16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/1

1.1

Vapaasta kilpailusta hyötyvät kaikki markkinatoimijat, erityisesti kuluttajat. Alan lainsäädännön rikkominen on kuitenkin vaikuttanut etenkin kilpaileviin yrittäjiin, ja sääntöjen tarkoituksena onkin langettaa seuraamuksia ja lieventää yrittäjien välisen kilpailun puutteesta johtuvia taloudellisia vaikutuksia.

1.2

Kuluttajilla ei ole ollut asianmukaisia kilpailulainsäädäntöön perustuvia oikeudellisia välineitä, joiden avulla he olisivat voineet ryhtyä toimiin tai tehdä valituksen kiellettyjen kilpailukäytänteiden aiheuttamista vahingoista. Vasta sisämarkkinoilla tapahtuneiden suurien mullistusten, etenkin yleishyödyllisten taloudenalojen vapauttamisen jälkeen on alettu keskustella sellaisten välineiden tarpeesta, joiden avulla kuluttajat voisivat osallistua kilpailupolitiikkaan.

1.3

Ensimmäinen askel otettiin, kun kilpailun pääosastoon nimitettiin kuluttajien yhteyshenkilö. Hänen tehtävänään on kanavoida sellaisia pääosaston ja kuluttajaorganisaatioiden käsittelemiä kilpailukysymyksiä, joissa kyseisen virkamiehen mielipide on merkityksellinen. Kun viran perustamisesta on nyt kulunut kolme vuotta, on käynyt ilmeiseksi, että asianmukaisten välineiden puute on asettanut rajoituksia tehtävän hoitamiselle tehokkaasti.

1.4

Tärkeimmillä vapautetuilla aloilla vapaa kilpailu on samanaikaisesti ollut todella vähäistä, mikä on vaikuttanut siten, ettei alalle ole tullut kilpailijoita, ja kuluttajien taloudellisia oikeuksia on selvästi rajoitettu. Eräs syy tähän on se, että useimmat jäsenvaltiot omaksuivat vapauttamisen yhteydessä kansallisen ulottuvuuden ja ryhtyivät jälleen suojelemaan oman maansa yrityksiä. Komissiolla on oltava tarpeelliset keinot, joilla tällaisista vaikutuksista päästään eroon.

1.5

Komissio voi ryhtyä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 153 artiklan 2 kohdan nojalla unionitasolla laaja-alaisiin kuluttajansuojaa koskeviin toimiin etenkin kilpailupolitiikan alalla siten, että EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamissäännöissä otetaan kilpailevien yrittäjien lisäksi huomioon kilpailusääntöjen noudattamatta jättämisestä kärsivien kuluttajien edut. Jäsenvaltioiden on puolestaan laadittava omat sääntönsä samansuuntaisesti.

1.6

On siis ryhdyttävä toimiin, joilla taataan, että kiellettyjen käytänteiden harjoittamisesta mahdollisesti aiheutuva vahinko korvataan etenkin silloin, kun kyseessä ovat taloudelliset oikeudet.

1.7

Myös kuluttajien tiedotus- ja kuulemisjärjestelyjä on tehostettava. Jos kilpailun pääosastossa toimii edelleen kuluttajien yhteyshenkilö, komission on annettava kyseisen virkamiehen käyttöön tehtävän hoitamisen edellyttämät välineet, ja terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston SANCOn on valjastettava omat sidosryhmänsä puuttumaan aiempaa tehokkaammin sellaisiin kilpailuasioihin, jotka liittyvät välittömästi kuluttajien etuihin. Komitea katsoo, että Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto voi muuttaa toimintaansa siten, että valtakunnalliset ja unionin laajuiset kuluttajajärjestöt voivat välittää verkoston avulla haluamaansa tietoa ja huomioita kilpailupolitiikan tehostamiseksi markkinoilla ja ajaa taloudellisia oikeuksiaan.

2.1

Vapaa kilpailu on eräs markkinatalouden perusperiaatteista. Markkinatalous perustuu siihen, että taloudellisilla toimijoilla ja ylipäätään kaikilla markkinoilla toimivilla yksityishenkilöillä on yrittämisen vapaus. Kilpailulainsäädännöstä annetut perustamissopimuksen määräykset ovat lähtöisin tarpeesta antaa säännöt, joissa yhdistyisivät markkinoilla vallitseva vapaa kilpailu ja kaikkien markkinatoimijoiden oikeudet. Kun sääntelystä vapauttaminen oli kiivaimmillaan, Euroopan komissio totesi (1), että yritysten ja kuluttajien edut on tasapainotettava, kun markkinoille katsottiin ilmaantuneen uusia taloudellisia tilanteita, joita kilpailuoikeudessa ei ollut otettu huomioon. Komissio kannatti niin ikään vapaaehtoisten välineiden tehostamista sekä kuluttajien ja yritysten vuoropuhelun edistämistä, jotta kuluttajien luottamus markkinoihin lisääntyisi, sillä kilpailu ei riitä lujittamaan luottamusta.

2.2

Nykytilanteessa on eräitä uusia piirteitä. Niitä on esitelty kilpailupolitiikkaa koskevassa komission kertomuksessa 2004 (2) ja komission jäsenen Neelie Kroesin puheenvuorossa (3). Sekä komission kertomuksessa että komission jäsenen puheenvuorossa korostetaan tarvetta keskittyä toiminnassa Lissabonin ohjelmassa sisämarkkinoiden ja kilpailukyvyn kannalta olennaisiksi määriteltyihin aloihin. Toimissa on kuitenkin otettava aivan erityisesti huomioon kuluttajien edut ja ennen kaikkea se, miten kartellit ja monopolit vaikuttavat kuluttajien oikeuksiin. Tätä kantaa voidaan pitää ensi askeleena kuluttajansuojan sisällyttämiseksi markkinoiden sääntelykeinoihin siten, että asiaa tarkastellaan kysynnän eikä vain tarjonnan näkökulmasta, kuten tähän asti on tehty.

2.3

Todettakoon, että EU päättää kilpailupolitiikasta yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, koska politiikkaa on määrä soveltaa yhtenäismarkkinoilla ja siis rajatylittävissä toimissa ja sen tarkoituksena on yhtenäistää kansalliset säädökset, jotta jäsenvaltioissa ei sovellettaisi protektionistisia politiikkoja omien markkinoiden suosimiseksi eikä kilpailijoiden syrjimiseksi. Yhteisön viranomaisten rooli onkin perustavanlaatuinen, etenkin komission, jonka toimivaltaan ei kuulu ainoastaan kilpailulainsäädäntöä koskevien säädösehdotusten tekeminen vaan myös keskittymien ja valtiontukien valvonta. Viranomaisten on asetettava etusijalle yleinen etu valtion omaan etuun nähden.

2.4

Yleishyödyllisten sektoreiden vapauttaminen ja rahoituspalveluita koskeva lainsäädäntö ovat saaneet aikaan sen, että kilpailupolitiikka ja muut komission harjoittamat politiikanlohkot, erityisesti kuluttajapolitiikka, pyritään suhteuttamaan toisiinsa. Tuoreimmassa kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa vuodelta 2004 kuluttajapolitiikan tunnontarkalle täytäntöönpanolle asetettujen tavoitteiden joukossa mainitaankin kuluttajien etujen vahvistaminen ja luottamuksen lisääminen sisämarkkinoilla.

2.5

Periaatejulistuksesta huolimatta unionin kilpailupolitiikan konkreettinen tarkastelu osoittaa, että periaatteita tuskin sovelletaan käytännössä. Asetelma on itse asiassa samanlainen kuin aiemmin. Vuonna 2003 ilmoitettiin kilpailupolitiikan eurooppalaisena teemapäivänä, että kilpailun pääosastoon, joka jakautuu kilpailupolitiikan kutakin lohkoa vastaaviin linjoihin, nimitetään kuluttajien yhteyshenkilö valvomaan kuluttajien etuja (4). On myös julkaistu esitteitä (5), joilla kuluttajia valistetaan ja heille tiedotetaan kilpailupolitiikasta ja siitä, miten se vaikuttaa kuluttajien etuihin.

2.6

Kuluttajien yhteyshenkilön tehtävistä korostettakoon seuraavia: (6)

2.7

Kilpailupolitiikassa on siis alettu huomioida myös kuluttajien edut. Näin olisi meneteltävä kaikissa politiikoissa, jotta yhtäältä terveys- ja kuluttaja-asioiden ja toisaalta kilpailun pääosasto eivät enää toimisi tiukasti erillään toisistaan. Politiikanlohkoja olisikin koordinoitava jatkuvasti sekä yhteisön tasolla että sovittamalla yhteisön politiikat jäsenvaltioiden toteuttamiin politiikkoihin, jotta talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoita sekä kuluttajia hyödyttävä markkinatalouteen liittyvä vapaa kilpailu toteutuu.

3.1

Kilpailupolitiikan voidaan viime aikoina todeta muuttuneen huomattavasti. Se ei johdu pelkästään talouden niin kutsutun maailmanlaajuistumisen aiheuttamasta kovasta paineesta vaan myös siitä, että palvelualojen vapauttaminen on jouduttu sovittamaan muihin yleistä etua palveleviin tavoitteisiin, kuten palveluiden tarjoajien monimuotoisuuden ja luotettavuuden varmistamiseen. Kilpailupolitiikassa on sitouduttu tärkeään tehtävään kilpailukykyä koskevien tavoitteiden toteuttajana, sellaisina kuin ne on määritelty Lissabonin ohjelmassa. Näiden tavoitteiden kannalta on keskeisintä markkinatalouden ja ennen kaikkea talouskeskittymien moitteeton toimivuus. Viimeksi mainitut ovat olennaisen tärkeitä, jotta Euroopan talous menestyisi kansainvälisessä kilpailussa. Tämä ei kuitenkaan kavenna kilpailijoiden keskinäisiä oikeuksia eikä etenkään eurooppalaisten kuluttajien oikeuksia.

3.2

Kuluttajansuojaan vaikuttava kilpailupolitiikka on hahmoteltava konkreettisesti, joten kilpailua sääteleviä säännöksiä, toisin sanoen perustamissopimuksen artikloita soveltamissääntöineen on tarkistettava. Soveltamissääntöjä on hiljattain eräissä tapauksissa muutettu ja toisissa tapauksissa odotellaan muutosten hyväksymistä.

3.3.1

Yritysten väliset sopimukset ovat osa markkinasuhteita, ja ne helpottavat markkinoiden kokonaisvaltaista toimintaa. Sopimuksia ei kuitenkaan aina käytetä kilpailutarkoituksiin vaan pikemminkin päinvastoin. Jo yhteismarkkinoita luotaessa katsottiin tarpeelliseksi kieltää tällaiset sopimukset, jos niiden tarkoituksena on estää vapaa kilpailu tai rajoittaa tai vääristää sitä. Samoin on yritysten yhteenliittymien laita. Niiden merkittävin ilmenemismuoto ovat kartellit, jotka toimivat yritysten yhteenliittymien tavoin ilman näennäistä keskinäistä koordinointia. Kun toiminta rajoittaa vapaata kilpailua tai estää sen, yhteenliittymä on kiellettävä.

3.3.2

Yritysten keskenään tekemät sopimukset ja päätökset perustuvat oikeudellisesti sopimukseen, joka velvoittaa kumpaakin sopijapuolta. Sekä sopimusten että päätösten lainvoimaisuutta säätelee voimassa olevan lainsäädännön noudattaminen. Tarkastelun kohteena olevissa sopimuksissa ja päätöksissä ongelmana ovat niistä kolmannelle osapuolelle aiheutuvat vaikutukset, aivan erityisesti niiden vaikutukset markkinoilla vallitsevaa kilpailua sääteleviin sääntöihin.

3.3.3

Säännöillä on kaiken kaikkiaan tarkoitus kieltää sopimuksen tai päätöksen tuloksena syntyvä tilanne eli kilpailun rajoittaminen. Mutta säännöissä mennään vieläkin pidemmälle, sillä niissä julistetaan kaikki tämäntapaiset sopimukset tai päätökset mitättömiksi. Tämä vaikuttaa käytännössä siten, että markkinoiden vääristymisen kilpailijoille ja ylipäätään elinkeinoelämälle aiheuttamat vahingot korvataan.

3.3.4

Koska perustamissopimuksen 81 artiklan määräyksiä sovelletaan monenlaisiin tilanteisiin sekä jäsenvaltioiden markkinoilla että sisämarkkinoilla, komissio laati niin kutsutun nykyaikaistamispaketin (8), jonka avulla perustamissopimuksen määräykset voidaan mukauttaa tuomioistuinten oikeuskäytäntöön ja määräyksiä sovellettaessa esiin tuleviin monenlaisiin tilanteisiin.

3.3.5

Myös ryhmäpoikkeuksia on ajanmukaistettu. (9) Alaviitteessä mainitussa asetuksessa luetellaan uusia poikkeuksia, jotka vastaavat markkinoiden nykyisiä tarpeita ja liittyvät aivan erityisesti teknologiansiirtoa koskeviin sopimuksiin. Tarvitaan selkeää sääntöä, jonka nojalla yritykset voivat tehdä sopimuksia joutumatta kielletylle alueelle. Siksi on asetettava rajat, joissa sopimuksia tehdään, ja ennen kaikkea taattava, etteivät kuluttajat missään tapauksessa joudu kärsimään vahinkoa poikkeusten vuoksi.

3.4.1

Perustamissopimuksen 82 artiklassa yhtä tai useampaa yritystä kielletään käyttämästä väärin määräävää asemaa yhtenäismarkkinoilla tai merkittävällä osalla yhtenäismarkkinoita. Määräys ei estä määräävän aseman muotoutumista (suuntauksena on pikemminkin ollut suosia taloudellisia keskittymiä, joiden avulla eurooppalaiset yritykset voivat kilpailla muiden yritysten kanssa kansainvälisesti), vaan tarkoituksena on estää tilanne, jossa valta-aseman avulla pakotetaan muut kilpailijat hyväksymään yrityksen asettamat ehdot ja eliminoidaan näin kilpailu. Kyseiseen artiklaan sisältyvässä määräyksessä ei siis huomioida määräävään asemaan johtaneen tilanteen syntyä päinvastoin kuin 81 artiklassa, jossa otetaan huomioon sopimuksen tai päätösten alkuperä ja julistetaan ne sitten mitättömiksi.

3.4.2

Määräävän aseman vaikutukset poikkeavat sopimuskäytäntöjen vaikutuksesta, sillä määräävä asema ei tunnu vaikuttavan kilpailuun, koska tilanne, toisin sanoen kilpailijoiden puute, voi jo sinänsä rajoittaa kilpailua tai tehdä kilpailijoiden roolin markkinoilla merkityksettömäksi. Sen sijaan tunnutaan suojelevan kuluttajaa, joka on määräävää markkina-asemaa väärin käyttävän yrittäjän sanelemien ehtojen uhri. (10)

3.4.3

Komissio on puuttunut tämänsuuntaisesti tärkeimpiin aloihin, joilla myöhään tapahtuneen vapauttamisen vuoksi on ollut määräävä asema useimmissa EU-maissa. Tällaisia aloja ovat muun muassa televiestintä (11) tai sektorit, joilla kilpailijat eivät ole synnyttäneet todellista kilpailua, koska kyseessä on ollut teknisesti huomattavan innovoiva ala. Esimerkkinä viimeksi mainitusta tapauksesta mainittakoon Microsoft. (12) Kummassakin tapauksessa päätettiin, että kyseessä oli määräävän aseman väärinkäyttö. Ensiksi mainitussa tapauksessa väärinkäyttö oli ilmennyt televiestintäpalvelujen hinnoitteluna. (13) Päätös oli lisäksi merkittävä, sillä se vaikutti valtion sääntelemään toimialaan, ja komissio katsoi asiakseen toimia alakohtaisesta hintasääntelystä huolimatta.

3.4.4

Toinen, Microsoftin tapaus, oli edellistä monimutkaisempi, koska kyseessä on amerikkalaisyritys, jolla on lähes monopoliasema tietojärjestelmiensä käytössä. Komissio päätti kuitenkin, että perustamissopimuksen 82 artiklaa oli rikottu käyttämällä väärin määräävää asemaa mikrotietokoneiden käyttöjärjestelmien markkinoilla, koska yritys oli kieltäytynyt antamasta tietoa järjestelmän yhteentoimivuudesta ennen kaikkea silloin, kun Windows Media Playeria pakkomyytiin yhdessä Windows-käyttöjärjestelmän kanssa. Komissio langetti törkeästä rikkomuksesta tuntuvat sakot ja vaati yritystä toteuttamaan tiettyjä toimenpiteitä eli levittämään tietoa käyttöjärjestelmistä ja myymään mikrotietokoneiden Windows-käyttöjärjestelmän osia erikseen.

3.5.1

EY:n perustamissopimuksessa ei ole yhtäkään artiklaa, jossa määrättäisiin konkreettisesti yrityskeskittymiin sovellettavista säännöistä. Tämä johtuu siitä, että aluksi tällaista liiketoimintamuotoa ei ollut olemassakaan, ja myöhemmin jäsenvaltioiden viranomaiset tukivat yritysten keskittymistä saadakseen oman maansa yritykset kilpailukykyisiksi. Mutta kun keskittymät johtivat määräävään asemaan, niihin sovellettiin sekä perustamissopimuksen 81 että 82 artiklaa siten, ettei keskittymiä kuitenkaan valvottu etukäteen vaan ainoastaan silloin, kun ne johtivat määräävän aseman väärinkäyttöön.

3.5.2

Neuvosto käytti EY:n perustamissopimuksen 83 ja 308 artiklan mukaisia lisävaltuuksia yhteisön tavoitteiden, tässä tapauksessa vapaan kilpailun, saavuttamiseksi ja antoi kyseisten artiklojen nojalla useita asetuksia edellä mainitun puutteen korjaamiseksi sekä mahdollistaakseen yrityskeskittymien todellisen valvonnan, kunnes päädyttiin nykyiseen asetukseen (EY) N:o 139/2004 (14), jolla muutettiin ja parannettiin asetusta (EY) N:o 1310/97 (15) ja johon ennen kaikkea sisällytettiin asiassa Gencor vastaan komissio (16) annetusta tuomiosta johtuva oikeuskäytäntö.

3.5.3

Uudella asetuksella muutetaan kilpailunäkökohtia muun muassa siten, että asiat, joita komissio pitää kansallisina, siirretään jäsenvaltion viranomaisten tai vähintään kolmen jäsenvaltion käsiteltäväksi. Tämä helpottaa suuresti yhteisön kilpailuviranomaisten työsumaa. Komitea katsoo kuitenkin, että asia voidaan siirtää jäsenvaltioiden käsiteltäväksi vain, jos se ei vaikuta olennaiseen osaan yhtenäismarkkinoita. Viimeksi mainitussa tapauksessa kilpailurajoituksia ja sidosryhmiin, etenkin kuluttajiin, kohdistuvia vaikutuksia olisi helpompi suojella yhteisön tasolla.

3.5.4

Asetuksiin tehdyistä huomattavista muutoksista todettakoon, että sekä 1 artiklassa mainitut enimmäismäärät että 2 artiklassa mainitut käsitteet on rajattu entistä selkeämmin, jotta kävisi selväksi, missä tilanteessa määräävä asema ja ennen kaikkea kilpailun olennainen vähentyminen syntyvät.

3.5.5

Myös menettelynäkökohtia on muutettu, mikä ei ole edellä mainittuja seikkoja vähäpätöisempää. Merkittävän muutoksen kohteena on nyt määräaika, jonka kuluessa asia on siirrettävä jäsenvaltioiden käsiteltäväksi. Määräaikaa on pidennetty, minkä ansiosta asianosaisilla on paremmat mahdollisuudet ryhtyä toimiin sen mukaan, mitä jäsenvaltion lainsäädännössä on säädetty. Myös ilmoituksen tekijöille asetettua määräaikaa on pidennetty. Sitä voitaneen pitää liian joustamattomana, sillä 15 työpäivää aivan menettelyn alussa ei anna ilmoituksen tekijöille mahdollisuutta tutustua komissiolle mahdollisesti esitettyihin, ilmoitettua toimintaa koskeviin väitteisiin. On kuitenkin todettava, ettei menettelyn missään vaiheessa ole säädetty kuluttajien osallistumisesta siihen. Säädöstekstistä on jopa poistettu kyseisten yritysten työntekijöiden etujen ja työpaikkojen huomioon ottaminen keskittymiä arvioitaessa.

3.6.1

Yhteisön lainsäätäjä on luetellut kiellettyjä käytänteitä sekä perustamissopimuksen 81 että 82 artiklassa. Luettelo ei kuitenkaan ole kattava. Ensiksi mainitussa artiklassa kielletään kartelleihin perustuvat käytännöt ja jälkimmäisessä määräävän asemaan perustuvat käytännöt. Heti alkuun on selvennettävä, etteivät luettelot ole tyhjentäviä vaan esimerkkejä usein toistuvista, kumpaakin käyttäytymistapaa ilmentävistä käytänteistä. Tämä tarkoittaa, että markkinoilla saatetaan havaita myös muita vaikutuksiltaan samanlaisia käytänteitä, jotka siis ovat niin ikään kiellettyjä.

3.6.2

Kummassakin artiklassa luetellaan samantyyppisiä käytäntöjä:

3.6.3

Kaikki tässä luetellut käytänteet voidaan luokitella kahteen tyyppiin, jotka vastaavat paremmin lähtötilannettaan:

3.6.4

Eräs yleisimmistä tyyppitapauksista on hinnoittelu laajasti tulkittuna, kuten alennukset, marginaalit, maksuehdot tai alennusmyynnit. Tähän ryhmään kuuluvat myös tapaukset, joissa ei laadita etukäteen kustannusarviota, ei pitäydytä hinnastossa eikä myydä tavaroita tai palveluita muilla kuin tarjotuilla hinnoilla. Kaikki nämä käytännöt vaikuttavat kuluttajiin. Erityisistä kuluttajansuojaa koskevista säännöistä huolimatta kuluttajat ovat alakynnessä verrattuna markkinoilla määräävässä asemassa oleviin yrityksiin, jotka usein ovat ainoita tavaran tai palvelun tarjoajia markkinoilla.

3.7.1.1

Viime vuosina Euroopan energiasektorin (sähkön ja kaasun) vapauttaminen on edistynyt huomattavasti. Ala on viime aikoihin asti kuulunut julkisen sektorin piiriin, joten sen toimitus- ja hintaehtoja säännösteltiin. Komission kaavailujen mukaan muiden kuin kotitalouskäyttäjien markkinat oli määrä vapauttaa heinäkuuhun 2004 mennessä ja kotitalouskäyttäjien markkinat heinäkuusta 2007 alkaen. Ensiksi mainittu kaavailu ei ole kaikilta osin toteutunut, eikä kotitalouksien kulutusta voida nykytilanteessa kaikilta osin vapauttaa säätelystä.

3.7.1.2

Tilanne on monimutkainen. Yksityistetyt verkot — etenkin sähköverkot — toimivat puutteellisesti, sillä yksityiset toimijat pitävät verkkojensa ylläpitokustannukset alhaisina, mikä vaikuttaa tuntuvasti käyttäjiin usein toistuvina toimituskatkoksina.

3.7.1.3

Nykyinen sähköasetus (17), jolla edistetään sähkön rajatylittävää kauppaa, voi kuitenkin lisätä kilpailua sisämarkkinoilla sähkönsiirtojärjestelmien operaattoreille tarkoitetun korvausjärjestelmän avulla ja ottamalla käyttöön syrjimättömät, avoimet ja etäisyyksistä riippumattomat tariffit.

3.7.1.4

Komissio on sittemmin perustanut Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston yhteyteen energiaa käsittelevän alaryhmän, jonka tehtävänä on keskustella asiasta ja valmistella sopimus yhteisön kilpailusääntöjen soveltamisesta energiamarkkinoihin.

3.7.2.1

Televiestintäalan lainsäädäntöä uudistettiin vuonna 2002 (18) enimmäkseen siksi, että kaikki sähköistä viestintää koskevat säännöt oli saatettava ajan tasalle ja verkkojen käyttö oli mukautettava uuteen tekniikkaan. Jäsenvaltiot toteuttivat mukautukset eri tavoin. Yhdeksännessä raportissa EU:n sähköisen viestinnän sääntelypaketin täytäntöönpanosta (19) onkin keskitytty sääntelytoimenpiteiden sisällyttämiseen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja kansallisten sääntelyviranomaisten tehtäviin.

3.7.2.2

Yhdeksännestä raportista käy ilmi, että operaattoreiden määrä on säilynyt ennallaan, vaikka eräät niistä ovat pysytelleet vain alkuperäisillä markkinoillaan. Operaattoreiden välinen kilpailu on toisaalta siirtynyt kansainvälisiltä markkinoilta ja kaukopuheluista paikallispuheluihin, joita tarjoavien perinteisten operaattoreiden määrä on asteittain vähentynyt. Puhelujen hinnat ovat näin muotoutuneet kuluttajien kannalta edullisemmiksi, mutta uusia palvelusopimuksia tehtäessä heidän alkuperäistä asemaansa käytetään toisinaan väärin.

3.7.2.3

Televiestintämarkkinoiden kilpailutilanteen tarkkailun avulla voidaan jossain määrin valvoa määräävässä asemassa olevia operaattoreita ja määrätä niille erityisvelvoitteita, jotka estävät väärinkäytön asetettaessa kuluttajille ehtoja ja hinnoiteltaessa palveluita. Komissio on seurannut laajasti direktiivin 2002/77/TY täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa, (20) jotta sekä kilpailua rajoittavat että kuluttajien etuihin vaikuttavat puutteet voidaan korjata.

3.7.3.1.1

Komissio käynnisti vuonna 2003 siviili-ilmailualan kanssa vuoropuhelun, jonka tarkoituksena oli sopia yhteisestä kannasta kilpailupolitiikan soveltamiseen alalla käynnissä oleviin liittoutumiin ja fuusioihin. Samana vuonna kävi ilmi, että asetusta (EY) 1/2003 oli muutettava lisäämällä siihen unionin ja kolmansien maiden välinen lentoliikenne, jotta luotaisiin open sky -alue, jolla voitaisiin puuttua eurooppalaisten ja unionin ulkopuolisista maista peräisin olevien, etenkin yhdysvaltalaisten, yhtiöiden välisiin liittoutumiin. Komissio tutki useita yritysten tekemiä sopimuksia. (21) Eräät niistä eivät sovi yhteen kilpailusääntöjen kanssa, ja tiettyjen sopimusten sisältöä ja voimassaoloaikaa muutettiin.

3.7.3.1.2

Samoihin aikoihin hyväksyttiin asetus matkustajien oikeuksista. (22)

3.7.3.2.1

Asetuksen 1/2003 nojalla jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat soveltaa rautatieliikenteeseen kilpailusääntöjä. Tästä lähin sekä yhteisön että jäsenvaltioiden viranomaisten on määriteltävä yhteistyössä energian ja liikenteen pääosaston kanssa yhteisen edun piiriin kuuluvat seikat, koska rautatieliikenne on vapautettu sääntelystä.

3.7.3.2.2

Ensimmäisten rautatieliikenteen vapauttamista koskevien direktiivien tavoitteena oli tavaroiden vapaa liikkuvuus rautateitse yli rajojen sekä viitekehyksen luominen pääsylle tarjoamaan sekä rahti- että matkustajapalveluita säätämällä kulkureiteistä, tariffeista jne.

3.7.3.2.3

Toiseen pakettiin sisällytettiin jäsenvaltioiden rahtimarkkinoiden vapauttaminen sekä kansallisten ja kansainvälisten matkustajamarkkinoiden vapauttaminen.

3.7.3.2.4

Kokonaistavoitteen mukaan kilpailulainsäädäntöä olisi ryhdyttävä soveltamaan yhteisesti rautatieliikenteeseen, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset ja komissio eivät tekisi keskenään ristiriitaisia päätöksiä.

3.7.3.3.1

Meriliikenteen alalla on eniten ryhmäpoikkeuksia. Ne koskevat etenkin parhaillaan tarkistettavassa asetuksessa (EY) 823/2000 (23) tarkoitettuja linjakonferensseja ja linjaliikenteen konsortioita, jotka aikovat soveltaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan määräystä. Kyseisen artiklan nojalla linjaliikenteen konsortiot ja linjakonferenssit voivat ylittää sääntömääräisen enimmäismäärän, kunhan asiasta ilmoitetaan etukäteen komissiolle ja lupa saadaan vastustamismenettelyn mukaisesti.

3.7.3.3.2

Muutamat konsortiot ovat käytännössä soveltaneet sopimuksia ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävään toimintaan, kuten hinnoitteluun. Niinpä komissio on puuttunut asiaan rajoittaakseen sopimusten sisältöä. (24) EY:n ensimmäisen asteen tuomioistuin on ottanut samantapaisen kannan (25) erääseen varustamoiden väliseen sopimukseen olla myöntämättä asiakkaille alennuksia julkaistuista tariffimaksuista ja lisämaksuista.

3.8.1

Edellä mainittujen alojen vapauttamista koskevat tietyt menettelyt on toteutettu jäsenvaltiotasolla. Niillä on ollut sisämarkkinoiden näkökulmasta tarkasteltuna kielteisiä vaikutuksia: on syntynyt oligopoleja, eivätkä kuluttajat ole voineet hyötyä todellisesta kilpailusta, joka olisi auttanut alentamaan hintoja ja edistämään yritysten kilpailukykyä. Komission olisi tarkasteltava lisäksi sitä, miten sääntelystä vapautettujen sektoreiden yrityskeskittymät ovat tähän mennessä vaikuttaneet erityisesti kuluttajiin.

3.8.2

Avoimuuden puute, teollisuuden asiakkaiden ja kuluttajien maksama perusteettoman korkea hinta sekä yritysten vertikaalinen integroituminen eivät ylipäätään ole synnyttäneet vapautetuilla markkinoilla todellista kilpailua, vaan kuluttajille asetuilla sopimusehdoilla on usein rikottu joukkosopimusmalleja koskevia sääntöjä.

3.8.3

Ongelmaksi muodostuvat välineet, joita kuluttajilla on käytettävissään perätessään yrityksiltä oikeuksiaan etenkin, jos he ryhtyvät perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklasta johtuviin kilpailuoikeuteen liittyviin oikeustoimiin. Kilpailuviranomaisille, komissiolle ja jäsenvaltioiden viranomaisille tekevät valituksia etupäässä yritykset, eikä EY:n tuomioistuin ole ratkaissut yhtäkään yksityishenkilön nostamaa kannetta.

3.8.4

Komissio on julkaissut vihreän kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (26). Sen pohjalta käytävän keskustelun perusteella tulisi perustaa kuluttajapoliittinen väline. ETSK esittelee sitä tarkemmin aiheesta annettavassa lausunnossaan.

4.1

Kuluttajien oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään luonnollisesti erityisessä kuluttajalainsäädännössä. (27) EY:n perustamissopimuksen 153 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon yhteisön muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa.” Kuluttajansuoja on laaja-alainen toimintaperiaate, joten siihen on sisällytettävä kaikki kuluttajia sivuavat politiikat. Kilpailupolitiikan tapauksessa asiasta ei ole epäilystäkään: kuluttajat ovat osa kilpailupolitiikan kohteena olevia markkinoita, ja he edustavat markkinoilla kysyntää.

4.1.1

Lausunnon tässä osiossa pyritään korostamaan sitä, millaisiin kuluttajan oikeuksiin ja millä tavoin kilpailupolitiikka vaikuttaa erityisesti silloin, kun sisämarkkinoilla ei noudateta kilpailulainsäädäntöä. Kuluttajat pyritään mieltämään kilpailupolitiikan sidosryhmäksi, jotta heidän etunsa huomioitaisiin komission puuttuessa konkreettisiin tapauksiin ja antaessa markkinasääntöjä.

4.2.1

Kuluttajien taloudellisilla oikeuksilla tarkoitetaan sitä, ettei kuluttajille koidu sellaista taloudellisesti mitattavissa olevaa haittaa, joka estäisi heitä käyttämästä tai nauttimasta yrittäjän kanssa sovituin ehdoin hankittuja tavaroita tai palveluita. Kuluttajan oikeuksia säätelevä perusperiaate on osapuolten vilpitön ja oikeasuhtainen toiminta. Kaikkia tämän periaatteen vastaisia toimia tai lausekkeita voidaan siis pitää sopimattomina tai kuluttajien etujen vastaisina.

4.2.2

Kilpailupolitiikan ja kuluttajan valinnanvapauden välinen suhde on ollut yksi yhteisön lainsäädännön suurimmista huolenaiheista. Tämä todetaan sekä EY:n perustamissopimuksen entisessä 85 artiklan 3 kohdassa että nykyisessä 81 artiklassa, jossa määrätään, että kartellisopimukset ovat sallittuja ainoastaan silloin, kun niistä on kuluttajille hyötyä, vaikka ne rajoittaisivatkin kilpailua. Eräs tyypillinen esimerkki on se, että kilpailijat jakavat keskenään maantieteelliset alueet kattaakseen koko markkinat, vaikka se ei tietyillä alueilla olisikaan kannattavaa.

4.2.3

Kuluttajansuojan kannalta markkinoita holhotaan valvomalla mahdollisia horisontaalisia sopimuksia, kuten vapaaehtoisuuteen perustuvia sopimuksia, hintakartelleja, hankintakeskuksia, markkinoiden jakamista jne., sekä vertikaalisia sopimuksia, kuten tuottajien, maahantuojien jne. välisiä suhteita sääteleviä sopimuksia. Samoin valvotaan määräävän aseman väärinkäyttöä harjoitettaessa käytänteitä, jotka hankaloittavat kilpailijoiden tuloa markkinoille tai estävät sen, sovittaessa liian korkeista tai liian alhaisista hinnoista tai poissulkevista hinnoista tai myönnettäessä joillekin asiakkaille muita syrjiviä etuja.

4.2.4

Komissio esittelee vuosittain laatimassaan kertomuksessa suuren joukon päätöksiä sekä oletetuista etukäteen sovituista käytänteistä että määräävän aseman väärinkäytöstä ja muutamia EY:n tuomioistuimen tuomioita, jotka usein merkitsevät muutoksia säännösten tulkinnassa ja jopa velvoittavat muuttamaan lainsäädäntöä.

4.2.5

Komission käsittelemät tapaukset ovat viime vuosina vähentyneet suureksi osaksi siksi, että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ovat toimineet päättäväisesti omilla markkinoillaan, ja erityisesti siksi, että ilmoitusjärjestelmä on lopullisesti poistettu käytöstä. Kilpailun pääosasto ratkaisi 24 tapausta antamalla niistä muodollisen päätöksen. Määrä on erittäin pieni, jos sitä verrataan yrityskeskittymien valvontaan, josta annettiin monia muutetun asetuksen mukaiseen järjestelmään liittyviä muodollisia päätöksiä (231 kappaletta). (28) Uudessa vaiheessa päätöksiä tehdään aiempaa vähemmän, koska jäsenvaltioiden viranomaiset ovat useimmiten asiassa toimivaltaisia.

4.2.6

Käsitellyistä tapauksista monet liittyivät suoraan kuluttajiin tai niillä oli kuluttajien kannalta erityistä merkitystä. Yksittäiset päätökset koskivat matkapuhelinalaa, yleisradiotoimintaa ja lentoyhtiöitä. (29) Alakohtaisissa aloitteissa puututtiin liikenteeseen, vapaisiin ammatteihin, moottoriajoneuvoihin ja viestimiin. (30) Kaikissa tapauksissa tarkastelun kohteena olivat kohtuuttomat hinnat, ja niissä vedottiin perustamissopimuksen 82 artiklassa tarkoitettuun poissulkevien ja kohtuuttomien myyntihintojen soveltamiseen. (31)

4.3.1

Kuluttajapolitiikan tehon on perustuttava kuluttajien mahdollisuuteen osallistua heitä koskettaviin toimiin. Niinpä kuluttajat on integroitava kaikkiin politiikkoihin, jotka tähän asti ovat olleet heidän ulottumattomissaan. Kuluttajapoliittisessa strategiassa (32) tavoitteeksi asetettiin muun muassa kuluttajaorganisaatioiden asianmukainen osallistuminen yhteisön politiikkoihin. Vuosi tiedonannon ilmestymisen jälkeen kilpailun pääostoon nimitettiin vihdoin kuluttajien yhteyshenkilö.

