ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 318

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

49. vuosikerta
23. joulukuuta 2006


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

II   Valmistavat säädökset

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa

2006/C 318/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kestävä kehitys, teollisuuden muutosten liikkeelle paneva voima

1

2006/C 318/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Teollisuuden muutosten alueellinen hallinta: työmarkkinaosapuolten rooli ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman panos

12

2006/C 318/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos Euroopan kilpailukykyyn, teollisuuden muutoksiin ja sosiaalisen pääoman kehitykseen

20

2006/C 318/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Palvelut ja tuotantoteollisuus Euroopassa: alojen vuorovaikutus ja vaikutukset työllisyyteen, kilpailukykyyn ja tuottavuuteen

26

2006/C 318/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta. KOM(2006 ) 91 lopullinen — 2006/0033 COD

38

2006/C 318/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi osakkeenomistajien äänioikeuksien käytöstä yhtiöissä, joiden sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa ja joiden osakkeet on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, sekä direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta KOM(2005) 685 lopullinen — 2005/0265 COD

42

2006/C 318/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisten sääntöjen antamisesta ostovoimapariteetteja koskevan perusaineiston hankkimisesta, laskennasta ja levittämisestä KOM(2006) 135 lopullinen — 2006/0042 COD

45

2006/C 318/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös sähköisestä tulli- ja kauppaympäristöstä KOM(2005) 609 lopullinen — 2005/0247 COD

47

2006/C 318/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi maksupalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivien 97/7/EY, 2000/12/EY ja 2002/65/EY muuttamisesta KOM(2005) 603 lopullinen — 2005/0245 COD

51

2006/C 318/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) KOM(2005) 650 lopullinen — 2005/0261 COD

56

2006/C 318/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiltä osin kuin se koskee päästöjä ja ajoneuvojen korjaamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta sekä direktiivien 72/306/ETY ja ../../EY muuttamisesta KOM(2005) 683 lopullinen — 2005/0282 COD

62

2006/C 318/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sosiaalinen matkailu Euroopassa

67

2006/C 318/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yritystoiminnan rakennetilastoista KOM(2006) 66 lopullinen — 2006/0020 COD

78

2006/C 318/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY muuttamisesta KOM(2006) 93 lopullinen — 2006/0031 COD

83

2006/C 318/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Kaupunkiympäristöä koskeva teemakohtainen strategia KOM(2005) 718 lopullinen — SEC(2006) 16

86

2006/C 318/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Maatalouden tulevaisuudennäkymät erityisistä luonnonhaitoista kärsivillä alueilla

93

2006/C 318/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen — kansalaisyhteiskunnan rooli

102

2006/C 318/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eläinten ruhojen hävittäminen ja eläimistä saatavat sivutuotteet

109

2006/C 318/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Neuvoston asetus erityistoimenpiteistä silkkiäistoukkien kasvatuksen edistämiseksi (kodifioitu toisinto) KOM(2006) 4 lopullinen — 2006/0003 CNS

114

2006/C 318/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista KOM(2006) 69 lopullinen — 2006/0018 COD

115

2006/C 318/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille kalastusalan taloudellisen tilanteen parantamisesta KOM(2006) 103 lopullinen

117

2006/C 318/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston asetus glukoosista ja laktoosista (kodifioitu toisinto) KOM (2006) 116 lopullinen — 2006/0038 CNS

122

2006/C 318/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunta

123

2006/C 318/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Maahanmuutto EU:ssa ja kotouttamispolitiikat: alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyö

128

2006/C 318/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eurooppalaiset yritysneuvostot: uusi tehtävä Euroopan yhdentymisen edistäjinä

137

2006/C 318/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan

147

2006/C 318/7

Euroopan talous- sosiaalikomitean lausunto aiheesta Työelämän laatu, tuottavuus ja työllisyys globalisaation ja väestökehityksen näkökulmasta

157

2006/C 318/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan unionin kansalaisuuden käsitteen erottuvuuden ja sen tehon parantaminen

163

2006/C 318/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010 KOM(2006) 92 lopullinen

173

2006/C 318/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yleiseurooppalaiset liikennekäytävät 2004–2006

180

2006/C 318/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n energiahuolto: optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskeva strategia

185

2006/C 318/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta — KOM(2005) 586 lopullinen — 2005/0236 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista — KOM(2005) 587 lopullinen — 2005/237 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta — KOM(2005) 588 lopullinen — 2005/0238 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta — KOM(2005) 589 lopullinen — 2005/0239 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivien 1999/35/EY ja 2002/59/EY muuttamisesta — KOM(2005) 590 lopullinen — 2005/0240 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta onnettomuustapauksissa — KOM(2005) 592 lopullinen — 2005/0241 COD, — Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista — KOM(2005) 593 lopullinen — 2005/0242 COD

195

2006/C 318/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta KOM(2005) 646 lopullinen — 2005/0260 COD

202

2006/C 318/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Galileo-ohjelma: Euroopan valvontaviranomaisen perustamisen onnistuminen

210

2006/C 318/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto sisävesiliikenteen edistämisestä: sisävesiliikenteen integroitu eurooppalainen toimintaohjelma NAIADESKOM(2006) 6 lopullinen

218

2006/C 318/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen KOM(2006) 129 lopullinen

222

2006/C 318/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavien kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten nopeutetusta käyttöönotosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2978/94 kumoamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 417/2002 muuttamisesta KOM(2006) 111 lopullinen — 2006/0046 COD

229

FI

 


II Valmistavat säädökset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa

23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kestävä kehitys, teollisuuden muutosten liikkeelle paneva voima

(2006/C 318/01)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta Kestävä kehitys, teollisuuden muutosten liikkeelle paneva voima.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2006. Esittelijä oli Martin Siecker ja apulaisesittelijä oli Pavel Činčera.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 98 ääntä puolesta ja 11 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

Osa 1: ETSK:n päätelmät ja suositukset tiivistetysti

A

ETSK antoi tammikuussa 2003 oma-aloitteisen lausunnon ”Teollisuuden muutokset: nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät”. Lausunnon tavoitteena oli antaa yleiskuva ajankohtaisimmista teollisuuden muutokseen liittyvistä kysymyksistä ja suuntauksista, mutta siinä tahdottiin samalla kohdistaa huomiota neuvoa-antavan valiokunnan ”teollisuuden muutokset” tehtävään ja sen tulevaan työhön. Neuvoa-antavan valiokunnan odotettiin siinä yhteydessä pyrkivän toimialallaan

tarkastelemaan teollisuuden muutoksia ja niiden syitä taloudellisesta, sosiaalisesta, alueellisesta ja ympäristönäkökulmasta ja arvioimaan teollisuuden muutosten vaikutusta tuotannonaloihin, yrityksiin, työvoimaan, alueisiin ja ympäristöön

etsimään yhteisiä lähestymistapoja edistettäessä kestävää kehitystä.

Mainitussa lausunnossa painotetaan myös tarvetta toimia niin, että ”kestävä kehitys sekä sosiaalinen ja alueellinen koheesio yhdistettäisiin kilpailukykyyn” Lissabonin strategian valossa. Lausunnossa esitetään toimittavaksi käsitteen 'teollisuuden muutokset' (engl. industrial change) pohjalta. Siihen luetaan sekä kehityskulut, jotka vaikuttavat yrityksiin, että yritysten vuorovaikutus ympäristönsä kanssa.

Neuvoa-antava valiokunta on näihin asti keskittynyt pääasiassa arvioimaan teollisuuden muutosten vaikutuksia toimialoihin, yrityksiin, työntekijöihin ja ympäristöön. Nyt käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on tutkia tapoja, joilla kestävä kehitys voi käynnistää teollisuuden muutoksia.

B

Samassa lausunnossa todettiin, että Euroopan teollisuuden muutoksia on usein käsitelty rakenneuudistuksen näkökulmasta, mutta että käsite on kuitenkin huomattavasti dynaamisempi. Yritysmaailma liittyy läheisesti siihen eurooppalaiseen poliittiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa yritykset kehittyvät ja joka puolestaan vaikuttaa myös teollisuuden muutosprosesseihin. Teollisuuden muutokset toteutetaan etupäässä kahdella tapaa: asteittaisin mukautuksin ja perinpohjaisin muutoksin. Oma-aloitteisen lausunnon tavoitteena on tarkalleen sanottuna pohtia, kuinka kestävä kehitys, sellaisena kuin Brundtland sen määritteli (”kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”), voisi käynnistää asteittaisia ja ennakoivia teollisuuden muutoksia.

C

Lausunnossa käytetään esimerkkejä etupäässä energia-alalta ja siihen liittyviltä toimialoilta, sillä tässä esitettävät prosessien kuvakset ovat sovellettavissa myös muihin toimialoihin. On lukuisia syitä mainittujen alojen valintaan:

Brundtlandin määritelmään kestävästä kehityksestä sisältyy tarve siirtyä uudistuvien luonnonvarojen käyttöön

energiakysymykset vaikuttavat kaikkiin toimialoihin

uuden teknologian käyttöönotosta energia-alalla saatu oppi antaa viitteitä muille toimialoille

Euroopan unionin 25 jäsenvaltiota tuovat nykyisin noin 50 % tarvitsemastaan öljystä ja kaasusta, ja vuoteen 2030 mennessä osuus saattaa kasvaa 70 %:iin; komission ennusteiden mukaan tuolloin useimmat energiantoimittajista sijaitsevat ”geopoliittisesti epävarmoilla alueilla”.

D

Ajankohta, jolloin tietty teknologia tulee saataville, riippuu tutkimuksen ja kehityksen edistysaskeleista. Markkinat puolestaan määrittävät sen, milloin mitäkin teknologiaa aletaan tosiasiallisesti soveltaa. Näiden kahden vaiheen välillä kuluvan kauden pituuteen voidaan vaikuttaa myös poliittisilla päätöksillä. Julkisen vallan tasapainoisen poliittisten toimenpiteiden valikoiman — tuet, edistämistoimet, veropolitiikka — ansiosta on yrityselämä jo varhaisessa vaiheessa ryhtynyt Ruotsin tapauksessa lämpöpumppujen ja Japanissa puolestaan aurinkovaraajien teknologiseen kehittämistyöhön. Myös siitä johtuu, että nämä maat ovat pystyneet hankkimaan johtavan markkina-aseman.

E

ETSK vahvistaa näkemyksensä, että Lissabonin strategian kolme pilaria ovat kukin yhtä tärkeät. Tavan takaa kuitenkin painotetaan, että ekologiset ja sosiaaliset intressit toteutuvat vasta siinä tapauksessa, että talous on terve ja kasvaa. Tämä on kohtuuttoman yksinkertaistava tulkinta strategiasta, koska käänteinen väite on aivan yhtä pätevä. On selviö, että pilaantuneessa ympäristössä tai sosiaalisten ristiriitojen leimaamassa yhteiskunnassa ei terveelle, kasvavalle taloudelle jää sijaa. Komitea on tyytyväinen kyseisellä alalla tehtyihin toimenpiteisiin, joita kuvataan komission tiedonantoon ”Kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta — Toimintaohjelma” (1) kuuluvassa liitteessä 2.

F

Kestävyys ei ole vain yksi vaihtoehto muiden joukossa vaan se on ainoa mahdollinen toimintamalli reaalisen tulevaisuudennäkymän varmistamiseksi. Kestävyyskäsite on laaja-alainen, ja siksi sen piiriin pitää ympäristönäkökohtien lisäksi lukea taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden kysymykset. Yritystoiminnan jatkuvuus on taloudellisen kestävyyden muoto, joka taataan parhaiten pitämällä huolta liikevoitosta. EU voi antaa tähän panoksensa voimistamalla kilpailukykyä innovoinnin avulla, kannustamalla tutkimus- ja kehittämistoimintaan harjoittamalla aktiivista politiikkaa sekä ryhtymällä valikoituihin, kohdennettuihin toimenpiteisiin (vrt. Ruotsi ja Japani esimerkkitapauksina).

G

Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa sitä, että ihmisille tarjotaan mahdollisuudet terveeseen elämään ja tulojen hankintaan ja että niille, jotka eivät siihen kykene, taataan kohtuullinen sosiaaliturva. ETSK esittää käsityksenään, että EU pystyy vaikuttamaan tällä alalla myönteisesti toimimalla sen kaltaisen yhteiskunnan puolesta, joka mahdollistaa ihmisille ammatillisen pätevyyden ylläpitämisen tarjoamalla heille asianmukaisen, ympäristöltään turvallisen ja terveellisen työpaikan ilmapiirissä, jossa työntekijöiden oikeudet toteutuvat ja jossa työmarkkinaosapuolien välillä käydään hedelmällistä vuoropuhelua.

H

Ekoteollisuus tarjoaa suuret mahdollisuudet talouskasvuun. Euroopalla on vahva asema useilla tämän teollisuudenalan lohkoilla. ETSK:n mielestä Euroopan on vastedes toimittava kunnianhimoisemmin, jotta se kykenee säilyttämään vahvuutensa ja kehittämään niitä sekä saavuttamaan vastaavat asemat muilla lohkoilla.

I

Kestävään kehitykseen tähtäävä teollisuuspolitiikka voi myötävaikuttaa koko eurooppalaisen talouden kilpailukykyyn, niin uudet voimistuvat toimialat kuin perinteiset teollisuudenalat mukaan luettuina. ETSK kehottaa Euroopan komissiota tukemaan kyseisen kaltaista politiikkaa. Tässä lausunnossa kuvailtavat esimerkit osoittavat, että uusien ympäristöteknologioiden soveltamisen ensivaiheessa hyödynnettävät huolellisesti harkitut ja toteutetut (verotus-, syöttötariffi-, valveuttamis- ja sääntelykomponenteista koostuvat) tukijärjestelmät voivat olla apuna luotaessa markkinoita näille teknologioille, joiden edelleenkehittäminen käy sitten jatkossa päinsä ilman tukea. Kaikkien tukimekanismien tulee olla luonteeltaan alenevia, sillä valtiontuen kustannukset eivät saa rajoittaa muiden elinkeinoalojen kansainvälistä kilpailukykyä.

J

ETSK toteaa, etteivät tuet ja kannustimet ole kaikissa tapauksissa tehokkaita ja että epäasianmukaisesti käytettyinä ne saattavat aiheuttaa suuret rahalliset kustannukset tuottamatta juurikaan taloudellista hyötyä. Tukien ja sääntelyn avulla tulisi muokata markkinat ja kehittää niitä alkuvaiheessa, kunnes kulloinenkin teknologia on kehittynyt riittävästi selviytyäkseen vailla tukea. Tuen onnistumisen kannalta on keskeistä, että

tukitoimilla on oikea kesto

tuki on määritelty asianmukaisesti

tuki vähenee ajan myötä

tukitoimista tiedotetaan hyvissä ajoin

julkinen valta ja yksityinen sektori tekevät yhteistyötä.

K

Kestävää kehitystä ei saa rajata Euroopan puitteisiin, koska se on ulottuvuudeltaan maailmanlaajuinen asia. Eurooppalaiseen kestävyyspolitiikkaan tulee kuulua välineet, joilla estetään työpaikkojen siirtäminen muille alueille. Yhdenvertaisten kilpailuolosuhteiden varmistamiseksi tarvitaan kaksinaista toimintamallia: yhtäältä EU:n sisällä ja toisaalta sen ulkopuolella vaikuttaminen. Ensinnä mainitussa tapauksessa on otettava käyttöön sopivat välineet, joilla taataan, että kestävyysperiaatteita huonosti vastaavista Euroopan unionissa käytettävistä tuotantomenetelmistä aiheutuvat sosiaaliset ja ympäristökustannukset sisällytetään tavaroiden hintoihin, jotta voidaan edistää ILO:n, WTO:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission selvityksen keskeistä sisältöä (Ks. CESE 252/2005). Jälkimmäisessä tapauksessa EU:n tulee tehdä asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla (erityisesti WTO:ssa) kaikki mahdollinen kauppaan liittymättömien etunäkökohtien, kuten perustavanlaatuisten sosiaali- ja ympäristöstandardien sisällyttämiseksi kansainvälisiin kauppasopimuksiin, jotta Euroopan kilpailijat tiukentaisivat kestävään kehitykseen tähtäävää politiikkaansa. Sellaisilla mailla kuin Yhdysvallat, Intia ja Kiina on Eurooppaan verrattuna epäoikeudenmukaisen paljon taloudellista etua niin kauan kuin niitä eivät sido Kioton pöytäkirjan mukaiset hiilidioksidin vähennystavoitteet. Sopimuksia olisi sovellettava maailmanlaajuisesti, sillä kauppa voi olla aidosti vapaata vain silloin, kun se on myös oikeudenmukaista.

Osa 2: Perustelut lausunnon tueksi

1.   Yleiskatsaus

1.1

Taloutemme rakentuu nykyisin halvan energian ja halpojen raaka-aineiden saatavuuden varaan. Niiden varanto on kuitenkin rajallinen, mikä osaltaan nostaa niiden hintaa tuntuvasti. Rakenteelliset ja teknologiset muutokset ovat mahdollisia ja niitä tarvitaan. EU:n tulee myötävaikuttaa muutoksen puolesta, jotta eurooppalainen elinkeinoelämä kykenee vastaamaan tähän haasteeseen. Toimialojen, joihin liittyy runsas energian ja raaka-aineiden kulutus, tulee siirtyä kestävämpään tuotantotapaan, jotta luonnonvaroja verotettaisiin vähemmän. Syynä tähän on se, että mainittuja toimialoja tullaan vastaisuudessakin tarvitsemaan, sillä perusmateriaalit ja puolijalosteet ovat teollisen arvonmuodostuksen perusta.

1.2

Ei voida sallia, että kestävyysperiaatteita tuotannossaan noudattavat, runsaasti energiaa tarvitsevat toimialat, jotka kilpailevat kansainvälisesti, joutuisivat syrjään markkinoilta sellaisten EU:n ulkopuolisten kilpailijoiden tieltä, joiden tuotantomenetelmät vastaavat kestävän kehityksen periaatteita huonommin. Tämän estämiseksi kyseisille toimialoille on kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan välisellä yhteistyöllä luotava yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet.

1.3

Suurin haasteistamme on sellaisen kestävällä pohjalla olevan yhteiskunnan kehittäminen, joka kykenee ylläpitämään nykyisen hyvinvointitason ja samanaikaisesti kumoamaan tämänhetkisten kulutusmallien kielteiset sivuvaikutukset. Yksi tärkeimmistä edellytyksistä on energiatarpeen tyydyttäminen muulla tavoin ja siirtyminen toisenlaiseen teollisuustuotannon muotoon.

1.4

On kiistatta välttämätöntä siirtyä asteittain kestävämpään yhteiselämämalliin. Tähän on useita syitä. Asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, kuinka kauan fossiiliset polttoaineet ovat käytettävissä järkevään hintaan. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että polttoainevarannot hupenevat ja niiden käytöstä tulee yhä kalliimpaa. Lisäksi meillä on kulutuskäyttäytymisemme vuoksi vastassamme yksi aikamme suurimmista uhista: ilmastonmuutos.

1.5

Jotta voisimme pysäyttää sen, paras tapa olisi heti lopettaa fossiilisten energialähteiden polttaminen. Kyseinen ratkaisu ei lyhyellä aikavälillä kuitenkaan ole mahdollinen poliittisesti eikä taloudellisesti. Se tarkoittaa, että on valittava muita keinoja, sillä muutoksen on tapahduttava. Jos se ei onnistu niin nopeasti kuin on toivottavaa, on siihen kuitenkin kyettävä niin nopeasti kuin se on mahdollista.

1.6

Siirtymä kestävämmällä pohjalla olevaan tuotantoon ja kulutukseen voidaan käynnistää nopeasti soveltamalla Trias Energetica -mallia (2), jonka avulla kannustetaan kolmivaiheisesti kohti tehokkaampaa energiankäyttöä. Vaiheet ovat

energiankysynnän vähentäminen energiankäyttöä tehostamalla

kestävien, uusiutuvien energialähteiden valinta energiatuotantoon aina mahdollisuuksien mukaan

tehokkaan teknologian soveltaminen jäljellä olevien fossiilisten polttoaineiden käyttämiseksi vähäsaasteisemmalla tavalla.

1.7

Tarvitaan toimenpidepaketti, jotta mainitut kolme vaihetta onnistuisivat ja jotta edistetään siirtymistä kestävämpään teollisuustuotantoon. Toimenpiteiden täytyy kuitenkin perustua taloudelliseen ja strategiseen harkintaan. Näitä arvioita laadittaessa on väistämättä tehtävä valintoja vastakkaisten intressien välillä. Kyseisiä ristiriitatilanteita ei pidä vältellä. On olemassa sellaisiakin asetelmia, joissa kaikki osapuolet hyötyvät, ja politiikassa tulee aina tähdätä niiden luomiseen, mutta käytännössä se voi olla hyvin vaikeaa. Niissä tapauksissa on valittava joko mahdollisuudet kestävään muutokseen tai olemassa olevien etujen suojaaminen. Tuolloin on myös otettava huomioon luonnollinen kehitys, jossa tietyt menestyvät toimialat jättävät muita, kuihtuvia toimialoja varjoonsa. Tällaisista vastakkaisista intresseistä pitää tehdä selkoa ja niitä pitää pohtia.

1.8

Kestävyyskäsitteen mukaisesti taloudelliset, ympäristökysymyksiin liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat ovat yhtä tärkeitä eurooppalaisen yhteiskunnan kehittämisessä. Käsillä olevassa lausunnossa

keskitytään ensisijaisesti uusiutuviin energialähteisiin sekä energia- ja raaka-ainetehokkuuden tavoitteluun (tekstijaksot 2 ja 3)

tarkastellaan kestävän kehityksen mahdollisuuksia tietyillä toimialoilla (tekstijakso 4)

pohditaan eräitä työ- ja sosiaalipoliittisia kysymyksiä.

2.   Uusiutuvat energialähteet

2.1   Johdanto

2.1.1

Maapallo ottaa vuosittain vastaan 3 miljoonaa eksajoulea (3×1024 J) energiaa auringosta. Fossiilisten polttoaineiden kokonaisvaranto vastaa 300 000 eksajoulea, eli kymmentä prosenttia vuoden mittaan saapuvasta säteilystä. Energian vuotuinen kokonaiskulutus on 400 eksajoulea. Vastaanotetusta 3 miljoonan eksajoulen energiamäärästä 90 eksajoulea on käytettävissä vesivoimana, 630 eksajoulea tuulienergiana ja 1 250 eksajoulea biomassana. Loppuosa on saatavilla aurinkoenergiana (3). Itse asiassa on siis olemassa riittävästi kestäviä energialähteitä tarpeidemme tyydyttämiseen. Ongelman muodostaa niiden käyttöönottaminen.

2.1.2

Koska uusiutuvat energialähteet eivät hintatekijöiden vuoksi ja soveltuvan teknologian puuttuessa pysty lyhyellä aikavälillä tyydyttämään kasvavaa energian kysyntää, tarvitaan myös muita energialähteitä. On mahdollista käyttää fossiilisia polttoaineita ympäristöä säästävästi esimerkiksi poistamalla niistä hiilidioksidi ja varastoimalla se niin, ettei sitä vapaudu ilmakehään. Tekniikan kehitys hiilidioksidin keräämiseksi ja varastoimiseksi on täydessä vauhdissa: jo noin 12 kokeilulaitosta on joko käynnistysvaiheessa tai rakenteilla Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Kiinassa. Tekniikan voidaan odottaa olevan taloudellisesti kannattavaa vuoteen 2015–2020 mennessä.

2.1.3

Tukijärjestelmien ajallinen kesto on ratkaiseva tekijä, koska yhtäältä tuen ennenaikainen lopettaminen vaarantaa uuden teollisuudenalan tulevaisuuden ja toisaalta tuen pitkittäminen ei ole tuloksekasta. Normaalisti tukea voidaan asteittain vähentää, kun tutkimus- ja kehittämistoiminta ja mittakaavaedut vaikuttavat teknologian hintaa alentavasti. On lisäksi hyvin tärkeää, että tukijärjestelmä määritetään asianmukaisesti. Samoin on tärkeää, että tukijärjestelmät tuodaan edeltäkäsin julkisuuteen, jotta yrityksillä on aikaa valmistautua uusiin markkinaolosuhteisiin.

2.1.4

Ydinenergiakeskustelu on käymässä yhä merkittävämmäksi, mistä ovat osoituksena vihreä kirja ”EU:n strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” (4) sekä maaliskuussa 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen aiheesta tekemät päätelmät. Eräissä maissa enemmistö väestöstä on ydinenergian kannalla, eräissä taas enemmistö vastustaa sitä, pääasiassa jäteongelman vuoksi (5). Siitä huolimatta ydinenergiaa on hyödynnettävä vielä pidemmän aikaa, jotta kyetään edelleenkin vastaamaan voimakkaasti kasvavaan energiankysyntään, koska se on päästötön energialähde ja koska syntyvä jätemäärä on suhteellisen vähäinen saatavaan energiamäärään nähden. Ydinfuusio voi ehkä pitkällä aikavälillä tuoda ratkaisun atomiytimen halkaisemiseen (fissio) liittyviin haittoihin.

2.1.5

On syytä huomata, että vesivoiman lähteille ei ole lausunnossa varattu omaa kohtaa, sillä kyseisen teknologian katsotaan (vuorovesienergiaa lukuun ottamatta) olevan sekä täysin valmista että täysin toimivaa. Tämän ei missään tapauksessa pidä ymmärtää vähentävän vesivoiman merkitystä kestävän kehityksen yhteydessä.

2.2   Biomassa

2.2.1

Termi biomassa viittaa kaikkeen siihen orgaaniseen ainekseen, joka on peräisin kasveista ja puista, joita viljellään erityisesti energiatarkoituksiin. Tähän käytetään puuta ja nopeakasvuisia kasvilajikkeita, joiden hehtaarituotto on suuri. Biomassajäännösvirtana käytetään lisäksi (ensi sijassa ravintoa tuottavan) maatalouden sivutuotteita, joista esimerkkeinä mainittakoon olki ja naatit. Biomassavirtoja syntyy myöskin jäännöstuotteista, kuten istutuksia hoidettaessa kertyvästä jäteaineksesta sekä kotitalous-, yritys- ja teollisuusjätteestä. Kyseeseen tulevat vihannes-, hedelmä- ja puutarhajäte, purku- ja jäännöspuutavara, lanta, liete, puru sekä kaakaopähkinän kuoret.

2.2.2

Biomassalla pystytään (osaksi) korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energian kulutus vastaa 400 eksajoulea. Biomassaenergiaa on vuosittain käytettävissä 1 250 eksajoulen määrä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muutos voitaisiin tehdä välittömästi. Nykyisellä teknologialla pystytään tällä hetkellä kehittämään 120 eksajoulea energiaa biomassasta. Maailmassa kulutetusta energiasta saadaan nykyään 50 eksajoulea biomassasta (6). Biomassan polttoainekäyttöä voidaan siis välittömästi kasvattaa rajoitetusti, mutta tarvitaan läpimurtoja teknologian alalla, jotta mainittu potentiaali kyettäisiin hyödyntämään.

2.2.3

Tietyt toiminta-aloitteet ovat jo tuottaneet lupaavia tuloksia. Itävallassa on biomassan käyttö kaukolämmitykseen kuusinkertaistunut ja Ruotsissa kahdeksankertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Yhdysvalloissa yli 8 000 MWe rakennetusta tuotantokapasiteetista perustuu biomassan hyödyntämiseen. Ranskassa 5 % rakennusten lämmitykseen käytettävästä lämmöstä on tuotettu biomassasta. Suomessa bioenergian osuus on jo nykyisin 18 % energian kokonaistuotannosta, ja tavoitteena on kasvattaa kyseinen osuus 28 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Brasiliassa tuotetaan laajamittaisesti etanolia autojen polttoaineeksi. Tätä nykyä 40 prosenttia Brasiliassa käytetyistä muista kuin diesel-polttoaineista on etanolia (7).

2.2.4

Biomassan hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

a)

Ympäristöpolitiikka: Koska biomassa on uusiutuvaa ainesta, sen elinkierto ei kasvata hiilidioksidi- eikä rikkidioksidipäästöjen määrää. Lisäksi suurimuotoisen biomassankäytön yhteydessä mineraali- ja typpikierto kyetään sulkemaan.

b)

Maatalouspolitiikka: Euroopassa on poistettu maatalousmaata viljelykäytöstä. Arviolta 200 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata ja 10–20 miljoonaa hehtaaria maata, joilla tuotantomahdollisuudet ovat suppeat, voidaan ottaa käyttöön tuottamaan biomassaa, joka on raaka-aineiden ja energian lähde. Tarve laajentaa viljelytuotantoa näyttäytyy kuitenkin tilanteessa, jossa on kyettävä säilyttämään Euroopan rikkaita maisemia, saavuttamaan EU:n tavoite pysäyttää luonnon monimuotoisuuden katoaminen ja taata, että riittävän suuret alueet luontoa suojellaan. On huolehdittava asianmukaisesta tasapainosta näiden kaikkien näkökohtien välillä.

c)

Työ- ja sosiaalipolitiikka: Maailmalaajuisesti yhden megawatin tuotantokapasiteetin rakentaminen vastaa yhtätoista uutta työpaikkaa. Jos energiatarpeesta tyydytetään Euroopassa biomassalla 4 prosentin asemasta (vuoden 2003 tilanne) noin 10 prosenttia (vuoteen 2010 asetettu tavoite) (8), voi tuloksena olla 160 000 uutta työpaikkaa.

d)

Aluepolitiikka: Biomassaa voidaan käyttää hajautettuna energianlähteenä, jolloin konversio tapahtuu tuotantopaikkojen lähellä pienimuotoisten voimalayksiköiden avulla. Tämä saattaa kasvattaa yhteiskunnallista vakautta alueellisesti, varsinkin talouskehityksessä jälkeen jääneillä seuduilla.

e)

Velvollisuus tuottaa vihreää sähköä: eräässä EU:n direktiivissä velvoitetaan Euroopan sähkötuottajat itse asiassa tuottamaan tietty osa sähköstä käyttämällä uusiutuvia energialähteitä. Osuus vaihtelee maittain mutta kasvaa säännönmukaisesti. Asetettujen osuuksien noudattamatta jättämisen varalta on säädetty seuraamuksista (tai tukien lakkauttamisesta). On selvää, että sähkön tuottaminen pelkästään biomassasta tai biomassan ja hiilen yhteispolton avulla edistäisi huomattavasti vihreän sähkön tuottamista koskevien tavoitteiden saavuttamista.

2.3   Tuulienergia

2.3.1

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna tuulienergian teoreettinen potentiaali on kaksi kertaa vuodeksi 2020 ennakoidun sähköntarpeen suuruinen. Kyseinen potentiaali ja teknologian edistysaskelten ansiosta alati paraneva kilpailuasema tekevät tuulienergiasta olennaisen korvaavan vaihtoehdon fossiilisille polttoaineille. Koska tuulienergian tarjonta vaihtelee, ei sillä pystytä milloinkaan kattamaan koko energiantarvetta.

2.3.2

Viimeksi kuluneina vuosikymmeninä on tuulivoiman tuotantotehoa rakennettu lisää huikea määrä. Kaupallisessa käytössä olevien turbiinien teho on kasvanut 10 kilowatista (roottorin läpimitan ollessa 5 metriä) yli 4 500 kilowattiin (halkaisijaltaan yli 120-metrinen roottori) (9). Viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana on tuulivoimaa rakennettu yli 30 % lisää vuosittain (10). Euroopan tuulivoimayhdistys (EWEA) on ennustanut, että tuulivoiman kokonaiskapasiteetti riittää vuonna 2020 kattamaan 12 % maailmanlaajuisesta sähköntarpeesta. Tämä tarkoittaa sitä, että tuulivoimakapasiteetti kasvaa vuoden 2002 lopun arvosta (31 gigawattia) 1 260 gigawattiin vuonna 2020: vuotuinen kasvu on 23 %. Markkinajohtajat ja suurimmat viejät ovat Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Saksa; tärkeimmät vientimarkkinat ovat Kiina, Intia ja Brasilia. Tilanne on muuttumassa Kiinassa, jossa tuulienergiaan liittyvä koneteollisuus kasvaa nopeasti. Verrattuna vuoteen 2004 tuottajien lukumäärä kasvoi Kiinassa 60 % vuonna 2005. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan tuulienergiaan liittyvällä koneteollisuudella saattaa olla edessään sama tilanne kuin aurinkopaneeliteollisuudella, jolloin kiinalaisille kilpailijoille menetetään merkittäviä markkinaosuuksia.

2.3.3

Tuulivoimasektori on yhä osittain riippuvainen erilaisista tukitoimenpiteistä. Tärkein niistä on maksu, jonka tuottajat voivat saada verkkoon myymästään energiasta. Siihen liittyy turvallisuus, jonka antaa hintatason takaaminen seuraavien 10–20 vuoden ajaksi. Mainittujen toimenpiteiden ansiosta tuulienergiasektori on nopeasti kasvava yritystoiminnan ala tietyissä EU:n jäsenvaltioissa. Varjopuolena on se, että toimenpiteiden seurauksena on rakennettu suuria, keskitettyjä tuulivoimapuistoja, jotka tuottavat suuria voittoja, eikä tiheää verkkoa pieniä, hajautettuja tuulivoimalayksiköitä. Julkinen mielipide on yhä enenevästi kääntymässä suuriin mittakaavoihin vievää kehitystä vastaan. Luonnollisesti myös tuulienergian on loppujen lopuksi kyettävä selviytymään omin voimin ilman tukimaksuja ja syöttötariffeja.

2.3.4

Jotta tuulienergian asemaa voitaisiin lujittaa, on tarpeen toimia ponnekkaammin tutkimuksen ja kehittämisen alalla tuulienergian kilpailuaseman parantamiseksi vieläkin enemmän. Myös oikeudellisiin suuntaviivoihin ja poliittisiin tavoitteisiin on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota. Tärkeitä haasteita ovat muun muassa uusien tuulipuistojen sijoittaminen merialueille sekä tuulienergian käyttöönottoa koskevien epävarmuustekijöiden poistaminen.

2.3.5

Tuulienergian hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

a)

Ympäristöpolitiikka: Tuulienergia on puhdas energiamuoto, josta ei synny hiilidioksidin sen paremmin kuin muidenkaan vahingollisten aineiden päästöjä. Tuulienergiaa on saatavilla vaihtelevasti, mutta sen volyymi on valtava.

b)

Työ- ja sosiaalipolitiikka: Vuonna 2002 tuulienergian työllistävä panos oli 20 työpaikkaa megawatin tuulivoimalakapasiteettia kohden. Turbiinien suunnitteluun, valmistukseen ja asentamiseen liittyvien oppimisvaikutusten vuoksi ei työllisyysarvo kasva suhteellisesti, vaan sen odotetaan laskevan vuoteen 2020 mennessä 9,8 työpaikkaan megawatin tuulivoimalakapasiteettia kohden. Toisin sanoen tuulivoimateollisuuden työpaikkaluku kasvaa vuoden 2001 noin 114 000 työpaikasta suunnilleen 1,47 miljoonaan työpaikkaan vuonna 2020 (11).

c)

Aluepolitiikka: Tukijärjestelmien seurauksena tuulienergian käyttö synnyttää suuria, keskitettyjä tuulivoimapuistoja, jotka ovat tuottavuutensa ansiosta erittäin kiinnostavia sijoittajien kannalta. Julkinen mielipide on kuitenkin kääntymässä tätä kehitystä vastaan, sillä se suosii tiheää pienten, hajautettujen tuulivoimalayksiköiden verkkoa.

2.4   Aurinkoenergia

2.4.1

Aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää kahdella tapaa: auringonlämpöä erilaisten tilojen ja veden lämmittämiseen sekä aurinkovoimaa sähköntuotantoon (12). Aurinkolämpöjärjestelmät ovat suhteellisen yksinkertaisia ja hinnaltaan edullisia; niitä käytetään lämmitystarkoituksiin jo monessa maassa.

2.4.2

Tärkein peruste pyrkimykselle aurinkoenergian laajamittaiseen käyttöön on se, että kyseessä on uusiutuvan energian ehtymätön lähde. Sillä on valtaisa potentiaali maailmanlaajuisesti, ja jos suunnittelu ja rakentaminen hoidetaan huolellisesti, aurinkoenergia on ympäristöominaisuuksiltaan oivallista.

2.4.3

Aurinkoenergiaa voidaan soveltaa miltei kaikkialla maailmassa ja sitä voidaan käyttää usein eri tavoin: valikoima ulottuu syrjäisten sijaintipaikkojen pienimuotoisista järjestelmistä rakennusten katoille asennettavien laitteistojen kautta suuriin aurinkovoimalaitoksiin.

2.4.4

Aurinkolämpöjärjestelmät ovat yleistyneet laajalti. Niiden suurin markkina-alue on Kiina, ennen kaikkea siksi, että maaseutualueilta puuttuu kaasun ja sähkön toimittamiseen tarvittava infrastruktuuri. Näissä tapauksissa aurinkolämpöjärjestelmät tarjoavat tehokkaimman ratkaisun. Aurinkovaraajien myynti kasvoi maailmanlaajuisesti vuosien 2001–2004 aikana 10–15 prosenttia vuosittain. Niiden kokonaistuotannosta maailmassa ostettiin Kiinaan 78 % ja Turkkiin 5,5 %.

2.4.5

Euroopassa aurinkolämpöjärjestelmien suuret markkina-alueet ovat Saksa, Itävalta, Espanja sekä Kreikka. Saksassa ja Itävallassa julkinen valta myöntää taloudellista tukea kyseisten järjestelmien käyttöönottoon. Tietyillä alueilla Espanjassa on uusien rakennusten varustamien mainituilla järjestelmillä pakollista. Tukitoimenpiteiden ansiosta Saksa ja Itävalta ovat selkeästi suurimmat eurooppalaiset aurinkolämpöjärjestelmien tuottajat: niiden osuus ko. laitteiden tuotannosta Euroopassa on 75 %. Se jää kuitenkin kokonaan tämäntyyppisten järjestelmien kiinalaistuotannon varjoon. Euroopassa tuotannon määrä oli 0,8 miljoonaa m2, Kiinassa 12 miljoonaa m2. Tärkein syy tähän on se, että Kiinassa valtiovalta havaitsi aurinkolämmön merkityksen jo varhain ja ryhtyi talouden viisivuotissuunnitelmissaan monenlaisin toimenpitein kannustamaan näiden järjestelmien tuotantoon.

2.4.6

Vaikka aurinkovoima on luonteeltaan ehtymätöntä, se kattaa toistaiseksi vasta hyvin pienen osan energiantarpeestamme. Tämä johtuu siitä, että aurinkovoiman tuotanto on yhä huomattavasti kalliimpaa kuin kaasu- ja hiilivoimaloissa tuotettava sähkövoima. Jotta murrettaisiin pienen liikevaihdon ja korkeiden kustannusten noidankehä, on ryhdyttävä käyttämään aurinkoenergiaa mahdollisimman paljon, sillä silloin saadaan aikaan tärkeitä mittakaavaetuja tuotannossa ja rakentamisessa. Vasta sitten myös teknologiaa kyetään parantamaan ja kehittämään edelleen.

2.4.7

Sen lisäksi energiaproblematiikkaa on lähestyttävä toisin kuin nykyään, koska kyseessä on energian tuotanto sellaisten monilukuisten, suhteellisen pienikokoisten yksiköiden avulla, joiden tuottavuus vaihtelee (auringonvalosta riippuen). Siirtyminen käyttämään aurinkovoimaa on keskipitkän aikavälin prosessi, mutta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että alan kehitystä kannustetaan voimakkaasti.

2.4.8

Vaikka aurinkosähkön (photovoltaic, PV) markkinat kasvavatkin nopeasti, on itse asiassa kyse ainoastaan kolmesta suuresta markkina-alueesta: Japanista, Saksasta ja Kaliforniasta. Näiden kolmen valtion/osavaltion osuus maailman aurinkoenergiajärjestelmätuotannosta on 80 %. Ne kannustavat tuotantoa tuntuvin subventioin ja maksamalla yksityistahoille hyvän hinnan mainitulla tavalla tuotetusta sähköstä. Vuonna 2004 maailmassa tuotettiin aurinkokennoilla tehoa 1 150 MW. Lisättynä vuoden 2003 loppuun mennessä rakennettuun 3 000 MW:n kapasiteettiin on kokonaiskapasiteetti kasvanut vuonna 2005 noin 4 500 MW:iin.

2.4.9

Japaniin luotiin vuonna 1994 kyseisenlaiset markkinat kannustinohjelmalla, jonka mukaisesti maksettiin 50 prosentin suuruista tukea. Vuosittain määrää supistettiin 5 prosentilla, joten vuosi 2004, jolloin tuen määrä oli enää 5 prosenttia, päätti ohjelman. Koska ohjelma synnytti paljon kysyntää, Japanin talous kykeni hyötymään mittakaavaedusta: hinnat laskivat vuosittain 5 prosenttia, minkä ansiosta kuluttajahinta pysyi vakaana. Vaikka tukea ei enää makseta, markkinat kasvavat edelleen noin 20 prosenttia vuosittain. Vakaa kysyntä mahdollisti sen, että japanilaiset yritykset pystyivät investoimaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja uusiin tuotantotekniikoihin. Niinpä Japani hallitsee tätä nykyä 53:a prosenttia maailmanmarkkinoista.

2.4.10

Saksassa kehitys on ollut samankaltaista, mutta se on edennyt noin viisi vuotta Japania jäljessä. Liikkeelle lähdettiin vuonna 1999. Matalakorkoiset lainat, subventiot ja verkkoon syötetystä sähköstä maksettu vakaa hinta ovat yhdessä saaneet aikaan sen, että aurinkosähkömarkkinat ovat kasvaneet tuntuvasti. Saksa ohitti Yhdysvallat tuotantokapasiteetissa jo vuonna 2001. Paikalliset tuottajat saivat mahdollisuuden kehittyä, ja nykyisin puolet eurooppalaisesta aurinkosähköstä (13 % maailmalaajuisesti) on alkuperältään saksalaista. Uusi tukiohjelma, joka käynnistyi vuonna 2004 ja joka tarjoaa vakaat ostohinnat seuraaviksi 20 vuodeksi, antoi asiaan uutta pontta: Saksan markkinat kasvavat nyt nopeimmin koko maailmassa. Vuosina 2004 ja 2005 kasvuvauhti oli noin 40 prosenttia. Kotimaisen kysynnän turvin saksalaiset yritykset pystyvät kehittämään tuotantoaan ja saavat tuota pikaa vientimahdollisuuksia, kun Saksan markkinat on aikanaan kyllästetty.

2.4.11

Aurinkoenergian hyödyntämisen kehittäminen on tärkeää monista syistä:

a)

Ympäristöpolitiikka: Aurinkoenergia on puhdas energiamuoto, josta ei synny hiilidioksidin sen paremmin kuin muidenkaan vahingollisten aineiden päästöjä. Sen volyymi on valtava, sillä maapallo ottaa vuosittain vastaan 3 miljoonaa eksajoulea energiaa auringosta. Vertailun vuoksi todettakoon, että fossiilisten polttoaineiden kokonaisvaranto vastaa 300 000 eksajoulea.

b)

Työ- ja sosiaalipolitiikka: Aurinkoenergian käytön kehittäminen luo työpaikkoja aurinkoenergiajärjestelmien suunnittelun, parantamisen, tuottamisen ja asentamisen parissa. Toisaalta työpaikkoja myös menetetään, sillä suuria keskitettyjä voimaloita tarvitaan vähemmän.

c)

Aluepolitiikka: Aurinkolämpöä voidaan käyttää kaukana sijaitsevilla, köyhillä alueilla, joilla ei ole energianjakeluun tarvittavia perusrakenteita. Se on halpa ratkaisu lämmittämiseen ja kuuman veden tuottamiseen.

2.5   Geoterminen energia

2.5.1

Geotermistä energiaa pystytään lämpöpumppujen avulla käyttämään rakennusten lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen. Näiden pumppujen kaasun- ja sähkönkulutus on vain murto-osa perinteisten ilmastointijärjestelmien kulutuksesta. Lämmitykseen (tai jäähdytykseen) tarvittava energia otetaan irti ympäristöstä (ilmasta, vedestä tai maaperästä) (13).

2.5.2

Lämpöpumppujen alalla suurimmat markkina-alueet ovat Yhdysvallat, Japani ja Ruotsi, joissa sijaitsee 76 % kokonaistuotantokapasiteetista. Seuraavina tulevat Kiina, Ranska, Saksa, Sveitsi ja Itävalta. Aikavälillä 1997–2004 eurooppalaiset markkinat kasvoivat 40 000 yksiköstä 123 000 yksikköön. Markkinat kokonaisuudessaan kasvoivat 18 prosenttia vuonna 2004. Lämpöpumppuja valmistetaan ja asennetaan käyttöön eritoten maissa, joissa julkinen valta on kannustanut asiaa voimakkaasti taloudellisin ja muin toimenpitein.

2.5.3

Ruotsi on hyvä esimerkki mainitusta toimintamallista. Ruotsissa julkinen valta on 1990-luvun aikana kannustanut lämpöpumppujen käyttöön sellaisin toimenpitein kuin suora taloudellinen tuki, verotusratkaisut ja valistuskampanjat. Lämpöpumppujen käyttöä on kuitenkin kasvattanut omalta osaltaan myös uusi rakennuslainsäädäntö, jossa säädetään tarkkaan korkeimmasta lämmitysjärjestelmissä sallitusta lämpötilasta.

2.5.4

Kuvatulla tavalla synnytettiin markkinat, joiden ansiosta ruotsalainen lämpöpumpputuotanto saattoi kehittyä. Ruotsin lämpöpumpputeollisuus on vakaalla pohjalla; siihen kuuluu kolme kansainvälisten markkinoiden suurta toimijaa, ja ala tyydyttää 50 % eurooppalaisesta kysynnästä. Ruotsalaiset lämpöpumppumarkkinat toimivat tätä nykyä omalla painollaan, lämpöpumppujen määrä kasvaa nyt tasaisesti ilman julkisen vallan tukitoimia. Yli 90 prosentissa uusista rakennuksista Ruotsissa on nykyisin lämpöpumppu vakiovarusteena.

2.5.5

Kehitys on ollut samankaltaista Itävallassa, jossa alueviranomaiset ovat korvanneet 30 % lämpöpumppujen hankinta- ja asennuskustannuksista. Itävallassa on nykyään seitsemän lämpöpumppuja valmistavaa yritystä. Kummassakin maassa suoran taloudellisen tuen ja yksityiskohtaisten rakennusmääräysten ja valveuttamiskampanjoiden yhdistelmä sai aikaan sen, että lämpöpumpputeollisuus kykeni kehittymään siinä määrin, että se on nyt valmis jatkamaan eteenpäin ilman tukea.

2.5.6

Geotermisen energian käytön kehittäminen on tärkeää useista syistä:

a)

Ympäristöpolitiikka: Geoterminen energia on ehtymätön, puhdas ja energiaa säästävä energialähde. Sen volyymi on valtava, sillä maapallon kuorikerroksen uloimpaan 6 km:n vyöhykkeeseen on varastoitunut 50 000-kertaisesti energiaa maailman tunnettuun öljy- ja kaasuvarantoon nähden (14).

b)

Työ- ja sosiaalipolitiikka: Geotermisen energian käytön kehittäminen luo työpaikkoja geotermisten energiajärjestelmien suunnittelun, parantamisen, tuottamisen ja asentamisen parissa. Toisaalta työpaikkoja myös menetetään, sillä suuria keskitettyjä voimaloita tarvitaan vähemmän.

c)

Aluepolitiikka: Geoterminen energia tarjoaa sellaisten etäisten seutujen asukkaille, joilla ei ole energianjakeluinfrastruktuureita, halvan mahdollisuuden tuottaa itse tarvitsemansa lämpö ja kuuma vesi. Geotermisen energian hyödyntämiseen tarvitaan sähköä, mutta sitä kuluu selvästi vähemmän kuin suoraan sähkölämmitykseen ja veden lämmittämiseen.

3.   Raaka-ainetehokkuus

3.1

Fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiamäärä on rajallinen, mutta myöskään teollisuustuotantoon tarvittava eloperäisten, metalli- ja mineraaliraaka-aineiden varanto ei ole ehtymätön (15). Teollisuusmaissa käytetään runsain mitoin raaka-aineita: 20 prosenttia maailman väestöstä kuluttaa yli 80 prosenttia kaikista raaka-aineista.

3.2

Kuvattu kulutusmalli on sovittamattomassa ristiriidassa käytettävissämme olevien resurssien kestävän hyödyntämisen kanssa. Kun oletamme, että raaka-ainevaranto on yhteistä perintöämme ja että sen saatavuus nyt ja vastaisuudessa on yleinen ja luovuttamaton ihmisoikeus, Euroopan tulee vähentää raaka-aineidenkulutuksensa neljäsosaan vuoteen 2050 mennessä ja kymmenesosaan vuoteen 2080 mennessä (16). ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä alalla esitettyihin toimenpiteisiin, joista esimerkkeinä mainittakoon luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen tuotannossa (dematerialisaatio) sekä ympäristöteknologian toimintaohjelma (Environmental Technology Action Plan, ETAP).

3.3

Tarkkaan ottaen jokainen tuote aiheuttaa ympäristövaikutuksia: niitä syntyy joko tuotetta valmistettaessa tai käytettäessä tai sitten, kun se hylätään elinkaaren lopussa. Elinkaareen kuuluu lukuisia vaiheita: raaka-aineen hankinta, suunnittelu, valmistus, kokoaminen, markkinointi, jakelu, myynti, käyttö ja käytöstä poistaminen. Jokaiseen vaiheeseen osallistuu muita toimijoita: suunnittelijoita, tuottajia, kauppiaita, kuluttajia ym. Yhtenäisen tuotepolitiikan avulla pyritään sovittamaan kaikki nämä vaiheet paremmin yhteen (mm. niin, että jo tuotetta suunniteltaessa yritetään optimoida sen kierrätettävyys), jotta kohennettaisiin tuotteen ympäristöominaisuuksia koko elinkaarta varten.

3.4

Kun kyseessä on niin lukuisasti erilaisia tuotteita ja kun osallisina on niin runsaasti moninaisia toimijoita, ei ole mahdollista päättää pelkästään yhdestä yhdenmukaistetusta toimenpiteestä, jonka avulla kaikki ongelmat pystyttäisiin ratkaisemaan. Sen vuoksi tarvitaan suuri valikoima sekä vapaaehtoisuuteen perustuvia että velvoittavia poliittisia välineitä. Niitä sovellettaessa on tehtävä tiivistä yhteistyötä julkisen ja yksityissektorin sekä kansalaisyhteiskunnan kesken.

3.5

Myös kuluttajajärjestöjen on syytä omaksua kannustavampi tukijarooli kuin toistaiseksi on ollut tapana. Tähän asti useat näistä järjestöistä ovat keskittäneet tarmonsa pääasiassa siihen, että kulloisenkin tuotteen laatu olisi mahdollisimman hyvä ja hinta mahdollisimman alhainen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei tuotannossa noudateta kestävän kehityksen periaatteita mahdollisimman tunnollisesti.

3.6   Lämmön ja sähkön yhteistuotanto (CHP)

3.6.1

Sähköntuotannossa vapautuvan lämmön hyödyntäminen mahdollistaa energiankäytön tuntuvan tehostamisen, vaikka asiaan liittyy teknisiä rajoitteita, koska lämmöntuotantopaikan (teollisuusympäristö) ja kulutuspaikan (asuinympäristö) välinen etäisyys on suuri, jolloin paljon energiaa hukkautuu. Mikro-CHP-yksiköt voivat toimia ensisijaisesti rakennuksen lämmittämisessä, jolloin sähkö on sivutuote. Vaihtoehtoiset tuotteet voidaan määritellä ensisijaisesti sähkötarpeiden mukaan, jolloin lämpö on sivutuote. Viime aikoina on myyty enimmäkseen lämpökeskeisiä mikro-CHP-yksiköitä, vaikka polttokennot yleensä suunnitellaankin tyydyttämään sähköntarve.

3.6.2

Lämmön ja sähkön yhteistuotantotekniikalla voidaan tämä rajoittava tekijä välttää, ja samalla se antaa eurooppalaiselle teollisuudelle taloudellisen haasteen. Lämmön ja sähkön yhteistuotantoa hyödynnetään ennen muuta kerrostalojen ja myymälätilojen lämmittämiseen, ja sivutuotteena syntyy sähköä. Vuonna 2004 käytössä oli noin 24 000 tuotantoyksikköä. Lämmön ja sähkön yhteistuotantoon pystytään käyttämään erilaisia energialähteitä. Lupaavimmalta vaikuttaa lämmön ja sähkön yhteistuotanto vetyteknologian pohjalta (polttoainekennot), mutta sitä on kehiteltävä vielä pidemmälle.

3.6.3

Lämmön ja sähkön yhteistuotannon loppukäyttäjille myönnettävän taloudellisen tuen ansiosta Japani on päässyt tämän teknologian kehittämisessä pisimmälle. Asiaan on myötävaikuttanut se, että maan autoteollisuus panostaa voimakkaasti polttoainekennoteknologiaan. Japanissa valtiovalta haluaa maansa teollisuuden saavuttavan polttoainekennoteknologian kehittämisessä samanlaisen johtavan aseman kuin sillä on aurinkovoiman alalla. Japani pyrkii siihen kannustamalla ja rahoittamalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä myöntämällä loppukäyttäjille hankintatukea, kun markkinakehitys on vielä varhaisessa vaiheessa.

3.6.4

Lämmön ja sähkön yhteistuotannon kehittäminen on tärkeää monista syistä:

a)

Ympäristöpolitiikka: Lämmön ja sähkön yhteistuotanto on halpa ja energiaa säästävä energialähde. Se on erittäin puhdas, sillä lämmön ja sähkön yhteistuotannon avulla tuotettu kuuma vesi ja sähkövirta tuottavat 20 % vähemmän hiilidioksidipäästöjä.

b)

Työ- ja sosiaalipolitiikka: Lämmön ja sähkön yhteistuotannon kehittäminen luo työpaikkoja CHP-järjestelmien suunnittelun, parantamisen, tuottamisen ja asentamisen parissa. Toisaalta työpaikkoja myös menetetään, sillä suuria keskitettyjä voimaloita tarvitaan vähemmän.

4.   Kestävyysperiaatteiden toteuttaminen eri toimialoilla

Uusiutuvan energian parissa teknologista kehittämistyötä harrastavien toimialojen kasvu on osoitus siitä, että kestävään kehitykseen kytkeytyy huomattavia taloudellisia mahdollisuuksia. Niitä on paitsi puhdasta kestävyyteen tähtäävää teknologiaa kehittävillä aloilla kuin myös niillä aloilla, joilla uutta teknologiaa on määrä soveltaa.

