ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 162

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

50. vuosikerta
14. heinäkuu 2007


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Päätöslauselmat, suositukset, suuntaviivat ja lausunnot

 

PÄÄTÖSLAUSELMAT

 

Neuvosto

2007/C 162/01

Neuvoston päätöslauselma, annettu 31 päivänä toukokuuta 2007, EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013

1

 

II   Tiedonannot

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDONANNOT

 

Komissio

2007/C 162/02

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisen valtiontuen hyväksyminen — Tapaukset, joita komissio ei vastusta ( 1 )

4

 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET

 

Komissio

2007/C 162/03

Euron kurssi

5

 

JÄSENVALTIOIDEN ANTAMAT TIEDOTTEET

2007/C 162/04

Tiivistelmä valtiontuista, joita jäsenvaltio on ilmoittanut myöntävänsä EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen annetun komission asetuksen (EY) N:o 1/2004 mukaisesti

6

2007/C 162/05

Tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 nojalla myönnetystä valtiontuesta

10

2007/C 162/06

Mittauslaitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/22/EY täytäntöönpanoon liittyvä komission tiedonanto ( 1 )

13

 

V   Ilmoitukset

 

KILPAILUPOLITIIKAN TOIMEENPANOON LIITTYVÄT MENETTELYT

 

Komissio

2007/C 162/07

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.4652 — National Grid/TenneT/BritNed JV) — Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )

15

2007/C 162/08

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.4773 — 3i/Eltel) — Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )

16

2007/C 162/09

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.4682 — INEOS/Lanxess' engineering thermoplastic resins business) ( 1 )

17

2007/C 162/10

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.4768 — CRH/Cementbouw) — Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )

18

2007/C 162/11

Valtiontuki — Itävalta — Valtiontuki C 16/07 (ex NN 55/06) — Julkinen tuki Postbus -yritykselle Lienzin alueella — Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti ( 1 )

19

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

 


I Päätöslauselmat, suositukset, suuntaviivat ja lausunnot

PÄÄTÖSLAUSELMAT

Neuvosto

14.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/1


NEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMA,

annettu 31 päivänä toukokuuta 2007,

EU:n kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2007–2013

(2007/C 162/01)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO

MUISTUTTAA, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 153 artiklan mukaisesti:

a.

yhteisö myötävaikuttaa kuluttajien terveyden, turvallisuuden ja taloudellisten etujen suojaamiseen sekä edistää kuluttajien oikeutta tiedonsaantiin ja koulutukseen sekä oikeutta järjestäytyä etujensa valvomiseksi;

b.

kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon yhteisön muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa.

TUNNUSTAA kuluttajapolitiikan merkityksen sisämarkkinoiden muotoutumisessa ja sen yhteisvaikutukset sisämarkkinapolitiikan alalla. Kuluttajien ja yritysmaailman luottamus on edellytys sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja se antaa pontta kilpailulle, innovoinnille ja talouden kehitykselle. Kuluttajat, joilla on tietoa ja vaikutusmahdollisuuksia sekä todellisia oikeuksia ja luottamusta, ovat taloudellisen menestymisen ja muutoksen kantava voima.

TOTEAA, että vähittäismyynnillä, joka on edelleen enimmäkseen jakautunut kansallisten rajojen mukaisesti, on sisämarkkinoilla potentiaalia tuottaa kuluttajille ja yrityksille hyötyä siten, että poistetaan esteitä ja näin laajennetaan kuluttajien ja vähittäismyyjien mahdollisuuksia.

TUNNUSTAA uusien teknologioiden — erityisesti digitaalisessa ympäristössä — sekä innovaatioiden suomat mahdollisuudet vastata kuluttajien valintoihin ja lisääntyvään pääsyyn uusille markkinoille; samoin kuin haasteet pyrittäessä varmistamaan, että kuluttajien oikeudet ovat riittävät, selvät, avoimet ja taatut, ja että kehitetään edelleen mekanismeja kestävän kulutuksen edistämiseksi ja tietojen saamiseksi kuluttajien käyttäytymisestä.

KOROSTAA, pitäen mielessä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen, että on tärkeää varmistaa yhteisön lainsäädännön korkeatasoinen kuluttajasuoja ja että tarvitaan tehokkaita lakien täytäntöönpanomekanismeja myös kuluttajien rajatylittävien taloudellisten toimien osalta.

ON YHTÄ MIELTÄ siitä, että kuluttajien edut olisi sisällytettävä eurooppalaisten politiikkojen kaikkiin aloihin. Se on tehokkaan kuluttajapolitiikan edellytys ja luo hyvän pohjan Lissabonin tavoitteiden saavuttamiselle. Kuluttajien taloudellisia etuja ja erityisesti kuluttajatiedotusta koskevat huolet liittyvät moniin erityispolitiikkoihin. Kuluttajien etujen sisällyttäminen muihin politiikan aloihin, myös yleishyödyllisiin palveluihin, on EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden yhteinen tehtävä.

I

SUHTAUTUU MYÖNTEISESTI komission kuluttajapoliittisen strategian kehittämiseen vuosiksi 2007–2013 (1) EU:n tasolla. Strategiassa keskitytään kuluttajien valinnanvaran ja luottamuksen maksimointiin lisäämällä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, suojelemalla kuluttajia, edistämällä työllisyyttä ja kasvua sekä laajentamalla kilpailuun perustuvia markkinoita ja pyritään luomaan integroidummat ja tehokkaammat sisämarkkinat vähittäiskaupan alalla.

II

KEHOTTAA KOMISSIOTA panemaan täytäntöön strategian, jolla on kolme keskeistä tavoitetta, ja tässä yhteydessä erityisesti

1.

jatkamaan kuluttajapolitiikkaansa, joka on suuntautunut markkinoiden avoimuuteen ja sisämarkkinoiden kapasiteetin vahvistamiseen kuluttajien odotusten täyttämiseksi. Kuluttajapolitiikalla, jolla pyritään tehokkaisiin markkinoihin, edistetään kasvua ja työllisyyttä sekä lisätään kuluttajien hyvinvointia,

2.

asettamaan etusijalle korkeatasoisen kuluttajansuojan, kuluttajien valinnanvaran ja markkinoillepääsyn yhteisössä ja näin ollen varmistamaan kuluttajien luottamuksen rajatylittäviin ostoihin ja sopimuksiin sekä kiinnittämään erityistä huomiota kuluttajapolitiikan ja kuluttajansuojatoimenpiteiden kehittämiseen palvelujen alalla,

3.

varmistamaan toiminnallisten tavoitteiden johdonmukaisuuden kuluttajapolitiikkaa koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2007–2013) 18 päivänä joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1926/2006/EY (2) pohjana olevien tavoitteiden kanssa,

4.

edistämään kuluttajien etuja ja turvaamaan ne entistä globaalimmassa maailmassa sekä edistämään niitä kansainvälisten suhteiden alalla ja kansainvälisin sopimuksin.

5.

tarkastelemaan uudelleen kuluttajansuojaa koskevaa yhteisön säännöstöä tavoitteena yksinkertaistaminen, uudenaikaistaminen, parempi sääntely, olemassa olevien epäjohdonmukaisuuksien poistaminen ja uusien tekniikoiden vaatimusten noudattaminen ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen; sekä esittämään tarvittaessa ja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamista koskevan vihreän kirjan osalta järjestettyjen kuulemisten tulokset huomioon ottaen ehdotuksia kyseisen säännöstön mukauttamiseksi asianmukaisesti edellyttäen, että kyseisillä oikeuksilla ja velvollisuuksilla varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso ja parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa,

6.

tarkastelemaan, missä itsesääntely- ja yhteissääntelymekanismit saattaisivat täydentää olemassa olevaa lainsäädäntöä,

7.

tukemaan kattavaa kuluttajaan keskittyvää tutkimusta, arvioimaan markkinoiden toimintaa sekä kuluttajien odotuksia ja käyttäytymistä, luomaan kuluttajapolitiikan ohjausta ja arviointia varten kuluttajaan keskittyviä seurantamenettelyjä ja kehittämään alan asiantuntemuksen pohjalta sopivia indikaattoreita,

8.

tukemaan toimielinten välistä yhteistyötä kuluttajalainsäädännön ja tuoteturvallisuutta koskevan lainsäädännön vahvistamiseksi, edistämään niiden verkkotoimintoja, kehittämään edelleen tietojärjestelmiä ja laajentamaan EU:n ja kolmansien maiden välistä keskinäistä hallinnollista yhteistyötä koskevien kansainvälisten sopimusten soveltamisalaa,

9.

seuraamaan jatkuvasti nykyisten, vähimmäistakuita vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyitä varten sisältävien suositusten tehokkuutta, ja toimimaan niissä esitettyjen periaatteiden laajemman soveltamisen ja vahvistamisen edistämiseksi sekä varmistamaan paremman keskinäisen yhteyden nykyisten vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyiden välillä ja tiedottamaan paremmin olemassa olevista tietovälineistä,

10.

harkitsemaan huolellisesti kollektiivisia oikeussuojakeinoja ja esittämään käynnissä olevien tutkimusten tulokset mahdollista ehdotusta tai toimintaa silmällä pitäen,

11.

kiinnittämään erityistä huomiota tarvittavaan kuluttajansuojaan, valinnanvaraan ja sopivuuteen rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toteutumisessa ottaen huomioon rahoitustuotteita koskevien päätösten ratkaisevan merkityksen kuluttajille, esimerkiksi eläketurvan saamisen tai kiinteistörahoituksen osalta,

12.

painottamaan enemmän perusteellisia vaikutusarviointeja kaikissa politiikoissa, jotka vaikuttavat kuluttajien pitkän aikavälin etuihin,

13.

lisäämään asianomaisten kuluttajapolitiikan sidosryhmien osallistumista kuulemisiin, joita järjestetään muiden yhteisön politiikkojen puitteissa ehdotuksista, joilla on merkittäviä vaikutuksia kuluttajien kannalta.

III

KEHOTTAA KOMISSIOTA JA JÄSENVALTIOITA

14.

edistämään edelleen parempaa koordinointia yksittäisten politiikanalojen huolenaiheiden ja painopisteiden osalta ja yhdistämään kuluttajapolitiikkansa paremmin muihin erityispolitiikkoihin, erityisesti talous- liikenne-, ympäristö-, energia- ja viestintäpolitiikkoihin,

15.

toimimaan tehokkaan kuluttajansuojan ja kuluttajavalistuksen edistämiseksi kaikissa jäsenvaltioissa, kestävää kulutusta koskeva valistus mukaan luettuna, millä varmistetaan yhtä aktiiviset ja vaikutusvaltaiset kuluttajat koko sisämarkkinoilla,

16.

vahvistamaan entisestään jäsenvaltioiden lainvalvontajärjestelmiä ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kuluttajansuojan alalla ja edistämään samalla kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanoa koskevaa yhteistyötä,

17.

suojelemaan edelleen kuluttajien etuja yleishyödyllisten palveluiden osalta ja lujittamaan riittävästi kuluttajien oikeuksia,

18.

ottamaan kuluttajien edut huomioon standardointi- ja pakkausmerkintäjärjestelmissä sekä Euroopan että kansallisella tasolla ja toimimaan kuluttajien etujen turvaamiseksi kansainvälisellä tasolla,

19.

tunnustamaan tehokkaiden ja edustavien kuluttajajärjestöjen suuren merkityksen, niin että ne voivat edustaa kuluttajien etuja itsenäisesti yhteisön tasolla ja jäsenvaltioissa,

20.

antamaan jatkuvaa tukea EU-kuluttajaneuvontakeskusten verkolle ja varmistamaan yhteyspisteet kaikissa jäsenvaltioissa, jotta kuluttajia voidaan avustaa tehokkaassa rajatylittävässä riitojenratkaisussa.

IV

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA varmistamaan, että kuluttajapoliittisen strategian tavoitteet otetaan huomioon myös niiden kansallisissa politiikoissa.

V

KEHOTTAA Euroopan komissiota

a.

kuulemaan säännöllisesti jäsenvaltioita, jotta voidaan arvioida strategian täytäntöönpanoa ja tarvittaessa muuttaa tai mukauttaa sitä toisessa vaiheessa, sekä

b.

raportoimaan kuluttajapolitiikassa saavutetusta edistyksestä ja lisäksi esittämään väliarviointikertomuksen kuluttajapoliittisen strategian täytäntöönpanosta maaliskuuhun 2011 mennessä ja jälkiarviointikertomuksen joulukuuhun 2015 mennessä.


(1)  Asiak. 7503/07.

(2)  EUVL L 404, 30.12.2006, s. 39.


II Tiedonannot

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDONANNOT

Komissio

14.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/4


EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisen valtiontuen hyväksyminen

Tapaukset, joita komissio ei vastusta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2007/C 162/02)

Päätöksen tekopäivä

30.4.2007

Tuen numero

N 28/07

Jäsenvaltio

Italia

Alue

Molise

Nimike (ja/tai tuensaajayrityksen nimi)

Cantieri Navali di Termoli SpA

Oikeusperusta

Deliberazione della giunta regionale del 18.9.2006 n. 1358 — regolamento che disciplina la concessione dei finanziamenti per il salvataggio delle imprese in difficoltà

Toimenpidetyyppi

Yksittäinen tuki

Tarkoitus

Vaikeuksissa olevien yritysten pelastaminen

Tuen muoto

Laina

Talousarvio

Suunnitellun tuen kokonaismäärä: 3 miljoonaa EUR

Tuen intensiteetti

Kesto

Kuusi kuukautta

Toimiala

Laivanrakennus

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Regione Molise — Italia

Muita tietoja

Päätöksen teksti (ilman luottamuksellisia tietoja) on julkaistu todistusvoimaisella kielellä/todistusvoimaisilla kielillä seuraavalla Internet-sivulla:

http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/


IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET

Komissio

14.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/5


Euron kurssi (1)

13. heinäkuuta 2007

(2007/C 162/03)

1 euro=

 

Rahayksikkö

Kurssi

USD

Yhdysvaltain dollaria

1,3782

JPY

Japanin jeniä

168,68

DKK

Tanskan kruunua

7,4416

GBP

Englannin puntaa

0,67795

SEK

Ruotsin kruunua

9,1560

CHF

Sveitsin frangia

1,6579

ISK

Islannin kruunua

82,92

NOK

Norjan kruunua

7,9130

BGN

Bulgarian leviä

1,9558

CYP

Kyproksen puntaa

0,5842

CZK

Tšekin korunaa

28,318

EEK

Viron kruunua

15,6466

HUF

Unkarin forinttia

245,70

LTL

Liettuan litiä

3,4528

LVL

Latvian latia

0,6969

MTL

Maltan liiraa

0,4293

PLN

Puolan zlotya

3,7487

RON

Romanian leuta

3,1340

SKK

Slovakian korunaa

33,238

TRY

Turkin liiraa

1,7540

AUD

Australian dollaria

1,5879

CAD

Kanadan dollaria

1,4414

HKD

Hongkongin dollaria

10,7756

NZD

Uuden-Seelannin dollaria

1,7531

SGD

Singaporin dollaria

2,0877

KRW

Etelä-Korean wonia

1 263,74

ZAR

Etelä-Afrikan randia

9,5926

CNY

Kiinan juan renminbiä

10,4323

HRK

Kroatian kunaa

7,2900

IDR

Indonesian rupiaa

12 434,81

MYR

Malesian ringgitiä

4,7479

PHP

Filippiinien pesoa

62,915

RUB

Venäjän ruplaa

35,0920

THB

Thaimaan bahtia

41,996


(1)  

Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.