4.3.2

Kuluttajaorganisaatioilla on oma fooruminsa, kuluttajakomitea, joka toimii erityisenä kuluttaja-asioiden mekanismina mutta jonka toimenkuvaa olisi laajennettava siten, että se puuttuisi myös muihin politiikkoihin. Tämänhetkisenä haasteena on, että kuluttajakomitea voisi antaa oman panoksensa yhteisön aloitteisiin kaikissa EU:n päätöksentekoprosessin vaiheissa. On sovittava vähimmäisvaatimukset, joiden mukaisesti komitea voi osallistua neuvoa-antavien elinten työskentelyyn — samaan tapaan kuin nykyisin toimitaan maatalouden alalla — ja etenkin vastaisuudessa perustettavien uusien elinten työskentelyyn esimerkiksi liikenteen, energian ja televiestinnän alalla.

4.3.3

Ei ole olemassa yhtäkään tässä tarkasteltavaan aiheeseen liittyvää virallista osallistumiskanavaa. Kuluttajia ei kuulla edes asioista, joita perustamissopimuksessa pidetään heidän etujensa mukaisina. Tässä tarkoitetaan ennalta sovittuihin käytäntöihin sovellettavia poikkeuksia (81 artiklan 3 kohta) sekä kuluttajien vahingoksi tapahtuvia tuotantoa, markkinoita tai teknistä kehitystä rajoittavia väärinkäytöksiä (82 artiklan b kohta). Niinpä sekä kilpailun pääosaston että kuluttajajärjestöjen tehtävänä on perustaa osallistumis- ja kuulemisvälineet. Niiden on päätettävä yhteisesti välineitä koskevista säännöistä, kuten valkoisessa kirjassa eurooppalaisesta hallintotavasta (33) kehotetaan tekemään, sillä säännöt vaikuttavat sisämarkkinoihin.

4.3.4

Myös terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston, SANCOn, on otettava vastuu asiasta alaisuudessaan toimivassa pysyvässä neuvoa-antavassa ryhmässä. Se voisi puuttua sellaisiin kilpailuasioihin, jotka vaikuttavat kuluttajien oikeuksiin.

4.3.5

Kuluttajien yhteyshenkilön nimittäminen on parantanut kuluttajien oikeutta saada tietoa kilpailuasioista. Eurooppalaisille kuluttajaorganisaatioille annetaan kilpailuasioista säännöllisesti tietoa. Jäsenvaltioiden organisaatioilla ja yksityisillä kuluttajilla on käytössään Internet-sivut. (34) Niillä voi jo tutustua ilmoituslomakkeeseen (35), jolla voi tehdä ilmoituksen yritysten kilpailunvastaisten toimien mahdollisesti kuluttajille aiheuttamista vahingoista.

5.1.1

Kuluttajaorganisaatioista säädetään jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Niiden tunnustamiselle ja laillistamiselle asetetaan tiettyjä vähimmäisvaatimuksia, jotta organisaatiot voivat puolustaa kuluttajien oikeuksia, kun niitä on loukattu kielletyillä käytänteillä.

5.1.2

Unionitasolla tunnustetaan täysimääräisesti organisaatiot, jotka on rekisteröity terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastoon. Niille tiedotetaan ja niitä kuullaan kuluttaja-asioista, ja ne myös osallistuvat kaikkien sellaisten asioiden käsittelyyn, joiden on tähän asti katsottu kuuluvan niiden toimivaltaan.

5.1.3

Ongelmia saattaa syntyä organisaatioiden laillistamistavasta — joka on jossain määrin poissulkevaa — käsiteltäessä kilpailukysymyksiä, sillä tällöin on yleensä kyse kuluttajien konkreettisten oikeuksien loukkaamisesta, ja tällaiset oikeudet voivat olla jopa alueellisesti tai aihepiireittäin rajattuja. Laillistamisesta olisi aiheellista keskustella laajasti, jotta asiaan voidaan puuttua.

5.2.1

Asetuksessa 1/2003 EY (36) ja niin kutsutussa ajantasaistamispaketissa sovittiin komission ja Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston (37) yhteistyöstä. Verkosto aloitti toimintansa vuonna 2003. Se asetti työryhmän pohtimaan yleisluonteisia kysymyksiä, kuten verkoston toimintaa ja viranomaisten välistä viestintää. Verkosto toimii nykyisin täysipainoisesti, ja se on muodostanut keskuudestaan 14 alaryhmää, joissa käsitellään alakohtaisia ongelmia. (38)

5.2.2

Asetuksen 1/2003 EY nojalla Euroopan kilpailuviranomaisten verkostolle myönnetään välineet keskinäiseen avunantoon ja toimintaan toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti sekä yleisemmin tapausten ratkaisun kannalta tarvittavan tiedon keruuseen. Verkoston tehtävänä on myös suorittaa jäsenvaltioiden viranomaisten pyynnöstä tarkastuksia, joiden tuloksista tiedotetaan säädetyssä järjestyksessä, jotta ne ovat kaikkien asianosaisten käytettävissä.

5.2.3

Euroopan kilpailuviranomaisten verkostolla on hyvin tärkeä tehtävä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa ohjelmassa. Jäsenvaltiot ovat näet allekirjoittaneet julkilausuman, jossa ne sitoutuvat noudattamaan edellä mainitussa tiedonannossa annettuja sääntöjä. Verkosto toimii näin jäsenvaltioiden toimivaltaisten tuomioistuinten työrukkasena kilpailuasioissa ja pitää ne samalla ajan tasalla EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. (39)

5.2.4

Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston, kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten välisen tietojenvaihdon ansiosta saadaan tietoa sopimuksia ja määräävän aseman väärinkäyttöä koskevista kanteista sekä tapauksiin sovellettavasta menettelystä. Näin päätös siitä, kenen tutkittavaksi valitus kuuluu, voidaan tehdä aiempaa ripeämmin.

5.2.5

Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto auttaa myös havaitsemaan rikkeitä, joten niiden havaitseminen miltei ennaltaehkäisevässä vaiheessa vähentää toimien kielteisiä vaikutuksia kilpailijoihin ja kuluttajiin. Korostettakoon myös verkoston tärkeää tehtävää poikkeusmenettelyissä, kun on arvioitava, onko menettelyn tulos kuluttajien kannalta myönteinen, ja pitääkö sopimuksessa mainita kuluttajille odotettavissa oleva konkreettinen etu.

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/10

1.1

Komission tiedonannon tavoitteena on esitellä Lissabonin strategiaa koskevan ohjelman täytäntöönpanon puitteissa tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen lähestymistapa  (1), joka on kirjattu Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2000 Lissabonissa tekemiin päätöksiin. Eurooppa-neuvostossa asetettiin tavoite, jonka mukaan ”EU:sta tulee maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Neuvosto on vahvistanut hankkeen, jonka komissio esitti tiedonannossaan ”Kohti eurooppalaista tutkimusaluetta” (2).

1.2

Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti päätöslauselmassaan tavoitteen, että EU:n investointia tutkimukseen ja kehitykseen (T&K) lisättäisiin siten, että se olisi vuoteen 2010 mennessä 3 prosenttia, ja että yksityisen rahoituksen suhteellinen määrä nostettaisiin kahteen kolmasosaan. Brysselissä maaliskuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati puolestaan konkreettisia toimia.

1.3

Komissio määritteli 30. huhtikuuta 2003 antamassaan tiedonannossa ”Tutkimusinvestoinnit: toimintasuunnitelma Euroopalle” kansallisella ja Euroopan tasolla vaadittavat toimet ensimmäisen, syyskuussa 2002 antamansa tiedonannon ”Lisää tutkimusta Euroopan hyväksi — Tavoitteena 3 prosenttia BKT:sta” (3) mukaisesti. Ensimmäiset viralliset T&K:ta koskevat luvut osoittavat, että vuonna 2003 T&K:n intensiteetti oli lähes pysähtynyt 1,93 prosenttiin 25 jäsenvaltion unionin BKT:sta. Ainoastaan Suomi ja Ruotsi ovat saavuttaneet tavoitteen.

1.4

Eurooppa-neuvosto sitoutui maaliskuussa 2005 uudistettuun Lissabonin strategiaan (4). Yhteistä poliittista tahtoa lujitettiin lokakuussa 2005 unionin valtion- ja hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa Hampton Courtissa, jotta voitaisiin vastata merkittävään tarpeeseen lisätä kilpailukykyä globalisoituneen kilpailun haasteisiin vastaamiseksi.

1.5

Komission ensimmäinen uudistetun Lissabonin strategian hyväksymisen jälkeinen aloite koski eurooppalaista tietoyhteiskuntaa 2010 (5). Ehdotuksessa jäsenvaltioita kehotettiin määrittelemään kansallisissa uudistusohjelmissaan tietoyhteiskunnan kansalliset painopisteet lokakuun 2005 puoliväliin mennessä, jotta ne edistäisivät i2010-tiedonannossa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

1.6

Ehdotettujen vaihtoehtojen ja toimien perusteet juontuvat EU:n ulkopuolisen ja sisäisen tilanteen vastakkainasettelusta, jossa toisella puolella on ankara kansainvälinen kilpailu ja toisella kansallisten markkinoiden jäykkyys ja pirstoutuneisuus tilanteessa, jossa on tarpeen luoda yhteinen eurooppalainen alue sekä edistää korkeasti koulutettujen työntekijöiden liikkuvuutta. Komissio on tietoinen rajallisesta toimivallastaan tällä alalla ja pyrkii ennen kaikkea toimimaan ”katalysaattorina”.

1.7

Tiedonannon tavoitteena on vahvistaa tutkimuksen ja innovoinnin välisiä siteitä toteuttamalla tutkimuspolitiikkaa, jossa keskitytään tuottamaan uutta osaamista ja siihen liittyviä sovelluksia sekä luomaan tutkimusrakenteita, sekä innovaatiopolitiikkaa, jonka tavoitteena on hyödyntää osaamista niin, että syntyy taloudellista hyötyä ja kaupallista menestystä. Sääntelyn parantamiseen tähtäävässä lähestymistavassa tehdään vaikutusanalyysi kaikista toimista, jotka mahdollisesti vaikuttavat kilpailukykyyn.

1.8

Tiedonantoon liittyvässä vaikutusten arvioinnissa harkitaan kolmea vaihtoehtoista politiikkaa ja valitaan niistä viimeinen (6). Vaihtoehdot ovat:

1.9

Tiedonannossa esitetyssä toimintasuunnitelmassa on seuraavat neljä osaa:

1.10

Kolmelle keskeiselle alalle — julkinen politiikka ja sääntely, rahoitus ja verotus (7) ja yksityisten toimijoiden rooli (8) — on määritelty 19 toimea.

1.11

Vaikka vaikuttaakin siltä, että tarkasteltavana oleva tiedonanto jatkaa samoilla linjoilla vuonna 2003 annetun tiedonannon kanssa, komissio on lisännyt siihen sen, että kansalliset uudistusohjelmat kattavat laajasti tutkimuksen ja innovoinnin. Näin ollen kansallisia uudistusohjelmia tuetaan Euroopan etua koskeviin toimiin kohdistetulla yhteisön rahoituksella, koordinoitua politiikan kehittämistä koskevalla neuvonnalla sekä parannetuilla vastavuoroisen oppimisen foorumeilla kaikilla niillä alueilla, joilla valtioiden välinen yhteistyö tuottaa selkeää lisäarvoa. Työskentely T&K:n alalla on tunnustettu vakaussopimuksessa, jossa T&K:hon käytetyt menot saavat ylittää alijäämälle määritellyn 3 prosentin rajan.

1.12

ETSK ottaa huomioon myös Esko Ahon johtaman työryhmän raportin, vaikkei sitä käsitelläkään tämän lausunnon yhteydessä, sillä komissio viittaa keväällä 2006 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamansa tiedonannon 3.1 kohdassa ”Suurempi panostus osaamiseen ja innovointiin” Ahon raporttiin eikä asiakirjaan KOM(2005) 488 lopullinen. ETSK pahoittelee, ettei siltä ole pyydetty lausuntoa raportista ja ettei se ole voinut tehdä siitä etukäteisarviota, ja ottaa raportin nyt mukaan keskusteluun.

1.13

Hampton Courtissa nimettiin lokakuussa 2005 nelihenkinen työryhmä ja sen johtajaksi Esko Aho. Työryhmä toimitti raporttinsa komissiolle tammikuussa 2006 keväällä 2006 kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa varten. Raportissa annetaan suosituksia siitä, miten Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla tehtyjen tutkimusta ja innovointia koskevien aloitteiden toteuttamista voitaisiin kiihdyttää. Raportti perustuu tarkasteltavana olevaan tiedonantoon, mutta siinä ehdotetaan suurempaa yhtenäistämistä (vaihtoehto 2, SEC(2005) 1289). Raportti luovutettiin maaliskuussa 2006 kilpailuasiain neuvostolle sekä Brysselissä kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle. Eurooppa-neuvosto kiinnitti huomiota Ahon raportin merkitykseen ja pyysi komissiota laatimaan siitä arvion syyskuuhun 2006 mennessä (9).

2.1

ETSK on tyytyväinen komission tiedonantoon, jonka lähtökohtana on kasvua ja työllisyyttä edistävä kumppanuus, sillä tiedonannolla pyritään kattamaan tutkimuksen ja innovoinnin koko kirjo, mukaan luettuina myös muut kuin teknologiset innovaatiot. Tiedonannossa hahmotellaan toimia, jotka ylittäisivät Barcelonassa asetetun 3 prosentin tavoitteen (10), kuvaillaan yleisesti yhteisön sitoumuksia ja eritellään käynnissä tai käynnisteillä olevia tutkimuksen ja innovoinnin tukitoimia (11).

2.2

Tiedonannossa todetaan, että maailmanlaajuinen kilpailu tutkimus- ja innovaatioinvestointien houkuttelemiseksi kiihtyy jatkuvasti myös nopeasti kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa. ”Tutkimusinvestoinneissa Yhdysvaltain etumatka Euroopan unioniin nähden on jo yli 120 miljardia euroa vuodessa ja kasvaa nopeasti.” (12) Euroopan kannalta kilpailu on niin laajaa, ettei yksikään jäsenvaltio voi menestyä siinä yksinään. Valtioiden välinen synergia on ainoa tapa edistää tutkimusta ja innovaatiota ja saada ne tuottamaan kasvua ja työtä. Tutkimusta ja innovaatiota tarvitaan lisäksi tekemään EU:n taloudesta kestävämpää kehittämällä ratkaisuja talouskasvuun, yhteiskunnalliseen kehitykseen ja ympäristönsuojeluun.

2.3

Toimintasuunnitelman myötä suurin osa jäsenvaltioista on alkanut käynnistää kansallisia toimia T&K:n virkistämiseksi yksityissektorilla. Ne ovat lisäksi asettaneet tavoitteita, joiden avulla tutkimusinvestoinnit pyrittäisiin nostamaan 2,6 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2010 mennessä. Veroedut ovat tässä yhteydessä erityisen merkittävässä asemassa (13). Tutkimuksen intensiteetti tuntuu kuitenkin jähmettyneen EU:ssa myös yksityissektorilla. Tilanne on huolestuttava.

2.4

Toimien perustelu käynnistää keskustelun tuottavuuden vertailusta unionin jäsenvaltioiden ja muiden maiden välillä.

2.4.1

Ensinnäkin tuottavuus (tuotettujen tuotteiden tai palveluiden määrä suhteessa käytetyn tuotannontekijän yksiköiden lukumäärään) voidaan määritellä monella tavalla. Useimmiten käytettävässä mittaustavassa huomioidaan vain yksi tekijä — työ — ja indikaattorina käytetään tuotantoa työntekijää kohti yhden tunnin aikana teollisuussektorilla. Tällaisia tietoja on helppo kerätä, mutta ne eivät kerro kaikkea, eikä pääomaa lasketa mukaan tuotantoprosessiin.

2.4.2

Toiseksi Eurooppaa ja Yhdysvaltoja vertailtaessa ei pidä tehdä yleistyksiä, vaan ala- ja (osa)valtiokohtaiset merkittävät erot on eriteltävä myös Yhdysvaltojen kaltaisen maan sisällä. Eräät sektorit ja eurooppalaiset maat ovat kilpailukykyisiä, ja niiden tuottavuus kehittyy merkittävästi. O'Mahonyn ja van Arkin (2003) mukaan tarkasteltaessa EU:ta kokonaisuutena tuotantoteollisuutta koskevat kustannuslaskelmat työyksikköä kohti osoittavat, että EU ei ole korkean teknologian alalla kilpailukykyinen suhteessa Yhdysvaltoihin päinvastoin kuin muilla aloilla. Perinteisillä teollisuuden aloilla kilpailua aiheuttavat ensisijaisesti kolmansien maiden matalat palkat, eivät Yhdysvallat, mistä aiheutuu EU:lle vaikeita paineita. Dosi, Llerena ja Labini (2005) ovat kriittisempiä ja katsovat, ettei sen, että Eurooppa tarvitsee teollisuuspolitiikkaa, pitäisi olla tabu.

2.4.3

Kolmanneksi voidaan todeta, että kokonaistuottavuus (total factor productivity, TFP) olisi paras mittari, sillä se voitaisiin saavuttaa mukauttamalla BKT:ta käytettyjen tuotantopanosten erojen mukaan (Calderón, 2001) ja se mahdollistaisi siten eri maiden paremman vertailun. Maiden välisten tuottavuuden erojen selittämiseksi on empiirisissä tutkimuksissa luokiteltu tuottavuuden kasvuun vaikuttavat tekijät (työvoima tai kokonaistuottavuus) kolmeen ryhmään. Maiden keskinäisen riippuvuuden vuoksi Calderón kuitenkin toteaa, että maiden väliset erot kokonaistuottavuudessa näyttävät riippuvan siitä, miten nopeasti uusi tekniikka leviää (kaupan, suoran ulkomaisen sijoitustoiminnan tai maahanmuuton kautta) (14).

2.4.4

Jos nopean levittämisen varmistamisella todella on merkitystä, innovatiiviset pk-yritykset ovat levittämisen kannalta välttämättömiä sen lisäksi, että muodostetaan uusia markkinoita. Samasta syystä tietojen nopeampaa levittämistä voitaisiin edistää tutkimuksen ja innovoinnin strategisten painopisteiden valinnalla.

2.4.5

Lopuksi todettakoon, että ammattitaitoisen henkilökunnan hankkiminen sekä yritysten investointien varmistaminen on huolenaihe sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa etenkin suhteessa Kiinaan, joka tarvitsee vielä 75 000 korkeasti koulutettua työntekijää voidakseen olla palvelutalous.

2.5

Näin ollen poliittisia valintoja leimaa kaksi makronäkemystä. Toisaalta tarvitaan välttämättä organisatorisia innovaatioita, jotka ovat teknisen innovoinnin edellytys (Lam, 2005 ja OECD, 2005) myös EU:n toimielimissä (Sachwald, 2005, Sapir et al., 2003, Esko Aho, 2006). Toisaalta yritykset eivät investoi T&K:hon ja innovaatioon tarpeeksi, koska ei ole olemassa tarpeeksi ”innovointimyönteisiä” markkinoita, joilla uudet tuotteet ja palvelut voisi lanseerata (Esko Aho, 2006). ETSK kuitenkin toteaa, että yrittäjähenki ja riskinotto ovat edelleen välttämättömiä.

2.6

Markkinoiden kyvyttömyys toimia innovaation pontimena on tunnustettu laajasti kirjallisuudessa alkaen Arrow'sta (1962) sekä Dasguptasta ja Stiglitzistä (1980). Komission puiteohjelmat perustuvat pitkälti siihen, että yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaa on järkevää tukea aktiivisesti mikrotasolla siten, että toisaalta tuetaan T&K:ta ja toisaalta edistetään yhteistyötä suurimpien vaikeuksien voittamiseksi (helpotetaan kumppanien löytämistä ja edistetään yhteistä dynamiikkaa, josta koituu hyötyä mm. markkinoille pääsyn, downstreaming -ilmiön ja mittakaavaetujen muodossa). Aloitteet eivät kuitenkaan ole riittäneet käynnistämään kestävää innovaatiodynamiikkaa kaikkialla EU:ssa.

2.7

Näin ollen ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio painottaa välitasoa, alakohtaista tasoa ja rajatylittävää tasoa. Kumppanuudet, verkot, osaamiskeskittymät, yrityskeskittymät, foorumit ja vuoropuhelut osoittavat, miten tärkeitä yritysten ja organisaatioiden väliset yhteydet, ulkoiset vaikutukset ja heijastusvaikutukset sekä maantieteelliset tekijät ovat innovaation helpottamiseksi. Tällaisen koordinoinnin avulla voidaan helpommin tunnistaa tekijät, jotka vaikuttavat innovointiin investoimisen tasoon sekä pullonkaulojen syntymiseen.

2.8

Lähestymistavan ja ehdotettujen toimien yhteydessä ei kuitenkaan ole viitattu budjettiin, vaikka niiden tehokas toteuttaminen edellyttää merkittäviä resursseja sekä erinomaista koordinointia. Lisäksi komissio muistuttaa keväällä 2006 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamassaan tiedonannossa (samalla sivulla, jossa se ainoan kerran viittaa tarkasteltavana olevaan tiedonantoon) seuraavaa: ”Lainsäädäntöehdotusten käytännön vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta sitten, kun neuvosto ja parlamentti ovat ne hyväksyneet. Lisäksi monet rahoitustoimet riippuvat vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien lopullisesta hyväksymisestä ja niiden soveltamisesta.” Myös ehdotetut toimet ”ovat siten vain viitteellisiä”.

2.9

ETSK pyytää komissiota antamaan budjettia koskevia tietoja mahdollisimman nopeasti sekä luomaan selkeän tätä tiedonantoa koskevan seuranta- ja arviointijärjestelmän, jossa asetetaan tarkka määräaika, esimerkiksi vuosi 2008. Lisäksi ETSK arvioi, että komission olisi tarpeen laatia kertomus, joka kattaa kaikki tiedonantoon liittyvät asiantuntijaryhmien raportit sekä annettujen suositusten arvioinnin. Tällaisten viittausten tulee olla yhtenäisiä valitun vaihtoehdon ja valittujen toimien kanssa. Pyrittäessä poistamaan nykyinen pirstoutuneisuus olisi suotavaa kartoittaa asiakirjassa KOM(2005) 488 ehdotettujen toimien koordinoinnista vastaavat henkilöt kaikilla tasoilla: alueilla, jäsenvaltioissa ja EU:n toimielimissä. Komissio on tehnyt tärkeää työtä laatiessaan maakohtaisia tulostauluja, joissa esitellään tutkimus- ja innovaatiolaitoksia. Tätä työtä voitaisiin käyttää kartoituksen lähtökohtana. Voisi myös olla mielenkiintoista pohtia Yhdysvalloissa saatuja kokemuksia, jotka liittyvät ”virtuaalivirastojen”(virtual agency) käyttöön tutkimuksen ja innovaation alalla.

2.10

ETSK toteaa lisäksi, että tiedonannossa ei määritellä keskeisimpiä käsitteitä (tutkimus, innovointi, tieto ja teknologia). Komissio on kuitenkin tukenut Euroopan laajuista tutkimusta käsitteiden määrittelemiseksi, ja Eurostat ja OECD ovat määritelleet innovoinnin käsitteen. Viimeisimmässä Euroopan innovoinnin tulostaulussa, joka koskee innovaatioon panostamisen ja saavutettujen tulosten suhdetta, kehitetään innovaatiotehokkuuden käsite ja arvioidaan, että T&K on innovaatioon panostamista. Lisäksi olisi erotettava selkeämmin tutkimukseen ja innovointiin tarkoitetut toimet sekä politiikat, joilla parannetaan innovaatioihin johtavia edellytyksiä (esim. koulutus, liikkuvien työntekijöiden vastaanotto ja hallinta, pk-yritysten sekä heikommassa asemassa olevien alueiden tukeminen tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotossa, silloin, kun kulut ovat suhteellisesti suuremmat kuin muilla toimijoilla). Toisin sanoen olisi eroteltava tarkemmin innovaatiot, joilla tarkoitetaan markkinoiden uusia tuotteita ja palveluita, ja innovointi prosessina. Ensin mainittu on tarpeellinen, muttei riittävä edellytys dynaamiselle, sisäsyntyiselle kasvulle.

2.11

ETSK seuraa alan kehitystä aktiivisesti ja on antanut useita lausuntoja tarkasteltavana olevan tiedonannon kattamalta laajalta alalta. Tilan puutteen vuoksi komitea ei luettele tässä niitä kaikkia. Erityisesti komitea haluaa kiinnittää huomiota eurooppalaista tutkimusaluetta koskevaan lausuntoonsa (CESE 595/2000), jossa kaikki komission tiedonannon (KOM(2005) 488) teemat olivat jo mukana, ja varsinkin sen kohtiin 7 ”Tutkimus ja teknologinen innovaatio” ja 8, joka koskee tutkimuslaitosten ja teollisuuden välisen henkilövaihdon tarvetta.

2.12

Tiedettä ja yhteiskuntaa koskevassa lausunnossa CESE 724/2001 kiinnitettiin huomiota perustutkimuksen merkitykseen useimmissa suurissa löydöissä (15). Eurooppalaista perustutkimusta ja sen suhdetta soveltavaan tutkimukseen koskevassa lausunnossa korostetaan patenttikysymystä mm. kohdassa 2.5, jossa ETSK huomauttaa, että olisi pikaisesti otettava käyttöön Eurooppa-patentti-järjestelmä, jonka perusteella myönnettäisiin Yhdysvaltojen tapaan ns. armonaika löydöstä tehtävän tieteellisen julkaisun ja löydön käytön patentoinnin väliseksi ajaksi. Eurooppa-patentti pitäisi saada nopeasti, ja sen tulisi olla edullinen. ETSK pahoittelee kielikysymyksistä johtuvaa asian viivästymistä.

2.13

Aiheesta ”Tutkijat eurooppalaisella tutkimusalueella” annetussa ETSK:n lausunnossa (16) tuetaan Euroopan tutkijoiden peruskirjaa sekä kohdassa 5.4 tiedemaailman ja teollisuuden välisten vaihtojen välttämättömyyttä. Lisäksi komitea kehottaa lausunnossa antamaan enemmän arvostusta asiantuntijoille, joilla on vuosien kokemus, ja korostaa, että tarvitaan sosiaaliturvaan ja asumiseen liittyvien eri osatekijöiden suurempaa yhteensopivuutta ja tunnustamista samalla, kun pyritään pitämään perheet yhdessä (kohta 5.5.5). Lisäksi on syytä mainita ETSK:n lausunto aiheesta ”Tiede ja teknologia” (17). Aiheesta ”Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma” antamassaan lausunnossa (18) komitea käsittelee ohjelman merkitystä ja rahoitusta sekä sen jakoa alaohjelmiin ja yhdeksään tutkimusaiheeseen, joista ETSK on antanut erillisiä lausuntoja (19).

2.14

Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa (2007–2013) koskevassa lausunnossaan (20) ETSK kiinnitti huomiota siihen, että pk-yritysten ja työmarkkinaosapuolien on tärkeää osallistua innovointiin (21). Jotta ne voisivat innovoida menestyksekkäästi, niiden osallistumisen on oltava tiivistä. EU:n valmistusteollisuutta vahvistavia toimintapuitteita koskevassa valmisteilla olevassa lausunnossaan ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä sektorikohtaiseen lähestymistapaan, mutta muistuttaa, että koordinointiin tarvitaan resursseja, joita ei ole kuitenkaan budjetoitu. Komitea toivoo lisäksi, että työntekijöiden osaamiseen, joka on edelleen sektorien välinen aihe, kiinnitettäisiin riittävästi huomiota. Yhtenäisemmällä teollisuuspolitiikalla on paljon merkitystä, sillä tehdasteollisuus ”työllistää yli 34 miljoonaa ihmistä, ja sen osuus EU:n yksityisen sektorin T&K-menoista on yli 80 prosenttia”.

3.1

ETSK kannattaa erityisesti komission pyrkimystä saada aikaan kilpailukykyinen eurooppalainen teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva järjestelmä sekä tutkimustulosten (2007–2013) levittämistä koskevat säännöt. Lisäksi komitea kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota innovaatiopatenttien hallintaan kohdassa 2.7 mainituissa välineissä ja niiden kautta.

3.2

Kilpailukyvyn varmistamiseksi tarvitaan välttämättä parempi tiedonlevitysjärjestelmä. On syytä kiinnittää huomiota innovaatiokeskuksia (Innovation Relay Centres) koskevaan aloitteeseen sekä komission ajatukseen antaa pk-yrityksille kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman puitteissa vouchereita, innovaatiostrategiaan liittyviä neuvontapalveluja varten. Tiedonlevittämistä helpottaisivat rajatylittävät klusterit, joiden merkitys tuodaan esiin lähiaikoina annettavassa Euroopan klustereita koskevassa tiedonannossa. Vuonna 2006 klustereista aletaan koota tietokantaa.

3.3

ETSK korostaa edelleen, että innovaation sosiaalisella ulottuvuudella sekä inhimillisten ja sosiaalisten voimavarojen hyödyntämisellä on merkitystä tutkimuksen ja innovaatioiden tuottamisessa, ja toivoo, että Oslon käsikirjan (OECD-Eurostat) seuraavaan painokseen lisätään asiaan liittyviä tilastoja sekä indikaattoreita, jotka koskevat ammattitaitoista työvoimaa sekä muita innovaatioiden tuottamiseen osallistuvia instansseja, joita ovat yliopistot ja muut koulutuslaitokset sekä teollisuuden, valtion laitosten ja yliopistojen väliset foorumit.

3.4

Innovointiin tarkoitetuilla valtiontuilla olisi merkittävä vipuvaikutus yritysten tutkimusmenoihin. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että pk-yrityksiin on kiinnitetty huomiota, ja pyytää komissiota pitämään työpaikkojen luomista tutkimukseen ja innovointiin investoimisena, mikäli työtehtävät liittyvät selvästi tutkimukseen ja innovointiin. ETSK korostaa, että näiden tukitoimien lisäksi on myös edistettävä innovatiivisten pk-yritysten perustamisia (start-ups). Tällöin on käytettävä hyväksi riskipääoman kaltaisia välineitä sekä varmistettava Euroopan investointirahaston osallistuminen.

3.5

Kohdassa 2.4.5 mainitun kansainvälisen kilpailun vuoksi eräs innovoinnin kannalta tärkeistä tekijöistä on se, että kaikilla tasoilla on käytettävissä sopivat työntekijät. Tiedonannossa keskitytään tieteellisiin voimavaroihin. Olisi kuitenkin syytä käsitellä myös muulla kuin tieteellisellä alalla työskentelevää ammattitaitoista työvoimaa. Lisäksi on syytä tasapainottaa ammattitaidon ja erityistaitojen kysyntää ja tarjontaa eri alojen tarpeiden mukaan. Tehokkaiden ja nopeiden ratkaisujen löytäminen edellyttäisi kaikkien asianomaisten työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien osallistumista. ETSK kehottaa komissiota käynnistämään aiheesta keskustelun.

3.6

Samalla tavoin liikkuvuuden edistäminen edellyttäisi edistymistä siinä, että Euroopan tasolla tunnustettaisiin kullakin alalla tarvittavat tai tiettyyn aiheeseen liittyvät taidot unohtamatta opetuksen laadullista ulottuvuutta (arvot, yhtäläiset mahdollisuudet). Koska myös työllisyysasioiden sekä koulutuksen ja kulttuurin pääosastot käsittelevät inhimillisiin voimavaroihin liittyviä aiheita, olisi aiheen koko kirjon kattamisen kannalta tärkeää nivoa myös mainittujen pääosastojen tutkimusta ja innovointia koskevat aloitteet tarkasteltavana olevaan tiedonantoon.

3.7

ETSK kehottaa komissiota edistämään tutkimusta ja innovointia kaikilla mahdollisilla aloilla, sillä kilpailukyky ei ole huolenaihe ainoastaan korkean teknologian sektorilla. Ehdotettuihin toimiin voitaisiin liittää niiden muutosten strateginen hallinta, jotka seuraavat, kun pk-yrityksissä otetaan uudet teknologiat laajasti käyttöön. Työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien osallistuminen olisi tässä yhteydessä keskeistä.

3.8

ETSK on samaa mieltä Esko Ahon raportin kanssa siitä, että yli 250 henkeä työllistäviin yrityksiin ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Yksi syy tähän on todennäköisesti se, että pk-yritysten määritelmä on liian rajoittava verrattuna Yhdysvaltojen ja Japanin vastaaviin määritelmiin. ETSK katsoo, että innovatiivisten pk-yritysten rahoitukseen on kiinnitettävä huomiota, jotta voitaisiin luoda eurooppalainen innovaatiotalous, johon liittyisi myös sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Ei ole yllätys, että PAXIS-alue Emilia-Romagna on yksi aktiivisimmista, vaikka muut innovaatioindikaattorit ovatkin Italiassa heikompia. Myös yrityksille suunnatuissa tukitoimissa olisi erikoistuttava, jotta ne vastaisivat erityyppisten pk-yritysten (esim. osuuskunnat ja muut yhteisötalouden yritykset) ominaispiirteitä.

3.9

ETSK toivoisi komission mainitsevan muiden alueiden kanssa toteutetut tutkimus- ja innovaatiotoimet. Komissio on jo tulostauluissa ja useissa aloitteissa ottanut maailmanlaajuisen näkökulman. Eurooppalaisen tutkimusalueen kansainvälistä ulottuvuutta koskevan, 25. kesäkuuta 2001 annetun tiedonannon 346 jälkeen tutkimuksen kuudennen puiteohjelman kansainvälistä yhteistyötä koskevassa asiassa (INCO) tuettiin erikseen kolmansien maiden osallistumista, jota on tarkoitus jatkaa myös seitsemännessä puiteohjelmassa. Näitä toimia voitaisiin käsitellä omassa erillisessä kappaleessaan. Myös kaupunkiympäristöjen ja suurkaupunkien roolia innovoinnissa olisi syytä tutkia lisää.

3.10

ETSK suosittelee, että komissio arvioisi teknologisen investoinnin, vapauttamisen ja rakennemuutoksen välistä ajoitusta, sillä erityisesti suurten yritysten on huomioitava samalla sekä johdon muutokset että tutkimukseen ja innovointiin tarvittavat investoinnit (esimerkiksi energia-, kuljetus- ja verkkotoimialoilla).

3.11

Lisäksi ETSK toteaa, että saattaa olla tarpeen löytää tasapaino toisaalta yritysten uusien tuotteiden ja palveluiden markkinointiin ja lisensointiin liittyvien innovoinnin edistämistoimien ja toisaalta kilpailuoikeuden välille.

3.12

ETSK katsoo, että innovaatio on kilpailukykyistä taloutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävä tekijä eikä ainoastaan sinänsä tavoiteltava asia. ETSK tiedostaa pyyntönsä haasteellisuuden, mutta kehottaa kuitenkin komissiota laatimaan tilastoja ja edistämään tutkimuksia, jotta voitaisiin paremmin arvioida innovaation, kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden välisiä yhteyksiä, arvioida tuloksia selkeästi ja tehokkaasti ja tiedottaa niistä Euroopan kansalaisille uskottavalla tavalla. Kuten on todettu, on toteutettava kunnianhimoisia ja teknisesti rohkeita hankkeita, jotka ovat perusteltuja on niiden luontaisen sosiaalisen ja poliittisen arvon takia (Dosi et al., 2005).

3.13

Lisäksi ETSK katsoo, että innovointi on järjestelmä, ja kehottaa sen vuoksi komissiota koordinoimaan toimensa Euroopan investointipankin (EIP) kanssa EIP:n ohjelmien, tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman välisen synergian varmistamiseksi. Näin innovaatio voi olla dynaaminen ja selkeä järjestelmä.

