8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/1

1.1

ETSK on jo aiemmassa nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevassa lausunnossaan (1) todennut, että lausunnon alussa on syytä määritellä lyhyesti alan yleisimmät termit, sillä lausunnossa tarkastellaan osittain uutta aihepiiriä, jolle on ominaista monesti melko tuntematon tai joka tapauksessa vähän käytetty terminologia. Onkin asianmukaista esittää kyseiset määritelmät myös käsillä olevan lausunnon alussa.

1.1.1

Koska vuonna 2006 on kuudennen puiteohjelman ohella meneillään monia muitakin EU:n ohjelmia, jotka on käynnistetty 2000-luvun alussa, mainitaan alaviitteissä tärkeimmät ohjelmat, jotka ovat yhteydessä nanotieteisiin ja nanoteknologiaan ja joilla on erityismerkitystä uusien jäsenvaltioiden kannalta. Uudet jäsenvaltiot eivät ennen vuotta 2004 voineet seurata kyseisten ohjelmien perustamista eivätkä niiden tavoitteista käytyä keskustelua.

1.2.1

Nano. Nano merkitsee miljardisosaa. Mittasuhteista puhuttaessa nano on metrin miljardisosa.

1.2.2

Mikro. Mikro merkitsee miljoonasosaa. Mittasuhteista puhuttaessa mikro on metrin miljoonasosa.

1.2.3

Nanotieteet. Nanotieteet edustavat perinteisiin tieteisiin (kuten kemia, fysiikka, biologia ja elektroniikka) verrattuna uudenlaista lähestymistapaa, kun ajatellaan aineen perusrakennetta ja käyttäytymistä atomien ja molekyylien tasolla. Nanotieteissä tutkitaan atomien tarjoamia mahdollisuuksia eri tieteenaloilla (3).

1.2.4

Nanoteknologia. Nanoteknologian avulla voidaan käsitellä atomeja ja molekyylejä sellaisten uudenlaisten pintojen ja tuotteiden luomiseksi, joilla on atomien erilaisen koostumuksen ja uuden järjestyksen ansiosta erityisominaisuuksia, joita voidaan hyödyntää arkielämässä (4). Kyseessä ovat metrin miljardisosaa mittayksikkönä käsittelevät teknologiat.

1.2.5

Edellä mainitun määritelmän ohella on tuotava esiin yksi tieteelliseltä kannalta merkittävä näkökohta. Termillä nanoteknologia tarkoitetaan monialaista lähestymistapaa materiaalien, laitteiden ja järjestelmien luomiseen nanokokoluokan ainesosia käsittelemällä. Monialaisuuden vuoksi pätevyys nanoteknologian alalla edellyttää laajoja tietoja elektroniikasta, fysiikasta ja kemiasta.

1.2.6

Nanomekaniikka. Esineen mittasuhteilla alkaa olla merkitystä sen ominaisuuksien kannalta, kun kyseessä on kokoluokka nanometristä muutamaan kymmeneen nanometriin (eli esineet, joiden koko vaihtelee muutamasta kymmenestä muutamaan tuhanteen atomiin). Tällaisissa kokoluokissa esineellä, joka koostuu sadasta rauta-atomista, on aivan erilaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet kuin kahdesta sadasta atomista koostuvalla esineellä, vaikka molemmat koostuvat rauta-atomeista. Näin ollen nanopartikkeleista koostuvan kiinteän aineen mekaaniset ja sähkömagneettiset ominaisuudet eroavat huomattavasti samanlaisen kemiallisen koostumuksen omaavan perinteisen kiinteän aineen ominaisuuksista ja riippuvat sen muodostavien yksittäisten ainesosien ominaisuuksista.

1.2.7

Mikroelektroniikka. Elektroniikan ala, jolla kehitetään ”yksittäisessä puolijohde-elementissä” toteutettuja erittäin pieniä integroituja piirejä. Mikroelektroniikassa pystytään nykyisin toteuttamaan mittasuhteiltaan noin 0,1 mikrometrin tai 100 nanometrin suuruisia yksittäisiä komponentteja (5).

1.2.8

Nanoelektroniikka. Elektroniikan ala, jolla tutkitaan ja tuotetaan muutoin kuin piiteknologialla ja -materiaaleilla valmistettuja piirejä, jotka toimivat nykyperiaatteista oleellisesti eroavalla tavalla (6).

1.2.9

Nanoelektroniikasta on tulossa nanoteknologian kantavia voimia, sillä elektroniikkaa käytetään nykyisin kaikilla tieteen aloilla ja kaikissa teollisissa prosesseissa (7).

1.2.10

Biomimetiikka  (8). Biomimetiikka tutkii lainalaisuuksia, joihin luonnossa olevat molekyylirakenteet perustuvat. Kyseisten lainalaisuuksien tunteminen voi auttaa rakentamaan nanomoottoreita, jotka pohjautuvat luonnossa esiintyviin periaatteisiin (9).

1.3.1

Komitea kannattaa komission esittämiä ehdotuksia nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman toteuttamiseksi vuosina 2005–2009 ja on tyytyväinen etenkin seuraavien seikkojen esiin tuomiseen:

1.3.1.1

Edistämis- ja koordinointikeskuksen henkilökunnalla on oltava perusteelliset ja todennetut tieteelliset ja johtamistaidot, ja sillä on oltava hyvät tiedot nanotieteiden ja nanoteknologian kehittämisen yleisestä toimintaympäristöstä.

1.3.1.2

Myös nanotieteiden ja nanoteknologian alalla ”Euroopan yhteisön edistämä tutkimus- ja kehittämistoiminta tuottaa huomattavaa eurooppalaista lisäarvoa. Se avaa mahdollisuuksia, jotka ylittävät selkeästi yksittäisten jäsenvaltioiden kyvyt, ja on jo mahdollistanut maailmanlaajuisesti merkittäviä eurooppalaisia suorituksia.” (10) Tämä kuvastaa eurooppalaisen edistämis- ja koordinointikeskuksen merkitystä, sillä se voisi hallinnoida alaa selkeästi jaetuin vastuualoin.

1.3.2

Komitea on nanotieteiden ja nanoteknologian vallankumousta ajatellen vakuuttunut siitä, että Euroopan mahdollisuudet edelläkävijän asemaan perustuvat koordinointikykyyn sekä nanoteknologiaa koskevan vakaan eurooppalaisen kriittisen massan luomiseen toimintaympäristössä, jossa maailman markkinoille tulee jatkuvasti uusia ja aggressiivisia toimijoita.

1.3.3

Komitean mielestä on ratkaisevan tärkeää, että Euroopan unioni onnistuu laatimaan nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman, jonka avulla voidaan edistää yhtenäistä hallintoa sekä integroimaan yhteisö-, jäsenvaltio- ja aluetasot läheisyysperiaatetta kunnioittaen. Toimintasuunnitelmassa on etenkin varmistettava, että

1.3.4

Komitea kehottaa nivomaan yhteisön toimintasuunnitelman jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmiin, joissa varmistetaan yhtenäisyyden ja yhteisvaikutuksen jatkuva koordinointi ja vertailuanalyysi eri toiminta-aloilla. Niitä ovat perusrakenteet, oppiminen ja koulutus, riskinarviointi, työturvallisuuskoulutus, standardointi ja patentointi sekä kansalaisyhteiskunnan ja etenkin kuluttajien kanssa käytävä vuoropuhelu.

1.3.5

Komitea katsoo, että Euroopan teollisuuden tulisi lisätä ja nopeuttaa nanotieteiden ja nanoteknologian alalla tehtäviä tutkimustoimia ja sovellutuksia sekä lisätä investointeja ainakin edistyneimpien kilpailijoiden investointien tasolle. Tämä voidaan toteuttaa seuraavin toimin: eurooppalaisten teknologiayhteisöjen kehittäminen; nanotieteiden ja nanoteknologian teollisen hyödyntämisen kannustimet ja teollisoikeuksien suojelu; pienyrityksiin suunnatun koulutustoiminnan edistäminen; eurooppalaisten verkkojen kehittäminen innovoinnin ja sovellutusten edistämiseksi nanotieteiden ja nanoteknologian alalla; työntekijöiden ja teknisen henkilöstön monitieteisen koulutuksen tukeminen; ”yritysten nanoteknologien” kouluttaminen sekä prototyyppien valmistamiseen ja sertifiointiin keskittyvien laboratorioiden perustaminen; teknistä standardointia sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan yhteisen kehyksen luominen.

1.3.6

Komitea katsoo, että yhteisön toimintasuunnitelman toteutuksen valvontaa ja seurantaa sekä toimintasuunnitelman ja EU:n muiden politiikkojen yhtenäisyyttä käsittelevään kaksivuotiskertomukseen tulisi liittää vuosittainen arvio hyväksytyn aikataulun noudattamisesta. Kertomukseen tulisi sisällyttää myös kansallisten toimintasuunnitelmien toteuttamista koskevat jäsenvaltioiden raportit.

1.3.7

Kyseinen kertomus tulisi esittää Euroopan parlamentin ja neuvoston ohella myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

2.1

Kun ajatellaan perustutkimuksen tulosten siirtämistä onnistuneiksi innovoinnin tuotteiksi, nanotieteet ja nanoteknologia ovat nopeasti kasvava ja erittäin lupaava ala. Ala on erittäin tärkeä sekä vahvistettaessa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä kokonaisuudessaan että luotaessa uusia tuotteita ja palveluja kansalaisten ja yhteiskunnan hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantamiseksi.

2.2

Analysoijat ovat nykyisin yleisesti sitä mieltä, että jos tieteellinen huippuosaaminen kyetään siirtämään kaupallisiksi tuotteiksi, menetelmiksi ja palveluiksi ja jos — kuten komissio korostaa (11) — kyetään ”välttämään muilla teknologian aloilla todettu 'eurooppalainen paradoksi'”, nanotieteisiin ja nanoteknologiaan perustuvien materiaalien, tuotteiden ja palvelujen avulla voidaan luoda vuoteen 2015 mennessä maailmanlaajuiset markkinat, joiden arvo on vuosittain satoja miljardeja euroja (12).

2.3

Komitea katsoo, että tämän saavuttamiseksi on

2.4

Komitea on jo aiemmin tuonut esiin kantansa asiasta (13) ja suositellut muun muassa seuraavaa:

2.5.1

Euroopan komissio on viiden viime vuoden aikana tukenut yhteisön varoin noin 30:a huippuosaamiskeskusta yhteisön tutkimuksen puiteohjelman teemakohtaisiin painopisteisiin kuuluvilla aloilla. Monet kyseisistä keskuksista, jotka kehittävät aktiivisesti nanotieteitä ja nanoteknologiaa (14), nivoutuvat uusien jäsenvaltioiden korkeakouluihin, tutkimuskeskuksiin ja yrityksiin.

2.5.2

Komitean mielestä on tärkeää, että EU:n Yhteinen tutkimuskeskus jatkaa uusien jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden huippuosaamiskeskusten tukemista ja kannustamista etenkin nanotieteiden ja nanoteknologian alalla sekä sisällyttää kyseisen näkökohdan työohjelmiinsa.

2.5.3

Koska Euroopan teollisuusyrityksistä suurin osa on kooltaan pienehköjä, komission tulisi komitean mielestä tukea etenkin myös eurooppalaisten innovointi- ja soveltamisverkkojen kehittämistä ja prototyyppien valmistumista nanotieteiden ja nanoteknologian alalla.

2.5.4

Etenkin tulisi suunnitella erityisiä palvelupaketteja, joiden avulla autetaan yrittäjiä tunnistamaan nanotieteiden ja nanoteknologian sovellutuksiin liittyviä mahdollisuuksia ja velvoitteita, sekä lisätä onnistuneita aloitteita, joista mainittakoon esimerkkeinä Gate2Growth  (15) ja Minanet  (16). Lisäksi tulisi löytää uusia riskirahoituksen lähteitä ja luoda uusia riskirahoitusmenettelyjä sekä nykyisiä järjestelmiä täydentäviä vakuusjärjestelmiä.

2.5.5

Komitea katsoo, että tietoyhteiskunnan teknologiaa koskevaa yhteisön Phantoms-aloitetta, joka on IST-FET-yhteisöohjelmassa käyttöön otettu nanoteknologian huippuosaamisverkosto, tulisi kehittää ja että sen näkyvyyttä tulisi parantaa.

2.5.6

ETSK on myös sitä mieltä, että koska etenkin uusissa jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa on kannustettava nykyistä enemmän tutkimusta ja innovointia, tulisi Eureka- ja COST-aloitteiden avulla luoda nykyistä suurempaa yhteisvaikutusta, sillä monissa kyseisissä maissa toteutetaan näiden aloitteiden yhteydessä jo toimia nanotieteiden ja nanoteknologian alalla.

2.6.1

Hallitusten, yritysten ja rahoitusalan maailmanlaajuiset investoinnit nanotieteiden ja nanoteknologian alalla tehtävään tutkimus- ja kehittämistoimintaan ovat tammikuussa 2005 tehdyn arvion mukaan vuosittain noin seitsemän miljardia euroa (17) (joista yli puolet on peräisin julkisista varoista): summasta noin 35 prosenttia investoidaan Pohjois-Amerikassa, 35 prosenttia Aasiassa, 28 prosenttia Euroopassa ja 2 prosenttia muualla maailmassa.

2.6.1.1

Henkeä kohti laskettujen julkisten investointien erot olivat 1990-luvun lopussa hyvin pienet (noin yksi euro Yhdysvalloissa ja Japanissa ja puolet tästä EU:ssa), mutta jo vuonna 2005 henkeä kohti lasketut investoinnit olivat Yhdysvalloissa 5 euroa, Japanissa 6,5 euroa ja EU:ssa 3,5 euroa. Vuotta 2011 koskevien ennusteiden mukaan henkeä kohti lasketut investoinnit tulevat olemaan Yhdysvalloissa ja Japanissa 9 euroa ja EU:ssa 6,5 euroa (18).

2.6.2

Teollisuus investoi alaan maailmanlaajuisesti vuosittain yli kolme miljardia euroa, josta yhdysvaltalaisten yritysten osuus on 46 prosenttia, aasialaisten yritysten osuus 36 prosenttia, eurooppalaisten yritysten osuus 17 prosenttia ja muiden maiden yritysten osuus yksi prosentti. Noin 1 500 yritystä on ilmoittanut sitoutuvansa voimakkaasti nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Kyseisistä yrityksistä 80 prosenttia on uusia yrityksiä ja yli puolet pohjoisamerikkalaisia. Viestimissä vuosittain julkaistujen, nanoteknologiaa käsittelevien artikkelien määrä on noussut 7 000:sta 12 000:een (19).

2.6.3

Yhdysvaltojen liittohallitus on investoinut nanoteknologiaan viiden vuoden aikana eli vuoden 2000 lopusta nykyhetkeen yli neljä miljardia dollaria. George W. Bushin hallitus on esittänyt, että pelkästään vuonna 2006 yhdessätoista liittovaltion tutkimuskeskuksessa harjoitettavaan nanotieteiden ja nanoteknologian tutkimukseen sijoitetaan miljardi dollaria. Kuten kertomuksessa 5-Years Assessment on Nanotechnology Initiative 2005 todetaan, Yhdysvallat on ”maailmanlaajuisesti tunnustettu johtaja nanoteknologiaa koskevassa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa”. Se investoi vuosittain julkisia ja yksityisiä varoja kolmen miljardin dollarin arvosta eli noin kolmanneksen maailmanlaajuisista kokonaisinvestoinneista.

2.6.3.1

Yhdysvallat on myös johtavassa asemassa, kun ajatellaan perustettujen yritysten, julkaisujen ja patenttien määrää. Liittovaltiotasolla katsotaan, että investoinnit nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevaan uuteen osaamiseen ja uusiin perusrakenteisiin ”ovat olleet asianmukaisia ja huomattavia, ja ne mahdollistavat pitkällä aikavälillä huomattavan taloudellisen kannattavuuden”.

2.6.4

Japanin investoinnit olivat vuonna 2003 noin 630 miljoonaa euroa, josta 73 prosenttia oli peräisin koulutusministeriöstä ja 21 prosenttia talous-, kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Tutkimuksessa keskitytään pääasiassa nanomateriaaleihin. Mitsui on päättänyt investoida nanoteknologiaan tulevina neljänä vuotena riskipääomaa lähes 700 miljoonaa euroa, kun taas kriittisen teknologian säätiö sijoittaa nanotieteiden ja nanoteknologian tutkimukseen noin 30 miljoonaa euroa (20).

2.6.5

Aasian maista myös Taiwan aikoo yhdessä nanotieteiden ja nanoteknologian parissa toimivien 800 yrityksen kanssa investoida vuoteen 2008 mennessä yli 600 miljoonaa euroa. Tuotannon arvon odotetaan vuonna 2006 nousevan lähes seitsemään ja puoleen miljardiin euroon, ja yritysten määrän lisääntyvän 1 500:aan ja uusia tuotteita kehitettävän vuoteen 2012 mennessä etenkin nanoelektroniikan eri aloilla jopa 25 miljardin euron arvosta.

2.6.5.1

Tällaisen kehityksen toteuttaminen edellyttää ehdottomasti teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien ongelmien ratkaisua.

2.6.6

Etelä-Korea on ensimmäisiä maita, joissa yritykset ovat onnistuneesti kaupallistaneet nanotieteisiin ja nanoteknologiaan perustuvia tuotteita (21). Etelä-Korea, jonka potentiaalisten kotimaisten nanoteknologiamarkkinoiden arvo on arviolta kaksi miljardia euroa, on hyväksynyt nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevan ohjelman, Next Generation Core Development Program, jonka vuosittaiset määrärahat ovat 168 miljoonaa euroa ja jossa keskitytään nanomateriaaleihin, nanokomposiittimateriaaleihin ja nanobioteknologiaan.

2.6.7

Australiassa on viime vuosina perustettu yli 30 nanotieteisiin ja nanoteknologiaan keskittyvää yritystä, ja niiden määrä lisääntyy vuosittain puolella. Nanotieteiden ja nanoteknologian tutkimukseen sijoitetaan vuosittain julkisia ja yksityisiä varoja noin 60 miljoonan euron arvosta. Australiassa keskitytään pääasiassa uusiin materiaaleihin, nanobioteknologiaan sekä lääketieteellisiin ja hoidollisiin sovellutuksiin.

2.6.8

Äskettäin Pekingissä julkaistussa tutkimuksessa, joka koskee nanoteknologian kehitystä Kiinassa vuosina 2005—2010 sekä kehitysnäkymiä vuoteen 2015 (22) asti, todetaan, että Kiina on ”yksi maailman johtavista valtioista, kun ajatellaan uusien nanoteknologiayritysten rekisteröintejä, nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevia julkaisuja ja patentteja sekä nanotieteisiin ja nanoteknologiaan perustuvien tuotteiden ja järjestelmien kotimarkkinoita”. Kotimarkkinoiden arvoksi on jo arvioitu yli neljä ja puoli miljardia euroa, ja niiden arvon odotetaan kasvavan vuoteen 2010 mennessä yli 27 miljardiin ja vuoteen 2015 mennessä yli 120 miljardiin euroon (23).

2.6.9

ETSK:n mielestä kansainvälinen vertailu osoittaa, että on tärkeää varmistaa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa tutkimusta ja innovointia edistävä valmistava toimintaympäristö, jotta voidaan osallistua onnistuneesti tutkimus- ja kehittämistoimintaan kyseisellä alalla tehtäviin investointeihin.

3.1

Komitea on aina kannattanut toimien vahvistamista, jotta tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdennettuja sijoituksia lisätään Euroopassa sekä absoluuttisesti että suhteellisesti Barcelonassa asetetun kolmen prosentin tavoitteen saavuttamiseksi. Kansainvälisiä suuntauksia ajatellen komitea katsoo, että kyseisiä toimia tarvitaan ennen kaikkea nanotieteiden ja nanoteknologian alalla.

3.1.1

Komitea pelkää kyseisten toimien heikkenevän, ellei niitä liitetä osaksi nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevien kansallisten ja alueellisten tutkimusohjelmien vahvaa unionitason koordinointia muun muassa Era-Net- ja Era-Net Plus -ohjelmien avulla (24). Kyseisten toimien ohella tulisi parantaa valveutuneisuutta ja tukea tutkimuskeskuksia, teollisuutta ja korkeakouluja COST- (25), ETS- (26) ja Eureka-ohjelmissa (27) sekä hyödyntämällä Euroopan investointipankin lainoja.

3.1.2

Komitea katsoo, että unionitason koordinoinnin ja yhteistyön piiriin tulisi nivoa myös sellaiset jäsenvaltioiden toimet, joiden avulla pyritään kehittämään monialaisia perusrakenteita sekä osaamis- ja huippuosaamiskeskuksia nanotieteiden ja nanoteknologian alalla. Tavoitteena on liittää ne Euroopan laajuiseen verkkoon yhteisvaikutuksen moninkertaistamiseksi ja tarpeettomien päällekkäisyyksien välttämiseksi.

3.2.1

Komitea on vakuuttunut siitä, että unionin toimintasuunnitelmaa varten on toteutettavuuden ja uskottavuuden vuoksi laadittava aikataulu ja määräajat. Niiden ansiosta kehitys nopeutuu, ja niiden avulla kehitystä voidaan tarkastella aiempaa paremmin seuraavien toimien osalta:

3.2.2

Komitea kannattaa voimakkaasti nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevaan tutkimukseen, innovointiin ja koulutukseen tehtävien investointien huomattavaa lisäämistä unionitasolla jäsenvaltio- ja aluetason investointien rinnalla. Investoinnit tulisi koordinoida tiiviisti keskenään.

3.2.2.1

Komitea korostaa tässä yhteydessä, että toisin kuin muilla tutkimusaloilla, nanotieteisiin ja nanoteknologiaan suunnatut yhteisön tutkimusvarat ovat samansuuruiset kuin jäsenvaltioiden vastaavat investoinnit (esim. yleiseen tutkimukseen suunnattujen yhteisön varojen osuus eurooppalaisista tutkimusvaroista on yleisesti ottaen 4–5 prosenttia, kun taas jäsenvaltioiden osuus on 87 prosenttia).

3.2.3

Komitea on sitä mieltä, että vuosina 2007–2013 toteutettavassa seitsemännessä puiteohjelmassa nanotieteitä ja nanoteknologiaa käsittelevään teemakohtaiseen painopisteeseen tulisi kohdentaa vähintään 10 prosenttia erityisohjelmalle ”Yhteistyö” varatuista resursseista.

3.2.3.1

Ohjelmassa ”Valmiudet” tulisi nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevan tutkimuksen ja innovoinnin yhteydessä ottaa huomioon pk-yritykset etenkin, kun ajatellaan nanoteknologia-alueita, huippuinfrastruktuureja sekä nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevaa ennakoivaa toimintaa.

3.2.3.2

Erityisohjelmassa ”Henkilöt” tulisi painottaa asianmukaisesti nanotieteiden ja nanoteknologian alalla toimivien tutkijoiden koulutusta ja liikkuvuutta. Tämä koskee myös Yhteisen tutkimuskeskuksen toimintaa, kun ajatellaan turvallisuutta ja metrologiaa sekä teknologisia näkymiä.

3.2.4

Kilpailukyvyn ja innovaation puiteohjelmassa tulisi vuodesta 2007 lähtien voida suunnata — ohjelmassa käytettävissä olevien varojen rajallisuudesta huolimatta — osa toimista nanotieteiden ja nanoteknologian alan tutkimuksen organisatorisia sovellutuksia koskevaan yrittäjyyskoulutukseen.

3.2.5

Komitea kannattaa voimakkaasti Euroopan teknologiayhteisöjen perustamista nanoelektroniikan ja nanolääketieteen jo olemassa olevien teknologiayhteisöjen mallin mukaisesti. Teknologiayhteisöt ovat erityisen soveltuvia välineitä edistettäessä eri alojen (tiede, koulutus, teknologia, teollisuus, rahoitus) kaikkien julkisten ja yksityisten toimijoiden osallistumista yhteisön, jäsenvaltioiden ja alueiden tai kyseisten tasojen yhteisesti toteuttamiin hankkeisiin ja aloitteisiin yhteisten näkymien ja ennakkosuunnitelmien pohjalta.

3.2.6

Komitea pitää erittäin tärkeinä korkeatasoiseen koulutukseen tehtyjä investointeja. Vuoden 2006 jälkeen toteutettavissa uusissa yhteisöohjelmissa tulisi nimenomaan mainita toimintalinjat, joilla tuetaan monialaisesti nanotieteitä ja nanoteknologiaa.

3.2.7

Komission tulisi puolestaan helpottaa teollista hyödyntämistä perustamalla seitsemännen puiteohjelman nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevan työohjelman yhteydessä vuoteen 2007 mennessä

3.2.8

Komission tulisi tästä lähtien vahvistaa eettistä valvontajärjestelmää, jotta varmistettaisiin nanotieteiden ja nanoteknologian mahdollisesti herättämien eettisten kysymysten järjestelmällinen kartoitus etenkin lääketieteen, maataloustuotteista jalostettujen elintarvikkeiden ja kosmetiikan aloilla.

3.3.1

Komitea korostaa, että yhteisön toimintasuunnitelman on vastattava jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmia, jotka tulisi esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle vuoden 2006 alkupuoliskolla. Näin pyritään varmistamaan yhtenäisyys ja yhteisvaikutus perusrakenteiden, koulutuksen, standardoinnin ja patenttien, riskinarvioinnin sekä kansalaisyhteiskunnan, kuluttajien ja viestimien kanssa käytävän vuoropuhelun aloilla.

3.3.2

Jäsenvaltioiden tulisi komitean mielestä kohdentaa nanotieteille ja nanoteknologialle nykyistä suurempi osa käytettävissä olevista julkisista ja yksityisistä investoinneista sekä esittää säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksia investoinneista ja kansallisten toimintasuunnitelmien toteuttamisesta.

3.3.3

Kyseiset kertomukset tulisi liittää kahden vuoden välein annettavaan yhteisön kertomukseen, ja niissä tulisi kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

3.3.4

Komitean mielestä jäsenvaltioiden on toteutettava kohdennettuja toimia, jotta säilytetään asianmukainen tasapaino yhtäältä yhteistyön sekä terveyden- ja ympäristönsuojelua palvelevan, tieteellisen tiedon ja sovellutuksia koskevan levittämisen, ja toisaalta teollis- ja tekijänoikeuksiin kuuluvan keksintöjen suojaamisen välillä.

3.3.5

Komitea katsoo, että myös tässä yhteydessä yhteisöpatentin ja yhtenäisen yhteisön patenttioikeuden puutteesta on haittaa. Tämä ilmenee esimerkiksi selvitettäessä, missä jäsenvaltioissa nanobioteknologiaan liittyvät keksinnöt voidaan patentoida, sekä helpotettaessa asianomaisten toimijoiden tiedonsaantia uusista keksinnöistä ja patenteista.

3.4.1

Komitea kannattaa täysin toimintasuunnitelmassa ehdotettuja suuntaviivoja yhteistyön kehittämiseksi ja järjestelmällisen vuoropuhelun luomiseksi kansainvälisellä tasolla. Lisäksi komitea ehdottaa, että suuntaviivoja täydennetään seuraavasti:

3.5.1

Komitean mielestä etenkin pk-yritykset voivat hyötyä valtavasti nanotieteitä ja nanoteknologiaa koskevasta tutkimuksesta ja sen välittömästä ulottamisesta teknologiasiirtoon etenkin, jos näin täydennetään ja otetaan käyttöön energiatehokasta ja ympäristöystävällistä teknologiaa, nanotietotekniikkaa sekä prosesseissa, tuotteissa ja palveluissa käytettäviä uusia materiaaleja sekä edistetään nano-, bio- ja tietoteknologioiden yhdistämistä.

3.5.2

Komitea katsoo, että Euroopan teollisuuden tulisi lisätä ja nopeuttaa nanotieteiden ja nanoteknologian alalla tehtäviä tutkimus- ja soveltamistoimia sekä lisätä investointeja ainakin edistyneimpien kilpailijoiden investointien tasolle. Kyseisiä toimia tulisi voimakkaasti kannustaa myönteisellä lainsäädäntö- ja sääntelykehyksellä niin unionin kuin jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla.

3.5.3

Komitea on vakuuttunut siitä, että kyseinen lähestymistapa, jonka avulla yritykset nivotaan kiinteästi mukaan toimiin, on erittäin tärkeä nanotieteiden ja nanoteknologian tutkimukselle, kehittämiselle ja soveltamiselle. Tätä varten on kuitenkin laadittava unioni-, jäsenvaltio- ja aluetason tukitoimia sekä etenkin yhteisiä tukitoimia, jotta

3.5.4

Komitea korostaa, että etenkin nanotieteiden ja nanoteknologian alalla työntekijät sekä tekniset ja tieteelliset asiantuntijat ovat nyt ja vastaisuudessa sosiaalisesti vastuullisten eurooppalaisten yritysten vahvuus.

3.5.4.1

Komitea painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää varmistaa turvalliset tuotanto-olosuhteet ja -prosessit sekä henkilöstön asianmukainen koulutus etenkin diagnostiikan ja hoidon aloilla. Lisäksi tulisi ottaa erityisesti huomioon riskien ennaltaehkäisy ja ennakkoarviointi. Tämä voidaan toteuttaa Euroopan tasolla hyväksyttyjen teknisten käsikirjojen avulla.

3.5.4.2

Dublinissa toimivassa Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiössä tulisi arvioida ja tutkia huolellisesti sellaisen työn uuden organisoinnin vaikutusta työntekijöihin, jota tarvitaan sovellettaessa nanotieteitä ja nanoteknologiaa tuotantotoiminnassa, sekä koulutus- ja työsuojeluvaatimusten vaikutuksia.

