9.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/1

1.1

Matkailu on Euroopan unionille merkittävä talouden ala, kun otetaan huomioon, että sen osuus bruttokansantuotteesta on 5,5 prosenttia (osuus vaihtelee 3 prosentista 8 prosenttiin eri jäsenvaltioissa). Alalla toimii yli kaksi miljoonaa yritystä, jotka työllistävät noin yhdeksän miljoonaa henkeä. Matkailu toimii tehokkaana veturina muille talouden aloille kuten teollisuudelle — erityisesti muotiin, liikenteeseen ja maataloustuotteita jalostavaan elintarviketeollisuuteen liittyville aloille — sekä kaupalle ja muille palveluille.

1.2

Yksityishenkilöiden ja kotitalouksien osuus eurooppalaisesta matkailusta on yli 80 prosenttia; loput ovat liikematkailua. EU:n kotitaloudet käyttävät noin kahdeksasosan henkilökohtaisista menoistaan matkailuun liittyvään kulutukseen.

1.3

Eurooppa on matkailussa yhä maailman suosituin kohdealue. Venäjältä, Kiinasta ja Intiasta Eurooppaan tulevat matkailijavirrat ovat jatkuvassa kasvussa. Näiden maiden talouden kehittyessä yhä useammilla on varaa matkailuun.

1.4

Näistä myönteisistä yleispiirteistä huolimatta Euroopan matkailuala joutuu joka vuosi kilpailemaan yhä kovemmin uusien nousevien maiden kanssa. Tämän oma-aloitteisen lausunnon tarkoituksena on korostaa unionin toimielimille kulttuurin myönteistä vaikutusta Euroopan matkailualaan ja kehottaa niitä sitoutumaan vanhan mantereen kulttuuriperinnön hyödyntämiseen ja suojeluun. Koska kulttuuririkkauksia ei voida siirtää tai korvata toisin kuin monia muiden teollisuudenalojen osatekijöitä, ne voivat toimia menestyksekkäänä välineenä kilpailussa muiden alueiden kanssa.

1.5

Tätä lausuntoa laadittaessa on järjestetty useita tapaamisia matkailuun ja kulttuuriin liittyvistä kysymyksistä Euroopan komission eri pääosastoilla vastaavien virkamiesten sekä Euroopan parlamentin edustajien kanssa. Lisäksi 18. marraskuuta 2005 järjestettiin Paestumissa — yhdellä Euroopan kiinnostavimmista arkeologisista alueista — julkinen kuulemistilaisuus, johon osallistui lukuisia poliittisten instituutioiden, kansainvälisten järjestöjen (Unesco), kulttuurijärjestöjen ja yksityisten matkailuyritysten edustajia. Julkinen kuulemistilaisuus järjestettiin kahdeksansien Välimeren alueen arkeologista matkailua koskevien messujen yhteydessä, minkä ansiosta myös Välimeren eteläpuolella sijaitsevien maiden edustajat saattoivat osallistua tilaisuuteen.

2.1

Maaliskuussa 2005 pidetyssä EU:n huippukokouksessa kehotettiin komissiota, neuvostoa ja unionin jäsenvaltioita elvyttämään kasvua ja työllisyyttä koskevaa Lissabonin strategiaa ja toimimaan aktiivisesti sen tavoitteiden saavuttamiseksi. On selvää, että matkailu ja kulttuuri voivat vaikuttaa merkittävästi sekä kasvuun että työllisyyteen. Kasvun osalta matkailun tulevien vuosien alakohtaiset kasvu- ja kehitysnäkymät ovat mitä parhaimmat: vuosina 2006–2015 vuotuisen kasvun arvioidaan olevan keskimäärin 3,1 prosenttia. Matkailu on myös teollisuudenala, joka voi vaikuttaa merkittävästi työttömyyden vähentämiseen. Koska matkailu on naisvaltainen ala, se voi osaltaan auttaa saavuttamaan Lissabonin strategiaan sisältyvän erityistavoitteen, joka koskee naisten työllisyysasteen nostamista (1). Vaikka eurooppalaisen matkailun volyymin arvioidaan kaksinkertaistuvan seuraavien 25 vuoden aikana, sen kasvuaste on kuitenkin maailmanlaajuista keskiarvoa ja etenkin nousevien maiden eräiden alueiden keskiarvoa pienempi. Kaikkien unionin toimielinten on siis kannettava kortensa kekoon, jotta matkailun kasvua voidaan lisätä ja jotta Euroopan unioni saadaan nostettua alan kasvulukemissa maailman huipulle.

3.1

Matkailualan voimakkaimmin kasvavia osa-alueita on kulttuurimatkailu eli taiteellisiin ja maisemallisiin arvoihin liittyvä, taidekaupunkeihin sekä historiansa ja paikallisten perinteidensä kannalta merkittäville alueille suuntautuva matkailu. Tämän lausunnon tarkoituksena ei ole käsitellä kulttuuriin liittyviä aiheita kokonaisuudessaan vaan arvioida vaikutusta, joka kulttuuriin liittyvillä näkökohdilla voi olla matkailuun.

3.2

Kulttuurimatkailun osa-alueella Euroopan unioni on erityisen edullisessa asemassa, koska se muodostaa suurimman ”kulttuurikeskittymän”. Euroopan unionin 25 jäsenmaassa sijaitsee 300 kaikkiaan 812:sta kulttuuri- ja luontokohteesta, jotka Unesco on luetteloinut maailman kulttuuriperintöön kuuluviksi ja jotka sijaitsevat 137 maassa. Jos nykyisiin 25 jäsenmaahan lisätään neljä Euroopan unionin jäsenyyttä odottavaa valtiota (Bulgaria, Kroatia, Romania ja Turkki) näiden kohteiden lukumäärä nousee 331:een (2). Eurooppalaisen kulttuurimatkailuverkoston toisessa vuosikokouksessa tuli esiin merkittävä seikka: Kiinasta ja Intiasta Eurooppaan tulevia matkailijoita kiinnostavat nimenomaan Euroopan kulttuurin ja arkkitehtuurin rikkaudet. EU:n ja jäsenvaltioiden tulisikin jatkaa sijoittamista runsaan kulttuuriperinnön suojeluun ja kulttuurimatkailun edistämistä.

3.3

Talouden lisäksi kulttuurimatkailun avulla voidaan kehittää myös sosiaalisia ja sivistyksellisiä arvoja, jotka ovat keskeisen tärkeitä Euroopan yhdentymisen sekä kansojen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi. Eurooppalaisen identiteetin kehityksen kannalta on yhä tärkeämpää tuntea perusteellisesti maat, kulttuuriperinteet ja eroavuudet, jotka muodostavat monipuolisen eurooppalaisen mosaiikin. Nykyaikana, jota voidaan luonnehtia ”eurooppalaisen tietoisuuden kriisiksi”, eurooppalaisten kulttuuriarvojen edistäminen voi kertoa optimismista ja luottamuksesta unionin tulevaisuuteen (3).

3.4

Näinä monikulttuurisuuden vaativina aikoina Euroopan unionin on syytä sitoutua kehittämään kulttuurista ja uskonnollista vuoropuhelua muiden kansojen kanssa muun muassa edistämällä kulttuurimatkailua. Unionin tekemä päätös nimetä vuosi 2008 Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi on siten erittäin tervetullut.

3.5

Kulttuurimatkailun kehittäminen korostamalla eurooppalaisen taideperinnön historiallista ja yhteiskunnallista taustaa sekä hyödyntämällä luonnonympäristön tarjoamia mahdollisuuksia auttaa muista maista tulevia matkailijoita ymmärtämään syvällisesti Euroopan kulttuuritaustaa.

4.1

Euroopan unioni on jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota matkailuun ja kulttuuriperinnön suojeluun, vaikka se ei asianmukaisen oikeusperustan puuttuessa olekaan voinut harjoittaa matkailutoiminnan suoraa rahoitusta. Tarvittava oikeusperusta sisältyy vihdoin uuteen perustuslakisopimukseen, joka kuitenkin odottaa edelleen ratifiointia. EU on tähän asti pyrkinyt hyödyntämään matkailupotentiaalia mahdollisimman tehokkaasti pääasiassa horisontaalisen lähestymistavan avulla. Matkailua on edistetty yhtäältä rakennerahastojen käytöllä, toisaalta epäsuorasti toimilla, jotka ovat koskeneet varsinaisesti muita aloja kuten ympäristöä tai tutkimusta, mutta jotka ovat samalla tuoneet etua myös matkailulle. Vaikka tämä on sinänsä myönteinen asia, komission yritystoiminnan pääosaston matkailuyksikön ongelmat koordinoida toimintaa tehokkaasti muiden matkailuun suorasti tai epäsuorasti liittyvien pääosastojen kanssa vaarantavat ne myönteiset vaikutukset, joita matkailualalle voisi koitua monista unionin aloitteista.

4.2

Vuosina 2002–2006 EU on myöntänyt matkailualaan suoraan tai epäsuoraan liittyviin hankkeisiin noin seitsemän miljardia euroa ja kulttuurihankkeisiin (Interreg III, Leader + ja Urban-aloitteet) noin kaksi miljardia euroa. Matkailua ja kulttuuria on siten rahoitettu yhteensä noin yhdeksällä miljardilla eurolla. Rahoitusta ei kuitenkaan ole hyödynnetty riittävästi, koska näiden kahden rakennerahastoista tuettavan alan hallinnon koordinointi on puutteellista.

4.3

Erityisen menestyksekkäistä hankkeista, joilla Euroopan unioni on tuonut kulttuuriperintöä esiin, on mainittava ”Euroopan kulttuuripääkaupunki” -tapahtuma. Koulutuksen ja kulttuurin pääosaston teettämän, äskettäin valmistuneen tutkimuksen mukaan (4) matkailu kasvoi Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi valituissa kaupungeissa tapahtumavuonna keskimäärin 12 prosenttia, ja sitä seuraavanakin vuonna matkailijamäärä on ollut tapahtumaa edeltävien vuosien keskiarvoa suurempi. Saman tutkimuksen mukaan tapahtumalla on yhä huomattavat kasvumahdollisuudet, ja niitä tulisi hyödyntää mahdollisimman täysipainoisesti. Koulutuksen ja kulttuurin pääosasto onkin laatinut uuden ehdotuksen, jonka tarkoituksena on määritellä tulevaisuutta varten ehdokaskaupungeille uudet ja aiempaa selkeämmät valintaperusteet. Sillä pyritään vauhdittamaan ehdokaskaupunkien välistä kilpailua, korostamaan eurooppalaista ulottuvuutta ja kulttuuriohjelmien kestävyyttä sekä edistämään hyvien käytäntöjen levittämistä kulttuuritapahtumien hallinnoinnissa. Lisäksi ehdotuksessa kehotetaan unionia kolminkertaistamaan ”Euroopan kulttuuripääkaupunki” -tapahtumalle myönnettävä tuki, joka on nykyisin 500 000 euroa.

4.4

Joulukuun alussa 2005 Euroopan parlamentin talousarvion valvontavaliokunta hyväksyi ensimmäistä kertaa matkailun ja kulttuurin mahdollisuuksien parantamiseen tarkoitetun miljoonan euron määrärahan käytettäväksi ”Euroopan huippukohteiden” edistämishankkeeseen.

4.5

Komission yritystoiminnan pääosasto on puolestaan perustanut matkailun kestävyyttä käsittelevän ryhmän, joka koostuu muun muassa toimielimiä ja matkailualan eri toimijoita edustavista asiantuntijoista. Ryhmän tarkoituksena on tehdä ehdotuksia komissiolle kestävän matkailun edistämiseksi vuonna 2007 laadittavaa matkailualan Euroopan laajuista Agenda 21-toimintaohjelmaa varten. Komitea yhtyy komission ja Euroopan parlamentin näkemykseen siitä, että ainoastaan kestävää matkailua tulee tukea.

4.6

Komissaari Günter Verheugen ilmoitti Maltassa 20. lokakuuta 2005 pidetyssä neljännessä Euroopan matkailufoorumissa vuoden 2006 alkupuolella perustettavasta Euroopan matkailuportaalista. Se tarjoaa pääsyn jäsenvaltioiden matkailujärjestöjen Internet-sivuille ja edistää siten eurooppalaisten matkailukohteiden asemaa muuhun maailmaan nähden.

4.7

Lisäksi komission yritystoiminnan pääosasto on äskettäin käynnistänyt tutkimuksen aiheesta ”Kulttuuri- ja urheilutapahtumien vaikutus matkailualaan liittyville pk-yrityksille”, ja kulttuurin pääosasto on tehnyt tutkimuksen Euroopan kulttuurialan taloudesta.

5.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tietoisena matkailualan merkityksestä Euroopalle jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota alaan liittyviin kysymyksiin kuten laajentuneen Euroopan matkailupolitiikkaan sekä matkailun yhteyksiin sosioekonomiseen kehitykseen, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön, urheiluun jne. (5)

5.2

Kohdassa 4.7 mainituissa kahdessa tutkimuksessa samoin kuin tässä matkailua ja kulttuuria käsittelevässä lausunnossa sekä kohdassa 5.1 mainituissa lausunnoissa pyritään määrittelemään Euroopan matkailun tulevia suuntaviivoja.

6.1

Kulttuuriarvojen edistämisen tärkeimpänä tehtävänä on parantaa asukkaiden tietoisuutta oman alueensa historian, taideperinnön ja luonnonvarojen rikkauksista (6). Kun asukkaat ovat tietoisia näistä seikoista, he voivat suojella ja kehittää omaa aluettaan arvokkaalla tavalla ja tukea siten viranomaisten toimintaa.

6.2

Laajan kulttuurisen tietoisuuden edistämiseksi on toimittava jo kouluissa ja laadittava ohjelmia, joiden välityksellä nuoret oppivat tuntemaan alueensa historiaa, taideperintöä ja luonnonympäristöä, sekä aloitteita, jotka tekevät nuorista keskeisiä toimijoita niiden hyödyntämisessä (7).

7.1

Jotta kulttuurimatkailua voidaan edistää tehokkaasti ja houkutella sen pariin myös kulttuurin suhteen välinpitämättömiä matkailijoita, on hyödyllistä analysoida ja kehittää kulttuurimatkailun eri osa-alueita ja pyrkiä määrittelemään kehityssuuntauksia ja -mahdollisuuksia tulevaisuutta varten. Kulttuurimatkailun tärkeimpiä osa-alueita ovat taideperintö, tapahtumat ja näyttelyt, viini- ja ruokakulttuuri ja maaseutumatkailu, elokuviin liittyvä matkailu ja kulttuuriteemapuistot.

7.2.1

Kulttuurimatkailun perinteisin osa-alue on ”fyysinen” taideperintö, johon kuuluvat historialliset kaupunkikeskustat, museot ja arkeologiset alueet. Tällä osa-alueella ensisijaisena tavoitteena on yhdenmukaistaa kulttuuriperinnön ja turistipalveluiden hallintaa, jotta matkailijat voisivat hyödyntää niitä täysimittaisesti. Tarkoituksena on pohtia yhtenäistä tapaa hallinnoida matkailullis-kulttuurisia järjestelmiä. Olisi edistettävä esimerkiksi taideperintöön ja ympäristöön liittyvien yksittäisten järjestelmien yhtenäistä hallintaa, kuuluivat ne sitten julkishallinnon tai yksityisten toimijoiden toimialaan. Myös aukioloajat ja pääsymaksut voitaisiin suunnitella siten, että mahdollisimman monet pääsevät vierailemaan kohteissa. Näin voitaisiin kasvattaa tuloja ja kattaa hallintokustannuksia. Lisäksi voitaisiin elävöittää kulttuuriperintöä järjestämällä museoissa ja historiallisissa palatseissa ja linnoissa myös nykytaiteeseen keskittyviä näyttelyitä.

7.2.2

Monissa Euroopan kaupungeissa on saatu mielenkiintoisia kokemuksia turistikorteista, jotka oikeuttavat museoihin ja arkeologisille alueille sisäänpääsyn lisäksi liikennepalvelujen käyttöön.

7.2.3

Pienehköille taidekohteille voi suositella erityisesti ns. kulttuurialueiden perustamista. Useista kunnista koostuvat yhtenäiset alueet voivat yhdistää matkailu- ja kulttuuripalvelunsa, koota julkishallinnolta ja yksittäisiltä toimijoilta saatavan rahoituksen yhteen ja markkinoida palvelujaan yhtenäisellä tavalla. Lisäksi komitea pitää tarkoituksenmukaisena, että alueelliset matkailuorganisaatiot tekevät yhteistyötä myös valtioiden rajat ylittävien kulttuurialueiden perustamiseksi ja kehittämiseksi.

7.2.4

Lisäksi tulisi luoda eri maissa sijaitsevien kulttuurikohteiden (8) kuten linnojen, historiallisten palatsien, arkeologisten alueiden (esimerkiksi Magna Grecian (9) alueen kaupunkien) verkostoja tai kohteet yhdistäviä reittejä, erityismuseoiden (esimerkiksi yritysmuseoiden) verkostoja tai monen eurooppalaisen valtion alueelle ulottuvia reittejä (10) kuten Via Fracigena. Tällaisilla verkostoilla ja reiteillä olisi yhtenäinen tuotemerkki ja tunnukset ja niitä markkinoitaisiin yhtenäisellä tavalla. Mikäli mahdollista, voitaisiin lisäksi tarjota myös yhtenäisiä tukipalveluita.

7.3.1

Toinen huomattava kulttuurimatkailun osa-alue koostuu tapahtumista kuten näyttelyistä, konserteista, festivaaleista ja muista vastaavista tapahtumista. Viimeisten kymmenen-viidentoista vuoden aikana kulttuuritapahtumat ovat tulleet matkailun kannalta merkittäviksi tekijöiksi. Yhä useammat etenkin nuoret matkailijat vierailevat merkittävissä näyttelyissä, konserteissa ja festivaaleilla ja osallistuvat erityistilaisuuksiin kuten ”unettomat yöt” -tapahtumiin, jotka ovat yleistymässä monissa Euroopan kaupungeissa kuten Pariisissa, Versaillesissa, Brysselissä, Roomassa, Wienissä ja Varsovassa.

7.3.2

Tämän osa-alueen edistämiseen kuuluvat sekä perusrakenteisiin liittyvät toimet sopivien näyttely- ja festivaalitilojen hankintaa ja uudistamista varten että markkinointiin ja viestintään liittyvä suunnittelu. Euroopan unioni voisi tukea yhtenäisen kulttuuritapahtumakalenterin luomista, edistää eri maiden ja kulttuurilaitosten välistä yhteistyötä ja vauhdittaa aloitteita maissa, joilla on vähän kokemusta ja perinteitä tällä alalla, kuten unionin kymmenellä uudella jäsenmaalla.

7.4.1

Kolmas kulttuurimatkailun tärkeä osa-alue liittyy eri alueiden viini- ja ruokakulttuuriin. Tämä ”aineellisen kulttuurin” osa-alue on tullut viime vuosina yhä suositummaksi ja se on luonut kulttuurisen ja taloudellisen liikkeen, joka pyrkii edistämään perinteisiä tuotteita (11).

7.4.2

Olisi hyödyllistä perustaa viini- ja ruokakulttuurin teemareittejä, joissa yhdistyvät taiteelliset ja kulttuuriset arvot ja jotka tarjoavat kulttuurikäyntejä, maistiaisia ja maaseutuun liittyviä elämyksiä. Siten niillä yhdistyvät tietyn alueen historian sekä perinteisten viinien ja ruokalajien tuntemukseen liittyvät kokemukset.

7.4.3

Euroopan unioni voisi tukea Euroopan viini- ja ruokakulttuuri- sekä maaseutumatkailureittien tietokannan perustamista. Erityisesti voitaisiin suosia valtioiden rajat ylittäviä reittejä, joissa yhdistyvät kahden tai kolmen maan perinteet. Tällä tavoin voitaisiin hyödyntää monien perinteiden ja myös erojen lähtökohtana olevia yhteisiä juuria.

7.5.1

Kulttuurimatkailun neljäs osa-alue on elokuviin ja televisiosarjoihin liittyvä matkailu, josta on tulossa huomattava matkailun vauhdittaja. Menestyneiden elokuvien ja televisiosarjojen kuvaus- ja tapahtumapaikoille suuntautuva matkailu on moninkertaistanut matkailijamäärät monilla alueilla. Esimerkiksi Ison-Britannian pohjoisosissa Northumberlandissa sijaitseva Alnwickin linna, johon J.K.Rowlingin romaaneihin perustuvien Harry Potter -elokuvien tapahtumat on sijoitettu, on lyhyessä ajassa noussut tuntemattomuudesta yhdeksi Ison-Britannian tärkeimmistä matkailukohteista, joka tuottaa nykyisin 13 miljoonaa euroa vuodessa. Samoin on tapahtunut Italiassa Piemonten alueella sijaitsevassa Aglièn linnassa, johon on sijoitettu televisiosarjan ”Elisa di Rivombrosa” tapahtumat. Linnan kävijämäärä on noussut keskimäärin sadasta viikoittaisesta kävijästä 3 500:aan. Julkisuutta lisäävää vaikutusta on myös vielä tekeillä olevilla elokuvilla. Iso-Britanniassa Lincolnin pikkukaupungista, jossa kuvataan Dan Brownin bestselleriin pohjautuvaa elokuvaa ”Da Vinci -koodi”, on jo tullut jatkuvien matkailijavirtojen kohde. Pariisiin on puolestaan perustettu matkailutoimistoja, jotka järjestävät retkiä ainoastaan Brownin romaanissa kuvailluille paikoille.

7.5.2

Elokuussa 2005 Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan elokuvat tai televisio-ohjelmat vaikuttavat lomavalintoihin 27 prosentilla aikuisista ja jopa 45 prosentilla 16–24-vuotiaista nuorista. Sen vuoksi Britannian matkailunedistämiskeskus VisitBritain seuraa tarkoin elokuvien tuotantoa ja julkaisee Internet-sivustollaan ”elokuvakarttaa”, johon sisältyvissä hyvin yksityiskohtaisissa kartoissa osoitetaan uusien elokuvien kuvauspaikat, opastetaan kohteisiin ja kerrotaan kohteiden matkailupalveluista.

7.6.1

Viides kulttuurimatkailun osa-alue muodostuu historiaan ja taiteeseen liittyvistä teemapuistoista, jotka täydentävät käyntejä museoissa, historiallisissa kaupunkikeskuksissa ja arkeologisilla alueilla. Kuuluisan ja suositun matkailukohteen läheisyyteen syntyvän puiston tulisi olla eräänlainen tukiväline kävijälle, jotta hän ymmärtäisi kohteen historiallisen todellisuuden (12). Vastaavia puistoja voitaisiin perustaa Euroopan tärkeimmille kulttuurialueille (13). Euroopan unioni voisi tukea tällaisia infotainment-rakenteita (tieto ja viihde), jotka toimisivat matkailun lisäkannustimina.

8.1

Uusi tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia kulttuuriperinnön hyödyntämiseksi matkailua ajatellen. Näitä ovat esimerkiksi Internet-sivustot, satelliitti- ja digitaalikanavat, esittelyvideot uusimman sukupolven matkapuhelimia varten sekä historiallisten rakennusten ja historiallisesti ja taiteellisesti merkittävien ympäristöjen rekonstruointi virtuaalitekniikan avulla (14).

8.2

Uuden teknologian käyttö liittyisi luontevasti erityisesti matkailun kestävyyteen ja suosituimpien, valtavista matkailijamääristä kärsivien kohteiden suojeluun. Tietotekniikka tarjoaa uusia mahdollisuuksia suunnitella ja valvoa matkailijamääriä sekä tallentaa matkailijoita koskevia tietoja. Esimerkiksi erilaisia ympäristömuuttujia, kuten museosalien kosteutta, voidaan valvoa automaattisesti taideteoksien vahingoittumisen torjumiseksi. Sähköiset reaaliaikaiset varausjärjestelmät ja etukäteisvarausten edellyttäminen helpottaisivat hyödyntämään kohteita, joissa voi vierailla vain pieni matkailijajoukko kerrallaan.

8.3

Ei pidä unohtaa uuden teknologian mukanaan tuomia mahdollisuuksia toteutettaessa rakenteita ja järjestelmiä, joilla poistetaan liikuntarajoitteisille usein ylitsepääsemättömiä hankaluuksia aiheuttavia rakennetun ympäristön esteitä.

8.4

Tutkimuksen ja innovaation seitsemännessä puiteohjelmassa Euroopan unioni on todennut, että tutkimustuloksiin pohjautuvilla sovelluksilla voidaan edistää matkailualaa ja kulttuuriperinnön tavoitettavuutta. EU voisi kannustaa tämäntyyppisten aloitteiden konkreettista toteutusta laatimalla yhteisön tasolla käytössä olevista teknologioista ja parhaista käytännöistä luettelon, joka tarjoaisi tietoa toimijoille eri maissa.

8.5

Teknologian käyttö on olennaisen tärkeää eurooppalaisten kulttuurimatkailukohteiden markkinoinnissa sekä unionin sisä- että ulkopuolella. Myös tällä alalla olisi hyödyllistä laatia kartoitus eri maissa meneillään olevista aloitteista. Euroopan unioni voisi lisäksi tukea eurooppalaisen matkailuportaalin ja Euroopan ulkopuolisista maista vanhalle mantereelle suuntautuvaa matkailua edistävän satelliittikanavan toteuttamista.

9.1

Kulttuuriperinnön tehokkaaseen hyödyntämiseen liittyy kysymys sen hallinnosta: kulttuuririkkaudet ovat yleensä julkista (joko valtion tai paikallishallinnon) tai uskonnollisten järjestöjen, yhdistysten tai yksityisten omaisuutta. Tilanne on erityisen arkaluontoinen joissakin uusissa jäsenvaltioissa, joissa menneinä vuosikymmeninä tapahtuneet pakkokansallistamiset ovat luoneet epävarmuutta omistusoikeudesta ja vaarantaneet monien kulttuuriaarteiden säilymisen.

9.2

Olisikin suosittava hallintomalleja, jotka ottavat huomioon kulttuuri- ja taidekohteiden nykyiset omistusrakenteet ja varmistavat niiden suojelun ja säilyttämisen, ja samalla mahdollistavat toiminnan koordinoinnin yhtenäisten matkailullis-kulttuuristen rakenteiden välityksellä sekä edistävät julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoitusta myös verokannustimien avulla.

9.3

Euroopan unioni voisi arvioida Euroopan eri maissa nykyisin käytössä olevia hallintojärjestelmiä mitatakseen niiden tehokkuutta ja edistääkseen niiden levittämistä muihin maihin. Lisäksi se voisi esittää myös verotukseen liittyviä uusia järjestelmiä, joilla voitaisiin edistää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä hallinnossa.

9.4

Hallintotapaan liittyy kysymys kulttuurikohteiden työntekijöiden koulutuksesta. Heillä on historian ja taiteen tuntemuksen lisäksi oltava myös johtamiskykyä ja markkinointitaitoja ja heidän on kyettävä hyödyntämään uutta teknologiaa. Suoraan matkailijoiden kanssa toimivilla henkilöillä kuten majoituspalvelujen tuottajilla, kauppiailla ja julkispalveluiden työntekijöillä tulisi kielitaidon lisäksi olla tietotaitoa ja heidän tulisi kyetä kunnioittamaan kulttuurieroja. Myös tällä alalla Euroopan unioni voisi kartoittaa kokemuksia alaan erikoistuneesta koulutuksesta edistääkseen kokemusten vaihtoa, vertailuanalyysia koskevia aloitteita ja parhaiden käytäntöjen jakamista laadukkaan matkailun edistämiseksi.

10.1

Kulttuurimatkailun tehokkaalla hallinnalla voi olla myönteisiä vaikutuksia myös matkailun muille osa-alueille, niin ranta- ja vuoristolomille kuin liikematkailulle ja eläkeläismatkoillekin.

10.2

Taidekohteet, näyttelyt, konsertit, festivaalit ja ruoka- ja viinikulttuurin tarjoamat mahdollisuudet voivat saada matkailijat valitsemaan tiettyjä eurooppalaisia kohteita. Tämä saattaa helpottaa eurooppalaisia kohteita kilpailussa nousevien maiden matkailukohteiden kanssa. Vaikka nousevien maiden kohteet saattavatkin menestyä kilpailussa luonnonvarojensa tai edullisen hintatasonsa ansiosta, ne eivät välttämättä pysty tarjoamaan kulttuurillisesti yhtä korkeatasoisia vaihtoehtoja kuin Euroopan kohteet.

10.3

Liikematkailijat voivat hyödyntää mahdollisuutta yhdistää työmatkaan kulttuurimatkailu pidentämällä matkaa muutamalla päivällä (mahdollisesti sisällyttämällä siihen lauantain ja sunnuntain) ja muuttamalla se perhematkaksi puolison tai lasten kanssa.

10.4

Kun otetaan huomioon väestön elinajanodotteen huomattava pidentyminen, kulttuurimatkailu sopii hyvin ”senioreille”, jotka päättävät yhä useammin käyttää vapaa-aikaansa uusiin kulttuureihin perehtymiseen. Tämä tukee hyvin matkailun edistämistä myös hiljaisina matkailukausina.

10.5

Euroopan unioni voi epäilemättä toimia aloitteentekijänä ja vauhdittajana myös kulttuurimatkailun ja matkailun muiden osa-alueiden yhdentämisessä.

11.1

Kun otetaan huomioon kulttuurin myönteinen vaikutus matkailun kehittämiseen ja erityisesti se, että muiden talouden alojen vauhdittamisen lisäksi matkailu vaikuttaa myös merkittävästi Lissabonin strategian kasvua ja työllisyyttä koskevien tavoitteiden toteuttamiseen, tämän oma-aloitteisen lausunnon tärkein tavoite on tarjota unionin toimielimille uusinta tietoa, jotta ne voisivat edistää tätä dynaamista alaa, johon kohdistuu Euroopan ulkopuolisten maiden taholta ankara kilpailu.

