24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/2

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.1.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-251/04) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Asetuksen (ETY) N:o 3577/92 1 artikla ja 2 artiklan 1 kohta - Liikenne - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Meriliikenteen kabotaasi - Hinauspalvelu avomerellä)

(2007/C 42/02)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Zavvos ja K. Simonsson)

Vastaaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: A. Samoni-Rantou ja S. Chala)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7.12.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 (EYVL L 364, s. 7) 1 artiklan rikkominen — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan ainoastaan Kreikan lipun alla purjehtivat alukset voivat tarjota hinauspalveluita avomerellä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 201, 7.8.2004.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/2

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.1.2007 — Technische Glaswerke Ilmenau GmbH v. Euroopan yhteisöjen komissio ja Schott AG, aiemmin Schott Glas

(Asia C-404/04 P) (1)

(Muutoksenhaku - Valtiontuet - EY 87 artklan 1 kohta - Sopimukseen perustuva maksulupaus - Sopimuksen keskeisen ehdon häviäminen - Uudet perusteet ja perustelut - Perustelujen korvaaminen uusilla - Todistajien kuulemista koskeva pyyntö - Yksityinen velkoja -arviointiperuste - Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perustelut - Tuen suuruuden määrittäminen - EY 87 artiklan 3 artiklan c alakohta - Oikeus tulla kuulluksi - Kyseessä olevan valtion puolustautumisoikeuksien loukkaaminen)

(2007/C 42/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Technische Glaswerke Ilmenau GmbH (edustajat: Rechtsanwalt C. Arhold ja Rechtsanwalt N. Wimmer)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Di Bucci ja V. Kreuschitz) ja Schott AG, aiemmin Schott Glas (edustaja: Rechtsanwalt U. Soltész)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu viides jaosto) asiassa T-198/01, Technische Glaswerke Ilmenau GmbH v. komissio, 8.7.2004 antamasta tuomiosta, jolla hylättiin kumoamiskanne Saksan valtiontuesta Saksassa toimivalle Technische Glaswerke Ilmenau GmbH:lle 12.6.2001 tehtyä komission päätöstä 2002/185/EY (EYVL L 62, s. 30) vastaan.

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Technische Glaswerke Ilmenau GmbH vastaa omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi kaikista Euroopan yhteisöjen komissiolle välitoimimenettelystä ja tästä oikeudenkäynnistä aiheutuneista kuluista.

3)	Technische Glaswerke Ilmenau GmbH vastaa Schott AG:lle välitoimimenettelystä aiheutuneista kuluista.

4)	Schott AG vastaa omista kuluistaan tässä oikeudenkäynnissä.

(1) EUVL C 273, 6.11.2004.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 9.1.2007 (Länsrätten i Stockholms län — Migrationsdomstolenin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Yunying Jia v. Migrationsverket

(Asia C-1/05) (1)

(Sijoittautumisvapaus - EY 43 artikla - Direktiivi 73/148/ETY - Toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut jäsenvaltion kansalainen - Puolison suoraan ylenevässä polvessa olevan sukulaisen oleskeluoikeus, kun tämä sukulainen ja puoliso ovat kummatkin kolmannen maan kansalaisia - Kyseisen sukulaisen velvollisuus oleskella laillisesti jäsenvaltiossa, kun hän siirtyy perheensä luo jäsenvaltiossa, johon tämä on sijoittautunut - Näyttö, joka on esitettävä, jotta sukulaisen voidaan katsoa olevan huollettavana)

(2007/C 42/04)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Länsrätten i Stockholms län — Migrationsdomstolen

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Yunying Jia

Vastaaja: Migrationsverket

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Utlänningsnämnden (ulkomaalaisasioiden valituslautakunta) (Ruotsi) — EY 43 artiklan, työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 10 artiklan ja sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvää jäsenvaltioiden kansalaisten liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamisesta 21 päivänä toukokuuta 1973 annetun neuvoston direktiivin 73/148/ETY (EYVL L 172, s. 14) 1 artiklan d alakohdan ja 6 artiklan b alakohdan tulkinta — Kolmannen valtion sellaisen kansalaisen oleskeluoikeus, joka on toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen puolison, joka on kolmannen valtion kansalainen, ylenevässä polvessa oleva sukulainen ja joka on kyseisen jäsenvaltion kansalaisen huollettavana — Kyseisen ylenevässä polvessa olevan sukulaisen velvollisuus oleskella laillisesti jäsenvaltiossa, kun hän siirtyy perheensä luo — Selvitys, jota vaaditaan sen osoittamiseksi, että henkilö on ylenevässä polvessa oleva huollettava sukulainen

Tuomiolauselma

Yhteisön oikeudessa ei, kun otetaan huomioon asiassa C-109/01, Akrich, 23.9.2003 annettu tuomio, edellytetä, että jäsenvaltiot vaativat oleskeluluvan myöntämiseksi kolmannen maan kansalaiselle, joka on sellaisen yhteisön kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, että kyseinen perheenjäsen on oleskellut laillisesti ensin toisessa jäsenvaltiossa.

Sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvää jäsenvaltioiden kansalaisten liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamisesta 21.5.1973 annetun neuvoston direktiivin 73/148/ETY 1 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että ”heidän huollettavanaan olemisella” tarkoitetaan sitä, että EY 43 artiklassa tarkoitetulla tavalla toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhteisön kansalaisen perheenjäsen tarvitsee aineellista tukea tältä kansalaiselta tai tämän aviopuolisolta, jotta hän voi huolehtia välttämättömistä tarpeistaan siinä valtiossa, josta tämä perheenjäsen on lähtöisin tai josta hän tulee, sillä hetkellä, jolloin hän pyytää päästä asumaan yhdessä mainitun kansalaisen kanssa. Saman direktiivin 6 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että näyttö aineellisen tuen tarpeesta voidaan esittää mitä hyvänsä asianmukaista keinoa käyttäen, mutta pelkkää yhteisön kansalaisen tai tämän aviopuolison antamaa sitoumusta huolehtia kyseisestä perheenjäsenestä ei välttämättä ole pidettävä osoituksena siitä, että tämä on todellisuudessa huollettavana.

(1) EUVL C 57, 5.3.2005.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/3

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.1.2007 (Överklagandenämnden för Högskolanin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Kaj Lyyski v. Umeå universitet

(Asia C-40/05) (1)

(Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - EY 39 artikla - Esteet - Ammatillinen koulutus - Opettajat - Koulutukseen pääsyn epääminen hakijalta, joka työskentelee oppilaitoksessa toisessa jäsenvaltiossa)

(2007/C 42/05)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Överklagandenämnden för Högskolan

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Kaj Lyyski

Vastaaja: Umeå universitet

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Överklagandenämnden för högskolan (korkeakoulujen valituslautakunta) — Yhteisön oikeuden ja etenkin EY 12 artiklan tulkinta — Ammatillinen koulutus, jolla pyritään täyttämään pätevien opettajien puute jäsenvaltiossa ja joka on tarkoitettu kouluissa työskenteleville opettajille, jotta he voisivat hankkia itselleen tarpeellisen pätevyyden pysyvän sopimuksen saamiseksi — Kieltäytyminen päästämästä koulutukseen hakijaa, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, mutta joka työskentelee toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa koulussa

Tuomiolauselma

Yhteisön oikeus ei ole esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä, jossa järjestetään väliaikaisesti koulutus, jonka tarkoituksena on vastata lyhyellä aikavälillä pätevien opettajien tarpeeseen jäsenvaltiossa, vaaditaan, että tähän koulutukseen hakijoiden on työskenneltävä mainitun jäsenvaltion oppilaitoksessa, kuitenkin sillä varauksella, että tämän lainsäädännön soveltamisen seurauksena ei saa olla kaikkien sellaisten opettajien, jotka eivät työskentele tällaisessa oppilaitoksessa, tekemien hakemusten hylkääminen periaatteesta, arvioimatta ensin ja erikseen hakijan ansioita etenkin asianomaisen pätevyyden ja sen kannalta, onko hänen saamansa koulutuksen käytännöllisen osan valvominen mahdollista tai onko hänet mahdollista vapauttaa siitä.

(1) EUVL C 93, 16.4.2005.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 11.1.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Irlanti

(Asia C-175/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 92/100/ETY - Tekijänoikeus - Vuokraus- ja lainausoikeus - Yksinoikeus julkiseen lainaus - Poikkeus - Korvausta koskeva edellytys - Poikkeus - Ulottuvuus)

(2007/C 42/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: M. Shotter ja W. Wils)

Vastaaja: Irlanti (asiamies: D. O'Hagan, avustajinaan SC E. Regan ja Advisory Counsel J. Gormley)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Espanjan kuningaskunta (asiamies: I. del Cuvillo Contreras)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19.11.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/100/ETY (EYVL L 346, s. 6) 1 ja 5 artiklan rikkominen — Julkista lainausta koskevaa yksinoikeutta koskeva poikkeus — Ulottuvuus

Tuomiolauselma

Irlanti ei ole noudattanut vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19.11.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/100/ETY 1 ja 5 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on säätänyt kaikkia mainitussa direktiivissä tarkoitettuja julkisten lainauslaitosten ryhmiä koskevan poikkeuksen velvollisuudesta maksaa tekijöille korvausta näiden lainauslaitosten antamista lainoista.

2)	Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 155, 25.6.2005.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/4

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.1.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Irlanti

(Asia C-183/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 92/43/ETY - 12 artiklan 1 ja 2 kohta, 13 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 16 artikla - Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu - Eläinlajien suojelu)

(2007/C 42/07)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: M. van Beek, avustajanaan avocat M. Wemaëre)

Vastaaja: Irlanti (asiamies: D. O'Hagan)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7) 12 artiklan 1 ja 2 kohdan, 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 16 artiklan virheellinen täytäntöönpano

Tuomiolauselma

Irlanti ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 12 ja 16 artiklaa ja on laiminlyönyt tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan, koska se

—	ei ole toteuttanut kaikkia erityistoimia, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn tiukan suojelujärjestelmän tehokkaaksi täytäntöön panemiseksi, ja

—

on pysyttänyt voimassa luonnonvaraisesta eläimistöstä ja kasvistosta vuonna 1976 annetun lain (Wildlife Act), sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2000 annetulla lailla (Wildlife (Amendment) Act), 23 §:n 7 momentin a-c kohdan säännökset, jotka eivät ole yhteensoveltuvia kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan säännösten kanssa.

2)	Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 182, 23.7.2005.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.1.2007 (Sozialgericht Berlinin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Innovative Technology Center GmbH (ITC) v. Bundesagentur für Arbeit

(Asia C-208/05) (1)

(Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Kansallinen lainsäädäntö - Jäsenvaltio maksaa työnvälityksestä yksityiselle työnvälitystoimistolle suoritettavan palkkion - Kyseisessä jäsenvaltiossa pakollisen sosiaalivakuutuksen alaisuuteen kuuluva työ - Rajoitus - Perustelut - Suhteellisuusperiaate)

(2007/C 42/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sozialgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Innovative Technology Center GmbH (ITC)

Vastaaja: Bundesagentur für Arbeit

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Sozialgericht Berlin — EY 18, EY 39, EY 49, EY 50 ja EY 87 artiklan sekä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L257, s. 2) 3 ja 7 artiklan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään tuista yksityisille työnvälitysyrityksille, jos työnhakija tekee työsopimuksen, jonka perusteella hänet liitetään sosiaaliturvajärjestelmään — Tuen ulkopuolelle jääminen, jos työsopimus tehdään toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen työnantajan kanssa

Tuomiolauselma

EY 39, EY 49 ja EY 50 artiklan vastaisena on pidettävä Saksan sosiaaliturvalain III osan 421 g §:n 1 momentin toisen virkkeen kaltaista kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään, että edellytyksenä sille, että jäsenvaltio maksaa yksityiselle työnvälitystoimistolle palkkion, joka työnhakijan olisi maksettava tälle toimistolle työtä saatuaan, on se, että tuon välittäjän löytämä työ kuuluu pakollisen sosiaalivakuutuksen alaisuuteen kyseisen valtion alueella.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on sille kansallisessa oikeudessa annetun harkintavallan rajoissa tulkita ja soveltaa valtionsisäisiä oikeussääntöjä siten, että tulkinta ja soveltaminen ovat sopusoinnussa yhteisön oikeudessa asetettujen vaatimusten kanssa, ja jollei tällainen yhteisön oikeuden mukainen soveltaminen ole mahdollista, silloin kun kyse on EY:n perustamissopimuksen määräyksistä, joilla annetaan yksityisille oikeuksia, joihin he voivat vedota tuomioistuimessa ja joita kansallisten tuomioistuinten on suojattava, sillä on velvollisuus jättää kaikki kyseisten määräysten vastaiset kansalliset oikeussäännöt soveltamatta.

(1) EUVL C 171, 9.7.2005.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/5

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.1.2007 (Cour de cassation — Chambre civilen (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — José Perez Naranjo v. Caisse régionale d'assurance maladie Nord-Picardie

(Asia C-265/05) (1)

(Asetus (ETY) N:o 1408/71 - 4 artiklan 2 a kohta, 10 a artikla ja 95 b artikla - Vanhuuden lisäavustus - Kansallinen lainsäädäntö, jossa kyseisen avustuksen myöntäminen riippuu asumisedellytyksestä - Maksuihin perustumaton erityisetuus - Merkitseminen asetuksen N:o 1408/71 liitteeseen II a)

(2007/C 42/09)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation — Chambre civile

Pääasian asianosaiset

Kantaja: José Perez Naranjo

Vastaaja: Caisse régionale d'assurance maladie Nord-Picardie

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Cour de cassation (Ranska) — Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2), sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklan 2 a kohdan, 10 a artiklan, 19 artiklan 1 kohdan ja 95 artiklan b kohdan tulkinta — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan lisäavustuksen myöntäminen kansallisesta avustusrahastosta edellyttää maassa asumista — Maksuihin perustumattoman erityisetuuden käsite — Avustuksen merkitseminen asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteeseen II a

Tuomiolauselma

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, liitteessä II a olevan otsikon ”Ranska” alla mainitun lisäavustuksen kaltaisessa etuudessa on kyse erityisetuudesta. Lisäavustuksen rahoitustavan tarkastelu yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä asiakirjoista ilmenevien seikkojen pohjalta osoittaa, että yleisen sosiaalimaksun ja kyseisen etuuden välillä ei ole riittävällä tavalla yksilöitävissä olevaa yhteyttä, mikä johtaa siihen päätelmään, että lisäavustus on luonteeltaan maksuihin perustumaton. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen asiana on kuitenkin tutkia tämän tuomion 48-52 kohdassa mainittujen seikkojen paikkansapitävyys, jotta se voi pätevällä tavalla todeta, onko kyseinen etuus maksuihin perustuva vai maksuihin perustumaton.

(1) EUVL C 217, 3.9.2005.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/6

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 11.1.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-269/05) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Asetuksen (ETY) N:o 4055/86 1 artikla - Merikuljetukset - Satamamaksu, jota kannetaan matkustaja- ja rahtialuksilta - Satamamaksu, jota sovelletaan lautoilla kuljetettaviin ajoneuvoihin - Syrjintä)

(2007/C 42/10)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: G. Zavvos ja K. Simonsson)

Vastaaja: Helleenien tasavalta (asiamies: E. Skandalou)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen 22.12.1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4055/86 (EYVL L 378, s. 1) 1 artiklan rikkominen — Satamamaksu, jota kannetaan matkustaja- ja rahtialuksilta — Alemman maksukannan soveltamineen aluksiin, jotka liikennöivät kotimaan alueella sijaitsevien satamien välillä — Satamamaksu, jota sovelletaan autolautoilla kuljetettaviin ajoneuvoihin — Maksu, jota ei sovelleta ajoneuvoihin, joita kuljetetaan kotimaan alueella sijaitsevien satamien välillä

Tuomiolauselma

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen 22.12.1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) 4055/86 1 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa:

—

satamamaksut, jotka kannetaan matkustajalaivoilta (mukaan lukien risteilyalukset) tai rahtialuksilta näiden alusten tullessa satama-alueelle, kiinnittyessä laituriin tai ankkuroituessa Pirean ja Tessaloniken satamissa, kun maksut ovat silloin, kun kuljetukset suoritetaan kahden sataman välillä kotimaassa, pienempiä verrattuna tapauksiin, joissa kuljetusten määränpää on ulkomailla,

—

satamamaksut, jotka kannetaan sellaisten osakeyhtiömuotoisten satamalaitosten varoihin, jotka perustettiin lailla 2932/2001, ja Pirean ja Tessaloniken satamille ja jotka kannetaan ajoneuvoilta, kun ne lastataan kansainvälisiä reittejä kulkeviin lauttoihin ja kun vastaavaa maksua ei kanneta kreikkalaisten satamien välisillä reiteillä, ja

—	kuntien, joiden alueella satamat toimivat, oikeuden kantaa maksun sellaisista ajoneuvoista, jotka lastataan ajoneuvoja kuljettavaan alukseen, jonka määränpäänä oleva satama on ulkomailla.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 229, 17.9.2005.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/7

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 11.1.2007 (College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Vonk Dairy Products BV v. Productschap Zuivel

(Asia C-279/05) (1)

(Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Juusto - Asetuksen (ETY) N:o 3665/87 16-18 artikla - Vaihtelevat vientituet - Lähes välitön jälleenvienti tuontimaasta - Todiste väärinkäytöksestä - Perusteettoman edun palauttaminen - Asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta - Jatkuva tai toistuva väärinkäytös)

(2007/C 42/11)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

College van Beroep voor het bedrijfsleven

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vonk Dairy Products BV

Vastaaja: Productschap Zuivel

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — College van Beroep voor het bedrijfsleven — Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27.11.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 (EYVL L 351, s. 1), sellaisena kuin se voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, 16-18 artiklan tulkinta — Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkinta — Määräpaikan mukaan vaihtelevat, perusteettomasti maksetut vientituet silloin, kun kyse on viejän suorittamasta jälleenviennistä, johon liittyy väärinkäytös — Sellaisten perusteiden määrittäminen, joiden avulla tämä voidaan päätellä — Jatkuva tai toistuva sääntöjenvastaisuus

Tuomiolauselma

Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27.11.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 perusteella lopullisesti maksettujen vaihtelevien vientitukien peruuttamista ja takaisinperimistä koskevassa menettelyssä mainittujen vientitukien perusteettomaksi toteamisen tukena on oltava kansallisen oikeuden sääntöjen mukaisesti esitetyt todisteet viejän väärinkäytöksestä.

Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti väärinkäytös on jatkuva tai toistuva, kun sen tekee yhteisön taloudellinen toimija, joka saa taloudellisia etuja joukosta samankaltaisia liiketoimia, joilla rikotaan samaa yhteisön säännöstä. Sillä, että väärinkäytös koskee verrattain pientä osaa kaikista tiettynä ajanjaksona toteutetuista liiketoimista ja että liiketoimet, joiden osalta väärinkäytös on todettu, koskevat aina eri toimituseriä, ei ole tältä osin merkitystä.

(1) EUVL C 257, 15.10.2005.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/7

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 11.1.2007 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Johan Piek v. Ministerie van Landbouw, Natuurbeheer en Visserij

(Asia C-384/05) (1)

(Maito ja maitotuotteet - Maidon lisämaksu - Erityinen viitemäärä - Asetuksen (ETY) N:o 857/84 3 artiklan 1 alakohdan toinen alakohta)

(2007/C 42/12)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Johan Piek

Vastaaja: Ministerie van Landbouw, Natuurbeheer en Visserij

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hoge Raad der Nederlanden — Asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maksun soveltamisesta maito- ja maitotuotealalla 31.3.1984 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 857/84 (EYVL L 90, s. 13) 3 artiklan 1 alakohdan tulkinta — Lisämaksusta vapautettujen viitemäärien määrittäminen — Kansallinen toimenpide, jossa myönnetään erityisiä viitemääriä tuottajille, jotka ovat suorittaneet investointeja kehittämissuunnitelman puitteissa tai ilman sitä 1.9.1981-31.3.1984 — Yhteensoveltuvuus sellaisen yhteisön säännöksen kanssa, jossa säädetään 1.1.1981-31.3.1984 välisestä ajanjaksosta

Tuomiolauselma

Asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maksun soveltamisesta maito- ja maitotuotealalla 31.3.1984 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 857/84 3 artiklan 1 alakohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että sen vastainen ei ole pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jolla rajataan niiden maidontuottajien ryhmä, jotka voivat saada erityisen viitemäärän, niihin, jotka ovat 1.9.1981 jälkeen, mutta ennen 1.3.1984 sitoutuneet investointivelvollisuuksiin.

(1) EUVL C 330, 24.12.2005.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/8

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.1.2007 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — B.A.S. Trucks BV v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-400/05) (1)

(Yhteinen tullitariffi - Yhdistetty nimikkeistö - Tariffiluokittelu - Alanimike 8704 10 - Ajoneuvo, joka on suunniteltu käytettäväksi rakennustyömailla ja joka on tarkoitettu aineksien kuljettamiseen ja purkamiseen ja jota voidaan käyttää myös teillä)

(2007/C 42/13)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: B.A.S. Trucks BV

Vastaaja: Staatssecretaris van Financiën

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hoge Raad der Nederlanden — Rakennustyömailla tapahtuvaa käyttöä varten suunnitellun, aineksien kuljettamiseen ja purkamiseen ja myös teillä tapahtuvaan käyttöön tarkoitetun ajoneuvon tariffiluokittelu — Kuuluminen nimikkeeseen 8704 10”muina kuin tiellä käytettävinä dumppereina”

Tuomiolauselma

Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteeseen I, sellaisena kuin se on muutettuna 26.10.1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2261/98, sisältyvää yhdistetyn nimikkeistön alanimikettä 8704 10 on tulkittava siten, että siihen kuuluvat sellaiset tässä alanimikkeessä tarkoitetut dumpperit, jotka on suunniteltu erityisesti ja pääsääntöisesti muualla kuin teillä käytettäväksi. Se seikka, että dumppereilla on sellaisia ominaisuuksia, jotka mahdollistavat lisäksi niiden satunnaisen liikkumisen päällystetyllä yleisellä tiellä, ei estä niiden luokittelua tässä alanimikkeessä tarkoitetuiksi dumppereiksi.

(1) EUVL C 36, 11.2.2006.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/8

Valitus, jonka British Aggregates Association on tehnyt 27.11.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) asiassa T-210/02, British Aggregates Association v. Euroopan yhteisöjen komissio, 13.9.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-487/06 P)

(2007/C 42/14)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: British Aggregates Association (edustajat: solicitor C. Pouncey, advocaat L. Van den Hende)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-210/02 13.9.2006 antaman tuomion,

—	kumoaa 24.4.2002 tehdyn komission päätöksen K(2002) 1478 lopullinen ”Valtiontuki N 863/01 — Yhdistynyt kuningaskunta/Kiviainesvero” siltä osin kuin se ei koske Pohjois-Irlantia koskevaa vapautusta.