JÄSENVALTIOIDEN ANTAMAT TIEDOTTEET

14.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/6


Tiivistelmä valtiontuista, joita jäsenvaltio on ilmoittanut myöntävänsä EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuottamisen, jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään valtiontukeen annetun komission asetuksen (EY) N:o 1/2004 mukaisesti

(2007/C 162/04)

Tuen numero: XA 120/06

Jäsenvaltio: Italia

Alue: Piemonte

Tukijärjestelmän nimike tai yksittäistä tukea saavan yrityksen nimi: Contributi agli agricoltori e allevatori che attuano la riconversione del metodo di produzione.

Oikeusperusta: Deliberazione della Giunta regionale n. 28 — 4172 del 30.10.2006. Legge 7 marzo 2003, n. 38 art. 3 comma 1 lettera b.

Tukijärjestelmän vuosittaiset menot: 250 000 EUR

Tuen enimmäisintensiteetti: Tuki voi kattaa enimmillään 80 % yrityksen kustannuksista, jotka liittyvät asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 (1) tarkoitettuun tarkastusjärjestelmään osallistumiseen kahtena ensimmäisenä vuonna; tuen enimmäismäärä yritystä kohti kaksivuotisjaksolla 2005–2006 on 800 EUR

Täytäntöönpanoajankohta: 15. joulukuuta 2006; tukea voidaan joka tapauksessa myöntää ensimmäisen kerran vasta sen jälkeen, kun komissio on tiivistelmän saatuaan ilmoittanut tuelle antamansa tunnistusnumeron.

Tukijärjestelmän kesto: 30. kesäkuuta 2007 asti

Tuen tarkoitus: Viljelijöiden ja karjankasvattajien kannustaminen tuotantomenetelmän muuttamiseen tavanomaisesta luonnonmukaiseksi myöntämällä tukea asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 tarkoitetusta luonnonmukaisten tuotantomenetelmien valvonnasta aiheutuviin kustannuksiin.

Tukikelpoisia menoja ovat kustannukset, jotka liittyvät maatalousyrityksille asetuksen (ETY) N:o 2092/91 mukaisista tarkastuksista vuosina 2005 ja 2006 aiheutuneisiin kustannuksiin.

Tukeen sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1/2004 (2) 13 artiklan 2 kohdan g alakohtaa.

Asianomainen ala/asianomaiset alat: Eläin- ja kasvituotantoa harjoittavat maatilat

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite:

Regione Piemonte

Assessorato Agricoltura, Tutela della Flora e della Fauna

Direzione Sviluppo dell'Agricoltura

Corso Stati Uniti, 21

I-10128 Torino

Internet-osoite: www.regione.piemonte.it/agri

Muita tietoja: Tuki koskee toimintaa harjoittavia maatalousyrityksiä, jotka tukihakemuksen esittämisajankohtana ovat mukana asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 tarkoitetussa tarkastusjärjestelmässä, joiden pääasiallinen toimipaikka ja suurin osa viljely- tai laidunpinta-alasta sijaitsevat Piemontessa ja jotka ovat siirtyneet tai siirtymässä tavanomaisesta tuotantojärjestelmästä luonnonmukaiseen tuotantojärjestelmään 1. tammikuuta 2005 ja 31. joulukuuta 2006 välisenä aikana.

Tukea myönnetään seuraavan ensisijaisuusjärjestyksen perusteella:

Tuen numero: XA 121/06

Jäsenvaltio: Italia

Alue: Marche

Tukijärjestelmän nimike: Contributi alle cooperative agricole e alle cooperative sociali che operano nel settore agricolo e forestale al fine di ridurre i costi di produzione, a migliorare e diversificare le attività di produzione, a migliorare la qualità dei prodotti, a tutelare e migliorare l'ambiente naturale e le condizioni di igiene e benessere degli animali.

Oikeusperusta:

1.

Art. 4 della legge regionale 23 febbraio 2005, n. 7 — «Promozione della cooperazione per lo sviluppo rurale»;

2.

Deliberazione di Giunta Regionale n. 1222 del 23.10.2006 avente ad oggetto «Programma annuale 2006 della legge regionale 23 febbraio 2005, n. 7 », «Promozione della cooperazione per lo sviluppo rurale» .

Tukijärjestelmän vuosittaiset menot tai yritykselle myönnetyn tuen kokonaismäärä: Vuodeksi 2006 varattu enimmäismäärä on 150 000 EUR. Tukijärjestelmän seuraavien soveltamisvuosien osalta enimmäismäärärahat vahvistetaan vastaavissa varainhoitolaeissa, ja ne saavat olla enintään 1 000 000 EUR vuodessa.

Tuen enimmäisintensiteetti: Tuen bruttointensiteetti ei saa ylittää 30 %:a tukikelpoisista kustannuksista (40 % epäsuotuisilla alueilla).

Tukikelpoisen investoinnin arvo ei saa ylittää 60 000 EUR enimmäismäärää.

Investoinnin tarkoituksena on oltava tuotantokustannusten alentaminen, tuotantotoiminnan tehostaminen ja monipuolistaminen, tuotteiden laadun parantaminen ja luonnonympäristön, hygieniaolosuhteiden ja eläinten hyvinvoinnin suojeleminen ja parantaminen.

Tukikelpoisten toimenpiteiden on kuuluttava johonkin seuraavista luokista:

Täytäntöönpanoajankohta: Asetuksen (EY) N:o 1/2004 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti vähintään 10 työpäivää tämän ilmoituslomakkeen toimittamisesta

Tukijärjestelmän tai yksittäisen tuen kesto: Kestoa ei ole määritelty, ja se riippuu Marchen alueen päättämistä vuotuisista talousarviomäärärahoista ja ryhmäpoikkeusasetuksen (EY) N:o 1/2004 voimassaoloajasta.

Tuen tarkoitus: Tuen tarkoituksena on parantaa maa- ja metsätalousalalla toimivien maatalouden ja sosiaalitalouden alan osuuskuntien tulotasoa, elin- ja työolosuhteita tuotantokustannusten alentamiseksi, tuotantotoiminnan tehostamiseksi ja monipuolistamiseksi, tuotteiden laadun parantamiseksi ja luonnonympäristön, hygieniaolosuhteiden ja eläinten hyvinvoinnin suojelemiseksi ja parantamiseksi.

Tuensaajat:

1.

Maa- ja metsätalousalalla toimivat B-tyypin sosiaalitalouden alan osuuskunnat, jotka on merkitty 18. joulukuuta 2001 annetulla alueellisella lailla nro 34 perustettuun sosiaalitalouden alan osuuskuntien rekisteriin;

2.

Maatalouden ammatinharjoittajiksi (IAP) luokitellut maatalousosuuskunnat ja niiden yhteenliittymät.

Asianomainen ala/asianomaiset alat: Maatalous

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite:

Regione Marche

Servizio Agricoltura, Forestazione e Pesca

Posizione di Funzione Sviluppo della impresa agricola e del sistema agroalimentare

Via Tiziano n. 44

I-60100 Ancona

Internet-osoite:

1.

www.agri-marche.it

2.

www.regione.marche.it

Muita tietoja: Tukea myönnetään yksinomaan maatalousalaan liittyviin hankkeisiin, ja tuensaajat valitaan julkisella tarjouskilpailulla.

Tuen numero: XA 122/06

Jäsenvaltio: Italia

Alue: Marche

Tukijärjestelmän nimike: Contributi a cooperative o consorzi di cooperative che svolgono attività nel settore agricolo e forestale, nel settore agro-industriale e agroalimentare per il finanziamento di progetti di fattibilità finalizzati ad attivare processi di fusione di cooperative esistenti, allargamento della base sociale, aggregazione di nuove imprese in forma cooperativa con l'obiettivo di aumentare la competitività della struttura cooperativa, consentire alle società cooperative di trovare nuovi sbocchi commerciali, concentrare e riorganizzare l'offerta dei prodotti agricoli e forestali.

Oikeusperusta:

1.

Art. 6 della legge regionale 23 febbraio 2005, n. 7 — «Promozione della cooperazione per lo sviluppo rurale»;

2.

Deliberazione di Giunta regionale n. 1222 del 23.10.2006 avente ad oggetto «Programma annuale 2006 della legge regionale 23 febbraio 2005, n. 7», «Promozione della cooperazione per lo sviluppo rurale».

Tukijärjestelmän vuosittaiset menot tai yritykselle myönnetyn tuen kokonaismäärä: Vuodeksi 2006 varattu enimmäismäärä on 350 000 EUR. Tukijärjestelmän seuraavien soveltamisvuosien osalta enimmäismäärärahat vahvistetaan vastaavissa varainhoitolaeissa, ja ne saavat olla enintään 1 000 000 EUR vuodessa.

Tuen enimmäisintensiteetti: Tukikelpoisten kustannnusten on oltava vähintään 30 000 EUR.

Tuen osuus ei saa ylittää 75 %:a tukikelpoisista kustannuksista, ja asetuksen (EY) N:o 1/2004 14 artiklan mukaisesti tuen määrän on oltava alle 100 000 euroa kolmen vuoden aikana tuensaajaa kohti.

Täytäntöönpanoajankohta: Asetuksen (EY) N:o 1/2004 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti vähintään 10 työpäivää tämän ilmoituslomakkeen toimittamisesta

Tukijärjestelmän tai yksittäisen tuen kesto: Kestoa ei ole määritelty, ja se riippuu Marchen alueen päättämistä vuotuisista talousarviomäärärahoista ja ryhmäpoikkeusasetuksen (EY) N:o 1/2004 voimassaoloajasta.

Tuen tarkoitus: Tuen tarkoituksena on edistää osuuskuntien yhdistymishankkeita, yrityspohjan laajentamista, uusien osuustoiminnallisten yritysten muodostamista osuustoiminta-alan kilpailukyvyn parantamiseksi, osuukuntien mahdollisuuksia löytää uusia markkinoita sekä maa- ja metsätaloustuotteiden tarjonnan keskittämistä ja uudelleenjärjestämistä.

Tuensaajat: Tuensaajina ovat maa- ja metsätalousalalla sekä elintarviketeollisuudessa toimivat osuuskunnat ja niiden yhteenliittymät, joiden sääntömääräinen kotipaikka on Marchen alueella ja jotka on merkitty 23. kesäkuuta 2004 tehdyllä ministeriön päätöksellä perustettuun osuuskuntarekisteriin.

Asianomainen ala/asianomaiset alat: Tuki ei koske mitään erityistä tuotannonalaa.

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite:

Regione Marche

Servizio Agricoltura, Forestazione e Pesca

Posizione di Funzione Sviluppo della impresa agricola e del sistema agroalimentare

Via Tiziano n. 44

I-60100 Ancona

Internet-osoite:

3.

www.agri-marche.it

4.

www.regione.marche.it

Muita tietoja: Tukea myönnetään yksinomaan maatalousalaan liittyviin hankkeisiin, ja tuensaajat valitaan julkisella tarjouskilpailulla.

Metsätalousalan osuuskunnille myönnettäviin tukiin sovelletaan poikkeusta komission asetuksessa (EY) N:o 69/2001 (3) säädettyjen, maatalousalan ulkopuolista vähämerkityksistä tukea koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

XA-numero: XA 123/06

Jäsenvaltio: Alankomaat

Alue: Provincie Limburg

Tukijärjestelmän nimike tai yksittäistä tukea saavan yrityksen nimi: Verplaatsing melkveehouderij Snijders in Zuid- Limburg

Oikeusperusta: Algemene Subsidieverordening 2004

Subsidieregels voorbereidingskosten verplaatsing melkveehouderijen Zuid-Limburg

Tukijärjestelmän vuosittaiset menot tai yritykselle myönnetyn yksittäisen tuen kokonaismäärä: Läänin myöntämä kertaluonteinen tuki on 100 000 EUR siirtämishanketta kohti.

Tuen enimmäisintensiteetti: Maidontuottajalle myönnettävän tuen enimmäisosuus on 40 % siirtämiskustannuksista ja tuen enimmäismäärä 100 000 EUR. Edellä mainittu määrä vastaa sallittua määrää siinä tapauksessa, että viljelijän yleistä etua koskevasta siirtämisestä seuraa tuotantolaitosten uudenaikaistaminen ja tuotantokapasiteetin kasvaminen. Kun on kyse laitosten arvonnoususta ja tuotantokapasiteetin lisääntymisestä, viljelijän osuuden on oltava vähintään 60 % arvonnousuun tai kapasiteetin kasvuun liittyvistä menoista asetuksen (EY) N:o 1/ 2004 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti. Maidontuottaja vastaa itse vähintään 60 %:sta kustannuksista. Melkveehouderij Snijders -hankkeen talousarvio on 1 524 792 EUR.

Täytäntöönpanoajankohta: Tuen myöntämispäätös tehdään sen jälkeen, kun tätä ilmoitusta koskeva EU:n vastaanottotodistus on saatu.

Tukijärjestelmän tai yksittäisen tuen kesto: Joulukuusta 2006 31. päivään joulukuuta 2008

Tuen tarkoitus: Tuen tarkoituksena on yleisen edun nimissä tapahtuva elinkelpoisilta vaikuttavien maidontuotantoyritysten siirtäminen alueilta, joilla esiintyy erityisesti kaavoitukseen liittyviä rajoituksia mutta joilla maidontuotannon jatkuminen on ympäristön ja maiseman laadun kannalta ratkaisevan tärkeää. Läänin asettamien tavoitteiden mukaan maidontuotantoyrityksen siirtämisellä on pyrittävä maiseman ja ympäristön laadun parantamiseen ja kestävään kehitykseen.

Asianomainen ala/asianomaiset alat: Tukea myönnettäessä otetaan huomioon voimaperäistä maidontuotantoa harjoittavat (pienet ja keskisuuret) yritykset, joiden koko on vähintään 75 NGE-yksikköä (yksikkö, jolla ilmaistaan Alankomaissa maatalousyrityksen tai sen tietyn erityisen tuotantoyksikön eläinlaji- ja hehtaarikohtaisiin määriin perustuva taloudellinen koko) ja jotka sijaitsevat sellaisilla eteläisen Limburgin alueilla, joilla kaltevuus on vähintään 2 %.

