanne - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Maito - Lisämaksu - Viitemäärä - Tuottajat, jotka ovat antaneet sitoumuksen kaupan pitämisestä luopumisesta - Vaatimus, jonka mukaan tuotannon on tapahduttava alkuperäisellä SLOM-tilalla - Asetuksen (ETY) N:o 1546/88, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1033/89, 3 a artikla - Sovellettavan säännöksen moniselitteiseksi väitetty sanamuoto - Oikeusvarmuuden periaate)

(2008/C 197/30)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantajat: Alfonsius Alferink (Heeten, Alankomaat) ja 67 muuta kantajaa, joiden nimet on lueteltu liitteessä (edustajat: asianajaja H. Bronkhorst ja asianajaja E. Pijnacker Hordijk, sittemmin asianajajat H. Bronkhorst, E. Pijnacker Hordijk ja J. Sluysmans, ja sitten asianajaja E. Pijnacker Hordijk)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: T. van Rijn)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus EY:n perustamissopimuksen 178 artiklan (josta on tullut EY 235 artikla) ja EY:n perustamissopimuksen 215 artiklan toisen kohdan (josta on tullut EY 288 artiklan toinen kohta) nojalla kantajille siitä aiheutuneeksi väitetyn vahingon korvaamisesta, että komissio on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta, koska se on antanut asetuksen N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 1546/88 muuttamisesta 20.4.1989 asetuksen (ETY) N:o 1033/89 (EYVL L 110, s. 27), jossa ei selkeästi ja täsmällisesti säädetä, että maidontuotanto on aloitettava uudelleen alkuperäiseltä SLOM-tilalta käsin

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Alfonsius Alferink ja liitteessä luetellut 67 muuta kantajaa velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EYVL C 358, 21.11.1998.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/19

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 18.6.2008 — Hoechst v. komissio

(Asia T-410/03) (1)

(Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Sorbaattimarkkinat - Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan - Sakkojen määrän laskenta - Perusteluvelvollisuus - Rikkomisen vakavuus ja kesto - Raskauttavat olosuhteet - Ne bis in idem -periaate - Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä - Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon - Menettelyn kesto)

(2008/C 197/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Hoechst GmbH, aiemmin Hoechst AG (Frankfurt am Main, Saksa) (edustajat: aluksi asianajajat M. Klusmann ja V. Turner, sittemmin asianajajat M. Klusmann, V. Turner ja M. Rüba ja lopuksi M. Klusmann ja V. Turner)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aluksi W. Mölls, O. Beynet ja K. Mojzesowicz, sittemmin W. Mölls ja K. Mojzesowicz, avustajanaan asianajaja A. Böhlke)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse vaatimuksesta kumota EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä seuraavien yritysten osalta: Chisso Corporation, Daicel Chemical Industries Ltd, Hoechst AG, The Nippon Synthetic Chemical Industry Co. Ltd ja Ueno Fine Chemicals Industry Ltd (Asia COMP/E 1/37.370 — Sorbaatit) 1.10.2003 tehty komission päätös 2005/493/EY (tiivistelmä EUVL 2005, L 182, s. 20) siltä osin kuin se koskee kantajaa, tai toissijaisesti alentaa kantajalle määrätyn sakon määrää sopivalle tasolle

Tuomiolauselma

1)	Hoechst GmbH:lle määrätyn sakon määräksi vahvistetaan 74,25 miljoonaa euroa.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 59, 6.3.2004.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/19

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 17.6.2008 — El Corte Inglés v. SMHV — Abril Sánchez ja Ricote Saugar (BoomerangTV)

(Asia T-420/03) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin BoomerangTV rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansalliset ja yhteisön sana- ja kuviomerkit BOOMERANG ja Boomerang - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaaran puuttuminen - Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitetussa merkityksessä yleisesti tunnettua tavaramerkkiä ei ole - Tavaramerkin maineelle ei aiheuteta vahinkoa - Tiettyjen aikaisempien tavaramerkkien olemassaoloa koskevien todisteiden tai niiden käännösten esittämättä jättäminen väiteosastossa - Todisteiden esittäminen ensimmäistä kertaa valituslautakunnassa - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohdan c alakohta, 8 artiklan 5 kohta ja 74 artiklan 2 kohta - Asetuksen (EY) N:o 2868/95 16 säännön 2 ja 3 kohta, 17 säännön 2 kohta ja 20 säännön 2 kohta)

(2008/C 197/32)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: El Corte Inglés, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Rivas Zurdo ja E. López Leiva)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: I. de Medrano Caballero)

Vastapuolet valituslautakunnassa ja väliintulijat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: José Matías Abril Sánchez ja Pedro Ricote Saugar (Madrid) (edustaja: asianajaja J. M. Iglesias Monravá)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 1.10.2003 tekemästä päätöksestä (asia R 88/2003-2), joka koskee yhtäältä El Corte Inglés, SA:n ja toisaalta J. M. Abril Sánchezin ja P. Ricote Saugarin välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	El Corte Inglés, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 47, 21.2.2004.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/20

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 26.6.2008 — SIC v. komissio

(Asia T-442/03) (1)

(Valtiontuet - Toimenpiteet, jotka Portugalin hallitus on toteuttanut julkisen yleisradioyhtiön RTP:n hyväksi rahoittaakseen sen julkisen palvelun tehtävän - Päätös, jossa todetaan, että tietyt toimenpiteet eivät ole valtiontukia ja että muut ovat yhteismarkkinoille soveltuvia - Valtiontuen luokittelu - Yhteismarkkinoille soveltuvuus - Huolellisen ja puolueettoman tutkimisen velvollisuus)

(2008/C 197/33)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: SIC — Sociedade Independente de Comunicação, SA (Carnaxide, Portugali) (edustajat: asianajajat C. Botelho Moniz, E. Maia Cadete ja M. Rosado da Fonseca)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: aluksi M. Balta ja F. Florindo Gijón, sittemmin M. Niejahr, J. Buendía Sierra ja G. Braga da Cruz, ja lopuksi B. Martenczuk ja G. Braga da Cruz)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan tapauskohtaisista toimenpiteistä, jotka Portugali on toteuttanut RTP:n hyväksi, 15.10.2003 tehdyn komission päätöksen 2005/406/EY (EUVL L 142, s. 1) siltä osin kuin tässä päätöksessä todetaan, että tietyt toimenpiteet eivät ole valtiontukia ja että muut ovat yhteismarkkinoille soveltuvia

Tuomiolauselma

1)	Tapauskohtaisista toimenpiteistä, jotka Portugali on toteuttanut RTP:n hyväksi, 15.10.2003 tehdyn komission päätöksen 2005/406/EY 1 artikla kumotaan.

2)	Päätöksen 2005/406/ 2 artikla kumotaan siltä osin kuin siinä todetaan, että vapautus notariaatti- ja rekisteröintiveroista ja -maksuista ei ole valtiontukea.

3)	Kanne hylätään muilta osin.

4)	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan neljä viidesosaa SIC — Sociedade Independente de Comunicação, SA:n oikeudenkäyntikuluista.

5)	SIC vastaa yhdestä viidesosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 71, 20.3.2004.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/20

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 19.6.2008 — Mülhens v. SMHV — Spa Monopole (MINERAL SPA)

(Asia T-93/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin MINERAL SPA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki SPA - Suhteellinen hylkäysperuste - Maine - Aikaisemman tavaramerkin maineen epäoikeudenmukainen hyväksikäyttö - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 5 kohta)

(2008/C 197/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mülhens GmbH & Co. KG (Köln, Saksa) (edustajat: asianajajat T. Schulte-Beckhausen ja S. Maaßen)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Spa Monopole, compagnie fermière de Spa SA/NV (Spa, Belgia) (edustajat: asianajajat L. de Brouwer, É. Cornu, E. de Gryse ja D. Moreau)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n toisen valituslautakunnan 11.1.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 825/2004-2), joka koskee Spa Monopole, compagnie fermière SA/NV:n ja Mülhens GmbH & Co. KG:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Mülhens GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 131, 3.6.2006.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/21

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 18.6.2008 — Coca-Cola v. SMHV — San Polo (MEZZOPANE)

(Asia T-175/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin MEZZOPANE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansalliset sanamerkit MEZZO ja MEZZOMIX - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Sekaannusvaaran puuttuminen)

(2008/C 197/35)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: The Coca-Cola Company (Atlanta, Georgia, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat E. Armijo Chávarri ja A. Castán Pérez-Gómez)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: O. Montalto ja L. Rampini)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: San Polo Srl (Montalcino, Italia) (edustajat: asianajajat G. Casucci ja F. Luciani)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 5.4.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 99/2005-1), joka koskee The Coca-Cola Companyn ja San Polo Srl:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	The Coca-Cola Company velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 212, 2.9.2006.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/21

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 25.6.2008 — Otto v. SMHV — L'Altra Moda (l'Altra Moda)

(Asia T-224/06) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin l'Altra Moda rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki Alba Moda - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaraa ei ole - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Asetuksen N:o 40/94 73 artikla ja 74 artiklan 1 ja 2 kohta)

(2008/C 197/36)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Otto GmbH & Co KG (Hampuri, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Rohnke ja M. Munz)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: O. Montalto ja P. Bullock)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: L'Altra Moda Spa (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat A. Masetti Zannini de Concina ja M. Bucarelli)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 16.6.2006 tekemän päätöksen (asia R 793/2005-2) johdosta, joka koski Otto GmbH & Co. KG:n ja l'Altra Moda SpA:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Otto GmbH & Co. KG velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja l'Altra Moda SpA:n oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 281, 18.11.2006.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/22