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/15

1.1

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä sekä direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta on tervetullut.

1.2

Tilanteessa, jossa tieteellinen edistys erityisesti biotekniikan alalla käy yhä nopeammaksi, on nimenomaan tärkeää lisätä selkeyttä, tarkkuutta ja pätevyyttä.

1.3

Ehdotuksella asetukseksi pyritään samalla sekä luomaan johdonmukainen kokonaisuus pitkälle kehitetyn terapian alalla, korjaamaan sääntelyn puutteita että vahvistamaan Euroopan lääkeviraston arviointimahdollisuuksia näillä uusilla aloilla. Asetuksen myötä tarjoutuukin seuraavia mahdollisuuksia:

1.4

Jotta voidaan ottaa huomioon pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden erityispiirteet, on tärkeää, että lainsäädäntöpuitteet ovat kattavat ja vakaat ja että niitä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa.

1.5

Asiasta annetaan asetus, sillä se vaikuttaa parhaiten soveltuvalta säädöstyypiltä. Tämä on perusteltua varsinkin siksi, että Euroopan unionissa ei voida ratkaista pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäviin lääkkeisiin liittyviä kansanterveydellisiä kysymyksiä, ennen kuin unionissa on otettu käyttöön näitä lääkkeitä koskeva erityinen lainsäädäntöjärjestelmä.

1.6

On kuitenkin todettava, että ehdotetussa asetuksessa on eräitä seikkoja, jotka saattavat aiheuttaa soveltamisongelmia esitettyjen määritelmien takia, kun sitä verrataan lääkinnällisiä laitteita koskevaan direktiiviehdotukseen. Lopullisessa tekstissä onkin varmistettava, että nämä kysymykset ja epäilykset selvitetään:

2.1

Kun ehdotettua asetusta tarkastellaan artiklakohtaisesti, voidaan esittää joitakin huomautuksia, kysymyksiä ja suosituksia. Ehdotuksen 2 artiklasta ”Määritelmät” (1) voidaan todeta seuraavaa:

2.2

Geeniterapiaa ja somaattista soluterapiaa koskevat määritelmät eivät yleisesti ottaen aiheuta ongelmia, sillä ajan ja kokemuksen myötä niistä on päästy yhteisymmärrykseen. Kyseiset tuotteet luokitellaan lääkeaineiksi ja niihin sovelletaan jo yhteisön lääkelainsäädäntöä.

2.2.1

Kudosteknologiatuotteen määritelmä vaikuttaa monimutkaisemmalta. Nykymuodossaan 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa todetaan, että kudosteknologiatuote ”sisältää muokattuja soluja tai kudoksia tai koostuu niistä”. Siinä ei kuitenkaan esitetä lisätarkennusta ”erottamattomana osana”, joten innovatiivisten lääkkeiden joukkoon luetaan myös lääkinnälliset laitteet, jotka sisältävät kudosteknologiatuotteita, joilla on ”lisävaikutus”. Näin vielä käsittelyssä olevan lääkinnällisiä laitteita koskevan direktiiviehdotuksen säännöksiltä viedään merkitys.

2.2.2

Myös 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan toinen luetelmakohta on muotoiltu siten, että se aiheuttaa soveltamisongelmia ja on ennen kaikkea päällekkäinen lääkinnällisiä laitteita koskevan direktiivin kanssa: koska kudosteknologiatuotteet kuuluvat lääkkeitä koskevien säännösten piiriin, olisi toivottavaa viitata niiden ensisijaiseen tehtävään sairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä tai elintoimintojen muuttamisessa farmakologisin, immunologisin tai metabolisin keinoin, eikä vain tyytyä viittaamaan niiden ominaisuuksiin ”elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi”, sillä myös eräillä lääkinnällisillä laitteilla on samat ominaisuudet.

2.3

Pyrkimykset rajata kudosteknologiatuotteen käsite mahdollisimman tarkkaan ansaitsevat tunnustuksen. Sitä vastoin jää epäselväksi, mikä on kudosteknologian ero verrattuna soluterapiaan (luuydinsiirrot, kantasolusiirrot, istukkaveren siirrot, aikuisten kantasolut ja alkion kantasolut jne.).

2.4

Komitea ehdottaa, että määritelmää pyritään selkiyttämään käyttämällä lähtökohtana esimerkkejä tuotteista, joita tällä hetkellä pidetään kudosteknologiatuotteina. Siten voitaisiin parantaa asian ymmärtämistä, varsinkin kun on yleisesti tiedossa, että asiasta keskustellaan edelleen ja että varsinkin alkion kantasoluja koskevissa kysymyksissä esiintyy erimielisyyksiä.

2.5

Eettiset näkökohdat eivät ole ongelmallisia lukuun ottamatta kysymystä ihmisalkion kantasoluista.

2.6

Keskeinen kiistakysymys koskee kyseisten kantasolujen tuotantotapaa. Erityisesti kantasolujen tuottamiseen tumansiirrolla (eli kloonaamalla) liittyy huomattavia eettisiä kysymyksiä, eikä Euroopan unionissa ole tähän mennessä saavutettu minkäänlaista todellista yhteisymmärrystä asiasta. Yleisesti esitetyt epäilykset koskevat lisääntymistarkoituksessa tapahtuvan kloonauksen, munasolujen kaupan ja ihmisruumiin osien kaupan vaaraa.

2.7

Tällainen toiminta tuomitaankin yksiselitteisesti bioetiikkaa koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa (Oviedon yleissopimus vuodelta 1998). Myös Unescon alainen kansainvälinen bioetiikkakomitea tuomitsi nämä käytännöt vuonna 1997.

2.8

Koska Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen ihmisalkion kantasolujen hyödyntämisestä, asiasta päätetään kansallisella tasolla.

2.9

Johdanto-osaan (2) sisältyvä täsmennys onkin keskeisen tärkeä, sillä siinä otetaan selkeästi huomioon asiasta käytävä keskustelu ja muistutetaan, että ehdotuksella pyritään luomaan yhteisön tason sääntelykehys pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäville lääkkeille muttei yritetä ”vaikuttaa jäsenvaltioiden tekemiin päätöksiin, jotka koskevat jonkin ihmissolutyypin, kuten alkion kantasolujen, tai eläinsolujen käytön sallimista tai kieltämistä”.

2.10

Asetuksen ei myöskään pitäisi ”vaikuttaa tällaisia soluja sisältävien, niistä koostuvien tai niistä johdettujen lääkkeiden myynnin, toimittamisen tai käytön kieltävän tai rajoittavan kansallisen lainsäädännön soveltamiseen”.

3.1

Pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäviin lääkkeisiin on sovellettava keskitettyä lupamenettelyä, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus muita yhteisön tasolla säänneltäviä nykyaikaisia biotekniikalla tuotettuja lääkkeitä koskevien periaatteiden kanssa. Toisin sanoen pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäville lääkkeille on suoritettava yhtenäinen tieteellinen laatu-, turvallisuus- ja tehokkuusarviointi.

3.2

Pitkälle kehitetyt terapiat kuitenkin edellyttävät jo ominaisluonteensa vuoksi erityisiä, klassisen lääketieteen hoitomenetelmistä eroavia prekliinisiä ja kliinisiä menettelyjä erityisesti myyntiluvan antamisen jälkeisen tutkimuksen, riskinhallinnan ja lääketurvallisuuden alalla.

3.3

Asetusehdotuksessa korostetaan aivan oikein, että ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevissä komiteoissa (CHMP (3)) on tarpeen kehittää pitkälle kehitetyissä terapioissa käytettävien tuotteiden arviointia koskevaa erityisasiantuntemusta ja että potilasyhdistykset on otettava mukaan arviointiryhmiin.

3.4

Ratkaisevan tärkeä on ehdotus pitkälle kehitettyjä terapioita käsittelevän komitean (4) perustamisesta. Euroopan lääkevirastossa toimivan ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevän komitean olisi kuultava kyseistä komiteaa kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät pitkälle kehitetyissä terapioissa käytettäviä lääkkeitä koskevien tietojen arviointiin, ennen kuin se antaa lopullisen tieteellisen lausuntonsa.

3.5

Tällaisen komitean perustaminen antaisikin mahdollisuuden koota yhteen Euroopan unionin parhaat pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden asiantuntijat, joita tunnetusti on vain vähän, sekä sidosryhmien valitut edustajat.

3.6

Komitean luominen on täysin perusteltua, sillä sen myötä voidaan tieteellisten menettelyjen ohella määrittää myös hyviä kliinisiä tutkimustapoja ja hyvää valmistustapaa koskevat säännöt ja jatkaa asianomaisten tuotteiden arviointia aina myyntiluvan myöntämiseen saakka ja sen jälkeenkin.

3.7

Muistutus periaatteesta, jonka mukaan ”pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden sisältämät ihmissolut ja -kudokset olisi hankittava vapaaehtoisten ja maksutta tapahtuvien luovutusten kautta”, on tärkeä. Se on yksi keino vastata alituiseen tarpeeseen tiukentaa kudoksia ja soluja koskevia turvallisuusnormeja, välttyä ihmisruumiin osien kaupan vaaralta ja edistää siten ihmisten terveyden suojelua.

3.8

Ehdotuksessa vahvistetaan Euroopan lääkeviraston neuvontarooli, joka on ensiarvoisen tärkeä kaikilla tasoilla, olipa kyse sitten pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden tuotannosta, hyvistä valmistustavoista, valmisteyhteenvetoa, merkintöjä ja pakkausselostetta koskevista säännöistä tai vaikkapa rajanvedosta muihin tieteen kehityksen myötä esiin nouseviin aloihin (kuten kosmetiikkaan tai tiettyihin lääkinnällisiin laitteisiin).

3.8.1

Jotkut katsovat, että ehdotuksen mukaiset menettelyt voivat nostaa kustannuksia, kun taas kansallisen tason lupamenettelyt ovat taloudellisempia. Ongelmana ovat niin ikään siirtymäajat, joiden kesto on kansallisella tasolla 5 vuotta eli pidempi kuin ehdotuksen mukainen unionin tason 2-vuotinen siirtymäaika. Poliittisena riskinä on, että kansallinen hajautettu menettely haittaa kyseisten tuotteiden saatavuutta niin, että joissakin maissa niitä on saatavilla mutta toisissa ei.

3.9

Ehdotuksessa käsitellään taloudellisia näkökohtia täysin aiheesta (5). Terveyteen liittyvän teollisuuden maailmanlaajuisessa kilpailuympäristössä on erittäin tärkeää, että Euroopan unionilla on ansaitsemansa asema niin sisämarkkinoilla kuin yhteisön ulkopuolisillakin markkinoilla.

3.10

Tiedealan epävarmuustekijöihin tai nopeaan kehitykseen liittyvät taloudelliset riskit ja korkeat tutkimuskustannukset viivästyttävät merkittävästi tärkeitä ja kestäviä investointeja lääkealalla ja erityisesti pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden alalla.

3.11

Lisäksi näitä pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden laadun ja ei-kliinisen turvallisuuden osoittamisen kannalta välttämättömiä tutkimuksia suorittavat usein pienet ja keskisuuret yritykset, joilla ei ole monestikaan aiempaa kokemusta lääkealalta (tyypillisesti bioteknologisten laboratorioiden tai lääkinnällisten laitteiden tuottajien spin off -yritykset).

3.12

Ehdotus näiden tutkimusten toteuttamisen tukemisesta ja siihen kannustamisesta ottamalla käyttöön ”järjestelmä, jossa Euroopan lääkevirasto suorittaa arvioinnin ja sertifioinnin myyntilupahakemuksesta riippumatta”, vaikuttaa aiheelliselta.

3.12.1

Kuitenkin kudosteknologia tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää pk-yritysten, aloittelevien yritysten ja spin off -yritysten — eikä siis lääketeollisuuden — kehittämiä tuotteita. Tämä johtaakin väistämättä useisiin huomioihin:

3.13

On syytä kannattaa ja edistää tavoitetta, jonka mukaan pyritään helpottamaan samoihin tietoihin perustuvien, markkinoille saattamista koskevien myöhempien lupapyyntöjen arviointia.

3.14

On kuitenkin syytä olla valppaana ja mukauttaa säännöstä tarpeen mukaan, jotta voidaan ottaa huomioon tieteellisen aineiston (kuten tietojen voimassaoloajan pituuden ja niiden säilyttämisehtojen) nopea kehitys, suojella jatkuvasti potilaiden terveyttä ja yleisemmin noudattaa eettisiä normeja.

3.15

Ehdotuksen mukaiset raportit, ”joita tämän asetuksen täytäntöönpanosta on annettava sen jälkeen, kun siitä on saatu kokemusta”, voisivat tarjota tilaisuuden keskusteluun asianomaisilla foorumeilla (erityisesti pitkälle kehitettyjä terapioita käsittelevässä komiteassa ja ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevässä komiteassa).

3.15.1

Sitä vastoin pitkälle kehitettyjä terapioita käsittelevän komitean alistaminen ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevän komitean määräysvaltaan tekee menettelyistä huomattavasti raskaampia ja voi mahdollisesti aiheuttaa turhia ristiriitoja.

3.16

Yleisemmin ottaen näihin raportteihin (8 luku, 25 artikla) voitaisiin sisällyttää sekä ”kattavat tiedot tämän asetuksen nojalla hyväksytyistä pitkälle kehitetyissä terapioissa käytettävien lääkkeiden eri tyypeistä” että tietoja ja tuloksia kannustimista, joista säädetään asetuksen 6 luvussa (17–19 artikla: ”Tieteellinen neuvonta”, ”Tieteellinen suositus pitkälle kehitetyn terapian luokittelusta” sekä ”Laatua koskevien ja muiden kuin kliinisten tietojen sertifiointi”).

4.1

Kokonaisuutena kyseinen asetusehdotus on sekä aiheellinen että hyödyllinen. Sen myötä tarjoutuu mahdollisuus tuottaa hyötyä potilaille pysymällä mukana tieteen kehityksessä ja vahvistamalla pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden määritelmät ja niiden käyttöedellytykset.

4.1.1

Potilaan näkökulmasta uuteen teknologiaan voidaan asettaa suuria toiveita inhimillisen kärsimyksen lievittäjänä. Jotta voidaan vastata erityisesti regeneratiivisen lääketieteen hyödyntämistä koskeviin perusteltuihin odotuksiin, tätä tutkimustoimintaa on valvottava luotettavien kokeiden avulla. Koemenettelyissä on varmistettava täydellisesti potilaiden turvallisuus. Näin ollen yhtenä päätavoitteena (perustelujen kohta 2.1) tulisi olla terveydensuojelun korkean tason ohella myös lääketieteellisen laadun varmistaminen. Laimin ei saa lyödä myöskään kysymystä käyttämättä jääneistä aineksista, joka on vähälle huomiolle jäänyt ympäristönäkökohta.

4.2

Ehdotus on tärkeä erityisesti geeniterapian ja somaattisen soluterapian alalla. Varovaisuus, jota on noudatettu niin määritelmien kuin kudosteknologiatuotteiden toteuttamisen suhteen, osoittaa hyvin, että koska asiasta käydään edelleenkin eettistä keskustelua ja koska kyse on pohjimmiltaan tietynlaisesta humanismin tulkinnasta, asetuksella ei pyritä ratkaisemaan asiaa eikä tuomaan siihen muuta panosta kuin kunkin jäsenvaltion omat kannanotot.

4.2.1

Ehdotettu asetus luo edellytykset, jotta voidaan välttää lääkinnällisiä laitteita koskevan direktiiviehdotuksen ja käsillä olevan asetuksen välille jäävät aukkokohdat. Yleisperiaatteena olevaa riskinarviointia sovelletaan sekä pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäviin lääkkeisiin että lääkinnällisiin laitteisiin. Yhdistetyt tuotteet (kudosteknologiaa sisältävät lääkinnälliset laitteet) saattavat aiheuttaa komplikaatioita; onkin aiheellista varmistaa sekä niiden laatu että turvallisuus, ja arvioinnissa on otettava huomioon myös innovatiivisen lääkkeen teho, kun sitä käytetään tietyssä lääkinnällisessä laitteessa.

4.3

Komitea puoltaa ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä sekä direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta. Komitea ottaa kuitenkin esille ne kriittiset kohdat, joihin olisi löydettävä selkeät ratkaisut, joiden avulla voidaan varmistaa direktiivin moitteeton soveltaminen.

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/18

1.1

Lausunto annetaan komission pyynnöstä, ja se on jatkoa komission maaliskuussa 2005 julkaisemalle tiedonannolle ”Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa” (1).

1.2

Sääntely-ympäristön yksinkertaistamisen tuloksena pitäisi olla korkealaatuinen sääntelykehys, jota on helpompi ymmärtää ja käyttää.

1.3

Yksinkertaistamisen pitäisi myös lisätä EU-lainsäädännön arvostusta ja vahvistaa samalla sen oikeutusta.

1.4

Komitea katsoo, että jäsenvaltioilla on merkittävä vastuu varmistettaessa, että EU:n toimet saatetaan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön. Komitea myöntää, että toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä (2) antaa jäsenvaltioille toimintasäännöt, joiden avulla voidaan parantaa EY-direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä niiden soveltamista. On tärkeää, että prosessin tuloksena kansallisella tasolla on sääntelykehys, joka on yritysten, työntekijöiden, kuluttajien ja kaikkien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kannalta sisällöltään mahdollisimman tasapainoinen ja samalla mahdollisimman yksinkertainen.

1.5

Komitea toivoo, että yhteiskunnallis-ammatilliset toimijat saataisiin mukaan säädöskäytännön yksinkertaistamista koskeviin komitologiamenettelyihin samaan tapaan kuin SLIM-ryhmissä. Tämän olisi kuitenkin tapahduttava järjestelmällisemmin ja jo asetusta valmisteltaessa, eikä vasta jälkikäteen, niin kuin SLIM-kokeiluissa.

1.6

Komitea toivoisi, että komission ja sidosryhmien välillä olisi enemmän sen kaltaisia kuulemisia kuin käsiteltävänä olevan tiedonannon taustalla ollut kuulemismenettely. Se katsoo, että kuulemisista voisi olla konkreettista apua ”yhteissääntelyssä” (3), johon viitataan tiedonannon kohdassa 3 d. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, ettei tiedonannossa mainita itsesääntelyä (4), jota ETSK on peräänkuuluttanut jo jonkin aikaa (5).

1.6.1

Komitea panee kuitenkin merkille itsesääntelyyn liittyvän vaaran, että toimijoita sitovan lainsäädännön sijaan toimijat itse tekevät vapaaehtoisia sopimuksia, joita ne voivat noudattaa tai jättää noudattamatta.

1.7

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen merkitys EY-direktiivien tulkitsijana kasvaa jatkuvasti. Tuomioistuin onkin joutunut tulkitsemaan yhteispäätösmenettelyn tuloksena syntyneiden direktiivien eräissä tapauksissa epämääräistä muotoilua. Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan yhä useammin ohjeistamaan kansallisia tuomioistuimia tapauksissa, joissa näiden toiminta on täydentävää. Komitea toteaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on onnistunut vähentämään 12 prosentilla vireillä olevia asioita, jotka liittyvät jäsenvaltioiden ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömiseen, EY-direktiivien virheelliseen soveltamiseen tai niiden noudattamatta jättämiseen.

1.8

Komitea toteaa, että komission tiedonanto on tärkeä Lissabonin strategiaa koskevan ohjelman täytäntöönpanon kannalta. Täytäntöönpano on edistynyt valitettavan hitaasti, sillä jäsenvaltioiden hallitukset ovat haluttomia noudattamaan Lissabonin strategiaan liittyviä sitoumuksiaan.

1.9

ETSK on erityisen tyytyväinen komission aikomukseen hyödyntää entistä enemmän tietotekniikkaa ja toivoo komission varmistavan, että kaikki tietotekniikan parantamiseksi toteutetut järjestelyt ovat kansallisten järjestelyjen mukaisia (tai että kansalliset järjestelyt ovat yhteensopivia EU:n järjestelyjen kanssa!).

1.10

ETSK on aina tukenut neuvoston kuuden peräkkäisen puheenjohtajavaltion jäsenvaltion 7. joulukuuta 2004 allekirjoittamaa yhteistä lausumaa sääntelyuudistuksen jouduttamisesta Euroopassa (6) ja toivoo, että seuraavatkin puheenjohtajavaltiot (7) tukevat lausumaa.

1.11

ETSK on tietoinen Euroopan parlamentin antamista sääntely-ympäristön parantamista koskevista mietinnöistä, joista mainittakoon erityisesti Giuseppe Garganin mietintö aiheesta ”Strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi” (8).

1.12

Komitea toteaa, että nykyinen komissio työskentelee määrätietoisesti SLIM- ja BEST-aloitteiden piiriin kuuluvien osa-alueiden käsittelyn jatkamiseksi. Aikanaan sovitut toimintapuitteet (helmikuu 2003 — joulukuu 2004) johtivat noin neljänkymmenen politiikanlohkon tarkastelemiseen sekä siihen, että komissio teki nelisenkymmentä sääntely-ympäristön yksinkertaistamista koskevaa ehdotusta. Tällä hetkellä käsitellään edelleen yhdeksää mainittuun ohjelmaan liittyvää yksinkertaistamisehdotusta.

1.13

Komitea toteaa, että Euroopan unionin laajentuminen 25 jäsenvaltion yhteisöksi on lisännyt sekä sääntelystä johtuvaa taakkaa komission yksiköissä että byrokratiaa uusissa jäsenvaltioissa.

1.14

Sääntely-ympäristön yksinkertaistaminen ja säädöskäytännön parantaminen ovat toisiaan täydentäviä toimia, joista huolehtivat neuvosto, parlamentti ja komissio. Mainitut toimielimet puolestaan pyytävät tarvittaessa asiasta lausuntoja ETSK:lta ja AK:lta.

1.15

Komitea toteaa monien aikaisempien lausuntojensa tapaan, että on tärkeää keventää yritysten, erityisesti pk-yritysten, hallinnollista ja rahoitukseen liittyvää taakkaa.

2.1

Komitea on vuosien mittaan antanut lukuisia säädöskäytännön yksinkertaistamista koskevia lausuntoja. Niiden alkusysäyksenä on ollut neuvoston tekemä pyyntö vuonna 1995, jolloin perustettiin työryhmä pohtimaan keinoja yhteisön harjoittaman sääntelyn yksinkertaistamiseksi.

Lausunnoissaan ETSK on tehnyt seuraavanlaisia päätelmiä:

2.2

Säädöskäytännön yksinkertaistamisen on oltava yhteydessä lainsäädännön voimaansaattamisen ja soveltamisen parantamiseen. Tarkasteltavassa komission tiedonannossa todetaan, että ”yksinkertaistaminen ei ole mikään uusi asia”, mikä on merkki siitä, että ETSK:n aikaisemmissa lausunnoissaan tekemiä päätelmiä on otettu huomioon. Komission tiedonantojen sarja alkoi vuonna 1997 eli kaksi vuotta sen jälkeen, kun ETSK ensimmäisen kerran kehotti yksinkertaistamaan sääntely-ympäristöä.

3.1

Tiedonannossa todetaan, että yksinkertaistamista tarvitaan paitsi yhteisön myös jäsenvaltioiden tasolla, jotta voitaisiin tehdä kansalaisten ja yritysten toiminnasta helpompaa ja kustannustehokkaampaa.

3.2

Yhteisön lainsäädännön tarkistaminen on EU:n tasolla tärkeä osa sääntely-ympäristön yksinkertaistamista koskevaa strategiaa. Strategiassa esitellään kolmivuotinen (2005–2008) jatkuvasti muokattava ohjelma, joka perustuu sidosryhmien käytännön kokemuksiin ja jossa noudatetaan jatkuvaan perusteelliseen alakohtaiseen arviointiin perustuvaa toimintamallia.

3.3

Komission lähestymistapa sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseen perustuu viiteen välineeseen: (10)

3.4

Komission tiedonannossa todetaan, että strategia voi onnistua ainoastaan, jos EU:n muut toimielimet ja ennen kaikkea jäsenvaltiot tukevat sitä. Olisi tärkeää, että viimeksi mainitut tiedostaisivat tarpeen säilyttää EU-lainsäädännön täytäntöönpano mahdollisimman lähellä yhteispäätösmenettelyn perusteella syntyneitä alkuperäisiä direktiivejä, mikä tarkoittaisi, ettei siihen tehtäisi myöhempiä lisäyksiä (ettei lainsäädäntöä ”kullattaisi”).

3.5

Tiedonannossa otetaan huomioon jäsenvaltioissa ja sidosryhmien keskuudessa järjestetyn laajan kuulemisen tulokset. Kuulemisen perusteella EU:n säädösehdotusten tulisi täyttää seuraavat ehdot:

Viimeksi mainittu seikka on todennäköisesti sidosryhmien huolenaiheista kauaskantoisin.

Komission tiedonannon liitteessä 2 luetellaan 222 sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseen tähtäävää toimea. Sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseen tähtäävä komission ohjelma kattaa vuodet 2005–2008.

3.6

Ensimmäinen yhtiöoikeudellinen direktiivi (68/151/ETY) yksinkertaistettiin, ajantasaistettiin ja uudistettiin vuonna 2003 uusien tiedotusvälineiden ja -teknologioiden hyödyntämisen maksimoimiseksi sekä julkisten osakeyhtiöiden avoimuuden lisäämiseksi. Muutettu direktiivi voitaisiin kuitenkin mahdollisesti joko kodifioida tai laatia uudelleen. Viime vuoden lopussa käynnistettiin julkinen kuuleminen, jotta näistä vaihtoehdoista saataisiin koottua sidosryhmien näkemyksiä.

4.1

Yksinkertaistamista ei saa ymmärtää väärin välineeksi, jonka avulla pyritään purkamaan sääntelyä ”takaoven kautta”. Hallinnollinen yksinkertaistaminen ei saa johtaa nykyisten sosiaalistandardien, etenkään työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristön suojelua koskevien standardien, alenemiseen tai vesittymiseen.

4.2

Komitea suhtautuu tiedonantoon myönteisesti ja korostaa yhdessä komission kanssa, että sääntely-ympäristön yksinkertaistamisen onnistuminen riippuu yhtä paljon jäsenvaltioista ja niiden sääntelyvirastoista kuin EU:n toimielimistäkin.

4.2.1

Asiasta olisi hyvä laatia toimintasäännöt, kuten ETSK on lausunnoissaan (13) ehdottanut (ks. myös liite 1).

4.2.2

ETSK muistuttaa, että yksinkertaistamisohjelman onnistuminen ei riipu pelkästään komission kyvystä tehdä yksinkertaistamisehdotuksia, vaan myös muiden lainsäätäjien kyvystä hyväksyä komission tekemät ehdotukset kohtuullisessa määräajassa.

4.2.3

On syytä muistaa, että lainsäädännön parantamisesta tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 36 kohdan mukaan ”kuuden kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta Euroopan parlamentin ja neuvoston, joille lainsäädäntövallan käyttäjänä kuuluu hyväksyä yksinkertaistetut säädösehdotukset, pitäisi osaltaan muuttaa työmenetelmiään ottamalla käyttöön esimerkiksi ad hoc -rakenteita, joiden tehtävänä on nimenomaisesti lainsäädännön yksinkertaistaminen.”

4.3

Tiedonannossa todetaan yksinkertaistamisaloitteen olevan tärkeä pk-yrityksille ja kuluttajille. Huonosti laadittu EU-tason tai kansallinen lainsäädäntö jättää kansalaiset epävarmoiksi oikeuksistaan ja muutoksenhakumahdollisuuksistaan.

4.4

Komitea suhtautuu myönteisesti myös siihen, että komissio on sitoutunut parantamaan vaikutusarviointien laatimisprosessia sekä suhteessa yrityksille koituviin taakkoihin liittyen että suhteessa vaikutuksiin, jotka koituvat kuluttajille ja heikoimmassa asemassa oleville ryhmille (esimerkiksi vammaisille) sekä ympäristölle. Lissabonin strategian yhteydessä asetettua tavoitetta eli kasvun ja työllisyyden lisäämistä ajatellen olisivat työntekijöitä ja myös yleisesti työllisyyttä koskevat vaikutusarvioinnit erittäin tervetulleita. Erityisen tervetulleena pidetään ehdotusta, jonka mukaan ”keskitettyjä asiointipisteitä” olisi hyödynnettävä enemmän, sekä eräissä direktiiveissä olevia tähän liittyviä viittauksia moottoriajoneuvojen virtuaaliseen tai omatoimiseen testaamiseen.

4.5

Olisi hyvä, jos komissio teettäisi vaikutusarvioinnin, jolla perusteltaisiin komission päätökset peruuttaa säädösehdotuksia. Uusia ehdotuksia tehdessään komissio toimii näin.

5.1

Tiedonannon mukaan prosessista, jossa direktiivejä mukautetaan tekniseen kehitykseen (”komitologia”), olisi tehtävä avoimempi. Euroopan parlamentti on vaatinut tätä monesti. Tämä kuuluu kuitenkin myös jäsenvaltioiden vastuulle. Komitologiaa toteuttavat ”kansalliset asiantuntijat”, ja on olemassa paljon todisteita, joiden mukaan nämä ”asiantuntijat” eivät komiteatyöskentelyssään ota huomioon omien hallitustensa näkemyksiä. (Esimerkkinä mainittakoon vuonna 1979 lintujen suojelusta annettu direktiivi, johon ”asiantuntijat” lisäsivät teknisiä liitteitä sen jälkeen, kun ministerit olivat hyväksyneet direktiivin neuvostossa.)

5.2

Yksinkertaistamisen merkitystä kuluttajille, työmarkkinaosapuolille ja muille sidosryhmille tulisi korostaa. Kansallisten täytäntöönpanosäädösten ja niiden perustana olevien alkuperäisten EY-direktiivien väliset ristiriidat lisäävät huomattavasti työmäärää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, jonka tehtävänä on ”tulkita” lainsäädäntöä, mutta joka yhä useammin joutuu lisäämään siihen yksityiskohtia, jotka on ilmeisesti jätetty huomioimatta tai joita ei ole voitu muotoilla tyydyttävällä tavalla neuvoston yksimielisyysvaatimuksen vuoksi. Tästä esimerkkinä voidaan mainita verotusasiat. On kuitenkin ongelmallista, jos Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on yhä enemmän poliittisen päättäjän rooli. Tuomioistuimella ei ole siihen tarvittavia selkeitä poliittisia perusteita eikä myöskään valtuuksia. Näin ollen tuomioistuin tekee päätöksiä, jotka oikeastaan tulisi tehdä demokraattisesti valituissa elimissä.

5.3

ETSK myöntää, että komissio on itse panostanut asiaan kumoamalla tai julistamalla vanhentuneiksi useita satoja säädöksiä. Tämä on todennäköisesti vähentänyt merkittävästi yhteisön lainsäädännön laajuutta, mutta se ei välttämättä ole vähentänyt yrityksille, työntekijöille, kuluttajille ja muille sidosryhmille koituvaa taakkaa. Komitea toteaa, että on edelleen sellaisia aloja, joilla tarvitaan lisää EU-tason lainsäädäntöä, jotta voidaan suojella ympäristöä ja työntekijöiden, kuluttajien ja heikommassa asemassa olevien ryhmien (esimerkiksi vammaisten ja muiden vähemmistöjen) oikeuksia sekä varmistaa, että kyseiset ryhmät pystyvät täysin hyödyntämään yhtenäismarkkinoita.

5.3.1

Toistaiseksi käytetyin järjestelmä on kuitenkin ajantasaistaminen. Vaikka sen avulla asetuksiin voidaankin tehdä tarvittavia muutoksia, yksinkertaistamistavoite ei välttämättä toteudu. Vaarana on päinvastoin, että syntyy päällekkäisyyksiä, kun vanhat ja uudet asetukset ovat joissain jäsenvaltioissa yhtä aikaa voimassa. Tämä aiheuttaa hämmennystä sidosryhmien keskuudessa. Täytäntöönpanon valvonnasta jäsenvaltioissa vastaavat viranomaiset eivät välttämättä tiedä, toimivatko ne oman maansa oikeusmenettelyjen mukaisesti.

5.3.2

Kuhunkin lainsäädäntöohjelman puitteissa tehtyyn yksinkertaistamisehdotukseen liittyvät toimet olisi selvitettävä selkeästi ehdotusten perusteluosassa sekä mahdollisesti mukana olevissa vaikutusarvioinneissa. Komission yksiköiden olisi tarkkailtava näitä ehdotuksia huolellisesti toimielinten välisen päätöksentekoprosessin eri vaiheissa sen varmistamiseksi, että niissä säilyy toimielinten välisissä sopimuksissa (”kodifiointitekniikka” (14), ”uudelleenlaatimistekniikka” (15) ja ”parempi lainsäädäntö” (16)) edellytetty yksinkertaistamispyrkimys.

5.4

Komitea kehottaa jälleen kerran kiinnittämään huomiota moniin säädöskäytännön parantamisen ja säädösympäristön yksinkertaistamisen tarpeesta antamiinsa lausuntoihin, erityisesti viimeisimpään valmistelevaan lausuntoon, joka annettiin neuvoston puheenjohtajavaltion Ison-Britannian pyynnöstä aiheesta ”Parempi säädöskäytäntö” (17).

5.5

Komitea toistaa jo monesti esittämänsä toiveen, että säädöskäytännön parantamisessa ja sääntely-ympäristön yksinkertaistamisessa tulisi jatkossakin noudattaa neuvoston kuuden puheenjohtajavaltion yhteistä lausumaa (18).

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/22

1.1

Neuvoston vuonna 2002 hyväksymän, yhteisön tullitoimintaa koskevan toimintaohjelman (Tulli 2007) yhtenä keskeisenä toimenpiteenä oli yhteisön nykyisen tullikoodeksin perinpohjainen tarkistus (neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92). Tullikoodeksi on markkinoiden ja teknologian kehittymisen, useiden perustamissopimusten hyväksymisen sekä etenkin unionin laajentumisen vuoksi vanhentunut.

1.2

Ehdotus täysin uudistetusta tullikoodeksista perustuu siihen, että vanha ja edelleen voimassa oleva tullikoodeksi ”ei ole pysynyt kansainvälisen kaupan toimintaympäristössä tapahtuneiden jyrkkien muutosten tahdissa”. Myös ”tullitoiminnan painopiste on muuttunut”. Tarkasteltava ehdotus on yhdenmukainen yhteisön politiikkojen — etenkin sisämarkkina- ja kuluttajansuojaperiaatteiden sekä Lissabonin strategian — kanssa. Se on perustana lisätoimille, joiden avulla pyritään yksinkertaistamaan tullimenettelyjä ja -järjestelmiä sekä mukauttamaan sääntöjä jäsenvaltioiden tietoteknisiin järjestelmiin sovellettavien yhteisten standardien luomiseksi.

1.2.1

Kyseisten toimien ansiosta voidaan komission mukaan ottaa huomioon sähköistä hallintoa ja parempaa sääntelyä koskevaa aloitetta käsittelevät neuvoston suuntaviivat sekä saavuttaa konkreettisia tavoitteita, kuten ulkorajojen turvallisuuden lisääminen, petosriskien vähentäminen ja johdonmukaisuuden parantaminen muiden yhteisön politiikkojen, etenkin veropolitiikan, kanssa.

1.3

Uusi tullikoodeksi nivoutuu Lissabonin strategiaan. Strategian tavoitteena on luoda Euroopasta ”investoijia ja työntekijöitä houkuttava ympäristö”. Uusi tullikoodeksi vastaa myös komission esittämiä ja neuvoston joulukuussa 2003 hyväksymiä ehdotuksia luoda yksinkertainen ja sähköiseen tiedonsiirtoon perustuva toimintaympäristö. Neuvoston linjaus on otettu huomioon myös rinnakkaisessa ehdotuksessa päätökseksi sähköisestä tulli- ja kauppaympäristöstä (KOM(2005) 609 lopullinen, 30.11.2005), josta ETSK valmistelee erillisen lausunnon.

