—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0095),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0091/2007),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6-0285/2007);

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

—

ottaa huomioon Suomen tasavallan aloitteen (16336/2006) (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella Euroopan poliisiviraston perustamisesta Brysselissä 26. heinäkuuta 1995 tehdyn yleissopimuksen (Europol-yleissopimus) (2) 10 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 30 artiklan 2 kohdan sekä 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0048/2007),

—

ottaa huomioon Europolin analyysitietokantoihin sovellettavista säännöistä 3. marraskuuta 1998 annetun neuvoston säädöksen (3),

—

ottaa huomioon Europol-yleissopimuksen 43 artiklan 1 kohdan perusteella tehtävästä pöytäkirjasta kyseisen yleissopimuksen muuttamiseksi 27. marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 93 ja 51 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0288/2007);

1.

hyväksyy Suomen tasavallan aloitteen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää neuvostoa muuttamaan aloitteen tekstiä vastaavasti;

3.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Suomen tasavallan aloitteeseen;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Suomen tasavallan hallitukselle.

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2, 6 ja 174 artiklan,

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2006 metsäpaloista ja tulvista (1), 5. syyskuuta 2002 tulvista Euroopassa (2), 14. huhtikuuta 2005 kuivuudesta Portugalissa (3), 12. toukokuuta 2005 kuivuudesta Espanjassa (4), 8. syyskuuta 2005 luonnonkatastrofeista (tulipalot ja tulvat) (5) ja 18. toukokuuta 2006 luonnonkatastrofeista (tulipalot, kuivuus ja tulvat) - maataloutta koskevat näkökohdat (6), aluekehitystä koskevat näkökohdat (7) ja ympäristönäkökohdat (8) - antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan yhteisesti järjestämät kaksi julkista kuulemistilaisuutta: Euroopan strategia luonnonkatastrofien varalle (20.3.2006) ja ”Euroopan pelastuspalvelujoukot: Euroopan apu” (5.10.2006),

—

ottaa huomioon yhteisön mekanismin perustamisesta tiiviimmän yhteistyön edistämiseksi pelastuspalvelualan avustustoimissa 23. lokakuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/792/EY, Euratom (9) sekä yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta tehdyn uudelleenlaaditun neuvoston päätöksen tulevan hyväksymisen ja Euroopan parlamentin siihen 24. lokakuuta 2006 ottaman kannan (10),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta (KOM(2005)0108) ja Euroopan parlamentin siihen 18. toukokuuta 2006 ottaman kannan (11),

—

ottaa huomioon Michel Barnier'n 9. toukokuuta 2006 antaman kertomuksen ”Euroopan pelastuspalvelujoukoista: Euroopan apu”,

—

ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 vahvistamansa kannan neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta (12),

—

ottaa huomioon pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta 5. maaliskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/162/EY, Euratom (13),

—

ottaa huomioon 12. ja 13. kesäkuuta 2007 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmät seuranta- ja tiedotuskeskuksen (MIC) koordinointivalmiuksien parantamisesta yhteisön pelastuspalvelumekanismin puitteissa,

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC) liitetyn 11. joulukuuta 1997 tehdyn Kioton pöytäkirjan, jonka yhteisö ratifioi 4. maaliskuuta 2002,

—

ottaa huomioon 17. marraskuuta 2003 annetun asetuksen (EY) N:o 2152/2003 (14) (Forest Focus),

—

ottaa huomioon Brysselissä 15. ja 16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien 12 kohdan, joka koskee unionin kykyä toimia hätätilanteissa, kriiseissä ja katastrofeissa,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa” (KOM(2007)0414),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon tuhoisat tulipalot ja voimakkaat tulvat, jotka ovat aiheuttaneet kesän 2007 aikana kuolemaa ja tuhoa eri puolilla Eurooppaa ja erityisesti Kreikassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jotka ovat kohdanneet EU:n jäsenvaltioita ja myös muutamia syrjäisimpiä alueita, kuten erityisesti hurrikaani Deanista kärsineet Martinique ja Guadeloupe, ehdokasmaita sekä EU:n lähinaapureita; ottaa huomioon, että pelkästään heinäkuussa tulipaloissa tuhoutunut pinta-ala on yhtä laaja kuin koko viime vuonna paloissa tuhoutunut pinta-ala; ottaa huomioon, että elokuussa Kreikka on kokenut vakavan kansallisen tragedian, kun maassa on riehunut yksi koko maailman tappavimmista tulipaloista sitten vuoden 1871,

B.

ottaa huomioon, että Euroopassa tänä kesänä esiintyneet tulipalot ovat tuhonneet yli 700 000 hehtaaria kasvillisuutta ja metsää eri alueilla, joihin sisältyy Natura 2000 -verkostoon kuuluvia yhteisön tärkeinä pitämiä alueita ja muita ekologisesti merkittäviä alueita, joilla on ekologinen yhteys koko alueeseen, ja että Kreikka, Italia, Bulgaria, Kypros, Kroatia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Espanja (erityisesti Kanarian saaret ja Kastilian alue) sekä Ukraina, Turkki ja Albania ovat pahimmin kärsineet valtiot,

C.

ottaa huomioon, että Kreikan äskettäiset tuhoisat metsäpalot aiheuttivat yli 60 kuolonuhria ja lukuisia loukkaantumisia, polttivat yli 250 000 hehtaarin pinta-alan, johon sisältyi tuhansia hehtaareja metsää ja pensaskasvillisuutta, tappoivat eläimiä, tuhosivat monia taloja ja kiinteistöjä ja hävittivät kyliä,

D.

ottaa huomioon, että samaan aikaan muualla Euroopassa esiintyi ankaria tulvia, etenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa ne aiheuttivat ainakin 10 kuolonuhria ja arviolta 5 miljardin euron suuruiset vahingot kodeille, kouluille, infrastruktuurille ja maataloudelle ja jättivät yli 420 000 henkilöä vaille puhdasta vettä, minkä johdosta suuret väestömäärät joutuivat jättämään kotinsa ja liike-elämä, maatalous ja matkailuala kärsivät huomattavia menetyksiä; ottaa huomioon, että Italia on kärsinyt vaikeasta tilanteesta, jossa maan pohjois- ja keskiosissa on tulvia ja etelässä metsäpaloja samaan aikaan kun Itä-Eurooppaa ja etenkin Romaniaa on koetellut äärimmäinen kuivuus,

E.

ottaa huomioon, että yhteisön pelastuspalvelumekanismiin turvauduttiin kahden kuukauden aikana 12 kertaa samantyyppisen hätätilan johdosta ja että seitsemän näistä hätätiloista esiintyi samanaikaisesti; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden apu ei riittänyt varmistamaan nopeita ja asianmukaisia pelastuspalvelutoimia kaikissa hätätilanteissa,

F.

ottaa huomioon, että kesäkausien muuttuessa yhä kuumemmiksi ja kuivemmiksi Etelä-Euroopassa metsien ja muiden luonnonalueiden palot ovat toistuva ilmiö, jonka voimakkuus ja maantieteellinen esiintymäpaikka kuitenkin vaihtelee suuresti vuodesta toiseen; ottaa huomioon, että myös ilmastonmuutos vaikuttaa näiden tuhoisien tapahtumien kulkuun ja että sillä on yhteys myös helleaaltojen ja kuivuuden kasvavaan esiintymistiheyteen, kuten komissio huomautti kuivuutta käsittelevässä tiedonannossaan; ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen torjuminen on näin ollen investointi kuivuudesta ja metsäpaloista aiheutuvien tuhojen ehkäisemiseen; katsoo, että jatkuvasti pidentyvien kuivuuskausien aikana palojen jälkeinen uudelleen metsittäminen on yhä vaikeampaa, jolloin aavikoitumisriski kasvaa,

G.

ottaa huomioon metsäpalojen ja tulvien aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset menetykset alueelliselle taloudelle, tuotannolle ja matkailualalle,

H.

ottaa huomioon, että Etelä-Euroopassa vuonna 2007 esiintyneiden tulipalojen suuri määrä ja niiden laajuus aiheutuvat monista tekijöistä, mukaan luettuna ilmastonmuutoksesta, metsien puutteellisesta määrittelystä ja hoidosta sekä luonnollisten syiden ja inhimillisen huolimattomuuden yhteisvaikutuksesta, mutta myös rikollisesta toiminnasta sekä siitä, että lakeja, jotka kieltävät laittoman rakentamisen poltetulle maalle, ei panna riittävässä määrin täytäntöön,

I.

katsoo, että Euroopan unionin on tiedostettava Välimeren alueen kuivuuden ja tulipalojen muodossa esiintyvien luonnonkatastrofien erityisluonne ja mukautettava ehkäisyä, tutkimusta, riskien hallintaa, pelastuspalvelua ja yhteisvastuullisuutta koskevia välineitään sen mukaisesti;

1.

esittää surunvalittelunsa ja vahvan solidaarisuutensa tulipaloissa menehtyneiden omaisille ja katastrofeista kärsineiden alueiden asukkaille;

2.

osoittaa kunnioitusta niille palomiehille, muille ammattihenkilöille ja vapaaehtoisille, jotka ponnistelivat väsymättä ja vaaransivat henkensä palojen sammuttamiseksi, ihmisten pelastamiseksi ja vahinkojen rajoittamiseksi tämän kesän luonnonkatastrofeissa, sekä niille monille yksittäisille henkilöille, jotka kamppailivat pelastaakseen elinkeinonsa ja ympäristönsä;

3.