3.5.5

Nanotieteistä ja nanoteknologiasta kaikkien asianosaisten kanssa Euroopassa käytävä vuoropuhelu tulisi virallistaa vuoteen 2007 mennessä perustamalla neuvoa-antava elin tai foorumi, jonka tulisi olla riittävän näkyvä ja avoin kyetäkseen toimimaan viestimien ja kansalaisyhteiskunnan asiantuntevana ja tunnustettuna keskustelukumppanina.

3.5.6

Onnistuneet kokeiluhankkeet kansalaisten valveuttamiseksi tulisi vakiinnuttaa vuoteen 2007 mennessä. Ne tulisi jo alkuvaiheessa linkittää Internetin Europa-sivustolle, ja niistä tulisi tiedottaa unionin muissa toimielimissä, etenkin Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Hankkeita tulisi tehdä kansainvälisesti tunnetuksi perustamalla vuonna 2008 Euroopan nanotieteiden ja nanoteknologian viikon yhteydessä vuosittain myönnettävä nanotieteiden ja nanoteknologian monialainen palkinto.

3.5.7

Komission tulisi vuoteen 2007 mennessä ottaa käyttöön hyväksyttyjä menetelmiä nanotieteiden ja nanoteknologian soveltamisesta ja/tai käytöstä johtuvien riskien kartoittamiseksi sekä ehdottaa vuoden 2008 alkupuoliskolla asiaa koskevia unionin suuntaviivoja.

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/10

1.1

Komission ehdotukset koskevat komission ehdottamien ja komitean jo käsittelemien tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännen puiteohjelman (2007—2013) ja Euratomin seitsemännen puiteohjelman (2007—2011) tutkimussisältöjä ja -aiheita. Näin ollen käsillä oleva komitean lausunto täydentää puiteohjelmista jo annettua lausuntoa.

1.2

Kyseisessä lausunnossa komitea suosittelee, että komission ehdottamat, välttämättä tarvittavat investoinnit asetettaisiin viipymättä täysimittaisesti tutkimuksen ja kehittämisen käyttöön eikä niiden anneta joutua pelinappulaksi tai uhriksi EU:n tulevaa talousarviota koskevissa neuvotteluissa.

1.3

Lissabonin strategian tavoite tehdä Euroopasta johtava talousalue vaati nimittäin T&K-investointien selkeää lisäämistä. Eurooppa kilpailee maailmanlaajuisesti paitsi Yhdysvaltojen, Japanin ja Korean myös Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa. Nimenomaan Yhdysvallat ja Japani ovat asettaneet T&K-investoinnit kansalliseksi painopisteeksi kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamisessa ja varanneet tavoitteen toteuttamisen edellyttämät resurssit. Neuvoston Barcelonassa Lissabonin strategian tukemiseksi päättämä ja vielä saavuttamatta oleva tavoite investoida 3 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta tutkimus- ja kehittämistoimintaan on siis jatkuvan maailmanlaajuisen kehityksen vuoksi ”liikkuva maali”. Jos sen saavuttaa liian myöhään, niin ei pääse vieläkään eturiviin.

1.4

Ottaen huomioon neuvoston tällä välin hyväksymän EU:n kokonaistalousarvion ja sen vaikutukset tutkimusbudjettiin komitea vahvistaa suosituksensa, jonka mukaan talousarviossa tulisi osoittaa huomattavasti entistä suurempi — noin 8 prosentin — osuus T&K-alalle. Lisäksi neuvoston päätöksen mukainen rahoituksen lisääminen tulee aloittaa jo ajoissa, eikä missään nimessä vasta seitsemän vuoden päästä.

1.5

Komission ehdotuksen ydinosa on ”Yhteistyö”-erityisohjelma. Komitea kannattaa erityisohjelman kattamien tärkeiden tutkimusaiheiden edistämistä: tutkimusaiheita ovat energia, terveys, tietotekniikka, nanoteknologia, ympäristö, liikenne, yhteiskunta-, talous- ja humanistiset tieteet sekä uudet aiheet avaruus ja turvallisuus. Tätä asiaa käsitellään laajasti kohdassa 4, ja yksittäisissä tapauksissa suositellaan myös rahoituksen suhteellista lisäämistä.

1.6

Yleisenä suosituksena komitea esittää, ettei eri aiheiden välistä määrärahojenjakoa määritellä kiinteästi, vaan tässä pyritään mahdollisimman suureen joustavuuteen. Näin voitaisiin varmistaa, että komissio voi reagoida välittömästi ja ilman poliittisia lisätoimia ohjelman toteuttamisvaiheessa tapahtuvaan painopisteiden siirtymiseen, uusiin kysymyksiin tai useiden ohjelma-aiheiden monialaisuuden vaatimiin rakenteellisiin muutoksiin.

1.7

ETSK toistaa tukensa ”Ideat”-erityisohjelmalle, jonka osalta komitea pitää haasteena — asianmukaisen rahoituksen lisäksi — ensisijaisesti tukihakemusten valintamenettelyitä ja ohjelman hallinnointia. Komitea pitää tervetulleena, että tämä haastava tehtävä on tarkoitus osoittaa itsenäiselle Euroopan tutkimusneuvostolle.

1.8

Komitea on korostanut useampaan kertaan, että menestyksekkään ja kilpailukykyisen eurooppalaisen tutkimuksen ja kehittämisen edellytyksenä on korkealaatuisen välineistön, taloudellisen tuen ja asianmukaisten olosuhteiden lisäksi riittävä määrä huippupäteviä, luovia tutkijoita. ”Ihmiset”-erityisohjelmassa käsitellään toimia, joilla komissio pyrkii tähän tavoitteeseen. Komitea kannattaa näitä toimia varauksettomasti. Komitea viittaa lisäksi aikaisempiin kommentteihinsa komission julkaisemasta eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta.

1.9

”Valmiudet”-erityisohjelma on erityisen hyvä esimerkki EU:n toissijaisuusperiaatteen mukaisista tehtävistä. Tämä koskee erityisesti niitä tutkimusinfrastruktuureja (kuten suuria laitteistoja, tieteellisiä välineitä, tietokoneita jne.), joiden investointivaatimukset ja hyödynnettävyys ylittävät yksittäisen jäsenvaltion kapasiteetin ja tarpeet. Erityisohjelmaan sisältyvä ”Pk-yrityksiä hyödyttävä tutkimus” -osaohjelma vastaa myös komitean aikaisempaa suositusta ottaa pk-yritykset entistä tiiviimmin mukaan innovointiprosessiin.

1.10

Komitea viittaa lopuksi aikaisempaan suositukseensa, jonka mukaan hakijoiden hallinnollista työtaakka tulisi vähentää merkittävästi, menettelyitä tulisi yksinkertaistaa sekä samalla taata suurin mahdollinen jatkuvuus tukivälineiden ja myöntämismenettelyiden suhteen.

2.1

Komission seitsemässä eri asiakirjassa esittämät ehdotukset täydentävät komission ehdotuksia (1) tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemänneksi puiteohjelmaksi (2007—2013) ja Euratomin seitsemänneksi puiteohjelmaksi (2007—2011), ja ne sisältävät yksityiskohtaisia tietoja suunniteltujen tukitoimien tutkimussisällöistä ja -aiheista.

2.1.1

Komitean käsillä oleva lausunto täydentää siis tiiviissä muodossa tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännestä puiteohjelmasta (2007—2013) ja Euratomin seitsemännestä puiteohjelmasta (2007—2011) annettua lausuntoa  (2) ja siinä esitettyjä huomioita ja suosituksia.

2.1.2

Tämän vuoksi käsillä olevassa lausunnossa käsitellään ensisijaisesti tutkimussisältöjä eikä niinkään rakenteita ja välineitä. Näin ollen ei syvennytä esimerkiksi uudelleen innovaatiokolmion ”perustutkimus, soveltava tutkimus ja kehittäminen” optimointiin eikä myöskään suositukseen, jonka mukaan ohjelmaa hallinnoivien komission virkamiesten tulisi myös tulevaisuudessa olla tutkimuskokemusta hankkineita ja asianomaista tutkimusaihetta jo tuntevia asiantuntijoita, mikä edellyttäisi jatkuvuuden takaamiseksi riittävän vakaata henkilöstöpolitiikkaa. Näitä näkökohtia käsitellään jo perusteellisesti aiemmissa lausunnoissa (3).

2.1.3

Heti aluksi on nostettava esiin tärkeä näkökohta, joka koskee budjetin jakoa yksittäisten osaohjelmien välillä ja osaohjelmien jaottelua. Komitea on jo suositellut mahdollisimman joustavaa menettelyä, jotta komissio voi reagoida välittömästi ja ilman poliittisia lisätoimia ohjelman toteuttamisvaiheessa tapahtuvaan painopisteiden siirtymiseen, ilmeneviin uusiin kysymyksiin tai useiden ohjelma-aiheiden monialaisuuden vaatimiin rakenteellisiin muutoksiin.

2.2

Komissio ehdottaa puiteohjelmien määrärahojen korottamista yhteensä 72,7 miljardiin euroon (4). Tämä olisi edelleen vähemmän kuin kahdeksan prosenttia vuosiksi 2007—2013 EU:n kokonaistalousarvioksi esitetystä 1 025 miljardista eurosta. Tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännestä puiteohjelmasta antamassaan lausunnossa ETSK suosittelee, että komission ehdottamat, välttämättömät investoinnit asetettaisiin viipymättä täysimittaisesti tutkimuksen ja kehittämisen käyttöön eikä niiden anneta joutua pelinappulaksi tai uhriksi EU:n tulevaa talousarviota koskevissa neuvotteluissa.

2.2.1

Eurooppa-neuvosto sopi kuitenkin 19. joulukuuta 2005 EU:n kokonaistalousarvioksi vain 862,4 miljardia euroa (5). Vastaavasti myös EU:n tutkimusbudjetti voi olla komission ehdotusta huomattavasti pienempi (6). Eurooppa-neuvosto kuitenkin katsoo, että EU:n tutkimusmäärärahoja tulisi lisätä siinä määrin, että vuonna 2013 käytettäviä varoja on reaalitasolla noin 75 prosenttia enemmän kuin vuonna 2006 (7). Komissio tekee tämän päätöksen mukaisen tarkistetun ehdotuksen asiasta. Puiteohjelmia koskevaa poliittista päätöksentekoprosessia ei ole siis vielä saatu päätökseen.

2.2.2

Lissabonin strategian tavoite tehdä Euroopasta johtava talousalue vaati nimittäin T&K-investointien selkeää lisäämistä. Eurooppa kilpailee maailmanlaajuisesti paitsi Yhdysvaltojen, Japanin ja Korean myös Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa. Nimenomaan Yhdysvallat ja Japani ovat asettaneet T&K-investoinnit kansalliseksi painopisteeksi kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamisessa ja varanneet tavoitteen toteuttamisen edellyttämät resurssit. Neuvoston Barcelonassa Lissabonin strategian tukemiseksi päättämä ja vielä saavuttamatta oleva tavoite investoida 3 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta tutkimus- ja kehittämistoimintaan on siis jatkuvan maailmanlaajuisen kehityksen vuoksi ”liikkuva maali”. Jos sen saavuttaa liian myöhään, niin ei pääse vieläkään eturiviin.

2.3

Nykytilanteessa komitea pitää tarpeellisena toistaa mainitussa lausunnossa ilmaisemansa kannan, jonka mukaan 1) riittävästi tuettu, tehokas ja korkeatasoinen tutkimus- ja kehittämistoiminta on innovoinnin, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin ja siten myös kulttuurielämän ja sosiaalipalvelujen ratkaiseva perusta ja edellytys, 2) komission ehdotuksen kohdalla kyse on vähimmäisrahoituksesta, jota on pitkällä aikavälillä vielä nostettava, jotta säilytetään ja vahvistetaan — eikä vaaranneta — Euroopan, modernin tieteen ja tekniikan syntysijan, asemaa ja 3) ilman tätä rahoitusta Lissabonin strategian tavoitteita ei voida pitkällä aikavälillä saavuttaa.

2.4

Komitea toistaa lisäksi toteamuksensa, että eurooppalainen yhteistyö T&K-alalla on eurooppalaisen integraation ja koheesion tehokas katalysaattori. Tämä on hyvin tärkeä näkökohta nimenomaan tässä vaiheessa, kun EU tavoittelee kansalaisiltaan hyväksyntää perustuslailleen. Riittävä tutkimus ja kehittäminen ei ole ratkaisevaa pelkästään Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta, vaan ne ovat myös tarpeen esimerkiksi terveys-, energianhuolto- ja ympäristöalaan liittyvien kysymysten ja ongelmien ratkaisua ajatellen.

2.5

Komitea vahvistaa siis suosituksensa, jonka mukaan T&K-alalle tulisi osoittaa hyväksytyn EU:n kokonaistalousarvion puitteissa huomattavasti entistä suurempi — noin 8 prosentin — osuus sekä aloittaa neuvoston päätöksen mukainen rahoituksen lisääminen jo hyvissä ajoin eikä vasta seitsemän vuoden päästä.

2.6

Komitea on merkinnyt tiedoksi komission ehdotuksen (8) Euroopan teknologiainstituutin perustamiseksi. Komitea ei vielä tässä halua ottaa sisällöllisesti kantaa asiaan, mutta toteaa, että instituutin perustamiseen liittyvät kustannukset eivät missään tapauksessa saa merkitä tässä käsiteltyjen erityisohjelmien määrärahojen vähentämistä.

2.7

Komitea viittaa samalla myös aikaisempaan suositukseensa, jonka mukaan hakijoiden hallinnollista työtaakka tulisi vähentää merkittävästi, menettelyitä tulisi yksinkertaistaa sekä samalla taata suurin mahdollinen jatkuvuus tukivälineiden ja myöntämismenettelyiden suhteen. Komitea käsittelee tätä asiaa vielä perusteellisemmin, kun se antaa lausuntonsa osallistumissääntöjä (9) koskevista komission ehdotuksista.

3.1

Komission ehdotukset kattavat ja niissä yksilöidään alat, joilla on tarkoitus toteuttaa tutkimus- ja kehittämistyötä seitsemännen puiteohjelman ja Euratom-ohjelman puitteissa, eli kaikki tutkimusaiheet, sisällöt, menetelmät ja tukivälineet. Lisäksi komissio esittää ehdotuksia Yhteisen tutkimuskeskuksen osuudesta tässä työssä. Komissio ehdottaa myös toimenpiteitä tarvittavien henkilöstöresurssien hankkimiseksi ja vahvistamiseksi. Kyse on seitsemästä komission asiakirjasta, joissa on hyvin yksityiskohtaisesti esitelty myös asianomaiset yksittäiset osaohjelmat.

3.2

Tiivistetyssä muodossa kyseiset ohjelmat voidaan jäsentää seuraavalla tavalla (prosenttiluvut merkitsevät osuutta kokonaisbudjetista):

A) T&K-puiteohjelma (kokonaisbudjetti 72 726 miljoonaa euroa) 2007—2013

B) Euratom-puiteohjelma (kokonaisbudjetti 3 092 miljoonaa euroa) 2007—2011

3.3

Komission ehdotukset esitellään yksityiskohtaisesti seitsemättä puiteohjelmaa koskevan lausunnon (CESE 1484/2005) kohdassa 3.

4.1

Seuraavat huomautukset perustuvat edellä mainitun, seitsemättä puiteohjelmaa koskevan lausunnon kohtiin 4—6, joiden tuntemus helpottaa jäljempänä esitetyn ymmärtämistä.

4.1.1

Komitea tukee komission aikomusta ottaa huomioon lukuisten ohjelmaosien poikkialaisuus sekä edistää monialaisuutta asianmukaisilla lähestymistavoilla.

4.1.2

Tähän liittyen komitea on käsitellyt myös kysymystä siitä, tulisiko esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologia lääketieteessä kyseisiin poikkialaisiin aiheisiin kuuluvien tutkimustöiden osa-alueena, niputtaa enemminkin yhteen tieto- ja viestintätekniikan kanssa vai sisällyttää alakohtaiseen terveysalan osaohjelmaan. Komitea suositteleekin tieto- ja viestintäteknologian kohdalla, että osa toimista siirrettäisiin alakohtaisiin, esimerkiksi terveys-, energia-, liikennealan tai yhteiskuntatieteen osaohjelmiin, koska tällä tavoin alakohtaiset ongelmat nostetaan paremmin esiin.

4.1.3

Kysymykseen ei kuitenkaan löydy yleispätevää vastausta, vaan jokaisen tapauksen kohdalla tulisi tarkastella, missä kohdin on odotettavissa eniten menettelyihin liittyviä synergioita ja missä taas toisaalta voidaan taata parhaat yhteydet asianomaisiin konkreettisiin ongelma-asetteluihin. Komitea toistaa suosituksensa, jonka mukaan tällaisissa tapauksissa ”on kulloinkin huolehdittava yleisestä koordinoinnista ja tarvittavista poikittaisyhteyksistä”.

4.1.4

Komitea pitää myös tervetulleena komission aikomusta ottaa joustavalla tavalla huomioon myöhemmin ilmaantuvat vaatimukset, uudet tiedot ja ehdotukset sekä ennakoimattomat poliittiset olosuhteet. Tukemalla ja koordinoimalla tutkimusta ja kehittämistä kilpailua edeltävässä vaiheessa komissio vahvistaa EU:n kilpailuasemaa.

4.2.1

Terveys. Komitea korostaa lähestymistavan laajuutta, jonka on yllettävä epidemioihin valmistautumisesta ja niiden estämisestä ikärakenteen muutoksen ja sen kaikkien sosiaalisten ja terveydellisten vaikutusten ja pitkäaikaisseurausten sekä myös ikätutkimuksen ja vammaistutkimukseen huomioonottamiseen (viimeksi mainitulla on myös omia sosiaalisia ja teknisiä vaatimuksia, jotka ylittävät pelkät terveyskysymykset). Komitea tukee komission aikomusta kiinnittää huomiota myös harvinaissairauksien tutkimukseen. Ohjelman tulisi kattaa kaikki asianomaiset tieteellis-tekniset alat, kuten bioteknologian, genomiikan, kantasolututkimuksen ja muut monialaiset lähestymistavat sekä vaadittavien laatu- ja sosiaalinormien kysymyksen. Tämä koskee sekä biologislääketieteellistä tutkimusta yliopistoissa, sairaaloissa ja julkista rahoitusta saavissa tutkimuslaitoksissa kuin myös eurooppalaisen lääketieteellisen ja lääketeollisuuden kilpailukyvyn vahvistamista. Näin ollen komitea suosittelee ehdotettujen ohjelmapuitteiden hyväksymistä. Terveysalan tutkimus ja kehittäminen kuuluu Euroopan ja jopa koko maailman tärkeimpien intressien joukkoon.

4.2.2

Elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia (ei tule unohtaa bioteknologian keskeistä merkitystä terveyden alalla; ks. kohta 4.2.1). Komitea toteaa, että ohjelmalla pyritään perustellusti vahvistamaan ja säilyttämään eurooppalaista biotieteiden osaamistaloutta. Tavoitteena on biotieteiden ja -teknologioiden soveltaminen ympäristöystävällisten ja kilpailukykyisten tuotteiden ja menetelmien hyödyntämiseksi maataloudessa, kalataloudessa, vesiviljelyssä, elintarviketeollisuudessa, terveysalalla, metsäteollisuudessa sekä niihin liittyvillä elinkeinoaloilla. Bioteknologia on tärkeä ala myös ajatellen maataloussektorin erityisen kovaa kilpailua esim. Brasilian kanssa. Mahdollinen uusi kehityshaara voisi olla sellaisten kasvien kasvattaminen, jotka puhdistavat maaperää keräämällä itseensä haitta-aineita tai päinvastoin eivät ota lainkaan haitta-aineita maaperästä ja soveltuvat siis ongelmitta hyödynnettäviksi.

4.2.3

Tieto- ja viestintäteknologiat IT-alan tuotteet ja palvelut ovat rikastuttaneet ja muuttaneet kumouksellisella tavalla tieteen, tekniikan, hallinnon aloja ja jopa kansalaisten arkielämää. Tieto- ja viestintäteknologia on sekä suhteellisen määrärahaosuutensa että tehtävien moninaisuuden puolesta ”Yheistyö”-ohjelman laajin osa, joka liittyy tai voi liittyä myös kaikkiin muihin aloihin. Tavoitteena on innovatiivisten, tieto- ja viestintäteknologiaan tukeutuvien tuotteiden ja palveluiden tarjoaminen tieteen, tekniikan, hallinnon ja logistiikan alalla. Tieto- ja viestintäteknologia -ohjelma yltää siis uudenlaisten laitteistojen (esimerkiksi sirujen kehittämisessä on selkeä yhteys nanoteknologia-ohjelmaan), laitteistojärjestelmien ja verkkojen kehittämisestä uusiin ohjelmointivälineisiin. Tässä yhteydessä on varmistettava kaikkien kansalaisryhmien mahdollisuudet IT-palveluiden käyttämiseen. Komitea muistuttaa myös kohdassa 4.1.2 esittämästä huomautuksestaan. Kyse on nimenomaan tieto- ja viestintäteknologia -ohjelman tehtävien täyttämisestä — siitä kuinka paljon kyseinen ohjelma edistää muita ohjelmia myös tulevaisuudessa ja onko sen selkeästi muita suurempi mitoitus todellisuudessa perusteltavissa.

4.2.4

Nanotieteet, nanoteknologia, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat. Myös tässä on kyse uudesta, erittäin innovatiivisesta alasta (11), jonka juuret ja haarat ovat perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen vuorovaikutuksessa ja ulottuvat moniin fysiikan ja kemian tutkimuksen ja teknologian aloihin. Nanoteknologia voi tuoda monille tekniikan aloille uusia tai parannettuja tuotteita ja menetelmiä. Samalla nanoteknologia on niin laaja ja haarautunut ala, että tarvitaan selkeä yleiskuva, ennen kuin voidaan tunnistaa ja hyödyntää tämän ydinfysiikasta plasmateknologiaan ja nanomekaniikasta tekstiilien jalostukseen ulottuvan sektorin yhtäläisyyksiä ja yhteyksiä. Koska nanoprosessit tapahtuvat lisäksi mikroskooppisessa ulottuvuudessa, joka on vain vaivoin kansalaisten käsitettävissä, vaatii aihe alusta alkaen rakentavaa vuoropuhelua kuluttajien kanssa, jotta mahdolliset vaarat voidaan tunnistaa ja torjua ja lisäksi hälventää perusteettomia huolia. Komitea pitää näin ollen erittäin tervetulleena komission kattavaa, myös tiedonvälitystoimiin ulottuvaa lähestymistapaa, ja tukee sitä varauksettomasti.

4.2.5

Energia. Komitea on toistuvasti nostanut esiin avainasemassa olevan energia-alan, ja esittänyt kantansa aiheesta lukuisissa asiaa koskevissa lausunnoissa. Näissä yhteyksissä komitea on myös korostanut laajaa tutkimustarvetta (12). Keskipitkällä — pitkällä aikavälillä ihmiskunta joutuu kohtamaan hyvin vakavan energiaongelman (13). Tämä koskee perinteisten energialähteiden (öljyn ja maakaasun) resurssien odotettavissa olevaa vähenemistä, energian kallistumista ja ratkaisevan tärkeää öljyn ja maakaasun huoltovarmuutta Euroopassa sekä energiankäytön yleensä jopa maailmanlaajuisia vaikutuksia ympäristöön ja erityisesti ilmastoon. Energiaongelman ratkaisu voi perustua ainoastaan parannettuihin tai uusiin ja kuitenkin mahdollisimman edullisiin teknologioihin. Ratkaisun avain on energiatutkimus. Energiatutkimuksen on katettava kaikki aiheet (14) ympäristöystävällisten energialähteiden hyödyntämisestä — ja varastoinnista — energiansäästötekniikoihin ja energiankäytön tehostamiseen sekä menettelyt, joilla ilmastoon vaikuttavat kaasut erotetaan ja varastoidaan osittain tai kokonaan. Erityisen tärkeää on myös siirtyminen sähköntuotannossa huipputehokkaisiin voimaloihin. Komitea pitää komission ehdotusta oikeana ja tasapainoisena, mutta on kuitenkin erittäin huolissaan siitä, että aiheelle varattu budjettiosuus on ratkaistavan ongelman keskeiseen merkitykseen nähden liian pieni. ETSK suosittaa osuuden suhteellista lisäämistä.

4.2.6

Ympäristö (mukaan luettuna ilmastonmuutos). Ympäristön suojelu on olennaisen tärkeää nykyisen ja tulevien sukupolvien elämän laadun sekä elinehtojen kannalta. Tähän liittyvien — ihmisten aiheuttamien tai luonnollista alkuperää olevien — ongelmien tunnistaminen ja ratkaiseminen on erityisen kunnianhimoinen ja mahdollisesti elintärkeä tavoite. Tehtävä liittyy tiiviisti hyvin erilaisiin tutkimus- ja politiikanaloihin, kuten talouspolitiikkaan, energiapolitiikkaan, terveyspolitiikkaan ja maatalouspolitiikkaan, ja se kattaa myös valvontatehtävät ja maailmanlaajuisten näkökohtien perusteella kansainväliset sopimukset. Ympäristötutkimuksen tavoitteena on ensisijaisesti tunnistaa tai pystyä tunnistamaan eri ongelmat ja niiden syyt, kun taas ongelmien ratkaisuja etsitään enemminkin muilla aloilla ja erityisesti mm. energia-alalla. Tämä tulisi ottaa huomioon lisäämällä budjetin joustavuutta.

4.2.7

Liikenne (mukaan luettuna ilmailu). Eurooppalaiset liikennejärjestelmät ovat Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja koheesion olennainen tekijä. ”Liikenne”-osaohjelmalla pyritään kehittämään integroituja, entistä ”vihreämpiä”, ”älykkäämpiä” ja turvallisempia yleiseurooppalaisia liikennejärjestelmiä ja kuljetusvälineitä. Osaohjelmassa käsitelläänkin eri liikennemuotojen ja -järjestelmien konkreettisia teknisiä ja logistisia kehitystavoitteita. Energiaa säästävien ja vähäpäästöisten liikennemuotojen (lentokoneiden, ajoneuvojen jne.) (edelleen)kehittäminen on ”Energia” ja ”Ympäristö” -osaohjelmiin liittyvä tieteellis-tekninen tehtävä, johon myös pk-yritykset voitaisiin ottaa mukaan. Keskeisiä välineitä tässä ovat vastaavat teknologiayhteisöt (ACARE ilmailun ja lentoliikenteen alalla, ERRAC raideliikenteen alalla, ERTRAC tieliikenteen alalla, WATERBORNE vesiliikenteen alalla sekä vetyä ja polttokennoja käsittelevä teknologiayhteisö). Kun otetaan huomioon toimintakykyisen eurooppalaisen liikenneverkon merkitys myös uusien jäsenmaiden kannalta, edelleen kasvava kokonaisliikennemäärä (myös liikenneruuhkien välttäminen on erittäin ajankohtainen ja tärkeä tehtävä) sekä liikenteen merkitys EU:n kilpailukyvylle (ja liikenteen ympäristövaikutukset!) on osaohjelman tavoite hyvin tärkeä ja saa komitean täyden tuen.

4.2.8.1

Komitean mielestä kyseisellä ohjelmalla tulisi pyrkiä luomaan laaja ymmärrys Euroopan monitahoisista ja toisiinsa liittyvistä taloudellis-sosiaalisista, oikeudellisista ja kulttuurisista haasteista sekä Euroopan historiallisia juuria ja yhtäläisyyksiä sekä sen rajoja ja naapureita koskevista kysymyksistä. Yksi EU:n henkisten perusteiden ja identiteetinmuodostuksen kannalta erityisen tärkeä tehtävä — joka koskee myös EU:n jäsenvaltioiden ja kansalaisten keskinäistä kanssakäymistä — on yhteisen, eli kaikkien jäsenvaltioiden osalta yhtenäisen Euroopan historian kuvauksen ja arvioinnin laatiminen ja tämän tuloksen siirtäminen jäsenvaltioiden historianopetuksen perustaksi tai vastaavien jo meneillään olevien pyrkimysten vahvistaminen.

4.2.8.2

Kyseinen aihepiiri koskee kuitenkin myös seuraavia näkökohtia: talous-, finanssi- ja veropolitiikka, tiedepolitiikka, kasvu, työllisyys ja kilpailukyky, sosiaalinen koheesio ja kestävä kehitys, elämänlaatu, koulutus, kulttuuriset ja oikeuspoliittiset kysymykset sekä maailmanlaajuinen verkottuminen. Ohjelman piiriin kuuluvat myös sellaiset nyky-yhteiskunnan erityishaasteet kuin väestökehitys (faktat, seuraukset, toimenpiteet), muuttoliike, sosiaalinen syrjäytyminen, kulttuurinen jakautuminen sekä kehitys osaamisyhteiskunnaksi. Osaohjelman johdonmukaisuuden vahvistamiseksi ja esilletuomiseksi komitea suosittelee, että ”Valmiudet”-ohjelman ”Tiede ja yhteiskunta” -osuudesta siirrettäisiin ”Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet” -osaohjelmaan se osuus, joka ei palvele tieteen välittämistä ja tieteen ja yhteiskunnan välisen ymmärryksen parantamista (ks. myös kohta 4.5.3) vaan tieteen ja yhteiskunnan välisten suhteiden tutkimista. Kaiken kaikkiaan komitea pitää ”Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet” -osaohjelmaa hyvin tärkeänä, etenkin koska sillä on merkittävä neuvoa-antava rooli politiikkojen luomisessa. Ohjelmaa tulisi laajentaa edellä mainituilla aiheilla, ja sen osuutta määrärahoista tulisi sen vuoksi mahdollisesti lisätä vastaavasti.

4.2.9.1

Riittävä turvallisuus on noussut entistä enemmän läntisen maailman tietoisuuteen viime vuosien terrori-iskujen myötä, ja se vaatii laajaa oikeudellista, sosiaalista, kulttuurista, mutta myös tieteellis-teknistä lähestymistapaa. Turvallisuuden ja turvallisuustutkimuksen aihe ei kuitenkaan rajoitu pelkästään yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, vaan se koskee myös sellaisia aloja kuin liikenne, terveys (esimerkiksi EU:n terveysturvaohjelma), väestönsuojelu (sekä luonnonkatastrofien että teollisuusonnettomuuksien tapauksessa), energia ja ympäristö.

