16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/1

1.1

Komitea pitää välttämättömänä, että tähän mennessä toteutettuja tutkimus- ja kehitystoimia vahvistetaan Euroopassa huomattavasti ja että niille ja niiden rahoitukselle luodaan edellytykset.

Euroopan yhteisön käytettävissä ja kehitteillä olevan potentiaalin entistä parempi hyödyntäminen ja käyttöönoton tehostaminen edellyttää yhteisön, jäsenvaltioiden ja teollisuuden tehokkaiden tutkimus- ja kehitysohjelmien ohella tutkimus- ja kehitystoiminnan eurooppalaisia sisämarkkinoita — tätä tarkoittaa eurooppalainen tutkimusalue.

1.2

Komitea suhtautuukin myönteisesti komission aikomukseen vahvistaa ja laajentaa eurooppalaista tutkimusaluetta. Mainitut tavoitteet ja ehdotukset ovat pitkälti asianmukaisia ja tukemisen arvoisia. Ehdotuksia on kuitenkin täydennettävä ja yksittäisissä tapauksissa myös selkiytettävä tai korjattava.

1.3

Komitea tukee tavoitetta luoda tutkijoille houkuttelevat eurooppalaiset työmarkkinat, joilla liikkuvuus on mahdollista ja palkitsevaa. Etualalla ovat sopimuksia, houkuttelevaa palkkatasoa, Euroopassa siirrettävää sosiaaliturvaa ja -maksuja sekä perheiden koossa pysymistä koskevat kysymykset. Tässä suhteessa suurimmat puutteet ovat jäsenvaltiotasolla. Komitea vetoaakin tässä kohdassa erityisesti jäsenvaltioihin ja työmarkkinaosapuoliin, jotta kyseiset ongelmat ratkaistaan ja ennen kaikkea nuorille tutkijoille tarjotaan houkuttelevia työmahdollisuuksia, jotka ovat kilpailukykyisiä lahjakkaiden akateemisen koulutuksen saaneiden henkilöiden muiden työmahdollisuuksien kanssa. Näin toimien entistä useammat nuoret ovat valmiita sijoittamaan aikansa ja energiansa vastaaviin erittäin vaativiin ja valikoituihin opintoihin ja torjumaan osaltaan Eurooppaa uhkaavaa pulaa pätevistä tieteellis-teknisistä työntekijöistä ja korkeakoulututkinnon suorittaneista.

1.4

Komitea antaa tukensa Eurooppa-neuvoston muotoilemille Barcelonan tavoitteille. Nykyisten päätösten perusteella yhteisö osallistuu kuitenkin vain kahden prosentin osuudella (siis vain viideskymmenesosalla!) Barcelonan tavoitteiden mukaisiin tutkimuksen ja kehityksen investointeihin. Siten Barcelonan tavoitteiden saavuttamiseen liittyen keskeisin poliittinen velvollisuus on jäsenvaltioilla; taloudellinen velvollisuus koskee puolestaan pääasiassa teollisuutta. Komitean suositukset on siksi suunnattu erityisesti neuvostolle, Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille, jotta nämä ryhtyvät osaltaan toimiin eurooppalaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan nostamiseksi jälleen maailman huipulle ja toteuttavat tavoitteen edellyttämät toimenpiteet.

1.5

Komitea toistaa suosituksensa nostaa Euroopan yhteisön osuus yleisistä tutkimus- ja kehitysmenoista vähintään kolmeen prosenttiin. Tavoitteena on tehostaa yhteisön tutkimustuen vipuvaikutusta jäsenvaltioilta ja teollisuudelta edellytettäviin tutkimusinvestointeihin. Lisäksi on tarkoitus sijoittaa osa rakennerahastovaroista tutkimus- ja kehitysalan infrastruktuuritoimiin sekä vahvistaa huomattavasti Euroopan investointipankin tukimahdollisuuksia. Suosituksen kiireellisyyttä korostaa se, että vakavia energia- ja ilmasto-ongelmia on pitkään aliarvioitu.

1.6

Komitea tukee tavoitetta luoda maailmanluokan tieteellis-teknisiä tutkimusinfrastruktuureja, joita on myös tuettava jatkuvasti ja luotettavasti. Niiden menestyminen ja olemassaolo edellyttää jäsenvaltioihin sijoittuneiden asianomaisten tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen ryhmittymien osallistumista. Teknisissä hankkeissa tarvitaan teollisuuden sitoutunutta osallistumista. Vasta tämä verkottuminen muodostaa kokonaisuuden ja johtaa eurooppalaiseen lisäarvoon.

1.7

Komitea kannattaa tavoitetta vahvistaa tutkimuslaitoksia ja niiden yläpuolella olevia katto-organisaatioita tutkimus- ja kehitystoiminnan tärkeinä alullepanijoina ja toteuttajina. Tutkimuslaitokset tarvitsevat pitkäjänteistä suunnitteluvarmuutta, vastaavia välineitä ja riittävästi päätösvaltaa. Edellytyksinä ovat entistä suurempi vastuu rahoitusresurssien käytöstä, riittävän korkea perusrahoituksen osuus, hankkeiden kokonaisrahoitus, vuosibudjettien siirrettävyys, edistystä hidastavien hallinnollisten taakkojen poistaminen tutkimuksen ja opetuksen parissa toimivilta sekä kannustaminen ja huipputuki kilpailussa myönnettävillä tutkimuksen lisämäärärahoilla.

1.8

Komitea katsoo, että yhteiset teknologia-aloitteet ja teknologiayhteisöt ovat tärkeitä välineitä teknisen innovoinnin toteuttamiseksi strategisesti tärkeillä tutkimusaloilla. Niiden edellyttämien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja yhteisten tutkimusohjelmien yhteydessä on huolehdittava myös pk-yritysten asianmukaisesta osallistumisesta. Euroopan teknologiainstituutin osaamis- ja innovointiyhteisöt on perustettava näissä yhteyksissä saatujen kokemusten pohjalta. Myös ERA-Net- ja CORNET-hankkeista sekä EUREKA-klustereista saadut kokemukset voivat tarjota tähän liittyen arvokkaan panoksen.

1.9

Komitea tukee tavoitetta avata eurooppalainen tutkimusalue muulle maailmalle. Tässä yhteydessä ratkaisevin peruste on tutkimusalueen houkuttelevuus. Vasta kun nykyisin valitusten kohteena oleva maailman parhaiden ja menestyksekkäimpien tutkijoiden ja insinöörien aivovienti on pysäytetty määrän lisäksi myös laadun osalta, tämä tavoite on saavutettu. Tähän pääsemiseksi kaikkien olennaisten tekijöiden on täsmättävä: taso, välineet, työehdot, poliittiset perusehdot, kehittymismahdollisuudet ja liikkumatila, palkka ja yhteiskunnan tunnustus.

1.10

Komitea tukee avointa koordinointia, jonka avulla strategisia tavoitteita ja jäsenvaltioiden politiikkoja arvioidaan ja niiden kokemuksia vaihdetaan, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus ja luoda parasta mahdollista eurooppalaista tutkimuspolitiikkaa. Sen sijaan on torjuttava tutkimuksen yleiseen yhdenmukaistamiseen pyrkivä ylhäältäpäin toteutettava eurooppalaisen tutkimuksen yhteensovittaminen, joka on yksityiskohtaista ja ulottuu tutkimusorganisaatioihin tai yrityksiin saakka. Tämän vuoksi on vältettävä vaikutelma, että komissio pyrkii ohjaamaan keskitetysti eurooppalaista tutkimusta. Sen sijaan on tasapainotettava yhteisön kehys, jäsenvaltioiden riippumattomuus sekä laitosten ja yksilöiden aloite- ja muotoilukyky. Kulloinkin parhaiden tulosten, menettelyjen ja innovaatioiden löytäminen edellyttää valinnanvaraa menetelmien, lähestymistapojen ja aiheiden suhteen.

1.11

Komitea kehottaa jälleen purkamaan byrokratiaa. Tämän vuoksi komitea suosittelee, että byrokratian purkaminen asetetaan eurooppalaista tutkimusaluetta koskevassa komission tulevassa toimintasuunnitelmassa tärkeäksi poliittiseksi tavoitteeksi. Se tarkoittaa sitä, että yhdessä jäsenvaltioiden ja tutkimusorganisaatioiden kanssa kehitetään suunnitelmia siitä, miten yhteisön, jäsenvaltioiden, alueiden ja laitosten raportointivelvollisuuksien, hakemusmenettelyjen, arviointi-, evaluointi- ja hyväksyntämenettelyjen jne. liiallista sääntelyä ja moninaisuutta yksinkertaistetaan sekä vähennetään kaikkein välttämättömimpään. Aluksi jopa kilpailu huipputuesta lisää tutkijoiden byrokraattista taakkaa. Näin ollen on tärkeää päästä hyväksyttävään ratkaisuun vähentämisen ja yksinkertaistamisen avulla. Pelko siitä, että yksittäistapauksissa käyttäydytään väärin, ei saa johtaa kaikkia koskevaan liikasääntelyyn ja lamautumiseen.

1.12

Komitea pitää välttämättömänä, että tukiorganisaatioissa, myös komissiossa, toimii tieteellisesti päteviä ja asiantuntevia virkamiehiä, joilla on alansa sekä sen erityispiirteiden ja alan ”yhteisön” erinomainen ja pitkäaikainen tuntemus, jota myös pidetään yllä (tehtävien säännöllinen kierto ei siksi ole tuottavaa!).

1.13

Komitea suosittelee, että eurooppalaista tutkimusaluetta täydennetään eurooppalaisella osaamisalueella ja että tavoitteeksi asetetaan eurooppalaisen osaamisyhteiskunnan luominen. Se edellyttää kaikkien kansalaisten perusteellista ja laajaa koulutusta sekä tutkijoilta ja insinööreiltä lisäksi korkeatasoista erityiskoulutusta. Näin ollen tarvitaan myös asianmukaista osaamisenhallintaa. Tutkimus ja kehitys perustuvat olemassa olevaan tietoon uuden tiedon löytämiseksi.

1.14

Komitea suosittelee selkeiden ja ymmärrettävien säännöksien kehittämistä yhteisön tutkimus- ja kehitystuen ja koordinoinnin monille välineille. Lisäksi olisi paikallaan laatia tiivis esitys (ja käyttöohje) kaikista komission käytettävissä olevista, tutkimus- ja kehitystavoitteita palvelevista tuen ja koordinoinnin välineistä ja muodoista. Esityksestä tulisi myös käydä ilmi, onko niiden tehtävänjako suuresta määrästä huolimatta vielä selkeä ja selvärajainen ja ovatko ne mahdollisten käyttäjien ja komission virkamiesten kannalta ymmärrettäviä ja käyttökelpoisia vai pitäisikö ne järjestää uudelleen.

1.15

Monia vihreässä kirjassa käsiteltyjä aiheita on tarkasteltava eritellysti. Komitea viittaa tässä yhteydessä lausuntonsa koko tekstiin.

2.1

Komission tiedonanto kattaa voimassa olevaa tutkimuksen ja kehityksen seitsemättä puiteohjelmaa koskevan keskustelun ja ohjelman hyväksymisen, siihen liittyvät tutkimusaiheet (niin sanotut erityisohjelmat), sitä varten käytössä olevat välineet sekä osallistumista koskevat säännöt. Tiedonannossa komissio ei käsittele enää niinkään tutkimuksen sisältöjä vaan ainoastaan eurooppalaisen tutkimusalueen strategisia tavoitteita.

2.2

Lyhyen historiallisen katsauksen jälkeen esitetään tiiviisti eurooppalaisen tutkimusalueen tehtävät ja tavoitteet, ja kun niiden nykytila on esitelty, niistä keskustellaan, niitä arvioidaan ja ne sovitetaan uuteen kehitykseen. Tiedonannon lähtökohtana ovat eurooppalaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan merkitys Lissabonin strategialle sekä kysymys sen kilpailukyvystä globaalissa ympäristössä.

2.3

Tiedonannossa korostetaan seuraavia kohtia erityisinä tehtävinä ja tavoitteina:

2.4

Tähänastiset saavutukset kootaan yhteen, ja niiden perusteella esitellään tulevaisuuden toimia eurooppalaisen tutkimusalueen vahvistamiseksi ja laajentamiseksi. Komissio on suunnitellut EU:n nykyisen tutkimuksen puiteohjelman nimenomaan kyseisten toimien tukemiseksi; ohjelman tukea lisättiin tuntuvasti, vaikkakin vähemmän kuin mitä Euroopan komissio alun perin ehdotti (ja komitea suositteli!). Uudet aloitteet, jotka käynnistettiin seitsemännen puiteohjelman (2007–2013) yhteydessä, kuten Euroopan tutkimusneuvosto, vaikuttavat eurooppalaiseen tutkimusympäristöön. Myös tuleva Euroopan teknologiainstituutti voi edistää maailmanluokan tiede- ja innovointiyhteisöjen luomista.

2.5

Samalla komissio muistuttaa myös heikkouksista, jotka olisi poistettava. Niistä mainittakoon esimerkiksi (lyhennettynä seuraavat):

2.6

Vihreän kirjan muita osia käsitellään komitean jäljempänä esitetyissä huomautuksissa.

2.7

Laajan keskustelun virittämiseksi vihreästä kirjasta komissio on sisällyttänyt siihen 35 konkreettista kysymystä. Euroopan parlamentin, neuvoston, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean, jäsenvaltioiden sekä tutkijoiden ja tutkimuslaitosten vastaukset on annettava vuonna 2008 toimenpide-ehdotusten muodossa. Kohdassa 3 useisiin näistä kysymyksistä vastataan epäsuorasti. Joihinkin erityiskysymyksiin otetaan kantaa kohdassa 4.

3.1

Tieteellisen huippututkimuksen merkitys. Komitea on useasti todennut (1), että tieteelliset ja tekniset huippusaavutukset ja niiden muuntaminen kilpailukykyiseksi talouden voimavaraksi ovat ratkaisevia edellytyksiä tulevalle menestykselle globaalissa ympäristössä sekä eurooppalaisen yhteiskuntamallin turvaamiselle.

Tästä syystä tähän mennessä toteutettuja tutkimus- ja kehitystoimia on Euroopassa välttämättä vahvistettava pikaisesti ja voimakkaasti. Lisäksi on asetettava niiden edellyttämät poliittiset painotukset, parannettava tarvittavat perusehdot ja luotava edellytykset niiden rahoitukselle. On tärkeää soveltaa erinomaisuuteen perustuvaa kilpailuperiaatetta. Komitea on jo useassa yhteydessä tuonut esiin kantansa tarvittaviin valtiontukiin sovellettavista säännöistä (2).

3.2

Tutkimuksen ja kehityksen eurooppalaiset sisämarkkinat. Yhteisön, jäsenvaltioiden ja teollisuuden tehokkaiden tutkimus- ja kehitysohjelmien ohella tarvitaan tutkimus- ja kehitystoiminnan eurooppalaisia sisämarkkinoita, jotta Euroopan yhteisössä käytettävissä ja kehitteillä olevaa potentiaalia voidaan hyödyntää ja se voidaan ottaa käyttöön entistä paremmin — tätä tarkoittaa eurooppalainen tutkimusalue.

3.3

Periaatteellinen hyväksyntä. Komitea suhtautuu myönteisesti komission vihreässä kirjassa esitettyyn aikomukseen vakauttaa, vahvistaa ja laajentaa eurooppalaista tutkimusaluetta ja jatkaa siten myönteistä kehitystä. Komitea näkee tässä myös aikaisempien suositustensa tärkeitä piirteitä (3). Komission mainitsemat tavoitteet ovat oikeita, ja niitä koskevat ehdotukset ovat pitkälti asianmukaisia ja tukemisen arvoisia. Ehdotuksia on kuitenkin täydennettävä ja yksittäisissä tapauksissa myös selkiytettävä ja korjattava.

3.4.1

Tiedeyhteisö. Euroopan ydinfysiikan tutkimusjärjestö (CERN) (4) perustettiin jo yli 50 vuotta sitten. Sitä varten kansainvälinen tiedeyhteisö, eli kansainvälisten johtavien tutkijoiden yhteinen spontaani organisaatio (5), oli itsenäisesti hankkinut arvovaltaisten eurooppalaisten poliitikkojen tarvittavan tuen. Siten perustettiin eurooppalainen huippuluokan koelaitos. Yksittäisillä mailla ei olisi ollut mahdollisuuksia tai valmiuksia rahoittaa ja pitää tällaista laitosta toiminnassa yksinään. Vastaavista syistä perustettiin myöhemmin muita ylikansallisia eurooppalaisia organisaatioita (6), kuten ECMWF, EMBO, ESRF, ESO, ESA ja ILL.

3.4.2

Euroopan yhteisö. Roomassa 25. maaliskuuta 1957 allekirjoitettu sopimus Euroopan atomienergiayhteisön perustamisesta (Euratom-sopimus) on yksi kolmesta Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksesta, ja sen myötä aloitettiin myös yhteisön osallistuminen tutkimus- ja kehitystoimintaan (7). Tutkimuksen ja kehityksen ensimmäinen puiteohjelma tuli voimaan 1986, ja sillä luotiin perusta yleiselle EURATOMin tavoitteita pidemmälle menevälle yhteisön tutkimuspolitiikalle. Vuonna 2000 Lissabonin strategian laatimisen yhteydessä tehdyllä päätöksellä eurooppalaisesta tutkimusalueesta vahvistettiin EU:n poliittinen tahto luoda viralliset puitteet eurooppalaiselle tutkimukselle. Eurooppalaisesta tutkimusalueesta olisi samalla tultava symboliarvoa omaava tuotemerkki, joka perustuu Lissabonin strategiaan ja sen tavoitteisiin.

3.4.3

Barcelonan tavoitteet. Kuten usein on korostettu, komitea tukee Eurooppa-neuvoston viisi vuotta sitten antamia Lissabonin strategiaan liittyviä Barcelonan tavoitteita. Tavoitteena on, että tutkimuksen ja kehityksen kokonaismenoja unionissa lisätään niin, että niiden osuus BKT:sta on vuonna 2010 lähes kolme prosenttia. Talouden yksityisen sektorin on määrä rahoittaa kaksi kolmasosaa tarvittavista investoinneista. Nykyisten päätösten perusteella yhteisö osallistuu kuitenkin vain kahden prosentin osuudella (siis vain viideskymmenesosalla!) Barcelonan tavoitteiden mukaisiin tutkimus- ja kehitys- investointeihin.

3.5

Jäsenvaltioiden poliittiset sitoumukset. Suurin poliittinen velvollisuus Barcelonan tavoitteiden saavuttamisesta jää jäsenvaltioille. Taloudellinen velvollisuus kuuluu puolestaan teollisuudelle ja yksityiselle elinkeinoelämälle. Jäljempänä esitetyt komitean suositukset ja vetoomukset suuntautuvat siksi erityisesti neuvostolle, Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille, jotta nämä ryhtyvät osaltaan pikaisesti tarvittaviin toimiin ja tukevat vihreässä kirjassa esitettyjä tavoitteita niin, että eurooppalainen tutkimus- ja kehitystoiminta nousee jälleen maailman huipulle. Ensimmäisenä askelena on Barcelonan tavoitteiden saavuttaminen ja kaikkien muiden sen edellyttämien toimien toteuttaminen.

3.6

Yhteisön tutkimukselle antaman tuen vipuvaikutuksen nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen. Myös yhteisön tuki tutkimukselle on erittäin tärkeää. Tuella integroidaan ja koordinoidaan tutkimusta. Sen lisäksi sillä on ennen kaikkea vipuvaikutus jäsenvaltioiden ja teollisuuden tutkimusinvestointeihin. Siksi vipuvaikutuksen tehoa olisi vahvistettava huomattavasti, jotta jäsenvaltioilta ja teollisuudelta saadaan lopultakin tarvittava täysi panos tähän saakka saavuttamatta jääneiden Barcelonan tavoitteiden toteuttamiseen. Euroopan on tiedostettava perinteensä johtavana tutkimus- ja innovointialueena ja elvytettävä perinne uudelleen.

3.6.1

Yhteisön tuen lisääminen. Komitea on todennut (8), että nykyisten päätösten mukainen yhteisön tutkimus- ja kehitysbudjetti ei riitä luomaan vipuvaikutusta. Komitea toistaa siksi jälleen suosituksensa nostaa tulevassa talousarvion tarkistuksessa Euroopan yhteisön osuus yleisistä tutkimus- ja kehitysmenoista eurooppalaisella tutkimusalueella nykyisestä selvästi alle kahdesta prosentista vähintään kolmeen prosenttiin ja sijoittaa rakennerahastovarojen olennainen osa tutkimus- ja kehitysalan (9) infrastruktuuritoimiin sekä vahvistaa huomattavasti Euroopan investointipankin tukimahdollisuuksia (10).

3.6.2

Poliittisen päätöksen kiireellisyys. Komission julkaisema yhteenveto (11) eurooppalaisen tutkimuksen ja sen rahoituksen nykytilasta verrattuna kansainvälisiin kilpailijoihin vahvistaa sen, että komitean edellä mainitut suositukset olisi pantava täytäntöön poikkeuksellisen kiireellisesti poliittisella päätöksellä. Asiaa vaikeuttavat vielä vakavat ja pitkään aliarvioidut energia- ja ilmasto-ongelmat.

3.7

Kriittinen massa, resurssien ja asiantuntemuksen yhdistäminen sekä eurooppalainen lisäarvo. Yhteisön on paneuduttava ennen kaikkea niihin tieteellisen ja teknisen edistyksen kannalta merkittäviin tutkimustoimiin ja hankkeisiin, joihin yksittäisten jäsenvaltioiden ja niiden talouksien valmiudet tai mahdollisuudet eivät riitä tai joissa yhteisön menettelyllä ja Euroopan laajuisella verkottumisella saavutetaan huomattavasti suurempi vaikutus. Siten ne luovat merkittävää lisäarvoa yksittäisten jäsenvaltioiden ponnisteluihin verrattuna.

3.8

Infrastruktuurit ja huippututkimuslaitokset. Monilla erityisen keskeisillä tutkimusaloilla perustavanlaatuinen uusi tieto ja tekninen edistys edellyttävät kalliita infrastruktuuritoimia ja suuria laitteita. Lisäksi ne tarjoavat uusia mahdollisuuksia parannuksiin ja innovointiin teknistä edistystä varten (ennen kilpailuvaihetta). Komitea pitääkin vihreässä kirjassa mainittua tavoitetta maailman huippuluokan tutkimusinfrastruktuurin luomisesta erittäin tärkeänä. Ne ovat huippututkimuksen perusta ja lähtökohta. Niiden avulla saadaan houkuteltua maailman parhaita tutkijoita ja insinöörejä, ja ne edistävät merkittävästi toista tukemisen arvoista tärkeää tavoitetta eli sitä, että luodaan huippututkimuslaitoksia, jotka lisäävät tuotemerkkien ”Eurooppalainen tutkimus” ja ”Eurooppalainen tutkimusalue” arvostusta.

3.8.1

ESFRI-luettelo  (12). Komitea on tyytyväinen ESFRI-luetteloon, jonka jäsenvaltiot ja komissio ovat laatineet ja jota neuvosto (13) arvostaa ja tukee. Komitea huomauttaa, että jäsenvaltioiden suoran osallistumisen ohella tulevaisuudessa tarvitaan myös komission tehostettua, luotettavaa ja kestävää sitoutumista. Tässä yhteydessä poliittinen tahto huomattaviin uraauurtaviin tieteellis-teknisiin suorituksiin ilmenee erityisen selkeästi. Komitea tukeekin erityisesti etenemissuunnitelman johdonmukaista noudattamista sekä yhteisön huomattavaa taloudellista osallistumista kyseisten laitosten rakentamiseen ja pitkäaikaiseen käyttöön. Komitea korostaa asianmukaisten sopimusten merkitystä laitosten avaamiseksi koko eurooppalaisen tutkimusalueen kumppaneille tai käyttäjille ja laitosten houkuttelevuuden lisäämiseksi sekä tukee myös Euroopan ulkopuolisia kumppanuuksia tai osallistumista koskevia toimia (14).

3.8.2

Tuen jatkuvuus. Koska pitkäaikaiset hankkeet edellyttävät huomattavia investointeja, on erityisen tärkeää, että niitä tuetaan tavoitteen saavuttamiseen asti ja että tuki säilyy vakaana, kunnes hankkeet täyttävät tieteellisen huippututkimuksen kriteerit. Juuri tällä alalla rahoituksen voimakkaat vaihtelut, epävarmuus tai jopa katkokset eivät johda pelkästään kalliiden investointien ja tieteellis-tekniseen kehitystyön tuhlaukseen, vaan hajottavat luotuja verkostoja sekä vahingoittavat kansainvälistä yhteistyötä ja luottamusta tuleviin lupauksiin. Siten ne vahingoittavat myös tutkijoiden ja insinöörien eurooppalaisia työmarkkinoita.

3.8.3

Yliopistojen ja tutkimuslaitosten osallistuminen. Jotta huomattavat investoinnit infrastruktuurihankkeisiin menestyisivät ja huippututkimuksen perusta laajentuisi, on jäsenvaltioiden asianomaisten yliopistojen ryhmittymien, tutkimuslaitosten ja tutkimusorganisaatioiden osallistuttava vastaavien koelaitosten kehittämiseen ja käyttöön: vasta tämä verkottuminen muodostaa kokonaisuuden ja johtaa eurooppalaiseen lisäarvoon. Siksi verkottumista on tuettava asianmukaisesti, ja erityisohjelmat ”Yhteistyö” ja ”Ideat” on varustettava vastaavasti. Sen lisäksi on myönnettävä riittävästi varoja sijaintipaikoille suuntautuviin matkoihin ja oleskeluun siellä sekä viestintäjärjestelmiin ja apuvälineisiin. Komitea muistuttaa tässä kohdassa myös liikkuvuuden edistämisen merkityksestä.

3.8.4

Esteetön liikkuvuus. Komitea tukee tavoitetta taata eurooppalaisella tutkimusalueella esteetön liikkuvuus jäsenvaltioiden, organisaatioiden sekä yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Liikkuvuus edistää ammattitaidon hyödyntämistä, tietämyksen vaihtoa ja ammatillista kokemusta sekä laajentaa yleisesti katsantokantoja, vahvistaa arvostelukykyä ja auttaa ymmärtämään eri kulttuureita. Siksi on poistettava kaikki esteet ja korjattava virheelliset toimenpiteet, jotka vielä ovat esteettömän liikkuvuuden tiellä. Valtioiden välisten esteiden lisäksi näihin lukeutuvat sosiaalisten oikeuksien tunnustamiseen ja siirtämiseen liittyvät puutteet sekä perheen asuinpaikan ja asunnon tai kiinteistön vaihtoon liittyvät vero-oikeudelliset haitat ja rasitteet.

3.8.5

Tilanne uusissa jäsenvaltioissa. On kuitenkin huolehdittava, ettei toivottu Euroopan sisäinen, uusista jäsenvaltioista kotoisin olevien tutkijoiden liikkuvuus johda pitkäaikaiseen unionin sisäiseen aivovientiin, ja kehitettävä tarkoituksenmukaiset kannusteet. Komitea toteaa jo aiemmin antamassaan lausunnossa, että houkuttelevien tutkimuslaitosten perustaminen uusiin jäsenvaltioihin on myös tästä syystä erityisen tärkeää.

3.9

Eurooppalaisen tutkimusalueen arvostus. Jos kansainvälinen yhteistyö on erityisesti suurissa eurooppalaisissa yhteisöhankkeissa menestyksekästä ja tehokasta, mukana olevien toimijoiden yhteisöllisyyden tunne kasvaa, mikä hyödyttää eurooppalaisen tutkimusalueen arvostusta ja myös vahvistaa Euroopan symboliarvoa.

3.10

Itsenäinen organisointi ja tiedekonferenssit. Esimerkiksi CERN mutta myös eurooppalaisten fuusiotutkimuslaitosten kehittäminen osoittavat, että tiedeyhteisö tahtoo ja kykenee etsimään ja löytämään oma-aloitteisesti kansainvälisiä yhteistyökumppaneita ja että kansainvälistä rahoitusta on mahdollista saada EU:n ulkopuolisten maiden hallituksilta. Sen edellytyksenä on rahoituksen myöntäminen erityisen tärkeiden tieteellis-teknisten konferenssien järjestämiselle Euroopassa sekä erityisesti nuorten eurooppalaisten tutkijoiden osallistumiselle myös kansainvälisiin konferensseihin.

3.10.1

Tieteellis-tekniset yhdistykset kansalaisyhteiskunnan organisaatioina. Tiedekonferenssit ovat keskeinen foorumi, jossa voidaan levittää ja arvioida tuloksia sekä vaihtaa tietoa ja ajatuksia, käynnistää yhteistyötä sekä kehittää uusia tai entistä parempia konsepteja. Tavallisesti tällaisia konferensseja järjestävät tieteellis-tekniset yhdistykset (15), jotka ovat tyypillisiä kansalaisyhteiskunnan organisaatioita. Siksi komitea suosittelee, että niiden panos otetaan entistä paremmin huomioon ja niille annetaan tunnustusta ja että niiden toimia tiedon levittämiseksi, tulosten arvioimiseksi ja tutkimuksen koordinoimiseksi käytetään ja edistetään entistä enemmän.

3.11

Puiteohjelmat. Komitea katsoo, että yhteisön tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelma ja Euroopan atomienergiayhteisön puiteohjelma ovat keskeisiä yhteisön välineitä eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamisessa.

Erityisohjelmien ”Infrastruktuurit” ja ”Ideat” lisäksi erityisohjelmat ”Yhteistyö” ja ”Ihmiset” ja niihin liittyvät tukitoimet kannustavat tärkeällä tavalla koordinoituun yhteistyöhön (ks. kohta 3.13). Siksi niiden asianmukainen toteuttaminen on keskeinen osa ylikansallista synergiaa luovaa eurooppalaisen tutkimuksen ja eurooppalaisen tutkimusalueen identiteetin rakennusta.

3.11.1

Perustutkimus ja soveltaminen. On korostettava sitä, että perustutkimus on nyt mukana yksiselitteisesti ja että sen ratkaiseva merkitys innovoinnin edistämiselle tunnustetaan. Siitä seuraa myös, että suunnitellun perustutkimuksen tuen sekä sovelletun ja tuote- ja prosessikohtaisen tutkimuksen välillä vallitsee tarvittava tasapaino. Kuten useaan kertaan on korostettu (16), näiden alojen välinen raja ei ole selvä, vaan niiden välillä on monenlaista vuorovaikutusta; ne ovat toistensa ennakkoedellytys.