kehottaa komissiota turvautumaan EU:n tämänhetkiseen solidaarisuusrahastoon mahdollisimman joustavasti ja viipymättä sekä välttämään aikaavieviä menettelyjä ja hallinnollisia esteitä; katsoo tässä yhteydessä, että uhrien ja heidän lähiomaistensa kärsimysten lieventämiseksi ja tarpeiden tyydyttämiseksi tarvittavat varat on saatava viipymättä käyttöön EU:n solidaarisuusrahaston ja yhteisön muiden välineiden (esim. rakennerahastot tai Euroopan maaseudun kehittämisrahasto) tai muiden mahdollisten rahoitusvälineiden avulla siten, että perustana käytetään kumppanuusperiaatteen ja kestävän kehityksen kaltaisia yhteisön rahastojen täytäntöönpanon ehtoja;

4.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön ylimääräisiä yhteisön tukijärjestelyjä - etenkin rahoituksellisia - vakavia vahinkoja kärsineiden alueiden auttamiseksi, tuhon kohteeksi joutuneiden alueiden tuotantokyvyn palauttamiseksi ja työpaikkojen luomisen uudelleen käynnistämiseksi, sekä toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä työpaikkojen ja muiden tulolähteiden menetykseen liittyvien sosiaalisten kustannusten korvaamiseksi;

5.

korostaa, että on nopeutettava menettelyä, jolla EU:n varoja saadaan käyttöön maatalousmaan kunnostamiseksi tulvien ja tulipalojen jälkeen, ja lisättävä rahoitustukea tulvasuojien kehittämiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan ja jakamaan parhaita käytäntöjä ottaen huomioon viimeisimmän tutkimuksen, joka koskee tulvien ja metsäpalojen riskin kasvamista maaperän, elinympäristöjen ja veden imeytymisen hoitamisen seurauksena; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan veden luonnollista imeytymistä ja säilymistä ympäristössä mahdollisimman pitkälle siten, että samalla parannetaan tulvien hallintakapasiteettia ja vedenpoiston infrastruktuuria, jotta voidaan rajoittaa voimakkaiden sateiden aiheuttamia vahinkoja;

6.

antaa tunnustusta solidaarisuudelle, jota EU, sen jäsenvaltiot ja muut maat ovat osoittaneet antamalla apua tuhoalueille metsäpalojen aiheuttamien hätätilojen aikana toimittamalla lentokoneita, palokalustoa ja asiantuntijoita, sekä viranomaisille ja pelastusyksiköille annetulle kiitettävälle avulle; katsoo, että näiden ilmiöiden laajuus ja vaikutukset usein ylittävät alueelliset ja kansalliset puitteet ja valmiudet sekä edellyttävät kiireellisesti tehokasta eurooppalaista sitoutumista;

7.

tunnustaa MIC:n myötävaikutuksen pelastuspalvelualan avustustoimien toteuttamisessa ja koordinoinnin tukemisessa ja helpottamisessa hätätilojen aikana; panee kuitenkin merkille, että jäsenvaltioiden voimavarat metsäpalojen tukahduttamiseen erityisesti ilmasta käsin ovat rajalliset ja että jäsenvaltiot eivät aina pysty tarjoamaan tukea, kun resursseja tarvitaan omassa maassa; toteaa, että tämän vuoksi eräät jäsenvaltiot saivat vähemmän apua kuin muut ja että niiden oli turvauduttava EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa tehtyihin kahdenvälisiin sopimuksiin avun saamiseksi; pahoittelee siksi, että eräissä tapauksissa EU kokonaisuutena ei kyennyt osoittamaan riittävää solidaarisuutta;

8.

kehottaa voimakkaasti neuvostoa tekemään enempää viivyttelemättä päätöksensä EU:n solidaarisuusrahastoa koskevasta asetusehdotuksesta, muistuttaen että parlamentti hyväksyi oman kantansa jo toukokuussa 2006; katsoo, että neuvoston viivyttelyä tässä asiassa ei voida hyväksyä; uskoo, että uudella asetuksella, joka yhdessä muiden toimien kanssa alentaa kynnystä turvautua EU:n solidaarisuusrahastoon, vahinkoihin voidaan puuttua tehokkaammin, joustavammin ja nopeammin; kehottaa puheenjohtajavaltio Portugalia sekä EU:n valtiovarain-, ympäristö-, maatalous- ja aluekehitysministereitä ryhtymään välittömästi ripeisiin ja määrätietoisiin toimiin; ehdottaa, että tätä varten asiasta vastaavat ministerit kutsutaan koolle neuvoston ylimääräiseen yhteiseen kokoukseen, johon parlamentti ja komissio osallistuvat tarkkailijoina;

9.

kehottaa perustamaan välittömästi reagoimaan kykenevät eurooppalaiset joukot, kuten komission jäsen Barnier'n kertomuksessa esitettiin, ja pitää valitettavana, että tämä ehdotus on jäänyt vaille huomiota ja jatkotoimia; korostaa tässä yhteydessä myös tarvetta jatkaa jäsenvaltioiden pelastuspalvelumekanismeihin perustuvan nopean toiminnan valmiuden kehittämistä, kuten Brysselissä 16. ja 17. kesäkuuta 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto esitti; kehottaa komissiota laatimaan tätä koskevan ehdotuksen; korostaa jäsenvaltioiden ja niiden paikallisviranomaisten roolia tulipalojen tehokkaassa ehkäisemisessä ja torjumisessa;

10.

kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioilta tietoja luonnonkatastrofien varalta laadituista operatiivisista ohjelmista ja niiden soveltamisesta saaduista kokemuksista sekä lisäksi tarkastelemaan ennaltaehkäisyn, valmiuden ja käytettyjen reagointitapojen riittävyyttä, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja tehdä johtopäätöksiä välittömistä toimenpiteistä, hallinnollisten ja operatiivisten elinten koordinoinnista sekä tarvittavien henkilöresurssien ja kaluston saatavuudesta; kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuuksia tehdä EU:n naapurivaltioiden ja muiden kolmansien maiden kanssa yhteistyötä tuhoisien tulipalojensammuttamiseksi ja vaihtaa tietoja parhaista käytännöistä ja jakaa valmiuksia vaarallisten kesäkuukausien aikana, jotta kesään 2008 varauduttaisiin paremmin;

11.

katsoo, että viime vuosien kokemukset ja muut tuoreet kokemukset korostavat tarvetta vahvistaa yhteisön pelastuspalvelualan ennaltaehkäisy- ja reagointivalmiuksia metsien ja muiden luonnonalueiden palojen osalta, ja kehottaa voimakkaasti komissiota ryhtymään tähän tähtääviin toimiin;

12.

kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuuksia järjestää etukäteen sellaisten lisävalmiuksien käyttöoikeus, jotka soveltuvat nopeaan reagointiin suurissa hätätiloissa ja joka voi olla saatavilla muista lähteistä, kaupalliset markkinat mukaan lukien; ehdottaa, että varalla olevan kapasiteetin kustannukset voitaisiin kattaa käyttämällä pelastuspalvelun rahoitusvälinettä;

13.

suhtautuu myönteisesti pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta 5. maaliskuuta 2007 tehtyyn neuvoston päätökseen 2007/162/EY, Euratom ja uskoo, että tästä välineestä rahoitettavilla toimilla varmistetaan eurooppalaisen solidaarisuuden näkyvä ilmeneminen ja tuotetaan yhä enemmän eurooppalaista lisäarvoa luonnonkatastrofien tehokkaalle hoitamiselle; on kuitenkin huolestunut siitä, että tälle uudelle välineelle osoitetut varat ovat riittämättömät sen kunnianhimoisten tehtävien tehokasta hoitamista varten;

14.

painottaa tarvetta ottaa käyttöön tehokkaampia luonnonkatastrofien ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä ja odottaa tässä yhteydessä kiinnostuneena vuonna 2008 julkistettavia kahta komission tutkimusta, joilla on tarkoitus luoda luonnonkatastrofien ehkäisemistä koskeva yhdennetty strategia; ehdottaa myös, että komissio tutkii avoimen koordinoinnin mahdollista soveltuvuutta luonnonkatastrofien ehkäisemiseen siten, että maaperästä huolehditaan yleisesti, jotta voidaan lisätä vesiuomien vedenpidätyskykyä, ja huolehditaan metsien yleisestä hoidosta siten, että metsien palokuormaa sekä tulipalojen leviämistä ja nopeutta vähennetään mahdollisimman paljon; korostaa, että talteen kerätty biomassa voisi osaltaan mahdollistaa operaation taloudellisen kannattavuuden;

15.

kehottaa komissiota lisäämään tutkimusta, jolla pyritään parantamaan metsäpalojen ehkäisemisen ja metsäpalojen torjunnan menetelmiä ja materiaaleja, sekä tarkistamaan kaavoitusta ja maankäyttöä; kehottaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään päättäväisesti parantamaan ja panemaan täytäntöön metsänsuojelulainsäädäntöään ja pidättymään kaupallistamis-, uudelleenluokittelu- ja yksityistämistoimista ja rajoittamaan näin omistusoikeuden loukkaamista ja keinottelua; kehottaa käyttämään tätä varten kaikkea Euroopan unionissa saatavilla olevaa taitotietoa satelliittijärjestelmät mukaan luettuna;

16.

pahoittelee, että monet näistä metsäpaloista näyttävät saaneen alkunsa tuhopoltoista, ja on erityisen huolissaan siitä, että Euroopan metsäpalojen syynä ovat entistä enemmän rikolliset tuhopoltot; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita koventamaan rangaistuksia ympäristörikoksista ja etenkin metsäpaloihin johtaneista rikoksista ja uskoo, että ripeä ja tehokas tutkinta vastuukysymysten selvittämiseksi ja sen jälkeen tekoon oikeassa suhteessa olevien rangaistusten langettaminen ehkäisisivät huolimatonta ja rikollista käyttäytymistä;

17.