11.2.1

Jotta eurooppalaista kulttuurimatkailua voitaisiin hyödyntää tehokkaasti, on syytä parantaa Eurooppaa ja eurooppalaisia kohteita koskevaa viestintää ja yhteistä markkinointia sekä noudattaa kohteiden suojelussa ja hyödyntämisessä, hallinnossa sekä koulutuksessa parhaita käytäntöjä. Eurooppalainen matkailuportaali olisi tähän tarkoitukseen erittäin hyödyllinen väline, etenkin jos se täyttää seuraavat ehdot:

11.3.1

Euroopan unioni voisi edistää parhaita toimintatapoja kulttuurimatkailuun liittyvien palveluiden hallinnassa hyödyntämällä palkintoja ja kannustimia omissa ohjelmissaan kuten Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumassa (15) ja tulevassa ”Euroopan huippukohteet” -ohjelmassa. EU voisi myös tarjota neuvontaa kaupungeille ja alueille, jotka päättävät asettua ehdolle näissä kahdessa ohjelmassa, lisätä niille myönnettävää rahoitusta nykyisestä ja mahdollisesti myös suosia niitä rakennerahastoista myönnettävistä varoista päätettäessä. Kansallisella tasolla olisi hyödyllistä suosia tervettä kilpailua ohjelmiin ehdolle asettuvien kaupunkien ja kulttuurimatkailukohteiden kesken ja soveltaa Euroopan tasolla määriteltyjä kriteerejä. Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtuman yhteydessä kriteereinä tulisi pitää esimerkiksi hallintojärjestelmiä, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, matkailu- ja kulttuuripalvelujen yhdistämistä, tapahtumien markkinointia ja viestintää jne. ”Euroopan huippukohteet” -ohjelman yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota kestävyyteen, matkailukauden pidentämiseen, hallintojärjestelmiin, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön, palveluiden yhdistämiseen jne.

11.4.1

Kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämisen tulee olla yksi myös kulttuurimatkailua koskevien ohjelmien tavoitteista. Tämä koskee vuoropuhelua sekä Euroopan unionin sisällä, erityisesti ajatellen sen mahdollisessa laajenemisessa liittyvää neljää ehdokasmaata, että EU:n ja maailman muiden alueiden välillä. Kuten jo aiemmin mainittiin, päätös nimetä vuosi 2008 Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi on siis erittäin tervetullut. Olisi kuitenkin hyödyllistä käynnistää jo ennen vuotta 2008 esimerkiksi kouluille suunnattuja hankkeita, joilla laajennettaisiin Erasmuksen kaltaiset kansainväliset vaihto-ohjelmat koskemaan myös ylemmän asteen koulujen oppilaita tai edistettäisiin ystävyystoimintaa eri maista tulevien luokkien välillä. Kulttuurien välistä vuoropuhelua edistäviä hankkeita voitaisiin suunnata myös ikääntyville. Näin vuodesta 2008 voisi tulla jo käynnissä olevien hankkeiden ”näytösvuosi”, joka voisi antaa alkusysäyksen uusille aloitteille.

11.5.1

EU:lla ei ole suoria toimintavälineitä matkailualalla, koska tarvittava oikeusperusta valitettavasti puuttuu edelleen. Olisi kuitenkin hyödyllistä, että unioni toimisi suoraan vahvistaakseen hallinnon koordinointia sekä edistääkseen alan nykyisiä ja tulevia kehittämishankkeita. ETSK kannattaa Euroopan matkailuviraston perustamista — toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen — niin pian kuin mahdollista. Virasto toimisi matkailualan seurantakeskuksena unionissa ja sen tarkoituksena olisi tarjota yhteisölle ja jäsenvaltioille luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa matkailusta. Tämä ehdotus esitetään jo aiemmin annetussa oma-aloitteisessa lausunnossa ”Matkailu ja urheilu: Euroopan tulevat haasteet”.

11.6.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin, jotka komissaari Günter Verheugen esitti Maltassa pidetyssä neljännessä Euroopan matkailufoorumissa, ja Euroopan parlamentin äskettäin antamaan päätöslauselmaan (16), jonka mukaan matkailualaan vaikuttavien yhteisöaloitteiden koordinointi annetaan yritystoiminnan pääosaston tehtäväksi.

11.7

ETSK on nimennyt tämän lausuntonsa ”Paestumin julistukseksi” tällä kiehtovalla arkeologisella alueella Italiassa marraskuussa 2005 pidetyn julkisen kuulemistilaisuuden mukaan.

—

”European Route of Brick Gothic” -hankkeeseen osallistuu seitsemän maata (Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Tanska, Viro), 26 kaupunkia ja kaksi aluetta.

—

”The European Route of Jewish Heritage” -ohjelma sai Euroopan neuvoston kunniakirjan ”Major Cultural Route of the Council of Europe”5. joulukuuta 2005.

9.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/8

1.1

Unionin kilpailupolitiikkaa on pidetty pitkään Euroopan integraation tärkeimpänä tekijänä ja saavutuksena, jota ei voida kyseenalaistaa. Perustuslakisopimuksesta käydyn keskustelun yhteydessä heräsi kuitenkin kysymyksiä sellaisen politiikan oikeutuksesta, jolla pyritään varmistamaan ”vapaa ja vääristymätön kilpailu”. Uudistettuaan kartellien ja määräävän aseman väärinkäytön valvontavälineet Euroopan komissio on ryhtynyt uudistamaan valtiontukijärjestelmää toimintasuunnitelman avulla. Vuotta 2004 koskeva kertomus antaa ETSK:lle mahdollisuuden pohtia kokonaisvaltaisesti yhteisön kilpailupolitiikan tarkoitusta ja menetelmiä erityisesti seuraavaa taustaa vasten:

1.2

Kilpailun pääosaston pääjohtajan esittämän poliittisen katsauksen jälkeen kertomuksessa esitellään komission toimia seuraavilla aloilla:

Toukokuun 1. päivänä 2004, samana vuonna kun unioniin liittyi kymmenen uutta jäsenvaltiota, tuli voimaan yhteisön kilpailuoikeuden uudistus.

2.1

Kertomuksessa korostetaan kilpailupolitiikan ja tarkistetun, kilpailukykyyn, kasvuun, työllisyyteen ja kestävään kehitykseen keskittyvän Lissabonin strategian välistä yhteyttä. Komissio haluaakin suunnata toimintansa sisämarkkinoiden ja Lissabonin ohjelman kannalta tärkeille aloille, ja painottaa kilpailun esteiden poistamista vastikään vapautetuilta aloilta sekä eräiltä muilta säännellyiltä aloilta, muun muassa televiestinnästä, postipalveluista, energia-alalta ja liikenteestä. Yhteyttä Lissabonin ohjelmaan tulisi perustella ja selittää tarkemmin.

2.2

Ensimmäisenä kysymyksenä on, tuleeko kilpailupolitiikan seurata vaihtuvia poliittisia painopisteitä vai tuleeko sillä olla pikemminkin oma ja itsenäinen logiikkansa. ETSK kannattaa toista vaihtoehtoa seuraavista syistä:

2.2.1

Yritykset, kuluttajat sekä talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat tarvitsevat vakaita ja ennakoitavia oikeudellisia puitteita. Jos kilpailupolitiikka muuttuu kulloistenkin painopisteiden mukaan, se johtaa oikeudellisesti epävakaaseen tilanteeseen, joka ei suosi investointeja eikä työllisyyttä.

2.2.2

Vapaan ja vääristymättömän kilpailun luominen on itsessään perustavoite. Se ei liity muuttuvaan strategiaan, vaan sillä pyritään varmistamaan Euroopan yhteisten sisämarkkinoiden toimivuus. Muussa tapauksessa nämä markkinat menettävät merkityksensä, eivätkä ne voi enää tuoda etuja Euroopan taloudelle. Tällaisia etuja ovat kysynnän edistäminen, tarjonnan laajentaminen ja 450 miljoonan kuluttajan markkinoiden voima.

2.2.3

Laajentuneessa unionissa jäsenvaltioiden talouden ja sosiaalialan väliset erot ovat nykyisellään hyvin suuria. Kilpailupolitiikalla on tässä tilanteessa erityinen merkitys. Toisin sanoen todella vapaan ja vääristymättömän kilpailun toteuttaminen on ratkaisevaa, jotta sekä rikkaimmista että vähemmän kehittyneistä maista tulevilla talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoilla on takeet yhtäläisistä mahdollisuuksista ja tasa-arvoisesta kohtelusta ja jotta näin voidaan saavuttaa olosuhteet, jotka mahdollistavat unionin taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisen.

2.2.4

Kilpailupolitiikan itsenäisyys tulee säilyttää ja sitä tulee vahvistaa. Se tulee myös nivoa unionin muihin politiikkoihin, kuten kuluttaja-, talouskehitys-, innovaatio-, kasvu- ja työllisyyspolitiikkaan sekä taloudellisen ja sosiaalisen koheesion politiikkaan. Tämän ulospäin suuntautuneen vision tulee näkyä kilpailupolitiikassa nykyisten ja tulevien uudistusten välityksellä. Komission onkin pyrittävä jatkuvasti tasapainoon kuluttajien, yritysten ja unionin yleisen edun suojaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Näin ollen kiistanalaisten asioiden käsittelyä varten tarkoitettujen suuntaviivojen laatimisessa on otettava ehdottomasti huomioon seuraavat seikat:

2.2.5

On otettava huomioon yleishyödyllisten palvelujen erityisluonne etenkin terveysalalla, sosiaalisessa suojelussa ja koulutuksessa kunnioittaen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden arvoja kansallisten perinteiden ja käytäntöjen mukaisesti. Silloin kun osa julkisten yleishyödyllisten palvelujen tehtävistä tai kaikki nämä tehtävät on annettu yksityisille toimijoille, kilpailuviranomaisten tulee huolehtia siitä, että kaikille potentiaalisille toimijoille taataan yhdenvertainen kohtelu ja että varmistetaan palvelujen toimivuus, jatkuvuus ja laatu. Komitea onkin tyytyväinen siihen, että komissio on Altmark-tuomion jälkeen tarkentanut julkisen palvelun velvoitteen rahoittamista koskevia sääntöjä. Tämä lisää avoimuutta yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen hallinnoinnissa.

2.2.6

Yleisemmällä tasolla yhteisön kilpailupolitiikan ongelmana on, että se perustuu olettamukseen yhtenäismarkkinoiden ihanteellisesta toiminnasta: toimijoille suunnattu tiedotus on täydellistä ja tietoa saadaan ilmaiseksi, yritykset voivat vapaasti tulla markkinoille ja poistua niiltä, markkinoita on niin paljon kuin toimijat pystyvät luomaan tai osaavat toivoa, mittakaavatuotot eivät kasva ja määrääviä asemia ei ole. Todellisuus on toinen erityisesti sen takia, että tietyt jäsenvaltiot ajattelevat edelleenkin ”kansallisesti”.

2.2.7

Kilpailun pääosaston tulisi laatia taloudellisia ja sosiaalisia seuranta-arvioita tapauksista, joita se tutkii. Lisäksi sen tulisi tehdä vaikutusarvioita tärkeimmistä päätöksistään sekä taloudelliselta, unionin yleinen kilpailukyky mukaan lukien, että sosiaaliselta kannalta, mutta myös kestävän kehityksen kannalta.

3.1

Kertomuksen esitystavalle ja järjestelmän ymmärtämiselle olisi selkeyden kannalta eduksi, jos etenkin valtionavun kohdalla mukaan liitettäisiin luettelo päätöksistä, joissa ei ole vastustettu tukien myöntämistä ja selitettäisiin, miksi tietyissä tapauksissa tuki ei kuulunut 87 artiklan 1 kohdan piiriin. Tällainen taulukko antaisi jäsenvaltioille puitteet hyville toimintatavoille tukien jakamisessa.

3.2

Vuonna 2004 unioni laajentui. Onkin valitettavaa, että kertomuksessa annetaan varsin vähän tietoa siitä, miten uudet jäsenvaltiot ovat toteuttaneet yhteisön kilpailupolitiikkaa. Komitea odottaakin, että vuoden 2005 kertomuksessa esitetään täydellisempiä ja ajankohtaisempia tietoja.

3.3.1

Kertomuksesta käy ilmi, että talousanalyysistä on tullut kiinteä osa kilpailupolitiikkaa, kuten ETSK on toistuvasti esittänyt. Kilpailuoikeuslainsäädännön (81 ja 82 artikla) alalla onkin tapahtunut erityistä ja pragmaattista kehitystä: markkinoiden määrittelyä on parannettu ja horisontaalisten ja vertikaalisten käytäntöjen lähestymistapaa on tarkennettu.

3.3.1.1

81 artiklan 3 kohdan osalta (rajoittavien sopimusten kieltoa koskeva poikkeus) voidaan todeta, että talousanalyysia on täydennetty erityisesti ottamalla huomioon tehokkuusedut. Näin yritykset voivat käyttää hyväkseen uutta teknologiaa, paremmin soveltuvia valmistusmenetelmiä sekä omaisuuserien ja mittakaavaetujen yhdistämisestä koituvaa synergiaa. Yritykset voivat myös edistyä tekniikan ja teknologian alalla esimerkiksi tutkimussopimusten ja yhteistä kehittämistä koskevien sopimusten avulla.

3.3.2.1

Kuten kertomuksessa esille otetut asiat osoittavat, sakkojen määräämättä jättämistä ja lieventämistä koskeva politiikka on onnistunut hyvin. Muistutettakoon, että menettely perustuu siihen, että kartelliin kuuluvia yrityksiä kannustetaan ilmoittamaan kartellista kilpailuviranomaisille, jolloin ne vapautetaan kokonaan tai osittain sakoista. Tätä tarkoitusta varten komissio ja tietyt jäsenvaltiot ovat laatineet sakkojen määräämättä jättämistä ja lieventämistä koskevia ohjelmia, joissa asetetaan ehdot menettelylle. Nämä ohjelmat ovat erityisen tärkeitä yrityksille, sillä puhtaasti kilpailunrajoitussopimuksiin perustuvien kartellien lisäksi yritykset joutuvat usein tilanteeseen, jossa hyvin laaja kartelli on luotu niiden tietämättä yrityksen omien ja muiden yritysten kauppaedustajien välisen faksien ja sähköpostien vaihdon jälkeen.

3.3.2.2

Kertomuksessa ei kuitenkaan tuoda riittävän selkeästi esille tiettyjä taustalla olevia epäkohtia: EU:n alueella olemassa olevat sakkojen määräämättä jättämistä ja lieventämistä koskevat ohjelmat ovat hyvin epäyhtenäisiä sekä ehdoiltaan että menettelyiltään. Lisäksi kaikki kansalliset kilpailuviranomaiset eivät ole laatineet sakkojen määräämättä jättämistä ja lieventämistä koskevia ohjelmia. Ainoastaan kahdeksallatoista viranomaisella (1) (ja komissiolla) on tällainen ohjelma.

3.3.2.3

Tietylle viranomaisille esitetty sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä koskeva hakemus ei ole pätevä muiden viranomaisten kohdalla. Näin ollen kyseinen yritys joutuu vetoamaan erikseen kaikkiin toimivaltaisiin kilpailuviranomaisiin saadakseen vapautuksen. ETSK katsookin, että on erittäin tärkeää parantaa järjestelmää yritysten esittäessä useita hakemuksia. Onkin tarpeellista yksinkertaistaa käytössä olevia menettelyitä, jotta voidaan luoda yhdenmukainen kartellien ilmoitusjärjestelmä, joka estäisi automaattisesti kaikenlaisen osallistumisen kartelliin.

3.3.3.1

Kertomuksen mukaan viranomaisten verkostosta saadut ensimmäiset tulokset vaikuttavat tyydyttäviltä. Kyseisen verkoston avulla Euroopan komissio ja EU:n kaikkien jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tekevät yhteistyötä tiedottamalla toisilleen uusista asioista ja päätöksistä. Tarpeen tullen ne koordinoivat tutkimuksia antamalla toisilleen apua ja vaihtamalla todistusaineistoa.

3.3.3.2

Tämä yhteistyö luo tehokkaan mekanismin, jonka avulla voidaan estää yrityksiä soveltamasta kilpailua rajoittavia rajatylittäviä käytäntöjä, ja se auttaa osaltaan poistamaan käytäntöjä, jotka ovat markkinoiden sääntöjen vastaisia ja aiheuttavat huomattavia vahinkoja kilpailulle ja kuluttajille.

3.3.3.3

Tietojen luottamuksellisuus on tärkeä kysymys. Luottamuksellisuuden varmistaa ADO (Authorized Disclosure Officer). Tämä tarkoittaa erityistä toimintoa, jonka yhteydessä yksi tai useampi henkilö on valtuutettu puuttumaan luottamuksellisten tietojen siirtämiseen. Näitä mekanismeja on toteutettu useaan otteeseen 1. toukokuuta 2004 lähtien pääasiassa komission kanssa, ja ne näyttävät onnistuneen.

3.3.3.4

Vaikka taloudelliset toimijat pitävät Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston toimintaa varsin myönteisenä, ETSK varoittaa kuitenkin komissiota siitä, että ennen pitkää käsiteltävien asioiden lukumäärän kasvaessa saattaa olla vaikeaa taata täydellistä suojaa luottamuksellisten tietojen vaihtoon.

3.4.1

Perustamissopimuksen 82 artiklassa kielletään yrityksen kaikenlaisen määräävään aseman väärinkäyttö (kohtuuttomat hinnat, markkinoiden jakaminen yksinmyyntisopimuksilla, uskollisuusalennukset, joiden tavoitteena on kaapata hankkijoita kilpailijoilta jne.). Lisäksi keskittymien valvonta kuuluu tämän määräyksen piiriin silloin, kun sulautumaan liittyy väärinkäytöksiä operaation alullepanijana olevan yrityksen määräävän aseman vahvistamiseksi. Kyseinen artikla, joka on kilpailulainsäädännön kulmakivi, kärsii tietyin osin epäselvästä tulkinnasta, joka käy ilmi analysoitaessa yritysten käyttäytymistä ja niiden kauppakäytäntöjen vaikutuksia. Toisin sanoen määräävän aseman väärinkäytöllä ei ole vielä todellista määritelmää, ja yritysten onkin toisinaan hyvin vaikeaa tietää, mitä ne saavat ja mitä ne eivät saa tehdä. Esimerkiksi sellaisten hintoja koskevien väärinkäytösten kuin saalistushintojen ja alennusten kohdalla määrätietoisella toiminnalla voi olla erilaisia vaikutuksia: hyvin tehokkaasti toimiva kilpailija voi jopa menestyä markkinoilla, joilla määräävässä asemassa oleva yritys soveltaa tiettyjä hintoja, kun taas ”tehottomampi” kilpailija voi joutua markkinoiden ulkopuolelle. Pitääkö kilpailupolitiikan suojella näitä viimeksi mainittuja kilpailijoita? Eikö pitäisi ennemminkin kehittää säännöt, jonka taustalla olevan periaatteen mukaan vain ”suorituskykyisten” kilpailijoiden poissulkeminen on väärinkäyttöä?

3.4.2

Komissio on äskettäin julkaissut ehdotuksen suuntaviivoiksi 82 artiklan täytäntöönpanosta. ETSK kannattaa ehdotusta. Komissio haluaa näin luoda menetelmän, jonka avulla voidaan arvioida tiettyjä tavallisimpia käytäntöjä, kuten kytkykauppaa sekä alennuksia ja hyvityksiä, jotka saattavat heikentää kilpailua (2). ETSK on tyytyväinen komission toimiin, joilla pyritään mobilisoimaan mahdollisimman paljon resursseja käytäntöihin, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa kuluttajille. Tavoitteena on selkiyttää juridista tilannetta ja lisätä oikeusvarmuutta määrittelemällä selkeästi, mitä määräävän aseman väärinkäyttö tarkoittaa. Komitea toivoo, että parhaillaan tutkittavana oleva ehdotus antaa määräävässä asemassa oleville yrityksille mahdollisuuden arvioida selkeästi, onko niiden toiminta laillista. Komitea muistuttaa, että pohdinnan päätteeksi on varmistettava vuoropuhelu asianomaisten toimijoiden (yritykset, erityisesti pk-yritykset, kuluttajat, työmarkkinaosapuolet jne.) kanssa.

3.5.1

ETSK on tyytyväinen edistymiseen käytännön tasolla. Näitä edistysaskeleita ovat ”yhden luukun” periaate yrityskeskittymien ilmoittamisessa sekä kilpailua koskevan testin tarpeellinen selkiyttäminen siten, että se on lähempänä taloudellista todellisuutta ja yhteensopivampi yrityskeskittymien valvontaa koskevissa pääasiallisissa järjestelmissä eri puolilla maailmaa voimassa olevien sääntöjen kanssa. Vaikka sulautumien aiheuttamien tehokkuusetujen käytännön osoittaminen on edelleenkin vaikeaa, voidaan toivoa, että yrityskeskittymien valvonta voi näissä parannetuissa puitteissa palvella kestävällä tavalla eurooppalaisten kuluttajien etuja.

3.5.2

Suurten kauppaketjujen ja lähikauppojen välisissä suhteissa on jo jonkin vuoden ajan ollut vallalla massiivinen keskittäminen, joka on supistanut lähikauppojen markkinaosuutta suurten kauppaketjujen hyväksi. Kun otetaan huomioon toisinaan hyvin rajoittavien kauppakäytäntöjen kehitys sekä hintapolitiikka ja hankintaerien suuruuden perusteella myönnetyt huomattavat alennukset, lähikauppojen on vaikeaa kilpailla hinnoilla suurten kauppaketjujen kanssa, joilla on paljon liikkumavaraa ja jotka ovat näin houkuttelevampia. Lisäksi tässä samassa yhteydessä tuottajat joutuvat toisinaan liian suurten paineiden alle. Sulautumien määrän kasvun on johdettava lopulta siihen, että kilpailupolitiikan tavoitteet sovitetaan yhteen kuluttajapolitiikan tavoitteiden kanssa, jotta voidaan pitää huolta siitä, että markkinoilla on jatkuvasti tarjontaa ja että tarjonta on monipuolista sekä tuotteiden asemoinnin että valikoiman laadun kannalta. Samaan aikaan tulisi pyrkiä siihen, ettei pienten yritysten välistä yhteistyötä rajoiteta, kunhan niiden yhteinen markkinaosuus kyseisellä alalla ei ole merkittävä.

3.6.1

Kertomuksessa esitetään myönteinen arvio kilpailun pääosaston uudelleenorganisoinnista, joka tehtiin, koska julkisuudessa esitettiin komissiolle kritiikkiä tiettyjen asioiden käsittelyn johdosta (Airtours/First Choice, Tetra Laval/Sidel ja Schneider/Legrand).

3.6.2

Useiden ekonomistien avustamana toimivan pääekonomistin (Chief Competition Economist) viran perustaminen, kokeneista virkamiehistä koostuvan ryhmän kokoaminen tutkimaan uudesta näkökulmasta kilpailun pääosaston tutkijoiden päätelmiä vaikeissa keskittymätapauksissa ja kuulemismenettelystä vastaavien neuvonantajien roolin vahvistaminen yrityskeskittymien valvontamenettelyssä ovat toimia, joilla pyritään edistämään yhteistä tavoitetta eli tekemään yrityskeskittymien tutkintamenettelystä entistä tiukempi ja avoimempi. Nämä toimenpiteet ovat vastaus ETSK:n toistuviin esityksiin, joten niihin voidaan olla tyytyväisiä.

3.6.3

ETSK on tyytyväinen myös siihen, että on nimitetty kuluttaja-asioiden yhteyshenkilö, joka edustaa kuluttajia kilpailun pääosastossa, mutta pahoittelee, että lähes vuosi nimityksen jälkeen kertomuksessa ei ole laadittu tarkkaa arviota todellisesta vuoropuhelusta eurooppalaisten kuluttajien kanssa. ETSK odottaa näin ollen, että vuoden 2005 kertomuksessa esitetään konkreettisia tekijöitä, joiden avulla voidaan arvioida vuoropuhelun toimivuutta ja tehoa. ETSK onkin ryhtynyt valmistelemaan aiheesta oma-aloitteista lausuntoa.

3.6.4

ETSK:n viimeaikaisissa lausunnoissa on otettu esille kysymys resursseista, jotka Euroopan komissiolla on käytössään erityisesti yrityskeskittymien valvontaa varten. Niiden katsotaan olevan liian heikot suhteessa resursseihin, jotka asianomaisilla toimijoilla voi olla käytössään. Kysymys on edelleenkin avoin. Kilpailun pääosasto näyttää kärsivän ammattitaitoisen henkilöstön puutteesta tiettyjä valtioita, erityisesti uusia jäsenvaltioita, koskevien asioiden käsittelyssä. Komitea on huolissaan ja hämmentynyt siitä, että ennakointi komission henkilöstöhallinnossa on näin puutteellista. Komitea esittää, että tilanteen korjaamiseksi on ryhdyttävä kiireesti toimiin.

3.6.5

Vaikka avoimuutta on pyritty viime aikoina parantamaan, komitea toteaa, että asianomaisten toimijoiden aktiivista kuulemista varten ei ole varsinaisia toimintaperiaatteita. Kilpailun pääosaston käsittelemien horisontaalisten tapausten kohdalla keskittymää koskevien tietojen esittämistä komission Internet-sivuilla ei voida pitää hyvän hallintotavan mukaisena tapana kerätä kansalaisyhteiskunnan ja kyseisellä alalla toimivien eri järjestöjen valaisevia näkemyksiä asiasta.

3.6.6

Puhuttaessa kansallisten tuomioiden julkaisemisesta kilpailua koskevilla komission Internet-sivuilla, on todettava, että asetettuja opastavan tiedotuksen tavoitteita ei ole saavutettu (asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 2 kohta). Toisaalta on havaittavissa, että Internet-sivuilla oleva järjestelmä toimii vain osittain. Erityisesti uudet jäsenvaltiot eivät toimita jäljennöksiä kansallisten tuomioistuinten tuomioista tai tekevät sen harvoin. Tämä hidastaa kilpailuoikeuden soveltamisen ymmärtämistä kyseisissä maissa ja vaikeuttaa tavoitteena olevaa kilpailuoikeuden harmonisointia. Toisaalta kansalliset tuomiot ovat saatavilla vain kyseisen valtion kielellä, mikä rajoittaa ja estää niiden lukemista, vaikka niillä olisi varmastikin huomattavaa käytännön merkitystä niissä esille tulevien erityisten ongelmien takia.

3.7.1

Euroopan komissio esitti 7. kesäkuuta 2005 valtiontuen toimintasuunnitelman, josta ETSK antoi lausuntonsa (3) ja johon tässä lausunnossa viitataan. Vuotta 2004 koskevan kertomuksen pohjalta voidaan kuitenkin esittää seuraavat yleiset huomiot:

3.7.2

Yksilöllistä tukea saaville yrityksille annettavien tietojen avoimuutta on lisättävä (ilmoituksen päivämäärä, jäsenvaltion esittämät perustelut). Avoimuus on erityisen tarpeellista, kun otetaan huomioon, että yritykset, etenkin pienet ja keskisuuret yritykset tai jopa erittäin pienet yritykset saattavat joutua maksamaan takaisin sääntöjenvastaisesti myönnettyjä tukia, vaikka jäsenvaltio on huolehtinut ilmoitusmenettelystä!

3.7.3

Kansallisilla viranomaisilla, jotka arvioivat, ovatko tuet asetettujen vaatimusten mukaisia vai ei, ei ole aina tarvittavaa tietoa ilmoitusmenettelyyn liittyvän talousanalyysin tekemiseksi. Alue- ja paikallisviranomaiset myöntävät usein esimerkiksi työllisyys- tai ympäristötukia ilman optimaalista analyysia markkinaosuuksista, mikä aiheuttaa sääntöjenvastaisten tukien tapauksessa yrityksille suurta taloudellista epävarmuutta.

3.7.4

Tarkasteltaessa rakenneuudistus- ja pelastamistukia voidaan todeta, että yhteisön politiikassa keskitytään ennen kaikkea taloudellisiin seurauksiin, joita aiheutuu tuensaajan kilpailijoille, ja erityisesti keinoihin, joiden avulla ne voidaan ”korvata”. Komissio pyrkii estämään kilpailun vääristymistä, joten se asettaa edunsaajayrityksille tiettyjä rajoituksia. Se voi esimerkiksi rajoittaa markkinaosuuksia tietyllä maantieteellisellä alueella, kuten tapahtui Thomson Multimedia -asiassa, tai se voi velvoittaa tuensaajan solmimaan kumppanuuksia kilpailijoidensa kanssa.

3.7.5

ETSK pahoittelee, että tämä huoli peittää alleen toisen, hyvin tärkeän näkökohdan eli näiden toimenpiteiden seuraukset loppukäyttäjille (asiakkaat veronmaksajina), sillä komissio ei tutki riittävällä tavalla sitä, estävätkö tuet hintojen alenemista, rajoittavatko ne tuote- ja palveluvalikoimaa ja heikentävätkö ne laatua. Kuluttajien etu on kuitenkin kilpailupolitiikassa keskeisellä sijalla, ja valtiontuille on asetettava yhtä tiukat pitkän aikavälin analyysivaatimukset kuin kartelleille ja yrityskeskittymille.

3.7.6

ETSK on yleisesti ottaen huolissaan kilpailun vääristymistä, joita saattaa aiheutua eri jäsenvaltioiden välisistä eroista valtiontuen alalla. ETSK on erityisen huolissaan valtiontukien usein hyvin syrjivästä luonteesta. Valtiot pyrkivät usein tukemaan suurten yritysten hyväksi tehtäviä investointeja ja pelastustoimia ja laiminlyövät pieniä ja keskisuuria yrityksiä (joissa on unionissa itse asiassa neljä viidestä työpaikasta), ja ne asettavat tietyt alat tai yritystyypit etusijalle. Tilanne haittaa yrittäjähengen kehittämistä ja jähmettää taloudellisen rakenteen, joka ei tällöin ole riittävän dynaaminen ja joka on epäedullinen uusille markkinatulokkaille.

4.1.1

Komission tulisi kiinnittää seuraavissa kertomuksissaan erityistä huomiota laajentumisen vaikutuksiin. Se voisi käsitellä yhdessä luvussa lainsäädännön kehitystä ja yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnan kehitystä.

4.1.2

Oikeusvarmuuden parantamiseksi vaikuttaa tärkeältä yksinkertaistaa sakkojen määräämättä jättämistä ja lieventämistä koskevaa järjestelmää. Kun otetaan huomioon toimitettavien tietojen arkaluonteisuus sekä rasitteet, jotka aiheutuvat saman menettelyn toistamisesta eri viranomaistahojen suuntaan (kartelli, jolla on vaikutuksia useaan jäsenvaltioon), olisi aiheellista uudistaa järjestelmää vastavuoroisen tunnustamisen tai ”yhden luukun” järjestelmän avulla.