3.11.2

Yhteiset teknologia-aloitteet, teknologiayhteisöt ja ETI. Komitea korostaa yhteisten teknologia-aloitteiden ja teknologiayhteisöjen erityistehtävää. Niiden avulla luodaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia strategisilla tutkimusaloilla ja toteutetaan yhteisiä tutkimusohjelmia. Komitea suosittelee perustamaan Euroopan teknologiainstituutin osaamis- ja innovointiyhteisöt (Knowledge and Innovation Communities, KICs) näissä yhteyksissä saatujen kokemusten pohjalta. Myös ERA-Net-hankkeet sekä EUREKA-klusterit voivat tarjota arvokkaita kokemuksia.

3.11.3

Pk-yritykset. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa ja myös teollisuuden kumppanuuksissa pk-yritysten riittävä osallistuminen on erityisen tärkeää. Komitea on tyytyväinen, että komissio toimii tällä alalla erityisen ponnekkaasti ja aikoo jatkaa toimintaansa. Sitä voi edistää myös ERA-Net-hankkeen yhteydessä käynnistetty CORNET-hanke (17) (Collective Research Networking).

3.11.4

Tietojen salassapito. Uusien tietojen vapaa levittäminen oli ja on yhä yksi modernin tieteen menestystekijöistä (katso myös kohta 4.4.2 Avoin julkaiseminen). Tiedonsaannin rajoittaminen koskee henkiseen omaisuuteen liittyvien seikkojen lisäksi kysymystä siitä, missä uuden tai innovatiivisen teknologian kehitysvaiheessa tietojen salassapito estää — markkinakilpailun vuoksi (18) — tietämyksen jakamista ja yhteistyötä teollisuuskumppanien kanssa ja niiden välillä. Komitea suosittelee, että tätä tärkeää kysymystä selvitetään tarkasti, sillä siitä riippuu erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön onnistuminen.

3.12

Tutkimuslaitosten vahvistaminen. Komitea kannattaa erityisen tärkeää tavoitetta vahvistaa tutkimuslaitoksia ja niiden yläpuolella olevia kattojärjestöjä tutkimus- ja kehitystoiminnan tärkeinä alullepanijoina ja toteuttajina. Niissä koordinoidaan, suunnitellaan ja tutkitaan ja niissä kehittyvä työilmapiiri, liikkumatila ja tutkimustapa määrittävät kunkin tutkimusorganisaation ja -laitoksen maineen ja menestyksen. Tutkimusorganisaatiot ja -laitokset tarvitsevatkin luotettavaa mahdollisuutta pitkäjänteiseen suunnitteluun, asianmukaisia välineitä ja riittävästi päätösvaltaa. Edellytyksinä ovat entistä suurempi vastuu rahoitusresurssien käytöstä, luotettava ja riittävän korkea institutionaalinen perusrahoitusosuus (tyypillisesti vähintään 75–80 prosenttia), hankkeiden kokonaisrahoitus, vuosibudjettien siirrettävyys, hallinnollisten taakkojen poistaminen tutkijoilta ja opetushenkilöstöltä sekä kannustaminen ja huipputuki riittävän pitkälle aikavälille suunnatuilla kilpailussa myönnettävillä ja menestykseen suhteutetuilla tutkimuksen lisämäärärahoilla.

3.13

Avoin koordinointi. Olennaisen kannustimen jäsenvaltioiden tutkimuspolitiikan ja strategisten tavoitteiden vastavuoroiseen avoimeen koordinointiin ja arviointiin muodostavat komission tutkimuspoliittisia aloitteita koskevat EU:n hyviksi havaitut päätöksentekoprosessit sekä niitä valmistelevat neuvottelut. Komitea pitää myös tätä pidemmälle meneviä jäsenvaltioiden ja alueiden yhteisiä ja välisiä mukauttamis- ja koordinointitoimia, jotka koskevat erityispainopisteiden asettelua tai infrastruktuurihankkeita, tärkeinä ja järkevinä. Tämä auttaa optimoimaan eurooppalaista tutkimuspolitiikkaa ja parantaa sen johdonmukaisuutta. On siis myös järkevää koordinoida suur- ja perusrakennehankkeisiin liittyvien eurooppalaisten hallitustenvälisten tutkimusorganisaatioiden perustamista (ks. kohta 3.8). Lisäksi komissio voi harjoittaa seitsemännen puiteohjelman tukitoimiin perustuvaa koordinointia (ks. kohta 3.11).

3.14

Liian koordinoinnin välttäminen. Sen sijaan on torjuttava koordinointi itsetarkoituksena tai tutkimuksen yleiseen yhdenmukaistamiseen pyrkivä ylhäältäpäin toteutettava eurooppalaisen tutkimuksen koordinointi, joka on yksityiskohtaista ja ulottuu tutkimusorganisaatioihin tai yrityksiin saakka. Kun ajatellaan esimerkiksi julkituotua tavoitetta välttää päällekkäistutkimusta (19) ja sirpaloitumista, tämä rajoittaisi tutkimuksen ja menetelmien vaatimaa moniarvoisuutta (katso erityisesti kohta 4.7.1) ja johtaisi tutkijoiden ja myös teollisuuden torjuvaan asenteeseen.

Joka tapauksessa tulee välttää vaikutelma, että komissio pyrkii ohjaamaan keskitetysti eurooppalaista tutkimusta, sillä muuten lisätään jäsenvaltioiden kansalaisten huolta liiallisesta Brysseliin keskittämisestä (20). Sen sijaan on tasapainotettava yhteisön kehys, jäsenvaltioiden riippumattomuus ja päätöksentekokyky sekä laitosten ja yksilöiden aloite- ja muotoilukyky.

3.14.1

Menetelmien, lähestymistapojen ja aiheiden monipuolisuus. Kulloinkin parhaiden tulosten, menettelyjen ja innovaatioiden löytäminen edellyttää valinnanvaraa menetelmien, lähestymistapojen ja aiheiden suhteen. Valinnanvara ei ole tuhlausta, vaan välttämättömyys uuden tiedon ja osaamisen optimoinnin ja evoluution kannalta. Komitea suosittelee pyytämään myös Euroopan tutkimusneuvoston mielipiteen tästä tärkeästä rajoittamista koskevasta kysymyksestä.

3.15

Tavoitteena on myös byrokratian purkaminen. Esitetystä tavoitteesta huolimatta komitea toistaa aiemmat kehotuksensa ja suosittelee, että komissio asettaisi mainitun ”byrokratian vähentämisen” tulevassa eurooppalaisen tutkimusalueen poliittisessa toimintasuunnitelmassaan tärkeiden poliittisten tavoitteiden joukkoon. Yhdessä jäsenvaltioiden ja tutkimusorganisaatioiden kanssa on kehitettävä suunnitelmia, miten yhteisön, jäsenvaltioiden, alueiden ja laitosten raportointivelvollisuuksien, hakemusmenettelyjen, arviointi- ja hyväksyntämenettelyjen jne. liiallista sääntelyä ja moninaisuutta yksinkertaistetaan sekä tarvittaessa tiivistetään ja vähennetään ne kaikkein välttämättömimpään. Jopa komitean kannattama kilpailu huipputuloksista, tuesta jne. lisää aluksi hallinnollisiin menettelyihin ja lupamenettelyihin liittyvää tutkijoiden taakkaa. Onkin tärkeää päästä hyväksyttävään ratkaisuun kaikkien prosessien vähentämisen ja yksinkertaistamisen avulla. Komitea on jo viitannut siihen (21), että yksilökohtainen virheiden tai virheellisen käytöksen pelko ei saa johtaa liiallisen sääntelyyn ja kaikkien lamautumiseen. Se koskee myös tukiorganisaatioiden ja tutkijoiden työtapaa.

3.16

Houkuttelevat työmarkkinat ja entistä paremmat ammatilliset mahdollisuudet. Komitea tukee keskeistä tavoitetta luoda tutkijoille houkuttelevat työmarkkinat. Tämä edellyttää, että sopimuksia, palkkatasoa, sosiaaliturvaa ja -maksuja sekä perheiden koossa pysymistä koskevat kysymykset ratkaistaan nykyistä paremmin siten, että tutkijat eivät esimerkiksi liian pienen palkan, huonojen sopimusehtojen tai tulevaa urakehitystään koskevien vakavien epävarmuuksien takia koe, että heidän idealismiaan ja investointiaan erittäin haastavaan ja valikoivaan koulutukseen käytetään hyväksi, ja päättele, ettei sitä voi käyttää Euroopassa menestyksekkääseen ja palkitsevaan uraan.

3.16.1

Puutteita jäsenvaltioissa. Tutkijoista on jäsenvaltioissa suuri pula, ja muutakin vääränlaista kehitystä on havaittu (22). Siksi komitea vetoaa tässä kohdassa erityisesti jäsenvaltioihin ja työmarkkinaosapuoliin, jotta kyseiset ongelmat ratkaistaan ja ennen kaikkea nuorille tutkijoille tarjotaan houkuttelevia työmahdollisuuksia, jotka ovat kilpailukykyisiä lahjakkaiden akateemisen koulutuksen saaneiden henkilöiden muiden työmahdollisuuksien kanssa. Vain siinä tapauksessa entistä useammat lahjakkaat nuoret ovat jälleen valmiita sijoittamaan aikansa ja energiansa vastaaviin haastaviin ja valikoituihin opintoihin ja torjumaan omalla panoksellaan Euroopassa uhkaavaa pulaa tieteellis-teknisistä työntekijöistä ja korkeakoulututkinnon suorittaneista.

3.16.2

Sukupuolten tasa-arvo. Komitea korostaa tukevansa sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaista kohtelua. EU:ssa tarvitaan kummankin sukupuolen parhaita lahjakkuuksia — tärkeintä ovat osaaminen ja suoritukset. (Käsitteitä ”tutkija” tai ”insinööri” käytetään kummankin sukupuolen edustajista).

3.16.3

Liikkuvuus laitosten, tieteenalojen, sektorien ja maiden välillä. Komitea tukee myös vihreän kirjan tavoitetta parantaa huomattavasti laitosten, tieteenalojen, sektorien ja jäsenvaltioiden välistä liikkuvuutta. Komitea viittaa toisaalta edellä mainittuihin suosituksiin ja toisaalta aikaisempaan suositukseensa houkuttelevasta akateemisten laitosten ja teollisuuden välistä henkilöstövaihtoa palvelevasta stipendijärjestelmästä (sapattivapaa).

3.16.4

Perheiden koossa pysyminen. Komitea on useaan kertaan viitannut erityisen tärkeään liikkuvuuden edistämistä koskevaan näkökohtaan, nimittäin perheiden koossapysymisen mahdollistamiseen ja edistämiseen. Kyse on erityisesti avioparien työssä käynnistä (esimerkiksi ”kahden uran pareista”), sopivista kouluista lapsille, tuesta asunnon tai kiinteistön vaihdossa (kustannusten korvaaminen, verot) jne.

3.17

Eurooppalaisen tutkimusalueen avaaminen muulle maailmalle. Vihreässä kirjassa mainitaan erityisen tärkeänä tavoitteena eurooppalaisen tutkimusalueen avaaminen muulle maailmalle. Komitea tukee tavoitetta täysin. Tavoitteen saavuttaminen on Lissabonin strategian menestyksen koetinkivi.

3.17.1

Houkuttelevuus on ratkaiseva peruste. Eurooppalaisen tutkimusalueen houkuttelevuus on ratkaiseva peruste, ja se on laajempi käsite kuin virallinen ja moneen kertaan jo toteutettu periaatteellinen avaaminen. Kansainvälisten huippututkijoiden kutsuminen on ensimmäinen tarvittava toimi, sitten on saatava heidät todellakin tulemaan. Lisäksi on pyrittävä siihen, että unionin ulkopuolella työskentelevät eurooppalaiset myös palaavat Eurooppaan.

3.17.2

Aivoviennin pysäyttäminen. Tämä ongelma on ratkaistu vasta kun nykyisin valitusten kohteena oleva maailman parhaiden ja menestyksekkäimpien tutkijoiden ja insinöörien aivovienti on pysäytetty määrän lisäksi myös laadun osalta. Tähän pääsemiseksi kaikkien olennaisten tekijöiden on täsmättävä: taso, välineet, työehdot, luotettavat perusehdot, kehittymismahdollisuudet ja liikkumatila, henkilökohtaiset tulot (mukaan luettuna sosiaalimaksut) ja yhteiskunnan arvostus.

3.18

Alkumenestyksen jatkaminen. Jäljellä olevista puutteista ja monista tehtävistä huolimatta komitea on tyytyväinen siihen, että eurooppalaisen tutkimuspolitiikan tähänastisissa toimissa eurooppalaisen tutkimusalueen perustamiseksi on havaittavissa menestystä ja että toimet ovat yleisesti oikeansuuntaisia. Siksi on tärkeää jatkaa käynnistettyä kehitystä ripeästi kasvavalla eurooppalaisella tutkimus- ja kehityspotentiaalilla, sen verkottamisella ja integraatiovaikutuksella, kilpailusuuntautuneella tukipolitiikalla sekä erityisesti luomalla houkuttelevat ja luotettavat perusedellytykset ja ammatilliset mahdollisuudet — samalla liikaa sääntelyä ja keskittämistä välttäen. Euroopan tutkimusalueesta on tultava maailmanlaajuisesti vaikuttava käsite.

3.19

Eurooppalainen osaamisalue. Komitea on jo monta kertaa korostanut, että eurooppalaista tutkimusaluetta on täydennettävä eurooppalaisella osaamisalueella (23). Olennaisena perusteena on ollut tavoite luoda eurooppalainen tietoyhteiskunta, johon tarvitaan sekä kaikkien kansalaisten perusteellista koulutusta että tieteentekijöiden ja insinöörien korkealaatuista erikoiskoulutusta. Tässä yhteydessä erittäin tärkeää on myös elinikäinen ja itseohjautuva oppiminen. Eurooppalaista tutkimusaluetta käsittelevässä lausunnossa on viitattava myös tarvittavaan asianmukaiseen tiedonhallintaan, jolla on varmistettava kerran saatujen tietojen dokumentaatio, järjestäminen, levittäminen, saatavuus ja säilyttäminen. Tutkimus ja kehitys perustuvat olemassa olevaan tietoon uuden tiedon löytämiseksi.

3.19.1

Tiedonhallinta ja tekniikka. Tiedonhallinta on lisäksi tärkeää myös teknisten menetelmien turvallista soveltamista (24) koskevaa tietoa ajatellen optimaalisen ja turvallisen käytön varmistamiseksi, riskien minimoimiseksi ja väestön suojelemiseksi. Komission olisi toteutettava myös tulevaisuudessa vastaavia aloitteita yhteistyössä asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa ja edistettävä tarvittavia tutkimusohjelmia.

3.19.2

Oppikirjat ja yleisteokset. Hyvät oppikirjat, yleisteokset ja käsikirjat ovat tärkeitä tietojen saannissa, selvittämisessä ja järjestämisessä sekä erityisesti korkeatasoisessa koulutuksessa. Niiden tekeminen vaatii kokemusta, aikaa ja vaivaa sekä vapautusta muista tehtävistä. Komitea suosittelee sisällyttämään tämän tehtävän tukemisen arvoisten tehtävien luetteloon varsinkin, koska kyseinen vaivalloinen työ ei tavallisesti tuota kaupallista voittoa kirjojen tekijöille.

4.1

Kysymykset 1–3: ERA-vision osatekijät. Perusedellytyksenä on tutkimuksen ja kehityksen kannalta myönteinen yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa tutkimuksen ja kehityksen ratkaiseva merkitys hyvinvoinnille, kilpailukyvylle, edistykselle ja kulttuurille tunnustetaan ja sitä arvostetaan. Tärkeää on myös tieteenalojen ja erityisesti luonnontieteiden ja humanististen tieteiden välinen riittävä keskustelu, jossa tulisi myös pyrkiä yhteisymmärrykseen metodien peruspiirteistä. Tätä edellyttää myös perusedellytysten luominen ja priorisointi kaikilla politiikan tasoilla. Komissio ja jäsenvaltiot voivat edistää symposiumeilla ja konferensseilla tiedeyhteisön ja yleisen kansalaisyhteiskunnan välistä kokemustenvaihtoa sekä tehdä tunnetuksi eurooppalaista tutkimusaluetta. Tässä yhteydessä myös medialla on tärkeä tehtävä, jossa painopisteen tulee olla informaatiolla eikä mielipiteillä. Komitea tukee komissiota tämän tavoitteessa edistää avointa keskustelua ja jatkotoimia.

4.2

Kysymykset 8 ja 10: Tohtoriopiskelijat. Kyse on nuorista tutkijoista, joilla on täysiarvoinen yliopistotutkinto. He eivät ole koulutettavia (25) vaan tärkeitä tutkijoita ja opettajia. Itsenäinen tutkiminen ja opettaminen sekä kirjallinen toiminta ja osallistuminen konferensseihin, seminaareihin ja kesäyliopistoihin ovat parasta jatko-opiskelua. Niihin osallistumista on myös edistettävä tehokkaasti ja se on mahdollistettava. On kannustettava oma-aloitteisuuteen ja itsenäisyyteen, ja siitä on palkittava. Mainitut ominaisuudet eivät kehity kouluopetuksen perusteella.

4.3

Aloitetaan Euroopan teknologiainstituutista ja sen yksittäisistä osaamis- ja innovointiyhteisöistä ja opitaan niistä.

4.3.1

Kysymys 18: Kootaan ensin kokemuksia yksittäistapauksista. Selvitetään riskejä ja vastuuta koskevat kysymykset, esimerkiksi siinä tapauksessa, että kumppani lopettaa yhteistyön.

4.3.2

Kysymys 19: Hyödynnetään aluksi jäsenvaltioiden tutkimusorganisaatioiden ”virtuaalisista tutkimuslaitoksista” saatuja kokemuksia, muuten sovelletaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa.

4.3.3

Kysymys 20. i): Kohtaan olisi saatava kyseisten tutkimuslaitosten ehdotuksia.

4.3.4

Kysymys 20. ii) kohta: Ei objektiivisesti mitattavia kriteereitä. Komitea suhtautuu tähän asiaan hyvin epäilevästi. On nimittäin pelättävissä, että määrälliset ja ”objektiivisesti mitattavissa” olevat kriteerit — joita tutkimuksessa ei käytännössä ole (26) — olisivat etualalla. Ne voivat olla hyödyllisiä tuotteiden kehittämisessä, mutta tutkimuksessa ne edistäisivät sen sijaan lyhytjänteisyyttä ja pinnallisuutta (asiakkaiden hankintaa koskeva markkinointi). Jopa teollisuuden tutkimuslaitoksilla on liikkumatilaa tehdä pitkäjänteistä tutkimusta ja perustutkimusta, joiden merkityksen osoittavat juuri menestyneimmät tutkimuslaitokset (27), mutta menestystä ei voida perustella säädetyillä eikä varsinkaan ”määrällisesti mitattavissa oleviin” kriteereihin perustuvilla arviointimenetelmillä. Komitea muistuttaa lisäksi aikaisempien lausuntojensa sisällöstä (28).

4.4

Kysymys 21: Tietämyksen jakamisesta. Tässä on kyse raakadatasta. Kysymys on vaikea ja arkaluonteinen ja koskee sitä, missä vaiheessa mittausketjua raakadataa syntyy. Alkuperäisen kokeen suorittajan on usein vielä tarkastettava ja arvioitava raakadatan oikeellisuus. Lisäksi kyse on tutkijoiden keskinäisestä luottamuksesta (29). Kysymys ei osoita ymmärrystä tutkijoiden kokeellisille eikä henkilökohtaisille prosesseille (ryhmätyökyky, kilpailu, painotus jne.). Olisi hyödyllistä kannustaa välitöntä tietämyksen jakamista. Keskeinen käsite on tulosten toistettavuus. Ylhäältä päin annettavaa ja etenkin EU-tason sääntelyä on ehdottomasti vältettävä. Tarvittaessa olisi asianmukaista antaa suosituksia siitä, miten kauan raakadataa tulee vähintään säilyttää ja kenen vastuulle säilyttäminen kuuluu. Tästä huolimatta (ks. kohta 3.19.1) jää ratkaistavaksi yleistä tiedonhallintaa koskeva kysymys, jotta voidaan varmistaa, ettei tietoa joudu hukkaan. Tarvittaessa Euroopan tutkimusneuvoston tulisi käsitellä tätä kysymystä.

4.4.1

Vielä kysymyksestä 21: Tiedonsaannin ja -vaihdon vaikeus. Kysymys liittyy toiseenkin ongelmaan, eli siihen miten tieteellisten kustantamojen aikakauslehdissä julkaistuja tietoja saadaan esteettömästi ja nopeasti. Tekijänoikeuden nykytulkinnan vuoksi ei vapaasti käytettäviä verkkokirjastoja ole eikä sähköisiä kopioita saa enää lähettää. Tärkeän tieteellis-teknisen kirjallisuuden nopeaa saatavuutta on siten rajoitettu huomattavasti, mikä hankaloittaa merkittävästi tieteellisen tietämyksen jakamista ja tieteen edistystä.

4.4.2

Avoin julkaiseminen (Open Access). Komitea kehottaakin komissiota käsittelemään tätä kysymystä ja etsimään uusia, entistä parempia ratkaisuja. Yksi vaihtoehto olisivat Open Access -tietojärjestelmät (30), esimerkiksi tunnustetut Open Access -tiedelehdet, joihin liittyy vertaisarviointi (katso myös jäljempänä).

4.4.3

Kysymys 23: Uutuuden suoja-aika. Komitea on useaan kertaan puolustanut uutuuden suoja-aikaa korostaakseen ristiriitaa sen välillä, että uutuus on ”julkaistava mahdollisimman pian” — tutkijoita arvioidaan heidän julkaisujensa perusteella — ja että ”ensin on haettava patenttia”.

4.5

Kysymykset 25–29: Tutkimusohjelmien ja -painotusten optimointi. Yleisesti ottaen tässä kohdassa olisi hyödynnettävä ERA-Net-hankkeista saatuja kokemuksia.

4.5.1

Kysymys 25: Arvioinnin periaatteet. Kysymys vertaisarvioinnin, laadunvarmistuksen ja arvioinnin yhteisistä — tällä tarkoitettaneen yhtenäisistä — periaatteista koskee vaikeaa aihetta, sillä ei ole olemassa täydellistä menetelmää, vaan vain parempia tai vähemmän hyviä arviointimenetelmiä. Lisäksi eri tutkimusorganisaatiot menettelevät eri tavalla ainakin yksityiskohtien osalta, ja siksi kriteerinä on käytettävä erilaisten menetelmien (suhteellista) menestystä. Komitea suhtautuukin myös tässä yhteydessä suunniteltuun yhtenäistämiseen periaatteessa epäilevästi. Vaikka vertaisarviointi on epäilemättä paras menetelmä (31), sen laatu ja tehokkuus riippuvat pitkälti yksityiskohdista (32). Ennen kaikkea olisi vältettävä pinnallisuutta, jota nykyään monesti pakotetuissa pitkäaikaisissa tai monenkertaisissa arvioinneissa esiintyy helposti. Periaatteena tuleekin olla, että arvioidaan harvemmin, mutta perusteellisesti.

4.5.2

Vielä kysymyksestä 25 ja muustakin: Asiantuntevat virkamiehet. On välttämätöntä, että tukiorganisaatioissa, erityisesti komissiossa, toimii tieteellisesti erittäin päteviä ja asiantuntevia virkamiehiä, joilla on alansa sekä sen erityispiirteiden, muiden toimijoiden ja alan yhteisön erinomainen ja pitkäaikainen tuntemus — myös oman aikaisemman tutkimustoimintansa kautta — jota myös pidetään yllä (säännöllinen tehtävienkierto ei siksi ole tuottavaa). Tässäkin kohdassa pätee periaate, jonka mukaan yksilökohtaisten virheiden tai väärinkäytösten pelko ei saa johtaa kaikkia koskevaan liikasääntelyyn ja heikentämiseen. Siksi olisi suuntauduttava esimerkiksi erityisen menestyksekkäiden tutkimusorganisaatioiden mukaisesti.

4.5.3

Kysymys 26: Yksinkertaistaminen. Tavoite yksinkertaistaa säännöksiä ja menettelyjä tutkijoiden ylimääräisen hallinnollisen työtaakan keventämiseksi on usein mainittu tavoite. Komitea on tietoinen, että sen yleinen vetoomus moninaisuuden ja ”alhaalta ylös” -lähestymistavan puolesta voidaan katsoa olevan ristiriidassa yksinkertaistamista ja liian byrokratian purkamista koskevan vaatimuksen kanssa. Siksi komitea tukee koordinoitua menettelytapaa (ks. kohta 3.15), johon kuuluu yhteinen arviointi kaikissa toimissa, joihin yhteisö osallistuu tai aikoo osallistua tukiohjelmineen ratkaisevassa määrin. Arviointimenettelyjä valittaessa olisi kuultava Euroopan tutkimusneuvostoa.

4.5.4

Kysymys 29: Hallitusten yhteisten tutkimuslaitosten työhön osallistuminen. Käsitettä ”osallistua” on täsmennettävä. Jäsenyys neuvoa-antavissa elimissä vaikuttaa järkevältä. Mikäli yhteisö osallistuu yhteisrahoitukseen, on sen osallistuminen myös vastaavien valvontaelinten toimintaan itsestään selvää. Jäsenyyttä varsinaisissa toimeenpanevissa elimissä ei sen sijaan suositella.

4.6

Kysymykset 30 ja 31: Avautuminen muulle maailmalle: kansainvälinen yhteistyö tieteessä ja teknologiassa. Komitea antaa tutkimuspoliittisille tavoitteille täyden tukensa. Välineistön osalta on erotettava ohjelmat, joissa vaaditaan suuria laitteita, kuten kiihdyttimiä, fuusiolaitoksia, satelliitteja, tuulitunneleita jne., ohjelmista, jotka jakautuvat moniin keskuksiin tai laitteisiin. Olisi hyödynnettävä pääosin jo käytössä olevia esimerkkejä ja niistä saatuja kokemuksia, mihin liittyy vaara, että yleistetään liikaa eikä oteta huomioon yksittäisten tapausten eroavaisuuksia. Yleisesti ottaen komitea katsoo, että on jo olemassa toimivia mekanismeja ja ennakkotapauksia, eli lisää välineitä ei tarvittane.

4.7

Yleisiä huomautuksia esitetyistä kysymyksistä. Komission kysymyksistä saa vaikutelman, että niillä haetaan yleisiä sääntöjä, joiden pitäisi päteä kaikkiin esiintyviin yksittäistapauksiin. Komitea suhtautuu tällaiseen aikomukseen erittäin epäilevästi (ks. myös kohta 3.14.1).

4.7.1

Ei yhtenäistämistä vaan liikkumatilaa ja alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa. Siksi kaikki pyrkimykset laajamittaiseen yhtenäistämiseen on torjuttava. Yhtenäistäminen nimittäin estää sen, että kulloinkin parhaat menettelytavat (parhaat käytännöt) tutkitaan ensin empiirisesti — alhaalta ylöspäin -periaatteen mahdollistamassa — erilaisten menettelytapojen, menetelmien ja kulttuuristen lähestymistapojen kilpailussa. Samoin estyy evolutionaarisen kehityksen edun hyödyntäminen. Vain siten saadaan selville, mitkä menettelytavat ovat erityisen menestyksekkäitä, ansaitsevat lisätukea ja voivat toimia esimerkkinä muille.

4.7.2

Nykyiset mekanismit riittävät. Poliittisella tasolla ja ohjelmien ja hankkeiden tasolla olemassa olevat mekanismit tarjoavat jo nyt riittävästi ja asianmukaisesti liikkumatilaa. Uusia toimia ja säännöksiä voidaan ottaa käyttöön tai vanhoja mukauttaa myöhemmin tarvittavassa laajuudessa siinä tapauksessa, että on olemassa tietty hyvin perusteltu tarve.

4.8

Tähän mennessä sovelletut yhteisön tuki- ja koordinointivälineet. Komitea suosittelee sitä vastoin yleisten, selkeiden ja ymmärrettävien säännöksien kehittämistä yhteisön tutkimus- ja kehitystuen ja koordinoinnin monille välineille. Sitä edistäisi se, että komissio laatisi esityksen ja kuvauksen — eli ymmärrettävän käyttöohjeen — kaikista sen käytettävissä olevista tukea ja koordinointia koskevista välineistä ja muodoista. Esityksestä kävisi ilmi, onko niiden tehtäväjako suuresta määrästä huolimatta vielä selkeä ja selvärajainen ja ovatko ne mahdollisten käyttäjien ja komission virkamiesten kannalta ymmärrettäviä ja käyttökelpoisia vai pitäisikö niitä selkiyttää.

ILL

:

Laue-Langevin-instituutti

ECMWF

:

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus

ESRF

:

Euroopan synkrotronisäteilyn tutkimuslaitos

ESO

:

eteläisen pallonpuoliskon tähtitieteellistä tutkimusta harjoittava eurooppalainen järjestö

EMBO

:

Euroopan molekyylibiologian järjestö

ESA

:

Euroopan avaruusjärjestö

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/11

1.1

Lääketeollisuutta pidetään perustellusti strategisesti keskeisenä alana, ja sen tuotteet edistävät olennaisesti Euroopan kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi ala on merkittävä työllistäjä.

1.2

Kun otetaan huomioon nämä seikat sekä Euroopan aseman heikentyminen lääketutkimuksessa, yhteisyrityksen perustaminen Innovatiiviset lääkkeet -aloitetta (IMI) varten on erityisen perusteltua. Komitea on tyytyväinen päätökseen ja kannattaa sitä etenkin siksi, että siinä on kyse julkisen ja yksityisen sektorin todellisesta kumppanuudesta.

1.3

Tärkeimmät seikat, joihin IMI-yhteisyrityksen toiminnassa tulisi keskittyä, ovat erityisesti seuraavat:

1.4

Komitea on tyytyväinen tarkasteltavana olevan asetuksen valmistelua edeltäneeseen laajaan kuulemiseen ja kannattaa aikomusta esitellä IMI-yhteisyrityksen tulokset vuosittain. Sitä vastoin komitea pitää valitettavana, ettei tässä yhteydessä esitellä yksityiskohtaisesti jo aiemmin perustettujen eurooppalaisten teknologiayhteisöjen toimintaa ja niiden avulla saavutettuja tuloksia.