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 25.6.2008 — Olympiaki Aeroporia Ypiresies v. komissio

(Asia T-268/06) (1)

(Valtiontuet - Syyskuun 11 päivän 2001 terrori-iskuista aiheutuneiden vahinkojen vuoksi lentoyhtiöiden hyväksi toteutetut tuet - Päätös, jolla tukijärjestelmä todetaan yhteismarkkinoille osittain soveltumattomaksi ja jossa tuki määrätään takaisinperittäväksi - EY 87 artiklan 2 kohdan b alakohta - Syyskuun 11 päivän terrori-iskujen seurauksista 10.10.2001 annettu komission tiedonanto - Poikkeuksellisen tapahtuman ja vahingon välinen syy-yhteys - Perusteluvelvollisuus)

(2008/C 197/37)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Olympiaki Aeroporia Ypiresies AE (Ateena, Kreikka) (edustajat: asianajajat P. Anestis, T. Soames ja G. Goeteyn, solicitor S. Mavrogenis ja solicitor M. Pinto de Lemos Fermiano Rato)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Righini ja I. Chatzigiannis)

Oikeudenkäynnin kohde

Tuomiolauselma

Valtiontukiohjelmasta C 39/2003 (ex NN 119/2002), jota Helleenien tasavalta on soveltanut lentoliikenteen harjoittajille 11.–14.9.2001 aiheutuneiden tappioiden korvaamiseksi, 26.4.2006 tehdyn komission päätöksen K(2006) 1580 lopullinen 1 ja 2 artikla kumotaan siltä osin kuin niissä todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomiksi seuraavat Olympiaki Aeroporia Ypiresies AE:lle myönnetyt tuet: Kanadaan 15.9.2001 lennettäväksi tarkoitetun lennon peruuttamisesta aiheutuneiden vahinkojen perusteella maksettu tuki, muilla kuin tämän yhtiön Pohjois-Atlantin- ja Israelin-reiteillä aiheutuneiden vahinkojen perusteella maksettu tuki sekä tavaraliikenteen tulonmenetysten ja arkaluonteisten tavaroiden hävittämisestä, ylimääräisistä tavaroiden turvatarkastuksista, henkilöstön ylityötunneista ja ylimääräisistä kiireellisistä turvatoimista aiheutuneiden kustannusten perusteella maksettu tuki.

2)	Päätöksen K(2006) 1580 lopullinen 4 artikla kumotaan siltä osin kuin siinä määrätään perittäväksi takaisin edellisessä kohdassa mainitut tuet.

3)	Kanne hylätään muilta osin.

4)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 294, 2.12.2006.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/22

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 25.6.2008 — Zipcar v. OHMI — Canary Islands Car (ZIPCAR)

(Asia T-36/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin ZIPCAR rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki CICAR - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2008/C 197/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Zipcar, Inc. (Cambridge, USA) (edustajat: solicitor M. Elmslie ja barrister N. Saunders)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: D. Botis)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa: Canary Islands Car SL (Lanzarote, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 30.11.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 122/2006-2), joka koskee Canary Island Car, SL:n ja Zipcar, Inc:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Zipcar, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 82, 14.4.2007.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/23

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 26.6.2008 — SHS Polar Sistemas Informáticos v. SMHV — Polaris Software Lab (POLARIS)

(Asia T-79/07) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin POLARIS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön sanamerkki POLAR - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2008/C 197/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: SHS Polar Sistemas Informáticos, SL (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja C. Hernández Hernández)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Polaris Software Lab Ltd (Chennai, Intia)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 8.1.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 658/2006-2), joka koskee SHS Polar Sistemas Informáticos, SL:n ja Polaris Software Lab Ltd:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	SHS Polar Sistemas Informáticos, SL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 95, 28.4.2007.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/23

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 18.6.2008 — Sundholm v. komissio

(Asia T-164/07 P) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Urakehitystä koskeva arviointikertomus - Vuotta 2003 koskeva arviointi - Puolustautumisoikeudet - Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat - Valitus, joka on perusteeton)

(2008/C 197/40)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Asa Sundholm (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja E. Marchal)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: C. Berardis-Kayser ja D. Martin, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-30/05, Sundholm v. komissio, 1.3.2007 antamasta tuomiosta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), jonka kumoamista vaaditaan

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Asa Sundholm vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 155, 7.7.2007.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/23

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 11.6.2008 — European Association of Im- and Exporters of Birds and live Animals ym. v. komissio

(Asia T-209/06) (1)

(Kumoamiskanne - Tutkittavaksi ottaminen - EY 230 artiklan neljäs kohta - Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt - Yhdistykset - Päätös 2006/522/ETY - Päätöksen koskeminen kantajaa erikseen - Eläinten terveys - Lintuinfluenssaan liittyvät suojatoimenpiteet)

(2008/C 197/41)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: European Association of Im- and Exporters of Birds and live Animals (West Maas et Waal, Alankomaat), Vereniging van Im- en Exporteurs van Vogels en Hobbydieren (West Maas et Waal), Willem Plomp, joka harjoittaa toimintaa nimellä Plomps Vogelhandel (Woerden, Alankomaat) ja Marinus Borgstein, joka harjoittaa toimintaa nimellä Borgstein Birds & Zoofood Trading (West Maas et Waal) (edustaja: asianajaja J. Wouters)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: F. Erlbacher ja M. van Heezik)

Oikeudenkäynnin kohde

Päätösten 2005/759/EY ja 2005/760/EY muuttamisesta erittäin patogeeniseen lintuinfluenssaan liittyvistä tietyistä suojatoimenpiteistä ja tiettyjen elävien lintujen kuljettamisesta yhteisöön 25.7.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/522/EY (EUVL L 205, s. 28) kumoamisvaatimus

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien välitoimimenettelyyn liittyvät oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 249, 14.10.2006.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/24

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 14.5.2008 — Icuna.Com v. parlamentti

(Yhdistetyt asiat T-383/06 ja T-71/07) (1)

(Kumoamiskanne - Vahingonkorvauskanne - Julkiset palveluhankinnat - Yhteisön tarjouspyyntömenettely - Tarjouksen hylkääminen - Päätös tarjouspyyntömenettelyn peruuttamisesta - Selvästi täysin perusteeton kanne - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2008/C 197/42)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Icuna.Com SCRL (Braine-le-Château, Belgia) (edustajat: asianajajat J. Windey ja P. De Bandt)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: O. Caisou-Rousseau ja M. Ecker)

Oikeudenkäynnin kohde

Asiassa T-383/06 toisaalta vaatimus Euroopan parlamentin 1.12.2006 tekemän sen päätöksen kumoamisesta, jolla hylättiin tarjous, jonka kantaja teki Euroopan parlamentin verkkotelevisiokanavan perustamiseen ja toteuttamiseen liittyvässä tarjouspyyntömenettelyssä EP/DGINFO/WEBTV/2006/0003 sen 2 erän osalta (ohjelmien sisältö), ja toisaalta vaatimus korvata se vahinko, joka kantajalle väitetysti aiheutui 1.12.2006 tehdyn päätöksen johdosta, ja asiassa T-71/07 toisaalta vaatimus Euroopan parlamentin 31.1.2007 tekemän sen päätöksen kumoamisesta, jolla peruutettiin Euroopan parlamentin verkkotelevisiokanavan perustamiseen ja toteuttamiseen liittyvä tarjouspyyntömenettely EP/DGINFO/WEBTV/2006/0003 sen 2 erän osalta (ohjelmien sisältö), ja toisaalta vaatimus korvata se vahinko, joka kantajalle väitetysti aiheutui 31.1.2007 tehdyn päätöksen johdosta.

Määräysosa

1)	Asiat T-383/06 ja T-71/07 yhdistetään määräyksen antamista varten.

2)	Asiassa T-71/07 esitetty oikeudenkäyntiväite käsitellään pääasian yhteydessä.

3)	Kanne asiassa T-71/07 hylätään selvästi täysin perusteettomana.

4)	Lausunnon antaminen asiassa T-383/06 raukeaa.

5)	Korvausvaatimus asiassa T-383/06 hylätään selvästi täysin perusteettomana.

6)	Asiassa T-383/06 parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan puolet Icuna.Com SCRL:n oikeudenkäyntikuluista, mukaan lukien välitoimimenettelyä koskevat kulut. Icuna.Com vastaa puolesta sen omia oikeudenkäyntikuluja.

7)	Asiassa T-71/07 Icuna.Com vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan parlamentin oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelyä ja oikeudenkäyntiväitettä koskevat kulut.

(1) EUVL C 20, 27.1.2007.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/25

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 25.4.2008 — Vakakis v. komissio

(Asia T-41/08 R)

(Yhteisön tarjouspyyntömenettely - Välitoimihakemus - Mahdollisuuden menettäminen - Asiavaltuus - Pääasian tutkittavaksi ottaminen - Kiireellisyys - Selvittämistoimet)

(2008/C 197/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Vakakis International — Symvouloi gia Agrotiki Anaptixi AE (Ateena, Kreikka) (edustaja: solicitor B. O'Connor)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Wilderspin ja G. Boudot)

Oikeudenkäynnin kohde

”Maaseudun kehittämispolitiikan teknisen tuen” toimittamista Kyproksen pohjoisosassa koskevan tarjouspyyntömenettelyn EuropeAid/125241/C/SER/CY yhteydessä tehty välitoimihakemus

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Asian selvittämistoimea tai prosessinjohtotoimenpidettä koskeva pyyntö hylätään.