4.1.2.1

Olisi myös erittäin toivottavaa, että sakkojen määräämättä jättämistä ja lieventämistä koskevia kansallisia ohjelmia lähennettäisiin joustavalla ja välillisellä harmonisoinnilla, joka voitaisiin toteuttaa parhaiden käytänteiden muodossa.

4.1.3

Puhuttaessa meneillään olevaan määräävän aseman väärinkäyttöä koskevan komission politiikan tarkistuksesta ja siihen liittyvästä ehdotuksesta suuntaviivoiksi, tiettyjä kysymyksiä on vielä selvitettävä, jotta väärinkäytösten arvioinnissa voitaisiin kiinnittää entistä enemmän huomiota kuluttajille aiheutuviin haittoihin. Komission on tarkennettava, mitä määräävällä asemalla tarkoitetaan ja erityisesti, mikä on väärinkäyttöä ja mitkä ovat väärinkäytön erilaiset tyypit. Komission on myös eroteltava selkeästi toisistaan suorituskykyyn perustuva laillinen kilpailu ja väärinkäyttöön perustuva kilpailu, joka haittaa kilpailun toimintaa ja on siten vahingoksi kuluttajille.

4.1.4

Yrityskeskittymien valvonnan alalla komission kertomuksessa voitaisiin tulevaisuudessa tehokkuusetujen huomioon ottamisen hyödyn arvioimiseksi käsitellä, mitä kehitystä kyseisissä operaatioissa on tapahtunut ja miten ne ovat vaikuttaneet kuluttajiin.

4.1.5

Jotta tuotannon ja jakelun välillä ja myös itse jakelussa voitaisiin varmistaa entistä parempi tasapaino (ja välttää se, että kaupat häviävät kokonaan epäedullisessa asemassa olevilta maaseutu- ja kaupunkialueilta tai harvaan asutuilta alueilta), olisi pohdittava kilpailun, kaupan sääntelyn ja pienille yrityksille suunnatun tuen välineitä, jottei potentiaalisten toimijoiden pääsyä markkinoille estettäisi ja jotta pk-yritykset voisivat saada valtiontukia.

4.1.6

Olisi hyödyllistä, jos seuraavissa kertomuksissa esitettäisiin arvio kuluttaja-asioiden yhteyshenkilön ja kuluttajajärjestöjen välisistä yhteyksistä asioiden tutkinnan yhteydessä: ovatko järjestöt voineet tarpeen tullen esittää näkemyksensä tai antaa tietoja komissiolle yrityskeskittymistä, kartelleista tai määräävän aseman väärinkäytöistä? Kuluttaja-asioiden yhteyshenkilön työskentelyn tehokkuuden osoittaminen on tärkeää.

4.1.7

Kansallisten tuomioiden julkaisemisjärjestelmän parantamiseksi olisi aiheellista luoda tuomioiden keräämisestä vastaavien yhteyshenkilöiden verkosto, jotta nykyistä järjestelmää voitaisiin tehostaa reaaliajassa. Järjestelmän käyttöön tulisi antaa enemmän henkilöstöä ja varoja.

4.2.1.1

Kilpailupolitiikan toiminnan arvioinnin avulla tulee voida tarkistaa, edistääkö kilpailupolitiikka todella vapaata ja vääristymätöntä kilpailua EU:ssa, sekä mitata monopolien ja määräävän aseman väärinkäytön vastaisen taistelun tehoa sekä niiden vaikutuksia uusien yritysten perustamiseen ja yrittäjähenkeen. Komission ei pitäisi rajoittaa pk-yritysten välisiä sopimuksia, jotta ne pystyisivät kilpailemaan suurten, integroituneiden yhtymien kanssa. Komission tulisi käyttää enemmän resursseja vakavimpien väärinkäytösten torjuntaan.

4.2.1.2

Komissio on julkaissut 9. helmikuuta 2004 vapaista ammateista antamansa tiedonannon (4) jatkoksi kertomuksen kyseisen alan kilpailusta. Kertomuksessa esitellään tarpeettomien kilpailunrajoitusten poistamisessa saavutettuja edistysaskeleita. Tällaisia rajoituksia ovat muun muassa vahvistetut hinnat, mainontaa koskevat määräykset, ammattiin pääsyn vaatimukset ja tietyt varatut tehtävät. ETSK kehottaa komissiota täyttämään sitoumuksensa ja vahvistaa kilpailupolitiikkaa koskevasta vuoden 2003 kertomuksesta antamassaan lausunnossa yksimielisesti esittämänsä näkemyksen, jonka mukaan kilpailulle suotuisampien mekanismien käyttöönotto antaa vapaille ammateille mahdollisuuden parantaa palveluidensa laatua ja tarjontaa, mistä on suoraan hyötyä kuluttajille ja yrityksille.

4.2.2.1

ETSK katsoo, että kilpailukysymyksiä tulee analysoida unionin yleisen koheesion kannalta. Komitean mielestä on aiheellista pohtia, ylläpitävätkö edelleenkin liiaksi kansalliseen etuun keskittyvät toimet (suora tai ”naamioitu” valtiontuki johtaville kansallisille yrityksille, tuet investointien houkuttelemiseksi, syrjivät käytänteet, monopolien ja määräävän aseman jatkuva ilmeneminen jne.) yhtenäismarkkinoiden jaottelua ja estävätkö ne unionin taloudellisten toimijoiden lähentymistä. Myös komission tulee tehdä taloudellisia ja sosiaalisia analyyseja poliittisten päätöstensä kokonaisvaltaisista vaikutuksista, ja sen tulee kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että jaottelua edistäviin toimiin ja käytäntöihin tehdään muutos, sillä ne vahingoittavat talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden etuja.

4.2.3.1

ETSK on komission käytettävissä, jotta voitaisiin pohtia keinoja avoimuuden lisäämiseksi — yksityisyyden ja liikesalaisuuksien suojelun rajoissa — suhteissa toimijoihin, joita kilpailupolitiikka koskee: yritykset, talous- ja yhteiskuntaelämän osapuolet, kuluttajat ja kansalaisyhteiskunnan muut toimijat. Erityisesti yrityskeskittymien alalla on pohdittava keinoja kyseisten toimijoiden aktiivisemman osallistumisen lisäämiseksi sekä kuulemismenettelyjen että kuulemistilaisuuksien avulla. Tämä auttaisi edistämään hyvää hallintotapaa ja osallistavaa demokratiaa. Yleisellä tasolla tulisi luoda lähitietoverkko, jotta olisi mahdollista tuntea paremmin kilpailupolitiikan prioriteetit ja tiedottaa yrityksille ja kuluttajille niiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Tämä verkko perustuisi yritystoiminnan pääosaston euroneuvontakeskusten verkkoon sekä kauppa- ja teollisuuskamarien ja kuluttajajärjestöjen verkostoon. Jatkuva ja tehokas tiedotustoiminta on välttämätöntä erityisesti uusissa jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa.

4.2.4.1

Kilpailupolitiikka on oleellinen osatekijä Euroopan sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi. Kilpailupolitiikan ongelmat tuovat selkeästi esille sen, että on varmistettava yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattaminen ja tehtävä loppu käytännöille, joilla pyritään systemaattisesti yhtenäismarkkinoiden jakoon. Kilpailupolitiikka ei ole kuitenkaan riittävä väline ilman sen yhteensovittamista unionin kaikkien politiikkojen kanssa, kun pyrkimyksenä on toteuttaa onnistuneesti tarkistettu Lissabonin strategia ja tehostaa kuluttajansuojapolitiikkaa. Unionille on joka tapauksessa määriteltävä kiireesti taloudellinen ja sosiaalinen koheesiohanke, jossa kilpailupolitiikan tulisi voida säilyttää erityinen rooli ja saada uusi laillinen oikeutus. Tavoitteena on varmistaa kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet yhtenäismarkkinoille pääsyyn, jotta kuluttajat, yrittäjät ja palkansaajat voisivat kaikki hyötyä maailman suurimpien markkinoiden tarjoamista eduista.

9.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/14

1.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen varman, selkeän ja avoimen oikeudellisen kehyksen laatimisesta eurooppalaisen standardoinnin rahoitukselle, kun otetaan huomioon standardointijärjestelmän merkitys sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja Euroopan teollisuuden kilpailukyvylle sekä eurooppalaisten teknisten standardien rooli yhteisön lainsäädännön ja politiikan tukemisessa.

1.2

Komitea painottaa, että eurooppalainen standardointi on — ja sen on oltava vastaisuudessakin — vapaaehtoista toimintaa, jota asiasta kiinnostuneet osapuolet harjoittavat tavoitteenaan laatia standardeja ja muita standardointituotteita tarpeidensa mukaan.

1.3

Komitea suosittaa neuvostolle, Euroopan parlamentille ja komissiolle, että yhteisön standardointipolitiikan tulisi olla entistä aloitteellisempaa. Sen tulee olla perustavan tärkeä osa politiikkaa, jota unioni harjoittaa äskettäin uudistetun Lissabonin toimintasuunnitelman toteuttamiseksi, ja sen avulla tulee edistää aidon ”standardointikulttuurin” kehittymistä unionin ja jäsenvaltioiden elimissä sekä yrityksissä osana sisäistä ja kansainvälistä strategiaa.

1.4

Komitea pitää olennaisen tärkeänä, että vahvistettuun eurooppalaiseen standardointijärjestelmään osallistuvat täysipainoisesti kaikki sidosryhmät — erityisesti kansalaisjärjestöt, pk-yritykset, kuluttajajärjestöt ja ympäristönsuojelujärjestöt — ja että henkilöstön pätevöitymiskoulutusta tuetaan myös rahallisesti.

1.5

Komitea korostaa, että erityisesti nk. uuden lähestymistavan direktiivien ansiosta eurooppalainen standardointi on keskeistä sisämarkkinoiden toiminnalle ja vakiintumiselle aloilla, jotka liittyvät kansanterveyteen, turvallisuuteen sekä ympäristön- ja kuluttajansuojeluun. Lisäksi sen avulla voidaan varmistaa monien alojen — etenkin liikenteen ja televiestinnän — yhteentoimivuus. Standardoinnin avulla voidaan muun muassa parantaa yritysten kilpailukykyä, sillä se edistää tuotteiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta sisä- ja maailmanmarkkinoilla.

1.6

Komitean mielestä tulee varmistaa, että strategisesti tärkeään ja välttämättömään eurooppalaiseen standardointijärjestelmään liittyvien toimien varainhoito on moitteetonta ja kestävää ja että järjestelmän avulla voidaan saavuttaa yhteistyön yhteiset tavoitteet. Lisäksi tulee taata tarvittavat hallinnolliset ja rahoitusedellytykset yhtäältä järjestelmän riippumattomuuden ja puolueettomuuden säilyttämiseksi ja toisaalta sen toiminnan ja standardien tuottamisen tehostamiseksi.

1.7

Komitea katsoo, että ehdotettu kokonaisbudjetti ei ole riittävä eurooppalaisen standardointijärjestelmän ylläpitämiseksi kyseisen viisivuotiskauden ajan. Budjetin on oltava suurempi kuin nykyiset kaksi prosenttia, jotta standardeja voidaan tuottaa ja levittää vapaasti ja jotta voidaan vastata laajentuneen, 25 jäsenvaltiota käsittävän ja tulevaisuudessa edelleen laajentuvan unionin tarpeisiin.

1.8

Komitea korostaa seuraavien seikkojen merkitystä:

1.9

Eurooppalaiset standardointielimet tarjoavat standardien tuottamisen edellyttämät infrastruktuurit ja palvelut. Ne eivät kuitenkaan tuota standardeja, vaan standardit syntyvät teknisten asiantuntijoiden työn tuloksena. ETSK:n mielestä tämä seikka tulisi mainita tärkeänä yksityiskohtana ehdotuksen perustelukappaleissa.

1.10

Komission ehdottama 134 miljoonan euron kokonaisbudjetti vuosiksi 2006–2010 ei vaikuta aivan riittävältä.

2.1

Komitea on aina puoltanut sitä, että eurooppalaista standardointia hyödynnettäisiin yhteisön politiikassa ja lainsäädännössä entistä enemmän, jotta tekninen standardointi leviäisi yhteiskunnan ja yritysten tarpeiden mukaisesti mm. seuraaville uusille aloille: palvelut, tieto- ja viestintätekniikka, liikenne, kuluttajansuoja ja ympäristönsuojelu.

2.2

Tietoisuus standardoinnin eduista yritysmaailmalle lisääntyy erityisesti yrittäjien ja muiden sidosryhmien keskuudessa ja ilmenee siten, että merkittävimmät eurooppalaiset standardointielimet (CEN, Cenelec ja ETSI) vahvistuvat ja että kaikki sidosryhmät — erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset — osallistuvat täysipainoisesti standardien laatimiseen.

2.2.1

Kun otetaan huomioon kyseisten elinten tarjoamat mahdollisuudet edistää Lissabonin strategiassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamista, ETSK toivoo, että järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla olisi huomattava edustus niiden hallintoneuvostoissa.

2.3

CENissä, Cenelecissä ja ETSIssä (1) toteutettaviin standardointiprosesseihin osallistuvat täysipainoisesti mm. ANEC, ETUI-REHS, Normapme ja uusimpana marraskuussa 2002 perustettu ECOS (2). Tavoitteena on tehostaa kansalaisyhteiskunnan eri toimijoiden mukanaoloa ja osallistumista kyseisiin prosesseihin.

2.4

Komitea on useaan otteeseen (3) ilmaissut kannattavansa standardointialan nykyisen lainsäädäntökehyksen uudistamista siten, että se vastaisi entistä paremmin eurooppalaisten teknisten standardien ja lainsäädännön yksinkertaistamisen viimeaikaista kehitystä ja kyseisiin seikkoihin liittyviä haasteita sekä lainsäädännön parantamisen (4) periaatetta, laajentuneen unionin teollisuuspolitiikan (5) suuntaviivoja ja sisämarkkinastrategian vuosien 2003–2006 painopisteitä (6).

2.5

Komitea on ottanut kantaa myös sen puolesta, että eurooppalaiselle standardoinnille luotaisiin vakaa ja oikeusperustaltaan luja rahoituskehys. Samoin tulee varmistaa, että niin komissio kuin jäsenvaltiotkin osallistuvat standardointitoimien, eurooppalaisen infrastruktuurin sekä eurooppalaisten standardointielinten synergian parantamista koskevien toimien rahoittamiseen. Tavoitteena on toiminnan tehostaminen eurooppalaisten teknisten standardien tuotantoprosessissa ja kansainvälisten standardien edistämisessä.

2.5.1

Lisäämällä jäsenvaltioiden edustajien osallistumista voitaisiin varmistaa, että tietyille kohderyhmille tarkoitettuja standardeja tuotetaan yhä laadukkaammin ja täsmällisemmin.

2.6

Eurooppalaisen teknisen standardoinnin kehittäminen on olennaisen tärkeää 25 valtion unionin sisämarkkinoiden tehokkaan ja tasapainoisen toiminnan takaamiseksi. On siis tärkeää varmistaa, että yhteisön tason elimet pystyvät reagoimaan tehokkaasti

2.7

Vuonna 2004 CEN hyväksyi yhteensä noin 1 200 eurooppalaista standardia ja Cenelec noin 400. CENin ja Cenelecin eurooppalaisia standardeja on siis nyt yhteensä noin 15 000.

2.8

Komitean mielestä näin hyvän tuloksen mahdollistaneet ominaisuudet tulee säilyttää kokonaisuudessaan, ja niitä tulee mahdollisuuksien mukaan vahvistaa. Komitea katsoo, että uusi oikeusperusta — perustamissopimuksen 95 ja 157 artikla, joilla säännellään standardointitoimien rahoitusta — ei saa millään tavoin vaarantaa standardointiprosessin luonnetta ja keskeisiä ominaispiirteitä, vaan standardoinnin tulee vastedeskin olla riippumatonta ja perustua vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen.

2.9

Toisaalta komitea tiedostaa, että keskeisten eurooppalaisten elinten rahoituskehystä on tärkeää rationalisoida, lujittaa ja vakiinnuttaa. On syytä ottaa huomioon myös se, että teknis-normatiivisten standardien hyödyntäminen on lisääntynyt viimeksi kuluneina vuosina.

2.9.1

Kiinnostusta standardointijärjestelmän hyödyntämiseen uusien kaupan esteiden välttämiseksi on yhä enemmän. Standardoinnin avulla voidaan edistää Euroopan teollisuuden tuotteiden, palvelujen ja prosessien kilpailukykyä sekä kehityksen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristönäkökohtien toteutumista Lissabonin strategian mukaisesti.

2.10

Yhteisön tasolla ei toistaiseksi ole oikeudellista viitekehystä, jolla säänneltäisiin nimenomaisesti teknisen standardoinnin rahoitusta ja jonka avulla komissio voisi myöntää lisärahoitusta kaikkiin standardointitoimiin.

2.10.1

Kuten tiedetään, standardointiin liittyy mm. seuraavien alojen toimia: tieto- ja viestintätekniikka, liikenne, ympäristön- ja kuluttajansuojelu, prosessi- ja elintarviketurvallisuus, normien laatimista edeltävä ja sen kanssa samanaikainen tutkimustyö, palveluala ja uudet julkaisumuodot (new deliverables  (7)).

2.11

Toisaalta tulee varmistaa, että keskuselinten eli CENin, Cenelecin ja ETSIn toiminta on yhä johdonmukaisempaa ja vakaampaa, etenkin kun otetaan huomioon uusien jäsenvaltioiden liittyminen ja unionin tulevat laajentumiset.

2.12

Kansalliset standardointielimet voivat rahoittaa toimintaansa tuotteista ja palveluista saatavilla suorilla tuloilla, mutta yhteisön tason elimet ovat täysin riippuvaisia jäsenmaksuista ja EU:lta ja Eftalta saatavasta lisärahoituksesta. Ne vaikuttavat monin tavoin riittämättömiltä, eikä niiden avulla pystytä takaamaan eurooppalaisen standardointijärjestelmän tehokkuutta ja vakautta.

2.13

Neuvosto kehotti vuonna 2002 hyväksymissään päätelmissä viranomaisia pitämään standardointia strategisesti merkittävänä ja osoittamaan sitoutumisensa kyseiseen asiaan. Erityisenä keinona oli erillinen kannanotto, jonka tavoitteena oli standardointielinten tehokkuuden ja toimivuuden säilyttäminen.

2.14

Joulukuussa 2004 neuvosto merkitsi tiedoksi komission aloitteen, jonka tarkoituksena on institutionaalisten puitteiden uudistaminen ja uuden oikeusperustan luominen eurooppalaisen standardoinnin rahoitukselle (8). Tässä yhteydessä neuvosto kehotti komissiota, jäsenvaltioita sekä eurooppalaisia ja kansallisia standardointielimiä pohtimaan, miten eurooppalaisesta standardointijärjestelmästä saataisiin paras mahdollinen ja käytettävissä olevat resurssit voitaisiin hyödyntää mahdollisimman hyvin, sekä tutkimaan muita mahdollisuuksia standardoinnin toimivan rahoituksen varmistamiseksi Euroopassa (9).

2.15

Komissio on laatinut useita ehdotuksia (10) eurooppalaisen standardointijärjestelmän mahdollisista rahoitusmalleista:

2.16

Vaihtoehto, jossa koko rahoitus tulee teollisuudelta ja muilta sidosryhmiltä, olisi siinä mielessä rajoittava, että teknisiä standardeja tuotettaisiin lähes yksinomaan markkinalähtöisesti. Tarkoituksena olisi siis Euroopan kilpailukyvyn parantaminen maailmanmarkkinoilla.

2.16.1

Tällaisen rahoituksen etuna olisi, että se perustuu suoraan yritysten omaan haluun ja heijastaa markkinoiden tarpeita ilman ulkopuolisia rajoituksia. Sillä voisi kuitenkin olla myös syvällekäyviä vaikutuksia kaikkien edustettuina olevien tahojen — erityisesti pk-yritysten — etujen suojeluun ja etenkin suojelun tasapainoisuuteen.

2.17

Jos koko rahoitus saataisiin jäsenvaltioilta CENin, Cenelecin ja ETSIn jäseninä olevien standardointielinten kautta, saattaisivat yhteisön tason koordinointi ja Euroopan standardointijärjestelmän yhtenäisyys heikentyä.

2.17.1

Toisaalta kyseinen vaihtoehto voisi olla pitkälti perustamissopimuksessa esitettyjen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen.

2.18

Komission osallistumisen lisäämisestä olisi se hyöty, että yhteisön tasolla voitaisiin tuottaa runsaasti lisäarvoa tekniseen standardointiin. Yhteensopimattomat maakohtaiset standardit poistuisivat, ja yhtenäismarkkinoiden toiminta vahvistuisi myös siinä mielessä, että Euroopan teollisuustuotannossa syntyisi mittakaavasäästöjä.

2.18.1

Komissio voisi vaikuttaa standardointiprosessiin ja ohjata sitä yhteisön näkemysten mukaisesti. Lisäksi näkyvyys, yhtenäisyys ja tehokkuus saattaisivat parantua, mikä tukisi komission toimintalinjoja.

2.19

Uudehkojen tutkimusten (11) mukaan CENin, Cenelecin ja ETSIn puitteissa tapahtuvan standardoinnin kustannukset ovat noin 700 miljoonaa euroa. Kustannukset jakautuvat seuraavasti:

2.20

Merkittävimmät rahoituslähteet ovat nykyisin

2.21

Eurooppalaiselle standardoinnille myönnettävä rahoitustuki perustuu nykyisin useaan säädökseen, joista suurin osa ei sisällä nimenomaisia säännöksiä erityisesti rahoitusehdoista. Näiden säädösten nojalla komissio voi pyytää eurooppalaisia standardointielimiä (CEN, Cenelec, ETSI) laatimaan eurooppalaisia standardeja yhteisön politiikan tueksi.

2.22

Eurooppalaiselle standardoinnille myönnettävä rahoitustuki sisältyy yleisesti komission, Eftan ja eurooppalaisten standardointielinten kumppanuussuhteisiin, jotka määritellään 28. maaliskuuta 2003 allekirjoitetuissa yhteistyön yleisissä suuntaviivoissa.

2.23

Eurooppalaisen standardoinnin keskeisiä rahoituskohteita ovat

2.23.1

Standardoinnin avulla voidaan niin ikään vähentää kansainvälisen kaupan teknisiä esteitä neuvottelemalla sopimuksia WTO:n puitteissa — mm. sellaisissa yhteyksissä kuin TABD (TransAtlantic Business Dialogue) ja MEBF (Mercosur European Business Forum) — sekä sisällyttämällä eurooppalaiset tekniset standardit kansainvälisiin standardeihin (ISO, IEC, ITU).

3.1

Komitea katsoo, että eurooppalaisen standardointiprosessin erottamattomien ominaispiirteiden säilyttämiseksi ja standardoinnin pitämiseksi vastedeskin vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen perustuvana ja markkinalähtöisenä ehdotukseen tulisi lisätä seuraava uusi perustelukappale:

”Standardoinnin on oltava vastedeskin vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen perustuvaa ja markkinalähtöistä. Nämä ominaispiirteet tulee säilyttää, ja niitä tulee korostaa eurooppalaisen standardoinnin rahoitusta koskevassa uudessa yhteisön oikeusperustassa, joka liittyy komission lokakuussa 2005 hyväksymään eurooppalaisen standardoinnin toimintasuunnitelmaan. Kyseinen suunnitelma tulee saattaa vuosittain ajan tasalle yhteisymmärryksessä Euroopan standardointielinten ja sidosryhmien kanssa.”

3.2

Komitean mielestä teknologian nopea muuttuminen ei oikeuta teollisuutta luomaan yhä uusia, virallisen eurooppalaisen standardointiprosessin ulkopuolisia yhteenliittymiä ja foorumeja teknisten eritelmien laatimiseksi. Itse asiassa tämä saattaa heikentää eurooppalaisen standardoinnin perustekijöitä, joita ovat kaikille asiantuntijatahoille — etenkin pienille yrityksille — avoin osallistuminen, koko prosessin avoimuus ja vapaaehtoisuusperustan laajentaminen. Komitea pitääkin tärkeänä, että ehdotukseen lisätään seuraava uusi perustelukappale:

”Rahoituksen uuden oikeusperustan avulla tulee varmistaa, että standardointi tehostuu ja voimistuu, jotta voidaan vastata selkeän, avoimen ja vapaaehtoisen prosessin avulla uusien julkaisumuotojen (12) — teknisten eritelmien ja raporttien sekä ohjeiden — asettamiin haasteisiin. Niiden yhteydessä eurooppalaisten standardointielinten tulisi voida ottaa huomioon kaikkien sidosryhmien ja erityisesti rakenteeltaan jäsentymättömien ja pienten toimijoiden tarpeet, mutta myös kuluttajajärjestöjen oikeutetut vaatimukset.”

3.3

Tavoitteena tulee olla oikeusperustan vahvistaminen paitsi ”kaikkiin yhteisön politiikan ja lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin eurooppalaisiin standardointitoimiin myönnettävää yhteisön rahoitusta varten” myös eurooppalaisen standardointiprosessin voimistamiseksi, sillä se on Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn, kuluttajansuojelun sekä eurooppalaisten terveyden ja hyvinvoinnin suojelun kulmakivi. Ehdotuksen neljäs perustelukappale tulisikin komitean mielestä muuttaa kuulumaan seuraavasti:

”On tarpeen vahvistaa selkeä, täydellinen ja yksityiskohtainen oikeusperusta kaikkiin yhteisön politiikan ja lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin eurooppalaisiin standardointitoimiin myönnettävää yhteisön rahoitusta varten sekä eurooppalaisen standardointiprosessin voimistamiseksi, sillä se on Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn, uuden ja innovatiivisen teknologian levittämisen, kuluttajansuojelun sekä eurooppalaisten terveyden ja hyvinvoinnin suojelun kulmakivi.”

3.4

Komitean mielestä ehdotuksessa tulisi tuoda nykyistä selvemmin esiin, että Euroopan standardointielimet eivät tuota teknisiä standardeja vaan yhteisön tason infrastruktuuripalveluja, joiden avulla osallistuvia sidosryhmiä edustavat asiantuntijat laativat standardit. Ehdotukseen tulisi siis lisätä kahdeksannen perustelukappaleen jälkeen seuraava uusi perustelukappale:

”Eurooppalaiset standardointielimet tuottavat lähinnä infrastruktuuripalveluja teknisten standardien laatimiseksi. Standardit syntyvät etupäässä sidosryhmien edustajien vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen perustuvan teknisen laadintamenettelyn tuloksena.”

3.5

ETSK ehdottaa, että päätösehdotuksen 3 artiklan (”Yhteisön rahoituksen kohteena olevat standardointitoimet”) 1 kohdan f alakohdan jälkeen lisättäisiin uudet alakohdat g ja h.

3.5.1

Kuten tämän lausunnon kohdassa 1.4 todetaan, on erittäin tärkeää järjestää asianomaisille toimijoille standardointialan koulutusta. Päätöksen 3 artiklaan ehdotetaan seuraavaa uutta g alakohtaa:

”koulutuksen järjestäminen sidosryhmien — erityisesti pienten yritysten, palvelu- ja jakelualan sekä heikosti jäsentyneiden organisaatioiden — edustajille yleisistä standardointiprosessiin liittyvistä kysymyksistä ja teknisistä erityiskysymyksistä eurooppalaisten ja kansainvälisten standardien ’yhteistuotannon’ mahdollisuuksien parantamiseksi”.

3.5.2

Jotta standardointiprosesseihin osallistuisi yhä useampia kansalaisyhteiskunnan toimijoita, on parannettava verkottumista. Päätöksen 3 artiklaan ehdotetaan seuraavaa uutta h alakohtaa:

”kansallisten/alueellisten standardointielinten välisen koordinoinnin lisääminen menetelmiä, menettelyjä ja toimintalinjoja sekä Euroopan laajuisia interaktiivisia tietoverkkoja koskevissa kysymyksissä”.

3.6.1

Standardointielinten toiminta on rinnastettavissa yleistä taloudellista etua palvelevaan toimintaan, sillä sen avulla tuotetaan kansanterveyden, ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta välttämättömiä palveluja.

3.6.2

ETSK:n mielestä eurooppalaisten standardointielinten keskussihteeristöjen toimintaa voitaisiin rahoittaa paitsi hanke- ja toiminta-avustuksin (13) myös pyytämällä niitä tekemään ehdotuksia julkisia hankintoja (procurement) koskevan menettelyn mukaisesti. Periaatteena tulee siis olla joustavuuden lisääminen.

3.6.3

Ehdotuksen 5 artiklan (”Rahoitusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt”) 5 kohta: komitea katsoo, että eurooppalaisten standardointielinten ja komission välistä kumppanuutta koskevien puitesopimusten (ent. 5 art.) tulee perustua tasavertaiseen kumppanuuteen, eikä niitä tulisi laatia yksipuolisesti. Lisäksi tulee yksinkertaistaa hallintomenettelyjä ja hallinnollista valvontaa, pyrkiä välttämään raskaita sertifiointiin ja aiheutuneiden kustannusten tilintarkastukseen liittyviä järjestelyjä sekä ottaa käyttöön kokonaisjärjestely rajakustannusten kattamiseksi sataprosenttisesti.

3.7.1

Standardien perustavoitteiden — kaupankäynnin helpottamisen, elämänlaadun parantamisen sekä kansanterveyden ja prosessien ja palvelujen turvallisuuden edistämisen — lisäksi erityishuomiota on kiinnitettävä ympäristönäkökohtiin.

3.7.2

Esimerkin lähteenä on yhdennetty tuotepolitiikka, jonka keskeisenä käsitteenä on ekologinen elinkaari (14). Ympäristönäkökohtien tarkastelu yrityksessä ja paikallisella tasolla on jo sisällytetty EN ISO 14001 -standardiin, joka on hyväksytty eurooppalaiseksi standardiksi. Myös muut ISO 14000 -sarjan standardit (ympäristöasioiden hallinta) ovat tulleet käyttöön Euroopassa: ympäristömerkintöjä ja ympäristöväittämiä käsittelevä ISO 14020, ympäristönsuojelun tason arviointia käsittelevä ISO 14030 ja elinkaariarviointia (Life Cycle Assessment, LCA) käsittelevä ISO 14040.