4.2.9.2

Avaruustutkimuksen ja avaruusteknologian alalla saavutetut valtavat edistysaskeleet ovat vasta osittain päässeet kansalaisten tietoisuuteen. Tällä edistyksellä on sekä geostrateginen että maailmaa selittävä merkitys, sillä taivaan ilmiöiden tarkastelu ja sen myötä saavutettu ymmärrys esimerkiksi planeettojen liikkeistä olivat modernin luonnontieteen ratkaiseva lähtökohta. Lisäksi avaruustutkimus ja -teknologia ovat aloina edelläkävijöitä innovatiivisten tekniikoiden kehittämisessä. Avaruustutkimuksen alalla komitea pitää tarpeellisena ohjelman tasapainoista yhteistyötä jo olemassa olevien eurooppalaisten järjestöjen, esimerkiksi ESA:n ja ESO:n, kanssa.

4.3

Ideat. Tämän ohjelman myötä komissio siirtyy uudelle, hedelmälliselle maaperälle. Komitea on ilmaissut tukensa tällekin asialle jo toistuvasti (15). Tukemalla Euroopan-laajuisessa kilpailussa esille nousevia tutkimusehdotuksia — asettamatta tähän asti yleistä vaatimusta rajanylittävästä yhteistyöstä — mahdollistetaan huippuosaamisen toteutuminen ja sen näkyvyys, mikä taas vetää puoleensa huippututkijoita Euroopasta ja muualtakin. Näin innovoinnille valmistetaan erityisen hedelmällinen maaperä. Tässä yhteydessä komitea korostaa uudelleen, että keskivertotulosten ylittäminen merkitsee myös epäonnistumisen riskin hyväksymistä. Näin ollen haasteellisia ovat — ohjelman asianmukaisen rahoituksen ohella — ensisijaisesti ohjelman valintamenettelyt ja hallinnointi. Komitea pitääkin tervetulleena, että tämä vaikea tehtävä on tarkoitus osoittaa riippumattomalle Euroopan tutkimusneuvostolle, jonka muodostavat poikkeuksellisen menestyneet ja tunnustetut, henkilökohtaisesti nimitetyt tutkijat.

4.4

Ihmiset. Komitea on korostanut useaan otteeseen (16), että menestyksekkään ja kilpailukykyisen eurooppalaisen tutkimuksen ja kehittämisen edellytyksenä on korkealaatuisen välineistön ja taloudellisen tuen lisäksi riittävä määrä huippupäteviä, luovia tutkijoita. Kiinnostus tieteeseen ja tekniikkaan tulee siis herättää jo lapsissa ja nuorissa, jotta riittävä määrä lahjakkaita nuoria voi aloittaa ja myös päättää asianmukaiset — hyvin vaikeat ja vaativat — opinnot.

4.4.1

Komitea viittaa jo seitsemännestä T&K-puiteohjelmasta antamassaan lausunnossa (17) yliopistojen avainrooliin tutkimus- ja koulutuslaitoksina ja niiden epätyydyttävään tilanteeseen EU:ssa. Erityisesti olisi huolehdittava siitä, että tutkijauran kannalta tärkeän väitöskirjan tekeminen voi tapahtua sekä henkilökohtaiselta että tieteelliseltä kannalta asianmukaisissa olosuhteissa (18). Huippukoulutuksen päätettyään nuoret tutkijat tarvitsevat lisäksi kansainvälistä kokemusta, kiintoisan tutkimusalan ja riittävästi vapautta sekä kansainvälisesti kilpailukykyiset sopimusehdot ja uranäkymät. (Komitea on jo aikaisemmin käsitellyt asiaan liittyvää eurooppalaisen tutkijoiden peruskirjaa, ja antanut siitä osittain myönteisen ja osittain kielteisen arvion. (19))

4.4.2

Tieteen ja tutkimuksen kannalta tärkeää tutkijoiden kansainvälistä liikkuvuutta ajatellen erityisesti tällä alalla pitkälle edistyneiden valtioiden välillä on huolehdittava siitä, että ei synny yksipuolista aivovientiä (brain-drain). Näin ollen myös henkilökohtaiset tulot on nostettava sellaiselle tasolle, että esimerkiksi myös yhdysvaltalaisia huippututkijoita voitaisiin houkutella Eurooppaan, mikä nykyisin tuskin on mahdollista. Komitea tukee siksi tätä komission toistuvasti korostamaa tavoitetta toteuttaa tähän tarvittavat välineet ja olosuhteet sekä kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan ”Ihmiset”-ohjelmassa ehdotettuja ja osittain jo nyt käytettävissä olevia välineitä. Eurooppalaisen tutkimusalueen kannalta on lisäksi erityisen tärkeää luoda kiinnostavia liikkuvuusmahdollisuuksia ja poistaa esteitä. Komitea pitää tervetulleena, että komissio pyrkii päättäväisesti tähän tavoitteeseen.

4.5

Valmiudet.”Valmiudet”-erityisohjelma on hyvä esimerkki toissijaisuusperiaatteen mukaisista EU:n tehtävistä.

4.5.1

Tämä koskee erityisesti tavoitetta kehittää/rakentaa, käyttää ja optimoida yhteisesti niitä tutkimusinfrastruktuureja (kuten suuria laitteistoja, tieteellisiä välineitä, tietokoneita jne.), joiden investointivaatimukset ja hyödynnettävyys ylittävät yksittäisen jäsenvaltion kapasiteetin ja tarpeet. Tässä yhteydessä komitea pitää tervetulleena, että aikaisempien suositustensa mukaisesti asianmukaisten hankkeiden ehdottamisessa on tarkoitus soveltaa ensisijaisesti alhaalta ylös -periaatetta.

4.5.2

Mutta myös muut ”Valmiudet”-ohjelman osat (”Pk-yrityksiä hyödyttävä tutkimus”, ”Tutkimus pk-yritysjärjestöjen tueksi”, ”osaavat alueet” sekä ”EU:n ’lähentymisalueiden’ ja syrjäisimpien alueiden täyden tutkimuspotentiaalin vapauttaminen”) sisältävät hyvin tärkeitä toimia, joilla on merkitystä erityisesti uusien jäsenvaltioiden ja pk-yritysten kannalta.

4.5.3

”Tiede ja yhteiskunta” -osaohjelmalla on tarkoitus edistää tieteellisen ja teknologisen toiminnan ja siihen liittyvän tutkimuspolitiikan sopusointuista integrointia eurooppalaisen yhteiskunnan kudokseen. Tavoitteena on kyky luoda, hyödyntää ja levittää osaamista sekä tuottaa innovaatioita. Osaohjelmalla pyritään siis myös välittämään EU:n kansalaisille kuva tieteestä, tutkijoista ja heidän saavuttamista tuloksista. Komitea kannattaa näitä tavoitteita ja pitää erityisesti tiedonvälitystä tärkeänä kulttuurisena ja innovointia edistävänä tehtävänä. Toisaalta on kuitenkin myös selvitettävä, miksi osa kansalaisista suhtautuu epäilevästi tieteeseen (tai sen osa-alueisiin), sen metodiikkaan ja mahdollisiin vaikutuksiin. Komitean mielestä viimeksi mainitut, ensisijaisesti sosiologiset tutkimustyöt tulisi siirtää ”Yhteistyö”-ohjelman ”Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet” -osa-alueeseen, jossa niitä voitaisiin käsitellä sen laajemmassa eurooppalaisen yhteistyön kontekstissa.

4.6.1

Fuusiotutkimuksen  (20) alalla toteutetaan tällä hetkellä seuraavia tehtäviä: i) ITERin rakentamisen valmistelu ja toteutus, ii) ITERin käytön valmistelu, eli mm. tieteellisen henkilökunnan koulutus, ohjelmaan liittyneiden jäsenvaltioiden laboratorioiden tutkimuspotentiaalin mobilisoiminen ja hyödyntäminen sekä kansainvälinen työnjako, iii) teknologian (erityisesti materiaalien ja polttoainekierron) kehittäminen DEMOn suuntaan sekä iv) erilaisten (magneettisten) plasman koossapitovaihtoehtojen tutkiminen ja optimointi. ITER ja siihen liittyvät jatkotoimet on rakennettava jäsenvaltioiden tutkimuslaitosten varaan, ja niiden on saatava sieltä tukea. Komission ehdotukset ovat näiden tehtävien ja tehtyjen kansainvälisten sopimusten mukaisia, ja komitea tukee niitä varauksettomasti.

4.6.2

Ydinfission  (21) alalla ovat tällä hetkellä toteutettavina seuraavat tehtävät: i) toiminnassa olevien ydinvoimaloiden turvallisuuden perusteellinen tutkiminen ja lisääminen (tämä on ensisijaisesti voimaloiden rakentajien ja käyttäjien tehtävä) sekä ii) uusien reaktorityyppien kehittäminen, joilla on entistä paremmat ominaisuudet turvallisuuden, polttoaineen hyödyntämisen ja käytetynpolttoaineen käsittelyn suhteen. Tähän sisältyy myös tutkimustyötä käytettyjen polttoaineiden muuntamisesta (transmutaatio, kierrätys). Lisäksi on iii) ratkaistava loppusijoituskysymys ja hankittava sille poliittinen hyväksyntä, iv) tuettava ydinasemateriaalin leviämisen estotoimia sekä v) hankittava lisää tietoa (matalien) säteilyannosten biologisista vaikutuksista (22) ja kehitettävä asianmukaiset mittausmenetelmät (erityisesti ihmiskehon annosmittaus). Tämä kaikki vaatii osaavien ammattilaisten koulutusta ja siis myös nuorten ammattilaisten kouluttamista riittävästi. Komitea on huolestunut nuorten ammattilaisten puutteesta ja osaamisen hiipumisesta eräissä jäsenvaltioissa ja muistuttaa, että tätä hyvin tärkeää kysymystä tulisi pohtia entistä tiiviimmin, kun otetaan huomioon ydinvoiman käytön todennäköinen pitkäaikaisuus ja maailmanlaajuisuus.

4.7.1

Yhteinen tutkimuskeskus osallistuu perustellusti sekä tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännen puiteohjelman (2007—2013) että myös Euratomin seitsemännen puiteohjelman (2007—2011) toimiin. Koska tutkimuskeskus on suoraan komission alainen ja soveltuu sen vuoksi hyvin poliittisen neuvonantajan tehtävään ja joustavaan toimintaan, on erityisesti varmistettava, että se vastaa kaikkia jäsenvaltioiden tutkimuslaitoksilta vaadittuja korkeita ja avoimia standardeja kansainvälisen vertaisarvioinnin, kilpailun, nimeämismenettelyn/henkilöstöpolitiikan ja seurannan suhteen ja että se on yhteydessä kansainväliseen osaamisyhteisöön. Komitean mielestä tällainen yhteys olisi merkittävä myös edellä mainittujen yhteiskunta- ja taloustieteiden sekä humanististen tieteiden alalla.

4.7.2

Yhteisen tutkimuskeskuksen tehtäviin tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa (2007—2013) kuuluu EU:lle tärkeä yleisaihe ”kestävä kehitys” (esimerkiksi ilmastonsuojelu, elintarvikkeet, energia, liikenne, kemikaalit, dekontaminaatio). Tähän sisältyy myös tieteellis-teknologisten viitetietojen kehittäminen ympäristö- ja elintarvikevalvonnan eri alojen käyttöön. Se antaa myös arvokkaan panoksen yhteisön lainsäädännön kehittämiseen. EU:n tehtävänä on myös tuottaa ja levittää käyttöön kansainvälisesti hyväksyttyjä referenssejä sekä tukea yhteiseurooppalaisen mittausjärjestelmän käyttöönottoa. Tähän voisi sisältyä myös jäsenvaltioiden mittatekniikan keskusten ja standardisointikeskusten työnjaon koordinointi ja samalla niiden ohjelmiin osallistuminen. EU:n yhtenäismarkkinoita ja yleensä Euroopan integraatiota ajatellen voitaisiin harkita Euroopan standardisointikeskuksen perustamista nykyisten asianomaisten kansallisten laboratorioiden ja CEN:in ja CELENECin kaltaisten instituutioiden sekä asianomaisen teollisuuden ja Yhteisen tutkimuskeskuksen myötävaikutuksella.

4.7.3

On oikein, että Yhteinen tutkimuskeskus (YTK) tukee Euratomin seitsemännen puiteohjelman (2007—2011) alalla ydinalan poliittista päätöksentekoa, mukaan luettuna sen olemassa olevien strategioiden toteuttaminen ja valvonta sekä reagointi uusiin vaatimuksiin. Komitea pitää johdonmukaisena ydinalan YTK-ohjelman painopisteiden asettamista jätehuoltoon, turvallisuuteen ja valvontaan (myös näitä tehtäviä on verkotettava ja koordinoitava jäsenvaltioiden tehtävien kanssa). Juuri nämä ovat kansalaisten huolenaiheita, ja niihin tarvitaan luotettavia ratkaisuja. Komitea katsoo, että on erityisen tärkeää myös kehittää (edelleen) menetelmiä, joilla voidaan paremmin valvoa ydinasemateriaalin tai -tekniikan leviämisen estämistä.

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/17

1.1

Jäsenvaltioiden tulisi voida soveltaa niin halutessaan riskinarvioinnin perusteella tiukempia toimenpiteitä kuin tässä käsiteltävässä asetuksessa säädetään sillä ehdolla, että ne rahoittavat ne kansallisista budjeteistaan.

1.2

Kunkin jäsenvaltion tulisi nimetä yksi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa turvastandardien täytäntöönpanon koordinoinnista ja seurannasta.

1.3

Jokaisen jäsenvaltion tulisi laatia kansallinen siviili-ilmailun turvaohjelma.

1.4

Seuratakseen, miten jäsenvaltiot soveltavat tätä uutta säädöstä, ja voidakseen havaita ilmailun turvaamisen heikot kohdat komission olisi tehtävä tarkastuksia, myös ilmoittamatta niistä ennakolta.

1.5

Jotta kolmannesta maasta tulevalla lennolla saapuvat vaihtomatkustajat ja -matkatavarat voitaisiin vapauttaa turvatarkastuksesta ”keskitetyn turvaamisen” -periaatteen mukaisesti ja jotta tällaisella lennolla saapuvat matkustajat voivat käyttää samoja tiloja turvatarkastettujen lähtevien matkustajien kanssa, on lisäksi aiheellista edistää yhteisön ja kolmansien maiden välisiä harmonisoituja sopimuksia, joissa tunnustetaan, että kolmannessa maassa tehtävät turvatarkastukset vastaavat tasoltaan yhteisön turvavaatimuksia.

1.6

Komitea pitää komission aloitetta tervetulleena ja tukee täysin siinä esitettyjä perusperiaatteita.

1.7

Komitea ilmaisee myös tyytyväisyytensä lentoasemien turvallisuutta koskevien yhteisten säännöksien luomiseen, koska nykyisellään säännöt ja menettelyt vaihtelevat Euroopassa huomattavasti, ja niiden standardointi on tärkeää.

1.8

Ehdotuksen liitteen jakson 1 kohdan 1.2 alakohdassa 5 ja liitteen jaksossa 11 on kyse henkilöstön taustojen tarkastuksista. Kun otetaan huomioon työntekijöiden vapaa liikkuvuus yhteisössä ja yhteisön ulkopuolisten työntekijöiden saatavuus, on tähän liittyen paikallaan selvittää, voiko komissio tarjota apuaan jäsenvaltioiden viranomaisille, lentoasemille, lentoyhtiöille jne. työhön hakeutuvien henkilötietojen varmistamisessa ja siten liitteessä esitettyjen vaatimusten täyttämisessä.

1.9

Ehdotetun asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa hahmoteltua tavoitetta tulisi muuttaa siten, että olisi selvää, että kyseiset turvatoimet on suunniteltu suojelemaan siviili-ilmailua laittomuuksilta, jotka vaarantavat siviili-ilmailun turvallisuuden. Kyseisillä toimilla ei pyritä torjumaan muita laittomuuksia, kuten varkauksia tai salakuljetusta.

1.10

Komission tulisi laatia ja toteuttaa kattavaa politiikkaa lentoliikenteen turvatoimien rahoittamiseksi. Kyseiset toimet ovat osa jäsenvaltioiden velvollisuutta suojella kansalaisiaan terrorismilta.

1.11

Asetuksessa tulisi lisäksi mainita mekanismi, jolla voidaan arvioida tulevien turvatoimenpiteitä koskevien ehdotusten vaikutusta toimialaan. Siten varmistetaan, että tietyn toimenpiteen kustannukset ja vaikutukset eivät ole kohtuuttoman suuria sen tehoon verrattuna.

2.1

Komission ehdotuksella asetukseksi on useita päämääriä. Tavoitteena on selventää Euroopan unionin (voimassa olevalla asetuksella 2320/2002) luotua oikeuskehystä, luoda perusta Kansainväliseen siviili-ilmailujärjestöön (ICAO) vaatimusten yhdenmukaiselle tulkinnalle, poistaa arkaluonteisia tietoja julkisuudesta sekä korostaa entisestään tarvetta kehittää siviili-ilmailun turvallisuusvaatimuksia asetusta soveltamalla. Tässä yhteydessä hyödynnetään komitologiamenettelyä koskevaa päätöstä 1999/468/EY säädöksiä koskevasta päätösmenettelystä, johon sekä jäsenvaltioiden että Euroopan komission edustajat osallistuvat.

2.2

Ehdotetulla asetuksella aiotaan korvata voimassa oleva asetus. Näin pyritään parantamaan lainsäädäntöä seuraavien neljän periaatteen mukaisesti: yksinkertaistaminen, yhdenmukaistaminen, selkeyttäminen ja turvatoimien parantaminen.

3.1

Tässä käsiteltävänä olevan ehdotuksen tavoitteena on selventää ja yksinkertaistaa lakisääteisiä vaatimuksia, jatkaa niiden yhdenmukaistamista ja tehostaa siten siviili-ilmailun yleistä turvaamista.

3.2

Saadut kokemukset ovat osoittaneet, että voimassa oleva asetus on liian yksityiskohtainen ja sitä on tarpeen yksinkertaistaa.

3.3

Komissio, joka kunnioittaa toissijaisuusperiaatetta, katsoo kuitenkin, että on aiheellista jatkaa turvatoimenpiteiden ja -menettelyjen yhdenmukaistamista.

3.4

Nykyisessä tilanteessa käytössä on 25 kansallista järjestelmää, jotka voivat vääristää kilpailua ja joiden vuoksi ilmailuala ei voi hyödyntää yhtenäismarkkinoiden suomia vapauksia.

3.5

Yhdenmukaisuuden lisääminen liittyy läheisesti ”keskitettyyn turvaamiseen” (one-stop security). Tällä tarkoitetaan sitä, ettei konetta vaihtavia tai jatkoyhteydelle siirtyviä matkustajia, matkatavaroita tai rahtia tarvitse tarkastaa uudelleen, koska voidaan luottaa siihen, että perustasoinen turvatarkastus on tehty asianmukaisesti ensimmäisellä lähtökentällä. Tässäkin yhteydessä on kyse seikasta, josta on hyötyä sekä matkustajille että ankarasti kilpailuilla markkinoilla toimiville.

3.6

Komissio katsoo, että kyky reagoida nopeasti alati muuttuviin riskeihin ja toimia asianmukaisesti vaikuttaa merkittävästi yleisen turvatason paranemiseen.

3.7

Komissio katsoo, ettei turvatoimien yksityiskohtia ole toivottavaa säilyttää julkisesti saatavana. Tämä ongelma voidaan ratkaista sisällyttämällä toiminnalliset yksityiskohdat täytäntöönpanosäädöksiin. Komitea korostaa, että uusissa yhteisissä säännöissä on tärkeää ottaa huomioon liikuntarajoitteisten erityistarpeet komitean tuoreessa lausunnossaan esittämien suositusten mukaisesti. Turvatarkastukset ja muut turvallisuuteen liittyvät sinänsä oikeutetut ja tarpeelliset toimet voivat aiheuttaa lisäesteitä ja kaventaa liikuntarajoitteisten oikeuksia. Tämä olisi ristiriidassa sen seikan kanssa, että komissio on viime aikoina pyrkinyt takaamaan vammaisille ja liikuntarajoitteisille muiden kanssa yhdenvertaiset mahdollisuudet lentomatkustukseen.

3.8

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2320/2002 vahvistetaan yhteiset siviili-ilmailun turvaamista koskevat säännöt. Nyt ehdotetulla asetuksella aiotaan korvata kyseinen säädös.

3.9

Asetus (EY) N:o 2320/2002 korvattaisiin siis yksinkertaisemmalla ja selkeämmällä asetuksella, jossa vahvistettaan yleiset periaatteet.

3.10

Ainoa uusi ehdotettu toimivaltuus liittyy sääntöihin, jotka koskevat lennonaikaisia turvatoimenpiteitä. Toimivaltuus käsittää muun muassa ohjaamoon pääsyn, häiriköivät matkustajat ja turvamiehet. Komitea ei pidä turvamiehiä lennoilla suositeltavina paitsi poikkeustapauksissa.

3.11

Turvaohjelmia koskeva vaatimus on ilmailualan nykyisten hyvien toimintatapojen mukainen eikä aiheuta sellaisenaan suurta rasitetta ilmailualalle tai viranomaisille. Yhteisön lentoliikenteen harjoittajien turvaohjelmat tulee hyväksyttää kansallisilla viranomaisilla, ja niiden tulee olla myös muiden jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten tunnustamia.

3.12

Ehdotetun asetuksen 13 artiklassa kaikki jäsenvaltiot velvoitetaan seuraamaan sääntöjen noudattamista kansallisen laadunvalvontaohjelman avulla.

3.13

Ehdotetun asetuksen 14 artikla antaa komissiolle mahdollisuuden tarkastaa muun muassa yhteisön lentoasemia.

3.14

Ehdotetun asetuksen 17 artiklalla korvataan voimassa olevan asetuksen 10 artikla, joka koskee kolmansista maista saapuvien lentojen turvaamista. Artiklan mukaan yhteisö ja kolmannet maat voivat tehdä sopimuksia siitä, että yhteisön lentoasemien kautta kulkeville konetta vaihtaville matkustajille, -matkatavaroille ja -rahdille ei tarvitse tehdä uutta turvatarkastusta ja/tai muita turvatoimenpiteitä.

3.15

Tämä tavoite olisi saavutettava vahvistamalla yhteiset ilmailun turvaamista koskevat säännöt ja vaatimukset sekä mekanismit, joilla seurataan niiden noudattamista.

3.16

Asetuksen (EY) N:o 2320/2002 sisältöä olisi tarkistettava saatujen kokemusten valossa, ja itse asetus olisi korvattava uudella säädöksellä, jolla pyritään yksinkertaistamaan, yhdenmukaistamaan ja selventämään voimassa olevia sääntöjä sekä parantamaan turvatasoa.

3.17

Koska turvatoimenpiteiden ja -menettelyjen toteuttamista on tarpeen joustavoida nykyisestä, jotta voidaan ottaa huomion riskinarviointien jatkuvat muutokset ja mahdollistaa uusien teknologioiden käyttöönotto, uudessa säädöksessä olisi vahvistettava perusperiaatteet siitä, mitä on tehtävä siviili-ilmailun turvaamiseksi siihen kohdistuvilta laittomilta teoilta.

3.18

Uuden säädöksen tulisi kattaa turvatoimet, joita sovelletaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajien ilma-aluksissa tai lennon aikana.

4.1

On tärkeää luoda yhteiset säännöt siitä, mitkä esineet ovat kiellettyjä, jotta vältetään sekaannukset ja kiistat turvatarkastuksessa.

4.2

Asetusehdotuksen liitteessä mainitaan käsite ”toistuvat satunnaistarkastukset”, mutta sitä ei määritellä. Käsitteen määrittely on olennaista, jotta periaatetta tulkitaan Euroopassa yhdenmukaisesti, kun sitä sovelletaan turvatarkastuksiin.

4.3

Tätä tiukempia toimia tulisi ryhtyä soveltamaan ainoastaan, kun jäsenvaltion asiasta vastaava viranomainen katsoo riskiarvion perusteella, että on olemassa erityinen terroriuhka. Muita tiukempien turvatoimien käyttöönotto on ristiriidassa koko EU:n kattavan lentoliikenteen turvatoimien harmonisointitavoitteen sekä keskitetyn turvaamisen tavoitteen kanssa. Jäsenvaltioiden edellyttämistä varoittavista tai ehkäisevistä lisäturvatoimista päätettäessä tulee vastedes kuulla lentoaseman hoitajaa. Lisäturvatoimia tulee pitää myös osana jäsenvaltioiden velvollisuutta suojella kansalaisiaan terrorismilta, ja kyseisen jäsenvaltion tulee siten maksaa myös lisäturvatoimista aiheutuvat kulut.

4.4

Osa lentoyhtiöistä ei salli lennoillaan metallisia ruokailuvälineitä, kun taas osa käyttää niitä edelleen. Yhdenmukaista käytäntöä lentoyhtiöiden kesken tulisi rohkaista.

4.5

Vaikka mm. sakset ja kynsiviilat ovat kiellettyjä esineitä, lasipulloja ei ole kielletty. Etenkin rikottuina niitä voidaan kuitenkin käyttää tappavana aseena. Ehdotetaankin, että verovapaita tuotteita ja lennolla tarjottavia juomia sisältävät pullot olisivat muovisia. Muussa tapauksessa ne tulisi kuljettaa lentokoneen ruumassa matkatavaroiden tapaan. Tämä seikka on hyväksyttävä kansainvälisellä tasolla ennen kuin sitä voidaan soveltaa.

4.6

On tärkeää, että käsisammuttimet, raivauskirveet ja muu pelastusvälineistö säilytetään miehistön saatavilla olevassa suljetussa lokerossa matkustajien ulottumattomissa.

4.7

El Al -yhtiön tapaan muidenkin lentoyhtiöiden tulisi mahdollisuuksien mukaan suojautua pommeilta kuljettamalla matkatavarat vahvistetuissa konteissa.

4.8

Turvallisuuden vuoksi jäsenvaltioiden viranomaisten tulisi myös seurata tarkoin matkustajille tarjoiltavan alkoholin määrää sekä siihen liittyviä juopuneiden aiheuttamia vaaratilanteita.

4.9

Vaikka ohjaamo onkin erotettu matkustamosta vahvistetulla ovella, kaappausta yrittävä voi päästä ohjaamoon sen vieressä tavallisesti sijaitsevan wc:n ohuen seinän läpi. Myös kyseinen seinä tulisi näin ollen vahvistaa.

4.10

Turvallisuuspalveluista huolehtii monesti lentoyhtiö- ja maapalveluasiamies (airline and handling agent), mikä vuoksi myös niiden tulisi kuulua 11 artiklan piiriin.

4.11

Ehdotetun asetuksen liitteen jakson 11 osalta todettakoon, että turvatarkastuksia, kulunvalvontaa tai muita turvavalvontatoimenpiteitä toteuttavien henkilöiden kouluttajat tulisi kouluttaa hyväksytyissä koulutuslaitoksissa, kuten Euroopan ilmailuturvallisuusinstituutissa (European Aviation Security Training Institute, EASTI). Näin varmistettaisiin se, että ICAO:n turvakoulutusmoduulit toteutetaan yhdenmukaisesti. Jäsenvaltioiden viranomaisilta tulisi edellyttää kansallisia koulutusohjelmia, joissa opetuksesta vastaisivat EASTIssa pätevöityneet kouluttajat.

4.12

Mahdollisesti häiriöitä aiheuttavien matkustajien kuljetukseen liittyen (ja lisääntyvät maastakarkoitukset jne. huomioon ottaen), tulisi ehdotetun asetuksen liitteen jakson 4 kohdassa 4.3 edellyttää, että jäsenvaltion viranomainen asettaa vähimmäismääräajan, jota on noudatettava, jotta lentoyhtiöille, lentoasemille ja miehistölle jää riittävästi aikaa tällaisen matkustajan kuljetuksen valmisteluun, mikäli kyseessä on kaupallinen reittilento.

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/20

1.1

ETSK arvostaa ehdotettua direktiiviä, joka liittyy meriympäristön suojelemiseen ja säilyttämiseen tähtäävään teemakohtaiseen strategiaan. Komitea katsoo, että direktiivin avulla voidaan koota yhteen osa nykyisistä säädösvälineistä ja koordinoida niitä. Näin voidaan etenkin ottaa käyttöön ympäristötoimiin sovellettavia menettelyjä, samaan tapaan kuin vesipolitiikan puitedirektiivin nojalla.

1.2

Edellä todetusta huolimatta komitea suhtautuu ehdotukseen kriittisesti ja katsoo, että ehdotettu direktiivi on tarpeellinen mutta riittämätön. Meret ja valtameret ovat siinä määrin pilaantuneita, että nykyisten toimien täytäntöön panemiseksi ja niiden noudattamisen valvomiseksi tarvittaisiin vieläkin velvoittavampia toimia. Ehdotetuilla toimilla puututaan sitä paitsi meriympäristön tilaan vain osittain. Komitea katsookin, että tavoite saavutettaisiin paremmin puitedirektiivin avulla, sillä tällaisen säädöksen nojalla voitaisiin ottaa myöhemmin käyttöön uusia toimia ja kehittää näkökohtia, joihin ei nyt ole kiinnitetty laajaa eikä perusteellista huomiota.

1.3

Jäsenvaltioiden ei tarvitse osoittaa toimiin uusia määrärahoja eikä etenkään lisätä byrokratiaa, kun pitäydytään vanhoissa säädöksissä ja hoitovälineissä. Samalla säädetään yleisön ja sidosryhmien osallistumis- ja kuulemiskeinoista, mikä on erityisen tärkeää, jotta kansalaiset voivat osallistua aktiivisemmin ympäristöasioiden hoitoon.

