ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 289E

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

49. vuosikerta
28. marraskuuta 2006


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

I   Tiedonantoja

 

Neuvosto

2006/C 289E/1

Neuvoston 24 päivänä heinäkuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 19/2006 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista

1

2006/C 289E/2

Neuvoston 24 päivänä heinäkuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 20/2006 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY sekä rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta

30

2006/C 289E/3

Neuvoston 14 päivänä syyskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 21/2006 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä

42

2006/C 289E/4

Neuvoston 25 päivänä syyskuuta 2006 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 22/2006 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista

68

FI

 


I Tiedonantoja

Neuvosto

28.11.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 289/1


Neuvoston 24 päivänä heinäkuuta 2006 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 19/2006

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2006 antamiseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista

(2006/C 289 E/01)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

1)

On tärkeää, että yhteisen liikennepolitiikan puitteissa turvataan kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien käyttäjänoikeudet jäsenvaltioiden välisillä matkoilla sekä parannetaan jäsenvaltioiden välisten rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen laatua ja tehokkuutta, jotta edistettäisiin rautatieliikenteen osuuden kasvua muihin liikennemuotoihin nähden.

2)

Komission tiedonannossa ”Kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2002—2006” (4) asetetaan tavoitteeksi saavuttaa korkeatasoinen kuluttajansuoja liikenteen alalla perustamissopimuksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3)

Koska rautatiematkustaja on kuljetussopimuksen heikompi osapuoli, matkustajien oikeudet olisi turvattava tässä suhteessa.

4)

Rautatieliikennepalveluihin liittyviin käyttäjänoikeuksiin kuuluu palvelua koskevien tietojen saanti ennen matkaa ja matkan aikana. Aina kun se on mahdollista, rautatieyritysten ja lipunmyyjien olisi annettava nämä tiedot etukäteen ja mahdollisimman pian.

5)

Matkaa koskevien tietojen toimittamiseen liittyviä yksityiskohtaisempia vaatimuksia esitetään Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun direktiivissä 2001/16/EY (5) tarkoitetuissa yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä.

6)

Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksien vahvistamisen olisi perustuttava jo voimassa olevaan kansainvälisen oikeuden järjestelmään, joka on sisällytetty kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan 9 päivänä toukokuuta 1980 tehdyn yleissopimuksen (COTIF), sellaisena kuin se on muutettuna kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen 3 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyllä muutospöytäkirjalla (vuoden 1999 pöytäkirja), liitteeseen A — yhtenäiset oikeussäännökset sopimuksesta matkustajien ja matkatavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIV).

7)

Rautatieyritysten olisi tehtävä yhteistyötä helpottaakseen kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien siirtymistä yhden liikenteenharjoittajan palveluista toisen liikenteenharjoittajan palveluihin tarjoamalla suoria lippuja aina kuin se on mahdollista.

8)

Tiedottamista ja lippujen toimittamista kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajille olisi helpotettava sovittamalla tietokonepohjaiset järjestelmät yhteisten vaatimusten mukaisiksi.

9)

Matkatietojärjestelmiä ja paikanvarausjärjestelmiä olisi otettava edelleen käyttöön yhteentoimivuuden teknisten eritelmien mukaisesti.

10)

Rautateiden kansainvälisen matkustajaliikenteen palvelujen tulisi hyödyttää kansalaisia yleisesti. Sen vuoksi henkilöillä, jotka ovat vammasta, iästä tai muusta tekijästä johtuen liikuntarajoitteisia, olisi oltava samanlaiset mahdollisuudet rautateitse matkustamiseen kuin muilla kansalaisilla. Liikuntarajoitteisilla henkilöillä on sama oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, valinnanvapauteen ja syrjimättömyyteen kuin kaikilla muilla kansalaisilla. Erityistä huomiota olisi muun muassa kiinnitettävä rautatiepalvelujen saatavuutta, liikkuvaan kalustoon pääsyyn liittyviä olosuhteita ja junatiloja koskevien tietojen antamiseen liikuntarajoitteisille henkilöille. Jotta aistivammaiset matkustajat saisivat tiedot junan viivästymisestä parhaalla mahdollisella tavalla, olisi käytettävä tarpeen mukaan visuaalisia ja auditiivisia tiedotusjärjestelmiä. Liikuntarajoitteisten henkilöiden olisi voitava ostaa matkalippuja junasta ilman lisäveloitusta.

11)

Rautatieyrityksille olisi asetettava velvollisuus ottaa vakuutus tai tehdä vastaavia järjestelyjä, jotta ne kykenevät kantamaan kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajia koskevan vastuunsa tapaturman sattuessa. Rautatieyritysten vakuutuksen vähimmäismäärän olisi oltava tulevan uudelleentarkastelun aiheena.

12)

Entistä varmemmista oikeuksista korvaukseen ja apuun kansainvälisen liikenteen junan viivästymisen, junayhteyden menettämisen tai matkan peruuttamisen yhteydessä olisi tultava suurempi kannustin kansainvälisen rautatieliikenteen markkinoille, mikä hyödyttää matkustajia.

13)

On suotavaa, että tässä asetuksessa luodaan matkustajille tarkoitettu korvausjärjestelmä sellaisia tapauksia varten, joissa viivästymiseen liittyy rautatieyrityksen vastuu, samalta pohjalta kuin COTIF:n ja erityisesti sen matkustajien oikeuksia koskevan CIV-liitteen määräysten mukainen kansainvälinen järjestelmä.

14)

On myös toivottavaa, että onnettomuuksien uhrien ja heidän huollettaviensa lyhyen aikavälin taloudellista tilannetta helpotetaan heti onnettomuuden jälkeen.

15)

Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien edun mukaista on, että yhteisymmärryksessä viranomaisten kanssa toteutetaan asianmukaiset toimet heidän henkilökohtaisen turvallisuutensa varmistamiseksi sekä asemilla että junissa.

16)

Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien olisi voitava tehdä valitus tähän asetukseen perustuvien oikeuksien ja velvollisuuksien osalta mille tahansa asianomaiselle rautatieyritykselle tai lipunmyyjälle, ja heillä olisi oltava oikeus saada vastaus kohtuullisen ajan kuluessa.

17)

Rautatieyritysten olisi määriteltävä, hallinnoitava ja valvottava kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajapalveluihin liittyviä palvelun laatunormeja.

18)

Tämän asetuksen sisältöä olisi tarkasteltava uudelleen markkinakehityksen perusteella siltä osin, kuin on kyse rahoituksen kokonaismäärien mukauttamisesta inflaatioon, tiedottamisesta sekä palvelun laatua koskevista vaatimuksista; olisi myös tarkasteltava uudelleen tämän asetuksen vaikutuksia palvelun laatuun.

19)

Tämä asetus ei saisi rajoittaa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY soveltamista (6).

20)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että seuraamuksia sovelletaan. Seuraamusten, joihin voi sisältyä korvausten maksaminen asianomaiselle henkilölle, olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat yhteisön rautateiden kehittäminen ja matkustajien oikeuksien käyttöönotto kansainvälisessä rautatieliikenteessä, koska toteutettavilla toimilla on merkittäviä kansainvälisiä ulottuvuuksia ja koska kansainvälisiä rautatiematkoja on tarpeen koordinoida kansainvälisellä tasolla, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

22)

Asetuksen tarkoituksena on tukea rajatylittävää yhdentymistä alueilla, joilla kahden tai useamman naapurijäsenvaltion kansalaiset — huomattavassa määrin — käyvät työssä ja asuvat toisessa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioilla olisi sitä varten oltava mahdollisuus myöntää väliaikaisesti poikkeuksia, jotka koskevat yksittäisiä rajatylittäviä palveluja. Palvelut voisivat olla liikennöintiä kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevassa kaupunkiryhmässä tai sellaisilla alueilla, joilla liikennöinti tapahtuu huomattavalta osin yhteisön ulkopuolella, joilla lyhyt osa kauttakulkureittiä on toisessa jäsenvaltiossa tai joilla se ylittää toisen jäsenvaltion rajan vain lopullista pysähtymistä varten.

23)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti (7),

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt seuraavista seikoista:

a)

tiedot, jotka rautatieyritysten on annettava, kuljetussopimusten tekeminen, lippujen kirjoittaminen ja rautatieliikenteen tietokonepohjaisen tieto- ja varausjärjestelmän toteuttaminen,

b)

rautatieyritysten vastuu ja niiden vakuutusvelvollisuus matkustajiin ja matkustajien matkatavaroihin nähden,

c)

rautatieyritysten velvollisuudet matkustajiin nähden viivästymistapauksissa,

d)

rautateillä matkustavien liikuntarajoitteisten henkilöiden suojelu ja auttaminen,

e)

kansainvälisiä liikennepalveluja koskevien laatuvaatimusten määrittäminen ja seuranta, matkustajien henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyvien riskien hallinta ja valitusten käsittely, ja

f)

yleiset täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan koko yhteisössä yhden tai useamman, rautatieyritysten toimiluvista 19 päivänä kesäkuuta 1995 annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY (8) mukaisesti toimiluvan saaneen rautatieyrityksen kotimaan ja kansainvälisen liikenteen kansainvälisiin matkoihin, jollei 2, 3 ja 4 kohdasta muuta johdu,

2.   Tämän asetuksen IV lukua ja 25 artiklaa sovelletaan ainoastaan kansainvälisen liikenteen kansainvälisiin matkoihin.

3.   Tämän asetuksen V lukua sovelletaan myös kansainvälisen liikenteen kotimaan matkoihin.

4.   Jäsenvaltio voi myöntää avoimuutta ja syrjimättömyyttä noudattaen enintään viideksi vuodeksi väliaikaisen, uusittavissa olevan poikkeusluvan tämän asetuksen säännösten soveltamisesta, sellaisen tietyn kansainvälisen liikenteen tai sellaisten tiettyjen kansainvälisten matkojen osalta, jotka ovat poikkeuksellisessa tilanteessa, koska:

a)

kansainvälinen liikenne tapahtuu kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevan kaupunkiryhmän tai alueen kuljetustarpeiden täyttämiseksi, tai

b)

merkittävä osa kansainvälisestä liikenteestä, mukaan lukien vähintään yksi aikataulun mukainen asemalla pysähtyminen, tapahtuu yhteisön ulkopuolella, tai

c)

kansainvälinen liikenne alkaa ja päättyy samassa jäsenvaltiossa ja kulkee yhden muun jäsenvaltion kautta lyhyemmän kuin 100 kilometrin matkan pysähtyen välillä kaupallisessa tarkoituksessa asemalla tai pysähtymättä, tai

d)

kansainvälinen liikenne tapahtuu yhden jäsenvaltion rajan ylittäen ja päättyy rajaa lähinnä olevalla asemalle.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisestä poikkeusluvasta. Komissio määrittää, onko poikkeuslupa tämän artiklan mukainen.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1.

’rautatieyrityksellä’ direktiivin 2001/14/EY (9) 2 artiklassa määriteltyä rautatieyritystä ja mitä tahansa muuta julkista tai yksityistä yritystä, jonka toimena on harjoittaa rautateiden tavara- ja/tai matkustajaliikennettä ja joka on velvollinen huolehtimaan vetopalveluista; tähän kuuluvat myös yksinomaan vetopalveluja tarjoavat yritykset;

2.

’kuljettajalla’ sopimuspuolena olevaa rautatieyritystä, jonka kanssa matkustaja on tehnyt kuljetussopimuksen, tai peräkkäisiä rautatieyrityksiä, jotka ovat kyseisen sopimuksen perusteella vastuuvelvollisia;

3.

’suorittavalla kuljettajalla’ rautatieyritystä, joka ei ole tehnyt matkustajan kanssa kuljetussopimusta mutta jolle kuljetussopimuksen tehnyt rautatieyritys on antanut tehtäväksi suorittaa kuljetuksen osittain tai kokonaan;

4.

’rataverkon haltijalla’ elintä tai yritystä, joka on erityisesti vastuussa direktiivin 91/440/ETY (10) 3 artiklassa määritellyn rautateiden infrastruktuurin tai sen osan perustamisesta ja ylläpidosta, mihin voi kuulua myös rataverkon valvonta- ja turvajärjestelmien hallinnointi. Verkkoa tai verkon osaa koskevat rataverkon haltijan tehtävät voidaan osoittaa eri elimille tai yrityksille;

5.

’aseman haltijalla’ jäsenvaltiossa olevaa organisaatioyksikköä, jolle on annettu vastuu rautatieasemien hallinnosta ja joka voi olla rataverkon haltija;

6.

’matkanjärjestäjällä’ direktiivin 90/314/ETY (11) 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua matkanjärjestäjää tai välittäjää, joka ei ole rautatieyritys;

7.

’lipunmyyjällä’ liikennepalvelujen vähittäismyyjää, joka tekee kuljetussopimuksia ja myy lippuja rautatieyrityksen puolesta tai omaan lukuunsa;

8.

’kuljetussopimuksella’ rautatieyrityksen tai lipunmyyjän matkustajan kanssa tekemää sopimusta, joka koskee yhden tai useamman kuljetuspalvelun suorittamista maksua vastaan tai korvauksetta;

9.

’varauksella’ asiakirjan muodossa olevaa tai sähköistä vahvistusta, joka oikeuttaa matkustamiseen edellyttäen, että aiemmin on vahvistettu matkustusjärjestelyt, joihin on merkitty henkilötiedot;

10.

’suoralla lipulla’ lippua tai lippuja, jotka vastaavat kuljetussopimusta, joka on tehty yhden tai useamman rautatieyrityksen liikennöimien peräkkäisten rautatiematkojen tekemistä varten;

11.

’kansainvälisellä matkalla’ lähtö- ja määräpaikan välistä, yhden kuljetussopimuksen nojalla kahden jäsenvaltion välillä tehtävää henkilöliikenteen junamatkaa, jossa matkustaja ylittää vähintään yhden jäsenvaltion rajan ja jossa, saman sopimuksen nojalla, matkustaja matkustaa vähintään yhdellä kansainvälisen liikenteen junalla. Matkustaja voi kuljetussopimuksen mukaisista lähtö- ja määräpaikoista riippuen matkustaa myös yhdellä tai useammalla kotimaanliikenteen junalla;

12.

’kotimaanmatkalla’ yhden kuljetussopimuksen nojalla tehtävää henkilöliikenteen junamatkaa, jossa ei ylitetä jäsenvaltion rajaa;

13.

’kansainvälisellä liikenteellä’ henkilöjunaliikennettä, joka alkaa ja päättyy yhteisön alueella ja ylittää vähintään yhden jäsenvaltion rajan;

14.

’kotimaanliikenteellä’ henkilöjunaliikennettä, joka ei ylitä jäsenvaltion rajaa;

15.

’viivästymisellä’ eroa sen ajan, jolloin matkustajan oli julkaistun aikataulun mukaisesti määrä saapua, ja hänen tosiasiallisen tai arvioidun saapumisaikansa välillä;

16.

’rautatieliikenteen tietokonepohjaisella tieto- ja varausjärjestelmällä’ tietokonepohjaista järjestelmää, jossa on tiedot kaikista rautatieyritysten tarjoamista rautatieliikennepalveluista; matkustajaliikenteen osalta järjestelmään on tallennettu tiedot muun muassa:

a)

matkustajaliikenteen reiteistä ja aikatauluista;

b)

matkustajaliikenteen vapaista paikoista;

c)

kuljetusmaksuista ja erityisistä ehdoista;

d)

liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdollisuuksista kulkea junalla;

e)

toiminnoista, joiden avulla voidaan tehdä varauksia tai kirjoittaa lippuja tai suoria lippuja sikäli kuin jokin näistä palveluista tai kaikki nämä palvelut ovat käytettävissä;

17.

’liikuntarajoitteisella henkilöllä’ henkilöä, jonka liikuntakyky on hänen kulkuneuvoja käyttäessään rajoittunut (pysyvän tai väliaikaisen sensorisen tai motorisen) fyysisen vamman, kehitysvamman tai älyllisen vajavaisuuden tai jonkin muun vamman tai iän takia ja jonka tilanne edellyttää asianmukaista huomiota ja kaikille matkustajille tarjolla olevien palvelujen mukauttamista kyseisen henkilön erityisiin tarpeisiin;

18.

’yleisillä kuljetusehdoilla’ lain mukaisesti kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevien yleisten ehtojen tai tariffien muodossa asetettuja ja liikenteenharjoittajan noudattamia ehtoja, joista on tullut kuljetussopimuksen tekemisen myötä sen olennainen osa;

19.

’ajoneuvolla’ matkustajien kuljetuksen yhteydessä kuljetettavaa moottoriajoneuvoa tai perävaunua.

II LUKU

KULJETUSSOPIMUS, TIEDOTUS JA LIPUT

4 artikla

Kuljetussopimus

Jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, kuljetussopimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen sekä siihen liittyvään tiedottamiseen ja lippujen toimittamiseen sovelletaan liitteessä I olevien II ja III osan määräyksiä.

5 artikla

Velvollisuuksista luopumista koskeva kielto ja rajojen määrääminen

1.   Tämän asetuksen mukaisia matkustajiin kohdistuvia velvollisuuksia ei voida rajoittaa eikä niistä voida luopua esimerkiksi kuljetussopimukseen sisältyvällä vapauttavalla tai rajoittavalla lausekkeella.

2.   Rautatieyritykset voivat tarjota sopimusehtoja, jotka ovat matkustajan kannalta suotuisampia kuin tässä asetuksessa asetetut ehdot.

6 artikla

Velvollisuus tiedottaa kasainvälisen liikenteen keskeyttämisestä

Rautatieyritysten on tiedotettava yleisölle kansainvälisen liikenteen keskeyttämisestä asianmukaisia keinoja käyttäen ja ennen toteuttamista koskevien päätöstensä tekemistä.

7 artikla

Matkaa koskevat tiedot

1.   Rautatieyritysten ja lipunmyyjien, jotka tarjoavat yhden tai useamman rautatieyrityksen puolesta kuljetussopimuksia, on pyynnöstä annettava matkustajalle ainakin liitteessä II olevassa I osassa mainitut tiedot, jotka liittyvät kansainvälisiin matkoihin, joista asianomainen rautatieyritys tarjoaa kuljetussopimusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan soveltamista. Lipunmyyjien, jotka tarjoavat kuljetussopimuksia omaan lukuunsa, ja matkanjärjestäjien on annettava nämä tiedot, jos ne ovat saatavissa.

2.   Rautatieyritysten on annettava matkustajille kansainvälisen matkan aikana vähintään liitteessä II olevassa II osassa mainitut tiedot.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava mahdollisimman käyttökelpoisessa muodossa.

8 artikla

Lippujen, suorien lippujen ja varausten saatavuus

1.   Rautatieyritysten ja lipunmyyjien on tarjottava lippuja ja suoria lippuja, jos niitä on saatavilla, ja otettava vastaan varauksia. Rautatieyritysten on toimitettava lippuja matkustajille seuraavista myyntipisteistä vähintään yhden välityksellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista:

a)

lipputoimistoista tai lipunmyyntiautomaateista,

b)

puhelimen, Internetin tai muun yleisesti saatavilla olevan tietotekniikan välityksellä,

c)

junista.

2.   Rautatieyritysten on tarjottava mahdollisuutta lippujen saantiin kulloisellekin matkalle junasta, ellei mahdollisuutta ole rajoitettu tai evätty turvallisuussyistä tai petosten torjumiseksi tai siksi, että paikanvaraus on pakollinen tai ymmärrettävistä kaupallisista syistä johtuen.

9 artikla

Matkatietojärjestelmät ja varausjärjestelmät

1.   Rautatieyritysten ja lipunmyyjien on tässä artiklassa tarkoitettujen tietojen antamista ja lippujen kirjoittamista varten käytettävä rautatieliikenteen tietokonepohjaista tieto- ja varausjärjestelmää, joka on tarkoitus perustaa tässä artiklassa tarkoitetuilla menettelyillä.

2.   Tähän asetukseen sovelletaan direktiivissä 2001/16/EY tarkoitettuja yhteensopivuutta koskevia teknisiä eritelmiä.

3.   Komissio hyväksyy Euroopan rautatieviraston ehdotuksesta matkustajia koskevien telemaattisten sovellusten yhteentoimivuuden tekniset eritelmät viimeistään … (12). Yhteentoimivuuden tekniset eritelmät mahdollistavat liitteessä II mainittujen tietojen antamisen ja lippujen kirjoittamisen tämän asetuksen mukaisesti.

4.   Rautatieyritykset muuttavat tietokonepohjaiset tieto- ja varausjärjestelmänsä yhteentoimivuuden teknisten eritelmien mukaisiksi yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä määritetyn käyttöönottosuunnitelman mukaisesti.

5.   Jollei direktiivin 95/46/EY säännöksistä muuta johdu, ei rautatieyritys eikä lipunmyyjä saa paljastaa yksittäisiin varauksiin liittyviä henkilötietoja muille rautatieyrityksille ja/tai lipunmyyjille.

III LUKU

RAUTATIEYRITYKSEN VASTUU MATKUSTAJISTA JA NÄIDEN MATKATAVAROISTA

10 artikla

Vastuu matkustajista ja näiden matkatavaroista

Jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, matkustajia ja näiden matkatavaroita koskevasta rautatieyritysten vastuusta säädetään liitteessä I olevan IV osan I, III ja IV luvussa ja sekä VI ja VII osassa.

11 artikla

Vakuutus

1.   Direktiivin 95/18/EY 9 artiklassa asetetun velvollisuuden katsotaan siltä osin kuin se liittyy matkustajia koskevaan vastuuseen edellyttävän, että rautatieyritys on riittävästi vakuutettu tai se suorittaa järjestelyjä vastatakseen tämän asetuksen mukaisista vastuistaan.

2.   Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle raportin vakuutussuojan vähimmäismäärän asettamisesta rautatieyrityksille viimeistään … (12). Sen lisänä on tarvittaessa asiaa koskevia aiheellisia ehdotuksia tai suosituksia.

12 artikla

Ennakkomaksut

1.   Jos matkustaja kuolee tai loukkaantuu, rautatieyrityksen on viipymättä ja viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun korvaukseen oikeutetun luonnollisen henkilön henkilöllisyys on todettu, suoritettava ennakkomaksu, joka kattaa kyseisen henkilön välittömät taloudelliset tarpeet ja joka on suhteessa siihen, mitä vahinkoa hän on kärsinyt.

2.   Kuolemantapauksessa kyseisen ennakkomaksun on oltava vähintään 21 000 euroa matkustajaa kohti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3.   Ennakkomaksun suorittaminen ei merkitse korvausvastuun tunnustamista, ja se voidaan vähentää tämän asetuksen perusteella maksettavista myöhemmistä määristä, mutta se on maksettava takaisin ainoastaan, jos vahinko on aiheutunut matkustajan huolimattomuudesta tai virheestä tai jos henkilö, jolle ennakkomaksu suoritettiin, ei ollut korvaukseen oikeutettu henkilö.

IV LUKU

VIIVÄSTYMISET, JUNAYHTEYDEN MENETTÄMINEN JA LIIKENNEPALVELUN PERUUTTAMINEN

13 artikla

Vastuu viivästymisistä, junayhteyden menettämisestä ja liikennepalvelun peruuttamisesta

Jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, rautatieyritysten vastuuseen viivästymisen, junayhteyden menettämisen ja liikennepalvelun peruuttamisen osalta sovelletaan liitteessä I olevan IV osan II lukua.

14 artikla

Korvaus tai uudelleenreititys

Jos perustellusti arvioidaan olevan todennäköistä, että kuljetussopimuksen mukaiseen lopulliseen määräpaikkaan saavutaan yli 60 minuuttia viivästyneenä, matkustajalla on heti oltava mahdollisuus valita jokin seuraavista vaihtoehdoista:

a)

lipusta maksetun hinnan palauttaminen kokonaisuudessaan takaisin samoilla ehdoilla, joilla se on maksettu, kultakin matkan osalta, joka jää tekemättä, sekä jo tehdyiltä osilta matkaa, jos kansainvälisestä matkasta ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman kannalta hyötyä, sekä tarvittaessa paluumatka mahdollisimman pian ensimmäiseen lähtöpaikkaan. Lipun hinnan palauttaminen on suoritettava samoilla ehdoilla kuin 15 artiklassa tarkoitetun korvauksen maksaminen; tai

b)

matkan jatkaminen tai uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla mahdollisimman pian lopulliseen määräpaikkaansa; tai

c)

matkan jatkaminen tai uudelleenreititys siten, että matkustaja pääsee vastaavilla kuljetusehdoilla lopulliseen määräpaikkaansa hänelle sopivana myöhempänä ajankohtana.

15 artikla

Matkalipun hinnan korvaaminen

1.   Matkustaja voi kuljetusoikeutta menettämättä vaatia rautatieyritykseltä korvausta häntä kohdanneesta viivästymisestä, jonka osalta lipun hintaa ei ole palautettu 14 artiklan säännösten mukaisesti. Viivästymisistä maksettavat vähimmäiskorvaukset ovat seuraavat:

a)

25 prosenttia matkalipun hinnasta 60—119 minuutin viivästymisestä,

b)

50 prosenttia matkalipun hinnasta 120 minuutin tai sitä pidemmästä viivästymisestä,

Jos kuljetussopimus on meno-paluumatkaa varten, korvaus viivästymisestä joko meno- tai paluumatkalla lasketaan suhteessa puoleen lipusta maksetusta hinnasta. Samaten viivästyneen liikennepalvelun hinta missä tahansa muussa kuljetussopimuksen muodossa, joka mahdollistaa matkustamisen useissa toisiaan seuraavissa jaksoissa, lasketaan osuutena koko hinnasta.

Viivästymisajan laskemisessa ei oteta huomioon viivästymistä, jonka rautatieyritys voi osoittaa tapahtuneen jäsenvaltion alueen ulkopuolella.

2.   Korvaus matkalipun hinnasta on maksettava 14 päivän kuluessa korvausvaatimuksen esittämisestä. Korvaus voidaan maksaa matkakuponkeina ja/tai muina palveluina, jos niiden ehdot ovat joustavat (erityisesti voimassaoloaika ja määräpaikka). Korvaus on matkustajan pyynnöstä maksettava rahana, jos matkakupongeilla ja muilla palveluilla ei ole matkustajan kannalta arvoa.

3.   Matkalipun hinnasta maksettavasta korvauksesta ei saa vähentää rahoitustoimiin liittyviä kustannuksia, kuten maksuja tai puhelin- tai postimerkkikustannuksia. Rautatieyritykset voivat asettaa vähimmäisrajan, jonka alittuessa korvausta ei makseta. Tämä raja saa olla enintään neljä euroa.

4.   Matkustajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos hänelle on ilmoitettu viivästymisestä ennen matkalipun ostamista tai jos viivästyminen eri liikennepalvelun käytön tai uudelleenreitityksen takia on edelleen alle 60 minuuttia.

16 artikla

Avunanto

1.   Kun liikennepalvelu lähtee tai saapuu viivästyneenä, rautatieyrityksen tai aseman haltijan on tiedotettava matkustajille tilanteesta sekä arvioidusta lähtö- ja saapumisajasta heti, kun kyseiset tiedot ovat saatavissa.

2.   Kun 1 kohdassa tarkoitettu viivästyminen ylittää 60 minuuttia, matkustajille on lisäksi tarjottava ilmaiseksi:

a)

aterioita ja virvokkeita kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan, mikäli niitä on junassa tai asemalla saatavissa,

b)

silloin kun se on fyysisesti mahdollista, hotelli- tai muu majoitus sekä rautatieaseman ja majoituspaikan välinen kuljetus, jos majoittuminen yhdeksi tai useammaksi yöksi on välttämätöntä tai jos aiottua pitempi oleskelu osoittautuu välttämättömäksi,

c)

jos juna on pysähtynyt raiteille, kuljetus junasta rautatieasemalle, vaihtoehtoiseen lähtöpaikkaan tai liikennepalvelun lopulliseen määräpaikkaan, silloin kun se on fyysisesti mahdollista.

3.   Jos kansainvälistä rautatieliikennepalvelua ei voida enää jatkaa, rautatieyritysten on järjestettävä matkustajille mahdollisimman nopeasti vaihtoehtoinen kuljetuspalvelu.

4.   Rautatieyrityksen on matkustajan pyynnöstä merkittävä lippuun tapauksesta riippuen, että liikennepalvelu on viivästynyt, johtanut junayhteyden menettämiseen tai peruutettu.

5.   Rautatieyrityksen on 1, 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa kiinnitettävä erityistä huomiota liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin ja mahdollisiin saattajiin.

V LUKU

LIIKUNTARAJOITTEISET HENKILÖT

17 artikla

Liikuntarajoitteisille henkilöille tiedottaminen

1.   Rautatieyrityksen, lipunmyyjän tai matkanjärjestäjän on pyynnöstä ilmoitettava liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdollisuudesta käyttää rautatiepalveluja ja liikkuvaan kalustoon sekä junan palvelutiloihin pääsyn edellytyksistä.

2.   Rautatieyrityksen on laadittava palvelujen käyttöä koskevat syrjimättömät säännöt, joita sovelletaan liikuntarajoitteisten henkilöiden matkustamisen yhteydessä, sovellettavien lakisääteisten turvallisuusvaatimusten täyttämiseksi. Rautatieyritysten, lipunmyyjien ja/tai matkanjärjestäjien on pyynnöstä annettava heti tiedoksi kyseiset säännöt.

18 artikla

Oikeus kuljetukseen

1.   Rautatieyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä ei saa kieltäytyä liikuntarajoitteisuuden perusteella hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta lippua. Liikuntarajoitteisille henkilöille on tarjottava varaukset ja liput ilman lisäkustannuksia.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, rautatieyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä voi kieltäytyä hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta lippua liikuntarajoitteiselle henkilölle tai vaatia, että liikuntarajoitteisen henkilön seurassa matkustaa toinen henkilö 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen palvelujen käyttöä koskevien sääntöjen mukaisesti.

3.   Kun rautatieyritys, lipunmyyjä ja/tai matkanjärjestäjä soveltaa 2 kohdassa säädettyä poikkeusta, sen on pyynnöstä ilmoitettava kyseiselle liikuntarajoitteiselle henkilölle perustelunsa kirjallisesti viiden arkipäivän kuluessa varauksen tai matkalipun kirjoittamisen epäämisestä tai saattajan vaatimisesta.

19 artikla

Avunanto rautatieasemilla

1.   Liikuntarajoitteisen henkilön lähtiessä rautatieasemalta, jolla on virantoimituksessa olevaa henkilöstöä, matkustaessa tällaisen rautatieaseman kautta tai saapuessa tällaiselle rautatieasemalle aseman haltijan on huolehdittava korvauksetta siitä, että kyseinen henkilö saa sellaista apua, että hän voi nousta lähtevään junaan, vaihtaa junaa tai poistua määräpaikkaan saapuvasta junasta matkalla, jota varten hän on ostanut lipun, sanotun rajoittamatta 17 artiklassa tarkoitettuja palvelujen käyttöä koskevia sääntöjä. Tätä artiklaa sovellettaessa asemana, jolla on virantoimituksessa olevaa henkilöstöä, ei pidetä sellaista asemaa, jolla työvuorossa olevan henkilöstön turvallisuuteen, turvatoimiin, lipunmyyntiin tai lipputulojen suojaamiseen liittyvät tehtävät väistämättä estävät sitä antamasta tällaista apua.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää 1 kohtaa koskevasta poikkeuksesta silloin, kun henkilöt käyttävät liikennepalvelua, josta on tehty voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukainen julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus, edellyttäen että toimivaltainen viranomainen on perustanut vaihtoehtoisia palveluja tai järjestelyjä, jotka takaavat vastaavantasoisen tai paremman liikennepalvelujen saatavuuden.

20 artikla

Avunanto junissa

Rajoittamatta 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja palvelujen käyttöä koskevia sääntöjä rautatieyrityksen on huolehdittava siitä, että liikuntarajoitteinen henkilö saa korvauksetta apua noustessaan junaan, ollessaan junassa tai poistuessaan junasta.

Tätä artiklaa sovellettaessa avunanto junissa tarkoittaa sellaista liikuntarajoitteiselle henkilölle annettavaa apua, jonka avulla kyseinen henkilö voi junassa käyttää samoja palveluja kuin muut matkustajat, kun henkilön liikuntarajoitteisuus estää häntä käyttämästä näitä palveluja itsenäisesti ja turvallisesti.

21 artikla

Avunannon edellytykset

Rautatieyritysten, aseman haltijoiden, lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on toimittava yhteistyössä 19 ja 20 artiklan mukaisen avun antamiseksi liikuntarajoitteisille henkilöille seuraavien alakohtien mukaisesti:

a)

Apua annetaan sillä ehdolla, että rautatieyritykselle, aseman haltijalle, lipunmyyjälle tai matkanjärjestäjälle, jolta lippu on ostettu, on ilmoitettu kyseisen henkilön avuntarpeesta vähintään 48 tuntia ennen kuin apua tarvitaan. Silloin kun samalla lipulla voidaan matkustaa useita matkoja, yksi ilmoitus riittää, edellyttäen, että seuraavien matkojen aikataulusta annetaan asianmukaiset tiedot.

b)

Rautatieyritysten, aseman haltijoiden, lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on toteutettava tarvittavat toimet ilmoitusten vastaanottamiseksi.

c)

Jos ilmoitusta ei ole tehty a alakohdan mukaisesti, rautatieyrityksen ja aseman haltijan on pyrittävä kaikin tavoin huolehtimaan avun antamisesta siten, että liikuntarajoitteinen henkilö voi matkustaa.

d)

Aseman haltijan on ilmoitettava rautatieasemalla ja sen ulkopuolella sijaitsevat pisteet, joissa liikuntarajoitteiset henkilöt voivat ilmoittaa tulostaan rautatieasemalle ja pyytää tarvitsemaansa apua, sanotun rajoittamatta muiden yhteisöjen toimivaltaa rautatieaseman tilojen ulkopuolella sijaitsevien alueiden suhteen.

e)

Apua annetaan sillä edellytyksellä, että kyseinen henkilö saapuu ilmoitettuun pisteeseen

rautatieyrityksen etukäteen ilmoittamaan määräaikaan mennessä, joka on aikaisintaan 90 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa, tai

jos määräaikaa ei ole ilmoitettu, viimeistään 30 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa.

22 artikla

Liikkumisvälineiden tai muiden erityisvälineiden korvaaminen

Jos rautatieyritys on vastuussa liikuntarajoitteisen henkilön käyttämien liikkumisvälineiden tai muiden erityisvälineiden täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vaurioitumisesta, minkäänlaista taloudellista ylärajaa ei sovelleta.

VI LUKU

TURVALLISUUS, VALITUKSET JA LIIKENNEPALVELUN LAATU

23 artikla

Matkustajien henkilökohtainen turvallisuus

Rautatieyritysten, rataverkon haltijoiden ja aseman haltijoiden on kunkin omalla vastuualueellaan toteutettava yhteisymmärryksessä viranomaisten kanssa asianmukaiset toimenpiteet ja mukautettava ne viranomaisten määrittelemän turvallisuustason mukaisiksi matkustajien henkilökohtaisen turvallisuuden varmistamiseksi rautatieasemilla ja junissa ja riskien hallitsemiseksi. Niiden on toimittava yhteistyössä ja vaihdettava tietoja sellaisten toimien ehkäisemistä koskevista parhaista toimintatavoista, jotka todennäköisesti heikentävät turvallisuustasoa.

24 artikla

Valitukset

1.   Rautatieyrityksen on perustettava valitustenkäsittelymenettely tämän asetuksen kattamia oikeuksia ja velvoitteita varten. Tämä on tehtävä yhteistyössä lipunmyyjän kanssa. Rautatieyrityksen on huolehdittava siitä, että rautatieyrityksen yhteystiedot ja työkieli (työkielet) tunnetaan yleisesti matkustajien keskuudessa.

2.   Matkustaja voi tehdä valituksen mille tahansa osallisena olleelle rautatieyritykselle tai lipunmyyjälle. Valituksen vastaanottajan on 20 päivän kuluessa joko annettava perusteltu vastaus tai perustelluissa tapauksissa ilmoitettava matkustajalle, mihin päivään mennessä enintään kolmen kuukauden kuluttua valituksen jättämisestä vastausta voidaan odottaa.

3.   Rautatieyrityksen on julkistettava vastaanotettujen valitusten määrä ja luokat, käsitellyt valitukset, vastausaika ja mahdollisesti toteutetut parannustoimet 25 artiklassa mainitussa vuosikertomuksessa.

25 artikla

Liikennepalveluja koskevat laatuvaatimukset

1.   Rautatieyritysten on määriteltävä kansainvälisiä liikennepalveluja koskevat laatuvaatimukset ja otettava käyttöön laadunhallintajärjestelmä pitääkseen yllä liikennepalvelujen laatua. Laatuvaatimuksissa on otettava huomioon ainakin liitteessä III luetellut seikat.

2.   Rautatieyritysten on valvottava omien liikennepalvelujensa tasoa liikennepalveluja koskevien laatuvaatimusten mukaisesti. Niiden on joka vuosi julkistettava kertomus liikennepalvelujensa laadun tasosta yhdessä vuosikertomuksensa kanssa. Nämä tulokset on julkistettava myös rautatieyritysten Internet-sivuilla.

VII LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANO

26 artikla

Täytäntöönpano

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä elin tai elimet, joka vastaa tai jotka vastaavat tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kunkin elimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että matkustajien oikeuksia kunnioitetaan.

Kunkin elimen on oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton rataverkon haltijoista, maksujenperintäelimistä, käyttöoikeuksia myöntävistä elimistä sekä rautatieyrityksistä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan mukaisesti nimetystä elimestä tai elimistä sekä sen tai niiden vastuualueista.

2.   Matkustaja voi valittaa 1 kohdan mukaisesti nimetylle asianmukaiselle elimelle tai muulle jäsenvaltion nimeämälle asianmukaiselle elimelle tämän asetuksen väitetystä rikkomisesta.

27 artikla

Täytäntöönpanoelinten välinen yhteistyö

Edellä 26 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanoelinten on vaihdettava tietoja työskentely- ja päätöksentekoperiaatteistaan ja -käytännöistään päätöksentekoperiaatteiden sovittamiseksi yhteen koko yhteisössä. Komissio tukee niitä tässä tehtävässä.

VIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

28 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava säännökset tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden soveltamisen varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä ja toimenpiteistä komissiolle viimeistään … (13) ja viipymättä kaikista säännöksiin myöhemmin tehdyistä muutoksista.