3.8.1

Komitean mielestä 6 artiklan 2 kohtaa tulisi muuttaa siten, että se sopii yhteen muutetun neljännen perustelukappaleen kanssa.

9.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/19

1.1

Euroopan komission vihreässä kirjassa esitetään merkittäviä strategisia toimintalinjoja, jotka viitoittavat tietä Euroopan rahoitusmarkkinoiden täydelliseksi integroimiseksi. Kuten yleisesti tiedetään, Euroopan valtioiden talouskehitys ja -kasvu ovat kiinteästi sidoksissa rahoitusmarkkinoiden kehitykseen ja yhdentymiseen, jota myös talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen täysimääräinen toteutuminen edellyttää.

1.2

Tärkeämpää kuin akateeminen väittely siitä, seuraako vai edeltääkö rahoitusalan kehittyminen talouskehitystä, on korostaa, että lainsäädännön kehityksessä ja unionin suuntaviivoissa näytetään edelleen pyrittävän integroimaan sekä pankkeihin suuntautuva että rahoitusmarkkinoihin suuntautuva toimintatapa täysimääräisesti EU:n talousjärjestelmään. Kahtiajako pankkeihin suuntautuvaan ja rahoitusmarkkinoihin suuntautuvaan toimintamalliin on ominaista nk. anglosaksiselle (ja erityisesti yhdysvaltalaiselle) mallille ja erottaa sen nk. eurooppalaisesta mallista.

1.3

Rahoitusmarkkinat ja -laitokset hoitavat yhteiskunnassa perustavan tärkeää tehtävää, sillä ne luovat yhteyden ”alijäämää” tuottavien ja ”ylijäämää” tuottavien tahojen välille noudattaen pelisääntöjä, jotka perustuvat resurssien jaon tehokkuuteen ja järkiperäisyyteen. Lisäksi tulee muistaa, että oikeanlaista yritysten kilpailua esiintyy pääoma- ja luottomarkkinoilla jo ennen kuin tuotemarkkinoilla.

2.1

Yleisesti omaisuudenhoitopalveluja ja erityisesti yhteissijoitusyrityksiä (Undertakings for Collective Investment in Transferable Securities, UCITS-rahasto) koskevan yhteisön sääntelyn ytimen muodostaa direktiivi 85/611/ETY, jossa asetetut sääntelypuitteet ovat tähän mennessä ohjanneet alan kehitystä. Vaikka sijoittautumisen ja tuotteiden rajatylittävän markkinoinnin lainsäädännöllisiä esteitä unionin sisällä ei ole vielä saatu kokonaan poistettua, yhteissijoitusyritysten markkinoiden sääntelypuitteet ovat yhdenmukaiset.

2.2

Yhteissijoitusyritysten markkinat näyttävät kehittyvän ja kasvavan jatkuvasti. Niiden hoitaman nettovarallisuuden määrän kasvu on ollut viime vuosina kaksinumeroista. European Fund and Asset Management Association, Investment Company Institute, and other Mutual Fund Association -järjestön esittämien tietojen mukaan EU15-maiden, Tšekin, Unkarin, Puolan, Norjan ja Sveitsin muodostamalla markkina-alueella yhteenlaskettu vuotuinen kasvu oli 14,5 prosenttia vuosina 1996–2005, ja sijoitusten nettoarvo kasvoi noin 1 450 miljardista eurosta yli 4 900 miljardiin euroon.

2.3

Rahastojen määrän ja yhteenlasketun pääoman kehitystä vuosittain eri puolilla maailmaa kuvaavasta julkaisusta (1) käy ilmi että sekä rahastojen lukumäärä että niiden käsittelemät varat ovat selvästi kasvussa.

2.4

ETSK katsoo, että yhteissijoitusyritysten kasvupotentiaalin vahvistamiseksi on hyvin tärkeää — vaikkakin ymmärrettävästi vaikeaa — löytää ratkaisu verotuksen yhdenmukaistamista koskevaan ongelmaan. Alan kansainvälistymisstrategioille voi aiheutua haittaa niin markkinoille pääsyyn kuin niiltä poistumiseenkin liittyvistä esteistä. Poistumiseen liittyvät esteet johtuvat sijoittautumattomien rahastosijoittajien verottamisesta rahaston sisäisten sääntöjen mukaisesti ja pääsyn esteet rahastosijoittajan asuinvaltion lainsäädännöstä.

2.5

Miltei kaikkialla Euroopassa yhteissijoitusyrityksiä koskevan verotuksen perusperiaatteena on rahastosijoittamisen ja suoran sijoittamisen tasapuolinen kohtelu; lähes kaikissa Euroopan maissa organisaatioihin sovelletaan — muodollisesti tai sisällöllisesti — avoimen verotuksen ( no-veil ) mallia, jonka mukaan tuotosta peritään vero suoraan sijoittajilta. Avoimuusmalli palvelee pääomanvientineutraliteetin periaatteen soveltamista ja merkitsee sitä, että sijoittajia verotetaan asuinvaltioperiaatteen mukaisesti, kun rahaston saamasta rahallisesta tuotosta ei peritä lähdeveroa.

3.1

Euroopan rahoitusalalla yhteissijoitusyritysten koko on keskimäärin alle kolmannes vastaavista yhdysvaltalaisista rahastoista. Tämän vuoksi hallinnoinnin mittakaavaedut ovat pienemmät, mikä supistaa sijoittajien viime kädessä saamaa nettotuottoa.

3.2

Vaikka yhteisön lainsäätäjän ensisijaisena tavoitteena on määritellä tuotelähtöisen rahoituksen sääntelykehys, ETSK katsoo, että sijoittajien saama todellinen hyöty on kuitenkin riippuvainen koko rahoitusjärjestelmän kattavasta sääntelystä (eli tuotteita ja palveluja koskevasta sääntelystä).

3.3

Lisäksi vihreässä kirjassa korostetaan, että eräiden tehtävien ulkoistaminen saattaa lisätä operatiivista riskiä ja aiheuttaa eturistiriitoja. Huoli on ETSK:n mielestä perusteltu, ja siihen tulisi reagoida asianmukaisin sääntelytoimin.

3.4

Kun prosessi lohkotaan useaan osaan, jotka annetaan eri organisaatioiden tehtäväksi, ongelmat eivät niinkään liity jakamisen teknisiin näkökohtiin vaan tasapainotekijöihin, jotka vaikuttavat ostajan ja myyjän suhteita säätelevien (uusien) markkinoiden kehitykseen. Otetaanpa esimerkiksi rahoitusanalyysit. Yleisen käytännön mukaan niillä käydään kauppaa, mutta ei erillisenä tuotteena vaan osana muita, yleensä operatiivisia palveluja. Esimerkiksi osakemeklari yleensä toimittaa analyysin yksittäisistä osakkeista ja saa vastineeksi operatiivista jatkuvuutta, jonka lähtökohtana on suuruudeltaan myös analyysin kustannukset kattava välityspalkkio.

3.5

Tieto (analyysi) kulkee siis tyypillisen yleistä hyvää koskevan markkinalogiikan mukaisesti: tietoa tarvitaan tietty määrä, ja hinta on eri ostajien maksamien hintojen summa, mutta vain harvat ostajat todella maksavat. Tällä on joka tapauksessa epätasapainottava vaikutus: analyysien laadinnasta ei saada tarpeeksi suurta korvausta, mikä kannustaa kehittämään niiden tuotannon mittakaavaetuja. Tällöin ei voida välttää laadun heikkenemistä, ja lisäksi houkutuksena on hyödyntää eturistiriidoistakin johtuvia kustannusetuja (vrt. esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluviranomaisen FSA:n toiminta meklarien/välittäjien ja omaisuudenhoitajien välisiin soft commission -järjestelyihin liittyvissä asioissa). ETSK:n mielestä tulisi laatia tarkoituksenmukaiset säännöt, joiden avulla voitaisiin kaikin tavoin välttää sitä, että finanssipääomaan liittyvien riskien välityksen hinnanmuodostusmekanismit ja sijoitusriskien välityksen/transformoinnin hinnanmuodostusmekanismit sekoitettaisiin toisiinsa.

A.

Poistetaan epävarmuustekijät, jotka liittyvät sijoitusrahastojen tunnustamiseen siirryttäessä UCITS I -direktiivistä UCITS III -direktiiviin.

B.

Yksinkertaistetaan sijoitusrahastojen EU:n kattavaan toimilupaan liittyvää ilmoitusmenettelyä.

C.

Edistetään johdannaissopimusten ja yksinkertaistetun esitteen käytöstä annettujen komission suositusten täytäntöönpanoa.

D.

Selvennetään sellaisten ”omaisuuserien” määritelmää, joihin yhteissijoitusyritykset voivat sijoittaa.

4.1.1

Kysymykseen vastaamiseksi on tehtävä ero tuotelähtöisen rahoituksen ja palvelulähtöisen rahoituksen välillä. Tuotelähtöisen rahoituksen yhteydessä tavoitteena on luoda operatiivisia välineitä, jotka mahdollistavat finanssipääoman sijoittajien ja vastaanottajien kohtaamisen. Palvelulähtöisessä rahoituksessa taas tutkitaan, millaiset välineet parhaiten vastaavat varojen vastaanottajan tai sijoittajan vaatimuksia, ja määritellään puuttuvat ominaisuudet, jos sopivia tuotteita ei ole.

4.1.2

Rahoitusjärjestelmien muutos ”pankkikeskeisistä””markkinakeskeisiksi” muovaa myös rahoitusvälityksen tehtäväkenttää. Rahoitusvälittäjä välittää yhä useammin riskejä eikä niinkään finanssipääomaa, johon riskit liittyvät. Riskien välittäminen on kannattavaa, jos välittäjä osaa käsitellä riskejä pienemmin kustannuksin kuin sijoittaja. Onkin kysyttävä, onko riskien vähentämiseen tähtäävä sääntely tehokkaampaa kuin sääntely, jonka avulla pyritään takaamaan riskien välittämisprosessin riittävä tehokkuus.

4.1.3

Tulee muistaa, että tehokkaillakin markkinoilla ihanteellista on sijoituksen kokonaisriskin jakaminen kahteen osaan: kannattavuusriskiin ja tietoon liittyvään riskiin. Ensin mainitulla mitataan sijoituksen tuoton epävarmuutta ja jälkimmäisellä puolestaan sitä, miten vaikeaa on arvioida kannattavuusriski oikein (syynä lähinnä talouden toimijoiden puutteelliset tiedot). Tässä yhteydessä tulee tiedostaa, että korvaus talouden toimijoiden valintoihin liittyvästä riskistä perustuu molempiin riskilajeihin. Riskilajien välinen yhteys ei pohjaudu vain yhteenlaskuun, vaan myös eri vahvuisiin korrelaatioihin.

4.1.4

Tätä taustaa vasten ETSK vastaa kysymykseen myöntävästi siltä osin kuin on kyse tuotelähtöisestä rahoituksesta. Palvelulähtöisen rahoituksen alalla tulisi lisätä sijoituspalvelujen tuottamisen vapautta ja esimerkiksi poistaa rahoituksen markkinointia nykyisin koskevat rajoitukset, jotka eivät ole täysin kotijäsenvaltion harjoittaman valvonnan (home country control) periaatteen mukaisia.

4.1.5

Tämän käytännön taustalla on selvästikin pyrkimys estää sellainen määräysten kiertäminen, että luodaan markkinointiverkosto, jonka avulla hyödynnetään toiminnan kannalta suotuisimpien EU-valtioiden järjestelmiä. ETSK:n mielestä tällainen logiikka on kuitenkin jo lähtökohdiltaan ontuva: jos määräyksiä voidaan kiertää, järjestelmät eivät ole todellisuudessa yhtenäisiä.

4.1.6

ETSK katsookin, että palvelulähtöisen rahoituksen vapaata liikkuvuutta tulee lisätä. Näin yhdenmukaistettaisiin sijoitus- ja arvopaperialaa koskevien yhteisön direktiivien (myös UCITS III -direktiivin) soveltamista eri jäsenvaltioissa.

4.2.1

Sääntelyjärjestelmien lähentämisen yhteydessä tulee myös toteuttaa alan verosäädöksiä koskevia koordinointitoimenpiteitä. Nykyisin Euroopan markkinoilla on — tällä ja muillakin rahoituksen osa-alueilla — erilaisia kansallisia järjestelmiä ja niiden lisäksi vielä eräiden toimintojen yhteydessä sääntöjä, jotka johtuvat kaksoisverotuksen välttämiseksi tehdyistä kahdenvälisistä sopimuksista.

4.2.2

Erilaisten verosäännöstöjen yhteenkietoutumisen seurauksena kilpailu vääristyy, esiintyy kaksoisverotusta ja syntyy mahdollisuuksia arbitraasiin, määräysten kiertämiseen ja veronkiertoon. Kansallisia sääntelyjärjestelmiä on siis tässä mielessä tehostettava, kun alan markkinat muuttuvat yhä kansainvälisemmiksi.

4.2.3

Verotus on valtioille erinomainen mainos- ja suojautumiskeino. Koska muiden EU-maiden yhteissijoitusyritysten tarjoamille välineille voidaan antaa erilaisia verotuksellisia tulkintoja, niihin voidaan soveltaa epäsuotuisampaa verotusta ja luoda näin eräänlainen markkinoille pääsyn este. Komitea on tietoinen siitä, ettei verotuksen yhdenmukaistaminen ole lyhyellä aikavälillä helposti saavutettava tavoite, varsinkaan kun verotusta koskevien päätösten on oltava yksimielisiä. Se ehdottaa kuitenkin, että harkittaisiin mahdollisuutta määritellä yhteinen sijoitustuotteiden verotukseen ja veronkantoon liittyviä kysymyksiä koskeva järjestelmä.

4.3.1

EU:n kattava toimilupa ja yksinkertaistettu esite ovat oivia keinoja sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi, jotka liittyvät markkinoiden sirpaloitumiseen sekä pääomien täyden liikkuvuuden ja kattavien markkinoiden tiellä oleviin esteisiin. Niiden avulla voidaan myös taata riittävä oikeusvarmuus. Lisäksi ETSK katsoo, että on jatkettava toimia UCITS I -direktiivistä UCITS III -direktiiviin siirtymisen aikana perustettujen sijoitusrahastojen tunnustamiseen liittyvien epävarmuustekijöiden poistamiseksi.

4.4.1

ETSK tiedostaa, että EU:ssa on kaksi rinnakkaista rahoitusalan sääntelyjärjestelmää (brittiläinen ja mannereurooppalainen), joita on vaikea yhdenmukaistaa lyhyellä aikavälillä. ETSK kuitenkin toivoo, että uusissa säännöissä velvoitettaisiin tältäkin osin soveltamaan yhtenäistä sääntelyperustaa, joka helpottaisi lähentämisprosessia. Vallitseva epätasapaino vain pitkittyisi, jos sääntelyjärjestelmien tarjoamien välineiden vaihtelevaa hyödyntämistä pyrittäisiin estämään lainsäädännön avulla.

4.4.2

ETSK on vakuuttunut siitä, että rahastoyhtiön valvontavastuun ja rahastonhoidon jakaminen eri lainkäyttöalueille vaikeuttaa valvontaa ja saattaa heikentää toimien tehoa. Sääntönä tulee siis olla, että sijoittajalle on vastuussa sijoittajan asuinmaassa sijaitseva rahasto, vaikka rahastoyhtiö olisi ulkomainen.

4.5.1

Pelkällä rahoitusvälineiden tarjontavaiheen sääntelyllä ei voida parantaa rahastomarkkinoiden toimintaa ja sijoittajansuojaa. ETSK ehdottaa, että jakeluvaiheeseen kiinnitettäisiin asianmukaista huomiota ja että sen avoimuutta lisättäisiin, jotta sijoittajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja.

4.5.2

Sijoittajille tarjottavassa tiedossa on otettava jossain määrin huomioon ympäristö ja kulttuuri, josta he ovat lähtöisin. Kun Euroopan unioniin kuuluu laajentumisen jälkeen maita, jotka vielä 15 vuotta sitten eivät olleet markkinatalouksia, on kysyttävä, onko tarkoituksenmukaista soveltaa yksiä ainoita tiedotusvaatimuksia. Komitean mielestä asiaa pitäisi pohtia siten, että huomioon otetaan toisaalta mahdollisimman yksinkertaisen ja yhtenäisen sääntelykehyksen tarve ja toisaalta eräissä jäsenvaltioissa edelleen vallitsevat muista poikkeavat talous- ja rahoitusalan toimintatavat.

4.6.1

ETSK pitää jakelutoimintaa koskevien sääntöjen selkeyttämistä ehdottoman suotavana. Direktiivin käytännön soveltamiseen riskienhallinnassa ja välityspalkkioiden avoimuuteen liittyvissä kysymyksissä nivoutuu kuitenkin objektiivisia ja joskus vaikeasti ratkaistavissa olevia ongelmia, mitä ei pidä aliarvioida.

4.6.2

Esimerkkinä voidaan mainita vertailuun (benchmark) perustuvan suorituskykyraportoinnin tekniset ongelmat. Sen merkitys on täysin erilainen, jos toimeksiannon tavoitteena on ”vertailukohtaa parempi” kuin jos tavoitteena on ”vertailukohdan tasoinen”. Kun tekninen välineistö on sama, erilaiset toimeksiantoprosessit edellyttävät erilaista riskinottoa; vertailukohdan ylittämiseksi varainhoitajalla tulee olla varojen kohdentamisessa jonkin verran liikkumavaraa ja siis mahdollisuus ottaa enemmän riskejä.

4.6.3

Komitea ehdottaa, että tässä yhteydessä esitettäisiin säännöksiä myös salkkujen sijoitusten kiertoon (ei määrään) liittyvien sääntöjen avoimuuden lisäämiseksi. Jos bruttosuoritustaso on sama, nopeammin kiertävän salkun transaktiokustannukset ovat korkeammat, jolloin asiakkaan saama nettotuotto on pienempi. Asia on erityisen arkaluonteinen, jos osa transaktiokustannuksista myönnetään/korvataan suoraan varainhoitajalle.

4.7.1

Rahoitusvälineiden markkinoista annettu direktiivi voi olla tärkeä lainsäädännöllinen perusta etenkin yhteissijoitusyritysten jakelutoiminnan avoimuuden parantamiseksi.

4.7.2

Kyseisessä direktiivissä ei kuitenkaan aseteta avoimuussääntöjä bondikaupalle, joka voi olla kaikkea muuta kuin avointa. ETSK:n mielestä rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin ei siis voida katsoa täydentävän UCITS-lainsäädäntöä ja korjaavan kaikkia sen mahdollisia puutteita.

4.8.1

Eurooppalaiset rahastot ovat edelleen keskimäärin varsin pieniä: vuonna 2004 rahaston keskimääräinen koko oli 195 miljoonaa dollaria, kun se oli Yhdysvalloissa samana vuonna 628 miljoonaa dollaria. Tämä vaikuttaa mahdollisuuksiin saavuttaa mittakaavaetuja ja siis tuottoon sekä merkittävällä tavalla myös rahastoyhtiön kannattavuuteen.

4.8.2

Yksi talouden globalisoitumisen vaikutuksista rahoitusalaan on tunnetusti riskien absoluuttisen määrän pieneneminen, johon liittyy riskien uusjako: systemaattiset riskit lisääntyvät ja erityiset riskit vähenevät. Vaikka rajatylittävät fuusioprosessit saattavat kasvattaa mittakaavaetuja, fuusiot tulee rajoittaa koskemaan vain tuotteita, joiden menestymisen kannalta ne ovat todella keskeisiä. Tällaisia ovat kaikki omaisuudenhoidon osa-alueet, joiden yhteydessä suorituskyky on tärkeämpää kuin tehokkuus. Aloilla, joiden tehokkuudessa on korjaamisen varaa, toimintojen kasaantumisella saattaisi sitä vastoin olla kaikkea muuta kuin suotuisia vaikutuksia.

4.9.1

Yhdistämällä perusominaisuuksiltaan samankaltaisten rahastojen varojen hallinnointi voidaan saavuttaa selviä mittakaavaetuja, ja rahastoyhtiöt hyödyntävätkin jo tätä keinoa sijoitusten hallinnan tehostamiseksi. Rajatylittävään yhdistämiseen liittyy kuitenkin sijoitusrahastojen verotuksesta ja sääntelystä johtuvia ongelmia, joita on jo käsitelty laajasti. ETSK onkin sitä mieltä, ettei varoja yhdistämällä voida kiertää sijoitusrahastoalan vakiintumisen tiellä olevia lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia ongelmia.

4.10.1

Tähän kysymykseen on vastattava kielteisesti, kuten Yhdysvalloissa saadut kokemukset osoittavat. Sikäläisillä markkinoilla on ollut sijoitusrahastoja jo kuudenkymmenen vuoden ajan. Tarjolla olevien rahastojen lukumäärän ja koon ilmiömäisestä kasvusta huolimatta rahastojen ja sijoittajien kustannukset ovat kaiken kaikkiaan lähes kaksinkertaistuneet (2). Nettosuoritustaso suhteessa vertailutasoon (benchmark) ei ole ollut kovin hyvä: vuosina 1945–1965 rahastot jäivät vertailutasoista vuosittain keskimäärin 1,7 prosenttia, ja vuosina 1983–2003 ero kasvoi ja oli vuosittain keskimäärin 2,7 prosenttia.

4.11.1

Mahdollisuus valita säilytysyhteisö toisesta jäsenvaltiosta kuin rahastoyhtiön sijaintivaltiosta voisi lisätä säilytysyhteisöjen välistä kilpailua ja pienentää rahastolle aiheutuvia kustannuksia.

4.11.2

Se saattaa myös aiheuttaa huomattavia valvontariskejä, jos alan sääntelyviranomaisten yhteistyö ei ole riittävän edistynyttä ja näkemykset riittävän samansuuntaisia.

4.11.3

Säilytysyhteisölle maksettavat palkkiot ovat huomattavia, mutta kuitenkin alhaisempia kuin muut kustannukset, kuten jakelukustannukset. ETSK ehdottaakin, että kyseisen alan mahdollisen lainsäädäntöaloitteen edut ja haitat punnitaan huolellisesti.

4.12.1

Toimeksiantojen välityksen ja rahastojen likvidoinnin standardointi, automatisointi ja tietokoneistaminen ovat perusedellytys, jotta jakelijat voivat laajentaa tuotevalikoimaansa ja lisätä kilpailua.

4.12.2

Tämä vaatisi kuitenkin mittavia muutoksia operatiivisiin ja tietoteknisiin sääntöihin ja standardeihin, mikä aiheuttaisi toimijoille huomattavia kustannuksia. Tulee muistaa, että Manner-Euroopassa rahasto- ja jakeluyhtiö kuuluvat usein samaan yritysryhmään. Tällaisessa toimintaympäristössä ollaan luultavasti haluttomampia maksamaan jakeluportaan kilpailun lisäämisen edellyttämiä kustannuksia. Voidaankin todeta, että kyseistä prosessia voitaisiin kannustaa ja vauhdittaa julkisin toimin.

4.13.1

Taloudessa on jo pitkään käyty laajaa keskustelua siitä, ovatko kaavamaiset riskinkäsittelymallit tehokkaita, etenkin kun otetaan huomioon Bretton Woods -valuuttakurssisopimusten jälkeen saavutetut erilaiset hyödyt. Taustalla on taloudellisen riskin vaihtelu tarkasteluvälin mukaan: lyhyellä aikavälillä riskiä aiheuttaa vaihtelu tiettyyn rajaan nähden, kun taas pitkällä aikavälillä riskialtista on joustamattomuus järjestelmän kehitykseen nähden. Joustamattomista muodollisista rajoituksista saataisiin siis lyhyen aikavälin hyötyä, mutta ne kasvattaisivat pitkän aikavälin riskejä huomattavasti.

4.13.2

Lisäksi on mainittava eräs seikka, joka on tullut ilmi tuoreissa nk. behavioraalisen rahoitustutkimuksen (behavioural finance) alaan kuuluvissa tutkimuksissa: riskin määrä vaikuttaa yleensä merkittävästi yksittäisten toimijoiden käyttäytymiseen ja päätöksiin. Kun riski kasvaa, käyttäytyminen on reaktiivisempaa, ja päinvastoin. ETSK suhtautuukin kielteisesti liiallista joustamattomuutta aiheuttavaan sääntelyyn, joka voi pitkällä aikavälillä ensinnäkin johtaa operatiiviseen jähmeyteen ja toiseksi heikentää taloudellisten toimijoiden reaktiokykyä, minkä vaikutukset eivät vielä ole tiedossa mutta ovat varmasti kielteisiä. Käänteisesti taas voitaisiin ajatella, että tietoisuus oman pääoman ”varman menettämisen” mahdollisuudesta kannustaa suojaamaan sitä aiempaa tehokkaammin.

4.13.3

Tähän ilmiöön liittyy lisäksi markkinoita vääristävä odotus: sijoittajan annetaan ymmärtää riskin avulla saavutetun hyödyn koituvan itselleen, kun taas riskin kielteiset seuraukset siirtyisivät markkinoille.

4.14.1

ETSK ehdottaa, että tässä asiassa toimittaisiin pikaisesti, mahdollisesti asettamalla viralliset ja tiukat säännöt, mutta kuitenkin niin, että tavoitteena on vain salaisten sopimusten purkaminen. Se kypsyttäisi markkinoita, eikä tiukkoja rajoituksia enää tarvittaisi. Raportointi on erityisen kiinnostava aihepiiri: raportointivaatimusten mukaiset tarkasteluvälit ovat usein (liian lyhyinä) täysin yhteensopimattomia rahoitustuotteiden tarkasteluvälien kanssa, minkä johdosta joihinkin sijoituksiin liittyvät ajallisen hajauttamisen edut eivät ilmene selvästi raporteista.

4.14.2

ETSK ehdottaa, että sijoittajansuojan vahvistamiseksi harkittaisiin sellaisen erityisen vakuusrahaston perustamista, johon saataisiin varoja myös valvontaviranomaisten langettamien sanktioiden tuotosta. Rahasto ei tietenkään kattaisi yhteissijoitusyritysten sijoituksiin luontaisesti liittyviä markkinariskejä, vaan siitä tulisi korvata vahinkoja, joita sijoittajille on aiheutunut välittäjien sääntöjenvastaisesta toiminnasta.

4.15.1

Sijoitusrahastot kilpailevat sellaisten rahoitustuotteiden — esim. sijoitussidonnaisten vakuutusten — kanssa, joita sijoittajat pitävät vastaavina tuotteina mutta joiden sääntely on hyvin erilaista.

4.15.2

Se saattaa vääristää sijoittajien valintoja ja vaikuttaa kielteisesti kustannuksiin ja tehtyjen sijoitusten riskeihin. Komitean mielestä tätä ongelmaa ei voida torjua vähentämällä kilpailua eikä väljentämällä sijoitusrahastoja koskevia rajoituksia ja vakuusvaatimuksia. Sen sijaan tulisi tiukentaa sääntöjä, jotta rahoitustuotteisiin, joita käytännössä pidetään suorana vaihtoehtona rahastosijoituksille, kohdistuisi vastaavat oikeudelliset vaatimukset kuin kyseisiin sijoituksiin.

4.16.1

Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää seuraavia taustatietoja, jotka selkeyttävät osaltaan myös edelliseen kysymykseen liittyvää ongelmaa. Lainsäätäjän tulee määritellä selkeästi, mitä arvopaperilla tarkoitetaan. On todettava yksiselitteisesti, onko arvopaperiksi nimitettävän rahoitusvälineen oltava helposti rahaksi muutettavissa (likvidejä) vai ei. Nykyisin näitä kahta käsitettä käytetään toistensa vastineina. Näin arvopaperin käsitteen ulkopuolelle yritetään sulkea sekä vaihtoehtoiset sijoitusvälineet että yhteissijoitusyritysten tarjoamat korvaavat tuotteet. Komitean mielestä kyse on väärinkäsityksestä, jolla voi olla vakavia seurauksia, sillä sen takia voidaan sekoittaa toisiinsa kaksi hyvin erilaista rahoitusmarkkinateoriaan liittyvää periaatetta: tehokkuus ja kattavuus.

4.16.2

Rahoitusmarkkinat ovat tehokkaat, jos sijoituksiin liittyvät transaktiokustannukset ovat kohtuulliset, ja kattavat, jos kaikki sijoitusmahdollisuudet ovat saatavilla.

4.16.2

Pääomarahastojen ja vipurahastojen arvioinnin perusteena tulee olla pikemminkin suorituskyky (kyky valita parhaat sijoituskohteet) kuin tehokkuus (kyky saavuttaa mittakaavaetuja kustannuskysymyksissä). Tästä syystä rahastojen laajuus ei ole kovin tärkeää. Sitä vastoin suorituskykyyn (kyky reagoida nopeasti markkinoilla haittaamatta kuitenkaan niiden kehitystä) ja systemaattisen riskin sietokykyyn (vrt. LTCM-rahaston pelastaminen vuonna 1998) liittyvät ongelmat viittaavat siihen, että rahastojen liialliseen kasvattamiseen ei pitäisi kannustaa.

4.17.1

Tällaisille sijoituksille on tyypillistä, että niihin liittyy kannattavuusriskin lisäksi mittava tietoon liittyvä riski. Sitä on perusteltua säännellä etenkin petosriskin hillitsemiseksi, mutta olisi väärin pyrkiä vähentämään riskiä ylettömästi. Jos tällaisista rahastoista tehtäisiin täysin avoimia, vaarana olisi, ettei varainhoitajan asiantuntemuksesta olisi enää hyötyä; markkinoiden kehityksen kanssa vain heikosti korreloiva tuotto perustuu kuitenkin juuri tähän asiantuntemukseen.

4.17.2

Komitea katsoo, että toteutettavilla toimilla ei pidä tähdätä monimutkaisen prosessin muuttamiseen avoimeksi, sillä se olisi epärealistista. Tavoitteena tulisi sitä vastoin olla, että keskivertosijoittaja tiedostaa vaihtoehtoisten sijoitusvälineiden vaativan perusteellisempia tietoja ja — jos niitä ei ole — asiantuntijan apua.

4.18.1

Yhteisen sääntelyjärjestelmän laatiminen ammattimaisille sijoittajille suunnatuille anneille voisi antaa merkittävän sysäyksen pääomarahastojen kehitykselle Euroopan unionissa.