1.4

Uudessa tullikoodeksissa olevat muutokset eivät ole vain muodollisia, eivätkä ne palvele pelkästään ajanmukaistamista. Huomattavasti tärkeämpiä ovat muutokset, jotka koskevat tullipolitiikan suuntauksia. Viimeisten 20 vuoden aikana tulliviranomaisten tehtävä tullien kerääjänä on asteittain vähentynyt. Ne vastaavat yhä enemmän muista kuin tariffitoimenpiteistä ja toimivat etenkin turvallisuuteen, laittoman maahanmuuton valvontaan, väärentämisen torjuntaan, rahanpesuun, huumekauppaan, terveyteen, ympäristöön, kuluttajansuojaan sekä arvonlisä- ja valmisteverojen kantoon liittyvien asioiden parissa. Komission asiakirjassa ei kuitenkaan mainita turvallisuuden yhteydessä erikseen oheistehtävää, josta tulliviranomaiset ilman muuta ovat vastuussa, eli arvokkaan tuen antamisesta asekaupan valvonnassa ja terrorismin torjunnassa. Tämä puute tulee esiin tietojärjestelmien suunnittelussa, jota ETSK tarkastelee kohdassa 3.1.3.1

1.5

Ehdotuksessa esitetyt muutokset koskevat myös sähköisten menettelyjen hyväksymistä. Nykyisessä tullikoodeksissa mainitaan kyseiset menettelyt — ja lähes kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ne — mutta niiden soveltaminen on edelleen vapaaehtoista sekä tulliviranomaisille että käyttäjille. Uudessa asetuksessa tullikoodeksiksi kyseiset menettelyt säädetään pakollisiksi, mikä on välttämätön askel sähköisen tulliympäristön luomiseksi. Aihetta käsitellään kohdassa 1.3 mainitussa lausunnossa.

1.6

Uuden tullikoodeksin laatiminen on johdonmukaista komission muiden politiikkojen sekä toteutettavuuteen, avoimuuteen ja vaikutustenarviointiin liittyvien menettelyjen kanssa. ETSK on tyytyväinen siihen, että asianomaisia kansalaisyhteiskunnan tahoja on kuultu asiassa. Ne ovat suhtautuneet siihen pääasiassa myönteisesti. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on otettava huomioon oikeusperustat sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet, mutta pidättää itsellään oikeuden esittää jäljempänä huomioita vaikutustenarvioinnista.

1.7

Komissio on tutkinut neljää eri lähestymistapaa ja valinnut lopulta ratkaisun, johon sisältyy jäsenvaltioiden sähköisten tullijärjestelmien vahvistettu yhteistyö. Komissio perustelee valintaansa toissijaisuusperiaatteen kunnioittamisella sekä jäsenvaltioiden haluttomuudella hyväksyä keskitettyyn eurooppalaiseen järjestelmään perustuva ratkaisu. ETSK panee merkille välttämättömän ratkaisun vaikka toteaakin, että jälkimmäinen vaihtoehto olisi ollut luotettavampi, yksinkertaisempi ja käyttäjien kannalta edullisempi. Toissijaisuusperiaatetta soveltaen toimet olisi toteutettu jäsenvaltiotason sijaan unionin tasolla.

2.1

ETSK otti vuoden 2005 helmikuussa kantaa ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen muuttamisesta (1). Kyseisessä ehdotuksessa esitettiin jo uudistuksia sähköisen tulliympäristön luomiseksi ja ulkorajojen yhteiseksi valvomiseksi. Komitea panee tyytyväisenä merkille, että edellä mainitussa ehdotuksessa esitetyt periaatteet, joihin se suhtautui pitkälti myönteisesti, on säilytetty nyt tarkasteltavassa ehdotuksessa ja että ne heijastuvat konkreettisesti säännöksiin, joihin komitea on yleisesti ottaen jälleen tyytyväinen.

2.2

Uusissa säännöksissä kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota taloudellisten toimijoiden oikeuksiin ja tarpeisiin. Tämä ilmenee muun muassa säännöksissä, joiden mukaan otetaan tarvittaessa huomioon menettelyistä mahdollisesti aiheutuvat vahingot. Osoituksena tästä on sekä lainsäädännön yksinkertaistaminen että tulliselvitysmuotojen ryhmittely, jonka perusteella nykyiset 13 tulliselvitysmuotoa on määrä korvata kolmella menettelyllä: tuonti-, vienti- ja erityismenettelyt. Toimituksellisten muutosten ansiosta kaksi kolmasosaa nykyisen tullikoodeksin artikloista muutetaan, yhtenäistetään tai siirretään täytäntöönpanomääräyksiin, ja niiden määrä alenee näin 258:sta 200:aan.

2.2.1

ETSK antaa komissiolle tunnustusta siitä, että se on onnistuneesti toteuttanut vaikean ja vaivalloisen työn ja ottanut tässä yhteydessä huomioon yhtenäismarkkinoiden yleisperiaatteet sekä kunnioittanut selkeästi taloudellisten toimijoiden oikeuksia ja tarpeita. Komitea muistuttaa kuitenkin siitä, että koska täytäntöönpanoasetusta — jonka laatiminen on komission tehtävä — ei ole annettu, tietyt säännökset aiheuttavat tällä hetkellä epävarmuutta. Komitea toivookin, että uusi täytäntöönpanoasetus laadittaisiin ja hyväksyttäisiin pikaisesti.

3.1.1

Ehdotuksen 3 artiklassa luetellaan jäsenvaltioiden alueet, jotka kuuluvat yhteisön tullialueeseen. Komitealla ei ole artiklaan erityistä huomautettavaa, lukuun ottamatta epävarmuutta, joka ilmenee 3 kohdassa seuraavasti: ”tiettyjä tullilainsäädännön säännöksiä voidaan soveltaa myös yhteisön tullialueen ulkopuolella erityislainsäädännön tai kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti”. Oikeusvarmuuden takaamiseksi laissa ei voida puhua ”tietyistä säännöksistä” tarkentamatta itse laissa tai sen liitteessä, mistä säännöksistä on kyse. Oikeudelliselta — ja myös tarvittavan avoimuuden — kannalta on mainittava nimenomaisesti ja yksityiskohtaisesti, mitä alueita ja mitä säännöksiä tarkoitetaan. Liian usein kansalaiset eivät — eivätkä myöskään asiantuntijat — huomaa eri yhteyksissä ja eri tavoin myönnettyjä vapautuksia ja poikkeuksia, jotka aiheuttavat todellisia ja usein pysyviä kilpailuvääristymiä.

3.1.2

Tietojen vaihtoon ja tietosuojaan (5, 6 ja 7 artikla) ei yleisesti ottaen ole huomautettavaa, sillä ehdotetut säännökset vastaavat julkishallintojen varmistamaa kansalaisten yksityiselämän ja yritystoimien luottamuksellisuuden tavanomaista suojaa. ETSK on erityisen tyytyväinen 8 artiklan säännöksiin, joiden mukaan tulliviranomaisten on annettava tietoja tullilainsäädännön soveltamisesta sekä edistettävä avoimuutta saattamalla lainsäädäntö, hallinnolliset päätökset ja hakulomakkeet taloudellisten toimijoiden saataville — Internetin välityksellä — veloituksetta.

3.1.2.1

Erityistä huomiota on kuitenkin kiinnitettävä 5 artiklan 1 kohtaan, jossa säädetään, että kaikki taloudellisten toimijoiden ja tulliviranomaisten välinen tietojen, saateasiakirjojen, päätösten ja tiedoksiantojen toimittaminen on tehtävä sähköistä tietojenkäsittelymenetelmää käyttäen. Säännös on täysin paikallaan, kun kyseessä ovat yritykset tai ammattimaiset toimijat. Se saattaa kuitenkin aiheuttaa vaikeuksia, jos maahantuoja (tai harvemmin viejä) on yksityishenkilö eikä välttämättä ”taloudellinen toimija”. Ongelma ei lainkaan ole toissijainen aikana, jolloin Internetin tai postin välityksellä unionin ulkopuolisista maista ostettujen tuotteiden määrä on kasvamassa huomattavasti. ETSK panee merkille, että asiaa käsitellään parhaillaan komiteamenettelyssä, ja ehdottaa, että yksityishenkilöihin sovelletaan nimenomaan 93 artiklan säännöksiä ja että he voivat näin ollen tehdä yleisilmoituksen. Lisäksi tulisi muuttaa 94 artiklan säännöksiä, joiden mukaan tulliviranomaiset voivat vain poikkeustapauksissa hyväksyä paperilla tehtävät tuonnin yleisilmoitukset. Vaihtoehtoisesti tai täydentävästi voitaisiin tutkia mahdollisuutta ulottaa yksityishenkilöihin 127 artiklassa säädetty oikeus tehdä satunnainen yksinkertaistettu ilmoitus (aina paperilla).

3.1.2.2

Sähköisen tietojenkäsittelymenetelmän osalta komitea kiinnittää yleisemmin huomiota uuden integroidun sähköisen tietojenkäsittelymenetelmän korkeisiin kustannuksiin. Kustannuksista on vastattava lyhyellä aikavälillä, mutta menetelmän (etenkin laadulliset) edut ilmenevät suurelta osin vasta keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Erään jäsenvaltiot vaikuttavat jo nyt olevan huolissaan sekä kustannuksista että velvollisuudesta noudattaa uusien järjestelmien käyttöönotolle asetettuja määräaikoja. Toiset — etenkin sähköisessä tietojenkäsittelyssä edistyneemmät — jäsenvaltiot katsovat, että niiden äskettäin käyttöön ottamien järjestelmien vaihtaminen ja mukautuminen yhteiseen järjestelmään on kallista. ETSK ymmärtää hämmennyksen, joka komission on otettava huomioon. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että tehokas ja ajanmukainen tullijärjestelmä on unionin edun mukainen ja että sen vuoksi on tehtävä yksittäisiä uhrauksia. Ne voidaan mahdollisesti kompensoida tuella, joka tulee rajoittaa tarkkaan määriteltyihin tapauksiin ja myöntää kirjallisesti todistettujen tarpeiden perusteella.

3.1.3

Ehdotuksen 10 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä komission kanssa ”sellaisen sähköisen järjestelmän kehittämisessä, ylläpidossa ja käyttämisessä, jonka avulla kerätään ja ylläpidetään yhteisiä tietokantoja” kaikista talouden toimijoista ja myönnetyistä luvista. Järjestelmän luonnetta ja toimintatapaa selvennetään 194 artiklassa. Jokainen jäsenvaltio säilyttää oman tietojärjestelmänsä ja varmistaa sen yhteentoimivuuden muiden jäsenvaltioiden järjestelmien kanssa komission ja sitä avustaneen tullikoodeksikomitean asettamien sääntöjen ja standardien mukaisesti. Järjestelmä on määrä ottaa käyttöön 30. heinäkuuta 2009. ETSK on sitä mieltä, että kansallisiin tietokantoihin perustuva järjestelmä, jossa yhteentoimivuuden varmistuttua vaihdetaan ja ajantasaistetaan tietoa, saattaa olla vaikeasti hallinnoitava ja kallis. Etenkin on varsin epätodennäköistä, että kyseinen järjestelmä voidaan ottaa käyttöön suunnitellussa aikataulussa. Komission vaikutustenarvioinnin mukaan järjestelmän käyttöönoton arvioidut lisäkustannukset ovat vuosittain 40–50 miljoonaa euroa. Arvio on useiden asiantuntijoiden mielestä optimistinen.

3.1.3.1

Järjestelmää koskevassa suunnitelmassa — tai ainakin siitä esitetyssä kuvauksessa — on kuitenkin selvä ja merkittävä puute, sillä siinä ei viitata millään tavoin sellaiseen rakenteelliseen mahdollisuuteen, että tietojärjestelmät olisivat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta vastaavien viranomaisten saatavilla. Näin pyritään tietenkin ottamaan huomioon yksityiselämän ja liiketoimien suojaa koskevat säännökset. ETSK on useaan otteeseen ja eri yhteyksissä tuonut kyseisen seikan esille. Neuvosto on jo vuosia muistuttanut eri viranomaisten, kuten rikos- ja talouspoliisin, tulliviranomaisten, salaisten palvelujen, Olafin ja Europolin, yhteistyön tarpeesta, mutta tähän mennessä valitettavasti ilman mainittavia tuloksia.

3.1.4

Erityisen kiinnostava on ehdotuksen 11 artikla, joka koskee tulliedustajaa. Artiklassa säädetään, että tulliedustajat voivat suorittaa ”tullilainsäädännössä säädettyjä toimia ja muodollisuuksia” taloudellisen toimijan nimissä ja lukuun (suora edustus) tai omissa nimissään (välillinen edustus). Artiklan 2 kohdassa säädetään enempää tarkentamatta, että tulliedustajan on oltava sijoittautunut yhteisön tullialueelle. ETSK toteaa kuitenkin, että komissio vahvistaa ehdotuksensa perusteluissa, että ”edustajia koskevat säännöt on muutettu poistamalla aiemmat rajoitukset”, sillä ne eivät sovellu sähköiseen toimintaympäristöön, eivätkä ne ole yhtenäismarkkinoiden periaatteiden mukaisia. Tästä tulisi seurata, että tulliedustajalla on yksi ainut lupa (yhteisölupa), jonka perusteella se voi toimia koko yhteisön alueella ja minkä tahansa taloudellisen toimijan nimissä riippumatta maasta, johon se on sijoittautunut. Kyseinen artikla tulisi muotoilla uudelleen aiempaa selkeämmin. Tässä yhteydessä voitaisiin laatia erillinen säännös, jossa säädettäisiin rekisterin, luettelon tai vastaavan luomisesta seuraavassa kohdassa tarkasteltavaa valtuutettua taloudellista toimijaa koskevan mallin mukaisesti.

3.1.5

Kiinnostava seikka on myös valtuutettu taloudellinen toimija (4 artikla ja 13–16 artikla). Kyseessä on yleensä yritys (harvemmin yksittäinen henkilö), joka esittää vakuudet uskottavuudesta, vakavaraisuudesta ja erityisammattitaidosta, joiden perusteella jäsenvaltioiden tulliviranomaiset myöntävät sille luvan valvontaa ja menettelyjä koskeviin helpotuksiin. Komissio varaa itselleen jo mainitun 196 artiklan perusteella oikeuden tarkentaa valtuutetun taloudellisen toimijan aseman myöntämistä koskevia menettelyjä. ETSK panee merkille kyseiset säännökset, joilla epäilemättä pyritään helpottamaan kansainvälistä kauppaa sekä luomaan kauppaa edistävä toimintaympäristö. Komitea muistuttaa kuitenkin siitä, että aseman myöntämistä koskevilla ehdoilla sekä mahdollisia väärinkäytöksiä estävillä säännöksillä on tässä yhteydessä merkittävä rooli. Ei myöskään ole selvää, myönnetäänkö valtuutetulle taloudelliselle toimijalle ”yhteisölupa” vai ei.

3.1.6

Ehdotuksen 22 artiklan säännökset ovat ratkaiseva askel kohti tullimenetelmien yhdenmukaistamista. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on — vaikkakin ”joustavasti” — säädettävä yhteisön tullilainsäädännön noudattamatta jättämisestä johtuvista hallinnollisista ja rikosoikeudellisista seuraamuksista. ETSK on täysin samaa mieltä siitä, että kyseisessä arkaluonteisessa asiassa tarvitaan yhdenmukaista sääntelyä. Jää nähtäväksi, miten jäsenvaltiot suhtautuvat yrityksiin sanella rikosoikeudellisia sääntöjä tai suuntaviivoja. On odotettavissa, että asiaa vastustetaan tai siihen suhtaudutaan ainakin varautuneesti.

3.1.7

Ehdotuksen 24, 25 ja 26 artikla koskee viranomaiselta haettavaa muutosta (23 artikla sulkee pois oikeusviranomaisen päätöksen). Tätä varten säädetään kaksivaiheisesta menettelystä: ensimmäisessä vaiheessa muutosta haetaan tulliviranomaisilta ja toisessa korkeammalta riippumattomalta elimeltä, joka voi olla oikeusviranomainen tai vastaava erikoistunut elin. Sanktiotapauksissa noudatetaan solve et repete -yleisperiaatetta, paitsi jos tulliviranomaiset katsovat, että muutosta hakeneelle voi aiheutua riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanosta ”vahinkoa, joka ei ole korvattavissa”. ETSK panee tyytyväisenä merkille kansalaisten tarpeiden huomioon ottamisen.

3.1.8

Ehdotuksen 27 artiklassa säädetään tulliviranomaisten itsestään selvästä mahdollisuudesta tehdä kaikentyyppisiä fyysisiä, hallinnollisia, kirjanpidollisia tai tilastollisia tarkastuksia. Artiklassa säädetään myös riskinhallintaan tarkoitetun sähköisen järjestelmän käyttöönotosta, jotta ”riskit voidaan tunnistaa ja arvioida ja jotta riskien torjumiseen tarvittavia toimenpiteitä voidaan kehittää”. Järjestelmää, joka jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa yhteistyössä komission kanssa viimeistään 30. kesäkuuta 2009 mennessä, säännellään myös komission 196 artiklan perusteella hyväksymin säännöin. ETSK suhtautuu aloitteiseen kuitenkin myönteisesti ja toivoo, että komissio on tutkinut kaikkien jäsenvaltioiden valmiutta ottaa käyttöön kyseinen järjestelmä, joka on luultavasti kallis ja vaikeasti hallittava.

3.1.9

Ehdotuksen 30 artiklassa säädetään siitä, ettei tullitarkastuksia tai -muodollisuuksia kohdisteta yhteisön sisäisen lentomatkan tai merimatkan suorittavan henkilön käsimatkatavaroihin ja kirjattuihin matkatavaroihin. Tämä ei kuitenkaan rajoita turvatarkastuksia eikä jäsenvaltioiden määräämiin kieltoihin tai rajoituksiin liittyviä tarkastuksia. Poikkeus koskee näin ollen vain maita, jotka eivät ole määränneet kieltoja tai rajoituksia. Koska rajoituksia sovelletaan aina ja kaikkialla ainakin valmisteveron alaisiin tuotteisiin, yleissääntö on käytännössä vesittynyt. Tulliviranomaisilla on edelleenkin oikeus tarkastaa aina niin käsimatkatavarat kuin kirjatut matkatavarat.

4.1

Ehdotuksen II–VIII osastoissa käsitellään tullimuodollisuuksia ja -menettelyjä, jotka noudattelevat pitkälti nykyistä tullikoodeksia. ETSK ei tutki asiaa yksityiskohtaisesti, sillä siitä on jo keskusteltu laajalti ennen tekstin laatimista järjestetyissä asianomaisten tahojen kuulemisissa. Komitea rajoittuu vain kommentoimaan erityisen kiinnostavia artikloita.

4.2

Ehdotuksen 55 artiklassa säädetään siitä, että tullivelka syntyy myös salakuljetuksen tai laittoman kaupan yhteydessä (säännöksen mukaan ”tuonti- tai vientitullivelka syntyy myös kaikenlaisten tuontia tai vientiä koskevien kieltojen tai rajoitusten alaisten tavaroiden osalta”). Tullivelka syntyy aina muiden hallinnollisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamisesta riippumatta. Tullivelkaa eivät kuitenkaan aiheuta väärennetty raha tai huumausaineet, joita ei ole tarkoitettu hyödynnettäväksi laillisessa taloudellisessa toiminnassa. Niitä tarkastellaan luonnollisesti vain rikosoikeudelliselta kannalta lukuun ottamatta tapauksia, joissa sakot on jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti määriteltävä tullimaksujen perusteella. Huolimatta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päinvastaisesta kannasta, ETSK katsoo, että tulliviranomaisten ei tulisi menettää niille oikeutetusti kuuluvia tuloja ja luopua tullivelan määrittelystä — ottamatta huomioon hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia — ainakaan huumausaineiden osalta, joiden arvo tulisi määritellä kulloisenkin markkinahinnan perusteella. Huumausaineiden tuonnin laittomuus ei kumoa sitä tosiasiaa, että kyseessä on tuonti (vaikkakin laiton). Poikkeus on ymmärrettävä väärennetyn rahan mutta ei huumausaineiden osalta.

4.3

Ehdotuksen 61 artiklan mukaan tulliviranomaiset voivat vaatia taloudellista toimijaa antamaan vakuuden tullivelan maksamisesta. 64 artiklassa säädetään, että vakuus voidaan antaa takauksena. 66 artiklassa tarkennetaan, että takaajana voi olla ”pankki tai muu yhteisössä virallisesti hyväksytty rahoituslaitos”. Säännös on tärkeä, sillä sen perusteella tulliviranomaiset hyväksyvät minkä tahansa unionin toisen jäsenvaltion pankin tai rahoituslaitoksen takaajaksi. Kyseessä on merkittävä ja jo voimassa oleva periaate, mutta eri maiden tulliviranomaiset estävät kuitenkin usein sen soveltamisen. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä tarkoitetaan käsitteellä ”yhteisössä virallisesti hyväksytty rahoituslaitos”, joka on ETSK:n mielestä turha ja harhaanjohtava. Yhteisön alueelle sijoittuneilla pankeilla ja rahoituslaitoksilla on jo ”yhteisölupa”, joten tarkennukset ovat tarpeettomia.

4.4

Ehdotuksen 83 artiklassa säädetään, että komissio voi ”196 artiklassa” tarkoitettua menettelyä noudattaen varmistaa maksun kantamisen takaajilta ”erityismenettelyn” avulla. Erityismenettelyn sisällöstä ja laajuudesta ei kuitenkaan anneta mitään tietoja. Jos säännöksellä viitataan siihen, että takaus on maksettava ensimmäisestä vaatimuksesta, kyseessä ei todellakaan ole uusi asia, sillä tämäntyyppinen vakuus on jo olemassa, ja siitä säädetään myös muissa asetuksissa (esimerkiksi EU:n kirjanpitoasetuksessa). Jos tässä yhteydessä on ajateltu muita vakuuden muotoja, niitä tulisi tarkentaa, sillä takauksen kustannukset vaihtelevat riskin ja takaukseen kohdistuvaa maksuvaatimusta koskevien sääntöjen mukaisesti.

4.5

Ehdotuksen 83 artiklassa säädetään myös siitä, että tullin määrästä on kannettava viivästyskorkoa asetetun määräajan päättymispäivästä maksupäivään saakka. 84 artiklassa tarkastellaan päinvastaista tapausta, jossa tulliviranomainen on velkaa tuojalle tai viejälle. Tällaisessa tapauksessa säädetään nimenomaan siitä, että korkoa ei tarvitse maksaa ensimmäisten kolmen kuukauden ajalta. ETSK korostaa viranomaisten ja kansalaisten ilmeisen epätasa-arvoista kohtelua, joka ei ole hyväksyttävää.

5.1

IX osaston säännökset ovat keskeisiä tullikoodeksin rakenteen ja sen merkityksen ymmärtämiseksi. Kulmakivenä on 196 artikla, jonka mukaan säädöksen toteuttamisessa ”komissiota avustaa tullikoodeksikomitea” (lyhyesti ”komitea”). Sen toiminnassa ”sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että komissio voi — vaikkakin komitean avustuksella — säädellä kaikkia tullikoodeksiin liittyviä näkökohtia tavanomaisen yhteisömenettelyn mukaisesti. ETSK ei vastusta tätä mitenkään, mutta se toivoo kuitenkin, että hyväksyttävissä säännöissä otetaan huomioon käyttäjien tarpeet ja että säännöt ovat riittävän joustavat, jotta niitä voidaan mukauttaa ajoissa tekniikan, teknologian ja kaupallisten käytänteiden kehityksen mukaisesti.

5.2

Edellä mainitussa 196 artiklassa myönnettyjen valtuuksien perustella komissio (194 artikla) voi toteuttaa toimia, joilla vahvistetaan

5.2.1

Komissiolla on siis melko laajat valtuudet, ja niihin sisältyy myös mahdollisuus määritellä (toinen luetelmakohta) missä tapauksissa ja millä edellytyksillä komissio voi kehottaa jäsenvaltioita kumoamaan tai muuttamaan päätöksen. ETSK panee merkille, että ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa mainituissa tapauksissa komissio harjoittaa institutionaalista koordinointi- ja täytäntöönpanotehtäväänsä neuvoston hyväksymien tai vahvistamien päätösten osalta, kun taas toisessa luetelmakohdassa on kyse epätyypillisistä valtuuksista. Ne ovat olosuhteiden nojalla kuitenkin kaiken kaikkiaan oikeutettuja, eikä ETSK:lla ole mitään niitä vastaan.

5.2.2

ETSK on yleisesti ottaen sitä mieltä, että päätös valvoa kaikentyyppistä kuluttajien taloudellista toimintaa — tulli- ja kauppatapahtumat mukaan lukien — vaikuttaa kaupan vapauteen ja johtuu poliittisista päätöksistä, jotka on toimivaltuuksista riippuen hyväksytty unionin ja jäsenvaltioiden tasolla. Komissio panee päätökset luonnollisesti täytäntöön.

5.2.3

ETSK toivoo, että tullialan uudistus ei vaaranna kaupan vapauden sekä käyttäjien ja loppukuluttajien turvallisuuden välistä välttämätöntä tasapainoa. Uudistuksen yhteydessä on myös arvostettava tullihenkilöstön sekä tuonti- ja vientiyritysten työntekijöiden ammattitaitoa.

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/26

1.1

ETSK katsoo komission ehdotuksen mukaisesti, että seuraavalla viisivuotiskaudella tulee keskittyä rahoitusalan ”dynaamiseen konsolidointiin” sekä panna täytäntöön olemassa oleva lainsäädäntö ja voimistaa sitä. Tässä yhteydessä tulee pyrkiä välttämään lainsäädäntötoimien liiallista kasautumista (nk. kultaaminen, gold-plating, jolla tarkoitetaan jäsenvaltioiden tekemiä myöhempiä lisäyksiä). Tämän on tapahduttava Lissabonin strategian hengessä ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin erityispiirteitä kunnioittaen.

1.2

Myös ETSK:n näkemyksen mukaan olennaista on punnita huolellisesti valvontaviranomaisten roolia ja toimintaa sekä pyrkiä mahdollisimman hyvään koordinointiin, kuten Lamfalussyn prosessissa edellytetään kolmannen tason komiteoilta.

1.2.1

ETSK:n mielestä tässä vaiheessa on vielä liian aikaista perustaa yhtä yhtenäistä eurooppalaista valvontaviranomaista, joka voisi tulevaisuudessa edistää markkinoiden yhdentymistä. Nyt tulee kuitenkin ehdottaa Euroopan viranomaisille, että päävalvontaviranomaiseksi nimettäisiin emoyrityksen sijaintimaan viranomainen, joka valvoisi myös tytäryritysten ja hallinnassa olevien yritysten toimintaa muissa unionin jäsenvaltioissa. Hyöty Euroopan laajuisesti toimiville yrityksille ja kuluttajille olisi ilmeinen.

1.3

Rahoitustoiminnan alati kasvava merkitys (nk. financialisation, finanssitalouden korostuminen) perustuu rahoitusliiketoimien tehostumiseen. Finanssitalouden korostumisen johdosta rahoitusalan talous- ja työllisyyskehitykselle avautuu kiinnostavia mahdollisuuksia, mutta sillä saattaa olla myös kielteisiä vaikutuksia koko talouteen. Yritysten omistaja-arvoa (shareholder value) korostavien pörssimarkkinoiden hallitseva asema saattaa vaikeuttaa elinkeinoelämän strategioiden toteuttamista. Yritysjohtajiin kohdistuvat kaupalliset ja rahoitukselliset paineet saattavat synnyttää pitkän ajan kuluessa ongelmia ja aiheuttaa harkitsemattomia julkisia ostotarjouksia, joista merkittävässä osassa on tähän mennessä menetetty varallisuutta lyhyellä aikavälillä.

1.3.1

On kuitenkin pidettävä mielessä, että ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä rahoitusalan työpaikat vähenevät konsolidointiprosessien johdosta, mikä lisää epävarmuutta työntekijöiden keskuudessa. ETSK korostaa, että kyseisissä prosesseissa tulee ottaa huomioon sosiaaliset vaikutukset, ja toivoo, että jäsenvaltiot huolehtivat asianmukaisesta sosiaalisesta turvaverkosta ja tukevat ammatillisia koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia, jotka ovat välttämättömiä Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi.

1.4

ETSK on samaa mieltä yksinkertaistamis-, kodifiointi- ja selkeyttämistavoitteista, joiden tarkoituksena on säädöskäytännön parantaminen. Komitea ilmaisee tässä yhteydessä tyytyväisyytensä siihen, että komissio sitoutuu kuulemaan kaikkia sidosryhmiä usein ja avoimesti sekä tekemään ennen kutakin ehdotusta perusteellisen vaikutusarvioinnin, jossa otetaan huomioon myös sosiaali- ja ympäristönäkökohdat sekä koko talousjärjestelmään kohdistuvat ulkoisvaikutukset.

1.4.1

ETSK kehottaa lisäämään rahoituspalvelujen toimintaohjelmaa (FSAP) koskevan työskentelyn avoimuutta sekä keskustelemaan siitä nykyistä laajemmin myös asiantuntijapiirien ulkopuolella.

1.5

ETSK suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen laatia tiedonanto/suositus arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä (Undertakings for Collective Investment in Transferable Securities, UCITS) kyseisten rahoitusvälineiden vapaan liikkuvuuden esteiden poistamiseksi.

1.6

Keskeistä on parantaa kuluttajien tiedonsaantia, tietämystä rahoitusalasta ja tietoisuutta. Komission aikeet käynnistää erityistoimia eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen kanssa ovat mielekkäitä, mutta komission tulisi toimia vielä aktiivisemmin jäsenvaltioiden suuntaan, jotta niiden tasolla tiivistettäisiin sidosryhmien osallistumista. ETSK on valmis osallistumaan kyseisiin aloitteisiin ja käynnistämään omia erityistoimia jäsenvaltioiden kuluttajaneuvostojen sekä talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa.

1.7

Valvontasäännöt vaihtelevat nykyisin jäsenvaltioittain, ja yrityksillä on sääntöjen takia mittavia talous- ja yritysraportointivelvoitteita. Kansainvälisten IFRS-tilinpäätösstandardien (International Financing Reporting Standards) käyttöönoton yhteydessä on otollinen tilaisuus yhdenmukaistaa kyseisiä tiedonantovelvoitteita yhteisön tasolla. ETSK toteaa, että IASB (International Accounting Standards Board) on yksityinen kansainvälinen standardointielin, joka ei kuvasta maailman talouden kaikkia puolia. Komitea toivoo, että se alkaisi tehdä kansainvälistä yhteistyötä muiden toimijoiden, esim. Euroopan komission, kanssa.

1.8

ETSK varaa itselleen mahdollisuuden ottaa erikseen kantaa vähittäismarkkinoita koskeviin direktiiviehdotuksiin. Kulutusluottodirektiivi tulisi hyväksyä mahdollisimman pian, ja maksupalveludirektiivistä on valmisteilla erillinen komitean lausunto. Lisäksi ETSK katsoo, että asuntoluottodirektiivin tavoitteet ovat kannatettavia, mutta pitää sitä vastoin perusteltuna epäillä, voidaanko lyhyessä ajassa saada aikaan integroidut luottomarkkinat. ETSK pitäisi selvitysjärjestelmiä koskevaa puitedirektiiviä tervetulleena.

1.9

Komissio on ilmaissut suhtautuvansa epäröivästi nk. 26. järjestelmän käyttöönottoon rahoituspalvelujen alalla. ETSK panee sen merkille ja ilmaisee olevansa valmis osallistumaan arviointiin, kun asian kannattajat toimittavat tiedot käytännön soveltamisedellytyksistä. Tässä yhteydessä tulee ottaa aina huomioon kuluttajien intressit ja heille syntyvä todellinen hyöty.

1.10

Tulevista aloitteista ETSK toteaa seuraavaa:

1.11

ETSK on vakuuttunut rahoituspalveluja koskevien eurooppalaisten sääntelyvaatimusten erittäin korkeasta laadusta sekä siitä, että EU voi näyttää mallia kaikille muille maille. Euroopan tulisi käynnistää vuoropuhelu komission ehdottamien vasta teollistuneiden maiden (esim. Intian, Brasilian ja Kiinan) lisäksi myös kehitysmaiden kanssa. Ne tarvitsevat paljon apua rahoituspalvelumarkkinoidensa kehittämiseksi.

1.12

ETSK on unionin ja jäsenvaltioiden kaikkien instituutioiden kanssa samassa rintamassa rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi. Komissio korostaa, että rahoitusalan tulee toimia täydessä ja jatkuvassa yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tässäkin yhteydessä komitea tukee ja painottaa tätä rahoituslaitoksille suunnattua kehotusta, mutta kohdistaa sen myös toimivaltaisille viranomaisille. Niiden tulisi tehdä selkoa rahoituksen välittäjiltä saatujen tietojen jatkokäytöstä.

2.1

Valkoisessa kirjassa vuosien 2005–2010 rahoituspalvelupolitiikasta esitetään tavoitteita, jotka tulee saavuttaa rahoituspalvelujen ”dynaamisen konsolidoinnin” edistämiseksi, kun otetaan huomioon, että tehokkaat rahoitusmarkkinat ovat kehitys- ja talouskasvustrategian kulmakivi. Valkoisen kirjan tunnuslauseena on ”dynaaminen konsolidointi”. Tavoitteena on poistaa rahoituspalvelujen ja pääomien vapaan liikkuvuuden esteet, joita edelleen on olemassa huolimatta rahoituspalvelujen toimintaohjelman avulla vuosina 1999–2005 saavutetuista merkittävistä tuloksista.

2.2

Sääntelyn keskeinen rooli rahoitusmarkkinoiden toiminnassa oikeuttaa kiinnittämään valkoisessa kirjassa runsaasti huomiota siihen, että olemassa oleva lainsäädäntö tulee panna täytäntöön ja että sitä tulee voimistaa. Samalla erityisesti jäsenvaltioiden tulee kuitenkin pyrkiä välttämään lainsäädäntötoimien liiallista kasautumista (nk. gold-plating).

2.3

Sääntelypuitteiden analysoinnin yhteydessä on pohdittava EU:n valvontaviranomaisten toiminnan rajoja, tehtäviä ja koordinointivastuuta. Tätä nykyä kansallisten valvontatietokantojen ylläpitäminen voi vielä olla paras tapa suojata ja varmistaa kuluttajien ja sijoittajien asema, mutta tällaiseen tarkastelutapaan liittyy selvästi kaksi keskeistä ongelmaa.

2.3.1

Valtiotasoa ylempänä harjoitettu integroimaton valvonta rajoittaa voimakkaasti markkinoiden yhdentymistä, joten jäsenvaltioiden viranomaisia tulee kannustaa tiiviiseen yhteistyöhön ja yhteistyö tulee vakiinnuttaa. Useissa jäsenvaltioissa toimivien suurten eurooppalaisten pankkien riskinhallinta tapahtuu konsernitasolla konsolidoidulta pohjalta. Valvontaviranomaisten tulee pystyä arvioimaan asianmukaisesti tällaisten suurten eurooppalaisten konsernien riskiprofiilia.

2.3.2

Vahvojen valvontavaltuuksien säilyttäminen jäsenvaltiotasolla ei saa pystyttää yhteisön tason ”dynaamisen konsolidoinnin” tielle esteitä, joiden asteittaista poistamista valkoisessa kirjassa toivotaan.

3.1

ETSK on äskettäin antanut lausunnon, jossa esitetään komitean näkemykset asiakirjasta ”Vihreä kirja rahoituspalvelupolitiikasta (2005–2010)”. Koska valkoisessa kirjassa toistetaan monia vihreässä kirjassa esitettyjä ehdotuksia, ETSK esittää aiemmat arvionsa (1) tiivistetysti tässäkin lausunnossa.

3.1.1

Valkoisessa kirjassa korostetaan rahoituspalvelualan talous- ja työllisyyskehityksen mahdollisuuksia. Komitea toteaa kuitenkin, että tätä keskeistä asiakirjan olettamusta tulee pohtia tarkasti ja realistisesti ottaen huomioon useita laajalti dokumentoituja tosiseikkoja.