1.4

ETSK antaa muutamia suosituksia, joita se pitää tarpeellisina ehdotetun säädöksen sisällön parantamiseksi. Näin komissio voi arvioida komitean panosta, sillä komitea on osa kansalaisyhteiskuntaa, johon säädös vaikuttaa.

1.4.1

Ensinnäkin on selkiytettävä ja lisättävä komission mahdollisuutta koordinoida ja valvoa alueviranomaisia, joiden tehtävänä on arvioida toimivaltaansa kuuluvalle meriympäristölle asetettuja tavoitteita ja siihen sovellettavia toimenpiteitä sekä laatia asiaan liittyvät tavoiteohjelmat. Kaikilla rannikkoalueilla on pyrittävä toteuttamaan samantapaisia toimia tasapuolisesti, sillä on hyvä pitää mielessä, että meret ja valtameret ylittävät valtakunnanrajoja. Koordinoimalla toimet keskitetysti voitaisiin puuttua jopa unionin vaikutuspiiriin kuuluvien kolmansien maiden toimintaan, erityisesti sellaisten maiden toimiin, joiden kanssa unioni on kansainvälisessä sopimussuhteessa.

1.4.2

Komitea katsoo, että määritelmien, etenkin ympäristön hyvän tilan määritelmän, perusteena oleviin laatukuvaajiin on lisättävä määrällisiä kuvaajia, samaan tapaan kuin vesipolitiikan puitedirektiivissä säädetään sisävesistä, sillä määrä vaikuttaa suuresti meriveden hyvään tilaan. Ympäristötavoitteet olisi asetettava vähintään tiedonannossa mainitulle tasolle, kuten lausunnon kohdassa 5.5 todetaan, sillä pitäytyminen ehdotetun direktiivin kaltaisissa ylimalkaisissa tavoitteissa voi estää toteuttamasta niitä kaikilta osin tehokkaasti.

1.4.3

Tietyt alueet luokitellaan erityisalueiksi, koska niillä ympäristötavoitteet eivät toteudu. Alueiden valinta saattaa johtaa väärinkäytöksiin, koska käsite on muotoiltu moniselitteisesti. Komitea ehdottaakin, että alueiden erityispiirteiden syyt sekä menettelyt, joiden mukaisesti komissio hyväksyy tietyn alueen erityisalueeksi, määritellään täysin selkeästi ja tiukasti.

1.5

Komitea mainitsee kaksi seikkaa, jotka ovat ehdotettujen tavoitteiden tehokkaan saavuttamisen kannalta erittäin tärkeitä. Kaikki aiemmin käyttöönotetut meriympäristöön vaikuttavat toimenpiteet on toteutettava välittömästi. Esimerkkeinä mainittakoon Erika I, II ja III -pakettien yhteydessä sovitut toimenpiteet, erityisesti suojasatamat, meriliikenteen Euroopan laajuinen seurantaverkosto, alusten rekisteröintiä valvova tarkastusjärjestelmä, jätteiden tutkiminen ja inventointi (pumput ja radioaktiivisia aineita sisältävät kontit mukaan luettuina) jne.

1.5.1

Lisäksi on pidettävä mielessä meriympäristön tutkimus ja harjoitettava tutkimusta käytännössä. Näin voidaan asettaa entistä selkeämmät tavoitteet ja laatia toimenpideohjelmat ympäristön hyvän tilan ennallistamiseksi. Olisikin pyrittävä osallistumaan aiempaa aktiivisemmin tutkimuksen eurooppalaisiin puiteohjelmiin.

2.1

Nyt tehty ehdotus direktiiviksi meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta strategiasta pohjautuu komission vuonna 2002 julkaisemaan tiedonantoon (1). Tavoitteena on edistää merien kestävää käyttöä ja meren ekosysteemien säilyttämistä. Kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa viitataan jo tarpeeseen ottaa käyttöön keinot meriympäristön suojelemiseksi ja säilyttämiseksi ja todetaan, ettei tavoitteena olevaa unionin merien ja valtamerien kestävää käyttöä pystytä saavuttamaan yksittäisten toimintalinjojen avulla. On käynyt ilmeiseksi, että toimiin on ryhdyttävä pikimmiten, sillä monet kuudennessa ohjelmassa mainituista vaaroista ovat toteutuneet synkimpiäkin ennustuksia pahempina. (2)

2.2

Edellä mainitussa tiedonannossa ehdotetun strategian lähtökohtana on Euroopan meriympäristön tilan raju heikkeneminen, johon vaikuttavat ilmastonmuutos, vaarallisten aineiden aiheuttama merien saastuminen, kaupallinen kalastus, merien rehevöityminen sekä eksogeenisten lajien ilmaantuminen Euroopan merille. Meriympäristön tilaa uhkaavat lisäksi institutionaaliset esteet, kuten jäsenvaltioiden yksinomainen toimivalta aluevesillään, kansainväliset yleissopimukset, jotka vaikuttavat myös unionin ulkopuolisiin maihin, sekä lukuisat maailmanlaajuiset sopimukset (3), joita on vaikea panna täytäntöön ja valvoa. Strategia on siis muutettava konkreettisiksi toimiksi kaikista havaituista esteistä huolimatta.

2.3

Komissio julkaisi äskettäin samaan aikaan direktiiviehdotuksen kanssa toisen tiedonannon (4), josta ei ole pyydetty ETSK:n lausuntoa. Tiedonannon mukaan komissio laatii lähiaikoina vihreän kirjan meriympäristöä koskevasta strategiasta. ETSK katsoo, että komission olisi otettava huomioon komitean lausunnoissaan esittämät huomiot. Se onnistuisi parhaiten, jos komissio esittäisi komitealle uuden lausuntopyynnön, jotta komitea voisi sisällyttää kyseiseen lausuntoon kantansa meriympäristöön vaikuttavista politiikoista (kalastus, liikenne, polttoaineet jne.) sekä niistä hankkimansa asiantuntemuksen. Kansalaisyhteiskunnan edustajana ETSK on kiinnostunut ilmaisemaan asiasta mielipiteensä.

3.1

Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaan strategiaan liittyy toimeenpanoväline, joka on mainittu tarkastelun kohteena olevassa direktiiviehdotuksessa. Ehdotuksessa huomioidaan myös kansainväliset yleissopimukset, erityisesti komission ja jäsenvaltioiden hyväksymät Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukset (5), sekä alueelliset yleissopimukset (6), joihin sisältyvien velvoitteiden noudattamista nyt annettavan direktiivin tulisi edistää.

3.2

Ehdotettu direktiivi on jaettu viiteen lukuun. Luvussa I säädetään yleisistä säännöistä ja määritellään direktiivin aihe (1 artikla), soveltamisala (2 artikla), merialueet ja osa-alueet (3 artikla) sekä meristrategiat (4 artikla), annetaan jäsenvaltioiden koordinointia ja yhteistyötä koskevat säännökset (5 artikla) ja luetellaan toimivaltaiset viranomaiset (6 artikla).

3.3

Luvun I sisällöstä kannattaa korostaa 4 artiklaa. Siinä käsitellään meristrategiaa, joka jäsenvaltioiden on laadittava kullekin merialueelleen ja joihin on sisällytettävä vähintään seuraavat seikat:

Strategiaan on liitettävä toimenpideohjelma, joka on toteutettava viimeistään vuonna 2016 ja jonka avulla on tarkoitus saavuttaa merien ja valtamerien ympäristön hyvä tila.

3.4

Luvuissa II ja III meristrategioita käsitellään laajemmin, luvussa II niiden valmistelua ja luvussa III toimenpideohjelmia.

3.4.1

Meristrategioiden valmistelua koskevien toimenpiteiden lähtökohtana on, että jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan merivesistään alustava arviointi (7 artikla). Sen on sisällettävä erinäisiä seikkoja, joista mainittakoon erityisesti taloudellinen ja sosiaalinen analyysi vesien käytöstä sekä merivesien tilan heikkenemisestä johtuvista kustannuksista. Seuraavaksi määritellään ympäristön hyvä tila (8 artikla ja liite II) ja ympäristötavoitteet (9 artikla ja liite III). Lopuksi säädetään siitä, miten seurantaohjelmat on laadittava (10 artikla ja liitteet II ja IV) ja miten ohjelmat hyväksytään (11 artikla).

3.4.2

Luvussa III säädetään toimenpideohjelmista, joita jäsenvaltioiden on laadittava kullekin merialueelleen (12 artikla ja liite V) ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava alustavan arvion pohjalta laadituista ohjelmista komissiolle (14 artikla), joka hyväksyy ohjelmat (15 artikla). Erityisalueita varten säädetään tilapäisistä toimenpiteistä (13 artikla).

3.5

Luvun IV säännökset koskevat merialueiden strategioiden ajantasaistamista (16 artikla) sekä joka kolmas vuosi laadittavia välikertomuksia (17 artikla). Kannattaa erityisesti mainita 18 artikla, jossa säädetään kuulemisesta ja yleisölle tiedottamisesta direktiivin 2003/35/EY mukaisesti. Lisäksi komissio velvoitetaan laatimaan arviointikertomuksia direktiivin täytäntöönpanosta saaduista tuloksista (19 artikla) ja tarkistamaan säädöksen sisältö 15 vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta.

3.6

Luku V sisältää tekniset säännökset. Siinä mainitaan erityisesti direktiivin liitteet (21 artikla) sekä komissiota avustava komitea (22 artikla).

4.1

Nyt tehty ehdotus direktiiviksi liittyy edellä mainittuun komission tiedonantoon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa” (ks. tarkemmin kyseisestä tiedonannosta annettu komitean lausunto CESE 578/2003). Tiedonannon pääkohdat ovat seuraavat:

4.2

ETSK:n asiasta antamassa lausunnossa todettiin seuraavaa:

4.3

Edellä esitetystä näkökulmasta tarkasteltuna nyt ehdotettuun direktiiviin on sisällytetty lukuisia ETSK:n lausunnossa tehtyjä tulkintaehdotuksia, ja siinä säädetään samantapaisesta toimintamenettelystä kuin vesipolitiikan puitedirektiivissä. Komission ja jäsenvaltioiden rooli on kuitenkin hyvin erilainen kuin vesipolitiikan puitedirektiivissä, ja eri elementit liittyvät eri tavoin toisiinsa. Osatekijöiden syitä ja käyttökelpoisuutta ei ole selvitetty riittävästi, ja ne ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Ristiriitaista on esimerkiksi se, että

4.4

ETSK katsoo, että nyt tehty ehdotus direktiiviksi on

4.5

Direktiivin täytäntöönpanosta vastaavat lähes yksinomaan jäsenvaltiot, ja komission tehtävänä on ohjata toimia. Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle toimistaan, ja komissio hyväksyy tai hylkää soveltuvin osin ympäristön tilan määritykset, ympäristötavoitteet ja indikaattorit, seurantasuunnitelman ja toimenpideohjelman erityisalueineen.

4.6

Säädöksellä ei luoda uusia lainsäädäntö- eikä hallintovälineitä, vaan hyödynnetään yhteisön käyttämiä ja Euroopan unionin allekirjoittamiin kansainvälisiin sopimuksiin sisältyviä nykyisiä välineitä.

4.7

Säädöksessä selkiytetään sitä, miten yleisö ja sidosryhmät osallistuvat toimiin jäsenvaltioiden välityksellä.

5.1

Kaikkein kunnianhimoisimpiin unionin säädöksiin (vesipolitiikan puitedirektiivi ja IPPC-direktiivi ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä) liittyvistä toimista ja säädösten täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa saadut kokemukset osoittavat, että komission on toimittava aktiivisesti sekä valvottaessa että koordinoitaessa ja keskitettäessä valtioiden tueksi tarkoitettuja toimia ja noudatettava samalla toissijaisuusperiaatetta. Komission olisikin koottava alaisuudessaan toimiva suur- ja merialueista vastaavista toimivaltaisista viranomaisista muodostuva foorumi, joissa olisivat edustettuina sidosryhmät ja alan asiantuntemusta omaavat tieteelliset instituutiot sekä kalastuspolitiikasta ja radionuklideista vastaavat viranomaiset.

5.2

Ehdotetussa direktiivissä mainitaan tiedotusvaatimukset ja alustavan arviointiehdotuksen hyväksymiselle asetetut ehdot, ympäristön hyvä tila, ympäristötavoitteet, seurantaohjelma ja toimenpideohjelma sekä erityisalueille tarkoitetut tilapäiset toimenpiteet. Tämän lisäksi direktiivissä olisi säädettävä menettelystä ja määräajasta, joiden puitteissa on toimittava, mikäli toimet hylätään. Sidosryhmille ja suurelle yleisölle olisi tarjottava tilaisuus osallistua menettelyyn, ja siihen olisi sisällytettävä riittävästi kannustimia.

5.3

Liitteessä II on kuvattu alustavan arvioinnin sisältö. Taulukossa ”Paineet ja vaikutukset” olisi syytä noudattaa ennen direktiiviehdotusta julkaistussa tiedonannossa esitettyjä perusteita ja määritellä paineiden ja vaikutusten antropogeeniset syyt ja suhteuttaa ne kyseisiin ilmiöihin sekä meriympäristön suojeluun liittyviin seikkoihin ja tavoitteisiin, jotta toimet ja strategian mukaiset politiikat asettuvat oikeisiin suhteisiin.

5.4

Ympäristön hyvä tila ja meriympäristön tila määritellään yleisten laadullisten kuvaajien, perusteiden ja standardien pohjalta. Määritelmään olisi sisällytettävä myös määrällisiä kuvaajia, sillä tietyt sekä alustavaan arviointiin että ympäristön hyvään tilaan liittyvät muuttujat edellyttävät, että kuvaajat heijastavat myös määrää. Myös seurantaohjelmien muuttujia tarkkailtaessa tarvitaan määrällisiä viitearvoja (esimerkiksi kasviplanktonin tiheys).

5.5

Ympäristötavoitteet määritellään 9 artiklassa ja liitteessä III liian yleisin perustein. Olisi aiheellista määritellä vähimmäistekijät ja -tavoitteet, joissa olisi huomioitava vähintään vuonna 2002 julkaistussa tiedonannossa mainitut seikat:

5.6

Toimenpideohjelman (12 artikla ja liite IV) on sisällettävä vähintään ne toimenpiteet, jotka ovat yhteisön lainsäädännön mukaan pakollisia. Tässä tarkoitetaan erityisesti rannikkovesiä koskevaa lainsäädäntöä, jonka nojalla käynnistetyllä toimintaohjelmalla pyritään välttämään edellisessä kohdassa lueteltujen saastelähteiden aiheuttamat vauriot. Ohjelmassa mainitaan myös sellaiset toimenpiteet, joihin kansainväliset sopimukset ja yleissopimukset velvoittavat ryhtymään, sekä tilapäiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on korjata meriympäristön pilaantuminen erityisalueilla. Tällainen muotoilu on sikäli onnistunut, että näin kootaan yhteen eri säädöksissä ja määräyksissä hajallaan olevat toimenpiteet ja menettelyt ja siis helpotetaan niiden noudattamista.

5.6.1

Toimenpideohjelmia laadittaessa on kuitenkin toisaalta vältettävä pitäytymistä pelkästään edellä luetelluissa seikoissa. Jos kerran on käynyt ilmeiseksi, ettei nykyinen lähestymistapa ole ollut riittävä, jotta sen avulla olisi vältetty ympäristön pilaantuminen, sitä noudattamalla tuskin pystytään saavuttamaan kohdealueen meriympäristön hyvä tila. Tässä mielessä olisi tärkeää levittää säännöllisesti tietoa rannikkovaltioissa toteutetuista hyvistä ympäristökäytännöistä (ympäristöä säästävistä saniteettitiloista, fosfaatteja sisältämättömistä pesuaineista, puskurivyöhykkeistä, rannikolla noudatettavista rajoituksista jne.).

5.7

Ehdotetun direktiivin nojalla jäsenvaltiot voivat valita erityisalueita, joilla ympäristötavoitteita ei voida toteuttaa seuraavista syistä:

5.7.1

Sanamuoto on nykyisellään niin moniselitteinen, että sen soveltaminen saattaa johtaa väärinkäytöksiin. Siksi onkin välttämätöntä

5.8

Koordinointi- ja yhteistyökysymyksissä on syytä pitää mielessä unionin alueelle ulottuvien merien ja valtamerien rannalla sijaitsevat kaikki unionin ulkopuoliset maat eikä ainoastaan sellaisia maita, jotka ovat kansainvälisten sopimusten sopijapuolia. Niitä on kannustettava yhteistyöhön, jotta ympäristöalalla päästään hyviin tuloksiin.

5.9

Ehdotetussa direktiivissä säädetään sidosryhmien ja yleisön osallistumisesta toimiin valtioiden nykyisten järjestelmien välityksellä. Järjestelmät on monissa maissa asetettu kyseenalaisiksi useista syistä: ne eivät ole avoimia, ne vastaavat hitaasti kysyntään, niissä suhtaudutaan moniselitteisesti sidosryhmien organisaatioihin jne. Komission olisikin otettava käyttöön joustava ja tehokas menettely sidosryhmien ja yleisön esittämien valitusten käsittelemiseksi sekä taattava sidosryhmille ja yleisölle oikeus saada tietoa, tulla kuulluiksi ja osallistua prosessiin. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna tekstistä olisi poistettava edellä mainittu peruste, jonka mukaan komissio hyväksyy sille esitetyt toimet soveltuvin osin.

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/24

1.1

Itävallan hallitus esitti hieman ennen EU-puheenjohtajakautensa alkamista teollisuuden muutoksia käsittelevälle neuvoa-antavalle valiokunnalle (CCMI) virallisen pyynnön laatia valmisteleva lausunto aiheesta ”Millaisia tulevaisuudennäkymiä teollisuuden muutokset ja UE:n laajentuminen avaavat raja-alueille ja miten ne vaikuttavat rajaseutuihin?” Valmisteleva lausunto annetaan määritelmänsä mukaisesti ennen kuin tietty EU:n päätöksentekoelin esittää ehdotuksen tai tekee poliittisen päätöksen.

1.2

Siirtyminen markkinatalouteen sekä EU:n sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen voimaansaattaminen ovat synnyttäneet uuttaa dynamiikkaa useilla Keski- ja Itä-Euroopan alueilla. Uusien jäsenvaltioiden liittyminen EU:hun on lähentänyt raja-alueita toisiinsa ja elvyttänyt useissa tapauksissa entisiä kauppa- ja liikesuhteita. Uusi dynamiikka on kuitenkin synnyttänyt myös uusia, ennen kaikkea työmarkkinapoliittisia ongelmia ja tuonut esiin keskenään yhteistyötä tekevien raja-alueiden infrastruktuurin puutteet.

1.3

Laajentuneen EU:n rajaseutujen teollisuuden muutosten tarkastelemiseksi lähemmin ja tarvittavien tietojen saamiseksi lausunnon laatimista varten neuvoa-antava valiokunta järjesti yhteistyössä Euroopan muutoksenseurantakeskuksen EMCC:n kanssa 17.—18. lokakuuta 2005 Bratislavassa keskustelutilaisuuden ”Centrope”-rajaseudulla. Siihen osallistui valiokunnan jäseniä, Itävallan, Slovakian ja Unkarin työmarkkinaosapuolten edustajia sekä asiantuntijoita.

2.1

Raja-alueilla, jotka muodostavat tällä hetkellä noin 40 prosenttia yhteisön kokonaispinta-alasta, asuu noin 33 prosenttia EU:n väestöstä (1).

2.2

Yhteisön rajat ovat muuttuneet jatkuvasti siitä lähtien, kun EHTY:n perustamissopimus allekirjoitettiin, ja ne muuttuvat edelleen keskipitkällä aikavälillä. Tähän liittyvien muutosprosessien vuoksi EU:n on ajantasaistettava jatkuvasti raja-aluepolitiikkaansa.

2.2.1

Ne ehdokasvaltioiden raja-alueet, joilla on yhteistä rajaa EU:n kanssa, aloittavat yhteistyön unionin sisempien naapurialueidensa kanssa jo ennen EU:hun liittymistä, silloin kun ne mukauttavat lainsäädäntönsä ja yhteiskunnallistaloudelliset järjestelmänsä.

2.2.2

”Rautaesirippu” oli hyvin erityinen esimerkki rajasta. Suuri osa tästä rajasta on nykyään 25 jäsenvaltion EU:n sisällä. Vuonna 1989, jolloin oli kulunut 9 vuotta solidaarisuusliikkeen aikaansaamasta vuoden 1980 vallankumouksesta ja jolloin Berliinin muuri sortui, EY:n ja entisen ns. itäblokin maiden välisen rajan läheisyydessä sijaitsevilla alueilla, ja varsinkaan ”ei kenenkään maalla”, ei juuri ollut perusrakenteita. Ongelmaa ei ole vielä läheskään ratkaistu, vaikka tilanteeseen johtaneiden poliittisten päätösten vaikutusten poistamisessa onkin saavutettu merkittävää edistystä.

2.2.3

Toinen erityinen EU:n raja on Välimeri. Vaikka EU:n ja Välimeren alueen maiden yhteistyöpolitiikkaa on toteutettu jo useiden vuosien ajan, se ei ole kuulunut viime aikoina unionin tärkeimpiin painopistealoihin kansainvälisen tilanteen kehityksen vuoksi.

2.3

Ennen kuin uudet jäsenmaat liittyivät unioniin, niiden raja-alueille luotiin yhdeksi rajanylittävän yhteistyön muodoksi yhteenliittymiä (nk. Euroregio-alueita) naapurialueiden välisten sopimusten perusteella. Euroregio-alueiden toimintaa ei tarvinnut välttämättä säännellä kansainvälisin sopimuksin, vaan se perustui itsehallintoelinten ja muiden sidosryhmien valinnanvapauden periaatteeseen. Niiden yhteistyön tavoitteena oli ratkaista yhdessä ongelmia poliittisista rajoista riippumatta sekä tehdä taloudellista yhteistyötä viestinnän ja ympäristönsuojelun aloilla.

2.4

1990-luvulla käynnistetyn EY:n alueidenvälisen yhteistyön käytännön järjestelyt on toteutettu pääasiassa perättäisten Interreg-ohjelmien puitteissa. Myös ETSK on huolehtinut useista tämän yhteistyön lohkoista laatimalla alueidenvälisestä yhteistyöstä lausuntoja, jotka perustuvat muun muassa Välimeren alueelta ja Itämeren alueelta saatuihin kokemuksiin (2)  (3)  (4)

2.4.1

Näiden ETSK:n lausuntojen perusteella on todettu, että yhteisön edistämä alueidenvälinen yhteistyö voidaan määritellä seuraavien seikkojen mukaan:

2.4.2

Komitea toteaa Interreg-ohjelmia käsittelevissä lausunnoissaan, että eri yhteistyömuotojen välisiä yhteyksiä luotiin 1990-luvulla jokseenkin valikoivasti. Esimerkiksi yhteistyötä tehtiin vain muutamalla edellä mainitulla tasolla, ja se rajoitettiin tiettyihin, sijaintiin perustuviin ja maantieteellisiin luokkiin.

2.4.3

Keskeinen EU:n saavutus Ranskan, Belgian, Saksan ja Luxemburgin rajaseuduilla, jotka kävivät läpi voimaperäisen rakennemuutoksen, oli sellaisten muutostoimien toteuttaminen, joilla torjuttiin näiden alueiden autioitumista ja todellisten ”jälkiteollisten autiomaiden” syntymistä. Olennainen vaikutus näiden rakennemuutosten toteutumiseen oli EHTY:n perustamissopimuksen mukaisilla resursseilla ja toimilla.

2.5

Tällä hetkellä Euroopassa toimii noin 180 yhteistyöaluetta. Valtaosalla niistä pyritään lieventämään rajojen toiminnan haitallisia vaikutuksia. Uusien jäsenvaltioiden alueella vaikuttaa 32 Euroregio-aluetta. Uusien jäsenvaltioiden aktiivisuus rajatylittävän yhteistyön edistämisessä on siis ilmeistä.

2.6

Useimmilla näistä 32 Euroregio-alueesta, jotka toimivat sekä ”uusien” että niihin rajoittuvien EU:n ”vanhojen” jäsenvaltioiden alueella, ei ole toteutettu tähän mennessä yhteisiä suoranaisesti teollisuuspolitiikkaa koskevia aloitteita, vaikka useat yhteiset hankkeet koskevatkin sitä välillisesti.

2.7

Uudet teollisuuspolitiikan alaan kuuluvat aloitteet on toteutettu säännönmukaisesti niillä rajaseutualueilla, jotka sijaitsevat suurkaupunkien läheisyydessä (esimerkiksi Wienin, Budapestin ja Bratislavan kolmion sisällä) tai jotka muodostavat alueen, jolla sijaitsee teollisuuskeskuksia, tai ryhmän suuria kaupunkeja, jotka eivät kuitenkaan ole suurkaupunkeja (Katowicen ja Ostravan alue Tšekin ja Puolan rajalla).

2.7.1

Uusi mielenkiintoinen esimerkki teollisuuden muutoksista on Italian ja Slovenian rajalla sijaitseva Friuli-Venezia-Giulian alue, jolla teollisen tuotannon ala ja varsinkin huonekalutuotanto elpyi juuri ennen EU:n laajentumista ja sen jälkeen.

3.1.1

Tässä lausunnossa esitetyt kehittyvää teollisuuspolitiikkaa toteuttavien rajaseutujen piirteet on kartoitettu pääasiassa ”Centrope”-rajaseudulla tehtyjen havaintojen perusteella (5).

3.1.1.1

Tähän alueeseen kuuluu osia kolmesta uudesta ja yhdestä 15 valtion EU:n vanhasta jäsenvaltiosta (Itävallassa Wienin, Ala-Itävallan ja Burgenlandin osavaltiot, Tšekissä Etelä-Määrin alue, Slovakiassa Bratislavan ja Trnavan piirikunnat sekä Unkarissa Győr–Moson–Sopronin ja Vasin läänit). Alueella sijaitsee sekä rajaseutujen tyypillisistä ongelmista kärsiviä seutuja että niiden läheisyydessä sijaitsevia taloudellisesti dynaamisia, sijainniltaan keskeisiä taajama-alueita.

3.1.1.2

Alueella käytiin 1990-luvulla läpi voimaperäinen rakennemuutos, ja sen jälkeen alueen eräisiin osiin alettiin investoida. Se johti myös muutoksiin työmarkkinoilla, joilta poistui huomattava määrä ennen kaikkea ikääntyneitä työntekijöitä. Myöhemmin samanaikaisesti investointien käynnistämisen kanssa syntyi työvoiman kysyntää, tosin ei aina samassa paikassa.

3.1.1.3

EU:n laajentuminen kokosi yhteen keskenään erilaiset alueelliset työmarkkinat Itävallan, Tšekin, Slovakian ja Unkarin yhtymäkohdassa, ja haasteena on niiden yhdentäminen. Yritysten ja työvoiman liikkuminen kaupunkeihin sekä puutteellinen (liikenne)infrastruktuuri rasittavat työmarkkinoita rakenteellisesti samoin kuin palkkojen huomattavat erot Itävallan ja uusien jäsenvaltioiden välillä. Lisäksi on ennustettu, että ammattitaitoisesta työvoimasta tulee pulaa.

3.1.1.4

Tällöin havaittiin merkkejä rajaseutualueen tuotantoketjun synnystä. Sitä edisti liikenneinfrastruktuurien kehitys, sillä ne vaativat suuria investointeja. Sen ansiosta voitiin täyttää tyhjiöt ja elvyttää vanhat yhteydet.

3.1.2

Tärkeimmän sysäyksen teollisuuden muutoksille näillä alueilla ovat antaneet ja antavat edelleen ulkomaiset ja kotimaiset investoinnit, myös pk-yrityksistä lähtöisin olevat. Niissä maissa, joissa luotiin ennen EU-jäsenyyttä ”erityisiä talousalueita” ja ”teollisuusalueita”, nämä alueet houkuttelivat valtaosan investoinneista. Alueet sijaitsivat vain harvoin rajaseuduilla (ks. ETSK:n lausunto, asiakokonaisuus CCMI/025), minkä vuoksi vain muutamat raja-alueet ovat toistaiseksi kehittäneet uutta teollisuuspolitiikkaa.

3.1.2.1

Kasvun tärkeimpiä moottoreita ovat olleet ”brown-field” (olemassa olevissa infrastruktuureissa) ja”green-field” (uusissa infrastruktuureissa) -tyyppiset investoinnit ja yritystoiminnan siirtäminen. Muun muassa uusien markkinoiden identifioiminen, erot yrittäjien verotuksessa, huomattavat palkkaerot ja valtiontuet olivat näiden investointien yllykkeitä. Nämä seikat ovat tukeneet rakennemuutosprosessia ja edistäneet talouskasvua.

3.1.2.2

Ne ovat auttaneet löytämään työntekijöitä, joilla on korkea tai keskitason koulutus, ja ovat laskeneet työvoimakustannuksia ja muita kustannuksia. Koneenkäyttäjien, asentajien, mekaanisen työstön ammattilaisten, hitsareiden, koneenrakennusinsinöörien ja tietotekniikan ammattilaisten kysyntä on lisääntynyt huomattavasti — sama ilmiö on tosin havaittavissa koko ajan selvemmin kaikkialla EU:ssa teollisen tuotannon alalla.

3.1.2.3

Tämän toiminnan kautta johtamiskyky on parantunut ja on luotu henkilöstöpolitiikka ja toimivat työelämän suhteet. Lisäksi niiden ansiosta on voitu saada investointeihin tarvittavia taloudellisia resursseja ja luoda yhteyksiä tavarantoimittajien ja kuluttajien markkinoihin.