4.18.2

Jotta sijoittajaa voidaan kutsua ammattimaiseksi, hänellä tulee olla korkean riskiprofiilin sijoitusten, kuten pääomarahastosijoitusten, edellyttämät tekniset valmiudet ja varallisuus. Ammattimaiset sijoittajat siis luultavasti osaavat arvioida varainhoitajien kykyjä ja uskottavuutta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että pääomarahastoissa riski on aina jossain määrin hajautettu, rahastoyhtiön toimintaa mahdollisesti hankaloittavaan lisäsääntelyyn ei pitäisi olla tarvetta.

4.19.1

Nykyisen järjestelmän puutteet ovat tulleet esille monissa yhteyksissä. Esimerkkinä mainittakoon indeksiosuusrahastot (exchange traded funds, ETF), joissa yhdistyvät rahaston hyvät puolet (huomattava hajauttaminen) ja osakkeen hyvät puolet (mahdollisuus jatkuvaan kaupankäyntiin markkinoilla). UCITS-direktiivi helpottaa tämän sijoitusvälineen leviämistä, sillä yhteissijoitusyrityksen statuksen ansiosta sen yhteydessä voidaan hyödyntää EU:n kattavaa toimilupaa. Toisaalta direktiivi kuitenkin rajoittaa toisen yhteissijoitusyrityksen mahdollisuutta omistaa indeksiosuusrahastoja, sillä kyseisessä yhteydessä niitä kohdellaan osakkeiden tapaan.

4.19.2

Kun otetaan huomioon vaihtoehtoisia sijoitusvälineitä koskevat pohdinnat sekä se, että huomiota on tärkeää kohdentaa tuotelähtöisen rahoituksen lisäksi myös palvelulähtöiseen rahoitukseen, komitea pitää toivottavana, että sääntelyä kehitetään periaatelähtöisemmäksi. Se huomauttaa kuitenkin, että sääntelykehystä tulee ajantasaistaa askel kerrallaan ja että tässä yhteydessä tulee pyrkiä sovittamaan kuulemisen määräajat järkevästi yhteen nopean uudistusprosessin kanssa.

5.1

Edellä esitetyn perusteella eurooppalaisten yhteissijoitusyritysten markkinat ovat vielä sirpaleiset ja muodostuvat yhdysvaltalaisiin verrattuna pienistä yrityksistä. Rajatylittävä yhteistyö ja kauppa on vielä jähmeää, mikä estää saavuttamasta suuria mittakaavaetuja ja siten kustannussäästöjä.

5.2

Toisaalta ylenmääräinen keskittyminen — kuten vihreässä kirjassakin (3) — sen määrittelemiseen, millaisiin ”omaisuuseriin” yhteissijoitusyritykset voivat sijoittaa, ja rahastojen pakottaminen sijoittamaan pääasiassa likvideihin rahoitusvälineisiin estäisi toimimisen sääntelemättömillä markkinoilla.

5.3

Olisikin toivottavaa harkita pääomarahastoihin liittyvien toimien mahdollistamista. Näin edistettäisiin sitä tavoitetta, että pk-yritysten pääomaan saataisiin riskipääomaa ja siis pääomarahastojen varoja.

5.4

Eurooppalaiselle talousjärjestelmälle hyvin luonteenomaisia ovat pienet ja keskisuuret yritykset, joilla on usein pääomavajetta, koska ne turvautuvat yleensä pankkeihin.

5.5

Pääomavajeeseen liittyy usein ylivelkaantumista — etenkin lyhytaikaisia velkoja — sekä runsaasti kaupallisia velkoja ja saamisia. Ne puolestaan johtavat erittäin voimakkaaseen keskinäiseen riippuvuuteen saman tuotantoalan yritysten kanssa. Nämä ominaispiirteet ovat myös seurausta perheyrittämiselle tyypillisestä omistusrakenteesta, jossa yrittäjän omaisuus ja yrityksen pääoma usein liittyvät kiinteästi toisiinsa.

5.6

Pk-yritysten rahoitusongelmien ratkaiseminen on strategisen tärkeää juuri kyseisten yritystason ongelmien johdosta ja tuotantojärjestelmää koskevien yleisempien, unioninlaajuisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteilla on kolme pääsuuntaa, jotka voidaan tiivistää seuraavasti:

5.7

Komitea toivoo, että edellä esitettyjen seikkojen perusteella yhteisön lainsäätäjä kohdentaisi yhä enemmän huomiota pääomarahastojen merkittävään alaan, sillä riskipääomarahoitus on Euroopassa vielä lapsenkengissä.

5.8

Lisäksi komitea katsoo, että meneillään olevan sijoitusrahastolainsäädännön pohdinnan yhteydessä tulee tarkastella huolellisesti myös sosiaalisesti vastuullisen rahoituksen kehitystä. Sen yhteydessä ei tavoitella voittoa sosiaalisen kehityksen ja ympäristönsuojelun kustannuksella. Vuonna 2003 kaikesta eurooppalaisten yhteissijoitusyritysten hallinnoimasta omaisuudesta noin 0,37 prosenttia oli nk. eettisissä rahastoissa (4). Samana vuonna Yhdysvalloissa 11,3 prosenttia kaikesta yhteissijoitusyritysten hallinnoimasta omaisuudesta oli eettisissä rahastoissa, joten sosiaalisesti vastuullisilla rahoitusvälineillä on Euroopassa vielä paljon kasvun varaa.

5.9

Jotta sosiaalisesti vastuulliset rahoitusvälineet kehittyisivät mahdollisimman ripeästi, jäsenvaltiot voisivat luoda verokannustinjärjestelmiä, joissa keskeistä on kyseisenlaisista sijoituksista saatavien tuottojen osittainen vapauttaminen veroista. Tämä olisi samansuuntaista kuin se eräissä jäsenvaltioissa jo toteutettava malli, että sosiaalisia päämääriä palveleville organisaatioille maksetut vapaaehtoiset avustukset voi vähentää tuloverotuksessa. Lisäksi tulisi keventää sosiaalisia päämääriä palveleviin organisaatioihin sijoitetuista varoista saatujen voittojen verotusta.

5.10

Komitea toivoo, että käsillä olevan luonteeltaan innovatiivisen ehdotuksen aihepiiristä laaditaan lisäselvitys ja toteutettavuustutkimus ja että tässä yhteydessä hyödynnetään myös analyysia olemassa olevista parhaista käytännöistä.

5.11

Keskipitkän ja pitkän aikavälin haasteet voidaan siis tiivistää seuraavasti:

5.12

Normejakin tarvitaan, mutta myös antamalla paikkansa pitävää tietoa riskeistä ja tuotteista sekä huolehtimalla varainhoitajien uskottavuudesta transaktioiden määrän ja toteuttamistavan suhteen voidaan vahvistaa markkinoiden luottamusta, asianmukaisuutta ja käyttäytymissääntöjä, jotka ovat perustavan tärkeitä sen varmistamiseksi, että varojen kohdentaminen markkinoilla on toimivaa ja tehokasta.

5.13

Markkinoiden suorituskykyä ja tehokkuutta voidaan siis parantaa yhdenmukaistamalla verolainsääntöä, kannustamalla fuusioihin, sallimalla rahastojen varojen yhdistäminen (nk. pooling), edistämällä kilpailua tuotteiden ja palvelujen hallinnoinnissa ja jakelussa, poistamalla vaatimus, jonka mukaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön on sijaittava samassa jäsenvaltiossa, sekä pyrkimällä välttämään epäyhtenäisiin merkintä- ja lunastusmenettelyihin liittyviä korkeita transaktiokustannuksia.

9.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/26

1.1

On ehdottoman välttämätöntä ja kiireellistä varmistaa, että saatavilla olevien TVT-tuotteiden ja -palveluiden (TVT: tieto- ja viestintäteknologia) markkinoilla jatketaan yhteentoimivuuden ja yhteensopivuuden tavoittelua sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti.

1.2

TVT-teollisuus on alkanut havaita vammaisten kuluttajien muodostamat vielä hyödyntämättömät markkinat sekä jatkuvasti kasvavan ikääntyneiden kuluttajien joukon, joka voisi hyötyä merkittävästi esteettömyyden huomioimisesta alan tuotteiden ja palveluiden suunnittelussa ja valmistuksessa.

1.3

EU:n jäsenvaltiot toimivat yhä enenevässä määrin sekä yhdessä että itsenäisesti digitaalisen kahtiajaon vähentämiseksi sekä tietoyhteiskunnan syrjimättömyyden (eInclusion) ja esteettömän tietoyhteiskunnan (eAccessibility) edistämiseksi. Toimet perustuvat lainsäädäntöön tai ovat vapaaehtoisia. Asiaa on välttämätöntä koordinoida EU-tasolla markkinoiden pirstoutumisen keskeyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, ettei pirstoutuminen käynnisty uudestaan. Lisäksi koordinointia tarvitaan, jotta ei toisteta vanhoja virheitä, joiden vuoksi tieto- ja viestintätekniikka ei ole ollut esteettömästi kaikkien käytössä eivätkä tekniset apuvälineet ole sopineet yhteen yleisimpien tuotteiden ja palveluiden kanssa. Tämä on aiheuttanut sen, että monet potentiaaliset kuluttajat ovat joutuneet eristyksiin markkinoista. Virheillä on ollut myös laajempia, talouden kannalta kielteisiä vaikutuksia. Esimerkkinä voidaan mainita se, että monien ihmisten sosiaalisesta syrjäytymisestä on tullut pysyvää ja heidän pääsynsä työmarkkinoille on estynyt.

1.4

Euroopan komission tiedonannossa esteettömästä tietoyhteiskunnasta esitellään pääasialliset painopisteet, joihin olisi keskityttävä markkinoiden pirstoutumisen välttämiseksi, sektorin yhtenäisyyden ja taloudellisen kasvun lisäämiseksi.

2.1

Euroopan komission julkistaman esteetöntä tietoyhteiskuntaa koskevan tiedonannon tavoitteena on edistää Euroopan tietoyhteiskunnan pääasiallista strategista kehystä sellaisena kuin se määriteltiin kesäkuussa 2005 julkaistussa i2010-tiedonannossa (1).

2.2

Tiedonannon mukaan komission pääasiallinen tavoite on edistää yhtenäistä lähestymistapaa jäsenvaltioiden ja asianomaisen toimialan laatimiin esteetöntä tietoyhteiskuntaa koskeviin hankkeisiin nähden.

2.3

Tiedonannossa eritellään uuden teknologian vammaisille tuottamat hyödyt ja kyseisten tekniikoiden kehittämisestä syntyneet ongelmat ja uudet esteet.

2.4

Tiedonannossa ilmaistaan huoli nykyisten esteettömän teknologian markkinoiden pirstaleisuudesta ja mainitaan, että yhtenäistämisen ja yhteentoimivuuden puute kyseisillä markkinoilla uhkaa vielä korostaa näitä ongelmia.

2.5

Tiedonannossa eritellään kolme lähestymistapaa:

3.1

Nykyisin ymmärretään yhä laajemmin, että tieto- ja viestintäteknologian kehityksessä täytyy ottaa huomioon kaikkien yhteiskunnan jäsenten tarpeet. Erityisen tärkeää on huomioida ne, joilla sosiaalisen syrjäytymisen riski on kaikkein suurin. Lisäksi täytyy pyrkiä ratkaisemaan digitaalisen kahtiajaon sekä kaksitasoiseksi luutuneen yhteiskunnan aiheuttamat ongelmat.

3.2

On tärkeää tiedostaa, että tiedon saatavuudessa on vammaisten näkökulmasta ennen kaikkea kysymys oikeuksista. Vammaisia on kymmenen prosenttia EU:n väestöstä ja heillä on aivan samat oikeudet tavaroiden ja palveluiden, myös tieto- ja viestintätekniikan, esteettömään käyttöön kuin vammattomillakin ihmisillä.

3.3

Julkisen vallan ja kyseisen toimialan on syytä kiinnittää asiaan vakavasti huomiota myös merkittävien taloudellisten seikkojen vuoksi. Ratkaisujen löytäminen niihin ongelmiin, joita TVT:n käyttö aiheuttaa vammaisille, hyödyttää kaikkia käyttäjiä, mutta etenkin kasvavaa ikääntyneiden, lasten ja väliaikaisesti invalidisoituneiden ihmisten ryhmää.

3.4

Vammaiset ovat heterogeeninen ihmisryhmä. Samalla on kuitenkin oikein sanoa, että pääasialliset vammaisryhmät, joille TVT:n käyttö aiheuttaa ongelmia, ovat henkilöt, joilla on kognitiivisia häiriöitä tai oppimisvaikeuksia, sekä aistivammaiset (kuurot ja huonokuuloiset, sokeat ja näkövammaiset, kuurosokeat, puhevammaiset) ja ne, joilla on ruumiinvamma.

3.5

Vammaiset ovat hyötyneet monin tavoin tieto- ja viestintätekniikan edistysaskelista niin yleisimpiä teknologioita kuin teknisiä apuvälineitä ajatellen. Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavat:

3.6

Samaan aikaan syntyy kuitenkin uusia esteitä, joista esimerkkejä ovat seuraavat:

4.1

Lissabonin strategiassa korostetaan tarvetta varmistaa kaikkien ihmisten sosiaalinen ja taloudellinen osallisuus työllistettävyyden avulla. Jos tieto- ja viestintätekniikan suunnittelussa ei oteta esteettömyyttä huomioon, vammaiset syrjäytyvät kuitenkin yhä enemmän yleisiltä työmarkkinoilta. Esteettömän tietoyhteiskunnan periaatteiden ja käytänteiden täysi ja tehokas soveltaminen on ensiarvoisen tärkeää vammaisten taloudellisen ja sosiaalisen osallistamisen kannalta. Esteettömän tietoyhteiskunnan periaatteiden noudattaminen merkitsee myös ympäristöä koskevien turvallisuusvaatimusten noudattamista (esim. puuttumista matkapuhelinten käytön aiheuttamaan sähköiseen interferenssiin ja meluhaittaan kuulolaitteiden käyttäjille). Euroopan työikäisten vammaisten työllisyys on alle 35 prosenttia, kun se vammattomilla on 70 prosenttia. Komissio on arvioinut, että noin 2–3,5 miljoonaa vammaista voitaisiin saada työelämään, jos heidän osallistumistaan vaikeuttaviin esteisiin puututtaisiin oikeilla ja tehokkailla tavoilla (4). Vammaisten taloudellinen osallistaminen hyödyttää yhteiskuntaa ja Euroopan taloutta laajemmin, sillä se vähentää useiden vammaisten riippuvuutta.

4.2

Yhä useampien TVT-teollisuudessa toimivien olisi oivallettava ne taloudelliset ja liiketoiminnalliset hyödyt, jotka saavutetaan vastaamalla vammaisten ja ikääntyvien henkilöiden tarpeisiin tuotteiden ja palveluiden suunnittelussa. Samalla tietoisuutta näistä hyödyistä olisi levitettävä teollisuudessa aktiivisemmin ja laajemmin. Erityisen tärkeää on opastaa teollisuuden työntekijöitä (johtohenkilöstöä, tekniikan asiantuntijoita ja käytännön toteutuksesta vastaavia) esteettömyyteen liittyvistä vaatimuksista ja tekijöistä, jotta kasvavat tarpeet otettaisiin paremmin huomioon.

4.3

Euroopan väestöstä 10–12 prosenttia on vammaisia. Lisäksi Euroopan väestörakenteessa on tapahtumassa merkittäviä muutoksia. Suurin vaikutus tulee olemaan Euroopan väestön vanhenemisella. Vuoteen 2050 mennessä 34,5 prosenttia Euroopan väestöstä on yli 60-vuotiaita.

4.4

Vammaiset ja väliaikaisesti invalidisoituneet sekä ikääntyneet ihmiset muodostavat yhdessä 30 prosenttia Euroopan väestöstä (5). Lisäksi esteettömän teknologian käyttö hyödyttäisi laajahkoa kuluttajajoukkoa, johon kuuluvat myös lapset ja uuteen teknologiaan tottumattomat sekä laajemmin sosiaalisesti syrjäytyneet ryhmät. Yksi esimerkki on reaaliaikainen tekstiviestintä, jolla olisi laajaa markkinapotentiaalia muidenkin kuin vammaisten keskuudessa.

4.5

Vammaiset ja ikääntyneet ihmiset muodostavat vielä hyödyntämättömät markkinat, jotka teollisuuden on otettava käyttöön. Näille kuluttajille on tuotteita markkinoitava eri tavalla kuin nyt tehdään. Saksalainen tutkimus on osoittanut, että 48 prosenttia yli 50-vuotiaista ihmisistä katsoo, että heidän ikäryhmäänsä ei ole huomioitu asianmukaisesti TVT-tuotteissa ja palveluissa (6). Lisäksi Microsoftin hiljattain teettämä tutkimus osoitti, että 50 prosenttia yli 59-vuotiaista hyötyisi merkittävästi tieto- ja viestintätekniikkaan sovellettavista esteettömyysominaisuuksista. Esteettömät ja kaikkien käyttöön suunnitellut teknologiat ovat johtaneet työpaikkojen lisääntymiseen sektorin sisällä, erityisesti pk-yrityksissä, jotka ovat tasoittaneet tietä esteettömän teknologian alan innovaatioille sekä uusille aloille ja uusiin ammatteihin suuntautumiselle.

—

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission julkistamaan esteetöntä tietoyhteiskuntaa koskevaan tiedonantoon, jossa luetellaan tärkeitä ehdotuksia ja sitoumuksia julkisten hankintojen, sertifioinnin ja lainsäädännön alalla. Tiedonannolla täydennetään merkittävästi ”i2010 — kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta” -tiedonantoa.

—

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä antamaan esteetöntä tietoyhteiskuntaa koskevassa tiedonannossa ehdotetuille toimille keskeisen aseman Euroopan tietoyhteiskunnan strategisessa kehyksessä. Esteettömän tietoyhteiskunnan ja tietoyhteiskunnan syrjimättömyyden tavoitteiden edistämiseen kiinnitetään i2010-toimien yhteydessä paljon aiempaa enemmän huomiota.

—

ETSK on tietoinen siitä, että monilla ihmisillä ja perheillä ei pienten tulojensa vuoksi ole mahdollisuutta saada käyttöönsä pysyviä puhelinyhteyksiä. Lisäksi muut TVT:n varusteet ja palvelut (esimerkiksi pääsy Internetiin) voivat olla niin kalliita, että hinta estää pienituloisia sekä esimerkiksi vammaisia ja ikääntyneitä ihmisiä käyttämästä niitä. ETSK kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia tukemaan taloudellisesti TVT-tuotteiden ja -palveluiden saattamista yhteiskunnan heikompiosaisten ja syrjäytyneiden ryhmien ulottuville.

—

ETSK on tietoinen Euroopan komission johdolla toimivien vammaisasioita käsittelevien osallistavan viestinnän komitean (INCOM) ja vaatimustenmukaisuuden arviointi- ja markkinoiden valvontakomitean (TCAM (7)) käynnissä olevasta työstä ja suhtautuu siihen erittäin myönteisesti. Nämä työryhmät ovat koonneet yhteen kaikki oleelliset sidosryhmät määritelläkseen esteetöntä tietoyhteiskuntaa edistävien toimien painopisteet ja alat niin tavaroiden kuin palveluidenkin osalta.

—

ETSK palauttaa mieliin, että tietoyhteiskunnan yleisen esteettömyyden edistämistä ja tavaroiden ja palveluiden käytettävyyden takaamista vammaisille on käsitelty ja kannatettu eritoten seuraavissa ETSK:n lausunnoissa:

6.1.1

ETSK kantaa Euroopan komission tavoin huolta siitä, ettei esteettömän tietoyhteiskunnan alalla ole yhtenäisiä ratkaisuja. TVT-teollisuus on kansainvälistä, minkä vuoksi on tärkeää torjua jäsenvaltioissa olemassa tai kehitteillä olevien erilaisten ratkaisujen mahdollisesti aiheuttamaa pirstoutumista Euroopan tasolla. Jotta voitaisiin saavuttaa mahdollisimman suuret mittakaavaedut ja tarjota kuluttajille mahdollisimman suuri valikoima, on pirstoutumista kuitenkin pyrittävä välttämään myös maailmanlaajuisesti ottamalla käyttöön yhtenäiset alueelliset vaatimukset.

6.1.2

ETSK katsoo, että TVT-teollisuus alkaa yhä enenevässä määrin tiedostaa vammaisten ja ikääntyneiden ihmisten muodostamat vielä hyödyntämättömät markkinat Euroopassa ja muualla maailmassa. Tätä tietoisuutta on kuitenkin edistettävä ja tuettava tehokkaasti.

6.1.3

ETSK tukee voimakkaasti käytettävyyttä koskevia eurooppalaisia standardeja, jotka ovat avoimia, yhteisymmärryksessä laadittuja ja puolueettomia. Standardeissa on huomioitava kokonaistilanne ja niiden on täydennettävä kansainvälisiä standardeja. Eurooppalaisten ja kansainvälisten standardien on täydennettävä toisiaan, koska yhtenäisyyden puute aiheuttaa hämmennystä ja turhautumista sekä vammaisille kuluttajille että kyseiselle toimialalle.

6.1.4

Käyttäjien on oltava aktiivisesti mukana standardointiprosessissa, jota on myös tuettava sen varmistamiseksi, että edustavat vammaisjärjestöt voivat osallistua eurooppalaisten käytettävyysstandardien laatimista koskevaan päätöksentekoon.

6.1.5

ETSK katsoo, että Euroopan standardointijärjestöt olisi velvoitettava ottamaan esteettömään tietoyhteiskuntaan liittyvät asiat huomioon kaikkien standardien laadinnassa.

6.2.1

Esteettömyysvaatimusten soveltaminen julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin on osoittautunut hyvin tehokkaaksi tavaksi edistää jokaisen käyttöön suunniteltujen ja esteettömien teknologioiden yleistymistä sekä lisätä työllisyyttä ja kasvua. Julkisten hankintojen käyttäminen esteettömyyden edistämiseen on keino, jolla teollisuutta voidaan tehokkaasti kannustaa tekemään esteettömyydestä toimintatapoihinsa keskeisesti vaikuttava tekijä. Lisäksi todettakoon, että komission esittämää uutta, sähköistä hankintaa edistävää eProcurement-aloitetta olisi hyödynnettävä siten, että vammaiset voisivat helposti tehdä sähköisiä hankintoja esteetöntä tietoyhteiskuntaa koskevan tiedonannon tavoitteiden mukaisesti. Samalla olisi vältettävä väärinkäytöksiä ja lahjontaa.

6.2.2

Julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkistaminen parantaa mahdollisuuksia sisällyttää esteettömyys TVT-tarvikkeiden ja -palveluiden julkisia hankintoja koskeviin kriteereihin. On tärkeää muistaa, että julkiset hankinnat muodostavat 16 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta eli 1 500 miljardia euroa. TVT-sektori puolestaan muodostaa 6 prosenttia unionin BKT:sta. Euroopan julkinen sektori käyttää TVT:hen keskimäärin 0,8 prosenttia BKT:sta eli 76 miljardia euroa. Kun investointi on tämän tasoista, on oleellista, että julkisissa hankinnoissa varmistetaan kestävän hankinnan käytäntö, jonka myötä hankitut tuotteet ja palvelut ovat kaikkien yhteiskunnan jäsenten käytettävissä. Tietoyhteiskunnan syrjimättömyyden periaatetta noudattava käytäntö on tarpeen, jotta paikalliset taloudet voivat toimia tehokkaasti ja yhteisön jäsenten hyvinvointia ja itsenäisyyttä voidaan edistää.

6.2.3

Niinpä ETSK tukee voimakkaasti Euroopan komission ehdotusta saattaa Euroopan standardointijärjestöt kehittämään eurooppalaisia esteettömyyskriteereitä TVT-alan tuotteiden ja palveluiden julkisia hankintoja varten. On kuitenkin olennaista, että tällaiset kriteerit ovat tasapainossa käyttäjien tarpeiden ja teollisuuden vaatimusten kanssa. Niiden on myös oltava viranomaisten sovellettavissa eivätkä ne saa johtaa eurooppalaisten eivätkä mielellään myöskään maailmanlaajuisten markkinoiden pirstoutumiseen.

6.2.4

Lisäksi ETSK olisi tyytyväinen, jos julkisia hankintoja koskevien direktiivien (8) tarkistuksen yhteydessä direktiivien säännöksiä vahvistettaisiin siten, että ne kattaisivat julkisten hankintojen pakolliset käytön esteettömyyttä koskevat vaatimukset.

6.3.1

TVT-toimialan on tiedotettava kuluttajille selkeämmin yleisimpien tuotteidensa ja palveluidensa esteettömyydestä ja sopivuudesta kaikille.

6.3.2

ETSK pitää mielenkiintoisena Euroopan komission ehdotusta tutkia sertifioinnin ja itse annettavan vakuutuksen järjestelmiä ja rohkaista avoimuutta ja tietoyhteiskunnan esteettömyyteen vaikuttavien tekijöiden tunnistamista. Tähän pyritään etsimällä asianmukaisia sertifiointijärjestelmiä, joiden perusteella esteettömyysvaatimukset täyttäville tavaroille ja palveluille voitaisiin myöntää esteettömyydestä kertova ”eAccessibility-merkintä”.

6.3.3

ETSK katsoo, että tuleva perehtymistyö ja tietojen kerääminen eri mahdollisuuksista auttaa selvittämään, mikä on paras tapa edetä. Erityisen myönteisesti komitea suhtautuu tästä aiheesta suunnitteilla oleviin konferensseihin ja aloitteisiin.

6.4.1

Euroopan komissio kiinnittää oikeutetusti huomiota siihen, miten nykyistä lainsäädäntöä voidaan hyödyntää tietoyhteiskunnan esteettömyyden edistämisessä ja soveltamisessa.

6.4.2

Teollisuuden vapaaehtoiset sitoumukset ovat erittäin tervetulleita ja niihin kannustetaan. Vapaaehtoiset sitoumukset osoittavat, miten kiinnostunut toimiala on esteettömyyden ottamisesta huomioon tavaroiden ja palveluiden suunnittelussa ja miten paljon huomiota se asiaan kiinnittää. Vapaaehtoiset sitoumukset eivät kuitenkaan yksin riitä varmistamaan, että esteettömyysvaatimuksia sovelletaan asianmukaisesti niiden saavutettavuusesteiden torjumiseksi, joita vammaiset kohtaavat käyttäessään yleisimpiä teknologioita. Vapaaehtoisia sitoumuksia tulisi myös julkisten hankintojen alalla täydentää lainsäädäntötoimenpiteillä.

6.4.3

On tärkeää, että EU:n sitoutuminen tietoyhteiskunnan syrjimättömyyteen ja esteettömyyteen tunnustetaan selkeästi ja huomioidaan kattavasti kaikissa muissakin asiaan liittyvissä EU-aloitteissa.

6.4.4

Esimerkkinä voidaan mainita, että julkisia hankintoja ja sähköistä viestintää koskevaa nykyistä lainsäädäntöä tuetaan vahvasti EU-lainsäädännöllä, joka koskee syrjimättömyyttä työelämässä. Tämän ansiosta voidaan paremmin vastata vammaisten esteettömyystarpeisiin.

6.4.5

Yleispalveludirektiivi (9) kattaa tällä hetkellä maksullisten yleisöpuhelinten ja yleisesti saatavilla olevien puhelinpalveluiden, esimerkiksi hätäpalveluiden ja numerotiedotuspalveluiden, esteettömyyden. ETSK pahoittelee, ettei direktiivissä käsitellä matkapuhelimia eikä laajakaistaa. Yleispalveludirektiiviä olisi laajennettava kattamaan sekä matkapuhelimet että laajakaista (10). Lisäksi yhtäläiset mahdollisuudet käyttää verkkoja ja palveluita olisi taattava soveltamalla oikeudenmukaisia ja tarvittaessa sosiaalisin perustein määriteltyjä hintoja.

6.4.6

Monilla vammaisilla on edelleen suuria vaikeuksia saada matkaviestimiä käyttöönsä ja käyttää niitä. Kuurot ja huonokuuloiset, puhevammaiset ja kuurosokeat tarvitsevat reaaliaikaista ja interaktiivista matkaviestintää. Vammaisille suunnattujen viestinten on käytettävyyden, palveluiden laadun, varusteiden, valikoiman, saatavuuden ja hinnan osalta oltava samantasoisia kuin vammattomille henkilöille tarkoitettujen laitteiden.

6.4.7

Yhteentoimivuuteen liittyvä ongelma, joka syntyy aistivammaisen henkilön käyttäessä nykyisiä järjestelmiä, on pyrittävä ratkaisemaan. Vammaisten on voitava soittaa reaaliaikaisesti Eurooppaan ja muuhun maailmaan ilman ongelmia.

6.4.8

Internetiä käytetään yhä enemmän julkisten palveluiden ja viestinnän välineenä. Vammaiset kohtaavat kuitenkin edelleen merkittäviä ongelmia yrittäessään käyttää Internetiä. Yksi esimerkki saavutettavuusongelmista liittyy laajakaistaan. Uudet äänipalvelut, esimerkiksi puheensiirto IP-yhteyskäytännön avulla (VOIP), mahdollistavat jo nyt laajakaistaan perustuvat ”puhelinpalvelut”, jotka ovat kuluttajalle halpoja ja kiinnostavia erityisesti ulkomaanpuheluita varten. Ei kuitenkaan ole olemassa takuita siitä, että VOIP-yhteyttä kyetään soveltamaan hätäpalveluiden tai numerotiedotuspalveluiden käyttöön. Tähän ongelmaan on kiinnitettävä huomiota.

7.1.1

ETSK ehdottaa, että Euroopan standardointijärjestöt velvoitettaisiin ottamaan esteettömyys huomioon kaikkien standardien laadinnassa.

7.1.2

ETSK esittää EU-standardien ja lainsäädännöllisten sitoumusten hyväksymistä vammaisia hyödyttävien esteettömyysvaatimusten yhtenäistämiseksi erityisesti seuraavilla aloilla:

7.2.1

ETSK kannattaa komission ehdotusta, että sertifiointijärjestelmää ja tuotteiden merkitsemistä sekä vaatimustenmukaisuudesta itse annettavaa vakuutusta tutkittaisiin samalla, kun harkitaan näiden prosessien pakollisuutta tai vapaaehtoisuutta. ETSK kannattaa myös kaikkien asianomaisten sidosryhmien, erityisesti edustavien vammaisjärjestöjen, kutsumista mukaan työskentelyyn. Euroopan komissio ilmoittaa ETSK:lle tutkimusten tuloksista vuoden 2007 aikana.