pitää huolestuttavana ilmastollisista ääri-ilmiöistä aiheutuvien luonnonkatastrofien yleistymistä, joka on asiantuntijoiden mukaan suurelta osin maapallon lämpenemisestä johtuvan ilmastonmuutoksen seurausta; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi ja komissiota ryhtymään toimenpiteisiin Kioton sitoumusten noudattamisen ja seurannan takaamiseksi; kehottaa komissiota ja asianomaisia viranomaisia ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen sekä tulvien ja metsäpalojen kaltaisten onnettomuuksien lisääntymisen todennäköisyyden määrittäessään pelastuspalveluja koskevia talousarvioita ja varauksia;

18.

kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötään kansallisten viranomaisten kanssa toimintalinjojen laatimiseksi tulipalojen ympäristövaikutusten minimoimiseksi; kehottaa noudattamaan metsittämispolitiikkaa, joka perustuu biologis-ilmastollisten ja ympäristöllisten ominaisuuksien huomioon ottamiseen; korostaa, että on tarpeen kerätä ja tallentaa kunkin jäsenvaltion luonnonresursseja koskevat tiedot perustamalla valtioiden omat ”luonnonympäristötilit” kaikkien kansalaisten tutustuttavissa olevaan tietokantaan;

19.

korostaa, että luonnononnettomuuksien tapahtuessa on kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten erityistarpeisiin kaikissa pelastuspalvelumekanismin puitteissa toteutettavissa toimissa;

20.

katsoo, että vapaaehtoisia pelastuspalvelutoimia olisi edistettävä ja tuettava viipymättä peruskoulutuksella ja mahdollisesti edistynyttä tekniikkaa hyödyntävillä tarvikkeilla, koska tämä olisi yksi merkittävimmistä jäsenvaltioille soveltuvista reagointitavoista niiden toimiessa luonnonkatastrofeista aiheutuvissa hätätilanteissa; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteiskunnan tietoiseksi metsiemme arvosta ja niiden resursseista ja luonnonsuojelullisista eduista edistämällä kansalaisyhteiskunnan osallistumista järjestelmällisellä vapaaehtoistyöllä tai muilla tavoin;

21.

uskoo, että metsien pitkäaikainen suojeleminen ja alueellinen hoitaminen edellyttävät kestävää ohjelmasuunnittelua ja sellaisten alueiden ja maaseudun kehittämissuunnitelmien toteuttamista, joilla pyritään estämään väestön kaikkoaminen maaseudun alueilta, luodaan uusia ja monimuotoisia tulonlähteitä maaseudulle etenkin nuorempaa sukupolvea varten ja luodaan tarvittava nykyaikaistettu infrastruktuuri, jonka avulla maaseutualueille saadaan kestävää matkailua ja kestäviä palveluja;

22.

tähdentää, että luonnonkatastrofit ja erityisesti metsäpalot ovat tänä vuonna asettaneet suurelle vaaralle alttiiksi Euroopan kulttuuriperintöön kuuluvia merkittäviä muistomerkkejä ja arkeologisia kohteita; korostaa tässä yhteydessä muinaiseen Olympiaan, olympiakisojen syntypaikkaan, ja sen museoon kohdistunutta uhkaa, koska kyseessä on maailmanperintökohde; pyytää asettamaan tarvittavat resurssit viipymättä käyttöön kunnostustöitä varten, mikäli yhä jatkuvat metsäpalot vahingoittavat eurooppalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvia kohteita;

23.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki palaneet metsäalueet säilyvät metsinä ja kuuluvat metsitysohjelmien piiriin, mukaan luettuna pakolliset ehdot, ja että maan käyttötarkoituksen muutoksia ei hyväksytä, panemaan täytäntöön riittävää lainsäädäntöä luonnonsuojelusta ja asianmukaisesta maankäytöstä, mukaan luettuna kestävät maa- ja metsätalouskäytännöt, vesistöjen hallinnointi ja tehokas riskien hallinta, sekä viipymättä suunnittelemaan laajoja jällenrakennuspolitiikkoja matkailun ja paikallisen elinkeinoelämän tukemiseksi siellä, missä ne ovat kärsineet vahinkoa;

24.

kehottaa komissiota valvomaan jäsenvaltioiden käyttöön luonnonkatastrofien seurausten varalta asetettavien varojen asianmukaista, tehokasta ja vaikuttavaa käyttöä, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että epäasianmukaisesti käytetyt yhteisön tuet maksetaan takaisin esimerkiksi siinä tapauksessa, että uudelleenmetsityssuunnitelmia ei noudateta, ja varmistamaan kiinteistörekisterijärjestelmän ajan tasalla pitämisen;

25.

paheksuu suojelluilla ja yleisesti rakennuskiellossa olevilla alueilla toteutettavien laittomien rakennustöidenlaillistamista sekä kehottaa lopettamaan välittömästi kaikki toimet, joilla pyritään vähentämään metsänsuojelua muuttamalla Kreikan perustuslakia (24 artikla);

26.

ehdottaa, että viimeisimmistä luonnonkatastrofeista pahiten kärsineisiin maihin lähetetään parlamentin valtuuskunta osoittamaan parlamentin solidaarisuutta väestölle ja tarkastelemaan ihmishengille, omaisuudelle, sosiaalisille verkostoille, ympäristölle ja kansantaloudelle aiheutuneiden tuhojen tasoa sekä tekemään hyödyllisiä johtopäätöksiä siitä, miten vastaavat ääritilanteet EU:ssa voidaan tulevaisuudessa ehkäistä ja miten niihin voidaan reagoida;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission kertomuksista Eurooppaneuvostolle: ”Säädöskäytännön parantaminen 1998 — Yhteinen vastuu” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 1999” (1),

—

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta eurooppalaisesta hallintotavasta (2),

—

ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission kertomuksista Eurooppaneuvostolle ”Säädöskäytännön parantaminen 2000” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 2001” (3),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta ”Parempi säädöskäytäntö 2002” (4),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission tiedonannoista, jotka koskevat yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista (5),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman yhteisön lainsäädännön ja kuulemismenettelyjen vaikutuksen arvioinnista (6),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategiasta (7),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2004: toissijaisuusperiaatteen soveltaminen - 12. vuosikertomus (8),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vireillä olevien lainsäädäntöehdotusten seulonnan tuloksista (9),

—

ottaa huomioon 14. marraskuuta 2006 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: ”Strateginen katsaus: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa” (KOM(2006)0689),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0273/2007),

A.

katsoo, että onnistunut ”sääntelyn parantaminen” on Euroopan unionin ensisijaisia tavoitteita, koska nykyaikaisen, järkiperäisen ja tehokkaan lainsäädännön etujen maksimointi ja kustannusten minimointi takaa koko Eurooppaan parhaan mahdollisen tuottavuuden, kasvun, hyväksyttävyyden ja lopulta työllisyyden,

B.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa 14. marraskuuta 2006 annetussa komission tiedonannossa analysoidaan sääntelyn parantamisessa jo tapahtunutta edistystä ja tarkastellaan keskeisiä tulevaisuuden haasteita, ja samalla siinä tuodaan julki EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa vielä tarvittava edistys ja kehitetään näin yleinen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on tehdä yhteisön oikeudesta ja kansallisesta lainsäädännöstä helpommin sovellettavaa ja näin ollen myös kustannuksiltaan halvempaa,

C.

katsoo, että tämä lähestymistapa, joka on komissiolle, neuvostolle ja Euroopan parlamentille hyödyllinen väline niiden pyrkiessä Lissabonin strategian tavoitteisiin, edellyttää tiivistä kumppanuutta tällä alalla ensin Euroopan unionin toimielinten välillä ja sen jälkeen unionin toimielinten ja kansallisten viranomaisten välillä,

D.

ottaa huomioon, että komissio ehdottaa edellä mainitussa tiedonannossa, että vaikutustenarviointeja tehostetaan perustamalla vaikutustenarvioinneista vastaava riippumaton lautakunta komission puheenjohtajan alaisuuteen, ja sitoutuu lisäämään ennaltaehkäiseviä toimia ja seuraamaan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa jo varhaisessa vaiheessa helpottaakseen keskeisten direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä,

E.

ottaa huomioon, että komission mielestä Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi laadittava entistä järjestelmällisempiä vaikutustenarviointeja huomattavista muutoksista komission ehdotuksiin ja asetettava etusijalle käsiteltävänä olevat yksinkertaistamisehdotukset, kodifiointi ja vanhentuneen lainsäädännön kumoaminen,

F.

ottaa huomioon komission ehdotuksen, että jäsenvaltioiden olisi puolestaan kehitettävä ja sovellettava kuulemiskeinoja ja lainsäädännön yksinkertaistamisohjelmia, jos sellaisia ei ole, ja edistettävä taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristövaikutusten aiempaa järjestelmällisempää arvioimista sekä yhteisön oikeuden parempaa soveltamista,

G.

katsoo, että sääntelyn parantaminen ei tarkoita pelkästään byrokratian vähentämistä, hallinnollisen taakan keventämistä, nykyisen lainsäädännön yksinkertaistamista tai sääntelyn purkamista vaan myös sen varmistamista, että lainsäädäntöprosessiin otetaan mukaan kaikki asiaan liittyvät valtiolliset ja valtiosta riippumattomat toimijat kaikilla tasoilla ja että Euroopan unionin toimielinten ja kansallisten viranomaisten sekä alue- ja paikallisviranomaisten välille luodaan tiivis kumppanuus korkealaatuisen sääntelyn tarjoamiseksi,

H.

katsoo, että sääntelyn parantamiseen on sitouduttava hallinnon kaikilla tasoilla, jotta hallinnollista rasitusta saataisiin yhtään kevennettyä,

I.

ottaa huomioon, että paikallis- ja alueviranomaisten tehtäväksi usein lankeaa EU:n lainsäädännön täytäntöönpano ja sen noudattamisen valvonta,

J.

ottaa lisäksi huomioon komission ehdotuksen, että Euroopan unioni ja jäsenvaltiot ryhtyvät toteuttamaan laajaa strategiaa yhteisön oikeudesta ja jäsenvaltioiden lainsäädännöstä johtuvan hallinnollisen taakan keventämiseksi ja että tätä koskeva yhteinen keventämistavoite olisi saavutettava vuoteen 2012 mennessä;