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite:

Provincie Limburg

Limburglaan 10

Postbus 5700

6202 MA Maastricht

Nederland

Internet-osoite: www.limburg.nl

Tuen numero: XA 124/06

Jäsenvaltio: Alankomaat

Alue: Provincie Limburg

Tukijärjestelmän nimike tai yksittäistä tukea saavan yrityksen nimi: Verplaatsing melkveehouderij Mingels in Zuid- Limburg

Oikeusperusta: Algemene Subsidieverordening 2004

Subsidieregels voorbereidingskosten verplaatsing melkveehouderijen Zuid-Limburg

Tukijärjestelmän vuosittaiset menot tai yritykselle myönnetyn yksittäisen tuen kokonaismäärä: Läänin myöntämä kertaluonteinen tuki on 100 000 EUR siirtämishanketta kohti.

Tuen enimmäisintensiteetti: Maidontuottajalle myönnettävän tuen enimmäisosuus on 40 % siirtämiskustannuksista ja tuen enimmäismäärä 100 000 EUR. Edellä mainittu määrä vastaa sallittua määrää siinä tapauksessa, että viljelijän yleistä etua koskevasta siirtämisestä seuraa tuotantolaitosten uudenaikaistaminen ja tuotantokapasiteetin kasvaminen. Kun on kyse laitosten arvonnoususta ja tuotantokapasiteetin lisääntymisestä, viljelijän osuuden on oltava vähintään 60 % arvonnousuun tai kapasiteetin kasvuun liittyvistä menoista asetuksen (EY) N:o 1/ 2004 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti. Maidontuottaja vastaa itse vähintään 60 %:sta kustannuksista. Melkveehouderij Mingels -hankkeen talousarvio on 1 874 970 EUR.

Täytäntöönpanoajankohta: Tuen myöntämispäätös tehdään sen jälkeen, kun tätä ilmoitusta koskeva EU:n vastaanottotodistus on saatu.

Tukijärjestelmän tai yksittäisen tuen kesto: Joulukuusta 2006 31. päivään joulukuuta 2008

Tuen tarkoitus: Tuen tarkoituksena on yleisen edun nimissä tapahtuva elinkelpoisilta vaikuttavien maidontuotantoyritysten siirtäminen alueilta, joilla esiintyy erityisesti kaavoitukseen liittyviä rajoituksia mutta joilla maidontuotannon jatkuminen on ympäristön ja maiseman laadun kannalta ratkaisevan tärkeää. Läänin asettamien tavoitteiden mukaan maidontuotantoyrityksen siirtämisellä on pyrittävä maiseman ja ympäristön laadun parantamiseen ja kestävään kehitykseen.

Asianomainen ala/asianomaiset alat: Tukea myönnettäessä otetaan huomioon voimaperäistä maidontuotantoa harjoittavat (pienet ja keskisuuret) yritykset, joiden koko on vähintään 75 NGE-yksikköä (yksikkö, jolla ilmaistaan Alankomaissa maatalousyrityksen tai sen tietyn erityisen tuotantoyksikön eläinlaji- ja hehtaarikohtaisiin määriin perustuva taloudellinen koko) ja jotka sijaitsevat sellaisilla eteläisen Limburgin alueilla, joilla kaltevuus on vähintään 2 %.

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite:

Provincie Limburg

Limburglaan 10

Postbus 5700

6202 MA Maastricht

Nederland

Internet-osoite: www.limburg.nl


(1)  EUVL L 198, 22.7.1991, s. 1.

(2)  EUVL L 1, 3.1.2004, s. 1.

(3)  EYVL L 10, 13.1.2001, s. 30.


14.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/10


Tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 nojalla myönnetystä valtiontuesta

(2007/C 162/05)

Tuen numero

XA 7005/07

Jäsenvaltio

Tšekki

Alue, jolla tukiohjelmaa sovelletaan (NUTS II)

Jihovýchod

Tukiohjelman nimike tai yksittäistä tukea saaneen yrityksen nimi

Podpora investic v souvislosti se zpracováním a uváděním zemědělských produktů na trh

Oikeusperusta

1.

Zákon č. 129/2000 Sb., o krajích (krajské zřízení), ve znění pozdějších předpisů

2.

Zákon č. 250/2000 Sb., o rozpočtových pravidlech územních rozpočtů, ve znění pozdějších předpisů

3.

Zákon č. 252/1997 Sb., o zemědělství, ve znění pozdějších předpisů

4.

Program rozvoje kraje Vysočina

5.

Zásady Zastupitelstva kraje Vysočina pro poskytování finančních příspěvků na podporu zemědělství v kraji Vysočina pro období 2007–2013 z rozpočtu kraje Vysočina a způsobu kontroly jejich využití č. 07/06

Tukiohjelman arvioidut vuosikustannukset

Tukiohjelmaan sisältyvä vuosittainen kokonaismäärä: 5 000 000 CZK (0,181 miljoonaa EUR)

Tuen enimmäismäärä

Yhdenmukaista asetuksen 4 artiklan kanssa

Kyllä

Enintään 50 % rakennus- ja teknologiainvestointien tukikelpoisista kustannuksista

Täytäntöönpanoajankohta

1.3.2007 alkaen

Kesto

31.12.2013 saakka

Asianomaiset alat

Kaikki alueelliseen investointitukeen oikeutetut alat

Ei

Rajattu tiettyihin aloihin:

EY:n perustamissopimuksen liitteessä I mainittujen maataloustuotteiden jalostaminen ja kaupan pitäminen lukuun ottamatta maidon tai maitotuotteiden korvikkeina käytettäviä tuotteita

NACE Rev. 1.1 (1)-koodi 15

Kyllä

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Vysočina

Žižkova 57

CZ-587 33 Jihlava

Tél. (420) 564 60 22 08

brom.m@kr-vysocina.cz

www.kr-vysocina.cz/soubory/450008/zasady-7-2006.pdf


Tuen numero

XA 7006/07

Jäsenvaltio

Tšekki

Alue

Vysočina

Tukiohjelman nimike tai yksittäistä tukea saaneen yrityksen nimi

Podpora poskytování technické podpory v odvětví zemědělství

Oikeusperusta

1.

Zákon č. 129/2000 Sb., o krajích (krajské zřízení), ve znění pozdějších předpisů

2.

Zákon č. 250/2000 Sb., o rozpočtových pravidlech územních rozpočtů, ve znění pozdějších předpisů

3.

Zákon č. 252/1997 Sb., o zemědělství, ve znění pozdějších předpisů

4.

Program rozvoje kraje Vysočina

5.

Zásady Zastupitelstva kraje Vysočina pro poskytování finančních příspěvků na podporu zemědělství v kraji Vysočina pro období 2007–2013 z rozpočtu kraje Vysočina a způsobu kontroly jejich využití č. 07/06

Tukiohjelman arvioidut vuosikustannukset tai yritykselle myönnetyn yksittäisen tuen kokonaismäärä

Vuosikustannukset ovat enintään 600 000 Tšekin korunaa

Tuen enimmäismäärä

Tuen määrä: 50 % tukikelpoisista kustannuksista.

Tukikelpoiset kustannukset ovat 5 000 — 250 000 CZK hanke.

Yhdelle tuensaajalle tai hankkeen vetäjälle voidaan myöntää tukea enintään 1 750 000 CZK kaudella 2007–2013.

Täytäntöönpanoajankohta

1.3.2007 alkaen

Tukiohjelman tai yksittäisen tuen kesto

31.12.2013 saakka

Tuen tarkoitus

Tuen tarkoituksena on parantaa ammattitasoa EY:n perustamissopimuksen liitteessä I mainittujen maataloustuotteiden jalostuksessa ja kaupan pitämisessä. Tavoitteena on lisätä työn tehokkuutta ja tuottavuutta.

Tuki vastaa Tšekin yleistä lainsäädäntöä, Vysočinan läänin kehittämisohjelman tavoitteita ja painopisteitä sekä sääntöjä, joita Vysočinan lääninneuvosto soveltaa myöntäessään Vysočinan läänin budjetista rahoitusta maatalouden tukemiseen Vysočinan läänissä kaudella 2007–2013 ja seuratessaan tämän rahoituksen käyttöä. Tuesta on voimassa, mitä säädetään 12. tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 70/2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen.

Tukikelpoisiksi kustannuksiksi katsotaan EY:n perustamissopimuksen liitteessä I mainittujen maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvien kilpailujen ja näyttelyjen järjestämiskustannukset (joihin sisältyy myös näytteillepanijoiden osallistumiskulujen tukeminen), EY:n perustamissopimuksen liitteessä I mainittujen maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvien koulutustapahtumien (kurssien, seminaarien tai työryhmien) järjestämiskustannukset sekä maatalousyrittäjien tekniseen ja taloudelliseen neuvontaan liittyvät kustannukset.

Asianomaiset alat:

Kaikki taloudenalat

 

tai

 

Hiiliteollisuus

 

Kaikki teollisuusalat

 

tai

 

Terästeollisuus

 

Laivanrakennus

 

Synteettikuidut

 

Moottoriajoneuvot

 

Muut teollisuusalat

 

Maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen

Kyllä

Kaikki palvelut

 

tai

 

Liikennepalvelut

 

Rahoituspalvelut

 

Muut palvelut

 

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

Vysočina

Žižkova 57

CZ-587 33 Jihlava

Muita tietoja

Vysočinan läänin viranomaiset ilmoittavat, että 12. tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 vaatimukset täyttyvät, toisin sanoen tuki suunnataan pienille ja keskisuurille yrityksille ja tuelle vahvistetut rajat eivät ylity.


Nr. Tuen numero

XA 7008/07

Jäsenvaltio

Itävalta

Alue, jolla tukiohjelmaa sovelletaan (NUTS II)

Kaikki Itävallan alueet, jotka hyväksytyn aluetukikartan mukaisesti ovat tukikelpoisia vuosina 2007–2013; N 492/06

Tukiohjelman nimike

ERP-Landwirtschaftsprogramm

Nachfolgeregelung des ERP-Landwirtschafts-programms, N 519/00

Oikeusperusta

Richtlinien für das ERP-Landwirtschaftsprogramm

Allgemeine Bestimmungen für die ERP-Programme der Sektoren Tourismus, Landwirtschaft, Forstwirtschaft und Verkehr

Tukiohjelman arvioidut vuosikustannukset

Vuosittainen kokonaismäärä tukiohjelman mukaisesti

noin 5 miljoonaan EUR asti luottoina

= noin 0,6 miljoonaa EUR bruttoavustusekvivalenttina (BAE)

Tuen enimmäisintensiteetti

Yhdenmukaista asetuksen 4 artiklan kanssa

Kyllä

Täytäntöönpanopäivä

1.1.2007

Kesto

31.12.2013

Alat, joita tuki koskee

Kaikki alat, jotka kuuluvat alueellisten investointitukien piiriin

Ei

Tuki rajoittuu tiettyihin aloihin

Kyllä

Maataloustuotteiden jalostaminen ja kaupan pitäminen

Tuen myöntävän viranomaisen nimi ja osoite

ERP-Fonds

Ungargasse 37

A-1030 Wien

Tel. (43-1) 501-75 DW 466

e.kober@awsg.at

www.awsg.at/2007plus www.erp-fonds.at


(1)  NACE Rev. 1.1 on Euroopan yhteisön tilastollinen toimialaluokitus.


14.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/13


Mittauslaitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/22/EY täytäntöönpanoon liittyvä komission tiedonanto

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yhdenmukaistettujen standardien nimet ja viitenumerot)

(2007/C 162/06)

ESO:n viitenumero (1)

Yhdenmukaistetun standardin viitenumero ja nimi

(ja viiteasiakirja)

Korvattavan standardin viitenumero

Päivä, jona korvattavan standardin noudattamisesta johtuva vaatimustenmukaisuusolettamus lakkaa

Huomautus 1

CEN

EN 1359:1998

Kaasumittarit. Paljekaasumittarit

 

EN 1359:1998/A1:2006

 

 

CEN

EN 1434-1:2007

Lämpöenergiamittarit. Osa 1: Yleiset vaatimukset

 

CEN

EN 1434-2:2007

Lämpöenergiamittarit. Osa 2: Rakenteelliset vaatimukset

 

CEN

EN 1434-4:2007

Lämpöenergiamittarit. Osa 4: Tyyppihyväksyntätestit

 

CEN

EN 1434-5:2007

Lämpöenergiamittarit. Osa 5: Ensivakaustestit

 

CEN

EN 12261:2002

Kaasumittarit. Turbiinikaasumittarit

 

EN 12261:2002/A1:2006

 

 

CEN

EN 12405-1:2005

Kaasumittarit. Muuntolaitteet. Osa 1: Kaasumääräkorjaime

 

EN 12405-1:2005/A1:2006

 

 

CEN

EN 12480:2002

Kiertomäntämittarit kaasulle

 

EN 12480:2002/A1:2006

 

 

CEN

EN 14154-1:2005+A1:2007

Vesimittarit. Osa 1: Yleiset vaatimukset

 

CEN

EN 14154-2:2005+A1:2007

Vesimittarit. Osa 2: Asennus ja käyttöolosuhteet

 

CEN

EN 14154-3:2005+A1:2007

Vesimittarit. Osa 3: Testausmenetelmät ja laitteet

 

CEN

EN 14236:2007

Kotitalouksissa käytettävät ultraäänikaasumittarit

 

Huomautus 1

Yleensä korvattavan standardin noudattamisesta johtuva vaatimustenmukaisuusolettamus lakkaa päivänä, jona eurooppalainen standardointielin poistaa kyseisen standardin käytöstä. Tällaisten standardien käyttäjiä pyydetään kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että joissakin poikkeustapauksissa asia voi olla toisin.

Huomautus 3

Kun kyseessä ovat muutokset, viitattuna standardina on EN CCCCC:YYYY ja sen mahdolliset aikaisemmat muutokset sekä tämä uusi muutos. Kumotuksi standardiksi (sarake 3) käsitetään EN CCCCC:YYYY ja sen mahdolliset aikaisemmat muutokset mutta ei tätä uutta muutosta. Ilmoitetusta päivästä lähtien korvattu standardi ei enää anna olettamusta direktiivin oleellisten vaatimusten mukaisuudesta.

Huom:

Tietoja standardien saatavuudesta saa joko Euroopan standardointielimiltä tai kansallisilta standardointilaitoksilta, joita koskeva luettelo on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (2), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48/EY (3), liitteenä.

Viitetietojen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä ei tarkoita sitä, että standardit ovat saatavana kaikilla yhteisökielillä.

Tämä luettelo korvaa kaikki aiemmin Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistut luettelot. Komissio huolehtii kyseisen luettelon ajan tasalle saattamisesta.

