ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 97

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

50. vuosikerta
28. huhtikuu 2007


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

III   Valmistelevat säädökset

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

15. ja 16. helmikuuta 2007 pidetty 433. täysistunto

2007/C 097/01

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös yhteisön tilastotietopolitiikan eurooppalaisen neuvoa-antavan komitean perustamisestaKOM(2006) 653 lopullinen — 2006/0217 COD

1

2007/C 097/02

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla sekä direktiivin 2000/60/EY muuttamisestaKOM(2006) 397 lopullinen — 2006/0129 COD

3

2007/C 097/03

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto: Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä — ja sen jälkeen — Ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ihmisten hyvinvoinnin varmistamiseksiKOM(2006) 216 lopullinen

6

2007/C 097/04

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi(kodifioitu toisinto) KOM(2006) 543 lopullinen — 2006/0170 COD

12

2007/C 097/05

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Neuvoston direktiivi puhdasrotuisista jalostusnaudoista (kodifioitu toisinto) KOM(2006) 749 lopullinen — 2006/0250 CNS

13

2007/C 097/06

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista (toinen direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (kodifioitu toisinto) KOM(2006) 652 lopullinen — 2006/0214 COD

14

2007/C 097/07

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä (kodifioitu toisinto) KOM(2006) 664 lopullinen — 2006/0222 COD

15

2007/C 097/08

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Unionin politiikka logistiikan alalla

16

2007/C 097/09

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Turvallisen tietoyhteiskunnan strategia Lisää vuoropuhelua, yhteistyötä ja vaikutusmahdollisuuksiaKOM(2006) 251 lopullinen

21

2007/C 097/10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta

27

2007/C 097/11

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 138 artiklan 2 kohdan nojalla merityön normien vahvistamisestaKOM(2006) 287 lopullinen

33

2007/C 097/12

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n ja Japanin suhteet: kansalaisyhteiskunnan rooli

34

2007/C 097/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean päätöslauselma aiheesta Uudistetun Lissabonin strategian täytäntöönpano

39

FI

 


III Valmistelevat säädökset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

15. ja 16. helmikuuta 2007 pidetty 433. täysistunto

28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös yhteisön tilastotietopolitiikan eurooppalaisen neuvoa-antavan komitean perustamisesta”

KOM(2006) 653 lopullinen — 2006/0217 COD

(2007/C 97/01)

Euroopan unionin neuvosto päätti 22. joulukuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossaan (helmikuun 16. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Susanna Florion ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 105 ääntä puolesta, 0 vastaan, ja 2 pidättyi äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

ETSK:n tarkoituksena on ottaa käsillä olevassa lausunnossa kantaa komission esittämään ehdotukseen (1) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi. Ehdotetun päätöksen tavoitteena on uudistaa Euroopan talous- ja sosiaalitilastoja käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa (CEIES).

1.2

CEIES:n on toiminut perustamisestaan lähtien neuvoa-antavana elimenä, joka pyrkii edistämään tilastotietojen tuottajien ja käyttäjien välistä vuoropuhelua yhteisön tasolla.

1.3

Komissio toteaa ehdotuksen perusteluissa, että neuvoa-antavan komitean uudistamista koskevissa kuulemisissa tuli esille eräitä seikkoja, joista oltiin yhtä mieltä:

On luotava entistä pienempi ja tehokkaampi elin.

Uudistettu CEIES edistäisi osaltaan EU:n yhteisön tilastojen laadun parantamista.

Uudistetun CEIES:n aseman tulisi olla enemmän strategiaan liittyvä, ja sen tulisi avustaa neuvostoa, Euroopan parlamenttia ja komissiota yhteisön tilastotietopolitiikan tavoitteiden ja painopisteiden koordinoinnissa.

CEIES:n kokoonpanon tulee kuitenkin olla sellainen, että se edustaa kaikkia sidosryhmiä Euroopan tilastojen alalla kansalaisyhteiskunta mukaan lukien.

2.   Komission ehdotus

2.1

Komission ehdotuksessa tarkoituksena on perustaa uusi CEIES, jonka nimenä on 1 artiklan mukaisesti ”yhteisön tilastotietopolitiikan eurooppalainen neuvoa-antava komitea”. Se avustaa Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota yhteisön tilastotietopolitiikan strategisten tavoitteiden ja painopisteiden koordinoinnissa.

2.2

Komitealla on tarkoitus olla entistä vahvempi asema yhteisön tilasto-ohjelman valmistelussa. Komitea antaa komission pyynnöstä lausuntonsa seuraavista aiheista:

ohjelman merkityksellisyys suhteessa Euroopan yhdentymisen ja kehityksen vaatimuksiin sekä yhteisön toimintoihin ottaen huomioon taloudelliset, yhteiskunnalliset ja tekniset muutokset

ohjelman täytäntöön panemiseksi tarvittavat resurssit mukaan luettuina kustannukset.

2.3

Komitean tehtävänä on myös kiinnittää komission huomiota aloihin, joilla voi olla tarpeen kehittää uusia tilastotoimia, ja antaa komissiolle neuvoja siitä, miten tietojen käyttäjien laatutarpeisiin voidaan vastata entistä paremmin.

2.4

Komitea antaa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission pyynnöstä lausuntoja asioista, jotka liittyvät

käyttäjien vaatimuksiin yhteisön tilastotietopolitiikan kehittämisessä

yhteisön tilasto-ohjelman painopisteisiin

käytössä olevien tilastojen arviointiin

tietojen laatuun ja tietojen levittämistä koskevaan politiikkaan.

2.5

Komitealla on myös oikeus antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle raportteja käyttäjien vaatimuksista ja tietojen toimittajille aiheutuvista kustannuksista.

2.5.1

Komissio antaa vuosittain selvityksen siitä, miten se on ottanut huomioon komitean lausunnot.

2.6

Komission ehdottamassa päätöksessä komitean jäsenmäärä supistetaan 79:stä 25:een. Ehdotetun päätöksen 4 artiklan mukaan komissio nimittää uuden komitean neljätoista jäsentä kuultuaan Euroopan parlamenttia ja neuvostoa. Jokaisen jäsenvaltion on esitettävä komissiolle kaksi ehdokasta, joilla on vankka tilastoalan pätevyys. Komissio pyrkii varmistamaan 14 jäsenen valinnassa, että kokoonpanossa otetaan tasapuolisesti huomioon kansalaisyhteiskunta ja tiedeyhteisö ja että yhteisön tilasto-ohjelman eri tilastoalat tulevat riittävästi katetuksi.

2.6.1

Elimet nimittävät suoraan kymmenen omaa jäsentään seuraavasti:

yksi Euroopan parlamentin edustaja

yksi neuvoston edustaja

yksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitean edustaja

yksi alueiden komitean edustaja

yksi Euroopan keskuspankin edustaja

kaksi tilasto-ohjelmakomitean edustajaa

yksi Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) edustaja

yksi Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) edustaja

yksi käsiteollisuuden ja pienten ja keskisuurten yritysten eurooppalaisen liiton (UEAPME) edustaja.

2.6.2

Lisäksi Eurostatin pääjohtaja on komitean jäsen viran puolesta.

2.7

Yksi uudistuksen mukanaan tuomista uutuuksista on se, että erityisen monimutkaisia tilastoihin liittyviä asioita koskevien lausuntojen valmistelun yhteydessä voidaan perustaa tilapäisiä työryhmiä, joiden puheenjohtajana toimii komitean jäsen.

2.8

Komission ehdottamalla päätöksellä kumotaan edellinen päätös 91/116/ETY.

3.   Huomiot ja päätelmät

3.1

Euroopan unionin laajentuminen 27-jäseniseksi on yksi seikoista, jonka takia CEIES:ä on uudistettava, ja tämä tunnustetaan myös kyseisessä komiteassa. Onkin välttämätöntä, että elimellä on näkemys, joka edustaa mahdollisimman hyvin ei vain eri jäsenvaltioiden realiteetteja, vaan myös eurooppalaisten tilastotietojen käyttäjien ja tuottajien tarpeita.

3.2

CEIES:n strategisen roolin vahvistaminen painopisteiden valinnassa ja arvioinnissa sekä mahdollisuus perustaa tilapäisiä työryhmiä on tärkeä askel, kun kyseiselle elimelle pyritään antamaan sille kuuluva vastuu ja tarvittavat välineet.

3.3

Tavoite, jonka mukaan uuden komitean tulee olla entistä pienempi ja tehokkaampi, on ilman muuta kannatettava, mutta samalla on varmistettava komitean riippumattomuus ja vaikutusvalta sekä sen jäsenten puolueettomuus. ETSK ihmetteleekin komitean uutta kokoonpanoa: jos sen on tarkoitus ehdotuksen mukaisesti edistää tilastotietojen tuottajien ja käyttäjien välistä vuoropuhelua, siinä tulisi ETSK:n mielestä olla selkeästi kevyempi institutionaalinen edustus.

3.4

Kokoonpano ei myöskään varmista sellaisten toimielinten kuin Euroopan parlamentin ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean todellisen näkökulman esille tuomista, sillä niissä on edustettuina hyvin erilaisia poliittisia realiteetteja ja eturyhmiä.

3.5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on Euroopan unionin elin, jonka tehtävänä on edustaa erilaisia yhteiskunnallis-taloudellisia realiteetteja ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Se, että ETSK:lla on uudessa tilastotietopolitiikan eurooppalaisessa neuvoa-antavassa komiteassa vain yksi jäsen samalla tavalla kuin kaikilla muillakin unionin toimielimillä, antaa kuvan, että ETSK:n painoarvoa eurooppalaisena neuvoa-antavana elimenä vähätellään.

3.6

ETSK:lla tulisi nimenomaan roolinsa ja sille ominaisen kokoonpanon takia olla erilainen painoarvo konsultoinnissa. Tämä ei perustu niinkään ETSK:n institutionaaliseen rooliin, vaan sen mahdollisuuteen tuoda esille Euroopan kansalaisyhteiskunnan näkemykset.

3.7

Ehdotetussa päätöksessä kansalaisyhteiskuntaa näyttää kuitenkin edustavan 14 komission nimittämää edustajaa, eikä erilaisten eurooppalaisten järjestöjen valintakriteerejä ole eritelty. Edellä mainittujen jäsenten lisäksi on vielä 10 jäsentä, jotka edustavat toimielimiä, EU:n työmarkkinaosapuolia ja Eurostatia.

3.8

Näin ollen, vaikka ETSK kannattaa CEIES:n uudistamista, se pyytää, että komission ehdotuksessa tunnustettaisiin ETSK:n neuvoa-antava rooli yhteisön tilastotietoalalla ja annettaisiin sille arvoa.

Bryssel 16. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  KOM(2006) 653 lopullinen — 2006/0217 COD.


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/3


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla sekä direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta”

KOM(2006) 397 lopullinen — 2006/0129 COD

(2007/C 97/02)

Neuvosto päätti 15. syyskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö ”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. tammikuuta 2007. Esittelijä oli Stéphane Buffetaut.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossa (helmikuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 188 puolesta, 1 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Ympäristönlaatunormeja koskevan direktiivin tarkoitus

1.1

Käytännössä kyseessä on ehdotus vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) ”johdannaisdirektiiviksi”. Puitedirektiivissä määritellään strategia, jolla torjutaan vesien kemiallista pilaantumista. Vesien kemiallinen pilaantuminen voi häiritä vesiekosysteemeitä ja aiheuttaa biologisen monimuotoisuuden ja luontotyyppien häviämistä. Kaiken lisäksi pilaavat aineet voivat kerääntyä ravintoketjuun ja ihmiset voivat altistua vesiympäristössä esiintyville pilaaville aineille käyttäessään ravintona kaloja ja nauttiessaan muuta vesistöperäistä ravintoa sekä juomavettä ja myös urheillessaan ja viettäessään vapaa-aikaa.

1.2

On myös syytä korostaa, että pilaavia aineita voi löytyä ympäristöstä vielä pitkään sen jälkeen, kun ne on kielletty, ne voivat siirtyä pitkiä matkoja ja niitä voi päästä alueille, joihin niiden ei ennalta uskottu vaikuttavan.

1.3

Huomattakoon vielä, että näiden pilaavien aineiden lähteet ovat hyvin moninaiset: kotitaloudet, maatalous, poltto, teollisuus jne.

1.4

Ensimmäisessä vaiheessa komissio oli esittänyt prioriteettiaineiden luettelon, jossa yksilöitiin 33 ongelmallista ainetta yhteisön tasolla (päätös 2455/2001/EY). Puheena olevan direktiiviehdotuksen tarkoituksena on varmistaa ”korkeatasoinen suojelu ”niiltä riskeiltä, joita nämä 33 prioriteettiainetta ja tietyt muut pilaavat aineet aiheuttavat vesiympäristölle tai voivat aiheuttaa sen välityksellä.

1.5

Ehdotetussa direktiivissä säädetään tämän tavoitteen saavuttamiseksi ympäristönlaatunormeista. Siinä huomautetaan, että näiden normien saavuttamiseksi tarvittavista päästöjen hallintatoimista on jo säädetty useissa yhteisön säädöksissä viime vuosina.

1.6

Ehdotetulla direktiivillä kumotaan niin ikään eräitä nykyisiä johdannaisdirektiivejä erityisesti tieteellisen ja teknisen edistymisen huomioon ottamiseksi sekä sellaisten pilaavien aineiden sisällyttämiseksi direktiivin soveltamisalaan, joita säännöstö ei vielä kata.

2.   Ympäristönlaatunormien määritysmenetelmä

2.1

Komissio ehdottaa, että otetaan käyttöön kaksi mittakriteeriä:

vuosikeskiarvo

sallittu enimmäispitoisuus.

2.2

Ympäristölaatunormit määritellään siis sallitun enimmäispitoisuuden perusteella, jotta voidaan välttää ekosysteemeille aiheutuvat peruuttamattomat seuraukset, jotka johtuvat akuutista altistumisesta lyhyellä aikavälillä, sekä vuosikeskiarvon perusteella, jotta voidaan välttää jatkuvan, muunkin kuin akuutin altistumisen aiheuttamia peruuttamattomia seurauksia pitkällä aikavälillä.

2.3

Komissio ehdottaa, että ympäristönlaatunormien tulisi useimpien aineiden osalta koskea pilaavien aineiden pitoisuutta pintavesissä. Komissio huomauttaa kuitenkin, että on olemassa pilaavia aineita, jotka voivat kerääntyä ravintoketjuun ja joiden osalta normien rajoittaminen pintavesiin ei ehkä riitä välillisten vaikutusten ja sekundaaristen myrkytysten välttämiseksi. Se ehdottaa sen vuoksi, että kolmen aineen, eli heksaklooribentseenin, heksaklooributadieenin ja elohopean, osalta ympäristönlaatunormit eliöstöä varten tulisi määrittää jäsenvaltioissa.

3.   Toimivallanjako Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välillä

3.1

Komissio ehdottaa, että veden ympäristölaatunormit on määritellään yhteisön tasolla, jotta voidaan taata sama ympäristönsuojelun taso kaikissa jäsenvaltioissa ja samanlaiset toimintaedellytykset taloudellisille toimijoille. Komissio katsoo yleisesti ottaen, että nykyisten pilaantumisen hallintatoimien pitäisi olla riittävät, jotta jäsenvaltiot voivat saavuttaa laatunormit. Mikäli lisätoimet osoittautuvat tarpeellisiksi, niistä säätäminen tulisi komission mukaan jättää jäsenvaltioiden vastuulle, jotta kullekin vesipiirille puitedirektiivin 11 artiklan mukaisesti laadittaviin toimenpideohjelmiin voidaan sisällyttää asianmukaiset hallintatoimet.

4.   Ehdotetut toimenpiteet

4.1

Ehdotetun direktiivin pääkohdat ovat:

ympäristönlaatunormien määrittäminen, mukaan luettuina ylitysten siirtymäalueet

selvitys päästöistä ja häviöistä, jotta voidaan tarkistaa, saavutetaanko vähennystavoitteet

tiettyjen johdannaisdirektiivien kumoaminen

vaarallisten prioriteettiaineiden yksilöiminen 14:stä tarkasteltavana olevasta aineesta, kuten päätöksessä 2455/2001/EY edellytetään.

5.   Yleistä

5.1

Tavoite välttää mahdollisesti vakavia riskejä ja peruuttamattomia seurauksia aiheuttavien vaarallisten aineiden pääsy vesistöihin on ehdottomasti kannattamisen arvoinen.

5.2

ETSK pitää tärkeänä, että komissiolla on edelleenkin vankat ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvat valmiudet määrittää nopeasti aineet, jotka voivat aiheuttaa pintaveden haitallista pilaantumista, sekä valmiudet laatia tarkat laatukriteerit tällaisten aineiden, niiden esiintyessä joko yksittäin tai yhdisteinä, sallituista enimmäispitoisuuksista. ETSK panee merkille tarkasteltavana olevan ehdotuksen liitteenä olevan ensisijaisten aineiden ja normien alustavan luettelon ja kannattaa sitä. ETSK kehottaa ryhtymään toimiin, jotta varmistetaan, että vuosittainen arviointi sen määrittelemiseksi, olisiko luetteloon lisättävä uusia aineita tai olisiko joihinkin aineista sovellettava uusia sallittuja enimmäispitoisuuksia, on kattava ja avoin ja että se perustuu tieteelliseen tietoon. Komission olisi tutkittava erityisesti aineita, jotka on määritelty prioriteettiaineiksi yleissopimuksessa Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta (OSPAR) tai muissa asiaa koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa.

5.3

ETSK on huolissaan siitä, että lyijylle, nikkelille ja niiden yhdisteille ei ole vielä määritelty lopullisia normeja. Näiden määrittäminen olisi asetettava etusijalle ja niille olisi laadittava asianmukaiset enimmäistasot, mikäli mahdollista siten, että ne voidaan sisällyttää esillä olevaan direktiiviin ennen sen viimeistelyn loppuunsaattamista.

5.4

Veden laadun parantamisen perimmäinen tavoite on eliöstön ja ravintoketjun suojeleminen aina ihmiseen asti. Jos olisi mahdollista mitata kaikki eliöstössä olevat pilaavat aineet luotettavasti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti, olisi periaatteessa parempi asettaa normeja ja hoitaa seuranta tällä tavalla. Mutta tämä on tavallisesti yhä edelleen vaikeaa, ja tällä hetkellä useiden prioriteettiaineiden kohdalla on käytännöllisempää asettaa niiden enimmäispitoisuuksia pintavedessä koskevia normeja. Tämä on yleensä myös riittävän luotettava tapa. (Ehdotus, jonka mukaan normien noudattamista valvotaan prioriteettiaineiden osalta yhtäältä vuosikeskiarvon pohjalta ja toisaalta sallitun enimmäispitoisuuden pohjalta, on realistinen ja perusteltu).

5.5

On kuitenkin olemassa eräitä myrkyllisiä aineita, joilla on taipumista kertyä ravintoketjuun. Pelkät pintavettä koskevat normit eivät takaa riittävää suojaa tällaisten aineiden myrkyllisiltä vaikutuksilta. Olisi suositeltavaa asettaa näiden aineiden sallittua enimmäispitoisuutta kalojen, nilviäisten, äyriäisten ja muiden, saaliiksi jäävien eliöiden kudoksissa koskevat normit, kuten komissio ehdottaa. Näihin aineisiin kuuluu heksaklooribentseeni, heksaklooributadieeni ja metyylielohopea. Muita aineita voidaan yksilöidä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä tällaisten normien asettamiseksi ei ole olemassa menetelmää, josta oltaisiin täysin yhtä mieltä, ja niinpä komissio vain ehdottaa, että jäsenvaltiot voisivat asettaa näitä kolmea nimenomaisesti määritettyä ainetta koskevat normit.

5.6

Nykyinen tietämys huomioon ottaen tämä pitänee hyväksyä. ETSK kuitenkin kehottaa komissiota tukemaan edelleen tieteellistä tutkimusta, jossa tarkastellaan eräiden myrkyllisten aineiden kerääntymistä eläviin kudoksiin. Komitea kehottaa komissiota olemaan valmiina laajentamaan eliöissä esiintyvien myrkyllisten aineiden enimmäismääriä koskevien normien käyttöä heti, kun tieteellinen tietämys ja valvontamenetelmät on saatu varmemmalle pohjalla. Lisäksi valvonnan avulla olisi varmistettava, että pilaantumisen tämänhetkiset tasot sedimenteissä ja eliöstöissä eivät nouse.

5.7

Ihmisen toiminnan aiheuttamien päästöjen ja häviöiden kartoittaminen sen tarkistamiseksi, saavutetaanko pilaantumista koskevat vähennys- tai lopetustavoitteet, on tarkoituksenmukaista. Luonnonaineiden aiheuttaman pilaantumisen määrää on vaikeaa täysin kartoittaa. Tietyissä tapauksissa voisi kuitenkin olla hyödyllistä määritellä luonnonaineiden aiheuttaman ja ihmisen aiheuttaman pilaantumisen yhteys.

5.8

Kartoituksenteossa on pidettävä huoli siitä, että vältetään kaikenlainen päällekkäisyys ja epäyhdenmukaisuus muiden, pintavesien suojeluun tähtäävien välineiden kanssa.

5.9

Ylitysten siirtymäalueita käsitellään komission asiakirjassa realistisesti, mutta ei kuitenkaan täysin tyydyttävästi. Muutoin lienee hankala taata vesimuodostuman muun osan olevan ympäristönlaatunormien mukainen. Mikäli tällaiset siirtymäalueet otetaan käsitteenä käyttöön, on tarpeen kehittää täsmällinen menetelmä, jonka avulla kyseiset alueet sekä pilaantumisen mittauspisteiden sijainti määritellään.

5.10

Olisi kiinnitettävä huomiota myös niiden EU:n naapurimaiden tilanteeseen, joiden alueelta saa alkunsa EU:n jäsenvaltioiden halki virtaavia jokia tai joiden yhteinen raja EU:n jäsenvaltion kanssa kulkee järven halki. Jos EU:n ulkopuoliset maat eivät huolehdi vesistönsuojelusta, saattavat yksittäisten EU-maiden ponnistelut olla turhia, eikä vuodeksi 2015 asetettuja tavoitteita voida täyttää. Tällaiset tilanteet tulisi ottaa huomioon arvioitaessa direktiiviä ja sen täytäntöönpanoa. Myös vesipolitiikan puitedirektiivin 12 artiklassa käsitellään kyseistä asiaa.

6.   Erityistä

6.1

Aikataulu: Ehdotetun direktiivin 4 artiklan 5 kohdassa todetaan, että päästöt on lopetettava ja vaaralliset prioriteettiaineet on poistettava markkinoilta vuoteen 2025 mennessä. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti ympäristön laatutavoitteet tulisi sitä vastoin saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Määräaika saattaa osoittautua tietyissä tapauksissa vaikeaksi noudattaa, varsinkin kun tarkasteltavana olevan johdannaisdirektiivin antaminen on viivästynyt. Jäsenvaltioiden on kuitenkin pyrittävä kaikin tavoin saavuttamaan kyseinen tavoite, vaikka tietyissä rajoitetuissa olosuhteissa tilapäinen velvoitteista vapauttaminen on mahdollista. ETSK suosittelee, että komissio valvoo edistymistä kyseisen velvoitteen saavuttamisessa ja valmistautuu ehdottamaan lisätoimia, jotta tavoite saavutetaan määräaikaan mennessä mahdollisimman laajasti ja mahdollisimman vähin poikkeuksin.

6.2   Jäsenvaltioiden rooli

Tarvittavien lisätoimien säätämisvastuun jättäminen jäsenvaltioille on aiheellista, sillä monissa tapauksissa tilanteet riippuvat paikallisista ja alueellisista olosuhteista. Kyseisen joustavuuden vastapainoksi on kuitenkin kehitettävä luotettavia palautemekanismeja, kuten komissio suosittelee tiedonannossaan toimen 4 yhteydessä (1).

6.2.1

Komission tiedonannossa (kohdassa 3) suhtaudutaan kuitenkin melko optimistisesti siihen, millaisia oikeudellisia välineitä jäsenvaltioilla on käytettävissään vesipolitiikan puitedirektiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi prioriteettiaineiden osalta. Tämä johtuu erityisesti siitä, että on tiettyjä merkittäviä päästöjen lähteitä, kuten hajakuormitusta synnyttävät kotitaloustuotteet ja palvelutoiminta, jotka eivät kuulu asianmukaisten säädösten piiriin, minkä vuoksi tarvittaisiin uusia tuotekohtaisia direktiivejä.

6.2.2

Näissä olosuhteissa on epärealistista olettaa, että jäsenvaltiot voivat antaa uusia säännöksiä, jotka eivät välttämättä ole yhdenmukaisia, etenkin mikäli ne on tarkoitus korvata EU:n uudella lainsäädännöllä.

6.3   Juomavesivarojen suojelu

6.3.1

Ehdotetun direktiivin hyväksyminen merkitsee juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista annetun direktiivin 75/440/ETY kumoamista. Lainsäädännöllisiä muutoksia tehtäessä on varmistettava uuden direktiivin yhdenmukaisuus juomaveden laatuvaatimuksista annetun direktiivin (2) kanssa.

6.4   Valvonta

6.4.1

Jotta direktiivin tavoitteissa edistytään ja jotta taataan tasavertaiset toimintamahdollisuudet koko yhteisössä, tarvitaan yhdenmukaisempia ja luotettavampia valvontanormeja. ETSK odottaa Euroopan vesitietojärjestelmän valvontaa koskevia uusia ehdotuksia, joita on tarkoitus piakkoin esittää, ja toivoo, että niitä voidaan hyödyntää prioriteettiainedirektiivin täytäntöönpanon tarkkaan seurantaan.

7.   Yhdenmukaisuus veden ympäristönlaatunormeja koskevan direktiivin ja Reach-asetuksen välillä

7.1

On varmistettava puheena olevan direktiivin säännösten ja Reach-asetuksen säännösten yhdenmukaisuus, vaikka komissio oli periaatteessa ennakoinut Reach-asetusta koskevien neuvottelujen onnistumisen ja siis asetuksen täytäntöönpanon. Uusien kemikaalien käyttöönotto markkinoilla tulee joka tapauksessa ottaa huomioon veden ympäristönlaatunormeissa.

8.   Päätelmät

8.1

ETSK pitää ehdotettua alustavaa prioriteettiaineiden ja normien luetteloa hyvänä. Se kuitenkin kehottaa ryhtymään toimiin puuttuvien nikkelin ja lyijyn laatunormien määrittämiseksi sekä tarkastelemaan tiukasti ja säännöllisesti luetteloa ja normeja, jotta se voidaan tarvittaessa ajantasaistaa nopeasti ja tehokkaasti.

8.2

ETSK kannattaa ehdotettua direktiiviä pääpiirteissään.

8.3

Ympäristölaatutavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä on haastavaa. ETSK kehottaa jäsenvaltioita joka tapauksessa tehostamaan toimiaan tavoitteiden saavuttamiseksi.

8.4

Se korostaa tarvetta kehittää tiedonsiirtojärjestelmä, jonka avulla myös valvotaan valtioiden toimia käsillä olevan direktiivin täytäntöönpanemiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Se kannattaa komission ehdotusta ”Euroopan vesitietojärjestelmän ”(Water Information System for Europe, WISE) kehittämisestä.

8.5

Komitea suosittelee, että pidetään huoli uuden ehdotuksen ja nykyisin voimassa olevien säädöstekstien yhdenmukaistamisesta, ja suosittelee asianmukaisen EU-säädöksen antamista niitä päästölähteitä varten, joita nykyiset säädökset eivät kata (esimerkiksi hajakuormitusta synnyttävät kotitaloustuotteet).

Bryssel 15. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  KOM(2006) 398 lopullinen.

