ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 309

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

49. vuosikerta
16. joulukuuta 2006


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

II   Valmistavat säädökset

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

5.—6. heinäkuuta 2006 pidetty 428. täysistunto

2006/C 309/1

Euroopan talous- sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kilpailu- ja kuluttajalainsäädäntö

1

2006/C 309/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Lisää tutkimusta ja innovaatiota — Investointi kasvuun ja työllisyyteen: Yhteinen lähestymistapaKOM(2005) 488 lopullinen

10

2006/C 309/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä sekä direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisestaKOM(2005) 567 lopullinen — 2005/0227 COD

15

2006/C 309/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksiKOM(2005) 535 lopullinen

18

2006/C 309/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoluonnos aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi)KOM(2005) 608 lopullinen — 2005/0246 COD

22

2006/C 309/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valkoinen kirja — Rahoituspalvelupolitiikka 2005—2010KOM(2005) 629 lopullinen

26

2006/C 309/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus — Neuvoston päätös teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvään, Genevessä 2 päivänä heinäkuuta 1999 tehtyyn Geneven asiakirjaan tapahtuvan Euroopan yhteisön liittymisen hyväksymisestäKOM(2005) 687 lopullinen — 2005/0273 CNS ja — Ehdotus — Neuvoston asetus asetusten (EY) N:o 6/2002 ja (EY) N:o 40/94 muuttamisesta siten, että otetaan huomioon Euroopan yhteisön liittyminen teollismallien kansainvälisestä rekisteröinnistä tehdyn Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaanKOM(2005) 689 lopullinen — 2005/0274 CNS

33

2006/C 309/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista seitsemännen puiteohjelman toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä (2007—2013)KOM(2005) 705 lopullinen — 2005/0277 COD

35

2006/C 309/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Neuvoston asetus (Euratom) säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista Euroopan atomienergiayhteisön seitsemännen puiteohjelman toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä (2007—2011)KOM(2006) 42 lopullinen — 2006/0014 CNS

41

2006/C 309/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Neuvoston asetus perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan yksityiskohtaisesta soveltamisesta meriliikenteeseen annetun asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 muuttamisesta kabotaasipalvelujen ja kansainvälisten hakurahtipalvelujen lisäämiseksi sen soveltamisalaanKOM(2005) 651 lopullinen/2 — 2005/0264 CNS

46

2006/C 309/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Lentoturvallisuus

51

2006/C 309/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jätteistäKOM(2005) 667 lopullinen — 2005/0281 COD

55

2006/C 309/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2006—2008KOM(2005) 647 lopullinen

60

2006/C 309/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle — Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategiaKOM(2005) 670 lopullinen — SEC(2005) 1683 ja SEC(2005) 1684

67

2006/C 309/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston direktiiviksi hirmukilpikirvan torjunnastaKOM(2006) 123 lopullinen — 2006/0040 CNS

71

2006/C 309/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan teollisuuden raaka-ainehuoltoon liittyviä riskejä ja ongelmia

72

2006/C 309/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisesta sosiaaliturvan tilastointijärjestelmästä (ESSPROS)KOM(2006) 11 lopullinen — 2006/0004 COD

78

2006/C 309/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan unionin ja Andien yhteisön suhteet

81

2006/C 309/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuus

91

2006/C 309/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan naapuruuspolitiikka

96

2006/C 309/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Neuvoston päätös Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä (//EY, Euratom)KOM(2006) 99 lopullinen — 2006/0039 (CNS)

103

2006/C 309/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston direktiiviksi kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverostaKOM(2006)76 lopullinen — 2006/0021 CNS

107

2006/C 309/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: Yrittäjyyttä suosivan ajattelutavan edistäminen koulutuksessaKOM(2006) 33 lopullinen

110

2006/C 309/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valkoinen kirja eurooppalaisesta viestintästrategiastaKOM(2006) 35 lopullinen

115

2006/C 309/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sosiaalinen koheesio: eurooppalaisen yhteiskuntamallin sisältö

119

2006/C 309/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden rooli yhteisön koheesio- ja aluekehityspolitiikan soveltamisessa

126

2006/C 309/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston asetus yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksiKOM(2005) 602 lopullinen — 2005/0235 CNS

133

2006/C 309/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Yleishyödyllisten palvelujen tulevaisuus

135

FI

 


II Valmistavat säädökset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

5.—6. heinäkuuta 2006 pidetty 428. täysistunto

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/1


Euroopan talous- sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kilpailu- ja kuluttajalainsäädäntö”

(2006/C 309/01)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta Kilpailu- ja kuluttajalainsäädäntö

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. toukokuuta 2006. Esittelijä oli María Candelas Sánchez Miguel.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 134 puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Vapaasta kilpailusta hyötyvät kaikki markkinatoimijat, erityisesti kuluttajat. Alan lainsäädännön rikkominen on kuitenkin vaikuttanut etenkin kilpaileviin yrittäjiin, ja sääntöjen tarkoituksena onkin langettaa seuraamuksia ja lieventää yrittäjien välisen kilpailun puutteesta johtuvia taloudellisia vaikutuksia.

1.2

Kuluttajilla ei ole ollut asianmukaisia kilpailulainsäädäntöön perustuvia oikeudellisia välineitä, joiden avulla he olisivat voineet ryhtyä toimiin tai tehdä valituksen kiellettyjen kilpailukäytänteiden aiheuttamista vahingoista. Vasta sisämarkkinoilla tapahtuneiden suurien mullistusten, etenkin yleishyödyllisten taloudenalojen vapauttamisen jälkeen on alettu keskustella sellaisten välineiden tarpeesta, joiden avulla kuluttajat voisivat osallistua kilpailupolitiikkaan.

1.3

Ensimmäinen askel otettiin, kun kilpailun pääosastoon nimitettiin kuluttajien yhteyshenkilö. Hänen tehtävänään on kanavoida sellaisia pääosaston ja kuluttajaorganisaatioiden käsittelemiä kilpailukysymyksiä, joissa kyseisen virkamiehen mielipide on merkityksellinen. Kun viran perustamisesta on nyt kulunut kolme vuotta, on käynyt ilmeiseksi, että asianmukaisten välineiden puute on asettanut rajoituksia tehtävän hoitamiselle tehokkaasti.

1.4

Tärkeimmillä vapautetuilla aloilla vapaa kilpailu on samanaikaisesti ollut todella vähäistä, mikä on vaikuttanut siten, ettei alalle ole tullut kilpailijoita, ja kuluttajien taloudellisia oikeuksia on selvästi rajoitettu. Eräs syy tähän on se, että useimmat jäsenvaltiot omaksuivat vapauttamisen yhteydessä kansallisen ulottuvuuden ja ryhtyivät jälleen suojelemaan oman maansa yrityksiä. Komissiolla on oltava tarpeelliset keinot, joilla tällaisista vaikutuksista päästään eroon.

1.5

Komissio voi ryhtyä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 153 artiklan 2 kohdan nojalla unionitasolla laaja-alaisiin kuluttajansuojaa koskeviin toimiin etenkin kilpailupolitiikan alalla siten, että EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamissäännöissä otetaan kilpailevien yrittäjien lisäksi huomioon kilpailusääntöjen noudattamatta jättämisestä kärsivien kuluttajien edut. Jäsenvaltioiden on puolestaan laadittava omat sääntönsä samansuuntaisesti.

1.6

On siis ryhdyttävä toimiin, joilla taataan, että kiellettyjen käytänteiden harjoittamisesta mahdollisesti aiheutuva vahinko korvataan etenkin silloin, kun kyseessä ovat taloudelliset oikeudet.

1.7

Myös kuluttajien tiedotus- ja kuulemisjärjestelyjä on tehostettava. Jos kilpailun pääosastossa toimii edelleen kuluttajien yhteyshenkilö, komission on annettava kyseisen virkamiehen käyttöön tehtävän hoitamisen edellyttämät välineet, ja terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston SANCOn on valjastettava omat sidosryhmänsä puuttumaan aiempaa tehokkaammin sellaisiin kilpailuasioihin, jotka liittyvät välittömästi kuluttajien etuihin. Komitea katsoo, että Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto voi muuttaa toimintaansa siten, että valtakunnalliset ja unionin laajuiset kuluttajajärjestöt voivat välittää verkoston avulla haluamaansa tietoa ja huomioita kilpailupolitiikan tehostamiseksi markkinoilla ja ajaa taloudellisia oikeuksiaan.

2.   Unionin kilpailupolitiikan nykyiset suuntaviivat

2.1

Vapaa kilpailu on eräs markkinatalouden perusperiaatteista. Markkinatalous perustuu siihen, että taloudellisilla toimijoilla ja ylipäätään kaikilla markkinoilla toimivilla yksityishenkilöillä on yrittämisen vapaus. Kilpailulainsäädännöstä annetut perustamissopimuksen määräykset ovat lähtöisin tarpeesta antaa säännöt, joissa yhdistyisivät markkinoilla vallitseva vapaa kilpailu ja kaikkien markkinatoimijoiden oikeudet. Kun sääntelystä vapauttaminen oli kiivaimmillaan, Euroopan komissio totesi (1), että yritysten ja kuluttajien edut on tasapainotettava, kun markkinoille katsottiin ilmaantuneen uusia taloudellisia tilanteita, joita kilpailuoikeudessa ei ollut otettu huomioon. Komissio kannatti niin ikään vapaaehtoisten välineiden tehostamista sekä kuluttajien ja yritysten vuoropuhelun edistämistä, jotta kuluttajien luottamus markkinoihin lisääntyisi, sillä kilpailu ei riitä lujittamaan luottamusta.

2.2

Nykytilanteessa on eräitä uusia piirteitä. Niitä on esitelty kilpailupolitiikkaa koskevassa komission kertomuksessa 2004 (2) ja komission jäsenen Neelie Kroesin puheenvuorossa (3). Sekä komission kertomuksessa että komission jäsenen puheenvuorossa korostetaan tarvetta keskittyä toiminnassa Lissabonin ohjelmassa sisämarkkinoiden ja kilpailukyvyn kannalta olennaisiksi määriteltyihin aloihin. Toimissa on kuitenkin otettava aivan erityisesti huomioon kuluttajien edut ja ennen kaikkea se, miten kartellit ja monopolit vaikuttavat kuluttajien oikeuksiin. Tätä kantaa voidaan pitää ensi askeleena kuluttajansuojan sisällyttämiseksi markkinoiden sääntelykeinoihin siten, että asiaa tarkastellaan kysynnän eikä vain tarjonnan näkökulmasta, kuten tähän asti on tehty.

2.3

Todettakoon, että EU päättää kilpailupolitiikasta yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, koska politiikkaa on määrä soveltaa yhtenäismarkkinoilla ja siis rajatylittävissä toimissa ja sen tarkoituksena on yhtenäistää kansalliset säädökset, jotta jäsenvaltioissa ei sovellettaisi protektionistisia politiikkoja omien markkinoiden suosimiseksi eikä kilpailijoiden syrjimiseksi. Yhteisön viranomaisten rooli onkin perustavanlaatuinen, etenkin komission, jonka toimivaltaan ei kuulu ainoastaan kilpailulainsäädäntöä koskevien säädösehdotusten tekeminen vaan myös keskittymien ja valtiontukien valvonta. Viranomaisten on asetettava etusijalle yleinen etu valtion omaan etuun nähden.

2.4

Yleishyödyllisten sektoreiden vapauttaminen ja rahoituspalveluita koskeva lainsäädäntö ovat saaneet aikaan sen, että kilpailupolitiikka ja muut komission harjoittamat politiikanlohkot, erityisesti kuluttajapolitiikka, pyritään suhteuttamaan toisiinsa. Tuoreimmassa kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa vuodelta 2004 kuluttajapolitiikan tunnontarkalle täytäntöönpanolle asetettujen tavoitteiden joukossa mainitaankin kuluttajien etujen vahvistaminen ja luottamuksen lisääminen sisämarkkinoilla.

2.5

Periaatejulistuksesta huolimatta unionin kilpailupolitiikan konkreettinen tarkastelu osoittaa, että periaatteita tuskin sovelletaan käytännössä. Asetelma on itse asiassa samanlainen kuin aiemmin. Vuonna 2003 ilmoitettiin kilpailupolitiikan eurooppalaisena teemapäivänä, että kilpailun pääosastoon, joka jakautuu kilpailupolitiikan kutakin lohkoa vastaaviin linjoihin, nimitetään kuluttajien yhteyshenkilö valvomaan kuluttajien etuja (4). On myös julkaistu esitteitä (5), joilla kuluttajia valistetaan ja heille tiedotetaan kilpailupolitiikasta ja siitä, miten se vaikuttaa kuluttajien etuihin.

2.6

Kuluttajien yhteyshenkilön tehtävistä korostettakoon seuraavia: (6)

toimia kuluttajajärjestöjen ja yksittäisten kuluttajien yhdyssiteenä (7)

luoda säännölliset yhteydet kuluttajajärjestöihin, erityisesti eurooppalaiseen neuvoa-antavaan kuluttajaryhmään (European Consumer Consultative Group, ECCG)

tiedottaa kuluttajaryhmille kilpailuasioista, joissa niiden panoksesta voisi olla hyötyä, ja opastaa kuluttajia ilmaisemaan näkemyksiään

pitää yhteyttä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisiin kuluttajansuoja-asioihin liittyvien kysymysten tiimoilta.

2.7

Kilpailupolitiikassa on siis alettu huomioida myös kuluttajien edut. Näin olisi meneteltävä kaikissa politiikoissa, jotta yhtäältä terveys- ja kuluttaja-asioiden ja toisaalta kilpailun pääosasto eivät enää toimisi tiukasti erillään toisistaan. Politiikanlohkoja olisikin koordinoitava jatkuvasti sekä yhteisön tasolla että sovittamalla yhteisön politiikat jäsenvaltioiden toteuttamiin politiikkoihin, jotta talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoita sekä kuluttajia hyödyttävä markkinatalouteen liittyvä vapaa kilpailu toteutuu.

3.   Kuluttajiin vaikuttavat EU:n kilpailupolitiikat

3.1

Kilpailupolitiikan voidaan viime aikoina todeta muuttuneen huomattavasti. Se ei johdu pelkästään talouden niin kutsutun maailmanlaajuistumisen aiheuttamasta kovasta paineesta vaan myös siitä, että palvelualojen vapauttaminen on jouduttu sovittamaan muihin yleistä etua palveleviin tavoitteisiin, kuten palveluiden tarjoajien monimuotoisuuden ja luotettavuuden varmistamiseen. Kilpailupolitiikassa on sitouduttu tärkeään tehtävään kilpailukykyä koskevien tavoitteiden toteuttajana, sellaisina kuin ne on määritelty Lissabonin ohjelmassa. Näiden tavoitteiden kannalta on keskeisintä markkinatalouden ja ennen kaikkea talouskeskittymien moitteeton toimivuus. Viimeksi mainitut ovat olennaisen tärkeitä, jotta Euroopan talous menestyisi kansainvälisessä kilpailussa. Tämä ei kuitenkaan kavenna kilpailijoiden keskinäisiä oikeuksia eikä etenkään eurooppalaisten kuluttajien oikeuksia.

3.2

Kuluttajansuojaan vaikuttava kilpailupolitiikka on hahmoteltava konkreettisesti, joten kilpailua sääteleviä säännöksiä, toisin sanoen perustamissopimuksen artikloita soveltamissääntöineen on tarkistettava. Soveltamissääntöjä on hiljattain eräissä tapauksissa muutettu ja toisissa tapauksissa odotellaan muutosten hyväksymistä.

3.3   Sopimukset ja rajoittavat käytännöt

3.3.1

Yritysten väliset sopimukset ovat osa markkinasuhteita, ja ne helpottavat markkinoiden kokonaisvaltaista toimintaa. Sopimuksia ei kuitenkaan aina käytetä kilpailutarkoituksiin vaan pikemminkin päinvastoin. Jo yhteismarkkinoita luotaessa katsottiin tarpeelliseksi kieltää tällaiset sopimukset, jos niiden tarkoituksena on estää vapaa kilpailu tai rajoittaa tai vääristää sitä. Samoin on yritysten yhteenliittymien laita. Niiden merkittävin ilmenemismuoto ovat kartellit, jotka toimivat yritysten yhteenliittymien tavoin ilman näennäistä keskinäistä koordinointia. Kun toiminta rajoittaa vapaata kilpailua tai estää sen, yhteenliittymä on kiellettävä.

3.3.2

Yritysten keskenään tekemät sopimukset ja päätökset perustuvat oikeudellisesti sopimukseen, joka velvoittaa kumpaakin sopijapuolta. Sekä sopimusten että päätösten lainvoimaisuutta säätelee voimassa olevan lainsäädännön noudattaminen. Tarkastelun kohteena olevissa sopimuksissa ja päätöksissä ongelmana ovat niistä kolmannelle osapuolelle aiheutuvat vaikutukset, aivan erityisesti niiden vaikutukset markkinoilla vallitsevaa kilpailua sääteleviin sääntöihin.

3.3.3

Säännöillä on kaiken kaikkiaan tarkoitus kieltää sopimuksen tai päätöksen tuloksena syntyvä tilanne eli kilpailun rajoittaminen. Mutta säännöissä mennään vieläkin pidemmälle, sillä niissä julistetaan kaikki tämäntapaiset sopimukset tai päätökset mitättömiksi. Tämä vaikuttaa käytännössä siten, että markkinoiden vääristymisen kilpailijoille ja ylipäätään elinkeinoelämälle aiheuttamat vahingot korvataan.

3.3.4

Koska perustamissopimuksen 81 artiklan määräyksiä sovelletaan monenlaisiin tilanteisiin sekä jäsenvaltioiden markkinoilla että sisämarkkinoilla, komissio laati niin kutsutun nykyaikaistamispaketin (8), jonka avulla perustamissopimuksen määräykset voidaan mukauttaa tuomioistuinten oikeuskäytäntöön ja määräyksiä sovellettaessa esiin tuleviin monenlaisiin tilanteisiin.

3.3.5

Myös ryhmäpoikkeuksia on ajanmukaistettu. (9) Alaviitteessä mainitussa asetuksessa luetellaan uusia poikkeuksia, jotka vastaavat markkinoiden nykyisiä tarpeita ja liittyvät aivan erityisesti teknologiansiirtoa koskeviin sopimuksiin. Tarvitaan selkeää sääntöä, jonka nojalla yritykset voivat tehdä sopimuksia joutumatta kielletylle alueelle. Siksi on asetettava rajat, joissa sopimuksia tehdään, ja ennen kaikkea taattava, etteivät kuluttajat missään tapauksessa joudu kärsimään vahinkoa poikkeusten vuoksi.

3.4   Määräävän aseman väärinkäyttö

3.4.1

Perustamissopimuksen 82 artiklassa yhtä tai useampaa yritystä kielletään käyttämästä väärin määräävää asemaa yhtenäismarkkinoilla tai merkittävällä osalla yhtenäismarkkinoita. Määräys ei estä määräävän aseman muotoutumista (suuntauksena on pikemminkin ollut suosia taloudellisia keskittymiä, joiden avulla eurooppalaiset yritykset voivat kilpailla muiden yritysten kanssa kansainvälisesti), vaan tarkoituksena on estää tilanne, jossa valta-aseman avulla pakotetaan muut kilpailijat hyväksymään yrityksen asettamat ehdot ja eliminoidaan näin kilpailu. Kyseiseen artiklaan sisältyvässä määräyksessä ei siis huomioida määräävään asemaan johtaneen tilanteen syntyä päinvastoin kuin 81 artiklassa, jossa otetaan huomioon sopimuksen tai päätösten alkuperä ja julistetaan ne sitten mitättömiksi.

3.4.2

Määräävän aseman vaikutukset poikkeavat sopimuskäytäntöjen vaikutuksesta, sillä määräävä asema ei tunnu vaikuttavan kilpailuun, koska tilanne, toisin sanoen kilpailijoiden puute, voi jo sinänsä rajoittaa kilpailua tai tehdä kilpailijoiden roolin markkinoilla merkityksettömäksi. Sen sijaan tunnutaan suojelevan kuluttajaa, joka on määräävää markkina-asemaa väärin käyttävän yrittäjän sanelemien ehtojen uhri. (10)

3.4.3

Komissio on puuttunut tämänsuuntaisesti tärkeimpiin aloihin, joilla myöhään tapahtuneen vapauttamisen vuoksi on ollut määräävä asema useimmissa EU-maissa. Tällaisia aloja ovat muun muassa televiestintä (11) tai sektorit, joilla kilpailijat eivät ole synnyttäneet todellista kilpailua, koska kyseessä on ollut teknisesti huomattavan innovoiva ala. Esimerkkinä viimeksi mainitusta tapauksesta mainittakoon Microsoft. (12) Kummassakin tapauksessa päätettiin, että kyseessä oli määräävän aseman väärinkäyttö. Ensiksi mainitussa tapauksessa väärinkäyttö oli ilmennyt televiestintäpalvelujen hinnoitteluna. (13) Päätös oli lisäksi merkittävä, sillä se vaikutti valtion sääntelemään toimialaan, ja komissio katsoi asiakseen toimia alakohtaisesta hintasääntelystä huolimatta.

3.4.4

Toinen, Microsoftin tapaus, oli edellistä monimutkaisempi, koska kyseessä on amerikkalaisyritys, jolla on lähes monopoliasema tietojärjestelmiensä käytössä. Komissio päätti kuitenkin, että perustamissopimuksen 82 artiklaa oli rikottu käyttämällä väärin määräävää asemaa mikrotietokoneiden käyttöjärjestelmien markkinoilla, koska yritys oli kieltäytynyt antamasta tietoa järjestelmän yhteentoimivuudesta ennen kaikkea silloin, kun Windows Media Playeria pakkomyytiin yhdessä Windows-käyttöjärjestelmän kanssa. Komissio langetti törkeästä rikkomuksesta tuntuvat sakot ja vaati yritystä toteuttamaan tiettyjä toimenpiteitä eli levittämään tietoa käyttöjärjestelmistä ja myymään mikrotietokoneiden Windows-käyttöjärjestelmän osia erikseen.

3.5   Yrityskeskittymien valvonta

3.5.1

EY:n perustamissopimuksessa ei ole yhtäkään artiklaa, jossa määrättäisiin konkreettisesti yrityskeskittymiin sovellettavista säännöistä. Tämä johtuu siitä, että aluksi tällaista liiketoimintamuotoa ei ollut olemassakaan, ja myöhemmin jäsenvaltioiden viranomaiset tukivat yritysten keskittymistä saadakseen oman maansa yritykset kilpailukykyisiksi. Mutta kun keskittymät johtivat määräävään asemaan, niihin sovellettiin sekä perustamissopimuksen 81 että 82 artiklaa siten, ettei keskittymiä kuitenkaan valvottu etukäteen vaan ainoastaan silloin, kun ne johtivat määräävän aseman väärinkäyttöön.

3.5.2

Neuvosto käytti EY:n perustamissopimuksen 83 ja 308 artiklan mukaisia lisävaltuuksia yhteisön tavoitteiden, tässä tapauksessa vapaan kilpailun, saavuttamiseksi ja antoi kyseisten artiklojen nojalla useita asetuksia edellä mainitun puutteen korjaamiseksi sekä mahdollistaakseen yrityskeskittymien todellisen valvonnan, kunnes päädyttiin nykyiseen asetukseen (EY) N:o 139/2004 (14), jolla muutettiin ja parannettiin asetusta (EY) N:o 1310/97 (15) ja johon ennen kaikkea sisällytettiin asiassa Gencor vastaan komissio (16) annetusta tuomiosta johtuva oikeuskäytäntö.

3.5.3

Uudella asetuksella muutetaan kilpailunäkökohtia muun muassa siten, että asiat, joita komissio pitää kansallisina, siirretään jäsenvaltion viranomaisten tai vähintään kolmen jäsenvaltion käsiteltäväksi. Tämä helpottaa suuresti yhteisön kilpailuviranomaisten työsumaa. Komitea katsoo kuitenkin, että asia voidaan siirtää jäsenvaltioiden käsiteltäväksi vain, jos se ei vaikuta olennaiseen osaan yhtenäismarkkinoita. Viimeksi mainitussa tapauksessa kilpailurajoituksia ja sidosryhmiin, etenkin kuluttajiin, kohdistuvia vaikutuksia olisi helpompi suojella yhteisön tasolla.

3.5.4

Asetuksiin tehdyistä huomattavista muutoksista todettakoon, että sekä 1 artiklassa mainitut enimmäismäärät että 2 artiklassa mainitut käsitteet on rajattu entistä selkeämmin, jotta kävisi selväksi, missä tilanteessa määräävä asema ja ennen kaikkea kilpailun olennainen vähentyminen syntyvät.

3.5.5

Myös menettelynäkökohtia on muutettu, mikä ei ole edellä mainittuja seikkoja vähäpätöisempää. Merkittävän muutoksen kohteena on nyt määräaika, jonka kuluessa asia on siirrettävä jäsenvaltioiden käsiteltäväksi. Määräaikaa on pidennetty, minkä ansiosta asianosaisilla on paremmat mahdollisuudet ryhtyä toimiin sen mukaan, mitä jäsenvaltion lainsäädännössä on säädetty. Myös ilmoituksen tekijöille asetettua määräaikaa on pidennetty. Sitä voitaneen pitää liian joustamattomana, sillä 15 työpäivää aivan menettelyn alussa ei anna ilmoituksen tekijöille mahdollisuutta tutustua komissiolle mahdollisesti esitettyihin, ilmoitettua toimintaa koskeviin väitteisiin. On kuitenkin todettava, ettei menettelyn missään vaiheessa ole säädetty kuluttajien osallistumisesta siihen. Säädöstekstistä on jopa poistettu kyseisten yritysten työntekijöiden etujen ja työpaikkojen huomioon ottaminen keskittymiä arvioitaessa.

3.6   Tyyppitapaukset, joissa kilpailua rajoitetaan

3.6.1

Yhteisön lainsäätäjä on luetellut kiellettyjä käytänteitä sekä perustamissopimuksen 81 että 82 artiklassa. Luettelo ei kuitenkaan ole kattava. Ensiksi mainitussa artiklassa kielletään kartelleihin perustuvat käytännöt ja jälkimmäisessä määräävän asemaan perustuvat käytännöt. Heti alkuun on selvennettävä, etteivät luettelot ole tyhjentäviä vaan esimerkkejä usein toistuvista, kumpaakin käyttäytymistapaa ilmentävistä käytänteistä. Tämä tarkoittaa, että markkinoilla saatetaan havaita myös muita vaikutuksiltaan samanlaisia käytänteitä, jotka siis ovat niin ikään kiellettyjä.

3.6.2

Kummassakin artiklassa luetellaan samantyyppisiä käytäntöjä:

Vahvistetaan hinnat.

Rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä tai investointeja.

Jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

Sovelletaan erilaisia ehtoja eri kauppakumppaneiden samanlaisiin suorituksiin.

Asetetaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi lisäsuoritusten hyväksyminen.

3.6.3

Kaikki tässä luetellut käytänteet voidaan luokitella kahteen tyyppiin, jotka vastaavat paremmin lähtötilannettaan:

a)

Kilpailun väärinkäyttö: Siihen kuuluu useita kilpailun vastaisia käytänteitä, kuten tavaran tai palvelun toimittamisesta kieltäytyminen, alhaisten hintojen vahvistaminen alle todellisen hinnan, asiakasbonukset tai hintoihin perustuva syrjintä. Tällaisella käyttäytymisellä on taloudellinen vaikutus eli se vähentää kilpailua tai estää kilpailun markkinoilla tai huomattavalla osalla markkinoita.

b)

Sellaisten yritysten väärinkäyttö tai vilpillinen hyväksikäyttö, jotka ovat riippuvaisia toisen tai toisten yritysten määräävästä asemasta ostaessaan tavaroita tai palveluita, sopimattomien hintojen, syrjinnän, tehottomuuden tai laiminlyönnin tai jopa tekijänoikeuksien väärinkäytön muodossa.

3.6.4

Eräs yleisimmistä tyyppitapauksista on hinnoittelu laajasti tulkittuna, kuten alennukset, marginaalit, maksuehdot tai alennusmyynnit. Tähän ryhmään kuuluvat myös tapaukset, joissa ei laadita etukäteen kustannusarviota, ei pitäydytä hinnastossa eikä myydä tavaroita tai palveluita muilla kuin tarjotuilla hinnoilla. Kaikki nämä käytännöt vaikuttavat kuluttajiin. Erityisistä kuluttajansuojaa koskevista säännöistä huolimatta kuluttajat ovat alakynnessä verrattuna markkinoilla määräävässä asemassa oleviin yrityksiin, jotka usein ovat ainoita tavaran tai palvelun tarjoajia markkinoilla.

3.7   Kilpailun kehittyminen tietyillä sääntelystä vapautetuilla toimialoilla

EY:n perustamissopimuksen mukainen kilpailupolitiikka on sopeutettu unionin perinteisiin elinkeinoelämän aloihin. Sen soveltamissäännöt ovat siis kehittyneet rinnan uusien tosiseikkojen kanssa, jotka ovat edellyttäneet kilpailun lisäämistä. Menettelyt, joiden osalta merkittävien markkinasektoreiden vapauttaminen on toteutettu, ovat vaikuttaneet kielteisesti kuluttajiin, sillä useimmiten julkiset palvelut ovat muotoutuneet määräävässä asemassa oleviksi yrityksiksi kyseisellä markkinasegmentillä, jolla yrityksen kilpailijoiden on vaikea kilpailla.

3.7.1   Energia

3.7.1.1

Viime vuosina Euroopan energiasektorin (sähkön ja kaasun) vapauttaminen on edistynyt huomattavasti. Ala on viime aikoihin asti kuulunut julkisen sektorin piiriin, joten sen toimitus- ja hintaehtoja säännösteltiin. Komission kaavailujen mukaan muiden kuin kotitalouskäyttäjien markkinat oli määrä vapauttaa heinäkuuhun 2004 mennessä ja kotitalouskäyttäjien markkinat heinäkuusta 2007 alkaen. Ensiksi mainittu kaavailu ei ole kaikilta osin toteutunut, eikä kotitalouksien kulutusta voida nykytilanteessa kaikilta osin vapauttaa säätelystä.

3.7.1.2

Tilanne on monimutkainen. Yksityistetyt verkot — etenkin sähköverkot — toimivat puutteellisesti, sillä yksityiset toimijat pitävät verkkojensa ylläpitokustannukset alhaisina, mikä vaikuttaa tuntuvasti käyttäjiin usein toistuvina toimituskatkoksina.

3.7.1.3

Nykyinen sähköasetus (17), jolla edistetään sähkön rajatylittävää kauppaa, voi kuitenkin lisätä kilpailua sisämarkkinoilla sähkönsiirtojärjestelmien operaattoreille tarkoitetun korvausjärjestelmän avulla ja ottamalla käyttöön syrjimättömät, avoimet ja etäisyyksistä riippumattomat tariffit.

3.7.1.4

Komissio on sittemmin perustanut Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston yhteyteen energiaa käsittelevän alaryhmän, jonka tehtävänä on keskustella asiasta ja valmistella sopimus yhteisön kilpailusääntöjen soveltamisesta energiamarkkinoihin.

3.7.2   Televiestintä

3.7.2.1

Televiestintäalan lainsäädäntöä uudistettiin vuonna 2002 (18) enimmäkseen siksi, että kaikki sähköistä viestintää koskevat säännöt oli saatettava ajan tasalle ja verkkojen käyttö oli mukautettava uuteen tekniikkaan. Jäsenvaltiot toteuttivat mukautukset eri tavoin. Yhdeksännessä raportissa EU:n sähköisen viestinnän sääntelypaketin täytäntöönpanosta (19) onkin keskitytty sääntelytoimenpiteiden sisällyttämiseen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja kansallisten sääntelyviranomaisten tehtäviin.

3.7.2.2

Yhdeksännestä raportista käy ilmi, että operaattoreiden määrä on säilynyt ennallaan, vaikka eräät niistä ovat pysytelleet vain alkuperäisillä markkinoillaan. Operaattoreiden välinen kilpailu on toisaalta siirtynyt kansainvälisiltä markkinoilta ja kaukopuheluista paikallispuheluihin, joita tarjoavien perinteisten operaattoreiden määrä on asteittain vähentynyt. Puhelujen hinnat ovat näin muotoutuneet kuluttajien kannalta edullisemmiksi, mutta uusia palvelusopimuksia tehtäessä heidän alkuperäistä asemaansa käytetään toisinaan väärin.

3.7.2.3

Televiestintämarkkinoiden kilpailutilanteen tarkkailun avulla voidaan jossain määrin valvoa määräävässä asemassa olevia operaattoreita ja määrätä niille erityisvelvoitteita, jotka estävät väärinkäytön asetettaessa kuluttajille ehtoja ja hinnoiteltaessa palveluita. Komissio on seurannut laajasti direktiivin 2002/77/TY täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa, (20) jotta sekä kilpailua rajoittavat että kuluttajien etuihin vaikuttavat puutteet voidaan korjata.

3.7.3   Liikenne

Liikennettä on tarkasteltava eri liikennevälineiden näkökulmista. Seuraavassa käsitellään lähinnä lento-, rautatie- ja meriliikennettä, joissa tapahtuu merkittäviä muutoksia etenkin lentomatkustajien suojelussa ja meriliikenteen turvallisuudessa.

3.7.3.1   Lentoliikenne

3.7.3.1.1

Komissio käynnisti vuonna 2003 siviili-ilmailualan kanssa vuoropuhelun, jonka tarkoituksena oli sopia yhteisestä kannasta kilpailupolitiikan soveltamiseen alalla käynnissä oleviin liittoutumiin ja fuusioihin. Samana vuonna kävi ilmi, että asetusta (EY) 1/2003 oli muutettava lisäämällä siihen unionin ja kolmansien maiden välinen lentoliikenne, jotta luotaisiin open sky -alue, jolla voitaisiin puuttua eurooppalaisten ja unionin ulkopuolisista maista peräisin olevien, etenkin yhdysvaltalaisten, yhtiöiden välisiin liittoutumiin. Komissio tutki useita yritysten tekemiä sopimuksia. (21) Eräät niistä eivät sovi yhteen kilpailusääntöjen kanssa, ja tiettyjen sopimusten sisältöä ja voimassaoloaikaa muutettiin.

3.7.3.1.2

Samoihin aikoihin hyväksyttiin asetus matkustajien oikeuksista. (22)

3.7.3.2   Rautatieliikenne

3.7.3.2.1

Asetuksen 1/2003 nojalla jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat soveltaa rautatieliikenteeseen kilpailusääntöjä. Tästä lähin sekä yhteisön että jäsenvaltioiden viranomaisten on määriteltävä yhteistyössä energian ja liikenteen pääosaston kanssa yhteisen edun piiriin kuuluvat seikat, koska rautatieliikenne on vapautettu sääntelystä.

3.7.3.2.2

Ensimmäisten rautatieliikenteen vapauttamista koskevien direktiivien tavoitteena oli tavaroiden vapaa liikkuvuus rautateitse yli rajojen sekä viitekehyksen luominen pääsylle tarjoamaan sekä rahti- että matkustajapalveluita säätämällä kulkureiteistä, tariffeista jne.

3.7.3.2.3

Toiseen pakettiin sisällytettiin jäsenvaltioiden rahtimarkkinoiden vapauttaminen sekä kansallisten ja kansainvälisten matkustajamarkkinoiden vapauttaminen.

3.7.3.2.4

Kokonaistavoitteen mukaan kilpailulainsäädäntöä olisi ryhdyttävä soveltamaan yhteisesti rautatieliikenteeseen, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset ja komissio eivät tekisi keskenään ristiriitaisia päätöksiä.

3.7.3.3   Meriliikenne

3.7.3.3.1

Meriliikenteen alalla on eniten ryhmäpoikkeuksia. Ne koskevat etenkin parhaillaan tarkistettavassa asetuksessa (EY) 823/2000 (23) tarkoitettuja linjakonferensseja ja linjaliikenteen konsortioita, jotka aikovat soveltaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan määräystä. Kyseisen artiklan nojalla linjaliikenteen konsortiot ja linjakonferenssit voivat ylittää sääntömääräisen enimmäismäärän, kunhan asiasta ilmoitetaan etukäteen komissiolle ja lupa saadaan vastustamismenettelyn mukaisesti.

3.7.3.3.2

Muutamat konsortiot ovat käytännössä soveltaneet sopimuksia ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävään toimintaan, kuten hinnoitteluun. Niinpä komissio on puuttunut asiaan rajoittaakseen sopimusten sisältöä. (24) EY:n ensimmäisen asteen tuomioistuin on ottanut samantapaisen kannan (25) erääseen varustamoiden väliseen sopimukseen olla myöntämättä asiakkaille alennuksia julkaistuista tariffimaksuista ja lisämaksuista.

3.8   Tarkasteltujen sääntelystä vapautettujen alojen kuluttajapoliittiset vaikutukset

3.8.1

Edellä mainittujen alojen vapauttamista koskevat tietyt menettelyt on toteutettu jäsenvaltiotasolla. Niillä on ollut sisämarkkinoiden näkökulmasta tarkasteltuna kielteisiä vaikutuksia: on syntynyt oligopoleja, eivätkä kuluttajat ole voineet hyötyä todellisesta kilpailusta, joka olisi auttanut alentamaan hintoja ja edistämään yritysten kilpailukykyä. Komission olisi tarkasteltava lisäksi sitä, miten sääntelystä vapautettujen sektoreiden yrityskeskittymät ovat tähän mennessä vaikuttaneet erityisesti kuluttajiin.

3.8.2

Avoimuuden puute, teollisuuden asiakkaiden ja kuluttajien maksama perusteettoman korkea hinta sekä yritysten vertikaalinen integroituminen eivät ylipäätään ole synnyttäneet vapautetuilla markkinoilla todellista kilpailua, vaan kuluttajille asetuilla sopimusehdoilla on usein rikottu joukkosopimusmalleja koskevia sääntöjä.

3.8.3

Ongelmaksi muodostuvat välineet, joita kuluttajilla on käytettävissään perätessään yrityksiltä oikeuksiaan etenkin, jos he ryhtyvät perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklasta johtuviin kilpailuoikeuteen liittyviin oikeustoimiin. Kilpailuviranomaisille, komissiolle ja jäsenvaltioiden viranomaisille tekevät valituksia etupäässä yritykset, eikä EY:n tuomioistuin ole ratkaissut yhtäkään yksityishenkilön nostamaa kannetta.

3.8.4

Komissio on julkaissut vihreän kirjan yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista (26). Sen pohjalta käytävän keskustelun perusteella tulisi perustaa kuluttajapoliittinen väline. ETSK esittelee sitä tarkemmin aiheesta annettavassa lausunnossaan.

4.   Kilpailupolitiikka ja kuluttajansuoja

4.1

Kuluttajien oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään luonnollisesti erityisessä kuluttajalainsäädännössä. (27) EY:n perustamissopimuksen 153 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon yhteisön muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa.” Kuluttajansuoja on laaja-alainen toimintaperiaate, joten siihen on sisällytettävä kaikki kuluttajia sivuavat politiikat. Kilpailupolitiikan tapauksessa asiasta ei ole epäilystäkään: kuluttajat ovat osa kilpailupolitiikan kohteena olevia markkinoita, ja he edustavat markkinoilla kysyntää.

4.1.1

Lausunnon tässä osiossa pyritään korostamaan sitä, millaisiin kuluttajan oikeuksiin ja millä tavoin kilpailupolitiikka vaikuttaa erityisesti silloin, kun sisämarkkinoilla ei noudateta kilpailulainsäädäntöä. Kuluttajat pyritään mieltämään kilpailupolitiikan sidosryhmäksi, jotta heidän etunsa huomioitaisiin komission puuttuessa konkreettisiin tapauksiin ja antaessa markkinasääntöjä.

4.2   Taloudelliset oikeudet

4.2.1

Kuluttajien taloudellisilla oikeuksilla tarkoitetaan sitä, ettei kuluttajille koidu sellaista taloudellisesti mitattavissa olevaa haittaa, joka estäisi heitä käyttämästä tai nauttimasta yrittäjän kanssa sovituin ehdoin hankittuja tavaroita tai palveluita. Kuluttajan oikeuksia säätelevä perusperiaate on osapuolten vilpitön ja oikeasuhtainen toiminta. Kaikkia tämän periaatteen vastaisia toimia tai lausekkeita voidaan siis pitää sopimattomina tai kuluttajien etujen vastaisina.

4.2.2

Kilpailupolitiikan ja kuluttajan valinnanvapauden välinen suhde on ollut yksi yhteisön lainsäädännön suurimmista huolenaiheista. Tämä todetaan sekä EY:n perustamissopimuksen entisessä 85 artiklan 3 kohdassa että nykyisessä 81 artiklassa, jossa määrätään, että kartellisopimukset ovat sallittuja ainoastaan silloin, kun niistä on kuluttajille hyötyä, vaikka ne rajoittaisivatkin kilpailua. Eräs tyypillinen esimerkki on se, että kilpailijat jakavat keskenään maantieteelliset alueet kattaakseen koko markkinat, vaikka se ei tietyillä alueilla olisikaan kannattavaa.

4.2.3

Kuluttajansuojan kannalta markkinoita holhotaan valvomalla mahdollisia horisontaalisia sopimuksia, kuten vapaaehtoisuuteen perustuvia sopimuksia, hintakartelleja, hankintakeskuksia, markkinoiden jakamista jne., sekä vertikaalisia sopimuksia, kuten tuottajien, maahantuojien jne. välisiä suhteita sääteleviä sopimuksia. Samoin valvotaan määräävän aseman väärinkäyttöä harjoitettaessa käytänteitä, jotka hankaloittavat kilpailijoiden tuloa markkinoille tai estävät sen, sovittaessa liian korkeista tai liian alhaisista hinnoista tai poissulkevista hinnoista tai myönnettäessä joillekin asiakkaille muita syrjiviä etuja.

4.2.4

Komissio esittelee vuosittain laatimassaan kertomuksessa suuren joukon päätöksiä sekä oletetuista etukäteen sovituista käytänteistä että määräävän aseman väärinkäytöstä ja muutamia EY:n tuomioistuimen tuomioita, jotka usein merkitsevät muutoksia säännösten tulkinnassa ja jopa velvoittavat muuttamaan lainsäädäntöä.

4.2.5

Komission käsittelemät tapaukset ovat viime vuosina vähentyneet suureksi osaksi siksi, että jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ovat toimineet päättäväisesti omilla markkinoillaan, ja erityisesti siksi, että ilmoitusjärjestelmä on lopullisesti poistettu käytöstä. Kilpailun pääosasto ratkaisi 24 tapausta antamalla niistä muodollisen päätöksen. Määrä on erittäin pieni, jos sitä verrataan yrityskeskittymien valvontaan, josta annettiin monia muutetun asetuksen mukaiseen järjestelmään liittyviä muodollisia päätöksiä (231 kappaletta). (28) Uudessa vaiheessa päätöksiä tehdään aiempaa vähemmän, koska jäsenvaltioiden viranomaiset ovat useimmiten asiassa toimivaltaisia.

4.2.6

Käsitellyistä tapauksista monet liittyivät suoraan kuluttajiin tai niillä oli kuluttajien kannalta erityistä merkitystä. Yksittäiset päätökset koskivat matkapuhelinalaa, yleisradiotoimintaa ja lentoyhtiöitä. (29) Alakohtaisissa aloitteissa puututtiin liikenteeseen, vapaisiin ammatteihin, moottoriajoneuvoihin ja viestimiin. (30) Kaikissa tapauksissa tarkastelun kohteena olivat kohtuuttomat hinnat, ja niissä vedottiin perustamissopimuksen 82 artiklassa tarkoitettuun poissulkevien ja kohtuuttomien myyntihintojen soveltamiseen. (31)

4.3   Oikeus saada tietoja ja osallistumisoikeus

4.3.1

Kuluttajapolitiikan tehon on perustuttava kuluttajien mahdollisuuteen osallistua heitä koskettaviin toimiin. Niinpä kuluttajat on integroitava kaikkiin politiikkoihin, jotka tähän asti ovat olleet heidän ulottumattomissaan. Kuluttajapoliittisessa strategiassa (32) tavoitteeksi asetettiin muun muassa kuluttajaorganisaatioiden asianmukainen osallistuminen yhteisön politiikkoihin. Vuosi tiedonannon ilmestymisen jälkeen kilpailun pääostoon nimitettiin vihdoin kuluttajien yhteyshenkilö.

4.3.2

Kuluttajaorganisaatioilla on oma fooruminsa, kuluttajakomitea, joka toimii erityisenä kuluttaja-asioiden mekanismina mutta jonka toimenkuvaa olisi laajennettava siten, että se puuttuisi myös muihin politiikkoihin. Tämänhetkisenä haasteena on, että kuluttajakomitea voisi antaa oman panoksensa yhteisön aloitteisiin kaikissa EU:n päätöksentekoprosessin vaiheissa. On sovittava vähimmäisvaatimukset, joiden mukaisesti komitea voi osallistua neuvoa-antavien elinten työskentelyyn — samaan tapaan kuin nykyisin toimitaan maatalouden alalla — ja etenkin vastaisuudessa perustettavien uusien elinten työskentelyyn esimerkiksi liikenteen, energian ja televiestinnän alalla.

4.3.3

Ei ole olemassa yhtäkään tässä tarkasteltavaan aiheeseen liittyvää virallista osallistumiskanavaa. Kuluttajia ei kuulla edes asioista, joita perustamissopimuksessa pidetään heidän etujensa mukaisina. Tässä tarkoitetaan ennalta sovittuihin käytäntöihin sovellettavia poikkeuksia (81 artiklan 3 kohta) sekä kuluttajien vahingoksi tapahtuvia tuotantoa, markkinoita tai teknistä kehitystä rajoittavia väärinkäytöksiä (82 artiklan b kohta). Niinpä sekä kilpailun pääosaston että kuluttajajärjestöjen tehtävänä on perustaa osallistumis- ja kuulemisvälineet. Niiden on päätettävä yhteisesti välineitä koskevista säännöistä, kuten valkoisessa kirjassa eurooppalaisesta hallintotavasta (33) kehotetaan tekemään, sillä säännöt vaikuttavat sisämarkkinoihin.

4.3.4

Myös terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston, SANCOn, on otettava vastuu asiasta alaisuudessaan toimivassa pysyvässä neuvoa-antavassa ryhmässä. Se voisi puuttua sellaisiin kilpailuasioihin, jotka vaikuttavat kuluttajien oikeuksiin.

4.3.5

Kuluttajien yhteyshenkilön nimittäminen on parantanut kuluttajien oikeutta saada tietoa kilpailuasioista. Eurooppalaisille kuluttajaorganisaatioille annetaan kilpailuasioista säännöllisesti tietoa. Jäsenvaltioiden organisaatioilla ja yksityisillä kuluttajilla on käytössään Internet-sivut. (34) Niillä voi jo tutustua ilmoituslomakkeeseen (35), jolla voi tehdä ilmoituksen yritysten kilpailunvastaisten toimien mahdollisesti kuluttajille aiheuttamista vahingoista.

5.   Kuluttajia edustavia tahoja

Jotta kuluttajat voisivat todella hyödyntää oikeuttaan saada tietoa ja osallistua kuluttajapolitiikan toteuttamiseen, ETSK:n mielestä on varmistettava, että kuluttajajärjestöt edustavat legitiimisti kuluttajia, ja päätettävä, minkä elimen välityksellä kuluttajat voivat osallistua toimintaan, kuten jäljempänä todetaan.

5.1   Kuluttajaorganisaatioita

5.1.1

Kuluttajaorganisaatioista säädetään jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Niiden tunnustamiselle ja laillistamiselle asetetaan tiettyjä vähimmäisvaatimuksia, jotta organisaatiot voivat puolustaa kuluttajien oikeuksia, kun niitä on loukattu kielletyillä käytänteillä.

5.1.2

Unionitasolla tunnustetaan täysimääräisesti organisaatiot, jotka on rekisteröity terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastoon. Niille tiedotetaan ja niitä kuullaan kuluttaja-asioista, ja ne myös osallistuvat kaikkien sellaisten asioiden käsittelyyn, joiden on tähän asti katsottu kuuluvan niiden toimivaltaan.

5.1.3

Ongelmia saattaa syntyä organisaatioiden laillistamistavasta — joka on jossain määrin poissulkevaa — käsiteltäessä kilpailukysymyksiä, sillä tällöin on yleensä kyse kuluttajien konkreettisten oikeuksien loukkaamisesta, ja tällaiset oikeudet voivat olla jopa alueellisesti tai aihepiireittäin rajattuja. Laillistamisesta olisi aiheellista keskustella laajasti, jotta asiaan voidaan puuttua.

5.2   Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto

5.2.1

Asetuksessa 1/2003 EY (36) ja niin kutsutussa ajantasaistamispaketissa sovittiin komission ja Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston (37) yhteistyöstä. Verkosto aloitti toimintansa vuonna 2003. Se asetti työryhmän pohtimaan yleisluonteisia kysymyksiä, kuten verkoston toimintaa ja viranomaisten välistä viestintää. Verkosto toimii nykyisin täysipainoisesti, ja se on muodostanut keskuudestaan 14 alaryhmää, joissa käsitellään alakohtaisia ongelmia. (38)

5.2.2

Asetuksen 1/2003 EY nojalla Euroopan kilpailuviranomaisten verkostolle myönnetään välineet keskinäiseen avunantoon ja toimintaan toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti sekä yleisemmin tapausten ratkaisun kannalta tarvittavan tiedon keruuseen. Verkoston tehtävänä on myös suorittaa jäsenvaltioiden viranomaisten pyynnöstä tarkastuksia, joiden tuloksista tiedotetaan säädetyssä järjestyksessä, jotta ne ovat kaikkien asianosaisten käytettävissä.

5.2.3

Euroopan kilpailuviranomaisten verkostolla on hyvin tärkeä tehtävä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa ohjelmassa. Jäsenvaltiot ovat näet allekirjoittaneet julkilausuman, jossa ne sitoutuvat noudattamaan edellä mainitussa tiedonannossa annettuja sääntöjä. Verkosto toimii näin jäsenvaltioiden toimivaltaisten tuomioistuinten työrukkasena kilpailuasioissa ja pitää ne samalla ajan tasalla EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. (39)

5.2.4

Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston, kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten välisen tietojenvaihdon ansiosta saadaan tietoa sopimuksia ja määräävän aseman väärinkäyttöä koskevista kanteista sekä tapauksiin sovellettavasta menettelystä. Näin päätös siitä, kenen tutkittavaksi valitus kuuluu, voidaan tehdä aiempaa ripeämmin.

5.2.5

Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto auttaa myös havaitsemaan rikkeitä, joten niiden havaitseminen miltei ennaltaehkäisevässä vaiheessa vähentää toimien kielteisiä vaikutuksia kilpailijoihin ja kuluttajiin. Korostettakoon myös verkoston tärkeää tehtävää poikkeusmenettelyissä, kun on arvioitava, onko menettelyn tulos kuluttajien kannalta myönteinen, ja pitääkö sopimuksessa mainita kuluttajille odotettavissa oleva konkreettinen etu.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Vuosiksi 1999–2001 laadittu kuluttajapoliittinen toimintasuunnitelma.

(2)  SEK(2005) 805 lopullinen, 17. kesäkuuta 2005. ETSK:n lausunto: EUVL C 110, 9.5.2006, s. 8.

(3)  Lontoossa 15. syyskuuta 2005 pidetyillä Euroopan kuluttajapäivillä pidetty puhe.

(4)  Komission jäsen Mario Monti ilmoitti Roomassa 6. joulukuuta 2003, että kyseiseksi virkamieheksi nimitettäisiin Juan Riviere y Martí.

(5)  EU:n kilpailupolitiikka ja kuluttaja, julkaisutoimisto, Luxemburg.

(6)  Ks. XXXIII kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2003, s. 6 ja seuraavat., SEK(2004) 658 lopullinen, 4. kesäkuuta 2004. ETSK:n lausunto: EUVL C 221, 8.9.2005.

(7)  Virkamieheen voi ottaa yhteyttä sähköpostitse, osoite comp-consumer-officer@ce.europa.eu.

(8)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta; asetusta on sittemmin muutettu asetuksella (EY) N:o 411/2004 (EUVL L 68, 6.3.2004). Komission asetus (EY) N:o 773/2004, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004, EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 18). Lisäksi on julkaistu joukko tiedonantoja ja suuntaviivoja, joiden tarkoituksena on luoda menettelyt toisaalta kilpailuviranomaisten ja komission, toisaalta komission ja oikeusviranomaisten välisille suhteille.

(9)  Komission asetus (EY) N:o 772/2004, annettu 27. päivänä huhtikuuta 2004, perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta teknologiansiirtosopimusten ryhmiin (EUVL L 123, 27.4.2004, s. 11).

(10)  EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä on pitänyt määritellä määräävän aseman käsite, koska sitä ei ole määritelty perustamissopimuksessa. Määrääväksi asemaksi katsotaan yhden tai useamman yrityksen taloudellinen asema, jonka turvin ne voivat estää todellisen kilpailun markkinoilla käyttäytymällä kilpailijoistaan, asiakkaistaan ja kuluttajista riippumattomalla tavalla.

(11)  Asia COMP/C-1/37.451 — Deutsche Telekom AG (EUVL L 263, 14.10.2003. s. 9).

(12)  Asia COMP/37/792 — Microsoft.

(13)  Deutsche Telecom alensi tuntuvasti Internetin laajakaistaliittymien hintoja kiinteässä televiestintäverkossaan.

(14)  Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta, EUVL L 24, 29.1.2004. Komission asetus (EY) N:o 802/2004, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 täytäntöönpanosta (EUVL L 133, 30.4.2004, s. 1).

(15)  Neuvoston asetusta (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 395, 30.12.1989, s. 1) Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla siihen tehtyine muutoksineen muutettiin edellä mainitulla asetuksella. Uusi asetus on kaikkien säädöstekstien sekä oikeuskäytännön tulkinnan vuoksi artikloihin tehtyjen muutosten uudelleen laadittu toisinto.

(16)  Asia T–12/96, jossa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin määritteli määräävän aseman ja kilpailun huomattavan vähentymisen käsitteen siten, että siihen sisältyvät nyt tilanteet, jotka aiemmin olivat vaikeasti ymmärrettävissä, esimerkiksi oligopolit.

(17)  Asetus (EY) 1228/2003 verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa (EUVL L 176, 15.7.2003, s. 1).

(18)  Direktiivi 2002/77/EY (EYVL L 249, 17.9.2002, s. 21).

(19)  KOM(2003) 715 lopullinen.

(20)  Ks. kattava tiivistelmä toimista komission XXXIII:n kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen (2003) sivulta 41 eteenpäin.

(21)  Komissio epäsi Air Francen ja Alitalian sopimuksen ensimmäisen version ja pyysi kolmansien osapuolten lausuntoa asiasta. British Airwaysin ja Iberian tapauksessa komissio rajasi sopimuksen keston kuuteen vuoteen.

(22)  Asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL L 46, 17.2.2004, s. 1).

(23)  EUVL C 233, 30.9.2003, s. 8.

(24)  Asia Wallenius/Wilhelmsen/Hyundai, 2002.

(25)  Asia N:o IV/34.018, EYVL L 268, 20.10.2000, s.1.

(26)  KOM (2005) 672 lopullinen, 19. joulukuuta 2005.

(27)  Ks. ETSK:n lausuntoluonnos INT/263 — CESE 594/2006, esittelijä Jorge Pegado Liz.

(28)  Ks. kilpailukertomus 2003, sivulta 191 eteenpäin.

(29)  Ks. kilpailukertomuksen 2003 kaavio 3, s. 29 televiestintäalan sopimattomista käytänteistä; kilpailukertomuksen 2004 kaavio 2, s. 28; verkkojen käyttö urheilutapahtumien lähetysoikeuksien levittämiseen ja kauppaan, kilpailukertomuksen 2004 s. 43.

(30)  Ks. kilpailukertomus 2004, Liikenne, s. 52; Vapaiden ammattien harjoittajat, kilpailukertomus 2003, s. 60; Moottoriajoneuvojen myynti, kilpailukertomus 2004, s. 44.

(31)  Asia British Telecommunications (EYVL L 360, 21.12.1982) oli erityisen merkittävä, koska kyseessä oli valtion monopoli.

(32)  Komission tiedonanto kuluttajapoliittisesta strategiasta vuosiksi 2002–2006, KOM(2002) 208 lopullinen.

(33)  KOM(2001) 248 lopullinen.

(34)  http://europa.eu.int/comm/consumers/redress/compl/index_en.htm.

(35)  Liiteasiakirja.

(36)  Annettu 16 päivänä joulukuuta 2002 perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta. Asetusta on sittemmin muutettu asetuksella (EY) N:o 411/2004 (EUVL L 68, 6.3.2004, s. 1).

(37)  Komission tiedonanto yhteistyöstä kilpailuviranomaisten verkostossa (EUVL C 101, 27.4.2004).

(38)  Vuonna 2004 verkoston tietoon tuli 298 tapausta, joista 99 komissiolta ja 199 jäsenvaltioiden kansallisilta kilpailuviranomaisilta.

(39)  Komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä (EUVL C 101, 27.4.2004, s. 54).


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/10


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ’Lisää tutkimusta ja innovaatiota — Investointi kasvuun ja työllisyyteen: Yhteinen lähestymistapa’”

KOM(2005) 488 lopullinen

(2006/C 309/02)

Euroopan komissio päätti 12. lokakuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan mukaisesti pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Lucia Fusco.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 152 ääntä puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Komission tiedonannon tausta ja pääsisältö

1.1

Komission tiedonannon tavoitteena on esitellä Lissabonin strategiaa koskevan ohjelman täytäntöönpanon puitteissa tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen lähestymistapa  (1), joka on kirjattu Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2000 Lissabonissa tekemiin päätöksiin. Eurooppa-neuvostossa asetettiin tavoite, jonka mukaan ”EU:sta tulee maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Neuvosto on vahvistanut hankkeen, jonka komissio esitti tiedonannossaan ”Kohti eurooppalaista tutkimusaluetta” (2).

1.2

Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti päätöslauselmassaan tavoitteen, että EU:n investointia tutkimukseen ja kehitykseen (T&K) lisättäisiin siten, että se olisi vuoteen 2010 mennessä 3 prosenttia, ja että yksityisen rahoituksen suhteellinen määrä nostettaisiin kahteen kolmasosaan. Brysselissä maaliskuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati puolestaan konkreettisia toimia.

1.3

Komissio määritteli 30. huhtikuuta 2003 antamassaan tiedonannossa ”Tutkimusinvestoinnit: toimintasuunnitelma Euroopalle” kansallisella ja Euroopan tasolla vaadittavat toimet ensimmäisen, syyskuussa 2002 antamansa tiedonannon ”Lisää tutkimusta Euroopan hyväksi — Tavoitteena 3 prosenttia BKT:sta” (3) mukaisesti. Ensimmäiset viralliset T&K:ta koskevat luvut osoittavat, että vuonna 2003 T&K:n intensiteetti oli lähes pysähtynyt 1,93 prosenttiin 25 jäsenvaltion unionin BKT:sta. Ainoastaan Suomi ja Ruotsi ovat saavuttaneet tavoitteen.

1.4

Eurooppa-neuvosto sitoutui maaliskuussa 2005 uudistettuun Lissabonin strategiaan (4). Yhteistä poliittista tahtoa lujitettiin lokakuussa 2005 unionin valtion- ja hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa Hampton Courtissa, jotta voitaisiin vastata merkittävään tarpeeseen lisätä kilpailukykyä globalisoituneen kilpailun haasteisiin vastaamiseksi.

1.5

Komission ensimmäinen uudistetun Lissabonin strategian hyväksymisen jälkeinen aloite koski eurooppalaista tietoyhteiskuntaa 2010 (5). Ehdotuksessa jäsenvaltioita kehotettiin määrittelemään kansallisissa uudistusohjelmissaan tietoyhteiskunnan kansalliset painopisteet lokakuun 2005 puoliväliin mennessä, jotta ne edistäisivät i2010-tiedonannossa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

1.6

Ehdotettujen vaihtoehtojen ja toimien perusteet juontuvat EU:n ulkopuolisen ja sisäisen tilanteen vastakkainasettelusta, jossa toisella puolella on ankara kansainvälinen kilpailu ja toisella kansallisten markkinoiden jäykkyys ja pirstoutuneisuus tilanteessa, jossa on tarpeen luoda yhteinen eurooppalainen alue sekä edistää korkeasti koulutettujen työntekijöiden liikkuvuutta. Komissio on tietoinen rajallisesta toimivallastaan tällä alalla ja pyrkii ennen kaikkea toimimaan ”katalysaattorina”.

1.7

Tiedonannon tavoitteena on vahvistaa tutkimuksen ja innovoinnin välisiä siteitä toteuttamalla tutkimuspolitiikkaa, jossa keskitytään tuottamaan uutta osaamista ja siihen liittyviä sovelluksia sekä luomaan tutkimusrakenteita, sekä innovaatiopolitiikkaa, jonka tavoitteena on hyödyntää osaamista niin, että syntyy taloudellista hyötyä ja kaupallista menestystä. Sääntelyn parantamiseen tähtäävässä lähestymistavassa tehdään vaikutusanalyysi kaikista toimista, jotka mahdollisesti vaikuttavat kilpailukykyyn.

1.8

Tiedonantoon liittyvässä vaikutusten arvioinnissa harkitaan kolmea vaihtoehtoista politiikkaa ja valitaan niistä viimeinen (6). Vaihtoehdot ovat:

ei tehdä mitään

politiikkojen yhdentäminen

yhteinen lähestymistapa.

1.9

Tiedonannossa esitetyssä toimintasuunnitelmassa on seuraavat neljä osaa:

tutkimus ja innovaatio EU:n politiikan keskiössä

tutkimus ja innovaatio EU:n rahoituksen keskiössä

tutkimus ja innovaatio yritystoiminnan keskiössä

parempaa tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa.

1.10

Kolmelle keskeiselle alalle — julkinen politiikka ja sääntely, rahoitus ja verotus (7) ja yksityisten toimijoiden rooli (8) — on määritelty 19 toimea.

1.11

Vaikka vaikuttaakin siltä, että tarkasteltavana oleva tiedonanto jatkaa samoilla linjoilla vuonna 2003 annetun tiedonannon kanssa, komissio on lisännyt siihen sen, että kansalliset uudistusohjelmat kattavat laajasti tutkimuksen ja innovoinnin. Näin ollen kansallisia uudistusohjelmia tuetaan Euroopan etua koskeviin toimiin kohdistetulla yhteisön rahoituksella, koordinoitua politiikan kehittämistä koskevalla neuvonnalla sekä parannetuilla vastavuoroisen oppimisen foorumeilla kaikilla niillä alueilla, joilla valtioiden välinen yhteistyö tuottaa selkeää lisäarvoa. Työskentely T&K:n alalla on tunnustettu vakaussopimuksessa, jossa T&K:hon käytetyt menot saavat ylittää alijäämälle määritellyn 3 prosentin rajan.