Lisätietoja yhdenmukaistetuista standardeista saa Internet-osoitteesta

http://ec.europa.eu/enterprise/newapproach/standardization/harmstds/


(1)  ESO: Eurooppalaiset standardointielimet:

CEN: rue de Stassart 36, B-1050 Brussels, puhelin (32-2) 550 08 11; faksi (32-2) 550 08 19 (http://www.cen.eu)

CENELEC: rue de Stassart 35, B-1050 Brussels, puhelin (32-2) 519 68 71; faksi (32-2) 519 69 19 (http://www.cenelec.org)

ETSI: 650, route des Lucioles, F-06921 Sophia Antipolis, puhelin (33) 492 94 42 00; faksi (33) 493 65 47 16 (http://www.etsi.org)

(2)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

(3)  EYVL L 217, 5.8.1998, s. 18.


V Ilmoitukset

KILPAILUPOLITIIKAN TOIMEENPANOON LIITTYVÄT MENETTELYT

Komissio

14.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/15


Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia COMP/M.4652 — National Grid/TenneT/BritNed JV)

Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2007/C 162/07)

1.

Komissio vastaanotti 6. heinäkuuta 2007 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla brittiläinen yritys National Grid plc (National Grid) ja alankomaalainen yritys TenneT Holding B.V. (TenneT) hankkivat asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan brittiläisessä yrityksessä BritNed Development Ltd (BritNed) ostamalla äskettäin perustetun yhteisyrityksen osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

National Grid: suurjännitesähkönsiirtojärjestelmän toiminnan hoitaminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa; kaasunsiirtojärjestelmien toiminnan hoitaminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa,

TenneT: suurjännitesähkönsiirtojärjestelmän toiminnan hoitaminen Alankomaissa,

BritNed: suurjänniteyhdysjohdon rakentaminen Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden välille ja sen toiminnan hoitaminen.

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla (2).

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4652 — National Grid/TenneT/BritNed JV seuraavaan osoitteeseen:

Euroopan komissio

Kilpailun PO (DG COMP)

Merger Registry

J-70

B-1049 Bruxelles/Brussel


(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

(2)  EUVL C 56, 5.3.2005, s. 32.


14.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/16


Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia COMP/M.4773 — 3i/Eltel)

Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2007/C 162/08)

1.

Komissio vastaanotti 6. heinäkuuta 2007 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla brittiläinen yritys 3i Group Plc (3i) hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan suomalaisessa yrityksessä Eltel Group Corporation (Eltel) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3i: pääomasijoitustoiminta,

Eltel: tele- ja sähköverkostojen rakentaminen ja ylläpito.

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla (2).

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4773 — 3i/Eltel seuraavaan osoitteeseen:

Euroopan komissio

Kilpailun PO (DG COMP)

Merger Registry

J-70

B-1049 Bruxelles/Brussel


(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

(2)  EUVL C 56, 5.3.2005, s. 32.


14.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/17


Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia COMP/M.4682 — INEOS/Lanxess' engineering thermoplastic resins business)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2007/C 162/09)

1.

Komissio vastaanotti 6. heinäkuuta 2007 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla brittiläinen yritys INEOS hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yksinomaisen määräysvallan yritykseen Lanxess kuuluvassa saksalaisessa teknisten kestomuovien tuotantoyksikössä ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

INEOS: erikois- ja välikemikaalien valmistus,

Lanxessin teknisten kestomuovien tuotantoyksikkö: maailmanlaajuinen teknisten kestomuovien, erityisesti styreenikopolymeerien, tuotanto.

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4682 — INEOS/Lanxess' engineering thermoplastic resins business seuraavaan osoitteeseen:

Euroopan komissio

Kilpailun PO (DG COMP)

Merger Registry

J-70

B-1049 Bruxelles/Brussel


(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.


14.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/18


Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia COMP/M.4768 — CRH/Cementbouw)

Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2007/C 162/10)

1.

Komissio vastaanotti 10. heinäkuuta 2007 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla irlantilaiseen yhtymään CRH plc kuuluva alankomaalainen yritys CRH Nederland B.V. (CRH) hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan alankomaalaisessa yrityksessä Cementbouw B.V. (Cementbouw) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

CRH: rakennusmateriaalien (esim. sementin, betonin runkoaineen, pinnoitusmateriaalien ja valmisbetonin) sekä rakennusteollisuuteen tarkoitettujen tuotteiden (kuten betonivalmisosien ja tiilien) tuotanto ja jakelu,

CRH plc: rakennusteollisuudessa käytettävien materiaalien ja tuotteiden tuotanto ja jakelu,

Cementbouw: sementin ja muiden sideaineiden tukkukauppa sekä valmisbetonin tuotanto.

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla (2).

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4768 — CRH/Cementbouw seuraavaan osoitteeseen:

Euroopan komissio

Kilpailun PO (DG COMP)

Merger Registry

J-70

B-1049 Bruxelles/Brussel


(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

(2)  EUVL C 56, 5.3.2005, s. 32.


14.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/19


VALTIONTUKI — ITÄVALTA

Valtiontuki C 16/07 (ex NN 55/06) — Julkinen tuki Postbus -yritykselle Lienzin alueella

Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2007/C 162/11)

Komissio on ilmoittanut 30. toukokuuta 2007 päivätyllä, tätä tiivistelmää seuraavilla sivuilla todistusvoimaisella kielellä toistetulla kirjeellä Itävallan liittotasavallalle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee edellä mainittua toimenpidettä.

Asianomaiset voivat esittää huomautuksensa toimenpiteestä, jota koskevan menettelyn komissio aloittaa, kuukauden kuluessa tämän tiivistelmän ja sitä seuraavan kirjeen julkaisemisesta. Huomautukset on lähetettävä seuraavaan osoitteeseen:

Euroopan komissio

Energian ja liikenteen pääosasto

LINJA A — Yleiset asiat

B-1049 Bryssel

Faksi: (32-2) 296 41 04

Huomautukset toimitetaan Itävallan liittotasavallalle. Huomautusten esittäjä voi pyytää kirjallisesti henkilöllisyytensä luottamuksellista käsittelyä. Tämä pyyntö on perusteltava.

TIIVISTELMÄ

MENETTELYT

Komissio vastaanotti 2.8.2002 ja 23.8.2002 kirjeet, joilla itävaltainen bussiyhtiö teki valituksen valtiontuesta, jota Tirolin julkisen liikenteen elimen (Verkehrsverbund Tirol GmbH) oletetaan antaneen vuonna 2002 Postbus AG -yritykselle (jäljempänä 'Postbus'). Postbus toimii Lienzin alueella Tirolissa. Komissio pyysi 14.7.2005 kirjatulla kirjeellä Itävallan hallitukselta lisätietoja kyseisestä rahoituksesta. Tähän pyyntöön vastattiin 3.10.2005 päivätyllä kirjeellä.

KUVAUS TOIMENPITEESTÄ/TUESTA, JOTA KOSKEVAN MENETTELYN KOMISSIO ALOITTAA

Liittovaltio, Tirolin liittomaa, Postbus ja eräät muut bussiyhtiöt tekivät 16.4.1997 ja 20.6.1997”Verkehrsverbund Tirolia koskevan toimitussopimuksen”, jonka tarkoitus oli perustaa bussiyhtiöiden korvauksiin perustuva Verkehrsverbund Tirol, Alteinnahmegarantien mukaisesti. Verkehrsverbund Tirol GmbH, jäljempänä VVT, on yksityisoikeudellinen elin, jonka tehtävä on suunnitella ja koordinoida bussiliikennettä Itä-Tirolissa. Säädöksen Bundesgesetz über die Ordnung des öffentlichen Personennah- und Regionalverkehrs mukaan VVT saa liittovaltiolta vuosittain maksun joukkoliikenteen järjestämisestä alueellaan.

ÖPNRV-G:n 19 pykälän 1 momentti velvoittaa Verkehrsverbundgesellschaften korvaamaan Alteinnahmegarantie-järjestelmän viiden vuoden kuluessa vuodesta 1999 julkisia palveluja koskevien sopimusten järjestelmällä, minkä vuoksi VVT ja Postbus aloittivat neuvottelut muuan muassa tällaisen sopimuksen tekemisestä Lienzin aluetta varten.

12.7.2002VVT teki Postbusin kanssa julkista palvelua koskevan sopimuksen julkisesta liikenteestä bussilinjoilla 5002, 5008, 5010, 5012, 5014, 5050 ja 5052 Lienzin alueella Tirolissa. Postbus oli sopimusta tehdessä jo näiden linjojen toimilupien haltija.

Koska Postbus oli hakenut näiden linjojen toimilupia omasta aloitteestaan, kyseisiä linjoja liikennöidään Itävallan lainsäädännön mukaan ”eigenwirtschaftlich”. Tämän vuoksi kyseisestä sopimuksesta ei järjestetty tarjouskilpailua, koska Itävallan lainsäädännössä ei aseteta tällaista velvoitetta linjoille, joita liikennöidään ”eigenwirtschaftlich”.

Postbus valittiin ennen kaikkea siksi, että se oli ainoa yritys, jolla oli tarvittava lupa tällaisen liikennepalvelun tarjoamiseen Lienzin alueella.

ARVIOINTI TUESTA/TOIMENPITEESTÄ

Tuen olemassaolo: Koska kyseessä on julkista palvelua koskeva sopimus, on sovellettava yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Altmark antamaa tuomiota (1). Komission tutkintamenettely osoitti, että Altmark-käytännön ensimmäinen edellytys, eli se että Postbusin tehtäväksi annetaan selvästi määriteltyjen julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen, täyttyy, sillä julkista palvelua koskevassa sopimuksessa on selvästi määritelty Postbusin julkisen palvelun velvoitteet. Sitä vastoin komissio totesi, että Altmark-käytännön toinen edellytys ei täyty kyseisessä tapauksessa, sillä parametreja, joiden perusteella korvaus lasketaan, ei ole etukäteen vahvistettu objektiivisesti ja läpinäkyvästi. Koska EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan muut edellytykset täyttyvät, komissio päättelee, että kyseiset toimenpiteet muodostavat tuen.

Oikeusperusta tuen vaatimustenmukaisuuden arvioimiseen: Komissio katsoo, että mahdollinen tuki voisi osittain tai kokonaan soveltua yhteismarkkinoille neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1191/69 14 artiklan nojalla. Komissio kuitenkin epäilee, täyttyvätkö asetuksen (ETY) N:o 1191/69 14 artiklassa vahvistetut ehdot, sillä ylikorvauksen vaaraa ei voida sulkea pois.

Itävallan viranomaisten toimittamista tiedoista käy ilmi, että Postbusin palvelujen hinta on yhteensä 2 217 000 EUR, mikä vastaa 1,92 EUR:n keskihintaa kilometriltä; toisaalta tiedoista käy ilmi, että VVT on maksanut palveluista yhteensä 2 217 000 EUR eli 1,92 EUR kilometriltä. Postbusin saamat korvaukset vastaavat siis lähtökohtaisesti täysin kustannuksia.

Itävallan viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle, että VVT on varmentanut kustannukset, jotka Postbus velottaa sopimuksen täytäntöönpanosta, kolmella eri menetelmällä ennen sopimuksen tekemistä. Nämä kolme menetelmää ovat kustannukset kilometriä kohti (Prüfung nach Kilometersätzen), kustannukset kustannuserää kohti (Prüfung nach Kostensätzen) ja eri kustannuskategorioiden mukaiset kustannukset (Prüfung nach Einzelkostenpositionen).

Komissio katsoo, että Itävallan viranomaiset ovat näin toimittaneet tiedot, jotka voivat osoittaa, että Postbusin korvaukset eivät ylitä sitä mikä on tarpeen julkisen palvelun velvoitteiden suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten kattamiseen, ottaen huomioon tulot ja kohtuullinen voitto velvoitteiden suorittamisesta. Tämän johdosta maksut, jotka Postbus on saanut VVT:n kanssa tekemänsä julkista palvelua koskevan sopimuksen perusteella ja jotka muodostavat valtiontuen, voisivat soveltua yhteismarkkinoille asetuksen (ETY) N:o 1191/69 14 artiklan nojalla.

Komissio katsoo kuitenkin, että koska tarjouskilpailua ei järjestetty ja koska yksi Postbusin välitön kilpailija väittää, että Postbus saa ylisuuria korvauksia, kyseiselle kilpailijalle ja kaikille muille intressitahoille on syytä antaa mahdollisuus kommentoida Itävallassa sovellettavia kustannusten varmentamismenetelmiä, ennen kuin voidaan varmuudella todeta, saako Postbus ylisuuria korvauksia. Tämän vuoksi komissiolla on tässä vaiheessa epäilyksiä sen suhteen, saako Postbus ylisuuria korvauksia liikennepalveluistaan.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan mukaan sääntöjenvastainen tuki voidaan periä takaisin tuensaajalta.

KIRJEEN TEKSTI

”Die Europäische Kommission (nachfolgend ‚die Kommission‘) teilt Österreich mit, dass sie nach Prüfung der von den österreichischen Behörden über die vorerwähnte Maßnahme übermittelten Angaben beschlossen hat, das Verfahren nach Artikel 88 Absatz 2 des EG-Vertrags einzuleiten.

1.   VERFAHREN

1.

Mit Schreiben vom 2.8.2002 und 23.8.2002, registriert unter den Nummern TREN (2002) A/63803 und TREN (2002) A/68846, hat ein österreichisches Busunternehmen bei der Kommission Beschwerde wegen mutmaßlicher staatlicher Beihilfen eingereicht, die das öffentliche Beförderungsunternehmen Verkehrsverbund Tirol GmbH 2002 dem im Bezirk Lienz (Tirol) tätigen Unternehmen Postbus AG (nachstehend Postbus) gewährt haben soll.

2.

In der Zwischenzeit wurde das Unternehmen Postbus AG durch ÖBB-Postbus ersetzt, das dessen sämtliche rechtliche Verpflichtungen, einschließlich des in diesem Beschluss behandelten öffentlichen Dienstleistungsvertrags, übernommen hat.

3.

Mit Schreiben vom 14.7.2005, registriert unter der Nummer TREN (2005) D/113701, forderte die Kommission von der österreichischen Regierung ergänzende Informationen an. Die Antwort ging am 3.10.2005 bei der Kommission ein und wurde unter der Nummer TREN (2006) A/15295 registriert.

2.   AUSFÜHRLICHE BESCHREIBUNG DER MASSNAHMEN

2.1.   Österreichische Rechtsvorschriften zur Organisation des öffentlichen Busnahverkehrs

4.

In Österreich ist der öffentliche Busnahverkehr im Wesentlichen in drei Gesetzen geregelt, dem Kraftfahrliniengesetz (KflG) (2), dem Bundesgesetz über die Ordnung des öffentlichen Personennah- und Regionalverkehrs (ÖPNRV-G) (3) und dem Familienlastenausgleichsgesetz (FLAG) (4).