7.3.1

ETSK kehottaa EU:n jäsenvaltioita saattamaan julkisia hankintoja koskevat direktiivit mahdollisimman pian osaksi kansallista lainsäädäntöä ja varmistamaan, että esteettömyysvaatimuksia koskevat vahvat säännökset sisällytetään kansalliseen oikeuteen.

7.3.2

ETSK kehottaa kaikkia viranomaisia sisällyttämään esteettömyysvaatimukset tarjouskilpailuihinsa.

7.3.3

ETSK esittää, että TVT-tuotteiden ja -palveluiden esteettömyyttä koskevat pakolliset säännökset sisällytettäisiin julkisia hankintoja koskevan direktiivin seuraavaan tarkistettuun versioon. Tällöin viranomaiset eivät saisi käyttää sellaisia ohjelmistoja, laitteita tai muita TVT-tuotteita ja -palveluita, jotka eivät vastaa voimassa olevia esteettömyysstandardeja.

7.3.4

CEN:llä, Cenelecillä ja ETSI:llä on valtuudet standardoida TVT-alan tuotteita ja palveluita koskevien julkisten hankintojen eurooppalaiset esteettömyysvaatimukset. Niinpä ETSK kehottaa jäsenvaltioita laatimaan yhteisen ja johdonmukaisen lähestymistavan mukaisen täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman, jossa arvioidaan, miten eurooppalaista standardia tulisi soveltaa parhaan tuloksen saavuttamiseksi kansallisella tasolla.

7.4.1

ETSK:n mukaan kaikkien asiaan liittyvien EU:n säädösehdotusten ja muiden ehdotusten laadinnassa olisi tunnustettava selkeästi esteettömän tietoyhteiskunnan merkitys sekä se, että tieto- ja viestintätekniikka on tärkeää suunnitella kaikkien käyttöön soveltuvaksi sekä ergonomiseksi. Erityisesti tämä koskee tietoyhteiskuntaa käsitteleviä EU:n keskeisiä asiakirjoja sekä rakennerahastoja koskevia asetuksia, uusien ehdokasmaiden rahoitusvälineitä ja tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa.

7.5.1

ETSK kehottaa kaikkia jäsenvaltioita hyväksymään virallisesti ja sellaisenaan verkkosisällön saavutettavuutta koskevien Web Accessibility Initiative (WAI) -suuntaviivojen 2. version ja soveltamaan uudistusta kaikkiin julkisiin verkkosivuihin.

7.5.2

ETSK esittää, että kaikkiin verkkosivuihin sovellettaisiin W3C-WAI-suuntaviivojen (verkkosisällön käyttömahdollisuuksia koskevat säännöt) 2. version toista yhteensopivuustasoa, mikä tarkoittaisi esteettömyyden lisääntymistä.

7.5.3

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että on kiireesti kehitettävä esteettömyyteen liittyviä ohjelmistotyökaluja (11) ja tuotava ne verkkosivujen suunnittelijoiden ulottuville, jotta nämä voivat varmistaa sivujensa yhteentoimivuuden W3C-WAI-suuntaviivojen 2. version kanssa. Näiden työkalujen olisi oltava W3C-WAI-ohjelmistotyökalujen saavutettavuuden suuntaviivojen (Authoring Tool Accessibility Guidelines — ATAG) 2. version mukaisia.

7.6.1

Euroopan komission on ryhdyttävä tehokkaampiin toimiin sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön ja noudattavat velvollisuuksiaan vammaisia käyttäjiä kohtaan sähköistä viestintää koskevien nykyisten direktiivien mukaisesti. Niiden vastausten perusteella, jotka komissio sai sähköisen viestinnän pakettia koskevasta INCOM-kyselystä, voidaan katsoa, että jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet sitoumuksia asianmukaisesti.

7.6.2

Jos jäsenvaltiot eivät toteuta niille EU:n lainsäädännön perusteella kuuluvia velvoitteitaan, ETSK pyytää Euroopan komissiota käynnistämään rikkomisesta johtuvan menettelyn jäsenvaltiota tai -valtioita vastaan tinkimättömän noudattamisen varmistamiseksi.

7.6.3

ETSK toivoo, että sähköistä viestintää koskevan EU-lainsäädännön seuraavassa tarkistuksessa vahvistetaan merkittävästi esteettömyysmääräyksiä ja tehdään niistä pakollisia.

7.6.4

ETSK toivoo, että Euroopan komissio julkaisisi vertailevan kertomuksen jäsenvaltioiden toimista esteettömän tietoyhteiskunnan edistämiseksi. Se esittää myös, että ryhdyttäisiin oikeustoimiin, jos jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet sähköisestä viestinnästä annettujen direktiivien perusteella niille kuuluvia velvollisuuksia.

7.6.5

ETSK katsoo, että esteettömyysmääräysten alaa sähköisestä viestinnästä annetuissa direktiiveissä on vahvistettava ja laajennettava kattamaan palvelut ja laitteet. Erityisesti on otettava huomioon seuraavat näkökohdat:

7.7.1

ETSK toteaa, että Euroopan tietoyhteiskuntaa koskevassa Euroopan komission strategiassa (12) edellytetään, että jäsenvaltiot raportoivat vuosittain saavutuksistaan sekä kansallisten uudistusohjelmien toteuttamissuunnitelmistaan.

7.7.2

ETSK kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään vuosittaisiin raportteihinsa erityisen tietoyhteiskunnan esteettömyyttä ja syrjimättömyyttä koskevan osion. Komitea toivoo Euroopan komission tukevan tätä kehotusta.

7.7.3

ETSK kehottaa jäsenvaltioita asettamaan kansallisissa toimintasuunnitelmissa selkeät ja yksiselitteiset tavoitteet ja aikataulut tietoyhteiskunnan esteettömyyttä koskevien säännösten täytäntöönpanolle.

7.8.1

ETSK pyytää EU:n päätöksentekijöitä varmistamaan vammaisjärjestöjä edustavien vammaiskäyttäjien täyden ja tasavertaisen kuulemisen sekä järjestelmällisen osallistumisen tavaroiden ja palveluiden kehittämiseen ja suunnitteluun sekä standardien laadintaan. EU:n toimielinten on lisättävä rahoitustaan sen varmistamiseksi, että vammaiskäyttäjät voivat osallistua prosessiin asianmukaisesti.

7.9.1

ETSK kehottaa julkista valtaa ja asianomaista toimialaa kehittämään ja tukemaan toimenpiteitä, joilla edistetään TVT-opetuksen ja -koulutuksen antamista vammaisille, elinikäisen oppimisen puitteissa tietyille ikääntyneiden kansalaisten ryhmille sekä muille syrjäytyneiden ryhmille. Opetuksen myötä näillä ryhmillä olisi parempi, helpompi, halvempi ja laadukkaampi pääsy käyttämään näitä teknologioita.

7.9.2

Tiedon lisäämiseen tähtäävät toimet, esimerkiksi eurooppalaisen, jokaisen käyttöön suunnitellun ansioluettelon edistäminen, voivat parantaa ymmärtämystä ja esteettömyystekijöiden sisällyttämistä TVT:hen.

7.9.3

ETSK kehottaa Euroopan komissiota, kaikkia jäsenvaltioita ja kyseistä toimialaa edistämään aktiivisesti jokaisen käyttöön suunniteltua ansioluettelomallia ja ottamaan se osaksi kaikkia TVT-alan koulutus- ja harjoitteluohjelmia.

7.9.4

ETSK kehottaa TVT-alaa varmistamaan, että sen henkilöstöä koulutetaan esteettömyyden periaatteita noudattavaan suunnitteluun. Koulutus voi olla joko yrityksen sisäistä tai ulkopuolisen tahon järjestämää.

7.10.1

ETSK on sitoutunut ”hoitamaan asian kuntoon omalta osaltaan” ja varmistamaan, että noudattaa esteettömyyden periaatetta ja käytänteitä julkisiin hankintoihin liittyvissä toimissaan.

7.10.2

ETSK tutkii, minkä laajuisia parannuksia on tehtävä, jotta varmistetaan vammaisille täydet ja yhtäläiset mahdollisuudet käyttää ETSK:n Internetsivuja, ohjelmistojärjestelmiä ja TVT-laitteita.

7.10.3

ETSK ottaa omassa toiminnassaan käyttöön menettelyt sen varmistamiseksi, että kaikki asiakirjat julkaistaan esteettömässä muodossa.

9.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/33

1.1

ETSK kannattaa asetuksen (EY) N:o 2037/2000 muuttamista (4 artiklan 3 kohdan uusi i alakohta), lainsäädännön laatimiseen osallistuvan Euroopan parlamentin lisäämistä kyseisen säädöksen otsikkoon sekä ehdotettua säädöksen oikeusperustan muuttamista.

2.1

Asetuksen (EY) N:o 2037/2000 muuttamista koskevassa ehdotuksessa esitetään asetuksen 4 artiklan 3 kohdan i alakohtaan lisäystä, jonka mukaan vertailuajankohtaa osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen kiintiöiden myöntämisessä muutetaan Euroopan unioniin toukokuun 1. päivän 2004 jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden vuoksi. Ehdotuksen mukaan kiintiöitä ei enää myönnettäisi vuoden 1999 kiintiöiden vaan vuosien 2002 ja 2003 keskimääräisen markkinaosuuden perusteella.

2.1.1

Vertailuvuoden muuttaminen on puhtaasti kaupallinen toimenpide, sillä näin voidaan varmistaa, että vasta vuoden 1999 jälkeen markkinoille tulleet yritykset eivät jää ilman kiintiöitä. Muutos ei juurikaan vaikuta kokonaiskiintiöihin, sillä niiden määrä säilyy täysin ennallaan. Vertailuvuoden muuttamisella ei myöskään ole minkäänlaisia ympäristövaikutuksia. Vertailuajankohtaa muuttamalla voidaan myös välttää mahdollisia valituksia syrjimättömyyden ja luottamuksensuojan periaatteiden rikkomisesta.

2.2

ETSK panee merkille lainsäädännön laatimiseen osallistuvan Euroopan parlamentin lisäämisen kyseisen asetuksen otsikkoon neuvoston ohella ja on tyytyväinen kyseiseen lisäykseen.

2.3

ETSK kannattaa myös asetuksen oikeusperustan vaihtamista liittymissopimuksen 57 artiklan 2 kohdasta EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdaksi lisäyksen (ADD 1) oikaisun (COR 1) mukaisesti ympäristötyöryhmän 21. lokakuuta 2005 hyväksymällä tavalla.

9.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/34

1.1

Tässä lisälausunnossa on tarkoitus esitellä 31. maaliskuuta 2004 hyväksyttyyn ETSK:n lausuntoon ”Kulttuurin sosiaalinen ulottuvuus” liittyviä jatkotoimia ja toimintavälineitä.

1.2

Lisälausunnossa pyritään täsmentämään ”kulttuurin sosiaalista ulottuvuutta” kolmen avainkäsitteen avulla. Ne ovat komitealle tuttuja, ja komitea syventyy niihin kerta toisensa jälkeen. Avainkäsitteet ovat ”osaamisyhteiskunta”, ”talouden maapalloistuminen” ja ”kansalaisyhteiskunta”.

1.3

Lisälausunnossa ei sinänsä kannateta aiemmin annetun lausunnon tavoin uusia rakenteita, kuten seurantakeskusta, kokeilulaboratoriota tai työryhmää.

1.4

Lausunnossa kehotetaan kuitenkin komissiota määrittelemään tarkoin määrälliset ja laadulliset indikaattorit, jotta voidaan varmistaa, että yhteisöllä on riittävästi välineitä seuraavien seikkojen mittaamiseksi:

1.5

Lausunnossa ehdotetaan etenkin kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi julistettua vuotta 2008 silmällä pitäen, että komissio laatisi ilmiöstä ja tavoitteena olevasta vuoropuhelusta äärimmäisen yksityiskohtaisen selvityksen. ETSK on valmis osallistumaan hyvin aktiivisesti selvityksen laadintatyöhön.

1.6

Lausunnossa esitetään, että kulttuuria ryhdytään pohtimaan uudesta kulttuurinäkökulmasta. Pohdinnassa keskitytään vielä liiaksi yksinomaan kulttuuriperintöön ja sen säilyttämiseen, kun taas sellaiset käsitteet kuin luova työ, luomisprosessi ja uudet ajattelutavat jäävät vähemmälle huomiolle. Uudenlainen kulttuuriajattelu ei vielä ole saanut kovinkaan paljon jalansijaa yhteiskunnan, taloudellisen toiminnan tai ympäristötoimien taustalla olevassa kulttuurissa.

1.7

Komitea toivoo, että edellä esitetyillä aloilla hyödynnettäisiin Dublinin säätiön tekemää työtä. Lausunnossa esitetään, että aina kun ETSK käsittelee aiheita, joissa tulee esiin tarve toteuttaa ”kulttuurivallankumouksia”, ”ajattelutavan muutoksia” tai ”perinteisten mallien muutoksia”, ilmauksia analysoidaan konkreettisesti ja niille omistetaan vähintään yksi lausunnon osio.

1.8

Lausunnossa korostetaan sitä, että hyvien ja parhaiden käytäntöjen menetelmä olisi yksi tärkeimmistä vuoropuhelun, kokemustenvaihdon sekä tietämyksen ja kulttuurien välittämisen välineistä, jos menetelmä ei olisi pelkästään retorinen, jollaisena sitä usein käytetään.

2.1

Lausunnossa päädyttiin tiettyihin olettamiin:

2.2

Todetaan, että ETSK:lla on kulttuurinen tehtävä, vaikka toimielimelle ei toistaiseksi ole annettu kulttuurialalla virallisesti toimivaltaa.

2.2.1

Voitaisiin käynnistää asteittain kulttuuriyhteistyön eurooppalainen seurantakeskus. Se voisi laatia yhdessä Euroopan parlamentin kanssa oman vuosikertomuksensa.

2.2.2

Euroopan parlamentti ja ETSK voisivat tehdä läheistä yhteistyötä muutoinkin kuin perustamalla edellä mainitun seurantakeskuksen. Vuosittain tulisi asettaa tavoitteeksi vähintään yhden todella yhteisen kulttuuriarvon edistäminen.

2.2.3

Hahmotellaan yhteiskunnassa, talouselämässä ja ympäristöalalla tapahtuvien kulttuuristen muodonmuutosten kokeilulaboratorion perustamista.

2.2.4

Perustetaan eurooppalainen työryhmä, jonka tehtävänä olisi kulttuuri- ja taidevaihdon edistäminen konfliktialueilla.

2.3

Lisälausunnon antaminen on aiheellista, sillä varsinainen lausunto jouduttiin laatimaan pikaisesti. Euroopan parlamentti oli ennen toimikautensa päättymistä kehottanut komiteaa käynnistämään prosessin sekä ETSK:n ja EP:n välisen kumppanuuden. Komitea on paneutunut aiheen jatkokäsittelyyn erityisen innokkaasti, sillä Euroopan unionin toimielimet ovat ryhtyneet vauhdittamaan kulttuurin ulottuvuutta kahdella rintamalla.

2.3.1

Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ilmoitti ensitöikseen, että nyt on tullut kulttuurin aika: arvohierarkiassa kulttuuriarvot sijoittuvat taloudellisten arvojen yläpuolelle (1). Toteamus on sangen kannustava, ja se antaa jopa viitteitä siitä, että suhtautuminen kulttuuriin on muuttunut. Näin asioihin pantiin ensi kerran vauhtia.

2.3.2

Asiaa vauhditettiin toistamiseen itse ETSK:ssa. Komitean puheenjohtaja Anne-Marie Sigmund asetti toimintaohjelmassaan kulttuurin yhdeksi toimikautensa keskeisimmistä painopistealoista. Ohjelma hyväksyttiin yksimielisesti.

2.3.3

On kuitenkin todettava, että perusteet ovat edelleen heikot, sillä uuden komission esittämässä ohjelmassa suunnanmuutosta ei itse asiassa konkretisoida. Tähän kulttuuria suosivaan uuteen arvohierarkiaan ei viitata millään tavalla! Komitealta ei pyydetä lausuntoa komission esittämästä kulttuuriohjelmasta vuosiksi 2007–2013. Sitä ei siis kommentoida tässä lausunnossa. Todettakoon ainoastaan, että ohjelmassa ei tunnuta otettavan spontaanisti huomioon ”kulttuurin sosiaalista ulottuvuutta”, ja ohjelman talousarvio on huomattavasti Euroopan parlamentin esittämää toivomusta pienempi. Vaikka kulttuuri asetetaan ETSK:n toimintaohjelmassa etusijalle, olisi liioiteltua väittää, että kulttuuri on jo konkretisoitunut merkittävällä tavalla.

2.3.4

Kulttuurin ja etenkin ”kulttuurin sosiaalisen ulottuvuuden” asema unionia elvytettäessä ovat jääneet suurelta osin hämärän peittoon, kun neuvosto päätti käynnistää pohdintajakson Ranskan ja Alankomaiden hylättyä Euroopan perustuslakisopimuksen (jossa kulttuurin edistäminen on yksi unionin tavoitteista [I-3 artiklan 3 kohta], jolla muutettaisiin kulttuuria koskevia päätöksentekomekanismeja ja jonka ansiosta luovuttaisiin monin paikoin päätöksenteon esteenä olevasta yksimielisyyden säännöstä [I-17 ja III-280 artikla]) ja kun unionin rahoitusnäkymistä päästiin vain vaatimattomaan kompromissiin.

3.1

Komitean antamasta lausunnosta ”Kulttuurin sosiaalinen ulottuvuus” on poimittu pohdintojen ohjenuoraksi kolme keskeistä tutkimisen arvoista aihetta:

3.2

Käsillä olevassa lisälausunnossa pyritään löytämään johtolankoja, avainkäsitteitä, joilla näitä alkupohdintoja voidaan hyödyntää mahdollisimman yksinkertaisesti yhteisön nykyisissä politiikoissa.

3.3.1

Kuten aiheesta ”Kulttuurin sosiaalinen ulottuvuus” annetussa lausunnossa todetaan, ”universaali pyrkimys älyllistää työn kaikki osa-alueet, myös 'työksi' katsottu kuluttaminen, sekä suhteisiin, tyyleihin ja luovuuteen perustuvien kriteerien kasvava merkitys kiteytyvät Euroopassa erityisellä tavalla. Tämä on keskeisessä asemassa kilpailukyvyn, vetovoiman, tapojen ja yrittäjyyden eroavaisuuksissa, joita Euroopassa on ja joita voidaan kehittää suhteessa maailman muihin maantieteellis-kulttuurisiin alueisiin.” Euroopan unionin tulee ja se voi pyrkiä kehittymään ”luovaksi taloudeksi”.

3.3.2

Siksi ETSK:n lausunnossa painotetaan muun muassa kulttuurin ja henkisen toiminnan parissa työskentelyä sekä kulttuuritaloutta ja esitetään Dublinin säätiön työskentelyn hyödyntämistä koskeva toivomus. Olisi hyödyllistä tutkia, miten kulttuuri- ja taidetoiminta eri muodoissaan edistävät työn entistä luovempaa arviointia ja ovat läsnä osaamistaloudessa.

3.3.3

Komitea ei tyydy siihen, että yhtäältä ”korkeakulttuuri” ja toisaalta tekniikan, talouden, sosiaalialan, terveydenhuollon ja ympäristöpolitiikan kulttuuriset ulottuvuudet pidetään vielä liian erillään toisistaan. Komitea osallistuu harkitusti näiden ulottuvuuksien yhdistämiseen etenkin puolustamalla alituiseen elinikäisen oppimisen toteutumista ja oppimisyhteiskunnan aikaansaamista.

3.3.4

Eri alojen toiminnassa ja työpaikoilla tarvitaan runsaasti sekä joustavuutta että turvallisuudentunnetta. Tällaisia aloja ovat tiedonsiirto, erilaiset välitystehtävät, taiteet, kaikkinainen esiintyminen tai uuteen tietämykseen liittyvä osaaminen. Niissä törmätään kuitenkin työelämän muotoihin, jotka voivat paradoksaalisesti lisätä entisestään jähmettyneisyyttä ja epävarmuuden tunnetta.

3.3.5

Ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvä menneisyydestä peritty jäykkä hierarkia saattaa niin ikään muodostaa esteen uusien ammattien kehittymiselle. Yleisemmin tarkasteltuna on syytä panna merkille, että aineettomia hyödykkeitä ei todellisuudessa arvosteta taloudellisesti, ja taiteilijat sekä kulttuuriväki, heidän tuotantonsa ja teoksensa liikkuvat liian vähän unionin alueella. On myös syytä panna merkille, että kulttuuri-innovaatioita ei yhdistetä riittävästi toisiinsa eikä hyödynnetä keskenään, vaikka tällä tavoin jo tunnettuihin ilmiöihin ei tarvitsisi palata alinomaa.

3.3.6

Kulttuurin sosiaalista ulottuvuutta ilmentävät muun muassa sellaisten hankkeiden onnistuminen kuin Erasmus-ohjelma ja Televisio ilman rajoja -ohjelma, unionin anti rappeutuneiden elinalueiden elvyttämisessä, laajojen kaupunkialueiden uudistaminen taiteellisen toiminnan avulla sekä houkuttelevuuden lisääntyminen pysyvästi Euroopan kulttuuripääkaupungeissa. Euroopan unionin toimivalta rajoittuu täydentämään jäsenvaltioiden politiikkoja. Se, että unionista on useissa tapauksissa tullut jo ratkaiseva toimija lukuisia kulttuuritapahtumia ja kulttuuriin liittyvää toimintaa järjestettäessä, osoittaa, että politiikalla on ”vipuvaikutuksia”. Tietämykseen liittyvän osaamispankin jatkuvalla päivittämisellä saattaisi olla huomattavia kerrannaisvaikutuksia.

3.3.7

Sitä vastoin tulonmenetykset sekä koko talous- ja sosiaalirakenteen kehityksen pysähtyminen festivaalien tai kulttuuritoiminnan ehtyessä vaikkapa tilapäisesti ovat todisteita siitä, miten taide ja kulttuuri vaikuttavat kestävään kehitykseen, työllisyyteen sekä taide-, kulttuuri- ja välitystoimintaan, toiminnan vapaaseen liikkuvuuteen ja keskinäiseen rikastuttamiseen.

3.4.1

ETSK:n mielestä Lissabonin strategian kunnianhimoisiin tavoitteisiin nähden keskinkertaiset tulokset johtuvat ensisijassa siitä, että inhimillisten tekijöiden, kulttuurin ja osallistumisen osuutta on aliarvioitu. Ainoastaan vauhdittamalla eurooppalaisen kulttuurin kehitystä siten, ettei taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristötekijöitä enää eroteta toisistaan eikä aseteta hierarkkiseen järjestykseen, Eurooppa pystyy globaalissa maailmassa pysäyttämään ja jopa kääntämään päinvastaisiksi kehityserot, jotka haittaavat Eurooppaa useisiin maailman muihin alueisiin verrattuna.

3.4.2

Monissa Euroopan maissa ja myös muualla kulttuuriteollisuuden ja luovan työn taloudellinen merkitys on todettu kiistatta useissa selvityksissä, tutkimuksissa ja määrällisissä arvioissa. Alalle on viime vuosina luotu lukuisia yrityksiä ja siis työpaikkoja. On pidettävä mielessä, että suuntauksena on perustaa pienyrityksiä, mikroyrityksiä ja yhden henkilön yrityksiä ja että tällä on monitahoisia sosiaalisia vaikutuksia.

Yritysten on esimerkiksi verkostoiduttava, sillä niiden on pienen kokonsa vuoksi usein jaettava tehtävät keskenään. Tämä edellyttää asianosaisilta viestintäteknisiä taitoja, neuvottelu- ja esiintymiskykyä sekä muun muassa sopimusoikeuden ja lisenssien myöntämisjärjestelmien tuntemusta.

Edellä mainitut kaikille nyky-yrityksille välttämättömät taidot asettavat pienyrityksille usein valtavia haasteita, koska kyseinen tietämys on niissä toisinaan olematonta tai vain osittaista ja koska ammattitaitoiset ratkaisut rasittavat monesti liiaksi yritysten rahoituskapasiteettia, vaikka osa pienistä ja keskisuurista yrityksistä selviytyykin loistavasti näistä tehtävistä.

Muun muassa uudenlaisen yritysrakenteen ja uusien työmuotojen edellyttämä sosiaaliturva on puolestaan ratkaistava sosiaalipoliittisin keinoin (esimerkiksi sairausvakuutus, eläketurva ja työttömyysturva).

3.4.3

Toinen sosiaalinen ulottuvuus liittyy siihen, että ”uusilla” talouselämän aloilla, kuten luovan työn teollisuudessa, työskentelevät yritykset ovat usein yksin ongelmiensa kanssa, koska ne toimivat aloilla, joilla viitearvoja, sopimusmalleja, alakohtaisia indikaattoreita jne. ei vielä ole tai niitä on niukasti. Myös tämä näkökohta on tärkeä luovan työn teollisuuden tulevan kehityksen kannalta, ja se olisi otettava asianmukaisesti huomioon varsinkin, kun maapalloistumisen laajetessa yritysten on oltava kansainvälisesti kilpailukykyisiä, ja tällöin kyseiset perustiedot ovat juuri talouskehityksen kannalta ratkaisevia.

3.4.4

Euroopan unioni pystynee itse ymmärtämään, millä tavoin talouden maapalloistuminen vaikuttaa nykyisin ja vastaisuudessa uusien globaalien kulttuuriarvojen muotoutumiseen, koska unionin on itsensä muotoiltava uudelleen päämääränsä. Varsinkin, kun Eurooppa ei nykyisin ole, eikä se voi enää olla ”edistyneiden” ja taloudellisesti, kulttuurisesti sekä henkisesti suhteellisen yhtenäisten valtioiden muodostama kerho tai suppea liitto. Varsinkin, kun Eurooppa on nyt avannut täysin ovensa protestanttiselle, ortodoksiselle ja islamilaiselle maailmalle ja käynnistänyt neuvottelut Turkin liittymiseksi unioniin. Tällä laajentumisella, mikäli se toteutuu, ei ole lainkaan yhtymäkohtia muihin laajentumisiin. Varsinkin, kun Eurooppa pitää nykyisin yllä järjestelmällisiä suhteita lähinaapureihinsa, ja sen on tarkasteltava uudelleen paikkaansa ja ainutlaatuista tehtäväänsä globalisaatiossa, maapalloistumisessa, jonka korttijako on sekin muuttunut sangen nopeasti. (2)

3.4.5

Historian kuluessa sotia käyneistä, siirtomaita valloittaneista ja imperialistisista kansallisvaltioista syntynyt ”kulttuuri-Eurooppa” sopinee parhaiten ”suurvalta-Euroopalle”, joka vie rajojensa ulkopuolelle, levittää ja ”ammatillistaa” rauhan kulttuuria, toiset huomioon ottavaa kulttuuria ja laatukulttuuria. Nyt on siis palattu unionin rakentamisen lähtökohtana olleeseen ajatukseen. Maailmalle halutaan levittää pikemminkin rauhan, kanssakäymisen ja ajatustenvaihdon arvoja ja mekanismeja kuin ylivaltaa ja hierarkiaa.

3.5.1

On huomionarvoista, että vaikka ETSK:n virallista vastuualuetta ei nimenomaisesti ole ulotettu kattamaan kulttuuria, komitea on hyväksynyt puheenjohtajansa esittelemän toimintaohjelman, jossa kulttuuri asetetaan etusijalle. (3)

3.5.2

Kyseessä on eräänlainen kannanotto, jossa vastustetaan kaikkinaista yksinomaan tuotantotalouteen tai sosiaali- ja ympäristöasioihin keskittyvän ajattelutavan ylivaltaa. Kannanotto on myös siinä mielessä arvokas, että sen taustalla ovat unionin talous- ja sosiaalielämän toimijat, järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijat, jotka edustavat tuotannon, kulutuksen ja tulonjaon kaikkia ulottuvuuksia.

3.5.3

Kehittyvä eurooppalainen kulttuuri, jolle meneillään olevat unionin historialliset laajentumiset ovat antamassa loppusilauksen, on syntynyt ainutlaatuisen historian, kehitystason ja -tavan seurauksena, eikä sille löydy vertaa mistään muualta. (4) Onkin tärkeää tiedostaa, että eurooppalainen kulttuuri pystyy selviytymään ilmeisestä, aliarvioidusta ilmiöstä eli siitä, että ”jäsenvaltioiden kansalaiset eivät ole lainkaan kiinnostuneet unionin muista maista eivätkä tunne niitä kohtaan uteliaisuutta, vaan suhtautuvat niihin suorastaan välinpitämättömästi”. (5) Kannustava politiikka (Euroopan unionin Kulttuuri-ohjelma) voi toki muuttaa tilannetta tuntuvasti, mutta ongelma pystytään ratkaisemaan täysin vasta, kun kulttuuriin suhtaudutaan kokonaisvaltaisesti ja myönnetään, että kulttuurilla on sosiaalinen ulottuvuus.

3.5.4

Uuden, todellisen sosiaalisen ja kulttuuridemokratian kehittämiseen liittyviä moninaisia haasteita tulisi pohtia tarkkaan yhteiskunnallisten liikkeiden, kulttuuriverkostojen ja työmarkkinaosapuolien kanssa eikä ainoastaan toimielinten kesken. Kaikkien osapuolien välisen yhteistyön etiikan ja menetelmien luominen on eittämättä yksi tärkeimpiä haasteita pyrittäessä toimimaan rakentavasti ja siirryttäessä kohti maailmanlaajuista, väkivallattomuuteen perustuvaa kulttuurikokonaisuutta.