3)	Väliintulohakemuksesta ei ole tarpeen lausua.

4)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin lukuun ottamatta Agriconsulting Europe SA:n esittämiä oikeudenkäyntikuluja. Agriconsulting Europe SA vastaa itse välitoimihakemuksestaan johtuvista kuluista.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/25

Kanne 14.5.2008 — CHEMK ja Kuznetskie ferrosplavy v. neuvosto ja komissio

(Asia T-190/08)

(2008/C 197/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Chelyabinsk elektrometallurgical integrated plant OAO (CHEMK) (Chelyabinsk, Venäjä) ja Kuznetskie ferrosplavy OAO (Novokuznetsk, Venäjä) (edustaja: asianajaja P. Vander Schueren)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Riidanalainen asetus on kumottava siltä osin kuin se koskee kantajia

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut

—	toissijaisesti riidanalainen päätös on kumottava ja

—	komissio on velvoitettava korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat esittävät viisi kanneperustetta kanteensa tueksi, jossa ne vaativat kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 25.2.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 172/2008 (1) (riitautettu asetus) siltä osin kuin se koskee kantajia. Toissijaisesti kantajat vaativat kumoamaan 28.2.2008 tehdyn ja niille 3.3.3008 tiedoksi annetun komission päätöksen, jossa komissio hylkäsi kantajien tekemän hakemuksen riidanalaisessa asetuksessa käyttöönotettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden suspendoimisesta (riidanalainen päätös).

Ensimmäiseksi kantajat väittävät, että neuvosto on menetellyt perusasetuksen (2) (perusasetus) 2 artiklan 9 kohdan vastaisesti ja jättänyt täyttämättä riittävää perustelemista koskevan velvollisuuden kieltäytyessään käyttämästä kantajiin etuyhteydessä olevan tuojan tosiasiallista voittomarginaalia niiden vientihinnan muodostamista varten.

Toiseksi kantajat katsovat, että neuvosto on rikkonut syrjintäkiellon periaatetta sekä perusasetuksen 6 artiklan 7 kohtaa, 8 artiklan 4 kohtaa ja 20 artiklan 1 kohtaa suorittaessaan ilmoittamisen makedonialaiselle tuottajalle SILMAKille myöhemmin.

Kantajat väittävät kolmanneksi, että neuvosto on menetellyt perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan vastaisesti sillä, että se teki oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa.

Neljänneksi kantajat väittävät, että riidanalainen asetus on perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan ja 3 artiklan 7 kohdan vastainen ja siltä osin kuin neuvosto on jättänyt ottamatta huomioon muiden tekijöiden vaikutuksen yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, joka olisi katkaissut syy-yhteyden kysymyksessä olevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuvan merkittävän vahingon välillä, riidanalaisen asetuksen osalta on tehty oikeudellinen virhe ja useita ilmeisiä arviointivirheitä, sen osalta ei ole noudatettu huolellisuusvelvollisuutta eikä sitä ole perusteltu riittävästi.

Viidenneksi kantajat katsovat, että neuvosto on loukannut niiden puolustautumisoikeuksia kieltäytymällä toimittamasta niille tietoja polkumyyntitutkimuksen käynnistämisen perustana olevasta valituksesta.

Toissijaisesti ne esittävät riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi kanneperusteen, jonka mukaan komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, ilmeisen arviointivirheen ja loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta hylätessään kantajien hakemuksen toimenpiteiden suspendoimisesta.

(1) EUVL L 55, s. 6.

(2) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1).

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/26

Kanne 21.5.2008 — Transnational Company ”Kazchrome” ja ENCR Marketing v. neuvosto

(Asia T-192/08)

(2008/C 197/46)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Transnational Company ”Kazchrome” (TNK Kazchrome) (Aktobe, Kazakhstan) ja ENCR Marketing AG (Kloten, Sveitsi) (edustajat: asianajaja L. Ruessmann ja asianajaja A. Wlllems)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	Kanne otetaan tutkittavaksi

—	lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa annettu neuvoston asetus (EY) N:o 172/2008 kumotaan siltä osin kuin se koskee kantajia

—	neuvosto velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat, jotka tuottavat ja myyvät ferropiitä Euroopan unionin markkinoille, vaativat, että tuomioistuimen on kumottava osittain lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Kazakstanista, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 25.2.2008 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 172/2008 (1).

Kantajat esittävät kanteensa tueksi, että riidanalainen asetus koskee heitä suoraan ja erikseen ja että kyseisellä asetuksella käyttöönotettu polkumyyntitulli on useiden ilmeisten arviointivirheiden, tosiseikkoja koskevien ilmeisten virheiden ja perusasetuksen (2) (perusasetus) säännösten rikkomisen sekä WTO:n polkumyyntisopimuksen rikkomisen tulos. Kantajat väittävät lisäksi, että vastaaja on laiminlyönyt EY 253 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden.

Kantajat esittävät ensimmäisen kanneperusteensa osalta, että neuvosto on jättänyt tekemättä asianmukaista eroa muista tiedossa olevista tekijöistä aiheutuvien vaikutusten ja kysymyksessä olevasta tuonnista aiheutuvan vahingon välillä ja että neuvoston tekemillä päätelmillä rikotaan täten perusasetuksen 3 artiklan 2 kohtaa, 3 artiklan 6 kohtaa ja 3 artiklan 7 kohtaa.

Kantajat esittävät toisen kanneperusteensa osalta, että polkumyyntitulli määrättiin yhteisön etua koskevan virheellisen arvioinnin perusteella ja että sen osalta rikottiin perusasetuksen 9 artiklan 4 kohtaa ja 21 artiklaa.

Kolmannen kanneperusteensa osalta ne esittävät, että vaikka kantajat olivat toimittaneet toimielimille tarkistettavissa olevia tietoja, niitä kohdeltiin yrityksinä, jotka eivät toimineet yhteistyössä, ja että neuvosto jätti tarkistamatta käytetyt tosiseikat saatavilla olevien, toimielinten tietoon toimitettujen tietojen perusteella, ja jätti myöntämättä asianmukaisen markkinatalouskohtelun perusasetuksessa asetetussa määräajassa.

Neljännen kanneperusteen osalla kantajat katsovat, että niiden puolustautumisoikeuksia on loukattu tutkimusten kuluessa.

(1) EUVL L 55, s. 6.

(2) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1).

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/26

Valitus, jonka Carina Skareby on tehnyt 21.5.2008 virkamiestuomioistuimen asiassa F-46/06, Skareby v. komissio, 6.3.2008 antamasta tuomiosta

(Asia T-193/08 P)

(2008/C 197/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Carina Skareby (Leuven, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Rodrigues ja C. Bernard-Glanz)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Euroopan yhteisöjen virkamiestuomioistuimen asiassa F-46/06 6.3.2008 antama tuomio on kumottava

—	valittajan virkamiestuomioistuimessa esittämät kumoamis- ja vahingonkorvausvaatimukset on hyväksyttävä

—	komissio on velvoitettava korvaamaan molemmissa oikeusasteissa käydyistä menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vaatii nyt esillä olevalla valituksellaan kumottavaksi virkamiestuomioistuimen asiassa F-46/06, Skareby v. komissio, 6.3.2008 antaman tuomion, jolla on hylätty kanne, jolla valittaja on vaatinut yhtäältä hänen urakehitystään koskevan vuoden 2004 kertomuksen kumoamista ja toisaalta vahingonkorvausta.

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen, jotka koskevat ilmeistä arviointivirhettä (riidanalaisen tuomion 66, 98 ja 113 kohta) ja erään todisteen huomioon ottamista vääristyneellä tavalla (68 kohta).

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/27

Kanne 21.5.2008 — Cattin ja Cattin v. komissio

(Asia T-194/08)

(2008/C 197/48)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: R. Cattin & Cie. (Bimbo, Keski-Afrikan tasavalta) ja Yves Cattin (Cadiz, Espanja) (edustaja: asianajaja B. Wägenbauer)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	vastaaja on velvoitettava suorittamaan ensin mainitulle kantajalle vahingonkorvausta aineellisen vahingon johdosta 18 946 139 euroa

—	vastaaja on velvoitettava suorittamaan ensin mainitulle kantajalle vahingonkorvausta aineettoman vahingon johdosta 100 000 euroa

—	vastaaja on velvoitettava suorittamaan viimeksi mainitulle kantajalle vahingonkorvausta aineettoman vahingon johdosta 150 000 euroa

—	näitä määriä on tämän tuomion antamispäivästä alkaen ja aina suorituksen maksamiseen saakka korotettava viivästyskorolla, jonka vuotuinen määrä vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioiden korkoa korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä, ylittämättä kuitenkaan kuutta prosenttia

—	komissio on velvoitettava korvaamaan molempien kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajana olevalle yhtiölle, joka on erikoistunut kahvin tuotantoon, jalostukseen ja vientiin Keski-Afrikan tasavallasta, ei suoritettu Euroopan kehitysrahaston (EKR) varoista korvausta sen saatavan johdosta, joka mainitulla kantajalla oli valtiolliselta järjestöltä ”Soutien Café”, joka on luotu tukemaan kahvin hintaa 80-luvun lopun voimakkaiden hinnanalennusten yhteydessä. Kantajana olevalle yhtiölle ei suoritettu korvausta siitä syystä, että kansallisten viranomaisten pyynnöstä suoritetusta tilintarkastuskertomuksesta ilmenee, että yhtiön kautta on luultavimmin kavallettu tiettyjä määriä sen osakkaiden eduksi. Kyseinen yhtiö on korvauksen epäämisen johdosta joutunut keskeyttämään kaiken toimintansa ja irtisanomaan kaikki sen viljelmillä työskentelevät 800 vakituista työntekijää.