3.1.2.4

Investointeihin on osallistunut paitsi suuria yrityksiä EU:sta myös pk-yrityksiä ja EU:n ulkopuolella toimivia yrityksiä. Nämä yritykset ovat luoneet investointiryppäitä, noudattaneet yritysten ”lisääntymisen” periaatetta ja luoneet yhteyksiä paikallisiin yrityksiin sekä kotimaisiin yrityksiin ja niiden ulkomaisiin sivuliikkeisiin.

3.1.3

Teollisuuden muutosten rakenteellisten piirteiden analyysi tutkituilla rajaseuduilla osoittaa, että niissä noudatetaan yleensä askel askeleelta -menetelmää.

3.1.3.1

Ensimmäisessä vaiheessa tuotantoteollisuus on työvoimavaltaista ja perustuu niukasti koulutettujen työntekijöiden työhön, kun taas toisessa vaiheessa käytetään perusteellisemmin koulutettuja työntekijöitä ja kehittyneempiä palveluja. Mikäli ensimmäinen vaihe on onnistunut, ryhdytään siirtämään joitakin tehtäviä yrityksen ulkopuolelle työvoimakustannusten alentamiseksi, mutta pysytään samalla alueella.

3.1.3.2

Rakenteellisilla yhteenliittymillä on ollut ratkaiseva merkitys teollisuuden muutoksiin liittyville rakenteellisille seikoille. Niitä on toteutettu kahdensuuntaisesti: ulospäin (ulkomailla tietyn alueen sisällä ja sitten sen ulkopuolella) sekä sisäänpäin (paikallistasolla) kilpailukyvyn parantamiseksi verkostossa tai tietyllä alueella.

3.1.3.3

Myös suuremman riskin sisältäviä lähestymistapoja on noudatettu (lumipallovaikutuksen aikaansaamiseksi), ja ne ovat vahvistaneet siteitä. Tämä prosessi on synnyttänyt laajenevien yritysten ”erillisalueita”, joille on tyypillistä se, että ne on helppo ”istuttaa” edelleen syntyviin uusiin yrityksiin.

3.1.3.4

Rajaseuduilla myös uusissa jäsenvaltioissa yhä useimmin havaittava ilmiö on, että toiseen kehitysvaiheeseen siirtyvät alueen dynaamiset investoijat perustavat uusia haaraliikkeitä tai osastoja. Lisäksi näillä alueilla teollisuuspolitiikkaan vaikuttavat sikäläiset yritysverkot, jotka ovat usein kansainvälisiä ja toteuttavat esimerkiksi rajatylittävää vuorovaikutteista henkilöstöhallintoa.

3.2.1

Teollisuuspolitiikassa tulee käyttää suoria kannustimia ja synnyttää epäsymmetriaa yritysten välille. Epäsymmetrian luomisessa on eniten ongelmia niillä yrityksillä, jotka kuuluvat pk-yritysten verkkoon.

3.2.1.1

Kuten Roberto Pedersini toteaa alustuksessaan (ks. alaviite 5), yrityksen toiminta-aikaa voidaan lyhentää keskipitkälle aikavälille lähitulevaisuudessa. Sillä on varmasti yhteiskunnallisia vaikutuksia, minkä vuoksi sen toteuttamiseen pitää yhdistää asianmukaisia suojamekanismeja, joista on päätetty yhteiskunnallisten ja taloudellisten toimijoiden vuoropuhelussa.

3.2.2

Merkittävä haaste koko EU:n kehitykselle ja teollisuuspolitiikan tulevaisuudelle kaikkialla sen alueella ja varsinkin rajaseuduilla ovat erot yritysverotuksessa erityisesti oikeushenkilöiden osalta (6).

3.2.2.1

On erittäin tärkeää ratkaista, tuleeko oikeushenkilöiden verotus yhtenäistää ja miten veroperuste tulee määritellä: yrityksen virallisen kotipaikan mukaan (Home State Taxation — HST) vai yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan mukaan (Common Corporate Consolidated Tax Base — CCCTB).

3.2.2.2

Viralliseen kotipaikkaan perustuvassa järjestelmässä vältetään EU:n sisäisillä rajaseuduilla joidenkin oikeussääntöjen soveltaminen verotettavan tulon määrittämiseksi. Siihen sisältyy kuitenkin enemmän vaaroja (7).

3.2.2.3

Yhteisen yhtiöveropohjan soveltaminen tarkoittaisi sitä, että kaikki rajanylittävää toimintaa harjoittavat yrittäjät noudattavat yhtenäisiä verotettavien tulojen määrittämisen periaatteita (8) riippumatta siitä, missä maassa yrityksen virallinen kotipaikka on. Järjestelmä ei edellytä muutoksia jäsenvaltioiden nykyisiin säännöksiin, vaan ainoastaan sallii uudet, koko unionin kattavat lisäsäännökset, jotka koskevat useammassa kuin yhdessä maassa liiketoimintaa harjoittavia yrittäjiä.

3.2.2.4

Tämän järjestelmän puutteena on se vaara, että tietyn maan kaksi yrittäjää, joilla on samankaltaiset mahdollisuudet ja toiminnot markkinoilla, voivat määrittää verotettavat tulonsa eri perusteilla.

3.2.3

Yksi tärkeimmistä teollisuuspolitiikan kehitykseen vaikuttavista tekijöistä mainituilla alueilla on sekä liikenneinfrastruktuurien nykytilanne että niiden kehitysvauhti alueella ja sen sisääntuloväylillä. Sen vuoksi tarvitaan yhteisiä liikennehankkeita ja niiden uudenaikaista hallinnointia innovaatioita ja tieteellistä tutkimusta hyödyntäen, vaikka alueen liikenneverkkojen rakentamiseen ja uudenaikaistamiseen olisikin investoitu määrätietoisesti.

4.1

Uutta teollisuuspolitiikkaa noudattavien rajaseutujen käsite on hyvin monimutkainen sekä yleisesti että tarkasteltaessa tiettyjä tapauksia ja sijainteja. Sen vuoksi komitea katsoo, että alkaneen puheenjohtajakauden aikana tulee laatia erillinen ja tarkka määritelmä käsitteelle ”alue” rajaseuduista ja teollisuudesta puhuttaessa. Määritelmässä tulee ottaa erikseen huomioon alueet, joilla on yhteistä rajaa muiden kuin EU-maiden kanssa, sekä kiinnittää huomiota siihen, onko tämä naapurimaa ehdokasvaltio vai ei.

4.1.1

Erityisesti tarkasteltaessa alueita, jotka ulottuvat sekä uusien jäsenvaltioiden alueelle että niiden ja EU:n ”vanhojen” jäsenvaltioiden raja-alueille, on selvitettävä, miten voidaan erottaa yhtäältä 1990-luvulla näillä alueilla tapahtuneiden muutosten vaikutukset ja toisaalta niiden muutosten vaikutukset, jotka johtuvat uusien maiden liittymisestä EU:hun. Lisäksi tulee arvioida, miten tehokkaasti yhteisön välineitä käytettiin näissä maissa ennen EU:hun liittymistä ja sen jälkeen, sekä millä viiveellä EU:n politiikkaa noudatettiin näillä alueilla verrattuna muihin alueisiin.

4.1.2

Lisäksi uuden puheenjohtajavaltion tulisi vastata yhteistyössä ETSK:n kanssa seuraaviin kysymyksiin:

4.2

Laajentuneen EU:n rajaseutujen omaksumaan tyypilliseen lähestymistapaan kuuluu

Sen vuoksi ETSK pitää hyvin tärkeänä varmistaa sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja välttää työoikeudellisten ja sosiaalisten normien alentamiskilpailua. Sen vuoksi on tarpeen, että näiden prosessien toteuttamisessa noudatetaan uudenaikaisia, EU:ssa kehitettyjä välineitä työelämän suhteiden alalla ja erityisesti työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa ja sidosryhmien vuoropuhelussa.

4.2.1

Kun otetaan huomioon ne rajaseuduille tyypilliset ongelmat työmarkkinoilla, jotka johtuvat aiemmista laiminlyönneistä, rakennemuutosprosesseista tai dynaamisista muutoksista näiden alueiden erityisen teollisuuspolitiikan toteuttamisen vuoksi, ETSK ehdottaa, että työllisyystilanteen ja ammattipätevyystason parantamiseksi tällaisissa tapauksissa noudatettaisiin EU:ssa aiemmin usein noudatettuja, ajallisesti rajoitettuja menettelyjä työllisyystilanteen parantamiseksi. Menettely perustuisi sellaisten yritysten tukemiseen, jotka luovat pysyviä työpaikkoja.

4.2.2

Tällainen toimintatapa tulee omaksua ja huolehtia samalla muodollisista turvamekanismeista, joiden avulla estetään julkisten varojen väärinkäyttö ja taataan, että näin luodut työpaikat ovat varmasti uusia ja pysyviä. Julkisia hankintoja koskevan EU:n direktiivin tarkistuksessa käsiteltiin julkisiin hankintoihin liittyvien turvamekanismien menetelmiä.

4.2.3

Etenkään sellaisten yritysten, jotka ovat aiemmin saaneet julkista tukea ja siirtäneet sen jälkeen työpaikkoja muualle tai irtisanoneet toimintansa siirron yhteydessä henkilöstöä alkuperäisestä toimipaikastaan, ei tulisi saada valtiontukea tai rakennerahastotukea.

4.3

Komitea katsoo, että tärkeä, jopa ratkaiseva tekijä, joka vaikuttaa teollisuuspolitiikan toteuttamiseen ja kehitykseen rajaseuduilla laajentuneessa unionissa, oli ja on edelleen näiden alueiden sidosryhmien mahdollisuus hyödyntää EU:n rakennerahastoja. Rakennerahastotoimien lisääminen näillä alueilla on ehdottoman tarpeellista sekä siirtymäkauden intensiivisten prosessien vaikutusten lieventämiseksi että noudatettujen politiikkojen vaikuttaviin voimiin sopeutumiseksi.

4.3.1

Tällä perusteella komitea viittaa lausuntoonsa (9), jossa käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta eurooppalaisesta rajaseutuyhteistyöyhtymästä (ERY). ETSK korostaa painokkaasti olevan välttämätöntä laajentaa ERY:n tavoitetta ja kokoonpanoa koskevia säännöksiä lisäämällä niihin maininta talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoista sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden muiden sidosryhmien edustuksesta.

4.3.1.1

Sekä ERY:n että muiden, rakennerahastojen puitteissa perustettujen oikeushenkilöiden tulee olla vastuussa sellaisten rahoitusvirtojen koordinoimisesta, joilla huolehditaan rahastoista tuettujen, alueen teollisuuspolitiikkaa vahvistavien hankkeiden valmistelusta ja toteuttamisesta. Näiden varojen tulee olla alueen eri sidosryhmien edustajien saatavilla. Tällaisten oikeushenkilöiden perustaminen voisi auttaa lisäämään motivaatiota rajatylittävään yhteistyöhön sekä parantaisi näiden alueiden käsitystä itsestään omaehtoisina toimijoina ja kannustaisi niitä yhtenäistämään lainsäädäntöä.

4.3.2

Luotaessa ja myöhemmin toteutettaessa rakennerahastovaroista tuettuja hankkeita tulee hyödyntää mahdollisuutta yhdistää julkisia varoja ja investoijilta saatavia yksityisiä varoja ilman että julkista osuutta pidetään kiellettynä apuna. Kriteerinä ei olisi taloudellisen toimijan hyöty vaan alueen hyöty — työpaikkojen lisääntyminen, perusrakenteiden kehitys sekä taloudellisen tuottavuuden paraneminen.

4.4

Komitea katsoo, että asianomaisten alueiden työmarkkinoiden kehitys on yksi teollisuuden muutoksiin vaikuttava tekijä, jonka merkitystä ei saa aliarvioida. EU:ssa on vielä toistaiseksi työntekijöiden rajatylittävän liikkuvuuden esteitä. Komitea kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan vakavasti, eikö siirtymäkausia voitaisi lyhentää. Tämä edellyttää työmarkkinaosapuolten osallistumista ja niiden kuulemista kaikilla asianomaisilla tasoilla.

4.4.1

Kannustettaessa luomaan työntekijöiden liikkuvuutta edistäviä olosuhteita rajaseuduilla ei saa unohtaa kansallisuudesta ja etnisestä alkuperästä johtuvien jännitteiden mahdollisuutta. Niillä alueilla, joilla eri kulttuurit ja kansallisuudet ovat sekoittuneet jo kauan sitten, on sellaisia erityispiirteitä ja kokemuksia, jotka auttavat ratkaisemaan näitä vaikeita ongelmia ja lieventämään niiden vaikutuksia. Työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on erityisen tärkeää ratkaistaessa ongelmia, jotka koskevat eri kansallisuuksien sekä etnisien ja kulttuuristen ryhmien edustajien välisiä suhteita (10).

4.5

Rajaseuduilla tapahtuneisiin merkittäviin rakennemuutoksiin liittyviä toimia tulee täydentää asiantuntijoiden suorittamalla arvioinnilla ja tieteellisellä tutkimuksella, joista kukin EU:n puheenjohtajavaltio vuorollaan huolehtii, sillä spontaanit aloitteet voivat osoittautua tehottomiksi tai jopa aiheuttaa epävakautta.

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/31

1.1

Amsterdamin sopimus tuli voimaan vuonna 1999. Yhtenä sopimuksen tavoitteista on ylläpitää ja kehittää ”— — unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jolla henkilöiden vapaa liikkuvuus taataan toteuttamalla samalla ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia, turvapaikkoja, maahanmuuttoa sekä rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevat aiheelliset toimenpiteet” (1).

1.2

Kyseessä oli käänteentekevä askel, koska maahanmuuttopolitiikka siirrettiin silloin hallitustenväliseen yhteistyöhön perustuvasta Euroopan unionin kolmannesta pilarista ensimmäiseen pilariin, jossa Euroopan komissio tekee politiikkoja koskevat aloitteet. Myös toukokuun 1. päivä 2004 merkitsi uuden vaiheen alkua 25 jäsenvaltion maahanmuuttopolitiikassa, koska asteittaista muutosta valtiotason politiikasta yhteiseksi politiikaksi laajennettiin edelleen.

1.3

Yhdistyneen kuningaskunnan toimiessa unionin puheenjohtajavaltiona päästiin 17. joulukuuta 2005 sopimukseen Euroopan unionin rahoitusnäkymistä vuosiksi 2007—2013 (2).

1.4

”Kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus” -otsikon alle kuuluu 25 EU:n jäsenvaltion kansalaisten turvallisuus, josta huolehditaan erilaisiin aloitteisiin käytettävin varoin esimerkiksi rajavartioinnin alalla. Kohtaan kuuluvien menojen arvioidaan kasvavan merkittävästi seuraavina kahdeksana vuotena. Sosiaalipoliittisiin hankkeisiin, kuten Euroopan pakolaisrahastoon ja kotouttamisrahastoon, heijastuvat myös sosiaalipolitiikan alalla tehdyt aloitteet, joiden tarkoituksena on parantaa jäsenvaltioiden maahanmuuttajille tarjottavia palveluita.

1.5

Thessalonikissa vuonna 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti myös tutkimaan ”— — kolmansien maiden kansalaisten käytettävissä olevia laillisia keinoja muuttaa Euroopan unioniin, ottaen huomioon jäsenvaltioiden vastaanottokyvyn” (3).

1.6

Asiaa käsiteltäessä ja erityisesti yksittäisten jäsenvaltioiden vastaanottokykyä arvioitaessa on valtion väestön, maa-alueen ja talouden kantokyvyn lisäksi otettava huomioon myös olemassa oleva maahanmuuttajaväestö ja nykyiset muuttovirrat. Näitä taas ei voida arvioida asianmukaisesti ilman, että tilastollisen metainformaation eli tiedonkeruun säännöt yhdenmukaistetaan kaikissa jäsenvaltioissa EU:n laajuisten tilastojen sisäisen johdonmukaisuuden takaamiseksi.

1.7

Tilastojen yhdenmukaisuuden puute johtuu osittain maahanmuuton määritelmien eroista, mikä voi puolestaan johtua maahanmuuttoa koskevan lainsäädännön eroista. Tietojen keruussa esiintyy myös tehottomuutta ja puutteita, jotka estävät asteittaisen yhdenmukaistamisen aloittamisen ja kehittämisen.

1.8

Lisäksi laiton maahanmuutto ja pimeä työ ovat yleisiä ja lisääntymässä, ja ne johtuvat osittain laillisten maahanmuuttokanavien rajoittamisesta. Rekisteröimättömän maahanmuuton tilastollinen mittaaminen on todennäköisesti epätarkkaa. Erityisesti tässä tapauksessa tilastollisen laskennan laajuus ja eri valtioiden tilastoviranomaisten käyttämät menetelmät todennäköisesti vaihtelevat, minkä vuoksi metainformaation yhdenmukaistaminen jäsenvaltioiden välillä on entistä tärkeämpää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kysymys laittomia siirtolaisia koskevan raportoinnin puutteista tuli esiin pohdittaessa, pitäisikö väestönlaskentatietoja mukauttaa käyttämällä otantamenetelmien avulla kerättyjä tietoja rekisteröimättömistä asukkaista. Otantamenetelmien lisäksi on olemassa muitakin menetelmiä, joita voidaan käyttää tilastotietojen keräämiseen. Esimerkiksi Ranskassa paikallisviranomaiset osallistuvat tietojen keräämiseen.

1.9

Perustuslakiluonnoksessa tunnustetaan ”— — jäsenvaltioiden oikeus päättää siitä, kuinka paljon kolmansista maista tulevia kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueelle hakemaan työtä palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana” (4). ETSK on tuonut esille kantansa, jonka mukaan tämä perustuslain sisältämä rajoitus ei estä unionia lisäämästä muuttajien maahanpääsyä koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamista. ETSK on korostanut, että taloudellisista syistä tapahtuva muuttoliike ja lainsäädännön yhdenmukaistaminen edellyttävät aktiivista EU-politiikkaa (5).

1.10

Maahanmuuttoa koskevien lainsäädäntöpuitteiden kehittäminen edelleen on perusteltavissa väestönkehitykseen liittyvillä tosiasioilla ja Lissabonin strategian tavoitteilla. ETSK on huomauttanut: ”EU:n väestönkehitys ja Lissabonin strategia merkitsevät sitä, että unionilla on oltava käytössään taloudellisista syistä muuttavien työntekijöiden maahanpääsyä koskevat aktiiviset politiikat. Vaikka kullakin maalla on omat tarpeensa ja erityispiirteensä, väylien avaaminen taloudellisiin syihin perustuvalle maahanmuutolle on kaikkiin jäsenvaltioihin yhteisesti liittyvä piirre” (6). Euroopan unioni ja jäsenmaat tarvitsevat lainsäädäntöä, joka sallii työvoiman maahanmuuton laillisten ja avointen väylien kautta. Komitea myöntää, että vaikka tässä yhteydessä painotetaan taloudellisista syistä tapahtuvaa muuttoliikettä, kyseessä on sen oma rajallinen lähestymistapa, ja että jäsenvaltioiden tulee ottaa käyttöön aktiivisia politiikkoja myös muista kuin taloudellisista syistä maahanmuuttavia ajatellen.

1.11

Suuret muuttovirrat aiheuttavat mukautumisvaikeuksia vastaanottavissa maissa, koska niistä seuraa painetta julkisiin palveluihin ja mahdollisesti myös vaikutuksia työmarkkinaolosuhteisiin. Seuraukset vaihtelevat maiden vastaanottokyvyn mukaan. Muuttovirtojen vaikutuksista tietoinen yleinen mielipide vaatii täsmällistä ja eri jäsenvaltioista johdonmukaisella tavalla kerättyä tilastotietoa. Tilastollinen täsmällisyys voi myös osaltaan auttaa torjumaan muukalaisvastaisia suuntauksia, joita suuren yleisön joukossa saattaa esiintyä. Esimerkkejä tällaisista asenteista ovat ”maahanmuuttajat vievät työpaikat paikallisilta” ja ”maahanmuuttajat valtaavat kotikaupunkimme”.

1.12

Luotettavan tilastotiedon avulla voidaan edistää yhteisen lainsäädäntökehyksen laatimista, mikä vaikuttaa maahanmuuttajien oikeuksien suojeluun. Komitea kehottaakin komissiota painottamaan täsmällisen tiedonkeruun ja tilastotiedon tulkinnan merkitystä, jotta vältyttäisiin tulkitsemasta tietoja väärin.

1.13

Koska siirtotyöläiset muodostavat merkittävän osan työvoimasta, EU:n työmarkkinoiden liikkuvuuden tavoitteeseen pyrittäessä on otettava huomioon jäsenvaltioiden välisen liikkuvuuden rajoitusten vaikutukset ja EU:n ulkopuolelta tulevien siirtotyöläisten uudelleen sijoittuminen. EU:n sisäiset muuttovirrat vähentäisivät mukautumisvaikeuksia sellaisissa vastaanottavissa maissa, joiden vastaanottokyky on alhainen.

1.14

Komitean lähtökohtana on, että jokaisen yksilön ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi ja ihmisarvon suojelemiseksi kerättäessä ja käsiteltäessä henkilötietoja tällä tavoin tilastollisiin ja/tai mihin tahansa muihin virallisiin käyttötarkoituksiin, menettelyjen jokainen vaihe tulee suojata asianmukaisesti väärinkäyttöä tai muita rikkomuksia vastaan.

2.1

Tilastotieto, joka heijastaa EU-maiden poliittista, sosiaalista ja taloudellista asemaa sekä niiden kansallista asennoitumista muuttoliikekysymykseen, voi osaltaan vaikuttaa maiden maahanmuuttopolitiikan muotoiluun, analysointiin ja tarkistamiseen.

2.2

Täsmällinen tilastotieto — maahanmuuttajaväestön määrä ja muut väestönkehitykseen liittyvät piirteet mukaan lukien — on erittäin tärkeää, kun kartoitetaan EU-valtioiden maahanmuuttajaväestöä. Komitea kehottaa komissiota korostamaan täsmällisen tilastotiedon tärkeyttä tällä alalla, jotta jäsenvaltiot tunnustaisivat aiheen merkityksen ja osoittaisivat sille nykyistä enemmän varoja.

3.1

Muuttoliikkeen ominaispiirteet on syytä muistaa. Ensiksikin vallalla on parempien elinolosuhteiden toivossa tapahtuva muuttoliike idästä länteen. Toiseksi uusiin EU-valtioihin pyrkii entistä enemmän maahanmuuttajia Euroopan unionin ulkopuolelta, ilmeisesti EU-jäsenyydestä näille maille mahdollisesti koituvien etujen houkuttelemina. Lisäksi uusia EU-maita saatetaan käyttää myös ponnahduslautana länteen. Tilastotieto muuttoliikkeen rakenteesta on jäsenvaltioille olennaisen tärkeää aiempien ja nykyisten muuttovirtausten analysoimiseksi sekä tulevien virtausten ennakoimiseksi. Sen avulla voidaan myös analysoida muuttoliikkeen vaikutuksia väestönkehityksen ja sen potentiaalia sekä sen sosiaalisia ja taloudellisia näkökohtia, mikä vuorostaan vaikuttaa näiden alojen politiikkoihin.

4.1

Useimmat EU-valtiot ovat laatineet perusteelliset tilastot turvapaikanhakijoiden alkuperämaista. Tulevia kansainvälisiä vertailuja varten tarvitaan kuitenkin yhä tarkempia tilastoja, jotka perustuvat eri valtioista johdonmukaisesti kerättyihin tietoihin.

4.2

Ehdotettu asetus yhteiseksi kehykseksi tilastojen keruuta ja laatimista varten on erityisen tarpeellinen maissa, joissa ei ylläpidetä lainkaan maahanmuuttoa ja turvapaikkahakemuksia koskevaa keskustietokantaa, vaan eri viranomaiset pitävät omia tietokantojaan.

4.3

Yksi tilastojen perustavan tärkeistä tehtävistä on niiden vaikutus politiikkojen kehittämiseen ja tarkistamiseen. Esimerkiksi kun tilastot osoittivat, että laittoman maahanmuuttajaväestön joukossa oli lapsia, ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, raskaana olevia naisia ja vammaisia, alettiin kehittää kansallisia politiikkoja, jotka koskevat heikossa asemassa olevien ryhmien vapauttamista pidätyksistä ja ilman huoltajaa olevia alaikäisiä. Tilastojen tarkemmalla erittelemisellä laajempien demografisten ja sosioekonomisten (kuten puhuttuja kieliä koskevien) tietojen saamiseksi pelkkien numeroiden sijaan on siis vaikutusta politiikkoihin. Lisäksi sillä voi olla vaikutusta maahanmuuttajien integroimiseen työmarkkinoille.

4.4

Aiempaa täsmällisempien ja kattavampien tilastojen avulla voidaan parantaa suunnittelua, ja niiden pohjalta on helpompaa luonnostella esimerkiksi tulevaa varainjakoa. Tilastot ovat luotettava väline määrärahojen jaon suunnittelun tueksi. Esimerkiksi jos tilastot osoittavat, että maahan saapuu vuosittain tasainen määrä ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, resurssien käyttöä on suunniteltava ja niitä mahdollisesti lisättävä, jotta tälle ryhmälle voidaan tarjota erityisiä majoitus- ja tukipalveluja.

4.5

Ylläpitämällä tilastoja asianmukaisesti voidaan varmistaa, että tarjotut palvelut vastaavat käyttäjien tarpeita ja että resursseja jaetaan oikeudenmukaisesti ja oikeassa suhteessa eri jäsenvaltioille.

4.6

Vertaileva tutkimus kaikkien 25 EU-maan maahanmuuttolaeista auttaisi varmasti Euroopan komissiota kehittämään maahanmuuttopolitiikan koordinointia EU-tasolla. Vaikka maahanmuutto kuuluu oikeus- ja sisäasioiden piiriin, yhä useammat unionin kansalaiset erityisesti tämän inhimillisen ilmiön eniten koskettamissa maissa vaativat sen käsittelyä EU:n tasolla. Tutkimuksen tarkoituksena olisi pyrkiä tilastolliseen yhdenmukaisuuteen, jotta muuttoliikettä koskevat EU-politiikat saataisiin nykyistä johdonmukaisemmiksi.

4.7

Laittomia maahanmuuttajia koskevat luotettavat tilastotiedot ja tutkimukset helpottaisivat EU:n jäsenvaltioita analysoimaan laittoman maahanmuuton taustalla olevia syitä. Niihin voitaisiin sisällyttää tiedot muuttajien sosioekonomisesta taustasta, taidoista ja pyrkimyksistä sekä heidän maastamuuttonsa syistä. Tutkimuksien avulla voitaisiin parantaa maahanmuuttajia koskevan tiedon standardeja sekä kehittää heitä varten tarvittavien resurssien, kuten yleissivistävien ja ammatillisten koulutusohjelmien järjestelyä. Maahanmuuttajien suojelua koskevien politiikoiden kehittämiseksi on myös välttämätöntä kerätä tilastoja esimerkiksi siitä, kuinka monille maahanmuuttajille kansainvälisen suojelun hakumenettelystä on kerrottu, kuinka paljon hakemuksia on jätetty ja kuinka monet kutakin asemaa koskevista hakemuksista on hyväksytty tai hylätty (4 artikla). Tietojen keruun ja käsittelyn tulisi tapahtua jäsenvaltioiden viranomaisten valvonnassa, joiden olisi sitä varten saatava lisää henkilöstöä, koulutusta ja välineitä. Kyseisten viranomaisten tulisi taata kerättyjen henkilötietojen luottamuksellisuus sekä laatia vuosittainen raportti kotimaansa parlamentille. Tällaisen tiedon keruu ja tilastointi edellyttää jäsenvaltioiden yhteisiä toimia ammattitulkkien palkkaamiseksi. Näiden tulisi avustaa maahanmuuttajia ja auttaa tuomaan esiin kaikki tutkimuksessa tarvittavat tiedot. Tietojen kerääminen auttaisi myös jäsenvaltioita asiaankuuluvien politiikkojen toteuttamisessa. Edellä mainitut ohjelmat edistävät osaltaan maahanmuuttajien kotoutumista jäsenvaltioiden yhteiskuntiin, ja varoja on olemassa muun muassa maahanmuuttajien sosiaalista taustaa koskevien tietojen keräämiseksi. Tällaiset tilastolliset välineet auttaisivat myös Euroopan seurantakeskuksen kaltaisia laitoksia ihmisoikeuksien suojelussa.

4.8

Tilastoja tarvitaan myös säilöönottokeskuksista ja laittomia maahanmuuttajia majoittavista avoimista keskuksista, jotta Euroopan komissio voisi tehdä ehdotuksia niitä koskevaksi yhteiseksi politiikaksi.

4.9

Jäsenvaltioiden tulisi tehdä yhteistyötä myös kerättäessä maahanmuuttajien laillisia ja laittomia työpaikkoja sekä asumismuotoja koskevia tietoja. Tällaisen tiedon perusteella 25:n jäsenvaltion EU saa tietoa suuntauksista, joiden pohjalta voidaan laatia siirtotyöläisten elinolosuhteiden parantamiseen tähtääviä politiikkoja. Jäsenvaltioiden tulisi taata kerättyjen henkilötietojen luottamuksellisuus, ja antaa toimivaltaisille viranomaisille tehtäväksi laatia vuosittainen raportti kotimaansa parlamentille.

4.10

Tilastoja voidaan käyttää myös tietoisuutta lisäävissä ja kotouttamista edistävissä kampanjoissa. Erityisesti maahanmuuttajien sosiaalista ja koulutustaustaa koskeva tilastotieto voisi helpottaa EU-kansalaisia muuttajien kotouttamisessa. Komitea kehottaakin komissiota ottamaan huomioon sosiaalista ja koulutustaustaa koskevien tietojen merkityksen.