29 artikla

Liitteet

Liitteet, lukuun ottamatta liitettä I, muutetaan 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

30 artikla

Muutossäännökset

1.   Edellä olevien 2, 9 ja 11 artiklan täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet hyväksytään 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Tässä asetuksessa tarkoitettuja rahoitusmääriä, liitettä I lukuun ottamatta, muutetaan inflaatiokehityksen mukaisesti 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

31 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa direktiivin 91/440/ETY 11 a artiklalla perustettu komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/486/EY 5 ja 7 artiklaa otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

32 artikla

Kertomus

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja erityisesti liikennepalvelujen laadun tasoista viimeistään … (14).

Kertomus perustuu tämän asetuksen sekä direktiivin 91/440/ETY 10 b artiklan mukaisesti toimitettuihin tietoihin. Kertomukseen liitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

33 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 18 kuukauden kuluttua siitä, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä …

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 221, 8.9.2005, s. 8.

(2)  EUVL C 71, 22.3.2005, s. 26.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 28. syyskuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 24. heinäkuuta 2006 ja Euroopan parlamentin kanta, tehty … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EYVL L 137, 8.6.2002, s. 2.

(5)  EYVL L 110, 20.4.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/50/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 114).

(6)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(7)  EYVL 184, 17.7.1999, s. 23.

(8)  EYVL L 143, 27.6.1995, s. 70, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/49/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY, annettu 26 päivänä helmikuuta 2001, rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä (EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/49/EY.

(10)  Neuvoston direktiivi 91/440/ETY, annettu 29 päivänä heinäkuuta 1991, yhteisön rautateiden kehittämisestä (EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/51/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 164)

(11)  Neuvoston direktiivi 90/314/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1990, matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista (EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59).

(12)  Vuoden kuluttua tämän asetuksen antamisesta.

(13)  Kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(14)  Kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.


LIITE I

OTE KANSAINVÄLISIÄ RAUTATIEKULJETUKSIA KOSKEVAN 9 PÄIVÄNÄ TOUKOKUUTA 1980 TEHDYN YLEISSOPIMUKSEN (COTIF), SELLAISENA KUIN SE ON MUUTETTUNA KANSAINVÄLISIÄ RAUTATIEKULJETUKSIA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN (CIV)

 

3 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyllä muutospöytäkirjalla,

liitteenä A

olevista yhtenäisistä oikeussäännöksistä, jotka koskevat sopimusta matkustajien ja matkatavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta

II OSA

KULJETUSSOPIMUKSEN SOLMIMINEN JA TOIMEENPANO

6 artikla

Kuljetussopimus

1.   Kuljetussopimuksella kuljettaja sitoutuu kuljettamaan matkustajan sekä tarvittaessa matkatavaran ja ajoneuvot määräpaikkaan sekä luovuttamaan matkatavaran ja ajoneuvot määräpaikassa.

2.   Kuljetussopimuksen todisteena on yksi tai useampi matkustajalle kirjoitettu matkalippu. Matkalipun puuttuminen, puutteellisuus tai katoaminen ei vaikuta kuljetussopimuksen olemassaoloon eikä voimassaoloon, vaan kuljetussopimus pysyy näiden yhtenäisten oikeussäännösten alaisena, ottaen kuitenkin huomioon 9 artiklan mukaiset seuraukset.

3.   Matkalippu on, kunnes toisin osoitetaan, todiste kuljetussopimuksen solmimisesta ja sen sisällöstä.

7 artikla

Matkalippu

1.   Matkalippujen muoto ja sisältö sekä se, millä kielellä ja millaisin kirjaimin ne on painettava ja täytettävä, määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

2.   Matkalipussa on oltava ainakin seuraavat merkinnät:

a)

kuljettaja tai kuljettajat;

b)

ilmoitus siitä, että kuljetus on myös päinvastaisesta määräyksestä huolimatta näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen; tämä voidaan ilmoittaa lyhenteellä CIV;

c)

kaikki muut merkinnät, jotka tarvitaan todistamaan kuljetussopimuksen solmiminen sekä sen sisältö ja joiden nojalla matkustaja voi saattaa voimaan tästä sopimuksesta johtuvat oikeutensa.

3.   Matkustajan on lipun vastaanottaessaan varmistauduttava siitä, että se on hänen pyyntönsä mukainen.

4.   Matkalippu voidaan luovuttaa toiselle ainoastaan, ellei siinä ole mainittu matkustajan nimeä eikä matkaa ole aloitettu.

5.   Matkalippu voi olla myös luettaviksi kirjoitusmerkeiksi muunnettavien elektronisten tietotallenteiden muodossa. Tietojen tallennukseen ja käsittelyyn käytettävien menettelyjen on taattava tällaisen matkalipun samanarvoisuus muussa muodossa olevan matkalipun kanssa, erityisesti sen todistusvoiman suhteen.

8 artikla

Kuljetusmaksun maksaminen ja palauttaminen

1.   Ellei matkustajan ja kuljettajan kesken ole toisin sovittu, on kuljetusmaksu maksettava etukäteen.

2.   Ehdot, joilla kuljetusmaksu palautetaan, määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

9 artikla

Matkustusoikeus. Junasta poistaminen

1.   Matkustajalla on matkan alusta lähtien oltava voimassa oleva matkalippu, jonka hänen on esitettävä lippuja tarkastettaessa. Yleisissä kuljetusehdoissa voidaan määrätä,

a)

että matkustajan, joka ei esitä voimassa olevaa matkalippua, on maksettava kuljetusmaksu ja sen lisäksi lisämaksu;

b)

että matkustaja, joka kieltäytyy heti maksamasta kuljetusmaksua tai lisämaksua, voidaan poistaa junasta;

c)

palautetaanko lisämaksu ja millä ehdoin.

2.   Yleisissä kuljetusehdoissa voidaan määrätä, ettei matkustajia, jotka

a)

vaarantavat liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden tai muiden matkustajien turvallisuuden,

b)

häiritsevät kohtuuttomasti muita matkustajia, ei oteta kuljetettavaksi

tai että heidät voidaan poistaa junasta kesken matkaa ja ettei tällaisilla henkilöillä ole oikeutta vaatia kuljetusmaksun ja matkatavararahdin palauttamista.

10 artikla

Hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen

Matkustajan on noudatettava tulli- tai muiden hallintoviranomaisten antamia määräyksiä.

11 artikla

Junan peruuntuminen tai myöhästyminen. Jatkoyhteyden menettäminen

Kuljettajan on tarvittaessa merkittävä matkalippuun, että juna on peruutettu tai jatkoyhteys menetetty.

III OSA

KÄSIMATKATAVARAN, ELÄINTEN, MATKATAVARAN JA AJONEUVOJEN KULJETUS

I LUKU

Yhteiset määräykset

12 artikla

Sallitut esineet ja eläimet

1.   Matkustaja saa kuljettaa mukanaan helposti kannettavia esineitä (käsimatkatavara) ja eläviä eläimiä yleisten kuljetusehtojen mukaisesti. Lisäksi hän saa kuljettaa mukanaan suuri-kokoisia esineitä yleisten kuljetusehtojen erityismääräysten mukaisesti. Esineitä ja eläimiä, jotka voivat häiritä muita matkustajia tai aiheuttaa vahinkoja, ei saa kuljettaa käsimatkatavarana.

2.   Matkustaja voi jättää esineitä ja eläimiä kuljetettavaksi matkatavarana yleisten kuljetusehtojen mukaisesti.

3.   Kuljettaja voi henkilökuljetuksen yhteydessä ottaa kuljetettavaksi ajoneuvoja yleisten kuljetusehtojen erityismääräysten mukaisesti.

4.   Vaarallisia aineita voidaan kuljettaa käsimatkatavarana, matkatavarana tai ajoneuvoissa, jotka kuljetetaan rautateitse tämän osan määräysten mukaisesti, vain jos vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskeva ohje-sääntö (RID) sen sallii.

13 artikla

Tarkastus

1.   Kuljettajalla on oikeus tarkastaa, että kuljetettavat esineet ja eläimet (käsimatkatavara, matkatavara, ajoneuvot kuormineen) ovat kuljetusmääräysten mukaisia, milloin on perusteltua syytä epäillä kuljetusmääräysten rikkomista ja edellyttäen, etteivät sen valtion lait ja määräykset, jonka alueella tarkastus suoritetaan, sitä kiellä. Matkustaja on kutsuttava olemaan läsnä tarkastuksessa. Ellei hän siihen saavu tai ellei hän ole tavattavissa, kuljettajan on toimitettava tarkastus kahden riippumattoman todistajan läsnä ollessa.

2.   Jos todetaan, ettei kuljetusmääräyksiä ole noudatettu, kuljettaja voi vaatia matkustajaa suorittamaan tarkastuksesta aiheutuneet kulut.

14 artikla

Hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen

Matkustajan on kuljetettavien esineiden ja eläinten (käsimatkatavara, matkatavara, ajo- neuvot kuormineen) osalta noudatettava tulli- tai muiden hallintoviranomaisten antamia määräyksiä. Hänen tulee olla läsnä näiden esineiden tarkastuksessa, elleivät kunkin valtion lait ja määräykset myönnä poikkeusta.

II LUKU

Käsimatkatavara ja eläimet

15 artikla

Valvonta

Matkustajan on valvottava käsimatkatavaraa ja mukanaan kuljettamiaan eläimiä.

III LUKU

Matkatavara

16 artikla

Matkatavaran kirjaaminen

1.   Matkatavaran kuljetusta koskevat sopimusvelvoitteet määritellään matkatavaratodistuksessa, joka on luovutettava matkustajalle.

2.   Matkatavaratodistuksen puuttuminen, puutteellisuus tai katoaminen ei vaikuta matkatavaran kuljetusta koskevien sopimusten olemassaoloon eikä voimassaoloon, vaan ne pysyvät näiden yhtenäisten oikeussäännösten alaisina, ottaen kuitenkin huomioon 22 artiklan mukaiset seuraukset.

3.   Matkatavaratodistus on, kunnes toisin osoitetaan, todiste matkatavaran kirjaamisesta ja sen kuljetusehdoista.

4.   Kunnes toisin osoitetaan, oletetaan, että matkatavara oli kuljettajan ottaessa sen kuljetukseen ulkonaisesti hyvässä kunnossa ja että kollien lukumäärä ja paino täsmäsivät matkatavaratodistuksen merkintöjen kanssa.

17 artikla

Matkatavaratodistus

1.   Matkatavaratodistuksen muoto ja sisältö sekä se, millä kielellä ja millaisin kirjaimin se on painettava ja täytettävä, määrätään yleisissä kuljetusehdoissa. 7 artiklan 5 kohtaa sovelletaan vastaavasti.

2.   Matkatavaratodistukseen tulee olla merkitty ainakin seuraavat tiedot:

a)

kuljettaja tai kuljettajat;

b)

ilmoitus siitä, että kuljetus on myös päinvastaisesta määräyksestä huolimatta näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen; tämä voidaan ilmoittaa lyhenteellä CIV;

c)

kaikki muut ilmoitukset, jotka tarvitaan osoittamaan sopimusvelvoitteet matkatavaran kuljetuksessa ja joiden nojalla matkustaja voi saattaa voimaan kuljetussopimuksesta johtuvat oikeutensa.

3.   Ottaessaan vastaan matkatavaratodistuksen matkustajan on tarkistettava, että todistus on laadittu hänen ilmoitustensa mukaisesti.

18 artikla

Kirjaaminen ja kuljetus

1.   Ellei yleisissä kuljetusehdoissa ole määrätty poikkeuksia, kirjattua matkatavaraa otetaan kuljetettavaksi ainoastaan esitettäessä vähintään matkatavaran määräpaikalle saakka kelpaava matkalippu. Muussa suhteessa matkatavaran kirjaaminen tapahtuu niiden määräysten mukaan, jotka ovat voimassa paikkakunnalla, jolla matkatavara jätetään kuljetettavaksi.

2.   Jos yleisten kuljetusehtojen mukaan matkatavara voidaan ottaa kuljetettavaksi esittämättä matkalippua, on näiden yhtenäisten oikeussäännösten määräyksiä matkustajan oikeuksista ja velvollisuuksista matkatavaroidensa suhteen sovellettava vastaavasti myös matkatavaran lähettäjään.

3.   Kuljettaja voi kuljettaa matkatavaran toisella junalla, toista reittiä tai toisilla liikennevälineillä kuin mitä matkustaja käyttää.

19 artikla

Matkatavararahdin maksaminen

Ellei matkustajan ja kuljettajan välillä ole toisin sovittu, on matkatavararahti maksettava jätettäessä matkatavara kuljetettavaksi.

20 artikla

Matkatavaran merkitseminen

Matkustajan on merkittävä jokaiseen kolliin hyvin näkyvään paikkaan kestävästi ja selvästi:

a)

nimensä ja osoitteensa,

b)

määräpaikka.

21 artikla

Matkustajan määräämisoikeus matkatavaraan nähden

1.   Jos olosuhteet sallivat eivätkä tulli- tai muiden hallintoviranomaisten määräykset ole esteenä, matkustaja voi vaatia matkatavaran luovuttamista lähetyspaikalla matkatavaratodistuksen palauttamista sekä yleisten kuljetusehtojen niin määrätessä matkalipun esittämistä vastaan.

2.   Yleiset kuljetusehdot voivat sisältää lisäksi muita määräyksiä määräämisoikeudesta matkatavaraan nähden, erityisesti määräyksiä määräpaikan muutoksesta ja tämän mahdollisista kustannusseurauksista matkustajalle.

22 artikla

Matkatavaran luovutus

1.   Matkatavara luovutetaan matkatavaratodistusta ja tapauksen mukaan lähetystä rasittavien kulujen suoritusta vastaan.

Kuljettaja on oikeutettu, ei kuitenkaan velvollinen, toteamaan, onko matkatavaratodistuksen haltija oikeutettu saamaan matkatavaran haltuunsa.

2.   Matkatavara katsotaan luovutetuksi matkatavaratodistuksen haltijalle myös, kun määräpaikalla voimassa olevien määräysten mukaisesti

a)

se on jätetty tulli- tai veroviranomaisille heidän toimipaikkoihinsa tai varastoihinsa silloin, kun nämä eivät ole kuljettajan valvonnassa;

b)

elävät eläimet on annettu kolmannen henkilön huostaan.

3.   Matkatavaratodistuksen haltija voi vaatia määräpaikalla, että matkatavara annetaan hänelle niin pian kuin on sovittu sekä tarpeen vaatiessa tulli- tai muiden hallintoviranomaisten määräysten täyttämiseen tarpeellinen aika on kulunut.

4.   Ellei matkatavaratodistusta esitetä, on kuljettaja velvollinen luovuttamaan matkatavaran vain sille, joka todistaa oikeutensa siihen; jos tätä oikeutta ei katsota riittävän selvästi toteennäytetyksi, voi kuljettaja vaatia vakuuden.

5.   Matkatavara luovutetaan kirjauksessa määräpaikaksi merkityllä paikalla.

6.   Matkatavaratodistuksen haltijalla, joka ei ole saanut matkatavaraansa 3 kohdassa mainitulla tavalla, on oikeus vaatia, että matkatavaratodistukseen merkitään päivä ja kellonaika, jolloin hän on käynyt matkatavaraa vaatimassa.

7.   Oikeudenomistaja voi kieltäytyä vastaanottamasta matkatavaraa, jos kuljettaja ei noudata hänen pyyntöään olla läsnä tarkistettaessa matkatavaran kunto väitetyn vahingon toteamiseksi.

8.   Muussa suhteessa matkatavaran luovutus tapahtuu luovutuspaikalla voimassa olevien määräysten mukaisesti.

IV LUKU

Ajoneuvot

23 artikla

Kuljetusehdot

Yleisten kuljetusehtojen ajoneuvojen kuljetusta koskevissa erityismääräyksissä määrätään erityisesti kuljetukseen otto-, kirjaamis-, kuormaus-, kuljetus-, purkaus- ja luovutusehdot sekä matkustajan velvollisuudet.

24 artikla

Kuljetusasiakirja

1.   Ajoneuvojen kuljetusta koskevat sopimusvelvoitteet määrätään kuljetusasiakirjassa, joka luovutetaan matkustajalle. Kuljetusasiakirja voi olla matkalipun osa.

2.   Kuljetusasiakirjan muoto ja sisältö sekä se, millaisin kirjaimin se on painettava ja täytettävä, määrätään yleisten kuljetusehtojen ajoneuvojen kuljetusta koskevissa erityismääräyksissä. 7 artiklan 5 kohtaa sovelletaan vastaavasti.

3.   Kuljetusasiakirjassa on oltava ainakin seuraavat merkinnät:

a)

kuljettaja tai kuljettajat;

b)

ilmoitus siitä, että kuljetus on myös päinvastaisesta määräyksestä huolimatta näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen; tämä voidaan ilmoittaa lyhenteellä CIV;

c)

kaikki muut ilmoitukset, jotka tarvitaan osoittamaan sopimusvelvoitteet ajoneuvojen kuljetuksessa ja joiden nojalla matkustaja voi saattaa voimaan kuljetussopimuksesta johtuvat oikeutensa.

4.   Ottaessaan vastaan kuljetusasiakirjan matkustajan on tarkistettava, että se on laadittu hänen ilmoitustensa mukaisesti.

25 artikla

Sovellettava oikeus

Ellei tässä luvussa toisin määrätä, sovelletaan ajoneuvojen kuljetukseen III luvun mukaisia matkatavaran kuljetusmääräyksiä.

IV OSA

KULJETTAJAN VASTUU

I LUKU

Vastuu matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta

26 artikla

Vastuuperiaatteet

1.   Kuljettaja on vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut matkustajan kuolemasta, ruumiinvammasta tai muusta fyysisen tai henkisen koskemattomuuden haitasta rautatien käyttöön liittyvän onnettomuuden seurauksena matkustajan oleskellessa junassa, noustessa siihen tai siitä poistuessa, käytettävästä rataverkosta riippumatta.

2.   Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa:

a)

jos onnettomuus on aiheutunut rautatien käyttöön kuulumattomasta seikasta, jota kuljettaja ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä estää sen seurauksia;

b)

onnettomuus on aiheutunut matkustajan syystä;

c)

onnettomuus johtuu kolmannen henkilön käyttäytymisestä, jota kuljettaja tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ei ole voinut välttää eikä estää sen seurauksia. Toista kuljetusyritystä, joka käyttää samaa rataverkkoa, ei katsota kolmanneksi henkilöksi; takautumisoikeus säilyy muuttumattomana.

3.   Jos onnettomuus johtuu kolmannen henkilön käyttäytymisestä eikä kuljettaja tästä huolimatta ole kokonaan vapaa vastuustaan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, hän vastaa kaikesta vahingosta näiden yhtenäisten oikeussäännösten rajoituksin, ottaen kuitenkin huomioon kolmanteen henkilöön kohdistuvat mahdolliset takautumisoikeudet.

4.   Nämä yhtenäiset oikeussäännökset eivät vaikuta siihen vastuuseen, joka saattaa tulla kuljettajan kannettavaksi muissa kuin 1 kohdassa edellytetyissä tapauksissa.

5.   Jos yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla tapahtuvan kuljetuksen suorittajina on perättäisiä kuljettajia, matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta vastaa se kuljettaja, jonka kuljetussopimuksen mukaan tuli suorittaa kuljetusta onnettomuuden sattuessa. Jos kuljetuksen suorittajana oli tällöin kuljettajan asemesta suorittava kuljettaja, molemmat vastaavat yhteisvastuullisesti näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti.

27 artikla

Vahingonkorvaus kuolemantapauksessa

1.   Jos matkustaja on saanut surmansa, vahingonkorvaus käsittää:

a)

matkustajan kuolemasta aiheutuvat välttämättömät kustannukset, erityisesti kustannukset ruumiin kuljetuksesta ja hautauksesta;

b)

ellei kuolema ole seurannut välittömästi, 28 artiklassa määrätyt korvaukset.

2.   Jos matkustajan kuoleman johdosta henkilöt, joita hän lain nojalla oli tai olisi ollut tulevaisuudessa velvollinen elättämään, menettävät toimeentulonsa, on myös tämän menetys korvattava. Sellaisten henkilöiden vahingonkorvausvaateet, joiden elatuksesta matkustaja on huolehtinut lain häntä siihen velvoittamatta, ratkaistaan kansallisen oikeuden mukaan.

28 artikla

Vahingonkorvaus loukkaantumistapauksissa

Jos matkustaja on saanut ruumiinvamman tai hänen fyysistä tai henkistä koskemattomuuttaan on muuten loukattu, vahingonkorvaus käsittää:

a)

korvauksen välttämättömistä kuluista, erityisesti hoidosta ja kuljetuksesta;

b)

korvauksen joko täydellisestä tai osittaisesta työkyvyttömyydestä tai tarpeiden lisääntymisestä aiheutuneesta haitasta.

29 artikla

Muiden henkilövahinkojen korvaaminen

Kansallisen oikeuden mukaan ratkaistaan, onko ja missä määrin kuljettajan suoritettava korvausta muusta kuin 27 ja 28 artiklassa tarkoitetusta haitasta.

30 artikla

Vahingonkorvauksen muoto ja yläraja kuoleman- ja loukkaantumistapauksissa

1.   Edellä 27 artiklan 2 kohdassa ja 28 artiklan b alakohdassa tarkoitettu vahingonkorvaus on suoritettava kertakaikkisen pääoman muodossa. Jos kuitenkin kansallisen oikeuden mukaan elinkoron maksaminen on sallittua, korvaus suoritetaan tässä muodossa, jos loukkaantunut matkustaja tai 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut oikeudenomistajat sitä pyytävät.

2.   Tämän artiklan 1 kohdan nojalla maksettavan vahingonkorvauksen suuruus määrätään kansallisen oikeuden mukaan. Kuitenkin näiden yhtenäisten oikeussäännösten soveltamista varten määrätään 175 000 laskentayksikön yläraja pääomana tai tätä pääomaa vastaavana elinkorkona kutakin matkustajaa kohti siinä tapauksessa, että tämä raja kansallisen oikeuden mukaan on alhaisempi.

31 artikla

Muut kuljetusvälineet

1.   Muissa kuin 2 kohdan tapauksissa vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskevia määräyksiä ei sovelleta vahinkoihin, jotka syntyvät kuljetuksessa, joka kuljetussopimuksen mukaisesti ei tapahdu rautateitse.

2.   Jos rautatievaunut kuljetetaan junalautalla, vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskevia määräyksiä sovelletaan 26 artiklan 1 kohdassa ja 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin vahinkoihin, jotka aiheutuvat matkustajalle rautatien käyttöön liittyvän onnettomuuden seurauksena matkustajan oleskellessa näissä vaunuissa, noustessa niihin tai niistä poistuessa.

3.   Jos rautatieliikenne poikkeuksellisista syistä keskeytyy tilapäisesti ja matkustajat kuljetetaan muulla kulkuneuvolla, kuljettaja on vastuussa näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti.

II LUKU

Vastuu aikataulun noudattamatta jättämisestä

32 artikla

Vastuu junan peruuntumisesta tai myöhästymisestä tai jatkoyhteyden menettämisestä

1.   Kuljettaja vastaa matkustajalle vahingosta, joka aiheutuu siitä, ettei junan peruuntumisen tai myöhästymisen tai jatkoyhteyden menettämisen johdosta matkaa voida jatkaa samana päivänä tai kyseisissä olosuhteissa matkan jatkamista samana päivänä ei voida kohtuudella vaatia. Vahingonkorvaus käsittää matkustajalle yöpymisestä sekä häntä odottaville henkilöille ilmoittamisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

2.   Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa, jos peruutus, myöhästyminen tai jatkoyhteyden menetys johtuu jostakin seuraavasta syystä:

a)

rautatien käytöstä riippumattomat seikat, joita kuljettaja ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia,

b)

matkustajan virhe tai

c)

kolmannen henkilön käyttäytyminen, jota kuljettaja ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä estää sen seurauksia. Toista kuljetusyritystä, joka käyttää samaa rataverkkoa, ei katsota kolmanneksi henkilöksi; takautumisoikeudet säilyvät muuttumattomana.

3.   Se, onko kuljettajan suoritettava korvausta muista kuin 1 kohdassa tarkoitetuista vahingoista ja missä määrin, määräytyy kansallisen oikeuden mukaan. Tätä määräystä ei sovelleta 44 artiklan tapauksessa.

III LUKU

Vastuu käsimatkatavarasta, eläimistä, matkatavarasta ja ajoneuvoista

1 osasto

Käsimatkatavara ja eläimet

33 artikla

Vastuu

1.   Matkustajan kuollessa tai loukkaantuessa vastaa kuljettaja myös vahingosta, joka aiheutuu matkustajan yllä olevien tai hänen käsimatkatavarana mukanaan kuljettamiensa esineiden täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta. 26 artiklaa sovelletaan vastaavasti.

2.   Muussa suhteessa kuljettaja on vastuussa vahingoista, jotka aiheutuvat esineiden, käsimatkatavaran tai eläinten, joiden valvonta 15 artiklan mukaan kuuluu matkustajalle, täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta vain silloin, kun vahinko on luettava kuljettajan syyksi. IV osan muita artikloita, 51 artiklaa lukuun ottamatta, ja VI osan artikloita ei sovelleta tässä tapauksessa.

34 artikla

Vahingonkorvauksen yläraja esineiden kadotessa tai vahingoittuessa

Kuljettajan ollessa vastuussa 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti on hänen suoritettava vahingonkorvausta enintään 1 400 laskentayksikön määrään saakka kutakin matkustajaa kohti..

35 artikla

Vastuusta vapauttaminen

Kuljettaja ei vastaa matkustajalle vahingosta, joka johtuu siitä, ettei matkustaja ole noudattanut tulli- tai muiden hallintoviranomaisten antamia määräyksiä.

2 osasto

Matkatavara

36 artikla

Vastuuperiaatteet

1.   Kuljettaja on vastuussa vahingosta, joka aiheutuu matkatavaran täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisesta luovuttamiseen saakka, samoin kuin matkatavaran luovutuksen viivästymisestä.

2.   Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa, jos katoamiseen, vahingoittumiseen tai viivästyneeseen luovuttamiseen on syynä matkustajan virhe, hänen määräyksensä, joka ei johdu kuljettajan virheestä, matkatavarassa itsessään oleva vika tai seikat, joita rautatie ei ole voinut välttää ja joiden seurauksia se ei ole voinut estää.

3.   Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa, jos katoaminen tai vahingoittuminen on aiheutunut erityisistä vahingonvaaroista, jotka liittyvät yhteen tai useampaan seuraavista seikoista:

a)

päällyksen puuttuminen tai puutteellisuus;

b)

matkatavaran erikoinen laatu;

c)

esineiden, joita ei oteta kuljetettavaksi, lähettäminen matkatavarana.

37 artikla

Todistustaakka

1.   Kuljettaja on velvollinen näyttämään toteen, että katoamiseen, vahingoittumiseen tai viivästyneeseen luovuttamiseen on ollut syynä jokin 36 artiklan 2 kohdan tarkoittamista seikoista.

2.   Jos kuljettaja osoittaa, että katoaminen tai vahingoittuminen on, asianhaarat huomioon ottaen, voinut johtua yhdestä tai useammasta 36 artiklan 3 kohdassa mainitusta erityisestä vahingonvaarasta, oletetaan sen johtuneen siitä tai niistä. Oikeudenomistajalla on kuitenkin oikeus osoittaa, ettei vahinko kokonaan tai osaksikaan ole aiheutunut jostakin näistä vahingonvaaroista.

38 artikla

Perättäiset kuljettajat

Jos yhden kuljetussopimuksen nojalla tapahtuvan kuljetuksen suorittajina on useampia perättäisiä kuljettajia, jokainen näistä ottaessaan kuljetettavaksi matkatavaran matkatavaratodistuksineen tai ajoneuvon kuljetusasiakirjoineen liittyy matkatavaran tai ajoneuvon kuljetuksen osalta kuljetussopimukseen matkatavaratodistuksen tai kuljetusasiakirjan ehtojen mukaisesti ja sitoutuu tästä johtuviin velvoitteisiin. Jokainen kuljettaja on tällöin vastuussa kuljetuksen suorituksesta koko kuljetusmatkalla luovutukseen saakka.

39 artikla

Suorittava kuljettaja

1.   Vaikka kuljettaja, olipa hän siihen kuljetussopimuksen nojalla oikeutettu tai ei, on siirtänyt kuljetuksen tosiasiallisen suorittamisen kokonaan tai osaksi suorittavalle kuljettajalle, vastaa kuljettaja kuitenkin koko kuljetuksesta.

2.   Kaikkia näiden yhtenäisten oikeussäännösten kuljettajan vastuuta säänteleviä määräyksiä sovelletaan myös suorittavan kuljettajan vastuuseen suorittamastaan kuljetuksesta. 48 ja 52 artiklaa sovelletaan niissä tapauksissa, jolloin suorittavan kuljettajan henkilökuntaa ja muita hänen kuljetuksen suorittamiseen käyttämiään henkilöitä vastaan nostetaan kanne.

3.   Erityissopimus, jolla kuljettaja ottaa itselleen velvoitteita, jotka näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaan eivät kuulu hänelle, tai luopuu oikeuksista, jotka näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaan kuuluvat hänelle, koskee suorittavaa kuljettajaa vain, jos hän on nimenomaan suostunut tähän kirjallisesti. Riippumatta siitä, onko suorittava kuljettaja antanut tällaisen suostumuksen, erityissopimuksesta johtuvat velvoitteet ja luopumisilmoitukset sitovat kuljettajaa.

4.   Jos sekä kuljettaja että suorittava kuljettaja ovat vastuussa, he vastaavat yhteisvastuullisesti.

5.   Korvaus, joka voidaan vaatia kuljettajalta, suorittavalta kuljettajalta sekä heidän henkilökunnaltaan ja muilta henkilöiltä, joita he käyttävät kuljetuksen suorittamiseen, ei saa kokonaismäärältään ylittää näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä edellytettyjä vastuun enimmäismääriä.

6.   Tämä artikla ei vaikuta kuljettajan ja suorittavan kuljettajan keskinäisiin takautumisoikeuksiin.

40 artikla

Katoamisolettamus

1.   Oikeudenomistaja voi muita todisteita esittämättä katsoa kollin kadonneeksi, ellei sitä luovuteta hänelle tai aseteta haettavaksi 14 päivän kuluessa siitä, kun luovutusta 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti on pyydetty.

2.   Jos kadonneeksi katsottu kolli löytyy vuoden kuluessa siitä, kun pyyntö sen luovuttamisesta on esitetty, on kuljettajan ilmoitettava siitä oikeudenomistajalle, jos tämän osoite tiedetään tai voidaan saada selville.

3.   Oikeudenomistaja voi 30 päivän kuluessa 2 kohdan mukaisen ilmoituksen saamisesta vaatia, että matkatavara luovutetaan hänelle. Hänen on tällöin suoritettava matkatavaran kuljetuskustannukset lähetyspaikalta paikalle, jolla luovuttaminen tapahtuu, ja palautettava saamansa korvausmäärä vähentämällä siitä tähän korvaukseen ehkä sisältyneet kustannukset. Hänellä on kuitenkin edelleen oikeus vaatia vahingonkorvausta luovutuksen viivästymisestä 43 artiklan mukaisesti.

4.   Ellei löytynyttä matkatavaraa vaadita takaisin 3 kohdassa mainitun määräajan kuluessa tai jos matkatavara löytyy yli vuoden kuluttua luovutuspyynnön esittämisestä, on matkatavara kuljettajan käytettävissä sen paikkakunnan lakien ja määräysten mukaan, jolla matkatavara on.

41 artikla

Korvaus katoamistapauksessa

1.   Matkatavaran kadotessa täydellisesti tai osittain kuljettajan on suoritettava, olematta enemmälti korvausvelvollinen:

a)

jos vahingon määrä on todistettu, tätä määrää vastaava korvaus, enintään kuitenkin 80 laskentayksikköä puuttuvan bruttopainon kilogrammalta tai 1200 laskentayksikköä kollia kohti;

b)

ellei vahingon määrää ole todistettu, kertakaikkinen korvaus, jonka suuruus on 20 laskentayksikköä puuttuvan bruttopainon kilogrammalta tai 300 laskentayksikköä kollia kohti.

Korvaustapa puuttuvaa kilogrammaa tai kollia kohti määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

2.   Lisäksi kuljettajan on korvattava suoritetut kuljetusmaksut ja muut kadonneen matkatavaran kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset sekä jo suoritetut tullit ja valmisteverot.

42 artikla

Korvaus vahingoittumistapauksesta

1.   Jos matkatavara on vahingoittunut, kuljettajan on suoritettava matkatavaran arvonvähennyksen määrä. Muita korvausvaateita ei oteta huomioon.

2.   Korvaus ei saa ylittää:

a)

jos koko lähetyksen arvo on vahingoittumisen johdosta alentunut: määrää, johon se olisi noussut lähetyksen kokonaan kadottua;

b)

jos vain osa lähetyksestä on vahingoittumisen johdosta arvoltaan laskenut: määrää, johon se olisi noussut arvoltaan alentuneen osan kokonaan kadotessa.

43 artikla

Korvaus luovutuksen viivästyessä

1.   Matkatavaran luovutuksen viivästyessä kuljettajan on suoritettava kultakin alkavalta 24 tunnin ajalta matkatavaran luovutusvaatimuksen tekemisestä luettuna, enintään kuitenkin 14 päivältä:

a)

jos oikeudenomistaja todistaa siitä aiheutuneen vahingon, tavaran vaurioituminen mukaan luettuna: korvausta, jonka määrä vastaa aiheutunutta vahinkoa, enintään 0,80 laskentayksikköä myöhästyneen matkatavaran bruttopainon kilogrammaa kohti tai 14 laskentayksikköä myöhästynyttä kollia kohti;

b)

ellei oikeudenomistaja osoita siitä aiheutuneen vahinkoa: kertakaikkista korvausta, jonka määrä on 0,14 laskentayksikköä myöhästyneen matkatavaran bruttopainon kilogrammaa kohti tai 2,80 laskentayksikköä myöhästynyttä kollia kohti.

Korvaustapa kilogrammaa tai kollia kohti määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

2.   Jos matkatavara on kokonaan kadonnut, 1 kohdassa mainittua korvausta ei suoriteta 41 artiklassa mainitun korvauksen lisäksi.

3.   Jos osa matkatavarasta on kadonnut, 1 kohdassa mainittu korvaus on suoritettava siitä osasta, joka ei ole kadonnut.

4.   Jos matkatavara on vahingoittunut eikä vahingoittuminen johdu luovutuksen viivästymisestä, suoritetaan 1 kohdassa mainittu korvaus tarvittaessa 42 artiklassa mainitun korvauksen lisäksi.

5.   Missään tapauksessa 1 kohdassa sekä 41 ja 42 artiklassa edellytettyjen korvausten kokonaismäärä ei saa ylittää määrää, joka maksettaisiin matkatavaran kokonaan kadotessa.

3 osasto

Ajoneuvot

44 artikla

Korvaus viivästymisestä

1.   Jos ajoneuvon kuormaus tai luovutus viivästyy kuljettajan syystä, kuljettajan on, mikäli oikeudenomistaja osoittaa viivästyksestä aiheutuneen vahinkoa, suoritettava korvaus, jonka määrä ei saa ylittää ajoneuvon kuljetusmaksua.

2.   Jos kuormauksen viivästyessä kuljettajan syystä oikeudenomistaja luopuu kuljetussopimuksesta, kuljetusmaksu maksetaan hänelle takaisin. Mikäli oikeudenomistaja osoittaa tästä viivytyksestä aiheutuneen vahinkoa, hän voi lisäksi vaatia korvausta, jonka määrä ei saa ylittää ajoneuvon kuljetusmaksua.

45 artikla

Korvaus ajoneuvon katoamisesta

Jos koko ajoneuvo tai osa siitä katoaa, oikeudenomistajalle todistetusta vahingosta suoritettava korvaus lasketaan ajoneuvon käyvän arvon mukaan eikä se saa ylittää 8000 laskentayksikköä. Kuormattu tai tyhjä perävaunu katsotaan ajoneuvoksi.

46 artikla

Vastuu muista esineistä

1.   Ajoneuvoon jätettyjen tai ajoneuvoon kiinnitetyissä säiliöissä (esim. matkatavarasäiliöt tai suksilaatikot) kuljetettavien esineiden osalta kuljettaja vastaa ainoastaan vahingosta, joka on aiheutunut kuljettajan syystä. Kokonaiskorvaus ei saa ylittää 1400 laskentayksikköä.

2.   Ajoneuvon ulkopuolelle kiinnitetyistä esineistä, 1 kohdassa mainitut säiliöt mukaan luettuna, kuljettaja vastaa vain, jos osoitetaan, että vahinko johtuu kuljettajan toimenpiteestä tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

47 artikla

Sovellettava oikeus

Ellei tämän osaston säännöksissä toisin määrätä, sovelletaan ajoneuvoihin 2 osaston vastuuta matkatavarasta koskevia säännöksiä.

IV LUKU

Yhteiset määräykset

48 artikla

Vastuurajoitusoikeuden menettäminen

Näiden yhtenäisten oikeussäännösten vastuurajoituksia sekä kansallisen oikeuden määräyksiä, jotka rajoittavat korvaukset tiettyyn määrään, ei sovelleta, jos osoitetaan, että vahinko johtuu kuljettajan toimenpiteestä tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

49 artikla

Korvausmäärän muuntaminen ja korko

1.   Jos korvausmäärää laskettaessa on muunnettava ulkomaisissa rahayksiköissä ilmoitettuja summia, muuntaminen tapahtuu korvauksen maksupäivänä maksupaikalla voimassa olevan kurssin mukaan.

2.   Oikeudenomistaja voi vaatia korvausmäärälle korkoa, joka lasketaan viiden prosentin vuotuiskoron mukaan alkaen 55 artiklassa mainitun maksuvaatimuksen esittämispäivästä tai, ellei tällaista maksuvaatimusta ole tehty, kanteen vireillepanopäivästä.

3.   Kuitenkin 27 ja 28 artiklan nojalla maksettavasta korvauksesta korkoa lasketaan vasta siitä päivästä, jolloin ne olosuhteet, joihin korvaussumman määrääminen on perustunut, ovat syntyneet, jos tämä päivä on myöhäisempi kuin maksuvaatimuksen esittäminen tai kanteen vireillepanopäivä.

4.   Matkatavaran osalta korkoa suoritetaan vain, jos korvaus ylittää 16 laskentayksikköä matkatavaratodistusta kohden.

5.   Ellei oikeudenomistaja hänelle määrätyn kohtuullisen ajan kuluessa toimita matkatavaran osalta kuljettajalle vaateen lopullista käsittelyä varten tarpeellisia asiakirjoja, ei korkoja lasketa tämän määräajan umpeen kulumisen ja asiakirjojen sisäänjättöpäivän väliseltä ajalta.