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat ensinnäkin puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen, koska kantajana olevaa yhtiötä ei ole kuultu laadittaessa tilintarkastuskertomusta, jonka johdosta varoja katsottiin kavalletun, ja syyttömyysolettaman loukkaamiseen, koska tämän lopputuloksen tueksi ei ole esitetty mitään näyttöä.

Kantajat esittävät lisäksi kanneperusteen, joka koskee tehokkaan oikeussuojan periaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen ja perusteluvelvollisuuden loukkaamista, koska kantajana olevalta yhtiöltä evättiin korvaus ilman, että sille ilmoitettiin virallisesti tähän kieltäytymiseen johtaneessa tilintarkastuskertomuksessa esitetyistä suosituksista.

Kantajat väittävät lopuksi, että komissio on loukannut huolellisuusvelvollisuuden periaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta, koska kansallisten viranomaisten komissiolle esittämiin ja kyseessä olevaa yhtiötä koskeneisiin pyyntöihin ei ole vastattu ja koska virheellisiin lukuihin perustuneen tilintarkastuskertomuksen johdosta olisi tullut suorittaa uusi tarkastus, minkä komissio kantajien mukaan on myöntänyt, muttei kuitenkaan ole suorittanut tällaista tarkastusta.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/27

Kanne 26.5.2008 — Market Watch Franchise & Consulting, Inc. v. SMHV — Ares Trading (SEROSLIM)

(Asia T-201/08)

(2008/C 197/49)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja(t): Market Watch Franchise & Consulting, Inc. (Freeport, Bahamas) (edustaja(t): lakimies J. E. Korab)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli (vastapuolet) valituslautakunnassa: Ares Trading, SA (Aubonne, Sveitsi)

Vaatimukset

—	Valitus on hyväksyttävä

—

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 6.3.2008 tekemä päätös asiassa R 0805/2007-2 on kumottava ja valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä vastapuolena olleen osapuolen vaatimus siitä, että kyseessä oleva yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi, on hylättävä

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Market Watch Franchise & Consulting, Inc.

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”SEROSLIM” 3, 5 ja 35 luokkaan kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — hakemus N:o 4 113 321

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: sanamerkki ”SEROSTIM” 5 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkki N:o 2 405 694

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksyttiin 5 luokkaan kuuluvien tavaroiden osalta ja seuraavien luokkaan 3 kuuluvien tavaroiden osalta: ”saippuat, hiusvedet ja hampaidenpuhdistusaineet”

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklaa on rikottu sen vuoksi, että tärkein seikka arvioitaessa sekaannusvaaran mahdollisuutta on yleinen vaikutelma, jonka kyseessä olevat tavaramerkit synnyttävät asianomaisen yleisön keskuudessa. Tavaramerkkioikeudellisesti merkityksellisen sekaannusvaaran mahdollisuus riippuu tässä yhteydessä useista tekijöistä, kuten se, kuinka tunnettu kyseinen tavaramerkki on, mielleyhtymät, jotka käytetty tai rekisteröity merkki saattavat luoda, tavaramerkin ja merkin tai niiden tavaroiden tai palvelujen samanlaisuuden aste, joita ne osoittavat.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/28

Kanne 4.6.2008 — Team Relocations NV v. komissio

(Asia T-204/08)

(2008/C 197/50)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Team Relocations NV (Zaventum, Belgia) (edustaja: asianajaja H. Gilliams ja asianajaja J. Bocken)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Asiassa COMP/38.543 — Kansainväliset muuttopalvelut 11.3.2008 tehty komission päätös on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, että kantaja on rikkonut EY 81 artiklaa ja ETA 53 artiklan 1 kohtaa tammikuusta 1997 syyskuuhun 2003 kestäneen ajanjakson aikana vahvistamalla suoraan ja välillisesti hintoja kansainvälisille muuttopalveluille Belgiassa, jakamalla markkinoita ja ohjailemalla tarjouksentekomenettelyä.

—	asiassa COMP/38.543 — Kansainväliset muuttopalvelut 11.3.2008 tehty komission päätös on kumottava siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle 3,49 miljoonan euron suuruinen sakko

—	edellä mainitulla päätöksellä määrätyn sakon määrää on vaihtoehtoisesti alennettava huomattavasti

—	komissio on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii tällä kanteellaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä asiassa 11.3.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008)926 lopullinen (asia COMP/38.543 — Kansainväliset muuttopalvelut) 1 ja 2 artiklan kumoamista EY 230 artiklan nojalla siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle sakko.

Kantaja esittää vaatimustensa tueksi kahdeksan kanneperustetta

Kantaja väittää ensiksi, että komissio rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa sekä laiminlöi perusteluvelvollisuutensa, kun se totesi päätöksensä 1 artiklassa, että kantaja osallistui tammikuusta 1997 syyskuuhun 2003 kestäneen ajanjakson aikana yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun EY 81 artiklan rikkomiseen.

Kantaja väittää toiseksi, että komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja sovelsi virheellisesti vuonna 2006 annettuja sakkojen laskennassa sovellettavia suuntaviivoja (1), kun se otti sakon perusmäärää määrittäessään huomioon kantajan kokonaismyynnin kansainvälisten muuttojen markkinoilla Belgiassa, mukaan lukien yksityishenkilöiden muuttoihin liittyvän liikevaihto.

Kolmanneksi kantaja esittää, että komission kantajan sakon perusmäärän laskennassa soveltama 17 prosentin osuus myyntiarvosta on kohtuuttoman suuri. Soveltaessaan kyseistä arvoa komissio väitetysti loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, sovelsi virheellisesti vuonna 2006 annettuja sakkojen laskennassa sovellettavia suuntaviivoja sekä laiminlöi perusteluvelvollisuutensa.

Kantaja väittää neljänneksi, että kantajan myyntiarvon kertomiselle niiden vuosien lukumäärällä, jolloin menettelyt, joihin kantaja osallistui, tapahtuivat, ei ole perustetta. Lisäksi kantajan mukaan myyntiarvon perusteella määritetyn määrän automaattinen kertominen niiden vuosien lukumäärällä, joiden aikana yritys osallistui rikkomiseen johtaa siihen, että rikkomisen väitetylle kestolle annetaan kohtuuttoman suuri painoarvo suhteessa muihin seikkoihin ja erityisesti rikkomisen vakavuuteen.

Viidenneksi kantaja esittää, että kantajalle määrätyn 17:ää prosenttia kantajan myyntiarvosta vastaavan 436 850,53 euron lisäsakon määräämiselle ei ole perustetta.

Kuudenneksi kantaja väittää, että komission olisi tullut ottaa huomioon useita sellaisia lieventäviä seikkoja, jotka takaavat kantajalle määrätyn sakon määrän huomattavan alentamisen.

Seitsemänneksi kantaja väittää, että sellaisen sakon määräämiselle, joka ylittää 10 prosentin osuuden kantajan liikevaihdosta, ei ole perustetta. Määrätessään tällaisen sakon komissio rikkoi asetuksen (EY) 1/2003 (2) 23 artiklaa ja suhteellisuusperiaatetta.

Kahdeksanneksi kantaja väittää vaihtoehtoisesti, että sakon määrää on alennettava huomattavasti kantajan maksukyvyttömyyden huomioon ottamiseksi.

(1) Suuntaviivat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006 C 210, s. 2).

(2) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003 L 1, s. 1).

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/29

Kanne 9.6.2008 — Espanja v. komissio

(Asia T-206/08)

(2008/C 197/51)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: F. Díez Moreno)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

On kumottava Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 8.4.2008 tehty komission päätös (2008/321/EY) siltä osin kuin se sisältää Espanjan kuningaskuntaa koskevia oikaisuja, jotka johtuvat kahdesta viinintuotantoon liittyvästä investoinnista (VT/VI/2002/14 ja VT/VI/2006/09), ja joiden suuruus on yhteensä 54 949 194,80 euroa tuloksena 10 prosentin suuruisen oikaisun soveltamisesta kaikkiin mainittujen tukien puitteissa ilmoitettuihin kuluihin

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Espanjaa koskeva yhteisörahoituksen ulkopuolelle jättäminen johtuu kahdesta viininviljelyyn liittyvästä investoinnista (VT/VI/2002/14 ja VT/VI/2006/09), ja rahoituskorjauksen perustaksi on otettu menot, jotka Espanja oli ilmoittanut kaikkien tukitoimenpiteiden osalta, jotka tulevat kyseeseen lainvastaisten viiniviljelmien tuotteiden osalta varainhoitovuosina 2003 ja 2004, yhteensä 54 949 195,80 euroa (kaikkien tällaisia tukia varten ilmoitettujen menojen 10 prosentin suuruinen kokonaisoikaisu viiniköynnösten täydellisen istutuskiellon valvonnan puutteiden vuoksi).