1.12

ETSK ottaa huomioon myös Esko Ahon johtaman työryhmän raportin, vaikkei sitä käsitelläkään tämän lausunnon yhteydessä, sillä komissio viittaa keväällä 2006 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamansa tiedonannon 3.1 kohdassa ”Suurempi panostus osaamiseen ja innovointiin” Ahon raporttiin eikä asiakirjaan KOM(2005) 488 lopullinen. ETSK pahoittelee, ettei siltä ole pyydetty lausuntoa raportista ja ettei se ole voinut tehdä siitä etukäteisarviota, ja ottaa raportin nyt mukaan keskusteluun.

1.13

Hampton Courtissa nimettiin lokakuussa 2005 nelihenkinen työryhmä ja sen johtajaksi Esko Aho. Työryhmä toimitti raporttinsa komissiolle tammikuussa 2006 keväällä 2006 kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa varten. Raportissa annetaan suosituksia siitä, miten Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla tehtyjen tutkimusta ja innovointia koskevien aloitteiden toteuttamista voitaisiin kiihdyttää. Raportti perustuu tarkasteltavana olevaan tiedonantoon, mutta siinä ehdotetaan suurempaa yhtenäistämistä (vaihtoehto 2, SEC(2005) 1289). Raportti luovutettiin maaliskuussa 2006 kilpailuasiain neuvostolle sekä Brysselissä kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle. Eurooppa-neuvosto kiinnitti huomiota Ahon raportin merkitykseen ja pyysi komissiota laatimaan siitä arvion syyskuuhun 2006 mennessä (9).

2.   Yleistä

2.1

ETSK on tyytyväinen komission tiedonantoon, jonka lähtökohtana on kasvua ja työllisyyttä edistävä kumppanuus, sillä tiedonannolla pyritään kattamaan tutkimuksen ja innovoinnin koko kirjo, mukaan luettuina myös muut kuin teknologiset innovaatiot. Tiedonannossa hahmotellaan toimia, jotka ylittäisivät Barcelonassa asetetun 3 prosentin tavoitteen (10), kuvaillaan yleisesti yhteisön sitoumuksia ja eritellään käynnissä tai käynnisteillä olevia tutkimuksen ja innovoinnin tukitoimia (11).

2.2

Tiedonannossa todetaan, että maailmanlaajuinen kilpailu tutkimus- ja innovaatioinvestointien houkuttelemiseksi kiihtyy jatkuvasti myös nopeasti kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa. ”Tutkimusinvestoinneissa Yhdysvaltain etumatka Euroopan unioniin nähden on jo yli 120 miljardia euroa vuodessa ja kasvaa nopeasti.” (12) Euroopan kannalta kilpailu on niin laajaa, ettei yksikään jäsenvaltio voi menestyä siinä yksinään. Valtioiden välinen synergia on ainoa tapa edistää tutkimusta ja innovaatiota ja saada ne tuottamaan kasvua ja työtä. Tutkimusta ja innovaatiota tarvitaan lisäksi tekemään EU:n taloudesta kestävämpää kehittämällä ratkaisuja talouskasvuun, yhteiskunnalliseen kehitykseen ja ympäristönsuojeluun.

2.3

Toimintasuunnitelman myötä suurin osa jäsenvaltioista on alkanut käynnistää kansallisia toimia T&K:n virkistämiseksi yksityissektorilla. Ne ovat lisäksi asettaneet tavoitteita, joiden avulla tutkimusinvestoinnit pyrittäisiin nostamaan 2,6 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2010 mennessä. Veroedut ovat tässä yhteydessä erityisen merkittävässä asemassa (13). Tutkimuksen intensiteetti tuntuu kuitenkin jähmettyneen EU:ssa myös yksityissektorilla. Tilanne on huolestuttava.

2.4

Toimien perustelu käynnistää keskustelun tuottavuuden vertailusta unionin jäsenvaltioiden ja muiden maiden välillä.

2.4.1

Ensinnäkin tuottavuus (tuotettujen tuotteiden tai palveluiden määrä suhteessa käytetyn tuotannontekijän yksiköiden lukumäärään) voidaan määritellä monella tavalla. Useimmiten käytettävässä mittaustavassa huomioidaan vain yksi tekijä — työ — ja indikaattorina käytetään tuotantoa työntekijää kohti yhden tunnin aikana teollisuussektorilla. Tällaisia tietoja on helppo kerätä, mutta ne eivät kerro kaikkea, eikä pääomaa lasketa mukaan tuotantoprosessiin.

2.4.2

Toiseksi Eurooppaa ja Yhdysvaltoja vertailtaessa ei pidä tehdä yleistyksiä, vaan ala- ja (osa)valtiokohtaiset merkittävät erot on eriteltävä myös Yhdysvaltojen kaltaisen maan sisällä. Eräät sektorit ja eurooppalaiset maat ovat kilpailukykyisiä, ja niiden tuottavuus kehittyy merkittävästi. O'Mahonyn ja van Arkin (2003) mukaan tarkasteltaessa EU:ta kokonaisuutena tuotantoteollisuutta koskevat kustannuslaskelmat työyksikköä kohti osoittavat, että EU ei ole korkean teknologian alalla kilpailukykyinen suhteessa Yhdysvaltoihin päinvastoin kuin muilla aloilla. Perinteisillä teollisuuden aloilla kilpailua aiheuttavat ensisijaisesti kolmansien maiden matalat palkat, eivät Yhdysvallat, mistä aiheutuu EU:lle vaikeita paineita. Dosi, Llerena ja Labini (2005) ovat kriittisempiä ja katsovat, ettei sen, että Eurooppa tarvitsee teollisuuspolitiikkaa, pitäisi olla tabu.

2.4.3

Kolmanneksi voidaan todeta, että kokonaistuottavuus (total factor productivity, TFP) olisi paras mittari, sillä se voitaisiin saavuttaa mukauttamalla BKT:ta käytettyjen tuotantopanosten erojen mukaan (Calderón, 2001) ja se mahdollistaisi siten eri maiden paremman vertailun. Maiden välisten tuottavuuden erojen selittämiseksi on empiirisissä tutkimuksissa luokiteltu tuottavuuden kasvuun vaikuttavat tekijät (työvoima tai kokonaistuottavuus) kolmeen ryhmään. Maiden keskinäisen riippuvuuden vuoksi Calderón kuitenkin toteaa, että maiden väliset erot kokonaistuottavuudessa näyttävät riippuvan siitä, miten nopeasti uusi tekniikka leviää (kaupan, suoran ulkomaisen sijoitustoiminnan tai maahanmuuton kautta) (14).

2.4.4

Jos nopean levittämisen varmistamisella todella on merkitystä, innovatiiviset pk-yritykset ovat levittämisen kannalta välttämättömiä sen lisäksi, että muodostetaan uusia markkinoita. Samasta syystä tietojen nopeampaa levittämistä voitaisiin edistää tutkimuksen ja innovoinnin strategisten painopisteiden valinnalla.

2.4.5

Lopuksi todettakoon, että ammattitaitoisen henkilökunnan hankkiminen sekä yritysten investointien varmistaminen on huolenaihe sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa etenkin suhteessa Kiinaan, joka tarvitsee vielä 75 000 korkeasti koulutettua työntekijää voidakseen olla palvelutalous.

2.5

Näin ollen poliittisia valintoja leimaa kaksi makronäkemystä. Toisaalta tarvitaan välttämättä organisatorisia innovaatioita, jotka ovat teknisen innovoinnin edellytys (Lam, 2005 ja OECD, 2005) myös EU:n toimielimissä (Sachwald, 2005, Sapir et al., 2003, Esko Aho, 2006). Toisaalta yritykset eivät investoi T&K:hon ja innovaatioon tarpeeksi, koska ei ole olemassa tarpeeksi ”innovointimyönteisiä” markkinoita, joilla uudet tuotteet ja palvelut voisi lanseerata (Esko Aho, 2006). ETSK kuitenkin toteaa, että yrittäjähenki ja riskinotto ovat edelleen välttämättömiä.

2.6

Markkinoiden kyvyttömyys toimia innovaation pontimena on tunnustettu laajasti kirjallisuudessa alkaen Arrow'sta (1962) sekä Dasguptasta ja Stiglitzistä (1980). Komission puiteohjelmat perustuvat pitkälti siihen, että yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaa on järkevää tukea aktiivisesti mikrotasolla siten, että toisaalta tuetaan T&K:ta ja toisaalta edistetään yhteistyötä suurimpien vaikeuksien voittamiseksi (helpotetaan kumppanien löytämistä ja edistetään yhteistä dynamiikkaa, josta koituu hyötyä mm. markkinoille pääsyn, downstreaming -ilmiön ja mittakaavaetujen muodossa). Aloitteet eivät kuitenkaan ole riittäneet käynnistämään kestävää innovaatiodynamiikkaa kaikkialla EU:ssa.

2.7

Näin ollen ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio painottaa välitasoa, alakohtaista tasoa ja rajatylittävää tasoa. Kumppanuudet, verkot, osaamiskeskittymät, yrityskeskittymät, foorumit ja vuoropuhelut osoittavat, miten tärkeitä yritysten ja organisaatioiden väliset yhteydet, ulkoiset vaikutukset ja heijastusvaikutukset sekä maantieteelliset tekijät ovat innovaation helpottamiseksi. Tällaisen koordinoinnin avulla voidaan helpommin tunnistaa tekijät, jotka vaikuttavat innovointiin investoimisen tasoon sekä pullonkaulojen syntymiseen.

2.8

Lähestymistavan ja ehdotettujen toimien yhteydessä ei kuitenkaan ole viitattu budjettiin, vaikka niiden tehokas toteuttaminen edellyttää merkittäviä resursseja sekä erinomaista koordinointia. Lisäksi komissio muistuttaa keväällä 2006 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamassaan tiedonannossa (samalla sivulla, jossa se ainoan kerran viittaa tarkasteltavana olevaan tiedonantoon) seuraavaa: ”Lainsäädäntöehdotusten käytännön vaikutukset näkyvät kuitenkin vasta sitten, kun neuvosto ja parlamentti ovat ne hyväksyneet. Lisäksi monet rahoitustoimet riippuvat vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien lopullisesta hyväksymisestä ja niiden soveltamisesta.” Myös ehdotetut toimet ”ovat siten vain viitteellisiä”.

2.9

ETSK pyytää komissiota antamaan budjettia koskevia tietoja mahdollisimman nopeasti sekä luomaan selkeän tätä tiedonantoa koskevan seuranta- ja arviointijärjestelmän, jossa asetetaan tarkka määräaika, esimerkiksi vuosi 2008. Lisäksi ETSK arvioi, että komission olisi tarpeen laatia kertomus, joka kattaa kaikki tiedonantoon liittyvät asiantuntijaryhmien raportit sekä annettujen suositusten arvioinnin. Tällaisten viittausten tulee olla yhtenäisiä valitun vaihtoehdon ja valittujen toimien kanssa. Pyrittäessä poistamaan nykyinen pirstoutuneisuus olisi suotavaa kartoittaa asiakirjassa KOM(2005) 488 ehdotettujen toimien koordinoinnista vastaavat henkilöt kaikilla tasoilla: alueilla, jäsenvaltioissa ja EU:n toimielimissä. Komissio on tehnyt tärkeää työtä laatiessaan maakohtaisia tulostauluja, joissa esitellään tutkimus- ja innovaatiolaitoksia. Tätä työtä voitaisiin käyttää kartoituksen lähtökohtana. Voisi myös olla mielenkiintoista pohtia Yhdysvalloissa saatuja kokemuksia, jotka liittyvät ”virtuaalivirastojen”(virtual agency) käyttöön tutkimuksen ja innovaation alalla.

2.10

ETSK toteaa lisäksi, että tiedonannossa ei määritellä keskeisimpiä käsitteitä (tutkimus, innovointi, tieto ja teknologia). Komissio on kuitenkin tukenut Euroopan laajuista tutkimusta käsitteiden määrittelemiseksi, ja Eurostat ja OECD ovat määritelleet innovoinnin käsitteen. Viimeisimmässä Euroopan innovoinnin tulostaulussa, joka koskee innovaatioon panostamisen ja saavutettujen tulosten suhdetta, kehitetään innovaatiotehokkuuden käsite ja arvioidaan, että T&K on innovaatioon panostamista. Lisäksi olisi erotettava selkeämmin tutkimukseen ja innovointiin tarkoitetut toimet sekä politiikat, joilla parannetaan innovaatioihin johtavia edellytyksiä (esim. koulutus, liikkuvien työntekijöiden vastaanotto ja hallinta, pk-yritysten sekä heikommassa asemassa olevien alueiden tukeminen tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotossa, silloin, kun kulut ovat suhteellisesti suuremmat kuin muilla toimijoilla). Toisin sanoen olisi eroteltava tarkemmin innovaatiot, joilla tarkoitetaan markkinoiden uusia tuotteita ja palveluita, ja innovointi prosessina. Ensin mainittu on tarpeellinen, muttei riittävä edellytys dynaamiselle, sisäsyntyiselle kasvulle.

2.11

ETSK seuraa alan kehitystä aktiivisesti ja on antanut useita lausuntoja tarkasteltavana olevan tiedonannon kattamalta laajalta alalta. Tilan puutteen vuoksi komitea ei luettele tässä niitä kaikkia. Erityisesti komitea haluaa kiinnittää huomiota eurooppalaista tutkimusaluetta koskevaan lausuntoonsa (CESE 595/2000), jossa kaikki komission tiedonannon (KOM(2005) 488) teemat olivat jo mukana, ja varsinkin sen kohtiin 7 ”Tutkimus ja teknologinen innovaatio” ja 8, joka koskee tutkimuslaitosten ja teollisuuden välisen henkilövaihdon tarvetta.

2.12

Tiedettä ja yhteiskuntaa koskevassa lausunnossa CESE 724/2001 kiinnitettiin huomiota perustutkimuksen merkitykseen useimmissa suurissa löydöissä (15). Eurooppalaista perustutkimusta ja sen suhdetta soveltavaan tutkimukseen koskevassa lausunnossa korostetaan patenttikysymystä mm. kohdassa 2.5, jossa ETSK huomauttaa, että olisi pikaisesti otettava käyttöön Eurooppa-patentti-järjestelmä, jonka perusteella myönnettäisiin Yhdysvaltojen tapaan ns. armonaika löydöstä tehtävän tieteellisen julkaisun ja löydön käytön patentoinnin väliseksi ajaksi. Eurooppa-patentti pitäisi saada nopeasti, ja sen tulisi olla edullinen. ETSK pahoittelee kielikysymyksistä johtuvaa asian viivästymistä.

2.13

Aiheesta ”Tutkijat eurooppalaisella tutkimusalueella” annetussa ETSK:n lausunnossa (16) tuetaan Euroopan tutkijoiden peruskirjaa sekä kohdassa 5.4 tiedemaailman ja teollisuuden välisten vaihtojen välttämättömyyttä. Lisäksi komitea kehottaa lausunnossa antamaan enemmän arvostusta asiantuntijoille, joilla on vuosien kokemus, ja korostaa, että tarvitaan sosiaaliturvaan ja asumiseen liittyvien eri osatekijöiden suurempaa yhteensopivuutta ja tunnustamista samalla, kun pyritään pitämään perheet yhdessä (kohta 5.5.5). Lisäksi on syytä mainita ETSK:n lausunto aiheesta ”Tiede ja teknologia” (17). Aiheesta ”Seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma” antamassaan lausunnossa (18) komitea käsittelee ohjelman merkitystä ja rahoitusta sekä sen jakoa alaohjelmiin ja yhdeksään tutkimusaiheeseen, joista ETSK on antanut erillisiä lausuntoja (19).

2.14

Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa (2007–2013) koskevassa lausunnossaan (20) ETSK kiinnitti huomiota siihen, että pk-yritysten ja työmarkkinaosapuolien on tärkeää osallistua innovointiin (21). Jotta ne voisivat innovoida menestyksekkäästi, niiden osallistumisen on oltava tiivistä. EU:n valmistusteollisuutta vahvistavia toimintapuitteita koskevassa valmisteilla olevassa lausunnossaan ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä sektorikohtaiseen lähestymistapaan, mutta muistuttaa, että koordinointiin tarvitaan resursseja, joita ei ole kuitenkaan budjetoitu. Komitea toivoo lisäksi, että työntekijöiden osaamiseen, joka on edelleen sektorien välinen aihe, kiinnitettäisiin riittävästi huomiota. Yhtenäisemmällä teollisuuspolitiikalla on paljon merkitystä, sillä tehdasteollisuus ”työllistää yli 34 miljoonaa ihmistä, ja sen osuus EU:n yksityisen sektorin T&K-menoista on yli 80 prosenttia”.

3.   Erityistä

3.1

ETSK kannattaa erityisesti komission pyrkimystä saada aikaan kilpailukykyinen eurooppalainen teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva järjestelmä sekä tutkimustulosten (2007–2013) levittämistä koskevat säännöt. Lisäksi komitea kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota innovaatiopatenttien hallintaan kohdassa 2.7 mainituissa välineissä ja niiden kautta.

3.2

Kilpailukyvyn varmistamiseksi tarvitaan välttämättä parempi tiedonlevitysjärjestelmä. On syytä kiinnittää huomiota innovaatiokeskuksia (Innovation Relay Centres) koskevaan aloitteeseen sekä komission ajatukseen antaa pk-yrityksille kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman puitteissa vouchereita, innovaatiostrategiaan liittyviä neuvontapalveluja varten. Tiedonlevittämistä helpottaisivat rajatylittävät klusterit, joiden merkitys tuodaan esiin lähiaikoina annettavassa Euroopan klustereita koskevassa tiedonannossa. Vuonna 2006 klustereista aletaan koota tietokantaa.

3.3

ETSK korostaa edelleen, että innovaation sosiaalisella ulottuvuudella sekä inhimillisten ja sosiaalisten voimavarojen hyödyntämisellä on merkitystä tutkimuksen ja innovaatioiden tuottamisessa, ja toivoo, että Oslon käsikirjan (OECD-Eurostat) seuraavaan painokseen lisätään asiaan liittyviä tilastoja sekä indikaattoreita, jotka koskevat ammattitaitoista työvoimaa sekä muita innovaatioiden tuottamiseen osallistuvia instansseja, joita ovat yliopistot ja muut koulutuslaitokset sekä teollisuuden, valtion laitosten ja yliopistojen väliset foorumit.

3.4

Innovointiin tarkoitetuilla valtiontuilla olisi merkittävä vipuvaikutus yritysten tutkimusmenoihin. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että pk-yrityksiin on kiinnitetty huomiota, ja pyytää komissiota pitämään työpaikkojen luomista tutkimukseen ja innovointiin investoimisena, mikäli työtehtävät liittyvät selvästi tutkimukseen ja innovointiin. ETSK korostaa, että näiden tukitoimien lisäksi on myös edistettävä innovatiivisten pk-yritysten perustamisia (start-ups). Tällöin on käytettävä hyväksi riskipääoman kaltaisia välineitä sekä varmistettava Euroopan investointirahaston osallistuminen.

3.5

Kohdassa 2.4.5 mainitun kansainvälisen kilpailun vuoksi eräs innovoinnin kannalta tärkeistä tekijöistä on se, että kaikilla tasoilla on käytettävissä sopivat työntekijät. Tiedonannossa keskitytään tieteellisiin voimavaroihin. Olisi kuitenkin syytä käsitellä myös muulla kuin tieteellisellä alalla työskentelevää ammattitaitoista työvoimaa. Lisäksi on syytä tasapainottaa ammattitaidon ja erityistaitojen kysyntää ja tarjontaa eri alojen tarpeiden mukaan. Tehokkaiden ja nopeiden ratkaisujen löytäminen edellyttäisi kaikkien asianomaisten työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien osallistumista. ETSK kehottaa komissiota käynnistämään aiheesta keskustelun.

3.6

Samalla tavoin liikkuvuuden edistäminen edellyttäisi edistymistä siinä, että Euroopan tasolla tunnustettaisiin kullakin alalla tarvittavat tai tiettyyn aiheeseen liittyvät taidot unohtamatta opetuksen laadullista ulottuvuutta (arvot, yhtäläiset mahdollisuudet). Koska myös työllisyysasioiden sekä koulutuksen ja kulttuurin pääosastot käsittelevät inhimillisiin voimavaroihin liittyviä aiheita, olisi aiheen koko kirjon kattamisen kannalta tärkeää nivoa myös mainittujen pääosastojen tutkimusta ja innovointia koskevat aloitteet tarkasteltavana olevaan tiedonantoon.

3.7

ETSK kehottaa komissiota edistämään tutkimusta ja innovointia kaikilla mahdollisilla aloilla, sillä kilpailukyky ei ole huolenaihe ainoastaan korkean teknologian sektorilla. Ehdotettuihin toimiin voitaisiin liittää niiden muutosten strateginen hallinta, jotka seuraavat, kun pk-yrityksissä otetaan uudet teknologiat laajasti käyttöön. Työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien osallistuminen olisi tässä yhteydessä keskeistä.

3.8

ETSK on samaa mieltä Esko Ahon raportin kanssa siitä, että yli 250 henkeä työllistäviin yrityksiin ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Yksi syy tähän on todennäköisesti se, että pk-yritysten määritelmä on liian rajoittava verrattuna Yhdysvaltojen ja Japanin vastaaviin määritelmiin. ETSK katsoo, että innovatiivisten pk-yritysten rahoitukseen on kiinnitettävä huomiota, jotta voitaisiin luoda eurooppalainen innovaatiotalous, johon liittyisi myös sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Ei ole yllätys, että PAXIS-alue Emilia-Romagna on yksi aktiivisimmista, vaikka muut innovaatioindikaattorit ovatkin Italiassa heikompia. Myös yrityksille suunnatuissa tukitoimissa olisi erikoistuttava, jotta ne vastaisivat erityyppisten pk-yritysten (esim. osuuskunnat ja muut yhteisötalouden yritykset) ominaispiirteitä.

3.9

ETSK toivoisi komission mainitsevan muiden alueiden kanssa toteutetut tutkimus- ja innovaatiotoimet. Komissio on jo tulostauluissa ja useissa aloitteissa ottanut maailmanlaajuisen näkökulman. Eurooppalaisen tutkimusalueen kansainvälistä ulottuvuutta koskevan, 25. kesäkuuta 2001 annetun tiedonannon 346 jälkeen tutkimuksen kuudennen puiteohjelman kansainvälistä yhteistyötä koskevassa asiassa (INCO) tuettiin erikseen kolmansien maiden osallistumista, jota on tarkoitus jatkaa myös seitsemännessä puiteohjelmassa. Näitä toimia voitaisiin käsitellä omassa erillisessä kappaleessaan. Myös kaupunkiympäristöjen ja suurkaupunkien roolia innovoinnissa olisi syytä tutkia lisää.

3.10

ETSK suosittelee, että komissio arvioisi teknologisen investoinnin, vapauttamisen ja rakennemuutoksen välistä ajoitusta, sillä erityisesti suurten yritysten on huomioitava samalla sekä johdon muutokset että tutkimukseen ja innovointiin tarvittavat investoinnit (esimerkiksi energia-, kuljetus- ja verkkotoimialoilla).

3.11

Lisäksi ETSK toteaa, että saattaa olla tarpeen löytää tasapaino toisaalta yritysten uusien tuotteiden ja palveluiden markkinointiin ja lisensointiin liittyvien innovoinnin edistämistoimien ja toisaalta kilpailuoikeuden välille.

3.12

ETSK katsoo, että innovaatio on kilpailukykyistä taloutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävä tekijä eikä ainoastaan sinänsä tavoiteltava asia. ETSK tiedostaa pyyntönsä haasteellisuuden, mutta kehottaa kuitenkin komissiota laatimaan tilastoja ja edistämään tutkimuksia, jotta voitaisiin paremmin arvioida innovaation, kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden välisiä yhteyksiä, arvioida tuloksia selkeästi ja tehokkaasti ja tiedottaa niistä Euroopan kansalaisille uskottavalla tavalla. Kuten on todettu, on toteutettava kunnianhimoisia ja teknisesti rohkeita hankkeita, jotka ovat perusteltuja on niiden luontaisen sosiaalisen ja poliittisen arvon takia (Dosi et al., 2005).

3.13

Lisäksi ETSK katsoo, että innovointi on järjestelmä, ja kehottaa sen vuoksi komissiota koordinoimaan toimensa Euroopan investointipankin (EIP) kanssa EIP:n ohjelmien, tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman välisen synergian varmistamiseksi. Näin innovaatio voi olla dynaaminen ja selkeä järjestelmä.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  SEC(2005) 1289, liite asiakirjaan KOM(2005) 488 lopullinen. Vaikutusten arviointi, jossa komissio valitsee kolmannen vaihtoehdon eli yhteisen lähestymistavan.

(2)  EUVL C 204, 18.7.2000.

(3)  KOM(2002) 499 lopullinen.

(4)  ”Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi — Uusi alku Lissabonin strategialle” (KOM(2005) 24 lopullinen, 2.2.2005) ja ”Yhteiset toimet kasvun ja työllisyyden hyväksi — Yhteisön Lissabon-ohjelma” (KOM(2005) 330 lopullinen, 20.7.2005).

(5)  KOM(2005) 229 lopullinen ja SEK(2005) 717, 1.6.2005, ”i2010 — kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta”. Tavoitteena on edistää kasvua ja työllisyyttä tietoyhteiskunta- ja media-alalla. Tiedonannossa keskitytään EU:n taloussektoriin, jonka ansioksi voidaan lukea 40 prosenttia tuottavuuden kasvusta ja 25 prosenttia EU:n BKT:n kasvusta.

(6)  SEC(2005) 1289, vaikutusten arviointi.

(7)  Julkisten ja yksityisten resurssien valjastaminen, veroedut, Euroopan rakennerahastot, pk-yritysten mahdollisuudet saada rahoitusta.

(8)  Yliopistojen ja teollisuuden kumppanuudet, osaamiskeskukset ja klusterit, ennakoivat tukipalvelut yrityksille sekä innovatiiviset palvelut.

(9)  Brysselin Eurooppa-neuvosto, 23.—24. maaliskuuta 2006, puheenjohtajan päätelmät.

(10)  INI/2006/2005, 12.10.2005, Euroopan parlamentin analyysi asiakirjasta KOM(2005) 488 lopullinen.

(11)  SEC(2005) 1253, liite asiakirjaan KOM(2005) 488 lopullinen, ”Täytäntöönpanon askelet”.

(12)  KOM(2003) 226 lopullinen, kohta 2.

(13)  Kahdeksan jäsenvaltiota on jo ottanut veroedut käyttöön, ja edut vastaavat 13:a prosenttia näiden maiden suorista tutkimusinvestoinneista.

(14)  Ibid., s. 19.

(15)  EUVL C 110, 30.4.2004.

(16)  EYVL C 110, 30.4.2004.

(17)  EYVL C 157, 26.6.2005.

(18)  EYVL C 65, 17.3.2006.

(19)  Nanoteknologia, bioteknologia, terveyteen liittyvä tutkimus, tietotekniikka, energiatutkimus (mukaan luettuna fuusioenergiatutkimus), avaruusala ja turvallisuustutkimus.

(20)  EYVL C 65, 17.3.2006.

(21)  ”Eurooppalaisista yrityksistä 98 prosenttia on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Yksityissektorin työpaikoista 55 prosenttia on pk-yrityksissä. Pk-yrityksillä on lisäksi huomattavat mahdollisuudet tuotantoprosesseihin sekä tuotteisiin ja palveluihin liittyviin innovaatioihin.” CESE 1485/2005, kohta 1.2.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/15


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä sekä direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta”

KOM(2005) 567 lopullinen — 2005/0227 COD

(2006/C 309/03)

Euroopan unionin neuvosto päätti 10. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Adrien Bedossa.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 150 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä

1.1

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä sekä direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta on tervetullut.

1.2

Tilanteessa, jossa tieteellinen edistys erityisesti biotekniikan alalla käy yhä nopeammaksi, on nimenomaan tärkeää lisätä selkeyttä, tarkkuutta ja pätevyyttä.

1.3

Ehdotuksella asetukseksi pyritään samalla sekä luomaan johdonmukainen kokonaisuus pitkälle kehitetyn terapian alalla, korjaamaan sääntelyn puutteita että vahvistamaan Euroopan lääkeviraston arviointimahdollisuuksia näillä uusilla aloilla. Asetuksen myötä tarjoutuukin seuraavia mahdollisuuksia:

Voidaan vastata nopeasti potilaiden vaatimuksiin ja tutkimuksessa ja regeneratiivisen lääketieteen kehittämisessä mukana olevien yritysten odotuksiin.

Voidaan taata eurooppalaisten potilaiden terveyden korkeatasoinen turva.

Voidaan lisätä yleistä oikeusvarmuutta ja samalla sallia riittävä tekninen joustavuus, jotta voidaan pysyä tieteen ja tekniikan kehityksen mukana.

1.4

Jotta voidaan ottaa huomioon pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden erityispiirteet, on tärkeää, että lainsäädäntöpuitteet ovat kattavat ja vakaat ja että niitä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa.

1.5

Asiasta annetaan asetus, sillä se vaikuttaa parhaiten soveltuvalta säädöstyypiltä. Tämä on perusteltua varsinkin siksi, että Euroopan unionissa ei voida ratkaista pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäviin lääkkeisiin liittyviä kansanterveydellisiä kysymyksiä, ennen kuin unionissa on otettu käyttöön näitä lääkkeitä koskeva erityinen lainsäädäntöjärjestelmä.

1.6

On kuitenkin todettava, että ehdotetussa asetuksessa on eräitä seikkoja, jotka saattavat aiheuttaa soveltamisongelmia esitettyjen määritelmien takia, kun sitä verrataan lääkinnällisiä laitteita koskevaan direktiiviehdotukseen. Lopullisessa tekstissä onkin varmistettava, että nämä kysymykset ja epäilykset selvitetään:

Kannattaako antaa uusi säädös, kun pitkälle kehitetyssä geeniterapiassa ja somaattisessa soluterapiassa käytettäviä lääkkeitä voidaan säännellä lääkeaineita koskevilla erityisdirektiiveillä?

Ehdotuksen 2 artiklan b alakohtaan sisältyvät määritelmät vaikuttavat monimutkaisilta eivätkä kovin olennaisilta.

On myös selvää, että kansallisella lääkelainsäädännöllä voidaan estää yhteisön lainsäädännön toteutuminen.

Tässä tapauksessa olisi ollut parempi lähestyä aihetta joustavammin ja keskinäisen tunnustamisen kautta.

Sairaala-alalla käytettäviin, muuten kuin teollisesti valmistettuihin autologisiin tuotteisiin liittyy myös kysymys sellaisista yhteisössä käytettävistä ”rajatuotteista”, jotka ovat peräisin kolmansista maista.

2.   Yleistä

2.1

Kun ehdotettua asetusta tarkastellaan artiklakohtaisesti, voidaan esittää joitakin huomautuksia, kysymyksiä ja suosituksia. Ehdotuksen 2 artiklasta ”Määritelmät” (1) voidaan todeta seuraavaa:

2.2

Geeniterapiaa ja somaattista soluterapiaa koskevat määritelmät eivät yleisesti ottaen aiheuta ongelmia, sillä ajan ja kokemuksen myötä niistä on päästy yhteisymmärrykseen. Kyseiset tuotteet luokitellaan lääkeaineiksi ja niihin sovelletaan jo yhteisön lääkelainsäädäntöä.

2.2.1

Kudosteknologiatuotteen määritelmä vaikuttaa monimutkaisemmalta. Nykymuodossaan 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa todetaan, että kudosteknologiatuote ”sisältää muokattuja soluja tai kudoksia tai koostuu niistä”. Siinä ei kuitenkaan esitetä lisätarkennusta ”erottamattomana osana”, joten innovatiivisten lääkkeiden joukkoon luetaan myös lääkinnälliset laitteet, jotka sisältävät kudosteknologiatuotteita, joilla on ”lisävaikutus”. Näin vielä käsittelyssä olevan lääkinnällisiä laitteita koskevan direktiiviehdotuksen säännöksiltä viedään merkitys.

2.2.2

Myös 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan toinen luetelmakohta on muotoiltu siten, että se aiheuttaa soveltamisongelmia ja on ennen kaikkea päällekkäinen lääkinnällisiä laitteita koskevan direktiivin kanssa: koska kudosteknologiatuotteet kuuluvat lääkkeitä koskevien säännösten piiriin, olisi toivottavaa viitata niiden ensisijaiseen tehtävään sairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä tai elintoimintojen muuttamisessa farmakologisin, immunologisin tai metabolisin keinoin, eikä vain tyytyä viittaamaan niiden ominaisuuksiin ”elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi”, sillä myös eräillä lääkinnällisillä laitteilla on samat ominaisuudet.

2.3

Pyrkimykset rajata kudosteknologiatuotteen käsite mahdollisimman tarkkaan ansaitsevat tunnustuksen. Sitä vastoin jää epäselväksi, mikä on kudosteknologian ero verrattuna soluterapiaan (luuydinsiirrot, kantasolusiirrot, istukkaveren siirrot, aikuisten kantasolut ja alkion kantasolut jne.).

2.4

Komitea ehdottaa, että määritelmää pyritään selkiyttämään käyttämällä lähtökohtana esimerkkejä tuotteista, joita tällä hetkellä pidetään kudosteknologiatuotteina. Siten voitaisiin parantaa asian ymmärtämistä, varsinkin kun on yleisesti tiedossa, että asiasta keskustellaan edelleen ja että varsinkin alkion kantasoluja koskevissa kysymyksissä esiintyy erimielisyyksiä.

2.5

Eettiset näkökohdat eivät ole ongelmallisia lukuun ottamatta kysymystä ihmisalkion kantasoluista.

2.6

Keskeinen kiistakysymys koskee kyseisten kantasolujen tuotantotapaa. Erityisesti kantasolujen tuottamiseen tumansiirrolla (eli kloonaamalla) liittyy huomattavia eettisiä kysymyksiä, eikä Euroopan unionissa ole tähän mennessä saavutettu minkäänlaista todellista yhteisymmärrystä asiasta. Yleisesti esitetyt epäilykset koskevat lisääntymistarkoituksessa tapahtuvan kloonauksen, munasolujen kaupan ja ihmisruumiin osien kaupan vaaraa.

2.7

Tällainen toiminta tuomitaankin yksiselitteisesti bioetiikkaa koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa (Oviedon yleissopimus vuodelta 1998). Myös Unescon alainen kansainvälinen bioetiikkakomitea tuomitsi nämä käytännöt vuonna 1997.

2.8

Koska Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen ihmisalkion kantasolujen hyödyntämisestä, asiasta päätetään kansallisella tasolla.

2.9

Johdanto-osaan (2) sisältyvä täsmennys onkin keskeisen tärkeä, sillä siinä otetaan selkeästi huomioon asiasta käytävä keskustelu ja muistutetaan, että ehdotuksella pyritään luomaan yhteisön tason sääntelykehys pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäville lääkkeille muttei yritetä ”vaikuttaa jäsenvaltioiden tekemiin päätöksiin, jotka koskevat jonkin ihmissolutyypin, kuten alkion kantasolujen, tai eläinsolujen käytön sallimista tai kieltämistä”.

2.10

Asetuksen ei myöskään pitäisi ”vaikuttaa tällaisia soluja sisältävien, niistä koostuvien tai niistä johdettujen lääkkeiden myynnin, toimittamisen tai käytön kieltävän tai rajoittavan kansallisen lainsäädännön soveltamiseen”.

3.   Erityistä

3.1

Pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäviin lääkkeisiin on sovellettava keskitettyä lupamenettelyä, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus muita yhteisön tasolla säänneltäviä nykyaikaisia biotekniikalla tuotettuja lääkkeitä koskevien periaatteiden kanssa. Toisin sanoen pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäville lääkkeille on suoritettava yhtenäinen tieteellinen laatu-, turvallisuus- ja tehokkuusarviointi.

3.2

Pitkälle kehitetyt terapiat kuitenkin edellyttävät jo ominaisluonteensa vuoksi erityisiä, klassisen lääketieteen hoitomenetelmistä eroavia prekliinisiä ja kliinisiä menettelyjä erityisesti myyntiluvan antamisen jälkeisen tutkimuksen, riskinhallinnan ja lääketurvallisuuden alalla.

3.3

Asetusehdotuksessa korostetaan aivan oikein, että ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevissä komiteoissa (CHMP (3)) on tarpeen kehittää pitkälle kehitetyissä terapioissa käytettävien tuotteiden arviointia koskevaa erityisasiantuntemusta ja että potilasyhdistykset on otettava mukaan arviointiryhmiin.

3.4

Ratkaisevan tärkeä on ehdotus pitkälle kehitettyjä terapioita käsittelevän komitean (4) perustamisesta. Euroopan lääkevirastossa toimivan ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevän komitean olisi kuultava kyseistä komiteaa kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät pitkälle kehitetyissä terapioissa käytettäviä lääkkeitä koskevien tietojen arviointiin, ennen kuin se antaa lopullisen tieteellisen lausuntonsa.

3.5

Tällaisen komitean perustaminen antaisikin mahdollisuuden koota yhteen Euroopan unionin parhaat pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden asiantuntijat, joita tunnetusti on vain vähän, sekä sidosryhmien valitut edustajat.

3.6

Komitean luominen on täysin perusteltua, sillä sen myötä voidaan tieteellisten menettelyjen ohella määrittää myös hyviä kliinisiä tutkimustapoja ja hyvää valmistustapaa koskevat säännöt ja jatkaa asianomaisten tuotteiden arviointia aina myyntiluvan myöntämiseen saakka ja sen jälkeenkin.

3.7

Muistutus periaatteesta, jonka mukaan ”pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden sisältämät ihmissolut ja -kudokset olisi hankittava vapaaehtoisten ja maksutta tapahtuvien luovutusten kautta”, on tärkeä. Se on yksi keino vastata alituiseen tarpeeseen tiukentaa kudoksia ja soluja koskevia turvallisuusnormeja, välttyä ihmisruumiin osien kaupan vaaralta ja edistää siten ihmisten terveyden suojelua.

3.8

Ehdotuksessa vahvistetaan Euroopan lääkeviraston neuvontarooli, joka on ensiarvoisen tärkeä kaikilla tasoilla, olipa kyse sitten pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden tuotannosta, hyvistä valmistustavoista, valmisteyhteenvetoa, merkintöjä ja pakkausselostetta koskevista säännöistä tai vaikkapa rajanvedosta muihin tieteen kehityksen myötä esiin nouseviin aloihin (kuten kosmetiikkaan tai tiettyihin lääkinnällisiin laitteisiin).

3.8.1

Jotkut katsovat, että ehdotuksen mukaiset menettelyt voivat nostaa kustannuksia, kun taas kansallisen tason lupamenettelyt ovat taloudellisempia. Ongelmana ovat niin ikään siirtymäajat, joiden kesto on kansallisella tasolla 5 vuotta eli pidempi kuin ehdotuksen mukainen unionin tason 2-vuotinen siirtymäaika. Poliittisena riskinä on, että kansallinen hajautettu menettely haittaa kyseisten tuotteiden saatavuutta niin, että joissakin maissa niitä on saatavilla mutta toisissa ei.

3.9

Ehdotuksessa käsitellään taloudellisia näkökohtia täysin aiheesta (5). Terveyteen liittyvän teollisuuden maailmanlaajuisessa kilpailuympäristössä on erittäin tärkeää, että Euroopan unionilla on ansaitsemansa asema niin sisämarkkinoilla kuin yhteisön ulkopuolisillakin markkinoilla.

3.10

Tiedealan epävarmuustekijöihin tai nopeaan kehitykseen liittyvät taloudelliset riskit ja korkeat tutkimuskustannukset viivästyttävät merkittävästi tärkeitä ja kestäviä investointeja lääkealalla ja erityisesti pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden alalla.

3.11

Lisäksi näitä pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden laadun ja ei-kliinisen turvallisuuden osoittamisen kannalta välttämättömiä tutkimuksia suorittavat usein pienet ja keskisuuret yritykset, joilla ei ole monestikaan aiempaa kokemusta lääkealalta (tyypillisesti bioteknologisten laboratorioiden tai lääkinnällisten laitteiden tuottajien spin off -yritykset).

3.12

Ehdotus näiden tutkimusten toteuttamisen tukemisesta ja siihen kannustamisesta ottamalla käyttöön ”järjestelmä, jossa Euroopan lääkevirasto suorittaa arvioinnin ja sertifioinnin myyntilupahakemuksesta riippumatta”, vaikuttaa aiheelliselta.

3.12.1

Kuitenkin kudosteknologia tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää pk-yritysten, aloittelevien yritysten ja spin off -yritysten — eikä siis lääketeollisuuden — kehittämiä tuotteita. Tämä johtaakin väistämättä useisiin huomioihin:

Mitä asetuksen soveltamisalaan on kuuluttava, jotta siitä tulee toimiva? Eikö ole vaarana, että se aiheuttaa suurta erimielisyyttä, vaikka hyödynnettävät tekniikat ovat lupaavia?

Pitkälle kehitettyjä terapioita käsittelevän komitean kokoonpanossa ongelmallinen seikka on sen riippuvuus ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevästä komiteasta, vaikka siinä on yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta.

Valittu lainsäädäntökehys on huonosti soveltuva, sillä kyse on ei-perinteisistä lääketuotteista, joita varten pitäisi muuttaa muita säädöksiä.

Kantasolujen käyttöön liittyvä varovaisuus saattaa johtaa siihen, että jokin jäsenvaltio, jonka etuja asia koskee, hylkää ehdotuksen. Säädöstekstin onkin oltava riittävän hyvin laadittu, jotteivät yksityiskohdat käänny kokonaisuutta vastaan.

3.13

On syytä kannattaa ja edistää tavoitetta, jonka mukaan pyritään helpottamaan samoihin tietoihin perustuvien, markkinoille saattamista koskevien myöhempien lupapyyntöjen arviointia.

3.14

On kuitenkin syytä olla valppaana ja mukauttaa säännöstä tarpeen mukaan, jotta voidaan ottaa huomioon tieteellisen aineiston (kuten tietojen voimassaoloajan pituuden ja niiden säilyttämisehtojen) nopea kehitys, suojella jatkuvasti potilaiden terveyttä ja yleisemmin noudattaa eettisiä normeja.

3.15

Ehdotuksen mukaiset raportit, ”joita tämän asetuksen täytäntöönpanosta on annettava sen jälkeen, kun siitä on saatu kokemusta”, voisivat tarjota tilaisuuden keskusteluun asianomaisilla foorumeilla (erityisesti pitkälle kehitettyjä terapioita käsittelevässä komiteassa ja ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevässä komiteassa).

3.15.1

Sitä vastoin pitkälle kehitettyjä terapioita käsittelevän komitean alistaminen ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevän komitean määräysvaltaan tekee menettelyistä huomattavasti raskaampia ja voi mahdollisesti aiheuttaa turhia ristiriitoja.

3.16

Yleisemmin ottaen näihin raportteihin (8 luku, 25 artikla) voitaisiin sisällyttää sekä ”kattavat tiedot tämän asetuksen nojalla hyväksytyistä pitkälle kehitetyissä terapioissa käytettävien lääkkeiden eri tyypeistä” että tietoja ja tuloksia kannustimista, joista säädetään asetuksen 6 luvussa (17–19 artikla: ”Tieteellinen neuvonta”, ”Tieteellinen suositus pitkälle kehitetyn terapian luokittelusta” sekä ”Laatua koskevien ja muiden kuin kliinisten tietojen sertifiointi”).

4.   Päätelmät

4.1

Kokonaisuutena kyseinen asetusehdotus on sekä aiheellinen että hyödyllinen. Sen myötä tarjoutuu mahdollisuus tuottaa hyötyä potilaille pysymällä mukana tieteen kehityksessä ja vahvistamalla pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävien lääkkeiden määritelmät ja niiden käyttöedellytykset.

4.1.1

Potilaan näkökulmasta uuteen teknologiaan voidaan asettaa suuria toiveita inhimillisen kärsimyksen lievittäjänä. Jotta voidaan vastata erityisesti regeneratiivisen lääketieteen hyödyntämistä koskeviin perusteltuihin odotuksiin, tätä tutkimustoimintaa on valvottava luotettavien kokeiden avulla. Koemenettelyissä on varmistettava täydellisesti potilaiden turvallisuus. Näin ollen yhtenä päätavoitteena (perustelujen kohta 2.1) tulisi olla terveydensuojelun korkean tason ohella myös lääketieteellisen laadun varmistaminen. Laimin ei saa lyödä myöskään kysymystä käyttämättä jääneistä aineksista, joka on vähälle huomiolle jäänyt ympäristönäkökohta.

4.2

Ehdotus on tärkeä erityisesti geeniterapian ja somaattisen soluterapian alalla. Varovaisuus, jota on noudatettu niin määritelmien kuin kudosteknologiatuotteiden toteuttamisen suhteen, osoittaa hyvin, että koska asiasta käydään edelleenkin eettistä keskustelua ja koska kyse on pohjimmiltaan tietynlaisesta humanismin tulkinnasta, asetuksella ei pyritä ratkaisemaan asiaa eikä tuomaan siihen muuta panosta kuin kunkin jäsenvaltion omat kannanotot.

4.2.1

Ehdotettu asetus luo edellytykset, jotta voidaan välttää lääkinnällisiä laitteita koskevan direktiiviehdotuksen ja käsillä olevan asetuksen välille jäävät aukkokohdat. Yleisperiaatteena olevaa riskinarviointia sovelletaan sekä pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettäviin lääkkeisiin että lääkinnällisiin laitteisiin. Yhdistetyt tuotteet (kudosteknologiaa sisältävät lääkinnälliset laitteet) saattavat aiheuttaa komplikaatioita; onkin aiheellista varmistaa sekä niiden laatu että turvallisuus, ja arvioinnissa on otettava huomioon myös innovatiivisen lääkkeen teho, kun sitä käytetään tietyssä lääkinnällisessä laitteessa.

4.3

Komitea puoltaa ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä sekä direktiivin 2001/83/EY ja asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta. Komitea ottaa kuitenkin esille ne kriittiset kohdat, joihin olisi löydettävä selkeät ratkaisut, joiden avulla voidaan varmistaa direktiivin moitteeton soveltaminen.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2005) 567 lopullinen.

(2)  KOM(2005) 567 lopullinen, johdanto-osan kuudes perustelukappale.

(3)  CHMP: ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevä komitea (Committee for Medicinal Products for Human Use).

(4)  CAT: Committee for Advanced Therapies.

(5)  KOM(2005) 567 lopullinen, johdanto-osan 23. perustelukappale.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/18


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen: strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi”

KOM(2005) 535 lopullinen

(2006/C 309/04)

Euroopan komissio päätti 9. joulukuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Bryan Cassidy.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 146 puolesta 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   ETSK:n päätelmät ja suositukset

1.1

Lausunto annetaan komission pyynnöstä, ja se on jatkoa komission maaliskuussa 2005 julkaisemalle tiedonannolle ”Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa” (1).

1.2

Sääntely-ympäristön yksinkertaistamisen tuloksena pitäisi olla korkealaatuinen sääntelykehys, jota on helpompi ymmärtää ja käyttää.

1.3

Yksinkertaistamisen pitäisi myös lisätä EU-lainsäädännön arvostusta ja vahvistaa samalla sen oikeutusta.

1.4

Komitea katsoo, että jäsenvaltioilla on merkittävä vastuu varmistettaessa, että EU:n toimet saatetaan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön. Komitea myöntää, että toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä (2) antaa jäsenvaltioille toimintasäännöt, joiden avulla voidaan parantaa EY-direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä niiden soveltamista. On tärkeää, että prosessin tuloksena kansallisella tasolla on sääntelykehys, joka on yritysten, työntekijöiden, kuluttajien ja kaikkien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kannalta sisällöltään mahdollisimman tasapainoinen ja samalla mahdollisimman yksinkertainen.

1.5

Komitea toivoo, että yhteiskunnallis-ammatilliset toimijat saataisiin mukaan säädöskäytännön yksinkertaistamista koskeviin komitologiamenettelyihin samaan tapaan kuin SLIM-ryhmissä. Tämän olisi kuitenkin tapahduttava järjestelmällisemmin ja jo asetusta valmisteltaessa, eikä vasta jälkikäteen, niin kuin SLIM-kokeiluissa.

1.6

Komitea toivoisi, että komission ja sidosryhmien välillä olisi enemmän sen kaltaisia kuulemisia kuin käsiteltävänä olevan tiedonannon taustalla ollut kuulemismenettely. Se katsoo, että kuulemisista voisi olla konkreettista apua ”yhteissääntelyssä” (3), johon viitataan tiedonannon kohdassa 3 d. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, ettei tiedonannossa mainita itsesääntelyä (4), jota ETSK on peräänkuuluttanut jo jonkin aikaa (5).

1.6.1

Komitea panee kuitenkin merkille itsesääntelyyn liittyvän vaaran, että toimijoita sitovan lainsäädännön sijaan toimijat itse tekevät vapaaehtoisia sopimuksia, joita ne voivat noudattaa tai jättää noudattamatta.

1.7

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen merkitys EY-direktiivien tulkitsijana kasvaa jatkuvasti. Tuomioistuin onkin joutunut tulkitsemaan yhteispäätösmenettelyn tuloksena syntyneiden direktiivien eräissä tapauksissa epämääräistä muotoilua. Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan yhä useammin ohjeistamaan kansallisia tuomioistuimia tapauksissa, joissa näiden toiminta on täydentävää. Komitea toteaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on onnistunut vähentämään 12 prosentilla vireillä olevia asioita, jotka liittyvät jäsenvaltioiden ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömiseen, EY-direktiivien virheelliseen soveltamiseen tai niiden noudattamatta jättämiseen.

1.8

Komitea toteaa, että komission tiedonanto on tärkeä Lissabonin strategiaa koskevan ohjelman täytäntöönpanon kannalta. Täytäntöönpano on edistynyt valitettavan hitaasti, sillä jäsenvaltioiden hallitukset ovat haluttomia noudattamaan Lissabonin strategiaan liittyviä sitoumuksiaan.

1.9

ETSK on erityisen tyytyväinen komission aikomukseen hyödyntää entistä enemmän tietotekniikkaa ja toivoo komission varmistavan, että kaikki tietotekniikan parantamiseksi toteutetut järjestelyt ovat kansallisten järjestelyjen mukaisia (tai että kansalliset järjestelyt ovat yhteensopivia EU:n järjestelyjen kanssa!).

1.10

ETSK on aina tukenut neuvoston kuuden peräkkäisen puheenjohtajavaltion jäsenvaltion 7. joulukuuta 2004 allekirjoittamaa yhteistä lausumaa sääntelyuudistuksen jouduttamisesta Euroopassa (6) ja toivoo, että seuraavatkin puheenjohtajavaltiot (7) tukevat lausumaa.

1.11

ETSK on tietoinen Euroopan parlamentin antamista sääntely-ympäristön parantamista koskevista mietinnöistä, joista mainittakoon erityisesti Giuseppe Garganin mietintö aiheesta ”Strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi” (8).

1.12

Komitea toteaa, että nykyinen komissio työskentelee määrätietoisesti SLIM- ja BEST-aloitteiden piiriin kuuluvien osa-alueiden käsittelyn jatkamiseksi. Aikanaan sovitut toimintapuitteet (helmikuu 2003 — joulukuu 2004) johtivat noin neljänkymmenen politiikanlohkon tarkastelemiseen sekä siihen, että komissio teki nelisenkymmentä sääntely-ympäristön yksinkertaistamista koskevaa ehdotusta. Tällä hetkellä käsitellään edelleen yhdeksää mainittuun ohjelmaan liittyvää yksinkertaistamisehdotusta.

1.13

Komitea toteaa, että Euroopan unionin laajentuminen 25 jäsenvaltion yhteisöksi on lisännyt sekä sääntelystä johtuvaa taakkaa komission yksiköissä että byrokratiaa uusissa jäsenvaltioissa.

1.14

Sääntely-ympäristön yksinkertaistaminen ja säädöskäytännön parantaminen ovat toisiaan täydentäviä toimia, joista huolehtivat neuvosto, parlamentti ja komissio. Mainitut toimielimet puolestaan pyytävät tarvittaessa asiasta lausuntoja ETSK:lta ja AK:lta.

1.15

Komitea toteaa monien aikaisempien lausuntojensa tapaan, että on tärkeää keventää yritysten, erityisesti pk-yritysten, hallinnollista ja rahoitukseen liittyvää taakkaa.

2.   Johdanto

2.1

Komitea on vuosien mittaan antanut lukuisia säädöskäytännön yksinkertaistamista koskevia lausuntoja. Niiden alkusysäyksenä on ollut neuvoston tekemä pyyntö vuonna 1995, jolloin perustettiin työryhmä pohtimaan keinoja yhteisön harjoittaman sääntelyn yksinkertaistamiseksi.

Lausunnoissaan ETSK on tehnyt seuraavanlaisia päätelmiä:

ETSK:n ja alueiden komitean sekä jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen välillä olisi käytävä vuoropuhelua.

Yksinkertaistamisprosessi ei kaipaa uusia ideoita, vaan ratkaisevaa on EU:n toimielinten ja Lissabonin Eurooppa-neuvoston jo esittämien ajatusten tehokas täytäntöönpano.

Säädösehdotuksia olisi tarkasteltava seuraavin arviointiperustein:

Ovatko säännökset ymmärrettäviä ja käyttäjäläheisiä?

Ovatko säännökset pyrkimyksiltään yksiselitteisiä?

Sopivatko säännökset yhteen nykyisen lainsäädännön kanssa?

Onko säännösten soveltamisalan oltava niin laaja kuin on suunniteltu?

Onko säädöksen soveltamisaikataulu realistinen ja antaako se yrityksille ja muille sidosryhmille mahdollisuuden sopeutua tilanteeseen?

Millaisia tarkistusmenettelyjä otetaan käyttöön yhtenäisen täytäntöönpanon varmistamista sekä tehokkuuden ja kustannusten seurantaa varten?

Sidosryhmät tukevat voimakkaasti itsesääntelyn ja yhteissääntelyn lisäämistä.

Sellaisen sääntelyn mahdollisuutta, joka olisi vähemmän yksityiskohtaista ja pikkutarkkaa ja joka mahdollistaisi yhteissääntelyn ja itsesääntelyn, ei ole tutkittu riittävästi. (9)

2.2

Säädöskäytännön yksinkertaistamisen on oltava yhteydessä lainsäädännön voimaansaattamisen ja soveltamisen parantamiseen. Tarkasteltavassa komission tiedonannossa todetaan, että ”yksinkertaistaminen ei ole mikään uusi asia”, mikä on merkki siitä, että ETSK:n aikaisemmissa lausunnoissaan tekemiä päätelmiä on otettu huomioon. Komission tiedonantojen sarja alkoi vuonna 1997 eli kaksi vuotta sen jälkeen, kun ETSK ensimmäisen kerran kehotti yksinkertaistamaan sääntely-ympäristöä.

3.   Komission tiedonannon pääsisältö

3.1

Tiedonannossa todetaan, että yksinkertaistamista tarvitaan paitsi yhteisön myös jäsenvaltioiden tasolla, jotta voitaisiin tehdä kansalaisten ja yritysten toiminnasta helpompaa ja kustannustehokkaampaa.

3.2

Yhteisön lainsäädännön tarkistaminen on EU:n tasolla tärkeä osa sääntely-ympäristön yksinkertaistamista koskevaa strategiaa. Strategiassa esitellään kolmivuotinen (2005–2008) jatkuvasti muokattava ohjelma, joka perustuu sidosryhmien käytännön kokemuksiin ja jossa noudatetaan jatkuvaan perusteelliseen alakohtaiseen arviointiin perustuvaa toimintamallia.

3.3

Komission lähestymistapa sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseen perustuu viiteen välineeseen: (10)

a)

Kumoaminen — Merkityksensä menettäneet tai vanhentuneet säädökset poistetaan.

b)

Kodifiointi — Yhdistetään säädös ja kaikki siihen tehdyt muutokset uudeksi välineeksi muuttamatta sisältöä.

c)

Uudelleen laatiminen — Sama menettely kuin edellä, mutta sisältöön tehdään joitakin muutoksia.

d)

Sääntelytoiminnan muuttaminen — Korvataan käytössä oleva väline oikeudellisesti tehokkaammalla välineellä eli muutetaan esimerkiksi direktiivi asetukseksi.

e)

Tietotekniikan käytön tehostaminen  (11) — Helpotetaan tietotekniikan käyttöä tehokkuuden lisäämiseksi.

3.4

Komission tiedonannossa todetaan, että strategia voi onnistua ainoastaan, jos EU:n muut toimielimet ja ennen kaikkea jäsenvaltiot tukevat sitä. Olisi tärkeää, että viimeksi mainitut tiedostaisivat tarpeen säilyttää EU-lainsäädännön täytäntöönpano mahdollisimman lähellä yhteispäätösmenettelyn perusteella syntyneitä alkuperäisiä direktiivejä, mikä tarkoittaisi, ettei siihen tehtäisi myöhempiä lisäyksiä (ettei lainsäädäntöä ”kullattaisi”).

3.5

Tiedonannossa otetaan huomioon jäsenvaltioissa ja sidosryhmien keskuudessa järjestetyn laajan kuulemisen tulokset. Kuulemisen perusteella EU:n säädösehdotusten tulisi täyttää seuraavat ehdot:

Lainsäädännöstä on tehtävä selkeämpää ja ymmärrettävämpää.

Sääntelypuitteita on ajantasaistettava ja modernisoitava.

Hallinnollisia kustannuksia on vähennettävä.

Lainsäädännön johdonmukaisuutta on tehostettava.

Lainsäädännön suhteellisuutta (12) on parannettava.

Viimeksi mainittu seikka on todennäköisesti sidosryhmien huolenaiheista kauaskantoisin.

Komission tiedonannon liitteessä 2 luetellaan 222 sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseen tähtäävää toimea. Sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseen tähtäävä komission ohjelma kattaa vuodet 2005–2008.

3.6

Ensimmäinen yhtiöoikeudellinen direktiivi (68/151/ETY) yksinkertaistettiin, ajantasaistettiin ja uudistettiin vuonna 2003 uusien tiedotusvälineiden ja -teknologioiden hyödyntämisen maksimoimiseksi sekä julkisten osakeyhtiöiden avoimuuden lisäämiseksi. Muutettu direktiivi voitaisiin kuitenkin mahdollisesti joko kodifioida tai laatia uudelleen. Viime vuoden lopussa käynnistettiin julkinen kuuleminen, jotta näistä vaihtoehdoista saataisiin koottua sidosryhmien näkemyksiä.

4.   Yleistä

4.1

Yksinkertaistamista ei saa ymmärtää väärin välineeksi, jonka avulla pyritään purkamaan sääntelyä ”takaoven kautta”. Hallinnollinen yksinkertaistaminen ei saa johtaa nykyisten sosiaalistandardien, etenkään työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristön suojelua koskevien standardien, alenemiseen tai vesittymiseen.

4.2

Komitea suhtautuu tiedonantoon myönteisesti ja korostaa yhdessä komission kanssa, että sääntely-ympäristön yksinkertaistamisen onnistuminen riippuu yhtä paljon jäsenvaltioista ja niiden sääntelyvirastoista kuin EU:n toimielimistäkin.

4.2.1

Asiasta olisi hyvä laatia toimintasäännöt, kuten ETSK on lausunnoissaan (13) ehdottanut (ks. myös liite 1).

4.2.2

ETSK muistuttaa, että yksinkertaistamisohjelman onnistuminen ei riipu pelkästään komission kyvystä tehdä yksinkertaistamisehdotuksia, vaan myös muiden lainsäätäjien kyvystä hyväksyä komission tekemät ehdotukset kohtuullisessa määräajassa.

4.2.3

On syytä muistaa, että lainsäädännön parantamisesta tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 36 kohdan mukaan ”kuuden kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta Euroopan parlamentin ja neuvoston, joille lainsäädäntövallan käyttäjänä kuuluu hyväksyä yksinkertaistetut säädösehdotukset, pitäisi osaltaan muuttaa työmenetelmiään ottamalla käyttöön esimerkiksi ad hoc -rakenteita, joiden tehtävänä on nimenomaisesti lainsäädännön yksinkertaistaminen.”

4.3

Tiedonannossa todetaan yksinkertaistamisaloitteen olevan tärkeä pk-yrityksille ja kuluttajille. Huonosti laadittu EU-tason tai kansallinen lainsäädäntö jättää kansalaiset epävarmoiksi oikeuksistaan ja muutoksenhakumahdollisuuksistaan.

4.4

Komitea suhtautuu myönteisesti myös siihen, että komissio on sitoutunut parantamaan vaikutusarviointien laatimisprosessia sekä suhteessa yrityksille koituviin taakkoihin liittyen että suhteessa vaikutuksiin, jotka koituvat kuluttajille ja heikoimmassa asemassa oleville ryhmille (esimerkiksi vammaisille) sekä ympäristölle. Lissabonin strategian yhteydessä asetettua tavoitetta eli kasvun ja työllisyyden lisäämistä ajatellen olisivat työntekijöitä ja myös yleisesti työllisyyttä koskevat vaikutusarvioinnit erittäin tervetulleita. Erityisen tervetulleena pidetään ehdotusta, jonka mukaan ”keskitettyjä asiointipisteitä” olisi hyödynnettävä enemmän, sekä eräissä direktiiveissä olevia tähän liittyviä viittauksia moottoriajoneuvojen virtuaaliseen tai omatoimiseen testaamiseen.

4.5

Olisi hyvä, jos komissio teettäisi vaikutusarvioinnin, jolla perusteltaisiin komission päätökset peruuttaa säädösehdotuksia. Uusia ehdotuksia tehdessään komissio toimii näin.

5.   Erityistä

5.1

Tiedonannon mukaan prosessista, jossa direktiivejä mukautetaan tekniseen kehitykseen (”komitologia”), olisi tehtävä avoimempi. Euroopan parlamentti on vaatinut tätä monesti. Tämä kuuluu kuitenkin myös jäsenvaltioiden vastuulle. Komitologiaa toteuttavat ”kansalliset asiantuntijat”, ja on olemassa paljon todisteita, joiden mukaan nämä ”asiantuntijat” eivät komiteatyöskentelyssään ota huomioon omien hallitustensa näkemyksiä. (Esimerkkinä mainittakoon vuonna 1979 lintujen suojelusta annettu direktiivi, johon ”asiantuntijat” lisäsivät teknisiä liitteitä sen jälkeen, kun ministerit olivat hyväksyneet direktiivin neuvostossa.)