—	velvoittaa komission korvaamaan valittajalle muutoksenhausta sekä asian T-210/01 käsittelystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalainen tuomio olisi kumottava seuraavista syistä:

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole tutkinut valtiontuen olemassaoloa objektiivisesti

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se tuen valikoivuutta tarkastellessaan teki eron kiviainesveron ja asiassa Adria-Wien Pipeline (1) annettuun tuomioon johtaneen tilanteen välillä

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että ympäristövero ei ole valikoiva, koska sitä sovelletaan erityisellä alalla ilman, että se olisi vaatinut tämän alan selvää määritelmää tai antanut sellaisen

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen soveltaessaan väärää ”vertailukohtaa” komission päätökseen

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut väärin kiviainesveron ”luonnetta ja yleistä järjestelmää” sekä vientien vapautusta verosta koskevaa kysymystä

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että komissiolla ei ollut velvollisuutta aloittaa muodollinen tutkintamenettely

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että riidanalainen päätös on riittävän perusteltu.

(1) Kok. 2001, s. I-8365.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/9

Valitus, jonka Bart Nijs on tehnyt 1.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-171/05, Bart Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 3.10.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-495/06 P)

(2007/C 42/15)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Bart Nijs (edustaja: asianajaja F. Rollinger)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin

Vaatimukset

—	Valitus on otettava tutkittavaksi ja sen on todettava olevan perusteltu

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-171/05, Bart Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 3.10.2006 antamaa tuomiota on muutettava

—

Päätökset, jotka ovat asiassa T-171/05 nostetun kanteen kohteena, muun muassa päätös, jolla kantajasta vuoden 2003 ylennyskierroksen yhteydessä laadittu arviointikertomus vahvistetaan lopullisesti, ja päätös, jolla Y. päätettiin ylentää tilintarkastustuomioistuimen käännöspalvelun hollannin kielen yksikön reviisoriksi vuonna 2004, on kumottava

—	Aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva vaatimus on hyväksyttävä ja valittajalle on korvattava tulot, jotka hän menetti siihen tilanteeseen nähden, jos hänet olisi ylennetty

—	Tilintarkastustuomioistuin on velvoitettava korvaamaan kanteen käsittelystä, kahdesta välitoimimenettelystä ja tästä valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää valituksessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei lausunut yhdeksännestä kanneperusteesta, joka koskee sitä, että nimittävä viranomainen ei noudattanut velvollisuuttaan ilmoittaa OLAFille viipymättä sen tietoon saatetuista tapauksista, joissa oli tapahtunut yhteisön työkyvyttömyyseläkejärjestelmälle haitallisia uhkauksia ja petoksia. Jos tällainen tarkastelu olisi tehty, siinä olisi tullut ilmi useita sääntöjenvastaisuuksia nimittävän viranomaisen toiminnassa, ja muun muassa se, että Y. toimi lainvastaisesti väliaikaisesti ylemmissä tehtävissä ja se, että valittajan esimies toimi tehtävissään lainvastaisesti. Samalla tavoin se seikka, että nimittävä viranomainen ei ilmoittanut muutoksenhakukomitealle henkilökohtaisesta intressistä, joita kyseessä olevien kahden virkamiehen esimiehillä oli näiden virkamiesten arvioinnissa, vaikuttaa valittajan mukaan hänestä laaditun lopullisen arviointikertomuksen pätevyyteen.

Toiseksi valittaja kiistää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan valittaja ei esittänyt yhtäkään seikkaa, jolla voidaan osoittaa, että valittajan esittämä se väite pitää paikkansa, jonka mukaan Y:tä pyydettiin hoitamaan väliaikaisesti reviisorin tehtäviä, tai joiden valossa tällainen väite vaikuttaa mahdolliselta. Yhtäältä valittajalla ei ollut maaliskuussa 2003 tiedossaan tätä tehtävien väliaikaista hoitamista ja tämä tehtävien väliaikainen hoitaminen, josta valittaja sai tiedon yli kaksi vuotta myöhemmin, muodosti siis uuden seikan, jonka vuoksi kantajan 16.12.2005 päivätty kertomus on hyväksyttävä. Toisaalta kanteessa esitetyt 11 kanneperustetta eivät valittajan mukaan suinkaan kumoa väitettä, jonka mukaan tehtävien väliaikainen hoitaminen oli lainvastaista, vaan päinvastoin tukevat sitä. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei kuitenkaan lausunut näistä kanneperusteista ja se perusteli ratkaisuaan vain yhdellä perusteella, jota valittaja ei itse esittänyt.

Valittaja väittää lopuksi, että päätöksiä, joilla valittaja jätettiin ylentämättä ja Y. ylennettiin, on tarkasteltava yhtenä ja jakamattomana päätöksenä, joka tehtiin huomattavasti niiden virallista päiväystä aiemmin, toisin sanoen siinä yhteydessä kun henkilöstösääntöjen 7 artiklan 2 kohtaa päätettiin soveltaa Y:n urakehitykseen; valittaja väittää myös, että Y:n ylentämistä koskeva päätös on valittajalle vastainen päätös, koska sillä muutetaan valittajan oikeudellista asemaa ja koska se muodostaa samanaikaisesti toimivallan väärinkäytön, naamioidun seuraamuksen ja valittajaa syrjivän toimenpiteen.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/10

Valitus, jonka CAS Succhi di Frutta SpA on tehnyt 5.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-226/01, CAS Succhi di Frutta SpA v. komissio, 13.9.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-497/06 P)

(2007/C 42/16)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: CAS Succhi di Frutta SpA (edustajat: asianajajat F. Sciaudone, R. Sciaudone ja D. Fioretti)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Valituksenalaisen tuomion kumoaminen ja asian palauttaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta se tarkastelisi asiaa yhteisöjen tuomioistuimen antamien ohjeiden valossa,

—	komission velvoittaminen korvaamaan sekä nyt esillä olevassa asiassa että asiassa T-226/01 syntyneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon kohdistuvat valitusperusteet voidaan jakaa seuraavaan neljään ryhmään: asiassa C-496/99 P, komissio vastaan CAS, annetun tuomion merkitys, hedelmien korvaaminen, vastaavuuskertoimet sekä valittajalle oikeuksiensa puolustamisesta syntyneet kulut.

Asiassa C-496/99 P, komissio vastaan CAS, annetun tuomion merkityksestä valittaja vetoaa seuraaviin perusteisiin: asiassa T-226/01 annetussa tuomiossa otetaan vääristyneellä tavalla huomioon valittajan esittämät väitteet asiassa komissio vastaan CAS annetun tuomion merkityksestä; oikeusvoimaperiaatteen loukkaaminen; kanteen vääristely asiassa komissio vastaan CAS aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen osalta; aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen edellytysten tulkintaa koskeva virhe.

Hedelmien korvaamisen osalta valittaja esittää seuraavat väitteet: hedelmien korvaamisesta johtuvia vahinkoja koskevat puutteelliset perustelut ja valittajan tarjouskilpailun lainvastaisuudesta esittämää päätelmää koskeva ilmeinen arviointivirhe; hedelmien korvaamisen oikeudellista relevanssia hankintajärjestelmässä koskeva virhe; oikeusvoimaperiaatteen loukkaaminen viitattaessa hetkeen, jolloin on saatu varmuus hedelmien korvaamisesta; asiakirja-aineistoon sisältyvien todisteiden vääristely ja perustelujen puuttuminen hedelmien korvaamiseen ja sen tiedossa oloon maaliskuussa 1996 liittyvien etujen osalta; menettelymääräysten rikkominen, todistusseikkojen ilmeinen vääristely sekä todistustaakkaa koskevien yleisten periaatteiden loukkaaminen.

Vastaavuuskerrointen osalta valittaja väittää, että vahinkojen laskemiseksi huomioon otettavat hedelmämäärät on määritelty virheellisesti.

Lopuksi valittaja väittää sen omien etujen puolustamiseksi syntyneiden kustannusten osalta seuraavaa: on loukattu periaatetta, joka koskee oikeuksien puolustamiseksi käytetystä teknisestä ja oikeudellisesta avustuksesta syntyneiden kustannusten korvaamista sekä periaatetta, joka koskee oikeutta saada korvausta tarjouskilpailuun osallistumisesta aiheutuneista kustannuksista.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di Pace di Genova (Italia) on esittänyt 8.12.2006 — Corporación Dermoestética SA v. To Me Group Advertising Media S.R.L.

(Asia C-500/06)

(2007/C 42/17)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Giudice di Pace di Genova

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Corporación Dermoestética SA

Vastaaja: To Me Group Advertising Media S.R.L.

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan kanssa yhteensoveltuva vuoden 1992 lain 175 4 §:n, 5 §:n ja 9 a §:n sekä 16.9.1994 annetun ministeriön asetuksen nro 657 kaltainen kansallinen lainsäädäntö ja/tai hallintokäytäntö, jolla kielletään kotimaassa lähettämästä asianmukaisen toimiluvan saaneiden yksityisten terveydenhuoltoyritysten tarjoamia lääketieteellis-kirurgisia hoitoja koskevia televisiomainoksia, vaikka tämä mainonta on sallittua paikallisilla televisiokanavilla, ja kun samalla tällaisten mainosten lähettämisedellytykseksi on asetettu se, että niihin saadaan käyttää enintään 5 prosenttia edellisenä vuonna ilmoitetuista tuloista?

Onko EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan kanssa yhteensoveltuva vuoden 1992 lain 175 4 §:n, 5 §:n ja 9 a §:n sekä 16.9.1994 annetun ministeriön asetuksen nro 657 kaltainen kansallinen lainsäädäntö ja/tai hallintokäytäntö, jolla kielletään kotimaassa lähettämästä asianmukaisen toimiluvan saaneiden yksityisten terveydenhuoltoyritysten tarjoamia lääketieteellis-kirurgisia hoitoja koskevia televisiomainoksia, vaikka tämä mainonta on sallittua paikallisilla televisiokanavilla, ja kun samalla viimeksi mainitun tyyppisen lähettämisen edellytykseksi on asetettu se, että kukin yksittäinen kunta antaa siihen ennakkoluvan asianomaista maakunnallista ammattijärjestöä ensin kuultuaan, ja se, että niihin saadaan käyttää enintään 5 prosenttia edellisenä vuonna ilmoitetuista tuloista?

Estävätkö EY:n perustamissopimuksen 43 ja/tai 49 artiklan sen, että asianmukaisen toimiluvan saaneiden yksityisten terveydenhuoltoyritysten tarjoamia esteettisluontoisia lääketieteellis-kirurgisia hoitoja koskevien tiedottavien mainosten lähettämiselle on saatava lisäksi ennakkolupa paikallisviranomaisilta ja/tai ammattijärjestöiltä?

Ovatko Federazione nazionale degli ordini dei medici (FNOMCEO) ja sen jäseninä olevat lääkäreiden järjestöt, jotka ovat antaneet deontologiset säännöt, joilla rajoitetaan terveydenhuoltoalan ammattien mainostamista, ja jotka ovat omaksuneet sellaisen lääketieteelliseen mainontaan liittyvää voimassaolevaa lainsäädäntöä koskevan tulkintakäytännön, jolla merkittävästi rajoitetaan lääkäreiden oikeutta mainostaa omaa toimintaansa, ja jotka molemmat toimenpiteet velvoittavat kaikkia lääkäreitä, rajoittaneet kilpailua mennen pidemmälle kuin asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan on sallittua ja EY 81 artiklan 1 kohtaa rikkoen?

Onko FNOMCEO:n omaksuma tulkintakäytäntö joka tapauksessa ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan g kohdan sekä 4, 98, 10 ja 81 artiklan sekä mahdollisesti 86 artiklan kanssa, koska tällainen käytäntö hyväksytään kansallisessa lainsäädännössä, jossa vaaditaan toimivaltaisia alueellisia järjestöjä valvomaan lääkäreiden mainosten avoimuutta ja todenmukaisuutta, ilmoittamatta kuitenkaan tämän toimivallan käyttämiselle asetettavia perusteita ja sitä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä?

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/11

Valitus, jonka GlaxoSmithKline Services Unlimited (GSK), aikaisemmin Glaxo Wellcome plc, on tehnyt 11.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-168/01, GlaxoSmith-Kline Services Unlimited v. Euroopan yhteisöjen komissio, 27.9.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-501/06 P)

(2007/C 42/18)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: GlaxoSmithKline Services Unlimited, aikaisemmin Glaxo Wellcome plc (edustajat: I. Forrester, QC, New York Barin jäsen J. Venit, asianajaja S. Martínez Lage, Δικηγόρος A. Komninos, asianaja A. Schulz)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, European Association of Euro Pharmaceutical Companies (EAEPC), Bundesverband der Arzneimittel-Importeure eV, Spain Pharma, SA, Asociación de exportadores españoles de productos farmacéuticos (Aseprofar)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

—	kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion siltä osin kuin siinä hylätään GSK:n vaatimus riidanalaisen päätöksen 1 artiklan kumoamisesta, taikka toteuttaa muut lain vaatimat toimenpiteet

—	velvoittaa muut osapuolet korvaamaan GSK:n oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä hylätään GSK:n vaatimus riidanalaisen päätöksen 1 kohdan kumoamisesta, seuraavain perustein:

—

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erehtynyt tehdessään sen päätelmän, että yleiset myyntiehdot aiheuttavat kilpailunvastaisia vaikutuksia ja siten niillä rikotaan perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa, eikä se ole arvioinut asianmukaisesti niiden tosiasiallista oikeudellista ja taloudellista asiayhteyttä. Lisäksi (i) merkkien välinen hintakilpailu, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tuomiossaan viittaa, on itsessään tulos markkinoiden vääristymisestä, ja (ii) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tukeutui väitettyihin marginaalisiin etuihin, joita tuojamaiden loppukuluttajat ovat voineet saada espanjalaisten tukkumyyjien osallistumisesta merkkien väliseen kilpailuun.

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta puuttui toimivalta tehdä tosiasioita koskevia päätelmiä niistä mahdollisista vaikutuksista, jotka kohdistuvat potilaisiin ja niihin, jotka maksavat heidän lääkkeensä, koska komission riidanalaisessa päätöksessä ei ole tälle mitään perustaa,

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/11

Kanne 13.1.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-504/06)

(2007/C 42/19)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: L. Pignataro-Nolin ja I. Kaufmann-Bühler)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut turvallisuutta ja terveyttä koskevien vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanosta tilapäisillä tai liikkuvilla rakennustyömailla 24.6.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/57/ETY (1) (kahdeksas direktiivin 89/391/ETY (2) 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi), koska se ei ole saattanut kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohtaa asianmukaisesti osaksi Italian oikeusjärjestelmää.

—	Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Italian oikeudessa rakennustyömaita, joilla työ alittaa 200 henkilötyöpäivää ja joilla ei suoriteta direktiivin liitteessä II tarkoitettuja töitä, koskevat vain asetuksen nro 626/1994 7 §:n säännökset yhteensovittamisesta. Kyseisessä säännöksessä asetetaan kuitenkin vain yleinen yhteistyötä ja yhteensovittamista koskeva velvoite työnantajille, jotka yrityksessä tai tuotantoyksikössä antavat työn urakoitsijoille tai itsenäisille ammatinharjoittajille. Ei voida siis katsoa, että yhteistoimintaa rakennushankkeen valmisteluvaiheessa ja myös rakennushanketta toteutettaessa koskevat direktiivin 92/57/ETY täsmälliset ja yksityiskohtaiset säännökset olisi otettu huomioon kyseisessä asetuksen säännöksessä.

(1) EYVL L 245, s. 6.

(2) EYVL L 183, s. 1.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione tributaria regionale di Genova (Italia) on esittänyt 12.6.2006 — Agenzia Dogane Circoscrizione Doganale di Genova v. Euricom SpA

(Asia C-505/06)

(2007/C 42/20)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione tributaria regionale di Genova

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Agenzia Dogane Circoscrizione Doganale di Genova

Vastaaja: Euricom SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhteisön tullikoodeksin 216 artiklaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan ainoastaan sellaisiin sisäisessä jalostusmenettelyssä tuotettuihin tuotteisiin, joihin sisältyy muita kuin yhteisötavaroita, vai onko se itsenäisesti perusteena muista erilliselle tullivelalle, joka on oikeutettu sillä perusteella, että on vältettävä kaksinkertaisen tullihelpotuksen myöntämistä?

Onko sellaisessa erityisessä sisäisessä jalostusmenettelyssä, jossa toteutetaan ennakkovienti ja sen jälkeen vastaava tuonti (EX-IM), yhteisön tullikoodeksin 115 artiklan 1 ja 3 kohdan ja ETY-asetuksen (1) sisältämien soveltamissäännösten katsottava kuitenkin koskevan sitä, onko tavaroita, jotka on tuotu korvaamaan Italiasta peräisin olevia, aiemmin vietyjä tavaroita, pidettävä tullioikeudelliselta asemaltaan yhteisötavaroina, ja saavatko ne näin ollen vastaavasti tullivapautuksen edun, vai eikö näitä säännöksiä sovelleta edellä mainittuun toimeen siinä tapauksessa, että — tässä asiassa kysymyksessä olevan kaltaisten tavaroiden osalta sellaisina kuin ne on edellä kuvattu — se koskee ennakkovientiä maihin, joiden kanssa Euroopan yhteisö on tehnyt asiaa koskevat sopimukset?

Onko käsiteltävänä olevassa asiassa sillä, että edellä mainitun [1]15 artiklan 3 kohdan mukaan tavarat, jotka tuodaan korvaaviksi, saavuttavat aiemmin vietyjen yhteisötavaroiden tullioikeudellisen aseman, mitään vaikutusta käytännön toimeen, erityisesti aiemmin viedyn kotimaisen riisin yhteisöalkuperään? Jos vastaus tähän kysymykseen on myöntävä, pyydetään selvennystä siihen, mikä on sisäistä jalostusta koskevien tullimenettelysääntöjen suhde yhteisön tullikoodeksissa ja KIE-maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa säädettyihin alkuperää koskeviin säännöksiin?

Onko Euroopan yhteisön ja KIE-maiden välisten sopimusten 15 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan sellaisista muualta kuin yhteisöstä peräisin olevista raaka-aineista, joita käytetään (yhteisön tulliviranomaisen myöntämällä) EUR 1-todistuksella varustettuina vietävien tavaroiden valmistukseen, kannetun tullin palauttamista koskevaa kieltoa ei sovelleta, jos nämä tavarat on tarkoitettu kotimaiseen kulutukseen, tulkittava siten, että yhteisön tullikoodeksin 216 artikla menettää tehokkaan vaikutuksensa?

(1) EYVL L 302, s. 1.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/12

Valitus, jonka PTV Planung Transport Verkehr AG on tehnyt 18.12.2006 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-302/03, PTV Planung Transport Verkehr AG v. sisämarkkinoiden harmoinisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 10.10.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-512/06 P)

(2007/C 42/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: PTV Planung Transport Verkehr AG (edustaja: Rechtsanwalt F. Nielsen)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto

Vaatimukset

—	Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) 10.10.2006 antama tuomio (asia T-302/03) on kumottava.

—	Vastaaja ja valituksen vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 10.10.2006 antama tuomio on ristiriidassa asetuksen N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perusteettomasti katsonut, että merkin ”map&guide” ja tavaroiden ”tietokoneohjelmistot” ja palvelujen ”tietokoneohjelmointi” välillä on olemassa ”suora ja konkreettinen yhteys” ja että merkillä ”map&guide” voidaan ”välittömästi yksilöidä” nämä tavarat ja palvelut (tuomion 40 kohta). Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen olettaessaan, että merkin ”map&guide” perusteella merkityksellinen yleisö ”muodostaa välittömästi ja asiaa enempää harkitsematta — suoran ja todellisen yhteyden tietokoneohjelmistoihin ja tietokoneohjelmointia koskeviin palveluihin, jotka tarjoavat (kaupungin) karttoja ja (matka-)oppaita koskevan toiminnon” (tuomion 47 kohta). Lopuksi tuomiossa väitetään, että tavararyhmässä ”tietokoneohjelmistot” ja palveluryhmässä ”tietokoneohjelmointi” on myös sellaisia tavaroita ja palveluja, joiden tehtävänä on tarjota (kaupungin) karttoja ja (matka-)oppaita.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa omaksuma tulkinta asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdasta on virheellinen. Toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, haetulta tavaramerkiltä ei puutu erottumiskyky. Haettu tavaramerkki ei ole kuvaileva. ”Konkreettinen ja suora yhteys” ja ”välitön yksilöinti” voidaan hyväksyä vain silloin, kun on kyse käsitteestä, jolla osoitetaan suoraan kyseessä olevia tavaroita tai palveluja tai kuvaillaan ominaisuutta, joka asianomaisella tavaralla tai palvelulla on välittömästi eli sellaisenaan. Tämä ei pidä paikkansa merkin ”map&guide” osalta. Sillä ei osoiteta suoraan tavaroita ”tietokoneohjelmistot” eikä palveluja ”tietokoneohjelmointi”, eikä sillä viitata tavaroihin tai palveluihin suoraan liittyvään ominaisuuteen. Yleisön ei ole mahdollista muodostaa ”välittömästi ja asiaa enempää harkitsematta — suora[aa] ja todellis[ta] yhtey[ttä] ’tietokoneohjelmistoihin’ ja ’tietokoneohjelmointia’ koskeviin palveluihin, jotka tarjoavat (kaupungin) karttoja ja (matka-)oppaita koskevan toiminnon”. Palvelujen ”tietokoneohjelmointi” ja tavaroiden ”tietokoneohjelmistot” tehtävänä ei myöskään voi olla (kaupungin) karttojen ja (matka-)oppaiden ”tarjoaminen”.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa hyväksymä yhteys merkin ”map&guide” ja niiden tavaroiden ”tietokoneohjelmistot” ja palvelujen ”tietokoneohjelmointi” välillä, joiden rekisteröintiä on konkreettisesti haettu, ei ole olemassa sellaisenaan, vaan sen voidaan katsoa olemassa vasta deduktiivisen päättelyn tuloksena.

(1) Yhteisön tavaramerkistä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, s. 1).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/13

Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 18.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-168/01, GlaxoSmithKline Services Unlimited, aikaisemmin Glaxo Wellcome plc, v. Euroopan yhteisöjen komissio, 27.9.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-513/06 P)

(2007/C 42/22)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: T. Christoforou, F. Castillo de la Torre ja E. Gippini Fournier)

Muut osapuolet: European Association of Euro Pharmaceutical Companies (EAEPC), Bundesverband der Arzneimittel-Importeure eV, Spain Pharma, SA, Asociación de exportadores españoles de productos farmacéuticos (Aseprofar) ja GlaxoSmithKline Services Unlimited, aikaisemmin Glaxo Wellcome plc

Vaatimukset

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-168/01, GlaxoSmithKline Services Ltd. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, 27.9.2006 antaman tuomion tuomiolauselman 1, 3, 4 ja 5 kohta on kumottava

—	asiassa on annettava lopullinen ratkaisu, jolla hylätään asiassa T-168/01 esitetty kumoamisvaatimus perusteettomana

—	asian T-168/01 kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, joita komissiolle on aiheutunut kyseisestä oikeudenkäynnistä ja tästä valitusmenettelystä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio yhtyy ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen näkemyksiin niiltä osin kuin kyse on riidanalaisen päätöksen perusteluista, yritysten välisen sopimuksen olemassaolosta, harkintavallan väärinkäytöstä, toissijaisuusperiaatteen väitetystä loukkaamisesta ja EY 43 artiklan rikkomisesta.