50 artikla

Vastuu ydintapahtuman yhteydessä

Kuljettaja on vapaa hänelle näiden yhtenäisten oikeussäännösten nojalla tulevasta vastuusta, kun ydintapahtuma on aiheuttanut vahingon ja kun jossakin sopimusvaltiossa voimassa olevien lakien ja määräysten nojalla, jotka koskevat vastuuta ydinenergian alalla, tästä vahingosta on vastuussa asianomaisen laitoksen haltija tai joku muu henkilö hänen asemastaan.

51 artikla

Henkilöt, joista kuljettaja on vastuussa

Kuljettaja on vastuussa henkilökunnastaan ja muista kuljetuksen suorittamiseen käyttämistään henkilöistä heidän suorittaessaan tehtäviään. Rataverkon, jolla kuljetus tapahtuu, hallinnot katsotaan henkilöiksi, joita kuljettaja käyttää kuljetuksen suorittamiseen.

52 artikla

Muut kanteet

1.   Kaikissa tapauksissa, joihin näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan, voidaan kuljettajaa vastaan ajaa vahingonkorvauskannetta, tapahtuipa se millä perusteella tahansa, vain näissä oikeussäännöksissä edellytetyin ehdoin ja rajoituksin.

2.   Sama koskee kanteita henkilökuntaa ja muita henkilöitä vastaan, joista kuljettaja on vastuussa 51 artiklan nojalla.

V OSA

MATKUSTAJAN VASTUU

53 artikla

Erityiset vastuuperiaatteet

Matkustaja on vastuussa kuljettajalle kaikista vahingoista,

a)

jotka aiheutuvat siitä, ettei hän ole noudattanut

1.

10, 14 ja 20 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan,

2.

yleisten kuljetusehtojen ajoneuvojen kuljetusta koskevista erityismääräyksistä johtuvia velvollisuuksiaan,

3.

vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevasta ohjesäännöstä (RID) johtuvia velvollisuuksiaan, tai

b)

jotka ovat matkustajan mukanaan kuljettamien esineiden tai eläinten aiheuttamia,

mikäli hän ei voi todistaa vahingon aiheutuneen olosuhteiden johdosta, joita matkustaja tunnolliselta matkustajalta vaadittavasta huolellisuudesta huolimatta ei ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia. Tämä määräys ei koske kuljettajalle 26 artiklan ja 33 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluvaa vastuuta.

VI OSA

VAATEIDEN TOTEUTTAMINEN

54 artikla

Osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen toteaminen

1.   Jos kuljettaja huomaa tai otaksuu tai oikeudenomistaja väittää, että osa kuljettajan vastuulla kuljetetusta esineestä (matkatavara, ajoneuvo) on kadonnut tai että esine on vahingoittunut, kuljettajan on viipymättä ja mikäli mahdollista oikeudenomistajan läsnä ollessa laadittava vahingon laadun mukainen tarkastuspöytäkirja esineen kunnosta ja mikäli mahdollista vahingon suuruudesta ja syystä sekä vahingon tapahtumahetkestä.

2.   Jäljennös tästä tarkastuspöytäkirjasta on lunastuksetta toimitettava oikeudenomistajalle.

3.   Ellei oikeudenomistaja hyväksy pöytäkirjassa esitettyjä seikkoja, hän voi vaatia, että matkatavaran tai ajoneuvon kunto sekä vahingon syy ja määrä todetaan kuljetussopimuksen osapuolten nimeämän asiantuntijan toimesta tai oikeudenkäyntiteitse. Menettelyssä noudatetaan sen valtion lakeja ja määräyksiä, jossa toteaminen tapahtuu.

55 artikla

Vaateiden esittäminen

1.   Kuljettajan vastuuta matkustajien kuoleman- ja loukkaantumistapauksessa koskevat vaateet on esitettävä kirjallisesti sille kuljettajalle, jota vastaan kannetta voidaan ajaa. Jos kyseessä on kuljetus, jonka suorittavat perättäiset kuljettajat yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla, vaateet voidaan esittää myös ensimmäiselle tai viimeiselle kuljettajalle samoin kuin kuljettajalle, jolla on siinä maassa, jossa matkustajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee, pääkonttorinsa tai sivukonttori taikka toimipaikka, jonka välityksellä kuljetussopimus on solmittu.

2.   Muut kuljetussopimukseen perustuvat vaateet on esitettävä kirjallisesti 56 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainitulle kuljettajalle.

3.   Asiakirjat, joiden liittämistä vaatimuksiin oikeudenomistaja pitää tarpeellisena, on esitettävä joko alkuperäisinä tai jäljennöksinä, jotka on vahvistettava asianmukaisesti, jos kuljettaja niin vaatii. Selvittäessään vaatimukset lopullisesti voi kuljettaja vaatia takaisin matkalipun, matkatavaratodistuksen ja kuljetusasiakirjan.

56 artikla

Kuljettajat, joita vastaan kannetta voidaan ajaa

1.   Vahingonkorvauskannetta, joka perustuu kuljettajan vastuuseen matkustajien kuoleman- tai loukkaantumistapauksessa, voidaan ajaa ainoastaan 26 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua vastuussa olevaa kuljettajaa vastaan.

2.   Tämän artiklan 4 kohdan tapausta lukuun ottamatta muita matkustajan kuljetussopimukseen perustuvia kanteita voidaan ajaa ainoastaan ensimmäistä, viimeistä tai sitä kuljettajaa vastaan, jonka kuljetusosuudelle kanteen aiheuttanut seikka tapahtui.

3.   Jos kuljetuksen suorittajina on perättäisiä kuljettajia ja kuljettaja, joka on velvollinen luovuttamaan matkatavaran tai ajoneuvon, on suostumuksellaan merkitty matkatavaratodistukseen tai ajoneuvon kuljetusasiakirjaan, voidaan 2 kohdan mukaisia kanteita ajaa häntä vastaan siinäkin tapauksessa, ettei hän ole vastaanottanut matkatavaraa tai ajoneuvoa.

4.   Kuljetussopimuksen perusteella suoritetun maksun palauttamista koskevaa kannetta voidaan ajaa joko sitä kuljettajaa vastaan, joka on tämän maksun kantanut, tai sitä vastaan, jonka hyväksi maksu on kannettu.

5.   Kannetta voidaan ajaa muitakin kuin 2 ja 4 kohdassa mainittuja kuljettajia vastaan, milloin se esitetään vastahaasteena tai väitteenä samaan kuljetussopimukseen perustuvaa päävaatimusta koskevassa oikeudenkäynnissä.

6.   Mikäli näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan suorittavaan kuljettajaan, voidaan kannetta ajaa myös häntä vastaan.

7.   Jos kantajalla on oikeus valita jokin useammasta kuljettajasta, hänen valintaoikeutensa lakkaa niin pian kuin kanne on voitu panna vireille niistä jotakuta vastaan; tämä on voimassa myös silloin, kun kantajalla on oikeus valita yhden tai useamman kuljettajan ja suorittavan kuljettajan välillä.

58 artikla

Kuoleman- ja loukkaantumistapauksista johtuvan vaateen raukeaminen

1.   Oikeudenomistajan kuljettajan vastuuseen matkustajien kuoleman- tai loukkaantumis-tapauksissa perustuva vaade raukeaa, ellei hän ilmoita matkustajaa kohdanneesta onnettomuudesta 12 kuukauden kuluessa vahingosta tiedon saatuaan jollekin niistä kuljettajista, joille korvausvaatimus 55 artiklan 1 kohdan mukaan voidaan esittää. Jos oikeudenomistaja ilmoittaa onnettomuudesta suullisesti, on kuljettajan annettava hänelle tästä ilmoituksesta kirjallinen todistus.

2.   Vaade ei kuitenkaan raukea:

a)

jos oikeudenomistaja on 1 kohdassa mainittuna aikana esittänyt korvausvaatimuksen jollekin 55 artiklan 1 kohdassa mainituista kuljettajista;

b)

vastuussa oleva kuljettaja on 1 kohdassa mainitun ajan kuluessa saanut tiedon matkustajaa kohdanneesta onnettomuudesta muuta tietä;

c)

jos onnettomuudesta ei ole lainkaan ilmoitettu tai siitä on ilmoitettu liian myöhään ja laiminlyönti on johtunut oikeudenomistajasta riippumattomista olosuhteista;

d)

jos oikeudenomistaja osoittaa, että onnettomuus on aiheutunut kuljettajan tuottamuksesta.

59 artikla

Matkatavaran kuljetuksesta johtuvan vaateen raukeaminen

1.   Oikeudenomistajan ottaessa matkatavaran vastaan raukeavat kaikki ne kuljetussopimukseen perustuvat vaateet kuljettajaa vastaan, jotka johtuvat matkatavaran osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta tai luovutuksen viivästymisestä.

2.   Korvausvaateet eivät kuitenkaan raukea:

a)

kysymyksen ollessa osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta:

1.

jos katoaminen tai vahingoittuminen on todettu 54 artiklan mukaisesti, ennen kuin oikeudenomistaja on ottanut matkatavaran haltuunsa;

2.

jos toteaminen, joka 54 artiklan mukaisesti olisi pitänyt suorittaa, on laiminlyöty yksinomaan kuljettajan omasta syystä;

b)

kysymyksen ollessa sellaisesta ulkonaisesti näkymättömästä vahingosta, joka todetaan vasta oikeudenomistajan otettua matkatavaran haltuunsa, mikäli oikeudenomistaja:

1.

pyytää 54 artiklan mukaista toteamista heti, kun vahinko on havaittu ja viimeistään kolmantena päivänä matkatavaran haltuunotosta sekä

2.

lisäksi todistaa vahingon syntyneen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana;

c)

kysymyksen ollessa luovutuksen viivästymisestä, jos oikeudenomistaja esittää 21 päivän kuluessa vaatimuksensa jollekin 56 artiklan 3 kohdassa mainituista kuljettajista;

d)

jos oikeudenomistaja osoittaa, että vahinko on aiheutunut kuljettajan tuottamuksesta.

60 artikla

Vaateen vanhentuminen

1.   Vahingonkorvausvaateet, jotka perustuvat kuljettajan vastuuseen matkustajien kuolemasta tai loukkaantumisesta, vanhentuvat seuraavasti:

a)

matkustajan osalta kolmessa vuodessa onnettomuutta seuraavasta päivästä lukien;

b)

muiden oikeudenomistajien osalta kolmessa vuodessa matkustajan kuolemaa seuraavasta päivästä lukien, kuitenkin niin, ettei tämä aika saa ylittää viittä vuotta onnettomuutta seuraavasta päivästä lukien.

2.   Muiden kuljetussopimukseen perustuvien vaateiden vanhentumisaika on yksi vuosi. Vanhentumisaika on kuitenkin kaksi vuotta, jos kyseessä on kanne sellaisen vahingon johdosta, joka johtuu teosta tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

3.   Edellä 2 kohdassa mainittu vanhentumisaika alkaa:

a)

kun kyseessä on korvausvaade täydellisestä katoamisesta: neljännestätoista päivästä 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluttua umpeen

b)

kun kyseessä on korvausvaade osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen tai luovutuksen viivästymisen johdosta: päivästä, jolloin matkatavara on luovutettu matkustajalle;

c)

kaikissa muissa matkustajakuljetusta koskevissa tapauksissa: päivästä, jolloin matkalipun kelpoisuusaika päättyy.

Vanhentumisajan alkukohdaksi ilmoitettua päivää ei lueta tähän aikaan.

4.   […]

5.   […]

6.   Muussa suhteessa vanhentumisen lakkaamisesta tai keskeyttämisestä on voimassa kansallinen oikeus.

VII OSA

KULJETTAJIEN VÄLISET SUHTEET

61 artikla

Kuljetusmaksun jako

1.   Kunkin kuljettajan on maksettava muille kuljetukseen osallistuneille kuljettajille näille tuleva osa kuljetusmaksusta, jonka se on kantanut tai jonka sen olisi pitänyt kantaa. Maksutapa määrätään kuljettajien välisillä sopimuksilla.

2.   6 artiklan 3 kohtaa, 16 artiklan 3 kohtaa ja 25 artiklaa sovelletaan myös perättäisten kuljettajien välisiin suhteisiin.

62 artikla

Takautumisoikeus

1.   Kuljettajalla, joka on suorittanut näiden yhtenäisten oikeussäännösten perusteella korvausta, on kuljetukseen osallistuneisiin kuljettajiin kohdistuva takautumisoikeus seuraavien määräysten mukaan:

a)

kuljettaja, joka on aiheuttanut vahingon, on yksin siitä vastuussa;

b)

jos useat kuljettajat ovat aiheuttaneet vahingon, vastaa kukin kuljettaja siitä vahingosta, jonka se on aiheuttanut; jos tällaista erittelyä ei voida suorittaa, korvausmäärä on jaettava niiden kesken c alakohdan mukaisesti;

c)

ellei voida näyttää toteen, kuka kuljettajista on aiheuttanut vahingon, korvausmäärä on jaettava kaikkien kuljetukseen osallistuneiden kuljettajien kesken, lukuun ottamatta niitä, jotka osoittavat, etteivät ne ole aiheuttaneet vahinkoa; jako toimitetaan kuljettajille tulevan kuljetusmaksun osuuden mukaisessa suhteessa.

2.   Jos jokin kuljettajista on maksukyvytön, sen osalle tuleva maksamaton osuus on jaettava kaikkien muiden kuljetukseen osallistuneiden kuljettajien kesken kuljettajille tulevan kuljetusmaksuosuuden mukaisessa suhteessa.

63 artikla

Menettely takautumisjutuissa

1.   Kuljettajalla, jota vastaan 62 artiklassa mainittua takautumiskannetta ajetaan, ei ole oikeutta kiistää sen maksun oikeellisuutta, jonka takautumiskanteen esittänyt kuljettaja on suorittanut, jos korvausmäärän on vahvistanut tuomioistuin, sen jälkeen kun ensiksi mainitulle kuljettajalle on asianmukaisesti annettu tieto haasteesta ja sillä on ollut tilaisuus esiintyä väliintulijana jutussa. Pääkannetta käsittelevä tuomioistuin määrää haasteen tiedoksi antamista ja väliintulijana esiintymistä varten määräajat.

2.   Kuljettajan, joka esittää takautumiskanteen, on esitettävä vaatimuksensa samassa kanteessa kaikkia kuljetukseen osallistuneita kuljettajia vastaan, joiden kanssa ei ole päästy sovintoratkaisuun sillä uhalla, että takautumisoikeus niitä vastaan, joita ei ole haastettu, raukeaa.

3.   Tuomioistuimen tulee yhdistää kaikki sen käsiteltävänä olevat takautumiskanteet.

4.   Kuljettaja, joka haluaa toteuttaa takautumisoikeutensa, voi nostaa oikeusjutun sen maan tuomioistuimissa, jossa jollakin kuljetukseen osallistuneista kuljettajista on pääkonttorinsa tai sivukonttori taikka toimisto, jonka välityksellä kuljetussopimus on solmittu.

5.   Jos kanne on nostettava useita kuljettajia vastaan, kanteen nostavalla kuljettajalla on oikeus valita jokin 4 kohdan mukaan laillisista tuomioistuimista, jossa se panee kanteen vireille.

6.   Takautumiskannetta ei saa yhdistää oikeudenomistajan kuljetussopimuksen perusteella vireille panemaan korvauskanteeseen.

64 artikla

Takautumista koskevat sopimukset

Kuljettajat voivat tehdä keskenään 61 ja 62 artiklasta poikkeavia sopimuksia.


LIITE II

VÄHIMMÄISTIEDOT, JOTKA RAUTATIEYRITYSTEN JA/TAI LIPUNMYYJIEN ON ANNETTAVA

I OSA: ENNEN MATKAA ANNETTAVAT TIEDOT

Sopimukseen sovellettavat yleiset ehdot

Nopeimman matkan aikataulut ja siihen liittyvät ehdot

Halvimpiin hintoihin liittyvät aikataulut ja ehdot

Liikuntarajoitteisen henkilön mahdollisuus käyttää kyseistä liikennepalvelua, käyttöehdot ja junassa olevien palvelutilojen saatavuus

Polkupyörien kuljetusmahdollisuus ja kuljetusehdot

Mahdollisuus saada paikkoja savuttomista ja tupakkavaunuista, ensimmäisestä ja toisesta luokasta sekä lepo- ja makuuvaunuista

Toimet, jotka todennäköisesti keskeyttävät liikennepalvelun tai viivästyttävät sitä

Palvelujen saatavuus junassa

Menettelyt kadonneiden matkatavaroiden takaisin saamiseksi

Valitustentekomenettelyt

II OSA: MATKAN AIKANA ANNETTAVAT TIEDOT

Junassa tarjottavat palvelut

Seuraava asema

Viivästymiset

Tärkeimmät junayhteydet

Turvallisuusasiat


LIITE III

LIIKENNEPALVELUJEN LAATUA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Tiedotus ja liput

Kansainvälisten liikennepalvelujen täsmällisyys ja liikennepalvelujen keskeytymistä koskevat yleiset periaatteet

Kansainvälisten liikennepalvelujen peruuttaminen

Liikkuvan kaluston ja rautatieasemien siisteys (vaunujen ilman laatu, saniteettitilojen puhtaus jne.)

Asiakastyytyväisyystutkimus

Valitusten käsittely, takaisinmaksut ja korvaukset, kun laatuvaatimuksia ei ole noudatettu

Avunanto liikuntarajoitteisille henkilöille


NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Komissio esitti 3.3.2004 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista, joka on yksi kolmannen rautatiepaketin (1) neljästä ehdotuksesta.

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 28.9.2005.

Neuvosto vahvisti yhteisen kantansa 24. heinäkuuta 2006 perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

Neuvosto otti työssään huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (2) sekä alueiden komitean (3) lausunnot.

II   YHTEISEN KANNAN ERITTELY

1.   Yleistä

Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta asetuksesta käytyjen neuvottelujen taustalla vaikutti kaksi Euroopan komission julkaisua, jotka ovat valkoinen kirja ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” (4) ja komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Kohti yhdennettyä eurooppalaista rautatieliikennealuetta” (5). Näissä julkaisuissa komissio tähdentää, että liikennejärjestelmän käyttäjät on otettava jälleen Euroopan liikennepolitiikan keskeiseksi asiaksi ja että on kohennettava rautateiden kansainvälisen matkustajaliikenteen palvelujen tasoa. Asetusehdotus on myös vastaus valituksiin, joita komissio on saanut Euroopan kansalaisilta ja jotka koskevat rautatieyritysten tarjoamien palvelujen puutteita rautateiden kansainvälisen matkustajaliikenteen alalla.

Neuvoston vahvistamassa yhteisessä kannassa on näin ollen säännöksiä seuraavista asioista:

tiedot, jotka rautatieyritysten on annettava, kuljetussopimusten tekeminen, lippujen kirjoittaminen ja rautatieliikenteen tietokonepohjaisen tieto- ja varausjärjestelmän toteuttaminen

rautatieyritysten vastuu ja niiden vakuutusvelvollisuus matkustajiin ja matkustajien matkatavaroihin nähden

rautatieyritysten vähimmäisvelvollisuudet matkustajiin nähden viivästymistä, junayhteyden menettämistä ja liikennepalvelujen peruuttamista koskevissa tapauksissa

rautateillä matkustavien liikuntarajoitteisten henkilöiden suojelu ja auttaminen

kansainvälisiä liikennepalveluja koskevien laatuvaatimusten määrittäminen ja seuranta, matkustajien henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyvien riskien hallinta ja valitusten käsittely

yleiset täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

2.   Keskeiset poliittiset kysymykset

i)   Yhteensopivuus COTIF:n ja CIV:n kanssa

Jotkin komission ehdotuksessaan esittämistä järjestelyistä perustuivat COTIF:n (kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva yleissopimus) ja sen CIV-liitteen (yhtenäiset oikeussäännökset sopimuksesta matkustajien ja matkatavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta) määräyksiin.

Yhteisön lainsäädännön ja kansainvälisen sopimuksen välisen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi neuvosto päätti istunnossaan 21.4.2005 sisällyttää uuteen säädöstekstiin eräitä COTIF/CIV-määräyksiä. Tämä tehtiin johdantoartiklojen (4,10 ja 13) avulla. Niissä mainitaan asetuksen liitteessä I olevat otteet COTIF:stä ja CIV:stä. Kyseiset säännökset mahdollistavat yhdenmukaisuuden COTIF:n ja CIV:n kanssa, ja niiden ansiosta COTIF:ään ja CIV:hen jo sisältyvistä asioista ei enää tarvitse säätää (kuljetussopimuksia koskevat säännöt, rautatieyritysten vastuu matkustajiin ja matkustajien matkatavaroihin nähden, viivästymiset, junayhteyden menettäminen ja liikennepalvelujen peruuttaminen).

Euroopan parlamentti sovelsi samanlaista lähestymistapaa ensimmäisessä käsittelyssä antamassaan lausunnossa ja hyväksyi tarkistuksia, jotka — kokonaan tai osittain — edellyttävät asiaa koskevien COTIF/CIV-määräysten soveltamista (tarkistukset 138/rev + 32, 50, 80, 81, 83 ja 108). Euroopan parlamentti ehdotti myös, että alkuperäisestä komission tekstistä poistettaisiin joukko CIV:n kanssa yhteensopimattomia säännöksiä (esim. tarkistukset 34, 35, 52, 53, 54 ja 108).

ii)   Soveltamisala

Neuvoston yhteisen kannan yleinen soveltamisala kattaa kansainväliset matkat koko yhteisössä yhden tai useamman rautatieyrityksen kotimaan ja kansainvälisessä liikenteessä.

a)

Rajoitukset: kotimaan liikenne

Neuvosto päätti rajoittaa soveltamisalaa viivästymisen, junayhteyden menettämisen ja liikennepalvelun peruuttamisen osalta (IV luku) ja liikennepalvelujen laatuvaatimusten (VI luku, 25 artikla) osalta. Kohtuuttoman taloudellisen rasitteen välttämiseksi seuraavia säännöksiä sovelletaan vain kansainvälisen liikenteen kansainvälisiin matkoihin ja kotimaan liikenteen tarjoajat suljetaan pois:

(kansainvälisen matkan osat) korvausta ja uudelleenreititystä koskevat velvoitteet, matkalipun hinnan korvaaminen ja avunanto liikennepalvelun lähtiessä tai saapuessa viivästyneenä

kaikki velvoitteet, jotka koskevat liikennepalvelujen laatua koskevien järjestelmien perustamista ja valvontaa, niistä raportoimista ja niiden hallinnointia.

b)

Rajoitukset: väliaikaiset poikkeusluvat

Neuvosto päätti myös rajoittaa yhteisen kantansa soveltamisalaa siltä osin, kuin siinä säädetään jäsenvaltioille myönnettävistä poikkeusluvista tietyn alueellisen rajatylittävän liikenteen ja kansainvälisen liikenteen osalta, jos liikennöinti tapahtuu huomattavalta osin yhteisön ulkopuolella. Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat näitä säännöksiä, on ilmoitettava asiasta komissiolle, joka määrittää, onko poikkeuslupa tämän artiklan mukainen.

Säätäessään mahdollisuudesta myöntää kyseisiä poikkeuslupia neuvoston tarkoituksena oli, että jäsenvaltiot päättäisivät näistä asioista kyseisissä poikkeuksellisissa olosuhteissa ja näin palvelujen tarjoajat välttyisivät taloudelliselta lisärasitteelta.

c)

Laajennettu soveltamisala: liikuntarajoitteiset henkilöt

Asetusehdotuksen keskeisiä päämääriä on lisätä liikuntarajoitteisten henkilöiden mahdollisuuksia kulkea junalla. Neuvosto päätti tämän vuoksi edetä pidemmälle kuin komissio ehdotuksessaan ja sääti, että liikuntarajoitteisia henkilöitä koskevia säännöksiä sovelletaan myös kansainvälisen liikenteen kotimaan matkoihin.

Ensimmäisessä käsittelyssä antamassaan lausunnossa Euroopan parlamentti päätti noudattaa erilaista lähestymistapaa ja ehdotti, että asetusehdotuksen säännöksiä sovellettaisiin kaikkiin junamatkustajiin (tarkistus 11 ym.). Neuvosto katsoo, että lähestymistapa on ennenaikainen, ja se haluaa yhteisen kantansa täydentävän markkinoillepääsyä koskevaa direktiiviä, jossa säädetään vain rautateiden kansainvälisen matkustajaliikenteen markkinoiden avaamisesta.

iii)   Rautatieliikenteen tietokonepohjainen tieto- ja varausjärjestelmä

Asetuksessa tarkoitettujen tietojen antamista ja lippujen kirjoittamista varten neuvosto päätti velvoittaa rautatieyritykset ja lipunmyyjät käyttämään rautatieliikenteen tietokonepohjaista tieto- ja varausjärjestelmää. Järjestelmän perustamista koskevista menettelyistä säädetään neuvoston yhteisen kannan 9 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa, ja niissä sovelletaan direktiivissä 2001/16/EY (6) tarkoitettuja yhteensopivuutta koskevia teknisiä eritelmiä (II luku ja liitteen II kohta 2.5). Säätäessään tämän järjestelmän perustamisesta neuvosto poikkesi komission ehdotuksesta, joka perusti matkatietojärjestelmien käyttömahdollisuuden järjestelmän toimittajien varaan. Neuvosto piti tällaisten väliportaiden osallistumista tarpeettomana ja päätti sen sijaan osoittaa asiaankuuluvat säännökset suoraan rautatieyrityksille ja lipunmyyjille.

iv)   Viivästyminen, junayhteyden menettäminen ja liikennepalvelun peruuttaminen

Kuten edellä jo todettiin, neuvosto päätti mukauttaa säännökset rautatieyrityksen vastuusta viivästymistä, junayhteyden menettämistä ja liikennepalvelujen peruuttamista koskevissa tapauksissa asiaa koskevaan COTIF/CIV-lukuun. Tämän lisäksi neuvosto päätti sisällyttää mukaan erityisiä säännöksiä korvauksesta tai uudelleenreitityksestä, matkalipun hinnan korvaamisesta ja velvoitteesta antaa apua liikennepalvelun lähtiessä tai saapuessa viivästyneenä. Matkalipun hinnan korvaamisen osalta neuvoston yhteinen kanta on lähellä Euroopan parlamentin kantaa (tarkistus 61), ja siinä säädetään yksinkertaisemmasta ja avoimemmasta järjestelmästä kuin se, jota komissio ehdotti. Hyväksytyssä säännöksessä keskeistä on viivästyksen kesto, johon korvauksen suuruus perustuu. Lisäksi neuvosto teki korvauksen maksamisen joustavammaksi (matkakupongit ja/tai muut palvelut tai käteinen raha), mikä noudattaa myös Euroopan parlamentin ehdotusta (tarkistus 124).

v)   Liikuntarajoitteisia henkilöitä koskevat erityissäännökset

Junalla kulkemisen helpottamiseksi neuvoston yhteisessä kannassa on erityisiä säännöksiä kuljetusta koskevista oikeuksista, rautatieasemilla ja junissa annettavasta avusta ja edellytyksistä, joiden mukaan apua annetaan, liikkumisvälineiden korvaaminen ja liikuntarajoitteisille henkilöille annettavat tiedot. Neuvosto pyrkii tällä tavoin varmistamaan, että asianomaisilla henkilöillä on yhtäläinen mahdollisuus kulkea junalla ilman lisäkustannuksia. Neuvosto on vakuuttunut, että kyseiset säännökset edesauttavat liikuntarajoitteisia henkilöitä käyttämään samoja matkustusmahdollisuuksia kuin muut kansalaiset.

3.   Muut asiat

i)   Turvallisuus, valitukset ja palvelujen laatu

Matkustajien henkilökohtainen turvallisuus on tullut viimeaikoina keskeiseksi periaatteeksi liikenteen alalla. Tämän vuoksi neuvoston yhteisessä kannassa on säännöksiä, jotka velvoittavat sidosryhmiä toteuttamaan aiheellisia toimenpiteitä yhteisymmärryksessä viranomaisten kanssa, jotta varmistetaan matkustajien henkilökohtainen turvallisuus rautatieasemilla ja junissa ja jotta hallitaan riskejä. Neuvosto noudatti näin Euroopan parlamentin ehdotusta (tarkistus 100) ja laajensi nämä velvoitteet koskemaan aseman haltijaa.

Neuvoston vahvistama yhteinen kanta velvoittaa rautatieyritykset myös yhteistyössä lipunmyyjiensä kanssa perustamaan valitustenkäsittelymenettelyn ehdotetussa asetuksessa säädettyjä oikeuksia ja velvoitteita varten. Tämän lisäksi rautatieyritysten on annettava vuosikertomus, jossa ne julkistavat vastaanottamansa valitukset ja selvityksen niiden käsittelystä.

Palvelujen laadun osalta yhteisessä kannassa on säännöksiä, jotka velvoittavat rautatieyritykset määrittämään liikennepalveluja koskevat laatuvaatimukset ja ottamaan käyttöön järjestelmän liikennepalvelujen laadun ylläpitämiseksi. Asetusehdotuksen liitteessä III on vähimmäisluettelo asioista, jotka näiden vaatimusten on katettava. Rautatieyritysten on myös julkistettava joka vuosi kertomus liikennepalvelujensa laadun tasosta.

Mainituin toimenpitein neuvosto pyrkii edistämään kuluttajansuojaa rautateiden kansainvälisen matkustajaliikenteen alalla ja parantamaan liikennepalvelujen laatuvaatimuksia rautatieyrityksissä.

ii)   Täytäntöönpano

Neuvosto vahvistamassa yhteisessä kannassa säädetään myös jäsenvaltioiden velvoitteesta nimetä elin tai elimet, joka vastaa tai jotka vastaavat tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Tämän lisäksi yhteisessä kannassa täytäntöönpanoelimet velvoitetaan tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan tietoja päätöksentekoperiaatteiden sovittamiseksi yhteen koko yhteisössä.

III   LOPUKSI

Vahvistaessaan yhteisen kantansa neuvosto otti täysin huomioon komission ehdotuksen ja Euroopan parlamentin ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä antaman lausunnon. Neuvosto toteaa Euroopan parlamentin ehdottamien tarkistusten osalta, että yhteiseen kantaan on jo sisällytetty huomattava määrä tarkistuksista sisällöltään, osittain tai kokonaan. Päällekkäisen lainsäädännön välttämiseksi tehty COTF/CIV-määräysten sisällyttämispäätös osoittaa selkeästi, että parlamentin ja neuvoston välillä vallitsee yhteisymmärrys asiasta.

Mitä tulee tärkeimpään erimielisyyden aiheeseen, joka on rautateiden kotimaan matkustajaliikenteen sisällyttäminen asetusehdotuksen soveltamisalaan, neuvosto pitää lähestymistapaansa tasapainoisena ja asianmukaisena ratkaisuna.


(1)  Kolme muuta säädösehdotusta:

direktiivi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta (asiak. 7147/04 TRANS 107 CODEC 335)

direktiivi veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavan junahenkilökunnan lupajärjestelmästä (asiak. 7148/04 TRANS 108 CODEC 336)

asetus rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevien sopimusperusteisten laatuvaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvasta korvauksesta (asiak. 7150/04 TRANS 110 CODEC 338).

(2)  EUVL C 221, 8.9.2005, s. 8.

(3)  EUVL C 71, 22.3.2005, s. 26.

(4)  Asiak. 11932/01 TRANS 131 AVIATION 70 MAR 76.

(5)  KOM (2002) 18, 23.1.2002.

(6)  EYVL L 110, 20.4.2001, s. 1.


28.11.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 289/30


Neuvoston 24 päivänä heinäkuuta 2006 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 20/2006

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/…/EY antamiseksi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY sekä rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta

(2006/C 289 E/02)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisön rautateiden kehittämisestä 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY (4) tarkoituksena on helpottaa yhteisön rautateiden mukauttamista yhtenäismarkkinoiden vaatimuksiin ja parantaa niiden tehokkuutta.

(2)

Rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä 26 päivänä helmikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY (5) koskee periaatteita ja menettelytapoja, joita sovelletaan rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen määrittämiseen ja perimiseen sekä rautateiden infrastruktuurin kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiseen.

(3)

Valkoisessa kirjassaan Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika komissio ilmoitti aikovansa jatkaa rautatiepalveluiden sisämarkkinoiden toteuttamista ehdottamalla kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen markkinoiden avaamista.

(4)

Tässä direktiivissä pyritään käsittelemään rautateiden kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen markkinoiden avaamista yhteisön sisällä, eikä sen siksi olisi koskettava jäsenvaltion ja kolmannen maan välisiä palveluja. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava jättää yhteisön kautta kulkevat palvelut tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(5)

Kansainvälisten rautatiepalvelujen tilanne vaihtelee nykyisin voimakkaasti. Pitkän matkan palvelut (kuten yöjunat) ovat vaikeuksissa, ja niitä liikennöivät rautatieyritykset ovat viime aikoina lopettaneet useita tällaisia yhteyksiä tappioidensa rajoittamiseksi. Kansainvälisten suurnopeusyhteyksien markkinoilla liikenne on puolestaan kasvanut voimakkaasti, ja kasvu jatkuu sellaisena edelleen, kun Euroopan laajuiset suurnopeusverkot kaksinkertaistuvat ja liitetään yhteen vuoteen 2010 mennessä. Halpalentoyhtiöiden aiheuttama kilpailupaine on näiden kummankin osalta kuitenkin erittäin voimakas. Tästä syystä onkin erityisen tärkeää rohkaista uusia aloitteita, joilla edistetään rautatieyritysten välistä kilpailua.

(6)

Kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen markkinoiden avaaminen ei ole mahdollista, ellei infrastruktuurin käyttöoikeuksia säännellä yksityiskohtaisesti, yhteentoimivuudessa saavuteta merkittävää edistymistä ja rautateiden turvallisuudelle luoda tiukat puitteet kansallisella ja Euroopan tasolla. Kaikki nämä tekijät ovat nyt olemassa, kun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/12/EY (6), neuvoston direktiivin 91/440/EY muuttamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/51/EY (7), neuvoston direktiivin 95/18/EY muuttamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/13/EY (8), direktiivi 2001/14/EY sekä yhteisön rautateiden turvallisuudesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/49/EY (9) on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tätä uutta säännöskehystä on tarpeen tukea vakiintuneella ja yhtenäisellä käytännöllä kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen markkinoiden ehdotettuun avaamisajankohtaan mennessä. Tämä vaatii tietyn ajan. Sen vuoksi tavoitteena olisi oltava markkinoiden avaaminen 1 päivänä tammikuuta 2010.

(7)

Sellaisia rautatieyhteyksiä, joilla ei ole lainkaan väliasemia, on erittäin vähän. Niiden reittien osalta, joilla on väliasemia, on olennaisen tärkeää sallia, että markkinoille tulijat voivat ottaa ja jättää matkustajia reitin varrella, jotta tällaisella liikenteellä olisi realistinen mahdollisuus olla kannattavaa ja jotta mahdollisia kilpailijoita ei aseteta epäsuotuisaan asemaan sellaisiin jo toiminnassa oleviin liikenteenharjoittajiin nähden, jotka voivat ottaa ja jättää matkustajia reitin varrella. Tällä oikeudella ei olisi rajoitettava kilpailupolitiikkaa koskevien yhteisön tai jäsenvaltioiden säännösten soveltamista.

(8)

Avoimen markkinoille pääsyn ja tällaisia väliasemia sisältävien uusien kansainvälisten palvelujen käyttöönoton ei olisi tapahduttava siten, että se johtaa kansallisten henkilöliikennepalvelujen markkinoiden avaamiseen, vaan niiden olisi koskettava vain kansainvälisellä reitillä olevia liitännäisasemia. Näin ollen niiden käyttöönoton olisi koskettava vain palveluja, joiden päätarkoituksena on kuljettaa kansainvälisellä matkalla olevia matkustajia. Sen määrittämiseksi, onko tämä kulloisenkin palvelun päätarkoitus, huomioon olisi otettava eri arviointiperusteita, kuten kansallisen tai kansainvälisen liikenteen matkustajien kuljetuksesta saatu osuus liikevaihdosta ja matkustajamäärästä sekä matkaosuuden pituus. Asianomaisen kansallisen sääntelyelimen olisi tehtävä tämä määrittäminen asianomaisen osapuolen pyynnöstä.

(9)

Julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä 26 päivänä kesäkuuta 1969 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1191/69 (10) mukaan jäsenvaltiot ja paikallisviranomaiset voivat tehdä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia. Näihin sopimuksiin voi sisältyä tiettyjen palvelujen tarjoamista koskevia yksinoikeuksia. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että mainitun asetuksen säännökset sopivat yhteen kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen kilpailulle avaamisen periaatteen kanssa.

(10)

Kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen, joihin kuuluu oikeus ottaa ja jättää matkustajia kansainvälisellä reitillä, myös samassa jäsenvaltiossa sijaitsevilla asemilla, avaaminen kilpailulle voi vaikuttaa julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen mukaisesti tuotettujen rautateiden henkilöliikennepalvelujen järjestelyihin ja rahoitukseen. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus rajoittaa markkinoille pääsyä, jos tämä vaarantaisi tällaisten julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten taloudellisen tasapainon ja jos direktiivin 2001/14/EY 30 artiklassa tarkoitettu asianomainen sääntelyelin on tämän hyväksynyt objektiivisen taloudellisen arvioinnin perusteella ja julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen tehneiden toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä.

(11)

Jotkut jäsenvaltiot ovat jo aloittaneet rautateiden henkilöliikennepalvelujen avaamisen kilpailulle tiettyjen tällaisten palvelujen tarjoamista koskevan avoimen ja kilpailuun perustuvan tarjousmenettelyn avulla. Niillä ei olisi oltava velvollisuutta antaa täyttä ja avointa pääsyä kansainvälisiin henkilöliikennepalveluihin, sillä tämä tiettyjen rautatiereittien käyttöoikeutta koskeva kilpailu on riittävällä tavalla testannut kyseisten palvelujen suorittamisen käyvän arvon.

(12)

Arvioitaessa, voiko julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten taloudellinen tasapaino vaarantua, olisi otettava huomioon ennalta määriteltyjä perusteita kuten vaikutus minkä tahansa julkisia palveluhankintoja koskevaan sopimukseen sisältyvän palvelun kannattavuuteen, mukaan lukien siitä aiheutuvat vaikutukset julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen tehneen toimivaltaisen viranomaisen nettokustannuksiin, matkustajien kysyntä, lippujen hinnoittelu, lipunmyyntijärjestelyt, väliasemien sijainti ja lukumäärä rajan molemmin puolin sekä ehdotetun uuden palvelun ajoitus ja vuorotiheys. Tällaista arviointia ja asianomaisen sääntelyelimen päätöstä noudattaen jäsenvaltiot voivat myöntää tai evätä haetun kansainvälisen henkilöliikennepalvelun käyttöoikeuden taikka muuttaa sitä, sekä myös periä käyttömaksua uuden kansainvälisen henkilöliikennepalvelun liikenteenharjoittajalta, taloudellisen arvioinnin mukaisesti sekä yhteisön lainsäädäntöä ja yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita noudattaen.