Espanjan kuningaskunta riitauttaa ehdotetun oikaisun, koska se on perusteeton ja suhteeton, ja se esittää seuraavat väitteet:

—	aiotun oikaisun perustelut puuttuvat

—	Espanjan valvontaviranomaiset ovat toimineet oikein havaitessaan lainvastaiset istutukset varainhoitovuosina 2003 ja 2004

—	komission yksiköt eivät ole noudattaneet tilinpäätöstä varten säädettyjä menettelyjä

—	vuonna 2002 suoritettujen tarkastusten tulosten käyttäminen ei ole asianmukaista

—	tarkastusten ulkopuolelle jääneiden itsehallintoalueiden osalta ehdotetun oikaisun tilastollinen ennuste on hylätty

—	sellaiset tekniset argumentit puuttuvat, jotka tukisivat ehdotettua laskennallista prosenttiosuutta; eri sääntelytoimenpiteiden osalta on eri näkemyksiä.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/30

Kanne 4.6.2008 — Stichting Administratiekantoor Portielje v. komissio

(Asia T-209/08)

(2008/C 197/52)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Stichting Administratiekantoor Portielje (Rotterdam, Alankomaat) (edustaja: advocaat D. Van hove)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	EY 81 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä (asia COMP/38.543- Kansainväliset muuttopalvelut) 11.3.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 926 lop., joka annettiin kantajalle tiedoksi 25.3.2008, kumoaminen siltä osin kuin se on osoitettu kantajalle

—	toissijaisesti päätöksen 2 artiklan e kohdan, siltä osin kuin se on osoitettu kantajalle, kumoaminen neljännessä ja/tai viidennessä kanneperusteessa esitettyjen perusteiden takia ja 2 artiklassa asetun sakon, siltä osin kuin se on osoitettu kantajalle, määrän vastaava alentaminen

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja katsoo ensimmäisessä kanneperusteessa, että päätöksellä on rikottu EY 81 artiklaa ja asetuksen 1/2003 23 (1) artiklan 2 kohtaa, koska komissio ei ole osoittanut lain vaatimalla tavalla, että kantaja on kyseisessä määräyksessä ja säännöksessä tarkoitettu yritys.

Kantaja esittää toisessa kanneperusteessa, että päätöksellä on rikottu EY 81 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa, koska komissio lukenut Gosselinin menettelyn tosiseikkojen valossa virheellisesti kantajan tiliin.

Kantaja toteaa kolmannessa kanneperusteessa, että päätöksellä rikotaan EY 81 artiklaa. Se esittää kanneperusteen ensimmäisessä osassa, että komissio ei ole osoittanut lain vaatimalla tavalla, että menettelyt, jotka voidaan lukea Gosselinin syyksi, voidaan katsoa EY 81 artiklassa tarkoitetuksi merkittäväksi kilpailunrajoitukseksi. Se lausuu kanneperusteen toisessa osassa, että komissio ei ole osoittanut lain vaatimalla tavalla, että sopimus, johon Gosselin oli osallistunut, oli omiaan vaikuttamaan merkittävällä tavalla jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Neljäntenä kanneperusteena esitetään, että päätöksellä rikotaan asetuksen N:o 1/2003 (2) 23 artiklaa, asetuksen 17/62 (3) 15 artiklan 2 kohtaa ja määrättävien sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja (4). Näitä säännöksiä on rikottu komission vahvistaessa rikkomisen vakavuuden, sen määrittäessä myyntiarvon Gosselinille määrätyn sakon perusmäärän laskemista varten ja lopuksi sen kieltäytyessä katsomasta Gosselinia koskevan sakon määrän laskemisen yhteydessä, että kysymyksessä olisivat lieventävät asianhaarat.

Viidennessä kanneperusteessa esitetään vielä, että asiassa on rikottu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta erityisesti rikkomuksen vakavuuden ja sakon laskemisen osalta huomioon otettavan myyntiarvon määrittämisen yhteydessä.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EYVL L 1, s. 1).

(2) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EYVL L 1, s. 1).

(3) ETY:n neuvoston asetus N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204).

(4) Suuntaviivat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EYVL 2006 C 210, s. 2).

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/30

Kanne 4.6.2008 — Verhuizingen Coppens NV v. komissio

(Asia T-210/08)

(2008/C 197/53)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Verhuizingen Coppens NV (Bierbeek, Belgia) (edustajat: advocaat J. Stuyck ja avocate I. Buelens)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	asiassa COMP/38.543.2008 11.3.2008 tehdyn komission päätöksen 1 artiklan kumoaminen siltä osin kuin se on koskee kantajaa

—	asiassa COMP/38.543.2008 11.3.2008 tehdyn komission päätöksen 2 artiklan kumoaminen siltä osin kuin se on koskee kantajaa

—	toissijaisesti sakon merkittävä alentaminen ja sakon määrän vahvistaminen siten, että se vastaa enintään 10 prosenttia kyseisen yrityksen liikevaihdosta kansainvälisten muuttopalvelujen merkityksellisillä markkinoilla

—	joka tapauksessa Euroopan yhteisöjen komission velvoittaminen korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan osalta.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kahdella ensimmäisellä kanneperusteellaan, että EY 81 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä (asia COMP/38.543 — Kansainväliset muuttopalvelut) 11.3.2008 tehty komission päätös K(2008) 926 lop. kumotaan.

Kantaja katsoo ensinnäkin, että asiassa on rikottu EY 81 artiklan 1 kohtaa. Kantaja tuomittiin sen takia, että se oli osallistunut monitahoiseen kartelliin, vaikka kantaja oli komission asiakirjojen mukaan erottunut muista kartelliin osallistuneista tahoista siten, että sen vahvistettiin osallistuneen ainoastaan pieneen osaan olemassa olleeksi väitetystä kartellista. Lisäksi kantaja oli osallistunut tapahtuneeksi väitettyyn kartellirikkomukseen lyhemmän aikaa kuin komissio oli vahvistanut ja komissio on jättänyt arvioimatta kantajan kartellirikkomukseen osallistumisen relatiivista painoa.

Kantaja katsoo toiseksi, että asiassa on rikottu asetuksen 1/2003 (1) 23 artiklan 2 ja 3 kohtaa, koska komissio on vahvistanut virheellisesti sekä rikkomisen keston että katsonut sen olleen luonteeltaan jatkuvaa.

Toissijaisesti kantaja vaatii, että se vapautetaan määrätystä sakosta tai että sakkoa ainakin alennetaan merkittävästi sillä perusteella, että sakon perusmäärä on laskettu virheellisesti ja sakkoa laskettaessa on loukattu suhteellisuusperiaatetta.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 ((ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EYVL L 1, s. 1).

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/31

Kanne 4.6.2008 — Putters International v. komissio

(Asia T-211/08)

(2008/C 197/54)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Putters International NV (Cargovil, Belgia) (edustaja: advocaat K. Platteau)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Päätöksen 1 artiklan kumoaminen siltä osin kuin tässä säännöksessä todetaan, että kantaja on rikkonut EY 81 artiklan 1 kohtaa sillä, että se ja muut yritykset ovat vahvistaneet välittömästi ja välillisesti kansainvälisten muuttopalvelujen hinnat Belgiassa, jakaneet osan näistä markkinoista keskenään ja manipuloineet tarjousten jättämismenettelyä

—	päätöksen 2 artiklan kumoaminen siltä osin kuin kantajalle määrätään siinä 3 955 000 euron suuruinen sakko

—

siinä tapauksessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että sakon määrääminen kantajalle on asianmukaista: kyseinen tuomioistuin vahvistaa EY 229 artiklasta ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklasta seuraavan täyden harkintavaltansa puitteissa sellaisen sakon, joka on huomattavasti komission vahvistamaa sakkoa alhaisempi

—	komission velvoittaminen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja pyytää kumoamaan EY 81 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä (asia COMP/38.543 — Kansainväliset muuttopalvelut) 11.3.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 926 lopullinen.

Kantaja esittää ensimmäiseksi, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kantaja oli ottanut osaa monitahoiseen ja vakiintuneeseen kartelliin, jolla pyrittiin vahvistamaan välittömästi ja välillisesti kansainvälisten muuttopalvelujen hinnat Belgiassa, jakamaan osa näistä markkinoista kartelliin osallistuneiden tahojen kesken ja manipuloimaan tarjousten jättämismenettelyä, kun kantaja oli ottanut osaa ainoastaan komissiopalkkioita ja peitetarjouksia koskeviin käytäntöihin ja niihinkin ainoastaan hyvin satunnaisesti.

Kantaja katsoo toiseksi, että asiassa on loukattu suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaista kohtelua koskevaa periaatetta sillä, että komissio on sakon perusmäärää laskiessaan ottanut laskelmaan mukaan kansainvälisillä muuttomarkkinoilla saadun kokonaisliikevaihdon ottamatta huomioon sitä, kuinka moneen rikkomukseen kantaja oli syyllistynyt, minkälaisia nämä rikkomukset olivat, eikä se ollut huomioinut rikkomusten vaikutuksia merkityksellisiin markkinoihin.