Tuomion sen osan osalta, joka koskee kilpailunvastaisen ”vaikutuksen” olemassaoloa, komissio riitauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämät perustelut. Komissio esittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi, jossa vahvistetaan rajoittavien ”vaikutusten” olemassaolo, merkitsee tosiasiallisesti arviointia sopimuksen rajoittavasta ”tarkoituksesta” vallitseva oikeudellinen ja taloudellinen asiayhteys huomioon ottaen, ja sen olisi pitänyt johtaa siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi vahvistanut päätökseen sisältyvän arvion siitä, että sopimuksella oli kilpailunvastainen tarkoitus. ”Vaikutuksia” koskevien muiden päätelmien osalta komissio riitauttaa erityisesti sellaiset päätelmät, jotka koskevat merkityksellisten markkinoiden määrittämistä ja perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan d alakohtaan perustuvien komission toteamusten torjumista sellaisen oikeudellisesti virheellisen väitteen nojalla, että eri markkina-alueilla sovellettiin eri hintoja, ja tuomioon sisältyvät tietyt muut päätelmät, joiden osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korvaa komission arviot tosiasiallisesta ja taloudellisesta näytöstä omilla arvioillaan, mikä ei ole sallittua muutoksenhakumenettelyssä. Kun otetaan huomioon, että komissio jakaa ne näkemykset, joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on viime kädessä päätynyt, komissiolla ei tässä vaiheessa ole aikomusta esittää valitusperusteita tuomion mainitun osan osalta.

Tässä valituksessa tukeudutaan kahteen valitusperusteiden ryhmään. Ensimmäinen ryhmä koskee 81 artiklan 1 kohtaa koskevia toteamuksia ja erityisesti kyseiseen määräykseen sisältyvää tarkoituksen käsitettä koskevia oikeudellisia virheitä ja tulkinta- ja soveltamisvirheitä, sekä lukuisia väärinkäytöksiä, oikeudellisia virheitä ja perustelujen puutteellisuuksia ja ristiriitoja, jotka liittyvät sopimuksen ”oikeudelliseen ja taloudelliseen asiayhteyteen”. Toinen valitusperusteiden ryhmä koskee 81 artiklan 3 kohtaa koskevia toteamuksia ja ensisijaisesti sellaisia toteamuksia, jotka koskevat ensimmäistä kyseisessä määräyksessä mainittua edellytystä, mutta myös sitä, ettei muiden edellytysten täyttymistä ole arvioitu.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/14

Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 20.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-153/04, Euroopan yhteisöjen komissio v. Ferriere Nord SpA, 27.9.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-516/06 P)

(2007/C 42/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Di Bucci ja F. Amato)

Muu osapuoli: Ferriere Nord SpA

Vaatimukset

—	Valituksenalaisen tuomion kumoaminen siltä osin kuin siinä otetaan tutkittavaksi Ferriere Nordin esittämä kumoamiskanne, joka kohdistuu 5.2.2004 päivättyyn komission kirjeeseen ja 13.4.2004 päivättyyn komission faksiin,

—	Ferriere Nordin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa riidanalaisia toimenpiteitä vastaan nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen toteaminen ja siten kanteen hylkääminen,

—	Ferriere Nordin velvoittaminen korvaamaan kummassakin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-153/04, Ferriere Nord S.p.A. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio 27.9.2006 antaman tuomion se osa, jossa todetaan, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, rikkoo EY 230 artiklan ensimmäistä kohtaa sekä EY 249 artiklaa, koska kannekelpoisen toimen käsitteen tulkinnan osalta siitä puuttuvat perustelut tai ne ovat virheellisiä ja sitä rasittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen puuttuva toimivalta.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole osoittanut, että riidanalaisilla toimilla olisi pakottavia oikeusvaikutuksia, jotka voisivat vaikuttaa ensisijaisesti kantajan intresseihin muuttaen ratkaisevassa määrin sen oikeusasemaa. Se on lisäksi tehnyt virheelliset päätelmät asian tutkittavaksi ottamiskelpoisuudesta, jota ei myöskään ole näytetty toteen, katsoessaan, että riidanalaisia toimenpiteitä on lähtökohtaisesti pidettävä laillisina. Lopuksi valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ylittänyt sille perustamissopimuksessa annetun toimivallan.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/15

Kanne 20.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-518/06)

(2007/C 42/25)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: E. Traversa ja N. Yerrell)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

Sen toteaminen, että kun Italian tasavalta

—	on säätänyt ja pitänyt voimassa lainsäädännön, jonka perusteella moottoriajoneuvojen vastuuvakuutusmaksut kolmansiin nähden on laskettava tiettyjen muuttujien mukaisesti

—	on saattanut moottoriajoneuvojen vastuuvakuutusmaksut kolmansiin nähden taannehtivan valvonnan alaisiksi,

se ei ole noudattanut vakuutustuotteiden vapaan markkinoinnin velvoitteitaan, sellaisina kuin ne ilmenevät muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/49/ETY (1) (jäljempänä direktiivi 92/49) tariffivapautta koskevista 6, 29 ja 39 artiklan säännöksistä,

—	valvoo niitä yksityiskohtaisia sääntöjä, joiden perusteella vakuutuslaitokset, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, mutta jotka harjoittavat toimintaa Italiassa sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden puitteissa, laskevat vakuutusmaksunsa,

—	asettaa vakuutusmaksujen laskentamenetelmiä koskevien italialaisten säännösten rikkomistapauksessa sanktioita myös vakuutuslaitoksille, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, mutta jotka harjoittavat toimintaa Italiassa sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden puitteissa,

se ei ole noudattanut direktiivin 92/49 9 artiklan mukaisia velvoitteitaan,

—

pitää voimassa moottoriajoneuvojen vastuuvakuutuksen tekemistä koskevan velvoitteen kaikkien vakuutuslaitosten osalta, mukaan lukien ne vakuutuslaitokset, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, mutta jotka harjoittavat toimintaa Italiassa sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden puitteissa,

se ei ole noudattanut Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 ja 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

2)	velvoittaa Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vakuutuslaitosten velvollisuus vahvistaa nettomaksut ”omien teknisten perusteidensa mukaan, jotka ovat riittävän perusteelliset ja kattavat, vähintään viidelle kirjanpitovuodelle” ja mukauttaa ne tiettyyn markkinakeskiarvoon, sekä maksujen saattaminen taannehtivan valvonnan alaisiksi niin, että italialaisilla valvontaviranomaisilla on toimivalta määrätä näiden velvoitteiden noudattamatta jättämisestä huomattavan suuria sanktioita, merkitsee direktiivissä 92/49 säädetyn tariffivapauden periaatteen loukkaamista. Italian lainsäädäntö johtaa kantajan mukaan nimittäin säänneltyjen maksujen järjestelmään ja estää tämän vuoksi vakuutuslaitoksia markkinoimasta palvelujaan siinä määrin vapaasti, kun ne katsovat asianmukaiseksi, ja vahvistamasta tariffejaan vapaasti, ja siten se vaikuttaa sisämarkkinoiden toteuttamiseen vakuutusalalla.

Italian valtio ei voi käyttää näiden kansallisten säännösten perustana olevaa yleistä etua oikeuttaakseen poikkeuksen yritysten tariffivapauden periaatteesta, joka on vahvistettu yhteisön oikeudessa, siltä osin kuin se ei kuulu niihin poikkeuksiin, joista on nimenomaisesti säädetty direktiivin 92/49 29 artiklan 2 kohdassa ja 39 artiklan 3 kohdassa.

Italialaisten valvontaviranomaisten tai vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisten harjoittama valvonta, joka kohdistuu niihin yksityiskohtaisiin sääntöihin, joiden mukaan vakuutuslaitokset, jotka harjoittavat toimintaansa Italiassa sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden puitteissa, laskevat vakuutusmaksunsa, sekä näiden italialaisten valvontaviranomaisten asettamat sanktiot Italian lainsäädännön rikkomistapauksessa merkitsee direktiivin 92/49 9 artiklassa vahvistetun kotijäsenvaltion (eli valtio, jossa vakuutuslaitoksen pääkonttori sijaitsee) ja vastaanottavan jäsenvaltion välisen toimivaltajaon rikkomista.

Kaikille vakuutuslaitoksille, jotka harjoittava moottoriajoneuvovakuutustoimintaa, niiden kotipaikasta riippumatta asetettu velvollisuus sopimuksen tekemiseen suhteessa kaikkiin vakuutuksenottajien luokkiin ja kaikkiin Italian alueisiin, sekä Italian valvontaviranomaisten toimivalta asettaa tämän velvollisuuden rikkomistapauksessa sanktioita, aiheuttaa EY 43 mukaan sellaisenaan kielletyn sijoittautumisvapauden eli perusvapauden rajoittamisen, ja se merkitsee myös palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista, joka on ristiriidassa EY 49 artiklan kanssa. Italian lainsäädännössä säädetty velvollisuus tehdä moottoriajoneuvovastuuvakuutuksia on nimittäin vakava este vakuutuslaitosten toiminnalle Italiassa, sillä tämä velvollisuus karkottaa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet vakuutuslaitokset sijoittautumasta Italiaan tai tarjoamasta siellä palvelujaan, ja siten se vaikuttaa Italian markkinoille pääsyyn.

Sopimuksentekovelvollisuus aiheuttaa esteen, joka sillä tavoiteltuun päämäärään nähden ei ole perusteltu eikä oikeasuhteinen. ”Yleisen järjestyksen käsitteeseen voidaan vedota vain, kun on kyse yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavasta todellisesta ja riittävän vakavasta vaarasta” ja ”yleisen järjestyksen vuoksi olevaa poikkeusta on tulkittava suppeasti, kuten kaikkia poikkeuksia perustamissopimuksen perusperiaatteista” (asia C-348/96, rikosoikeudenkäynti Donetella Calfaa vastaan, tuomio 19.1.1999, Kok. 1999, s. I-11, 21 ja 23 kohta).

Lisäksi tällainen rajoitus vaikuttaa sen tavoitteen, jota varten se on annettu, saavuttamiseksi epäasianmukaiselta, sillä tällainen yleinen velvollisuus sopimuksen tekoon estää sellaisten vakuutuslaitosten erityisalojen kehitystä ja toimintaa, jotka voisivat täyttää kuluttajien vaatimukset juuri toivotun erikoistumisen vuoksi sopivammalla ja tehokkaammalla tavalla.

Lopuksi tämä rajoitus ylittää sen, mikä olisi välttämätöntä yleisen järjestyksen ylläpidon tai kuluttajien suojelun tavoitteen saavuttamiseksi, sekä maantieteelliseltä kannalta, koska yleiseen järjestykseen liittyvät ongelmat koskevan Italian viranomaisten mukaan vain tiettyjä maantieteellisiä alueita, että sen sisällön suhteen, koska Italiassa toimivat vakuutuslaitokset olisivat velvollisia vakuuttamaan kenet tahansa moottoriajoneuvon omistajan tai haltijan siitä riskistä riippumatta, jota tämä omistaja tai haltija yksittäistapauksessa merkitsee ottaen huomioon kolmansille aiheutuvia vahinkoja koskevan siviilioikeudellisen vastuun.

(1) EYVL L 228, s. 1.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/16

Valitus, jonka Athinaïki Techniki AE on tehnyt 21.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-94/05, Athinaïki Techniki AE v. komissio, 26.9.2006 antamasta määräyksestä

(Asia C-521/06 P)

(2007/C 42/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Athinaïki Techniki AE (edustaja: asianajaja S. A. Pappas)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, Athens Resort Casino AE Symmetochon

Vaatimukset

—	Valituksenalainen määräys on kumottava.

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyt vaatimukset on hyväksyttävä.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi yhteen ainoaan valitusperusteeseen, joka perustuu virheeseen, jonka se väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehneen valittajan tekemän kantelun käsittelyn lopettamista koskevan kirjeen oikeudellisen luonnehdinnan osalta. Yhtäältä se, että komissio lopettaa asian käsittelyn on valittajan mielestä hyvinkin luonteeltaan lopullista asian käsittelyvaiheeseen nähden ja toisaalta asiayhteydestä, jossa komissio on tehnyt päätöksensä, ilmenee valittajan mukaan selvästi, että komissio on implisiittisesti tehnyt perustellun päätöksen sille ilmoitettujen valtion tukien luokittelusta. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalainen kirje ei ole kannekelpoinen, ja jättäessään kanteen tutkimatta.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/16

Kanne 22.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-522/06)

(2007/C 42/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: A. Alcover San Pedro ja B. Stromsky)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut otsonikerrosta heikentävistä aineista 29.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2037/2000 (1) 16 artiklan 5 kohdan ja 17 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole määritellyt tietyiltä valvottavien aineiden talteenoton, kierrätyksen, regeneroinnin ja hävityksen parissa työskenteleviltä henkilöiltä edellytettäviä vähimmäispätevyysvaatimuksia mainitun asetuksen 16 artiklan 5 kohdan mukaisesti, ja Vallonian hallintoalueen osalta, koska se ei ole toteuttanut toteutettavissa olevia varotoimia valvottavien aineiden vuotojen estämiseksi ja minimoimiseksi ja tehnyt vuositarkistuksia vuotojen varalta, kuten mainitun asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa on edellytetty.

—	Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja esittää, että Belgian kuningaskunta ei, Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoaluetta lukuun ottamatta siltä osin kuin on kyse haloneja sisältävistä sammuttimista, ensinnäkään ole määritellyt asetuksen 2 artiklassa tarkoitettujen valvottavien aineiden, joita on jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteissa sekä palontorjuntalaitteistoissa ja sammuttimissa, talteenotosta, kierrätyksestä, regeneroinnista ja hävityksestä vastaavalta henkilökunnalta edellytettäviä vähimmäispätevyysvaatimuksia, ja toiseksi siltä osin kuin on kyse Vallonian hallintoalueesta, että se ei ole toteuttanut toteutettavissa olevia varotoimia valvottavien aineiden vuotojen estämiseksi ja minimoimiseksi ja tehnyt vaadittuja vuositarkistuksia mainitunlaisten mahdollisten vuotojen toteamiseksi.

(1) EYVL L 244, s. 1.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka rechtbank van koophandel te Hasselt (Belgia) on esittänyt 22.12.2006 — NV de Nationale Loterij v. BVBA Customer Service Agency

(Asia C-525/06)

(2007/C 42/29)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank van koophandel te Hasselt

Pääasian asianosaiset

Kantaja: NV de Nationale Loterij

Vastaaja: BVBA Customer Service Agency

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko EY:n perustamissopimuksen 49 artiklaa tulkittava siten, että sellaiset rajoittavat kansalliset säännökset, kuten 19.4.2002 annetun lain 37 §, jolla estetään sellaisen yrityksen pääsy markkinoille, jonka pyrkimyksenä on myydä voitolla kuponkeja, jotka mahdollistavat Euro Millions -lottopelin pelaamisen ryhmänä, kuitenkin sallittuja yleinen etu (sen ehkäisy, että ihmiset tuhlaavat liiallisesti uhkapeleihin) huomioon ottaen, kun tiedossa on, että

a)	Nationale Loterij, joka on saanut Belgian valtiolta lakisääteisen monopoliaseman ja joka maksaa kyseisestä monopoliasemasta maksua ja jonka tavoitteena on kanavoida ihmiselle luontaista pelihimoa, säännöllisesti mainostaa mahdollisuutta osallistua Euro Millionsiin, mikä tosiasiassa lisää pelihimoa,

b)	Nationale Loterij'n harjoittama säännöllinen mainonta ja myyntimenetelmät laajentavat markkinoita, jolloin Nationale Loterij päätyy maksimoimaan liikevaihtonsa (taloudellisista syistä) sen sijaan että se kanavoisi kansalaisten luontaista pelihimoa,

c)	vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä, kuten panoksia ja voittoja koskevien mahdollisuuksien rajoittamisella, olisi paremmin saavutettavissa tavoiteltu päämäärä eli luontaisen pelihimon kanavointi?

Onko sellainen rajoittava kansallinen säännös, kuten 19.4.2002 annetun lain 37 §, jolla estetään sellaisen yrityksen pääsy markkinoille, jonka aikomuksena on myydä voitolla kuponkeja, jotka mahdollistavat Euro Millionsin pelaamisen ryhmänä, ristiriidassa palvelujen tarjoamisen vapauden (EY:n perustamissopimuksen 49 artikla) kanssa, kun tiedossa on, ettei vastaaja itse järjestä arpajaisia vaan pyrkii ainoastaan voitontekotarkoituksessa järjestämään Euro Millionsin pelaamisen ryhmänä Nationale Loterij'n omia pelikuponkeja käyttäen?

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/19

Kanne 22.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-531/06)

(2007/C 42/34)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (edustajat: asiamies E. Traversa, asianajajat G. Giacomini ja E. Boglione)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

—

Yhteisöjen tuomioistuimen on todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 43 ja 56 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, koska se on

a)	pitänyt voimassa lainsäädännön, jonka mukaan yksityisten apteekkien harjoittamiseen tarvittava toimilupa voidaan myöntää ainoastaan farmasia-alan yliopistotutkinnon suorittaneille luonnollisille henkilöille ja yhtiöille, joiden osakkaina on yksinomaan tällaisia henkilöitä, ja

b)	pitänyt voimassa lain säännökset, joista aiheutuu se, ettei farmaseuttisten valmisteiden jakelua harjoittavilla yrityksillä ole mahdollisuutta hankkia osuuksia kunnallisten apteekkien hoitoyhtiöistä.

—	Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kiellolla, jonka mukaan luonnolliset henkilöt, jotka eivät ole farmaseutteja, tai yritykset, joiden osakkaina ei ole yksinomaan farmaseutteja, eivät saa hankkia osuuksia yksityisistä apteekeista, ei ainoastaan estetä, vaan sillä tehdään täysin mahdottomaksi se, että näihin luokkiin kuuluvat henkilöt voisivat käyttää perustamissopimuksella taattua kahta perusvapautta, eli pääomien vapaata liikkuvuutta ja sijoittautumisvapautta.

Farmaseuttisten valmisteiden jakelua harjoittavia yrityksiä koskeva kielto hankkia osuuksia kunnallisten apteekkien hoitoyhtiöistä voidaan johtaa muutamista Italian oikeusjärjestyksen edelleen voimassa olevista säännöistä, ja Italian tuomioistuimet soveltavat sitä hanakasti. Tämä kielto on sekä pääomien vapaan liikkuvuuden että sijoittautumisoikeuden käyttämisen este.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/22

Tuomarien jakautuminen jaostoihin

(2007/C 42/40)

Sen johdosta, että T. Tchipev ja V. Ciucă aloittivat tuomarin tehtävien hoitamisen, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 15.1.2007 muuttaa jaostojen kokoonpanoa 15.1.2007 ja 31.8.2007 väliseksi ajaksi sekä jakaa tuomarit jaostoihin seuraavasti:

Laajennettu ensimmäinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria

jaoston puheenjohtaja Vesterdorf tuomarit Cooke, García-Valdecasas, Labucka, Prek ja Ciucă

Ensimmäinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria

jaoston puheenjohtaja Cooke

a)	tuomarit García-Valdecasas ja Ciucă

b)	tuomarit Labucka ja Prek

Laajennettu toinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria

jaoston puheenjohtaja Pirrung tuomarit Meij, Forwood, Pelikánová ja Papasavvas

Toinen jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria

jaoston puheenjohtaja Pirrung

a)	tuomarit Meij ja Pelikánová

b)	tuomarit Forwood ja Papasavvas

Laajennettu kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria

jaoston puheenjohtaja Jaeger tuomarit Tiili, Azizi, Cremona, Czúcz ja Tchipev

Kolmas jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria

jaoston puheenjohtaja Jaeger

a)	tuomarit Tiili, Czúcz ja Tchipev

b)	tuomarit Azizi ja Cremona

Laajennettu neljäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria

jaoston puheenjohtaja Legal tuomarit Wiszniewska-Białecka, Vadapalas, Moavero Milanesi ja Wahl

Neljäs jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria

jaoston puheenjohtaja Legal

a)	tuomarit Vadapalas ja Wahl

b)	tuomarit Wiszniewska-Białecka ja Moavero Milanesi

Laajennettu viides jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria

jaoston puheenjohtaja Vilaras tuomarit Martins Ribeiro, Dehousse, Šváby ja Jürimäe

Viides jaosto, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria

jaoston puheenjohtaja Vilaras

a)	tuomarit Martins Ribeiro ja Jürimäe

b)	tuomarit Dehousse ja Šváby

Laajennetussa ensimmäisessä jaostossa, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria, tuomarit, jotka osallistuvat asian käsittelemiseen jaoston puheenjohtajan kanssa viiden tuomarin ratkaisukokoonpanon muodostamiseksi, ovat ne kolme tuomaria siitä kokoonpanosta, jonka käsiteltäväksi asia alun perin saatettiin, ja yksi tuomari muusta kokoonpanosta; viimeksi mainittu tuomari nimetään vuorojärjestyksessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 6 artiklassa määrätyn järjestyksen mukaisesti.

Laajennetussa kolmannessa jaostossa, jossa asian käsittelemiseen osallistuu viisi tuomaria, tuomarit, jotka osallistuvat asian käsittelemiseen jaoston puheenjohtajan kanssa viiden tuomarin ratkaisukokoonpanon muodostamiseksi, ovat:

—	siinä tapauksessa, että asia on alun perin saatettu a kohdassa mainittujen tuomarien käsiteltäväksi, nämä kolme tuomaria ja lisäksi kaksi b kohdassa mainittua tuomaria lisäjäseninä;

—	siinä tapauksessa, että asia on alun perin saatettu b kohdassa mainittujen tuomarien käsiteltäväksi, nämä kolme tuomaria ja lisäksi vuorojärjestyksen mukaisesti nimettävät kaksi a kohdassa mainittua tuomaria lisäjäseninä;

Kolmannessa jaostossa, jossa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria, jaoston puheenjohtaja käsittelee asian joko b kohdassa mainittujen tuomareiden kanssa tai a kohdassa mainituista kolmesta tuomarista kahden tuomarin kanssa sen mukaisesti, mihin ratkaisukokoonpanoon esittelevä tuomari kuuluu. Ratkaisukokoonpanon muodostamiseksi edellä a kohdassa mainituista kolmesta tuomarista näistä tuomareista laaditaan vuorojärjestys sen määrittämiseksi, kuka näistä kolmesta tuomarista ei osallistu asian käsittelemiseen.