3.2

Alan konsolidointiprosessi saattaa tehostaa toimintaa ja saada aikaan mittakaavaetuja, mikä voi loppujen lopuksi hyödyttää välittäjien riskipääomaan sijoittaneita osakkeenomistajia (sijoitetun pääoman tuotto kasvaa) ja rahoituspalvelujen käyttäjiä (palvelujen kustannuksen pienenevät).

3.3

On kuitenkin myös laajoja empiirisiä todisteita siitä, että konsolidointiprosessien seurauksena rahoitusalan työpaikat vähenevät, mikä on omiaan lisäämään työntekijöiden epävarmuudentunnetta. On päivänselvää, että fuusioiden ja yritysostojen yhteydessä esitetyissä liiketoimintasuunnitelmissa painotetaan erityisesti henkilöstökustannusten pienenemisen ansiosta saatavia säästöjä. Konsolidointiprosessien välittömänä seurauksena on työpaikkojen väheneminen, mutta on myönnettävä, että ne antavat mahdollisuuksia kehittää innovatiivisia palveluja ja toiminta-aloja, joiden työllisyysvaikutukset puolestaan ovat myönteisiä. Jos vähennettäisiin tekijöitä, jotka estävät rahoituspalvelujen tuottajia hyödyntämästä täysimääräisesti rajatylittävien fuusioiden tarjoamaa synergiaa, pankit voisivat tuottaa palveluja pienemmin kustannuksin, tarjota asiakkaille edullisempia hintoja ja edistää näin kysyntää. Tämä kannustaisi rahoituksen välittäjiä investoimaan, mikä taas vaikuttaisi myönteisesti myös työllisyyteen. Puhelinpalvelukeskusten ja tukitoimintojen kaltaisia erityisaloja lukuun ottamatta tällaiset uudet työpaikat houkuttelevat yleensä varsin korkeasti koulutettuja ja hyvin palkattuja henkilöitä.

3.4

Vaikka alan konsolidointi ei siis loppujen lopuksi vaikuta kielteisesti työllisyyteen, komitea painottaa voimakkaasti, että nykyisten työpaikkojen vähenemisen ja uusien luomisen väliseen viiveeseen ja tarvittavan ammattipätevyyden eroihin on kiinnitettävä huomiota. Kun aletaan painottaa työpaikan säilyttämisen sijasta pikemminkin mahdollisuutta saada työpaikka, tulisi jäsenvaltioiden asettaa etusijalle asianmukaisen sosiaalisen turvaverkon lisäksi myös ammatillisten koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmien tukeminen.

3.5

Jos työntekijät havaitsevat, että heidän ammattipätevyytensä ja osaamisensa on helposti hyödynnettävissä myös nopeasti kehittyvässä taloudellisessa ympäristössä, he ovat valmiimpia hyväksymään työpaikan epävarmuuden lisääntymisen ”dynaamisen konsolidoinnin” seurauksena. Tämän johdosta ammatillista koulutusta tulee pitää paitsi sosiaalisen epävarmuuden hillitsemiskeinona myös olennaisena ja välttämättömänä edellytyksenä ”dynaamista konsolidointia” koskevan suunnitelman ja yleensä Lissabonin strategian onnistumiselle pitkällä aikavälillä. Lissabonin strategian tavoitteena on tehdä unionista maailman merkittävin ”tietoon perustuva talous”. Lisäksi tulee luoda tarvittava sosiaalinen verkko kyseisenlaisten siirtymävaiheiden usein vakavien seurausten lievittämiseksi.

4.1.1

Sääntelyn parantamisen kolme perusperiaatetta ovat yksinkertaistaminen, kodifiointi ja selkeyttäminen. Toimien tarpeellisen johdonmukaisuuden, soveltamisen yksinkertaisuuden ja täytäntöönpanon yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on tärkeää pyrkiä näihin tavoitteisiin.

4.1.2

ETSK kannattaa komission ehdotuksia säädöskäytännön parantamisesta sekä erityisesti sitä, että komissio sitoutuu kuulemaan kaikkia sidosryhmiä usein ja avoimesti sekä tekemään ennen kutakin ehdotusta vaikutusarvioinnin, jonka yhteydessä tarkastellaan kustannusten ja taloudellisen hyödyn suhdetta laajassa merkityksessä eli siten, että huomioon otetaan myös sosiaali- ja ympäristönäkökohdat sekä koko talousjärjestelmään kohdistuvat ulkoisvaikutukset. Yhtä lailla merkittävä on lupaus parantaa lainsäädännön laatua yhdessä neuvoston ja parlamentin kanssa.

4.1.3

ETSK yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan haasteena on sekä asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano että yhteisön lainsäädännön moitteeton soveltaminen 25 jäsenvaltiossa myös tulevia laajentumisia ajatellen. Komitea on samaa mieltä myös siitä, että nk. kultaamista on vastustettava. Sillä tarkoitetaan myöhemmin yksipuolisesti tehtäviä lisäyksiä, jotka ovat ristiriidassa yhtenäismarkkinoiden periaatteen kanssa. Yhtenä EU:n rahoituspalvelujen yhdentymisen merkittävimmistä esteistä onkin jäsenvaltioissa sovellettavien kuluttajansuojasääntöjen perusteeton kirjavuus.

4.1.4

Myös ETSK:n mielestä on perustavan tärkeää tarkistaa jälkikäteen, onko sääntöjen avulla saavutettu toivotut tulokset. Lisäksi tulee tarkistaa ainakin Lamfalussyn prosessiin kuuluvien alojen osalta, onko markkinoiden kehitys ollut prosessin tavoitteiden mukaista.

4.1.5

Yhteisön lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön johdonmukaisuuden tarkistaminen tulee aloittaa merkittävimmistä aloista, joilla sääntelyn yhdenmukaistamiseen ja konsolidointiin liittyvät ongelmat saattavat olla suurimpia. Esimerkkinä voidaan mainita UCITS-yrityksiin liittyvä jakelu- ja tiedotustoiminta. Kyseisen alan kilpailun lisääntyminen ja toiminnan tehostuminen edellyttävät myös yhä väljempää liikkumavaraa jakelussa ja markkinoinnissa. Merkittävänä esteenä on, ettei sääntelypuitteita ole vielä tarkkaan määritelty. Komission aikomus laatia vuonna 2006 tiedonanto/suositus ja marraskuussa valkoinen kirja omaisuudenhoidosta on siis erittäin tervetullut.

4.1.6

Komissio aikoo ehdottaa vakuutusalan nykyisten 16 direktiivin tiivistämistä yhteen direktiiviin. ETSK kannattaa tätä kodifiointiehdotusta ja pitää sitä erinomaisena mallina, jota tulee noudattaa muillakin aloilla: tulee antaa säädöksiä, joihin on koottu useissa eri direktiiveissä käsitellyt seikat tiivistettyinä, yksinkertaistettuina ja uudelleen järjestettyinä.

4.1.7

ETSK pitää tarpeellisena myös määräysten rikkomisesta johtuvan menettelyn soveltamista silloin, kun yhteisön säädösten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tai säädösten soveltaminen ei ole ollut asianmukaista. Komitea kuitenkin huomauttaa, että viime aikoina komissio on ollut hyvin riippuvainen neuvostosta ja soveltanut kyseisiä menettelyjä yhä harvemmin.

4.1.8

Rahoituspalvelualan yksityiskohtaisessa kehittämisessä ja järkeistämisessä on otettava huomioon kuluttajien tiedonsaantiin, koulutukseen ja tietoisuuteen liittyvä ongelma. Nämä seikat ovat keskeisiä kaikenlaisten sääntelypuitteiden tehokkuuden kannalta. Aikomus käynnistää yhteisön tasolla erityistoimia kuluttajajärjestöjen ja rahoitusalan edustajien kanssa on siis mitä tervetullein. Komission tulisi kuitenkin toimia yhä tarmokkaammin, jotta tällaisia toimintatapoja suosittaisiin jäsenvaltiotasolla voimakkaasti tai niistä tehtäisiin jopa pakollisia. Yhteisön kuluttajatietolehti on periaatteessa erinomainen aloite. Tässä yhteydessä tulee kuitenkin pitää mielessä, että tiedotuskeinojen tulee olla luonteeltaan aidosti kuluttajaläheisiä. ETSK kehottaa komissiota olemaan aktiivisesti yhteydessä neuvostoon ja parlamenttiin sen tutkimiseksi, miten sidosryhmien osallistumista jäsenvaltiotasolla voitaisiin tiivistää samaan tapaan kuin yhteisön tasolla aiotaan tehdä. Valtaosalle kuluttajista vielä tuntemattoman FIN-NET-kuluttajavalitusverkoston kehittäminen on askel oikeaan suuntaan. ETSK suosittaa ottamaan kyseisen välineen uudistamiseen mukaan kuluttajajärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot sekä yhteiskuntaelämän toimijat. Komitea on valmis tukemaan aloitetta esimerkiksi toteuttamalla omia erityistoimia jäsenvaltioiden kuluttajaneuvostojen sekä talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa.

4.1.9

ETSK katsoo, että komissio ei saa aliarvioida asiakirjojen laadintakieleen liittyvää ongelmaa korostaessaan etenkin kuluttajille, sijoittajille ja rahoitusalan työntekijöille suunnatun tiedotuksen merkitystä. Komission tulee kiinnittää ongelmaan huomiota ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimet, jotta ainakin keskeiset asiakirjat olisivat saatavilla mahdollisimman monella kielellä.

4.1.10

ETSK antaa arvoa sille, että kuluttajiin sekä pankki- ja rahoituslaitosten työntekijöihin kohdistetaan huomiota ja että heitä on tarkoitus kuulla säännöllisesti oman alansa kysymyksistä. Markkinoiden yhdentymisen lisäarvo liittyy kuluttajien tyytyväisyyteen, mutta myös päätösten sosiaalisiin vaikutuksiin tulee kiinnittää asianmukaista huomiota. Rahoitusalan direktiiveissä ei ole aina kuitenkaan noudatettu tällaista lähestymistapaa. Edellä kohdassa ”Yleistä” esitetyissä huomioissa korostetaan voimakkaasti tällaiseen analyysiin liittyviä kysymyksiä.

4.1.11

Rahoitusalan ja yhteisön talouspolitiikan muiden alojen vuorovaikutuksesta ETSK on jo aiemmin korostanut (2), että suuriin eurooppalaisiin konserneihin sovellettava alv-järjestelmä saattaa haitata rahoituspalvelujen vahvistumista. Komitea on tyytyväinen komission aikeisiin esittää tätä seikkaa koskeva lainsäädäntöehdotus. Alv-järjestelmän yhdenmukaistaminen on toivottavaa, mutta sen mahdolliset talous-, sosiaali- ja ympäristövaikutukset tulee arvioida erityisen tarkasti. ETSK on kuitenkin jo aiemmin huomauttanut, että nykyiset olosuhteet saattavat haitata rahoitusmarkkinoiden täyttä yhdentymistä ja kehitystä. Komitea kiinnittää lisäksi huomiota ulkoistamiseen liittyvään ongelmaan. Yhdenmukaistamaton verotusympäristö saattaa olla erittäin merkittävä kannustin palvelujen ulkoistamiseen, joka vaikuttaa kielteisesti työllisyyteen, palvelujen laatuun ja järjestelmän yleiseen luotettavuuteen. ETSK toivoo, että tätä seikkaa pohdittaisiin huolellisesti, sillä ulkoistamisen tulokset ovat usein olleet erittäin huonoja.

4.2.1

Markkinoita valvovien viranomaisten keskinäisen koordinoinnin lisäämistä koskeva tavoite on epäilemättä kannatettava. Tavoite voisi olla helpompi saavuttaa, jos kolmannen tason komiteoiden roolia kasvatettaisiin asteittain ja niiden jäsenten toimivaltuudet yhdenmukaistettaisiin Lamfalussyn prosessin yhteydessä sen varmistamiseksi, että yhteisön sääntelykehys saadaan valmiiksi. Näin voitaisiin keventää komission työtaakkaa ja pienentää sitä riskiä, että jäsenvaltiot tai valvontaviranomaiset turvautuvat nk. kultaamiseen.

4.2.2

ETSK:n mielestä tässä vaiheessa on vielä liian aikaista ajatella yhden yhtenäisen eurooppalaisen valvontaviranomaisen perustamista vastaamaan koordinoinnista. Komitea kuitenkin katsoo, että jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten tulee tehdä jatkuvasti aktiivista yhteistyötä ja pyrkiä laatimaan yhteisiä käyttäytymis- ja toimintaohjeita. Näin vahvistettaisiin keskinäistä luottamusta ja otettaisiin ensimmäinen askel sellaisen prosessin käynnistämiseksi, jonka tuloksena on myöhemmin eurooppalaisen viranomaisen perustaminen valvomaan useissa jäsenvaltioissa toimivia suuria pankki-, rahoitus- ja vakuutuskonserneja. Ensimmäinen tärkeä päätös olisi, että nimetään emoyrityksen sijaintimaassa toimiva päävalvontaviranomainen, joka vastaisi myös tytäryritysten ja hallinnassa olevien yritysten toiminnan valvonnasta muissa unionin jäsenvaltioissa. Monikansalliset yritykset ja valvontaviranomaiset voisivat todella hyötyä yhtenäismarkkinoista siten, ettei niiden tarvitse pitää yllä moninkertaista talousraportointia, esittää useita tiedonantoasiakirjoja ja ottaa huomioon erilaisia kansallisia sääntöjä.

4.2.3

Toimintatapa, jota noudatettiin esimerkiksi markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin yhteydessä, on komitean mielestä kannatettava. Direktiiviehdotus oli erittäin yksityiskohtainen, minkä johdosta säädös pantiin jäsenvaltioissa täytäntöön hyvin yhdenmukaisesti ja sääntelystä vastaaville tahoille voitiin antaa paljon vastuuta. Lisäksi vastuuta on jaettu yhteisön tasolla sopimalla tiettyjen toimintojen siirtämisestä eri valvontaviranomaisten kesken.

4.2.4

IFRS-standardien käyttöönoton yhteydessä on ollut merkittävä tilaisuus yhdenmukaistaa ja modernisoida yritysten talousraportointia. Tässä yhteydessä voidaan myös yhdenmukaistaa yhteisön tasolla vaatimuksia siitä, millaisia tietoja välittäjien on toimitettava valvontaviranomaisille. ETSK katsoo, että IFRS-standardien käyttöönoton johdosta yhdenmukaistamistavoitteen lykkäämiselle tai viivästymiselle ei enää ole verukkeita. Kyseinen tavoite on keskeinen edellytys, jotta yhteisön tason valvontaan liittyvä koordinointi ja yhteistyö olisi tehokasta ja tuloksekasta. Toimien tulisi kuitenkin olla yhteisön Solvenssi II -hankkeeseen liittyvien vastaavien tavoitteiden mukaisia. Yritysten, jotka eivät vielä ole laatineet tilinpäätöksiään ja konsernitilinpäätöksiään IFRS-standardien mukaisesti, ei tulisi kuitenkaan olla huonommassa asemassa kuin yritysten, joissa kyseinen vaatimus on voimassa.

4.3.1.1

Vähittäispankkitoimintaan liittyviä erittäin merkittäviä aloitteita on kolme. Asuntoluottoja koskevan aloitteen osalta ETSK on jo aiemmin (3) perustellusti epäillyt käytännön mahdollisuuksia markkinoiden yhdentämiseksi, kun otetaan huomioon oikeudelliset vaikutukset ja tuoreessa lausunnossa osoitetut merkittävät ongelmat. ETSK odottaa edelleen komission linjauksia ja vastauksia komitean esittämiin vastalauseisiin.

4.3.1.2

Komission ehdottamat muutokset kulutusluottodirektiiviin ovat parannus aiempaan ehdotukseen verrattuna, mutta eivät tee ehdotuksesta täysin kuluttajien odotusten mukaista. Ehdotus on nyt parlamentin käsiteltävänä. ETSK odottaa näiden näkemysten yhteensovittamisen tuloksia ja toivoo, että direktiivi hyväksytään pikaisesti.

4.3.1.3

Myös maksupalveludirektiivillä on suuri merkitys. Rajatylittäviin maksupalveluihin liittyy edelleen epäselviä kohtia. Rahoitusalan järjestelmän tulisi olla kilpailun pääosaston määrittelemien kilpailua, avoimuutta ja vertailukelpoisuutta koskevien sääntöjen mukainen. EU:n yhtenäisen maksualueen (Single Euro Payments Area, SEPA) perustaminen vuoteen 2010 mennessä on kunnianhimoinen ja kannatettava tavoite, jonka avulla tehostetaan rajatylittävää maksuliikennettä ja varmistetaan kuluttajien asema. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa on jo käytössä tehokkaita ja huokeita järjestelmiä (esim. suoraveloitusjärjestelmä). Yhtenäisen maksualueen toteuttamisen yhteydessä tulee pitää mielessä käyttäjien etu ja pyrkiä tuottamaan lisäarvoa. ETSK valmistelee maksupalveluista erillistä lausuntoa, jossa komitean näkemykset esitetään kokonaisuudessaan.

4.3.1.4

Osallistumista koskevien soveltuvuusvaatimusten tarkistaminen pankkidirektiivin 16 artiklaa ja vakuutusdirektiivin 15 artiklaa koskevien toimien avulla on keskeinen aloite sen varmistamiseksi, etteivät valvontaviranomaiset voi haitata sisämarkkinoiden tasapainoista kehitystä vetoamalla varovaisuuteen rahoitusalan järjestelmien hallinnoinnissa. ETSK katsoo, että järjestelmän vakaus voidaan taata parhaiten tehokkuutta lisäämällä eikä niinkään rajoittamalla yritysten valvonnan siirtämistä.

4.3.1.5

Selvitysjärjestelmiä koskevien oikeudellisten puitteiden puuttuminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että voimakkaat taloudelliset haitat ja todelliset väärinkäytökset ovat jatkuneet. Rajatylittävät selvitykset ja niihin liittyvien maksujen suorittaminen on kalliimpaa ja tehottomampaa kuin jos toimitaan saman maan sisällä. ETSK pitäisi tervetulleena puitedirektiiviä, jonka tavoitteena on parantaa eurooppalaisten toimijoiden kilpailukykyä myös kansainvälisiin kilpailijoihin nähden. Tehokkaat ja järjestyneet markkinat houkuttelevat investointeja, ja niitä Eurooppa tarvitsee, jos se mielii saavuttaa talouskasvu- ja työllisyystavoitteet käytännössä.

4.3.2.1

ETSK yhtyy komission arvioihin perusteettomista esteistä, jotka haittaavat pääomien ja investointien täysipainoista liikkumista rajojen yli.

4.3.2.2

Komissio on ilmaissut suhtautuvansa epäröivästi nk. 26. järjestelmän käyttöönottoon rahoituspalvelujen alalla. Yhtäältä vähimmäisvaatimusten mukaisen harmonisoinnin periaate on johtanut liialliseen kirjavuuteen. Kotijäsenvaltion periaate on ollut verraton markkinoiden vapauden ja kilpailun voimistamiseksi EU:ssa. Kyseinen periaate saa jäsenvaltioissa sitä paremman vastaanoton, mitä vakaammin eri osapuolet luottavat kunkin jäsenvaltion lainsäädännön laatuun. Lainsäädännön täyden yhdenmukaistamisen tavoite on tässä suhteessa tärkeä vauhdittaja ja edistää ja lujittaa edellä mainittuja luottamuksellisia suhteita, joille rakentuu vähitellen yhteinen kulttuuri. Tuloksena tulisi olla rahoituspalvelusopimusten keskeisten lausekkeiden yhdenmukaistuminen. Toisaalta ETSK toteaa, että toistaiseksi ei ole esitetty todisteita 26. järjestelmän toteuttamiskelpoisuudesta (käytännössä) ja että komission tulisi joka tapauksessa käynnistää perusteellinen selvitys järjestelmän soveltamisesta. ETSK toteaa hiljattain antamassaan lausunnossa (4), että 26. järjestelmä voisi olla toteuttamiskelpoinen vasta sitten, kun on tutkittu perusteellisesti kaikkien 25 jäsenvaltion lainsäädäntö ja niiden allekirjoittamat sopimukset ja todettu, ettei ”rinnakkainen” oikeudellinen väline riko niiden säädöksiä tai lakeja. Lisäksi lausunnossa todetaan, että standardointia koskevat säännöt eivät saa missään tapauksessa estää uusien tuotteiden tarjoamista ja siten jarruttaa innovaatiota.

4.3.3.1

Heinäkuussa 2005 julkaistusta vihreästä kirjasta hiljattain antamassaan lausunnossa (5) ETSK toteaa, että UCITS-yrityksiä koskeva toimi on tarpeellinen: ”Sijoitusrahastot kilpailevat sellaisten rahoitustuotteiden — esim. sijoitussidonnaisten vakuutusten — kanssa, joita sijoittajat pitävät vastaavina tuotteina mutta joiden sääntely on hyvin erilaista. Se saattaa vääristää sijoittajien valintoja ja vaikuttaa kielteisesti kustannuksiin ja tehtyjen sijoitusten riskeihin. Komitean mielestä tätä ongelmaa ei voida torjua vähentämällä kilpailua eikä väljentämällä sijoitusrahastoja koskevia rajoituksia ja vakuusvaatimuksia. Sen sijaan tulisi tiukentaa sääntöjä, jotta rahoitustuotteisiin, joita käytännössä pidetään suorana vaihtoehtona rahastosijoituksille, kohdistuisi vastaavat oikeudelliset vaatimukset kuin kyseisiin sijoituksiin.” Havaituista ongelmista mainittakoon esimerkkeinä, että rahastoja ja sijoitussidonnaisia vakuutuksia koskevat velvoitteet ovat epäsymmetrisiä ja että ”eurooppalaisen passin” kehittäminen on jäänyt puolitiehen, koska osa valvontaviranomaisista asettaa sille jatkuvasti esteitä. Lisäksi ongelmana ovat avoimuuden puute etenkin markkinoilta poistumiseen liittyvien kustannusten osalta sekä markkinoiden sirpaleisuus ja sen aiheuttamat korkeat kustannukset. ETSK seuraa huolestuneena eräissä jäsenvaltioissa kehitettäviä pääomaturvattuja rahastoja, joita hoitavalla rahastoyhtiöllä ei ole minkäänlaisia velvoitteita pitää asianmukaisia omia varoja. Erityisen epäedullisen markkinasuhdanteen sattuessa kuluttajansuoja saattaa tällaisissa tapauksissa osoittautua riittämättömäksi. ETSK kehottaa komissiota korjaamaan tämän puutteen ja asettamaan asianmukaiset vaatimukset pääomaturvattuja rahastoja tarjoavien yhtiöiden omien varojen ja velkojen suhteelle sekä vahvistamaan erityisen ja asianmukaisen valvontatason. ETSK tuntee UCITS-yritysten tehostamispaineet erityisen selvästi siitäkin syystä, että ne ovat eläkerahastomallien keskeisiä osatekijöitä ja voivat olla merkittävä osa sen ongelman ratkaisua, josta aivan oikeutetusti muistutetaan valkoisen kirjan alussa: lähes kaikkia Euroopan kansantalouksia vaivaavan mittavan eläkevajeen rahoitus.

4.3.3.2

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että mahdollisuus avata pankkitili on tärkeä — eikä vain taloudellisessa mielessä. Modernissa taloudessa pankkitili antaa yksilölle eräänlaisen taloudellisen kansalaisuuden. Joissakin jäsenvaltioissa kyseinen kansalaisoikeus tunnustetaan lainsäädännössä ja rahoitusalan järjestelmän on taattava, että peruspalveluja voidaan käyttää vähäisin kustannuksin. Toisissa valtioissa yritykset kiinnittävät aiheeseen yhä enemmän huomiota ja tarjoavat käyttötiliin liitettävän palvelupaketin muutaman euron kuukausihintaan.

4.3.3.3

Aikomus poistaa tilien rajatylittävää käyttöä haittaavat tekijät on kannatettava. Esteiden poistaminen saattaisi osaltaan edistää pankkimaksujen pienentymistä. Mahdollisuus avata tilejä verkossa voisi todella helpottaa Euroopan laajuista tilien käytettävyyttä koskevan tavoitteen saavuttamista. On kuitenkin otettava huomioon, että kaikki kuluttajat eivät pysty käyttämään tietotekniikkaa. Kyse on yleensä heikoimmassa asemassa olevista väestöryhmistä, ja komission tulisi kehittää tyydyttävä ratkaisu myös heitä varten. Komitea korostaa, että tämän toteuttaminen käytännössä edellyttää valvontaviranomaisten aidon ja rakentavan yhteistyön lujittamista. Valkoisen kirjan ehdotusten mukaisesti komissio päätti 16. toukokuuta 2006 (6) perustaa asiantuntijaryhmän analysoimaan pankkitileihin liittyvää asiakkaiden liikkuvuutta.

4.4.1

Komission kunnianhimoinen tavoite tehdä Euroopasta tiennäyttäjä maailmanlaajuisten standardien määrittämisessä on varmasti kannatettava. Dohan kierrosta koskevien suositustensa mukaisesti ETSK toivoo lisäksi, että Eurooppa ohjaisi kehittyneimpiä maita sitoutumaan siihen, että ne antavat vähemmän kehittyneille maille tarvittavaa teknistä ja rahoitustukea niin sääntelyyn kuin sopimusten ja standardien soveltamiseenkin liittyvissä kysymyksissä. Kansainvälisen integraation edistämisessä tulee ottaa huomioon myös investointeja tarvitsevien heikompien talouksien tarpeet. ETSK toivoo, että komissio pitää nämä vaatimukset kirkkaina mielessä, kun käydään neuvotteluja ja vuoropuhelua muiden taloudeltaan kehittyneiden maiden kanssa.

4.4.2

ETSK on aktiivisesti mukana rahoitusalan järjestelmien rikollisen käytön torjunnassa ja vastustaa komission ja kaikkien muiden unionin instituutioiden tavoin kaikenlaista rikollista toimintaa. Rikollisuus on usein kytköksissä myös kansainväliseen terrorismiin. Talousrikollisuuden lajeja on lukuisia: yrityspetokset ja vilpilliset liiketoimet, rahanpesu, veronkierto, korruptio. Rikollinen toiminta toteutetaan usein rahoitusalan palvelujen avulla. ETSK vetoaa rahoituslaitoksiin, jotta ne avustaisivat toimivaltaisia viranomaisia omistautuneesti, ja toisaalta myös kyseisiin viranomaisiin, jotta ne antaisivat riittävästi palautetta rahoituslaitoksilta saamistaan ilmoituksista. Jos rahoituslaitoksille tiedotetaan riittävästi viranomaisille toimitettujen epäilyttäviä liiketoimia koskevien tietojen jatkokäytöstä, ne ovat motivoituneempia jatkamaan ja lisäämään ponnistelujaan.

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/33

2.1

Tarkasteltavien ehdotusten tavoitteena on luoda yhteys yhteisön mallijärjestelmän ja teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevan Haagin järjestelmän välille siten, että Euroopan yhteisö liittyy Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaan. Ensimmäisen ehdotus koskee liittymistä Geneven asiakirjaan. Toisen ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa asiaa koskevia asetuksia liittymisen mahdollistamiseksi.

2.2

Haagin järjestelmä perustuu teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen. Sopimus koostuu kolmesta eri asiakirjasta: vuoden 1934 Lontoon asiakirja, vuoden 1960 Haagin asiakirja ja vuoden 1999 Geneven asiakirja. Nämä kolme asiakirjaa ovat itsenäisiä, ja niiden aineellisoikeudelliset säännökset ovat voimassa rinnakkain.Sopimuspuolet voivat päättää liittyä joko yhteen tai kahteen asiakirjaan tai kaikkiin kolmeen. Niistä tulee automaattisesti Haagin liiton jäseniä, jossa on tätä nykyä 42 sopimusvaltiota, mukaan luettuna 12 EU:n jäsenvaltiota (1).

2.3

Liittymisen ansiosta suunnittelijat koko EU:ssa voisivat yhdellä hakemuksella saada uusia ja luonteeltaan yksilöllisiä malleja koskevan suojan kaikissa Geneven asiakirjaan liittyneissä maissa. Näin luotaisiin lisäkeino, jonka avulla hakijat voisivat suojella mallejaan kansallisella tasolla, yhteisön tasolla yhteisön mallijärjestelmän avulla sekä kansainvälisellä tasolla teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevan Haagin järjestelmän avulla.

2.4

Näin luotaisiin entistä yksinkertaisempi, edullisempi ja kustannustehokkaampi järjestelmä. Haagin järjestelmässä hakijoiden ei tarvitse hankkia asiakirjoista käännöksiä, maksaa erillisiä maksuja eri maiden toimistoille ja asiamiehille eikä pitää mielessään kansallisten hakemusten uudistamisen erilaisia määräaikoja. Sen sijaan riittää, että tallennetaan yksi hakemus yhteen paikkaan yhtä maksua vastaan, jotta hakijat saavat yhden kansainvälisen rekisteröinnin avulla mallisuojan kaikissa Geneven asiakirjaan liittyneissä nimetyissä maissa.

2.5

Yhteisön mallijärjestelmässä suunnittelijat voivat saada rekisteröidyille malleille myönnettävien yksinoikeuksien ansiosta suojan uusille ja luonteeltaan yksilöllisille malleille niiden ulkoasun perusteella. Yhteisömallit ovat luonteeltaan yhtenäisiä, ja ne ovat voimassa koko yhteisössä. Mallit voidaan rekisteröidä myös kussakin jäsenvaltiossa, mutta yhteisön malli on kaikille Euroopan markkinoilla toimiville yrityksille taloudellinen ja tarkoituksenmukainen tapa saada yhtenäinen suoja koko yhteisössä.

2.6

Haagin sopimus teollismallien kansainvälisestä rekisteröinnistä, jota hallinnoi Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO), on järjestelmä, jonka avulla mallit voidaan rekisteröidä nimetyissä sopimusvaltioissa jättämällä yksi hakemus ja suorittamalla yksi maksu. Haagin järjestelmää voivat käyttää kaikki sopimukseen liittyneiden maiden kansalaiset tai henkilöt, joiden asuinpaikka on kyseisissä maissa, tai kyseisiin maihin sijoittautuneet yritykset. WIPO ei tätä nykyä ota vastaan kansallisten toimistojen kautta jätettyjä hakemuksia. Jättämällä hakemukset suoraan WIPOon voidaan välttää sekaannusta ja päällekkäisyyttä sekä mahdollisia liiallisia maksuja sisämarkkinoiden yhdenmukaistamisvirastolle.

2.7

Eräs Haagin järjestelmän eduista on, että se helpottaa mallisuojan muuttamista ja uusimista suojan voimassaoloajan päättyessä.

2.8

Haagin sopimuksen Geneven asiakirja tuli voimaan 23. joulukuuta 2003. Muutamien lisämuutosten ohella, joiden avulla on määrä helpottaa järjestelmään pääsyä, Geneven asiakirja mahdollistaa hallitustenvälisten organisaatioiden, kuten Euroopan yhteisön, liittymisen Haagin järjestelmään. Geneven asiakirjaan on nykyisin liittynyt 19 maata, Sveitsi, Singapore ja Turkki mukaan luettuina. Eräät jäsenvaltiot eivät ole vielä allekirjoittaneet ja/tai ratifioineet asiakirjaa.

2.9

Geneven asiakirjan mukaan hakemukset voidaan tehdä vain yhdellä kahdesta virallisesta kielestä — englanniksi tai ranskaksi.

2.10

Yhdysvaltojen on määrä liittyä Geneven asiakirjaan marraskuussa 2006. EU:n ja Yhdysvaltojen liittyminen saattaa rohkaista muita merkittäviä kauppakumppaneita (Kiina, Japani ja Korea) liittymään asiakirjaan, minkä ansiosta mallit voitaisiin rekisteröidä useissa tärkeissä maissa.

2.11

Ehdotus luo yhteyden Euroopan yhteisön — joka katsotaan Geneven asiakirjassa yhdeksi sopimuspuoleksi — ja Haagin järjestelmän välille sekä lisää näin Haagin järjestelmästä saatavaa hyötyä.

3.1

Ehdotus neuvoston päätökseksi (KOM(2005) 687 lopullinen) mahdollistaa sen, että Euroopan yhteisö voi toimia yhtenä sopimuspuolena Haagin liitossa yhteisön mallijärjestelmään liittyvissä asioissa. Asetusta EY/6/2002 (yhteisömalliasetus) muuttamalla mahdollistetaan liittyminen Geneven asiakirjaan.

3.2

Asetuksen EY/40/94 (yhteisön tavaramerkkiasetus) muuttamisen ansiosta Alicantessa sijaitseva sisämarkkinoiden yhdenmukaistamisvirasto voi ottaa vastaan maksuja mallien rekisteröimiseksi Geneven asiakirjan mukaisesti.

3.3

Yhteisön kahta asetusta muuttavan ehdotuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 308 artikla.

3.4

Euroopan parlamenttia kuullaan asiassa. Kyseiset kaksi ehdotusta eivät kuulu yhteispäätösmenettelyn piiriin.

3.5

Neuvoston äänestyksessä edellytetään yksimielisyyttä.

4.1

Ehdotuksen ei odoteta aiheuttavan lisäkustannuksia, koska sillä muutetaan asetuksia, joita sovelletaan jäsenvaltioissa sellaisinaan.

4.2

Mallien rekisteröinti edellyttää tällä hetkellä rekisteröinti- ja uudistamismaksujen suorittamista jokaisessa maassa, jossa mallit rekisteröidään. Kansallisen rekisteröinnin arvioidaan yleensä maksavan alle 100 euroa. Kansainvälisen rekisteröinnin yhteydessä on lisäksi otettava huomioon valuutan muuntamisesta johtuvat kustannukset ja hankaluudet.

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/35

1.1

Komission ehdotus koskee vaatimuksia, sääntöjä ja menettelyjä, joiden mukaisesti yritykset, yliopistot, tutkimuskeskukset ja muut oikeussubjektit voivat saada tukea seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta.

1.2

ETSK on pääosin tyytyväinen ehdotettuun säännöstöön ja katsoo, että se tuo parannuksia nykytilanteeseen ja tarjoaa mahdollisuuden yksinkertaistaa hallintomenettelyjä huomattavasti. Yksinkertaistamistavoitteen saavuttamiseksi komitea suosittaa, että komissio kiinnittää myös suunnitteilla olevien sisäisten soveltamissääntöjensä yhteydessä huomiota esimerkiksi noudatettavien kriteerien yhtenäistämiseen ja johdonmukaiseen soveltamiseen.

1.3

Koska komission sisäiset soveltamissäännöt eivät ole vielä valmiit, tiettyjä ehdotetun säännöstön vaikutuksia on tässä vaiheessa mahdotonta arvioida. Tällaisissa tapauksissa (esimerkiksi lisäkustannusten korvaaminen) komitea suosittaa nykyisten sääntöjen säilyttämistä ainakin toistaiseksi, jotta asianomaisten tuensaajien asemaa ei huononneta.

1.4

ETSK suhtautuu myönteisesti uusiin rahoitustuen enimmäismääriin, jotka on määritetty toimittain ja tuensaajaryhmittäin. Komitea on tyytyväinen erityisesti siihen, että säännös parantaa pk-yrityksille suunnattavaa tukea.

1.5

Komitea suosittaa, että kaikkia tutkimuslaitoksia, jotka saavat perusrahoituksensa julkisista varoista, kohdellaan oikeusmuodosta riippumatta yhdenvertaisesti.

1.6

Komitea suosittaa niin ikään, että sopimuspuolten annetaan tulevaisuudessa sekä muotoilla sopimuksensa että valita haluamansa välineet nykyistä vapaammin. Tämä koskee erityisesti käyttöoikeuksia sopimuspuolten tulosaineistoon (foreground) tai tausta-aineistoon (background). Maksuttomien käyttöoikeuksien myöntämisen tulisi kyllä olla mahdollista, mutta sitä ei pitäisi säätää pakolliseksi, kuten ehdotuksessa tietyissä tapauksissa esitetään.