1.

tukee voimakkaasti parempaa sääntelyä koskevaa prosessia EU:n lainsäädännön tehokkuuden, vaikuttavuuden, yhdenmukaisuuden, vastuullisuuden ja avoimuuden parantamiseksi; korostaa kuitenkin, että tällaisen prosessin pohjana on oltava seuraavia ennakkoehtoja:

2.

tukee komission tavoitetta parantaa lainsäädännön laatua ja vähentää hallinnollista taakkaa; uskoo, että komission tiedonannossaan esittelemiä toimenpiteitä voidaan pitää selkeänä ja jatkuvana sitoutumisena tämän tavoitteen toteuttamiseen, mutta uskoo, että monilla aloilla tarvitaan edelleen suurempia ponnisteluja sen varmistamiseksi, että sisämarkkinalainsäädännöstä saadaan mahdollisimman suuri taloudellinen hyöty;

3.

kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin yhteisön nykyisen lainsäädännön keventämiseksi ja nykyaikaistamiseksi sellaisen kattavan yksinkertaistamisstrategian avulla, jossa jäsenvaltiot ja sidosryhmät olisivat asianmukaisesti edustettuina; vahvistaa kuitenkin, että vaikka kaikkien Euroopan unionin toimielinten on osallistuttava sääntelyn parantamiseen, komissiolla on ratkaiseva asema valmisteltaessa korkealaatuisia säädösehdotuksia, jotka ovat paras lähtökohta koko yksinkertaistamismenettelylle;

4.

vaatii komissiota kiinnittämään enemmän huomiota yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon ja sen valvontaan sekä kehittämiseen osana paremman sääntelyn prosessia;

5.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että lainsäädännön parantaminen ei onnistu ilman yleiskuvaa kunkin säädösehdotuksen taloudellisista, yhteiskunnallisista, ympäristöön liittyvistä, terveydellisistä ja kansainvälisistä vaikutuksista; kannattaa näin ollen täysin sitä, että komissioon perustetaan vaikutustenarvioinneista vastaava lautakunta, joka toimii komission puheenjohtajan alaisuudessa, jotta komission kyseisestä alasta vastaavan henkilöstön tapaa soveltaa näitä periaatteita vaikutustenarviointien laadinnassa voidaan seurata;

6.

painottaa kuitenkin, että riippumattoman valvonnan vähimmäistason varmistamiseksi vaikutustenarviointien laadinnassa on tarpeen perustaa riippumaton asiantuntijapaneeli valvomaan pistokokeiden avulla vaikutustenarviointilautakunnan antamien lausuntojen laatua ja että myös sidosryhmien edustajien olisi saatava osallistua niiden laadintaan;

7.

pitää välttämättömänä, että vaikutustenarviointilautakunta takaa yhteisten menettelytapojen soveltamisen kaikkia vaikutustenarviointeja varten ristiriitaisten lähestymistapojen välttämiseksi ja vertailtavuuden helpottamiseksi;

8.

vaatii, että parlamentille tiedotetaan määräajoin komission puheenjohtajan alaisuudessa toimivan vaikutustenarvioinneista vastaavan lautakunnan päätöksistä, jotta varmistetaan kyseisten kahden toimielimen avoin vuoropuhelu;

9.

kehottaa komissiota varmistamaan, että vaikutustenarvioinneissa esitetään riittävä määrä skenaarioita ja toimintavaihtoehtoja (myös tarvittaessa ”nollavaihtoehtoja”) kustannuksia säästävien, kestävien ja sosiaalisesti hyväksyttävien ratkaisujen pohjaksi;

10.

katsoo, että periaatteessa kaikissa vaikutustenarvioinneissa on otettava asianmukaisesti huomioon politiikkoja koskevien ehdotusten kaikki mahdolliset merkittävät vaikutukset yhteiskuntaan, ympäristöön ja talouteen, ja että aina silloin, kun se on mahdollista ja kun se käy yksiin kyseessä olevaa alaa koskevan lainsäädännön kanssa, vaikutustenarvioinneissa on niin ikään otettava asianmukaisesti huomioon naisten ja miesten tasa-arvonäkökohtien lisäksi kaikki mahdolliset merkittävät vaikutukset, jotka kohdistuvat riski- tai vähemmistöryhmiin ja muihin heikommassa asemassa oleviin kohderyhmiin, esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin, lapsiperheiden vanhempiin, ikääntyviin ja pitkäaikaissairauksista kärsiviin sekä vammaisiin (”sosiaalinen benchmarking”);

11.

pyytää komissiota kuulemaan vaikutustenarvioinnin valmistelun yhteydessä kaikkia asianomaisia sidosryhmiä ja etenkin kansallisia sekä alue- ja paikallisviranomaisia, jotta paikalliset ja alueelliset vaihtelut voidaan huomioida asianmukaisesti, ja ilmoittamaan vaikutustenarvioinnin tulokset hyvissä ajoin parlamentille, alueiden komitealle ja kaikille asiaankuuluville alue- ja paikallishallinnon elimille;

12.

katsoo, että tämän vuoksi kaikissa vaiheissa olisi kuultava kaikkia asiaan kuuluvia sidosryhmiä, mahdollisesti käyttämällä komission www-sivustoa paremmin hyväksi julkisissa kuulemisissa, sillä muutoin näiden tulokset voivat jäädä sattumanvaraisiksi, ja ottamalla käyttöön uusia järjestelmällisempiä kuulemiskeinoja, kuten komission tiedonannossa ”Neuvottelu- ja keskustelukulttuurin edistäminen — Komission konsultointiprosessiin sovellettavat yleiset periaatteet ja vähimmäisvaatimukset” (KOM(2002)0704) o esitetty; katsoo, että komission on tässä yhteydessä varmistettava mahdollisimman suuri avoimuus ja julkaistava sidosryhmien näkemykset;

13.

korostaa, että parlamentin ja neuvoston olisi tehtävä komission ehdotuksiin esitettävistä tärkeimmistä tarkistuksista järjestelmällisemmät vaikutustenarvioinnit;

14.

kehottaa komissiota tarkentamaan, missä vaiheessa vielä julkaisemattomat vaikutustenarvioinnit ovat, ja selvittämään, ovatko kyseiset arvioinnit yhä vireillä tai peruttu, lykätty tai käynnistetty uudelleen eri syistä jne., ja kuulemaan sidosryhmiä vielä vireillä olevista vaikutustenarvioinneista;

15.

vaatii, että jäsenvaltiot laativat poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla tekemiään aloitteita koskevan vaikutustenarvioinnin EU:n perustamissopimuksen 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti; katsoo, että jäsenvaltioiden on sitouduttava tunnustamaan tätä koskeva todellinen velvoite;

16.

tukee komission harjoittamaa määräajoin tapahtuvaa vireillä olevien ehdotusten seulontaa ja perumista; edellyttää kuitenkin, että tässä toiminnassa otetaan huomioon perustamissopimuksissa vahvistetut eri toimielinten valtaoikeudet lainsäädäntömenettelyssä ja toimielinten lojaalin yhteistyön periaatteet;

17.

kannattaa periaatteisiin perustuvaa lainsäädäntöä ja keskittymistä määrän sijasta laatuun; katsoo, että lainsäädännön laadun parantamisesta käytävä keskustelu on hyvä tilaisuus tarkastella lainsäädäntöä prosessina, jolla halutaan saavuttaa selkeät poliittiset tavoitteet sitouttamalla kaikki sidosryhmät prosessin kaikkiin vaiheisiin aina valmistelusta täytäntöönpanoon saakka ja ottamalla ne mukaan prosessiin;

18.

katsoo, että rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä Lamfalussyn prosessista ja erityisesti sääntelijän ja markkinatoimijoiden vuoropuhelusta saadut kokemukset ovat arvokas esimerkki dynaamista lainsäädäntömenettelyä ajatellen;

19.

katsoo, että Lamfalussyn prosessi on käyttökelpoinen mekanismi; pitää valvontakäytäntöjen lähentämistä erittäin tärkeänä; pitää myönteisenä kolmannen tason komiteoiden työskentelyä asiassa ja yhtyy niiden kehotuksiin asianmukaisten välineiden luomisesta; uskoo, että antamalla valvojille liikkumavaraa voidaan keventää huomattavasti lainsäädännön teknisiin yksityiskohtiin liittyvää kuormitusta ja tuottaa asianmukaisia sääntöjä dynaamisille markkinoille; korostaa kuitenkin, että tällä ei voida poistaa poliittista vastuuta lopullisten tavoitteiden saavuttamisesta; kehottaa lainsäätäjiä seuraamaan prosessia tarkasti ja vaatii ottamaan kaikilta osin huomioon parlamentin oikeudet lainsäädäntömenettelyssä;

20.

katsoo, että komission olisi tarkasteltava vireillä olevan lainsäädännön merkitystä jatkuvasti eikä pelkästään aina toimikautensa alussa ja että sen olisi peruutettava ehdotukset, jotka eivät ole enää merkityksellisiä, ja kiinnitettävä huomiota erityisesti niihin ehdotuksiin, jotka ovat jo jonkin aikaa odottaneet ratkaisuaan;

21.

korostaa, että yksinkertaistamista tarvitaan myös komission suhteessa kansalaisiin esimerkiksi julkisten hankintojen, rahoituspalvelujen, tutkimusohjelmien, valtiontukea koskevien määräysten ja tukihakemusten yhteydessä;

22.

kannattaa periaatteessa käsiteltävänä olevien yksinkertaistamisehdotusten nopeampaa hyväksymistä, mutta pitää tarpeellisena arvioida tapauskohtaisesti, onko ehdotuksella laajempia vaikutuksia, jolloin lisäaika on perusteltua;