Toisessa, neljännessä ja viidennessä jaostossa, joissa asian käsittelemiseen osallistuu kolme tuomaria, jaoston puheenjohtaja käsittelee asian joko a tai b kohdassa mainittujen tuomareiden kanssa sen mukaisesti, mihin ratkaisukokoonpanoon esittelevä tuomari kuuluu.

Niissä asioissa, joissa jaoston puheenjohtaja on esittelevä tuomari, asian käsittelee jaoston puheenjohtaja yhdessä jompaankumpaan ratkaisukokoonpanoon kuuluvien tuomareiden kanssa vuorottelujärjestystä noudattaen asioiden rekisteröintijärjestyksen mukaisesti, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta toisiinsa liittyvien asioiden ratkaisemiseen yhdessä.

Perusteet, joiden mukaan asiat annetaan ratkaistavaksi jaostoille

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti 15.1.2007 työjärjestyksen 12 artiklan mukaisesti seuraavat perusteet, joiden mukaan asiat annetaan ratkaistavaksi jaostoille ajanjaksolla 15.1.2007-31.8.2007:

1.	Asiat annetaan heti kanteen jättämisen jälkeen ratkaistavaksi kolmen tuomarin jaostoille, tämän kuitenkaan rajoittamatta työjärjestyksen 14 ja 51 artiklan myöhempää soveltamista.

Asiat jaetaan jaostojen kesken asioiden rekisteröintijärjestyksessä kolmen eri vuorojärjestyksen mukaisesti:

—	yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen, valtiontukisääntöjen ja kaupan suojaamistoimenpiteitä koskevien sääntöjen täytäntöönpanemista koskevat asiat

—	työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut henkistä omaisuutta koskeviin oikeuksiin liittyvät asiat

—	muut asiat.

Näiden vuorojärjestysten osalta kolmas jaosto otetaan lukuun kaksi kertaa joka viidennen vuoron yhteydessä.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti voi poiketa näistä vuorojärjestyksistä ottaakseen huomioon sen, että tietyt asiat liittyvät toisiinsa, tai varmistaakseen töiden tasapainoisen jakamisen.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/23

Kanne 1.12.2006 — Bateaux Mouches v. SMHV — Castanet (Bateaux Mouches)

(Asia T-365/06)

(2007/C 42/41)

Kannekirjelmän kieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: SA Compagnie des Bateaux Mouches (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja D. de Leusse)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Jean-Noël Castanet (Pariisi, Ranska)

Kantajan vaatimukset

—	Compagnie des Bateaux Mouches -nimisen yhtiön kanne on otettava tutkittavaksi

—	SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 7.9.2006 (asia R 1172/2005-1, Castanet v. Compagnie des Bateaux Mouches) tekemä päätös on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on haettu: luokkien 39, 41 ja 42 palveluille rekisteröity sanamerkki Bateaux Mouches — yhteisön tavaramerkki nro 1 336 122

Yhteisön tavaramerkin haltija: kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen tekijä: Jean-Noël Castanet

Mitättömyysosaston ratkaisu: mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: mitättömyysosaston päätöksen kumoaminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu sikäli kuin riitautetussa päätöksessä on virheellisesti katsottu, että kantajan tavaramerkki on kuvaileva ja että siltä puuttuu erottamiskyky, ja että kantaja ei ole osoittanut, että sen tavaramerkki on tullut käytössä erottamiskykyiseksi kyseessä oleville palveluille.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/23

Kanne 7.12.2006 — Holland Malt v. komissio

(Asia T-369/06)

(2007/C 42/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Holland Malt BV (Lieshout, Alankomaat) (edustajat: lakimiehet O.W. Brouwer ja D. Mes)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	riidanalaisen päätöksen 1, 2, 3 ja 4 artikla on kumottava kokonaisuudessaan tai osittain

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	asiassa on ryhdyttävä muihin tuomioistuimen tarpeellisiksi katsomiin toimenpiteisiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii sen 26.9.2006 tehdyn komission päätöksen K(2006) 4196 lopullinen (1) kumoamista, jossa komissio totesi, että Alankomaiden kantajalle ehdollisena myöntämä tuki on yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki.

Kantaja esittää, että komission näkemys, jonka mukaan kyseinen tuki on yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki, ei ole oikea, ja väittää, että komissio on soveltanut virheellisesti EY 87 artiklaa sekä useita yhteisön oikeuden periaatteita. Kantajan mukaan komissio

1)	sovelsi virheellisesti EY 87 artiklan 1 kohtaa, koska se ei osoittanut, että kyseinen tuki on tässä säännöksessä tarkoitettu valtiontuki, ja koska se tulkitsi ja sovelsi yhteisön oikeuskäytäntöä tältä osin virheellisellä tavalla

sovelsi virheellisesti EY 87 artiklan 3 kohtaa, koska se

a)	tulkitsi ja sovelsi virheellisellä tavalla maatalousalan valtiontuesta annettuja yhteisön suuntaviivoja (2),

b)	teki virheen vertaillessaan tuen myönteisiä vaikutuksia ja sen vaikutusta kaupankäynnin edellytyksiin yhteisössä;

c)	ei arvioinut asianmukaisesti eikä osoittanut myönnetyn tuen vaikutusta mallasteollisuuden toimintaan;

d)	ei ottanut huomioon tapahtumia Alankomaiden hallituksen ehdollisen tuen myöntämistä koskevan päätöksen tekohetken ja sen ajankohdan välillä, jolloin komissio teki riidanalaisen päätöksen

loukkasi hyvän hallinnon periaatetta, koska se ei asianmukaisesti tutkinut kaikkia tuen myöntämiseen liittyviä näkökohtia ja intressejä, joihin lukeutuvat myös tapahtumat Alankomaiden hallituksen ehdollisen tuen myöntämistä koskevan päätöksen tekohetken ja sen ajankohdan välillä, jolloin komissio teki riidanalaisen päätöksen

4)	laiminlöi EY 253 artiklassa säädetyn perusteluvelvollisuuden.

(1) C-14/2005 (ex N 149/2004) Holland Malt BV.

(2) Maatalousalan valtiontuesta annetut Yhteisön suuntaviivat (EYVL 2000 C 28, s. 2).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/24

Kanne 4.12.2006 — Saksa v. komissio

(Asia T-371/06)

(2007/C 42/43)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: M. Lumma, C. Schulze-Bahr ja asianajaja C. von Donat)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission 7.5.1997 tekemällä päätöksellä nro K(97) 1120 Euroopan aluekehitysrahastosta Nordrhein-Westfalenille tavoite 2 -ohjelmaan myönnetyn taloudellisen tuen (EAKR nro 97.02.13.005) alentamisesta 25.9.2006 tehty komission päätös K(2006) 4193 lopullinen on kumottava

—	Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio alensi riidanalaisella päätöksellä Euroopan aluekehitysrahastosta myönnettyä tukea tavoite 2 -ohjelmaan Nordrhein-Westfalenissa.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi asetuksen N:o 4253/88 (1) 24 artiklan 2 kohdan rikkomiseen, koska alentamisen edellytykset eivät ole täyttyneet. Se väittää tässä yhteydessä erityisesti, että poikkeamisia alustavasta rahoitussuunnitelmasta ei voida pitää huomattavana ohjelman muutoksena.

Vaikka kyse olisi huomattavasta ohjelman muutoksesta, kantaja väittää, että komissio on antanut siihen ennalta hyväksyntänsä ”rakennerahastojen ohjelmakauden 1994-1999 tukitoimien rahoituksen päättämistä koskevissa suuntaviivoissa” (SEK (1999) 1316).

Jos oletetaan, että alentamista koskevat edellytykset ovat täyttyneet, kantaja väittää, ettei vastaaja ole käyttänyt sillä olevaa harkintavaltaa konkreettisen ohjelman osalta. Kantajan mukaan tukea on mahdollista alentaa harkintavaltaa ylittämättä ainoastaan, jos alentaminen näyttää kokonaisuudessaan perustellulta, kun otetaan huomioon ohjelman täytäntöönpano ja tavoitteiden saavuttaminen. Koska vastaaja ei ole käyttänyt tätä harkintavaltaa, kyse on kantajan mukaan myös perustelujen puuttumisesta.

Lopuksi riidanalaisella päätöksellä loukataan hyvän hallinnon periaatetta, koska kantaja on ollut sen vuoksi pakotettu nostamaan kanteen nostamisen ajankohtana tuomioistuimen käsiteltävänä jo olevasta päätöksestä uuden kanteen.

(1) Rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisen osalta toisaalta keskenään ja toisaalta Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 4253/88 muuttamisesta 19.12.1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, 31.12.1988, s. 1).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/25

Kanne 11.12.2006 — Bomba Energia Getränke v. SMHV — Eckes Granini (Bomba)

(Asia T-372/06)

(2007/C 42/44)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Bomba Energia Getränke Vertriebs GmbH (Wiener Neudorf, Itävalta) (edustaja: asianajaja A. Kockläuner)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Eckes-Granini GmbH & Co. KG (Nieder-Olm, Saksa)

Kantajan vaatimukset

—	vastaajan toisen valituslautakunnan 3.10.2006 asiassa R 184/2005-2 tekemä päätös on kumottava kokonaisuudessaan

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki BOMBA luokkien 32 ja 33 tavaroille (hakemus nro 558 874)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Eckes-Granini GmbH & Co. KG

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: erilaiset LA BAMBA sana- ja kuviomerkit, mukaan lukien saksalainen LA BAMBA sanamerkki, joka on rekisteröity luokkien 29, 32 ja 33 tavaroille

Väiteosaston ratkaisu: hakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: riitautetulla päätöksellä rikotaan asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska kiistanalaisten tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/25

Kanne 13.12.2006 — Rath v. SMHV — Grandel (Epican Forte)

(Asia T-373/06)

(2007/C 42/45)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Matthias Rath (Kapkaupunki, Etelä-Afrikka) (edustajat: asianajajat S. Ziegler, C. Kleiner ja F. Dehn)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Dr. Grandel GmbH

Vaatimukset

—

sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 5.10.2006 tekemä päätös on kumottava sikäli kuin siinä kieltäydyttiin hyväksymästä yhteisön tavaramerkkihakemusta rekisteröitäväksi seuraavien luokkaan 5 kuuluvien tavaroiden osalta: ”lisäravintoaineet, jotka koostuvat pääasiassa vitamiineista, aminohapoista, kivennäis- ja hivenaineista, muuhun kuin lääkintäkäyttöön; dieettiravintoaineet muuhun kuin lääkintäkäyttöön, nimittäin aminohapot ja hivenaineet; edellä mainitut tavarat muuhun kuin epilepsiakäyttöön”

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki Epican Forte luokkiin 5, 30 ja 32 kuuluvia tavaroita varten (hakemus nro 2 525 251).

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Dr. Grandel GmbH.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkki EPIGRAN, joka oli alun perin rekisteröity luokkiin 1, 3 ja 5 kuuluvia tavaroita varten ja joka on yhä rekisteröity luokkaan 3 kuuluvia tavaroita varten (yhteisön tavaramerkki nro 560 292), vaikka väite on kohdistettu yksinomaan rekisteröintiä luokkaan 5 vastaan

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen ja hakemuksen osittainen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston päätöksen osittainen kumoaminen

Kanneperusteet: Riidanalainen päätös rikkoo asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska kyseisten tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/26

Kanne 13.12.2006 — Matthias Rath v. SMHV — Grandel (Epican)

(Asia T-374/06)

(2007/C 42/46)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Matthias Rath (Kapkaupunki, Etelä-Afrikka) (edustajat: asianajajat S. Ziegler, C. Kleiner ja F. Dehn)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Dr. Grandel GmhH

Vaatimukset

—

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 5.10.2006 tekemä päätös on kumottava siltä osin kuin yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta ei rekisteröity seuraavien luokkaan 5 kuuluvien tavaroiden osalta: ”sellaiset ravintolisät muuhun kuin lääkinnälliseen käyttöön, jotka koostuvat pääasiallisesti vitamiineista, aminohapoista, mineraaleista ja hivenaineista, dieettiravintoaineet muuhun kuin lääkinnälliseen käyttöön eli aminohapot ja hivenaineet; edellä mainittuja tavaroita ei ole tarkoitettu epilepsian hoitoon”

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Matthias Rath

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”Epican” luokkiin 5, 30 ja 32 kuuluvien tavaroiden osalta (hakemus nro 2 524 510)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Dr. Grandel GmbH

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkki ”EPIGRAN”, joka on alun perin rekisteröity luokkiin 1, 3 ja 5 kuuluvien tavaroiden osalta, nykyään enää luokkaan 3 kuuluvien tavaroiden osalta (yhteisön tavaramerkki nro 560 292), minkä johdosta väite koskee ainoastaan rekisteröimistä luokkaan 5.

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksytään, hakemus hylätään osittain

Valituslautakunnan ratkaisu: Väiteosaston ratkaisun osittainen kumoaminen

Kanneperusteet: Riidanalaisella päätöksellä rikotaan asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska riidanalaisten tavaramerkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/26

Kanne 14.12.2006 — Viega v. komissio

(Asia T-375/06)

(2007/C 42/47)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Viega GmbH & Co. KG (Attendorn, Saksa) (edustajat: asianajajat J. Burrichter, T. Mäger ja F.W. Bulst)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Päätöksen 1 artiklan 1 kohta on kumottava siltä osin kuin siinä todetaan kantajan syyllistyneen EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.

—	Päätöksen 2 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle 54,29 miljoonan euron suuruinen sakko.

—	Toissijaisesti kantajalle päätöksen 2 artiklassa määrättyä sakkoa on alennettava asianmukaisesti.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission asiassa COMP/F-1/38.121 — putkiliittimet 20.9.2006 tekemän päätöksen K(2006) 4180 (lopull). Kyseisessä päätöksessä kantajalle määrättiin sakko EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomisesta. Komission näkemyksen mukaan kantaja on 12.12.1991 ja 22.3.2001 välisenä aikana osallistunut joukkoon sopimuksia, jotka koskevat hintojen vahvistamista, hintataulukoiden laatimista, ja alennuksia, hinnankorotusten toteuttamistapoja, markkinoiden ja asiakkaiden jakamista sekä tiettyjen liiketaloudellisten tietojen vaihtamista kupariputkiliittimien ja kupariseosputkiliittimien markkinoilla.

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta.

Kantaja toteaa ensiksi, että riidanalainen päätös on asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohdan vastainen, koska vastaaja on määrittäessään huomioon otettavan liikevaihdon virheellisesti toiminut vastoin sakon määrittämistä koskevia keskeisiä periaatteita. Vastaaja on arvioidessaan kantajan väitetyn rikkomisen vakavuutta ottanut huomioon paineliitoksia koskevan liikevaihdon, vaikka kantaja ei missään vaiheessa ole osallistunut kilpailun rajoittamiseen paineliitosten osalta.

Kantaja väittää toiseksi, että komissio on rikkonut EY 81 artiklan 1 kohtaa ja EY 253 artiklaa, koska se on vahvistanut virheellisesti kantajan moitittuun toimintaan ja tämän osallistumisen ajallisen keston. Kantajan mukaan vastaaja ei ole suorittanut kantajan osalta mitään aineellista todistusharkintaa ja on virheellisesti todennut, että kilpailusääntöjä on rikottu.

Kantaja vetoaa lisäksi toissijaisesti siihen, että EY 81 artiklan 1 kohtaa ja EY 253 artiklaa on rikottu, koska riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa kilpailusääntöjen rikkomisen alueellinen ulottuvuus on vahvistettu kantajan osalta virheellisesti.

Kantaja toteaa lopuksi toissijaisesti, että riidanalaisen päätöksen 2 artikla on asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan vastainen, koska komissio on toiminut sakkojen määräämistä koskevien keskeisten periaatteiden vastaisesti. Kantaja toteaa tältä osin, että sakkojen määrän laskennasta annettuja suuntaviivoja (2) on sovellettu väärin, koska rikkominen on luokiteltu erittäin vakavaksi, koska rikkomisen kesto on vahvistettu virheellisesti, koska sakon perusmäärää on korotettu virheellisesti rikkomisen keston perusteella ja koska lieventäviä seikkoja ei ole otettu huomioon.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2) Suuntaviivat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa (EYVL 1998, C 9, s. 3).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/27

Kanne 14.12.2006 — Legris Industries v. komissio

(Asia T-376/06)

(2007/C 42/48)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Legris Industries (Rennes, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Wachsmann ja C. Pommiès)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	20.9.2006 tehty komission päätös K(2006) 4180 lopullinen (asia COMP/F-1/38.121 — Liittimet) ja sen päätösosaa koskevat perustelut on kumottava siltä osin kuin päätöksessä määrätään holdingyhtiö Legris Industriesille kyseessä oleviin Comapin menettelytapoihin perustuva sakko

—	on hyväksyttävä, että holdingyhtiö Legris Industries ottaa omiin nimiinsä Comapin kyseistä päätöstä vastaan esittämät kirjelmät, päätelmät ja vaatimukset on hyväksytettävä

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteessaan EY 81 artiklan mukaisesta menettelystä 20.9.2006 tehdyn komission päätöksen K(2006) 4180 lopullinen (asia COMP/F-1/38.121 — Liittimet), joka koskee sitä sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuutta kupariliittimien ja kuparipohjaisista metalliseoksista valmistettujen liittimien markkinoilla, joka koski hintojen vahvistamista, hinnastojen ja alennuksia sekä hyvityksiä koskevien luetteloiden laatimista, hinnankorotuksiin sovellettavien järjestelmien toteuttamista, kansallisten markkinoiden ja asiakkaiden jakamista sekä liiketoimintaan liittyvien muiden tietojen vaihtamista, osittaista kumoamista siltä osin kuin kyseisessä päätöksessä määrätään holdingyhtiö Legris Industriesille sakko, joka perustuu sen entisen tytäryhtiön Comapin menettelytapoihin.

Kantaja esittää kanteensa tueksi seuraavat kanneperusteet.

Kantaja väittää ensiksikin, että komissio sovelsi EY 81 artiklaa virheellisesti saattaessaan kantajan vastuuseen sen tytäryhtiön Comapin riidanalaisista kilpailusääntöjen rikkomisista ja katsoessaan siten kantajan olevan yhteisvastuussa sanotuista rikkomisista. Kantaja esittää, että komissio loukkasi tytäryhtiön oikeudellisen ja liiketoiminnallisen itsemääräämisoikeuden periaatetta sekä kilpailuoikeudellisia rikkomisia koskevan yrityskohtaisen vastuun periaatetta katsoessaan, että se seikka, että kantaja omistaa tytäryhtiön kokonaan, riittää osoittamaan, että se käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tähän. Kantaja väittää lisäksi, että komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä sekä ilmeisiä arviointivirheitä, sillä se ei esittänyt todisteita, joiden perusteella voidaan todeta, että holdingyhtiö Legris Industries käyttää tehokasta määräysvaltaa Comapiin.

Kantaja väittää lisäksi, että komissio teki oikeudellisia virheitä, koska se ei osoittanut vääriksi kantajan esittämiä todisteita, jotka osoittavat Comapilla erityisesti liiketoimintatapojen määrittämisen ja toteuttamisen osalta olleen itsemääräämisoikeuden. Kantaja väittää osoittaneensa, ettei se antanut Comapille markkinakäyttäytymistä koskevia ohjeita, että se harjoitti suhteessa Comapiin pelkästään taloudellista valvontaa eikä sillä ollut määräysvaltaa tytäryhtiöidensä varainhoidon osalta ja että Comapilla oli omat rahoituslähteensä. Kantaja toteaa näin ollen, että pelkästään näyttö osakepääomaan perustuvasta yhteydestä ja siitä välittömästi seuraavat vaikutukset, joihin komissio kantajan käsityksen mukaan perusti kantajan asettamisen vastuuseen sen tytäryhtiön suorittamista kilpailusääntöjen rikkomisista, eivät voi osoittaa kantajan käyttäneen tehokasta määräysvaltaa tähän tytäryhtiöön.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/28

Kanne 14.12.2006 — Comap v. komissio

(Asia T-377/06)

(2007/C 42/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Comap SA (Lyon, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Wachsmann ja C. Pommiès)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

komission 22.9.2006 tekemä päätös (asia COMP/F-1/38.121 — Liittimet) (K(2006) 4180 lopullinen) ja sen päätösosan taustalla olevat perustelut on kumottava siltä osin kuin tässä päätöksessä todetaan, että Comap on rikkonut kilpailusääntöjä muilla ajanjaksoilla kuin joulukuusta 1997 maaliskuuhun 2001 ulottuvalla ajanjaksolla, jonka osalta Comap ei kiistä komission toteamia seikkoja

—	1 ja 2 artiklaa sekä niiden taustalla olevia perusteluja on muutettava siten, että Comapille määrättyä 18,56 miljoonan euron suuruista sakkoa alennetaan

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii esillä olevassa kanteessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa osittain EY 81 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/F-1/38.121 — Liittimet) 20.9.2006 tehdyn komission päätöksen K(2006) 4180 lopullinen, joka koskee kupariliittimien ja kuparipohjaisista metalliseoksista valmistettujen liittimien markkinoilla toteutettua sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuutta, jossa on kyse hintojen vahvistamisesta, hinnastojen laatimisesta sekä alennusten määrän ja ostohyvitysten määrän määräämisestä, hinnankorotuksiin sovellettavista järjestelmistä sopimisesta, kansallisten markkinoiden ja asiakkaiden jakamisesta sekä liiketoimintaan liittyvien muiden tietojen vaihtamisesta, siltä osin kuin tässä päätöksessä todetaan, että Comap rikkoi kilpailusääntöjä muilla ajanjaksoilla kuin joulukuusta 1997 maaliskuuhun 2001 ulottuvalla ajanjaksolla, jonka osalta Comap ei kiistä komission toteamia seikkoja. Toissijaisesti kantaja vaatii, että riidanalaisessa päätöksessä sille määrätyn sakon määrää alennetaan.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seuraavaan kahteen kanneperusteeseen.

Ensinnäkin kantaja väittää, että komissio rikkoi EY 81 artiklaa ja teki oikeudellisia virheitä, tosiseikkoja koskevia virheitä ja ilmeisiä arviointivirheitä, kun se katsoi, että väitetty kartelli jatkoi olemassaoloaan sen jälkeen, kun komissio suoritti tutkimuksia paikan päällä maaliskuussa 2001, ja huhtikuuhun 2004 saakka.