(2)  Direktiivi 98/83/EY.


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/6


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto: Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä — ja sen jälkeen — Ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ihmisten hyvinvoinnin varmistamiseksi”

KOM(2006) 216 lopullinen

(2007/C 97/03)

Euroopan komissio päätti 22. toukokuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö ”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. tammikuuta 2007. Esittelijä oli Lutz Ribbe.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15. ja 16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossa (helmikuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 137 ääntä puolesta ja 7 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Komitean päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK:lla ja komissiolla on nykytilanteesta samanlainen käsitys: biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on välttämätöntä ja tärkeää. Se ei ole vain eettinen ja moraalinen velvollisuus, vaan nopealle ja tehokkaalle toiminnalle on olemassa kylliksi myös taloudellisia perusteita. Ekosysteemipalveluiden vähenemisestä aiheutuvat taloudelliset menetykset ovat jo nykyäänkin satoja miljardeja euroja. Tällaiseen tuhlaukseen kansantalouksillamme ei yksinkertaisesti ole varaa.

1.2

Lajien katoaminen Euroopassa on seurausta kuluneina vuosikymmeninä tehdyistä miljoonista yksittäisistä arvovalinnoista, joista ehdottomasti suurin osa on tehty voimassa olevia lakeja noudattaen. Laittomuuksien osuus biologisen monimuotoisuuden vähenemisessä on Euroopassa marginaalinen.

1.3

Poliittisista lupauksista huolimatta biologinen monimuotoisuus vähenee valitettavasti edelleen. Syynä ei kuitenkaan ole se, ettei tiedettäisi, miten lajien katoamista voidaan torjua. Tähän mennessä ei ole löytynyt poliittista tahtoa todella toteuttaa niitä toimia, jotka on jo kauan sitten todettu välttämättömiksi. Natura 2000 -verkostosta saadut kokemukset puhuvat puolestaan.

1.4

Tiedonannossaan komissio mainitsee asianmukaisesti edellä esitetyn taustalla olevan syyt, joista esimerkkinä mainittakoon ”hallinnon epäonnistumiset ja perinteisen taloustieteen kyvyttömyys tunnistaa luonnonpääoman ja ekosysteemipalvelujen taloudellista arvoa”. Tämä ja se tosiseikka, että suunnitteluun liittyvissä ja poliittisissa pohdintaprosesseissa eettiset ja moraaliset seikat ovat pikemminkin toissijaisia, ovat johtaneet tilanteen nykyiseen kärjistymiseen.

1.5

Vaatimusten ja todellisuuden välillä on valtava kuilu, joka on kurottava umpeen, mikäli vaarassa oleva uskottavuus halutaan säilyttää.

1.6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen komission esittämään toimintasuunnitelmaan ja pitää suunnitelman mukaisia toimia (joita on kaikkiaan 160!) mielekkäinä. Enemmistö suunnitelman toimista ei ole uusia, vaan ne ovat olleet ajankohtaisia jo vuosia. Tulevaisuudessa nähdään, saako alan politiikka toimintasuunnitelman esittämisestä lopulta sellaista pontta, että välttämättöminä pidettyjä ”merkittäviä muutoksia politiikkaan ja käytäntöihin ”saadaan aikaan, vai osoittautuuko aiheelliseksi monien luonnonsuojelijoiden pelko siitä, että kyseisen politiikan myötä tällä yhteiskuntapoliittisesti kiihkeitä näkemyksiä herättävällä alalla uudelleen käynnistyvässä keskustelussa juututaan liturgian tasolle.

1.7

ETSK pitää komission tiedonannon keskeisenä puutteena sitä, ettei asiakirjassa tarkastella strategisesti komitean 18. toukokuuta 2006 antamassa valmistelevassa lausunnossa (1) esittämää kysymystä, miksi biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevat tavoitteet, lupaukset ja todellisuus ovat niin kaukana toisistaan. Komitea pahoittelee, että tämä ongelma on jätetty tiedonannossa ja toimintasuunnitelmassa lähes täysin huomiotta.

1.8

Tämän vuoksi ETSK pitää erityisen välttämättömänä, että neljäs toiminta-alue, eli ”tietopohja ”otetaan ensisijaiseksi, jotta kansalaisille ja poliitikoillekin avautuvat heidän toimiensa todelliset seuraukset.

1.9

On kiinnitettävä huomiota tarpeeseen avustaa EU:n naapurimaita tehostamaan biologisen monimuotoisuuden suojelua sekä välttää, että EU ja sen yksittäiset jäsenvaltiot osallistuvat sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, jotka saattavat olla nopeuttamassa biologisen monimuotoisuuden vähenemistä eurooppalaisissa EU:n ulkopuolisissa maissa.

1.10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kannattaa komission esittämää käsitystä EU:n globaalista vastuusta. EU ja sen jäsenvaltiot käyttävät vähemmän kuin 0,004 prosenttia kansatalouden tuotoksestaan maailmanlaajuisiin toimiin biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi ja säilyttämiseksi, vaikka ne ovat entistä enemmän vastuussa monimuotoisuuden (esimerkiksi trooppisten metsien) häviämisestä eri puolilla maailmaa. Biopolttoainemarkkinoiden kehitys saattaa tulevaisuudessa kärjistää tilannetta vielä entisestään.

1.11

ETSK pahoittelee sitä, että varsinainen toimintasuunnitelma on saatavana ainoastaan ”teknisenä liitteenä”, eli SEK-asiakirjana ja pelkästään englanniksi. Se kehottaakin komissiota kääntämään toimintasuunnitelman kaikille virallisille kielille ja huolehtimaan sen kattavasta jakelusta sekä Internetissä että painotuotteena.

1.12

Nykyisen biologista monimuotoisuutta käsittelevän asiantuntijaryhmän (Biodiversity Expert Group, BEG) tulisi valvoa toimintasuunnitelman tavoitteiden toteutumista. ETSK pitää välttämättömänä, että kansalaisyhteiskunta otetaan nykyistä paljon tiiviimmin mukaan tähän toimintaa.

2.   Komission asiakirjan pääsisältö ja tausta

2.1

Unioni viittasi monimuotoisuuden valtavaan vähenemiseen jo vuonna 1998 biologisesta monimuotoisuudesta hyväksymässään strategiassa. EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet sopivatkin vuonna 2001, että biologisen monimuotoisuuden nopea köyhtyminen (EU:ssa) olisi pysäytettävä vuoteen 2010 mennessä (2). Lisäksi huippukokouksessa Euroopan kansalaisille luvattiin, että elinympäristöjen ja ekosysteemeiden ennallistamisesta huolehditaan.

2.2

Käsiteltävänä olevassa tiedonannossa, jonka yhteydessä esitetään myös toimintasuunnitelma biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi, komissio esittää jälleen kerran perusteellisen ja vaikuttavan tilannekatsauksen biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä tai pikemminkin jatkuvasta biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä. Tämä köyhtyminen on edelleen erittäin huolestuttavaa, mikä ilmenee myös Euroopan ympäristöviraston tutkimuksista sekä jäsenvaltioissa laadituista uhanalaisten eläin- ja kasvilajien luetteloista (”punaiset listat”). Komissio toteaa tiedonannossaan, ettei tavoitetta pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä ole vielä läheskään saavutettu ja että kielteinen kehitys saadaan pysäytettyä ja kehityksen suunta muutettua ainoastaan tekemällä ”merkittäviä muutoksia politiikkaan ja käytäntöihin”.

2.3

Komissio toteaa myös, että toimien täytäntöönpano on ”edelleen riittämätöntä”, ja vaatii ”sekä yhteisöltä että jäsenvaltioilta täytäntöönpanon nopeuttamista”. Muuten on ”mahdollista, että [—] vuotta 2010 koskevaan tavoitteeseen ei päästä”.

2.4

Jos tavoitetta ei saavuteta, siitä aiheutuu komission mukaan kahtalaisia ongelmia. Biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ei nimittäin velvoita pelkästään eettinen ja moraalinen vastuu luomakunnasta, vaan se on järkevää ja välttämätöntä myös talouden kannalta. Komission tiedonannossa todetaan selvästi, että biologinen monimuotoisuus on ekosysteemipalveluiden perusta. Näihin palveluihin kuuluvat esimerkiksi ”ruoan, polttoaineen, kuitujen ja lääkkeiden tuotanto, veden, ilman ja ilmaston sääntely sekä maan hedelmällisyyden ja ravinnekierron ylläpito”. Maailmanlaajuisesti ”noin kaksi kolmasosaa maailman ekosysteemipalveluista on heikentymässä”. On myönnettävä, että tästä aiheutuvia taloudellisia vahinkoja on hyvin vaikea määrittää, mutta komission tiedonannossa esitetyn arvion mukaan ne ovat ”satoja miljardeja euroja”.

2.5

Komission tiedonannossa tarkastellaan myös sitä, mitä tähän mennessä on tehty ja miten tehokkaasti. Tarkastelussa ei keskitytä ainoastaan EU:n omiin toimiin, vaan luodaan katsaus myös maailmanlaajuiseen tilanteeseen ja pohditaan EU:n globaalia vastuuta.

2.6

Tiedonannon varsinaisen ytimen muodostavat pohdinnat siitä, mitä tulevaisuudessa on tehtävä. Vastaukseksi ehdotetaan komission laatimaa EU:n toimintasuunnitelmaa (joka tosin esitetään vain tiedonannon liitteenä erillisessä SEK-asiakirjassa). Toimintasuunnitelma sisältää neljä keskeistä toiminta-aluetta, ja niitä varten on määritelty kymmenen ensisijaista tavoitetta sekä neljä keskeistä tukitoimenpidettä.

2.6.1

Toiminta-alueista ensimmäinen on ”Biologinen monimuotoisuus EU:ssa”, jonka piiriin kuuluu jo viisi kaikkiaan kymmenestä ensisijaisesta tavoitteesta. Ne ovat:

EU:n tärkeimpien luontotyyppien ja lajien suojelu

biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ja ennalleen saattaminen maaseudulla EU:n alueella

biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ja ennalleen saattaminen meriympäristössä EU:n alueella

aluekehityksen ja biologisen monimuotoisuuden yhteensopivuuden vahvistaminen EU:ssa

vieraiden tulokaslajien ja vieraiden genotyyppien EU:n biologiselle monimuotoisuudelle aiheuttamien vaikutusten merkittävä vähentäminen.

2.6.2

Toisen toiminta-alueen otsikko on ”EU ja maailmanlaajuinen biologinen monimuotoisuus”, koska biologisen monimuotoisuuden köyhtyminenhän ei rajoitu unionin alueeseen, ja jäsenvaltiota koskevat kansainvälisen oikeuden nojalla sitovat velvoitteet suojella biologista monimuotoisuutta myös maailmanlaajuisesti ja koska jäsenvaltiot ovat kauppasuhteidensa perusteella osavastuussa maailmanlaajuisesta kehityksestä. Tällä toiminta-alueella esitetään kolme ensisijaista tavoitetta. Ne ovat:

biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluja koskevan kansainvälisen hallinnon tehokkuuden merkittävä vahvistaminen

biologiselle monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille suunnatun EU:n ulkoisen avun merkittävä vahvistaminen

maailmanlaajuiselle biologiselle monimuotoisuudelle kansainvälisestä kaupasta aiheutuvien vaikutusten merkittävä vähentäminen.

2.6.3

Kolmas toiminta-alue kattaa aiheen ”biologinen monimuotoisuus ja ilmastonmuutos”, ja ensisijaisena tavoitteena on

tukea biologisen monimuotoisuuden sopeuttamista ilmastonmuutokseen.

2.6.4

Neljännen toiminta-alueen yhteydessä tiedonannossa ja toimintasuunnitelmassa käsitellään ”tietopohjaa”, ja viimeisenä eli kymmenentenä ensisijaisena tavoitteena mainitaan

biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön liittyvän tietopohjan merkittävä vahvistaminen EU:ssa ja maailmanlaajuisesti.

2.6.5

Neljä tärkeintä tukitoimenpidettä puolestaan ovat:

riittävän rahoituksen varmistaminen

EU:n päätöksenteon vahvistaminen

kumppanuuksien muodostaminen

yleisön koulutuksen, tietoisuuden ja osallistumisen kehittäminen.

3.   Yleisiä huomioita komission tiedonannon sisällöstä

3.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen komission tiedonantoon ja toimintasuunnitelmaan, jotka esitettiin 22. toukokuuta 2006 eli neljä päivää sen jälkeen, kun komitea oli antanut valmistelevan lausuntonsa aiheesta ”EU:n kampanja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksikansalaisyhteiskunnan kanta ja panos”. ETSK panee merkille, että komission ja komitean asiakirjoissa esitetyt analyysit nykytilanteesta ja monimuotoisuuden vähenemisen syistä ovat lähes yhdenmukaiset.

3.2

ETSK toteaa, että maankäytön tehostumisen eli elinympäristön laajaperäisestä käytöstä luopumisen, maaperän sinetöimisen sekä asutuksen hajautumisen kaltaiset lajien ja biotooppien vähenemisen syyt ovat olleet tiedossa vuosia ja ne on dokumentoitu tieteellisesti monipuolisesti. Syiden takana ovat voimassa olevien lakien mukaiset talouden toimijoiden päätökset ja toimenpiteet sekä poliittiset päätökset. Laittomuuksista aiheutuva biologisen monimuotoisuuden vaarantuminen on melko vähäistä. Biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen johtavat lainmukaiset poliittiset valinnat, asiapäätökset ja arvovalinnat, joita monesti tukevat tai joiden pontimena ovat EU:n, jäsenvaltioiden ja kuntien päätökset ja tukivälineet.

3.3

ETSK ja komissio ovat yhtä mieltä myös siitä, miksi biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on välttämätöntä. Komissio perustelee tiedonannossaan tarvetta eettis-moraalisilla ja taloudellisilla syillä, ja ETSK puhuu valmistelevassa lausunnossaan maisemien ja biologisen monimuotoisuuden ”merkitysarvosta ”ja ”hyötyarvosta”.

Biologinen monimuotoisuus politiikan ja todellisuuden puristuksessa

3.4

Tässä käsiteltävässä komission asiakirjassa luetellaan runsaasti poliittisia asiakirjoja, joissa julistetaan biologisen monimuotoisuuden vähenemisen hillitsemistä. Vastaavia poliittisia lupauksia on myös esitetty yhä uudelleen, viimeksi joulukuussa 2006 EU:n ympäristöministerien kokouksessa, jossa komission tiedonanto hyväksyttiin.

3.5

ETSK:n on kuitenkin valitettavasti todettava, että politiikan ja todellisuuden välillä on aivan liian usein huomattava kuilu, joka ei luonnollisesti jää suurelta yleisöltä huomaamatta. Kalastuspolitiikasta vastaavat ministerit esimerkiksi hyväksyivät joulukuun 2006 lopulla turskan pyyntikiintiöt, joita kaikki (!) meribiologit pitävät aivan liian korkeina ja jotka erittäin todennäköisesti tulevat johtamaan turskakantojen romahtamiseen. Silti tulosta pidettiin kuitenkin ”hyvänä”. Tämä osoittaa, että joko ongelmaa ja syiden ja seurausten suhdetta tarkastellaan hyvin eri tavoin, tai että aihetta kyllä puidaan sanallisesti, mutta todellisuudessa jatketaan tietoisesti politiikkaa, joka lopulta johtaa biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen.

3.6

Komitea on useissa aihepiiriä käsittelevissä lausunnoissaan viitannut tähän ongelmaan ja varoittanut uskottavuuden menettämisen vaarasta.

3.7

Komissio ja ETSK arvioivatkin aivan ilmeisesti erilailla kysymystä siitä, missä määrin tavalliset kansalaiset, poliittiset vastuutahot ja keskeiset taloustoimijat ovat jo tiedostaneet monimuotoisuuden vähenemiseen liittyvän ongelman ja sen merkityksen ja etenkin siitä, missä määrin ongelmaa jo käsitellään ja torjutaan politiikan keinoin. ETSK ei kyseenalaista sitä, ettei biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen liittyvää ongelmaa tiedostettaisi. Komitea ei myöskään väitä, että kukaan kansalainen tai poliitikko tekisi tietoisesti päätöksiä biologisen monimuotoisuuden vähentämiseksi. Näyttää kuitenkin siltä, että on hyvin vaikea arvioida omien päätösten ja valintojen pitkäkestoisia vaikutuksia ja tehdä sen perusteella asianmukaisia johtopäätöksiä. Tilannetta havainnollistavan lisäesimerkin tarjoavat uusissa jäsenvaltioissa, mm. Puolassa, vuosina 2004-2006 toteutettuihin ja vuosiksi 2007-2013 suunniteltuihin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluvat toimet vesitalouden alalla. Toimenpiteitä rahoitetaan EU:n ”maatalouden vesivarojen hoito ”-määrärahoista, ja niillä tähdätään eritoten jokilaaksojen teknisiin muutoksiin. Siitä aiheutuu runsaasti kielteisiä vaikutuksia, joista merkittävin on biologisen monimuotoisuuden väheneminen. Mainittuja toimenpiteitä on valitettavasti toteutettu tai kaavailtu toteutettavaksi myös alueilla, jotka mahdollisesti sisällytettäisiin Natura 2000 -verkostoon.

3.8

Komissio väittää, että biologisen monimuotoisuuden suojeluun liittyvillä kysymyksillä on tärkeä rooli myös Lissabonin strategian yhteydessä. Myös alueiden komitea toteaa tiedonannosta antamassaan lausunnossa pitävänsä ”tervetulleina 23.–24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen neuvoston päätelmiä, joissa vuotta 2010 koskevat tavoitteet kehotetaan sisällyttämään Lissabonin suunnitelman kaikkiin asianmukaisiin politiikanaloihin”. ETSK kuitenkin epäilee erittäin paljon, että näin todella on. Se joutuu pikemminkin toteamaan, että biologisen monimuotoisuuden rooli ja merkitys otetaan ”talouspolitiikassa ”vain marginaalisesti huomioon. Tehdyn selvityksenkin mukaan esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin ”biologinen monimuotoisuus ”ja ”luonnonsuojelu ”mainitaan Lissabonin strategiaa koskevissa asiakirjoissa korkeintaan vain ohimennen, ja sama pätee myös kansallisiin uudistusohjelmiin.

3.9

Komissio on täysin oikeassa, kun se mainitsee tiedonannossaan ”hallinnon epäonnistumiset ja perinteisen taloustieteen kyvyttömyyden tunnistaa luonnonpääoman ja ekosysteemipalvelujen taloudellista arvoa”. Mikäli tämä arvo todella tunnustettaisiin ja sen seurauksena ”ulkoiset kustannukset ”sisällytettäisiin hintoihin, ei tällaista ongelmaa tulisi eteen.

3.10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on jo edellä mainitussa valmistelevassa lausunnossaan todennut, että talouskasvun edistämisstrategioiden ja biologisen monimuotoisuuden väliset ristiriidat näyttävät tällä hetkellä pikemminkin lisääntyvän. Talouskasvu nähdään nykyään usein liian yksipuolisesti määrällisenä kasvuna, jota biologisen monimuotoisuuden säilyttämien voi haitata ja hidastaa. Kun on kyse esim. asia- tai suunnittelupäätöksistä, luonnonsuojelua ja biologista monimuotoisuutta ei siten nähdä talouskehityksen kannalta mahdollisuutena, vaan se mielletään useimmiten esteeksi tai haitaksi. Vain tällainen suhtautuminen voi selittää sen, että lintujensuojelu- ja luontotyyppidirektiivejä sekä niiden pohjalta kehitettyä Natura 2000 -verkostoa vastustetaan edelleen ja että ”painostus ”on osittain jopa voimakkaampaa kuin aikaisemmin. Vaikka ympäristöasioista vastaava komission jäsen Stavros Dimas nykyään vastustaa kyseisten direktiivien muuttamista (3), on selvästi havaittavissa, että luonnonsuojelu nähdään maankäyttöä koskevissa kysymyksissä usein kilpailijana ja sen katsotaan jarruttavan kehitystä. Vain hyvin harvoin luonnonsuojelua pidetään talouskehityksen perustana. Vastaavasti esimerkiksi Natura 2000 -verkoston toteuttamisesta aiheutuvat taloudelliset kustannukset tai sitoumukset nähdään tulevaisuusinvestoinnin sijasta rasitteena eikä toteutukseen edes osoiteta varoja.

3.11

Tällainen ”taloudellinen ”käsitys luonnonsuojelusta ja biologisesta monimuotoisuudesta on täysin vastakkainen komission biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle esittämien taloudellisten perusteiden kanssa. Sen lisäksi on toinenkin ongelma, joka on luonnonsuojelusta vastaavien itsensä aiheuttama ja joka on kiristänyt konfliktia maanomistajien ja -käyttäjien kanssa. ETSK on toistuvasti korostanut, että tapa, jolla esim. Natura 2000 -verkko suunniteltiin ja jolla sitä nyt toteutetaan, on malliesimerkki siitä, miten luonnonsuojelu ei voi toimia. Yhtäkkiä ministerit jäsenvaltio- ja osavaltiotasolla arvostelevat oikeusperustaa, jonka vuosia sitten itse loivat. Viljelijöille luvattuihin korvauksiin, joista poliittisella tasolla oli jo sovittu, ei löydykään rahaa, ja päätöksiä tehdään asianomaiset maanomistajat tai -käyttäjät sivuuttaen sen sijaan, että heidät ”otettaisiin mukaan”. Tällainen luonnonsuojelu ei enää ole uskottavaa ja aiheuttaa epäluuloa.

3.12

Siitä, että järkevällä yhteistyöllä voidaan saavuttaa huomattavia tuloksia, on paljon esimerkkejä. Tämä edellyttää, että poliittiset päättäjät ja hallinto pitävät antamansa lupaukset ja että toiminta perustuu aitoon kumppanuuteen.

Kielteinen esimerkki: EU:n rahoituspäätökset

3.13

Joulukuussa 2005 järjestetyssä EU:n huippukokouksessa tehdyt päätökset kauden 2007-2013 rahoitusnäkymistä ja leikkaukset biologisen monimuotoisuuden varmistamisen kannalta erityisen tärkeästä yhteisen maatalouspolitiikan toisesta pilarista osoittavat erityisen hyvin sen tosiseikan, että poliittisessa päätöksenteossa biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät tavoitteet uhrataan huolimatta jaloista julistuksista ja tavoitteista. Kun komissio puoli vuotta näiden huippukokouksessa tehtyjen rahoituspäätösten jälkeen kuvaa toimintasuunnitelmassa ”riittävän rahoituksen varmistamista ”Natura 2000 -verkostolle yhtenä neljästä keskeisestä tukitoimesta, voidaan todeta, että vaatimus on kyllä sisällöllisesti ja muodollisesti oikea, mutta sillä ei valitettavasti ole mitään tekemistä poliittisten tosiasioiden kanssa. Se on pikemminkin osoitus sanojen ja tekojen ristiriidasta.

3.14

ETSK on monesti todennut, ettei YMP:n toisen pilarin rahoitus enää riitä, kun siitä rahoitetaan myös esim. Natura 2000 -verkkoa sekä vesipuitedirektiivin täytäntöönpano. Mitä kansalaisten pitäisi ajatella politiikasta, joka on näin avoimen ristiriitaista ja aiheuttaa paikan päällä konflikteja?

3.15

Alueiden komitea onkin täysin oikeassa, kun se lausunnossaan toteaa, että ”että vuosien 2007-2013 rahoitusnäkymien tarkistuksessa vuonna 2008 merkittävä osa varoista tulisi kohdistaa kestävään maatalouteen ja maisemanhoitoon”.

3.16

Sama pätee myös seuraavaan ydinajatukseltaan oikeaan komission vaatimukseen, jonka mukaan tärkeää on sen ”varmistaminen, että aluekehitykseen suunnattavilla yhteisön varoilla edistetään biologista monimuotoisuutta eikä vahingoiteta sitä ”ja ”suunnittelijoiden, rakentajien ja biologisen monimuotoisuuden suojelua edistävien tahojen välisen kumppanuuden kehittäminen”. ETSK tukee myös tätä nyttemmin usein toistettua vaatimusta voimakkaasti. Myös tässä yhteydessä (asianmukaisen) ilmoituksen ja poliittisen arkikäytännön välillä on kuitenkin selkeä ristiriita, sillä pohjimmiltaan mikään ei ole muuttunut. Edelleen (myös EU:n osarahoittamia) perusrakennehankkeita toteutetaan luonnonsuojelullisesti mitä arvokkaimmilla alueilla. Huolimatta välttämättömistä tasoitus- ja korvaustoimenpiteistä, luonnon kannalta seurauksena on — unionin tilannekatsauksenkin mukaan — biologisen monimuotoisuuden väheneminen.

3.17

ETSK katsoo lisäksi, että rakennerahastovarojen käytössä edellytettävien vaatimusten tulee koskea kaikkia unionin menoja, mikäli halutaan unionin itselleen asettamaan tavoitteen mukaisesti toteuttaa johdonmukaista politiikkaa.

3.18

ETSK tunnistaakin lähtökohtia kaikilla niillä aloilla, joilla unionilla on toimivaltansa perusteella vastuu. Maatalouspolitiikka olisi esimerkki tällaisesta lähtökohdasta. Tilanne osoittaa, etteivät nykyiset oikeudelliset säädökset kuitenkaan riitä säilyttämään biologista monimuotoisuutta kattavasti. Kun lisäksi maatalouden maksut kytketään pelkästään nykyisten lainsäädännön noudattamiseen, käy nopeasti selväksi, ettei näin edistetä biologista monimuotoisuutta.

3.19

Viljelijöille maksettavat suorat tuet, jotka muodostavat pääosan maatalousbudjetista, eivät lähtökohtaisesti tähtää biologisen monimuotoisuuden edistämiseen, vaan valmistamaan tuottajia maailmanmarkkinoiden haasteisiin. ETSK on kuitenkin monesti painottanut, että ”eurooppalaista maatalousmallia”, joka kattaa mm. biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen, on mahdoton toteuttaa maailmanmarkkinoiden ehdoilla. Tuottajia ei voida tehdä kilpailukykyisiksi maailmanmarkkinoilla ja samalla odottaa, että he edistävät biologista monimuotoisuutta.

3.20

Komitea onkin vaatinut, että ”niin kauan kuin maailmanmarkkinoilla vallitsevat olot pikemminkin estävät laajaperäisen luonnonsuojelun kannalta kestävän maatalouden, politiikan on keskityttävä ”(toimimaan siten, että) ”maatalouden ympäristötoimenpiteiden tukea ”lisätään ”niin paljon, että kaikki EU:n maanviljelijät saataisiin toimimaan ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien mukaisesti” (4). Tässäkin asiassa toteutus kulkee jälkijunassa.

3.21

Biologisen monimuotoisuuden kohdalla poliittinen tilanne on selvästi täysin erilainen, kuin muilla politiikan aloilla, kuten raha- ja vakauspolitiikassa. Näillä aloilla komissio pyrkii osittain valtavasta vastustuksesta huolimatta toteuttamaan selkeää poliittista linjaa, ja sen käytössä on välineet, joilla se voi vaatia seuraamaan oikeana pidettyä kurssia (vrt. Maastrichtin kriteerit). Biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ei ole päästy juuri poliittista liturgiaa pidemmälle.