23.

on tietoinen siitä, että unionin lainsäädäntötyötä voitaisiin tehdä järjestelmällisemmin; kehottaa sen vuoksi komissiota harkitsemaan uudelleen työskentelymenetelmiään ja organisaatiotapaansa niin, että se voi käsitellä eri asioita laaja-alaisemmin pitäen keskeisenä tavoitteena yhtenäisyyden parantamista, mahdollisten synergioiden käyttämistä ja epäjohdonmukaisuuksien välttämistä;

24.

katsoo, että komission olisi otettava huomioon parlamentin mielipiteet, kun on kyse vireillä olevien ehdotusten peruuttamisesta, jotta voidaan säilyttää olennaisen tärkeä komission ja parlamentin keskinäinen luottamus;

25.

suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen niiden 68 ehdotuksen peruuttamisesta, joita se ei pidä johdonmukaisina Lissabonin strategian tavoitteiden ja lainsäädännön laadun parantamisen periaatteiden kanssa, mutta pahoittelee, että komissio on peruuttanut myös ehdotuksen direktiiviksi eurooppalaisen keskinäisen yhtiön perussäännöstä, vaikka se on eräs keskeinen tekijä Lissabonin strategiassa; kehottaa siksi komissiota hyväksymään aloitteen ennen vuoden 2007 loppua, jotta voidaan laatia eurooppalaisen keskinäisen yhtiön ja eurooppalaisen yhdistyksen perussääntö;

26.

myöntää, että neuvoston kuten parlamentinkin on harkittava laajojen tarkistustensa vaikutusta komission vaikutustenarviointeihin; korostaa, että tarvitaan kustannus-hyötyanalyysejä, jotka korostavat sääntelyn kustannusrakenteita, kun direktiivejä pannaan täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä ja muutetaan yritysten ja ihmisten toimintaympäristön sääntelykehystä; kannattaa voimakkaasti avoimuutta ja riippumatonta valvontaa lainsäätäjien poliittisten painopisteidensä mukaisesti suorittamien vaikutustenarviointien tekemisessä;

27.

tukee täysin kaikkia komission pyrkimyksiä tehostaa yleisesti yhteisön oikeuden soveltamisen valvontaa ennaltaehkäisevillä toimilla, joiden lisäksi seurataan asioiden etenemistä jäsenvaltioissa jo varhaisessa vaiheessa tarkoituksena helpottaa keskeisten direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä; suosittaa, että parlamentin olisi osallistuttava asianmukaisesti näihin aloitteisiin;

28.

katsoo, että valvoessaan, miten jäsenvaltioissa sovelletaan yhteisön oikeutta, komission pitäisi vaatia eikä vain kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vastaavuustaulukoita ja täytäntöönpanomuistioita erityisesti siksi, että voitaisiin tarkistaa kunkin jäsenvaltion käyttämä menetelmä saattaa direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä; on sen vuoksi sitä mieltä, että komission olisi kehotettava jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhteinen vertailumenetelmä;

29.

katsoo, että vaikutustenarviointien merkityksen korostaminen ei saa johtaa yhteisössä siihen, että varat, jotka on tarkoitettu lainsäädännön asianmukaisen saattamisen osaksi kansallisia lainsäädäntöjä valvontaan ja rikkomistapausten käsittelyyn, kohdennetaan uudelleen vaikutustenarviointeihin; korostaa, että yhteisön oikeuden soveltamisen tehokkaaseen valvontaan tarkoitettuja varoja on tarpeen lisätä;

30.

pahoittelee jäsenvaltioiden tapaa lisätä sääntelyä yhteisön lainsäädännön rinnalle (gold plating) ja pyytää komissiota selvittämään, mihin lisätoimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä sen estämiseksi, kansalaisten oikeus suoraan toimintaan mukaan lukien; kehottaa tekemään seurantatoimina vaikutustenarviointeja, joillaanalysoidaan päätösten täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja paikallistasolla; kannattaa tarvittaessa sääntelyn lisäämistä;

31.

palauttaa mieliin raukeamislausekkeiden harkitun käytön merkityksen sen varmistamisessa, että lainsäädäntö säilyy merkityksellisenä;

32.

vaatii komissiota välttämään säädösehdotuksissaan epäselviä ja tarpeettomia ilmaisuja ja käyttämään mieluummin yksinkertaista ja ymmärrettävää kieltä siten, että terminologinen tarkkuus ja oikeusvarmuus säilyvät; katsoo, että varsinkin vaikeasti ymmärrettävistä lyhenteistä ja tarpeettomien johdanto-osan kappaleiden ylenmääräisestä käytöstä on luovuttava; kannustaa kaikkia hallinnon tasoja käyttämään mahdollisuuksien mukaan selkeää kieltä, jota kansalaisten on helppo ymmärtää;

33.

kehottaa komissiota varmistamaan sääntelyä parantaessaan, että uudet säännökset ja niiden täytäntöönpano ovat johdonmukaisia, perusteltuja, avoimia ja ymmärrettäviä sidosryhmien ja edunsaajien kannalta;

34.

kehottaa komissiota antamaan asetusten yhteydessä etukäteen täytäntöönpanoa koskevia ohjeita, joista on hyötyä jäsenvaltioille, alue- ja paikallisviranomaisille ja asiaan erikoistuneille laitoksille;

35.

on vahvasti sitä mieltä, että sääntelyn parantamiseen on kuuluttava aina se, että parlamentti osallistuu täysimääräisesti sekä toimielinten väliseen keskusteluun että kyseisen prosessin kohteena olevan lainsäädännön hyväksymiseen lainsäätäjäkumppanina; korostaa myös, että parlamentti voi aina arvioida hyväksyttävänä olevan oikeudellisen välineen (asetus, direktiivi tai päätös) sopivuutta ja/tai arvioida, olisiko tarkoituksenmukaisempaa käyttää vaihtoehtoisia sääntelymenetelmiä;

36.

kannustaa komissiota tutkimaan vaihtoehtoja lainsäädännölle, jotta voidaan parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, itsesääntely ja kansallisten määräysten vastavuoroinen tunnustaminen mukaan luettuna, mutta korostaa, että tämä ei saa estää Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien suorittamaa demokraattista valvontaa; korostaa, että yhteisön sääntely on nähtävä kansainvälisen kilpailun ja maailmanlaajuisten markkinoiden osana;

37.

katsoo, että komitologiamenettelyn uudet säännöt, joiden avulla parlamentti ja neuvosto voivat tarkastaa tehokkaammin komissiolle myönnettyä täytäntöönpanovaltaa, ovat myös keino yksinkertaistaa yhteisön lainsäädäntöä, koska niillä voidaan siirtää sääntelyvaltaa epäolennaisten ja teknisten yksityiskohtien osalta laajamittaisesti komissiolle, jolloin parlamentti ja neuvosto voivat keskittää lainsäädäntötoimintansa olennaisempiin säännöksiin;

38.

pitää myönteisenä kevään 2007 Eurooppa-neuvoston päätelmiä sääntelyn parantamisesta ja varsinkin päätöstä vähentää yhteisön lainsäädännön pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) aiheuttamaa hallinnollista kuormitusta 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä; katsoo, että tämän tavoitteen tuloksena lainsäädännön olisi oltava älykkäämpää, tehokkaampaa ja käyttäjäystävällisempää, mikä keventää pk-yritysten tarpeetonta taakkaa ilman, että nykyisen lainsäädännön korkeasta tasosta tingitään; kannattaa erityisesti neuvoston päätöstä pyytää jäsenvaltioita asettamaan kansallisia tavoitteita vuoteen 2008 mennessä ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan yhdenmukaisia seurantamenetelmiä, jotta jäsenvaltiot voivat toimia tehokkaasti kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

39.

kehottaa komissiota esittelemään vuosittain saavutuksensa ja suunnitelmansa hallinnollisen taakan vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi;

40.

kehottaa komissiota valmistelemaan yhteistyössä neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa yhteisön toimielinjärjestelmän uudistuksen, joka lisää varojen säästämistä ja helpottaa yhteistyötä paremman tai älykkäämmän sääntelyn varmistamiseksi;

41.

kehottaa komissiota ottamaan sääntelyn parantamiseksi jatkossa tekemässään työssä huomioon tulokset parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan teettämästä yksinkertaistamisprosessia koskevasta tutkimuksesta ”EU:n ympäristöpolitiikan yksinkertaistaminen” (10);

42.

on huolissaan useiden riippumattomien tutkimusten tuloksista (11), joiden mukaan komission pääosastot eivät täysin noudata komission suuntaviivoja vaikutustenarvioinneista, taloudellisten vaikutusten arviointia ja mittaamista on korostettu ympäristöllisten, sosiaalisten ja kansainvälisten vaikutusten kustannuksella, lainsäädännön kustannuksia on arvioitu paljon enemmän kuin niiden hyötyjä ja lyhyen aikavälin tarkastelu jättää varjoon pitkän aikavälin tarkastelun; pitää myönteisenä sitä, että komissio aikoo perustaa vaikutustenarvioinneista vastaavan lautakunnan ja ottaa käyttöön komission vaikutusten arviointijärjestelmän ulkoisen arvioinnin, joiden pitäisi yhdessä varmistaa, että edellä luetellut toistuvat puutteet voidaan lopultakin poistaa;

43.

tukee ”EU:n ympäristöpolitiikan yksinkertaistaminen” -nimisen tutkimuksen johtopäätöksiä siitä, että vaikutustenarvioinnilla voi olla keskeinen tehtävä paremman sääntelyn varmistamisessa ja että joidenkin vaikutustenarviointien laatua on parannettava; kehottaa komissiota varmistamaan:

toteaa, että vaikutustenarvioinneilla voi olla merkittävä tehtävä silloin, kun Euroopan parlamentti tai neuvosto esittää muutoksia, joilla saattaa olla merkittävä vaikutus;