5.2

Yksinkertaistamisen merkitystä kuluttajille, työmarkkinaosapuolille ja muille sidosryhmille tulisi korostaa. Kansallisten täytäntöönpanosäädösten ja niiden perustana olevien alkuperäisten EY-direktiivien väliset ristiriidat lisäävät huomattavasti työmäärää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, jonka tehtävänä on ”tulkita” lainsäädäntöä, mutta joka yhä useammin joutuu lisäämään siihen yksityiskohtia, jotka on ilmeisesti jätetty huomioimatta tai joita ei ole voitu muotoilla tyydyttävällä tavalla neuvoston yksimielisyysvaatimuksen vuoksi. Tästä esimerkkinä voidaan mainita verotusasiat. On kuitenkin ongelmallista, jos Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on yhä enemmän poliittisen päättäjän rooli. Tuomioistuimella ei ole siihen tarvittavia selkeitä poliittisia perusteita eikä myöskään valtuuksia. Näin ollen tuomioistuin tekee päätöksiä, jotka oikeastaan tulisi tehdä demokraattisesti valituissa elimissä.

5.3

ETSK myöntää, että komissio on itse panostanut asiaan kumoamalla tai julistamalla vanhentuneiksi useita satoja säädöksiä. Tämä on todennäköisesti vähentänyt merkittävästi yhteisön lainsäädännön laajuutta, mutta se ei välttämättä ole vähentänyt yrityksille, työntekijöille, kuluttajille ja muille sidosryhmille koituvaa taakkaa. Komitea toteaa, että on edelleen sellaisia aloja, joilla tarvitaan lisää EU-tason lainsäädäntöä, jotta voidaan suojella ympäristöä ja työntekijöiden, kuluttajien ja heikommassa asemassa olevien ryhmien (esimerkiksi vammaisten ja muiden vähemmistöjen) oikeuksia sekä varmistaa, että kyseiset ryhmät pystyvät täysin hyödyntämään yhtenäismarkkinoita.

5.3.1

Toistaiseksi käytetyin järjestelmä on kuitenkin ajantasaistaminen. Vaikka sen avulla asetuksiin voidaankin tehdä tarvittavia muutoksia, yksinkertaistamistavoite ei välttämättä toteudu. Vaarana on päinvastoin, että syntyy päällekkäisyyksiä, kun vanhat ja uudet asetukset ovat joissain jäsenvaltioissa yhtä aikaa voimassa. Tämä aiheuttaa hämmennystä sidosryhmien keskuudessa. Täytäntöönpanon valvonnasta jäsenvaltioissa vastaavat viranomaiset eivät välttämättä tiedä, toimivatko ne oman maansa oikeusmenettelyjen mukaisesti.

5.3.2

Kuhunkin lainsäädäntöohjelman puitteissa tehtyyn yksinkertaistamisehdotukseen liittyvät toimet olisi selvitettävä selkeästi ehdotusten perusteluosassa sekä mahdollisesti mukana olevissa vaikutusarvioinneissa. Komission yksiköiden olisi tarkkailtava näitä ehdotuksia huolellisesti toimielinten välisen päätöksentekoprosessin eri vaiheissa sen varmistamiseksi, että niissä säilyy toimielinten välisissä sopimuksissa (”kodifiointitekniikka” (14), ”uudelleenlaatimistekniikka” (15) ja ”parempi lainsäädäntö” (16)) edellytetty yksinkertaistamispyrkimys.

5.4

Komitea kehottaa jälleen kerran kiinnittämään huomiota moniin säädöskäytännön parantamisen ja säädösympäristön yksinkertaistamisen tarpeesta antamiinsa lausuntoihin, erityisesti viimeisimpään valmistelevaan lausuntoon, joka annettiin neuvoston puheenjohtajavaltion Ison-Britannian pyynnöstä aiheesta ”Parempi säädöskäytäntö” (17).

5.5

Komitea toistaa jo monesti esittämänsä toiveen, että säädöskäytännön parantamisessa ja sääntely-ympäristön yksinkertaistamisessa tulisi jatkossakin noudattaa neuvoston kuuden puheenjohtajavaltion yhteistä lausumaa (18).

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2005) 97 lopullinen, 16. maaliskuuta 2005.

(2)  EUVL C 321, 31.12.2003.

(3)  EUVL C 321, 31.12.2003.

(4)  EUVL C 321, 31.12.2003.

(5)  Tiedonanto aiheesta ”Yhteissääntelyn ja itsesääntelyn nykytilanne yhtenäismarkkinoilla”, CESE 1182/2004 fin, 11. tammikuuta 2005, esittelijä Bruno Vever.

(6)  Neuvoston kuuden peräkkäisen puheenjohtajavaltion Irlannin, Alankomaiden, Luxemburgin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Itävallan ja Suomen yhteinen lausuma.

(7)  2007: Saksa (tammi-kesäkuu), Portugali (heinä-joulukuu), 2008: Slovenia (tammi-kesäkuu), Ranska (heinä-joulukuu).

(8)  A6-0080/2006, hyväksytty 16.5.2006.

(9)  Tiedonanto aiheesta ”Yhteissääntelyn ja itsesääntelyn nykytilanne yhtenäismarkkinoilla”, CESE 1182/2004 fin, 11. tammikuuta 2005, esittelijä Bruno Vever.

(10)  Lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma, KOM(2002) 278 lopullinen ja Yhteisön säännöstön kodifiointi, KOM(2001) 645 lopullinen.

(11)  Komissio tehostaa sähköisiin viranomaispalveluihin liittyviä toimiaan käynnistämällä asiaa koskevan toimintasuunnitelman vuonna 2006.

(12)  Asetukset tulee suhteuttaa tavoitteisiin.

(13)  EYVL C 125, 27.5.2002.

EYVL C 14, 16.1.2001.

(14)  EYVL C 102, 4.4.1996.

(15)  EYVL C 77, 28.3.2002.

(16)  EUVL C 321, 31.12.2003.

(17)  CESE 1068/2005, EUVL C 24, 31.1.2006, esittelijä Daniel Retureau.

(18)  Advancing regulatory reform in Europe — Neuvoston kuuden peräkkäisen puheenjohtajavaltion Irlannin, Alankomaiden, Luxemburgin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Itävallan ja Suomen yhteinen lausuma 7. joulukuuta 2004.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/22


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoluonnos aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi)”

KOM(2005) 608 lopullinen — 2005/0246 COD

(2006/C 309/05)

Neuvosto päätti 17. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Umberto Burani.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 152 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto: uuden tullikoodeksin perusperiaatteet

1.1

Neuvoston vuonna 2002 hyväksymän, yhteisön tullitoimintaa koskevan toimintaohjelman (Tulli 2007) yhtenä keskeisenä toimenpiteenä oli yhteisön nykyisen tullikoodeksin perinpohjainen tarkistus (neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92). Tullikoodeksi on markkinoiden ja teknologian kehittymisen, useiden perustamissopimusten hyväksymisen sekä etenkin unionin laajentumisen vuoksi vanhentunut.

1.2

Ehdotus täysin uudistetusta tullikoodeksista perustuu siihen, että vanha ja edelleen voimassa oleva tullikoodeksi ”ei ole pysynyt kansainvälisen kaupan toimintaympäristössä tapahtuneiden jyrkkien muutosten tahdissa”. Myös ”tullitoiminnan painopiste on muuttunut”. Tarkasteltava ehdotus on yhdenmukainen yhteisön politiikkojen — etenkin sisämarkkina- ja kuluttajansuojaperiaatteiden sekä Lissabonin strategian — kanssa. Se on perustana lisätoimille, joiden avulla pyritään yksinkertaistamaan tullimenettelyjä ja -järjestelmiä sekä mukauttamaan sääntöjä jäsenvaltioiden tietoteknisiin järjestelmiin sovellettavien yhteisten standardien luomiseksi.

1.2.1

Kyseisten toimien ansiosta voidaan komission mukaan ottaa huomioon sähköistä hallintoa ja parempaa sääntelyä koskevaa aloitetta käsittelevät neuvoston suuntaviivat sekä saavuttaa konkreettisia tavoitteita, kuten ulkorajojen turvallisuuden lisääminen, petosriskien vähentäminen ja johdonmukaisuuden parantaminen muiden yhteisön politiikkojen, etenkin veropolitiikan, kanssa.

1.3

Uusi tullikoodeksi nivoutuu Lissabonin strategiaan. Strategian tavoitteena on luoda Euroopasta ”investoijia ja työntekijöitä houkuttava ympäristö”. Uusi tullikoodeksi vastaa myös komission esittämiä ja neuvoston joulukuussa 2003 hyväksymiä ehdotuksia luoda yksinkertainen ja sähköiseen tiedonsiirtoon perustuva toimintaympäristö. Neuvoston linjaus on otettu huomioon myös rinnakkaisessa ehdotuksessa päätökseksi sähköisestä tulli- ja kauppaympäristöstä (KOM(2005) 609 lopullinen, 30.11.2005), josta ETSK valmistelee erillisen lausunnon.

1.4

Uudessa tullikoodeksissa olevat muutokset eivät ole vain muodollisia, eivätkä ne palvele pelkästään ajanmukaistamista. Huomattavasti tärkeämpiä ovat muutokset, jotka koskevat tullipolitiikan suuntauksia. Viimeisten 20 vuoden aikana tulliviranomaisten tehtävä tullien kerääjänä on asteittain vähentynyt. Ne vastaavat yhä enemmän muista kuin tariffitoimenpiteistä ja toimivat etenkin turvallisuuteen, laittoman maahanmuuton valvontaan, väärentämisen torjuntaan, rahanpesuun, huumekauppaan, terveyteen, ympäristöön, kuluttajansuojaan sekä arvonlisä- ja valmisteverojen kantoon liittyvien asioiden parissa. Komission asiakirjassa ei kuitenkaan mainita turvallisuuden yhteydessä erikseen oheistehtävää, josta tulliviranomaiset ilman muuta ovat vastuussa, eli arvokkaan tuen antamisesta asekaupan valvonnassa ja terrorismin torjunnassa. Tämä puute tulee esiin tietojärjestelmien suunnittelussa, jota ETSK tarkastelee kohdassa 3.1.3.1

1.5

Ehdotuksessa esitetyt muutokset koskevat myös sähköisten menettelyjen hyväksymistä. Nykyisessä tullikoodeksissa mainitaan kyseiset menettelyt — ja lähes kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ne — mutta niiden soveltaminen on edelleen vapaaehtoista sekä tulliviranomaisille että käyttäjille. Uudessa asetuksessa tullikoodeksiksi kyseiset menettelyt säädetään pakollisiksi, mikä on välttämätön askel sähköisen tulliympäristön luomiseksi. Aihetta käsitellään kohdassa 1.3 mainitussa lausunnossa.

1.6

Uuden tullikoodeksin laatiminen on johdonmukaista komission muiden politiikkojen sekä toteutettavuuteen, avoimuuteen ja vaikutustenarviointiin liittyvien menettelyjen kanssa. ETSK on tyytyväinen siihen, että asianomaisia kansalaisyhteiskunnan tahoja on kuultu asiassa. Ne ovat suhtautuneet siihen pääasiassa myönteisesti. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on otettava huomioon oikeusperustat sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet, mutta pidättää itsellään oikeuden esittää jäljempänä huomioita vaikutustenarvioinnista.

1.7

Komissio on tutkinut neljää eri lähestymistapaa ja valinnut lopulta ratkaisun, johon sisältyy jäsenvaltioiden sähköisten tullijärjestelmien vahvistettu yhteistyö. Komissio perustelee valintaansa toissijaisuusperiaatteen kunnioittamisella sekä jäsenvaltioiden haluttomuudella hyväksyä keskitettyyn eurooppalaiseen järjestelmään perustuva ratkaisu. ETSK panee merkille välttämättömän ratkaisun vaikka toteaakin, että jälkimmäinen vaihtoehto olisi ollut luotettavampi, yksinkertaisempi ja käyttäjien kannalta edullisempi. Toissijaisuusperiaatetta soveltaen toimet olisi toteutettu jäsenvaltiotason sijaan unionin tasolla.

2.   Yleishuomioita

2.1

ETSK otti vuoden 2005 helmikuussa kantaa ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen muuttamisesta (1). Kyseisessä ehdotuksessa esitettiin jo uudistuksia sähköisen tulliympäristön luomiseksi ja ulkorajojen yhteiseksi valvomiseksi. Komitea panee tyytyväisenä merkille, että edellä mainitussa ehdotuksessa esitetyt periaatteet, joihin se suhtautui pitkälti myönteisesti, on säilytetty nyt tarkasteltavassa ehdotuksessa ja että ne heijastuvat konkreettisesti säännöksiin, joihin komitea on yleisesti ottaen jälleen tyytyväinen.

2.2

Uusissa säännöksissä kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota taloudellisten toimijoiden oikeuksiin ja tarpeisiin. Tämä ilmenee muun muassa säännöksissä, joiden mukaan otetaan tarvittaessa huomioon menettelyistä mahdollisesti aiheutuvat vahingot. Osoituksena tästä on sekä lainsäädännön yksinkertaistaminen että tulliselvitysmuotojen ryhmittely, jonka perusteella nykyiset 13 tulliselvitysmuotoa on määrä korvata kolmella menettelyllä: tuonti-, vienti- ja erityismenettelyt. Toimituksellisten muutosten ansiosta kaksi kolmasosaa nykyisen tullikoodeksin artikloista muutetaan, yhtenäistetään tai siirretään täytäntöönpanomääräyksiin, ja niiden määrä alenee näin 258:sta 200:aan.

2.2.1

ETSK antaa komissiolle tunnustusta siitä, että se on onnistuneesti toteuttanut vaikean ja vaivalloisen työn ja ottanut tässä yhteydessä huomioon yhtenäismarkkinoiden yleisperiaatteet sekä kunnioittanut selkeästi taloudellisten toimijoiden oikeuksia ja tarpeita. Komitea muistuttaa kuitenkin siitä, että koska täytäntöönpanoasetusta — jonka laatiminen on komission tehtävä — ei ole annettu, tietyt säännökset aiheuttavat tällä hetkellä epävarmuutta. Komitea toivookin, että uusi täytäntöönpanoasetus laadittaisiin ja hyväksyttäisiin pikaisesti.

3.   Erityishuomioita

3.1   I osasto: yleiset säännökset

3.1.1

Ehdotuksen 3 artiklassa luetellaan jäsenvaltioiden alueet, jotka kuuluvat yhteisön tullialueeseen. Komitealla ei ole artiklaan erityistä huomautettavaa, lukuun ottamatta epävarmuutta, joka ilmenee 3 kohdassa seuraavasti: ”tiettyjä tullilainsäädännön säännöksiä voidaan soveltaa myös yhteisön tullialueen ulkopuolella erityislainsäädännön tai kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti”. Oikeusvarmuuden takaamiseksi laissa ei voida puhua ”tietyistä säännöksistä” tarkentamatta itse laissa tai sen liitteessä, mistä säännöksistä on kyse. Oikeudelliselta — ja myös tarvittavan avoimuuden — kannalta on mainittava nimenomaisesti ja yksityiskohtaisesti, mitä alueita ja mitä säännöksiä tarkoitetaan. Liian usein kansalaiset eivät — eivätkä myöskään asiantuntijat — huomaa eri yhteyksissä ja eri tavoin myönnettyjä vapautuksia ja poikkeuksia, jotka aiheuttavat todellisia ja usein pysyviä kilpailuvääristymiä.

3.1.2

Tietojen vaihtoon ja tietosuojaan (5, 6 ja 7 artikla) ei yleisesti ottaen ole huomautettavaa, sillä ehdotetut säännökset vastaavat julkishallintojen varmistamaa kansalaisten yksityiselämän ja yritystoimien luottamuksellisuuden tavanomaista suojaa. ETSK on erityisen tyytyväinen 8 artiklan säännöksiin, joiden mukaan tulliviranomaisten on annettava tietoja tullilainsäädännön soveltamisesta sekä edistettävä avoimuutta saattamalla lainsäädäntö, hallinnolliset päätökset ja hakulomakkeet taloudellisten toimijoiden saataville — Internetin välityksellä — veloituksetta.

3.1.2.1

Erityistä huomiota on kuitenkin kiinnitettävä 5 artiklan 1 kohtaan, jossa säädetään, että kaikki taloudellisten toimijoiden ja tulliviranomaisten välinen tietojen, saateasiakirjojen, päätösten ja tiedoksiantojen toimittaminen on tehtävä sähköistä tietojenkäsittelymenetelmää käyttäen. Säännös on täysin paikallaan, kun kyseessä ovat yritykset tai ammattimaiset toimijat. Se saattaa kuitenkin aiheuttaa vaikeuksia, jos maahantuoja (tai harvemmin viejä) on yksityishenkilö eikä välttämättä ”taloudellinen toimija”. Ongelma ei lainkaan ole toissijainen aikana, jolloin Internetin tai postin välityksellä unionin ulkopuolisista maista ostettujen tuotteiden määrä on kasvamassa huomattavasti. ETSK panee merkille, että asiaa käsitellään parhaillaan komiteamenettelyssä, ja ehdottaa, että yksityishenkilöihin sovelletaan nimenomaan 93 artiklan säännöksiä ja että he voivat näin ollen tehdä yleisilmoituksen. Lisäksi tulisi muuttaa 94 artiklan säännöksiä, joiden mukaan tulliviranomaiset voivat vain poikkeustapauksissa hyväksyä paperilla tehtävät tuonnin yleisilmoitukset. Vaihtoehtoisesti tai täydentävästi voitaisiin tutkia mahdollisuutta ulottaa yksityishenkilöihin 127 artiklassa säädetty oikeus tehdä satunnainen yksinkertaistettu ilmoitus (aina paperilla).

3.1.2.2

Sähköisen tietojenkäsittelymenetelmän osalta komitea kiinnittää yleisemmin huomiota uuden integroidun sähköisen tietojenkäsittelymenetelmän korkeisiin kustannuksiin. Kustannuksista on vastattava lyhyellä aikavälillä, mutta menetelmän (etenkin laadulliset) edut ilmenevät suurelta osin vasta keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Erään jäsenvaltiot vaikuttavat jo nyt olevan huolissaan sekä kustannuksista että velvollisuudesta noudattaa uusien järjestelmien käyttöönotolle asetettuja määräaikoja. Toiset — etenkin sähköisessä tietojenkäsittelyssä edistyneemmät — jäsenvaltiot katsovat, että niiden äskettäin käyttöön ottamien järjestelmien vaihtaminen ja mukautuminen yhteiseen järjestelmään on kallista. ETSK ymmärtää hämmennyksen, joka komission on otettava huomioon. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että tehokas ja ajanmukainen tullijärjestelmä on unionin edun mukainen ja että sen vuoksi on tehtävä yksittäisiä uhrauksia. Ne voidaan mahdollisesti kompensoida tuella, joka tulee rajoittaa tarkkaan määriteltyihin tapauksiin ja myöntää kirjallisesti todistettujen tarpeiden perusteella.

3.1.3

Ehdotuksen 10 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä komission kanssa ”sellaisen sähköisen järjestelmän kehittämisessä, ylläpidossa ja käyttämisessä, jonka avulla kerätään ja ylläpidetään yhteisiä tietokantoja” kaikista talouden toimijoista ja myönnetyistä luvista. Järjestelmän luonnetta ja toimintatapaa selvennetään 194 artiklassa. Jokainen jäsenvaltio säilyttää oman tietojärjestelmänsä ja varmistaa sen yhteentoimivuuden muiden jäsenvaltioiden järjestelmien kanssa komission ja sitä avustaneen tullikoodeksikomitean asettamien sääntöjen ja standardien mukaisesti. Järjestelmä on määrä ottaa käyttöön 30. heinäkuuta 2009. ETSK on sitä mieltä, että kansallisiin tietokantoihin perustuva järjestelmä, jossa yhteentoimivuuden varmistuttua vaihdetaan ja ajantasaistetaan tietoa, saattaa olla vaikeasti hallinnoitava ja kallis. Etenkin on varsin epätodennäköistä, että kyseinen järjestelmä voidaan ottaa käyttöön suunnitellussa aikataulussa. Komission vaikutustenarvioinnin mukaan järjestelmän käyttöönoton arvioidut lisäkustannukset ovat vuosittain 40–50 miljoonaa euroa. Arvio on useiden asiantuntijoiden mielestä optimistinen.

3.1.3.1

Järjestelmää koskevassa suunnitelmassa — tai ainakin siitä esitetyssä kuvauksessa — on kuitenkin selvä ja merkittävä puute, sillä siinä ei viitata millään tavoin sellaiseen rakenteelliseen mahdollisuuteen, että tietojärjestelmät olisivat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta vastaavien viranomaisten saatavilla. Näin pyritään tietenkin ottamaan huomioon yksityiselämän ja liiketoimien suojaa koskevat säännökset. ETSK on useaan otteeseen ja eri yhteyksissä tuonut kyseisen seikan esille. Neuvosto on jo vuosia muistuttanut eri viranomaisten, kuten rikos- ja talouspoliisin, tulliviranomaisten, salaisten palvelujen, Olafin ja Europolin, yhteistyön tarpeesta, mutta tähän mennessä valitettavasti ilman mainittavia tuloksia.

3.1.4

Erityisen kiinnostava on ehdotuksen 11 artikla, joka koskee tulliedustajaa. Artiklassa säädetään, että tulliedustajat voivat suorittaa ”tullilainsäädännössä säädettyjä toimia ja muodollisuuksia” taloudellisen toimijan nimissä ja lukuun (suora edustus) tai omissa nimissään (välillinen edustus). Artiklan 2 kohdassa säädetään enempää tarkentamatta, että tulliedustajan on oltava sijoittautunut yhteisön tullialueelle. ETSK toteaa kuitenkin, että komissio vahvistaa ehdotuksensa perusteluissa, että ”edustajia koskevat säännöt on muutettu poistamalla aiemmat rajoitukset”, sillä ne eivät sovellu sähköiseen toimintaympäristöön, eivätkä ne ole yhtenäismarkkinoiden periaatteiden mukaisia. Tästä tulisi seurata, että tulliedustajalla on yksi ainut lupa (yhteisölupa), jonka perusteella se voi toimia koko yhteisön alueella ja minkä tahansa taloudellisen toimijan nimissä riippumatta maasta, johon se on sijoittautunut. Kyseinen artikla tulisi muotoilla uudelleen aiempaa selkeämmin. Tässä yhteydessä voitaisiin laatia erillinen säännös, jossa säädettäisiin rekisterin, luettelon tai vastaavan luomisesta seuraavassa kohdassa tarkasteltavaa valtuutettua taloudellista toimijaa koskevan mallin mukaisesti.

3.1.5

Kiinnostava seikka on myös valtuutettu taloudellinen toimija (4 artikla ja 13–16 artikla). Kyseessä on yleensä yritys (harvemmin yksittäinen henkilö), joka esittää vakuudet uskottavuudesta, vakavaraisuudesta ja erityisammattitaidosta, joiden perusteella jäsenvaltioiden tulliviranomaiset myöntävät sille luvan valvontaa ja menettelyjä koskeviin helpotuksiin. Komissio varaa itselleen jo mainitun 196 artiklan perusteella oikeuden tarkentaa valtuutetun taloudellisen toimijan aseman myöntämistä koskevia menettelyjä. ETSK panee merkille kyseiset säännökset, joilla epäilemättä pyritään helpottamaan kansainvälistä kauppaa sekä luomaan kauppaa edistävä toimintaympäristö. Komitea muistuttaa kuitenkin siitä, että aseman myöntämistä koskevilla ehdoilla sekä mahdollisia väärinkäytöksiä estävillä säännöksillä on tässä yhteydessä merkittävä rooli. Ei myöskään ole selvää, myönnetäänkö valtuutetulle taloudelliselle toimijalle ”yhteisölupa” vai ei.

3.1.6

Ehdotuksen 22 artiklan säännökset ovat ratkaiseva askel kohti tullimenetelmien yhdenmukaistamista. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on — vaikkakin ”joustavasti” — säädettävä yhteisön tullilainsäädännön noudattamatta jättämisestä johtuvista hallinnollisista ja rikosoikeudellisista seuraamuksista. ETSK on täysin samaa mieltä siitä, että kyseisessä arkaluonteisessa asiassa tarvitaan yhdenmukaista sääntelyä. Jää nähtäväksi, miten jäsenvaltiot suhtautuvat yrityksiin sanella rikosoikeudellisia sääntöjä tai suuntaviivoja. On odotettavissa, että asiaa vastustetaan tai siihen suhtaudutaan ainakin varautuneesti.

3.1.7

Ehdotuksen 24, 25 ja 26 artikla koskee viranomaiselta haettavaa muutosta (23 artikla sulkee pois oikeusviranomaisen päätöksen). Tätä varten säädetään kaksivaiheisesta menettelystä: ensimmäisessä vaiheessa muutosta haetaan tulliviranomaisilta ja toisessa korkeammalta riippumattomalta elimeltä, joka voi olla oikeusviranomainen tai vastaava erikoistunut elin. Sanktiotapauksissa noudatetaan solve et repete -yleisperiaatetta, paitsi jos tulliviranomaiset katsovat, että muutosta hakeneelle voi aiheutua riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanosta ”vahinkoa, joka ei ole korvattavissa”. ETSK panee tyytyväisenä merkille kansalaisten tarpeiden huomioon ottamisen.

3.1.8

Ehdotuksen 27 artiklassa säädetään tulliviranomaisten itsestään selvästä mahdollisuudesta tehdä kaikentyyppisiä fyysisiä, hallinnollisia, kirjanpidollisia tai tilastollisia tarkastuksia. Artiklassa säädetään myös riskinhallintaan tarkoitetun sähköisen järjestelmän käyttöönotosta, jotta ”riskit voidaan tunnistaa ja arvioida ja jotta riskien torjumiseen tarvittavia toimenpiteitä voidaan kehittää”. Järjestelmää, joka jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa yhteistyössä komission kanssa viimeistään 30. kesäkuuta 2009 mennessä, säännellään myös komission 196 artiklan perusteella hyväksymin säännöin. ETSK suhtautuu aloitteiseen kuitenkin myönteisesti ja toivoo, että komissio on tutkinut kaikkien jäsenvaltioiden valmiutta ottaa käyttöön kyseinen järjestelmä, joka on luultavasti kallis ja vaikeasti hallittava.

3.1.9

Ehdotuksen 30 artiklassa säädetään siitä, ettei tullitarkastuksia tai -muodollisuuksia kohdisteta yhteisön sisäisen lentomatkan tai merimatkan suorittavan henkilön käsimatkatavaroihin ja kirjattuihin matkatavaroihin. Tämä ei kuitenkaan rajoita turvatarkastuksia eikä jäsenvaltioiden määräämiin kieltoihin tai rajoituksiin liittyviä tarkastuksia. Poikkeus koskee näin ollen vain maita, jotka eivät ole määränneet kieltoja tai rajoituksia. Koska rajoituksia sovelletaan aina ja kaikkialla ainakin valmisteveron alaisiin tuotteisiin, yleissääntö on käytännössä vesittynyt. Tulliviranomaisilla on edelleenkin oikeus tarkastaa aina niin käsimatkatavarat kuin kirjatut matkatavarat.

4.   II–VIII osastot: tullimuodollisuudet ja -menettelyt

4.1

Ehdotuksen II–VIII osastoissa käsitellään tullimuodollisuuksia ja -menettelyjä, jotka noudattelevat pitkälti nykyistä tullikoodeksia. ETSK ei tutki asiaa yksityiskohtaisesti, sillä siitä on jo keskusteltu laajalti ennen tekstin laatimista järjestetyissä asianomaisten tahojen kuulemisissa. Komitea rajoittuu vain kommentoimaan erityisen kiinnostavia artikloita.

4.2

Ehdotuksen 55 artiklassa säädetään siitä, että tullivelka syntyy myös salakuljetuksen tai laittoman kaupan yhteydessä (säännöksen mukaan ”tuonti- tai vientitullivelka syntyy myös kaikenlaisten tuontia tai vientiä koskevien kieltojen tai rajoitusten alaisten tavaroiden osalta”). Tullivelka syntyy aina muiden hallinnollisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamisesta riippumatta. Tullivelkaa eivät kuitenkaan aiheuta väärennetty raha tai huumausaineet, joita ei ole tarkoitettu hyödynnettäväksi laillisessa taloudellisessa toiminnassa. Niitä tarkastellaan luonnollisesti vain rikosoikeudelliselta kannalta lukuun ottamatta tapauksia, joissa sakot on jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti määriteltävä tullimaksujen perusteella. Huolimatta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päinvastaisesta kannasta, ETSK katsoo, että tulliviranomaisten ei tulisi menettää niille oikeutetusti kuuluvia tuloja ja luopua tullivelan määrittelystä — ottamatta huomioon hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia — ainakaan huumausaineiden osalta, joiden arvo tulisi määritellä kulloisenkin markkinahinnan perusteella. Huumausaineiden tuonnin laittomuus ei kumoa sitä tosiasiaa, että kyseessä on tuonti (vaikkakin laiton). Poikkeus on ymmärrettävä väärennetyn rahan mutta ei huumausaineiden osalta.

4.3

Ehdotuksen 61 artiklan mukaan tulliviranomaiset voivat vaatia taloudellista toimijaa antamaan vakuuden tullivelan maksamisesta. 64 artiklassa säädetään, että vakuus voidaan antaa takauksena. 66 artiklassa tarkennetaan, että takaajana voi olla ”pankki tai muu yhteisössä virallisesti hyväksytty rahoituslaitos”. Säännös on tärkeä, sillä sen perusteella tulliviranomaiset hyväksyvät minkä tahansa unionin toisen jäsenvaltion pankin tai rahoituslaitoksen takaajaksi. Kyseessä on merkittävä ja jo voimassa oleva periaate, mutta eri maiden tulliviranomaiset estävät kuitenkin usein sen soveltamisen. On kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä tarkoitetaan käsitteellä ”yhteisössä virallisesti hyväksytty rahoituslaitos”, joka on ETSK:n mielestä turha ja harhaanjohtava. Yhteisön alueelle sijoittuneilla pankeilla ja rahoituslaitoksilla on jo ”yhteisölupa”, joten tarkennukset ovat tarpeettomia.

4.4

Ehdotuksen 83 artiklassa säädetään, että komissio voi ”196 artiklassa” tarkoitettua menettelyä noudattaen varmistaa maksun kantamisen takaajilta ”erityismenettelyn” avulla. Erityismenettelyn sisällöstä ja laajuudesta ei kuitenkaan anneta mitään tietoja. Jos säännöksellä viitataan siihen, että takaus on maksettava ensimmäisestä vaatimuksesta, kyseessä ei todellakaan ole uusi asia, sillä tämäntyyppinen vakuus on jo olemassa, ja siitä säädetään myös muissa asetuksissa (esimerkiksi EU:n kirjanpitoasetuksessa). Jos tässä yhteydessä on ajateltu muita vakuuden muotoja, niitä tulisi tarkentaa, sillä takauksen kustannukset vaihtelevat riskin ja takaukseen kohdistuvaa maksuvaatimusta koskevien sääntöjen mukaisesti.

4.5

Ehdotuksen 83 artiklassa säädetään myös siitä, että tullin määrästä on kannettava viivästyskorkoa asetetun määräajan päättymispäivästä maksupäivään saakka. 84 artiklassa tarkastellaan päinvastaista tapausta, jossa tulliviranomainen on velkaa tuojalle tai viejälle. Tällaisessa tapauksessa säädetään nimenomaan siitä, että korkoa ei tarvitse maksaa ensimmäisten kolmen kuukauden ajalta. ETSK korostaa viranomaisten ja kansalaisten ilmeisen epätasa-arvoista kohtelua, joka ei ole hyväksyttävää.

5.   IX osasto: tullikoodeksikomitea ja loppusäännökset

5.1

IX osaston säännökset ovat keskeisiä tullikoodeksin rakenteen ja sen merkityksen ymmärtämiseksi. Kulmakivenä on 196 artikla, jonka mukaan säädöksen toteuttamisessa ”komissiota avustaa tullikoodeksikomitea” (lyhyesti ”komitea”). Sen toiminnassa ”sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että komissio voi — vaikkakin komitean avustuksella — säädellä kaikkia tullikoodeksiin liittyviä näkökohtia tavanomaisen yhteisömenettelyn mukaisesti. ETSK ei vastusta tätä mitenkään, mutta se toivoo kuitenkin, että hyväksyttävissä säännöissä otetaan huomioon käyttäjien tarpeet ja että säännöt ovat riittävän joustavat, jotta niitä voidaan mukauttaa ajoissa tekniikan, teknologian ja kaupallisten käytänteiden kehityksen mukaisesti.

5.2

Edellä mainitussa 196 artiklassa myönnettyjen valtuuksien perustella komissio (194 artikla) voi toteuttaa toimia, joilla vahvistetaan

tullijärjestelmien yhteentoimivuutta koskevat säännöt ja normit

”missä tapauksissa ja millä edellytyksillä komissio voi tehdä päätöksiä, joissa kehotetaan jäsenvaltioita kumoamaan tai muuttamaan päätös”

”mahdolliset muut täytäntöönpanotoimenpiteet, jos se on tarpeen, mukaan lukien tapauksissa, joissa yhteisö hyväksyy kansainvälisiin sopimuksiin liittyviä sitoumuksia ja velvoitteita, jotka edellyttävät koodeksin säännösten mukauttamista”.

5.2.1

Komissiolla on siis melko laajat valtuudet, ja niihin sisältyy myös mahdollisuus määritellä (toinen luetelmakohta) missä tapauksissa ja millä edellytyksillä komissio voi kehottaa jäsenvaltioita kumoamaan tai muuttamaan päätöksen. ETSK panee merkille, että ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa mainituissa tapauksissa komissio harjoittaa institutionaalista koordinointi- ja täytäntöönpanotehtäväänsä neuvoston hyväksymien tai vahvistamien päätösten osalta, kun taas toisessa luetelmakohdassa on kyse epätyypillisistä valtuuksista. Ne ovat olosuhteiden nojalla kuitenkin kaiken kaikkiaan oikeutettuja, eikä ETSK:lla ole mitään niitä vastaan.

5.2.2

ETSK on yleisesti ottaen sitä mieltä, että päätös valvoa kaikentyyppistä kuluttajien taloudellista toimintaa — tulli- ja kauppatapahtumat mukaan lukien — vaikuttaa kaupan vapauteen ja johtuu poliittisista päätöksistä, jotka on toimivaltuuksista riippuen hyväksytty unionin ja jäsenvaltioiden tasolla. Komissio panee päätökset luonnollisesti täytäntöön.

5.2.3

ETSK toivoo, että tullialan uudistus ei vaaranna kaupan vapauden sekä käyttäjien ja loppukuluttajien turvallisuuden välistä välttämätöntä tasapainoa. Uudistuksen yhteydessä on myös arvostettava tullihenkilöstön sekä tuonti- ja vientiyritysten työntekijöiden ammattitaitoa.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EUVL C 110, 30.4.2004.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/26


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Valkoinen kirja — Rahoituspalvelupolitiikka 2005—2010”

KOM(2005) 629 lopullinen

(2006/C 309/06)

Komissio päätti 1. joulukuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta Valkoinen kirja — Rahoituspalvelupolitiikka 2005—2010

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Edgardo Maria Iozia.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 152 ääntä puolesta ja 1 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja ehdotukset

1.1

ETSK katsoo komission ehdotuksen mukaisesti, että seuraavalla viisivuotiskaudella tulee keskittyä rahoitusalan ”dynaamiseen konsolidointiin” sekä panna täytäntöön olemassa oleva lainsäädäntö ja voimistaa sitä. Tässä yhteydessä tulee pyrkiä välttämään lainsäädäntötoimien liiallista kasautumista (nk. kultaaminen, gold-plating, jolla tarkoitetaan jäsenvaltioiden tekemiä myöhempiä lisäyksiä). Tämän on tapahduttava Lissabonin strategian hengessä ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin erityispiirteitä kunnioittaen.

1.2

Myös ETSK:n näkemyksen mukaan olennaista on punnita huolellisesti valvontaviranomaisten roolia ja toimintaa sekä pyrkiä mahdollisimman hyvään koordinointiin, kuten Lamfalussyn prosessissa edellytetään kolmannen tason komiteoilta.

1.2.1

ETSK:n mielestä tässä vaiheessa on vielä liian aikaista perustaa yhtä yhtenäistä eurooppalaista valvontaviranomaista, joka voisi tulevaisuudessa edistää markkinoiden yhdentymistä. Nyt tulee kuitenkin ehdottaa Euroopan viranomaisille, että päävalvontaviranomaiseksi nimettäisiin emoyrityksen sijaintimaan viranomainen, joka valvoisi myös tytäryritysten ja hallinnassa olevien yritysten toimintaa muissa unionin jäsenvaltioissa. Hyöty Euroopan laajuisesti toimiville yrityksille ja kuluttajille olisi ilmeinen.

1.3

Rahoitustoiminnan alati kasvava merkitys (nk. financialisation, finanssitalouden korostuminen) perustuu rahoitusliiketoimien tehostumiseen. Finanssitalouden korostumisen johdosta rahoitusalan talous- ja työllisyyskehitykselle avautuu kiinnostavia mahdollisuuksia, mutta sillä saattaa olla myös kielteisiä vaikutuksia koko talouteen. Yritysten omistaja-arvoa (shareholder value) korostavien pörssimarkkinoiden hallitseva asema saattaa vaikeuttaa elinkeinoelämän strategioiden toteuttamista. Yritysjohtajiin kohdistuvat kaupalliset ja rahoitukselliset paineet saattavat synnyttää pitkän ajan kuluessa ongelmia ja aiheuttaa harkitsemattomia julkisia ostotarjouksia, joista merkittävässä osassa on tähän mennessä menetetty varallisuutta lyhyellä aikavälillä.

1.3.1

On kuitenkin pidettävä mielessä, että ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä rahoitusalan työpaikat vähenevät konsolidointiprosessien johdosta, mikä lisää epävarmuutta työntekijöiden keskuudessa. ETSK korostaa, että kyseisissä prosesseissa tulee ottaa huomioon sosiaaliset vaikutukset, ja toivoo, että jäsenvaltiot huolehtivat asianmukaisesta sosiaalisesta turvaverkosta ja tukevat ammatillisia koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia, jotka ovat välttämättömiä Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi.

1.4

ETSK on samaa mieltä yksinkertaistamis-, kodifiointi- ja selkeyttämistavoitteista, joiden tarkoituksena on säädöskäytännön parantaminen. Komitea ilmaisee tässä yhteydessä tyytyväisyytensä siihen, että komissio sitoutuu kuulemaan kaikkia sidosryhmiä usein ja avoimesti sekä tekemään ennen kutakin ehdotusta perusteellisen vaikutusarvioinnin, jossa otetaan huomioon myös sosiaali- ja ympäristönäkökohdat sekä koko talousjärjestelmään kohdistuvat ulkoisvaikutukset.

1.4.1

ETSK kehottaa lisäämään rahoituspalvelujen toimintaohjelmaa (FSAP) koskevan työskentelyn avoimuutta sekä keskustelemaan siitä nykyistä laajemmin myös asiantuntijapiirien ulkopuolella.

1.5

ETSK suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen laatia tiedonanto/suositus arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä (Undertakings for Collective Investment in Transferable Securities, UCITS) kyseisten rahoitusvälineiden vapaan liikkuvuuden esteiden poistamiseksi.

1.6

Keskeistä on parantaa kuluttajien tiedonsaantia, tietämystä rahoitusalasta ja tietoisuutta. Komission aikeet käynnistää erityistoimia eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen kanssa ovat mielekkäitä, mutta komission tulisi toimia vielä aktiivisemmin jäsenvaltioiden suuntaan, jotta niiden tasolla tiivistettäisiin sidosryhmien osallistumista. ETSK on valmis osallistumaan kyseisiin aloitteisiin ja käynnistämään omia erityistoimia jäsenvaltioiden kuluttajaneuvostojen sekä talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa.

1.7

Valvontasäännöt vaihtelevat nykyisin jäsenvaltioittain, ja yrityksillä on sääntöjen takia mittavia talous- ja yritysraportointivelvoitteita. Kansainvälisten IFRS-tilinpäätösstandardien (International Financing Reporting Standards) käyttöönoton yhteydessä on otollinen tilaisuus yhdenmukaistaa kyseisiä tiedonantovelvoitteita yhteisön tasolla. ETSK toteaa, että IASB (International Accounting Standards Board) on yksityinen kansainvälinen standardointielin, joka ei kuvasta maailman talouden kaikkia puolia. Komitea toivoo, että se alkaisi tehdä kansainvälistä yhteistyötä muiden toimijoiden, esim. Euroopan komission, kanssa.

1.8

ETSK varaa itselleen mahdollisuuden ottaa erikseen kantaa vähittäismarkkinoita koskeviin direktiiviehdotuksiin. Kulutusluottodirektiivi tulisi hyväksyä mahdollisimman pian, ja maksupalveludirektiivistä on valmisteilla erillinen komitean lausunto. Lisäksi ETSK katsoo, että asuntoluottodirektiivin tavoitteet ovat kannatettavia, mutta pitää sitä vastoin perusteltuna epäillä, voidaanko lyhyessä ajassa saada aikaan integroidut luottomarkkinat. ETSK pitäisi selvitysjärjestelmiä koskevaa puitedirektiiviä tervetulleena.

1.9

Komissio on ilmaissut suhtautuvansa epäröivästi nk. 26. järjestelmän käyttöönottoon rahoituspalvelujen alalla. ETSK panee sen merkille ja ilmaisee olevansa valmis osallistumaan arviointiin, kun asian kannattajat toimittavat tiedot käytännön soveltamisedellytyksistä. Tässä yhteydessä tulee ottaa aina huomioon kuluttajien intressit ja heille syntyvä todellinen hyöty.

1.10

Tulevista aloitteista ETSK toteaa seuraavaa:

UCITS-yrityksiä koskeva toimi, jonka tavoitteena on sijoitussidonnaisia vakuutuksia koskevien sääntelyvaatimusten rinnastaminen muiden rahoitustuotteiden kanssa, on hyödyllinen.

Mahdollisuus avata pankkitili on tärkeää taata.

Pankkitilien rajatylittävää käyttöä haittaavat tekijät tulee poistaa.

1.11

ETSK on vakuuttunut rahoituspalveluja koskevien eurooppalaisten sääntelyvaatimusten erittäin korkeasta laadusta sekä siitä, että EU voi näyttää mallia kaikille muille maille. Euroopan tulisi käynnistää vuoropuhelu komission ehdottamien vasta teollistuneiden maiden (esim. Intian, Brasilian ja Kiinan) lisäksi myös kehitysmaiden kanssa. Ne tarvitsevat paljon apua rahoituspalvelumarkkinoidensa kehittämiseksi.

1.12

ETSK on unionin ja jäsenvaltioiden kaikkien instituutioiden kanssa samassa rintamassa rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi. Komissio korostaa, että rahoitusalan tulee toimia täydessä ja jatkuvassa yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tässäkin yhteydessä komitea tukee ja painottaa tätä rahoituslaitoksille suunnattua kehotusta, mutta kohdistaa sen myös toimivaltaisille viranomaisille. Niiden tulisi tehdä selkoa rahoituksen välittäjiltä saatujen tietojen jatkokäytöstä.

2.   Taustaa

2.1

Valkoisessa kirjassa vuosien 2005–2010 rahoituspalvelupolitiikasta esitetään tavoitteita, jotka tulee saavuttaa rahoituspalvelujen ”dynaamisen konsolidoinnin” edistämiseksi, kun otetaan huomioon, että tehokkaat rahoitusmarkkinat ovat kehitys- ja talouskasvustrategian kulmakivi. Valkoisen kirjan tunnuslauseena on ”dynaaminen konsolidointi”. Tavoitteena on poistaa rahoituspalvelujen ja pääomien vapaan liikkuvuuden esteet, joita edelleen on olemassa huolimatta rahoituspalvelujen toimintaohjelman avulla vuosina 1999–2005 saavutetuista merkittävistä tuloksista.

2.2

Sääntelyn keskeinen rooli rahoitusmarkkinoiden toiminnassa oikeuttaa kiinnittämään valkoisessa kirjassa runsaasti huomiota siihen, että olemassa oleva lainsäädäntö tulee panna täytäntöön ja että sitä tulee voimistaa. Samalla erityisesti jäsenvaltioiden tulee kuitenkin pyrkiä välttämään lainsäädäntötoimien liiallista kasautumista (nk. gold-plating).

2.3

Sääntelypuitteiden analysoinnin yhteydessä on pohdittava EU:n valvontaviranomaisten toiminnan rajoja, tehtäviä ja koordinointivastuuta. Tätä nykyä kansallisten valvontatietokantojen ylläpitäminen voi vielä olla paras tapa suojata ja varmistaa kuluttajien ja sijoittajien asema, mutta tällaiseen tarkastelutapaan liittyy selvästi kaksi keskeistä ongelmaa.

2.3.1

Valtiotasoa ylempänä harjoitettu integroimaton valvonta rajoittaa voimakkaasti markkinoiden yhdentymistä, joten jäsenvaltioiden viranomaisia tulee kannustaa tiiviiseen yhteistyöhön ja yhteistyö tulee vakiinnuttaa. Useissa jäsenvaltioissa toimivien suurten eurooppalaisten pankkien riskinhallinta tapahtuu konsernitasolla konsolidoidulta pohjalta. Valvontaviranomaisten tulee pystyä arvioimaan asianmukaisesti tällaisten suurten eurooppalaisten konsernien riskiprofiilia.

2.3.2

Vahvojen valvontavaltuuksien säilyttäminen jäsenvaltiotasolla ei saa pystyttää yhteisön tason ”dynaamisen konsolidoinnin” tielle esteitä, joiden asteittaista poistamista valkoisessa kirjassa toivotaan.

3.   Yleistä

3.1

ETSK on äskettäin antanut lausunnon, jossa esitetään komitean näkemykset asiakirjasta ”Vihreä kirja rahoituspalvelupolitiikasta (2005–2010)”. Koska valkoisessa kirjassa toistetaan monia vihreässä kirjassa esitettyjä ehdotuksia, ETSK esittää aiemmat arvionsa (1) tiivistetysti tässäkin lausunnossa.

3.1.1

Valkoisessa kirjassa korostetaan rahoituspalvelualan talous- ja työllisyyskehityksen mahdollisuuksia. Komitea toteaa kuitenkin, että tätä keskeistä asiakirjan olettamusta tulee pohtia tarkasti ja realistisesti ottaen huomioon useita laajalti dokumentoituja tosiseikkoja.

3.2

Alan konsolidointiprosessi saattaa tehostaa toimintaa ja saada aikaan mittakaavaetuja, mikä voi loppujen lopuksi hyödyttää välittäjien riskipääomaan sijoittaneita osakkeenomistajia (sijoitetun pääoman tuotto kasvaa) ja rahoituspalvelujen käyttäjiä (palvelujen kustannuksen pienenevät).

3.3

On kuitenkin myös laajoja empiirisiä todisteita siitä, että konsolidointiprosessien seurauksena rahoitusalan työpaikat vähenevät, mikä on omiaan lisäämään työntekijöiden epävarmuudentunnetta. On päivänselvää, että fuusioiden ja yritysostojen yhteydessä esitetyissä liiketoimintasuunnitelmissa painotetaan erityisesti henkilöstökustannusten pienenemisen ansiosta saatavia säästöjä. Konsolidointiprosessien välittömänä seurauksena on työpaikkojen väheneminen, mutta on myönnettävä, että ne antavat mahdollisuuksia kehittää innovatiivisia palveluja ja toiminta-aloja, joiden työllisyysvaikutukset puolestaan ovat myönteisiä. Jos vähennettäisiin tekijöitä, jotka estävät rahoituspalvelujen tuottajia hyödyntämästä täysimääräisesti rajatylittävien fuusioiden tarjoamaa synergiaa, pankit voisivat tuottaa palveluja pienemmin kustannuksin, tarjota asiakkaille edullisempia hintoja ja edistää näin kysyntää. Tämä kannustaisi rahoituksen välittäjiä investoimaan, mikä taas vaikuttaisi myönteisesti myös työllisyyteen. Puhelinpalvelukeskusten ja tukitoimintojen kaltaisia erityisaloja lukuun ottamatta tällaiset uudet työpaikat houkuttelevat yleensä varsin korkeasti koulutettuja ja hyvin palkattuja henkilöitä.

3.4

Vaikka alan konsolidointi ei siis loppujen lopuksi vaikuta kielteisesti työllisyyteen, komitea painottaa voimakkaasti, että nykyisten työpaikkojen vähenemisen ja uusien luomisen väliseen viiveeseen ja tarvittavan ammattipätevyyden eroihin on kiinnitettävä huomiota. Kun aletaan painottaa työpaikan säilyttämisen sijasta pikemminkin mahdollisuutta saada työpaikka, tulisi jäsenvaltioiden asettaa etusijalle asianmukaisen sosiaalisen turvaverkon lisäksi myös ammatillisten koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmien tukeminen.

3.5

Jos työntekijät havaitsevat, että heidän ammattipätevyytensä ja osaamisensa on helposti hyödynnettävissä myös nopeasti kehittyvässä taloudellisessa ympäristössä, he ovat valmiimpia hyväksymään työpaikan epävarmuuden lisääntymisen ”dynaamisen konsolidoinnin” seurauksena. Tämän johdosta ammatillista koulutusta tulee pitää paitsi sosiaalisen epävarmuuden hillitsemiskeinona myös olennaisena ja välttämättömänä edellytyksenä ”dynaamista konsolidointia” koskevan suunnitelman ja yleensä Lissabonin strategian onnistumiselle pitkällä aikavälillä. Lissabonin strategian tavoitteena on tehdä unionista maailman merkittävin ”tietoon perustuva talous”. Lisäksi tulee luoda tarvittava sosiaalinen verkko kyseisenlaisten siirtymävaiheiden usein vakavien seurausten lievittämiseksi.

4.   Erityistä

4.1   Sääntelyn parantaminen

4.1.1

Sääntelyn parantamisen kolme perusperiaatetta ovat yksinkertaistaminen, kodifiointi ja selkeyttäminen. Toimien tarpeellisen johdonmukaisuuden, soveltamisen yksinkertaisuuden ja täytäntöönpanon yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on tärkeää pyrkiä näihin tavoitteisiin.

4.1.2

ETSK kannattaa komission ehdotuksia säädöskäytännön parantamisesta sekä erityisesti sitä, että komissio sitoutuu kuulemaan kaikkia sidosryhmiä usein ja avoimesti sekä tekemään ennen kutakin ehdotusta vaikutusarvioinnin, jonka yhteydessä tarkastellaan kustannusten ja taloudellisen hyödyn suhdetta laajassa merkityksessä eli siten, että huomioon otetaan myös sosiaali- ja ympäristönäkökohdat sekä koko talousjärjestelmään kohdistuvat ulkoisvaikutukset. Yhtä lailla merkittävä on lupaus parantaa lainsäädännön laatua yhdessä neuvoston ja parlamentin kanssa.

4.1.3

ETSK yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan haasteena on sekä asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano että yhteisön lainsäädännön moitteeton soveltaminen 25 jäsenvaltiossa myös tulevia laajentumisia ajatellen. Komitea on samaa mieltä myös siitä, että nk. kultaamista on vastustettava. Sillä tarkoitetaan myöhemmin yksipuolisesti tehtäviä lisäyksiä, jotka ovat ristiriidassa yhtenäismarkkinoiden periaatteen kanssa. Yhtenä EU:n rahoituspalvelujen yhdentymisen merkittävimmistä esteistä onkin jäsenvaltioissa sovellettavien kuluttajansuojasääntöjen perusteeton kirjavuus.

4.1.4

Myös ETSK:n mielestä on perustavan tärkeää tarkistaa jälkikäteen, onko sääntöjen avulla saavutettu toivotut tulokset. Lisäksi tulee tarkistaa ainakin Lamfalussyn prosessiin kuuluvien alojen osalta, onko markkinoiden kehitys ollut prosessin tavoitteiden mukaista.

4.1.5

Yhteisön lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön johdonmukaisuuden tarkistaminen tulee aloittaa merkittävimmistä aloista, joilla sääntelyn yhdenmukaistamiseen ja konsolidointiin liittyvät ongelmat saattavat olla suurimpia. Esimerkkinä voidaan mainita UCITS-yrityksiin liittyvä jakelu- ja tiedotustoiminta. Kyseisen alan kilpailun lisääntyminen ja toiminnan tehostuminen edellyttävät myös yhä väljempää liikkumavaraa jakelussa ja markkinoinnissa. Merkittävänä esteenä on, ettei sääntelypuitteita ole vielä tarkkaan määritelty. Komission aikomus laatia vuonna 2006 tiedonanto/suositus ja marraskuussa valkoinen kirja omaisuudenhoidosta on siis erittäin tervetullut.

4.1.6

Komissio aikoo ehdottaa vakuutusalan nykyisten 16 direktiivin tiivistämistä yhteen direktiiviin. ETSK kannattaa tätä kodifiointiehdotusta ja pitää sitä erinomaisena mallina, jota tulee noudattaa muillakin aloilla: tulee antaa säädöksiä, joihin on koottu useissa eri direktiiveissä käsitellyt seikat tiivistettyinä, yksinkertaistettuina ja uudelleen järjestettyinä.

4.1.7

ETSK pitää tarpeellisena myös määräysten rikkomisesta johtuvan menettelyn soveltamista silloin, kun yhteisön säädösten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tai säädösten soveltaminen ei ole ollut asianmukaista. Komitea kuitenkin huomauttaa, että viime aikoina komissio on ollut hyvin riippuvainen neuvostosta ja soveltanut kyseisiä menettelyjä yhä harvemmin.

4.1.8

Rahoituspalvelualan yksityiskohtaisessa kehittämisessä ja järkeistämisessä on otettava huomioon kuluttajien tiedonsaantiin, koulutukseen ja tietoisuuteen liittyvä ongelma. Nämä seikat ovat keskeisiä kaikenlaisten sääntelypuitteiden tehokkuuden kannalta. Aikomus käynnistää yhteisön tasolla erityistoimia kuluttajajärjestöjen ja rahoitusalan edustajien kanssa on siis mitä tervetullein. Komission tulisi kuitenkin toimia yhä tarmokkaammin, jotta tällaisia toimintatapoja suosittaisiin jäsenvaltiotasolla voimakkaasti tai niistä tehtäisiin jopa pakollisia. Yhteisön kuluttajatietolehti on periaatteessa erinomainen aloite. Tässä yhteydessä tulee kuitenkin pitää mielessä, että tiedotuskeinojen tulee olla luonteeltaan aidosti kuluttajaläheisiä. ETSK kehottaa komissiota olemaan aktiivisesti yhteydessä neuvostoon ja parlamenttiin sen tutkimiseksi, miten sidosryhmien osallistumista jäsenvaltiotasolla voitaisiin tiivistää samaan tapaan kuin yhteisön tasolla aiotaan tehdä. Valtaosalle kuluttajista vielä tuntemattoman FIN-NET-kuluttajavalitusverkoston kehittäminen on askel oikeaan suuntaan. ETSK suosittaa ottamaan kyseisen välineen uudistamiseen mukaan kuluttajajärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot sekä yhteiskuntaelämän toimijat. Komitea on valmis tukemaan aloitetta esimerkiksi toteuttamalla omia erityistoimia jäsenvaltioiden kuluttajaneuvostojen sekä talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa.

4.1.9

ETSK katsoo, että komissio ei saa aliarvioida asiakirjojen laadintakieleen liittyvää ongelmaa korostaessaan etenkin kuluttajille, sijoittajille ja rahoitusalan työntekijöille suunnatun tiedotuksen merkitystä. Komission tulee kiinnittää ongelmaan huomiota ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimet, jotta ainakin keskeiset asiakirjat olisivat saatavilla mahdollisimman monella kielellä.

4.1.10

ETSK antaa arvoa sille, että kuluttajiin sekä pankki- ja rahoituslaitosten työntekijöihin kohdistetaan huomiota ja että heitä on tarkoitus kuulla säännöllisesti oman alansa kysymyksistä. Markkinoiden yhdentymisen lisäarvo liittyy kuluttajien tyytyväisyyteen, mutta myös päätösten sosiaalisiin vaikutuksiin tulee kiinnittää asianmukaista huomiota. Rahoitusalan direktiiveissä ei ole aina kuitenkaan noudatettu tällaista lähestymistapaa. Edellä kohdassa ”Yleistä” esitetyissä huomioissa korostetaan voimakkaasti tällaiseen analyysiin liittyviä kysymyksiä.

4.1.11

Rahoitusalan ja yhteisön talouspolitiikan muiden alojen vuorovaikutuksesta ETSK on jo aiemmin korostanut (2), että suuriin eurooppalaisiin konserneihin sovellettava alv-järjestelmä saattaa haitata rahoituspalvelujen vahvistumista. Komitea on tyytyväinen komission aikeisiin esittää tätä seikkaa koskeva lainsäädäntöehdotus. Alv-järjestelmän yhdenmukaistaminen on toivottavaa, mutta sen mahdolliset talous-, sosiaali- ja ympäristövaikutukset tulee arvioida erityisen tarkasti. ETSK on kuitenkin jo aiemmin huomauttanut, että nykyiset olosuhteet saattavat haitata rahoitusmarkkinoiden täyttä yhdentymistä ja kehitystä. Komitea kiinnittää lisäksi huomiota ulkoistamiseen liittyvään ongelmaan. Yhdenmukaistamaton verotusympäristö saattaa olla erittäin merkittävä kannustin palvelujen ulkoistamiseen, joka vaikuttaa kielteisesti työllisyyteen, palvelujen laatuun ja järjestelmän yleiseen luotettavuuteen. ETSK toivoo, että tätä seikkaa pohdittaisiin huolellisesti, sillä ulkoistamisen tulokset ovat usein olleet erittäin huonoja.

4.2   Asianmukaisen sääntely- ja valvontarakenteen varmistaminen

4.2.1

Markkinoita valvovien viranomaisten keskinäisen koordinoinnin lisäämistä koskeva tavoite on epäilemättä kannatettava. Tavoite voisi olla helpompi saavuttaa, jos kolmannen tason komiteoiden roolia kasvatettaisiin asteittain ja niiden jäsenten toimivaltuudet yhdenmukaistettaisiin Lamfalussyn prosessin yhteydessä sen varmistamiseksi, että yhteisön sääntelykehys saadaan valmiiksi. Näin voitaisiin keventää komission työtaakkaa ja pienentää sitä riskiä, että jäsenvaltiot tai valvontaviranomaiset turvautuvat nk. kultaamiseen.

4.2.2

ETSK:n mielestä tässä vaiheessa on vielä liian aikaista ajatella yhden yhtenäisen eurooppalaisen valvontaviranomaisen perustamista vastaamaan koordinoinnista. Komitea kuitenkin katsoo, että jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten tulee tehdä jatkuvasti aktiivista yhteistyötä ja pyrkiä laatimaan yhteisiä käyttäytymis- ja toimintaohjeita. Näin vahvistettaisiin keskinäistä luottamusta ja otettaisiin ensimmäinen askel sellaisen prosessin käynnistämiseksi, jonka tuloksena on myöhemmin eurooppalaisen viranomaisen perustaminen valvomaan useissa jäsenvaltioissa toimivia suuria pankki-, rahoitus- ja vakuutuskonserneja. Ensimmäinen tärkeä päätös olisi, että nimetään emoyrityksen sijaintimaassa toimiva päävalvontaviranomainen, joka vastaisi myös tytäryritysten ja hallinnassa olevien yritysten toiminnan valvonnasta muissa unionin jäsenvaltioissa. Monikansalliset yritykset ja valvontaviranomaiset voisivat todella hyötyä yhtenäismarkkinoista siten, ettei niiden tarvitse pitää yllä moninkertaista talousraportointia, esittää useita tiedonantoasiakirjoja ja ottaa huomioon erilaisia kansallisia sääntöjä.

4.2.3

Toimintatapa, jota noudatettiin esimerkiksi markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin yhteydessä, on komitean mielestä kannatettava. Direktiiviehdotus oli erittäin yksityiskohtainen, minkä johdosta säädös pantiin jäsenvaltioissa täytäntöön hyvin yhdenmukaisesti ja sääntelystä vastaaville tahoille voitiin antaa paljon vastuuta. Lisäksi vastuuta on jaettu yhteisön tasolla sopimalla tiettyjen toimintojen siirtämisestä eri valvontaviranomaisten kesken.

4.2.4

IFRS-standardien käyttöönoton yhteydessä on ollut merkittävä tilaisuus yhdenmukaistaa ja modernisoida yritysten talousraportointia. Tässä yhteydessä voidaan myös yhdenmukaistaa yhteisön tasolla vaatimuksia siitä, millaisia tietoja välittäjien on toimitettava valvontaviranomaisille. ETSK katsoo, että IFRS-standardien käyttöönoton johdosta yhdenmukaistamistavoitteen lykkäämiselle tai viivästymiselle ei enää ole verukkeita. Kyseinen tavoite on keskeinen edellytys, jotta yhteisön tason valvontaan liittyvä koordinointi ja yhteistyö olisi tehokasta ja tuloksekasta. Toimien tulisi kuitenkin olla yhteisön Solvenssi II -hankkeeseen liittyvien vastaavien tavoitteiden mukaisia. Yritysten, jotka eivät vielä ole laatineet tilinpäätöksiään ja konsernitilinpäätöksiään IFRS-standardien mukaisesti, ei tulisi kuitenkaan olla huonommassa asemassa kuin yritysten, joissa kyseinen vaatimus on voimassa.

4.3   Vireillä olevat ja tulevat lainsäädäntöaloitteet

4.3.1   Vireillä olevat lainsäädäntöaloitteet

4.3.1.1

Vähittäispankkitoimintaan liittyviä erittäin merkittäviä aloitteita on kolme. Asuntoluottoja koskevan aloitteen osalta ETSK on jo aiemmin (3) perustellusti epäillyt käytännön mahdollisuuksia markkinoiden yhdentämiseksi, kun otetaan huomioon oikeudelliset vaikutukset ja tuoreessa lausunnossa osoitetut merkittävät ongelmat. ETSK odottaa edelleen komission linjauksia ja vastauksia komitean esittämiin vastalauseisiin.

4.3.1.2

Komission ehdottamat muutokset kulutusluottodirektiiviin ovat parannus aiempaan ehdotukseen verrattuna, mutta eivät tee ehdotuksesta täysin kuluttajien odotusten mukaista. Ehdotus on nyt parlamentin käsiteltävänä. ETSK odottaa näiden näkemysten yhteensovittamisen tuloksia ja toivoo, että direktiivi hyväksytään pikaisesti.