Kraftfahrliniengesetz

5.

Im Kraftfahrliniengesetz (KflG) sind die Bedingungen festgelegt, die für die Erteilung von Konzessionen zum Betrieb einer Busverbindung gelten. Die Konzessionen werden von der zuständigen Aufsichtsbehörde erteilt, die zu prüfen hat, ob das antragstellende Unternehmen die gesetzlich vorgesehenen Voraussetzungen erfüllt, insbesondere in Bezug auf die Sicherheit und finanzielle Leistungsfähigkeit.

6.

Beantragt ein Unternehmen von sich aus eine Konzession für eine Strecke und erfolgt deren Bedienung aufgrund dieser Konzession, so wird die Strecke definitionsgemäß ‚eigenwirtschaftlich‘ bedient.

7.

Bei der Konzessionserteilung muss die Aufsichtsbehörde, d. h. der Landeshauptmann, außerdem die Konzessionen berücksichtigen, die in der betreffenden Region bereits erteilt wurden. Wenn durch die Erteilung einer neuen Konzession die wirtschaftliche Tragfähigkeit einer bereits erteilten Konzession gefährdet werden könnte, kann die Aufsichtsbehörde die Konzession verweigern (vgl. § 7 KflG).

8.

In der Regel beträgt die Konzessionsdauer 10 Jahre (§ 15 KflG).

9.

Die Unternehmen, denen eine Konzession erteilt wird, sind verpflichtet, die betreffende Strecke während der gesamten Konzessionsdauer zu bedienen. Sie müssen die vom österreichischen Gesetzgeber vorgesehenen Tarife einhalten, insbesondere für Schüler, Lehrlinge und kinderreiche Familien.

10.

Für die Erteilung der Konzessionen sind keine Ausschreibungen notwendig. Laut Gesetz sind allerdings Ausschreibungen vorgesehen, wenn die Verkehrsverbundorganisationsgesellschaft einen Busdienst auf einer Strecke anzubieten beabsichtigt, für die kein Unternehmen eine Konzession beantragt hat (§ 23(2) KflG). Eine solche Strecke wird dann ‚gemeinwirtschaftlich‘ betrieben.

Bundesgesetz über die Ordnung des öffentlichen Personennah- und Regionalverkehrs

11.

Das Bundesgesetz über die Ordnung des öffentlichen Personennah- und Regionalverkehrs (ÖPNRV-G) legt die Organisation und Finanzierung des öffentlichen Nahverkehrs im ländlichen Raum Österreichs fest (6 1 ÖPNRV-G).

12.

Die Finanzierungsstrukturen des öffentlichen Nahverkehrs in Österreich gemäß § 20 Abs. 3 und 4 des Finanzausgleichsgesetzes 1997 werden vom ÖPNRV-G nicht berührt (§ 6 ÖPNRV-G). Diese Bestimmungen sehen vor, dass Verluste im öffentlichen Nahverkehr vom Bund abgedeckt werden.

13.

Gemäß § 10(1) ÖPNRV-G werden Forderungen zur Abdeckung von Verlusten im Eigentum des Bundes befindlicher Kraftfahrlinienunternehmen, z. B. Postbus, sofern sie bis zum 1. Juni 1999 geltend gemacht wurden, durch den Bund abgedeckt (Alteinnahmegarantie).

14.

Für die Zeit nach dem 1. Juni 1999 überweist der Bund einen Betrag, der dem Betrag entspricht, der gemäß der Alteinnahmegarantie jährlich an die für die Organisation des öffentlichen Nahverkehrs zuständigen Regionalorgane, die Verkehrsverbundgesellschaften, gezahlt wird. Diese verwenden die Mittel für die Bestellung von Verkehrsdiensten bei Busunternehmen. Vor Bestellung dieser Verkehrsdienste müssen die Verkehrsverbundgesellschaften die Verkehrsleistungen in ihrer Region gemäß §§ 11, 20 und 31 ÖPNRV-G planen (§ 10(2) ÖPNRV-G). Diese Paragraphen enthalten betriebswirtschaftliche und qualitätsbezogene Kriterien, die im öffentlichen Nahverkehr zu erfüllen sind.

15.

Ab dem Jahr 2001 werden die Zahlungen des Bundes an die Verkehrsverbundgesellschaften jährlich um ein Fünftel reduziert (§ 10(3) ÖPNRV-G).

16.

In den §§ 14 ff ÖPNRV-G sind die Bedingungen für die Bildung und Organisation der Verkehrsverbundgesellschaften festgelegt. Die Verkehrsverbundgesellschaften sind laut § 19(1) ÖPNRV-G verpflichtet, das System der Alteinnahmengarantie innerhalb einer Frist von fünf Jahren ab 1999 durch ein neues System öffentlicher Dienstleistungsverträge zu ersetzen.

Familienlastenausgleichsgesetz

17.

Gemäß §§ 30 f und 30 j FLAG ist das Bundesministerium für Gesundheit, Familie und Jugend ermächtigt, mit Verkehrsunternehmen des öffentlichen Verkehrs Verträge abzuschließen, wonach der Bund den Verkehrsunternehmen einen entsprechenden Ausgleich leistet, wenn die Unternehmen Schüler und Lehrlinge zu einem ermäßigten Fahrpreis oder unentgeltlich befördern.

18.

Aufgrund dieser Bestimmungen hat das Ministerium am 11. Juni 1979, am 8. Februar 1980 und am 22. Oktober 1993 mit Postbus Verträge geschlossen, in denen die an Postbus geleisteten Ausgleichszahlungen genau geregelt sind.

2.2.   Organisation des öffentlichen Nahverkehrs im Bezirk Lienz

19.

Am 16.4.1997 und 20.6.1997 haben der Bund, das Land Tirol, Postbus sowie weitere Busunternehmen einen Vertrag über die Erbringung von Verkehrsdiensten für den Verkehrsverbund Tirol geschlossen. Gegenstand dieses Vertrags war die Bildung des Verkehrsverbunds Tirol auf der Grundlage von Ausgleichsleistungen, die den Busunternehmen gemäß der Alteinnahmegarantie gezahlt werden. Der Verkehrsverbund Tirol GmbH (VVT) ist eine privatrechtliche Einrichtung, die für die Planung und Organisation des Busverkehrs in Osttirol zuständig ist. Wie oben im Abschnitt Bundesgesetz über die Ordnung des öffentlichen Personennah- und Regionalverkehrs erläutert, erhält der VVT vom Bund jährliche Zahlungen für die Organisation des Nahverkehrs in seiner Region.

20.

Da die Verkehrsverbundgesellschaften gemäß § 19(1) ÖPNRV-G verpflichtet sind, das System der Alteinnahmengarantie innerhalb einer Frist von fünf Jahren ab 1999 durch ein System öffentlicher Dienstleistungsverträge zu ersetzen, haben der VVT und Postbus entsprechende Vertragsverhandlungen für den Bezirk Lienz aufgenommen.

21.

Am 12.7.2002 hat der VVT mit Postbus für die Buslinien 5002, 5008, 5010, 5012, 5014, 5050 und 5052 im Tiroler Bezirk Lienz einen öffentlichen Dienstleistungsvertrag für die Personenbeförderung geschlossen. Zu jenem Zeitpunkt verfügte Postbus bereits über eine Konzession für diese Linien.

22.

Da Postbus die Konzession für diese Strecken aus eigenem Antrieb beantragt hatte, wird nach österreichischem Recht davon ausgegangen, dass die Strecken ‚eigenwirtschaftlich‘ bedient werden. Demzufolge wurde besagter Vertrag ohne Ausschreibung geschlossen, da dies nach österreichischem Recht für ‚eigenwirtschaftlich‘ bediente Strecken nicht vorgeschrieben ist.

23.

Das Unternehmen Postbus wurde auch deshalb ausgewählt, weil es als einziges über die erforderliche Konzession für den betreffenden Verkehrsdienst im Bezirk Lienz verfügte.

24.

Mit Schreiben vom 22.5.2002 hat ein konkurrierendes Busunternehmen sein Interesse an der Bedienung der fraglichen Strecken bekundet. Mit Schreiben vom 28.5.2002 stellte der VVT unter Bezugnahme auf Artikel 23(1) KflG fest, dass eine Ausschreibung nicht notwendig ist, da laut diesem Artikel jene Unternehmen Vorrang besitzen, die bereits über eine Konzession für die betreffenden Strecken verfügen.

25.

Mit Schreiben vom 3.10.2005 teilten die österreichischen Behörden der Kommission ferner mit, dass es sich nach ihrer Ansicht um kein ernsthaftes Interesse des Mitbewerbers handelte, da er weder über die nötige Konzession noch über das erforderliche Material verfügte. Angesichts der langen Verfahrensdauer zur Erlangung einer Berechtigung und der Dringlichkeit, einen funktionierenden öffentlichen Nahverkehr zu gewährleisten, halten die österreichischen Behörden eine direkten Vertragsabschluss mit Postbus für gerechtfertigt.

26.

Gegenstand des Vertrags ist die Erbringung öffentlicher Busverkehrsdienste durch Postbus gegen Entgelt. Er trat am 1. Januar 2002 rückwirkend in Kraft und gilt auf unbestimmte Dauer. Die Parteien können den Vertrag unter Einhaltung einer sechsmonatigen Kündigungsfrist erstmals zum Dezember 2006 kündigen.

Bestimmung des Begriffs öffentlicher Busverkehrsdienste durch Postbus

27.

In dem Vertrag (Teil IV) verpflichtet sich Postbus, auf den vorerwähnten Strecken, für die es eine Konzession besitzt, Busverkehrsdienste zu erbringen. Für das Jahr 2002 verpflichtet sich Postbus zur Erbringung von Verkehrsdiensten auf nachstehenden Strecken (Teil IV Nummer (2)):

KFL

Strecke

Fahrplan km

5002

Lienz — Nußdorf Debant — Zell am See

79 356

5008

Lienz — Huben i.O. — Kals — Taurer

167 811

5010

Lienz — Matrei i.O. — Kitzbühel

148 769

5012

Lienz Bf. — Matrei i.O. — Ströden

312 436

5014

Lienz Bf. — Huben i..O. — Stallersattel

199 982

5050

Sillian — Maria Luggau — Mauthen

112 054

5052/5004

Lienz Bf. — Oberdrauburg — Nöbling/Lavant Peggetz — Lienz Bf. — Peggetz — Nußdorf Ort

137 160

 

Gesamtkilometer

1 157 568

28.

Für die Folgejahre wird in dem Vertrag zwischen Bestellleistungen und Bestandsleistungen unterschieden. Diese Unterscheidung ist zum für die Vergütung von Bedeutung (siehe unten), und zum anderen für die Bedingungen einer Änderung der Dienstleistung (siehe folgende Absätze). Bestellleistungen sind laut Vertrag ein bestimmter Umfang an Busverkehrsdiensten, der von dem Unternehmen nicht verändert werden darf. Unter Bestandsleistungen werden Dienstleistungen verstanden, deren Umfang das Unternehmen unter bestimmten Bedingungen verändern kann.

29.

Bestellleistungen: Laut Teil IV(3) des Vertrags bestehen 204 807 km aus Bestellleistungen. Gemäß Teil IV(4) ist es Postbus untersagt, die im Rahmen der Bestellleistungen erbrachten Kilometer ohne vorherige schriftliche Genehmigung des VVT zu verringern. Daher muss Postbus ab 2003 auf den 7 Strecken, die Gegenstand des Vertrags sind, mindestens 204 807 km erbringen.

30.

Bestandsleistungen: Laut Teil IV(3) des Vertrags bestehen 952 761 km aus Bestandsleistungen. Gemäß Teil IV(4) ist es Postbus erlaubt, die im Rahmen der Bestandsleistungen erbrachten Kilometer ohne vorherige Zustimmung des VVT zu verringern. Allerdings muss Postbus den VVT mindestens drei Monate vorher über die Verringerung des Angebots in Kenntnis setzen.

31.

In Teil V ist die Qualität der zu erbringenden Verkehrsdienste festgelegt. Danach muss Postbus für die Verkehrsdienste über 25 Busse mit einem Durchschnittsalter von höchstens 6 Jahren verfügen, von denen jährlich rund 10 % durch neue Busse zu ersetzen sind. Ferner müssen die Fahrer über ausreichende Deutschkenntnisse verfügen, um sich mit den Kunden angemessen verständigen zu können.

32.

In Teil V(2) wird die Qualität neu angeschaffter Busse genau geregelt. Die Fahrzeuge müssen demnach über eine Klimaanlage, bequeme Sitze, eine Funkverbindung mit der Betriebszentrale und einen Fahrscheinautomat verfügen. Ferner muss es sich bei einem Teil der Fahrzeuge um Niederflurbusse handeln.

33.

Im Fall der Nichterfüllung der Qualitätskriterien sind Vertragsstrafen vorgesehen.

Berechnung der an Postbus gezahlten Vergütung

34.

Für die Berechnung der Vergütung wird in dem Vertrag zwischen Bestellleistungen und Bestandsleistungen unterschieden.

35.

Bestellleistungen: In Teil XIII(1) des Vertrags ist vorgesehen, dass Postbus jährlich 527 000 EUR zuzüglich Umsatzsteuer erhält. Gemäß Nummer (2) werden die Zahlungen in zwölf über das Jahr verteilte Raten geleistet.

36.

In Teil XIII(3) ist vorgesehen, dass die Parteien für die Zeit ab 2007 ein Übereinkommen treffen.

37.

Bestandsleistungen: Die Teile X bis XII betreffen die Berechnung des Preises für die Bestandsleistungen.

38.

In Teil X(2) wird die Vergütung für die Bestandsleistungen des Jahres 2002 auf 1 690 000 EUR festgelegt. Gemäß Teil X(3) setzt sich diese Vergütung aus folgenden Beträgen zusammen:

der Verbundabgeltung, deren Höhe jedes Jahr für jede Strecke entsprechend dem Fahrgastaufkommen festgesetzt wird;

den Erträgen aus dem Fahrscheinverkauf ohne Umsatzsteuer;

den Zahlungen des Bundesministeriums für Gesundheit, Familie und Jugend, die als Ausgleich für die Schülern und Lehrlingen gemäß § 29 ÖPNRV-G gewährten Fahrpreisermäßigungen sowie aufgrund der nach §§ 30 f und 30 j FLAG zwischen dem Ministerium und Postbus geschlossenen Verträge geleistet werden.

39.

Für das erste Vertragsjahr wurde festgelegt, dass die Verbundabgeltung 1 690 000 EUR abzüglich der Erträge aus dem Fahrscheinverkauf und den für die Erfüllung der Tarifpflichten geleisteten Ausgleichszahlungen beträgt. Zum Zeitpunkt des Vertragsabschlusses war den Parteien weder die Höhe der Erträge aus dem Fahrscheinverkauf noch die der Ausgleichszahlungen bekannt. Der Gesamtbetrag der Verbundabgeltung ist somit im Vertrag nicht festgelegt.