44.

kehottaa komissiota edelleen edistämään tiedonvaihtoa EU:n ympäristöpolitiikan yksinkertaistamista jäsenvaltioissa koskevista parhaista käytännöistä, kuten:

45.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja panemaan täytäntöön kuulemismekanismin alue- ja paikallisviranomaisia varten lainsäädäntöprosessin aikana, ottamaan niiden näkemykset huomioon ministeritason neuvottelujen aikana ja vahvistamaan niiden roolia, kun EU:n lainsäädäntöä saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön;

46.

kehottaa komissiota toimimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kaikkien viranomaisten kanssa, joiden vastuulla on EU:n lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja samalla neuvoo komissiota järjestämään seminaareja myös paikallisella tasolla EU:n lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta varmistetaan, että sidosryhmille toimitetaan asiaa koskevaa tietoa yksinkertaisilla ymmärrettävillä keinoilla ilman välikäsiä;

47.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja toimeenpanemaan tarpeellisia, tehokkaita ja selkeitä menettelyjä alue- ja keskushallinnon parempaa yhteistyötä varten, jotta voidaan helpottaa prosessia lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tunnustamaan lainsäädäntävaltaa käyttävien alueiden kasvavan roolin;

48.

rohkaisee jäsenvaltioiden viranomaisia laatimaan virallisia strategioita lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta voidaan selkeästi määrittää alue- ja keskushallinnon tehtävät ja vastuualueet lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä paremmin ja nopeammin;

49.

rohkaisee komissiota julkaisemaan mahdollisuuksien mukaan ohjeita direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä samanaikaisesti direktiivien julkaisun kanssa, jotta alue- ja keskushallinnot voivat ottaa ne huomioon ennen kuin jäsenvaltiot aloittavat prosessin niiden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kyseisen prosessin toteuttamiseksi asianmukaisesti määräaikoja noudattaen;

50.

kehottaa komissiota nopeuttamaan kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä koskevan kattavan ja vapaasti kaikkien saatavilla olevan julkisen tietokannan toteuttamista ja sisällyttämään tietokantaan tarvittaessa myös tiedot alueellisista vaihteluista;

51.

katsoo, että sääntelyn parantaminen ei saisi johtaa sosiaalisten eikä ympäristöä ja laatua koskevien vähimmäisvaatimusten heikkenemiseen;

52.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että saattaessaan EU:n lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä, ne eivät aseta luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille vaatimuksia, jotka ylittävät osaksi kansallista lainsäädäntöä saatetun lainsäädännön nojalla annetut vaatimukset ja joista aiheutuu tarpeetonta hallinnollista rasitusta erityisesti pk-yrityksille, jotka ovat Euroopan alueiden kestävän kehityksen eteenpäin vievä voima;

53.

pyytää Euroopan komissiota parantamaan tiedottamista asioista, jotka koskevat saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja rikkomismenettelyjä, ja julkistamaan kyseiset tiedot ja asettamaan ne helposti saataville komission verkkosivuilla;

54.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission kertomuksista Eurooppaneuvostolle: ”Säädöskäytännön parantaminen 1998 — Yhteinen vastuu” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 1999” (1),

—

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta eurooppalaisesta hallintotavasta (2),

—

ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta Eurooppaneuvostolle: ”Säädöskäytännön parantaminen 2000” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 2001” (3),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta ”Säädöskäytännön parantaminen 2002” (4),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission tiedonannoista, jotka koskevat yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista (5),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman yhteisön lainsäädännön ja kuulemismenettelyjen vaikutuksen arvioinnista (6),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa” (KOM(2005)0097),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategiasta (7),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2004: toissijaisuusperiaatteen soveltaminen - 12. vuosikertomus (8),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vireillä olevien lainsäädäntöehdotusten seulonnan tuloksista (9),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen ”Parempi säädöskäytäntö 2005” toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti (13. kertomus) (KOM(2006)0289),

—

ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”Hallintomenojen määrittäminen ja hallinnollisen rasituksen keventäminen Euroopan unionissa” (KOM(2006)0691),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Toimintaohjelma hallinnollisen rasituksen keventämiseksi Euroopan unionissa” (KOM(2007)0023),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Strateginen katsaus: sääntelyn parantaminen Euroopan unionissa” (KOM(2006)0689),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0280/2007),

A.

ottaa huomioon, että paremman säädöskäytännön tavoitteen saavuttaminen on yksi EU:n ensisijaisista päämääristä, sillä uudenaikaisen, järkevän ja tehokkaan lainsäädännön etujen enimmäistäminen samalla kun vähimmäistetään siitä aiheutuvat kustannukset varmistaisi tuottavuuden, kasvun ja viime kädessä työllisyyden mahdollisimman korkean tason koko Euroopassa,

B.

katsoo, että toissijaisuusperiaatteella on keskeinen merkitys yhteisön lainsäädännön auktoriteetin vahvistamisessa ja sen päättämisessä, onko säädökset annettava EU:n tasolla, minkä vuoksi se on olennainen tekijä EU:n ja jäsenvaltioiden välisen vallanjaon valvomisen kannalta ja hyödyllinen väline jäsenvaltioiden lainsäädäntövallan käyttämisen mahdollistajana,

C.

katsoo, että oikeusvarmuuden lujittamiseksi on suhteellisuusperiaatetta selkeästi noudatettava tinkimättömästi annettaessa niin yhteisön kuin kansallisenkin tason lainsäädäntöä,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vastuulla on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisen seuraaminen,

E.

ottaa huomioon, että usein vaikeiden poliittisten kompromissien tuloksena annettu yhteisön lainsäädäntö ei aina ole riittävän selkeää ja on mahdollista, että jäsenvaltiot eivät kykene panemaan, tai eivät halua panna, sitä asianmukaisesti täytäntöön,

F.

ottaa huomioon, että yhteisön lainsäädännön maine ja tehokkuus kärsivät niistä tarpeettomista ja suhteettomista hallinnollisista rasitteista, joita EU:n määräyksistä usein seuraa kansalaisille ja yrityksille,

G.

ottaa huomioon, että tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventäminen 25 prosentilla Euroopan unionissa voi antaa merkittävän piristysruiskeen Euroopan bkt:lle ja tukea siten arvokkaalla tavalla Lissabonin tavoitteiden saavuttamista,

H.

katsoo, että yhteisön lainsäädäntöön perustuva tarpeeton hallinnollinen rasitus heikentää yhteisön lainsäädännön tehokkuutta ja uskottavuutta,

I.

katsoo, että yhteisön lainsäädännöllä on autettava kansalaisia ja yrityksiä ottamaan suurin mahdollinen hyöty irti sisämarkkinoista eikä sillä pidä rasittaa heitä ja niitä tarpeettomilla korkeilla kustannuksilla,

J.

katsoo, että tarpeettoman hallinnollisen rasituksen yksinkertaistamisen ja keventämisen avulla aikaansaatava yhteisön säännösten virtaviivaistaminen ei saa, eikä sen tarvitse, tapahtua yhteisön lainsäädännön oikeusvarmuuden ja sen tarjoaman suojelun kustannuksella;

1.

katsoo, että yritystoiminnan sääntely-ympäristöllä on merkittävä vaikutus yritysten kilpailukykyyn, kestävään kasvuun ja työllistävään vaikutukseen ja että sääntely-ympäristön avoimuus, selkeys, tehokkuus ja yleisesti ottaen korkean tason varmistaminen ovat ja pysyvät EU:n politiikan tärkeänä tavoitteena;

2.

katsoo, että jäsenvaltioiden ja yhteisön tason sääntelyn heikkolaatuisuus heikentää oikeusvaltioperiaatetta ja vieraannuttaa kansalaisia instituutioistaan;

3.

antaa täyden tukensa komission pyrkimyksille edistää yhteisön lainsäädännön tehokkuuden ja noudattamisen yleistä vahvistamista kaikkien asiaan liittyvien aloitteiden avulla;

4.

pitää myönteisenä ”Sinun äänesi Euroopassa” -verkkosivuston saamaa suosiota ja kehottaa komissiota kehittämään lisää tehokkaita keinoja kuulla asianosaisia lainsäädäntöehdotuksen kaikista näkökohdista, vaikutustenarviointi mukaan lukien, ennen ehdotuksen julkistamista;

5.

korostaa sidosryhmien laaja-alaiseen kuulemiseen perustuvien asianmukaisten ja riippumattomien vaikutusten arviointien merkitystä ja kehottaa komissiota tarjoamaan riittävän määrän vaihtoehtoisia toimintamalleja ja politiikkoja (tarvittaessa ”ei-tehdä-mitään”-vaihtoehdot mukaan lukien) kustannustehokkaiden ja kestävien ratkaisujen perustaksi;

6.

suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen parantaa asiantuntijaryhmiensä avoimuutta ja vastuullisuutta sekä luetteloida kaikki olemassa olevat tapaukset, joissa EU on harjoittanut itsesääntelyä tai yhteissääntelyä;

7.

painottaa sen tärkeyttä, että yhteisön toimielimet ja jäsenvaltiot - alueellisten ja paikallisten viranomaistensa ja keskushallinnon ministeriöidensä avulla - tarkkailevat jatkuvasti, miten toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sovelletaan;

8.

pitää tervetulleena komission toimintaohjelmaa, jolla määritetään yrityksille Euroopan unionissa koituvien hallinnollisten kustannusten suuruus ja karsitaan tarpeetonta ja suhteetonta hallinnollista rasitusta 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä;

9.

huomauttaa, että 25 prosentin karsintaa koskevaa strategiaa sovelletaan yritysten tarpeettomaan hallinnolliseen rasitukseen ja että sitä ei siksi voida millään muotoa rinnastaa sääntelyn purkamiseen eikä se voi johtaa yhteisön nykyisessä lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden muuttamiseen tai lainsäädännön haasteellisuuden vähentämiseen; pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että lainsäädännön aiheuttamien tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventäminen ei tapahdu kyseisen sääntelyn alkuperäisten tavoitteiden kustannuksella;