4.3.1.3

Myös maksupalveludirektiivillä on suuri merkitys. Rajatylittäviin maksupalveluihin liittyy edelleen epäselviä kohtia. Rahoitusalan järjestelmän tulisi olla kilpailun pääosaston määrittelemien kilpailua, avoimuutta ja vertailukelpoisuutta koskevien sääntöjen mukainen. EU:n yhtenäisen maksualueen (Single Euro Payments Area, SEPA) perustaminen vuoteen 2010 mennessä on kunnianhimoinen ja kannatettava tavoite, jonka avulla tehostetaan rajatylittävää maksuliikennettä ja varmistetaan kuluttajien asema. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa on jo käytössä tehokkaita ja huokeita järjestelmiä (esim. suoraveloitusjärjestelmä). Yhtenäisen maksualueen toteuttamisen yhteydessä tulee pitää mielessä käyttäjien etu ja pyrkiä tuottamaan lisäarvoa. ETSK valmistelee maksupalveluista erillistä lausuntoa, jossa komitean näkemykset esitetään kokonaisuudessaan.

4.3.1.4

Osallistumista koskevien soveltuvuusvaatimusten tarkistaminen pankkidirektiivin 16 artiklaa ja vakuutusdirektiivin 15 artiklaa koskevien toimien avulla on keskeinen aloite sen varmistamiseksi, etteivät valvontaviranomaiset voi haitata sisämarkkinoiden tasapainoista kehitystä vetoamalla varovaisuuteen rahoitusalan järjestelmien hallinnoinnissa. ETSK katsoo, että järjestelmän vakaus voidaan taata parhaiten tehokkuutta lisäämällä eikä niinkään rajoittamalla yritysten valvonnan siirtämistä.

4.3.1.5

Selvitysjärjestelmiä koskevien oikeudellisten puitteiden puuttuminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että voimakkaat taloudelliset haitat ja todelliset väärinkäytökset ovat jatkuneet. Rajatylittävät selvitykset ja niihin liittyvien maksujen suorittaminen on kalliimpaa ja tehottomampaa kuin jos toimitaan saman maan sisällä. ETSK pitäisi tervetulleena puitedirektiiviä, jonka tavoitteena on parantaa eurooppalaisten toimijoiden kilpailukykyä myös kansainvälisiin kilpailijoihin nähden. Tehokkaat ja järjestyneet markkinat houkuttelevat investointeja, ja niitä Eurooppa tarvitsee, jos se mielii saavuttaa talouskasvu- ja työllisyystavoitteet käytännössä.

4.3.2   Pohdittavina olevat seikat

4.3.2.1

ETSK yhtyy komission arvioihin perusteettomista esteistä, jotka haittaavat pääomien ja investointien täysipainoista liikkumista rajojen yli.

4.3.2.2

Komissio on ilmaissut suhtautuvansa epäröivästi nk. 26. järjestelmän käyttöönottoon rahoituspalvelujen alalla. Yhtäältä vähimmäisvaatimusten mukaisen harmonisoinnin periaate on johtanut liialliseen kirjavuuteen. Kotijäsenvaltion periaate on ollut verraton markkinoiden vapauden ja kilpailun voimistamiseksi EU:ssa. Kyseinen periaate saa jäsenvaltioissa sitä paremman vastaanoton, mitä vakaammin eri osapuolet luottavat kunkin jäsenvaltion lainsäädännön laatuun. Lainsäädännön täyden yhdenmukaistamisen tavoite on tässä suhteessa tärkeä vauhdittaja ja edistää ja lujittaa edellä mainittuja luottamuksellisia suhteita, joille rakentuu vähitellen yhteinen kulttuuri. Tuloksena tulisi olla rahoituspalvelusopimusten keskeisten lausekkeiden yhdenmukaistuminen. Toisaalta ETSK toteaa, että toistaiseksi ei ole esitetty todisteita 26. järjestelmän toteuttamiskelpoisuudesta (käytännössä) ja että komission tulisi joka tapauksessa käynnistää perusteellinen selvitys järjestelmän soveltamisesta. ETSK toteaa hiljattain antamassaan lausunnossa (4), että 26. järjestelmä voisi olla toteuttamiskelpoinen vasta sitten, kun on tutkittu perusteellisesti kaikkien 25 jäsenvaltion lainsäädäntö ja niiden allekirjoittamat sopimukset ja todettu, ettei ”rinnakkainen” oikeudellinen väline riko niiden säädöksiä tai lakeja. Lisäksi lausunnossa todetaan, että standardointia koskevat säännöt eivät saa missään tapauksessa estää uusien tuotteiden tarjoamista ja siten jarruttaa innovaatiota.

4.3.3   Tulevat aloitteet

4.3.3.1

Heinäkuussa 2005 julkaistusta vihreästä kirjasta hiljattain antamassaan lausunnossa (5) ETSK toteaa, että UCITS-yrityksiä koskeva toimi on tarpeellinen: ”Sijoitusrahastot kilpailevat sellaisten rahoitustuotteiden — esim. sijoitussidonnaisten vakuutusten — kanssa, joita sijoittajat pitävät vastaavina tuotteina mutta joiden sääntely on hyvin erilaista. Se saattaa vääristää sijoittajien valintoja ja vaikuttaa kielteisesti kustannuksiin ja tehtyjen sijoitusten riskeihin. Komitean mielestä tätä ongelmaa ei voida torjua vähentämällä kilpailua eikä väljentämällä sijoitusrahastoja koskevia rajoituksia ja vakuusvaatimuksia. Sen sijaan tulisi tiukentaa sääntöjä, jotta rahoitustuotteisiin, joita käytännössä pidetään suorana vaihtoehtona rahastosijoituksille, kohdistuisi vastaavat oikeudelliset vaatimukset kuin kyseisiin sijoituksiin.” Havaituista ongelmista mainittakoon esimerkkeinä, että rahastoja ja sijoitussidonnaisia vakuutuksia koskevat velvoitteet ovat epäsymmetrisiä ja että ”eurooppalaisen passin” kehittäminen on jäänyt puolitiehen, koska osa valvontaviranomaisista asettaa sille jatkuvasti esteitä. Lisäksi ongelmana ovat avoimuuden puute etenkin markkinoilta poistumiseen liittyvien kustannusten osalta sekä markkinoiden sirpaleisuus ja sen aiheuttamat korkeat kustannukset. ETSK seuraa huolestuneena eräissä jäsenvaltioissa kehitettäviä pääomaturvattuja rahastoja, joita hoitavalla rahastoyhtiöllä ei ole minkäänlaisia velvoitteita pitää asianmukaisia omia varoja. Erityisen epäedullisen markkinasuhdanteen sattuessa kuluttajansuoja saattaa tällaisissa tapauksissa osoittautua riittämättömäksi. ETSK kehottaa komissiota korjaamaan tämän puutteen ja asettamaan asianmukaiset vaatimukset pääomaturvattuja rahastoja tarjoavien yhtiöiden omien varojen ja velkojen suhteelle sekä vahvistamaan erityisen ja asianmukaisen valvontatason. ETSK tuntee UCITS-yritysten tehostamispaineet erityisen selvästi siitäkin syystä, että ne ovat eläkerahastomallien keskeisiä osatekijöitä ja voivat olla merkittävä osa sen ongelman ratkaisua, josta aivan oikeutetusti muistutetaan valkoisen kirjan alussa: lähes kaikkia Euroopan kansantalouksia vaivaavan mittavan eläkevajeen rahoitus.

4.3.3.2

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että mahdollisuus avata pankkitili on tärkeä — eikä vain taloudellisessa mielessä. Modernissa taloudessa pankkitili antaa yksilölle eräänlaisen taloudellisen kansalaisuuden. Joissakin jäsenvaltioissa kyseinen kansalaisoikeus tunnustetaan lainsäädännössä ja rahoitusalan järjestelmän on taattava, että peruspalveluja voidaan käyttää vähäisin kustannuksin. Toisissa valtioissa yritykset kiinnittävät aiheeseen yhä enemmän huomiota ja tarjoavat käyttötiliin liitettävän palvelupaketin muutaman euron kuukausihintaan.

4.3.3.3

Aikomus poistaa tilien rajatylittävää käyttöä haittaavat tekijät on kannatettava. Esteiden poistaminen saattaisi osaltaan edistää pankkimaksujen pienentymistä. Mahdollisuus avata tilejä verkossa voisi todella helpottaa Euroopan laajuista tilien käytettävyyttä koskevan tavoitteen saavuttamista. On kuitenkin otettava huomioon, että kaikki kuluttajat eivät pysty käyttämään tietotekniikkaa. Kyse on yleensä heikoimmassa asemassa olevista väestöryhmistä, ja komission tulisi kehittää tyydyttävä ratkaisu myös heitä varten. Komitea korostaa, että tämän toteuttaminen käytännössä edellyttää valvontaviranomaisten aidon ja rakentavan yhteistyön lujittamista. Valkoisen kirjan ehdotusten mukaisesti komissio päätti 16. toukokuuta 2006 (6) perustaa asiantuntijaryhmän analysoimaan pankkitileihin liittyvää asiakkaiden liikkuvuutta.

4.4   Ulkoinen ulottuvuus

4.4.1

Komission kunnianhimoinen tavoite tehdä Euroopasta tiennäyttäjä maailmanlaajuisten standardien määrittämisessä on varmasti kannatettava. Dohan kierrosta koskevien suositustensa mukaisesti ETSK toivoo lisäksi, että Eurooppa ohjaisi kehittyneimpiä maita sitoutumaan siihen, että ne antavat vähemmän kehittyneille maille tarvittavaa teknistä ja rahoitustukea niin sääntelyyn kuin sopimusten ja standardien soveltamiseenkin liittyvissä kysymyksissä. Kansainvälisen integraation edistämisessä tulee ottaa huomioon myös investointeja tarvitsevien heikompien talouksien tarpeet. ETSK toivoo, että komissio pitää nämä vaatimukset kirkkaina mielessä, kun käydään neuvotteluja ja vuoropuhelua muiden taloudeltaan kehittyneiden maiden kanssa.

4.4.2

ETSK on aktiivisesti mukana rahoitusalan järjestelmien rikollisen käytön torjunnassa ja vastustaa komission ja kaikkien muiden unionin instituutioiden tavoin kaikenlaista rikollista toimintaa. Rikollisuus on usein kytköksissä myös kansainväliseen terrorismiin. Talousrikollisuuden lajeja on lukuisia: yrityspetokset ja vilpilliset liiketoimet, rahanpesu, veronkierto, korruptio. Rikollinen toiminta toteutetaan usein rahoitusalan palvelujen avulla. ETSK vetoaa rahoituslaitoksiin, jotta ne avustaisivat toimivaltaisia viranomaisia omistautuneesti, ja toisaalta myös kyseisiin viranomaisiin, jotta ne antaisivat riittävästi palautetta rahoituslaitoksilta saamistaan ilmoituksista. Jos rahoituslaitoksille tiedotetaan riittävästi viranomaisille toimitettujen epäilyttäviä liiketoimia koskevien tietojen jatkokäytöstä, ne ovat motivoituneempia jatkamaan ja lisäämään ponnistelujaan.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EUVL C 65, 17.3.2006.

(2)  EUVL C 65, 17.3.2006.

(3)  EUVL C 65, 17.3.2006.

(4)  EUVL C 65, 17.3.2006.

(5)  EUVL C 110, 17.5.2006.

(6)  Komission päätös 2006/355/EY, tehty 16 päivänä toukokuuta 2006, pankkitileihin liittyvää asiakkaiden liikkuvuutta käsittelevän asiantuntijaryhmän perustamisesta (EUVL L 132, 19.5.2006).


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/33


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus — Neuvoston päätös teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen liittyvään, Genevessä 2 päivänä heinäkuuta 1999 tehtyyn Geneven asiakirjaan tapahtuvan Euroopan yhteisön liittymisen hyväksymisestä”

KOM(2005) 687 lopullinen — 2005/0273 CNS

ja

”Ehdotus — Neuvoston asetus asetusten (EY) N:o 6/2002 ja (EY) N:o 40/94 muuttamisesta siten, että otetaan huomioon Euroopan yhteisön liittyminen teollismallien kansainvälisestä rekisteröinnistä tehdyn Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaan”

KOM(2005) 689 lopullinen — 2005/0274 CNS

(2006/C 309/07)

Neuvosto päätti 17. helmikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 308 ja 300 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainituista aiheista

Neuvosto päätti 14. helmikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 308 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus — Neuvoston asetus asetusten (EY) N:o 6/2002 ja (EY) N:o 40/94 muuttamisesta siten, että otetaan huomioon Euroopan yhteisön liittyminen teollismallien kansainvälisestä rekisteröinnistä tehdyn Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaan

KOM(2005) 689 lopullinen — 2005/0274 CNS.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Bryan Cassidy.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 155 ääntä puolesta ja 3 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä ETSK:n päätelmistä ja suosituksista

Komission kaksi ehdotusta liittyvät toisiinsa, minkä vuoksi ETSK ilmaisee niistä kantansa yhdessä asiakirjassa.

ETSK kannattaa varauksetta komission ehdotuksia.

2.   Komission ehdotuksen pääkohdat

2.1

Tarkasteltavien ehdotusten tavoitteena on luoda yhteys yhteisön mallijärjestelmän ja teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevan Haagin järjestelmän välille siten, että Euroopan yhteisö liittyy Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaan. Ensimmäisen ehdotus koskee liittymistä Geneven asiakirjaan. Toisen ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa asiaa koskevia asetuksia liittymisen mahdollistamiseksi.

2.2

Haagin järjestelmä perustuu teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Haagin sopimukseen. Sopimus koostuu kolmesta eri asiakirjasta: vuoden 1934 Lontoon asiakirja, vuoden 1960 Haagin asiakirja ja vuoden 1999 Geneven asiakirja. Nämä kolme asiakirjaa ovat itsenäisiä, ja niiden aineellisoikeudelliset säännökset ovat voimassa rinnakkain.Sopimuspuolet voivat päättää liittyä joko yhteen tai kahteen asiakirjaan tai kaikkiin kolmeen. Niistä tulee automaattisesti Haagin liiton jäseniä, jossa on tätä nykyä 42 sopimusvaltiota, mukaan luettuna 12 EU:n jäsenvaltiota (1).

2.3

Liittymisen ansiosta suunnittelijat koko EU:ssa voisivat yhdellä hakemuksella saada uusia ja luonteeltaan yksilöllisiä malleja koskevan suojan kaikissa Geneven asiakirjaan liittyneissä maissa. Näin luotaisiin lisäkeino, jonka avulla hakijat voisivat suojella mallejaan kansallisella tasolla, yhteisön tasolla yhteisön mallijärjestelmän avulla sekä kansainvälisellä tasolla teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevan Haagin järjestelmän avulla.

2.4

Näin luotaisiin entistä yksinkertaisempi, edullisempi ja kustannustehokkaampi järjestelmä. Haagin järjestelmässä hakijoiden ei tarvitse hankkia asiakirjoista käännöksiä, maksaa erillisiä maksuja eri maiden toimistoille ja asiamiehille eikä pitää mielessään kansallisten hakemusten uudistamisen erilaisia määräaikoja. Sen sijaan riittää, että tallennetaan yksi hakemus yhteen paikkaan yhtä maksua vastaan, jotta hakijat saavat yhden kansainvälisen rekisteröinnin avulla mallisuojan kaikissa Geneven asiakirjaan liittyneissä nimetyissä maissa.

2.5

Yhteisön mallijärjestelmässä suunnittelijat voivat saada rekisteröidyille malleille myönnettävien yksinoikeuksien ansiosta suojan uusille ja luonteeltaan yksilöllisille malleille niiden ulkoasun perusteella. Yhteisömallit ovat luonteeltaan yhtenäisiä, ja ne ovat voimassa koko yhteisössä. Mallit voidaan rekisteröidä myös kussakin jäsenvaltiossa, mutta yhteisön malli on kaikille Euroopan markkinoilla toimiville yrityksille taloudellinen ja tarkoituksenmukainen tapa saada yhtenäinen suoja koko yhteisössä.

2.6

Haagin sopimus teollismallien kansainvälisestä rekisteröinnistä, jota hallinnoi Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO), on järjestelmä, jonka avulla mallit voidaan rekisteröidä nimetyissä sopimusvaltioissa jättämällä yksi hakemus ja suorittamalla yksi maksu. Haagin järjestelmää voivat käyttää kaikki sopimukseen liittyneiden maiden kansalaiset tai henkilöt, joiden asuinpaikka on kyseisissä maissa, tai kyseisiin maihin sijoittautuneet yritykset. WIPO ei tätä nykyä ota vastaan kansallisten toimistojen kautta jätettyjä hakemuksia. Jättämällä hakemukset suoraan WIPOon voidaan välttää sekaannusta ja päällekkäisyyttä sekä mahdollisia liiallisia maksuja sisämarkkinoiden yhdenmukaistamisvirastolle.

2.7

Eräs Haagin järjestelmän eduista on, että se helpottaa mallisuojan muuttamista ja uusimista suojan voimassaoloajan päättyessä.

2.8

Haagin sopimuksen Geneven asiakirja tuli voimaan 23. joulukuuta 2003. Muutamien lisämuutosten ohella, joiden avulla on määrä helpottaa järjestelmään pääsyä, Geneven asiakirja mahdollistaa hallitustenvälisten organisaatioiden, kuten Euroopan yhteisön, liittymisen Haagin järjestelmään. Geneven asiakirjaan on nykyisin liittynyt 19 maata, Sveitsi, Singapore ja Turkki mukaan luettuina. Eräät jäsenvaltiot eivät ole vielä allekirjoittaneet ja/tai ratifioineet asiakirjaa.

2.9

Geneven asiakirjan mukaan hakemukset voidaan tehdä vain yhdellä kahdesta virallisesta kielestä — englanniksi tai ranskaksi.

2.10

Yhdysvaltojen on määrä liittyä Geneven asiakirjaan marraskuussa 2006. EU:n ja Yhdysvaltojen liittyminen saattaa rohkaista muita merkittäviä kauppakumppaneita (Kiina, Japani ja Korea) liittymään asiakirjaan, minkä ansiosta mallit voitaisiin rekisteröidä useissa tärkeissä maissa.

2.11

Ehdotus luo yhteyden Euroopan yhteisön — joka katsotaan Geneven asiakirjassa yhdeksi sopimuspuoleksi — ja Haagin järjestelmän välille sekä lisää näin Haagin järjestelmästä saatavaa hyötyä.

3.   Yksityiskohtaiset huomautukset

3.1

Ehdotus neuvoston päätökseksi (KOM(2005) 687 lopullinen) mahdollistaa sen, että Euroopan yhteisö voi toimia yhtenä sopimuspuolena Haagin liitossa yhteisön mallijärjestelmään liittyvissä asioissa. Asetusta EY/6/2002 (yhteisömalliasetus) muuttamalla mahdollistetaan liittyminen Geneven asiakirjaan.

3.2

Asetuksen EY/40/94 (yhteisön tavaramerkkiasetus) muuttamisen ansiosta Alicantessa sijaitseva sisämarkkinoiden yhdenmukaistamisvirasto voi ottaa vastaan maksuja mallien rekisteröimiseksi Geneven asiakirjan mukaisesti.

3.3

Yhteisön kahta asetusta muuttavan ehdotuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 308 artikla.

3.4

Euroopan parlamenttia kuullaan asiassa. Kyseiset kaksi ehdotusta eivät kuulu yhteispäätösmenettelyn piiriin.

3.5

Neuvoston äänestyksessä edellytetään yksimielisyyttä.

4.   Kustannukset

4.1

Ehdotuksen ei odoteta aiheuttavan lisäkustannuksia, koska sillä muutetaan asetuksia, joita sovelletaan jäsenvaltioissa sellaisinaan.

4.2

Mallien rekisteröinti edellyttää tällä hetkellä rekisteröinti- ja uudistamismaksujen suorittamista jokaisessa maassa, jossa mallit rekisteröidään. Kansallisen rekisteröinnin arvioidaan yleensä maksavan alle 100 euroa. Kansainvälisen rekisteröinnin yhteydessä on lisäksi otettava huomioon valuutan muuntamisesta johtuvat kustannukset ja hankaluudet.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Kyseiset EU:n jäsenvaltiot ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Italia, Kreikka, Latvia, Luxemburg, Ranska, Saksa, Slovenia, Unkari ja Viro. EU ei tällä hetkellä ole Haagin liiton jäsen.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/35


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista seitsemännen puiteohjelman toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä (2007—2013)”

KOM(2005) 705 lopullinen — 2005/0277 COD

(2006/C 309/08)

Neuvosto päätti 1. maaliskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 167 artiklan ja 172 artiklan kohdan 2 nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta:

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Gerd Wolf.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 152 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä

1.1

Komission ehdotus koskee vaatimuksia, sääntöjä ja menettelyjä, joiden mukaisesti yritykset, yliopistot, tutkimuskeskukset ja muut oikeussubjektit voivat saada tukea seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta.

1.2

ETSK on pääosin tyytyväinen ehdotettuun säännöstöön ja katsoo, että se tuo parannuksia nykytilanteeseen ja tarjoaa mahdollisuuden yksinkertaistaa hallintomenettelyjä huomattavasti. Yksinkertaistamistavoitteen saavuttamiseksi komitea suosittaa, että komissio kiinnittää myös suunnitteilla olevien sisäisten soveltamissääntöjensä yhteydessä huomiota esimerkiksi noudatettavien kriteerien yhtenäistämiseen ja johdonmukaiseen soveltamiseen.

1.3

Koska komission sisäiset soveltamissäännöt eivät ole vielä valmiit, tiettyjä ehdotetun säännöstön vaikutuksia on tässä vaiheessa mahdotonta arvioida. Tällaisissa tapauksissa (esimerkiksi lisäkustannusten korvaaminen) komitea suosittaa nykyisten sääntöjen säilyttämistä ainakin toistaiseksi, jotta asianomaisten tuensaajien asemaa ei huononneta.

1.4

ETSK suhtautuu myönteisesti uusiin rahoitustuen enimmäismääriin, jotka on määritetty toimittain ja tuensaajaryhmittäin. Komitea on tyytyväinen erityisesti siihen, että säännös parantaa pk-yrityksille suunnattavaa tukea.

1.5

Komitea suosittaa, että kaikkia tutkimuslaitoksia, jotka saavat perusrahoituksensa julkisista varoista, kohdellaan oikeusmuodosta riippumatta yhdenvertaisesti.

1.6

Komitea suosittaa niin ikään, että sopimuspuolten annetaan tulevaisuudessa sekä muotoilla sopimuksensa että valita haluamansa välineet nykyistä vapaammin. Tämä koskee erityisesti käyttöoikeuksia sopimuspuolten tulosaineistoon (foreground) tai tausta-aineistoon (background). Maksuttomien käyttöoikeuksien myöntämisen tulisi kyllä olla mahdollista, mutta sitä ei pitäisi säätää pakolliseksi, kuten ehdotuksessa tietyissä tapauksissa esitetään.

1.7

Tarkempia huomioita esitetään jäljempänä kohdassa 4.

2.   Johdanto

2.1

Komissio määritteli seitsemättä TTK-puiteohjelmaa (2007–2013) koskevassa ehdotuksessaan (1) tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin tukemiseksi suunnitellun toiminnan tavoitteet, sisällön, aihealueet ja määrärahat. Komitea on jo antanut lausuntoja (2) sekä kyseisestä ehdotuksesta että komission tekemistä valmistelevista ja täydentävistä ehdotuksista, erityisesti niin sanotuista erityisohjelmista (3).

2.2

Tässä lausunnossa käsiteltävä komission ehdotus koskee nyt niitä vaatimuksia, sääntöjä ja menettelyjä, joiden mukaisesti yritykset, yliopistot, tutkimuskeskukset ja muut oikeussubjektit voivat osallistua seitsemänteen puiteohjelmaan eli saada ohjelmasta tukea.

2.3

Ehdotuksen keskeisiä näkökohtia on komission aikomus yksinkertaistaa tutkimuksen tukemiseen liittyviä hallinnollisia menettelyjä. ETSK on suhtautunut aikomukseen myönteisesti ja tukenut sitä jo aiemmissa lausunnoissaankin ja suosittanut toistuvasti, että hallintomenettelyjä yksinkertaistetaan ja niihin liittyviä rasitteita vähennetään eurooppalaisten tutkimusohjelmien tehostamiseksi. ”Nykyiset haku- ja lupamenettelyt edellyttävät liian paljon työtä ja kustannuksia, mistä aiheutuu ongelmia tieteen ja teollisuuden toimijoille. Eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan osallistumisen sekä hakuprosessin vaatiman riskinoton on oltava osallistujille kannattavaa. Tämä koskee etenkin pieniä toimijoita, kuten pk-yrityksiä tai korkeakoulujen ja tutkimuskeskusten pieniä tutkimusryhmiä.”  (4) Ehdotettujen osallistumissääntöjen on siis komission tavoitteen mukaisesti tarkoitus johtaa nimenomaan menettelyjen yksinkertaistamiseen.

2.4

Näin ollen komission ehdotuksessa on kyse keskeisestä säännöstöstä, jota soveltamalla yhteisön tutkimus- ja kehittämistoimintaan (seitsemänteen puiteohjelmaan) suuntaamat varat voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti, tuottavasti ja tarkoituksenmukaisesti.

2.5

Yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista koskevien sääntöjen on tarkoitus muodostaa yhtenäinen ja selkeä kehys, jonka avulla voidaan varmistaa, että seitsemäs puiteohjelma toteutetaan tehokkaasti ja että se on helposti kaikkien osallistujien hyödynnettävissä. Tällä tavoin pyritään tukemaan monia erilaisia yrityksiä, tutkimuskeskuksia ja yliopistoja ja antamaan myös yhteisön syrjäisimpien alueiden toimijoille mahdollisuus osallistua ohjelmaan.

3.   Komission asiakirjan sisältö

3.1

Komission ehdottamat seitsemännen puiteohjelman osallistumissäännöt rakentuvat kuudennessa puiteohjelmassa vahvistetuille periaatteille, ja niiden avulla pyritään toteuttamaan monia yksinkertaistamiseen liittyviä osatekijöitä. Seuraavassa esitetään lyhyt tiivistelmä ehdotuksen keskeisistä näkökohdista.

3.2

Komission ehdotuksen sisältö on seuraava: johdantosäännökset, epäsuoria toimia koskevat osallistumisehdot ja menettelyt, yhteisön rahoitustuki, tutkimustulosten levittämistä ja käyttöä koskevat säännöt, tausta-aineiston ja tulosaineiston käyttöoikeudet sekä Euroopan investointipankki.

3.3   Epäsuoria toimia koskevat osallistumisehdot

3.3.1

Epäsuorassa toimessa on oltava osallistujina vähintään kolme oikeussubjektia, joista jokainen on sijoittautunut jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan ja joista mitkään kaksi eivät ole sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan.

3.3.2

Koordinointi- ja tukitoimissa sekä tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevissa toimissa vähimmäisehtona on yksi osallistuva oikeussubjekti.

3.3.3

Epäsuorissa toimissa, joilla tuetaan Euroopan tiedeneuvoston toiminnan puitteissa rahoitettavia tieteen eturintamassa toteutettavia tutkimushankkeita, vähimmäisehtona on yksi osallistuva oikeussubjekti, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon tai assosioituneeseen maahan.

3.4   Yhteisön rahoitustuki

3.4.1

Yhteisön rahoitustuen osuus tutkimus- ja teknologiankehittämistoimissa voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

3.4.1.1

Julkisyhteisöille, keski- tai korkea-asteen oppilaitoksille, tutkimusorganisaatioille (5) ja pk-yrityksille myönnettävän yhteisön rahoitustuen osuus voi vastaavissa toimissa kuitenkin olla enintään 75 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

3.4.2

Yhteisön rahoitustuen osuus demonstrointitoimissa voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

3.4.3

Yhteisön rahoitustuen osuus tieteen eturintaman tutkimustoimissa, koordinointi- ja tukitoimissa sekä tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevissa toimissa voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

3.4.4

Yhteisön rahoitustuen osuus hallintoa ja tilintarkastuslausuntoja sekä ehdotetun asetuksen 33 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamisalaan kuulumattomia muita toimintoja varten voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

3.4.5

Huippuosaamisen verkostoille ehdotetaan myönnettäväksi tietty kokonaisavustus. Osallistumissääntöjen mukaan kyse on kiinteästä kokonaissummasta, joka lasketaan huippuosaamisen verkostoon osallistuvien tutkijoiden määrän ja toimen keston perusteella.

3.5   Muita sääntöjä

Osallistumissäännöissä säädetään ehdotuspyyntöjen julkaisemisessa sovellettavista menettelyistä, ehdotuspyyntöjä koskevista poikkeuksista ja ehdotusten jättämistä, arviointia ja valintaa sekä avustuksen myöntämistä koskevista menettelyistä.

Aikaisempien puiteohjelmien yhteydessä kehitetty arviointimenettely säilyy pääpiirteissään ennallaan. Komissio laatii vakioavustussopimuksen, jossa määritellään osallistujien oikeudet ja velvoitteet suhteessa muihin osallistujiin ja Euroopan yhteisöön.

Komissio ehdottaa yhteisön rahoitustukea varten kolmea eri avustusmuotoa: tukikelpoisten kustannusten mukaan maksettavia korvauksia, kokonaissummia sekä kiinteänä osuutena maksettavaa rahoitusta. Tieteen eturintamassa toteutettavien tutkimustoimien osalta Euroopan tutkimusneuvoston tieteellinen neuvosto ehdottaa sopivia tukimuotoja.

3.6

Tulosten levittämisen, käytön ja käyttöoikeuksien (tausta- ja tulosaineiston omistus, suoja, julkaiseminen, levittäminen, käyttö ja käyttöoikeudet) osalta tavoitteena on turvata mahdollisimman suuri jatkuvuus. Muutosten tarkoituksena on antaa osanottajille entistä enemmän joustovaraa hankkeiden toteutuksessa. Mahdollisuus jättää tausta-aineistoa sopimusten ulkopuolelle ja asettaa ehtoja, jotka eivät sisälly osallistumissääntöihin, on edelleen olemassa. Lisäksi tulosten levittämistä ja julkaisemista koskevia säännöksiä on yhtenäistetty entisestään.

3.7

Kuten jo kuudennessa puiteohjelmassakin, konsortion jäsenet ovat vastuussa siitä, että konsortio suorittaa kokonaisuudessaan kaikki sille määrätyt tehtävät, vaikka jokin jäsenistä ei omia tehtäviään suorittaisikaan. Useimmissa kuudennen puiteohjelman toimissa sovelletusta taloudellisen yhteisvastuun periaatteesta on kuitenkin tarkoitus luopua. Mikäli eurooppalaiseen tutkimusrahoitukseen arvioidaan liittyvän merkittäviä riskejä yhteisön talousarvion kannalta, voidaan ottaa käyttöön järjestely taloudellisten riskien kattamiseksi siltä varalta, että osallistujat eivät maksa takaisin yhteisölle kuuluvia saatavia. Näin ollen pankkitakuita pyydetään enää vain sellaisissa poikkeustapauksissa, joissa ennakkomaksujen osuus on yli 80 prosenttia rahoitustuesta.

4.   Komitean huomioita

4.1

Yksinkertaistaminen. ETSK tukee ehdotuksessa asetettua erittäin tärkeää tavoitetta yksinkertaistaa kaikkia niitä menettelyjä, joita komissio on tähän saakka soveltanut tai edellyttänyt TTK-toimijoiden soveltavan. Komitean esittämät lisähuomiot on tarkoitettu rakentavaksi panokseksi yksinkertaistamiseen. Komitea tietää, ettei tavoitteen saavuttaminen ole helppoa yleisten varainhoitosäännösten ja komiteankin tukeman avoimuusvaatimuksen vuoksi. Olisi erittäin suotavaa kokeilla oikeudellisten mahdollisuuksien rajoissa vieläkin yksinkertaisempia hallintomenettelyjä tiettyjen pilottihankkeiden yhteydessä. Kokeilusta saaduista kokemuksista voisi olla apua tulevia toimia koskevassa päätöksenteossa.

4.1.1

Parannukset. ETSK antaa tunnustusta komission ponnisteluille, joiden tavoitteena on saada aikaan parannuksia ja taata tutkimustoiminnalle paras mahdollinen yhteisön tuki. Komitea katsookin ehdotuksen monilta osin parantavan nykyisiä menettelytapoja, esimerkiksi kustannusten korvaamista (30 ja 31 artikla) ja avustusmuotoja sekä avustus- ja muita sopimuksia ja nimeämiskirjeitä (18 ja 19 artikla) — viimeksi mainittuja tosin vain siinä tapauksessa, että myös maksu- ja ennen kaikkea raportointimenettelyjä yksinkertaistetaan. Komitea viittaa tässä yhteydessä aiemmin antamaansa yksinkertaistamissuositukseen (6), jonka mukaan komission edellyttämät menettelyt tulee sovittaa yhteen muiden tuenantajien tai valvontaelinten soveltamien menettelyjen kanssa myös sisällöllisesti ja aikataulullisesti. (7)

4.1.2

Yhtenäistäminen. Yksinkertaistamistavoitteen saavuttamista edistävät lisäksi komission soveltamien tai edellyttämien menettelyjen (esimerkiksi kustannusten ja toimintaedellytysten arvioinnin) yhtenäistämiseen tähtäävät toimet. Komitea voi yhtyä tähän näkemykseen täysin, kun otetaan huomioon, että tällä tavoin edistetään yhteisön sisämarkkinoita ja parannetaan oikeusvarmuutta. (8) Täydellinen yhtenäistäminen ei valitettavasti onnistu ennen kuin eri jäsenvaltioissa toimivat erilaiset tuensaajat, esimerkiksi yliopistot, alkavat soveltaa yhtenäistä tai samankaltaista tilitysjärjestelmää.

4.2

Muut säännöt ja toimet. Yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen edellyttävät komissiolta kuitenkin vielä muitakin toimia, jotka komissio on käsillä olevassa ehdotuksessa vasta ilmoittanut toteuttavansa. Esimerkkinä mainittakoon ehdotetun asetuksen 16 artiklan 4 kohta: ”Komissio laatii ja julkaisee säännöt, joita soveltaen voidaan todentaa yhdenmukaisesti epäsuorien toimien osallistujien olemassaolo ja oikeudellinen asema sekä niiden taloudelliset toimintaedellytykset.” Koska nämä säännöt, jäljempänä ”komission sisäiset soveltamissäännöt”, eivät ole vielä valmiit, niistä riippuvaisten komission ehdotusten vaikutuksia on muutamissa tapauksissa mahdotonta arvioida.

4.2.1

Yhtenäinen tulkinta ja yhtenäiset kriteerit. Komitea odottaa komission huolehtivan siitä, että sisäisiä soveltamissääntöjä, erityisesti hankkeita koskevia oikeudellisia ja taloudellisia sääntöjä, tulkitaan yhdenmukaisesti kaikissa asianomaisissa komission yksiköissä. Tällä tavoin varmistetaan, että soveltamissäännöt ovat tärkeä askel yksinkertaistamisen ja yhtenäistämisen suuntaan ja että ne eivät merkitse TTK-toimijoiden kannalta huononnusta nykyisiin menettelyihin verrattuna. Yleisesti ottaen komitea suosittaa, että käsillä olevan komission ehdotuksen tulkinnanvaraisia kohtia täsmennetään komission sisäisten soveltamissääntöjen avulla oikeusvarmuuden parantamiseksi.

4.2.2

Tukitoimet. Komission jo tarjoamien tai ehdottamien tukipalveluiden ja selvityskeskusten on määrä varmistaa, että komission yksiköiden antamat tiedot ovat johdonmukaisia ja yhtenäisiä. Komitea pitää tätä tärkeänä ja hyödyllisenä. Vastaavasti tulisi kuitenkin huolehtia myös siitä, että komission sisäiset menettelyt sekä hankkeista vastaavien virkamiesten esittämät vaatimukset ja tekemät päätökset noudattavat yhtenäistä linjaa.

4.2.3

Raportointi. Hyvin perusteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta on vältettävä sitä, että hankkeista vastaavat virkamiehet vaativat säädettyjen kertomusten lisäksi ylimääräisiä välikertomuksia tai että samat tiedot on esitettävä eri muodossa useissa eri kertomuksissa (9) Näin ollen on tärkeää yhtenäistää raportointivaatimuksia, sillä kyse on sisällöstä eikä muotoseikoista.

4.2.4

Väliarvio ( Midterm Assessment ). Komitea suosittaa lisäksi, että sekä seitsemännestä puiteohjelmasta että osallistumissäännöistä laaditaan seitsenvuotisen ohjelmakauden puolivälissä väliarvio, jotta säännöksiin voidaan tarvittaessa tehdä mukautuksia.

4.2.5

Hankkeista vastaavat komission virkamiehet. Yksinkertaistamisen, yhtenäistämisen ja yleensäkin tehokkaiden hallintomenettelyjen keskeisiä edellytyksiä on se, että hankkeista vastaavilla virkamiehillä on syvällistä alan asiantuntemusta ja tietoa hankkeeseen osallistuvista toimijoista. Tämä on tärkeää myös tarvittavan jatkuvuuden kannalta (ks. seuraava kohta). Ei siis riitä, että hankkeista vastaavat virkamiehet keskittyvät pelkästään hallinnollisiin tehtäviin tuntematta perusteellisesti kyseistä alaa ja toimintaympäristöä. Komitea muistuttaa antaneensa useaan otteeseen suosituksia (10) asiasta (11).

4.3

Jatkuvuus. Koska jokainen uusi säännös rikkoo jatkuvuuden ja aiheuttaa ylimääräistä (alku)kankeutta ja vaivaa, on harkittava tarkoin, tuovatko komission ehdottamat muutokset todella niin tuntuvia parannuksia, että haitat jäävät niihin verrattuna mitättömän pieniksi, vai onko nykyiset säännökset syytä säilyttää. Komitea tiedostaa, että komission ehdotuksessa pyritään säilyttämään monia hyväksi osoittautuneita sääntöjä. Muutamien muutosehdotusten osalta ei kuitenkaan ole selvää, voidaanko niiden avulla todella saada aikaan parannuksia nykyisiin sääntöihin nähden. Komitea suosittaa, että näissä tapauksissa etusijalle asetetaan jatkuvuus.

4.4

Yhteisön rahoitustukikustannusten korvaaminen ja avustusmuodot. Komitea katsoo, että yhteisön rahoitustukea koskevat komission ehdotukset merkitsevät pitkälti parannusta nykytilanteeseen, ja antaa niille tukensa sillä edellytyksellä, että avoimeksi jääneet kysymykset saadaan ratkaistua tyydyttävästi (ks. esimerkiksi kohta 4.5).

4.4.1

Pk-yritykset. ETSK on tyytyväinen erityisesti siihen, että esimerkiksi pk-yrityksille (12) suunnatun tuen enimmäismäärää nostetaan 50:stä 75 prosenttiin (33 artiklan 1 kohdan toinen virke). Komitea katsoo tämän olevan osittain aiempien suositustensa ansiota, sillä se on kehottanut luomaan yhä enemmän ja parempia kannustimia, jotta pk-yritykset osallistuisivat seitsemänteen puiteohjelmaan aiempaa aktiivisemmin, ja tällä tavoin myös vahvistamaan pk-yritysten ja tutkimuslaitosten verkottumista. (13)

4.4.2

Korkeakoulut jne. ETSK on niin ikään tyytyväinen siihen, että myös julkisyhteisöille, keski- tai korkea-asteen oppilaitoksille ja tutkimusorganisaatioille suunnatun tuen enimmäismäärä on 75 prosenttia (33 artiklan 1 kohdan toinen virke). Komitea suosittaa, että 33 artiklan jäsennystä selkiytetään, jotta voidaan tehdä helpommin ero voittoa tavoittelevien ja yleishyödyllisten sopimuspuolten välillä.

4.4.3

Keskimääräiset henkilöstökustannukset. Komitean mielestä osallistujien mahdollisuus käyttää keskimääräisiä henkilöstökustannuksia 31 artiklan 3 kohdan a alakohtaa sovellettaessa edistää yksinkertaistamistavoitteen saavuttamista.

4.4.4

Hallintokustannukset. ETSK on, jo tarvittavan jatkuvuudenkin vuoksi, tyytyväinen myös siihen, että hallintokustannukset korvataan edelleen sataprosenttisesti. Ehdotus, jonka mukaan näihin kustannuksiin tähän asti sovelletusta 7 prosentin enimmäisosuudesta luovutaan kokonaan, vaikuttaa kuitenkin ongelmalliselta, ellei välttämättömille hallintokustannuksille muuten aseteta tiukkoja rajoja. Pitää paikkansa, että nykyinen 7 prosentin yläraja on nimenomaan tähänastisten suurten hallinto-, koordinointi- ja muiden rasitteiden vuoksi osoittautunut liian alhaiseksi ja että sitä tulee siis nostaa. Toisaalta on kuitenkin vältettävä sitä, että kaikkien hallintokustannusten täysimääräinen korvaaminen johtaa tavoitteiden vastaisesti hallintotaakan paisumiseen eikä sen vähenemiseen.

4.5

Yliopistojen lisäkustannukset. Komission ehdotuksen mukaan yliopistojen ja muiden vastaavanlaisten tutkimusorganisaatioiden tähänastinen mahdollisuus saada niin sanotut lisäkustannukset (additional cost) (14) korvattua sataprosenttisesti on tarkoitus poistaa. Vaikka tilalle esitetään muita kustannusmalleja, komitea pitää ehdotettua poistoa ongelmallisena. Tällaisilla organisaatioilla ei nimittäin yleensä ole käytettävissään kokonaiskustannusten (full cost) (15) selvittämiseen soveltuvaa erittelevää kirjanpitojärjestelmää. Lisäksi tässä vaiheessa on mahdotonta arvioida, johtaako komission ehdottama kiinteään maksuosuuteen perustuva vaihtoehto kenties selviin huononnuksiin, koska komission sisäisiä soveltamissääntöjä ei ole vielä laadittu (ks. edellä esitetyt huomiot). Komitea suosittaakin, että jos mainitunlaisilla organisaatioilla ei ole käytössään kokonaiskustannusmallin edellyttämää järjestelmää, niihin sovelletaan edelleenkin nykyistä säännöstä, joka mahdollistaa lisäkustannusten korvaamisen sataprosenttisesti. Näin tulee tehdä ainakin siihen asti, kun on varmistettu, ettei muiden kustannusmallien (16) käyttö merkitse huononnusta nykyiseen järjestelyyn nähden.

4.6

Tutkimusorganisaatioiden oikeusmuoto. ETSK:n mielestä tutkimusorganisaatioita, jotka saavat perusrahoituksensa valtion varoista, on kohdeltava kaikilta osin (ja kaikissa artikloissa, esimerkiksi 33 artiklan 1 kohdassa ja 38 artiklan 2 kohdassa) yhdenvertaisesti niiden oikeusmuodosta riippumatta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että julkisista varoista perusrahoituksensa saavat yksityisoikeudelliset yleishyödylliset tutkimusorganisaatiot ja tutkimuskeskukset (17) on rinnastettava julkisoikeudellisiin organisaatioihin. Tällaisille tutkimuslaitoksille (jäsenvaltioiden kannalta) parhaiten soveltuvan oikeusmuodon valintahan kuuluu jäsenvaltioiden lainsäädäntävaltaan, eikä se saa missään tapauksessa johtaa erilaiseen kohteluun yhteisön tutkimusrahoituksessa.

4.7

Teollis- ja tekijänoikeudet. Ehdotetuissa säännöksissä (39–43 artikla) tulisi varmistaa, ettei EU:n veronmaksajien varoin rahoitettuihin tutkimustuloksiin perustuvia teollis- ja tekijänoikeuksia voida siirtää unionin ulkopuolisissa maissa toimiville yrityksille ilman valvontaa.

4.7.1

Avoimen lähdekoodin ohjelmistot. Yleisesti ottaen ainoa mahdollisuus saada yhteisön tukemien tutkimushankkeiden yhteydessä kehitetyt ohjelmistot tällä hetkellä laajaan levitykseen ja käyttöön ja siten kehittää niiden pohjalta kaupallisia versioita tai palveluita on tarjota niitä avoimen lähdekoodin ohjelmistoina. Tämän vuoksi konsortioille tulisi jättää mahdollisimman paljon joustovaraa lisenssiehtojen määrittelyssä.

4.8

Käyttöoikeudet. Sopimuspuolten tulosaineistoa (foreground) ja tausta-aineistoa (background) koskevilla käyttöoikeuksilla (48–52 artikla) (18) ei tarkoiteta käyttöoikeutta jonkin osapuolen (esimerkiksi yliopiston tai tutkimuskeskuksen) kaikkeen tulos- ja tausta-aineistoon, vaan ainoastaan sellaiseen aineistoon, joka perustuu yhden tai useamman yhteiseen hankkeeseen osallistuvan organisaatioyksikön tai ryhmän tekemään työhön tai suorittamiin valmisteluihin ja jota muut osallistujat tarvitsevat oman työnsä suorittamiseksi epäsuorassa toimessa. Tämän vuoksi komitea on tyytyväinen ehdotetun asetuksen 48 artiklaan, joka antaa sopimuspuolille mahdollisuuden sopia asiasta jokaisen hankkeen yhteydessä erikseen käyttöoikeuksia koskevin luetteloin. (19) Luetteloimalla vain sellaiset aineistot, joihin muille myönnetään käyttöoikeus, voidaan myös välttää paljastamasta luottamukselliseksi tarkoitetun tausta-aineiston olemassaoloa. Jotta hankkeiden käynnistäminen ei viivästyisi tarpeettomasti, olisi kuitenkin järkevää asettaa näiden sopimusten tekemiselle esimerkiksi sellainen määräaika, että käyttöoikeuksista olisi sovittava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hankkeen käynnistämisestä.

4.9

Tulos- ja tausta-aineiston maksuttomat käyttöoikeudet. ETSK suhtautuu varauksellisesti säännöksiin, jotka mahdollistavat poikkeuksetta aineiston maksuttoman käytön. Komitea suosittaa yleisesti, että hankekumppaneille jätetään mahdollisimman paljon liikkumavaraa, jotta ne voivat sopia käyttöoikeuksista parhaaksi katsomallaan tavalla. Voi esimerkiksi olla järkevää myöntää myös TTK-toimijoille käyttöoikeudet ilman maksua.

4.9.1

Toimien toteuttamiseksi tarvittava tausta-aineisto. Komitea on periaatteessa tyytyväinen ehdotukseen, jonka mukaan TTK-toimijoiden on myönnettävä tausta-aineistoa koskevat käyttöoikeudet aina ilman maksua, jos tausta-aineistoa tarvitaan epäsuoran toimen toteuttamisessa. Tämäntyyppinen ehdoton säännös voi kuitenkin yksittäistapauksissa aiheuttaa asianomaisille toimijoille vaikeuksia. Siksi komitea suosittaa, että 50 artiklan 2 kohdan viimeistä virkettä tarkistetaan. (20)

4.9.2

Tulosaineiston käyttöä varten tarvittava tausta-aineisto. Ehdotus, jonka mukaan TTK-toimijoiden on myönnettävä tausta-aineistoa koskevat käyttöoikeudet aina maksutta, jos tausta-aineistoa tarvitaan tulosaineiston käytössä, on sen sijaan erittäin ongelmallinen. Tausta-aineisto on hankittu joko TTK-toimijoiden omin varoin tai aiempien tuenantajien taikka asianomaisen jäsenvaltion myöntämin varoin, ja näin ollen siihen liittyy tiettyjä velvoitteita ja ehtoja. (21) Jos komission ehdottamaa säännöstä alettaisiin soveltaa, vaarana olisi, että nimenomaan erittäin osaavat ja paljon taitotietopotentiaalia omaavat TTK-toimijat eivät voisi tai haluaisi osallistua ohjelmaan ja jäisivät näin ollen sen ulkopuolelle. Siksi komitea suosittaa, että 51 artiklan 5 kohta joko poistetaan kokonaan tai että sitä tarkistetaan. (22)

4.9.3

Tieteen eturintaman tutkimustoimet. Vaikka tieteen eturintaman tutkimuksessa on pääosin kyse perustutkimuksen T&K-toimista, komitea on useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota siihen, että perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen raja on monesti (23) häilyvä. Tästä syystä myös tieteen eturintaman tutkimuksessa on odotettavissa edellä mainittuja kielteisiä vaikutuksia. Tätä tulisi ehdottomasti välttää, ja asia olisi otettava säännöstössä huomioon. Siksi komitea suosittaa, että 52 artiklan 1 kohta joko poistetaan kokonaan tai että sitä tarkistetaan. (24)

4.9.4

Erityisryhmät. Komission ehdotuksessa ei määritellä, mitä erityisryhmien toimilla tarkoitetaan. Erityisryhmien toimintaa ei missään tapauksessa tule sekoittaa, saati sitten rinnastaa tieteen eturintaman tutkimustoimiin.

4.10

Mahdollisuus valita tukivälineet vapaasti. ETSK toistaa suosituksensa, (25) jonka mukaan hankkeita ei pidä suoralta kädeltä sitoa tiettyihin välineisiin vaan ”hakijoiden on pystyttävä sopeuttamaan välineet kulloisenkin tehtävän vaatiman hankkeen optimaaliseen rakenteeseen ja kokoon. Ainoastaan näin voidaan välttää sellaisten hankkeiden luominen, joiden koko ja rakenne ohjautuu määrättyjen välineiden eikä todellisten tieteellis-teknisten vaatimusten mukaan. Välineiden on palveltava tutkimuksen ja kehityksen edellytyksiä ja tavoitteita eikä suinkaan päinvastoin.” Näin ollen myös erityisten kohdennettujen tutkimushankkeiden (specific targeted reseach projects) olisi edelleen oltava käytettävissä, sillä ne ovat erittäin hyvä osallistumismuoto ennen kaikkea pk-yrityksille ja pienille tutkimusryhmille.

4.11

Yhteisvastuuperiaatteesta luopuminen. ETSK on tyytyväinen siihen, että taloudellisen yhteisvastuun periaatteesta on tarkoitus luopua, ja muistuttaa tuoneensa yhteisvastuuperiaatteeseen liittyvät ongelmat esiin jo kuudetta puiteohjelmaa koskeneissa suosituksissaan. (26)

4.11.1

Riskirahasto. ETSK tukee ehdotusta perustaa laiminlyöntien varalta riskirahasto, johon maksetaan pieni prosenttiosuus epäsuoriin toimiin tarkoitetusta rahoitustuesta (38 artiklan 1 kohta). Olisi kuitenkin suositeltavaa, että komissio ilmoittaisi ehdotuspyynnön julkaistessaan, mille välille riskianalyysin pohjalta määritettävä prosenttiosuus asettuu. Komitea on tyytyväinen myös siihen, että riskien kattamiseksi tehtyjen pidätysten mahdollinen ylijäämä palautetaan puiteohjelmaan määrättyyn käyttötarkoitukseen sidottuna tulona.

4.11.2

Vapautus riskien kattamiseksi tehtävistä pidätyksistä. Komitea suosittaa kuitenkin, että riskien kattamiseksi tehtävistä pidätyksistä vapautetaan (38 artiklan 2 kohta) kaikki valtion varoista perusrahoituksensa saavat tutkimuslaitokset (27) oikeusmuodosta riippumatta.

4.11.3

Hankkeen keskeyttäminen. ETSK kiinnittää huomiota 18 artiklan 4 kohdassa ehdotettuun hankekumppaneiden tekniseen yhteisvastuuseen. Komitean mielestä myös konsortioilla on oltava mahdollisuus päättää hankkeen keskeyttämisestä siinä tapauksessa, että hankkeen jatkaminen ei tieteellis-teknisten syiden tai kohtuuttoman taloudellisen taakan vuoksi ole enää järkevää tai tarkoituksenmukaista. Ehdotetun asetuksen 18 artiklan 4 ja 5 kohtaa tulisikin tarkistaa tältä osin.

4.12

Ohjelmakomiteat. Komission ehdotuksen mukaan menettelyjä pyritään nopeuttamaan siten, että ohjelmakomiteoiden ei enää tarvitse hyväksyä rahoitettavaksi ehdotettuja hankkeita. Komitean mielestä näin tulisi kuitenkin toimia vain silloin, kun komissio valitsee hankkeet asiantuntija-arvion mukaisesti. Muissa tapauksissa hankkeille olisi edelleen saatava toimivaltaisen ohjelmakomitean hyväksyntä, aivan kuten työohjelmille ja määrärahojen jaollekin. Kompromissiratkaisu voisi olla esimerkiksi se, että hankkeiden arvioinnin päätyttyä ohjelmakomitealle esitettäisiin ehdotuspyyntömenettelyn loppuunsaattamista koskeva suunnitelma (”call implementation plan”), jonka ohjelmakomitea käsittelisi ja hyväksyisi muodollisesti. Tästä ei aiheutuisi viivästyksiä, koska ohjelmakomitean ei enää tarvitsisi päättää yksittäisistä hankkeista.

4.13

Avustussopimukset. Avustussopimusten kannalta keskeisessä 19 artiklan 8 kohdassa viitataan tutkijoiden peruskirjaan ja tutkijoiden työhönoton säännöstöön. Komitea huomauttaa, että peruskirjassa on kyse pelkästään suosituksesta eikä sitä siis saa tällä tavoin saattaa sitovaksi. Lisäksi komitea muistuttaa, että vaikka se on tyytyväinen moniin peruskirjan näkökohtiin, se on myös suosittanut peruskirjan tarkistamista (28) liian pitkälle menevien sääntöjen ja muutamien vaikeaselkoisten kriteereiden vuoksi.

4.14

Euroopan investointipankki. Komitea on tyytyväinen ehdotukseen (ja siihen liittyviin säännöksiin) myöntää Euroopan investointipankille avustus sellaisista lainoista aiheutuvien riskien kattamiseen, joilla tuetaan seitsemännessä puiteohjelmassa asetettujen tutkimustavoitteiden saavuttamista. Tällaisia lainoja olisi myönnettävä erityisesti demonstrointihankkeisiin (esimerkiksi energiatutkimuksen ja turvallisuustutkimuksen alalla).

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2005) 119 lopullinen.

(2)  KOM(2005) 439, 440, 441, 442, 443, 444 ja 445 lopullinen.

(3)  EUVL C 65, 17.3.2006 ja CESE 583/2006.

(4)  EUVL C 65, 17.3.2006.

(5)  Käsite ”tutkimusorganisaatio” määritellään ehdotetun asetuksen 2 artiklan ensimmäisessä kohdassa. Ehdotuksessa käytetään paikoitellen kuitenkin myös synonyymisia ilmauksia ”tutkimuslaitos” ja ”tutkimuskeskus”.

(6)  EUVL C 110, 30.4.2004.

EUVL C 157, 28.6.2005.

EUVL C 65, 17.3.2006.

(7)  EUVL C 157, 28.6.2005: Päällekkäisten tai rinnakkaisten rakenteiden välttäminen.

(8)  Olisi jopa suotavaa mennä käsillä olevaa komission ehdotusta pidemmälle ja yhtenäistää kaikkien yhteisön tukitoimien, myös kilpailukykyä ja innovointia koskevan ohjelman ja rakennerahastotoimien maksumenettelyt.

(9)  Katso myös molemmat edelliset alaviitteet.

(10)  Esimerkiksi kohta 9.8.4, EYVL C 204, 18.7.2000.

(11)  Ks. alaviite 6.

(12)  Sekä julkisyhteisöille, keski- tai korkea-asteen oppilaitoksille ja tutkimusorganisaatioille.

(13)  Komitea palauttaa tässä yhteydessä mieliin suosituksensa ottaa patenttioikeudessa uudelleen käyttöön ns. armonaika (grace period). Tässä yhteydessä tieteelliseen julkaisemiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse liittää etuoikeutta. Ks. CESE 319/2004, kohta 2.5 ja sitä seuraavat kohdat, EUVL C 110, 30.4.2004.

(14)  Lisäkustannusmalli (AC): Sopimuspuolet laskuttavat tukikelpoiset välittömät lisäkustannukset sekä välillisten kustannusten osalta tietyn kiinteän osuuden. Kuudennessa TTK-puiteohjelmassa kiinteä osuus on 20 prosenttia kaikista välittömistä lisäkustannuksista alihankintakustannuksia lukuun ottamatta.

(15)  Kokonaiskustannusmalli (FC): sopimuspuolet laskuttavat tukikelpoiset välittömät ja välilliset kustannukset. Mallin erityismuoto on kiinteämääräisiin yleiskustannuksiin perustuva kokonaiskustannusmalli (FCF): Sopimuspuolet laskuttavat tukikelpoiset välittömät kustannukset sekä välillisten kustannusten osalta tietyn kiinteän osuuden. Kiinteä osuus on 20 prosenttia kaikista välittömistä kustannuksista alihankintakustannuksia lukuun ottamatta. Kustannusten kokonaismäärä saadaan kaikissa kolmessa kustannusmallissa (FC, FCF ja AC) yksinkertaisesti laskemalla välittömät ja välilliset kustannukset yhteen.

(16)  Ehdotetun asetuksen 32 artiklassa tarkoitetun välillisten kustannusten kattamiseksi maksettavan kiinteän osuuden vähimmäismääräksi tulisi ainakin TTK-toimissa säätää 20 prosenttia tukikelpoisista välittömistä kustannuksista alihankintakustannuksia lukuun ottamatta. Tätä säännöstä on jo kuudennessa TTK-puiteohjelmassa sovellettu lisäkustannusmallia ja kiinteämääräisiin yleiskustannuksiin perustuvaa kokonaiskustannusmallia käyttäviin toimijoihin, ja se tulisi säilyttää jatkuvuuden takaamiseksi ja ennen kaikkea osanottajaorganisaatioiden eri tavoin kehittyneiden kirjanpitojärjestelmien huomioon ottamiseksi.

(17)  Saksassa tällaisia tutkimusorganisaatioita ovat esimerkiksi Helmholtz-Gemeinschaft, Fraunhofer-Gesellschaft, Leibniz-Gemeinschaft ja Max-Planck-Gesellschaft. Alankomaissa esimerkiksi The Netherlands Organisation for Scientific Research (NWO)Nederlandse Organisatie voor Wetenschappelijk Onderzoek (NWÒ).

(18)  ETSK huomauttaa, että komission ehdotuksen englanninkieliseen toisintoon verrattuna vaikuttaa siltä, että saksankielisen toisinnon 50 artiklan 1 kohdassa ja 51 artiklan 1 kohdassa on käännösvirhe. Tämä lausunto pohjautuu englanninkieliseen toisintoon, jossa asia lienee oikein.

(19)  Sopimuspuolet voivat laatia luettelon kaikista niistä aineistoista tai aineiston osa-alueista, joihin myönnetään käyttöoikeus, ja/tai kaikista niistä aineistoista tai aineiston osa-alueista, joihin käyttöoikeutta EI myönnetä.

(20)  Ehdotetun asetuksen 50 artiklan 2 kohdan viimeinen virke voitaisiin muuttaa kuulumaan esimerkiksi seuraavasti: ”However, RTD Performers shall grant access rights to background on a royalty-free basis, unless for justified exceptions otherwise agreed by all participants before their accession to the grant agreement.” [”TTK-työn suorittajien on kuitenkin myönnettävä käyttöoikeudet tausta-aineistoon ilman maksua, elleivät kaikki osallistujat perustelluissa poikkeustapauksissa sovi toisin ennen liittymistään avustussopimukseen.”]

(21)  Esimerkiksi Saksassa tausta-aineistoon sovelletaan mm. lakia työntekijöiden tekemistä keksinnöistä.

(22)  Kohta voitaisiin muuttaa kuulumaan esimerkiksi seuraavasti: ”RTD-Performers shall grant access rights to background needed to use the foreground generated in the indirect action on a royalty-free basis unless otherwise agreed by all participants before their accession to the grant agreement.” [”TTK-työn suorittajien on myönnettävä ilman maksua käyttöoikeudet tausta-aineistoon, joka tarvitaan epäsuorassa toimessa tuotetun tulosaineiston käyttöä varten, elleivät kaikki osallistujat sovi toisin ennen liittymistään avustussopimukseen.”]

(23)  Esimerkiksi mikrobiologiassa, lasertekniikassa sekä tieto- ja viestintäteknologiassa.

(24)  Ehdotetun asetuksen 52 artiklan 1 kohta voisi kuulua esimerkiksi seuraavasti: ”In the case of frontier research actions, access rights to foreground for the implementation of the project shall be granted royalty-free. Access rights to foreground for use shall be under fair and reasonable conditions or royalty-free as agreed by all participants before their accession to the grant agreement.” [”Tulosaineiston käyttöoikeudet hankkeen toteuttamista varten on tieteen eturintamassa toteutettavissa tutkimustoimissa myönnettävä ilman maksua. Tulosaineiston käyttöoikeudet käyttöä varten on myönnettävä joko oikeudenmukaisin ja kohtuullisin ehdoin tai kokonaan ilman maksua sen mukaan, mitä kaikki osallistujat sopivat ennen liittymistään avustussopimukseen.”]

(25)  Kohta 3.4, EUVL C 157, 28.6.2005.

(26)  EYVL C 94, 18.4.2002.

(27)  Ks. edellä esitetyt huomiot kaikkien sellaisten tutkimuslaitosten yhdenvertaisesta kohtelusta, jotka saavat perusrahoituksensa julkisista varoista.

(28)  EUVL C 65, 17.3.2006.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/41


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus — Neuvoston asetus (Euratom) säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista Euroopan atomienergiayhteisön seitsemännen puiteohjelman toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä (2007—2011)”

KOM(2006) 42 lopullinen — 2006/0014 CNS

(2006/C 309/09)

Neuvosto päätti 8. maaliskuuta 2006 Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 7 ja 10 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Antonello Pezzini.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 156 ääntä puolesta ja 3 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin uusista säännöistä, jotka koskevat yritysten, tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen osallistumista ydinalan tutkimuksen, kehittämisen ja koulutuksen seitsemännen puiteohjelman toimiin sekä tutkimustulosten levittämistä viisivuotiskaudella 2007—2011.

1.2

Ehdotusten tavoitteena on yksinkertaistaa ja järkeistää menettelyjä ja toimintatapoja, jotta varmistetaan vuonna 2005 ja vuoden 2006 maaliskuussa pidetyissä Eurooppa-neuvoston kokouksissa tarkistetun Lissabonin strategian toteutuminen käytännössä ja vastataan tutkimusalan eri toimijoiden ja loppukäyttäjien tarpeisiin. Kyseisten toimien tuloksellisuudesta voidaan kuitenkin tehdä lopullinen arvio vasta toteuttamissääntöjen vahvistamisen jälkeen.

1.3

Komission ehdotukset ovat asetuksen III luvun loppuun saakka lähes samoja kuin ehdotuksessa (1), joka koskee muuhun kuin ydinalaan liittyvän tutkimuksen, kehittämisen ja koulutuksen seitsemättä puiteohjelmaa. Numeroinnissa on tosin eroja (2). Komitea viittaakin huomioihin (3), jotka se on esittänyt kyseisestä ehdotuksesta antamassaan lausunnossa, ja korostaa niitä. Huomiot pätevät myös tarkasteltavana olevaan ehdotukseen aina III luvun loppuun saakka.