4.1   Liikenne

4.1.1

Liikennesektori on yksi suurimmista fossiilisten polttoaineiden kuluttajista. Liikenteessä on hyvät mahdollisuudet kestävään energiankäyttöön, kuten CARS 21 -loppuraportin (17) lukuisat hyödylliset suositukset osoittavat. Lisäksi liikenteen tehokkuutta kyetään parantamaan kehittämällä yhdyskuntarakentamisen ja infrastruktuurin suunnittelua ja hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa entistä voimaperäisemmin. Kun tähän yhdistyy polttomoottoriteknologian edelleenkehittäminen, saadaan merkittäviä energiansäästöjä. Lyhyellä aikavälillä on myös lupaavia näkymiä siirtyä käyttämään osaksi muita polttoaineita, kuten maakaasua tai biomassasta jalostettua polttoainetta (biomass-to-liquid, BTL). Pidemmällä aikavälillä vaikuttaa vetyyn perustuva talous tarjoavan erittäin hyviä mahdollisuuksia tässä suhteessa. Tätä nykyä kehitteillä oleva hybriditeknologia on lupaava siirtymävaiheen ratkaisu.

4.1.2

Biomassasta jalostetun polttoaineen suurimmaksi potentiaaliseksi markkinaosuudeksi arvioidaan 15 prosenttia. EU tähtää markkinaosuuden kasvattamiseen 6 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Aluksi on meneillään kokeiluhanke, jossa tarkoituksena on tutkia suurten polttoainemäärien valmistamista biomassan pohjalta.

4.1.3

Maakaasun CO2-päästöt ovat pienemmät kuin bensiinin (–16 %) ja dieselöljyn (–13 %) ja se voi kasvattaa markkinaosuuttaan, mikäli verotuskohtelu on suopea. Näin pystytään luomaan vakaat markkinat sekä tuottajia että kuluttajia ajatellen, sillä tarvittava teknologia on saatavilla. Erityisesti taajamien julkisessa liikenteessä näkymät vaikuttavat hyviltä, sillä siinä tapauksessa kyetään tuota kaasua jakelevia asemia hyödyntämään optimaalisesti. Mahdollista on, että maakaasun markkinaosuus kasvaa 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä (18).

4.1.4

Muiden maiden (varsinkin Brasilian) esimerkit osoittavat, ettei näin suureen markkinaosuuteen päästä pelkästään huolehtimalla siitä, että biopolttoainetta on saatavilla. Tarvitaan tavoitetta tukevaa muuta politiikkaa, esimerkiksi verotuksellisia etuja, kohdennettuja lainsäädäntö- ja sääntelytoimia sekä asiaa koskevaa valveuttamistyötä, jotta kuluttajat päättäisivät siirtyä käyttämään biopolttoainetta.

4.1.5

Toisaalta on huomioitava, että ekologisesti herkiltä alueilta peräisin olevien biopolttoaineiden (esim. kaakkoisaasialainen palmuöljy) käytön lisääntyminen saattaa johtaa laajojen sademetsäalueiden tuhoamiseen palmuöljyviljelmien tieltä. Maailmassa on kaikkiaan 23 suurekosysteemiä, ja Yhdistyneiden Kansakuntien hiljattain julkaiseman asiakirjan mukaan 15 niistä on ehtynyt tai saastunut pahoin.

4.2   Rakentaminen

4.2.1

Rakentamisen alalla — varsinkin asuntotuotannossa — on suuria mahdollisuuksia siirtyä rakentamaan kestävän kehityksen periaatteita paremmin noudattaen. On jo mahdollista rakentaa vähäisin lisäkustannuksin energiankulutukseltaan nollatason tarjoavia asuntoja, varsinkin kun muistetaan, että lisäkustannukset ansaitaan nopeasti takaisin, koska energiakuluja ei ole ollenkaan. Tämäntyyppinen rakentaminen maksaa keskimäärin 8 prosenttia enemmän kuin perinteinen rakentaminen. Mittakaavahyötyjen ansiosta pystytään lisäkustannukset supistamaan 4 prosenttiin seuraavien kymmenen vuoden aikana. Maailman kuuluisimpiin arkkitehteihin lukeutuva Norman Foster huomautti kerran, että tarkasteltaessa jonkin rakennuksen kokonaiskustannuksia 25 vuoden ajalta havaitaan, että todellisten rakennuskustannusten osuus on ainoastaan 5,5 %. Saman ajan mittaan ovat käyttökustannukset (energia, pienimuotoinen ja laajamittainen ylläpito, kiinnitys-/vuokrakorko) jopa 86 % kokonaissummasta. Niinpä voidaan todeta, että vaikka rakentaminen kestävyyden periaatteita noudattaen saattaakin käydä hieman kalliimmaksi lyhyellä aikajänteellä, se on merkittävästi edullisempaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

4.2.2

Saksassa ja Itävallassa energiansäästöpyrkimysten mukainen rakentaminen lisääntyy muuta EU:ta nopeammin. Saksalainen Passivhaus Institut on teettänyt suunnitelmia asunnoiksi, jotka kuluttavat hyvin niukasti energiaa, koska aurinkoenergiasovellutukset on yhdistetty tehokkaaseen, ilmatiiviiseen asuntojen eristämiseen. Tähän mennessä on tämäntyyppisiä taloja rakennettu Saksassa yli 4 000 ja Itävallassa runsaat 1 000 kappaletta. Periaatetta noudatetaan enenevästi myös toimitila- ja tuotantorakentamisessa.

4.2.3

Freiburgin kaupunki on laatinut uudet, energiaa säästävää rakentamista koskevat standardit. Ne kuuluvat vakiona kaikkiin vuokra- ja myyntisopimuksiin, joita kaupunki tekee kulloisenkin rakennusalan yrityksen kanssa. Näin kaupunki käyttää lakisääteisiä toimivaltuuksiaan täysimääräisesti toimiakseen laajamittaisesti energiahallinnon alalla. Mainituissa sopimuksissa edellytetään, että kaupungilta ostetulle tai siltä vuokratulle tonttimaalle tulee rakentaa energiansäästöä koskevia suuntaviivoja noudattaen ja suunnitella rakennukset siten, että aurinkoenergiaa hyödynnetään maksimaalisesti ja että katot soveltuvat aurinkovaraajien asentamiseen. Asuinalueilla, joilla rakennetaan kuvatulla tavoin, saadaan aikaan 40 prosentin säästö lämpimän veden kulutuksessa.

4.3   Teollisuus

4.3.1

Komitea on tyytyväinen komission teollisuuspoliittiseen tarkastelutapaan, jossa kestävyyden periaatteet otetaan huomioon. Siitä tehdään selkoa komission tiedonannossa ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: EU:n valmistusteollisuutta vahvistavat toimintapuitteet — Yhtenäisempi lähestymistapa teollisuuspolitiikkaan” (19). Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen vaatii kilpailukykyä eurooppalaiselta teollisuudelta. ETSK on tyytyväinen kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevän korkean tason ryhmän perustamiseen. Kyseessä on yksi seitsemästä sektorien välisestä poliittisesta aloitteesta yhteisvaikutusten vahvistamiseksi politiikan eri osa-alueiden välillä kilpailukykynäkökohtien valossa. Komitea pitää myös eurooppalaisen teollisuuden tällä alalla tekemiä toimenpiteitä tervetulleina.

4.3.2

Teollisuus on nykyisin paljolti riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Monasti kuitenkin turvautuminen elektronisiin prosesseihin tekee mahdolliseksi käyttää kaikentyyppisiä primaarienergian lähteitä, mikä useimmissa tapauksissa on omiaan synnyttämään energiansäästöä (20). Tarjolla on mahdollisuuksia energian jäännösvirtojen vaihtoon teollisuuslaitosten ja muiden elinkeinoalojen tai asumiskokonaisuuksien kanssa. Esimerkkinä mainittakoon, että Europoort-alueen teollisuuskompleksin jäännöslämpö käytetään lämmittämään Luoteis-Euroopan suurinta kasvihuonekeskittymää 20 kilometrin päässä sijaitsevassa Westlandissa.

4.3.3

Raakaöljy on kemianteollisuuden perusta, ja tulevaisuudessa tätä raaka-ainetta on saatavissa niukemmin. Vaihtoehdon tarjoaa biosynteesi, peruskemikaalien tuottaminen biomassasta bakteerien avulla, mikä on hyvin monimutkainen mutta samalla lupaava erikoisala. Viime vuosina on edistytty paljon mikro-organismien, kuten bakteerien, geneettisten ominaisuuksien selvittämisessä. Uuden teknologian avulla on mahdollista muuntaa kyseisten organismien geenikantaa niin, että ne hajottavat perusmateriaalin tietyiksi aineiksi. Bakteereista tulee näin ollen jonkinlaisia ohjelmoitavia pienoisreaktoreita.

4.3.4

Nykyisin varsinkin elintarvike-, nautinto-aine- ja lääketeollisuus käyttävät mikro-organismeja hyödyntävää teknologiaa esimerkiksi juuston, oluen ja penisilliinin tuotannossa. Biokonversio tarjoaakin suuria mahdollisuuksia näillä sektoreilla, mutta myös kemianteollisuus alkaa kiinnostua tästä teknologiasta. Tarvitaan koko joukko reaktiovaiheita, jotta kyseeseen tulevat aineet saadaan esiin raakaöljystä ja kyetään puhdistamaan. Teknologista kehitystä tulee vielä viedä paljon pidemmälle, mutta teoriassa on mahdollista hajottaa biomassa suoraan peruskemikaaleiksi ja muiksi tuotteiksi. Näin vähennetään raakaöljyn kulutusta, ja lisäksi toteutuvat muut taloudellisesti ja ekologisesti merkittävät seikat — päästöjen supistaminen, suljettu kierto ja ketjunhallinta.

4.3.5

Asteittainen siirtyminen uudistuvien energialähteiden käyttöön saattaa aiheuttaa erityisiä ongelmia runsaasti energiaa tarvitseville sektoreille. Tuotannon kestävyyden taso on suoraan riippuvainen käytössä olevan teknologian tasosta, eikä tällä alalla ole lähitulevaisuudessa odotettavissa merkittäviä parannuksia. Esimerkiksi eurooppalainen teräs- ja alumiiniteollisuus menestyvät tässä jo hyvin. Terästeollisuudessa investoidaan runsaasti kestävämpään tuotantotapaan soveltuvaan uuteen teknologiaan erityisesti ULCOS-hankkeen puitteissa (Ultra Low CO 2 Steelmaking, kaikkien aikojen laajin eurooppalainen teräsalaa koskeva hanke) ja uskotaan, että CO2-päästöt pystytään puolittamaan suunnilleen vuoteen 2040 mennessä. Euroopassa primaarialumiinin tuotannossa käytetystä energiasta merkittävän suuri osa on uusiutuvaa (44,7 %). Koska energiankulutus valmistettaessa sekundaarialumiinia alumiiniromusta on ainoastaan kymmenesosa primaarialumiinituotannon energiantarpeesta, voidaan todeta, että alan mahdollisuudet energiansäästöön ovat huomattavat. Mainittakoon kuitenkin, että Kiina ostaa valtavia määriä alumiiniromua Euroopan markkinoilta, koska maan valtiovalta soveltaa energiansäästöön tähtääviä kannustimia.

4.3.6

Eurooppalainen terästeollisuus suoriutuu hyvin myös raaka-ainetehokkuudessa ja kierrätyksessä. Puolet maailman teräksentuotannosta perustuu romumetallin hyödyntämiseen. Myös jäteaines käytetään optimaalisesti uudelleen. Corus-yrityksen tuotantolaitoksessa IJmuidenissä Alankomaissa 99 % jäteaineksesta ja jäännösainevirrasta käytetään joko itse laitoksessa tai hyödynnetään uudelleen muualla.

4.3.7

Vaikka näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa onkin edelleen paljolti välttämätöntä käyttää fossiilisia energialähteitä teollisuustuotannon raaka-aineina, voidaan sovelluksissa säästää energiaa käyttämällä viime aikoina kehitettyjä uusia materiaaleja, esim. painon vähentämiseksi ajoneuvojen valmistuksessa. Tämän kaltaista innovointia edistääkseen eurooppalaisen teollisuuden on säilytettävä kansainvälinen kilpailukykynsä. Vaatimus koskee ensimmäisenä kaivannaisteollisuutta, josta arvonmuodostusketju alkaa.

5.   Työ- ja sosiaalipoliittiset näkökohdat

5.1

Asteittainen siirtyminen kestävämpään tuotantotapaan on väistämätöntä eikä sitä aseteta kyseenalaiseksi. Teollisuustuotannosta luopuminen tai tuotantotoiminnan siirtäminen muille alueille sekä kehittyvien talouksien taholta tuleva voimistuva kilpailu ovat aiheuttaneet epävarmuutta ja pelkoa. Tässä ilmapiirissä on oltu taipuvaisia uskomaan, että siirtyminen kestävämpään tuotantotapaan heikentää Euroopan kilpailukykyä, haittaa teollisuuden kasvua, hävittää työpaikkoja ja vaikuttaa kielteisesti talouteen ja työllisyyteen.

5.2

Euroopassa on havaittavissa kielteisiä työllisyysvaikutuksia. Saksassa on tutkimuksissa arvioitu, että päästökauppajärjestelmän myötä vuoteen 2010 mennessä häviää 27 600 työpaikkaa ja vuoteen 2020 mennessä 34 300 työpaikkaa (21). Lisäksi Saksassa häviää uusiutuvia energialähteitä koskevan lain soveltamisen myötä vuoteen 2010 mennessä 6 100 työpaikkaa (22), ja Kioton pöytäkirjan sopimusten täytäntöönpano tuhoaa Saksassa vuoteen 2010 mennessä 318 000 työpaikkaa (23). Vertailun vuoksi tulee esittää myös uusista työpaikoista kertovat luvut. Ne osoittavat, että ilmastonsuojelutavoitteisiin tähtäävä politiikka synnyttää itse asiassa ”teollisuuden muutoksia”: esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden alan liikevaihto oli vuonna 2005 Saksassa 16,4 miljardia euroa, ja alalla on syntynyt tähän mennessä 170 000 työpaikkaa (24). Tuotantovolyymillaan 55 miljardin euron (2004) ympäristön- ja ilmastonsuojelun ala tarjoaa Saksassa nykyään noin 1,5 miljoona työpaikkaa, ja osuudellaan Saksan liittotasavallan viennistä (31 miljardia euroa vuonna 2003) ala auttaa säilyttämään monia muita työpaikkoja (25).

5.3

Vaikutukset eivät siis ole pelkästään kielteisiä. Työpaikkojen menetystä Euroopassa käsittelevä katsaus osoittaa, että alle 5 % menetetyistä työpaikoista on hävinnyt siitä syystä, että tuotantoa on siirretty muille alueille (26). Vaikka katsauksessa onkin tiedonkeruutekniikoista johtuvia metodologisia puutteita, on katsaus silti hyödyllinen tietolähde etenkin, jos sitä käytetään yhdessä muiden asiaankuuluvien indikaattoreiden kanssa. On lisäksi perusteltua väittää, että vain pieni osa työpaikkojen menetyksestä johtuu ympäristölainsäädännöstä.

5.4

Työpaikkojen määrä on myös lisääntynyt. Kestävien teknologioiden kehittämistyötä tekevä ekoteollisuus on dynaaminen sektori, jolla työpaikkaluku kasvaa 5 % vuosittain. Alalla on nykyään yli 2 miljoonaa suoraan täysipäiväisesti työllistettyä työntekijää, eli se on aivan yhtä suuri eurooppalainen työnantaja kuin farmasianteollisuus tai avaruusteollisuus (27).

5.5

OECD:n tutkimus (28) osoittaa, ettei kestäväpohjaisempi tuotanto suinkaan välttämättä johda kustannusten kasvuun. Pitkällä aikavälillä se saattaa jopa pienentää kustannuksia jossain määrin. Sitä paitsi kestävän tuotannon tuoma hyöty painaa vaakakupissa kustannuksia enemmän. Selkeät taloudelliset hyödyt, ympäristöalan lainsäädäntö ja sitä täydentävät määräykset ohjaavat investointeja kestävään kehitykseen tähtäävään innovointiin, jolloin raaka-aineita käytetään tehokkaammin, tuotemerkki vahvistuu, yrityskuva kohentuu ja viime kädessä liikevoitto kasvaa ja työllisyys vahvistuu. Prosessi vaatii onnistuakseen yhteisen lähestymistavan, joka perustuu liike-elämän, työvoiman ja julkisen vallan jakamaan vastuuseen.

5.6

On pyrittävä kaikin tavoin välttämään sitä, että eurooppalainen elinkeinoelämä kärsisi merkittävästä suhteellisesta kilpailuhaitasta EU:n ulkopuolisiin alueisiin nähden korkeiden, ympäristö- sekä työ- ja sosiaalilainsäädännöstä johtuvien kustannusten takia. Jos Eurooppa asettaa omalle teollisuudelleen kestävän tuotannon standardeja, on mahdoton hyväksyä, että se samaan aikaan sallii Euroopan ulkopuolisten tuottajien tuoda markkinoille tuotteita, joita ei ole tuotettu näiden standardien mukaisesti. Kestävän tuotannon edistäminen edellyttää kaksinaista toimintamallia: vaikuttamista yhtäältä EU:n sisällä ja toisaalta sen ulkopuolella.

5.6.1

Ensin mainitussa tapauksessa on otettava käyttöön sopivat välineet, joilla taataan, että kestävyysperiaatteita huonosti vastaavista Euroopan unionissa käytettävistä tuotantomenetelmistä aiheutuvat sosiaaliset ja ympäristökustannukset sisällytetään tavaroiden hintoihin, jotta voidaan edistää ILO:n, WTO:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission selvityksen keskeistä sisältöä, kuten todettiin ETSK:n aiheesta ”Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus” antamassa lausunnossa.

5.6.2

Jälkimmäisessä tapauksessa EU:n tulee tehdä kaikki mahdollinen asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla (erityisesti WTO:ssa) kauppaan liittymättömien etunäkökohtien, kuten perustavanlaatuisten sosiaali- ja ympäristöstandardien sisällyttämiseksi kansainvälisiin kauppasopimuksiin, jotta Euroopan kilpailijat tiukentaisivat kestävään kehitykseen tähtäävää politiikkaansa. Sellaisilla mailla kuin Yhdysvallat, Intia ja Kiina on Eurooppaan verrattuna epäoikeudenmukaista taloudellista etua niin kauan kuin niitä eivät sido Kioton pöytäkirjan mukaiset hiilidioksidin vähennystavoitteet. Sopimuksia olisi sovellettava maailmanlaajuisesti, sillä kauppa voi olla aidosti vapaata vain silloin, kun se on myös oikeudenmukaista.

5.7

Eurooppalainen ekoteollisuus hallitsee suunnilleen kolmannesta maailmanmarkkinoista, ja sen kauppataseen ylijäämä on yli 600 miljoonaa euroa. Vuonna 2004 vienti kasvoi 8 prosenttia, ja ekoteollisuuden markkinat ovat kasvussa, sillä tulevaisuudessa kaikki maat, myös Kiina ja Intia, joutuvat yhä suuremmassa määrin siirtymään kestävyyden periaatteiden mukaisiin tuotteisiin ja valmistusprosesseihin.

5.8

Päämääränämme on kestävyysajattelun ja innovaation yhteiskunta, jonka hyväksi tarvitaan perusteellista kansalaisille ja kuluttajille suunnattua tiedotuskampanjaa valveutuneisuuden ja laajan yhteiskunnallisen perustan luomiseksi. Siihen tarvitaan myös hyvin koulutettuja työntekijöitä. Viime vuosina EU on kiinnittänyt asiaan riittämättömästi huomiota. EU:ssa on annettu kymmenen direktiiviä puheena olevalla alalla (kestävyys, innovaatio). Niiden englanninkielisistä toisinnoista etsittiin sanoja training, learning, skilling ja education. Ainoastaan ensimmäinen näistä sanoista esiintyy yhdessä niistä, yhden ainoan kerran.

5.9

Mainittuja direktiivejä pohjustaneissa lukuisissa komission tiedonannoissa koulutuksen välttämättömyyttä käsitellään perusteellisesti. Itse direktiiveissä asiaan ei paneuduta laisinkaan. Tiedonannot ovat puhetta, direktiivit tekoja. Politiikka ei ole puhetta vaan tekoja. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n uudessa teollisuuspolitiikassa on koulutuksen merkitykseen kiinnitetty paljon huomiota. Komitea rohkaisee komissiota jatkamaan samassa hengessä.

5.10

Lissabonin strategiassa unioni ilmoittaa pyrkivänsä vuoteen 2010 mennessä kilpailukykyisimmäksi tietopohjaiseksi taloudeksi, jonka sosiaalinen yhteenkuuluvuus on suurempi ja josta löytyy runsaasti kestäviä työpaikkoja. Kuvatun kaltaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan hyvin koulutettu aktiiviväestö. Mikäli työntekijöiden koulutustasoon ei investoida riittävästi, eivät Lissabonissa asetetut tavoitteet jää saavuttamatta pelkästään vuoteen 2010 mennessä. Ne jäävät meiltä saavuttamatta iäksi.

Bryssel 14. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2005) 658 lopullinen, 13.12.2005.

(2)  Delftin teknisen yliopiston kehittämä malli kestävään energiankäyttöön.

(3)  Lähde: Energie Centrum Nederland -tutkimuslaitos (www.ecn.nl).

(4)  KOM(2006) 105 lopullinen, 8.3.2006.

(5)  Eurobarometrin numerot 227 (ydinenergiasta ja jätekysymyksestä, kesäkuu 2005) ja 247 (Attitudes towards Energy, tammikuu 2006).

(6)  Lähde: Energie Centrum Nederland, www.ecn.nl.

(7)  www.worldwatch.org

(8)  Komission tiedonanto — Biomassaa koskeva toimintasuunnitelma, SEC(2005) 1573.

(9)  Lähde: Energie Centrum Nederland, www.ecn.nl.

(10)  Lähteet: www.ewea.org, www.wind-energie.de.

(11)  Lähde: Energie Centrum Nederland, www.ecn.nl.

(12)  Ks. liite I.

(13)  Ks. liite II.

(14)  Lähde: Informatiecentrum Duurzame Energie.

(15)  Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan teollisuuden raaka-ainehuoltoon liittyviä riskejä ja ongelmia”.

(16)  Review of the European Sustainable Development Strategy.

(17)  CARS 21 High Level Group, Competitive Automotive Regulatory System for the 21st Century.

(18)  Lähteet: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/30/EY, annettu 8 päivänä toukokuuta 2003, liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä, (KOM(2001) 547 lopullinen); Alternative fuels report of the Alternative Fuels Contact Group, joulukuu 2003.

(19)  KOM(2005) 474 lopullinen, kohta 4.1.

(20)  Ks. Electricity for more efficiencyElectric technologies and their energy savings potential (kesäkuu 2004):

http://www.uie.org/library/REPORT_FINAL_July_2004.pdf.

(21)  ”Zertifikatehandel für CO2-Emissionen auf dem Prüfstand”, 2002, Arbeitsgemeinschaft für Energie- und Systemplanung (AGEP)/Rheinisch-Westfälisches Institut für Wirtschaftsforschung (RWI).

(22)  ”Gesamtwirtschaftliche, sektorale und ökologische Auswirkungen des Erneuerbare-Energien-Gesetzes (EEG)”, 2004, Energiewirtschaftliches Institut an der Universität zu Köln (EWI, Köln), Institut für Energetik und Umwelt (IE, Leipzig), Rheinisch-Westfälisches Institut für Wirtschaftsforschung (RWI, Essen).

(23)  ”Das Kyoto-Protokoll und die Folgen für Deutschland 2005”, Institut für politische Analysen und Strategie (ipas) yhteistyössä International Council for Capital Formation (ICCF) -neuvoston kanssa.

(24)  Saksan ympäristöministeriön lehdistötiedote 179/06, 10.7.2006.

(25)  Saksan ympäristöministeriön lehdistötiedote 81/06, 20.4.2006.

(26)  www.emcc.eurofound.eu.int/erm/.

(27)  Hintergrundpapier ”Umweltschutz und Beschäftigung”, Umweltbundesamt, huhtikuu 2004.

(28)  www.oecd.org/dataoecd/34/39/35042829.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/12


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Teollisuuden muutosten alueellinen hallinta: työmarkkinaosapuolten rooli ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman panos

(2006/C 318/02)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta Teollisuuden muutosten alueellinen hallinta: työmarkkinaosapuolten rooli ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman panos

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2006. Esittelijä oli Antonello Pezzini ja apulaisesittelijä Enrico Gibellieri.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 181 ääntä puolesta ja 2 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1   Päätelmät ja suositukset

1.1

Maaliskuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto keskittyi Lissabonin strategian uudelleenelvyttämisessä yhtäältä kasvuun ja työllisyyteen ja toisaalta integroituun hallintotapaan vastatakseen maailmanlaajuistumisen uusiin haasteisiin.

1.2

Euroopan unionin on sitouduttava varmistamaan kansalaisilleen innovatiivinen, kilpailukykyinen ja kestävä kehitys sekä pyrittävä entistä suurempaan taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen aluetasolla kannustamalla uusien yritysten, uusien ammattiprofiilien sekä uusien ja entistä parempien työpaikkojen luomista ja kehittämistä, samalla kun säilytetään eurooppalainen yhteiskuntamalli ja suuntaudutaan osaamiseen perustuvaan talouteen.

1.2.1

Komitea on täysin vakuuttunut siitä, että ilman ”kumppanuuteen ja omistajuuteen perustuvaa uutta hallintosykliä” (1) kaikki Euroopan unionin pyrkimykset kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseksi ovat turhia ja että uusia hallintotapoja on hyväksyttävä ja toteutettava nopeasti ja laaja-alaisesti.

1.2.2

Komitea katsoo, että sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemäs puiteohjelma että uusi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma ovat edelleen suuntautuneet liikaa ylhäältä alaspäin, eikä niiden avulla voida vielä saavuttaa tarvittavaa paikallisen ja alueellisen tason yksityisten ja julkisten kehittämispolitiikkaan osallistuvien toimijoiden vastuullista osallistumis- ja integraatioastetta siten, että hyödynnettäisiin työmarkkinaosapuolten tärkeää roolia kestävien kasvunäkymien luomiseksi.

1.3

Euroopan unionin olisi myös kahden edellä mainitun välineen avulla kannustettava tämänkaltaista paikallistason kumppanuutta viranomaisten ja taloudellisten toimijoiden ja etenkin työmarkkinaosapuolien kesken, jotta edistettäisiin alueellisten kehityssopimusten uusia sukupolvia maailmanlaajuistumista ajatellen (2).

1.4

ETSK on vakuuttunut, ettei tiettyä kaikille sopivaa hallintotapaa ole olemassa. Kullakin alueellisella tai paikallisella tasolla on etsittävä paikallisen ja alueellisen hallinnon vaatimuksiin parhaiten sopiva malli, joka on yhteensopiva kansallisen, EU:n ja kansainvälisen viitekehyksen kanssa.

1.5

Komitea katsoo, että kyseisille malleille voidaan määritellä eräitä yhteisiä piirteitä:

kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten järjestelmällinen vuoropuhelu

toteutettujen toimien laadun ja vaikutusten säännöllinen ja julkinen arviointi

kehittämisestä ja integroimisesta vastaavien tahojen koulutus

järjestelmälliset yhteydet korkeakoulujen, teollisuuden ja hallituksen välillä

laadukkaat perus- ja ammattikoulutusrakenteet

yhteys teknologisen ja tieteellisen huippuosaamisen verkostoon

kehittyneiden ryhmittymien (esim. alueiden, teknologiapuistojen, tuotannon ja finanssiryhmittymien) luominen tai vahvistaminen

riittävästi varustettu, kestävä, houkutteleva ja tietotekniikalle myönteinen alue

kansalaisten osallistumiseen perustuvat tehokkaat ja hyväksytyt rakenteet yksimielisyyteen pääsemiseksi ja päätösten tekemiseksi.

1.5.1

On ensisijaisen tärkeää, että tällainen integroitu aluepolitiikka on kiinteä osa työmarkkinaosapuolten järjestelmällistä vuoropuhelua, joka on toteutettu hyödyntämällä paikallisia tai alueellisia talous- ja sosiaalineuvostoja, työmarkkinaosapuolia ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajia sekä luomalla tehokkaita taloudellisen ja sosiaalisen kumppanuuden muotoja (3).

1.5.2

Tässä yhteydessä on seurattava ETSK:n viitoittamaa tietä, ja yksittäisten Euroopan maiden talous- ja sosiaalineuvostot tai vastaavat elimet on kutsuttava mukaan järjestelmälliseen vuoropuheluun ETSK:n kanssa.

1.6

Uuden hallintomuodon menestys riippuu yhä enemmän kyvystä määritellä se, millä hallinnontasolla voidaan tehokkaimmin käsitellä ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja toissijaisuusperiaatetta noudattaen siten, että säilytetään samalla yhtenäiset puitteet ja yhteinen visio muiden toimintatasojen kanssa (4).

1.7

Komitea on vakuuttunut siitä, että käytäntö, jonka mukaan keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymissä tutkitaan mahdollisia menettelytapoja ja toimenpiteitä ja joka on yhteinen osallistuvan ennakoinnin keinoin, voi osaltaan vaikuttaa tehokkaasti alhaalta ylöspäin yhteiskunnan kulttuuriseen kasvuun ja rikastuttaa poliittisten päättäjien ja hallintovirkamiesten päätöksiä. Ennen kaikkea sen avulla voidaan luoda ja vahvistaa paikallistasolla niiden teknologisten, taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuristen alojen vuorovaikutusta, jotka ovat keskeisiä kestävän ja kilpailukykyisen kehityksen hallinnoinnin kannalta.

1.8

Työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien on oltava mukana etenkin silloin, kun määritellään selviä vahvuuksia ja heikkouksia uusien asemien löytämiseksi sisämarkkinoilla ja kansainvälisillä markkinoilla.

1.9

Maailmanlaajuistuminen aiheuttaa kilpailupainetta arvoketjun uudistamiseen, innovoimiseen ja siirtämiseen ylöspäin. Maailmanlaajuistumisen ansiosta tavaroita ja palveluja voidaan tuottaa ja jakaa tehokkaammin ja halvemmalla. Toisaalta on kuitenkin olemassa vaara, että mikäli toimiin ei ryhdytä ajoissa, taloudellisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin syntyy uusia jakolinjoja ja uutta hajanaisuutta varsinkin paikallis- ja aluetasolla.

1.9.1

Komitean mielestä tämä edellyttää uusien vastuualueiden muotoilemista mahdollisimman pian kansalaisten ohjaamiseksi muutosten keskellä. Aluejohtajille, yritysjohtajille sekä rahoitus- ja luottojärjestelmien vastuuhenkilöille on laadittava yhteisiä koulutustoimia. Toimet toteutetaan yhdessä poliittisten päättäjien, toimivaltaisten virkamiesten sekä johtavassa asemassa olevien paikallisten ja alueellisten virkamiesten kanssa.

1.10

Ainoastaan yhtenäisellä ja yhteisesti laaditulla alueellisella lähestymistavalla voidaan komitean mielestä varmistaa, että tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovaatioon ja koulutukseen tehtyjen investointien ansiosta kertynyt tieto voi tuottaa innovaatiokapasiteettia, joka luo Euroopan teollisuudelle kilpailuetua ja mahdollisuuden houkutella alueelle henkilöresursseja ja rahoitusta.

1.10.1

Tässä yhteydessä on ensisijaisen tärkeää tarkastella uusia tapoja houkutella alueelle henkilöresursseja myös edistämällä yksityis- ja työelämän välistä tasapainoa sekä ottamalla käyttöön etenkin valkokaulustyöntekijöille ja korkeasti koulutetulle henkilökunnalle, kuten johtajille, tutkijoille ja teollisuuden asiantuntijoille tarkoitettuja kannustimia ja varmistamalla heille näin riittävän houkuttelevat työsuhteen edut.

1.11

Komitea katsoo, että uutta kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa (2007–2013) on tarkasteltava yhteisön muiden aluepolitiikkojen ja ohjelmien yhteydessä, sillä puiteohjelmassa tällaisiin kysymyksiin on tarkoitus soveltaa kolmivaiheista lähestymistapaa. Siihen kuuluu yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelma, tieto- ja viestintäteknologian tukiohjelma sekä älykäs energiahuolto -ohjelma.

1.12

Näin ollen komitea kannattaa vahvaa koordinointia kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman sekä alue- ja koheesiopoliittisten ja rajatylittävää, valtioidenvälistä ja alueiden välistä yhteistyötä koskevien politiikkojen sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman välillä. Seitsemännen puiteohjelman ”Valmiudet”-ohjelman huomattava osa keskittyy myös T&K:n kehittämiseen pk-yrityksissä, ”osaaviin alueisiin”, yritysten innovoinnin ja niille tarjottavien innovointipalvelujen tukemiseen sekä tarvittavien yhteyksien luomiseen oppilaitosten ja yritysten välille.

1.13

Komitean mielestä on välttämätöntä koordinoida kyseiset aloitteet vahvasti yhteisvaikutuksen varmistamiseksi sekä päällekkäisyyksien tai epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi. Sen lisäksi aloitteet on ennen kaikkea muotoiltava uudelleen ja otettava asianmukaisesti huomioon paikallistasolla. Tässä yhteydessä olisi asetettava etusijalle yhteisesti suunniteltua paikalliskehitystä edistävä kumppanuus.

1.14

Komitea toistaa lopuksi muutamissa aiemmissa lausunnoissaan jo esittämänsä kannan ajanmukaisesta teollisuuspolitiikasta: ”puuttuu selkeä yhteys EU:n tasolla tehtävien ponnistelujen ja valtiollisen ja alueellisen julkisen vallan, teollisuuden ja sidosryhmien tarvittavan osallistumisen väliltä”.

2   Määritelmät

Lausunnossa viitataan käsitteisiin, jotka on määritelty seuraavassa.

2.1

Hallintotapa: Antropologisessa kirjallisuudessa erotetaan kolme hallintotapaa (5). Ruohonjuuritason hallinnossa kaikkia toimijoita koordinoidaan paikallistasolla, ja sille on ominaista voimakas suuntautuminen kaikenlaiseen teknologiaan liittyvään toimintaan. Verkostohallinnolle on ominaista vahva koordinointi kaikkien verkottuneiden toimijoiden, etenkin yritysten sekä tutkimus- ja rahoitusorganisaatioiden välillä. Keskitetty hallinto perustuu monien erityisen tärkeiden tekijöiden, kuten rahoituksen ja tutkimusosaamisen, vahvaan koordinointiin ja keskitettyyn johtamiseen.

2.2   Sosiaalisesti vastuullinen alue  (6)

Alue voidaan määritellä sosiaalisesti vastuulliseksi, kun sen kehitystä ohjataan kestävään suuntaan eli taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöllinen ulottuvuus kytketään yhteen. Alue voidaan määritellä sosiaalisesti vastuulliseksi, kun sillä onnistutaan

sisällyttämään sosiaali- ja ympäristönäkökohdat osaksi taloudellista päätöksentekoa

käyttämään päätöksentekoprosessissa yhteisten arvojen mallia ja osallistumista

kannustamaan innovoinnin ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi hyviin toimintatapoihin ja sidosryhmien ideoiden jatkuvaan vertailuun.

Sosiaalisesti vastuullisen alueen suunnittelemiseksi on

määriteltävä alueella asuva yhteisö

tunnistettava sen toimintaa ohjaavat arvot.

2.3   Alueen sosiaalinen pääoma

Sosiaalinen pääoma ilmenee monissa muodoissa: yhteistyöhakuisina tai kilpailevina kulttuureina; yhdistävänä konsensuksena tai jakautumisena vastakkaisiin eturyhmiin ja erilaisina oppimistapoina. Kulttuuriperinteillä ja organisaatiotyypeillä voi olla huomattava vaikutus sosiaalisesti vastuullisen alueen luomista mahdollisesti hankaloittaviin esteisiin. Alueen sosiaalisten voimavarojen (sosiaalinen pääoma) syvällisempi tutkimus edellyttää, että erotetaan toisistaan institutionaalinen pääoma, kulttuuripääoma, symbolinen pääoma, psykososiaalinen pääoma ja kognitiivinen pääoma.

Institutionaalinen pääoma: alueen virallisten instituutioiden valmiudet keskittyä ongelmanratkaisuun, toimintakyky, päätöksenteon nopeus, organisaatioiden tiedon taso ja joustavuus sekä organisaatioiden väliset suhteet.

Kulttuuripääoma: alueen traditioihin, arvoihin, uskomuksiin, kielen rikkauteen, sosiaalisiin suhteisiin ja käytösmalleihin liittyvät perinteet (7).

Symbolinen pääoma: alueen valmiudet saada liikkeelle alueen kehittämisen varmistamiseen sekä alueellisen yrityskuvan parantamiseen tarvittava energia.

Psykososiaalinen pääoma: perustuu suurelta osin luottamukseen ja vakuuttuneisuuteen siitä, että yhteisö on olemassa ja että sillä on kehitysmahdollisuuksia, sekä ryhmien ja yhteisöjen kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuuden tiedostamiseen.

Kognitiivinen pääoma: kollektiivinen taitotieto, jota ei pidä sekoittaa yksilöiden tietopääomaan. Kognitiivinen pääoma muodostuu korkeakoulujen, tutkimuskeskusten, kulttuuri- ja ammattialajärjestöjen, yritysten sekä työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta vastaavien elinten kaltaisten organisaatioiden tietoinfrastruktuurista (8).

2.4   Ennakoiminen  (9) : tulevaisuus sosiaalisena rakenteena

Tulevaisuus on rakennettava. Juuri ihmiset rakentavat tulevaisuutta vapaaehtoisten toimiensa ja niistä aiheutuvien, toisinaan odottamattomien seurausten avulla. Kysymys ei ole pelkästä tulevaisuuden ennustamisesta vaan sen sosiaalisesta rakentamisesta. Mahdollisten tai todennäköisten tapahtumien järjestelmällinen tarkastelu voi antaa tähän prosessiin panoksensa. Tulevaisuuden järjestelmällinen tutkiminen on väline, jonka avulla pyritään luomaan toiveitamme vastaava tulevaisuus. Ennakoimisen tarkoitus ei näin ollen ole ennustaa tulevaisuutta, vaan kuvitella nykyhetkestä poikkeava tulevaisuus, jonka mahdollistavat erilaiset tekijät, kuten teknologian, elämäntavan, työskentelytapojen, säännösten ja maailman geopolitiikan muutokset.

2.4.1

Tukeakseen Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston laatimia suuntaviivoja komissio loi edellytykset eurooppalaisen tutkimusalueen perustamiselle (10). Sen rahoitus sisällytettiin tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn kuudenteen puiteohjelmaan, ja erityistä huomiota kiinnitettiin alueelliseen ennakointiin (11). Vuonna 2001 komissio käynnisti ”Tieteen ja teknologian kehityksen ennakointi, yhteydet Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitokseen”yksikkönsä (12), joka suunniteltiin edistämään ennakointia innovoinnin mallina.

2.5   Lähidemokratia

2.5.1

Viime vuosina on muiden käsitteiden, kuten toissijaisuuden, ohella tullut merkittäväksi lähidemokratian käsite. Se tarkoittaa kulttuuria, jossa kansalaiset osoittavat halunsa osallistua yhteiskunnallisiin päätöksiin. Uuden teknologian ansiosta tieto leviää sellaisella vauhdilla ja laajuudella, jota oli aiemmin mahdotonta kuvitella.

3   Perustelut

3.1

Kolmannen vuosituhannen alkaessa EU:ta koettelevat syvälliset rakennemuutokset. Ne ovat muutamassa vuodessa mullistaneet sen maailmanlaajuisen ympäristön, jossa Euroopan talous toimii ja kilpailee. Mainittakoon etenkin seuraavat muutokset:

Avoimilla markkinoilla oleva työvoima on kaksinkertaistunut yli kahden miljardin ihmisen tultua Maailman kauppajärjestön sääntelemän markkinatalousalueen piiriin.

Maailmanlaajuistumisen aiheuttama taloudellinen vallankumous on muuttanut juurtuneita talousmalleja sekä horjuttanut kysynnän ja tarjonnan tasapainoa.

Markkinoille on tullut uusia, keskenään ryhmittyneitä kilpailijoita, jotka ovat liittyneet perinteisten markkinaosapuolten joukkoon.

Yritykset nähdään yhä enemmän järjestelmään kiinteästi kuuluvina osina, jotka varmistavat integroidut tietoverkot.

Yritysten menestyminen riippuu yhä enemmän uudesta alueellisesta julkishallintotavasta, jonka on toimittava yhteisen strategisen vision mukaisesti.

Uuden julkisen ja yksityisen hallinnon muodot alueilla esiintyvät rinnakkain maailmanlaajuisessa kehyksessä, jolle on ominaista voimakas väestöä koskeva ja taloudellinen epätasapaino.

Uusia ja maailmanlaajuisia vapautuneita markkinoita hallitsevat uudet aggressiiviset taloudelliset ja kaupalliset markkinoillepääsystrategiat, joiden avulla pyritään etenkin selvittämään ulkomaanmarkkinoiden heikot kohdat kilpailuedun saavuttamiseksi.

3.2

Esko Ahon raportissa (13) painotetaan, että tarvitaan uusia hallintotapamalleja, jotta parannettaisiin unionin kilpailukykyä ja jotta unioni olisi tietoinen rakennemuutoksen järjestelmälle aiheuttamista haasteista.

3.2.1

Tämän uuden hallintotapamallin omaksuminen edellyttää

selkeää muutosta aidosti yhdentyneiden Euroopan markkinoiden toteuttamiseksi, jotta edistetään innovaatiota, saadaan markkinoille uusia tuotteita ja palveluja ja puututaan hajanaisuuteen, joka on investointien, liiketoiminnan ja työllisyyden suurin este.

EU:n työntekijöiden liikkuvuusjärjestelmien uudelleentarkastelua siten, että luodaan vaihto- ja liikkuvuuskanavia niin tieteen, teollisuuden ja hallinnon kuin eri valtioiden välille sekä uusia vuoropuheluvälineitä, jotta voidaan hyödyntää entistä tehokkaammin osaamiseen perustuvaa eurooppalaista yhteiskuntamallia sekä edistää osaamiseen perustuvien alueiden uusien sukupolvien, uusien teknologia- ja teollisuuspuistojen, huippuosaamiskeskusten, teknologiayhteisöjen ja klusterien perustamista.

uutta osallistumista edellyttäviä, ennakoimisen välineitä hyödyntävää yhteistä strategista visiota, jotta voidaan tarttua sisäisiin sosiaalisiin ja ulkoisiin taloudellisiin haasteisiin sekä kuroa umpeen kuilu, joka on poliittisten ideoiden ja sen käytännön tarpeen välillä, että kaikki halukkaat alueet saadaan mukaan osaamiseen perustuvaan talouteen.

”kehityksen integroimisesta” vastaavien korkean tason ammattilaisten kouluttamista alueilla (14).

Euroopan teknologiainstituutin perustamisen (15) tukemista, jotta vältetään aivovuoto ja houkutellaan tutkijoita maailman muilta alueilta kehittämään unionissa tehtävää tutkimus- ja innovointitoimintaa sekä antamaan sille virikkeitä.

rohkeita unionitason toimia ammatillisen uudelleenkoulutuksen tukemiseksi ja asianmukaisten monipuolisten ammattiprofiilien muotoilemiseksi.

3.3

Tutkimus ja kehittäminen, suunnittelu, tuotantojärjestelmät, logistiikkajärjestelmät (16), markkinointi ja asiakaspalvelu integroituvat toimintoina yhä enemmän ja toimivat yhdessä yhtenä ainoana asiakkaita ja uusien tuotteiden kehittäjiä yhdistävänä kokonaisuutena.

3.4

Uusi yritysrakenne on yhä vähemmän sidoksissa fyysiseen infrastruktuuriin ja yhä enemmän aineettoman omaisuuden omistamiseen. Se edellyttää, että alueella on hallintorakenteet, joiden avulla alueen toimijat voivat pitää yllä kykyä tuottaa ja toimittaa tavaroita ja palveluita sekä varmistaa mahdollisimman hyvän myynnin jälkeisen palvelun.

3.5

Sosiaalisen pääoman heijastaman selkeän alueellisen ja paikallisen identiteetin kehittäminen on osoittautunut olennaisen tärkeäksi sekä toiminnan siirtämistä koskevan riskin välttämiseksi että siksi, että uuden liiketoiminnan kehittäminen edellyttää erityispiirteitä ja laadukkaita paikallisia palveluja. Nämä standardit voidaan saavuttaa ainoastaan hyvin koulutetun ja hyvin valmistautuneen henkilöstön avulla.

3.6

Kansalaisten, poliittisten päätöksentekijöiden ja työmarkkinaosapuolten tietoisuus alueellisesta tai paikallisesta identiteetistä mahdollistaa yhtenäisen lähestymistavan sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävään kehitykseen, mikä tarjoaa lisäarvoa houkuteltaessa uusia investointeja.

3.7

Alueellisen identiteetin hyödyntäminen perustuu yhteisiä arvoja ja yhteistä tulevaisuudenvisiota koskevaan kuulumisen, tunnistamisen ja empatian yhdistelmään. Alueellisen identiteetin edistämiseen liittyvät seuraavat tekijät:

avoimet ja osallistavat hallintomallit, joissa valta on jaettu eri toimijoiden sekä julkisten ja yksityisten päätöksentekokeskusten välillä; toimintaedellytysten kehittäminen optimaalista organisointia, johtamista ja toimintaa varten sekä paikallisten resurssien kestävä käyttö, mukaan lukien liikenne, terveyspalvelut, aineelliset resurssit, infrastruktuuri sekä tieto- ja viestintäteknologiapalvelut

”miellyttävän” imagon luominen alueelle

SWOT-analyysit (17)

osallistumista edellyttävät ennakointitoimet yhteistä visiota tai suuntaa koskevan tietoisuuden lisäämiseksi

verkottuminen ja parhaiden käytäntöjen vaihto alueiden välillä

vertailuanalyysit suhteellisten alueellisten etujen varmistamiseksi.

4   Paikallisen ja alueellisen tutkimuksen ja innovoinnin integroitu alueellinen lähestymistapa ja ennakointijärjestelmät

4.1   Integroitu alueellinen lähestymistapa ja paikalliset henkilöresurssit

4.1.1

Paikallisten henkilöresurssien hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla voidaan toimia useilla painopistealoilla:

yhteinen keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymien strateginen visio (ennakointi) paikallisen ja alueellisen teknologian ja innovaation kehittämisestä

järjestelmällinen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu paikallisella ja alueellisella tasolla; tässä yhteydessä on tärkeää noudattaa tiedottamista ja kuulemista koskevia nykyisiä lakisääteisiä vaatimuksia (18)

laadukkaisiin rakenteisiin nojautuva koulutus työntekijöiden ammattitaidon jatkuvaksi kehittämiseksi ja alueella tulevaisuudessa tarvittaviin ammattiprofiileihin varautumiseksi maailmanlaajuista kilpailua ajatellen

olemassa olevien monien sosiaalisten välineiden käyttö joko odottamattomia markkinoiden muutoksia kohdanneiden ja näin kehitysmahdollisuuksista osattomiksi jääneiden tai paikallisesta tai alueellisesta taantumasta kriisialueilla kärsivien työntekijöiden auttamiseksi

sosiaalista osallisuutta ja etnisten vähemmistöjen kunnioittamista edistävä politiikka

joustavuuden älykäs ja vastuullinen hallinnointi työelämän mahdollisuuksien laajentamiseksi (joustoturva (19))

kansalaisten täysimittainen osallistuminen.

4.2   Integroitu alueellinen lähestymistapa ja uuden, entistä vahvemman yrittäjyyden kehittäminen

4.2.1

Integroitu alueellinen lähestymistapa voi kannustaa yritysten, etenkin pk-yritysten, perustamiseen ja kehittämiseen luomalla suotuisan toimintaympäristön. Tähän kuuluu

yritysten perustamista ja kehittämistä (esimerkiksi laajentamista) koskevan byrokratian yksinkertaistaminen ja byrokraattisten esteiden poistaminen

sellaisten perus-, ammatti- ja oppisopimuskoulutusta sekä elinikäistä oppimista koskevien rakenteiden tarjoaminen, joita työmarkkinaosapuolet hallinnoivat kahdenvälisten elinten avulla keskittyen tulevaisuuden haasteisiin

teknologian siirtoon tarkoitettujen, korkeakoulujen, yritysten ja tutkimuskeskusten välisten sellaisten integroitujen verkostojen perustaminen, joiden työohjelmat, menettelyt ja rakenteet ovat yhtenäisiä

sellaisten uusien teollisuusalueiden, teknologiseen osaamiseen perustuvien alueiden ja integroitujen teollisuuskeskusten perustaminen ja käynnistäminen, joilla teollisuuden toimijat laajenevat oman alueensa ulkopuolelle niveltyäkseen oppimisen ja sovelletun tutkimuksen keskuksiin sekä luodakseen tuotanto- ja jakelujärjestelmiä, jotka pohjautuvat ”oppimisyhteisöjen” yhteisiin arvoihin ja strategioihin

teollisuus- ja teknologiapuistojen verkottaminen myös alueellisten kehitystoimistojen avulla sellaisten alueiden kehittämiseksi, jotka ovat hyvin varustettuja ja pystyvät tarjoamaan uusien yritysten kehittämisen edellyttämiä tukipalveluita

rahoituksen ja luoton saannin helpottaminen toteuttamalla esimerkiksi Jeremie-aloitteen (Joint European Resources for Micro to Medium Enterprises) kaltaisia mekanismeja koko EU:n alueella pien- ja mikroyrityksiä varten

yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien mekanismien kehittäminen ja levittäminen

työmarkkinaosapuolten sekä paikallisten taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden yhteistyön edistäminen ja vahvistaminen tehostamalla niiden institutionaalisia valmiuksia ja vuoropuhelumahdollisuuksia

kaikkien alueen poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden sekä asianomaisten julkisten ja yksityisten elinten viranomaisten välisen paikallisen digitaalisen viestintäjärjestelmän uudistaminen; on keskityttävä etenkin sellaisiin välineisiin kuin sähköinen hallinto, sähköinen liiketoiminta, sähköinen kaupankäynti, etätyöskentely ja tehokkaat laajakaistaviestintäverkostot, kuten tiedonsiirtoon tarkoitettu Geant-verkko (20) ja Grid-järjestelmät (21)

taajamien reuna-alueiden integrointiin suunnitellun Jessica-ohjelman arvojen edistäminen

fyysisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti turvallisen elin-, yritys- ja työympäristön tarjoaminen kansalaisille

integroidun alueellisen lähestymistavan kestävyyden varmistaminen paikallisessa ja alueellisessa teollisuuspolitiikassa sekä ympäristönsuojelun optimointi taloudellisissa ja teollisissa muutosprosesseissa.

4.3   Integroitu alueellinen lähestymistapa, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma ja seitsemäs puiteohjelma sekä yhtenäisyys muiden yhteisön politiikanalojen kanssa

Vuonna 2005 valtion- ja hallitusten päämiehet käynnistivät uudistetun Lissabonin strategian ja korostivat tässä yhteydessä etenkin sitä, miten eurooppalaiset arvot voivat tukea talouden ja yhteiskunnan ajanmukaistamista globalisoituneessa maailmassa.

4.3.1

Maaliskuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritteli uudistetun kasvun ja työllisyyden kumppanuuden ensisijaiset tavoitteet:

tieto- ja innovaatioinvestointien lisääminen

etenkin pk-yritysten potentiaalin hyödyntäminen

uusien ja kestävien työllisyysmahdollisuuksien lisääminen painopisteryhmiä, etenkin nuoria (22), naisia, ikääntyviä työntekijöitä, vammaisia, laillisia maahanmuuttajia ja vähemmistöjä ajatellen.

4.4

Etenkin kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmassa yhdistetään johdonmukaiseen viitekehykseen monia toimia, joilla on tarkoitus puuttua EU:n taloudellista ja sosiaalista rakennetta vaivaaviin olennaisimpiin ongelmiin suuntaamalla kehitystä kohti innovaatio- ja tuotantotoimia, suojelemalla ympäristöä sekä käyttämällä resursseja tehokkaalla ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

4.5

Seitsemännen puiteohjelman ”Valmiudet”-erityisohjelmalla on tarkoitus tehostaa tutkimus- ja innovaatiokapasiteettia etenkin siten, että

vastataan niiden pk-yritysten tarpeisiin, joille tutkimustoiminnan ulkoistaminen on tärkeää

kannustetaan ”osaavien alueiden” ylikansallisia verkostoja, jotta edistetään korkeakouluja, tutkimuskeskuksia, yrityksiä ja alueviranomaisia yhdistävien klustereiden, meta-alueiden sekä teknologia- ja yrityspuistojen perustamista

hyödynnetään lähentymistavoitteen piiriin kuuluvien alueiden ja syrjäisimpien alueiden tutkimus- ja innovaatiopotentiaalia yhdessä rakenne- ja koheesiorahastojen toiminnan kanssa.

4.5.1

Pk-yritysten tutkimus- ja innovaatiotoimintaan osallistumisen optimoiminen edellyttää myös muiden erityisohjelmien (eli ohjelmien ”Yhteistyö”, ”Ideat” ja ”Ihmiset”) hyödyntämistä.

4.5.2

Kaikille ohjelmille on yhteistä velvoite hyödyntää tutkimustuloksia täysimääräisesti. Tämä toteutetaan parhaiten aluetasolla. Näin ollen ETSK pitää välttämättömänä pitkälle menevää koordinointia, yhtenäisyyttä ja yhteisvaikutusta yhteisön alue- ja koheesiopoliittisten toimien sekä muiden alueellista yhteistyötä sekä perus- ja ammattikoulutusta koskevien yhteisön tukivälineiden kanssa.

4.5.3

Edellä mainitut toimet on lisäksi koordinoitava uudistettuihin rakennerahastoihin perustuvien aluepolitiikkojen kanssa.

4.6

Jotta edellä mainitut aloitteet toteutettaisiin alueella asianmukaisesti, ne on koordinoitava tehokkaasti yhteisvaikutuksen varmistamiseksi sekä päällekkäisyyksien ja epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi. Ensisijaisiksi tavoitteiksi on myös asetettava

vastaanottava, hyvin varustettu ympäristö, jossa voidaan luoda synergiavaikutuksia asianomaisten alueellisten ja paikallisten ohjelmien kanssa, jossa voidaan kehittää kansainvälisiä tutkimuskumppanuusverkostoja EU:n hankkeiden kansainvälisyysvaatimusten täyttämiseksi ja muuttaa tutkimustulokset kilpailukyvyn ja työllisyyden todelliseksi kasvuksi ja puuttumalla nykyisiin teollisuuden muutoksiin korkeakoulujen, teollisuuden ja tutkimuskeskusten vuorovaikutusta edistävien pysyvien alueellisten verkostojen avulla

kehittyneet perus- ja ammattikoulutusrakenteet, jotka on suunniteltu vastaamaan toimivasti taloudellisen ja teollisen kehityksen vaatimuksiin ja jotka perustuvat osaamiseen; kyseisten rakenteiden on pohjauduttava koulutusohjelmiin, jotka perustuvat uuden teknologian tuottamiseen, levittämiseen ja käyttämiseen soveltuviin malleihin, sekä sellaisiin elinikäisen oppimisen järjestelmiin, joiden avulla ennakoidaan teollisuuden ja markkinoiden muutoksia

institutionaalisten tahojen ja järjestöjen valmiuksien kehittämistä sekä työmarkkinaosapuolien vuoropuhelua koskevat aloitteet, joiden avulla mahdollistetaan tehokas suunnittelu sekä optimoidaan tutkimus ja teknologian siirto; tässä yhteydessä on suuntauduttava kaikkien alueella työskentelevien taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden yhteisen vision mukaisesti sekä pyrittävä tarjoamaan uusia liiketoiminta- ja koulutusmahdollisuuksia, täydennyskoulutusta sekä uusia ammattiprofiileja ja toimenkuvia

sellainen integroitu aluepolitiikka, jonka avulla voidaan parhaiten hyödyntää paikallisia kehitysmahdollisuuksia ja joka edistää mukautumista ja innovatiivista ennakointia koskevia valmiuksia maailmanlaajuistumisen luomien uusien tuote- ja palveluvirtojen, henkilöresurssien ja pääoman tuottamien etujen hyödyntämiseksi

työmarkkinaosapuolten vahvistettu vuoropuhelu alueellisella ja paikallisella tasolla, sillä se on avaintekijä maksimoitaessa teollisuuden ja markkinoiden muutosten sekä koulutusvirtojen ennakoinnista saatavia hyötyjä; vuoropuhelun avulla voidaan varmistaa uudenlainen työsuhdeturva sekä tuotannon, jakelun ja palvelujen organisoinnin joustavoittaminen.