10.

tukee päätelmää, jonka mukaan tämän on oltava yhteinen tavoite, joka voidaan saavuttaa vain jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten yhteisenä pyrkimyksenä;

11.

korostaa erityisesti, että ollakseen tehokkaan on sekä komission - kun on kyse yhteisön asetuksista ja direktiiveistä johtuvista tarpeettomista hallinnollisista rasitteista - että jäsenvaltioiden - kun on kyse kansallisesta lainsäädännöstä johtuvista hallinnollisista rasitteista - huolehdittava yhteisön tarpeettoman hallinnollisen rasituksen vähentämistä koskevan strategian toteuttamisesta; kehottaa komissiota näyttämään mallia ja olemaan asettamatta EU:n tason tarpeettoman hallinnollisen rasituksen poistamista koskevien toimenpiteidensä ehdoksi sen, että jäsenvaltiot toteuttavat kansallisella tasolla toimia tällaisen tarpeettoman rasituksen keventämiseksi, joka perustuu kansalliseen lainsäädäntöön;

12.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on määrittänyt 13 huomiota ansaitsevaa alaa (niin kutsutut ensisijaiset alat), joilla hallintokustannukset aiotaan laskea ja tarpeetonta hallinnollista rasitusta keventää, ja pitää sitä tehokkaana ja käytännöllisenä lähestymistapana, mutta kehottaa komissiota laskemaan aikanaan hallintokustannukset ja vähentämään niitä myös nyt määritettyjen ensisijaisten alojen ulkopuolella; katsoo, että tämä voisi tapahtua muun muassa asianomaisissa yhteisön säädöksissä vahvistettujen arviointien yhteydessä;

13.

on hyvin huolestunut siitä, että komission tiedonannossa KOM(2007)0023 (liitteessä I) ehdotetaan toimintaohjelman soveltamisalan rajaamista yrityksiä koskeviin velvoitteisiin; katsoo kehitys- ja työllistämisstrategian edellyttävän, että toimintaohjelma kattaa kaikki hallinnolliset rasitteet;

14.

korostaa sidosryhmien osallisuuden merkitystä päätettäessä lainsäädäntöehdotuksista, jotka aiheuttavat tarpeetonta hallinnollista rasitusta, ja määritettäessä toimia tällaisen rasituksen keventämiseksi; kehottaa komissiota käynnistämään kussakin pääosastossaan vuoropuhelun eurooppalaisten sidosryhmien kanssa sekä 13:n ensisijaisen alan osalta että uusien ensisijaisten alojen valinnan yhteydessä;

15.

painottaa, että tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventämisen 25 prosentilla on heijastettava realistisesti todellista rasituksen kevenemistä; tähdentää siksi, että on tärkeää määrittää lähtötilanne ja että 25 prosentin vähennystavoite määritetään nettotavoitteeksi, jossa otetaan huomioon yhteisön uudesta lainsäädännöstä johtuva tarpeeton hallinnollinen rasitus, kun vuonna 2012 tarkastellaan lopullisesti, onko tarpeeton hallinnollinen rasitus EU:ssa vähentynyt neljänneksellä;

16.

tukee komission ehdotusta tietovaatimusten raja-arvojen käyttöönotosta rajoittaen sen pk-yrityksiin aina kun se on mahdollista;

17.

korostaa, että komission jokaisen yksittäisen pääosaston on osallistuttava tarpeettoman hallinnollisen rasituksen keventämiseen; painottaa, että lähtötilanteen määrittämisen kautta kunkin pääosaston on voitava nähdä, mitä tarpeetonta hallinnollista rasitusta se aiheuttaa ja että kullekin pääosastolle on asetettava kyseiseen lähtötilanteeseen perustuva oma keventämistavoite;

18.

pyytää komissiota julkistamaan vuosittain, mitä toimenpiteitä se on toteuttanut ja aikoo toteuttaa vähentääkseen tarpeetonta hallinnollista rasitusta EU:ssa ja uudesta lainsäädännöstä aiheutuvien hallintokustannusten lisääntymistä EU:ssa sekä ilmoittamaan, mikä on kyseisten toimenpiteiden nettovaikutus 25 prosentin vähennystavoitteen saavuttamiseen vuonna 2012;

19.

pitää tervetulleena, että komissio aikoo odotellessaan tarpeetonta hallinnollista rasitusta koskevan selvityksen valmistumista vuonna 2008 tukea lyhyellä aikavälillä merkittävästi tällaisen rasituksen keventämistä vähentämällä silmiinpistävintä tarpeetonta hallinnollista rasitusta toteuttamalla niin sanottuja ”fast track” -toimia; kehottaa komissiota määrittämään niiden jäsenvaltioiden, joissa lähtötilanne on jo kartoitettu, kokemusten perusteella uusia aloja, joilla voidaan keventää yksinkertaisin menetelmin tarpeetonta hallinnollista rasitusta ja laatimaan tämän jälkeen vastaavat kevennyssuunnitelmat;

20.

kannattaa komission pyrkimystä kartoittaa yhteisön uudesta lainsäädännöstä aiheutuva tarpeeton hallinnollinen rasitus sisällyttämällä standardikustannusmalli (SCM) vaikutusten arviointimenettelyyn; pitää erittäin tärkeänä, että sidosryhmät osallistuvat standardikustannusmallia varten tarvittavien tietojen keruuseen; painottaa, että vaikutustenarviointien laatua on valvottava vaikutustenarvioinneista vastaavan lautakunnan (IAB) antamien julkisten lausuntojen avulla

21.

painottaa, että Euroopan parlamentin ei tulisi huomioida komission lainsäädäntöehdotuksia ilman niihin liitettyä itsenäisesti tehtyä vaikutustenarviointia, joka sisältää arvion standardikustannusmenetelmän aiheuttaman tarpeettoman hallinnollisen rasituksen esiintymisestä;

22.

katsoo, että vaikutustenarvioinneista vastaavan lautakunnan vaikutusten arviointimenettelyillä saavutettua lisäarvoa olisi tarkasteltava vuoden 2008 loppuun mennessä; kehottaa komissiota kehittämään sitä varten indikaattoreita kansainvälisissä järjestöissä ja jäsenvaltioissa saadun kokemuksen perusteella;

23.

ehdottaa, että hallinnollisen rasituksen minimoimista koskevalle pilottihankkeelle äskettäin EU:n talousarviosta osoitetuilla varoilla perustetaan riippumaton asiantuntijaelin, joka tarkastaa pistokokein IAB:n antamien lausuntojen laadun, erityisesti mitä tulee ilmoitettuun tarpeettomaan hallinnolliseen rasitukseen, ja joka myös seuraa hallinnollisen rasituksen keventämistä koskevan yhteisön toimintaohjelman täytäntöönpanoa;

24.

painottaa, että on tärkeää erottaa vanhentuneet, tarpeettomat ja liian tiukasti määritellyt tiedonantovelvoitteet tapauksista, joissa tiedonantovelvoitteet ovat edelleen välttämättömiä esimerkiksi kansanterveyden, terveyden, turvallisuuden, työn laadun ja työntekijöiden oikeuksien tai ympäristön suojelemiseksi tai yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi;

25.

toteaa, että neuvoston ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä yksinkertaistetut ehdotukset nopeutetusti ja tähdentää näin ollen paremmasta lainsäädännöstä 16. joulukuuta 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (10) päätelmää, jonka mukaisesti neuvoston ja parlamentin pitäisi muuttaa työmenetelmiään ottamalla käyttöön esimerkiksi ad hoc -rakenteita, joiden tehtävänä on nimenomaisesti lainsäädännön yksinkertaistaminen;

26.

ehdottaa, että komissio käynnistää hallinnollisen rasituksen keventämistä Euroopan unionissa koskevan toimintaohjelman rinnalla selvityksen, jonka tavoitteena on:

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan tapauksia, joissa usein edellytetään eri osapuolia toimittamaan samoja tietoja, ja lopettamaan päällekkäisten tietojen toimittamisen;

28.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan vähentää taakkaa, joka aiheutuu puhtaasti kansallisesta lainsäädännöstä;

29.

pyytää jäsenvaltioita niin ikään korvaamaan painetun tiedon tuottamisen sähköisesti ja internetissä tuotetulla tiedolla hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan älykkäitä internet-portaaleja;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2003 allekirjoitetun toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä (1),

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission kertomuksista Eurooppaneuvostolle: ”Säädöskäytännön parantaminen 1998 — Yhteinen vastuu 1998” ja ”Säädöskäytännön parantaminen 1999” (2),

—

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta eurooppalaisesta hallintotavasta (3),

—

ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta Eurooppaneuvostolle: Säädöskäytännön parantaminen 2000 sekä komission kertomuksesta Eurooppaneuvostolle: Säädöskäytännön parantaminen 2001 (4),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta ”Parempi säädöskäytäntö 2002” (5),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman komission tiedonannoista, jotka koskevat yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista (6),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman yhteisön lainsäädännön ja kuulemismenettelyjen vaikutusten arvioinnista (7),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategiasta (8),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2004: toissijaisuusperiaatteen soveltaminen — 12. vuosikertomus (9),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vireillä olevien lainsäädäntöehdotusten seulonnan tuloksista (10),

—

ottaa huomioon komission 14. marraskuuta 2006 antaman valmisteluasiakirjan ”Ensimmäinen välikertomus sääntely-ympäristön yksinkertaistamisstrategian edistymisestä” (KOM(2006)0690),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0271/2007),

A.

ottaa huomioon, että komissio, neuvosto sekä Euroopan parlamentti ovat nykyisin järjestelmällisesti sitoutuneita luomaan, toteuttamaan ja parantamaan välineitä lainsäädännön yksinkertaistamiseksi,

B.

katsoo, että sääntely-ympäristön yksinkertaistaminen takaa lainsäädännön selkeyden, tehokkuuden ja laadun, mikä on ehdoton edellytys säädöskäytännön parantamista koskevan tavoitteen toteuttamiselle, joka puolestaan on yksi Euroopan unionin ensisijaisista toimista kasvun ja työllisyyden korkean tason varmistamiseksi,

C.

ottaa huomioon, että yksi yksinkertaistamisen tärkeimmistä tuloksista on yksinkertaistamisen ulottaminen vähitellen kaikille aloille, joita Euroopan unionissa säädellään yhteisön lainsäädännöllä,

D.

ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määritetyt velvoitteet ja tavoitteet, etenkin ne, jotka liittyvät yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamiseen, sen määrän vähentämiseen sekä sen vaikutuksiin jäsenvaltioissa,

E.

toteaa, että komission valmisteluasiakirja on jatkoa 25. lokakuuta 2005 annetulle tiedonannolle ”Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi” (KOM(2005)0535),

F.

ottaa huomioon, että kyseinen asiakirja käsittää päivitetyn version kaudella 2006-2009 toteutettavasta muokattavasta yksinkertaistamisohjelmasta, joka sisältää sekä muodon yksinkertaistamiseen liittyviä toimenpiteitä, joista 43 koskee uudelleenlaatimista, 12 kodifiointia, 8 kumoamista, että 46 sisällön yksinkertaistamistoimenpidettä, jotka katsotaan yleisesti lainsäädännön ”tarkistamiseksi”,

G.

ottaa huomioon, että kyseisten yksinkertaistamistoimien lisäksi on tehty noin 500 uutta lainsäädäntöaloitetta (joista 200 vuodeksi 2007), jotka luetellaan pelkästään kodifiointia koskevassa muokattavassa ohjelmassa,

H.

toteaa, että komission mukaan ohjelma on vain viitteellinen, sillä kodifiointihankkeen valmistuminen riippuu siitä, ovatko kodifioitavat säädökset saatavana kaikilla kielillä, ja että komission mukaan kodifiointia tulee lykätä, jos säädöksiin on määrä tehdä uusia muutoksia, koska muokattavassa ohjelmassa käsiteltävien säädösten järjestys riippuu näistä kahdesta tekijästä,

I.

ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjassa tekemän ehdotuksen, jonka mukaan se ottaisi tavaksi selittää yksinkertaistamisehdotusten tavoitteet perinpohjaisemmin antamiinsa ehdotuksiin sisältyvässä perusteluosiossa,

J.

ottaa huomioon, että yksinkertaistamisaloitteiden onnistuminen edellyttää luotettavia menetelmiä, joita voidaan parantaa kuulemalla kaikkia sidosryhmiä sekä kehittämällä alakohtaisia analyyseja, tehostettua yhteistyötä komission Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä sekä yhteissääntelyn ja itsesääntelyn käytön lisäämistä,

K.

katsoo, että Euroopan tasolla toteutettavaa yksinkertaistamista on täydennettävä asianmukaisilla kansallisen tason yksinkertaistamistoimilla, jotta kansalliset säädökset tai tekniset esteet eivät vaarantaisi yhteisön tason yksinkertaistamisen tuomia etuja,

1.

vaatii komissiota kiinnittämään enemmän huomiota yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon ja sen valvontaan sekä kehittämiseen osana paremman sääntelyn prosessia;

2.

panee tyytyväisenä merkille, että yksinkertaistamisaloitteet on kirjattu ensimmäistä kertaa mukaan komission vuoden 2007 lainsäädäntö- ja työohjelmaan, mikä osoittaa, että yksinkertaistamisstrategiaa pidetään poliittisesti ensisijaisen tärkeänä asiana;

3.

pyytää komissiota kirjaamaan jatkossa yksinkertaistamisaloitteet järjestelmällisesti lainsäädäntö- ja työohjelmaansa; ilmoittamaan samassa yhteydessä, millaiseen tärkeysjärjestykseen se aikoo aloitteet asettaa, sekä tämän toteuttamiseksi tarkentamaan vuosittaisessa toimintastrategiassaan, mitkä yksinkertaistamisehdotukset ovat mukana vuotuisen lainsäädäntöohjelman alussa; estämään sellaisten asiakirjojen leviämisen, jotka sisältävät luetteloita yksinkertaistamisaloitteista, jotta viitekehys olisi mahdollisimman täsmällinen;

4.

ehdottaa, että samaan tapaan kuin ne ovat tehneet yhteisön säännöstön (11) kodifioimiseksi, parlamentin, komission ja neuvoston pitäisi laatia toimielinten välinen sopimus kaikkia yksinkertaistamistoimenpiteitä koskevasta nopeutetusta menetelmästä;

5.

pitää tervetulleena komission pyrkimyksiä vahvistaa yhteisön säännöstön kodifiointia, joka on tärkeä ja perustavaa laatua oleva toimenpide sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi;

6.

kehottaa komissiota puuttumaan mahdollisimman nopeasti asiakirjojen kääntämistä koskeviin ongelmiin ja estämään sen, että uusien lainsäädäntöehdotusten antaminen vaikuttaa kielteisesti kodifiointialoitteisiin tai hankaloittaa muuten yksinkertaistamismenettelyä; korostaa, että komission on oltava toimissaan johdonmukainen, eikä sen siten tule sisällyttää lainsäädäntö- ja työohjelmaansa sellaisia aloja koskevia kodifiointihankkeita, joista se aikoo antaa lainsäädäntöehdotuksen;

7.

ehdottaa komissiolle, että se valitsisi lopullisesti uudelleenlaatimisen tavanomaiseksi lainsäädäntötekniikaksi, jotta jokaisesta aloitteesta olisi saatavana koko teksti, silloinkin kun on kyse täsmällisistä muutoksista, ja että se osoittaisi selvästi, mitkä osat ovat uusia ja mitkä osat on säilytetty ennallaan, mikä parantaisi yhteisön lainsäädännön luettavuutta ja avoimuutta;

8.

kehottaa lisäksi komissiota pitämään mielessä, että jos uudelleenlaatiminen ei ole mahdollista, kyseisen lainsäädäntöalan kodifiointi tulisi omaksua kuuden kuukauden kuluessa tavanomaiseksi lainsäädäntömenettelyksi; katsoo, että edellä mainitun toimielinten välisen sopimuksen mukaan parlamentti voi luoda yhdessä neuvoston ja komission kanssa erityisiä ad hoc -rakenteita, jotka varmistavat eri osapuolten asianmukaisen osallistumisen ja joilla pyritään ainoastaan edistämään yksinkertaistamista;

9.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on osoittanut olevansa sitoutunut luomaan luotettavia menetelmiä yksinkertaistamisen toteuttamiseksi; kehottaa näin ollen komissiota painottamaan sidosryhmien kuulemista esimerkiksi ulottamalla lokakuun 2005 jälkeen maatalouden ja kalastuksen alalla tehdyt aloitteet muille aloille sekä vahvistamalla toimia, joita se aikoo tässä yhteydessä toteuttaa yhtiöoikeuden ja tekijänoikeuksien alalla; kannustaa komissiota syventämään alakohtaisia analyyseja sekä yhteisön lainsäädäntöön liittyvän hallinnollisen taakan arviointia;

10.

korostaa unionin toimielinten välisen yhteistyön merkitystä, sillä yhteistyö on olennainen edellytys koko yksinkertaistamisstrategian onnistumiselle; tuo esiin osoituksen omasta hyvästä tahdostaan tehdä työjärjestykseen muutoksia, joilla pyritään helpottamaan kodifiointien hyväksymismenettelyä sekä ottamaan käyttöön ad hoc -menettely lainsäädännön uudelleenlaatimista varten;

11.

vahvistaa, että perinteisten lainsäädäntövälineiden on säilyttävä jatkossakin tavanomaisina keinoina saavuttaa perustamissopimuksissa määritellyt tavoitteet; katsoo, että yhteissääntely ja itsesääntely voivat täydentää hyödyllisellä tavalla olemassa olevia sääntelytoimenpiteitä tai korvata ne, kun niillä saadaan aikaan parannuksia, jotka ovat vastaavia tai laajempia kuin lainsäädännöllä aikaansaatavat parannukset; korostaa, että mihin tahansa muuhun sääntelytoimenpiteeseen turvauduttaessa on noudatettava paremmasta lainsäädännöstä tehtyä toimielinten välistä sopimusta; muistuttaa, että komissiolla on velvollisuus määrittää ehdot ja rajat, joita osapuolten on näitä toimenpiteitä toteuttaessaan noudatettava, ja että joka tapauksessa, vaikka niitä voidaan soveltaa komission valvonnassa, Euroopan parlamentilla on oikeus vastustaa niiden käyttöä;

12.

kehottaa komissiota tekemään kaiken mahdollisen, jotta kansallisella tason säännöt tai tekniset esteet eivät vaaranna unionin tasolla toteutettavaa prosessia, jolla pyritään sääntelyn yksinkertaistamiseen ja yleensäkin sen laadun parantamiseen; pyytää komissiota ohjaamaan ja seuraamaan prosessia myös kansallisella tasolla esimerkiksi toimimalla keskuksena, joka kerää ja levittää sekä unionin tasolla että jäsenvaltioissa kehitettyjä hyviä käytäntöjä, myös eri asianosaisten ilmoitusten johdosta;

13.

korostaa, että säännölliset ja perusteelliset vaikutustenarvioinnit ovat yksinkertaistamisprosessissa avainasemassa ja että neuvoston ja parlamentin pitäisi ottaa kyseiset arvioinnit huomioon tehtäessä tarkistuksia ehdotuksiin lainsäädäntömenettelyjen aikana;

14.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 211, 230 ja 249 artiklan,