1.4

Komitea katsoo erityisesti, että eurooppalaista ydinfuusio-ohjelmaa tulee pitää yhteisön voimavarojen aidon integroinnin ja toimien täysimittaisen koordinoinnin mallina Euroopan fuusiokehityssopimuksen (EFDA) ja assosiaatiosopimusten yhteydessä.

1.4.1

Fuusio-ohjelmalla on ensiarvoinen asema EU:n fuusioenergian tutkimuksessa. Käytännössä se ilmenee yhteisöltä saatavana jatkuvana rahoitus- ja henkilöresurssitukena. Lisäksi se edistää ITER/DEMO-hankkeen (4) ansiosta merkittävästi ympäristön kannalta kestävää kehitystä.

1.5

Komitea on vakaasti sitä mieltä, että ydinvoima (5), jonka avulla tuotetaan tätä nykyä noin kolmannes unionin sähköenergiasta (6), edistää omalta osaltaan energiahuollon riippumattomuutta ja turvallisuutta (7) sekä Euroopan talouden kestävää kehitystä Kioton sopimusten mukaisesti. Edellytyksenä on kuitenkin, että jätteiden käsittelyssä sovelletaan yhä parempia, tehokkaampia ja turvallisempia standardeja ja että ydintekniikan ja palvelujen alalla pystytään kehittämään kilpailukykyistä eurooppalaista tutkimusta ja tuotantotoimintaa.

1.6

Komitea katsoo, että tutkimus-, koulutus- ja demonstrointitoimiin, koordinointi- ja tukitoimiin sekä huippuosaamisen verkostoille ja fuusioenergiatutkimuksen tukijärjestelmälle esitetty yhteisön rahoitus on määrältään asianmukainen.

1.6.1

ETSK korostaa, että nk. puhtaiden ja turvallisten teknologioiden tutkimusta ja soveltamista tulee edistää yksittäisten jäsenvaltioiden tarpeiden ja ominaispiirteiden mukaisesti. Komitea kehottaa kunnioittamaan niiden jäsenvaltioiden ratkaisua, jotka eivät aio kattaa tulevaa energiantarvettaan ydinenergialla ja ottavat tämän huomioon myös tutkimusohjelmissaan.

1.7

ETSK korostaa koulutusta sekä tutkijoiden urakehityksen edistämistä koskevien toimien merkitystä. Komitea korostaa niin ikään, että kyseiset toimet ovat erityisen tärkeitä yksityiselle sektorille, kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisille.

1.8

ETSK:n mielestä on perustavan tärkeää varmistaa, että Euratomin seitsemännen puiteohjelman ja siihen liittyvien erityisohjelmien osallistumissäännöt ovat yksinkertaiset, helppotajuiset, ymmärrettävät, selkeät ja avoimet. Ensiarvoisen tärkeää on varmistaa, että etenkin pienehköt osallistujaehdokkaat saavat sääntöjen avulla varmuuden mukaanpääsyä, arviointia ja valintaa sekä sopimusten tekoa ja hankkeiden hallintoa sääntelevistä periaatteista ja vaatimuksista.

1.8.1

ETSK pahoittelee, ettei tätä tavoitetta oteta huomioon kaikkialla asetusehdotuksessa. Komitea katsoo kuitenkin, että riippumattomien asiantuntijoiden tulee sopivan ajan päästä laatia seurantakertomus kyseisten sääntöjen tehokkuudesta ja että kertomus tulee toimittaa neuvostolle ja komitealle.

1.9

Komitea katsoo, että tutkimustuloksia on hyödynnettävä ja levitettävä, jotta noudatettaisiin periaatetta, jonka mukaan EU:n veronmaksajien rahoille tulee saada vastinetta. Komitea muistuttaa, että kaikissa yhteyksissä tulee pyrkiä tasapainottamaan asianmukaisesti toisaalta yhteisön etujen, jäsenvaltioiden tärkeänä pitämien ja puolustamien seikkojen ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen sekä toisaalta — yhtä tärkeänä tekijänä — riskit, joita saattaa syntyä, ellei tieteellistä ja teknistä tietoa levitetä riittävästi ydinalalla.

1.9.1

Lisäksi komitea katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksien tukipalvelua (IPR help desk) on vahvistettava. Näin varmistettaisiin, että saatavilla on oikeaan aikaan aktiivista tukea seuraaviin kohteisiin: avustussopimuksiin mahdollisesti osallistuvat, tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevat epäsuorat toimet sekä konsortiosopimusten valmistelu ja tekeminen.

2.   Perustelut

2.1

ETSK on tyytyväinen, että siltä on pyydetty lausunto hyvissä ajoin. Komitea on tietoinen Euratomin perustamissopimusta koskevista yksinomaisista neuvonantovaltuuksistaan. ETSK pitää kyseisiä valtuuksia erittäin tärkeinä, koska ydinenergia on yhteiskunnallisesti äärimmäisen arkaluonteinen asia. Lisäksi asiasta tulee olla tarjolla asianmukaista tietoa, ja siitä tulee järjestää tarvittavia kuulemisia.

2.2

Ydinenergiaan kytkeytyy erittäin vaikeita kansalaisten osallistumiseen, merkittäviin riskeihin ja ydinjätteen käsittelyn ongelmallisuuteen liittyviä kysymyksiä.

2.2.1

ETSK toivoo, että tässä yhteydessä tuotaisiin esille tarve vahvistaa alan toimien ja turvallisuuden/luotettavuuden arviointimalleja ja luotaisiin pysyviä tiedotus-, kuulemis- ja koulutusmekanismeja.

2.2.2

Hallintoprosessin organisointia tulee parantaa, jotta voidaan tehdä tarkoituksenmukaisimmat strategiset valinnat ja reagoida kansalaisten huoleen ydinenergiasta ja sen kauaskantoisista vaikutuksista.

2.3

Komitea on jo ottanut kantaa (8) hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista ja niihin liittyvän taakan keventämistä koskeviin ratkaisuihin, jotka komissio esitti 6. huhtikuuta 2005 hyväksymissään päätösehdotuksissa yhteisön seitsemännestä puiteohjelmasta ja Euratomin seitsemännestä puiteohjelmasta (9).

2.3.1

Komissio mainitsee ”kriittisinä menestystekijöinä” kymmenen päätoimenpidettä, jotka tulee toteuttaa mukaanpääsyä, osallistumista ja hallinnointia koskevien menettelyjen yksinkertaistamiseksi seitsemännen puiteohjelman yhteydessä. Kyseisestä aiheesta ETSK on todennut, että nykyiset haku- ja lupamenettelyt ovat liian monimutkaisia ja aiheuttavat liikaa kustannuksia, mistä aiheutuu ongelmia tieteen ja teollisuuden toimijoille. Eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan osallistumisen on oltava osallistujien etujen mukaista, ja hakemisen vaatiman riskinoton on oltava kannattavaa (10).

2.3.2

Lisäksi ETSK on korostanut, että pk-yritykset tulee nivoa aiempaa tiiviimmin tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimiin ja että uudenlaisten huipputeknologiatuotteiden kehittämiseen ja markkinointiin toimintansa perustavien pk-yritysten menestyminen edellyttää etenkin riittävää aloitus- ja riskipääomaa. Tässäkin yhteydessä menettelyjen tulee kuitenkin pysyä tietyissä rajoissa, jotka ovat pk-yritysten kannalta hyväksyttäviä ja niille sopivia. (11)

2.3.3

Komission yksiköt ovat maininneet sääntelymenettelyjen yksinkertaistamisesta seuraavaa:

Rahoitusjärjestelyjen määrää tulee karsia, ja tulee taata kuudennen puiteohjelman välineiden jatkuvuus sekä käytön huomattava joustavuus.

Yhteisön seitsemännen puiteohjelman ja Euratomin seitsemännen puiteohjelman tavoitteista ja soveltamissäännöistä tulee tiedottaa laadukkaasti, kattavasti ja hyvissä ajoin, ja niitä tulee tulkita yksiselitteisesti ja yhdenmukaisesti.

Osanottajilta vaadittavia tietoja tulee järkeistää ja samalla tulee laajentaa kaksivaiheista hakumenettelyä ja hyödyntää järjestelmällisesti mm. tietotekniikkaa.

EU:n taloudellisia etuja tulee suojella, mutta osanottajille ei kuitenkaan saa sälyttää kohtuutonta taakkaa. Etukäteisvalvonta tulee minimoida, ja sen tulee perustua yhteen ainoaan ennalta määriteltyjen vaatimusten luetteloon.

Konsortioille tulee taata toiminnallinen itsenäisyys hyvin joustavilla sopimuksilla ja käyttämällä laajasti kiinteämääräisiä ennakkomaksuja ennalta määriteltyjen kustannusten ja riippumattoman ulkoisen tilintarkastuksen pohjalta.

Valintaprosesseja tulee nopeuttaa, ja komiteamenettely tulee korvata yksinkertaisemmalla, ilmoittamiseen perustuvalla menettelyllä.

Tutkimus- ja kehittämistyöhön varattuja talousarvion määrärahoja tulee hyödyntää yhä tehokkaammin, ja koordinointia muiden Lissabonin strategian mukaisten toimintalinjojen kanssa tulee tiivistää. Lisäksi tulee pienentää T&K -hankkeiden hallinnoinnista yhteisön tasolla aiheutuvia kustannuksia.

Yhteisön rahoitusmuotojen puitteita tulee yksinkertaistaa, ja niiden yhteydessä tulee käyttää laajasti kiinteämääräistä rahoitusta.

Nykyisin käytettävät hankkeiden kustannuksia koskevat mallit tulee poistaa, sillä ne ovat osoittautuneet kohtuuttoman monimutkaisiksi. Lisäksi tulee määritellä selkeästi, millaiset kustannukset ovat tukikelpoisia.

Yhteisön rahoitusosuus tulee määrittää toimintalajeittain (tutkimus, kehitys, demonstrointi, koulutus, tulosten levittäminen tai käyttö, tiedon siirtäminen eteenpäin jne.), ja vastaavuutta tulee tarkastella vain yksittäisten toimien perusteella. Enimmäisosuus tulee määritellä toimintalajeittain, ja viitekohtana tulee olla konsortio eikä yksittäinen osanottaja.

2.4

Tarkasteltavana oleva asetusehdotus sisältää lisäksi useita muutoksia aiempaan asetukseen (12) verrattuna. Muutokset koskevat erityisesti seuraavia kysymyksiä: asetuksen kohde, määritelmät, luottamuksellisuus, ehdotusten arviointi ja valinta sekä avustusten myöntäminen, avustusmuodot, tukikelpoisten kustannusten korvaaminen, yhteisön rahoitustuen enimmäisosuus, konsortioiden riskit, levittäminen ja käyttö sekä käyttöoikeudet, erityismääräykset Euroopan fuusiokehityssopimuksesta ja henkilöstön liikkuvuutta koskeva sopimus.

2.4.1

Siltä osin kuin ehdotus on yhtenevä yhteisön seitsemättä puiteohjelmaa koskevan asetusehdotuksen (13) kanssa, komitea viittaa siitä valmisteilla olevaan lausuntoonsa (14).

2.5

Komitea kannattaa ydintutkimuksen ja koulutuksen rahoitusosuuksille asetettuja enimmäismääriä. Se suhtautuu myönteisesti etenkin siihen, että pk-yrityksille, julkisyhteisöille, oppilaitoksille, yliopistoille ja tutkimusorganisaatioille (15) myönnettävän yhteisön rahoitustuen enimmäisosuus voi olla 50 prosentin sijasta jopa 75 prosenttia ja että koordinointi- ja tukitoimissa sekä tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevissa toimissa rahoitustuen enimmäisosuus voi olla 100 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

2.5.1

Komitea kuitenkin suosittaa, että ehdotukseen liitetään taulukko, jossa esitetään kootusti eri toimintalajit ja niiden enimmäisrahoitusosuudet sekä mahdollisuudet saada etenkin tutkimusinfrastruktuureja varten rahoitusta myös muista yhteisön välineistä (mm. rakennerahastot).

3.   Yleishuomioita Euratomin seitsemännen puiteohjelman osallistumissäännöistä

3.1

ETSK:n mielestä on perustavan tärkeää varmistaa, että Euratomin seitsemännen puiteohjelman ja siihen liittyvien erityisohjelmien osallistumissäännöt ovat puitteiltaan yksinkertaiset, helppotajuiset, ymmärrettävät, selkeät ja avoimet ja että ne ovat saatavilla yhteisön kaikilla virallisilla kielillä. Puitteiden tulisi erityisesti antaa mahdollisille osanottajille ja etenkin pienehköille toimijoille varmuus seuraavia seikkoja koskevista periaatteista ja vaatimuksista: saatavuus, osallistumissäännöt, hanke-ehdotusten esittäminen ja arviointi, sopimustyypit ja -velvoitteet, yhteisön rahoituksen osuus ja jakojärjestelmä, teollis- ja tekijänoikeuksien suoja sekä aineiston käyttö ja levittäminen. Lisäksi tulee ottaa huomioon fuusioenergiaa koskevan aihealueen erityissäännöt.

3.1.1

Komitea suosittaa erityisesti, että tekstissä esitettäisiin selkeästi 14 artiklassa mainitut epäsuoria toimia koskevat valinta- ja avustuksenmyöntämisperusteet, mahdollisia erityisperusteita lukuun ottamatta. Yleisperusteita ovat

tieteellinen ja teknologinen huippuosaaminen ja innovatiivisuus

valmiudet toteuttaa epäsuoria toimia ja hallita resursseja ja asiantuntemusta tehokkaasti

tarkoituksenmukaisuus erityisohjelman ja työohjelman tavoitteiden kannalta

yhteisön tasolla saatava lisäarvo, käytettävissä olevien resurssien riittävyys ja panos yhteisön politiikkaan

aineistojen hyödyntämis- ja levittämissuunnitelman laadukkuus, mahdollisuudet edistää innovointia sekä teollis- ja tekijänoikeuksien hallinnointisuunnitelman selkeys

eettisten periaatteiden ja yhtäläisten mahdollisuuksien kunnioittaminen.

3.2

Komitea on jo aiemmin ottanut kantaa yhteisön ydintutkimuksen puiteohjelmien yksinkertaistamiseen ja järkeistämiseen liittyviin yleisiin aihealueisiin. Kyseessä ovat lausunnot Euratomin seitsemännestä puiteohjelmasta ja kahdesta siihen liittyvästä erityisohjelmasta: ydinenergia ja erityisesti fuusioenergian tutkimus sekä yhteisen tutkimuskeskuksen ydintutkimustoiminta. Lisäksi komitea valmistelee lausuntoa ehdotuksesta, joka koskee muuhun kuin ydinalaan liittyvän yhteisön tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman osallistumissääntöjä (16).

3.3

Euratomin ohjelman sääntöjen osalta komitea painottaa erityisesti, että hakemusten esittämismenettelyjä tulee yksinkertaistaa vielä radikaalimmin.

3.3.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että tarkasteltavana olevasta ehdotuksesta on poistettu aikanaan Euratomin kuudenteen puiteohjelmaan sisältynyt yhteisvastuullisuutta koskeva säännös ja että se on korvattu myöhemmin määriteltävällä summalla, jolla voidaan kattaa se riski, että konsortioissa varoja jää maksamatta takaisin (37 art.). Summan tulisi olla noin 1 prosentti yhteisön rahoitusosuudesta (17). Yhteisvastuullisuus olisi voinut heikentää huomattavasti pienten ja keskisuurten toimijoiden (yritysten, yliopistojen jne.) osallistumismahdollisuuksia. Euratomin toiminta-alalla merkittävä osa tutkimustoimista voidaan teettää myös pienillä ja keskisuurilla toimijoilla, joiden osallistumista kyseisenlainen sääntö olisi voinut vakavasti vaikeuttaa.

3.4

ETSK suhtautuu varauksellisesti siihen, että ehdotetun asetuksen runsaassa 50 artiklassa esitetyistä osallistumissäännöistä voidaan tehdä monenlaisia poikkeuksia ja että vuotuisissa työohjelmissa, erityisohjelmissa ja ehdotuspyynnöissä vahvistettavien erilaisten vaatimusten ja sääntöjen kirjo voi olla laaja. Poikkeukset koskevat erityisesti osallistujamääriä ja mukaanpääsyn lisäehtoja (11 art.); arviointi-, valinta- ja myöntämisperiaatteita (14 art. 1 kohta); tarjouskilpailun julkaisemista (13 art.); arviointikriteerejä, joiden yhteydessä voidaan asettaa erityisiä lisäkriteerejä (14 art. 2 kohta); yhteisön rahoitustukea huippuosaamisen verkostoille (34 art. 1 ja 3 kohta).

3.4.1

Erityisesti huippuosaamisen verkostoja koskevissa kysymyksissä komitea korostaa kantavansa huolta siitä, että rahoitusosuus määritellään kiinteänä summana. Se voi nimittäin osoittautua vääräksi ja todellisuudelle vieraaksi. Tämä voisi haitata ohjelman konkreettisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämättömien huippuosaamisen verkostojen kehitystä.

3.5

Komitea korostaa, että hallinnoinnissa tarvittava joustavuus ja yksittäisiin toimiin liittyvien tarpeiden määrittely eivät saisi heikentää osallistumisehtojen, ennalta määriteltyjen arviointi- ja valintaperusteiden sekä vakaan rahoitus- ja osarahoituskehyksen selkeyttä, varmuutta ja avoimuutta.

3.6

Mikäli tutkimuskonsortio voi avustussopimuksen mukaan käyttää tiettyjen töiden suorittamiseksi tai tietyn toiminnan laajentamiseksi tarjouskilpailuja, kilpailut on komitean mielestä järjestettävä komission määrittelemien sääntöjen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman suuri avoimuus ja tiedon saatavuus.

3.7

ETSK korostaa ohjelmien ja ydinalan epäsuorien tutkimus-, demonstrointi-, koordinointi- ja koulutustoimien seurantaa ja valvontaa koskevien säännösten merkitystä. Lisäksi komitea ehdottaa, että kyseisille toiminnoille, tarjouskilpailujen hallinnoinnille, sopimusten arvioinnille, valinnalle ja seurannalle sekä rahoitusta saavien hankkeiden tilintarkastukselle asetetaan kustannuskatto. Kokonaiskustannusten tulisi olla enimmillään noin 7–10 prosenttia kaikista Euratomin seitsemänteen puiteohjelmaan osoitettavista yhteisön varoista. Tarkoituksena on, että mahdollisimman suuri osa määrärahoista varataan etusijalla oleviin varsinaisiin tutkimus-, demonstrointi- ja koulutustoimiin sekä pyrkimyksiin saavuttaa kaupallisesti sovellettavia konkreettisia tuloksia eli yhteisön tutkimuspuiteohjelman perimmäiseen tavoitteeseen.

3.7.1

ETSK suosittaa, että tällaiseen seurantaan liittyvien tietojen keruu, arkistointi ja hallinnointi kirjataan integroituun tietokantaan IDABC-ohjelman (18) mukaisesti.

3.8

Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin, jotka koskevat tukikelpoisiin kustannuksiin myönnettävän rahoitustuen lajeja: kokonaissummana maksettava tuki ja kiinteänä osuutena maksettava rahoitus. Komitea kuitenkin ehdottaa, että menetelmää selkeytettäisiin edelleen ja muokattaisiin yhä tarkoituksenmukaisemmaksi mm. yksinkertaistamalla säännöksiä tukikelpoisista kustannuksista. Ehdotettuun asetukseen tulisi liittää kokoava esitys eri vaihtoehdoista, jotta mahdollisten käyttäjien olisi helpompi päästä niistä jyvälle.

3.9

Komitea suosittaa, että asetukseen liitetään taulukko, jossa esitetään kootusti 32 ja 34 artiklassa mainitut yhteisön rahoitustuen eri lajit, niiden enimmäisrahoitusosuudet sekä mahdollisuudet saada etenkin tutkimusinfrastruktuureja varten rahoitusta myös rakenne- ja koheesiorahastoista, Euroopan investointipankista ja Euroopan investointirahastosta. Unohtaa ei saa myöskään Jeremie-aloitetta (19), jonka avulla pyritään helpottamaan pienehköjen toimijoiden osallistumista Euratomin seitsemänteen puiteohjelmaan.

3.10

Sen lisäksi, että tausta-aineisto ja tulosaineisto pidetään erillään ja sotilaallisten ja turvallisuuskysymysten osalta tehdään poikkeuksia, on levittämistä, käyttöä ja käyttöoikeuksia koskevien sääntöehdotusten yhteydessä komitean mielestä vahvistettava teollis- ja tekijänoikeuksien tukipalvelua (IPR help desk). Näin varmistettaisiin, että saatavilla on oikeaan aikaan aktiivista tukea seuraaviin kohteisiin: avustussopimuksiin mahdollisesti osallistuvat (ks. 18 art. 5 ja 6 kohta, 19 ja 21 art.), tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä tukevat epäsuorat toimet sekä sellaisten konsortiosopimusten valmistelu ja tekeminen, joissa määrätään tulosten levittämistä ja käyttöä sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevista lisäsäännöistä (23 art.).

3.11

Fuusioenergiatutkimusta koskevasta aihealueesta komitea on edellä mainituissa lausunnoissaan laajalti korostanut hallittua lämpöydinfuusiota koskevan tutkimuksen, DEMO-reaktoria valmistelevaan ohjelmaan sisältyvän ITER-hankkeen ja plasman koossapitoa koskevan tutkimuksen merkitystä (20).

3.11.1

Komitea panee merkille, että ehdotuksen mukaan kyseiselle aihealueelle osoitettavan yhteisön rahoitustuen vuosittainen perusosuus saa olla Euratomin seitsemännen puiteohjelman aikana enintään 20 prosenttia. Komitea pitää tällaista osuutta tarpeellisena kannustimena, jotta jäsenvaltiot osallistuisivat merkittävällä osuudella DEMO-hankkeeseen sekä hyvin koordinoituun (ks. kohta 1.4) yhteisön ohjelmaan, joka tarjoaa ITER-yhteistyöyritykselle välttämättömän perustan, tuen ja panoksen. Osuus voi olla alkuvaiheessa sopivankokoinen, mutta se ei välttämättä riitä kannustamaan koko ohjelman ajan jäsenvaltioita antamaan riittävää ja tarvittavaa rahoitusta. Komitea suosittaakin, että osuus korotettaisiin varmuuden vuoksi 25 prosenttiin, joka sekin olisi vain puolet tai kolmannes (ks. 32 artiklan 1 kohta) siitä, mikä yhteisön rahoitusosuus muutoin olisi. Lisäksi komitea katsoo, että kyseisiä ylärajoja tulisi normaalisti noudattaa.

3.11.2

Assosiaatiosopimuksiin liittyviä yhteistyöhankkeita voidaan ehdotuksen mukaan rahoittaa enintään 40 prosentin osuudella, ja ensisijaisesti tuettavia ovat ITERiin/DEMOon liittyvät ja henkilöstön liikkuvuutta koskevaan sopimukseen perustuvat aloitteet. Komitea viittaa 52 artiklan 2 kohtaan ja pohtii, onko tällainen osuus pitkällä aikavälillä riittävä, jotta toivottuihin hankkeisiin tai toimiin saadaan tarvittava rahoitus jäsenvaltioilta.

4.   Erityistä

4.1

Komiteaa askarruttaa, miksi 1 alajaksosta (”Ehdotuspyynnöt”) on poistettu säännös, jonka mukaan ennen ehdotuspyyntöjä voidaan esittää kiinnostuksenilmaisupyyntöjä tavoitteiden ja toimintatarpeiden tarkaksi määrittämiseksi ja arvioimiseksi sekä sellaisten tarpeettomien hallinnollisten kustannusten välttämiseksi, joita aiheutuisi epäkelpojen ehdotusten valmistelusta ja niitä koskevista komission ja riippumattomien arvioijien arviointi- ja valintatoimista.

4.2

Kiinnostuksenilmaisupyyntöjen yhteydessä voitaisiin järjestää hakijoille suunnattuja tiedotuspäiviä, joiden avulla voitaisiin lähentää ja saada mukaan tieteen ja teollisuuden aloilla toimivia potentiaalisia käyttäjiä yhteisön ydintutkimuspoliittisten toimien määrittelyyn.

4.3

ETSK korostaa riskejä, joita saattaa syntyä, ellei tieteellistä ja teknistä tietoa levitetä riittävästi ydinalalla. Tietojen levittämiseen on liitettävä tiettyjä varauksia, mutta ovia ei tarvitse sulkea. Käytännössä voitaisiin laatia hyvin yksityiskohtainen sisältöä ja levittämistapoja koskeva tekninen asiakirja, jossa otetaan huomioon turvallisuus- ja luotettavuusvaatimukset mutta jossa kuitenkin säilytetään mahdollisimman hyvin avoimuus.

4.4

ETSK:n mielestä olisi tärkeää tiedottaa laajasti yhtäältä ennakkoedellytysten tarkistamista ja toisaalta osallistujien oikeudellista asemaa koskevista säännöistä. Kaikille tutkimusalan toimijoille tulisi niin ikään esittää muutama selkeä ja helppotajuinen sääntö ehdotusten kaksivaiheisen esittämisen yhteydessä sovellettavista yksinkertaistetuista menettelyistä sekä molempien arviointitasojen kriteereistä ja vaatimuksista.

4.4.1

Sääntöjen tulisi olla paitsi arvioinnin suorittavien asiantuntijoiden myös hakijoiden saatavilla, ja niiden tulisi pohjautua yksiselitteisiin ja yhdenmukaisiin kriteereihin ja painotuksiin.

4.5

ETSK korostaa, että tarvitaan niin tutkijoille kuin kansalaisyhteiskunnan edustajille ja suurelle yleisöllekin suunnattua koulutusta ja tiedotusta ydinenergian turvallisuudesta/luotettavuudesta. Lisäksi tulee voimistaa välineitä ja menettelyjä sellaisten luotettavien ja kiistattomien mallien kehittämiseksi, joiden avulla voidaan arvioida ydinenergian luotettavuutta ja turvallisuutta.

4.6

Tutkimustulosten hyödyntämiseen ja levittämiseen sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun liittyvistä kysymyksistä komitea toteaa, että tulisi levittää yhä laajemmin Euratom-hakemuksen tekijöille suunnattua uudistettua teollis- ja tekijänoikeusopasta, jossa esitetään selkeästi ja avoimesti Euratomin seitsemännen puiteohjelman tutkimus-, demonstrointi-, koulutus- ja kehittämistoimiin mahdollisesti osallistuvia koskevat vaatimukset ja heille avautuvat mahdollisuudet. Tämä on tarpeen niiden ohjaavien ja suojaavien seikkojen lisäksi, jotka sisältyvät ehdotettuun asetukseen, avustussopimuksiin, konsortiosopimuksiin, Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 24 artiklaan ja muihin säännöksiin (21), assosiaatiosopimuksiin, Euroopan fuusiokehityssopimukseen, ITER-yhteisyritykseen ja siihen liittyviin kansainvälisiin sopimuksiin sekä henkilöstön liikkuvuutta koskevan sopimuksen kaltaisiin monenvälisiin sopimuksiin.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2005) 705 lopullinen.

(2)  Poikkeuksiakin on: esimerkiksi ”tieteen eturintamassa” toteutettavaa tutkimusta koskevat säännökset.

(3)  Esimerkiksi huomiot tutkimuselinten oikeudellisesta muodosta, aineistojen käyttöoikeuksista, teollis- ja tekijänoikeuksista, kustannusten korvaamisesta, rahoitusmuodoista ja yksinkertaistamisesta, avustussopimuksista, eurooppalaisen tutkijoiden peruskirjan yleisperiaatteista ja tutkimuslaitosten oikeudellista asemaa koskevista arvioista.

(4)  Ks. myös kohta 3.11.

(5)  Ks. EUVL C 110, 30.4.2004 — esittelijä: Claude Cambus.

(6)  EU:n 25 valtion energiantuotanto vuonna 2004: ydinenergia 31,2 prosenttia, maakaasu 24,3 prosenttia, maaöljy 17,1 prosenttia, kivihiili 13,1 prosenttia, ruskohiili 10,2 prosenttia ja primaarienergia 4,1 prosenttia. Energiankulutus samana ajanjaksona: maaöljy 39,2 prosenttia, maakaasu 25,4 prosenttia, ydinenergia 14,8 prosenttia, kivihiili 13,7 prosenttia, ruskohiili 4,9 prosenttia ja primaarienergia 2,0 prosenttia (Eurostat, Energia, 5/2006).

(7)  Vuonna 2004 energiahuollon riippuvuutta osoittava bruttotuonnin osuus oli EU:n 25 valtiossa 53,8 prosenttia, josta maaöljyn ja öljytuotteiden osuus oli 33,2 prosenttia. EU:n neljän suurimman valtion energiahuollon riippuvuus: Italia 87,7 prosenttia, Saksa 64,6 prosenttia, Ranska 54,3 prosenttia ja Yhdistynyt kuningaskunta 5,2 prosenttia. Ainoa energiahuolloltaan riippumaton EU-maa on Tanska; sillä on ylijäämää 53,5 prosenttia. (Eurostat, Energia, 5/2006.)

(8)  Ks. EUVL C 65, 17.3.2006 — esittelijä: Gerd Wolf.

(9)  KOM(2005) 119 lopullinen — SEK(2005) 430–431, 6.4.2005.

(10)  Ks. EUVL C 65, 17.3.2006, kohta 1.11 — esittelijä: Gerd Wolf.

(11)  Ks. EUVL C 65, 17.3.2006, kohdat 1.12 ja 4.15.2 — esittelijä: Gerd Wolf.

(12)  Neuvoston asetus (Euratom) N:o 2322/2002.

(13)  KOM(2005) 705 lopullinen, 23.12.2005.

(14)  Ks. CESE 557/2006 (INT/309) — esittelijä: Gerd Wolf.

(15)  Ks. CESE 557/2006, kohta 4.6 (INT/309) — esittelijä: Gerd Wolf.

(16)  Ks. alaviite 9.

(17)  Ks. CESE 557/2006, kohta 4.11.2 (INT/309) — esittelijä: Gerd Wolf.

(18)  Ks. IDABC-ohjelmaa (Interoperable Delivery of pan-European eGovernment Services to Public Administrations, Businesses and Citizens — yleiseurooppalaisten julkishallinnon sähköisten palveluiden yhteentoimiva tarjoaminen viranomaisille, yrityksille ja kansalaisille) käsittelevä komitean lausunto, EUVL C 80, 30.3.2004.

(19)  Ks. EUVL C 110, 9.5.2006 — esittelijä: Antonello Pezzini.

(20)  Ks. EUVL C 65, 17.3.2006, kohdasta 6.1 eteenpäin — esittelijä: Gerd Wolf.

(21)  Ks. alaviite 10.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/46


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus — Neuvoston asetus perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan yksityiskohtaisesta soveltamisesta meriliikenteeseen annetun asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 muuttamisesta kabotaasipalvelujen ja kansainvälisten hakurahtipalvelujen lisäämiseksi sen soveltamisalaan”

KOM(2005) 651 lopullinen/2 — 2005/0264 CNS

(2006/C 309/10)

Neuvosto päätti 10. helmikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 83 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 30. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Anna Bredima-Savopoulou.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 156 puolesta, 1 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) sisältämät menettelysäännökset kilpailusääntöjen täytäntöönpanemiseksi laajennetaan kattamaan myös hakurahti- ja kabotaasiliikenne. Komitea on tyytyväinen keskusteluihin, joita komissio ja merenkulkuala parhaillaan käyvät EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamisesta hakurahtiliikenteeseen. Hakurahtialaa koskevien valitusten ja oikeudellisten ennakkotapausten puuttumisen vuoksi alan toiminnasta ja sitä koskevista sopimuksista on saatava lisätietoa. ETSK kannattaa siksi komission aloitetta, että käynnistetään tutkimus hakurahtialan taloudellisista ja oikeudellisista erityispiirteistä. Oikeusvarmuuden nimissä ETSK kehottaa komissiota (ennen asetuksen [EY] N:o 1/2003 noudattamista koskevan poikkeuksen kumoamista) antamaan ohjeita siitä, miten voidaan omatoimisesti arvioida, ovatko hakurahtialalla tehdyt erimuotoiset yhteistyösopimukset sopusoinnussa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa.

1.2

ETSK panee merkille, että komission ehdotuksen mukaan linjaliikennekonferensseille EY:n perustamissopimuksessa vahvistettujen kilpailusääntöjen noudattamisesta myönnetty ryhmäpoikkeus voidaan kumota sillä perusteella, että perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa mainitut neljä kumulatiivista edellytystä eivät enää täyty. Komissio katsoo, että poikkeuksen kumoaminen johtaa kuljetuskustannusten supistumiseen siten, että samalla säilytetään luotettavat palvelut kaikilla reiteillä. Lisäksi parannetaan Euroopan teollisuuden kilpailukykyä. ETSK toteaa, että kantansa muodostaakseen sen on saatava tietoa siitä, onko ehdotetulla kumoamisella kestäviä vaikutuksia.

1.3

ETSK suosittelee komissiolle, että linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamisen yhteydessä otetaan — puhtaasti kilpailullisten seikkojen ohella — huomioon turvallisuusnäkökohta (laadukkaiden laivaliikennepalvelujen väheneminen, kun aluksia siirretään EU:n ulkopuolisten maiden rekistereihin).

1.4

ETSK suosittaa, että harkitessaan linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamista komissio kiinnittää — pelkästään kilpailukykyä koskevien tekijöiden lisäksi — huomiota myös henkilöresursseihin liittyviin näkökohtiin (vaikutukset eurooppalaisten merenkulkijoiden työllisyyteen).

1.5

Komitea panee merkille komission aikomuksen laatia meriliikenteen kilpailua koskevat suuntaviivat, jotta voidaan helpottaa alan sujuvaa siirtymistä täysin vapaaseen kilpailuun. Komissio aikoo julkaista suuntaviivat vuoden 2007 loppuun mennessä. Ennen suuntaviivojen valmistumista komissio julkaisee välitoimenpiteenä linjaliikennettä koskevan valmisteluasiakirjan syyskuussa 2006. ETSK kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat tiiviissä yhteistyössä alan sidosryhmien kanssa sekä tiedottamaan asiasta myös asianomaisille EU:n toimielimille.

1.6

Komission ehdotus syntyi vuonna 2003 käynnistyneen tarkistusprosessin tuloksena, johon kaikki asianomaiset EU:n toimielimet ja sidosryhmät osallistuivat. Komissio teetti myös riippumattomilla konsulttitoimistoilla kolme selvitystä, joissa tarkastellaan konferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamisen seurauksia. Selvitysten tulokset on julkaistu kilpailun pääosaston verkkosivuilla.

1.7

ETSK kiinnittää huomiota myös siihen, että komission ehdotus linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamiseksi perustuu ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 83 artiklaan (kilpailusäännöt), kun taas asetuksen (ETY) N:o 4056/86 oikeusperustana on EY:n perustamissopimuksen 83 artikla (kilpailusäännöt) yhdistettynä 80 artiklan 2 kohtaan (liikennepolitiikka). ETSK toivoo saavansa Euroopan parlamentin oikeudelliselta yksiköltä tietoa siitä, ovatko liikennepoliittiset näkökohdat yhteydessä kilpailupoliittisiin näkökohtiin ja pitääkö oikeudellinen yksikkö edelleen kiinni kaksiosaisesta oikeusperustasta edellisessä mietinnössä (2) esitettyjen näkemysten mukaisesti.

1.8

Ennakoidakseen muilla lainkäyttöalueilla sovellettavien oikeudellisten välineiden tulevaisuudessa mahdollisesti aiheuttamia lainvalintatilanteita ETSK kehottaa komissiota sisällyttämään asiaa koskeviin suuntaviivoihin säännöksen tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tällainen neuvotteluita koskeva säännös minimoisi jännitteet ja johtaisi ratkaisuihin, jotka kaikki toimijat voivat hyväksyä kansainvälisesti.

1.9

ETSK huomauttaa komission myöntävän, että kilpailuoikeutta ei sovelleta samalla tavoin kaikilla lainkäyttöalueilla kaikkialla maailmassa ja että eroavuutta esiintyy. Lisäksi komissio kiinnittää huomiota kilpailulainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten välisen kansainvälisen yhteistyön lisääntyvään merkitykseen.

1.10

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo noudattaa tällä alalla kahta toimintalinjaa, joista toisen tarkoituksena on lisätä kahdenvälistä yhteistyötä EU:n tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa ja toisen tutkia keinoja kilpailun alalla harjoitettavan monenvälisen yhteistyön laajentamiseksi. ETSK kehottaakin komissiota nopeuttamaan pyrkimyksiä sen varmistamiseksi, että tällaisella yhteistyöllä ja vuoropuhelulla voidaan auttaa yksilöimään asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamisesta EU:ssa mahdollisesti aiheutuvia ongelmia sekä ratkaisemaan kyseiset ongelmat rakentavalla tavalla siten, että kunnioitetaan eri osapuolten oikeusjärjestelmien erityispiirteitä. Linjaliikennepalveluiden johdonmukainen kohtelu eri maissa on erittäin tärkeää kansainväliselle kaupalle.

1.11

ETSK kehottaa komissiota ottamaan meriliikenteen kilpailua koskevien suuntaviivojen laatimisen yhteydessä huomioon komission ja sen tärkeimpien kauppakumppanien vuoropuhelun ja yhteistyön tulokset.

1.12

ETSK on tyytyväinen siihen, että komission ehdotuksen perusteluosassa viitataan seuraaviin seikkoihin, jotka on otettava huomioon myös meriliikenteen kilpailua koskevien suuntaviivojen valmistelun yhteydessä:

Ehdotuksessa todetaan, että meriliikennepalvelut ovat avainasemassa kehitettäessä EU:n taloutta. Meriliikenteen kuljetusosuus EU:n ulkomaankaupasta on 90 prosenttia ja sisäisestä kaupasta 43 prosenttia.

Jatkuva suuntaus konttikuljetusten suosimiseen on perusteellisesti muuttanut linjaliikennealaa asetuksen (ETY) N:o 4056/86 hyväksymisen jälkeen. Se on johtanut kokonaan osastoihin jaettujen konttialusten määrän ja koon kasvuun sekä korostanut maailmanlaajuisten reittiverkostojen merkitystä, mikä on lisännyt uusien toimintajärjestelyjen suosiota ja vähentänyt linjaliikennekonferenssien merkitystä.

150 vuotta toiminnassa olleeseen konferenssijärjestelmään kuuluvat edelleen monen- ja kahdenväliset sopimukset, joissa EU:n jäsenvaltiot ja yhteisö ovat sopimuspuolina. ETSK panee merkille komission toteamuksen, että kyseisten sopimusten vuoksi linjakonferenssin ryhmäpoikkeusta koskevien asetuksen (ETY) N:o 4056/86 säännösten (eli 1 artiklan 3 kohdan a ja b alakohtien sekä 3–8 ja 26 artiklan) voimassaoloaikaa olisi jatkettava kahdella vuodella, jotta näitä kolmansien maiden kanssa tehtyjä sopimuksia kyetään irtisanomaan tai tarkistamaan.

1.13

ETSK katsoo, että harkitessaan asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamista komission tulisi ottaa huomioon myös pienten ja keskisuurten yritysten edut. Pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat EU:n talouden selkärangan, ja niillä on tärkeä rooli tarkistetussa Lissabonin strategiassa. Markkinoiden tulisi vastaisuudessakin olla avoimet nykyiselle ja mahdolliselle uudelle kilpailulle, johon myös pienet ja keskisuuret laivaliikennepalvelujen tarjoajat voivat osallistua.

1.14

ETSK katsoo, että vaikka keskittymisellä saattaa olla myönteisiä vaikutuksia EU:n elinkeinoihin (tehokkuuden parantuminen, mittakaavaedut, kustannussäästöt), on kuitenkin oltava varovainen sen välttämiseksi, ettei (asetuksen [ETY] N:o 4056/86 kumoamisesta mahdollisesti seurauksena oleva) keskittyminen johda toimijoiden määrän vähenemiseen alan markkinoilla ja siten myös kilpailun vähenemiseen.

1.15

ETSK kehottaa kahta Euroopan tasolla toimivaa asianomaista tahoa — rahdinantajia ja varustamoita — käymään uuden järjestelmän puitteissa keskustelua molempia osapuolia kiinnostavista ja niille tärkeistä kysymyksistä.

2   Johdanto

2.1   Nykyiset suuntaukset ja lainsäädäntö

2.1.1

Meriliikennepalvelut ovat avainasemassa kehitettäessä EU:n taloutta. Meriliikenteenä kulkee EU:n ulkomaankaupasta 90 prosenttia ja sisäisestä kaupasta 43 prosenttia. Meriliikenne on ollut luonteeltaan kansainvälistä ja maailmanlaajuista toimintaa antiikin ajoista alkaen. Se voidaan periaatteessa jakaa kahteen liikennöintityyppiin: linja-autoliikennettä muistuttavaan linjaliikenteeseen ja merten taksiliikennettä muistuttavaan hakurahtiliikenteeseen. EU:n alusten osuus maailman aluskannasta on 25 prosenttia, ja 40 prosenttia maailman aluksista on EU:hun sijoittautuneiden laivanvarustajien hallinnassa. Lisäksi 40 prosenttia maailman aluksista kuuluu Tyynenmeren alueen maille. EU:n meriliikenneala ja sen asiakkaat (rahtaajat ja laivaajat) toimivat erittäin kilpaillussa ympäristössä sekä valtameriliikenteessä että Euroopan markkinoilla.

2.1.2

Asetuksessa (ETY) N:o 4056/86 säädetään kilpailusääntöjen (perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan) yksityiskohtaisesta soveltamisesta yhteisön satamiin saapuvaan ja yhteisön satamista lähtevään linjaliikenteeseen. Hakurahtipalvelut jätettiin kuitenkin asetuksen (ETY) N:o 4056/86 soveltamisalan ulkopuolelle. Asetuksella oli alun perin kaksi tehtävää. Se sisälsi ensinnäkin menettelysäännökset yhteisön kilpailusääntöjen täytäntöönpanemiseksi meriliikenteen alalla. Tästä tehtävästä tuli kuitenkin tarpeeton 1. toukokuuta 2004 jälkeen, kun linjaliikenne siirtyi asetuksen (EY) N:o 1/2003 myötä kilpailuoikeuden yleisten täytäntöönpanosääntöjen soveltamisalaan. Asetusta (EY) N:o 1/2003 ei kuitenkaan sovelleta kansainvälisiin kabotaasi- ja hakurahtipalveluihin. Toiseksi asetus (ETY) N:o 4056/86 sisältää tiettyjä merenkulkualan aineellisia kilpailusäännöksiä. Tärkein niistä on linjaliikennekonferensseihin sovellettava ryhmäpoikkeus, jonka perusteella konferenssit voivat tietyin edellytyksin vahvistaa hinnat ja säännellä kapasiteettia.

2.2   Linjaliikenne

2.2.1

Linjaliikenteen markkinat ovat muuttuneet tuntuvasti asetuksen (ETY) N:o 4056/86 antamisen jälkeen. Jatkuva suuntaus konttikuljetusten suosimiseen on johtanut osastoihin jaettujen konttialusten lukumäärän ja koon kasvuun ja korostanut maailmanlaajuisten reittiverkostojen merkitystä vastauksena yleismaailmallisten kaupankäynnin menettelytapojen muuttumiseen. Tämä on lisännyt uusien toimintajärjestelyjen suosiota, vähentänyt linjaliikennekonferenssien merkitystä ja lisännyt merkittävästi voimakkaiden ulkopuolisten toimijoiden määrää alalla. Konferensseja koskevia sääntöjä on muutettu myös muualla maailmassa: esimerkiksi Yhdysvalloissa hyväksyttiin vuonna 1999 laki (Ocean Shipping Reform Act, OSRA), joka antaa Yhdysvaltain kauppareittejä liikennöiville konferensseille luvan solmia luottamuksellisia palvelusopimuksia. Nykyään maailmanlaajuiset linjaliikennevarustamot toimivat pääasiassa idän ja lännen sekä pohjoisen ja etelän välisillä kauppareiteillä, kun taas pienet ja keskisuuret varustamot ovat keskittyneet ennen kaikkea pohjoisen ja etelän väliseen kauppaan ja Euroopan lyhyisiin merikuljetuksiin.

2.2.2

Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin UNCTADin hyväksymien linjakonferenssien käyttäytymissääntöjen (Code of Conduct for Liner Conferences) alkuperäisenä tarkoituksena oli säännellä konferenssijärjestelmän toimintaa kehittyneiden ja kehitysmaiden välisessä kaupassa (3). Kolmetoista EU:n jäsenvaltiota ja Norja ovat ratifioineet tai hyväksyneet käyttäytymissäännöt tai yhtyneet niihin. Lisäksi Malta on allekirjoittanut käyttäytymissäännöt, muttei ole vielä ratifioinut niitä. (4) Käyttäytymissääntöihin viitataan useissa EU:n ja unionin ulkopuolisten maiden tekemissä sopimuksissa sekä yhteisön lainsäädännössä (asetukset 954/79, 4055/86, 4056/86 ja 4058/86). Vaikka UNCTADIN käyttäytymissäännöt ovat linjamuotoisessa valtameriliikenteessä osoittautuneet tosiasiallisesti tarpeettomiksi, oikeudellisesti ne ovat edelleen olemassa.

2.2.3

Kuljetusten käyttäjät (rahdinantajat ja huolitsijat) ovat järjestelmällisesti kyseenalaistaneet konferenssijärjestelmän etuja, sillä ne eivät katso sen tarjoavan niiden tarpeisiin mukautettuja riittäviä, tehokkaita ja luotettavia palveluja. Erityisesti Euroopan rahdinantajien neuvosto ESC (5) on sitä mieltä, että konferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoaminen antaisi mahdollisuuden parantaa asiakkaiden ja palvelun tarjoajien välisiä kumppanuuksia sekä keskityttyä EU:hun sijoittautuneiden yritysten kansainvälistä kilpailukykyä tukeviin logistiikkaratkaisuihin. Vastaavasti kuluttajat hyötyisivät hintojen lievästä alenemisesta, kun EU:n satamiin tuotavista tuotteista perittävät maksut pienenisivät. Laivanvarustajat ovat päinvastoin olleet sitä mieltä, että linjakonferenssit ovat edistäneet palveluiden vakautta ja että konferenssijärjestelmä on antanut niille mahdollisuuden selvitä epävakautta aiheuttavista tekijöistä (jotka johtuvat mm. vuodenajoista, maantieteellisistä seikoista tai ilmasto-olosuhteista) useimmilla kauppareiteillä. Samaan aikaan maailmanlaajuisesti toimivat varustamot (ELAA:n (6) jäsenet) ja ESC ovat käynnistäneet komission kanssa vuoropuhelun auttaakseen sitä kehittämään EY:n kilpailusääntöjen mukaisen vaihtoehtoisen järjestelmän.

2.2.4

Komissio käynnisti vuonna 2003 asetuksen (ETY) N:o 4056/86 tarkistuksen tarkoituksenaan määrittää, voidaanko luotettavien ja säännöllisten meriliikennepalvelujen tarjonta varmistaa käyttämällä keinoja, jotka rajoittavat kilpailua vähemmän kuin horisontaalinen hintojen vahvistaminen ja kapasiteetin sääntely. Tätä tarkoitusta varten komissio julkaisi maaliskuussa 2003 asiaa käsittelevän neuvotteluasiakirjan sekä järjesti joulukuussa 2003 julkisen kuulemistilaisuuden, johon osallistui asianomaisia sidosryhmiä. Lisäksi komissio julkaisi kesäkuussa 2004 keskusteluasiakirjan ja lokakuussa 2004 valkoisen kirjan, minkä jälkeen se järjesti asianomaisille sidosryhmille tarkoitetun laajan kuulemisen. Euroopan parlamentti antoi aiheesta mietinnön (7)1. joulukuuta 2005 ja ETSK lausunnon (8)16. joulukuuta 2004. Sekä parlamentti että ETSK olivat sitä mieltä, että asetuksen tarkistaminen olisi sen kumoamista parempi vaihtoehto. Joulukuussa 2005 komissio julkaisi vihdoin ehdotuksensa asetukseksi asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamisesta.

2.3   Hakurahtiala

2.3.1

Vaikka hakurahtiliikenteen osuus maailman kaikista kuivan tai nestemäisen irtolastin merikuljetuksista on lähes 80 prosenttia, kyseinen erittäin laaja ala on useimmille täysin tuntematon. Hakurahtiliikenteen peruspiirteet ovat seuraavat: maailmanlaajuisesti kilpaillut markkinat, kilpailumallin toteutuminen lähes täydellisenä, herkästi vaihteleva ja vaikeasti ennakoitavissa oleva kysyntä, lukuisat pienehköt yrittäjien omaehtoisesti hoitamat yritykset, yleismaailmalliset kaupankäynnin menettelytavat, helposti solmittavat ja päätettävät liikesuhteet, erittäin hyvä kustannustehokkuus sekä hyvät valmiudet reagoida markkinakehitykseen ja laivaajien tarpeisiin. Hakurahtiliikennemarkkinat ovat erittäin pirstoutuneet. Yleensä ne ovat toimineet rahtaajien ja laivaajien toiveiden mukaisesti, eikä niistä ole aiheutunut mitään merkittäviä ongelmia kansainvälisiä tai EU:n kilpailusääntöjä ajatellen. Hakurahtialaa koskevien valitusten puuttuminen on yksi lisätodiste alan kovasta kilpailusta sekä yleisestä tyytyväisyydestä alan toimintaan. Edellä mainittu huomioon ottaen asetuksessa (ETY) N:o 4056/86 säädetään, ettei hakurahtiliikenne kuulu sen soveltamisalaan. Kyseiseen alaan sovelletaankin suoraan perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan määräyksiä. Hakurahtipalvelut (ja kabotaasipalvelut) eivät kuulu myöskään asetuksen (EY) N:o 1/2003 (kilpailuoikeuden yleiset täytäntöönpanosäännöt) soveltamisalaan.

2.4   Komission ehdotus

2.4.1

Kun otetaan huomioon kyseisellä alalla ja sen markkinoilla vuoden 1986 jälkeen tapahtuneet rakenteelliset muutokset, Euroopan komissio on tullut siihen johtopäätökseen, että linjakonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen perustana olevat, EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa määritetyt neljä kumulatiivista edellytystä eivät enää täyty. Sen vuoksi komissio ehdottaa, että asetus (ETY) N:o 4056/86 kumotaan kokonaisuudessaan. Erityisesti kumotaan linjakonferenssien ryhmäpoikkeus (artiklat 3–8, 13 ja 26). Lisäksi kumotaan eräitä tarpeettomiksi katsottuja säännöksiä (2 ja 9 artikla) yhteisön lainsäädännön vähentämiseen tähtäävän unionin yleisen toimintalinjan mukaisesti. Komissio katsoo, että poikkeuksen kumoaminen johtaa kuljetuskustannusten supistumiseen siten, että samalla säilytetään luotettavat palvelut kaikilla reiteillä ja parannetaan Euroopan elinkeinoelämän kilpailukykyä.

2.4.2

Ennen linjakonferensseille myönnetyn poikkeuksen kumoamista komissio aikoo antaa meriliikenteen kilpailua koskevat suuntaviivat, jotta voidaan helpottaa alan sujuvaa siirtymistä täysin vapaaseen kilpailuun. Komissio aikoo julkaista suuntaviivat vuoden 2007 loppuun mennessä. Ennen suuntaviivojen valmistumista komissio julkaisee välitoimenpiteenä linjaliikennettä koskevan valmisteluasiakirjan syyskuussa 2006.

2.4.3

Komission ehdotuksessa asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamiseksi ehdotetaan myös asetuksen (EY) N:o 1/2003 muuttamista siten, että kansainväliset kabotaasi- ja hakurahtipalvelut siirretään kyseisen asetuksen soveltamisalaan.

3   Yleistä

3.1

ETSK:n mielestä tarkasteltavaan kysymykseen on sovellettava tasapainoista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kilpailun suotuisat vaikutukset EU:n elinkeinoelämän kilpailukykyyn, maailmankaupan menettelytapojen muuttuminen ja sen vaikutukset kuljetuspalveluiden tarjontaan, kansainvälisen liikenteen vaikutukset EU:n tärkeimpiin kauppakumppaneihin sekä kehitysmaihin, maailmanlaajuisesti toimivien rahdinantajien ja varustamoiden näkemykset sekä pienten ja keskisuurten varustamoiden ja rahdinantajien näkemykset.

3.2   Hakurahti- ja kabotaasiliikenne

3.2.1

Hakurahtiliikenne toimii maailmanlaajuisilla markkinoilla täysin vapaissa kilpailuoloissa. Hakurahtialan toimijat ja tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota tähän ainutlaatuiseen piirteeseen, jonka myös EU on tunnustanut asetuksessa (ETY) N:o 4056/86. ETSK ymmärtää tarpeen laajentaa asetuksen (EY) N:o 1/2003 sisältämät, kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa koskevat menettelysäännökset kattamaan myös hakurahti- ja kabotaasiliikenteen, ja kannattaa siksi ehdotettua lähestymistapaa. ETSK kannattaa myös komission aloitetta, että käynnistetään tutkimus hakurahtialan taloudellisista ja oikeudellisista erityispiirteistä. Oikeusvarmuuden nimissä ETSK kehottaa komissiota (ennen kuin kumotaan asetuksen [EY] N:o 1/2003 noudattamista koskeva poikkeus) antamaan ohjeita siitä, miten voidaan omatoimisesti arvioida, ovatko hakurahtialalla tehdyt erimuotoiset yhteistyösopimukset sopusoinnussa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa. Hakurahtialaa koskevien valitusten ja oikeudellisten ennakkotapausten puuttuminen on osoitus siitä, että ala toimii täysin vapaissa kilpailuoloissa. Jotta voidaan luoda oikeudellisia arviointiperusteita, joiden avulla alalla voidaan omatoimisesti arvioida, onko sen toiminta sopusoinnussa EY:n kilpailusääntöjen kanssa, tarvitaan lisätietoa alan toiminnasta ja sitä koskevista sopimuksista. ETSK on myös tyytyväinen keskusteluihin, joita komissio ja merenkulkuala parhaillaan käyvät EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamisesta hakurahtiliikenteeseen.

3.2.2

ETSK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 1/2003 sisältämät menettelysäännökset ulotetaan koskemaan myös merikabotaasia. Selvästi suurin osa alan sopimuksista ei vaikuta EU:n sisäiseen kauppaan eikä millään lailla rajoita kilpailua.

3.2.3

Edellä esitetyistä syistä ETSK yhtyy komission näkemyksiin hakurahti- ja kabotaasiliikenteen tulevasta kohtelusta.

3.3   Linjaliikenne

3.3.1

ETSK panee merkille, että komission ehdotuksen mukaan linjaliikennekonferensseille myönnetty ryhmäpoikkeus EY:n perustamissopimuksen sisältämien kilpailusääntöjen noudattamisesta voidaan kumota sillä perusteella, että perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa mainitut neljä kumulatiivista edellytystä eivät enää täyty. Komissio katsoo, että poikkeuksen kumoaminen johtaa kuljetuskustannusten supistumiseen siten, että samalla säilytetään luotettavat palvelut kaikilla reiteillä. Lisäksi parannetaan Euroopan elinkeinoelämän kilpailukykyä. ETSK toteaa, että kantansa muodostaakseen sen on saatava tietoa siitä, onko ehdotetulla kumoamisella kestäviä vaikutuksia.

3.3.2

Komitea panee merkille, että komissio aikoo laatia meriliikenteen kilpailua koskevat suuntaviivat, jotta voidaan helpottaa alan sujuvaa siirtymistä täysin vapaaseen kilpailuun. ETSK kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat tiiviissä yhteistyössä asianomaisten sidosryhmien kanssa sekä tiedottamaan asiasta myös EU:n asianomaisille toimielimille.

3.3.3

Komission ehdotus syntyi vuonna 2003 käynnistyneen tarkistusprosessin tuloksena, johon kaikki asianomaiset EU:n toimielimet ja sidosryhmät osallistuivat. Komissio teetti myös riippumattomilla konsulttitoimistoilla kolme selvitystä, joissa tarkastellaan konferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamisen seurauksia. Selvitysten tulokset on julkaistu kilpailun pääosaston verkkosivuilla.

3.3.4

ETSK kiinnittää huomiota myös siihen, että komission ehdotus linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamiseksi perustuu ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 83 artiklaan (kilpailusäännöt), kun taas asetuksen (ETY) N:o 4056/86 oikeusperustana oli EY:n perustamissopimuksen 83 artikla (kilpailusäännöt) yhdistettynä 80 artiklan 2 kohtaan (liikennepolitiikka).

3.3.5

ETSK panee merkille komission toteamuksen, että kilpailuoikeutta ei sovelleta samalla tavoin kaikilla lainkäyttöalueilla kaikkialla maailmassa ja että eroavuutta esiintyy. Lisäksi komissio kiinnittää huomiota kilpailulainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten kansainvälisen yhteistyön kasvavaan merkitykseen.

3.3.6

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo noudattaa tällä alalla kahta toimintalinjaa, joista toisen tarkoituksena on lisätä kahdenvälistä yhteistyötä EU:n tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa ja toisen tutkia keinoja kilpailun alalla harjoitettavan monenvälisen yhteistyön laajentamiseksi. ETSK kehottaakin komissiota tehostamaan pyrkimyksiä sen varmistamiseksi, että tällainen yhteistyö ja vuoropuhelu auttaa yksilöimään asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamisesta EU:ssa mahdollisesti aiheutuvia ongelmia sekä ratkaisemaan kyseiset ongelmat rakentavalla tavalla siten, että kunnioitetaan eri osapuolten oikeusjärjestelmien erityispiirteitä. Linjaliikennepalveluiden johdonmukainen kohtelu eri maissa on erittäin tärkeää kansainväliselle kaupalle.

3.3.7

ETSK kehottaa komissiota ottamaan meriliikenteen kilpailua koskevien suuntaviivojen laatimisen yhteydessä huomioon komission ja sen tärkeimpien kauppakumppanien vuoropuhelun ja yhteistyön tulokset.

3.3.8

ETSK on tyytyväinen siihen, että komission ehdotuksen perusteluosassa viitataan seuraaviin seikkoihin, jotka on otettava huomioon myös meriliikenteen kilpailua koskevien suuntaviivojen valmistelun yhteydessä:

Ehdotuksen todetaan, että meriliikennepalvelut ovat avainasemassa kehitettäessä EU:n taloutta. Meriliikenteenä kulkee EU:n ulkomaankaupasta 90 prosenttia ja sisäisestä kaupasta 43 prosenttia.

Jatkuva suuntaus konttikuljetusten suosimiseen on perusteellisesti muuttanut linjaliikennealaa asetuksen (ETY) N:o 4056/86 hyväksymisen jälkeen. Se on johtanut kokonaan osastoihin jaettujen konttialusten lukumäärän ja koon kasvuun sekä korostanut maailmanlaajuisten reittiverkostojen merkitystä. Tämä on lisännyt uusien toimintajärjestelyjen suosiota ja vähentänyt linjaliikennekonferenssien merkitystä.

150 vuotta toiminnassa olleeseen konferenssijärjestelmään kuuluvat edelleen monen- ja kahdenväliset sopimukset, joissa EU:n jäsenvaltiot ja/tai yhteisö ovat sopimuspuolina. ETSK panee merkille komission toteamuksen, että kyseisten sopimusten vuoksi linjakonferenssin ryhmäpoikkeusta koskevien asetuksen (ETY) N:o 4056/86 säännösten (eli 1 artiklan 3 kohdan a ja b alakohtien sekä 3–8 ja 26 artiklan) voimassaoloaikaa olisi jatkettava kahdella vuodella, jotta näitä kolmansien maiden kanssa tehtyjä sopimuksia kyetään irtisanomaan tai tarkistamaan.

3.3.9

ETSK suosittaa, että harkitessaan linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamista komissio kiinnittää — pelkästään kilpailukykyä koskevien tekijöiden lisäksi — huomiota myös inhimillisiin tekijöihin (vaikutukset eurooppalaisten merenkulkijoiden työllisyyteen). ETSK kehottaa lisäksi komissiota arvioimaan tällaisten vaikutusten laajuuden erityisesti kuulemalla merenkulkualan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta vastaavaa komiteaa.

3.3.10

ETSK suosittelee komissiolle, että linjaliikennekonferensseille myönnetyn ryhmäpoikkeuksen kumoamisen yhteydessä otetaan — puhtaasti kilpailullisten seikkojen ohella — huomioon turvallisuusnäkökohta (laadukkaiden laivaliikennepalvelujen väheneminen, kun aluksia siirretään EU:n ulkopuolisten maiden rekistereihin).

3.3.11

ETSK katsoo, että harkitessaan asetuksen (ETY) N:o 4056/86 kumoamista komission tulisi ottaa huomioon myös pienten ja keskisuurten yritysten edut. Pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat EU:n talouden selkärangan, ja niillä on tärkeä rooli tarkistetussa Lissabonin strategiassa. Markkinoiden tulisi vastaisuudessakin olla avoimet nykyiselle ja mahdolliselle uudelle kilpailulle, johon myös pienet ja keskisuuret linjaliikennepalvelujen tarjoajat ja rahdinantajat voivat osallistua.

3.3.12

ETSK katsoo, että vaikka keskittymisellä saattaa olla myönteisiä vaikutuksia EU:n talouteen (tehokkuuden parantuminen, mittakaavaedut, kustannussäästöt), on kuitenkin oltava varovainen sen välttämiseksi, ettei (asetuksen [ETY] N:o 4056/86 kumoamisesta mahdollisesti seurauksena oleva) keskittyminen johda toimijoiden määrän vähenemiseen alan markkinoilla ja siten myös kilpailun vähenemiseen.

3.3.13

ETSK kehottaa kahta Euroopan tasolla toimivaa asianomaista tahoa — rahdinantajia ja varustamoita — käymään uuden järjestelmän puitteissa keskustelua molempia osapuolia kiinnostavista ja niille tärkeistä kysymyksistä.

4   Erityistä

4.1   Oikeusperusta

4.1.1

ETSK huomauttaa, että asetuksen (ETY) N:o 4056/86 oikeusperusta oli kahdesta osastosta peräisin (EY:n perustamissopimuksen liikennepolitiikkaa käsittelevän 80 artiklan 2 kohta ja kilpailupolitiikkaa käsittelevät artiklat 81–82 ja 83), kun taas ehdotetun asetuksen oikeusperustana on ainoastaan yksi osasto (perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla). ETSK panee myös merkille, että neuvoston oikeudellinen yksikkö hyväksyy yksiosaisen oikeusperustan. Komitea toivoo saavansa Euroopan parlamentin oikeudelliselta yksiköltä tietoa siitä, ovatko liikennepoliittiset näkökohdat yhteydessä kilpailupoliittisiin näkökohtiin ja pitääkö oikeudellinen yksikkö edelleen kiinni kaksiosaisesta oikeusperustasta edellisessä mietinnössä (joulukuu 2005) esitettyjen näkemysten mukaisesti.