(13)

Julkisen palvelun velvoitteiden johdosta maksettavien korvausten rahoittamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava periä maksu niiden alueella tarjotuista henkilöliikennepalveluista yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

(14)

Sääntelyelimen olisi toimittava tavalla, jolla vältetään eturistiriidat ja mahdollinen osallistuminen käsiteltävänä olevan julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen tekemiseen. Erityisesti silloin, jos se on organisatorisista tai oikeudellisista syistä läheisessä yhteydessä käsiteltävänä olevan julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen tekemiseen osallistuvaan toimivaltaiseen viranomaiseen, sen toiminnallisen riippumattomuus olisi taattava. Sääntelyelimen toimivaltaa olisi laajennettava siten, että siihen sisältyy kansainvälisen palvelun tarkoituksen ja tarvittaessa olemassa oleviin julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin kohdistuvien taloudellisten vaikutusten arviointi.

(15)

Tämä direktiivi on uusi vaihe rautatieliikennemarkkinoiden avaamisessa. Jotkut jäsenvaltiot ovat jo avanneet alueellaan tarjottavien kansainvälisen henkilöliikennepalvelujen markkinat. Tältä osin tätä direktiiviä ei olisi tulkittava siten, että se luo näille jäsenvaltioille velvollisuuden myöntää ennen 1 päivää tammikuuta 2010 oikeuden markkinoille pääsyyn yrityksille, joilla on toimilupa sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa vastaavia oikeuksia ei myönnetä.

(16)

Kansallisten sääntelyelinten olisi direktiivin 2001/14/EY 31 artiklan perusteella vaihdettava keskenään tietoja ja tarvittaessa yksittäistapauksissa sovitettava yhteen niitä periaatteita ja käytäntöjä, joiden perusteella arvioidaan, vaarantuuko julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen taloudellinen tasapaino. Niiden olisi asteittain laadittava saamiinsa kokemuksiin perustuvat suuntaviivat.

(17)

Tämän direktiivin soveltamista olisi arvioitava kertomuksen perusteella, jonka komissio antaa kahden vuoden kuluttua siitä ajankohdasta, jona kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen markkinat avataan.

(18)

Jäsenvaltio, jolla ei ole rautatiejärjestelmää eikä välittömiä suunnitelmia rakentaa sellaista, joutuisi täyttämään suhteettoman ja hyödyttömän velvoitteen, jos sen olisi saatettava direktiivit 91/440/ETY ja 2001/14/EY osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna ne täytäntöön. Näiden direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanoa koskevan velvoitteen ei sen vuoksi olisi koskettava tällaista jäsenvaltiota niin kauan kuin sillä ei ole rautatiejärjestelmää.

(19)

Ehdotetun toiminnan tavoitetta, joka on yhteisön rautateiden kehittäminen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, ottaen huomioon tarve turvata tasapuoliset ja ketään syrjimättömät infrastruktuurin käyttöedellytykset ja rautatieverkon keskeisiin tekijöihin liittyvä ilmeinen kansainvälinen ulottuvuus sekä valtioiden rajat ylittävän yhteensovitetun toiminnan tarve, minkä vuoksi se voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tämä direktiivi ei ylitä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen toteuttamiseksi.

(20)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (11) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita rohkaistaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(21)

Direktiivi 91/440/EY ja direktiivi 2001/14/EY olisi siten muutettava tämän mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 91/440/ETY seuraavasti:

1)

Lisätään 2 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltiot voivat jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle rautatiepalvelut, jotka toteutetaan kauttakuljetuksina yhteisön kautta ja jotka alkavat ja päättyvät yhteisön alueen ulkopuolella.”;

2)

Kumotaan 3 artiklan neljäs luetelmakohta;

3)

Lisätään 3 artiklan viidennen luetelmakohdan jälkeen luetelmakohta seuraavasti:

’kansainvälisellä henkilöliikennepalvelulla’ henkilöliikennepalvelua, jossa juna ylittää vähintään yhden jäsenvaltion rajan ja jossa palvelun päätarkoituksena on kuljettaa matkustajia eri jäsenvaltioissa sijaitsevien asemien välillä; juna voidaan liittää toiseen ja/tai jakaa osiin ja eri osilla voi olla eri lähtöpaikat ja määränpäät edellyttäen, että kaikki vaunut ylittävät vähintään yhden rajan,”;

4)

Lisätään 3 artiklan kuudennen luetelmakohdan jälkeen uusi luetelmakohta seuraavasti:

’kauttakuljetuksella’ yhteisön alueen kautta kulkemista, joka toteutetaan lastaamatta tai purkamatta tavaroita ja/tai ottamatta tai jättämättä matkustajia yhteisön alueella.”;

5)

Kumotaan 5 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta;

6)

Poistetaan 8 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmaus ”ja kansainvälisiltä ryhmittymiltä”;

7)

Kumotaan 10 artiklan 1 kohta;

8)

Lisätään 10 artiklaan kohdat seuraavasti:

”3 a.   Edellä 2 artiklassa tarkoitetuille rautatieyrityksille on viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2010 myönnettävä oikeus kaikkien jäsenvaltioiden infrastruktuurin käyttöön kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen tarjoamiseksi. Rautatieyrityksillä on kansainvälisiä henkilöliikennepalveluja tarjotessaan oikeus ottaa ja jättää matkustajia kansainvälisellä reitillä sijaitsevilla asemilla, myös niillä, jotka ovat samassa jäsenvaltiossa.

Oikeus niiden jäsenvaltioiden infrastruktuurin käyttöön, joissa rautateiden kansainvälisen matkustajaliikenteen osuus on yli puolet kyseisen jäsenvaltion rautatieyritysten matkustajaliikenteen liikevaihdosta, on myönnettävä viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012.

Direktiivin 2001/14/EY 30 artiklassa tarkoitetun yhden tai useamman asianomaisen sääntelyelimen on määriteltävä asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ja/tai asianomaisten rautatieyritysten pyynnöstä, onko palvelun päätarkoituksena matkustajien kuljettaminen eri jäsenvaltioissa sijaitsevien asemien välillä.

3 b.   Jäsenvaltiot voivat rajoittaa 3 a kohdassa määriteltyä käyttöoikeutta tietyn lähtöpaikan ja määränpään välisellä osuudella tarjottavien sellaisten palvelujen osalta, joista on tehty yksi tai useampi voimassa olevan yhteisön lainsäädännön mukainen julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus. Tällaisella rajoittamisella ei saa rajoittaa oikeutta ottaa ja jättää matkustajia kansainvälisellä reitillä sijaitsevilla asemilla, myös niillä, jotka ovat samassa jäsenvaltiossa, paitsi jos tämän oikeuden käyttäminen vaarantaisi julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen taloudellisen tasapainon.

Direktiivin 2001/14/EY 30 artiklassa tarkoitetun yhden tai useamman asianomaisen sääntelyelimen on määriteltävä objektiivisen taloudellisen arvioinnin ja ennalta määriteltyjen perusteiden nojalla, vaarantuuko taloudellinen tasapaino, jonkin seuraavan tahon pyynnöstä:

julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen tehnyt yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen,

muu asiaan liittyvä toimivaltainen viranomainen, jolla on tämän artiklan nojalla oikeus rajoittaa käyttöoikeutta,

infrastruktuurin haltija, tai

julkisia palveluhankintoja koskevaa sopimusta täytäntöön paneva rautatieyritys.

Toimivaltaisten viranomaisten ja julkisia palveluja tarjoavien rautatieyritysten on toimitettava yhdelle tai useammalle asianomaiselle sääntelyelimelle tiedot, joita päätöksen tekeminen kohtuudella edellyttää. Sääntelyelimen on tarkasteltava toimitettuja tietoja, tarvittaessa kaikkia asianomaisia osapuolia kuullen, ja annettava asianomaisille osapuolille tiedoksi perusteltu päätöksensä ennalta määrätyn kohtuullisen ajan ja joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa kaikkien asianomaisten tietojen vastaanottamisesta. Sääntelyelimen on perusteltava päätöksensä ja asetettava määräaika, jonka kuluessa, ja edellytykset, joiden mukaisesti

asianomainen yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen,

infrastruktuurin haltija,

julkisia palveluhankintoja koskevaa sopimusta täytäntöön paneva rautatieyritys, tai

käyttöoikeutta hakeva rautatieyritys

voi pyytää päätöksen uudelleen tarkastelua.

3 c.   Jäsenvaltiot voivat niin ikään rajoittaa oikeutta ottaa ja jättää matkustajia samassa jäsenvaltiossa kansainvälisellä henkilöliikennepalvelun reitillä sijaitsevilla asemilla, jos matkustajien kuljettamiseen kyseisten asemien välillä on myönnetty yksinoikeus toimilupasopimuksen nojalla, joka on tehty ennen …päivää…kuuta… oikeudenmukaisen ja kilpailuun perustuvan tarjousmenettelyn perusteella ja yhteisön lainsäädännön asiaankuuluvien periaatteiden mukaisesti. Tätä rajoitusta voidaan soveltaa sopimuksen alkuperäisen keston ajan tai 15 vuotta sen mukaan, kumpi määräaika on lyhyempi.

3 d.   Tämän direktiivin säännöksillä ei ennen 1 päivää tammikuuta 2010 velvoiteta jäsenvaltiota myöntämään 3 a kohdassa tarkoitettua käyttöoikeutta rautatieyrityksille ja niiden määräysvallassa suoraan tai välillisesti oleville yrityksille, jotka ovat saaneet toimiluvan sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa vastaavanlaisia käyttöoikeuksia ei myönnetä.

3 e.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 b, 3 c ja 3 d kohdassa tarkoitettuihin päätöksiin voidaan hakea muutosta.

3 f.   Jäsenvaltiot voivat tässä artiklassa säädetyin edellytyksin sallia, että asianomaiset viranomaiset perivät kaikista niiden alueella tarjotuista rautateiden henkilöliikennepalveluista maksun julkisen palvelun velvoitteesta maksettavien korvausten rahoittamiseksi yhteisön lainsäädännön mukaisesti tehtyjen julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten puitteissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 b kohdan soveltamista.

Yhteisön lainsäädännön mukaisesti ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kattamaan kaikki julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneet kustannukset tai osa niistä ottaen huomioon kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatavat tulot ja kohtuullinen voitto.

Maksun perimisessä on noudatettava yhteisön lainsäädäntöä ja erityisesti oikeudenmukaisuuden, avoimuuden, syrjimättömyyden ja suhteellisuuden periaatetta etenkin palvelun hinnan ja maksun suuruuden osalta. Velvollisuus osallistua julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneisiin kustannusten rahoitukseen ei saa vaarantaa kansainvälisen henkilöliikennepalvelun taloudellista elinkelpoisuutta.

Asianomaisten viranomaisten on säilytettävä tiedot maksuista, jotta niiden alkuperä ja käyttö voidaan jäljittää. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot komissiolle.”;

9)

Korvataan 10 artiklan 8 kohta seuraavasti:

”8.   Komissio antaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2009 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta.

Kertomuksessa käsitellään:

tämän direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja eri asianomaisten elinten työskentelyn tehokkuutta,

markkinoiden kehitystä, erityisesti kansainvälisiä liikenteen kehityssuuntauksia, toimintaa ja kaikkien markkinoiden toimijoiden, myös markkinoille tulijoiden, markkinaosuuksia.”

10)

Lisätään 10 artiklaan kohta seuraavasti:

”9.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen 3 kohdan säännösten täytäntöönpanosta.”

11)

Lisätään 15 artiklaan kohta seuraavasti:

”Velvoitteet, jotka koskevat tämän direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöön panemista eivät koske Kyprosta ja Maltaa niin kauan kuin niiden alueilla ei ole rautatiejärjestelmää.”

2 artikla

Muutetaan direktiivi 2001/14/EY seuraavasti:

1)

Lisätään 1 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”e)

rautatiepalveluina suoritettavat kuljetukset, jotka toteutetaan kauttakuljetuksina yhteisön kautta.”;

2)

Lisätään 2 artiklaan alakohta seuraavasti:

”n)

’kauttakuljetuksella’ yhteisön alueen kautta kulkemista, joka toteutetaan lastaamatta tai purkamatta tavaroita ja/tai ottamatta tai jättämättä matkustajia yhteisön alueella.”;

3)

Lisätään 13 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Jos hakija aikoo pyytää infrastruktuurikapasiteettia direktiivin 91/440/ETY 3 artiklassa määritellyn kansainvälisen henkilöliikennepalvelun harjoittamiseksi, sen on ilmoitettava tästä asianomaisille infrastruktuurin haltijoille ja sääntelyelimille. Jotta olisi mahdollista arvioida, onko kansainvälisen palvelun tarkoituksena matkustajien kuljettaminen eri jäsenvaltioissa sijaitsevien asemien välillä, ja olemassa oleviin julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin mahdollisesti kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia, sääntelyelinten on varmistettava, että asiasta ilmoitetaan kaikille toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat myöntäneet oikeuden julkisia palveluhankintoja koskevassa sopimuksessa määritellyn rautateiden matkustajapalvelun tarjoamiseen, muulle asiaan liittyvälle toimivaltaiselle viranomaiselle, jolla on direktiivin 91/440/ETY 10 artiklan 3b kohdan nojalla oikeus rajoittaa käyttöoikeutta, ja kaikille rautatieyrityksille, jotka panevat täytäntöön julkisia palveluhankintoja koskevaa sopimusta tämän kansainvälisen henkilöliikennepalvelun käyttämällä reitillä.”

4)

Korvataan 17 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Puitesopimusten kesto on periaatteessa viisi vuotta, ja sitä voidaan jatkaa niiden alkuperäistä kestoa vastaaviksi ajanjaksoiksi. Infrastruktuurin haltija voi erityisissä tapauksissa hyväksyä lyhyemmän tai pitemmän keston. Viittä vuotta pitempi kesto on perusteltava liiketoimintaan liittyvillä sopimuksilla, erityisillä investoinneilla tai riskeillä.

5a.   Jos kyseessä ovat 24 artiklassa tarkoitettua erikoistunutta infrastruktuuria käyttävät palvelut, jotka edellyttävät laajoja ja pitkäaikaisia investointeja, jotka hakijan on asianmukaisesti perusteltava, puitesopimusten kesto voi olla 15 vuotta. Kaudet, jotka ylittävät 15 vuotta, ovat sallittuja vain poikkeustapauksissa, erityisesti kun on kyse laajamittaisesta ja pitkäaikaisesta investoinnista ennen kaikkea silloin, kun investointeihin liittyy sopimusvelvoitteita kuten monivuotisia lyhennyssuunnitelmia.

Hakijalle asetetut vaatimukset voivat tässä tapauksessa edellyttää sen kapasiteetin ominaispiirteiden — mukaan lukien reittien liikennetiheys, liikennemäärät ja laatu — yksityiskohtaista määrittelyä, joka toimitetaan hakijalle puitesopimuksen voimassaolon ajaksi. Infrastruktuurin haltija voi vähentää varattua kapasiteettia, jos sitä on vähintään kuukauden mittaisen ajanjakson aikana käytetty vähemmän kuin 27 artiklassa on vahvistettu kynnysmääräksi.

Alustava puitesopimus voidaan 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen laatia viiden vuoden ajaksi ennen 1 päivää tammikuuta 2010 palveluja tarjoavien hakijoiden käyttämän kapasiteetin ominaispiirteiden pohjalta erityisten investointien tai liiketoimintaan liittyvien sopimusten huomioon ottamiseksi, ja sopimusta voidaan jatkaa yhden kerran. Jäljempänä 30 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen tehtävänä on antaa lupa tällaisen sopimuksen voimaantulolle.”;

5)

Lisätään 30 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen edelle virke seuraavasti:

”Sen on lisäksi oltava toiminnallisesti riippumaton kaikista toimivaltaisista viranomaisista, jotka osallistuvat julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen tekemiseen.”;

6)

Lisätään 38 artiklaan kohta seuraavasti:

”Velvoitteet, jotka koskevat tämän direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa, eivät koske Kyprosta ja Maltaa niin kauan kuin niiden alueilla ei ole rautatiejärjestelmää.”

3 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … päivänä …kuuta … (12). Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3.   Edellä 1 artiklan 2, 5, 6 ja 7 kohdan säännöksiä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 221, 8.9.2005, s. 56.

(2)  EUVL C 71, 22.3.2005, s. 26.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 28. syyskuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 24. heinäkuuta 2006, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/51/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 164). Oikaisu EUVL L 220, 21.6.2004, s. 58.

(5)  EYVL L 75, 15.3.2001, s.29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/49/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44). Oikaisu EUVL L 220, 21.6.2004, s. 16.

(6)  EYVL L 75, 15.3. 2001, s. 1.

(7)  EUVL L 164, 30.4.2004, s. 164. Oikaisu EUVL L 220, 21.6.2004, s. 58.

(8)  EYVL L 75, 15.3.2001, s. 26.

(9)  EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44. Oikaisu EUVL L 220, 21.6.2004, s. 16.

(10)  EYVL L 156, 28.6.1969, p. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1893/91 (EYVL L 169, 29.6.1991, s. 1).

(11)  EUVL C 321, 13.12.2003, s. 1.

(12)  18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.


NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Komissio esitti 3.3.2004 ehdotuksen direktiiviksi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta. Tämä rautatiemarkkinoille pääsyä koskeva ehdotus oli yksi kolmannen rautatiepaketin (1) neljästä ehdotuksesta.

Euroopan parlamentti antoi ensimmäisen käsittelyn lausuntonsa 28. syyskuuta 2005.

Neuvosto vahvisti yhteisen kantansa 24. heinäkuuta 2006 perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

Neuvosto otti työssään huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (2) sekä alueiden komitean (3) lausunnot.

II   YHTEISEN KANNAN ERITTELY

1.   Yleistä

Neuvottelut rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaamisesta käytiin toimintapoliittisessa ympäristössä, jota komission valkoinen kirja ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010” (4) sekä ensimmäinen ja toinen rautatiepaketti olivat muokanneet. Komissio ilmoitti valkoisessa kirjassa aikomuksestaan jatkaa rautatiepalvelujen sisämarkkinoiden luomista muun muassa ehdottamalla kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaamista. Ensimmäisessä ja toisessa rautatiepaketissa on yksityiskohtaisia säännöksiä infrastruktuurin käyttöoikeudesta, yhteentoimivuudesta ja rautateiden turvallisuudesta kansallisella ja Euroopan tasolla, ja niissä luodaan kehykset, jotka mahdollistavat tavaraliikennepalvelujen ja kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaamisen.

Neuvosto pääsi 5.12.2005 poliittiseen yhteisymmärrykseen kolmesta kolmanteen rautatiepakettiin sisältyvästä kaikkiaan neljästä säädösehdotuksesta. Yhteisymmärrykseen päästiin rautatiemarkkinoille pääsyä koskevasta ehdotuksesta, jota käsitellään tässä asiakirjassa, matkustajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta ehdotuksesta ja junahenkilökuntaa koskevasta ehdotuksesta, mikä loi pohjan kolmen yhteisen kannan vahvistamiselle.

Rautatiemarkkinoille pääsyä koskevasta ehdotuksesta neuvostossa käydyissä keskusteluissa keskeisenä aiheena oli suhde kyseisen ehdotuksen ja rautateiden ja maanteiden julkisia henkilöliikennepalveluja koskevan tarkistetun ehdotuksen (5)(ns. julkisen palvelun velvoitteita koskeva ehdotus) välillä. Näin ollen rautatiemarkkinoille pääsyä koskevasta ehdotuksesta voitiin päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen 5.12.2005 pidetyssä neuvoston istunnossa vasta sitten kun oli otettu huomioon molempien ehdotusten välinen suhde ja annettu neuvoston istunnon pöytäkirjaan merkityssä neuvoston ja komission lausumassa ohjeita useiden julkisen palvelun velvoitteita koskevaan ehdotukseen liittyvien seikkojen osalta (ks. liite I).

2.   Keskeiset poliittiset kysymykset

2.1   Rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaaminen

Markkinoiden avaamisella voidaan — kilpailun myötä — lisätä Euroopan rautatiepalvelujen tehokkuutta ja houkuttelevuutta. Kun neuvosto sopi, että 1.1.2010 mennessä rautatieyrityksille myönnetään oikeus kaikkien jäsenvaltioiden infrastruktuurin käyttöön kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen hoitamista varten, se toimi Euroopan parlamentin kanssa toista rautatiepakettia koskeneen sovittelumenettelyn aikana aikaansaadun välitysratkaisun mukaisesti (6). Kun rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinat avataan vuoteen 2010 mennessä, toimijoilla on aikaa valmistautua asianmukaisella tavalla. Samaan ajankohtaan osuu myös Euroopan laajuisten suurnopeusverkkojen määrän kaksinkertaistuminen ja niiden liittäminen yhteen sekä ensimmäisen ja toisen rautatiepaketin yhteydessä luotujen kehysten lujittuminen.

Kansainvälisten palvelujen markkinoiden avaamisesta, kabotaasi mukaan lukien, aiheutuva vaikutus on suuri niiden jäsenvaltioiden kohdalla, joissa kansainvälisellä liikenteellä on merkittävä osuus rautateiden matkustajapalvelujen kokonaismäärästä. Neuvosto haluaa tämän vuoksi antaa kyseisille jäsenvaltioille enemmän aikaa valmistautua markkinoiden avautumiseen myöntää käyttöoikeuden 1.1.2012 mennessä.

Näin ollen neuvosto ei hyväksy parlamentin ajatusta avata rautateiden kansainväliset matkustajaliikennepalvelut vuoteen 2008 mennessä ja kaikki muut rautateiden matkustajaliikennepalvelut vuoteen 2012 mennessä (tarkistukset 2, 8 ja 9 siltä osin kuin ne koskevat rautateiden matkustajaliikenteen palvelujen markkinoiden avaamisen aikataulua, tarkistukset 6 ja 12, jotka koskevat komission arviointikertomusten laatimista rautateiden kansallisten ja kansainvälisten matkustajaliikenteen palvelujen markkinoiden avaamisesta).

2.2   Oikeus ottaa ja jättää matkustajia samassa jäsenvaltiossa

Neuvosto hyväksyy Euroopan parlamentin tavoin komission ehdotuksen siitä, että rautateiden kansainvälisten matkustajapalvelujen sallitaan ottaa ja jättää matkustajia samassa jäsenvaltiossa sijaitsevilta asemilta (sijaitseville asemille). Neuvosto katsoo, että tämä niin sanottu kabotaasiliikenne on tarpeen, jotta kansainväliset palvelut voisivat olla kannattavia.

Neuvosto haluaa kuitenkin välttää sitä, että rautateiden kansainvälisiä matkustajaliikennepalveluja (joihin sisältyy kabotaasi) koskeva oikeus markkinoille pääsyyn johtaisi kansallisen rautateiden matkustajaliikenteen palvelujen markkinoiden avaamiseen. Yhteisessä kannassa sallitaan siksi markkinoille pääsyä koskevan oikeuden myöntäminen ainoastaan niille kansainvälisille palveluille, joissa ”palvelun päätarkoituksena” on kuljettaa matkustajia eri jäsenvaltioissa sijaitsevien asemien välillä. Yhteisessä kannassa säädetään menettelystä, jolla määritetään sen kansainvälisen palvelun tarkoitus, jonka osalta markkinoille pääsyä pyydetään.

2.3   Julkisten liikennepalvelujen turvaaminen

Yhteisessä kannassa rautatiemarkkinoille pääsyä koskevaan ehdotukseen markkinoiden avaaminen ja julkisten liikennepalvelujen turvaaminen ovat keskenään tasapainossa neuvoston tavoitteen mukaisesti. Saadakseen tämän tasapainon syntymään neuvosto lisäsi komission ehdotukseen seuraavat kolme seikkaa: menettely, jolla ratkaistaan, vaarantaako kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaaminen julkiset liikennepalvelut; selvennys markkinoille pääsyä koskevien oikeuksien myöntämisen osalta; ja säännös, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat periä käyttömaksun rautateiden kansainvälisistä matkustajaliikennepalveluista. Pyrkimys markkinoiden avaamisen ja julkisten palvelujen turvaamisen väliseen tasapainoon mainitaan myös 5.12.2005 pidetyn neuvoston istunnon pöytäkirjaan merkityssä neuvoston ja komission lausumassa (ks. liite I).

2.3.1   Menettely

Sen selventämiseksi, milloin markkinoille pääsyä voidaan rajoittaa, yhteisessä kannassa säädetään menettelystä, jolla määritetään, vaarantaako rautateiden kansainvälinen matkustajaliikennepalvelu julkisen liikennepalvelun taloudellisen tasapainon. Tämän menettelyn yhtenä tärkeänä osana on objektiivinen taloudellinen arviointi, jonka sääntelyelin suorittaa rautateiden kansainvälisen matkustajaliikennepalvelun vaikutuksista julkisiin liikennepalveluihin. Neuvosto on ottanut tämän ajatuksen parlamentin tarkistuksesta 10.

2.3.2   Markkinoille pääsyn rajoittamisen porrastaminen

Jotta päätös oikeuden myöntämisestä markkinoille pääsyyn voitaisiin tehdä joustavammin, yhteisessä kannassa ilmaistaan selvästi, että sen jälkeen kun on määritetty, vaarantuuko julkisen liikennepalvelun taloudellinen tasapaino, on olemassa useita sääntöjä, joiden perusteella voidaan rajoittaa oikeutta päästä rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoille. Neuvosto toteaa, että jäsenvaltiot voivat yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita noudattaen myöntää tai evätä oikeuden markkinoille pääsyyn taikka muuttaa oikeutta, sekä myös periä käyttömaksua uuden kansainvälisen matkustajaliikennepalvelun harjoittajalta. Kun jäsenvaltiolla on mahdollisuus tukea julkisia liikennepalveluja rautateiden kansainvälisiltä matkustajaliikennepalveluilta perityillä käyttömaksuilla, ne voivat vapaammin avata markkinat ja samalla turvata julkiset palvelut.

2.3.3   Yhdenvertaisuus

Joissakin jäsenvaltioissa rahoitetaan kannattavista rautateiden matkustajaliikennepalveluista perittävillä maksuilla tappiollisia julkisia liikennepalveluja. Neuvosto haluaa tehdä selväksi, että mainitunlaista maksua voidaan periä myös rautatieyrityksiltä, joille myönnetään oikeus päästä markkinoille. Tällainen velvollisuus osallistua julkisen palvelun velvoitteiden johdosta maksettavien korvausten rahoittamiseen on rajattu maksua perivän jäsenvaltion alueeseen. Maksu ei myöskään saisi vaarantaa kansainvälisen matkustajaliikennepalvelun taloudellista kannattavuutta. Yhteisessä kannassa on lisäksi otettu huomioon, että jos jäsenvaltio päättää periä mainitunlaisia maksuja, sen on toimitettava komissiolle asiasta tarvittavat tiedot. Portugali antoi joulukuussa 2005 pidetyssä neuvoston istunnossa (liikenne- ja televiestintä) yhdenvertaisuutta koskevan lausuman (liite II).

2.4   Puitesopimukset

Neuvosto on Euroopan parlamentin tavoin sitä mieltä, että rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaamista on täydennettävä järjestelyillä, joilla saadaan aikaan vakaampi ja yllätyksettömämpi ympäristö näiden palvelujen infrastruktuureihin ja erityisesti erikoistunutta infrastruktuuria käyttävien palvelujen infrastruktuureihin kohdistuville investoinneille. Neuvosto ehdottaa näin ollen Euroopan parlamentin tarkistusten 5, 7 ja 13 pohjalta direktiivissä 2001/14/EY (7) olevien puitesopimuksia koskevien säännösten muuttamista. Parlamentti ehdottaa, että kun on kyse erikoistunutta infrastruktuuria käyttävistä palveluista, jotka edellyttävät laajoja ja pitkäaikaisia investointeja, puitesopimusten kesto voi olla kymmenen vuotta, mutta neuvosto pitää parempana sitä, että puitesopimusten kesto on 15 vuotta.

2.5   Vastavuoroisuuslauseke

Parlamentin tarkistuksissa 3 ja 11 esitetyn kaltaisesti neuvosto haluaa sisällyttää rautatiemarkkinoille pääsyä koskevaan ehdotukseen säännöksen, jonka mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat avanneet markkinansa rautateiden kansainvälisille matkustajaliikennepalveluille, saavat rajata pääsyoikeuden koskemaan yrityksiä, joilla on toimilupa sellaisessa jäsenvaltioissa, jossa ei ole myönnetty vastaavanlaisia pääsyoikeuksia.

2.6   Muita tärkeitä kysymyksiä

2.6.1   Kauttakulku

Neuvosto selventää yhteisessä kannassa, että rautatiemarkkinoille pääsyä koskevan ehdotuksen tarkoituksena on rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaaminen yhteisön sisällä ja että palvelut, joissa on kyse tavaroiden ja matkustajien kuljettamisesta kolmannesta maasta kolmanteen maahan yhteisön alueen kautta, eivät kuulu ehdotuksen soveltamisalaan. Liettua antoi kauttakulkukysymyksestä pöytäkirjaan merkittävän lausuman (ks. liite III).

2.6.2   Toimilupaan perustuva järjestelmä

Komission ehdotus perustuu rautateillä toteutettavan kilpailun periaatteeseen. Neuvosto noudattaa tätä periaatetta, mutta toteaa, että mahdollisia ovat myös muut kilpailulle avaamisessa sovellettavat periaatteet, joita sitä paitsi sovelletaankin jo käytännössä. Näin ollen neuvosto kannattaa sitä, että jäsenvaltioiden ei tarvitse siirtymäkauden aikana myöntää rautateiden kansainvälisille matkustajaliikennepalveluille täysin avointa pääsyä markkinoilleen, jos tiettyjen rautatiereittien käyttöoikeuden myöntämisen yhteydessä on jo sovellettu rautateiden käyttöoikeuden saamista koskevan kilpailun periaatetta ja siinä yhteydessä riittävällä tavalla testattu kyseisten palvelujen suorittamisen käypä arvo.

2.6.3   Maltaa ja Kyprosta koskeva vapautus täytäntöönpanosta

Ottaen huomioon, että Maltassa ja Kyproksella ei ole rautatiejärjestelmää, eikä sellaista kaavailtane, neuvosto vapauttaa kyseiset jäsenvaltiot rautatiemarkkinoille pääsyä koskevan direktiivin täytäntöönpanovelvoitteesta.

3.   Euroopan parlamentin tarkistukset

Neuvoston suhtautuminen tarkistuksiin 2, 3, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12 ja 13 on ilmaistu edellä keskeisten kysymysten osalta.

Lisäksi neuvosto on hyväksynyt tarkistuksen 2 siltä osin kuin se koskee direktiiviä 2004/49, tarkistuksen 4 siltä osin kuin se koskee viittausta komission heinäkuussa 2000 esittämään ensimmäiseen julkisen palvelun velvoitteita koskevaan ehdotukseen, ja tarkistuksen 7 kokonaisuudessaan.

Neuvosto ei hyväksy tarkistusta 4 siltä osin kuin se koskee yhteisen kannan vahvistamista julkisen palvelun velvoitteita koskevaan ehdotukseen eikä tarkistusta 6 siltä osin kuin se koskee komissiolle asetettua velvoitetta antaa kertomus kansallisten matkustajaliikennepalvelujen verkkojen avaamisen vaikutuksista viimeistään vuonna 2005.

III   YHTEENVETO

Tarkasteltuaan Euroopan parlamentin lausuntoa perusteellisesti neuvosto on muodostanut yhteisen kannan, jossa rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaaminen ja julkisten liikennepalvelujen turvaaminen ovat keskenään tasapainossa. Neuvosto on ottanut huomioon useita merkittäviä parlamentin tarkistuksia saadakseen tämän tasapainon aikaan. Neuvosto ei ole voinut täysin hyväksyä parlamentin lähestymistapaa, joka koskee markkinoille pääsyä koskevien oikeuksien myöntämistahtia, mutta yhteisessä kannassa esitetään aikataulu, jonka nojalla toimijat ja viranomaiset voivat valmistella asianmukaisesti rautateiden matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden avaamista.


(1)  Kolme muuta säädösehdotusta:

asetus kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (asiak. 7149/04 TRANS 109 CODEC 337),

asetus rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevien sopimusperusteisten laatuvaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvasta korvauksesta (asiak. 7150/04 TRANS 110 CODEC 338),

direktiivi veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavan junahenkilökunnan lupajärjestelmästä (asiak. 7148/04 TRANS 108 CODEC 336).

(2)  EUVL C 221, 8.9.2005, s. 56.

(3)  EUVL C 71, 22.3.2005, s. 26.

(4)  Asiak. 11932/01 TRANS 131 AVIATION 70 MAR 76.

(5)  Asiak. 11508/05 TRANS 155 CODEC 657.

(6)  Välitysratkaisu on sisällytetty direktiivin 2004/51 johdanto-osan 4 kappaleeseen, jossa todetaan: ”Kansainvälisten matkustajakuljetuspalvelujen markkinoiden avaamisen osalta on komission ehdottamaa ajankohtaa, vuotta 2010, pidettävä tavoitteena, joka antaa kaikille toimijoille mahdollisuuden valmistautua asiamukaisesti.”

(7)  Direktiivi 2001/14/EY rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta

(EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29).

LIITE I

 

LIITE II

 

PORTUGALIN TASAVALLAN LAUSUMA

Portugali toistaa kannattavansa rautatieliikenteen vapauttamista koskevaa tavoitetta ja äänestää sen vuoksi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamista koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin puolesta.

Se kuitenkin pahoittelee uuden 1 artiklan 8 kohdan 3 f alakohdan hyväksymistä. Sen mukaisesti jäsenvaltiot voivat määrätä rautateiden kansainvälisistä matkustajaliikennepalveluista perittäväksi uusia maksuja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten rahoittamiseksi.

Tämä lainsäädännöllinen ratkaisu heikentää Euroopan markkinoiden normaalia kehitystä ja vaikeuttaa matkustajien pääsyä syrjäisten jäsenvaltioiden alueelta muille Euroopan alueille. Sillä ei myöskään edistetä siirtymistä ympäristöystävällisempiin liikennemuotoihin, joka on yksi yhteisön tämän alan politiikan päätavoitteista.

Portugali toivoo, että tätä säännöstä voidaan tarkistaa yhteispäätökseen perustuvan lainsäädäntömenettelyn seuraavassa vaiheessa, jotta lievennettäisiin sen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia kansainvälisen matkustajaliikenteen vapauttamiseen.


28.11.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 289/42


Neuvoston 14 päivänä syyskuuta 2006 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 21/2006

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/…/EY antamiseksi vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä

(2006/C 289 E/03)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

1)

Yhteisön rautateiden turvallisuudesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY (4) mukaan rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten on järjestettävä turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä sellaisiksi, että rautatiejärjestelmä voi saavuttaa vähintään yhteiset turvallisuustavoitteet ja että se on kansallisten turvallisuussääntöjen ja yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä (YTE) vahvistettujen turvallisuusvaatimusten mukainen ja että siinä sovelletaan yhteisten turvallisuusmenetelmien asiaan kuuluvia osia. Turvallisuusjohtamisjärjestelmään kuuluu muun muassa sellaisten henkilökunnan koulutusohjelmien ja järjestelmien tarjoaminen, joilla varmistetaan henkilökunnan pätevyyden ylläpitäminen ja tehtävien asianmukainen suorittaminen.

2)

Direktiivissä 2004/49/EY säädetään, että saadakseen rataverkon käyttöoikeuden rautatieyrityksellä on oltava turvallisuustodistus.

3)

Yhteisön rautateiden kehittämisestä 29 päivänä heinäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/440/ETY (5) edellyttää, että toimiluvan saaneilla rautatieyrityksillä on ollut 15 päivästä maaliskuuta 2003 alkaen oikeus käyttää Euroopan laajuista rautateiden rahtiliikenneverkkoa kansainvälisen rahtiliikenteen palvelujen hoitamiseksi ja että sillä on viimeistään vuodesta 2007 alkaen oikeus käyttää koko rautatieverkkoa kansallisen ja kansainvälisen rahtiliikenteen palvelujen hoitamiseksi. Tämä asteittainen käyttöoikeuden laajentaminen johtaa väistämättä veturinkuljettajien kansalliset rajat ylittävän liikkuvuuden kasvuun. Tämän vuoksi kasvaa sellaisten kuljettajien kysyntä, jotka ovat saaneet koulutuksen ja luvan ajaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

4)

Komission vuonna 2002 tekemä tutkimus osoitti, että veturinkuljettajien hyväksymisen ehtoja koskevissa kansallisissa säädöksissä on huomattavia eroja. Jotta nämä erot voitaisiin poistaa ja säilyttää samalla korkea rautatiejärjestelmän turvallisuuden taso yhteisössä, veturinkuljettajien hyväksymistä varten olisi siksi vahvistettava yhteisön säännöt.

5)

Näiden yhteisön sääntöjen olisi myös edistettävä työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen, sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyviä yhteisön politiikkoja yhteisen liikennepolitiikan yhteydessä siten, että vältetään kilpailun vääristymät.

6)

Näillä yhteisillä säännöksillä olisi pyrittävä ennen kaikkea helpottamaan veturinkuljettajien liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä ja myös rautatieyritysten välillä sekä edistettävä yleisesti sitä, että kaikki rautatiealan toimijat tunnustavat lupakirjat ja yhdenmukaistetut lisätodistukset. Tätä varten olisi vahvistettava vähimmäisvaatimukset, jotka hakijan on täytettävä saadakseen lupakirjan tai yhdenmukaistetun lisätodistuksen.

7)

Vaikka jäsenvaltio jättäisi tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle kuljettajat, jotka toimivat yksinomaan tietyissä rautatiejärjestelmä-, verkko- ja rataverkkoluokissa, tämä ei saisi rajoittaa millään tavoin kyseisen jäsenvaltion velvollisuutta ottaa huomioon lupakirjojen voimassaolo koko Euroopan unionin alueella tai yhdenmukaistettujen lisätodistusten voimassaolo asianomaisen rataverkon osalta.