4.11

Tilastot maahanmuuttajien valvonnasta, säilöönotosta, palautuksesta ja kotouttamisesta vastaanottajamaalle koituvista kustannuksista ovat erittäin tärkeitä, jotta 25 jäsenvaltion unioni voisi laatia yhteisvastuuseen perustuvan yhteisen maahanmuuttopolitiikan ja -rahaston. Tilastojen avulla voidaan myös kehittää rahoitustarpeiden arviointia.

4.12

Komitea kehottaa komissiota ottamaan käyttöön uudet maahantulokriteerit ja sisällyttämään niihin lentoteitse, maanteitse ja meritse saapuvat henkilöt, jotta laittoman maahantulon ja maassa oleskelun ehkäisemistä (5 artikla) ja tietolähteiden ja laatustandardien kehittämistä (9 artikla) varten saataisiin aiempaa kattavammat tilastot.

5.1

Eurooppaan on viime vuosina tullut laittomien siirtolaisten virta Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja muista Afrikan maista. Laittomat siirtolaiset ja turvapaikanhakijat ovat usein henkilöitä, jotka ovat paenneet alkuperämaastaan mm. uskontoon, rotuun tai politiikkaan perustuvan vainon samoin kuin sisällissodan, nälän, köyhyyden, luonnonkatastrofien tai taloudellisten syiden vuoksi. Monet ovat nähneet perheenjäsentensä tulevan surmatuiksi, kidutetuiksi tai joutuvan muiden julmuuksien uhriksi ja/tai ovat joutuneet heistä erotetuiksi. Matkojen aikana koetut vaikeudet tekevät heistä usein traumatisoituneita ja haavoittuvia, ja he ovat suojelun tarpeessa. Maastamuuton syitä koskevat asianmukaiset tilastotiedot voivat helpottaa siirtolaisuuden syiden yksilöintiä ja auttaa turvapaikkojen myöntämistä ja ihmiskauppaa koskevien politiikoiden kehittämisessä ja arvioinnissa.

5.2

Laittomia siirtolaisia vastaanottavien maiden ja maahanmuuttajien kanssa työskentelevien henkilöiden on noudatettava kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita sekä oman valtionsa maahantulo- ja pakolaislainsäädäntöä, jotta he voivat tarjota maahanmuuttajille suojelua. Vastaanottavien maiden turvallisuusjoukoilla (armeijalla ja poliisilla) on velvollisuus huolehtia aluksi pelastustehtävistä ja EU:n vähimmäisvaatimusten mukaisen vastaanoton järjestämisestä. Sairaanhoitoa tarjotaan tarvittaessa, ja laittoman maahantulijan alkuperämaa ja muut demografiset tiedot selvitetään mahdollisimman tarkoin. Maahanmuuttajan perusoikeuksiin kuuluu myös saada tietoa siitä, kuinka turvapaikkaa haetaan. Maahanmuuttajien suojelua koskevien politiikoiden kehittämiseksi on myös välttämätöntä kerätä tilastoja esimerkiksi siitä, kuinka monille maahanmuuttajille kansainvälisen suojelun hakumenettelystä on kerrottu, kuinka paljon hakemuksia on jätetty ja kuinka monet kutakin asemaa koskevista hakemuksista on hyväksytty tai hylätty (4 artikla).

5.3

Vastaanottavien maiden on noudatettava kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, joihin ne ovat sitoutuneet allekirjoitettuaan kansainvälisiä tai alueellisia yleissopimuksia, sopimuksia tai julistuksia. Euroopan unioni edellyttää osana yhteisön säännöstön perusvaatimuksia, että jäsenvaltiot ovat hyväksyneet vuoden 1951 pakolaisyleissopimuksen, pakolaisten oikeusasemaa koskevan pöytäkirjan vuodelta 1967 sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen. Olennaisen tärkeä asiakirja näiden yleissopimusten taustalla on vuodelta 1948 peräisin oleva yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, joka sisältää oikeuden vaatia turvapaikkaa. Pakolaisyleissopimus on keskeisen tärkeä osa ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä puitteita. Sen jälkeen on solmittu muita yleissopimuksia, joihin kuuluu kidutuksen vastainen yleissopimus vuodelta 1984 ja lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (7). Jäsenvaltioiden on noudatettava myös EU:n direktiivejä, kuten direktiiviä 2003/9/EY turvapaikanhakijoiden vastaanoton vähimmäisvaatimuksista (8), direktiiviä 2004/83/EY hakijoiden edellytyksiä ja asemaa koskevista vähimmäisvaatimuksista (9) sekä direktiiviä 2005/85/EY pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista (10).

5.4

Onkin olennaisen tärkeää, että yleissopimusten sitomat vastaanottajamaat varmistavat ensin, että turvapaikanhakijat saavat perustason suojelua, eivätkä käännytä heitä ennen kuin heidän turvapaikkahakemuksensa on arvioitu ja humanitaarinen asema tai pakolaisasema on myönnetty tai muunlainen tilanne todettu.

5.5

Vertailevat tutkimukset jäsenvaltioiden tavasta soveltaa 2 artiklassa mainittuja maahanmuuttoon liittyviä määritelmiä sekä 4 artiklaa (kummatkin artiklat edellä mainitusta lähteestä) helpottavat merkittävästi siirtolaisten kansainvälisen suojelun varmistamista.

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/35

1.1

Ehdotus asetukseksi liittyy Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 65 artiklaan, ja sen oikeusperusta on kyseisen sopimuksen 61 artiklan c kohta. Kun otetaan huomioon elatusapusaatavien erityispiirteet ja se, että ne voidaan periä jäsenvaltiosta toiseen, ehdotetussa asetuksessa noudatetaan asianmukaisesti suhteellisuuden ja toissijaisuuden periaatteita sekä tuomioistuinten ja jäsenvaltioiden lainsäädännön että yksityisten oikeussubjektien kannalta tarkasteltuna.

1.2

Asia koskee sekä perheoikeutta että saatavien perimistä, ja sosiaalisessa mielessä siihen liittyy köyhyyteen ajautumisen riskejä, jotka tulee niin ikään ottaa huomioon.

1.3

Ehdotus on myös riittävän selkeä ja takaa asianosaisten, kolmansien osapuolten ja hallinnon oikeusvarmuuden. Siinä suojellaan henkilötietoja, joita voidaan käyttää vain riidanratkaisuun ja elatusvelvollisen velvoitteiden täyttämiseen.

1.4

Kun otetaan huomioon tietyt erityishuomiot, komitea suhtautuu myönteisesti komission tekemään säädösaloitteeseen ja on tyytyväinen siihen, että tavoitteena on ollut laatia moitteeton säädös. On erityisen ilahduttavaa, että ennen laadukkaan säädöstekstin valmistelua on kuultu asianosaisia ja laadittu alustava vaikutusarvio. Komitea suhtautuu niin ikään myönteisesti säädöstyypin ja oikeusperustan valintaan. Asetus on omiaan yhdenmukaistamaan elatusapuun liittyviä käytäntöjä, koska sitä sovelletaan kaikkialla yhteisössä, vaikka jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välillä on yhä eroja.

1.5

Vain muutamat jäsenvaltiot ovat ratifioineet Haagin yleissopimuksen elatusapuun sovellettavasta lainsäädännöstä, mutta useimmat niistä (25 jäsenvaltiosta 17) ovat ratifioineet yleissopimuksen elatusaputuomioiden täytäntöönpanosta. Koska asiaan on kuitenkin suhtauduttu varauksellisesti, ja yleistä sisäistä järjestystä koskevat kansalliset säännökset antavat mahdollisuuden olla panematta vieraan valtion tuomioistuimen antamaa tuomiota täytäntöön, tuomion täytäntöönpano saattaa osoittautua mahdottomaksi, vaikka sen olisi antanut jonkin muun sopijavaltion viranomainen. Tämä vaikeuttaa tuomioistuinten päätösten vapaata liikkuvuutta yhteisön alueella, ja käytäntö on syytä kumota.

1.6

Komitea kehottaakin neuvostoa hyväksymään ehdotetun asetuksen, jonka nojalla taataan oikeusvarmuus ja joka mahdollistaa käytännön toimenpiteet elatusapusaatavien perimiseksi ulkomailta, mikä on Euroopassa asuvien etujen mukaista.

1.7

Komitea kehottaa lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin tasavallan hallituksia harkitsemaan mahdollisuutta ryhtyä soveltamaan asetusta (opt in) ja Tanskan hallitusta helpottamaan elatusapua koskevien tuomioiden täytäntöönpanoa, sillä Tanska on ratifioinut Haagin yleissopimuksen elatusavun täytäntöönpanosta. Tanskaa kehotetaan myös harkitsemaan yhteistyön käynnistämistä muiden jäsenvaltioiden kanssa, kun sille esitetään tuomion tunnustamista koskeva pyyntö.

2.1.1

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamista yksityisoikeuden alalla koskevassa ohjelmassa, joka hyväksyttiin 30. marraskuuta 2000, kehotetaan poistamaan eksekvatuurimenettely elatusapusaatavilta, jotka kuuluvat tuomioiden vastavuoroisesta tunnustamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun nk. Bryssel I -asetuksen (1) soveltamisalaan. Ohjelmassa todetaan, että saattaa olla tarpeen sopia tietyistä yhteisistä menettelysäännöistä ja pyrkiä yhdenmukaistamaan menettelyjä sekä tehostamaan tuomion täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa varsinkin mahdollistamalla tietojen hankkiminen velallisen omaisuudesta.

2.1.2

Jäsenvaltioiden on tehtävä tuomioiden vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvää oikeudellista yhteistyötä. Tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen edellyttää myös lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamista.

2.1.3

Kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevä Haagin konferenssi valmistelee nykyisten yleissopimusten päivittämistä. Komission mukaan yhteisön toimet ja kansainväliset toimet täydentävät toisiaan. Haagin aloite mahdollistaa aikanaan yhteistyön kehittämisen kolmansien maiden kanssa, ja tulokset saattaisivat olla siirrettävissä EU:n lainsäädäntöön.

2.2.1

Ehdotuksella pyritään poistamaan kaikki rajoitukset, jotka estävät tietyssä jäsenvaltiossa asuvaa elatusapuun oikeutettua henkilöä perimästä elatusapusaatavia toisesta jäsenvaltiosta.

2.2.2

Elatusapuun oikeutettujen on pystyttävä saamaan maksutta unionin alueella lainvoimainen täytäntöönpanoperuste, jonka avulla elatusapu saadaan säännöllisesti maksuun.

2.2.3

Tällä nimenomaisella oikeudenalalla on välttämätöntä ottaa käyttöön yksi yhtenäinen, kunnianhimoinen väline, joka kattaa kaikki tarkoituksenmukaiset siviilioikeuden yhteistyökentät, sillä alalla ei ole yhtenäistä järjestelmää. Elatusavun ja elatusapuun oikeutetun käsite vaihtelee maittain. Vuonna 1973 tehty Haagin yleissopimus antaa mahdollisuuden olla panematta tuomiota täytäntöön (26 artikla), ja tämä yleissopimus on tehty ennen yhteisön säädöksen antamista. Poikkeuslauseke (Bryssel I -asetuksen 71 artikla) ehdotetaan kumottavaksi nimenomaisesti elatusapusaatavien perintää koskevalla säädöksellä.

2.3.1

Lainvalintasääntöjen yhdenmukaistaminen: sovellettavan lain määräytyminen yhdenmukaistettujen säännösten nojalla helpottaa tuomion täytäntöönpanoa toisessa valtiossa. Tuomion täytäntöön panemiseksi valitaan laki, joka on riittävässä ja kiistattomassa yhteydessä elatusapuun oikeutetun henkilön ja elatusvelvollisen perhetilanteeseen.

2.3.2

Tuomio tunnustetaan, ja se on täytäntöönpanokelpoinen kaikkialla Euroopan unionissa.

2.3.3

Elatusvelvollisen asuinvaltio ryhtyy konkreettisiin täytäntöönpanotoimiin. Se antaa myös tietoja velallisen taloudellisesta tilanteesta ja antaa säädöksiä, joiden nojalla elatusmaksu voidaan veloittaa suoraan palkasta tai pankkitililtä.

2.3.4

Vahvistetaan elatusapusaatavien ensisijaisuutta ja lujitetaan oikeudellista yhteistyötä siviiliasioissa. Asetuksen liitteenä on tätä varten yhdenmukaistettuja asiakirjapohjia.

3.1

Komitea toteaa, että ehdotus nimenomaan elatusapusaatavien perintää toisessa jäsenvaltiossa koskevaksi asetukseksi on tarpeellinen ja oikeasuhtainen. Lex specialis -säädöksenä se menee oikeudellista yhteistyötä siviiliasioissa koskevien yleissäännösten edelle ja palauttaa yhteisön lainsäädännön ensisijaisuuden alalla, johon valtiot eivät ole tähän mennessä halunneet puuttua, muuttamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden omaa lainsäädäntöä.

3.2

Elatusvelvollisen omaisuuden ja suoraveloituksen määrittämisperusteet takaavat yksityisyyden suojan ja tietojen luottamuksellisuuden. Elatusvelvollisen on ilmoitettava elatusapuun oikeutetulle henkilölle ja tuomion antaneelle tuomioistuimelle kaikista tekemistään työnantajan tai pankkitilin vaihdoksista.

3.3

Asetuksessa ratkaistaan elatusapuun oikeutetun tilanne mutta otetaan samalla huomioon elatusvelvollisen oikeus kiistää vaadittu elatusapu tai pyytää tuomion antanutta tuomioistuinta tarkistamaan elatusavun määrä. Tarkistuspyynnöllä on täytäntöönpanotoimia lykkäävä vaikutus.

3.4

Tuomioon sovelletaan sen valtion täytäntöönpanomenettelyä, jossa tuomio pannaan täytäntöön, riippumatta siitä, missä valtiossa tuomio on annettu.

3.5

Ennen ehdotuksen tekemistä asiasta on julkaistu vihreä kirja (2), järjestetty kuulemistilaisuuksia ja asiantuntijatapaamisia sekä tutkittu kunkin jäsenvaltion tilannetta. Niinpä ehdotus on johdonmukainen ja selkeä, ja se on laadittu käytännönläheisesti. Sen avulla voitaneen poistaa jäljellä olevat esteet, jotka ovat vaikeuttaneet elatusapusaatavien perintää valtiosta toiseen.

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/37

1.1

ETSK on tyytyväinen tavoitteisiin, joita komissio direktiiville ehdottaa, ja kannattaa niitä, vaikka suhtautuukin tavoitteiden saavuttamiseksi esitettyihin toimiin eri tavoin.

1.2

Erityisesti on kyseenalaista, ovatko poikkeussäännökset tarkoituksenmukaisia tavoitteiden todellisen saavuttamisen kannalta. Tämä pätee sekä siirrettävyyttä koskeviin poikkeuksiin että eläkeoikeuksien saamiseksi vaadittavien odotusaikojen lyhentämistä koskeviin pitkiin siirtymäkausiin.

1.3

Liikkuvuuden helpottaminen ja vanhuusiän toimeentuloturvan tehokas parantaminen asetettujen tavoitteiden mukaisesti edellyttää kuitenkin ennen kaikkea sitä, että samalla mukautetaan myös jäsenvaltioiden erilaisia verotusjärjestelmiä.

1.4

Direktiiviehdotuksen jatkokäsittelyssä tulisikin ottaa huomioon seuraavat näkökohdat:

2.1

Komission mukaan poistettavat esteet liittyvät

Lisäksi liikkuvuutta voidaan komission mielestä edistää antamalla työntekijöille nykyistä enemmän asianmukaista tietoa siitä, miten työpaikan vaihtaminen vaikuttaa lisäeläkeoikeuksiin.

2.2

Komission mukaan ehdotus on syntynyt unionitasolla käydyn monivuotisen tietojen- ja kokemustenvaihdon tuloksena. Työmarkkinaosapuolet eivät käynnistäneet asiasta sopimusneuvotteluja, koska niiden näkemykset yhteisön toimien tarkoituksesta ja välineistä erosivat liiaksi toisistaan.

2.3

Komission ehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 42 ja 94 artiklaan, ja sen avulla pyritään luomaan yhteiset periaatteet asiaa koskevan jäsenvaltiokohtaisen lainsäädännön laatimista varten. Tarkoituksena on, ettei yritystoiminnan aloittaminen muissa jäsenvaltioissa vaikeudu rekrytointiongelmien vuoksi, kun ammattitaitoiset työntekijät ovat lisäeläkejärjestelmiä koskevien sääntöjen takia sidoksissa muihin yrityksiin.

2.4

Säädöstyypin valintaa komissio perustelee sillä, että vain direktiivin avulla on mahdollista sovittaa tasapainoisesti yhteen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden edellyttämät oikeudet ja joustavuus, jota jäsenvaltioiden lainsäädäntöviranomaiset tarvitsevat voidakseen ottaa huomioon jäsenvaltiokohtaisten lisäeläkejärjestelmien erityispiirteet, kun säännöksiä saatetaan voimaan.

3.1

Ehdotetussa direktiivissä käytettävät käsitteet määritellään direktiivissä 98/49/EY käytettyjen määritelmien mukaisesti.

3.2

Ehdotetun direktiivin mukaan perusperiaate on, että työntekijä ei työsuhteen päättyessä saa menettää lisäeläkejärjestelmään suorittamiaan tai työnantajan hänen puolestaan suorittamia eläkemaksuja, vaikka maksujen perusteella ei vielä ole syntynyt oikeutta myöhempään eläkkeeseen. Näin ollen on varmistettava, että suoritetut eläkemaksut voidaan joko korvata työntekijälle tai siirtää.

3.3

Jotta nimenomaan nuoret työntekijät eivät menetä eläkeoikeuksiaan työpaikkaa vaihtaessaan, eläkeoikeuksien hankkimiseksi vaadittava vähimmäisikä ei komission näkemyksen mukaan saa olla yli 21 vuotta.

Lisäksi odotusaika, joka työsuhteen alkamisesta tulee kulua ennen kuin työntekijä voi liittyä lisäeläkejärjestelmään, voi olla korkeintaan yksi vuosi.

Vastaavasti vaadittava jäsenyyskausi, ts. odotusaika, joka ensimmäisen eläkemaksun suorittamisesta tulee kulua ennen kuin maksut johtavat eläkeoikeuksien syntymiseen, saa olla korkeintaan kaksi vuotta.

3.4

Komissio pitää tarpeellisena säännöstä, jonka mukaan uinuvat oikeudet on mukautettava oikeudenmukaisesti. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, missä muodossa ja minkälaisin keinoin mukautus toteutetaan. Vähäisten eläkeoikeuksien osalta säädetään, että työnantajan vaihtuessa lisäeläkejärjestelmille voidaan antaa mahdollisuus joko siirtää eläkeoikeudet tai korvata ne, elleivät oikeudet ylitä tiettyä (jäsenvaltioiden vahvistamaa) ylärajaa.

3.5

Hankittujen eläkeoikeuksien siirtämistä entisen työnantajan lisäeläkejärjestelmästä uuden työnantajan soveltamaan järjestelmään pyritään helpottamaan liikkuvuuden edistämiseksi ja työpaikanvaihdoksesta johtuvien haittojen välttämiseksi. Tämä merkitsee myös sitä, että siirrosta ei saa aiheutua työntekijälle taloudellista haittaa esimerkiksi erilaisten laskelmien tai kohtuuttomien kustannusten vuoksi.

3.6

Työntekijällä on kulloinkin oltava mahdollisuus päättää, siirtääkö hän eläkeoikeutensa uuteen järjestelmään vai säilyttääkö hän ne alkuperäisessä eläkejärjestelmässä.

3.7

Ehdotetun direktiivin mukaan työntekijöiden on pyynnöstä saatava kohtuullisessa ajassa tietoa siitä, miten työpaikan vaihtaminen vaikuttaa lisäeläkejärjestelmien mukaisiin eläkeoikeuksiin.

3.9

Lisäksi avustuskassat (Saksassa toimivat Unterstützungskassen), jakoperusteella toimivat järjestelmät ja yritykset, jotka tekevät kirjanpitoon varauksia työntekijöilleen maksettavia eläkkeitä varten, voidaan vapauttaa siirtomahdollisuuksien soveltamisesta rajoittamattomaksi ajaksi. Komissiolle on esitettävä konkreettiset perustelut vapautuksen tarpeellisuudelle. Lisäksi asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava, mitä toimia se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa mahdollistaakseen eläkeoikeuksien siirrettävyyden. Viimeistään vuonna 2018 on määrä tarkistaa, ovatko lisätoimet tarpeen oikeuksien siirrettävyyden parantamiseksi myös edellä mainituista järjestelmistä.

4.1

Koska Euroopan työmarkkinaosapuolten näkemykset yhteisötason sääntelyn laajuudesta ja sisällöstä olivat liian kaukana toisistaan, ne eivät käyttäneet hyväkseen perustamissopimuksen 139 artiklan mukaista sopimuksentekomahdollisuutta.

4.2

EAY, UNICE ja CEEP ovat määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen johdanto-osassa kuitenkin todenneet, että ”ammatillisten sosiaalisen suojelun järjestelmien muutokset ovat tarpeen, jotta ne voidaan mukauttaa nykyoloihin ja huolehtia erityisesti oikeuksien siirtymisestä.”

4.3

Toteamuksesta käy selvästi ilmi, että puitesopimuksen kaikkien osapuolten tarkoituksena on käsitellä perusteellisesti tarvetta lähentää lisäeläkeoikeuksien hankintaa ja säilyttämistä koskevaa lainsäädäntöä. Vaikka määräaikaiset työsuhteet ja työntekijöiden vapaa liikkuvuus ovat kaksi eri asiakokonaisuutta, osapuolet tiedostavat, että työehdot muuttuvat ja ammatillisia sosiaaliturvajärjestelmiä on mukautettava muutosten mukaisesti.

4.4

Vastaavanlainen keskeinen rooli lankeaa työmarkkinaosapuolille myös useimmissa jäsenvaltioissa lisäeläkejärjestelmiä kehitettäessä. Koska työmarkkinaosapuolten toimet ovat kuitenkin (väistämättä) vain jäsenvaltiokohtaisia, komission ehdotus direktiiviksi on aiheellinen.

4.4.1

Lisäeläkejärjestelmien yksityiskohtaisesta sisällöstä tulisi päättää jäsenvaltiotasolla, myös työmarkkinaosapuolten tekemissä työehtosopimuksissa. Unionitasolla eläkeoikeuden saamista koskevien sääntöjen tulisi sen vuoksi keskittyä periaatteisiin, ja niissä tulisi esittää jäsenvaltiotason toimia koskevia suuntaviivoja. Samalla tulee jättää riittävästi tilaa työmarkkinaosapuolten työehtosopimusneuvotteluille.

4.4.2

Muutetaan direktiivin 4 artikla kuulumaan seuraavasti: jos on määritelty eläkeoikeuden saamisen ehdot, kuten vähimmäisikä, odotusajat ja/tai karttumisajat, tällaisten ehtojen tulee olla oikeudenmukaisia ja objektiivisin (eikä syrjivin) syin perusteltuja.

4.5

Työpaikan vaihtaminen voi vaikuttaa kielteisesti lisäeläkeoikeuksien hankintaan ja suuruuteen.

Tämä vaikuttaa työntekijöiden päätökseen vaihtaa tai olla vaihtamatta työpaikkaa, vaikka päätös toki riippuu hyvin monista tekijöistä.

4.6

Lakisääteisen eläketurvan mukaiset etuudet eivät lähinnä väestönkehityksen vuoksi riitä tulevaisuudessa yksistään takaamaan asianmukaista elintasoa edes niissä jäsenvaltioissa, joissa lakisääteinen eläkevakuutus on tärkein toimeentulolähde vanhuusiässä. Siksi lisäeläkejärjestelmien merkitys kasvaa jatkuvasti, vaikka väestönkehityksellä voi olla kielteisiä vaikutuksia myös niihin.

4.7

Kun otetaan huomioon, että henkilöiden vapaan liikkuvuuden takaaminen on EU:n sisämarkkinoiden keskeinen tavoite ja että lisäeläkejärjestelmien toimintapuitteita on syytä parantaa, komission pyrkimystä poistaa lisäeläkejärjestelmistä aiheutuvat liikkuvuuden esteet voidaan pitää myönteisenä.

4.8

Lisäksi EY:n perustamissopimuksen 40 artiklassa velvoitetaan neuvosto toteuttamaan ”— — direktiivein tai asetuksin ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen — — työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi”. Näin ollen ehdotetun direktiivin oikeusperusta — perustamissopimuksen 42 artikla — saa lisätukea 40 artiklasta.

4.9

Liikkuvuuden esteiden poistaminen on tärkeää myös siksi, että saadaan Lissabonin strategian päätavoitteen mukaisesti kehitettyä Euroopan unionista osaamisyhteiskunta ja siten vahvistettua unionin asemaa talousalueena. Osaamisyhteiskunta on paitsi yhteiskunnallisen kehityksen edellytys myös keskeinen tuottavuuteen vaikuttava tekijä. Sen perustana on kansalaisten innovointi- ja ideointikyky. Osaamisyhteiskunnan vahvistamiseksi tarvitaan jatkuvaa tietojen- ja kokemustenvaihtoa, ja työntekijöiden liikkuvuus voi edistää sitä merkittävästi. Tämän lisäksi Lissabonin strategian tarkoituksena on sosiaalisen yhteenkuuluvuuden takaaminen.

4.10

Lisäksi on syytä huomauttaa, että (muun muassa) vanhuuseläkkeisiin kohdistuvien haittavaikutusten välttämiseen on kiinnitetty huomiota jo sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14. kesäkuuta 1971 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1408/71. Tämä on ensimmäisiä sosiaalipoliittisia säädöksiä, joilla on pyritty on vähentämään vapaan liikkuvuuden esteitä ja kielteisiä vaikutuksia. Näin ollen komission ehdotus on johdonmukainen jatko tälle politiikalle, erityisesti kun otetaan huomioon, että lisäeläkejärjestelmien sääntelyssä on puutteita, jotka on korjattava, koska järjestelmien merkitys vanhuusiän elintason turvaamisessa kasvaa jatkuvasti.

4.11

Euroopan komissio on julistanut vuoden 2006 Euroopan työntekijöiden liikkuvuuden teemavuodeksi. Näin ollen liikkuvuuden esteiden poistamiseen tähtäävien toimien ajoitus vaikuttaa onnistuneelta.

4.12

Jäsenvaltioiden lisäeläkejärjestelmissä on eroja, joten erilaisten lisäeläkejärjestelmien asteittainen lähentäminen niiden välisten vaihdosten helpottamiseksi edellyttää luonnollisestikin unionin laajuisia sääntelypuitteita.

4.13

Tämä pätee siis unionitasolla. Yhtenäisten elin- ja työolosuhteiden kannalta olisi kuitenkin epätarkoituksenmukaista yhtäältä lähentää rajatylittäviä vaihdoksia koskevia järjestelyjä ja toisaalta jättää jäsenvaltioiden sisäiset vaihdokset huomiotta. Siksi onkin syytä noudattaa komission ehdottamaa lähestymistapaa ja poistaa sekä sellaiset esteet, jotka vaikeuttavat työntekijöiden liikkumista yli rajojen, että sellaiset esteet, jotka hankaloittavat työntekijöiden liikkumista yksittäisissä jäsenvaltioissa.

4.14

Ehdotetussa direktiivissä ei kuitenkaan puututa yhteen keskeiseen kysymykseen, nimittäin lisäeläkejärjestelmiä koskevien verojärjestelmien lähentämiseen, vaikka erilainen verokohtelu eri jäsenvaltioissa on merkittävä liikkuvuuden este, sillä työntekijöitä saatetaan verottaa kahdesti (maksuista ja eduista). Tämä johtuu siitä, että jos verotus sisällytettäisiin direktiiviin, neuvoston olisi hyväksyttävä direktiivi yksimielisesti ja tällöin olisi vaarana, että direktiiviä koskeva päätöksenteko lukkiutuu. Tämän vuoksi komissio on yrittänyt hoitaa verotuskysymystä 19. huhtikuuta 2001 antamansa tiedonannon avulla ja on parhaillaan käynnistämässä rikkomismenettelyjä muutamia jäsenvaltioita vastaan. Komitea uskoo, että ilman komission käynnistämiä toimia lisäeläkkeiden siirrettävyyttä ei onnistuta parantamaan.

5.1

On syytä uskoa, että lisäeläkejärjestelmään pääsemiseksi ja eläkeoikeuksien saamiseksi vaadittavat pitkät odotusajat ja korkea vähimmäisikä todellakin voivat vaikuttaa kielteisesti työpaikan vaihtoa koskeviin päätöksiin.

Siksi komission ehdotus lyhentää vaadittavia aikoja ja alentaa vaadittavaa vähimmäisikää on oikeansuuntainen. Ehdotettuja toimia voidaankin kenties pitää ensimmäisenä askeleena tällaisten lisäeläkejärjestelmien käyttöä rajoittavien esteiden poistamiseksi kokonaan.

5.2

On kuitenkin otettava huomioon myös se, millaisia vaikutuksia ehdotetuilla säännöksillä voi olla erityisesti työnantajien rahoittamiin vapaaehtoisiin lisäeläkejärjestelmiin. Säännösten mukaisista toimista saattaa nimittäin aiheutua lisäkustannuksia, mikä voi vähentää halukkuutta jatkaa vapaaehtoisten järjestelmien ylläpitoa.

5.3

Vapaaehtoiset työnantajien rahoittamat lisäeläkejärjestelyt ovat kuitenkin myös tärkeä henkilöstöpolitiikan väline. Kun otetaan huomioon väestönkehityksen muutokset ja ammattityövoiman kysynnän kasvu, voisi hyvinkin olla työnantajien etujen mukaista käyttää aikaisessa vaiheessa ja lyhyen työskentelykauden jälkeen annettavia eläkejärjestelysitoumuksia houkuttimina kilpailtaessa parhaista kyvyistä. Lisäksi lisäeläkkeet ovat henkilöstöpolitiikan monista välineistä yksi sellainen, jossa huolenpitonäkökohdat ovat aina etusijalla. Toisaalta pidempi odotusaika ja vaadittava jäsenyyskausi, eli odotusaika, joka ensimmäisen eläkemaksun suorittamisesta tulee kulua ennen kuin maksut johtavat eläkeoikeuksien syntymiseen, palkitsevat henkilöstön työnantajauskollisuutta ja pidentävät siten saman työnantajan palveluksessa tehtävää työuraa.