Toiseksi kantaja väittää, että komissio rikkoi EY 81 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 1/2003 (1) 25 artiklaa siltä osin kuin se ei todennut, että koska näyttöä kilpailunvastaisista menettelytavoista ei voitu esittää, väitetty rikkominen keskeytyi 27 kuukaudeksi ajanjaksolla syyskuusta 1992 joulukuulle 1994, joten ennen vuotta 1994 tapahtuneet seikat olivat kantajan mukaan vanhentuneet silloin, kun komissio aloitti tutkimuksen tammikuussa 2001.

Kantaja vetoaa toissijaisesti kanneperusteeseen, joka koskee EY 81 artiklan 1 kohdan, asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan, sakkojen määrän laskennasta annettujen suuntaviivojen (2) sekä sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan tiedonannon (3) rikkomista siltä osin kuin komissio ei noudattanut sakkojen laskentaa koskevia sääntöjä. Kantaja väittää, että komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta siltä osin kuin Comapin osalta vahvistettu perusmäärä, jota käytettiin sakon laskennassa, on Comapin mukaan liian suuri suhteessa muille yrityksille, joiden osalta riidanalaisessa päätöksessä todettiin, että ne olivat rikkoneet kilpailusääntöjä, vahvistettuihin perusmääriin, siitä huolimatta, että näiden muiden yritysten kilpailuasema oli samankaltainen kuin kantajan kilpailuasema markkinoilla.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).

(2) Suuntaviivat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa (EYVL 1998, C 9, s. 3).

(3) Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/29

Kanne 14.12.2006 — Kaimer ym. v. komissio

(Asia T-379/06)

(2007/C 42/50)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Kaimer GmbH & Co. Holding KG (Essen, Saksa), SANHA Kaimer GmbH & Co. KG (Essen, Saksa) ja Sanha Italia srl. (Milano, Italia) (edustaja: asianajaja J. Brück)

Vastaajat: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Komission EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 20.9.2006 tekemä päätös K (2006) 4180 (lopull) (asia COMP/F-1/38.121 — putkiliittimet) sellaisena kuin se on muutettuna komission 29.9.2006 tekemällä päätöksellä, joka annettiin ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle kantajalle tiedoksi 5.10.2006, on kumottava.

—

Toissijaisesti on todettava, että rikkomisen, johon ensimmäisen, toisen ja kolmannen kantajan on katsottu syyllistyneen, kesto on lyhyempi kuin mitä kyseisen päätöksen 1 artiklassa on vahvistettu, ja sakko, joka on kyseisille kantajille määrätty päätöksen 3 artiklassa, on kumottava tai sitä on alennettava.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat komission asiassa COMP/F-1/38.121 — putkiliittimet 20.9.2006 tekemän päätöksen K(2006) 4180 (lopull). Kyseisessä päätöksessä kantajille määrätään sakko EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomisesta. Komission näkemyksen mukaan kantajat ovat tehneet joukon sopimuksia, jotka koskevat hintojen vahvistamista, hintataulukoiden laatimista ja alennuksia, hinnankorotusten toteuttamistapoja, markkinoiden ja asiakkaiden jakamista sekä tiettyjen liiketaloudellisten tietojen vaihtamista kupariputkiliittimien ja kupariseosputkiliittimien markkinoilla.

Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.

Ensiksi todetaan erityisesti, että vastaaja on käyttänyt päätöksensä perusteena asiakirjoja, joiden osalta kantajia ei ole kuultu.

Kantajat toteavat toiseksi, että komissio on laiminlyönyt EY 253 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden. Kantajat katsovat, että riidanalainen päätös on puutteellisesti perusteltu, koska menettelyn kannalta olennaisia tosiseikkoja ei ole todettu asianmukaisesti. Lisäksi kantajien puolesta puhuvia tosiseikkoja ei ole otettu huomioon ja todisteita on arvioitu virheellisesti.

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio on arvioinut vahvistamansa tosiseikat monitahoiseksi rikkomiseksi EY 81 artiklan 1 kohdan vastaisesti.

Neljänneksi kantajat väittävät toissijaisesti, että sakon määrän laskemisen perusteena on käytetty liian pitkää rikkomisen kestoa ja että kantajien hyväksi ei ole luettu mitään lieventäviä seikkoja.

Kantajat väittävät lopuksi, että komissio on sakon määrän vahvistamisessa loukannut suhteellisuusperiaatetta.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/29

Kanne 15.12.2006 — FRA.BO v. komissio

(Asia T-381/06)

(2007/C 42/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: FRA.BO SpA (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat R. Celli ja F. Distefano)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Komission 20.9.2006 tekemän päätöksen (asia COMP/F-1/38.121 — Liittimet — C(2006) 4180 lopullinen), joka liittyy EY 81 artiklaan perustuvaan menettelyyn, 2 artikla on kumottava siltä osin kuin se koskee kantajalle määrättyä sakkoa;

—	tuomioistuimen on tuomiovaltansa nojalla alennettava kantajalle määrättyä sakkoa; ja

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii asiassa COMP/F-1/38.121 — Liittimet 20.9.2006 tehdyn komission sellaisen päätöksen C(2006) 4180 osittaista kumoamista, jolla komissio katsoi, että kantaja oli yhdessä muiden yritysten kanssa rikkonut EY 81 artiklaa ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklaa sopimalla hinnoista, vahvistamalla hintaluetteloita, sopimalla alennuksista ja hyvityksistä, sopimalla hinnankorotusten täytäntöönpanomenetelmistä, jakamalla kansallisia markkinoita, jakamalla asiakkaita ja vaihtamalla muita kaupallisia tietoja.

Kantaja riitauttaa riidanalaisen päätöksen seuraavilla perusteilla:

—	Ensinnäkin kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja loukkasi oikeudellisia perusperiaatteita soveltaessaan asiattomasti ja lainvastaisesti vuoden 2002 lieventämistä koskevan tiedonannon (1) periaatteita.

—	Lisäksi kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen myöntämällä FRA.BO:lle suhteettoman pienen 20 prosentin vähennyksen vuoden 1996 lieventämistä koskevan tiedonannon perusteella ja loukkasi suhteellisuusperiaatteen, luottamuksensuojan ja perusteluvelvollisuuden perusperiaatteita.

(1) Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annettu komission tiedonanto (EYVL 2002, C 45, s. 3).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/30

Kanne 15.12.2006 — Tomkins v. komissio

(Asia T-382/06)

(2007/C 42/52)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Tomkins plc (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: solicitor T. Soames ja solicitor S. Jordan)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Komission 20.9.2006 tekemän päätöksen (asia COMP/F-1/38.121 — Liittimet — C(2006) 4180 lopullinen), joka liittyy EY 81 artiklaan ja ETA-sopimuksen 53 artiklaan perustuvaan menettelyyn, 1 artikla on kumottava siltä osin kuin se koskee kantajaa tai toissijaisesti

—	riidanalaisen päätöksen 2 artiklan h alakohtaa on muutettava siten, että kantajalle ja Peglerille määrättyä sakkoa alennetaan, ja

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii asiassa COMP/F-1/38.121 — Liittimet 20.9.2006 tehdyn komission sellaisen päätöksen C(2006) 4180 1 artiklan kumoamista, jolla komissio katsoi, että kantaja on Pegler Ltd:n kanssa yhdessä ja solidaarisesti vastuussa EY 81 artiklan rikkomisesta kupariliitinteollisuudessa 31.12.1988-22.3.2001 ja määräsi sen maksettavaksi 5,25 miljoonan euron sakon. Toissijaisesti kantaja vaatii riidanalaisen päätöksen 2 artiklan h kohdan muuttamista.

Kantaja väittää, että komissio rikkoi EY 230 artiklaa seuraavilla perusteilla:

Ensinnäkin komissio on väitetysti rikkonut sääntöjä, jotka koskevat emoyhtiöiden vastuuta tytäryhtiöidensä toimista, katsoessaan, että kantaja on Peglerin, yhden kantajan entisistä tytäryhtiöistä, kanssa yhdessä ja solidaarisesti vastuussa. Siten kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen oikeudellisen virheen todetessaan virheellisesti emoyhtiön vastuun oikeudellisen perustan ja soveltamalla virheellisesti osakkeenomistajien vastuuta sellaisiin tosiseikkoihin, joihin sitä ei pitäisi soveltaa. Lisäksi kantaja väittää, että komissio teki virheen katsoessaan, että kantajan liiketoiminnan väitetyllä laajuudella rakennusalalla on merkitystä sen kysymyksen kannalta, oliko kantaja pelkästään ulkopuolinen rahoittaja, joka siirsi vastuun toiminnasta Peglerille paikallisten liiketoimintayksikköjen tasolla. Tämän lisäksi sillä, että komissio ei huomioinut omaa todistustaakkaansa osakkeenomistajien vastuun osoittamisessa ja korotti osakkeenomistajien taakkaa, loukattiin syyttömyysolettaman periaatetta.

Toiseksi kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen tosiseikkoihin liittyvän virheen, eikä se ole näyttänyt toteen oikeudellisten vaatimusten mukaisesti, että kantajalla olisi ollut mitään ratkaisevaa vaikutusvaltaa Peglerin toimintaan. Kantajan väitteiden mukaan tosiseikoilla ei osoiteta kantajan vastuuta a) asianmukaisten oikeussääntöjen, joita komissio ei soveltanut tai sovelsi väärin, tai b) virheellisten oikeussääntöjen mukaisesti, kuten komissio on todennut.

Kolmanneksi kantaja väittää, että komissio ei ole asianmukaisesti ilmoittanut, miksi kantajan esittämät todisteet eivät riittäneet kumoamaan ratkaisevaa vaikutusvaltaa koskevaa olettamaa.

Neljänneksi kantaja väittää, että komissio sovelsi väärää arvosteluperustetta määrätessään ennaltaehkäisevää seuraamusta eikä se arvioinut asianmukaisesti todistusaineistoa laskiessaan Peglerin kartelliin osallistumisen kestoa ja siten päätynyt rikkomisen keston perusteettomaan ja virheelliseen määrittämiseen.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/31

Kanne 19.12.2006 — Karstadt Quelle v. SMHV — dm drogerie markt (S-HE)

(Asia T-391/06)

(2007/C 42/53)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Karstadt Quelle Aktiengesellschaft (Essen, Saksa) (edustajat: Rechtsanwalt V. von Bomhard, Rechtsanwalt A. Renck ja Rechtsanwalt D. Dolde)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: dm drogerie markt GmbH

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 26.9.2006 tekemä päätös (asia nro R 301/2006-1) on kumottava;

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: dm drogerie markt GmbH

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”S-HE” luokkiin 3, 9, 14, 16, 18, 24, 25, 28, 32, 38, 41 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten (hakemus nro 2 766 723)

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Saksan sanamerkki ”SHE” luokkiin 3 ja 25 kuuluvia tavaroita varten, Saksan kuviomerkki ”She” luokkiin 3, 9, 16, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten sekä kansainvälinen kuviomerkki ”She” luokkiin 3, 9, 16, 18 ja 25 kuuluvia tavaroita varten.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen, hakemuksen osittainen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen, koska kilpailevien tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/31

Kanne 20.12.2006 — Union Investment Privatfonds v. SMHV — Unicre-Cartão International De Crédito (unibanco)

(Asia T-392/06)

(2007/C 42/54)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Union Investment Privatfonds GmbH (Frankfurt am Main, Saksa) (edustaja: Rechtsanwalt H. Keller)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Unicre-Cartão International De Crédito, S.A.

Vaatimukset

—	Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston valituslautakunnan päätös on kumottava;

—	tavaramerkkeihin UniFLEXIO, UniZERO ja UniVARIO perustuva väite sana- ja kuviomerkin ”Unibanco” rekisteröimistä vastaan on hyväksyttävä, ja

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Unicre-Cartão International De Crédito, S.A.

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki ”unibanco” luokkiin 36 ja 38 kuuluvia palveluita varten (hakemus nro 1 871 896).

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja.

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Saksan kuviomerkit ”UniFLEXIO” ja ”UniVARIO” luokkiin 35 ja 36 kuuluvia palveluita varten, Saksan kuviomerkki ”UniZERO” luokkaan 36 kuuluvia palveluja varten.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Kantajan menettelyyn liittyvien oikeuksien loukkaaminen, koska tämän esittämiä todisteita tavaramerkin, jossa on osa ”Uni”, käytöstä ei otettu huomioon.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/32

Kanne 11.12.2006 — Italia v. komissio

(Asia T-394/06)

(2007/C 42/55)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: Avvocato dello Stato G. Aiello)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

On kumottava 3.10.2006 tehty ja samana päivänä tiedoksi annettu komission päätös K (2006) 4324 siltä osin kuin siinä jätetään yhteisörahoituksen ulkopuolelle ja määrätään Italian tasavallan vastattaviksi Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastosta rahoitettujen menojen tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä sovellettavat rahoitusseuraamukset tapauksissa, joissa sääntöjenvastaisuudet katsotaan toimijoiden syyksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Italian tasavalta vastustaa käsiteltävänä olevassa kanteessa yhteisörahoituksen ulkopuolelle jättämistä ja sitä, että 157 sääntöjenvastaisuustapauksesta, joiden osalta väitetään, että kantaja ei reagoinut ja aloittanut vaaditulla ripeydellä takaisinperintämenettelyä, aiheutuvat taloudelliset seuraamukset määrätään Italian tasavallan vastattaviksi kaikkiaan 310 849 495,98 euron suuruisen summan osalta.

Kantaja, joka kiistää syyllistyneensä minkäänlaiseen laiminlyöntiin, esittää kanteensa tueksi seuraavat perusteet:

—

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen yhteydessä aiheettomasti maksettuja määriä koskevista sääntöjenvastaisuuksista ja näiden määrien takaisinperimisestä sekä tiedotusjärjestelmän luomisesta tällä alalla ja asetuksen (ETY) N:o 283/72 kumoamisesta 4.3.1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) n:o 595/91 (1) 5 artiklan 2 kohtaa on rikottu tai sitä on sovellettu virheellisesti.

—	Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.4.1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 (2) 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17.5.1999 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1258/1999 (3) on rikottu tai niitä on sovellettu virheellisesti.

(1) EYVL L 67, 14.3.1999, s. 11.

(2) EYVL L 94, 28.4.1970, s. 13.

(3) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/32

Kanne 14.12.2006 — Italia v. komissio

(Asia T-395/06)

(2007/C 42/56)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: P. Gentili, Avvocato dello Stato)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Euroopan komission aluepolitiikan pääosaston 4.10.2006 päivätyn muistion nro 9433 — ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa — kumoaminen; muistio koskee komission suorittamia maksuja, jotka eroavat pyydetystä summasta. Viite Programma DOCUP Piemonte (nro CCI 2000 IT 162 DO 007),

—

Euroopan komission aluepolitiikan pääosaston 14.11.2006 päivätyn muistion nro 10841 — ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa — kumoaminen; muistio koskee väliaikaista kuluselvitystä ja maksuvaatimusta. DOCUP Veneto Ob. 2 2000-2006 (nro CCI 2000 IT 162 DO 005),

—

Euroopan komission aluepolitiikan pääosaston 14.11.2006 päivätyn muistion nro 10853 — ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa — kumoaminen; muistio koskee komission suorittamia maksuja, jotka eroavat pyydetystä summasta. Viite Programma POR Puglia (nro CCI 1999 IT 161 PO 009),

—

Euroopan komission aluepolitiikan pääosaston 15.11.2006 päivätyn muistion nro 10929- ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa — kumoaminen; muistio koskee komission suorittamia maksuja, jotka eroavat pyydetystä summasta. Viite Programma DOCUP Toscana Ob. 2 (nro CCI 2000 IT 162 DO 001),

—

Euroopan komission aluepolitiikan pääosaston 15.11.2006 päivätyn muistion nro 10930 — ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa — kumoaminen; muistio koskee komission suorittamia maksuja, jotka eroavat pyydetystä summasta. Viite POR Campania 2000-2006 (nro CCI 1999 IT 161 PO 007),

—

Euroopan komission aluepolitiikan pääosaston 17.11.2006 päivätyn muistion nro 11019 — ohjelmat ja hankkeet Kyproksella, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Maltalla ja Alankomaissa — kumoaminen; muistio koskee komission suorittamia maksuja, jotka eroavat pyydetystä summasta. Viite Programma POR Sardegna 2000-2006 (nro CCI 1999 IT 161 PO 010)

—	Kaikkien näihin liittyvien ja näitä edeltävien toimenpiteiden kumoaminen ja näin ollen komission velvoittaminen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääaisalliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-345/04, Italian tasavalta v. komissio (1), esitetyt.

(1) EYVL C 262, 23.10.2004, s. 55.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/33

Kanne 21.12.2006 — komissio v. TGA Technische Gebäudeausrüstung Chemnitz

(Asia T-396/06)

(2007/C 42/57)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: M. Šimerdová, avustajanaan asianajaja R.Bierwagen)

Vastaaja: TGA Technische Gebäudeausrüstung Chemnitz GmbH

Kantajan vaatimukset

—	vastaaja on velvoitettava palauttamaan kantajalle 32.440,80 euroa 4 prosentin korolla korotettuna 30.11.1999 alkaen

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on tehnyt vastaajan kanssa sopimuksen, joka koski yhteisön toimintaa muun kuin ydinenergian alalla (1994-1998) (1) ja jonka nojalla sopimukseen perustuvien erimielisyyksien osalta toimivaltainen tuomioistuin on yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin. Hankkeen kohteena oli nahankuivauslaitoksen rakentaminen ja käyttöönoton kokeilu.

Komissio irtisanoi mainitun sopimuksen 18.2.1999 päivätyllä kirjeellä, koska sille ei ollut esitetty asianmukaista loppuraporttia. Kantaja väittää, että vastaajan sille sittemmin esittämät laskut hyväksyttiin puuttuvien asiakirjojen johdosta vain osittain. Kantaja on pyytänyt jäljellä olevan määrän suorittamista useaan otteeseen ja kyseinen määrä on tämän kanteen kohteena.

(1) Tutkimusta ja teknologista kehittämistä, esittely mukaan lukien, koskevasta energia-alan erityisohjelmasta muun kuin ydinenergian alalla (1994-1998) 23.11.1994 tehty neuvoston päätös 94/806/EY (EYVL L 334, s. 87).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/33

Kanne 16.12.2006 — DOW AgroSciences v. EFSA

(Asia T-397/06)

(2007/C 42/58)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: DOW AgroSciences Ltd (Hitchin, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat K. Van Malgedem ja C. Mereu)

Vastaaja: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA)

Vaatimukset

—	EFSAn päätelmät, joiden otsikko on ”Päätelmät tehoaineen Haloxyfop-R torjunta-aineriskin arvioinnin vertaistarkastelusta”, on kumottava;

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan kantajalle vahinko, joka on aiheutunut riidanalaisen toimenpiteen seurauksena, ja ennen lopullisen ratkaisun antamista on tässä vaiheessa annettava väliratkaisu, jolla vastaaja velvoitetaan korvaamaan kantajalle aiheutunut vahinko ja todetaan, että korvauksen määrä vahvistetaan joko asianosaisten välisellä sopimuksella tai, jos tällaista sopimusta ei saada aikaan, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvistaa sen;

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samankaltaiset kuin asiassa T-311/06, FMC Chemicals ja Arysta Lifesciences v. EFSA.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/33

Kanne 15.12.2006 — UniCredito Italiano v. SMHV — Union Investment Privatfonds (1 Unicredit)

(Asia T-398/06)

(2007/C 42/59)

Kannekirjelmän kieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: UniCredito Italiano SpA (Genova, Italia) (edustajat: asianajajat G. Floridia ja R. Floridia)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Union Investment Privatfonds GmbH

Vaatimukset

—	Riidanalainen päätös on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: UniCredito Italiano

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuvamerkki ”1 Unicredit”, rekisteröintihakemus nro 2.055.069. luokkiin 9, 16, 35, 36, 38, 39, 41 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille.

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Union Investment Privatfonds GmbH

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Saksalaiset sanamerkit ”UNIFONDS” (nro 881.995) ja ”UNIRAK” (nro 991.997) ja kuvamerkki ”UNIZINS” (nro 2.016.954) luokkaan 36 kuuluville palveluille (sijoittaminen).

Väiteosaston ratkaisu: Väite on hyväksytty.

Valituslautakunnan ratkaisu: Kanne on hylätty.

Kanneperusteet: Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-194/03, Bainbridge, 23.2.2006 annetussa tuomiossa esittämää, nk. sarjaan kuuluvien tavaramerkkien suojaa koskevaa teoriaa on sovellettu virheellisesti.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/34

Kanne 22.12.2006 — Giropay v. SMHV

(Asia T-399/06)

(2007/C 42/60)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Giropay GmbH (Frankfurt am Main, Saksa) (edustaja: asianajaja K. Gründig-Schnelle)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—	sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 26.10.2006 tekemä päätös asiassa R 308/2005-4, joka koskee yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta 2 843 514 ”GIROPLAY”, on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”GIROPLAY” luokkiin 9, 36-38 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten (hakemus nro 2 843 514).