Kantaja katsoo kolmanneksi, että asiassa on loukattu suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sillä, että komissio ei ole sakon perusmäärää laskiessaan siitä riippumatta, mikä tehtävä kartelliin osallistuneilla tahoilla oli kartellissa ja minkälaisiin käytäntöihin ne ottivat osaa, tehnyt eroa kartelliin osallistuneiden tahojen välillä, vaan soveltanut kaikkiin kartelliin osallistuneisiin tahoihin samaa prosenttilukua rikkomuksen vakavuuden ja pelotevaikutuksen takia määrätyn ylimääräisen määrän osalta.

Kantaja esittää katsoo neljänneksi, että asiassa on loukattu suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sillä, että komissio on määrännyt kantajan kaltaiselle kartelliin osallistuneelle yritykselle, jolla oli rajoittunut tehtävä kartellissa, suurimman mahdollisen sakon.

Kantaja katsoo viidenneksi, että asiassa on loukattu luottamuksensuojan periaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja että komission arviointi oli virheellinen, koska se ei ollut katsonut, että asiassa oli olemassa lieventäviä asianhaaroja kantajan osalla.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/32

Kanne 4.6.2008 — Amertranseuro International Holdings ym. v. komissio

(Asia T-212/08)

(2008/C 197/55)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Amertranseuro International Holdings (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta), Trans Euro Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) ja Team Relocations Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja L. Gyselen)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

on kumottava asiassa COMP/38 543 — Kansainväliset muuttopalvelut 11.3.2008 tehdyn komission päätöksen 2 artiklan 1 kohta siltä osin kuin siinä todetaan, että kantajat ovat kukin omasta ja toistensa puolesta vastuussa siitä, että Team Relocations NV väitetysti rikkoi EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa tammikuun 1997 ja syyskuun 2003 välisenä aikana

—	toissijaisesti tämän komission päätöksen 2 artiklan 1 kohta on kumottava siltä osin kuin siinä ei tosiasiallisesti rajoiteta Amertranseuro Ltd:n mainittua vastuuta 1,3 miljoonaan euroon

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat EY 230 artiklan nojalla EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan mukaisesta menettelystä 11.3.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 926 (lopullinen) (asia COMP/38 543 — Kansainväliset muuttopalvelut) (jäljempänä riidanalainen päätös) osittaista kumoamista. Kantajat vaativat erityisesti riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan kumoamista siltä osin kuin siinä todetaan, että kantajat ovat omasta ja toistensa puolesta vastuussa rikkomisesta, johon Team Relocations NV:n (jäljempänä TRNV) väitetään syyllistyneen riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa kuvatuin tavoin.

Kantajat esittävät kanteensa tueksi kaksi oikeudellista perustetta:

Kantajat toteavat ensiksi, että komissio piti virheellisesti kaikkia kolmea kantajaa vastuullisina siitä huolimatta, että ne eivät tienneet eivätkä voineet tietää, että TRNV oli osallisena väitettyyn rikkomiseen. Kantajat toteavat toiseksi, että komissio käytti väärin harkintavaltaansa, kun se määräsi sakon, jota ne eivät pysty maksamaan.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/32

Kanne 9.6.2008 — Paul Alfons Rehbein v. SMHV — Hervé Dias Martinho ja Manuel Dias Martinho (Outburst)

(Asia T-214/08)

(2008/C 197/56)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Paul Alfons Rehbein (GmbH & Co.) KG (Glinde, Saksa) (edustaja: asianajaja T. E. Lampel)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuolet valituslautakunnassa: Hervé Dias Martinho ja Manuel Carlos Dias Martinho (Le Plessis Trévise, Ranska)

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan asiassa R 1261/2007-2 13.3.2008 tekemä päätös on kumottava ja

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Hervé Dias Martinho ja Manuel Carlos Dias Martinho

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki Outburst luokkiin 16, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten — hakemus N:o 4 318 333

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansallinen sanamerkki Outburst luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten — saksalainen tavaramerkkirekisteröinti N:o 399 40 713

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkominen, koska aikaisempaa kansallista tavaramerkkiä on tosiasiallisesti käytetty niille tavaroille ja palveluille, joita varten se on rekisteröity; mainitun asetuksen 76 artiklan 1 kohdan f alakohdan rikkominen, koska valituslautakunta teki virheen, kun se ei ottanut huomioon kantajana olevan yhtiön toimitusjohtajan antamaa vakuutusta; mainitun asetuksen 74 artiklan 2 kohdan rikkominen ja komission asetuksen N:o 2868/95 (1) 22 säännön 1 ja 2 kohdan rikkominen, koska lisänäytön esittäminen väitemenettelyn valitusvaiheessa on sallittua ja se on otettava huomioon, kun arvioidaan väitteen perusteena olevan tavaramerkin tosiasiallista käyttöä; kantajan oikeuden tulla kuulluksi loukkaaminen, koska valituslautakunnan olisi pitänyt ottaa huomioon käyttöä koskeva näyttö, joka on toimitettu määräajan jälkeen.

(1) Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annettu komission asetus (EY) N:o 2868/95 (EYVL 1995 L 303, s. 1).

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/33

Kanne 11.6.2008 — Lemans v. SMHV — Stephen Turner (ICON)

(Asia T-218/08)

(2008/C 197/57)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Lemans Corporation (Janesville, Yhdysvallat) (edustaja: solicitor M. Cover)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Stephen Turner (Luddington, Yhdistynyt kuningaskunta)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan asiassa R 589/2007-2 28.3.2008 tekemä päätös on kumottava

—	väite on hylättävä ja kyseisen yhteisön tavaramerkin rekisteröinti sallittava

—	vastapuoli valituslautakunnassa on velvoitettava korvaamaan valituslautakunnassa ja ensimmäisen asteen tuomioistuimessa käydyistä menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki ”ICON” luokkiin 9, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten — hakemus N:o 2 197 366

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansallinen sanamerkki ”IKON” luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten — Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröity tavaramerkki N:o 2 243 676

Väiteosaston ratkaisu: Hakemus hylättiin kokonaisuudessaan.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin.

Kanneperusteet: Valituslautakunta teki virheen, kun se katsoi, että vastapuolella valituslautakunnassa oli asiavaltuus väitteen tekemiseen.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/33

Kanne 13.6.2008 — Impala v. komissio

(Asia T-229/08)

(2008/C 197/58)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Independent Music Publishers and Labels Association (Impala, kansainvälinen etujärjestö) (Bryssel, Belgia) (edustajat: solicitor S. Crosby, solicitor J. Golding ja asianajaja I. Wekstein)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (1) 8 artiklan 2 kohdan nojalla keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi asiassa N:o COMP/M.3333 — Sony/BMG 3.10.2007 tehty komission päätös on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio ilmoitti 19.4.2004 tekemällään päätöksellä K(2004) 2815 katsovansa, että se keskittymä soveltuu yhteismarkkinoille, jolla Bertelsmann AG ja Sony Corporation of America hankkivat yhteisen määräysvallan Sony BMG -nimisessä yhteisyrityksessä ja yhdistivät niiden musiikkiäänitealalla harjoittamat liiketoiminnat (Asia COMP/M.3333 — Sony/BMG). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi komission päätöksen 13.7.2006 antamallaan tuomiolla (2). Päätöksen kumoamisen jälkeen asia ilmoitettiin uudelleen komissiolle, joka arvioi keskittymän uudelleen nykyisissä markkinaolosuhteissa ja hyväksyi sulautuman 3.10.2007 tehdyllä riidanalaisella päätöksellä K(2007) 4507 yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi.

Kantaja, joka on riippumattomia musiikkiyhtiöitä — jotka ovat sulautuman osapuolten kilpailijoita — edustava kansainvälinen etujärjestö, vaatii kyseisen päätöksen kumoamista. Se väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja/tai sovelsi virheellisesti yhteistä määräävää asemaa koskevaa oikeussääntöä ja/tai rikkoi EY 253 artiklaa, kun se hyväksyi sulautuman, koska se

—	ei soveltanut asianmukaista kriteeriä eikä arvioinut oikein yhteisen määräävän aseman olemassaoloa, vahvistamista tai luomista fyysisten musiikkiäänitteiden markkinoilla ja digitaalisten musiikkiäänitteiden markkinoilla

—	ei tehnyt ennustetta siitä, voidaanko keskittymällä vahvistaa yhteistä määräävää asemaa tai luoda sellainen fyysisten musiikkiäänitteiden markkinoilla ja/tai digitaalisten musiikkiäänitteiden markkinoilla, eikä perustellut ennusteen tekemättä jättämistä tai ainakaan riittävästi perustellut sitä

—	ei tehnyt asianmukaista tarkastelua sulautuman vaikutuksista kuluttajan valintaan tai kulttuuriseen moninaisuuteen, tai ei tehnyt niistä ennustetta, ja

—	lopuksi ei todennut, että sulautumalla vahvistettiin yhteistä määräävää asemaa tai luotiin sellainen fyysisten musiikkiäänitteiden markkinoilla ja digitaalisten musiikkiäänitteiden markkinoilla.

(1) Yrityskeskittymien valvonnasta 21.12.1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 395, s. 1, oikaisu EYVL 1990 L 257, s. 13).