1.5

Komitean mielestä tutkimuksen lopputuotteiden käyttö ja jako tulisi määritellä nykyistä tarkemmin etenkin teollis- ja tekijänoikeuksiin sekä patentteihin liittyvien kysymysten osalta, kun otetaan huomioon toiminnan rahoitus, johon osallistuu useita eri tahoja, sekä toimintaan varattavan yhteisön rahoituksen suuruus.

1.6

ETK katsoo, että olisi syytä pohtia mekanismeja, jotka parantaisivat yhteisön investointien tuottoa. Samoin olisi toivottavaa laatia säännös, jonka mukaan tutkimusten tuottama voitto tulee käyttää unionin alueella toteutettaviin investointeihin.

2.1

Tarkasteltavana oleva ehdotus asetukseksi tähtää siihen, että tutkimuksen ja kehittämisen alalla käynnistetään ensimmäiset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet. Ehdotus koskee Innovatiiviset lääkkeet -aloitetta, joka on toinen kahdesta ensimmäisestä yhteisestä teknologia-aloitteesta (1).

2.2

Yhteisten teknologia-aloitteiden tavoitteena on, että teollisuus, tutkimusorganisaatiot, jäsenvaltiot ja komissio voivat yhdistää tiettyihin tutkimusohjelmiin tarkoitetut resurssinsa täysin tai osittain.

2.3

Toisin kuin perinteisissä strategioissa, jotka perustuvat julkisen rahoituksen tapauskohtaiseen myöntämiseen hankkeille, yhteiset teknologia-aloitteet koskevat laajoja tutkimusohjelmia, joissa on yhteiset strategiset tutkimustavoitteet. Tällaisen uuden lähestymistavan avulla pyritään kokoamaan kriittinen massa eurooppalaista tutkimus- ja innovointitoimintaa varten, vahvistamaan tiedeyhteisöä strategisilla pääaloilla ja yhdenmukaistamaan hankkeiden rahoitusta, jotta tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää nykyistä joutuisammin. Yhteiset teknologia-aloitteet koskevat ratkaisevia aloja, joilla sovellettavat nykyiset välineet eivät ole mittakaavaltaan eivätkä nopeudeltaan riittäviä pitämään Eurooppaa maailmanlaajuisen kilpailun kärjessä. Kyse on aloista, joilla tutkimuksen rahoittaminen valtioiden, EU:n ja yksityisten tahojen varoin voi tuottaa merkittävää lisäarvoa, etenkin kun tuetaan tutkimus- ja kehitystoiminnan yksityisen rahoituksen lisäämistä.

2.4

Innovatiivisia lääkkeitä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen tavoitteena on tukea uuden osaamisen, uusien välineiden ja uusien menetelmien kehittämistä entistä tehokkaampien ja varmempien lääkkeiden entistä nopeammaksi kehittämiseksi.

2.5

Uudenlaisen rahoitustavan avulla innovatiivisia lääkkeitä koskevan aloitteen on määrä auttaa lisäämään yksityisiä investointeja T&K-toimintaan, lisätä tietämyksen siirtoa yliopistojen ja yritysten välillä sekä edistää pk-yritysten osallistumista eurooppalaiseen tutkimustoimintaan.

3.1

Eurooppalainen lääketutkimus on 10–15 viimeisen vuoden aikana vähitellen näivettynyt. Vuosien 1990 ja 2005 välillä T&K-toimintaan suuntautuvien investointien kasvukerroin oli Yhdysvalloissa 4,6, kun taas vastaava kerroin oli Euroopassa ainoastaan 2,8. Yritykset siirtävät yhä useammin huippututkimusyksiköitään Euroopan unionin ulkopuolelle, pääasiassa Yhdysvaltoihin ja viime aikoina myös Aasiaan.

3.1.1

Tilanteella voi olla Euroopan kilpailukyvyn kannalta vakavia seurauksia, sillä innovaatio ja huipputeknologia ovat pitkän aikavälin taloudellisen kasvun avaintekijöitä. Tämä on yksi syistä, joka on johtanut päätökseen perustaa innovatiivisia lääkkeitä koskeva yhteinen teknologia-aloite.

3.2

Hallitusten suunnitellessa toimintaansa valtakunnallisella tasolla elinkeinoelämä tarkastelee asioita maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Suurilla valtioilla, kuten Yhdysvalloilla ja Kiinalla, on yhdenmukainen investointistrategia, jonka avulla yritysten on helpompi suunnitella ja houkutella voimavaroja. Euroopan kansalliset viranomaiset eivät koordinoi T&K-investointejaan, ja lääkeyhtiöt joutuvat käyttämään varoja toimintansa sopeuttamiseen paikallisiin tilanteisiin.

3.3

Yhteisön lainsäädäntötoimin voidaan luoda kohdennettu ja yhtenäinen T&K-ohjelma, jonka avulla yhteisön tasolla voidaan hyödyntää kaikkia T&K-investointien lähteitä (julkisia ja yksityisiä) ja niin ollen muuttaa tilannetta Euroopan unionille suotuisampaan suuntaan. Tämä on tarkasteltavana olevan asetuksen tavoite.

4.1

Ehdotus asetukseksi yhteisyrityksen perustamisesta Innovatiiviset lääkkeet -aloitetta varten (KOM(2007) 241 lopullinen) pohjautuu päätöksessä N:o 1982/2006/EY hyväksyttyyn seitsemänteen puiteohjelmaan. Kyseisen päätöksen mukaan yhteisö voi antaa tutkimuksen alalla rahoitusta julkisen ja yksityisen sektorin pitkällä aikavälillä toimivien yhteistyökumppanuuksien muodostamiseen yhteisön tasolla.

4.2

Kumppanuudet toteutetaan yhteisten teknologia-aloitteiden muodossa, ja ne toimivat eurooppalaisten teknologiayhteisöjen työn pohjalta.

4.3

Neuvosto korostaa erityisohjelmaa ”Yhteistyö” koskevassa päätöksessään N:o 2006/971/EY tarvetta muodostaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuuksia ja mainitsee kuusi alaa, joilla yhteisten teknologia-aloitteiden perustaminen on tarkoituksenmukaista eurooppalaisen tutkimustoiminnan elvyttämiseksi. Näitä aloja ovat

4.4

Lausunnon kohteena olevassa asiakirjassa KOM(2007) 241 lopullinen ehdotetaan asetusta, jolla on määrä toteuttaa edellä kuvatun yleisstrategian puitteissa innovatiivisten lääkkeiden alan yhteinen teknologia-aloite perustamalla yhteisyritys Innovatiiviset lääkkeet -aloitetta varten (IMI, Innovative Medicines Initiative).

4.5

Komission mukaan innovatiivisten lääkkeiden alan yhteisyrityksen perustamisen tavoitteena on edistää sellaisten toimijoiden osallistumista, joilla ei ole nykyisin mahdollisuutta toteuttaa monimutkaisia ja kalliita tutkimusohjelmia (yliopistot, pienet ja keskisuuret yritykset, kliiniset tutkimuskeskukset, viranomaiset jne.).

4.6

Innovatiiviset lääkkeet -aloitteen yhteisyrityksen perustajaosakkaat ovat Euroopan yhteisö, jota edustaa komissio, ja Euroopan lääketeollisuuden yhdistysten liitto EFPIA, ja se perustetaan neuvoston asetuksella yhteisön elimeksi yhteisön perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla. Unionin jäsenvaltiot ja seitsemänteen puiteohjelmaan assosioituneet maat sekä mitkä tahansa tutkimuksen ja kehityksen alalla toimivat oikeussubjektit voivat hakea yhteisyrityksen osakkuutta edellyttäen, että ne osallistuvat toiminnan rahoittamiseen.

4.7

Ohjelman budjetti on 2 miljardia euroa, jotka investoidaan seitsemän vuoden ajaksi. Komissio ja EFPIA vastaavat budjetista samansuuruisin osuuksin. Komission osuus rahoitetaan seitsemännestä puiteohjelmasta neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 54 artiklan mukaisesti. EFPIA:han kuuluvat yritykset vastaavat ensisijaisesti henkilöstön, laitteiston, kulutustavaroiden jne. hankinnasta.

4.8

Innovatiivisten lääkkeiden alan yhteisyritys tukee käytännössä jäsenvaltioissa ja seitsemänteen puiteohjelmaan assosioituneissa maissa tehtävää tutkimusta. Yhteisön miljardin euron rahoitusosuus varataan kokonaisuudessaan pienille ja keskisuurille yrityksille sekä yliopistoille sellaista tutkimusta varten, jota voidaan hyödyntää lääkealalla. Toimintaan osallistuvat suuret yritykset ovat mukana investoinneissa vastaavalla summalla huolehtiessaan oman tutkimusosuutensa kustannuksista ja liittäessään pk-yritykset ja yliopistot kyseiseen toimintaan.

4.9

IMI-yhteisyritys katsotaan direktiivin 2004/17/EY 2 artiklassa ja direktiivin 2004/18/EY 15 artiklassa tarkoitetuksi kansainväliseksi elimeksi, jolla on oikeushenkilöllisyys. Yhteisyrityksen kotipaikaksi tulee Bryssel, ja yrityksen toiminta päättyy joulukuussa 2017. Neuvosto voi jatkaa toimikautta.

5.1

Lääketeollisuutta pidetään raportissa Creating an Innovative Europe perustellusti strategisesti keskeisenä alana, jonka tuotteet edistävät olennaisesti Euroopan kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Lääkevalmisteiden järkevä ja asianmukainen käyttö edesauttaa olennaisesti elämänlaadun parantamista.

5.2

Lääketeollisuus tuottaa lisäksi Euroopassa huomattavan määrän työpaikkoja. Vuonna 2004 ala työllisti 612 000 henkilöä, joista 103 000 oli tieteellisen tutkimuksen parissa työskenteleviä, korkeasti koulutettuja henkilöitä.

5.3

Pääasiallinen peruste IMI-yhteisyrityksen perustamiselle on tunnustettu tarve puuttua Euroopan lääketutkimuksen heikentymiseen ja kääntää kyseinen suuntaus. Siihen kiinnitettiin huomiota jo 1. heinäkuuta 2003 julkaistussa komission tiedonannossa ”Euroopan lääketeollisuuden lujittaminen potilaiden eduksi — Toimenpiteitä tarvitaan”.

5.4

Perinteisten kahdenvälisten yhteistyömuotojen muuttaminen on tämän toteuttamiseksi ilmeisen välttämätöntä. Nykyään tarvitaan uudenlaista Euroopan laajuista lähestymistapaa, jossa yliopistot, asiaankuuluvat pk-yritykset ja julkiset tahot tekevät suoraan yhteistyötä lääketeollisuuden kanssa seitsemännen puiteohjelman rahoitusjärjestelyjä hyödyntäen.

5.5

Tärkeimmät seikat, joihin IMI-yhteisyrityksen toiminnassa tulisi keskittyä, ovat seuraavat:

6.1

Komitea panee tyytyväisenä merkille tarkasteltavana olevan asetuksen valmistelua edeltäneen laajan kuulemisen ja kannattaa asianmukaisten koulutusohjelmien toteuttamista, jotta tällä Euroopan taloudelle ja kansalaisten elämänlaadulle tärkeällä alalla on käytettävissä tarvittava ammattitaito.

6.2

Kuten kohdassa 4.2 todetaan, yhteiset teknologia-aloitteet rakentuvat aiemmin perustettujen eurooppalaisten teknologiayhteisöjen työlle. Nämä viimeksi mainitut ovat kuitenkin harvoin saavuttaneet niille asetetun tavoitteen Euroopan tutkimustoiminnan strategisesta elvyttämisestä. Yhteisten teknologia-aloitteiden käynnistäminen perustuu tähän eurooppalaisten teknologiayhteisöjen osittaiseen epäonnistumiseen tehtävässään, joka oli pääasiassa olennaisen panoksen antaminen teollisuuden kilpailukyvyn edistämiseen.

6.2.1

ETSK pahoitteleekin, ettei komission ehdotuksessa esitellä yksityiskohtaisemmin eurooppalaisten teknologiayhteisöjen aiemmin tekemää työtä. Komission asiakirjassa ei kartoiteta millään tavalla niiden toimintaa tai niiden saavuttamia tuloksia eikä mainita minkäänlaista julkaisuluetteloa.

6.2.2

Tämän vuoksi komitea kannattaa ilmoitettua aikomusta esittää vuosittain raportti yhteisten teknologia-aloitteiden tuloksista ja edistyksestä.

6.3

Komitea suhtautuu kuitenkin myönteisesti yhteisyrityksen perustamiseen innovatiivisten lääkkeiden alan aloitetta varten. Julkisen ja yksityisen sektorin todellisen kumppanuuden ansiosta aloite sisältää yleisesti ottaen tärkeimmät edellytykset Euroopan lääketutkimuksen elvyttämiseksi. Aloite on yhdenmukainen Lissabonin strategian tavoitteiden kanssa. Strategian mukaan 3 prosenttia bruttokansantuotteesta tulee investoida T&K-toimintaan, ja yksityisen sektorin osuuden kyseisistä investoinneista tulee olla kaksi kolmasosaa.

6.3.1

Komitea katsoo, että tutkimuksen lopputuotteiden käyttö ja jako tulisi määritellä kuitenkin nykyistä tarkemmin, kun otetaan huomioon monimuotoinen rahoitusjärjestelmä ja toimintaan varattavan yhteisön rahoituksen suuruus. Patentteja ja teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä, joita asetuksessa ja sen liitteessä käsitellään vain pääpiirteittäin, olisi syytä tarkastella täsmällisemmin ja selvemmin, sillä ne voivat muuten haitata IMI-yhteisyrityksen sujuvaa toteuttamista.

6.3.2

Useimpien Euroopassa toimivien suurten lääkekonsernien toiminta on maailmanlaajuista. Kun jälleen otetaan huomioon yhteisön rahoitusosuuden suuruus, olisi syytä pohtia mekanismeja, jotka parantaisivat yhteisön investointien tuottoa. Sen vuoksi asetukseen voitaisiin sisällyttää säännöksiä, joiden mukaan kaikkien tutkimusvaiheiden toteutuksen sekä kyseiseen tutkimukseen perustuvien molekyylien tuotannon tulee tapahtua unionin alueella. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei luoda esteitä innovatiivisten lääkkeiden käytölle unionin ulkopuolisissa maissa. Samoin olisi toivottavaa, että asetuksessa säädetään siitä, että IMI-yhteisyrityksen alun perin rahoittamien tutkimusten tuottama voitto tulee käyttää unionin alueella toteutettaviin investointeihin.

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/15

1.1

ETSK kannattaa yleisesti komission strategiaa. Komitea katsoo, että tutkimus- ja kehittämisinvestointeja vauhdittamalla luodaan Euroopan yrityksille vakaa viitekehys sellaisen uuden välineen muodossa, jonka avulla voidaan yhtenäistää yhteisön tarjoamaa rahoitusta sekä välttää ohjelmien eriytyminen ja kirjavuus, jotka ovat tehneet tulosten arvioinnista lähes mahdotonta.

1.2

Komitea kannattaa aikomusta esittää ARTEMIS-yhteisyrityksen tulokset vuosittain mutta pahoittelee, ettei tässä yhteydessä esitellä yksityiskohtaisesti jo aiemmin perustettujen eurooppalaisten teknologiayhteisöjen toimintaa eikä niiden avulla saavutettuja tuloksia.

1.3

Komitea katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuva ARTEMIS-yhteisyritys vahvistaa edellytyksiä luoda eurooppalainen tutkimusalue ja edistää merkittävästi Euroopan yritysten kilpailukykyä.

1.4

Puoltaessaan puheena olevaa ehdotusta ETSK korostaa sen merkitystä, että ehdotukseen sisältyy luova investointistrategia, jossa yhdistetään yhteisön, yritysten, eri jäsenvaltioiden ja aloitteeseen osallistuvien t&k-organisaatioiden resurssit.

1.5

Tämän uudenlaisen yhdistelymekanismin avulla aikaan saatavien tutkimustuotteiden hyödyntäminen saattaa osoittautua monimutkaiseksi. Niinpä ETSK pitää ilahduttavana, että yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen 24 artiklassa kiinnitetään runsaasti huomiota immateriaalioikeuksiin ja eritellään ne tarkasti.

1.6

Lisäksi komitea katsoo seuraavaa:

2.1

Tarkasteltavana olevalla ehdotuksella neuvoston asetukseksi tähdätään siihen, että tutkimuksen ja kehittämisen alalla käynnistetään ensimmäiset eurooppalaiset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet. Ehdotus koskee toista kahdesta ensimmäisestä yhteisestä teknologia-aloitteesta. Sen aiheena ovat sulautetut tietotekniikkajärjestelmät (1).

2.2

Yhteisten teknologia-aloitteiden yleisenä tavoitteena on, että teollisuus, tutkimusorganisaatiot, jäsenvaltiot ja komissio voivat yhdistää tiettyihin tutkimusohjelmiin tarkoitetut resurssinsa täysin tai osittain.

2.3

Toisin kuin perinteiset strategiat, jotka perustuvat julkisen rahoituksen tapauskohtaiseen myöntämiseen hankkeille, yhteiset teknologia-aloitteet koskevat laajoja tutkimusohjelmia, joilla on yhteiset strategiset tutkimustavoitteet. Tällaisen uuden lähestymistavan avulla pyritään kokoamaan kriittinen massa eurooppalaista tutkimus- ja innovointitoimintaa, vahvistamaan tiedeyhteisöä strategisilla pääaloilla ja yhdenmukaistamaan hankkeiden rahoitusta, jotta tutkimustuloksia voidaan hyödyntää nykyistä joutuisammin.

2.4

Ehdotetulla asetuksella on tarkoitus luoda oikeudelliset puitteet ARTEMIS-yhteisyritykselle sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen toteuttamiseksi.

2.5

Yhteinen ARTEMIS-teknologia-aloite koskee näkymättömissä olevaa tietotekniikkaa (integroituja järjestelmiä), jota käytetään monissa koneissa aina autoista lentokoneisiin ja puhelimiin sekä energiaverkoissa ja lukuisissa kodinkoneissa, kuten pesukoneissa, televisioissa jne.

2.6

Integroituja prosessoreja ennustetaan olevan vuoteen 2010 mennessä käytössä yli 16 miljardia kappaletta ja vuonna 2020 jo yli 40 miljardia kappaletta. Näkymättömissä olevien sulautettujen laitteistojen ja ohjelmistojen osuuden arvioidaan vuonna 2010 olevan 30–40 prosenttia uusien tuotteiden arvosta: kulutuselektroniikassa 41 prosenttia, telealalla 37 prosenttia, autoteollisuudessa 36 prosenttia ja terveysalan laitteissa 33 prosenttia.

2.7

ARTEMIS-hankkeeseen liittyvät tutkimusalan määrärahat ovat seitsemän vuoden aikana yhteensä 2,7 miljardia euroa. Niistä 60 prosenttia on tarkoitus tulla teollisuudelta, komissiolta saadaan 410 miljoonaa euroa ja jäsenvaltioiden ohjelmista 800 miljoonaa euroa.

3.1

Tieto- ja viestintätekniikka (ICT) on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti perustavan tärkeää, ja sillä on keskeinen rooli uudistetun Lissabonin strategian täytäntöönpanossa. Strategiassa korostetaan, että osaaminen ja innovointi edistävät yhteisössä talouskasvua ja työllisyyttä.

3.2

Yhteenlaskettujen t&k-kulujen arvioidaan kasvavan maailmanlaajuisesti noin 170 prosenttia seuraavien kymmenen vuoden aikana. Sulautettuihin järjestelmiin suuntautuvien t&k-kulujen arvioidaan puolestaan kasvavan 225 prosenttia ja nousevan vuoteen 2015 mennessä 132 miljardiin euroon, kun ne vuonna 2002 olivat 58 miljardia euroa (2).

3.3

Tieto- ja viestintätekniikan t&k-kulut ovat EU:ssa noin 18 prosenttia kaikista t&k-kuluista, kun osuus on Yhdysvalloissa 34 prosenttia ja Japanissa 35 prosenttia. (3) Asukaslukuun suhteutettuina kyseiset kulut ovat EU:ssa noin 80 euroa henkeä kohden, kun taas Yhdysvalloissa ne ovat 350 euroa ja Japanissa 400 euroa henkeä kohden. Sulautettujen järjestelmien tutkimuksen osuus tieto- ja viestintätekniikan tutkimuksesta on suuri: siihen käytetään Euroopassa 380 miljoonaa euroa julkisia varoja, ja sen osuus yritysten ICT-tutkimusbudjeteista on yli 50 prosenttia.

3.4

Saadakseen tulevaisuudessa jalansijaa tällä strategisesti tärkeällä alalla, jolla on suuri kehityspotentiaali, EU:n on lisättävä alan investointejaan ja hyödynnettävä investointeja entistä paremmin sen sijasta, että tukeuduttaisiin voimavaroja hajauttavaan ja päällekkäisyyksiin johtavaan tutkimusrakenteeseen. Yrityksillä ei tätä nykyä ole EU:ssa minkäänlaisia puitteita, joiden avulla ne voisivat kehittää tarvittavia teknologioita ja standardeja.

3.4.1

Yleisesti ottaen kehitystä jarruttavat yritysten t&k-tavoitteiden koordinoinnin puute, päällekkäisyydet sekä se, että suppeita tutkimusmäärärahoja ei hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla.

3.4.2

Komission ehdotuksen tavoitteena on muuttaa tilannetta.

4.1

Asiakirjan KOM(2007) 243 lopullinen aiheena oleva päätös ARTEMIS-yhteisyrityksen perustamisesta juontaa juurensa seitsemättä puiteohjelmaa koskevasta päätöksestä N:o 1982/2006/EY, jossa säädetään, että yhteisö osallistuu tieteellistä tutkimusta koskevien julkisen ja yksityisen sektorin pitkäaikaisten kumppanuuksien luomiseen unionitasolla.

4.2

Kumppanuudet toteutetaan yhteisten teknologia-aloitteiden muodossa, ja ne pohjautuvat aiemmin perustettuihin eurooppalaisiin teknologiayhteisöihin.

4.3

Komissio korostaa erityisohjelmasta ”Yhteistyö” tekemässään päätöksessä 2006/971/EY (4) tarvetta luoda julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja nimeää kuusi alaa, joilla olisi luotava yhteisiä teknologia-aloitteita eurooppalaisen tutkimuksen piristämiseksi. Nämä alat ovat

4.4

Asiakirjassa KOM(2007) 243 lopullinen tehty ehdotus, joka on tämän lausunnon aiheena, liittyy tällaiseen yleiseen strategiaan ja käsittelee neuvoston asetusta ARTEMIS-yhteisyrityksen perustamisesta sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskevan yhteisen teknologia-aloitteen toteuttamiseksi.

4.5

Yhteisyrityksen on tarkoitus toimia perustavan tärkeällä, ”älykkyyden sulauttamiseen” liittyvällä alalla. Tämä strateginen toiminta-ala kattaa autot, kodinkoneet, viestintälaitteet, ohjausjärjestelmät ja toimistolaitteet.

4.6

On odotettavissa, että edellä mainituilla osa-alueilla sulautettujen järjestelmien jo nykyisin huomattava merkitys laitteiden ohjauksessa lisääntyy merkittävästi seuraavien viiden vuoden aikana. Sulautettujen järjestelmien osuuden arvioidaan nousevan 35–40 prosenttiin lopputuotteen arvosta, ja niiden kokonaismäärän arvioidaan olevan vuoteen 2010 mennessä 16 miljardia ja vuoteen 2020 mennessä yli 40 miljardia.

4.7

Yhteisen teknologia-aloitteen käynnistämisen pääperusteena on halu saada aikaan eurooppalainen tutkimus- ja kehittämisohjelma, joka auttaa Euroopan taloutta saavuttamaan maailmanlaajuisen johtoaseman sulautettujen tietotekniikkajärjestelmien alalla. Tällaiset järjestelmät ovat välttämättömiä innovaatioita aloilla, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä eurooppalaisten yritysten kilpailukyvylle ja kehittämiselle.

4.8

ARTEMIS-aloite on komission mukaan perustavan tärkeä, jotta ei kävisi samoin kuin pöytätietokoneiden ja Internetin tapauksissa, joissa tuotanto siirtyi Euroopan ulkopuolelle (Yhdysvaltoihin, Japaniin jne.) juuri tutkimus- ja innovointialan investointien puutteen takia.

4.9

Ennen yhteisen ARTEMIS-teknologia-aloitteen laadintaa on kuultu laajasti sidosryhmiä, toteutettu huomionarvoisia aloitteita ja järjestetty konferensseja unionitasolla. Korkeakoulut ja yritykset ovat voineet ottaa etukäteen kantaa ARTEMIS-yhteisyrityksen tavoitteisiin ja tehtäviin, ja käsillä olevassa ehdotuksessa on voitu hyödyntää niiden asiantuntemusta sulautettujen järjestelmien alalla. Jäsenvaltiot ovat todenneet, että tulevaisuuden haasteisiin kyetään vastaamaan vain unionitasolla.

—

ARTEMISIA-järjestön rahoitusosuus, joka on enintään 20 miljoona euroa tai enintään 1 prosentin osuus hankkeiden kokonaiskustannuksista, kuitenkin siten, että rahoituksen määrä on enintään 30 miljoonaa euroa

—

yhteisön rahoitusosuus, joka on enintään 10 miljoonaa euroa

—

ARTEMIS-osakasvaltioiden luontaissuoritukset.

—

yhteisön rahoitusosuus, joka on 410 miljoonaa euroa

—

ARTEMIS-osakasvaltioiden rahoitusosuudet, jotka suoritetaan suoraan t&k-hankkeisiin osallistuville tutkimus- ja kehittämisorganisaatioille

—

tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden luontaissuoritukset.

4.12.1

Joulukuun 31 päivään 2013 asti komission rahoitusosuus on enintään 420 miljoonaa euroa. Varat saadaan tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman täytäntöön panemiseksi toteutettavan ”Yhteistyö” -erityisohjelman määrärahoista neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Vuodeksi 2008 tehdään sitoumus 42,5 miljoonan euron määrästä.

4.12.2

Tällainen huomattava investointi on perusteltu, sillä ARTEMIS-yhteisyrityksen toiminnasta saatavista alakohtaisista tuloksista tulee myös merkittäviä viitekohtia yhteisön koko politiikalle etenkin ympäristö-, liikenne-, energia- ja sisämarkkinakysymyksissä. Tällä tavoin näillä politiikanlohkoilla edistetään konkreettisesti Lissabonin kilpailukykytavoitteiden ja Barcelonan tavoitteiden saavuttamista tutkimuskulujen osalta. Ehdotettu aloite on osa yhteisön kunnianhimoista strategiaa, johon kuuluu mm. ehdotus Euroopan teknologiainstituutin perustamisesta.

4.14

Komission mukaan ARTEMIS-yhteisyrityksen perustamisesta koituu yhteisölle seuraavanlaista objektiivista hyötyä:

5.1

ETSK kannattaa yleisesti komission strategiaa. Komitea katsoo, että tutkimus- ja kehittämisinvestointeja vauhdittamalla luodaan Euroopan yrityksille vakaa viitekehys sellaisen uuden välineen muodossa, jonka avulla voidaan yhtenäistää yhteisön tarjoamaa rahoitusta sekä välttää ohjelmien eriytyminen ja kirjavuus, jotka ovat tehneet tulosten arvioinnista lähes mahdotonta.

5.2

Kuten edellä kohdassa 4.2 todetaan, yhteiset teknologia-aloitteet pohjautuvat aiemmin perustettuihin eurooppalaisiin teknologiayhteisöihin. Kyseiset yhteisöt ovat kuitenkin vain harvoin onnistuneet tavoitteessaan, jonka mukaan niiden oli määrä elvyttää merkittävällä tavalla Euroopassa tehtävää tutkimusta. Syynä on ollut erityisesti se, että vastuun antaminen yhteisöihin osallistuneille toimijoille on ollut puutteellista. Yhteisten teknologia-aloitteiden käynnistämisen taustalla on havainto, että eurooppalaiset teknologiayhteisöt ovat osin epäonnistuneet tehtävässään, jossa keskeistä oli merkittävän kilpailukykypanoksen antaminen teollisuudelle.

5.2.1

ETSK pahoittelee, ettei komissio erittele ehdotuksessaan tarkemmin, millaista työtä eurooppalaisten teknologiayhteisöjen yhteydessä on tehty: tästä ei esitetä minkäänlaista katsausta, saavutettuja tuloksia eikä lähdeviittauksia.

5.2.2

Komitea kannattaakin aikomusta laatia yhteisistä teknologia-aloitteista vuosittain raportti, jossa esitellään saavutetut tulokset ja edistysaskeleet.

5.3

Komitea katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuva ARTEMIS-yhteisyritys vahvistaa edellytyksiä luoda eurooppalainen tutkimusalue ja edistää ratkaisevasti Euroopan yritysten kilpailukykyä.

5.4

Yhä älykkäämpien järjestelmien saatavuus tulevaisuudessa voi edistää merkittävästi entistä turvallisempien tuotteiden tuotantoa sekä korkeatasoisten koulutusohjelmien ja asiantuntemuksen kehittämistä, mikä puolestaan luo edellytyksiä työpaikkojen luomiseen ja kehittämiseen.

5.5

Puoltaessaan puheena olevaa ehdotusta ETSK korostaa ensisijaisesti sen merkitystä, että ehdotukseen sisältyy luova investointistrategia.

5.5.1

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun tutkimus- ja kehittämisohjelmassa hyödynnetään yhteisön resurssien ja — harvinaista kyllä — (ARTEMISIA-järjestön edustamien) yritysten resurssien lisäksi myös eri jäsenvaltioista ja hankkeeseen osallistuvista t&k-organisaatioista peräisin olevia resursseja.

5.5.2

Tämän uudenlaisen yhdistelymekanismin avulla aikaan saatavien tutkimustuotteiden hyödyntäminen saattaa osoittautua monimutkaiseksi. Niinpä ETSK pitää ilahduttavana, että yhteisyrityksen yhtiöjärjestyksen 24 artiklassa kiinnitetään runsaasti huomiota immateriaalioikeuksiin ja eritellään ne tarkasti.