8)

Vaatimusten pitäisi koskea ainakin veturinkuljettajalta vaadittavaa vähimmäisikää, fyysistä ja psyykkistä kuntoa, ammattikokemusta, tietämystä junan kuljettamiseen liittyvistä tietyistä aihepiireistä sekä rataverkkojen, joilla kuljettajan edellytetään ajavan, ja niillä käytetyn kielen tuntemusta.

9)

Kustannustehokkuuden lisäämiseksi olisi yhdenmukaistetun lisätodistuksen saamiseksi kuljettajilta vaadittavassa koulutuksessa keskityttävä — siltä osin kuin se on turvallisuusnäkökohtien kannalta mahdollista ja toivottavaa — erityisiin tehtäviin, joita kuljettajan on suoritettava, esimerkiksi vaihtamiseen, ylläpitopalveluihin sekä matkustaja- ja rahtipalveluihin. Euroopan rautatieviraston, jäljempänä ’virasto’, olisi arvioidessaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa arvioitava tarvetta liitteessä eriteltyjen koulutusvaatimusten muuttamiseen, jotta ne vastaisivat paremmin markkinoiden uutta kehittyvää rakennetta.

10)

Rautatieyritykset ja rataverkon haltijat, jotka yhdenmukaistettuja lisätodistuksia myöntävät, voivat itse antaa yleistä ammatillista tietämystä, kielitaitoa sekä liikkuvaan kalustoon ja rataverkkoon liittyvää koulutusta. Olisi kuitenkin vältettävä mahdollisia tutkintoihin liittyviä eturistiriitoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, että tutkinnon vastaanottaja voi olla yhdenmukaistetun lisätodistuksen myöntävästä rautatieyrityksestä tai rataverkon haltijasta.

11)

Henkilöstön pätevyyttä ja terveys- ja turvallisuusoloja kehitetään yhteentoimivuutta koskevien direktiivien yhteydessä, erityisesti osana käyttötoimintaa ja liikenteen hallintaa koskevia yhteentoimivuuden teknisiä eritelmiä (YTE). On varmistettava johdonmukaisuus näiden yhteentoimivuuden teknisten eritelmien (YTE) ja tämän direktiivin liitteiden välillä. Tähän päästään sillä, että komissio hyväksyy komiteamenettelyssä muutoksia kyseisen komitean lausunnon pohjalta.

12)

Tässä direktiivissä esitettyjen lupakirjaa ja todistusta koskevien vaatimusten pitäisi koskea vain kuljettajan laillisia edellytyksiä voida kuljettaa junaa. Kaikkia muita oikeudellisia vaatimuksia, jotka ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia ja joita sovelletaan syrjimättömällä tavalla ja jotka koskevat rautatieyrityksiä, rataverkon haltijoita, rataverkkoa ja liikkuvaa kalustoa, olisi myös noudatettava ennen kuin kuljettaja voi kuljettaa junaa jossakin tietyssä rataverkossa.

13)

Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (6) eikä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (7) säännösten soveltamista.

14)

Tarvittavan yhdenmukaisuuden ja avoimuuden takaamiseksi yhteisön olisi vahvistettava kaikkien jäsenvaltioiden vastavuoroisesti tunnustama yhteinen hyväksymismalli, joka osoittaa yhtäältä tiettyjen vähimmäisedellytysten täyttymisen ja toisaalta veturinkuljettajien ammatillisen pätevyyden ja kielitaidon ja jättää lupakirjojen myöntämisen jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja yhdenmukaistettujen lisätodistusten myöntämisen rautatieyrityksille ja rataverkon haltijoille.

15)

Viraston pitäisi tarkastella myös älykortin käyttöä lupakirjan ja yhdenmukaistettujen lisätodistusten sijasta. Älykortin etuna olisi, että siihen voitaisiin yhdistää molemmat edellä mainitut ja sitä voitaisiin käyttää myös muihin tarkoituksiin turvallisuuden alalla tai kuljettajien hallinnoinnissa.

16)

Turvallisuusviranomaisten olisi käytettävä kaikkia lupakirjoissa, yhdenmukaistetuissa lisätodistuksissa ja niiden rekistereissä olevia tietoja helpottaakseen direktiivin 2004/49/EY 10 ja 11 artiklassa tarkoitetun henkilöstön hyväksymismenettelyn arviointia ja vauhdittaakseen noissa artikloissa säädettyjen turvallisuustodistusten antamista.

17)

Sellaisten veturinkuljettajien käyttö, johon on sovellettu tämän direktiivin mukaista lupajärjestelmää, ei saisi vapauttaa rautatieyrityksiä ja rataverkon haltijoita velvoitteesta ottaa käyttöön veturinkuljettajien pätevyyden ja tehtävien suorittamisen sisäinen seuranta- ja valvontajärjestelmä direktiivin 2004/49/EY 9 artiklan ja liitteen III mukaisesti, vaan sen pitäisi muodostaa osa kyseistä järjestelmää. Yhdenmukaistettu lisätodistus ei saisi vapauttaa rautatieyrityksiä eikä rataverkon haltijoita vastuusta, joka liittyy turvallisuuteen ja erityisesti niiden henkilökunnan koulutukseen.

18)

Tietyt yritykset tarjoavat rautatieyrityksille ja rataverkon haltijoille veturinkuljettajapalveluja. Tällaisissa tapauksissa vastuun sen varmistamisesta, että kuljettajalla on tämän direktiivin mukainen lupakirja ja että hänellä on tämän direktiivin mukainen todistus, pitäisi olla sillä rautatieyrityksellä tai rataverkon haltijalla, jonka kanssa kuljettaja on sopimussuhteessa.

19)

Rautateiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi veturinkuljettajien, jotka jo työskentelevät kyseisessä ammatissa ennen tämä direktiivin voimaantuloa, olisi säilytettävä hankkimansa ajo-oikeudet siirtymäkauden aikana.

20)

Tarpeettomia hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita olisi vältettävä korvattaessa ennen tämän direktiivin asianomaisten säännösten soveltamista myönnettyjä ajolupia tämän direktiivin mukaisilla yhdenmukaistetuilla lisätodistuksilla ja lupakirjoilla. Kuljettajille aiemmin myönnettyjen ajolupien voimassaolo olisi siksi taattava mahdollisimman suurelta osin. Luvan myöntävien elinten olisi otettava huomioon kunkin yksittäisen kuljettajan tai kuljettajaryhmän ammattipätevyys ja kokemus, kun lupia korvataan. Luvan myöntävän elimen olisi ratkaistava kuljettajan tai kuljettajaryhmän ammattipätevyyden ja/tai kokemuksen perusteella, edellyttääkö korvaavan lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen saaminen lisäkokeisiin ja/tai koulutukseen osallistumista. Luvan myöntävän elimen olisi näin ollen päätettävä, onko ammattipätevyys ja/tai kokemus riittävä vaadittujen lupakirjojen ja yhdenmukaistettujen lisätodistusten myöntämiseksi ilman tarvetta lisäkokeisiin tai -koulutukseen.

21)

Tarpeettomia hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita olisi myös vältettävä veturinkuljettajien vaihtaessa työnantajaa. Kuljettajan palvelukseensa ottavan rautatieyrityksen olisi otettava huomioon aiemmin hankitut pätevyydet ja oltava mahdollisuuksien mukaan vaatimatta lisätutkintoja ja lisäkoulutusta.

22)

Tämän direktiivin nojalla ei synny voimassa vastavuoroisen tunnustamisen velvoitetta ennen tämän direktiivin soveltamista saatujen ajolupien osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (8) mukaisesti käyttöönotettua vastavuoroisen tunnustamisen yleistä järjestelmää, jota sovelletaan siirtymäkauden loppuun.

23)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti.

24)

Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (10) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkistamaan ne.

25)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän direktiivin noudattamista koskevista tarkastuksista ja asianmukaisista toimista, joita sovelletaan kuljettajan rikkoessa tämän direktiivin vaatimuksia.

26)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä asianmukaisista seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomiseen.

27)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on henkilö- ja tavaraliikenteen vetureita ja junia ajavien veturinkuljettajien hyväksymistä koskeva yhteinen sääntelykehys, vaan se voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

28)

Kustannustehokkuuden vuoksi voisi olla aiheellista vapauttaa rajoitetuksi ajaksi yksinomaan yhden jäsenvaltion alueella toimivat veturinkuljettajat niiden tämän direktiivin säännösten soveltamisesta, joiden mukaan kyseisillä kuljettajilla on oltava tämän direktiivin mukaiset luvat ja yhdenmukaistetut lisätodistukset. Tällaisten vapautusten edellytykset olisi määriteltävä selkeästi.

29)

Jäsenvaltiota, jolla ei ole rautatiejärjestelmää eikä välittömiä suunnitelmia rakentaa sellaista, koskisi suhteeton ja hyödytön velvoite, jos sen pitäisi saattaa tämän direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna ne täytäntöön. Tämän direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanemista koskeva velvoite ei sen vuoksi saisi koskea tällaista jäsenvaltiota niin kauan kuin sillä ei ole rautatiejärjestelmää,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

TARKOITUS, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tarkoitus

Tässä direktiivissä vahvistetaan ehdot ja menettelyt vetureita ja junia yhteisön rautatieverkossa ajavien veturinkuljettajien hyväksymiselle. Siinä vahvistetaan myös jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, veturinkuljettajille ja muille alan toimijoille, erityisesti rautatieyrityksille, rataverkon haltijoille ja koulutuskeskuksille, kuuluvat tehtävät.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan veturinkuljettajiin, jotka ajavat vetureita ja junia rautateillä yhteisössä sellaisen rautatieyrityksen lukuun, joka tarvitsee turvallisuustodistuksen, tai rataverkon haltijan lukuun, joka tarvitsee turvallisuusluvan.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa tavarajunissa olevaa muuta henkilöstöä koskevien kansallisten säännösten perusteella estää tavarajunaa ylittämästä rajaa tai liikennöimästä niiden alueella.

3.   Rajoittamatta kuitenkaan 7 artiklan soveltamista jäsenvaltiot voivat jättää tämän direktiivin täytäntöönpanosäännösten soveltamisalan ulkopuolelle veturinkuljettajat, jotka ajavat vain:

a)

metroliikenteessä, raitioteillä ja muissa kevytraidejärjestelmissä;

b)

verkoissa, jotka ovat toiminnallisesti erillisiä muusta rautatiejärjestelmästä ja jotka on tarkoitettu ainoastaan paikalliseen, kaupunkien ja esikaupunkien henkilö- ja tavaraliikenteeseen ja yksinomaan näissä verkoissa liikennöivien rautatieyritysten käyttöön;

c)

yksityisomistuksessa olevalla rataverkolla, jota rataverkon omistaja käyttää yksinomaan omassa tavaraliikenteessään;

d)

radan osilla, jotka on suljettu tavanomaiselta liikenteeltä rautatiejärjestelmän ylläpitoa, uusimista tai parannusta varten.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)

’toimivaltaisella viranomaisella’ direktiivin 2004/49/EY 16 artiklassa tarkoitettua turvallisuusviranomaista;

b)

’veturinkuljettajalla’ henkilöä, jolla on kyky ja lupa kuljettaa itsenäisesti, vastuullisesti ja turvallisesti junia, esimerkiksi vetureita, vaihtovetureita, työjunia, ylläpitoon tarkoitettua raidekalustoa tai rautateiden matkustaja- tai tavaraliikenteeseen tarkoitettuja junia;

c)

’rautatiejärjestelmällä’ rataverkkojen muodostamaa järjestelmää, jossa on ratoja ja kiinteitä laitteita, mihin tahansa ryhmään kuuluvaa ja mitä tahansa alkuperää olevaa liikkuvaa kalustoa, joka kulkee näissä rataverkoissa Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 23 päivänä heinäkuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/48/EY (11) ja tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/16/EY (12) olevan määritelmän mukaisesti;

d)

’rataverkon haltijalla’ elintä tai yritystä, joka vastaa erityisesti direktiivissä 91/440/ETY määritellyn rataverkon tai jonkin sen osan perustamisesta ja ylläpidosta, mihin voi kuulua myös rataverkon valvonta- ja turvajärjestelmien hallinnointi. Verkkoa tai verkon osaa koskevat rataverkon haltijan tehtävät voidaan jakaa eri elimille tai yrityksille;

e)

’rautatieyrityksellä’ rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä 26 päivänä helmikuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/14/EY (13) määriteltyä rautatieyritystä sekä muuta julkista tai yksityistä yritystä, joka harjoittaa rautateiden tavara- ja/tai matkustajaliikennettä ja joka on velvollinen huolehtimaan vetopalvelusta. Tähän kuuluvat myös yritykset, jotka tarjoavat ainoastaan vetopalveluja;

f)

’yhteentoimivuuden teknisillä eritelmillä’ eli ’YTE:illä’ eritelmiä, joita kunkin osajärjestelmän tai osajärjestelmän osan on vastattava olennaisten vaatimusten täyttämiseksi ja direktiivissä 96/48/EY ja direktiivissä 2001/16/EY määriteltyjen Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän ja tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden varmistamiseksi;

g)

’virastolla’ Euroopan rautatieviraston perustamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 881/2004 (14) perustettua Euroopan rautatievirastoa;

h)

’turvallisuustodistuksella’ todistusta, jonka toimivaltainen viranomainen myöntää rautatieyritykselle direktiivin 2004/49/EY 10 artiklan mukaisesti;

i)

’todistuksella’ yhdenmukaistettua lisätodistusta, jossa mainitaan, millä rataverkolla lupakirjan haltijalla on lupa kuljettaa ja mitä liikkuvaa kalustoa;

j)

’turvallisuusluvalla’ todistusta, jonka toimivaltainen viranomainen myöntää rataverkon haltijalle direktiivin 2004/49/EY 11 artiklan mukaisesti;

k)

’koulutuskeskuksella’ toimivaltaisen viranomaisen koulutuksen antajaksi kelpuuttamaa ja tunnustamaa elintä.

II LUKU

KULJETTAJIEN HYVÄKSYMINEN

4 artikla

Yhteisön hyväksymismalli

1.   Kaikilla veturinkuljettajilla on oltava junan kuljettamisen edellyttämä kelpoisuus ja pätevyys ja hallussaan seuraavat asiakirjat:

a)

lupakirja, joka todistaa, että kuljettaja täyttää terveydentilaa koskevat vähimmäisvaatimukset sekä koulutusta ja yleistä ammatillista pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset. Lupakirjassa on mainittava kuljettajan henkilötiedot ja luvan antanut viranomainen sekä luvan voimassaoloaika. Lupakirjan on oltava liitteessä I esitettyjen vaatimusten mukainen siihen asti, kun yhteisön hyväksymismalli otetaan käyttöön 4 kohdan mukaisesti;

b)

yksi tai useampi todistus, jossa mainitaan, millä rataverkoilla lupakirjan haltijalla on lupa kuljettaa ja mitä liikkuvaa kalustoa. Kunkin todistuksen on oltava liitteessä I esitettyjen vaatimusten mukainen.

2.   Vaatimusta, että kuljettajalla on oltava todistus jotakin tiettyä rataverkon osaa varten, ei kuitenkaan sovelleta jäljempänä luetelluissa poikkeustapauksissa edellyttäen, että toinen veturinkuljettaja, jolla on voimassa oleva todistus asianomaista rataverkkoa varten, istuu kuljettajan vieressä ajon aikana:

a)

kun rautatieliikenteen häiriön vuoksi rataverkon haltijan nimeämissä tapauksissa on tarpeen kuljettaa juna toista reittiä tai ylläpitää rataa;

b)

poikkeuksellisissa yksittäistapauksissa, joissa liikennöidään museojunilla;

c)

poikkeuksellisissa yksittäistapauksissa, joissa käytetään rahtipalveluja, rataverkon haltijan suostumuksella;

d)

uuden junan tai veturin toimittamisen tai esittelyn yhteydessä;

e)

kuljettajakoulutuksen tai -kokeen yhteydessä.

Tämän mahdollisuuden käyttämisestä päättää rautatieyritys, eikä sitä voi edellyttää asianomainen rataverkon haltija tai toimivaltainen viranomainen.

Aina kun toista kuljettajaa käytetään siten kuin siitä säädetään edellä, asiasta on ilmoitettava etukäteen rataverkon haltijalle.

3.   Todistus sallii kuljettamisen jommassakummassa tai molemmissa seuraavista luokista:

a)

luokka A: vaihtoveturit, työjunat, ylläpitoon tarkoitettu raidekalusto ja veturit, kun niitä käytetään vaihtotyössä;

b)

luokka B: matkustaja- ja/tai tavaraliikenne.

Todistus voi sisältää kaikkia luokkia koskevan luvan, joka kattaa 4 kohdassa tarkoitetut koodit.

4.   Komissio hyväksyy viimeistään … (15) 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja viraston laatiman ehdotuksen perusteella lupakirjaa, todistusta ja todistuksen oikeaksi todistettua jäljennöstä varten yhteisön mallit ja päättää niiden fyysisistä ominaisuuksista. Komissio ottaa tällöin huomioon toimenpiteet väärentämisen estämiseksi.

Komissio hyväksyy viimeistään … (15) 3 kohdassa tarkoitettujen luokkien A ja B eri tyyppejä varten yhteisön koodit 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja viraston suosituksen perusteella.

5 artikla

Petostentorjuntatoimenpiteet

Toimivaltaiset viranomaiset ja todistukset myöntävät elimet toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta vältetään lupakirjojen ja todistusten väärentämisen ja 22 artiklassa edellytettyjen rekisterien luvattoman muuttamisen vaarat.

6 artikla

Omistajuus, kieli ja myöntävät viranomaiset

1.   Lupakirja kuuluu sen haltijalle, ja sen myöntää 3 artiklan a alakohdassa määritelty toimivaltainen viranomainen. Jos toimivaltainen viranomainen tai sen edustaja myöntää lupakirjan jollakin kansallisella kielellä, joka ei ole yhteisön kieli, sen on laadittava luvasta kaksikielinen toisinto, jossa toisena kielenä on jokin yhteisön kielistä.

2.   Todistuksen myöntää rautatieyritys tai rataverkon haltija, joka on kuljettajan työnantaja tai alihankkija. Todistus kuuluu sen myöntävälle yritykselle tai rataverkon haltijalle. Direktiivin 2004/49/EY 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti kuljettajalla on kuitenkin oikeus saada siitä jäljennös. Jos rautatieyritys tai rataverkon haltija myöntää todistuksen jollakin kansallisella kielellä, joka ei ole yhteisön kieli, sen on laadittava todistuksesta kaksikielinen toisinto, jossa toisena kielenä on jokin yhteisön kielistä.

7 artikla

Maantieteellinen kelpoisuus

1.   Lupakirja on voimassa koko yhteisön alueella.

2.   Todistus on voimassa vain siinä mainittujen rataverkkojen ja siinä mainitun liikkuvan kaluston osalta.

8 artikla

Kolmansien maiden veturinkuljettajien hyväksymisasiakirjojen tunnustaminen

Jäsenvaltio voi tunnustaa yksinomaan jäsenvaltion rajat ylittävillä rautateiden rataosuuksilla ajavien kolmannen maan veturinkuljettajien hyväksymisasiakirjat kyseisen kolmannen maan kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten mukaisesti.

III LUKU

LUPAKIRJAN JA TODISTUKSEN SAAMISEHDOT

9 artikla

Vähimmäisvaatimukset

1.   Lupakirjan saadakseen hakijan on täytettävä 10 ja 11 artiklassa asetetut vähimmäisvaatimukset. Hakijalla on oltava todistuksen myöntämiseksi ja sen voimassa pitämiseksi lupakirja ja hänen on täytettävä 12 ja 13 artiklassa asetetut vähimmäisvaatimukset.

2.   Jäsenvaltio voi soveltaa tiukempia vaatimuksia lupakirjojen myöntämiselle omalla alueellaan. Muiden jäsenvaltioiden myöntämät lupakirjat sen on kuitenkin tunnustettava 7 artiklan mukaisesti.

I jakso

Lupakirja

10 artikla

Vähimmäisikä

Jäsenvaltioiden on säädettävä lupakirjan hakijalta vaadittava vähimmäisikä, jonka on oltava vähintään 20 vuotta. Jäsenvaltio voi kuitenkin myöntää lupakirjan 18 vuotta täyttäneelle hakijalle, jolloin lupakirja on voimassa vain sen myöntäneen jäsenvaltion alueella.

11 artikla

Perusvaatimukset

1.   Hakijalla on oltava hyväksyttävästi suoritettu vähintään yhdeksän vuoden yleissivistävä peruskoulutus (alemman ja ylemmän perusasteen koulutus) ja hyväksyttävästi suoritettu ammatillinen peruskoulutus, joka vastaa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ammatillisen koulutuksen todistusten vastaavuudesta 16 päivänä heinäkuuta 1985 tehdyssä neuvoston päätöksessä 85/368/ETY (16) tarkoitettua tasoa 3.

2.   Hakijan on osoitettava olevansa fyysisiltä ominaisuuksiltaan sopiva suorittamalla hyväksytysti 20 artiklan säännösten mukaisesti tunnustetun tai kelpuutetun lääkärin suorittama tai — jäsenvaltion päätöksestä riippuen — tämän valvonnassa suoritettu terveystarkastus. Terveystarkastuksessa on tutkittava ainakin liitteessä II olevissa 1.1, 1.2, 1.3 ja 2.1 kohdassa mainittujen vaatimusten täyttyminen.

3.   Hakijan on osoitettava olevansa psyykkisiltä ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva suorittamalla hyväksytysti 20 artiklan säännösten mukaisesti tunnustetun tai kelpuutetun psykologin tai lääkärin suorittama tai — jäsenvaltion päätöksestä riippuen — tämän valvonnassa suoritettu testi. Testissä on tutkittava ainakin liitteessä II olevassa 2.2 kohdassa mainittujen vaatimusten täyttyminen.

4.   Hakijan on osoitettava ammatissa vaadittava yleinen pätevyytensä suorittamalla hyväksytysti ainakin liitteessä IV luetellut yleiset aihepiirit kattava koe.

II jakso

Todistus

12 artikla

Kielitaito

Liitteessä VI tarkoitetut kielitaitoon liittyvät vaatimukset on täytettävä ja niiden täyttyminen tarkastettava käytettäessä rataverkkoa, johon todistusta sovelletaan.

13 artikla

Ammatillinen pätevyys

1.   Hakijan on läpäistävä koe, jolla testataan siihen liikkuvaan kalustoon liittyvä ammatillinen tietämys, jonka osalta todistusta haetaan. Tämän kokeen on katettava ainakin liitteessä V luetellut yleiset aihepiirit.

2.   Hakijan on läpäistävä koe, jolla testataan niihin rataverkkoihin liittyvä ammatillinen tietämys, joita varten todistusta haetaan. Tämän kokeen on katettava ainakin liitteessä VI luetellut yleiset aihepiirit. Tarvittaessa tällä kokeella testataan myös liitteessä VI olevassa 8 kohdassa tarkoitettu kielitaito.

3.   Rautatieyritys tai rataverkon haltija antaa hakijalle direktiivin 2004/49/EY mukaista turvallisuusjohtamisjärjestelmäänsä koskevan koulutuksen.

IV LUKU

LUPAKIRJAN JA TODISTUKSEN SAAMISMENETTELY

14 artikla

Lupakirjan saaminen

1.   Toimivaltainen viranomainen julkistaa lupakirjan saamiseksi noudatettavan menettelyn.

2.   Hakijan tai hakijan puolesta toimivan tahon on jätettävä lupakirjaa koskeva hakemus toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.   Toimivaltaiselle viranomaiselle jätettävät hakemukset voivat koskea uuden lupakirjan myöntämistä, lupakirjan tietojen päivittämistä, lupakirjan uusimista tai sen kaksoiskappaleen saamista.

4.   Toimivaltainen viranomainen myöntää lupakirjan mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut kaikki tarvittavat asiakirjat.

5.   Lupakirja on voimassa 10 vuotta, ellei 16 artiklan 1 kohdan säännöksistä muuta johdu.

6.   Lupakirja myönnetään yhtenä alkuperäiskappaleena. Lupakirjasta saa valmistaa virallisen jäljennöksen vain toimivaltainen viranomainen kaksoiskappaletta koskevan pyynnön perusteella.

15 artikla

Todistuksen myöntäminen

Kunkin rautatieyrityksen ja rataverkon haltijan on osana turvallisuusjohtamisjärjestelmäänsä määritettävä menettelyt todistusten myöntämiselle ja päivittämiselle tämän direktiivin mukaisesti, sekä muutoksenhakumenettelyt, joilla kuljettajat voivat pyytää myöntämistä, päivittämistä taikka tilapäistä tai lopullista peruuttamista koskevan päätöksen uudelleen tarkastelua.

Rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan on viipymättä päivitettävä todistus, jos todistuksen haltijalle on myönnetty liikkuvaa kalustoa tai rataverkkoa koskevia lisälupia.

16 artikla

Määräaikaistarkastukset

1.   Jotta lupakirja pysyy voimassa, sen haltijan on läpäistävä määräajoin kokeet ja/tai tarkastukset, joissa tarkistetaan 11 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen. Terveydentilavaatimusten osalta vähimmäistoistumistiheydessä noudatetaan liitteessä II olevan 3.1 kohdan säännöksiä. Terveystarkastukset suorittaa 20 artiklan mukaisesti tunnustettu tai kelpuutettu lääkäri tai ne suoritetaan tämän valvonnassa. Yleisen ammatillisen tietämyksen osalta sovelletaan 23 artiklan 8 kohtaa.

Lupakirjaa uusittaessa toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytetystä rekisteristä, että kuljettaja täyttää tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut vaatimukset.

2.   Jotta todistus pysyy voimassa, sen haltijan on läpäistävä määräajoin kokeet ja/tai tarkastukset, joissa tarkistetaan 12 ja 13 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen. Kokeiden tai tarkastusten toistumistiheydestä päättää se rautatieyritys tai rataverkon haltija, jonka kanssa kuljettaja on työ- tai sopimussuhteessa, oman turvallisuusjohtamisjärjestelynsä mukaisesti ja liitteessä VII esitettyä vähimmäistoistumistiheyttä noudattaen.

Kunkin tarkastuksen osalta myöntävän elimen on vahvistettava todistuksessa olevassa lausumassa ja merkittävä 22 artiklan 2 kohdan a alakohdassa edellytettyyn rekisteriin tieto siitä, että kuljettaja täyttää tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut vaatimukset.

3.   Jos määräaikaistarkastusta ei ole suoritettu tai jos sen tulos on kielteinen, sovelletaan 18 artiklassa säädettyä menettelyä.

17 artikla

Työsuhteen päättyminen

Kun kuljettajan ja rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan välinen työsuhde päättyy, on asianomaisen rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan ilmoitettava tästä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle.

Lupakirja pysyy voimassa niin kauan kuin 16 artiklan 1 kohdassa esitetyt ehdot täyttyvät.

Todistus lakkaa olemasta voimassa, kun sen haltija lakkaa työskentelemästä kuljettajana. Haltija saa kuitenkin todistuksesta oikeaksi todistetun jäljennöksen, jolla hän voi todistaa ammattipätevyytensä. Kun todistus myönnetään kuljettajalle, rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan on otettava huomioon tämä pätevyys.

18 artikla

Rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden suorittama kuljettajien seuranta

1.   Rautatieyrityksen ja rataverkon haltijan on varmistettava ja tarkastettava, että sen kanssa työ- tai sopimussuhteessa olevien kuljettajien lupakirjat ja todistukset ovat voimassa.

Rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden on otettava käyttöön kuljettajiensa seurantajärjestelmä. Jos seurannan tulokset asettavat kuljettajan pätevyyden tehtävään ja hänen lupakirjansa tai todistuksensa voimassaolon jatkumisen kyseenalaisiksi, rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan on välittömästi toteutettava tarvittavat toimenpiteet.

2.   Jos kuljettaja katsoo, että hänen terveydentilansa asettaa kyseenalaiseksi hänen kykynsä suoriutua tehtävistään, hänen on välittömästi ilmoitettava tästä rautatieyritykselle tai, soveltuvissa tapauksissa, rataverkon haltijalle.

Jos rautatieyritys tai rataverkon haltija tietää tai saa lääkäriltä tiedon siitä, että kuljettajan terveys on heikentynyt siinä määrin, että hänen kykynsä suoriutua tehtävistään on kyseenalainen, sen on välittömästi toteutettava tarvittavat toimenpiteet mukaan lukien liitteessä II olevassa 3.1 kohdassa kuvailtu tarkastus. Lisäksi sen on varmistuttava, että kuljettajat eivät ole työaikana minkään keskittymiskykyyn, valppauteen tai käyttäytymiseen vaikuttavan aineen vaikutuksen alaisina. Toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettava viipymättä, jos työkyvyttömyys jatkuu pitempään kuin kolme kuukautta.

V LUKU

TOIMIVALTAISEN VIRANOMAISEN TEHTÄVÄT JA PÄÄTÖKSET

19 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen tehtävät

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava seuraavat tehtävät avoimesti ja syrjimättömästi:

a)

lupakirjojen myöntäminen ja päivittäminen sekä kaksoiskappaleiden toimittaminen 6 ja 14 artiklan mukaisesti;

b)

määräaikaiskokeiden ja/tai -tarkastusten järjestäminen 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)

lupakirjojen tilapäinen ja lopullinen peruuttaminen sekä todistusten tilapäistä peruuttamista koskevista perustelluista pyynnöistä ilmoittaminen myöntävälle elimelle 28 artiklan mukaisesti;

d)

jos jäsenvaltio niin päättää, 23 ja 24 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden tai elinten tunnustaminen;

e)

sen varmistaminen, että 20 artiklan mukaisesti kelpuutettujen tai tunnustettujen henkilöiden ja elinten rekisteri julkaistaan ja päivitetään;

f)

sen varmistaminen, että 16 artiklan 1 kohdassa ja 22 artiklassa tarkoitettu lupakirjoja koskeva rekisteri luodaan ja sitä päivitetään;

g)

kuljettajien hyväksymismenettelyn seuranta 25 artiklan mukaisesti;

h)

tarkastusten tekeminen 28 artiklan mukaisesti;

i)

jäljempänä 24 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja tutkintojen vastaanottajia koskevien kansallisten perusteiden vahvistaminen.

Lupakirjoja valmistellessaan toimivaltaisen viranomaisen on vastattava nopeasti tietopyyntöihin ja tarvittaessa toimitettava lisätietopyyntönsä viipymättä.

2.   Toimivaltainen viranomainen ei voi siirtää 1 kohdan c, f ja g alakohdassa tarkoitettuja tehtäviä kolmansille osapuolille.

3.   Tehtävien mahdollisen siirtämisen on tapahduttava avoimesti ja syrjimättä ja aiheuttamatta eturistiriitaa.

4.   Kun toimivaltainen viranomainen siirtää 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuja tehtäviä rautatieyritykselle tai antaa ne sille sopimuksella, ainakin toisen seuraavista ehdoista on täytyttävä:

a)

rautatieyritys myöntää lupakirjoja vain omille kuljettajilleen;

b)

rautatieyrityksellä ei ole kyseisellä alueella yksinoikeutta yhdenkään siirretyn tai sopimuksen perusteella annetun tehtävän osalta.

5.   Kun toimivaltainen viranomainen siirtää tai antaa sopimuksen perusteella tehtäviä, valtuutetun edustajan tai toimeksisaajan on noudatettava tehtäviä suorittaessaan velvoitteita, joita sovelletaan toimivaltaisiin viranomaisiin tämän direktiivin mukaisesti.

6.   Kun toimivaltainen viranomainen siirtää tai antaa sopimuksen perusteella tehtäviä, sen on otettava käyttöön järjestelmä, jonka avulla se voi tarkastaa, miten tehtävät on suoritettu, ja varmistettava, että 2, 4 ja 5 kohdan ehdot täyttyvät.

20 artikla

Kelpuuttaminen ja tunnustaminen

1.   Asianomaisen jäsenvaltion nimeämä kelpuuttava elin kelpuuttaa tämän direktiivin mukaisesti kelpuutettavat henkilöt tai elimet. Kelpuuttamismenettely perustuu riippumattomuutta, pätevyyttä ja puolueettomuutta koskeviin perusteisiin, kuten asianmukaisiin EN 45000 -sarjan eurooppalaisiin standardeihin, sekä hakijan esittämien asiakirjojen arviointiin, jotka todistavat hänen pätevyytensä kyseisellä alalla.

2.   Vaihtoehtona 1 kohdan mukaiselle kelpuuttamiselle jäsenvaltio voi säätää, että toimivaltainen viranomainen tai asianomaisen jäsenvaltion nimeämä elin tunnustaa tämän direktiivin mukaisesti tunnustettavat henkilöt tai elimet. Tunnustaminen perustuu riippumattomuutta, pätevyyttä ja puolueettomuutta koskeviin perusteisiin. Tästä säännöstä voidaan kuitenkin poiketa tapauksissa, joissa edellytetään äärimmäisen harvinaista erityispätevyyttä, sen jälkeen kun komissio on antanut myönteisen lausuntonsa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Riippumattomuutta koskevaa perustetta ei sovelleta, kun kyse on 23 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetusta koulutuksesta.

3.   Toimivaltainen viranomainen varmistaa, että tämän direktiivin mukaisesti kelpuutetuista tai tunnustetuista henkilöistä ja elimistä laadittu luettelo julkaistaan ja että sitä päivitetään.

21 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen päätökset

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on perusteltava päätöksensä.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että otetaan käyttöön hallinnollinen oikaisunhakumenetelmä, joka mahdollistaa työnantajan ja kuljettajan oikaisunhaun päätökseen, joka koskee tämän direktiivin mukaisesti tehtyä hakemusta.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan toimivaltaisen viranomaisen päätösten uudelleen tarkastelu tuomioistuimessa.

22 artikla

Tiedonvaihto ja rekisterit

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on:

a)

pidettävä rekisteriä kaikista myönnetyistä, päivitetyistä, uusituista, muutetuista, rauenneista, tilapäisesti tai lopullisesti peruutetuista tai kadonneiksi, varastetuiksi tai tuhoutuneiksi ilmoitetuista lupakirjoista. Rekisterissä on oltava liitteessä I olevassa 4 kohdassa säädetyt tiedot kaikista lupakirjoista, ja tiedot on voitava hakea kullekin kuljettajalle annetun kansallisen numeron avulla. Rekisteri on päivitettävä säännöllisesti;

b)

annettava perustellusta pyynnöstä tietoja kyseisistä lupakirjoista muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, virastolle tai kuljettajien työnantajalle.

2.   Kunkin rautatieyrityksen ja rataverkon haltijan on:

a)

pidettävä rekisteriä — tai varmistettava, että rekisteriä pidetään — kaikista myönnetyistä, päivitetyistä, uusituista, muutetuista, rauenneista, tilapäisesti tai lopullisesti peruutetuista tai kadonneiksi, varastetuiksi tai tuhoutuneiksi ilmoitetuista todistuksista. Tässä rekisterissä on oltava liitteessä I olevassa 4 kohdassa tarkoitetut tiedot kaikista todistuksista sekä 16 artiklassa edellytettyjä määräaikaistarkastuksia koskevat tiedot. Rekisteri on päivitettävä säännöllisesti;

b)

tehtävä yhteistyötä sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, johon rautatieyritys tai rataverkon haltija on sijoittautunut, tietojen vaihtamiseksi toimivaltaisen viranomaisen kanssa ja tarvittavien tietojen asettamiseksi toimivaltaisen viranomaisen saataville;

c)

annettava tietoja kyseisten todistusten sisällöstä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä, jos tämä on tarpeen niiden rajatylittävän toiminnan johdosta.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä viraston kanssa 1 tai 2 kohdassa edellytettyjen rekisterien yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Tätä varten komissio hyväksyy ennen … (17) 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ja viraston laatiman luonnoksen pohjalta käyttöönotettavien rekisterien perusparametrit, kuten rekisteröitävät tiedot, niiden muodon ja tiedonsiirtoyhteyskäytännön, käyttöoikeudet, tietojen säilytysajan sekä konkurssitapauksessa noudatettavan menettelyn.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten, rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten on varmistettava, että 1 ja 2 kohdassa edellytetyt rekisterit ja rekisterien käyttötavat ovat direktiivin 95/46/EY mukaisia.

5.   Viraston on varmistettava, että 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti käyttöön otettava järjestelmä on asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukainen.

VI LUKU

KULJETTAJIEN KOULUTUS JA TUTKINNOT

23 artikla

Koulutus

1.   Kuljettajien koulutukseen on sisällyttävä lupakirjaa koskeva ja yleistä ammatillista tietämystä osoittava osa liitteen IV mukaisesti sekä todistusta koskeva ja ammatillista erityistietämystä osoittava osa liitteiden V ja VI mukaisesti.

2.   Koulutusmenetelmän on täytettävä liitteen III vaatimukset.

3.   Koulutuksen yksityiskohtaiset tavoitteet määritellään liitteessä IV lupakirjan osalta ja liitteissä V ja VI todistuksen osalta. Niitä voidaan täydentää:

a)

joko asiaankuuluvilla yhteentoimivuuden teknisillä eritelmillä (YTE); komissio varmistaa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen johdonmukaisuuden yhteentoimivuuden teknisten eritelmien (YTE) ja tämän direktiivin liitteiden välillä;

b)

tai perusteilla, joita virasto ehdottaa asetuksen (EY) N:o 881/2004 17 artiklan mukaisesti ja jotka komissio hyväksyy tämän direktiivin 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4.   Direktiivin 2004/49/EY 13 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kuljettajaksi pyrkivillä on tasapuolinen ja syrjimätön mahdollisuus päästä koulutukseen, jota edellytetään lupakirjan ja todistuksen saamiseksi.

5.   Edellä 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua yleistä ammatillista tietämystä, 12 artiklassa edellytettyä kielitaitoa ja 13 artiklan 1 kohdassa edellytettyä liikkuvaan kalustoon liittyvää ammatillista tietämystä koskevan koulutuksen antavat 20 artiklan mukaisesti kelpuutetut tai tunnustetut henkilöt tai elimet.

6.   Edellä 13 artiklan 2 kohdassa edellytettyä rataverkon tuntemusta koskevan koulutuksen, reittien tuntemus ja toimintasäännöt ja -menettelyt mukaan luettuina, antavat sen jäsenvaltion kelpuuttamat tai tunnustamat henkilöt tai elimet, jossa rataverkko sijaitsee.

7.   Lupakirjojen osalta direktiivillä 2005/36/EY perustettua ammatillisen pätevyyden yleistä tunnustamisjärjestelmää sovelletaan edelleen sellaisten kuljettajien ammatillisen pätevyyden tunnustamiseen, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja jotka ovat saaneet koulutustodistuksensa kolmannessa maassa.