4.2   Lainvalinta

4.2.1

Komission ehdottaa asetuksen (ETY) N:o 4056/86 artiklan 9 poistamista sillä perusteella, että komission käsityksen mukaan linjakonferenssien ryhmäpoikkeuksen kumoaminen ei oletettavasti johda ristiriitaan kansainvälisen oikeuden kanssa. Komission perusteluiden mukaan lainvalintatilanne syntyisi vain silloin, kun jokin lainkäyttöalue vaatii jotakin sellaista, jonka toinen lainkäyttöalue kieltää. Komission tiedossa ei ole, että jokin lainkäyttöalue määräisi tällaisia velvoitteita linjaliikennepalvelujen tarjoajille.

4.2.2

Ennakoidakseen muilla lainkäyttöalueilla sovellettavien oikeudellisten välineiden tulevaisuudessa mahdollisesti aiheuttamia lainvalintatilanteita ETSK kehottaa komissiota sisällyttämään asiaa koskeviin suuntaviivoihin säännöksen tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tällainen neuvotteluita koskeva säännös minimoisi jännitteet ja johtaisi ratkaisuihin, jotka kaikki toimijat voivat hyväksyä kansainvälisesti.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1. ETSK:n lausunto: EYVL C 155, 2001, s. 73.

(2)  A6-0314/2005, 1.12.2005.

(3)  Lisätietoa UNCTADin hyväksymistä linjakonferenssien käyttäytymissäännöistä sekä asetuksesta (ETY) N:o 954/79 on asiaa käsittelevässä ETSK:n lausunnossa, EUVL C 157, 28.6.2005, s. 130.

(4)  Ks. UNCTADin julkaisema asiakirja monenvälisten sopimusten tilanteesta Internet-osoitteessa

http://www.unctad.org/en/docs/tbinf192.en.pdf (s. 4).

(5)  ESC = European Shippers' Council.

(6)  ELAA = European Liner Affairs Association, eurooppalaisen merenkulun linjaliikennealan järjestö.

(7)  A6-0314/2005, 1.12.2005.

(8)  ETSK:n lausunto: EUVL C 157, 28.6.2005, s. 130.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/51


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Lentoturvallisuus”

(2006/C 309/11)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 19. tammikuuta 2006 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta Lentoturvallisuus

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 30. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Thomas McDonogh.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 155 puolesta, 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Suositukset

1.1

Toimivaltaisen viranomaisen olisi myönnettävä matkustamomiehistölle todistus tai lupakirja, jotta taataan henkilöstön pätevyys hoitaa tehtäviään (turvallisuus, terveydelliset näkökohdat, kyky käsitellä matkustajia jne.) ja tekninen tietämys lentokonetyypeistä, joissa sen on määrä työskennellä.

1.2

Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA:n) on harkittava asiaa tarkoin, ennen kuin kalustontoimittajien annetaan päättää itsenäisesti komponenttisuunnittelusta ilman EASA:a tai lentokoneiden valmistajia.

1.3

Euroopan ulkopuolisilla lentoyhtiöillä tulisi olla EASA:n hyväksyntä, ennen kuin niille annetaan lupa lentää EU:n ilmatilaan tai unionin ilmatilan kautta.

1.4

Säännöistä olisi päätettävä yhdessä elimessä, jonka on oltava EASA. Tällä tavoin lentoasemia koskevat määräykset voidaan tulevaisuudessa yhtenäistää ja välttää mahdollisuuksien mukaan vääristämästä EU:n ja unionin ulkopuolisten lentoasemien välistä kilpailua. EASA:n resursseja olisi vahvistettava ja annettava virastolle lisää samantapaisia toimivaltuuksia kuin Euroopan siviili-ilmailukonferenssilla (ECAC:lla) on.

1.5

EASA:n olisi pohdittava, millä tavoin teollisuus voi parhaiten taata viestien, tietoyhteyksien ja ilma-aluksen elektroniikan, kuten EFB-laitteistojen ja -ohjelmistojen, turvallisuuden ja väärentämättömyyden ja suojata ne luvattomalta käytöltä.

1.6

EASA:n on varmistettava, että uusia ilma-aluksia, kuten kevyitä liikesuihkukoneita (Light Business Jets, LBJ) kehitetään sääntöjen mukaisesti, jotta varmistetaan ilma-alusten omistajilla ja lentäjillä olevan riittävästi lentotunteja, ennen kuin annetaan lupa lentotoiminnan aloittamiseen. LBJ-koneiden maksimilentokorkeus on 25 000 jalkaa. Lisäksi niiden on täytettävä kookkaiden kaupallisten suihkukoneiden huolto- ja toimintastandardit.

1.7

EASA:lla on oltava hallussaan tarvittavat protokollat, ennen kuin se päättää miehittämättömällä ilma-aluksella (UAV) tapahtuvista lennoista muusta erotetun ilmatilan ulkopuolella.

1.8

Sekä ohjaamo- että matkustamomiehistölle olisi tehtävä pistokokeita huumausaine- ja alkoholipitoisuuksien mittaamiseksi.

1.9

EASA:n olisi myös varmistettava, että paikallisilla valvontaviranomaisilla on tehtävien edellyttämä asianmukainen ammattipätevyys ja että niiden henkilöstömäärä ja rahoitus ovat riittäviä.

1.10

EASA:n olisi teetettävä seikkaperäinen tieteellinen tutkimus siitä, miten väsymys, stressi ja syvän laskimon tromboosi vaikuttavat ohjaamo- ja matkustamomiehistöön.

1.11

Olisi selvitettävä toimia ja menettelyjä, joiden mukaisesti yleisilmailun lentäjän lupakirjat myönnetään ja ilma-alukset tyyppihyväksytään.

1.12

EASA:n olisi varmistettava, että otetaan käyttöön yleisilmailun eurooppalainen lupakirja, josta käyvät ilmi kuljetettavan ilma-alustyypin edellyttämät tiedot ja ammattipätevyys.

1.13

Miehistön ja matkustajien sekä lentoreittien alla asuvien turvallisuus on pantava poliittisten näkökohtien edelle asetettaessa lentoyhtiöille lentokieltoja Euroopan ilmatilassa.

2.   Johdanto

2.1

Jäsenvaltioiden ja niiden asiantuntijoiden avustuksella on laadittu musta lista 96 lentoyhtiöstä. Niistä 93:lle on asetettu lentokielto ja kolmen toimintaa on rajoitettu. Ranska harkitsee erikseen ottavansa käyttöön uuden turvallisuusmerkintäjärjestelmän, jota voitaisiin hyödyntää mainonnassa.

2.2

Euroopalla on vuoden 2004 alusta lähtien ollut paineita hyväksyä ilma-alusten turvallisuutta koskeva lainsäädäntönsä, kun Flash Airlinesin omistama tilauslentokone putosi Punaiseenmereen ja onnettomuudessa sai surmansa 148 ihmistä, suurimmaksi osaksi ranskalaisia lomamatkailijoita. Onnettomuus toi korostetusti esiin sen, etteivät hallitukset olleet koordinoineet toimintaansa jakamalla keskenään turvallisuustietoja, sillä myöhemmin kävi ilmi, että Sveitsin ilmailuviranomaiset olivat asettaneet Flashin lentokieltoon.

2.3

Mikäli mustan listan on määrä vaikuttaa toivotulla tavalla, on ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltioilla on keskenään johdonmukaiset ja yhtenäiset lentoyhtiöiden toimintaa koskevat standardit. Jäsenvaltioiden on vältettävä tilannetta, jossa yksi valtio päättää taloudellisista ja työvoimapoliittisista syistä, että tietty listalla oleva lentoyhtiö saa ”marginaalisen hyväksynnän” toimia kyseisen valtion lentoasemilla samaan aikaan, kun muut jäsenvaltiot eivät katso lentoyhtiön täyttävän standardeja.

2.4

Brysseliä on kuitenkin pyydetty puuttumaan eräisiin riitoihin etenkin, kun Turkki vihastui Alankomaiden johdolla tehdystä eräiden EU-maiden hallitusten päätöksestä peruuttaa väliaikaisesti turkkilaisen halpalentoyhtiön Onur Airin laskeutumisoikeudet turvallisuussyistä. Kreikalla on puolestaan paineita vauhdittaa Larnakasta Kyproksesta matkaan lähteneen Helios Airwaysin lentokoneen alas syöksyn tutkintaa.

2.5

Huolenaiheina ovat yleiset huoltostandardit, miehistön koulutus, miehistön lentotunnit ja lepoajat sekä polttoainetta säästävät käytänteet, lentomelua koskevat sitoumukset ja ilmaliikenteen valvonta.

2.6

Ilmailualan kilpailun kiristyminen ja useiden lentoyhtiöiden heikko taloudellinen tila ovat lisänneet miehistön paineita lähteä lennolle olosuhteissa, joissa he eivät normaalisti lentäisi, ja käyttää lentokoneita, jotka eivät ole täysin lentokelpoisia. Miehistön lennolle lähtemisen paineet lisääntyvät, kun EU:n lainsäädäntöä noudattavat lentoyhtiöt ovat joko velvollisia kustantamaan matkustajien yöpymisen tai korvaamaan heille myöhästymisen. Tämä vaarantaa turvallisuuden. Tilanteen tekee vieläkin ongelmallisemmaksi se, että useat kansalliset ilmailuviranomaiset pyrkivät katsomaan läpi sormien monien säädösten täytäntöönpanoa, kun kyseessä on omassa maassa rekisteröity lentoyhtiö.

2.7

Eräs lentoyhtiö liikennöi yhä Brysseliin ja Pariisiin, vaikka se on useissa Euroopan maissa asetettu turvallisuussyistä lentokieltoon. Sveitsi, joka on vannoutunut liikesalaisuuden kannattaja, oli kieltänyt 23 ilma-alukselta luvan käyttää ilmatilaansa, mutta luokitteli lentoyhtiöiden nimet ja jopa niiden lukumäärän salaisiksi tiedoiksi.

3.   Väsymys ja turvallinen suorituskykyraja

3.1

Väsymystä on vuosien mittaan syytetty monista lento-onnettomuuksista, ja se on edelleen kaikenkokoisissa ilma-aluksissa työskenteleviä miehistöjä vaivaava ongelma. Entä miten ohjaaja saattaa tunnistaa olevansa liian väsynyt lentämään? Millainen osuus unirytmillä, nestevajaudella, ravinnolla ja sairaudella on väsymystä kartoitettaessa ja siihen puututtaessa?

3.2

Useita aikavyöhykkeitä ylittävät lentäjät kärsivät väistämättä väsymyksestä ja arviointikyvyn heikkenemisestä. Heidän tulisi pystyä pitämään pitkillä lennoilla lepotaukoja, mutta he tarvitsevat lepoon asianmukaiset varusteet, kuten vaakatasossa olevan vuoteen.

3.3

Väsymyksen on monin tavoin osoitettu olevan turvallisuustekijä. Yhdysvaltain liikenneturvallisuuslautakunta (National Transportation Safety Board, NTSB) on tutkinut Missourin osavaltiossa Kirksvillessä 19. lokakuuta 2004 sattunutta, ihmishenkiä vaatinutta lentokoneen alas syöksyä. Onnettomuutta käsitelleessä hiljattain julkaistussa raportissaan lautakunta korostaa seuraavaa: On todennäköistä, että väsymys oli yksi syy lentäjän suorituskyvyn ja päätöksentekokyvyn heikentymiseen, kun työpäivien aikana yöuni jää lyhyemmäksi kuin optimiolosuhteissa, työpäivä alkaa aikaisin, työpäivät ovat pitkiä, lentoja kertyy runsaasti ja pitkien työpäivien aikana lennetään vaativissa olosuhteissa (matalalla suoritettavat manuaaliset lähestymislennot ilman tarkkuusmittareita näkyvyyden ollessa heikko).

3.4

Vähänkään kokemusta omaava lentäjä ei kuitenkaan voi kieltää, etteikö hän olisi joskus joutunut taistelemaan väsymystä vastaan tai ettei väsymys olisi jollain tavoin vaikuttanut hänen suorituskykyynsä. Lepotaukojen aikaisen unen laatu on erittäin tärkeää.

3.5

Ruokavaliolla ja ravinnolla on myös merkityksensä. Kuka tahansa lentäjä juuri opintonsa päättäneestä tulokkaasta eläkeikää hipovaan kapteeniin sanoo kahvin olevan lentäjien suosikkijuoma. Vaikka kahvi on virkistysaine ja lisää väliaikaisesti valppautta, väsymys ilmenee kuitenkin heti kahvin vaikutuksen lakattua. Kahvi on sitä paitsi diureettinen aine, ja se saa kehon poistamaan nesteitä nautittua määrää enemmän. Kahvi siis synnyttää nestevajausta, joka puolestaan saattaa aiheuttaa väsymystä.

3.6

Tylsistyminen on väsymyksen ohella merkittävä ongelma pitkillä lennoilla, joilla ilma-alukset ovat lähes täysin automaattiohjauksessa. Pitääkseen miehistön virkeänä, eräät lentoyhtiöt painottavat etenkin Siperian halki lennettäessä, että automaattiohjaus on ohjelmoitava uudelleen tunnin välein.

3.7

Monet lento-onnettomuudet johtuvat lentäjän virheestä, johon on usein syynä väsymys.

3.8

EASA:n on määrä ryhtyä huolehtimaan lupakirjoista Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöelimen JAA:n sijaan. Muutos ei Euroopassa lennettäessä kuitenkaan vaikuta Yhdysvalloissa myönnettyihin Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n lupakirjoihin.

4.   Matkustamomiehistö

4.1

Kaikkia ohjaamomiehistön lepovaatimuksiin tehtäviä parannuksia on — jos mahdollista — sovellettava myös matkustamomiehistöön, jonka on oltava täysin virkeä varauduttaessa turvallisuuteen vaikuttaviin tapahtumiin tai hätätilanteisiin.

4.2

Matkustamomiehistöllä on oltava asianmukainen koulutus, jotta se pystyy antamaan elvytystä, ja sen on aina osattava hyvin äidinkieltään sekä englantia vähintään ICAO:n vaatimustason verran (ICAO level 4 English). Matkustamomiehistön on myös pystyttävä kommunikoimaan matkustajien kanssa hätätilanteessa.

5.   Ilmaliikenteen valvonta

5.1

ETSK on aiemmin ilmaissut näkemyksensä lentoliikenteen valvonnasta ja siihen liittyvistä ongelmista. (1) Ehdotetun eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän, SESAR-järjestelmän, on määrä parantaa turvallisuutta, kunhan järjestelmä otetaan käyttöön. ETSK valmistelee parhaillaan aiheesta lausuntoaan. (2) On kuitenkin selvää, että Euroopassa on oltava yhdenmukainen lentoliikenteen valvontajärjestelmän, joka toimii yli kaikkien rajojen ja jossa Eurocontrol tunnustetaan ”federatiiviseksi sääntelyviranomaiseksi”, samaan tapaan kuin esimerkiksi Yhdysvaltain ilmailuhallinto Federal Aviation Administration (FAA). Komitea suhtautuu myönteisesti ensimmäiseen Eurocontrolin TMA 2010+ -ohjelman mukaiseen sopimukseen.

5.2

Tarvitaan kipeästi standardointia ja integroituja järjestelmiä, joilla turvallisuus varmistetaan kaikkialla Euroopassa.

5.3

Tulisi ottaa käyttöön asianmukainen lupajärjestelmä lentoturvallisuuden tietoteknistä henkilöstöä (Air Traffic Safety Electronics Personnel, ATSEP) varten.

6.   Ilma-alusten huolto

6.1

Muutamien jäsenvaltioiden näyttää olevan vaikea muuttaa omia kansallisia sääntöjään eurooppalaisiksi Part 66 -standardeiksi. Valtioiden myöntämät huoltolisenssit perustuvat Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöelimen asettamiin vaatimuksiin, ja ne on mukautettu kansalliseen lainsäädäntöön, jotta niillä olisi lain voima. EASA:n järjestelmässä lisenssejä koskevat säännöt kuuluvat kuitenkin Euroopan unionin lainsäädännön piiriin. Niiden täytäntöönpano näyttää olevan pitkällinen prosessi, joka aiheuttaa valituksia.

6.2

EU:n kaikki 25 jäsenvaltiota valitsivat vuonna 2005 poikkeusjärjestelyn, jonka nojalla niille annettiin syyskuuhun 2005 asti lisäaikaa täyttää Part 66 -standardien vaatimukset. EASA on asettanut valtioille määräajan, johon mennessä niiden on täytettävä turvallisuusmääräykset. Määräaikaa on noudatettava tai ainakin sovittava ajankohdista kaikkien osapuolten kanssa, jotta määräaikoja tai siirtymäaikoja ei jouduta pidentämään.

6.3

ETSK aprikoi, voiko EASA tarvittaessa valvoa halpalentoyhtiöiden huoltotoiminnan ulkoistamista niiden huoltaessa kalustonsa yhteisön ulkopuolisissa maissa.

6.4

Maatarkastuksille on varattava riittävästi aikaa etenkin ilma-aluksen lähtiessä paluulennolle. Lyhyitä lentoja varten varattua 25 minuutin huoltoaikaa ei varmastikaan voida pitää kaikissa tapauksissa asianmukaisena.

6.5

Huoltoon on niin ikään varattava asianmukaiset resurssit, myös pätevää henkilöstöä, joka käyttää huollossa ainoastaan tyyppihyväksyttyjä komponentteja.

6.6

Kansallisten ilmailuviranomaisten on tehtävä pistokokeita ja tarkastuksia varmistaakseen, että standardeissa pitäydytään.

7.   Lentoyhtiöt

7.1

Lentoyhtiöiden on oltava vakavaraisia, ja niiden rahoituksen on oltava asianmukaista, ennen kuin niille myönnetään lupa toiminnan aloittamiseen. Valtiot on myös velvoitettava valvomaan säännöllisesti lentoyhtiöiden taloudellista suorituskykyä ja varmistamaan, ettei tapahdu laiminlyöntejä.

7.2

Lentoyhtiöillä on oltava kokemusta, ja niillä on oltava pätevä yritysjohto.

8.   Euroopan lentoturvallisuusviraston tehtävät

8.1

Euroopan komissio aikoo laajentaa entisestään EASA:n tehtäväkenttää lentoasemien, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalveluiden sääntelyyn (turvallisuus ja yhteentoimivuus mukaan luettuina).

8.2

Komitea antaa tukensa EASA:lle sellaisena kuin se on perustettu asetuksella 1592/2002/EY, ja katsoo, että yhden ainoan viranomaisen hyväksymiä menettelyjä sekä ilma-aluksille ja laitteille myöntämiä lupia koskeva Euroopan laajuinen kehys parantaa varmasti ilmailun turvallisuutta ja toimintatehoa Euroopassa.

8.3

EASA:lla on tilaisuus puuttua standardeihin ja suositeltuihin menettelytapoihin (SARPS) sekä liitteenä olevasta ICAO:n toimittamasta materiaalista paljastuneiden ”suositeltujen menettelytapojen” ja ”standardimenettelytapojen” aikaan saamiin puutteisiin.

9.   Yleisilmailun lupamenettelyt

9.1

Tahoilta, jotka myöntävät FAA:n lupakirjoja Euroopan ilmatilassa operoiville yksityislentäjille, olisi vaadittava, että EASA vahvistaa kyseiset lupakirjat.

9.2

Kaikkien yleisilmailukoneiden on täytettävä EASA:n asettamat EU-standardit, ennen kuin niille annetaan lupa lentää Euroopan ilmatilassa.

10.   Avioniikan turvallisuus

10.1

EASA:n on laadittava suuntaviivoja ja sääntöjä erityislaitteiden tai verkkojen suojaamiseksi ”laittomilta teoilta”, kuten ICAO asian määrittelee.

10.2

Sen lisäksi, että Ethernetin (LAN) ja IP:n käyttö lisääntyy, muita arkoja aloja ovat seuraavat:

Matkustajat, lentoyhtiöt ja lennonjohto käyttävät viestinnässään yhä useammin maalla ja ilmassa tiedonsiirtotekniikkaa.

Ilma-aluksilla ja maa-asemien välillä käytetään yhä yleisemmin verkkoja hyödyntävää tiedon- ja ohjelmistojen siirtoa tuotanto-, jakelu-, ylläpito- tai päivitystarkoituksissa.

Ohjelmistojen virukset ja hakkereiden iskut ovat moninkertaistuneet, samoin kuin luottamuksellisen tiedon haku yhteenliitettyjen verkkojen välityksellä.

11.   Miehittämättömät ilma-alukset

11.1

EASA:lla on oltava riittävät valtuudet säännellä kyseistä teollisuudenalaa. Sääntelyn on katettava sekä lentokelpoisuus ja suunnittelu että maatoiminnan operaattoreille, laukaisujärjestelmille jne. myönnettävät todistukset.

11.2

Kaikkien perinteisiä ilma-aluksia koskevien sääntöjen on katsottava velvoittavan miehittämättömiä ilma-aluksia, ja kaikkia ilmatilan käyttäjiä on kuultava siitä, vaikuttaako miehittämättömien ilma-alusten toiminta mahdollisesti kyseisiin käyttäjiin.

12.   EASA

12.1

EASA on EU:n yleinen sääntelyelin. Se tekee EU:n alueella päätökset lentoyhtiöiden turvallisuutta koskevista periaatteista ja säännöistä. Viraston rahoitus ei ole riittävää, sillä ei ole tarpeeksi henkilöstöä eikä sillä ole täytäntöönpanovaltaa.

12.2

Viraston antamien sääntöjen ja määräysten täytäntöönpano riippuu useista kansallisista viranomaistahoista.

12.3

Tilanne johtaa itsesääntelyyn. Yksikään kansallinen sääntelyviranomainen tuskin rajoittaa toimivaltaansa kuuluvan lentoyhtiön toimintaa, ellei kyseessä ole äärimmäisen vakava ongelma.

12.4

Kansalliset sääntelyviranomaiset ovat myös vastuussa kaikista maassaan rekisteröidyistä ilma-aluksista ja sellaisista ilma-aluksista, joiden lentoyhtiöllä on toimisto kyseisessä maassa. Viimeksi mainittujen ilma-alusten ja niiden miehistön kotipaikka on hyvin usein EU:n ulkopuolella, josta käsin ne myös toimivat. Tästä syystä asianmukainen sääntely on vieläkin ongelmallisempaa.

12.5

EASA:n vaatimus, jonka mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset panevat viraston päätökset täytäntöön, saattaa johtaa siihen, että sääntöjä ja määräyksiä pannaan tulkintaeroista johtuen EU:ssa eri tavoin täytäntöön. Lentoyhtiöt saattavat näin ryhtyä rekisteröimään ilma-aluksiaan maissa, jotka tulkitsevat määräyksiä väljemmin kuin toiset. Tämä saattaa johtaa ”mukavuuslippuvaltioiden” syntymiseen myös ilmailualalle.

12.6

Lentoasemien turvallisuutta sääntelevä ECAC puolestaan huolehtii paikallistasolla tehtävien tarkastusten avulla siitä, että sääntöjä noudatetaan. Tämän tulisi kuulua EASA:n tehtäviin.

12.7

EASA saa nykyisin rahoituksensa todistusmaksuista. Vuonna 2006 viraston budjetin alijäämä on ennusteiden mukaan 15 miljoonaa euroa. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että virastolle myönnetään tarpeelliset määrärahat, jotta EASA:n tulevaisuus varmistetaan.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Lentoliikenne: Yhteisön lennonjohtajan lupakirja, yhtenäinen eurooppalainen ilmatila -paketti (esittelijä Thomas McDonogh), EUVL C 234, 22.9.2005 s. 17–19.

(2)  Yhteisyritys — SESAR, CESE 379/2006, esittelijä Thomas McDonogh.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/55


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jätteistä”

KOM(2005) 667 lopullinen — 2005/0281 COD

(2006/C 309/12)

Neuvosto päätti 24. helmikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Stéphane Buffetaut.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 114 puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission halukkuuteen ajantasaistaa ja yksinkertaistaa jätelainsäädäntö ja tehdä siihen tarvittavat mukautukset. Komitea on erityisen ilahtunut jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja jätteiden kierrätystä koskevasta strategiasta ja asiakirjassa omaksutusta lähestymistavasta. On kannustettava pyrkimystä panna lainsäädäntö täytäntöön kaikilta osin ja yhdenvertaisesti, jotta jätemarkkinoille ei synny ympäristötekijöihin, kansanterveyteen eikä kilpailuun liittyviä vääristymiä. Komitea korostaa olevan tärkeää, että määritelmät ja liitteet ovat selkeitä ja tarkkoja, jotta vältytään valituksilta ja oikeuskäsittelyiltä. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että jätteiden syntymisen estämistä käsittelevä asiakirja ei ole kunnianhimoinen. Komitea korostaa, että mikäli asiassa halutaan todella edetä kestävän kehityksen mukaisesti, tarvitaan tehokkaita toimia jätteiden syntymisen ehkäisemiseksi ja jätteiden hyödyntämiseksi, sillä raaka-aineita on yhä vähemmän ja ne ovat yhä kalliimpia. Komitea suosittaa, että kehitetään yhteisön laajuisia välineitä laadullisten ja määrällisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tältä osin asiakirja on selvästi puutteellinen. Lisäksi komissio näyttää ajattelevan, että helpottamalla jätteenkäsittelylaitosten käyttölupamenettelyä edistetään kierrätystä. Tämä lähestymistapa on väärä ja se tulee vaikuttamaan kielteisesti ympäristöön ja aiheuttamaan terveysriskejä. Se ei myöskään vastaa Århusin yleissopimuksen periaatteita, jotka koskevat jäteasioista tiedottamista yleisölle. Lupa on julkinen ja se sisältää ympäristönsuojeluun liittyviä teknisiä seikkoja ja tiedotus- ja valvontavelvoitteita. Lupa ei myöskään millään muotoa jarruta jätteiden käsittelyn ja kierrätyksen kehitystä. Päinvastoin se takaa asianmukaisesti sen, että jätehuollosta vastaavat viranomaiset noudattavat normeja ja hyödyntävät parasta saatavana olevaa teknologiaa.

1.2

Elinkaarikäsitteen sisällyttäminen jätepolitiikkaan on komitean mielestä täysin asianmukaista, samoin kuin kaatopaikoille vietävien jätteiden vähentäminen, jätteiden kompostointi ja energiakäyttö, varsinainen kierrätys ja jätteiden syntymisen ehkäiseminen.

1.3

Ehdotettua direktiiviä tarkasteltaessa ETSK arvioi, että liian ehdottomasti ilmaistu toissijaisuuspyrkimys on ristiriidassa sen kanssa, että lainsäädäntö pyritään panemaan täytäntöön kaikilta osiltaan ja yhtenäisesti kaikkialla Euroopan unionissa.

1.4

Komitea vaatii painokkaasti, ettei vaarallisia jätteitä koskevan direktiivin sulauttaminen tai kumoaminen saa heikentää kansanterveyden sääntelypuitteita eikä suojelua, ja katsoo, että asiakirja ei nykyisessä muodossaan tarjoa riittäviä takeita. Vähintään olisi täsmennettävä, etteivät vaarallisia jätteitä sisältävät seokset ole sallittuja ja ettei tällaisille jätteille saa myöntää poikkeuksia lupakäytännöistä. Jätteiden kuljetusta ja käsittelyä koskevat varotoimet ja velvoitteet perustuvat itse asiassa juuri siihen, että jätteet luokitellaan vaarallisiin ja muihin jätteisiin. Mitään lievennyksiä tässä asiassa ei voida pitää ympäristönsuojelun näkökulmasta edistysaskeleina.

1.5

Komitea korostaa, että on kannustettava kierrättämään jätteitä siten, ettei toiminnasta aiheudu kielteisiä ympäristövaikutuksia ja että materiaalit voidaan todella hyödyntää.

1.6

Komitea epäilee aidosti sitä, onko komitologiamenettely tarkoituksenmukainen määriteltäessä tiettyjä erityisvaatimuksia sen arvioimiseksi, milloin jäte ei enää ole jätettä.

1.7

Komitea katsoo tiettyjen määritelmien jäävän epäselviksi (etenkin tuottajan ja hyödyntämisen määritelmät). Olisi aiheellista määritellä yhtäältä materiaalin hyödyntäminen, joka johtaa materiaalin kierrätykseen, ja saattaa mahdollistaa sen, että osa jätevirroista voidaan luokitella jätteisiin kuulumattomiksi, ja toisaalta energian hyödyntäminen, mikä ei sisällä mahdollisuutta vaihtaa luokittelua muuksi kuin jätteeksi. Näin jätteidenpolttoa koskevaa direktiiviä voitaisiin soveltaa yhdenmukaisesti kaikkiin jätteisiin, joita hyödynnetään lämmöntuotannossa joko polttamalla tai yhteispolton avulla. Jätteiden poltossa on toivottavaa edistää tehokasta energian hyödyntämistä, jotta voidaan puhua hyödyntämisestä. On kuitenkin yllättävää, että tällaista säännöstä sovelletaan vain polttoon eikä muihin energian hyödyntämistapoihin. Tässä tapauksessa jätteiden polttamista olisi pidettävä hyödyntämisenä vain, jos siinä saavutettava energiatehokkuus on korkea.

1.8

Komitea pahoittelee erityisesti, ettei ehdotukseen sisälly lainkaan unionin laajuisia yhtenäistettyjä rahoitusvälineitä.

1.9

Komitea pahoittelee sitä, ettei tekstissä aseteta lainkaan alan työntekijöiden työoloja eikä työsuojelua koskevia velvoitteita.

2.   Johdanto

2.1

Jätepolitiikka on yksi vanhimmista Euroopan unionin ympäristöpolitiikoista, sillä nykyinen puitedirektiivi on annettu vuonna 1975. Kolmessakymmenessä vuodessa yleinen taloudellinen ja sosiaalinen konteksti on kuitenkin kehittynyt huomattavasti, samoin kuin käytänteet, teknologia sekä jäsenvaltioiden ja kuntien harjoittamat politiikat, ja kansalaiset tiedostavat jäteongelman eri tavoin kuin ennen. Yhteisössä on annettu vuoden 1975 jälkeen runsaasti jätelainsäädäntöä. Prosessi vilkastui 90-luvulla, kun vuonna 1991 muutettiin puitedirektiiviä ja sen jälkeen annettiin joukko direktiivejä tietyistä käsittelymenetelmistä ja tiettyjen jätevirtojen huollosta.

2.2

Aika on koetellut nykyistä lainsäädäntöä. Siinä on ilmennyt puutteita tai epätarkkuuksia, ja erinäiset riita-asiat ja oikeuskäytäntö ovat tuoneet esiin tulkintavaikeudet ja lainsäädännön monimutkaisuuden, mikä johtuu osaksi siitä, että lainsäädäntö on hajallaan useissa teksteissä, joissa on ristikkäisiä viittauksia toisiinsa.

2.3

Samaan aikaan on kehittynyt todellinen jätetalous. Jätehuollosta ja jätteiden kierrätyksestä on tullut itsenäisiä elinkeinoaloja, jotka kasvavat vilkkaasti ja joiden liikevaihdon arvioidaan olevan EU-25:ssä yli 100 miljardia euroa.

2.4

Euroopan unioni on laajentunut ja laajenee entisestään. Uusien jäsenvaltioiden jätetilanne on jokseenkin hankala, etenkin siksi, että jätteitä viedään runsaasti kaatopaikoille. On siis luonnollista, että Euroopan komissio haluaa puuttua jätekysymykseen pohtimalla sitä uudesta näkökulmasta hylkäämättä kuitenkaan nykyisen lainsäädännön henkeä ja mullistamatta sen rakennetta perinpohjin entisestään.

2.5

Komissio on vastikään julkaissut tiedonannon jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta (1) ja tehnyt ehdotuksen uudeksi jätedirektiiviksi (2). Teemakohtaisessa strategiassa määritellään toiminnan suuntaviivat ja komission yleinen ajattelutapa, jotka sitten konkretisoituvat säädöksenä.

3.   Uudistettu politiikka

3.1

Komissio on ottanut teemakohtaista strategiaa pohtiessaan lähtökohdaksi sen tosiseikan, että vaikka jätealalla on kolmessakymmenessä vuodessa tapahtunut tuntuvaa edistystä, jätteiden määrä lisääntyy lisääntymistään, jätteitä ei kierrätetä eikä hyödynnetä riittävästi ja jätemarkkinat kehittyvät vaivalloisesti. Jätealan erityislainsäädännön lisäksi IPPC-direktiivit ovat vaikuttaneet myönteisesti alan kehittymiseen.

3.2

Sitä paitsi jätteenkäsittely lisää tietyssä määrin ympäristöongelmia ja aiheuttaa taloudellisia kustannuksia.

3.3

Unionin lainsäädäntö on siis edelleen tietyiltä osin epätarkkaa, mistä aiheutuu riitoja ja maiden välisiä eroja pantaessa lainsäädäntöä täytäntöön.

3.4

Miten yhdyskuntajätteitä käsitellään nykyisin? Tilastotietoja on saatavilla parhaiten yhdyskuntajätteistä, joiden osuus kaikista jätteistä on noin 14 %. Yhdyskuntajätteistä 49 % viedään kaatopaikoille, 18 % poltetaan, 33 % kierrätetään ja kompostoidaan. Tilanne vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain: tietyissä maissa jätteistä päätyy kaatopaikoille 90 %, toisissa vain 10 %. Myös muuntyyppisten jätteiden käsittelyssä on samantapaisia eroja.

3.5

Euroopan unioni on siis ylipäätään tilanteessa, jossa tietystä edistymisestä huolimatta jätteiden kokonaismäärä kasvaa eikä kaatopaikoille vietävän jätteen määrä vähene tai se pienenee vain hyvin vähän kierrätyksessä ja jätteenpoltossa tapahtuneesta edistyksestä huolimatta. Jätteiden syntymisen ehkäisemisestä voidaan todeta, etteivät tähän mennessä toteutetut toimet ole tuottaneet konkreettisia tuloksia.

3.6

Yhteisön nykyisin toteuttaman jätepolitiikan tavoitteet ovat luonnollisesti edelleen täysin käyttökelpoisia: rajoitetaan jätteiden määrää, tuetaan jätteiden hyödyntämistä ja kierrätystä kielteisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi sekä tehostetaan resurssien käyttöä. Välineitä on kuitenkin tehostettava entisestään.

3.7

Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi komissio ehdottaa erilaisia toimintalinjoja. Ne koskevat säädöstekniikkaa, sisällöllistä pohdintaa ja tulevan jätepolitiikan ajatusmallin muotoilua, tiedotuksen parantamista sekä yhteisten standardien määrittelyä. Jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja jätteiden kierrätystä koskevassa strategiassa komissio suosittaa seuraavaa:

Kehitetään kierrätysyhteiskuntaa, jossa vältetään mahdollisuuksien mukaan jätteiden tuottamista ja hyödynnetään täysimittaisesti jätteiden sisältämät materiaali- ja energiaresurssit.

Painotetaan lainsäädännön panemista täytäntöön kaikilta osin, jotta vältytään tulkitsemasta ja panemasta lainsäädäntöä täytäntöön eri tavoin ja varmistetaan, että jäsenvaltiot saavuttavat nykyisen lainsäädännön mukaiset tavoitteet määräajassa.

Yksinkertaistetaan ja ajantasaistetaan nykyistä lainsäädäntöä.

Otetaan jätepolitiikassa käyttöön elinkaari-käsite, jotta huomioitaisiin sen potentiaalinen vaikutus resurssien käytön aiheuttamien ympäristövaikutusten vähentämiseen.

Toteutetaan entistä kunnianhimoisempia ja tehokkaampia toimia jätteiden syntymisen ehkäisemiseksi.

Parannetaan jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskevaa tietoa ja asiasta tiedottamista.

Laaditaan eurooppalaisille kierrätysmarkkinoille yhteiset viitestandardit.

Täydennetään kierrätystä koskevia toimia.

3.8

Komissio odottaa, että edellä mainittujen lainsäädäntöön ja jätepolitiikan muotoiluun tehtävien muutosten avulla vähennetään kaatopaikoille vietävien jätteiden määrää, parannetaan jätteiden kompostointia ja energiakäyttöä sekä lisätään kierrätettävän jätteen määrää ja parannetaan kierrätysjätteen laatua. Jätteitä odotetaan näin hyödynnettävän aiempaa enemmän, mikä puolestaan lisää niin kutsuttua jätehierarkiaa. Jätepolitiikka kantaa niin ikään kortensa kekoon resurssien käyttöä tehostettaessa.

Millä tavoin teemakohtaisessa strategiassa asetetut tavoitteet konkretisoituvat ensimmäisenä lainsäädännössä?

4.   Ehdotus jätedirektiiviksi: muutos muttei mullistus

4.1

Ehdotetun direktiivin 1 artiklassa ilmoitetaan säädöksen kohteena olevat toimet. Kohteita on kaksi, ja ne liittyvät kiinteästi toisiinsa:

Säädetään toimenpiteistä, joilla vähennetään resurssien käyttöön liittyvän jätteen ja jätehuollon aiheuttamia kokonaisympäristövaikutuksia.

Edellä mainitusta syystä kullekin jäsenvaltiolle asetetaan ensisijainen tavoite estää jätteiden syntyminen tai vähentää jätteiden tuottamista ja haitallisuutta sekä ryhtyä toimenpiteisiin, joilla varmistetaan jätteiden hyödyntäminen uudelleenkäytön, kierrättämisen tai muiden hyödyntämistoimintojen avulla.

4.2

Komissio katsoo, että tavoitteen saavuttaminen ei edellytä voimassa olevien lainsäädännöllisten puitteiden perusteellista uudelleen muokkaamista. Nykyisiä oikeudellisia puitteita on sen sijaan parannettava tekemällä niihin muutoksia ja korjattava nykyiset puutteet. Ehdotettu direktiivi on vain osa strategian täytäntöönpanoa. Myöhemmin tehdään muita strategiaan liittyviä säädösaloitteita. Unionin jätepolitiikka perustuu joka tapauksessa välttämättä toissijaisuuteen. Jotta jätepolitiikka olisi tehokasta, toimia on toteutettava sekä Euroopan unionin tasolla että kunnissa, jotka huolehtivat pitkälti käytännön järjestelyistä. Komissio katsoo, että toissijaisuusperiaatteen noudattaminen ei missään tapauksessa heikennä kunnianhimoisia ympäristötavoitteita.

4.3

Ehdotetulla direktiivillä tarkistetaan siis direktiiviä 75/442/ETY. Siihen on sulautettu vaarallisista jätteistä annettu direktiivi (91/689/ETY) ja puitedirektiivi, ja se kumoaa samalla puitedirektiivin. Sillä kumotaan niin ikään jäteöljydirektiivi (75/439/ETY), mutta puitedirektiiviin lisätään erityinen velvoite kerätä jäteöljy talteen.

4.4

Tärkeimmät muutokset ovat seuraavat:

Säädetään ympäristötavoitteesta.

Selkeytetään hyödyntämisen ja hävittämisen määritelmiä.

Selkeytetään vaarallisen jätteen sekoittamiseen sovellettavia edellytyksiä.

Säädetään menettelystä, jolla selkeytetään, milloin tiettyihin jätevirtoihin kuuluva jäte ei ole enää jätettä.

Säädetään vähimmäisvaatimuksista tai menettelystä, jolla vahvistetaan useisiin jätehuoltotoimintoihin sovellettavat vähimmäisvaatimukset.

Säädetään vaatimuksesta laatia kansallisia jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia ohjelmia.

4.5

On siis syytä selvittää, saavutetaanko strategiassa määritellyt yleistavoitteet ja korjaantuvatko nykyiset puutteet ja epätarkkuudet lainsäädäntöön ehdotettavien muutosten avulla.

5.   Ehdotettua jätedirektiiviä koskevia yleisiä huomioita

5.1

Nyt tehtyä uutta ehdotusta on odotettu pitkään. Siitä oli määrä tulla jätehuoltokysymyksissä kaikille sidosryhmille — jäsenvaltioille, kansalaisjärjestöille, kansalaisille ja alan ammattilaisille — unionin ympäristöpolitiikan perusta. ETSK:ta on pyydetty tarkastelemaan ehdotusta tässä valossa. Uuden säädöksen odotettiin parantavan nykyistä tilannetta ottamalla huomioon vuoden 1991 jälkeen saadut kokemukset, vanhan säädöksen heikot kohdat ja unionille tulevaisuudessa laadittava kestävän kehityksen strategia. Se merkitsee jätehuollon sekä jätteiden hyödyntämisen ja kierrätyksen suhteuttamista yhä niukemmiksi käyviin raaka-aineisiin ja energialähteisiin.

5.2

Voimassa olevaa lainsäädäntöä (etenkin säädösten liitteitä ja määritelmiä) on usein moitittu epätarkaksi ja epäselväksi. Samoin on usein pahoiteltu sitä, ettei direktiivejä ja asetuksia panna unionissa yhtenäisesti täytäntöön ja että jäsenvaltioiden lähestymistavat poikkeavat toisistaan. Jäsenvaltiosta toiseen tapahtuvaa jätteidensiirtoa koskevan asetuksen tarkistus on hiljattain tuonut esiin vallitsevan tilanteen aiheuttamat ongelmat.

5.3

Millä tavoin ETSK voi tulkita ja tarkastella ehdotusta puitedirektiiviksi? Komiteaa askarruttaa, onko komissio tinkinyt kunnianhimoisista tavoitteistaan, joita se esitti vuonna 2003 julkaisemassaan tiedonannossa ”Kohti jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaista strategiaa” (3). Toissijaisuuteen omaksuttu lähestymistapa vaikuttaa jonkin verran minimalistiselta ja saattaa johtaa eroihin lainsäädännön täytäntöönpanossa. Sitä paitsi ehdotuksessa ei lainkaan mainita asianomaisten talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden mahdollista toimintaa.

5.4   Lainsäädännön yksinkertaistaminen

5.4.1

Ehdotetaan, että vaarallisia jätteitä koskeva direktiivi yhdistetään puitedirektiiviin. On kuitenkin varmistettava, että vaarallisia jätteitä koskevat säännöt ovat tiukemmat kuin muiden jätteiden puitesäännöt varsinkin, koska Reach-järjestelmää on samanaikaisesti sovellettava kaikkiin markkinoille saatettaviin aineisiin. Jäteöljydirektiivi puolestaan vain kumotaan, sillä käytännössä säädöksen ympäristöhyötyä, kyseisen öljyn jalostamista, ei ole osoitettu. Jäteöljyn keruuta koskevat säännökset sen sijaan säilytetään.

5.4.2

Huomattakoon myös, että määriteltyään jätteiden vaarallisuusperusteet komissio ei ole vieläkään laatinut tarpeellisia oheisasiakirjoja vakiotesteistä eikä vaarallisten jätteiden enimmäispitoisuuksista jäteluettelon asianmukaiseksi hyödyntämiseksi.

5.4.3

Ehdotukset jätteiden hyödyntämistä koskeviksi poikkeuksiksi vaikuttavat uskaliailta, ja ne olisi tietyillä aloilla asetettava kyseenalaiseksi. Kaikkihan muistavat, mitä tapahtui, kun vaarallisia jätteitä sekoitettiin luonnonmukaisiin aineisiin eläinrehun valmistuksessa. Käytäntö saattaa yleistyä, jos luovutaan tällaisten jätteiden asianmukaisen huollon kannalta tarpeellisesta jätteiden jäljitettävyydestä ja tarkastuksista. Komission olisi kaiken kaikkiaan hyvä pohtia, ovatko ehdotetut poikkeukset (2 alajakso — Poikkeukset) ristiriidassa Århusin yleissopimukseen sisältyvien, yleisön tiedonsaanti- ja osallistumisoikeutta koskevien määräysten kanssa.

6.   Erityistä

6.1   Määritelmien parantaminen

6.1.1

Nykyisessä direktiivissä tiettyjä näkökohtia ei ole määritelty sopivalla tavoin. EY:n tuomioistuimessa vireille pantujen asioiden määrä puhuu tästä omaa vakuuttavaa kieltään. Parantaako uusi säädös asiaa? Sitä on tietyiltä osin syytä epäillä.

6.1.2

Edellisestä säädöksestä (4) peräisin olevaa tuottajan määritelmää on muutettava. Miten on hyväksyttävissä, että toimijasta, joka muuttaa jätteen ominaislaatua, tulee ”tuottaja”? Tällainen toimija on yksinkertaisesti ”käsittelijä”, ja hänen on oltava osa jäljitettävyysketjua. Muussa tapauksessa avataan ovi jätteiden poistamiselle käytöstä ja jätteen todellisen tuottajan vastuun hämärtymiselle. Ehdotuksessa olisi lisäksi mainittava ainakin (markkinoille saatettujen tuotteiden) tuottajan laajennettu vastuu.

6.1.3

Jätteiden vientikäytännön säilyttämiseen tähtäävässä, rajatylittävää jätteidensiirtoa koskevassa asetuksessa (5) komissio painottaa ”väliaikaisia operaatioita”, joita ei kuitenkaan ole määritelty, kuten ei myöskään samaisessa asetuksessa käytettyjä käsitteitä ”kauppias” ja ”välittäjä”.

6.1.4

Kierrätys määritellään, mutta hyödyntämisen määritelmä ei ole selkeä. Olisi aiheellista määritellä yhtäältä ”materiaalin” hyödyntäminen, joka johtaa ”materiaalin kierrätykseen”, ja toisaalta ”energian hyödyntäminen”. Ensiksi mainitussa tapauksessa käsittely saattaa päätyttyään johtaa jätteen syntymiseen, kun taas energian hyödyntämisessä näin ei tapahdu. Ympäristönsuojelullisesti jäte-energian hyödyntäminen kuuluu jätteidenpoltosta annetun direktiivin soveltamisalaan. Jos jätteet eivät ole enää jätteitä, niihin ei enää sovelleta ympäristönsuojelua koskevia sääntöjä.

6.2   Tavoite

6.2.1

Direktiivin tavoitteena on ja tulee olla ympäristön ja terveyden suojeleminen.

6.2.2

Komissio pyrkii yleisesti korostamaan markkinoiden avaamista, joka on vain yksi jätepoliittinen näkökohta.

6.2.3

ETSK:n mielestä olisi viipymättä ryhdyttävä keskustelemaan siitä, miten määritellään sellaiset lainsäädäntöpuitteet, joiden avulla markkinamekanismit voisivat suunnata jätehuoltoa ympäristön tilan parantamiseen kehittämällä tuotantoon ja palveluihin liittyvää ympäristötehokkuutta ja ympäristöasioiden hallintaa. Jätehuoltomarkkinoita säännellään ensi sijassa ympäristönsuojelun, terveyden suojelemisen ja luonnonvarojen säilyttämisen vuoksi ottamalla huomioon toiminnan taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset. Ympäristönsuojelu on olennainen seikka luotaessa uusia työpaikkoja ja parannettaessa kilpailukykyä. Samalla tarjoutuu innovointimahdollisuuksia ja avautuu uusia markkinoita. Voidaankin kysyä, onko toissijaisuus ihanteellinen lähestymistapa. Todettakoon, että komissio itse myöntää teemakohtaisesta strategiasta laatimassaan tiedonannossa tiettyjen kierrätystoimien saattavan olla ympäristön kannalta haitallisia, mutta ehdottaa kuitenkin, että jäsenvaltiot hyödyntävät kaikki jätteet. On siis tähdennettävä, että unionin tasolla asetettavilla yhteisillä vaatimuksilla on kannustettava puhtaita kierrätysmarkkinoita.

6.2.4

Komissio ”unohtaa” niin ikään säilyttää edellisen säädöksen mukaisen jätehierarkian, jossa asianmukaisissa olosuhteissa tapahtuva jätteiden hävittäminen voi hyödyttää ympäristöä. Sen sijaan kyseiseen tavoitteeseen tähtäävät operatiiviset säännökset on säilytetty. Niinpä uusi säädös on tältä osin hämärämpi kuin edellinen.

6.2.4.1

Tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen jätehuollon kaikkien osa-alueiden on edelleen perustuttava puitedirektiiviin. On siis määriteltävä puitedirektiivin täytäntöönpano ja keinot kierrätysstrategian tehostamiseksi.

6.2.5

Komissio oli ehdottanut pohdittavaksi rahoitusvälineitä, joilla tuettaisiin ja edistettäisiin tehokasta jätehuoltoa, jätteiden kierrätystä ja hyödyntämistä. Unionin laajuisten välineiden käyttöönottoa olisi voitu kannustaa tehokkaasti, jos asiassa olisi omaksuttu yhdenmukainen lähestymistapa. Komissio ei ole tehnyt asiaa koskevia ehdotuksia, koska tällaisesta ehdotuksesta olisi vaikea päästä yksimielisyyteen neuvostossa. Ehdotuksen tekemättä jättäminen on epäilemättä realistinen vaihtoehto, mutta se osoittaa komission arkailevan, sillä komissio olisi voinut ehdottaa avoimen koordinointimenetelmän mukaista toimintaa.

6.3   Vaaralliset jätteet

6.3.1

Direktiivien yhdistämistä ja kumoamista on käsitelty periaatteelliselta kannalta tämän lausunnon yleisissä huomioissa.

6.3.2

On outoa todeta, että jätteiden erottelua käsittelevässä artiklassa mainitaan vain jätteiden sekoittaminen.

6.3.3

Juuri vaarallisia jätteitä varten tarvitaan muita kipeämmin tiukkaa lainsäädäntöä ja jäljitettävyyttä. Lainsäädännössä on kiellettävä selkeästi jätteiden liuottaminen ympäristöön. On huolehdittava siitä, ettei vaarallisia jätteitä koskevan direktiivin sulauttaminen tai kumoaminen heikennä kansanterveyden suojelua. Voitaisiin ainakin todeta selkeästi, että kaikkia ”vaarallisia jätteitä sisältäviä sekoituksia” pidetään itsessään vaarallisina, ellei tulos ole kemiallisesti todella puhdas. Kaikkinainen jätteiden liuottaminen on kiellettävä.

6.4   Jätelaitosten verkosto

6.4.1

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot perustaisivat yhteistoimin jätelaitosten verkoston. Ei ole asianmukaista vaatia tekemään tämäntyyppisiä investointeja, kun jäsenvaltiot eivät toisaalta voi ottaa käyttöön tarvittavia välineitä, jotta jätteidenkäsittelylaitokset eivät toimisi alikapasiteetilla. Jotkut toimijat voisivat viedä jätteitä hyödyntämistarkoituksessa toiseen maahan. Sääntöjen on siis oltava erityisen tarkkoja, eikä niillä saa olla kielteisiä vaikutuksia.

6.4.2

Läheisyysperiaatetta on tarkasteltava ja selvitettävä omavaraisuusperiaatteen valossa. Nämä kaksi periaatetta liittyvät kestävässä jätehuollossa erottamattomasti toisiinsa.

6.5   Ennaltaehkäisy

6.5.1

Jäsenvaltioille ei aseteta direktiivissä jätteiden syntymisen ehkäisemisen sosiaalisiin näkökohtiin liittyviä velvoitteita. Tämä merkitsisi sitä, että kiinnitettäisiin huomiota jätteiden käsittelyn mahdollisiin vaikutuksiin työntekijöiden työoloihin ja työterveyteen ja järjestettäisiin todellisia tiedotuskampanjoita. Ennaltaehkäisyssä on kyse myös kansalaisaktiivisuudesta. Olisi niin ikään toivottavaa eriyttää laatutekijöihin liittyvä pohdinta määrällisestä pohdinnasta, sillä taloudelliselta kannalta tarkasteltuna laatutekijät, jotka eivät ole yhtä ahdasrajaisia kuin määrälliset tekijät, saavat aikaan edistystä ja suorituskykyä.

6.6   Liitteet

6.6.1

Liitteisiin on tehty vain vähän muutoksia kotitalousjätteen polttolaitosten energiatehokkuutta lukuun ottamatta. On ihmeellistä, että ”yhteispolttolaitoksia” ei mainita lainkaan. Lisäksi kotitalousjätteen polttamista voidaan pitää hyödyntämisenä vain, jos siinä saavutettava energiatehokkuus on korkea. Jos tiettyjä jätteitä ei voi käyttää hyödyksi, olisi pyrittävä välttämään se, että alkeelliset ja hyödyllisen energian talteenoton kannalta tehottomat polttolaitokset saavat etua hyödyntämistä koskevista säännöksistä. Muussa tapauksessa polttamisesta tulisi nimittäin helppo ratkaisu, mikä saattaisi johtaa jätteiden siirtämiseen, mitä olisi päinvastoin pyrittävä välttämään.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2005) 666 lopullinen.

(2)  KOM(2005) 667 lopullinen.

(3)  KOM(2003) 301 lopullinen.

(4)  Neuvoston direktiivi 91/156/ETY, annettu 18 päivänä maaliskuuta 1991, jätteistä annetun direktiivin 75/442/ETY muuttamisesta.

(5)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 259/93, annettu 1 päivänä helmikuuta 1993, Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/60


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2006—2008”

KOM(2005) 647 lopullinen

(2006/C 309/13)

Komissio päätti 23. tammikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Gabriel Sarró Iparraguirre.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 164 puolesta ja 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Kuten ETSK on komissiolle aiemmin antamissaan lausunnoissa todennut, komitea kannattaa yhteisön säädösten yksinkertaistamisprosessia ja suhtautuu myönteisesti nyt julkaistuun yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistamista ja parantamista koskevaan toimintasuunnitelmaan vuosiksi 2006–2008. Tällä lausunnolla pyritään antamaan komitean panos erinomaiseen työhön, jota komissio pyrkii tekemään ja joka on erittäin tärkeää yhteisön kalastusalan lainsäädännön parantamisen kannalta.

1.2

Komitea katsoo, että yksinkertaistamisprosessin onnistuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä kalastusalan kanssa siten, että tuetaan ja edistetään suhteita komission neuvoa-antaviin elimiin eli alueellisiin neuvoa-antaviin toimikuntiin, Euroopan unionin neuvoa-antavaan kalatalous- ja vesiviljelykomiteaan sekä alakohtaista vuoropuhelua harjoittavaan kalastuskomiteaan.

1.3

ETSK katsoo, että Euroopan komission on ensiksi konsolidoitava nykyinen lainsäädäntö. Sen jälkeen komission on komitean mielestä pyrittävä saavuttamaan tiedonannossa ilmaistut tavoitteet, joista komitea on komission kanssa täysin samaa mieltä. Tavoitteet ovat:

a)

nykyisten tekstien selkiyttäminen, yksinkertaistaminen ja saatavuuden parantaminen

b)

julkishallinnon hallintotaakan ja -kustannusten keventäminen

c)

alan ammattilaisten hallintotaakan keventäminen ja muiden velvoitteiden vähentäminen.

1.4

ETSK pitää lisäksi onnistuneena valintaa keskittyä toimintasuunnitelmassa kahteen osa-alueeseen ja säädökseen: kalavarojen säilyttämiseen ja hoitoon sekä kalastuksen valvontaan. Tämän jälkeen komission on jatkettava YKP:n muiden osioiden yksinkertaistamis- ja parantamisprosessia.

1.5

Komitean mielestä suurimpia sallittuja saaliita (TAC), kiintiöitä ja pyyntiponnistusta koskevalla tiivistelmäsivulla 1 ehdotetut toimenpiteet ovat asianmukaisia. Niissä lähestytään eri tavoin kutakin kalavarojen säilyttämispolitiikan lohkoa, kalavarojen sääntelyä yhtenäisten ryhmien pohjalta ja monivuotisten hoitosuunnitelmien kehittämistä. Komitea katsoo kuitenkin, että tieteellisten lausuntojen toimittamisajankohdan ja joulukuussa pidettävän neuvoston kokouksen väliin jäävä aika on hyvin lyhyt eikä se riitä kaikkien tarpeellisten kuulemisten ja sovittelujen järjestämiseen, kun TACeista, kiintiöistä ja muista tärkeistä hoitotoimenpiteistä päätetään jo joulukuun kokouksessa. Komitea kehottaakin varaamaan enemmän aikaa tieteellisten lausuntojen julkistamisen ja lopullisen päätöksenteon välille.

1.6

Tiivistelmäsivulla 2 ehdotetaan teknisten toimenpiteiden yksinkertaistamista. ETSK on huolestunut siitä, että Euroopan komissio saattaa ottaa itselleen toimivaltaa, joka nykyisin kuuluu neuvostolle.

1.7

Tiivistelmäsivulla 2 mainitaan myös, että jäsenvaltioille voidaan antaa lupa päättää paikallisista teknisistä toimenpiteistä. ETSK katsoo, että myös asiaa koskevat jäsenvaltioiden pyynnöt tulisi antaa neuvoston hyväksyttäviksi, jotta jäsenvaltioiden kalastajat eivät joutuisi keskenään eriarvoiseen asemaan eivätkä syrjityiksi.

1.8

Komitea on komission kanssa yhtä mieltä tiivistelmäsivuilla 3, 4 ja 5 esitetyistä toimenpiteistä tietojen keruun ja hallinnan yksinkertaistamiseksi sekä valvontatoimenpiteiden tehostamiseksi. Komitea katsoo, että valvontatoimenpiteitä laadittaessa on erittäin tärkeää koordinoida komission ja yhteisön kalastuksenvalvontaviraston toimintaa. ETSK katsoo, että tietotekniikan käyttöönotolle on varattava siirtymäaika, jotta prosessista voidaan sopia teknisen henkilöstön, kalastusalan ammattilaisten ja jäsenvaltioiden kesken, taata liikesalaisuus kaikilta osin, saada asianosaiset luottamaan tietotekniikkaan ja ryhtymään sen käyttäjiksi, kokeilla prosessia reaaliolosuhteissa, antaa tukea käyttöön otettavan uuden materiaalin taloudellisiin lisäkustannuksiin ja taata näin yksinkertaistamiseen tähtäävän uudistuksen onnistuminen.

1.9

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti tiivistelmäsivulla 6 esitettyyn komission ehdotukseen poistaa kaikki tarpeettomat tai vähemmän tarpeelliset raportointivelvoitteet, jotta kalastajien ja jäsenvaltioiden byrokraattinen taakka kevenisi.

1.10

Komitea pitää tarpeellisina tiivistelmäsivulla 7 ehdotettuja yksinkertaistamistoimia. Komitea kehottaa komissiota harkitsemaan, että laadittaisiin tyyppisopimus, jonka pohjalta kaikki kolmansien maiden kanssa tehtävät kalastussopimukset neuvoteltaisiin, ja että kalastuslisenssit käsiteltäisiin ja myönnettäisiin sähköisesti.

1.11

ETSK katsoo, että toimintasuunnitelmassa olisi hyvä mainita laittoman, sääntelemättömän ja ilmoittamattoman kalastuksen torjunta, joka on yksi YKP:n tavoitteista, ja pyrkiä määrittelemään laittoman, sääntelemättömän ja ilmoittamattoman kalastuksen torjunta mahdollisimman yksinkertaisesti ja tehokkaasti. ETSK katsoo, että prosessissa on keskityttävä saattamaan tuotteet kulutusmarkkinoille, vahvistamaan satamavaltion valtuuksia ja kieltämään avomerellä tapahtuvat saaliinsiirrot.

1.12

ETSK katsoo, että vuosiksi 2006–2008 laadittu toimintasuunnitelma edellyttää hyvin kauaskantoista työskentelyä. Siksi saattaakin käydä niin, ettei toimintasuunnitelmaa voida toteuttaa kolmessa vuodessa. Komitea suosittaa komissiolle, että suunnitelmaa tarkistetaan ennen vuoden 2007 loppua.

2.   Perustelu

2.1

Euroopan unioni on ryhtynyt 2000-luvun alussa mittavaan hankkeeseen, jolla on tarkoitus parantaa koko säädösympäristöä, jotta se olisi entistä tehokkaampi ja avoimempi.

2.2

Euroopan unionin kehittyessä viime vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla säädösympäristöstä on tullut laaja yhteisön säädöskorpus, joka muodostaa yhteisön säännöstön.

2.3

Yhteisöpolitiikan kunkin lohkon moninainen lainsäädäntö on kasvattanut yhteisön säännöstöä, joka kokonaisuudessaan muodostaa yhteisön politiikan sääntelypuitteet.

2.4

Komissio ja unionin muut toimielimet tekevät parhaillaan koordinoitua yhteistyötä Eurooppa-neuvoston toimeksiannosta yksinkertaistaakseen ja parantaakseen yhteisön lainsäädännön sääntelypuitteita.

2.5

Euroopan unionin lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen on kaikilta osin sisällytetty kasvua ja työllisyyttä koskevaan tarkistettuun Lissabonin strategiaan. Tehtävässä keskitytään sellaisiin yhteisön säännöstön osiin, jotka vaikuttavat eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn.

2.6

Koska eurooppalaisten pienten ja keskisuurten yritysten osuus on 99 % EU:n kaikista yrityksistä ja niissä on kaksi kolmasosaa työpaikoista, Euroopan unionin lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen on pk-yrityksille erittäin tärkeää, sillä se keventää niiden nykyistä lainsäädäntö- ja hallintotaakkaa.

2.7

Osana yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamis- ja parantamisstrategiaa komissio aikoo käynnistää pysyvän ja jatkuvan yksinkertaistamisohjelman seuraavilla aloilla: maatalous, ympäristö, työsuojelu, kalastus, verotus, tullit, tilastot ja työoikeus.

2.8

Tämän lausunnon aiheena olevassa komission tiedonannossa neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2006–2008” käsitellään vuosiksi 2006–2008 laadittua YKP:n yksinkertaistamista ja parantamista koskevaa monivuotista kalastusalan pysyvää ja jatkuvaa ohjelmaa.

2.9

ETSK on aiemmin antamissaan lausunnoissa ilmaissut komissiolle kannattavansa unionin lainsäädäntöprosessin yksinkertaistamista. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan institutionaalisena edustajana ETSK suhtautuu toimintasuunnitelmaan myönteisesti ja antaa siitä lausuntonsa. Lausunto on komitean panos komission erinomaiseen työhön, ja näin komitea kannustaa komissiota laatimaan myös vastaisuudessa monivuotisia suunnitelmia.

3.   Taustaa

3.1

Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto valtuutti komission laatimaan toimintasuunnitelman ja ”strategian yhteensovitetuille lisätoimille sääntely-ympäristön — – yksinkertaistamiseksi”. Toimeksianto vahvistettiin sittemmin Tukholmassa (23. ja 24. maaliskuuta 2001), Laekenissa (8. ja 9. joulukuuta 2001) sekä Barcelonassa (15. ja 16. maaliskuuta 2002) pidetyissä Eurooppa-neuvoston kokouksissa.