1.7

Tarkempia huomioita esitetään jäljempänä kohdassa 4.

2.1

Komissio määritteli seitsemättä TTK-puiteohjelmaa (2007–2013) koskevassa ehdotuksessaan (1) tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin tukemiseksi suunnitellun toiminnan tavoitteet, sisällön, aihealueet ja määrärahat. Komitea on jo antanut lausuntoja (2) sekä kyseisestä ehdotuksesta että komission tekemistä valmistelevista ja täydentävistä ehdotuksista, erityisesti niin sanotuista erityisohjelmista (3).

2.2

Tässä lausunnossa käsiteltävä komission ehdotus koskee nyt niitä vaatimuksia, sääntöjä ja menettelyjä, joiden mukaisesti yritykset, yliopistot, tutkimuskeskukset ja muut oikeussubjektit voivat osallistua seitsemänteen puiteohjelmaan eli saada ohjelmasta tukea.

2.3

Ehdotuksen keskeisiä näkökohtia on komission aikomus yksinkertaistaa tutkimuksen tukemiseen liittyviä hallinnollisia menettelyjä. ETSK on suhtautunut aikomukseen myönteisesti ja tukenut sitä jo aiemmissa lausunnoissaankin ja suosittanut toistuvasti, että hallintomenettelyjä yksinkertaistetaan ja niihin liittyviä rasitteita vähennetään eurooppalaisten tutkimusohjelmien tehostamiseksi. ”Nykyiset haku- ja lupamenettelyt edellyttävät liian paljon työtä ja kustannuksia, mistä aiheutuu ongelmia tieteen ja teollisuuden toimijoille. Eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan osallistumisen sekä hakuprosessin vaatiman riskinoton on oltava osallistujille kannattavaa. Tämä koskee etenkin pieniä toimijoita, kuten pk-yrityksiä tai korkeakoulujen ja tutkimuskeskusten pieniä tutkimusryhmiä.”  (4) Ehdotettujen osallistumissääntöjen on siis komission tavoitteen mukaisesti tarkoitus johtaa nimenomaan menettelyjen yksinkertaistamiseen.

2.4

Näin ollen komission ehdotuksessa on kyse keskeisestä säännöstöstä, jota soveltamalla yhteisön tutkimus- ja kehittämistoimintaan (seitsemänteen puiteohjelmaan) suuntaamat varat voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti, tuottavasti ja tarkoituksenmukaisesti.

2.5

Yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista koskevien sääntöjen on tarkoitus muodostaa yhtenäinen ja selkeä kehys, jonka avulla voidaan varmistaa, että seitsemäs puiteohjelma toteutetaan tehokkaasti ja että se on helposti kaikkien osallistujien hyödynnettävissä. Tällä tavoin pyritään tukemaan monia erilaisia yrityksiä, tutkimuskeskuksia ja yliopistoja ja antamaan myös yhteisön syrjäisimpien alueiden toimijoille mahdollisuus osallistua ohjelmaan.

3.1

Komission ehdottamat seitsemännen puiteohjelman osallistumissäännöt rakentuvat kuudennessa puiteohjelmassa vahvistetuille periaatteille, ja niiden avulla pyritään toteuttamaan monia yksinkertaistamiseen liittyviä osatekijöitä. Seuraavassa esitetään lyhyt tiivistelmä ehdotuksen keskeisistä näkökohdista.

3.2

Komission ehdotuksen sisältö on seuraava: johdantosäännökset, epäsuoria toimia koskevat osallistumisehdot ja menettelyt, yhteisön rahoitustuki, tutkimustulosten levittämistä ja käyttöä koskevat säännöt, tausta-aineiston ja tulosaineiston käyttöoikeudet sekä Euroopan investointipankki.

3.3.1

Epäsuorassa toimessa on oltava osallistujina vähintään kolme oikeussubjektia, joista jokainen on sijoittautunut jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan ja joista mitkään kaksi eivät ole sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan.

3.3.2

Koordinointi- ja tukitoimissa sekä tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevissa toimissa vähimmäisehtona on yksi osallistuva oikeussubjekti.

3.3.3

Epäsuorissa toimissa, joilla tuetaan Euroopan tiedeneuvoston toiminnan puitteissa rahoitettavia tieteen eturintamassa toteutettavia tutkimushankkeita, vähimmäisehtona on yksi osallistuva oikeussubjekti, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan.

3.4.1

Yhteisön rahoitustuen osuus tutkimus- ja teknologiankehittämistoimissa voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

3.4.1.1

Julkisyhteisöille, keski- tai korkea-asteen oppilaitoksille, tutkimusorganisaatioille (5) ja pk-yrityksille myönnettävän yhteisön rahoitustuen osuus voi vastaavissa toimissa kuitenkin olla enintään 75 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

3.4.2

Yhteisön rahoitustuen osuus demonstrointitoimissa voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

3.4.3

Yhteisön rahoitustuen osuus tieteen eturintaman tutkimustoimissa, koordinointi- ja tukitoimissa sekä tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevissa toimissa voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

3.4.4

Yhteisön rahoitustuen osuus hallintoa ja tilintarkastuslausuntoja sekä ehdotetun asetuksen 33 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamisalaan kuulumattomia muita toimintoja varten voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

3.4.5

Huippuosaamisen verkostoille ehdotetaan myönnettäväksi tietty kokonaisavustus. Osallistumissääntöjen mukaan kyse on kiinteästä kokonaissummasta, joka lasketaan huippuosaamisen verkostoon osallistuvien tutkijoiden määrän ja toimen keston perusteella.

—

Osallistumissäännöissä säädetään ehdotuspyyntöjen julkaisemisessa sovellettavista menettelyistä, ehdotuspyyntöjä koskevista poikkeuksista ja ehdotusten jättämistä, arviointia ja valintaa sekä avustuksen myöntämistä koskevista menettelyistä.

—

Aikaisempien puiteohjelmien yhteydessä kehitetty arviointimenettely säilyy pääpiirteissään ennallaan. Komissio laatii vakioavustussopimuksen, jossa määritellään osallistujien oikeudet ja velvoitteet suhteessa muihin osallistujiin ja Euroopan yhteisöön.

—

Komissio ehdottaa yhteisön rahoitustukea varten kolmea eri avustusmuotoa: tukikelpoisten kustannusten mukaan maksettavia korvauksia, kokonaissummia sekä kiinteänä osuutena maksettavaa rahoitusta. Tieteen eturintamassa toteutettavien tutkimustoimien osalta Euroopan tutkimusneuvoston tieteellinen neuvosto ehdottaa sopivia tukimuotoja.

3.6

Tulosten levittämisen, käytön ja käyttöoikeuksien (tausta- ja tulosaineiston omistus, suoja, julkaiseminen, levittäminen, käyttö ja käyttöoikeudet) osalta tavoitteena on turvata mahdollisimman suuri jatkuvuus. Muutosten tarkoituksena on antaa osanottajille entistä enemmän joustovaraa hankkeiden toteutuksessa. Mahdollisuus jättää tausta-aineistoa sopimusten ulkopuolelle ja asettaa ehtoja, jotka eivät sisälly osallistumissääntöihin, on edelleen olemassa. Lisäksi tulosten levittämistä ja julkaisemista koskevia säännöksiä on yhtenäistetty entisestään.

3.7

Kuten jo kuudennessa puiteohjelmassakin, konsortion jäsenet ovat vastuussa siitä, että konsortio suorittaa kokonaisuudessaan kaikki sille määrätyt tehtävät, vaikka jokin jäsenistä ei omia tehtäviään suorittaisikaan. Useimmissa kuudennen puiteohjelman toimissa sovelletusta taloudellisen yhteisvastuun periaatteesta on kuitenkin tarkoitus luopua. Mikäli eurooppalaiseen tutkimusrahoitukseen arvioidaan liittyvän merkittäviä riskejä yhteisön talousarvion kannalta, voidaan ottaa käyttöön järjestely taloudellisten riskien kattamiseksi siltä varalta, että osallistujat eivät maksa takaisin yhteisölle kuuluvia saatavia. Näin ollen pankkitakuita pyydetään enää vain sellaisissa poikkeustapauksissa, joissa ennakkomaksujen osuus on yli 80 prosenttia rahoitustuesta.

4.1

Yksinkertaistaminen. ETSK tukee ehdotuksessa asetettua erittäin tärkeää tavoitetta yksinkertaistaa kaikkia niitä menettelyjä, joita komissio on tähän saakka soveltanut tai edellyttänyt TTK-toimijoiden soveltavan. Komitean esittämät lisähuomiot on tarkoitettu rakentavaksi panokseksi yksinkertaistamiseen. Komitea tietää, ettei tavoitteen saavuttaminen ole helppoa yleisten varainhoitosäännösten ja komiteankin tukeman avoimuusvaatimuksen vuoksi. Olisi erittäin suotavaa kokeilla oikeudellisten mahdollisuuksien rajoissa vieläkin yksinkertaisempia hallintomenettelyjä tiettyjen pilottihankkeiden yhteydessä. Kokeilusta saaduista kokemuksista voisi olla apua tulevia toimia koskevassa päätöksenteossa.

4.1.1

Parannukset. ETSK antaa tunnustusta komission ponnisteluille, joiden tavoitteena on saada aikaan parannuksia ja taata tutkimustoiminnalle paras mahdollinen yhteisön tuki. Komitea katsookin ehdotuksen monilta osin parantavan nykyisiä menettelytapoja, esimerkiksi kustannusten korvaamista (30 ja 31 artikla) ja avustusmuotoja sekä avustus- ja muita sopimuksia ja nimeämiskirjeitä (18 ja 19 artikla) — viimeksi mainittuja tosin vain siinä tapauksessa, että myös maksu- ja ennen kaikkea raportointimenettelyjä yksinkertaistetaan. Komitea viittaa tässä yhteydessä aiemmin antamaansa yksinkertaistamissuositukseen (6), jonka mukaan komission edellyttämät menettelyt tulee sovittaa yhteen muiden tuenantajien tai valvontaelinten soveltamien menettelyjen kanssa myös sisällöllisesti ja aikataulullisesti. (7)

4.1.2

Yhtenäistäminen. Yksinkertaistamistavoitteen saavuttamista edistävät lisäksi komission soveltamien tai edellyttämien menettelyjen (esimerkiksi kustannusten ja toimintaedellytysten arvioinnin) yhtenäistämiseen tähtäävät toimet. Komitea voi yhtyä tähän näkemykseen täysin, kun otetaan huomioon, että tällä tavoin edistetään yhteisön sisämarkkinoita ja parannetaan oikeusvarmuutta. (8) Täydellinen yhtenäistäminen ei valitettavasti onnistu ennen kuin eri jäsenvaltioissa toimivat erilaiset tuensaajat, esimerkiksi yliopistot, alkavat soveltaa yhtenäistä tai samankaltaista tilitysjärjestelmää.

4.2

Muut säännöt ja toimet. Yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen edellyttävät komissiolta kuitenkin vielä muitakin toimia, jotka komissio on käsillä olevassa ehdotuksessa vasta ilmoittanut toteuttavansa. Esimerkkinä mainittakoon ehdotetun asetuksen 16 artiklan 4 kohta: ”Komissio laatii ja julkaisee säännöt, joita soveltaen voidaan todentaa yhdenmukaisesti epäsuorien toimien osallistujien olemassaolo ja oikeudellinen asema sekä niiden taloudelliset toimintaedellytykset.” Koska nämä säännöt, jäljempänä ”komission sisäiset soveltamissäännöt”, eivät ole vielä valmiit, niistä riippuvaisten komission ehdotusten vaikutuksia on muutamissa tapauksissa mahdotonta arvioida.

4.2.1

Yhtenäinen tulkinta ja yhtenäiset kriteerit. Komitea odottaa komission huolehtivan siitä, että sisäisiä soveltamissääntöjä, erityisesti hankkeita koskevia oikeudellisia ja taloudellisia sääntöjä, tulkitaan yhdenmukaisesti kaikissa asianomaisissa komission yksiköissä. Tällä tavoin varmistetaan, että soveltamissäännöt ovat tärkeä askel yksinkertaistamisen ja yhtenäistämisen suuntaan ja että ne eivät merkitse TTK-toimijoiden kannalta huononnusta nykyisiin menettelyihin verrattuna. Yleisesti ottaen komitea suosittaa, että käsillä olevan komission ehdotuksen tulkinnanvaraisia kohtia täsmennetään komission sisäisten soveltamissääntöjen avulla oikeusvarmuuden parantamiseksi.

4.2.2

Tukitoimet. Komission jo tarjoamien tai ehdottamien tukipalveluiden ja selvityskeskusten on määrä varmistaa, että komission yksiköiden antamat tiedot ovat johdonmukaisia ja yhtenäisiä. Komitea pitää tätä tärkeänä ja hyödyllisenä. Vastaavasti tulisi kuitenkin huolehtia myös siitä, että komission sisäiset menettelyt sekä hankkeista vastaavien virkamiesten esittämät vaatimukset ja tekemät päätökset noudattavat yhtenäistä linjaa.

4.2.3

Raportointi. Hyvin perusteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta on vältettävä sitä, että hankkeista vastaavat virkamiehet vaativat säädettyjen kertomusten lisäksi ylimääräisiä välikertomuksia tai että samat tiedot on esitettävä eri muodossa useissa eri kertomuksissa (9) Näin ollen on tärkeää yhtenäistää raportointivaatimuksia, sillä kyse on sisällöstä eikä muotoseikoista.

4.2.4

Väliarvio ( Midterm Assessment ). Komitea suosittaa lisäksi, että sekä seitsemännestä puiteohjelmasta että osallistumissäännöistä laaditaan seitsenvuotisen ohjelmakauden puolivälissä väliarvio, jotta säännöksiin voidaan tarvittaessa tehdä mukautuksia.

4.2.5

Hankkeista vastaavat komission virkamiehet. Yksinkertaistamisen, yhtenäistämisen ja yleensäkin tehokkaiden hallintomenettelyjen keskeisiä edellytyksiä on se, että hankkeista vastaavilla virkamiehillä on syvällistä alan asiantuntemusta ja tietoa hankkeeseen osallistuvista toimijoista. Tämä on tärkeää myös tarvittavan jatkuvuuden kannalta (ks. seuraava kohta). Ei siis riitä, että hankkeista vastaavat virkamiehet keskittyvät pelkästään hallinnollisiin tehtäviin tuntematta perusteellisesti kyseistä alaa ja toimintaympäristöä. Komitea muistuttaa antaneensa useaan otteeseen suosituksia (10) asiasta (11).

4.3

Jatkuvuus. Koska jokainen uusi säännös rikkoo jatkuvuuden ja aiheuttaa ylimääräistä (alku)kankeutta ja vaivaa, on harkittava tarkoin, tuovatko komission ehdottamat muutokset todella niin tuntuvia parannuksia, että haitat jäävät niihin verrattuna mitättömän pieniksi, vai onko nykyiset säännökset syytä säilyttää. Komitea tiedostaa, että komission ehdotuksessa pyritään säilyttämään monia hyväksi osoittautuneita sääntöjä. Muutamien muutosehdotusten osalta ei kuitenkaan ole selvää, voidaanko niiden avulla todella saada aikaan parannuksia nykyisiin sääntöihin nähden. Komitea suosittaa, että näissä tapauksissa etusijalle asetetaan jatkuvuus.

4.4

Yhteisön rahoitustuki — kustannusten korvaaminen ja avustusmuodot. Komitea katsoo, että yhteisön rahoitustukea koskevat komission ehdotukset merkitsevät pitkälti parannusta nykytilanteeseen, ja antaa niille tukensa sillä edellytyksellä, että avoimeksi jääneet kysymykset saadaan ratkaistua tyydyttävästi (ks. esimerkiksi kohta 4.5).

4.4.1

Pk-yritykset. ETSK on tyytyväinen erityisesti siihen, että esimerkiksi pk-yrityksille (12) suunnatun tuen enimmäismäärää nostetaan 50:stä 75 prosenttiin (33 artiklan 1 kohdan toinen virke). Komitea katsoo tämän olevan osittain aiempien suositustensa ansiota, sillä se on kehottanut luomaan yhä enemmän ja parempia kannustimia, jotta pk-yritykset osallistuisivat seitsemänteen puiteohjelmaan aiempaa aktiivisemmin, ja tällä tavoin myös vahvistamaan pk-yritysten ja tutkimuslaitosten verkottumista. (13)

4.4.2

Korkeakoulut jne. ETSK on niin ikään tyytyväinen siihen, että myös julkisyhteisöille, keski- tai korkea-asteen oppilaitoksille ja tutkimusorganisaatioille suunnatun tuen enimmäismäärä on 75 prosenttia (33 artiklan 1 kohdan toinen virke). Komitea suosittaa, että 33 artiklan jäsennystä selkiytetään, jotta voidaan tehdä helpommin ero voittoa tavoittelevien ja yleishyödyllisten sopimuspuolten välillä.

4.4.3

Keskimääräiset henkilöstökustannukset. Komitean mielestä osallistujien mahdollisuus käyttää keskimääräisiä henkilöstökustannuksia 31 artiklan 3 kohdan a alakohtaa sovellettaessa edistää yksinkertaistamistavoitteen saavuttamista.

4.4.4

Hallintokustannukset. ETSK on, jo tarvittavan jatkuvuudenkin vuoksi, tyytyväinen myös siihen, että hallintokustannukset korvataan edelleen sataprosenttisesti. Ehdotus, jonka mukaan näihin kustannuksiin tähän asti sovelletusta 7 prosentin enimmäisosuudesta luovutaan kokonaan, vaikuttaa kuitenkin ongelmalliselta, ellei välttämättömille hallintokustannuksille muuten aseteta tiukkoja rajoja. Pitää paikkansa, että nykyinen 7 prosentin yläraja on nimenomaan tähänastisten suurten hallinto-, koordinointi- ja muiden rasitteiden vuoksi osoittautunut liian alhaiseksi ja että sitä tulee siis nostaa. Toisaalta on kuitenkin vältettävä sitä, että kaikkien hallintokustannusten täysimääräinen korvaaminen johtaa tavoitteiden vastaisesti hallintotaakan paisumiseen eikä sen vähenemiseen.

4.5

Yliopistojen lisäkustannukset. Komission ehdotuksen mukaan yliopistojen ja muiden vastaavanlaisten tutkimusorganisaatioiden tähänastinen mahdollisuus saada niin sanotut lisäkustannukset (additional cost) (14) korvattua sataprosenttisesti on tarkoitus poistaa. Vaikka tilalle esitetään muita kustannusmalleja, komitea pitää ehdotettua poistoa ongelmallisena. Tällaisilla organisaatioilla ei nimittäin yleensä ole käytettävissään kokonaiskustannusten (full cost) (15) selvittämiseen soveltuvaa erittelevää kirjanpitojärjestelmää. Lisäksi tässä vaiheessa on mahdotonta arvioida, johtaako komission ehdottama kiinteään maksuosuuteen perustuva vaihtoehto kenties selviin huononnuksiin, koska komission sisäisiä soveltamissääntöjä ei ole vielä laadittu (ks. edellä esitetyt huomiot). Komitea suosittaakin, että jos mainitunlaisilla organisaatioilla ei ole käytössään kokonaiskustannusmallin edellyttämää järjestelmää, niihin sovelletaan edelleenkin nykyistä säännöstä, joka mahdollistaa lisäkustannusten korvaamisen sataprosenttisesti. Näin tulee tehdä ainakin siihen asti, kun on varmistettu, ettei muiden kustannusmallien (16) käyttö merkitse huononnusta nykyiseen järjestelyyn nähden.

4.6

Tutkimusorganisaatioiden oikeusmuoto. ETSK:n mielestä tutkimusorganisaatioita, jotka saavat perusrahoituksensa valtion varoista, on kohdeltava kaikilta osin (ja kaikissa artikloissa, esimerkiksi 33 artiklan 1 kohdassa ja 38 artiklan 2 kohdassa) yhdenvertaisesti niiden oikeusmuodosta riippumatta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että julkisista varoista perusrahoituksensa saavat yksityisoikeudelliset yleishyödylliset tutkimusorganisaatiot ja tutkimuskeskukset (17) on rinnastettava julkisoikeudellisiin organisaatioihin. Tällaisille tutkimuslaitoksille (jäsenvaltioiden kannalta) parhaiten soveltuvan oikeusmuodon valintahan kuuluu jäsenvaltioiden lainsäädäntävaltaan, eikä se saa missään tapauksessa johtaa erilaiseen kohteluun yhteisön tutkimusrahoituksessa.

4.7

Teollis- ja tekijänoikeudet. Ehdotetuissa säännöksissä (39–43 artikla) tulisi varmistaa, ettei EU:n veronmaksajien varoin rahoitettuihin tutkimustuloksiin perustuvia teollis- ja tekijänoikeuksia voida siirtää unionin ulkopuolisissa maissa toimiville yrityksille ilman valvontaa.

4.7.1

Avoimen lähdekoodin ohjelmistot. Yleisesti ottaen ainoa mahdollisuus saada yhteisön tukemien tutkimushankkeiden yhteydessä kehitetyt ohjelmistot tällä hetkellä laajaan levitykseen ja käyttöön ja siten kehittää niiden pohjalta kaupallisia versioita tai palveluita on tarjota niitä avoimen lähdekoodin ohjelmistoina. Tämän vuoksi konsortioille tulisi jättää mahdollisimman paljon joustovaraa lisenssiehtojen määrittelyssä.

4.8

Käyttöoikeudet. Sopimuspuolten tulosaineistoa (foreground) ja tausta-aineistoa (background) koskevilla käyttöoikeuksilla (48–52 artikla) (18) ei tarkoiteta käyttöoikeutta jonkin osapuolen (esimerkiksi yliopiston tai tutkimuskeskuksen) kaikkeen tulos- ja tausta-aineistoon, vaan ainoastaan sellaiseen aineistoon, joka perustuu yhden tai useamman yhteiseen hankkeeseen osallistuvan organisaatioyksikön tai ryhmän tekemään työhön tai suorittamiin valmisteluihin ja jota muut osallistujat tarvitsevat oman työnsä suorittamiseksi epäsuorassa toimessa. Tämän vuoksi komitea on tyytyväinen ehdotetun asetuksen 48 artiklaan, joka antaa sopimuspuolille mahdollisuuden sopia asiasta jokaisen hankkeen yhteydessä erikseen käyttöoikeuksia koskevin luetteloin. (19) Luetteloimalla vain sellaiset aineistot, joihin muille myönnetään käyttöoikeus, voidaan myös välttää paljastamasta luottamukselliseksi tarkoitetun tausta-aineiston olemassaoloa. Jotta hankkeiden käynnistäminen ei viivästyisi tarpeettomasti, olisi kuitenkin järkevää asettaa näiden sopimusten tekemiselle esimerkiksi sellainen määräaika, että käyttöoikeuksista olisi sovittava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hankkeen käynnistämisestä.

4.9

Tulos- ja tausta-aineiston maksuttomat käyttöoikeudet. ETSK suhtautuu varauksellisesti säännöksiin, jotka mahdollistavat poikkeuksetta aineiston maksuttoman käytön. Komitea suosittaa yleisesti, että hankekumppaneille jätetään mahdollisimman paljon liikkumavaraa, jotta ne voivat sopia käyttöoikeuksista parhaaksi katsomallaan tavalla. Voi esimerkiksi olla järkevää myöntää myös TTK-toimijoille käyttöoikeudet ilman maksua.

4.9.1

Toimien toteuttamiseksi tarvittava tausta-aineisto. Komitea on periaatteessa tyytyväinen ehdotukseen, jonka mukaan TTK-toimijoiden on myönnettävä tausta-aineistoa koskevat käyttöoikeudet aina ilman maksua, jos tausta-aineistoa tarvitaan epäsuoran toimen toteuttamisessa. Tämäntyyppinen ehdoton säännös voi kuitenkin yksittäistapauksissa aiheuttaa asianomaisille toimijoille vaikeuksia. Siksi komitea suosittaa, että 50 artiklan 2 kohdan viimeistä virkettä tarkistetaan. (20)

4.9.2

Tulosaineiston käyttöä varten tarvittava tausta-aineisto. Ehdotus, jonka mukaan TTK-toimijoiden on myönnettävä tausta-aineistoa koskevat käyttöoikeudet aina maksutta, jos tausta-aineistoa tarvitaan tulosaineiston käytössä, on sen sijaan erittäin ongelmallinen. Tausta-aineisto on hankittu joko TTK-toimijoiden omin varoin tai aiempien tuenantajien taikka asianomaisen jäsenvaltion myöntämin varoin, ja näin ollen siihen liittyy tiettyjä velvoitteita ja ehtoja. (21) Jos komission ehdottamaa säännöstä alettaisiin soveltaa, vaarana olisi, että nimenomaan erittäin osaavat ja paljon taitotietopotentiaalia omaavat TTK-toimijat eivät voisi tai haluaisi osallistua ohjelmaan ja jäisivät näin ollen sen ulkopuolelle. Siksi komitea suosittaa, että 51 artiklan 5 kohta joko poistetaan kokonaan tai että sitä tarkistetaan. (22)

4.9.3

Tieteen eturintaman tutkimustoimet. Vaikka tieteen eturintaman tutkimuksessa on pääosin kyse perustutkimuksen T&K-toimista, komitea on useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota siihen, että perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen raja on monesti (23) häilyvä. Tästä syystä myös tieteen eturintaman tutkimuksessa on odotettavissa edellä mainittuja kielteisiä vaikutuksia. Tätä tulisi ehdottomasti välttää, ja asia olisi otettava säännöstössä huomioon. Siksi komitea suosittaa, että 52 artiklan 1 kohta joko poistetaan kokonaan tai että sitä tarkistetaan. (24)

4.9.4

Erityisryhmät. Komission ehdotuksessa ei määritellä, mitä erityisryhmien toimilla tarkoitetaan. Erityisryhmien toimintaa ei missään tapauksessa tule sekoittaa, saati sitten rinnastaa tieteen eturintaman tutkimustoimiin.

4.10

Mahdollisuus valita tukivälineet vapaasti. ETSK toistaa suosituksensa, (25) jonka mukaan hankkeita ei pidä suoralta kädeltä sitoa tiettyihin välineisiin vaan ”hakijoiden on pystyttävä sopeuttamaan välineet kulloisenkin tehtävän vaatiman hankkeen optimaaliseen rakenteeseen ja kokoon. Ainoastaan näin voidaan välttää sellaisten hankkeiden luominen, joiden koko ja rakenne ohjautuu määrättyjen välineiden eikä todellisten tieteellis-teknisten vaatimusten mukaan. Välineiden on palveltava tutkimuksen ja kehityksen edellytyksiä ja tavoitteita eikä suinkaan päinvastoin.” Näin ollen myös erityisten kohdennettujen tutkimushankkeiden (specific targeted reseach projects) olisi edelleen oltava käytettävissä, sillä ne ovat erittäin hyvä osallistumismuoto ennen kaikkea pk-yrityksille ja pienille tutkimusryhmille.

4.11

Yhteisvastuuperiaatteesta luopuminen. ETSK on tyytyväinen siihen, että taloudellisen yhteisvastuun periaatteesta on tarkoitus luopua, ja muistuttaa tuoneensa yhteisvastuuperiaatteeseen liittyvät ongelmat esiin jo kuudetta puiteohjelmaa koskeneissa suosituksissaan. (26)

4.11.1

Riskirahasto. ETSK tukee ehdotusta perustaa laiminlyöntien varalta riskirahasto, johon maksetaan pieni prosenttiosuus epäsuoriin toimiin tarkoitetusta rahoitustuesta (38 artiklan 1 kohta). Olisi kuitenkin suositeltavaa, että komissio ilmoittaisi ehdotuspyynnön julkaistessaan, mille välille riskianalyysin pohjalta määritettävä prosenttiosuus asettuu. Komitea on tyytyväinen myös siihen, että riskien kattamiseksi tehtyjen pidätysten mahdollinen ylijäämä palautetaan puiteohjelmaan määrättyyn käyttötarkoitukseen sidottuna tulona.

4.11.2

Vapautus riskien kattamiseksi tehtävistä pidätyksistä. Komitea suosittaa kuitenkin, että riskien kattamiseksi tehtävistä pidätyksistä vapautetaan (38 artiklan 2 kohta) kaikki valtion varoista perusrahoituksensa saavat tutkimuslaitokset (27) oikeusmuodosta riippumatta.

4.11.3

Hankkeen keskeyttäminen. ETSK kiinnittää huomiota 18 artiklan 4 kohdassa ehdotettuun hankekumppaneiden tekniseen yhteisvastuuseen. Komitean mielestä myös konsortioilla on oltava mahdollisuus päättää hankkeen keskeyttämisestä siinä tapauksessa, että hankkeen jatkaminen ei tieteellis-teknisten syiden tai kohtuuttoman taloudellisen taakan vuoksi ole enää järkevää tai tarkoituksenmukaista. Ehdotetun asetuksen 18 artiklan 4 ja 5 kohtaa tulisikin tarkistaa tältä osin.

4.12

Ohjelmakomiteat. Komission ehdotuksen mukaan menettelyjä pyritään nopeuttamaan siten, että ohjelmakomiteoiden ei enää tarvitse hyväksyä rahoitettavaksi ehdotettuja hankkeita. Komitean mielestä näin tulisi kuitenkin toimia vain silloin, kun komissio valitsee hankkeet asiantuntija-arvion mukaisesti. Muissa tapauksissa hankkeille olisi edelleen saatava toimivaltaisen ohjelmakomitean hyväksyntä, aivan kuten työohjelmille ja määrärahojen jaollekin. Kompromissiratkaisu voisi olla esimerkiksi se, että hankkeiden arvioinnin päätyttyä ohjelmakomitealle esitettäisiin ehdotuspyyntömenettelyn loppuunsaattamista koskeva suunnitelma (”call implementation plan”), jonka ohjelmakomitea käsittelisi ja hyväksyisi muodollisesti. Tästä ei aiheutuisi viivästyksiä, koska ohjelmakomitean ei enää tarvitsisi päättää yksittäisistä hankkeista.

4.13

Avustussopimukset. Avustussopimusten kannalta keskeisessä 19 artiklan 8 kohdassa viitataan tutkijoiden peruskirjaan ja tutkijoiden työhönoton säännöstöön. Komitea huomauttaa, että peruskirjassa on kyse pelkästään suosituksesta eikä sitä siis saa tällä tavoin saattaa sitovaksi. Lisäksi komitea muistuttaa, että vaikka se on tyytyväinen moniin peruskirjan näkökohtiin, se on myös suosittanut peruskirjan tarkistamista (28) liian pitkälle menevien sääntöjen ja muutamien vaikeaselkoisten kriteereiden vuoksi.

4.14

Euroopan investointipankki. Komitea on tyytyväinen ehdotukseen (ja siihen liittyviin säännöksiin) myöntää Euroopan investointipankille avustus sellaisista lainoista aiheutuvien riskien kattamiseen, joilla tuetaan seitsemännessä puiteohjelmassa asetettujen tutkimustavoitteiden saavuttamista. Tällaisia lainoja olisi myönnettävä erityisesti demonstrointihankkeisiin (esimerkiksi energiatutkimuksen ja turvallisuustutkimuksen alalla).

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/41

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin uusista säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista ydinalan tutkimuksen, kehittämisen ja koulutuksen seitsemännen puiteohjelman toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä viisivuotiskaudella 2007—2011.

1.2

Ehdotusten tavoitteena on yksinkertaistaa ja järkeistää menettelyjä ja toimintatapoja, jotta varmistetaan vuonna 2005 ja vuoden 2006 maaliskuussa pidetyissä Eurooppa-neuvoston kokouksissa tarkistetun Lissabonin strategian toteutuminen käytännössä ja vastataan tutkimusalan eri toimijoiden ja loppukäyttäjien tarpeisiin. Kyseisten toimien tuloksellisuudesta voidaan kuitenkin tehdä lopullinen arvio vasta toteuttamissääntöjen vahvistamisen jälkeen.

1.3

Komission ehdotukset ovat asetuksen III luvun loppuun saakka lähes samoja kuin ehdotuksessa (1), joka koskee muuhun kuin ydinalaan liittyvän tutkimuksen, kehittämisen ja koulutuksen seitsemättä puiteohjelmaa. Numeroinnissa on tosin eroja (2). Komitea viittaakin huomioihin (3), jotka se on esittänyt kyseisestä ehdotuksesta antamassaan lausunnossa, ja korostaa niitä. Huomiot pätevät myös tarkasteltavana olevaan ehdotukseen aina III luvun loppuun saakka.

1.4

Komitea katsoo erityisesti, että eurooppalaista ydinfuusio-ohjelmaa tulee pitää yhteisön voimavarojen aidon integroinnin ja toimien täysimittaisen koordinoinnin mallina Euroopan fuusiokehityssopimuksen (EFDA) ja assosiaatiosopimusten yhteydessä.

1.4.1

Fuusio-ohjelmalla on ensiarvoinen asema EU:n fuusioenergian tutkimuksessa. Käytännössä se ilmenee yhteisöltä saatavana jatkuvana rahoitus- ja henkilöresurssitukena. Lisäksi se edistää ITER/DEMO-hankkeen (4) ansiosta merkittävästi ympäristön kannalta kestävää kehitystä.

1.5

Komitea on vakaasti sitä mieltä, että ydinvoima (5), jonka avulla tuotetaan tätä nykyä noin kolmannes unionin sähköenergiasta (6), edistää omalta osaltaan energiahuollon riippumattomuutta ja turvallisuutta (7) sekä Euroopan talouden kestävää kehitystä Kioton sopimusten mukaisesti. Edellytyksenä on kuitenkin, että jätteiden käsittelyssä sovelletaan yhä parempia, tehokkaampia ja turvallisempia standardeja ja että ydintekniikan ja palvelujen alalla pystytään kehittämään kilpailukykyistä eurooppalaista tutkimusta ja tuotantotoimintaa.

1.6

Komitea katsoo, että tutkimus-, koulutus- ja demonstrointitoimiin, koordinointi- ja tukitoimiin sekä huippuosaamisen verkostoille ja fuusioenergiatutkimuksen tukijärjestelmälle esitetty yhteisön rahoitus on määrältään asianmukainen.

1.6.1

ETSK korostaa, että nk. puhtaiden ja turvallisten teknologioiden tutkimusta ja soveltamista tulee edistää yksittäisten jäsenvaltioiden tarpeiden ja ominaispiirteiden mukaisesti. Komitea kehottaa kunnioittamaan niiden jäsenvaltioiden ratkaisua, jotka eivät aio kattaa tulevaa energiantarvettaan ydinenergialla ja ottavat tämän huomioon myös tutkimusohjelmissaan.

1.7

ETSK korostaa koulutusta sekä tutkijoiden urakehityksen edistämistä koskevien toimien merkitystä. Komitea korostaa niin ikään, että kyseiset toimet ovat erityisen tärkeitä yksityiselle sektorille, kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisille.

1.8

ETSK:n mielestä on perustavan tärkeää varmistaa, että Euratomin seitsemännen puiteohjelman ja siihen liittyvien erityisohjelmien osallistumissäännöt ovat yksinkertaiset, helppotajuiset, ymmärrettävät, selkeät ja avoimet. Ensiarvoisen tärkeää on varmistaa, että etenkin pienehköt osallistujaehdokkaat saavat sääntöjen avulla varmuuden mukaanpääsyä, arviointia ja valintaa sekä sopimusten tekoa ja hankkeiden hallintoa sääntelevistä periaatteista ja vaatimuksista.

1.8.1

ETSK pahoittelee, ettei tätä tavoitetta oteta huomioon kaikkialla asetusehdotuksessa. Komitea katsoo kuitenkin, että riippumattomien asiantuntijoiden tulee sopivan ajan päästä laatia seurantakertomus kyseisten sääntöjen tehokkuudesta ja että kertomus tulee toimittaa neuvostolle ja komitealle.