8.   On otettava käyttöön jatkokoulutusmenettely, jotta varmistetaan henkilökunnan pätevyyden ylläpitäminen direktiivin 2004/49/EY liitteessä III olevan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti.

24 artikla

Tutkinnot

1.   Pätevyyden tarkistamisen edellyttämät tutkinnot ja tutkintojen vastaanottajat vahvistaa:

a)

lupakirjaa koskevan koulutuksen osalta: toimivaltainen viranomainen vahvistaessaan menettelyn, jota on noudatettava lupakirjan saamiseksi 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)

todistusta koskevan koulutuksen osalta: rautatieyritys tai rataverkon haltija vahvistaessaan menettelyn, jota on noudatettava todistuksen saamiseksi 15 artiklan mukaisesti.

2.   Tällaisten 1 kohdassa tarkoitettujen tutkintojen valvojina ovat pätevät tutkintojen vastaanottajat, jotka on kelpuutettu tai tunnustettu 20 artiklan mukaisesti, ja tutkinnoton toteutettava siten, että vältetään kaikki eturistiriidat.

3.   Rataverkon tuntemuksen arvioinnin, reittien tuntemus ja toimintasäännöt mukaan luettuina, suorittavat sen jäsenvaltion kelpuuttamat tai tunnustamat henkilöt tai elimet, jossa rataverkko sijaitsee.

4.   Nämä 1 kohdassa tarkoitetut tutkinnot on järjestettävä siten, että vältetään kaikki eturistiriidat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä mahdollisuutta, että tutkinnon vastaanottaja voi olla todistuksen myöntävästä rautatieyrityksestä tai rataverkon haltijasta.

5.   Tutkintojen vastaanottajien ja tutkintojen valintaan voidaan soveltaa yhteisön perusteita, joita virasto ehdottaa ja jotka komissio hyväksyy 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Jos tällaisia yhteisön perusteita ei ole, toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat kansalliset perusteet.

6.   Koulutuskurssin lopuksi on suoritettava teoreettiset ja käytännön kokeet. Kykyä toimia kuljettajana on arvioitava kuljetuskokeissa rautatieverkossa. Lisäksi voidaan käyttää simulaattoreita testattaessa toimintasääntöjen soveltamista ja kuljettajan suorituskykyä erityisen vaikeissa tilanteissa.

VII LUKU

ARVIOINTI

25 artikla

Laatuvaatimukset

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikkia koulutusta, pätevyyden arviointia ja lupakirjojen ja todistusten päivittämistä koskevia toimia seurataan jatkuvasti laadunvarmistusjärjestelmän avulla. Tätä säännöstä ei sovelleta toimiin, jotka sisältyvät jo rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden direktiivin 2004/49/EY mukaisesti käyttöön ottamiin turvallisuudenhallintajärjestelmiin.

26 artikla

Riippumaton arviointi

1.   Jokaisessa jäsenvaltiossa on tehtävä enintään viiden vuoden välein riippumaton arviointi ammatillisen tietämyksen ja pätevyyden hankintaan ja arviointiin sovellettavista menettelyistä sekä lupakirjojen ja todistusten myöntämisjärjestelmästä. Tätä ei sovelleta toimiin, jotka sisältyvät jo rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden direktiivin 2004/49/EY mukaisesti käyttöön ottamiin turvallisuudenhallintajärjestelmiin. Tämän arvioinnin suorittavat henkilöt, joilla on siihen tarvittava pätevyys ja jotka eivät itse osallistu kyseisiin toimiin.

2.   Riippumattomien arviointien tuloksiin on liitettävä oikeaksi osoittavat asiakirjat, ja ne on saatettava asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten tietoon. Tarvittaessa jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä korjatakseen riippumattoman arvioinnin esille tuomat puutteet.

VIII LUKU

MUUN HENKILÖKUNNAN HYVÄKSYMINEN

27 artikla

Muusta henkilökunnasta laadittava kertomus

Virasto määrittelee viimeistään … (18) esitettävässä kertomuksessa vetureissa ja junissa työskentelevän, turvallisuuden kannalta keskeisistä tehtävistä vastaavan muun henkilökunnan jäsenten, joiden ammattipätevyys näin ollen vaikuttaa rautatieliikenteen turvallisuuteen, ominaisuudet ja tehtävät, joita olisi säänneltävä yhteisön tasolla sellaisen lupakirja- ja/tai todistusjärjestelmän avulla, joka voi olla tällä direktiivillä perustetun järjestelmän kaltainen.

IX LUKU

TARKASTUKSET JA SEURAAMUKSET

28 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittamat tarkastukset

1.   Toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa lainkäyttöalueellaan liikkuvissa junissa, että veturinkuljettajalla on tämän direktiivin mukaisesti myönnetyt asiakirjat.

2.   Edellä 1 kohdassa edellytetystä tarkastuksesta huolimatta toimivaltainen viranomainen voi työpaikalla tehdyn virheen vuoksi tarkistaa, että kuljettaja täyttää 13 artiklassa asetetut vaatimukset.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi lainkäyttöalueellaan tehdä tutkimuksia siitä, miten kuljettajat, rautatieyritykset, rataverkon haltijat, tutkintojen vastaanottajat ja koulutuskeskukset noudattavat tätä direktiiviä hoitaessaan niille kuuluvia tehtäviä.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen toteaa, että kuljettaja ei enää täytä yhtä tai useampaa vaadittua ehtoa, sen on ryhdyttävä seuraaviin toimenpiteisiin:

a)

Jos kyseessä on toimivaltaisen viranomaisen myöntämä lupakirja: toimivaltainen viranomainen peruuttaa lupakirjan. Peruuttaminen on tilapäistä tai lopullista riippuen rautateiden turvallisuudelle aiheutuneen riskin suuruudesta. Se ilmoittaa ratkaisusta viipymättä asianomaiselle kuljettajalle sekä hänen työnantajalleen ja perustelee päätöksensä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 21 artiklassa tarkoitettua muutoksenhakuoikeutta. Se ilmoittaa, mikä on lupakirjan takaisinsaamiseksi noudatettava menettely.

b)

Jos kyseessä on toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämä lupakirja, toimivaltainen viranomainen kääntyy kyseisen toisen jäsenvaltion viranomaisen puoleen ja esittää perustellun pyynnön lisätarkastuksen tekemiseksi tai lupakirjan peruuttamiseksi. Pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen ilmoittaa pyynnöstään komissiolle ja muille toimivaltaisille viranomaisille. Lupakirjan myöntänyt viranomainen tutkii saamansa pyynnön neljän viikon kuluessa ja ilmoittaa päätöksestään toiselle viranomaiselle. Lupakirjan myöntänyt viranomainen ilmoittaa päätöksestään myös komissiolle ja muille toimivaltaisille viranomaisille. Mikä tahansa toimivaltainen viranomainen voi kieltää veturinkuljettajia toimimasta sen lainkäyttöalueella odotettaessa ilmoitusta lupakirjan myöntäneen viranomaisen päätöksestä.

c)

Jos kyseessä on todistus, toimivaltainen viranomainen kääntyy todistuksen myöntäneen elimen puoleen ja pyytää lisätarkastusta tai todistuksen peruuttamista. Todistuksen myöntänyt elin ryhtyy asianmukaisiin toimiin ja ilmoittaa niistä toimivaltaiselle viranomaiselle neljän viikon kuluessa. Toimivaltainen viranomainen voi kieltää veturinkuljettajia toimimasta sen lainkäyttöalueella odotettaessa todistuksen myöntäneen elimen ilmoitusta, ja se ilmoittaa tästä komissiolle ja muille toimivaltaisille viranomaisille.

Joka tapauksessa, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että tietty kuljettaja aiheuttaa vakavan uhkan rautateiden turvallisuudelle, se ryhtyy heti tarvittaviin toimiin, kuten pyytää rataverkon haltijaa pysäyttämään junan ja kieltää kuljettajaa toimimasta sen lainkäyttöalueella niin pitkään kuin on tarpeen. Se ilmoittaa tällaisesta päätöksestä komissiolle ja muille toimivaltaisille viranomaisille.

Toimivaltainen viranomainen tai tehtävään nimetty elin päivittää kaikissa tapauksissa 22 artiklassa tarkoitetun rekisterin.

5.   Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että toisen jäsenvaltion viranomaisen 4 kohdan mukaisesti tekemä päätös ei täytä asiaankuuluvia perusteita, asia saatetaan komission käsiteltäväksi ja komissio antaa lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa. Asianomaisen jäsenvaltion on tarvittaessa ehdotettava korjaavia toimenpiteitä. Erimielisyyden tai riidan syntyessä asia saatetaan 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi ja komissio toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Jäsenvaltio voi jatkaa 4 kohdan mukaista kuljettajan ajokieltoa alueellaan, kunnes asiasta on päätetty tämän kohdan mukaisesti.

29 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän direktiivin perusteella annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta langetettavat seuraamukset ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden seuraamusten soveltamisen varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden direktiivissä säädettyjen seuraamusten tai menettelyjen soveltamista. Näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 35 artiklassa mainittuna päivämääränä ja niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä.

X LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

30 artikla

Liitteiden mukauttaminen

Liitteet mukautetaan tieteen ja tekniikan kehitykseen 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

31 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa direktiivin 96/48/EY 21 artiklalla perustettu komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

32 artikla

Kertomus

Virasto arvioi tämän direktiivin mukaisesti toteutettavan veturinkuljettajien hyväksymismenettelyn kehitystä. Se antaa komissiolle viimeistään neljän vuoden kuluessa rekisterien perusparametrien vahvistamisesta 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti kertomuksen ja ehdottaa siinä tarvittaessa järjestelmään tehtäviä parannuksia, jotka koskevat:

a)

lupakirjojen ja todistusten myöntämismenettelyjä,

b)

koulutuskeskusten ja tutkinnon vastaanottajien kelpuuttamista,

c)

toimivaltaisten viranomaisten käyttöönottamaa laatujärjestelmää,

d)

lupien vastavuoroista tunnustamista,

e)

liitteissä IV, V ja VI eriteltyjen koulutusvaatimusten tarkoituksenmukaisuutta markkinarakenteen ja 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainittujen luokkien kannalta,

f)

rekistereiden yhteenliittämistä ja liikkuvuutta työmarkkinoilla.

Lisäksi virasto voi kertomuksessaan tarvittaessa suositella toimenpiteitä, jotka koskevat niiden henkilöiden ammatillisen tietämyksen teoreettisia ja käytännön kokeita, jotka hakevat yhdenmukaistettua todistusta liikkuvaa kalustoa ja asiaankuuluvaa rataverkkoa varten.

Komissio ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin näiden suositusten perusteella ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia tähän direktiiviin.

33 artikla

Älykorttien käyttö

Virasto arvioi viimeistään … (19) mahdollisuutta käyttää älykorttia, johon yhdistetään 4 artiklassa tarkoitetut lupakirja ja todistukset, ja laatii kustannus-hyötyanalyysin. Komissio vahvistaa tarvittaessa 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja viraston valmistaman luonnoksen pohjalta tällaisen älykortin tekniset ja toiminnalliset eritelmät. Älykortin käyttöönotto saattaa edellyttää liitteiden mukauttamista 30 artiklan mukaisesti.

34 artikla

Yhteistyö

Jäsenvaltiot avustavat toisiaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa. Toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä tässä täytäntöönpanovaiheessa.

Virasto avustaa tässä yhteistyössä ja järjestää asianmukaisia kokouksia toimivaltaisten viranomaisten edustajien kanssa.

35 artikla

Täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen … (20). Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. Komissio ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille.

3.   Velvoitetta saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna se täytäntöön ei sovelleta Kyprokseen ja Maltaan niin kauan kuin niiden alueella ei ole rautatiejärjestelmää.

36 artikla

Vaiheittainen täytäntöönpano ja siirtymäkaudet

Tämä direktiivi pannaan täytäntöön vaiheittain seuraavasti:

1.

Edellä 22 artiklassa edellytetyt rekisterit otetaan käyttöön kahden vuoden kuluessa 22 artiklan 3 kohdassa edellytettyjen rekisterien perusparametrien vahvistamisesta.

2.

a)

Kahden vuoden kuluessa 22 artiklan 3 kohdassa edellytettyjen rekisterien perusparametrien vahvistamisesta todistukset ja lupakirjat myönnetään tämän direktiivin mukaisesti kuljettajille, jotka suorittavat rajatylittäviä palveluja, kabotaasipalveluja tai tavaraliikennepalveluja toisessa jäsenvaltiossa tai jotka työskentelevät vähintään kahdessa jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan säännösten soveltamista.

Kaikkien edellä lueteltuja palveluja suorittavien veturinkuljettajien, mukaan lukien ne, joille ei ole vielä myönnetty lupakirjaa tai todistusta tämän direktiivin mukaisesti, on samasta päivästä alkaen läpäistävä 16 artiklan mukaiset säännölliset tarkastukset.

b)

Kahden vuoden kuluessa 1 kohdassa edellytettyjen rekisterien perustamisesta kaikki uudet lupakirjat ja todistukset myönnetään tämän direktiivin mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan säännösten soveltamista.

c)

Seitsemän vuoden kuluessa 1 kohdassa edellytettyjen rekisterien perustamisesta kaikilla kuljettajilla on oltava tämän direktiivin mukaiset lupakirjat ja todistukset. Todistukset myöntävien elinten on otettava huomioon kunkin kuljettajan jo hankkima koko ammattipätevyys siten, että tämä vaatimus ei aiheuta tarpeettomia hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita. Kuljettajille aiemmin myönnetyt kuljetusoikeudet on säilytettävä siltä osin kuin se on mahdollista. Todistukset myöntävät elimet voivat kuitenkin päättää tarvittaessa yksittäisten kuljettajien tai kuljettajaryhmien osalta, että ylimääräiset kokeet ja/tai koulutus ovat tarpeen lupakirjojen ja/tai todistusten saamiseksi tämän direktiivin mukaisesti.

3.

Kuljettajat, joilla oli lupa kuljettaa junia säännösten nojalla, joita sovellettiin ennen tämän direktiivin säännösten soveltamista 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti, voivat jatkaa ammatillista toimintaansa oikeuksiensa perusteella ja ilman, että tämän direktiivin säännöksiä sovellettaisiin, enintään seitsemän vuoden ajan 1 kohdassa edellytettyjen rekisterien perustamisesta.

Sellaisten harjoittelijoiden osalta, jotka ovat aloittaneet hyväksytyn koulutusohjelman tai hyväksytyn koulutuskurssin ennen tämän direktiivin säännösten soveltamista 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti, jäsenvaltiot voivat soveltaa näihin harjoittelijoihin voimassa olevien kansallisten säännösten mukaista lupajärjestelmää.

Asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset voivat poikkeustapauksissa myöntää tässä kohdassa tarkoitettujen kuljettajien ja harjoittelijoiden osalta vapautuksia liitteessä II esitetyistä terveydentilavaatimuksista. Tällaisin vapautuksin myönnetty lupakirja on pätevä ainoastaan kyseisen jäsenvaltion alueella.

4.

Toimivaltaisten viranomaisten, rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden on varmistettava 16 artiklassa tarkoitettuja tarkastuksia vastaavien säännöllisten tarkastusten vaiheittainen soveltaminen kuljettajiin, joilla ei ole tämän direktiivin mukaisia lupakirjoja ja todistuksia.

5.

Jos jäsenvaltio sitä pyytää, komissio pyytää virastoa tekemään kyseistä jäsenvaltiota kuullen kustannus-hyötyanalyysin tähän direktiiviin sisältyvien säännösten soveltamisesta veturinkuljettajiin, jotka toimivat yksinomaan kyseisen jäsenvaltion alueella. Kustannus-hyötyanalyysi kattaa kymmenen vuoden pituisen kauden. Kustannus-hyötyanalyysi toimitetaan komissiolle kahden vuoden kuluessa 1 kohdassa edellytettyjen rekisterien perustamisesta.

Jos kustannus-hyötyanalyysi osoittaa, että kustannukset tämän direktiivin säännösten soveltamisesta kyseisiin veturinkuljettajiin ovat hyötyjä suuremmat, komissio tekee 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kuuden kuukauden kuluessa kustannus-hyötyanalyysin tulosten toimittamisesta päätöksen, jonka mukaan tämän artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan säännöksiä ei tarvitse soveltaa tällaisiin veturinkuljettajiin enintään kymmenen vuoden pituisena kautena asianomaisen jäsenvaltion alueella.

Viimeistään 24 kuukautta ennen tämän tilapäisen vapautuskauden päättymistä komissio pyytää asianomaisessa jäsenvaltiossa rautatiealalla tapahtuneen kehityksen huomioon ottaen 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen virastoa tekemään uuden kustannus-hyötyanalyysin, joka on toimitettava komissiolle viimeistään 12 kuukautta ennen tämän tilapäisen vapautuskauden päättymistä. Komissio tekee päätöksen tämän kohdan toisessa alakohdassa kuvattua menettelyä noudattaen.

37 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

38 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 221, 8.9.2005, s. 64.

(2)  EUVL C 71, 22.3.2005, s. 26.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 28. syyskuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 14. syyskuuta 2006, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44.

(5)  EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/51/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 164).

(6)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(7)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(8)  EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

(9)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(10)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(11)  EYVL L 235, 17.9.1996, s. 6, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/50/EY (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 114).

(12)  EYVL L 110, 20.4.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/50/EY.

(13)  EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/49/EY.

(14)  EUVL L 164, 30.4.2001, s. 1. Oikaisu EUVL L 220, 21.6.2004, s. 3).

(15)  Yksi vuosi tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(16)  EYVL L 199, 31.7.1985, s. 56.

(17)  Yksi vuosi tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(18)  Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(19)  Viisi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(20)  24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.


LIITE I

LUPAKIRJAA JA YHDENMUKAISTETTUA LISÄTODISTUSTA KOSKEVA YHTEISÖN MALLI

1.   LUPAKIRJAN OMINAISUUDET

Veturinkuljettajien lupakirjan fyysisten ominaisuuksien on oltava yhdenmukaiset standardien ISO 7810 ja ISO 7816-1 kanssa.

Kortin valmistusmateriaalina on oltava polykarbonaatti.

Tarkistamismenetelmien, joilla varmistetaan lupakirjan ominaisuuksien yhdenmukaisuus kansainvälisten standardien kanssa, on oltava standardin ISO 10373 mukaiset.

2.   LUPAKIRJAN SISÄLTÖ

Lupakirjan etupuolella on oltava:

a)

merkintä ’veturinkuljettajan lupakirja’ painettuna suurikokoisilla kirjaimilla lupakirjan myöntävän jäsenvaltion kielellä tai kielillä;

b)

lupakirjan myöntävän jäsenvaltion nimi;

c)

lupakirjan myöntävän jäsenvaltion ISO 3166 -koodin mukainen maatunnus negatiivina sinisessä suorakulmiossa ja kahdentoista keltaisen tähden ympäröimänä;

d)

myönnettyä lupakirjaa koskevat, seuraavasti numeroidut tiedot:

i)

haltijan sukunimi

ii)

haltijan etunimi (etunimet)

iii)

haltijan syntymäaika ja -paikka

iv)

lupakirjan myöntämispäivä

lupakirjan viimeinen voimassaolopäivä

lupakirjan myöntänyt viranomainen

työnantajan työntekijälle antama viitenumero (vapaaehtoinen merkintä)

v)

lupakirjan numero, joka mahdollistaa pääsyn kansallisen rekisterin tietoihin

vi)

haltijan valokuva

vii)

haltijan allekirjoitus

viii)

haltijan vakinainen asuinpaikka tai postiosoite (vapaaehtoinen merkintä);

e)

merkintä ’Euroopan yhteisöjen malli’ painettuna lupakirjan myöntävän jäsenvaltion kielellä tai kielillä ja merkintä ’veturinkuljettajan lupakirja’ kaikilla muilla Euroopan yhteisöjen kielillä keltaisella painettuna muodostavat kortin taustan;

f)

viitevärit:

sininen: Pantone Reflex blue,

keltainen: Pantone yellow;

g)

lisätiedot tai toimivaltaisen viranomaisen liitteen II mukaisesti määräämät lääketieteellisiin syihin perustuvat käyttörajoitukset koodin muodossa.

Komissio päättää koodeista viraston laatiman suosituksen pohjalta 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   TODISTUS

Todistuksessa on oltava:

a)

haltijan sukunimi

b)

haltijan etunimi (etunimet)

c)

haltijan syntymäaika ja -paikka

d)

todistuksen myöntämispäivä

todistuksen viimeinen voimassaolopäivä

todistuksen myöntänyt viranomainen

työnantajan työntekijälle antama viitenumero (vapaaehtoinen merkintä)

e)

todistuksen numero, joka mahdollistaa pääsyn kansallisen rekisterin tietoihin

f)

haltijan valokuva

g)

haltijan allekirjoitus

h)

haltijan vakinainen asuinpaikka tai postiosoite (vapaaehtoinen merkintä)

i)

sen rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan nimi ja osoite, jonka lukuun kuljettajalla on lupa kuljettaa junia

j)

luokka, jossa haltijalla on oikeus kuljettaa

k)

sen liikkuvan kaluston tyyppi tai tyypit, jota tai joita haltijalla on lupa kuljettaa

l)

rataverkot, joilla haltijalla on lupa ajaa

m)

mahdolliset lisätiedot tai rajoitukset

n)

kielitaito.

4.   KANSALLISISSA REKISTEREISSÄ OLEVAT VÄHIMMÄISTIEDOT

a)

Lupakirjaa koskevat tiedot:

 

kaikki lupakirjan sisältämät tiedot sekä 11 ja 16 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten tarkistamiseen liittyvät tiedot.

b)

Todistusta koskevat tiedot:

 

kaikki todistuksen sisältämät tiedot sekä 12, 13 ja 16 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten tarkistamiseen liittyvät tiedot.


LIITE II

TERVEYDENTILAVAATIMUKSET

1.   YLEISET VAATIMUKSET

1.1

Kuljettajilla ei saa olla sellaisia sairauksia eikä hän saa olla sellaisen hoidon ja lääkityksen kohteena tai nauttia aineita, joiden seurauksena voi olla:

äkillinen tajunnanmenetys

huomio- tai keskittymiskyvyn heikkeneminen

äkillinen toimintakyvyttömyys

tasapainon ja koordinaation menetys

liikkuvuuden merkittävä rajoittuminen.

1.2   Näkö

Seuraavien näköön liittyvien vaatimusten on täytyttävä:

näkötarkkuus kauas, joko laseilla korjattuna tai ilman laseja: 1,0; vähintään 0,5 huonomman silmän osalta

voimakkaimmat sallitut korjaavat linssit: kaukotaittoisuus +5/likitaittoisuus –8. Poikkeamiset sallitaan poikkeustapauksissa ja silmälääkärin lausunnon perusteella. Päätöksen tekee lääkäri.

lähi- ja kaukonäkö riittävä, joko laseilla korjattuna tai ilman laseja

piilolinssit ja silmälasit sallitaan, jos erikoislääkäri tarkistaa ne määräajoin

värinäkö normaali: tunnustetun testin (esim. Ishihara) käyttö, vaadittaessa täydennettynä toisella tunnustetulla testillä

näkökenttä puutteeton

kummankin silmän näkö normaali; ei vaadita, jos henkilön näkö on korjattu asianmukaisesti ja hänellä on riittävä korvaamiskokemus. Sovelletaan vain, jos henkilö on menettänyt yhteisnäön työn aloittamisen jälkeen.

yhteisnäkö normaali

värisignaalien oikea tunnistaminen: testi perustuu yksittäisten värien eikä suhteellisten erojen tunnistamiseen

kontrastiherkkyys hyvä

ei eteneviä silmäsairauksia

silmäimplantit, keratotomiat ja keratektomiat hyväksytään vain, jos ne tarkistetaan vuosittain tai lääkärin määräämin väliajoin

häikäisynsietokyky

värillisiä piilolinssejä ja väriä vaihtavia linssejä ei sallita. UV-säteilyä suodattavat linssit sallitaan.

1.3   Kuuloa ja puhetta koskevat vaatimukset

Audiogrammilla todettu riittävä kuulo eli:

kuulo riittävä, jotta voi keskustella puhelimessa ja kykenee kuulemaan hälytysäänet ja radioviestit.

Seuraavat arvot olisi katsottava ohjearvoiksi:

kuulonmenetys ei saa olla yli 40 dB taajuuksilla 500 ja 1 000 Hz

kuulonmenetys ei saa olla yli 45 dB taajuudella 2 000 Hz sen korvan osalta, jossa äänen ilmajohtuminen on huonompi

ei tasapainohäiriöitä

ei kroonisia puhevikoja (koska edellytetään kuuluvaa ja selkeää puheviestintää)

kuulokojeiden käyttö sallittu erityistapauksissa.

1.4   Raskaus

Alhaisen toleranssin tapauksessa tai patologisissa tiloissa raskaus on katsottava perusteeksi kuljettajan tilapäiselle työkiellolle. Raskaana olevia kuljettajia suojaavia lainsäännöksiä on sovellettava.

2.   TOIMEEN NIMITTÄMISTÄ EDELTÄVIEN TARKASTUSTEN VÄHIMMÄISSISÄLTÖ

2.1   Lääkärintarkastukset

yleinen lääkärintarkastus

aistitoimintojen tarkastus (näkö, kuulo, värinäkö)

veri- tai virtsakoe, jolla testataan muun muassa diabetes mellitusta, jos se on tarpeen hakijan fyysisen kunnon arvioimiseksi

lepo-elektrokardiogrammi (EKG)

laittomien huumausaineiden tai psykotrooppisten lääkkeiden kaltaisia psykotrooppisia aineita sekä alkoholin väärinkäyttöä, joka voi kyseenalaistaa toimeen soveltuvuuden, koskevat testit

kognitiiviset testit: huomio- ja keskittymiskyky; muisti; havaintokyky; päättelykyky;

viestintä

psykomotoriset testit: reaktionopeus, liikekoordinaatio

2.2   Ammattiin liittyvät psykologiset testit

Ammattiin liittyvien psykologisten testien tarkoituksena on auttaa henkilökunnan palvelukseen ottamisessa ja hallinnoinnissa. Psykologisen arvion sisällön määrittämiseksi testissä on arvioitava, ettei kuljettajakokelaalla ole todettu sellaisia ammattiin liittyviä psykologisia puutteita erityisesti toiminnallisessa soveltuvuudessa tai muissa asiaankuuluvissa persoonallisuustekijöissä, jotka todennäköisesti häiritsevät tehtävien turvallista hoitoa.

3.   TOIMEEN NIMITTÄMISTÄ SEURAAVAT MÄÄRÄAIKAISTARKASTUKSET

3.1   Tarkastustiheys

Lääkärintarkastus (fyysinen kunto) on suoritettava vähintään joka kolmas vuosi 55 ikävuoteen asti ja tämän jälkeen vuosittain.

Tämän lisäksi lääkärin on tihennettävä tarkastusten väliä, jos työntekijän terveydentila tätä edellyttää.

Asianmukainen lääkärintarkastus on suoritettava, jos on aihetta epäillä, että lupakirjan tai yhdenmukaistetun lisätodistuksen haltija ei enää täytä liitteessä II olevassa 1 kohdassa määriteltyjä terveydentilavaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan 1 kohdan soveltamista.

Fyysinen kunto on tarkistettava säännöllisesti ja mahdollisten työtapaturmien jälkeen. Työterveys- tai lääkäriyksikkö voi päättää suorittaa asianmukaisen ylimääräisen lääkärintarkastuksen erityisesti vähintään 30 päivän sairauspoissaolon jälkeen. Työnantajan on pyydettävä lääkäriä tarkistamaan kuljettajan fyysinen kunto, jos työnantaja on joutunut poistamaan hänet työtehtävistä turvallisuuteen liittyvistä syistä.

3.2   Toimeen nimittämistä seuraavien määräaikaisten lääkärintarkastusten vähimmäissisältö

Jos kuljettaja täyttää toimeen nimittämistä edeltävän tarkastuksen perusteet, määräaikaistarkastuksiin on sisällyttävä vähintään:

yleinen lääkärintarkastus

aistitoimintojen tarkastus (näkö, kuulo, värinäkö)

veri- tai virtsakoe diabetes mellituksen ja muiden kliinisen analyysin osoittamien sairauksien havaitsemiseksi

huumausaineita koskeva testi, jos tarpeen kliinisen analyysin perusteella.

Lisäksi yli 40-vuotiailta veturinkuljettajilta vaaditaan lepo-EKG.


LIITE III

KOULUTUSMENETELMÄ

Teoreettisen koulutuksen (opetus luokkahuoneessa ja demonstraatiot) ja käytännön koulutuksen (työpaikalla, ajaminen valvottuna ja ilman valvontaa radalla, joka on suljettu koulutustarkoitukseen) välillä on oltava sopiva tasapaino.

Tietokoneavusteinen koulutus on hyväksyttävä toimintasääntöjen, opastetilanteiden jne. oppimiseksi.

Simulaattoreiden käyttö, vaikkakaan ei pakollista, voi olla hyödyllistä kuljettajien koulutuksessa, koska niiden avulla voidaan muun muassa valmentautua epätavallisiin työskentelyolosuhteisiin tai harvoin sovellettujen sääntöjen osalta. Niiden erityisenä etuna on, että ne tarjoavat tilaisuuden ”tekemällä oppimiseen” sellaisten tapahtumien varalta, joihin ei voi valmentautua käytännössä. Periaatteessa on käytettävä viimeisimmän sukupolven simulaattoreita.

Reitintuntemuksen osalta etusijalle on asetettava menetelmä, jossa veturinkuljettaja ajaa toisen kuljettajan mukana asianmukaisen määrän matkoja koko reitin pituudelta päiväs- ja yöaikaan. Vaihtoehtoisena koulutusmenetelmänä voidaan käyttää muiden menetelmien ohella reittien videotaltiointeja nähtynä ohjaamosta.


LIITE IV

YLEINEN AMMATILLINEN TIETÄMYS JA LUPAKIRJAA KOSKEVAT VAATIMUKSET

Yleisellä koulutuksella on seuraavat tavoitteet:

rautatieteknologiaan liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen, mukaan luettuna pääasialliset turvallisuusnäkökohdat ja toimintasääntöjen taustalla oleva ajatusmalli

rautatieliikenteen riskeihin ja niiden hallintatapoihin liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen

yhtä tai useampaa rautatieliikenteen toimintamuotoa ohjaaviin periaatteisiin liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen

juniin, niiden kokoonpanoon sekä vetureita, tavara- ja matkustajavaunuja ja muuta liikkuvaa kalustoa koskeviin teknisiin vaatimuksiin liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen.

Kuljettajan on erityisesti kyettävä:

ymmärtämään kuljettajan ammatin konkreettiset työedellytykset, ammatin merkitys ja sen ammatilliset ja henkilökohtaiset vaatimukset (pitkät työjaksot, poissaolo kotoa jne.)

soveltamaan henkilöstön turvallisuusmääräyksiä käytännössä

tunnistamaan erityyppinen liikkuva kalusto

tuntemaan työmenetelmät ja soveltamaan niitä tarkasti

tuntemaan eri viiteasiakirjat ja ohjekirjat (liikenteen toimintaa koskevissa YTE:issä määritelty menettelyjä koskeva opas ja reittejä koskeva opas, kuljettajan käsikirja, korjauskäsikirja jne.)

oppimaan työskentelytavat, jotka soveltuvat turvallisuuteen olennaisesti vaikuttaviin tehtäviin

tuntemaan menettelyt, joita sovelletaan henkilöonnettomuuksien tapahduttua

erottamaan rautatieliikenteeseen yleisesti liittyvät riskit

tuntemaan liikenneturvallisuuden periaatteet

tuntemaan sähkötekniikan perusperiaatteet.


LIITE V

LIIKKUVAAN KALUSTOON LIITTYVÄ AMMATILLINEN TIETÄMYS JA TODISTUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

Suoritettuaan liikkuvaan kalustoon liittyvän koulutuksen kuljettajan on kyettävä suorittamaan seuraavat tehtävät.

1.   LÄHTÖÄ EDELTÄVÄT TESTIT JA TARKASTUKSET

Kuljettajan on kyettävä:

kokoamaan tarvittavat asiakirjat ja varusteet

tarkistamaan vetoyksikön kapasiteetit

tarkistamaan vetoyksikössä oleviin asiakirjoihin merkityt tiedot

varmistumaan tekemällä vaaditut tarkastukset ja testit, että vetoyksikkö on riittävä vetämään junaa ja että turvalaitteet toimivat

tarkistamaan säännösten mukaisten suoja- ja turvalaitteiden olemassaolo ja toimivuus veturia luovutettaessa tai ennen matkaa

huolehtimaan tarvittavista ennaltaehkäisevistä rutiinihuoltotehtävistä.

2.   LIIKKUVAAN KALUSTOON LIITTYVÄ TIETÄMYS

Ajaakseen veturia kuljettajan on tunnettava kaikki käytössään olevat hallintalaitteet ja mittarit, erityisesti seuraaviin liittyvät:

veto

jarrutus

liikenneturvallisuuteen liittyvät laitteet.

Havaitakseen ja paikantaakseen häiriöt liikkuvassa kalustossa, ilmoittaakseen niistä ja määrittääkseen, mitä vaaditaan niiden korjaamiseksi, sekä tietyissä tapauksissa tehdäkseen korjauksia, kuljettajan on tunnettava:

mekaaniset rakenteet

jousitus- ja kytkentälaitteet

pyörästölaitteet

turvalaitteet

polttoainesäiliöt, polttoaineen syöttö, pakokaasujärjestelmä

liikkuvan kaluston sisä- ja ulkopuolella olevat merkinnät, erityisesti vaarallisten aineiden kuljetuksissa käytettävät merkinnät

kulunrekisteröintijärjestelmät

sähköiset ja paineilmajärjestelmät

virroitin- ja korkeajännitepiirit

viestintälaitteet (junan ja liikennepaikan välinen radioyhteys jne.)

kulunjärjestely

liikkuvan kaluston osatekijät, niiden merkitys ja vedettävän kaluston erityislaitteet, erityisesti junan pysäyttämisjärjestelmä tyhjentämällä jarrujohto

jarrujärjestelmä

vetoyksiköihin liittyvät erityisosat

voimansiirto, moottorit ja vaihteisto.

3.   JARRUJEN TARKASTUS JA KOETTELU

Kuljettajan on kyettävä:

tarkistamaan ja arvioimaan ennen lähtöä, että junan jarruvoima vastaa kyseiselle reitille ajoneuvon asiakirjoissa määrättyä jarruvoimaa

tarkistamaan vetoyksikön ja junan jarrujärjestelmän eri osien toiminta tarvittaessa ennen liikkeellelähtöä, liikkeellelähdön yhteydessä ja liikkeessä.

4.   AJOMUOTO JA JUNAN SUURIN SALLITTU NOPEUS REITIN OMINAISUUKSIEN MUKAAN

Kuljettajan on kyettävä:

ottamaan huomioon hänelle ennen lähtöä toimitetut tiedot

määrittämään junan ajomuoto ja suurin sallittu nopeus esimerkiksi nopeusrajoitusten, sääolosuhteiden tai opasteiden muutosten mukaan.

5.   JUNAN AJAMINEN TAVALLA, JOKA EI VAHINGOITA LAITTEISTOJA EIKÄ KALUSTOA

Kuljettajan on kyettävä:

käyttämään kaikkia käytössään olevia hallintalaitteita sovellettavien sääntöjen mukaisesti

panemaan juna liikkeelle ottaen huomioon pito- ja tehorajoitukset

käyttämään jarruja hidastamiseen ja pysäyttämiseen ottaen huomioon liikkuva kalusto ja laitteistot.

6.   HÄIRIÖT

Kuljettajan on:

kyettävä tähystämään valppaasti havaitakseen poikkeukselliset tapahtumat junan kulkiessa

kyettävä tarkastamaan juna ja tunnistaa häiriöihin viittaavat merkit, määrittelemään ne ja reagoimaan niiden vakavuuden mukaan sekä yrittämään korjata ne asettaen aina etusijalle rautatieliikenteen ja henkilöiden turvallisuuden

tunnettava käytössä olevat suojaamis- ja viestintäkeinot.

7.   HÄTÄTILANTEET JA VAURIOT, TULIPALOT JA HENKILÖONNETTOMUUDET

Kuljettajan on:

kyettävä ryhtymään toimiin junan suojaamiseksi ja antamaan hälytys henkilöonnettomuuden tapauhduttua junassa

kyettävä määrittämään, kuljettaako juna vaarallisia aineita, ja yksilöimään ne junan asiakirjojen ja vaunuluetteloiden perusteella

tunnettava junan evakuointia koskevat menettelyt hätätilanteessa.

8.   MATKAN JATKAMISEN EDELLYTYKSET KALUSTOVAURION JÄLKEEN

Kuljettajan on kyettävä onnettomuuden jälkeen arvioimaan, voidaanko kalustolla jatkaa matkaa ja millä edellytyksillä, sekä ilmoittamaan näistä edellytyksistä rataverkon haltijalle mahdollisimman pian.

Kuljettajan on kyettävä määrittämään, tarvitaanko asiantuntija-arviota, ennen kuin juna voi jatkaa.

9.   JUNAN PAIKALLAANPYSYTTÄMINEN

Kuljettajan on kyettävä toteuttamaan toimenpiteet, joilla varmistetaan, että juna tai sen osa ei epäsuotuisimmissakaan oloissa lähde liikkeelle odottamattomasti.

Lisäksi kuljettajan on tunnettava toimenpiteet, joilla juna tai sen osa voidaan pysäyttää siinä tapauksessa, että se on lähtenyt odottamattomasti liikkeelle.


LIITE VI

RATAVERKKOON LIITTYVÄ AMMATILLINEN TIETÄMYS JA TODISTUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

Rataverkkoon liittyvät aihepiirit

1.   JARRUTESTIT

Kuljettajan on kyettävä tarkistamaan ja laskemaan ennen lähtöä, että junan jarruvoima vastaa kyseiselle reitille ajoneuvon asiakirjoissa määrättyä jarruvoimaa.

2.   LIIKENNÖINTIMUOTO JA JUNAN SUURIN SALLITTU NOPEUS REITIN OMINAISUUKSIEN MUKAAN

Kuljettajan on kyettävä:

ottamaan huomioon hänelle toimitetut tiedot, kuten nopeusrajoitukset ja opasteiden muutokset

määrittämään ajomuoto ja junan nopeusrajoitus reitin ominaisuuksien mukaan.

3.   REITIN TUNTEMUS

Kuljettajan on kyettävä ennakoimaan ongelmia ja reagoimaan tavalla, joka on turvallisuuden ja muiden vaatimusten, kuten täsmällisyyden ja taloudellisten näkökohtien, kannalta soveltuva. Hänellä on siksi oltava perusteellinen tietämys reiteistä ja reitin laitteistoista sekä mahdollisesti sovituista vaihtoehtoisista reiteistä.