3.22

Juuri edellä mainituista syistä ETSK keskittyi valmistelevassa lausunnossaan käsittelemään sitä, mitkä yhteiskunnalliset tekijät ovat mahdollistaneet tilanteen, jossa kaikki kannattavat biologisen monimuotoisuuden puolustamista, mutta jossa monimuotoisuus tosiasiassa vähenee dramaattisesti. Komitea päätyi siihen tulokseen, että ihmisillä (ja useilla poliittisilla tahoilla) on liian vähän tietoa monimuotoisuuden merkitys- ja hyötyarvosta. Biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävä politiikka ei kuitenkaan voi olla tehokasta, mikäli näitä monimuotoisuuden säilyttämisen perusteita ei käytännössä ole täysin hyväksytty ja ymmärretty. Siksi ETSK esittääkin lausunnossaan, että yksi politiikan painopisteistä olisi biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen tarpeellisuudesta tiedottaminen. Komission esittämän toimintasuunnitelman neljännessä toiminta-alueessa ja ”tärkeimmissä tukitoimenpiteissä ”näitä kysymyksiä ei kuitenkaan käsitellä riittävän kattavasti.

3.23

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ei tässä yhteydessä aio toistaa 18. toukokuuta 2006 antamassaan lausunnossa esitettyjä näkemyksiä. Komitea voi vain kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia käymään ne vielä kertaalleen läpi. Biologisen monimuotoisuuden huolestuttava kehitys on tiedossa, ja se on pitkälti seurausta laillisesta toiminnasta. EU on kyllä käynnistänyt muutamia asiaa koskevia toimia, jotka ovat kuitenkin jääneet tehottomiksi muun muassa siksi, että ne on toteutettu vain puolinaisesti, tai ei lainkaan. Lisäksi haitallisia päätöksiä tehdään edelleen paljon.

4.   Erityistä

4.1

Se, että toimintasuunnitelma sisältää tilanteen parantamiseksi yli 160 erilaista ehdotusta osoittaa, että tähän asti puutteita on täytynyt olla erittäin monilla politiikan aloilla ja mitä erilaisimmilla tasoilla. Samalla on kuitenkin kysyttävä, ovatko kaikki toimenpiteet yhtä merkittäviä ja tartutaanko niihin kaikkiin samalla kertaa. Tätä ei pidä kuitenkaan tulkita niin, etteikö ETSK pitäisi kaikkia ehdotettuja toimenpiteitä tarpeellisina. Komitea ainoastaan epäilee, voidaanko ne kaikki todella toteuttaa.

4.2

ETSK pitää keskeisen tärkeänä, että neljättä toiminta-aluetta ryhdytään toteuttamaan välittömästi ja kattavasti. On kiireesti parannettava tietopohjaa siitä, mikä on biologisen monimuotoisuuden todellinen merkitys ja miten tehtävät päätökset vaikuttavat siihen pitkällä aikavälillä. Tämä on tärkeää, sillä asia voidaan kokea omaksi vasta, kun käytettävissä on riittävä, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti hyväksytty tietopohja. Omaksi kokeminen on poliittiselta kannalta tarkasteltuna välttämätöntä, jotta voidaan toteuttaa niitä ”merkittäviä muutoksia politiikkaan ja käytäntöihin”, joita komissio pitää välttämättöminä. Kysymykseen, onko nykyään pikemmin kyse tiedon ja ideoiden vai poliittisen tahdon ja päättäväisyyden puutteesta, on erittäin vaikea löytää vastausta.

4.3

Unionin on oltava yksiselitteisen valmis siihen, että sitä arvostellaan sen perusteella, toteuttaako se toimintasuunnitelmassaan ilmoittamansa toimenpiteet, kuten alakohtaisten politiikkojen ja menopolitiikan uudelleen muotoilun. Joulukuussa tehdyt rahoituspäätökset herättävät monissa asianosaisissa epäilyksiä sen suhteen, onko muutosta ryhdytty vakavissaan toteuttamaan. Epäilyksiä lisää se, että jopa siellä, missä taloudelliset edut eivät estä biologisen monimuotoisuuden tehokasta suojelua, ei asiassa ole tähän mennessä juuri edistytty.

4.4

Esimerkkinä tästä mainittakoon yksi keskeinen ja ongelmallinen kysymys, johon komission asiakirjassa ei puututa lainkaan, vaikka kysymys on erittäin tärkeä monien uhanalaisten lajien kannalta. Kyse on metsästyksestä. EU:n 27 jäsenvaltiossa, Sveitsissä ja Norjassa ammutaan tai pyydystetään vuosittain yhteensä noin 102 miljoonaa lintua, ja näistä noin 37 miljoonaa on laululintuja. Luvut perustuvat metsästystilastoihin. On selvää, että muuttolintujen suurimittainen metsästys on merkittävä lajikuolleisuustekijä.

4.5

Esimerkiksi töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, heinätavi, kiuru, viiriäinen, turturikyyhky ja jänkäkurppa ovat kaikki lintulajeja, joiden kannat pienenevät joko joka puolella tai tietyissä osissa Eurooppaa ja jotka sen vuoksi tulisi — ja myös voitaisiin — rauhoittaa metsästykseltä. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että muuttaviin lajeihin kuuluvien eläinten metsästys on useimmissa Euroopan maissa vain pienen vähemmistön harrastus. Taloudellista perustetta tällaiselle metsästykselle ei ole, vaan kyseessä on pelkkä ajanviete. Siitä huolimatta — tai ehkä juuri siksi — suojelutoimissa ei ole tähän mennessä onnistuttu. Jopa tällaisten tottumusten muuttaminen osoittautuu kerta toisensa jälkeen vaikeaksi, ja vielä vaikeampaa on saada aikaan ”merkittäviä muutoksia”.

4.6

Kreikkalainen Tiloksen saari on erittäin myönteinen esimerkki siitä, mitä metsästyskielto voi saada aikaan. Saarella ei ole metsästetty sitten vuoden 1993, minkä ansiosta lajimonimuotoisuus on lisääntynyt ja lajikannat kasvaneet valtavasti. EU on tukenut tätä kehityssuuntausta muun muassa erään Life-hankkeen avulla.

4.7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toteaa vielä selvyyden vuoksi, että se yhtyy komission esittämään käsitykseen globaalista vastuusta. Komitea panee kuitenkin merkille, että EU:lla ei ole tässä suhteessa vielä varaa röyhistellä rintaansa. Komissio toteaa tiedonannossaan, että biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtääviin kansainvälisiin hankkeisiin käytetään tällä hetkellä ”alle sadasosa yhteisön ja jäsenvaltion vuosittaisista kehitysapuvaroista”, toisin sanoen vähemmän kuin 0,004 prosenttia kokonaismenoista.

4.8

EU jäsenvaltioineen on omalta osaltaan suuressa määrin vastuussa biologisen monimuotoisuuden häviämisestä muualla maailmassa. Tiedonannossa mainitaan esimerkkinä trooppisten metsien hävittäminen. Komitea huomauttaa, että se ei haittaa ainoastaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, vaan myös ilmastonsuojelua, sillä 20 prosenttia maailman hiilidioksidikuormituksesta on peräisin metsien hävittämisestä.

4.9

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että elintarvikkeiden tuotantoon tarkoitetut geenivarat kärsivät nopeasta eroosioprosessista, jonka vuoksi maatalous ja karjanhoito joutuvat ilmeiseen vaaratilanteeseen.

4.10

ETSK ilmaisee syvän huolensa siitä, että esimerkiksi EU:n biopolttoainestrategian toteuttaminen saattaa lisätä trooppisten metsien mittavaa tuhoamista, mikäli luonnon- ja ympäristölainsäädännön mukaisesti tuotetut omat tuotteet korvataan halpatuonnilla. Malesia tuottaa nykyään noin 5 miljoonaa tonnia palmuöljyä vuodessa. Vuosina 1985-2000 hävitetystä sademetsästä noin 90 prosenttia hakattiin palmuöljyn tuotantoon tarvittavien plantaasien tieltä. Maassa on tarkoitus hävittää vielä kuusi miljoonaa hehtaaria sademetsää palmuöljyn tuottamiseksi. Indonesiassa vastaava luku on jopa 16,5 miljoonaa hehtaaria. Palmuöljyä tuotetaan lähinnä vientiin. Saksalainen Schwäbisch Hall mainitaan mielellään energiapolitiikan malliesimerkkinä, mutta kaupungin lämpövoimalan polttoaineena käytetään yli 90-prosenttisesti juuri palmuöljyä.

4.11

Edellä esitettyjen sisällöllisten ja strategisesti erilaisten näkemysten lisäksi ETSK huomauttaa vielä kahdesta tärkeästä muotoseikasta:

4.11.1

Asiasta kiinnostuneille ja asianosaisille aiheutuu huomattavasti vaivaa siitä, että on etsittävä käsiinsä useita erillisiä mutta yhteenkuuluvia EU:n asiakirjoja, jos haluaa saada kattavan kokonaiskuvan yhdestä ja samasta politiikan alasta. Komission asiakirjojen on hallinnollis-teknisten ohjeiden mukaisesti oltava lyhyitä, ja siksi varsinaista toimintasuunnitelmaa ei ole oheistettu tiedonantoon, vaikka se mainitaan sisällysluettelossa liitteenä 1. Toimintasuunnitelma on saatavissa erillisenä SEK-asiakirjana, eikä sen kansilehdellä edes puhuta toimintasuunnitelmasta, vaan siinä käytetään ilmausta ”technical annex”(tekninen liite). Lisäksi toimintasuunnitelma on saatavissa vain englanniksi (ei siis muilla virallisilla kielillä), ja ulkoasu tekee siitä vaikealukuisen. Kaikki tämä on harmillista. Komitea kehottaakin komissiota kääntämään toimintasuunnitelman kaikille virallisille kielille ja huolehtimaan sen kattavasta jakelusta sekä Internetissä että painotuotteena.

4.11.2

Komissio ehdottaa, että toimintasuunnitelman täytäntöönpanon valvonnasta vastaisi nykyinen biologista monimuotoisuutta käsittelevä asiantuntijaryhmä Biodiversity Expert Group (BEG). ETSK puolestaan ehdottaa, että kansalaisyhteiskunta otetaan huomattavasti nykyistä tiiviimmin mukaan toimintaan. Tämä on aiheellista nimenomaan edellä mainitun ja komitean valmistelevassa lausunnossa yksityiskohtaisesti käsitellyn ongelman vuoksi: biologisen monimuotoisuuden häviäminen tiedostetaan vielä aivan liian huonosti ja siksi vielä aivan liian harva kokee ongelman omakseen.

Bryssel 15. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  EUVL C 195, 18. elokuuta 2006, s. 96.

(2)  Ks. Göteborgissa 15.–16. kesäkuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät.

(3)  Komitea on tähän kantaan tyytyväinen.

(4)  ETSK:n 21.3.2002 antama lausunto aiheesta ”YMP:n tulevaisuus”, EYVL C 125, 27.5.2002, s. 87-99.


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/12


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi ”(kodifioitu toisinto)

KOM(2006) 543 lopullinen — 2006/0170 COD

(2007/C 97/04)

Neuvosto päätti 11. lokakuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö ”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. tammikuuta 2007. Esittelijä oli Frederic Adrian Osborn.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossa (helmikuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 188 puolesta, 2 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Komission ehdotuksella on tarkoitus kodifioida ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24. päivänä syyskuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY (IPPC-direktiivi) sekä direktiiviin myöhemmin tehdyt muutokset.

1.2

Komitea kannattaa voimakkaasti EU-oikeuden säännöllistä kodifiointia kaikilla aloilla. Se on samaa mieltä komission ja muiden toimielinten kanssa siitä, että tällaisen kodifioinnin ansiosta lainsäädäntö on avoimempaa ja helpommin saatavilla kaikille sitä tarvitseville sekä ymmärrettävämpää suurelle yleisölle.

2.   Yleistä

2.1

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kodifioinnista on se lisähyöty, että se kokoaa ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevan kaiken EU-lainsäädännön yhteen direktiiviin hyvissä ajoin ennen kuin tehdään uusia ehdotuksia, jotka perustuvat ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevan lainsäädännön meneillään olevaan tarkistukseen. Se on näin ollen hyödyksi unionin toimielimille ja muille asianomaisille osapuolille niiden harkitessa uusien ehdotusten tekemistä.

2.2

Tässä yhteydessä komitea palauttaa mieleen vuoden 2003 joulukuussa antamansa lausunnon (1), jossa käsitellään edistystä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisessä ja vähentämisessä. Tällöin komitea oli huolissaan useista ongelmista, joita oli jo havaittu IPPC-direktiivin täytäntöönpanossa. Niihin kuuluivat viivästykset ja epäselvyydet direktiivin voimaansaattamisessa, viivästykset ja avoimuuden puute direktiivin edellyttämän valvonnan piiriin kuuluville tuotantoalueille määrätyissä ehdoissa, vaikeudet toiminnassa olevia tuotantoalueita koskevien johdonmukaisten tarkastusstandardien takaamisessa ja lupaehtojen täytäntöönpanossa sekä useat muut huolenaiheet.

2.3

Komissio laati sen jälkeen toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on nopeuttaa kehitystä koko unionissa. Komitea onkin tyytyväinen, koska komission tuoreet selvitykset täytäntöönpanosta osoittavat, että täytäntöönpanotoimien toteuttaminen vaikuttaa nopeutuneen useissa unionin osissa.

2.4

Komitea on kuitenkin edelleen huolissaan täytäntöönpanon useista näkökohdista. Se on erityisen huolissaan siitä, että useilla jäsenvaltioilla on todennäköisesti huomattavia vaikeuksia saada kaikki tuotantoalueensa IPPC-direktiivin valvontajärjestelmän piiriin vuoden 2007 loppuun mennessä direktiivin vaatimusten mukaisesti. (Useimmilla Euroopan mailla on ollut 10 vuotta aikaa panna direktiivi täysimittaisesti täytäntöön, ja uusillakin jäsenvaltioilla on ollut noin kolme vuotta aikaa luoda ainakin peruspuitteet tuotantoalueilla toteutettavalle valvonnalle.) Komitea on myös yhä huolissaan avoimuuden puutteesta tarkasteltaessa syitä, miksi tietyt toimivaltaiset viranomaiset myöntävät lupia toimille, jotka eivät vastaa läheskään BREF-asiakirjoissa määriteltyä alhaisinta mahdollista päästötasoa. Yhdennetyn arvioinnin periaatetta, joka mahdollistaa järkevät kompromissit ympäristön eri osiin kohdistuvien eri päästöjen välillä, ei aina toteuteta tehokkaasti. Komitean huolenaiheita ovat niin ikään tarkastusmenettelyjen tiheys ja intensiivisyys.

2.5

ETSK odottaa hyvillään tilaisuutta antaa panoksensa kommentoimalla tilannetta edelleen alan lainsäädännön tarkistusprosessin myöhemmissä vaiheissa. Sillä välin se kannustaa komissiota ja muita toimielimiä olemaan valmiina pohtimaan merkittäviä uusia toimia lainsäädännön täytäntöönpanon tehostamiseksi, kun otetaan huomioon, että komission tekemien tuoreiden selvitysten mukaan täytäntöönpano on eri maissa hyvinkin eri vaiheissa.

2.6

IPPC-direktiivillä on edellytykset parantaa jatkuvasti yritysten toimintanormeja koko Euroopassa järkevällä tavalla niin, että otetaan huomioon paikalliset edellytykset ja olosuhteet. Vie kuitenkin kauan, ennen kuin direktiivi vakiintuu merkittäväksi muutos- ja parannusvoimaksi ympäristönsuojelun tehostamisessa. Jos siihen halutaan säilyttää sekä liike-elämän että muun kansalaisyhteiskunnan luottamus, on olennaisen tärkeää, että se pannaan täytäntöön avoimuuden periaatteen mukaisesti ja johdonmukaisesti koko Euroopassa. Muussa tapauksessa se ei onnistu luomaan toimien jatkuvan parantamisen edellyttämiä dynaamisia puitteita, vaikka investointisykli tarjoaisikin siihen tilaisuuden, haittaa tasapuolista kilpailua ja aiheuttaa kasvavaa epäluuloa koko järjestelmää kohtaan, jonka tavoitteena on tehostaa ympäristönsuojelua ja parantaa ympäristön laatua koko Euroopassa.

2.7

Olemassa olevan lainsäädännön kodifiointi käsillä olevassa direktiivissä on sinänsä hyödyllinen askel. Sitä tulisi kuitenkin pitää vain keinona valmistella lisätoimia, joita todennäköisesti tarvitaan parantamaan täytäntöönpanoa meneillään olevan tarkistuksen jälkeen.

Bryssel 15. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  EUVL C 80, 30.3.2004, s. 29-34.


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/13


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus — Neuvoston direktiivi puhdasrotuisista jalostusnaudoista ”(kodifioitu toisinto)

KOM(2006) 749 lopullinen — 2006/0250 CNS

(2007/C 97/05)

Neuvosto päätti 22. joulukuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 ja 94 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö ”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 25. tammikuuta 2007. Esittelijä oli Gilbert Bros.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossa (helmikuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 184 ääntä puolesta ja 1 vastaan 16:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Tällä ehdotuksella on tarkoitus kodifioida puhdasrotuisista jalostusnaudoista 25. päivänä heinäkuuta 1977 annettu neuvoston direktiivi 77/504/ETY. Uudella direktiivillä korvataan siihen sisällytetyt säädökset. Kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei ole muutettu tässä ehdotuksessa, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

2.   Yleistä

2.1

Komitean mielestä on hyödyllistä koota kaikki säädöstekstit yhteen direktiiviin. Komitea pitää komission tavoin Kansalaisten Eurooppa -hankkeen kannalta erittäin tärkeänä, että yhteisön lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja selkeytetään, jotta se olisi yksiselitteisempää ja helppolukuisempaa tavallisille kansalaisille. Kansalaiset saavat näin uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia käyttää lainsäädännön heille tarjoamia erityisiä oikeuksia.

2.2

On vahvistettu, ettei kodifioinnilla muuteta säädösten asiasisältöä millään tavoin vaan sillä pyritään ainoastaan yksinkertaistamaan ja selkeyttämään yhteisön lainsäädäntöä. Komitea kannattaa kyseistä tavoitetta täysin ja suhtautuu — edellä mainitut takeet huomioon ottaen — myönteisesti komission ehdotukseen.

Bryssel 15. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/14


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista (toinen direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) ”(kodifioitu toisinto)

KOM(2006) 652 lopullinen — 2006/0214 COD

(2007/C 97/06)

Neuvosto päätti 22. marraskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus ”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 22. tammikuuta 2007. Esittelijä oli Xavier Verboven.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossa (helmikuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 181 ääntä puolesta ja 2 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johtopäätökset ja suositukset

1.1

Komitea kannattaa pääpiirteissään käsillä olevaa ehdotusta, mutta kehottaa komissiota ottamaan huomioon esittämänsä kaksi varausta ja muuttamaan johdanto-osan perustelukappaleita niiden mukaisesti. Komitea toivoo, että parlamentti ja neuvosto hyväksyvät ehdotuksen pikaisesti.

2.   Perustelu

2.1   Komission ehdotuksen pääsisältö

2.1.1

Komission ehdotuksella on tarkoitus kodifioida 30. marraskuuta 1989 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 89/655/ETY työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista. Uudella direktiivillä korvataan siihen sisällytetyt säädökset (1). Komissio toteaa, että kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei ole ehdotuksessa muutettu, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

2.2   Huomautukset

2.2.1

Työsuojelusääntöjen noudattaminen työvälineiden käytössä on ennaltaehkäisyn kannalta keskeistä. Aihetta koskevia vähimmäissääntöjä on pyritty yhdenmukaistamaan vuodesta 1989 lähtien. Vuonna 1989 marraskuun 30. päivänä annettua direktiiviä on muutettu useita kertoja siten, että se kattaa suuren määrän työtilanteita (pääasiassa korkealla tehtävän työn), sekä siten, että työturvallisuuskysymysten tarkastelussa otetaan huomioon myös ergonomian periaatteet. Näiden eri tarkistusten johdosta säädökset saattavat tuottaa vaikeuksia kohderyhmille, vaikka komissio onkin pyrkinyt koordinoimaan sovellettavia säännöksiä.

2.2.2

Kodifioinnin yhteydessä ei voida tehdä mitään muutoksia asiasisältöön. Komitea arvioi ehdotusta tarkasteltuaan, että teksti noudattaa kyseistä perusperiaatetta, mutta esittää kuitenkin seuraavat huomautukset:

Direktiivin 2001/45/EY kymmenennessä ja yhdennessätoista perustelukappaleessa kiinnitetään huomiota tarpeeseen antaa erityisopastusta työntekijöille, jotka joutuvat käyttämään korkealla tehtävässä työssä käytettäviä työvälineitä. Komitea toivoo, että tätä suositusta ei jätetä pois kodifioitavaksi ehdotetun direktiivin perustelukappaleista.

Komitea katsoo, että käsillä olevasta ehdotuksesta tulisi kuulla työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavaa komiteaa neuvoston 22. heinäkuuta 2003 antaman päätöksen 2003/C 218/01 nojalla. Kuuleminen tulisi mainita direktiivin viittauskappaleessa tähänastisen käytännön mukaisesti.

2.2.3

Komitea katsoo edellä mainituin varauksin, että komission ehdotus on tarkoituksenmukainen koonnos voimassa olevista eri säännöksistä ja selkiyttää niitä eikä siis aiheuta ongelmia.

2.2.4

Komitea kannattaa pääpiirteissään käsillä olevaa ehdotusta, mutta kehottaa komissiota ottamaan huomioon esittämänsä kaksi varausta ja muuttamaan perustelukappaleita niiden mukaisesti. Komitea toivoo, että parlamentti ja neuvosto hyväksyvät ehdotuksen pikaisesti.

Bryssel 15. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Neuvoston direktiivi 89/655/ETY, neuvoston direktiivi 95/63/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/45/EY.


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/15


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus ”Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä ”(kodifioitu toisinto)

KOM(2006) 664 lopullinen — 2006/0222 COD

(2007/C 97/07)

Neuvosto päätti 12. joulukuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus ”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 22. tammikuuta 2007. Esittelijä oli Xavier Verboven.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossa (helmikuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 192 ääntä puolesta ja 3 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea kannattaa käsillä olevaa ehdotusta ja toivoo, että parlamentti ja neuvosto hyväksyvät sen pikaisesti.

1.2

Komitea vahvistaa myös toiveensa, että jäsenvaltiot ratifioivat turvallisuutta asbestin käytössä koskevan, kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen nro 162.

2.   Perustelu

2.1   Komission ehdotuksen pääsisältö

2.1.1

Komission ehdotuksen tarkoituksena on kodifioida 19. syyskuuta 1983 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 83/477/ETY työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä (toinen direktiivin 80/1107/ETY 8 artiklassa tarkoitettu erityisdirektiivi). Uudella direktiivillä korvataan siihen sisällytetyt säädökset (1). Komissio toteaa, että kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei ole ehdotuksessa muutettu, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

2.2   Yleistä

2.2.1

Asbestille altistuminen on edelleen merkittävä riski etenkin rakennusalan eri työntekijäryhmien keskuudessa. Yleisten arvioiden mukaan Euroopassa kulutettiin 1900-luvun aikana useita kymmeniä miljoonia tonneja asbestia. Vaikka Euroopan unioni päätti vuonna 1999 kieltää asbestin käytön, asbestille altistuminen jatkuu vielä vuosikymmeniä pääasiassa ainetta sisältävien rakennusten määrän vuoksi. Lisäksi hyvin monenlaiset asbestia sisältävät, romutettaviksi tarkoitetut laitteet sekä jätehuolto voivat myös aiheuttaa altistumisriskin.

2.2.2

Komitea on käsitellyt asbestille altistuvien työntekijöiden suojelua useaan otteeseen. Mainittakoon erityisesti 4. maaliskuuta 1999 hyväksytty oma-aloitteinen lausunto (2).

2.2.3

Ensimmäinen direktiivi työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä, on vuodelta 1983. Sitä on muutettu useaan kertaan, jolloin sen soveltamisalaa on laajennettu, ennaltaehkäiseviä toimia vahvistettu ja altistumisen raja-arvoja tiukennettu. Näiden eri tarkistusten johdosta säädökset saattavat tuottaa kohderyhmille vaikeuksia.

2.2.4

Kodifioinnin yhteydessä asiasisältöön ei voida tehdä muutoksia. Komitea arvioi ehdotusta tarkasteltuaan, että teksti noudattaa täysin kyseistä perusperiaatetta eli se on tarkoituksenmukainen koonnos voimassa olevista eri säännöksistä ja selkiyttää niitä, eikä niin ollen aiheuta ongelmia.

2.2.5

Komitea toivoo, että komissio kuulee viipymättä työmarkkinaosapuolia sekä työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyshuollon neuvoa-antavaa komiteaa.

2.2.6

Komitea kannattaa siis käsillä olevaa ehdotusta ja toivoo, että parlamentti ja neuvosto hyväksyvät sen pikaisesti.

2.3   Erityistä

2.3.1

Komitea muistuttaa 4. maaliskuuta 1999 hyväksymästään lausunnosta ja vahvistaa toiveensa, että jäsenvaltiot ratifioivat turvallisuutta asbestin käytössä koskevan, kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen nro 162. Tähän mennessä EU:n 27 jäsenvaltiosta vain 10 on ratifioinut sopimuksen. Jos Euroopan unionin jäsenvaltiot ratifioisivat ILO:n yleissopimuksen, sen painoarvo maailmanlaajuisen työsuojelun tärkeänä välineenä kasvaisi.

Bryssel 15. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Neuvoston direktiivi 83/477/ETY, neuvoston direktiivi 91/382/ETY, neuvoston direktiivi 98/24/EY (ainoastaan 13 artikla) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/18/EY.

(2)  EYVL C 138, 18.5.1999, s. 24.


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/16


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Unionin politiikka logistiikan alalla”

(2007/C 97/08)

Suomen EU-puheenjohtajuuskautta ennakoiden Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Mari Kiviniemi esitti 17. marraskuuta 2005 päivätyssä kirjeessään pyynnön, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea laatisi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla lausunnon aiheesta Unionin politiikka logistiikan alalla.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta ”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. tammikuuta 2007. Esittelijä oli Virgilio Ranocchiari.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossa (helmikuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 82 ääntä puolesta ja 5 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Suositukset ja päätelmät

1.1

Tehokkaat kuljetukset ovat välttämätön edellytys sille, että Eurooppa voi säilyttää kilpailukykynsä ja vahvistaa sitä. Nyky-yhteiskunnan mutkikkaiden liikennevirtojen hallitsemiseksi tarvitaan huipputehokkaita kuljetusmuotoja ja joustavaa yhteistyötä niiden välillä. Edistyneet ja integroidut logistiikkaratkaisut voivat tästä syystä auttaa optimoimaan rahtikuljetuksia ja näin edistää kasvua sekä vahvistaa Euroopan maailmanlaajuista kilpailukykyä.

1.2

Puheenjohtajavaltio Suomen aloite ja vuoden 2006 kesäkuussa julkistettu komission tiedonanto (1) valaisevat sitä, kuinka tehokkaan logistiikan avulla voidaan vahvistaa ja hyödyntää ympäristönsuojelun ja kilpailun välisiä yhteisvaikutuksia. Tähän päästään optimoimalla ajoneuvojen ja infrastruktuurin rationaalinen käyttö tarpeettomien kuljetusten vähentämiseksi. Siksi on ETSK:n mielestä tärkeää saada käyntiin kehitystyö, jossa hyödynnetään kaikkien toimijoiden asiantuntemusta: näitä ovat logistiikkayritykset ja niiden henkilökunta, asiakasyritykset ja niiden henkilökunta, viranomaiset ja organisaatiot.

1.3

Lähtökohtana kehitystyössä tulee olla komission laatima strateginen suunnitelma kasvun ja kilpailukyvyn lisäämiseksi logistiikan avulla. Suunnitelmassa viranomaisten ja elinkeinoelämän tehtävät on määriteltävä selkeästi. Suunnitelman tulee kattaa kaikki kuljetusmuodot, ja siinä on huomioitava sekä taloudelliset, liikennepoliittiset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät intressit että alueelliset näkökohdat.