1.9

Komitea katsoo, että tutkimustuloksia on hyödynnettävä ja levitettävä, jotta noudatettaisiin periaatetta, jonka mukaan EU:n veronmaksajien rahoille tulee saada vastinetta. Komitea muistuttaa, että kaikissa yhteyksissä tulee pyrkiä tasapainottamaan asianmukaisesti toisaalta yhteisön etujen, jäsenvaltioiden tärkeänä pitämien ja puolustamien seikkojen ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen sekä toisaalta — yhtä tärkeänä tekijänä — riskit, joita saattaa syntyä, ellei tieteellistä ja teknistä tietoa levitetä riittävästi ydinalalla.

1.9.1

Lisäksi komitea katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksien tukipalvelua (IPR help desk) on vahvistettava. Näin varmistettaisiin, että saatavilla on oikeaan aikaan aktiivista tukea seuraaviin kohteisiin: avustussopimuksiin mahdollisesti osallistuvat, tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevat epäsuorat toimet sekä konsortiosopimusten valmistelu ja tekeminen.

2.1

ETSK on tyytyväinen, että siltä on pyydetty lausunto hyvissä ajoin. Komitea on tietoinen Euratomin perustamissopimusta koskevista yksinomaisista neuvonantovaltuuksistaan. ETSK pitää kyseisiä valtuuksia erittäin tärkeinä, koska ydinenergia on yhteiskunnallisesti äärimmäisen arkaluonteinen asia. Lisäksi asiasta tulee olla tarjolla asianmukaista tietoa, ja siitä tulee järjestää tarvittavia kuulemisia.

2.2

Ydinenergiaan kytkeytyy erittäin vaikeita kansalaisten osallistumiseen, merkittäviin riskeihin ja ydinjätteen käsittelyn ongelmallisuuteen liittyviä kysymyksiä.

2.2.1

ETSK toivoo, että tässä yhteydessä tuotaisiin esille tarve vahvistaa alan toimien ja turvallisuuden/luotettavuuden arviointimalleja ja luotaisiin pysyviä tiedotus-, kuulemis- ja koulutusmekanismeja.

2.2.2

Hallintoprosessin organisointia tulee parantaa, jotta voidaan tehdä tarkoituksenmukaisimmat strategiset valinnat ja reagoida kansalaisten huoleen ydinenergiasta ja sen kauaskantoisista vaikutuksista.

2.3

Komitea on jo ottanut kantaa (8) hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista ja niihin liittyvän taakan keventämistä koskeviin ratkaisuihin, jotka komissio esitti 6. huhtikuuta 2005 hyväksymissään päätösehdotuksissa yhteisön seitsemännestä puiteohjelmasta ja Euratomin seitsemännestä puiteohjelmasta (9).

2.3.1

Komissio mainitsee ”kriittisinä menestystekijöinä” kymmenen päätoimenpidettä, jotka tulee toteuttaa mukaanpääsyä, osallistumista ja hallinnointia koskevien menettelyjen yksinkertaistamiseksi seitsemännen puiteohjelman yhteydessä. Kyseisestä aiheesta ETSK on todennut, että nykyiset haku- ja lupamenettelyt ovat liian monimutkaisia ja aiheuttavat liikaa kustannuksia, mistä aiheutuu ongelmia tieteen ja teollisuuden toimijoille. Eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan osallistumisen on oltava osallistujien etujen mukaista, ja hakemisen vaatiman riskinoton on oltava kannattavaa (10).

2.3.2

Lisäksi ETSK on korostanut, että pk-yritykset tulee nivoa aiempaa tiiviimmin tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimiin ja että uudenlaisten huipputeknologiatuotteiden kehittämiseen ja markkinointiin toimintansa perustavien pk-yritysten menestyminen edellyttää etenkin riittävää aloitus- ja riskipääomaa. Tässäkin yhteydessä menettelyjen tulee kuitenkin pysyä tietyissä rajoissa, jotka ovat pk-yritysten kannalta hyväksyttäviä ja niille sopivia. (11)

2.3.3

Komission yksiköt ovat maininneet sääntelymenettelyjen yksinkertaistamisesta seuraavaa:

2.4

Tarkasteltavana oleva asetusehdotus sisältää lisäksi useita muutoksia aiempaan asetukseen (12) verrattuna. Muutokset koskevat erityisesti seuraavia kysymyksiä: asetuksen kohde, määritelmät, luottamuksellisuus, ehdotusten arviointi ja valinta sekä avustusten myöntäminen, avustusmuodot, tukikelpoisten kustannusten korvaaminen, yhteisön rahoitustuen enimmäisosuus, konsortioiden riskit, levittäminen ja käyttö sekä käyttöoikeudet, erityismääräykset Euroopan fuusiokehityssopimuksesta ja henkilöstön liikkuvuutta koskeva sopimus.

2.4.1

Siltä osin kuin ehdotus on yhtenevä yhteisön seitsemättä puiteohjelmaa koskevan asetusehdotuksen (13) kanssa, komitea viittaa siitä valmisteilla olevaan lausuntoonsa (14).

2.5

Komitea kannattaa ydintutkimuksen ja koulutuksen rahoitusosuuksille asetettuja enimmäismääriä. Se suhtautuu myönteisesti etenkin siihen, että pk-yrityksille, julkisyhteisöille, oppilaitoksille, yliopistoille ja tutkimusorganisaatioille (15) myönnettävän yhteisön rahoitustuen enimmäisosuus voi olla 50 prosentin sijasta jopa 75 prosenttia ja että koordinointi- ja tukitoimissa sekä tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevissa toimissa rahoitustuen enimmäisosuus voi olla 100 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

2.5.1

Komitea kuitenkin suosittaa, että ehdotukseen liitetään taulukko, jossa esitetään kootusti eri toimintalajit ja niiden enimmäisrahoitusosuudet sekä mahdollisuudet saada etenkin tutkimusinfrastruktuureja varten rahoitusta myös muista yhteisön välineistä (mm. rakennerahastot).

3.1

ETSK:n mielestä on perustavan tärkeää varmistaa, että Euratomin seitsemännen puiteohjelman ja siihen liittyvien erityisohjelmien osallistumissäännöt ovat puitteiltaan yksinkertaiset, helppotajuiset, ymmärrettävät, selkeät ja avoimet ja että ne ovat saatavilla yhteisön kaikilla virallisilla kielillä. Puitteiden tulisi erityisesti antaa mahdollisille osanottajille ja etenkin pienehköille toimijoille varmuus seuraavia seikkoja koskevista periaatteista ja vaatimuksista: saatavuus, osallistumissäännöt, hanke-ehdotusten esittäminen ja arviointi, sopimustyypit ja -velvoitteet, yhteisön rahoituksen osuus ja jakojärjestelmä, teollis- ja tekijänoikeuksien suoja sekä aineiston käyttö ja levittäminen. Lisäksi tulee ottaa huomioon fuusioenergiaa koskevan aihealueen erityissäännöt.

3.1.1

Komitea suosittaa erityisesti, että tekstissä esitettäisiin selkeästi 14 artiklassa mainitut epäsuoria toimia koskevat valinta- ja avustuksenmyöntämisperusteet, mahdollisia erityisperusteita lukuun ottamatta. Yleisperusteita ovat

3.2

Komitea on jo aiemmin ottanut kantaa yhteisön ydintutkimuksen puiteohjelmien yksinkertaistamiseen ja järkeistämiseen liittyviin yleisiin aihealueisiin. Kyseessä ovat lausunnot Euratomin seitsemännestä puiteohjelmasta ja kahdesta siihen liittyvästä erityisohjelmasta: ydinenergia ja erityisesti fuusioenergian tutkimus sekä yhteisen tutkimuskeskuksen ydintutkimustoiminta. Lisäksi komitea valmistelee lausuntoa ehdotuksesta, joka koskee muuhun kuin ydinalaan liittyvän yhteisön tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman osallistumissääntöjä (16).

3.3

Euratomin ohjelman sääntöjen osalta komitea painottaa erityisesti, että hakemusten esittämismenettelyjä tulee yksinkertaistaa vielä radikaalimmin.

3.3.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että tarkasteltavana olevasta ehdotuksesta on poistettu aikanaan Euratomin kuudenteen puiteohjelmaan sisältynyt yhteisvastuullisuutta koskeva säännös ja että se on korvattu myöhemmin määriteltävällä summalla, jolla voidaan kattaa se riski, että konsortioissa varoja jää maksamatta takaisin (37 art.). Summan tulisi olla noin 1 prosentti yhteisön rahoitusosuudesta (17). Yhteisvastuullisuus olisi voinut heikentää huomattavasti pienten ja keskisuurten toimijoiden (yritysten, yliopistojen jne.) osallistumismahdollisuuksia. Euratomin toiminta-alalla merkittävä osa tutkimustoimista voidaan teettää myös pienillä ja keskisuurilla toimijoilla, joiden osallistumista kyseisenlainen sääntö olisi voinut vakavasti vaikeuttaa.

3.4

ETSK suhtautuu varauksellisesti siihen, että ehdotetun asetuksen runsaassa 50 artiklassa esitetyistä osallistumissäännöistä voidaan tehdä monenlaisia poikkeuksia ja että vuotuisissa työohjelmissa, erityisohjelmissa ja ehdotuspyynnöissä vahvistettavien erilaisten vaatimusten ja sääntöjen kirjo voi olla laaja. Poikkeukset koskevat erityisesti osallistujamääriä ja mukaanpääsyn lisäehtoja (11 art.); arviointi-, valinta- ja myöntämisperiaatteita (14 art. 1 kohta); tarjouskilpailun julkaisemista (13 art.); arviointikriteerejä, joiden yhteydessä voidaan asettaa erityisiä lisäkriteerejä (14 art. 2 kohta); yhteisön rahoitustukea huippuosaamisen verkostoille (34 art. 1 ja 3 kohta).

3.4.1

Erityisesti huippuosaamisen verkostoja koskevissa kysymyksissä komitea korostaa kantavansa huolta siitä, että rahoitusosuus määritellään kiinteänä summana. Se voi nimittäin osoittautua vääräksi ja todellisuudelle vieraaksi. Tämä voisi haitata ohjelman konkreettisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämättömien huippuosaamisen verkostojen kehitystä.

3.5

Komitea korostaa, että hallinnoinnissa tarvittava joustavuus ja yksittäisiin toimiin liittyvien tarpeiden määrittely eivät saisi heikentää osallistumisehtojen, ennalta määriteltyjen arviointi- ja valintaperusteiden sekä vakaan rahoitus- ja osarahoituskehyksen selkeyttä, varmuutta ja avoimuutta.

3.6

Mikäli tutkimuskonsortio voi avustussopimuksen mukaan käyttää tiettyjen töiden suorittamiseksi tai tietyn toiminnan laajentamiseksi tarjouskilpailuja, kilpailut on komitean mielestä järjestettävä komission määrittelemien sääntöjen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman suuri avoimuus ja tiedon saatavuus.

3.7

ETSK korostaa ohjelmien ja ydinalan epäsuorien tutkimus-, demonstrointi-, koordinointi- ja koulutustoimien seurantaa ja valvontaa koskevien säännösten merkitystä. Lisäksi komitea ehdottaa, että kyseisille toiminnoille, tarjouskilpailujen hallinnoinnille, sopimusten arvioinnille, valinnalle ja seurannalle sekä rahoitusta saavien hankkeiden tilintarkastukselle asetetaan kustannuskatto. Kokonaiskustannusten tulisi olla enimmillään noin 7–10 prosenttia kaikista Euratomin seitsemänteen puiteohjelmaan osoitettavista yhteisön varoista. Tarkoituksena on, että mahdollisimman suuri osa määrärahoista varataan etusijalla oleviin varsinaisiin tutkimus-, demonstrointi- ja koulutustoimiin sekä pyrkimyksiin saavuttaa kaupallisesti sovellettavia konkreettisia tuloksia eli yhteisön tutkimuspuiteohjelman perimmäiseen tavoitteeseen.

3.7.1

ETSK suosittaa, että tällaiseen seurantaan liittyvien tietojen keruu, arkistointi ja hallinnointi kirjataan integroituun tietokantaan IDABC-ohjelman (18) mukaisesti.

3.8

Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin, jotka koskevat tukikelpoisiin kustannuksiin myönnettävän rahoitustuen lajeja: kokonaissummana maksettava tuki ja kiinteänä osuutena maksettava rahoitus. Komitea kuitenkin ehdottaa, että menetelmää selkeytettäisiin edelleen ja muokattaisiin yhä tarkoituksenmukaisemmaksi mm. yksinkertaistamalla säännöksiä tukikelpoisista kustannuksista. Ehdotettuun asetukseen tulisi liittää kokoava esitys eri vaihtoehdoista, jotta mahdollisten käyttäjien olisi helpompi päästä niistä jyvälle.

3.9

Komitea suosittaa, että asetukseen liitetään taulukko, jossa esitetään kootusti 32 ja 34 artiklassa mainitut yhteisön rahoitustuen eri lajit, niiden enimmäisrahoitusosuudet sekä mahdollisuudet saada etenkin tutkimusinfrastruktuureja varten rahoitusta myös rakenne- ja koheesiorahastoista, Euroopan investointipankista ja Euroopan investointirahastosta. Unohtaa ei saa myöskään Jeremie-aloitetta (19), jonka avulla pyritään helpottamaan pienehköjen toimijoiden osallistumista Euratomin seitsemänteen puiteohjelmaan.

3.10

Sen lisäksi, että tausta-aineisto ja tulosaineisto pidetään erillään ja sotilaallisten ja turvallisuuskysymysten osalta tehdään poikkeuksia, on levittämistä, käyttöä ja käyttöoikeuksia koskevien sääntöehdotusten yhteydessä komitean mielestä vahvistettava teollis- ja tekijänoikeuksien tukipalvelua (IPR help desk). Näin varmistettaisiin, että saatavilla on oikeaan aikaan aktiivista tukea seuraaviin kohteisiin: avustussopimuksiin mahdollisesti osallistuvat (ks. 18 art. 5 ja 6 kohta, 19 ja 21 art.), tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevat epäsuorat toimet sekä sellaisten konsortiosopimusten valmistelu ja tekeminen, joissa määrätään tulosten levittämistä ja käyttöä sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevista lisäsäännöistä (23 art.).

3.11

Fuusioenergiatutkimusta koskevasta aihealueesta komitea on edellä mainituissa lausunnoissaan laajalti korostanut hallittua lämpöydinfuusiota koskevan tutkimuksen, DEMO-reaktoria valmistelevaan ohjelmaan sisältyvän ITER-hankkeen ja plasman koossapitoa koskevan tutkimuksen merkitystä (20).

3.11.1

Komitea panee merkille, että ehdotuksen mukaan kyseiselle aihealueelle osoitettavan yhteisön rahoitustuen vuosittainen perusosuus saa olla Euratomin seitsemännen puiteohjelman aikana enintään 20 prosenttia. Komitea pitää tällaista osuutta tarpeellisena kannustimena, jotta jäsenvaltiot osallistuisivat merkittävällä osuudella DEMO-hankkeeseen sekä hyvin koordinoituun (ks. kohta 1.4) yhteisön ohjelmaan, joka tarjoaa ITER-yhteistyöyritykselle välttämättömän perustan, tuen ja panoksen. Osuus voi olla alkuvaiheessa sopivankokoinen, mutta se ei välttämättä riitä kannustamaan koko ohjelman ajan jäsenvaltioita antamaan riittävää ja tarvittavaa rahoitusta. Komitea suosittaakin, että osuus korotettaisiin varmuuden vuoksi 25 prosenttiin, joka sekin olisi vain puolet tai kolmannes (ks. 32 artiklan 1 kohta) siitä, mikä yhteisön rahoitusosuus muutoin olisi. Lisäksi komitea katsoo, että kyseisiä ylärajoja tulisi normaalisti noudattaa.

3.11.2

Assosiaatiosopimuksiin liittyviä yhteistyöhankkeita voidaan ehdotuksen mukaan rahoittaa enintään 40 prosentin osuudella, ja ensisijaisesti tuettavia ovat ITERiin/DEMOon liittyvät ja henkilöstön liikkuvuutta koskevaan sopimukseen perustuvat aloitteet. Komitea viittaa 52 artiklan 2 kohtaan ja pohtii, onko tällainen osuus pitkällä aikavälillä riittävä, jotta toivottuihin hankkeisiin tai toimiin saadaan tarvittava rahoitus jäsenvaltioilta.

4.1

Komiteaa askarruttaa, miksi 1 alajaksosta (”Ehdotuspyynnöt”) on poistettu säännös, jonka mukaan ennen ehdotuspyyntöjä voidaan esittää kiinnostuksenilmaisupyyntöjä tavoitteiden ja toimintatarpeiden tarkaksi määrittämiseksi ja arvioimiseksi sekä sellaisten tarpeettomien hallinnollisten kustannusten välttämiseksi, joita aiheutuisi epäkelpojen ehdotusten valmistelusta ja niitä koskevista komission ja riippumattomien arvioijien arviointi- ja valintatoimista.

4.2

Kiinnostuksenilmaisupyyntöjen yhteydessä voitaisiin järjestää hakijoille suunnattuja tiedotuspäiviä, joiden avulla voitaisiin lähentää ja saada mukaan tieteen ja teollisuuden aloilla toimivia potentiaalisia käyttäjiä yhteisön ydintutkimuspoliittisten toimien määrittelyyn.

4.3

ETSK korostaa riskejä, joita saattaa syntyä, ellei tieteellistä ja teknistä tietoa levitetä riittävästi ydinalalla. Tietojen levittämiseen on liitettävä tiettyjä varauksia, mutta ovia ei tarvitse sulkea. Käytännössä voitaisiin laatia hyvin yksityiskohtainen sisältöä ja levittämistapoja koskeva tekninen asiakirja, jossa otetaan huomioon turvallisuus- ja luotettavuusvaatimukset mutta jossa kuitenkin säilytetään mahdollisimman hyvin avoimuus.

4.4

ETSK:n mielestä olisi tärkeää tiedottaa laajasti yhtäältä ennakkoedellytysten tarkistamista ja toisaalta osallistujien oikeudellista asemaa koskevista säännöistä. Kaikille tutkimusalan toimijoille tulisi niin ikään esittää muutama selkeä ja helppotajuinen sääntö ehdotusten kaksivaiheisen esittämisen yhteydessä sovellettavista yksinkertaistetuista menettelyistä sekä molempien arviointitasojen kriteereistä ja vaatimuksista.

4.4.1

Sääntöjen tulisi olla paitsi arvioinnin suorittavien asiantuntijoiden myös hakijoiden saatavilla, ja niiden tulisi pohjautua yksiselitteisiin ja yhdenmukaisiin kriteereihin ja painotuksiin.

4.5

ETSK korostaa, että tarvitaan niin tutkijoille kuin kansalaisyhteiskunnan edustajille ja suurelle yleisöllekin suunnattua koulutusta ja tiedotusta ydinenergian turvallisuudesta/luotettavuudesta. Lisäksi tulee voimistaa välineitä ja menettelyjä sellaisten luotettavien ja kiistattomien mallien kehittämiseksi, joiden avulla voidaan arvioida ydinenergian luotettavuutta ja turvallisuutta.

4.6

Tutkimustulosten hyödyntämiseen ja levittämiseen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun liittyvistä kysymyksistä komitea toteaa, että tulisi levittää yhä laajemmin Euratom-hakemuksen tekijöille suunnattua uudistettua teollis- ja tekijänoikeusopasta, jossa esitetään selkeästi ja avoimesti Euratomin seitsemännen puiteohjelman tutkimus-, demonstrointi-, koulutus- ja kehittämistoimiin mahdollisesti osallistuvia koskevat vaatimukset ja heille avautuvat mahdollisuudet. Tämä on tarpeen niiden ohjaavien ja suojaavien seikkojen lisäksi, jotka sisältyvät ehdotettuun asetukseen, avustussopimuksiin, konsortiosopimuksiin, Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 24 artiklaan ja muihin säännöksiin (21), assosiaatiosopimuksiin, Euroopan fuusiokehityssopimukseen, ITER-yhteisyritykseen ja siihen liittyviin kansainvälisiin sopimuksiin sekä henkilöstön liikkuvuutta koskevan sopimuksen kaltaisiin monenvälisiin sopimuksiin.

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/46

1.1

ETSK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) sisältämät menettelysäännökset kilpailusääntöjen täytäntöönpanemiseksi laajennetaan kattamaan myös hakurahti- ja kabotaasiliikenne. Komitea on tyytyväinen keskusteluihin, joita komissio ja merenkulkuala parhaillaan käyvät EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamisesta hakurahtiliikenteeseen. Hakurahtialaa koskevien valitusten ja oikeudellisten ennakkotapausten puuttumisen vuoksi alan toiminnasta ja sitä koskevista sopimuksista on saatava lisätietoa. ETSK kannattaa siksi komission aloitetta, että käynnistetään tutkimus hakurahtialan taloudellisista ja oikeudellisista erityispiirteistä. Oikeusvarmuuden nimissä ETSK kehottaa komissiota (ennen asetuksen [EY] N:o 1/2003 noudattamista koskevan poikkeuksen kumoamista) antamaan ohjeita siitä, miten voidaan omatoimisesti arvioida, ovatko hakurahtialalla tehdyt erimuotoiset yhteistyösopimukset sopusoinnussa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa.

1.2

ETSK panee merkille, että komission ehdotuksen mukaan linjaliikennekonferensseille EY:n perustamissopimuksessa vahvistettujen kilpailusääntöjen noudattamisesta myönnetty ryhmäpoikkeus voidaan kumota sillä perusteella, että perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa mainitut neljä kumulatiivista edellytystä eivät enää täyty. Komissio katsoo, että poikkeuksen kumoaminen johtaa kuljetuskustannusten supistumiseen siten, että samalla säilytetään luotettavat palvelut kaikilla reiteillä. Lisäksi parannetaan Euroopan teollisuuden kilpailukykyä. ETSK toteaa, että kantansa muodostaakseen sen on saatava tietoa siitä, onko ehdotetulla kumoamisella kestäviä vaikutuksia.

1.3

ETSK suosittelee komissiolle, että linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamisen yhteydessä otetaan — puhtaasti kilpailullisten seikkojen ohella — huomioon turvallisuusnäkökohta (laadukkaiden laivaliikennepalvelujen väheneminen, kun aluksia siirretään EU:n ulkopuolisten maiden rekistereihin).

1.4

ETSK suosittaa, että harkitessaan linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamista komissio kiinnittää — pelkästään kilpailukykyä koskevien tekijöiden lisäksi — huomiota myös henkilöresursseihin liittyviin näkökohtiin (vaikutukset eurooppalaisten merenkulkijoiden työllisyyteen).

1.5

Komitea panee merkille komission aikomuksen laatia meriliikenteen kilpailua koskevat suuntaviivat, jotta voidaan helpottaa alan sujuvaa siirtymistä täysin vapaaseen kilpailuun. Komissio aikoo julkaista suuntaviivat vuoden 2007 loppuun mennessä. Ennen suuntaviivojen valmistumista komissio julkaisee välitoimenpiteenä linjaliikennettä koskevan valmisteluasiakirjan syyskuussa 2006. ETSK kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat tiiviissä yhteistyössä alan sidosryhmien kanssa sekä tiedottamaan asiasta myös asianomaisille EU:n toimielimille.

1.6

Komission ehdotus syntyi vuonna 2003 käynnistyneen tarkistusprosessin tuloksena, johon kaikki asianomaiset EU:n toimielimet ja sidosryhmät osallistuivat. Komissio teetti myös riippumattomilla konsulttitoimistoilla kolme selvitystä, joissa tarkastellaan konferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamisen seurauksia. Selvitysten tulokset on julkaistu kilpailun pääosaston verkkosivuilla.

1.7

ETSK kiinnittää huomiota myös siihen, että komission ehdotus linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamiseksi perustuu ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 83 artiklaan (kilpailusäännöt), kun taas asetuksen (ETY) N:o 4056/86 oikeusperustana on EY:n perustamissopimuksen 83 artikla (kilpailusäännöt) yhdistettynä 80 artiklan 2 kohtaan (liikennepolitiikka). ETSK toivoo saavansa Euroopan parlamentin oikeudelliselta yksiköltä tietoa siitä, ovatko liikennepoliittiset näkökohdat yhteydessä kilpailupoliittisiin näkökohtiin ja pitääkö oikeudellinen yksikkö edelleen kiinni kaksiosaisesta oikeusperustasta edellisessä mietinnössä (2) esitettyjen näkemysten mukaisesti.

1.8

Ennakoidakseen muilla lainkäyttöalueilla sovellettavien oikeudellisten välineiden tulevaisuudessa mahdollisesti aiheuttamia lainvalintatilanteita ETSK kehottaa komissiota sisällyttämään asiaa koskeviin suuntaviivoihin säännöksen tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tällainen neuvotteluita koskeva säännös minimoisi jännitteet ja johtaisi ratkaisuihin, jotka kaikki toimijat voivat hyväksyä kansainvälisesti.

1.9

ETSK huomauttaa komission myöntävän, että kilpailuoikeutta ei sovelleta samalla tavoin kaikilla lainkäyttöalueilla kaikkialla maailmassa ja että eroavuutta esiintyy. Lisäksi komissio kiinnittää huomiota kilpailulainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten välisen kansainvälisen yhteistyön lisääntyvään merkitykseen.

1.10

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo noudattaa tällä alalla kahta toimintalinjaa, joista toisen tarkoituksena on lisätä kahdenvälistä yhteistyötä EU:n tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa ja toisen tutkia keinoja kilpailun alalla harjoitettavan monenvälisen yhteistyön laajentamiseksi. ETSK kehottaakin komissiota nopeuttamaan pyrkimyksiä sen varmistamiseksi, että tällaisella yhteistyöllä ja vuoropuhelulla voidaan auttaa yksilöimään asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamisesta EU:ssa mahdollisesti aiheutuvia ongelmia sekä ratkaisemaan kyseiset ongelmat rakentavalla tavalla siten, että kunnioitetaan eri osapuolten oikeusjärjestelmien erityispiirteitä. Linjaliikennepalveluiden johdonmukainen kohtelu eri maissa on erittäin tärkeää kansainväliselle kaupalle.

1.11

ETSK kehottaa komissiota ottamaan meriliikenteen kilpailua koskevien suuntaviivojen laatimisen yhteydessä huomioon komission ja sen tärkeimpien kauppakumppanien vuoropuhelun ja yhteistyön tulokset.

1.12

ETSK on tyytyväinen siihen, että komission ehdotuksen perusteluosassa viitataan seuraaviin seikkoihin, jotka on otettava huomioon myös meriliikenteen kilpailua koskevien suuntaviivojen valmistelun yhteydessä:

1.13

ETSK katsoo, että harkitessaan asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamista komission tulisi ottaa huomioon myös pienten ja keskisuurten yritysten edut. Pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat EU:n talouden selkärangan, ja niillä on tärkeä rooli tarkistetussa Lissabonin strategiassa. Markkinoiden tulisi vastaisuudessakin olla avoimet nykyiselle ja mahdolliselle uudelle kilpailulle, johon myös pienet ja keskisuuret laivaliikennepalvelujen tarjoajat voivat osallistua.

1.14

ETSK katsoo, että vaikka keskittymisellä saattaa olla myönteisiä vaikutuksia EU:n elinkeinoihin (tehokkuuden parantuminen, mittakaavaedut, kustannussäästöt), on kuitenkin oltava varovainen sen välttämiseksi, ettei (asetuksen [ETY] N:o 4056/86 kumoamisesta mahdollisesti seurauksena oleva) keskittyminen johda toimijoiden määrän vähenemiseen alan markkinoilla ja siten myös kilpailun vähenemiseen.

1.15

ETSK kehottaa kahta Euroopan tasolla toimivaa asianomaista tahoa — rahdinantajia ja varustamoita — käymään uuden järjestelmän puitteissa keskustelua molempia osapuolia kiinnostavista ja niille tärkeistä kysymyksistä.

2.1.1

Meriliikennepalvelut ovat avainasemassa kehitettäessä EU:n taloutta. Meriliikenteenä kulkee EU:n ulkomaankaupasta 90 prosenttia ja sisäisestä kaupasta 43 prosenttia. Meriliikenne on ollut luonteeltaan kansainvälistä ja maailmanlaajuista toimintaa antiikin ajoista alkaen. Se voidaan periaatteessa jakaa kahteen liikennöintityyppiin: linja-autoliikennettä muistuttavaan linjaliikenteeseen ja merten taksiliikennettä muistuttavaan hakurahtiliikenteeseen. EU:n alusten osuus maailman aluskannasta on 25 prosenttia, ja 40 prosenttia maailman aluksista on EU:hun sijoittautuneiden laivanvarustajien hallinnassa. Lisäksi 40 prosenttia maailman aluksista kuuluu Tyynenmeren alueen maille. EU:n meriliikenneala ja sen asiakkaat (rahtaajat ja laivaajat) toimivat erittäin kilpaillussa ympäristössä sekä valtameriliikenteessä että Euroopan markkinoilla.

2.1.2

Asetuksessa (ETY) N:o 4056/86 säädetään kilpailusääntöjen (perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan) yksityiskohtaisesta soveltamisesta yhteisön satamiin saapuvaan ja yhteisön satamista lähtevään linjaliikenteeseen. Hakurahtipalvelut jätettiin kuitenkin asetuksen (ETY) N:o 4056/86 soveltamisalan ulkopuolelle. Asetuksella oli alun perin kaksi tehtävää. Se sisälsi ensinnäkin menettelysäännökset yhteisön kilpailusääntöjen täytäntöönpanemiseksi meriliikenteen alalla. Tästä tehtävästä tuli kuitenkin tarpeeton 1. toukokuuta 2004 jälkeen, kun linjaliikenne siirtyi asetuksen (EY) N:o 1/2003 myötä kilpailuoikeuden yleisten täytäntöönpanosääntöjen soveltamisalaan. Asetusta (EY) N:o 1/2003 ei kuitenkaan sovelleta kansainvälisiin kabotaasi- ja hakurahtipalveluihin. Toiseksi asetus (ETY) N:o 4056/86 sisältää tiettyjä merenkulkualan aineellisia kilpailusäännöksiä. Tärkein niistä on linjaliikennekonferensseihin sovellettava ryhmäpoikkeus, jonka perusteella konferenssit voivat tietyin edellytyksin vahvistaa hinnat ja säännellä kapasiteettia.

2.2.1

Linjaliikenteen markkinat ovat muuttuneet tuntuvasti asetuksen (ETY) N:o 4056/86 antamisen jälkeen. Jatkuva suuntaus konttikuljetusten suosimiseen on johtanut osastoihin jaettujen konttialusten lukumäärän ja koon kasvuun ja korostanut maailmanlaajuisten reittiverkostojen merkitystä vastauksena yleismaailmallisten kaupankäynnin menettelytapojen muuttumiseen. Tämä on lisännyt uusien toimintajärjestelyjen suosiota, vähentänyt linjaliikennekonferenssien merkitystä ja lisännyt merkittävästi voimakkaiden ulkopuolisten toimijoiden määrää alalla. Konferensseja koskevia sääntöjä on muutettu myös muualla maailmassa: esimerkiksi Yhdysvalloissa hyväksyttiin vuonna 1999 laki (Ocean Shipping Reform Act, OSRA), joka antaa Yhdysvaltain kauppareittejä liikennöiville konferensseille luvan solmia luottamuksellisia palvelusopimuksia. Nykyään maailmanlaajuiset linjaliikennevarustamot toimivat pääasiassa idän ja lännen sekä pohjoisen ja etelän välisillä kauppareiteillä, kun taas pienet ja keskisuuret varustamot ovat keskittyneet ennen kaikkea pohjoisen ja etelän väliseen kauppaan ja Euroopan lyhyisiin merikuljetuksiin.

2.2.2

Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin UNCTADin hyväksymien linjakonferenssien käyttäytymissääntöjen (Code of Conduct for Liner Conferences) alkuperäisenä tarkoituksena oli säännellä konferenssijärjestelmän toimintaa kehittyneiden ja kehitysmaiden välisessä kaupassa (3). Kolmetoista EU:n jäsenvaltiota ja Norja ovat ratifioineet tai hyväksyneet käyttäytymissäännöt tai yhtyneet niihin. Lisäksi Malta on allekirjoittanut käyttäytymissäännöt, muttei ole vielä ratifioinut niitä. (4) Käyttäytymissääntöihin viitataan useissa EU:n ja unionin ulkopuolisten maiden tekemissä sopimuksissa sekä yhteisön lainsäädännössä (asetukset 954/79, 4055/86, 4056/86 ja 4058/86). Vaikka UNCTADIN käyttäytymissäännöt ovat linjamuotoisessa valtameriliikenteessä osoittautuneet tosiasiallisesti tarpeettomiksi, oikeudellisesti ne ovat edelleen olemassa.

2.2.3

Kuljetusten käyttäjät (rahdinantajat ja huolitsijat) ovat järjestelmällisesti kyseenalaistaneet konferenssijärjestelmän etuja, sillä ne eivät katso sen tarjoavan niiden tarpeisiin mukautettuja riittäviä, tehokkaita ja luotettavia palveluja. Erityisesti Euroopan rahdinantajien neuvosto ESC (5) on sitä mieltä, että konferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoaminen antaisi mahdollisuuden parantaa asiakkaiden ja palvelun tarjoajien välisiä kumppanuuksia sekä keskityttyä EU:hun sijoittautuneiden yritysten kansainvälistä kilpailukykyä tukeviin logistiikkaratkaisuihin. Vastaavasti kuluttajat hyötyisivät hintojen lievästä alenemisesta, kun EU:n satamiin tuotavista tuotteista perittävät maksut pienenisivät. Laivanvarustajat ovat päinvastoin olleet sitä mieltä, että linjakonferenssit ovat edistäneet palveluiden vakautta ja että konferenssijärjestelmä on antanut niille mahdollisuuden selvitä epävakautta aiheuttavista tekijöistä (jotka johtuvat mm. vuodenajoista, maantieteellisistä seikoista tai ilmasto-olosuhteista) useimmilla kauppareiteillä. Samaan aikaan maailmanlaajuisesti toimivat varustamot (ELAA:n (6) jäsenet) ja ESC ovat käynnistäneet komission kanssa vuoropuhelun auttaakseen sitä kehittämään EY:n kilpailusääntöjen mukaisen vaihtoehtoisen järjestelmän.

2.2.4

Komissio käynnisti vuonna 2003 asetuksen (ETY) N:o 4056/86 tarkistuksen tarkoituksenaan määrittää, voidaanko luotettavien ja säännöllisten meriliikennepalvelujen tarjonta varmistaa käyttämällä keinoja, jotka rajoittavat kilpailua vähemmän kuin horisontaalinen hintojen vahvistaminen ja kapasiteetin sääntely. Tätä tarkoitusta varten komissio julkaisi maaliskuussa 2003 asiaa käsittelevän neuvotteluasiakirjan sekä järjesti joulukuussa 2003 julkisen kuulemistilaisuuden, johon osallistui asianomaisia sidosryhmiä. Lisäksi komissio julkaisi kesäkuussa 2004 keskusteluasiakirjan ja lokakuussa 2004 valkoisen kirjan, minkä jälkeen se järjesti asianomaisille sidosryhmille tarkoitetun laajan kuulemisen. Euroopan parlamentti antoi aiheesta mietinnön (7)1. joulukuuta 2005 ja ETSK lausunnon (8)16. joulukuuta 2004. Sekä parlamentti että ETSK olivat sitä mieltä, että asetuksen tarkistaminen olisi sen kumoamista parempi vaihtoehto. Joulukuussa 2005 komissio julkaisi vihdoin ehdotuksensa asetukseksi asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamisesta.