3.2

Komissio julkaisi heinäkuussa 2001 valkoisen kirjan eurooppalaisesta hallintotavasta. (1) Asiakirjaan sisältyy osio, jossa käsitellään sääntelyn laadun parantamista. Valkoisesta kirjasta järjestettiin laaja kuulemisprosessi, joka päättyi 31. maaliskuuta 2002.

3.3

Valkoisesta kirjasta laaditussa talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa todetaan seuraavaa: ”Komitea kannattaa valkoisessa kirjassa esitettyjä ehdotuksia eurooppalaisen lainsäädäntäprosessin yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi, sillä yhteisön säädökset ovat entistä monimutkaisempia. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ne lisäävät jäsenvaltioiden lainsäädäntöä yksinkertaistamisen ja yhdenmukaistamisen sijasta.” (2)

3.4

Komissio teki kesäkuussa 2002 ehdotuksen lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskevaksi toimintasuunnitelmaksi. (3) Myös tästä asiakirjasta keskusteltiin yhteisön muissa toimielimissä.

3.5

Yhteisön lainsäädäntäprosessi on kolmivaiheinen: komissio tekee säädösehdotuksen, Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelevät ehdotuksen ja jäsenvaltiot panevat säädöksen täytäntöön. Toimintasuunnitelmassa toimielimiä kannustetaan selkeästi tekemään sopimus yhteisön lainsäädännön laadun parantamisesta.

3.6

Viime vuosina käynnistetty EU:n lainsäädännön yksinkertaistaminen sai uutta pontta helmikuussa 2003 komission julkaistua tiedonannon aiheesta ”Yhteisön säännöstön päivittäminen ja yksinkertaistaminen” (4). Tämän tiedonannon pohjalta komissio käynnisti parhaillaan toteutettavan laajan ohjelman sellaisten säädösten kartoittamiseksi, jotka voidaan yksinkertaistaa, konsolidoida ja kodifioida.

3.7

Komissio julkaisi maaliskuussa 2005 tiedonannon ”Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa” (5). Sen pohjalta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat 16. joulukuuta 2003 asiaa koskevan toimielintenvälisen sopimuksen. Komission tavoitteena on ennen kaikkea parantaa yhteisön lainsäädännön laatua ja tehostaa sen siirtämistä osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. (6)

3.8

Komissio julkaisi lokakuussa 2005 Lissabonin-ohjelman toteuttamista käsittelevän tiedonannon ”Strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi” (7). Tämän asiakirjan myötä yhteisön politiikoille ryhdyttiin laatimaan toimintasuunnitelmia pysyvien yksinkertaistamisohjelmien avulla.

3.9

Samalla kun yhteisön koko lainsäädäntöä ja sen sääntely-ympäristöä pyritään kaikin tavoin yksinkertaistamaan ja parantamaan, komissio on julkaissut neuvostolle ja Euroopan parlamentille osoitetun tiedonannon ”Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja parantamisesta” (8).

3.10

Käsillä oleva lausunto pohjautuu edellä mainittuun tiedonantoon sekä komission tiedonantoon ”Yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2006—2008”.

3.11

ETSK on tietoinen siitä, miten monitahoisesta tehtävästä yhteisön koko lainsäädännön yksinkertaistamisessa ja parantamisessa on kyse. Komitea kehottaa komissiota jatkamaan alulle pantua urakkaa ja pitäytymään sovituissa määräajoissa, jotta komission asettamat tavoitteet saavutetaan.

4.   Yleistä

4.1   Yhteisön kalastusalan lainsäädäntö 1983–2002

4.1.1

Yhteisön kalastusalan lainsäädäntö koottiin vuonna 1983 käynnistettyyn yhteiseen kalastuspolitiikkaan. Kalastuspolitiikkaa ei ollut säännelty riittävästi, kalastuksenhoitoa koskevat säädökset perustuivat lainsäädännöksi muutettuihin tieteellisiin päätelmiin, asiasta ei juuri keskusteltu yhteisön kalastusalan kanssa ja säädösten käsittely komissiossa, neuvostossa ja Euroopan parlamentissa oli vaivalloista. Tämä rasitti yhteisön kalastusalan lainsäädäntöä ja teki siitä hyvin monimutkaisen.

4.1.2

Yhteisön aiempaa ja nykyistä kalastusalan lainsäädäntöä arvioitaessa on otettava huomioon, että kalastusalan lainsäädäntö kattaa toisaalta heterogeenisen joukon pyyntialueita ja toisaalta monia osatekijöitä: rakenteet, kalavarojen säilyttäminen ja ympäristökysymykset, yhteisön ulkopuoliset kalavarat, markkinat ja valvonta. Niinpä on annettava monia asetuksia tai asetusten on oltava hyvin laaja-alaisia, mikä tekee niistä vaikeaselkoisia.

4.1.3

Lisäksi neuvoston päätöksentekomenettely, joka liittyy vuoden lopussa määriteltäviin vuotuisiin TAC:eihin ja kiintiöihin, vaikeuttaa kaikkien tarvittavien kuulemisprosessien järjestämistä tarkoituksenmukaisissa päätösten ja soveltamisajankohdan välisissä määräajoissa, jotka toisinaan aiheuttavat julkaistuihin asetuksiin monia muutoksia.

4.1.4

Koska yhteistä kalastuspolitiikkaa sääteleviin asetuksiin on tehty runsaasti muutoksia, keskivertokansalaisen eli kalastajan on vaikea ymmärtää asiantuntijoiden laatimia säädöksiä, joiden taustalla on usein vaikeaselkoisia tieteellisiä tekstejä.

4.1.5

Toisinaan taas neuvoston ja Euroopan parlamentin neuvottelujen tuloksena syntynyt lopullinen teksti on monimutkaisempi kuin alkuperäiset ehdotukset.

4.1.6

Tietyt säännökset on puolestaan sisällytetty oikeudellisesti ja poliittisesti ylempitasoisiin säädöksiin kuin itse asiassa olisi tarpeen, mikä vaikeuttaa niiden muuttamista ja yksinkertaistamista.

4.1.7

ETSK katsoo, että vaikka monet edellä mainittujen tilanteiden perimmäisistä syistä vaivaavat säädöksiä vielä nykyisinkin, komissio on niistä tietoinen ja on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi. Näin tapahtui esimerkiksi vuonna 1992, kun vuoden 1983 YKP:tä muutettiin, ja näin on toimittu myös nyt esitetyssä vuosia 2006–2008 koskevassa toimintasuunnitelmassa, joka on laadittu 31. joulukuuta 2002 tehdyn YKP:n uudistuksen jälkeen.

4.2   Yhteisön nykyinen kalastusalan lainsäädäntö

4.2.1

Joulukuun 31. päivänä 2002 toteutettu yhteisen kalastuspolitiikan uudistus (9) sisältää luonnostaan YKP:n yksinkertaistamisen. Erilaiset poistamis- ja sääntelytoimenpiteet ja sääntely-ympäristön järjestelmällinen tarkistus onkin jo käynnistetty ja vanhentumisilmoitukset on otettu käyttöön.

4.2.2

Ehdotus asetukseksi Euroopan uuden kalastusrahaston perustamisesta, (10) josta komitea on jo antanut puoltavan lausunnon, on oivallinen esimerkki yksinkertaistamisaloitteen suunnitelmallisuudesta, sillä nyt kaikki neljä asetusta, joilla aiemmin säänneltiin monivuotisia ohjausohjelmia (MOO) ja kalastuksen ohjauksen rahoitusvälinettä (KOR), korvataan tai muutetaan yhdellä asetuksella.

4.2.3

Komissio on ryhtynyt vuosina 2004–2005 valmistelemaan eräitä säädöksiä YKP:n uudistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Aloitteista mainittakoon seuraavat:

Euroopan kalastusrahasto

yhteisön kalastuksenvalvontavirasto

alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien perustaminen

yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa ja kansainvälisen merioikeuden alaa koskevat yhteisön rahoitustoimenpiteet.

Komissio on niin ikään pohtinut kalastuskysymyksiä laajasti useissa yhteydenotoissa ja keskustelutilaisuuksissa. Niiden päätteeksi julkaistiin edellä mainittu tiedonanto yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja parantamisesta.

4.2.4

Tiedonannosta käy ilmi, että yhteisen kalastuspolitiikan sääntely-ympäristön parantaminen edellyttää asetusten lukumäärän supistamisen lisäksi seuraavia toimia:

nykyisten tekstien selkiyttäminen, yksinkertaistaminen ja saatavuuden parantaminen

julkishallinnon hallintotaakan ja -kustannusten keventäminen

alan ammattilaisten hallintotaakan keventäminen ja muiden velvoitteiden vähentäminen.

4.2.5

ETSK katsoo, että komission on tekstejä selkiyttäessään pyrittävä erityisesti konsolidoimaan säädökset. Se, että säädöksissä viitataan jatkuvasti muihin aiempiin asetuksiin, vaikeuttaa suunnattomasti tekstien ymmärtämistä.

4.2.6

Tuoreimmasta tiedonannosta käy ilmi, että eräitä yhteisen kalastuspolitiikan osa-alueita on erityisen vaikea seurata. Esimerkkeinä mainittakoon kalastuksen valvonta, jota vaikeuttaa se, että jäsenvaltiot valvovat kalastusta eri tavoin, sekä kalavarojen säilyttämistoimenpiteet, joita hankaloittaa useiden hoitotoimenpiteiden yhdisteleminen.

4.2.7

Tarkastelussa korostuu yleisesti se, että vaikka yhteisön kalastuksenhoito on jo sinänsä monimutkaista, nykyinen lainsäädäntö on vähitellen käynyt liian koukeroiseksi.

4.2.8

ETSK katsoo, että komission on ryhdyttävä parantamaan ja yksinkertaistamaan yhteisen kalastuspolitiikan lainsäädäntöä ja painotettava erityisesti kalastuksen valvontaa ja kalavarojen säilyttämistoimenpiteitä. Niinpä onkin syytä tukea äskettäin perustetun yhteisön kalastuksenvalvontaviraston toimintaa.

4.3   Yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2006–2008

4.3.1

Neuvosto pyysi komissiota jatkamaan edellä mainittujen tiedonantojen pohjalta toteutettuja toimia ja esittämään monivuotisen toimintasuunnitelman YKP:n yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi kaikkine tavoitteen toteuttamiseen tähtäävine vaatimuksineen. Komissio vastasi pyyntöön julkaisemalla joulukuussa 2005 tiedonannon aiheesta ”Yhteisen kalastuspolitiikan yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2006–2008” (11).

4.3.2

Komission esittämä toimintasuunnitelma vuosiksi 2006–2008 koostuu kahdesta osasta:

YKP:n yksinkertaistamis- ja parantamismenetelmät

ensisijaisesti yksinkertaistettavat ja parannettavat aloitteet.

4.3.3

Toimintasuunnitelman lähtökohta on yksinkertainen. Siinä osoitetaan ylipäätään alat (valvonta, pyyntiponnistus, rahoitus jne.), joilla lainsäädäntöä on tarkoitus yksinkertaistaa ja parantaa. Kutakin alaa käsiteltäessä luetellaan tarvittavat toimenpiteet, keiden on määrä huolehtia yksinkertaistamisesta ja milloin toimenpiteet on toteutettava viiteajanjaksona 2006–2008. Kullekin alalle määritellään kolme toimintakategoriaa:

säädökset, joiden tarkistus on jo käynnissä

lähivuosina annettavat säädökset

ensisijaisesti yksinkertaistettavat voimassa olevat säädökset.

4.3.4

YKP:n yksinkertaistamissuunnitelmaan liittyvissä aloitteissa keskitytään vuosina 2006—2008 ensisijaisesti juuri voimassa oleviin säädöksiin. Ne ovat kaikki kalastuksen hoito- ja valvontatoimenpiteitä koskevia säädöksiä.

4.3.5

ETSK:n mielestä toimintasuunnitelmaan sisältyvien toimien keskittäminen kahdelle edellä mainitulle alalle on oikea valinta, sillä nykyinen lainsäädäntö on monimutkaista enimmäkseen juuri näillä aloilla. Tämän jälkeen komission on jatkettava YKP:n muiden osa-alueiden yksinkertaistamis- ja parantamisprosessia.

4.3.6

Säädökset, joiden tarkistaminen on jo käynnissä ja joiden osalta tietyt yksinkertaistamisperiaatteet on pantu täytäntöön, käsitellään lainsäädännön parantamissuunnitelman mukaisesti. Tällaisia säädöksiä ovat esimerkiksi Euroopan kalastusrahastoa koskeva asetus tai kalastussopimusten nojalla myönnettäviä yhteisön aluevesien ulkopuolisia kalastuslisenssejä koskevat yleiset säännökset. Komitea on suhtautunut lausunnossaan myönteisesti kumpaankin näistä komission jo yksinkertaistamista säädöksistä.

4.3.7

Lähivuosina annettavissa uusissa säädöksissä noudatetaan toimintasuunnitelman mukaan järjestelmällisesti yksinkertaistamistavoitteita.

4.3.8

Vuosiksi 2006–2008 laaditun toimintasuunnitelman yleinen lähtökohta on komitean mielestä asianmukainen, joten ETSK kannattaa suunnitelmaa. Toimintasuunnitelman liitteessä esitettyä suunnitelmaa on kuitenkin yksinkertaistettava tuntuvasti, jotta se toteutuisi määräajassa. On ensiarvoisen tärkeää, että jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti ja kalastusala alueellisine neuvoa-antavine toimikuntineen sekä neuvoa-antava kalatalous- ja vesiviljelykomitea ja alakohtaista vuoropuhelua harjoittava kalastuskomitea tekevät yhteistyötä ja ymmärtävät toisiaan.

4.3.9

Toimintasuunnitelmassa keskitytään ensisijaisesti seuraaviin aloihin ja säädöksiin:

kalavarojen säilyttäminen

TACit/kiintiöt, pyyntiponnistus

tekniset toimenpiteet nuorten meren eliöiden suojelemiseksi

tietojen keruu ja hallinta YKP:tä varten

kalastuksen valvonta

valvonta — lainsäädäntö

valvonta — tietokoneistaminen

raportointivelvoitteet

kalastuslisenssit yhteisön vesien ulkopuolella.

4.3.10

Kaikkia edellä mainittuja seitsemää säädöstä käsitellään toimintasuunnitelman liitteenä olevilla tiivistelmäsivuilla, joilla esitetään yksinkertaistamistoimet nykyisen lainsäädännön ja hallintoympäristön parantamiseksi. Kunkin toimenpiteen yhteydessä esitetään suunnitelma yksinkertaistamiseen osallistuvien toimijoiden osuudesta työskentelyyn sekä luettelo yksinkertaistettavista säädöksistä ja yksinkertaistamisen suunnittelussa hyödyllisistä viiteasiakirjoista.

4.3.11

Tarkasteltuaan seikkaperäisesti kaikkia seitsemää tiivistelmäsivua ETSK toteaa pitävänsä uudistuksessa ja yksinkertaistamisessa omaksuttua lähestymistapaa asianmukaisena ja katsoo, että mikäli toimenpiteet toteutetaan sovitussa määräajassa ja kaikkia tiivistelmäsivuilla esitettyjä vaiheita noudatetaan, vuosiksi 2006–2008 laadittu toimintasuunnitelma merkitsee erittäin huomattavaa parannusta yhteisön kalastusalan lainsäädäntöön.

4.3.12

Toimintasuunnitelman tiivistelmäsivulla 1 esitetään TAC-/kiintiöjärjestelmien ja pyyntiponnistuksen yksinkertaistamistoimet. Tarkoituksena on yksinkertaistaa ennen kaikkea neuvoston vuosittain antamat asetukset, joilla säädetään seuraavan vuoden kalastusmahdollisuuksista, muuttamalla kalavarojen hyödyntämisedellytyksiä koskevien säännösten rakennetta, kohdistamalla päätökset yhtenäisiin ryhmiin ja laatimalla kalavarojen monivuotisia hoitosuunnitelmia.

4.3.13

ETSK katsoo, että tiivistelmäsivulla 1 esitetyt yksinkertaistamistoimet ovat oikeansuuntaisia, sillä on olennaista käsitellä eri tavoin kalavarojen säilyttämispolitiikan eri osatekijöitä, säännellä kalavaroja yhtenäisten ryhmien perusteella ja kehittää niitä monivuotisin hoitosuunnitelmin.

4.3.13.1

Komitea katsoo kuitenkin, että tieteellisten lausuntojen toimittamisajankohdan ja joulukuussa pidettävän neuvoston kokouksen väliin jäävä riittämätön aika muodostaa esteen kaikkien tarpeellisten kuulemisten ja sovittelujen järjestämiselle, kun TACeista, kiintiöistä ja muista erittäin tärkeistä hoitotoimenpiteistä ja pyyntiponnistuksen rajoittamistoimenpiteistä päätetään jo joulukuun kokouksessa. Hätiköidyn ja monimutkaisen päätöksentekoprosessin tuloksena annettavat säädökset saattavat olla teknisesti tai oikeudellisesti siinä määrin epätäydellisiä, että niitä on muutettava asetuksin, jotka vain monimutkaistavat entisestään lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa. Se, ettei alan ammattilaisia eikä muita sidosryhmiä kuulla riittävästi, heikentää lainsäädännön ymmärtämistä, hyväksymistä ja täytäntöönpanoa ja tällä tavoin sen tehokkuutta.

4.3.13.2

ETSK katsoo niin ikään, että hoitotoimenpiteitä koskeva alueellisten kalastusjärjestöjen päätöksentekoprosessi kärsii myös tieteellisen lausunnon ja päättävän elimen kokouksen välisestä liian lyhyestä määräajasta. Riittämätön määräaika vaikuttaa samalla tavoin kuin edellisessä kohdassa mainittu liian lyhyt määräaika.

4.3.13.3

ETSK pitää komission ehdottamaa yhtenäisiin ryhmiin perustuvaa lähestymistapaa tarkoituksenmukaisena varsinkin, jos se merkitsee — kuten odottaa sopii — kunkin lajin yhtenäiseen kalastukseen perustuvaa lähestymistapaa ja kahdentasoista lainsäädäntöä: laaja-alaista puiteasetusta ja kalastuskohtaista täytäntöönpanoasetusta.

4.3.13.4

Komitea katsoo lisäksi kokemuksen osoittaneen, että monivuotisten elvyttämis- ja hoitosuunnitelmien on perustuttava laajaan kuulemismenettelyyn ja mittavaan sovitteluprosessiin. Hyväksymisensä jälkeen suunnitelmat yksinkertaistavat päätöksentekoprosessia soveltamisajanjaksonaan. ETSK katsoo kuitenkin, että neuvoston ja komission nykyinen toimivallanjako on säilytettävä ja suunnitelmia on voitava tarkistaa ottamalla huomioon kalakantojen tilaa arvioivien kriteereiden kehittyminen.

4.3.14

ETSK:n mielestä kalavarojen hoitotoimenpiteiden päätöksentekoprosessin uudistaminen, jolla taataan lainsäädännön yksinkertaistaminen ja tehostaminen, edellyttää, että tieteellisten lausuntojen ja suositusten toimittamista aikaistetaan (ICES:n alainen ACFM laatii lausunnot yhteisön aluevesistä ja alueellisten kalastusjärjestöjen tieteelliset toimikunnat yhteisön ulkopuolisista vesistä), jotta alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia ja Euroopan unionin neuvoa-antavaa kalatalous- ja vesiviljelykomiteaa voidaan todella kuulla. Se saattaa myös edellyttää TAC- ja kiintiöpaketin jakamista useiden toimikuntien kesken ja hoitovuoden muuttamista lähemmäksi biologistavuotta. Samalla on otettava huomioon, että suunnitelmien on vastattava entistä paremmin markkinoita. Prosessi on siis kokonaisvaltainen, eikä se rajoitu pelkästään ennakkoehtojen asettamiseen. ETSK katsoo, että prosessia on tarkasteltava seikkaperäisesti kaikista näkökulmista ja pyrittävä sopimaan kysymyksestä mahdollisimman laajasti jäsenvaltioiden, alan ammattilaisten ja muiden sidosryhmien kanssa.

4.3.15

Tiivistelmäsivulla 2 pyritään uudistamaan nuoria meren eliöitä koskeva nykyinen lainsäädäntö kokoamalla asteittain yhteen kutakin kalastusta koskevat tekniset toimenpiteet. Vaikka ETSK suhtautuu myönteisesti kaikkien hoitotoimenpiteiden kalastuskohtaiseen lähestymistapaan, komitea katsoo, että sitä voidaan soveltaa ensisijaisesti teknisiin toimenpiteisiin. Komission ehdottaman järjestelmän lähtökohtana on teknisiin toimenpiteisiin liittyvien oikeudellisten sääntöjen rakenteen uudistaminen. Komissio ehdottaa, että annetaan lyhyt yleisiä suuntaviivoja koskeva neuvoston asetus ja yksityiskohtaisempia, teknisiä näkökohtia koskevia komission asetuksia. ETSK on huolestunut yksinkertaistamisesta, jonka seurauksena komissio ottaa itselleen tällä hetkellä neuvostolle kuuluvaa säädösvaltaa. Komitea katsoo, että vaikka lainsäädäntö valmisteltaisiin yksinkertaistamistoimenpiteissä ehdotetulla tavalla, neuvoston tulee tehdä asiassa lopullinen päätös.

4.3.16

Tiivistelmäsivulla 2 ehdotetaan, että jäsenvaltiot voivat antaa luvan paikallistasolla toteutettaville teknisille toimenpiteille. ETSK katsoo, että tällaisen mahdollisuuden antaminen voi saattaa EU:n jäsenvaltioiden kalastajat keskenään eriarvoiseen asemaan ja aiheuttaa syrjintää, jos toimenpiteeseen turvaudutaan liian usein tai jos sitä ei valvota asianmukaisesti, sillä se nakertaa yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvan lainsäädännön yhdenmukaistamista. Siksi myös asiaa koskevat jäsenvaltioiden pyynnöt tulisi antaa neuvoston hyväksyttäviksi.

4.3.17

Komissio katsoo, että ehdotettujen toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää alan ennakkokuulemisen tehostamista, toteutettujen teknisten toimenpiteiden tulosten arviointia, tiettyjen teknisten käsitteiden tarkempaa määrittelyä, esitteiden ja tiedotteiden laatimista, tietotekniikan hyödyntämistä ja kalastajien raportointivelvollisuuksien vähentämistä. Kaikki nämä toimet ovat ETSK:n mielestä tarpeellisia, mutta komitea korostaa komissiolle, että tietotekniikan hyödyntäminen tietojen keruussa ja hallinnassa edellyttää luonnollisesti sopeutumista ja taloudellista tukea, jonka turvin alukset voivat siirtyä käyttämään uutta tekniikkaa. ETSK katsoo, että tietotekniikan käyttöönotolle on varattava kohtuullinen siirtymäaika, jotta prosessista voidaan sopia teknisen henkilöstön, kalastusalan ammattilaisten ja jäsenvaltioiden kesken, taata liikesalaisuus kaikilta osin, saada asianosaiset luottamaan tietotekniikkaan ja ryhtymään sen käyttäjiksi, kokeilla prosessia reaaliolosuhteissa, antaa tukea käyttöön otettavan uuden materiaalin aiheuttamiin taloudellisiin lisäkustannuksiin ja taata näin yksinkertaistamiseen tähtäävän uudistuksen onnistuminen.

4.3.18

Tiivistelmäsivulla 3 ehdotetaan, että YKP:hen liittyvien tietojen keruuta ja hallintaa koskevia säädöksiä vähennetään. Yksinkertaistamiseen liittyy tiivistelmäsivun 2 tapaan nykyisen oikeudellisen rakenteen uudistaminen antamalla yleistä lähestymistapaa koskeva neuvoston asetus sekä teknisiä ja hallinnollisia näkökohtia koskeva komission täytäntöönpanoasetus. ETSK toistaa edellä kohdassa 4.3.15 ilmaisemansa huolen toimivallasta, jonka komissio aikoo ottaa itselleen.

4.3.19

Komissio ehdottaa tiivistelmäsivulla 3 yleisen yksinkertaistamissuunnitelman mukaisesti, että laaditaan tietojen keruuta ja hallintaa koskeva monivuotinen ohjelma, jolla pyritään keventämään jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa. Komitea pitää komission ehdotusta aiheellisena ja varteenotettavana, mutta suhtautuu varauksellisesti edellä kohdassa 4.3.17 esittämiinsä seikkoihin.

4.3.20

Tiivistelmäsivulla 4 ehdotetaan, että nykyistä valvontalainsäädäntöä uudistetaan tarkistamalla voimassa olevat asetukset ja mukauttamalla ne YKP:n uudistukseen. ETSK:n mielestä valvonta-asetusten tarkistaminen on säädösten yhdenmukaistamisen kannalta erittäin tärkeää, jotta säädöksiä ei tulkittaisi eri tavoin. Kaikissa valvontasäännöksissä on määriteltävä hyvin selkeästi valvonnan käsitteet sekä valvontamenetelmät ja -muodot. Komitea kehottaa joka tapauksessa komissiota ottamaan valvontalainsäädäntöä yksinkertaistettaessa aina huomioon yhteisön kalastuksenvalvontaviraston.

4.3.21

Tiivistelmäsivulla 5 komissio ehdottaa kaikkien valvontaa ja tietokoneistamista koskevien säännösten tarkistamista. Komission tarkoituksena on laatia asetuksia sen jälkeen, kun neuvosto on tehnyt päätöksensä komission ehdotuksesta kalastustoimia koskevien tietojen sähköisestä kirjaamisesta ja toimittamisesta sekä kaukohavaintokeinoista. (12) Lisäksi tietokoneistetaan kolmansien maiden kanssa tehtyihin kalastussopimuksiin liittyvä kalastuslisenssien sekä saaliita ja pyyntiponnistusta koskevien tietojen hallinnointi. ETSK pitää toki valvontajärjestelmien tietokoneistamista tarpeellisena, mutta toistaa edellä kohdassa 4.3.17 esittämänsä kehotuksen säätää siirtymäajasta, jonka kuluessa tietotekniikka otetaan käyttöön.

4.3.22

Tiivistelmäsivulla 6 esitetään, että kaikki YKP:tä koskevat säädökset yksinkertaistetaan sellaisten säännösten poistamiseksi, joissa asetetaan YKP:n asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta tarpeettomia tai vähämerkityksisiä raportointivelvoitteita. ETSK:n mielestä lainsäädäntöä yksinkertaistettaessa on poistettava kaikki tarpeettomat tai vähämerkityksiset raportointivelvoitteet ja kevennettävä näin asianosaisten ja jäsenvaltioiden byrokraattista taakkaa.

4.3.23

Tiivistelmäsivun 7 aiheena on yhteisön vesien ulkopuolisten kalastuslisenssimenettelyjen yksinkertaistaminen uudistamalla kolmansien maiden kanssa tehtyjen kalastussopimusten hallintoa koskevat määräykset. Järjestelmää yksinkertaistetaan uudistamalla nykyinen oikeudellinen rakenne siten, että neuvosto säätää perusperiaatteista ja komissio teknisistä ja hallinnollisista näkökohdista. Komitea pitää tällaista yksinkertaistamista tarpeellisena ja kehottaa komissiota harkitsemaan, että laadittaisiin tyyppisopimus, jonka pohjalta neuvoteltaisiin kaikki kolmansien maiden kanssa tehtävät kalastussopimukset, ja että kalastuslisenssit käsiteltäisiin ja myönnettäisiin sähköisesti.

4.3.24

ETSK katsoo, että yhteisön aluevesien ulkopuolella kalastaviin aluksiin sovellettavia YKP:n osia yksinkertaistettaessa ja parannettaessa on lisäksi omaksuttava kalastuskohtainen lähestymistapa sekä kohdeltava kyseistä kalastusta muista poikkeavasti kaikilla tasoilla: laivasto, lisenssimenettelyt, saaliiden ilmoittaminen jne. ETSK katsoo, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien ja yhteisön aluevesien ulkopuolella kalastavien alusten oikeudet ja velvollisuudet on mukautettava saaliisiin ja pyyntialueisiin. Siksi ETSK kehottaa komissiota sisällyttämään toimintasuunnitelmaansa tämän tavoitteen sen sijaan, että se mainittaisiin vain kohdassa, jossa käsitellään kalastussopimuksia (tai kumppanuussopimuksia). Komitea korostaa tässä yhteydessä, että aluksilla on noudatettava yhteisön työmarkkinaosapuolten hyväksymää sosiaalilauseketta.

4.3.25

ETSK katsoo, että laittoman, sääntelemättömän ja ilmoittamattoman kalastuksen torjunta, joka on yksi YKP:n tavoitteista (etenkin ulkoisen toiminnan yhteydessä), olisi hyvä mainita toimintasuunnitelmassa ja pyrkiä määrittelemään laittoman, sääntelemättömän ja ilmoittamattoman kalastuksen torjunta mahdollisimman yksinkertaisesti ja tehokkaasti. ETSK katsoo, että prosessissa on keskityttävä saattamaan tuotteet kulutusmarkkinoille, vahvistamaan satamavaltion valtuuksia ja kieltämään avomerellä tapahtuvat saaliinsiirrot.

5.   Erityistä

5.1

Vuosiksi 2006–2008 laadittu toimintasuunnitelma, sellaisena kuin se on esitetty komission tiedonannossa, on yhteisön kalastusalan lainsäädännön parantamisen kannalta erittäin merkittävä. Kalavarojen valvontaan ja hoitoon ei kuitenkaan liity huomattavia täydentäviä säädöksiä, jotka olisikin lisättävä komission ehdotuksiin. Komitea kannustaa komissiota täydentämään ehdotuksia viipymättä.

5.2

Komitea katsoo, että kaikkien parannettaviksi ja yksinkertaistettaviksi ehdotettujen säädösten joukosta kannattaa korostaa TACeja/kiintiöitä ja pyyntiponnistusta koskevaa säädöstä, joka on monivuotisten hoitosuunnitelmien kehittämisen kannalta erityisen tärkeä.

5.3

Vuosiksi 2006–2008 laaditun toimintasuunnitelman toteuttaminen saattaa merkitä sitä, että komission on annettava uusia täytäntöönpanoasetuksia. ETSK:n mielestä täytäntöönpanoasetusten määrän lisääntyminen ei ole välttämättä ongelmallista. On tärkeää, että yhteisön säännöstön lisääntymisestä huolimatta asetukset ovat entistä yksinkertaisempia, ne on suunnattu asianomaisiin kalastustoimiin, ne ovat helppolukuisia ja mahdollisimman pitkälle konsolidoituja.

5.4

Konsolidoinnissa komitea kiinnittää komission huomiota siihen, että kalastusalan nykyinen lainsäädäntö on hankalasti tulkittavissa, koska siinä viitataan toistamiseen muihin asetuksiin, direktiiveihin ja tiedonantoihin. Tekstien konsolidointi on ensiarvoisen tärkeää, jotta tekstit ovat helppolukuisia ja ymmärrettäviä.

5.5

Pantaessa valvontasäädöksiä täytäntöön on erittäin tärkeää koordinoida komission ja yhteisön kalastuksenvalvontaviraston toimintaa. Jotta jäsenvaltiot eivät tulkitsisi kalastuksen valvontaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä kukin eri tavoin, mitä kalastajat hyvin usein valittavat, yhteisön kalastuksenvalvontaviraston on ryhdyttävä yhtenäistämään kriteerejä.

5.6

Komitea katsoo, että yhteisön kalastusalan lainsäädännön tietokoneistaminen on tärkeää, jotta yhteisön tekstit ovat sähköisesti saatavilla. Uusi tietotekniikka on kuitenkin otettava kalastusaluksilla käyttöön hitaasti ja asteittain eikä siitä saa koitua kustannuksia kalastajille, sillä tietyt tietotekniikkasuunnitelmat saattavat osoittautua aluksille epätarkoituksenmukaisiksi.

5.7

Komitea kannustaa komissiota löytämään ratkaisun kaikkiin vuosiksi 2006–2008 laaditun toimintasuunnitelman tiellä oleviin hankaluuksiin. Komitea on vakuuttunut siitä, että toimintasuunnitelma on erittäin tarpeellinen ja että siitä on hyötyä yhteisön kalastusalalle.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2001) 428 lopullinen, 30. heinäkuuta 2001.

(2)  EYVL C 125, 27.5.2002, s. 61 KOM(2001) 428 lopullinen, Valkoinen kirja ”Eurooppalainen hallintotapa”.

(3)  Komission tiedonanto — Lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma, KOM (2002) 278 lopullinen, 5. kesäkuuta 2002.

(4)  KOM(2003) 71 lopullinen, helmikuu 2003.

(5)  KOM(2005) 97 lopullinen, maaliskuu 2005.

(6)  EUVL C 321, 31.12.2003 sekä oikaisu EUVL C 4, 8.1.2004.

(7)  Komission tiedonanto ”Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen — Strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi”, KOM (2005) 535 lopullinen, lokakuu 2005.

(8)  KOM(2004) 820 lopullinen, 15. joulukuuta 2004.

(9)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002.

(10)  KOM(2004) 497 lopullinen.

(11)  KOM(2005) 647 lopullinen, 8. joulukuuta 2005.

(12)  KOM(2004) 724 lopullinen.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/67


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle — Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia”

KOM(2005) 670 lopullinen — SEC(2005) 1683 ja SEC(2005) 1684

(2006/C 309/14)

Euroopan komissio päätti 21. joulukuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Lutz Ribbe.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 157 ääntä puolesta ja 2 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Komitean päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK pitää komission tiedonantoa aiheesta ”Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia” lähtökohtaisesti tervetulleena ja kannattaa siinä esitettyä tavoitetta parantaa luonnonvarojen tuottavuutta ja niiden käytön tehokkuutta, eli pyrkimystä erottaa taloudellinen kasvu entistä enemmän luonnonvarojen käytöstä ja samalla vähentää käytettävien luonnonvarojen ympäristövaikutuksia.

1.2

ETSK viittaa uudelleen jo kaksi vuotta sitten komissiolle esittämäänsä kantaan, jonka mukaan komission asianomaisessa strategiassa on käsiteltävä perusteellisesti myös uusiutumattomien luonnonvarojen kysymystä. ETSK pitää komission asiakirjan keskeisenä puutteena, ettei siinä käsitellä mainittua kysymystä.

1.3

ETSK:n mukaan strategiaan tulisi myös sisällyttää uusiutumattomia luonnonvaroja koskevia selkeitä kantoja, joiden tulisi ulottua kyseessä olevan strategian suunniteltua kestoa (25 vuotta) pidemmälle. ETSK pitää näin ollen tarpeellisena täydentää strategiaa ja jatkaa sen voimassaoloa 50–100 vuoteen, mikä vaatisi tietysti myös välitavoitteiden asettamista.

1.4

Toisaalta on ymmärrettävä, että tiettyjen luonnonvarojen (esimerkiksi kalavarojen) säilyttäminen vaatii välittömiä ja konkreettisia toimia, eikä aikaa enää ole hukattavaksi.

1.5

Todellisen strategian onnistumiseksi on välttämätöntä määritellä aluksi selkeät ja saavutettavat tavoitteet, joihin sitten pyritään konkreettisten ja samoin selkeästi määriteltävien välineiden avulla (mikä muodostaakin varsinaisen strategian). Komission asiakirjasta ei kuitenkaan löydy selkeitä tavoitteita eikä myöskään konkreettisia välineitä. Tämä johtuu varmaan myös siitä, että lukuisille luonnonvaroille ei voidakaan laatia yhtä, kaiken kattavaa strategiaa, vaan tarvitaan omat, alakohtaiset strategiat, joita komissio onkin osittain työstämässä.

1.6

Näin ollen ETSK ei pidä komission tiedonantoa todellisena strategiana vaan lähinnä erittäin tervetulleena ja oikeana perusfilosofiana, jonka toteutus ei kuitenkaan onnistune perustettavaksi ehdotettujen tietokantojen ja asiantuntijaelinten avulla.

2.   Lausunnon keskeiset kohdat ja taustatietoja

2.1

Euroopan komissio julkaisi 1. lokakuuta 2003 tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta ”Kohti luonnonvarojen kestävän käytön teemakohtaista strategiaa” (1). Kyseisessä tiedonannossaan komissio käsitteli mainitun strategian perusteita ja käynnisti sen myötä asianomaisten ja aiheesta kiinnostuneiden yhteiskunnallisten tahojen ensimmäisen kuulemiskierroksen.

2.2

ETSK kannatti 28. huhtikuuta 2004 luonnonvarojen kestävästä käytöstä antamassaan lausunnossa (2) lähtökohtaisesti komission ehdotusta asianomaisen strategian laatimiseksi.

2.3

Euroopan komissio esittikin 21. joulukuuta 2005 neuvostolle, Euroopan parlamentille, ETSK:lle ja AK:lle tiedonannon ”Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia”. Kyseinen komission asiakirja (3) on käsillä olevan lausunnon aiheena.

2.4

ETSK pitää tietysti myös tällä kertaa tervetulleena ”strategian” esittämistä, ja näkee siinä yhteyksiä kestävän kehityksen strategiaan. ETSK pitää välttämättömänä eurooppalaista strategiaa erilaisten uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen säilyttämiseksi, jotta syntyvät haasteet voidaan kohdata ja voittaa pysyvästi. Tiedonannon suunta on kiistämättä oikea, mutta esitetyt aloitteet ja toimet ovat ETSK:n mielestä riittämättömiä.

3.   Komission tiedonantoa koskevat kommentit

3.1

Molemmissa edellä mainituissa komission tiedonannoissa ratkaistavia ongelmia koskeva analyysi on ymmärrettävästi sama. Komissio toteaa, että

taloutemme toimivuus riippuu uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen olemassaolosta ja saatavuudesta

luonnonvaroilla on merkitystä elämänlaatumme kannalta

luonnonvarojen käyttömalleja ei voida säilyttää nykyisellään, vaikka ”materiaalien käytön tehokkuus Euroopassa onkin huomattavasti parantunut”.

talouskasvun ja luonnonvarojen käytön tai kulutuksen välisen suhteen purkamista onkin välttämättä tehostettava

luonnonvarojen tehoton hyödyntäminen ja uusiutuvien luonnonvarojen liiallinen käyttö jarruttavat kasvua pitkäjännitteisesti.

3.2

Nyt esitetyssä asiakirjassa korostetaan kuitenkin huomattavasti vahvemmin, että kyse ei ole pelkästään talouskasvun ja luonnonvarojen käytön välisen yhteyden purkamisesta vaan myös luonnonvarojen (vähennetyn tai vähennettävän) käytön ympäristövaikutusten lieventämisestä. Kyseessä on siis eräänlainen kaksoisstrategia, jota komissio esitteli jo vuosia sitten — ennen kestävän kehityksen strategiaa koskevaa päätöstä — ”Factor 10 -ekotehokkuuskäsitteenä”.

3.3

Esimerkkinä mainittakoon, että entistä korkeamman hyötysuhteen ansiosta nykyaikaiset hiilivoimalat kuluttavat aiempaa vähemmän luonnonvaroja tuotettaessa kilowattitunti sähköä. Jotta ympäristövaikutuksia voitaisiin kuitenkin vähentää entisestään, nykyisin pyritään vähentämään jokaisen hiilitonnin ilmastovaikutuksia edelleen, esimerkiksi kehittämällä ns. ilmastoneutraaleja voimaloita, joissa syntyvä hiilidioksidi sidotaan ja varastoidaan maanalaisesti.

3.4

ETSK pitää erittäin tervetulleena, että nyt esitettyyn strategiaan kuuluu tehokkuuden asettaminen periaatteeksi kaikkien luonnonvarojen käytössä.

ETSK:n kriittiset huomautukset

3.5

Vaikka ETSK kannattaakin varauksettomasti komission lähestymistapaa, komitea esittää kuitenkin ”strategiasta” muutamia hyvinkin kriittisiä huomautuksia:

3.6

Komissio toteaa tiedonannossaan, että uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen välillä on tehtävä ero, ja että merkittäviä ongelmia esiintyy lähinnä uusiutuvien luonnonvarojen (kuten kalavarojen, makean veden varojen) kohdalla.

3.7

Komissio viittaa siihen, että luonnonvarojen käyttö on ollut keskeinen teema eurooppalaista ympäristöpolitiikkaa koskevissa keskusteluissa jo 30 vuoden ajan ja että ”1970-luvulla ensimmäinen öljykriisi aiheutti huolta luonnonvarojen niukkuudesta ja kasvun rajoista”. Komission mukaan luonnonvarojen niukkuus ei kuitenkaan ”ole osoittautunut ympäristön kannalta niin ongelmalliseksi kuin tuolloin ennustettiin. Fossiilisten polttoaineiden varannot eivät ole ehtyneet ja markkinat ovat säännelleet niukkuutta hinnoittelumekanismien avulla”.

3.8

Onkin totta, että ympäristön kannalta ongelmana ei ole se, onko uusiutumaton luonnonvara käynyt vähiin, edelleen saatavissa tai ehtynyt. Ekologinen ongelma perustuu — kuten komissiokin toteaa — luonnonvarojen käytön tai ylikäytön vaikutuksiin (esimerkiksi ilmastoon). Ympäristön kannalta öljyn tai hiilen muodossa varastoituneen aurinkoenergian loppuminen ei siis ole ongelmallista. ETSK huomauttaa kuitenkin, että uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen muodostaa valtavan ongelman taloudelle ja näin ollen myös sosiaalisen ongelman, jolla on huomattavat vaikutukset ihmisten elintasoon. Kyse ei siis ole pelkästään luonnonvarojen käytön ympäristövaikutuksista, vaan tässä on muistettava myös nykyisten ja tulevien sukupolvien mahdollisuudet luonnonvarojen käyttöön. Yksi seuraavien vuosikymmenten keskeisistä haasteista kestävästä kehityksestä käytävää keskustelua ajatellen onkin varmistaa luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Kysymys luonnonvarojen niukkuudesta ei ETSK:n mielestä ole pelkästään ympäristökysymys, vaan se koskee myös kestävää kehitystä, joka käsittää tunnetusti ekologisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia kriteereitä.

3.9

Komission viittaus ”markkinoihin”, jotka reagoivat vähenevään tarjontaan hintojen korotuksilla, pitää täysin paikkansa. Viime kuukausien osittain dramaattiset öljyn hinnankorotukset, jotka ovat vaikuttaneet raskaasti eurooppalaiseenkin talouteen, eivät tietenkään perustu pelkästään pitkällä aikavälillä odotettavissa olevaan uusiutumattomien luonnonvarojen ehtymiseen, vaan johtuvat osittain monopoliasemassa olevien tarjoajien markkinavallasta sekä poliittisesta epävakaudesta maissa, joilla näitä luonnonvaroja lähinnä on.

3.10

ETSK toistaa tässä yhteydessä huomionsa, jotka se esitti jo kaksi vuotta sitten aiemmasta tiedonannosta antamassaan lausunnossa: Yhteiskunnalle annetaan vääränlainen poliittinen signaali, kun nyt esitetään pelkästään 25 vuodeksi ”strategia”, jossa ei oteta — ainakaan riittävästi — huomioon pitkällä aikavälillä selkeästi ennustettavissa olevaa tiettyjen keskeisten uusiutumattomien luonnonvarojen (esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden) niukkuutta ja ehtymistä. ETSK pitää uusiutumattomien luonnonvarojen saatavuutta keskeisenä kriteerinä, kun otetaan vastuuta vaadituista kestävyyskriteereistä.

3.11

ETSK muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että lukuisat talouden alat ovat riippuvaisia paitsi fossiilisten energialähteiden saatavuudesta yleensä myös niiden ”edullisuudesta”. Näihin perusteisiin tukeutuvilla kansantalouksilla on tulevaisuudessa suurimmat sopeutumisvaikeudet. Näin ollen ETSK yhtyy komission kantaan, jonka mukaan luonnonvarojen tehoton käyttö jarruttaa kasvua pitkäjännitteisesti.

3.12

Luonnonvarojen hinnannousua voidaan aluksi vielä tasoittaa jonkin verran tehokkuustoimien avulla. Monilla aloilla, kuten liikenne- ja energiasektorilla, rajoittunut saatavuus tai hyvin korkeat hinnat voivat mahdollisesti johtaa merkittäviin rakennemuutoksiin. Koska tähän voi liittyä erittäin suuria investointeja, tarvittaviin suunnanmuutoksiin tulisi virhesijoitusten välttämiseksi ryhtyä mahdollisimman aikaisin.

3.13

Esimerkki vastaavanlaisesta pitkän aikavälin strategisesta ajattelusta on Ruotsin hallituksen ilmoitus luopua sekä ydinenergiasta että pyrkiä irrottautumaan öljyn käytöstä. Tällainen suunnitelma on tietysti toteutettavissa vain pitkällä aikavälillä, mutta sen toteuttaminen on aloitettava hyvissä ajoin, jotta myöhempiä taloudellisia ja yhteiskunnallisia kriisejä voidaan välttää.

3.14

ETSK katsookin, että EU:n strategiaan tulisi sisällyttää tämänkaltaisia pohdintoja, mitä valitettavasti ei ole tehty. Komitea arvelee sen mahdollisesti johtuvan siitä, että komission strategian 25 vuoden aikajänne on sittenkin (aivan) liian lyhyt. ETSK ei voi hyväksyä komission käsitystä, jonka mukaan mainittuna aikana ei liene odotettavissa vakavaa pulaa uusiutumattomista luonnonvaroista. Näin ollen uusiutumattomia luonnonvaroja koskeva kysymys siirretään käytännössä syrjään. Komission on esitettävä uusiutumattomia luonnonvaroja koskeva selkeä näkemys, joka yltää strategian nykyistä aikarajaa pidemmälle. Siksi olisi tarpeen pidentää strategian kestoa alusta lähtien esimerkiksi viiteenkymmeneen tai sataan vuoteen, mikä on luonnonvarojen käytön kannalta vieläkin suhteellisen lyhyt aika. Näin pitkää aikaväliä sovellettaessa on tietenkin määriteltävä pitkän aikavälin tavoitteille myös välitavoitteet. ETSK viittaa siihen, että komissio ilmoitti tällaisesta menettelytavasta vuonna 2005 julkaisemassaan tiedonannossa (4).

3.15

Komission mukaan strategian yleisenä tavoitteena on ”vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia, joita syntyy luonnonvarojen käytöstä kasvavassa taloudessa”. Euroopasta tuskin löytyy ketään, joka vastustaisi näin yleistä, vaikkakin samalla epämääräistä tavoiteasettelua.

3.16

Komissio jättää tietoisesti asettamatta kvantitatiivisia tavoitteita tässä strategian ”alustavassa vaiheessa”. Komitean mielestä tämä ei kerta kaikkiaan ole hyväksyttävää. Ensinnäkin kyseessä ei ole ”alustava vaihe”, sillä ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosien ja osittain vuosikymmenten ajan. Lisäksi ETSK on jo toistuvasti todennut, että strategian todellinen menestyminen edellyttää selkeiden tavoitteiden asettamista. Strategia on suunnitelma asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Mikäli tavoitteet puuttuvat, niitä ei ole muotoilu sitovasti tai ne ovat liian epämääräisiä, politiikalta puuttuu suunta ja tieto siitä, mitä poliittisia ohjausvälineitä tulisi missäkin kohtaa käyttää.

3.17

ETSK:n mielestä nyt esitetty ”Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia” ei ole todellinen strategia, vaan enneminkin sinänsä täysin oikea perusfilosofia, jolle on vielä laadittava erityiset, luonnonvarakohtaiset toimeenpanostrategiat.

3.18

ETSK on valmis myöntämään, että yhdessä ainoassa strategiassa on tuskin mahdollista käsitellä kaikkia luonnonresursseja kattavasti ja täydellisesti. Aihe on aivan liian monitahoinen. Siksi on välttämätöntä sisällyttää tämä oikea perusfilosofia eriytettyihin strategioihin ja yleiseen politiikkaan. Juuri tämän vuoksi komissio esitti käytännössä yhtä aikaa tämän ”strategian” kanssa jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevan teemakohtaisen strategian (5) (välillisesti kyse on myös luonnonvarasta) sekä ilmoitti maaperän suojelemista koskevan teemakohtaisen strategian laatimisesta. Tavoitteelliset strategiset päätökset on liitettävä kiinteästi asianomaisiin alakohtaisiin politiikkoihin.

3.19

Näin kaikki osapuolet voivat tunnistaa selkeämmin, missä mikäkin strategia pätee. Konkreettisten esimerkkien avulla voitaisiin luoda yhteyksiä muihin strategioihin ja politiikan aloihin EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa ja näin määritellä selkeämmin vastuualueet, mikä parantaisi strategisten tavoitteiden toteuttamista.

3.20   Neljä aloitetta tavoitteiden saavuttamiseksi

Komissio luettelee tiedonannossaan yhteensä neljä uutta aloitetta, joilla pyritään luomaan seuraavat 25 vuotta kattavan strategian perusteet:

”tietopohjan luominen”, johon sisältyy poliittisille ”päätöksentekijöille tarkoitetun tietokeskuksen” perustaminen

”edistymisen mittaaminen”, joka merkitsee erilaisten indikaattorien kehittämistä vuoteen 2008 mennessä

”sisäinen ulottuvuus”, johon liittyen komissio ehdottaa, että yksittäiset jäsenvaltiot kehittävät kansallisia toimenpiteitä ja ohjelmia luonnonvarojen kestävää käyttöä varten. Lisäksi perustetaan korkeista virkamiehistä koostuva korkean tason foorumi, joka on vastuussa luonnonvaroja koskevan politiikan kehittämisestä jäsenvaltioissa. Kyseiseen foorumiin on lisäksi tarkoitus kuulua komission edustajia ja ”tarvittaessa” (mitä se sitten tarkoittaneekin) mm. kuluttajajärjestöjen, ympäristöjärjestöjen, tiedemaailman ja teollisuuden edustajia.

”maailmanlaajuinen ulottuvuus”, jonka yhteydessä aiotaan perustaa ”kansainvälinen paneeli”.

3.21

ETSK ei epäile asianomaisten tietokantojen ja uusien elinten tarkoituksenmukaisuutta ja hyötyä. Mitä enemmän meillä on tietoa ja mitä enemmän — erityisesti poliittista vastuuta kantavia — ihmisiä aihetta käsittelee, sitä parempi.

3.22

Tästä huolimatta ETSK:n on kysyttävä komissiolta, uskooko se laatineensa tällä tavoin todella politiikkaan vaikuttavan ”strategian”. Kuvailtuja ongelmia ei missään tapauksessa pystytä ratkaisemaan nyt esitetyillä toimenpiteillä.

3.23

Komission suunnitelmat herättävät sen vaikutelman, että ensin pitäisi laajentaa tietopohjaa, jotta näin voitaisiin luoda perusteet poliittisille toimille. ETSK ei tunnista tätä niinkään johdonmukaisen toiminnan strategiaksi, vaan pitää sitä ennemminkin strategiana, jolla poliittisia päätöksiä lykätään. Komission tulisi kaikin keinoin välttää tällaisen vaikutelman syntyä.

3.24

Vuosien ajan on esimerkiksi ollut tiedossa, että kalavaroja on selkeästi ylikäytetty. Komissio reagoi tähän uhkaavaan tilanteeseen vuosittain varmaankin täysin oikeutetulla vaatimuksilla pyyntikiintiöiden pienentämisestä, jotta esimerkiksi turskan ylikalastus saataisiin loppumaan (6). Menestystä tällä ei ole ollut. Tätä ongelmaa ei pystytä ratkaisemaan uudella tietokannalla tai uusilla elimillä!

3.25

ETSK odottaa siksi, että tiettyjen luonnonvarojen kohdalla ei pelkästään tyydytä keskusteluiden jatkamiseen vaan ryhdytään viimein tarpeellisiin toimiin — esimerkiksi kalavarojen säilyttämiseksi.

3.26

ETSK haluaa tällä toteamuksella vielä kerran tehdä selväksi, että se ei pidä komission strategian puitteissa ehdottamia ns. ”välineitä” missään nimessä riittävinä.

3.27

Jo komission valmistelevasta asiakirjasta antamassaan lausunnossa sekä myös muissa, esimerkiksi kestävän kehityksen kysymyksiä ja energia- tai liikennepolitiikkaa käsittelevissä lausunnoissaan ETSK on kehottanut komissiota

ensiksi määrittelemään selkeät ja siis kvantifioidut tavoitteet, joihin politiikalla pyritään

toiseksi määrittelemään selkeästi — myös ja erityisesti verotukselliset — välineet, joilla tavoitteet pyritään saavuttamaan. Komitea on esimerkiksi pyytänyt jo toistuvasti komissiota esittämään, miten sen mielestä saavutetaan usein keskustelun aiheena ollut ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin.

3.28

Tähän mennessä komissio ei ole antanut tästä pienintäkään vihjettä. Komissio on etääntynyt konkreettisista tavoitteista, kuten esimerkiksi ”Factor 10 -ekotehokkuuskäsitteestä” (7), sekä myös välineiden kuvauksesta ja käsittelystä.

3.29

ETSK pitää näin ollen tarpeellisena, että aina kun komissio mainitsee käsitteen ”strategia”, se ilmaisee selkeästi, millä poliittisesti ohjaavilla välineillä ja tarpeellisilla toimenpiteillä se aikoo saavuttaa selkeästi määritellyt tavoitteet.

3.30

ETSK viittaa tässä yhteydessä toukokuussa 2006 aiheesta ”Kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelu — Toimintaohjelma” antamaansa lausuntoon (8), jossa komitea ottaa kantaa samaan ongelmaan.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2003) 572 lopullinen, 1.10.2003.

(2)  EUVL C 117, 30.4.2004.

(3)  KOM(2005) 670 lopullinen, 21.12.2005.

(4)  KOM(2005) 37 lopullinen, vrt. viittaukset ETSK:n lausunnossa aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — EU:n kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelu — Vuoden 2005 tilannekatsaus ja suuntaviivat tulevalle” (CESE 361/2006).

(5)  KOM(2005) 666 lopullinen.

(6)  Tämä ei kuitenkaan vielä ole johtanut siihen, että uhanalainen turska olisi hävinnyt EU-toimielinten ruokaloiden ruokalistoilta.

(7)  Vrt. KOM(1999) 543 lopullinen, 24.11.1999, s. 16, kohta 4.4 ”Luonnonvarojen tehokas käyttö ja hallinta” sekä talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto — Euroopan ympäristöpolitiikan tuleva suunta — Yleisarvio Euroopan yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevasta poliittisesta toimintaohjelmasta ’Kohti kestävää kehitystä’”, EYVL C 204, 18.7.2000, s. 59-67.

(8)  KOM(2005) 658 lopullinen, NAT/304 — lausuntoluonnos aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelusta — Toimintaohjelma” (CESE 361/2006).


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/71


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston direktiiviksi hirmukilpikirvan torjunnasta”

KOM(2006) 123 lopullinen — 2006/0040 CNS

(2006/C 309/15)

Neuvosto päätti 2. toukokuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 ja 94 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Martin Siecker.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 166 puolesta, 2 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Käsillä olevalla ehdotuksella on tarkoitus kodifioida hirmukilpikirvan torjunnasta 8. päivänä joulukuuta 1969 annettu neuvoston direktiivi 69/466/ETY. Uudella direktiivillä korvataan siihen sisällytetyt säädökset. Kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei ole muutettu tässä ehdotuksessa, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

2.   Yleistä

2.1

Komitean mielestä on erittäin hyödyllistä koontaa kaikki asiaa koskevat säädökset yhteen direktiiviin. Komitea pitää komission tavoin Kansalaisten Eurooppa -hankkeen kannalta tärkeänä, että yhteisön lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja selkeytetään, jotta se olisi yksiselitteisempää ja käyttökelpoisempaa tavallisille kansalaisille. Kansalaiset saavat näin uusia mahdollisuuksia käyttää lainsäädännön heille tarjoamia erityisiä oikeuksia.

2.2

On vahvistettu, ettei kodifioinnilla muuteta säädösten asiasisältöä millään tavoin vaan sillä pyritään ainoastaan yksinkertaistamaan ja selkeyttämään yhteisön lainsäädäntöä. Komitea on erittäin tyytyväinen kyseiseen tavoitteeseen ja — edellä mainitun vahvistuksen huomioon ottaen — kannattaa komission ehdotusta.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/72


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan teollisuuden raaka-ainehuoltoon liittyviä riskejä ja ongelmia”

(2006/C 309/16)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon Euroopan teollisuuden raaka-ainehuoltoon liittyviä riskejä ja ongelmia.

Lausunnon valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 22. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Bernd Voss ja apulaisesittelijä Enrico Gibellieri.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 157 ääntä puolesta 7:n pidättyessä äänestämästä

1.   Tiivistelmä ja suositukset

1.1

Nämä suositukset on tarkoitettu suuntaviivoiksi tehtäessä poliittisia päätöksiä kestävän resurssi-, tutkimus-, kehitys- ja ulkopolitiikan toteuttamisesta sekä EU:ssa että kansallisella tasolla. Jotta EU:sta saadaan Lissabonin tavoitteiden mukaisesti kehitettyä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin talousalue kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä, tarvitaan innovatiivista, sosiaalisten ja ekologisten vaatimusten mukaista teollisuuspolitiikkaa, joka edellyttää halukkuutta rakennemuutosten toteuttamiseen. Välttämättömät teollisuuden muutokset on toteutettava ennakoivasti ja yhdentävää kestävän kehityksen strategiaa soveltaen. Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että materiaalien käyttöä lisäarvoprosessissa on tehostettava ja kaikkia resursseja on käytettävä entistä säästeliäämmin, myös sitä, että ehtyvät luonnonvarat korvataan vähitellen uusiutuvilla luonnonvaroilla. Tällä tavoin teollisuudelle avautuu uusia teknisiin innovaatioihin perustuvia mahdollisuuksia, jotka johtavat laadukkaiden ja varmojen työpaikkojen syntymiseen sekä teollisuudessa että teollisuuteen liittyvillä palvelualoilla.

1.2

Raaka-ainehuollon turvaaminen on markkinataloudessa ennen kaikkea taloudellisten toimijoiden vastuulla. Poliittisten toimijoiden tehtävänä on kuitenkin osaltaan luoda edellytykset hyvän toimitusvarmuuden takaamiselle ja edistää kestävän raaka-ainehuollon toteutumista teollisuus-, tutkimus-, työmarkkina- ja ympäristöpolitiikan avulla. Tukemalla entistä voimakkaammin uuden tekniikan kehittämistä voidaan nimittäin vaikuttaa myönteisesti kilpailukykyyn ja työpaikkatilanteeseen ja edistää lisäksi siirtymistä kestävään talouteen.

1.3

Kestävän raaka-ainepolitiikan perustan muodostavat elinkaarianalyysit, jotka edistävät mineraali- ja metalliraaka-aineiden tehokasta hankintaa ja entistä ympäristöystävällisempää jalostusta, kierrätysprosessien kehittämistä sekä vähähiilisten, uusiutuvien ja ilmastovaikutuksiltaan neutraalien energialähteiden ympäristöäsäästävän käytön lisäämistä — silloin, kun se on teknisesti mahdollista — niukkojen ja kasvihuoneilmiötä kiihdyttävien raaka-aineiden syrjäyttämiseksi vähitellen tai tehokkaan ja hiilipäästöiltään alhaisen tekniikan soveltamista näitä raaka-aineita hyödynnettäessä. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ennen kaikkea EU:n ja jäsenvaltioiden määrätietoista politiikkaa. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että sekä tehokkuuden parantamiseen että uusiutumattomien raaka-aineiden korvaamiseen tähtäävien strategioiden avulla on mahdollista vähentää raaka-ainehuollon riippuvuutta tuonnista.

1.4

Raaka-aineiden kulutuksen tuntuva kasvu kaikkialla maailmassa saattaa tulevaisuudessa aiheuttaa ongelmia ainakin yksittäisten raaka-aineiden saannissa. Maailmanmarkkinoilla tapahtuvat muutokset edellyttävät ennakoivaa politiikkaa sekä EU:n että jäsenvaltioiden taloudellisilta toimijoilta. Vaikka raaka-ainehuollon turvaaminen on ensisijaisesti teollisuuden vastuulla, EU:n toimielimet voivat aktiivisen kauppa-, tutkimus- ja ulkopolitiikan ja jäsenvaltiot oman raaka-aine- ja energiapolitiikkansa avulla edistää sitä ja ehkäistä tuotannon siirtämistä unionin ulkopuolelle. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaakin jäsenvaltioita osallistumaan eurooppalaisen raaka-aine- ja energiapolitiikan suuntaviivojen muotoiluun ja kantamaan vastuunsa kestävän raaka-ainepolitiikan edistämisestä Euroopassa.

1.5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean mielestä EU:n on tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja kaikkien eturyhmien kanssa huolehdittava siitä, ettei Euroopan teollisuuden raaka-ainehuolto vaarannu ja että raaka-aineita on saatavilla maailmanmarkkinoilla kohtuulliseen hintaan. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan unionin tulisi puuttua epäterveisiin kilpailukäytänteisiin ja protektionistisiin pyrkimyksiin sekä monenvälisissä organisaatioissa, esimerkiksi WTO:ssa, OECD:ssa ja ILOssa, että kahdenvälisesti. Keskeinen keino tavoitteiden saavuttamiseksi on käydä tiivistä vuoropuhelua niiden politiikan ja teollisuuden toimijoiden kanssa, jotka voivat vaikuttaa raaka-ainemarkkinoihin

1.6

ETSK on vakuuttunut siitä, että Euroopan teollisuudella on nyt ja tulevaisuudessa kaikki edellytykset tarttua määrätietoisesti rakennemuutoksista johtuviin maailmanlaajuisen kilpailun haasteisiin. Euroopan unioni säilyy kilpailukykyisenä teollisuus- ja elinkeinoalueena myös vastaisuudessa ja kehittyy samalla kestäväksi talousalueeksi, jos sovelletaan kokonaisvaltaista ja innovatiivista politiikkaa, jossa kiinnitetään yhtä lailla huomiota sekä taloudelliseen hyvinvointiin että sosiaalisiin ja ympäristövaikutuksiin.