1.4

Kuljetusten logistiikka on työvoimavaltaista toimintaa, joka vaatii osaavaa ja koulutettua henkilökuntaa ja johtajistoa. Suunnitelmassa on siksi käsiteltävä yksityiskohtaisesti myös edellytyksiä peruskoulutukseen ja lukion jälkeiseen koulutukseen logistiikka-alalla. Siinä on analysoitava niin ikään edellytyksiä tukea infrastruktuurin tutkimusta ja kehittämistä.

1.5

Työmarkkinoilla voisi olla tärkeä osa kilpailukykyisten ja elinkeinoelämän tarpeita palvelevien logistiikkapalvelujen ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Työmarkkinaosapuolet voivat edistää logistiikan työmarkkinoiden pelisääntöjä ja toimivuutta jatkuvan vuoropuhelun avulla. Yhteisenä tavoitteena voidaan nähdä vakaiden työpaikkojen ja työhyvinvoinnin turvaaminen sekä työn tuottavuuden parantaminen.

1.6

Komission aiempi lähestymistapa, jossa tiettyjen maanteiden ruuhkautumisongelmaa EU:ssa pyrittiin ratkaisemaan säätämällä eri liikennemuotojen osuuksista näillä teillä vuoden 1998 tilanteen pohjalta, ei enää näytä sopivan yhteen liikennealan tämänhetkisen markkinakehityksen kanssa.

1.7

Päätehtävänä onkin nyt saada aikaan yhteistyötä eri liikennemuotojen välillä aina, kun se on mahdollista, samalla kun pyritään hyödyntämään täysimääräisesti tietyn liikennemuodon tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus. Näin tapahtuu silloin, kun tekniset, käytännölliset ja taloudelliset edellytykset ovat olemassa. Unionin haasteena on saada aikaan yhteinen politiikka, jonka avulla nämä edellytykset luodaan tai niitä kehitetään. Tulevalla politiikalla on niin ikään pyrittävä varmistamaan turvalliset, ympäristöä säästävät ja tehokkaat kuljetusjärjestelmät.

2.   Tausta

2.1

ETSK:lle esittämässään pyynnössä laatia valmisteleva lausunto EU:n logistiikkapolitiikasta Suomi viittaa joukkoon tekijöitä, joiden vuoksi kehitys tällä alalla on niin tärkeää Euroopan kilpailukyvylle. Näitä tekijöitä ovat mm. seuraavat:

2.2

Globaali talous on siirtymävaiheessa. Viimeisin globalisaatiovaihe käynnistyi 1990-luvulla, kun Aasian talouksien kasvu johti kansainvälisen markkinatalouden avautumiseen. Tämän seurauksena siirrettiin sekä teollisuustuotantoa että palveluja. Euroopassa puolestaan EU:n laajentuminen, talouden kasvu EU:n naapurivaltioissa sekä Venäjän talouden elpyminen muuttavat rakenteita Euroopan teollisuustuotannossa ja palvelumarkkinoilla. EU:n on Lissabonin strategian mukaisesti vastattava nopeasti ja päättäväisesti näihin haasteisiin.

2.3

Kyseiset kehitystrendit heijastuvat myös Euroopan liikennesektorilla. Ensinnäkin kaikkien EU:n jäsenvaltioiden liikennemarkkinat on integroitava onnistuneesti yhteisön liikennemarkkinoihin. ETSK suosittelee, että kiinnitetään erityistä huomiota maihin, jotka kuuluvat vielä teknisesti entisen Neuvostoliiton liikennejärjestelmän piiriin. Toiseksi EU:ssa vielä jäljellä olevat liikkuvuuden esteet on raivattava ja liikenteeseen suunnatut sijoitukset organisoitava tehokkaasti. Kolmanneksi liikenneyhteyksiä EU:n naapurivaltioihin on kehitettävä niin, että näiden maiden taloudellisia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää täysimittaisesti. Pullonkaulat EU:n ulkorajoilla osoittavat, kuinka tärkeää on pyrkiä ratkaisemaan nämä ongelmat. Rahtikuljetukset ylittävät usein EU:n ulkorajat, joten on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota sekä EU-maiden että EU:n ulkopuolisten maiden asianmukaisen infrastruktuurin ja teknologian kehittämiseen.

2.4

Yksi Lissabonin strategian tavoitteista on tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin talous. Moderni, hyvin toimiva ja tehokas kuljetusjärjestelmä on äärimmäisen tärkeä kestävän taloudellisen kehityksen kannalta. EU:n yritysten kilpailukyvyn parantaminen edellyttää kuitenkin kuljetusalalta yhä korkeampaa laatua, täsmällisyyttä ja tehokkuutta. Samaan aikaan tavarakuljetusten nopea kasvu — erityisesti maanteillä — johtaa liialliseen liikennekuormitukseen monissa osissa Eurooppaa. Tästä aiheutuu lisäkustannuksia Euroopan teollisuudelle. Tällaisella epätoivottavalla kehityksellä on myös kielteisiä ympäristövaikutuksia.

2.5

EU:ssa on panostettu vahvasti logistiikkapalveluiden markkinoiden avaamiseen ja kuljetusverkoston integrointiin. Tulokset eivät kuitenkaan vielä ole tyydyttäviä, ja edistyksen tiellä on yhä esteitä. EU:n liikennepolitiikassa logistiikka ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota, vaikka teollisuuden ja kaupan logistiikkakustannukset ovat tuntuvat. Itse asiassa ne ovat merkittävä osa yrityksen kokonaisliikevaihdosta. Euroopan logistiikkasektori on myös tärkeä työnantaja.

2.6

Tehokas logistiikka on keino, jonka avulla voidaan vahvistaa ja hyödyntää ympäristönsuojelun ja kilpailukyvyn välisiä myönteisiä yhteisvaikutuksia. Tähän päästään optimoimalla ajoneuvojen ja infrastruktuurin rationaalinen käyttö tarpeettomien kuljetusten määrän vähentämiseksi.

2.7

Logistiikan parantaminen voi vaikuttaa myönteisesti myös EU:n aluekehitykseen, sillä se vähentää maantieteellisen sijainnin merkitystä ja edistää näin alueiden taloudellista kehitystä ja kilpailukykyä. Kuljetusten logistiikalla voisi olla suuri merkitys kestävyysperiaatteiden mukaista liikkuvuutta ajatellen.

3.   Johdanto

3.1

Suomen ja komission välisten kontaktien tuloksena komissio julkaisi kesäkuussa 2006 tiedonannon ”Euroopan tavaraliikenteen logistiikka — kestävän liikkuvuuden avaintekijä” (2). Asiakirjassa käsitellään mahdollisuuksia kytkeä logistiikka ja liikennepolitiikka entistä tiiviimmin toisiinsa.

3.2

Maaliskuussa 2006 julkaistussa, mainittua tiedonantoa käsittelevässä neuvotteluasiakirjassaan (3) komissio tarkastelee eräitä kysymyksiä, jotka koskevat logistiikan tulevaa kehitystä ja sen merkitystä EU:n liikennesektorin toimivuutta ajatellen. Selvä painopiste on intermodaalisuudessa tai liikennemuotojen välisessä yhteistyössä.

3.3

Asiakirjan mukaan bkt:n ja logistiikkakustannusten vertailu — mukaan lukien kuljetukset Euroopan (ts. 15 jäsenvaltion EU:n) ja Pohjois-Amerikan välillä — osoittaa logistiikan osuuden bkt:sta kasvaneen Euroopassa vuonna 1998 todetusta 12,2 prosentista 13,3 prosenttiin vuonna 2002. Samana ajanjaksona logistiikkakustannukset laskivat Pohjois-Amerikassa 11 prosentista 9,9 prosenttiin.

3.4

Komissio viittaa neuvotteluasiakirjassaan myös aiempiin toimiinsa. Viime vuosina tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen (TTK) sisältyviin toimenpiteisiin on kuulunut joukko intermodaalisuutta ja logistiikkaa koskevia hankkeita. Näiden hankkeiden tavoitteena on parantaa tietämystä logistiikkapäätösten ja kuljetuspalvelujen välisistä suhteista (4).

3.5

Vuonna 2001 julkaistu komission valkoinen kirja (5) sisältää perustavaa tietoa EU:n kuljetusjärjestelmästä. Siinä esitetään myös ideoita, toimintamalleja ja ehdotuksia siitä, kuinka tilannetta liikennealalla voitaisiin parantaa vuoteen 2010 mennessä. Valkoisessa kirjassa asetetaan määrällisiä tavoitteita eri liikennemuotoja varten. Eri liikennemuotojen markkinaosuudet on tarkoitus palauttaa takaisin vuoden 1998 tasolle vuoteen 2010 mennessä. Asiakirjassa korostetaan vahvasti intermodaliteetin merkitystä eli sitä, millä tavoin eri kuljetusmuodot Euroopassa voisivat tehdä yhteistyötä erityisesti pitkien tavarakuljetusten osalta. Tavoitteena on siirtää tavarakuljetuksia entistä enemmän rautateille ja meriliikenteeseen. Marco Polo -ohjelma on osa näitä pyrkimyksiä. Edellytyksenä tälle kuitenkin on, että kehitetään soveliaita teknisiä ja logistisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat ovelta ovelle -konseptin soveltamisen jatkamisen. Valkoisen kirjan mukaan uudelleenlastauksista aiheutuva ajanhukka ja lisäkustannukset haittaavat kilpailukykyä, mikä suosii kuorma-autoliikennettä, sillä kattavan tieverkoston ansiosta sen avulla tavoitetaan periaatteessa mikä tahansa määränpää. Edellä olevat maininnat kehittyneestä tieinfrastruktuurista koskevat pääasiassa 15 jäsenvaltion EU:ta. Uusissa jäsenvaltioissa maantieverkosto on vähemmän kehittynyt ja monissa tapauksissa heikkolaatuinenkin. Näissä maissa on erittäin suuret mahdollisuudet kehittää liikennejärjestelmää, ja näitä mahdollisuuksia tulisi hyödyntää edistämällä infrastruktuuri-investointeja.

3.6

Valkoisen kirjan väliarviointia käsittelevässä komission tiedonannossa (6) vahvistetaan komodaalisuuden (co-modality) merkitys, ja siinä lähestymistapa eri liikennemuotojen väliseen tasapainoon nähden näyttää olevan käytännöllisempi.

4.   Puheenjohtajavaltio Suomi painottaa tulevaa EU:n logistiikka-alan politiikkaa ja logistiikan alan suuntauksia

4.1

Suomi on esittänyt komissiolle valmistelutyönsä tuloksena tutkimuksen logistiikka-alan uusista suuntauksista sekä selvityksen ns. Euloc-hankkeesta. Hankkeen päätarkoituksena oli valmistella keskustelulle pohja, josta käy perusteellisesti ilmi paras mahdollinen kansainvälinen tietämys eurooppalaisen logistiikan ja kuljetuslogistiikan toiveiden mukaisen tulevaisuudenkuvan määrittämiseksi sekä keinot tavoitteen saavuttamiseksi.

4.2

Tuotanto tulee lisääntymään ennen muuta kehittyvissä talouksissa: Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja Venäjällä. Kuljetettava tavaravolyymi suurenee ja kuljetusmatkat pidentyvät. Maailmanlaajuisten toimitusketjujen kontrollointi on vaativaa, ja on mahdollista, että päätöksenteko siirtyy Aasiaan. Kilpailu talousalueiden välillä kiihtyy ja niinpä infrastruktuurin kapasiteetista tulee yhä tärkeämpi kilpailutekijä. Tuotannon ja kulutuksen kasvu Euroopan itäosissa pakottaa siirtämään osan tavarakuljetuksista pois maanteiltä. Intermodaalisten tavarakuljetusten jakeluun tarkoitettujen keskusten luominen EU:n itäisen alueen rajavaltioihin on erittäin tärkeää. Tämä tilanne liittyy unionin kuljetusjärjestelmän toiminnan kustannusten optimoimiseen. Unionin toimielinten tulisi tukea tätä myönteistä suuntausta ja edistää ympäristöystävällisiä kuljetusmuotoja kestävän kehityksen edellyttämällä tavalla.

4.3

Tuotannossa ja palveluissa asiakaskeskeisyys määrää toimitusketjujen rakenteen. Niiden välille syntyy eroja, jotka pohjautuvat paitsi tuotteen ominaisuuksiin, myös asiakkaiden tarpeisiin ja odotuksiin. Järjestelmien integraatio on sekä teknistä että organisatorista ja perustuu tietoon. Jakeluverkoston luominen vaatii kekseliäisyyttä sekä tuotteiden että prosessien suhteen. Läntisessä maailmassa palveluiden osuus kasvaa, kun taas tuotanto siirtyy verkoston muihin osiin. Tuotteiden ja palveluiden ympäristövaikutuksista halutaan asianmukaista tietoa. Tällöin painottuvat jäljitettävyys tehokkuuskehitystä ajatellen ja jätteen syntymisen vähentäminen yhä enemmän. Käänteisen logistiikan merkitys tulee lisääntymään, kun käytetyt tuotteet on hyödynnettävä tai hävitettävä kontrolloidusti.

4.4

Tieto- ja viestintäjärjestelmien ansiosta voidaan kontrolloida toimitusketjujen suunnittelun, johtamisen ja käytännön suorituksen kannalta elintärkeitä informaatiovirtoja. Tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa logistiikan alan turvallisuuden ja palveluiden tason parantamisen samaan aikaan kun kustannukset pienenevät. Tarvitaan uutta älykästä teknologiaa ja yhteentoimivia rajapintoja. Kun radiotaajuuksien tunnistaminen yleistyy, avautuu huomattavia mahdollisuuksia parantaa kuljetusten jäljitettävyyttä ja turvallisuutta.

4.5

Kustannustehokkuus on aina tärkeää. Kuljetuskustannukset tulevat kasvamaan työn ja öljyn hintojen nousun sekä ruuhkamaksujen ja infrastruktuurin käytöstä perittävien maksujen ja yhä korkeampien turvallisuusvaatimusten vuoksi. Käänteinen logistiikka tulee myös vaikuttamaan kustannustehokkuuteen. Logistiikkakustannuksia ei tunneta tarpeeksi, minkä vuoksi päätökset perustuvat puutteelliseen tietoon. On kehitettävä malleja todellisten kustannusten laskemiseksi. Logistiikkakustannukset on sisällytettävä yrityksen avainlukuihin. Tässä yhteydessä logistiikan alan todellisten kustannusten laskemisessa keskeisen merkityksen saa kustannusten laskemisen malli, jossa otetaan huomioon muun muassa ulkoiset kustannukset ja infrastruktuurin käyttökustannukset. Euroopan komissio on laatinut mallin nk. Eurovignette-direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä.

4.6

Poliittiset toimet tähtäävät kaupan ja teollisuuden kilpailukykyä edistävien olosuhteiden luomiseen. Sääntely on välttämätön osa eurooppalaista sekataloutta, mutta se on tehtävä järkevästi ja sen on edistettävä kehitystä ja kilpailukykyä. Politiikan ja sääntelyn harmonisointi sekä infrastruktuuriin investoiminen ovat edellytyksenä sille, että esteet yhteismarkkinoiden tieltä voidaan purkaa. Vaikka alueviranomaisilla tulee olemaan yhtä tärkeämpi rooli liikennettä koskevassa sääntelyssä ja investoinneissa, niiden on myös otettava huomioon maailmanlaajuisen toimintaympäristön kehitys.

4.7

Viranomaiset tulevat edistämään innovaatioita ja niiden käyttöä. Logistiikan näkökulmasta toimitusketjun hallinta ja taloudellisen toiminnan uudet mallit ovat tärkeimmät kehittämisalueet. Toimitusketjua on kehitettävä edelleen esimerkiksi turvallisuuden ja jäljitettävyyden osalta sekä sellaisen toiminnan suhteen, jossa useampia liikennemuotoja yhdistyy. Logistiikan alalla tarvitaan uusia valmiuksia esimerkiksi yhteistyössä ja riskien jakamisessa.

5.   Yleistä

5.1

Logistiikka-termiä käytetään yleensä määrittelemättä tarkemmin sen sisältöä tai merkitystä. Käsitteelle ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää. Logistiikka on alun perin termi, jota käytettiin sotilasyhteyksissä. Rahtilogistiikka (tai tavaraliikenteen logistiikka) voidaan määritellä prosessiksi, joka käsittää joustavien ja kustannustehokkaiden ratkaisujen suunnittelun, toteutuksen, valvonnan ja organisoinnin raaka-aineiden, tuotantoketjun komponenttien, valmiiden tuotteiden sekä näitä koskevan tiedon siirtämiseksi ja varastoimiseksi lähtöpaikasta kulutuspaikkaan, tavoitteena kuluttajan vaatimusten täyttäminen. Tämä määritelmä kattaa ne määritelmät, joita komissio käyttää neuvotteluasiakirjassaan.

5.2

ETSK toteaa EU:n puheenjohtajavaltion Suomen esittävän pitkän luettelon niistä syistä, joiden vuoksi hyvin toimivat eurooppalaiset logistiikkamarkkinat ovat tärkeä tavoite. Argumentit logistiikan painoarvon huomattavaksi lisäämiseksi eurooppalaisessa liikennepolitiikassa ovat vakuuttavat. Komitea ymmärtää asian merkityksen ja on siksi valmis antamaan aloitteelle täyden tukensa.

5.3

Tarkistettu Lissabonin strategia on suuri haaste, jonka toteutuminen edellyttää talouden kasvua Euroopassa. Taloudellinen kasvu edellyttää kaupan lisääntymistä sekä jatkuvaa rationalisointia ja innovointia elinkeinoelämässä, ja siihen vaikuttavat yhä enemmän kansainväliset tapahtumat ja kilpailutekijät.

5.4

Lähes kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla ihmisten matkustus ja tavaroiden kuljetukset ovat yksi perustavanlaatuisista edellytyksistä sille, että erimuotoista toimintaa, tuotantoa ja kauppaa voidaan harjoittaa. Ajankäyttö yhdessä kustannusten kanssa vaikuttaa voimakkaasti elinkeinoelämän strategisiin sijoittautumispäätöksiin, mutta myös yksittäisten ihmisten valintoihin. Samoin kuin rakennemuutokset yhteiskunnassa vaikuttavat liikennetarpeisiin, muutoksiin vaikuttaa uusien liikennemahdollisuuksien syntyminen — tai syntymättä jääminen.

5.5

ETSK katsoo, että yhä kansainvälistyvässä taloudessa logistiikka ja logistiikkakustannukset tulevat olemaan yhä tärkeämpi kilpailu- ja rationalisointikeino mutta samaan aikaan myös alati tärkeämpi väline ympäristönsuojelussa. Pääsy mm. markkinoille, työhön, koulutukseen ja palveluiden pariin lisääntyvän liikkuvuuden avulla voi onnistua vain, jos perusedellytyksenä oleva toimiva liikennejärjestelmä toteutuu.

5.6

ETSK jakaa siksi komission näkemyksen, jonka mukaan kuljetukset ovat tärkeä edellytys sille, että Eurooppa voi säilyttää kilpailukykynsä ja vahvistaa sitä. Nyky-yhteiskunnan monitahoisten liikennevirtojen hallitsemiseksi tarvitaan huipputehokkaita kuljetuskeinoja ja joustavaa yhteistyötä eri liikennemuotojen välillä. Edistyneet ja integroidut logistiikkaratkaisut voivat auttaa optimoimaan rahtikuljetuksia ja näin edistää kasvua sekä vahvistaa Euroopan maailmanlaajuista kilpailukykyä.

5.7

Tässä yhteydessä on tärkeää muistuttaa, että logistiikka on yrityslähtöistä ja asiakaskysyntään perustuvaa toimintaa, jonka tarjonta on markkinoiden tehtävä. Tämä merkitsee sitä, että asiakkaan kuljetustarpeet ja kuljetusten järjestäminen ovat se tekijä, joka pääasiassa ohjaa kehitystä tällä alalla. Esimerkkinä voidaan mainita tuotantoteollisuus, joka tarvitsee jatkuvasti lisää kuljetuksia sekä valmistuskomponenttien että valmiiden tuotteiden varastoinnin vähentämiseksi. Kasvava kaupankäynti Internetin välityksellä ja Euroopan postimarkkinat, jotka on vapautettu, ovat esimerkkejä muista aloista, joilla nopeiden ja täsmällisten kuljetusten ja siten logistiikan kysyntä tulee kasvamaan. On tärkeää korostaa myös, että tällaisen kehityksen on tapahduttava kestävällä tavalla. On luotava erityissääntöjä, joiden avulla turvataan sosiaalisten ja ympäristöä koskevien vaatimusten täyttyminen.

5.8

Se, minkä kuljetusmuodon asiakas valitsee, riippuu monista tekijöistä ja luonnollisesti siitä, millaista tavaraa on kuljetettavana. Arvokkaat, helposti särkyvät tai herkästi pilaantuvat tuotteet kuljetetaan yleensä rekka-autoilla tai lentoteitse. Halvemmat, raskaat tai paljon tilaa vievät tavarat rahdataan usein laivalla tai rautateitse. Aika-aspekti (just-in-time) sekä uudelleenlastausten määrä ovat muita tekijöitä, joilla on merkitystä kuljetusmuodon valinnassa.

5.9

Tämä näkemys sisältyy myös valkoisen kirjan väliarviota koskevaan komission tiedonantoon, johon ETSK suhtautuu myönteisesti. Komitea tulee käsittelemään tiedonantoa erillisessä lausunnossaan. Tämä ei kuitenkaan estä komiteaa esittämästä jo nyt eräitä huomioita. Tiedonantoa edeltäneessä neuvotteluasiakirjassa painopiste oli kokonaan intermodaalisuudessa, kuten vuonna 2001 julkaistussa valkoisessa kirjassa edellytettiin. Toimintamallin mukaisesti kuljetusvolyymia siirretään maantieliikenteestä meri- ja rautatieliikenteeseen.

5.10

ETSK toteaa tyytyväisenä, ettei komissio enää näe intermodaalisuutta päämääränä sinänsä, vaan eri liikennemuotojen välisen yhteistyön keinona.

5.11

Neuvotteluasiakirjassaan, jossa käsitellään vuoden 2001 valkoisen kirjan väliarviota, komissio pysyi kannassaan, jonka mukaan liikennemuotojen keskinäiset asemat tulee palauttaa vuoden 1998 tilanteen mukaisiksi. Vuonna 2001 julkaistussa valkoisessa kirjassa korostetaan, että Euroopan unionin on puututtava kasvavaan epätasapainoon liikennemuotojen välillä. Autoliikenteen ja ilmailun kasvava suosio lisää osaltaan ruuhkautumista liikenneverkossa. Samaan aikaan vaihtoehtojen syntymistä tavaroiden rekkakuljetuksille estää se, ettei rautateiden ja lähimerenkulun kehitysmahdollisuuksia hyödynnetä riittävästi. Liikenteen ruuhkautumisen tietyillä unionin alueilla ei kuitenkaan pidä antaa kätkeä sitä tosiseikkaa, että yhteydet reuna-alueilta keskeisille markkina-alueille ovat puutteelliset.

5.12

Tämä on komission mukaan ajan mittaan johtanut liikennemuotojen väliseen epätasapainoon ja sen myötä liikenteen ruuhkautumiseen erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon väylillä ja kaupunkialueilla. Ongelman ratkaisu edellyttää komission mielestä, että viimeistään vuonna 2010 saavutetaan kaksi yleistä tavoitetta:

Liikennemuotojen välistä kilpailua aletaan säännellä.

Eri liikennemuotojen kehitystä koordinoidaan, jotta intermodaalisuus voi toteutua onnistuneesti.

5.13

ETSK kritisoi tätä näkemystä vuonna 2002 antamassaan, valkoista kirjaa käsittelevässä lausunnossaan (7). Edellä mainittua ensimmäistä luetelmakohtaa kommentoidessaan komitea korosti seuraavaa: ”Käsiteltäessä ruuhkautumisen ongelmaa, joka on yksi asiakirjan keskeisistä aiheista, unohdetaan, että ongelma koskee vain pientä osaa yhteisön alueesta. Olkoonkin, että siihen kuuluvat kaikkein tiheimmin asutut alueet (tiheä asutus onkin yksi ongelman syistä). Näin ollen vaikuttaa epäasianmukaiselta — luoda yleinen ja yhdenmukainen liikennepolitiikka koko unionin alueelle, kun olisi parempi suunnitella kullekin alalle oma erityispolitiikkansa. ”ETSK pitää edelleen kiinni tästä näkökannasta.

5.14

Markkinaosuuksien jakaminen määrällisenä tavoitteena eri liikennemuotoja varten on harhaanjohtavaa. Eri liikennemuodoin kuljetettava EU:n tavaraliikenteen kokonaisvolyymi ei muodosta relevanttia markkinalohkoa, jolla maantieliikenne, raideliikenne, lähimerenkulku, sisävesiliikenne ja putkistot kilpailisivat keskenään. Tällä hetkellä käytettävissä olevat tilastotutkimukset, joissa eri kuljetusmuotojen toimintaa markkinoilla vertaillaan rahtikuljetusten määrän perusteella, eivät kuvasta tarkasti kuljetusmarkkinoiden todellista tilannetta. Tuleekin tukea sellaisten nykyistä edistyneempien tilastointimenetelmien kehitystä, joissa erotellaan pitkän ja lyhyen matkan kuljetukset.

5.15

Päätehtävänä on sen sijaan saada aikaan yhteistyötä eri liikennemuotojen välillä aina, kun se on mahdollista, samalla kun pyritään täysimääräisesti hyödyntämään tietyn liikennemuodon tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus. Yleisesti ottaen tämä vaatii edistyksellisiä logistisia ratkaisuja. Ajan myötä nämä pyrkimykset voivat johtaa yleisen liikennekapasiteetin huomattavasti järkevämpään ja ympäristöystävällisempään käyttöön, mikä osaltaan voi vähentää ruuhkautumista tietyillä maantieosuuksilla. Tämän ei komitean mielestä pidä hämärtää sitä tosiasiaa, että moderni ja hyvin toimiva infrastruktuuri on välttämätön edellytys tavoitteen saavuttamiseksi.

5.16

ETSK panee merkille, että komission tiedonannossa, joka julkaistiin nyt käsiteltävänä olevaa lausuntoa valmisteltaessa ja jossa käsitellään vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointia, painopiste on siirretty kokonaiskuvan luomiseen. Siinä jokaisella liikennemuodolla on paikkansa tavoitteena luoda liikennepolitiikka, jolla voidaan vahvistaa yhdistelmäkuljetusten kansainvälistä kilpailukykyä ja tarjota ratkaisuja, joissa useammat liikennemuodot yhdistyvät. Näin pyritään etenkin eliminoimaan pullonkauloja ja logistisen ketjun heikkoja lenkkejä.

6.   Toimivien logistiikkamarkkinoiden merkitys

6.1

Kuljetukset ovat — liikennemuodosta riippumatta — fyysisesti näkyvin osa logistista ketjua. Kuljetusten osuus tulee siten väistämättä olemaan huomion keskipisteenä, kun logistiikkaa käsitellään.

6.2

Logistiikka ohjaa elinkeinoelämän tavaroiden ja tiedon toimitusketjua sekä valmiiden tuotteiden jakelua. Tämän toimintaketjun on määrä tyydyttää asiakaskysyntää ja vastata asiakkaiden odotuksiin. Samalla sen tulisi olla ympäristön kannalta ja sosiaalisesti kestävää.