4.6.1

Komitea katsoo, että sekä seitsemäs puiteohjelma että uusi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, joista se on jo antanut lausuntonsa, ovat edelleen suuntautuneet liikaa ylhäältä alaspäin, eikä niiden avulla voida vielä saavuttaa niin korkeaa paikallisen ja alueellisen tason yksityisten ja julkisten kehittämispolitiikkaan osallistuvien toimijoiden vastuullista osallistumis- ja integraatioastetta kuin olisi tarpeellista ja suotavaa. Tällainen lähestymistapa epää paikallisilta toimijoilta niille kuuluvan tehtävän yhtenä eurooppalaisesta hallintotavasta vastaavista tahoista.

4.6.2

Euroopan unionin olisi etenkin kahden edellä mainitun välineen avulla kannustettava tämänkaltaista paikallistason kumppanuutta viranomaisten ja taloudellisten toimijoiden ja etenkin työmarkkinaosapuolien kesken alueellisten kehityssopimusten uusien sukupolvien edistämiseksi maailmanlaajuistumista ajatellen (23). Tässä yhteydessä olisi nivottava mukaan kaikki talouden ja työllisyyden kehittämispolitiikan sidosryhmät, jotta voitaisiin vastata asianmukaisesti markkinoiden ja kilpailukyvyn haasteisiin sekä omaksua laajempi kuin paikallisiin kysymyksiin keskittyvä ajattelutapa, sillä siitä on muodostumassa vaarallinen este verkottuneessa toimintaympäristössä.

4.7   Integroitu alueellinen lähestymistapa, osallistava hallinto, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta

4.7.1

Huomattava osa kestävään kilpailukykyyn liittyvistä toimista kuuluu paikallis- ja aluetason toimivaltaan, minkä vuoksi hallintojärjestelmät sekä alueella keskenään vuorovaikutuksessa olevien paikallisten ja alueellisten viranomaisten, eri elinten ja instituutioiden, työmarkkinaosapuolien, yritysten sekä kansalaisyhteiskunnan taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden yhteistyö ovat ensisijaisia.

4.7.2

Hallinnon käsitteestä viitataan komitean aiempaan kannanottoon: ”Yksityisten sidosryhmien tulisi toimia ja kantaa vastuunsa antamalla todellinen panoksensa ja ryhtymällä konkreettisiin toimenpiteisiin. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kansalaiskeskustelu ovat tärkeitä välineitä.” (24)

4.7.3

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamisesta komitea on todennut seuraavaa: ”Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että työmarkkinaosapuolilla voi niiden alakohtaisen asiantuntemuksen ansiosta olla erityinen rooli viranomaisten varoittamisessa.”

4.7.4

Komitean mielestä kyse on siitä, että otetaan käyttöön sujuvammat, ennakoivammat ja reaktiivisemmat yhteisesti laaditut sosiaalisen suunnittelun järjestelmät ja päätöksentekojärjestelmät. Niiden avulla säilytetään poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen demokratian korkea laatu kuormittamatta tai hillitsemättä toimien ja aloitteiden kehittämistä.

4.7.5

Olennaista tässä yhteydessä on yhteisen keskipitkän ja pitkän aikavälin vision kehittäminen, samoin kuin yhteisiin välitavoitteisiin liittyvän vastuun tunnistaminen ja jakaminen sekä kehittyneiden ja aluetasolla hyväksi havaittujen välineiden, kuten ennakoinnin, hyödyntäminen.

4.8

Integroitu alueellinen lähestymistapa on hallintostrategia sosiaalisesti vastuullisten alueiden kehittämiseksi.

4.8.1

Nykyisessä, maailmanlaajuiselle kilpailulle avoimessa toimintaympäristössä on sosiaalisesti vastuullisen paikallis- ja aluekehityksen hallintostrategiassa varmistettava kestävä suuntaus kohti taloudellista kehitystä ja korkeita sosiaalisia standardeja etenkin seuraavin keinoin:

paikallisen ja alueellisen tuotantojärjestelmän laadun jatkuva parantaminen sekä sen innovatiivisuuden ja tiedollisten valmiuksien kehittäminen toteuttamalla järjestelmällisiä analyysejä ja yhteisesti laadittuja sosiaalisen, taloudellisen ja teknologisen kehityksen ennusteita

maailmanlaajuisten referenssiverkkojen kehittäminen julkiselle ja yksityiselle sektorille jatkuvan ja selkeän kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen takaamiseksi maailmanlaajuisten markkinoiden kanssa

sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen korkea taso sekä tuotannon että kulutuksen yhteydessä

osaamisen, tiedon ja jatkuvan koulutuksen kehittämistä ja levittämistä koskevat tehokkaat ja vakiintuneet menetelmät teknologian parissa työskenteleviä, käyttäjiä ja loppukuluttajia varten

unionitason yhteisiin standardeihin ja menettelytapoihin perustuvien sellaisten ”alueellisten ja paikallisten sosiaalisten taseiden” laatiminen, joiden avulla voidaan mitata, seurata ja arvioida suuntauksia, jotka edistävät laadullisten ja määrällisten tavoitteiden saavuttamista.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne Marie SIGMUND


(1)  Ks. 23.-24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, kohta 4.

(2)  Ks. Pacte Industrial de la Regio Metropolitana de Barcelona ( http://www.pacteind.org/eng/activities/), jossa todetaan: ”Alueen kilpailukyky piilee siellä toimivien yritysten ja niiden työntekijöiden laadussa .”

(3)  Ks. koheesiopolitiikkaa koskevat Euroopan komission suuntaviivat ”Aktiivinen horisontaalinen kumppanuus (työmarkkinaosapuolet, järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta, hallintovirkamiehet); Tehokas vertikaalinen kumppanuus (Euroopan komissio, jäsenvaltioiden hallitukset, alue- ja paikallishallinto)”, asetus N:o 1260/1999/EY, 21.6.1999 ja KOM(2002) 598, 7.11.2002.

(4)  Ks. ”lähidemokratia”.

(5)  P. Cooke et al, 1998, Regional Innovation SystemsThe role of governance in a globalised world (Alueellinen innovaatiojärjestelmä — hallinnon rooli globalisoituneessa maailmassa).

(6)  Euroopan komission aluepolitiikan pääosaston käynnistämä ja Euroopan investointipankin rahoittama Jessica-ohjelma, joka kohdistuu erityisesti ränsistyneisiin kaupunkialueisiin, perustuu tähän käsitteeseen.

(7)  Antropologian termein kulttuuri muodostuu käytösmalleista, jotka opitaan ja siirretään symbolien, toiminnan, merkkien ja ajattelun tulosten avulla (Alberoni, Consumi e società).

(8)  F.Alburquerque et al, Learning to innovate (Innovoimaan oppiminen), OECD:n seminaari 30.9.–1.10.1999 Malaga, Espanja.

(9)  Ennakoinnin määritelmä: Systemaattinen ja osallistumista edellyttävä prosessi, johon kuuluu tietojen hankinta ja visioiden kehittäminen tulevaisuutta varten keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja jonka tarkoituksena on ohjata päätöksentekoa ja saada liikkeelle yhteisen toiminnan keinoja.

(10)  KOM(2002) 565 lopullinen, 16.10.2002.

(11)  http://www.cordis.lu/rtd2002/foresight/main.htm.

http://www.cordis.lu/rtd2002/foresight/main.htm.

http//www.regional-foresight.de/.

http://prospectiva2002.jrc.es/

(12)  Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitos on yksi Yhteiseen tutkimuskeskukseen (YTK) kuuluvasta seitsemästä laitoksesta.

(13)  ”Innovatiivisen Euroopan luominen” Esko Ahon johtaman riippumattoman asiantuntijaryhmän raportti tutkimuksesta, kehittämisestä ja innovaatiosta, tammikuu 2006.

(14)  Henkilöt, joilla on sosiaalista ja teknologista kokemusta ja jotka pystyvät teknologiakeskusten avulla auttamaan mikro- ja pienyrityksiä innovointiprosessissa.

(15)  Ks. 15.–16. kesäkuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät.

(16)  Ks. ”Euroopan logistiikkapolitiikka”.

(17)  SWOT: vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien analyysi (Strengths and Weaknesses, Opportunities and Threats Analysis).

(18)  Ks. EAY:n asiakirja ”Rakenneuudistukset — Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät” (EAY:n hallitus, Bryssel 14.–15. kesäkuuta 2005).

(19)  Joustoturvan käytäntö Tanskassa, ECO/167, esittelijä Anita Vium.

(20)  Kyseinen hanke edellytti yhteistyötä 30 Euroopan valtiota edustavien 26 kansallisen tutkimus- ja koulutusverkoston, Euroopan komission ja Dante-järjestön (Delivery of Advanced Network Technology to Europe) välillä. Sen pääasiallisena tarkoituksena on kehittää Geant-verkko, joka on ainoastaan tutkimus- ja koulutustarkoitukseen varattu monen gigabitin tietoliikenneverkko.

(21)  Grid on järjestelmä, johon sisältyy ja josta koordinoidaan eri verkkoalueella, esimerkiksi käyttäjän työpöydällä/keskusyksikössä, saman yrityksen eri hallinnollisessa yksikössä tai eri yrityksessä olevia resursseja ja käyttäjiä, ja jolla puututaan näissä ympäristöissä esiintyviin kysymyksiin, kuten turvallisuuspolitiikkaan, maksuihin, jäsenyyteen jne.

(22)  Ks. esimerkiksi Ranskan hallituksen laatima ”nuorisosopimus” .

(23)  Ks. Pacte Industrial de la Regio Metropolitana de Barcelona ( http://www.pacteind.org/eng/activities/), jossa todetaan: ”Alueen kilpailukyky piilee siellä toimivien yritysten ja niiden työntekijöiden laadussa .”

(24)  Ks. ”Eteneminen kohti eurooppalaista osaamisyhteiskuntaa — Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panos Lissabonin strategiaan” (valmisteleva lausunto), esittelijä Jan Olsson ja apulaisesittelijät Eva Belabed ja Joost van Iersel.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/20


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos Euroopan kilpailukykyyn, teollisuuden muutoksiin ja sosiaalisen pääoman kehitykseen

(2006/C 318/03)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos Euroopan kilpailukykyyn, teollisuuden muutoksiin ja sosiaalisen pääoman kehitykseen.

Lausunnon valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2006. Esittelijä oli Marian Krzaklewski. Apulaisesittelijä oli András Szücs.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 181 puolesta, 6 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Ehdotukset ja suositukset

1.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että sähköisten välineiden hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa (e-Learning)  (1) voi auttaa EU:ta toteuttamaan koulutuksen, myös työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ja oppimisen, tehokkuuden ja laadun parantamiseen tähtääviä toimia. Yhdessä muiden toimien kanssa se alentaa työntekijöiden kouluttamiskustannuksia, mikä parantaa merkittävästi yritysten ja varsinkin pk-yritysten kilpailukykyä.

1.2

Komitea katsoo, että tieto- ja viestintätekniikka-avusteinen opetus ja opiskelu ovat EU:ssa vielä epäyhtenäisiä. Se johtuu kielellisestä ja kulttuurisesta moninaisuudesta sekä asianomaisten markkinoiden kehittymättömyydestä.

1.2.1

Muutoksen aikaansaamiseksi kaikkien, myös elinikäisen oppimisen (2) alalla toimivien, oppilaitosten tulee olla nykyistä avoimempia oppimisen uusille muodoille ja olla valmiita hyödyntämään niitä koko ajan enemmän. Tällöin tulee edistää osaamisen ja käytännön kokemuksen yhdistämistä, jotta suunnitellusta teknologisesta ja taloudellisesta kehityksestä saataisiin synergiaa.

1.2.2

Komitea katsoo, että Euroopan komissiolla on parhaat edellytykset antaa politiikalle tässä yhteydessä uusi suunta. Tiedottaminen ja koordinointi on sen vuoksi komission yksiköille erityisen tärkeää etenkin koulutukseen ja tietoyhteiskuntaan liittyvissä kysymyksissä.

1.2.3

On aika tunnustaa, että sähköisestä oppimisesta on tullut yleinen oppimistekniikka ja että ammattitaito alalla on vahvistunut. Näin taataan toiminnan johdonmukaisuus ja edistetään sähköisestä oppimisesta saatavan lisäarvon hyödyntämistä.

1.3

ETSK on vahvasti sitä mieltä, että EU:ssa on lisättävä tietoisuutta tieto- ja viestintätekniikasta (TVT:stä) ja erityisesti siitä, miten kyseisellä tekniikalla voidaan tukea elinkeinoelämässä järjestettävää koulutusta ja elinikäistä oppimista esimerkiksi seuraavin tavoin:

tarjoamalla pääasiassa työpaikoilla koulutusta, joka on suunnattu tietyissä tilanteissa esiintyvien tunnettujen ongelmien ratkaisemiseen

soveltamalla menettelyjä ja lähestymistapoja, joissa tunnustetaan aiemmin — myös työssä ja kokemuksen tietä — opitut tiedot ja taidot ja rohkaistaan opiskelussa sekä yksilötason aktiivisuuteen että aktiiviseen yhteistyöhön.

1.4

ETSK kehottaa Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita muistamaan tietoyhteiskuntaan liittyviä kehitysohjelmia toteuttaessaan, että nämä prosessit eivät saa johtaa minkäänlaiseen syrjäytymiseen. Sähköisen infrastruktuurin käyttöä oppimisen välineenä eivät siis saa rajoittaa yhteiskunnalliset, taloudelliset eivätkä alueelliset esteet.

1.4.1

Komitea korostaa, että perusedellytys sille, että TVT:tä voidaan hyödyntää elinikäisessä oppimisessa etenkin unionin maaseutualueilla ja pienissä kaupungeissa on, että EU ja jäsenvaltioiden julkinen valta tukevat Internetin laajakaistayhteyksien (3) asentamista pääsyn tarjoamiseksi sähköisen oppimisenjärjestelmiin. Tilanne on erityisen vaikea uusien jäsenvaltioiden maaseutualueilla ja pienissä kaupungeissa, mikä vain korostaa sitä, että laajakaistayhteyksien käyttömahdollisuuksia eivät saa rajoittaa minkäänlaiset esteet.

1.4.2

ETSK kehottaa tässä yhteydessä komissiota ottamaan laajakaistayhteyksien käyttömahdollisuuden osaksi laajempaa strategiaa, jonka tavoitteena on varmistaa, että sähköisten yhteyksien käyttömahdollisuus katsotaan kuuluvaksi yleishyödyllisiin palveluihin.

1.5

Komitea katsoo, että sähköisen etäoppimisen ja -koulutuksen alalla tulee ottaa huomioon etenkin sukupolvien välisen kuilun vaara erityisesti sen vuoksi, että aikuisiän elinikäisen oppimisen alalla yhä suurempi osa toiminnasta tapahtuu tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäen.

1.6

ETSK haluaa lisäksi suunnata huomion siihen, että sähköisen oppimisen menetelmissä tulee ottaa huomioon myös sokeiden tarpeet. Sähköisessä oppimisessa käytettävien oppikirjojen laatijoiden tulisi ottaa lähtökohdaksi sokeita edustavien organisaatioiden laatimat säännöt, sillä alan tekniset ratkaisut tunnetaan hyvin.

1.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että sähköistä oppimista tulisi hyödyntää tehokkaana keinona parantaa yritysten kilpailukykyä ja lisätä niiden mahdollisuuksia taloudelliseen toimintaan. Tämä koskee erityisesti pk-yrityksiä, joilla on keskeinen rooli talouskasvun tuottamisessa ja työpaikkojen luomisessa.

1.8

Komitea uskoo, että laajentamalla alaa, jolla TVT-avusteista elinikäistä oppimista tarjotaan EU:ssa, voidaan paitsi parantaa huomattavasti yritysten kilpailukykyä myös kasvattaa yritysten työntekijöiden sosiaalista pääomaa, minkä puolestaan voidaan odottaa nostavan eurooppalaisten yritysten pääoman arvoa.

1.9

ETSK toteaa, että on kiireesti määritettävä kansalaisyhteiskunnan sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun uusi rooli tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen edistämisessä ja toteuttamisessa EU:n työmarkkinoilla. Euroopan yhteiskuntien valmistaminen TVT-avusteiseen elinikäiseen oppimiseen edistää eurooppalaisen osaamisalueen sekä osaamisyhteiskunnan (4) luomista.

1.10

Komitea panee merkille, että edistys TVT:n sulauttamisessa osaksi oppimista sekä sähköisen oppimisen ammatillisessa lujittamisessa on ollut odotettua vähäisempää. EU:n ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia kehotetaan sen vuoksi ryhtymään toimenpiteisiin, joiden avulla lisätään merkittävästi sähköistä oppimista hyödyntävien määrää. Tällainen kehitys voi parantaa huomattavasi teollisuuden kilpailukykyä ja tuottavuutta.

1.11

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä kiinnittämään erityishuomiota pk-yritysten tarpeisiin, verkostoihin ja niitä edustaviin organisaatioihin, jotta voidaan varmistaa, että pk-yritykset hyödyntävät maksimaalisesti tieto- ja viestintäteknologiaa koulutustarkoituksiin.

1.12

Komitea katsoo, että kattavien ohjelmien ja kannustimien avulla tulee tukea pysyvästi ja järjestelmällisesti opettajia, jotka opettavat nykyaikaista tekniikkaa ja metodologiaa (tietotekniikkaa).

1.13

ETSK korostaa, että Euroopan komission erityishuomiota vaatii myös kysymys tekijänoikeuksista tietotekniikan opetuksen alalla.

1.14

Ehdotustensa ja suositustensa lopuksi komitea esittää, että EU:ssa jo käytössä olevien käsitteiden, kuten e-Europe, e-learning (sähköinen oppiminen), e-skills (tietotekniset taidot) jne., mallin mukaisesti otetaan käyttöön käsite e-LL (e-lifelong learning eli sähköinen elinikäinen oppiminen), jolla korostetaan kyseisen oppimismuodon merkitystä sekä tarvetta kehittää ja laajentaa sitä osana e-Europe-toimintasuunnitelmaa ja sitä seuraavaa i2010-aloitetta.

2.   Johdanto ja lausunnon laatimisen perustelut

2.1

Lausunnon aiheena on TVT-avusteisen elinikäisen oppimisen panos kilpailukykyyn, teollisuuden muutoksiin ja sosiaalisen pääoman kehitykseen Euroopan unionissa.

2.2

Elinikäinen oppiminen on muodostumassa Lissabonin strategian täytäntöönpanon yhteydessä yhdeksi avainkäsitteistä niin EU:n koulutuspolitiikassa kuin vuosia 2007–2013 koskevissa unionin uusissa koulutusohjelmissa (5). Joustavilla ja avoimilla oppimis- ja koulutusmenetelmillä sekä tieto- ja viestintätekniikan menetelmillä on varmasti keskeinen rooli osaamiseen perustuvan talouden kehityksessä.

2.3

Uraauurtavan eEurope-ohjelman ja sähköisen oppimisen käyttöönottoa edistävien toimien tuloksena on jo syntynyt lupaavaa kehitystä. Niiden jälkeen tulee nyt pohtia, miten näitä saavutuksia voidaan hyödyntää teollisuuden muutoksissa ja miten voidaan kehittää niiden tarjoamia mahdollisuuksia sekä hahmotella tulevaisuudennäkymiä.

3.   Yleistä

3.1

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat tunnustaneet tietotekniikan merkityksen henkilöresurssien kehittämisessä (6). Ne ovat hyväksyneet monivuotisen ohjelman (vuosiksi 2004–2006) tieto- ja viestintätekniikan tehokkaaksi integroimiseksi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin Euroopassa. Ohjelman perustavoite on tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen korkealaatuisen elinikäisen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tarjoamiseksi.

3.2

Avoin ja joustava etäoppiminen yhdessä sähköisen oppimisen kanssa olivat hallitsevassa asemassa viime vuosikymmenellä, mutta nyt niitä tarkastellaan uudelleen laajemmassa yhteydessä. TVT-avusteinen oppiminen eli sähköinen oppiminen tekee elämästä, oppimisesta ja työnteosta joustavampaa, ja sitä pidetään yhtenä tärkeimmistä keinoista Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi. Epävirallisen (7) ja arkioppimisen (8) sekä työpaikalla tapahtuvan oppimisen merkitys kasvaa.

3.3

Vuonna 2004 annetussa ETSK:n lausunnossa ”Lissabonin strategian täytäntöönpanon tehostaminen” (9) korostetaan tarvetta selvittää osaamistalouden tarjoamia uusia mahdollisuuksia sekä tietotekniikan ja innovaatioprosessien entistä voimakkaamman laajenemisen merkitystä.

3.3.1

Lausunnossa kiinnitetään huomiota myös koulutusjärjestelmien puutteellisuuksiin sekä tarpeeseen sisällyttää sosiaalinen ulottuvuus niihin nykyistä paremmin.

3.4

Eräistä unionin viime vuosikymmenen aikana tekemistä aloitteista TVT-avusteisen oppimisen alalla on saatu poikkeuksellisen hyviä tuloksia, kun taas toisista on puuttunut johdonmukaisuus eivätkä ne ole tuottaneet tavoiteltua määrällistä eikä laadullista tulosta.

3.4.1

Sähköisen oppimisen varhaiset mallit olivat yksilökeskeisiä ja niissä keskityttiin ennalta määrätyn tiedon siirtämiseen. Niihin ei sisältynyt juuri minkäänlaista opinto-ohjausta tai arviointia, ja ne tuottivat hienoisen pettymyksen niille, jotka ensimmäisinä yrittivät mukautua kyseiseen oppimismuotoon.

3.4.2

Tekniikan nopea kehitys, talouspaineiden kasvu sekä julkisen vallan viime vuosina vaihtelevassa tahdissa toteuttamat poliittiset toimet, joiden oli tarkoitus tukea tieto- ja viestintätekniikan liittämistä yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, eivät ole edistäneet riittävästi ammattitaitojen kehittämistä.

3.5

Suunnitelman mukaan vuonna 2010 eri muotoiseen elinikäiseen oppimiseen osallistuu 12,5 prosenttia EU:n 25–64-vuotiaista, kun keskimääräinen luku nykyään on 10 prosenttia (10). Tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan vauhdittamalla TVT-avusteista yleissivistävää ja ammatillista koulutusta.

3.5.1

Komission ja EU:n jäsenvaltioiden koulutusohjelmat ovat sitäkin suuremman haasteen edessä, kun otetaan huomioon, että seuraavien viiden vuoden aikana vain 15 prosenttia uusista työpaikoista on suunnattu heikosti koulutetuille, kun taas 50 prosenttia niistä edellyttää työntekijöiltä korkeaa koulutusta (11).

3.6

Euroopan komission i2010-strategiaa koskevaan tiedonantoon (12) liittyvä EU:n uusi aloite (e-Inclusion) koskee tietoyhteiskuntaan osallistumista. Ilmauksella ”tietoyhteiskuntaan osallistaminen” viitataan sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoon yleensä että kyseisen tekniikan hyödyntämiseen osallistamiskeinona (13). Osallistamista koskevalla politiikalla pyritään poistamaan tieto- ja viestintätekniikan käytön esteet ja edistämään sen käyttöä syrjäytymisen torjumiseksi, talouden tuottavuuden parantamiseksi sekä työpaikkojen luomiseksi.

3.6.1

e-Inclusion-hankkeen tärkeä aspekti on sähköinen etäoppiminen (e-distance learning), jonka tavoitteena on vähentää tai ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä niissä ammattiryhmissä, joiden on muita vaikeampi saada perinteistä koulutusta asuinpaikkansa, sosiaalisen tilanteensa tai erityisten koulutustarpeidensa vuoksi.

3.6.2

Etäoppimisen etuja ovat riippumattomuus oppilaitoksen sijainnista, mahdollisuus sovittaa opintovauhti henkilökohtaisiin tarpeisiin, nykyaikaisen tietotekniikan hyödyntäminen, muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien mahdollisuus koulutukseen jne.

3.6.3

Äskettäin antamassaan lausunnossa (14) ETSK kehotti hallitusten ja yrityssektoreiden edustajia laatimaan ja tukemaan TVT-opetusta ja -koulutusta edistäviä toimia niiden yhteiskuntaryhmien keskuudessa, jotka ovat vaarassa syrjäytyä tietoyhteiskunnasta (15).

3.6.4

e-Inclusion-ohjelman toteuttaminen liittyy myös tavoitteeseen edistää niin kutsuttua digitaalista lukutaitoa (16), josta on tullut nykyaikaisen osaamisyhteiskunnan symboli. Digitaalisen lukutaidon mahdollisimman pikainen tunnustaminen yhdeksi elinikäisen oppimisen avaintaidoista mm. ETSK:n äskettäisen lausunnon (17) tapaan ei vaikuta pelkästään tarpeelliselta vaan myös kiistämättömältä vaatimukselta.

3.7

e-Skills-taitojen edistäminen (18) vaikuttaa merkittävästi moniin teollisuuden muutoksiin liittyviin näkökohtiin. Termi e-skills (tietotekniset taidot) kattaa tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset, käyttäjät ja sähköisen kaupankäynnin. Komissio ehdotti äskettäin osana laajaa e-Skills-taitojen edistämistä joukkoa toimenpiteitä, joista useat koskivat teollisuutta, tietoteknisten taitojen tukemista työmarkkinoilla sekä uusien tietotekniikkataitojen (19) kehittämistä ja edistämistä.

3.7.1

Sidosryhmien välinen kumppanuus on avainasemassa sekä tietoteknisiin taitoihin liittyvissä toimissa että toimissa, jotka liittyvät TVT-avusteista elinikäistä oppimista koskeviin kysymyksiin. Kyseisiä sidosryhmiä ovat seuraavat:

ammattijärjestöt

ammattitaitoisesta työvoimasta riippuvaisten (tieto- ja viestintätekniikkaa käyttävien) yritysten edustajat

uusien tekniikoiden käyttöönotosta vastaavien eri toimialojen edustajat, jotka ovat muita paremmin selvillä siitä, minkälaista pätevyyttä tarvitaan

TVT-teollisuuden edustajat

TVT-alan tutkijat ja kehittäjät

tietotekniikkataitojen määrällisten ja laadullisten näkökohtien tutkijat

koulutus-, tutkimus-, yritys-, innovaatio- ja tietoyhteiskunta-alan päätöksentekijät

ennusteita tekevät asiantuntijat, joilla on laaja näkemys yhteiskunnan muutoksista sekä yhteiskunnan ja teknologian välisestä vuorovaikutuksesta.

3.8

Internetin laajakaistayhteyksien yleistäminen on keskeisen tärkeää i2010-strategian ja tietoyhteiskuntaan osallistamista koskevien hankkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Se ei voi rajoittua vain suuriin kaupunkeihin, vaan Internetin käytön täytyy olla mahdollista myös heikommin kehittyneillä alueilla (20).

3.8.1

On syytä huomata, että EU:n 15 ”vanhan” jäsenvaltion kaupunkialueilla noin 90 prosentilla yrityksistä ja kotitalouksista on mahdollisuus käyttää laajakaistayhteyttä, mutta maaseutualueilla vain 60 prosentilla. Uusissa jäsenvaltioissa erot ovat huomattavasti suuremmat.

3.8.2

Laajakaistayhteydet ovat elintärkeitä paitsi yritysten kilpailukyvyn edistämisen ja kunkin alueen talouskasvun kannalta myös koulutuksen alalla, erityisesti niissä oppilaitoksissa, joissa hyödynnetään sähköistä oppimista koulutusohjelmien toteuttamisessa.

3.9

Poliittinen keskustelu aiheesta olisi tällä hetkellä erittäin suotavaa, mikäli halutaan edistää elinikäistä sähköistä oppimista ja siis tehostaa kyseistä koulutusmuotoa. EU:lla on parhaat edellytykset antaa politiikalle tällä alalla uusi suunta.

3.9.1

Nykyisissä politiikoissa etusijalle asetetaan tosiasiassa TVT:n soveltaminen viralliseen koulutusjärjestelmään kuuluvissa laitoksissa, eritoten kouluissa ja yliopistoissa. TVT:n käytön edistämiseen aikuisiän elinikäisessä sekä epävirallisessa tai arkioppimisessa kiinnitetään paljon vähemmän huomiota ja suunnataan paljon vähemmän varoja.

4.   Erityistä

Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos Euroopan kilpailukykyyn ja tuottavuuteen

4.1

Komission vuonna 2002 julkaiseman tiedonannon (21) ja ETSK:n aiheesta ”Ammatillinen koulutus ja tuottavuus” antaman lausunnon linjan mukaisesti tuottavuuden voidaan sanoa olevan avainasemassa parannettaessa yritysten ja Euroopan maiden talouksien kilpailukykyä ja tavoiteltaessa talouskasvua. Tuottavuuden tehostaminen riippuu pitkälti tieto- ja viestintätekniikan käytön edistymisestä yrityksissä sekä työvoiman kyvystä sopeutua nykyaikaisen elinkeinoelämän tarpeisiin.

4.1.1

Huolimatta siitä, että kovasti mainostettu elektroninen teknologia ei vastannut odotuksia kehityksen alkuvaiheessa, yhteiskunnan ja talouden ”sähköisillä” aloilla on itse asiassa tapahtunut ennennäkemätöntä kehitystä ja niillä on edelleen huomattavia mahdollisuuksia.

4.1.2

Euroopan komissio tunnustaa perustellusti ja asettaa oikeaan arvoonsa nykyaikaisen tieto- ja viestintätekniikan merkityksen kilpailukyvyn ja innovaatioiden sekä osaamistalouteen osallistumisen edistämisessä erityisesti pk-yrityksissä.

4.2

Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamisen tulee tapahtua tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävien ohjelmien ja ammattikoulutuksen avulla. Yhtenäisten ja joustavien koulutusjärjestelmien luominen työnhakijoille, työelämään valmistautuville sekä teollisuuden työntekijöille nopeuttaa osaamisen lisäämistä ja mahdollistaa tuotantoyritysten merkittävien teknologisten muutosten ja innovaatioiden toteuttamisen, mikä parantaa niiden kilpailukykyä.

4.2.1

Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen tarjoaminen yrityksissä ja niihin liittyvillä aloilla parantanee yritysten kilpailukykyä ja työntekijöiden sosiaalista pääomaa ja nostaa siten eurooppalaisten yritysten pääoman arvoa.

4.3

Sähköisen oppimisen käyttöönotossa ja hyödyntämisessä tapahtui läpimurto vuonna 1994, jolloin elinkeinoelämä — pääasiassa suuryritykset — alkoivat hyödyntää kyseistä menetelmää laajamittaisesti yrityksen sisäisessä koulutuksessa ja henkilöresurssien kehittämisessä. Tämä oli merkki kypsyydestä ja siitä, että sähköinen oppiminen oli menetelmänä osoittanut pystyvänsä tarjoamaan vakaita ja kestäviä ratkaisuja ja ylittäneensä alkuvaiheen, jolle oli luonteenomaista hyvin yksinkertainen edistämis- ja markkinointiviestintä. Samanaikaisesti pk-yritykset ovat monestakin syystä joutuneet käytännössä sähköisen oppimisen käyttäjäryhmänä muita heikompaan asemaan. Kyseisen koulutusmenetelmän — ja usein myös tieto- ja viestintätekniikan — käyttö on pk-yrityksissä vähäistä, ja useimmat pk-yritysten työntekijät ovat vaarassa jäädä täydennyskoulutuksen alalla tarjoutuvien mahdollisuuksien ulkopuolelle. Sähköisen oppimisen aiempaa aktiivisempi omaksuminen voisi edistää huomattavalla tavalla pk-yritysten kilpailukykyä ja auttaa niitä tehostamaan toimintaansa. Sekä EU:n että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tulisi lisätä tietoisuutta asiasta ja ryhtyä toimenpiteisiin, joilla edistetään tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä pk-yritysten koulutustoiminnassa.

Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos sosiaalisen pääoman kehitykseen

4.4

Sosiaalinen pääoma kattaa kyvyt, tiedot, kulttuurin, taidot, yksilön luovuuden sekä ihmisten ja organisaatioiden väliset suhteet. Näiden resurssien merkitystä talouskasvulle ja siihen liittyville teollisuuden muutoksille tulisi arvioida tutkimalla niiden kehittämisen, edistämisen ja käytön sekä niiden tuottaman lisäarvon suhdetta.

4.4.1

Korkealla sosiaalisen pääoman tasolla on suora vaikutus kykyyn kehittää luovaa, innovatiivista, muutoksille avointa ja pitkäaikaisten taloudellisten ja sosiaalisten siteiden luomiseen kykenevää osaamisyhteiskuntaa. Investoinnit tutkimukseen sekä yleissivistävään ja ammattikoulutukseen muodostavat yhden tällaisen yhteiskunnan kulmakivistä.

4.4.2

Asiaankuuluvien sidosryhmien (katso kohta 3.7.1) kyky kumppanuusyhteistyöhön kaikessa TVT-avusteisen koulutuksen ja erityisesti elinikäisen oppimisen alaan liittyvässä toiminnassa edesauttaa sosiaalisen pääoman kasvattamista.

Tietotekniikka-avusteisen elinikäisen oppimisen panos teollisuuden muutoksiin ja etenkin työntekijöiden ammattitaitoon tehtäviin investointeihin, henkilöresurssien kehitykseen ja työttömyyden torjumiseen

4.5

Tieto- ja viestintätekniikka-avusteisen etäoppimisen ansiosta osaamista, jonka merkitys on keskeinen erityisesti teollisuudessa, sillä se on tärkeä osa henkilöpääomaa, on mahdollista siirtää järjestelmällisesti ja entistä nopeammin ja edullisemmin, ja se helpottaa myös tiedonsiirtoa tutkimuslaitoksilta teollisuudelle.

4.5.1

Jatkuvasti ammattipätevyyttään parantavat hyvin koulutetut työntekijät ovat tärkeä tietyn yrityksen arvoa määrittävä tekijä. Heidän ansiostaan on mahdollista muuttaa tuotantoteknologiaa ja -profiilia sekä sopeutua työmarkkinoiden vaatimuksiin.

4.6

Euroopan komissio on korostanut (22), että teknologian nopean kehityksen ja talouden muuttuvien olosuhteiden johdosta tarvitaan pitkäaikaisia investointeja henkilöresurssien kehitykseen, johon osallistuvat sekä yksityishenkilöt että yritykset, työmarkkinaosapuolet ja viranomaiset. Valitettavasti EU:n jäsenvaltioiden julkisissa koulutusmenoissa ei ole nähtävissä selvää kasvusuuntausta. Kyseiset menot ovat keskimäärin viisi prosenttia BKT:sta, ja lisäksi yksittäisten valtioiden välillä on huomattavia, jopa dramaattisia eroja.

4.7

Henkilöresursseihin panostamisella on välitön vaikutus tuottavuuden kasvuun, ja se on myös houkutteleva investointimuoto mikrotalouden ja yhteiskunnan tasolla. Tutkimukset (23) osoittavat, että joka vuosi opinnot kasvattavat taloutta suoranaisesti noin 5 prosenttia lyhyellä aikavälillä ja noin 2,5 prosenttia pitkällä aikavälillä. Nämä seikat vahvistetaan myös Eurooppa-neuvoston päätelmissä (24), joissa korostetaan, että koulutukseen panostaminen tuottaa huomattavaa hyötyä, joka on selvästi suurempi kuin siihen liittyvät kustannukset.

4.8

Tekniikan nopean kehityksen tuloksena syntyy nykyaikaisia tuotantovälineitä. Niissä on usein sellaista tietoteknistä laitteistoa, jota pystyy käyttämään ainoastaan tieto- ja viestintätekniikkaa tuntevaa henkilöstö. Tällaisten työntekijöiden nopea palvelukseen saaminen ei ole aina mahdollista, mutta tieto- ja viestintätekniikan laajamittainen hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa ja etenkin elinikäisessä oppimisessa helpottaa epäilemättä sopivan henkilöstön löytämistä työmarkkinoilta.

4.9

Edellä mainituista syistä ja ottaen huomioon elinkeinoelämän nykyiset muutokset olisi hyödyllistä ryhtyä aktiivisiin toimiin, jotta tieto- ja viestintätekniikkaa alettaisiin viipymättä soveltaa elinikäisessä oppimisessa. Tällaisen toiminnan avulla eurooppalaisten tuotantoyritysten sekä koulutukseen osallistuvien työttömien tulisi voida nopeuttaa uusien tietojen ja taitojen hankkimista. Etenkin työttömille tulisi taata mahdollisuus osallistua valtiovallan kustantamaan TVT-koulutukseen (25).

4.9.1

Työttömillä ei ole juurikaan motivaatiota itsenäiseen opiskeluun, sillä heillä on siitä huolimatta liian harvoin mahdollisuus soveltaa hankkimiaan taitoja. Motivaatiota kasvattaa parhaiten todellinen mahdollisuus saada uusi työpaikka tietyn, mieluiten työpaikkaa tarjoavan yrityksen järjestämän, koulutuksen tai uudelleenkoulutuksen ansiosta

4.9.2

Näin voitaisiin luoda suotuisat olosuhteet TVT-avusteiselle elinikäiselle oppimiselle, mutta alueilla, joilla tämä olisi kaikkein tarkoituksenmukaisinta (sellaisilla maaseutualueilla, joilla sijaitsee konkurssiin päätyneitä tuotantoyrityksiä — tilanne, joka on yleistymässä uusissa jäsenvaltioissa), ei ole asianmukaista infrastruktuuria.

4.9.3

Kyseisten alueiden infrastruktuurin rakentamiseen tarvitaan julkisen vallan ja EU:n tukea, sillä tietotekniikkayritykset ovat haluttomia vastaamaan köyhien alueiden (pienkaupungit ja maaseutualueet) Internet-yhteyksien aiheuttamista kustannuksista.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  e-Learning — uuden multimediatekniikan ja Internetin käyttö koulutuksen laadun kehittämiseen parantamalla tiedon ja palvelujen saavutettavuutta, sekä yhteistyötä ja vuorovaikutusta pitkien etäisyyksien takaa.

(2)  Lifelong learning (LL) eli elinikäinen oppiminen — Ilmausta käytetään osoittamaan, että uuden tiedon oppimista pidetään nykyään jatkuvana prosessina, joka ei pääty koulun tai yliopisto-opintojen ollessa ohi vaan jatkuu keskeytymättä koko työelämän ajan ja jopa eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Elinikäinen oppiminen ulottuu kattamaan elämän kaikki vaiheet ja kaikki yhteiskuntaryhmät pitkälti sähköisen oppimisen tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta (lähde: www.elearningeuropa.info).

(3)  Laajakaistayhteys Internetiin — suuren siirtokapasiteetin tietoliikennelinja, joka takaa helpon ja nopean yhteyden e-learning- ja muihin tietojärjestelmiin (source: www.elearningeuropa.info).

(4)  Osaamisyhteiskunta — yhteiskunta, jonka prosessit ja käytännöt perustuvat tiedon tuottamiseen, jakamiseen ja hyödyntämiseen, tavoitteena taitojen jatkuva kehittäminen ja täysipainoinen osallistumien perhe-, työ- ja yhteiskuntaelämään, KOM(2001) 678 lopullinen.

(5)  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi integroidun toimintaohjelman perustamisesta elinikäisen oppimisen alalla, KOM(2004) 474 lopullinen, 14.7.2004.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 2318/2003/EY, tehty 5 päivänä joulukuuta 2003, monivuotisesta ohjelmasta (2004–2006) tieto- ja viestintätekniikan tehokkaaksi integroimiseksi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin Euroopassa (eLearning-ohjelma).

(7)  Non-formal learning eli epävirallinen oppiminen tapahtuu yleissivistävää ja ammatillista koulutusta tarjoavien yleisten järjestelmien rinnalla eikä siitä saa yleensä virallista todistusta. Epävirallista koulutusta voidaan tarjota työpaikalla sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja ryhmien (kuten nuoriso-organisaatioiden, ammattijärjestöjen ja poliittisten puolueiden) toiminnan yhteydessä. Sitä voidaan myös tarjota virallisen järjestelmän täydentämiseksi perustettujen organisaatioiden ja palvelujen välityksellä.Euroopan komissio, SEC(2000) 1832.

(8)  Informal learning eli arkioppiminen on oppimista, jota tapahtuu päivittäisissä työhön, perheeseen tai vapaa-aikaan liittyvissä tilanteissa. Arkioppiminen ei ole järjestelmällistä eikä virallista (oppimistavoitteiden, oppimiseen käytetyn ajan tai resurssien osalta). Arkioppiminen on usein tahatonta eikä siitä yleensä saa todistusta.

Euroopan komissio, SEC(2000) 1832.

(9)  ”Lissabonin strategian täytäntöönpanon tehostaminen”.

(10)  Koulutusta nykyaikaistamalla edistetään merkittävästi vaurautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, KOM(2005) 549 lopullinen, 30.11.2005.

(11)  Koulutus-, nuoriso- ja kulttuurineuvoston päätelmät 21.2.2005.

(12)  KOM(2005) 229 lopullinen.

(13)  Ministerikokous aiheesta ”ICT for an inclusive society”, Riika, 11.6.2006.

(14)  ”Esteetön tietoyhteiskunta”.

(15)  e-exclusion — sähköisestä viestinnästä ulkopuolelle jääminen.

(16)  Digitaalinen lukutaito kuuluu niihin perustaitoihin, joita tarvitaan aktiivisessa osallistumisessa tietoyhteiskuntaan ja uuteen mediakulttuuriin. Se tarkoittaa pääasiassa jokapäiväisessä elämässä yhä enemmän tarvittavien, uuteen teknologiaan liittyvien kykyjen ja taitojen hankkimista. E-Learning-ohjelma, 5. joulukuuta 2003.

(17)  Lausunto ”Elinikäisen oppimisen avaintaidot”, toukokuu 2006.

(18)  Selvitys — RAND Europe, The Supply and Demand of E-skills in Europe, syyskuu 2005.

(19)  E-competencies (tietotekniikkataidot) — tieto- ja viestintätekniikan (TVT) alan taidot ja TVT:n käyttöön liittyvät asenteet, jotka mahdollistavat ammattitehtävien suorittamisen tarkoituksenmukaisella tasolla.

(20)  Euroopan komission tiedonanto laajakaistayhteyksien käyttömahdollisuuksien laajentamisesta, 21.3.2006.

(21)  KOM(2002) 262 lopullinen.

(22)  Komission tiedonanto aiheesta ”Tehokas investoiminen koulutukseen tärkeää Euroopalle” KOM(2002) 779, 10.1.2003, 5269/2003.

(23)  De la Fuente & Ciccone: Human capital in a global and knowledge-based economy, Final report for DG Employment and social affairs, Euroopan komissio, 2002.

(24)  23.–24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät (asiakirja 7775/06).

(25)  ”i2010 — kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta”.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/26


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Palvelut ja tuotantoteollisuus Euroopassa: alojen vuorovaikutus ja vaikutukset työllisyyteen, kilpailukykyyn ja tuottavuuteen

(2006/C 318/04)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon Palvelut ja tuotantoteollisuus Euroopassa: alojen vuorovaikutus ja vaikutukset työllisyyteen, kilpailukykyyn ja tuottavuuteen.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 31. elokuuta 2006. Esittelijä oli Edwin Calleja ja apulaisesittelijä Gerhard Rohde.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 183 ääntä puolesta ja 3 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

Päätelmät ja suositukset

Lausunnossa kannatetaan seuraavaa:

Yleishuomiot

On tunnustettava yrityspalvelujen merkitys Euroopan tuotantoteollisuuden ja palvelualan kasvu-, kilpailukyky- ja työllisyysasteelle. Kilpailukykyisten yrityspalvelujen käyttöä tulisi edistää unionin tasolla yhtenäisin poliittisin toimin. Liiketoimintaan liittyvien palvelujen eurooppalaisen foorumin (European Forum on Business-Related Services) vuonna 2005 laatima luonnos toimintasuunnitelmaksi tarjoaa hyvän perustan lisäkeskusteluille.

Politiikan tavoitteet ja seuranta

Kehitettäessä julkista ja yksityistä tuotantoteollisuutta ja palvelualaa olisi yrityspalvelujen myönteistä roolia tuettava erilaisin keinoin. ETSK suosittelee voimakkaasti seuraavia EU:n tason toimia:

suorat ja täydentävät toimet yrityspalvelujen sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi ja etenkin alan moitteetonta toimintaa haittaavien esteiden poistamiseksi (markkinoiden integraatiota, työntekijöiden liikkuvuutta ja talouskasvua haittaavat esteet)

yrityspalvelujen pikainen tunnustaminen teollisuuspolitiikan kiinteäksi osaksi; Euroopan komission tulisi panna tämä merkille ja integroida yrityspalvelut unionin teollisuuspolitiikkaan

Euroopan yrityspalvelujen seurantakeskuksen (European Business Services Observatory) perustaminen; seurantakeskuksen tehtävänä olisi kerätä tietoa, kannustaa tutkimusta ja keskustelua sekä esittää toimintasuosituksia ja seurata niiden toteuttamista

työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistaminen, jotta seurataan ja arvioidaan niitä työolojen ja työllistämismahdollisuuksien muutoksia, jotka johtuvat uuden yrityspalvelualan perustana olevista rakenteellisista muutoksista.

Yleisesti ottaen markkinoilla on toteutettava muitakin toimia, joita viranomaisten on kannustettava. Tällaisia toimia ovat

yrityspalvelujen edistäminen keinona parantaa yritysten ja teollisuuden suorituskykyä sekä saavuttaa maailmanmarkkinoilla kilpailuetuja alhaisen kustannustason maihin ja muihin kilpaileviin maihin nähden

pk-yritysten kannustaminen käyttämään yrityspalveluja yhä enemmän ja tehokkaammin

työllisyyden edistäminen ja työolojen kohentaminen yrityspalvelujen alalla keinona parantaa tuottavuutta, palvelujen laatua ja elintasoa

kohdennetut koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmat rakennemuutoksesta kärsivien työntekijöiden mukautumiskyvyn vahvistamiseksi ja työllistyvyyden parantamiseksi.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta, innovointi ja palvelujen suorittaminen sähköisesti

Jäsenvaltio- ja unionitason julkisrahoitteisissa T&K-ohjelmissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota toimiin ja hankkeisiin, joiden avulla pyritään edistämään innovatiivisten yrityspalvelujen tuotantoa ja käyttöä.

Huomiota tulisi kiinnittää sellaisiin osaamiskeskeisiä palveluja koskeviin erityishankkeisiin tuotantoteollisuudessa, jotka saavat aikaan innovointia ja korkeaa tuottavuutta sekä tarjoavat kasvumahdollisuuksia (kuten tieto- ja viestintätekniikka sekä T&K-palvelut).

Yrityspalvelut ovat innovoinnin lähde osaamiseen perustuvassa taloudessa. Tutkimustoimintaa tulisi kannustaa ”palvelutieteen” ja etenkin liiketoimintaprosesseissa sovellettavan metodologisen taitotiedon kehittämiseksi.

Teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa ja muita suojamekanismeja tulisi vahvistaa hyväksymällä käsiteltävänä oleva patenttilainsäädäntö, jotta yrityksiä kannustettaisiin investoimaan nykyistä enemmän tutkimukseen ja kehittämiseen sekä innovointiin.

Tieto- ja viestintätekniikan rooli palvelujen innovoinnissa on tunnustettava, ja sitä on edistettävä erilaisin tavoittein, kuten palvelujen suorittamisen varmistaminen etenkin pk-yrityksissä nopean laajakaista-Internet-yhteyden avulla koko Euroopassa. Samalla tulisi pyrkiä ratkaisemaan sähköiseen kaupankäyntiin liittyviä turvallisuus- ja yksityisyyskysymyksiä. Euroopan komission i2010-aloitteella on tässä yhteydessä merkittävä rooli.

Yritysten tukipalvelut ja standardit

Tukipalveluala on uusi ala, jota voidaan hyödyntää parannettaessa yrityspalvelujen laatua entistä paremman ja järjestelmällisemmän suunnittelun keinoin. Kyseistä innovatiivista lähestymistapaa tulisi kehittää tutkimuksen ja koulutuksen erityisalana korkeakouluissa, kaupallisen alan oppilaitoksissa ja muissa koulutusorganisaatioissa.

Standardit saattavat olla hyödyllisiä edistettäessä palvelujen laatua sekä EU:n markkinoiden integrointia. Tätä varten yleisesti palvelujen ja erityisesti yrityspalvelujen vapaaehtoista standardointia tulisi kannustaa.

Osaamisen lisääminen ja Euroopan yrityspalvelualan työllisyys

On löydettävä ratkaisuja, joiden avulla vahvistetaan henkilöresursseja EU:ssa ja käännetään EU:n tutkimustoiminnasta ulkomaille suuntautuvan aivoviennin lisääntymissuuntaus.

On otettava käyttöön uusia kannustimia, joiden avulla rohkaistaan yksityissektoria lisäämään osuuttaan T&K-toiminnasta Lissabonin strategian mukaisesti.

On parannettava yrityspalveluja sekä teollisuusyritysten tarjoamia palveluja koskevan tiedon saatavuutta.

On lisättävä yrityspalvelumarkkinoiden avoimuutta.

On hankittava nykyistä enemmän resursseja perus- ja ammattikoulutuksen, verkko-opetuksen sekä kielitaidon parantamiseksi, jotta voidaan kehittää rajatylittäviä yrityspalveluja.

Perustelut

1.   Johdanto

1.1

Lausunnossa tarkastellaan yrityspalvelujen vaikutusta Euroopan tuotantoteollisuuden työllisyystilanteeseen, kilpailukykyyn ja tuottavuuteen sekä sitä, miten yrityspalvelualaa voidaan kehittää edelleen Lissabonin ohjelman mukaisesti. Huomiota kiinnitetään yritysten tukipalveluina tunnetun uuden alan kehittymiseen sekä yrityspalvelujen ulkoistamisen (outsourcing) vaikutuksiin.

1.2

Huolta aiheuttavat Euroopan talouden näkymät sekä se, miten Euroopan talous kestää matalan kustannustason maiden kovan kilpailun. Euroopan tuotantoteollisuudessa ja palvelualalla on menetetty monia työpaikkoja maihin, joissa kustannustaso ja ammattitaitoinen työvoima tarjoavat suhteellisen edun (esimerkiksi Kiinaan tuotantoteollisuuden ja Intiaan yrityspalvelujen osalta). Tällaisesta kehityksestä huolimatta Euroopan tuotantoteollisuudella on edelleen merkittävä rooli Euroopan taloudessa. Vuotta 2004 koskevien tuoreimpien saatavilla olevien tilastojen mukaan EU on suurin kauppatavaran viejä, ja sen viennin arvo on 1 200 miljardia dollaria (1).

1.3

Vaikka tuotantoteollisuuden katsotaan pysyneen teknologisen muutoksen ja innovoinnin tärkeimpänä lähteenä EU:ssa, on myös pantu merkille, ettei se ole viimeisten kymmenen vuoden aikana kyennyt kasvattamaan toimintaansa huipputeknologian alalla eikä korkeampaa lisäarvoa tuottavilla aloilla. Yrityspalveluihin liittyvä kasvu tarjoaa etenkin osaamiskeskeisten palvelujen käytön ansiosta lisäkanavan uusien teknologioiden kehittämiselle, uusille työllistämismahdollisuuksille sekä uusien kilpailuetujen hankkimiselle. Yrityspalvelut ovat myös muun kuin teknologisen (esimerkiksi organisatorisen) innovoinnin lähde. Tällainen innovointi parantaa yritysten henkistä pääomaa ja työntekijöiden taitotietoa.

1.4

Erittäin kehittyneiden talouksien kulutuksen muuttuminen yhä palvelukeskeisemmäksi ei merkitse teollisuuden vähenemistä, kuten toisinaan oletetaan. Kyseisten muutosten voidaan katsoa heijastavan tilastollisesti työnjaon syventymistä kehittyneissä talouksissa sekä aiemmin integroitujen vertikaalisten arvoketjujen purkautumista. Erikoistuneet palveluntarjoajat tarjoavat nyt palveluja, jotka olivat aikaisemmin teollisuusyritysten sisäisiä toimintoja. On kehittynyt uusia palveluyrityksiä, jotka tukevat Euroopan teollisuuden pyrkimyksiä tehostaa toimintaansa ja ottaa käyttöön uutta teknologiaa, josta syntyy uusia, korkeamman lisäarvon tuotteita.

1.5

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että on kehittymässä talouden tyyppi, jossa palvelut ja tuotantoteollisuus ovat integroituneet ja täydentävät toisiaan. Palveluja kysytään siellä, missä on vahvaa teollisuustoimintaa, ja palvelujen kysyntä kehittyy teollisuustoiminnan seurauksena. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja (2).

1.6

Lausunnossa ei kannateta palvelujen erityistä edistämistä tuotantoteollisuuden kustannuksella, vaan siinä korostetaan tuotantoteollisuuden ja palvelualan keskinäistä riippuvuutta (3) sekä yrityspalvelujen myönteisiä kehitys- ja laajentumismahdollisuuksia. ETSK painottaa yrityspalvelujen myönteistä panosta Euroopan tuotantoteollisuuden tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseen. Samalla yrityspalveluala parantaa omaa tuottavuuttaan innovoinnilla sekä ottamalla nopeasti käyttöön uutta teknologiaa, houkuttelemalla yhä enemmän ammattitaitoisia työntekijöitä ja parantamalla työoloja (4).

1.7

Palvelujen ulkoistaminen erikoistuneille palveluntarjoajille, jotka voivat hyödyntää mittakaavaetuja ja jatkuvaa innovointiprosessia, vaikuttaa myönteisesti kustannuksiin ja tuottavuuteen. Pk-yritykset eivät kuitenkaan vaikuta vielä hyödyntävän riittävästi tietoa tai innovatiivisia yrityspalveluja. Myös työntekijöiden kykyä siirtyä tuotantoteollisuudesta yrityspalvelualalle on helpotettava asianmukaisin uudelleenkoulutusohjelmin.