3.5.5

Yhteiskunnan on tunnustettava kaikki toimijat ja toimintaympäristöt ja tarjottava kaikille tilaisuus toimia. Kuten Euroopan vammaisten teemavuosi sekä tähän aiheeseen ja kaikkeen syrjintään ja äärimmäiseen köyhyyteen liittyvät ETSK:n lausunnot ja aloitteet osoittivat, yhteiskuntaa arvioidaan sen perusteella, minkä aseman ja roolin se antaa heikoimmassa ja marginaalisimmassa asemassa oleville. Heille on annettava jokaiselle ihmiselle kuuluva paikka ja heidän kulttuuripanoksensa taistelussa kurjuutta vastaan on annettava henkiä humaaniutta ja mahdollistettava nykyhumanismin uudistuminen. Eikö hierarkkisen ohjauksen ja ”avustusriippuvuuden” (vrt. hyvinvointivaltion erilaiset muodot) perinteisten toimintamallien tilalle tulisi nostaa nykypäivänä paradigma, joka perustuu kaikkien aktiiviseen osallistumiseen sekä talous-, sosiaali-, perhe- ja kulttuurielämän kaikkien toimijoiden vaikutusvallan lisäämiseen? Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kansalaisyhteiskunta ei suoranaisesti tavoittelekaan valtaa, sitä ei enää voida kuitata alistavalla asemalla tai pelkkänä vastavoimana uudessa demokraattisessa arvomaailmassa, joka tarvitsee globalisoitunutta taloutta ja sallii sen toiminnan. Kansalaisyhteiskunnan on osoitettava solidaarisuuttaan ja vaalittava ”kollektiivista ajattelua”, jotta sillä olisi vankka tulevaisuus ja suojautumiskeinot mielivaltaa vastaan.

4.1

ETSK huomauttaa, että uusien rakenteiden, kuten seurantakeskuksen, kokeilulaboratorion tai työryhmän perustaminen tuntuu tällä hetkellä muista toimielimistä (komissiosta ja parlamentista) sekä itse komiteasta joko hyödyttömältä, ennenaikaiselta tai mahdottomalta.

4.2

Euroopan komission ja nähtävästi parlamentin mielestä rakenteiden, varsinkin nykyisin jo olemassa olevien erilaisten seurantakeskusten verkottuminen auttaisi saamaan aikaan Euroopan kulttuuriyhteistyössä vakuuttavia tuloksia, eikä näin tarvitsisi keksiä uusia välineitä.

4.3

ETSK kehottaa kuitenkin komissiota laatimaan määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita — ja selkiyttämään nykyisiä osoittimia –, jotta kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistymiselle, taiteilijoiden ja heidän teostensa liikkuvuudelle sekä toistaiseksi visusti lokeroituneiden eri alojen osaamisen ja käsitteiden jakamiselle asetetuista tavoitteista voidaan keskustella ja jotta tavoitteita voidaan ohjata ja arvioida.

4.4

ETSK:n mielestä ei ole kyse pelkästään edellä mainittujen tavoitteiden määrällisen edistymisen toteamisesta jälkikäteen. Euroopan unionin laajentuessa ja varsinkin palveluiden yhtenäismarkkinoiden kehittyessä kulttuurienväliset yhteydet ja tapahtumat lisääntyvät entisestään.

Nähtäväksi jää, vaikuttavatko kulttuurihyödykkeiden kulutuksen ja matkailun määrällinen kasvu automaattisesti myönteisellä tavalla osaamiseen, toisten huomioon ottamiseen ja kulttuuriin. Syrjäytyminen lisääntyy ja rasismi yleistyy (jopa sellaisissa maissa, joissa pitkään toteutetut kotouttamispolitiikat tai monikulttuurisuus näyttivät vakiinnuttaneen tilanteen, kuten Alankomaissa tai Ranskassa), yksilöiden etu ja yleinen etu erkaantuvat toisistaan ja tapahtuu hajaantumista lähentymisen sijaan. Näitä ilmiöitä ei tule vain arvioida laadullisesti ja määrällisesti, vaan niitä on myös pyrittävä ymmärtämään.

4.5

Itse kukin on voinut huomata, että monet jäsenvaltioiden toteuttamat kulttuuripolitiikat eivät hyvästä tahdostaan huolimatta ole juurikaan muuttaneet perinteisiä sosiaalisia kerrostumia, vaikka unionin jäsenvaltiot olisivat toteuttaneet niitä enemmän tai vähemmän peräänantamattomasti vuosikymmenten ajan.

4.6

Siksi ETSK painottaa sitä, että Euroopan unionin olisi pohdittava kunkin jäsenvaltionsa kulttuuripolitiikkaa ja että kulttuuria ryhdyttäisiin pohtimaan uudesta kulttuurinäkökulmasta käsin. Vuonna 2008 vietettävän kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden valmistelu tarjonnee komissiolle tilaisuuden sangen yksityiskohtaisen selvityksen laatimiseen siitä, miten laajaa vuoropuhelu on todellisuudessa, millaisia vanhoja tai uusia esteitä sen tiellä on ja miten vuoropuhelua voitaisiin syventää uusien olettamien avulla. ETSK on valmis osallistumaan selvityksen laadintatyöhön etenkin siltä osin kuin raportissa käsitellään kulttuurin sosiaalista ulottuvuutta ja yhteiskunnan kulttuurista ulottuvuutta etenkin sukupolvien välisten suhteiden näkökulmasta tarkasteltuna.

4.7

Tässä lisälausunnossa ehdotetaan lisäksi, että

4.7.1

komitea huolehtisi jatkuvasti ”kulttuurihygieniasta”: aina kun lausunnoissa käsitellään sellaisia aiheita, joissa kulttuurinäkökohta on olennainen tekijä, yhdessä lausunnon osioista käsitellään nimenomaisesti kulttuuria. Lisäksi ehdotetaan, ettei asiakirjoissa enää tyydyttäisi vetomaan ”kulttuurivallankumousten” tarpeeseen, välttämättömiin ”ajattelutavan muutoksiin” tai perinteisten ja jo vanhentuneiden toimintamallien väistämättömiin muutoksiin ja että tällaisten kulttuuristen muodonmuutosten toteutumisedellytyksiä käsiteltäisiin mahdollisimman konkreettisesti.

4.7.2

kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota avoimeen koordinointimenetelmään ja hyödynnettäisiin hyviä käytäntöjä. Eikö näitä käsitteitä ja menettelytapoja pitäisikin ”tiukentaa”, jotta niitä voitaisiin käyttää paljon konkreettisemmin kuin nykyisin?

Tarkoituksena on, että kulttuuriosaamisen ja kulttuurissa tapahtuvien muutosten kohdentamisesta ja kokemustensiirrosta johtuvat entistä tehokkaammat, taloudellisemmat ja toisiaan lähempänä olevat uudistukset voitaisiin yksilöidä selkeästi, ne voitaisiin omaksua ja niistä voitaisiin ottaa oppia.

4.7.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, joka muodostaa ihanteellisen maaperän etsiä jäsenvaltioiden, ammatillisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten kulttuurien yhtymäkohtia, pyrkii tarkastelemaan, mitkä osatekijät ovat tietyillä sektoreilla siirrettävissä alalta toiselle. Esimerkiksi terveydenhuollossa ja perusopetuksessa, joissa on käynnissä tai toivottavaa käynnistää samantapaisia kulttuurin muodonmuutoksia, näiden monimutkaisten järjestelmien uudelleen organisointi edellyttää nykyistä enemmän vastakkainasettelua, kokemusten vaihtamista ja jakamista. Esimerkkinä voidaan mainita huomattava yhdenmukaisuus ammattikäytäntöjen eriytymisen purkamisessa monialaisen ryhmätyön edistämisen avulla sekä yhdenmukaisuus monilla muilla aloilla. Näin päästään eroon alojen lokeroitumisesta ja toisilleen sokeutumisesta. Komitea toivoo, että tietyllä osa-alueella tapahtuva edistys voisi hyödyttää muita aloja totuttua ripeämmin ja monipuolisemmin ja että systeeminen kulttuuri, jossa taloudellista, sosiaalista ja ympäristötoimintaa ei enää eroteta toisistaan, voisi vakiintua, sillä Euroopan kulttuurin yhtenäisyys perustuu sen monimuotoisuuteen ja Euroopan kansojen elinolojen kehittymiseen.

9.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/39

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ottaa kiinnostuneena vastaan komission asiakirjan, jossa esitellään JEREMIE-ohjelma (1) (Joint Resources for Micro to Medium Enterprises, yhteiset resurssit mikro- ja pk-yrityksille), ja kannattaa aloitetta.

1.1.1

Komitea kiittää aluepolitiikasta vastaavaa komission jäsentä Danuta Hübneriä sekä aluepolitiikan pääosaston ja Euroopan investointirahaston yksiköitä siitä, että ne ovat sitoutuneet kehittämään tätä arkaluonteista ohjelmaa, sekä tuesta, jota ne ovat antaneet komitean työskentelylle.

1.1.2

ETSK on aina tukenut komission aloitteita, joilla pyritään helpottamaan mikro- ja pk-yritysten sekä keskisuurten yritysten luotonsaantia. Komitea on Euroopan parlamentin tapaan vakuuttunut siitä, että luotonsaanti on ollut aina pienten yritysten heikkous.

1.1.3

Pienten yritysten vahvistaminen on perusluonteinen tekijä Lissabonin strategiassa, sillä se on yhteydessä innovointiin, se luo vakaata työllisyyttä ja edistää työvoiman jatkuvaa koulutusta.

1.1.4

ETSK on tuonut esille useissa lausunnoissaan, etenkin vuodesta 1982 lähtien (2), komission ja erityisesti sen pääosaston XXIII (3) toimia, joiden tavoitteena on auttaa yrityksiä parantamaan suhteitaan luotonantotahoihin, varsinkin pankkeihin.

1.1.5

ETSK on myös korostanut, että työmarkkinaosapuolten tulee voida osallistua nykyistä laajemmin kaikkien yrityksiä koskevien ja erityisesti luottoja koskevien ongelmien käsittelyyn, sillä näillä kysymyksillä on merkittäviä vaikutuksia hyvinvointiin ja sosiaaliseen kehitykseen.

1.2

Läpi koko 90-luvun pääosasto XXIII (4) pyrki puuttumaan luotto-ongelmiin, ja se teki tiivistä yhteistyötä käsiteollisuutta ja pk-yrityksiä edustavien järjestöjen kanssa. Käsiteollisuuden ja pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) konferensseilla (5) ja lukuisilla valmistelevilla tapaamisilla (noin kymmenen ennen jokaista konferenssia; tapaamisiin on osallistunut satoja pienyrittäjiä) on ollut seuraavia vaikutuksia:

1.2.1

Edellä esitettyjen kokemusten pohjalta ETSK katsoo, että myös uutta ohjelmointikautta 2007–2013 ja Lissabonin tavoitteita silmällä pitäen olisi aiheellista tiedottaa entistä laajemmin uusista, erityisesti mikro- ja pienyrityksille suunnatuista ohjelmista jäsenvaltioissa järjestettävissä tapaamisissa työmarkkinaosapuolien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

1.2.2

Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana ohjelmoiduista toimista huolimatta 25 jäsenvaltion Euroopan unionin useilla alueilla, erityisesti heikoimmassa asemassa olevilla alueilla, ei ole suunnitelmaa, joka mahdollistaisi luotonantoa varten nykyisin tarjolla olevien lukemattomien välineiden koordinoinnin ja loppuunsaattamisen.

1.2.2.1

Noin neljä miljoonaa yritystä eli 20 prosenttia kaikista yrityksistä katsoo, että rahoituksen saaminen on merkittävä este niiden kasvulle (9).

1.2.2.2

Vain muutama kymmenentuhatta yritystä on päässyt käyttämään yhteisön rahoitusvälineitä (10). Ongelman ilmentymän ja saavutettujen tulosten välillä onkin valtava ero. Näin ollen on pohdittava konkreettisia mahdollisuuksia soveltaa järjestelmiä, joiden avulla voitaisiin saada mukaan entistä enemmän rahoituslaitoksia sekä saavuttaa moninkertaiset tulokset.

1.2.2.3

ETSK on tietoinen, että on pyrittävä parantamaan tiedotusta komission, EIP:n, EIR:n, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin sekä kansallisen ja alueellisen hallinnon tarjoamista luotonantomahdollisuuksista. Mikro- ja pienyritykset jäävät hyvin usein — toisinaan myös omasta syystään — tiedotuskanavien ulkopuolelle.

1.3

JEREMIE voisikin tarjota mielekkään välineen olemassa olevien mahdollisuuksien koordinointiin ja järkeistämiseen.

1.3.1

JEREMIE-aloite liittyy yhteisön strategisiin suuntaviivoihin, jotka koskevat kasvua ja työllisyyttä tukevaa koheesiopolitiikkaa. Komitean kanta asiaan voidaan tiivistää seuraavasti:

1.3.2

Komitea pitää tärkeänä, että komissio tukee JEREMIE-aloitetta sekä ulospäin että sisäisesti siten, että se koordinoi mikro- ja pienyrityksiä sekä keskisuuria yrityksiä koskevia asioita hoitavien yksiköiden toimintaa, ja perustaa JEREMIE-yhteysyksikön (Focal Point JEREMIE), jonka tarkoituksena on koordinoida eri toimia ja tiedottaa niistä tulosten optimoimiseksi.

1.3.3

ETSK:n mielestä komission tulisi esittää joka toinen vuosi Euroopan parlamentille, neuvostolle, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen ohjelman edistymisestä ja sen tehokkuudesta, jotta näitä tärkeitä kokemuksia voitaisiin levittää muille aloille.

1.3.4

Lopuksi komitea suosittaa, että tarjouskilpailu- ja valintamenettelyissä, alueellisten holdingrahastojen (holding funds) hallinnoinnissa sekä hankkeiden hallinnoinnista vastaavien rahoituksen välittäjien hyväksymisessä varmistetaan taloudellisuuden, tehokkuuden ja avoimuuden periaatteiden täydellinen noudattaminen. Erityisesti on varmistettava asiaa koskevien yhteisön säädösten noudattaminen myös yksinoikeustapauksissa sekä mahdollisuus määrätä seuraamuksia, lakkauttaa tehottomat holdingrahastot ja tarkistaa hyväksyttyjen rahoituksen välittäjien luettelo.

2.1

ETSK on useaan otteeseen korostanut pienten yritysten taloudellista ja sosiaalista roolia jäsenvaltioissa. Se on ottanut asian esille useissa lausunnoissaan muun muassa vuonna 1992 (13), 1997 (14), 2001 (15) ja 2003 (16) sekä lausunnossaan pienyrityksiä koskevasta eurooppalaisesta peruskirjasta (17).

2.1.1

Mikro- ja pienyrityksillä on tärkeä rooli Euroopan taloudessa. Kyseisiä yrityksiä on noin 25 miljoonaa eli 99 prosenttia kaikista yrityksistä. Ne työllistävät noin 95 miljoonaa ihmistä, ja niiden osuus yksityisen sektorin työpaikoista on 55 prosenttia (18).

2.1.2

Nämä luvut osoittavat pk-yritysten merkityksen ja roolin Lissabonin strategiassa. Ne tuovat esille myös sen, että työmarkkinaosapuolten kanssa on solmittava tiiviit kumppanuussuhteet sellaisten uusien yhteistyömuotojen (19) luomiseksi, joiden avulla voidaan toteuttaa konkreettisesti niitä taloudellisia ja sosiaalisia arvoja, jotka tekevät Euroopasta sosiaalisen markkinatalouden (20).

2.1.3

Suurimmat ongelmat mikro- ja pienyritysten perustamis- ja kehitysvaiheissa ovat tärkeysjärjestyksessä seuraavat:

2.1.4

Luotonsaanti on siis ensimmäinen edellytys yrityksen perustamiselle ja perusvaatimus mikro- ja pienyritysten kasvulle ja kehittymiselle. Luottojärjestelmän rajoittavat vaikutukset tuntuvat mikro- ja pienyrityksissä voimakkaammin ja selvemmin kuin suuryrityksissä.

2.1.5

Vain silloin, kun ollaan suoraan yhteydessä yrityksiin ja niiden ongelmiin ja kun yritykset tuntevat luottojärjestelmän niille erityisesti omilla toiminta-alueillaan tarjoamat mahdollisuudet, luoton positiiviset vaikutukset moninkertaistuvat. Näin voidaan välttää rahoituslähteiden jähmettyminen ja siitä johtuva riskin lisääntyminen myös suhteessa Baselin sopimusten kehitykseen. Yritysten tuleekin määritellä oma tasapainonsa rahoituksen ja tarvittavien välineiden suhteen.

2.1.6

Omalla rahoituksella on tärkeä rooli, vaikka pienet yritykset eivät pystykään usein toteuttamaan omaa investointisuunnitelmaansa tämän välineen avulla. 90 prosentissa tapauksia tarvitaan seuraavia toimia:

2.1.7

Välineistä riskipääoma on se, johon pienyritykset suhtautuvat usein epäillen. Lukuisista mikroyrityksistä (21) ja pienyrityksistä (22) (joista 90 prosenttia on yksityisyrityksiä tai henkilöyhtiöitä) vain noin 5–6 prosenttia turvautuu riskipääomaan. Jotta voidaan välttää se, että tämän välineen käyttö pysyy edelleenkin vähäisenä, on pohdittava uusia riskipääoman muotoja, joita voidaan käyttää myös henkilöyhtiöiden tapauksessa.

2.1.8

Ensisijaiset toimet luotonantajien ja mikro- ja pienyritysten välisen kuilun kaventamiseksi ovat tiivistetysti seuraavat:

2.1.9

JEREMIEn valmisteluvaiheessa tehtävät tarpeiden ja mahdollisuuksien analyysit ja arviot tulisi toteuttaa unionin eri alueilla yhdessä asiaankuuluvien talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden kanssa tehokkaan ja vastuullisen kumppanuuden hengessä.

2.2.1

Edellä esille tuotujen luotonsaannin ongelmien vakavuusaste vaihtelee talouden ja markkinoiden kehitysasteen mukaan. Lähentymisalueet (25), joilla olisi eniten tarvetta luottovälineille, jotta ne voisivat kehittää työllisyyttä yritystoiminnan avulla, ovat alueita, joilla on eniten vaikeuksia saada luottoa, ja niillä korkotaso on korkeampi kuin kehittyneillä alueilla (26).

2.2.2

EIP myöntää vuorottelujärjestelmän (27) mukaisesti varoja välittäjäpankeille, jotka jakavat ne pk-yrityksille vaihtelevin mutta kohtuullisin koroin (28). Näitä varoja käyttävät erityisesti pankit, jotka toimivat kehittyneillä alueilla, joilla on enemmän pankkien välistä kilpailua ja joilla EIP:n laina on keino säilyttää uskollinen asiakaskunta.

2.2.3

Koska epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla on vähän pankkeja, etenkin osuus- ja ”työväenpankkeja”, pankkialalla ei ole paljoakaan kilpailua, eikä pieniä toimijoita oteta yleensä huomioon. Näillä alueilla käytetään siis harvoin EIP:n tarjoamia kiinnostavia välineitä.

2.2.4

Jos tätä suuntausta ei pyritä muuttamaan muun muassa välittämällä rahoitusvälineitä, joita JEREMIE voi tarjota EIP:n ja EIR:n (29) perinteisten välineiden rinnalle, köyhimmät alueet joutuvat kärsimään köyhyydestään vielä pitkään.

2.2.5

Euroopan investointirahastoon voitaisiin perustaa JEREMIE-palvelupiste luottojen tukemiseksi etenkin lähentymisalueilla. Se tukisi takausvälinein niiden luottojen vakuuksia, joita pankit ovat myöntäneet erityisesti epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla toimivien takauskonsortioiden tai muiden laitosten välityksellä.

2.3.1

Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten luotonsaantiongelmat osoittavat, että markkinoilla on tiettyjä epäkohtia:

2.3.2

Markkinoiden epäkohdat on siis pyrittävä korjaamaan toimilla,

2.3.3

Maaliskuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto käynnisti uudelleen Lissabonin strategian. Talous- ja yhteiskuntaelämän osapuolia kehotetaan toimimaan kolmella keskeisellä rintamalla:

2.3.4

Työllisyyden ja uusien työpaikkojen luomisen tukemisesta jäsenvaltioille aiheutuvat kulut ovat toisinaan suuria, mutta niitä voidaan perustella sosiaalisilla tuloksilla (31). Jos ajatellaan, että puolelle 25 jäsenvaltion EU:ssa olevista pk-yrityksistä eli noin 12 miljoonalle yritykselle annettaisiin 20 000 euron yleinen laina, odotettavissa oleva maksukyvyttömyydestä johtuva tappio (32) ei ylittäisi 6,5:tä miljardia euroa, joka on 0,07 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n BKT:stä. Yleinen lainananto tarjoaisi kuitenkin suurimmalle osalle yrityksistä mahdollisuuden vahvistaa asemaansa ja uudistaa prosessejaan ja tuotteitaan.

2.3.5

Jos lainojen myöntämisessä käytettäisiin välittäjänä takauskonsortioita, jotka voisivat ottaa vastuulleen 50 prosenttia maksukyvyttömyydestä aiheutuvista menetyksistä, tappio jakautuisi puoliksi konsortion ja pankin välillä (50 prosenttia molemmille).

2.3.6

Kulttuuri, jossa luotolla on sosiaalinen funktio, mahdollistaa tarvittavien uusien rahoitusjärjestelyjen välineiden luomisen julkisten varojen, yhteisön varojen ja solidaarisuusvarojen avulla. Yrittäjät maksavat näitä varoja takauskonsortioille joko rekisteröityessään konsortioon tai prosenttiosuuksina pankkikoroista (33).

2.4.1

Käynnistysvaiheessa olevien yritysten sekä eurooppalaisten mikro- ja pienyritysten vaatimien useiden pienten lainojen myöntäminen edellyttää

2.4.2

Nykyisistä välineistä löytyy jo joitain vastauksia näihin ongelmiin. Niitä tulisi kuitenkin voida käyttää entistä paremmin ja laajemmin.

2.5.1

Kertoimesta on tullut erityisesti viime vuosina sekä takauskonsortioiden että pankkien analysoima ja käyttämä väline luottomahdollisuuksien laajentamiseksi (37). Maksukyvyttömyystapausten systemaattinen analysointi erityisesti lähentymisalueilla mahdollistaa kertoimen mukauttamisen paikalliseen tilanteeseen. Maksukyvyttömyysaste on luonnollisesti korkeampi heikommassa asemassa olevilla alueilla, joilla se on 10 prosenttia, kun rikkaimmilla alueilla se on mikro- ja pienyrityksissä vain noin 2,5 prosenttia.

2.5.2

Juuri lähentymisalueilla JEREMIE voi kehittää potentiaaliaan antamalla takauskonsortioille vakuuksia ja edistämällä arvopaperistamista, jolloin se lisää luotonsaantimahdollisuuksia ja kompensoi kertoimen heikkoutta.

2.6.1

Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmassa (2007–2013) (38) kootaan yhteen useita yhteisön ohjelmia ja toimia. Niistä voidaan mainita seuraavat:

2.6.2

On myös aiheellista analysoida neljänteen monivuotiseen ohjelmaan 2000–2005 kuuluvia rahoitusvälineitä. Ohjelmaa on jatkettu 31.12.2006 asti, ja sen rahoitusvarat ovat 531,5 miljoonaa euroa. (47) Kyseinen ohjelma on yhdistettävä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan ja liitettävä JEREMIEn yhteyteen.

2.6.2.1

Monivuotinen ohjelma perustuu kolmeen pilariin:

2.6.2.2

Analysoimalla monivuotisen ohjelman rahoitusvälineiden toimintaa voidaan eritellä ne, joista on saatu parhaimpia tuloksia ja jotka voidaan näin ollen ottaa mukaan JEREMIE-strategiaan. Nämä välineet muodostavat monivuotisen ohjelman suurimman menoerän: esimerkiksi vuonna 2003 niiden osuus ohjelman kokonaisbudjetista oli 67 prosenttia (48). Rahoitusvälineiden sisällä varat on jaettu seuraavasti:

2.6.2.3

Näitä välineitä käytettiin jo vuosina 1998–2000 kasvua ja työllisyyttä koskevaan aloitteeseen liittyvän ohjelman yhteydessä yhdessä seuraavien välineiden kanssa:

2.6.2.4

Siemenpääomatoimi on tuottanut tähän mennessä vain vähän tuloksia niin kuin eurooppalainen yhteisyrityskin.

2.6.2.5

Vuoden 2003 lopussa pk-yritysten takausjärjestelmään oli osallistunut noin 178 000 pk-yritystä (53) (136 000 kasvun ja työllisyyden ohjelmassa, 32 000 takausohjelmassa ja 10 000 mikroluotto-ohjelmassa).

2.6.2.6

Saman kauden aikana Euroopan teknologiaohjelman käynnistysjärjestelmään oli osallistunut noin 240 000 pk-yritystä (54).

2.6.3

JEREMIEn avulla voitaisiin siis jatkaa näiden kahden rahoitusvälineen käytön levittämistä lisäämällä niihin osallistuvien pk-yritysten määrää erityisesti lähentymisalueilla.

2.6.4

On pidettävä mielessä, että vain 0,81 prosenttia eurooppalaisista pk-yrityksistä on näinä vuosina päässyt hyötymään yritystoiminnan pääosaston, talouden ja rahoituksen pääosaston ja EIR:n yhteisistä toimista.

2.6.5

On kuitenkin tärkeää, että JEREMIE avaa uusia väyliä, jotka sisältyvät jo osittain uusiin ohjelmiin. Näistä voidaan mainita erityisesti seuraavat:

2.6.6

ETSK on vakuuttunut, että näissä kaikissa toimissa on kuitenkin suurena ongelmana tiedottaminen ja koulutus. Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan sekä rahoituslaitosten että yrityksiä ja työntekijöitä edustavien järjestöjen osallistumista ja noudatetaan yritysten sosiaalisen vastuun ja luoton sosiaalisen ulottuvuuden periaatteita.

2.7.1

Komitea pitää JEREMIE-aloitteen todelliselle onnistumiselle äärimmäisen tärkeänä sitä, että julkisia palveluhankintoja koskevia yhteisön säädöksiä sovelletaan tiukasti.

2.7.2

Komission ja/tai EIR:n JEREMIE-yksikön tulee joka tapauksessa varmistaa, että hankintamenettelyissä noudatetaan taloudellisuuden, tehokkuuden, puolueettomuuden, tasa-arvoisen kohtelun ja avoimuuden periaatteita. Komission ennalta määrittelemiin sopimusasiakirjoihin sisältyvien, rahoituslaitoksen tai takauskonsortion osallistumiskelpoisuutta koskevien pakollisten kriteerien joukossa tulee olla erityisesti seuraavat kriteerit:

2.7.2.1

Holdingrahastoja (toimenpideohjelmat 2007–2015) koskevien sopimusten kohdalla tulee olla mahdollista määrätä seuraamuksia tai peruuttaa tai lakkauttaa holdingrahasto, jos se toimii tehottomasti, sääntöjenvastaisesti tai rikkoo sopimusta vakavalla tavalla. Hallinnointia tulisi seurata kahden vuoden välein talous- ja yhteiskuntaelämän alueellisten kumppaneiden tuella ja noudattaa tiedonantojen julkaisemisessa avointa menettelyä. Tiedonannot tulisi toimittaa valtioiden keskushallinnon viranomaisille, Euroopan parlamentille, ETSK:lle ja alueiden komitealle.

2.7.3

Rahoituslaitoksiin tai takauskonsortioihin, jotka ovat sijoittautuneet johonkin toiseen jäsenvaltioon tai johonkin julkisia hankintoja koskevan sopimuksen allekirjoittajavaltioista, jotka on mainittu WTO:n sopimuksen liitteessä, tulee soveltaa samoja ehtoja kuin kansallisiin osallistujiin. Perustana käytetään kyseisissä maissa voimassa olevaa säännöstöä noudattavia asiakirjoja, jotka osoittavat, että osallistujat täyttävät kaikki kelpoisuuskriteerit.

2.7.4

Näiden säännösten tulisi päteä myös välittäjinä toimivia rahoituslaitoksia koskeviin hyväksymismenettelyihin. Kyseisten laitosten suorituskykyä tulisi seurata systemaattisesti, ja seurantamekanismit tulisi määritellä yhteistyössä asianomaisten talous- ja yhteiskuntaelämän edustajien kanssa. Lisäksi hyväksymisiä tulisi tarkistaa säännöllisesti ja osa hyväksytyistä elimistä olisi joka tapauksessa vaihdettava kolmen vuoden välein.

9.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/46

1.1

ETSK on tyytyväinen komission tekemään kokonaisvaltaiseen ja tarkkaan työhön hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi. Komitea panee kuitenkin merkille ristiriidan, joka vallitsee luonnoksen perustelujen alussa esitetyn toteamuksen (”Tässä — – asetusluonnoksessa esitetään teknisiä muutoksia, jotka voidaan toteuttaa nykyisen varainhoitoasetuksen puitteissa — –.”) ja useiden ehdotettujen muutosten konkreettisen merkityksen välillä.

1.1.1

Monet ”tekniset” muutokset, jotka koskevat suhteita yrityksiin ja kansalaisiin, ovat luonteeltaan ja merkitykseltään ”poliittisia”: avoimuuden lisääminen, menettelyjen keventäminen, vastausten nopeuttaminen ja aiempaa suurempi luottamus työmarkkinaosapuolia kohtaan ovat merkkejä julkishallinnon kehittymisestä. Komitea voi vain olla tyytyväinen tähän.

1.2

ETSK kehottaa kuitenkin varovaisuuteen: kun halutaan tukea työmarkkinaosapuolia, on muistettava, että julkisten varojen hallinnoinnissa joustavuutta on rajoitettava mahdolliset tappiot huomioon ottaen. Tappioita on verrattava todellisiin säästöihin eli on toteutettava vaikea mutta tarpeellinen riskinarviointi. Tämä saattaa olla hallinnolle epämieluinen tehtävä, mutta se vaikuttaa ainoalta järkevältä tavalta.

2.1

Tarkasteltavassa asiakirjassa määritellään nykyisen varainhoitoasetuksen N:o 1605/2002 soveltamissäännöt. Toteuttamisajan lyhentämiseksi siinä otetaan lisäksi huomioon erilaisia teknisiä muutoksia, jotka otetaan käyttöön tällä hetkellä hyväksyttävänä olevassa uudessa ehdotuksessa neuvoston asetukseksi varainhoitoasetuksesta (1). ETSK on jo antanut lausunnon kyseisestä asiakirjasta (2).