(2) Asia T-464/04, Impala v. komissio, Kok. 2006, s. II-2289, johon on haettu muutosta: asia C-413/06 P, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/34

Kanne 25.6.2008 — Melli Bank v. neuvosto

(Asia T-246/08)

(2008/C 197/59)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Melli Bank plc (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: R. Gordon, QC, barrister J. Stratford, solicitor R. Gwynne ja solicitor T. Din)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä tehdyn neuvoston päätöksen 2008/475/EY liitteessä olevan B kohdan 4 alakohta on kumottava siltä osin kuin se koskee Melli Bank plc:tä.

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on määrättävä muista olosuhteisiin nähden oikeudenmukaisiksi ja asianmukaisiksi katsomistaan toimenpiteistä.

—	Neuvosto on velvoitettava korvaamaan Melli Bankin oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevassa asiassa kantaja vaatii Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 (1) 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 23.6.2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/475/EY (2) osittaista kumoamista siltä osin kuin kantaja on sisällytetty niitä luonnollisia ja oikeudellisia henkilöitä sekä yhteisöjä ja elimiä koskevaan luetteloon, joiden varat ja taloudelliset resurssit on kyseisen säännöksen mukaan jäädytetty.

Kantaja vaatii liitteessä olevan B kohdan 4 alakohdan kumoamista kantajaa koskevilta osin sillä perusteella, että se on kahdessa suhteessa lainvastainen.

Ensinnäkin kantaja väittää, että riidanalainen päätös on suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska (i) kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisellä ei ole mitään järkevää yhteyttä tarkoitukseen estää ydinaseiden leviäminen tai sen rahoitus ja koska (ii) se ei ole vähiten rajoittava toimenpide, jolla voidaan valvoa kantajaa tai edistää tarkoitusta estää ydinaseiden leviämisen rahoitus.

Toiseksi kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukataan syrjintäkiellon periaatetta siltä osin kuin yhtäältä kantaja on samassa asemassa kuin iranilaisten pankkien muut Yhdistyneessä kuningaskunnassa olevat tytäryhtiöt ja se on aineellisesti muihin Yhdistyneessä kuningaskunnassa oleviin pankkeihin rinnastettavassa tilanteessa sellaiset Yhdistyneessä kuningaskunnassa olevat pankit mukaan lukien, jotka käyvät kauppaa Iranin kanssa, mutta sitä on kohdeltu eri tavalla kuin niitä, ja toisaalta, koska kantaja on huomattavan erilaisessa asemassa kuin jokin toinen pankki, jonka Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on nimennyt, mutta kantajaa on kohdeltu samalla tavalla kuin tällaista toista pankkia.

(1) 19.4.2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 423/2007 (EUVL L 103, s. 1).

(2) EUVL L 163, s. 29.

2.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 197/37

Kanne 9.6.2008 — Palazzo v. komissio

(Asia F-57/08)

(2008/C 197/72)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Armida Palazzo (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja E. Marchal)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Yhtäältä vaatimus, jonka mukaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII oleva 4 artikla on todettava lainvastaiseksi, ja toisaalta nimittävän viranomaisen sen päätöksen kumoaminen, joka koskee niiden eläkeoikeuksien palvelusvuosihyvityksen laskemista, jotka kantaja saavutti työskennellessään paikallisena toimihenkilönä.

Vaatimukset

—	On todettava, että Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII oleva 4 artikla on lainvastainen.

—	Nimittävän viranomaisen 24.10.2007 tekemä se päätös on kumottava, joka koskee niiden eläkeoikeuksien palvelusvuosihyvityksen laskemista, jotka kantaja saavutti työskennellessään paikallisena toimihenkilönä.

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 197

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	51. vuosikerta 2. elokuu 2008

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Tuomioistuin
2008/C 197/01	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti EUVL C 183, 19.7.2008	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Tuomioistuin
2008/C 197/02	Asia C-120/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 20.3.2008 — Bayerischer Brauerbund e.V. v. Bavaria N.V.	2

2008/C 197/03	Asia C-170/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 23.4.2008 — H. J. Nijemeisland v. Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit	2

2008/C 197/04	Asia C-175/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 29.4.2008 — Aydin Salahadin Abdulla v. Saksan liittotasavalta	3

2008/C 197/05	Asia C-176/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 29.4.2008 — Kamil Hasan v. Saksan liittotasavalta	3

2008/C 197/06	Asia C-177/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 29.4.2008 — Khoshnaw Abdullah v. Saksan liittotasavalta	4

2008/C 197/07	Asia C-178/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 29.4.2008 — Ahmed Adem ja Hamrin Mosa Rashi v. Saksan liittotasavalta	5

2008/C 197/08	Asia C-179/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 29.4.2008 — Dler Jamal v. Saksan liittotasavalta	5

2008/C 197/09	Asia C-182/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 30.4.2008 — Glaxo Wellcome GmbH & Co. v. Finanzamt München II	6

2008/C 197/10	Asia C-185/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank 's-Gravenhage (Alankomaat) on esittänyt 29.4.2008 — Latchways plc ja Eurosafe Solutions BV v. Kedge Safety Systems BV ja Consolidated Nederland BV	6

2008/C 197/11	Asia C-188/08: Kanne 6.5.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Irlanti	7

2008/C 197/12	Asia C-192/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 8.5.2008 — TeliaSonera Finland Oyj	8

2008/C 197/13	Asia C-194/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 9.5.2008 — Susanne Gassmayr v. Bundesministerin für Wissenschaft und Forschung	9

2008/C 197/14	Asia C-196/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Sicilia (Italia) on esittänyt 14.5.2008 — Acoset SpA v. Conferenza Sindaci e Presidenza Prov. Reg. ATO Idrico Ragusa ym.	9

2008/C 197/15	Asia C-198/08: Kanne 14.5.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Itävallan tasavalta	10

2008/C 197/16	Asia C-199/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 15.5.2008 — Erhard Eschig v. UNIQA Sachversicherung AG	10

2008/C 197/17	Asia C-203/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 16.5.2008 — The Sporting Exchange Ltd, joka harjoittaa toimintaa nimellä Betfair, muut osapuolet: Oikeusministeri, Stichting de Nationale Sporttotalisator ja Scientific Games Racing	11

2008/C 197/18	Asia C-204/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 19.5.2008 — Peter Rehder v. Air Baltic Corporation	11

2008/C 197/19	Asia C-211/08: Kanne 20.5.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta	12

2008/C 197/20	Asia C-212/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d'État (Ranska) on esittänyt 21.5.2008 — Société Zeturf Ltd v. pääministeri, maatalous- ja kalastusministeri, sisäasiain-, merentakaisten alueiden ja paikallishallinnon ministeri ja talous-, teollisuus- ja työllisyysministeri — väliintulija: G.I.E. Pari Mutuel Urbain (PMU)	12

2008/C 197/21	Asia C-213/08: Kanne 21.5.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Espanjan kuningaskunta	13

2008/C 197/22	Asia C-217/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale ordinario di Milano (Italia) on esittänyt 22.5.2008 — Rita Mariano v. Istituto nazionale per l'assicurazione contro gli infortuni sul lavoro (INAIL)	13

2008/C 197/23	Asia C-218/08: Kanne 22.5.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta	13

2008/C 197/24	Asia C-230/08: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 28.5.2008 — Dansk Transport og Logistik v. Skatteministeriet	14

2008/C 197/25	Asia C-241/08: Kanne 2.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta	15

2008/C 197/26	Asia C-252/08: Kanne 12.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Maltan tasavalta	15

2008/C 197/27	Asia C-256/08: Kanne 16.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta	16

2008/C 197/28	Asia C-269/08: Kanne 20.6.2008 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Maltan tasavalta	16

	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
2008/C 197/29	Tuomarien jakautuminen jaostoihin	17

2008/C 197/30	Asia T-94/98: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 26.6.2008 — Alferink ym. v. komissio (Vahingonkorvauskanne — Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Maito — Lisämaksu — Viitemäärä — Tuottajat, jotka ovat antaneet sitoumuksen kaupan pitämisestä luopumisesta — Vaatimus, jonka mukaan tuotannon on tapahduttava alkuperäisellä SLOM-tilalla — Asetuksen (ETY) N:o 1546/88, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1033/89, 3 a artikla — Sovellettavan säännöksen moniselitteiseksi väitetty sanamuoto — Oikeusvarmuuden periaate)	18

2008/C 197/31	Asia T-410/03: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 18.6.2008 — Hoechst v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Sorbaattimarkkinat — Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan — Sakkojen määrän laskenta — Perusteluvelvollisuus — Rikkomisen vakavuus ja kesto — Raskauttavat olosuhteet — Ne bis in idem -periaate — Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä — Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon — Menettelyn kesto)	19

2008/C 197/32	Asia T-420/03: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 17.6.2008 — El Corte Inglés v. SMHV — Abril Sánchez ja Ricote Saugar (BoomerangTV) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin BoomerangTV rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisemmat kansalliset ja yhteisön sana- ja kuviomerkit BOOMERANG ja Boomerang — Suhteelliset hylkäysperusteet — Sekaannusvaaran puuttuminen — Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitetussa merkityksessä yleisesti tunnettua tavaramerkkiä ei ole — Tavaramerkin maineelle ei aiheuteta vahinkoa — Tiettyjen aikaisempien tavaramerkkien olemassaoloa koskevien todisteiden tai niiden käännösten esittämättä jättäminen väiteosastossa — Todisteiden esittäminen ensimmäistä kertaa valituslautakunnassa — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohdan c alakohta, 8 artiklan 5 kohta ja 74 artiklan 2 kohta — Asetuksen (EY) N:o 2868/95 16 säännön 2 ja 3 kohta, 17 säännön 2 kohta ja 20 säännön 2 kohta)	19