1.8

Kotimaiset palveluntarjoajat tuottavat nykyisin suurimman osan yrityspalveluista. Ei kuitenkaan ole takeita siitä, että näin on myös tulevaisuudessa. Kustannusten ja mahdollisuuksien mukaan osa yrityspalveluista voidaan ulkoistaa laajemmalle Eurooppaan, eli uusiin jäsenvaltioihin ja ehdokasmaihin, tai jopa koko maailmaan (ulkoistaminen lähialueille ja Euroopan ulkopuolelle). Tuoreimpien tietojen mukaan palvelujen kauppatase oli 42,8 miljardia euroa ylijäämäinen 25 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2004 (kasvua 5,8 miljardia euroa vuodesta 2003) (5).

1.9

Yritysten rakenteita ja prosesseja on arvioitava jatkuvasti ja syvällisesti, jotta voidaan tunnistaa toiminnot, jotka voidaan ostaa erikoistuneilta yrityspalvelujen tarjoajilta tai yritysverkoilta (yhteiset palvelut). Ne voivat huolehtia kyseisistä toiminnoista tehokkaammin, sillä ne voivat toimia suuremmassa mittakaavassa ja keskittää erityisosaamistaan. Tämä saattaa vaikuttaa tuotantoteollisuuden työllisyystilanteeseen, mutta toisinaan myös auttaa kompensoimaan ulkomaille suuntautuvan ulkoistamisen mahdollisia haittavaikutuksia, säilyttämään tuotantoteollisuus Euroopassa sekä lisäämään työvoiman kysyntää yrityspalveluissa. Ammattitaitoa vaativien työpaikkojen lisääminen yrityspalvelujen alalla luo uusia kilpailuetuja.

2.   Euroopan teollisuuden haasteet: haaste yrityspalveluille

2.1

Kaikilla Euroopan talouden aloilla havaitaan maailmanlaajuistumisen vaikutukset sekä tarve mukautua uusiin olosuhteisiin. Teollisuuspolitiikalla voi tässä yhteydessä olla myönteinen rooli. Euroopan komissio toteaa tiedonannossaan ”Rakennemuutosten myötäily: laajentuneen Euroopan teollisuuspolitiikka” (6), että se aikoo kehittää teollisuuden muutoksia asianmukaisesti tukevaa teollisuuspolitiikkaa.

Euroopan teollisuuden on selviydyttävä rakennemuutosprosessista, joka on kaiken kaikkiaan hyödyllinen ja jota tulisi kannustaa osaamisen kehittämistä ja hyödyntämistä helpottavan politiikan avulla.

Talouden kansainvälistyminen tarjoaa mahdollisuuksia Euroopan teollisuudelle edellyttäen, että teollisuuspolitiikalla tuetaan tarvittavaa kehitystä ja että aktiivisella työmarkkina- ja sosiaalipolitiikalla ehkäistään työntekijöihin kohdistuvat haittavaikutukset.

EU:n laajentuminen sekä suurensi sisämarkkinoita että tarjosi tilaisuuden järjestää arvoketjut uudelleen koko maanosassa, jotta uusien jäsenvaltioiden kilpailuetuja voitaisiin hyödyntää parhaiten.

Siirtyminen osaamistalouteen on ratkaisevaa, ja sääntelyn onkin oltava tietyssä määrin varovaista, jotta uusien jäsenvaltioiden teollisuuden kilpailukykyä ei rasitettaisi kohtuuttomasti.

ETSK kehottaa pyrkimään entistä nopeammin konkreettisiin tuloksiin EU:n teollisuuspolitiikassa sekä sisällyttämään yrityspalvelut teollisuuspolitiikkaan.

2.2

Euroopan komissio on äskettäin julkaissut tiedonannon ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: EU:n valmistusteollisuutta vahvistavat toimintapuitteet — Yhtenäisempi lähestymistapa teollisuuspolitiikkaan” (7). Komissio tunnistaa kyseisessä teollisuuspoliittisessa kehyksessä seitsemän keskeistä alojen välistä aloitetta:

teollis- ja tekijänoikeuksia sekä väärentämistä koskeva aloite

kilpailukykyä sekä energia- ja ympäristöasioita käsittelevä korkean tason ryhmä

markkinoille pääsyyn ja kilpailukykyyn liittyvät ulkoiset näkökohdat

uusi lainsäädännön yksinkertaistamisohjelma

sektorikohtaisen osaamisen parantaminen määrittelemällä nykyiset sektorikohtaiset ammattitaitovaatimukset ja osaamisvajeet

tuotantoteollisuuden rakennemuutoksen hallinta

integroitu eurooppalainen lähestymistapa teolliseen tutkimukseen ja innovointiin.

Tiedonannon vakava puute on se, että siinä laiminlyödään palvelut yleensä ja yrityspalvelut erityisesti. ETSK kehottaa nivomaan yrityspalvelut täysin teollisuuspolitiikkaan ja suosittelee Euroopan komissiolle, että se laajentaa tulevien teollisuuspoliittisten strategioiden soveltamisalaa nivomalla mukaan yrityspalvelut. Tehokkaassa teollisuuspolitiikassa on myös otettava huomioon teollisuuden muutosten sosiaaliset ja työllisyysvaikutukset. Näin ollen on korostettava entistä enemmän elinikäistä oppimista sekä tuettava työntekijöiden liikkuvuuden helpottamista.

2.3

Tieto- ja viestintätekniikkaa on Euroopassa hyödynnettävä entistä laajemmin ja perinpohjaisemmin. Tieto- ja viestintätekniikan vahvistaminen ja integroiminen on yhtä tärkeää sekä teollisuuden että yrityspalvelujen alalla. Tietotekniikan hyödyntämisessä Eurooppa on jäljessä tärkeimmistä kilpailijoistaan. Vuonna 2004 Länsi-Euroopassa käytettiin tietotekniikkaan 732 euroa henkeä kohden, kun taas Yhdysvalloissa siihen käytettiin 1 161 euroa ja Japanissa 1 012 euroa henkeä kohden. Länsi-Euroopassa käytettiin tietotekniikkaan 3,08 prosenttia, Yhdysvalloissa 4,55 prosenttia ja Japanissa 3,59 prosenttia BKT:sta (8). Euroopan komission tieto- ja viestintätekniikan kilpailukykyä käsittelevällä työryhmällä on tässä yhteydessä merkittävä rooli.

2.4

Euroopan teollisuusyritysten alhaisen tuottavuuden katsotaan usein johtuvan siitä, etteivät ne — etenkään pk-yritykset — hyödynnä riittävästi teknologian eivätkä tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Ongelma ei näytä johtuvan laitteistojen hinnoista vaan siitä, ettei pk-yrityksissä ole riittävästi tieto- ja viestintätekniikan käyttötaitoa eikä asiantuntemusta, minkä vuoksi niiden on vaikea sopeutua tieto- ja viestintätekniikan nopeisiin muutoksiin ja monimutkaistumiseen. Pienyritysten ja keskisuurten yritysten välillä vallitsee ”digitaalinen kuilu”, jonka vuoksi kaikkia tieto- ja viestintätekniikan ja sähköisten liiketoimintamallien tarjoamia mahdollisuuksia ei ole vielä otettu käyttöön (9). Yrityspalvelujen rooli on tärkeä, jotta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnettäisiin tehokkaasti ja jotta tuottavuutta näin parannettaisiin kestävästi.

2.5

Palvelujen sisämarkkinoita yleensä ja yrityspalvelujen sisämarkkinoita erityisesti ei ole saatettu loppuun, ja monet esteet haittaavat niiden tehokkuutta ja kilpailukykyä sekä uusien työllisyysmahdollisuuksien luomista. Monia esteitä on tunnistettu kertomuksessa ”Palvelujen sisämarkkinatilanne” (10), mutta edistystä on saavutettu Lissabonin strategian toteuttamisen myötä. Yrityspalvelumarkkinoita koskevien sääntelynäkökohtien ohella tarvitaan kyseisessä asiakirjassa esitettyjä täydentäviä politiikkoja, jotta varmistetaan EU:n välttämätön kilpailukyky maailmanlaajuisilla markkinoilla sekä sosiaalinen ja taloudellinen kehitys.

3.   Yrityspalvelujen merkitys ja niiden vuorovaikutus teollisuuden kanssa

3.1   Yrityspalvelujen määritelmä

Yrityspalvelut on perinteisesti määritelty liiketoimintaan liittyvien palvelujen alaryhmäksi (NACE 70–74) (ts. yrityspalvelut sekä kuljetus-, viestintä-, jakelu- ja rahoituspalvelut) (11). Kummankin käsitteen määrittely perustuu asiakaskuntaan, jolle palvelut on suunnattu. Kyseisiä palveluja ei ole suunnattu pääasiassa loppukäyttäjille vaan pikemminkin yrityksille. Palvelut ovat konkreettisia toimia, jotka vaikuttavat ensi sijassa yritysten kilpailukykyyn (ja sopivat yhteen myös kuluttajille tarjottavien palvelujen kanssa), koska niitä hyödynnetään arvoketjun välillisenä panoksena ja koska ne edistävät palveluntarjoajan, asiakkaan ja palvelun välisestä vuorovaikutuksesta syntyvää laatua ja innovointia. Yrityspalvelujen erityispiirteenä on, että useimmat niistä voidaan tuottaa joko yrityksen sisällä tai alihankintana (ulkoistaminen) yrityksen ulkopuolisessa, erikoistuneessa yrityksessä.

3.2

Yrityspalveluihin kuuluu hyvin erilaista toimintaa, joka vaihtelee asiantuntijapalveluista (kuten insinööri-, kirjanpito- ja lakiasiainpalvelut) korkean lisäarvon palveluihin (kuten tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät palvelut ja liikkeenjohdon konsultointi), henkilöstöpalveluihin (kuten henkilöstövalinta, työnvälityspalvelut ja tilapäistyö) sekä yritystoiminnan tukipalveluihin, jotka voivat olla sekä alhaista lisäarvoa tuottavia (kuten siivous-, turvallisuus- ja ateriapalvelut) tai kasvavaa lisäarvoa tuottavia (kuten energiahuolto, jätevesien ja muiden nesteiden käsittely, ilmankäsittely sekä jätehuolto). Kyseisissä palveluryhmissä on kiinnitettävä erityistä huomiota sosiaali- ja työoloihin.

Taulukko 1.   Tärkeimmät yritystoiminnan edellyttämät palvelut (toiminnallinen lähestymistapa) (12)

YRITYS-TOIMINNOT

TÄRKEIMMÄT YRITYSTOIMINTAAN LIITTYVÄT PALVELUT

 

YRITYS-TOIMINNOT

TÄRKEIMMÄT YRITYSTOIMINTAAN LIITTYVÄT PALVELUT

Hallinto

Liikkeenjohdon konsultointi

Lakiasiainpalvelut

Tilintarkastus ja laskenta

 

Tietohallinto

Tietotekniikkapalvelut

Televiestintä

Henkilöresurssit

Tilapäistyö

Henkilöstön rekrytointi

Ammatillinen koulutus

 

Markkinointi ja myynti

Mainonta

Kauppa ja jakelu

Suhdetoiminta

Messut ja näyttelyt

Myynnin jälkeinen asiakaspalvelu

Rahoituksen välitys

Pankkipalvelut

Vakuutuspalvelut

Vuokraus ja liisaus

 

Kuljetus ja logistiikka

Logistiikka

Kuljetuspalvelut

Kuriiripalvelut

Tuotanto ja tekniikka

Insinööri- ja tekniset palvelut

Testaus ja laadunvalvonta

T&K-palvelut

Teollinen suunnittelu

Laitehuolto ja korjaus

 

Kiinteistöpalvelut

Turvallisuuspalvelut

Siivouspalvelut

Ateriapalvelut

Ympäristöpalvelut/

jätehuolto

Energia- ja vesihuolto

Kiinteistöhuolto (varastointi)

3.3   Yrityspalvelujen paikka taloudessa

Yrityspalvelut ovat Euroopan markkinatalouden tärkeä osatekijä. Yrityspalvelujen tärkein piirre on kuitenkin se, että ne ovat mukana arvoketjun jokaisessa vaiheessa ja että ne ovat integroituneet siihen. Yrityspalvelujen kasvua selitetään yleensä sillä, että tuotantoteollisuudesta siirtyy työpaikkoja palveluihin, kun yritysten palvelutoiminnot ulkoistetaan. Kasvuun on kuitenkin useita syitä. Muita tärkeitä seikkoja ovat tuotantojärjestelmien muutokset, joustavuuden lisääntyminen, kilpailun kiristyminen kansainvälisillä markkinoilla, tieto- ja viestintätekniikan sekä osaamisen kasvava merkitys sekä uudenlaisten palvelutyyppien syntyminen. ”Yritysten rakennetilastojen mukaan yritystoimintaan liittyvien palvelujen (ilman rahoituspalveluja) osuus EU:n markkinatalouden kokonaistyöllisyydestä oli vuonna 2001 53 prosenttia, kun teollisuuden osuus oli 29 prosenttia (eli noin 29 miljoonaa työllistä) —. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen muodostama arvonlisä yhteensä oli vuonna 2001 keskimäärin 54 prosenttia, kun se teollisuudessa oli 34 prosenttia —.” (13)

3.4

Nykyisin yhä useammat tuotantoteollisuusyritykset alkavat tarjota palveluja. Tuotantoteollisuusyritykset sekä tarjoavat myynnin jälkeisiä palveluja että luovat yhä enemmän lisäarvoa myymällä toisille yrityksille osana yritystoimintaansa insinööri- ja suunnittelupalvelujen tai prosessi-innovointien osaamistaan. On syntymässä uusi hybridiyritysmalli, jonka mukaan toimivat yritykset harjoittavat tuotantoteollisuutta ja tarjoavat palveluja. Kuluttajat etsivät yhä useammin pelkkien tuotteiden sijaan ”ratkaisuja”, ja kyky tarjota lisäpalveluja tuo tuotantoteollisuusyrityksille usein kilpailuetua.

3.5

Yrityspalveluja koskevien tilastotietojen puuttuminen  (14). Palvelujen kysynnästä ei ole tilastotietoja. Eri sektorien keskinäistä suhdetta ei ole dokumentoitu riittävästi. Palvelutoiminnasta ja sen vaikutuksesta EU:n jäsenvaltioiden talouksiin saadaan toivottavasti aiempaa enemmän tietoa, kunhan NACE-luokitusjärjestelmää tarkistetaan vuonna 2007. Tarkistettu luokitusjärjestelmä antaa paremman kuvan palvelualan rakenteesta ja kehityksestä (15). Tietoa ei myöskään ole siitä, missä määrin teollisuusyritykset tarjoavat palveluja.

3.6

Tiedon pirstaleisuus ja vähäisyys sekä yrityspalvelujen analyysi. ETSK katsoo, että olisi perustettava Euroopan yrityspalvelujen seurantakeskus (European Business Services Observatory), jonka tehtävänä olisi kerätä tietoa, kannustaa tutkimusta ja keskustelua sekä esittää toimintasuosituksia ja seurata niiden toteuttamista. Seurantakeskus tai vastaava elin edistäisi alan uuden ja nopean kehityksen ymmärtämistä sekä toimisi poliittisten päättäjien ja sidosryhmien välisenä kohtaamispisteenä.

3.7

Palvelujen standardointi. Markkinoiden tarpeisiin ja selkeään näyttöön perustuva palvelujen vapaaehtoisen standardoinnin nopeuttaminen edellyttää, että parannetaan turvallisuutta, laatua ja suorituskykyä koskevia perusstandardeja sekä edistetään palvelualan kilpailua ja innovointia. CEN:n, ISO:n ja kansallisten standardointielinten on otettava haaste vastaan. Palvelualan vapaaehtoisten standardien kehittäminen edistäisi varmasti rajatylittävää palvelukauppaa sekä palvelujen sisämarkkinoita.

4.   Miten yrityspalvelut parantavat teollisuuden kilpailukykyä (16)

4.1

Yrityspalvelut ovat erittäin merkittäviä, sillä niiden avulla pk-yritykset voivat antaa mahdollisen panoksensa innovointiin ja kasvuun. On olemassa näyttöä siitä, että dynaamisimmat pk-yritykset hyödyntävät laajalti yrityspalveluja. Kansainvälistymispaineita ajatellen on edistettävä sitä, että yhä useammat pk-yritykset hyödyntävät yrityspalveluja.

4.2

Kansallinen innovointikapasiteetti.

Valtion kyky tuottaa uusia ideoita ja kaupallistaa innovatiivisen teknologian virta pitkällä aikavälillä riippuu useista tekijöistä (17), joista mainittakoon seuraavat:

yleiset innovoinnin perusrakenteet

olennaiset perusedellytykset/tukitoimet

yleisen innovointijärjestelmän yhteydet

yleinen koulutusjärjestelmä.

4.3

EU:n tutkimuksesta 85 prosenttia keskittyy tuotantoteollisuuteen (Yhdysvalloissa 66 prosenttia). Palvelualaa koskevan T&K-toiminnan osuudesta ei ole luotettavia tietoja. Kaikesta teollisuustuotannon alalla tehtävästä T&K-toiminnasta 87,5 prosenttia kohdennetaan kahdeksaan erityisalaan (kemikaalit, koneenrakennus, toimistolaitteet, sähkölaitteet, puolijohteet ja viestintä, työvälineistö, moottoriajoneuvot sekä ilma- ja avaruusalukset).

4.4

Kun ajatellaan tutkimus- ja kehitystoiminnan kokonaismenoja, EU ei ole kyennyt kuromaan umpeen välimatkaa Yhdysvaltoihin, ja kuilu on kasvanut edelleen kymmenen viime vuoden aikana.

4.5

Tutkimus- ja kehitysrahoituksen entistä suurempi kohdentaminen huipputeknologiaan ja osaamiskeskeisiin (korkean marginaalin) palveluihin on erittäin tärkeää Euroopan teollisuuden kilpailukyvylle. Kolmen prosentin tavoite (18) saavutettaisiin helpommin, jos hallitukset lisäisivät määrärahojaan ja jos yksityissektoria kannustettaisiin ja tuettaisiin investoimaan nykyistä enemmän tässä suhteessa, yrityspalvelut mukaan luettuina.

4.6

Euroopan komission tiedonannossaan hiljattain ehdottama Euroopan teknologiainstituutti (19) olisi hyödyllinen, mutta teknologian lisäksi tarvitaan myös tehokkaita liiketoiminta- ja organisointistrategioita.

4.7

Yrityspalvelujen innovointitehtävien vaikutusta kuvataan seuraavassa taulukossa:

Taulukko 2.   Yrityspalvelujen innovointitehtävät (20)

Innovointi-tehtävät

Innovoinnin keskeiset osatekijät

Yrityspalvelut (joitakin edustavia aloja)

Teknologinen innovointi

Teknologian integroinnin tehostaminen

Nykyisen teknologian käyttö

Teknologian mukauttaminen yrityksen tarpeisiin

Kehittyneiden tieto- ja viestintäprosessien tehokkuus

Rutiiniprosessien automatisointi

Tuotantorakenteiden joustavoittaminen

Laadun parantaminen

Tietotekniset palvelut

Insinööripalvelut

Suunnittelupalvelut

Televiestintäpalvelut

Sähköisen viestinnän online-palvelut

Laadunvalvontapalvelut

Organisatorinen innovointi

Sisäisen organisoinnin tehokkuus

Valvonta- ja koordinointiprosessien jäsentäminen

Henkilöstöresurssien valinnan, koulutuksen ja hyödyntämisen parantaminen

Toiminnan erikoisaloja koskevat parannukset

Liikkeenjohdon konsultointi ja johtaminen

Tilintarkastus ja lakiasiainpalvelut

Henkilöstöpalvelut (työntekijöiden valinta ja koulutus sekä tilapäistyö)

Strateginen innovointi

Dynaamisten toimintaympäristöjen joustavuus

Asemointi monitahoisilla markkinoilla

Yhteenliittymiä koskevat strategiset tiedot

Tuotteiden mukautusta koskevat tiedot

Sijaintia ja markkinoita koskevat tiedot

Puolustus ristiriitaisessa oikeudellisessa ympäristössä

Johtamispalvelut

Online-palvelut

Tilintarkastuspalvelut

Lakiasiainpalvelut

Messu- ja näyttelypalvelut

Markkinointipalvelut

Kaupallinen innovointi

Kilpailukykyinen tuotesuunnittelu

Innovatiivinen kaupallistaminen

Tilaisuuksien hyödyntäminen

Asiakkaiden etsiminen ja asiakassuhteet

Innovoiva markkinointi

Imagokysymykset

Suunnittelupalvelut

Messut ja näyttelyt

Mainonta

Suoramarkkinointi

Suhdetoiminta

Myynnin jälkeinen asiakaspalvelu

Operatiivinen innovointi

Toiminnallinen työnjako

Keskittyminen avaintehtäviin

Toimintavalmiuksia koskevat kysymykset

Imagokysymykset

Kielipalvelut

Kuriiripalvelut

Turvallisuuspalvelut

Operatiiviset palvelut

Lähde: Rubalcaba (1999), Business Services in European Industry, Euroopan komissio, Bryssel.

4.8

Eräät Euroopan innovatiivisimmista yrityksistä toimivat yrityspalvelualalla, mutta palvelualan T&K-toiminta on kaiken kaikkiaan liian vähäistä ja epäjärjestelmällistä. Yksittäisten yritysten kalliista ja aikaa vievistä kokeiluista ja epäonnistumisista syntyy usein uusia palveluja ja liiketoimintamalleja. EU:n on tuettava valikoiduilla aloilla tehtävää tutkimusta, jotta maailmanlaajuisesti johtavien huipputeknologioiden aloilla toimivien yritysten taitotieto saatetaan ajan tasalle.

4.9

On tärkeää löytää keinoja, joiden avulla parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada käyttöönsä tutkimustuloksia sekä tuetaan pk-yrityksiä lyhyen aikavälin tuotekehityksessä.

4.10

Jotta yritykset investoisivat nykyistä enemmän innovointiin ja T&K-toimintaan, Euroopan komission on varmistettava teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukainen suoja. On ryhdyttävä toimiin, jotta käsiteltävänä oleva ehdotus tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoinnista voidaan panna täytäntöön.

4.11

Lainsäädäntöä ja sääntelyä on parannettava.

5.   Osaamisen luomista koskeva EU:n järjestelmä

5.1

Osaamisen luomista koskevaa EU:n järjestelmää on tarkistettava perinpohjaisesti. Se edellyttää, että

suunnataan tutkimus- ja kehitystoiminta korkeaa tieto- ja viestintäteknologiaa tuottaviin yrityksiin

pysäytetään aivovienti EU:sta Yhdysvaltoihin (EU:sta muuttaa Yhdysvaltoihin kaksi kertaa enemmän tutkijoita kuin päinvastoin; EU:ssa koulutetut tutkijat tekevät 40 prosenttia Yhdysvaltojen tutkimus- ja kehitystyöstä)

lisätään tutkimukseen käytettäviä kokonaismenoja, jotta saavutetaan Lissabonin tavoite eli kolme prosenttia bruttokansantuotteesta

asetetaan tieto- ja viestintätekniikkaa koskevat taidot, digitaalinen lukutaito sekä sähköistä liiketoimintaa koskevat taidot avainasemaan; tieto- ja viestintäteknisten taitojen on sisällyttävä opetussuunnitelmiin alaluokilta lähtien

otetaan huomioon, että kehittyneestä kiinteästä ja mobiilista laajakaistasta tulee osaamiseen perustuvan talouden infrastruktuuri tällä vuosisadalla. Tietoyhteiskunnan pääosaston vuonna 2005 käynnistämällä i2010-aloitteella on tässä yhteydessä tärkeä rooli.

6.   Yritysten tukipalvelujen rooli

6.1

Etenkin Saksassa on 1990-luvun puolivälistä lähtien keskusteltu intensiivisesti palveluinnovoinnista, ja sitä on tutkittu paljon. Yritysten tukipalvelut ovat vauhdittaneet huomattavasti sekä yliopistojen tutkimustyötä että käytännön työtä kyseisellä alalla. Näin on kehittynyt uusi oppiaine, jossa pyritään palvelutuotteiden järjestelmälliseen kehittämiseen ja suunnitteluun hyödyntämällä soveltuvia malleja, menetelmiä ja välineitä. Vaikka tukipalvelualaan kuuluu myös palvelutoiminnan johtamiseen liittyviä näkökohtia, siinä keskitytään ensisijaisesti uusien palvelutuotteiden kehittämiseen. Tukipalveluihin sisältyy myös kehitysjärjestelmien suunnittelu eli palveluihin liittyvät kysymykset yleisen T&K- ja innovointijohtamisen alalla.

6.2

Uusia liiketoiminnan malleja, menetelmiä ja välineitä koskeva perustutkimus antaa tukipalvelualalle tärkeitä virikkeitä. Tavaroiden, ohjelmistojen ja palvelujen yhteisiä tukipalveluja koskevista integroiduista lähestymistavoista tulee vakiintunut ilmiö. Lisäksi palvelustandardien yhdenmukaistamisen edistyminen kannustaa erikoistumaan ja kehittämään tehokkaasti uusia palveluja (21).

6.3

Tukipalveluala on yksi harvoista palvelusektorin aloista, joita eurooppalainen tutkimus on muokannut merkittävästi. On tärkeää integroitua entistä tiiviimmin kansainvälisiin verkostoihin ja kehittää järjestelmällisesti riippumaton tukipalvelualan yhteisö, jotta alalla voidaan tulevaisuudessakin säilyttää johtoasema (22).

7.   Sähköisesti suoritettavien palvelujen merkitys

7.1

Sähköisesti suoritettavien palvelujen lisääntymissuuntaus. Tieto- ja viestintätekniikan mahdollistaman tietotekniikkapalvelujen ja liiketoimintaprosesseja koskevien palvelujen kansainvälisen alihankinnan kasvuun ja vaikutuksiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Yrityspalveluja suunnataan uudelleen soveltamalla tieto- ja viestintätekniikkaa sekä siirtymällä yhä enemmän sähköisesti suoritettaviin palveluihin. Sähköisesti suoritettavat palvelut ovat ohjelmistopalveluja, T&K-palveluja ja teknisiä testauspalveluja, konsulttipalveluja sekä henkilöstön kehittämispalveluja ja työvoimapalveluja. Niitä ohjaavat etupäässä markkinat seuraavista syistä:

uusien asiakkaiden vaatimukset ja odotukset

pyrkimys parantaa markkinoillepääsyä ja laajentaa markkinoita

laadun parantaminen ja asiakassuhteiden syventäminen

toiminnan tehokkuuteen ja mittakaavaetuihin liittyvät hyödyt

kustannusten alentaminen parantamalla ja laajentamalla halpatuotantoa ja tuotantotapoja.

7.2

Unionin ulkopuolelle ulkoistamisesta EU:n taloudelle mahdollisesti syntyvien etujen tutkiminen. Ulkoistettuja palveluja tarjotaan nykyään eri puolilta maailmaa, mikä tuo mukanaan uusia maailmanlaajuisia haasteita. Euroopankin tulisi olla valmis tarjoamaan ja viemään korkealaatuisia palveluja unionin ulkopuolelle. Sähköisesti suoritetut palvelut ja niihin liittyvä sähköisen liiketoiminnan tuki tulevat lisääntymään. Liiketoimintaan liittyvien palvelujen ulkoistaminen unionin ulkopuolelle keskittyy nykyisin tukitoimintoihin (kuten tietoteknisiin palveluihin, rahoitus- ja kirjanpitopalveluihin sekä puhelinpalvelukeskuksiin). Korkeamman lisäarvon palveluissa, kuten tietotekniikkaan liittyvät suunnittelu-, tutkimus- ja analysointipalvelut, EU pitää vielä pintansa. Teknologinen kehitys, ammattitaitoisen työvoiman saatavuus ja siihen liittyvät kustannukset maailmanmarkkinoilla vaikuttavat kuitenkin tulevaisuudessa entistä enemmän eurooppalaisten yritysten päätöksiin. Euroopan työmarkkinoiden haasteena onkin luoda entistä laadukkaampia työpaikkoja ja välttää työttömyyttä (23).

7.3

Sähköisesti suoritettavien palvelujen esteitä. Sähköisesti suoritettavien palvelujen kehittämisen tiellä on esteitä, jotka tulisi tutkia läpikotaisin ja joita varten tulisi löytää ratkaisuja, jotta eurooppalaiset yrityspalvelujen tarjoajat voisivat toimia nykyistä myyntihenkisemmin ja laajentaa toimintaansa yhä enemmän EU:n ulkopuolelle. Kyseisiä esteitä ovat standardien ja yhteentoimivuuden sekä sähköistä kaupankäyntiä koskevan luottamuksen ja turvallisuuden puute, kiinteään ja mobiiliin laajakaistainfrastruktuuriin kohdennettujen investointien puute sekä tieto- ja viestintätekniikan vielä liian alhainen hyödyntäminen pk-yrityksissä.

8.   Yrityspalvelujen työllistämispotentiaali

8.1

Yrityspalvelujen työpaikkojen määrä on kasvanut voimakkaasti kuluneina vuosikymmeninä. Ajanjaksona 1979–2002 vuosittainen kasvuaste oli noin 4,5 prosenttia eli huomattavasti kaikkia muita talousaloja korkeampi. Vuonna 2003 yrityspalvelujen tarjoamien työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista oli 15 jäsenvaltion EU:ssa 9 prosenttia ja 25 jäsenvaltion EU:ssa 8,6 prosenttia. Palvelualalla yleensä ja yrityspalvelualalla erityisesti on tulevaisuudessa avainasema luotaessa uusia työpaikkoja ja kompensoitaessa tuotantoteollisuudessa menetettyjä työpaikkoja.

8.2

Taulukosta 3 ilmenee, miten yrityspalvelujen työpaikkojen määrä on vuoteen 2002 asti kasvanut kokonaistalouteen verrattuna.

Taulukko 3.   Yrityspalvelualan työllisyyden kasvu vuosittain ajanjaksona 1979–2002 (24)

Maa

Kokonais-talous

Yritys-palvelut

Kiinteistö-ala

Vuokraus

Asiantuntija-palvelut

T&K-sopimukset

Tietotekniset palvelut

Operatiiviset palvelut

LU

2,6

7,6

5,2

4,4

7,5

6,5

12,4

7,4

PT

0,4

6,9

6,5

5,5

6,7

7,7

8,1

7,0

IE

2,0

6,4

5,3

4,6

6,0

0,8

10,5

6,5

IT

0,5

6,4

4,4

8,0

6,1

4,1

6,5

6,7

DE

0,6

5,3

4,2

3,4

4,5

2,9

6,5

5,8

FI

0,1

5,4

1,0

1,6

4,3

3,3

8,5

6,0

ES

1,1

5,4

3,7

6,0

4,9

3,2

7,4

5,8

NL

1,6

4,7

3,7

5,3

4,1

3,4

8,1

4,7

AT

0,3

4,8

1,4

2,6

4,3

4,0

9,6

4,8

SE

0,2

4,7

1,2

2,7

4,3

4,2

6,1

4,7

EL

0,8

4,6

5,9

3,4

4,2

4,0

8,1

4,8

UK

0,4

3,3

4,8

2,2

2,8

-0,4

6,9

3,5

FR

0,5

3,2

1,3

4,1

2,5

1,7

4,7

3,8

DK

0,3

3,1

1,5

2,8

1,8

-0,8

5,8

4,3

BE

0,3

3,6

3,9

0,9

3,2

-1,7

5,0

4,0

EU15

0,6

4,4

3,3

3,3

3,9

1,7

6,4

4,7

US

1,4

4,7

1,6

3,5

3,5

2,9

8,8

5,3

8.3

Palvelualan ja etenkin osaamiskeskeisten yrityspalvelujen alan työllisyyden dynaaminen kasvu on ominaista nykyajan talouksille. Vaikka yrityspalvelujen tarjoamien työpaikkojen määrä ja kasvuasteet vaihtelevat Euroopassa maittain, voidaan todeta, että ”ei ole köyhää maata, jossa olisi runsaasti yrityspalveluja, eikä rikasta maata, jossa yrityspalvelujen tarjoamia työpaikkoja olisi vähän” (25).

8.4

Työllisyyden kasvun voidaan palvelualalla ja etenkin osaamiskeskeisillä yrityspalvelujen alalla odottaa jatkuvan, vaikkakin hieman maltillisempana. Taulukon 4 perusteella kasvu on kuitenkin suurempaa kuin työllisyyden oletettu kasvu muilla taloudenaloilla. Kasvuasteen odotetaan olevan huomattavasti korkeampi uusissa jäsenvaltioissa, sillä niissä palveluja aletaan kehittää huomattavasti matalammalta absoluuttiselta tasolta.

Taulukko 4.   Työllisyyden kehitys länsieurooppalaisilla talouden aloilla

Image

Huom. Länsi-Euroopalla tarkoitetaan EU:n 15:tä jäsenvaltiota sekä Norjaa ja Sveitsiä.

Lähde: Cambridge Econometrics Press Release, What has happened to the Lisbon agenda?, marraskuu 2005.

8.5

Yrityspalvelujen työpaikoille on ominaista korkea koulutustaso. EU:n työvoimatutkimuksesta ilmenee, että vuonna 2003 korkeasti koulutettujen työntekijöiden osuus oli 41 prosenttia, kun se vuonna 1998 oli ollut 38 prosenttia. Matalan koulutustason työntekijöiden osuus oli pudonnut 17 prosenttiin, kun se vuonna 1998 oli ollut 25 prosenttia. Useimpiin yrityspalvelualan työpaikkoihin vaaditaan korkean tai keskitason osaamista, mikä on haaste myös Euroopan koulutusjärjestelmille (ja etenkin elinikäistä oppimista koskevalle politiikalle), sillä Euroopan teollisuuden rakennemuutos edellyttää, että yhä useammat muiden alojen työntekijät siirtyvät yrityspalvelualan työpaikkoihin. Tätä taustaa vasten Lissabonin strategiaan sisältyvän ”Koulutus 2010” -työohjelman tinkimätön toteuttaminen on ensisijaisen tärkeää. Taulukosta 5 ilmenee eri aloilla vaadittava koulutustaso.

Taulukko 5.   Koulutustaso merkittävillä talouden aloilla ja yrityspalveluissa 15 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2003 (26)

Image

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  WTO:n kauppatilastot, 2004.

(2)  Business Services in European Industry, Luis Rubalcaba-Bermejo, Euroopan komissio, 1999.

(3)  Loppuraportin tiivistelmä: The Significance of Competitive Manufacturing Industries for the Development of the Services Sectors, Kalmbach ym., Bremenin yliopisto, joulukuu 2003.

(4)  Ks. ETSK:n lausunto ”Eurooppalaisten yritysten kilpailukyky”, jossa korostetaan asianmukaisten sosiaalisten olojen varmistamisen tärkeyttä pyrittäessä parantamaan tuottavuutta ja kilpailukykyä. Ks. etenkin lausunnon kohdat 2.5–2.5.3. Esimerkiksi kohdassa 2.5.2 ETSK toteaa, että ”— on pikaisesti parannettava Euroopan kilpailukykyä ja samalla turvattava sen taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys, yhteenkuuluvuus, työpaikat ja ympäristönsuojelu”.

(5)  Eurostat News Release 17/2006, 13.2.2006.

(6)  KOM(2004) 274 lopullinen. ETSK antoi lausuntonsa 15.12.2004 (esittelijä: Joost van Iersel, apulaisesittelijä Bo Legelius), EUVL C 157, 28.6.2005, s. 75 ja sitä seuraavat sivut.

(7)  KOM(2005) 474 lopullinen. ETSK antoi lausuntonsa 20.4.2006 (esittelijä: Ernst Ehnmark), EUVL C 185, 8.8.2006, s. 80 ja sitä seuraavat sivut. Ks. myös CCMI:n täydentävä lausunto (esittelijä Antonello Pezzini).

(8)  EITO (European Information Technology Observatory) 2005, s. 263.

(9)  E-Business Report, 2005.

(10)  KOM(2002) 441 lopullinen, 30. heinäkuuta 2002.

(11)  Ks. komission tiedonanto ”Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyky ja niiden vaikutus eurooppalaisten yritysten tulokseen” (KOM(2003) 747 lopullinen, 4. joulukuuta 2003), jonka voi lukea osoitteessa

http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2003/com2003_0747fi01.pdf (ks. etenkin kohta I.2 ja kehystetty teksti 1).

(12)  Lähde: ”Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyky ja niiden vaikutus eurooppalaisten yritysten tulokseen” KOM(2003) 747 lopullinen), liite I (”Palvelujen luokitukset lisätietoineen”), luettavissa osoitteessa

http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2003/com2003_0747fi01.pdf.

(13)  KOM(2003) 747 lopullinen, kohta II.2, s. 11.

(14)  Ks. CCMI:n tilaama tutkimus A Sectoral Survey of Relocation: a Factual Background (etenkin sivut 107 ja 177–179), johon perustuu CCMI:n tiedonanto ”Alakohtainen selvitys yritysten siirtymisestä” (esittelijä Joost van Iersel, apulaisesittelijä Enrique Calvet Chambon).

(15)  Liiketoimintaan liittyvien palvelujen eurooppalaisen foorumin (European Forum on Business-Related Services) raportti, kesäkuu 2005.

(16)  Ks. KOM(1998) 534 lopullinen ja KOM(2003) 747 lopullinen.

(17)  Stern, Furman, Porter, 2002.

(18)  Ks. ETSK:n lausunto ”Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma” (kohta 2.5): Lissabonin strategian toteuttamiseksi ”Barcelonassa keväällä 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritteli lisäksi tutkimuksen tukemiselle määrälliset tavoitteet: unionin T&K-toimintaan osoitettavaa kokonaisrahoitusta olisi lisättävä siten, että se olisi kolme prosenttia BKT:stä vuoteen 2010 mennessä; yksityissektorin osuuden tästä on määrä olla kaksi kolmasosaa. (Kolmen prosentin tavoite). Komitea huomauttaa kuitenkin, että maailmanlaajuista investointikilpailua ajatellen kyseessä on ’liikkuva tavoite’; se, joka saavuttaa sen liian myöhään, jää yhä enemmän jälkeen”.

(19)  KOM(2006) 77 lopullinen.

(20)  Julkaisusta The Contribution of Business Services to European Employment, Innovation and Productivity, jonka tekijät ovat Luis Rubalcaba ja Henk Kox ja jonka Palgrave-Macmillan-kustantamo julkaisee piakkoin.

(21)  Service EngineeringMethodical Development of New Service Products, Hans-Jörg Bullinger, Klaus-Peter Fahnrich, Thomas Meiren.

(22)  Thomas Meiren, tuotantotekniikkaa tutkiva Fraunhofer-Institut, Stuttgart, Saksa.

(23)  Euroopan yritystoimintaan liittyvien palvelujen foorumin (European Forum on Business-Related Services) raportti vuodelta 2005.

(24)  Julkaisusta The Contribution of Business Services to European Employment, Innovation and Productivity, jonka tekijät ovat Luis Rubalcaba ja Henk Kox ja jonka Palgrave-Macmillan-kustantamo julkaisee vuonna 2006.

(25)  Rubalcaba, Kox, 2006, s. 42.

(26)  Lähde: Rubalcaba ja Kox (2006), perustuu Eurostatin tietoihin, työvoimatutkimus, 2004.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/38


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta.

KOM(2006 ) 91 lopullinen — 2006/0033 COD

(2006/C 318/05)

Neuvosto päätti 27. maaliskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 159 artiklan kolmannen kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” hyväksyi lausuntonsa 31. elokuuta 2006. Esittelijä oli Joost van Iersel ja apulaisesittelijä Enrico Gibellieri.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 170 puolesta, 10 vastaan 15:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä

1.1

ETSK kannattaa Euroopan komission ehdotusta Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) perustamisesta. ETSK on samaa mieltä tavoitteesta, jonka mukaan EGR:n avulla voidaan puuttua tapauksiin, joissa vakavat ja ennakoimattomat talouden häiriötilat aiheuttavat työntekijöille välittömiä ja huomattavia sosiaalisia ongelmia.

1.2

ETSK on myös samaa mieltä siitä, että pääasiallinen vastuu on jäsenvaltioilla, ja että EGR toimii ainoastaan jäsenvaltion pyynnöstä ja budjettivallan käyttäjän annettua suostumuksensa. Sääntöjen on oltava selvät.

1.3

Vakavien häiriöiden ilmetessä ennakoiva politiikka, dynaaminen yrittäjyys, alueellinen vastuu, oikea-aikaiset toimet ja asianosaisten sidosryhmien kuten yritysten, työmarkkinaosapuolien, hallituksen, alueviranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyö on keskeisessä asemassa. EGR:llä on täydentävä tehtävä EU:n yhteisvastuun välineenä. Uskottavuuden säilyttämiseksi odotuksia ei tule asettaa liian korkealle.

1.4

EGR:n rahoittamien erityistoimien on sovittava yhteen kaikkien asianosaisten sidosryhmien yhteisen suunnittelun kanssa. EGR:n ei tulisi toimia aloilla, joilla jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta. On tehtävä selväksi, että rahaston tarkoituksena on tarjota erityisiä työllistymismahdollisuuksia äkillisesti hankaliin taloudellisiin olosuhteisiin joutuneille henkilöille.

1.5

ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että työmarkkinaosapuolet voivat osallistua aktiivisesti prosesseihin, joiden tarkoituksena on luoda uusia työpaikkoja irtisanotuille työntekijöille. Irtisanottujen työntekijöiden nopea uudelleensijoittaminen työmarkkinoille on yleensä hankalaa. Kokemukset ovat osoittaneet, että tällainen prosessi vie kauan aikaa.

1.6

Tehokkuuden ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi nykyisten välineiden sekä erityisesti EGR:n ja rakennerahastojen toimintaa on koordinoitava asianmukaisesti.

2.   Komission ehdotus

2.1

Komissio teki ehdotuksen Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta maaliskuussa 2006 (1). Sen tarkoituksena on tarjota erityistä kertaluonteista rahoitustukea helpottamaan työntekijöiden integroitumista uudelleen työelämään alueilla tai aloilla, jotka kärsivät äkillisestä ja vakavasta talouden häiriötilasta.

2.2

Vakava talouden häiriötilanne voi merkitä taloudellisista syistä tapahtuvaa toiminnan siirtämistä kolmansiin maihin, tuonnin mittavaa lisääntymistä tai EU:n markkinaosuuden asteittaista pienenemistä jollakin tietyllä alalla. Tärkeimpänä kriteerinä EGR:n toimien käynnistämiselle on yli tuhannen työntekijän irtisanominen yrityksessä tai yritysryhmässä, joka sijaitsee keskimääräistä korkeamman työttömyyden koskettamalla alueella.

2.3

EGR:n tukikelpoisten toimien tavoitteena on luoda työpaikkansa menettäneille ihmisille edellytykset sijoittua nopeasti uudelleen työelämään. Tukitoimet täydentävät kansallisia säännöksiä ja kohdennettuja alueohjelmia. Toimiin kuuluvat uudelleenkoulutus, yritysten toiminnan siirtymiseen ja niiden perustamiseen liittyvät tukitoimet sekä tulonlisäykset.

2.4

EGR ryhtyy toimiin ainoastaan jäsenvaltion pyynnöstä. EU:n maksama tuki on enintään 50 prosenttia jäsenvaltion suunnitteleman toimenpidekokonaisuuden arvioiduista kokonaiskustannuksista.

2.5

Rahoitusnäkymiin ei sisälly erityistä säännöstä EGR:n rahoituksesta. EGR:n toiminta rahoitetaan käyttämättä jääneillä ja vapautetuilla varoilla. Budjettivallan käyttäjä päättää varojen käytöstä tapauskohtaisesti, mikä tarkoittaa, että kokonaisvastuu on neuvostolla ja Euroopan parlamentilla.

2.6

Rahastoa varten suunnitellaan yksityiskohtainen talousarviomenettely. Jäsenvaltiot ottavat vastuun EGR:n tukemien toimien hallinnasta, ja komissiolla on valvova rooli. Mikäli myönnettyjä varoja ei käytetä, ne maksetaan takaisin.

2.7

Komissio arvioi tuloksia, kriteerejä ja säännösten tehokkuutta jatkuvasti sekä suorittaa jälkiarviointeja. Vuodesta 2008 alkaen komissio laatii arvioinnin sisältävän vuosikertomuksen rahaston varojen käytöstä.

3.   EGR:n taustaa

3.1

Ehdotus perustuu joulukuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin, ja sen tarkoituksena on osoittaa EU:n solidaarisuutta maailmankaupan äkillisten muutosten vuoksi irtisanotuille työntekijöille. Se on kompromissiratkaisu, joka on osa rahoitusnäkymiä koskevaa sopimusta. EGR:n sisällöstä ja soveltamisalasta on laadittu asiaankuuluva vaikutustenarviointi (2).

3.2

EGR ei kuulu rakennerahastoihin, mutta se on yksi EU:n välineistä, joilla pyritään edistämään Euroopan talouden sopeutumis- ja kilpailukykyä (3).

3.3

Rakennerahastoilla pyritään pitkän aikavälin ennakoivaan toimintaan ja monivuotiseen suunnitteluun, kun taas EGR:ää ei ole tarkoitettu rakenneuudistuksia varten. Se on suunnattu yksittäisten ihmisten avustamiseen alueilla, joihin maailmankaupan vakavat muutokset ovat vaikuttaneet. Tällaiset harvinaiset mutta kriittiset tilanteet saattavat edellyttää kertaluonteista, määräaikaista ja yksilöllistä tukea. Osa EGR:n tavoitteista ei kuulu rakennerahastojen piiriin.

3.4

Yhdysvaltalaista Trade Adjustment Assistance -ohjelmaa (TAA) vuodelta 1962 on käytetty osin esimerkkinä tässä yhteydessä. TAA:n tavoitteena on korjata markkinoiden avautumisen ja kansainvälisen kaupan vapauttamisen yksilöille tai alueille tuottamien haittavaikutusten ja yleisten hyötyjen välistä epäsuhtaa. TAA:n ja EGR:n vertaaminen ei kuitenkaan ole helppoa Yhdysvaltojen ja EU:n kulttuurien erojen ja erilaisten vaatimusten vuoksi.

3.5

EGR:n tulisi toimia OECD:n yksilöimien parhaiden käytänteiden mukaisesti. Niihin sisältyy selkeä kuvaus taloudellisen toiminnan muualle siirtämisen vuoksi työttömiksi joutuneista työntekijöistä, tuen myöntäminen rajoitetuksi ajaksi sekä kustannustehokkuuden, avoimuuden ja vastuullisuuden periaatteiden noudattaminen.

3.6

EGR:n tavoitteena on edistää joustoturvan käytännön mukaista lähestymistapaa eli joustavuuden ja työsuhdeturvan välistä tasapainoa unionissa. Samalla se täydentää rakennerahastojen monivuotisia strategisia painopisteitä ja politiikkoja.

4.   Yleistä

4.1

Asetuksessa viitataan alunperin globalisaation myönteiseen vaikutukseen kasvuun ja työllisyyteen EU:n alueella. ETSK huomauttaa, että myös näkyvät kielteiset sekä alakohtaiset että alueelliset vaikutukset ovat kuitenkin mahdollisia. EGR on erityisväline, jolla pyritään vahvistamaan talouden vakavien häiriötilojen vuoksi työnsä menettäneiden työntekijöiden mahdollisuuksia uudelleentyöllistymiseen. On vahinko, että vaikutusten arvioinnissa (4) ei ole analysoitu konkreettisia tapauksia.

4.2

Koska asetuksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa edellytetään, että EGR:n ”toimien olisi oltava johdonmukaisia ja yhteensopivia muiden yhteisön politiikkojen kanssa, ja niissä olisi noudatettava sen säännöstöä”, komission poliittisten päättäjien ja erityisesti kilpailun pääosaston tulisi tutkia ehdotukset tarkoin, jotta valtiontukien myöntäminen perusteettomasti voidaan välttää.

4.3

EGR on konkreettinen osoitus Euroopan unionin pyrkimyksestä käsitellä ulkomaankaupan ja maailmanlaajuisten markkinoiden vakavien häiriöiden seurauksia. Tulevaisuudessa voitaisiin harkita samankaltaista välinettä sisämarkkinoiden ja EU:n yhtenäismarkkinoiden kielteisten vaikutusten lieventämiseksi (esimerkiksi yritystoiminnan siirtäminen EU:n sisällä ja verotuspolitiikka).

4.4   Toimintakriteerit

4.4.1

Rahaston toiminta edellyttää selkeitä kriteerejä. Asetuksen 1 artiklaan sisältyvä kriteeri, jonka mukaan EGR:n tarkoituksena on tarjota ”tukea maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten vuoksi työttömiksi jääneille työntekijöille, kun työpaikkojen menetyksillä on huomattavan haitallinen vaikutus alueelliseen tai paikalliseen talouteen”, on kuitenkin melko epämääräinen. Ensisijainen vastuu tukihakemusten jättämisestä rahastolle on jäsenvaltioilla. Komission tulisi varmistaa, että kriteerejä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa tapauksissa ja kaikissa jäsenvaltioissa.

4.4.2

Jäsenvaltioiden on perusteltava hakemusten tarkoituksenmukaisuus. Komissio tutkii hakemukset tarkoin ohjeiden mukaan, ja budjettivallan käyttäjä myöntää rahoitustukea tapauskohtaisesti. Tähän liittyy käytännön kokemuksista oppiminen, mikä koskee sekä komissiota, jäsenvaltioita että budjettivallan käyttäjää. Epäselvyyksiä on vältettävä, ja samoja sääntöjä ja lähestymistapoja on sovellettava kaikkialla unionissa.

4.4.3

Irtisanomisten vähimmäistasoa koskeva 2 artiklaan sisältyvä toimintakriteeri on selkeästi määritelty. Tuhannen työntekijän vähentämistä koskeva peruste ei rajoitu yhteen yritykseen, vaan mukaan lasketaan myös tuotantoketjun alku- ja loppupää.

4.4.4

Yleensä työntekijöiden vähentäminen perustuu moniin tekijöihin kuten uudenaikaistamiseen, rationalisointiin, tuotantomenetelmien muutokseen ja kansainvälisen kaupan muutoksiin. Harvoin on kyse ainoastaan yhdestä tekijästä.

4.4.5

Yhdysvaltalaista Trade Adjustment Assistance -ohjelmaa (TAA) on käytetty esimerkkinä tässä yhteydessä. TAA-ohjelman toimintaa koskevassa komission kuvauksessa kaupan muutosten ja irtisanomisvaikutusten lieventämiseen tähtäävien hallituksen toimien välinen yhteys on kuitenkin melko epämääräinen. Lisäksi TAA-ohjelman toimintakriteerit ja soveltamishistoria ovat aivan erilaiset kuin EU:n suunnittelema ohjelma.

4.4.6

EGR:n tukea haetaan talouden häiriötilojen ja ennakoimattomien olosuhteiden perusteella. Muutossuuntaukset ovat kuitenkin yleensä näkyvissä ennen kuin muutoksen todellinen vaikutus alkaa. Oikea-aikaiset ennakoivat toimet kuuluvat hyvään yrityshallintoon.

4.4.7

Tämä tarkoittaa, että kansallisten ja EU:n tukitoimien arvioinnissa on otettava huomioon yritysten ja työmarkkinaosapuolten toimet muutosten ennakoimiseksi. Voidaan esimerkiksi pohtia, kuinka asianmukaisia tukitoimet ovat, jos yritykset ja työmarkkinaosapuolet eivät ole ajoissa tunnistaneet markkinoita ja/tai työllisyyttä uhkaavia kehityssuuntia.

4.5   Tukikelpoisten toimien määritteleminen

4.5.1

Rakennerahastot ja EGR eroavat toisistaan kolmessa suhteessa: a) käytettävissä olevien varojen määrä ohjelmakaudelle 2007–2013: 44 miljardia euroa — 500 miljoonaa euroa vuodessa, b) erilaiset lähestymistavat: pitkäaikaiset ja ennakoivat laajat uudenaikaistamistoimet — lyhytaikaiset toimet, joilla tähdätään työntekijöiden nopeaan palaamiseen työmarkkinoille, c) rakennerahastot ovat usein volyyminsa ja soveltamisalansa vuoksi byrokratialtaan raskaita, kun taas EGR:n tapauksessa pyritään kevyempään lähestymistapaan.

4.5.2

Rakennerahastojen ja EGR:n välillä on tehtävä selkeä ero. EGR on tarkoitettu lyhytaikaisen tuen myöntämiseen ja kohdennettu erityistapauksiin. Rakennerahastoille voidaan pitkällä aikavälillä asettaa myös laajempia alueellisia tavoitteita. Täydentävien toimien on vastattava kunkin rahaston erilaisia periaatteita ja rakennetta.

4.5.3

Epäsuotuisien olosuhteiden vallitessa ei ole helppoa luoda edellytyksiä irtisanottujen työntekijöiden nopealle palaamiselle työmarkkinoille. Näin on esimerkiksi yhden teollisuudenalan aiemmin hallitsemilla ja taantuneilla alueilla sekä alueilla, joilla koulutustaso on alhainen ja mahdollisuudet uudelleenkoulutukseen heikot. Keski- ja ylimmän johdon tilanteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota aivovuodon välttämiseksi. Tällaisissa erityistapauksissa tarvitaan todennäköisesti EGR:n ja rakennerahastojen voimien yhdistämistä sekä EURES-verkoston mahdollisimman tehokasta käyttöä liikkuvuuden edistämiseksi kaikkialla Euroopassa. Tehoton koordinointi voi aiheuttaa ongelmia. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota 5 artiklan 3 kohtaan.

4.5.4

Tukikelpoisia toimia, jotka on määritelty 3 artiklassa, on tarkasteltava yhdessä 5 ja 6 artiklojen kanssa erityisesti alueellisen, kansallisen ja unionin tason toimien välisen suhteen ja vuorovaikutuksen kannalta. Koska EU:n toimet täydentävät alueellisia ja kansallisia toimenpiteitä ja koska rakenneuudistukset eivät kuulu EGR:n toiminta-alaan, EU:ssa aiemmin esimerkiksi Resider-, Rechar- ja Retrex-ohjelmista saatu kokemus voisi olla hyödyllistä.

4.5.5

Yksittäisissä tapauksissa voi olla hyödyllistä soveltaa ajanmukaisessa teollisuuspolitiikassa käytettyä alakohtaista lähestymistapaa analyysien tarkastelussa ja välineiden käytön määrittelyssä.

4.5.6

On erityisen tärkeää, että palkkatuloon ja työmarkkinoihin liittyvät politiikat pysyvät jäsenvaltioiden vastuulla ja että komissio ei puutu kansalliseen toimivaltaan. Tämä on monien jäsenvaltioiden huolenaiheena. Sen vuoksi jonkin jäsenvaltion laatimassa, tietyn kriisin ratkaisemiseksi tarkoitetussa toimenpidekokonaisuudessa EU:n toimien on kohdistuttava nimenomaan yksilöihin ja irtisanottujen työntekijöiden uudelleensijoittamiseen työmarkkinoille. Tässä yhteydessä ETSK muistuttaa Euroopan hiili- ja teräsyhteisön sosiaalipolitiikan soveltamisperusteista, joista voi olla apua organisaatioiden toiminnan päällekkäisyyden ja ristiriitojen välttämiseksi.

4.6

Budjettivallan käyttäjällä on keskeinen rooli. ETSK on tyytyväinen siihen, että asetuksessa rahoitusmenettelyt määritellään yksityiskohtaisesti.