2.2

Aiemman lausuntonsa lähestymistavan mukaisesti ETSK ei kommentoi puhtaasti kirjanpitoteknisiä näkökohtia. Niitä voivat tarkastella institutionaaliset elimet, joilla on kirjanpitoa koskevaa asiantuntemusta ja välitöntä kokemusta. Kuten aiemminkin, komitea keskittyy sen sijaan säännöksiin, jotka voivat vaikuttaa yhteisön toimielimiin suhteita ylläpitäviin kolmansiin osapuoliin (kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin).

2.3

Kolmea teknistä kirjanpidon periaatetta — yhtenäisyysperiaate, vuotuisperiaate ja laskentayksikön periaate — ei muuteta oleellisesti vaan ainoastaan tarkistetaan tai tarkennetaan. Neljännen, moitteettoman varainhoidon periaatteen osalta asetusluonnoksessa nojataan jo nykyään sovellettaviin kriteereihin mutta selkeytetään ennakkoarvioinnin sisältöä ja kohdennetaan ennakko-, väli- ja jälkiarvioinnit nykyistä paremmin. Tässä yhteydessä otetaan huomioon suhteellisuusperiaate. ETSK panee merkille komission pyrkimyksen suunnata arvioinnin painopisteet uudelleen, jotta voidaan keskittyä ehdotuksiin, jotka todella vaikuttavat yrityksiin ja kansalaisiin. Komitea on erityisen tyytyväinen kyseiseen pyrkimykseen.

2.4

Yritysten ja kansalaisten odotusten huomioon ottamisesta sekä pyrkimyksestä julkisten varojen mahdollisimman järkevään käyttöön todistaa myös komission esiin tuoma ajatus, jonka mukaan kokeiluhankkeet ja valmistelutoimet tulisi arvioida, jos niiden pohjalta on määrä kehittää ohjelmia. Menettelyjen yksinkertaistamiseksi arviointia ei kuitenkaan tulisi toistaa, jos hankkeet tai toimet kuuluvat jo arvioinnin piiriin, kuten on asian laita komission ja jäsenvaltioiden yhteisissä tehtävissä.

3.1

Huomiot, jotka ETSK on tehnyt jo asetusehdotuksesta antamassaan edellä mainitussa lausunnossa, koskevat myös soveltamissääntöjä. Komitea kannattaa menettelyjen yksinkertaistamista ja säännösten soveltamiskriteerien joustavoittamista. Suuntaus, jonka mukaan kaikkia tietyn kynnysarvon alittavia summia tulisi pitää ”vähäisinä”, ei kuitenkaan ole hyväksyttävä. Toisin sanoen ETSK on tyytyväinen siihen, että kynnysarvoja nostetaan ja että kyseisten kynnysarvojen alapuolella sovelletaan yksinkertaistettuja menettelyjä. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa huomion heikkenemiseen tai menojen valvonnan joustavoittamiseen sillä perusteella, että mahdollinen materiaalinen vahinko ei käytännössä vaikuttaisi kokonaistalousarvioon.

3.2

Haluamatta viitata väärinkäytettyihin julkisen moraalin periaatteisiin, joihin vedotaan liian usein ETSK kiinnittää huomiota vaaraan, joka aiheutuu aiempaa vähemmästä huomiosta ”vähäisten” menojen sääntöjenmukaisuuteen etenkin julkisissa hankinnoissa ja avustuksissa. Menettelyjen yksinkertaistaminen ei saa antaa suurelle yleisölle vaikutelmaa, että olisi olemassa puolilaillisia keinoja julkisten varojen saamiseksi. Tällainen käsitys vahingoittaisi vakavasti unionin arvostusta.

3.3

ETSK:n mielestä komission kirjanpitoyksiköiden tulisi tutustua huolellisesti OLAF:n raportteihin, jotta voidaan todeta nykyisten ja käyttöön otettavien yksinkertaistusten asianmukaisuus tai niiden mahdolliset heikkoudet. Todettujen petosten yksityiskohdista voitaisiin saada arvokkaita viitteitä.

4.1

Uusi 85 a artikla koskee kolmansien osapuolten hakemaa muutosta komission päätökseen, jossa määrätään sakosta, uhkasakosta tai muusta maksuseuraamuksesta. Tilinpitäjän on yhteisön etujen suojelemiseksi perittävä muutoksen hakijalta asianomaiset saamiset väliaikaisesti tai vaadittava vaihtoehtoisesti vakuutta (teknisesti ottaen takausta). Vakuuden yhteydessä on säädettävä siitä, että jos haettu muutos hylätään, takaaja maksaa hallinnon vaatiman summan välittömästi, ehdoitta ja ensimmäisestä vaatimuksesta. Teknisesti kyse on takauksesta, joka on maksettava ensimmäisestä vaatimuksesta monien verohallintojen soveltaman ja julkisissa hankinnoissa yleisen solve et repete -periaatteen mukaisesti.

4.1.1

ETSK ei vastusta tämäntyyppistä vakuutta. Komitea toteaa kuitenkin, että takaus, joka on maksettava ensimmäisestä vaatimuksesta, on normaalia takausta kalliimpi ja että toimitusmaksut riippuvat vakuuden kestosta. Kun otetaan huomioon muutoksen hakijan taloudellinen taakka, muutoksenhakua koskevien tutkintamenettelyjen tulisi olla nykyistä huomattavasti nopeampia. Vaikka tämä näkökohta, jota eräät työmarkkinaosapuolet pahoittelevat, ei liitykään suoraan varainhoitoasetukseen tai sen soveltamissääntöihin, sitä tulisi tarkastella huolellisesti hallintoviranomaisten ja kolmansien osapuolten suhteiden yhteydessä.

4.2

Uudessa 90 artiklassa säädetään muun muassa siitä, että kun julkiset hankinnat ja avustukset liittyvät alakohtaisiin politiikkoihin, vuotuisen työohjelman hyväksymispäätös voidaan katsoa rahoituspäätökseksi, jota tarvitaan talousarviositoumuksen tekemiseksi. Vaikka kyseinen säännös koskee vain sisäistä tilinpitoa ja hallintoa, se saattaa ETSK:n mielestä nopeuttaa varojen jakamista ja näin ollen vaikuttaa myönteisesti velkojiin tai edunsaajiin.

4.3

Luonnoksen 129 artiklassa säädetään, että tietyt kynnysarvot alittavien vähäisten hankintojen hallinnointia tulisi helpottaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hallinto voi soveltaa vähäisiin hankintoihin neuvottelumenettelyä (tai tarkemmin suoraa sopimusta) neuvoteltuaan useamman ehdokkaan kanssa. Kyse on hankinnoista, joiden

Uudella säännöksellä ei käytännössä uudisteta menettelyjä vaan ainoastaan nostetaan aiemmissa säännöksissä määriteltyjä kynnysarvoja.

4.3.1

Luonnoksen 130 ja 134 artiklassa yksinkertaistetaan eräitä seikkoja. 130 artiklassa säädetään, että jos hankinnan arvo on alle 60 000 euroa, hankintaviranomainen voi rajoittaa tarjouskilpailuasiakirjojen sisällön ehdottoman välttämättömään (luonnollisesti omien kriteeriensä mukaan ja omalla vastuullaan). 134 artiklassa säädetään, että hankintamenettelyyn osallistumiseksi vaadittavat asiakirjatodisteet voidaan korvata valaehtoisella vakuutuksella. Hankintaviranomaisella on kuitenkin oikeus vaatia myöhemmin todisteita alkuperäisen vakuutuksen tueksi.

4.3.2

Toinen 134 artiklaan sisältyvä yksinkertaistus koskee vapautusta asiakirjatodisteiden esittämisestä silloin, kun nämä todisteet on jo toimitettu kyseiselle tai jollekin toiselle hankintaviranomaiselle muussa yhteydessä ja jos asiakirjojen päiväyksestä on kulunut enintään kuusi kuukautta. Myös tässä tapauksessa asiakirjatodisteet korvataan valaehtoisella vakuutuksella.

4.3.3

Myös 135 artiklassa säädetään yksinkertaistuksista, jotka koskevat ehdokkaiden vakavaraisuuden ja luottokelpoisuuden, teknisen suorituskyvyn ja ammatillisen pätevyyden todistavia asiakirjoja. Artiklassa säädetään, että hankintaviranomainen voi riskinarviointinsa perusteella päättää olla edellyttämättä ehdokkailta kyseisiä asiakirjoja. Tämä koskee kuitenkin vain hankintaviranomaisen omaan lukuunsa tekemiä hankintoja, joiden arvo on enintään 60 000 euroa, tai tapauksesta riippuen arvoltaan erisuuruisia hankintoja, jos hankinnat tehdään ulkoisten toimien alalla. Lisäksi artiklassa säädetään, että jos hankintaviranomainen päättää olla edellyttämättä asiakirjatodisteita, ennakko- tai välimaksuja ei voida suorittaa. Tämä on takuu hankintaviranomaiselle, mutta rajoite vastapuolelle, joka saattaa päättää esittää asiakirjatodisteet välttääkseen huomattavat kulut.

4.3.4

ETSK kannattaa yleisesti ottaen edellä mainittuja säännöksiä, joiden avulla pyritään keventämään sekä ehdokkaille että hallinnolle kalliita hankintamenettelyjä silloin, kun kyse on suhteellisen vähäisistä hankinnoista. Komitea painottaa kuitenkin, että on kiinnitettävä huomiota mahdollisten väärinkäytösten ehkäisemiseen, sillä mitä joustavampia menettelyt ovat, sitä houkuttelevampaa on niiden väärinkäyttö.

4.4

Avustusten osalta soveltamissäännöissä suhtaudutaan avoimesti työmarkkinaosapuoliin ja otetaan huomioon edunsaajien erityisluonne — sikäli kun säännöksistä kokonaisuudessaan voidaan näin päätellä. 164 artiklassa säädetään aluksi, että jos avustuksen arvo on enintään 25 000 euroa, tulojen ja menojen hyväksyjä voi vaatia ainoastaan ehdottoman välttämättömät asiakirjat. ETSK kannattaa menettelyä mutta muistuttaa kuitenkin siitä, että tulojen ja menojen hyväksyjälle aiheutuu näin raskas vastuu ja että on olemassa vaara, että tietyissä tapauksissa yksinkertaisemmista säännöistä ei ole mitään hyötyä, mikä johtuu ymmärrettävästi haluttomuudesta kantaa kyseinen vastuu.

4.5

Useiden muiden säännösten tarkoituksena on erilaisia elimiä ajatellen helpottaa yhteisön varojen hyödyntämistä tai mahdollistaa se. Luonnoksen 168 artiklassa esitetään niitä yhteisöjä varten, joilla on lakisääteinen tai käytännössä vallitseva monopoli, yksinkertaista ja epävirallista tarkastusta, jonka perusteella tulojen ja menojen hyväksyjä antaa perustellun lausunnon. 162 artiklassa, jossa säädetään Euroopan unionin yleisen edun mukaista tavoitetta edistävien yhteisöjen toiminta-avustuksista — joita ei alenneta avustusta uusittaessa –, laajennetaan mahdollisten edunsaajien luetteloa innovoinnin tai tutkimuksen alalla toimiviin tai kansalaisuutta edistävässä toiminnassa mukana oleviin yhteisöihin. 172 artiklan mukaan tulojen ja menojen hyväksyjä voi hyväksyä osarahoitukseksi luontoissuorituksia (esimerkiksi vapaaehtoistyö) avustusta saavan yhteisön panoksena.

4.5.1

ETSK on yleisesti ottaen tyytyväinen ehdotettuihin muutoksiin mutta muistuttaa vielä kerran siitä, että säännösten joustavuus lisää riskejä, jotka koskevat yhteisön talousarviota sekä tulojen ja menojen hyväksyjien vastuuta, sekä vaatii valvonnan tiukentamista.

4.6

Monilla säännöksillä pyritään yksinkertaistamaan menettelyjä. Taloudellisten edellytysten tarkistamista ei sovelleta enää mihinkään oppilaitoksiin (aiemmin tämä koski vain keski- ja korkea-asteen oppilaitoksia) (176 artikla). Alle 25 000 euron avustuksissa tulojen ja menojen hyväksyjä voi sisällyttää avustussopimukseen tarvittavista tiedoista ainoastaan ne, jotka se katsoo ehdottoman välttämättömiksi (164 artikla). Lisäksi 173 artiklassa vapautetaan velvollisuudesta liittää hakemukseen ulkopuolisen hyväksytyn tilintarkastajan laatima kertomus, jos avustushakemuksen kohteena olevan toimen rahoitustarve on alle 750 000 euroa tai toiminta-avustuksen rahoitustarve on alle 100 000 euroa tai jos avustuksen saajat ovat yhteisvastuussa useita saajia kattavasta avustussopimuksesta.

4.6.1

ETSK ymmärtää, että säännösten tarkoituksena on yksinkertaistaa menettelyjä mahdollisimman paljon, ja periaatteessa se tietysti kannattaa tätä pyrkimystä. Komitea pelkää kuitenkin, että yksinkertaistaminen menee liian pitkälle. On eri asia vapauttaa toimijat kalliin ja toisinaan tarpeettoman asiakirja-aineiston esittämisestä kuin luopua tutkimasta avustuksen saajien taloudellista tilannetta, varsinkin kun — etenkin 173 artiklan tapauksissa — kynnysarvot vaikuttavat olevan aivan liian korkeita. Tavoitteena tulisi aina olla arvioidun hyödyn (ajan ja rahan säästö komission ja kansalaisten kannalta) sekä mahdollisten kustannusten (todennäköisyyden ja riskin suuruuden perusteella arvioitu julkisten varojen menetys) välinen asianmukainen tasapaino.

4.7

Edellisessä kohdassa mainittua varovaisen riskinarvioinnin kriteeriä näytään sitä vastoin sovelletun ennakkorahoitukseen. Vakuutta (takaus tai muu) edellytetään yleisesti kaikessa ennakkorahoituksessa, joka vastaa avustuksen määrää tai joka on arvoltaan yli 80 prosenttia avustuksesta tai jonka arvo on yli 60 000 euroa.

4.7.1

ETSK katsoo, että edellä mainittu säännös perustuu kohdassa 4.6.1 mainittuihin varovaisuuden kriteereihin. Komitea pohtii kuitenkin, olisiko kyseisiä kriteereitä voinut soveltaa myös varsinaisiin avustuksiin (esimerkiksi kohdassa 4.6 mainittuihin tapauksiin), kun otetaan huomioon, että ennakkorahoituksen ja avustuksen ero todellista riskiä ajatellen on hyvin usein — harvoja ja joskus merkittäviä poikkeuksia lukuun ottamatta — pikemminkin hallinnollinen kuin todellinen.

4.8

Luonnoksen 165 artiklassa otetaan käyttöön täysin hyväksyttävä kriteeri, jota ei ole aina sovellettu aiemmin. Kun toiminta-avustuksen edunsaaja on Euroopan unionin yleisen edun mukaista tavoitetta edistävä yhteisö, komissiolla on oikeus periä takaisin kyseisen yhteisön toimintatalousarvioon maksettua yhteisön rahoitusosuutta vastaava prosenttiosuus vuoden aikana saadusta voitosta. Kyseistä säännöstä sovelletaan kuitenkin vain tapauksiin, joissa kyseinen yhteisö saa rahoitusta myös jäsenvaltioiden viranomaisilta, joiden on itsekin perittävä takaisin rahoitusosuuttaan vastaava prosenttiosuus vuoden aikana saadusta voitosta.

4.8.1

ETSK kannattaa täysin kyseistä säännöstä, mutta sen on vaikea uskoa, että näin muotoiltu teksti tarkoittaa sitä, että komissio ei voisi periä osuuttaan voitosta myös tapauksissa, joissa muun osuuden talousarviosta rahoittavat julkisviranomaisten sijaan yksityiset yhteisöt.

9.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/49

1.1

Lissabonin strategian uudelleenkäynnistyksen yhteydessä kestävää kehitystä koskevat kriteerit sisällytettiin EU:n politiikan ensisijaisiin tavoitteisiin. ETSK katsoo, että tämä uusiutuvia raaka-aineita käsittelevä oma-aloitteinen lausunto voi antaa virikkeitä seuraavissa keskeisissä kysymyksissä:

1.1.1

Taloudellinen ja tehokas raaka-aineiden käyttö kaikilla aloilla on tulevan kehityksen keskeinen haaste myös uusiutuvien raaka-aineiden hyödyntämisen lisääntyessä.

1.1.2

Komitea katsoo, että uusiutuvia raaka-aineita hyödyntävä talous edistää huomattavasti alueiden työllisyyttä. Se pitääkin tarpeellisena, että kehitetään asianmukainen politiikka niiden työntekijöiden ja raaka-aineiden muiden käyttäjien pätevöitymistä sekä täydennys- ja jatkokoulutusta varten, jotka toimivat kaikilla uusiutuvien raaka-aineiden tuotantoon ja käyttöön liittyvillä aloilla.

1.2

Komitea tiedostaa, että erittäin monet komission yksiköt käsittelevät tätä politiikanalaa omien vastuualueidensa mukaisesti, mutta katsoo, että unionissa tarvitaan sitä varten selkeä koordinointiyksikkö tai erityistyöryhmä. Siksi ETSK kehottaa komissiota tekemään tarvittavat uudelleenjärjestelyt ja siten turvaamaan uusiutuvia raaka-aineita koskevan politiikan tavoitteet.

1.3

Luxemburgissa vuonna 2003 päätetyn maatalousuudistuksen mukaiset tuotantomääristä riippumattomat suorat tuet, maaseuturahastoa koskeva asetus ja sokerijuurikkaan hyväksyminen uusiutuvaksi raaka-aineeksi tulevaisuudessa luovat keskeisen perustan viljelyn laajentamiselle Euroopassa.

1.3.1

Energiakasvitukea olisi vuonna 2006 tehtävän tarkistuksen yhteydessä mukautettava seuraavilta osin:

1.4

Komitea odottaa, että tämän elinkeinoalan kehittäminen otetaan huomioon myös rakennerahastovaroja jaettaessa ja kehittämismäärärahojen osuudet määritellään suuriksi.

1.5

Uusiutuvia raaka-aineita koskevan teknologian tutkimus ja kehittäminen on tutkimuksen kuudennessa puiteohjelmassa jätetty aivan liian vähälle huomiolle. Siksi ETSK kehottaa tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa paitsi osoittamaan varoja biomassan energiakäytön edistämiseen myös toteuttamaan erityistoimia uusiutuvien raaka-aineiden ja niiden materiaalikäytön kehittämiseksi. Tämä merkitsee sitä, että rahoitusta on lisättävä tuntuvasti.

1.6

Komitea toteaa, että tällä hetkellä kehittämistä ei rajoita tarjonta, koska käytettävissä tai jo nykykeinoin tuotettavissa olevia uusiutuvia raaka-aineita on riittävästi. Sen sijaan käsittely- ja jalostustekniikat, joiden avulla raaka-aineista voidaan valmistaa kulloinkin mahdollisia tuotteita, ovat vanhentuneita.

1.7

ETSK suhtautuu myönteisesti biomassaa koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, ettei toimintasuunnitelmassa käsitellä biomassan materiaalista hyödyntämistä vaan ainoastaan energiakäyttöä, ja odottaa toimintasuunnitelmaa koskevaa arviota ja virikkeitä jäsenvaltio- ja aluekohtaisten toimintasuunnitelmien laatimiseksi.

1.7.1

Uusiutuvien energialähteiden ja erityisesti biomassan potentiaalia hyödynnetään useimmissa jäsenvaltioissa liian vähän sääntelyjärjestelmän puutteiden vuoksi. Komitea kehottaakin komissiota ja neuvostoa tehostamaan politiikkaansa ongelman ratkaisemiseksi.

1.8

ETSK kannattaa voimakkaasti sitä, että unioni asettaa uusiutuvien raaka-aineiden käyttöosuuksia koskevia tavoitteita. Komitea ehdottaa, että vuoteen 2020 mennessä tavoitteena on saavuttaa 4 x 25 prosentin osuus, toisin sanoen että 25 prosenttia sähköstä, lämmöstä, polttoaineista ja uusista materiaaleista (esim. yhdistelmämateriaalit, luonnonkuitulujitetut muovit tai muut öljykemian tuotteet) tuotetaan uusiutuvista raaka-aineista.

1.9

Komitea pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, että kaikkia käyttötarkoituksia (sähkön- ja lämmöntuotantoa sekä polttoaine- ja materiaalikäyttöä) silmällä pitäen kehitetään ja myös toteutetaan tehokkaita kaupallistamistoimia. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon muutamissa jäsenvaltioissa säädetyt energiansyöttöä koskevat lait. Tärkeää on joustavuus, jotta voidaan turvata investointivarmuus, kannustaa uusien tekniikoiden hyödyntämiseen ja ottaa esimerkiksi erilaiset teknologiset lähtökohdat ja kustannusten aleneminen huomioon.

1.10

Poliittisten lähestymistapojen ja esteiden yksilöimiseksi lausunnossa käsitellään myös useita muita kysymyksiä: päästö- ja jätelainsäädäntöä, pakkauksista ja romuajoneuvoista annettuja direktiivejä, verolainsäädäntöä, standardointia ja kuitukasvien markkinajärjestelyä. Kemikaaleja koskeva Reach-asetus avaa uusia näkymiä biomassaa hyödyntäville menetelmille. Poliittiset ja hallinnolliset esteet ovat EU:n 25 jäsenvaltiossa moninaisia, koska politiikan toteuttamisessa ja järjestelmissä on eroja. ETSK kehottaakin komissiota yksilöimään poliittiset esteet ja tekemään ratkaisuehdotuksia.

1.11

ETSK esittää viljelyä koskevia vaatimuksia, jotka liittyvät ravintokasvien kanssa käytävään kilpailuun viljelyalasta, energiakysymyksiin, ekotaseeseen sekä luonnon-, ympäristön- ja maisemansuojeluun. Lisäksi komitea ehdottaa akkreditointijärjestelmää tuotteiden alkuperän sekä käsittelyä ja jalostusta koskevien tietojen selvittämiseksi.

1.12

Kansainvälisistä näkökohdista tässä lausunnossa korostetaan Euroopan unionin mahdollisuuksia teknologian viennissä. ETSK:n mielestä WTO:n tulee kuitenkin laatia kelpoisuussäännöt bioenergialähteiden kansainvälistä kauppaa varten, ja niissä tulee ottaa huomioon erityisesti elintarvikeomavaraisuus sekä ympäristöä koskevat ja sosiaaliset standardit.

1.13

Komitea käsittelee biomassaa koskevaa yhteisön toimintasuunnitelmaa erillisessä lausunnossaan.

2.1

EU:n politiikan tavoitteet: Lissabonin strategian uudelleenkäynnistämisestä ja kestävää kehitystä koskevista kriteereistä huolimatta seuraavissa keskeisissä kysymyksissä tarvitaan vielä virikkeitä tulevaisuutta varten:

Tämän oma-aloitteisen lausunnon tarkoituksena on pohjustaa kysymysten ratkaisemista Euroopan unionin kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta.

2.2

Määritelmä: Uusiutuvat raaka-aineet ovat maa-, metsä- ja kalatalouden tuotteita, joita hyödynnetään muuten kuin ihmisten tai eläinten ravintona. Määritelmä kattaa siis kaiken, mikä on syntynyt yhteyttämisen ja sen jälkeisten biologisten prosessien tuloksena. Kyse on sidotusta aurinkoenergiasta. Biomassaa voidaan hyödyntää sekä materiaalina että energialähteenä.

2.3

Historia: Uusiutuvien raaka-aineiden tuotanto kuuluu elintarvikkeiden ja rehun tuotannon ohella maatalouden tärkeimpiin tehtäviin. Näiden maataloustuotteiden syrjäytyminen alkoi teollisesta vallankumouksesta, mutta petrokemian tuotteet korvasivat biomassapohjaiset tuotteet varsinaisesti vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen. Karttuneen tiedon pohjalta sekä uuden teknologian ja luovan tieteen avulla uusiutuvia raaka-aineita voidaan nykyään hyödyntää monipuolisesti energiantuotannossa, lääkkeiden valmistuksessa, kemian alalla sekä rakennus- ja liikennealalla.

2.4

Resurssipolitiikan maailmanlaajuiset puitteet: Euroopan unionin kansantaloudet ovat erittäin riippuvaisia energia- ja raaka-ainelähteiden tuonnista eri puolilta maailmaa. Fossiilisten raaka-aineiden kulutuksen kasvu ja riippuvuus esimerkiksi maaöljystä, maakaasusta ja hiilestä alkaa olla kestämätöntä, ja sillä on useita kielteisiä seurauksia.

2.4.1

Innovatiivisen kehityksen ja raaka-aineperustan muuttamiseen suunnattujen investointien puute teollisuusmaissa johtuu politiikan yksipuolisesta suuntauksesta. Taloudellisten haittojen ja maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen lisäksi riippuvuuteen fossiilisista raaka-aineista liittyy vakavia ulko- ja turvallisuuspoliittisia riskejä.

2.4.2

Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen seuraukset, energian hinnannousu ja tehokkaiden vaihtoehtojen puuttuminen ovat lisäesimerkkejä vääristyneestä kehityksestä, joka muun muassa aiheuttaa kehitysmaissa köyhyyttä.

2.4.3

Ilmastonmuutoksen vakavuutta, Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanon ongelmia eri puolilla maailmaa sekä Montrealissa pidettyyn ilmastonsuojelunkonferenssiin kohdistuneita suuria odotuksia ja konferenssin laihoja tuloksia on jo käsitelty ETSK:n asiakirjoissa perusteellisesti. Eurooppalaisia ja kansainvälisiä keinoja ongelmien ratkaisemiseksi vaaditaan kaikkialla päivittäin.

2.5

Uusiutuvat raaka-aineet ovat raaka-aine- ja energialähteitä, joita muodostuu jatkuvasti lisää. Niiden ekotase on positiivinen, joten niiden avulla voidaan vähentää erityisesti ympäristön hiilidioksidikuormitusta. Ne tarjoavat alueellisille talouksille ja arvoketjuille erilaisia mahdollisuuksia. Niiden avulla voidaan edistää työpaikkojen luomista ja säilyttämistä Euroopan maaseutualueilla, ja ne voivat luoda sekä maaseudulle että maa- ja metsätalouden liitännäissektoreille uutta taloudellista dynamiikkaa. Lisäksi niiden avulla voidaan joustavoittaa viljelykiertoa ja siten edistää biologista monimuotoisuutta, ja ne tarjoavat innovaatiopotentiaalinsa ansiosta monipuolisia käyttömahdollisuuksia ja laajan raaka-aineperustan kemikaalien tuotannolle.

2.6

Euroopan unionin jäsenvaltioiden reaktiot raaka-ainetilanteen muutoksiin

Useissa EU:n jäsenvaltioissa on säädetty uusiutuvaa energiaa koskevia lakeja, joiden tarkoituksena on edistää uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön syöttämistä jakeluverkkoon. Perusajatuksena on, että syöttöhintaa korotetaan erilaisten teknologisten ja taloudellisten kriteerien mukaisesti. Tämä johtaa uusien tekniikoiden laaja-alaiseen tuotantoon ja kaupallistamiseen, kustannusten alenemiseen monipuolisen käyttökokemuksen karttuessa ja viimeisteltyjen tekniikoiden soveltamisen ansiosta. Kuten esimerkiksi komission tiedonannoista KOM(2005) 627 ja KOM(2005) 628 käy ilmi, monissa EU:n jäsenvaltioissa on kuitenkin vielä paljon tehtävää, jotta tekniikan kehittämistä ja kaupallistamista voidaan edistää tehokkain kannustimin.

2.7

Kansainvälinen politiikka: Uusiutuvilla raaka-aineilla on eri kulttuureissa ja maissa, ja erityisesti maaseutualueilla, yhä tärkeämpi merkitys. Poliittisista ja taloudellisista aloitteista mainittakoon esimerkiksi etanoliohjelma Brasiliassa sekä jatropha-pähkinöitä (öljykasvi) koskevat kokeilut Intian ja Afrikan kuivuusalueilla. Toisaalta myös erittäin kyseenalaisia kehityssuuntauksia on havaittavissa. Esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa tuhotaan kokonaisia metsäalueita, jotta voidaan vastata polttoaineeksi kelpaavien öljyjen maailmanlaajuisen kysynnän kasvuun. Tällä on erittäin kielteisten ilmastovaikutusten lisäksi muitakin vakavia seurauksia. Yhdysvalloissa sen sijaan suunnitellaan energiapolitiikan kauan kaivattua uudelleensuuntausta. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä 20 prosenttia polttoaineista ja 25 prosenttia kemikaaleista tuotetaan biomassasta. Yhdysvaltain presidentti ja kongressi pyrkivät parhaillaan energian toimitusvarmuutta koskevan lain avulla tekemään biomassa-alasta Yhdysvaltojen talouden tukipilarin.

2.8

Uusiutuvia raaka-aineita koskevat EU:n toimet: Euroopan komissiossa uusiutuvia raaka-aineita käsitellään eri näkökulmista yli kymmenessä pääosastossa. Toiminta painottuu maatalouden ja maaseudun kehittämisen sekä energian ja liikenteen pääosastoihin, mutta myös yritys- ja teollisuustoiminnan, kehitysyhteistyön, tutkimuksen, aluepolitiikan, kauppapolitiikan, kilpailun sekä verotuksen ja tulliliiton pääosastot työskentelevät uusiutuvia raaka-aineita koskevien kysymysten parissa. Lisäksi Kööpenhaminassa sijaitseva Euroopan ympäristökeskus antaa toimintaan oman tärkeän panoksensa.

2.8.1

EU:n aloitteet uusiutuvien raaka-aineiden kehittämiseksi:

Lisäksi komissio julkaisi 7. joulukuuta 2005 tuoreimmat asiakirjansa:

Euroopan unionin toimielimet tekevät parhaillaan päätöksiä seuraavista toimista:

3.1

ETSK korostaa kuitenkin, että uusiutuvien raaka-aineiden hyödyntämisellä on olennainen merkitys nimenomaan kansantalouksien kestävyyden kannalta, ja toteaa, että keskeisten maataloustuotteiden energia-arvo on nykyään suurempi kuin niiden elintarvike- tai rehuarvo. Tarkoituksena ei ole käynnistää asiasta arvokeskustelua, mutta energiahinta määrää tällä hetkellä usein maataloustuotteiden hintojen alarajan markkinoilla. Tämä avaa materiaali- ja energiakäytölle uusia mahdollisuuksia ja tekee uusien tekniikoiden kehittämisen ja vakiinnuttamisen välttämättömäksi.