Seuraavat näkökohdat ovat tärkeitä:

ajo-olosuhteet (vaihteet, yksisuuntainen liikenne jne.)

reitin ja asiaankuuluvien asiakirjojen tarkistaminen

tietylle kuljetukselle soveltuvan radan määrittäminen

sovellettavat liikennesäännöt ja opastejärjestelmän merkitys

liikennejärjestelmä

suojastuksen tyyppi ja siihen liittyvät määräykset

asemien nimet, asemien sijainti ja paikantaminen etäisyydestä ja opasteista ajon sovittamiseksi vastaavasti

opasteet siirryttäessä toiseen liikenne- tai energiansyöttöjärjestelmään

kuljettajan ajamien eri junaluokkien nopeusrajoitukset

raiteen pituusprofiilit

erityiset jarrutusolot esimerkiksi radalla, jossa on jyrkkä lasku

liikenteen erityistekijät: erityisopasteet tai -kilvet, lähdön erityisedellytykset jne.

4.   TURVALLISUUSSÄÄNNÖT

Kuljettajan on kyettävä:

panemaan juna liikkeelle vasta kun säädetyt edellytykset ovat täyttyneet (aikataulu, lähtökäsky tai -opaste, tarvittaessa opasteiden käyttäminen jne.)

seuraamaan radanvarren ja ohjaamon opasteita, tulkitsemaan niitä välittömästi ja virheettömästi ja toimimaan niiden mukaan

kuljettaa junaa turvallisesti erityisten ajomuotojen mukaisesti: käskystä noudatettavat erityiset ajomuodot, tilapäiset nopeusrajoitukset, ajaminen päinvastaiseen suuntaan, pysähtymisopasteiden ohittamisen salliminen vaaratilanteessa, järjesteleminen, kääntyminen, junan kuljettaminen rakennustyömaan läpi jne.

noudattaa aikataulun mukaisia ja täydentäviä pysäytyksiä ja tarvittaessa suorittaa matkustajien palveluun liittyvät lisätehtävät pysähtymisten aikana, erityisesti ovien avaaminen ja sulkeminen.

5.   JUNAN KULJETTAMINEN

Kuljettajan on kyettävä:

tietämään joka hetki junan sijainti reitillä, jota se kulkee

käyttämään jarruja hidastamiseen ja pysäyttämiseen ottaen huomioon liikkuva kalusto ja laitteistot

säätämään junan kulkua aikataulun ja mahdollisten energiansäästöä koskevien määräysten mukaisesti ottaen huomioon vetoyksikön, junan, reitin ja ympäristön ominaisuudet.

6.   HÄIRIÖT

Kuljettajan on kyettävä:

seuraamaan siinä määrin kuin junan kuljettaminen sallii rataverkkoon ja ympäristöön liittyviä poikkeuksellisia tapahtumia: opasteet, rata, energiansyöttö, tasoristeykset, radan ympäristö, muu liikenne

määrittämään etäisyydet esteistä

ilmoittamaan rataverkon haltijalle mahdollisimman pian havaittujen häiriöiden paikasta ja luonteesta varmistuen siitä, että tämä ilmoitus on ymmärretty

rataverkon huomioon ottaen varmistamaan liikenteen ja henkilöiden turvallisuus tai käynnistämään toimenpiteet sen varmistamiseksi aina, kun tämä on tarpeen.

7.   HÄTÄTILANTEET JA VAURIOT, TULIPALOT JA HENKILÖONNETTOMUUDET

Kuljettajan on kyettävä:

ryhtymään toimiin junan suojaamiseksi ja antamaan hälytys henkilöonnettomuuden tapahduttua

päättämään, mihin juna on pysäytettävä tulipalon tapauksessa, ja auttamaan tarvittaessa matkustajien evakuoimisessa

antamaan mahdollisimman pian hyödyllistä tietoa tulipalosta, jos kuljettaja ei voi saada paloa hallintaan yksin

ilmoittamaan näistä edellytyksistä rataverkon haltijalle mahdollisimman pian

arvioimaan, salliiko rataverkko matkan jatkamisen ja millä edellytyksillä.

8.   KIELIKOE

Kuljettajilla, joiden on viestittävä rataverkon haltijan kanssa turvallisuuden kannalta keskeisistä seikoista, on oltava asianomaisen rataverkon haltijan ilmoittaman kielen taito. Kielitaidon on oltava sellainen, että kuljettaja voi kommunikoida aktiivisesti ja tehokkaasti rutiinitilanteissa, vaikeissa tilanteissa ja hätätapauksissa.

Kuljettajan on kyettävä käyttämään liikenteen toimintaa koskevissa YTE:issä määriteltyjä viestejä ja viestintämenetelmää. Kuljettajan on kyettävä kommunikoimaan jäljempänä olevan taulukon 3 tason mukaisesti:

Kieli- ja viestintätasot

Suullinen kielitaito voidaan jakaa viiteen tasoon:

Taso

Kuvaus

5

pystyy mukauttamaan puhetyylinsä eri tilanteisiin

pystyy esittämään mielipiteensä

pystyy neuvottelemaan

pystyy vakuuttamaan

pystyy antamaan neuvoja

4

pystyy toimimaan täysin odottamattomissa tilanteissa

pystyy tekemään olettamuksia

pystyy esittämään perustellun mielipiteen

3

pystyy toiminaan käytännön tilanteissa, joissa on sattunut jotakin odottamatonta

pystyy kuvailemaan

pystyy käymään yksinkertaista keskustelua

2

pystyy toimimaan yksinkertaisissa käytännön tilanteissa

pystyy esittämään kysymyksiä

pystyy vastaamaan kysymyksiin

1

pystyy käyttämään ulkoa opittuja lauseita


LIITE VII

KOKEIDEN UUSIMINEN

Määräaikaiset kokeet on uusittava vähintään seuraavin väliajoin:

a)

kielitaito (vain muille kuin kieltä äidinkielenään puhuville): joka kolmas vuosi tai aina yli vuoden poissaolon jälkeen

b)

rataverkon tuntemus (mukaan lukien reittien ja toimintasääntöjen tuntemus): joka kolmas vuosi tai aina kyseiseltä reitiltä yli vuoden poissaolon jälkeen

c)

liikkuvan kaluston tuntemus: joka kolmas vuosi.


NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Komissio esitti 3.3.2004 ehdotuksen direktiiviksi vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä. Tämä on yksi kolmannen rautatiepaketin neljästä ehdotuksesta (1).

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 28.9.2005.

Neuvosto vahvisti yhteisen kantansa 14. syyskuuta 2006 EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti.

Neuvosto otti työssään huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (2) ja alueiden komitean lausunnot. (3)

II   YHTEISEN KANNAN ERITTELY

1.   Yleistä

Veturinkuljettajien hyväksymisjärjestelmää koskevat neuvottelut käytiin toimintapoliittisessa ympäristössä, jota komission valkoinen kirja eurooppalaisesta liikennepolitiikasta vuoteen 2010 (4) sekä ensimmäinen ja toinen rautatiepaketti olivat muokanneet. Valkoisessa kirjassaan komissio korostaa, että tarvitaan veturinkuljettajia, jotka ”voivat työskennellä kaikkialla Euroopan laajuisessa verkossa”. Ensimmäisessä ja toisessa rautatiepaketissa on yksityiskohtaisia säännöksiä infrastruktuurin käyttöoikeuksista, yhteentoimivuudesta ja rautateiden turvallisuudesta kansallisella ja Euroopan tasolla, ja niissä annetaan näin tarvittavat puitteet markkinoiden avaamiseksi tavaraliikennepalveluille ja kansainvälisille matkustajaliikennepalveluille.

Markkinoiden avautuminen toi esiin tarpeen vahvistaa yhteiset säännöt veturinkuljettajien hyväksymisestä yhteentoimivuuden helpottamiseksi ja rautatiealan työntekijöiden vapaan liikkuvuuden edellytysten takaamiseksi.

Neuvoston sopimassa yhteisessä kannassa vahvistetaan ehdot ja menettelyt vetureita ja junia yhteisön rautatieverkossa ajavien veturinkuljettajien hyväksymiselle. Siinä vahvistetaan myös jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, veturinkuljettajille ja muille alan toimijoille, erityisesti rautatieyrityksille, rataverkon haltijoille ja koulutuskeskuksille, kuuluvat tehtävät. Lisäksi ehdotuksessa vahvistetaan fyysistä ja henkistä kuntoa koskevat vähimmäisvaatimukset, pakolliset määräaikaistarkastukset ja kuvaus kuljettajan pakollisista pätevyysvaatimuksista. Direktiiviehdotusta sovelletaan ainoastaan veturinkuljettajiin. Veturissa tai junassa toimiva muu henkilökunta, joka osallistuu suoraan tai välillisesti junan kuljettamiseen ja/tai muihin turvallisuuden kannalta ratkaiseviin tehtäviin, ei kuulu direktiivin säännösten soveltamisalaan. Ehdotukseen sisältyy myös erityinen menettely, jonka mukaisesti kansallisesti toimiviin veturinkuljettajiin, jotka ajavat ainoastaan jäsenvaltion sisäisillä reiteillä, ei tilapäisesti sovelleta ehdotettua direktiiviä.

2.   Keskeiset poliittiset kysymykset

i)   Muun henkilökunnan jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle

Komission ehdotuksessa soveltamisalan suunniteltiin kattavan veturinkuljettajien ja sellaisen muun veturissa ja junassa toimivan henkilökunnan hyväksymisen, joka osallistuu suoraan tai välillisesti junan kuljettamiseen ja/tai muihin turvallisuuden kannalta ratkaiseviin tehtäviin. ”Muun henkilökunnan” sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan juontuu komission lupauksesta toista rautatiepakettia koskeneiden neuvottelujen yhteydessä (5).

Neuvosto pohti tarkoin Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn lausuntoa, jossa ehdotetaan junahenkilökunnan sisällyttämistä direktiiviehdotuksen soveltamisalaan ja hyväksymisjärjestelmän lisäämistä 27 artiklaan.

Neuvosto rajoittaa kuitenkin yhteisessä kannassaan direktiiviehdotuksen soveltamisalan veturinkuljettajiin. Vaikka neuvosto ei vastusta periaatetta ”muun henkilökunnan” hyväksymisestä, se pitää tällaista soveltamisalan laajentamista ennenaikaisena, koska ei tiedetä, mikä henkilöstö kuuluu tällaiseen luokkaan ja mitä tehtäviä se suorittaa. Tämän takia direktiiviehdotukseen on lisätty säännös, jossa Euroopan rautatievirastolle annetaan tehtäväksi laatia kertomus, jossa määritellään tällaisen muun henkilökunnan ominaisuudet ja tehtävät. Kertomus annetaan viimeistään kahden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta (vrt. 27 artikla).

Neuvosto on myös lisännyt erityisen säännöksen, jolla turvataan tavarajunien vapaa liikkuvuus koko Euroopan unionin alueella (2 artiklan 2 kohta).

ii)   Kansallisessa liikenteessä toimivien veturinkuljettajien hyväksyminen

Neuvosto päätti komission ehdotuksen mukaisesti soveltaa direktiiviehdotuksen säännöksiä kaikkiin yhteisössä toimiviin veturinkuljettajiin. Tämä merkitsee sitä, että myös kansallisen liikenteen veturinkuljettajat, jotka ajavat ainoastaan jäsenvaltion sisällä, kuuluvat ehdotuksen soveltamisalaan.

Neuvosto päätti kuitenkin, että jäsenvaltio voi pyytää komissiolta, että Euroopan rautatievirasto tekisi kustannus-hyötyanalyysin direktiiviin säännösten soveltamisesta veturinkuljettajiin, jotka toimivat yksinomaan kyseisen jäsenvaltion alueella. Jos analyysistä käy ilmi, että kustannukset tähän direktiiviin sisältyvien säännösten soveltamisesta kyseisiin veturinkuljettajiin ovat hyötyjä suuremmat, komissio tekee päätöksen kuuden kuukauden kuluessa kustannus-hyötyanalyysin tulosten toimittamisesta. Tällaiseen analyysiin perustuvasta komission päätöksestä voi seurata, että enintään kymmenen vuoden ajan direktiiviä ei tarvitse soveltaa kansallisen liikenteen veturinkuljettajiin kyseisen jäsenvaltion alueella. Poikkeuskausi voidaan tarvittaessa uusia samanlaista menettelyä käyttäen (36 artiklan 5 kohta).

Euroopan parlamentilla on tästä asiasta sama näkemys kuin neuvostolla, ja se on hyväksynyt vastaavanlaisen menettelyn esittämänsä tarkistuksen 40 loppuosassa.

iii)   Asteittainen täytäntöönpano

Komissio esittää ehdotuksessaan kolmivaiheista siirtymäkautta vuosiksi 2006—2015.

Euroopan parlamentti seurasi ensimmäisen käsittelynsä lausunnossa (tarkistuksen 40 alkuosa) komission lähestymistapaa, mutta päätti aikaistaa määräaikoja yhdellä vuodella.

Neuvosto noudattaa yhteisessä kannassaan komission kolmivaiheista lähestymistapaa periaatteessa, mutta ei sido yksittäisiä vaiheita määrättyihin päivämääriin. Neuvoston hyväksymä asteittainen täytäntöönpano (uusien lupakirjojen ja/tai todistusten antaminen tämän direktiivin mukaisesti) tapahtuu seuraavasti alkaen siitä päivästä,

jona tarvittavat kansalliset rekisterit perustetaan:

1.

Vuoden kuluttua: sovelletaan uusiin kuljettajiin, jotka suorittavat rajatylittäviä palveluja, kabotaasipalveluja tai tavaraliikennepalveluja toisessa jäsenvaltiossa tai jotka työskentelevät vähintään kahdessa jäsenvaltiossa, ja sellaisiin näitä palveluja jo suorittaneisiin kuljettajiin, jotka tarvitsevat uuden lupakirjan tai todistuksen.

2.

Kolmen vuoden kuluttua: sovelletaan kaikkiin kuljettajiin, jotka tarvitsevat uuden lupakirjan tai todistuksen.

3.

Kahdeksan vuoden kuluttua: sovelletaan kaikkiin kuljettajiin.

36 artiklan 3 kohdassa olevalla suojasäännöksellä varmistetaan, että kuljettaja voi jatkaa ammatissaan nykyisten oikeuksiensa perusteella, kunnes aletaan soveltaa 36 artiklan 2 kohdan a, b tai c alakohdan säännöksiä.

III   EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET

Neuvosto hyväksyi kokonaan Euroopan parlamentin tarkistukset 27, 36 ja 44. Kuten edellä mainittiin, neuvosto ei hyväksynyt tarkistuksia 7, 9, 11, 34, 35 ja 40 (alkuosa). Tarkistusten 15, 24, 25, 26, 32, 38, 39, ja 45 osalta neuvosto päätti seurata Euroopan komission kantaa eikä hyväksynyt niitä. Tarkistukset 1, 2, 3, 4, 5, 6, 8, 10, 12, 13, 14, 17, 18, 19, 21, 22, 23, 28, 29, 30, 31, 33, 37, 40 (loppuosa) 41, 42, 43, 46 ja 47 vastaavat neuvoston yhteistä kantaa tai ovat sisällöltään lähellä yhteisen kannan tekstiä.

IV   YHTEENVETO

Neuvosto on yhteistä kantaa muodostaessaan ottanut täysin huomioon komission ehdotuksen ja Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn lausunnon. Euroopan parlamentin ehdottamista tarkistuksista neuvosto toteaa, että neuvoston yhteinen kanta kattaa niistä jo huomattavan määrän — sisällöllisesti, osittain tai kokonaan.

Mitä tulee kahteen tärkeimpään erimielisyyden aiheeseen, jotka ovat junahenkilökunnan ottaminen mukaan direktiiviehdotuksen soveltamisalaan ja asteittaisen täytäntöönpanon vaiheiden ajoitus (ajankohdat), neuvosto pitää esittämiään ratkaisuja tasapainoisina ja asianmukaisina.


(1)  Muut kolme säädösehdotusta:

asetus kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (7149/04 TRANS109 CODEC 337)

asetus rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevista laatuvaatimuksista (7150/04 TRANS 110 CODEC 338)

direktiivi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta (7147/04 TRANS 107 CODEC 335).

(2)  EUVL C 221, 9.9.2005, s. 20.

(3)  EUVL C 71, 22.3.2005, s. 26.

(4)  Asiak. 11932/01 TRANS 131 AVIATION 70 MAR 76.

(5)  Ks. yhteisön rautateitä koskeva direktiivi 2004/49/EY (rautatieturvallisuusdirektiivi), EUVL L 220, 21.6.2004, s. 16–31 (johdanto-osan 21 kappale).


28.11.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 289/68


Neuvoston 25 päivänä syyskuuta 2006 vahvistama

YHTEINEN KANTA (EY) N:o 22/2006

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/… antamiseksi sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista

(2006/C 289 E/04)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c alakohdan ja 67 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

1)

Yhteisö on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta. Tällaisen alueen asteittaista luomista varten yhteisön on määrä toteuttaa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, joiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli, siinä määrin kuin on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

2)

Perustamissopimuksen 65 artiklan b alakohdan mukaisesti näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä lainvalintaa ja tuomioistuimen toimivallan määräytymistä koskevien jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen yhteensopivuuden edistäminen.

3)

Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti, että tuomioiden ja oikeusviranomaisten muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate on yksityisoikeuden alan oikeudellisen yhteistyön peruskivi ja kehotti neuvostoa ja komissiota hyväksymään toimenpideohjelman vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi.

4)

Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2000 komission ja neuvoston yhteisen toimenpideohjelman tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. (3) Ohjelmassa määritellään lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamistoimet tuomioiden vastavuoroista tunnustamista helpottaviksi toimiksi.

5)

Eurooppa-neuvoston 5 päivänä marraskuuta 2004 hyväksymässä Haagin ohjelmassa (4) kehotettiin jatkamaan aktiivisesti sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin liittyviä lainvalintasääntöjä (Rooma II) koskevaa työskentelyä.

6)

Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää riita-asioiden ratkaisun ennakoitavuuden, oikeusvarmuuden lainvalinnassa ja tuomioiden vapaan liikkuvuuden parantamiseksi sitä, että jäsenvaltioiden lainvalintasäännöissä määrätään sovellettavaksi samaa kansallista lakia riippumatta siitä, minkä maan tuomioistuimessa kanne on nostettu.

7)

Tämän asetuksen aineellisen soveltamisalan ja säännösten olisi oltava johdonmukaisia tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (5) (Bryssel I -asetus) ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehdyn vuoden 1980 Rooman yleissopimuksen (6) kanssa.

8)

Tätä asetusta olisi sovellettava sen tuomioistuimen luonteesta riippumatta, jossa kanne on nostettu.

9)

Julkisen vallan käyttämisestä aiheutuviin vaateisiin (”acta iure imperii”) olisi sisällyttävä valtion puolesta toimivaa virkamiestä vastaan esitetyt vaateet ja vastuu julkisten viranomaisten toimista, julkisesti nimitettyjen viranhaltijoiden vastuu mukaan lukien. Siksi näiden asioiden ei tulisi sisältyä tämän asetuksen soveltamisalaan.

10)

Perhesuhteisiin olisi kuuluttava sukulaisuus-, avio-, sivusukulaisuus- ja lankoussuhteet. 1 artiklan 2 kohdassa oleva viittaus suhteisiin, joilla on vastaavia vaikutuksia kuin avioliitolla ja muilla perhesuhteilla, olisi tulkittava sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka tuomioistuimessa kanne on nostettu.

11)

Sopimukseen perustumattoman velvoitteen käsite vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen. Siksi sopimukseen perustumaton velvoite olisi tätä asetusta sovellettaessa ymmärrettävä itsenäisenä käsitteenä.

12)

Sellaisten yhdenmukaisten sääntöjen avulla, joita sovelletaan riippumatta siitä, mitä lakia niiden mukaan on sovellettava, saatetaan estää kilpailun vääristyminen riitapuolten välillä yhteisössä.

13)

Vaikka tekopaikan lakia (lex loci delicti commissi) sovelletaan sopimukseen perustumattomien velvoitteiden alalla perussääntönä miltei kaikissa jäsenvaltioissa, tämän periaatteen käytännön soveltaminen vaihtelee silloin kun tapauksen vaikutukset ulottuvat useampaan maahan. Tämä tilanne aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta lainvalinnassa.

14)

Yhdenmukaisten sääntöjen olisi lisättävä tuomioistuinten päätösten ennakoitavuutta ja varmistettava kohtuullinen tasapaino vastuulliseksi väitetyn henkilön ja vahingonkärsijän etujen välillä. Liittymä siihen maahan, jossa välitön vahinko on aiheutunut (lex loci damni), saattaa kohtuulliseen tasapainoon vastuulliseksi väitetyn henkilön ja vahingonkärsijän edut, minkä lisäksi se vastaa nykyajan käsityksiä siviilioikeudellisesta vastuusta ja objektiivisen vastuun järjestelmien kehittämistä.

15)

Sovellettava laki olisi määritettävä sen perusteella, missä vahinko aiheutuu, riippumatta siitä, missä maassa tai maissa vahingon välilliset seuraukset ilmenevät. Näin ollen henkilö- tai omaisuusvahingon tapauksessa maan, jossa vahinko aiheutuu, olisi oltava se maa, jossa henkilö tai omaisuus vahingoittui.

16)

Tämän asetuksen yleissäännön olisi oltava ”lex loci damni”, josta säädetään 4 artiklan 1 kohdassa. 4 artiklan 2 kohdan olisi katsottava olevan tästä yleisperiaatteesta poikkeus, jolla luodaan erityinen liittymä siinä tapauksessa, että osapuolilla on asuinpaikkansa samassa maassa. 4 artiklan 3 kohta olisi ymmärrettävä 4 artiklan 1 ja 2 kohdan ”varaventtiililausekkeena”, jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että vahingonkorvausvastuu liittyy selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan.

17)

Olisi vahvistettava erityissäännöt niille rikkomuksille, joiden osalta osapuolten etuja ei voida saattaa kohtuulliseen tasapainoon yleissäännön avulla.

18)

Tuotevastuuasioissa lainvalintasäännön olisi vastattava seuraaviin tavoitteisiin: pitkälle teknistyneeseen nykyaikaiseen yhteiskuntaan liittyvien riskien oikeudenmukainen jakaminen, kuluttajien terveyden suojeleminen, innovatiivisuuteen kannustaminen, vääristymättömän kilpailun varmistaminen ja kauppavaihdon helpottaminen. Näiden tavoitteiden kannalta tasapainoiseen ratkaisuun päästään luomalla liittymien asteittainen järjestelmä, jota täydentää ennakoitavuuslauseke. Ensimmäinen huomioon otettava tekijä on sen maan laki, jossa vahingonkärsijällä oli asuinpaikkansa vahingon aiheutuessa, jos tuotetta markkinoitiin kyseisessä valtiossa. Asteittaisen järjestelmän muut tekijät otetaan käyttöön, jos tuotetta ei markkinoitu kyseisessä maassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 2 kohdan soveltamista sekä mahdollisuutta selvästi läheisempään liittymään johonkin toiseen valtioon.

19)

6 artiklan erityissääntö ei ole poikkeus 4 artiklan 1 kohdan yleissäännöstä vaan pikemminkin sen selvennys. Vilpillisen kilpailun osalta lainvalintasäännön olisi suojattava kilpailijoita, kuluttajia ja suurta yleisöä yleensä sekä varmistettava markkinatalouden moitteeton toiminta. Liittymä sen maan lakiin, jonka kilpailutilanteeseen tai kuluttajien yhteisiin etuihin asia vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa, yleensä toteuttaa nämä tavoitteet.

20)

Kilpailun rajoittamisesta johtuvien sopimukseen perustumattomien velvoitteiden, joista säädetään 6 artiklan 3 kohdassa, olisi katettava sekä kansallisen että yhteisön kilpailulainsäädännön rikkomukset. Tällaisiin sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin olisi sovellettava sen maan lakia, jonka markkinoihin rajoitus vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa, edellyttäen, että vaikutus on välitön ja huomattava. Jos vahinko tapahtuu useammassa kuin yhdessä maassa, kunkin maan lakia olisi sovellettava ainoastaan kyseisessä maassa aiheutuneeseen vahinkoon.

21)

6 artiklan 3 kohdan kattamia tapauksia ovat esimerkiksi sellaisia yritysten välisiä sopimuksia, yritysten yhteenliittymien päätöksiä sekä yhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevat kiellot, jotka voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena tai seurauksena kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy jäsenvaltiossa tai sisämarkkinoilla, sekä hallitsevan aseman väärinkäytön kielto jäsenvaltioissa tai sisämarkkinoilla.

22)

Ympäristövahinkojen osalta perustamissopimuksen 174 artikla, jossa määrätään, että suojelun tason olisi oltava korkea ja sen olisi perustuttava ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan olisi ryhdyttävä ennalta ehkäiseviin toimiin ja torjuttava ympäristövahingot ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava, antaa täyden oikeutuksen vahingonkärsijän suosimisen periaatteen soveltamiselle. Sen, milloin korvausta hakeva henkilö voi valita sovellettavan lain, olisi määräydyttävä sen jäsenvaltion lain mukaisesti, jonka tuomioistuimessa kanne on nostettu.

23)

Teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomisen osalta olisi säilytettävä yleisesti tunnustettu lex loci protectionis -periaate. Tässä asetuksessa ilmaisulla ”teollis- ja tekijänoikeudet” olisi tulkittava tarkoitettavan esimerkiksi tekijänoikeutta ja siihen liittyviä oikeuksia, tietokantojen suojaa koskevaa sui generis -oikeutta sekä teollisoikeuksia.

24)

Työtaistelutoimenpiteitä kuten lakkoa tai työsulkua koskeva täsmällinen käsite vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, ja se kuuluu kunkin jäsenvaltion sisäisten sääntöjen piiriin. Tämän asetuksen yleisperiaate on tämän takia se, että olisi sovellettava sen maan lakia, jossa työtaistelutoimenpide toteutettiin, ja tarkoituksena on suojella työntekijöiden ja työnantajien oikeuksia.

25)

9 artiklan työtaistelutoimenpiteitä koskeva erityissääntö ei vaikuta tällaisten toimenpiteiden toteuttamiseen liittyviin kansallisen lainsäädännön mukaisiin edellytyksiin eikä ammattiyhdistysten tai työntekijäjärjestöjen oikeudelliseen asemaan, josta on säädetty jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä.

26)

Olisi säädettävä erityissäännöt sellaisia tapauksia varten, joissa vahinko johtuu muusta teosta kuin oikeudenloukkauksesta tai rikkomuksesta, esimerkiksi kun kyseessä on perusteeton etu, asiainhuolto (negotiorum gestio) tai sopimuksentekotuottamus (culpa in contrahendo).

27)

Culpa in contrahendo -periaate on tätä asetusta sovellettaessa itsenäinen käsite, eikä sitä pitäisi välttämättä tulkita samoin kuin kansallisessa lainsäädännössä. Käsitteeseen olisi sisällyttävä tiedonantovelvollisuuden loukkaaminen ja sopimusneuvottelujen katkaiseminen. Asetuksen 12 artikla kattaa ainoastaan sellaiset sopimukseen perustumattomat velvoitteet, jotka liittyvät suoraan sopimuksen tekoa edeltäviin neuvotteluihin. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sopimusta neuvoteltaessa henkilölle aiheutuu henkilövahinko, olisi sovellettava asetuksen 4 artiklaa tai muita sen asiaankuuluvia säännöksiä.

28)

Osapuolten aikomusten ottamiseksi huomioon ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi osapuolten olisi saatava nimenomaisesti valita sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovellettava laki. Heikompia osapuolia olisi suojattava asettamalla tälle lainvalinnalle tiettyjä ehtoja.

29)

Yleiseen etuun liittyvien näkökohtien perusteella jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat poikkeusolosuhteissa soveltaa oikeusjärjestyksen perusteisiin ja kansainvälisesti pakottaviin säännöksiin perustuvia poikkeuksia.

30)

Kohtuullisen tasapainon aikaansaamiseksi osapuolten välille on otettava asianmukaisessa määrin huomioon siinä maassa voimassa olevat turvallisuus- ja menettelysäännöt, jossa vahingon aiheuttanut teko tehtiin, myös silloin kun sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan toisen maan lakia. Turvallisuus- ja menettelysääntöjen käsitteen olisi tulkittava viittaavan kaikkiin säännöksiin, jotka liittyvät turvallisuuteen ja käyttäytymiseen, mukaan lukien esimerkiksi liikenneturvallisuutta koskevat säännöt onnettomuustapauksessa.

31)

Olisi vältettävä lainvalintasääntöjen hajautumista useaan välineeseen ja sitä, että lainvalintasääntöjen välillä on eroavaisuuksia. Tämä asetus ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta sisällyttää erityisiin asioihin liittyen yhteisön säännöksiin sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin liittyviä lainvalintasääntöjä.

Tämän asetuksen ei tulisi vaikuttaa muiden sellaisten säädösten soveltamiseen, joissa annetaan säännöksiä, joiden tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, siltä osin kuin niitä ei voida soveltaa yhdessä tämän asetuksen sääntöjen mukaisesti määräytyvän lain kanssa.

32)

Koska jäsenvaltioiden on noudatettava tekemiään kansainvälisiä sitoumuksia, tämä asetus ei saisi vaikuttaa kansainvälisiin yleissopimuksiin, joissa yksi tai useampi jäsenvaltio on osapuolena, kun tämä asetus annetaan. Sääntöjen sisällön tuntemisen helpottamiseksi komission olisi julkaistava jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella Euroopan unionin virallisessa lehdessä luettelo asiaa koskevista yleissopimuksista.

33)

Komissio tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen menettelyistä ja edellytyksistä, joiden mukaisesti jäsenvaltioilla olisi oikeus neuvotella ja tehdä omasta puolestaan kolmansien maiden kanssa yksittäis- ja poikkeustapauksissa alakohtaisia asioita koskevia sopimuksia, joihin sisältyy määräyksiä sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista.

34)

Tämän asetuksen tavoitetta ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

35)

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

36)

Tanskan asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä asetus sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

SOVELTAMISALA

1 artikla

Aineellinen soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin lainvalintatilanteissa siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Asetusta ei sovelleta erityisesti vero- eikä tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (”acta iure imperii”).

2.   Tätä asetusta ei sovelleta:

a)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat perhesuhteista tai sellaisista suhteista, joilla niihin sovellettavan lain mukaan on vastaavia vaikutuksia, elatusvelvollisuus mukaan luettuna;

b)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat aviovarallisuussuhteista, sellaisten suhteiden varallisuussuhteista, joilla niihin sovellettavan lain mukaan on vastaavia vaikutuksia kuin avioliitolla, taikka testamentista tai perimyksestä;

c)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat vekseleistä, shekeistä tai nimennäisvelkakirjoista taikka muista juoksevista arvopapereista, siltä osin kuin kyseisiin muihin juokseviin arvopapereihin liittyvät velvoitteet johtuvat niiden siirtokelpoisuudesta;

d)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat yhtiöitä tai muita yhteisöjä tai yhteenliittymiä koskevasta laista, kun kyse on esimerkiksi yhtiöiden tai muiden yhteisöjen tai yhteenliittymien perustamisesta rekisteröimällä tai muulla tavoin, oikeuskelpoisuudesta tai oikeustoimikelpoisuudesta, sisäisistä järjestelyistä tai purkautumisesta, niiden toimihenkilöiden tai osakkaiden henkilökohtaisesta vastuusta yhtiön tai muun yhteisön tai yhteenliittymän veloista tai tilintarkastajilla lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamisessa yhtiötä tai sen osakkaita kohtaan olevasta henkilökohtaisesta vastuusta;

e)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat vapaaehtoisesti perustetun trustin (omaisuusmassan) perustajien, trustin hoitajan ja trustin edunsaajien välisistä suhteista;

f)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat ydinvahingosta;

g)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksesta, esimerkiksi kunnianloukkauksesta.

3.   Tätä asetusta ei sovelleta todisteluun ja menettelyyn, ellei 21 ja 22 artiklasta muuta johdu.

4.   Tässä asetuksessa ”jäsenvaltiolla” tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita Tanskaa lukuun ottamatta.

2 artikla

Sopimukseen perustumattomat velvoitteet

1.   Tässä asetuksessa vahingolla tarkoitetaan kaikkia vahingonkorvausvastuusta, perusteettomasta edusta, asiainhuollosta (negotiorum gestio) tai sopimuksentekotuottamuksesta (culpa in contrahendo) johtuvia seurauksia.

2.   Tätä asetusta sovelletaan myös todennäköisesti ilmeneviin sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin.

3.   Tässä asetuksessa viittaus:

a)

vahingon aiheuttaneeseen tapahtumaan kattaa myös todennäköisesti sattuvat vahingon aiheuttavat tapahtumat; ja

b)

vahinkoon kattaa myös todennäköisesti aiheutuvan vahingon.

3 artikla

Universaalinen soveltaminen

Tämän asetuksen mukaisesti määräytyvää lakia sovelletaan riippumatta siitä, onko se jonkin jäsenvaltion laki.

II LUKU

VAHINGONKORVAUSVASTUU

4 artikla

Yleissääntö

1.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu vahingonkorvausvastuusta, sovelletaan sen maan lakia, jossa vahinko aiheutuu, riippumatta siitä, missä maassa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, ja siitä, missä maassa tai maissa tuon tapahtuman välilliset seuraukset ilmenevät.

2.   Jos vastuulliseksi väitetyllä henkilöllä ja vahingonkärsijällä on molemmilla asuinpaikkansa samassa maassa, kun vahinko aiheutuu, sovelletaan tämän maan lakia.

3.   Jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että vahingonkorvausvastuu liittyy 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua maata selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan tämän toisen maan lakia. Selvästi läheisempi liittymä toiseen maahan voi perustua erityisesti osapuolten väliseen ennestään olemassa olevaan suhteeseen, kuten sopimukseen, joka liittyy läheisesti kyseiseen vahingonkorvausvastuuseen.

5 artikla

Tuotevastuu

1.   Rajoittamatta sitä, mitä 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, tuotteen aiheuttamasta vahingosta johtuvaan sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan:

a)

sen maan lakia, jossa vahingonkärsijällä oli asuinpaikkansa vahingon tapahtuessa, jos tuote oli saatettu markkinoille kyseisessä maassa, tai elleivät nämä ehdot täyty,

b)

sen maan lakia, josta tuote hankittiin, jos tuote oli saatettu markkinoille kyseisessä maassa, tai elleivät nämäkään ehdot täyty,

c)

sen maan lakia, jossa vahinko tapahtui, jos tuote oli saatettu markkinoille kyseisessä maassa.

Kuitenkin sovelletaan sen maan lakia, jossa on vastuulliseksi väitetyn henkilön asuinpaikka, jos hän ei ole voinut kohtuudella ennakoida tuotteen tai samantyyppisen tuotteen saattamista markkinoille siinä maassa, jonka lakia sovelletaan a, b tai c alakohdan nojalla.

2.   Jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että vahingonkorvausvastuu liittyy 1 kohdassa tarkoitettua maata selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan tämän toisen maan lakia. Selvästi läheisempi liittymä toiseen maahan voi perustua erityisesti osapuolten väliseen ennestään olemassa olevaan suhteeseen, kuten sopimukseen, joka liittyy läheisesti kyseiseen vahingonkorvausvastuuseen.

6 artikla

Vilpillinen kilpailu ja vapaata kilpailua rajoittavat toimet

1.   Sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu vilpillisestä kilpailusta, sovelletaan sen maan lakia, jonka kilpailutilanteeseen tai kuluttajien yhteisiin etuihin asia vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa.

2.   Kun vilpillinen kilpailu vaikuttaa ainoastaan yksittäisen kilpailijan etuihin, sovelletaan 4 artiklaa.

3.   Kilpailun rajoittamisesta johtuvaan sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan sen maan lakia, jonka markkinoihin rajoittaminen vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa.

4.   Tämän artiklan nojalla sovellettavasta laista ei voi poiketa 14 artiklan nojalla tehdyllä sopimuksella.

7 artikla

Ympäristövahinko

Sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu ympäristövahingosta tai tällaisen vahingon aiheuttamista henkilö- tai omaisuusvahingoista, sovelletaan 4 artiklan 1 kohdan nojalla määräytyvää lakia, jollei vahingonkorvauksen hakija perusta vaatimustaan sen maan lakiin, jossa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui.

8 artikla

Teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaaminen

1.   Sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu teollis- ja tekijänoikeuden loukkaamisesta, sovelletaan sen maan lakia, jonka osalta suojaa vaaditaan.

2.   Sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu Euroopan yhteisön yhtenäisen teollis- ja tekijänoikeuden loukkaamisesta, sovelletaan niiden kysymysten osalta, joihin ei sovelleta asiaa koskevaa yhteisön välinettä, sen maan lakia, jossa oikeutta loukkaava teko tehtiin.

3.   Tämän artiklan nojalla sovellettavasta laista ei voida poiketa 14 artiklan nojalla tehdyllä sopimuksella.

9 artikla

Työtaistelutoimenpiteet

Rajoittamatta sitä, mitä 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka liittyy työntekijän tai työnantajan asemassa olevan henkilön tai ammatillisia etuja ajavien järjestöjen vastuuseen vahingoista, jotka ovat syntyneet käynnissä olevista tai toteutetuista työtaistelutoimenpiteistä, sovelletaan sen maan lakia, jossa työtaistelutoimenpide toteutetaan tai toteutettiin.

III LUKU

PERUSTEETON ETU, ASIAINHUOLTO (NEGOTIORUM GESTIO) JA SOPIMUKSENTEKOTUOTTAMUS (CULPA IN CONTRAHENDO)

10 artikla

Perusteeton etu

1.   Jos perusteettomasta edusta johtuva sopimukseen perustumaton velvoite, aiheettomasti suoritettujen maksujen vastaanottaminen mukaan lukien, koskee osapuolten välistä suhdetta, kuten velvoite, joka johtuu sopimuksesta, tai vahingonkorvausvastuu, joka liittyy läheisesti tuohon perusteettomaan etuun, siihen sovelletaan tätä suhdetta koskevaa lakia.

2.   Jos sovellettavaa lakia ei voida määrittää 1 kohdan perusteella ja osapuolten asuinpaikka on samassa maassa, kun perusteettoman edun aiheuttanut tapahtuma sattuu, sovelletaan tämän maan lakia.