Tutkijan päätös: Hakemuksen osittainen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Rekisteröitäväksi haettu merkki ei ole asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla kuvaileva. Lisäksi kyseessä oleva merkki on erityisen sovelias, jotta merkityksellinen yleisö pitää sitä erottamiskykyisenä merkkinä.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/90 (EYVL 1994, L 11, s. 1).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/34

Kanne 28.12.2006 — Brosmann Footwear (HK) Ltd ym. v. neuvosto

(Asia T-401/06)

(2007/C 42/61)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Brosmann Footwear (HK) Ltd (Kowloon, Hong Kong), Seasonable Footwear (Zhong Shan) Ltd (Banfu, Kiina), Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd (Guangzhou, Kiina), Risen Footwear (HK) Co. Ltd (Kowloon, Hong Kong) (edustajat: asianajajat L. Ruessmann ja A. Willems)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	neuvoston asetus (EY) N:o 1472/2006 on kumottava sikäli kuin sillä otetaan käyttöön kantajien vientiin sovellettavat polkumyyntitullit

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevalla kanteella kantajat vaativat riidanalaisen asetuksen kumoamista sikäli kuin sillä otetaan käyttöön polkumyyntitullit, joita sovelletaan niiden Euroopan unioniin suuntautuvaan vientiin. Kanteen tueksi esitetään seuraavaa:

—

polkumyynnillä tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan ja 9 artiklan 5 kohdan ja GATT:n VI artiklan rikkominen sekä syrjintäkiellon periaatteen, nemo auditur -periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen, kun otetaan huomioon se, että yhteisön toimielimet eivät ole tutkineet kaikkia markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevia hakemuksia yksilöllisesti;

—	perusasetuksen 18 ja 20 artiklaa rikkominen ja kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaaminen, kun otetaan huomioon se, että yhteisön toimielimet eivät ole ilmoittaneet kantajille siitä, miten markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevien hakemuksien osalta on menetelty;

—

ilmeinen arviointivirhe ja perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan rikkominen sen arvioinnin osalta, joka koskee yhteisön tuottajien asemaa tutkimuksen tukemisessa, perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan rikkominen tuotteen määritelmän osalta, perusasetuksen 17 artiklan rikkominen ja EY 253 artiklan rikkominen vientiä harjoittavien tuottajien otoksen valinnan osalta, perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja EY 253 artiklan rikkominen vahingon määrittämisen osalta, perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan rikkominen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja vahingon välisen syy-yhteyden arvioinnin osalta ja lopuksi perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan rikkominen vahingon korjaavan tason laskemisen osalta.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/35

Kanne 27.12.2006 — Espanja v. komissio

(Asia T-402/06)

(2007/C 42/62)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: J. M. Rodríguez Cárcamo)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on kumottava 20.10.2006 tehty komission päätös K(2006) 5105 siltä osin kuin siinä alennetaan koheesiorahaston tukea kahdeksalle hankkeelle, jotka toteutetaan Katalonian itsehallintoalueen alueella.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt käsiteltävänä oleva kanne on nostettu 20.10.2006 tehdystä komission päätöksestä K(2006) 5105 siltä osin kuin siinä alennetaan koheesiorahaston tukea kahdeksalle hankkeelle, jotka toteutetaan Katalonian itsehallintoalueen alueella ja jotka luetellaan seuraavassa:

—	Nro 2001.ES.16.C.PE.058 (hanke Besosin puhdistamon biologisen käsittelyn lisäämiseksi)

—	Nro 2003.ES.16.C.PE.005 (Katalonian pienten taajamien puhtaanapitoinfrastruktuureihin liittyvä hanke)

—	Nro 2001.ES.16.C.PE.054 (puhdistamiseen, lietteen käsittelyyn ja kaupunkien jätevesien uudelleen käyttöön Kataloniassa liittyvä hanke)

—	Nro 2000.ES.16.C.PE.112 (Ebron valuma-alueen: Monzón, Caspe ja sisä-Katalonian valuma-alue jätevedenkäsittelyyn liittyvä hanke)

—	Nro 2002.ES.16.C.PE.006 (meriveden suolanpoistolaitosta Torderan suistoalueella koskeva hanke)

—	Nro 2001.ES.16.C.PE.055 (yhdyskuntajätteiden käsittelyyn liittyvän infrastruktuurin rakentamiseen ja kunnostamiseen Kataloniassa liittyvä hanke)

—	Nro 2001.ES.16.C.PE.057 (yhdyskuntajätteiden käsittelylaitoksia Urgellin, Pallars Jussàn ja Conca de Barberàn alueilla koskeva hanke)

—	Nro 2002.ES.16.C.PE.041 (yhdyskuntajätteiden käsittelyinfrastruktuuriverkoston luomista ja parantamista Kataloniassa koskeva hanke)

Riidanalaisessa päätöksessä vastaaja on tehnyt kahden prosentin suuruisen oikaisun yhteisön tukeen (85 prosenttia), joka on myönnetty hankkeelle 2001.ES.16.C.PE.058, koska hallinnoiva yhtiö oli laskuttanut tukikelvottomia kuluja.

Muiden hankkeiden osalta komissio on päättänyt ottaa huomioon keskihinta-järjestelmän ja kokemus aikaisemmista rakennusurakoista -edellytyksen ja tehdä yhteisön tuen osalta rahoitusoikaisun 100 prosenttiin valittujen tarjousten ja sopimuskohtaisesti uudelleen laskettujen tarjousten välisestä yhteisön erotuksesta.

Vaatimustensa tueksi kantajana oleva valtio vetoaa ensisijaisesti siihen, että direktiivin 93/37/ETY (1) 30 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 92/50/ETY (2) 36 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittu väärin siltä osin kuin riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että taloudelliselta kannalta edullisimman tarjouksen arvioinnissa käytetyn keskihintajärjestelmän soveltaminen hankintamenettelyn kohteina oleviin hankkeisiin loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se syrjii liian alhaisia tarjouksia kalliimpiin tarjouksiin verrattuna.

Toissijaisesti vedotaan myös asetuksessa (EY) N:o 1164/94 (3) olevan liitteen II H artiklan 2 kohdassa olevan säännöksen rikkomiseen, koska suhteellisuusperiaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta on loukattu.

Nimenomaisesti Besosin puhdistamoon liittyvän hankkeen osalta vedotaan myös asetuksen (EY) N:o 1386/2002 (4) 17 artiklan rikkomiseen, koska todellisia sääntöjen vastaisuuksia ei ole, ja toissijaisesti mainitussa säännöksessä säädetyn toissijaisuusperiaatteen loukkaamiseen.

(1) Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/37/ETY (EYVL L 199, 9.8.1993, s. 54).

(2) Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/50/ETY (EYVL L 209, 24.7.1992, s. 1).

(3) Koheesiorahastosta 16.5.1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1164/94 (EYVL L 130, 25.5.1994, s. 1).

(4) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä koheesiorahastosta myönnettävään tukeen liittyvien hallinto- ja valvontajärjestelmien ja rahoitusoikaisumenettelyn osalta 29.7.2002 annettu komission asetus (EY) N:o 1386/2002, (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 5).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/36

Kanne 22.12.2006 — Belgia v. komissio

(Asia T-403/06)

(2007/C 42/63)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: L. Van den Broeck ja asianajaja J. Meyers)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Riidanalainen päätös on kumottava EY 230 artiklan nojalla.

—	Komissio (Eurostat) on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii käsiteltävänä olevalla kanteellaan kumoamaan komission päätöksen, joka sisältyi Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston (Eurostat) 18.10.2006 päivättyyn kirjeeseen ja jolla muutettiin Belgian julkistalouden alijäämää ja julkista velkaa vuonna 2005 koskevia tietoja ja päätettiin näin muutettujen tietojen julkaisemisesta alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta 22.11.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93, sellaisena kuin se on muutettuna (1), 8 h artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kantaja riitauttaa kaksi komission tekemää muutosta, toisin sanoen sen, että rautateiden rakennerahasto (FIF) luokiteltiin julkiseen sektoriin eikä yrityksiin Euroopan koottujen tilien järjestelmän (EKT) 1995 soveltamiseksi, ja sen, että kirjattiin 7 400 miljoonan euron suuruinen pääoman siirto sillä perusteella, että valtio (FIF) otti vuonna 2005 vastattavakseen Belgian rautatieyhtiön (SNCB) velkoja.

Kantaja esittää kumoamisvaatimuksensa tueksi seuraavat perusteet.

Siltä osin kuin kysymys on rautateiden rakennerahaston luokittelemisesta julkiseen sektoriin kantaja väittää, että asetuksen N:o 3605/93 8 h artiklan 2 kohtaa ja EKT 95:n 2.12, 3.19, 3.27 ja 3.37 kohtaa on rikottu. Kantajan mukaan rautateiden rakennerahasto tulisi luokitella EKT 95:n 2.12 kohdassa tarkoitetuksi institutionaaliseksi yksiköksi ja markkinatuottajaksi EKT 95:n 3.19 ja 3.27-3.37 kohdassa määriteltyjä kriteereitä soveltaen, ja että tällaisena se tulisi luokitella julkisen sektorin ulkopuolelle. Kantaja väittää myös, että riidanalaisessa päätöksessä katsotaan virheellisesti, että rautateiden rakennerahasto ei täytä näitä kahta edellytystä vuoden 2005 osalta.

Toissijaisesti kantaja esittää kolme perustetta siltä osin kuin kysymys on 7 400 miljoonan euron suuruisesta pääomansiirrosta Belgian valtiolta SNCB:lle sillä perusteella, että FIF otti vuonna 2005 vastattavakseen kyseisen yhtiön velkoja. Ensimmäisen perusteen mukaan asetuksen (EY) N:o 36505/93 8 h artiklan 2 kohtaa ja EKT 95:n 1.33 kohtaa, 1.44 kohdan c alakohtaa, 4.165 f alakohtaa ja 6.30 kohtaa on rikottu. Kantaja väittää, että tämän velan kohdentaminen FIF:iin ei perustu EKT 95:n 1.33 kohdassa tarkoitettuun taloustoimeen, vaan EKT 95:n 1.44 kohdan c alakohdassa ja 6.30 kohdassa tarkoitettuun rakennemuutokseen. Kantaja väittää toissijaisesti, että vaikka velan kohdentamista FIF:iin olisikin pidettävä EKT 95:n 1.33 kohdassa tarkoitettuna taloustoimena, siihen ei sisälly pääomansiirtoa EKT 95:n 4.165 kohdan f alakohdassa tarkoitetuin tavoin. Siltä osin kuin kysymys siitä, miten on kirjattu 7 400 miljoonan euron suuruinen pääomansiirto Belgian valtiolta SNCB:lle, kantajan esittämän toisen kanneperusteen mukaan EY 253 artiklaa on rikottu, koska komissio ei ole riittävästi perustellut riidanalaista päätöstä tältä osin. Kantaja väittää lisäksi, että riidanalainen päätös loukkaa luottamuksensuojan periaatetta, koska se poikkeaa komission (Eurostat) 13.8.2004 päivätyssä kirjeessä esittämästä näkemyksestä, jonka mukaan eräs komission asiantuntija oli ilmaissut hyväksyvänsä kantajan käsiteltävänä olevassa asiassa esittämän näkemyksen.

(1) EUVL L 332, s. 7.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/37

Valitus, jonka Fondation européenne pour la formation on tehnyt 22.12.2006 virkamiestuomioistuimen asiassa F-1/05, Landgren v. Fondation européenne pour la formation, 26.10.2006 antamasta tuomiosta

(Asia T-404/06 P)

(2007/C 42/64)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Fondation européenne pour la formation (Torino, Italia) (edustaja: asianajaja G. Vandersanden)

Muu osapuoli: Pia Landgren

Vaatimukset

—	esillä oleva valitus on otettava tutkittavaksi ja hyväksyttävä;

—

tämän seurauksena valituksen kohteena oleva virkamiestuomioistuimen asiassa F-1/05, Landgren vastaan Fondation européenne pour la formation, 26.10.2006 antama tuomio on kumottava ja täten myönnettävä, että valittajan vastapuolen irtisanomisesta 25.6.2004 tehty päätös oli lainmukainen ja että tämän johdosta minkäänlaisen korvauksen maksamiselle ei ole oikeudellista perustaa;

—	valittajan vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan luettuna sen omat oikeudenkäyntikulut virkamiestuomioistuimessa käydyssä menettelyssä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Virkamiestuomioistuin kumosi 26.10.2006 antamallaan tuomiolla, jonka kumoamista nyt esillä olevalla valituksella vaaditaan, Fondation européenne pour la formationin 25.6.2004 tekemän päätöksen, jolla irtisanottiin väliaikaisena toimihenkilönä olleen Landgrenin toistaiseksi voimassa ollut sopimus, ja kehotti osapuolia sopimaan päätöksen lainvastaisuuteen perustuvasta rahallisesta korvauksesta.

Mainitun tuomion kumoamisen tueksi valittaja esittää kaksi valitusperustetta, joista ensimmäinen perustuu perusteluvelvollisuuden ulottuvuuden virheelliseen soveltamiseen. Valittaja väittää, ettei ole olemassa mitään laillista perustaa, joka velvoittaisi sen perustelamaan väliaikaisen toimihenkilön irtisanomispäätöksen, ja että päätyessään päinvastaiseen tulkintaan, valituksenalainen tuomio on ristiriidassa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (1) 47 artiklan ja mainitun artiklan soveltamista koskevan oikeuskäytännön kanssa. Valittaja väittää lisäksi, että valituksenalainen tuomio perustuu virheellisesti sopimuksiin, joita ei sovelleta toimielinten ja niiden henkilöstön välisiin suhteisiin. Valittaja väittää myös, että riidanalaiseen tuomioon sisältyy ristiriita nimenomaisen perusteluvelvollisuuden ja asianomaisella henkilöllä irtisanomispäätöksen perusteluista olevaa tietoisuutta koskevan lainmukaisuuden välillä.

Toisen valitusperusteen yhteydessä valittaja väittää, että valituksenalainen tuomio on oikeudellisesti virheellinen yhtäältä tosiseikkojen vääristelyn ja toisaalta yleisen edun huomiotta jättämisen johdosta sikäli kuin mainitussa tuomiossa arvioidaan virheellisesti niitä tosiseikkoja, joista Landgrenille on ilmoitettu ja joilla irtisanomispäätöstä on perusteltu.

(1) Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot on määritelty Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta 29.2.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (EYVL L 56, s. 1) 3 artiklassa.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/37

Kanne 27.12.2006 — Arcelor ym. v. komissio

(Asia T-405/06)

(2007/C 42/65)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Arcelor Luxembourg (Luxemburg, Luxemburgin suurherttuakunta), Arcelor Profil Luxembourg SA (Esch-sur-Alzette, Luxemburgin suurherttuakunta) ja Arcelor International (Luxemburg, Luxemburgin suurherttuakunta) (edustaja: asianajaja A. Vandencasteele)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	8.11.2006 tehty komission päätös K(2006) 5342 lopullinen (asia COMP/F/38.907 — Teräspalkit) on kumottava

—	ainakin päätöksen 2 artikla, jossa kantajille määrätään rahamääräinen seuraamus, on kumottava tai seuraamuksen määrää on merkittävästi alennettava

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat kanteessaan sen EHTY 65 artiklan mukaisesta menettelystä 8.11.2006 tehdyn komission päätöksen K(2006) 5342 lopullinen (asia COMP/F/38.907 — Teräspalkit) kumoamista, joka koskee sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joihin eräät eurooppalaiset palkkien valmistajat ovat osallistuneet ja jotka koskevat hintojen vahvistamista, kiintiöiden määräämistä ja tietojen vaihtamista palkkeja koskevilla yhteisön markkinoilla. Kantajat vaativat toissijaisesti niille riidanalaisessa päätöksessä määrätyn sakon kumoamista tai sen määrän olennaista alentamista.

Kantajat esittävät kanteensa tueksi useita kanneperusteita.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu EHTY 97 artiklan virheelliseen soveltamiseen ja harkintavallan väärinkäyttöön siltä osin kuin päätöksessä sovelletaan EHTY 65 artiklaa sen EHTY 97 artiklassa säädetyn voimassaolon päättymisen jälkeen.

Kantajat vetoavat toiseksi asetuksen N:o 1/2003 (1) virheelliseen soveltamiseen ja harkintavallan väärinkäyttöön, sillä komissio perustaa EHTY-päätöksen tekemistä koskevan toimivaltansa asetukseen, jossa sille annetaan toimivalta ainoastaan EY 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanon osalta.

Kolmas kanneperuste perustuu puolustautumisoikeuksia koskevan oikeussäännön virheelliseen soveltamiseen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen siltä osin kuin päätöksessä saatetaan kolme samaan konserniin kuuluvaa tytäryhtiötä vastuuseen menettelystä, johon vain yksi niistä osallistui.

Kantajat väittävät lisäksi, että tehdessään riidanalaisen päätöksen komissio loukkasi vanhentumisaikoja koskevia oikeussääntöjä.

Kantajat esittävät lopuksi, että komission päätös loukkaa niiden puolustautumisoikeuksia siltä osin kuin komissio teki päätöksen yli viisitoista vuotta tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen sellaisilla vastuuseen saattamista koskevilla perusteilla, jotka kantajien mukaan esitettiin niitä vastaan ensimmäisen kerran maaliskuussa 2006 annetussa väitetiedoksiannossa ja näin ollen kantajien näkemyksen mukaan liian pitkän ajan kuluttua.

(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s.1).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/38

Kanne 28.12.2006 — Evropaïki Dynamiki v. komissio

(Asia T-406/06)

(2007/C 42/66)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (Ateena, Kreikka) (edustajat: asianajajat N. Korogiannakis ja N. Keramidas)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission (ympäristöasioiden pääosasto) päätös, jolla hylättiin kantajan tarjous ja tehtiin hankintasopimus tarjouskilpailussa menestyneen urakoitsijan kanssa, on hylättävä

—	komissio (ympäristöasioiden pääosasto) on velvoitettava korvaamaan kantajalle tämän kanteen yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, vaikka kanne hylättäisiin

—	komissio (ympäristöasioiden pääosasto) on velvoitettava korvaamaan kantajalle kyseessä olevasta tarjouskilpailusta aiheutuneet vahingot, jotka ovat suuruudeltaan 86 300 euroa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja teki tarjouksen avoimessa tarjouskilpailussa, jonka vastaaja järjesti palveluista, joilla tuetaan direktiivin 2003/87 (1) nojalla perustettua rekisterien järjestelmää ja johon kuuluu tekninen huolto ja käyttäjätuki (EUVL 2006/S102-108793). Kantaja riitauttaa päätöksen, jolla sen tarjous hylättiin ja jolla hankintasopimus tehtiin toisen urakoitsijan kanssa.

Kantaja väittää kanteensa tueksi, että vastaaja teki useita arviointivirheitä ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja avoimuuden periaatetta. Kantaja väittää lisäksi, että vastaaja ei perustellut päätöstään, kun se ei ilmoittanut kantajalle, miltä osin hyväksytty tarjous oli parempi kuin kantajan tarjous.

(1) Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EUVL L 275, s. 32).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/38

Kanne 21.12.2006 — Zhijiang Aokang Shoes v. neuvosto

(Asia T-407/06)

(2007/C 42/67)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Zhijiang Aokang Shoes Co., Ltd (Oubei, Kiina) (edustajat: solicitor I. MacVay, R. Thompson, QC, ja barrister K. Beal)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	riidanalainen asetus on kumottava siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on nahkaisten jalkineiden kiinalainen valmistaja ja viejä, vaatii lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 5.10.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 (1) kumoamista.

Se vetoaa kanteensa tueksi yhdeksään kanneperusteeseen, joista viisi ensimmäistä koskevat toimivallan puuttumista, perusasetuksessa (2) vahvistettujen olennaisten menettelymääräysten rikkomista sekä luottamuksensuojaa, puolustautumisoikeuksia ja yhdenvertaista kohtelua koskevien periaatteiden loukkaamista.

Lisäksi kantaja väittää, että siihen sovellettu polkumyyntimarginaali on laskettu virheellisesti ja syrjivästi ja että riidanalaisessa asetuksessa on tehty ilmeinen arviointivirhe sen vahingon laajuuden ja keston osalta, johon asetuksessa nojaudutaan kantajaan sovellettavan polkumyyntitullin käyttöönottamisen perustelemiseksi.

Lisäksi kantaja väittää, että komissio on rikkonut perusasetuksen 20 artiklaa, kun se ei ole ilmoittanut kantajalle asianmukaisesti lopullisia toimenpiteitä koskevasta olennaisesta muutoksesta, jota komissio ehdotti 7.7.-28.7.2006.

Lopuksi kantaja katsoo, että riidanalaisella asetuksella rikotaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohtaa siltä osin kuin on kyse tarpeesta tehdä ”tasapuolinen vertailu” vientihinnan ja normaaliarvon välillä polkumyyntimarginaalia arvioitaessa.

(1) EUVL 2006, L 275, s. 1.

(2) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/39

Kanne 21.12.2006 — Sun Sang Kong Yuen Shoes Factory v. neuvosto

(Asia T-409/06)

(2007/C 42/69)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sun Sang Kong Yuen Shoes Factory (Hui Yang) Co., Ltd (Xin Xu, Kiina) (edustajat: solicitor I. MacVay, R. Thompson, QC, ja barrister K. Beal)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	riidanalainen asetus on kumottava siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kuuteen kanneperusteeseen ja väittää seuraavaa:

—	riidanalaisessa asetuksessa tehdään ilmeinen arviointivirhe tai sillä rikotaan olennaisia menettelymääräyksiä ja loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun siinä ei todeta, että kantaja toimi markkinatalousolosuhteissa (2)

—

kun komissio kieltäytyi myöntämästä kantajalle markkinatalouskohtelua, se rikkoi perusasetuksen 3 artiklaa ja teki ilmeisen arviointivirheen jättäessään ottamatta huomioon sellaisia merkityksellisiä tietoja, jotka koskevat markkinoiden rakennetta ja erityisesti sitä merkittävä asemaa, joka itsenäisillä välittäjillä on kantajan valmistamien tuotteiden toimittamisessa

—	komissio toimi perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolella ja loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia

—	komissio rikkoi perusasetuksen 20 artiklaa, kun se ei ole ilmoittanut kantajalle asianmukaisesti lopullisia toimenpiteitä koskevasta olennaisesta muutoksesta, jota komissio ehdotti 7.7.– 28.7.2006

—	riidanalaisessa asetuksessa tehdään ilmeinen arviointivirhe sen vahingon laajuuden ja keston osalta, johon asetuksessa nojaudutaan kantajaan sovellettavan polkumyyntitullin käyttöönottamisen perustelemiseksi

—	riidanalaisella asetuksella rikotaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohtaa siltä osin kuin on kyse tarpeesta tehdä ”tasapuolinen vertailu” vientihinnan ja normaaliarvon välillä polkumyyntimarginaalia arvioitaessa.

(1) EUVL 2006, L 275, s. 1.

(2) Ks. polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohta.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/40

Kanne 21.12.2006 — Foshan City Nanhai Golden Step Industrial v. neuvosto

(Asia T-410/06)

(2007/C 42/70)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Foshan City Nanhai Golden Step Industrial Co. Ltd (Hong Kong, Kiina) (edustajat: solicitor I. MacVay, R. Thompson, QC, ja barrister K. Beal)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	neuvoston asetus (EY) N:o 1472/2006 on kumottava siltä osin kuin sitä sovelletaan kantajaan

—	neuvosto on velvoitettava korvaamaan kantajalle tästä oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii tällä kanteella riidanalaisen asetuksen kumoamista EY 230 perusteella siltä osin kuin sillä otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, jota sovelletaan kantajan Euroopan unioniin suuntautuvaan vientiin.