40.

Die österreichische Regierung teilte der Kommission mit, dass im Jahr 2002 die Erträge aus dem Fahrscheinverkauf sich auf 386 961,85 EUR beliefen und die für die Erfüllung der Tarifpflichten geleisteten Ausgleichszahlungen auf 914 216,82 EUR. Die Verbundabgeltung wurde somit auf 388 821,33 EUR festgesetzt.

41.

In den Folgejahren setzen sich die Zahlungen aus den jeweiligen Erträgen aus dem Fahrscheinverkauf, dem für die Erfüllung der Tarifpflichten geleisteten Ausgleich und der Verbundabgeltung zusammen, deren Höhe gemäß den Bestimmungen in Teil XI des Vertrags angepasst wird.

42.

In Teil XI(2) des Vertrags heißt es zunächst, dass die für 2002 berechnete Verbundabgeltung anteilig zu den auf den einzelnen Strecken erzielten Erträgen aus dem Fahrscheinverkauf hinzugerechnet wird.

43.

Für 2003 und die Jahre danach wird die Verbundabgeltung einzeln für jede Strecke berechnet. Ist in einem Jahr der Dienstleistungsumfang genauso groß oder noch größer als 2002, so wird für die betreffende Strecke dieselbe Verbundabgeltung geleistet wie 2002.

44.

Wird der Dienstleistungsumfang verringert, so wird die Verbundabgeltung in demselben Maße verringert wie die Dienste. Sollte Postbus anschließend die Zahl der Fahrten wieder erhöhen, so bleibt die Verbundabgeltung unverändert auf dem niedrigeren Stand.

45.

Aufgrund dieses Berechnungsverfahrens beläuft sich somit der vom VVT an Postbus zu zahlende Gesamtbetrag auf 2 217 000 EUR.

3.   RECHTLICHE WÜRDIGUNG

3.1.   Position des Beschwerdeführers

46.

Der Beschwerdeführer ist der Auffassung, dass der zwischen Postbus und dem VVT geschlossene Vertrag Gegenstand einer Ausschreibung hätte sein müssen, da der Vertrag einen unter die Richtlinie 92/50/EG fallenden Verkehrsvertrag darstelle.

47.

Der Beschwerdeführer ist auch der Auffassung, dass die vertraglich vorgesehene jährliche Zahlung eine staatliche Beihilfe im Sinne von Artikel 87 Absatz 1 des EG-Vertrags darstelle, die Österreich der Kommission vorab hätte melden müssen und erst nach Genehmigung durch die Kommission hätte gewähren dürfen.

48.

Der Beschwerdeführer führt insbesondere aus, dass der Vertrag einen Vertrag über Verkehrsdienste aufgrund von Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes im Sinne von Artikel 1 Absatz 4 der Verordnung 1191/69/EG und nicht eine Auferlegung von Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes im Sinne von Artikel 1 Absatz 5 der Verordnung 1191/69/EG darstelle. Folglich seien die vertraglich vereinbarten Zahlungen nicht von der in Artikel 16 der Verordnung 1191/69/EG vorgesehenen Befreiung von der Anmeldepflicht abgedeckt.

49.

Der Beschwerdeführer ist der Auffassung, dass die vertraglich vorgesehenen Zahlungen eine Überkompensation für Postbus umfassten, da sie nicht Ergebnis einer Ausschreibung gewesen seien.

3.2.   Position der österreichischen Regierung

50.

Die österreichische Regierung ist der Auffassung, dass der fragliche Vertrag ein Vertrag über Verkehrsdienste aufgrund von Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes sei, der von der Verordnung 1191/69/EG erfasst werde, und folglich Artikel 87 Absatz 1 des EG-Vertrags auf diesen Vertrag keine Anwendung finde.

3.3.   Rechtliche Würdigung durch die Kommission

51.

Die Kommission weist als erstes das Argument der österreichischen Regierung zurück, wonach Artikel 87 Absatz 1 nicht auf einen Vertrag über Verkehrsdienste aufgrund von Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes anwendbar sei, der von der Verordnung 1191/69/EG erfasst wird.

52.

Bei der Verordnung 1191/69/EG handelt es sich um eine Verordnung, die es unter anderem erlaubt, bestimmte Beihilfen für mit dem Gemeinsamen Markt vereinbar zu erklären, die von den Mitgliedstaaten in Form eines Ausgleichs für die Auferlegung gemeinwirtschaftlicher Verpflichtungen gewährt werden, was die Mitgliedstaaten von der in Artikel 88 Absatz 3 vorgesehenen Pflicht zur Anmeldung der Beihilfen vor ihrer Gewährung bei der Kommission befreit.

53.

Die in der Verordnung 1191/69/EG festgelegten Regeln für staatliche Beihilfen gelten jedoch ausschließlich für Maßnahmen, die eine staatliche Beihilfe im Sinne von Artikel 87 Absatz 1 des EG-Vertrags darstellen. Mit anderen Worten handelt es sich bei der Verordnung 1191/69/EG um eine Verordnung zur Vereinbarkeit.

54.

Es ist daher an erster Stelle zu prüfen, ob die im Vertrag zwischen Postbus und dem VVT vorgesehenen Zahlungen staatliche Beihilfen im Sinne von Artikel 87 Absatz 1 des EG-Vertrags darstellen. Ist dies der Fall, muss anschließend geprüft werden, ob sie mit dem Gemeinsamen Markt vereinbar sind.

3.3.1.   Vorliegen einer staatlichen Beihilfe

55.

Gemäß Artikel 87 Absatz 1 des EG-Vertrags sind, ‚soweit in diesem Vertrag nicht etwas anderes bestimmt ist, staatliche oder aus staatlichen Mitteln gewährte Beihilfen gleich welcher Art, die durch die Begünstigung bestimmter Unternehmen oder Produktionszweige den Wettbewerb verfälschen oder zu verfälschen drohen, mit dem Gemeinsamen Markt unvereinbar, soweit sie den Handel zwischen Mitgliedstaaten beeinträchtigen‘.

56.

Postbus erhält die Beihilfen vom VTT, der durch das Land Tirol und den Bund finanziert wird. Die Zahlung erfolgt also aus staatlichen Mitteln.

57.

Die Busbetreiber üben eine wirtschaftliche Tätigkeit aus: die Personenbeförderung gegen Entgelt; sie sind demnach Unternehmen im Sinne von Artikel 87 Absatz 1 des EG-Vertrags.

58.

Des Weiteren stellt sich die Frage, ob die Busbetreiber einen wirtschaftlichen Vorteil erlangen. Der Gerichtshof hat die Kriterien, anhand deren beurteilt wird, ob es sich um einen gerechten Ausgleich für eine öffentliche Dienstleistung handelt, in seinem Urteil ‚Altmark Trans‘  (5) dargelegt:

Öffentliche Zuschüsse, die den Betrieb von Liniendiensten im Stadt-, Vorort- und Regionalverkehr ermöglichen sollen, fallen jedoch nicht unter diese Bestimmung, soweit sie als Ausgleich anzusehen sind, der die Gegenleistung für Leistungen darstellt, die von den begünstigten Unternehmen zur Erfüllung gemeinwirtschaftlicher Verpflichtungen erbracht werden. […]:

59.

Dies ist dem EuGH zufolge dann der Fall, wenn folgende vier Kriterien erfüllt sind:

erstens ist das begünstigte Unternehmen tatsächlich mit der Erfüllung gemeinwirtschaftlicher Verpflichtungen betraut worden, und diese Verpflichtungen sind klar definiert worden,

zweitens sind die Parameter, anhand deren der Ausgleich berechnet wird, zuvor objektiv und transparent aufgestellt worden,

drittens geht der Ausgleich nicht über das hinaus, was erforderlich ist, um die Kosten der Erfüllung der gemeinwirtschaftlichen Verpflichtungen unter Berücksichtigung der dabei erzielten Einnahmen und eines angemessenen Gewinns aus der Erfüllung dieser Verpflichtungen ganz oder teilweise zu decken,

viertens ist die Höhe des erforderlichen Ausgleichs, wenn die Wahl des Unternehmens, das mit der Erfüllung gemeinwirtschaftlicher Verpflichtungen betraut werden soll, nicht im Rahmen eines Verfahrens zur Vergabe öffentlicher Aufträge erfolgt, auf der Grundlage einer Analyse der Kosten bestimmt worden, die ein durchschnittliches, gut geführtes Unternehmen, das so angemessen mit Transportmitteln ausgestattet ist, dass es den gestellten gemeinwirtschaftlichen Anforderungen genügen kann, bei der Erfüllung der betreffenden Verpflichtungen hätte, wobei die dabei erzielten Einnahmen und ein angemessener Gewinn aus der Erfüllung dieser Verpflichtungen zu berücksichtigen sind.

3.3.1.1.   Tatsächlich mit der Erfüllung klar definierter gemeinwirtschaftlicher Verpflichtungen betrautes Unternehmen

60.

In Anhang 1 des Weißbuches zu Dienstleistungen von allgemeinem Interesse (6) werden gemeinwirtschaftliche Verpflichtungen wie folgt definiert: ‚Besondere Anforderungen staatlicher Behörden an den Anbieter des betreffenden Dienstes, mit denen sichergestellt werden soll, dass bestimmte Gemeinwohlinteressen erfüllt werden […]‘.

61.

Die zwischen Postbus und dem Bundesministerium für Gesundheit, Familie und Jugend geschlossenen Verträge schreiben die unentgeltliche Beförderung von Schülern und Lehrlingen vor und entsprechen insofern einem Ziel der öffentlichen Ordnung, als solche Verträge mit sämtlichen Unternehmen des öffentlichen Personenverkehrs der Republik Österreich bestehen.

62.

Die zwischen Postbus und dem VVT geschlossenen Verträge enthalten für den Dienstleister spezifische Anforderungen, um angesichts des ländlichen Charakters, der geringen Bevölkerungsdichte und der geografischen Gegebenheiten der bedienten Gebiete für die Schaffung eines ausgewogenen Beförderungsnetzes zu sorgen. Diese Faktoren bilden für die Unternehmen keinen Anreiz, diese Dienste auf rein kommerzieller Basis anzubieten. Das Unternehmen Postbus muss diese Dienste und Fahrzeiten anbieten, und die entsprechenden Strecken sind, wie in Nummer 2 dieses Beschlusses erläutert, vertraglich festgelegt.

63.

Somit ist Postbus aufgrund dieser öffentlichen Dienstleistungsverträge mit der Erbringung eines öffentlichen Verkehrsdienstes im Bezirk Lienz beauftragt. Das erste Altmark-Kriterium ist daher erfüllt.

3.3.1.2.   Zuvor objektiv und transparent aufgestellte Parameter, anhand deren der Ausgleich berechnet wird

64.

Zweitens sollte festgestellt werden, ob zuvor die Parameter zur Berechnung des Ausgleichs objektiv und transparent aufgestellt worden sind.

65.

Im Vertrag wird zwischen Zahlungen für Bestellleistungen und Zahlungen für Bestandsleistungen differenziert.

66.

Für die Bestellleistungen sieht der Vertrag einen Pauschalpreis von 527 000 EUR vor. Daher ist davon auszugehen, dass dieser Preis im Voraus festgelegt worden ist.

67.

Anschließend stellt sich die Frage, ob die Festlegung objektiv und transparent erfolgte. Der Vertrag enthält keinerlei Bestimmung, aus der sich erschließen ließe, wie die Parteien diesen Preis ermittelt haben. Die Kommission ist daher der Auffassung, dass die Parameter zur Berechnung des Ausgleichs für die Bestellleistungen zwar im Voraus, jedoch nicht objektiv und transparent aufgestellt worden sind. Damit ist nach Ansicht der Kommission das zweite Altmark-Kriterium nicht erfüllt.

68.

Für die Bestandsleistungen ist im Vertrag für 2002 eine Gesamtvergütung von 1 690 000 EUR für 952 761 Kilometer vorgesehen. Ferner legt der Vertrag die drei Bestandteile der Vergütung fest, nämlich die Erträge aus dem Fahrscheinverkauf, die Ausgleichszahlungen des Bundes für die unentgeltliche Beförderung von Schülern und Lehrlingen sowie die Verbundabgeltung, die dem Differenzbetrag zwischen 1 690 000 EUR und der Summe der beiden ersten Bestandteile entspricht.

69.

Zum Zeitpunkt des Vertragsabschlusses war den Parteien allerdings weder die Höhe der Erträge aus dem Fahrscheinverkauf noch die der Ausgleichszahlungen des Bundes bekannt. Somit wurden die drei Bestandteile, aus denen sich der Ausgleich zusammensetzt, nicht vor dem Abschluss des Vertrags festgelegt. Damit ist auch für die Bestandsleistungen das zweite Altmark-Kriterium nicht erfüllt.

70.

Die Kommission ist daher der Ansicht, dass im vorliegenden Fall das zweite Altmark-Kriterium nicht erfüllt ist.

71.

Da es sich um vier kumulative Kriterien handelt und eines dieser Kriterien nicht erfüllt ist, gelangt die Kommission unmittelbar zu dem Schluss, dass die betreffenden Zahlungen für das Unternehmen Postbus als ein wirtschaftlicher Vorteil anzusehen sind.

3.3.1.3.   Wettbewerbsverfälschungen und Auswirkungen auf den Handel

72.

Das Unternehmen ÖBB Postbus ist auf dem Markt für Verkehrsleistungen mit Kraftomnibussen in ganz Österreich tätig und verfügt über einen großen Marktanteil. Die Gewährung eines wirtschaftlichen Vorteils zugunsten dieses Unternehmens kann daher zu Wettbewerbsverfälschungen führen.

73.

Im vorliegenden Fall können sich Wettbewerbsverfälschungen insbesondere dadurch ergeben, dass die öffentliche Finanzierung dem Unternehmen gewährt wird, das die Genehmigung für den Busverkehr in dem betreffenden Bezirk innehat. Diese öffentliche Finanzierung kann daher möglicherweise andere Unternehmen daran hindern, Betriebsgenehmigungen für Nahverkehrslinien zu erhalten, da sie die Stellung der begünstigten Unternehmen stärkt und es ihnen ermöglicht, zum Zeitpunkt der Erneuerung der Genehmigungen attraktivere kommerzielle Bedingungen zu bieten.

74.

Was die Möglichkeit angeht, dass die verfahrensgegenständliche Maßnahme den Handel zwischen Mitgliedstaaten beeinträchtigt, stellt die Kommission als erstes fest, dass der Markt für Beförderungsleistungen im örtlichen oder regionalen öffentlichen Verkehr in Österreich und anderen Mitgliedstaaten dem Wettbewerb offen steht, da kein nationales Monopol für ein oder mehrere Unternehmen auf diesem Markt besteht.