5.4

Kaiken kaikkiaan on pidettävä mielessä, että suhde (yksistään) työnantajien rahoittamien lisäeläkejärjestelmien ja työntekijöiden suorittamin eläkemaksuin rahoitettujen järjestelmien välillä vaihtelee jäsenvaltioittain. Näiden erojen huomioon ottamiseksi, jäsenvaltioille voitaisiin antaa mahdollisuus eriyttää toimia järjestelmien rahoituksen mukaisesti.

5.5

Komission pyrkimystä vähentää kilpailunesteitä sellaisten yritysten tieltä, jotka haluavat perustaa toimipaikkoja muihin EU:n jäsenvaltioihin, on korostettava voimakkaasti, sillä pitkät odotusajat ja eläkeoikeuksien saamiseksi vaadittava korkea vähimmäisikä sitovat henkilöstöä yrityksiin ja näin ollen vaikeuttavat liikkuvuutta.

5.6

Komissio on ottanut asteittaisten mukautusten tarpeen huomioon siten, että eläkeoikeuksien saamiseksi vaadittavaa odotusaikaa koskevan säännöksen voimaansaattamiseen on mahdollista saada lisäaikaa.

5.7

Uinuvien eläkeoikeuksien säilyttämistä koskevan säännöksen mukainen mukauttamisvelvoite saattaa kiistatta lisätä lisäeläkejärjestelmien kustannuksia.

Toisaalta tämä riippuu ennen kaikkea siitä, minkälaisiin eläkejärjestelyihin työnantaja on sitoutunut. Jos kyse on maksuperusteisesta järjestelmästä, uinuvien oikeuksien mukauttaminen ei ole järkevää, koska karttuneen pääoman arvo riippuu pääomamarkkinoiden kehityksestä ja voitoista. Tämä saattaa kuitenkin vähentää määriteltyjen etujärjestelmien tuottoa, sillä maksuja ei enää suoriteta.

5.8

Mukauttaminen vaikuttaa joka tapauksessa välttämättömältä, koska lisäeläkkeiden tehtävänä on täydentää asianmukaisesti lakisääteisten eläkejärjestelmien mukaisia oikeuksia. Ehdotus on kuitenkin muotoiltu niin, ettei jäsenvaltioille aseteta tiukkaa velvoitetta toteuttaa mukauttamistoimia, ja myös johdanto-osan perustelukappaleessa 7 mainittuja esimerkkejä on pidettävä lähinnä virikkeinä. Lisäksi on epäselvää, vastaako yritysuskollisuuden käyttö erilaisten mukautusten perusteena tai velvoite mukauttaa maksettavia korvauksia eläkeoikeuksien sijaan komission käsitystä ”oikeudenmukaisesta” mukauttamisesta.

5.9

Mahdollisuus jättää tiettyä jäsenvaltiokohtaisten käytäntöjen mukaisesti määriteltävää raja-arvoa vähäisemmät oikeudet siirtämättä ja sen sijaan korvata ne vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta.

5.10

Päätös oikeuksien korvaamisesta tai säilyttämisestä on tarkoitus jättää yksistään lisäeläkejärjestelmän tehtäväksi. Yleisten säännösten pohjalta vähäiseksi arvioitu eläkeoikeus voi kuitenkin merkitä yksittäiselle työntekijälle tärkeää säännöllistä lisätuloa vanhuusiässä. Siksi eläkeoikeuksien korvaaminen vastoin työntekijän tahtoa saattaisi estää häntä vaihtamasta työpaikkaa.

5.11

ETSK kannattaa lisäeläkeoikeuksien siirrettävyyden parantamiseen tähtäävän komission ehdotuksen tavoitteita. Komitea on erityisen tyytyväinen siihen, että komissio ei keskity pelkästään tekemään ehdotuksia lisäeläkeoikeuksien siirrettävyyden parantamiseksi, vaan pyrkii laaja-alaisen lähestymistavan avulla poistamaan lisäeläkejärjestelmistä aiheutuvat liikkuvuuden esteet.

5.12

Siirrettävyyttä koskevissa säännöksissä on erittäin myönteistä se, että komission mukaan siirrosta ei saa aiheutua työntekijälle taloudellista haittaa. Tämä on direktiivin tarkoituksen mukaista. Jos työntekijä nimittäin on kahden vaiheilla, hän valitsee siirtovaihtoehdon ja näin ollen työpaikan vaihdon vain siinä tapauksessa, ettei siirrosta aiheudu hänelle taloudellista haittaa.

5.13

Myös tiedotusvelvollisuuden parantamiseksi esitetyt konkreettiset ehdotukset voivat edistää direktiivin tarkoituksen saavuttamista. On kuitenkin otettava huomioon, että velvoitteet on suhteutettava ennen kaikkea pienyritysten todellisiin mahdollisuuksiin.

5.14

Lisäksi on syytä kritisoida sitä, että 6 artiklan 1 kohtaa voitaisiin 3 artiklan f alakohdan pohjalta tulkita siten, että työntekijällä on oikeus saada lisäeläkeoikeutensa siirretyksi vain siinä tapauksessa, että hän vaihtaa työpaikkaa omasta tahdostaan. Tämä asettaisi irtisanotut työntekijät huomattavasti muita huonompaan asemaan. Näin ollen 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tulisi sisällyttää kaikenlaiset työpaikanvaihdokset. Tämä olisi tarkoituksenmukaista myös vanhuusiän köyhyyden torjumiseksi.

5.15

Direktiivin päätavoitteen saavuttamista saattaa vaikeuttaa myös se, että tietyt lisäeläkejärjestelmät voidaan periaatteessa vapauttaa siirrettävyyttä koskevan säännöksen soveltamisesta. Jäsenvaltioiden on kyllä ilmoitettava komissiolle, millaisia toimia ne toteuttavat ulottaakseen siirrettävyysvelvoitteet koskemaan myös näitä järjestelmiä, mutta tämä ei välttämättä riitä, kun otetaan huomioon, että asiasta on keskusteltu jo vuosia ja että vakaata toisen pilarin eläketurvaa tarvitaan kipeästi. Toisaalta on todennäköistä, että jäsenvaltioiden lisäeläkejärjestelmien erojen vuoksi komission ehdotukset saavat kannatusta vain, jos mahdollisuus asianmukaisiin siirtymäkausiin taataan. Näin ollen direktiivissä voitaisiinkin asettaa konkreettisia määräaikoja ja ehtoja.

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/42

—

Kulttuurienvälistä vuoropuhelua on edistettävä välineenä, joka tarjoaa Euroopan kansalaisille ja muille unionissa väliaikaisesti tai pysyvästi asuville mahdollisuuden hankkia tiedot, taidot ja kyvyt, joiden avulla he voivat sopeutua entistä avoimempaan, mutta samalla aiempaa monimutkaisempaan ympäristöön ja voittamaan vaikeudet, jotka estävät heitä hyödyntämästä monimuotoisen ja dynaamisen yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa.

—

Tehdään Euroopan kansalaiset ja kaikki Euroopan unionissa asuvat tietoisiksi siitä, miten tärkeää on kehittää aktiivista ja muun maailman suhteen avointa Euroopan kansalaisuutta, jolle on ominaista kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioitus ja joka perustuu Euroopan unionin yhteisille arvoille, joita ovat ihmisarvon, vapauden, tasa-arvon, syrjimättömyyden, solidaarisuuden sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden samoin kuin ihmisoikeuksien, myös vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien, kunnioittaminen.

—

tehdä kaikista kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistävien yhteisön ohjelmista ja toimista näkyvämpiä

—

painottaa erilaisten kulttuuriperintöjemme osuutta elämäntavoissamme, saada Euroopan kansalaiset ja kaikki Euroopan unionissa asuvat, erityisesti nuoret, tiedostamaan, miten tärkeää on pyrkiä löytämään keinoja, joilla kulttuurienvälisen vuoropuhelun avulla voidaan vahvistaa aktiivista ja avointa Euroopan kansalaisuutta, jolle on ominaista kulttuurien monimuotoisuuden kunnioitus ja joka perustuu Euroopan unionin yhteisille arvoille

—

edistää sellaisten lähestymistapojen innovaatioita sekä laaja-alaista ja sektorienvälistä ulottuvuutta, joilla pyritään kehittämään kulttuurienvälistä vuoropuhelua, erityisesti nuorten parissa.

2.1

ETSK pitää tervetulleena, että ehdotuksessa päätökseksi ’aktiivinen Euroopan kansalaisuus’ ei koske pelkästään Euroopan unionin kansalaisuutta, sellaisena kuin se on määriteltynä EY:n perustamissopimuksen 17 artiklassa, vaan kaikkia Euroopan unionissa pysyvästi tai tilapäisesti asuvia.

2.2

ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että ehdotetun päätöksen tavoitteena on myös vahvistaa unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävää yhteistyötä kulttuurienvälisen vuoropuhelun avulla.

2.3

Komiteasta on myönteistä, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu nähdään yhteistyövälineenä, joka vahvistaa kumppanuussuhteita luomalla vakautta ja demokratiaa unionin lisäksi myös sen rajojen ulkopuolella.

2.4

ETSK pitää tervetulleena, että ehdotus päätökseksi edistää ja jopa vahvistaa unionin toimielinten yhteisten strategioiden toteuttamiseen tähtäävien toimien ja ohjelmien yhteensovittamista ja koordinointia. Kulttuurierojen vuoksi eri tahojen toimille ja yhteistyölle niin yhteisö-, jäsenvaltio- kuin alue- ja paikallistasolla on tyypillistä epäyhtenäisyys, keskinäiset erot sekä tehon ja tulosten vaihtelevuus. Mikäli todella saadaan käynnistettyä eurooppalaisten kulttuurien välinen jatkuva vuoropuhelu, jossa ne voivat ilmaista identiteettiään, myös yhteisö-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason eri instituutioiden toiminnan tehokkuutta ja tuloksia on mahdollista parantaa.

2.5

ETSK pitää tervetulleena, että koulutuksen, innovaation ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien ansiosta sekä kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja sen yhteisön tasolla tapahtuvan edistämisen ja kansallisella tasolla tapahtuvan koordinoinnin ansiosta eurooppalaista kulttuuriperintöä ei pelkästään tunnusteta vaan jokainen voi myös sitä hyödyntää ja kokea todeksi.

2.6

Komitea on tyytyväinen, että kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotena jäsenvaltioiden yhteistyöllä edistetään yhteisten tavoitteiden toteuttamista. ETSK kannattaakin vuoden 2008 julistamista kulttuurienvälisen vuoropuhelun eurooppalaiseksi teemavuodeksi.

2.7

ETSK ehdottaa, että kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta hyödynnettäisiin siten, että alkuperältään taloudellisia, yhteiskunnallisia, ympäristöön liittyviä ja poliittisia eroja, eriarvoisuutta, ristiriitoja ja konflikteja ei selitettäisi juontuviksi pelkästään etnisistä ja kulttuurisista seikoista, vaan tutustuttaisiin kulttuurieroihin, hyväksyttäisiin ne ja pyrittäisiin kulttuurienvälisen vuoropuhelun avulla välttämään konfliktit tunnistamalla niiden taustalla olevat syyt.

2.8

Tämän saavuttamiseksi ja aihetta käsittelevien komitean lausuntojen ja lisälausuntojen mukaisesti ”ETSK painottaa sitä, että Euroopan unionin olisi pohdittava kunkin jäsenvaltionsa kulttuuripolitiikkaa ja että kulttuuria ryhdyttäisiin pohtimaan uudesta kulttuurinäkökulmasta käsin. Vuonna 2008 vietettävän kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden valmistelu tarjonnee komissiolle tilaisuuden sangen yksityiskohtaisen selvityksen laatimiseen siitä, miten laajaa vuoropuhelu on todellisuudessa, millaisia vanhoja tai uusia esteitä sen tiellä on ja miten vuoropuhelua voitaisiin syventää uusien olettamien avulla. ETSK on valmis osallistumaan selvityksen laadintatyöhön etenkin siltä osin kuin raportissa käsitellään kulttuurin sosiaalista ulottuvuutta — –”  (1).

3.1

Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota palvelevana neuvoa-antavana elimenä ETSK on luonut erityiset yhteydet eurooppalaisten kulttuurien välille. Komitean jäsenet ovat aitoja eurooppalaisia, jotka lausuntoja valmistellessaan ottavat tasapuolisesti huomioon eri työmarkkinaosapuolten mielipiteet, toistensa kulttuurit, arvostavat niitä ja tekevät konsensukseen pohjautuvia ja Euroopan kansalaisia hyödyttäviä päätöksiä. (2)

3.2

Komitean jäsenten aktiivinen yhteistoiminta sekä toimet yhteisö-, jäsenvaltio- sekä alue- ja paikallistasolla edustaa kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Samalla edistetään ja toteutetaan vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnassa.

3.3

ETSK kiinnittää Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission huomion siihen, ettei yhteisissä tavoitteissa mainita selkeästi unionin ulkopuolisten maiden kulttuureita ja niiden monimuotoisuuden arvostamista, koska ehdotuksessa viitataan tavoitteita määriteltäessä perustamissopimuksen 151 artiklaan (jäsenvaltiot velvoitetaan arvostamaan toistensa kulttuureita). Vaikka onkin tarpeen välttää kaikenlaista unionin lainsäädännöllistä puuttumista asiaan, on komission ja muiden toimielinten vedottava jäsenvaltioihin, jotta ne edistävät kulttuurierojen arvostamista ja edistävät rauhanomaista vuoropuhelua eri kulttuurien välillä.

3.4

Kulttuurien ja uskontojen välisistä ristiriidoista juontuvat jännitteet ovat valitettavasti aikakaudellemme luonteenomaisia. Tämän ilmiön vuoksi myös eri kulttuurien keskinäinen kunnioitus on tarpeen kirjata yhteisön perustamissopimukseen. Konfliktien ja jännitteiden vuoksi on paikallaan, että Euroopan unioni pitää johdonmukaisesti tavoitteenaan edistää eri kulttuurien keskinäistä kunnioitusta. Nyt, kun ”Euroopan omatunto on kriisissä” ja kulttuurienvälisiä konflikteja ilmenee, voidaan eurooppalaisten kulttuuriarvojen edistäminen tukita merkiksi siitä, että unionin tulevaisuuteen suhtaudutaan luottavaisesti ja optimistisesti. Tämän vuoksi Euroopan unionin on pyrittävä kehittämään kulttuurista ja uskonnollista vuoropuhelua muiden kansojen kanssa erityisesti kulttuurimatkailua edistämällä (3).

3.5

Kulttuurienvälisen vuoropuhelun tulee pääasiassa perustua EU:ssa asuvien kansalaisten eri kulttuurien, tapojen ja perinteiden arvostuksen edistämiseen.

3.6

EU:n kansalaisten liikkuvuus lisääntyy, ja siirtotyöläisiä on yhä enemmän. Heidän mukanaan on usein perheenjäseniä ja sukulaisia. Unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden tulisi siis toteuttaa koordinointitehtäviensä yhteydessä määrätietoisia toimia muiden kuin Eurooppaan jo juurtuneiden kulttuurien ja perinteiden kunnioituksen edistämiseksi.

3.7

ETSK esittää, että edellä mainittujen Unescon asiakirjojen perustella voimistetaan Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskusta ja tehdään siitä yhteisön tasolla toimiva koordinointielin, jonka tehtävänä on helpottaa yhteisön ulkopuolisten maiden kymmenien miljoonien kansalaisten kulttuurista kotoutumista unioniin ja edistää siten eri kulttuurien keskinäistä tunnustamista ja kunnioitusta.

3.8

ETSK pahoittelee sitä, ettei ehdotetussa päätöksessä esitettyjen tavoitteiden toteuttamisvälineiden joukossa mainita yhteisön tason radio- tai tv-kanavaa, eli mediaa, joka lähettäisi ohjelmaa Euroopan kansalaisten kielillä Komissiohan on tällä välin julkaissut valkoisen kirjansa viestintäpolitiikasta, viestintää koskevan toimintasuunnitelman sekä ”K-suunnitelman” (kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu). Jokaisessa asiakirjassa keskeisessä asemassa on vuoropuhelu Euroopan kansalaisten kanssa. Yksityiset sähköiset ja painetut viestimet eivät yksin riitä yhteisön tavoitteiden toteuttamiseksi.

3.9

ETSK ilmaisee useissa lausunnoissaan olevansa huolissaan hankkeiden rahoituksesta, erittäin hyödylliseksi todetun eurooppalaisen teemavuoden tavoitteiden jatkosta sekä tavoitteiden vakiinnuttamisesta (4).

Hankkeena eurooppalainen teemavuosi edellyttää sen arvioimista, miten kansalaiset saadaan huomaamaan teemavuosi ja kiinnostumaan siitä ja miten tasapainotetaan kestävyyden vaatimukset ja taataan tasapaino. Näiden vuoden mittaisten ohjelmien seurannan varmistaminen on itse asiassa mahdotonta, koska niitä varten varattu rahoitus kattaa vain kyseisen vuoden eikä ulotu sitä pidemmälle. Lisäksi tavoitteiden toteuttaminen on toisinaan epäyhtenäistä. Onkin paikallaan kysyä, miten tässä ehdotetulla päätöksellä voidaan taata jokaiselle kansalaiselle ja instituutiolle niiden kulttuurien vastavuoroinen tunnustaminen ja arvostus, kun tavoitteet ulottuvat vain vuoden päähän?

3.10

Ei ole epäilystäkään siitä, että yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskevan teemavuoden ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua koskevan teemavuoden päämääriä tai komission viestintästrategiassa tavoitteeksi asetettua aktiivista kansalaisuutta tai osallistavaa demokratiaa ei saavuteta erillisillä vuoden mittaisilla ohjelmilla. Tämän vuoksi ohjelmia ja taloudellisten voimavarojen käyttöä on koordinoitava, jotta tavoitteita voidaan toteuttaa pidemmän aikaa ja jopa pysyvästi.

3.11

ETSK epäilee, ettei esitetty talousarvio ole riittävä asetettujen keskeisimpien tavoitteiden toteuttamista ajatellen. Talousarvio on pääasiassa tarkoitettu yhteisön tason toimiin. Voidaankin kysyä, ovatko toteutettaviksi suunnitellut kahdeksan tapahtumaa oikeassa suhteessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen verrattuna. Näin ollen kansalaisten paikallisten aloitteiden toteutuminen on myös epävarmaa.

3.12

Kulttuurienvälisen vuoropuhelun lukuisien eri muotojen vuoksi ETSK ehdottaa, että komissio laatii sekä määrällisiä että laadullisia indikaattoreita eurooppalaisen teemavuoden tavoitteiden toteuttamisen arvioimiseksi. Kansalaisyhteiskunnan edustajana komitea lupautuu tähän asiaan liittyvään yhteistyöhön.

3.13

ETSK ehdottaa, että kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden 2008 tapahtumien ja toimien pohjalta laaditaan eurooppalainen kulttuuriensyklopedia, johon puolestaan pohjautuisi Euroopan kulttuurien käsikirja, jonka pohjalta voitaisiin kehittää Euroopan kansalaisuutta. Parhaiden käytänteiden kokoelma ja käsikirja olisivat korvaamattomia siirtotyöläisten ja heidän perheidensä kotoutumisen edistämistä ajatellen.

4.1

ETSK tukee Unescon kulttuurien monimuotoisuutta koskevaa yleisjulistusta, joka käsittelee maailman kulttuurista rikkautta ja dialogin moninaisuutta (5) sekä Unescon yleissopimuksessa kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä (6) asetettuja tavoitteita ja erityisesti tavoitetta edistää kulttuurienvälisyyttä kulttuurien kanssakäymisen kehittämiseksi kansojen välisten siltojen rakentamisen hengessä.

4.2

Kulttuurienvälisen vuoropuhelun eurooppalainen teemavuoden tavoitteena on mm. tuoda esiin eri taidemuotojen ilmaisukeinoin ihmisten tunteita yhtenä Euroopan kulttuuriperinteen keskeisistä arvoista. Eri kulttuurien tiedostaminen ja hyväksyminen on mahdollista ainoastaan, mikäli ymmärrämme ja hyväksymme toistemme tunteet sekä suhtaudumme niihin vastaanottavaisesti. Koska nuoret ovat ensisijainen kohderyhmä, on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota terveeseen henkiseen kehitykseen. Juuri tästä syystä meidän on tuettava monikulttuurisuuden tiedostamista edistäviä aloitteita.

4.3

ETSK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan olisi perustettava kulttuurienvälisen vuoropuhelun päivä, jota voitaisiin viettää Unescon jo perustamana kulttuurin moninaisuuden, vuoropuhelun ja kehityksen kansainvälisenä juhlapäivänä, eli 21. toukokuuta. Tässä yhteydessä yhteisön toimielimet voisivat myöntää symbolisen palkinnon niille oppilaitoksille ja kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka ovat onnistuneet käynnistämään ja toteuttamaan kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Kyseisenä päivänä voitaisiin järjestää myös juhlatilaisuuksia.

4.4

Kansalasiyhteiskunnan, oppilaitosten ja Euroopan kansalaisten osallistuminen on kulttuurienvälisen vuoropuhelun tukemisen kannalta ratkaisevaa. Tästä syystä ETSK kannattakin luonteeltaan symbolista palkintoa (joka oikeuttaisi saajansa — olipa kyseessä Euroopan kansalainen, kansalaisyhteiskunnan organisaatio tai jokin instituutio — käyttämään kulttuurienvälisen vuoropuhelun päivän tunnusta). Palkinnon voisi saada Euroopan kansalainen, kansalaisyhteiskuntaan edustava järjestö tai oppilaitos, joka on olennaisella tavalla edistänyt kulttuurienvälistä vuoropuhelua esim. aloittein, joilla pyritään saamaan nuoret ymmärtämään, että yhteiskunnan jäsenten tulee kunnioittaa toistensa perinteitä ja kulttuuriarvoja paikallis-, alue- ja jäsenvaltiotason lisäksi myös Euroopan tasolla.

4.5

ETSK on yhtä mieltä komission ja Euroopan parlamentin kanssa siitä, että kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiseksi toteutettavien aloitteiden tärkein kohderyhmä ovat nuoret. Se haluaa kuitenkin muistuttaa unionin toimielimiä siitä, ettei vanhempiakaan ikäryhmiä tule unohtaa.

5.1

Ehdotetussa päätöksessä asetettujen tavoitteiden toteuttamisen tehostamista ajatellen ETSK kiinnittää huomiota siihen, että tavoitteet tulisi sovittaa yhteen ja yhdistää Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 sekä kansanvaltaa, kuuntelemista ja keskustelua koskevan K-suunnitelman tavoitteiden kanssa.

5.2

Koska eri jäsenvaltiot ovat käynnistäneet hyvin erilaisia aloitteita kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiseksi, ETSK haluaa esittää, että unionin toimielimet perustavat koordinointitahon, joka vastaa aloitteiden yhteensovittamisesta, edistämisestä ja levittämisestä.

5.3

Onnistuneista kulttuurienvälisistä aloitteista mainittakoon Leonardo-ohjelma, jolla edistetään koulutuksen eurooppalaista ulottuvuutta tukemalla innovatiivisten aloitteiden ja kansainvälisiä kumppanuuksia edellyttävien hankkeiden kehittämistä (7), Anna Lindh -säätiö (8) sekä EuromedCafé (9), jonka tavoitteena on edistää Euroopan ja Välimeren alueen maiden välistä vuoropuhelua.

5.4

Ehdotuksessa päätökseksi otetaan huomioon myös talouden globaalistuminen ja tähdätään kulttuurisen monimuotoisuuden yhteensovittamiseen ja koordinointiin. Samalla luodaan lisäarvoa ja tarjotaan tarpeellista energiaa uudistetun Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi.

5.5

ETSK haluaa yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa osallistua seuraaviin toimiin:

Komitea esittää asiaankuuluvan lisäehdotuksen edellä mainittujen seikkojen pohjalta.

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/46

1.1

ETSK kannattaa toimia, joita Euroopan komissio ehdottaa vuosiksi 2006–2007 laaditussa vammaistoimintasuunnitelmassa.

1.2

ETSK katsoo, että vammaistoimintasuunnitelman kattamalla kaudella olisi edelleen keskityttävä seuraamaan yhdenvertaisesta kohtelusta työssä ja ammatissa annettua direktiiviä.

1.3

ETSK kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen erityiseksi vammaisdirektiiviksi sen jälkeen kun on tehty toteutettavuustutkimus siitä, miten unioni voi kehittää syrjinnänvastaista lainsäädäntöään.

1.4

Euroopan työllisyysstrategiasta puuttuvat selvästi konkreettiset toimet, mikä on varteenotettava merkki siitä, ettei EU ole sitoutunut toimintaan riittävästi. ETSK on yksi tärkeimmistä tahoista, jotka ovat testanneet EU:n ja jäsenvaltioiden sitoutumista vammaistoimintasuunnitelmaan. Mitkään niistä eivät läpäisseet testiä. Euroopan työllisyysstrategian tarkistettuihin tavoitteisiin olisi sisällytettävä vammaiskysymysten valtavirtaistamisen tehostaminen työllisyyssuuntaviivoissa ja kansallisissa uudistusohjelmissa.

1.5

EU:n on itsensä sitouduttava valtavirtaistamisen periaatteeseen esimerkiksi seuraavissa aloitteissa:

1.6

ETSK pahoittelee sitä, etteivät EU:n jäsenvaltiot ole kiinnostuneet valtavirtaistamaan vammaisuutta kansallisissa politiikoissaan. Vammaistoimintasuunnitelman vahvuus perustuu siihen, että jäsenvaltiot omaksuvat toimintasuunnitelman periaatteet.

1.7

ETSK kannustaa myös unionin toimielimiä ottamaan huomioon ja omaksumaan vammaistoimintasuunnitelman tavoitteet unionitasolla. Sisäinen tiedotus ja tietoisuuden lisääminen auttaisivat tuomaan vammaiskysymyksen paremmin esille unionin toimintaperiaatteissa.

1.8

Euroopan vammaisfoorumin kaltaisten Euroopan laajuisten organisaatioiden ja muiden edustuksellisten kansalaisjärjestöjen olisi jatkettava ponnistelujaan uuden tukiohjelman puitteissa.

1.9

Tulevaa toimintaa ajatellen ETSK kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota seuraaviin erityisseikkoihin:

2.1

ETSK on erittäin kiinnostunut sille osoitetusta tiedonannosta (2).

2.2

Vuonna 2003 hyväksytyssä monivuotisessa eurooppalaisessa toimintasuunnitelmassa (3) vuosiksi 2004—2010 pyritään valtavirtaistamaan vammaisuus kaikissa Euroopan unionin tärkeimmissä politiikoissa ja suunnittelemaan konkreettisia toimia vammaisten yhteiskunnallisen integroitumisen tehostamiseksi Euroopassa.

2.2.1

Vammaistoimintasuunnitelman ensimmäisessä vaiheessa olivat keskeisellä sijalla etenkin vammaisten työllistyminen, tieto- ja viestintätekniikan käyttö sekä esteetön pääsy julkisiin rakennuksiin.

2.2.2

Vammaistoimintasuunnitelman toisessa vaiheessa keskeisiä toimia ovat vammaisten kannustaminen yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen, laadukkaiden tuki-, hoito- ja terveyspalveluiden saatavuus, tavaroiden ja palveluiden esteettömän saatavuuden edistäminen sekä analysointikyvyn parantaminen.

2.3

Vammaisten tilanteesta laaditaan joka toinen vuosi vammaistoimintasuunnitelman mukaisesti raportti tavoitteiden tarkistamiseksi ja vammaisten tilanteen analysoimiseksi viiteajanjaksona.

2.4

ETSK pahoittelee sitä, että joka toinen vuosi laadittava raportti on supistunut lyhyeksi tiedonannoksi. Tiedonannon ensimmäinen osa on kaksivuotisraportti vuosilta 2004—2005 ja toinen osa toista vaihetta koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2006—2007.

2.4.1

Tiedonannon liitteissä on arvioinnin kannalta hyvin mielenkiintoista tietoa. ETSK pahoittelee kuitenkin sitä, että tieto ei ole kattavaa, sillä analyysissa ei oteta huomioon kaikkia EU:ssa käynnissä olevia aloitteita. Valtioiden olisi pitänyt antaa Euroopan komission raporttia varten laatimalla kyselylomakkeella enemmän tietoa vammaistilanteesta.

2.4.2

ETSK pahoittelee sitä, ettei liitteitä ole vielä käännetty kaikille Euroopan unionin virallisille kielille ja että tiedot ovat saatavilla vain englanniksi.

2.5

Väestöstä 10 % on vammaisia, ja heidän osuutensa kasvaa väestön ikääntyessä. Laajentuneessa Euroopan unionissa vammaisia on siis yli 50 miljoonaa. (4)

2.6

Vammaiset — miehet ja naiset, pojat ja tytöt — ovat monitahoinen heterogeeninen ryhmä. Tämä monitahoisuus olisi otettava huomioon kaikentasoisten toimien suunnittelussa.

2.7

ETSK on ilmaissut säännöllisesti tukevansa vakaasti vammaisten kaikkinaista integroitumista ja on kehottanut antamaan erityisen vammaisdirektiivin. (5)

2.8

Vuosiksi 2004—2006 laaditusta toimintasuunnitelmasta valmistelemassaan lausunnossa (6) komitea antoi joukon erityisiä suosituksia. ETSK toteaa, että osa lausunnossa annetuista suosituksista on otettu huomioon, mutta valitettavasti suunnitelmaan ei ole sisällytetty kaikkia suosituksia, kuten kehotusta antaa erityinen vammaisdirektiivi ja vammaisuuden valtavirtaistaminen Euroopan työllisyysstrategiassa.