3.   Kun sovellettavaa lakia ei voida määrittää 1 tai 2 kohdan perusteella, sovelletaan sen maan lakia, jossa perusteeton etu syntyi.

4.   Jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että perusteettomasta edusta johtuva sopimukseen perustumaton velvoite liittyy 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua maata selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan tämän toisen maan lakia.

11 artikla

Asiainhuolto (Negotiorum gestio)

1.   Jos toisen henkilön asioihin liittyvästä, ilman asianmukaista valtuutusta tehdystä asiainhuollosta johtuva sopimukseen perustumaton velvoite koskee osapuolten välistä olemassa olevaa suhdetta, kuten velvoite, joka johtuu sopimuksesta, tai vahingonkorvausvastuu, joka liittyy läheisesti tuohon asiainhuollosta johtuvaan sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, sovelletaan tätä suhdetta koskevaa lakia.

2.   Jos sovellettavaa lakia ei voida määrittää 1 kohdan perusteella ja osapuolten asuinpaikka on samassa maassa, kun vahingon aiheuttanut tapahtuma sattuu, sovelletaan tämän maan lakia.

3.   Jos sovellettavaa lakia ei voida määrittää 1 tai 2 kohdan perusteella, sovelletaan sen maan lakia, jossa asiainhuolto tapahtui.

4.   Jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että toisen henkilön asioihin liittyvästä, ilman asianmukaista valtuutusta tehdystä asiainhuollosta johtuva sopimukseen perustumaton velvoite liittyy 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua maata selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan tämän toisen maan lakia.

12 artikla

Sopimuksentekotuottamus (Culpa in contrahendo)

1.   Ennen sopimuksen tekoa tapahtuneista neuvotteluista johtuvaan sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan, riippumatta siitä, tehtiinkö sopimus todella vai ei, lakia, jota sovelletaan sopimukseen tai jota olisi sovellettu sopimukseen, jos se olisi tehty.

2.   Jos sovellettavaa lakia ei voida määrittää 1 kohdan perusteella, sovelletaan:

a)

sen maan lakia, jossa vahinko sattuu, riippumatta siitä, missä maassa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, ja siitä, missä maassa tai maissa kyseisen tapahtuman välilliset seuraukset ilmenivät, tai

b)

jos osapuolten asuinpaikka on vahingon aiheuttaneen tapahtuman sattumishetkellä samassa maassa, sovelletaan kyseisen maan lakia, tai

c)

jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että ennen sopimuksen tekoa tapahtuneista neuvotteluista johtuva sopimukseen perustumaton velvoite liittyy a ja b kohdassa tarkoitettua maata selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan tämän toisen maan lakia.

13 artikla

8 artiklan soveltaminen

Tätä lukua sovellettaessa 8 artiklaa sovelletaan teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamisesta johtuviin sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin.

IV LUKU

VALINNANVAPAUS

14 artikla

Valinnanvapaus

1.   Osapuolet voivat sopia siitä, mitä lakia sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan:

a)

vahingon aiheuttaneen tapahtuman jälkeen tehtävällä sopimuksella;

tai

b)

jos kaikki osapuolet harjoittavat kaupallista toimintaa, myös ennen vahingon aiheuttanutta tapahtumaa vapaasti neuvotellulla sopimuksella.

Lakiviittauksen on oltava nimenomainen tai sen on käytävä riittävän selvästi ilmi tapaukseen liittyvistä olosuhteista eikä se saa rajoittaa kolmansien oikeuksia.

2.   Jos kaikki vahingon aiheuttaneen tapahtuman sattumishetkellä tilanteeseen liittyvät asiaankuuluvat seikat liittyvät toiseen maahan kuin siihen, jonka laki on valittu, se, että osapuolet valitsevat jonkin maan lain, ei rajoita niiden kyseisen toisen maan lain säännösten soveltamista, joista ei voi sopimuksin poiketa.

3.   Jos kaikki vahingon aiheuttaneen tapahtuman sattumishetkellä tilanteeseen liittyvät asiaankuuluvat seikat liittyvät yhteen tai useampaan jäsenvaltioon, se, että osapuolet valitsevat sovellettavaksi muun kuin jonkin jäsenvaltion lain, ei rajoita yhteisön oikeuden sellaisten säännösten, joista ei voi sopimuksin poiketa, soveltamista soveltuvissa tapauksissa sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuin on kyseessä.

V LUKU

YHTEISET SÄÄNNÖT

15 artikla

Sovellettavan lain soveltamisala

Sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen tämän asetuksen nojalla sovellettavan lain mukaisesti määräytyvät erityisesti:

a)

vastuun peruste ja laajuus, mukaan lukien niiden henkilöiden määrittäminen, joiden voidaan katsoa olevan vastuussa tekemistään teoista;

b)

vastuusta vapautumisen perusteet sekä vastuun rajoittaminen ja jakautuminen;

c)

vahinkojen tai vaaditun hyvityksen olemassaolo, luonne ja arviointi;

d)

toimenpiteet, jotka tuomioistuin voi prosessioikeutensa mukaisen toimivaltansa puitteissa toteuttaa vahingon aiheutumisen estämiseksi tai lopettamiseksi tai sen varmistamiseksi, että vahinko korvataan;

e)

se, voidaanko oikeus vaatia vahingonkorvausta tai hyvitystä siirtää edelleen, mukaan lukien siirtyminen perintönä;

f)

henkilöt, joilla on oikeus korvaukseen henkilökohtaisesti kärsimästään vahingosta;

g)

vastuu jonkun muun henkilön teoista;

h)

se, miten velvoitteen voi saada lakkaamaan, sekä vanhentumista ja määräajan menettämistä koskevat säännöt, mukaan lukien vanhentumisajan tai määräajan alkaminen, katkaiseminen ja keskeyttäminen.

16 artikla

Kansainvälisesti pakottavat säännökset

Tämän asetuksen säännökset eivät estä soveltamasta niitä tuomioistuinvaltion lain säännöksiä, joita asianomaisessa tilanteessa on ehdottomasti sovellettava riippumatta sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen muutoin sovellettavasta laista.

17 artikla

Turvallisuus- ja menettelysäännöt

Arvioitaessa väitetysti vastuussa olevan henkilön menettelyä on tosiasiakysymyksenä ja aina tapauksen mukaan otettava huomioon vastuun aiheuttaneen tapahtuman sattumispaikassa ja sattumishetkellä voimassa olleet turvallisuutta ja käyttäytymistä koskevat säännöt.

18 artikla

Suora kanne vastuussa olevan vakuutuksenantajaa vastaan

Vahingonkärsijä voi esittää vaatimuksensa suoraan korvausvastuussa olevan henkilön vakuutuksenantajaa vastaan, jos näin säädetään sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovellettavassa laissa tai vakuutussopimukseen sovellettavassa laissa.

19 artikla

Saatavan siirtyminen

Jos henkilöllä (velkoja) on sopimukseen perustumaton saatava toiselta henkilöltä (velallinen) ja jos kolmas henkilö on velvollinen suorittamaan tai on tämän velvollisuuden täyttääkseen suorittanut maksun velkojalle, tähän kolmannen henkilön velvoitteeseen sovellettavan lain perusteella määräytyy, onko kolmannella henkilöllä oikeus ja missä määrin käyttää niitä oikeuksia, jotka velkojalla oli velallista kohtaan näiden välisiin suhteisiin sovellettavan lain mukaan.

20 artikla

Useampi vahingonaiheuttaja

Jos velkojalla on saatavaa useilta velallisilta, jotka ovat vastuussa samasta saatavasta, ja yksi velallisista on jo suorittanut saatavan kokonaan tai osittain, tämän velallisen oikeus vaatia korvausta muilta velallisilta määräytyy sen lain mukaan, jota sovelletaan tämän velallisen sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin velkojaa kohtaan.

21 artikla

Muoto

Sopimukseen perustumatonta velvoitetta koskeva yksipuolinen oikeustoimi on muodoltaan pätevä, jos se täyttää sen lain muotovaatimukset, jota sovelletaan kyseiseen sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, tai sen maan lain muotovaatimukset, jossa oikeustoimi tehdään.

22 artikla

Todistustaakka

1.   Tämän asetuksen nojalla sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovellettavaa lakia sovelletaan siltä osin kuin siihen sisältyy sääntöjä sopimukseen perustumattomia velvoitteita koskevista oikeudellisista olettamista tai todistustaakan jakautumisesta.

2.   Oikeustoimen toteennäyttämiseksi voidaan käyttää kaikkia tuomioistuimen lain mukaisia todistuskeinoja tai sellaisen 21 artiklassa tarkoitetun lain mukaisia todistuskeinoja, jonka mukaan oikeustoimi on muodoltaan pätevä, edellyttäen, että todistuskeinon käyttäminen on mahdollista asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa.

VI LUKU

MUUT SÄÄNNÖKSET

23 artikla

Asuinpaikka

1.   Yhtiön tai muun yhteisön tai yhteenliittymän asuinpaikalla tarkoitetaan tätä asetusta sovellettaessa sen keskushallinnon sijaintipaikkaa.

Kun vahingon aiheuttava tapahtuma sattuu tai vahinko aiheutuu sivuliikkeen, edustajan tai muun toimipaikan toiminnan yhteydessä, asuinpaikkana pidetään sivuliikkeen, edustajan tai muun toimipaikan sijaintipaikkaa.

2.   Tätä asetusta sovellettaessa elinkeinotoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön asuinpaikalla tarkoitetaan hänen päätoimipaikkaansa.

24 artikla

Takaisin- ja edelleenviittauksen (renvoi) poissulkeminen

Kun tämän asetuksen nojalla on sovellettava tietyn maan lakia, sovelletaan kyseisessä maassa voimassa olevia oikeussääntöjä kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä lukuun ottamatta.

25 artikla

Usean oikeusjärjestelmän valtiot

1.   Jos valtioon kuuluu useita hallinnollisia alueita, joilla kullakin on omat sopimukseen perustumattomia velvoitteita koskevat oikeussääntönsä, tämän asetuksen nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä kutakin hallinnollista aluetta pidetään maana.

2.   Jäsenvaltio, johon kuuluvilla eri hallinnollisilla alueilla on omat sopimukseen perustumattomia velvoitteita koskevat oikeussääntönsä, ei ole velvollinen soveltamaan tätä asetusta, jos lainvalinta tapahtuu yksinomaan tällaisten hallinnollisten alueiden oikeussääntöjen välillä.

26 artikla

Tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteet

Tämän asetuksen mukaan määräytyvän lain säännöstä voidaan kieltäytyä soveltamasta ainoastaan, jos soveltaminen on selvästi vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (”ordre public”).

27 artikla

Suhde muihin yhteisön säännöksiin

Tämä asetus ei vaikuta sellaisten yhteisön säännösten soveltamiseen, joilla säännellään sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin liittyvää lainvalintaa erityisissä asioissa.

28 artikla

Suhde voimassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin

1.   Tämä asetus ei vaikuta sellaisten kansainvälisten yleissopimusten soveltamiseen, joiden osapuolina on tätä asetusta annettaessa yksi tai useampi jäsenvaltio ja joilla säännellään sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin liittyvää lainvalintaa.

2.   Tällä asetuksella on kuitenkin jäsenvaltioiden välillä etusija yksinomaan kahden tai useamman jäsenvaltion välillä tehtyihin yleissopimuksiin nähden siltä osin kuin yleissopimukset koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

29 artikla

Yleissopimusluettelo

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään … (7) 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista yleissopimuksista. Tämän päivämäärän jälkeen jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisten yleissopimusten irtisanomisista.

2.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä kuuden kuukauden kuluessa vastaanottamisesta:

i)

luettelon 1 kohdassa tarkoitetuista yleissopimuksista;

ii)

edellä 1 kohdassa tarkoitetut irtisanomiset.

30 artikla

Uudelleentarkastelulauseke

Komissio antaa viimeistään … (8) Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia tämän asetuksen mukauttamiseksi. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti liikenneonnettomuuksista ja yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaamisista, muun muassa kunnianloukkauksesta, johtuvia sopimukseen perustumattomia velvoitteita.

31 artikla

Ajallinen soveltaminen

Tätä asetusta sovelletaan vahinkoja aiheuttaviin tapahtumiin, jotka sattuvat tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

32 artikla

Soveltamispäivä

Tätä asetusta sovelletaan … (9) alkaen, lukuun ottamatta 29 artiklaa, jota sovelletaan … (7) alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty Brysselissä …

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja


(1)  EUVL C 241, 28.9.2004, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 6. heinäkuuta 2005 (EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 371), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 25. syyskuuta 2006, ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EYVL C 12, 15.1.2001, s. 1.

(4)  EUVL C 53, 3.3. 2005, s. 1.

(5)  EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2245/2004 (EUVL L 381, 28.12.2004, s. 10).

(6)  EYVL C 27, 26.1.1998, s. 34.

(7)  12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen antamispäivästä.

(8)  Neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(9)  18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen antamispäivästä.


NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Neuvosto pääsi 1.–2.6.2006 yleiseen yhteisymmärrykseen ehdotuksesta asetukseksi sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista. Siitä seurauksena yhteinen kanta vahvistettiin yhteispäätösmenettelyn mukaisesti 25.9.2006.

Neuvoston päätös tehtiin määräenemmistöllä. Viron ja Latvian valtuuskunnat äänestivät päätöstä vastaan, koska niillä oli varauma 9 artiklaan työtaistelutoimenpiteistä ja niiden vaikutuksista palvelujen tarjoamisen vapauteen. (1)

Kantaa vahvistaessaan neuvosto otti huomioon Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä 6.7.2005 antaman lausunnon. (2)

Ehdotuksen tarkoituksena on laatia yhdenmukainen sääntökokonaisuus, jota sovelletaan sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin riippumatta siitä, minkä maan tuomioistuimessa kanne on nostettu. Täten pyritään lisäämään varmuutta sovellettavasta laista sekä parantamaan riita-asioiden ennustettavuutta ja tuomioiden vapaata liikkuvuutta.

II   YHTEISEN KANNAN ERITTELY

1.   Yleistä

Neuvoston yhteinen kanta noudattaa laajalti samaa linjaa kuin neuvostolle 22.2.2006 toimitettu komission alkuperäinen ehdotus muutetussa muodossaan. (3)

Tekstiin tehdyt tärkeimmät muutokset ovat seuraavat:

1.

Komission alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna säädöksen soveltamisalaa on selvennetty ja kehitetty edelleen. Siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden piiriin ei kuulu valtion vastuu julkista valtaa käytettäessä tehdyistä teoista ja tapahtuneista laiminlyönneistä (”acta iure imperii”). Lisäksi 1 artiklan 2 kohdan g alakohtaan on neuvottelujen tulosten sekä yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksista tehdyn kompromissin mukaisesti lisätty uusi soveltamisalan rajoitus.

2.

Asetus noudattaa samaa logiikkaa kuin komission alkuperäinen ehdotus siinä mielessä, että asetuksessa vahvistetaan yleissääntö vahingonkorvausvastuuseen sovellettavasta laista. Tämän yleissäännön mukaisesti sovelletaan sen maan lakia, jossa vahinko aiheutui. Muutosta ei siis ole tapahtunut komission alkuperäiseen ehdotukseen nähden. 4 artiklan 2 kohta sisältää poikkeuksen yleiseen periaatteeseen: erityinen liittymä luodaan siinä tapauksessa, että osapuolilla on asuinpaikkansa samassa maassa. 4 artiklan 3 kohta olisi ymmärrettävä 4 artiklan 1 ja 2 kohdan ”varaventtiililausekkeeksi”, jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että vahingonkorvausvastuu liittyy selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan.

Periaatteessa yleissääntöä olisi voitava soveltaa kaikkiin sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka kuuluvat asetuksen soveltamisalaan. Ainoastaan tietyissä rajoitetuissa ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa voidaan poiketa yleissäännöstä ja soveltaa erityissääntöjä. 14 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti osapuolet voivat sopia, mitä lakia sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan.

3.

Komission alkuperäiseen ehdotukseen sisältyvien erityissääntöjen soveltamisalaa on selvennetty niiden käytännön soveltamisen helpottamiseksi. Tässä vaiheessa asetus sisältää tuotevastuuta, vilpillistä kilpailua, ympäristövahinkoja, teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomista sekä työtaistelutoimenpiteitä koskevia erityissääntöjä.

4.

Yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksia koskevat neuvottelut aiheuttivat useille valtuuskunnille ongelmia. Neuvosto tarkasteli asiaa useaan otteeseen ja harkitsi tarkkaan kaikkia neuvotteluihin tarjottuja vaihtoehtoja, myös Euroopan parlamentin ehdotusta.

Lopullisena välitysratkaisuna ja eturistiriitojen sovittamista tavoitellen neuvosto päätti kuitenkin poistaa tässä vaiheessa yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksia koskevan erityissäännön. Kuten yllä mainitaan, kyseiset loukkaukset eivät tällä hetkellä kuulu asetuksen 1 artiklan 2 kohdan g alakohdan soveltamisalaan.

Asiaa on kuitenkin tarkasteltava yhdessä 30 artiklan kanssa. Euroopan parlamentin ehdottamassa ja nykyiseen 30 artiklaan sisältyvässä uudelleentarkastelulausekkeessa säädetään, että komissio antaa kertomuksen asetuksen soveltamisesta viimeistään neljän vuoden kuluttua asetuksen voimaantulopäivästä. Kertomuksessa olisi erityisesti tarkasteltava yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksista, myös kunnianloukkauksista, johtuvia sopimukseen perustumattomia velvoitteita.

5.

Komission alkuperäisestä ehdotuksesta poiketen asetus sisältää nyt myös Euroopan parlamentin ehdotuksen mukaisen työtaistelutoimenpiteitä koskevan säännön, jonka tavoitteena on työntekijöiden ja työnantajien etujen suhteuttaminen. Säännön mukaan työtaistelutoimenpiteisiin sovelletaan sen maan lakia, jossa kyseinen toimenpide toteutettiin. Säännös aiheutti kuitenkin sen verran hankaluuksia, että kaksi valtuuskuntaa äänesti yhteistä kantaa vastaan.

6.

Komission alkuperäinen ehdotus sisälsi säännöksen muusta kuin vahingon aiheuttaneesta teosta johtuvista sopimuksenulkoisista velvoitteista. Asetus sisältää nyt erityisen luvun perusteetonta etua, asiainhuoltoa (negotiorum gestio) ja sopimuksentekotuottamusta (culpa in contrahendo) koskevine säännöksineen.

7.

Artikloja, jotka koskevat pakollisia säännöksiä, suhdetta yhteisön muuhun lainsäädäntöön sekä suhdetta voimassa oleviin kansainvälisiin yleissopimuksiin, on yksinkertaistettu edelleen.

8.

Asetus sisältää nykyisellään Euroopan parlamentin pyynnön mukaisesti uudelleentarkastelulausekkeen, jonka mukaan komissio velvoitetaan toimittamaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomus asetuksen soveltamisesta. Kertomuksessa tulee tarkastella erityisesti liikenneonnettomuuksista ja yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaamisista, muun muassa kunnianloukkauksesta, johtuvia sopimukseen perustumattomia velvoitteita.

Muut tarkistukset ovat luonteeltaan muodollisempia ja tekstin helppolukuisuuteen tähtääviä.

Lingvistijuristien viimeistelyn jälkeen säädösosa ja johdanto-osan kappaleet on numeroitu uudelleen. Liitteessä olevassa vastaavuustaulukossa esitetään yhteisen kannan ja alkuperäisen ehdotuksen toisiaan vastaavat numerot.

2.   Parlamentin tarkistukset

Neuvosto hyväksyi useita Euroopan parlamentin tarkistuksia. Joissain tapauksissa neuvostossa käydyissä keskusteluissa ja lingvistijuristien suorittaman viimeistelyn aikana kävi ilmi, että tarvitaan tiettyjä teknisiä selvennyksiä. Johdanto-osan kappaleita on muokattu ja ajantasaistettu vastaamaan asetuksen artiklaosan tekstiä.

1, 2, 4, 9, 10, 11, 12, 28 ja 30 artiklaan tehdyt muutokset edellyttävät uusien johdanto-osan kappaleiden sisällyttämistä asetukseen.

Johdanto-osan 1–5 kappaleet on ajantasaistettu viimeisimpien poliittisten vaiheiden huomioon ottamiseksi. Näin ollen viittaus vuoden 1998 toimintasuunnitelmaan on korvattu Eurooppa-neuvoston vuonna 2004 hyväksymään Haagin ohjelmaan sisältyvillä suuntaviivoilla.

a)   arkistukset, jotka hyväksyttiin kokonaisuudessaan

Tarkistukset 12, 17, 21, 22, 35, 37, 39, 40, 45, 51, 52 ja suulliset tarkistukset voidaan hyväksyä sellaisina kuin Euroopan parlamentti on ne esittänyt, sillä ne selventävät ja yhdenmukaistavat asetusta tai täsmentävät yksityiskohtia.

b)   isältönsä puolesta hyväksytyt tarkistukset

Tarkistukset 2, 15, 18, 19, 20, 23, 24, 28, 31, 34, 38, 45 ja 54 voidaan hyväksyä sisältönsä puolesta edellyttäen, että ne muotoillaan uudelleen.

Tarkistus 2 on otettu huomioon johdanto-osan nykyisessä 29 ja 31 kappaleessa.

Johdanto-osan 24 kappale kattaa tarkistuksen 15 sisällön.

Tarkistuksessa 18 ehdotetut muutokset on sisältönsä puolesta otettu huomioon 1 artiklan 1 kohdassa ja 2 artiklassa.

Tarkistukset 19 ja 20 on otettu huomioon 1 artiklan 2 kohdan b ja d alakohdassa. Sanamuotoa on kuitenkin yksinkertaistettu varsinkin 2 artiklan sisällyttämisen vuoksi.

Tarkistus 23 hyväksytään sisältönsä puolesta. Neuvosto katsoo kuitenkin, että johdanto-osan 9 kappaleeseen ja 1 artiklan 1 kohtaan tehtyjen muutosten vuoksi tarkistus on tarpeeton.

Neuvosto katsoo, että tarkistuksessa 24 ehdotetut muutokset on sisältönsä puolesta otettu huomioon 16, 26 ja 27 artiklaan sekä johdanto-osan 31 kappaleeseen tehdyissä muutoksissa.

Neuvosto voi periaatteessa hyväksyä tarkistukset 28 ja 34, jotka muuttaisivat asetuksen eri osien rakennetta ja otsikkoja. Neuvosto katsoo kuitenkin, että tarkistuksien sisältö on jo otettu huomioon asetuksen nykyisessä rakenteessa ja että jakautuminen I lukuun — Soveltamisala, II lukuun — Vahingonkorvausvastuu, III lukuun — Perusteeton etu, asiainhuolto (negotiorum gestio) ja sopimuksentekotuottamus (culpa in contrahendo), IV lukuun — Valinnanvapaus sekä V lukuun — Yhteiset säännöt palvelee samaa tarkoitusta.

Tarkistus 31 sisältää uuden työtaistelutoimenpiteitä koskevan säännöksen, joka myötäilee neuvostossa käytyjä neuvotteluja. Säännöksen sisältöä on kuitenkin kehitetty edelleen 9 artiklassa sekä johdanto-osan 24 ja 25 kappaleessa.

Artikla 14 kattaa tarkistuksen 38 sisällön. Neuvosto on kuitenkin pyrkinyt yksinkertaistamaan ja joustavoittamaan sen sanamuotoa.

Artikla 18 kattaa tarkistuksen 46 sisällön.

c)   sittain hyväksytyt tarkistukset

Tarkistukset 3, 14, 25, 26, 36, 44, 53 ja 54 voidaan hyväksyä osittain.

Tarkistus 3 voidaan hyväksyä vain osittain, koska johdanto-osan kappale liittyy 4 artiklaan ja sitä koskevaa tarkistusta 26 ei hyväksytä täysin. Tarkistuksen ensimmäisen virkkeen sisältö on jo otettu huomioon johdanto-osan 13 ja 14 kappaleen nykyisessä tekstissä. Tarkistuksen loppuosa on otettu huomioon johdanto-osan 28 kappaleen nykyisessä tekstissä.

Tarkistuksessa 14 ehdotetaan ensinnäkin lisättäväksi sanat ’siinä määrin kuin tämä on asianmukaista’, joilla korostetaan tuomioistuimen harkintavaltaa. Toiseksi siinä ehdotetaan suljettavaksi pois tämä mahdollisuus silloin kun kyseessä on yksityisyyden loukkaaminen tai vilpillinen kilpailu. Neuvosto voi hyväksyä tarkistuksen alkuosan, sillä yksityisyyden loukkaaminen on poistettu soveltamisalasta, mutta neuvosto ei näe mitään syytä tehdä poikkeusta vilpillistä kilpailua koskevien tapauksien osalta.

Tarkistus 25 voidaan hyväksyä periaatteessa. Neuvoston mielestä ennakkovalinnan edellytykset olisi kuitenkin esitettävä selvästi ja yksiselitteisesti.

Tarkistus 26 liittyy 4 artiklaan sisältyvään yleissääntöön.

Neuvosto voi hyväksyä 4 artiklan 1 kohtaan ehdotetut muutokset.

Sitä vastoin neuvosto ei voi hyväksyä 2 kohtaan ehdotettuja muutoksia. 2 kohta sisältää liikenneonnettomuuksia koskevan erityissäännön, jonka mukaan sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettaisiin eri lakia kuin vahingonkorvauksen määrän määrittämiseen. Kuten komissio tarkistetussa ehdotuksessaan (4) ilmoittaa, tämä ratkaisu poikkeaa jäsenvaltioissa voimassa olevasta lainsäädännöstä, ja näin ollen sitä ei voida hyväksyä ilman perusteellista ennakkoanalyysia. Kysymystä ehdotetaan harkittavaksi yksityiskohtaisesti 30 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa.

4 artiklan 3 kohtaa on pidettävä 4 artiklan 1 ja 2 kohdan varaventtiililausekkeena, jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että vahingonkorvausvastuu liittyy selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan. Näin ollen neuvosto ei näe tarvetta luetella erityisiä tekijöitä.

Tarkistus 36 liittyy uuteen 10 artiklaan. Ehdotetut muutokset voidaan periaatteessa hyväksyä, mutta neuvosto katsoo, että sen maan laki, jossa etua saatiin, on asianmukaisempi liittymäkohta, jos sovellettavaa lakia ei voida määritellä 10 artiklan 1 tai 2 kohdan perusteella.

Neuvosto voi hyväksyä tarkistuksen 44 alkuosan. Neuvotteluissa oli kuitenkin sovittu, että poistetaan 2 kohta, joka aiheuttaisi olennaisia ongelmia joillekin jäsenvaltioille. Näin ollen neuvosto ei voi hyväksyä tarkistuksen tätä osaa.

Tarkistus 53 hyväksytään osittain. Neuvosto pitää asianmukaisempana, että asetus asetetaan automaattisesti etusijalle yksinomaan kahden tai useamman jäsenvaltion välillä tehtyihin yleissopimuksiin nähden siltä osin kuin yleissopimukset koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita. 28 artiklan 3 kohtaan ehdotettua tarkistusta ei hyväksytä, koska Haagin yleissopimus sisältää liikenneonnettomuuksia koskevan erityisjärjestelmän ja koska useat yleissopimuksen allekirjoittaneet jäsenvaltiot ilmoittivat haluavansa säilyttää kyseisen järjestelmän. Tässä yhteydessä olisi harkittava 30 artiklan uudelleentarkastelulauseketta, joka sisältää erityisen viittauksen liikenneonnettomuuksiin.

Neuvosto on tyytyväinen tarkistuksessa 54 ehdotettuun uudelleentarkastelulausekkeeseen. Neuvosto katsoo kuitenkin, että yleisempi uudelleentarkastelulauseke on tarkoituksenmukaisempi, kun tarkoituksena on tehokkaan arvioinnin varmistaminen olemassa olevan toimivallan puitteissa (ks. 30 artikla).

d)   Hylätyt tarkistukset

Tarkistukset 1, 4, 5, 6, 8, 10, 11, 13, 16, 27, 29, 32, 33, 41, 42, 43, 47, 49, 50, 56 ja 57 hylätään.

Tarkistus 1 viittaa Rooma I -asetukseen. Asetuksen antamiseen asti on kuitenkin asianmukaisempaa viitata voimassa olevaan vuoden 1980 Rooma I -yleissopimukseen sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista.

Tarkistus 4 liittyy muutoksiin, joita on ehdotettu tehtäväksi yleissääntöön (tarkistus 26). Koska tarkistus 26 hylättiin osittain, vastaavat johdanto-osaan ehdotetut muutokset on myös hylättävä.

Asetuksen soveltamisalaan tehtyjen muutoksien vuoksi neuvosto pitää tarkistusta 5 tarpeettomana.

Tarkistuksien 6, 8, 11 ja 13 tarkoituksena on tehdä johdanto-osan kappaleisiin muutoksia vastaamaan useiden asetuksen erityissääntöjen poistoja, joita on ehdotettu tarkistuksen 27 (tuotevastuu), 29 (vilpillinen kilpailu ja vapaata kilpailua rajoittavat toimet) ja 33 (ympäristövahinko) mukaisesti. Neuvosto ei voi hyväksyä näiden erityissääntöjen poistoa, joten vastaavat muutokset johdanto-osan kappaleisiin on myös hylättävä. Neuvosto on kuitenkin pyrkinyt määrittämään selvästi kyseisten erityissääntöjen ulottuvuuden niiden soveltamisen helpottamiseksi.

Tarkistukset 10 ja 56 on hylättävä, sillä yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaamisista, muun muassa kunnianloukkauksesta, johtuvat sopimukseen perustumattomat velvoitteet on jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Neuvosto ei voi hyväksyä tarkistusta 16, koska se hylkää tarkistuksen 42, jota tämä tarkistus vastaa.

Tarkistuksella 27 poistettaisiin tuotevastuuta koskeva erityissääntö. Neuvosto katsoo, että sovellettavaa lakia ei voida kohtuullisella varmuudella ennakoida, jos tuotevastuutapauksiin sovelletaan yleissääntöjä. Tavoitteiden kannalta tasapainoiselta ratkaisulta tuntuu ennakoitavuuslausekkeella täydennetyn liittymien asteittaisen järjestelmän luominen.

Tarkistuksessa 29 ehdotetaan poistettavaksi vilpillistä kilpailua koskeva erityissääntö. Neuvosto ei voi hyväksyä poistoa. 6 artiklaan sisältyvä sääntö ei ole poikkeus 4 artiklan 1 kohtaan sisältyvästä yleissäännöstä, vaan se selventää sitä sen selvittämiseksi, mikä on vahingon aiheutumispaikka. Vilpillistä kilpailua koskevissa asioissa säännön tulisi suojata kilpailijoita, kuluttajia ja yleistä etua sekä varmistaa markkinatalouden moitteeton toiminta. Nämä tavoitteet toteuttaa yleensä liittymä paikkaan, jossa asia vaikuttaa kilpailutilanteeseen tai kuluttajien yhteisiin etuihin, tai jos kyseessä ovat kilpailua rajoittavat toimet, maahan, jossa rajoitus vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa. Kilpailun rajoittamisesta johtuvien sopimukseen perustumattomien velvoitteiden, joista säädetään 6 artiklan 3 kohdassa, olisi katettava sekä kansallisen että yhteisön kilpailulainsäädännön rikkomukset.

Tarkistus 32 liittyy tarkistukseen 26, jonka neuvosto hylkää liikenneonnettomuuksien osalta. Tarkistus hylätään aiemmin mainituista syistä.

Neuvosto ei voi hyväksyä ympäristövahinkoa koskevan erityissäännön poistoa, jota ehdotetaan tarkistuksessa 33. Ehdotetussa säännössä otetaan huomioon yhteisön kannattama aiheuttamisperiaate, jota sovelletaan jo useissa jäsenvaltioissa.

Neuvosto ei voi hyväksyä tarkistusta 41, koska se on ilmeisessä ristiriidassa tarkistuksessa 40 ehdotettujen ja neuvoston hyväksymien muutosten kanssa.

Tarkistuksissa 42 ja 43 käsitellään vieraan valtion lain soveltamista tuomioistuimessa. Neuvosto hylkää nämä tarkistukset, koska kysymystä on käsiteltävä muussa yhteydessä.

Koska tarkistus 22 hyväksyttiin, tarkistus 47 on neuvoston mielestä tarpeeton.

Neuvosto katsoo, että 23 artiklan 2 kohta riittää selventämään elinkeinotoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön asuinpaikan. Näin ollen tarkistus 49 hylätään.

Tarkistuksella 50 pyritään selventämään oikeusjärjestyksen käsitettä. Toistaiseksi ei ole mahdollista määritellä oikeusjärjestyksen yhteisiä perusteita ja luetella asiaankuuluvia viitesäädöksiä. Näin ollen tarkistus 50 hylätään.

Tarkistus 57 liittyy komission alkuperäisen ehdotuksen 6 artiklaan. Neuvosto tarkasteli tätä kysymystä useaan otteeseen ja harkitsi tarkkaan kaikkia neuvotteluihin tarjottuja vaihtoehtoja, myös Euroopan parlamentin ehdotusta. Lopullisena välitysratkaisuna ja eturistiriitojen sovittamista tavoitellen neuvosto päätti kuitenkin poistaa tässä vaiheessa yksityisyyden ja henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksia koskevan erityissäännön. Näin ollen tarkistus 57 on hylättävä. Sen sijaan asetuksen 1 artiklan 2 kohdan g alakohdassa kyseinen erityissääntö jätetään asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Asiaa on kuitenkin tarkasteltava yhdessä 30 artiklan kanssa. 30 artiklaan sisältyvässä uudelleentarkastelulausekkeessa säädetään, että komissio antaa kertomuksen asetuksen soveltamisesta viimeistään neljän vuoden kuluttua asetuksen voimaantulopäivästä. Kertomuksessa tulee tarkastella erityisesti yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksista, myös kunnianloukkauksista, johtuvia sopimukseen perustumattomia velvoitteita.

III   JOHTOPÄÄTÖS

Neuvosto katsoo, että yhteisellä kannalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista luodaan sopimukseen perustumattomien velvoitteiden alan lainvalintasääntöjä koskeva tasapainoinen järjestelmä ja toteutetaan sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen toivottu yhdenmukaisuus. Lisäksi yhteinen kanta noudattaa laajalti samaa linjaa kuin komission alkuperäinen ehdotus ja Euroopan parlamentin lausunto.


(1)  Ks. I/A-kohtaa koskeva ilmoitus 12219/2006 CODEC 838 JUSTCIV 181.

(2)  Ks. asiak. 10812/05 CODEC 590 JUSTCIV 132.

(3)  Ks. asiak. 6622/06 JUSTCIV 32 CODEC 171.

(4)  Ks. 6622/06 JUSTCIV 32 CODEC 171.

LIITE

VASTAAVUUSTAULUKKO

Komission alkuperäinen ehdotus

Neuvoston yhteinen kanta

Johdanto-osan 1 kappale

Johdanto-osan 1 kappale

Uusi

Johdanto-osan 2 kappale

Johdanto-osan 2 kappale

Poistettu

Johdanto-osan 3 kappale

Johdanto-osan 3 kappale

Uusi

Johdanto-osan 4 kappale

Uusi

Johdanto-osan 5 kappale

Johdanto-osan 4 kappale

Johdanto-osan 6 kappale

Johdanto-osan 5 kappale

Johdanto-osan 7 kappale

Uusi

Johdanto-osan 8 kappale

Uusi

Johdanto-osan 9 kappale

Uusi

Johdanto-osan 10 kappale

Uusi

Johdanto-osan 11 kappale

Johdanto-osan 6 kappale

Johdanto-osan 12 kappale

Johdanto-osan 7 kappale

Johdanto-osan 13 kappale

Johdanto-osan 8 kappale

Johdanto-osan 14 kappale

Uusi

Johdanto-osan 15 kappale

Uusi

Johdanto-osan 16 kappale

Johdanto-osan 9 kappale

Johdanto-osan 17 kappale

Johdanto-osan 10 kappale

Johdanto-osan 18 kappale

Johdanto-osan 11 kappale

Johdanto-osan 19 kappale

Uusi

Johdanto-osan 20 kappale

Uusi

Johdanto-osan 21 kappale

Johdanto-osan 12 kappale

Poistettu

Johdanto-osan 13 kappale

Johdanto-osan 22 kappale

Johdanto-osan 14 kappale

Johdanto-osan 23 kappale

Uusi

Johdanto-osan 24 kappale

Uusi

Johdanto-osan 25 kappale

Johdanto-osan 15 kappale

Johdanto-osan 26 kappale

Uusi

Johdanto-osan 27 kappale

Johdanto-osan 16 kappale

Johdanto-osan 28 kappale

Johdanto-osan 17 kappale

Johdanto-osan 29 kappale

Johdanto-osan 18 kappale

Johdanto-osan 30 kappale

Johdanto-osan 19 kappale

Johdanto-osan 31 kappale

Johdanto-osan 20 kappale

Johdanto-osan 32 kappale

Uusi

Johdanto-osan 33 kappale

Johdanto-osan 21 kappale

Johdanto-osan 34 kappale

Johdanto-osan 22 kappale

Johdanto-osan 35 kappale

Johdanto-osan 23 kappale

Johdanto-osan 36 kappale

1 artikla

1 artikla

Uusi

2 artikla

2 artikla

3 artikla

3 artikla

4 artikla

4 artikla

5 artikla

5 artikla

6 artikla

6 artikla

Poistettu

7 artikla

7 artikla

8 artikla

8 artikla

Uusi

9 artikla

9 artiklan 1 kohta

12 artikla

9 artiklan 2 kohta

10 artiklan 2 kohta, 11 artiklan 2 kohta, 12 artiklan 2 kohdan b alakohta

9 artiklan 3 kohta

10 artikla

9 artiklan 4 kohta

11 artikla

9 artiklan 5 kohta

10 artiklan 4 kohta, 11 artiklan 4 kohta, 12 artiklan 2 kohdan alakohta

9 artiklan 6 kohta

13 artikla

10 artikla

14 artikla

11 artikla

15 artikla

12 artikla

16 artikla

13 artikla

17 artikla

14 artikla

18 artikla

15 artiklan 1 kohta

19 artikla

15 artiklan 2 kohta

20 artikla

16 artikla

21 artikla

17 artikla

22 artikla

18 artikla

Poistettu

19 artikla

23 artikla

20 artikla

24 artikla

21 artikla

25 artikla

22 artikla

26 artikla

23 artikla

27 artikla

24 artikla

Poistettu

25 artikla

28 artikla

26 artikla

29 artikla

Uusi

30 artikla

27 artiklan toinen osa

31 artikla

27 artiklan ensimmäinen ja kolmas osa

32 artikla