75.

In diesem Zusammenhang weist die Kommission Österreich auf die Randnummern 77 ff. des Urteils in der Rechtssache Altmark Trans hin, in denen der Gerichtshof Folgendes befunden hat:

 

Es ist keineswegs ausgeschlossen, dass sich ein öffentlicher Zuschuss, der einem Unternehmen gewährt wird, das ausschließlich örtliche oder regionale Verkehrsdienste und keine Verkehrsdienste außerhalb seines Heimatstaats leistet, gleichwohl auf den Handel zwischen Mitgliedstaaten auswirken kann.

 

Gewährt nämlich ein Mitgliedstaat einem Unternehmen einen öffentlichen Zuschuss, so kann dadurch die Erbringung von Verkehrsdiensten durch dieses Unternehmen beibehalten oder ausgeweitet werden, so dass sich die Chancen der in anderen Mitgliedstaaten niedergelassenen Unternehmen, ihre Verkehrsdienste auf dem Markt dieses Staates zu erbringen, verringern (vgl. in diesem Sinne Urteile vom 13. Juli 1988 in der Rechtssache 102/87, Frankreich/Kommission, Slg. 1988, 4067, Randnr. 19, vom 21. März 1991 in der Rechtssache C-305/89, Italien/Kommission, Slg. 1991, I-1603, Randnr. 26, und Spanien/Kommission, Randnr. 40).

 

Im vorliegenden Fall ist diese Feststellung nicht nur hypothetischer Natur; wie sich insbesondere aus den Erklärungen der Kommission ergibt, haben nämlich mehrere Mitgliedstaaten bereits 1995 begonnen, einzelne Verkehrsmärkte dem Wettbewerb durch in anderen Mitgliedstaaten ansässige Unternehmen zu öffnen, so dass mehrere Unternehmen bereits ihre Stadt-, Vorort- oder Regionalverkehrsdienste in anderen Mitgliedstaaten als ihrem Heimatstaat anbieten.

 

Sodann gilt die Mitteilung der Kommission vom 6. März 1996 über ‚De minimis‘-Beihilfen (ABl. C 68, S. 9) nicht für den Verkehrssektor, wie sich aus ihrem vierten Absatz ergibt. Auch die Verordnung (EG) Nr. 69/2001 der Kommission vom 12. Januar 2001 über die Anwendung der Artikel 87 und 88 des EG-Vertrags auf ‚De-minimis‘-Beihilfen (ABl. L 10, S. 30) gilt nach ihrer dritten Begründungserwägung und ihrem Artikel 1 Buchstabe a nicht für diesen Sektor.

 

Schließlich gibt es nach der Rechtsprechung des Gerichtshofes keine Schwelle und keinen Prozentsatz, bis zu der oder dem man davon ausgehen könnte, dass der Handel zwischen Mitgliedstaaten nicht beeinträchtigt wäre. Weder der verhältnismäßig geringe Umfang einer Beihilfe noch die verhältnismäßig geringe Größe des begünstigten Unternehmens schließt nämlich von vornherein die Möglichkeit einer Beeinträchtigung des Handels zwischen Mitgliedstaaten aus (Urteile Tubemeuse, Randnr. 43, und Spanien/Kommission, Randnr. 42).

 

Die zweite Anwendungsvoraussetzung von Artikel 92 Absatz 1 des EG-Vertrags, wonach die Beihilfe geeignet sein muss, den Handel zwischen Mitgliedstaaten zu beeinträchtigen, hängt daher nicht ab vom örtlichen oder regionalen Charakter der erbrachten Verkehrsdienste oder von der Größe des betreffenden Tätigkeitsgebiets.

76.

Es kann daher nicht ausgeschlossen werden, dass die Chancen in anderen Mitgliedstaaten niedergelassener Unternehmen, Verkehrsdienste auf dem österreichischen Markt zu erbringen, durch die fragliche Maßnahme verringert werden.

77.

Folglich birgt die öffentliche Finanzierung zugunsten von Postbus durch den VVT die Gefahr der Schaffung von Wettbewerbsverfälschungen und Beeinträchtigungen des Handels zwischen Mitgliedstaaten.

3.3.1.4.   Schlussfolgerung

78.

Da das zweite Altmark-Kriterium nicht erfüllt wird und alle anderen Bedingungen von Artikel 87 Absatz 1 erfüllt sind, ist die Kommission der Auffassung, dass die fraglichen Zahlungen eine staatliche Beihilfe im Sinne des Artikels 87 Absatz 1 des EG-Vertrags darstellen. Es ist daher zu prüfen, ob diese Beihilfe als mit dem Gemeinsamen Markt vereinbar erklärt werden kann.

3.3.2.   Vereinbarkeit der Beihilfe mit dem Gemeinsamen Markt

79.

Artikel 73 des EG-Vertrags sieht für den Landverkehr vor: ‚Mit diesem Vertrag vereinbar sind Beihilfen, die den Erfordernissen der Koordinierung des Verkehrs oder der Abgeltung bestimmter, mit dem Begriff des öffentlichen Dienstes zusammenhängender Leistungen entsprechen.

3.3.2.1.   Die Rechtsprechung in der Rechtssache Altmark zur Anwendbarkeit von Artikel 73

80.

Dem Gerichtshof zufolge sind ‚nach Artikel 77 (nunmehr Artikel 73) des EG-Vertrags (…) Beihilfen, die den Erfordernissen der Koordinierung des Verkehrs oder der Abgeltung bestimmter, mit dem Begriff des öffentlichen Dienstes zusammenhängender Leistungen entsprechen, mit dem des EG-Vertrags vereinbar. […] Nach dem Erlass der Verordnung Nr. 1107/70 über Beihilfen im Eisenbahn-, Straßen- und Binnenschiffsverkehr sind die Mitgliedstaaten nicht mehr befugt, sich außerhalb der im abgeleiteten Gemeinschaftsrecht genannten Fälle auf Artikel 77 des EG-Vertrags zu berufen, wonach Beihilfen, die den Erfordernissen der Koordinierung des Verkehrs oder der Abgeltung bestimmter, mit dem Begriff des öffentlichen Dienstes zusammenhängender Leistungen entsprechen, mit dem EG-Vertrag vereinbar sind. Soweit die Verordnung Nr. 1191/69 über das Vorgehen der Mitgliedstaaten bei mit dem Begriff des öffentlichen Dienstes verbundenen Verpflichtungen auf dem Gebiet des Eisenbahn-, Straßen- und Binnenschiffsverkehrs im vorliegenden Fall nicht anwendbar ist und die im Ausgangsverfahren fraglichen Zuschüsse unter Artikel 92 Absatz 1 (nach der Änderung Artikel 87 Absatz 1 des EG-Vertrags fallen, legt die Verordnung Nr. 1107/70 infolgedessen abschließend fest, unter welchen Voraussetzungen die Behörden der Mitgliedstaaten Beihilfen im Sinne von Artikel 77 des EG-Vertrags gewähren können.‘  (7)

81.

Es stellt sich somit die Frage, ob die Verordnung Nr. 1191/69/EG oder die Verordnung Nr. 1107/70/EG Regeln über die Vereinbarkeit staatlicher Beihilfen enthält, die im vorliegenden Fall anwendbar sind.

3.3.2.2.   Vereinbarkeit auf der Grundlage der Verordnung 1191/69/EG

Anwendungsbereich der Verordnung 1191/69/EG

82.

Der Anwendungsbereich der Verordnung 1191/69/EG ist in Artikel 1 Absatz 1 und 2 wie folgt bestimmt:

1.

Diese Verordnung gilt für Verkehrsunternehmen, die Verkehrsdienste auf dem Gebiet des Eisenbahn-, Straßen- und Binnenschiffsverkehrs betreiben. Die Mitgliedstaaten können die Unternehmen, deren Tätigkeit ausschließlich auf den Betrieb von Stadt-, Vorort- und Regionalverkehrsdiensten beschränkt ist, vom Anwendungsbereich dieser Verordnung ausnehmen.

2.

Im Sinne dieser Verordnung bedeutet:

‚Stadt- und Vorortverkehrsdienste‘ den Betrieb von Verkehrsdiensten, die die Verkehrsbedürfnisse sowohl in einem Stadtgebiet oder einem Ballungsraum als auch zwischen einem Stadtgebiet oder einem Ballungsraum und seinem Umland befriedigen,

‚Regionalverkehrsdienste‘ den Betrieb von Verkehrsdiensten, um die Verkehrsbedürfnisse in einer Region zu befriedigen.

83.

Österreich hat von der Möglichkeit Gebrauch gemacht, bestimmte Unternehmen aus dem Anwendungsbereich der Verordnung auszunehmen: Nach Artikel 2 des Privatbahnunterstützungsgesetzes 1998  (8) sind Unternehmen vom Anwendungsbereich der Verordnung 1191/69/EG ausgenommen, die ausschließlich Dienste im Stadt- und Vorortverkehr betreiben.

84.

Im vorliegenden Fall handelt es sich bei den fraglichen Diensten jedoch um regionale Dienste. Folglich findet die Verordnung 1191/69/EG Anwendung.

Von Österreich gewählte Regelung

85.

In Artikel 1 Absatz 3 bis 5 der Verordnung 1191/69/EG sind die beiden unterschiedlichen Regelungen beschrieben, nämlich die Auferlegung gemeinwirtschaftlicher Verpflichtungen und die Vertragsvergabe, zwischen denen die Mitgliedstaaten bei der Organisation und Finanzierung des öffentlichen Verkehrs wählen können.

(3)

Die zuständigen Behörden der Mitgliedstaaten heben die auf dem Gebiet des Eisenbahn-, Straßen- und Binnenschiffsverkehrs auferlegten, in dieser Verordnung definierten Verpflichtungen auf, die mit dem Begriff des öffentlichen Dienstes verbunden sind.

(4)

Um insbesondere unter Berücksichtigung sozialer, umweltpolitischer und landesplanerischer Faktoren eine ausreichende Verkehrsbedienung sicherzustellen oder um Sondertarife für bestimmte Gruppen von Reisenden anzubieten, können die zuständigen Behörden der Mitgliedstaaten mit einem Verkehrsunternehmen Verträge über Verkehrsdienste aufgrund von Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes abschließen. Die Bedingungen und Einzelheiten dieser Verträge sind in Abschnitt V festgelegt.

(5)

Die zuständigen Behörden der Mitgliedstaaten können jedoch im Stadt-, Vorort- und Regionalpersonenverkehr Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes im Sinne des Artikels 2 beibehalten oder auferlegen. Die diesbezüglichen Bedingungen und Einzelheiten, einschließlich der Ausgleichsmethoden, sind in den Abschnitten II, III und IV festgelegt. Ist ein Verkehrsunternehmen außer auf dem Gebiet der Verkehrsdienste, für die Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes gelten, noch in anderen Bereichen tätig, so sind die Verkehrsdienste aufgrund von Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes in einem gesonderten Unternehmensbereich zu erbringen, der mindestens folgende Anforderungen erfüllt:

a)

getrennte Rechnungsführung für jeden dieser Tätigkeitsbereiche und entsprechende Zuordnung der Aktiva nach den geltenden Buchungsregeln;

b)

Ausgleich der Ausgaben durch die Betriebseinnahmen und durch die Zahlungen der öffentlichen Hand ohne die Möglichkeit von Transfers von oder zu anderen Unternehmensbereichen.

(6)

Ferner haben die zuständigen Behörden eines Mitgliedstaats die Möglichkeit, im Bereich der Personenbeförderung die Absätze 3 und 4 nicht auf die im Interesse einer oder mehrerer besonderer sozialer Gruppen festgelegten Beförderungstarife und -bedingungen anzuwenden.

86.

Österreich hat sich für die Vertragsvergabe entschieden. So sieht § 19 ÖPNRV-G vor, dass die Verkehrsverbünde das System der Alteinnahmegarantie innerhalb von fünf Jahren durch ein Vertragssystem ersetzen (siehe die obige Darlegung). Folglich sind für die in Frage stehenden Maßnahmen die Regeln in Abschnitt V der Verordnung 1191/69/EG anwendbar.

Anwendung von Abschnitt V der Verordnung 1191/69/EG

87.

Abschnitt V der Verordnung 1191/69/EG umfasst einen einzigen Artikel, Artikel 14, mit folgendem Wortlaut:

(1)

Ein ‚Vertrag über Verkehrsdienste aufgrund von Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes‘ ist ein Vertrag, der zwischen den zuständigen Behörden eines Mitgliedstaats und einem Verkehrsunternehmen abgeschlossen wird, um der Allgemeinheit ausreichende Verkehrsdienste zu bieten.

Ein Vertrag über Verkehrsdienste aufgrund von Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes kann insbesondere folgendes umfassen:

Verkehrsdienste, die bestimmten Anforderungen an die Kontinuität, Regelmäßigkeit, Leistungsfähigkeit und Qualität genügen;

zusätzliche Verkehrsdienste;

Verkehrsdienste zu besonderen Tarifen und Bedingungen, vor allem für bestimmte Personengruppen oder auf bestimmten Verkehrsverbindungen;

eine Anpassung der Dienste an den tatsächlichen Bedarf.

(2)

In einem Vertrag über Verkehrsdienste aufgrund von Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes werden unter anderem folgende Punkte geregelt:

a)

die Einzelheiten des Verkehrsdienstes, vor allem die Anforderungen an Kontinuität, Regelmäßigkeit, Leistungsfähigkeit und Qualität;

b)

der Preis für die vertraglich vereinbarten Dienstleistungen, der die Tarifeinnahmen ergänzt oder die Einnahmen miteinschließt, sowie die Einzelheiten der finanziellen Beziehungen zwischen den beiden Parteien;

c)

Vertragszusätze und Vertragsänderungen, um insbesondere unvorhersehbare Veränderungen zu berücksichtigen;

d)

die Geltungsdauer des Vertrages;

e)

die Sanktionen bei Nichterfüllung des Vertrages.

(3)

Das Sachanlagevermögen, das für die Erbringung von Verkehrsdiensten eingesetzt wird, die Gegenstand eines Vertrages über Verkehrsdienste aufgrund von Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes sind, kann sich im Besitz des Unternehmens befinden oder ihm zur Verfügung gestellt werden.

(4)

Ein Unternehmen, das einen Verkehrsdienst, den es der Allgemeinheit kontinuierlich und regelmäßig bietet und der nicht unter die Vertragsregelung oder das System der Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes fällt, einstellen oder wesentlich ändern möchte, teilt dies den zuständigen Behörden des Mitgliedstaats unter Einhaltung einer Kündigungsfrist von mindestens drei Monaten mit. Die zuständigen Behörden können darauf verzichten, unterrichtet zu werden. Durch diese Bestimmung bleiben die einschlägigen anderen einzelstaatlichen Verfahren betreffend das Recht auf Einstellung oder Änderung von Verkehrsdiensten unberührt.