6.3

Koordinointi ja integrointi ovat kuljetussektorin kaksi avainkäsitettä. Fyysinen koordinointi merkitsee myös uudelleenlastauksia, jotka tekevät kuljetuksista kalliimpia ja aiheuttavat riskejä rahtitavaralle. Jotta tällainen koordinointi toimisi, lastialustojen siirron kuljetusvälineestä toiseen on oltava helppoa. Tämä on tekninen mutta myös organisatorinen kysymys.

6.4

Koordinointi edellyttää työtä monella alalla. Tarvitaan organisatorista yhteistyötä liikennemuotojen välillä sekä kokonaisnäkemystä solmukohtien kehittämisestä, intermodaalisista lastialustoista ja multimodaalisista järjestelmistä. Tällainen kokonaisnäkemys on kehitettävä, jotta voidaan saada aikaan tehokkaat ja kilpailukykyiset logistiikkajärjestelmät sekä kestävä liikkuvuus.

6.5

Logistiikka on siis osa teollisuuden ja kaupan toimintaa. Kehitys kulkee kapasiteettiin perustuvista toimituksista tilausperusteisiin toimituksiin. Tuotteet sovitetaan asiakkaan tarpeiden mukaan. Tähdätään lyhyisiin toimitus- ja ennakkosuunnitteluaikoihin sekä täsmällisyyteen ja joustavuuteen. Kaupankäynti globalisoituu. Toimitusketjuun osallistuu monia alihankkijoita. Tuotteiden arvo kasvaa samalla kun yritykset rajoittavat omaa varastointiaan pääomasidoksiensa vähentämiseksi.

6.6

Tämä edellyttää nopeita ja täsmällisiä toimituksia sekä valmistusprosessin aikana että jakelussa loppukuluttajalle, samoin kuin tuotteiden palautuksessa. Tehokkaan logistiikan tarve kasvaa. Kyky hyödyntää ja yhdistää kuljetusketjuja optimaalisesti on avainkysymys materiaali- ja tuotevirtojen hallinnan ja ohjauksen onnistumisessa.

6.7

Kaikkia liikennemuotoja tarvitaan ja niiden välistä yhteistyötä on edistettävä. Intermodaaliset kuljetukset edellyttävät osin uudenlaista ajattelua eri liikennemuotojen yhdistämiseksi.

6.8

Terminaalien ja verkostojen rakentaminen, sähköisen informaation hallinta sekä hyvä keskinäinen luottamus luovat uusia yhteistyömahdollisuuksia kuljetusmarkkinoiden toimijoiden välille.

6.9

Kullakin liikennemuodolla on oma historiansa, mutta muutokset liberaalimpaan suuntaan ovat syntyneet teknisten, taloudellisten ja kaupallisten olosuhteiden myötä. EU:lla on ollut ja on edelleen iso ja tärkeä roolinsa tässä jatkuvassa muutoksessa.

6.10

Yhä useammissa yrityksissä ymmärretään toimivan logistiikan suuri merkitys valmistus- ja kuljetusketjussa. Monilla aloilla tehdään intensiivisesti tämänsuuntaista kehitystyötä. Tätä tulisi rohkaista ja tukea, sillä siitä voi syntyä myönteisiä vaikutuksia myös laajemmalti kestävyysperiaatteiden mukaisen liikkuvuuden kannalta.

6.11

Tältä pohjalta Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antaa tukensa Suomen aloitteelle tuoda logistiikkakysymys unionin asialistalle puheenjohtajuuskaudellaan.

Bryssel 15. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Euroopan tavaraliikenteen logistiikka — kestävän liikkuvuuden avaintekijä, KOM(2006) 336 lopullinen, 28.6.2006.

(2)  Euroopan tavaraliikenteen logistiikka — kestävän liikkuvuuden avaintekijä, KOM(2006) 336 lopullinen, 28.6.2006.

(3)  Communication document on logistics for promoting freight intermobility.

(4)  Tällaisia hankkeita ovat olleet esimerkiksi Sulogtra, Protrans, Eutralog, Freightwise ja Polloco.

(5)  Valkoinen kirja aiheesta ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika”, KOM(2001) 370, 12.9.2001.

(6)  Ks. alaviite 2.

(7)  Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Valkoinen kirja — Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika ”(KOM(2001) 370 lopullinen) — EYVL C 241, 7.10.2002.


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/21


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Turvallisen tietoyhteiskunnan strategia Lisää vuoropuhelua, yhteistyötä ja vaikutusmahdollisuuksia”

KOM(2006) 251 lopullinen

(2007/C 97/09)

Komissio päätti 31. toukokuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta ”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. tammikuuta 2007. Esittelijä oli Antonello Pezzini.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossa (helmikuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 132 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea on vakuuttunut siitä, että tietoturva on yrityksille, viranomaisille, julkisille ja yksityisille elimille sekä yksittäisille kansalaisille yhä vakavampi ongelma.

1.2

Komitea on yleisesti ottaen tyytyväinen analyyseihin ja perusteluihin, jotka tukevat uutta strategiaa verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden parantamiseksi maantieteellisistä rajoista piittaamattomia hyökkäyksiä ja tunkeutumisia vastaan.

1.3

Kun ajatellaan ilmiön laajuutta sekä sen vaikutuksia talous- ja yksityiselämään, komission tulisi komitean mielestä ryhtyä lisätoimiin innovatiivisen ja eriytetyn strategian toteuttamiseksi.

1.3.1

ETSK korostaa, että komissio on äskettäin antanut tietoturvaa koskevan uuden tiedonannon ja että samasta aiheesta on lähiaikoina määrä julkaista uusi asiakirja. Komitea varaa itselleen oikeuden antaa aiheesta tulevaisuudessa nykyistä syvällisempi lausunto, jossa otetaan huomioon kaikki aiheesta annetut tiedonannot.

1.4

Komitea korostaa, että tietoturva on välttämättä nivottava henkilötietojen suojan vahvistamiseen ja vapauksien suojeluun, sillä ne ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia.

1.5

ETSK pohtii tarkasteltavan ehdotuksen lisäarvoa nykytilanteessa verrattuna vuonna 2001 hyväksyttyyn integroituun lähestymistapaan, jonka tavoite on sama kuin nyt käsiteltävän tiedonannon (1).

1.5.1

Ehdotuksen liitteenä oleva vaikutustenarviointi (2) sisältää eräitä mielenkiintoisia ajantasaistuksia vuoden 2001 lähestymistapaan nähden, mutta se on julkaistu vain yhdellä kielellä. Näin ollen monet Euroopan kansalaiset eivät voi sitä lukea, joten he muodostavat mielipiteensä yhteisön virallisilla kielillä julkaistun varsinaisen asiakirjan perusteella.

1.6

Komitea muistuttaa tietoyhteiskuntaa käsitelleessä huippukokouksessa Tunisissa vuonna 2005 annetuista päätelmistä, jotka hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 27. maaliskuuta 2006:

syrjimätön käyttöoikeus

tieto- ja viestintätekniikan edistäminen rauhan välineenä

välineiden määritteleminen demokratian, yhteenkuuluvuuden ja hyvän hallintotavan vahvistamiseksi

väärinkäytösten ehkäiseminen ihmisoikeuksia kunnioittaen (3).

1.7

Komitea korostaa, että dynaamisella ja integroidulla yhteisön strategialla voidaan vuoropuhelun, kumppanuuden ja vastuullistamisen ohella varmistaa

ehkäisytoimet

siirtyminen tietoturvasta tietovarmuuteen (4)

turvallisen ja tunnustetun sekä seuraamuksia langettavan EU:n sääntelyjärjestelmän perustaminen

teknisen standardoinnin vahvistaminen

käyttäjien sähköinen tunnistus

tietoturvaa koskevien analyysien ja ennakointitoimien (Foresight) käynnistäminen unionitasolla multimodaalisen teknologisen konvergenssin olosuhteissa.

unioni- ja jäsenvaltiotason riskinarviointimekanismien vahvistaminen

toimet, joiden avulla vältetään ”monokulttuurien ”syntyminen käyttöjärjestelmiin

yhteisön koordinoinnin vahvistaminen eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla

pääosastojen välisen tieto- ja viestintätekniikan turvallisuuskeskuksen (ICT Security Focal Point) perustaminen

Verkko- ja tietoturvallisuuden eurooppalaisen verkon (European Network and Information Security Network) perustaminen

tietoturvaa koskevan eurooppalaisen tutkimuksen roolin optimointi

”Euroopan tietokoneturvallisuuden päivän ”perustaminen

tietoturvaa koskevien yhteisön kokeilutoimien järjestäminen erilaisissa oppilaitoksissa.

1.8

ETSK katsoo, että dynaamisen ja integroidun yhteisön strategian varmistamiseksi tarvitaan asiamukaisia määrärahoja sekä yhteisön tasolla vahvistettuja koordinoituja aloitteita ja toimia, jotta EU voi esiintyä yhdellä äänellä maailmanlaajuisessa toimintaympäristössä.

2.   Perustelut

2.1

Tietoyhteiskunnan turvallisuus on perusluonteinen seikka varmistettaessa luottamus viestintäverkkoihin ja -palveluihin sekä niiden luotettavuus, sillä ne ovat taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen avaintekijöitä.

2.2

Tietoverkot ja -järjestelmät on suojattava, jotta säilytetään niiden kilpailukyky ja kaupalliset valmiudet, varmistetaan sähköisen viestinnän yhtenäisyys ja jatkuvuus, torjutaan petokset ja taataan yksityisyyden oikeudellinen suoja.

2.3

Sähköinen viestintä ja siihen liittyvät palvelut ovat koko televiestintäalan suurin osa-ala. Vuonna 2004 eurooppalaisista yrityksistä noin 90 prosenttia käytti aktiivisesti Internetiä ja 65 prosenttia oli luonut oman Internet-sivuston. Arvioiden mukaan Euroopan väestöstä 50 prosenttia käyttää Internetiä säännöllisesti, ja kotitalouksista laajakaistayhteyttä käyttää jatkuvasti 25 prosenttia (5).

2.4

Vaikka investoinnit ovat kasvaneet nopeasti, tietotekniikkaan tehdyistä kokonaisinvestoinnista vain 5-13 prosenttia on kohdennettu turvallisuuteen. Tämä on aivan liian vähän. Äskettäisten tutkimusten mukaan ”30 protokollasta, joilla on samat avainrakenteet, keskimäärin 23 on alttiita multiprotokollahyökkäyksille” (6). Lisäksi sähköisen roskapostin (spam) (7) määräksi arvioidaan päivittäin keskimäärin 25 miljoonaa viestiä. Komitea on näin ollen tyytyväinen komission äskettäin esittämään asiaa koskevaan ehdotukseen.

2.5

Tietokoneviruksista (8) madot (worms) (9) ja vakoiluohjelmat (spyware) (10) ovat levinneet nopeasti samaan aikaan kun sähköiset viestintäverkot ja -järjestelmät ovat kehittyneet ja monimutkaistuneet ja muuttuneet samalla yhä alttiimmiksi hyökkäyksille. Tähän on vaikuttanut myös multimedian, matkaviestinten ja GRID Infoware -järjestelmien (11) samankaltaistuminen. Turvallisen tietoyhteiskunnan muita haasteita ovat muun muassa kiristykset DDoS-hyökkäyksin (Distributed Denials of Service), sähköisen identiteetin varastaminen, verkkourkinta (phishing) (12) ja laiton kopiointi (piracy) (13). Euroopan komissio on jo tarkastellut ongelmaa vuonna 2001 antamassaan tiedonannossa (14), josta komitea on ilmaissut kantansa (15), ja ehdottaa nyt kolmitahoista strategiaa, joka koostuu seuraavista osista:

erityiset turvajärjestelyt

sääntelyjärjestelmä, johon sisältyy tietosuoja ja yksityisyyden suoja

tietoverkkorikollisuuden torjunta.

2.6

Asianmukaisten ratkaisujen löytäminen kartoitettaessa tietojärjestelmiin kohdistuvia hyökkäyksiä sekä hyökkäysten tunnistaminen ja ehkäiseminen verkkojärjestelmässä on haasteellista, sillä konfigurointi muuttuu jatkuvasti, verkkoprotokollat ja tarjotut ja kehitetyt palvelut ovat hyvin erilaisia ja asynkroniset hyökkäykset erittäin monimutkaisia (16).

2.7

Turvallisuuteen tehtyjen investointien heikon näkyvyyden ja käyttäjien riittämättömän vastuuntunnon vuoksi riskejä kuitenkin valitettavasti aliarvioidaan ja turvallisuuden kehittämiseen kiinnitetään vain vähän huomiota.

3.   Komission ehdotus

3.1

Komissio pyrkii turvallisen tietoyhteiskunnan strategiaa koskevalla tiedonannollaan (17) parantamaan tietoturvaa dynaamisella ja integroidulla strategialla, joka perustuu

a)

viranomaisten ja komission vuoropuhelun tehostamiseen, jäsenvaltioiden politiikkojen vertailuanalyysiin (benchmarking) ja turvallista sähköistä viestintää koskeviin parhaisiin käytänteisiin

b)

kansalaisten ja pk-yritysten tietoisuuden parantamiseen tehokkaiden turvajärjestelmien tarpeesta; komissiolla tulisi olla tässä yhteydessä aktiivinen ja kannustava rooli, ja Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto tulisi nivoa mukaan nykyistä tiiviimmin.

c)

välineistä ja normeista käytävään vuoropuheluun tavoitteena saavuttaa turvallisuuden ja perusoikeuksien (yksityisyyden suoja mukaan luettuna) välinen tasapaino.

3.2

Jotta voidaan luoda asianmukainen järjestelmä tietoturvahäiriöiden kartoittamiseksi sekä kuluttajien luottamuksen määrää ja tietoturva-alan kehittymistä koskevien tietojen keräämiseksi, tiedonannossa kehotetaan verkko- ja tietoturvavirastoa kehittämään luottamuksellinen kumppanuussuhde

a)

jäsenvaltioihin

b)

kuluttajiin ja käyttäjiin

c)

tietoturva-alaan

d)

yksityissektoriin.

Tämän vuoksi tulisi perustaa tietoturvariskeistä tiedottamista ja varoittamista varten monikielinen EU:n portaali, jota hyödynnettäisiin yksityissektorin, jäsenvaltioiden ja tutkijoiden strategisessa kumppanuudessa.

3.2.1

Lisäksi tiedonannossa kehotetaan lisäämään asianomaisten toimijoiden vastuuntuntoa tietoturvatarpeista ja -riskeistä.

3.2.2

Unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävästä ja kansainvälisestä yhteistyöstä tiedonannossa todetaan seuraavaa: ”Verkko- ja tietoturvallisuuden maailmanlaajuinen ulottuvuus vaatii komissiota lisäämään sekä kansainvälisesti että yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ponnisteluja edistää verkko- ja tietoturvaa koskevaa maailmanlaajuista yhteistyötä” (18). Toteamusta ei kuitenkaan toisteta vuoropuhelua, kumppanuutta ja vastuullistamista koskevien toimien yhteydessä.

4.   Huomioita

4.1

Komitea on samaa mieltä analyyseistä ja toteamuksista, joilla verkko- ja tietoturvaa koskevaa integroitua ja dynaamista eurooppalaista strategiaa perustellaan. Komitean mielestä turvallisuuskysymys on keskeinen seikka edistettäessä myönteistä suhtautumista tietotekniikan käyttöön ja parannettaessa sitä kohtaan tunnettua luottamusta. ETSK:n kannanottoja on jo esitetty useissa lausunnoissa (19).

4.1.1

Komitea toistaa jälleen kerran (20): ”Internet ja uusi verkkoteknologia (esimerkiksi matkapuhelimet tai multimediaominaisuuksin varusteltavat kämmenmikrot, joiden käyttö on nopeasti leviämässä) ovat (—) keskeisiä välineitä osaamistalouden, sähköisen talouden ja sähköisen hallinnon kehittämisessä.”

4.2   Komission ehdotusten tehostaminen

4.2.1

Komitea katsoo kuitenkin, että on paikallaan laajentaa komission ehdottamaa lähestymistapaa, jonka mukaan integroitu ja dynaaminen strategia perustuu avoimeen ja osallistavaan vuoropuheluun, vahvistettuun kumppanuuteen ja vastuullistamisen parantamiseen kaikkien asianomaisten toimijoiden ja etenkin kuluttajien keskuudessa.

4.2.2

Komitea on jo korostanut kantaansa aiemmissa lausunnoissaan ja todennut, että ”— kaikkien Internetin käyttäjien on voitava osallistua suoraan tällaisten sisältöjen vastaiseen toimintaan, jotta se olisi tehokasta. Internetin käyttäjille on tarjottava tietoa ja koulutusta toimenpiteistä ja välineistä, joilla he voivat suojautua vaarallisia ja epätoivottuja sisältöjä vastaan ja estää omien verkkosivujensa käyttöä tällaisten sisältöjen edelleen levittämisessä. Toimintasuunnitelman tiedotus- ja koulutusosuudessa on komitean mielestä annettava ensisijainen asema käyttäjien mobilisoinnille —” (21).

4.2.3

Komitean mielestä käyttäjät ja kansalaiset on kuitenkin nivottava mukaan siten, että tarvittavan verkko- ja tietoturvan yhteydessä otetaan huomioon kansalaisvapaudet ja käyttäjien oikeus hyödyntää Internetiä turvallisesti ja kohtuuhintaan.

4.2.4

On muistettava, että pyrkimys tietoturvaan aiheuttaa kuluttajalle kustannuksia myös esteiden poistamiseen tai kiertämiseen kulutetun ajan muodossa. Komitean mielestä valmistajat tulisi velvoittaa asentamaan jokaiseen tietokoneen automaattinen virustentorjuntajärjestelmä, jonka käyttäjä voisi halutessaan aktivoida.

4.3   Entistä dynaamisempi ja innovoivampi yhteisön strategia

4.3.1

Unionin tulisi komitean mielestä myös asettaa nykyistä kunnianhimoisemmat tavoitteet, esittää innovatiivinen, integroitu ja dynaaminen strategia ja käynnistää sen yhteydessä uusia aloitteita. Esimerkkeinä mainittakoon

toimet, jotka mahdollistavat yksittäisten käyttäjien digitaalisen tunnistuksen, sillä heidän edellytetään liian usein antavan henkilötietonsa

Euroopan telealan standardisoimisjärjestön ETSIn (22) avulla toteutettavat toimet, joilla varmistetaan tieto- ja viestintätekniikan turvallinen käyttö. Niiden avulla voidaan löytää kohdennettuja ja nopeita ratkaisuja, jotka tarjoavat yhteisen turvallisuuskynnyksen koko unionissa.

ehkäisytoimet sisällyttämällä vähimmäisturvavaatimukset tieto- ja verkkojärjestelmiin sekä käynnistämällä erilaisissa oppilaitoksissa kokeilutoimina tietoturvakursseja

turvallisen ja tunnustetun sääntelyjärjestelmän luominen unionitasolla; tietotekniikkaan ja verkkoihin sovellettavan järjestelmän avulla voitaisiin siirtyä tietoturvasta tietovarmuuteen

unioni- ja jäsenvaltiotason riskinarviointimekanismien vahvistaminen sekä lakien ja määräysten sovellettavuuden parantaminen, jotta torjutaan yksityisyyteen ja tietoarkistoihin kohdistettu tietoverkkorikollisuus

toimet, joiden avulla vältetään ”monokulttuurien ”syntyminen käyttöjärjestelmiin sekä helposti hakkeroitavat tuotteet ja järjestelmät; tuki eriytetyille ”monikulttuurisille ”innovaatioille tavoitteena yhtenäisen eurooppalaisen tietoalueen (Single European Information Space, SEIS) perustaminen.

4.3.2

ETSK:n mielestä tulisi perustaa pääosastojen välinen tieto- ja viestintätekniikan turvallisuuskeskus (ICT Security Focal Point) (23). Keskuksen ansiosta voitaisiin toimia

komission yksiköissä

yksittäisissä jäsenvaltioissa hyödyntämällä horisontaalisia ratkaisuja yhteentoimivuuden, henkilöllisyyden hallinnan, yksityisyyden suojelun, tiedon ja palvelujen vapaan saatavuuden ja vähimmäisturvavaatimusten yhteydessä

kansainvälisellä tasolla, jotta varmistettaisiin, että EU esiintyy vain yhdellä äänellä erilaisissa kansainvälisissä organisaatioissa, kuten YK, G8, OECD ja ISO.

4.4   Entistä vahvemmat ja vastuullisemmat EU:n koordinointitoimet

4.4.1

ETSK pitää erittäin tärkeänä myös eurooppalaisen verkko- ja tietoturvallisuuden verkon (European Network and Information Security Network) perustamista, sillä sen avulla voidaan edistää kyselyjä, tutkimuksia ja seminaareja, joissa tarkastellaan turvatoimia ja niiden yhteentoimivuutta, kehittynyttä salaustekniikkaa ja yksityisyyden suojelua.

4.4.2

ETSK katsoo, että kyseisellä arkaluonteisella alalla tulisi optimoida eurooppalaisen tutkimuksen rooli yhdistämällä asianmukaisesti seuraavien ohjelmien sisältö:

seitsemänteen TTK-puiteohjelmaan sisältyvä Euroopan turvallisuustutkimusohjelma (ESRP) (24)

Safer Internet Plus -ohjelma

Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelma (25).

4.4.3

Lisäksi voitaisiin perustaa ”Euroopan tietokoneturvallisuuden päivä”, jota tuettaisiin oppilaitoksissa järjestettävillä kansallisilla koulutuskampanjoilla sekä kuluttajille suunnatuilla, tietoturvallisuuden menetelmiä koskevilla tiedotuskampanjoilla. Lisäksi tulisi luonnollisesti tiedottaa laajan ja monipuolisen tietokonealan teknisestä kehityksestä.

4.4.4

Komitea on useaan otteeseen painottanut: ”Käsitys digitaalisten transaktioiden turvallisuudesta ja luotettavuudesta määrittelee, miten nopeasti yritykset todennäköisesti ottavat tieto- ja viestintätekniikan käyttöön liiketoiminnassaan. Kuluttajien halukkuuteen antaa luottokorttinsa numero Internet-sivulla vaikuttaa merkittävästi se, miten turvallisena toimintoa pidetään.” (26)

4.4.5

Komitea on vakuuttunut siitä, että alan valtavien kasvumahdollisuuksien vuoksi on yhtäältä käynnistettävä erityispolitiikkoja ja toisaalta mukautettava nykyisiä politiikkoja uuteen kehitykseen. Tarvitaan tietoturvallisuutta koskevat eurooppalaiset aloitteet yhdistävä integroitu strategia, ja on poistettava alojen väliset esteet ja varmistettava tieto- ja viestintätekniikan yhtenäinen ja turvallinen leviäminen yhteiskuntaan.

4.4.6

Komitean mielestä eräät merkittävät strategiat, kuten tässä käsiteltävä strategia, etenevät jäsenvaltioiden byrokraattisten ja kulttuuristen esteiden vuoksi hyvin hitaasti, jotta niiden pohjalta voitaisiin tehdä yhteisön tason välttämättömiä päätöksiä.

4.4.7

Komitea katsoo, että yhteisön resurssit eivät riitä sellaisiin lukuisiin ja kiireellisiin hankkeisiin, joiden avulla voidaan vastata konkreettisesti maailmanlaajuistumisen aiheuttamiin uusiin ongelmiin vain, jos ne toteutetaan yhteisön tasolla.

4.5   EU:n kuluttajansuojan parantamisen takaaminen

4.5.1

Komitea on tietoinen siitä, että jäsenvaltiot ovat kehittäneet tekniset turvatoimensa ja turvahallintamenetelmänsä omien tarpeidensa pohjalta ja että ne keskittyvät tässä yhteydessä eri näkökohtiin. Tästäkin syystä on turvallisuusongelmiin vaikea löytää yksiselitteistä ja tehokasta vastausta. Eräitä hallinnollisia verkkoja lukuun ottamatta jäsenvaltiot eivät tee järjestelmällistä rajatylittävää yhteistyötä, vaikka yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi selviytyä turvallisuuskysymyksistä yksinään.

4.5.2

Komitea muistuttaa, että neuvosto on puitepäätöksellä 2005/222/YOS luonut jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten välisen yhteistyöjärjestelmän, jotta varmistetaan kyseisten viranomaisten yhtenäinen lähestymistapa lähentämällä tietojärjestelmiin kohdistuvia hyökkäyksiä koskevaa jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöä seuraavilta osin:

laiton tunkeutuminen tietojärjestelmiin

laiton järjestelmien häirintä eli tietojärjestelmän toiminnan tahallinen törkeä estäminen tai keskeyttäminen

laiton järjestelmien häirintä tavoitteena tietoisesti tuhota, turmella, vahingoittaa, muuttaa tai poistaa tietojärjestelmän dataa tai saattaa data käyttökelvottomaksi

yllytys ja avunanto edellä mainittuihin tekoihin.

4.5.3

Päätöksessä mainitaan myös arviointiperusteet, joilla määrätään oikeushenkilön vastuu ja mahdolliset seuraamukset silloin, kun oikeushenkilön vastuu on ilmeinen.

4.5.4

Komitea kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa käytävän vuoropuhelun yhteydessä tulisi aloittaa kansallisten verkko- ja tietoturvaan liittyvien toimien vertaileva arviointi, johon sisällytetään myös julkista sektoria erityisesti koskevat turvallisuustoimet. ETSK on jo esittänyt tällaisen ehdotuksen vuonna 2001 antamassaan lausunnossa (27).

4.6   Turvallisuus entistä laajemmaksi

4.6.1

Suojellakseen asiakkaittensa oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen luottamuksellisuuteen on tietoturva-alan toimijoiden varmistettava tehokkaasti, että laitteissa käytetyt valvontajärjestelmät ja viestinnän koodaus vastaavat teknistä kehitystä (28).

4.6.2

Komitea pitää valveuttamistoimissa ensisijaisen tärkeänä, että luodaan todellinen ”turvallisuuskulttuuri”, jossa kunnioitetaan täysin tiedon- ja sananvapautta sekä viestinnän vapautta. Komitea muistuttaa, että monet käyttäjät eivät ole tietoisia kaikista ohjelmistopiratismiin liittyvistä riskeistä eivätkä monet operaattorit, myyjät tai palvelujen tarjoajat kykene arvioimaan hyökkäyksille alttiiden kohtien olemassaoloa ja laajuutta.

4.6.3

Ensisijaisina tavoitteina olevien yksityiselämän ja henkilötietojen suojan lisäksi kuluttajilla on oikeus saada tosiasiallisesti tehokasta suojelua vakoiluohjelmien (spyware ja web bugs) tai muiden vastaavien aiheuttamalta haitalliselta nimeävältä profiloinnilta. Näistä väärinkäytöksistä on usein seurauksena ”sanomiin hukuttamista” (29) (spamming — ei-toivottujen viestien lähettäminen laajalle vastaanottajakunnalle), jota olisi myös voitava rajoittaa tehokkaasti. Hinnan näistä tunkeutumisista maksavat uhrit (30).

4.7   Entistä vahvempi ja aktiivisempi EU:n virasto

4.7.1

Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston entistä selkeämpään ja vahvempaan rooliin sekä valveuttamistoimissa että ennen kaikkea operaattoreihin ja käyttäjiin kohdennetuissa tiedotus- ja koulutustoimissa. Komitea on ilmaissut tämän kantansa aiemmassa lausunnossaan (31) yleisesti saatavilla olevista sähköisen viestinnän palveluista.

4.7.2

Kunkin sidosryhmän vastuullistamiseen tähtäävät toimet vaikuttavat komitean mielestä noudattavan tarkasti toissijaisuusperiaatetta. Niistä huolehtiminen erityisten toimivaltuuksien mukaisesti on jäsenvaltioiden ja yksityissektorin tehtävä.