5.6

ETSK katsoo kuitenkin, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja uuden järjestelmän potentiaalin hyödyntämiseksi mahdollisimman tarkoin on tarpeen toimia seuraavasti:

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/19

1.1

Komitea on tyytyväinen päätökseen perustaa Clean Sky -yhteisyritys. Komitea katsoo, että vauhdittamalla tällä tavalla tutkimus- ja kehittämisinvestointeja julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoituksen keinoin luodaan Euroopan yrityksille vakaa viitekehys, jonka avulla voidaan yhtenäistää yhteisön tarjoamaa rahoitusta sekä koordinoida liian usein hajallaan harjoitettavaa tutkimusta ja lisätä siten sen tehokkuutta.

1.2

Komitea on tyytyväinen valittuun alaan. Valinta vastaa Lissabonin strategian tavoitteita ja tarjoaa mahdollisuuden antaa uusi sysäys teknisesti innovatiiviselle ja runsaasti korkeaa ammattitaitoa vaativia työpaikkoja luovalle elinkeinoalalle samalla kun se auttaa samaan aikaan tarvittavaa edistystä ympäristön laadun parantamisessa.

1.3

Puoltaessaan käsiteltävänä olevaa ehdotusta ETSK korostaa ensiksi ehdotetun tutkimusinvestointeja ja tutkimuksen koordinointia koskevan strategian merkitystä EU:lle. Komitea katsoo myös, että kyseinen strategia vahvistaa edellytyksiä luoda eurooppalainen tutkimusalue ja edistää merkittävästi eurooppalaisten alan yritysten kilpailukykyä.

1.4

Tutkimuksen lopputuotteiden käyttö ja jako tulisi kuitenkin määritellä nykyistä tarkemmin etenkin teollis- ja tekijänoikeuksiin sekä patentteihin liittyvien kysymysten osalta, kun otetaan huomioon toiminnan rahoitus, johon osallistuu useita eri tahoja, sekä toimintaan varattavan yhteisön rahoituksen suuruus.

1.5

Lisäksi komitea pitää seuraavia asioita välttämättöminä:

2.1

Tarkasteltavana olevan asetusehdotuksen tarkoituksena on käynnistää yksi ensimmäisistä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista tutkimuksen ja kehittämisen alalla. Ehdotuksessa määritettävä yhteinen teknologia-aloite kuuluu ensimmäisten joukkoon: kyseessä on ilmailun ja lentoliikenteen alalla toteutettava aloite, jonka nimeksi on annettu ”Clean Sky”.

2.2

Yhteisten teknologia-aloitteiden tavoitteena on, että teollisuus, tutkimusorganisaatiot, jäsenvaltiot ja komissio voivat yhdistää tiettyihin tutkimusohjelmiin tarkoitetut resurssinsa täysin tai osittain.

2.3

Toisin kuin perinteiset strategiat, jotka perustuvat julkisen rahoituksen tapauskohtaiseen myöntämiseen hankkeille, yhteiset teknologia-aloitteet koskevat laajoja tutkimusohjelmia, joilla on yhteiset strategiset tavoitteet. Tällaisen uuden lähestymistavan avulla pyritään kokoamaan kriittinen massa eurooppalaista tutkimus- ja innovointitoimintaa varten, vahvistamaan tiedeyhteisöä strategisilla pääaloilla ja yhdenmukaistamaan hankkeiden rahoitusta, jotta tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää nykyistä joutuisammin. Yhteiset teknologia-aloitteet koskevat ratkaisevia aloja, joilla sovellettavat nykyiset välineet eivät ole mittakaavaltaan eivätkä nopeudeltaan riittäviä pitämään Eurooppaa maailmanlaajuisen kilpailun kärjessä tai nostamaan Euroopan johtoasemaan. Kyse on aloista, joilla tutkimuksen rahoittaminen valtioiden, EU:n ja yksityisten tahojen varoin voi tuottaa merkittävää lisäarvoa, etenkin kun tuetaan tutkimus- ja kehitystoiminnan yksityisen rahoituksen lisäämistä.

2.4

Ilmailun ja lentoliikenteen alalla toteutettavan yhteisen Clean Sky -teknologia-aloitteen päätavoitteena on vauhdittaa puhtaan lentoliikenneteknologian kehittämistä EU:ssa, jotta sitä voitaisiin ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Kyseisen teknologian avulla pyritään varmistamaan alan kilpailukyvyn säilyminen sekä edistämään Euroopan strategisten ympäristötavoitteiden ja yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamista yhdessä kestävän taloudellisen kasvun kanssa.

3.1

Ohjelman tarve ja oikeutus perustuvat ennusteeseen, jonka mukaan lentoliikenne kaksinkertaistuu seuraavien 20 vuoden aikana, sekä arvioon, että ympäristöystävällisen lentoliikennejärjestelmän kehittäminen sekä matkustaja- että rahtiliikennettä varten on keskeinen tekijä Euroopan talouskasvun ja yhteiskuntakehityksen varmistamiseksi.

3.2

Päätös ryhtyä Euroopan tason toimenpiteisiin vaikuttaa asianmukaiselta, kun otetaan huomioon, etteivät asiaan liittyvien osapuolien eri jäsenvaltioissa toteuttamat toimet ole optimaalisia tarvittavien taloudellisten resurssien tai tieteellisen panoksen näkökulmasta.

3.3

Jäsenvaltioiden suora osallistuminen on ratkaisevan tärkeää tarvittavan rahoituksen saamiseksi sekä siksi, että useat päätökset tehdään edelleen jäsenvaltiotasolla. Tämä koskee yhtä lailla osallistumiskutsujen esittämistä ohjelmiin kuin ohjelmien kaikkien vaiheiden seurantaa sekä tulosten arviointia.

3.4

Ilmailualalla on edessään huomattavia haasteita, kuten ympäristövaikutukset, jotka voivat jarruttaa alan kehitystä.

3.5

Tärkeimmät ensisijaiset tavoitteet ovat ilmailualan ilmastonmuutosvaikutusten rajoittaminen ja meluhaittojen vähentäminen. Yhteisön lainsäädännössä vaadittavien vähennysten aikaansaaminen vaatii todellisten teknologisten muutosten toteuttamista lähitulevaisuudessa. (Ilmailualan eurooppalainen teknologiayhteisö ACARE on asettanut strategisissa tutkimuslinjauksissaan tavoitteeksi hiilidioksidipäästöjen vähentämisen 50 prosentilla, typen oksidien vähentämisen 80 prosentilla ja meluhaittojen vähentämisen 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.)

3.6

Euroopan ilmailuala, joka työllistää nykyään kolme miljoonaa henkeä Euroopassa, joutuu lisäksi vastaamaan kovaan kilpailuun. Syynä tähän ovat ilmailualalle suunnatut julkiset investoinnit muualla maailmassa, etenkin Yhdysvalloissa, jossa kyseiselle alalle osoitetut tutkimusresurssit ovat kolme kertaa suuremmat kuin Euroopassa nykyään käytössä olevat resurssit.

3.7

Julkisen sektorin osallistuminen on mielekästä myös siksi, että ilmailualan erityispiirteenä on investoinneista saatavan tuoton pitkä odotusaika. Tämä taas saattaa aiheuttaa markkinapuutteita, kun ilmailualan t&k-toimintaan ei investoida.

3.8

Ilmailu- ja lentoliikenteen alan ottaminen mukaan ”Yhteistyö”-erityisohjelmaan (ks. kohta 4.3) on perusteltua, jotta voidaan parantaa nykyisten ja tulevien sukupolvien terveyttä ja elämänlaatua minimoimalla ilma-alusten ympäristövaikutukset, parantamalla paikallista ilmanlaatua, vähentämällä melua lentoasemien lähellä ja parantamalla olosuhteita matkustajien kannalta.

4.1

Ehdotus asetukseksi Clean Sky -yhteisyrityksen perustamisesta (KOM(2007) 315 lopullinen) pohjautuu päätöksessä N:o 1982/2006/EY hyväksyttyyn seitsemänteen puiteohjelmaan. Kyseisen päätöksen mukaan yhteisö voi antaa tutkimuksen alalla rahoitusta julkisen ja yksityisen sektorin pitkäaikaisten yhteistyökumppanuuksien muodostamiseen yhteisön tasolla.

4.2

Kumppanuudet toteutetaan yhteisten teknologia-aloitteiden muodossa, ja ne pohjautuvat aiemmin perustettuihin eurooppalaisiin teknologiayhteisöihin.

4.3

Neuvosto korostaa erityisohjelmaa ”Yhteistyö” koskevassa päätöksessään N:o 2006/971/EY tarvetta muodostaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuuksia ja mainitsee kuusi alaa, joilla yhteisten teknologia-aloitteiden perustaminen on tarkoituksenmukaista eurooppalaisen tutkimustoiminnan elvyttämiseksi. Nämä alat ovat

4.4

Lausunnon kohteena olevassa asiakirjassa (KOM(2007) 315 lopullinen) ehdotetaan asetusta, jolla on määrä toteuttaa edellä kuvatun yleisstrategian puitteissa ilmailu- ja lentoliikenteen alan yhteinen teknologia-aloite perustamalla Clean Sky -niminen yhteisyritys.

4.5

Clean Sky -yhteisyrityksen tavoitteet esitetään selvästi ja yksityiskohtaisesti tarkasteltavana olevan asetusehdotuksen liitteenä olevan yhtiöjärjestyksen 3 artiklassa. Ehdotetun asetuksen 3 artiklassa on tiivistelmä näistä erittäin laajan ja kunnianhimoisen toiminta-alan kattavista tavoitteista:

4.5.1

Clean Sky -yhteisyrityksen tarkoituksena on siten varmistaa eri toiminta-alueiden välinen integrointi ja koordinointi hyödyntämällä mittakaavaetuja. Clean Sky rakentuu kuudesta teknisestä alueesta, joita kutsutaan integroitujen teknologioiden demonstraatioiksi (Integrated Technology Demonstrators, ITD):

Kullakin teknisellä alueella saavutettaviksi suunnitellut teknologiset tavoitteet on jo asetettu.

4.6

Clean Sky -yhteisyritys katsotaan direktiivin 2004/17/EY 22 artiklassa ja direktiivin 2004/18/EY 15 artiklan c kohdassa tarkoitetuksi kansainväliseksi elimeksi, jolla on oikeushenkilöllisyys. Yhteisyrityksen kotipaikaksi tulee Bryssel, ja yrityksen toiminta päättyy 31. joulukuuta 2017. Neuvosto voi jatkaa toimikautta.

4.7.1

Ehdotukseen sisältyy neuvoston asetus ja sen liitteenä oleva yhteisyrityksen yhtiöjärjestys. Ehdotus pohjautuu perustamissopimuksen 171 artiklaan. Yhteisyrityksestä tulee yhteisön elin. Vaikka sen talousarvio kuuluu neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 185 artiklan soveltamisalaan, tässä yhteydessä on otettava huomioon aloitteen erityispiirteet: kyse on julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista, joissa yksityisten panosten osuus on huomattava ja vähintään samansuuruinen kuin julkinen rahoitus.

—

Euroopan yhteisö, jota edustaa komissio.

—

12 ITD-toimien vetäjää ja enintään 74 assosiaatiojäsentä, joiden liittymissäännöt esitetään tarkasteltavana olevan asetusehdotuksen liitteenä olevan yhtiöjärjestyksen 2 artiklassa.

—

Mikä tahansa julkinen tai yksityinen taho, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon tai seitsemänteen puiteohjelmaan assosioituneeseen maahan, voi hakea Clean Sky -yhteisyrityksen osakkuutta seuraavin edellytyksin: ITD-toimien vetäjinä ne sitoutuvat antamaan varoja suhteessa yhteisyrityksen yleisiin tavoitteisiin ja linjassa niiden kanssa; assosiaatiojäseninä niiden sitoutuminen on suhteessa sen integroitujen teknologioiden demonstraation budjettiin, johon ne osallistuvat, ja linjassa kyseisen integroitujen teknologioiden demonstraation vaatimusten kanssa.

4.9.1

Clean Sky -yhteisyrityksen juoksevat kustannukset katetaan yhtäältä Euroopan yhteisön ja toisaalta muiden osakkaiden samantasoisilla osuuksilla siten että kummankin osuus on 50 prosenttia.

4.9.2

Yhteisön enimmäisosuus Clean Sky -yhteisyrityksen juoksevien kustannusten ja tutkimustoimien rahoituksesta on 800 miljoonaa euroa, joka suoritetaan Euroopan yhteisön seitsemännen puiteohjelman täytäntöön panemiseksi toteutettavan ”Yhteistyö” -erityisohjelman aihealueen ”Liikenne” määrärahoista neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 54 artiklan mukaisesti.

5.1

Komitea on tyytyväinen päätökseen perustaa seitsemänteen puiteohjelmaan pohjautuva Clean Sky -yhteisyritys. Komitea katsoo, että tutkimus- ja kehittämisinvestointeja vauhdittamalla luodaan Euroopan yrityksille vakaa viitekehys sellaisen uuden välineen muodossa, jonka avulla voidaan yhtenäistää yhteisön tarjoamaa rahoitusta sekä välttää ohjelmien eriytyminen ja kirjavuus, jotka ovat tehneet tulosten arvioinnista lähes mahdotonta.

5.2

Esitetty aloite on Euroopan unionin poliittisten linjausten ja tavoitteiden mukainen ja sopusoinnussa Lissabonin strategian yhteydessä määritettyjen suuntaviivojen kanssa. Lissabonin strategiassa korostetaan tietämykseen ja innovoinnin merkitystä kasvun ja työllisyyden edistämiselle yhteisössä. Aloitteeseen sisältyy yhteisön päästökauppajärjestelmään liittyviä toimia, ja sen avulla pitäisi voida merkittävästi edistää ACARE:n ympäristöaiheisten tutkimuslinjausten toteuttamista.

5.3

Komitea katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuva Clean Sky -yhteisyritys vahvistaa samalla tavalla kuin muut seitsemännen puiteohjelman yhteydessä toteutettavat teknologia-aloitteet edellytyksiä luoda eurooppalainen tutkimusalue ja edistää ratkaisevasti Euroopan yritysten kilpailukykyä.

5.4

Puoltaessaan käsiteltävänä olevaa ehdotusta ETSK korostaa ennen kaikkea ehdotetun tutkimusinvestointeja ja tutkimuksen koordinointia koskevan strategian merkitystä EU:lle.

5.5

Komitea katsoo kuitenkin, että tutkimuksen lopputuotteiden käyttö ja jako tulisi määritellä nykyistä tarkemmin, kun otetaan huomioon monimuotoinen rahoitusjärjestelmä ja toimintaan varattavan yhteisön rahoituksen suuruus. Patentteja ja teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä, joita käsitellään ehdotetun asetuksen 20 artiklassa vain pääpiirteittäin, olisi sen vuoksi syytä tarkastella täsmällisemmin ja selvemmin, sillä ne voivat muuten haitata Clean Sky -yhteisyrityksen sujuvaa toteuttamista ja toimintaa.

5.6

ETSK katsoo kuitenkin, että asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja uuden järjestelmän potentiaalin hyödyntämiseksi mahdollisimman tarkoin on tarpeen toimia seuraavasti:

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/22

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen päätökseen perustaa ENIAC-yhteisyritys (1).

1.1.1

Komitea katsoo, että vauhdittamalla tällä tavalla tutkimus- ja kehittämisinvestointeja julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoituksen keinoin luodaan Euroopan yrityksille vakaa viitekehys, jonka avulla voidaan yhtenäistää yhteisön tarjoamaa rahoitusta sekä koordinoida liian usein hajallaan olevaa tutkimusta ja lisätä siten sen tehokkuutta.

1.2

Komitea on tyytyväinen valittuun alaan. Kehittämällä kyseistä teknisesti innovatiivista alaa, joka tarjoaa merkittäviä tulevaisuudenmahdollisuuksia ja luo runsaasti korkeaa ammattitaitoa vaativia työpaikkoja, voidaan lisäksi suoraan edistää Lissabonin strategian kilpailukykytavoitteiden sekä Barcelonassa sovitun tavoitteen (1 prosentti BKT:sta olisi käytettävä tutkimukseen) saavuttamista. Samalla voidaan antaa panos yhteisön muiden politiikanalojen, kuten ympäristö-, liikenne-, energia- ja terveyspolitiikan kehittämiseen.

1.3

Puoltaessaan käsiteltävänä olevaa ehdotusta ETSK korostaa etenkin ehdotetun tutkimusinvestointeja ja tutkimuksen koordinointia koskevan strategian merkitystä EU:lle. Komitea katsoo myös, että kyseinen strategia vahvistaa edellytyksiä luoda eurooppalainen tutkimusalue ja edistää merkittävästi alan eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä.

1.4

Tällainen uudenlainen yhdistelymekanismi saattaa osoittautua monimutkaiseksi, kun ENIAC-yhteisyrityksen avulla aikaan saatavia tutkimustuotteita hyödynnetään ja siirretään tuotantovaiheeseen. Tätä ajatellen ETSK pitää ilahduttavana, että ehdotuksessa kiinnitetään runsaasti huomiota immateriaalioikeuksia koskeviin periaatteisiin.

1.5

Komitea panee tyytyväisenä merkille erityishuomion, jota ehdotuksessa kiinnitetään vaaraan, että nanoelektroniikkatuotantoa siirtyy maailman muille alueille. ETSK kannattaa ajatusta alakohtaisesta erityislähestymistavasta.

1.6

ETSK katsoo lisäksi, että uuden järjestelmän tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi mahdollisimman tarkoin on tarpeen toimia seuraavasti:

2.1

Tarkasteltavana olevalla ehdotuksella neuvoston asetukseksi pyritään käynnistämään yksi ensimmäisistä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista tutkimuksen ja kehittämisen alalla. Ehdotuksessa määriteltävä yhteinen teknologia-aloite kuuluu ensimmäisten joukkoon: kyseessä on nanoteknologian alalla toteutettava aloite, jonka nimeksi on annettu ENIAC.

2.2

Yhteisten teknologia-aloitteiden tavoitteena on, että teollisuus, jäsenvaltiot ja komissio voivat yhdistää tiettyihin tutkimusohjelmiin tarkoitetut resurssinsa täysin tai osittain.

2.3

Toisin kuin perinteiset strategiat, jotka perustuvat julkisen rahoituksen tapauskohtaiseen myöntämiseen hankkeille, yhteiset teknologia-aloitteet koskevat laajoja tutkimusohjelmia, joilla on yhteiset strategiset tutkimustavoitteet. Tällaisen uuden lähestymistavan avulla pyritään kokoamaan kriittinen massa eurooppalaista tutkimus- ja innovointitoimintaa varten, vahvistamaan tiedeyhteisöä strategisilla pääaloilla ja yhdenmukaistamaan hankkeiden rahoitusta, jotta tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää nykyistä joutuisammin. Yhteiset teknologia-aloitteet koskevat ratkaisevia aloja, joilla sovellettavat nykyiset välineet eivät ole mittakaavaltaan eivätkä nopeudeltaan riittäviä pitämään Eurooppaa maailmanlaajuisen kilpailun kärjessä tai nostamaan Euroopan johtoasemaan. Kyse on aloista, joilla tutkimuksen rahoittaminen valtioiden, EU:n ja yksityisten tahojen varoin voi tuottaa merkittävää lisäarvoa, etenkin kun tuetaan tutkimus- ja kehitystoiminnan yksityisen rahoituksen lisäämistä.

2.4

Nanoelektroniikkaa koskevan yhteisen teknologia-aloitteen (ENIAC) yleistavoitteena on nanoelektroniikan keskeisen osaamisen kehittäminen Euroopan kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi nyt tarkasteltavana olevalla asetuksella luodaan oikeudelliset puitteet perustamalla ENIAC-yhteisyritys.

3.1

Elektroniikkakomponenttien määrä korkean teknologian innovatiivisissa tuotteissa lisääntyy jatkuvasti. Sen vuoksi nanoteknologia on Euroopan teollisuuden kilpailukyvylle ja kasvulle strategisesti tärkeä ala.

3.2

Nanoteknologian ala tuottaa useiden alojen tärkeimmille teollisille toimijoille välttämättömiä laitteistoja. Tällaisia toimialoja ovat muun muassa tietoliikenne, kuluttajatuotteet, multimediapalvelut, koulutus, liikenne, terveydenhoito, turvallisuus ja ympäristö.

3.3

Arvioiden mukaan nanoteknologia-alan (joka kattaa varsinaisten tuottajien lisäksi myös tuotantovälineiden ja materiaalien toimittajat) vuosittainen kasvuvauhti on noin 15 prosenttia. Näin nopean kasvuvauhdin säilyttämiseksi alaan on kiinnitettävä kaikki tarvittava huomio.

3.4

Sen vuoksi on pyrittävä yhteisön tason aloitteella säilyttämään maailmanlaajuinen johtoasema kyseisillä aloilla ja vahvistamaan sitä. Sitä varten tarvitaan t&k-ohjelmia, jotka antavat mahdollisuuden saavuttaa teollisen hyödyntämisen näkökulmasta välttämättömät tavoitteet pyrkimällä entistä kunnianhimoisempiin teknologisiin tavoitteisiin ja kilpailukyvyn jatkuvaan vahvistamiseen sekä luomalla korkeaa ammattitaitoa ja huippuosaamista vaativia uusia työpaikkoja.

3.5

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyrityksen valinta toteuttamisvälineeksi antanee mahdollisuuden parantaa alan t&k-toiminnan laatua merkittävästi. Tämä vaikuttaa oleellisen tärkeältä, jotta voidaan poistaa eri jäsenvaltioissa toteutettavien tutkimusohjelmien nykyinen pirstaleisuus, sillä jäsenvaltioissa tehtävä tutkimus ei saavuta kriittistä massaa eikä jäsenvaltioilla ole riittävästi resursseja asianmukaisten ohjelmien rahoittamiseksi.

3.6

Eurooppalaisen ulottuvuuden valinta näyttää siten välttämättömältä, sillä se on ainoa mahdollinen tapa vastata nanoteknologia-alan edessä oleviin mittaviin haasteisiin.

3.7

Yhteisön ulottuvuuden vahvistamisen pitäisi lisäksi mahdollistaa byrokratian vähentäminen ja hallinnon yksinkertaistaminen, jotta jäsenvaltioissa nykyään käytössä olevat eri menettelyt voidaan korvata yhdellä yhdenmukaisella yhteisön menettelyllä, ja t&k-sopimusten tekemiseen kuluvaa aikaa voidaan lyhentää yhteisötasolla nykyään vallitsevaan tilanteeseen verrattuna (vrt. Eureka). Näin voidaan välttää myös toisistaan poikkeavat arviointi- ja valvontamenettelyt.

3.8

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyritys, jonka toimintaan jäsenvaltiot ja asianomaisen alan yritykset suoraan osallistuvat, on innovaatio verrattuna yhteisön eurooppalaisia t&k-ohjelmia koskeviin nykyisiin osallistumismenettelyihin. Lisäksi ohjelman yhteydessä ehdotettu merkittävä yhteisön tason rahoitus mahdollistaa riittävän suuren taloudellisen panostuksen, mikä on välttämätöntä ohjelmalle asetettujen kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

3.9

Jäsenvaltioiden ja yritysten mukanaolo sekä niiden suora osallistuminen tutkimukseen liittyviin kustannuksiin vähintään 50 prosentin rahoitusosuudella tuottaa kerrannaisvaikutuksia, sillä se antaa sysäyksen uuden rahoituksen houkuttelemiselle ja edistää voimakkaasti eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämistä.

3.10

Jäsenvaltioiden suora osallistuminen on välttämätöntä tarvittavien investointien mobilisoimiseksi mutta myös ennen kaikkea siksi, että useat päätökset tehdään edelleen jäsenvaltiotasolla. Tämä koskee etenkin ehdotuspyyntöjen esittämistä sekä prosessin kaikkien vaiheiden suoraa ja jatkuvaa valvontaa.

3.11

Myös teollisuuden suora osallistuminen on välttämätöntä, kun otetaan huomioon, että kyseisen kunnianhimoisen t&k-ohjelman tulokset voivat edistää alan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyyn liittyvien tärkeiden ja asiaankuuluvien tavoitteiden saavuttamista ja vaikuttaa siten myönteisesti alan työllisyystilanteeseen.

4.1

Tutkimusohjelman lähtökohtana on seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma. Ohjelma pohjautuu jo tiedostettuun käsitykseen siitä, että t&k-investointien elvyttäminen on välttämätöntä talouden kilpailukyvyn ja dynamiikan varmistamiseksi.

4.2

Yhteisyrityksen perustaminen ENIAC-teknologia-aloitteen puitteissa edistää suoraan Lissabonin strategian kilpailukykytavoitteiden sekä Barcelonassa sovittujen tutkimusmenoja koskevien tavoitteiden saavuttamista. Samalla se tukee epäsuorasti muiden politiikanalojen, kuten ympäristö-, liikenne-, energia- ja terveyspolitiikan kehittämistä.

4.3

Etenkin EU:n aloite ”Nanotiede ja nanoteknologia: Toimintasuunnitelma Euroopalle 2005–2009” (KOM(2005) 243 lopullinen) sekä kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevän tiedekomitean (SCENIHR) työ luovat puitteet niille yhteisön politiikoille, joihin ENIAC-teknologia-aloite perustuu.

5.1

Asiakirjan (KOM(2007) 356 lopullinen) aiheena oleva päätös ENIAC-yhteisyrityksen perustamisesta juontaa juurensa seitsemättä puiteohjelmaa koskevasta päätöksestä N:o 1982/2006/EY, jossa säädetään, että yhteisö osallistuu tieteellistä tutkimusta koskevien julkisen ja yksityisen sektorin pitkäaikaisten kumppanuuksien luomiseen unionitasolla.

5.2

Kumppanuudet toteutetaan yhteisten teknologia-aloitteiden muodossa, ja ne pohjautuvat aiemmin perustettuihin eurooppalaisiin teknologiayhteisöihin.

5.3

Komissio korostaa erityisohjelmasta ”Yhteistyö” tekemässään päätöksessä 2006/971/EY (2) tarvetta luoda julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja nimeää kuusi alaa, joilla olisi luotava yhteisiä teknologia-aloitteita eurooppalaisen tutkimustoiminnan elvyttämiseksi. Nämä alat ovat

5.4

Lausunnon kohteena olevassa asiakirjassa (KOM(2007) 356 lopullinen) ehdotetaan asetusta, jolla on määrä perustaa edellä kuvatun yleisstrategian puitteissa nanoelektroniikka-alan ENIAC-yhteisyritys.

5.5

ENIAC-yhteisyritys katsotaan direktiivin 2004/17/EY 22 artiklassa ja direktiivin 2004/18/EY 15 artiklan c kohdassa tarkoitetuksi kansainväliseksi elimeksi, jolla on oikeushenkilöllisyys. Yhteisyrityksen kotipaikaksi tulee Bryssel, ja yrityksen toiminta päättyy 31. joulukuuta 2017. Neuvosto voi jatkaa toimikautta.

5.8.1

Ehdotetun asetuksen 4 artiklassa mainitut ENIAC-yhteisyrityksen toimintakustannukset rahoitetaan seuraavista lähteistä:

T&k-toimet, joita ENIAC-yhteisyritys toteuttaa, rahoitetaan 31. joulukuuta 2017 päättyvällä ajanjaksolla seuraavasti:

5.8.2

Joulukuun 31 päivään 2013 asti komission rahoitusosuus on enintään 450 miljoonaa euroa. Varat saadaan tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman täytäntöön panemiseksi toteutettavan ”Yhteistyö” -erityisohjelman määrärahoista neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

—

Määritellään ja toteutetaan tutkimusohjelma nanoelektroniikan keskeisen osaamisen kehittämiseksi, jotta voidaan lujittaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ja kestävää kehitystä sekä mahdollistaa uusien markkinoiden syntyminen.

—

Tuetaan t&k-toimien toteuttamista myöntämällä rahoitusta valittujen hankkeiden osallistujille.

—

Edistetään julkisen ja yksityisen sektorin välistä kumppanuutta, jolla pyritään käynnistämään ja yhdistämään yhteisön tasoisia, kansallisia ja yksityisiä toimia, ja edistetään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön kehittymistä.

—

Varmistetaan nanoelektroniikkaa koskevan yhteisen teknologia-aloitteen tuloksellisuus ja jatkuvuus.

—

Aikaansaadaan eurooppalaisen t&k-toimintojen synergiaa ja koordinointia, mukaan luettuna alalla parhaillaan valtioiden välisissä t&k-ohjelmissa (Eureka) toteutettavan toiminnan vähittäinen liittäminen ENIAC-yhteisyritykseen.

6.1

Komitea on tyytyväinen päätökseen perustaa ENIAC-yhteisyritys sekä siihen liittyvään asetusehdotukseen. Puoltaessaan käsiteltävänä olevaa päätöstä ETSK korostaa ennen kaikkea ehdotetun tutkimusinvestointeja ja tutkimuksen koordinointia koskevan strategian merkitystä EU:lle.

6.2

Samoin kuin aikaisemmissa lausunnoissaan, jotka komitea on antanut erityisohjelmaa ”Yhteistyö” koskevan neuvoston päätöksen N:o 2006/971/EY perusteella annetuista asetuksista, komitea katsoo, että tutkimus- ja kehittämisinvestointien vauhdittaminen on asianmukainen tapa luoda Euroopan yrityksille vakaa viitekehys, jonka avulla voidaan yhtenäistää yhteisön tarjoamaa rahoitusta sekä välttää ohjelmien eriytyminen ja kirjavuus.

6.3

Esitetty aloite on Euroopan unionin poliittisten linjausten ja tavoitteiden mukainen ja sopusoinnussa Lissabonin strategian yhteydessä määritettyjen suuntaviivojen kanssa. Lissabonin strategiassa korostetaan tietämykseen ja innovoinnin merkitystä kasvun ja työllisyyden edistämiselle yhteisössä. Nanoteknologialla on itse asiassa erittäin suuri merkitys, sillä se on nykyään innovaatioiden liikkeelle paneva voima useilla unionin kehityksen ja kasvun kannalta herkillä ja strategisilla aloilla (tieto- ja viestintäteknologia, liikenne, laskenta, tuotannon automatisointi, terveydenhuolto jne.). Yhteisyrityksen perustaminen voi olla yksi keino säilyttää Euroopan kyky suunnitella ja valmistaa sen omien laatu-, kestävyys- ja ympäristönsuojeluvaatimusten mukaisia tuotteita tai jopa vahvistaa tätä kykyä. Yrityksen perustaminen vahvistaa edellytyksiä luoda eurooppalainen tutkimusalue ja edistää merkittävästi alan eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä.