Kantaja esittää vaatimustensa tueksi neljä oikeudellista perustetta:

—	kantaja väittää, että siihen, miten komissio on laskenut voittomarginaalin, jota käytetään laskennallisen arvon muodostamiseksi kantajan normaaliarvosta, liittyy ilmeinen virhe ja/tai sillä loukataan sen puolustautumisoikeuksia;

—

lisäksi kantaja väittää, että komissio on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan vaatimuksia ja/tai tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se ei ole ottanut huomioon merkityksellisiä tietoja, jotka koskevat markkinoiden rakennetta ja erityisesti sitä merkittävää asemaa, joka itsenäisillä välittäjillä oli kantajan valmistamien tuotteiden toimittamisessa;

—	kantajan mukaan komissio on myös rikkonut perusasetuksen 20 artiklaa ja/tai olennaisia menettelymääräyksiä ja/tai loukannut sen puolustautumisoikeuksia, kun se ei ilmoittanut asianmukaisesti lopullisia toimenpiteitä koskevasta olennaisesta muutoksesta, jota komissio ehdotti 7.7.–28.7.2006;

—	lopuksi kantaja väittää, että riidanalaisessa asetuksessa on lisäksi tehty ilmeinen arviointivirhe sen vahingon laajuuden ja keston osalta, johon päätöksessä nojaudutaan aineellisen vahingon määrittämiseksi ja tullin käyttöönottamiseksi kantajan osalta.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/40

Kanne 22.12.2006 — SO.GE.L.M.A. v. EAR

(Asia T-411/06)

(2007/C 42/71)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: SO.GE.L.M.A. (Scandicci, Italia) (edustajat: asianajajat E. Cappelli, P. De Caterini, A. Bandini ja A. Gironi)

Vastaaja: Euroopan jälleenrakennusvirasto (EAR)

Vaatimukset

—

Euroopan jälleenrakennusviraston (EAR) päätösten kumoaminen; näillä päätöksillä peruttiin tarjouskilpailu, joka koski julkisia rakennusurakoita otsikolla ”vapaan laivaliikenteen palauttaminen (räjähtämättömien ammusten poistaminen sisävesiliikenteen reiteiltä, Serbian tasavalta, Serbia ja Montenegro)” (julkaisunumero Europe Aid/120694/D/W/YU, hanke nro 05SER01 04 01), ja uuden tarjouskilpailun järjestämistä; nämä päätökset annettiin tiedoksi 9.10.2006 päivätyllä EAR:n kirjeellä (rekisterinro D(06)DG/MIL/EP2715) ja 14.12.2006 päivätyllä EAR:n kirjeellä (rekisterinro DG/mie/3313); kaikkien muiden edeltävien, rinnakkaisten tai liitännäisten toimenpiteiden kumoaminen, mukaan lukien päätös kantajan poissulkemisesta, ja joka tapauksessa Euroopan jälleenrakennusviraston velvoittaminen maksamaan kantajalle vahingonkorvausta kanteessa ilmoitetuin tavoin

—	vastaajan velvoittaminen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt esillä olevassa asiassa kyseessä olevan tarjouskilpailumenettelyn kohteena oli julkinen rakennusurakka, joka sisälsi NATOn vuonna 1999 suorittamista ilmapommituksista peräisin olevien räjähtämättömien ammusten paikallistamisen ja poistamisen Danube- ja Sava -jokien avaamiseksi uudelleen sisävesiliikenteelle.

Sen jälkeen, kun kantajan tarjous oli katsottu edullisimmaksi, se sai ensimmäisen selvityspyynnön, johon se vastasi asetetussa ajassa. Erityisesti se toimitti täsmällisiä perusteluja vedenalaisen etsintäryhmän päällikön ominaisuudessa esiintyvän henkilön läsnäololle; tämä henkilö oli erittäin pätevä, mutta hänen ammattikokemuksensa alitti kilpailuilmoituksessa vaaditun kokemuksen.

Sen jälkeen, kun kantaja oli ollut yhteydessä Euroopan jälleenrakennusvirastoa kyseessä olevassa tarjouskilpailussa neuvovaan yhtiöön, minkä perusteella oli syytä toivoa positiivista jatkoa menettelylle, kantajalle ilmoitettiin myöhemmin hankintamenettelyn peruuttamisesta teknisesti asianmukaisten tarjousten puuttumisen ja uuden tarjouskilpailuaikeen vuoksi.

Kantaja vetoaa vaatimustensa tueksi julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (1) 41 artiklan rikkomiseen, ja yleisemmin niihin periaatteisiin, joihin julkisia hankintamenettelyjä koskevat yhteisön säännöt perustuvat, siltä osin kuin kyseessä olevan menettelyn peruuttaminen johtui harkitsemattomasta valinnasta, joka oli suoritettu arvioimatta huolellisesti suojeltavana olevaa yleistä etua. Toiseksi kantaja vetoaa myös perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

(1) EYVL L 134, 30.4.2004, s. 114.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/41

Kanne 29.12.2006 — Vitro Corporativo v. SMHV — VKR Holding (Vitro)

(Asia T-412/06)

(2007/C 42/72)

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Vitro Corporativo, S.A. de C.V. (edustaja: asianajaja J. Botella Reyna)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: VKR Holding A.S.

Vaatimukset

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on määrättävä, että VITRO on hyväksyttävä yhteisön tavaramerkkirekisteriin luokkaan 19 kuuluvia tavaroita varten.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki Vitro (rekisteröintihakemus nro 2.669.521) luokkiin 1, 7, 8, 9, 11, 12, 16, 17, 19, 20, 21, 22, 27, 30, 35, 39, 40, 41, 42 ja 43 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: VKR Holding A/S

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: Tanskassa rekisteröity sanamerkki (nro 1956 1415 VR), Saksassa rekisteröity sanamerkki (nro 725.452), Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröity sanamerkki (nro 1.436.897) ja yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki (nro 651.745) VITRAL muiden muassa luokkaan 19 kuuluvia tavaroita varten (lasi rakennustarkoituksiin, ikkunalasit, turvalasit ja eristävät lasit), joita vastaan väite on suunnattu.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen ja yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkääminen luokkaan 19 kuuluvien tavaroiden osalta

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/42

Valitus, jonka Claudia Gualtieri on tehnyt 22.12.2006 virkamiestuomioistuimen asiassa F-53/06, Gualtieri v. komissio, 9.10.2006 antamasta tuomiosta

(Asia T-413/06 P)

(2007/C 42/73)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Claudia Gualtieri (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat M. Gualtieri ja P. Gualtieri)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Virkamiestuomioistuimen 9.10.2006 antama valituksenalainen tuomio on kumottava ja on todettava, että viimeksi mainittu on toimivaltainen ratkaisemaan asian.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä oleva kanne koskee Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen asiassa F-53/06 9.10.2006 antamaa tuomiota, jossa kyseinen tuomioistuin totesi, että sillä ei ole henkilöllistä toimivaltaa ratkaista valittajan, joka on lähetetty kansallinen asiantuntija, ja komission välistä riita-asiaa.

Valittaja esittää väitteidensä tueksi, että valituksenalainen toimenpide perustuu lähetettyihin kansallisiin asiantuntijoihin sovellettavasta hallinnollisesta järjestelmästä tehdyn komission päätöksen 1 artiklan 2 kohdan pinnalliseen ja virheelliseen tulkintaan. Valittaja viittaa tältä osin kyseisen päätöksen 7 artiklan a, f ja g alakohtaan, 11 artiklan 1 ja 3 kohtaan, 12 artiklan 1 ja 2 kohtaan, 13 artiklan 1 kohtaan ja 14 ja 15 artiklaan.

Valittajan mukaan näistä säännöksistä ilmenee, että kansallisen asiantuntijan yhteys hänet lähettäneeseen viranomaiseen on katkaistuna sinä aikana, jolloin asiantuntija on lähetettynä, ja että tänä aikana lähetetty kansallinen asiantuntija on täysin integroituneena komission organisaatioon; asiantuntijan on suoritettava tehtävänsä yksinomaan komission hyväksi.

Valittajan mukaan ei siis ole epäilystä siitä, että tätä yksinomaista työsuhdetta koskeva riita-asia kuuluu virkamiestuomioistuimen toimivaltaan, koska lähetettyjen kansallisten asiantuntijoiden ja virkamiesten oikeudellinen asema on hyvin samanlainen.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/42

Valitus, jonka Philippe Combescot on tehnyt 27.12.2006 virkamiestuomioistuimen asiassa F-114/05, Philippe Combescot v. komissio, 19.10.2006 antamasta tuomiosta

(Asia T-414/06 P)

(2007/C 42/74)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Philippe Combescot (Lecce, Italia) (edustajat: asianajajat A. Maritati ja V. Messa)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Virkamiestuomioistuimen asiassa F-114/05 19.10.2006 antamaa tuomiota on muutettava ja on todettava, että kanne otetaan tutkittavaksi, koska se on sekä oikea-aikainen että perustuu virkamiehen intressiin saada oikeussuojaa.

—	On todettava, että Philippe Combescot'lle on aiheutunut henkistä kärsimystä ja hänen terveydelleen ja julkisuuskuvalleen on aiheutunut haittaa toteutetusta toimenpiteestä. Tällä on ollut vakavia vaikutuksia hänen psyykkiseen tasapainoonsa.

—	Combescot'lle on määrättävä vahingonkorvauksena 150 000 euroa.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä oleva kanne koskee Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen asiassa F-114/05 19.10.2006 antamaa tuomiota, jolla kanne jätettiin tutkimatta, koska katsottiin, että se oli nostettu myöhässä ja että oikeussuojan tarvetta ei ollut.

Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavat perusteet:

—

Henkilöstösääntöjen 92 artiklan 2 kohtaa on tulkittu virheellisesti erityisesti siltä osin kuin on kysymys viittauksesta ilmaisuun ”valituksen hiljainen hylkääminen”, koska valituksenalaisessa tuomiossa rinnastetaan — hylkäävän päätöksen riitauttamiselle asetetun määräajan osalta — nimenomainen päätös, joka on annettu määräajassa, mutta jota ei ole annettu tiedoksi, hiljaisesti hylkäävään päätökseen. Valittajan mukaan virkamiestuomioistuimen tuomiossa jätetään käsittelemättä keskeinen riitakysymys: nimenomainen hylkäämistoimenpide, joka annetaan henkilöstösääntöjen mukaisessa määräajassa, on pätevä, vaikka sitä ei olisi annettu tiedoksi sille, jota asia koskee.

—

Käsiteltävänä olevassa asiassa kohtuutonta viivästystä tiedoksiannossa ei voida millään tavoin pitää valittajan syynä. Virkamiestuomioistuin ei ole tämänkään kysymyksen osalta arvioinut riittävästi — edes prosessin asianmukaisuuden kannalta — valittajan puolustuksekseen esittämiä väitteitä, jotka koskevat vaikeutta paikantaa virkamiehen asuinpaikka.

—

Siitä huolimatta, että valittaja oli kanteen nostamisajankohtana jo eläkkeellä, hänellä oli ja on edelleen intressi siihen, että kysymyksessä olevan siirto todettaisiin lainvastaiseksi, koska riitautetun toimenpiteen toteaminen lainvastaiseksi on edellytyksenä sille, että valittaja voi saada korvausta henkisestä kärsimyksestä ja uralleen aiheutuneesta vahingosta.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/43

Valitus, jonka De Smedt on tehnyt 29.12.2006 virkamiestuomioistuimen asiassa F-59/05, De Smedt v. komissio, 19.10.2006 antamasta tuomiosta

(Asia T-415/06 P)

(2007/C 42/75)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Elisabeth De Smedt (Wezembeek-Oppem, Belgia) (edustajat: asianajajat L. Vogel ja R. Kechiche)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	virkamiestuomioistuimen toisen jaoston 19.10.2006 antama valituksenalainen tuomio, joka on annettu tiedoksi kirjattuna kirjeenä 19.10.2006 ja jolla valittajan 8.7.2005 tekemä valitus hylättiin, on kumottava kokonaisuudessaan

—	vaatimukset, jotka valittaja on esittänyt edellä mainitussa 8.7.2005 tehdyssä valituksessa, on hyväksyttävä

—

vastapuoli ja väliintulija on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan perusteella velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdassa määritellyt asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset, erityisesti prosessiosoitteesta aiheutuneet kulut, matka- ja oleskelukulut sekä asianajajan palkkiot

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Virkamiestuomioistuin hylkäsi 19.10.2006 antamallaan tuomiolla, jonka kumoamista tässä valituksessa vaaditaan, valittajan tekemän kanteen, joka koski toisaalta sen komission 21.3.2005 tekemän päätöksen kumoamista, jolla vahvistettiin valittajan, joka on sopimussuhteisena työhenkilönä palvelukseen otettu entinen ylimääräinen toimihenkilö, palkkaluokka ja palkan määrä, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimusta.

Edellä mainitun tuomion kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteiden ehtojen (1) 80 artiklan 3 kohdan rikkomista ja ilmeistä arviointivirhettä. Valittaja väittää, että kun virkamiestuomioistuin hylkäsi hänen alkuperäisen kanteensa ensimmäisen kanneperusteen sillä perusteella, että komission oli noudatettava aikataulua, jonka se on asetuksen N:o 723/2004 (2) mukaisesti vahvistanut entisten väliaikaisiin työntekijöihin sovellettavien palvelussuhteen ehtojen korvaamiseksi uusilla sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelussuhteen ehdoilla, virkamiestuomioistuin hyväksyi sen, että komissio ei muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteiden ehtojen 80 artiklan 3 kohdan vastaisesti noudattanut kaikkia niitä menettelyjä, jotka edeltävät ensimmäisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista.

Toinen valitusperuste koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista, perustelujen puutteellisuutta ja sitä, ettei niihin kirjelmiin ole vastattu, jotka valittaja oli esittänyt hänen alkuperäisen kanteensa sen toisen perusteen hylkäämisen yhteydessä, jossa väitettiin, että ne olosuhteet, joissa kantajan piti työskennellä, olivat syrjiviä suhteessa muihin komission saman yksikön palveluksessa työskenteleviin, samoja toimia harjoittaviin henkilöihin. Valittaja moittii virkamiestuomioistuinta siitä, että se ei ole esittänyt sopivaa vastausta hänen kyseistä aihetta koskeviin lausuntoihinsa ja että se on käyttämällä abstraktia kaavaa vain hylännyt kyseisen kanneperusteen.

(1) Muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot on määritelty Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta 29.2.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (EYVL L 56, s. 1) 3 artiklassa.

(2) Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 723/2004, annettu 22.3.2004, Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta (EUVL L 124, s. 1).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/43

Kanne 29.12.2006 — Sumimoto Chemical Agro Europe v. komissio

(Asia T-416/06)

(2007/C 42/76)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sumimoto Chemical Agro Europe SAS (Saint Didier, Ranska) (edustajat: asianajajat K. Van Maldegem ja C. Mereu)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	vastaaja on velvoitettava, tarvittaessa väliaikaisella ratkaisulla, oikaisemaan liitteessä I olevaan A osaan sisältyvä aineellinen virhe ja korvaamaan ilmaisu ”0,75 g” ilmaisulla ”0,75 kg”

—

direktiivin 2006/132 seuraavat säännökset on kumottava:

3 artiklan 2 kohta

”30 päivään kesäkuuta 2008 mennessä”

liite I

”30. kesäkuuta 2008”

liitteessä I oleva A osa

”seuraavilla kasveilla”

”—	kasvihuonekurkut (suljetuissa ravinneliuosviljelyjärjestelmissä)

—	luumut (jalostettaviksi)”

liitteessä I oleva B osa

”Jäsenvaltioiden on pyydettävä lisätutkimusten suorittamista prosymidonin mahdollisista hormonaalisista haittavaikutuksista kahden vuoden kuluessa taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) antamien, hormonaalisten haittavaikutusten testausta koskevien yleisohjeiden hyväksymisestä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoittaja, jonka pyynnöstä prosymidoni on sisällytetty tähän liitteeseen, toimittaa tällaiset tutkimukset komissiolle kahden vuoden kuluessa edellä mainittujen yleisohjeiden voimaantulosta.”

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetussa neuvoston direktiivissä 91/414/ETY (1) säädetään, että jäsenvaltiot antavat kasvinsuojeluainetta koskevan luvan ainoastaan, jos sen tehoaineet luetellaan liitteessä I ja mainitussa liitteessä määrätyt edellytykset täytetään. Kantaja vaatii, että direktiivin 91/414 muuttamisesta prosymidonin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena annettu komission direktiivi 2006/132/EY (2) kumotaan siltä osin kuin siinä säädetään, että i) prosymidoni sisällytetään ainoastaan rajoitetusti direktiivin 414/1991 liitteeseen I, että ii) sallittuun käyttöön sovelletaan erityisiä edellytyksiä ja että iii) rajoitettu sisällyttäminen liitteeseen I on voimassa 18 kuukauden mittaisen rajoitetun sisällyttämisajan.

Kantaja väittää kanteensa tueksi, että riidanalaisella direktiivillä rikotaan direktiivin 414/1991 1 artiklan 1 kohtaa, 2 artiklan 1 kohtaa sekä 5 artiklan 1 ja 4 kohtaa. Lisäksi kantaja väittää, että riidanalainen direktiivi ei ole direktiivin 414/1991 5 artiklan 5 kohdan mukainen ja että näin ollen komissio ylitti harkintavaltansa rajat.

Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaiseen direktiiviin sisältyy menettelyvirhe, koska komissiolla on velvollisuus hyväksyä toimenpiteet sellaisina kuin ne on esitelty elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevälle pysyvälle komitealle ja neuvostolle, eikä se saa tehdä kyseisiin toimenpiteisiin muutoksia ennen niiden hyväksymistä.

Kantaja väittää myös, että riidanalaisella direktiivillä loukataan kantajan luottamuksensuojaa sekä hyvän hallinnon periaatetta, toissijaisuusperiaatetta, suhteellisuusperiaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä tieteellisten lausuntojen koskemattomuutta ja riippumattomuutta koskevaa periaatetta. Kantaja väittää niin ikään, että riidanalaisessa direktiivissä ei esitetä riittäviä perusteita ja että näin ollen perusteluvelvollisuutta on loukattu.

Lisäksi kantaja väittää, että riidanalaisella direktiivillä puututaan sen oikeuteen harjoittaa liiketoimintaa ja loukataan sen omaisuudensuojaa.

(1) Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annettu neuvoston direktiivi 91/414/ETY (EYVL L 230, s. 1).

(2) Neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta prosymidonin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena 11.12.2006 annettu komission direktiivi 2006/132/EY (EUVL L 349, s. 22).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/44

Kanne 5.1.2007 — Sanofi-Aventis v. SMHV — AstraZeneca (EXANTIN)

(Asia T-4/07)

(2007/C 42/77)

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sanofi-Aventis SA (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja R. Gilbey)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: AstraZeneca AB (Södertälje, Ruotsi)

Vaatimukset

—	ensimmäisen valituslautakunnan 10.10.2006 tekemä päätös asiassa R 1302/2005-1 on kumottava ja kantajan väite, jonka mukaan riidanalaisten merkkien välillä on olemassa sekaannusvaara, on hyväksyttävä

—	sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on velvoitettava korvaamaan tästä oikeusasteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: AstraZeneca AB

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki EXANTIN luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten — hakemus nro 2 694 115

Sen tavaramerkki- tai merkkioikeuden haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki- tai merkkioikeus, johon väitemenettelyssä on vedottu: kansainväliset ja kansalliset sanamerkit ELOXATIN ja ELOXATINE luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: valituslautakunta ei ole määritellyt kohdeyleisöä kokonaisuudessaan ja se on virheellisesti laittanut määrittelemänsä kohdeyleisön eri ryhmät tarkkaavaisuusjärjestykseen.

Lisäksi valituslautakunta ei ole soveltanut asianmukaisia arviointiperusteita tavaroiden vertailuun eikä se ole vertaillut merkkejä kokonaisuudessaan. Näin ollen valituslautakunta on virheellisesti todennut, että sekaannusvaaraa ei ole.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/46

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.1.2007 — Genette v. komissio

(Asia F-92/05) (1)

(Henkilöstö - Eläkkeet - Ennen yhteisöjen palvelukseen tuloa saavutetut eläkeoikeudet - Siirto yhteisön järjestelmään - Siirtohakemuksen peruuttaminen, jotta voitaisiin vedota uusiin, edullisempiin määräyksiin)

(2007/C 42/79)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Emmanuel Genette (Gorze, Ranska) (edustaja: asianajaja M.-A. Lucas)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: V. Joris ja D. Martin)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Belgian kuningaskunta (asiamies: L. Van den Broeck)

Oikeudenkäynnin kohde

Komission sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla on kieltäydytty poistamasta kantajan hakemusta, joka koski hänen Belgiassa ansaitsemiensa eläkeoikeuksien siirtoa, jotta hän voisi esittää uuden hakemuksen uusien edullisempien määräysten perusteella

Tuomiolauselma

1)	Euroopan yhteisöjen komission 25.1.2005 tekemä päätös kumotaan.

2)	Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja Genetten oikeudenkäyntikuluista.

3)	Belgian kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 315, 10.12.2005, s. 14 (asia on alunperin merkitty numerolla T-361/05 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteriin, josta se on 15.12.2005 annetulla määräyksellä siirretty Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/46

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.1.2007 — Vienne ym. v. parlamentti

(Asia F-115/05) (1)

(Henkilöstö - Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus - Kieltäytyminen - Belgiassa saatujen eläkeoikeuksien siirtäminen)

(2007/C 42/80)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Philippe Vienne (Bascharage, Luxemburg) ym. (edustajat: asianajajat G. Bouneou ja F. Frabetti)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: aluksi M. Mustapha-Pacha ja A. Bencomo-Weber, sittemmin J. De Wachter, M. Mustapha-Pacha ja K. Zejdova)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä parlamentin sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla on hylätty kantajien Belgiassa saamien eläkeoikeuksien siirron yhteydessä esittämät avustuspyynnöt, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 22, 28.1.2006, s. 24 (asia on alun perin kirjattu Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa numerolla T-427/05 ja siirretty Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen 15.12.2005 annetulla määräyksellä).

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/47

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.1.2007 — Gesner v. SMHV

(Asia F-119/05) (1)

(Henkilöstö - Työkyvyttömyys - Työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumista koskevan vaatimuksen hylkääminen)

(2007/C 42/81)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Charlotte Gesner (Birkerod, Tanska) (edustajat: asianajajat J. Vázquez Vázquez ja C. Amo Quiñones)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (asiamies: I. de Medrano Caballero)

Oikeudenkäynnin kohde

SMHV:n 2.9.2005 tekemän sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla on hylätty kantajan vaatimus siitä, että olisi kutsuttava koolle työkyvyttömyyslautakunta arvioimaan sitä, onko kantaja kyvytön täyttämään virkatehtäviään ja onko hänelle annettava oikeus siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle

Tuomiolauselma

1)	Kumotaan päätös, joka on tehty 21.4.2005 ja jolla sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) on hylännyt Gesnerin vaatimuksen työkyvyttömyyslautakunnan kutsumisesta koolle.

2)	SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 96, 22.4.2006, s. 34.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/47

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.1.2007 — Borbély v. komissio

(Asia F-126/05) (1)

(Henkilöstö - Kulukorvaus - Asettautumiskorvaus - Päiväraha - Palvelukseentulosta aiheutuneet matkakulut - Palvelukseenottopaikka - Täysi harkintavalta)

(2007/C 42/82)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Andrea Borbély (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja R. Stötzel)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: J. Currall ja H. Kraemer)

Oikeudenkäynnin kohde

Komission sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla kantajalta on evätty asettautumiskorvaus, päiväraha sekä korvaus matkakuluista sen jälkeen kun hänen palvelukseenottopaikakseen vahvistettiin Bryssel

Tuomiolauselma

1)	Euroopan yhteisöjen komission 2.3.2005 tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin siinä kieltäydytään myöntämästä kantajalle henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 5 artiklan 1 kohdassa säädetty asettautumiskorvausta ja samassa liitteessä olevan 10 artiklan 1 kohdassa säädettyä päivärahaa.

Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle mainitut korvaukset korotettuna viivästyskoroilla, jona on Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioitaan varten kyseessä olevaa ajanjaksoa varten vahvistama korko korotettuna kahdella pisteellä, niistä päivistä lukien, jolloin korvaukset olisi pitänyt maksaa, ja siihen päivään asti, jolloin maksaminen tosiasiassa tapahtuu.

3)	Kanne hylätään muilta osin.

4)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 60, 11.3.2006, s. 54.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/48

Kanne 27.12.2006 — Dragoman v. komissio

(Asia F-147/06)

(2007/C 42/84)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Adriana Dragoman (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja S. Mihailescu)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

avoimen kilpailun EPSO/AD/44/06-CJ, jonka tarkoituksena oli laatia sellaisten juristi-lingvistien varallaololuettelo palvelukseen ottamista varten, joiden pääkieli on romania, valintalautakunnan päätös antaa kantajalle arvosana 18/40 kirjallisesta kokeesta b ja olla hyväksymättä tätä kyseisen kilpailun suulliseen kokeeseen on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen näistä koskee niiden sääntöjen rikkomista, jotka ohjaavat valintalautakunnan työtä, koska valintalautakunta arvioi kantajan mukaan kokeet ottaen pikemminkin huomioon lähdekielten ymmärtämisen kuin käännöksen oikeellisuuden romanian kieleen. Toinen näistä koskee kilpailuilmoituksen noudattamatta jättämistä valintalautakunnan säännönmukaisen kokoonpanon ja sen jäsenten nimien julkaisemisen osalta. Tämä julkaiseminen tapahtui kantajan mukaan 3 päivää ennen koepäivää, vaikka kilpailuilmoituksessa oli tämän osalta vahvistettu vähintään 15 päivää.

Toisessa kanneperusteessaan kantaja vetoaa perusteluvelvollisuuden periaatteen loukkaamiseen sikäli kuin valintalautakunnan arvioinnissa ei täsmennetä mitenkään kokeiden korjaamisessa käytettyjä kriteerejä.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/48

Kanne 28.12.2006 — Collée v. parlamentti

(Asia F-148/06)

(2007/C 42/85)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Laurent Collée (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, J.-N. Louis, A. Coolen ja E. Marchal)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

—	Euroopan parlamentin 13.6.2002 antaman asiakirjan ”Ylennyspisteiden jakomenettelyyn liittyvät ohjeet” I.3 kohta on todettava lainvastaiseksi.

—	Nimittävän viranomaisen 9.1.2006 tekemä päätös antaa kantajalle kaksi ansiopistettä vuoden 2004 ylennyskierrokselta on kumottava.

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on Euroopan parlamentin virkamies palkkaluokassa AST 8, syyttää nimittävää viranomaista siitä, että mainittu viranomainen ei ole vertaillut kaikkien mainitun toimielimen ylennyskelpoisten virkamiesten, jotka ovat samassa palkkaluokassa, ansioita laajasti. Hän vetoaa muun muassa henkilöstösääntöjen 5 ja 45 artiklan rikkomiseen sekä yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamiseen. Riidanalaista päätöstä rasittavat hänen mukaansa lisäksi ilmeinen arviointivirhe ja perustelujen puuttuminen.

Lopuksi kantaja vetoaa edellä mainittujen ohjeiden I.3 kohdan, joka koskee sitä, että pääsihteeri jakaa poikkeuksellisesti ylennyspisteet, lainvastaisuuteen. Erityisesti rajoitukset, joita mainitussa säännöksessä asetetaan pääsihteerille, ovat valittajan mukaan henkilöstösääntöjen 45 artiklan ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisia.

24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/49

Kanne 3.1.2007 — Chassagne v. komissio

(Asia F-1/07)

(2007/C 42/86)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Olivier Chassagne (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja Y. Minatchy)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	komission 17.11.2006 tekemä päätös, jolla vahvistettiin ylennettyjen toimihenkilöiden luettelo, ja tästä päätöksestä kantajalle aiheutuneet toimenpiteet on kumottava

—	kaikista kantajan oikeuksien ja etujen turvaamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä on lausuttava

—	vastaaja on velvoitettava maksamaan 160 184 euroa vahingonkorvauksia

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission päätöksen olla merkitsemättä häntä vuoden 2006 ylennyskierroksella ylennetyistä virkamiehistä laadittuun luetteloon, koska kantajalla ei ollut mahdollista saada tämän ylennyskierroksen osalta arviointikertomusta — kantajaa koskeva arviointimenettely ei ollut riidanalaisen päätöksen ajankohtana vielä päättynyt — tai ylennyspisteitä.

Kanteen pääasialliset perustelut koskevat sitä seikkaa, että nimittävä viranomainen sivuutti kantajan vuoden 2006 arvioinnista ja ylennyskierrokselta, josta aiheutuu kantajan urakehitykselle vahingollista viivästystä.

Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä: i) loukataan useita yhteisön oikeuden yleisiä oikeusperiaatteita, kuten muun muassa puolustautumisoikeuksien suojan periaatetta, perusteluvelvollisuutta, ilmeisten arviointivirheiden kieltoa ja luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita; ii) rikotaan useita yhteisön oikeuden säännöksiä, muun muassa henkilöstösääntöjen 43 ja 45 artiklaa ja yleisiä täytäntöönpanosääntöjä, jotka komissio on antanut näiden säännösten soveltamista varten.

		ISSN 1725-2490
Euroopan unionin virallinen lehti		C 42

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	50. vuosikerta 24. helmikuu 2007

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN JA ELINTEN ANTAMAT TIEDOTTEET
	Tuomioistuin
2007/C 042/01	Tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallinen lehti EUVL C 20, 27.1.2007	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Tuomioistuin
2007/C 042/02	Asia C-251/04: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.1.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Asetuksen (ETY) N:o 3577/92 1 artikla ja 2 artiklan 1 kohta — Liikenne — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Meriliikenteen kabotaasi — Hinauspalvelu avomerellä)	2

2007/C 042/03	Asia C-404/04 P: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.1.2007 — Technische Glaswerke Ilmenau GmbH v. Euroopan yhteisöjen komissio ja Schott AG, aiemmin Schott Glas (Muutoksenhaku — Valtiontuet — EY 87 artklan 1 kohta — Sopimukseen perustuva maksulupaus — Sopimuksen keskeisen ehdon häviäminen — Uudet perusteet ja perustelut — Perustelujen korvaaminen uusilla — Todistajien kuulemista koskeva pyyntö — Yksityinen velkoja -arviointiperuste — Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perustelut — Tuen suuruuden määrittäminen — EY 87 artiklan 3 artiklan c alakohta — Oikeus tulla kuulluksi — Kyseessä olevan valtion puolustautumisoikeuksien loukkaaminen)	2

2007/C 042/04	Asia C-1/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 9.1.2007 (Länsrätten i Stockholms län — Migrationsdomstolenin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Yunying Jia v. Migrationsverket (Sijoittautumisvapaus — EY 43 artikla — Direktiivi 73/148/ETY — Toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut jäsenvaltion kansalainen — Puolison suoraan ylenevässä polvessa olevan sukulaisen oleskeluoikeus, kun tämä sukulainen ja puoliso ovat kummatkin kolmannen maan kansalaisia — Kyseisen sukulaisen velvollisuus oleskella laillisesti jäsenvaltiossa, kun hän siirtyy perheensä luo jäsenvaltiossa, johon tämä on sijoittautunut — Näyttö, joka on esitettävä, jotta sukulaisen voidaan katsoa olevan huollettavana)	3

2007/C 042/05	Asia C-40/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.1.2007 (Överklagandenämnden för Högskolanin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Kaj Lyyski v. Umeå universitet (Työntekijöiden vapaa liikkuvuus — EY 39 artikla — Esteet — Ammatillinen koulutus — Opettajat — Koulutukseen pääsyn epääminen hakijalta, joka työskentelee oppilaitoksessa toisessa jäsenvaltiossa)	3

2007/C 042/06	Asia C-175/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 11.1.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Irlanti (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 92/100/ETY — Tekijänoikeus — Vuokraus- ja lainausoikeus — Yksinoikeus julkiseen lainaus — Poikkeus — Korvausta koskeva edellytys — Poikkeus — Ulottuvuus)	4

2007/C 042/07	Asia C-183/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.1.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Irlanti (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 92/43/ETY — 12 artiklan 1 ja 2 kohta, 13 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 16 artikla — Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu — Eläinlajien suojelu)	4

2007/C 042/08	Asia C-208/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.1.2007 (Sozialgericht Berlinin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Innovative Technology Center GmbH (ITC) v. Bundesagentur für Arbeit (Työntekijöiden vapaa liikkuvuus — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Kansallinen lainsäädäntö — Jäsenvaltio maksaa työnvälityksestä yksityiselle työnvälitystoimistolle suoritettavan palkkion — Kyseisessä jäsenvaltiossa pakollisen sosiaalivakuutuksen alaisuuteen kuuluva työ — Rajoitus — Perustelut — Suhteellisuusperiaate)	5

2007/C 042/09	Asia C-265/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.1.2007 (Cour de cassation — Chambre civilen (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — José Perez Naranjo v. Caisse régionale d'assurance maladie Nord-Picardie (Asetus (ETY) N:o 1408/71 — 4 artiklan 2 a kohta, 10 a artikla ja 95 b artikla — Vanhuuden lisäavustus — Kansallinen lainsäädäntö, jossa kyseisen avustuksen myöntäminen riippuu asumisedellytyksestä — Maksuihin perustumaton erityisetuus — Merkitseminen asetuksen N:o 1408/71 liitteeseen II a)	5

2007/C 042/10	Asia C-269/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 11.1.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Helleenien tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Asetuksen (ETY) N:o 4055/86 1 artikla — Merikuljetukset — Satamamaksu, jota kannetaan matkustaja- ja rahtialuksilta — Satamamaksu, jota sovelletaan lautoilla kuljetettaviin ajoneuvoihin — Syrjintä)	6

2007/C 042/11	Asia C-279/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 11.1.2007 (College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Vonk Dairy Products BV v. Productschap Zuivel (Maatalous — Yhteinen markkinajärjestely — Juusto — Asetuksen (ETY) N:o 3665/87 16-18 artikla — Vaihtelevat vientituet — Lähes välitön jälleenvienti tuontimaasta — Todiste väärinkäytöksestä — Perusteettoman edun palauttaminen — Asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta — Jatkuva tai toistuva väärinkäytös)	7

2007/C 042/12	Asia C-384/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 11.1.2007 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Johan Piek v. Ministerie van Landbouw, Natuurbeheer en Visserij (Maito ja maitotuotteet — Maidon lisämaksu — Erityinen viitemäärä — Asetuksen (ETY) N:o 857/84 3 artiklan 1 alakohdan toinen alakohta)	7

2007/C 042/13	Asia C-400/05: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.1.2007 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — B.A.S. Trucks BV v. Staatssecretaris van Financiën (Yhteinen tullitariffi — Yhdistetty nimikkeistö — Tariffiluokittelu — Alanimike 8704 10 — Ajoneuvo, joka on suunniteltu käytettäväksi rakennustyömailla ja joka on tarkoitettu aineksien kuljettamiseen ja purkamiseen ja jota voidaan käyttää myös teillä)	8

2007/C 042/14	Asia C-487/06 P: Valitus, jonka British Aggregates Association on tehnyt 27.11.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) asiassa T-210/02, British Aggregates Association v. Euroopan yhteisöjen komissio, 13.9.2006 antamasta tuomiosta	8

2007/C 042/15	Asia C-495/06 P: Valitus, jonka Bart Nijs on tehnyt 1.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-171/05, Bart Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 3.10.2006 antamasta tuomiosta	9

2007/C 042/16	Asia C-497/06 P: Valitus, jonka CAS Succhi di Frutta SpA on tehnyt 5.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-226/01, CAS Succhi di Frutta SpA v. komissio, 13.9.2006 antamasta tuomiosta	10

2007/C 042/17	Asia C-500/06: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Giudice di Pace di Genova (Italia) on esittänyt 8.12.2006 — Corporación Dermoestética SA v. To Me Group Advertising Media S.R.L.	10

2007/C 042/18	Asia C-501/06 P: Valitus, jonka GlaxoSmithKline Services Unlimited (GSK), aikaisemmin Glaxo Wellcome plc, on tehnyt 11.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-168/01, GlaxoSmith-Kline Services Unlimited v. Euroopan yhteisöjen komissio, 27.9.2006 antamasta tuomiosta	11

2007/C 042/19	Asia C-504/06: Kanne 13.1.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta	11

2007/C 042/20	Asia C-505/06: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione tributaria regionale di Genova (Italia) on esittänyt 12.6.2006 — Agenzia Dogane Circoscrizione Doganale di Genova v. Euricom SpA	12

2007/C 042/21	Asia C-512/06 P: Valitus, jonka PTV Planung Transport Verkehr AG on tehnyt 18.12.2006 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-302/03, PTV Planung Transport Verkehr AG v. sisämarkkinoiden harmoinisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 10.10.2006 antamasta tuomiosta	12

2007/C 042/22	Asia C-513/06 P: Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 18.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-168/01, GlaxoSmithKline Services Unlimited, aikaisemmin Glaxo Wellcome plc, v. Euroopan yhteisöjen komissio, 27.9.2006 antamasta tuomiosta	13

2007/C 042/23	Asia C-516/06 P: Valitus, jonka Euroopan yhteisöjen komissio on tehnyt 20.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-153/04, Euroopan yhteisöjen komissio v. Ferriere Nord SpA, 27.9.2006 antamasta tuomiosta	14

2007/C 042/24	Asia C-517/06: Kanne 20.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Itävallan tasavalta	14

2007/C 042/25	Asia C-518/06: Kanne 20.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta	15

2007/C 042/26	Asia C-521/06 P: Valitus, jonka Athinaïki Techniki AE on tehnyt 21.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-94/05, Athinaïki Techniki AE v. komissio, 26.9.2006 antamasta määräyksestä	16

2007/C 042/27	Asia C-522/06: Kanne 22.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta	16

2007/C 042/28	Asia C-523/06: Kanne 22.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Suomen tasavalta	17

2007/C 042/29	Asia C-525/06: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka rechtbank van koophandel te Hasselt (Belgia) on esittänyt 22.12.2006 — NV de Nationale Loterij v. BVBA Customer Service Agency	17

2007/C 042/30	Asia C-526/06: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden on esittänyt 27.12.2006 — Staatssecretaris van Financiën v. Road Air Logistics Customs BV	18

2007/C 042/31	Asia C-528/06: Kanne 22.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Belgian kuningaskunta	18

2007/C 042/32	Asia C-529/06: Kanne 22.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta	18

2007/C 042/33	Asia C-530/06: Kanne 22.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta	19

2007/C 042/34	Asia C-531/06: Kanne 22.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta	19

2007/C 042/35	Asia C-534/06: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 27.12.2006 — Industria Lavorazione Carni Ovine v. Regione Lazio	19

2007/C 042/36	Asia C-1/07: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgerichts Siegen (Saksa) on esittänyt 3.1.2007 — Rikosoikeudenkäynti Frank Weberiä vastaan	20

2007/C 042/37	Asia C-4/07: Kanne 11.1.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta	20

2007/C 042/38	Asia C-5/07: Kanne 12.1.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Portugalin tasavalta	20

2007/C 042/39	Asia C-219/06: Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräys 7.12.2006 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta	21

	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
2007/C 042/40	Tuomarien jakautuminen jaostoihin	22

2007/C 042/41	Asia T-365/06: Kanne 1.12.2006 — Bateaux Mouches v. SMHV — Castanet (Bateaux Mouches)	23

2007/C 042/42	Asia T-369/06: Kanne 7.12.2006 — Holland Malt v. komissio	23

2007/C 042/43	Asia T-371/06: Kanne 4.12.2006 — Saksa v. komissio	24

2007/C 042/44	Asia T-372/06: Kanne 11.12.2006 — Bomba Energia Getränke v. SMHV — Eckes Granini (Bomba)	25

2007/C 042/45	Asia T-373/06: Kanne 13.12.2006 — Rath v. SMHV — Grandel (Epican Forte)	25

2007/C 042/46	Asia T-374/06: Kanne 13.12.2006 — Matthias Rath v. SMHV — Grandel (Epican)	26

2007/C 042/47	Asia T-375/06: Kanne 14.12.2006 — Viega v. komissio	26

2007/C 042/48	Asia T-376/06: Kanne 14.12.2006 — Legris Industries v. komissio	27

2007/C 042/49	Asia T-377/06: Kanne 14.12.2006 — Comap v. komissio	28

2007/C 042/50	Asia T-379/06: Kanne 14.12.2006 — Kaimer ym. v. komissio	29

2007/C 042/51	Asia T-381/06: Kanne 15.12.2006 — FRA.BO v. komissio	29

2007/C 042/52	Asia T-382/06: Kanne 15.12.2006 — Tomkins v. komissio	30

2007/C 042/53	Asia T-391/06: Kanne 19.12.2006 — Karstadt Quelle v. SMHV — dm drogerie markt (S-HE)	31

2007/C 042/54	Asia T-392/06: Kanne 20.12.2006 — Union Investment Privatfonds v. SMHV — Unicre-Cartão International De Crédito (unibanco)	31

2007/C 042/55	Asia T-394/06: Kanne 11.12.2006 — Italia v. komissio	32

2007/C 042/56	Asia T-395/06: Kanne 14.12.2006 — Italia v. komissio	32

2007/C 042/57	Asia T-396/06: Kanne 21.12.2006 — komissio v. TGA Technische Gebäudeausrüstung Chemnitz	33

2007/C 042/58	Asia T-397/06: Kanne 16.12.2006 — DOW AgroSciences v. EFSA	33

2007/C 042/59	Asia T-398/06: Kanne 15.12.2006 — UniCredito Italiano v. SMHV — Union Investment Privatfonds (1 Unicredit)	33

2007/C 042/60	Asia T-399/06: Kanne 22.12.2006 — Giropay v. SMHV	34

2007/C 042/61	Asia T-401/06: Kanne 28.12.2006 — Brosmann Footwear (HK) Ltd ym. v. neuvosto	34

2007/C 042/62	Asia T-402/06: Kanne 27.12.2006 — Espanja v. komissio	35

2007/C 042/63	Asia T-403/06: Kanne 22.12.2006 — Belgia v. komissio	36

2007/C 042/64	Asia T-404/06 P: Valitus, jonka Fondation européenne pour la formation on tehnyt 22.12.2006 virkamiestuomioistuimen asiassa F-1/05, Landgren v. Fondation européenne pour la formation, 26.10.2006 antamasta tuomiosta	37

2007/C 042/65	Asia T-405/06: Kanne 27.12.2006 — Arcelor ym. v. komissio	37

2007/C 042/66	Asia T-406/06: Kanne 28.12.2006 — Evropaïki Dynamiki v. komissio	38

2007/C 042/67	Asia T-407/06: Kanne 21.12.2006 — Zhijiang Aokang Shoes v. neuvosto	38

2007/C 042/68	Asia T-408/06: Kanne 21.12.2006 — Wenzhou Taima Shoes v. neuvosto	39

2007/C 042/69	Asia T-409/06: Kanne 21.12.2006 — Sun Sang Kong Yuen Shoes Factory v. neuvosto	39

2007/C 042/70	Asia T-410/06: Kanne 21.12.2006 — Foshan City Nanhai Golden Step Industrial v. neuvosto	40

2007/C 042/71	Asia T-411/06: Kanne 22.12.2006 — SO.GE.L.M.A. v. EAR	40

2007/C 042/72	Asia T-412/06: Kanne 29.12.2006 — Vitro Corporativo v. SMHV — VKR Holding (Vitro)	41

2007/C 042/73	Asia T-413/06 P: Valitus, jonka Claudia Gualtieri on tehnyt 22.12.2006 virkamiestuomioistuimen asiassa F-53/06, Gualtieri v. komissio, 9.10.2006 antamasta tuomiosta	42

2007/C 042/74	Asia T-414/06 P: Valitus, jonka Philippe Combescot on tehnyt 27.12.2006 virkamiestuomioistuimen asiassa F-114/05, Philippe Combescot v. komissio, 19.10.2006 antamasta tuomiosta	42

2007/C 042/75	Asia T-415/06 P: Valitus, jonka De Smedt on tehnyt 29.12.2006 virkamiestuomioistuimen asiassa F-59/05, De Smedt v. komissio, 19.10.2006 antamasta tuomiosta	43

2007/C 042/76	Asia T-416/06: Kanne 29.12.2006 — Sumimoto Chemical Agro Europe v. komissio	43

2007/C 042/77	Asia T-4/07: Kanne 5.1.2007 — Sanofi-Aventis v. SMHV — AstraZeneca (EXANTIN)	44

2007/C 042/78	Asia T-97/06: Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 1.12.2006 — Neoperl v. SMHV (saniteettiletkun esittäminen)	45

	Euroopan unionin virkamiestuomioistuin
2007/C 042/79	Asia F-92/05: Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.1.2007 — Genette v. komissio (Henkilöstö — Eläkkeet — Ennen yhteisöjen palvelukseen tuloa saavutetut eläkeoikeudet — Siirto yhteisön järjestelmään — Siirtohakemuksen peruuttaminen, jotta voitaisiin vedota uusiin, edullisempiin määräyksiin)	46

2007/C 042/80	Asia F-115/05: Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.1.2007 — Vienne ym. v. parlamentti (Henkilöstö — Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus — Kieltäytyminen — Belgiassa saatujen eläkeoikeuksien siirtäminen)	46

2007/C 042/81	Asia F-119/05: Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.1.2007 — Gesner v. SMHV (Henkilöstö — Työkyvyttömyys — Työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumista koskevan vaatimuksen hylkääminen)	47

2007/C 042/82	Asia F-126/05: Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.1.2007 — Borbély v. komissio (Henkilöstö — Kulukorvaus — Asettautumiskorvaus — Päiväraha — Palvelukseentulosta aiheutuneet matkakulut — Palvelukseenottopaikka — Täysi harkintavalta)	47

2007/C 042/83	Asia F-3/06: Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.1.2007 — Frankin ym. v. komissio (Henkilöstö — Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus — Kieltäytyminen — Belgiassa saavutettujen eläkeoikeuksien siirtäminen)	47

2007/C 042/84	Asia F-147/06: Kanne 27.12.2006 — Dragoman v. komissio	48

2007/C 042/85	Asia F-148/06: Kanne 28.12.2006 — Collée v. parlamentti	48

2007/C 042/86	Asia F-1/07: Kanne 3.1.2007 — Chassagne v. komissio	49