4.7

Asetus on tarkoitettu yksittäisiä kiireellisiä tapauksia varten, jotka edellyttävät nopeaa ja tehokasta toimintaa. Se tarkoittaa, että sääntöjen soveltamisessa byrokratian on pysyttävä mahdollisimman kevyenä, mutta samalla on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta. Tavoitteena on tehokkaiden tukitoimien tarjoaminen mahdollisimman nopeasti.

4.8

Lähimenneisyydessä on usein tehty onnistuneita rakennemuutoksia myös monimutkaisissa tapauksissa. Vaikka konkreettiset tapaukset ovat aina ainutkertaisia, laajat kokemukset rakennemuutoksista osoittavat, että keskittämällä kaikkien sidosryhmien toimet alueellisesti (ja mieluiten hallinnon tuella) sekä keskittymällä teollisuus- ja palvelutoiminnan luomiseen tai vahvistamiseen ja uudelleenjärjestelyihin saadaan hyviä tuloksia.

4.9

Useimmiten taloudelliset ja yhteiskunnalliset suunnitelmat on laadittu läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten, alueviranomaisten ja työmarkkinaosapuolten kesken, ja yleensä on järjestetty pyöreän pöydän kokouksia ja kutsuttu mukaan kaikki alueen sidosryhmät.

4.10

Uutta EGR:ää varten on suunniteltava ja toteutettava vastaavia menettelyjä, jotta rahaston toiminta onnistuisi. Komission edustajien tulee osallistua suoraan tällaisiin alue- ja paikallistasolla järjestettäviin tilaisuuksiin ja kokouksiin.

5.   Erityistä

5.1

Vaikka komissio on määritellyt EGR:lle varatun 500 miljoonan euron määrärahan konkreettisiin tapauksiin perustuvien tilastolaskelmien avulla, määrää tulisi arvioida ja tarvittaessa mukauttaa vuosittain vallitsevan tilanteen ja rahaston todellisen varainkäytön mukaan.

5.2

Vakava talouden häiriötila määritellään 2 artiklassa EGR:n toimien edellytykseksi. ETSK kehottaa neuvostoa tarkentamaan artiklan johdantokappaleessa mainittujen ilmiöiden määrittelyä ennen asetuksen voimaansaattamista. Liian laajat määrittelyt voivat estää budjettivallan käyttäjää tekemästä tehokkaita päätöksiä, ja liian suppeilla määritelmillä voi olla sama vaikutus. Neuvosto voisi pohdinnassaan selkiyttää ongelmanasettelua ja löytää tasapainoisen määritelmän. Keskustelu voisi myös tarjota hyödyllistä materiaalia komission ohjeita varten.

5.3

Toimintaperusteet on määriteltävä selkeästi. Olisi harkittava yritysten sekä työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien ennakoivia toimia. Nämä voitaisiin sisällyttää myös komission ohjeisiin.

5.4

Osana vuosiarviointia ja myös mahdollisten 20 artiklan mukaisten muutosten varalta tulisi harkita 2 artiklassa määriteltyjen toimintakriteerien (asianosaisten työntekijöiden määrä, alueulottuvuus ja työllisyysindikaattorit) arviointia. Siten varmistettaisiin toimintakriteerien riittävä joustavuus eri alueiden moninaisuuden huomioonottamiseksi erityisesti pienissä maissa, joissa yritykset ovat pääasiassa pieniä tai keskikokoisia.

5.5

EGR:n puitteissa tukikelpoiset toimet määritellään 3 artiklan a ja b kohdissa. ETSK huomauttaa, että tulosidonnaiset kysymykset, kuten eläkeoikeudet ja sosiaaliedut, kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. EGR:n toiminnan tulisi painottua erilaisten koulutusmahdollisuuksien ja muiden toimintaedellytysten rahoittamiseen. Erityistapauksissa siihen voi sisältyä palkkatukea yksittäisille henkilöille, joilla on työpaikka tai jotka ovat hakemassa työtä.

5.6

EGF:n maksaman tuen enimmäismäärä, joka on enintään 50 prosenttia jäsenvaltion suunnitteleman toimenpidekokonaisuuden arvioiduista kokonaiskustannuksista, määritellään 10 artiklan 1 kohdassa. ETSK ei aseta määrää kyseenalaiseksi. Se toteaa kuitenkin, että EGR:n lopullisen rahoitustuen taso vaikuttaa käsiteltävien tapausten määrään ja laajuuteen.

5.7

ETSK ehdottaa, että 12 artiklan 1 kohdan b alakohta muutetaan kuulumaan seuraavasti: ”todisteet 2 artiklassa säädettyjen kriteerien ja 6 artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttymisestä”.

5.8

ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolten ja muiden alueellisten sidosryhmien on oltava mukana EGR-prosessin jokaisessa vaiheessa. Komission tulisi antaa tietoa myös ETSK:lle ja alueiden komitealle.

5.9

Komissio esittää EGR:ää koskevan vuosikertomuksen vuodesta 2008 alkaen. Jälkiarvioinnista voidaan keskustella neuvostossa. Asetusta tarkastellaan uudelleen joulukuuhun 2013 mennessä, kuten 20 artiklassa säädetään. ETSK suosittaa, että komissio arvioi EGR:n toimintaa valkoisessa kirjassaan ennen vuonna 2009 käytävää EU:n talousarviota koskevaa välikeskustelua.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Ehdotus asetukseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta, maaliskuu 2006, KOM(2006) 91 lopullinen, 2006/0033 COD.

(2)  Edellä mainittua asetusta koskeva vaikutustenarviointi, SEK(2006) 274/2.

(3)  EU Competitiveness and Industrial Location, Bureau of European Policy Advisors to the Commission (BEPA), 26. lokakuuta 2005.

(4)  SEK(2006) 274.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/42


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi osakkeenomistajien äänioikeuksien käytöstä yhtiöissä, joiden sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa ja joiden osakkeet on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, sekä direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta

KOM(2005) 685 lopullinen — 2005/0265 COD

(2006/C 318/06)

Neuvosto päätti 31. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 20. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Bryan Cassidy.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 83 ääntä puolesta ja 9 vastaan 18:n pidättyessä äänestämästä.

1.   ETSK:n päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tyytyväinen komission ehdotukseen, sillä rajatylittävän äänestyksen esteet vääristävät yhtenäismarkkinoiden toimintaa.

1.2

Osakkeiden jäädyttäminen (osakkeenomistajan on talletettava tai muuten jäädytettävä osakkeensa muutamaa päivää ennen yhtiökokousta voidakseen äänestää) on edelleen käytössä useissa EU:n jäsenvaltioissa. Muutamissa jäsenvaltioissa se on jopa pakollista. Tällainen käytäntö tulee kuitenkin kalliiksi ja estää osakkeenomistajia käymästä osakkeillaan kauppaa ennen yhtiökokousta. Lisäksi valtaosa yhteisösijoittajista katsoo jäädyttämisjärjestelyjen olevan suurimpia äänioikeuden käytön esteitä. Ehdotetun direktiivin 7 artiklassa kielletään kaikenlainen osakkeiden jäädyttäminen ja vaatimukset niiden tallettamisesta ennen yhtiökokousta. ETSK suhtautuu säännökseen erittäin myönteisesti, vaikka tietääkin, että jäädyttämisjärjestelyt ovat sallittuja enää tietyissä jäsenvaltioissa.

1.3

ETSK katsoo, että direktiivissä tulisi ottaa huomioon pyrkimys sääntelyn parantamiseen, ja viittaa erityisesti joulukuussa 2003 tehdyn parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen 34 artiklaan, jossa jäsenvaltioita kannustetaan ”laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne”.

1.4

ETSK toivoo, että sähköisen äänestyksen yleistyminen parantaa avoimuutta ja kannustaa osakkeenomistajia osallistumaan yhtiöiden toimintaan, mutta katsoo, että äänestysjärjestelyt tulee jättää asianomaisten yhtiöiden päätettäviksi. Komitea toivoo kuitenkin, etteivät jäsenvaltiot aseta esteitä sille, että osallistuminen yhtiökokouksiin sähköisillä välineillä yleistyy.

1.5

Edellisessä kohdassa esitettyjen näkemysten mukaisesti ETSK odottaa, että turvalliset Internetin ja kenties myös tekstiviestien välityksellä tapahtuvat äänestykset otetaan käyttöön nykyistä laajemmin. Tällaista käytäntöä tulee tukea, mutta siihen ei pidä velvoittaa yhteisön direktiivillä.

1.6

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotetun direktiivin 10 artiklan säännöksiin valtakirjalla äänestämisestä. Komitea on tyytyväinen erityisesti valtakirjaäänestystä koskevien rajoitusten poistamiseen, sillä muutamissa jäsenvaltioissa valtakirja on mahdollista antaa vain osakkeenomistajan sukulaiselle.

1.7

ETSK kannattaa ajatusta, että jäsenvaltiot voivat asettaa kysymysten esittämiselle tietyn määräajan ja säätää, montako päivää ennen yhtiökokousta esitettyihin kysymyksiin yhtiöt ovat vielä velvollisia vastaamaan.

1.8

ETSK toivoo, että 5 artiklan säännöksiä tietojen toimittamisesta osakkeenomistajille ennen yhtiökokousta tiukennetaan.

2.   Komission ehdotus

Komission ehdotuksessa käsitellään esteitä, jotka rajoittavat osakkeenomistajien mahdollisuutta äänestää yli rajojen.

2.1

Koska EU:ssa ja Yhdysvalloissa on viime aikoina ollut lukuisia huonoon omistajaohjaukseen liittyviä skandaaleja, osakkeenomistajia on syytä kannustaa äänestämään yhtiökokouksissa ja siten osallistumaan nykyistä aktiivisemmin yhtiöiden toimintaan. Käsiteltävänä olevan ehdotuksen tavoitteena on suojella osakkeenomistajien oikeuksia paitsi EU:n alueella myös muualla maailmassa.

2.2

Ehdotetulla direktiivillä pyritään parantamaan omistajaohjausta EU:n alueella julkisesti noteeratuissa yhtiöissä vahvistamalla niitä oikeuksia, joita osakkeenomistajat voivat käyttää yhtiökokouksissa. Tavoitteen saavuttamiseksi pyritään erityisesti varmistamaan, että osakkeenomistajat, joilla on toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ja julkisesti noteeratun yhtiön osakkeita, voivat äänestää yhtiökokouksissa ongelmitta.

2.3

Ehdotetussa direktiivissä säädetään seuraavista neljästä keskeisestä kysymyksestä:

(a)

osakkeiden jäädyttämisen kieltäminen

(b)

kokouskutsujen lähettäminen riittävän ajoissa (mm. kaikki osakkeenomistajien yhtiökokoukset on kutsuttava koolle viimeistään 30 päivää ennen kokousta)

(c)

sähköistä osallistumista haittaavien oikeudellisten esteiden poistaminen

(d)

mahdollisuus äänestää osallistumatta kokoukseen.

2.4

Käsillä oleva ehdotus kuuluu Euroopan parlamentille ja neuvostolle 21. toukokuuta 2003 annetussa komission tiedonannossa ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa — etenemissuunnitelma” (1) ehdotettuihin lyhyen aikavälin toimiin.

2.5

Komissio toteaa, että yhtiökokouksissa sovellettavat äänestysmenettelyt ovat usein monimutkaisia ja vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen. Lisäksi äänestysprosessi mutkistuu entisestään, jos osakkeenomistajia on eri puolilla EU:ta.

2.6

Komissio katsoo, ettei yhteisön nykyisessä lainsäädännössä puututa riittävästi rajatylittävää äänestämistä koskeviin ongelmiin. Nykyään yhtiöiden on avoimuusvaatimuksista annetun direktiivin (2004/109/EY) 17 artiklan mukaisesti asetettava saataville joitakin tiettyjä yhtiökokoukseen liittyviä tietoja, mutta osakkeenomistajien äänioikeuden käytöstä kyseisessä direktiivissä ei säädetä.

2.7

Äänestys voi olla monimutkainen prosessi. Usein välittäjät säilyttävät osakkeita sijoittajien lukuun, ja silloin äänestyksessä voi olla monia vaiheita, joissa on mukana yhtiöitä, rekisterinpitäjiä, säilyttäjäpankkeja, sijoitusten hoitajia, arvopaperikeskuksia ja valtakirjaäänestysten hoitamiseen erikoistuneita toimistoja.

3.   Vaihtoehdot

3.1

Ei ole olemassa takeita siitä, että markkinoilla ryhdytään riittävän nopeasti parantamaan osakkeenomistajien oikeuksia tai että kaikissa jäsenvaltioissa tehdään lainsäädäntöön asianmukaisia muutoksia äänestysprosessin monimutkaisuutta koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi.

3.2

Komission antama suositus ei olisi oikeudellisesti sitova, mutta se antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden ottaa säännökset joustavasti huomioon kansallisissa järjestelmissään komission esittämien suuntaviivojen mukaisesti.

Suositus ei takaisi vähimmäisvaatimusten käyttöönottoa osakkeiden jäädyttämisen kaltaisissa keskeisissä kysymyksissä, jotka vaikeuttavat äänestämistä yli rajojen ja aiheuttavat lisäkustannuksia. Sijoittajia arveluttaa juuri se, että esimerkiksi osakkeiden jäädyttämistä voidaan vaatia jäsenvaltiotasolla.

3.3

Asetus merkitsisi yhtäläistä kohtelua jäsenvaltiokohtaisesta lainsäädännöstä riippumatta. Sen avulla voitaisiin myös taata tiukkojen yhteisten sääntelypuitteiden käyttöönotto rajatylittävää toimintaa koskevissa kysymyksissä. Lisäetuna olisi se, että vältyttäisiin direktiivimuotoisen säädöksen ”kultaamiselta” (gold-plating) eli koristelemiselta lisäsäännöksin jäsenvaltioissa.

Komissio katsoo, että asetuksesta saattaisi aiheutua huomattavia kustannuksia, koska jäsenvaltioiden erilaisten lainsäädäntöperinteiden huomioon ottamiseksi ei voitaisi jättää joustovaraa.

3.4

Direktiivi mahdollistaisi erilaiset jäsenvaltiokohtaiset käytänteet ja ehkäisisi samalla erilaisten osakelajien ja osakkeenomistajaluokkien epätasapuolista kohtelua ja edistäisi keskeisten vähimmäisstandardien käyttöönottoa.

4.   Haitat ja hyödyt

4.1   Hyödyt

4.1.1

Ehdotetusta direktiivistä hyötyvät lyhyellä aikavälillä pääasiassa yhteisösijoittajat, joilla on salkussaan toisiin jäsenvaltioihin sijoittuneiden yhtiöiden osakkeita. Rajatylittävän äänestyksen esteistä aiheutuvien kustannusten vuoksi sijoittajat eivät voi osallistua yhtiöiden ohjaukseen niin aktiivisesti kuin kenties haluaisivat.

4.1.2

Piensijoittajat eivät tällä hetkellä ole kiinnostuneita toisiin jäsenvaltioihin sijoittuneiden yhtiöiden osakkeista korkeiden äänestyskustannusten takia, mutta pitkällä aikavälillä direktiivi saattaa kannustaa niitä hankkimaan tällaisia osakkeita aiempaa enemmän. Tällä tavoin ne voivat monipuolistaa osakesalkkujaan ja siten vähentää riskejä. Kaiken kaikkiaan ehdotetun direktiivin pitäisi pitkällä aikavälillä parantaa Euroopan pääomamarkkinoiden likviditeettiä.

4.1.3

Tällä hetkellä rajatylittävää äänestämistä vaikeuttavat useat esteet. Osakkeiden jäädyttäminen on edelleen ongelma muutamissa maissa, ja monet sijoittajat pitävät sitä vakavana äänioikeuden käytön esteenä. Tässä mielessä se vaikeuttaa rajatylittävien pääomamarkkinoiden tehokasta toimintaa. Lisäksi sijoittajat ovat epätietoisia siitä, millaisia jäädytysjärjestelyjä eri jäsenvaltioissa tarkasti ottaen sovelletaan. Myös tästä aiheutuu sijoittajille suuria kustannuksia, joita voitaisiin vähentää ehdotetun direktiivin avulla.

4.1.4

Muihin maihin sijoittuneita osakkeenomistajia kohdellaan kotimaisiin verrattuna epäoikeudenmukaisesti, kun on kyse siitä, millaista yhtiökokoukseen liittyvää tietoa osakkeenomistajien saataville asetetaan. Komission ehdottamalla direktiivillä varmistetaan, että asianmukaista tietoa on saatavilla ajoissa kaikilla markkinoilla, ja direktiivin pitäisi siis osaltaan pienentää ongelmaa.

4.1.5

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä korostetaan, että jäsenvaltioiden on vältettävä sitä, että yksi osakkeenomistajaluokka pääsee toimimaan muiden vahingoksi.

4.1.6

Valtakirjaäänestystä ja uudelleenrekisteröintiä koskevista vaatimuksista aiheutuu usein melkoisia kustannuksia, ja komission laatiman vaikutusarvioinnin avulla on saatu jonkin verran näyttöä siitä, että kustannusten suuruus vähentää tuntuvasti pienten rahastojen halukkuutta osallistua äänestyksiin. Komission ehdottaman direktiivin on tarkoitus selkiyttää sitä, ketä valtakirjanhaltijoiksi voidaan nimetä, yksinkertaistaa nimeämistä ja vahvistaa valtakirjanhaltijoiden oikeuksia tietyissä maissa.

4.1.7

Jos kokouksen puheenjohtaja on saanut osakkeenomistajilta valtakirjoja, hänen tulee olla velvollinen käyttämään niihin perustuvia äänioikeuksia tarkoin kyseisten osakkeenomistajien toiveiden mukaisesti.

4.2   Haitat

4.2.1

Direktiiviehdotuksen mukainen yhtiökokousten koollekutsumista koskeva yhtenäinen määräaika merkitsisi joustavuuden vähenemistä niissä jäsenvaltioissa, joissa ylimääräinen yhtiökokous on kutsuttava koolle viimeistään 14 päivää ennen kokousta.

4.2.2

Vaatimus, jonka mukaan osakkeenomistajien kirjallisiin kysymyksiin on vastattava kirjallisesti, on erittäin keskeinen.

4.2.3

Ehdotetun direktiivin 5 ja 7 artiklassa säädetään, että osallistumisoikeuden määrittävän rekisteripäivän ja yhtiökokouspäivän välillä tulee olla 30 päivää. Tällä tavoin edistetään osakkeenomistajien mahdollisuutta käyttää osakkeisiinsa liittyviä äänioikeuksia.

5.   Yksityiskohtaiset huomiot

5.1

ETSK on tyytyväinen komission ehdotukseen, sillä rajatylittävän äänestyksen esteet vääristävät yhtenäismarkkinoiden toimintaa.

5.2

Koska rahoitusalalla on huomattava vaikutus talouteen ja työllisyyden kasvuun, kaikki osakkeenomistajien osallistumista vaikeuttavat tekijät tulisi poistaa. Juuri tämä on komission ehdotuksen tavoite.

5.3

Esimerkkinä markkinoiden vääristymisestä mainittakoon, että tällä hetkellä äänestäminen on lähtökohtaisesti kalliimpaa niille osakkeenomistajille, jotka eivät ole sijoittuneet siihen maahan, jossa asianomaisen yhtiön osakkeet on noteerattu, kuin niille, joilla on kotipaikka kyseisessä maassa.

5.4

Komitea katsoo, että valtakirjaäänestystä rajoittavat tällä hetkellä liian monet tekijät, minkä vuoksi se on muutamissa jäsenvaltioissa kohtuuttoman vaivalloista.

5.5

Osakkeiden jäädyttäminen (osakkeenomistajan on talletettava tai muuten jäädytettävä osakkeensa muutamaa päivää ennen yhtiökokousta voidakseen äänestää) on edelleen käytössä useissa EU:n jäsenvaltioissa. Muutamissa jäsenvaltioissa se on jopa pakollista. Tällainen käytäntö tulee kuitenkin kalliiksi ja estää osakkeenomistajia käymästä osakkeillaan kauppaa jopa viikkoja ennen yhtiökokousta. Lisäksi valtaosa yhteisösijoittajista katsoo jäädyttämisjärjestelyjen olevan suurimpia äänioikeuden käytön esteitä.

5.6

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että keskeisiä esteitä, joita toiseen valtioon sijoittuneet osakkeenomistajat kohtaavat yrittäessään käyttää oikeuksiaan, ovat muun muassa yhtiökokoukseen liittyvien tietojen myöhäinen saatavuus tai puutteellisuus, päätösehdotusten toimittaminen tiivistelmämuodossa ja kokouksen koollekutsumista koskevat lyhyet määräajat. Kaikki tärkeät asiakirjat, myös tilintarkastuskertomukset, vastaukset osakkeenomistajien kysymyksiin, yhtiökokouskutsut ja yhtiökokouksen käsiteltäväksi esitettävät ehdotukset, tulisi asettaa saataville sekä sähköisesti että paperimuodossa.

5.7

Ehdotetun direktiivin 8 artikla koskee mahdollisuutta osallistua yhtiökokoukseen sähköisillä välineillä. Koska tekniikka kehittyy hyvin nopeasti, komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot ”eivät saa estää osakkeenomistajia osallistumasta yhtiökokoukseen sähköisillä välineillä”.

5.8

Komission ehdotuksessa ei käsitellä erikseen haltijaosakkeisiin liittyvää ongelmaa. Niiden osalta tiedotus tapahtuu tällä hetkellä pitkälti sanomalehti-ilmoituksin. ETSK katsoo kuitenkin, että sähköinen viestintä olisi nykyaikaisempi, nopeampi ja varmasti edullisempi vaihtoehto.

5.9

Ehdotetun direktiivin 10 artiklassa selkiytetään valtakirjaäänestystä koskevia säännöksiä ja poistetaan tiettyjen yhtiöiden hyödyntämä mahdollisuus asettaa rajoituksia sille, kenelle valtakirja voidaan antaa.

5.10

Toimimattomuus eli tilanteen jättäminen nykyiselleen ei ole ETSK:n mielestä hyvä vaihtoehto. Nykyisten esteiden vuoksi rajatylittävä äänestäminen on kohtuuttoman kallista piensijoittajille ja erittäin kallista myös yhteisösijoittajille.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa — etenemissuunnitelma”, KOM(2003) 284 lopullinen.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/45


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisten sääntöjen antamisesta ostovoimapariteetteja koskevan perusaineiston hankkimisesta, laskennasta ja levittämisestä

KOM(2006) 135 lopullinen — 2006/0042 COD

(2006/C 318/07)

Neuvosto päätti 20. heinäkuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 20. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Sergio Santillán.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 182 ääntä puolesta ja 3 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1.

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotettuun asetukseen, jossa säädetään ostovoimapariteettien määräytymistä koskevista oikeusperusteista. Näin on määrä parantaa ostovoimapariteettien tuottamisprosessin avoimuutta, oikea-aikaisuutta ja laatua sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla.

1.2.

Komitea suosittaa, että asetusluonnos hyväksytään pikaisesti, sillä ehdotetun asetuksen kohteena oleva aihe on tärkeä ja asiasta on tarpeen antaa sitovat säännöt, joilla rajataan komission ja jäsenvaltioiden toimivalta ja asetetaan yhtenäinen perusta ostovoimapariteetin laskennalle ja ostovoimapariteettia koskevien tietojen toimittamiselle.

1.3.

ETSK toteaa kuitenkin, että kustannussyistä komissio (Eurostat) laskee nykyisin ostovoimapariteetit maittain eikä alueittain (1). Laskelmia hyödynnetään kuitenkin muun muassa arvioitaessa alueiden taloudellista suorituskykyä. Tiedoista käy ilmi, että tavaroiden ja palveluiden hinnoissa on jäsenvaltioittain toisinaan huomattavia alueellisia eroja. Vaikka perusaineiston keruusta vastaavat tilastolaitokset käyttävät alueellisia korjauskertoimia, kertoimien on oltava asianmukaisia, jotta ostovoimapariteettien laskenta ei vääristy. On siis syytä suosittaa, että jäsenvaltiot turvautuvat kaikkiin käytettävissään oleviin taloudellisiin ja teknisiin keinoihin, jotta hintojen maantieteelliset erot tulevat alueellisissa korjauskertoimissa mahdollisimman tarkasti esiin.

1.4.

Edellisessä kohdassa mainituista syistä tuntuu liialliselta asettaa alueellisten kertoimien tarkistukselle kuuden vuoden mittainen vähimmäisaika, joten määräaikaa suositellaan lyhennettäväksi. Koska ehdotetussa asetuksessa säädetään perusaineiston toimittamisen vähimmäisaikavälistä (2), hintatiedot (3) on syytä toimittaa, mikäli mahdollista, kahden vuoden välein (vähimmäisaikaväliksi on luonnoksessa asetettu kolme vuotta).

1.5

Yleisesti on korostettava, että EU:n tilastokoneistoa on pyrittävä tehostamaan sekä lisäämällä sen teknisiä valmiuksia ja henkilöresursseja että parantamalla Eurostatin ja jäsenvaltioiden tilastolaitosten koordinointia. Viimeksi mainituilla laitoksilla on huomattava vastuu ostovoimapariteetteja laskettaessa.

2.   Ostovoimapariteetit

2.1

Eurostatin ja OECD:n ostovoimapariteettiohjelma käynnistettiin 1980-luvun alkupuolella. Sen tarkoituksena oli verrata keskenään säännöllisin väliajoin Euroopan unionin ja OECD:n jäsenvaltioiden BKT:ta. (4) Ostovoimapariteetit ovat valuutanmuuntokursseja, joilla kansallisina nimellisvaluuttoina ilmaistut taloudelliset indikaattorit muunnetaan yhteiseksi keinotekoiseksi valuutaksi, jota kutsutaan ostovoimastandardiksi (OVS). Sitä puolestaan käytetään kansallisten valuuttojen ostovoiman tasaamiseen.

2.2

Taloudelliset volyymiaggregaatit ostovoimapariteettina ilmaistuna saadaan jakamalla niiden alkuperäinen arvo kansallisina valuuttayksikköinä vastaavalla ostovoimapariteetilla. Käyttämällä ostovoimapariteetteja korjauskertoimina saadaan ostovoimastandardina ilmaistut eri maiden bruttokansantuotteet, joiden avulla voidaan tehdä puhtaita volyymivertailuja, koska hintatasokomponentti on poistettu.

2.3

Ostovoimapariteetit ovat sekä hintadeflaattoreita että valuuttamuuntimia. Euron käyttöönotto euroalueen jäsenvaltioissa on ensimmäistä kertaa mahdollistanut suorien hintavertailujen tekemisen näiden maiden välillä. Ostovoima vaihtelee kansallisesta hintatasosta riippuen. Ostovoimapariteetteja käytetään siis euroalueen ulkopuolisissa maissa sekä valuuttamuuntimina että poistamaan eri maiden kansallisesta hintatasosta johtuvia vaikutuksia, kun taas euroalueella niitä käytetään ainoastaan jälkimmäiseen tehtävään eli hintadeflaattorina.

2.4

Ostovoimapariteetit lasketaan vertailukelpoisista tavaroista ja palveluista koostuvan korin avulla. Koriin kuuluvat tavarat valitaan muun muassa COICOC- ja CPA-järjestelmien perusteella (Classification of Individual Consumption by Purpose -järjestelmä (5) ja Classification of Products by Activity -järjestelmä). Kenttätyö suoritetaan talousalueella yhdessä tai useammassa kaupungissa (tavallisesti vain jäsenvaltioiden pääkaupungissa). Useimmat jäsenvaltiot käyttävät alueellisia korjauskertoimia, jotta alueelliset erot voidaan huomioida. Tosin jotkut jäsenvaltiot ottavat huomioon vain pääkaupunkinsa tiedot, koska ne katsovat, että maantieteellisesti suppealla alueella kyseisiä eroja ei ole.

3.   Ostovoimapariteetti ja bruttokansantuote

3.1

Bruttokansantuote (BKT) osoittaa tiivistetysti tietyn talousalueen taloudellisten toimijoiden tiettynä aikana (yleensä vuosi) eri toimialoilla saavuttamat tulokset. BKT lasketaan kansallisten tilinpitojärjestelmien mukaisesti, mikä EU:n tasolla tarkoittaa Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmää 1995 (EKT95). BKT voidaan mitata ottamalla huomioon tuotanto, loppukäyttö ja tulot. Ostovoimapariteettien kannalta loppukäytön mittaaminen on erityisen tärkeää. Siitä käy ilmi, missä määrin maan talouselämän tuottamia (tai maahantuotuja) tavaroita ja palveluja käytetään yksityiseen kulutukseen, julkiseen kulutukseen, pääomanmuodostukseen tai vientiin.

3.2

Todellista vertailua varten on sen vuoksi erittäin tärkeää käyttää korjauskertoimia (alueellisia deflaattoreita), joiden avulla maidenväliset hintatasoerot saadaan esiin. Muuntokursseja ei voida käyttää, koska ne ilmentävät tavallisesti hintaerojen lisäksi muita tekijöitä.

3.3

Eri maiden valuuttojen väliset ostovoimapariteetit on sen vuoksi erityisesti suunniteltu sellaisiksi, että niitä voidaan käyttää alueellisina korjauskertoimina.

4.   Mihin tarkoituksiin ostovoimapariteetteja käytetään?

4.1

Aluksi ostovoimapariteettien suurimpia käyttäjiä olivat kansainväliset organisaatiot, kuten Eurostat, IMF, OECD, Maailmanpankki ja Yhdistyneet Kansakunnat. Ostovoimapariteetteina ilmaistujen tilastojen käyttö on kuitenkin ajan myötä laajentunut, ja nykyisin niillä on lukuisia käyttäjiä: valtion virastot, yliopistot, tutkimuslaitokset sekä julkiset ja yksityisyritykset. Pankit käyttävät ostovoimapariteetteja taloudellisiin analyyseihinsa ja muuntokurssien seurantaan. Yksityishenkilöt ja heidän työnantajansa puolestaan käyttävät niitä palkkojen määrittämiseen maasta toiseen siirtyessään.

Edelliseen on lisättävä mahdollisuus hyödyntää ostovoimapariteetteja valtioiden rajat ylittävissä työehtosopimusneuvotteluissa palkoista neuvoteltaessa.

4.2

Ostovoimapariteetit ovat EU:lle elintärkeitä indikaattoreita sekä taloudelliselta että poliittiselta kannalta tarkasteltuina. Sääntöjen mukaan niitä sovelletaan yhtäältä rakennerahastojen (6) ja toisaalta koheesiorahaston (7) varoja jaettaessa. On kuitenkin todettava, että rakennerahastotukea laskettaessa perusteena käytetään asukaskohtaista bruttokansantuotetta (BKT), kun taas koheesiorahastotukea laskettaessa otetaan huomioon asukaskohtainen bruttokansantulo (BKTL). Käsillä olevan lausunnon kohteena olevassa asetusehdotuksessa mainitaan yksinomaan BKT. (8)

4.3

Ostovoimapariteetteja käytetään lisäksi päätettäessä Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavista korjauskertoimista. (9)

5.   Ehdotettu asetus

5.1

Ehdotetun asetuksen tarkoituksena on täyttää säädöstyhjiö säätämällä ostovoimapariteettien laskentaan sovellettavasta oikeuskehyksestä. Näin pyritään parantamaan jäsenvaltioiden toimittamien tietojen avoimuutta ja laatua antamalla tietojen hankkimista koskevat yhteiset säännöt (1 artikla). Asetettu tavoite vaikuttaa siis myönteisesti sekä tulosten koordinoijana toimivaan Eurostatiin että kunkin maan tilastolaitoksiin.

5.2

Vastuun ja toimivallan rajaaminen — Komission tehtävänä on koordinoida perusaineistoa Eurostatin avulla, laskea ja julkaista ostovoimapariteetit sekä muokata menetelmiä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa (4 artiklan 1 kohta). Jäsenvaltioiden tehtävänä on puolestaan hankkia perusaineisto, varmentaa kirjallisesti tutkimusten tulokset ja huolehtia tietojen uskottavuudesta (4 artiklan 2 kohta).

5.3

Jäsenvaltioiden tilastolaitokset toimittavat Eurostatille perusaineiston, joka on laadittu yhteisten muuttujien pohjalta ja identtisessä teknisessä muodossa (5 artikla ja liite I).

5.4

Tilastoyksiköitä ovat asetuksessa (ETY) N:o 696/1993 määritellyt yksiköt tai vastaisuudessa mahdollisesti määriteltävät muut yksiköt (6 artikla). Komissio ja jäsenvaltiot perustavat laadunvalvontajärjestelmän (7 artikla).

5.5

Eurostat laskee ostovoimapariteetit kerran vuodessa (8 artikla) ja huolehtii niiden levittämisestä kunkin jäsenvaltion aggregoidulla tasolla (9 artikla).

5.6

Ehdotettu asetus ei velvoita jäsenvaltioita toteuttamaan tutkimuksia ainoastaan niiden korjauskertoimien laatimiseksi, joita käytetään Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden laskentaan (10 artikla).

5.7.

Ajalliset ja alueelliset korjauskertoimet — Ostovoimapariteetit lasketaan vuotuisten kansallisten keskihintojen perusteella (2 artiklan 2 kohta). Koska ”tietojen keruu voidaan rajoittaa yhdelle tai useammalle tietyllä talousalueella sijaitsevalle paikalle” sekä ”tietylle ajanjaksolle”, jäsenvaltioiden on käytettävä ajallista korjauskerrointa (joka ei ole vuotta vanhempi) ja paikallista korjauskerrointa (joka on enintään kuusi vuotta vanha) (liite I, Menetelmät, kohdat 2–4).

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Asetuksen (EY) N:o 1059/2003 liitteen I mukaisia NUTS 2 -alueita on 254.

(2)  Liite ”Menetelmät”, kohta 2.1.

(3)  Tässä tarkoitetaan kulutustavaroiden ja palvelujen hintoja ja niihin liittyviä edustavuuden indikaattoreita, pääomahyödykkeiden hintoja ja rakennushankkeiden hintoja.

(4)  Maailmanmarkkinahintojen ja BKT:n volyymivertailujen voidaan kuitenkin katsoa saaneen alkunsa Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestön OECD:n 1950-luvulla tekemistä kokeellisista vertailuista.

(5)  Tätä järjestelmää käyttävät kansainväliset elimet (kuten YK ja IMF).

(6)  Neuvoston asetuksen N:o 1260/99 mukaan rakennerahastovaroja myönnetään alueille, joiden asukaskohtainen BKT ostovoimapariteettina mitattuna on alle 75 % yhteisön keskiarvosta. Tämä pätee myös asetuksen antamisen jälkeen EU:hun liittyneisiin maihin (vuonna 2003 laaditun liittymisasiakirjan liite II).

(7)  Vastaavasti koheesiorahastosta 25. toukokuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että rahastosta annetaan rahoitustukea hankkeisiin ”– — jäsenvaltioissa, joiden bruttokansantuote asukasta kohden on alle 90 prosenttia yhteisön keskitasosta, — –”.

(8)  Ehdotetun asetuksen 3 artiklassa on seuraava määritelmä: ”a) ’Ostovoimapariteetilla’ tai ’OVP:llä’ tarkoitetaan alueellisia deflaattoreita ja valuuttamuuntimia, joita käytetään eri maiden keskinäisten hintatasoerojen vaikutusten poistamiseksi, mikä mahdollistaa BKT:n komponenttien volyymivertailut ja hintatasovertailut.”

(9)  Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen liitteessä XI oleva 1 artikla. (”Hintapariteetit lasketaan siten, että kukin perustekijä voidaan tarkistaa — – vähintään joka viides vuosi.”)


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/47


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös sähköisestä tulli- ja kauppaympäristöstä

KOM(2005) 609 lopullinen — 2005/0247 COD

(2006/C 318/08)

Neuvosto päätti 17. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Umberto Burani.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 190 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Komission ehdotuksen aiheena on sähköisiä tullipalveluja koskeva uusi hanke, jonka perimmäisenä tavoitteena on täysin automatisoitu, yhteentoimiva, turvallinen, helppokäyttöinen ja kaikilta osin elektroniikkaan perustuva sähköinen yhteisön tullijärjestelmä. Sitä tarvitaan, jotta yhteisössä voidaan ottaa käyttöön komission ehdottama uusi tullikoodeksi (1), josta ETSK on laatinut erillisen lausunnon.

1.2

Ehdotettuun sähköiseen järjestelmään sisältyy kaikille jäsenvaltioille yhteisiä koordinoituja toimia, jotka koskevat tulliviranomaisten lisäksi myös muita rajatarkastuksista vastaavia viranomaisia. Kyseisten viranomaisten tulee toteuttaa käytännössä ”keskitetyt palvelupisteet” ja ”yhden luukun palvelut”, joiden ansiosta toimijat selviytyvät yksinkertaistetuista tullimenettelyistä aiempaa nopeammin ja pienemmin kustannuksin ja tulli voi suorittaa riskinhallintaan liittyvät tarkastukset aiempaa tehokkaammin.

1.3

Jäsenvaltiot ovat jo investoineet huomattavasti sähköisiin tullijärjestelmiin. Järjestelmien kehittyneisyydessä, säännöksissä ja tietojen hyödyntämisessä on kuitenkin suuria eroja. Yhdenmukaistaminen on siis ollut tähän mennessä riittämätöntä, ja vielä merkittävämpi ongelma, jota ei toistaiseksi ole pystytty ratkaisemaan, on järjestelmien yhteentoimivuuden puute.

1.4

Yhteentoimivuus mahdollistaisi eri maiden viranomaisten välisen tietojen vaihdon. Ehdotuksessa kiinnitetään huomiota myös kansalaisiin esittämällä, että lisäksi voidaan luoda taloudellisten toimijoiden kanssa yhteisiä rajapintoja, joiden avulla voidaan paitsi toteuttaa yhden palvelupisteen periaatetta myös varmistaa tietojen vaihto. Kun uusi sähköinen järjestelmä on saatu kaikin osin toimintaan, on otettu — ainakin kun asiaa tarkastellaan pelkästään tullin näkökulmasta — askel kohti sellaisia sisämarkkinoita, joilla ei ole ulkorajojen lisäksi muita rajoja. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan saa unohtaa, että markkinoiden maailmanlaajuisuuden takia on otettava huomioon suhteet unionin ulkopuolisiin maihin. Tähän seikkaan ei komission asiakirjassa ole kiinnitetty huomiota.

2.   Yleistä

2.1

Komissio huomauttaa, että yhteentoimiviin järjestelmiin pohjautuvia sähköisiä palveluja koskevat tavoitteet olisi voitu saavuttaa myös luomalla keskitetty tullijärjestelmä. Komissio toteaa kuitenkin, että kyseinen ratkaisu on mahdoton useista syistä, joista mainittakoon se, että olisi vaikea siirtää operatiivista vastuuta jäsenvaltioilta komissiolle ja poiketa näin suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteista. Todellisena syynä lienee kuitenkin jäsenvaltioiden vastahakoisuus luopua omista oikeuksistaan, kun otetaan huomioon, että osa tullituotoista ohjautuu suoraan yhteisön talousarvioon. ETSK katsoo kuitenkin, että yhteisön tasolla tapahtuvan tullien hallinnoinnin tulee kuulua unionin pitkän aikavälin tavoitteisiin. Yhteisestä hallinnosta olisi etua yksinkertaisuuden, luotettavuuden ja kustannussäästöjen kannalta sekä EU:n ja sen ulkopuolisten maiden järjestelmien välisten yhteyksien kehittämiseksi. Koska 25 jäsenvaltion itse kehittämien perusjärjestelmien käyttöönotto saattaa viivästyä, tulisi arvioida, olisiko kuitenkin järkevämpää ottaa käyttöön täysin automatisoidut järjestelmät, kuten automaattinen tuontijärjestelmä (Automated Import System, AIS) ja automaattinen vientijärjestelmä (Automated Export System, AES), jotka olisivat käytettävissä yhteisen eurooppalaisen liityntäpisteen välityksellä.

2.2

Komission aloite on ensisijaisesti aloite, joka on pakko toteuttaa, sillä uuden tullikoodeksin käyttöönotto edellyttää uusien normien mukaisia menettelyjä. Lisäksi se liittyy samaan kokonaisuuteen eEurope-aloitteen ja sähköistä hallintoa koskevan aloitteen (2) yhteydessä monilla eri aloilla käynnistettyjen muiden toimien kanssa ja on jatkoa erityisesti sitoumuksille, jotka komissio teki vuonna 2003 tiedonannossaan neuvostolle aiheesta ”Yksinkertainen, sähköiseen tiedonsiirtoon perustuva toimintaympäristö tullille ja kaupalle” (3). Kyseiset sitoumukset oli toisaalta hahmoteltu ainakin sähköiseen tiedonsiirtoon siirtymiseen liittyvin osin jo Tulli 2007 -ohjelmassa (4) ja toistettu tullikoodeksia koskevan asetuksen muuttamisen yhteydessä vuonna 2004 (5).

2.3

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdottamiin järjestelmän keskeisiin uudistuksiin. Jäsenvaltioiden järjestelmien verkottaminen, yhden palvelupisteen luominen toimijoiden käyttöön, mahdollisuus toimittaa tullaukseen liittyvät hakemukset sähköisesti ja integroitu riskienhallinta luovat kiistattoman perustan asiassa edistymiselle, kunhan vain yhteisölle ja toimijoille koituvat kustannukset ovat kohtuulliset. Järjestelmään ehdotettujen rajujen muutosten seurauksia tullihenkilökunnalle (resurssit, koulutus, ura, mukautuminen) olisikin viisasta pohtia.

2.4

ETSK:n on kuitenkin esitettävä muutamia huomioita tietojärjestelmien integroinnista ja täydentävyydestä. Komission tavoitteena on tullijärjestelmien täysi yhteentoimivuus. Tulliviranomaisten tulee siis voida vaihtaa tietoja keskenään ja lisäksi ”muiden kansainvälisen tavaraliikenteen valvontaan osallistuvien viranomaisten” kanssa. Kyseiseen määritelmään eivät varmasti sisälly arvonlisäverotuksesta vastaavat viranomaiset, mutta tulli- ja alv-viranomaisten tiiviistä yhteyksistä voisi olla ainakin joissain tapauksissa ja joidenkin tavaroiden osalta hyötyä alkuperämerkillä varustettujen tuotteiden väärentämisen rajoittamisessa. Ilmiö ei ole uusi, mutta se laajenee jatkuvasti: unionin ulkopuolisista maista tuodaan yhteisön sisämarkkinoille (maksamalla alv) usein tavaraa, jossa on väärennetty eurooppalaista alkuperää osoittava merkki tai ”eurooppalainen” tavaramerki.

2.5

ETSK kiinnittää lisäksi huomiota ehdotetun päätöksen toiseen perustelukappaleeseen, jossa todetaan seuraavaa: ”Euroopan laajuinen sähköisten hallintopalvelujen tarjoaminen — — vaatii toimenpiteitä — — väärennösten, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin [yhä tehokkaammaksi] torjumiseksi — —.” Pyrkimykset ilmaistaan selkeästi, mutta epäselväksi jää, miten tavoite voidaan saavuttaa ehdotettujen säännösten avulla. Tietojen keräämistä tullitarkoituksiin ei voida hyödyntää muissa yhteyksissä, ellei järjestelmä ole yhteydessä muihin järjestelmiin.

2.5.1

Neuvosto hyväksyi joulukuussa 2004 Haagin ohjelman komission arvion (6) ja Euroopan parlamentin 14. lokakuuta 2004 esittämän suosituksen perusteella. Ohjelmassa määritellään joukko toimenpiteitä ja toimia EU:n turvallisuuden lujittamiseksi ja erityisesti poliisi-, tulli- ja oikeusalan yhteistyön vakiinnuttamiseksi. Tämän jälkeen 10. kesäkuuta 2005 julkaistussa asiakirjassa määriteltiin Haagin ohjelman toteuttamista koskeva toimintasuunnitelma, jossa viitataan oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 30. maaliskuuta 2004 antamaan päätöslauselmaan tulliyhteistyöstä sekä tiedonantoon kiellettyjen tai sääntelyn piiriin kuuluvien tavaroiden rajatylittävän kaupan torjunnasta. Vielä tämän jälkeen julkaistussa asiakirjassa (7) tulliyhteistyö mainittiin jälleen yhtenä toiminnan painopisteenä. Kaikki edellä mainituissa asiakirjoissa esitetyt hankkeet perustuvat torjuntatoimiin liittyvän tiedon saatavuuteen, joka on myös Haagin ohjelman osatekijä. Kun otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat ja meneillään olevien hankkeiden luonne, ETSK pitää selvänä, että pitkäaikaiseksi tarkoitetun sähköisen tullijärjestelmän suunnittelussa on valmistauduttava siihen, että järjestelmää käyttöön otettaessa tai myöhempänä ajankohtana tullitietokantaa tulee voida käyttää yhdessä erityisesti EU:n ja sen ulkopuolisten maiden sisäistä turvallisuutta koskevien muiden järjestelmien kanssa. Tässä yhteydessä on tietenkin aina kunnioitettava yksityisyyden suojaa, ammatillista salassapitovelvollisuutta ja tietosuojaa.

2.5.2

Komission asiakirjassa ei kiinnitetä kyseisiin asioihin huomiota edellä kohdassa 2.5.1 mainittua viittausta lukuun ottamatta. Myöskään komission ehdotuksen perusteluissa ei missään kohdin viitata Haagin ohjelmaan. Kohdassa ”Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen ja tavoitteiden kanssa” mainitaan vain Lissabonin strategia sekä eEurope-aloite ja sähköistä hallintoa koskeva aloite. Kun otetaan huomioon 3 artiklan d alakohta, jota kommentoidaan laajemmin jäljempänä, näin tärkeä seikka ei varmasti ole jäänyt mainitsematta sattumalta, ja komission tulisi esittää poisjättämisen syyt selkeästi. Aloitetta, joka olisi jo pitänyt toteuttaa, ei kuitenkaan tule lykätä tulevaisuuteen.

2.5.3

Asiakirjaa valmistellessaan komissio on järjestänyt kahden vuoden aikana kuusi seminaaria, kuullut käyttäjiä sekä keskustellut tullikoodeksikomitean, tullipoliittisen ryhmän, sähköisiä tullipalveluja käsittelevän Tulli 2007 -ryhmän ja kaupan alan yhteysryhmän kanssa, mutta yhteyksistä Europoliin, Olafiin tai muihin komission yksiköihin ei ole mitään mainintaa. Järjestelmää ei voida suunnitella vain sitä suoraan käyttävien vaatimusten mukaiseksi. Jos se tulee voida yhdistää muihin järjestelmiin, siinä on otettava huomioon muiden järjestelmien ominaispiirteet ja tarpeet. Nyt näytetään saadun vahvistusta yhteisön tullikoodeksia käsittelevässä ETSK:n lausunnossa esitetylle kritiikille siitä, että eri viranomaistahojen keskinäisestä riippuvuudesta rikollisuuden torjunnassa ei olla riittävän tietoisia.

2.5.4

Ohjelman toteuttamisaikataulun tiukkuus vaikeuttaa todennäköisesti lähestymistavan perusteellista muuttamista edellisessä kohdassa esitetyn suuntaiseksi. Ei liene kuitenkaan mahdotonta käynnistää jo nyt turvatoimia arkaluonteisen tavaran (aseet, räjähteet, ydinmateriaalit, kemian-, ydin- tai sotateollisuuden koneet ja laitteet, huumausaineet, alkoholi, tupakka) käsittelyssä. Tällaiset toimet voisivat kattaa tietojen keruun ja toimittamisen asiasta vastaaville viranomaisille pyynnöstä tai ilman eri pyyntöä.

2.6

Yhteisön talousarviosta rahoitetaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ne kustannukset, jotka ovat välttämättömiä järjestelmien yhteentoimivuuden, keskitetyn palvelupisteen ja tulliportaalien järjestämiseksi. Näiden kustannusten arvioidaan olevan noin 180 miljoonaa euroa. Summa jakautuu vuotuisiin määrärahoihin, jotka suurenevat vuosi vuodelta: ne ovat 4 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja 111 miljoonaa euroa vuonna 2011 ja sitä seuraavina vuosina. ETSK kannattaa tätä mutta suhtautuu epäröivästi päätökseen rahoittaa jäsenvaltioiden portaalien kustannukset yhteisön talousarviosta. Vaikka portaalit ovat periaatteessa kaikkien toimijoiden ulottuvilla siitä riippumatta, ovatko ne oman maan vai unionin muiden maiden portaaleja, valtaosa kunkin portaalin käyttäjistä on todennäköisesti kansallisia toimijoita. Olisi siis tarkoituksenmukaisempaa, että yhteisön sijasta kukin jäsenvaltio vastaisi oman portaalinsa kustannuksista. Olosuhteet olisivat tietenkin erilaiset, jos komission tavoitteena olisi eurooppalaisten portaalien perustaminen. Ehdotuksessa sellaisiin ei viitata nimenomaisesti.

2.7

Komissio on laatinut toimien toteuttamiselle kaikkia jäsenvaltioita sitovat määräajat, jotka lasketaan päätöksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kolmen vuoden kuluessa tulee perustaa automatisoidut ja yhteentoimivat tulliselvitysjärjestelmät, taloudellisten toimijoiden rekisteröintijärjestelmä ja tiedotusportaalit ja viiden vuoden kuluessa liityntäpisteverkosto ja yhteisön normien mukainen tariffikehys. Lisäksi kuuden vuoden kuluessa tulee luoda nk. yhden luukun palvelut. ETSK:n mielestä etenkin ensimmäinen määräaika on tavoitteena varsin optimistinen: kolme vuotta on lyhyt aika, kun otetaan huomioon, että muutama kuukausi kuluu ohjelmien testaamiseen ja tietojen vaihtoon muiden osanottajien kanssa. Kaikki jäsenvaltiot eivät myöskään ole samalla tasolla tietojärjestelmien kehittyneisyydessä eivätkä taloudellisten ja henkilöresurssien saatavuudessa. Järjestelmän toimintaa ja varsinkin sen uskottavuutta haittaisi, jos yksi tai useampi jäsenvaltio ei pystyisi noudattamaan määräaikoja ja komissio joutuisi tästä syystä myöntymään määräajan pidentämiseen. Nykyistä monivuotista strategista suunnitelmaa tuleekin tarkistaa ottaen huomioon seuraavat seikat:

Kaikkien jäsenvaltioiden tulee ottaa järjestelmä kaikin osin käyttöön ennen kuin se käynnistetään.

Yrityksillä tulee olla vähintään 12 kuukautta aikaa valmistella järjestelmänsä sen jälkeen kun ne ovat saaneet maansa tullilaitokselta tiedon kaikista vaatimuksista. Teollisuudelta ja kaupalta ei tulisi vaatia tuontia ja vientiä koskevien yleisilmoitusten toimittamista ennen kuin yhtenäiset järjestelmät on otettu kaikin osin käyttöön.

3.   Erityistä

3.1

2 artiklaTavoitteet. Yhtenä ehdotuksen tavoitteena mainitaan yhteinen lähestymistapa vaarallisten ja laittomien tavaroiden valvontaan. Jos otetaan huomioon ETSK:n edellä kohdassa 2.5.4 esittämät huomiot, tämä tavoite tulisi muotoilla toisin.

3.2

3 artiklaTietojen vaihto. Artiklan d alakohdassa säädetään, että tullijärjestelmien tulee mahdollistaa tietojen vaihto kansainväliseen tavaraliikenteeseen osallistuvien muiden hallintojen tai virastojen kanssa. ETSK on edellä (ks. kohta 2.4 ja sitä seuraavat kohdat) valottanut jo laajasti näkemyksiään kyseisen määrittelyn kapea-alaisuudesta. Jos aiotaan ottaa huomioon komitean ehdotus Haagin ohjelman mainitsemisesta kohdassa, joka käsittelee yhdenmukaisuutta unionin muiden politiikkojen kanssa, tämän kohdan sanamuotoa tulee muuttaa vastaavasti. Tekstiä on joka tapauksessa selkeytettävä, sillä se on sanamuodon takia monitulkintainen: puhe on joko ”kansainväliseen tavaraliikenteeseen osallistuvista hallinnoista”, jotka muodostavat vaihtoehdon ”virastoille”, tai yleensä ”hallinnoista”, jolloin tulisi lisäksi täsmentää, että komissio haluaa sanamuodon avulla korostaa Haagin ohjelman mukaista lähestymistapaa. Muotoilu on varsin hämärä, ja sen tulkintaan liittyy paljon epävarmuustekijöitä.

3.3

4 artiklaJärjestelmät ja palvelut sekä määräajat. Kuten edellä kohdassa 2.7 todetaan, järjestelmän toteuttamisaikataulu vaikuttaa liian optimistiselta. Komission tulisi vielä keskustella siihen liittyvistä teknisistä näkökohdista jäsenvaltioiden ja kyseisten asioiden kanssa välittömästi tekemisissä olevien kansallisten tahojen kanssa sen varmistamiseksi, että ne pystyvät toteuttamaan sitoumukset ehdotetuissa määräajoissa.

3.4

9 artiklaResurssit. Artiklassa määritellään, millaiset henkilö-, budjetti- ja tekniset resurssit komission ja jäsenvaltioiden tulee omalta osaltaan antaa. Komissio vastaa yhteisön vastuulla olevista osista ja jäsenvaltiot kansallisella vastuulla olevista osista. Artiklan sanamuoto on asianmukainen, mutta käsitteiden ”yhteisön vastuulla olevat osat” ja ”kansallisella vastuulla olevat osat” merkityksen ja sisällön osalta se liittyy 10 artiklan säännöksiin.

3.5

10 artiklaRahoitussäännökset. Tämänkään artiklan sanamuodossa ei ole sijaa kritiikille, mutta artiklaan liittyy tulkintariskejä. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vastattava kansallisella vastuulla olevista osista, joihin ”kuuluvat myös muiden hallintoelinten ja taloudellisten toimijoiden kanssa yhteiset rajapinnat”. Oletuksena tulisi olla, että portaalit, jotka laaditaan yleensä kansallisella kielellä ja kansallisen toimijan tarpeiden mukaisesti, kuuluvat kansallisella vastuulla oleviin osiin. Päätösehdotuksen perusteluissa sitä vastoin selostetaan (ks. edellä kohta 2.6), että portaalit kuuluvat yhteisön vastuulla oleviin osiin. Pelkän artiklatekstin lukijalta tämä tulkinta jää huomaamatta. ETSK:n mielestä tätä kohtaa tulee tarkistaa sisällöllisesti, jos komitean esittämät huomiot hyväksytään, ja päinvastaisessa tapauksessa ainakin sen muotoa tulee tarkistaa avoimuusperiaatteen noudattamiseksi.

3.6

12 artiklaKertomukset. Jäsenvaltioiden on annettava toimien edistymisestä ja tuloksista kertomus komissiolle vuosittain viimeistään 31. joulukuuta. Komissio puolestaan laatii vuosittain viimeistään 31. maaliskuuta yhdistetyn kertomuksen, jossa esitetään mahdollisten seurantakäyntien ja muiden tarkastusten tulokset. Periaatteessa komitealla ei ole asiasta huomautettavaa, mutta sitä askarruttaa, millaisia seurauksia ”seurantakäynneistä” olisi ja tulisiko niiden tulokset julkistaa.