6.4

Komitea panee tyytyväisenä merkille, että tarkasteltavana olevaa yhteistä teknologia-aloitetta koskevaan ehdotukseen liittyvässä vaikutusten arvioinnissa kiinnitetään erityishuomiota vaaraan, että nanoelektroniikkatuotantoa siirtyy maailman muille alueille. Tämä on tärkeä asia, sillä kyseisen alan tuotanto luo runsaasti lisäarvoa vauhdittamalla kasvua ja edistämällä työllisyyttä samalla kun osa Euroopan unionin alan kehittämiseen varaamista varoista saadaan tuotannon ansiosta takaisin. Näin ollen ETSK kannattaa ajatusta alakohtaisen erityislähestymistavan luomisesta tämän keskeisen alan tukemiseksi.

6.5

Tällainen uudenlainen yhdistelymekanismi saattaa osoittautua monimutkaiseksi, kun ENIAC-yhteisyrityksen avulla aikaan saatavia tutkimustuotteita hyödynnetään ja siirretään tuotantovaiheeseen. Tätä ajatellen ETSK on tyytyväinen siihen, että yhtiöjärjestyksen 23 artiklassa esitettävien immateriaalioikeuksia koskevien periaatteiden määrittelyyn on kiinnitetty runsaasti huomiota. Komitea on myös tyytyväinen siihen, että asetuksen toimintasuunnitelmassa otetaan merkittävällä tavalla huomioon terveys- ja turvallisuuskysymykset.

6.6

ETSK katsoo, että yhteisyrityksen tavoitteiden toteuttamiseksi ja uuden järjestelmän tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaasti on tarpeen toimia seuraavasti:

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/27

1.1

Jatkona yhteisön säännöstöä koskevaa vihreää kirjaa (1) ja etämyyntidirektiivin täytäntöönpanoa koskevaa komission tiedonantoa (2) käsitteleville lausunnoilleen ETSK kannattaa komission aloitetta tarkistaa 26. lokakuuta 1994 annettua direktiiviä 94/47/EY (3) ehdotetulla tavalla (4) seuraavassa esitetyin huomioin ja suosituksin.

1.2

Komitea kannattaa yleisesti ottaen ja olennaisilta osin komission ehdotusta, kun on kyse direktiivin soveltamisalan laajentamisesta, uusien tuotteiden määrittelystä ja luonnehdinnasta, sopimuksentekoa edeltävän ja sopimusta koskevan tietojenantovelvollisuuden tiukentamisesta sekä peruuttamisajan yhdenmukaistamisesta ja kaikenlaisten maksujen kieltämisestä kyseisenä aikana.

1.3

Vaikka komitea pitää tervetulleena tarkasteltavana olevan ehdotuksen pelkistettyä lähestymistapaa, jossa jäsenvaltioille jätetään mahdollisuus edetä kuluttajansuojassa pidemmälle perustamissopimuksen periaatteiden mukaisesti, se katsoo kuitenkin, että jos jollakin alalla maksimaalinen yhdenmukaistaminen olisi perusteltua, se olisi komission oman käsityksen mukaan — kuten käy ilmi yhteisön säännöstöä käsittelevästä vihreästä kirjasta — nimenomaan tarkasteltavana olevalla alalla. Tämä johtuu alaa koskevan oikeuden ainutlaatuisesta luonteesta sekä syvälle käyvistä kansallisista eroista sen vivahteikkaan juridisen luonteen käsitteellistämisessä ja luonnehdinnassa, minkä seurauksena kansalliset oikeusjärjestelmät poikkeavat toisistaan merkittävästi etenkin sopimusten vähimmäis- ja enimmäiskeston, pätemättömyyden tai mitättömyyden ja purkamisen tai irtisanomisen osalta.

1.4

ETSK pahoitteleekin sitä, että vaikka komissio toteaa, että suurin osa alalla syntyvistä ongelmista on usein luonteeltaan valtioiden rajat ylittäviä ja että jäsenvaltiot eivät näin ollen kykene asianmukaisella tavalla ratkaisemaan niitä yksinään kansallisten lainsäädäntöjen eroavuuksien johdosta, se loppujen lopuksi käsittelee ainoastaan eräitä kyseisiin oikeuksiin liittyviä näkökulmia jättäen jälleen kerran jäsenvaltioiden ratkaistavaksi joukon tilanteita. Tämä ei muuta juuri ollenkaan esiin tuotujen ongelmien nykyistä tilannetta.

1.5

Vaikka ETSK kannattaa vähimmäistason yhtenäistämistä koskevan järjestelmän hyväksymistä, se katsoo muiden yhteisön toimielinten tavoin (5), että kuluttajien oikeuksia suojaavien toimenpiteiden taso on asetettu liian alhaalle. Kokemukset osoittavat, että suuri enemmistö jäsenvaltioista ei ole hyödyntänyt lauseketta, vaan on omaksunut sitä vastoin kirjaimellisen lähestymistavan. (6) Asianmukaista kuluttajansuojan tasoa ei näin ollen ole saavutettu, ja komitea kehottaakin komissiota toissijaisuusperiaatteen mukaisesti säätelemään muita, yhtä lailla tärkeitä näkökohtia direktiiviehdotuksessa asettamalla lähtökohdaksi kuluttajasuojan aiempaa korkeamman tason.

1.6

Näin ollen ETSK ehdottaa, että parannettaisiin eräitä järjestelyitä, jotka liittyvät tarkasteltavina olevia oikeuksia, pääsopimuksen ehtoja sekä pääsopimuksen ja täydentävien sopimusten — etenkin pääsopimukseen liittymättömien luottosopimusten — suhdetta koskevaan oikeudelliseen järjestelmään, jotta voitaisiin vahvistaa ja varmistaa asianmukaista kuluttajansuojaa.

1.7

Kuten aiemmissa lausunnoissaan (7), ETSK painottaa, että sopimuspuolille — ja etenkin huonommin informoiduille sopimuspuolille — on tarjottava asianmukaista tietoa. ETSK katsoo näin ollen, ettei heti alkuunsa tulisi sulkea pois mahdollisuutta, että jäsenvaltiot ryhtyvät soveltamaan direktiivissä säädettyjä oikeuksia vakavalla tavalla loukkaaviin käytänteisiin oikeasuhteisia ja varoittavia rangaistusseuraamuksia, joiden keskeiset ominaispiirteet on määriteltävä asianmukaisesti.

1.8

ETSK kehottaa komissiota analysoimaan yksityiskohtaisesti keskusteluasiakirjaa (8) varten saadut vastaukset, etenkin kun on kyse kyseisen asiakirjan pohjalta kuulluista jäsenvaltioista, joita direktiivin täytäntöönpanoa koskevan, ainoastaan 15 jäsenvaltion kattaman tiedonannon (9) tulokset eivät koske. Lisäksi komission tulisi käydä läpi yksityiskohdittain vertaileva analyysi (10), joka puolestaan käsittää 25 jäsenvaltiota, ja kiinnittää huomiota kaikkien jäsenvaltioiden välillä nykyisin vallitseviin eroihin.

1.9

Erityishuomioiden osalta ETSK ehdottaa eräitä muutoksia (11) ja esittää suosituksia. Tarkoituksena on parantaa ehdotuksen juridisteknisiä näkökohtia sekä vakiinnuttaa ja yhteensovittaa jo muissa direktiiveissä, etenkin sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä (12), esiin tuotuja ajatuksia, käsitteitä ja käytäntöjä, jotka on otettava huomioon kuluttajien turvallisuuden edistämiseksi ja heidän luottamuksensa lisäämiseksi tämänkaltaisiin sopimuksiin, joiden taustalla on niin usein aggressiivisia markkinointi- ja myyntitekniikoita (13).

2.1

Tarkasteltavana olevan ehdotuksen pohjalta komissio aikoo tarkistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/47/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 1994, ostajien suojaamisesta kiinteistöjen osa-aikaisen käyttöoikeuden ostosopimuksen tiettyihin osiin nähden. Tarkistus on jatkoa neuvoston 13. huhtikuuta 2000 esittämille, kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa käsittelevää komission tiedonantoa (14) koskeville päätelmille sekä Euroopan parlamentin 4. heinäkuuta 2002 antamassa päätöslauselmassa (15) esittämille suosituksille.

2.2

Direktiivin tarkistaminen on ollut suunnitteilla kuluttajapoliittista strategiaa vuosiksi 2002–2006 (16) käsittelevästä komission tiedonannosta lähtien, ja direktiivi kuuluu osana kuluttajaoikeutta koskevaan yhteisön säännöstöön, mikä tuodaan esiin aihetta käsittelevässä vihreässä kirjassa (17).

2.3

Komissio kiinnittää huomiota eräisiin, direktiivin täytäntöönpanon kannalta ongelmallisiin tilanteisiin ja katsoo, että markkinoiden kehittymisen johdosta tarkasteltavana olevalla alalla on syntynyt huomattava määrä uusia tuotteita, jotka eivät sisälly direktiivin soveltamisalan piiriin siitä huolimatta, että niiden ominaispiirteisiin kuuluu loma-asunnon käyttö.

2.4

Jo komission vuonna 1999 laatimassa tiedonannossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 94/47/EY (18) esitettiin lukuisia epäkohtia, jotka koskivat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Neuvosto hyväksyi tiedonannossa esitetyt päätelmät huhtikuussa 2000 (19) ja luetteli seikat, jotka tulisi ottaa huomioon direktiivin tarkistamisen yhteydessä.

2.5

Myös Euroopan parlamentin ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuoja-asioiden valiokunnan vuonna 2001 laatimassa mietinnössä (20) otetaan esille direktiivissä asetettu alin hyväksyttävä kuluttajaa suojelevien toimenpiteiden taso.

2.6

Euroopan parlamentti puolestaan suositti 4. heinäkuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa, että komissio ryhtyisi toimenpiteisiin kuluttajansuojan korkean tason turvaamiseksi.

2.7

Edellä mainituista syistä komissio katsoo, että tarkasteltavana olevan direktiivin erillinen tarkistus on kiireellinen ja etusijalla oleva asia, kun otetaan huomioon ”kuluttajien ongelmien kiireellisyys, etenkin jälleenmyynnin ja uusien tuotteiden osalta” sekä se, että kyseisiä uusia tuotteita, kuten alennuslomaklubeja ja jälleenmyyntisopimuksia, ”markkinoidaan samalla tavoin” ja ne ”muistuttavat taloudelliselta kannalta osa-aikaista omistusta”.

2.8

Tärkeimpinä tarkistusehdotuksen perusteina komissio painottaa tarvetta ajantasaistaa vaatimuksia sopimuksentekoa edeltävistä ja sopimusta koskevista tiedoista, yhtenäistää järjestelyt käsirahan tai ennakkomaksujen kieltämiseksi peruutusaikana, yhdenmukaistaa peruutusaika ja tarkastella mahdollisuutta ottaa käyttöön rangaistusseuraamuksia.

2.9

Tärkeimpiä sidosryhmiä kuultiin kokouksissa, joita järjestettiin vuosina 2004–2006.

2.10

Komissio julkaisi keskusteluasiakirjan (21) saatuaan aikaosuuksiin liittyneitä valituksia, jotka koskivat erityisesti uusia tuotteita: lomaklubit, alennusmatkasopimukset sekä jälleenmyynti- ja vaihtosopimukset. Kysymyksistä keskusteltiin myös lainsäädännön tarkistamista käsittelevässä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden pysyvässä työryhmässä maaliskuussa 2006.

2.11

Tarkistusehdotus sisältyy yhteisön säännöstön ajantasaistamista ja yksinkertaistamista koskevaan komission ohjelmaan (22).

2.12

Komissio katsoo, että ehdotuksen oikeusperusta on jatkossakin rajattava perustamissopimuksen 95 artiklaan (sisämarkkinoiden toteuttaminen) ja että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sen ei tule ottaa kantaa aikaosuusoikeuksien oikeudelliseen luonteeseen, vaan asiassa on kunnioitettava jäsenvaltioiden erilaisia näkemyksiä.

2.13

Koska komissio lisäksi painottaa valtioiden rajat ylittäviä näkökohtia ja katsoo, että ”valtaosa kuluttajien valituksista koskee valtioiden rajat ylittäviä tapauksia”, sen linjana ehdotuksessa on ottaa kantaa ainoastaan näkökohtiin, joita ”pidetään ongelmallisimpina ja jotka näin ollen vaativat yhteisön tason toimia”, ja jättää muut seikat säädeltäviksi kansallisissa lainsäädännöissä. Näin ollen komissio on poistanut ehdotuksesta kaikenlaiset viittaukset sopimusten purkamis- ja irtisanomisoikeuksiin myös silloin, kun ne ovat yhteydessä peruutusoikeuteen, vaikka niistä säädetään direktiivissä 94/47/EY.

3.1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen, mutta panee merkille sen viivästymisen, kun otetaan huomioon, että ongelmat havaittiin jo vuonna 1999 ja että ratkaisuja niihin olisi voitu ryhtyä pohtimaan jo kauan sitten.

3.1.2

ETSK muistuttaa lisäksi, että eräät nyt esitetyt seikat komitea on jo tuonut esiin lausunnossaan, jonka se antoi 24. helmikuuta 1993 (23), jolloin direktiiviä laadittiin.

3.1.3

ETSK:n mielestä oikeusperustan ei tule olla perustamissopimuksen 95 artikla, vaan ennemminkin 153 artikla, sillä kyse ei ole yksinomaan yhtenäismarkkinoihin liittyvästä, vaan myös kuluttajansuojapolitiikkaa koskevasta aiheesta.

3.1.4

ETSK kannattaa ehdotuksen soveltamisalan laajentamista tiettyyn irtaimeen omaisuuteen, jotta markkinoiden jatkuvaan kehittymiseen vastattaisiin asianmukaisella tavalla.

3.1.5

ETSK kannattaa ehdotettuja määritelmiin tehtyjä muutoksia (24), sillä ne vaikuttavat soveltuvammilta alalla markkinoituja uusia tuotteita ajatellen.

3.1.6

ETSK kannattaa kaikenlaisten maksujen tai käsirahojen kiellon voimassapitämistä, sillä kyseisenlainen kielto on tehokas keino varmistaa, että kuluttajat voivat käyttää peruutusoikeuttaan ilman minkäänlaista taloudellista painostusta. Lisäksi komitea katsoo, että ulottamalla vaatimus koskemaan kolmansia osapuolia saadaan vaihto- ja jälleenmyyntisopimukset asianmukaisesti vaatimuksen piiriin.

3.1.7

ETSK kannattaa, että harkinta-aikaa pidennetään 14 päivään ja että kyseinen määräaika yhdenmukaistetaan tällä tavalla, vaikka se tosin pitäisi parempana, että määräaika laskettaisiin työ- eikä kalenteripäivissä, kuten se on jo todennut aiemmissa lausunnoissaan (25). On syytä muistuttaa, että hyväksyessään direktiivin 97/7/EY neuvosto antoi julistuksen, jossa se kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta yhdenmukaistaa kuluttajansuojasta annetuissa direktiiveissä mainitun harkinta-ajan laskentamenetelmä.

3.1.8

Kuten aiemmissa lausunnoissa (26) todetaan, ja tämän rajoittamatta ehdotetun direktiivin 1 artiklan 3 kohdan soveltamista, ETSK pitää välttämättömänä, että komissio laatii yksityiskohtaisemman luonnehdinnan peruutus-, irtisanomis- ja purkamisoikeuden luonteesta, epäkohdista ja vaikutuksista. Muussa tapauksessa tavoitteena olevaan lainsäädäntöjen lähentämiseen ei päästä kunkin jäsenvaltion soveltaessa omia sääntöjään, mistä aiheutuu kielteisiä vaikutuksia rajatylittävien suhteiden kehittymiselle.

3.1.9

Koska tarkasteltavana olevan direktiivin tavoitteena on kyseisenlaisiin oikeuksiin liittyvien kansallisten lainsäädäntöjen lähentäminen, ETSK katsoo ehdotuksen johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta poiketen ja huolimatta eri maiden välillä olevista eroista, että komission tulisi mennä esitettyä pidemmälle määrittelemällä kyseisten oikeuksien juridinen luonne (27), katsotaan ne sitten esineoikeuksiksi tai luottoihin liittyviksi oikeuksiksi. Muussa tapauksessa tarkasteltavana olevalla ehdotuksella ei edistetä havaittujen ongelmien ratkaisemista. Komission tulisi näin ollen määrittää oikeuden täyttämistä koskevat keskeiset vaatimukset sekä erityisesti esineoikeuden tapauksessa siihen liittyvät rekisteröintiä koskevat seuraukset.

3.1.9.1

ETSK kehottaa näin ollen komissiota laatimaan määritelmän aikaosuusoikeuden juridisesta luonteesta, katsotaan se sitten esinekohtaiseksi oikeudeksi tai sitovaksi yksilön oikeudeksi (oikeus palveluiden tarjoamiseen), siitä aiheutuvine väistämättömine seurauksineen Bryssel-asetuksen ja Rooma I -asetuksen sovellettaviin säännöksiin. Muussa tapauksessa tavoitteena olevaa yhdenmukaistamista sekä kuluttajien ja yritysten luottamusta ei saavuteta. Edellä mainitussa lausunnossaan (28) ETSK on itse asiassa jo osallistunut tähän määrittelyyn todetessaan, että osa-aikaisen käyttöoikeuden ostosopimuksessa (timeshare-sopimus) on kyse esine- tai yksilön oikeudesta eikä missään tapauksessa vuokrasuhteesta, sillä vuokraukseen ei liity luopumista. Siirretty oikeus koskee jakamatonta osaa tietystä kohteesta — jakamattomasta huoneistosta — ja se saa tai voi saada kiinteään omaisuuteen kohdistuvan esineoikeuden luonteen.

3.1.10

Rajoittamatta kyseisen oikeuden — joka voi mahdollisesti olla luonteeltaan sui generis -oikeus — juridisen muodon määrittelyä tai jopa juuri siitä syystä, ETSK yhtyy direktiiviehdotukseen siltä osin kuin siinä korostetaan eräitä keskeisiä osatekijöitä eli sitä, että kohteena on kiinteä tai irtain omaisuus sekä vähintään vuoden kestävä majoituksen käyttö- ja nautintaoikeus (majoitus edellyttää oleskelua, johon sisältyy yöpyminen) korvausta vastaan.

3.1.11

Ehdotetun direktiivin 2 artiklassa lueteltujen tuotteiden lisäksi ETSK kuitenkin kehottaa komissiota sisällyttämään direktiiviin lausekkeen (jossa on määriteltävä keskeiset ominaispiirteet), jotta helpotettaisiin sovellettavuutta tuleviin tuotteisiin (29), joita ryhdytään markkinoimaan direktiivin voimaantulon jälkeen ja joiden osalta käy ilmi, että ne eivät täytä uusien tuotteiden määritelmissä esitettyjä vaatimuksia.

3.1.12

ETSK:n mielestä mahdollisuus, että kuluttaja joutuu maksamaan minkä tahansa korvauksen tai suorittamaan minkä tahansa maksun käytettyään ajoissa peruutusoikeuttaan, loukkaa selkeästi tätä oikeutta, jolle on ominaista se, että kuluttajan ei tarvitse ilmoittaa minkäänlaisia perusteita tai suorittaa minkäänlaista maksua. Näin ollen ehdotetun direktiivin 5 artiklan 5 ja 6 kohta on poistettava.

3.1.13

ETSK huomauttaa komissiolle viittauksesta direktiiviin, joka hyväksyttiin äskettäin sopimattomista kaupallisista menettelyistä (30) ja jota komitea kannattaa. Komitea kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että direktiivin 14 ja 15 artiklassa ei tehdä viittausta tässä tarkasteltavana olevaan direktiiviin eikä vastaavaa viittausta tehdä käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa.

3.1.14

Vaikka ETSK kannattaa vähimmäistason mukaista yhdenmukaistamista, se katsoo, että tarkasteltavana oleva direktiiviehdotus on voimassa olevaa direktiiviä rajoittavampi, sillä vaikka siinä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa kuluttajien oikeuksia tehokkaammin suojelevia toimenpiteitä, se sallitaan ainoastaan peruutusoikeuden osalta (ajankohta, menettelyt ja käyttäminen). Sitä vastoin nykyisessä direktiivissä ja etenkin sen 11 artiklassa (31) kyseistä mahdollisuutta sallitaan käytettäväksi laajemmin. Komitea kehottaakin komissiota säilyttämään vastaavanlaisen säännöksen.

3.1.15

ETSK katsoo, että komission tulisi säätää tehokkaasta seuraamusjärjestelmästä, jonka tarkoituksena ei olisi ainoastaan toimia pelotteena direktiivissä säädettyjä velvollisuuksia rikkovia käytäntöjä ajatellen, vaan myös oikeusvarmuutta ja -turvaa lisäävänä tekijänä. (32) ETSK kannattaa mahdollisuutta, että jäsenvaltiot — eikä komissio — ottavat käyttöön komission ennalta määrittelemissä puitteissa (33) oikeasuhteiset, mutta riittävän varoittavat rangaistusseuraamukset rikkovia käytäntöjä varten, kun ne ovat erityisen vakavia.

3.1.16

ETSK kannattaa, että direktiiviin sisällytetään säännöllistä tarkistusta koskeva lauseke, joka puuttuu nykyisestä direktiivistä ja jolla estetään direktiivin nopea vanhentuminen.

3.1.17

Vaikka eräitä jäsenvaltioita (34) vastaan on nostettu kanteita rikkomuksista, jotka koskevat direktiivin eräiden säännösten asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, komiteaa hämmästyttää komission passiivisuus etenkin, kun on kyse direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevasta määräajasta (30. huhtikuuta 1997), jota ovat noudattaneet ainoastaan kaksi jäsenvaltiota (35). Komitea kehottaa komissiota olemaan uuden direktiivin osalta tiukempi yhteisön oikeuden täytäntöönpanoa koskevien räikeiden rikkomusten tapauksessa.

3.2.1

ETSK katsoo, että 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa esitetty määritelmä, joka liittyy 7 artiklaan, on liian rajoittava, sillä sopimusten liitännäisyyttä luonnehtii niiden keskinäinen täydentävyys. Näin ollen huomioon on otettava nimenomaan keskinäinen täydentävyys eikä niinkään alisteisuus, koska etenkin suuri osa liitännäisistä luottosopimuksista on sopimusten ulkonaisia yhdistelmiä, joissa sopimukset ovat juridiselta luonteeltaan toisistaan oikeudellisesti erillisiä ja näin ollen yhteensopimattomia ehdotetun määritelmän kanssa.

3.2.2

ETSK on eri mieltä 3 artiklan 2 kohdan sanamuodosta, erityisesti mitä tulee kirjallisiin tietoihin, jotka toimitetaan ainoastaan niitä ”pyytävälle” kuluttajalle ja vain ”tapauksen mukaan”. Kun otetaan huomioon, että kyseinen artikla koskee sopimuksentekoa edeltäviä tietoja, joiden pohjalta kuluttaja tekee päätöksensä sopimuksen solmimisesta, komitea katsoo, että kyseisten kirjallisten tietojen antamisen on oltava pakollista, ja suosittaa komissiolle tämänsuuntaista säännöstä.

3.2.3

ETSK kehottaa komissiota korvaamaan 3 artiklan 4 kohdan, 4 artiklan 1 kohdan sekä liitteen I l kohdan, liitteen III f kohdan ja liitteen IV d kohdan nykyisen direktiivin 4 artiklan kaltaisella säännöksellä (36). Se tarjoaa paremman suojan, sillä siinä edellytetään käytettäväksi sen jäsenvaltion kieltä, jonka kansalainen kuluttaja on. Lisäksi siinä vaaditaan oikeaksi todistettu käännös sen jäsenvaltion kielellä, jossa kiinteistö sijaitsee, erityisesti mahdollisiin rekisteröimismuodollisuuksiin liittyvissä kysymyksissä.

3.2.3.1

ETSK itse asiassa aavistelee, että elinkeinonharjoittajat ottavat yleisesti käyttöön vakiosopimuksen, jossa kuluttajat joutuvat toteamaan tietyn kielen tulleen valituksi ilman minkäänlaista vapautta tehdä täsmennyksiä tai neuvotella. Tämä saattaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa heidän taloudellisille intresseilleen.

3.2.4

ETSK kehottaa komissiota muuttamaan 4 artiklan 2 kohdan sanamuotoa etenkin poistamalla ilmaus ”elleivät osapuolet nimenomaisesti sovi toisin”, koska kyse on merkittävistä tiedoista, joita ei voida jättää osapuolten omaan harkintaan. Käytäntö on osoittanut kyseisen ilmauksen säilyttämisen johtavan siihen, että elinkeinonharjoittajat ehdottavat yksipuolisesti vakiosopimuksia. Kuluttajalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä ne.

3.2.4.1

ETSK katsoo lisäksi, että oikeusvarmuuteen ja -turvaan liittyvistä syistä johtuen komission on selvennettävä/määriteltävä elinkeinonharjoittajasta riippumattomista syistä johtuvia muutoksia, jotka 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti ovat olennainen osa sopimusta.

3.2.4.2

Edelleen saman artiklaa koskien ETSK kehottaa komissiota säätämään kyseisten tietojen tiedottamistavasta. Tiedot tulisi toimittaa asianmukaisella, objektiivisella ja selkeällä tavalla (37) käyttäen sellaista kirjainkokoa, joka mahdollistaa vaivattoman luettavuuden (38).

3.2.5

ETSK esittää, että komissio selventäisi 4 artiklan 3 kohdan ilmaisun ”Elinkeinonharjoittajan on — nimenomaisesti kiinnitettävä kuluttajan huomio”, sillä sen juridistekninen merkitys ei ole selvä.

3.2.6

Mikäli 5 artiklan 1 kohta on ymmärrettävä niin, että siinä säädetään kahdesta peruutusoikeuden käyttöä koskevasta määräajasta, ETSK kehottaa komissiota laatimaan säännöksen, jossa säädetään ainoastaan yhdestä kuluttajalle myönnetystä mahdollisuudesta käyttää peruutusoikeutta 14 päivän määräajan kuluessa lopullisen sopimuksen allekirjoittamisesta, jos sopimusta on edeltänyt sitova ennakkosopimus, sillä edellytyksellä, että omaisuutta ei tällä välin ole käytetty.

3.2.7

Kuten aiemmissa lausunnoissaan, ETSK kehottaa komissiota säätämään peruutusoikeuden käyttämistä koskevan ilmoituksen luonteesta, jotta varmistetaan, että osapuolilla on siitä todiste. Nykyisen direktiivin sanamuoto on tältä osin itse asiassa tarkoituksenmukaisempi (39).

3.2.8

ETSK katsoo, että 8 artiklan otsikko tulisi korvata ilmauksella ”Oikeuksien pakottava luonne”, koska artiklan tarkoituksena ei ole säätää direktiivin pakottavuudesta, vaan estää, että kyseisiä oikeuksia ei oteta huomioon tai että niitä rajoitetaan sovellettavasta lainsäädännöstä riippumatta.

3.2.9

Oikeudellisten ja hallinnollisten toimien osalta ETSK pitää soveltuvampina sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin (40) 11 ja 12 artiklan säännöksiä, koska ne ovat luonteeltaan kattavampia ja kokonaisvaltaisempia. Näin ollen komitea kehottaa komissiota korvaamaan tarkasteltavana olevan direktiiviehdotuksen 9 artiklan vastaavanlaisilla säännöksillä.

3.2.10

ETSK kiinnittää komission huomiota ehdotuksensa eri kieliversioiden sanamuotoon, sillä eräät kohdat edellyttävät huolellisempaa kääntämistä (41).

4.1

ETSK katsoo, että jo edellä mainittujen tarkastelua vaille jääneiden seikkojen lisäksi on myös muita seikkoja, joita on mahdollisesti aiheellista tarkastella uudelleen direktiiviä tarkistettaessa ja joita ehdotuksessa ei käsitellä.

Kyse on erityisesti seuraavista seikoista:

—

sopimuksen ja 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun selvityksen on oltava ostajan valinnan mukaan kirjoitettu yhteisön virallisiin kieliin kuuluvalla tai kuuluvilla sen jäsenvaltion kielellä tai yhdellä sen jäsenvaltion kielistä, jossa ostaja asuu tai sen jäsenvaltion kielellä tai yhdellä sen maan kielistä, jonka kansalainen hän on. Jäsenvaltio, jossa ostaja asuu voi kuitenkin vaatia, että sopimus laaditaan aina ainakin kyseisen jäsenvaltion yhteisön virallisiin kieliin kuuluvalla tai kuuluvilla kielellä tai kielillä, ja

—

myyjän on annettava ostajalle sopimuksen käännös yhteisön virallisiin kieliin kuuluvalla tai kuuluvilla sen jäsenmaan kielellä tai kielillä, jossa kiinteistö on.”

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/33

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/33

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/34

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/34

1.1

Komitea suhtautuu vakavasti energiatehokkuuteen, ilmastonmuutokseen sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyviin kysymyksiin ja kannattaa yleisesti ottaen 8.–9. maaliskuuta kokoontuneen kevään Eurooppa-neuvoston päätelmiä, joissa korostetaan Euroopan energiapolitiikan kolmea pilaria. Ne ovat

1.2

Komissio huomauttaa biopolttoaineiden käytön edistymistä koskevassa kertomuksessaan, että ilman sitovia tavoitteita biopolttoaineiden osuutta ei saada nostettua tyydyttävälle tasolle. Komission mukaan tavoite 5,75 prosentin markkinaosuudesta vuoteen 2010 mennessä ei ole realistinen. Näin ollen olisi neuvoston asettamien vaatimusten saavuttamiseksi määrättävä direktiivin 2003/30/EY 4 artiklan 2 kohdan tarkistuslausekkeen nojalla — komission mielestä toteutettavissa olevaksi — tavoitteeksi 10 prosentin markkinaosuus vuoteen 2020 mennessä. Outoa kyllä, komissio viittaa kertomuksessaan sellaisen skenaarion etuihin, jossa biopolttoaineiden osuus on 14 prosenttia, vaikka ilmoitettu tavoite on 10 prosenttia. Tiedonannossa sorrutaankin tosiasioiden kaunistelemiseen, ja siinä esitetyt tulokset ovat epärealistisia.