4.7.3

Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston tulisi voida hyödyntää sekä eurooppalaista verkko- ja tietoturvallisuuden verkkoa (European Network and Information Security Network) yhteisten toimien järjestämiseksi että tietoturvaa varten perustettavaa monikielistä EU:n portaalia kohdennetun ja interaktiivisen tiedotuksen varmistamiseksi. Tiedotuksessa tulisi eri-ikäisiä yksittäisiä käyttäjiä ja pk-yrityksiä ajatellen käyttää yksinkertaista kieltä.

Bryssel 16. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Verkko- ja tietoturva: ehdotus eurooppalaiseksi lähestymistavaksi ”(EYVL C 48, 21.2.2002, s. 33).

(2)  Vaikutustenarviointi ei ole samanarvoinen kuin strategia-asiakirja.

(3)  YK 27.3.2006, suositukset N:ro 57 ja 58. Tunisin päätösasiakirja N:o 15.

(4)  Ks. Emerging technologies in the context of security CCR — Kansalaisten suojelun ja turvallisuuden tutkimuslaitos, strategisia tutkimuksia, syyskuu 2005, Euroopan komissio,

http://serac.jrc.it.

(5)  i2010: A Strategy for a Secure Information Society. Tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosasto, Fact sheet 8 (kesäkuu 2006),

http://ec.europa.eu/information_society/doc/factsheets/001-dg-glance-en.pdf.

(6)  Proceedings of the First International Conference on Availability, Reliability and Security (ARES'06) — volume 00 ARES 2006 Julkaisija: IEEE Computer Society.

(7)  Spam = ei-toivottua sähköistä viestintää, jolla on kaupallisia tarkoitusperiä. Käsitteen alkuperäinen merkitys on spiced pork and ham, eräänlainen säilyketölkeissä saatava liha, joka oli hyvin suosittua toisen maailmansodan aikana ja josta tuli yksi tärkeimmistä yhdysvaltalaisten joukkojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan väestön ravinnonlähteistä. Spamia ei säännöstelty, ja lopulta siihen kyllästyttiin vuosien syömisen jälkeen, jolloin käsite sai kielteisen merkityksen.

(8)  Tietokonevirus on haittaohjelmiin kuuluva tietokoneohjelma, joka kykenee aktivoiduttuaan saastuttamaan tiedostoja ja monistamaan itseään yleensä ilman, että käyttäjä on tästä tietoinen. Virukset voivat olla enemmän tai vähemmän haitallisia käyttöjärjestelmälle, mutta parhaassakin tapauksessa ne syövät koneen tehoa kuluttamalla RAM-muistia, keskusyksikön muistia ja kiintolevyllä olevaa tilaa

(www.wikipedia.org/wiki/Virus_informatico).

(9)  Worm = leviämään kykenevä haittaohjelma. Sähköpostimato on tuhoava hyökkäys verkkoon. Se kerää kaikki sähköpostiohjelman (esim. MS Outlook) sähköpostiosoitteet ja lähettää niihin satoja sähköpostiviestejä, jotka sisältävät saman madon kätkettynä liitetiedostoon.

(10)  Spyware = tietokoneohjelma, joka kerää tietoja käyttäjän selailemista Internet-osoitteista ja asentuu tietokoneeseen ilmoittamatta ja ilman käyttäjän tietoa, lupaa tai valvontaa.

(11)  GRID infoware = mahdollistaa useiden fyysisesti hajautettujen resurssien (kuten suurtehotietokoneet, tietokoneklusterit, tallennusjärjestelmät, tietolähteet, välineet ja henkilöt) yhteiskäytön, valinnan ja yhdistämisen ja kokoaa ne yhdeksi yhtenäiseksi resurssiksi erittäin monimutkaisia laskutoimituksia ja intensiivistä tietojenkäsittelyä varten.

(12)  Phishing = tietotekniikassa phishing tarkoittaa murtautumistekniikkaa, jonka avulla päästään käsiksi henkilökohtaisiin ja luottamuksellisiin tietoihin tarkoituksena varastaa sähköinen henkilöllisyys käyttämällä aidoilta vaikuttavia mutta väärennettyjä sähköpostiviestejä.

(13)  Piracy = laittomien kopioijien käyttämä termi ohjelmalle, josta on poistettu kopiointisuoja ja joka on saatavilla Internetissä imurointia varten.

(14)  KOM(2001) 298 lopullinen.

(15)  Ks. alaviite 1.

(16)  Multivariate Statistical Analysis for Network Attacks Detection. Guangzhi Qu, Salim Hariri* — 2005 USA, Arizona

Internet Technology Laboratory, ECE Department, The University of Arizona, http://www.ece.arizona.edu/~hpdc

Mazin Yousif, Intel Corporation, USA. Analyysin osarahoittaja on Intel Corporation IT R&D Council.

(17)  KOM(2006) 251, 31.5.2006.

(18)  Ks. KOM(2006) 251, kohdan 3 toiseksi viimeinen kappale.

(19)  Ks. seuraavat asiakirjat:

ETSK:n lausunto ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleisesti saatavilla olevien sähköisen viestinnän palvelujen yhteydessä käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta ”(EUVL C 69, 21.3.2006, s. 16).

ETSK:n lausunto ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — i2010 — kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta ”(EUVL C 110, 9.5.2006, s. 83).

ETSK:n lausunto ”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman perustamisesta ”(EUVL C 157, 28.6.2005, s. 136).

ETSK:n lausunto ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Verkko- ja tietoturva: ehdotus eurooppalaiseksi lähestymistavaksi ”(EYVL C 48, 21.2.2002, s. 33).

(20)  Ks. alaviite 19 kohta 3.

(21)  Ks. edellinen alaviite.

(22)  ETSI, European Telecomunications Standards Institute, etenkin 16. ja 17. tammikuuta 2006 järjestetty seminaari. ETSI on muun muassa määritellyt laittoman kuuntelun (TS 102 232; 102 233; 102 234), langattomat internetliittymät (TR 102 519) ja sähköiset allekirjoitukset sekä kehittänyt turva-algoritmeja GSM-, GPRS- ja UMTS-liittymiä varten.

(23)  Pääosastojen välinen turvallisuuskeskus voitaisiin rahoittaa seitsemänteen TTK-puiteohjelmaan kuuluvaan erityisohjelmaan ”Yhteistyö ”sisältyvän tietoyhteiskunnan teknologioiden painopistealueen tai Euroopan turvallisuustutkimusohjelman (ESRP) yhteydessä.

(24)  Ks. EU:n seitsemäs TTK-puiteohjelma, erityisohjelma ”Yhteistyö”; temaattinen painopiste ”turvallisuustutkimus”, jonka määrärahat vuosina 2007-2013 ovat 1,35 miljardia euroa.

(25)  KOM(2005) 576 lopullinen, 17.11.2005.

(26)  Ks. alaviite 19, kohta 2.

(27)  Ks. alaviite 19 kohta 4.

(28)  Ks. direktiivi 97/66/EY henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla (EYVL L 24, 30.1.1998).

(29)  Ranskaksi pollupostage.

(30)  Ks. ETSK:n lausunnot aiheista ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköisen viestinnän verkkoihin ja niihin liittyviin toimintoihin pääsystä ja niihin yhteenliittämisestä ”(EYVL C 123, 25.4.2001, s. 50), ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköistä kaupankäyntiä sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista ”(EYVL C 169, 16.6.1999, s. 36) ja ”Sähköisen kaupankäynnin vaikutukset yhtenäismarkkinoihin (SMO) ”(EYVL C 123, 25.4.2001, s. 1).

(31)  Ks. alaviite 19 kohta 1.


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/27


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta”

(2007/C 97/10)

Euroopan komissio päätti 29. kesäkuuta 2006 EY:n perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta ”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. tammikuuta 2007. Esittelijä oli Thomas McDonogh.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossa (helmikuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 139 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Taustaa

1.1   Tiivistelmä

Tiedonannossa kerrotaan sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmään kuuluvien direktiivien (1) toimivuudesta. Siinä verrataan saavutettuja tuloksia järjestelmälle asetettuihin tavoitteisiin ja kartoitetaan alueita, joilla tarvitaan muutoksia. Ehdotettuja muutoksia käsitellään tiedonantoon liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (2). Tiedonantoon liittyvässä vaikutustenarvioinnissa (3) esitetään useampia tarkasteltuja vaihtoehtoja, joiden pohjalta on päädytty tiedonannossa esitettyihin päätelmiin.

1.2   Järjestelmän rakenne

Laajan kasvu- ja työllisyysstrategian keskeisiin haasteisiin (4) kuuluu tavoite, jonka mukaan unioniin on luotava yhtenäinen eurooppalainen tietoalue ja siihen liittyvät avoimet ja kilpailukykyiset sisämarkkinat. Sähköinen viestintä tukee koko talouselämää, ja sähköistä viestintää edistetään EU:ssa yhteisellä sääntelyjärjestelmällä, joka tuli voimaan vuonna 2003.

Järjestelmä muodostaa yhtenäisen ja yhteisen säännöstön, jota sovelletaan kaikkeen sähköiseen viestintään, olipa se langatonta tai langallista, dataa tai ääntä, Internetiin perustuvaa tai piirikytkentäistä taikka henkilökohtaista tai joukkoviestintää (5). Järjestelmän tavoitteena on edistää sähköisen viestinnän markkinoiden kilpailua, parantaa sisämarkkinoiden toimintaa ja suojella unionin kansalaisten etuja (6).

Sääntelyjärjestelmään sisältyvien säädösten pääkohdat voidaan tiivistää seuraavasti:

Puitedirektiivissä säädetään sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen unionitason sääntelyn pääperiaatteista, tavoitteista ja menettelyistä.

Käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä koskevassa direktiivissä säädetään menettelyistä ja periaatteista, jotka koskevat kilpailua edistävien käyttöoikeus- ja yhteenliittämisvaatimusten asettamista operaattoreille, joilla on huomattavaa markkinavoimaa.

Valtuutusdirektiivissä säädetään yleisvaltuutusjärjestelmästä, joka korvaa yksittäiset tai ryhmäluvat, helpottaa markkinoille pääsyä ja keventää operaattorien hallinnollista taakkaa.

Yleispalveludirektiivissä asetetaan vähimmäisvaatimukset kohtuuhintaisten sähköisen viestinnän peruspalvelujen saatavuudelle ja taataan sähköisen viestinnän palvelujen käyttäjien ja kuluttajien perusoikeudet.

Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä säädetään yksityisyyden ja henkilötietojen suojaamisesta yleisissä viestintäverkoissa tapahtuvan viestinnän yhteydessä.

Komission kilpailudirektiivillä vahvistetaan perustamissopimuksen 86 artiklaan perustuvia oikeudellisia toimenpiteitä, joiden avulla televiestintäalan kilpailua on vapautettu. (Aihetta ei käsitellä tämän uudelleentarkastelun yhteydessä.)

Komission suosituksessa merkityksellisistä markkinoista luetellaan 18 osamarkkinaa, joita kansallisten sääntelyviranomaisten tulee tarkastella.

Lisäksi komissio on tehnyt radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän perustamista koskevan päätöksen (2002/622/EY), jonka avulla pyritään varmistamaan taajuuksien saatavuus ja tehokas käyttö sisämarkkinoilla.

1.3   Sääntelyjärjestelmän arviointi — tavoitteiden saavuttaminen

Markkinakehitys

Siitä alkaen, kun markkinat avattiin kokonaan kilpailulle vuonna 1998, käyttäjät ja kuluttajat ovat hyötyneet enemmästä valinnanvarasta, alentuneista hinnoista sekä innovatiivisista tuotteista ja palveluista. ICT-alan markkina-arvo vuonna 2005 oli 614 miljardia euroa (7). Makrotalouden näkökulmasta tieto- ja viestintäteknologia lisää myös kaiken kaikkiaan Euroopan talouden tuottavuuden kasvua ja kilpailukykyä ja on siis kasvua ja työpaikkojen luomista edistävä tekijä.

Sidosryhmien kuuleminen

Komission lausuntokierroksella saaduissa vastauksissa (8) suhtauduttiin yleensä myönteisesti sääntelyjärjestelmän vaikutuksiin. Kuluttajat ja elinkeinoelämää edustavat ryhmät kannattivat sääntelyjärjestelmässä sovellettua lähestymistapaa mutta arvostelivat järjestelmän täytäntöönpanoa. Monet kehottivat yksinkertaistamaan markkina-analyyseissä sovellettavia menettelyjä ja suhtautuivat kaiken kaikkiaan myönteisesti radiotaajuusalan yhdenmukaistamista koskeviin uusiin institutionaalisiin järjestelyihin (9).

Innovointi, investoinnit ja kilpailu

Alan investoinnit ovat viime vuosina olleet Euroopassa suuremmat kuin muualla maailmassa (45 miljardia euroa vuonna 2005) (10). Tärkein investointeja liikkeelle paneva voima on kilpailu. Eniten investointeja ovat houkutelleet sellaiset maat, jotka ovat soveltaneet EU:n sääntelyjärjestelmää tehokkaasti ja kilpailua edistävästi (11). Laajakaistan käyttö näyttää olevan yleisintä sellaisissa maissa, joissa kilpailu vakiintuneiden operaattoreiden ja kaapelioperaattoreiden välillä on voimakasta (12).

Tiivistelmä

Hallinnointia tehostamalla voitaisiin komission näkemyksen mukaan hyödyntää radiotaajuuksien potentiaali kaikilta osin, mikä edistäisi innovatiivisten, monipuolisten ja kohtuuhintaisten palvelujen tarjontaa unionin kansalaisille ja parantaisi Euroopan ICT-teollisuuden kilpailukykyä. Muilta osin komissio katsoo, että investointeja, innovointia ja markkinakehitystä voidaan edistää parhaiten sääntelyjärjestelmän periaatteiden ja joustavien sääntelyvälineiden avulla, kunhan niitä sovelletaan täysimääräisesti ja tehokkaasti.

1.4   Ehdotetut muutokset

Nykyinen sääntelyjärjestelmä on tuonut merkittäviä hyötyjä, mutta useita siihen kuuluvia alueita on tarkistettava, jotta järjestelmä olisi toimiva myös tulevan vuosikymmenen ajan. Suurimmat muutostarpeet ovat seuraavissa kahdessa kysymyksessä:

radiotaajuuksien hallinnointia koskevan komission toimintalinjan soveltaminen sähköiseen viestintään (toimintalinja määritettiin syyskuussa 2005 annetussa tiedonannossa (13))

ennakkosääntelyn alaisten markkinoiden analyyseihin liittyvien menettelyjen keventäminen.

Näiden kahden lisäksi komissio on määrittänyt muita muutoksia, joiden tavoitteena on

vakiinnuttaa yhtenäismarkkinat

vahvistaa kuluttajien ja käyttäjien etua

parantaa turvallisuutta ja

poistaa vanhentuneet säännökset.

Puheena olevassa tiedonannossa ja siihen liittyvässä valmisteluasiakirjassa (14) esitellään komission analyysi ja ehdotuksia muutoksiksi.

2.   Johdanto

2.1

Komitea kannattaa suurelta osin komission ehdotuksia sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta. Komitea panee myös merkille, että komissio on tehnyt uudelleentarkastelun aikana mittavan työn: asiantuntijaselvitysten ja kaikkien sidosryhmien kuulemisten anti on tiivistetty suosituksiin, jotka esitetään tiedonannossa sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta (KOM(2006) 334 lopullinen) sekä siihen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SEC(2006) 816). Komitea pyytää kuitenkin komissiota ottamaan huomioon käsillä olevan lausunnon sisältämät varaukset ja suositukset.

2.2

Sääntelyjärjestelmä tulee sovittaa yhteen tieto- ja viestintätekniikan (ICT) alan kehittämisstrategian kanssa, ja sen tulee auttaa pitämään yllä sähköisen viestinnän ratkaisevan tärkeää asemaa unionin talous- ja yhteiskuntaelämässä. Komitea puoltaakin voimakkaasti järjestelmän uudelleentarkastelun tavoitteita, jotka koskevat aloitteen ”i2010 — eurooppalainen tietoyhteiskunta 2010” (15) edistämistä. Siinä esitetään, miten tieto- ja viestintätekniikan ala voi edistää kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä Lissabonin strategian mukaisesti. Komitea toteaa erityisesti, että sääntelyjärjestelmä on tärkeä seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi: kohtuuhintaisia ja turvallisia laajakaistayhteyksiä, rikasta ja monipuolista sisältöä ja digitaalipalveluja tarjoavan yhtenäisen eurooppalaisen tietoalueen luominen, maailmanluokkaa olevan tutkimustoiminnan ja innovoinnin takaaminen ICT:n alalla kuromalla umpeen Euroopan tärkeimpien kilpailijoiden etumatka sekä tietoyhteiskunta, joka edistää osallisuutta, tarjoaa laadukkaita julkisia palveluja ja parantaa elämänlaatua.

2.3

Komitea panee merkille, että järjestelmä on ollut menestys käyttöönotostaan lähtien. On syntynyt yleiseurooppalaista televiestintäteollisuutta, palveluja koskeva kilpailu on lisääntynyt useilla markkinoilla, innovaatiotoiminta on vilkasta, ja EU:n alueen televiestintäpalvelujen todelliset kustannukset ovat pienentyneet. Komitea toteaa myös, että markkinainvestoinnit ovat lisääntyneet viime vuosina ja että Eurooppa on ohittanut Yhdysvallat sekä Aasian ja Tyynenmeren alueen investointien määrässä. Investointiaste on ollut korkein niissä maissa, jotka ovat alkaneet soveltaa järjestelmää määräajassa ja tehokkaasti, mikä osoittaa järjestelmän vaikuttavan myönteisesti. Myönteisistä vaikutuksista huolimatta komitea huomauttaa, että digitaalinen kahtiajako on edelleen syventynyt kaikkialla Euroopassa.

2.4

ETSK kiinnittää komission huomiota aiempiin lausuntoihinsa (16), joissa komitea ilmaisee kannattavansa sääntelyjärjestelmää ja esittää suosituksia siitä, miten toimia sähköisen viestinnän alan kehittämiseksi ja kasvattamiseksi voitaisiin parantaa ja i2010-strategiaa edistää.

Käsillä olevassa lausunnossa komitea esittää huomioita erityisen ongelmallisista alueista ja antaa suosituksia.

3.   Suositukset

3.1

Sääntelyn yleisperiaatteena olevan yleisen edun — yleisen hyödyn — tulisi olla etusijalla yksityiseen ja yritysten etuun nähden. Komitean mielestä markkinat eivät yksin pysty kunnolla sääntelemään itseään yleistä hyötyä ajatellen. Tarvitaan siis vahva sääntelyjärjestelmä, jonka avulla ajetaan laajojen kansalaisjoukkojen etuja Lissabonin strategian mukaisesti.

3.2

Euroopan unionin tulisi siirtyä taajuuksien hallinnoinnissa mahdollisimman nopeasti kohti nykyistä markkinavetoisempaa lähestymistapaa, jossa markkinatoimijoilla on yhä paremmat toimintamahdollisuudet, taajuuksien jälleenmyynti on laajempaa ja taajuusalueiden myöntämiseen liittyy entistä vähemmän jäsenvaltioiden byrokraattista määräysvaltaa. Tässä yhteydessä pitää kuitenkin ottaa asianmukaisesti huomioon kohdassa 3.1 esitetty varaus.

3.3

Tulisi perustaa Euroopan radiotaajuusvirasto, joka laatisi yhtenäisen, integroidun ja yleiseurooppalaisen taajuuksienhallinnointijärjestelmän.

3.4

Samanaikaisesti kun 7 artiklan mukaisen menettelyn ilmoitusvaatimuksia höllennetään, komission tulisi valvoa yhä tiiviimmin kansallisten sääntelyviranomaisten toteuttamia sääntelytoimenpiteitä tarjonnan monipuolisuuden lisäämiseksi.

3.5

Komission tulisi kunnioittaa eri jäsenvaltioiden markkinoiden olosuhde-eroja sekä kansallisten viranomaisten erityistä asiantuntemusta kyseisistä olosuhteista. Komitea suhtautuukin erittäin varauksellisesti ehdotukseen komission veto-oikeudesta 7 artiklan mukaisessa menettelyssä ja korostaa, että tällaisten valtuuksien käytössä tulee noudattaa äärimmäistä varovaisuutta.

3.6

Komitea on huolissaan siitä, että suurten monikansallisten palveluntarjoajien ja verkko-operaattorien liiallinen painoarvo sääntelyjärjestelmässä saattaa johtaa oligopolien syntymiseen. Sääntelyjärjestelmässä tulee ottaa tämä huoli asianmukaisesti huomioon, eikä monikansallisten yhtiöiden tulisi saada järjestelmässä epäoikeudenmukaista etua.

3.7

Komission tulisi hyödyntää nykyistä enemmän viestintäkomiteaa ja radiotaajuuskomiteaa sekä Euroopan sääntelyviranomaisten ryhmää ja radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevää ryhmää vauhdittaakseen sisämarkkinoiden kehitystä, toimintalinjojen yhdenmukaistamista ja sääntelyn yhtenäistämistä.

3.8

Jotta kuluttajat saisivat korkeatasoista tietoa palvelutarjonnasta, komitea ehdottaa, että kansallisia sääntelyviranomaisia kannustettaisiin ottamaan käyttöön verkkotyökaluja, joiden avulla kuluttajien on entistä helpompi vertailla markkinoilla kilpailevien tuottajien sähköisen viestinnän tarjontaa (palveluja ja hintoja).

3.9

Vuonna 2007 julkaistavaksi ehdotetussa vihreässä kirjassa yleispalvelusta tulisi ottaa huomioon, että yhä suureneva ero EU:n kehittyneimpien ja heikoimmin kehittyneiden alueiden perusrakenteissa ja palveluissa tulee kuroa umpeen. Ellei eroa pyritä käytettävissä olevia välineitä koskevan analyysin perusteella ja sovitussa määräajassa poistamaan yleispalveluvelvoitteen avulla, on löydettävä vaihtoehtoisia keinoja, joita voisivat olla EU:n rakennerahastovaroista tuettavat kansalliset investointiohjelmat.

3.10

Komitea katsoo, että laajakaistayhteyksien saatavuus olisi sisällytettävä yleispalvelun määritelmän soveltamisalaan, sillä laajakaistapalvelujen merkitys taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle kasvaa jatkuvasti (17).

3.11

Lisäksi komitea toistaa aihetta ”Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen ”koskevassa lausunnossa (18) esittämänsä suosituksen: komission tulisi määritellä laajakaistan määritelmään sovellettavat vähimmäissiirtonopeus ja palvelun laatuvaatimukset.

3.12

Komitea kehottaa komissiota suunnittelemaan yhdessä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa yhteisön laajuisesti sovellettavan seuraamusjärjestelmän sähköisen viestinnän turvallisuuteen kohdistuvia rikoksia varten. Lisäksi tulisi pohtia mekanismeja, joiden avulla edistettäisiin EU:n laajuista kuluttajien (henkilökohtaista tai kollektiivista) oikeutta puolustautua yksittäisiä rikkomustentekijöitä vastaan nopean oikeudellisen menettelyn avulla.

3.13

Sääntelyjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien toimien lisäksi komitea kehottaa komissiota hankkimaan järjestelmällisesti tietoa EU:n ulkopuolella toimivien rikollisten tekemistä tietoturvarikoksista, kuten roskapostin lähettämisestä, verkkourkinnasta ja hakkeroinnista, ja etsimään parannuskeinoja hallitusten välisellä tasolla.

4.   Huomioita

4.1   Sääntelyjärjestelmän ja uudelleentarkastelun tukeminen

4.1.1

Yhtenäisten ja yleiseurooppalaisten markkinoiden luominen sähköisille viestintäverkoille ja -palveluille edellyttää kunnollista sääntelyjärjestelmää, jotta voidaan nivoa yhteen monisyiset poliittiset ja sosioekonomiset tekijät, jotka vaativat yhdenmukaistamista. Nykyinen järjestelmä on osoittautunut tehokkaaksi, sillä sen avulla Eurooppaan on luotu kilpailukykyiset, innovatiiviset ja nopeasti kasvavat viestintäpalvelujen markkinat. Samalla on kuitenkin ilmoitettu, että tarkoituksena on sovittaa yhteen palveluntarjoajien, kuluttajien ja jäsenvaltioiden edut.

4.1.2

Järjestelmää on sovellettu kolmen vuoden ajan, ja nyt sitä on aika tarkistaa saatujen kokemusten ja tulevien haasteiden mukaisesti. Uudelleentarkastelua on pohjustettu laajasti komission analysoimien asiantuntijaselvitysten (19) ja kaikki sidosryhmät kattavan kuulemisprosessin avulla. Komission ehdotuksista näkyy, että kaikkia osatekijöitä on punnittu.

4.1.3

Tiedonannossa ja siihen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ehdotetut muutokset vallitsevaan sääntelyjärjestelmään ovat tasapainoisia ja tarkoituksenmukaisia.

4.1.4

Komitea panee merkille ehdotukset, jotka koskevat eräiden vanhentuneiden säännösten poistamista järjestelmästä.

4.2   Taajuuksien hallinnointi

4.2.1

Radiotaajuuksien merkitys tuotannontekijänä sähköisten viestintäpalvelujen ja -verkkojen (kuten matkaviestinnän, langattoman ja satelliittiviestinnän, televisio- ja radiolähetystoiminnan) ja muiden sovellusten (lyhyen kantaman laitteet, puolustustarkoitukset, liikenne, radiopaikannus ja GPS/Galileo-satelliittijärjestelmä) yhteydessä on kasvanut räjähdysmäisesti viimeksi kuluneina kymmenenä vuonna. Radiotaajuuksista riippuvaisten palvelujen kokonaisarvoksi EU:ssa arvioidaan yli 200 miljardia euroa eli 2-2,5 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta.

4.2.2

Koska suurin osa taajuuksista on jo myönnetty tiettyyn käyttöön tai tietyille käyttäjille, uudelleenjako tapahtuu aina nykyisten käyttäjien kustannuksella. Radiotaajuuspolitiikassa on otettava huomioon sähköisen viestinnän tarpeet mutta myös kaikki muut taajuuksien käyttöalat, joihin kuuluvat mm. tutkimus, ilmailu, meriliikenne, avaruus, audiovisuaaliala (sisältö), puolustusteollisuus, kaukokartoitus, lääketiede, osallistaminen, liikenneturvallisuus ja tieteellinen käyttö. Radiotaajuuksiin tukeutuvat toimintalinjat ovat yhä kehittyneempiä, ja ne laaditaan samalla koko Euroopan unionille.

4.2.3

Tekniikan nopea kehitys yhdistettynä lähetysten digitalisointiin ja viestintäpalvelujen keskinäiseen lähentymiseen on hämärtänyt radioliityntäalustojen ja sellaisten palvelujen välistä yhteyttä, joihin radiotaajuuksien hallinnointi on perinteisesti pohjautunut.

4.2.4

Teknisten innovaatioiden ansiosta radiotaajuuksien eri käyttäjien välisten häiriöiden riskiä voidaan pienentää huomattavasti, taajuuksien varaamiseen yksinomaan tietylle käyttäjälle on aiempaa pienempi tarve ja yleisvaltuutusten käyttöä voidaan laajentaa liittämällä niihin taajuuksien käyttöä koskevia lievähköjä teknisiä rajoituksia. Tällaisten innovatiivisten tekniikoiden avulla voitaisiin siis madaltaa taajuuksien käytön esteitä ja lisätä niiden tehokasta käyttöä.

4.2.5

EU:ssa tulee tarkistaa perinpohjaisesti taajuuksienhallinnointimekanismeja, sillä nopeasti kehittyvien sähköisen viestintäpalvelun tekniikoiden johdosta yleiseurooppalaisten taajuuksien kysyntä on valtavaa ja siihen tulee voida vastata. Yhtä lailla tärkeää on taata, että tarvittavia taajuuksia on saatavilla muille ratkaisevan tärkeille sovelluksille.