2.9

ETSK tarkastelee toimintasuunnitelmaa vammaisten oikeuksia koskevasta YK:n yleissopimuksesta (7) parhaillaan käytävien neuvottelujen valossa.

3.1

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä vammaistoimintasuunnitelman toiselle vaiheelle asetettujen tavoitteiden merkityksestä.

3.2

ETSK:n mielestä Euroopan komission olisi lähestyttävä vammaisuutta sosiaalisesti käsitellessään aihetta eri asiakirjoissaan. Näin voitaisiin edistää neutraalimman ja osallistavamman kielen käyttöä käsiteltäessä vammaisuutta laajemmin. Eräissä englanniksi laadittujen komission asiakirjojen käännöksissä käytetty kieli ei vastaa täysin sosiaalista lähestymistapaa vammaisuuteen.

3.3

ETSK on komission tavoin huolestunut siitä, ettei vammaisista ole saatavilla luotettavia tilastotietoja. Ne ovat tulevien toimien suunnittelun kannalta välttämättömiä. Nykyisin on tutkittu vain aktiivisia/työssä käyviä vammaisia muttei suurinta osaa vammaisista kansalaisista (laitoshoidossa olevia ja lapsia).

3.4

ETSK on huolestunut siitä, että vammaisten työllisyysaste poikkeaa suuresti ei-vammaisten työllisyysasteesta. Eurostat vahvisti vuonna 2003, että vammaisten osuus työllisistä on paljon vähäisempi kuin muiden työllisten: 78 % vaikeavammaisista 16—64-vuotiaista henkilöistä ei ole työvoiman piirissä, kun taas sellaisten henkilöiden osuus, jotka eivät kärsi pitkäaikaisesta terveysongelmasta tai vammasta, on 27 %. Työvoiman piirissäkin olevien vaikeavammaisten työttömyysaste on lähes kaksinkertainen ei-vammaisiin verrattuna. Vain 16 %:lla työrajoitteisista on työssään jonkinlaisia apuvälineitä. (8)

3.5

ETSK ei täysin yhdy kaikkiin komission raportissa esitettyihin syihin, joilla vammaisten muuhun väestöön verrattuna kaksinkertaista työttömyysastetta selitetään. Vetoaminen nk. etuusloukkuihin (9) ei selitä kaikkea, ja näin koko vastuu sälytetään vammaisille.

3.5.1

Kielteisten tilastotietojen taustalla on monimutkaisempia raja-aitoja, kuten työnantajien vastahakoisuus, vammaisten tarpeisiin sopeutumattomat työolot, epäyhdenvertainen työllistyminen, itsenäisen elämän edellyttämän avun puute (joko henkilökohtaisen avun tai apuvälineiden puute), liikenteessä ja koulutuksessa ilmenevä syrjintä, tavaroiden ja palveluiden saatavuusesteet, tieto- ja viestintätekniikka jne. Vaikka 43,7 % vammaisista vastaajista katsoo voivansa tehdä työtä asianmukaisen avun turvin, todellisuudessa heistä vain 15,9 % saa nykyisin kyseistä apua. (10)

3.5.2

Niinpä ETSK katsoo, että sosiaaliturvajärjestelmiä ja työllisyyssuunnitelmia tarkistettaessa olisi otettava huomioon monitahoiset syyt, joiden vuoksi vammaiset eivät saa työtä tai eivät voi säilyttää työpaikkaansa. (11)

3.6.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio on todella alkanut seurata työelämää koskevan direktiivin (12) siirtämistä jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja direktiivin täytäntöönpanoa. Seuranta olisi toteutettava yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja edustuksellisten kansalaisjärjestöjen kanssa. ETSK on vakuuttunut siitä, että työelämää koskeva direktiivi, jossa kielletään useasta syystä, muun muassa vammasta, johtuva syrjintä työssä, on lakisääteinen velvollisuus eikä pelkkä oikeus kannustaa vammaisia. Komissiolla on direktiivin vartijana keskeinen tehtävä säädöksen tehokkaassa täytäntöönpanossa.

3.6.2

ETSK ei yhdy Euroopan komission väitteeseen siitä, että vammaisasiat olisivat näkyvästi esillä Euroopan työllisyysstrategiassa. (13) Valtavirtaistaminen on ollut Euroopan työllisyysstrategiassa vähäistä sen jälkeen kun vammaisulottuvuus on unohdettu jäsenvaltioiden kansallisissa uudistusohjelmissa.

3.6.3

Komitea on aiemmin ilmaissut kannattavansa komission asetusta (14) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen sekä valtiontukeen sovellettavia poikkeuksia vammaisten työllistämiseksi yleisillä työmarkkinoilla.

3.6.4

ETSK kannustaa voimakkaasti työmarkkinaosapuolia edistämään vammaisten työllistymistä. Työmarkkinaosapuolet raportoivat vuonna 2004 kyseisellä alalla toteuttamistaan aloitteista. (15)

3.6.5

ETSK kannattaa myös Euroopan sosiaalirahaston aloitteita tukea vammaisten integroimista työmarkkinoille. Equal-aloite on ollut erittäin hyödyllinen edistettäessä vammaisten yhdenvertaista kohtelua. Euroopan sosiaalirahaston uusien toimintapuitteiden mukaisissa hankkeissa olisi otettava huomioon nykyisessä lainsäädännössä unohdetut periaatteet, kuten esteettömyys ja kaikille tarkoitettu suunnittelu.

3.6.6

ETSK on ilahtunut siitä, että Euroopan komissio on käynnistänyt yhteisön toimintasuunnitelman syrjinnän torjumiseksi. (16)

3.6.7

ETSK katsoo, että muita aloitteita, kuten tasa-arvohuippukokousta ja yhtäläisten mahdollisuuksien eurooppalaista teemavuotta 2007, on täydennettävä merkittävillä poliittisilla päätöksillä tai toimintalinjoilla ja lainsäädännöllä.

3.6.8

ETSK pahoittelee sitä, että jäsenvaltioiden vammaisjärjestöt eivät yleensä osallistu kansallisten uudistusohjelmien laadintaan. Tarkistetussa Lissabonin ohjelmassa olisi tehostettava kansalaisyhteiskunnan osallistumista, jotta sen tavoitteet saavutettaisiin aiempaa paremmin.

3.6.9

ETSK:n mielestä kansalaisyhteiskunnan kanssa — työmarkkinaosapuolten ja asianomaisten kansalaisjärjestöjen kanssa — käytävä vuoropuhelu sekä unionitasolla että jäsenvaltioissa on tärkeää työllisyysstrategioiden tehokkuuden varmistamiseksi. On äärimmäisen tärkeää tarjota vammaisjärjestöjen edustajille tilaisuus osallistua vuoropuheluun.

3.7.1

ETSK ilmaisi äskettäin kantansa Euroopan vammaisten teemavuoteen ja kehotti Euroopan komissiota arvioimaan seuraavassa vammaisten tilannetta käsittelevässä kaksivuotisraportissaan teemavuoden aikana tehtyjen poliittisten sitoumusten seurantaa. Erityisesti tulisi seurata neuvoston päätöslauselmia työllisyydestä, koulutuksesta, sähköisestä esteettömyydestä ja kulttuurista sekä antaa suosituksia vammaisasioiden nivomisesta Lissabonin strategiaan liittyvään avoimeen koordinointimenetelmään. (17)

3.7.2

ETSK suhtautuu myönteisesti lentomatkustajista annettuun asetukseen liittyviin parhaisiin käytänteisiin. Siinä valtavirtaistamisprosessin edut tulevat selvästi esiin.

3.7.3

Komitea suhtautuu myönteisesti tieto- ja viestintätekniikan saattamiseen vammaisten ulottuville (18) sekä asiaa käsittelevän tiedonannon jälkeen tehtyihin aloitteisiin (19). On olemassa muitakin aloja, joilla edistystä voitaisiin saavuttaa, esimerkiksi säädöspuitteinen televiestintä ja televisiolähetykset.

3.7.4

ETSK katsoo, että Euroopan unioni edistää periaatteitaan rakennerahastojensa avulla. Syrjinnän torjunta ja esteettömyys olisi sisällytettävä rahastoja koskevaan lainsäädäntöön ja niiden ohjelmointiin. Vammaisuuden olisi oltava rahastoissa horisontaalinen teema.

3.7.5

ETSK on huolestunut siitä, että vammaisten oikeuksia suojellaan EU:ssa eritasoisesti. Yksilön saaman suojelun laajuus ja hänen oikeutensa riippuvat asuinpaikasta.

3.7.6

Komitea on myös huolestunut siitä, että vammaistoimintasuunnitelman ensimmäisestä vaiheesta laaditussa raportissa ei mainita tiettyjä vammaisten syrjintään liittyviä näkökohtia tai niihin ei puututa tehokkaasti. Vammaisiin kohdistuvan syrjinnän vaikutuksia olisi tarkasteltava monin perustein, joita ovat esimerkiksi sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä (20) sekä vammaisten oikeus itsenäiseen elämään.

ETSK katsoo, ettei vammaisuus ole ainoa tekijä, jonka perusteella vammaiset määritellään, ja että myös muut olosuhteet saattavat vaikuttaa vammaisten jokapäiväisen elämän laatuun.

4.1

Euroopan komissio on asettanut suunnitelman toiselle vaiheelle joukon uusia tavoitteita. ETSK:ta ilahduttaa se, että tälläkin kertaa pyritään puuttumaan vammaisten tärkeimpiin ongelmiin.

4.2

ETSK ei yhdy väitteeseen, jonka mukaan vammaiskysymysten ”— — valtavirtaistaminen on onnistunut joillain alueilla, jotka koskevat erityisesti työllisyyttä, tieto- ja viestintätekniikkaa ja koulutusta”. Tämä on ristiriidassa eräiden yhteisen raportin väittämien kanssa. Raportissa todetaan seuraavaa: ”Monilla aloilla on edistytty, mutta vaihteleva talouden suorituskyky huomioon otettuna tilanne ei ole merkittävästi kohentunut. Lisäksi kansallisista suunnitelmista heijastuu selvästi sama asia kuin Lissabonin strategian uudelleentarkastelusta: jäsenvaltioiden sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ja niiden täytäntöön panemiseksi toteutetut toimet ovat kaukana toisistaan.” (21)

4.3

ETSK:n mielestä vammaispolitiikkaa pohtiva EU:n korkean tason työryhmä on hyvin tärkeä taho pantaessa vammaistoimintasuunnitelmaa täytäntöön, ja ryhmää tulisi vahvistaa. Sen olisi tuotettava konkreettisia tuloksia ja annettava suosituksia Euroopan unionin neuvoston hyväksyttäväksi.

4.3.1

ETSK kannattaa vakaasti sitä, että Euroopan vammaisfoorumille ja muille eurooppalaisille vammaisjärjestöille tarjotaan tilaisuus osallistua korkean tason työryhmän keskusteluihin, jotta vammaisliikkeellä on mahdollisuus olla mukana määrittelemässä Euroopan vammaisia koskevia toimintalinjoja.

4.4

ETSK on ilahtunut siitä, että Euroopan komissio aikoo käynnistää säännösten rikkomisesta johtuvan menettelyn sellaisia valtiota vastaan, jotka eivät vielä ole siirtäneet yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevaa direktiiviä 2000/78/EY kansalliseen lainsäädäntöönsä tai eivät ole panneet sitä asianmukaisesti täytäntöön. (22)

4.5.1

Vammaistoimintasuunnitelman toisessa vaiheessa keskitytään vammaisten aktiiviseen osallisuuteen. Lähtökohtana on kansalaisuuskäsitteeseen sisältyvä ajatus, jonka mukaan vammaisilla on oikeus samoihin henkilökohtaisiin valintoihin ja elämänsä hallintaan jokapäiväisessä elämässään kuin muillakin ihmisillä. (23)

4.6.1

Aiemmassa vammaiskysymystä käsitelleessä lausunnossaan ETSK totesi, ettei vammaisia mainita uudessa selkeytetyssä Lissabonin strategiassa. (24)

4.6.2

ETSK huomauttaa, ettei vammaisten työllistymistä ja työllisyysastetta voida kohentaa parantamatta työoloja ja torjumatta syrjintää esimerkiksi koulutuksessa, liikenteessä, tieto- ja viestintätekniikan esteettömyydessä, tavaroiden ja palveluiden esteettömässä saatavuudessa jne.

4.6.3

ETSK katsoo, että Euroopan työllisyysstrategian tavoitteita tarkistettaessa on otettava huomioon vammaiskysymysten valtavirtaistaminen. Jos näin ei tehdä, vammaisuuden suojelu heikkenee huomattavasti entisestään.

4.6.4

Euroopan rakennerahastotoimet ovat varteenotettava integroitumistuki, jos toimissa noudatetaan syrjimättömyyden periaatetta ja huomioidaan esteettömyys. Rakennerahastojen uudella ohjelmakaudella on vältettävä luomasta uusia rakennetun ympäristön esteitä ja edistettävä rahastovarojen kohdentamista nykyistä osallistavammin.

4.6.5

Euroopan komission uudessa työllisyys- ja koulutustukia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa on säädettävä oikeudenmukaisesta järjestelmästä, jolla kannustetaan vammaisten työllistymistä. Uudella tarkistuksella olisi yksinkertaistettava menettelyjä, jotta työnantajien olisi nykyistä helpompi tukea vammaisia työntekijöitään.

4.6.6

Osuus- ja yhteisötalouden yritykset voivat arvokkaalla tavalla tukea vammaisten työllistymistä.

4.7.1

ETSK on Euroopan komission kanssa yhtä mieltä siitä, että on tärkeää parantaa laadukkaiden tuki- ja hoitopalveluiden saatavuutta.

4.7.2

ETSK katsoo, että parannettaessa vammaisten elinoloja unionin olisi otettava lähtökohdaksi perusluonteiset ihmisoikeudet, kuten

4.7.3

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on asettunut tukemaan suurissa palvelutaloissa asuvien henkilöiden itsenäistä elämää sekä laitostumisen ja eriytymisen vähentämistä.

4.7.3.1

ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki itsenäisen elämän kannalta merkittävät sidosryhmät, kuten kansalliset viranomaiset, vammaisjärjestöt ja EU, osallistuvat prosessiin aktiivisesti.

4.7.3.2

Itsenäinen elämä ei itse asiassa tarkoita pelkästään yhteiskunnassa elämistä vaan myös yhteiskunnan yhdenvertaisena osana olemista. Itsenäinen elämä tarkoittaa täysipainoista osallistumista yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla.

4.7.3.3

ETSK katsoo, että hoitopalveluja tarkistettaessa toimilla olisi edistettävä vammaisten itsenäistä elämää. Pitkäaikaishoidon uuteen strategiaan ja sosiaalista suojelua koskevaan uuteen strategiaan olisi sisällytettävä erityistavoitteena laitostumisen välttäminen ja yhteisöpohjaisten vaihtoehtojen kehittäminen. Vaihtoehtoina olisi oltava muun muassa henkilökohtaiset avustajat, apuvälineet, tukipalvelut, tiedotus, sopeutumisvalmennus, vammaisten osallistuminen oman hoitonsa antamiseen jne.

4.7.4

ETSK kehottaa parantamaan vammaisille tarjottavia palveluita koskevia laatuvaatimuksia. Vaatimukset olisi määriteltävä yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa. Tuki- ja hoitopalvelumallin lähtökohdaksi on otettava palveluiden laatu, jatkuvuus ja saatavuus ja taloudellinen kestävyys.

4.7.5

Terveydenhuollon avoimessa koordinointimenetelmässä olisi otettava huomioon myös vammaisten tarpeet ja heidän perusoikeutensa saada palveluita.

4.8.1

ETSK suhtautuu myönteisesti liikuntaesteisiä lentomatkustajia koskevaan asetukseen sekä aloitteisiin saattaa yhä useammat liikennemuodot (rautatie-, linja-auto- ja meriliikenne) sekä matkailu vammaisten ulottuville. Näin mahdollistetaan vammaisten vapaa liikkuminen.

4.8.2

Uusien teknologiasovellusten saatavuus on olennaista, jotta digitaalikuilu ei jaa eurooppalaista yhteiskuntaa kahtia. EU:n on varmistettava, että seitsemänteen puiteohjelmaan sisältyvillä hankkeilla tehostetaan uuteen teknologiaan, apuvälineisiin sekä kaikille suunniteltuihin tavaroihin ja palveluihin liittyvää tutkimusta.

4.8.3

ETSK katsoo, että sisämarkkinoiden palveludirektiivistä neuvoteltaessa olisi otettava huomioon vammaisten kuluttajien tarpeet käsiteltäessä tavaroiden ja palveluiden saatavuutta EU:ssa.

4.8.4

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ottamaan tulevassa yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita käsittelevässä tiedonannossa huomioon jatkuvuuden ja saatavuuden periaatteet, eurooppalaiset laatustandardit sekä taloudellisen kestävyyden.

4.9.1

Euroopan unionin on kyettävä mittaamaan vammaisten tilannetta.

4.9.2

ETSK:n mielestä vammaisista on annettava nykyistä luotettavampia ja vertailukelpoisempia tietoja. EU:n nykyisissä tilastoissa on sukupuoleen ja ikään perustuvia analyyseja. Vammaisten aseman analysoimisen ja tulevien vammaispoliittisten toimien kehittämisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että EU tuottaa perusteellisesti jaoteltuja tilastoja.

4.9.3

On lisättävä tutkimusta, jossa kiinnitetään erityishuomiota vammaisten itsensä ilmaisemiin tarpeisiin ja analysoitava paremmin monenlaista syrjintää.

8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/52

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pahoittelee sitä, että koheesiopolitiikan strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007—2013 esitetään vuotta myöhemmin kuin saman ajanjakson kattavat rahoitusnäkymiä ja rakennerahastoasetuksia koskevat ehdotukset, sen sijaan että suuntaviivat olisi esitetty yhdessä edellä mainittujen ehdotusten kanssa tai ennen niitä. Niinpä suuntaviivat vaikuttavat pikemminkin täydentäviltä säännöksiltä kuin todellisilta yleisperiaatteilta, jollaisia niiden tulisi olla.

1.2

Aikatauluero on valitettavaa myös siksi, että suuntaviivoja tarvitaan, jotta selviydytään vuosien 2007—2013 lukuisista monitahoisista koheesiohaasteista: unionin laajentumisprosessin tukeminen, euron vakiinnuttaminen ja globalisaation kiihtymisen kanssa kamppailevan Lissabonin strategian aikataulun kurominen umpeen. Vaikka riittämätön kasvuvauhti, jäsenvaltioiden väliset suuret erot ja yhteisön talousarvion niukkuus aiheuttavat vaikeuksia, unionilla on omat vahvuutensa, jotka tosin ovat pikemminkin potentiaalisia kuin taattuja (laajentuneiden yhtenäismarkkinoiden vakiintuminen, tulevaisuuden infrastruktuurit ja mukautumiseen tähtäävät uudistukset).

1.3

ETSK katsoo, ettei strategisten suuntaviivojen painopisteiden ja rakennerahastojen tavoitteiden välistä yhteyttä tuoda selvästi esiin ja että suuntaviivojen täytäntöönpanoedellytykset olisi esitettävä selkeästi. Ensimmäiseksi tavoitteeksi asetetun investointihoukuttelevuuden lisäämisen kannalta on keskeistä vahvistaa luottamusta unionin kehittymiseen. Toiseksi tavoitteeksi asetettu innovoinnin ja yrittäjyyden tukeminen tuo esiin kysymyksen yhteisön välineiden alinomaisesta mukautumiskyvyn puutteesta (yhteisön patentti ei etene, yritysten eurooppalaisessa perussäännössä on puutteita ja rahastotoimia keskitetään liiaksi tukiin). Kolmanneksi tavoitteeksi asetettu uusien työpaikkojen luominen saa pohtimaan Lissabonin strategian aikataulun kuromista umpeen ja yhtenäismarkkinoiden kaikinpuolista hyödyntämistä taloudellisesti ja sosiaalisesti, mikä on vielä kaukana tulevaisuudessa, vaikka globalisaatio kiristää otettaan.

1.4

ETSK on Euroopan parlamentin tavoin huolestunut siitä, että joulukuussa 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kaavailee päätöksessään yhteisölle heikkoa budjettia vuosiksi 2007—2013: budjetin enimmäismäärä eli 1,045 % BKTL:sta (koheesiobudjetin osuus 0,36 %) on vähemmän kuin ennen unionin laajentumista 15 jäsenvaltiosta 25:een, vaikka unionin sisäiset erot ovat kasvaneet ja kansainvälinen kilpailu on kiristynyt huomattavasti. Koheesiopolitiikalle vuosiksi 2007—2013 asetetuissa strategisissa suuntaviivoissa on ennen kaikkea vastattava kysymykseen, miten saada enemmän tuloksia vähemmällä. ETSK suosittaa, että koheesiopolitiikan välineitä monipuolistetaan, tukitoimia keskitetään entisestään ja hallinnointia nykyaikaistetaan.

1.5

ETSK suosittaa, että koheesiopolitiikan välineitä monipuolistetaan innovoimalla unionin rahoitustoimia.

1.5.1

Rakennerahastojen olisi voitava hyödyntää muita kuin tukivälineitä ja kehittää yhdessä EIP:n ja EIR:n kanssa lainoja, korkotukia, lainatakuita sekä investointipääoman ja riskipääoman tukea.

1.5.2

Suuntaamalla välineet tällä tavoin uudelleen paljon laajemmin kuin pelkän JEREMIE-ohjelman avulla rahastotoimet tuottaisivat kerrannaisvaikutuksia ja täydentäisivät nykyistä paremmin julkisen ja yksityisen pääoman turvin tehtyjä investointeja. Samalla lievitettäisiin vaatimattoman talousarvion vaikutuksia.

1.5.3

ETSK:n mielestä unionin olisi lisättävä tuntuvasti lainananto- ja takuukapasiteettiaan, lujitettava kumppanuutta pankki- ja rahoitusalan kanssa sekä tehtävä uusiin rakennerahastoasetuksiin tarvittavat muutokset. Euroopan komission olisi pikaisesti tehtävä näihin kolmeen seikkaan tähtääviä ehdotuksia.

1.6

ETSK suosittaa, että rakennerahastotoimet keskitetään aiempaa paremmin Euroopan unionin ensisijaisten etujen mukaisesti.

1.6.1

Tukea kipeimmin tarvitseville valtioille ja alueille on edelleen myönnettävä suoraa tukea ja lisättävä tuen määrää, mutta samalla on lisättävä Euroopan laajuisten infrastruktuuriverkkojen rahoitusta ja rajaseutujen tukea ja hyödynnettävä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta.

1.6.2

ETSK kehottaa korottamaan tuntuvasti Euroopan laajuisiin verkkoihin varattavaa budjettia, joka on Lissabonin strategian tavoitteista huolimatta sivuutettu, kun talousnäkymistä päätettiin joulukuussa 2005.

1.6.3

Edellä esitetty tarkoittaa myös sitä, että yhteisön tuki on kohdennettava aiempaa useammin toimiin, joilla jäsenvaltioita autetaan tehostamaan suuntaviivojen, päätösten ja sitoumusten täytäntöönpanoa niiden siirtäessä direktiivejä omaan lainsäädäntöönsä tai toteuttaessa Lissabonin strategiaa. Etenkin koulutusmäärärahoja, joita myös supistettiin joulukuussa 2005, olisi lisättävä.

1.7

ETSK suosittaa, että koheesiopolitiikan hallinnointia nykyaikaistetaan, jotta se olisi entistä avoimempaa ja vuorovaikutteisempaa.

1.7.1

Tämä tarkoittaa sitä, ettei yhteisön myöntämä tuki saa olla miltään osin ristiriidassa unionin kilpailupolitiikan kanssa. Sama vaatimushan koskee myös valtiontukia.

1.7.2

Edellytyksenä on myös, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijat, ensisijassa työmarkkinaosapuolet, osallistuvat nykyistä tehokkaammin unionin koheesiopolitiikan muotoiluun, toteutukseen ja seurantaan.

1.7.3

ETSK kehottaa sisällyttämään strategisiin suuntaviivoihin nimenomaisen maininnan talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden osallistumisesta prosessiin. Suuntaviivojen täytäntöönpanon edellytykset kussakin jäsenvaltiossa olisi esitettävä selkeästi ohjelma- ja tarkistusasiakirjojen liitteessä.

2.1

Heinäkuun 5. päivänä 2005 julkaistu komission tiedonanto koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista vuosiksi 2007—2013 on jatkoa muutamalle aiemmin tehdylle ehdotukselle.

2.1.1

Helmikuun 17. päivänä 2004 julkaistut yhteisön talousarvion suuntaviivat vuosiksi 2007—2013 perustuvat laskelmiin, joiden mukaan talousarvion enimmäismäärä olisi 1,14 % BKTL:sta.

2.1.2

Heinäkuun 14. päivänä 2004 julkaistiin ehdotukset asetuksiksi rakennerahastoja (EAKR, ESR ja koheesiorahasto) koskevien säännösten muuttamisesta (2007—2013). (1) Komissio on ehdottanut, että rahastoille asetetaan kolme tavoitetta:

2.1.2.1

Lähentymistavoite, joka korvaa nykyisen tavoite 1:n ja on tarkoitettu unionin heikoimmin kehittyneille alueille, etenkin alueille, joiden BKT ei yllä 75 %:iin EU:n keskiarvosta. Tavoitteen osuus rahastomäärärahoista olisi 78,54 %.

2.1.2.2

Alueiden kilpailukyky- ja työllisyystavoite, joka korvaa nykyisen tavoite 2:n ja on tarkoitettu muille EU-alueille etenkin tueksi pantaessa Lissabonin strategiaa täytäntöön ja kohennettaessa työllisyyttä. Tavoitteen osuus rahastomäärärahoista olisi 17,22 %.

2.1.2.3

Euroopan alueellisen yhteistyön tavoite, joka korvaa nykyisen Interreg-ohjelman. Tavoitteen osuus rahastomäärärahoista olisi 3,94 %.

2.1.3

Komissio teki 14. heinäkuuta 2004 myös ehdotuksen eurooppalaiseksi rajaseutuyhteistyöyhtymäksi. (2) Sillä pyritään edistämään alan aloitteita yhteisön sisällä.

2.2

Heinäkuun 5. päivänä 2005 julkistamissaan koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa vuosiksi 2007—2013 komissio korostaa kolmea keskeistä tavoitetta, jotka poikkeavat edellä mainituista rakennerahastotoimille asetetuista tavoitteista mutta kylläkin sivuavat niitä.

2.2.1

Strategisiin suuntaviivoihin sisältyvä ensimmäinen keskeinen tavoite on houkutella unioniin lisää investointeja parantamalla sijoitusympäristön puoleensavetävyyttä.

2.2.2

Toinen keskeinen tavoite on edistää innovointia ja yrittäjyyttä.

2.2.3

Kolmas keskeinen tavoite on tukea uusien työpaikkojen luomista.

2.3

Kun strategiset suuntaviivat on hyväksytty, komissio, jäsenvaltiot ja alueet laativat kansalliset strategiset viitekehykset, joiden mukaisesti suuntaviivat pannaan täytäntöön.

2.4

Strategiset suuntaviivat ovat vuosien 2007—2013 koheesiopolitiikkaa koskevan kokonaispaketista käytävän keskustelun viimeinen puuttuva lenkki. Tässä vaiheessa olisi ollut luonnollisempaa, että komissio olisi käynnistänyt keskustelun koheesiopolitiikasta esittämällä strategiset suuntaviivansa, joissa määritellään politiikan yleispuitteet, sen sijaan että ensin tehtiin rahastoasetuksia koskevat ehdotukset, joiden pitäisi ennemminkin olla suuntaviivojen soveltamissäännöksiä. Välineet olisi sovitettava tehokkaammin toisiinsa ja varmistettava, että strategiset suuntaviivat ohjaavat selkeästi toimintaa eivätkä täydennä sitä. Nykyisellään on olemassa vaara, että vesitetään unionin koheesiopolitiikan lisäarvo ja vauhditetaan kehittämisstrategioiden uudelleenkansallistamista, mikä olisi unionin yhtenäisyyden, kilpailukyvyn sekä taloudellisen ja sosiaalisen suorituskyvyn kannalta todella haitallista.

2.5

Talousarvion suuntaviivoista vuosina 2007—2013 sekä kyseisen kauden rahastoasetuksista käytävät keskustelut ovat lähteneet liikkeelle vaikeissa olosuhteissa, joille on ollut tunnusomaista kaikkien 25 jäsenvaltion huomattavat näkemyserot tukisummista ja -muodoista. Eurooppa-neuvosto ei päässyt asiasta sopimukseen kesäkuussa 2005, mutta sopi talousarviosta 17. joulukuuta 2005 heikennetyin perustein: neuvosto asetti vuosien 2007—2013 talousarvion enimmäismääräksi 1,045 % BKTL:sta. Lähentymistavoitteeseen osoitetaan 252 mrd euroa eli 82 % koheesiomäärärahoista, alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteeseen 48,5 mrd euroa eli 15,5 % koheesiomäärärahoista sekä Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteeseen 7,5 mrd euroa eli vähemmän kuin 2,5 % koheesiomäärärahoista.

2.6

Euroopan parlamentti hylkäsi 18. tammikuuta 2006 rahoitusnäkymiä koskevan ehdotuksen, joka on hyvin kaukana parlamentin toiveista. Neuvosto ja parlamentti ovatkin käynnistäneet keskustelut uudelleen. Keskustelujen tuloksena ne laativat 4. huhtikuuta 2006 kompromissiratkaisun, jonka tarkoituksena on lisätä määrärahoihin neljä miljardia euroa (joista kaksi miljardia on kirjattu varaukseksi). Kummankin osapuolen on vielä vahvistettava tämä ratkaisu.