3.7

13 artiklaTaloudellisten toimijoiden kuuleminen. Komission ja jäsenvaltioiden on määrä kuulla ”säännöllisesti” taloudellisia toimijoita kaikissa järjestelmien ja palvelujen valmistelun, kehittämisen ja käytön vaiheissa. Tarkoituksena on, että kuulemiset järjestetään sellaisen mekanismin avulla, jossa edustava otos taloudellisia toimijoita voi esittää näkemyksensä säännöllisesti. ETSK pitää tämäntyyppistä mekanismia yhteisön normaalin käytännön sekä kuulemis- ja avoimuusperiaatteiden mukaisena. Aiempien kokemusten perusteella voidaan lisäksi todeta, että kuulemisessa ei tulisi viritä liian eriäviä vaatimuksia tai ristiriitaisia pyrkimyksiä, sillä ne voivat luoda esteitä, joiden ylittämiseksi tarvittaisiin paljon aikaa ja muihin kuin järkisyihin perustuvia kompromisseja. Kuulemisvaiheen tulee siis olla niin perusteellinen, että on mahdollista noudattaa ripeän päätöksenteon vaatimusta.

3.8

14 artiklaLiittymisneuvotteluja käyvät maat ja ehdokasmaat. Artiklan mukaan komission tulee tiedottaa kyseisille maille eri vaiheissa tehdyistä aloitteista ja saavutetuista tuloksista ja sallia niiden osallistua mainittuihin vaiheisiin. Sanamuoto on epäselvä: siitä ei käy ilmi, voivatko kyseiset maat osallistua aktiivisina osanottajina tai vain tarkkailijoina, onko niillä valtuudet käynnistää rinnakkaisia tullijärjestelmiä EU-jäsenyyttä ennakoivasti ja voivatko ne sellaisessa tapauksessa saada tukea yhteisön talousarviosta. ETSK kehottaa muotoilemaan artiklan nykyistä selkeämmin.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2005) 608 lopullinen.

(2)  Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle — Sähköisen hallinnon merkitys huomisen Euroopassa, KOM(2003) 567 lopullinen, 26.9.2003.

(3)  KOM(2003) 452 lopullinen 24.7.2003, joka mainitaan tullikoodeksia koskevassa lausunnossa.

(4)  KOM(2002) 26 lopullinen, 21.3.2002; ETSK:n lausunto samasta aiheesta: EYVL C 241, 7.10.2002.

(5)  KOM(2003) 452 lopullinen, 24.7.2003; ETSK:n lausunto samasta aiheesta: EUVL C 110, 30.4.2004.

(6)  KOM(2004) 401 lopullinen.

(7)  KOM(2005) 184 lopullinen.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/51


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi maksupalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivien 97/7/EY, 2000/12/EY ja 2002/65/EY muuttamisesta

KOM(2005) 603 lopullinen — 2005/0245 COD

(2006/C 318/09)

Neuvosto päätti 18. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Jörg Frank von Fürstenwerth.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 191 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on Euroopan komission kanssa samaa mieltä siitä, että sisämarkkinoiden toteuttamiseksi on poistettava kaikki yhteisön sisäiset rajat, jotta tavarat, henkilöt, palvelut ja pääoma voivat liikkua vapaasti. Tässä yhteydessä kitkattomasti toimivat maksupalvelujen sisämarkkinat ovat tärkeät. Niitä ei kuitenkaan vielä ole olemassa. ETSK on tyytyväinen siihen, että euron onnistuneen käyttöönoton jälkeen on nyt määrä perustaa myös yhtenäinen euromaksualue (Single Euro Payments Area, SEPA).

1.2

ETSK kannattaa Euroopan komission pyrkimyksiä luoda yhtenäiselle euromaksualueelle oikeudelliset edellytykset. Komitean mielestä ehdotettu direktiivi on suuntaa antava toimenpide.

1.3

Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ja eurooppalaisten luottolaitosten jo käynnistämiin aloitteisiin yhtenäisen euromaksualueen perustamiseksi. Yhtenäisen euromaksualueen kunnianhimoisena tavoitteena on rajat ylittävien euromääräisten maksutapahtumien toteuttaminen unionin sisämarkkinoilla yksinkertaisesti, helposti, turvallisesti ja edullisesti.

1.4

Komitea muistuttaa kuitenkin siitä, että Euroopan komissio on ehdottamassaan direktiivissä valinnut hyvin laaja-alaisen lähestymistavan, joka ylittää selkeästi rajat ylittävien maksupalvelujen edellyttämän oikeudellisen kehyksen. ETSK onkin huolissaan siitä, että ylikuormitetun ja liian laajan oikeudellisen kehyksen vuoksi tavoite luoda yhtenäinen euromaksualue vuonna 2008 saattaa epäonnistua, kun ajatellaan jäsenvaltioiden sekä maksupalveluntarjoajien ja —käyttäjien tarvitsemia toteutusaikoja. Komitea kehottaa ottamaan nykyistä enemmän huomioon itse- ja yhteissääntelyn välineet.

1.5

Euroopan komission asettaman tavoitteen — yhtenäisen euromaksualueen käynnistäminen vuonna 2008 — saavuttamiseksi riittänee, että luodaan oikeusperusta rajat ylittävälle suoraveloitusjärjestelmälle sekä tarkistetaan ehdotetun direktiivin II osaston (maksupalveluntarjoajat) ja IV osaston (maksupalvelujen tarjoamiseen ja käyttämiseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet) edellyttämät säännökset (muun muassa suoraveloituksen hyväksyminen, peruuttaminen ja palauttaminen IV osastossa). Näin voitaisiin pitää kiinni yhtenäisen euromaksualueen toteuttamisajankohdasta vuonna 2008.

1.6

ETSK on sitä mieltä, että kun otetaan huomioon tähän mennessä jo annetut säädökset, on paremman sääntelyn periaatteen mukaisesti keskityttävä vain todelliseen sääntelytarpeeseen. Näin ollen ehdotetun direktiivin peruslähtökohtana tulisi sekä maksupalveluntarjoajien että -käyttäjien edun mukaisesti olla maksuliikenteen edistäminen ja helpottaminen eikä sen vaikeuttaminen byrokraattisin toimin, jotka lisäävät järjestelmän kustannuksia ja vähentävät näin sen kannatusta käyttäjien keskuudessa.

1.7

ETSK muistuttaa siitä, että luotaessa maksupalvelujen sisämarkkinoita syntyy lisäongelmia, joita ei tässä yhteydessä ole vielä voitu ratkaista. Kyse on ensinnäkin sähköisen maksuliikenteen turvallisuudesta ja siihen liittyvistä näkökohdista. Toiseksi on muistutettava myös siitä, että käyttötilin, jota ilman on nykyisin käytännössä mahdotonta osallistua talouden toimintaan, merkitys jäsenvaltioissa kasvaa.

1.8

ETSK esittää joukon yksityiskohtaisia suosituksia ehdotetun direktiivin mukauttamiseksi.

2.   Ehdotetun direktiivin sisältö

2.1

Ehdotetulla direktiivillä on määrä luoda yhtenäinen oikeudellinen kehys yhtenäistä euromaksualuetta varten. Sen avulla pyritään helpottamaan etenkin rajat ylittävien maksujen suorittamista. Ehdotetun direktiivin tavoitteena on yhtenäistää jäsenvaltioiden erilaiset säännökset, jotta

lisätään jäsenvaltioiden markkinoiden välistä kilpailua luomalla tasapuoliset perusedellytykset

parannetaan markkinoiden avoimuutta maksupalveluntarjoajien ja -käyttäjien kannalta

yhtenäistetään maksupalvelujentarjoajien ja -käyttäjien oikeudet ja velvollisuudet.

Ehdotettu direktiivi sisältää seuraavat keskeiset säännökset:

2.2   Oikeus tarjota maksupalveluja yleisölle (II osasto)

2.2.1

Yhdenmukaistamalla muiden maksupalveluntarjoajien kuin luottolaitosten markkinoillepääsyä koskevat vaatimukset, pyritään luomaan tasapuoliset perusedellytykset, lisäämään kilpailua jäsenvaltioiden markkinoilla, ottamaan tällä tavoin huomioon viime vuosien markkinakehitys sekä mahdollistamaan uuden sukupolven palveluntarjoajien, maksulaitosten, tulo markkinoille.

2.3   Avoimuus ja tiedonantovelvoitteet (III osasto)

2.3.1

Selkeiden ja yhtenäisten maksupalvelujen avoimuutta koskevien säännösten avulla on määrä lisätä kilpailua sekä parantaa kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja kuluttajansuojaa. Euroopan komissio ehdottaa maksupalveluja koskevia tiedonantovelvoitteita, joilla on määrä korvata kansalliset säännökset.

2.4   Maksupalvelujen käyttäjien ja tarjoajien oikeudet ja velvollisuudet (IV osasto)

2.4.1

Ehdotetussa direktiivissä määritellään maksupalvelujen käyttäjien ja tarjoajien keskeiset oikeudet ja velvollisuudet. Säännösten avulla on määrä vahvistaa käyttäjien luottamusta sähköisiin maksujärjestelmiin ja siten varmistaa järjestelmien tehokkuus ja hyväksyttävyys.

3.   Yleistä

3.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kannattaa ehdotetun direktiivin tavoitetta luoda yhtenäinen euromaksualue etenkin rajat ylittäviä maksutapahtumia varten. Maksupalvelujen sisämarkkinoiden luominen on jo pitkään ollut myöhässä. Suunnitelmien mukaan maksupalvelujen sisämarkkinat on määrä toteuttaa vuonna 2008.

3.2

Euroopan komission ehdottama lähestymistapa on hyvin laaja-alainen. Suunnitellut säännökset ylittävät osittain yhtenäisen euromaksualueen edellyttämän oikeudellisen kehyksen, varsinkin kun tilisiirtojen osalta lainsäädäntö on jo yhtenäistetty rajojen yli suoritettavista tilisiirroista annetulla direktiivillä 97/5/ETY, rahoituspalvelujen etämyynnistä annetulla direktiivillä 2002/65/EY ja sähköisestä rahasta annetulla direktiivillä 2000/46/EY.

3.3

Hyviksi osoittautuneiden, edullisten ja tehokkaiden menettelyjen säilyttäminen ei estä yhtenäisen euromaksualueen luomista. Yhtenäistäminen voi päinvastoin perustua kyseisiin menettelyihin, ja niiden avulla yhtäältä varmistetaan saavutettu turvallisuus- ja tehokkuustaso ja toisaalta toteutetaan käyttöliittymien älykkään hallinnan avulla laadukas yhtenäinen euromaksualue. ETSK kannattaa paremman sääntelyn periaatteen mukaisesti sitä, että suunnitellut säännökset rajoitetaan Euroopan sisämarkkinoilla tapahtuvan maksuliikenteen tehostamisen edellyttämiin toimiin. Komitea kehottaa ottamaan nykyistä enemmän huomioon itse- ja yhteissääntelyn välineet.

3.4

ETSK katsoo, että yhtenäinen euromaksualue on Euroopan laajuisen avoimen tuotekehityksen keskeinen edellytys ja että sen avulla varmistetaan kuluttajia hyödyttävä maksupalveluntarjoajien vapaa kilpailu. ETSK:n mielestä on lisäksi tärkeää, että kuluttaja voi myös tulevaisuudessa — kuten jo nytkin — valita vapaasti käyttämänsä maksuvälineet ja että näin voidaan ottaa huomioon asiakkaan mieltymykset.

3.5

Ongelmallista on niiden maksulaitosten pääsy maksujärjestelmiin, joilla ei ole pankkitoimilupaa. Rehti kilpailu edellyttääkin tässä yhteydessä yhtenäistä toiminnan vakauden valvontaa. Muutoin on vaarana kilpailun vääristyminen sekä maksuliikenteen ja maksupalveluntarjoajien toimintakyvyn ja turvallisuuden heikentyminen (esimerkiksi maksukyvyttömyys).

3.6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittelee, että ehdotetun direktiivin säännökset rajoitetaan tulevan eurooppalaisen suoraveloitusjärjestelmän edellyttämiin säännöksiin II osastossa (maksupalveluntarjoajat) ja IV osastossa (maksupalvelujen tarjoamiseen ja käyttämiseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, muun muassa suoraveloituksen hyväksyminen, peruuttaminen ja palauttaminen). Ehdotettu direktiivi voitaisiin näin hyväksyä ja siirtää osaksi kansallista lainsäädäntöä suunnitellussa aikataulussa, ja yhtenäinen euromaksualue, maksupalveluntarjoajien yhtenäiset perusedellytykset ja eurooppalainen suoraveloitusjärjestelmä mukaan luettuina, voitaisiin käynnistää vuonna 2008.

3.7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on erittäin tyytyväinen siihen, että ehdotetun direktiivin (79 artiklan) mukaan Euroopan komission on viimeistään kahden vuoden kuluttua direktiivin antamisesta esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomus direktiivin täytäntöönpanosta.

4.   Erityistä

4.1

Ehdotetusta direktiivistä on syytä huomauttaa seuraavaa:

4.2   2 artiklan 1 kohta — Unionin ulkopuolisia maita koskevat maksutapahtumat suljettava ehdotetun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle

4.2.1

Ehdotuksen 2 artiklan 1 kohdan perusteella direktiivin piiriin kuuluvat maksutapahtumat Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolisiin maihin ja ulkopuolisista maista. Direktiivin maantieteellinen soveltamisala on siis huomattavasti laajempi kuin tavoite luoda yhtenäiset oikeudelliset perusedellytykset unionin sisämarkkinoilla. Tämä säännös tuskin kuuluu unionin lainsäätäjän toimivaltuuksien piiriin ja on muutenkin ongelmallinen. Unionin lainsäätäjä ei nimittäin voi varmistaa, että unionin ulkopuoliset maat hyväksyvät vastaavia säännöksiä. Näin ollen olisi esimerkiksi täysin asiatonta edellyttää (kuten 67 artiklassa) maksajan maksupalveluntarjoajalta ankaraa vastuuta maksutapahtuman toteutumisesta unionin ulkopuolisessa maassa, jos kyseisessä maassa ei ole olemassa vastaavaa säännöstä.

4.2.2

ETSK suosittelee, että ehdotetun direktiivin soveltamisala rajoitetaan maksupalveluihin unionin sisämarkkinoilla.

4.3   5 artikla ja sitä seuraavat artiklat — Yhtenäinen toiminnan vakauden valvonta rehdin kilpailun edellytyksenä

4.3.1

Niiden toiminnan vakauden valvontavaatimusten, jotka koskevat sellaisten maksulaitosten pääsyä maksujärjestelmiin, joilla ei ole pankkitoimilupaa (5 artikla ja sitä seuraavat artiklat), tulisi poiketa toiminnan vakauden valvontavaatimuksista vain niiltä kohdin, joissa maksulaitosta ei voida verrata luottolaitokseen, jolla on varsinainen pankkitoimilupa. Muutoin on pelättävissä luottolaitoksia rasittavia kilpailuvääristymiä sekä huomattavia maksuliikenteen toimintakykyä koskevia ongelmia. Jos lisäksi maksulaitokset, joilla ei ole pankkitoimilupaa, pääsevät maksujärjestelmiin, ja jos kyseiset maksulaitokset eivät täytä luottolaitoksilta vaadittavia edellytyksiä — jotka koskevat riskiperusteista omaa pääomaa, johtajan ammatillista soveltuvuutta ja luotettavuutta, liiketoimintasuunnitelmaa ja liikkeen organisaatiota sekä liiketoiminnan jatkuvaa valvontaa, tarvittavat sanktiomahdollisuudet mukaan luettuina — vaarantuu parhaillaan valmisteilla olevan eurooppalaisen suoraveloitusjärjestelmän yhtenäisyys ja toimivuus. Ilman asianmukaista valvontaa etenkin kuluttajien luottamus yhtenäiseen euromaksualueeseen vaarantuisi kestävästi. Tämä koskee myös konkurssisuojaa sekä tarvittavia toimia asiakkaiden varojen pitämiseksi erillään maksulaitoksen muun liiketoiminnan varoista.

4.3.2

ETSK:n mielestä onkin välttämätöntä, että kaikkiin maksulaitoksiin sovelletaan samoja toiminnan vakauden valvontavaatimuksia, sikäli kun ne koskevat maksuliikenteen riskejä ja vaaroja. Toimivaltaisilla valvontaviranomaisilla tulisi tässä yhteydessä olla tarvittavat valtuudet.

4.4   30 artikla ja sitä seuraavat artiklat — Tiedonantovelvoitteiden ei tule olla liian kaavamaisia

4.4.1

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että selkeät ja yhdenmukaiset avoimuussäännökset ovat kuluttajien — ja yhtenäisen euromaksualueen hyväksynnän — kannalta keskeisiä. Tiedotuksen on oltava selkeää, ymmärrettävää ja helppolukuista. Liiallinen ja moninainen tiedotus voi kuitenkin johtaa päinvastaiseen tulokseen ja pikemminkin vähentää kuin lisätä avoimuutta. Yksityinen käyttäjä tarvitsee yhtenäisestä euromaksualueesta erilaista tietoa kuin yhtenäistä euromaksualuetta hyödyntävä yrittäjä. On pikemminkin harhaanjohtavaa — ja kustannuksia aiheuttavaa — että komissio kaavailee keskenään vertailukelpoisia tapauksia varten erilaisia avoimuusvaatimuksia. Viitattakoon tässä yhteydessä etenkin etämarkkinointidirektiivin avoimuussäännöksiin.

4.4.2

Komission valitsema lähestymistapa, johon sisältyy täydellinen yhtenäistäminen ja vastavuoroinen tunnustaminen, saattaa olla kuluttajien ja kuluttajansuojan kannalta ongelmallinen. Ei voidakaan sulkea pois sitä, että yksittäisissä jäsenvaltioissa saavutettu kuluttajansuojataso alitetaan.

4.4.3

Ehdotuksen 30 artiklan säännöksiä tiedottamistavasta tulisi yksinkertaistaa. Etenkin kun käyttäjille tiedotetaan sopimusehtojen muutoksesta (33 artikla), maksutapahtuman toteuttamisesta (36 artikla) ja saapuneista maksuista (37 artikla), tulisi säilyttää nykyinen, käyttäjälle edullinen tapa tarjota tälle tietoa tiliotteiden tai verkkopankin välityksellä, jos se vastaa sovittuja käytänteitä. Lisäksi tulisi säilyttää mahdollisuus noudattaa tiedonantovelvoitetta hintataulukoin tai Internetissä julkaistavin ilmoituksin. Olisi tuotava nykyistä selkeämmin esiin (31 ja 37 artikla), että kokonaishintaan sisältyvien eri palvelujen hinnat on ilmoitettava asiakkaalle erikseen vain silloin, kun yksittäisiä palveluja varten on olemassa erillisiä tai muita tuoteryhmiä.

4.4.4

Käyttäjien kannalta on saapuvien ja lähtevien maksujen osalta tärkeää, että maksutapahtumaa koskevissa tiedoissa ilmoitetaan maksajaa ja maksun saajaa koskevien selkeiden tietojen ohella myös maksun täydelliset viitetiedot. Vain näin voidaan automatisoida täysin jaottelu maksettaviin eriin ja saataviin.

4.5   41 artikla toinen kohta — Kaikentyyppiset luvat on hyväksyttävä

4.5.1

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että maksutapahtumaa on pidettävä luvallisena ainoastaan silloin, kun maksaja on antanut suostumuksensa maksupalveluntarjoajalle osoitettuun maksutoimeksiantoon. Ehdotuksen 41 artiklan toisen kohdan mukaan maksajan on annettava ”nimenomainen” lupa toteuttaa ”maksutapahtuma tai joukko maksutapahtumia”. Muotoilu on epäselvä. Nimenomaisen luvan edellyttäminen jokaisessa sopimussuhteen yhteydessä toteutettavassa suoraveloitustapahtumassa alentaisi huomattavasti suoraveloitusjärjestelmän tehokkuutta ja edullisuutta.

4.5.2

Jotta kuluttajat voisivat edelleen käyttää hyviksi ja edullisiksi kokemiaan menettelyjä, kuten suoraveloitusjärjestelmää, tulisi ehdotetussa direktiivissä pyrkiä täydellisen yhtenäistämisen sijasta vähimmäiskoordinointiin.

4.6   48 artiklan 2 ja 3 kohdat — Todistustaakka kiistanalaisissa maksutapahtumissa on epätasapainoinen

4.6.1

Kuluttajat eivät hyväksy yhtenäistä euromaksualuetta, jos siihen liittyy kiistanalaisissa lupatapauksissa ylitsepääsemättömiä todistusvaikeuksia. ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että käyttäjän todistustaakkaa on helpotettava.

4.6.2

Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että maksupalveluntarjoajaa estetään karkeissa väärinkäyttötapauksissa esittämästä vastatodisteita. Ehdotuksen 48 artiklan 2 kohdassa kuitenkin estetään se, että maksupalveluntarjoaja voi todistaa käyttäjän karkean huolimattomuuden tai jopa tahallisuuden. Jos maksupalvelunkäyttäjän ei kuitenkaan jälkikäteen voida todistaa toimineen karkean huolimattomasti tai jopa tahallisesti, käyttäjää suorastaan kannustetaan huolimattomuuteen tai väärinkäytökseen. Tällainen säännös johtaa myös siihen, että tiettyjä sähköisiä maksutapoja tarjotaan enää hyvin rajoitetusti.

4.6.3

ETSK kannattaa todistustaakan tasapuolista jakamista. Näin ollen maksupalveluntarjoajan on osoitettava, että maksunvarmentamisvälineen omistaja on itse hyväksynyt maksun. Jos maksua suoritettaessa on käytetty erityisiä ja väärinkäytön estäviä tunnustettuja turvallisuustekijöitä, tulisi soveltaa prima facie -todistetta siitä, että maksupalvelunkäyttäjä on joko itse hyväksynyt maksun tai ainakin toiminut karkean huolimattomasti. Todisteiden arviointia kansallisissa tuomioistuimissa ei tulisi myöskään rajoittaa liikaa, varsinkaan kun jäsenvaltioiden siviilioikeutta ei ole yhtenäistetty.

4.7   49 artikla — Oikeusvarmuuden luominen luvattomissa maksutapahtumissa korvausten maksamista koskevan määräajan avulla

4.7.1

Euroopan komissio muistuttaa ehdotetun direktiivin perusteluissa, että yhteisössä toteutetaan maksupalvelujen yhteydessä vuosittain noin 231 miljardia maksutapahtumaa. Näin ollen on selvää, että tiettyyn ajankohtaan mennessä on saatava varmuus siitä, oliko maksutapahtuma luvallinen. Asianmukaisen oikeusvarmuuden luomiseksi tulisi maksupalvelunkäyttäjän oikeutta saada korvaus luvattomista maksutapahtumista rajoittaa ajallisesti. Määräajan tulee olla kohtuullinen. ETSK pitää vuoden pituista määräaikaa asianmukaisena.

4.7.2

Ehdotuksen 45 artiklan mukaan maksupalvelunkäyttäjä on — aivan oikein — velvollinen valvomaan säännöllisesti tilinsä maksutapahtumia ja huomauttamaan välittömästi luvattomista maksutapahtumista. Näin ollen on johdonmukaista ja oikeutettua rajoittaa maksupalvelunkäyttäjän oikeus saada korvausta luvattomista maksutapahtumista yhteen vuoteen. Näin annettaisiin sekä maksupalveluntarjoajalle että maksupalvelunkäyttäjälle tarvittava oikeusvarmuus siitä, että kyseisen määräajan päätyttyä maksutapahtuma on lopullinen. Vuoden määräaika vastaisi myös 44 artiklassa säädettyä tietojen säilyttämisvelvollisuutta.

4.8   49 ja 50 artikla — Vastuun jakamista tarkistettava

4.8.1

ETSK on sitä mieltä, että maksupalveluntarjoajan ja -käyttäjän välisen vastuunjaon on oltava tasapuolinen. Vain tällöin kuluttaja käyttää maksupalvelua, ja maksupalveluntarjoaja voi tarjota palvelun kohtuuhintaan.

4.8.2

Ehdotuksen 49 artiklassa säädetty maksupalveluntarjoajan ankara vastuu luvattomien maksutapahtumien yhteydessä on ETSK:n mielestä järkevä, jos käyttäjä hyödyntää maksunvarmentamisvälinettä huolellisesti ja sopimuksen mukaisesti.

4.8.3

ETSK:n mielestä 50 artiklassa säädetty käyttäjän vastuun rajoittaminen 150 euroon on asianmukaista, jos tämä ei huolellisuudesta huolimatta ole havainnut maksunvarmentamisvälineen katoamista ja ilmoittaa siitä sen havaittuaan viipymättä. Jos käyttäjä ei ilmoita katoamisesta viipymättä, vaikka hän 46 artiklan nojalla on siihen velvoitettu, ja jos maksupalveluntarjoaja ei näin ollen voi estää tai rajoittaa vahinkoa, käyttäjään ei tulisi soveltaa vastuun osalta erityiskohtelua niin, että siitä koituu haittaa huolellisesti toimiville käyttäjille.

4.9   53 artikla — Palautuksen määräaika säädettävä yksiselitteisesti

4.9.1

Eurooppalaisen suoraveloitusjärjestelmän keskeinen piirre on palautuspyynnön esittämisen määräaika. Tässä yhteydessä on oleellista, että luvallisia maksuja koskevan palautuspyynnön määräajan päättymisestä on säädetty kaikkien maksutapahtuman osanottajien kannalta yksiselitteisesti. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta, sillä ehdotuksen 53 artiklan 1 kohdassa määräaika alkaa siitä, kun maksupalveluntarjoaja on antanut maksajalle tiedon kyseisestä maksutapahtumasta. Näin ei kuitenkaan maksunsaaja eikä sen maksupalveluntarjoaja tiedä, minä ajankohtana maksajan maksupalveluntarjoaja on tosiasiassa antanut maksajalle tiedon maksutapahtumasta tämän tilillä.

4.9.2

Tämä johtuu siitä, että käytännössä tilitietojen antamistiheys vaihtelee huomattavasti. Tilitiedot annetaan joskus vain neljännesvuosittain ja joskus viikoittain tai jopa päivittäin. Se riippuu käyttäjien valinnasta ja kustannuksista. Tiedonantotiheydestä riippumatta palautuksen määräaika voi esimerkkitapauksissa olla ”kolme kuukautta plus neljä viikkoa”, ”viikko plus neljä viikkoa” tai jopa ”päivä plus neljä viikkoa”. Maksutapahtuman lopullisuutta on näin ollen vaikea määrittää. Valmisteilla olevan eurooppalaisen suoraveloitusjärjestelmän kannalta tämä olisi vaikeasti ratkaistava ongelma ja asettaisi vakavasti kyseenalaiseksi järjestelmän toteutumisen.

4.9.3

ETSK ehdottaakin, että 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti neljäviikkoinen määräaika alkaa siitä, kun asiakkaalle on annettu tieto, ja päättyy joka tapauksessa kahdeksan viikon jälkeen siitä, kun maksu on veloitettu maksajan tililtä.

4.10   60, 61 ja 67 artikla — Maksutapahtumaan osallistuvien maksupalveluntarjoajien velvoitteet eroteltava selkeästi

4.10.1

Ehdotuksen 60, 61 ja 67 artiklan mukaan maksu on suoritettu, kun se on hyvitetty maksunsaajan tilille. Tämä poikkeaa ilman näkyvää perustetta nykyisestä yhteisön tilisiirtolainsäädännöstä. Maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajan sopimuspohjaiset velvoitteet sekoittuvat. Näin maksajan maksupalveluntarjoajalle asetettaisiin yksinomaan maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle kuuluva velvoite, jota maksajan maksupalveluntarjoaja ei voi kontrolloida.

4.10.2

Tämän vuoksi ETSK ehdottaa, että säilytetään yhteisön tilisiirtodirektiivin perusteella kaikissa jäsenvaltioissa nykyisin yhtenäisesti voimassa oleva maksuliikennettä koskeva periaate. Sen mukaan maksajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksun suorittamisesta maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle asti. Maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on puolestaan vastuussa maksun suorittamisesta siihen asti, kunnes maksu on hyvitetty maksunsaajan tilille.

4.11   60, 61 ja 67 artikla — Maksun toimitusajan oltava realistinen

4.11.1

ETSK:n mielestä on tärkeää, että maksun toimitusaika määritellään siten, että yhtäältä parannetaan huomattavasti nykytilannetta ja toisaalta vältetään teknisen toteuttamisen suhteettoman korkeat kustannukset, jotka nostaisivat maksuliikenteen hintoja.

4.11.2

Ehdotuksen 60 ja 61 artiklassa on säädetty maksun toimitusajaksi yksi pankkipäivä (hyväksymispäivä plus yksi pankkipäivä), mikä saattaa nykytilanteessa olla vielä liian kunnianhimoinen tavoite. Nykyisin noudatetaan rajojen yli suoritettavista tilisiirroista annetun direktiivin mukaista käytäntöä, jonka mukaan rajat ylittävässä maksuliikenteessä yleinen toimitusaika on kuusi pankkipäivää (hyväksymispäivä plus viisi pankkipäivää plus yksi maksun hyvittämispäivä, eli maksajan maksupalveluntarjoajalla on viisi päivää aikaa suorittaa maksu maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle plus maksunsaajan maksupalveluntarjoajalla on yksi päivä aikaa hyvittää maksunsaajan tiliä). Määräajasta voidaan kuitenkin poiketa. Useat alueelliset ja pienet maksupalveluntarjoajat ovat todenneet, etteivät ne kykene noudattamaan tätä säännöstä. Suunniteltu (maksimaalinen) toimitusaika (maksajan maksupalveluntarjoajalla on yksi päivä aikaa hyvittää maksunsaajan tiliä) olisi kuudesosa tähän mennessä sallitusta toimitusajasta. Maksupalveluntarjoajien mukaan tekninen toteutus aiheuttaisi suhteettoman korkeita kustannuksia, mikä nostaisi väistämättä maksupalvelun hintoja. Eurooppalaiset luottolaitokset ovat vapaaehtoisesti sopineet Credeuro-sopimuksessa, että euromääräisten maksujen toimitusaika on enintään kolme pankkipäivää ja että muissa eurooppalaisissa valuutoissa tehtävien maksujen toimitusaika on yleensä kolme pankkipäivää.

4.11.3

Jos alueellisille ja pienille maksupalveluntarjoajille koituu kilpailuhaittoja, ETSK suosittelee, että asianmukainen siirtymäaika olisi yleinen kolmen päivän määräaika maksutapahtumien toteuttamista varten. Tämä ei kuitenkaan saa vaikuttaa kotimaisia maksutapahtumia varten säädettyyn lyhyempään suoritusaikaan (64 artikla).

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/56


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I)

KOM(2005) 650 lopullinen — 2005/0261 COD

(2006/C 318/10)

Neuvosto päätti 24. helmikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Jörg Frank von Fürstenwerth.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 191 ääntä puolesta ja 1 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä päätelmistä ja suosituksista

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen komission aikomukseen antaa yhteisön asetus, jossa määritetään sopimusvelvoitteita koskevat lainvalintasäännöt. Näin kehitetään johdonmukaisesti eurooppalaisia lainvalintasääntöjä ja korjataan yhteisöoikeudessa vielä oleva puute. Asetus on hyödyllinen ja tarpeellinen yhtenäisen Euroopan oikeusalueen kehittämiseksi, sillä asiaa sääntelevää, sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevaa vuoden 1980 yleissopimusta (1) on ajantasaistettava. Kyseinen Rooman yleissopimus on kuitenkin monenvälinen sopimus, joten sen ajantasaistaminen olisi epävarmaa ja ylipäätään mahdollista vain aikaa vievin neuvotteluin.

1.2

Komitea kannustaa ja kehottaa komissiota saattamaan aloitteen — jäljempänä esitetyt ehdotukset huomioon ottaen — mahdollisimman pian päätökseen, jotta asetus voi tulla voimaan.

1.3

Komitea on tyytyväinen komission pyrkimykseen korjata täydellisen yhtenäistämisen avulla sääntelyn nykyiset puutteet, jotka johtuvat siitä, että sopimusvelvoitteita koskevista lainvalintasäännöistä ei ole olemassa jäsenvaltioissa sovellettavaa yhteisön säädöstä. Näin yksinkertaistetaan huomattavasti lainkäyttäjän työtä. Lainkäyttäjä voi tulevaisuudessa soveltaa yhtenäistä normistoa, joka on asetuksena kaikissa jäsenvaltioissa välittömästi sovellettavaa oikeutta. Asetus täydentää tarvittavalla tavalla ehdotettua Rooma II -asetusta (2), jonka käsittely on edennyt pitkälle lainsäädäntäprosessissa. Yhdessä Rooma II -asetuksen kanssa tarkasteltavalla asetuksella varmistetaan, että unionilla on ensimmäistä kertaa (pitkälti) yhtenäiset sopimusvelvoitteita koskevat lainvalintasäännöt.

1.4

Komitea kehottaa EU:n lakiasäätäviä toimielimiä ottamaan huomioon seuraavat muutosehdotukset:

3 artiklan 1 kohdan kolmas virke tulisi muuttaa tulkintaohjeeksi.

3 artiklan 3 kohtaa tulisi täydentää siten, että kuluttajasopimusten osalta lainvalinta sallitaan jälkikäteen vasta riidan syntymisen jälkeen.

Tulisi tutkia, olisiko erityisissä poikkeustapauksissa järkevää soveltaa lainvalintaan 4 artiklan 1 kohdan säännöksiä joustavampia säännöksiä.

Tulisi tutkia, voidaanko ja minkälaisin edellytyksin 5 artiklan mukainen lainvalintavapaus ulottaa myös tapauksiin, joissa yrittäjä harjoittaa toimintaansa kuluttajan jäsenvaltiossa tai on suunnannut toimintansa kyseiseen jäsenvaltioon.

22 artiklan c kohta tulisi poistaa.

Asetuksen valmistelu tulisi saattaa päätökseen mahdollisimman pian, jotta asetus voi tulla voimaan.

1.5

Komitea panee tyytyväisenä merkille, että Irlanti haluaa soveltaa asetusta vapaaehtoisesti. Komitea pahoittelee sitä, että asetusta ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä Tanskaan, sillä näin yhtenäistämisen vaikutus ei ole niin suuri kuin se voisi olla. Komitea kehottaa komissiota tekemään kaikkensa, jotta asetusta sovelletaan kyseisiin valtioihin eli että ne saattavat asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

2.   Yleistä

2.1   Aloitteen perustelut

2.1.1

Komissio luo asetuksen myötä Euroopan unionin yhtenäiset sopimusvelvoitteita koskevat lainvalintasäännöt. Sopimussuhteita koskeva lainvalintasäännöstö on tietyssä määrin ollut voimassa jo vuodesta 1980, jolloin valtaosa Länsi-Euroopan maista päätti laatia yleissopimuksen sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooman yleissopimus). Myöhemmin Rooman yleissopimukseen on liittynyt lisää maita. Oikeudelliseksi välineeksi valittiin monenvälinen sopimus, koska EY:n perustamissopimus ei tuolloin tarjonnut oikeusperustaa vastaavan yhteisön säädöksen antamiselle. Rooman yleissopimusta on sovellettu yli neljännesvuosisata, ja nyt se on laajalti tunnustettu todelliseksi kehitysaskeleeksi. Yleissopimuksen tarjoamat ratkaisut ovat edelleenkin pitkälti käyttökelpoisia. Yleissopimusta on kuitenkin tarkistettava ja ajantasaistettava tiettyjen todettujen heikkouksien poistamiseksi. Koska Rooman yleissopimus on monenvälinen sopimus, sitä voidaan tarkistaa vain uusin neuvotteluin, jotka olisivat pitkät ja joiden tulosta ei voitaisi ennakoida. Uusia neuvotteluja ei kuitenkaan enää tarvita, sillä EY:n perustamissopimus tarjoaa nykyisin oikeusperustan vastaavan yhteisön säädöksen antamiselle (EY:n perustamissopimuksen 61 artikla c kohta ja 65 artiklan b kohta). Lain soveltamisen helpottamiseksi säädöksen tulisi vastaisuudessa olla sama kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi ainoa mahdollinen säädöslaji on asetus.

2.1.2

Vuonna 2004 komissio toteutti vuonna 2003 annettuun vihreään kirjaan (3) perustuvan julkisen kuulemisen. Sen yhteydessä suuri enemmistö kannatti asetuksen antamista. ETSK (4) ja Euroopan parlamentti (5) ovat myös kannattaneet Rooman yleissopimuksen ajantasaistamista ja sen muuttamista yhteisön asetukseksi.

2.2   Oikeuspoliittinen tausta

2.2.1

Asetusta on tarkasteltava siviili- ja siviiliprosessioikeutta koskevien komission toimien yhteydessä. Niiden tavoitteena on edistää yhtenäisen Euroopan oikeusalueen luomista ja helpottaa kansalaisten oikeussuojan saatavuutta. Komitea on toistuvasti ilmaissut kantansa useisiin komission ehdotuksiin (6).

2.2.2

Ehdotettu asetus liittyy erityisen läheisesti komission toimiin sen määrittämiseksi, mitä aineellista oikeutta sovelletaan, eli komission ehdotukseen Rooma II -asetukseksi. Rooma II -asetus täydentää Rooma I -asetusta ja on sille luonnollista jatkoa.

2.3   Oikeusperusta, suhteellisuus, toissijaisuus ja säädöslaji

2.3.1

Asetuksen tarkoituksena on yhtenäistää sopimusvelvoitteita koskevat lainvalintasäännöt. Lainvalintasääntöjen yhtenäistämisen oikeusperustana on EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c kohta ja 65 artiklan b kohta. Sen mukaan komissiolla on valtuutus yhtenäistämiseen silloin, kun se on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Komitean näkemyksen mukaan tämä edellytys täyttyy, sillä lainvalintasääntöjen yhtenäistäminen edistää rajatylittävissä tapauksissa talouden toimijoiden yhdenvertaista kohtelua yhteisössä, parantaa oikeusvarmuutta, yksinkertaistaa lain soveltamista ja edistää näin halukkuutta ryhtyä rajatylittävään liiketoimintaan. Lisäksi se edistää jäsenvaltioiden säädösten vastavuoroista tunnustamista, sillä muiden jäsenvaltioiden lainkäyttäjät ja kansalaiset pystyvät välittömästi toteamaan niiden sisällön vastaavuuden.

2.3.2

Näihin tavoitteisiin ei päästä yksittäisten jäsenvaltioiden toimin. Ne edellyttävät unionin toimia. Tämä on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaista (EY:n perustamissopimuksen 5 artikla).

2.4

Komissio on aivan oikein valinnut säädöslajiksi asetuksen, sillä näin jäsenvaltioille ei jätetä direktiivin mahdollistamaa liikkumavaraa, kun säädös saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Liikkumavara aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta, jota on vältettävä.

3.   Erityistä

3.1   Soveltamisala ja yhteisön ulkopuolisen valtion lain soveltaminen (1 ja 2 artikla)

3.1.1

Asetuksella on määrä säätää sopimusvelvoitteita koskevista lainvalintasäännöistä siviili- ja kauppaoikeuden alalla (1 artiklan 1 kohta). Lainsäätäjä voi tässä yhteydessä käyttää tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen (1 artiklan) terminologiaa, jota käytetään myös ehdotetussa Rooma II -asetuksessa, sillä se on sisällöltään vakiintunutta. Asetusta ei näin ollen sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin. Asian mainitseminen ei ole tarpeen, mutta siitä ei ole haittaakaan.

3.1.2

Asetuksen tarkoituksena ei ole säätää siviilioikeudellisista lainvalintasäännöistä kokonaisuudessaan eikä edes siinä määrin, että sitä voitaisiin soveltaa sopimusvelvoitteita koskevan yksittäisen tapauksen arvioimiseksi. Lainsäätäjän olisi hyvä olla asettamatta liian kunnianhimoisia tavoitteita, jotta säädöshankkeen toteutettavuus ei vaarannu. Tämän vuoksi on perusteltua, että luonnollisten henkilöiden oikeudellinen asema, oikeuskelpoisuus ja oikeustoimikelpoisuus (1 artiklan 2 kohdan a alakohta) on jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, sillä lainvalintasäännöissä näistä kysymyksistä säädetään perinteisesti erillisin välinein (tähän mennessä lähes yksinomaan monenvälisissä sopimuksissa (7)) niiden yhteiskuntapoliittisen ulottuvuuden vuoksi. Edellä mainituista syistä on perhesuhteista ja elatusvelvoitteista sekä varallisuussuhteista, avioliitosta, perintöoikeudesta ja testamentista johtuvat velvoitteet jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle (1 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta), eli niistä tulee säätää erillisissä säädöksissä.

3.1.3

Vekseli-, sekki- ja arvopaperiasioiden poissulkeminen (1 artiklan 2 kohdan d alakohta) perustuu niiden riittävään sääntelyyn erityisissä sopimuksissa (8). Niiden soveltamisala on yhteisön aluetta laajempi, eikä niitä tulisi kyseenalaistaa.

3.1.4

Välityssopimusten ja oikeuspaikkaa koskevien sopimusten poissulkeminen (1 artiklan 2 kohdan e alakohta) perustuu siihen, että ne kuuluvat kansainvälisen siviiliprosessioikeuden piiriin. Niitä voidaan tässä yhteydessä säännellä paremmin, ja niitä on myös osittain säännelty sopimuksissa, joiden soveltamisala on yhteisön aluetta laajempi. Sama koskee todistelu- ja menettelykysymyksiä (1 artiklan 2 kohdan h alakohta).

3.1.5

Yhtiöitä, yhdistyksiä ja oikeushenkilöitä koskevaan lainsäädäntöön liittyvien kysymysten poissulkeminen (1 artiklan 2 kohdan f alakohta) on välttämätöntä, sillä sen piirissä käsiteltävät kysymykset liittyvät niin läheisesti yhtiön oikeudelliseen asemaan, että näitä kysymyksiä tulisi säännellä erikseen. Trusti on angloamerikkalaisen oikeusjärjestelmän erityispiirre. Se jätettiin jo Rooman yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle (1 artiklan 2 kohdan g alakohta). Se jää aivan oikein myös tarkasteltavan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle (1 artiklan 2 kohdan g alakohta).

3.1.6

Sopimusta edeltävistä suhteista johtuvien velvoitteiden poissulkeminen (1 artiklan 2 kohdan i alakohta) on yhteydessä deliktivastuuseen. Ne kuuluvat ehdotetun Rooma II -asetuksen soveltamisalaan, ja ne suljetaan näin ollen oikeutetusti tarkasteltavan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

3.1.7

Komitea panee tyytyväisenä merkille, että Irlanti haluaa soveltaa asetusta vapaaehtoisesti. Komitea pahoittelee sitä, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole tehnyt samanlaista päätöstä. Asetusta ei sovelleta Tanskaan (1 artiklan 3 kohta) ennen kuin se tekee yhteisön kanssa sopimuksen asetuksen soveltamisesta tai asetuksen säännösten vapaaehtoisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komitea kehottaa komissiota tekemään kaikkensa, jotta asetusta sovelletaan kyseisiin kahteen valtioon eli että ne saattavat asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään. Jos yksittäiset jäsenvaltiot eivät saata asetusta osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaarantuu asetuksen tavoite lainvalintasääntöjen Euroopan laajuisesta yhtenäistämisestä. Olisi valitettavaa, jos niihin olisi edelleen sovellettava Rooman yleissopimusta, sillä Rooman yleissopimus ja Rooma I -asetus eroavat sisällöltään. Se saattaa johtaa siihen, että riippuen siitä, missä asia viedään oikeuden käsiteltäväksi, samasta asiasta voidaan tehdä erilaiset päätökset. Käsittelypaikan valinta on puolestaan jossain määrin sattumanvaraista huolimatta tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen, Brysselin yleissopimuksen ja Luganon yleissopimuksen soveltamisesta. Yhteisössä olisi vaikea hyväksyä tällaista tilannetta.

3.1.8

Asetuksessa säädetään sovellettavasta laista riippumatta siitä, onko kyseessä jäsenvaltion vai unionin ulkopuolisen valtion laki (2 artikla). Siinä noudatetaan näin lainvalintasääntöjen tunnustettua normia, jonka mukaan muita oikeusjärjestyksiä ei saa syrjiä. Komitea on tähän tyytyväinen. Mikäli tapauksen tosiseikasto edellyttää sen käsittelyä tietyn valtion oikeusjärjestyksessä, ei voi olla merkitystä sillä, kuuluuko valtio yhteisöön vai ei.

3.2   Sovellettavaa lakia koskevat yleissäännöt (3 ja 4 artikla)

3.2.1

Ehdotuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan sovelletaan lähtökohtaisesti sen valtion lakia, josta osapuolet ovat sopineet. Komitea on tyytyväinen säännökseen, sillä siinä otetaan huomioon sopimusoikeuden keskeisiin periaatteisiin kuuluva sopimusvapauden periaate ja se vastaa kansainvälisen yksityisoikeuden tunnustettua normia. Säännös vastaa pitkälti Rooman yleissopimuksen yleisesti asianmukaiseksi katsotun 3 artiklan 1 kohdan säännöstä. Komitea on tähän tyytyväinen. Komitean mukaan on kuitenkin olemassa vaara, että soveltaessaan säännöstä käytännössä tuomioistuimet saattavat etsiä oletuksiin perustuvaa osapuolten tahtoa ilman, että niillä on tähän riittäviä perusteita. Tämä olisi estettävä. Asiaa olisi selvennettävä johdanto-osan 7. perustelukappaleessa. Ehdotuksen 3 artiklan 3 kohdassa painotetaan sovellettavan lain valinnanvapautta siinä määrin, että osapuolet voivat milloin tahansa sopia uudesta sovellettavasta laista. Komitea on säännökseen lähtökohtaisesti tyytyväinen, mutta katsoo, että se saattaa kuitenkin vaarantaa kuluttajansuojan, sillä kuluttaja ei aina voi täysin ennakoida tällaisen menettelytavan seurauksia. Komitea ehdottaa, että kuluttajasopimusten yhteydessä sovellettavan lain vaihtaminen sallitaan jälkikäteen — tuomioistuimen valintaa koskevista sopimuksista annettujen säännösten mukaisesti (Bryssel I -asetuksen 17 artiklan 1 kohta) — vasta riidan syntymisen jälkeen, sillä kuluttaja on tällöin varuillaan ja toimii varovaisemmin.

3.2.2

Ehdotuksen 3 artiklan 1 kohdan kolmannen virkkeen mukaan (mikäli sovellettavaa lakia ei nimenomaisesti ole valittu) voidaan tuomioistuinta koskevan osapuolten sopimuksen perusteella olettaa, että osapuolet ovat valinneet kyseisen jäsenvaltion lain. Säännös kuvastaa pyrkimystä yhdistää käsittelyfoorumi ja lainsäädäntö. Näin voidaan yleensä yksinkertaistaa tuomioiden antamista. Komitean mielestä on kuitenkin kysyttävä, haittaako säännöksen näin tiukka muotoilu osapuolten tahdonautonomiaa. Olisi asianmukaisempaa lieventää sitä ja muotoilla se toisen virkkeen yhteydessä pelkäksi tulkintaohjeeksi esimerkiksi seuraavasti:

”Tässä yhteydessä on etenkin otettava huomioon osapuolten valitsema tuomioistuin.”

3.2.3

Komitea haluaa tarkastella lähemmin näkökohtaa, joka on Euroopan oikeusalueen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä, nimittäin Euroopan yhteisössä mahdollisesti luotavaa ns. valinnaista normia tai 26. järjestelmää. Sillä tarkoitetaan, että osapuolet voisivat valita yhteisön siviililainsäädännön, jonka luomisesta keskustellaan parhaillaan ja jonka esiaste parhaillaan laadittava yhteinen viitekehys voisi olla. Ehdotuksen 3 artiklan 2 kohdassa on avoimuuslauseke, jonka nojalla osapuolet voivat valita ylikansallisen lainsäädännön. Tällainen mahdollisuus ei tähän mennessä ole ollut kansainvälisessä yksityisoikeudessa itsestään selvä, ja komitea kannattaa sitä painokkaasti. Sopimusosapuolet voisivat ensimmäistä kertaa hyödyntää todella pitkälle yhdenmukaistettua eurooppalaista sopimusmallia, mikä olisi suuri edistysaskel sisämarkkinoiden toteuttamisessa. (9)

3.2.4

Ehdotuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään erilaisiin sopimuksiin sovellettavasta laista. Sopimukset täydentävät sisällöllisesti asetuksen 4 artiklan 2 kohdan säännöstä, joka on otettu Rooman yleissopimuksesta. Rooman yleissopimuksessa kyseisiin säännöksiin olisi päästy vain tulkitsemalla Rooman yleissopimuksen 4 artiklan 2 kohtaa. Komission ehdottaman säännöksen voidaan katsoa parantavan oikeusvarmuutta, mutta samalla luodaan jäykkä ja joustamaton säännös, joka ei mahdollista poikkeuksia, vaikka ne saattaisivat yksittäistapauksissa olla paikallaan. Komitea on huolissaan siitä, että tämä askel taaksepäin Rooman yleissopimukseen nähden saattaa vaikuttaa haitallisesti, sillä voidaan kuvitella tapauksia, joissa ehdotuksen tiukat säännökset eivät poikkeuksellisesti johda asianmukaiseen ratkaisuun. Voitaisiin ajatella, että tällaisissa poikkeustapauksissa tuomari voisi soveltaa soveltuvampaa lakia, mikä saattaa johtaa parempaa tulokseen. Säännöksestä poikkeaminen ei kuitenkaan saa johtaa mielivaltaisuuteen valittaessa sovellettavaa lakia. Korkeatasoisen oikeusvarmuuden ja sovellettavaa lakia koskevan ennakoitavuuden vuoksi säännöksestä poikkeamista onkin harkittava erittäin huolellisesti, ja sitä on perusteltava tuomiossa erittäin painavin syin. Komitea kehottaa tutkimaan, olisiko säännöstä edellä mainittujen ajatusten perusteella muutettava.

3.2.5

Komitea ymmärtää 4 artiklan 1 kohdan f alakohtaan sisältyvän komission pyrkimyksen. Komitea muistuttaa kuitenkin siitä, että monet teollis- ja tekijänoikeudet voidaan muodostumisperusteidensa vuoksi siirtää muin kuin oikeudenhaltijan asuinpaikan lainsäädännön mukaisin edellytyksin. Koska 4 artiklan 1 kohdassa ei säädetä asuinpaikan lainsäädännön soveltamisesta oikeussuhteen syntyessä, saattaa sovellettavan lain muuttuminen oikeudenhaltijan asuinpaikan muuttuessa jälkeenpäin johtaa tällaisissa tapauksissa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan oikeusperustaa koskeviin ongelmiin. Komitea kehottaa komissiota tutkimaan ongelmaa ja ehdottamaan asianmukaista ratkaisua.

3.3   Sovellettavaa lakia koskevat erityissäännöt (5–17 artikla)

3.3.1

Ehdotuksen 5 artiklassa on perusteellisesti tarkistettu kuluttajasopimuksia koskevia Rooman yleissopimuksen säännöksiä, jotka ovat monin paikoin vaikeaselkoisia ja joita on haluttu tarkistaa. Komitea katsoo, että komission toimenpide on oikean suuntainen, sillä vastaisuudessa vältetään Rooman yleissopimuksen 5 artiklassa edellytetty monimutkainen kahden erilaisen oikeusjärjestyksen soveltaminen samaan tapaukseen. Yrittäjän kanssa sopimuksia tekevä kuluttaja tarvitsee epäilemättä myös lainvalintasääntöjä koskevaa suojaa. Se varmistetaan lähtökohtaisesti soveltamalla sen jäsenvaltion lakia, jossa kuluttajan asuinpaikka on (5 artiklan 1 kohta), sillä kuluttaja tuntee (mahdollisesti) kyseisen oikeusjärjestyksen, hallitsee kyseisen maan kielen ja voi saada helpoiten asiantuntija-apua. Esitetyssä tekstissä edellytetään myös, että elinkeinotoimintaa harjoitetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajan asuinpaikka on tai että kyseinen jäsenvaltio on toiminnan kohdemaa. Elinkeinonharjoittajat pyrkivät soveltamaan kotimaansa lainsäädäntöä, sillä se on niille helpompaa. Komission ehdotuksessa palvellaan (Rooman yleissopimuksen mukaisesti) elinkeinonharjoittajien intressejä siten, että ne voivat jäljelle jäävissä tapauksissa toimia näin. Komitea pohtii kuitenkin sitä, onko artiklan 2 kohdan mukaisesti todella tarpeen poistaa täysin kuluttajasopimuksen osapuolilta mahdollisuus valita sovellettava laki. Komitean mielestä on pikemminkin todennäköistä, että kuluttajat hyötyisivät mahdollisuudesta valita sovellettava laki ainakin, jos toteutetaan tiettyjä suojatoimia, joita he kokemattomimpina ja heikoimpina sopimusosapuolina epäilemättä tarvitsevat. Komitea suositteleekin, että komissio tarkistaa vielä kerran kyseisen säännöksen edellä mainitun mukaisesti.

3.3.2

Työsopimuksia koskevat säännökset (6 artikla) heijastavat työntekijöiden erityistä suojelun tarvetta. Säännös on peräisin Rooman yleissopimuksen 6 artiklasta, ja sitä on täydennetty säännöksin, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon työsuhteiden kehittyminen. Artiklaa on täydennetty ilmaisulla ”valtio, josta käsin”, jotta voidaan ottaa huomioon Brysselin yleissopimuksen 18 artiklaa koskeva yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Koska asetuksessa tai sen perusteluissa ei ole esitetty tarkkaa määritelmää, komitea kysyykin, miten on ymmärrettävä ”väliaikainen” työskentely toisessa valtiossa (6 artiklan 2 kohdan a alakohta). Puute on välttämättä korjattava, sillä se seikka, että työskentely on ”väliaikaista”, on ratkaisevan tärkeä määritettäessä sovellettavaa lakia. Puutetta ei myöskään voida korjata viittaamalla työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin (10) 2 artiklaan, sillä siinä ei myöskään anneta tarkkaa määritelmää. Komitean on myös vaikea ymmärtää, miksi tarvitaan säännöstä paikasta, joka ”ei ole minkään valtion alueellisen suvereenisuuden alainen” (6 artiklan 2 kohdan b alakohta). Ilmaisulla viitataan mahdollisesti kansainvälisillä vesillä sijaitseviin öljyn- ja kaasunporauslauttoihin. Asiaa tulisi selventää ainakin perusteluissa.

3.3.3

Ehdotuksen 7 artikla koskee sopimuksen mukaista edustusta, josta on säädetty vain osittain Rooman yleissopimuksessa, eikä edustajan ja kolmannen osapuolen välinen oikeussuhde sisälly siihen. Onkin aika korjata puute (7 artiklan 2 kohta). On vaikea vastata siihen, minkä valtion lakia tässä yhteydessä tulisi soveltaa, sillä kyseessä ovat sekä edustajan että kolmannen osapuolen intressit. Kolmas osapuoli lienee yleensä enemmän suojan tarpeessa, mikäli kyseessä on valtuudet ylittävä tai ilman valtuuksia tapahtuva toiminta. Ehdotetussa tekstissä pyritään ottamaan huomioon molempien osapuolten intressit, ja näin ollen komitea kannattaa sitä.