2.3.1

Vaikka hakurahtiliikenteen osuus maailman kaikista kuivan tai nestemäisen irtolastin merikuljetuksista on lähes 80 prosenttia, kyseinen erittäin laaja ala on useimmille täysin tuntematon. Hakurahtiliikenteen peruspiirteet ovat seuraavat: maailmanlaajuisesti kilpaillut markkinat, kilpailumallin toteutuminen lähes täydellisenä, herkästi vaihteleva ja vaikeasti ennakoitavissa oleva kysyntä, lukuisat pienehköt yrittäjien omaehtoisesti hoitamat yritykset, yleismaailmalliset kaupankäynnin menettelytavat, helposti solmittavat ja päätettävät liikesuhteet, erittäin hyvä kustannustehokkuus sekä hyvät valmiudet reagoida markkinakehitykseen ja laivaajien tarpeisiin. Hakurahtiliikennemarkkinat ovat erittäin pirstoutuneet. Yleensä ne ovat toimineet rahtaajien ja laivaajien toiveiden mukaisesti, eikä niistä ole aiheutunut mitään merkittäviä ongelmia kansainvälisiä tai EU:n kilpailusääntöjä ajatellen. Hakurahtialaa koskevien valitusten puuttuminen on yksi lisätodiste alan kovasta kilpailusta sekä yleisestä tyytyväisyydestä alan toimintaan. Edellä mainittu huomioon ottaen asetuksessa (ETY) N:o 4056/86 säädetään, ettei hakurahtiliikenne kuulu sen soveltamisalaan. Kyseiseen alaan sovelletaankin suoraan perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan määräyksiä. Hakurahtipalvelut (ja kabotaasipalvelut) eivät kuulu myöskään asetuksen (EY) N:o 1/2003 (kilpailuoikeuden yleiset täytäntöönpanosäännöt) soveltamisalaan.

2.4.1

Kun otetaan huomioon kyseisellä alalla ja sen markkinoilla vuoden 1986 jälkeen tapahtuneet rakenteelliset muutokset, Euroopan komissio on tullut siihen johtopäätökseen, että linjakonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen perustana olevat, EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa määritetyt neljä kumulatiivista edellytystä eivät enää täyty. Sen vuoksi komissio ehdottaa, että asetus (ETY) N:o 4056/86 kumotaan kokonaisuudessaan. Erityisesti kumotaan linjakonferenssien ryhmäpoikkeus (artiklat 3–8, 13 ja 26). Lisäksi kumotaan eräitä tarpeettomiksi katsottuja säännöksiä (2 ja 9 artikla) yhteisön lainsäädännön vähentämiseen tähtäävän unionin yleisen toimintalinjan mukaisesti. Komissio katsoo, että poikkeuksen kumoaminen johtaa kuljetuskustannusten supistumiseen siten, että samalla säilytetään luotettavat palvelut kaikilla reiteillä ja parannetaan Euroopan elinkeinoelämän kilpailukykyä.

2.4.2

Ennen linjakonferensseille myönnetyn poikkeuksen kumoamista komissio aikoo antaa meriliikenteen kilpailua koskevat suuntaviivat, jotta voidaan helpottaa alan sujuvaa siirtymistä täysin vapaaseen kilpailuun. Komissio aikoo julkaista suuntaviivat vuoden 2007 loppuun mennessä. Ennen suuntaviivojen valmistumista komissio julkaisee välitoimenpiteenä linjaliikennettä koskevan valmisteluasiakirjan syyskuussa 2006.

2.4.3

Komission ehdotuksessa asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamiseksi ehdotetaan myös asetuksen (EY) N:o 1/2003 muuttamista siten, että kansainväliset kabotaasi- ja hakurahtipalvelut siirretään kyseisen asetuksen soveltamisalaan.

3.1

ETSK:n mielestä tarkasteltavaan kysymykseen on sovellettava tasapainoista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kilpailun suotuisat vaikutukset EU:n elinkeinoelämän kilpailukykyyn, maailmankaupan menettelytapojen muuttuminen ja sen vaikutukset kuljetuspalveluiden tarjontaan, kansainvälisen liikenteen vaikutukset EU:n tärkeimpiin kauppakumppaneihin sekä kehitysmaihin, maailmanlaajuisesti toimivien rahdinantajien ja varustamoiden näkemykset sekä pienten ja keskisuurten varustamoiden ja rahdinantajien näkemykset.

3.2.1

Hakurahtiliikenne toimii maailmanlaajuisilla markkinoilla täysin vapaissa kilpailuoloissa. Hakurahtialan toimijat ja tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota tähän ainutlaatuiseen piirteeseen, jonka myös EU on tunnustanut asetuksessa (ETY) N:o 4056/86. ETSK ymmärtää tarpeen laajentaa asetuksen (EY) N:o 1/2003 sisältämät, kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa koskevat menettelysäännökset kattamaan myös hakurahti- ja kabotaasiliikenteen, ja kannattaa siksi ehdotettua lähestymistapaa. ETSK kannattaa myös komission aloitetta, että käynnistetään tutkimus hakurahtialan taloudellisista ja oikeudellisista erityispiirteistä. Oikeusvarmuuden nimissä ETSK kehottaa komissiota (ennen kuin kumotaan asetuksen [EY] N:o 1/2003 noudattamista koskeva poikkeus) antamaan ohjeita siitä, miten voidaan omatoimisesti arvioida, ovatko hakurahtialalla tehdyt erimuotoiset yhteistyösopimukset sopusoinnussa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa. Hakurahtialaa koskevien valitusten ja oikeudellisten ennakkotapausten puuttuminen on osoitus siitä, että ala toimii täysin vapaissa kilpailuoloissa. Jotta voidaan luoda oikeudellisia arviointiperusteita, joiden avulla alalla voidaan omatoimisesti arvioida, onko sen toiminta sopusoinnussa EY:n kilpailusääntöjen kanssa, tarvitaan lisätietoa alan toiminnasta ja sitä koskevista sopimuksista. ETSK on myös tyytyväinen keskusteluihin, joita komissio ja merenkulkuala parhaillaan käyvät EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamisesta hakurahtiliikenteeseen.

3.2.2

ETSK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 1/2003 sisältämät menettelysäännökset ulotetaan koskemaan myös merikabotaasia. Selvästi suurin osa alan sopimuksista ei vaikuta EU:n sisäiseen kauppaan eikä millään lailla rajoita kilpailua.

3.2.3

Edellä esitetyistä syistä ETSK yhtyy komission näkemyksiin hakurahti- ja kabotaasiliikenteen tulevasta kohtelusta.

3.3.1

ETSK panee merkille, että komission ehdotuksen mukaan linjaliikennekonferensseille myönnetty ryhmäpoikkeus EY:n perustamissopimuksen sisältämien kilpailusääntöjen noudattamisesta voidaan kumota sillä perusteella, että perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa mainitut neljä kumulatiivista edellytystä eivät enää täyty. Komissio katsoo, että poikkeuksen kumoaminen johtaa kuljetuskustannusten supistumiseen siten, että samalla säilytetään luotettavat palvelut kaikilla reiteillä. Lisäksi parannetaan Euroopan elinkeinoelämän kilpailukykyä. ETSK toteaa, että kantansa muodostaakseen sen on saatava tietoa siitä, onko ehdotetulla kumoamisella kestäviä vaikutuksia.

3.3.2

Komitea panee merkille, että komissio aikoo laatia meriliikenteen kilpailua koskevat suuntaviivat, jotta voidaan helpottaa alan sujuvaa siirtymistä täysin vapaaseen kilpailuun. ETSK kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat tiiviissä yhteistyössä asianomaisten sidosryhmien kanssa sekä tiedottamaan asiasta myös EU:n asianomaisille toimielimille.

3.3.3

Komission ehdotus syntyi vuonna 2003 käynnistyneen tarkistusprosessin tuloksena, johon kaikki asianomaiset EU:n toimielimet ja sidosryhmät osallistuivat. Komissio teetti myös riippumattomilla konsulttitoimistoilla kolme selvitystä, joissa tarkastellaan konferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamisen seurauksia. Selvitysten tulokset on julkaistu kilpailun pääosaston verkkosivuilla.

3.3.4

ETSK kiinnittää huomiota myös siihen, että komission ehdotus linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamiseksi perustuu ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 83 artiklaan (kilpailusäännöt), kun taas asetuksen (ETY) N:o 4056/86 oikeusperustana oli EY:n perustamissopimuksen 83 artikla (kilpailusäännöt) yhdistettynä 80 artiklan 2 kohtaan (liikennepolitiikka).

3.3.5

ETSK panee merkille komission toteamuksen, että kilpailuoikeutta ei sovelleta samalla tavoin kaikilla lainkäyttöalueilla kaikkialla maailmassa ja että eroavuutta esiintyy. Lisäksi komissio kiinnittää huomiota kilpailulainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten kansainvälisen yhteistyön kasvavaan merkitykseen.

3.3.6

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo noudattaa tällä alalla kahta toimintalinjaa, joista toisen tarkoituksena on lisätä kahdenvälistä yhteistyötä EU:n tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa ja toisen tutkia keinoja kilpailun alalla harjoitettavan monenvälisen yhteistyön laajentamiseksi. ETSK kehottaakin komissiota tehostamaan pyrkimyksiä sen varmistamiseksi, että tällainen yhteistyö ja vuoropuhelu auttaa yksilöimään asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamisesta EU:ssa mahdollisesti aiheutuvia ongelmia sekä ratkaisemaan kyseiset ongelmat rakentavalla tavalla siten, että kunnioitetaan eri osapuolten oikeusjärjestelmien erityispiirteitä. Linjaliikennepalveluiden johdonmukainen kohtelu eri maissa on erittäin tärkeää kansainväliselle kaupalle.

3.3.7

ETSK kehottaa komissiota ottamaan meriliikenteen kilpailua koskevien suuntaviivojen laatimisen yhteydessä huomioon komission ja sen tärkeimpien kauppakumppanien vuoropuhelun ja yhteistyön tulokset.

3.3.8

ETSK on tyytyväinen siihen, että komission ehdotuksen perusteluosassa viitataan seuraaviin seikkoihin, jotka on otettava huomioon myös meriliikenteen kilpailua koskevien suuntaviivojen valmistelun yhteydessä:

3.3.9

ETSK suosittaa, että harkitessaan linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamista komissio kiinnittää — pelkästään kilpailukykyä koskevien tekijöiden lisäksi — huomiota myös inhimillisiin tekijöihin (vaikutukset eurooppalaisten merenkulkijoiden työllisyyteen). ETSK kehottaa lisäksi komissiota arvioimaan tällaisten vaikutusten laajuuden erityisesti kuulemalla merenkulkualan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta vastaavaa komiteaa.

3.3.10

ETSK suosittelee komissiolle, että linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamisen yhteydessä otetaan — puhtaasti kilpailullisten seikkojen ohella — huomioon turvallisuusnäkökohta (laadukkaiden laivaliikennepalvelujen väheneminen, kun aluksia siirretään EU:n ulkopuolisten maiden rekistereihin).

3.3.11

ETSK katsoo, että harkitessaan asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamista komission tulisi ottaa huomioon myös pienten ja keskisuurten yritysten edut. Pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat EU:n talouden selkärangan, ja niillä on tärkeä rooli tarkistetussa Lissabonin strategiassa. Markkinoiden tulisi vastaisuudessakin olla avoimet nykyiselle ja mahdolliselle uudelle kilpailulle, johon myös pienet ja keskisuuret linjaliikennepalvelujen tarjoajat ja rahdinantajat voivat osallistua.

3.3.12

ETSK katsoo, että vaikka keskittymisellä saattaa olla myönteisiä vaikutuksia EU:n talouteen (tehokkuuden parantuminen, mittakaavaedut, kustannussäästöt), on kuitenkin oltava varovainen sen välttämiseksi, ettei (asetuksen [ETY] N:o 4056/86 kumoamisesta mahdollisesti seurauksena oleva) keskittyminen johda toimijoiden määrän vähenemiseen alan markkinoilla ja siten myös kilpailun vähenemiseen.

3.3.13

ETSK kehottaa kahta Euroopan tasolla toimivaa asianomaista tahoa — rahdinantajia ja varustamoita — käymään uuden järjestelmän puitteissa keskustelua molempia osapuolia kiinnostavista ja niille tärkeistä kysymyksistä.

4.1.1

ETSK huomauttaa, että asetuksen (ETY) N:o 4056/86 oikeusperusta oli kahdesta osastosta peräisin (EY:n perustamissopimuksen liikennepolitiikkaa käsittelevän 80 artiklan 2 kohta ja kilpailupolitiikkaa käsittelevät artiklat 81–82 ja 83), kun taas ehdotetun asetuksen oikeusperustana on ainoastaan yksi osasto (perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla). ETSK panee myös merkille, että neuvoston oikeudellinen yksikkö hyväksyy yksiosaisen oikeusperustan. Komitea toivoo saavansa Euroopan parlamentin oikeudelliselta yksiköltä tietoa siitä, ovatko liikennepoliittiset näkökohdat yhteydessä kilpailupoliittisiin näkökohtiin ja pitääkö oikeudellinen yksikkö edelleen kiinni kaksiosaisesta oikeusperustasta edellisessä mietinnössä (joulukuu 2005) esitettyjen näkemysten mukaisesti.

4.2.1

Komission ehdottaa asetuksen (ETY) N:o 4056/86 artiklan 9 poistamista sillä perusteella, että komission käsityksen mukaan linjakonferenssien ryhmäpoikkeuksen kumoaminen ei oletettavasti johda ristiriitaan kansainvälisen oikeuden kanssa. Komission perusteluiden mukaan lainvalintatilanne syntyisi vain silloin, kun jokin lainkäyttöalue vaatii jotakin sellaista, jonka toinen lainkäyttöalue kieltää. Komission tiedossa ei ole, että jokin lainkäyttöalue määräisi tällaisia velvoitteita linjaliikennepalvelujen tarjoajille.

4.2.2

Ennakoidakseen muilla lainkäyttöalueilla sovellettavien oikeudellisten välineiden tulevaisuudessa mahdollisesti aiheuttamia lainvalintatilanteita ETSK kehottaa komissiota sisällyttämään asiaa koskeviin suuntaviivoihin säännöksen tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tällainen neuvotteluita koskeva säännös minimoisi jännitteet ja johtaisi ratkaisuihin, jotka kaikki toimijat voivat hyväksyä kansainvälisesti.

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/51

1.1

Toimivaltaisen viranomaisen olisi myönnettävä matkustamomiehistölle todistus tai lupakirja, jotta taataan henkilöstön pätevyys hoitaa tehtäviään (turvallisuus, terveydelliset näkökohdat, kyky käsitellä matkustajia jne.) ja tekninen tietämys lentokonetyypeistä, joissa sen on määrä työskennellä.

1.2

Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA:n) on harkittava asiaa tarkoin, ennen kuin kalustontoimittajien annetaan päättää itsenäisesti komponenttisuunnittelusta ilman EASA:a tai lentokoneiden valmistajia.

1.3

Euroopan ulkopuolisilla lentoyhtiöillä tulisi olla EASA:n hyväksyntä, ennen kuin niille annetaan lupa lentää EU:n ilmatilaan tai unionin ilmatilan kautta.

1.4

Säännöistä olisi päätettävä yhdessä elimessä, jonka on oltava EASA. Tällä tavoin lentoasemia koskevat määräykset voidaan tulevaisuudessa yhtenäistää ja välttää mahdollisuuksien mukaan vääristämästä EU:n ja unionin ulkopuolisten lentoasemien välistä kilpailua. EASA:n resursseja olisi vahvistettava ja annettava virastolle lisää samantapaisia toimivaltuuksia kuin Euroopan siviili-ilmailukonferenssilla (ECAC:lla) on.

1.5

EASA:n olisi pohdittava, millä tavoin teollisuus voi parhaiten taata viestien, tietoyhteyksien ja ilma-aluksen elektroniikan, kuten EFB-laitteistojen ja -ohjelmistojen, turvallisuuden ja väärentämättömyyden ja suojata ne luvattomalta käytöltä.

1.6

EASA:n on varmistettava, että uusia ilma-aluksia, kuten kevyitä liikesuihkukoneita (Light Business Jets, LBJ) kehitetään sääntöjen mukaisesti, jotta varmistetaan ilma-alusten omistajilla ja lentäjillä olevan riittävästi lentotunteja, ennen kuin annetaan lupa lentotoiminnan aloittamiseen. LBJ-koneiden maksimilentokorkeus on 25 000 jalkaa. Lisäksi niiden on täytettävä kookkaiden kaupallisten suihkukoneiden huolto- ja toimintastandardit.

1.7

EASA:lla on oltava hallussaan tarvittavat protokollat, ennen kuin se päättää miehittämättömällä ilma-aluksella (UAV) tapahtuvista lennoista muusta erotetun ilmatilan ulkopuolella.

1.8

Sekä ohjaamo- että matkustamomiehistölle olisi tehtävä pistokokeita huumausaine- ja alkoholipitoisuuksien mittaamiseksi.

1.9

EASA:n olisi myös varmistettava, että paikallisilla valvontaviranomaisilla on tehtävien edellyttämä asianmukainen ammattipätevyys ja että niiden henkilöstömäärä ja rahoitus ovat riittäviä.

1.10

EASA:n olisi teetettävä seikkaperäinen tieteellinen tutkimus siitä, miten väsymys, stressi ja syvän laskimon tromboosi vaikuttavat ohjaamo- ja matkustamomiehistöön.

1.11

Olisi selvitettävä toimia ja menettelyjä, joiden mukaisesti yleisilmailun lentäjän lupakirjat myönnetään ja ilma-alukset tyyppihyväksytään.

1.12

EASA:n olisi varmistettava, että otetaan käyttöön yleisilmailun eurooppalainen lupakirja, josta käyvät ilmi kuljetettavan ilma-alustyypin edellyttämät tiedot ja ammattipätevyys.

1.13

Miehistön ja matkustajien sekä lentoreittien alla asuvien turvallisuus on pantava poliittisten näkökohtien edelle asetettaessa lentoyhtiöille lentokieltoja Euroopan ilmatilassa.

2.1

Jäsenvaltioiden ja niiden asiantuntijoiden avustuksella on laadittu musta lista 96 lentoyhtiöstä. Niistä 93:lle on asetettu lentokielto ja kolmen toimintaa on rajoitettu. Ranska harkitsee erikseen ottavansa käyttöön uuden turvallisuusmerkintäjärjestelmän, jota voitaisiin hyödyntää mainonnassa.

2.2

Euroopalla on vuoden 2004 alusta lähtien ollut paineita hyväksyä ilma-alusten turvallisuutta koskeva lainsäädäntönsä, kun Flash Airlinesin omistama tilauslentokone putosi Punaiseenmereen ja onnettomuudessa sai surmansa 148 ihmistä, suurimmaksi osaksi ranskalaisia lomamatkailijoita. Onnettomuus toi korostetusti esiin sen, etteivät hallitukset olleet koordinoineet toimintaansa jakamalla keskenään turvallisuustietoja, sillä myöhemmin kävi ilmi, että Sveitsin ilmailuviranomaiset olivat asettaneet Flashin lentokieltoon.

2.3

Mikäli mustan listan on määrä vaikuttaa toivotulla tavalla, on ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltioilla on keskenään johdonmukaiset ja yhtenäiset lentoyhtiöiden toimintaa koskevat standardit. Jäsenvaltioiden on vältettävä tilannetta, jossa yksi valtio päättää taloudellisista ja työvoimapoliittisista syistä, että tietty listalla oleva lentoyhtiö saa ”marginaalisen hyväksynnän” toimia kyseisen valtion lentoasemilla samaan aikaan, kun muut jäsenvaltiot eivät katso lentoyhtiön täyttävän standardeja.

2.4

Brysseliä on kuitenkin pyydetty puuttumaan eräisiin riitoihin etenkin, kun Turkki vihastui Alankomaiden johdolla tehdystä eräiden EU-maiden hallitusten päätöksestä peruuttaa väliaikaisesti turkkilaisen halpalentoyhtiön Onur Airin laskeutumisoikeudet turvallisuussyistä. Kreikalla on puolestaan paineita vauhdittaa Larnakasta Kyproksesta matkaan lähteneen Helios Airwaysin lentokoneen alas syöksyn tutkintaa.

2.5

Huolenaiheina ovat yleiset huoltostandardit, miehistön koulutus, miehistön lentotunnit ja lepoajat sekä polttoainetta säästävät käytänteet, lentomelua koskevat sitoumukset ja ilmaliikenteen valvonta.

2.6

Ilmailualan kilpailun kiristyminen ja useiden lentoyhtiöiden heikko taloudellinen tila ovat lisänneet miehistön paineita lähteä lennolle olosuhteissa, joissa he eivät normaalisti lentäisi, ja käyttää lentokoneita, jotka eivät ole täysin lentokelpoisia. Miehistön lennolle lähtemisen paineet lisääntyvät, kun EU:n lainsäädäntöä noudattavat lentoyhtiöt ovat joko velvollisia kustantamaan matkustajien yöpymisen tai korvaamaan heille myöhästymisen. Tämä vaarantaa turvallisuuden. Tilanteen tekee vieläkin ongelmallisemmaksi se, että useat kansalliset ilmailuviranomaiset pyrkivät katsomaan läpi sormien monien säädösten täytäntöönpanoa, kun kyseessä on omassa maassa rekisteröity lentoyhtiö.

2.7

Eräs lentoyhtiö liikennöi yhä Brysseliin ja Pariisiin, vaikka se on useissa Euroopan maissa asetettu turvallisuussyistä lentokieltoon. Sveitsi, joka on vannoutunut liikesalaisuuden kannattaja, oli kieltänyt 23 ilma-alukselta luvan käyttää ilmatilaansa, mutta luokitteli lentoyhtiöiden nimet ja jopa niiden lukumäärän salaisiksi tiedoiksi.

3.1

Väsymystä on vuosien mittaan syytetty monista lento-onnettomuuksista, ja se on edelleen kaikenkokoisissa ilma-aluksissa työskenteleviä miehistöjä vaivaava ongelma. Entä miten ohjaaja saattaa tunnistaa olevansa liian väsynyt lentämään? Millainen osuus unirytmillä, nestevajaudella, ravinnolla ja sairaudella on väsymystä kartoitettaessa ja siihen puututtaessa?

3.2

Useita aikavyöhykkeitä ylittävät lentäjät kärsivät väistämättä väsymyksestä ja arviointikyvyn heikkenemisestä. Heidän tulisi pystyä pitämään pitkillä lennoilla lepotaukoja, mutta he tarvitsevat lepoon asianmukaiset varusteet, kuten vaakatasossa olevan vuoteen.

3.3

Väsymyksen on monin tavoin osoitettu olevan turvallisuustekijä. Yhdysvaltain liikenneturvallisuuslautakunta (National Transportation Safety Board, NTSB) on tutkinut Missourin osavaltiossa Kirksvillessä 19. lokakuuta 2004 sattunutta, ihmishenkiä vaatinutta lentokoneen alas syöksyä. Onnettomuutta käsitelleessä hiljattain julkaistussa raportissaan lautakunta korostaa seuraavaa: On todennäköistä, että väsymys oli yksi syy lentäjän suorituskyvyn ja päätöksentekokyvyn heikentymiseen, kun työpäivien aikana yöuni jää lyhyemmäksi kuin optimiolosuhteissa, työpäivä alkaa aikaisin, työpäivät ovat pitkiä, lentoja kertyy runsaasti ja pitkien työpäivien aikana lennetään vaativissa olosuhteissa (matalalla suoritettavat manuaaliset lähestymislennot ilman tarkkuusmittareita näkyvyyden ollessa heikko).

3.4

Vähänkään kokemusta omaava lentäjä ei kuitenkaan voi kieltää, etteikö hän olisi joskus joutunut taistelemaan väsymystä vastaan tai ettei väsymys olisi jollain tavoin vaikuttanut hänen suorituskykyynsä. Lepotaukojen aikaisen unen laatu on erittäin tärkeää.

3.5

Ruokavaliolla ja ravinnolla on myös merkityksensä. Kuka tahansa lentäjä juuri opintonsa päättäneestä tulokkaasta eläkeikää hipovaan kapteeniin sanoo kahvin olevan lentäjien suosikkijuoma. Vaikka kahvi on virkistysaine ja lisää väliaikaisesti valppautta, väsymys ilmenee kuitenkin heti kahvin vaikutuksen lakattua. Kahvi on sitä paitsi diureettinen aine, ja se saa kehon poistamaan nesteitä nautittua määrää enemmän. Kahvi siis synnyttää nestevajausta, joka puolestaan saattaa aiheuttaa väsymystä.

3.6

Tylsistyminen on väsymyksen ohella merkittävä ongelma pitkillä lennoilla, joilla ilma-alukset ovat lähes täysin automaattiohjauksessa. Pitääkseen miehistön virkeänä, eräät lentoyhtiöt painottavat etenkin Siperian halki lennettäessä, että automaattiohjaus on ohjelmoitava uudelleen tunnin välein.

3.7

Monet lento-onnettomuudet johtuvat lentäjän virheestä, johon on usein syynä väsymys.

3.8

EASA:n on määrä ryhtyä huolehtimaan lupakirjoista Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöelimen JAA:n sijaan. Muutos ei Euroopassa lennettäessä kuitenkaan vaikuta Yhdysvalloissa myönnettyihin Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n lupakirjoihin.

4.1

Kaikkia ohjaamomiehistön lepovaatimuksiin tehtäviä parannuksia on — jos mahdollista — sovellettava myös matkustamomiehistöön, jonka on oltava täysin virkeä varauduttaessa turvallisuuteen vaikuttaviin tapahtumiin tai hätätilanteisiin.

4.2

Matkustamomiehistöllä on oltava asianmukainen koulutus, jotta se pystyy antamaan elvytystä, ja sen on aina osattava hyvin äidinkieltään sekä englantia vähintään ICAO:n vaatimustason verran (ICAO level 4 English). Matkustamomiehistön on myös pystyttävä kommunikoimaan matkustajien kanssa hätätilanteessa.

5.1

ETSK on aiemmin ilmaissut näkemyksensä lentoliikenteen valvonnasta ja siihen liittyvistä ongelmista. (1) Ehdotetun eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän, SESAR-järjestelmän, on määrä parantaa turvallisuutta, kunhan järjestelmä otetaan käyttöön. ETSK valmistelee parhaillaan aiheesta lausuntoaan. (2) On kuitenkin selvää, että Euroopassa on oltava yhdenmukainen lentoliikenteen valvontajärjestelmän, joka toimii yli kaikkien rajojen ja jossa Eurocontrol tunnustetaan ”federatiiviseksi sääntelyviranomaiseksi”, samaan tapaan kuin esimerkiksi Yhdysvaltain ilmailuhallinto Federal Aviation Administration (FAA). Komitea suhtautuu myönteisesti ensimmäiseen Eurocontrolin TMA 2010+ -ohjelman mukaiseen sopimukseen.

5.2

Tarvitaan kipeästi standardointia ja integroituja järjestelmiä, joilla turvallisuus varmistetaan kaikkialla Euroopassa.

5.3

Tulisi ottaa käyttöön asianmukainen lupajärjestelmä lentoturvallisuuden tietoteknistä henkilöstöä (Air Traffic Safety Electronics Personnel, ATSEP) varten.

6.1

Muutamien jäsenvaltioiden näyttää olevan vaikea muuttaa omia kansallisia sääntöjään eurooppalaisiksi Part 66 -standardeiksi. Valtioiden myöntämät huoltolisenssit perustuvat Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöelimen asettamiin vaatimuksiin, ja ne on mukautettu kansalliseen lainsäädäntöön, jotta niillä olisi lain voima. EASA:n järjestelmässä lisenssejä koskevat säännöt kuuluvat kuitenkin Euroopan unionin lainsäädännön piiriin. Niiden täytäntöönpano näyttää olevan pitkällinen prosessi, joka aiheuttaa valituksia.

6.2

EU:n kaikki 25 jäsenvaltiota valitsivat vuonna 2005 poikkeusjärjestelyn, jonka nojalla niille annettiin syyskuuhun 2005 asti lisäaikaa täyttää Part 66 -standardien vaatimukset. EASA on asettanut valtioille määräajan, johon mennessä niiden on täytettävä turvallisuusmääräykset. Määräaikaa on noudatettava tai ainakin sovittava ajankohdista kaikkien osapuolten kanssa, jotta määräaikoja tai siirtymäaikoja ei jouduta pidentämään.

6.3

ETSK aprikoi, voiko EASA tarvittaessa valvoa halpalentoyhtiöiden huoltotoiminnan ulkoistamista niiden huoltaessa kalustonsa yhteisön ulkopuolisissa maissa.

6.4

Maatarkastuksille on varattava riittävästi aikaa etenkin ilma-aluksen lähtiessä paluulennolle. Lyhyitä lentoja varten varattua 25 minuutin huoltoaikaa ei varmastikaan voida pitää kaikissa tapauksissa asianmukaisena.

6.5

Huoltoon on niin ikään varattava asianmukaiset resurssit, myös pätevää henkilöstöä, joka käyttää huollossa ainoastaan tyyppihyväksyttyjä komponentteja.

6.6

Kansallisten ilmailuviranomaisten on tehtävä pistokokeita ja tarkastuksia varmistaakseen, että standardeissa pitäydytään.

7.1

Lentoyhtiöiden on oltava vakavaraisia, ja niiden rahoituksen on oltava asianmukaista, ennen kuin niille myönnetään lupa toiminnan aloittamiseen. Valtiot on myös velvoitettava valvomaan säännöllisesti lentoyhtiöiden taloudellista suorituskykyä ja varmistamaan, ettei tapahdu laiminlyöntejä.

7.2

Lentoyhtiöillä on oltava kokemusta, ja niillä on oltava pätevä yritysjohto.

8.1

Euroopan komissio aikoo laajentaa entisestään EASA:n tehtäväkenttää lentoasemien, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalveluiden sääntelyyn (turvallisuus ja yhteentoimivuus mukaan luettuina).

8.2

Komitea antaa tukensa EASA:lle sellaisena kuin se on perustettu asetuksella 1592/2002/EY, ja katsoo, että yhden ainoan viranomaisen hyväksymiä menettelyjä sekä ilma-aluksille ja laitteille myöntämiä lupia koskeva Euroopan laajuinen kehys parantaa varmasti ilmailun turvallisuutta ja toimintatehoa Euroopassa.

8.3

EASA:lla on tilaisuus puuttua standardeihin ja suositeltuihin menettelytapoihin (SARPS) sekä liitteenä olevasta ICAO:n toimittamasta materiaalista paljastuneiden ”suositeltujen menettelytapojen” ja ”standardimenettelytapojen” aikaan saamiin puutteisiin.

9.1

Tahoilta, jotka myöntävät FAA:n lupakirjoja Euroopan ilmatilassa operoiville yksityislentäjille, olisi vaadittava, että EASA vahvistaa kyseiset lupakirjat.

9.2

Kaikkien yleisilmailukoneiden on täytettävä EASA:n asettamat EU-standardit, ennen kuin niille annetaan lupa lentää Euroopan ilmatilassa.

10.1

EASA:n on laadittava suuntaviivoja ja sääntöjä erityislaitteiden tai verkkojen suojaamiseksi ”laittomilta teoilta”, kuten ICAO asian määrittelee.

10.2

Sen lisäksi, että Ethernetin (LAN) ja IP:n käyttö lisääntyy, muita arkoja aloja ovat seuraavat:

11.1

EASA:lla on oltava riittävät valtuudet säännellä kyseistä teollisuudenalaa. Sääntelyn on katettava sekä lentokelpoisuus ja suunnittelu että maatoiminnan operaattoreille, laukaisujärjestelmille jne. myönnettävät todistukset.

11.2

Kaikkien perinteisiä ilma-aluksia koskevien sääntöjen on katsottava velvoittavan miehittämättömiä ilma-aluksia, ja kaikkia ilmatilan käyttäjiä on kuultava siitä, vaikuttaako miehittämättömien ilma-alusten toiminta mahdollisesti kyseisiin käyttäjiin.

12.1

EASA on EU:n yleinen sääntelyelin. Se tekee EU:n alueella päätökset lentoyhtiöiden turvallisuutta koskevista periaatteista ja säännöistä. Viraston rahoitus ei ole riittävää, sillä ei ole tarpeeksi henkilöstöä eikä sillä ole täytäntöönpanovaltaa.

12.2

Viraston antamien sääntöjen ja määräysten täytäntöönpano riippuu useista kansallisista viranomaistahoista.

12.3

Tilanne johtaa itsesääntelyyn. Yksikään kansallinen sääntelyviranomainen tuskin rajoittaa toimivaltaansa kuuluvan lentoyhtiön toimintaa, ellei kyseessä ole äärimmäisen vakava ongelma.

12.4

Kansalliset sääntelyviranomaiset ovat myös vastuussa kaikista maassaan rekisteröidyistä ilma-aluksista ja sellaisista ilma-aluksista, joiden lentoyhtiöllä on toimisto kyseisessä maassa. Viimeksi mainittujen ilma-alusten ja niiden miehistön kotipaikka on hyvin usein EU:n ulkopuolella, josta käsin ne myös toimivat. Tästä syystä asianmukainen sääntely on vieläkin ongelmallisempaa.

12.5

EASA:n vaatimus, jonka mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset panevat viraston päätökset täytäntöön, saattaa johtaa siihen, että sääntöjä ja määräyksiä pannaan tulkintaeroista johtuen EU:ssa eri tavoin täytäntöön. Lentoyhtiöt saattavat näin ryhtyä rekisteröimään ilma-aluksiaan maissa, jotka tulkitsevat määräyksiä väljemmin kuin toiset. Tämä saattaa johtaa ”mukavuuslippuvaltioiden” syntymiseen myös ilmailualalle.

12.6

Lentoasemien turvallisuutta sääntelevä ECAC puolestaan huolehtii paikallistasolla tehtävien tarkastusten avulla siitä, että sääntöjä noudatetaan. Tämän tulisi kuulua EASA:n tehtäviin.

12.7

EASA saa nykyisin rahoituksensa todistusmaksuista. Vuonna 2006 viraston budjetin alijäämä on ennusteiden mukaan 15 miljoonaa euroa. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että virastolle myönnetään tarpeelliset määrärahat, jotta EASA:n tulevaisuus varmistetaan.

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/55

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission halukkuuteen ajantasaistaa ja yksinkertaistaa jätelainsäädäntö ja tehdä siihen tarvittavat mukautukset. Komitea on erityisen ilahtunut jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja jätteiden kierrätystä koskevasta strategiasta ja asiakirjassa omaksutusta lähestymistavasta. On kannustettava pyrkimystä panna lainsäädäntö täytäntöön kaikilta osin ja yhdenvertaisesti, jotta jätemarkkinoille ei synny ympäristötekijöihin, kansanterveyteen eikä kilpailuun liittyviä vääristymiä. Komitea korostaa olevan tärkeää, että määritelmät ja liitteet ovat selkeitä ja tarkkoja, jotta vältytään valituksilta ja oikeuskäsittelyiltä. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että jätteiden syntymisen estämistä käsittelevä asiakirja ei ole kunnianhimoinen. Komitea korostaa, että mikäli asiassa halutaan todella edetä kestävän kehityksen mukaisesti, tarvitaan tehokkaita toimia jätteiden syntymisen ehkäisemiseksi ja jätteiden hyödyntämiseksi, sillä raaka-aineita on yhä vähemmän ja ne ovat yhä kalliimpia. Komitea suosittaa, että kehitetään yhteisön laajuisia välineitä laadullisten ja määrällisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tältä osin asiakirja on selvästi puutteellinen. Lisäksi komissio näyttää ajattelevan, että helpottamalla jätteenkäsittelylaitosten käyttölupamenettelyä edistetään kierrätystä. Tämä lähestymistapa on väärä ja se tulee vaikuttamaan kielteisesti ympäristöön ja aiheuttamaan terveysriskejä. Se ei myöskään vastaa Århusin yleissopimuksen periaatteita, jotka koskevat jäteasioista tiedottamista yleisölle. Lupa on julkinen ja se sisältää ympäristönsuojeluun liittyviä teknisiä seikkoja ja tiedotus- ja valvontavelvoitteita. Lupa ei myöskään millään muotoa jarruta jätteiden käsittelyn ja kierrätyksen kehitystä. Päinvastoin se takaa asianmukaisesti sen, että jätehuollosta vastaavat viranomaiset noudattavat normeja ja hyödyntävät parasta saatavana olevaa teknologiaa.