1.3

Ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden käyttöön liittyy kuitenkin monia vaikeuksia, eivätkä kyseiset polttoaineet vastaa täysin unionin tavoitteita. Niiden tuotantokustannukset ovat korkeat, samoin ympäristökustannukset. Biopolttoaineiden vuoksi viljaa riittää vähemmän ihmisten ja eläinten kulutukseen ja — kuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on todennut — ne ovat osittain vastuussa viljan hintojen noususta maailmanmarkkinoilla.

1.4

Ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden käyttöön liittyy eettisiä kysymyksiä, kuten elintarvike- ja energiantuotannon välinen kilpailu, jota komissio tuntuu vähättelevän. Komitea korostaa, että on tehtävä aiempaa tiiviimpää yhteistyötä maailmanlaajuisten maatalous- ja elintarvikealan elinten ja virastojen, kuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailman elintarvikeohjelman (WFP) kanssa.

1.5

Komission asiakirjassa sen paremmin kuin liitteenä olevassa vaikutusarvioinnissakaan ei tarkastella merkittäviä ongelmia.

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää seuraaviin biodieseliin liittyviin ongelmiin:

Bioetanolin käyttöön puolestaan liittyy seuraavia ongelmia:

1.6

Komitea korostaa tarvetta arvioida huolellisesti biopolttoaineiden kehityksen yhteiskunnallisten, taloudellisten ja ympäristövaikutusten ohella myös asiaan liittyviä teknisiä kysymyksiä. Tärkeä kysymys koskee biopolttoaineen raaka-aineiden tuottavuutta: tonnista sokerijuurikasta saadaan noin 400 litraa bioetanolia (noin 1 500 Mcal). Kun otetaan huomioon biomassan polttoaineeksi muuntamiseen tarvittava energia, hyötysuhde ei vaikuta asianmukaiselta eikä tehokkaalta. Biomassan käyttäminen suoraan sähköenergian ja lämmön tuottamiseen tai meriliikenteen ja julkisen kaupunkiliikenteen tarpeisiin olisi huomattavasti tehokkaampaa.

1.7

Komitea huomauttaa, että puhtaasti ympäristönäkökohtia ajatellen on otettava huomioon metsien häviämiseen ja raaka-aineiden varastointiin liittyvät riskit. Asiaan liittyvät biologiset ja biokemialliset ongelmat on tutkittava huolellisesti ja perusteellisesti.

1.8

Komitea tuo esiin myös kysymyksen tieteen etiikasta. Maapallo on avoin järjestelmä, jonka kehitys kulkee vääjäämättä kohti tasapainopistettä, joka merkitsee sen loppua. Tutkijoiden on hidastettava tätä kielteistä suuntausta, ja poliittisten päättäjien on edistettävä tarvittavia toimia ja tutkimuksia.

1.9

Komitea suosittelee tekemään analyysin, jonka avulla selvitetään, voiko kemiallinen palamisprosessi, johon sisältyy muita molekyylejä kuin hiilivetyjä, aiheuttaa hapettumisstressiä aikaan saavien vapaiden radikaalien muodostumista ja kehittymistä. Hapettumisstressiä pidetään vakavimpia sairauksia edeltävänä patologisena tilana. Suositus on perusteltu, sillä asiasta on vain vähän tietoa.

1.10

Komitea katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota maaperän hoitamiseen ja suojelemiseen. Maaperää on suojeltava, koska se suojelee meitä. Maaperän riistäminen ja köyhtyminen johtavat pohjavesikerrosten asteittaiseen kutistumiseen ja turmeltumiseen. Maaperän elpymisen edistämiseksi on varmistettava vuoroviljelyn harjoittaminen.

1.11

Komitea kehottaa komissiota ja kaikkia unionin toimielimiä kiinnittämään erityistä huomiota vedenkulutukseen biopolttoaineiden tuotannossa. Ilmastonmuutoksen monista haitallisista seurauksista vesivarantojen väheneminen saattaa eräillä alueilla johtaa kriisiin. Kansainvälisen vesihuoltoinstituutin (IWMI) tuoreissa tutkimuksissa on laskettu, että tuotteesta ja tuotantoalueesta riippuen yhden biopolttoainelitran tuottamiseksi tarvitaan vähintään 1 000 litraa ja enimmillään jopa 4 000 litraa vettä.

1.12

Edellä mainittuja huolenaiheita voitaisiin lieventää ottamalla käyttöön biopolttoaineiden tuotantomenetelmien varmennus- ja valvontatoimia mahdollisesti tuotteiden jäljitettävyyden avulla. Komitea katsoo, että toisen ja jopa kolmannen sukupolven biopolttoaineiden, kuten biobutanolin, tutkimusta ja kehitystä olisi tuettava nykyistä enemmän. Biobutanolilla on alhainen höyrypaine, ja se sietää hyvin vettä bensiinisekoituksissa, joten sitä voidaan käyttää nykyisissä polttoaineen toimitus- ja jakelukanavissa. Biobutanolia voidaan sekoittaa bensiiniin olemassa olevia biopolttoaineita suurempina pitoisuuksina ilman, että ajoneuvoja on muutettava. Lisäksi biobutanolia käyttämällä polttoainetta voidaan säästää enemmän kuin bensiinin ja etanolin sekoituksella. Näin voidaan parantaa energiatehokkuutta ja vähentää litrakohtaista kulutusta. Kun hyödynnetään jätteitä ja biokemiaa selluloosan luonnollisten — mutta monimutkaisten ja kalliiden — hajoamisprosessien helpottamiseksi, päästään uuden sukupolven polttoaineilla korkeaan energiantuottoon ja alhaisiin ympäristökustannuksiin.

1.13

Komitea uskoo myös, että biopolttoaineiden kehitys voisi avata Euroopan taloudelle uusia mahdollisuuksia ja siten edesauttaa Lissabonin strategian toteuttamista. Seitsemännessä puiteohjelmassa säädetään nimenomaisesti tällaisista toimista, mutta eri sidosryhmien yhteisvaikutusta on lisättävä: maataloustuottajien, jalostusteollisuuden, mutta myös ympäristönsuojelujärjestöjen ja paikallisten luonnonsuojeluyhdistysten sekä työntekijäjärjestöjen on tehtävä yhteistyötä. Kestävän kehityksen yhdistäminen yhä kehittyneempiin yritysten sosiaalisen vastuun malleihin kiinnostaa alan toimijoita entistä enemmän.

1.14

Biopolttoaineiden maataloussektorille tarjoamia mahdollisuuksia on edistettävä edellyttäen, että myös maanviljelijät osallistuvat luonnonvarojen suojeluun ja yhteisten luonnonvarojen, kuten veden sekä ihmisten ja eläinten ravinnon, turvaamiseen. Maatalousjärjestöjen tehtävänä on tiedottaa maatalousyhteisöille kansainvälisen yhteisön laatimista biopolttoaineiden tuotantoa ja myyntiä koskevista säännöistä. Sertifioinnin, jäljitettävyyden sekä vaatimustenmukaisuuden valvonnan levittäminen ovat asioita, joihin maatalousjärjestöiltä odotetaan merkittävää panosta sekä unioni- että jäsenvaltio- ja paikallistasolla. Komitea on valmis yhteistyöhön kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa sekä tällä että muilla aloilla, kuten energiatehokkuus, kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutos. Kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot ovat eri yhteyksissä jo ilmaisseet suurta kiinnostusta asiaa kohtaan, ja ne osallistuvat aktiivisesti useiden komitean asianomaisten lausuntojen laadintaan.

1.15

On selvää, että biopolttoaineiden verotuksen alalla verohelpotusten tarvitsijoita on lukemattomia, kuten maanviljelijät tai autoteollisuus, jota on tuettava tutkimuskustannuksissa. Kuluttajia on lisäksi tuettava biopolttoaineiden käyttöön soveltumattomien ajoneuvojen mukauttamisessa, ja tukea tarvitsevat niin ikään biopolttoaineiden tuottajat. Saksa leikkasi hiljattain merkittävästi verohelpotuksia, mikä johti välittömästi kulutuksen romahtamiseen ja teollisuuden vastalauseisiin. Varmuus ja vakaus ovat tarpeen investointien takaamiseksi, mutta biopolttoainemarkkinat ovat edelleen käytännöllisesti katsoen olemattomat. Myönnetty tuki ei kuitenkaan saa vääristää kilpailua.

1.16

Liikennealalla ei sovelleta päästökiintiöitä. Komitea ehdottaa, että komissio tutkii mahdollisuutta laajentaa päästöjä koskevaa todistusjärjestelmää liikennealaan. Todistukset voivat kannustaa tehostamaan haitallisten päästöjen vähentämiseen tähtäävien uusien ratkaisujen etsimistä. Komission varapuheenjohtajan Jacques Barrot'n pyynnöstä laadittavissa valmistelevassa lausunnossa komitea esittää asiasta uuden mallin.

1.17

Komitea suhtautuu myönteisesti biomassaan ja biopolttoaineisiin sovellettavaa strategiaa koskevaan Euroopan parlamentin päätöslauselmaan. Siinä kehotetaan komissiota ottamaan käyttöön pakollinen ja laaja-alainen sertifiointijärjestelmä, joka mahdollistaa biopolttoaineiden kestävän tuotannon kaikissa vaiheissa. Komissiota kehotetaan lisäksi tukemaan ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES) kehittämistä ja käyttöä, jotta valvottaisiin maankäyttöä bioetanolin tuotannossa. Näin voitaisiin torjua sademetsien tuhoutuminen ja muut kielteiset ympäristövaikutukset.

1.18

Kun ajatellaan käsillä olevassa lausunnossa esitettyjä ongelmia, komitea kehottaa komissiota arvioimaan jatkuvasti 10 prosentin tavoitettaan sekä olemaan valmis tekemään ehdotuksia tavoitteen muuttamiseksi, jos ongelmia ei voida ratkaista tyydyttävällä ja kestävällä tavalla.

2.1

Komissio korostaa biopolttoaineiden käytön edistymistä koskevan kertomuksensa johdannossa, että vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen (tässä tapauksessa vain hiilidioksidin) odotetaan vuosina 2005–2020 kasvavan pelkästään liikennealalla 77 miljoonalla tonnilla, mikä vastaa yli 60:ta prosenttia päästöjen kokonaiskasvusta. Kokonaiskasvun arvioidaan nousevan vuosittain 126 miljoonaan tonniin.

2.2

Toinen tiedonannossa korostettu tärkeä tekijä on liikenteen lähes täydellinen riippuvuus tuontiöljystä. Öljy on energianlähde, jonka toimitusvarmuuteen liittyvät suurimmat riskit. Biopolttoaineiden käytön merkittävä lisääntyminen vähentäisi öljyriippuvuutta.

2.3

Biopolttoaineiden kehityksen hyödyt muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä eivät ole tuntuvia, mikäli esimerkiksi nykyiset viljelmät muunnetaan energiaviljelmiksi tai viljelyyn käytetään biologisesti erityisen monimuotoista maata (kuten sademetsää).

2.4

Vuonna 2001 biopolttoaineiden markkinaosuus oli 0,3 prosenttia, ja vain viidellä jäsenvaltiolla oli kokemusta niiden käytöstä. Vaikka direktiiviin 2003/30/EY ei sisälly sitovia säännöksiä, tavoitteena on saavuttaa vuoteen 2010 mennessä 5,75 prosentin osuus liikennekäyttöön tarkoitetun bensiinin ja dieselöljyn markkinoilla. Välitavoitteena on saavuttaa vuoteen 2005 mennessä 2 prosentin osuus.

2.5

Direktiivin 4 artiklan 2 kohtaan sisältyy tarkistuslauseke, jonka nojalla komissio voi tehdä ehdotuksia kansallisten sitovien tavoitteiden asettamiseksi, mikäli 2 prosentin tavoitteesta on lipsuttu huomattavasti perusteetta.

2.6

Yhteisellä maatalouspolitiikalla on keskeinen merkitys etenkin vuoden 2003 uudistuksen jälkeen. Erottamalla maanviljelijöille maksetut tuet tuotannosta uudistus on mahdollistanut kesannoidun maan käyttämisen muuhun kuin elintarviketuotantoon (non food -viljely), mikä tarkoittaa monissa tapauksissa biopolttoaineiden tuottamista.

2.7

Energiakasvien viljelylle maksetaan vuonna 2007 tukea, minkä lisäksi edistetään puuenergian tuotantoa sekä tuetaan uusiutuvia energioita maaseudun kehittämispolitiikan yhteydessä (1).

2.8

Biopolttoaineiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti, mutta vain kaksi jäsenvaltiota on saavuttanut asetetut tavoitteet. Vuonna 2005 saavutettiin keskimäärin yhden prosentin markkinaosuus — biodieselin osuus oli 1,6 prosenttia ja bioetanolin 0,4 prosenttia. Tämän perusteella komissio päättelee, ettei 5,75 prosentin tavoitetta saavuteta vuoteen 2010 mennessä.

2.9

Kokemus on osoittanut, että konkreettisia tuloksia on saatu aikaan sekä verokannustimin rajoittamatta verohelpotukseen oikeutettua määrää että velvoittamalla tuottajat tuomaan markkinoille tietty prosentti biopolttoaineita. Komissio pitää velvoitteita tehokkaampana ratkaisuna.

2.10

Komissio toteaa tiedonannossaan, että ”EU:n on kiireellisesti annettava selkeä signaali vakaasta pyrkimyksestään vähentää riippuvuuttaan öljyn käytöstä liikenteessä”. Se pitää biopolttoaineita ainoana toimivana keinona suojautua korkeilta öljyn hinnoilta.

2.11

Signaali on annettava oikeudellisesti sitovina tavoitteina, mikäli sillä halutaan olevan uskottava vaikutus öljyntuottajiin, jotka myyvät EU:n markkinoilla jo pelkästään liikennealalla 300 miljoonaa tonnia öljyä.

2.12

Menestyksekkäin strategia lienee kaikkien 27 jäsenvaltion yhteisen tutkimuksen ja teknologisen kehityksen edistäminen. Realistinen tavoite on biopolttoaineiden 10 prosentin markkinaosuus vuoteen 2020 mennessä.

2.13

Selkeä oikeudellinen kehys, jonka yhteydessä hallinnollinen taakka vähenee, sekä välitavoitteiden asettaminen esimerkiksi vuodelle 2015 ovat keskeisiä tekijöitä, joiden avulla ajoneuvojen valmistajat voivat mukauttaa suunnitteluprosessejaan.

2.14

Komissio esittelee taloudellisten ja ympäristövaikutusten analyysin yhteydessä useita skenaarioita, jotka liittyvät yhtäältä öljyn hintakehitykseen, tuontiin ja maataloushintojen kilpailukykyyn sekä toisaalta sellaisten uusien teknologioiden kehittämiseen, joiden avulla voidaan edistää toisen sukupolven biopolttoaineiden kehitystä ja siten ympäristökustannusten alentamista.

2.15

Jos biopolttoaineiden osuus nousisi 14 prosenttiin, se aiheuttaisi vuonna 2020 11,5–17,2 miljardin euron lisäkustannukset öljyn hinnan ollessa noin 48 dollaria barrelilta, ja 5,2–11,4 miljardin euron kustannukset öljyn hinnan ollessa 70 dollaria barrelilta. Biodieselin hinta on kilpailukykyinen, kun öljyn hinta on 69–76 euroa barrelilta, ja bioetanolin hinta on kilpailukykyinen öljyn hinnan ollessa 63–85 euroa barrelilta (92,76–102,18 dollaria ja 84,76–114,28 dollaria barrelilta, kun dollarin ja euron vaihtokurssi on — 25. toukokuuta 2007 — 1,3444).

2.16

Mikäli skenaario biopolttoaineiden 14 prosentin markkinaosuudesta vuonna 2020 toteutuu, öljyvarastojen ylläpitokustannusten väheneminen saisi aikaan jopa miljardin euron säästöt (720 miljoonaa euroa 10 prosentin skenaariossa). Sen lisäksi, että markkinoille pyritään saattamaan toisen sukupolven biopolttoaineet, paras vaihtoehto olisi sekä EU:n ulkopuolisissa maissa että jäsenvaltioissa tuotettujen biopolttoaineiden yhdistelmä.

2.17

Tällaisen skenaarion mukainen kehitys vaikuttaisi myönteisesti niin työllisyyteen (144 000 uutta työpaikkaa — tai 100 000 työpaikkaa 10 prosentin skenaariossa — jos bioetanoli tuotetaan pääosin EU:ssa) kuin yhteisön bruttokansantuotteeseen (joka kasvaisi 0,23 prosentilla). Lisäksi etenkin toisen sukupolven biopolttoaineita koskevat myönteiset tutkimustulokset voisivat auttaa ylläpitämään korkeaa kilpailukykyä uusiutuvan energian alalla.

2.18

Komissio laskee polttoaineketjun (well-to-wheel) analyysissaan, että hyödyntämällä käytettävissä olevia parhaita ja taloudellisesti edullisimpia tuotantomenetelmiä kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää tuotannossa 35–50 prosenttia. Brasiliassa sokeriruo'on käyttäminen etanolin raaka-aineena alentaa kasvihuonekaasupäästöjä noin 90 prosenttia. Biodieselin valmistaminen palmuöljystä alentaa puolestaan päästöjä 50 prosenttia ja soijan käyttäminen raaka-aineena 30 prosenttia. Toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotanto alentaisi päästöjä 90 prosenttia. Jos biopolttoaineet saavuttavat 14 prosentin markkinaosuuden, kasvihuonekaasupäästöjen voidaan odottaa alenevan vuosittain 101–103 miljoonalla tonnilla hiilidioksidiekvivalenttia nykyiseen verrattuna (jos biopolttoaineiden markkinaosuus on 10 prosenttia, päästöt alenevat 71–75 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia).

2.19

Tiedonannon mukaan biopolttoaineiden 14 prosentin markkinaosuudesta aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat hallittavissa, mikäli tuotantoon ei käytetä siihen soveltumatonta maata, kuten sademetsää tai muita luonnonarvoltaan merkittäviä elinympäristöjä.

2.20

Komissio päättää katsauksensa toteamalla, että biopolttoaineiden käytön lisääntyminen alentaa merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä sekä lisää toimitusvarmuutta. Kohdennetulla kannustin- tai tukijärjestelmällä, jolla edistetään toisen sukupolven tuotantoprosesseja, vältettäneen se riski, että tuotannossa käytetään biologisesti monimuotoista maata tai epäasianmukaisia biopolttoaineiden tuotantomenetelmiä.

2.21

Ehdotettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan seuraavia toimia:

2.22

Komissio ehdottaa lopuksi, että tarkistetaan biopolttoainedirektiivi, asetetaan tavoite, jonka mukaan biopolttoaineiden osuuden tulee olla vähintään 10 prosenttia vuonna 2020, sekä varmistetaan tehokkaiden ja ympäristöystävällisten biopolttoaineiden käyttö.

3.1

Biodieseliä saadaan puristamalla rapsin, soijan tai auringonkukan siemenistä öljyä, jonka jälkeen esteröimällä korvataan alkuperäinen alkoholi (glyseroli) metyylialkoholilla (metanoli). Bioetanoli puolestaan on alkoholia (etanolia tai etyylialkoholia), jota saadaan käymisprosessissa monista hiilihydraatti- ja sokeripitoisista maataloustuotteista, kuten viljasta (maissi, durra, vehnä, ohra), sokerikasveista (sokerijuurikas ja sokeriruoko), hedelmistä, perunasta ja viinirypäleiden puristusjätteestä. Myös sellaiset tuotteet, jotka saadaan sekoittamalla kemiallisesti biologista ja fossiilista alkuperää olevia molekyylejä, katsotaan biopolttoaineiksi. Paras esimerkki tästä on etyyli-tert-butyylieetteri (ETBE), jota tuotetaan bioetanolin ja isobuteenin synteesin kautta.

3.2

Etanoli on ominaisuuksiltaan erinomainen polttoaine: sen oktaaniluku on korkea ja sitä voidaan sekoittaa bensiiniin (E5, E10) ilman, että moottoriin joudutaan tekemään huomattavia muutoksia, vaikkakin erityinen moottori on tarpeen korkeampia pitoisuuksia varten (E85).

3.3

Merkittävimmät etanolin käyttöön liittyvät ongelmat ilmenevät sekoitettaessa etanolia bensiiniin. Alhainenkin etanolipitoisuus nostaa höyrypainetta huomattavasti (noin 10 kPa) ja lisää siten haihtumispäästöjä. Etanolin vesiliukoisuus voi johtaa ongelmiin tuotteen lopullisessa laadussa. Tavallisen hiilivetypohjaisen bensiinin ja etanolia sisältävän bensiinin seoksia ei suositella, vaan etanolibensiiniä varten olisi käytettävä erillistä logistiikka- ja jakeluketjua.

3.4

Biodieselin ja tavallisen dieselin sekoituksia voidaan käyttää dieselmoottoreissa. Euroopan maissa dieselöljyn peruslaadussa käytetään yleisesti enintään 5 prosentin seosta (B5), eikä yhteensopivuusongelmia ole ilmennyt. Polttoaineet, joiden biodieselpitoisuus on korkea (yli 8–10 prosenttia), voivat aiheuttaa ongelmia ajoneuvoissa, joiden moottorin tiivisteet on valmistettu yhteensopimattomista polymeerimateriaaleista. Merkittävimmät ongelmat aiheutuvat noki- ja pienhiukkassuodattimissa. Niitä tulisi mukauttaa huomattavasti, mikä on kallista. Tästä syystä eräät valmistajat ovat jo mukauttaneet ajoneuvojen ominaisuuksia, kun taas toiset rajoittavat takuun B5-seoksiin. Korkean biodieselpitoisuuden omaavat seokset saattavat hygroskooppisten ja detergenttiominaisuuksien sekä heikon varastointistabiilisuuden vuoksi edellyttää ajoneuvoja ja jakelujärjestelmiä koskevia erityistoimia.

3.5

Komissio on vakuuttunut tarpeesta edistää nykyistä määrätietoisemmin biopolttoaineiden käyttöä. Komissio arvioi realistisesti, ettei nykyistä bensiinin tuotantoa (vuonna 2004 maailmanlaajuinen tuotanto oli 1,2 miljardia tonnia) voida tulevaisuudessa korvata biopolttoaineilla (vuonna 2005 tuotanto oli 46 miljoonaa tonnia, josta EU:ssa tuotettiin 3 miljoonaa tonnia, kuten alla olevasta taulukosta ilmenee). Komissio pyrkii sen sijaan nostamaan biopolttoaineiden osuuden nykyisestä ainakin 10 prosenttiin hieman yli 13 vuodessa. Tavoitteeseen on määrä päästä hyväksymällä alan direktiivi sekä asettamalla yksittäisiä tavoitteita kullekin jäsenvaltiolle.

3.6

Eräät eurooppalaiset autovalmistajat käyttävät jo — ainakin kokeilumielessä — energianlähteenä vetyä. Vetyä valmistetaan edelleen lähinnä joko elektrolyysillä tai erottamalla vety maakaasusta tai muista fossiilisista polttoaineista. Vedyn käyttö ei siis alenna kasvihuonekaasupäästöjä lainkaan. Vaikka vetyä tuotetaankin viimeaikaisen tutkimuksen ansiosta biomassasta käyttämällä muun muassa bioteknologiaa tai uusiutuvia energianlähteitä, vetyautojen mahdollista laajaa käyttöä ja markkinointia rajoittaa polttokennojen korkea hinta. Tuotantokustannusten on laskettava, jos vedyn halutaan olevan taloudellisesti käyttökelpoinen vaihtoehtoinen energianlähde. New South Walesin yliopistossa parhaillaan tehtävä tutkimus pyrkii tähän tavoitteeseen erillisten titaanioksidista valmistettujen keraamisten aurinkopaneelien avulla. Titaani on varsin suosittu vaihtoehto aurinkovedyn alalla, sillä sen puolijohdeominaisuudet ovat oikeanlaiset ja se on vedenpitävää. Luonnollisessa, muuntamattomassa tilassa se ei kuitenkaan ole riittävän tehokas.

4.1

Komissio tuo esiin mahdollisia etuja, mutta välttää kiinnittämästä huomiota biopolttoaineiden kehitykseen liittyviin ongelmiin ja heikkouksiin, vaikka esittääkin paikka paikoin eräitä varoituksia. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että komission ehdotusta on analysoitava tarkasti ja huolellisesti, jotta yhden ongelman ratkaiseminen ei synnyttäisi vakavampia ongelmia ja jotta tuotaisiin hyvien puolien ohella esiin myös huonoja puolia. On varsin outoa, että korostaakseen ehdotuksen etuja komissio käyttää lähtökohtana epärealistista suunnitelmaa 14 prosentin markkinaosuuden saavuttamisesta vuoteen 2020 mennessä. Edut, jotka saavutettaisiin 10 prosentin tavoitteella, olisivat tietysti vaatimattomampia.

4.2

Komission asiakirjassa tai siihen liitetyssä vaikutustenarvioinnissa ei tuoda esiin mitään merkittäviä heikkouksia. Esimerkiksi biopolttoaineiden tuotannossa syntyvän jätteen käsittelyä on ajanmukaistettava ja tarkistettava nykyaikaisten biopolttokennojen sekä tuotannossa käytettävän elektronisten tekniikoiden valossa.

4.3

Biodieselin osalta painotetaan etenkin seuraavia ongelmia:

4.4

Bioetanolin osalta korostetaan seuraavaa:

Etuina ovat kuitenkin mahdollisuus lisätä vuoroviljelyä ja viljellä vuorotellen perinteisiä ihmisten ja eläinten ravintoon tarkoitettuja kasveja sekä muita kasveja, joita käytetään biomassan valmistukseen energiantuotannossa. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityishuomiota alueelliseen tuotantoon. Eurooppalaisessa tuotannossa sovelletaan joka tapauksessa maaperän suojelusta ja lannoitteiden käytöstä annettuja säännöksiä.

4.5

Biopolttoaineet vaativat laajalti viljeltyjä ja oikeanlaisia kasveja. Tämä johtaa kuitenkin siihen, että lopetetaan sellaisten kasvien viljely, joita tarvitaan köyhempien maiden elintarviketuotannon vaatimuksiin vastaamiseksi mahdollisimman vähin kustannuksin. Mahdollisuus käyttää selluloosaa biopolttoainetuotannossa on mielenkiintoinen, mutta on muistettava, että sen tuotanto edellyttää kemiallista ja fysikaalista esikäsittelyä (massan eräänlaiseksi hajottamiseksi), jotta se saadaan reaktiiviseksi bioprosessissa. On korostettava myös jäämiä ja käytettyjä katalysaattoreita koskevaa ongelmaa, sillä ne vaikeuttavat jätteen hävittämistä prosessin loppuvaiheessa.

4.6

Polttoaineena voitaisiin laajamittaisemmin käyttää glyserolia joko jalostamattomana ja sekoittamattomana tai muiden polttoaineiden kanssa sekoitettuna. Tämän vaihtoehdon haittoina on kuitenkin mainittava sekoittamattomana käytetyn glyserolin hinta, raakaglyserolin käsittelykustannukset, alhainen lämmöntuotto ja kaikissa tapauksissa palamisen aikana muodostuneiden myrkyllisten aineiden (pääasiassa akroleiinin, joka tunnetaan myös akryylialdehydinä) hävittäminen.

4.7

Toinen menettelytapa voisi perustua eräiden organismien geneettiseen muunteluun, jonka avulla tietyistä viljelykasveista tulisi erityisen soveltuvia bioprosessiin. Näin parannettaisiin tuottoa ja alennettaisiin energiankulutusta tuotannossa. Geenitekniikkaa voitaisiin myös soveltaa selluloosan käyttöä helpottavien organismien muuntamiseksi.

4.8

Tekniseltä kannalta on myös pohdittava raaka-aineista saatujen biopolttoaineiden tuottoa: yhdestä juurikastonnista saadaan noin 400 litraa bioetanolia (noin 1 500 Mcal). Kun otetaan huomioon tämäntyyppisen energian käyttöönotosta johtuvat mahdolliset ympäristöriskit ja -haitat, on kysyttävä, voidaanko tuotolla perustella riittävästi yleistä myönteistä arviota.

4.9

Lisänäkökohta, jota ei pidä aliarvioida, koskee uuttamisprosesseja ja niiden valikoivuutta sekä käymisprosesseja, joiden kustannukset ovat suhteellisen suuret, mikäli niissä kiinnitetään asianmukaisesti huomiota lopputuotteen laatuun. Myös polttoaineiden mahdolliset epäpuhtaudet voivat aiheuttaa käytössä etuja huomattavasti merkittävimpiä taloudellisia tappioita, sillä ne vaikuttavat sivureaktioihin, polttoaineen laatuun sekä tuotettujen jäämien ja jätteiden ominaisuuksiin.

4.10

Puhtaasti ympäristöä ajatellen on otettava huomioon uhat, jotka aiheutuvat metsien tuhoutumisesta (joka on nyt käynnissä Malesiassa ja Indonesiassa palmuöljytuotannon takia sekä Malawin ja Ugandan elintarviketuotantoon tarkoitetuilla alueilla tai erityisen arvokkailla sademetsäalueilla jatropha-pensaan hyödyntämisen vuoksi) ja raaka-aineiden varastoinnista. Asiaan liittyviä biologisia ja biokemiallisia kysymyksiä on tutkittava selkeästi ja huolellisesti.

4.11

On arvioitava myös eettistä näkökohtaa eli elintarvikkeiden ja polttoaineen välistä kilpailua. Korkeatasoisten raaka-aineiden, kuten vehnän, maissin ja riisin, hinnat nousevat vääjäämättä biopolttoaineiden ”tislaamojen” kasvavan kysynnän takia (FAOn ja Maailman elintarvikeohjelman (WFP) raportti vuodelta 2007). Meksikossa tortillan hinta on noussut 60 prosenttia, mikä on aiheuttanut yleistä levottomuutta ja vastalauseita. Kiinassa soijan hinnan nousu on vuodenvaihteen jälkeen nostanut lihan hintaa 43 prosenttia ja kananmunien hintaa 16 prosenttia. Maissin hinta on noussut 40 prosenttia ja kauran 20 prosenttia. Intiassa viljan hinta on noussut 10 prosenttia ja vehnän hinta 11 prosenttia. Yhdysvaltain maatalousministeriön mukaan Yhdysvalloissakin odotetaan linnunlihan hinnan nousevan 10 prosenttia, kananmunien hinnan 21 prosenttia ja maidon hinnan 14 prosenttia. Mikäli polttoaineena käytettävän viljan arvo ylittää tulevaisuudessa sen arvon elintarviketuotannossa, markkinat muuttuvat energiataloudeksi, ja elintarvikkeiden hinnat nousevat öljyn hinnan myötä. Näin myös Euroopassa kasvaa ruokapulan vaara.