3.3.4

Pakottavat säännökset ovat vaikea asia, sillä osapuolten lainvalinnan tuloksia ei tulisi rajoittaa enemmän kuin mitä välttämättä on tarpeen, eikä lain soveltamista tulisi vaikeuttaa säännöksin, jotka eivät kuulu sopimukseen sovellettavaan lakiin. Ehdotuksen 8 artikla vastaa pääosin Rooman yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohtaa. Asetuksessa otetaan huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö (11) sekä määritellään pakottavat säännökset ja annetaan niille vaikutusta. Lainkäyttäjälle tällaiset tilanteet ovat vaikeita siksi, että tapauksen arviointiperusta ei ole yhtenäinen ja että mahdollisesti on sovellettava epäyhtenäisiä tai jopa ristiriitaisia säännöksiä ja sovitettava ne yhteen. Tämä vie aikaa, on lakiteknisesti monimutkaista ja lisää oikeudellista epävarmuutta. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhtenäistämisen tilanne, komitea ei kuitenkaan näe vaihtoehtoja etenkään, kun jopa oikeustieteilijät kannattavat aivan ylivoimaisesti pakottavien säännösten soveltamista lainvalintatapauksissa.

3.3.5

Ehdotuksen 10–17 artiklat ovat komitean mielestä pitkälti ongelmattomia eivätkä edellytä yksityiskohtaisia kommentteja etenkään niissä kohdin, joissa säännökset on otettu suoraan Rooman yleissopimuksesta.

3.3.6

Ehdotuksen 10 artiklassa (muodoltaan pätevä sopimus) otetaan etäsopimusten määrän kasvun johdosta huomioon tarve yksinkertaistaa sopimusten tai yksipuolisten toimien pätevää muotoa koskevia säännöksiä, ja siinä otetaan käyttöön sovellettavaa lakia koskevia lisäsääntöjä.

3.3.7

Saatavan siirto ja monissa oikeusjärjestyksissä tunnettu velkojan ja saatavan siirtävän kolmannen osapuolen välinen sopimus velkojan oikeuksien siirtämisestä viimeksi mainitulle täyttävät samankaltaisen taloudellisen tehtävän (12). On paikallaan säätää molemmista 13 artiklassa. Ehdotetun asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa otetaan käyttöön uusi lainvalintasääntö, jonka avulla säädellään kysymystä siitä, minkä valtion lain mukaan määräytyy se, voidaanko saatavan siirtoon vedota kolmansia vastaan. Säännös perustuu aivan oikein 12. joulukuuta 2001 allekirjoitettuun YK:n yleissopimukseen saatavien siirrosta kansainvälisessä kaupassa.

3.3.8

Ehdotuksen 14 artikla sisältää lainvalintasäännön, joka koskee saatavan siirtymistä lain nojalla. Asia tunnetaan useimmissa oikeusjärjestyksissä. Sen vuoksi tarvitaan lainvalintasääntöä. Ehdotuksen 15 artikla täydentää 14 artiklaa lainvalintasäännöllä, joka koskee useamman kuin yhden velallisen yhteisvastuuta lain nojalla tapahtuvan saatavan siirtymisen yhteydessä. Olisi ollut järkevää yhdistää se 14 artiklaan, mutta asiaa ei ole tarpeen muuttaa.

3.4   Muut säännökset ja loppusäännökset (18–24 artikla)

3.4.1

Asetuksen III ja IV luvussa käsitellään pääosin yleistä lainvalintakäytäntöä vastaavia teknisiä sääntöjä, joita ei tarvitse kommentoida yksityiskohtaisesti. Tämä koskee etenkin 19 artiklaa (takaisin- ja edelleenviittauksen poissulkeminen), joka vastaa Rooman yleissopimuksen 15 artiklaa, 21 artiklaa (valtion eri alueiden oikeussäännöt), joka vastaa Rooman yleissopimuksen 19 artiklaa, 20 artiklaa (oikeusjärjestyksen perusteet), joka vastaa Rooman yleissopimuksen 16 artiklaa sekä 23 artiklaa (suhde voimassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin), joka vastaa Rooman yleissopimuksen 21 artiklaa.

3.4.2

Henkilön asuinpaikalla (18 artikla) on nykyisessä kansainvälisessä yksityisoikeudessa keskeinen merkitys määritettäessä sovellettavaa lakia. Luonnollisen henkilön asuinpaikan määrittäminen on ongelmatonta, mutta oikeushenkilöiden osalta asia voi olla epäselvä. Asetuksessa ongelma ratkaistaan tarkoituksenmukaisella tavalla, sillä asuinpaikka määräytyy oikeushenkilön keskushallinnon sijainnin mukaan. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen 60 artiklan siirtäminen asetukseen ei olisi ollut tarkoituksenmukaista, sillä kyseisen asetuksen mukaan lainvalinta määräytyy yleisesti kotipaikan eikä asuinpaikan mukaan. Lisäksi siinä omaksuttu kolmen vaihtoehdon ratkaisu olisi heikentänyt oikeusvarmuutta.

3.4.3

Ehdotuksen 22 artiklan c kohtaa on vaikea ymmärtää. Siinä näytään säädettävän siitä, että mahdollisesti myöhemmin annettavat yhteisön säädökset voivat sisältää omia lainvalintasääntöjä, jotka menevät tarkasteltavan asetuksen soveltamisen edelle. Kansainvälisen yksityisoikeuden yhtenäistämisessä saavutettu taso tulisi kuitenkin säilyttää myös tulevaisuudessa. On vältettävä pirstoutumista eri oikeuslähteisiin, joiden säännökset ovat sisällöltään erilaisia. Mikäli tulevaisuudessa tarvitaan erityissäännöksiä, ne tulisi liittää asetukseen.

Komitea kehottaa poistamaan 22 artiklan c kohdan.

3.5   Liite I

3.5.1

Liitteen kolmannessa ja neljännessä luetelmakohdassa mainitaan ”toinen vahinkovakuutusdirektiivi” ja ”toinen henkivakuutusdirektiivi”. Huolimatta siitä, että viimeksi mainittu direktiivi on kumottu ja että tässä tarkoitettaneen sitä korvaavaa henkivakuutusdirektiiviä (13), ovat molemmat luetelmakohdat ongelmallisia. Komitea ei kuitenkaan mene niin pitkälle, että se kehottaisi poistamaan kyseiset luetelmakohdat. Se kiinnittää kuitenkin komission huomiota niihin suuriin ongelmiin, jotka ehdotus aiheuttaa. Näin menetetään suuri mahdollisuus yksinkertaistaa ja yhtenäistää lainvalintasääntöjä sekä ratkaista kyseisellä alalla esiintyviä ongelmia. Liitteen I kolmas ja neljäs luetelmakohta tarkoittaisivat yhdessä 22 artiklan a kohdan kanssa sitä, että asetusta ei voitaisi soveltaa niiden ensivakuutussopimusten (14) lainvalintasääntöihin, jotka kattavat EU:ssa sijaitsevat riskit, sillä asiasta säännellään mainituissa direktiiveissä.

3.5.2

Sitä vastoin niiden vakuutussopimusten lainvalintasäännöt, jotka kattavat unionin ulkopuolella sijaitsevat riskit ja EU:ssa sijaitsevat riskit (vaikkakin vain, jos sopimus on tehty muun kuin EU:hun sijoittautuneen vakuutuksenantajan kanssa) sekä jälleenvakuutussopimusten lainvalintasäännöt kuuluvat kuitenkin asetuksen soveltamisalaan. Näin säilytettäisiin tilanne, joka on jo nyt aiheuttanut sekaannusta lainkäyttäjien keskuudessa (15). Vakuutussopimusten lainvalintasäännöt ovat vakuutusdirektiivien antamisesta lähtien poikenneet yleisistä sopimusvelvoitteita koskevista lainvalintasäännöistä (Rooman yleissopimuksen 1 artiklan 3 kohta), vaikka vakuutussopimuksiinkin liittyy sopimusvelvoitteita. Tätä varten ei ole ollut varsinaisia perusteluja, mutta Rooman yleissopimusta tehtäessä ei ollut vielä aloitettu toisen sukupolven vakuutusdirektiivien laatimista, ja ennen lainvalintasääntöjen antamista haluttiin katsoa, minkälaiseksi sääntelykehys muodostuisi (16). Tämä ei enää pidä paikkaansa.

3.5.3

Kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset ovat vieraita elementtejä direktiiveissä, joille on leimallista valvontaoikeus. Asiaa tuntematon lainkäyttäjä ei olettaisi löytävänsä niitä sieltä. Jako erilaisiin horisontaalisiin ja alakohtaisiin oikeuslähteisiin monimutkaistaa vakuutuksia koskevaa kansainvälistä yksityisoikeutta. Oikeusjärjestyksen yhtenäisyyden vuoksi kyseiset normit tulisi koota yhteen, ja erityissäännökset olisi poistettava.

3.5.4

Direktiiveihin sisältyvän kansainvälisen yksityisoikeuden siirtäminen sellaisenaan Rooma I -asetukseen ei vaikuta järkevältä. Näin säilytettäisiin perusteetta niitä vakuutussopimuksia koskevat erilaiset säännöt, jotka kattavat EU:ssa ja sen ulkopuolella sijaitsevat riskit. Tätä ei voida perustella viittaamalla valvontaoikeuteen. Vakuutuksenantajia valvotaan kotipaikan mukaan, ja näin ollen rajatylittävässä toiminnassa valvonta ja vakuutuksen kattaman riskin sijainti eroavat yleensä joka tapauksessa toisistaan. Tilanne ei ole samanlainen EU:ssa ja sen ulkopuolella sijaitsevia riskejä koskevien vakuutussopimusten suhteen. On järkevää soveltaa vakuutussopimuksiin, jotka kattavat EU:ssa sijaitsevat riskit, asetuksen yleisiä sovellettavaa lakia koskevia säännöksiä. Lainvalintaa koskevien asetuksen sääntöjen käyttöönoton johdosta vakuutusala ja sen muut kuin kuluttajasektoriin kuuluvat asiakkaat hyötyisivät tulevaisuudessa entistä laajemmista lainvalintamahdollisuuksista. Sopimusoikeudellisesti järkevä lainvalinta mahdollistaisi identtisten tuotteiden tarjonnan Euroopan laajuisesti, minkä ansiosta huomattava tuotekehityksen tarve poistuisi. Tällainen tarve on aiemmin johtanut siihen, että vakuutuksenantajat ovat tuskin lainkaan hyödyntäneet palvelujen tarjonnan vapautta muutoin kuin suuret riskit kattavien vakuutusten osalta. Myös vakuutusalalla vain kuluttajat tarvitsevat yleensä suojaa lainvalinnan suhteen. Elinkeinonharjoittajilla ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on tähän asti ollut kuluttajia heikompi suoja, mutta niillä ei ole täyttä vapautta valita sovellettavaa lakia, joten ne eivät tarvitse erityistä suojaa. Elinkeinonharjoittajilla ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on myös riittävästi kokemusta liike-elämästä ymmärtääkseen valintansa seuraukset, jos ne haluavat soveltaa muuta kuin kotimaansa lakia, tai tunnistaakseen tapaukset, joissa ne tarvitsevat lainopillista neuvontaa.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Kesäkuun 19. päivänä 1980 allekirjoitettu sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskeva Rooman yleissopimus. Nykyinen versio: EYVL C 27, 26.1.1998, s. 34.

(2)  KOM(2006) 83 lopullinen — 2003/0168 COD.

(3)  KOM(2002) 654 lopullinen.

(4)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja sopimussuhteisiin sovellettavasta laista tehdyn vuoden 1980 Rooman yleissopimuksen muuntamisesta yhteisön säädökseksi ja uudistamisesta”, INT/176, 29.1.2004.

(5)  Euroopan parlamentin päätöslauselma siviiliprosessioikeuden lähentämisnäkymistä Euroopan unionissa (KOM(2002) 654 — KOM(2002) 746 — C5-0201/2003 — 2003/2087 (INI), A5-0041/2004.

(6)  Esimerkkeinä mainittakoon seuraavat ehdotukset:

 

Vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen liittäminen osaksi yhteisön oikeutta asetuksen muodossa (tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettu asetus), neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22 päivänä joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla, EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 117, 26.4.2000, s. 6 (esittelijä: Henri Malosse).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 805/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta, EUVL L 143, 30.4.2004, s. 15. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 85, 8.4.2003, s. 1 (esittelijä: Guido Ravoet).

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 1348/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa, EYVL L 160, 30.6.2000, s. 37. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 368, 20.12.1999, s. 47 (esittelijä: Bernardo Hernández Bataller).

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa, EYVL L 174, 27.6.2001, s. 1. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 139, 11.5.2001, s. 10 (esittelijä: Bernardo Hernández Bataller).

 

Neuvoston asetus (EY) N:o 1346/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, maksukyvyttömyysmenettelyistä, EYVL L 160, 30.6.2000, s. 1. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 75, 15.3.2000, s. 1 (esittelijä: Guido Ravoet).

 

Kulutusluottodirektiivi, KOM(2002) 443 lopullinen, 11.9.2002. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EUVL C 234, 30.9.2003, s. 1 (esittelijä: Jorge Pegado Liz).

 

Neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista, EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 159, 17.6.1991, s. 35 (esittelijä: G.H.E. Hilkens).

 

Vihreä kirja eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi (KOM(2002) 746 lopullinen). ETSK:n aiheesta antama lausunto, EYVL C 220, 16.9.2003, s. 5 (esittelijä: Jörg Frank von Fürstenwerth).

 

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta. ETSK:n aiheesta antama lausunto, EUVL C 221, 8.9.2006 (esittelijä: Jorge Pegado Liz).

(7)  Vrt. Haagin yleissopimukset, esimerkiksi 12.6.1902 allekirjoitettu yleissopimus lakien soveltamisesta avioliiton solmimisen alalla, 24.10.1956 allekirjoitettu yleissopimus lasten elatusvelvollisuuteen sovellettavasta laista ja 2.10.1973 allekirjoitettu yleissopimus elatusvelvollisuuteen sovellettavasta laista.

(8)  7.6.1930 allekirjoitettu kansainvälistä vekselioikeutta koskeva Geneven yleissopimus ja 19.3.1931 allekirjoitettu kansainvälistä sekkioikeutta koskeva Geneven yleissopimus.

(9)  Jos valinnainen normi tai 26. järjestelmä joskus toteutuu, sen edellytettäisiin olevan paras kaikista ajateltavissa olevista siviililainsäädännöistä. Jos sovittaisiin valinnaisen normin soveltamisesta, sitä ei, toisin kuin jäsenvaltion lainsäädäntöä, tarvitsisi enää mukauttaa jäsenvaltioiden pakottavien sääntöjen perusteella (tai oikeusjärjestyksen perusteella (ordre public) — 20 artikla). Valinnaisen normin valinta johtaisi pikemminkin kyseisen säännöstön täysin rajoittamattomaan soveltamiseen, sillä se olisi yleisesti tunnustettu standardi Euroopan unionissa. Koska ehdotuksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla on jo periaatteessa mahdollista tehdä kyseinen lainvalinta, tulisi johdonmukaisesti myös tässä kohden luoda edellytykset, joiden avulla mahdollistetaan valinnaisen normin etujen toteutuminen. Tulisi nimenomaan mainita, että jos sovitaan ylikansallisen lainsäädännön soveltamisesta, 8 artikla menettää merkityksensä (sama koskee oikeusjärjestystä (ordre public) — 20 artikla).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1996, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon, EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.

(11)  Asiat C–369/96 ja C–374/96, 23.11.1999.

(12)  Huomautus: Asia ilmenee vain ehdotuksen ranskankielisestä toisinnosta. Saksankielisessä toisinnossa sitä ei ole käännetty ilmeisesti siksi, että Saksan lainsäädännössä ei ole vastaavaa oikeudellista instituutiota. Täydellisyyden vuoksi asia tulisi kuitenkin mainita edes selittäen.

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY, annettu 5 päivänä marraskuuta 2002, henkivakuutuksesta, EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1.

(14)  Erotuksena jälleenvakuutussopimuksista.

(15)  Tällä hetkellä tilanne on seuraavanlainen: Rooman yleissopimuksen 1 artiklan 3 kohdan nojalla vakuutussopimukset eivät kuulu yleissopimuksen soveltamisalaan edellyttäen, että kyse on ensivakuutussopimuksista, mutta vain, jos riski sijaitsee EU:ssa. Rooman yleissopimuksesta ei voida päätellä, milloin tilanne on tämä, vaan asia on selvitettävä vakuutusdirektiivien avulla. Rooman yleissopimusta sovelletaan kuitenkin jälleenvakuutussopimuksiin sekä tapauksiin, joissa riski sijaitsee EU:n ulkopuolella.

(16)  Giuliano ja Lagarde, Raportti sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevasta yleissopimuksesta, EYVL C 282, 31.10.1980, s. 13.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/62


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiltä osin kuin se koskee päästöjä ja ajoneuvojen korjaamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta sekä direktiivien 72/306/ETY ja ../../EY muuttamisesta

KOM(2005) 683 lopullinen — 2005/0282 COD

(2006/C 318/11)

Neuvosto päätti 31. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Virgilio Ranocchiari.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 13. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 180 ääntä puolesta ja 3 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on samaa mieltä siitä, että moottoriajoneuvojen päästöjä tulee jatkuvasti pyrkiä rajoittamaan asettamalla säädöksissä vähitellen yhä kunnianhimoisempia tavoitteita. Komitea siis kannattaa komission ehdotusta, joka on yksi askel tähän suuntaan.

1.2

ETSK on tyytyväinen myös komission päätökseen laatia aiheesta asetus eikä direktiivi sekä lainsäädäntämenettelyyn, jonka mukaan asetus laaditaan yhteispäätösmenettelyllä ja sen teknisiä näkökohtia täydennetään sääntelykomitean avustuksella laadittavalla asetuksella (”komitologia-asetus”).

1.3

ETSK huomauttaa kuitenkin, että ehdotettu asetus aiheuttaisi nykymuotoisena huomattavia ongelmia sekä teollisuudelle että ajoneuvojen tyyppihyväksynnästä ja rekisteröinnistä vastaaville jäsenvaltioiden viranomaisille.

1.3.1

ETSK suosittaa erityisesti, että ehdotukseen sisältyvien uusien säännösten voimaantuloajankohtaa tarkistettaisiin. Komitean mielestä säännösten pitäisi tulla voimaan 1. tammikuuta 2010 (uusien ajoneuvomallien tyyppihyväksyntä) ja 1. tammikuuta 2011 (uudet rekisteröinnit) tai vaihtoehtoisesti 36 ja 48 kuukauden kuluttua siitä, kun uudet säännökset on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Lisäksi ETSK suosittaa, että N1-luokan (1) alaluokkiin II ja III kuuluville ajoneuvoille annettaisiin vielä yhden vuoden lisäaika.

1.3.2

ETSK on tyytyväinen dieselajoneuvoille ehdotettuihin raja-arvoihin. Komiteaa kuitenkin epäilyttää, onko bensiinillä tai kaasumaisilla polttoaineilla toimivien moottoriajoneuvojen päästörajoja todella syytä edelleen tiukentaa.

1.3.3

ETSK katsoo, että tietynlaisiin matkustajakäytössä oleviin ajoneuvoihin — erityistoimisiin tai ammattikäytössä oleviin M1-luokan (2) ajoneuvoihin (esim. pikkubussit) — olisi asianmukaista soveltaa edelleen poikkeusta, jonka perusteella niiden tyyppihyväksynnässä voidaan soveltaa kevyitä hyötyajoneuvoja (N1) koskevia raja-arvoja. Komitea kehottaakin komissiota määrittelemään poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvat ajoneuvot tarkemmin ja selvärajaisemmin kuin nykyisessä direktiivissä.

1.3.4

ETSK kehottaa välttämään sitä, että ehdotetussa asetuksessa annettaisiin säännöksiä, joiden sisällön jo voimassa olevat asetukset tai direktiivit kattavat paremmin.

1.3.5

ETSK kehottaa lopuksi komissiota tarkistamaan ehdotetun asetuksen kohtia, joista voi aiheutua hallinnollista epäselvyyttä, ja pyytämään tässä yhteydessä apua jäsenvaltioiden asiantuntijoilta, jotka ovat päivittäin tekemisissä ajoneuvojen tyyppihyväksyntään ja rekisteröintiin liittyvien ongelmien kanssa.

2.   Perustelut ja lainsäädäntökehys

2.1

Henkilöautojen (M1-luokan ajoneuvojen) ja kevyiden hyötyajoneuvojen (N1-luokan ajoneuvojen) päästöjä säännellään nykyisin direktiivillä 70/220/ETY sellaisena kuin se on muutettuna. Viimeisimmät muutokset, jotka tunnetaan yleisesti Euro 4 -määräyksinä (3), tulivat voimaan 1. tammikuuta 2005 (uudet ajoneuvomallit) ja 1. tammikuuta 2006 (uudet rekisteröinnit).

2.2

Tarkasteltavana olevan ehdotuksen tavoitteena on tiukentaa moottoriajoneuvojen päästöjä koskevia säännöksiä korvaamalla nykyinen direktiivi asetuksella. Tämän oikeusvälineen valinta perustuu siihen, että jäsenvaltiot soveltavat asetusta ja siinä määriteltyjä tavoitteita suoraan eikä asetusta siis tarvitse direktiivin tavoin erikseen saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Uudella asetuksella on myös tarkoitus kumota nykyiset direktiivit.

2.3

Komissio ehdottaa lainsäädäntämenettelyä, joka etenee kahta rinnakkaista reittiä:

a)

Yleisperiaatteet määritellään ehdotetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa, joka hyväksytään yhteispäätösmenettelyn mukaisesti (”yhteispäätösehdotus”).

b)

Komissio antaa täytäntöönpanoa koskevista teknisistä yksityiskohdista asetuksen käyttäen apunaan sääntelykomiteaa, joka huolehtii ehdotuksen mukauttamisesta tekniikan kehitykseen (”komitologiaehdotus”).

2.4

Ehdotuksen täydennykseksi on lisäksi julkaistu arvio ehdotetun asetuksen taloudellisista vaikutuksista ja siis arvio kustannuksista, joita aiheutuisi ajoneuvojen mukauttamisesta kaavailtuihin päästörajojen tiukennuksiin.

3.   Ehdotuksen sisältö

3.1

Ehdotettua asetusta, joka tunnetaan unionissa Euro 5 -asetuksena, on tarkoitus soveltaa bensiini-, maakaasu-, nestekaasu- ja dieselkäyttöisiin henkilöautoihin ja kevyisiin hyötyajoneuvoihin. Asetuksessa vahvistetaan raja-arvot komission aikanaan ensisijaisiksi määrittelemille päästöille, joita ovat hiukkaset (PM), typen oksidit (NOx), hiilimonoksidi (CO) ja hiilivedyt (HC).

3.2

Asetuksessa vahvistetaan erityisesti raja-arvot ottomoottoreilla (bensiini ja kaasumaiset polttoaineet) varustettujen ajoneuvojen ja dieselajoneuvojen päästöille seuraavien periaatteiden mukaisesti:

Bensiini- ja kaasukäyttöisten ajoneuvojen NOx- ja HC-päästövaatimuksia ehdotetaan kiristettäväksi 25 prosentilla.

Dieselkäyttöisten ajoneuvojen hiukkaspäästövaatimuksia ehdotetaan tiukennettavan 80 prosentilla, mikä edellyttää dieselhiukkassuodattimien (Diesel Particulate Filter, DPF) asentamista ajoneuvoihin. Lisäksi NOx-päästöihin ehdotetaan 20 prosentin vähennystä.

Päästörajoja koskevien ehdotusten lisäksi komissio esittää sääntöjä päästöjenrajoitusjärjestelmien käyttöiästä, ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden tarkistuksista, ajoneuvojen sisäisistä valvontajärjestelmistä (OBD-järjestelmät), haihtumispäästöistä, vähimmäispäästöistä, kampikammion päästöistä, savun määrästä ja polttoaineenkulutuksen mittauksesta.

3.3

Komissio kaavailee lisäksi toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että muutkin kuin valtuutetut korjaamot saavat ajoneuvojen korjaamisen edellyttämät tiedot. Ehdotuksen mukaan kyseisten tietojen on oltava verkkosivustoissa saatavilla kansainvälisen teknisen komitean vahvistamassa standardoidussa muodossa (OASIS-standardi (4)).

3.4

Komissio ehdottaa, että asetusta alettaisiin soveltaa

henkilöautojen ja alaluokan I kevyiden hyötyajoneuvojen uusiin malleihin 18 kuukauden kuluttua siitä, kun asetus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja kaikkiin uusiin rekisteröinteihin 36 kuukauden kuluttua kyseisestä päivästä

alaluokkien II ja III kevyiden hyötyajoneuvojen uusiin malleihin 30 kuukauden kuluttua ja kaikkiin uusiin rekisteröinteihin 48 kuukauden kuluttua kyseisestä päivästä

henkilöautoihin ehdotettujen säännösten mukaisesti mahdollisesti vuoden 2008 alkupuoliskolla.

4.   Yleistä

4.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on valinnut säädöstyypiksi direktiivin sijasta asetuksen. Asetusta ei tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, joten sitä voidaan alkaa soveltaa viipymättä ja samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

4.2

ETSK kannattaa kahta rinnakkaista reittiä etenevää uutta lainsäädäntämenettelyä mutta korostaa, että yhteistoimintamenettelyllä ja komitologiamenettelyllä säädettävät asetukset tulee julkaista virallisessa lehdessä samanaikaisesti. Autoteollisuus tarvitsee molemmat voidakseen viimeistellä uusien vaatimusten noudattamisen edellyttämät tekniset ratkaisut.

4.3

ETSK suhtautuu myönteisesti aikeeseen tiukentaa dieselajoneuvojen päästörajoja.

4.4

ETSK toteaa, että dieselmoottorilla varustettujen ajoneuvojen hiukkaspäästöjen (PM) pienentämiseksi on olemassa teknisiä ratkaisuja ja että ehdotettujen raja-arvojen johdosta ne on otettava yleisesti käyttöön.

4.5

ETSK suhtautuu kuitenkin hyvin epäillen ehdotetun asetuksen taloudellisiin vaikutuksiin:

Ensinnäkään tässä yhteydessä ei CAFE-ohjelman (5) (”Puhdasta ilmaa Eurooppaan”) toimintatavoista täysin poikkeavasti ole esitetty lainkaan tuloksia erilaisista malleista, joiden avulla on selvitetty ilmaa saastuttavilla aloilla toteutettavissa olevien toimenpiteiden kustannustehokkuutta, kuten CARS 21 -asiantuntijaryhmä (6) on ehdottanut.

Taloudellisten vaikutusten arvioinnissa käsitellään vain henkilöautojen uusien päästörajojen voimaantulosta ja niiden mukaisesta päästöjen vähentämisestä (tonnia/vuosi) aiheutuvia lisäkustannuksia. Sen avulla ei siis voida vertailla kustannustehokkuutta muilla aloilla CAFE-mallien mukaisesti toteuttavien toimenpiteiden kanssa.

Ehdotettuun asetukseen sisältyvää Euro 5 -mallia koskevia lukuja, jotka perustuvat yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston tätä tarkoitusta varten valitseman riippumattoman asiantuntijaryhmän (7) arvioihin, on pienennetty 33 prosenttia tuotantomäärien kasvuun liittyvien mittakaavaetujen huomioon ottamiseksi. Kyseistä prosenttiosuutta ei kuitenkaan perustella mitenkään (8).

Erityisesti mainittakoon, että riippumattoman asiantuntijaryhmän arviossa kustannuksista, joita ajoneuvojen mukauttamisesta eri päästövähennysmallien mukaisiksi aiheutuisi, oletetaan jalometallien hinnan alenevan 30 prosenttia. Jalometallit ovat pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmissä keskeisellä sijalla, ja niiden markkinahinta vaikuttaa merkittävästi itse järjestelmien kustannuksiin. Edellä mainittu olettamus ei ole perusteltu, kun otetaan huomioon se tosiseikka, että platinan markkinahinta on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana jatkuvasti noussut.

4.6

ETSK suhtautuu epäilevästi myös asetuksen soveltamiselle ehdotettuihin määräaikoihin:

Asetuksen voimaantulosta alkava 18 kuukauden siirtymäaika ei ole riittävä, sillä kuluu vähintään kolme vuotta, jotta tuotannossa saadaan käyttöön tunnettu teknologia, jota ei vielä ole muokattu erityisiin malleihin sopivaksi.

Ehdotetussa asetuksessa tulisi vahvistaa, että uudet vaatimukset tulevat voimaan uusien automallien tyyppihyväksynnässä 1. tammikuuta 2010 tai 36 kuukauden kuluttua asetuksen julkaisemisesta, kun raja-arvoja ja testausmenetelmiä on selkeytetty.

Autoteollisuus on suunnitellut yhteisymmärryksessä tavarantoimittajiensa kanssa, että Euro 5 -standardit otetaan käyttöön 2010/2011 sen mukaisesti, mikä tammikuussa 2005 julkaistussa verokannustimia käsittelevässä komission asiakirjassa (9) selkeästi ilmoitettiin. Eri malleihin ja tuotantoprosesseihin tehtävät muutokset on jo suunniteltu, joten määräaikoja ei voida lyhentää, sillä Euro 5 -standardien käyttöönoton aikataulu on jo nyt hyvin tiukka.

4.7

Komissio vahvistaa 5 artiklan 4 kohdassa tyyppihyväksyntää koskevat erityisvaatimukset kaavailematta kuitenkaan tarkempien suuntaviivojen tai lisäohjeiden antamista. ETSK on tästä huolissaan, koska ilman ohjeita ei ehdotuksen todellisia vaikutuksia ajoneuvojen tekniseen suunnitteluun ja ympäristöön voida arvioida.

5.   Erityistä

5.1

Ehdotetun asetuksen liitteessä 1 olevassa taulukossa 1 esitetään Euro 5 -päästörajat, joiden mukaan ottomoottorilla varustettujen bensiiniajoneuvojen HC-päästöt saavat olla enintään 75 mg/km ja NOx-päästöt enintään 60 mg/km. Kyseisiä päästöjä tulee siis vähentää 25 prosenttia. Tällaista raja-arvojen tiukentamista Euro 4 -standardeihin verrattuna ei kuitenkaan voida perustella ilmanlaatua koskevan toisen Auto Oil -ohjelman tuloksilla. Kyseisenlaisten ajoneuvojen HC- ja NOx-päästöjen vähentämistä ei esitetä toisaalta myöskään CAFE-ohjelmaan liittyvässä analyysissä eikä tiedonannossa aiheesta ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia” (10).

5.2

CAFE-ohjelman tulosten perusteella ETSK päättelee, ettei käsillä olevassa ehdotuksessa esitetyille toimenpiteille ole selkeitä ilmanlaadun paranemiseen liittyviä perusteita. Syyt tähän ovat seuraavat:

NOx-päästöjen raja-arvot: Ehdotettu vähennys vaikeuttaisi entisestään bensiinimoottorilla varustettujen ajoneuvojen polttoaineenkulutuksen ja siten CO2-päästöjen vähentämistä, joka on tätä nykyä autoteollisuuden merkittävin haaste. Saavutettava ympäristöhyöty olisi hyvin vaatimaton, sillä CAFE-ohjelman yhteydessä saatujen tietojen mukaan bensiiniajoneuvojen osuus ajoneuvoliikenteen kaikista NOx-päästöistä on vain 4 prosenttia (11).

HC-päästöjen raja-arvot: Ehdotettu uusi raja-arvo muodostaisi ylitsepääsemättömän esteen maakaasukäyttöisille ajoneuvoille, jotka kuitenkin ovat huomattavan ympäristöystävällisiä. HC-päästöistä 90 prosenttia on metaania, joka on tunnetusti stabiili, saastuttamaton ja aromaattisia hiilivetyjä sisältämätön kaasu. Maakaasuajoneuvojen CO2-päästöt ovat 20–25 prosenttia bensiiniajoneuvojen päästöjä pienemmät. Jos palamattomien hiilivetyjen päästörajaa tiukennettaisiin ehdotetun asetuksen mukaisesti 25 prosenttia, ei CO2-päästöjä vähentäviä maakaasuajoneuvoja enää voitaisi tuottaa ja saattaa markkinoille. Lisäksi seurauksena saattaisi olla ristiriita vaihtoehtoisia polttoaineita käsittelevässä komission tiedonannossa (12) asetettujen korvaustavoitteiden kanssa.

5.3

Komission ehdotuksen mukaan matkustajakäytössä oleviin M1-ajoneuvoihin, joiden massa on yli 2,5 tonnia (mutta alle 3,5 tonnia), ei enää sovellettaisi poikkeusta, jonka mukaan niiden tyyppihyväksynnässä voitaisiin noudattaa kevyitä hyötyajoneuvoja (N1) koskevia raja-arvoja.

5.3.1

ETSK:n mielestä tässä yhteydessä tulisi tehdä ero tarkkojen ammattikäyttövaatimusten mukaisten raskaiden ajoneuvojen ja sellaisten ajoneuvojen välillä, jotka hankitaan usein muodin vuoksi ja jalkakäytävän reunan ylittämistä varten suurkaupungeissa. Ensin mainituista voidaan mainita seuraavat esimerkit:

Seitsen- tai useampipaikkaiset ajoneuvot: Tällaisia ajoneuvoja käytetään paikallisliikenteessä (esim. minibussit, paikallisbussit, matkailuautot ja erityisajoneuvot, kuten ambulanssit). Suurehkon matkustajamäärän ja tavanomaista suurempien tavarankuljetusvalmiuksien vuoksi ajoneuvojen tulee olla raskaampia, korkeampia ja leveämpiä, ja niissä tulee olla erikoisvaihteisto, joten päästöt ovat hieman tavanomaista suuremmat.

Maastoajoneuvot, joiden enimmäismassa on yli 2,5 tonnia: Tällaiset ajoneuvot ovat olennaisen tärkeitä työvälineitä maaseudun asukkaille sekä pelastuspalveluille, yleishyödyllisille organisaatioille ja monille muille tärkeille toimijoille sotilaskäyttöä unohtamatta. Niiden erityisvaatimukset on siis otettu huomioon eri lainsäädännöissä, ja kyseiset edut tulisi säilyttää.

Edellä mainittujen kahden ajoneuvotyypin valmistusmäärät ovat varsin pieniä, ja niiden osuus ajoneuvojen yhteenlasketuista päästöistä on häviävän pieni. Niiden vaikutus ilmanlaatuun on siis vähäpätöinen, jos niihin sovelletaan samoja sääntöjä kuin kevyisiin hyötyajoneuvoihin.

5.3.2

Komission mielestä massaltaan yli 2,5 tonnin M1-ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä ei enää ole perusteltua soveltaa kevyitä hyötyajoneuvoja koskevia raja-arvoja. ETSK ei ole tästä samaa mieltä mutta myöntää, että on määritettävä nykyistä tarkemmin, millaisiin ajoneuvoihin kyseistä poikkeusta voidaan soveltaa.

5.3.3

Lisäksi komitea katsoo, että kyseisen poikkeuksen erittelemätön poistaminen kaikilta raskailta M1-ajoneuvoilta johtaisi bensiinimoottorilla varustettujen ajoneuvojen yleistymiseen ja sen myötä polttoaineenkulutuksen ja CO2-päästöjen lisääntymiseen.

5.4

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että ajoneuvojen korjaamiseksi tarvittavien tietojen saatavuus sekä tehokas kilpailu ajoneuvojen korjaamisen ja tiedotuspalveluiden markkinoilla ovat välttämättömiä, jotta ajoneuvojen vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla voidaan helpottaa. Tämä on vahvistettu muun muassa asetuksessa (EY) N:o 1400/2002, joka koskee perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamista moottoriajoneuvoalan vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin, sekä direktiiveissä 98/69/EY ja 2002/80/EY.

5.4.1

ETSK huomauttaa kuitenkin, että ajoneuvojen korjaamiseksi tarvittavien tietojen tulee olla saatavilla rajoittamattomasti ja standardoidussa muodossa, sillä käytännössä autonvalmistajat jakavat kyseisiä tietoja eri väyliä ja dokumentointirakenteita hyödyntäen. Tästä aiheutuu merkittäviä esteitä useiden merkkien jälkimarkkinoilla toimiville riippumattomille yrityksille ja erityisesti pienyrityksille, joihin suuri osa EU:n riippumattomista korjaamoista lukeutuu. Tästä syystä ETSK kannattaa komission ehdotusta sisällyttää asetukseen vaatimus, jonka mukaan ajoneuvojen korjaamiseksi tarvittavien tietojen tulee olla saatavilla myös verkkosivustoissa standardoidussa muodossa.

6.   Erityisiä huomioita ja suosituksia

6.1

Ehdotetussa asetuksessa viitataan useaan otteeseen tulevaan direktiiviin XXXX/XX/EY. Koska kyseisellä direktiivillä muutetaan tyyppihyväksyntää koskevaa puitedirektiiviä, tässä yhteydessä tulisi ilmaista selkeästi, että viittaukset kohdistuvat tyyppihyväksynnästä annettuun direktiiviin 70/156/ETY sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä XXXX/XX/EY.

6.2

Asetuksen kolmannessatoista perustelukappaleessa mainitaan vaatimukset polttoaineenkulutuksen standardoidusta mittausjärjestelmästä ja sen varmistamisesta, että kuluttajille ja käyttäjille tarjotaan täsmällistä ja puolueetonta tietoa. Kyseisten vaatimusten täyttäminen on kuitenkin jo pakollista (direktiivi 1999/94/EY), ja niitä on aivan turha toistaa tässä yhteydessä.

6.3

ETSK huomauttaa, että 2 artiklan 1 kohdan, 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan teksti on vaikeaselkoista etenkin seuraavin osin:

6.3.1

Asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa määritellään, millaisiin moottoriajoneuvoihin asetusta sovelletaan. 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa puolestaan säädetään, että kaikkien asetuksen soveltamisalaan kuuluvien (eli 2 artiklassa kuvatun mukaisten) ajoneuvojen on täytettävä lukuisia vaatimuksia, jotka liittyvät seuraaviin seikkoihin: pakokaasupäästöt, päästöt matalissa ympäristön lämpötiloissa, haihtumispäästöt, ajoneuvon sisäisen valvontajärjestelmän eli OBD-järjestelmän toiminta, saastumista ehkäisevien laitteiden kestävyys, vähimmäispäästöt, kampikammion päästöt, CO2-päästöt ja polttoaineen kulutus sekä savun tiheys.

6.3.2

Edellä esitetyt vaatimukset lisäisivät kuitenkin kohtuuttomasti tyyppihyväksynnän yhteydessä toteutettavien testien määrää. Esimerkiksi dieselajoneuvojen vähimmäispäästöjen tai haihtumispäästöjen mittaaminen on aivan turhaa. Asianmukaisempaa ja yksiselitteisempää olisi ollut käyttää taulukkoa (13), joka on direktiivissä 70/220/ETY olevan liitteen I kuviossa I.5.2.

6.4

ETSK pitää epäselvänä myös soveltamisalan määrittelyä siltä osin kuin se koskee (matkustajien kuljetukseen käytettäviä) M-luokan ajoneuvoja, joissa on muu kuin maakaasu- tai nestekaasukäyttöinen ottomoottori. Asetuksen (4 ja 5 artiklan) mukaan kaikki vaatimukset ulotettaisiin koskemaan myös M2- ja M3-luokkien ajoneuvoja. Aiemmin massaltaan yli 3,5-tonnisten M-luokan ajoneuvojen (Euroopassa erittäin harvinaisia) tuli täyttää vain vähimmäispäästöjä ja kampikammion päästöjä koskevat vaatimukset.

6.5

Asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa korostetaan, että valmistajan on annettava ostajalle ajoneuvon hiilidioksidipäästöjä ja polttoaineenkulutusta koskevat tekniset tiedot. Kyseinen kohta on turha, sillä velvoite sisältyy jo direktiiviin 1999/94/EY sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/77/EY.

6.6

Asetuksen 10 artikla koskee muiden kuin alkuperäisten varaosien tyyppihyväksyntää. Siinä kielletään erityisesti varaosakatalysaattorien myynti ja asentaminen, elleivät kyseiset katalysaattorit ole sellaista tyyppiä, jolle on myönnetty tyyppihyväksyntä ehdotetun asetuksen mukaisesti. On epäselvää, aikooko komissio rajoittaa tällaisten katalysaattorien käytön ennen vuotta 1992 (siis ennen OBD-järjestelmän käyttöönottoa) rekisteröityihin ajoneuvoihin ja sulkea pois tätä nuoremmat ajoneuvot. Tyyppihyväksyntää tulisi lisäksi vaatia myös päästöjenrajoitusjärjestelmän muilta osilta (esim. hiukkassuodattimilta), jotka eivät mahdollisesti ole alkuperäisiä.

6.7

Asetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön taloudellisia kannustimia nk. retrofit-järjestelmien (14) asentamiseksi, jotta käytössä olevien ajoneuvojen päästöt saadaan vastaamaan asetuksessa vahvistettuja päästörajoja. Komissio ei kuitenkaan täsmennä, millaisin menettelyin kyseisenlaisten järjestelmien vaatimustenmukaisuus voidaan osoittaa tai onko tällaisia menettelyjä jo olemassa.

6.8

Asetuksen 17 artiklassa luetellaan direktiivit (15), jotka on tarkoitus kumota 18 kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Komitea esittää asiasta kuitenkin seuraavat huomiot:

Jos komission tarkoituksena on mainita kaikki ajoneuvojen päästöjä koskevan direktiivin 70/220/ETY ja polttoaineenkulutusta koskevan direktiivin 80/1268/ETY muuttamista koskevat direktiivit, luettelo on puutteellinen (esim. direktiiviä 70/220/ETY on muutettu 18 otteeseen, mutta muutossäädöksistä mainitaan vain kuusi). Yksinkertaisempaa olisikin muotoilla artikla seuraavasti: ”Kumotaan direktiivi 70/220/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/76/ETY ja direktiivi 80/1268/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/3/EY [ajankohta]”.

6.8.1

Kyseisten päästöjä ja polttoaineenkulutusta koskevien direktiivien kumoaminen asetuksella 18 kuukauden kuluttua sen voimaantulosta aiheuttaa vakavia ongelmia.

6.8.2

Kumoaminen osuisi samaan ajankohtaan kuin tyyppihyväksyntää koskevien vaatimusten voimaantulo, vaikka vaatimukset koskevatkin vain valmistajan tuottamia uusia M1-luokan ajoneuvomalleja. Ennen edellä mainittua ajankohtaa tyyppihyväksytyt M1-mallit voidaan rekisteröidä vielä 18 kuukauden kuluessa ilman uutta tyyppihyväksyntää. Samanlaisia ehtoja sovelletaan N1-luokan alaluokkiin II ja III kuuluviin ajoneuvoihin: uusien mallien tyyppihyväksyntää varten on käytettävissä vielä 12 lisäkuukautta, kun taas jo tyyppihyväksyttyjen mallien ajoneuvoilla, jotka tulee rekisteröidä, lisäaikaa on 30 kuukautta.

6.8.3

Ongelmana on, miten rekisteröintiä varten tarvittava vaatimustenmukaisuustodistus voidaan antaa. Todistuksessa voidaan nimittäin viitata vain direktiiviin, joka on tarkoitus kumota.

Bryssel 13. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  N-luokkaan kuuluvat tavarankuljetukseen käytettävät vähintään nelipyöräiset ajoneuvot. Ne jaetaan enimmäismassan mukaan kolmeen luokkaan: N1 (< 3 500 kg), N2 (< 12 000 kg) ja N3 (> 12 000 kg). N1-luokka puolestaan jaetaan edelleen massan mukaan kolmeen alaluokkaan I, II ja III.

(2)  M-luokan ajoneuvoilla tarkoitetaan matkustajien kuljetukseen käytettäviä vähintään nelipyöräisiä ajoneuvoja. Ne jaetaan paikkamäärän ja enimmäismassan mukaan kolmeen luokkaan: M1 < 9 paikkaa, M2 > 9 paikkaa ja < 5 000 kg sekä M3 > 9 paikkaa ja > 5 000 kg.

(3)  EYVL L 350, 28.12.1998, direktiivi 1998/69/EY.

(4)  OASIS, Organization for the Advancement of Structured Information Standards.

(5)  CAFE, Clean Air for Europe. Kyseinen ohjelma käynnistettiin tiedonannolla KOM(2001) 245 lopullinen. Sen tavoitteena on kehittää strategia seuraavien tekijöiden analysoimiseksi: ilmanlaatua koskevien direktiivien ja jäsenvaltioissa toteuttavien ohjelmien tehokkuuden arviointi, ilmanlaadun jatkuva seuranta ja yleisölle tiedottaminen, päästörajojen tarkistus ja ajantasaistaminen sekä uusien valvonta- ja mallintamisjärjestelmien luominen.

(6)  CARS 21, Competitive Automotive Regulatory System for the 21st Century. Kyseessä on komission, Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden, teollisuuden, ammattijärjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja kuluttajien edustajista koostuva asiantuntijaryhmä. Sen tehtävänä on laatia suosituksia Euroopan autoteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi siten, että asiaan liittyvät sosiaali- ja ympäristönäkökohdat otetaan huomioon.

(7)  Yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto jakoi moottoriajoneuvojen päästöjä käsittelevän ryhmän (Motor Vehicle Emissions Group) kokouksessa (joulukuussa 2005) riippumattoman asiantuntijaryhmän laatiman asiakirjan, jossa esitellään Euro 5 -standardin mukaisten ajoneuvojen teknisten kustannusten analysoinnin tulokset.

(8)  SEC(2005) 1745, käsillä olevan asetusehdotuksen vaikutusarvio, kohta 6.2: Scenarios of the Regulatory Approach, Table 1Scenario G, s. 17.

(9)  SEC(2005) 43, Commission Staff Working Paper, Fiscal incentives for motor vehicles in advance of Euro 5.

(10)  KOM(2005) 446 lopullinen.

(11)  Tiedot ovat saatavilla IISA:n (International Institute for Applied Systems Analysis) verkkosivustossa.

(12)  KOM(2001) 547 lopullinen. Tiedonannossa asetetaan tavoitteeksi, että vuoteen 2015 mennessä perinteisistä polttoaineista korvataan maakaasulla 5 prosenttia ja vuoteen 2020 mennessä 10 prosenttia.

(13)  Taulukossa esitetään, millaisia testejä eri ajoneuvotyypeille tulee suorittaa.

(14)  Retrofit-termillä viitataan laitteisiin, jotka asennetaan jo käytössä olevaan ajoneuvoon päästöjen vähentämiseksi.

(15)  Direktiivit 70/220/ETY, 80/1268/ETY, 89/458/ETY, 91/441/ETY, 93/59/ETY, 94/12/EY, 96/69/EY ja 2004/3/EY.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/67


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sosiaalinen matkailu Euroopassa

(2006/C 318/12)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon Sosiaalinen matkailu Euroopassa.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Juan Mendoza Castro.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.–14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 138 ääntä puolesta ja 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

A.   ENSIMMÄINEN OSA: NYKYTILANTEEN ARVIOINTI

1.   Johdanto

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on laatinut useita lausuntoja panoksenaan Euroopan tason matkailupolitiikan suunnitteluun. Komitea on nyt laatinut lausunnon niin sanotusta sosiaalisesta matkailusta. Siinä analysoidaan Euroopan sosiaalisen matkailun alkuperää, olemusta ja nykytilannetta, eri jäsenvaltioiden kokemuksia ja kyseisen matkailun edistämiä arvoja. Lausunnossa annetaan erityisesti suosituksia julkisille ja yksityisille elimille tavoitteena tehostaa Euroopan sosiaalista matkailua, tehdä se kaikille mahdolliseksi ja parantaa sen laatua. Lausunto on myös panos Euroopan matkailupolitiikasta parhaillaan käytävään keskusteluun; siinä tarkastellaan sosiaalista matkailua kiinteänä osana eurooppalaista matkailumallia.

1.2

Euroopan matkailu: tämänhetkinen tilanne ja tulevaisuuden haasteet — Matkailun tilannetta on käsitelty useissa tutkimuksissa, raporteissa ja lausunnoissa monista eri näkökulmista: taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista näkökohdista, on kirjoitettu matkailun suuresta merkityksestä Euroopan taloudelle yleensä ja erityisesti tiettyjen maiden taloudelle sekä sen myönteisestä vaikutuksesta Euroopan vaurauteen ja työllisyyteen. Kaikki tekijät yhteensä antavat kuvan suurista mahdollisuuksista, vakaudesta ja kasvusta. On kuitenkin huomautettava, että matkailusta aiheutuu lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä erilaisia sisäisiä ja ulkoisia ongelmia ja uhkia: kausittaisuus, luonnonvarojen käyttö ja tuhlaus, kulttuuriperinnön ja paikallisen ympäristön laiminlyönti sekä paikallisten asukkaiden ja matkailijoiden turvallisuutta uhkaava terrorismi. Nämä tekijät tarkoittavat sitä, että matkailu aiheuttaa suuria haasteita, joita on käsiteltävä, jos halutaan noudattaa kestävää kehitystä. Kyseisiin haasteisiin kuuluvat kaikkien mahdollisuus matkailuun, matkailun todellinen vaikutus monien alikehittyneiden maiden kehitykseen koko maailmassa, ympäristön kestävä kehitys, matkailun eettisten sääntöjen noudattaminen, työpaikkojen vakaus ja laatu sekä matkailun vaikutus maailmanrauhaan. Niinkin tärkeälle alalle, kuin matkailu on Euroopassa, kyseisten ja monien muiden haasteiden ratkaiseminen on tarpeellinen askel kaikkien elämänlaadun parantamiseksi.

1.3

Euroopan unionin matkailupolitiikka — Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 6. huhtikuuta 2005 lausunnon aiheesta ”Laajentuneen unionin matkailupolitiikka”, jossa analysoitiin yksityiskohtaisesti sekä nykyistä matkailupolitiikkaa perustuslakisopimuksen pohjalta että nykyisen ja tulevan laajentumisen vaikutuksia. Lausunnossa matkailun asemaa pidetään myönteisenä, koska se tukee, koordinoi ja täydentää muita EU:n politiikkoja. Matkailulla on esimerkiksi vahvat yhteydet työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan, laadun parantamiseen, teknologiseen tutkimukseen ja kehittämiseen, kuluttajansuojaan, ympäristöpolitiikkaan sekä muihin hyvinkin erilaisiin politiikan aloihin. On korostettava erityisesti sitä, että tällä lausunnolla pyritään määrittämään ja arvioimaan sosiaalisen matkailun vaikutusta työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan. ETSK edistää matkailua koskevilla eri lausunnoillaan EU:n politiikkaa, jossa keskitytään sellaisen eurooppalaisen matkailumallin luomiseen, joka ei perustu välttämättä lainsäädäntöön vaan arvoihin. Sosiaalinen matkailu ja siihen liittyvät arvot voisivat muodostaa mallin keskeisen osan ja auttaa mallin luomisessa ja levittämisessä.

1.4

Lissabonin ohjelman ja sosiaalisen matkailun haaste — Huomiota olisi kiinnitettävä haasteeseen, jonka Lissabonin ohjelma asettaa matkailulle, erityisesti sosiaaliselle matkailulle. Koska ohjelman strategisena tavoitteena on tehdä Euroopasta ”— — maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”, on arvioitava, tukeeko sosiaalinen matkailu tehokkaasti ja myönteisesti tavoitetta ja sen saavuttamista, sekä sitä, miten sosiaalisen matkailun panosta voidaan parantaa. Kuten tässä lausunnossa selitetään, ETSK katsoo, että panos on todellinen, mutta sitä voitaisiin vahvistaa. Siksi ehdotetaan toimia sosiaalisen matkailun eri toimijoille.

1.5

Lausunnon tausta — Tätä lausuntoa laadittaessa on hyödynnetty paljon taustamateriaalia, sekä teoreettista (tutkimukset, raportit ja julkaisut) että käytännöllistä (nykyiset eurooppalaiset sosiaalisen matkailun aloitteet). Julkiset ja yksityiset elimet ovat antaneet huomattavan panoksen. Mainittakoon esimerkiksi ETSK:n 29. lokakuuta 2003 antama lausunto aiheesta ”Kaikkien ulottuvilla oleva ja sosiaalisesti kestävä matkailu”, joka sisältää sadan aloitteen joukossa sosiaalisen lomatoiminnan (kohta 5.5.2). Myös 6. huhtikuuta 2005 annettu lausunto aiheesta ”Laajentunen unionin matkailupolitiikka” on maininnan arvoinen. Se sisältää eurooppalaisen sosiaalisen matkailun hankkeen mahdollisena EU:n toimielinten yhteistyönä toteutettavana pilottihankkeena.

2.   Sosiaalisen matkailun käsite

2.1

Oikeus matkailuun on sosiaalisen matkailun kulmakivi — Jokaisella on oikeus levätä joka päivä, joka viikko ja joka vuosi sekä oikeus vapaa-aikaan, joka antaa mahdollisuuden persoonallisuuden jokaisen osa-alueen kehittämiseen sekä sosiaaliseen integraatioon. Jokainen saa luonnollisesti käyttää tätä oikeutta henkilökohtaiseen kehitykseensä. Oikeus matkailuun on tämän yleisen oikeuden konkreettinen ilmentymä, ja sosiaalisen matkailun tukemisen taustalla on halu varmistaa, että oikeus on käytännössä kaikkien ulottuvilla. Matkailu on huomattava elinkeino maailmassa, koko Euroopassa ja erityisesti tietyissä EU:n jäsenvaltioissa. Sosiaalinen matkailu ei ole matkailun marginaalinen tai epäolennainen osa, vaan päinvastoin keino toteuttaa käytännössä yleismaailmallista oikeutta matkailuun, matkustaa ja oppia tuntemaan muita alueita ja maita, mikä on matkailun perusta. Erityisesti on syytä korostaa, että kyseinen oikeus tunnustetaan Maailman matkailujärjestön WTO:n Santiago de Chilessä 1. lokakuuta 1999 hyväksymässä matkailun maailmanlaajuisten eettisten sääntöjen 7 artiklassa. Myös Yhdistyneet kansakunnat on hyväksynyt oikeuden 21. joulukuuta 2001.

2.2

Sosiaalisen matkailun määritelmä — On monta näkemystä siitä, mitä sosiaalinen matkailu todella on, mikä tekee käsitteen tarkasta määrittelystä vaikeaa. Vaikka aihetta käsitelleet eri tahot ovat käyttäneet hyvinkin erilaisia menettelytapoja (kuten sisällön, odotettujen tulosten, tavoitteiden, ajatusten ja uskomusten määrittelyä), ne perustuvat aina yhteen periaatteeseen: jokaisella, myös kaikkein heikko-osaisimmalla, on oikeus lepoon, rentoutumiseen ja vapaa-aikaan joka päivä, joka viikko ja joka vuosi. Sosiaalisen matkailun kansainvälinen toimisto (BITS) määrittelee sosiaalisen matkailun niin, että se kattaa ”— — kaikki käsitteet ja ilmiöt, jotka liittyvät pienituloisen väestön matkailuun, joka on mahdollista hyvin määriteltyjen sosiaalisten toimien avulla”. BITS on parhaillaan tarkistamassa määritelmäänsä niin, että se ulottuu kattamaan matkailun kehitystä ja solidaarisuutta edistävän vaikutuksen.