2008/C 197/33	Asia T-442/03: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 26.6.2008 — SIC v. komissio (Valtiontuet — Toimenpiteet, jotka Portugalin hallitus on toteuttanut julkisen yleisradioyhtiön RTP:n hyväksi rahoittaakseen sen julkisen palvelun tehtävän — Päätös, jossa todetaan, että tietyt toimenpiteet eivät ole valtiontukia ja että muut ovat yhteismarkkinoille soveltuvia — Valtiontuen luokittelu — Yhteismarkkinoille soveltuvuus — Huolellisen ja puolueettoman tutkimisen velvollisuus)	20

2008/C 197/34	Asia T-93/06: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 19.6.2008 — Mülhens v. SMHV — Spa Monopole (MINERAL SPA) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin MINERAL SPA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi kansallinen sanamerkki SPA — Suhteellinen hylkäysperuste — Maine — Aikaisemman tavaramerkin maineen epäoikeudenmukainen hyväksikäyttö — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 5 kohta)	20

2008/C 197/35	Asia T-175/06: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 18.6.2008 — Coca-Cola v. SMHV — San Polo (MEZZOPANE) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin MEZZOPANE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisemmat kansalliset sanamerkit MEZZO ja MEZZOMIX — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Sekaannusvaaran puuttuminen)	21

2008/C 197/36	Asia T-224/06: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 25.6.2008 — Otto v. SMHV — L'Altra Moda (l'Altra Moda) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin l'Altra Moda rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi kansallinen kuviomerkki Alba Moda — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaaraa ei ole — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Asetuksen N:o 40/94 73 artikla ja 74 artiklan 1 ja 2 kohta)	21

2008/C 197/37	Asia T-268/06: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 25.6.2008 — Olympiaki Aeroporia Ypiresies v. komissio (Valtiontuet — Syyskuun 11 päivän 2001 terrori-iskuista aiheutuneiden vahinkojen vuoksi lentoyhtiöiden hyväksi toteutetut tuet — Päätös, jolla tukijärjestelmä todetaan yhteismarkkinoille osittain soveltumattomaksi ja jossa tuki määrätään takaisinperittäväksi — EY 87 artiklan 2 kohdan b alakohta — Syyskuun 11 päivän terrori-iskujen seurauksista 10.10.2001 annettu komission tiedonanto — Poikkeuksellisen tapahtuman ja vahingon välinen syy-yhteys — Perusteluvelvollisuus)	22

2008/C 197/38	Asia T-36/07: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 25.6.2008 — Zipcar v. OHMI — Canary Islands Car (ZIPCAR) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin ZIPCAR rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi kansallinen sanamerkki CICAR — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	22

2008/C 197/39	Asia T-79/07: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 26.6.2008 — SHS Polar Sistemas Informáticos v. SMHV — Polaris Software Lab (POLARIS) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin POLARIS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi yhteisön sanamerkki POLAR — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaaran puuttuminen — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	23

2008/C 197/40	Asia T-164/07 P: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 18.6.2008 — Sundholm v. komissio (Muutoksenhaku — Henkilöstö — Virkamiehet — Urakehitystä koskeva arviointikertomus — Vuotta 2003 koskeva arviointi — Puolustautumisoikeudet — Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat — Valitus, joka on perusteeton)	23

2008/C 197/41	Asia T-209/06: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 11.6.2008 — European Association of Im- and Exporters of Birds and live Animals ym. v. komissio (Kumoamiskanne — Tutkittavaksi ottaminen — EY 230 artiklan neljäs kohta — Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt — Yhdistykset — Päätös 2006/522/ETY — Päätöksen koskeminen kantajaa erikseen — Eläinten terveys — Lintuinfluenssaan liittyvät suojatoimenpiteet)	23

2008/C 197/42	Yhdistetyt asiat T-383/06 ja T-71/07: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 14.5.2008 — Icuna.Com v. parlamentti (Kumoamiskanne — Vahingonkorvauskanne — Julkiset palveluhankinnat — Yhteisön tarjouspyyntömenettely — Tarjouksen hylkääminen — Päätös tarjouspyyntömenettelyn peruuttamisesta — Selvästi täysin perusteeton kanne — Lausunnon antamisen raukeaminen)	24

2008/C 197/43	Asia T-127/07 P: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 10.6.2008 — Bligny v. komissio (Muutoksenhaku — Virkamiehet — Avoin kilpailu — Osallistumisedellytykset — Kirjallisten kokeiden korjaamiseen osallistumisen epääminen — Kilpailuilmoitus — Epätäydellinen hakemus — Kansalaisuustodistus — Selvästi perusteeton valitus)	24

2008/C 197/44	Asia T-41/08 R: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 25.4.2008 — Vakakis v. komissio (Yhteisön tarjouspyyntömenettely — Välitoimihakemus — Mahdollisuuden menettäminen — Asiavaltuus — Pääasian tutkittavaksi ottaminen — Kiireellisyys — Selvittämistoimet)	25

2008/C 197/45	Asia T-190/08: Kanne 14.5.2008 — CHEMK ja Kuznetskie ferrosplavy v. neuvosto ja komissio	25

2008/C 197/46	Asia T-192/08: Kanne 21.5.2008 — Transnational Company Kazchrome ja ENCR Marketing v. neuvosto	26

2008/C 197/47	Asia T-193/08 P: Valitus, jonka Carina Skareby on tehnyt 21.5.2008 virkamiestuomioistuimen asiassa F-46/06, Skareby v. komissio, 6.3.2008 antamasta tuomiosta	26

2008/C 197/48	Asia T-194/08: Kanne 21.5.2008 — Cattin ja Cattin v. komissio	27

2008/C 197/49	Asia T-201/08: Kanne 26.5.2008 — Market Watch Franchise & Consulting, Inc. v. SMHV — Ares Trading (SEROSLIM)	27

2008/C 197/50	Asia T-204/08: Kanne 4.6.2008 — Team Relocations NV v. komissio	28

2008/C 197/51	Asia T-206/08: Kanne 9.6.2008 — Espanja v. komissio	29

2008/C 197/52	Asia T-209/08: Kanne 4.6.2008 — Stichting Administratiekantoor Portielje v. komissio	30

2008/C 197/53	Asia T-210/08: Kanne 4.6.2008 — Verhuizingen Coppens NV v. komissio	30

2008/C 197/54	Asia T-211/08: Kanne 4.6.2008 — Putters International v. komissio	31

2008/C 197/55	Asia T-212/08: Kanne 4.6.2008 — Amertranseuro International Holdings ym. v. komissio	32

2008/C 197/56	Asia T-214/08: Kanne 9.6.2008 — Paul Alfons Rehbein v. SMHV — Hervé Dias Martinho ja Manuel Dias Martinho (Outburst)	32

2008/C 197/57	Asia T-218/08: Kanne 11.6.2008 — Lemans v. SMHV — Stephen Turner (ICON)	33

2008/C 197/58	Asia T-229/08: Kanne 13.6.2008 — Impala v. komissio	33

2008/C 197/59	Asia T-246/08: Kanne 25.6.2008 — Melli Bank v. neuvosto	34

2008/C 197/60	Asia T-9/94: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 26.5.2008 — Ypma v. neuvosto ja komissio	35

2008/C 197/61	Asia T-402/03: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 5.6.2008 — Katalagarianakis v. komissio	35

2008/C 197/62	Asia T-11/04: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 5.6.2008 — Martins v. komissio	35

2008/C 197/63	Asia T-101/04: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 5.6.2008 — Martinez Mongay v. komissio	35

2008/C 197/64	Asia T-128/04: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 5.6.2008 — Piccinni-Leopardi v. komissio	35

2008/C 197/65	Asia T-390/04: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 11.6.2008 — Piccinni-Leopardi ym. v. komissio	36

2008/C 197/66	Asia T-31/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 17.6.2008 — Rossi v. SMHV — K & L Ruppert Stiftung (Rossi)	36

2008/C 197/67	Asia T-104/05: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 5.6.2008 — Cegelec v. parlamentti	36

2008/C 197/68	Asia T-342/06: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 17.6.2008 — Angiotech Pharmaceuticals v. SMHV (VASCULAR WRAP)	36

2008/C 197/69	Asia T-331/07: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 6.6.2008 — Chupa Chups v. komissio	36

2008/C 197/70	Asia T-22/08: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 16.6.2008 — Quest Diagnostics v. SMHV — ALK-Abelló (DIAQUEST)	36

	Euroopan unionin virkamiestuomioistuin
2008/C 197/71	Asia F-97/07: Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.6.2008 — De Fays v. komissio (Henkilöstö — Virkamiehet — Sairausloma — Luvaton poissaolo — Sovittelumenettely)	37

2008/C 197/72	Asia F-57/08: Kanne 9.6.2008 — Palazzo v. komissio	37

2008/C 197/73	Asia F-2/05: Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 18.6.2008 — Kröppelin v. neuvosto	37

2008/C 197/74	Asia F-4/05: Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 18.6.2008 — Huober v. neuvosto	38

2008/C 197/75	Asia F-6/05: Virkamiestuomioistuimen määräys 18.6.2008 — Kröppelin v. neuvosto	38