4.12

Tuotantolaitosten lisääntyminen (pelkästään Yhdysvalloissa on rakenteilla 79 laitosta nykyisin toiminnassa olevien 116 laitoksen lisäksi) lisää viljan kulutusta räjähdysmäisesti. Earth Policy -instituutin (EPI) mukaan lisäys on noin 139 miljoonaa tonnia, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin Yhdysvaltain maatalousministeriön ennuste. Koska maissitonnista saadaan 416,19 litraa (110 gallonaa) etanolia (hieman yli neljä täyttä tankillista kaupunkimaasturiin), kyseessä ovat todella huolestuttava kehitys.

4.13

Komitea korostaa vastikään antamassaan lausunnossa (2), että on suojeltava luonnon monimuotoisuutta, erityisesti sademetsiä, sillä ne ovat paitsi elinympäristö eläimille, jotka muuten väistämättä katoaisivat, myös planeetan ainoat ja viimeiset ”keuhkot”. Sokeriruo'on tehoviljelyssä Brasiliassa ja palmupuiden tehoviljelyssä Malesiassa ja Indonesiassa uhrataan päivittäin satoja hehtaareja metsää yhden kasviryhmän viljelemiseksi. Tämä on lopetettava.

4.14

Esiin nousee myös kysymys tieteen etiikasta. Maapallo on avoin järjestelmä, jonka kehitys kulkee vääjäämättä kohti tasapainopistettä, joka merkitsee sen loppua. Tutkijoiden on hidastettava tätä kielteistä suuntausta, ja poliittisten päättäjien on edistettävä tarvittavia toimia ja tutkimuksia.

4.15

On määriteltävä selvästi niin taloudelliset kuin ympäristöön ja terveyteen liittyvät kustannukset. On ponnisteltava tehokkaasti vaikutusten täsmälliseksi arvioimiseksi ja tutkimiseksi.

4.16

Palamisen kemiallisissa prosesseissa, joissa on mukana muita molekyylejä kuin hiilivetyjä, on tutkittava huolellisesti prosessien hapettumisstressistä johtuvaa vapaiden radikaalien mahdollista muodostumista ja kehittymistä, sillä vapaat radikaalit ovat yksi syöpäsairauksien suurimmista syistä. Luotettavaa tietoa tautien mahdollisesta lisääntymisestä biopolttoainetuotannon seurauksena ei vielä ole saatavilla.

4.17

Maaperän hoito ja suojelu ovat ratkaisevan tärkeitä asioita. Maaperää on suojeltava, sillä se suojelee meitä. Pohjavesikerrosten asteittainen kutistuminen ja turmeltuminen johtuvat maaperän riistämisestä ja köyhtymisestä. Maaperän elpymisen edistämiseksi on varmistettava vuoroviljelyn harjoittaminen.

4.18

Roomassa 7.–10. toukokuuta 2007 pidetyssä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAOn elintarviketurvallisuutta käsittelevän komitean 33. istunnossa elintarviketurvallisuudelle omistettiin merkittävä luku. Kyseisen komitean laatiman kertomuksen 45 kohdassa todetaan: ”Bioenergia tuo sekä mahdollisuuksia että uhkia elintarviketurvallisuuden jokaiseen neljään ulottuvuuteen, jotka ovat saatavuus, pääsy, vakaus ja käyttö. Harkittavan järjestelmän laajuus ja tyyppi, raaka-aine- ja energiamarkkinoiden rakenne sekä maatalous-, energia-, ympäristö- ja kauppapoliittiset valinnat vaikuttavat siihen, minkälaisia seurauksia bioenergialla on elintarviketurvallisuuteen. Bioenergia-alan tekniset muutokset ovat nopeita, mikä on merkittävä elintarviketurvallisuuden epävarmuustekijä.”

4.19

FAO korostaa raportissaan, että ”vuonna 2006 viljan, erityisesti vehnän ja maissin, hinnat kohosivat huomattavasti ja että marraskuuhun mennessä ne olivat saavuttaneet korkeimman tason vuosikymmeneen. Merkittävimpien tuottajamaiden huonot sadot ja biopolttoainetuotannon nopeasti kasvava kysyntä ovat olleet viljamarkkinoiden huomattavimpia tekijöitä. Toimitusrajoitukset ovat hallinneet myös riisimarkkinoita.”

4.20

Kiina on niin ikään ryhtynyt äskettäin toimiin maissista valmistetun etanolin tuotannon vähentämiseksi. Asia Times Online -sivustolla kerrottiin 21. joulukuuta 2006 Kiinan maatalousministeriön virkamiehen Wang Xiaobingin ilmoittaneen, että Kiinan ensisijainen tehtävä on hankkia ruokaa 1,3 miljardille kansalaiselleen ja vasta sen jälkeen tukea biopolttoainetuotantoa.

4.21

Italialaisessa Repubblica-lehdessä julkaistiin 20. heinäkuuta 2007 artikkeli otsikolla ”Ekobensiini vastaan spagetti”. Biopolttoaineeksi tuotettavan maissin buumi nostaa pastan hintaa 20 prosenttia. (E guerra tra ecobenzina e spagetti. Boom del granturco per i biocarburanti e la pasta rincarerà de 20 %). Italialaisen pastan pääraaka-aineena käytettävän durumvehnän hinta on noussut yli 30 prosenttia, kun maanviljelijät ovat siirtyneet viljelemään bioetanolin valmistukseen tarkoitettua maissia. Viljamitan (27 kiloa) hinta on noussut Chicagon pörssissä 3,6404 dollarista (3. huhtikuuta 2007) 5,64 dollariin (14. kesäkuuta 2007). Maailmanlaajuisesti vehnän suurimpina kuluttajina (vuosittain 28 kiloa asukasta kohti) ja tuottajina (3,2 miljoonaa tonnia) italialaiset reagoivat herkästi tällaisiin hinnanmuutoksiin.

4.22

Biopolttoainetuotannon vedenkulutus on näkökohta, johon ei myöskään ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Kansainvälisen vesihuoltoinstituutin (IWMI) 10. toukokuuta 2007 julkaiseman viimeisimmän tutkimuksen mukaan esimerkiksi Sri Lankassa tarvitaan yhden etanolilitran tuottamiseen 1 000–4 000 litraa vettä käytetystä tuotantotekniikasta ja kasvista riippuen. Laskelmien mukaan Brasiliassa tarvitaan yhtä etanolilitraa varten 2 200 litraa vettä, kun taas Intiassa, jossa sateita on vähän ja on käytettävä kastelua, etanolilitran tuottamiseen tarvitaan 3 500 litraa kasteluvettä! Kyseiset luvut ovat vahvistaneet Delftiin vuonna 2003 perustettu kansainvälinen instituutti (UNESCO-IHE Institute for Water Education), joka tekee yhteistyötä paikallisen korkeakoulun kanssa, sekä Coloradon yliopiston maataloustieteellisen tiedekunnan tuoreimmat tutkimukset. Coloradon yliopistossa kehitetään parhaillaan erityistä maissilajiketta, joka tarvitsee vain vähän vettä. Esitetyt luvut ovat nähtävissä myös Internet-sivustolla www.waterfootprint.org.

4.23

Euroopassa vesiongelma koskee etenkin Etelä-Eurooppaa, jossa on vallinnut vesipula jo vuosia ja jossa ongelma tulee vielä kärjistymään lämpötilan nousun ja siitä johtuvan haihtumisen vuoksi. Pohjois-Euroopassa vesipula ei ainakaan tällä hetkellä ole vielä ongelma.

4.24

Seuraavassa taulukossa (jonka insinööri Mario Marchionna ENI:stä esitteli Italian kemiantekniikan liiton (AIDIC) äskettäin järjestämässä seminaarissa) vertaillaan fossiilisten polttoaineiden ja biopolttoaineiden kustannuksia käyttämällä samaa energia-arvoa.

4.25

Komissio arvioi, että EU:ssa tarvitaan 18 miljoonaa hehtaaria viljelykelpoista maata tuottamaan biopolttoainemäärä, jonka avulla voidaan saavuttaa 10 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä. Tarvittava ala jakautuu seuraavasti:

4.26

Komissio toteaa, että biopolttoaineiden käytön kehittäminen saattaa tuoda merkittäviä etuja etenkin kehitysmaille, sillä ne voivat lisätä vientiin suuntautuvaa tuotantoaan. Afrikkalaiset viljelijät ovat kuitenkin ilmaisseet huolensa tähän mennessä tehtyjen investointien taloudellisesta hyödystä. African Agriculture -lehden 10. kesäkuuta 2007 ilmestyneen numeron artikkelissa Is jatropha excitement a mirage? esitetään muutamia kriittisiä kysymyksiä biopolttoainetuotantoa varten viljeltävästä jatropha-pensaasta (jatropha-pensaasta saadaan öljysiemeniä, jotka ovat myrkyllisiä ihmiselle mutta joista voidaan tuottaa riittävän laadukasta biodieseliä, eikä pensas vaadi erityistä hoitoa).

4.27

Afrikkalaiset ympäristöjärjestöt ovat myös tuoneet kantansa esiin, kuten kerrottiin 7. toukokuuta 2007 ilmestyneessä East African Business Week -lehdessä (Kenian johtavan kustantamon Nation Media Groupin tuottama, internetissä ilmestyvä lehti). Ugandassa metsien tuhoutuminen kiihtyy 2,2 prosentin vuosivauhtia verrattuna maailmaan keskiarvoon, joka on vuosittain 0,2 prosenttia. Vaarana on, ettei maassa ole tällä vauhdilla vuonna 2040 jäljellä yhtään metsää. Ryhmä kansalaisaktivisteja on perustanut Save Mabira -yhteenliittymän. Se on saanut nimensä metsästä, jonka Ugandan hallitus on päättänyt antaa Sugar Corporation of Uganda Ltd -sokeriyrityksen omistukseen lisätäkseen bioetanolituotantoon tarkoitetun sokeriruo'on viljelyyn käytettävää maata. Neljäsosa maan suurimmasta luonnonvaraisesta metsästä eli 7 100 hehtaaria uhrataan muutaman bioetanolitonnin tuottamiseksi. Bioetanoli saattaa lisäksi päätyä käytettäväksi Euroopan ympäristöystävällisissä busseissa.

4.28

Komissiolla ei ole asiasta juuri mitään sanottavaa. Se mainitsee vain ohimennen, että sekä ravintokasvien että luontoarvoiltaan arvokkaiden alueiden käyttö on estettävä jollakin tavalla, ja luottaa siihen, että varoittava talouspolitiikka ratkaisee ongelman. Komission pelottomuutta tässä yhteydessä on suoraan sanoen vaikea ymmärtää. Komitea on hyvin huolissaan tällaisista ympäristöuhista, joihin liittyy väistämättä muuntogeenisten kasvien viljelyn lisääntyminen, sillä muuntogeenisten kasvien käyttö biopolttoaineisiin vaikuttaa hyväksyttävältä. Muuntogeenisten organismien leviäminen on todellinen uhka, ja niiden käyttömahdollisuuksia voidaan arvioida vasta sitten, kun kaikki tieteelliset tutkimukset niiden mahdollisesti aiheuttamista vaaroista on saatu päätökseen. Joka tapauksessa EU:ssa on säilytettävä jäljellä oleva luonnon monimuotoisuus.

4.29

Komitea katsoo, että on tehostettava yhteistyötä maailman nälkäongelman torjumista käsittelevien kansainvälisten elinten, etenkin FAOn ja Maailman ruokaohjelman (WFP) kanssa. Komitea pitää valitettavana, ettei komissio ole vaikutustenarviointia laatiessaan ollut asianmukaisesti yhteydessä kyseisiin kansainvälisiin elimiin, jotka tekevät tärkeää työtä kyseisellä alalla peittelemättä kaikkia biopolttoaineiden kehittämisestä johtuvia ongelmia ja uhkia, jotka liittyvät etenkin vesivarojen kulutukseen.

4.30

Komitea panee merkille 8. ja 9. maaliskuuta 2007 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmät, joissa kiinnitetään laajalti huomiota Euroopan energiapolitiikkaan. Euroopan energiapolitiikan kolme tavoitetta ovat

4.31

Eurooppa-neuvosto tukee energiaa yleisesti ja erityisesti biopolttoaineita koskevia komission ehdotuksia ja hyväksyy ne, vaikka 10 prosentin velvoitetta koskeva sanamuoto jättääkin huomattavasti sijaa epävarmuudelle: ”Tämän tavoitteen sitovuus on asianmukaista edellyttäen, että tuotanto on kestävää, että toisen sukupolven biopolttoaineet tulevat kaupallisesti saataville ja että polttoainelaatudirektiiviä muutetaan vastaavasti, jotta sekoittaminen tulee riittävässä määrin mahdolliseksi”.

4.32

On erittäin tärkeää ymmärtää, miten pitkälle jäsenvaltiot voivat tosiasiassa hyödyntää kyseisiä sitovuudelle asetettuja ehtoja. Etenkin viittaus toisen sukupolven biopolttoaineiden saatavuuteen on tällä hetkellä objektiivisesti tarkasteltuna ongelmallinen. Jos ensimmäisen sukupolven biopolttoaineita valmistavissa nykyisissä, lähes valmiissa ja tuleviksi vuosiksi suunnitelluissa teollisuuslaitoksissa käytettävät prosessit eroavat huomattavasti toisen sukupolven biopolttoaineiden valmistukseen käytettävistä prosesseista, ovat laitosten muuntamisesta aiheutuvat kustannukset hyvin korkeat. Tämä tarkoittaa sitä, että jos biopolttoaineita ei ole saatavilla, neuvoston päätös ei ole sitova. Kestävää kehitystä ajatellen on olemassa olevien direktiivien lisäksi annettava muitakin unionin säädöksiä, jotta varmistetaan, että biomassan tuotannossa noudatetaan tiukasti asetettuja vaatimuksia ja ettei biopolttoaineen valmistukseen tarkoitettu tuotanto kilpaile ihmisten ja eläinten ravinnoksi tarkoitetun tuotannon kanssa. Polttoainelaatudirektiivin edellyttämien muutosten osalta menettely on melko monimutkainen, ja standardointielinten, etenkin Euroopan standardointikomitean (CEN), on huolehdittava siitä, sillä ne analysoivat erityistekniikoihin liittyviä ongelmia.

4.33

Toisen sukupolven biopolttoaineita ajatellen etanolin tuottamiseksi on jo monia vaihtoehtoja. Tuotanto on mahdollista sekä biologisen käymis- ja tislausprosessin että biomassan lämpökemiallisen kaasuuntumisprosessin avulla. Siinä saadaan synteettistä kaasua (vety ja hiilidioksidi), josta tuotetaan käymisen avulla etanolia ja saadaan aikaan energiaa kombivoimalla tai yhteistuotannolla. Ensimmäinen tuotantolaitos aloittaa tänä vuonna toimintansa Porvoossa, ja sen kapasiteetti on vuosittain 180 000 tonnia. Porvooseen on vuoden 2008 loppuun mennessä suunnitteilla toinenkin laitos. Kyseiset prosessit ovat kuitenkin energiatehokkuudeltaan hyvin alhaisia, elleivät — kuten monissa tapauksissa — negatiivisia. Tämän vuoksi on tutkittu mahdollisuutta hyödyntää fotokemiallisia prosesseja, joissa käytetään auringonvaloa energianlähteenä sekä hyödynnetään soveltuvia katalysaattoreita sen ominaisuuksien vahvistamiseksi. Biobutanoli on mahdollinen ratkaisu uuden sukupolven biopolttoaineeksi. Biobutanolilla on alhainen höyrypaine, ja se sietää hyvin vettä bensiinisekoituksissa, joten sitä voidaan käyttää nykyisissä polttoaineen toimitus- ja jakelukanavissa. Biobutanolia voidaan sekoittaa bensiiniin olemassa olevia biopolttoaineita suurempina pitoisuuksina ilman, että ajoneuvoja on muutettava. Lisäksi biobutanolia käyttämällä polttoainetta voidaan säästää enemmän kuin bensiinin ja etanolin sekoituksella. Näin voidaan parantaa energiatehokkuutta ja vähentää litrakohtaista kulutusta. Biobutanolin valmistuksessa voidaan hyödyntää bioetanolin tuotantoon tarkoitettuja tuotantolinjoja ja -laitoksia.

4.34

Seitsemännessä puiteohjelmassa on varattu huomattavia varoja kyseisten tekniikoiden kehittämiseen. Tekniikoilla on erittäin mielenkiintoisia ominaisuuksia, ja niillä tuotetaan ”puhdasta” energiaa. Tekniikoille on ominaista, että

ETSK katsoo, että unionin on myönnettävä nykyistä enemmän varoja toisen sukupolven biopolttoaineiden tutkimukseen.

5.1

Komitea kannattaa Euroopan energiapolitiikan tavoitteita mutta korostaa, että mikäli ne halutaan saavuttaa, on tarvittavia investointeja varten löydettävä rahoitus, ja että eurooppalaisten rahoituslaitosten on osallistuttava rahoitukseen.

5.2

Komitea katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota biopolttoainealan tutkimukseen ja etenkin toisen sukupolven polttoaineisiin unohtamatta kuitenkaan muita mahdollisuuksia, kuten aurinkovety- tai biomassaprosessin avulla tuotettuja polttoaineita.

5.3

Komitea suosittelee, että kiinnitetään erityistä huomiota luonnon monimuotoisuuteen sekä siihen, että biopolttoaineiden tuotantoon käytetään pelkästään non food -viljelykasveja. Näin vältetään uhkaava kilpailu elintarvikkeiden ja polttoaineen välillä, sillä miljoonat ihmiset kärsivät edelleen aliravitsemuksesta ja kuolevat nälkään. FAOn edellä mainitun raportin päätelmissä huomautetaan: ”Jopa 854 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsii edelleen aliravitsemuksesta, mikä kertoo siitä, ettei Maailman ruokahuippukokouksen tavoitteiden ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa ole edistytty riittävästi. Vaikka monet etenkin Saharan eteläpuolisen Afrikan maat kykenisivät vähentämään nälkää näkevien kansalaistensa määrää, niitä uhkaavat kuitenkin edelleen ruoan hinnannousut, mahdollinen tarjonnan aleneminen viljamarkkinoilla, selkkaukset, sairaudet ja ilmastonmuutos.” Yhdysvaltalaisen Minnesotan yliopiston tutkijoiden Ford Rungen ja Benjamin Senauerin mukaan elintarviketuotantoon käytetyn viljan hintakehityksen perusteella nälkää kärsivien ihmisten määrä maailmanlaajuisesti ei odotusten mukaisesti alenekaan vuoteen 2025 mennessä 600 miljoonaan vaan kaksinkertaistuu 1,2 miljardiin.

5.4

Jotta voidaan saavuttaa ympäristönsuojelua, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, optimoitua energiankulutusta, vaihtoehtoisten energiamuotojen käyttöä, energiariippumattomuutta ja energian toimitusvarmuutta koskevat tavoitteet, komitea ehdottaa erityiskäsittelyä (muun muassa vero- ja hallinnolliset kannusteet) tuotteille, jotka edistävät parhaiten kyseisiä tavoitteita.

5.5

Komitea katsoo, että nykyiset tekniikat edellyttävät runsasta energian, veden ja maa-alan käyttöä (hehtaarikohtaisten satojen perusteella voidaan laskea, että jos kolmannes Italian maapinta-alasta käytettäisiin rapsin viljelyyn, saadun biodieselin määrä riittäisi korvaamaan vain 10 prosenttia Italian koko öljynkulutuksesta ja 40 prosenttia ajoneuvojen dieselin kulutuksesta).

5.6

Komitea on sitä mieltä, että ehdotukseen uudeksi direktiiviksi pitäisi liittää taloutta, ympäristöä ja yhteiskuntaa koskeva perusteellinen ja laajamittainen arviointiprosessi. Ainakaan tässä vaiheessa arviointia ei ole jäsennelty aiheen ansaitsemalla tavalla.

5.7

Jotta ei tehtäisi tyhjäksi saastumisen torjunnassa saatuja tuloksia, on erittäin tärkeää valmistaa biopolttoaineet kotimaisista ja lähellä tuotettavista maataloustuotteista. Niitä ei tule kuljettaa pitkiä matkoja maasta toiseen, sillä näin käytettäisiin fossiilisia polttoaineita. Energiantuotanto maatalous- ja elintarvikejätteistä on ongelmallista, sillä jätteet syntyvät kaukana toisistaan, mikä edellyttää kallista kuljetusta jalostuslaitoksiin. Lisäksi jätteiden korkean vesipitoisuuden vuoksi jalostuksessa on käsiteltävä suuria määriä raaka-ainetta. Näin ollen tällainen biomassa tulisi käsitellä ensi sijassa paikallisesti.

5.8

Komitean mielestä on edistettävä biopolttokennotekniikan tutkimusta. Biopolttokennot hyödyntävät biokatalysaattoreita muuntaessaan kemiallista energiaa sähköenergiaksi. Tällainen energiantuotantomenetelmä mahdollistaa kaikkien niiden elektronien talteenoton, joita on syntynyt biomassan muodostavissa kasveissa fotosynteesissä (24 elektronia kutakin hiilidioksidiksi ja vedeksi hapettunutta glukoosimolekyyliä kohti).

5.9

Euroopan parlamentti totesi Strasbourgissa 14. joulukuuta 2006 biomassaan ja biopolttoaineisiin sovellettavasta strategiasta antamansa päätöslauselman johdanto-osassa, että vaikka liikenne aiheuttaa yli 20 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä, se ei kuulu päästökauppajärjestelmän piiriin. Komitea on parlamentin kanssa samaa mieltä ja suosittelee, että komissio tutkii mahdollisuutta ulottaa valkoisten sertifikaattien järjestelmä ajoneuvoalalle.

5.10

Kyseisessä päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kehottaa ”— komissiota ottamaan käyttöön pakollisen ja perinpohjaisen sertifiointijärjestelmän, jossa sallitaan biopolttoaineiden kestävä tuotanto kaikissa vaiheissa, mukaan luettuina standardit viljely- ja jalostusvaiheille sekä koko elinkaaren kattavalle kasvihuonekaasutaseelle, ja joka koskee sekä Euroopan unionissa valmistettuja että unioniin tuotuja biopolttoaineita” sekä ”— tukemaan ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantajärjestelmän (GMES) kehittämistä ja käyttöä maankäytön valvontaan bioetanolin tuotannossa sademetsien tuhoutumisen ja muiden kielteisten ympäristövaikutusten torjumiseksi”. Komitea kannattaa ja tukee Euroopan parlamentin ehdotuksia.

5.11

Komitea huomauttaa, että eräiden Euroopan unioniin äskettäin liittyneiden jäsenvaltioiden ajoneuvokanta on hyvin vanhentunutta ja että autokanta koostuu rikkailta markkinoilta tuoduista teknisesti vanhentuneista ja käytetyistä autoista. Kyseisissä maissa asukaskohtaiset tulot ovat varsin alhaiset. Tämä koskee laajoja väestöryhmiä myös maissa, joissa asukaskohtaiset tulot ovat korkeammat. Näin ollen ei voida ajatella, että asetetaan velvoitteita tai aiheutetaan kuluja näille Euroopan unionin kansalaisille, sillä yksityisauto saattaa olla heille välttämätön työväline.

5.12

Komitea uskoo, että mikäli biopolttoaineiden tuotantoa valvotaan tarkasti käsillä olevassa lausunnossa esitettyjen ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvien uhkien varalta, biopolttoaineilla voidaan tässä vaiheessa varmasti tukea polttoainemarkkinoita. Biopolttoaineet eivät kuitenkaan voi olla rakenteellinen vastaus markkinoiden kysyntään. Kun ajatellaan käsillä olevassa lausunnossa esitettyjä mahdollisia ongelmia, komitea katsoo, että komission tulisi arvioida jatkuvasti 10 prosentin tavoitetta sekä olla valmis ehdottamaan tavoitteen muuttamista, jos ongelmia ei voida ratkaista tyydyttävällä ja kestävällä tavalla.

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/44

1.1

ETSK kannattaa Euroopan komission aloitetta, jonka tavoitteena on tarkastella uudelleen yhteisön strategiaa tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

1.2

Komission ehdotuksen mukaan henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä vähennetään vuoteen 2012 mennessä 130 grammaan kilometriä kohti ajoneuvojen moottoreihin tehtävien teknisten parannusten avulla. Neuvoston tarkoituksena on vahvistaa kyseinen ehdotus. Lisäksi päästöjä vähennetään vielä lisäksi 10 grammalla kilometriä kohti, mikäli se on teknisesti mahdollista, vaihtoehtoisten teknologisten toimien sekä biopolttoaineiden käytön lisäämisen avulla, jotta yleinen tavoite päästöjen vähentämisestä 120 grammaan kilometriä kohti voidaan toteuttaa vuoteen 2012 mennessä.

1.3

ETSK katsoo, että tämä kunnianhimoinen tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan tasapainoisten, monipuolisten ja oikea-aikaisten toimien avulla. On otettava huomioon, että valmistajat tarvitsevat aikaa valittujen teknisten ratkaisujen sovittamiseen kaikkiin tuotemalleihin, että kyseessä on monimutkainen työ ja että sen kustannukset vaihtelevat. Henkilöautojen suorituskyvyn parantamisen yhteydessä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on siis otettava huomioon sekä muutosten taloudellinen ja tekninen toteutettavuus valmistajien kannalta että mahdollisten ostajien ostovoima.

1.4

Näin ollen ETSK katsoo, että ajoneuvovalmistajia on kehotettava nopeuttamaan kehitystä vielä lisää kulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi, mutta sen lisäksi on toteutettava sääntelytoimia, jotta tavoite voitaisiin saavuttaa yhteiskunnan, talouden ja ympäristön kannalta mahdollisimman tehokkaasti ja toimivasti.

1.5

ETSK suosittaa laajan ja perinpohjaisen vaikutustenarvioinnin tekemistä, jotta eri ratkaisujen kustannus- ja hyötysuhde voidaan selvittää niin teknologiset ratkaisut kuin muutkin käyttökelpoiset välineet huomioon ottaen. Tällaisia välineitä ovat esimerkiksi infrastruktuurien mukauttaminen, vaihtoehtoiset polttoaineet, verokannustimet, tiedotus ja erityyppinen, (erityisesti taajama-alueilla tärkeään) taloudelliseen ajotapaan (1) opastava koulutus sekä kysynnän ohjaaminen hiilidioksidipäästöjen verotuksella. ETSK:n mukaan olisi harkittava myös vierintävastukseltaan alhaisten renkaiden käyttöä, koska teollisuuden tietojen perusteella ne voivat vähentää kulutusta kolmesta neljään prosenttia. Komission ehdotus renkaiden ilmanpaineen tarkistusjärjestelmien käyttöönottamisesta on samansuuntainen.

1.6

Käytettävissä olevien toimenpiteiden yhdistäminen järkevästi ja harkitusti voi auttaa saavuttamaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteen hidastamatta autokannan uusiutumista. Se edellyttää myös rahoituskustannusten hillitsemistä ja jakamista, jotta vältytään rankaisemasta mahdollisten uusien autojen ostajia.

1.7

Lisäksi ETSK toivoo, että valittu sääntelyväline on mahdollisimman puolueeton valmistajien välistä kilpailua ajatellen ja että itse valmistajat eivät joudu rajoittamaan mallien tarjontaa vaan että ostajia ohjataan valitsemaan vähemmän päästöjä tuottavia malleja. Vaaditut hiilidioksidipäästöjen vähennykset tulisi suhteuttaa tuotteiden nykyisiin eroihin ja käytettyjen kriteerien tulisi olla mahdollisimman ilmaisuvoimaisia ja oikeasuhtaisia hiilidioksidipäästöihin nähden.

1.8

On keskeisen tärkeää, että valitut kriteerit toimivat kuluttajia ohjaavina välineinä ajoneuvon valinnassa, jotta he valitsisivat todellisia tarpeitaan vastaavan ajoneuvon ja välttäisivät tarpeisiinsa nähden turhaa kulutusta ja päästöjä.

1.9

ETSK on ymmällään komission aikomukseen soveltaa lainsäädäntötoimia myös kevyisiin hyötyajoneuvoihin. Mahdolliset ostajat arvioivat tarkoin tällaisten ammattikäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen kulutusta ja näin ollen myös hiilidioksidipäästöjä, koska ne vaikuttavat merkittävästi käyttökustannuksiin. Sen vuoksi markkinoilla tarjolla olevissa ajoneuvoissa käytetään jo nykyään tehokkaampia ratkaisuja, mikä tarkoittaa melkein yksinomaan dieselmoottoreita. Ennen kuin asiasta päätetään, ETSK kehottaa komissiota laatimaan joka tapauksessa vaikutustenarvioinnin kevyiden hyötyajoneuvojen päästöistä ajantasaisten tietojen perusteella. Tällaista tutkimusta ei ole tällä hetkellä käytettävissä.

1.10

Lisäksi ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi kehittää toimia laaja-alaisemmin kuin aiemmin (tiestö, ”älykkäät” liikennevalot jne.), esimerkiksi suosimalla ympäristöystävällisiä hankintoja autokantaa uusittaessa, toteuttamalla perusrakenneverkkoja, jotka mahdollistavat vähemmän ympäristöä kuormittavien polttoaineiden, kuten maakaasun, käytön, sekä edistämällä mahdollisuuksia hankkia maakaasua tai nestekaasua käyttäviä ajoneuvoja. Tästä ETSK on ilmaissut kantansa jo aiemmissa lausunnoissaan (2).

2.1

Yhteisön strategia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi laadittiin vuonna 1995. Strategia sisältää ajoneuvovalmistajien tarjontaa sekä kuluttajien kysyntää koskevia toimenpiteitä.

2.2

Tarjonnasta mainittakoon, että vuonna 1998 eurooppalaiset autonvalmistajat allekirjoittivat vapaaehtoisen sopimuksen, jonka tarkoituksena oli vuoteen 2008 mennessä vähentää autojen keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä 140 grammaan kilometriä kohden. Japanilaiset ja korealaiset ajoneuvovalmistajat hyväksyivät seuraavana vuonna vastaavan sitoumuksen, ja tavoitteen on määrä toteutua vuoteen 2009 mennessä.