(5)

Nach Eingang der Mitteilung nach Absatz 4 können die zuständigen Behörden vorschreiben, dass der betreffende Verkehrsdienst noch höchstens ein Jahr lang, gerechnet vom Zeitpunkt der Kündigung an, aufrechterhalten wird; sie teilen diese Entscheidung dem Unternehmen mindestens einen Monat vor Ablauf der Kündigungsfrist mit. Die Behörden können ferner von sich aus die Einrichtung oder die Änderung eines solchen Verkehrsdienstes aushandeln.

(6)

Für die Kosten, die den Verkehrsunternehmen aus den Verpflichtungen im Sinne des Absatzes 5 erwachsen, erhalten diese einen Ausgleich nach den in den Abschnitten II, III und IV genannten gemeinsamen Methoden.

88.

Der zwischen Postbus und dem VVT geschlossene Vertrag ist ein Vertrag zwischen der zuständigen Behörde eines Mitgliedstaats und einem Verkehrsunternehmen mit dem Zweck, der Allgemeinheit ausreichende Verkehrsdienste zu bieten.

89.

Der Vertrag umfasst insbesondere Folgendes: Verkehrsdienste, die bestimmten Anforderungen an die Kontinuität, Regelmäßigkeit, Leistungsfähigkeit und Qualität genügen; Verkehrsdienste zu besonderen Tarifen und Bedingungen, vor allem für bestimmte Personengruppen; eine Anpassung der Dienste an den tatsächlichen Bedarf.

90.

Der Vertrag kann somit als Vertrag über Verkehrsdienste aufgrund von Verpflichtungen des öffentlichen Dienstes im Sinne von Artikel 14 der Verordnung 1191/69/EG angesehen werden.

91.

Die Kommission stellt fest, dass sowohl der Zweck (‚der Allgemeinheit ausreichende Verkehrsdienste zu bieten‘) als auch der Inhalt der öffentlichen Dienstleistungsverträge (‚Anforderungen an Kontinuität, Regelmäßigkeit, Leistungsfähigkeit und Qualität‘, Festlegung der Tarife und Bedingungen ‚für bestimmte Personengruppen oder auf bestimmten Verkehrsverbindungen‘, ‚Anpassung der Dienste an den tatsächlichen Bedarf‘ usw.) nicht von denen abweichen, die Gegenstand gemeinwirtschaftlicher Verpflichtungen, die vom Staat oder seinen Körperschaften auferlegt werden, sein können. Andererseits ist nicht auszuschließen, dass der im Vertrag festgelegte Preis für solche Leistungen nicht dem Marktpreis entspricht und somit als staatliche Beihilfe zugunsten des Vertragspartners angesehen werden kann.

92.

Diesbezüglich stellt die Kommission als erstes fest, dass der Gesetzgeber mit der Annahme der Verordnung 1191/69 festzulegen bezweckte, unter welchen Bedingungen ‚Beihilfen, die […] der Abgeltung bestimmter, mit dem Begriff des öffentlichen Dienstes zusammenhängender Leistungen entsprechen‘, die in Artikel 73 des EG-Vertrags genannt werden, mit dem Gemeinsamen Markt vereinbar sind. Die Anwendung von Artikel 73, somit auch die Anwendung der Verordnung 1191/69, setzt jedoch das Vorliegen einer staatlichen Beihilfe im Sinne des Artikels 87 Absatz 1 des EG-Vertrags voraus. Wenn der Inhalt des Vertrags durch den Begriff des Artikels 73, ‚mit dem Begriff des öffentlichen Dienstes zusammenhängende Leistungen‘, erfasst werden kann, sollte die Form des Instruments, ein Vertrag statt einseitig auferlegter Verpflichtungen, für sich genommen kein Hindernis dafür sein, möglicherweise im Preis enthaltene Beihilfen als mit dem Gemeinsamen Markt vereinbar erklären zu können. Der für die Bewertung einer Leistung, sei sie vom Staat auferlegt oder von den Parteien in einem Vertrag vereinbart, als gemeinwirtschaftliche Verpflichtung ausschlaggebende Faktor ergibt sich aus der Substanz der Leistung und nicht aus der Form, die ihrer Entstehung zugrunde liegt (9). Die Kommission schließt daraus, dass rechtlich nichts dagegen spricht, dass eine Beihilfe, die im Preis von Leistungen enthalten ist, der in einem öffentlichen Dienstleistungsvertrag vorgesehen ist, von der Kommission als mit dem Gemeinsamen Markt vereinbar erklärt werden kann.

93.

In Ermangelung genauer Bedingungen für die Vereinbarkeit in der Verordnung 1191/69 ist die Kommission der Auffassung, dass die sich aus dem EG-Vertrag, der Rechtsprechung und der Entscheidungspraxis der Kommission in anderen Bereichen ergebenden allgemeinen Grundsätze zur Beurteilung der Vereinbarkeit solcher Beihilfen herangezogen werden können.

94.

Diese Grundsätze wurden von der Kommission im Gemeinschaftsrahmen für staatliche Beihilfen, die als Ausgleich für die Erbringung öffentlicher Dienstleistungen gewährt werden (10), allgemein zusammengefasst. Bezüglich der Vereinbarkeit von Beihilfen, die in dem Preis enthalten sind, den eine öffentliche Stelle einem Erbringer einer öffentlichen Dienstleistung zahlt, sieht dieser Gemeinschaftsrahmen folgendes vor:

Die Höhe des Ausgleichs darf nicht über das hinausgehen, was erforderlich ist, um die durch die Erfüllung der Gemeinwohlverpflichtung verursachten Kosten unter Berücksichtigung der dabei erzielten Einnahmen und einer angemessenen Rendite aus der Erfüllung dieser Verpflichtungen abzudecken. Darin enthalten sind sämtliche vom Staat oder aus staatlichen Mittel in jedweder Form gewährten Vorteile. Die angemessene Rendite kann ganz oder teilweise die Produktivitätsgewinne mit einschließen, die von den betreffenden Unternehmen über einen ganz bestimmten, zuvor festgelegten Zeitraum ohne Reduzierung der vom Staat vorgegebenen Qualität erzielt wurden.

95.

Die Zahlungen des VVT an Postbus sind daher als mit dem Gemeinsamen Markt vereinbar zu erklären, falls die ‚Höhe des Ausgleichs […] nicht über das hinausgeht, was erforderlich ist, um die durch die Erfüllung der Gemeinwohlverpflichtung verursachten Kosten unter Berücksichtigung der dabei erzielten Einnahmen und einer angemessenen Rendite aus der Erfüllung dieser Verpflichtungen abzudecken‘.

96.

Aus den von der österreichischen Regierung übermittelten Informationen ergibt sich, dass sich die Kosten der Leistungen von Postbus auf insgesamt 2 217 000 EUR belaufen, was einem Durchschnittspreis von 1,92 EUR/km entspricht. Zum anderen geht aus den Informationen hervor, dass der vom VVT für die erbrachten Leistungen gezahlte Preis insgesamt 2 217 000 EUR oder 1,92 EUR/km beträgt.. Die Postbus gewährten Ausgleichszahlungen entsprechen somit genau den Kosten.

97.

Die österreichischen Behörden haben der Kommission mitgeteilt, dass die Postbus bei der Erfüllung des Vertrags entstehenden Kosten vor Vertragsschluss vom VVT mit drei unterschiedlichen Methoden überprüft wurden. Bei diesen drei Methoden handelt es sich um die Prüfung nach Kilometersätzen, die Prüfung nach Kostensätzen und die Prüfung nach Einzelkostenpositionen.

98.

Prüfung nach Kilometersätzen. Der an Postbus gezahlte Kilometersatz beträgt 1,92 EUR. Die österreichischen Behörden sehen einen solchen Satz als verhältnismäßig niedrig an, insbesondere angesichts der Tatsache, dass es sich beim Bezirk Lienz um eine Gebirgsregion handelt, was im Vergleich zu einer durchschnittlichen Region besonders im Winter höhere Kosten pro Kilometer zur Folge hat.

99.

Für vollkommen annehmbar halten die österreichischen Behörden einen solchen Kilometersatz auch im Lichte des Vorschlags der Kommission für eine Verordnung des Europäischen Parlaments und des Rates über Maßnahmen der Mitgliedstaaten im Zusammenhang mit Anforderungen des öffentlichen Dienstes und der Vergabe öffentlicher Dienstleistungsaufträge für den Personenverkehr auf der Schiene, der Straße und auf Binnenschifffahrtswegen vom 26. Juli 2000 (11). In diesem Verordnungsvorschlag wird in Ziffer 2.2.3 der Begründung Bezug genommen auf eine Isotope-Studie von 1997, wonach die durchschnittlichen Kosten pro Kilometer für den Kraftomnibusverkehr in Märkten mit geregeltem Wettbewerb 2,26 EUR betragen.

100.

Prüfung nach Kostensätzen. Für die Prüfung nach Kostensätzen hat Österreich Standardparameter für Personalkosten, Sachkosten ohne Fahrzeugkosten, Fahrzeugkosten (Abschreibungen) und Verwaltungskosten verwendet. Die Kosten für Leistungen, die den von Postbus erbrachten vergleichbar sind, belaufen sich nach dieser Methode auf 2 425 495,16 EUR. Bei einer zu erbringenden Kilometerleistung von 1 157 568 km ergeben sich mit dieser Methode somit Kosten von 2,09 EUR/km.

101.

Prüfung nach Einzelpositionen. Zur Prüfung nach Einzelpositionen hat Österreich Standardparameter für Personalkosten, Fahrzeugkosten, Kosten für Kraftstoffe, Reifen und Instandhaltung der Busse, Versicherungskosten und Verwaltungskosten verwendet. Nach dieser Methode entstünden Postbus Kosten von insgesamt 2 207 000 EUR oder 1,90 EUR/km.

102.

Die Kommission ist der Auffassung, dass die österreichischen Behörden somit Informationen vorgelegt haben, mit denen belegt werden kann, dass die Höhe des an Postbus gezahlten Ausgleichs nicht über das hinausgeht, was erforderlich ist, um die durch die Erfüllung der gemeinwirtschaftlichen Verpflichtungen verursachten Kosten unter Berücksichtigung der dabei erzielten Einnahmen und einer angemessenen Rendite aus der Erfüllung dieser Verpflichtungen abzudecken. Folglich könnten die Zahlungen, die Postbus aufgrund des öffentlichen Dienstleistungsvertrags mit dem VVT erhält und die staatliche Beihilfen darstellen, auf der Grundlage von Artikel 14 der Verordnung 1191/69/EG als mit dem Gemeinsamen Markt vereinbar angesehen werden.

103.

Angesichts der Tatsache, dass keine Ausschreibung stattgefunden hat und ein unmittelbarer Wettbewerber von Postbus behauptet, Postbus habe eine Überkompensation erhalten, ist die Kommission jedoch der Auffassung, dass es im vorliegenden Fall angezeigt ist, diesem Wettbewerber sowie allen betroffenen Dritten die Möglichkeit zu geben, sich zu den Methoden der von Österreich vorgenommenen Kostenprüfung zu äußern, bevor mit Sicherheit geschlossen werden kann, dass Postbus keine Überkompensation erhält. Die Kommission äußert daher zum gegenwärtigen Stadium Zweifel, ob Postbus nicht eine Überkompensation für Verkehrsleistungen erhält.

4.   BESCHLUSS

104.

Aus den dargelegten Gründen fordert die Kommission daher Österreich im Rahmen des Verfahrens nach Artikel 88 Absatz 2 des EG-Vertrags auf, sich innerhalb eines Monats nach Eingang dieses Schreibens zu dem Sachverhalt zu äußern und alle für die Beurteilung der betreffenden Maßnahmen sachdienlichen Informationen zu übermitteln. Sie bittet die österreichischen Behörden, dem Empfänger der etwaigen Beihilfe unmittelbar eine Kopie dieses Schreibens zuzuleiten.

105.

Die Kommission teilt Österreich mit, dass sie die Beteiligten durch die Veröffentlichung des vorliegenden Schreibens und einer Zusammenfassung dieses Schreibens im Amtsblatt der Europäischen Union in Kenntnis setzen wird. Außerdem wird sie die Beteiligten in den EFTA-Staaten, die das EWR-Abkommen unterzeichnet haben, durch die Veröffentlichung einer Bekanntmachung in der EWR-Beilage zum Amtsblatt und die EFTA-Überwachungsbehörde durch Übermittlung einer Kopie dieses Schreibens von dem Vorgang in Kenntnis setzen. Alle vorerwähnten Beteiligten werden aufgefordert, innerhalb eines Monats nach dem Datum dieser Veröffentlichung ihre Stellungnahme abzugeben.”


(1)  Bundesgesetzblatt I 1999/203 in der Fassung Bundesgesetzblatt I 2002/77, 2003/62 und 2004/151.

(2)  Bundesgesetzblatt I 2002/32.

(3)  Bundesgesetzblatt I 1972/284.

(4)  Urteil des EuGH vom 24. Juli 2003, Altmark Trans, Rechtssache C-280/00.

(5)  Mitteilung der Kommission vom 12. Mai 2004 an das Europäische Parlament, den Rat, den Europäischen Wirtschafts- und Sozialausschuss und den Ausschuss der Regionen — Weißbuch zu Dienstleistungen von allgemeinem Interesse, KOM(2004) 374 endg.

(6)  Urteil des Gerichtshofs vom 24. Juli 2003, Rechtsache C-280/00, Altmark Trans, Randnrn. 101, 106, 107.

(7)  Bundesgesetzblatt I 1994/519.

(8)  Vgl. in diesem Sinne das Urteil des Gerichtshofs vom 24. Juli 2003, Rs. C-280/00, Altmark Trans, das einen deutschen öffentlichen Dienstleistungsvertrag betraf. Dies hat den Gerichtshof nicht daran gehindert zu beurteilen, ob es sich um eine Beihilfe handelt oder nicht, und sich dabei auf den Inhalt und nicht die Form des Instruments zu stützen. Vgl. Artikel 4 der Entscheidung der Kommission vom 28. November 2005 über die Anwendung von Artikel 86 Absatz 2 EG-Vertrag auf staatliche Beihilfen, die bestimmten mit der Erbringung von Dienstleistungen von allgemeinem wirtschaftlichem Interesse betrauten Unternehmen als Ausgleich gewährt werden (ABl. L 312 vom 29.11.2005, S. 67), in der ebenfalls von der Form des Instruments abgesehen wird.

(9)  ABl. C 297 vom 29.11.2005, S. 4.

(10)  KOM(2000) 7 endg.

(11)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 24.7.2003, asia C-280/00, Altmark Trans. 2003, s. I-7747.