1.7

Lisäksi on syytä korostaa, että koska Eurooppa on erittäin pitkälle teollistunut, raaka-ainehuollolla on tärkeä merkitys Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. Euroopan melko voimakkaaseen riippuvuuteen fossiilisten raaka-aineiden sekä metalli- ja mineraaliraaka-aineiden tuonnista sisältyy riskejä, jotka eivät liity ainoastaan raaka-aineiden toimitusvarmuuteen vaan myös niiden maailmanlaajuisen kulutuksen mukaiseen hintakehitykseen. Taloudelliset ja poliittiset toimijat voivat varautua tulevaan kehitykseen toteuttamalla aktiivisesti toimia raaka-aineiden käytön tehostamiseksi, raaka-aineita ja kierrätystä koskevien teknisten innovaatioiden edistämiseksi sekä uusiutumattomien raaka-aineiden korvaamiseksi uusiutuvilla raaka-aineilla. Niin ikään voidaan raaka-ainetarjonnan monipuolistamiseksi edistää Euroopan omien raaka-ainelähteiden hyödyntämistä. Hiilen osalta kyse on myös siitä, pystytäänkö ”puhtaan hiilen” ilmastovaikutuksiltaan neutraalit käyttömahdollisuudet toteuttamaan käytännössä. Toimet, joilla varmistetaan, että raaka-aineita on saatavilla riittävästi kilpailukykyiseen hintaan, eivät siis yksistään riitä. Ulkoisen ulottuvuuden yhteydessä voidaan todeta, että kaikkialla maailmassa on oltava poliittisena tavoitteena rajoittaa tuntuvasti fossiilisten energialähteiden käytön lisäämistä. Euroopan unionin rooli tässä prosessissa on määriteltävä lähikuukausien aikana.

2.   Ongelmien kartoitus

2.1

Raaka-aineet ovat monihaaraisen lisäarvoketjun lähtökohta. Ne ovat globalisaation voimistuessa kansantalouksien toimivuuden sekä kehitys- ja kasvumahdollisuuksien edellytys. Tämä pätee energialähteisiin sekä moniin eloperäisiin, metalli- ja mineraaliraaka-aineisiin, jotka ovat teollisuuden välttämätön perustuotannontekijä. Eurooppa on monien raaka-aineiden osalta riippuvainen tuonnista. Riippuvuuteen on tähän saakka kiinnitetty liian vähän huomiota, mutta raaka-ainehintojen nousun vuoksi se on alettu tiedostaa entistä paremmin. Havainnollisia esimerkkejä ovat fossiilisten energialähteiden, koksin ja teräksen hintojen räjähdysmäinen nousu.

2.2

Yksittäisten raaka-aineiden merkitystä ei usein ymmärretä kunnolla. Tämä saattaa johtua siitä, että tuotannon kokonaispanokseen verrattuna raaka-aineiden merkitys on vähäinen, vaikka raaka-aineet eivät muista tuotannontekijöistä poiketen yleensä ole korvattavissa lyhyellä aikavälillä. Puutteellinen raaka-ainehuolto tai jopa toimituskatkokset johtavatkin usein tuotannon supistamiseen. Raaka-ainemarkkinoiden hintavaihtelut vaikuttavat lähes sellaisenaan tuotantoketjun seuraavien vaiheiden kustannuksiin ja siten koko talouteen. Myöskään sosiaalisia näkökohtia ei pidä jättää huomiotta.

2.3

Nopea talouskasvu muualla maailmassa (Kiinassa, Intiassa jne.) on lisännyt jyrkästi energialähteiden ja teollisuuden raaka-aineiden kulutusta kuluneena vuosikymmenenä.

2.4

Tärkeitä näkökohtia ovat myös raaka-aineiden alueellinen jakautuminen ja se, että raaka-ainevarat eivät välttämättä sijaitse siellä, missä raaka-aineita käytetään. Erityisesti Euroopan on jo nykyään tuotava runsaasti raaka-aineita ja fossiilisia energialähteitä muualta, ja se on tulevaisuudessa yhä riippuvaisempi tuonnista.

2.5

Energiahuolto on Euroopan talouden kantava voima. Euroopan energiahuoltoon kohdistuu kuitenkin erittäin suuria riskejä, koska monet energialähteet ovat ehtyviä, hinnat ovat nousseet jyrkästi, sotilaallisilla ja poliittisilla selkkauksilla on omat vaikutuksensa toimitusvarmuuteen ja jäsenvaltiokohtaiset energiapolitiikat ovat kansainvälisissä yhteyksissä usein tehottomia.

3.   Maailmanlaajuinen tilanne

3.1

Seuraavassa käsitellään esimerkinomaisesti lähinnä energialähteiden tilannetta, koska niiden huolestuttavat kehityssuuntaukset ovat tällä hetkellä erittäin ajankohtaisia (mm. öljyn hinnanvaihtelut, Venäjältä tuotavan maakaasun toimituskatkokset), niistä on saatavissa erittäin hyvin tietoa ja asianmukaisista poliittisista toimenpiteistä käydään jo keskustelua. Esitetyt huomiot pätevät kuitenkin moniin muihinkin raaka-aineisiin.

3.2

Maailman raakaöljyntuotanto oli 3 847 megatonnia vuonna 2004. Vuoden 2004 loppuun mennessä maailmassa oli teollisen öljyntuotannon alettua tuotettu yhteensä noin 139 gigatonnia raakaöljyä, josta puolet viimeksi kuluneiden 22 vuoden aikana. Tämä merkitsee sitä, että yli 46 prosenttia tähän mennessä todennetuista tavanomaisista öljyvaroista on jo hyödynnetty.

3.3

Tässä yhteydessä on tuotava esiin erityisesti Kiinan rooli, koska Kiina on viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana muuttunut raakaöljyn nettoviejästä nettotuojaksi ja turvautuu nopean talouskasvunsa vuoksi tulevaisuudessa yhä enemmän eri puolilta maailmaa saataviin öljyvaroihin.

3.4

Lisäksi esimerkiksi Irakin sota, Amerikkaa koetelleet pyörremyrskyt, tuotanto- ja kuljetuskapasiteettiongelmia aiheuttanut investointien puute, lakoista johtuneet tilapäiset toimituskatkokset sekä spekulaatiot ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että raakaöljyn ja sen jälkeen myös maakaasun hinta on noussut selvästi. Tästä huolimatta reaalihinnat, joissa on siis otettu huomioon inflaation vaikutus, ovat tällä hetkellä edelleen alhaisemmat kuin 1980-luvun alussa.

3.5

Hintavaihteluiden lisäksi on tietysti tarkasteltava myös fossiilisten raaka-aineiden saatavuutta. Vuoden 2004 lopussa tavanomaisen raakaöljyn kokonaisvarannot olivat noin 381 gigatonnia. Alueellisesti maailman öljyvarat jakaantuvat siten, että Lähi-idän maiden osuus on noin 62 prosenttia, Amerikan 13 prosenttia ja Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) vajaat 10 prosenttia. On kuitenkin otettava huomioon, että arvioiduista kokonaisvarannoista on Pohjois-Amerikassa hyödynnetty jo lähes kaksi kolmasosaa, IVY-maissa sen sijaan reilu kolmannes ja Lähi-idässä vain vajaa neljännes.

3.6

Maakaasutilanne vaikuttaa hyvin samankaltaiselta. Maailman tavanomaiset maakaasuvarannot ovat yhteensä noin 461 biljoonaa kuutiometriä, ja ne vastaavat energiasisällöltään suunnilleen raakaöljyn kokonaisvarantoja. Yli puolet maakaasuvaroista on keskittynyt kolmeen maahan: Venäjälle, Iraniin ja Qatariin. Maakaasuresursseja odotetaan lisäksi olevan noin 207 biljoonaa kuutiometriä. Todennetuista maakaasuvaroista on tähän mennessä hyödynnetty vajaat 18 prosenttia. Maakaasun kulutus oli vuonna 2004 noin 2,8 biljoonaa kuutiometriä, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Suurimpia kuluttajia olivat Yhdysvallat, Venäjä, Saksa, Iso-Britannia, Kanada, Iran ja Italia.

3.7

Hiilivaroja on vielä jäljellä kaikkein eniten. Jos laskentaperustaksi otetaan hiilen maailmanlaajuinen kulutus vuonna 2004, kivihiilivarat riittävät vuoden 2005 alusta laskettuna vielä 172 vuodeksi ja ruskohiilivarat 218 vuodeksi. Vuonna 2004 hiilen osuus maailman primaarienergiankulutuksesta oli 27 prosenttia siten, että kivihiilen osuus oli 24 ja ruskohiilen 3 prosenttia. Ainoastaan raakaöljyn osuus oli vielä suurempi. Sähköntuotannossa hiilen osuus oli vuonna 2004 noin 37 prosenttia, ja se oli maailmanlaajuisesti tärkein sähköntuotannon energiaraaka-aine.

3.8

Kivihiiliesiintymät jakaantuvat maakaasu- ja raakaöljyesiintymiä tasaisemmin. Venäjällä tosin on huomattava osuus myös maailman kivihiilivaroista, mutta merkittäviä kivihiiliesiintymiä on niin ikään Pohjois-Amerikassa, Aasiassa, Australiassa ja Etelä-Afrikassa, joiden raakaöljy- ja maakaasuvarat taas ovat selvästi vähäisemmät. Merkittävä osa maailman hiilivaroista on kuitenkin keskittynyt vain neljän maan alueelle: Yhdysvaltoihin, Venäjälle, Kiinaan ja Intiaan. Niiden osuus varoista on lähes kolme neljäsosaa. Toisaalta myös EU:ssa on huomattavia hiiliesiintymiä, toisin kuin öljy- ja kaasuesiintymiä. Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että laadulliset erot ovat suuria. Koksihiiltä tuotetaan vain muutamilla alueilla. Sen maailmanlaajuinen kysyntä on melko tasaista, ja noin 35 prosenttia kokonaistuotannosta kaupataan kansainvälisillä markkinoilla. Kokonaisuudessaan maailmanlaajuiseen kauppaan päätyy tällä hetkellä kuitenkin vain 16 prosenttia maailman hiilituotannosta. Myös vientitarjonta on keskittynyt erittäin selvästi muutamiin maihin ja yhä enenevässä määrin tiettyjen yritysten käsiin. Erityisesti koksihiilen vienti on voimakkaasti keskittynyttä, sillä yli 60 prosenttia vientitarjonnasta on peräisin Australiasta. Vastaavasti 50 prosenttia koksin kokonaisviennistä on peräisin yksistään Kiinasta.

3.9

Hiilen hintakehitys on kuluneina vuosikymmeninä ollut raakaöljyn ja maakaasun hintakehityksen kaltaista mutta energiasisällöittäin verrattuna selvästi maltillisempaa. Tarkasteltaessa hiiltä nimenomaan raaka-aineena ei pidä unohtaa, että hiili ei ole pelkästään energialähde ja välttämätön pelkistysaine raakaraudan valmistuksessa, vaan sitä voidaan hyödyntää erittäin monipuolisesti myös polttoaineissa, erilaisissa kemiallisissa sovelluksissa tai rakennusaineteollisuudessa. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että hiiltä hyödynnettäessä käytetään ympäristönsuojelusyistä mahdollisimman nykyaikaisia, puhtaita ja tehokkaita tekniikoita, myös hiilidioksidin erottamiseen ja varastointiin tarkoitettuja tekniikoita, koska hiilen kasvihuonekaasuvaikutukset ovat erittäin suuret.

3.10

Toimitusvarmuuden erittäin suuren merkityksen havainnollistamiseksi on vielä syytä kiinnittää huomiota Kansainvälinen energiajärjestön (IEA) marraskuussa 2005 esittämään selvitykseen World Energy Outlook, jonka mukaan maailman energiankulutus lisääntyy edelleen voimakkaasti. Jos kulutus nimittäin jatkuu samanlaisena, maailmanlaajuinen energiankysyntä kasvaa vuoteen 2030 mennessä yli 50 prosenttia ja on näin ollen 16,3 miljardia öljyekvivalenttitonnia. Vuodenvaihteen 2006 tapahtumat, kun Venäjä keskeytti kaasutoimituksensa Ukrainaan ja myös kaasutoimitukset Keski- ja Länsi-Eurooppaan vähenivät, saattoivat antaa esimakua tulevista toimitusnäkymistä, jos Euroopan riippuvuus energiantuonnista lisääntyy edelleen. Tämän vuoksi komission energiahuollosta ja energiatehokkuudesta antamien vihreiden kirjojen täytäntöönpanoa sekä laaja-alaista ja rakentavaa keskustelua uudesta, Euroopan energiastrategiaa koskevasta vihreästä kirjasta onkin pidettävä ensisijaisena tavoitteena.

3.11

Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että IEA:n esittämä arvio on ristiriidassa ilmastonsuojelutavoitteen kanssa. Ilmaston suojelu edellyttää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, mutta IEA:n ennusteen toteutuminen merkitsisi sitä, että hiilidioksidipäästöt päinvastoin lisääntyisivät jopa 52 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Näin ollen kaikkialla maailmassa on oltava poliittisena tavoitteena rajoittaa tuntuvasti fossiilisten energialähteiden käytön lisäämisestä johtuvia hiilipäästöjä. Euroopan unionin rooli tässä prosessissa on määriteltävä lähikuukausien aikana.

3.12

Mitä erilaisimmat tahot esittävät kasvihuonekaasuongelman mahdolliseksi ratkaisuksi ydinenergiaa. Tähän vaihtoehtoon liittyvien riskitekijöiden lisäksi on pohdittava myös toimitusvarmuutta. Maailman uraanivarat keskittyvät vain muutamiin maihin. Tällä hetkellä tärkeimmät uraanintuotantoalueet sijaitsevat Australiassa, Pohjois-Amerikassa, muutamissa Afrikan valtioissa ja IVY-maissa. Lisäksi uraaniesiintymiä oletetaan olevan myös Kiinassa ja Mongoliassa. Ydinenergian rauhanomaisen hyödyntämisen lisääminen erityisesti Kiinassa voisi 30 vuodessa johtaa uraanipulaan.

3.13

Noin 12 prosenttia raakaöljystä käytetään petrokemian tuotteiden valmistukseen. Tärkeä petrokemiallisten tuotteiden ryhmä ovat muovit. Vuonna 2004 maailmassa tuotettiin yhteensä 224 miljoonaa tonnia muovia, ja Länsi-Euroopan osuus kokonaistuotannosta oli 23,6 prosenttia. Tämänhetkisten ennusteiden mukaan muovin kulutus kasvaa kaikkialla maailmassa edelleen: vuoteen 2010 asti kulutuksen odotetaan kasvavan vuosittain 4,5 prosenttia henkeä kohti. Tärkeimmät kasvumarkkinat ovat Itä-Eurooppa ja Kaakkois-Aasia.

3.14

Fossiilisten energialähteiden lisäksi Euroopan talouden kannalta tärkeitä raaka-aineita ovat myös malmit, erityisesti rautamalmi. Vuonna 2004 maailmassa tuotettiin yhteensä yli miljardi tonnia terästä. Muihin materiaaleihin verrattuna terästä tuotetaankin selvästi enemmän. Malmeja kulutettiin vuonna 2004 seuraavasti: rautamalmia 1,25 miljardia tonnia, bauksiittia 146 miljoonaa tonnia, kromimalmia 15,5 miljoonaa tonnia, sinkkimalmia 9 miljoonaa tonnia ja mangaanimalmia 8,2 miljoonaa tonnia. Rautamalmia kulutettiin siis noin kymmenen tai sata kertaa seuraavaksi yleisimpiä malmeja enemmän.

3.15

Yhdysvaltain geologinen tutkimuslaitos (USGS) arvioi vuonna 2005, että taloudellisesti hyödynnettävissä olevat maailman rautamalmivarat vastaavat noin 80:tä miljardia tonnia rautaa. Tämä on yli sata kertaa nykyistä tarvetta enemmän. Jos otetaan huomioon myös sellaiset rautamalmivarat, joiden ei nykyään katsota olevan taloudellisesti hyödynnettävissä, kokonaisvarat nousevat noin 180 miljardiin tonniin rautaa. Vaikka varat ovat näin suuret, rautamalmin hinnan oletetaan pysyvän korkeana myös vastaisuudessa. Yksi syy tähän lienee se, että markkinoita hallitsee kolme suurta yritystä (CVRD, BHP ja Rio Tinto), joiden osuus maailman rautamalmintuotannosta on runsaat 75 prosenttia. Lisäksi merikuljetuksissa on todennäköisesti omat ongelmansa, mikä nostaa kuljetuskustannuksia, ja näin ollen Euroopan terästeollisuus joutuu maksamaan malmista korkeamman ostohinnan.

3.16

Pyrittäessä turvaamaan Euroopan rauta- ja terästuotantoa on otettava huomioon myös koksin ja koksihiilen saatavuus. Koksihiilen vienti Yhdysvalloista vähenee, mikä merkitsee Kanadan ja Australian markkina-aseman vahvistumista. Jotta maailmanlaajuisen kysynnän tyydyttäminen voidaan turvata, näiden maiden kapasiteettia on kuitenkin jatkuvasti lisättävä. Kiinasta tulee koksaamojen lisäämisen ansiosta yhä tärkeämpi koksintoimittaja, vaikka muissakin maissa rakennetaan uutta koksauskapasiteettia kotimarkkinoiden tarpeisiin.

3.17

Myös romumetalli on tärkeä terästuotannon raaka-aine. Romumetallin maailmanlaajuinen kauppa onkin kasvanut viime vuosina huomattavasti. Terästuotteiden kestävyyden vuoksi romun tarve ei kuitenkaan vastaa tarjontaa, ja siksi jo nyt varsin kireät romumarkkinat kiristyvät vielä selvästi entisestään. Vaikka tilanne on viime kuukausina rauhoittunut, romumetallin hintojen (jotka kolminkertaistuivat vuosina 2002–2004) odotetaan pitkällä aikavälillä jälleen nousevan.

3.18

Muut metalliraaka-aineet, kuten mangaani, kromi, nikkeli, kupari, titaani ja vanadiini, ovat tärkeitä seosaineita, jotka vaikuttavat voimakkaasti perusaineen ominaisuuksiin. Niitä ja palladiumia, joka on tärkeä huipputeknologia-alan raaka-aine, on tuotava Eurooppaan muualta.

3.19

Edellä käsiteltyjä ja myös monia muita raaka-aineita on tällä hetkellä saatavissa riittävästi, joten ajankohtaiset hintojen nousut eivät ole merkki resurssien ehtymisestä keskipitkällä aikavälillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kysynnän ja tarjonnan muutokset olisivat mahdottomia ja hintavaihtelut sattumanvaraisia. Raaka-ainetarjonta ei lyhyellä aikavälillä ole kovin joustavaa, koska maaperäntutkimushankkeet ovat pääomavaltaisia ja niiden toteuttaminen kestää kauan. Kun kysyntä on suurta, on siis täysin mahdollista, että raaka-aineista on pulaa ja hinnat nousevat. Sama pätee myös kuljetuskapasiteettiin, joka niin ikään rajoittaa (tuonti)raaka-aineiden saatavuutta. Riittävät maailmanlaajuiset raaka-ainevarat ja -resurssit kyllä vähentävät saatavuusongelmien riskiä, mutta ne eivät suojaa tuntuvilta hintojen nousuilta lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Pyrittäessä arvioimaan kattavasti toimituksiin ja hintoihin liittyviä riskejä kansainvälisillä raaka-ainemarkkinoilla on otettava huomioon myös poliittiset toimet sekä markkinoita hallitsevien yritysten monopoli- tai oligopolitoiminta.

3.20

Tämä on erityisen tärkeää siksi, että paitsi keskeisten energialähteiden myös metalliraaka-aineiden tuotanto on suureksi osaksi keskittynyt tietyille alueille ja tiettyjen yritysten käsiin ja ainakin metalliraaka-aineiden keskittyminen on 1990-luvun alusta lähtien ollut selvästi entistä voimakkaampaa. Esimerkiksi Chilen osuus kuparimalmin tuotannosta on lähes kolminkertaistunut vuoteen 1990 verrattuna ja bauksiitista lähes 40 prosenttia tuotetaan Australiassa. Myös Brasilian merkitys bauksiitintoimittajana on kasvanut huomattavasti, ja se on nykyään maailman toiseksi suurin bauksiitintuottaja, mikä korostaa Etelä-Amerikan keskeistä asemaa metallimalmien tuotannossa. Tämä pätee myös rautamalmeihin, joista noin 30 prosenttia tuotetaan Brasiliassa. Ruotsi on EU:n jäsenvaltioista ainoa, jossa on mainitsemisenarvoista rautamalmituotantoa, mutta sen osuus maailman kokonaistuotannosta on vain noin 1,6 prosenttia.

4.   Euroopan teollisuus

4.1

Teollisuudella on työllisyys- ja lisäarvovaikutustensa ansiosta edelleen tärkeä merkitys EU:n taloudelle. Se on lisäarvoketjun tärkein lenkki aineellisia hyödykkeitä valmistettaessa. Ilman teollisesti valmistettuja hyödykkeitä monissa palveluissakaan ei olisi mitään mieltä. Näin ollen teollisuustuotanto säilyttää vastaisuudessakin asemansa hyvinvoinnin lähteenä, ja siksi teollisuuden raaka-ainehuollon turvaaminen on välttämätöntä. Fossiilisten raaka-aineiden ja monien metalliraaka-aineiden esiintymät ja kulutus jakaantuvat epätasaisesti. Tämän vuoksi toimittajamaiden oligopolirakenteet saattavat vääristää myös Euroopan raaka-ainemarkkinoita. Jotta Euroopan riippuvuutta tuonnista voidaan tulevaisuudessa vähentää, on energiahuoltostrategiaa käsittelevän vihreän kirjan mukaisesti toteutettava asianmukaisia toimia kaikkien raaka-aineiden osalta.

4.2

Tilastojen mukaan Euroopan teollisuusyritysten raaka-aine- ja energiatehokkuudessa on selviä eroja. Siksi voidaan todeta, että eri puolilla Eurooppaa on säästömahdollisuuksia, joita tulisi hyödyntää ensisijaisesti kokonaisriippuvuuden vähentämiseksi ja kehittämistoiminnan lisäämiseksi.

4.3

Yksi ala näkee tulevaisuutensa kuitenkin myönteisenä, vaikka onkin riippuvainen raaka-aineiden tuonnista. Euroopan terästeollisuus on kilpailukykyinen maailmanmarkkinoilla, koska se on jo selvinnyt rakennemuutoksista ja ottanut niistä asianmukaisesti oppia. Vakauttamisprosessin ansiosta alalle on saatu luotua sellaiset rakenteet, että yritysten on mahdollista tehdä kohtuullista voittoa myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Muualla, esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa, välttämättömät rakennemuutokset ovat vielä edessä.

4.4

Nimenomaan EU:ssa terästeollisuuden lisäarvoketjut ovat toimivia ja tehokkaita ja teräksellä on niissä on keskeinen asema. Lisäksi unioni tarjoaa infrastruktuuriin ja logistiikkaan liittyviä etuja. Euroopan teräsmarkkinoilla tuottajat ja asiakkaat kohtaavat suhteellisen pienellä alueella, jolta on hyvät liikenneyhteydet kansainväliseen rauta-, vesi- ja maantieverkostoon, mikä tuo yrityksille omat kilpailuetunsa.

4.5

Euroopan teräsyritykset ovat myös toteuttaneet laaja-alaisia toimia ja tehneet suuria investointeja ympäristönsuojelun ja energiatehokkuuden edistämiseksi. Niiden kierrätysaste on yhdysvaltalaisyritysten jälkeen maailman toiseksi korkein, ne hyödyntävät tuotannossaan runsaasti romumetallia ja säästävät siten raaka-aineita. Lisäksi masuuneissa käytetään Euroopassa selvästi vähemmän pelkistysaineita kuin monissa Euroopan ulkopuolisissa maissa.

4.6

Euroopan terästeollisuuden myönteisestä ilmapiiristä huolimatta on kuitenkin otettava huomioon, että riippuvuus raaka-aineiden tuonnista, korkeat energiahinnat ja ympäristönsuojelutoimien tehostaminen saattavat johtaa siihen, että erityisesti nestevaihetta ei keskipitkällä aikavälillä enää voida toteuttaa Euroopassa, vaan sen toteutus siirretään sinne, missä raaka-ainehuolto on varmaa ja energiahinnat edulliset. Koska tämä mahdollisuus ei koske vain rautaa vaan myös alumiinia ja muita metalleja, Euroopasta saattaa hävitä melkoisesti työpaikkoja. Menetyksiä voidaan kompensoida ainoastaan tutkimalla ja kehittämällä raaka-aine- ja energiatehokkuutta sekä kehittämällä innovatiivisia tuotteita ja teollisia palveluita. Nestevaiheen siirtäminen maihin, joissa ympäristövaatimukset ja energiahinnat ovat alhaiset, ei nimittäin edistä maailman kestävää kehitystä, vaan ainoastaan heikentää Euroopan asemaa.

5.   Vaihtoehtoisia raaka-ainenäkymiä ja teknologisia suuntauksia

5.1

Jos maailmantalouden kasvu perustuu jatkossakin ennen kaikkea fossiilisten raaka-aineiden hyödyntämiseen, on todennäköistä, että ilmastonsuojeluongelmat pahenevat kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisen vuoksi ennemmin kuin raaka-ainelähteet ehtyvät. Esimerkiksi IEA:n selvityksessä World Energy Outlook 2006 maailman hiilidioksidipäästöjen odotetaan vuoteen 2030 mennessä lisääntyvän yli 52 prosenttia vuoteen 2004 verrattuna. Toisaalta on arvioitu, että maailman teollisuusmaiden on vuoteen 2050 mennessä vähennettävä hiilidioksidipäästöjään 80 prosenttia, jotta ilmastonmuutokset saadaan pysymään ihmisten ja ympäristön kannalta siedettävinä. Tarvitaan siis tekniikkaa, jonka avulla kasvihuonekaasupäästöjä voidaan pienentää huomattavasti.

5.2

Ensimmäisenä vaihtoehtona kasvihuonekaasujen vähentämiseksi pidetään usein uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä. EU on tässä suhteessa edelläkävijä, sillä uusiutuvia energialähteitä käsittelevässä valkoisessa kirjassa (1) tavoitteeksi on asetettu, että vuoteen 2010 mennessä 12 prosenttia primaarienergiasta tuotetaan uusiutuvista energialähteistä. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin muutakin kuin uusia biomassa-, tuuli- ja aurinkovoimaloita. Ennen kaikkea energiankulutuksen kasvua on pienennettävä selvästi nykyisestään, ja säästömahdollisuuksia on hyödynnettävä lisäarvoketjun, käytön ja jätehuollon kaikissa vaiheissa. Teknisen kehityksen määrätietoinen tukeminen tarjoaa mahdollisuuden pienentää kasvihuonekaasupäästöjä tulevaisuudessa, ja lisäksi se parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä.

5.3

Euroopan ympäristökeskus päätyi vuonna 2005 siihen tulokseen, että vuonna 2030 energiakäyttöön voitaisiin osoittaa 230–300 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (eli 9,6 tai 12,6 x 1019 joulea) biomassaa vuosittain ilman, että se vaikuttaisi kielteisesti ympäristöön tai EU:n korkeaan omavaraisuusasteeseen maataloustuotannon osalta. Määrä vastaisi noin 20:tä prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n tämänhetkisestä primaarienergian käytöstä, ja se jakaantuisi siten, että jätteistä saataisiin vuosittain 100 miljoonaa, metsätaloustuotteista 40–60 miljoonaa ja maataloustuotteista 90–140 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia energiaa. Eloperäisiä raaka-aineita voitaisiin käyttää paitsi energiantuotannossa myös lukuisten sellaisten tuotteiden valmistuksessa, joiden tarjonta on tällä hetkellä hintasyistä vain marginaalista. Älykkäitä raaka-aineiden ja jalostusmenetelmien yhdistelmiä sekä uusia kierrätysstrategioita soveltamalla esimerkiksi biomuoveista voitaisiin saada kilpailukykyisiä jo lähiaikoina.

5.4

Uusiutuvien raaka-aineiden käytön lisääminen on välttämätöntä kaikkialla maailmassa. Tähän mennessä uusiutuvat energia- ja raaka-ainelähteet ovat jääneet liian vähälle huomiolle tuettaessa tutkimusta ja teknologian kehittämistä. Nykyisten hinta-kustannussuhteiden vuoksi markkinoiden ja tekniikan entistä laaja-alaisempi kehitys on turvattava erilaisin kaupallistamistoimin.

5.5

Maatalouden biomassapotentiaalia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että käytettävissä oleva viljelyala henkeä kohti vähenee dramaattisesti. Viljanviljelyyn on maailmanlaajuisesti käytettävissä suunnilleen saman verran maata kuin vuonna 1970, mutta ihmisiä oli tuolloin vajaat kolme miljardia nykyistä vähemmän. Näin ollen maailmassa oli vuonna 1970 noin 0,18 hehtaaria viljelyalaa asukasta kohti, nykyään vastaava luku on enää vajaat 0,11 hehtaaria. Suuntaus on vahvistumassa, sillä eroosion, maaperän suolaantumisen ja kuivumisen vuoksi maailmasta häviää vuosittain noin 7 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata ja yli neljännes kaikesta käyttömaasta on vaarassa hävitä.

5.6

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAOn arvioiden mukaan kehitysmaiden on seuraavien 20 vuoden aikana kaksinkertaistettava viljantuontinsa. Siksi vilja käy tulevaisuudessa vähiin ja sen hinta kallistuu. Näin ollen tuotantoeläinten rehun ja uusiutuvien raaka-aineiden tarve teollisuusmaissa on entistä voimakkaammin ristiriidassa kehitysmaiden elintarviketarpeiden kanssa. Rehuntarvetta voitaisiin pienentää vähentämällä suurta lihankulutusta, mikä johtaisi siihen, että ravintoa olisi kaloreissa mitattuna hyödynnettävissä enemmän, koska rehukäytössä energiasisällöstä menee hukkaan noin 90 prosenttia. Erityisesti on edistettävä lignoselluloosaa sisältävien kasvien, kasvinosien ja sivutuotteiden entistä tehokkaampaa käyttöä (tavanomaisista esimerkeistä mainittakoon puu, olki ja heinät). Koska näiden kysymysten ratkaisemiseksi tarvitaan vielä runsaasti kehitys- ja tutkimustyötä, myös EU:n tutkimuspuiteohjelman lähestymistapaa on ehdottomasti muutettava uusiutuvan energia- ja raaka-aineperustan ja tehokkuuden tutkimusta suosivaksi.

5.7

Tätä taustaa vasten on selvää, että siirtyminen uusiutuvien energialähteiden ja teollisuusraaka-aineiden käyttöön voi ratkaista ongelman vain osittain. Olennaista onkin sellaisen tekniikan käyttöönotto, joka kuluttaa nykyisenkaltaisten palveluiden tuottamiseen huomattavasti nykyistä vähemmän energiaa ja raaka-aineita. Esimerkiksi terästeollisuudessa energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä on onnistuttu vähentämään noin 50 prosenttia viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana. Uusien säästömahdollisuuksien luomiseksi Euroopan terästeollisuuden ja tutkimuslaitosten perustama yhteenliittymä ULCOS (Ultra Low CO 2 Steel Making) pyrkii vähentämään päästöjä selvästi ja tekemään läpimurron teräksentuotantoprosessin energiatehokkuuden parantamisessa. Eräs 1980-luvulla kehitetty pelkistysmenetelmä mahdollistaa jo nykyäänkin heikompilaatuisen hiilen käytön ja jopa 30 prosentin hiilidioksidipäästövähennykset masuunimenetelmään verrattuna.

5.8

Tehokkuuden lisääminen on lupaava keino kustannusten vähentämiseksi, resurssien säästämiseksi ja työpaikkojen turvaamiseksi. Materiaalikustannukset ovat nimittäin jalostusteollisuuden kustannustekijöistä suurin, ja niiden osuus kokonaiskustannuksista on keskimäärin 40 prosenttia. Käyttämällä raaka-aineita tehokkaasti voidaan paitsi supistaa kustannuksia myös pienentää resurssienkulutusta ja siten vähentää ympäristökuormitusta talouden suorituskykyä heikentämättä. Yrityksiä voidaan kannustaa näiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen toteuttamalla tehokkuuden parantamiseen motivoivia jäsenvaltiokohtaisia aloitteita ja ohjelmia, esimerkiksi tutkimushankkeita ja kilpailuja. Erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on lisättävä tietoisuutta mahdollisuuksista käyttää materiaaleja tehokkaasti ja säästeliäästi. Tätä varten on edistettävä asianmukaisten hallinnointimenetelmien, esimerkiksi EMAS- ja ISO 14001 -järjestelmien soveltamista.

5.9

Euroopan unionin omien raaka-ainevarojen, erityisesti hiilivarojen käytölle on asetettava korkeat tekniset vaatimukset. Kapasiteetin lisäämistä voidaan mm. ilmastonsuojelusyistä tukea ainoastaan siinä tapauksessa, että ”puhtaan hiilen” käyttömahdollisuudet toteutetaan samalla käytännössä.

5.10

Kierrätyksen lisääminen sekä tekniset innovaatiot uusien, tuotanto-, jalostus- ja käyttöominaisuuksiltaan entistä parempien materiaalien kehittämiseksi ovat niin ikään yksi keino vähentää riippuvuutta raaka-aineiden tuonnista. Raaka-aineiden käytön tuntuva tehostaminen ja innovatiivinen tuotekehitys tuleekin yhdistää toisiinsa. Tällaiset mahdollisuudet muuttavat erilaisten raaka-aineiden kysyntää markkinoilla, ja tällä tavoin teollisuudelle voi erilaisten tutkimusaloitteiden pohjalta avautua uutta kasvupotentiaalia, joka tarjoaa sekä teollisuus- että työllisyys- ja ympäristöpoliittisia etuja tavanomaisiin menetelmiin verrattuna.

5.11

Teollisuuden välittömien säästöjen lisäksi tulee kuitenkin ottaa huomioon myös kotitalouksien ja liikenteen suuret säästömahdollisuudet. Matalaenergia- ja passiivitaloissa on mahdollista säästää runsaasti primaarienergiaa sekä lämmityksessä että ilmastoinnissa. Tehokkaaseen tuotantotekniikkaan (esimerkiksi kondenssikattilat tai lämpöpumput) yhdistettynä säästöt voivat olla jopa 90 prosenttia nykyiseen keskiarvoon verrattuna. Myös yksityisautoilussa on realistiset mahdollisuudet saavuttaa nelinkertaiset säästöt moottoriteknologiaa ja autoilukäyttäytymistä parantamalla.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Komission tiedonanto aiheesta ”Tulevaisuuden energia: uusiutuvat energialähteet — Yhteisön strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskeva valkoinen kirja”.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/78


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisesta sosiaaliturvan tilastointijärjestelmästä (ESSPROS)”

KOM(2006) 11 lopullinen — 2006/0004 COD

(2006/C 309/17)

Neuvosto päätti 10. helmikuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. kesäkuuta 2006. Esittelijä oli Sylvia Sciberras.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 162 puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Suositukset

1.1

ETSK huomauttaa, että Lissabonin strategian sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi jäsenvaltioiden tulisi uusien puitteiden avulla nostaa sosiaalisen suojelun uudistaminen ja parantaminen entistä keskeisemmäksi poliittiseksi tavoitteekseen. Sosiaalisen ulottuvuuden huomioiminen on oleellista, kun halutaan vastata globalisaation ja väestön ikääntymisen aiheuttamiin haasteisiin. Lissabonin strategian eri tavoitteita, eli kestävää talouskasvua, uusien ja parempien työpaikkojen luomista sekä sosiaalisen koheesion lujittamista, on pyrittävä edistämään ja tukemaan tasapuolisesti (1).

1.2

ETSK katsoo, että eurooppalaisen sosiaaliturvan tilastointijärjestelmä (ESSPROS) on tärkeä pyrittäessä hyödyntämään avointa koordinointimenetelmää sosiaalisen osallisuuden ja eläkkeiden alalla.

1.3

Alalla on voitava soveltaa luotettaviin ja vertailukelpoisiin indikaattoreihin pohjautuvaa analyyttistä lähestymistapaa. Tällainen lähestymistapa on oleellinen luotettavan käsityksen muodostamiseksi edistymisestä tavoitteiden toteuttamisessa tai sen puutteesta. ETSK katsoo, että tilastotietojen selkeyttämisen lisäksi on myös kehitettävä laadullisia indikaattoreita.

1.4

Tarvittavien tilastotietojen keräämisen rahoittaminen saattaa osoittautua joillekin jäsenvaltioille vaikeaksi. Sen vuoksi onkin kiinnitettävä huomiota kaikkien jäsenvaltioiden kykyyn kerätä tietoja. Lisäksi kustannukset, jotka tällaisesta ilman rahoitusta suoritettavasta tehtävästä aiheutuvat kullekin jäsenvaltiolle, olisi arvioitava etukäteen, vaikka ne olisivat vähäiset. ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio kaavailee jäsenvaltiolle rahoitusapua nykyisen järjestelmän kehittämiseksi.

1.5

Indikaattoreita valittaessa on tärkeää kiinnittää huomiota myös inhimillisiin tarpeisiin perustuviin kriteereihin, joita ei voida mitata rahassa, kuten saavutettavuuteen, laatuun ja osallistumiseen (2).

1.6

Täsmällisten tilastotietojen kerääminen on jäsenvaltioille tärkeää myös siksi, että ne voivat mukauttaa nykyiset sosiaaliturvajärjestelmänsä yhteiskunnallisiin tarpeisiinsa ja että ne voivat huolehtia nykyisten sosiaaliturvajärjestelmien ulkopuolelle jäävien väestöryhmien tarpeista.

1.7

Tilastotietojen kerääminen auttaa myös luomaan vaikeassa asemassa oleville ja syrjäytyneille väestöryhmille kohdistettuja ohjelmia, joiden tavoitteena on erityisesti lasten köyhyyden poistaminen, sekä lisäämään tietoisuutta tällaisista ohjelmista.

1.8

Sosiaalista suojelua koskeva poliittinen yhteistyö on viime vuosina edennyt kaikissa jäsenvaltioissa suurin harppauksin. Ehdotuksen tavoite eli eurooppalaista sosiaaliturvaa koskevan tilastotiedon yhdenmukaistaminen voidaan saavuttaa vain yhteisön tason toimenpiteillä eikä pelkästään jäsenvaltioiden omilla toimenpiteillä.

1.9

Lissabonin strategian tuloksia voidaan punnita indikaattorien avulla sekä taloudellisen suorituskyvyn ja työpaikkoja ja talouskasvua koskevan ohjelman arvioinnilla. Kyseiset indikaattorit on yhdistettävä sosiaalista suojelua koskeviin indikaattoreihin, sillä siten voidaan parhaiten arvioida koko Lissabonin strategian tuloksia.

2.   Johdanto

2.1

Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi strategian sosiaalista suojelua koskevaa ulottuvuutta on analysoitava ja sen eri tavoitteista ja elementeistä on tehtävä näkyviä ja vertailukelpoisia. Komission määrittämät uudet puitteet sosiaalista suojelua koskevan politiikan avointa koordinointia varten tarjoavat EU:lle ja jäsenvaltioille välineen kyseisen prosessin toteuttamiseksi. Kuten komitea toteaa sosiaalisen suojelun alalla sovellettavasta avoimen koordinoinnin strategiasta antamassaan lausunnossa (3), kyseistä välinettä varten on luotava asianmukaiset indikaattorit.

2.2

EU:n jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmät ovat kehittyneet kunkin maan historian ja erityisolosuhteiden mukaisesti sillä seurauksella, että eri jäsenvaltioiden järjestelmät poikkeavat toisistaan.

2.3

Sosiaalisella suojelulla tarkoitetaan kaikkia julkisten ja yksityisten elinten toimenpiteitä, joilla pyritään keventämään yhteisölle — kotitalouksille sekä yksityishenkilöille — tietyistä erikseen määritellyistä riskeistä tai tarpeista syntyvää taakkaa (4).

2.4

Sosiaalinen suojelu on kehittynyt merkittävästi 1990-luvun alusta lähtien, jolloin neuvosto antoi kaksi hämmennystä herättänyttä suositusta: ensimmäisen suosituksen (92/442) tavoitteena oli sosiaalisen suojelun politiikkojen tavoitteiden yhdenmukaistaminen ja toisen suosituksen (92/441) tavoitteena yhteisten kriteerien määrittäminen sen varmistamiseksi, että kaikkien EU:n jäsenvaltioiden järjestelmien käytössä on riittävästi resursseja (5).

2.5

Sittemmin annetut sosiaalista suojelua käsittelevät tiedonannot ovat ”edesauttaneet yhteisen käsityksen syntymistä eurooppalaisesta sosiaaliturvasta” (de la Porte 1999 a) (6), ja niiden myötä sosiaalisen suojelun merkitys Euroopan unionin asialistalla on lisääntynyt.

2.6

Sen vuoksi on syntynyt tarve tehdä tehokkaita vertailuanalyysejä, jotka pohjautuvat (jo nyt tehtävään) yhteistyöhön sekä koordinaatioon, joka käsittää ennen kaikkea näkemysten vaihtoa ja parhaisiin käytäntöihin perustuvia suosituksia.

2.7

Arkaluonteisimmaksi kysymykseksi on jäänyt yhteisesti sovittujen indikaattoreiden määrittäminen. Nykyisiä vertailevia tilastointijärjestelmiä on tarkistettava. Lisäksi on analysoitava sosiaalisen syrjäytymisen erityispiirteitä, syitä ja kehityssuuntia, ja asiaa koskevan tiedon laatua on parannettava.

2.8

Lissabonin strategian tuloksia voidaan punnita indikaattorien avulla sekä taloudellisen suorituskyvyn ja työpaikkoja ja talouskasvua koskevan ohjelman arvioinnilla. Kyseiset indikaattorit on yhdistettävä sosiaalista suojelua koskeviin indikaattoreihin, sillä siten voidaan parhaiten arvioida koko Lissabonin strategian tuloksia.

3.   Komission asiakirjan pääsisältö

3.1

Sosiaalisen suojelun järjestelmät ovat EU:ssa erittäin kehittyneitä. Kyseisten järjestelmien organisointi ja rahoittaminen kuuluvat jäsenvaltioiden vastuulle.

3.2

EU:n erityistehtävänä on varmistaa kansalaisten suojelu kaikissa jäsenvaltioissa sekä rajojen yli liikkuvien kansalaisten suojelu jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä koordinoivan EU-lainsäädännön perusteella.

3.3

Sen vuoksi on oleellista luoda joukko yhteisiä indikaattoreita, mikä vaatii jäsenvaltioiden sitoutumista ESSPROSin kaltaisten keskeisten välineiden kehittämiseen. Kuten komission ehdotuksessa todetaan, ESSPROS-järjestelmän oikeudellisilla puitteilla ”– — parannetaan nykyisten tiedonkeruiden laatua ajankohtaisuuden, kattavuuden ja vertailtavuuden kannalta”.

3.4

Lokakuussa 2003 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa (7) sovittiin, että sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta laadittava yhteinen raportti on keskeinen väline pyrittäessä selkeyttämään avointa koordinointimenetelmää (8).

3.5

Komission tiedonannossa ”Uudet puitteet sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevan politiikan avointa koordinointia varten Euroopan unionissa” todettiin tarve määrittää uudet puitteet avoimen koordinointimenetelmän vahvistamiseksi ja sen tunnettuuden parantamiseksi (9).

3.6

Komission ehdotuksessa ESSPROSia koskevaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi korostetaan sosiaalisen ulottuvuuden merkitystä Lissabonin strategian yhtenä pilarina.

3.7

Asetuksen tavoitteena on määrittää puitteet sosiaalista suojelua koskevien tietojen keräämiselle jäsenvaltioissa. Tietojen keräämiseen sovelletaan nykyään erilaisia menetelmiä, ja eri jäsenvaltioiden käyttämät määritelmät poikkeavat toisistaan, mikä tekee tietojen vertailemisen mahdottomaksi. Tietojen huono vertailtavuus rajoittaa niiden käyttökelpoisuutta EU:n sosiaalisen suojelun järjestelmien analysoinnissa.

3.8

Komission ehdotuksen tavoitteet saavutetaan paremmin, jos tilastointi ja analysointi tehdään EU:n tasolla eri jäsenvaltioissa kerättyjen yhdenmukaistettujen tietojen perusteella.

3.9

ETSK yhtyy käsitykseen, että ESSPROS-järjestelmän oikeudelliset puitteet edistävät Lissabonin strategiassa asetettujen kilpailukykyä, työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamista ja auttavat siten parantamaan eri jäsenvaltioiden sosiaalisen suojelun järjestelmiä.

3.10

Avoin koordinointimenetelmä helpottaa sosiaaliseen suojeluun liittyvää työskentelyä. Menetelmän soveltaminen edellyttää sosiaalipolitiikkaa koskevia vertailukelpoisia ja luotettavia tilastoja (10).

3.11

Komission ehdottaman asetuksen pääelementit ovat seuraavat:

ESSPROS-ydinjärjestelmä, joka kattaa sosiaalisen suojelun menoihin ja tuloihin liittyvät rahavirrat.

Ydinjärjestelmän lisäksi ESSPROSiin tulevat eläkkeensaajia ja sosiaalietujen nettosaajia koskevat moduulit.

4.   ESSPROS-järjestelmän metodologia

4.1

ESSPROS-järjestelmän metodologia kehitettiin 1970-luvun lopussa, kun tarvittiin erityisväline, jonka avulla voidaan tilastollisesti seurata sosiaalisen suojelun tilannetta EU:n jäsenvaltioissa (11).

4.2

Vuonna 1996 laaditulla ESSPROS-käsikirjalla luotiin erittäin yksityiskohtainen järjestelmä sosiaalietuuksien luokittelua varten.

4.3

ESSPROS-käsikirjassa määritetty tarkistettu metodologia lisää joustavuutta, joka jossain määrin puuttuu Eurostatin tavasta koontaa tilastoja.

4.4

Joustavuutta lisää muun muassa siirtyminen käyttämään ydinjärjestelmää ja moduuleita (12).

4.5

Ydinjärjestelmä vastaa Eurostatin vuosittain julkaisemia, sosiaalisen suojelun tuloja ja menoja koskevia vakiotietoja.

4.6

Moduulit sisältävät täydentäviä tilastotietoja sosiaaliseen suojeluun liittyvistä erityisistä näkökohdista. Moduulien aihepiirit määritetään komission ja eri jäsenvaltioiden tarpeiden perusteella (13).

4.7

Vaikka ESSPROS-järjestelmän tavoitteena on antaa kattava kuvaus sosiaalisen suojelun tilanteesta EU:n jäsenvaltioissa, ESSPROSin metodologia ei kata tilastotietoja sellaisista tärkeistä asioista kuin terveyspalvelut, asuminen, köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja maahanmuutto. Eurostat koontaa merkittäviä tilastoja näistä aiheista, minkä lisäksi jäsenvaltiot ja Euroopan unioni vaihtavat laajasti tietoja sosiaalisesta suojelusta sosiaaliturvan keskinäisen tietojärjestelmän (MISSOC) puitteissa (14). Luomalla ESSPROS-järjestelmälle oikeudelliset puitteet varmistettaisiin kuitenkin jäsenvaltioiden sosiaalisen suojelun tilanteen kuvaaminen entistä kattavammin ja aikaisempaa realistisemmalla tavalla.

5.   Sosiaalisen suojelun kehityssuunnat

5.1   Asuminen

5.1.1

Asumisen kohtuuhintaisuus on tarkastelua vaativa kysymys. Asumisen todellinen kohtuullinen hinta olisikin arvioitava kattavasti.

5.1.2

Tällaiset kysymykset korostavat entisestään sosiaalisten ja taloudellisten tilastotietojen koontamisen merkitystä jäsenvaltioissa kansalaisten etujen turvaamiseksi. Kestävää kehitystä mittaavia indikaattoreita tulisi käyttää varoitustarkoituksessa.

5.2   Eläkkeet

5.2.1

Useissa EU:n jäsenvaltioissa on koottu yhteen eläkkeitä koskevia tilastotietoja.

5.2.2

Ongelmat maahanmuuttajien määrän arvioinnissa vaikeuttavat kuitenkin väestönmuutoksia koskevien arvioiden tekemistä. Asiaa tarkasteltaessa saattaa olla tärkeää ottaa huomioon maahanmuuttajien arvioitu määrä sekä maahanmuuton todennäköiset vaikutukset julkisista varoista rahoitettavien eläkerahastojen kestävyyteen. Sen vuoksi mitä tarkemmin maahanmuuttovirrat kyetään arvioimaan, sitä paremmin tilastotietoja voidaan käyttää asianmukaisen päätöksenteon tukena.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  ETSK:n 20. huhtikuuta 2006 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Yhteistyöllä parempiin tuloksiin: uudet puitteet sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskevan politiikan avointa koordinointia varten Euroopan unionissa”. Esittelijä: Jan Olsson. EUVL C 185, 8.8.2006.

(2)  Ks. alaviite 1.

(3)  Ks. alaviite 1.

(4)  Social Benchmarking policy making, Caroline de la Porte.

(5)  Määritelmä ESSPROS-käsikirjasta, 1996.

(6)  Social Benchmarking policy making, Caroline de la Porte.

(7)  Brysselissä 16.—17. lokakuuta 2003 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät.

(8)  KOM(2006) 11 lopullinen — 2006/0004 COD.

(9)  KOM(2005) 706 lopullinen.

(10)  KOM(2003) 261 lopullinen.

(11)  KOM(2003) 261 lopullinen.

(12)  ESSPROS-käsikirja 1996.

(13)  ESSPROS-käsikirja 1996.

(14)  MISSOC-käsikirja 2004.


16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/81


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan unionin ja Andien yhteisön suhteet”

(2006/C 309/18)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatia lausunnon Euroopan unionin ja Andien yhteisön suhteet.

Lausunnon valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 1. kesäkuuta 2006. Esittelijä oli Juan Moreno Preciado.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5. ja 6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 156 puolesta, 2 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Euroopan unionin sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien kolmannessa tapaamisessa annetussa loppujulkilausumassa kannatetaan Euroopan unionin sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen eri tahojen välisiin sopimuksiin perustuvan todellisen kumppanuuden luomista sekä kehotetaan aloittamaan neuvottelut Andien yhteisön (Comunidad Andina, CAN) kanssa. (1)

1.2

EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden valtion- ja hallitusten päämiesten kolmannessa huippukokouksessa (2) hyväksymässä ns. Guadalajaran julistuksessa todetaan, että yhteisenä strategisena tavoitteena on saada aikaan EU:n ja Andien yhteisön välinen kumppanuussopimus (joka olisi verrattavissa jo voimassa oleviin sopimuksiin Meksikon ja Chilen kanssa sekä Mercosurin kanssa neuvoteltavana olevaan sopimukseen). Se käsittäisi myös vapaakauppa-alueen.

1.3

Samassa huippukokouksessa päätettiin arvioida yhdessä Andien yhteisön taloudellista yhdentymistä. Arviointityö aloitettiin tammikuussa 2005.

1.4

EU-maat eivät ole toistaiseksi hyödyntäneet Andien yhteisön taloudellisia ja kaupallisia mahdollisuuksia. Vaikka EU on alueen toiseksi tärkein kauppakumppani Yhdysvaltojen jälkeen, kaupankäynti ei ole erityisen merkittävää. Andien yhteisön instituutioiden pyrkimykset syventää alueen yhdentymistä (huolimatta tässä asiakirjassa esiin tuoduista ongelmista ja rajoituksista) edistävät mahdollisen kumppanuussopimuksen syntymistä. Sopimus voi toimia merkittävänä kannustimena EU:n ja Andien yhteisön välisen kaupankäynnin lisääntymiselle, kuten muilla alueilla on jo havaittu tapahtuneen.

1.5

ETSK hoitaa yhteyksiään Andien maiden kansalaisyhteiskuntaan pitämällä yllä säännöllisiä suhteita kumpaankin koko alueen työmarkkinaosapuolia nykyisin edustavaan elimeen: Andien yhteisön neuvoa-antavaan työelämän neuvostoon sekä Andien yhteisön neuvoa-antavaan talousneuvostoon.

1.6

ETSK järjesti 6. ja 7. helmikuuta 2006 yhteistyössä Andien yhteisön pääsihteeristön kanssa Limassa kuulemistilaisuuden. Tilaisuuteen osallistui neuvoa-antava talousneuvosto ja neuvoa-antava työnelämän neuvosto sekä muita Andien kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, joiden arvokkaat panokset on sisällytetty käsillä olevaan asiakirjaan. Osallistujat suhtautuivat myönteisesti neuvottelujen aloittamiseen EU:n kanssa. Ne varoittivat kuitenkin, että EU-kumppanuudessa tulisi ottaa huomioon osapuolten välillä vallitseva epäsymmetria, välttää riippuvuutta aiheuttavia kehitysmalleja sekä edistää alueen sosiaalisen velan vähentämistä ja todellista sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

1.7

Tällä lausunnolla viranomaistahoille välitetään järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkemys suhteista Andien yhteisöön. Samantapaisia näkemyksiä esitettiin huhtikuussa 2006 Wienissä järjestetyssä EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kansalaisyhteiskunnan neljännessä tapaamisessa ja sen päätteeksi annetussa loppujulkilausumassa tehdyissä ehdotuksissa (joissa todettiin jälleen kerran, että Euroopan unionin on edistettävä integraatioprosessien vahvistamista Latinalaisessa Amerikassa) ja EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden valtion- ja hallitusten päämiesten toukokuussa 2006 pitämässä huippukokouksessa annetuissa loppusuosituksissa, jotka koskivat EU:n ja Andien yhteisön välistä mahdollista kumppanuussopimusta. Nämä suositukset sisältyvät seuraavaan loppujulkilausumaan:

”Guadalajaran julistuksessa asetetut yhteiset strategiset tavoitteet huomioon ottaen pidämme tervetulleena Euroopan unionin ja Andien yhteisön päätöstä kumppanuussopimusta koskevan neuvotteluprosessin käynnistämisestä vuoden 2006 aikana. Sopimukseen sisältyy poliittinen vuoropuhelu, yhteistyöohjelmia ja kauppasopimus.”

2.   Andeilla sijaitsevien kaikkien viiden maan tilanne

2.1

Ei ole helppoa tiivistää muutamaan riviin viiden maan tilannetta. Vaikka maat sijaitsevat samalla, Etelä-Amerikan Kordillieerien muodostamalla maantieteellisellä alueella, ne ovat hyvin erilaisia muun muassa taloudelliselta kehitykseltään, väestötilanteeltaan ja poliittiselta taustaltaan. Tässä asiakirjassa rajoitutaankin esittämään eräitä kunkin maan nykytilanteeseen liittyviä kaikkein olennaisimpia seikkoja.

2.2

Bolivia on köyhin Andien viidestä kumppanuusmaasta ja yksi koko Latinalaisen Amerikan vähiten kehittyneistä maista. Osittain tämä johtuu siitä, että Bolivialla ei ole suoraa yhteyttä merelle, mutta on myös muita asiaan vaikuttavia tekijöitä, kuten niukka väestö — jonka maastamuutto kiihtyy koko ajan –, puute kilpailukykyiseen maanviljelyyn soveltuvasta maasta, perinteinen riippuvuus harvoista luonnonvaroista, yli puolet väestöstä muodostavien alkuperäiskansojen syrjäytyneisyys sekä kasvavat jännitteet ylänköalueella sijaitsevan poliittisen vallan perinteisen keskuksen ja itätasangolle kehittyvien talouselämän valta-alueiden välillä. Maa on onnistunut löytämään ratkaisuja demokratiana, mutta pitkään jatkunut epävarmuus on haitannut maan talouskehitystä. Tammikuussa 2006 toimintansa aloittanut uusi hallitus on ryhtynyt toteuttamaan syvällekäyviä uudistuksia löytääkseen kehitykseen johtavan polun heikentämättä kuitenkaan investointien oikeusvarmuutta ja vaarantamatta voimassa oleviin kansainvälisiin sitoumuksiin ja kahdenvälisiin sopimuksiin liittyvien velvoitteiden täyttämistä.

2.3

Ecuadorin tilanne on monilta osin samanlainen kuin Bolivian: runsas alkuperäisväestö sekä huomattavia poliittisia ja kulttuurisia eroja rannikon tasankoalueen ja vuoristoalueen välillä. Vaikka Ecuadorissa ei viime vuosina olekaan ollut Bolivian kaltaista avointa yhteiskunnallista konfliktia, poliittinen epävakaisuus on ollut sitäkin suurempaa. Väestöstä 49 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella (3). Viime vuosikymmenellä koetut talouskriisit sekä talouden ”dollarisoituminen” ovat omalta osaltaan syynä maan korkeaan köyhyysasteeseen sekä siihen, että 10 prosenttia työikäisestä väestöstä on muuttanut maasta. Rahalähetykset, joiden arvo vuonna 2004 kohosi 1,74 miljardiin dollariin, ovat raakaöljyn jälkeen maan toiseksi tärkein valuuttatulojen lähde.

2.4

Kehitys on Perussa kulkenut eri suuntaan siksi, että maa kärsi aluksi (1980-luvulla ja 1990-luvun alussa) terrorismista, ja sen jälkeen (presidentti Fujimorin kaudella) maalla oli hallitus, joka syyllistyi autoritaariseen hallintotapaan ja korruptioon. Vaikka Perun talouskasvu onkin varsin nopeaa, nykyinen hallitus, jonka kannatus kansan keskuudessa on hyvin vähäinen, ei ole kuitenkaan kyennyt etenemään määrätietoisesti poliittisten ja sosiaalisten uudistusten tiellä. Vaikka Andien yhteisön pääsihteeristö sijaitseekin Limassa, Peru on suhtautunut jossain määrin varauksellisesti alueryhmittymän yhdentymiseen.

2.5

Venezuelan (4) tilannetta seurataan koko alueella sekä muualla maailmassa, sillä maassa on ollut viime vuosina vakavia poliittisia ja sosiaalisia jännitteitä ja kilpailu presidentti Chávezin kannattajien ja vastustajien välillä on kärjistynyt. Venezuelan talous on yhä riippuvaisempi raakaöljyn viennistä. Koska öljyn kansainvälinen hintataso on korkea, hallituksella on mahdollisuus harjoittaa aktiivista kansainvälistä politiikkaa sekä hyvät edellytykset toteuttaa sisäisiä politiikkoja.

2.6

Vaikka Kolumbiassa on erittäin paljon poliittista ja yhteiskunnallista väkivaltaa, jota huumekauppa pahentaa, maa on kyennyt säilyttämään demokraattiset instituutionsa koskemattomina, mikä on Latinalaisessa Amerikassa epätavallista. Tämän lisäksi myös maan talous on edistynyt huomattavasti. Vaikka väkivalta on Kolumbiassa jossain määrin vähentynyt, ammattiyhdistysaktivistien, toimittajien, liikemiesten ja ihmisoikeusjärjestöjen jäsenten murhat ja kaappaukset jatkuvat.

3.   Andien maiden yhdentyminen

3.1   Instituutioiden kehittyminen

3.1.1

Andien yhteisö on Etelä-Amerikan vanhin yhdentymismuoto. Sen perustajavaltiot Bolivia, Kolumbia, Chile, Ecuador ja Peru allekirjoittivat vuonna 1969 Cartagenan sopimuksen ja loivat Andien liiton (Pacto Andino), kuten integraatiorakennetta tuolloin kutsuttiin. Kolme vuotta myöhemmin Venezuela liittyi liittoon, ja Chile vetäytyi siitä vuonna 1976. Nykyisissä viidessä jäsenmaassa (Bolivia, Kolumbia, Ecuador, Peru ja Venezuela) asukkaita on 120 miljoonaa, ja niiden yhteenlaskettu BKT on noin 265 miljardia dollaria. Sisämarkkinoiden arvo on 8,6 miljardia dollaria.

3.1.2

Kuluneiden 35 toimintavuotensa aikana yhdentymisryhmittymä on siirtynyt 1960- ja 1970-luvuilla hyvin yleisestä lähestymistavaltaan protektionistisesta järjestelmästä (tuonnin korvaamisesta) ”avointa alueellisuutta” suosivaan järjestelmään. Lisäksi ryhmässä on toteutettu useita institutionaalisia uudistuksia, joilla on pyritty syventämään yhdentymistä. Tämä huipentui Andien yhteisön perustamiseen vuonna 1997. Niinpä Andien yhteisöllä on erittäin kehittynyt institutionaalinen rakenne sekä varsin kattava yhteisön tason säännöstö.

3.1.3

Trujillon pöytäkirjalla vuonna 1996 luotu Andien integraatiojärjestelmä (Sistema Andino de Integración) (5) on tarkoitettu erinäisten elinten työskentelyn koordinointiin Andien maiden yhdentymisen syventämiseksi ja vahvistamiseksi. Järjestelmä koostuu hallitustenvälisistä ja Andien yhteisön tason elimistä, joilla on toimeenpanoon, lainsäädäntöön, tuomiovaltaan, arviointiin ja valvontaan liittyviä tehtäviä.

3.1.4

Järjestelmän kaksi tärkeintä päätöksentekoelintä, Andien maiden ulkoasiainministerien neuvosto ja Andien komissio, ovat luonteeltaan hallitustenvälisiä. Andien komission vastuualueeseen kuuluu taloudellinen, kaupallinen ja investointeihin liittyvä lainsäädäntö. Andien maiden ulkoasiainministerien neuvoston tehtävänä on käsitellä kaikkia Andien komission toimivaltaan kuulumattomia kysymyksiä, etenkin poliittisia, sosiaalisia sekä ympäristöön, maahanmuuttopolitiikkaan, ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen sekä yhteisön eri elinten ulkosuhdetoiminnan koordinointiin liittyviä seikkoja.

3.1.5

Andien integraatiojärjestelmän korkein poliittinen elin on Andien yhteisön puheenjohtajaneuvosto, joka koostuu jäsenvaltioiden valtionpäämiehistä. Se ilmaisee kantansa julistuksissa tai suuntaviivoissa, joilla ohjataan Andien integraatiojärjestelmän muita elimiä ja instituutioita. Andien yhteisön puheenjohtajaneuvoston puheenjohtaja vaihtuu joka vuoden puolivälissä aakkosjärjestyksessä. Vuorottelujärjestelmä on käytössä myös muissa hallitustenvälisissä elimissä.

3.1.6

Andien integraatiojärjestelmään kuuluvista elimistä ja instituutioista mainittakoon erityisesti Andien yhteisön pääsihteeristö, jonka toimipaikka on Limassa Perussa (6) Pääsihteeristö tarjoaa teknistä apua hallitustenvälisille elimille. Sillä on lainsäädäntävaltaa tietyillä erityisaloilla (päätöslauselmien antaminen), aloiteoikeus sekä muita erityisvaltuuksia.

3.1.7

Yhteisön elimiä ovat lisäksi Andien yhteisön tuomioistuin sekä Andien parlamentti, ja tunnustettuja täydentäviä instituutioita, kuten Andien yhteisön neuvoa-antava talousneuvosto ja neuvoa-antava työelämän neuvosto, Andien kehitysjärjestö (Corporación Andina de Fomento, CAF), Latinalaisen Amerikan vararahasto (Fondo Latinoamericano de Reservas, FLAR), Simón Rodríguezin ja Hipólito Unanuen yleissopimukset sekä Andien Simón Bolívar -yliopisto.

3.2   A