2.3

Samaan aikaan kysynnän osalta pyrittiin Euroopan komission strategian mukaisesti valistamaan kuluttajia hiilidioksidipäästöihin liittyvistä kysymyksistä, jotta nämä tekisivät viisaita valintoja, ja hyödyntämään kohdennettua autojen verotusjärjestelmää.

2.4

Tarjonnassa on käytännössä tapahtunut merkittävää edistystä. Se ei kuitenkaan yksinään riitä tavoitteen saavuttamiseen, koska kahden muun välineen eli kuluttajien valistamisen ja ohjaamisen sekä verotuksen panos on puutteellinen. Euroopan komissio toteaa itsekin tiedonannossaan: ”— suurimmat vähennykset on saavutettu autojen tekniikkaan tehtyjen parannusten avulla”.

2.5

Vuodesta 1995 vuoteen 2005 henkilöautojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt vähentyivät 186 grammasta 161 grammaan kilometriä kohti, mikä merkitsee noin 13 prosentin vähennystä. Lisäksi 30 prosenttia markkinoille vuonna 2004 saatetusta autokannasta tuotti päästöjä alle 140 grammaa kilometrillä.

2.6

Samaan aikaan kuluttajien mieltymykset ovat kuitenkin suuntautuneet entistä suurempiin, raskaampiin, suorituskykyisempiin ja monikäyttöisempiin ajoneuvoihin, koska niitä pidetään turvallisempina tai koska merkittävä osa väestöstä on muuttanut kaupunkikeskusten ulkopuolelle. Sen seurauksena päästöjä koskevilla tuotemerkinnöillä on ollut vain vähän vaikutusta kuluttajien valintoihin.

2.7

Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävä verotus on toinen väline kysynnän ohjaamiseksi, mutta sillä ei vielä ole Euroopan tason ulottuvuutta (3). Kansallisen tason aloitteita on tehty alle puolessa jäsenvaltioista. Paradoksaalista on, että eräissä tapauksissa verotustoimilla on ollut kielteinen vaikutus hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Yhtenä huomattavana esimerkkinä tästä on dieselveron koventaminen. Se on hidastanut viime vuosina vallinnutta suuntausta siirtyä dieselautoihin monissa jäsenvaltioissa, joissa dieselautojen osuus autokannasta on merkittävä.

2.8

Moottoritekniikan kehittämisen ja sitä seuranneiden vapaaehtoisten sopimusten ansiosta käynnistynyttä päästöjen vähentämisprosessia ovat siis hidastaneet sekä ulkoiset tekijät että aiemmin määriteltyjen välineiden puutteellinen käyttö, ja vuosiksi 2008–2009 asetettujen tavoitteiden saavuttaminen näyttääkin epätodennäköiseltä. Sen vuoksi komissio on päättänyt tarkistaa strategiaansa ja antanut tiedonannon, jota ETSK on pyydetty arvioimaan. Siinä esitetään suuntaviivat, joita seurannee erityinen lainsäädäntöehdotus viimeistään vuoden 2008 alkupuoliskolla.

3.1

Tiedonannossaan komissio ehdottaa, että EU:n päästötavoite (enintään 120 g/km) tulisi saavuttaa vuoteen 2012 mennessä yhdistämällä EU-tason ja jäsenvaltioiden toimet.

3.2

Komissio ehdottaa vuoden 2008 puoliväliin mennessä lainsäädäntökehystä, jossa keskitytään hiilidioksidipäästöjen pakollisiin vähennyksiin uuden autokannan keskimääräisiä päästöjä koskevan tavoitteen (130 g/km) saavuttamiseksi ajoneuvojen moottoritekniikkaan tehtävien parannusten avulla.

3.3

Lisäksi päästöjä vähennetään 10 grammalla kilometriä kohti tai vastaavalla määrällä, mikäli se on teknisesti mahdollista, vaihtoehtoisten teknologisten toimien sekä biopolttoaineiden käytön lisäämisen avulla. Kyseeseen tulevat erityisesti seuraavat toimet:

3.4

Komissio katsoo, että lainsäädännölliset puitteet uuden autokannan keskimääräisen päästötavoitteen saavuttamiseksi on laadittava niin, että varmistetaan kilpailun kannalta puolueettomat, sosiaalisesti oikeudenmukaiset ja kestävät vähennystavoitteet. Niitä laadittaessa on otettava huomioon eurooppalaisten autonvalmistajien ominaispiirteet, ja samalla on vältettävä autonvalmistajien välisen kilpailun perusteetonta vääristymistä.

3.5

Komissio kehottaa jäsenvaltioita muuttamaan autojen verotuskäytäntöjään niin, että polttoainetehokkaiden autojen hankkimista edistettäisiin koko EU:n alueella ja autettaisiin valmistajia noudattamaan tulevia polttoainetehokkuutta koskevia vaatimuksia.

3.6

Lisäksi komissio ehdottaa, että verot eriytettäisiin kaikkien markkinoilla olevien autojen osalta ja siirryttäisiin vähitellen suhteellisesti vähemmän saastuttaviin autoihin. Se olisi tehokas tapa vähentää tavoitteiden noudattamisesta valmistajille aiheutuvia kuluja.

3.7

Verotuksen keinoin voitaisiin myös tehokkaasti edistää vähiten saastuttavien henkilöautoluokkien markkinoille tuloa. Samalla tavoitteena on parantaa mahdollisten ostajien tietämystä autojen polttoainetehokkuuteen liittyvistä kysymyksistä (komissio hyväksyy vuonna 2007 tuotemerkintöjä koskevan direktiivin 1999/94/EY muutosehdotuksen).

3.8

Komissio katsoo niin ikään, että jäsenvaltioiden tulee kannustaa ympäristönäkökohtien huomioonottamiseen ajotavoissa ja laatia koulutus- ja valistuskampanjoita, jotka ohjaavat taloudelliseen ajotapaan (eco-driving).

3.9

Lisäksi autonvalmistajia kehotetaan allekirjoittamaan vuoden 2007 aikana autojen markkinoinnissa ja mainostamisessa noudatettavia hyviä toimintatapoja koskeva vapaaehtoinen sopimus, jonka tarkoituksena on edistää kestävämpiä kulutustapoja.

4.1

ETSK on täysin samaa mieltä siitä, että yhteisön strategiaa tieliikenteestä peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on tarkistettava. Tieliikenteen hiilidioksidipäästöt kattavat noin 20 prosenttia kokonaispäästöistä.

4.2

ETSK huomauttaa lisäksi, että hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävän strategian tarkistaminen on monimutkainen tehtävä, koska samalla on säilytettävä erittäin voimakkaasti kilpailuun perustuvilla maailmanlaajuisilla markkinoilla toimivan autoalan kilpailukyky.

4.3

On muistettava, että pelkästään Euroopassa autoteollisuus työllistää kaksi miljoonaa henkeä, mihin on lisättävä alihankkijoiden työllistämät kymmenen miljoonaa työntekijää. Autoteollisuus tuottaa 3,5 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta, nettoviennin arvo on 33,5 miljardia euroa ja lisäksi ajoneuvoverot tuottavat jäsenvaltioille 365 miljardia euroa vuodessa.

4.4

CARS 21 -tiedonannossaan (4) komissio on pyrkinyt määrittelemään teollisuuspolitiikan suuntaviivoja autoteollisuudelle, ”— joka on keskeinen tekijä Euroopan taloudessa”.

Asiakirjassa esitetään komission kanta korkean tason CARS 21 -ryhmän joulukuussa 2005 antamaan loppuraporttiin ja suosituksiin. Ryhmä koostui komission, teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan edustajista. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen kilpailukykyä ja työllisyyttä vaarantamatta on vaativa tehtävä, ja asiakirjassa todetaankin kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamisen tällaisella alalla edellyttävän kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta kaikkien sidosryhmien panokset voidaan yhdistää saman yleishyödyllisen tavoitteen saavuttamiseksi.

4.5

ETSK jakaa aiemmin esitetyn huolen siitä, että tuotantokustannukset saattavat nousta liian korkeiksi. Se voi johtaa päätöksiin, jotka vaarantavat autoteollisuuden työllisyysasteen välittömästi tai välillisesti, ja strategisiin valintoihin, joiden tuloksena teollisuustoimintaa saatetaan siirtää EU:n rajojen ulkopuolelle.

4.6

Tällaisten pohdintojen perusteella ETSK katsoo, että ajoneuvovalmistajia on kehotettava nopeuttamaan kehitystä kulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi. Sen lisäksi on toteutettava sääntelytoimia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi yhteiskunnan, talouden ja ympäristön kannalta mahdollisimman tehokkaasti.

4.6.1

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tarkoitetun, yhteisön tulevan lainsäädännön tulosten optimoimiseksi ETSK suosittaa seuraavaa:

4.6.2

Mainitut toimenpiteet eivät vaaranna autokannan uudistamisprosessia, koska hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä aiheutuvat kustannukset jaetaan. Sivumennen sanoen ETSK toteaa, että ECCP:n (6) mukaan hiilidioksidipäästöjä voitaisiin vähentää Euroopassa vuoteen 2010 mennessä jopa 50 miljoonaa tonnia (2006–2010) taloudellisen ajotavan avulla. TNO:n ja IEEP:in (7) yhteisen tutkimuksen mukaan taloudellinen ajotapa on sekä toteutuskelpoinen että tehokas ja mitattava väline.

4.6.3

Toisaalta autojen keskimääräinen myyntihinta nousisi noin 3 600 euroa, mikäli 120 g/km:n tavoite tulisi saavuttaa pelkästään autoteknologian keinoin. Edellä mainittujen lähteiden mukaan (8) 130 g/km:n tavoitteen saavuttamisesta ostajalle koituvat lisäkustannukset olisivat huomattavat, eli noin 2 500 euroa.

4.6.4

Kuten komissio muistuttaa, Euroopan autokanta uusiutuu keskimäärin 12 vuoden välein, ja on selvää, että näin suuret hinnankorotukset hidastaisivat uusimistahtia entisestään. On myös selvää, että hinnankorotuksilla olisi myös sosiaalisia vaikutuksia ja ne heikentäisivät entisestään vähävaraisten mahdollisuuksia ostaa auto.

4.7

ETSK ei jaa komission näkemystä siitä, että täydentävien teknologioiden avulla voitaisiin vähentää hiilidioksidipäästöjä 10 grammaa kilometrillä. Biopolttoaineiden markkinoillepääsykyky on vielä epävarma eikä voida pitää itsestään selvänä, että niiden avulla saavutettaisiin odotettu 5 gramman päästövähennys kilometrillä. Tässä yhteydessä ETSK katsoo, että on välttämätöntä luoda luotettavasti seurattavissa olevien toimenpiteiden järjestelmä. Esimerkkejä tällaisista toimista ovat taloudellinen ajotapa ja infrastruktuurit.

5.1

Jo esitettyjen yleisten huomioiden mukaisesti sekä parlamentissa käynnissä olevan keskustelun valossa ETSK toivoo, että valmisteilla oleva lainsäädäntöväline ei heikennä potentiaalisten ostajien mahdollisuuksia hankkia uusi auto, jotta autokannan uudistuminen voitaisiin varmistaa ja jotta sääntelyllä pystyttäisiin selkeästi ohjaamaan kysyntää vähemmän päästöjä tuottavien mallien suuntaan.

5.2

Koska laajaa ja perusteellista vaikutustenarviointia mahdollisten ratkaisujen kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi ei ole käytettävissä, ETSK varaa itselleen oikeuden ilmoittaa myöhemmin annettavassa lausunnossa kantansa asianmukaisista ja toteutuskelpoisista rajoituksista hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Se suosittaa jo nyt, että tulevassa lainsäädäntövälineessä otetaan huomioon, että autoteollisuuden tuotantosykli on tunnetusti monimutkainen ja edellyttää jopa seitsemän vuoden siirtymäaikaa (9).

5.3

Kun otetaan huomioon yhteispäätösmenettelyn edellyttämät määräajat lainsäädännön valmistelussa, ETSK arvioi, että lopullinen teksti vaatimuksineen ei valmistu ennen vuotta 2009. Toteutuksen kannalta ensimmäinen mahdollinen ajankohta olisi vuonna 2015, kun otetaan huomioon edellä mainitut alalle ominaiset tuotantosyklit ja saastepäästöjen vähentämiseen tähtäävät EURO 6-normit, jotka tulevat voimaan samaan aikaan ja jotka päästöjen vähentämiseen tarkoitettujen sääntöjen tavoin edellyttävät ajoneuvojen rakenteellisia muutoksia.

5.4

Vuodeksi 2012 asetetussa tavoitteessa on se riski, ettei se kuitenkaan ole teknisesti toteutettavissa, ja sillä voi olla hyvin kielteisiä vaikutuksia Euroopan autoteollisuuden kilpailukykyyn ja työllisyysasteeseen.

5.5

ETSK kannattaa lainsäädäntövälinettä, joka on puolueeton valmistajien välistä kilpailua ajatellen, niin että valmistajat eivät joudu rajoittamaan mallien tarjontaa, vaan että sääntelyllä ohjataan kuluttajia valitsemaan vähemmän päästöjä tuottavia malleja. Vaaditut hiilidioksidipäästöjen vähennykset tulisi suhteuttaa tuotetarjonnan nykyisiin eroihin, ja kriteereiden tulisi olla mahdollisimman ilmaisuvoimaisia ja oikeasuhtaisia hiilidioksidipäästöihin nähden.

5.6

Valittujen kriteerien avulla olisi varmistettava, että eri alojen panos päästöjen vähentämiseksi ja siitä seuraava ajoneuvojen hinnan väistämätön nousu ei kuitenkaan rajoita asiakkaiden mahdollisuuksia hankkia uutta ajoneuvoa ostokykynsä mukaisesti.

5.6.1

Euroopan autonvalmistajien liiton ACEA:n ehdotuksen mukaan yksi mahdollinen kriteeri on ajoneuvon paino, koska se liittyy suoraan hiilidioksidipäästöjen määrään. ETSK muistuttaa, että vuosina 1996–2005 ajoneuvojen paino kasvoi 32 kiloa, joka on yhtä kuin hiilidioksidipäästöjen kasvu 6,6 grammalla kilometriltä. Painoa käytetään kriteerinä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävässä strategiassa Japanissa, jossa vuonna 2006 päätettiin pyrkiä saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä 138 g/km:n tavoite. ACEA kannattaakin tämän kriteerin käyttöä, koska se olisi askel hiilidioksidipäästöjä koskevan politiikan yhdenmukaistamista kohti kaikkialla maailmassa.

5.6.2

Parhaillaan keskustellaan myös muista kriteereistä, joita voitaisiin käyttää tuotteiden yksilöimiseksi ja erittelemiseksi. Erityisesti on mainittava Euroopan parlamentin esittelijän Chris Daviesin viittaus ajoneuvon ”jalanjälkeen” (ajoneuvon tarvitsema pinta-ala akselivälin ja rengasvälin perusteella (10)).

5.6.3

ETSK katsoo puolestaan, että voisi olla hyödyllistä ja järkevää ottaa käyttöön esimerkiksi ajoneuvon tilavuuden (”box volume”) kaltainen kriteeri (ajoneuvon pituus × leveys × korkeus). Sen avulla voitaisiin ohjata kuluttajia valitsemaan heidän todellisia tarpeitaan vastaava ajoneuvo, joka ei tuottaisi tarpeettomia hiilidioksidipäästöjä todellisten tarpeiden ja ajoneuvon koon epäsuhdan vuoksi. Se joka haluaa katumaasturin (SUV, Sport Utility Vehicle), jolla voi kuljettaa useampia henkilöitä ja enemmän tavaraa, on siis valmis maksamaan enemmän, koska hän todella tarvitsee tällaista ajoneuvoa. Joku toinen, jolla ei ole vastaavia vaatimuksia, tyytyy pienempään ajoneuvoon.

5.7

Euroopan parlamentin esittelijä Chris Davies on ehdottanut myös CARS-järjestelmän (Carbon Allowance Reduction System) luomista rangaistusmaksujen ja hyvitysten määrittelemiseksi asetettujen enimmäisrajojen ylityksiä ja alituksia varten. ETSK pitää autoalaan rajoittuvaa hiilidioksidin päästökauppajärjestelmää kuitenkin mahdottomana toteuttaa.

Kun ajatellaan kunnianhimoisia tavoitteita, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että järjestelmän toiminnan varmistamiseksi syntyisi riittävästi päästöoikeuksien kauppaa.

5.7.1

Sitä vastoin ETSK pitää mahdollisena soveltaa vapaata päästökauppaa (joka mahdollistaa muiden alojen kanssa käytävän kaupan), koska se varmistaisi hiilidioksidipäästöjen yleisen vähentämisen ja antaisi riittävästi joustavuutta, mutta asettaisi kuitenkin rajat autonvalmistajien mahdollisille hankinnoille. ETSK kannattaa avointa järjestelmää, jonka taloudelliset vaikutukset on arvioitava päästökaupassa tästä päivästä vuoteen 2015 tapahtuvien muutosten perusteella. Samalla se korostaa, että tällaiset taloudelliset vaikutukset eivät saa vaarantaa asiakkaan ostokykyä.

5.8

Tiedonannossa mainittujen, markkinointia ja mainontaa koskevien eettisten normien osalta ETSK katsoo, että melkein kaikissa jäsenvaltioissa on jo olemassa sopimuksia tällaisten sääntöjen määrittelemiseksi. Useimmissa tapauksissa sopimukset ovat erittäin tiukkoja. Periaatteessa ETSK kannattaa kuitenkin tällaisten sääntöjen yhdenmukaistamista ja siten myös eurooppalaisten hyvien käytäntöjen määrittelemistä autonvalmistajille komission ehdotuksen mukaisesti.

5.9

ETSK toteaa, että komission tiedonannon mukaan myös kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi suunnitellaan lainsäädäntövälineen käyttöönottoa.

5.9.1

ETSK katsoo, että kevyitä hyötyajoneuvoja (luokka N1 ja matkustajien kuljetukseen muutetut ajoneuvot) varten ei tarvita tällaisia toimia, koska hyötyajoneuvot on tarkoitettu ammattikäyttöön. Niiden kulutus ja hiilidioksidipäästöt vaikuttavat huomattavasti käyttökustannuksiin ja ovat jo sinänsä ratkaiseva tekijä ostajan tekemille valinnoille. Sen vuoksi markkinoilla tarjolla olevissa ajoneuvoissa käytetään jo nykyään tehokkaampia ratkaisuja, mikä tarkoittaa melkein yksinomaan dieselmoottoreita.

5.9.2

Joka tapauksessa ennen kuin asiasta päätetään, ETSK kehottaa komissiota laatimaan vaikutustenarvioinnin, joka perustuu kevyiden hyötyajoneuvojen päästöjä koskeviin ajantasaisiin tietoihin. Tällaista tutkimusta ei ole tällä hetkellä käytettävissä.

5.9.3

Enimmäispäästöjä koskevien täsmällisten tavoitteiden (g/km) asettaminen hyötyajoneuvoille tuntematta tarkoin asiaan liittyviä seikkoja saattaa lisäksi johtaa yksittäisten ajoneuvojen kuljetuskapasiteetin heikentymiseen. Sen seurauksena tarvittaisiin joko enemmän ajoneuvoja saman tavaramäärän kuljettamiseen tai ylempään luokkaan kuuluvia, suurempia ajoneuvoja, jolloin kokonaispäästömäärät lisääntyisivät.

5.10

Lisäksi ETSK katsoo, että henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä tulisi arvioida laaja-alaisesti ottaen huomioon ajoneuvojen koko elinkaari niiden tuotantoprosessista käyttöön ja lopulta hävittämiseen asti. Edellä esitettyjen seikkojen valossa ETSK korostaa myös tarvetta koordinoida ja yhtenäistää ajoneuvoteollisuutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia lainsäädäntöaloitteita, jotta voitaisiin välttää erilaisiin kysymyksiin liittyvien aloitteiden ristiriidat ja aloitteiden täytäntöönpanon viivästyminen.

5.11

ETSK toteaa, että tuleviin tutkimuksen puiteohjelmiin kuuluvat aloitteet on suunnattava ensisijaisesti ja viivyttelemättä hankkeisiin, joiden tarkoituksena on löytää teknisesti toteutuskelpoisia ja taloudellisesti kestäviä ratkaisuja kaikkien (ei vain liikenteen aiheuttamien) hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ottaen huomioon eri päästölähteiden vaikutukset niiden koko elinkaaren aikana. Komitean mukaan tutkimushankkeiden tulee olla laaja-alaisia ja niissä on pyrittävä löytämään lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ratkaisuja. Samalla niissä tulee pyrkiä päättäväisesti kohtuuhintaisuuteen sekä valmistajan että loppuasiakkaan kannalta, jotta edistettäisiin autokannan uusiutumista ja kestävän kehityksen mukaista liikkumista.

5.12

Lopuksi ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi kehittää toimia laaja-alaisemmin kuin aiemmin (tiestö, ”älykkäät” liikennevalot jne.), esimerkiksi suosimalla ympäristöystävällisiä hankintoja autokantaa uusittaessa, toteuttamalla perusrakenneverkkoja, jotka mahdollistavat vähemmän ympäristöä kuormittavien polttoaineiden kuten maakaasun käytön, sekä edistämällä mahdollisuuksia hankkia maakaasua tai nestekaasua käyttäviä ajoneuvoja.

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/49

16.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/50

1.1

ETSK kannattaa ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi satelliittivälitteisiä matkaviestintäpalveluja tarjoavien järjestelmien valitsemisesta ja valtuuttamisesta. Komitea suosittaa, että ehdotus hyväksytään ja päätös saatetaan voimaan välittömästi

1.2

Komitea tukee voimakkaasti käsiteltävänä olevan ehdotetun päätöksen ensisijaista tavoitetta, joka esitetään I osaston 1 artiklan 1 kohdassa. Tavoitteena on luoda yhteisön tasolla koordinoitu menettely satelliittivälitteisten matkaviestintäpalvelujen operaattorien yhteistä valitsemista ja valtuuttamista varten.

1.3

ETSK katsoo, että päätös on hyväksyttävä välittömästi seuraavista syistä:

1.4

ETSK tähdentää, että satelliittivälitteisten viestintäpalvelujen toteuttamiseen ja käyttämiseen liittyvä aloite on jo katettavan alueen laajuudenkin vuoksi erittäin tärkeä, sillä sen avulla voidaan varmistaa Euroopan avaruusteollisuuden laajentaminen sekä viestinnän erityisten sovellusten kehittäminen. Aloite liittyy suoraan kestävää kehitystä edistävään Lissabonin strategiaan erityisesti siten, että se auttaa osaltaan luomaan uusia työpaikkoja kilpailun kiristyessä.

1.5

Komitea toteaa tyytyväisenä, että alalla on merkittäviä Euroopan tason teknisiä laitteistoja. Tämä seikka tukee tarkasteltavana olevaa ehdotusta. Itse asiassa satelliittijärjestelmien kolme suurinta operaattoria ovat eurooppalaisia, ja satelliittiviestinnän osuus Euroopan avaruusjärjestelmän juoksevista tuloista on 40 prosenttia.

1.6

ETSK on tyytyväinen konsensukseen, jonka komissio on saavuttanut ehdotuksen edistämisen yhteydessä. Ehdotuksella on jo luonnosvaiheessa kaikkien kuultavina olleiden osapuolien tuki. Kuultavana ovat olleet satelliittiteollisuus, teleoperaattorit, Euroopan avaruusjärjestö ESA ja jäsenvaltioiden kansalliset sääntelyviranomaiset.

1.7

Samalla komitea katsoo, että nyt käsiteltävänä olevassa päätöksen lopullisessa versiossa sovitetaan oikeudenmukaisesti yhteen kuulemisissa esiin tuodut erilaiset näkemykset. Eroavia näkemyksiä esitettiin erityisesti valintamenetelmistä ja -perusteista, tarpeesta joustavoittaa nykyisestä kansallisella tasolla valtuutusten saannin aikatauluja ja valtuutusten kestoa sekä kansallisten valtuutusprosessien tiukemmasta koordinoinnista.

1.8

ETSK suosittaa, että päätös hyväksytään ehdotetussa muodossa, mutta esittää, että valintaan ja valtuuttamiseen liittyvien säännösten soveltamista varten on aiheellista määrittää säännöt kansalaisten yksityisten etujen suojelemiseksi sekä satelliittivälitteisten matkaviestintäjärjestelmien päätelaitteiden käyttäjien yksityisyyden varmistamiseksi.

2.1

Yleiseurooppalaisen satelliittiviestintäjärjestelmän laatiminen ja toteuttaminen tarjoavat loppukäyttäjän sijainnista riippumatta vaihtoehtoisen ja uudenlaisen jakeluvaihtoehdon erilaisia televiestintä- ja yleislähetys-/monilähetyspalveluja varten. Sama pätee mm. nopeisiin Internet-/intranet-yhteyksiin, matkaviestinnän multimediasovellutuksiin, pelastuspalveluun ja muiden kuin sotilaallisten kriisien hallintaan (luonnonkatastrofit ja ihmisten aiheuttamat katastrofit), turvallisuuden ja sisäisen järjestyksen takaamiseen, kaluston seurannan (fleet management) sovelluksiin ja etäsairaanhoitoon.

2.2

Järjestelmä on suunniteltu siten, että se auttaa kehittämään sisämarkkinoita ja tehostamaan kilpailukykyä parantamalla yleiseurooppalaisten palvelujen saatavuutta. Se edistää myös tehokkaita investointeja etenkin siten, että käyttöön otetaan uudenlaisia palveluja, joiden tarkoituksena on varmistaa viestintäkapasiteetin ulottaminen syrjäisille maa- ja merialueille.

2.3

Yhteisön tason menettelyn luominen satelliittivälitteisten matkaviestintäjärjestelmien operaattorien valitsemiseksi sekä säännösten antaminen valittujen operaattoreiden koordinoitua, kansallisella tasolla tapahtuvaa valtuuttamista varten on erityisen tärkeää, sillä kyseessä ovat yleiseurooppalaiset järjestelmät. Satelliittivälitteisten matkaviestintä-järjestelmien valintaperusteiden yhdenmukaistaminen mahdollistaa alaa koskevan yhteisen politiikan soveltamisen yhteisön tasolla. Jos jäsenvaltiot valitsevat erilaisia satelliittiviestintäjärjestelmien operaattoreita, jotka käyttävät eri satelliitteja, vaarana on, että luodaan interferensseistä johtuvia monimutkaisia häiriötilanteita tai jopa vaarannetaan koko järjestelmän asianmukainen toiminta siinä tapauksessa, että operaattorille osoitetaan eri taajuudet eri jäsenvaltioissa. Näiden mahdollisten uhkien vuoksi ja eri jäsenvaltioissa sovellettavien valtuuttamista koskevien lähestymistapojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että yhteisön tasolla laaditaan säännöt taajuuksien myöntämisen ajallisesta yhteensovittamisesta ja yhdenmukaisista valtuutusehdoista rajoittamatta kuitenkaan mahdollisuutta asettaa yhteisön lainsäädännön mukaisia kansallisia erityisehtoja.

2.4

Satelliittiviestintä on tärkeä tekijä sisämarkkinoilla, ja se on maiden rajat ylittävää toimintaa, joten se kuuluu kansainvälisen sääntelyyn piiriin, kun otetaan huomioon muun muassa satelliittiviestinnän tärkeä panos Euroopan unionin tiettyjen, laajakaistayhteyksien maantieteellisen kattavuuden parantamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseen.

3.1

Ehdotettu päätös perustuu perustamissopimuksen 95 artiklaan, ja sillä luotaisiin oikeudelliset puitteet satelliittivälitteisten matkaviestintäpalvelujen operaattorien valinnalle ja valtuuttamiselle. Valinnassa olisi pyrittävä ehdotuksessa kuvattuihin yleisiin tavoitteisiin ja noudatettava siinä esitettyä vertailevaa valintamenettelyä. Menettelyyn osallistuisi komissio viestintäkomitean avustamana. Valtuutus (radiotaajuuksien käyttöoikeus) myönnettäisiin valituille operaattoreille kansallisella tasolla tietyin ehdotuksessa esitetyin vähimmäisehdoin.

4.1

Komissio ehdottaa, että päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä otetaan huomioon seuraavat seikat:

4.2

ETSK arvioi, että satelliittivälitteisten matkaviestintäjärjestelmien 2–3 ensimmäisen operaattorin valinta ja valtuuttaminen tarjoamaan yleiseurooppalaisia palveluja 2 GHz:n taajuusalueilla saadaan päätökseen vuodenvaihteen 2008–2009 tienoilla.

4.3

Komitea katsoo, että kuluttajille ja yrityksille tarkoitetut yleiseurooppalaiset palvelut sekä satelliittivälitteiset matkaviestintäpalvelut (joihin kuuluvat muun muassa nopeat Internet-liittymät, matkaviestinnän multimediasovellukset, pelastuspalvelu, sisäinen turvallisuus ja puolustus) tulisi saattaa käyttöön viimeistään vuoden 2011 ensimmäisen neljänneksen aikana.

4.4

ETSK:n mielestä komission on asetettava ehdottomaksi ensisijaiseksi tavoitteeksi maailmanlaajuisen satelliittipaikannuksen eurooppalaisten järjestelmien käyttöönotto- ja hyödyntämisvalmistelujen loppuunsaattaminen.

4.4.1

Komitea pahoittelekin, että tällä tärkeällä alalla satelliittinavigoinnin eurooppalaiset ohjelmat Galileo ja Egnos ovat viisi vuotta myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Niihin liittyy lisäksi lukuisia ongelmia, jotka edellyttävät komission toimia, jotta nykytilanteeseen voidaan löytää ratkaisut.

4.4.2

Yhä useammissa nykyajan taloudellisissa toimissa käytetään paikannustietoja, jotka ovat yhteydessä tarkan aikakannan käyttöön.

4.4.3

Komitea muistuttaa, että Galileo-satelliittinavigointijärjestelmän loppuunsaattaminen on ratkaisevan tärkeää suurelle osalle yhteisön politiikoista sellaisilla aloilla kuin liikenteen hallinta, vaarallisten aineiden kuljetukset, hätäpalvelut, meri- ja sisävesiliikenne, lentoliikenne, pelastuspalvelu ja humanitaariset tehtävät, maatalous, kalastus ja ympäristön seuranta sekä puolustukseen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvät ongelmat tai pyrittäessä varmistamaan rahoitus- ja pankkipalvelujen turvallisuus.