4.2.6

Käytännössä ei voida olettaa, että taajuuksien jakoa hallinnoivat eurooppalaiset sääntelyviranomaiset, joita on useita erilaisia, pystyisivät laatimaan Euroopalle yhtenäisen taajuusjärjestelmän. Järkevintä on valtuuttaa keskusvirasto — Euroopan radiotaajuusvirasto — koordinoimaan, ohjaamaan ja valvomaan tämän merkittävän resurssin hallinnointia. Koska viraston toiminta liittyy läheisesti kansalaisten perusoikeuksiin, sen olisi raportoitava toiminnastaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.2.7

Kaupallisiin etuihin perustuvaa radiotaajuuksien kauppaa tulisi säännellysti vapauttaa, jotta sähköisen viestinnän käytössä olevia kaupallisia taajuusalueita käytettäisiin tehokkaasti tarkoituksiin, jotka ovat taloudellisesti tuottavimpia.

4.3   Sisämarkkinat ja kilpailu

4.3.1

Sisämarkkinoiden luominen on yksi keskeisistä voimista, jotka edistävät Euroopan vaurauden kasvua ja elämänlaadun parantumista. Sisämarkkinoiden sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja on edistänyt sääntelyjärjestelmän muodostama poliittinen kehikko, jossa yhdistyvät opastus, ohjaus ja valvonta. Samalla kun tähän on päästy, on myös otettu huomioon kunkin jäsenvaltion erilaiset olosuhteet ja haasteet. Lisäksi on kannustettu lisäämään kilpailua sekä investointeja verkkoihin ja palveluihin.

4.3.2

Sisämarkkinoita luotaessa tulisi aina varmistaa, että yleinen etu — yleinen hyöty — on etusijalla yksityiseen ja yritysten etuun nähden. Markkinat eivät yksin pysty kunnolla sääntelemään itseään yleistä hyötyä ajatellen. Näin on erityisesti silloin, kun on kyse palvelujen laadusta tai kun kilpailu on heikkoa. Tarvitaan siis vahva sääntelyjärjestelmä, jonka avulla ajetaan laajojen kansalaisjoukkojen etuja Lissabonin strategian mukaisesti sekä varmistetaan, että kansalaisten saatavilla on parasta mahdollista teknologiaa parhaaseen mahdolliseen hintaan.

4.3.3

Suurin osa palveluntarjoajista ja verkko-operaattoreista toimii yhden jäsenvaltion markkinoilla. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että suurten monikansallisten palveluntarjoajien ja verkko-operaattorien liiallinen painoarvo sääntelyjärjestelmässä saattaa johtaa oligopolien syntymiseen ja siihen, että muutamat suuret yhtiöt hallitsevat EU:n markkinoita. Sääntelyjärjestelmässä tulee ottaa tämä huoli asianmukaisesti huomioon, eikä monikansallisten yhtiöiden tulisi saada järjestelmässä epäoikeudenmukaista etua kansallisten operaattorien kustannuksella.

4.3.4

Sähköisen viestinnän sisämarkkinat saatettaisiin saada nopeammin ja suoremmin toteutetuiksi täysimääräisesti, jos alalla olisi pankkialan mallin mukaan keskitetty eurooppalainen sääntelyviranomainen. Se, ettei kansallisten sääntelyviranomaisten asiantuntemusta ja harkintakykyä enää hyödynnettäisi nykyiseen tapaan, voisi kuitenkin heikentää joidenkin maiden asemaa, ja kansallinen vastustus saattaisi haitata sisämarkkinoiden täysimääräistä toteutumista.

4.3.5

Toistaiseksi paras ratkaisu on vahvistaa nykyistä hajautettua sääntelyjärjestelmää siten, että komissio hyödyntää jo olemassa olevia komiteoita ja poliittisia neuvonantorakenteita yhä enemmän. On parempi sopia yhteisestä lähestymistavasta kuin yrittää ajaa läpi yleisratkaisua, jonka pitäisi soveltua kaikille.

4.3.6

Vaikka asia ei kuulukaan sääntelyjärjestelmän soveltamisalaan, komitea ilmaisee huolensa siitä, että huonolaatuinen mediasisältö saattaa lisääntyä epäsuotavasti, kun sähköisissä viestintäverkoissa tarjottavien kansainvälisten mediapalvelujen määrä kasvaa nopeasti. Komission tulisi pohtia, millä tavoin EU:n politiikalla voitaisiin tukea korkealaatuisen ja etenkin EU:n kulttuurista monipuolisuutta ilmentävän mediasisällön tuottamista ja levittämistä.

4.4   Kuluttajien oikeudet

4.4.1

Kun saatavilla olevat palvelut monipuolistuvat ja markkinoille tulee uusia yleiseurooppalaisia palveluja, kuluttajien on tärkeää saada riittävästi tietoa valintojen tekemiseksi. Palvelujen laadun ja selkeiden hintojen takaamiseksi kuluttajien on saatava korkealaatuista tietoa kilpailevista tarjouksista. Kuluttajien oikeuksia koskeva lainsäädäntö tulee lisäksi pitää ajan tasalla, jotta se pystyy vastaamaan markkinoiden uusiin liikkeisiin. Komitea ehdottaa, että kansallisia sääntelyviranomaisia kannustettaisiin ottamaan käyttöön standardoituja arviointiperusteita sisältäviä verkkotyökaluja, joiden avulla kuluttajien on entistä helpompi vertailla markkinoilla kilpailevien tuottajien sähköisen viestinnän tarjontaa (palveluja ja hintoja).

4.4.2

Komitea toteaa, että yleispalveludirektiivi kaipaa ajantasaistusta, ja pitää tervetulleena komission ehdotusta julkaista ensi vuonna keskusteluasiakirja vihreän kirjan muodossa. Heikosti kehittyneiden alueiden asukkaat eivät kuitenkaan saa joutua vielä huonompaan asemaan sen johdosta, että määräävässä asemassa olevilta palveluntarjoajilta poistetaan yleispalveluvelvoitteita. Digitaalisesta kahtiajaosta tulee vielä nykyistäkin pahempi ongelma, kun liiketoiminnan uudet mallit vievät siihen suuntaan, että nopean laajakaistayhteyden käyttäjille tarjotaan yhä enemmän verkko-tv-palveluja.

4.4.3

Jos päädytään siihen, ettei yleispalveluvelvoite enää ole oikeudenmukainen tai käyttökelpoinen tapa taata keskeisten modernien sähköisen viestinnän palvelujen (esim. laajakaistapalvelujen) saanti, tulee digitaalisen kahtiajaon umpeen kuromiseksi löytää vaihtoehtoisia rahoitusmekanismeja, joita voisivat olla EU:n rakennerahastot.

4.5   Turvallisuus

4.5.1

Komitea viittaa lausuntoonsa turvallisen tietoyhteiskunnan strategiaa koskevasta asiakirjasta KOM(2006) 251 ja näkemykseensä siitä, että yhteisön aloitteita yhdistämään tarvitaan integroitu tietoturvastrategia.

4.5.2

Sähköisten viestintäverkkojen turva-aukot heikentävät huomattavasti kuluttajien luottamusta ja halua käyttää palveluja. Ne voivat myös vaarantaa EU:n kansalaisten oikeuden yksityisyyden suojaan. Komission tulee toimia tarmokkaasti verkkojen turvallisuuden ja kansalaisten oikeuksien suojaamiseksi. Komitea on tyytyväinen toimenpiteisiin, joita sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelua koskevassa asiakirjassa ehdotetaan näiden seikkojen korjaamiseksi.

4.5.3

Sähköisen viestinnän turvallisuus on olennaisen tärkeää tietoteknologian ja siihen liittyvien palvelujen käyttöönoton ja kasvun kannalta. Kaikkialla EU:ssa tulee langettaa ankaria seuraamuksia, jotta kyseisenlaiset rikokset eivät heikentäisi kuluttajien luottamusta ja viivästyttäisi tietoyhteiskunnan kehitystä. Komitea kehottaa komissiota suunnittelemaan yhdessä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa koko yhteisössä sovellettavan seuraamusjärjestelmän sähköisen viestinnän turvallisuuteen kohdistuvia rikoksia varten. Lisäksi tulisi pohtia mekanismeja, joiden avulla edistettäisiin kuluttajien oikeutta puolustautua rikkomustentekijöitä vastaan.

4.5.4

Sen lisäksi, että turvaongelmia aiheutuu EU:ssa oleskelevien henkilöiden toiminnasta, eurooppalaisia verkkoja ja unionin kansalaisia vastaan hyökätään päivittäin myös unionin ulkopuolelta. Tällaisten hyökkäysten tekijöiden kiinni saamiseksi tulisi tehdä kaikki voitava. Tähän sisältyy myös se, että valtiot, joista hyökkäyksiä tehdään, tulee saattaa vastuuseen aiheuttamastaan vahingosta.

Bryssel 16. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Direktiivit 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY, 2002/22/EY (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 7) ja 2002/58/EY (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(2)  SEC(2006) 816.

(3)  SEC(2006) 817.

(4)  KOM(2005) 24, 2.2.2005.

(5)  Kaupalliset sisältöpalvelut — kuten tietoyhteiskunnan palvelut ja joukkoviestintä —, joita voidaan tarjota viestintäinfrastruktuurin välityksellä, kuuluvat muiden yhteisön säädösten soveltamisalaan (esim. direktiivi 2000/31/EY sähköisestä kaupankäynnistä ja televisio ilman rajoja -direktiivi 89/552/ETY). Teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin 2000/31/EY mukaan tietoyhteiskunnan palveluilla tarkoitetaan kaikkia etäpalveluina sähköisessä muodossa palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavia palveluja, joista tavallisesti maksetaan korvaus (johdanto-osan 17. perustelukappale).

(6)  KOM(2003) 784 lopullinen.

(7)  KOM(2006) 68, 20.2.2006.

(8)  Vastauksiin voi tutustua osoitteessa

http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/info_centre/documentation/public_consult/review/index_en.htm.

(9)  Radiotaajuuksia koskeva päätös N:o 676/2002/EY mahdollistaa radiotaajuuksien käytön ehtojen teknisen yhdenmukaistamisen (radiotaajuuskomitean välityksellä); radiotaajuuspolitiikan strateginen neuvonta hoidetaan radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän välityksellä.

(10)  Ks. alaviite 6.

(11)  London Economics yhteistyössä PricewaterhouseCoopersin kanssa Euroopan komission tietoyhteiskunnan ja viestimien pääosaston toimeksiannosta: selvitys An Assessment of the Regulatory Framework for Electronic CommunicationsGrowth and Investment in the EU e-Communications Sector (julkaistaan myöhemmin).

(12)  Ks. tiedonantoon liittyvä komission yksiköiden valmisteluasiakirja, tekstijakso 2.

(13)  KOM(2005) 411, 6.9.2005.

(14)  SEC(2006) 816.

(15)  KOM(2005) 229 lopullinen, ks.

http://ec.europa.eu/information_society/eeurope/i2010/i2010/index_en.htm.

(16)  ETSK:n lausunnot mm. seuraavista aiheista:

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle — Sähköistä liiketoimintaa koskevien politiikkojen mukauttaminen muuttuvassa ympäristössä: GoDigital-aloitteen opetukset ja tulevaisuuden haasteet, EUVL C 108, 30.4.2004, s. 23

Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman perustamisesta, EUVL C 157, 28.6.2005, s. 136

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Nopeiden yhteyksien Eurooppa: sähköisen viestinnän viimeaikainen kehitys, EUVL C 120, 20.5.2005, s. 22

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — i2010 — kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta, EUVL C 110, 9.5.2006, s. 83

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Esteetön tietoyhteiskunta (eAccessibility), EUVL C 110, 9.5.2006, s. 26

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen, CESE 1181/2006

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Turvallisen tietoyhteiskunnan strategia — Lisää vuoropuhelua, yhteistyötä ja vaikutusmahdollisuuksia, R/CESE 1474/2006 (valmisteilla).

(17)  Komission asiakirja KOM(2005) 203 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla.

(18)  Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen, CESE 1181/2006.

(19)  Mm. Preparing the next steps in regulation of electronic communications, Analysis (2006); An Assessment of the Regulatory Framework for Electronic CommunicationsGrowth and Investment in the EU e-Communications Sector, London Economics yhteistyössä Pricewaterhousen kanssa (2006).


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/33


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 138 artiklan 2 kohdan nojalla merityön normien vahvistamisesta”

KOM(2006) 287 lopullinen

(2007/C 97/11)

Euroopan komissio päätti 16. kesäkuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta ”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. tammikuuta 2007. Esittelijä oli Thomas Etty.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossa (helmikuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 190 puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Vuonna 2006 konsolidoitu merityötä koskeva yleissopimus on Kansainvälisen työjärjestön (ILO) uusi tärkeä juridinen asiakirja, jolla suojellaan merenkulkijoiden oikeutta asianmukaisiin työoloihin ja samalla luodaan laivanvarustajille tasapuoliset kilpailuolosuhteet.

1.2

Yleissopimusta on luonnehdittu merenkulun laatua koskevan kansainvälisen säännöstön neljänneksi pilariksi: sillä täydennetään Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kolmea keskeistä yleissopimusta, jotka ovat ihmishengen turvallisuudesta merellä tehty kansainvälinen yleissopimus (SOLAS), merenkulkijoiden koulutuksesta, pätevyyskirjoista ja vahdinpidosta tehty kansainvälinen yleissopimus (STCW) ja alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehty kansainvälinen yleissopimus (MARPOL).

1.3

Uudella yleissopimuksella korvataan 68 merenkulkualaa koskevaa ILO:n nykyistä oikeudellista välinettä. Se tulee voimaan sen jälkeen kun 30 ILO:n jäsenvaltiota, joiden yhteinen osuus maailman koko kauppalaivaston bruttovetoisuudesta on vähintään 33 prosenttia, on ratifioinut sen.

2.   Huomioita

2.1

Yleissopimuksella käyttöön otettavia työnormeja sovelletaan sellaisissa aluksissa työskenteleviin henkilöihin, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500 tonnia ja jotka kulkevat kansainvälisillä reiteillä tai ulkomaisten satamien välillä. Normit koskevat seuraavia asioita:

vähimmäisvaatimukset merenkulkijoiden työskentelylle aluksilla

työolot

majoitus, virkistysmahdollisuudet, ruokailu

työsuojelu, terveydenhoito, hyvinvointi ja sosiaaliturva

normien noudattaminen ja täytäntöönpano.

2.2

ETSK kiittää komissiota tuesta, jota se antoi ILO:lle uuden yleissopimuksen syntyyn johtaneen työskentelyn yhteydessä, sekä hyvästä yhteistyöstä jäsenvaltioiden hallitusten sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kanssa ILO:n kolmikantarakenteen puitteissa. Siten on varmasti luotu luja perusta työlle, johon on ryhdyttävä nyt kun uusi oikeudellinen väline on luotu: yleissopimus on ratifioitava jäsenvaltioissa ja yhteisön lainsäädäntöä on tarpeen mukaan tarkistettava.

2.3

ETSK toteaa, että yleissopimus syntyi kansainvälisen tason päätöksenteon ja kolmikantaisten menettelyjen puitteissa aikaansaadun herkän tasapainon tuloksena. Komission olisi toiminnallaan vahvistettava ja edistettävä kyseistä tulosta sekä vältettävä toimenpiteitä, jotka voisivat vaarantaa sen onnistuneen täytäntöönpanon.

2.4

ETSK on tyytyväinen komission vakaaseen päätökseen kannustaa jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimus nopeasti. Sopimuksen ratifiointi EU:n 27 jäsenvaltiossa, joiden osuus maailman aluskannasta on 28 prosenttia, olisi epäilemättä erittäin suuri edistysaskel.

2.5

Ratifiointi on yksinomaan jäsenvaltioille kuuluva asia, sillä EU ei ole ILO:n jäsen. ETSK panee kiinnostuneena merkille komission päätöksen kutsua työmarkkinaosapuolet aloittamaan Euroopan tasolla neuvottelut yhteisymmärrykseen pääsemiseksi. Tällaisen yhteisymmärryksen aikaansaaminen helpottaisi varmasti yleissopimuksen ratifiointia jäsenvaltioissa. ETSK odottaa jäsenvaltioiden ratifioivan sopimuksen mahdollisimman pian, toivottavasti vuonna 2008.

2.6

Työmarkkinaosapuolten neuvottelut ovat nyt käynnistyneet. ETSK katsoo, ettei sen tässä tilanteessa ole tarkoituksenmukaista ottaa kantaa komission tiedonannossa esitettyihin kolmeen pääkysymykseen, jotka koskevat seuraavia asioita:

yhteisön säännöstön mukauttaminen

uusien tekstien hyväksyminen ja

yleissopimuksen määräysten ylittäminen.

Sama koskee myös kysymystä siitä, olisiko yleissopimuksen B-osa (suuntaviivat) saatattava velvoittavaksi.

Jos työmarkkinaosapuolet eivät onnistu sopimaan asiasta, ETSK käsittelee näitä kysymyksiä uudelleen.

2.7

ETSK huomauttaa, että EY:n perustamissopimukseen ei sisälly menettelyjä yleissopimuksessa määrättyjen kolmikantarakenteiden luomiseksi. Näin ollen ETSK toteaa, että riippumatta siitä, millä tavalla komissio aikoo varmistaa kolmikantaisten päätöksentekomenettelyjen koordinoinnin yhteisön tasolla, se ei missään tapauksessa saa heikentää kolmikantaisia menettelyjä koskevien ILO:n määräysten soveltamista jäsenvaltioissa.

2.8

ETSK suosittaa, että komissio tukee ILO:n asiantuntijakokouksia toimintalinjojen kehittämiseksi lippu- ja satamavaltioiden suorittamaa valvontaa varten.

Bryssel 15. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/34


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n ja Japanin suhteet: kansalaisyhteiskunnan rooli”

(2007/C 97/12)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 17. tammikuuta 2007 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon EU:n ja Japanin suhteet: kansalaisyhteiskunnan rooli.

Ulkosuhteista ja Euroopan naapuruuspolitiikasta vastaava Euroopan komission jäsen Benita Ferrero-Waldner kannatti lausunnon laatimista 6. huhtikuuta 2006 päivätyssä kirjeessään.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. tammikuuta 2007. Esittelijä oli Eve Päärendson.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään 433. täysistunnossa (helmikuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 112 puolesta, 3 vastaan 28:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ja suositukset

1.1

Euroopan komissio on kehottanut komiteaa selvittämään Japanin kansalaisyhteiskunnan kehitystä ja pohtimaan, millaista yhteistyötä Euroopan unioni (EU) voisi tehdä sen kanssa vahvistaakseen EU:n ja Japanin suhteita edelleen.

1.2

EU:lla ja Japanilla on paljon yhteisiä arvoja ja etuja. Useilla aloilla virallisen tason yhteistyö on vakiintunutta ja toimii hyvin.

1.3

Japanin kiinnostus alueelliseen yhteistyöhön ”toiminnallisen integraation ”mallin pohjalta on kasvamassa.

1.4

Japanin kansalaisyhteiskunnan rooli tulee koko ajan tärkeämmäksi, vaikka useimmiten kansalaisyhteiskunta keskittyy vielä paikallisiin ja alueellisiin kysymyksiin.

1.5

EU:n ja Japanin kansalaisyhteiskuntien yhteydet ovat tällä hetkellä tiiviit vain melko harvoilla aloilla. Tosin yhteisiä haasteita myönnetään olevan koko ajan enemmän, mikä osoittaa, että on tullut aika tiivistää yhteyksiä.

1.6

Yhteyksien lisääminen ja lujittaminen kestää kauan, ja parhaiden kumppanien yksilöiminen on ratkaisevan tärkeää.

1.7

Tärkeä ensimmäinen askel voisi olla kokouksen järjestäminen, jotta voitaisiin kartoittaa yhteisiä ongelmia ja pohtia, miten niihin löydettäisiin ratkaisuja.

1.8

Kummankin osapuolen kansalaisyhteiskunnan asianomaisten organisaatioiden kutsumista säännönmukaisesti asiaa koskeviin seminaareihin ja vastaaviin tapahtumiin tulisi harkita.

1.9

Myöhemmin voitaisiin harkita nykyistä järjestelmällisempää vuoropuhelua pyöreän pöydän mallin pohjalta.

1.10

Kaksi Japanissa toimivaa EU-instituuttia (jäljempänä ”EU-keskusta”) tarjoavat jo nyt perustan verkottumiselle ja kumppanuudelle.

1.11

Rahoitustarvetta tulisi pienentää hyödyntämällä yhä enemmän tekniikkaa, kuten videokonferensseja ja puheensiirtoa Internetissä (VoIP).

2.   Johdanto

2.1

Yhteistyön lisääntyessä EU ja Japani päättivät vuonna 2001 käynnistää EU:n ja Japanin yhteistyön vuosikymmenen otsikolla Shaping our Common Future (Yhteisen tulevaisuutemme muovaaminen) (1). Toimintasuunnitelma jakaantuu neljään osastoon (”tavoitteeseen”). Tavoitteista viimeisen (tavoite IV) otsikko on ”kansojen ja kulttuurien lähentäminen toisiinsa”, ja se sisältää ”kansalaisyhteiskunnan yhteyksien kehittämisen ja alueidenvälisen vaihdon kannustamisen”. Myös tavoite III (maailmanlaajuisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen) on aiheen kannalta tärkeä.

2.2

Viime aikoina on järjestetty erittäin onnistuneita tapahtumia, joissa kansalaisyhteiskuntien edustajat ovat olleet mukana: Euroopan ja Japanin kansojen välisen vaihdon teemavuosi 2005, kahden EU-keskuksen (2) perustaminen Japaniin Tokion alueelle (3) ja Kansaihin (4) sekä Brysselissä huhtikuussa 2006 pidetty yhteinen konferenssi. Konferenssissa keskusteltiin ”Yhteisen tulevaisuutemme muovaaminen ”-toimintasuunnitelman tähänastisesta edistymisestä sekä siihen mahdollisesti tarvittavista muutoksista Japanin, EU:n ja muun maailman muuttuneiden tilanteiden huomioon ottamiseksi.

2.3

Käsillä olevan lausunnon tavoitteena on valottaa Japanin kansalaisyhteiskunnassa tapahtunutta kehitystä sekä selvittää, miten EU:n kansalaisyhteiskunta ja varsinkin ETSK voisivat tehdä yhteistyötä sen kanssa EU:n ja Japanin suhteiden tiivistämiseksi edelleen (5).

2.4

ETSK:n määritelmän mukaan kansalaisyhteiskunta on ”kaikkien niiden organisatoristen rakenteiden kokonaisuus, joiden jäsenet tavoittelevat vuoropuheluun ja yhteisymmärrykseen perustuvan demokraattisen prosessin avulla yleistä etua ja jotka toimivat samalla poliittisten päättäjien ja kansalaisten välisenä yhdyssiteenä” (6).

3.   Taustaa

3.1

Japani on tärkeä toimija Itä-Aasiassa, jonka taloudellinen merkitys kasvaa. Yhteistyö alueella tiivistyy nopeasti, mutta myös turvallisuushuolet ovat lisääntyneet. Koska Itä-Aasian, myös Kiinan, merkitys EU:lle kasvaa, suhteiden tiivistäminen Japaniin tasapainottaa tilannetta ja lisää alueellisia kysymyksiä koskevaa yhteistyötä (7).

3.2

Lisäksi Japani on yksi EU:n strategisista kumppaneista. Vaikka Eurooppa ja Japani sijaitsevat eri puolilla maailmaa ja vaikka molemmilla on monimuotoinen ja omaperäinen kulttuuri, niillä on paljon yhteistäkin. Molemmat ovat merkittäviä taloudellisia toimijoita, jotka haluavat laajentaa kansainvälistä rooliaan. Niillä on paljon samoja perusarvoja sekä yhteisiä etuja ja huolenaiheita. Molemmat ovat demokraattisia yhteiskuntia. On kummankin osapuolen edun mukaista vakauttaa ja syventää suhteita ja molemminpuolista ymmärtämystä.

3.3

Taloudesta todettakoon, että Japani on EU:n viidenneksi suurin vientimarkkina-alue (6,6 %). EU on puolestaan Japanin toiseksi tärkein vientikumppani. Japanin BKT:n nykyinen vuotuinen kasvuvauhti on noin 2,7 %, ja työttömyysaste maassa on noin 4,5 %. Maailman bruttokansantuotteesta noin 14 % tuotetaan Japanissa (ja 3,4 % Kiinassa). Keskimääräinen tulo asukasta kohti on Japanissa 32 230 Yhdysvaltain dollaria (Kiinassa 780 dollaria).

3.4

Yhteistyön aiemmissa vaiheissa pääasialliset yhteiset kiinnostuksen kohteet liittyivät kauppaan ja muihin taloudellisiin kysymyksiin, muun muassa merkittäviin vastavuoroisiin investointeihin. Talousuudistukset ovat tärkeitä molemmille osapuolille, jotta ne voivat parantaa kilpailukykyään globalisoituvilla maailmanmarkkinoilla ja säilyttää samalla omat yhteiskuntamallinsa ja noudattaa kestävän kehityksen periaatetta.

3.5

EU:n ja Japanin yhteistyö on nyt vakaata monilla aloilla. On olemassa esimerkiksi pysyviä keskustelufoorumeja, joissa käsitellään teollisuuspolitiikkaa, tiedettä ja teknologiaa, tietotekniikkaa, työllisyyttä, yhteiskunnallisia kysymyksiä, sähköistä kaupankäyntiä, tutkimusta, kehitysapua ja ympäristönsuojelua. Japanin työmarkkinaosapuolten kiinnostus yritysten sosiaalisen vastuun käytänteitä kohtaan lisääntyi vuonna 2006. Lisäksi EU:n ja Japanin välisessä sääntelyn uudistamista koskevassa vuoropuhelussa (joka käynnistettiin noin 12 vuotta sitten) käsitellään johdonmukaisesti kaikkia lainsäädännöllisiä kysymyksiä. Yksityiskohtaista tietoa ohjelmista on liitteessä I. Monet Euroopan komission pääosastot sekä EU:n jäsenvaltiot osallistuvat vuoropuheluun.

3.6

Eurooppa koetaan Japanissa vähitellen yhä läheisemmäksi. Hiljattain unioniin liittyneitä jäsenvaltioita ei kuitenkaan tunneta vielä hyvin.

4.   Kansalaisyhteiskunnan kehitys

4.1

Kuten edellä todetaan, japanilainen kulttuuri ja maan sosiaaliolot poikkeavat paljon EU:n vastaavista (8). Ei siis ole yllättävää, että Japanin kansalaisyhteiskunnan organisaatiotkin ovat erilaisia. Suurin ero on, että vielä vähän aikaa sitten valtiolla oli melko määräävä asema kansalaisyhteiskunnan muovaamisessa: työmarkkinaosapuolia lukuun ottamatta organisaatioiden tuli olla viranomaisten hyväksymiä ja siten niiden valvonnan alaisia.

4.2

Suuri yleisö hyväksyi tämän, koska keskitetyn, elitistisen byrokratian ja teollisuuden tärkeiden etujen yhdistelmä (joita parlamentin jäsenet tukivat) mahdollisti nopean ja tehokkaan päätöksenteon ja päätösten toimeenpanon. Tämä kaikki edisti talouskasvua (9). Näissä oloissa kansalaisyhteiskunnan rooli hallinnossa oli hyvin rajallinen. Itse asiassa kansalaisyhteiskunnan, hallintotavan ja selontekovelvollisuuden käsitteet eivät tuolloin edes kuuluneet tavanomaiseen sanastoon.