2.2.1

Euroopan komission mukaan eräissä maissa järjestöt, osuuskunnat ja ammattiliitot järjestävät sosiaalista matkailua, ja tarkoituksena on tuoda matkailu mahdollisimman monen, erityisesti yhteiskunnan huono-osaisimpien ulottuville. (1) Tämämääritelmä on jo suhteellisen vanha, ja sitä ollaankin tarkistamassa viime vuosina pidettyjen teknisluonteisten kokousten pohjalta. ETSK:n mielestä kumpikaan määritelmä ei ole riittävän tarkka, mutta kuten usein yhteiskuntatieteissä, tarkka määritelmä ei ole niin tärkeä kuin erityispiirteiden määritteleminen.

2.2.2

Edellä mainitun perusteella — määrittelemättä sosiaalista matkailua tarkasti olettaen, että matkailu on yleinen oikeus, joka on pyrittävä tuomaan kaikkien ulottuville — voidaan sanoa, että toiminta on sosiaalista matkailua, kun se täyttää kolme ehtoa:

Tosielämän olosuhteet ovat sellaiset, että on täysin tai osittain mahdotonta käyttää oikeutta matkailuun. Se voi johtua taloudellisesta tilanteesta, fyysisestä tai psyykkisestä vammasta, henkilökohtaisesta tai perheen eristymisestä, liikuntarajoitteisuudesta, maantieteellisistä ongelmista ja monista muista syistä, jotka muodostavat todellisen esteen.

Joku — olipa se julkinen tai yksityinen laitos, yritys, ammattiliitto tai vain järjestäytynyt ihmisryhmä — päättää ryhtyä toimiin voittaakseen esteen, joka estää jotakuta harjoittamasta oikeuttaan matkailuun.

Kyseinen toimi tehoaa ja auttaa ihmisryhmää matkailemaan kestävän kehityksen, saatavuuden ja solidaarisuuden arvoja noudattaen.

2.2.3

Matkailu yleensä on integroitua toimintaa, johon osallistuu monia sektoreita, toimi- ja kehitysaloja. Myös sosiaalinen matkailu sisältää kaikki aloitteet, joiden avulla matkailu tehdään mahdolliseksi henkilöille, joilla on erityistarpeita, ja tuodaan samalla sosiaalista ja taloudellista hyötyä eri sektoreille, toimille ja ryhmille.

2.3

Sosiaalisen matkailun historia

Vaikka nykyisin tuntemiemme sosiaalisen matkailun toimien alkuperä ei ole selvä, ne ovat voineet saada alkunsa järjestöistä, jotka erikoistuivat 1900-luvun alussa liikuntaan perustuviin lomiin vuoristossa, tai Sveitsistä ja Ranskasta alkunsa saaneista köyhien perheiden lasten lomaleireistä.

Julkisviranomaiset alkoivat osallistua sosiaalisen matkailun varhaisiin muotoihin toisen maailmansodan jälkeen. Osallistuminen liittyi joidenkin Euroopan maiden (Ranska, Italia, Portugali ja Espanja) työväenliikkeisiin, jotka järjestivät sosiaalisia matkailutoimia, kun taas toiset maat (Yhdistynyt kuningaskunta ja Alankomaat) päättivät olla osallistumatta toimintaan.

Sosiaalisen matkailun edistäminen lähti toden teolla liikkeelle 1950- ja 1960-luvulla, jolloin syntyi useita järjestöjä, yhdistyksiä ja koordinointielimiä, mukaan luettuna Brysselissä toimiva sosiaalisen matkailun kansainvälinen toimisto, joka vielä tänäkin päivänä toteuttaa laajaa edistys- ja edustustyötä.

2.4

Sosiaalisen matkailun perusteet — BITS:n mukaan sosiaalinen matkailu perustuu viiteen tekijään.

2.4.1

Mahdollisimman monen oikeus matkailuun — Ehkä eniten sosiaalisen matkailun eri aloitteita oikeuttaa ja tukee halu tehdä tästä oikeudesta todellisuutta. Niiden ihmisten määrä, jotka nykyään hyötyvät loma-ajasta, on kasvanut huomattavasti, koska matkailu on levinnyt koko yhteiskuntaan, mutta jäljellä on yhä monia ryhmiä, jotka eri syistä eivät pääse lomalle. Varojen puute on yleisin syy, joka estää oikeuden muuttumisen yleismaailmalliseksi. On epätodennäköistä, että viranomaiset voisivat käyttää tai käyttäisivät julkisia varoja matkailua tai lomia koskevan oikeuden takaamiseksi. Eri maat reagoivat asiaan eri tavalla: toiset sitoutuvat enemmän sosiaalisista syistä, kun taas toiset eivät ole yhtä aktiivisia sellaisen tilanteen korjaamisessa, jonka vuoksi kaikilla ei ole mahdollisuutta lomiin. On tärkeää korostaa, että sosiaalista matkailua ei voi eikä pitäisi verrata huonolaatuiseen matkailuun. Päinvastoin sosiaalisen matkailun tuntomerkkinä on oltava se, että keskitytään hyödykkeiden ja palvelujen laatuun.

2.4.2

Sosiaalisen matkailun vaikutus sosiaaliseen integraatioon — Matkailu edistää voimakkaasti sosiaalista integraatiota ja vahvistaa yhteyksiä muihin kulttuureihin, paikkoihin, tapoihin ja erityisesti ihmisiin: ilman matkailua ja lomia ihmisten olisi mahdotonta tavata, keskustella ja havaita toisensa pohjimmiltaan tasa-arvoisiksi ja kuitenkin kulttuuriltaan erilaisiksi. Tämä kulttuurivaihto ja vapaa-ajasta nauttiminen on tärkeä henkilökohtaisen kehityksen keino sekä matkailijoille että niille, jotka vastaanottavat matkailijoita paikallisessa ympäristössään. Matkailun avulla toteutettu kulttuurivaihto on erityisen arvokasta nuorille ja edistää heidän älyllistä kehitystään ja rikastaa heidän maailmankuvaansa. EU:n tapauksessa sosiaalinen matkailu voisi olla tehokas keino rakentaa kansalaisten Eurooppaa. On tärkeää korostaa, että yleisen mielipiteen mukaan sosiaalista lomatoimintaa ei saisi erottaa matkailijoiden lomista yleensä, vaan sen pitäisi edesauttaa sosiaalista integraatiota. Tavallisten lomamatkojen pitäisi tarjota sosiaalisen matkailun ryhmille sopivat olosuhteet lomasta nauttimiseksi eikä päinvastoin. Tämä edellyttää luonnollisesti sitä, että on panostettava matkailuhyödykkeiden lisäksi palvelutyyppiin ja siten erikoiskoulutukseen, jota alan työntekijöiden olisi saatava.

2.4.3

Kestävän matkailun rakenteiden luominen — Todellisuudessa matkailukohteiden ja -alueiden infrastruktuurit eivät voi aina olla kestäviä, varsinkin koska matkailua on usein kehitetty lyhyen ajan voittoja silmällä pitäen, luonnonvaroja tuhlaten ja valtaamalla parhaat alueet — yleensä rannikolla ja vuoristossa. Sosiaalinen matkailu, jossa keskitytään enemmän sosiaalisiin olosuhteisiin kuin taloudellisiin näkökohtiin, voi edistää matkailukohteiden rakentamista tai kunnostamista samalla kun se täyttää taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan kestävyyden kriteerit. Tapa, jolla sosiaalisen matkailun eri muotoja hoidetaan, on keskeinen tekijä matkailukohteiden ja -alueiden kestävässä kehityksessä. Jos kestävä kehitys tarkoittaa pohjimmiltaan ihmisen toiminnan eri näkökohtien tasapainoa, niin sosiaalinen matkailu on kestävän kehityksen väline monille heikosti kehittyneille maille, jotka näkevät matkailun taloudellisen toiminnan lähteenä, joka voi nostaa ne köyhyydestä.

2.4.4

Vaikutus työllisyyteen ja taloudelliseen kehitykseen — Matkailu on ehkä jo nyt ja tulee varmasti jonain päivänä olemaan suurin maailmanlaajuinen elinkeino ja yksi merkittävimmistä työllisyyden, kehityksen, vaurauden ja elämänlaadun edistäjistä matkailusta hyötyvillä alueilla. Vaikka sosiaalisella matkailulla annetaan panos talouteen, sen piirissä ei olla vielä riittävästi tietoisia sen vallasta, sen taloudellisesta merkityksestä eikä varsinkaan sen mahdollisuudesta tehdä kohteen valinta riippuvaiseksi kestävän kehityksen periaatteen noudattamisesta. Sosiaalista matkailua harjoittavien yritysten ja elinten on tarkasteltava muitakin kuin taloudellisia kriteerejä, kun ne kehittävät toimiaan. Yksi kriteeri, jota olisi käytettävä, on vakaa, korkealaatuinen työllisyys, joka on keskeinen tekijä matkailukohteen kestävän kehityksen kannalta. Erityisesti sosiaalisen matkailun vaikutus (olipa se suuri tai pieni) kausittaisuuden torjumiseen on peruskriteeri, kun tähdätään työllisyyden laatuun ja vakauteen, ja sen olisi oltava olennainen osa eurooppalaista matkailumallia. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia voidaan käyttää sosiaalisen matkailun hallinnoinnissa käytännön välineenä ja indikaattorina kriteerin täyttämiseksi.

2.4.5

Sosiaalisen matkailun vaikutus maailmanlaajuiseen kehitykseen — Edellä on mainittu, että matkailu, erityisesti sosiaalinen matkailu, voi tarjota monille yhteisöille pakoreitin alikehittyneisyydestä tai teollisesta kriisistä sekäkaivostoiminnan, teollisuuden tai maatalouden romahduksesta. Sosiaalisen matkailun kehittämiseen vaadittavat edellytykset ovat samat kuin ne, joita tarvitaan alueella ja sen asukkaiden keskuudessa matkailun näkemiseksi taloudellisen kehityksen edistäjänä. Jos yhteisöt voivat ansaita elantonsa matkailutoiminnasta, paikallinen talous ja sosiaalinen vakaus vahvistuvat. Kuten monet kansainväliset elimet suosittelevat, matkailu on hyvä vastalääke sodille ja kaikenlaisille katastrofeille. Matkailu merkitsee vastaanottoa, vaihtoa, paikallisten vahvuuksien kehittämistä, ystävyyttä ja viestintää ihmisten välillä, toisin kuin sota, joka merkitsee aggressiota, hyökkäystä ja luonnon tuhoamista. Jos ihminen rakastaa vain sitä minkä tuntee, niin matkailu voi rohkaista ihmisiä lähestymään toisiaan ja oppimaan toisiltaan ja siten edistämään rauhaa, harmoniaa ja kehitystä. Sosiaalista matkailua voidaan ja sitä pitäisi vahvistaa, ja sen pitäisi auttaa edistämään tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, demokratiaa ja hyvinvointia, jotka mahdollistavat kaikkien kansojen toisiaan täydentävän kehityksen koko maailmassa.

2.5

Sosiaalisen matkailun ja sen hallinnoinnin periaatteet ja edellytykset — On tärkeää analysoida tekijät ja kriteerit, jotka ovat tunnusomaisia sosiaaliselle matkailulle ja sen hallinnointitavalle niiden näkökohtien erottamiseksi, jotka ovat ”sosiaalisia”, niistä, jotka eivät sellaisia ole. BITS:n mukaan voidaan tunnistaa eräitä kriteerejä, joilla määritellään matkailun käsitettä yleensä.

Perustavoitteen on oltava matkailumahdollisuuksien laajentaminen koskemaan kaikkia tai joitakin niistä ryhmistä, joille matkailu on jollakin tavalla vaikeaa.

Matkailun on oltava avointa hyvin monenlaisille käyttäjäryhmille ja -piireille sekä erilaisille hallinnointimuodoille ja sosiaalisen matkailun harjoittajille.

Ryhmät, joille toimet on suunnattu, on määriteltävä oikein: sosiaaliryhmät, eri ikäryhmät ja vammaiset niin, että täytetään aina rotuun, kulttuuriin tai sosiaaliseen tilanteeseen perustuva syrjimättömyyden kriteeri.

Matkailuun on sisällytettävä toimia ja tavoitteita, jotka ovat humanistisia, koulutuksellisia ja kulttuurisia ja jotka liittyvät henkilökohtaiseen kehitykseen yleensä.

Matkailutoiminnan taloutta on hallinnoitava avoimesti, ja voittojen on rajoituttava vain siihen välttämättömään tasoon, joka tarvitaan sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Matkailutuotteeseen on liityttävä lisäarvo, joka ei ole rahassa mitattavissa.

On ilmaistava selvä halu integroida matkailutoiminta paikalliseen ympäristöön kestävällä tavalla.

Henkilöstöä on hallinnoitava tavalla, joka edistää työtyytyväisyyttä ja integraatiota, ja olisi keskityttävä sosiaalista matkailua harjoittavien järjestöjen työntekijöiden työllisyyden laatuun.

Näitä ja vastaavia kriteerejä voidaan käyttää sosiaalisen matkailun harjoittajien toimien suuntaviivoina ja toiminnan määrittelyssä.

2.6

Yrityksen kannattavuus ja sosiaalinen matkailu — Sosiaalinen matkailu on syystäkin taloudellista toimintaa (vaikkei pelkästään sitä), ja siinä olisi noudatettava kahta perusperiaatetta: saatava tuottoa investoinneille ja riittävästi voittoa perustavoitteiden tavoittelemiseksi ja saavuttamiseksi. Vain yritykset, jotka ovat kilpailukykyisiä ja kannattavia sanojen laajimmassa merkityksessä, voivat toimia tehokkaasti ja turvallisesti ja tarjota takuita kuluttajille. Sosiaalisen matkailun nykyinen vaihteleva tilanne osoittaa, että asialle omistautuneet yritykset ja järjestöt ovat kannattavia, kunhan niillä on vankat rakenteet sekä oikeat markkinat ja asianmukaiset hinnat. On syytä huomauttaa, että sosiaalisen matkailun järjestöt luovat työpaikkoja läpi vuoden ja myös matkailusesongin ulkopuolella ja auttavat siten tarjoamaan työntekijöille työtä.

2.7

Matkailun sosiaalinen kannattavuus — Vaikka sosiaalinen matkailu on taloudellista toimintaa, se on selkeästi myös sosiaalista toimintaa ja tuottaa hyötyä tällä alalla. Matkailijat hyötyvät lomistaan, matkailualan työntekijät hyötyvät työstään ja koko yhteiskunta voittaa. EU:n tapauksessa sosiaalisen matkailun vaikutus kansalaisten Euroopan rakentamisessa kasvaa ja jatkaa varmasti kasvuaan. Mahdollisimman monen kansalaisen matkailu Euroopassa voi johtaa vain tiedon, ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden lisääntymiseen.

2.8

Euroopan sosiaalista matkailua koskevat käsitteet ja näkemykset — Sosiaalinen matkailu tarkoittaa nykyään eri asioita niissä EU:n jäsenvaltioissa, jotka toteuttavat sosiaalisen matkailun ohjelmia, mutta yhteistä on kolme seikkaa:

Vapaa-aikaan ja lomalle lähtöön on tarjolla todellinen mahdollisuus.

Matkailuun on tarjolla taloudelliset edellytykset.

On olemassa kanava, rakenne tai väline, joka tarjoaa mahdollisuudet kyseisten oikeuksien toteuttamiseksi käytännössä.

2.8.1

Sosiaalinen matkailu kattaa siten ammattiliittojen järjestämän matkailun ja siihen sisältyvän toiminnan, perhematkailun, uskonnollisista syistä tapahtuvan matkailun, yritysten työntekijöilleen järjestämän matkailun, julkisten laitosten järjestämän matkailun sekä vammaisten, nuorten, ikääntyneiden ja monien muiden kohderyhmien matkailun.

2.9

Sosiaalisen matkailun elimet — Kaikkialla Euroopassa on monia elimiä, jotka työskentelevät sosiaalisen matkailun parissa ja hallinnoivat sitä:

valtakunnalliset liitot tai yhtymät

julkiset laitokset, jotka keskittyvät sosiaaliseen matkailuun tai siihen liittyviin toimiin

sosiaalisen matkailun järjestöt, urheiluseurat tai kulttuuriyhdistykset

yhteistyöelimet

ammattiliitot

yhteisyritykset.

3.   Sosiaalisen matkailun toimijat ja heidän roolinsa

3.1

Euroopan unionin toimielimet — Euroopan unionin toimielinten kiinnostus sosiaalista matkailua kohtaan on kasvanut, kuten parlamentin, komission ja ETSK:n järjestämät, edistämät tai koordinoimat monet tutkimukset, lausunnot, mietinnöt ja konferenssit osoittavat. Niiden toiminta keskittyy periaatteessa Euroopan maiden monenlaisten kokemusten keräämiseen, luokitteluun ja levittämiseen. Erityisesti komission tehtävänä on edistää uusia aloitteita joka maassa ja koota yhteen eri maiden vastaavat henkilöt tekemään yhteistyötä maiden rajat ylittävissä aloitteissa. Tällä hetkellä komission rooli ei näytä sisältävän toimimista sosiaalista matkailua koskevien aloitteiden yleisenä koordinaattorina. On syytä muistuttaa yritystoiminnan pääosaston matkailuyksikön äskettäin toteuttamasta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin EU:n kansalaisten lomakäyttäytymistä ja syitä siihen, miksi noin 40 prosenttia heistä ei matkaile. Ei vaikuta mahdottomalta, että komissio ottaisi jonain päivänä yleisen koordinaattorin ja välittäjän roolin EU:n tason sosiaalisen matkailun ohjelman perustamiseksi. Rooli ei vaatisi välttämättä rahoitusta EU:n toimielimiltä tällaisen yhteisen ylikansallisen ohjelman kehittämiseksi.

3.2

Jäsenvaltioiden hallitukset — Kuten edellä todetaan, jäsenvaltioiden hallitusten panos sosiaaliseen matkailuun vaihtelee huomattavasti historiallisista, ideologisista ja sosiaalisista syistä. Joissain maissa hallitus, olipa se valtion, alueen tai paikallinen hallitus, tarjoaa huomattavaa taloudellista tukea. Varat ohjataan usein eri ryhmille: nuorille, ikääntyneille kansalaisille, vammaisille, vähäosaisille jne. Hallitukset ovat parhaillaan ryhtymässä toimiin ylittääkseen sosiaalista matkailua koskevien ohjelmiensa rajat erityyppisillä ylikansallisilla vaihto-ohjelmilla.

3.3

Työnantajat — On tärkeää huomata, että on olemassa aloitteita, kuten lomasetelit, joiden avulla työnantajat tukevat taloudellisesti henkilökuntansa lomailua. Kuten mainittu, olisi pidettävä mielessä myös se, että sosiaalinen matkailu on huomattavaa ja paljon mahdollisuuksia tarjoavaa taloudellista toimintaa, ja sellaisena se houkuttelee matkailualan yrittäjiä, jotka pitävät sitä keinona vahvistaa toimiaan palveluntarjoajina tai -välittäjinä. Yksi huomattava aloite on espanjalainen yritys Mundo Senior (”seniorien maailma”), joka koostuu useista suurista matkailuyrityksistä. Yritys perustettiin alun perin hoitamaan työ- ja sosiaaliministeriön sosiaalisen matkailun ohjelmaa, ja se on laajentanut toimialaansa ja toimintaansa tarjoamalla erityisiä matkailutuotteita ikääntyneille kansalaisille. Kilpailukykykriteeri ei selvästikään haittaa toiminnan sosiaalista luonnetta. Tulevaisuudessa tarvitaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusaloitteita tuottoisien sosiaalisen matkailun ohjelmien kehittämiseksi sekä jäsenvaltioissa että eri valtioiden välillä.

3.4

Työntekijät — Sosiaalisen matkailun syntymästä lähtien ammattiliitot ovat työntekijöiden oikeuksia puolustavina tahoina olleet vahvasti esillä matkailussa saavuttaakseen etuja jäsenilleen. Tätä panosta kuvaa tuki esimerkiksi fyysiselle infrastruktuurille, lomakeskuksille, majoitus- ja erikoispalveluille. Kokemukset ja sitoutumistasot vaihtelevat maasta toiseen, mutta lähes kaikissa maissa ammattiliitoilla on jonkinlaista sosiaaliseen matkailuun liittyvää toimintaa. On syytä mainita uusien jäsenvaltioiden ammattiliitot, jotka hakevat pätevää sosiaalisen matkailun mallia ja suhteita kokeneempiin elimiin. Kannattaa mainita myös BITS:n toukokuussa 2005 toteuttama mielenkiintoinen tutkimus, joka liittyi ammattiliittojen työntekijöille järjestämiin eri matkailutoimiin ja jossa lueteltiin yksi kerrallaan 25 jäsenvaltiossa nykyisin käynnissä olevat toimet. Se on tietojen ja analyysien hyödyllinen lähde nykytilanteesta.

3.5

Erityisjärjestöt — Järjestöistä kannattaa mainita kuluttajaosuuskunnat, joilla on tietyissä maissa (Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) laajoja toimistoverkkoja sosiaalisen matkailun kanavoimiseksi. Samoin kannattaa mainita tällä alalla toimivat nuoriso- ja ympäristöjärjestöt. Tässä yhteydessä mainittakoon niin ikään sosiaalisen matkailun varsinaisia järjestöjä edustavat yhdistysluonteiset elimet, kuten BITS, joka on toiminnan tärkeä tukija, koordinoija ja edistäjä.

3.6

Sosiaaliseen matkailuun suoraan ja epäsuorasti liittyvät ryhmät — Luonnollisesti edunsaajat itse ovat tärkeimmät toimijat sosiaalisen matkailun eri ohjelmissa ja toimissa. He hyötyvät ensimmäisinä taloudellisista eduista, jotka antavat heille mahdollisuuden nauttia vapaa-ajasta ja lomasta sekä osallistua heitä kiinnostaviin urheilu- ja kulttuuritapahtumiin. Toiseksi he hyötyvät matkailusta, jossa kunnioitetaan maantieteellisiä resursseja, perintöä ja ympäristöä sekä edunsaajien ja kohdealueen asukkaiden suhdetta. Kyseiset toimet auttavat edistämään keskinäistä tietämystä, rentoutumista ja hyvinvointia. Paikallisyhteisöt, joissa sosiaalista matkailua harjoitetaan, hyötyvät myös työpaikoista, taloudellisesta toiminnasta ja kehityksestä.

4.   Sosiaalisen matkailun todellisuus tämän päivän Euroopassa

4.1

Teoreettinen, lainsäädännöllinen ja suunnittelua koskeva tausta — Euroopassa sosiaalisen matkailun teoreettinen, lainsäädännöllinen ja suunnittelua koskeva kehys ei ole tällä hetkellä kovinkaan laaja. On kuitenkin olemassa monia tutkimuksia ja raportteja, joilla pyritään vertailevasti inventoimaan ja arvioimaan Euroopan sosiaalisen matkailun eri esimerkkejä. Muutamat niistä mainitaan tämän lausunnon D-kohdassa ”Tekniset ja viiteasiakirjat”.

4.2

Erilaiset käytännön kokemukset Euroopassa — Kuten edellä on mainittu, valmisteluryhmän työskentelyn aikana, Barcelonassa 4. ja 5. toukokuuta 2006 pidetyssä kuulemistilaisuudessa sekä BITS:n ja komission järjestämässä ”Matkailua kaikille” -konferenssissa esiteltyjen tietojen ja kokemusten perusteella on ollut mahdollista valita monia ilmeisen menestyksekkäitä eurooppalaisia käytännön aloitteita ja tutustua niihin. Tässä lausunnossa ei ole tarkoitus esitellä yksityiskohtaisesti kyseisiä kokemuksia, mutta on tarpeen mainita joitakin tärkeimpiä. Ne auttavat epäilemättä nostamaan positiivisesti sosiaalisen matkailun profiilia ja voivat opastaa muita sosiaalisen matkailun parissa työskenteleviä sekä niitä valtioita ja alueita, joilla ei eri syistä ole tämän alan ohjelmia.

4.2.1

Ranskalainen Agence Nationale pour les Chèques-Vacances ANCV (Kansallinen lomasetelitoimisto) oli vuonna 2005 liikevaihdoltaan noin miljardin euron suuruinen. Se perustettiin vuonna 1982 ”julkiseksi elimeksi, jolla on teollinen ja kaupallinen luonne”, ja yli 23 vuoden toiminnan jälkeen se on edelleen käytännöllinen sosiaalipolitiikan väline matkailun alalla.

4.2.1.1

ANCV:llä on kolmenlaisia tavoitteita:

auttaa mahdollisimman monia ihmisiä, erityisesti pienituloisia, lähtemään lomalle

tarjota vapaaseen käyttöön kattava verkko matkailualan ammattilaisia, jotka voivat vastata tehokkaasti kaikenlaiseen kysyntään

tehdä yhteistyötä matkailun kehittämiseksi, auttaa tasoittamaan matkailun leviämistä eri alueille.

4.2.1.2

On mainittava, että lomaseteleitä annetaan vuosittain noin 2,5 miljoonalle ihmiselle ja ne hyödyttävät 7:ää miljoonaa matkailijaa. ANCV:llä on yli 21 000 jäsenjärjestöä, jotka osallistuvat sen rahoitukseen, ja noin 135 000 matkailun ja vapaa-ajan harjoittajaa osallistuu palvelujen tarjontaan.

4.2.1.3

ANCV:n ohjelma auttaa myös tarjoamaan lomia erityisesti vähäosaisille väestöryhmille, vammaisille, nuorille jne. loma-avustuksina 4,5 miljoonan euron arvosta. Toimisto investoi myös huomattavia summia sosiaalisten matkailupalvelujen uudenaikaistamiseen.

4.2.1.4

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että ohjelman jatkuvuus ja kannattavuus on taattu. Aiheesta tehdyt taloudelliset tutkimukset vahvistavat epäilemättä sen, että ohjelman rahallinen panostus saadaan todella takaisin sen taloudelliseen toimintaan kohdistuvien vaikutusten ansiosta.

4.2.1.5

Lähivuosina toimiston tavoitteena on jatkaa palvelujen laajentamista ja levittämistä käyttäjien ja tarjoajien keskuudessa. Tavoitteisiin voisi ehkä sisällyttää ohjelman ylikansallisen ulottuvuuden tekemällä sopimuksia Euroopan maiden kanssa. Edut olisivat epäilemättä molemminpuolisia, esimerkillisiä sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti merkittäviä.

4.2.2

Espanjan sosiaalisen matkailun ohjelmalla nimeltä Imserso on samantapaisia tavoitteita, mutta siinä käytetään erilaisia välineitä ja lähestymistapaa. Ohjelmalla autetaan vuosittain yli miljoonaa ihmistä, erityisesti ikääntyneitä, lähtemään järjestetylle ryhmämatkalle matkailusesongin ulkopuolella. Espanjan valtio investoi ohjelmaan vuosittain noin 75 miljoonaa euroa, mutta eri verotusmekanismeilla (ALV:llä sekä kaupallisen ja ammatillisen toiminnan ja yritysten voittojen veroilla sekä tuloverotuksella), sosiaaliturvamaksuista saatavilla kasvaneilla tuloilla ja työttömyysturvan säästöillä ohjelma tuottaa noin 125 miljoonaa euroa, ja on siksi taloudellisesti erittäin tuottoisa.

4.2.2.1

Ohjelman sosiaalinen ja taloudellinen kannattavuus on kiistatonta, koska se on antanut suurelle osalle ikääntynyttä väestöä mahdollisuuden matkustaa ensimmäistä kertaa, tutustua muihin kaupunkeihin ja paikkoihin, laajentaa sosiaalisia suhteitaan tasa-arvoisesti ja parantaa fyysistä kuntoaan — ja ohjelman laatu ja käyttäjätyytyväisyys on kohtuullista. Kustannukset hyvitetään suhteessa 1,7 euroa jokaista ohjelmaan investoitua euroa kohti.

4.2.2.2

On mainittava ohjelman työllisyysvaikutus, jonka arvioidaan olevan noin 10 000 työntekijää, jotka olisivat muuten työttömänä matkailusesongin ulkopuolella, sillä ohjelman avulla hotellit ja muut liikkeet ja yritykset pidetään auki.

4.2.2.3

Ohjelmaa laajennetaan ja kehitetään jatkuvasti etsimällä uusia sosiaalisen matkailun muotoja, joilla on enemmän kulttuurista, terveydellistä ja sosiaalista arvoa, kuten kiistatta menestyksekkäät kylpylälomat tai kulttuurimatkat ja -tapahtumat.

4.2.2.4

Kuten Ranskassa, Espanjassakin on paljon mahdollisuuksia ohjelman laajentamiseen kotimaan lisäksi ulkomaille. Tällä hetkellä Espanjan Imserso on jo tehnyt sopimuksen vastaavan portugalilaisen tahon kanssa matkailijoiden vaihdosta ja aikoo tehdä samoin Ranskan kanssa. Tämä voisi olla arvokas vientimalli muulle Euroopalle.

4.2.3

Muita kokemuksia — Edellä mainittujen lisäksi Euroopassa on kaksi suurta sosiaalisen matkailun ohjelmaa sekä muita hyviä esimerkkejä, ehkä suppeampia, tarkemmin ja selkeämmin määriteltyjä käyttäjiä varten, mutta yhtä arvokkaita. Tällainen on Barcelonan kuulemisessa analysoitu esimerkki Plataforma Representativa Estatal de Discapacitados Físicos PREDIF (Valtion edustuksellinen foorumi fyysisesti vammaisille), jossa keskitytään tiukasti määriteltyyn ryhmään mutta hoidetaan menestyksekkäästi ryhmän lomaohjelmaa.

4.2.3.1

Erilainen mutta myös erittäin mielenkiintoinen ja mainitsemisen arvoinen on kolmen järjestön yhteinen aloite. Järjestöistä yksi on Yhdistyneestä kuningaskunnasta (Family Holiday Association), yksi Belgiasta (Toerisme Vlaanderen) ja yksi Ranskasta (Vacances Ouvertes), ja ne koordinoivat kaikkien ulottuvilla olevaa matkailua kyseisessä kolmessa maassa.

4.2.3.2

Sosiaalisesta lomatoiminnasta on esimerkkejä myös muissa Euroopan maissa, kuten Portugalissa, Puolassa ja Unkarissa, joissa ammattiliitot ovat merkittävässä asemassa, sekä Italiassa, missä ohjelmaa tukevat kuluttajaosuuskunnat. Yhteenvetona voidaan todeta, että erilaiset aloitteet, käyttäjämäärät ja vaihtoehtojen määrä ovat kasvamaan päin koko Euroopassa.

4.2.3.3

Samoin on huomattava, että eräät alueet ja kunnat kehittävät sosiaalisen matkailun aloitteita muodossa tai toisessa, esimerkiksi Baleaarien itsehallintoalue OCI 60 -suunnitelmallaan.

4.2.3.4

Aluetasolla myös Andalusia kehittää Residencias de Tiempo Libre (vapaa-ajan majoitus) -ohjelmaa yhdessä Conoce tu Costa (Tunne rannikkosi) -ohjelman kanssa, joihin sisältyy aluehallinnon ja kuntien yhteistyö ikääntyneiden ihmisten matkailun edistämiseksi itsehallintoalueella.

4.2.3.5

On mainittava myös sosiaalisen matkailun esiintyminen Euroopan unionin matkailuportaalissa www.visiteurope.com, jonka on määrä olla kaiken matkailutoiminnan, myös sosiaalisen matkailun, neuvontasivusto.

4.3

Sosiaalisen matkailun yleisarviointi — Sosiaalinen matkailu tuottaa Euroopan yhteisölle monia arvoja:

edunsaajien tyytyväisyys sekä suoranaisen lomailun että tällaisen vapaa-ajan vieton ”erityisluonteen” avulla

toiminnan inhimilliset arvot ja ulottuvuus

edunsaajien ja kohdeyhteisöjen hyvinvoinnin ja henkilökohtaisen kehityksen parantuminen

matkailualan kannattavuuden parantuminen ja taloudellinen tuotto erityisesti matkailusesonkia pidentämällä

vakaan, korkealaatuisen ja kokovuotisen työllisyyden aikaansaamat edut

kestävän kehityksen ylläpito kohdealueilla

paikallisen ympäristön ja luonnonvarojen sekä sosiaali- ja kulttuuriresurssien ja perinnön kehittäminen

tiedon ja kokemusten vaihdon tehostaminen EU:n jäsenvaltioiden välillä.

4.3.1

Kaikki nämä arvot yhdessä sosiaalisella matkailulla jo saavutettujen menestystarinoiden kera, kasvunäkymät sekä uusien tuotteiden tutkimus ja käyttöönotto antavat aihetta erittäin myönteiseen kokonaisarvioon sosiaalisesta matkailusta Euroopassa kaikista näkökulmista katsoen.

4.3.2

Tällainen kokonaisuudessaan myönteinen arvio tarkoittaa sitä, että sosiaalista matkailua voidaan kutsua ”ihmeeksi” siinä mielessä, että kaikki harjoittajat ja käyttäjät saavat monenlaisia etuja: taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä sekä unionin kansalaisuuteen liittyviä etuja, eikä toiminta haittaa ketään. Tosiasia on, että olisi vaikeaa löytää muuta yhtä laajalti tunnustettua ja hyväksyttyä taloudellista toimintaa.

4.3.3

Siitä syystä tässä lausunnossa on helppoa suositella lämpimästi ehdotuksia ja sanamuotoja, joilla (i) vahvistetaan ja parannetaan nykyisiä ohjelmia sekä (ii) laajennetaan niiden etuja laajemmalle väestönosalle.

B.   TOINEN OSA: EHDOTUKSET

5.   Kohti Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelmaa

5.1

Edellytykset — Edellä on todettu, että riippumatta sosiaaliselle matkailulle annetusta määritelmästä tai siitä, miten sitä rahoitetaan tai hallinnoidaan, se on voimakas, tuottoisa ja vakaa taloudellinen ja sosiaalinen tekijä, joka täyttää tavoitteensa tyydyttäen edunsaajansa, panostaen työllisyyteen ja vähentäen matkailun kausiluonteisuutta. Se on todellakin erittäin arvokasta toimintaa kaikkialla maailmassa, erityisesti Euroopassa. Tavoitteena on siksi tutkia, miten sosiaalisen matkailun edullinen vaikutus voidaan ulottaa laajemmalle ihmisten ja yritysten keskuuteen sekä koko yhteiskuntaan.

5.1.1

Ei ole helppoa koota yhden nimikkeen alle Euroopan laajuista sosiaalisen matkailun tointa: voidaan puhua ohjelmasta, hankkeesta, aloitteesta jne. Vaikka kaikki nämä termit eivät välttämättä merkitse samaa asiaa, ne kaikki viittaavat järjestäytyneeseen toimintaan, jolla on selkeät tavoitteet ja ylikansallinen eurooppalainen ulottuvuus. Tässä lausunnossa, joka on tarkoitettu yleiseksi ehdotukseksi, kyseisiä termejä on käytetty vaihtelevasti odoteltaessa sitä, mitä tulevan ohjelman todellisuus osoittaa sopivaksi.

5.1.2

On kuitenkin selvää, että Euroopan matkailu kärsii erilaisista puutteista ja keskipitkän aikavälin uhista:

Kausiluonteisuus on matkailualalla yhä kasvava vakava ongelma sekä Pohjois- ja Keski-Euroopassa että Välimeren rannikolla, missä alueet ovat autioita matkailusesongin ulkopuolella ja asianmukainen ympärivuotinen infrastruktuuri puuttuu.

Henkilöresurssit ovat vajaakäytössä matkailusesongin ulkopuolella ja välikausina.

Siirtolaisuus aiheuttaa aktiiviväestön huomattavan kasvun, minkä takia on kasvatettava taloudellista toimintaa entisen elintason säilyttämiseksi.

Matkailualan on vaikeaa ylläpitää riittävän korkeaa ympärivuotista hintaa ja käyttöastetta kannattavuuden takaamiseksi keskipitkällä aikavälillä.

Vuodepaikkojen määrä on objektiivisesti rajallinen.

Matkailualan kestävän kehityksen toteuttaminen vaatii välttämättä jokaisen vuodepaikan lisäarvon kasvattamista läpi vuoden: laatua ja laadun parantamisen seurauksena hintaa tai keskimääräistä vuosittaista käyttöastetta on nostettava pidentämällä kautta, jolloin matkailukohteet ovat avoinna.

Kaikkialle maailmaan on syntynyt lukuisia matkailukohteita, jotka tarjoavat innovatiivisia ja kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita. Tämä uusi kilpailu on nähtävä ennen kaikkea uutta luovana virikkeenä laadun ja kilpailukyvyn parantamiseksi.

5.1.3

On myös tekijöitä, jotka edustavat selviä mahdollisuuksia Euroopan potentiaalisen sosiaalisen matkailun ohjelman tai hankkeen toteuttamiskelpoisuudelle:

sellaisten eurooppalaisten absoluuttisen ja suhteellisen määrän vähittäinen kasvu, jotka eivät ole työssä vaan eläkkeellä ja joilla on riittävä elintaso

eurooppalaisten odotettavissa olevan elinajan vähittäinen kasvu

keskimääräisen vapaa-ajan kasvu ihmisten elinaikana, erityisesti heidän ikääntyessään

matkakustannusten alentuminen halpalentoyhtiöiden suuren suosion ansiosta, mikä edistää liikkuvuutta ja matkailua

kulttuuritietoisuuden kasvu, mikä kannustaa vastuulliseen, kestävään matkailuun

hyvät ja onnistuneet kokemukset sosiaalisen matkailun ohjelmista kaikkialla Euroopassa

maiden liittyminen EU:hun, mikä kasvattaa matkailun markkinoita ja mahdollisuuksia.

5.2

Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelmalla voisi olla eri tavoitteita:

laajentaa sosiaalisen matkailun nykyisiä ohjelmia ja kasvattaa niiden käyttäjämääriä kaikkialla Euroopassa, kunnes kaikilla mailla on oma ohjelmansa

valjastaa nykyisten ohjelmien ylikansallinen luonne kahdenvälisillä tai monenvälisillä yhteistyöohjelmilla

luoda olosuhteet Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman suunnittelulle ja täytäntöönpanolle; ohjelman mahdolliset edunsaajat ovat eurooppalaisia, jotka voivat käydä muissa maissa kohtuuhintaan ja kestävällä tavalla; tässä yhteydessä olisi hyödyllistä saada selville, kuinka moni eurooppalainen ei ole koskaan käynyt toisessa Euroopan maassa, koska tämä ryhmä olisi luultavasti varsin suuri ja tukisi ohjelmaa

tukea Euroopan tason sosiaalisen matkailun toimien vähittäistä täytäntöönpanoa niin, että osallistujiksi saataisiin mahdollisimman monet maat.

5.3

Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman toimijat ja ryhmät — Toimintaan osallistuvat mahdollisesti seuraavat ryhmät tai toimijat:

järjestöt, jotka tällä hetkellä hallinnoivat sosiaalisen matkailun ohjelmia eri maissa

ammatilliset järjestöt ja osuuskunnat, jotka ovat kiinnostuneita ohjelman kehittämisestä

matkailualan työnantajat (sanan laajassa merkityksessä), jotka ovat kiinnostuneita kehittämään yritystensä kestävää kannattavuutta

kansalliset, alueelliset ja paikalliset hallitukset, jotka ovat kiinnostuneita toimimaan matkailualan sekä kansalaisten henkilökohtaisen ja sosiaalisen kehityksen hyväksi

EU ja sen toimielimet, jotka ovat kiinnostuneita vahvistamaan ja edistämään työllisyyttä, taloudellista toimintaa sekä unionin kansalaisuutta; koska ohjelma on luonteeltaan ylikansallinen, EU:n toimielinten tehtävänä olisi oltava myös ohjelman kehittämisolojen koordinointi ja valvonta, myös sen toimeenpanon johtaminen

sosiaalisen matkailun järjestöt, erityisesti BITS.

5.4

Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman keskeisiä näkökohtia — Jotta Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelma olisi sosiaalisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoinen, sen on täytettävä seuraavat kriteerit:

Ohjelma on suunnattava taloudellisesti, alueellisesti tai sosiaalisesti kaikkein heikko-osaisimmille ryhmille. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota niihin henkilöihin, joilla on fyysinen tai psyykkinen vamma tai niihin, joilla on matkustusvaikeuksia elinympäristönsä maantieteellisen sijainnin vuoksi, kuten Euroopan saaret. Se tarkoittaa osittaista, oikeudenmukaista ja tasa-arvoista rahoitusvastuuta heikko-osaisten (hyvin laajasti käsitettynä) tilanteen parantamiseksi riippumatta heidän matkansa tai oleskelunsa pituudesta.

Ohjelman on oltava kokonaisuutena taloudellisesti ja sosiaalisesti kannattava lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sekä julkisella että yksityisellä tasolla.

Ohjelmalla on luotava pysyviä, laadukkaita työpaikkoja läpi vuoden. Keskitetty hallinto sekä pyrkimys maksimoida matkailukohteissa oleskelu olisivat tarpeen työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Ohjelma on toteutettava matkailusesongin ulkopuolella.

Ohjelman on oltava kestävä, ja on varmistettava, että sekä edunsaajat että kohdeyhteisöt hyötyvät siitä henkilökohtaisesti ja sosiaalisesti.

Ohjelmalla on ylläpidettävä korkealaatuisia palveluja, jotka ovat suhteessa tavoitteisiin.

Ohjelma on toteutettava julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä.

Jos nämä edellytykset täyttyvät, sosiaalinen matkailu on epäilemättä kiinteä osa eurooppalaista matkailumallia.

5.5

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö ohjelmassa — Ohjelman toteutettavuus voi hyvinkin riippua — mutta voi myös hyötyä — suunnittelun ja hallinnoinnin tehokkaasta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä. Vaikuttaisi ainakin mahdolliselta, vaikkakaan ei helpolta, löytää Euroopasta järjestöjä ja yrityksiä, jotka haluavat osallistua Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman kehittämiseen.

6.   Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman vaikutukset ja tulokset

6.1

Kasvu ja työllisyys — Jos ohjelma eri vaiheissaan toteutetaan, sen kasvu- ja työllistämisvaikutukset ovat suuret ja auttavat saavuttamaan Lissabonin huippukokouksessa asetetut tavoitteet. Esimerkiksi Imserson Espanjassa toteuttamasta ohjelmasta saadut kokemukset osoittavat selvästi sosiaalisen matkailun positiivisen vaikutuksen, koska näin voidaan säilyttää ja luoda työpaikkoja erityisesti matalasesongin aikana.

6.2

Oikeus matkailuun — Vaikka saatavilla olevien tilastojen mukaan noin 40 prosenttia väestöstä ei lomaile, Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelmalla tähdättäisiin osuuden vähentämiseen ja epäilemättä onnistuttaisiin siinä hyvin ja tehtäisiin kaikkien ulottuvilla olevasta matkailusta todellisuutta sekä autettaisiin Euroopan kansoja tuntemaan toisensa paremmin.

6.3

Eurooppalainen matkailumalli — Matkailusta antamissaan monissa lausunnoissa ETSK on ilmaissut näkemyksensä, että on mahdollista rakentaa eurooppalainen matkailumalli, joka ei perustu lainsäädäntöön vaan laajalti hyväksyttyihin ja sovellettuihin arvoihin. Yksi arvoista, jotka voitaisiin sisällyttää tähän malliin, on epäilemättä kaikkien ulottuvilla oleva matkailu — matkailu kaikille. Eurooppalainen sosiaalisen matkailun ohjelma voisi auttaa huomattavasti vahvistamaan eurooppalaista matkailumallia.

7.   Matkailun ja erityisesti sosiaalisen matkailun vaikutus eurooppalaisen identiteetin ja ulottuvuuden rakentamiseen

7.1

Viime vuosina on käynyt ilmeiseksi, että Euroopan rakentaminen ei ole pikainen eikä helppo tehtävä, ja vielä nykyäänkin on selvitettävänä monia epävarmuustekijöitä ja vaikeuksia. Sosiaalinen matkailu voi olla tehokas väline tiedon ja keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi ihmisten välillä ja solidaarisuuden vahvistamiseksi kansojen välillä. Se voisi todella luoda kansalaisten Euroopan ja rakentaa sitä uhrausten ja ponnistelujen sijaan vapaa-ajasta, matkailusta ja lomasta nauttimisen avulla. Erityisesti nuoret ovat ryhmä, jonka kannattaisi lisätä matkustustaan korkeasesonkina, koska silloin opiskelija-asuntolat ja muut erilaiset koulutukseen liittyvät asumismuodot eivät ole käytössä ja niitä voitaisiin hyödyntää väliaikaisiin matkailutarkoituksiin Erasmus-ohjelman tapaan.

7.2

Vaikuttaa siltä, että matkailutoiminta on hyvä tapa rakentaa kansalaisten Eurooppaa. Alalla toimivat eri yhteisöt, matkailuelinkeino ja paikallisyhteisöt voivat tehdä yhteistyötä ja tehdä sen niin, että tulos on onnistunut ja kaikille tarjolla.

C.   KOLMAS OSA: PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET

8.   Päätelmät

8.1

Ensimmäinen yleinen päätelmä tässä lausunnossa esitetystä Euroopan sosiaalisen matkailun nykytilanteen analyysistä on, että se on ympäristön kannalta, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää ja erittäin tärkeää toimintaa kaikilla kolmella alalla.

8.2

Taloudelliset, sosiaaliset, terveydelliset ja integrointia koskevat edut, joita ohjelmiin osallistuvat käyttäjät ja toimijat saavat, on tunnustettu laajalti, ja niillä on huomattava lisäarvo.

8.3

Sosiaalisen matkailun eri käyttäjäryhmien ja erityisesti vammaisten ja liikuntarajoitteisten täysi integraatio yksilöinä vahvistuu huomattavasti.

8.4

Euroopan sosiaalista matkailua luonnehtii pohjimmiltaan toimijajoukkojen, kehitysmuotojen, kohderyhmien, rahoitusvälineiden jne. suuri valikoima, joka rikastaa sosiaalista matkailua, tekee sen vaihtelevaksi ja antaa panoksen sen kehittämiseen.

8.5

Erityisesti voidaan päätellä, että sosiaalisen matkailun kannattavuus on yhdenmukainen taloudellisen kannattavuuden kanssa ja tukee sitä myönteisesti.

8.6

On taloudellisesti kannattavaa ja sosiaalisesti toivottavaa, että kaikki Euroopan maat kehittävät sosiaalisen matkailun ohjelmia, joilla on monia erialaisia lähestymistapoja ja hallinnointimuotoja, ja se on niille sosiaalisesti toivottavaa.

8.7

On taloudellisesti kannattavaa ja sosiaalisesti toivottavaa perustaa ylikansallinen Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelma.

8.8

Kaikkiin sosiaalisen matkailun toimiin olisi sisällytettävä kestävää kehitystä ja työpaikkojen luomista edistäviä Lissabonin tavoitteiden mukaisia arvoja.

8.9

Sosiaalinen matkailu voi olla erittäin arvokas väline sellaisen kansalaisten Euroopan luomiseksi, joka koskettaa kaikkia kansalaisia. Erityisesti nuorten rooli tässä prosessissa on huomattavan tärkeä.

8.10

Sosiaalinen matkailu on toimintaa, joka tukee osaltaan niitä arvoja, jotka voidaan sisällyttää eurooppalaiseen matkailumalliin.

8.11

Kaikki paikallisyhteisöt kaikkialla Euroopassa voivat hyötyä sosiaalisen matkailun toimista, sillä ne auttavat säilyttämään paikallisen kulttuuriperinnön.

8.12

Lopuksi on yleisesti syytä todeta, että sosiaalinen matkailutoiminta on nykyään kehittynyttä ja yleisesti käytössä lukuisissa Euroopan maissa. Sitä hallinnoidaan hyvin, ja sen organisatoriset rakenteet ovat asianmukaisia. Sosiaalista matkailua ollaan valmiita levittämään tehokkaasti kaikkiin maihin ja tarjoamaan sen palveluja yli valtakuntien rajojen. Tämä merkitsee sosiaalisen matkailun tavoitteiden määrällistä ja laadullista paranemista.

9.   Suositukset

9.1

Perussuositus sosiaalisen matkailun ohjelmien mahdollisille käyttäjille on selvästi kannustaa heitä osallistumaan matkailuun, johon heillä on oikeus mutta johon heillä ei ole ollut mahdollisuutta monista eri syistä. Sosiaalinen matkailu edistää selvästi integraatiota, tiedon lisääntymistä ja henkilökohtaista kehitystä, ja siksi osallistuminen sen toimiin on toivottavaa.

9.2

Olisi tunnustettava sosiaalisen matkailun eri ohjelmien hallinnointiin osallistuvien monien toimijoiden työn tuottamat edut, heidän omistautumisensa järjestönsä toimintaan ja panos, jonka he antavat helposti saatavien ja laadukkaiden palvelujen tarjoamiseen käyttäjille. Mutta heitä olisi myös kannustettava kehittämään tuotteitaan ja palvelujaan, investoimaan infrastruktuurin kehittämiseen sekä innovoimaan uusia tuotteita, erityisesti sellaisia jotka ovat luonteeltaan ylikansallisia. Ohjelmien koordinointi ja liittojen muodostaminen vastaavien järjestöjen välille ovat hyvä keino parantaa ja vaihtaa kokemuksia.

9.3

Matkailualan yrityksille suositellaan varauksetonta osallistumista sosiaalisen matkailun toimiin. Sosiaalisen matkailun arvot ovat yhdenmukaiset hyvän yrityshallinnon, kilpailukyvyn ja kannattavuuden kanssa lyhyelläkin aikavälillä mutta erityisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, ja ne mahdollistavat monen työntekijän työpaikan varmistamisen koko vuodeksi.

9.4

Kansallisia, alueellisia ja paikallisia elimiä ja hallituksia kehotetaan perustamaan sosiaalisen matkailun ohjelmia niiden sosiaalisten ja taloudellisten etujen takia. Veroista ja maksuista saatavat lisätulot sekä työttömyysmaksujen säästöt ovat selkeitä kannustimia reilujen tukien maksamiseksi taloudellisesti, sosiaalisesti tai fyysisesti heikko-osaisille ryhmille, sillä kustannukset saadaan varmasti korvattua korkojen kera.

9.5

Euroopan unionin toimielimiä kehotetaan pitämään mielessä, että sosiaalinen matkailu on tärkeää toimintaa, jolla on yhteisiä tavoitteita matkailun ja sosiaalipolitiikan kanssa, sekä toimintaa, joka ansaitsee tunnustusta, kehittämistä, erityistä teknistä apua, tukea ja kannustimia (ei välttämättä taloudellisia). Opastus, tekninen koordinointi, kokemusten jakaminen ja ohjelma ylikansallisten sopimusten tekemiseksi ovat tehtäviä, joita erityisesti komissio voi tarjota matkailuyksikkönsä avulla omine resursseineen tehokkaan Euroopan sosiaalisen matkailun ohjelman perustamiseksi. Komission johtajuus näiden sosiaalisen matkailun osa-alueiden edistämisessä olisi epäilemättä arvokasta tavoitteiden saavuttamiseksi.

9.6

Kaikkien asianomaisten elinten olisi otettava harkittavakseen vahvistaa politiikkojaan kaikenlaisten esteiden poistamiseksi sekä viestinnän infrastruktuureista että majoitus- ja muista matkailupalveluista. Euroopan saaret ovat ilmiselvä esimerkki siitä, että niiden maantieteelliset olosuhteet säätelevät vahvasti asukkaiden liikkumista ja pääsemistä osallisiksi matkailupalveluista.

9.7

Euroopan parlamentin olisi poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten ulottuvuuksiensa takia käynnistettävä aloitteita keskustelun ja päätöslauselmien aikaansaamiseksi sosiaalisen matkailun edistämiseksi Euroopassa.

9.8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyy, että tämä lausunto tulee tunnetuksi ja julkaistaan ja sitä levitetään Barcelonan julistuksena Euroopan sosiaalisesta matkailusta ja että se on komitean panos Euroopan matkailufoorumiin 2006 ja kyseisen vuoden maailman matkailupäivään.

D.   NELJÄS OSA: TEKNISET JA VIITEASIAKIRJAT

Sosiaalisen matkailun eri käsitteet: tarjonnan ja kysynnän kehittyminen, Euroopan komissio, pääosasto XXIII, matkailuyksikkö, 1993.

Montrealin julistus: Kohti humanistista ja sosiaalista näkemystä matkailusta, BITS, syyskuu 1996.

Matkailun maailmanlaajuiset eettiset säännöt, WTO, Santiago de Chile, 1. lokakuuta 1999.

Mietintö loma-avustuksia Euroopan unionissa käsitelleestä seminaarista, Euroopan parlamentti, Strasbourg, maaliskuu 2000.

Kaikkien ulottuvilla olevan matkailun ja sosiaalisen matkailun käsitteet EU:ssa, BITS, Bruggen seminaari, kesäkuu 2001.

Raportti kaikkien ulottuvilla olevaa matkailua käsitelleestä tutkimuksesta, kesäkuu 2001.

Lausunto: Kaikkien ulottuvilla oleva ja sosiaalisesti kestävä matkailu, ETSK, lokakuu 2003.

Ikääntyneiden ihmisten lomia käsitellyt tutkimus, Espanjan sosiaalipalveluinstituutti (IMSERSO), Espanja, toukokuu 2004.

Euroopan sosiaalisen matkailun foorumi, BITS, Budapest, huhtikuu 2005.

Mietintö matkailusta ja kehityksestä, Euroopan parlamentti A6-0173/2005, toukokuu 2005.

Euroopan kestävää matkailua koskevat uudet mahdollisuudet ja haasteet, Euroopan parlamentti A6-0235/2005, heinäkuu 2005.

Matkailua kaikille: Espanjan vammaisten edustajaneuvoston (CERMI) toimintasuunnitelma, joulukuu 2005.

Matkailutoimia ja työntekijöiden lomia koskeva kuuleminen, BITS, Bryssel, toukokuu 2005.

Sosiaalista matkailua, talouskasvua ja työllisyyttä käsitellyt eurooppalainen konferenssi, Baleaarien itsehallintoalueen hallitus, Palma de Mallorca, marraskuu 2005.

Konferenssi kaikkien ulottuvilla olevasta matkailusta: tämänhetkinen tilanne ja käytännöt EU:ssa, Euroopan komissio, yritystoiminnan pääosasto, matkailuyksikkö, tammikuu 2006.

Sosiaalisen matkailun maailmankonferenssi, aiheena kehittyvä ja yhteisvastuullinen matkailu, Aubagne Ranska 2006.

Bryssel 14. syyskuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Komission pääosasto XXIII:n matkailuyksikön vuonna 1993 laatima selvitys sosiaalisen matkailun eri käsitteistä sekä sen tarjonnan ja kysynnän kehittymisestä.


23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/78


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yritystoiminnan rakennetilastoista

KOM(2006) 66 lopullinen — 2006/0020 COD

(2006/C 318/13)

Neuvosto päätti 27. maaliskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 285 artiklan 1 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. heinäkuuta 2006. Esittelijä oli Susanna Florio.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 13.—14. syyskuuta 2006 pitämässään 429. täysistunnossa (syyskuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 130 ääntä puolesta 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Eurooppa-neuvosto päätti 20. joulukuuta 2000 käynnistää monivuotisen ohjelman yritysten ja yrittäjyyden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset), hyväksi (1