4.3

1980-luvun lopulla nk. talouskupla puhkesi. Seurauksena oli deflaatio sekä talouskasvun pysähtyminen, joista on päästy vasta hiljattain. Sittemmin 1990-luvulla Japanissa paljastui useita skandaaleja, joissa oli mukana korkeita virkamiehiä. Tämä alkoi heikentää ihmisten luottamusta valtion ja teollisuuden tärkeiden etujen dominoimaan järjestelmään. Skandaalit sekä Kobessa vuonna 1995 tapahtuneiden Gujaratin ja Hanshin-Awajin maanjäristysten jälkeisten pelastustöiden ja jälleenrakennuksen huono hoito osoittivat ihmisille kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tehokkuuden (ja mahdollisuudet). Tämän seurauksena vuonna 1998 hyväksyttiin voittoa tavoittelemattomia organisaatioita koskeva uusi laki, jossa myönnetään, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla voisi olla tärkeä rooli hyvän hallintotavan edistämisessä (10). Lailla vähennettiin voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden kehityksen esteitä ja poistettiin suurin osa hyvin raskaasta byrokraattisesta valvonnasta. Se oli yksi muutoksista, joilla vähennettiin Japanin yhteiskunta- ja poliittisen elämän säännöstelyä ja keskittämistä.

4.4

Näiden tapahtumien jälkeen Japanin kansalaisyhteiskunta on alkanut muuttua. Organisaatioiden määrä kasvaa melko nopeasti, ja eniten lisääntyvät ryhmät, jotka korostavat riippumattomuuttaan viranomaisista. Japanissa keskustellaan nyt siitä, miten voidaan hyödyntää entistä täysimittaisemmin kaikkia Japanin yhteiskunnan resursseja. Tämän ansiosta kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden merkitys ja vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät. Ihmiset alkavat ymmärtää paremmin demokraattista osallistuvaa prosessia, ja kaikki lainsäädäntöhankkeet ovat nykyään Internetissä kommentoitavissa. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden mukaan kansalaisyhteiskunnan näkemykset (työmarkkinaosapuolia lukuun ottamatta) eivät kuitenkaan usein vaikuta tarpeeksi lopullisiin päätöksiin.

4.5

Japanin kansalaisyhteiskuntaa koskevassa keskustelussa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot jaetaan kahteen ryhmään. Ensinnä ovat valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, jotka tarjoavat pääasiassa kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun palveluja ulkomailla. Ne saavat rahoitusta pääasiassa hallitukselta (ulkoasiainministeriöltä). Ne tekevät tiivistä yhteistyötä viranomaisten kanssa julkisen kehitysavun ohjelmien puitteissa ja pitävät säännöllisesti kokouksia hallituksen kanssa edistääkseen tiivistä vuoropuhelua ja yhteistyötä. Niiden talous- ja henkilöresurssit ovat kuitenkin melko pienet.

4.6

Toinen ryhmä ovat hyvin monenlaista toimintaa harjoittavat voittoa tavoittelemattomat organisaatiot: työmarkkinaosapuolet, kauppa- ja ammattijärjestöt sekä mm. ympäristö-, kuluttaja-, maatalous- ja kulttuurijärjestöt. Näillä sidosryhmillä on yhä tärkeämpi rooli vuoropuhelussa, joka japanilaisyrityksissä ja ulkomaisten investointien kohteena olevissa yrityksissä on käynnistymässä vapaaehtoisuuteen perustuvasta yritysten sosiaalisesta vastuusta. Lisäksi terveydenhoitoalan organisaatioilla on hyvin tärkeä rooli. Joskus ne saavat rahoitusta viranomaisilta. Erittäin merkittävä osa näistä organisaatioista pyrkii pääasiassa löytämään paikallisia ja alueellisia ratkaisuja paikallisiin ja alueellisiin kysymyksiin, ja niiden toiminta hyödyttää paikallisyhteisöjä. Sen vuoksi valtakunnallisia voittoa tavoittelemattomia organisaatioita on melko vähän.

4.7

Nuoriso on hyvin edustettuna opiskelija- ja muiden organisaatioiden kautta.

5.   Japanin ja EU:n kansalaisyhteiskuntien organisaatioiden nykyiset yhteydet

5.1

EU:n ja Japanin viranomaisten välillä on paljon säännöllisiä yhteyksiä (ks. kohta 3.5 ja liitteet), joiden merkitystä kummankin osapuolen poliittiset johtajat toistuvasti korostavat. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteydet ovat kuitenkin yleensä paljon vähäisempiä, vaikka joillakin aloilla on jo vahvoja ja aktiivisia yhteyksiä.

5.2   Työmarkkinaosapuolet

TyönantajatNippon Keidanren (Japanin liikealan liitto) on laaja talouselämän organisaatio, joka syntyi toukokuussa 2002 Keidanrenin (Japanin talouselämän organisaatioiden liiton) ja Nikkeirenin (Japanin työnantajajärjestöjen liiton) yhteensulautumisen tuloksena. Sen 1 662 jäsenestä 1 351 on yrityksiä, 130 teollisuusjärjestöjä ja 47 alueellisia talouselämän organisaatioita (tilanne 20. kesäkuuta 2006).

Ammattijärjestöt ovat melko heikkoja sekä määrällisesti että resursseiltaan. Noin 20 % työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon. Heistä noin kaksi kolmasosaa kuuluu suurimpaan työntekijäorganisaatioon (Rengoon (11)). Rengolla on toimisto Brysselissä. Sillä on mahdollisuus saada paljon tietoa ETUC:lta, ja se lähettää usein edustajia jäsenvaltioissa järjestettäviin ammattijärjestöjen kokouksiin.

5.3

EU:n ja Japanin yritysten pyöreän pöydän vuoropuheluun (työnantajat) on kokoonnuttu vuosittain kymmenen vuoden ajan keskustelemaan keinoista parantaa talous- ja kauppasuhteita sekä yhä enemmän pohtimaan maailmanlaajuisia kysymyksiä, kuten energiakysymyksiä. Keskustelujen suositukset esitetään vuotuisessa EU:n ja Japanin kahdenvälisessä huippukokouksessa poliittisille johtajille, jotka ovat valmiit ottamaan ne huomioon. Lisäksi EU:n ja Japanin liikealan järjestöt ovat käyneet jo kauan vuoropuhelua hyvin monenlaisista aiheista.

5.4

EU:n ja Japanin kuluttajajärjestöt ovat tavanneet nyt kuuden vuoden ajan ja käsitelleet tapaamisissaan maailmanlaajuisia haasteita, kuten elintarviketurvaa ja merkintäjärjestelmiä. Muita esimerkkejä yhteistyöstä ovat vuotuiset toimittajien, kansalaisjärjestöjen, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden ja ympäristöjärjestöjen vuoropuhelut. Myös yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välillä tehdään akateemista yhteistyötä, ja sitä vahvistetaan nyt, kun Japaniin on hiljattain perustettu kaksi EU-instituuttia. Japanin korkeakouluilla on erityisen läheiset yhteydet sekä toisiinsa että EU:n korkeakouluihin.

5.5

EU ja Japani ovat todenneet ymmärryksen lisäämisen edellyttävän henkilökohtaisia suhteita. Näin ollen ne sopivat, että vuosi 2005 oli ”henkilövaihdon vuosi”. Ohjelma oli onnistunut: siihen sisältyi noin 1 900 tapahtumaa, ja nyt keskustellaan seurantaohjelmasta. Haasteena on ylläpitää saavutettu taso ja kehittää sitä edelleen.

5.6

Nykyiset yhteydet ovat hyvin hyödyllisiä, ja ne osoittavat, että on mahdollista luoda pysyviä yhteyksiä silloin kun yhteiset haasteet ovat selviä. Yhteisiin haasteisiin täytyy vastata muuttuvassa maailmassa, jossa käytänteet ja normit ovat globalisoituneet, ja tarve olla kilpailukykyinen on kasvanut. Haasteisiin kuuluvat kestävä kehitys (etenkin energiaturvallisuus, ”vihreät hankinnat ”[green purchasing] (12) ja luonnonvarat), kehitysapu (EU ja Japani ovat maailman suurimmat lahjoittajat), väestön ikääntyminen (vaikuttaa eläkkeisiin, terveyspalveluihin ja sosiaaliapuun), muuttoliikkeet, työskentely monietnisissä yhteisöissä, työn ja perheen tasapaino sekä työllisyyden haasteet. Yritysten sosiaalisen vastuun alalla EU:n ja Japanin yhteiset edut ovat yhä selkeämpiä, samoin kuin sukupuolten tasa-arvon alalla. Näkemysten vaihto edellä mainituista kysymyksistä olisi hyödyllistä.

5.7

ETSK:lla on joitakin epävirallisia yhteyksiä Kansain EU-keskuksen kanssa. Ne ovat tällä hetkellä komitean ainoat yhteydet Japaniin, vaikka useilla ETSK:n jäsenillä onkin jonkin verran kokemusta työskentelystä japanilaisten organisaatioiden kanssa.

6.   Mahdolliset toimet EU:n ja Japanin kansalaisyhteiskuntien välisten suhteiden luomiseksi ja ylläpitämiseksi

6.1

Yhteisiä haasteita käsiteltäessä on selvää, että kansalaisyhteiskunnalla on sekä EU:ssa että Japanissa merkittävä rooli yhteisissä hankkeissa sekä EU:n ja Japanin välisissä suhteissa. Kahdenvälisten keskustelujen ja selkeiden kannanottojen avulla kansalaisyhteiskunnan organisaatiot antavat panoksensa meneillään olevaan EU:n ja Japanin väliseen poliittiseen prosessiin. On selvää, että on runsaasti mahdollisuuksia toimia paljon aktiivisemmin kehitettäessä EU:n ja Japanin toimintasuunnitelman (13) kansalaisyhteiskuntaan liittyviä osastoja ja että tällainen toiminta voi olla tärkeä tekijä luotaessa EU:n ja Japanin suhteille lisäarvoa.

6.2

Luotaessa yhteyksiä EU:n ja Japanin järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan välille ensimmäisen tavoitteen täytyy olla vastavuoroinen tuntemus ja ymmärrys; näin edistetään verkottumista. Vasta sitten EU:n ja Japanin kansalaisyhteiskunnat voivat todella alkaa tehdä yhteistyötä ja antaa panoksensa vahvoihin, olemassa oleviin viranomaisten välisiin yhteyksiin. Tämä ei tapahdu hetkessä, mutta olisi hyödyllistä pyytää komissiolta ja Japanin viranomaisilta järjestelytukea ensimmäiselle kokoukselle, jossa kartoitettaisiin yhteisiä ongelmia ja keskusteltaisiin tulevista toimista sekä myös siitä, mitkä organisaatiot voisivat tarkoituksenmukaisimmin edustaa molempia osapuolia (14). Kokouksen jälkeen tulisi toimia kohdennetusti ja toteuttaa myös yhteisiä toimia. Osanottajien tulisi olla EU:n ja Japanin kansalaisyhteiskuntien edustajia, jotka voisivat tarjota perustan verkottumisen kehittämiselle. ETSK:n ja EU:n tasolla toimivien työmarkkinaosapuolten tulisi valita valtaosa EU:n edustajista.

6.3

Komission tulisi harkita sekä EU:n että Japanin kansalaisyhteiskuntien organisaatioiden edustajien kutsumista kaikkiin asiaa koskeviin seminaareihin ja vastaaviin tapahtumiin. Sen tulisi myös kannustaa Japanin viranomaisia tekemään samoin. Ajan mittaan tämä lisäisi kumppanien välistä ymmärtämystä sekä loisi verkostoa, jota voitaisiin käyttää kaikentyyppisten yhteyksien luomiseen ja ylläpitoon. Tällaisten tapahtumien kartoittamisen tulisi olla säännöllisesti komission ja sen japanilaisten keskustelukumppanien kokousten asialistalla.

6.4

Sopivien aiheiden valitseminen keskusteluille, joihin kansalaisyhteiskunnan organisaatiot osallistuvat, on ratkaisevan tärkeää. Kun virallisissa kokouksissa nousee esiin aiheita, joiden käsittelyssä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden panos olisi hyödyllinen, komission ja Japanin viranomaisten pitäisi harkita, tulisiko ETSK:n tehtäväksi antaa kansalaisyhteiskunnan panoksesta vastaaminen yhdessä japanilaisten kumppanien kanssa. Tällaisissa yhteisissä kokouksissa ammattijärjestöt voisivat esimerkiksi keskustella ILO:n laatimista työelämän perussäännöistä. Aluksi tehtävä voitaisiin antaa väliaikaisille ryhmille, ja tarpeen mukaan voitaisiin harkita pienten väliaikaisten neuvoa-antavien ryhmien perustamista (15).

6.5

Kun otetaan huomioon, että alueellisen yhteistyön merkitys on Japanissa lisääntynyt, EU:n kansalaisyhteiskunnan järjestöt voisivat myös antaa käyttöön kokemuksensa, jota niillä on eri kehitysvaiheissa olevien valtioiden integraation edistämisestä ”toiminnallisen integraation ”mallin mukaisesti. Mielenkiintoisia esimerkkejä voitaisiin löytää joidenkin uusien jäsenvaltioiden kokemuksista: ne ovat vakiinnuttaneet elinkelpoisia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja kannustaneet viranomaisia ottamaan nämä organisaatiot mukaan kuulemis- ja päätöksentekoprosesseihin. EU:n onnistuminen kilpailutilanteiden ja ristiriitojen hillitsemisessä ja lieventämisessä voisi niin ikään tarjota hyödyllisen mallin, joka voisi auttaa alueellisten turvallisuusongelmien ratkaisemisessa.

6.6

Kahden EU-keskuksen perustaminen Japaniin (Tokion ja Kansain EU-keskukset) antaa mahdollisuuden verkottumiseen ja ymmärtämyksen lisäämiseen. Esimerkkeinä mainittakoon, että

ETSK voisi toimia tuen ja tiedotuksen yhteyspisteenä

toimintaan voisi kuulua kontaktien luominen niitä (eri syistä) etsivien japanilaisten ja eurooppalaisten osapuolien välille

toimintaan voisi kuulua myös toisen osapuolen kutsuminen aihetta koskeviin seminaareihin (tai muihin tilaisuuksiin) sekä puhujina että osanottajina

ETSK:n edustajat voisivat myös tarjoutua puhumaan omaa alaansa koskevista EU-aiheista, kuten EU:n päätöksentekoprosesseista, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tehtävistä sekä EU- että valtiotasolla, työmarkkinaosapuolten roolista sekä yritysten tavoista toimia EU:n lainsäädännön neuvottelu- ja täytäntöönpanovaiheessa

ETSK voisi tarjota EU-keskuksille säännöllisesti harjoittelupaikkoja.

Kansain EU-keskus harkitsee jo mahdollisuutta järjestää yhdessä EU:n kanssa seminaari- tai työpajasarja, jossa keskityttäisiin erityiskysymyksiin. Alkuvaiheessa keskeisiä aiheita ovat todennäköisesti elintarvikkeiden merkintäjärjestelmät, ympäristönsuojelu ja väestön ikääntyminen.

6.7

On myös tärkeää huomata, että yliopistot (ja vastaavat laitokset) ovat hyvin tärkeitä japanilaisessa yhteiskunnassa, ja ne tarjoavat mahdollisen väylän parantaa kansalaisyhteiskuntien välistä ymmärtämystä. Ne voivat myös auttaa saamaan nuorisoa mukaan toimintaan, mikä on keskeisen tärkeää pitkäaikaisten yhteyksien luomisessa.

6.8

ETSK:n tulisi myös harkita pienen yhteysryhmän perustamista, jotta voitaisiin ajantasaistaa tietoja ja tarjota japanilaisille kumppaneille yhteyspiste. Kun kansalaisyhteiskunnat ajan myötä ymmärtävät toisiaan nykyistä paremmin, voitaisiin harkita jonkinlaisen pysyvän elimen perustamista pyöreän pöydän mallin mukaisesti.

6.9

Yhteydenpitoa EU:n ja Japanin välisen parlamentaarisen sekavaliokunnan kanssa tulisi jatkaa, jotta voidaan varmistaa, että kansalaisyhteiskunnan rooli ja mahdollisuudet ymmärretään ja että niitä käytetään tarpeen mukaan yhteisen hyvän edistämiseksi.

6.10

Rahoitus on tässäkin yhteydessä ratkaisevan tärkeää. Suunniteltujen järjestelyjen kulut eivät kuitenkaan todennäköisesti olisi suuret. Uusi tekniikka, kuten videokonferenssit ja puheensiirto Internetissä (VoIP — puhelinneuvottelut), voisi auttaa pitämään kulut alhaisina monissa tapauksissa ja etenkin mahdollisesti perustettavien pienien väliaikaisten ryhmien yhteydenpidossa.

Bryssel 16. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Shaping our Common Future, EU:n ja Japanin yhteistyön toimintasuunnitelma, EU:n ja Japanin huippukokous Brysselissä vuonna 2001.

(2)  EU-keskukset saavat rahoituksensa EU:lta, ja niiden tehtävänä on kaventaa Japanin ja EU:n välistä tietokuilua, jotta kaikkien alojen opiskelijat voisivat saada tietoa Euroopan unionista.

(3)  Mukana ovat seuraavat oppilaitokset: Hitotsubashi University, International Christian University, Tokyo University of Foreign Studies ja Tsuda College

http://www.euij-tc.org.

(4)  Mukana ovat seuraavat oppilaitokset: Kobe University, Kwansei Gakuin University ja Osaka University

http://euij-kansai.jp/index_en.html.

(5)  Ks. komission jäsenen Benita Ferrero-Waldnerin 6.4.2006 päivätty kirje D/06/468.

(6)  Perusteellisempi määritelmä asiakirjassa KOM(2005) 290 lopullinen.

(7)  Nyt jo on olemassa useita alueellisia elimiä, ja EU osallistuu joidenkin toimintaan. Aasia-Eurooppa-kokous (ASEM) ja Aasia-Eurooppa-säätiö (ASEF) ovat tärkeitä esimerkkejä niistä. Osallistuminen tällaisten elinten toimintaan voisi lisätä edelleen EU:n ja Japanin kansalaisyhteiskuntien yhteistyön arvoa.

(8)  Japanin kulttuurilla on hyvin pitkä historia, ja siihen on vaikuttanut paljon se, että maa oli vuosisatojen ajan erillään muusta maailmasta.

(9)  Menestys johti ”tuloksen legitimointiin ”(output legitimacy), mikä tarkoittaa, että legitimointi perustui tehokkuuteen tavoitteiden saavuttamisessa eikä niinkään ”panoksen legitimointiin ”(input legitimacy) demokraattisen osallistuvan prosessin pohjalta.

(10)  Japanin näkökulmasta myös EU oli samoihin aikoihin kriisissä, esim. Jacques Santerin komission eroon johtaneet tapahtumat, minkä vuoksi EU:n hallintotapaa alettiin pohtia uudelleen. Sen vuoksi EU:n kansalaisyhteiskunta alkoi osallistua entistä aktiivisemmin politiikkojen muotoiluun.

(11)  Rengon jäseninä on 6 500 000 työntekijää (tilanne kesäkuussa 2006).

(12)  Green purchasing on järjestelmä, jossa merkittävän osuuden julkisista hankinnoista täytyy olla ympäristöystävällisiä tuotteita.

(13)  Ks. kohta 2.1.

(14)  Vaikka eräät japanilaiset kumppanit, kuten Japanin kansainvälisen vaihdon keskus (Japan Center for International Exchange, JCIE) ja EU-keskukset, voisivat olla tässä avuksi, alkuvaiheessa tarvitaan neuvoa myös Japanin viranomaisilta.

(15)  Tässäkin yhteydessä on varauduttava kieliongelmiin.


28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 97/39


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean päätöslauselma aiheesta ”Uudistetun Lissabonin strategian täytäntöönpano”

(2007/C 97/13)

Eurooppa-neuvosto suhtautui 23.-24. maaliskuuta 2006 pitämänsä kokouksen puheenjohtajan päätelmissä (kohta 12) myönteisesti Euroopan talous- ja sosiaalikomitean aloitteeseen lisätä yhteisön tasolla sitoutumista Lissabonin strategiaan. Eurooppa-neuvosto kannusti Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa jatkamaan työtään ja pyysi sitä laatimaan vuoden 2008 alussa kokoavan raportin kasvu- ja työllisyyskumppanuuden tukemiseksi. Päätöslauselmassaan ETSK tiivistää näkemyksensä uudistetusta Lissabonin strategiasta ja tuo esiin asiaa koskevan työskentelynsä.

Uudistetun Lissabonin strategian täytäntöönpano

Helmikuun 14. päivänä 2007 pidetyssä työvaliokuntansa kokouksessa Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) päätti laatia asiaa koskevan päätöslauselman Eurooppa-neuvoston kevätkokoukselle. ETSK hyväksyi 15.–16. helmikuuta 2007 pitämässään täysistunnossa (helmikuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan päätöslauselman äänin 125 puolesta 10:n pidättyessä äänestämästä.

1.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää tervetulleena, että Euroopan komissio seuraa jäsenvaltioiden esittämien kansallisten uudistusohjelmien toteutumista. ETSK kuitenkin pelkää, ettei vuonna 2005 tapahtunut Lissabonin strategian uudelleenkäynnistäminen ole onnistunut takaamaan strategialle yleistä tunnettuutta ja tukea. ETSK korostaa, että jäsenvaltioiden poliittinen sitoutuminen neuvostossa yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin on keskeisen tärkeää. Näiden sitoumusten lisäksi tarvitaan tehokasta yhteistyötä sekä uusia kumppanuuksia työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. On myös varmistettava tehokas ja monitasoinen hallinto, jonka toimintaa komissio seuraa tiiviisti.

1.1

ETSK katsoo, että nykyisiä arviointimenetelmiä tulisi täydentää vertailemalla avoimesti sitä, miten jäsenvaltiot suoriutuvat strategian täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioille annettavien räätälöityjen suositusten olisi siksi johdettava asian yksityiskohtaiseen käsittelyyn ja mahdollisiin tarkistuksiin neuvostossa, jotta voidaan yksilöidä tärkeimmät tulevat toiminta-alueet.

1.2

ETSK katsoo, että kansallisten uudistusohjelmien määrittelyn ja täytäntöönpanon yhteydessä jäsenvaltioissa on ajoissa konsultoitava järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa, jotta kaikki asianomaiset tahot ottaisivat vastuun prosessin onnistumisesta todellisen kumppanuuden ja sitoutumisen hengessä. Talous- ja sosiaalineuvostoilla ja vastaavilla elimillä olisi oltava tärkeä rooli asiassa niissä maissa, joissa tällaisia elimiä on.

1.3

ETSK kannattaa varauksetta entistä tiiviimpää keskittymistä uudistettuun strategiaan. Kuluvan vuoden kesällä ETSK aikoo antaa neljä tiedonantoa: aiheista ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin”, ”Liiketoimintamahdollisuudet erityisesti pk-yrityksissä”, ”Ensisijaisten ryhmien työllistäminen ”ja ”Energiapolitiikan luominen Euroopan unionille”. Tiedonannot muodostavat perustan kokoavalle raportille, jonka komitea toimittaa vuonna 2008 Eurooppa-neuvostolle. Tiedonannot valmistellaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen ja vastaavien kansalaisyhteiskuntaa edustavien elinten kanssa.

1.4

ETSK korostaa, että uudistetun Lissabonin strategian täysimääräinen täytäntöönpano edellyttää kasvua ja työllisyyttä aktiivisesti edistävää koordinoitua makrotalouspolitiikkaa. Nykyisten myönteisten talousnäkymien ei tulisi heikentää neuvoston kunnianhimoisia pyrkimyksiä strategian toteuttamiseksi. Kansantalouksien keskinäinen riippuvuus merkitsee sitä, että rakenneuudistusten täytäntöönpanossa olisi sovellettava Euroopan laajuista näkökulmaa. Kansalliset uudistusohjelmat olisi siksi sisällytettävä yleiseurooppalaisiin makrotalouspoliittisiin kehyksiin, joihin kaikkien asianomaisten tahojen tulisi antaa panoksensa. Myös globaali toimintaympäristö on otettava jatkuvasti huomioon.

1.5

ETSK painottaa, että jatkuvat muutokset teollisuudessa, työn laatu ja elämänlaatu olisi pyrittävä turvaamaan samanaikaisesti. Tavoitteena olisi oltava kilpailukyvyn, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kestävän kehityksen yhdistäminen. Tavoitteen saavuttamiseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi selvennettävä uudistetun Lissabonin strategian sanomaa tavalla, joka antaa myös ruohonjuuritasolle mahdollisuuden ymmärtää strategian päämäärät selvästi. Tämä vaatii tehokasta tiedotusta, joka tähän asti on puuttunut.

2.

ETSK pitää koko strategiaa dynaamisena prosessina, joka vaatii jatkuvaa hienosäätöä jäsenvaltioissa ja neuvostossa sekä yhteensovittamista komission toiminnan kanssa. Tämän päämäärän saavuttamiseksi on kiinnitettävä huomiota seuraaviin kysymyksiin:

2.1

Valtiollinen ja alueellinen taso:

Lissabonin strategiaan liittyvät painopisteet, myös sen vaatimat resurssit, olisi yksilöitävä nykyistä selvemmin jäsenvaltioiden talousarvioissa.

Koulutusjärjestelmien kaikkia tasoja olisi tarkasteltava yksityiskohtaisesti, ja sisältöjen tulisi olla yleistiedon kannalta sekä tieteellisen ja teknisen koulutuksen osalta mahdollisimman korkealla tasolla, jotta ihmiset voisivat sopeutua ympäröivän tilanteen muutoksiin sekä edistettäisiin kansalaisten osallistumista, entistä laadukkaampia työpaikkoja, yrittäjyyttä ja innovaatiota.

Väestönmuutokset ja niiden vaikutukset talouteen, työmarkkinoihin ja terveydenhuoltoon on otettava huomioon.

Olisi annettava joustavuutta koskevia määräyksiä, jotka parantavat kilpailukykyä ja samaan aikaan takaavat riittävän sosiaaliturvan.

Olisi pyrittävä saavuttamaan Barcelonassa asetetut t&k-investointitavoitteet.

Jäsenvaltioiden on vaihdettava tehokkaasti kokemuksiaan parhaista käytännöistä, minkä etuna on myös se, että siten voidaan lähentää eri puolilla Eurooppaa asetettuja päämääriä.

2.2

Euroopan unionin taso:

Neuvoston ja komission olisi asetettava sovittujen tavoitteiden saavuttamiselle aikataulut ja määräajat.

Tarvitaan yhteistä energiapolitiikkaa.

Ilmastonmuutokseen reagoiminen on erittäin tärkeää.

EU:n rahastojen (aluekehitysrahasto, sosiaalirahasto ja seitsemäs tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelma) sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman kaltaisten EU:n muiden rahoitusvälineiden tavoitteet olisi sovitettava yhteen Lissabonin strategian painopisteiden kanssa.

2.3

Kaikki tasot:

Työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien kanssa on tehtävä entistä tarkemmin määritettyä ja konkreettisempaa yhteistyötä Lissabonin strategiaan liittyvien linjausten ja seurantatoimien muotoilemisessa.

On erittäin tärkeää parantaa sääntelyä koskevaa suunnittelua sekä luoda toimivat sisämarkkinat siten, että otetaan huomioon talouden ja ympäristön kehittämiseksi maailmanlaajuisten muutosten yhteydessä asetetut tavoitteet.

3.

ETSK kehottaa Eurooppa-neuvostoa antamaan täyden tukensa edellä hahmotellulle lähestymistavalle sekä edistämään järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan nykyistä aktiivisempaa osallistumista uudistetun Lissabonin strategian täytäntöönpanoon.

Bryssel 15. helmikuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS