11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/1

1.1

Komissio on esittänyt ehdotuksensa päätökseksi kansanterveyden ja kuluttajansuojan yhdestä yhtenäisestä yhteisön tason ohjelmasta vuosiksi 2007–2013. Päätösehdotus perustuu tiedonantoon sisältyvään strategia-asiakirjaan sekä liitteenä olevassa työasiakirjassa esitettyyn laajaan vaikutustenarviointiin.

1.2

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun komissio määrittelee yhteisen strategian kansanterveys- ja kuluttajasuojapolitiikkoja varten ja laatii sen vielä verrattain pitkälle ajalle (seitsemän vuotta). ETSK antaa komissiolle tunnustusta sen pyrkimyksistä antaa uusi sysäys näille molemmille politiikoille, jotka hallinnollisesti kuuluvat saman pääosaston vastuulle.

1.3

Komissio pyrkii perustelemaan kyseisestä aloitetta oikeudellisin, taloudellisin, sosiaalisin ja poliittisin perustein. ETSK on tyytyväinen annettuihin tietoihin sekä siihen, että komission vaikutustenarvioinnissa on kiinnitetty huomiota mahdollisten eri vaihtoehtojen yksityiskohtaiseen esittelyyn.

1.4

ETSK:n järjestämä laaja kuuleminen sekä komission ja Euroopan parlamentin toteuttamat monet aloitteet ovat antaneet laajalle joukolle keskeisten intressitahojen valtuuttamia edustajia mahdollisuuden esittää näkemyksensä komission ehdotusten sanamuodosta, sisällöstä, esitystavasta ja perusteista.

1.5

Komitea on analysoinut komission esittämät asiakirjat ja sen antamat seikkaperäiset lisätiedot sekä ottanut huomioon kansanterveyden ja kuluttajansuojan aloilla toimivien kansalaisyhteiskunnan edustajien esittämät näkökannat sekä useat eri kommentit, joita monet kyseisiä aloja edustavat organisaatiot ovat toimittaneet komiteaan kirjallisesti. Tätä taustaa vasten komitea toteaa yleisesti ottaen, että ehdotus päätökseksi yhteisön yhteisestä toimintaohjelmasta kansanterveyden ja kuluttajansuojan aloilla ei ole riittävän perusteltu eikä sitä ole selitetty kaikilta osin: esitetyt perustelut eivät vaikuta riittävän vakuuttavilta tehdyn valinnan perustelemiseksi.

1.6

ETSK katsoo erityisesti, ettei näiden yhteisön kahden politiikan yhteisiin ja toisiaan täydentäviin tekijöihin perustuvien yhteisvaikutusten olemassaoloa ole osoitettu asianmukaisesti. Kyseisiä tekijöitä voitaisiin kehittää ja aikaansaada myös yhteistyö- ja koordinointitoimien avulla, kun otetaan huomioon näille politiikoille luonteenomainen laaja-alaisuus, samaan tapaan kuin esimerkiksi ympäristöpolitiikan alalla.

1.7

Perustamissopimuksen 152 ja 153 artiklassa määritellyt politiikat ovat oikeudelliselta luonteeltaan hyvin erilaiset. On siis kiinnitettävä huomiota haitallisten vaikutusten ehkäisemiseen. Yhtäältä vaarana on, että kuluttajansuojapolitiikka mukautetaan kansanterveyspolitiikan tiukkoihin täydentävyys- ja suhteellisuuskriteereihin, mikä vahingoittaisi EU:n omia toimivaltuuksia kuluttajansuoja-alalla. Toisaalta saatetaan päätyä siihen epäsuotavaan tilanteeseen, että kulutuskeskeisyys tulee yhä tiiviimmin osaksi kansanterveyttä ja ”käyttäjän” ja ”kuluttajan” käsitteet sekoittuvat siitä syystä, että ”kansalaisuuteen” viitataan yleisesti niiden yhteisenä ominaisuutena.

1.8

Lisäksi ETSK:n mielestä kuluttajapolitiikka voi joutua epäsuotuisaan asemaan yhtenäisen talousarvion pohjalta tehtävissä yleisissä laskelmissa. Erillinen päätös kummastakin EU:n politiikasta, kuten on ollut käytäntönä tähän asti, hyödyttäisi molempia aloja erityisesti, kun otetaan huomioon nykyinen institutionaalinen kriisitilanne sekä rahoitusnäkymiin liittyvä huolestuttava epätietoisuus.

1.9

ETSK katsoo, että päätösehdotuksessa ei myöskään käsitellä eräitä näiden kahden politiikan keskeisiä näkökohtia eikä varmisteta asianmukaista rahoitusta sen lisäksi, että siinä ei ehkä oteta huomioon eräitä ratkaisevia, oleellisia ja ajankohtaisia näkökohtia. Täytäntöönpanoa, seurantaa ja arviointia varten ehdotettujen järjestelyjen tulisi olla uudistushenkisempiä, täsmällisempiä ja määrätietoisempia.

1.10

ETSK katsoo, että ”kuluttajainstituutin” toimivaltuudet ja tehtävät tulee määritellä nykyistä paremmin ja että sen ei tulisi olla pelkkä kansanterveyden toimeenpanoviraston epäitsenäinen ”osasto”. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan edistää niin ratkaisevasti kuin olisi toivottavaa nykyisen lainsäädännön tehokasta täytäntöönpanoa sekä lisätä kuluttajille suunnattua tiedotusta, koulutusta ja suojaa.

2.1

Tiedonannossaan ”Kansalaisten terveyden, turvallisuuden ja luottamuksen edistäminen: terveys- ja kuluttajansuojastrategia” komissio esittää, että parlamentti ja neuvosto hyväksyisivät päätöksen yhteisön toimintaohjelman laatimiseksi terveyden ja kuluttajansuojan alalla vuosiksi 2007–2013.

2.2

Komissio esittää ensimmäistä kertaa kansanterveyspolitiikan ja kuluttajansuojapolitiikan yhdistämiseen johtavan uuden strategian sekä yhteisön toimintaohjelman vuosiksi 2007–2013.

2.3

Tiedonannossaan komissio selittää tämän uuden lähestymistavan perusteet ja tuo esille näiden kahden politiikan yhteiset tavoitteet ja aseman, joka niillä on kansalaisten päivittäisessä elämässä. Lisäksi komissio esittää uuden yhteisen ohjelman yhteisvaikutuksiin liittyvät edut; yhteisvaikutusten ansiosta voidaan saada budjettisäästöjä ja yksinkertaistaa menettelytapoja, mikä lisää tehokkuutta.

2.4

Komission strateginen valinta perustuu ennen kaikkea tarpeeseen saavuttaa edellä mainittujen politiikkojen välille yhteisvaikutuksia, joiden avulla voidaan saavuttaa mittakaavaetuja ja säästöjä määrärahojen hallinnassa ja menettelyjen tehostamisessa sekä varmistaa entistä parempi johdonmukaisuus toteutettujen toimenpiteiden välillä ja näiden kysymysten aiempaa parempi näkyvyys poliittisessa ohjelmassa.

2.5

Komission mukaan tätä yhteistä politiikkaa koskevat yhteiset tavoitteet olisivat seuraavat:

2.6

Terveyspolitiikan tavoitteena olisi

2.7

Kuluttajapolitiikan osalta tavoitteina olisi

3.1.1

Yhteisön kansanterveys- ja kuluttajansuojapolitiikkojen oikeusperustat ovat luonteeltaan täysin erilaiset: kansanterveyspolitiikka kuuluu pääasiassa jäsenvaltioiden vastuulle niin, että EU:n toimilla voidaan ainoastaan täydentää kansallisia politiikkoja 152 artiklassa mainittujen erityisnäkökohtien osalta (1), mutta kuluttajapolitiikka sai sitä vastoin perustamissopimuksessa — etenkin Amsterdamin jälkeen — selkeästi yhteisöllisen luonteen kuluttajien oikeuksien edistämiseksi ja heidän etujensa suojelemiseksi etenkin sisämarkkinoiden toteutumisen yhteydessä (2).

3.1.2

Näin ollen kansanterveys- ja kuluttajansuoja-alan strategian ja yhtenäisen toimintaohjelman perusteleminen vetoamalla 152 ja 153 artiklan oletettuun juridisluonteiseen ”identtisyyteen” ei ole oikeudellisesti perusteltua.

3.1.3

Lisäksi on myös syytä todeta, että jäsenvaltioissa oikeus terveyteen poikkeaa täysin juridis-perustuslailliselta luonteeltaan kuluttajien oikeuksista, ja näitä oikeuksia suojellaan hyvin eri tavalla.

3.1.4

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ETSK antaisi kansanterveyteen liittyville kysymyksille nykyisin suurta painoarvoa. Se olisi jo yksistään riittävä peruste luoda vahva eurooppalainen kansanterveyspolitiikka, joka voitaisiin samalla nähdä keinona torjua köyhyyttä ja syrjäytymistä. Onkin valitettavaa, että perustuslakitekstin hylkääminen on omalta osaltaan saattanut vaikuttaa siihen, että edistyminen tältä osin on ollut vähäistä.

3.1.5

ETSK tähdentää sitä, että käsitteet ”kuluttaja” ja ”potilas” eivät vastaa toisiaan ja että niitä määrittävät ominaisuudet eivät ole rinnasteisia ensinnäkin siksi, että kuluttajat eivät ole ainoastaan yksityishenkilöitä. Lisäksi kuluttajat tekevät päätöksensä markkinoilla etupäässä taloudellisin perustein. Potilaita sitä vastoin ei voida pitää pelkkinä lääkkeiden ja terveydenhoitopalveluiden kuluttajina, sillä heidän oikeutensa eivät ole luonteeltaan yksinomaan taloudellisia, ja ne on verrattavissa vain muutoksenhakua ja vireillepanoa tai koulutusta koskevaan oikeuteen. Kyseiset oikeudet ilmenevät valtioiden tarjoamina yleishyödyllisinä palveluina.

3.1.6

Komitea myöntää, että näihin kahteen politiikkaan sisältyy yhteisiä näkökohtia, mutta toteaa, että yhteyksiä ei ole yksinomaan tai edes pääasiallisesti vain kyseisten politiikan alojen välillä (3). Komissio ei sitä paitsi ole kiistatta osoittanut, että näiden kahden politiikan puitteissa toteutettavien toimien yhtymäkohtia voitaisiin luoda ainoastaan määrittelemällä ja panemalla täytäntöön yksi yhtenäinen ohjelma tai edes että tämä olisi tarkoituksenmukaisin ja hyödyllisin toimintatapa (4).

3.1.7

Tähän yhtenäiseen lähestymistapaan liittyy eräiden kuluttajajärjestöjen mukaan useita haittatekijöitä. Niistä mainittakoon erityisesti seuraavat, joista voidaan olla samaa mieltä:

3.1.8

Sitä vastoin mikään vaikutustenarvioinnissa (sivut 6–7) esitetystä kuudesta keskeisestä perusteesta ei ole ratkaiseva argumentti näiden politiikkojen yhteiselle käsittelylle. Politiikkojen asianmukainen koordinointi voi olla aivan yhtä hyvä ratkaisu, etenkin kun sovelletaan komission erinomaista, kansallisten viranomaisten hallinnollista yhteistyötä koskevaa aloitetta (6).

3.1.9

Komissio ei myöskään kykene osoittamaan, mitkä ovat tästä lähestymistavasta koituvat todelliset eikä ainoastaan väliaikaiset rakenteelliset yhteisvaikutukset, eikä ilmoittamaan vastaavia mittakaavaetuja määrällisesti. Vaikutustenarvioinnista saa ennemminkin sellaisen vaikutelman, että ehdotetulla ratkaisulla ei ole vaikutuksia kustannuksiin, koska näiden kahden politiikan yhteenlaskettu rahoituskehys olisi täsmälleen sama (7).

3.1.10

Asianomaisten edustusjärjestöjen mukaan tässä EU:n rahoitusnäkymien kannalta erityisen kriittisessä tilanteessa näiden kahden politiikan erillään pitäminen voisi päinvastoin olla hyödyllistä siinä mielessä, että voitaisiin avata kaksi neuvottelurintamaa ja lisätä kumpaankin politiikkaan liittyvien olennaisten seikkojen näkyvyyttä. Näin molemmille politiikoille osoitettujen varojen osalta voitaisiin saada entistä parempia tuloksia.

3.1.11

ETSK onkin äärimmäisen huolissaan mahdollisuudesta, että vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä supistetaan tuntuvasti. Vaikka jo nykyisin resursseiltaan vähäisen ohjelman toteutuminen ei välttämättä vaarantuisikaan kokonaan leikkausten takia, se merkitsisi ainakin sitä, että ohjelma olisi muotoiltava ja esitettävä kokonaisuudessaan uudestaan määrittelemällä uudet painopisteet ja toimet. Käytännössä ei olisi mahdollista yksinkertaisesti supistaa ohjelman määrärahoja prosentuaalisesti suhteessa budjetoituihin kokonaismäärärahoihin tehtyyn yleisleikkaukseen.

3.1.12

Lisäksi monet näkökohdat, joiden painotetaan oikeutetusti olevan yhteisiä näille kahdelle politiikalle, voivat olla yhteisten ja koordinoitujen toimien kohteena sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla samalla tavoin kuin muillakin yhteisön politiikkaan kuuluvilla aloilla, joita ovat esimerkiksi ympäristö, kilpailu, koulutus ja kulttuuri. Molemmat politiikat ovat luonteeltaan laaja-alaisia, mikä luonnollisesti merkitsee sitä, että ne on välttämättä otettava huomioon kaikissa muissa politiikoissa, kuten komissiokin lopulta myöntää tiedonantonsa liitteessä 2 esitetyissä esimerkeissä (s. 16).

3.2.1

Niiden kansalaisyhteiskunnan tärkeimpien edustajien kanssa, joita komission ohjelma välittömästi koskee, järjestettiin noin 70 osallistujaa yhteen kerännyt julkinen kuuleminen, joka auttoi ratkaisevasti tässä tarkasteltavina olevien komission tiedonannon ja ehdotuksen analysointia huolimatta logistisista esteistä, jotka rajoittivat mahdollisuuksia tehdä seikkaperäinen analyysi asiaan liittyvistä monista näkökohdista ja tekijöistä. Tarkoituksena oli arvioida ohjelman tavoitteita, päämääriä, resursseja ja niiden asianmukaista käyttöä sekä kyseisten resurssien avulla toteutettavia toimia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

3.2.2.1

Komissio tuo perustellusti esille useita toimenpiteitä, jotka on pantava täytäntöön entistä oikeudenmukaisemman kuluttajansuojan edistämiseksi EU:ssa. Päämääränä on kuitenkin vain vähimmäissuojan tarjoaminen. Tämä on seurausta suuntauksesta, joka on toteutunut sen viimeisimmissä lainsäädäntöaloitteissa. Niissä komissio antaa etusijan kokonaisvaltaiselle ja yleiselle yhdenmukaistamiselle, jossa suojan taso on alhainen. Lisäksi ETSK suhtautuu epäillen siihen, että turvaudutaan järjestelmällisesti kotijäsenvaltion lain soveltamisen (8).

3.2.2.2

ETSK katsoo, että komissio olisi voinut olla innovatiivisempi (9) ja esitetyt uudet ehdotukset konkreettisempia (10). ETSK:lla oli mahdollisuus kiinnittää komission huomio eräisiin puutteisiin, jotka ovat edelleenkin olemassa, laatiessaan lausunnon strategiasta vuosiksi 2002–2006 (11). Myöhemmin se hyväksyi oma-aloitteisen lausunnon, jossa kyseistä aihealuetta käsiteltiin laajasti ja seikkaperäisesti ja jonka päätelmiin tässä viitataan (12).

3.2.2.2.1

ETSK ehdottaa, että nykyiseen ohjelmaan sisällytetään muun muassa seuraavat seikat:

3.2.2.3

Komitea pitää tervetulleina suunniteltuja aloitteita ja kannattaa niitä. Niistä puuttuvat kuitenkin usein tiedot siitä, kuinka ja millä aikataululla ne on tarkoitus käytännössä toteuttaa. Tämä koskee muun muassa seuraavia seikkoja:

3.2.2.4

ETSK toteaa, että kun on kyse pyrkimyksistä lisätä kansalaisyhteiskunnan ja sidosryhmien osallistumista politiikkojen laatimiseen sekä kuluttajapolitiikan sisällyttämisestä muihin yhteisön politiikkoihin, ohjelman yhteisvaikutusten seurantaa ja arvioimista varten suunnitellut indikaattorit ovat ensimmäistä lukuun ottamatta epätarkoituksenmukaisia kuluttajapolitiikan kannalta.

3.2.2.5

Lisäksi ETSK katsoo, että olisi hyödyllistä määritellä muita indikaattoreita kuluttajapolitiikan arvioimiseksi, jotta varmistettaisiin entistä parempi luotettavuus sekä tiiviimmät yhteydet ohjelman liitteessä 3 mainittuihin tavoitteisiin.

3.2.2.6

Lisäksi on syytä panna merkille se, että nyt kestoltaan 7-vuotiseksi määritellyn ohjelman täytäntöönpanoa varten on tarkoitus laatia ”vuosittaisia työsuunnitelmia”, mutta näyttää siltä, että aikomuksena ei ole hyödyntää vuosien 2002–2006 ohjelmaan sisältynyttä välinettä, nimittäin toimintaohjelman tarkastelua, joka on vielä tarpeellisempaa nyt, kun ohjelmakautta on pidennetty seitsemään vuoteen (14).

3.2.2.7

ETSK huomauttaa, että toimeenpanoviraston yhteyteen perustettavan kuluttajainstituutin organisaatio ja toimintatapa ovat vielä määrittelemättä. Komitea suosittaa, että instituutin riippumattomuus ja itsenäisyys varmistetaan tarkasti määritellyin tehtävin ja toimivaltuuksin, jotta se ei aiheuta turhaa byrokratiaa.

3.2.2.8

Kuluttajapolitiikkaan budjetoitujen varojen osalta voidaan lisäksi todeta, että niiden osuus on alle 20 prosenttia kokonaismäärästä, mikä on ainoastaan seitsemän senttiä kuluttajaa kohti vuodessa ohjelman 7-vuotisen keston aikana, ja että vaikka rahoitus näyttää kaksinkertaistuneen edelliseen ohjelmaan verrattuna, on kuitenkin otettava huomioon ohjelman keston pidentyminen neljästä vuodesta seitsemään vuoteen.

3.2.2.9

On syytä lisätä, että jo pelkästään seuraavien uusien jäsenvaltioiden unioniin liittymisen olisi pitänyt johtaa sellaiseen talousarvioesitykseen, jota ei ole suhteutettu yksinomaan ohjelman kestoon, sillä talousarvio osoittautuu jo nyt riittämättömäksi toteutettavia toimia ajatellen tilanteessa, jossa merkittävä osa siitä kuluu instituutin toimintaan.

3.2.3.1

ETSK on tyytyväinen komission ohjelman myönteisiin näkökohtiin, erityisesti komission pyrkimykseen edistää kansanterveyspolitiikkaa asettamalla sen prioriteetiksi ja lisäämällä sen näkyvyyttä sekä ottamalla käyttöön aiempaa tehokkaampia välineitä, mihin on kiireellinen tarve. Edes viittaus lintuinfluenssapandemian muodostamaan uhkaan ei ole tarpeen sen myöntämiseksi, että unionitasolla tarvitaan yhteistyötä kansanterveyden keskeisissä kysymyksissä, mitä komissio perustellusti painottaa (15).

3.2.3.2

Näin ollen ETSK suhtautuu myönteisesti kansanterveyttä koskeviin yleisiin suuntaviivoihin ja erityisesti ajatukseen sisällyttää alaa koskevat näkökohdat yhteisön muihin politiikkoihin sekä siihen, että panostetaan ennaltaehkäisyyn, informaation analysointiin, yhteistyön vahvistamiseen ja tietojen vaihtoon sekä tiedon levittämisen parantamiseen.

3.2.3.3

ETSK pitää tervetulleena myös sitä, että komissio asettaa etusijalle eriarvoisuuden torjumisen terveydenhuoltopalvelujen saatavuudessa, tarpeen edistää lasten terveyttä sekä tilanteet, jotka liittyvät työmarkkinoilla vielä aktiivisesti toimivien henkilöiden ikääntymiseen.

3.2.3.4

Lisäksi ETSK on komission tapaan huolissaan maailmanlaajuisista terveysuhkista sekä tietynlaiseen elämäntapaan liittyvien sairauksien osuuden kasvusta ja suhtautuu myönteisesti ohjelmassa esitettyyn strategiaan terveyden taustatekijöihin kohdistuvien toimien vahvistamiseksi.

3.2.3.5

ETSK kannattaa myös komission toimia, joilla kannustetaan terveysalalla toimivia järjestöjä ja pyritään edistämään niiden osallistumista vuoropuheluun. Komitea on myös tyytyväinen potilaiden liikkuvuutta koskevien näkökohtien huomioonottamiseen, yhteistyön tukemiseen kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien välillä, jotta ne kykenisivät voittamaan edessään olevat haasteet, sekä tietojenvaihtomekanismien vahvistamiseen kansanterveyden alalla.

3.2.3.6

ETSK toteaa näin ollen, että komissio on käsitellyt kansanterveyden osa-aluetta alan tarpeita ajatellen tarkoituksenmukaisemmin sekä tavoitteiden ja toimien määrittelyn että niiden toteuttamiseen osoitettujen varojen osalta. Varat ovat lähes kolminkertaiset edelliseen ohjelmaan verrattuna ja yli nelinkertaiset kuluttajien osa-alueeseen verrattuna.

3.2.3.7

Myös tältä osin ETSK kuitenkin katsoo, että edellisten ohjelmien sisältöön verrattuna ei ole havaittavissa merkittäviä innovaatioita (16). Näin ollen ETSK:n tekemät huomiot vuosien 2001–2006 ohjelmasta sekä ympäristöä ja terveyttä koskevasta vuosien 2004–2010 eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta ovat edelleen perusteltuja etenkin siltä osin, että ohjelmasta puuttuvat edelleen konkreettiset ja objektiivisesti arvioitavissa olevat tavoitteet sekä asianmukaisesti laadittu aikataulu niiden saavuttamiseksi (17).

3.2.3.8

ETSK olisi toivonut, että tässä yhteydessä olisi esitetty edelliseen lainsäädäntöehdotukseen sisältyneitä näkökohtia koskevat yksityiskohtaiset tavoitteet. Kyseiset seikat koskevat esimerkiksi terveyteen liittyvän eriarvoisuuden sekä etenkin miesten ja naisten välisen eriarvoisuuden torjumista, mutta myös vanhusten, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ja yhteiskunnan marginaaliyhteisöjen tilannetta, henkilötietojen luottamuksellisuutta, yksilökohtaisia ja biologisia tekijöitä, säteilyn ja melun haitallisia vaikutuksia sekä antibiooteille muodostuvaa vastustuskykyä.

3.2.3.9

ETSK olisi myös halunnut, että ohjelmassa olisi käsitelty johdonmukaisesti eräitä todella merkittäviä aiheita, kuten liikalihavuutta, HIV:tä/aidsia, mielenterveyttä (18), lasten terveyttä tai ikääntymistä. Vaikka ne mainitaankin ohjelmaa kuvailevassa osassa, niitä ei vastaavasti käsitellä päätösehdotuksen lainsäädännöllisessä tekstissä.

3.2.3.10

Hämmästystä herättää tapa, jolla komission ehdotuksessa jätetään käsittelemättä eräitä kansanterveyden keskeisiä ajankohtaisia aiheita, joita ovat esimerkiksi hammasterveys, näkökyky, palliatiivinen hoito ja kivunhoito.

3.2.3.11

Yleisesti ottaen komitea olisi antanut arvoa sille, että komissio olisi osoittanut suurempaa sitoutuneisuutta sellaisiin näkökohtiin kuin tiedon laatu kaikilla tasoilla ja kaikilla aloilla, riskien maailmanlaajuinen ennaltaehkäisy, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet sekä jäsenvaltioiden välinen ja kansainvälinen yhteistyö.

3.2.3.12

Lisäksi ETSK olisi antanut arvoa sille, että ohjelmassa olisi tarkasteltu konkreettisia toimia terveydenhuoltojärjestelmien keskinäisen vertailtavuuden mahdollistamiseksi EU:ssa (19), EU:n alueella siirtyvien potilaiden suojan edistämistä (”sairausvakuutus EU:ssa”), hyvien käytänteiden soveltamisen entistä päättäväisempää kannustamista sekä osaamiskeskusten ja epidemiologisen keskuksen perustamista ja kehittämistä.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/7

1.1

ETSK on tyytyväinen komission ehdottamaan tarkistukseen, joka helpottaa ja selkiyttää asetuksen täytäntöönpanoa. Tämä on erittäin tärkeää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomiseksi EU:hun. Eräät uusista kohdista aiheuttavat kuitenkin sekaannusta tulkittaessa niiden sisältöä. Näin on erityisesti 8 artiklan lopussa olevan 3 kohdan laita. Siinä ehdotetaan säädettäväksi määräaikojen laskemista koskevasta poikkeuksesta vastaanottajan kieltäytyessä vastaanottamasta asiakirjaa sen perusteella, että se on laadittu kielellä, jota hän ei ymmärrä. Säännöksen tarkoituksena on suojella hakijaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

1.2

Myös 14 artiklan lopussa olevassa viittauksessa vastaanottotodistusta ”vastaaviin” järjestelmiin olisi täsmennettävä tarkemmin muut järjestelmät, joilla postitiedoksianto voidaan todentaa.

1.3

Olisi tarpeen selkiyttää molemmat kysymykset ja ennen kaikkea tarkistaa eri kielitoisinnot, jotka poikkeavat monin paikoin toisistaan. Ongelma voidaan ratkaista ennen asetuksen julkaisemista, sillä on otettava huomioon, että jokainen jäsenvaltio soveltaa asetusta oman kielitoisintonsa pohjalta.

1.4

ETSK ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että komissio ei ole arvioinut tilannetta asetuksen soveltamiseksi äskettäin liittyneissä jäsenvaltioissa, vaikka se on mukauttanut liitteet tähän uuteen tilanteeseen.

1.5

ETSK toteaa joka tapauksessa, että tarkistuksessa käytetty menettely on asianmukainen, koska siinä on otettu huomioon kaikki asianomaiset tahot, ja ennen kaikkea siksi, että tarkistusta tehtäessä on hyödynnetty erästä tätä tarkoitusta varten perustettua välinettä eli Euroopan oikeudellista verkostoa, jonka ansiosta on voitu huomioida näiden kahden menettelyn soveltamisessa mahdollisesti havaitut ongelmat.

2.1

Euroopan komissio on asetusehdotusta tehdessään noudattanut asetuksen (EY) N:o 1348/2000 (1) 24 artiklaa, jossa säädetään, että tarkasteltuaan asetuksen soveltamista 1. kesäkuuta 2004 asti komissio mukauttaa asetuksen säännökset tiedoksiantojärjestelmässä tapahtuneeseen kehitykseen. Asetusta ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi myös muilta osin kuin pelkästään tarkistamalla sitä muodollisesti. Ehdotus liittyy EU:n käynnistämään lainsäädännön yksinkertaistamisprosessiin, ja siinä otetaan huomioon asetuksen voimassaoloaikana ehdotetut lukuisat säädökset. Näin noudatetaan Tampereella annettua neuvoston päätöslauselmaa, jonka mukaan on tarkoitus kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, jolla taataan ihmisten vapaa liikkuvuus EU:n rajojen sisäpuolella.

2.2

Asetus on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta erittäin tärkeä. Rajatylittävien toimien ja sopimusten sekä ennen kaikkea uutta teknologiaa hyödyntävien uusien sopimusjärjestelmien vuoksi tarvitaan säädöstä oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta valtiosta toiseen. Mainittakoon, että ETSK on jo kehottanut (2) muuttamaan menettelyä säätelevän säädöksen ehdotetun direktiivin sijaan asetukseksi, koska perimmäisenä tarkoituksena on menettelyn täydellinen yhdenmukaistaminen.

3.1

Ehdotetulla tarkistuksella tiedoksiantokäytäntöä pyritään yksinkertaistamaan. Tarkistukseen sisältyvillä muutoksilla parannetaan hakijan ja vastaajan oikeusturvaa, sillä tarkoituksena on löytää perusperiaate, jolla säilytetään luottamus sisämarkkinoihin.

3.2

Ensinnäkin määräaikojen alkamisesta annetaan selkeät säännöt (7 artiklan 2 kohta). Aiemmat säännökset korvataan määräajalla, jonka pituus on yksi kuukausi asiakirjan vastaanottamisesta. Kansallista lainsäädäntöä sovelletaan vain jäsenvaltioiden välisiin hallinnollisiin suhteisiin (9 artiklan 1 ja 2 kohta).

3.3

Muutoksella selkiytetään kieltäytymistä vastaanottamasta asiakirjaa sen perusteella, että se on laadittu kielellä, jota vastaanottaja ei ymmärrä. Nyt on mahdollisuus käännättää asiakirja vastaanottajan ymmärtämälle kielelle. Tällöin määräajan kuluminen alkaa käännöksen päiväyksestä (8 artiklan 1 kohta). Uudessa 3 kohdassa säädetään kuitenkin poikkeuksesta, jos asiakirja on jäsenvaltion lainsäädännön mukaan annettava tiedoksi tietyn ajan kuluessa hakijan oikeuksien turvaamiseksi. Tällöin tiedoksiantopäivä määräytyy alkuperäisen asiakirjan tiedoksiantopäivän mukaan.

3.4

Tiedoksiantokuluja koskeva muutosehdotus on niin ikään tärkeä (11 artiklan 2 kohta), sillä muutetussa asetuksessa ehdotetaan säädettäväksi, että kukin jäsenvaltio päättää ennalta kiinteämääräisistä kuluista.

3.5

Postitiedoksiannoista (14 artikla) ehdotetaan säädettäväksi, että jäsenvaltio voi vaatia vastaanottotodistusta tai ”vastaavaa” tämän estämättä henkilöä, jonka etua oikeudenkäynti koskee, toimituttamasta oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiannon vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten, virkamiesten tai muiden toimivaltaisten henkilöiden välityksellä (15 artikla).

4.1

ETSK pitää myönteisenä kaikkia yksinkertaistamisperiaatteen mukaisia lainsäädännön muutosehdotuksia, (3) joissa taataan samalla oikeusturva säädöksen soveltamisalalla. Tässä tapauksessa komitea toteaa, että komissio on laatinut asetuksen (24 artiklan) edellyttämän kertomuksen ja että Euroopan oikeudellisen verkoston (4) kokouksissa on tarkasteltu asetuksen soveltamisesta saatuja kokemuksia sekä keskusteltu niistä. Kun kaikki asiaankuuluvat tiedot ja tutkimukset olivat koossa, komissio laati kertomuksen (5), jonka pohjalta ehdotus on tehty.

4.2

Todettakoon, että asiakirjojen tiedoksiantoa koskevien määräaikojen sisällyttäminen yhteisön lainsäädäntöön edistää huomattavasti lainsäädännön yksinkertaistamista, sillä aiemmin oli voimassa useita jäsenvaltioiden säännöksiä, jotka pitkittivät menettelyjä. Samalla asianosaiset saavat määräajat tietoonsa eikä heidän tarvitse tarkistaa kussakin valtiossa voimassa olevia määräaikoja. Edellä mainitusta huolimatta valtioiden välisiin suhteisiin sovelletaan kansallista lainsäädäntöä, kuten muutetussa 9 artiklassa säädetään. Tämä ei vaikuta yksityisiin asianosaisiin.

4.3

Asetuksen 8 artiklan (6) uusi sanamuoto, jonka mukaan vastaanottaja voi ”kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksiannettavaa asiakirjaa”, jos vastaanottaja ei ymmärrä kieltä, jolla asiakirja on laadittu, sekä velvollisuus käännättää asiakirja vaikuttavat suojelevan nykyistä sanamuotoa paremmin asianosaisten etuja etenkin siksi, että asetettuja määräaikoja ei lyhennetä vaan määräaika lykätään alkavaksi käännösasiakirjaan merkitystä päivästä. Artiklan 8 uuden kohdan 3 sanamuodosta jäsenvaltioille aiheutuu kuitenkin edelliseen liittyvä vakava soveltamisongelma, kun kohdassa ehdotetaan säädettäväksi poikkeuksesta. Tällöin määräajan alkamiseen sovelletaan kunkin jäsenvaltion omaa lainsäädäntöä, mikä voisi loukata asiakirjan vastaanottajan oikeuksia.

4.4

Myös ETSK:n mielestä on aiheellista ottaa käyttöön kunkin jäsenvaltion ennalta asettama kiinteämääräinen tiedoksiantomaksu, sillä asianosaiset eivät useinkaan pidä luotettavana sitä, ettei kuluja ole määritelty. Näin parannetaan menettelyn avoimuutta.

4.5

Aiemmin antamansa lausunnon (7) tapaan ETSK katsoo tarpeelliseksi tarkastella teknisten innovaatioiden sekä tiedoksiantoja vastaanottavien ja niitä lähettävien elinten hyväksymien uusien välineiden käyttöä oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannossa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. Tällaisia välineitä ovat esimerkiksi sähköposti tai Internet, mutta niitä käytettäessä on taattava asianosaisten oikeusturva.

4.6

Myös liitteinä olevien lomakkeiden muotoilu olisi otettava huomioon. Lomakkeet on tarkoitettu jäsenvaltioiden oikeuslaitosten käyttöön, toisin sanoen niiden lähettäjille ja vastaanottajille. ETSK:n mielestä niissä olisi otettava huomioon myös vastaanottajan ja vastaajan edut eli yksinkertaistettava sanamuotoa ja tehtävä lomakkeista oikeudenkäyntiin tai oikeudenkäynnin ulkopuoliseen menettelyyn osallistuvien henkilöiden kannalta nykyistä helppotajuisempia.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/9

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa sisällyttämään esittämänsä suositukset asiakirjoihin, jotka liittyvät aiheesta ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” julkaistun valkoisen kirjan (KOM(2001) 370 lopullinen) parhaillaan käynnissä olevaan uudelleentarkasteluun.

1.2

On tarpeen tutkia perusteellisesti kansainvälisen henkilöliikenteen asemien roolia rautatieinfrastruktuurin ja kaupungin palvelurakenteen osana sekä osana Euroopan arkkitehtonista perintöä.

1.3

Ajatellen kolmannen vuosituhannen teknologista ja teknistä kehitystä, on kansalaisia sekä asiantuntijoita kuultava jatkossakin laajasti siitä, mihin tarpeisiin rautatieasemien halutaan vastaavan. Sääntelyyn liittyviä vaihtoehtoja on tarkasteltava alue-, jäsenvaltio- ja unionitasolla todellisten tarpeiden pohjalta ja toissijaisuusperiaatetta asianmukaisesti noudattaen.

1.4

EU:n säädöksien valmistelussa on otettava erityisesti huomioon kansalaisten odotukset, jotka koskevat kansainvälisen henkilöliikenteen asemia ja liittyvät matkustajien turvallisuuden ja terrorismin torjunnan tehostamiseen.

1.5

Huomiota on erityisesti kiinnitettävä rautatieasemien kehittämiseen ja mahdollisuuksiin hyödyntää niitä uusissa jäsenvaltioissa sosiaalisen ja taloudellisen koheesion moottorina.

1.6

Lisäksi tulisi selvittää, miten kansainvälisen henkilöliikenteen rautatieasemien jäsennellyn kehittämisen rahoittamisessa voitaisiin hyödyntää julkisen ja yksityisen tahon kumppanuuksia ja muita asianmukaisia keinoja. Myös Euroopan investointipankin tulisi osallistua tähän selvitystyöhön.

1.7

On huolehdittava siitä, että rautatieasemat täyttävät ensisijaisen, liikenteeseen liittyvän tehtävänsä, eivätkä muutu esimerkiksi liike- tai ostoskeskuksiksi.

1.8

Lisäksi on varmistettava, että rautatieasemien kehittäminen auttaa osaltaan työpaikkojen säilyttämistä ja edistää uusien työpaikkojen syntymistä. Vaikutuksia arvioitaessa on luonnollisesti otettava huomioon sekä suorat että epäsuorat vaikutukset.

1.9

On huolehdittava, ettei asemien ylläpidossa ja kehittämisessä keskitytä ensisijaisesti suurkaupungeissa kansainvälisen liikenteen asemiin, vaan myös niihin asemiin, joita käyttävät muita heikommassa asemassa olevia alueita palveleva liikenne ja kyseisten alueiden asukkaat.

2.1

Tiivistetysti voidaan todeta, että asemat ovat rautatieliikenteen ”näyteikkunoita”.

2.2

Aiheesta ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika” julkaistussa valkoisessa kirjassa (KOM(2001) 370 lopullinen) yhteisön politiikan yleiset tavoitteet säilytetään ennallaan. Entistä voimakkaammin kuitenkin korostetaan sellaisten liikennemuotojen kehittämistä, jotka keventävät maantieliikenteeseen kohdistuvaa kuormitusta ja asettavat käyttäjän liikennepolitiikan keskiöön.

2.3

Rautatieasemilla on avainrooli, kun on kyse tavaroiden, ihmisten ja palveluiden vapaasta liikkuvuudesta. Ne voivat osaltaan varmistaa, että henkilöliikennepalvelut ovat kaikkien ulottuvilla ja sujuvat poikkeuksetta mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti ja esteettömästi. Jotta tähän päästään, tulisi huolehtia yhtenäismarkkinoiden mahdollisimman moitteettomasta toiminnasta, poistaa hallinnolliset esteet ja varmistaa kilpailun tasapuolisuus.

2.4

Lisäksi unionin yhteinen liikennepolitiikka on keskeinen taloudellisen ja sosiaalisen koheesion toteuttamisväline, etenkin, kun ajatellaan terveen kilpailun varmistamista, liikenteen turvallisuuden parantamista sekä ympäristönäkökohtien ja ympäristönsuojelun huomioon ottamista.

2.4.1

Rautateiden kehittämiseen ja elvyttämiseen liittyen valkoisessa kirjassa todetaan, että rautatieliikenne on alana ristiriitainen. Yhtäältä on rakennettu kapasiteetiltaan huomattavia suurnopeusyhteyksiä ja niiden matkustajia palvelevia uudenaikaisia asemia. Toisaalta matkustajille tarjotaan myös täysin vanhentuneita palveluja rappeutuneilla ja vaarallisillakin asemilla, joita käyttävät sekä ylikuormitetut paikallisjunat että toisinaan myöhästelevät kaukojunat.

2.4.2

Valkoisessa kirjassa kiinnitetään myös huomiota tarpeeseen kannustaa investoinnein suurnopeus- ja lentoyhteyksien yhteentoimivuutta ja kehotetaan ottamaan erityisesti huomioon lentoasemien rautatieasemat. Lisäksi asiakirjassa korostetaan useasti asemien roolia matkustajien liikkumista helpottavien ja erityisesti matkatavaroiden käsittelyyn liittyvien palvelujen tarjoajana.

2.5

Ensimmäisen ja toisen rautatiepaketin (1) myötä EU edistää lakkaamatta rautateiden tavaraliikenteen vapauttamista sekä siihen liittyen laatuvaatimusten yhdenmukaistamista. ETSK toivoo, että kolmannella rautatiepaketilla on vastaava vaikutus. Henkilöliikenteen vapauttamiseen tähtäävien yksittäisten toimien viimeistely ja toimeenpano ovat puolestaan tehtäviä, jotka unionilla ovat vielä edessä. Tässä lausunnossa on kyse kansainvälisen henkilöliikenteen laatunormien määrittelystä sekä niiden soveltamisesta jäsenvaltioissa.

3.1

EY on antanut useita asetuksia ja direktiivejä, jotka koskevat rautateitä. Tässä yhteydessä mainittakoon asetus Euroopan rautatieviraston perustamisesta (2) sekä direktiivit rautateiden turvallisuudesta (3), perusrakenteista (4), kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä (5), yhteentoimivuudesta, toimiluvista sekä unionin rautateiden kehittämisestä. Edellä mainittujen asetusten ja direktiivien perusteella voidaan todeta, että rautatieasemiin viitataan säädöksissä vain sivumennen.

3.2

Komissio haluaa luoda ensisijaisesti yhtenäiset tekniset standardit (esim. direktiivi 2001/16/EY asemalaitureiden korkeuden yhdenmukaistamisesta liikuntarajoitteisille soveltuvaksi). Yhteentoimivuuden edistäminen kattaa rautateiden sähkönsyöttöverkkojen, turvajärjestelmien ja muiden teknisten vaatimusten harmonisoinnin sekä kuljettajilta edellytettävien lupien yhdenmukaistamisen. Rautateitä vaivaavan kilpailuhaitan taustalla ovat mm. tietyillä valtiollisilla rajoilla teknisistä seikoista (esim. raideleveys, vetureiden tekniset vaatimukset, kuljettajan vaihtaminen) johtuvat viivästykset.

3.3

Rautatieasemien osalta ovat puolestaan keskeisiä turvallisuutta ja matkustajien oikeuksia koskevat direktiivit (esim. direktiivi 2001/16/EY). Tässä yhteydessä merkittävä on kolmas rautatiepaketti, jonka tavoitteena on matkustajien oikeuksien takaaminen. Matkustajan tulee yhtäältä voida hankkia (vaihdettava ja takaisin lunastettava) matkalippu ajoissa ja helposti sekä saada riittävästi tietoa. Toisaalta matkustajalle on kerrottava riittävästi lipun käyttöehdoista. Direktiivin toinen tavoite on rautatieasemien turvallisuuden parantaminen. Väkivaltaa ilmenee suurkaupungeissa usein asemilla ja hiljaisempina aikoina toisinaan junissakin. Turvallisuuden parantaminen ja sen takaaminen, että asema- ja junahenkilöstön apua on vaaratilanteessa saatavana, lisäisi varmasti ihmisten halukkuutta matkustaa junalla.

3.4

ETSK seuraa tiiviisti komission työskentelyä ja on antanut rautatieliikennettä mm. yhteiskunnallisesta näkökulmasta, rahoituskysymysten valossa sekä suurkaupunkialueiden ja eurooppalaisten liikenneverkkojen kannalta tarkastelevia lausuntoja (6).

4.1.1

Rautatieasemien rappeutumisen pysäyttämiseksi tarvittiin kannustinta, jollaisen tarjosi suurnopeusyhteyksien (TGV, HST, ICE) käyttöönotto sekä niiden rinnalla Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN) luominen. Kehityksen käänteen myötä myös rautatieasemat saivat takaisin keskeisen asemansa kaupunkiympäristössä. Kun henkilöliikennettä reiteillä, joilla aiemmin yleisesti katsottiin tarvittavan lentoyhteyttä (600–800 km), ryhdyttiin järkeistämään, luotiin tilanne, jossa rautatie tarjoaa nykyään yhä useammalle ihmiselle ja entistä monipuolisemmalle matkustajakannalle houkuttelevan vaihtoehdon. Tämä on myös osaltaan nostanut kaupunkien keskustoissa sijaitsevien rautatieasemien arvoa.

4.1.2

Toinen tekijä, joka voisi muuttaa käsitystä rautatieasemista liikenteen solmukohtina, ei liity niinkään suurnopeusyhteyksiin, vaan kaupunkialueiden esikaupunkien roolin muuttumiseen pelkistä nukkumalähiöistä monikeskisiksi ja -toimisiksi kaupunkialueiksi. Kyseiset muutokset ja sen myöntäminen, ettei maanteiden rakentamisessa välttämättä pysytä keskustan ja esikaupungin välisen autoliikenteen kasvun tasalla, ovat kiinnittäneet huomion siihen, että julkinen kaupunki- ja esikaupunkiliikenne on tarpeen integroida. Tavoitteeseen päästään esim. liikennelaitosten ja -muotojen yhteistyöllä, yhteensovittamalla aikataulut, hinnat ja lipputyypit sekä hyödyntämällä matkustajaliikenteen perusrakenteita yhteisesti. Pariisin esikaupungeissa vuoden 2005 lopulla puhjenneista yhteiskunnallisista levottomuuksista voidaan oppia, että sosiaalista yhteenkuuluvuutta on edistettävä pitkäjänteisesti monin eri välinein ja että kyseiset prosessit ovat vielä kesken.

4.1.3

Lähiliikenteen rataverkko on edellä mainitun verkoston tärkeä osa ja muodostaa joissain tapauksissa jopa sen ”selkärangan”. Tässä yhteydessä rautatieasemat voivat erinomaisesti toimia näiden monimutkaisten ja keskenään limittyvien liikenneverkkojen ”mobiliteettikeskuksina” ja matkustajien tarvitseman tiedon tärkeimpinä jakelupisteinä.

4.1.4

Vaikka lähiliikenne ja suurnopeusjunat käyttävätkin monesti eri rautatieasemia, on havaittavissa suuntaus, joka tähtää molempien liikennemuotojen yhdistämiseen. Uusien rautatieasemien rakentamisessa tai vanhojen asemien uudistamisessa edellytetään korkeatasoista intermodaalisuutta niin kansainvälisen ja kotimaan kaukojunaverkon kuin kaukoliikenteen ja lähiliikenteen välillä.

4.2.1

Rautatieasemia koskevat standardit ja vaatimukset ovat kehitteillä. Ennen asemat edistivät kansakunnan yhteenkuuluvuutta ja muovasivat osaltaan kansallista identiteettiä. Tätä yhteistä identiteettiä eivät muovanneet fyysiset perusrakenteet, vaikka raiteet ja laituri olivatkin tässä mielessä välttämättömiä, vaan asemat, säädökset, mallit ja normit.

4.2.2

Nykyään tavoitteena ei ole Euroopan laajuisen liikenneverkon asemien yhdenmukaistaminen. Eurooppalaisen identiteetin tulisi ilmetä palveluja koskevien standardien luomisena eikä rakennusten yhdenmukaistamisena. Mainituista standardeista tärkeimmän tulisi koskea intermodaalisten yhteyksien kehittämistä siten, ettei paikallisten välineiden monipuolisuus kärsi vaikka samalla vastataan laatuvaatimuksiin, jotka koskevat matkustajille tiedottamista monikielisessä Euroopassa ja matkustamisen helpottamista. Tässä yhteydessä huomiota on kiinnitettävä kolmeen seikkaan: matkustajille suunnatun tiedottamisen laatuun, intermodaalisten yhteyksien standardointiin ja liikkuvuuskeskusten roolin kehittämiseen.

4.2.3

Vaikka mainitut helppokäyttöisiä palveluja koskevat laatuvaatimukset tulisi omaksua TEN-asemia koskeviksi eurooppalaisiksi suosituksiksi ja suuntaviikoiksi, laatuvaatimusten ei pitäisi katsoa koskevan pelkästään Euroopan laajuista verkkoa. Lisäksi toissijaisuusperiaatetta on noudatettava kokonaisuudessaan. Se, että muut asemat tai solmukohdat ovat saman standardin mukaisia, ei luonnollisesti ole ongelma, sillä sen voidaan päinvastoin olettaa parantavan liikennepalvelujen laatua.

5.1

Kansainvälisissä vertailuissa on käynyt ilmi, että rautatieasemia kehitetään lähes kaikkialla, mutta lähtökohdat vaihtelevat (liikenteen tai kaupungin kehittämistarve, ylemmällä hallintotasolla laadittu suunnitelma, markkinanäkökohtiin perustuvat tarpeet tai edellisten erilaiset yhdistelmät). Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa rautateiden uudistaminen perustuu pelkästään markkinanäkökohtiin, muutokset rajoittuivat a) rautatiealueeseen, b) Lontoon keskiosaan c) nousukauteen kiinteistömarkkinoilla ja d) uusien toimistorakennusten rakentamiseen.

5.2

Sveitsissä on käynnistetty kansallinen rautatieverkon ja julkisen liikenteen — myös Zürichin, Baselin ja Bernin rautateiden lähiliikenne mukaan lukien — uudistusohjelma, jossa kiinnitetään huomiota ympäristönäkökohtiin. Vaikka Sveitsin rautatieyhtiön pitikin rahoitustilanteensa vuoksi hyödyntää asemien läheisyydessä sijaitsevaa kiinteää omaisuuttaan kaupallisesti, otettiin tässä yhteydessä huomioon rautateiden ja muiden osapuolten kanssa yhdessä laadittu ohjelman perusteella rakentajien, kuntien, hallitusten ja rautateiden etu.

5.3

Ruotsissa rautatieyhtiö on yksityistetty, mutta säilytetty kokonaisuutena. Rautateitä kehitetään yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa. Tavoitteena on luoda ajanmukaisia matkakeskuksia, joihin junat, bussit, taksit ja paikoitustilat kootaan saman katon alle. Kaikkiaan sopimukset koskevat paikallisviranomaisia sekä eri liikennemuotoja.

5.4

Ranskassa kehityksen keskeisenä pontimena oli keskushallinnon päätöksellä rakennettu suurnopeusyhteyksien verkko (TGV) ja yhteyksien rakentaminen Pariisiin. Paikallistaso osallistui tähän pyrkimällä hankkimaan omalle paikkakunnalleen TGV-aseman.

5.5

Alankomaissa liikenne- ja ympäristöministeriö sekä rautatieyhtiö käynnistivät 1986 ohjelman, jonka tavoitteena oli soveltaa tiiviin kaupunkiympäristön kehittämistä koskevaa periaatetta asemien ympäristöjen toimintoihin ja tukea joukkoliikennettä. Ennen yksityistämistä rautateiden ja paikallishallinnon oli erittäin vaikea saada hankkeeseen mukaan muita kumppaneita.

5.6

Edellä mainitusta käy ilmi, että suunnittelussa on hankkeen käynnistämisestä lähtien tärkeää ottaa huomioon solmukohtaa (eli liikennettä) edustavien näkemykset ja ”paikka” (eli kaupunki), sen sijaan että asiaa tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta. Samoin on otettava huomioon markkina- ja rahoitusnäkökohdat ja tasapainotettava ne kaupunkien ja liikenneverkkojen tarpeita koskevien näkemysten kanssa. Tämä on tarpeen, jotta vältytään tilanteelta, jossa taloudelliset näkökohdat pääsevät etusijalle, tai tilanteelta, jossa ruusuisissa suunnitelmissa ei oteta huomioon rahoitusnäkökohtia. Alan tutkimuksissa todetaan, että yhteisymmärrykseen on helpompi päästä tilanteessa, jossa on kyse uuden aseman rakentamisesta (Lille). Muuten lukuisat vastakkaiset edut haittaavat monissa tapauksissa kehitystä huomattavasti.

6.1

Komissiossa toteutettava monialainen yhteistyömalli, jonka ansiosta yhteistyöhön osallistuvat tahot voivat tarkastella eri rakennerahastohankkeita alakohtaisesti, on perustellusti suositeltava. Tarkastelumalli tarjoaa mahdollisuuden EU-rahoituksen alakohtaiseen analysointiin. Näin on mahdollista määritellä kunkin toimen/alan menot.

6.2

Kannattanee myös säilyttää asialistalla kysymys siitä, missä määrin suurnopeusyhteyksien rakentaminen on syynä rautateille tyypilliseen vanhan ja modernin ristiriitaan. Suurnopeusverkon rakentaminen nousi mielenkiinnon keskipisteeseen, koska se edusti irtautumista perinteisistä rautateistä. Suurnopeusyhteyksien rakentaminen maksoi valtavasti, ja siihen käytetyt varat olivat pois muista mahdollisista kehityshankkeista. Esimerkiksi Ranskassa TGV-yhteyksien rakentamisen vuoksi perinteinen rautatieinfrastruktuuri on osittain niin huonossa kunnossa, että ajonopeuksia on monin paikoin jouduttu rajoittamaan. Tämä puolestaan merkitsee (sekä matkustaja- että tavaraliikenteelle) huomattavaa ajanhukkaa. Onkin kyseenalaista, missä määrin suurnopeusjunien tarjoama ajansäästö kompensoi tätä haittaa.

6.3

Taloudellista koheesiota ja taloudellisessa kehityksessä muista jälkeen jääneiden alueiden kehittämistä ajatellen onkin suurnopeusyhteyksien rakentamista tarkoituksenmukaisempaa kehittää perinteisiä rautatieyhteyksiä ja tehdä niitä käyttäjien parissa tunnetuksi, sillä suurnopeusjunat kiitävät kyseisten alueiden läpi tarjoamatta yhteyttä liikenneverkkoon. Ehkä olisikin tarkoituksenmukaista parantaa perinteisten junayhteyksien laatua ja perusrakennetta suurnopeusyhteyksien rakentamisen rinnalla. Olipa kyseessä uuden rakentaminen tai vanhan uudistaminen, matkustajan ensimmäinen kosketuskohta siihen on rautatieasema.

7.1

Uhka, että lyhytjänteiseen eduntavoitteluun ja puhtaaseen kiinteistökeinotteluun perustuvat huomattavat investoinnit tuhoavat sen ilmeisen lisäarvon, jonka rautatie voi kaupungeille ja matkustajille tarjota, on ilmeinen. Käytännössä tämä voi johtaa siihen, että rautatieyhtiöt myyvät tappioidensa peittämiseksi erittäin arvokkaita keskusta-alueita, joille rautateitä palvelevan rakentamisen sijasta pystytetään toimistoja ja kauppakeskuksia. Tässä yhteydessä on paikallaan ottaa huomioon seuraavat näkökohdat.

7.2

Suurnopeusyhteyksien lisäksi myös muita kansainvälisiä rautatieyhteyksiä ajatellen on tärkeää, että suorat kaupunkien keskustojen väliset yhteydet ovat mahdollisia TEN-verkon kaikissa osissa.

7.3

Erityisesti kaupunkien keskusta-alueilla on tärkeää huolehtia asianmukaisista joukkoliikenneyhteyksistä rautatieaseman ja kaupungin muiden osien välillä.

7.4

Rautatieasema on liikennettä kokonaisuutena ajatellen keskeinen liikenteen solmukohta ja opastuskeskus.

7.5

Lisäksi kaupungin keskustassa sijaitsevalta rautatieasemalta tulisi olla yhteys kaupungin lentoasemalle.

7.6

Rata-alueita ei tule arvioida erillisinä alueina, vaan tarkastella niiden asemaa kaupungin ja logistiikan kannalta sekä pyrkiä pitkäjänteiseen ja kaupungin kannalta mahdollisimman suureen lisäarvoon.

7.7

Kokemus on osoittanut, että rautatieaseman ja kaupungin välinen selkeä funktionaalinen raja käy yhä häilyvämmäksi ja että erilaisten kaupungissa tarvittavien palvelujen tarjoamisen myötä asemasta tulee taloudellisesti kannattava ja houkutteleva julkinen tila.

7.8

Nykyiset päärautatieasemat eivät kuitenkaan välttämättä ole sijaintinsa puolesta parhaita tulevien suurnopeusyhteyksien pääteasemia. Kaikkein onnistuneimmat tähänastiset esimerkit osoittavat, että paras keino valjastaa rautateiden uudistamisen ja kaupunkien kehittämisen vapauttama energia on rakentaa kaupungin keskustaan uusi, vaihtoehtoinen keskus. (Tässä yhteydessä on muistettava, että Lillen kaltaiset yleisimmin mainitut esimerkit ovat erityistapauksia eikä niitä voida välttämättä soveltaa malleina muualla.)

7.9

Aiempien esimerkkien perusteella näyttää siltä, että valtio, paikallisviranomaiset ja yksityiset rahoittajat voivat yhdessä rautatieyhtiöiden kanssa käynnistää kehityshankkeita kansainvälisen henkilöliikenteen rautatieasemien uudistamiseksi siten, että ne vastaavat mahdollisimman laajasti eri tarpeita.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/13

1.1

ETSK pitää tehtyjä ehdotuksia oikeansuuntaisina ja kannattaa toimenpiteitä, joita suositetaan vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

2.1

Vesiviljely on yhteisössä, etenkin maaseutu- ja rannikkoalueilla, erittäin tärkeä elinkeinoala. EU:n vesiviljelyala tuotti vuonna 2004 kaloja, nilviäisiä ja äyriäisiä yli 2,5 miljardin euron arvosta. Taudeista (kuolleisuus sekä kasvun ja laadun heikkeneminen) johtuvien taloudellisten menetysten arvioidaan kuitenkin olevan 20 prosenttia tuotannon arvosta. Ehdotuksella pyritään saamaan käyttöön ajanmukainen ja kohdennettu lainsäädäntö, jolla kustannuksia vähennetään: jo 20 prosentin vähennys kustannuksissa lisäisi tuotannon arvoa 100 miljoonalla eurolla vuodessa.

2.2

Nykyisin voimassa oleva lainsäädäntö kehitettiin kaksi vuosikymmentä sitten, jolloin EU:ssa oli vain 12 jäsenvaltiota. Sen ensisijaisena tarkoituksena oli suojata EU:n tuolloisen vesiviljelyn päälajien eli lähinnä lohikalojen (taimenen ja lohen) ja ostereiden viljelyä. Lainsäädäntö on nyt saatettava ajan tasalle, jotta otettaisiin huomioon laajentuneessa EU:ssa esiintyvät useammantyyppiset vesiviljelykäytänteet ja -lajit, alalla tapahtunut merkittävä kehitys, nykyisen lainsäädännön soveltamisesta 15 vuoden aikana saatu kokemus sekä tieteessä tällä alalla tapahtunut edistys. Säännöt on saatettava ajan tasalle myös siksi, että EU:n säännöt olisi saatava vastaamaan kansainvälisiä sopimuksia ja standardeja (kuten Maailman kauppajärjestön WTO:n terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevaa sopimusta ja Maailman eläintautijärjestön OIE:n säännöstöä).

3.1

Ehdotuksella kumotaan nykyinen primäärilainsäädäntö (neuvoston direktiivit 91/67/ETY, 93/53/ETY ja 95/70/EY) ja korvataan kyseiset kolme direktiiviä yhdellä uudella direktiivillä. Uuden direktiivin tavoitteena on EU:n vesiviljelyalan tuottajien kilpailukyvyn parantamiseksi saattaa ajan tasalle, laatia uudelleen ja konsolidoida vesiviljeltyjen tuotteiden kauppaan liittyvät eläinten terveyttä koskevat säännöt, tautien ehkäisyä ja torjuntaa koskevat säännöt mukaan luettuina.

3.2

Direktiivi sisältää vesiviljelyn tuotantoyrityksille ja jalostuslaitoksille suunnatut yleiset vaatimukset, kuten luvat, ja niiden toimintaa koskevat säännökset.

3.3

Siinä säädetään eläinten terveyttä koskevista säännöistä saatettaessa vesiviljeltyjä eläimiä ja tuotteita markkinoille sekä terveyssäännöistä tuotaessa vesiviljeltyjä eläimiä yhteisön markkinoille unionin ulkopuolisista maista.

3.4

Ehdotus sisältää säännöksiä, jotka koskevat tiettyjen vesieläintautien ilmoittamista ja torjumista sekä taudista vapaiden vyöhykkeiden vahvistamista.

3.5

Lisäksi siinä määritetään jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia sekä laboratorioita koskevat vaatimukset, ja asiaa koskevat suuntaviivat vahvistetaan ehdotetun direktiivin liitteissä.

3.6

Ehdotuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 37 artikla. Suhteellisuusperiaatetta noudatetaan, ja yhteisön talousarvioon kohdistuvan taloudellisen vaikutuksen odotetaan olevan rajallinen.

3.7

Ehdotuksen talousarviovaikutukset liittyvät ennen kaikkea seuraaviin kahteen asiaan:

3.8

Jälkimmäisen ehdotuksen (ehdotus neuvoston päätökseksi) tavoitteena on tehdä tarvittavat muutokset vesiviljeltyjen eläinten lääkintätoimia varten myönnettävää yhteisön taloudellista tukea koskeviin nykyisiin menettelyihin, joista säädetään neuvoston päätöksessä 90/424/ETY. Tarkoituksena on ottaa huomioon ehdotukset vesieläinten terveyttä sekä Euroopan kalatalousrahastoa koskeviksi uusiksi direktiiveiksi.

3.9

Jälkimmäisen ehdotuksen mukaan jäsenvaltioille annetaan lupa myöntää Euroopan kalatalousrahastoa koskevan asetuksen III osaston mukaisesti perustetuista toimenpideohjelmista rahoitusta tiettyjen vesieläintautien torjuntaan ja hävittämiseen.

3.10

Rahoitustukeen sovellettavien menettelyjen on oltava johdonmukaiset niiden nykyisten menettelyjen kanssa, joita sovelletaan maaeläinten tautien torjuntaan ja hävittämiseen myönnettävään rahoitukseen.

3.11

Myös jälkimmäisessä ehdotuksessa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta, ja myös sen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 37 artikla.

3.12

Jälkimmäisen ehdotuksen mukaan yhteisön taloudellista tukea vesieläinten tautien hävittämiseen olisi vastaisuudessa oltava saatavilla Euroopan kalatalousrahastosta (asiakirja KOM(2004) 497, 32 artikla). Tämän vuoksi on vaikea arvioida ehdotuksen vaikutusta Euroopan kalatalousrahastoon, koska vaikutus riippuu tartunnan saastuttaman viljelylaitoksen koosta, viljelylaitoksella pidettyjen eläinten arvosta jne.

4.1

Nykyisessä yhteisön lainsäädännössä otetaan huomioon vain lohen, taimenen ja osterien viljely. Kyseisen lainsäädännön hyväksymisen jälkeen yhteisön vesiviljelyala (äyriäisten, sinisimpukoiden, venussimpukoiden jne. viljely) on kehittynyt merkittävästi. Sen vuoksi asiaa koskevaa lainsäädäntöä on ETSK:n mielestä tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä muuttaa siten, että se kattaa myös muut vesiviljelyalan tuottajien kasvattamat vesieläimet.

4.2

ETSK kannattaa kyseisiä ehdotuksia, sillä ne ovat merkittävä toimi vesieläinten tautien ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

4.3

ETSK:n mielestä vesieläinten terveyssäännöistä olisi säädettävä yhteisön tasolla vesiviljelyalan järkiperäisen kehityksen varmistamiseksi ja tuottavuuden lisäämiseksi. Säännöt ovat tarpeen sen vuoksi, että voidaan edistää sisämarkkinoiden toteutumista ja välttää tarttuvien tautien leviämistä. Lainsäädännön olisi oltava joustavaa, jotta voidaan ottaa huomioon alan kehitys ja monimuotoisuus.

4.4

ETSK katsoo, että yhteisön tason toimenpiteitä olisi täydennettävä pyrkimyksillä lisätä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tietoisuutta ja valmiuksia vesieläinten tautien ennaltaehkäisyn, torjunnan ja hävittämisen suhteen.

4.5

EU:n nykyinen lupajärjestelmä on erityisen tiukka, sillä vaatimukset, jotka luvan saamiseksi on täytettävä, ovat tiukemmat kuin EU:n kilpailijamaissa. Tämä vaikuttaa alan elinkelpoisuuteen. ETSK:n mielestä ehdotettu yritysrekisteri, joka sisältäisi yksityiskohtaiset tiedot kunkin yrityksen tuotantojärjestelmästä, tuotannon harjoittajasta sekä jo annetusta vesiviljelyluvasta, kattaa kyseiset vaatimukset.

4.6

Olisi tarpeen varmistaa, että vesieläinten taudit eivät leviä yhteisön tasolla. Sen vuoksi on oleellista laatia vesiviljeltyjen tuotteiden markkinoille saattamiseen sovellettavat yhdenmukaistetut terveyssäännökset sekä luettelo taudeista ja taudeille alttiista lajeista.

4.7

ETSK katsoo, että vesieläinten tautien mahdollisten taudinpurkausten varhaisen havaitsemisen varmistamiseksi on tarpeen velvoittaa taudille alttiiden vesieläinlajien parissa toimivat ilmoittamaan kaikista epäilyttävistä tapauksista toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.8

Jäsenvaltioissa olisi suoritettava rutiinitarkastuksia, muita tarkastuksia ja hätätarkastuksia sen varmistamiseksi, että vesiviljelytuotannon harjoittajat tuntevat tautien torjuntaa koskevat yleiset säännöt ja soveltavat niitä.

4.9

Tietämys tähän mennessä tuntemattomista vesieläinten taudeista lisääntyy jatkuvasti. Sen vuoksi ETSK:n mielestä on oleellista, että kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle tiedotetaan uuden taudin havaitusta tai epäillystä esiintymisestä ja mahdollisesti toteutetuista torjuntatoimenpiteistä.

4.10

Vesieläinten terveystilanteen turvaamiseksi yhteisössä olisi tarpeellista varmistaa, että yhteisön kautta kulkevat elävien vesiviljeltyjen eläinten lähetykset ovat asianmukaisten terveysvaatimusten mukaisia. Lisäksi on varmistettava, että unionin ulkopuolisista maista tuotavissa vesiviljellyissä eläimissä tai tuotteissa ei ole tarttuvia tauteja.

5.1

ETSK hyväksyy näkemyksen, että ei ole aiheellista säätää erityissäännöksiä, joita sovellettaisiin valvotuissa olosuhteissa (akvaarioissa tai lammikoissa) pidettävien koriste- ja muiden vesieläinten markkinoille saattamiseen. Kuitenkin silloin, kun vesieläimiä pidetään suljettujen systeemien tai akvaarioiden ulkopuolella tai ne ovat suorassa yhteydessä yhteisön luonnonvesiin, olisi ETSK:n mielestä sovellettava ehdotetun direktiivin yleisiä säännöksiä. Tämä koskee erityisesti karppikaloja (Cyprinidae), sillä suositut koristekalat kuten koikarppi ovat alttiita eräille taudeille.

5.2

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan ehdotetun direktiivin säännösten rikkomiseen. ETSK katsoo, että kyseisten seuraamusten on oltava tehokkaita.

5.3

Ehdotetun direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ennen kuin jäsenvaltio päättää luvan epäämisestä 4 artiklassa määritetyllä tavalla, on kuitenkin harkittava riskinhallintatoimenpiteitä, kuten mahdollista kyseisen toiminnan vaihtoehtoista sijoituspaikkaa. ETSK on kuitenkin tietoinen siitä, että vaihtoehtoisen sijoituspaikan etsiminen ei usein ole käyttökelpoinen ratkaisu silloin kun kyseessä ovat säiliöt, joissa on luonnonvaraisissa kalakannoissa esiintyviä taudinaiheuttajia. ETSK:n mielestä tällaisten tautien riskiä voidaan pienentää noudattamalla asianmukaisia toimintatapoja suljettuihin ja valvottuihin järjestelmiin perustuvissa kasvatusyksiköissä, soveltamalla hyviä hygieniakäytäntöjä sekä soveltamalla eläinten terveyden seurantajärjestelmää ja kaikkia muita toimenpiteitä, joita kyseisessä neuvoston direktiivissä ehdotetaan.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/15

1.1

Tiedonanto, jolla perustetaan yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskeva puiteohjelma, liittyy ehdotuskokonaisuuteen (1), jolla on määrä panna täytäntöön vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymät (2) sekä ”Politiikan haasteet ja rahoitusmahdollisuudet laajentuneessa unionissa 2007–2013” (3) (ETSK antoi aiheesta lausunnon, jonka esittelijä oli Georgios Dassis (4)). Ehdotuksena on, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomiseen (otsake 3, ”Kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus”) myönnetään vuonna 2006 yhteensä 1 381 miljoonan euron määrärahat. Vuoteen 2013 mennessä määrärahojen on määrä nousta asteittain 3 620 miljoonaan euroon.

1.2

Tavoitteena on, että kolmea tavoitetta, vapautta, turvallisuutta ja oikeutta, edistetään yhdessä ja samalla intensiteetillä noudattaen tasapainoista lähestymistapaa, joka teoreettisesti perustuu demokratian, vapauksien ja perusoikeuksien kunnioittamiseen.

1.3

Yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaan puiteohjelmaan kaavailluista kokonaismäärärahoista (9 500 miljoonaa euroa) yhteensä 5 866 miljoonaa euroa on tarkoitettu vuosiksi 2007–2013. Tästä 1 184 miljoonaa euroa on tarkoitettu turvapaikkakysymyksiin, 759 miljoonaa euroa palauttamisrahastoon, 1 771 miljoonaa euroa kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseen ja 2 152 miljoonaa euroa ulkorajojen valvontaan. Jäsenvaltioille ja yhteisön suoriin toimiin (kansalaisjärjestöjen toiminta sekä hankkeet) myönnettäviä määriä ei voi siirtää rahastosta toiseen.

1.4

Yhteisvastuuta koskeva puiteohjelma ei kata virastoja ja muita yhteisön välineitä, jotka liittyvät vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen. Näitä ovat Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto, joka toimii ehdotetun puiteohjelman alalla ja uusien rahoitusnäkymien puitteissa, Eurodac-järjestelmä (sormenjälkien vertailu), viisumitietojärjestelmä sekä Schengenin tietojärjestelmä (SIS II). Mainitut tietojärjestelmät edellyttävät pitkän aikavälin sitoutumista, eikä niiden perustamissäädöksissä rajoiteta millään tavalla järjestelmien voimassaoloaikaa.

1.5

Puiteohjelman tavoitteena on erityisesti varmistaa riittävä yhtenäisyys kaikilla toimialoilla tarvittavissa toimissa sekä poliittisten päämäärien kytkeminen käytettävissä oleviin resursseihin. Komission pyrkimyksenä on nykyisen rahoituksen yksinkertaistaminen ja järkeistäminen. Puiteohjelmalla pyritään myös lisäämään avoimuutta ja parantamaan joustavuutta ensisijaisten tavoitteiden asettamisessa.

1.6

Euroopan unionin taloudellisen yhteisvastuun avulla on määrä tukea maahanmuuttovirtojen hallinnan neljää osa-aluetta, jotka yhdessä muodostavat kattavan ja tasapainoisen lähestymistavan:

1.7

Komissio on tehnyt ehdotuksesta vaikutustenarvioinnin (6), joka on ehdotusasiakirjan liitteenä.

2.1

Vaikka ohjelmassa viitataan Tampereen huippukokouksen ja Haagin ohjelman antamaan johdonmukaisuuteen sekä perustamissopimuksen 62 ja 63 artiklaan, on ohjelmalla tukenaan vain vähän harmonisoitua lainsäädäntöä huolimatta neuvoston pyrkimyksistä hyväksyä eräitä Tampereen ohjelmaan (7) liittyviä yhteisiä toimia. Marraskuun 4. ja 5. päivänä 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi toisen monivuotisen ohjelman — niin kutsutun Haagin ohjelman — vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan yhteisen alueen luomiseksi Euroopan unioniin.

2.2

Komitea huomauttaa, että Haagin ohjelmasta huolimatta todella tyydyttävää yhteistä poliittista suuntaa ei tähän saakka varsinaisesti ole ollut olemassa. Komitea käsittelee lausunnossaan ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi — Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla” (8) yksityiskohtaisesti Haagin ohjelmaan liittyvää komission toimintaohjelmaa. Jäsenvaltioilla on hyvin erilaiset käytänteet maantieteellisestä sijainnistaan riippuen. Jäsenvaltioilla on siten erilaiset toimintatavat ja erilainen vastuu suhteessa EU:n kansalaisiin tai kolmansien maiden kansalaisiin ja valtioihin, minkä seurauksena toimintatavat yhteisön sisällä ovat rinnakkaisia ja joskus jopa ristiriitaisia tai vastakkaisia riippuen siitä, ovatko jäsenvaltiot osittain tai kokonaan osapuolina Schengenin (I ja II) ja Dublinin I ja II (9) -sopimuksissa tai osallistuvatko ne yhteisön ohjelmiin, joiden tavoitteena on esimerkiksi löytää kestäviä ratkaisuja pakolaisten uudelleensijoittamiseksi (10). Kokemus osoittaa, ettei rahastojen ja rahoitusvälineiden perustaminen riitä yhtäältä käytäntöjen parantamiseen ja toisaalta tehtävien tasapainottamiseen ja integroimiseen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

2.3

Poliittisten ja humanitaarisista syistä myönnettävien turvapaikkojen osalta turvallisten maiden luettelon laatiminen on edelleen kiistanalainen kysymys. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota erityisesti tunnetut ihmisoikeuksien ja humanitaarisen avun aloilla toimivat kansalaisjärjestöt. Komitea katsoo, ettei ole asianmukaista käsitellä turvapaikkakysymyksiä ja maahanmuuttoa samoissa puitteissa, kun vaatimukset ja toimintamahdollisuudet näissä kysymyksissä ovat olennaisesti erilaiset.

2.4

Vaikka komitea ymmärtääkin ohjelmassa pyrittävän kattavuuteen ja kokonaisvaltaisuuteen, se suhtautuu varauksellisesti tapaan, jolla samassa aloitteessa käsitellään rajojen suojelua ja maahanmuuttajien kotouttamista. Komitea katsoo kuitenkin, että kyseisiä rahastoja on hallinnoitava koordinoidusti ja yhdenmukaisesti seuraavista syistä:

Kokonaistavoitteen huomioon ottaen komitea painottaa toisaalta, että kyseisten kahden ohjelman on oltava riittävän selkeät, jotta voidaan välttää mahdollisesti syntyvät sekaannukset.

3.1

Komitea korostaa, että tiedonantoluonnoksen sisältö ei voi olla sama riippumatta siitä, ratifioidaanko perustuslakisopimus vai ei ja sisällytetäänkö perusoikeuskirja perustamissopimukseen.

3.2

Komitea kannattaa solidaarisuusrahaston perustamista, mutta kehottaa komissiota sopeuttamaan sitä Haagin ohjelman mukaisesti ottaen huomioon ETSK:n aiheesta antaman lausunnon (11).

4.1.1

Turvapaikka, maahanmuutto, kotouttaminen, moniulotteinen näkökulma, uskottava ratkaisu ja kestävyys ovat osa asetettuja tavoitteita. Jotta voitaisiin täydentää taloudellista lähestymistapaa, jota komissio noudattaa maahanmuuton hallinnassa sovellettavaa EU:n strategiaa koskevassa vihreässä kirjassaan (12), tiedonannossa pitäisi tutkia perusteellisesti näkökohtia, jotka liittyvät yksilön oikeuksiin ja universaalisiin oikeuksiin maahanmuuttokysymyksissä. Tiedonannossa tulisikin luoda yhteyksiä perusoikeuksia ja oikeusasioita koskevaan yleisohjelmaan sekä tukeutua erityisesti siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (13).

Komitea kehottaa lisäksi komissiota tukeutumaan entistä enemmän arviointiraporttiin, jonka riippumattomat asiantuntijajuristit laativat joka neljäs vuosi ja joka toimitetaan hallitustenväliselle komitealle Euroopan neuvoston tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvontamenetelmänä. Komission tulisi myös ottaa kyseinen raportti huomioon täydentävissä ehdotuksissaan.

Komitea toteaa, että näiden rakennerahastojen hallinta on suurimmalta osalta siirretty jäsenvaltioiden tehtäväksi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Suhteellisuusperiaatteen osalta komitea toteaa, kuten se teki jo Haagin ohjelmaa ja toimintaohjelmaa koskevassa lausunnossaan, että ”Haagin ohjelmassa asetetaan selvästi etusijalle nykyisten politiikkojen arviointimekanismien käyttöönotto. Ennen aloitteiden hyväksymistä on tärkeää teettää seikkaperäinen, riippumaton tutkimus niiden tehokkuudesta, lisäarvosta, oikeasuhtaisuudesta ja legitiimiydestä (yhdenmukaisuus ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kanssa)” (14).

Komitea on myös huolissaan siitä, miten aiotaan seurata valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen sekä työmarkkinaosapuolten kuulemista, joka pidettiin 14. kesäkuuta 2005 ja jossa käsiteltiin edellä mainittua vihreää kirjaa. Kuulemistilaisuudessa monet organisaatiot kertoivat vastustavansa sitä, että taloudellinen lähestymistapa asetetaan yksilön oikeuksien edelle ja että sitä pidetään tärkeämpänä kuin tarvetta ymmärtää inhimillisiä, kulttuurisia, sosiaalisia ja juridisia seurauksia kaikissa ulottuvuuksissaan kaikkien vastaanotettujen ja vastaanottajien kannalta.

4.1.2

Komitea olisi myös toivonut löytävänsä komission aloitteesta niitä ehdotuksia, joita komitea on aiemmissa lausunnoissaan esittänyt.

4.1.3

Komitea korostaa, ettei kaikkia maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä pitäisi käsitellä lähtökohtaisesti ongelmina. Maahanmuutto muodostaa nykyään uudenlaisen poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen todellisuuden. Uusi tilanne tulee vanhempaa perua olevan maahanmuuton lisäksi, ja koko yhteiskunnan on kyettävä vastaamaan siihen ottaen huomioon ihmisten oikeus päättää omasta elämästään jäsenvaltioiden hyväksymissä ja niitä sitovissa kansainvälisissä, eurooppalaisissa ja kansallisissa oikeudellisissa puitteissa (15).

4.1.4

Komission mielestä ongelma voidaan ”ratkaista” palautusten avulla, mutta tällöin ei tulisi asettaa vastakkain oletettujen ”laillisesti” ja ”laittomasti” oleskelevien henkilöiden oikeuksia. Laiton oleskelu ei ole pysyvä, vapaaehtoisesti valittu olotila, jolla pyritään hyödyntämään hypoteettista asemaa. On ensinnäkin olemassa useista eri syistä johtuvaa laitonta oleskelua: komitea on laatinut useita lausuntoja, joissa se on pyrkinyt selventämään EU:n toimielimille taloudellisia haasteita ja uhrien todellista tilannetta (16). Kaikkien palauttamista koskevien poliittisten toimien yhteydessä on kunnioitettava ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

4.1.5

Rajavalvonnan ja viisumipolitiikan ”hoidon” ei pitäisi mennä humanitaaristen, sosiaalisten, poliittisten tai juridisten näkökohtien edelle.

Pitkäaikaiset, pysyvät syyt, kuten Saharan eteläpuolista Afrikkaa koetteleva kuivuus, vaativat muita kehitykseen, yhteistyöhön ja ilmaston lämpenemisen torjumiseen tähtääviä keinoja kuin pakkoon perustuvaan paluuseen varatut 750 miljoonaa euroa tai ulkorajojen hallintaan liittyviin konsulialan toimin varatut 2,15 miljardia euroa. Ne edellyttävät poliittista arviointia ja päättäväistä sitoutumista pitkäaikaiseen toimintaan. Koska nälänhädän ja kuivuuden torjuminen eivät valitettavasti sisälly edes vuosituhattavoitteisiin, komitea kehottaa komissiota ja neuvostoa toimimaan aktiivisesti tässä kysymyksessä ja

Komitea ei pidä soveliaana eikä hyväksyttävänä ratkaisuna sitä, että vastuu käännyttämisestä sysätään kauttakulkuvaltiolle. Sen mielestä on välttämätöntä parantaa koordinaatiota ensinnäkin Euroopan unionin toimielinten ja toiseksi unionin ulkopuolella sijaitsevien maahanmuuttajien lähtömaiden viranomaisten välillä. Lisäksi maahanmuuton hallinnan olisi oltava osa unionin ulkosuhteiden hoitoa.

4.1.6

Ihmisten vapaata liikkumista ei voi ”hallita”, tiedonannossa käytettyä termiä lainataksemme, samalla tavoin kuin rahavirtoja tai palveluiden liikkuvuutta.

4.1.7

Neljää rahoitusvälinettä, joita komissio ehdottaa jäsenvaltioiden toiminnan tukemiseksi maahanmuuttoasioissa, tulisi soveltaa siten, että maahanmuuttopolitiikkaa voidaan harjoittaa koordinoidusti. Tämä sisältää maahanmuuttovirtojen asianmukaisen hallinnan lisäksi, että jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevat unionin ulkopuolisten maiden kansalaiset integroidaan samoilla ehdoilla kuin jäsenvaltioiden kansalaiset.

Tässä yhteydessä komitea myös tuomitsee rajatylittävien palvelujen tarjoamisen yhteydessä mahdollisesti esiintyvän sosiaalisen polkumyynnin, sillä rajatylittävien palvelujen tarjonta on tärkein laillinen maahanmuuttokanava. Ongelma koskee myös uusista jäsenmaista tulevien työntekijöiden liikkumista yhteisön sisällä, koska heihin sovelletaan siirtymämääräyksiä.

Työmarkkinaosapuolilla ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on tässä asiassa keskeinen rooli, jota on tuettava ja tarkasteltava.

Laittomat siirtymiset jäsenvaltiosta toiseen: Erittäin tiukkojen säännösten seurauksena ja — kuten komitea muistuttaa — sen vuoksi, ettei neuvosto vuonna 2002 komitean ja parlamentin ehdotukselle antamasta tuesta huolimatta hyväksynyt maahanpääsyä koskevaa direktiiviä, ”laillisilla” siirtymisillä jäsenvaltiosta toiseen viitataan laissa ja käytännössä henkilöihin, jotka ovat asuneet jonkin jäsenvaltion alueella yli viisi vuotta ja jotka hakevat toista oleskeluoikeutta toisessa jäsenvaltiossa, tai jotka ovat asuneet jäsenvaltiossa vähemmän kuin viisi vuotta ja hakevat lyhytaikaista oleskelulupaa toiseen jäsenvaltioon. Komitea olettaa näin ollen, että tiedonannossa ”laittomilla siirtymisillä” tarkoitetaan jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien henkilöiden ja ensimmäisessä vastaanottomaassa kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden siirtymisiä. Tällaisilla henkilöillä on oikeus jättää hakemus — mihin kaikki jäsenvaltiot eivät aina anna mahdollisuutta –, mutta myös oikeus hakemuksensa yksilölliseen tutkintaan ja lykkäävään oikeudelliseen muutoksenhakuun. Tietyissä jäsenvaltioissa tällaista muutoksenhakumahdollisuutta ei ole, se on tehty mahdottomaksi tai sillä ei ole lykkäävää vaikutusta. Komitea ymmärtää, että Dublinin sopimuksen ja Dublin II -sopimuksen täytäntöönpanoa — josta komitea on antanut lausuntonsa — on voitava helpottaa rahoitusvälineellä. Komission on taattava rahastovarojen ja vastuun tasapuolinen ja oikeudenmukainen jako, mutta tässä tapauksessa sen olisi kiinnitettävä erityishuomiota niihin jäsenvaltioihin, joihin maahanmuuton aiheuttama paine kohdistuu kaikkein voimakkaimpana, ottamalla huomioon niiden asema rajavaltioina, niiden koko (esimerkkeinä mainittakoon Kypros ja Malta), niiden yleiset valmiudet ottaa vastaan maahanmuuttajia (turvapaikka-, uudelleensijoittamis- ja maahanmuuttokapasiteetti) sekä parhaat käytännöt jäsenvaltioiden velvollisuuksien noudattamisessa. Tiedonannossa ei määritetä riittävän täsmällisesti vastuun tasapuolista jakamista koskevia suuntaviivoja. Taloudellista tukea ei tulisi myöntää maille, jotka sulkevat vastaanottokeskuksiaan tai vähentävät niiden kapasiteettia.

4.1.8

Yhdenmukainen palauttamismenettelyjen hallinnointijärjestelmä: Järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavana, tiukasti neuvoa-antavana elimenä komitea korostaa, että kyse on ihmisistä ja yksilöistä. Olisikin parempi kehittää kestävää yhteistyötä, jossa kunnioitetaan rauhanomaisia tavoitteita, sekä määrittää, millaisia kriteereitä tulisi soveltaa vapaaehtoisuuden asteen määrittämiseksi.

4.1.9

Komitea on hämmästynyt lukiessaan ehdotetusta tekstistä, että palauttamisrahastoon liittyvien erityistavoitteiden toimilla voidaan antaa erityistukea muita heikommassa asemassa oleville henkilöille, kuten lapsille sekä kidutuksen, raiskauksen tai muiden henkisen, ruumiillisen tai seksuaalisen väkivallan vakavien muotojen kohteeksi joutuneille henkilöille. On syytä muistuttaa, että Geneven sopimuksessa määritellään ne menettelyt, yksilölliset tutkimukset ja muutoksenhaut, joihin tällaisilla henkilöillä on oikeus. Kun Euroopan unionin lainsäädännössä on hyväksytty kelpoisuutta ja asemaa koskeva direktiivi (17) ja unionin jäsenvaltiot ovat osapuolia Euroopan ihmisoikeus- ja kansalaisvapauksien sopimuksessa, komitea pitää vaikeana uskoa, että tällaisessa asemassa olevat henkilöt voisivat kuulua ”vapaaehtoisen paluun” piiriin.

4.1.10

Komission tulisi harkita kriteereitä, joita on määrä käyttää mittaamaan vapaaehtoisen paluun onnistumista. Komitea ymmärtää, ettei tässä ole kyse yhteistyöstä eikä yksilöllisistä kehityshankkeista, vaan palauttamisesta oikeudellisen tai hallinnollisen päätöksen perusteella sekä palauttamispäätöksestä ja maastapoistamisesta. Komitea puolustaa tarvetta kunnioittaa ja tukea Euroopan ihmisoikeussopimusta ja perusoikeuskirjaa ja noudattaa niiden periaatteita: ketään ei tule pakottaa paluuseen, jos paluu vaarantaisi hänen henkensä. Tässä asiassa oikeuskeinojen käyttömahdollisuus olisi turvattava, ja muutoksenhaulla tulisi aina olla lykkäävä vaikutus. Lisäksi palautuksia tulisi käyttää vain poikkeustapauksissa, ja silloin tulisi noudattaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen periaatteita. Tietyt ehdotuksessa käytetyt termit antavat ymmärtää, ettei näin aina tapahdu (esimerkiksi rahoitusselvityksen luku 5.1.3).

Komission tulisi ehdottaa nykyistä yksityiskohtaisempia täytäntöönpanosääntöjä, jotka varmistaisivat neuvonnan, materiaalisen avun ja muun asianmukaisen tuen tarjoamisen palautusten yhteydessä. Lisäksi komission tulisi ehdottaa säännöksiä muun muassa sen määrittämiseksi, miten kotimaihinsa palautettavien henkilöiden turvallisuuden, suojelun ja hyvinvoinnin seuranta ja valvonta järjestetään riippumattomalla ja uskottavalla tavalla.

—

Komitea kannattaa ehdotusta kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013, Euroopan pakolaisrahaston perustamista nykyisen rahaston jatkoksi sekä ulkorajarahaston perustamista.

—

Komitea kehottaa neuvostoa käsittelemään ja hyväksymään samassa yhteydessä ehdotuksen tiedonannoksi yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan puiteohjelman perustamisesta sekä päätökset erityisrahastojen perustamisesta yleisohjelman toteuttamiseksi.

—

Komitea kehottaa komissiota ottamaan Haagin ohjelmaa koskevassa toimintaohjelmassaan huomioon ETSK:n antamat suositukset.

—

Komitea suosittaa neuvostolle ja komissiolle, että ne takaavat näiden uusien rakennerahastojen toiminnan avoimuuden varmistamalla nimenomaisesti, että Haagin ohjelma ja nyt käsiteltävänä oleva tiedonanto ovat keskenään johdonmukaisia.

—

Komitea kehottaa sisällyttämään kyseisiä eri rahastoja koskeviin päätöksiin konkreettisia määräyksiä siitä, että valtiovallasta riippumattomat toimijat osallistuvat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jäsenvaltioiden ja komission itsensä määrittelemien suuntaviivojen vuosittaisten ja monivuotisten puitteiden laatimiseen.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/20

1.1

ETSK ehdottaa, että kiinnitetään erityishuomiota seuraaviin seikkoihin:

2.1

ETSK on tyytyväinen komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi aiheesta ”Koulutukseen liittyvä liikkuvuus yhteisössä: Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja” (1). Euroopan unionin asukkaiden liikkuvuus sekä ehdotus, joka koskee sen kaikkien rajoituksien poistamista EU:n jäsenvaltioiden välillä, parantavat EU:n kilpailukykyä Lissabonin strategian mukaisesti.

2.2

Komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio pyrkivät poistamaan liikkuvuuden esteet koulutuksen alalla (2).

2.3

Liikkuminen EU:n alueella opiskelun vuoksi on ollut mahdollista jo joidenkin vuosikymmenien ajan, mikä on antanut eri ohjelmien osanottajille mahdollisuuden hankkia uusia kokemuksia sekä ylittää kieli- ja kulttuurirajoja Euroopassa.

2.4

ETSK huomauttaa, että opiskelutarkoituksessa maasta lähtevien määrä on vuoden 1999 jälkeen kolminkertaistunut komission jäsenvaltioille tarjoamien kansainvälisten koulutus- ja vaihto-ohjelmien ansiosta.

2.5

ETSK katsoo niin ikään, että nämä ohjelmat antavat tilaisuuden rakentaa suvaitsevaista eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa, joka on avoin eri uskontoa, etnistä taustaa, seksuaalista suuntautumista jne. edustaville ihmisille.

2.6

ETSK on erittäin tyytyväinen komission vuonna 2004 tarjoamiin uuden sukupolven koulutusohjelmiin. Näiden ohjelmien suurten osallistujamäärien perusteella voi olettaa, että nuoret toteuttavat epäsuorasti Lissabonin strategiaa.

3.1

ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden tulee huolehtia eri ohjelmien koordinoinnista sekä valtio- että paikallistasolla.

3.2

Toimielinten, organisaatioiden, korkeakoulujen ja yliopistojen, koulujen ja liikkuvuuden edistämiseen tähtäävien ohjelmien koordinoinnista vastaavien henkilöiden tulee pyrkiä kaikin tavoin siihen, että kaikissa valintamenettelyissä ja ehdokkaiden karsinnassa noudatetaan avoimuusperiaatetta. Käytännössä ohjelmaan osallistumisen kriteereistä päättävät henkilöt pitävät kansainvälisiä vaihto-ohjelmia usein palkkiona asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta.

3.3

Komitea suosittaa lisäksi kattavien tiedotuskampanjoiden järjestämistä mahdollisimman suuren osallistujamäärän varmistamiseksi. On pyrittävä kaikin tavoin siihen, että mahdollisimman moni Euroopan unionin nuori saisi tietoa ohjelmien periaatteista ja ohjelmien tarjoamista mahdollisuuksista.

3.4

ETSK:n mielestä jäsenvaltioiden tulee taata, että ohjelmien osanottajien ohjelman aikana hankkimat kokemukset ja pätevyydet tunnustetaan.

3.5

On myös hyvin myönteistä, että edistetään liikkuvuutta sekä ammatillisen koulutuksen hankkimiseksi että vapaaehtoisille suunnattuihin ohjelmiin osallistumiseksi. Nämä ohjelmat auttavat epäilemättä uralla etenemisessä ja helpottavat työntekijän sopeutumista kansainväliseen työympäristöön.

3.6

Liikkuvuutta koskevan eurooppalaisen laatuperuskirjan suosituksia koulutuksen alalla noudatetaan jo nyt tietyissä jäsenvaltioissa, joissa Bolognan prosessin eri vaiheiden toteuttaminen ollaan saamassa pian päätökseen. Komitea pitää myönteisinä laatuperuskirjan periaatteita ja ehdotettua toimintaa, sillä niiden tavoitteena on parantaa komission ehdottamien ohjelmien hyödyntämistä.

3.7

Todettakoon, että komission ehdotukseen sisältyvät vain ne tekijät, joilla voi olla myönteisiä vaikutuksia unionitasolla.

3.8

Tässä asiakirjassa käsiteltävissä komission suosituksissa on myönteistä se, että niissä ei aseteta koordinaatiota koskevia uusia taloudellisia rasitteita, minkä ansiosta ei ole mitään esteitä suositusten noudattamiselle.

3.9

Liikkuvuutta koskevan eurooppalaisen laatuperuskirjan hyväksymisen vapaaehtoisuudessa on se vaara, että jäsenvaltiot neuvottelevat määräyksistä, mikä vuorostaan voi vaikuttaa laatuperuskirjan periaatteiden noudattamisen tehokkuuteen ja hidastaa valtiotason täytäntöönpanoa.

3.10

ETSK ilmoittaa lisäksi saaneensa kansalaisyhteiskunnan organisaatioilta sellaista tietoa, että joissakin tapauksissa isäntä- tai kutsujaorganisaatiot eivät ole olleet hyvin valmistautuneita ohjelman toteuttamiseen, mikä on vaikuttanut kielteisesti ohjelman osanottajien loppuarvioon.

3.11

ETSK:n mielestä komission tulee määrittää laatuperuskirjan voimaantulopäivä, jotta jäsenvaltiot saadaan noudattamaan sitä.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/22

1.1

ETSK katsoo, että tiedonanto antaa mahdollisuuden tarkastella Euroopan vammaisten teemavuoden 2003 onnistumisia ja heikkoja kohtia, ottaa oppia muita eurooppalaisia teemavuosia varten ja seurata teemavuoden aikana käynnistettyjen aloitteiden toteutusta.

1.2

ETSK on samaa mieltä siitä, että Euroopan vammaisten teemavuoden 2003 menestys verrattuna aikaisempiin eurooppalaisiin teemavuosiin johtuu siitä, että teemavuosi järjestettiin vammaisjärjestöjen itsensä aloitteesta ja että ne myös osallistuivat sen suunnitteluun ja toteutukseen. ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja muita EU:n toimielimiä suosimaan aloitteiden valmistelussa jatkossa ”alhaalta ylös” -menettelyä.

1.3

ETSK pahoittelee sitä, että tiedonannossa ei kerrota jäsenvaltio- ja aluetason toimista, ja katsoo, että tulevaisuudessa olisi syytä ottaa käyttöön kehys, jonka avulla varmistetaan toimiva tiedonkulku ja hyvistä toimintatavoista kertyneen tiedon kerääminen ja jakaminen.

1.4

Toimia, jotka on toteutettu yleisen tietoisuuden ja tiedotusvälineissä näkyvyyden lisäämiseksi, on arvioitu määrällisesti mutta ei laadullisesti. Siksi ETSK pyytää Euroopan komissiota kiinnittämään asiaan huomiota tulevissa aloitteissa.

1.5

ETSK katsoo, että Euroopan vammaisten teemavuoden 2003 onnistumisen pitäisi näkyä politiikoissa ja lainsäädännössä ja että poliittinen panostus on ollut pettymys verrattuna teemavuoden herättämiin odotuksiin.

1.6

ETSK kehottaa Euroopan komissiota arvioimaan seuraavassa vammaisten tilannetta koskevassa kaksivuotisraportissaan teemavuoden aikana tehtyjen poliittisten sitoumusten seurantaa. Erityisesti tulisi seurata neuvoston päätöslauselmia työllisyydestä, koulutuksesta, sähköisestä saavutettavuudesta ja kulttuurista ja antaa suosituksia vammaisasioiden nivomisesta Lissabonin strategiaan liittyvään avoimeen koordinointimenetelmään.

1.7

ETSK pahoittelee tiedon niukkuutta jäsenvaltioiden toimista vammaisasioiden valtavirtaistamiseksi ja kehottaa Euroopan komissiota kehittämään välineen, jolla voitaisiin kerätä ja arvioida tietoa jäsenvaltioiden politiikoista.

1.8

Euroopan vammaisten teemavuosi 2003 kannusti komiteaa tekemään useita aloitteita, joita olivat komitean sisäisen vammaisuutta käsittelevän työryhmän perustaminen, vammaisasioiden nivominen komitean työskentelyyn, vammaisiin liittyvien oma-aloitteisten lausuntojen antaminen, esteettömyysvaatimusten huomiointi komitean uusien toimitilojen kunnostuksessa ja vammaisten työllistämistä koskevien muutosten tekeminen henkilöstösääntöihin.

1.9

Lisäksi ETSK toivoo, että vammaisasioiden valtavirtaistaminen toteutettaisiin kaikissa EU:n politiikoissa. Se esittää myös järjestelmällisen vuoropuhelun aloittamista vammaisjärjestöjen kanssa erityisesti sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön suunnittelusta.

2.1

ETSK on ottanut kiinnostuneena vastaan Euroopan komission tiedonannon Euroopan vammaisten teemavuoden 2003 täytäntöönpanosta, tuloksista ja yleisestä arvioinnista.

2.2

Neuvosto hyväksyi Euroopan vammaisten teemavuoden virallisesti 3. joulukuuta 2001 (1). Kampanja kesti itse asiassa lähes puolitoista vuotta, sillä sen valmistelut aloitettiin vuoden 2002 puolivälissä. Kampanjaan oli varattu EU:n talousarviosta vain noin 12 miljoonaa euroa.

2.3

Teemavuoden päätavoitteina oli lisätä tietoisuutta vammaisten oikeuksista, rohkaista pohdiskelua ja keskustelua toimenpiteistä, joita tarvitaan vammaisten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi, ja torjua Euroopan vammaisten kohtaamaa monenlaista syrjintää. Tavoitteena oli myös edistää ja lisätä kokemusten vaihtoa hyvistä toimintatavoista ja tehokkaista strategioista, joita on kehitetty paikallisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla, parantaa vammaisuudesta tiedottamista ja edistää myönteistä kuvaa vammaisista.

2.4

Euroopan komissio korostaa, että teemavuosi oli tulos yhteistyöstä EU:n, jäsenvaltioiden, vammaisjärjestöjen, erityisesti Euroopan vammaisfoorumin, ja muiden sidosryhmien välillä.

2.5

Euroopan tasolla komissio kehitti lukuisia toimia, joista esimerkkejä ovat ”Hyppää kyytiin” -tiedotuskampanja ja Eurooppaa kiertävä kampanjabussi. Rahoitusta myönnettiin nuoriso-, koulutus- ja kulttuurialojen ohjelmille sekä tutkimukseen ja tietoyhteiskuntaan liittyville aloitteille. Lisäksi useat EU:n toimielimet, kuten Euroopan parlamentti, alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, tekivät erityisiä Euroopan vammaisten teemavuoteen 2003 liittyviä aloitteita.

2.6

Jäsenvaltio- ja aluetason aloitteissa keskityttiin lähinnä lisäämään tietoisuutta vammaisten oikeuksista, kiinnittämään huomiota vammaisten pääsyyn rakennettuun ympäristöön ja liikennevälineisiin sekä heidän mahdollisuuksiinsa käyttää tietoyhteiskunnan palveluita. Aloitteet koskivat myös uuden kansallisen lainsäädännön kehittämistä, vammaiskysymyksistä raportoimista ja perheiden tukemista. Komissio korostaa lisäksi, että teemavuoden ansiosta vammaisasiat saatiin poliittiselle asialistalle.

3.1

ETSK pahoittelee, että Euroopan vammaisten teemavuotta 2003 koskeva arviointi hyväksyttiin vasta lähes kaksi vuotta vuoden päättymisen jälkeen. ETSK on kuitenkin tyytyväinen mahdollisuuteen tarkastella teemavuoden tuloksia ja korostaa joitakin seurantatoimia.

3.2

ETSK yhtyy teemavuoden tulosten myönteiseen analyysiin. Teemavuosi on luultavasti ollut onnistunein eurooppalainen teemavuosi, onpa kriteerinä sitten näkyvyys ja yleisön osallistuminen tai toimien ja lainsäädännön kehittämisen vauhdittaminen kaikkialla Euroopassa.

3.3

Tiedonannossa tehdään hyvä tiivistelmä ja analyysi Euroopan unionin tasolla toteutetuista toimista. Siinä on kuitenkin vain vähän tietoa jäsenvaltio- ja aluetason aloitteista. Euroopan vammaisten teemavuoden kautta rahoitettuja merkittäviä hankkeita tai toimia olisi ollut hyödyllistä nostaa esiin hyvien toimintatapojen edistämiseksi, mutta myös sen määrittelemiseksi, mitä aloitteita kannattaisi jatkaa jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla.

3.4

On mielenkiintoista todeta ulkopuolisen arvioinnin korostavan, että Euroopan parlamentin käynnistämä pilottihanke Euroopan vammaisten teemavuoden seuraamiseksi ei ollut sopusoinnussa teemavuoteen liittyvien toimien kanssa. ETSK katsoo, että rahoitus olisi voitu käyttää hyödyllisemmin, jos kiinnostavien toimien ja kumppanuuksien analysointi olisi tehty jo teemavuoden aikana.

3.5

Päätöksessä Euroopan vammaisten teemavuodesta 2003 Efta- ja ETA-maiden, Keski- ja Itä-Euroopan assosioituneiden maiden, Kyproksen, Maltan ja Turkin osallistuminen, koska useimmat näistä maista olisivat tuolloin joko jo liittyneet tai mahdollisesti liittymässä Euroopan unioniin. Komission tiedonannossa ei kuitenkaan käsitellä lainkaan mainituissa maissa järjestettyjä toimia, riippumatta siitä, onko komission kanssa tehty erityistä sopimusta.

3.6

Tiedonannossa todetaan, että vammaisiin liittyvien asioiden käsittely tiedotusvälineissä lisääntyi 600 prosenttia vuoden 2003 aikana. Olisi mielenkiintoista verrata näitä tuloksia aiheen käsittelyyn tiedotusvälineissä vuosina 2004 ja 2005 tiedotuskampanjoiden keskipitkän tai jopa pitkän aikavälin vaikutuksen selvittämiseksi.

3.7

Tiedonannossa ei käsitellä myöskään välitetyn tiedon laatua. Yksi teemavuoden tavoitteista oli edistää myönteistä kuvaa ihmisistä, joilla on erilaisia vammoja. Tiedonannossa on vain vähän tietoa siitä, saavutettiinko tavoite ja onko vammaisista annettu kuva uudistunut.

3.8

Hajautettu menetelmä johti siihen, että jäsenvaltioiden viranomaiset ja komiteat käyttivät erilaisia lähestymistapoja. Jotkin maat keskittyivät mieluummin muutamiin suuriin hankkeisiin, kun taas toiset tukivat useita pieniä paikallisia aloitteita. Olisi ollut mielenkiintoista saada tietää, kuinka tehokkaita lähestymistavat olivat kampanjan näkyvyyden ja käynnistettyjen aloitteiden kestävyyden kannalta.

3.9

ETSK toteaa myös, että poliittinen sitoutuminen Euroopan vammaisten teemavuoteen 2003 vaihteli paljon eri maiden välillä. Komitea on kuitenkin pahoillaan siitä, ettei tiedonannossa ole analysoitu sitä, vaikuttiko teemavuosi poliittisten aloitteiden lisääntymiseen jossain tietyssä maassa.

3.10

Euroopan tasolla tehtiin muutamia poliittisia sitoumuksia, erityisesti neuvoston päätöslauselmat työllisyydestä ja harjoittelusta, kulttuuritoiminnan saatavuudesta, koulutuksesta ja sähköisestä saavutettavuudesta (2) sekä EU:n muiden toimielinten muun muassa saavutettavuutta (3) ja työllisyyttä koskevat aloitteet.

3.11

Euroopan komission olisi tarkistettava aloitteiden täytäntöönpano seuraavassa vammaisten tilannetta koskevassa kaksivuotisraportissaan, kuten ”Yhtäläiset mahdollisuudet vammaisille” -toimintasuunnitelman yhteydessä on sovittu.

3.12

Teemavuosi oli erinomainen mahdollisuus lisätä tietoisuutta yritysten olennaisesta roolista vammaisten sosiaalisen osallisuuden edistämisessä sekä heidän saamisessaan mukaan työmarkkinoille. Teemavuoden seurauksena yhä useammat yritykset ottavat vammaisia töihin ja suunnittelevat tuotteensa ja palvelunsa yleisen esteettömyyden kriteerien mukaisesti. Eräs erityisen myönteinen aloite oli Euroopan komission tekemä ja koski Euroopan teemavuosiin liittyvää yritysten osallistumista. Aloitteen seurauksena luotiin Business and Disability Network (Liike-elämä ja vammaisuus) -verkosto, joka on yksi teemavuoden pitkän aikavälin tuloksista.

3.13

Myös osuus- ja yhteisötalouden yritykset olivat erityisen aktiivisia teemavuoden aikana. Ne käynnistivät satoja aloitteita paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja Euroopan tasolla. Erityisen kiinnostava aloite oli CEP-CMAF:n (European Standing Conference of Cooperatives, Mutual Societies, Associations and Foundations) yhdessä ETSK:n kanssa julkaisema opas siitä, kuinka osuus- ja yhteisötalouden järjestöt voivat edistää vammaisten sosiaalista osallisuutta ja heidän saamistaan mukaan työmarkkinoille.

3.14

Myös ammattiliittojen toiminta vammaisten työntekijöiden oikeuksien puolustamiseksi lisääntyi vuonna 2003.

3.15

Teemavuosi auttoi organisaatioita pääsemään mukaan tai parantamaan osallistumistaan päätöksentekoprosessiin ja saattoi antaa vammaisille paremmat mahdollisuudet puolustaa oikeuksiaan.

3.16

Hyvien käytänteiden vaihto ja poliittisten aloitteiden tarkistaminen on organisoitava vammaisten asioita käsittelevän korkean tason työryhmän kautta, jolla on oltava selkeä toimeksianto ja työohjelma.

3.17

Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää, että yhtäläisten mahdollisuuksien takaaminen vammaisille sisällytetään kaikkiin EU:n prosesseihin, joissa käytetään avointa koordinointimenetelmää. Tämä on erityisen tärkeää sen vuoksi, että vammaispolitiikka kuuluu yleensä jäsenvaltioiden toimivaltaan. Vammaisten teemavuoden päätyttyä vammaisiin viittaaminen ja heitä koskevien tavoitteiden käsittely on valitettavasti vähentynyt, eikä heitä enää mainita Lissabonin toimintasuunnitelmassa.

4.1

Euroopan vammaisten teemavuoden 2003 menestys oli pitkälti siihen sovelletun ”alhaalta ylös” -menettelyn ansiota. Komission tiedonannossa korostetaan, että ajatuksen teemavuodesta kehitti ja sitä ajoi Euroopan vammaisliike, joka osallistui aktiivisesti myös sen valmisteluihin ja kehittämiseen. On masentavaa todeta, ettei tätä lähestymistapaa ole sovellettu seuraavina vuosina tehtyihin päätöksiin, mikä on ymmärrettävästi vaikuttanut sekä kohderyhmien että suuren yleisön aktivointiin ja mielenkiintoon.

4.2

Vammaisjärjestöt osallistuivat teemavuoteen liittyneeseen eurooppalaiseen tietoisuuskampanjaan. Tämäntyyppistä osallistumista on jatkettava ja lisättävä Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 yhteydessä, koska asiaan liittyy niin paljon erilaisia sidosryhmiä. On erittäin tärkeää, että kohderyhmät kokevat välineiden ja kehysten vastaavan tarpeitaan ja että he saavat ottaa vastuuta tapahtumista niiden onnistumisen takaamiseksi. On myös tärkeää, että valmisteluille varataan riittävästi aikaa teemavuoden järjestämisestä tehdyn päätöksen ja vuoden virallisen aloittamisen välille.

4.3

Ulkopuoliset arvioijat korostivat, että varainhoitoasetuksen noudattaminen oli liian raskas taakka jäsenvaltioille ja toimittajille mutta myös Euroopan komissiolle, joka olisi voinut varata enemmän aikaa lisätoimia varten. Euroopan komission olisi otettava tämä huomioon parhaillaan tehtävissä varainhoitoasetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen tarkistuksissa.

4.4

Lisäksi indikaattoreiden ja seurantajärjestelmän kehittäminen antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden tallettaa toimiaan koskevaa tietoa, mikä tehostaisi hyvistä käytänteistä saadun tiedon seurantaa ja keruuta.

4.5

Eurooppalaisten teemavuosien tulisi olla paitsi mahdollisuus lisätä tietoisuutta tai juhlistaa jotakin, myös jatkotoimien ponnahduslauta. Euroopan vammaisten teemavuosi 2003 synnytti paljon odotuksia sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla. On tärkeää, että tietoisuuskampanjat muutetaan pysyviksi toimintatavoiksi ja että teemavuoden aikana syntyneisiin haasteisiin vastaamiseksi on olemassa sopivia politiikkoja sekä lainsäädäntökehys. Rahoituksen saatavuus on myös keskeistä teemavuoden aikana kehitettyjen uusien hankkeiden ja kumppanuuksien jatkamisen kannalta.

5.1

ETSK sitoutui muutamiin aloitteisiin Euroopan vammaisten teemavuoden 2003 aikana. Tässä kertomuksessa arvioidaan näitä sitoumuksia ja ehdotetaan toimia tulevaa silmällä pitäen.

5.2

ETSK perusti vammaisuutta käsittelevän työryhmän, joka koostui joukosta komitean jäseniä ja virkamiehiä ja jonka tavoitteena oli valmistella ja toteuttaa teemavuoteen liittyviä ETSK:n toimia.

5.3

ETSK vahvisti Madridin julkilausuman periaatteet ja sitoutui niiden levittämiseen (4). ETSK hyväksyi useita Euroopan vammaisten teemavuoden 2003 valmisteluihin ja seurantaan liittyviä lausuntoja (5), joita levitettiin laajasti muihin EU:n toimielimiin ja asiaankuuluviin järjestöihin. Lisäksi ETSK järjesti kaksi seminaaria, joissa käsiteltiin vammaisten työllistymistä ja arvioitiin Euroopan vammaisten vuotta 2003.

5.4

ETSK on sitoutunut nivomaan vammaisasiat kaikkeen työskentelyynsä ja ottamaan vammaisten edut, oikeudet ja velvollisuudet huomioon kaikissa lausunnoissaan. Vaikka parannettavaa onkin vielä paljon, ETSK on menossa oikeaan suuntaan, ja yhä useammissa komitean lausunnoissa otetaan huomioon vammaisnäkökulma ja kiinnitetään siten muiden toimielinten huomio vammaisten oikeuksiin.

5.5

ETSK antoi teemavuoden aikana vammaisiin liittyviä lausuntoja sekä oma-aloitteisesti että vastauksena tiedonantoihin tai lainsäädäntöehdotuksiin (6). Erityisesti voidaan mainita, että ETSK valmisteli lausunnon, jossa annetaan ohjeita valtavirtaistamisesta ja vammaisjärjestöjen kuulemisesta (7). Monissa komitean lausunnoissa käsitellään vammaisasioita työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden ja teollisuuden näkökulmasta (8). ETSK sitoutui myös säännölliseen arviointiin, jonka komitean työryhmä toteuttaa vuonna 2006.

5.6

Lisäksi ETSK otti esteettömyysvaatimukset huomioon toukokuussa 2004 käyttöön vihittyjen uusien toimitilojensa kunnostuksessa. Vammaiset jäsenet ja virkamiehet pääsevät liikkumaan ETSK:n uusissa tiloissa lähes esteettömästi. Lisäksi ETSK:n tiloissa on tämän seurauksena pidetty vammaisjärjestöjen seminaareja. EU:n toimielimet ja muut elimet voivat ottaa tästä esimerkkiä.

5.7

ETSK panee merkille EU:n vuonna 2003 uudistetut henkilöstösäännöt ja niiden määräykset, jotka helpottavat vammaisten palkkaamista. ETSK kuitenkin toteaa, että useampien vammaisten rekrytoimiseksi tarvitaan aloitteellisempi lähestymistapa.

5.8

ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio arvioisi henkilöstösääntöjen muutoksia suhteessa vammaisten työllistämiseen osana Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotta 2007.

5.9

ETSK kehottaa myös perustamaan vammaisille harjoittelujärjestelmän. Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi 2007 voisi olla oikea hetki tehdä tällaisia tarkistuksia.

6.1

ETSK on lausunnoissaan aina korostanut, että Euroopan vammaisten teemavuoden onnistumista on mitattava siitä saatavien konkreettisten tulosten perusteella.

6.2

Komitea pahoittelee, että Euroopan vammaisten teemavuosi 2003 ei ole johtanut vammaisten syrjimättömyyttä koskevaan kattavaan lainsäädäntöön kaikilla EU:n politiikan aloilla.

6.3

ETSK ilmaisi helmikuussa 2004 antamassaan lausunnossa tyytyväisyytensä vuoden 2003 ”Yhtäläiset mahdollisuudet vammaisille” -toimintasuunnitelmaan. Se kuitenkin korosti, että toimintasuunnitelma ei ole riittävän kunnianhimoinen ja esitti Euroopan komission harkittavaksi jatkotoimia (9) .

6.4

ETSK panee merkille, että ensimmäinen vammaisten tilannetta koskeva kaksivuotisraportti samoin kuin eurooppalaisen toimintasuunnitelman (10) seuraavan vaiheen uudet painopisteet on juuri julkaistu.

6.5

Vammaisten sosiaalista suojelua, työllisyyttä ja elinikäistä oppimista koskevien eurooppalaisten strategioiden vaikutuksesta olisi laadittava suosituksia. Tämä on erityisen oleellista, koska vammaisia ei mainita uudistetussa Lissabonin strategiassa eikä kansallisissa uudistusohjelmissa, jotka esiteltiin vuonna 2005. Niinpä ETSK suhtautuu myönteisesti työasiakirjaan (11), jossa käsitellään vammaisasioiden valtavirtaistamista Euroopan työllisyysstrategiassa, ja pyytää komissiota arvioimaan asiakirjan ehdotusten täytäntöönpanoa.

6.6

ETSK suhtautuu myönteisesti myös Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudellaan tekemään ehdotukseen vuosittaisesta vammaisuutta käsittelevästä ministerikonferenssista, jolla edistettäisiin korkean tason poliittista keskustelua ja johon vammaisjärjestöt osallistuisivat.

6.7

ETSK katsoo, että Euroopan komission olisi yhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa kehitettävä väline, jolla arvioidaan EU:n lainsäädännön vaikutuksia vammaisiin, ja opetusta eri pääosastoilla työskenteleville virkamiehille siitä, kuinka uutta välinettä tulisi käyttää.

6.8

Amsterdamin sopimuksessa EY sitoutui ottamaan vammaiset huomioon sisämarkkinoihin liittyvien toimenpiteiden muotoilussa. Julistusta N:o 22 ei valitettavasti ole pantu täytäntöön, mikä on johtanut tavaroiden ja palveluiden saatavuuden esteiden lisääntymiseen.

6.9

ETSK kehottaa Euroopan komissiota tekemään aloitteen, joka saattaisi sisämarkkina-asioita käsitteleviä virkamiehiä ja vammaisjärjestöjä edustavia asiantuntijoita yhteen kehittämään strategista suunnitelmaa.

6.10

ETSK on tyytyväinen siihen, että liikuntarajoitteisia lentomatkustajia koskeva asetus annettiin niin nopeasti. Asetus auttaa torjumaan liikuntarajoitteisten henkilöiden lentomatkailussa kokemaa syrjintää. ETSK on tyytyväinen myös useisiin muihin liikenteeseen liittyviin lainsäädäntöaloitteisiin, jotka myös edistävät vammaisten oikeuksia.

6.11

ETSK esittää saavutettavuuskriteerien sisällyttämistä kaikkiin EU:n myöntämiin apurahoihin sekä unionin omiin hankintapolitiikkoihin.

6.12

ETSK seuraa kiinteästi myös neuvotteluja vammaisten ihmisoikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta ja suhtautuu myönteisesti EU:n ehdotukseen, että Euroopan yhteisöt liittyisivät yleissopimukseen, joka suojaa EU:n alueella asuvia vammaisia myös EU:n toimielimien ja muiden elimien toimilta.

6.13

ETSK uskoo, että syrjinnän torjumiseksi kaikilla EU:n toimivallan aloilla tarvitaan lisää lainsäädäntöä. Komitea odottaakin kiinnostuneena syrjimättömyyttä koskevien uusien lainsäädäntöaloitteiden toteutettavuustutkimuksen tuloksia. Lisäksi komitea suhtautuu luottavaisesti siihen, että ensi vuonna tehdään ehdotus vammaisdirektiivistä.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/27

1.1

suhtautuu myönteisesti siihen, että vihdoin on käynnistetty keskustelu yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmiin.

1.2

ilmaisee halukkuutensa osallistua aktiivisesti keskusteluun ja siihen liittyviin toimiin.

1.3

suosittaa komissiolle, että se koordinoisi ympäristömerkkijärjestelmistä vastaavien yksiköidensä toimintaa ja tekisi lisäksi läheistä yhteistyötä alan toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. Sellaisia ovat esimerkiksi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO, Maailman kauppajärjestö WTO, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD, ISEAL (International Social and Environmental Accreditation and Labelling) ja Kansainvälinen standardisoimisjärjestö ISO.

1.4

ehdottaa komissiolle, että se olisi samalla jatkuvasti yhteydessä ympäristöalan, työmarkkinoiden ja varsinkin kalastusalan toimijoihin (kalastajiin, jalostajiin ja kaupan edustajiin) sekä kuluttajiin.

1.5

katsoo, että aiheen monitahoisuuden vuoksi on tällä hetkellä suositeltavaa valita komission tiedonannossa esitetty kolmas vaihtoehto eli vapaaehtoisille ympäristömerkkijärjestelmille asetettavat vähimmäisvaatimukset.

1.6

huomauttaa kuitenkin, että vähimmäisvaatimusten on oltava riittävän tiukat, ja niiden lisäksi on annettava säännöt, joilla estetään vaatimusten rikkominen ja asetetaan siitä seuraamuksia.

1.7

kiinnittää huomiota siihen, että ympäristömerkkejä, jotka alueelliset kalastusjärjestöt ovat jo ottaneet käyttöön Euroopan unionin säännöstön nojalla (esimerkiksi kansainvälisen delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen mukainen ”pyydetty delfiinejä vaarantamatta” -merkintä (1)), on joka tapauksessa kunnioitettava ja saatava toimijat kunnioittamaan niitä. Tämä edellyttää tarpeellisten toimeenpanomääräysten käyttöönottoa.

1.8

kehottaa komissiota kiinnittämään ensisijaista huomiota kalastustuotteiden ympäristömerkistä aiheutuviin kustannuksiin ja kustannusten asianmukaiseen jakautumiseen tuottajien, jalostajien, kaupan ja kuluttajien muodostamassa arvoketjussa.

2.1

Helmikuussa 2004 Euroopan unionin neuvosto katsoi tarpeelliseksi sisällyttää ohjelmaansa keskustelun käynnistämisen kalastustuotteiden ympäristömerkeistä. Asiaa koskevassa tiedonannossaan neuvosto ilmoitti ehdottavansa keinoja pyyntimenetelmien kartoittamiseksi ja tuotteiden keskeyttämättömäksi jäljittämiseksi alukselta loppukuluttajalle, jotta taattaisiin pyynnin ja markkinoinnin vastuullisuus.

2.1.1

Neuvosto katsoi tuolloin, että yhteisön on näytettävä suuntaa kansainvälisillä foorumeilla käytävälle keskustelulle.

2.1.2

Nyt julkaistulla tiedonannolla komissio on vihdoin käynnistänyt keskustelun yhteisön suhtautumisesta kalastustuotteiden merkintäjärjestelmiin. Samalla komissio kehottaa Euroopan unionin muita toimielimiä ilmaisemaan näkemyksensä asiasta. Komission perimmäisenä tarkoituksena on tehdä ehdotuksia säädöksiksi ja antaa muita tarkoituksenmukaisia suosituksia.

2.1.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean on siis ilmaistava kantansa aloitteeseen.

2.1.4

Kun lausunnossa viitataan kalastustuotteisiin, niiden on katsottava tarkoittavan myös vesiviljelytuotteita, vaikka on otettava huomioon, että kalastuksella ja vesiviljelyllä on omat ympäristölliset erityispiirteensä.

2.2.1

Nyt julkaistussa tiedonannossa on onnistuttu esittämään tiivistetysti varsin monimutkainen tilanne. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ilmaiseekin tyytyväisyytensä toimivaltaisen hallintoyksikön tekemään työhön. On syytä palauttaa mieliin, että komitea on jo käsitellyt yleisluonteisesti muutamia nyt konkreettisesti esitettyjä kalastustuotteiden ympäristömerkkeihin liittyviä kysymyksiä aiheesta ”Eettinen kauppa ja takeet kuluttajille antavat ohjelmat” antamassaan lausunnossa (2).

2.2.2

Jotta keskustelu voidaan asettaa täsmällisiin ja ajanmukaisiin puitteisiinsa, on otettava huomioon, että kalastusasioissa toimivaltainen Yhdistyneiden Kansakuntien alaisen FAO:n kalastuskomitea antoi hiljattain (tarkemmin sanottuna 11.–13. maaliskuuta 2005) omat suuntaviivansa merestä pyydetyn kalan ja kalastustuotteiden ympäristömerkeistä. Suuntaviivoja laadittaessa (lokakuussa 2004) asiassa oli kuultu asiantuntijoita. (3) Asiasta alettiin keskustella FAO:ssa jo vuonna 1998.

2.2.3

Tässä lausunnossa on mahdotonta kerrata kaikkia edellä mainittuja suuntaviivoja. Korostettakoon kuitenkin, että suuntaviivat sisältävät olennaisimmat vähimmäisvaatimukset, joiden pohjalta päätellään, voidaanko tietylle pyyntialueelle myöntää ympäristömerkki. Tässä yhteydessä pyyntialueella tarkoitetaan sertifiointiyksikköä. Lyhyesti sanottuna vaatimukset ovat seuraavat: sääntely, hallinnolliset valvontapuitteet sekä tieteellisesti perustellut tiedot nykyisistä kalavaroista ja kalastuksen vaikutuksesta kyseiseen ekosysteemiin. FAO on laatinut suuntaviivat myös kestävän kalastuksen säännöille ja ennen kaikkea päteville akkreditointi- ja sertifiointimekanismeille. On aivan erityisesti korostettava sitä, että FAO:n suuntaviivojen mukaan ympäristömerkkijärjestelmän toiminnan perusedellytyksiä ovat avoimuus, sidosryhmien osallistuminen, tiedoksiantosäännöt, rekisterin luominen, menettelyjen ja vaatimusten tutkiminen ja tarkistaminen, riittävät henkilöresurssit ja määrärahat, tilinpäätös, tiedon saatavuus sekä akkreditoinnin ylläpito-, keskeytys- ja lakkautusjärjestelmät vastaavine valitusoikeuksineen.

2.2.4

Samalla on otettava huomioon, että ympäristömerkkijärjestelmä on suhteellisen uusi käytäntö, ja se on voimassa pääasiassa OECD-maissa. (4) Asiaa työstetään myös Maailman kauppajärjestössä. Kansainvälinen standardisoimisjärjestö ISO on laatinut omat metodologiset ja käsitteelliset kriteerinsä ympäristön laadun hallinnoinnista ISO 14000 -normisarjan avulla. Komission on kaikin tavoin pyrittävä sovittamaan hyväksymänsä normit nykyisiin kansainvälisiin suuntaviivoihin ja normeihin.

2.2.5

Jäsenvaltiot ja muutamat alueviranomaiset ovat valtiosääntönsä ja muun lainsäädäntönsä nojalla asiassa toimivaltaisia. Ne ovat tietyissä tapauksissa käyttäneet toimivaltaansa ja paikoin vasta kehittämässä toimintaansa. Euroopan unionissa on siis hyvin erilaisia julkisia ja yksityisiä ylikansallisia, valtakunnallisia ja alueellisia ympäristömerkkejä, jotka saattavat aiheuttaa kuluttajille ja markkinatoimijoille sekaannusta. (5)

2.2.6

Niinpä tarvitaan monialaista lähestymistapaa, jotta merkit voidaan yhtenäistää, sillä normisto on täysin hajallaan ja nykyisin markkinoilla olevat ympäristömerkit ovat sekavia.

2.2.7

Yhtenäistetty ympäristömerkki otettiin Euroopan unionissa ensi kerran käyttöön vuonna 1992, kun yhteisö hyväksyi 23. maaliskuuta 1992 neuvoston asetuksen N:o 880/92 (6). Tätä asetusta tarkistettiin viisi vuotta sitten nyt voimassa olevalla asetuksella (7). Tarkistetun asetuksen myötä otettiin käyttöön eri tuoteryhmien ympäristömerkkijärjestelmä, mutta siihen sisältyvien tuotteiden joukossa ei ollut kalastustuotteita. Komission onkin tutkittava seikkaperäisesti mahdollisuutta laajentaa nykyinen ympäristömerkkijärjestelmä kattamaan kalastus- ja vesiviljelytuotteet.

2.2.8

Ei pidä unohtaa, että keskustelua kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmistä käydään Euroopan unionin nykyisten politiikkojen asettamissa puitteissa. Tässä tarkoitetaan etenkin yhteisön kuudetta ympäristöalan toimintaohjelmaa, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 22. heinäkuuta 2002 yhteisellä päätöksellään N:o 1600/2002/EY (8), sekä yhteisön toimintasuunnitelmaa ympäristönsuojelua koskevien vaatimusten sisällyttämiseksi yhteiseen kalastuspolitiikkaan (9). Suunnitelman mukaan kalastusalan ympäristömerkit ovat muita toimia täydentäviä toimenpiteitä.

2.2.9

Vaikka asetelma onkin tietyssä suhteessa erilainen, komitea kiinnittää komission ja muiden toimielinten sekä unionin sidosryhmien huomion siihen, että unionissa on nykyisin käytössä epäilemättä ympäristömerkiksi luokiteltava merkintä, jonka yhdenmukainen ja yhtenäistetty käyttö takaa pakkausten kierrätystä koskevien direktiivien noudattamisen. (10) Kyseessä on niin kutsuttu ”vihreä piste”, jolla suurin osa Euroopan unionin maiden kierrätettävistä pakkauksista on varustettu. Tämä merkintä oli itse asiassa erään saksalaisen osakeyhtiön rekisteröimä tavaramerkki. Yritys siirsi vuonna 1996 päätoimipaikkansa Brysseliin ja luopui tavaramerkin käyttöoikeudesta eräänlaisena yhteistyömuotona useimpien jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden kanssa sekä pakkausten kierrätyksen oikeanlaisen hallinnan parissa työskentelevien taloudellisten toimijoiden kanssa. Nykyisin merkin käytön oikeusperustana ovat yhteisön direktiivit kansallisine täytäntöönpanomääräyksineen, joten käytännössä voidaan ottaa käyttöön yksi ainoa, selkeän sanoman sisältävä tunnus. Merkinnän myöntämisperusteiden yhdenmukaisuutta valvoo yksityinen taho (Packaging Recovery Organisation Europe s.p.r.l.), joka myös seuraa sitä, miten useimpien jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset käyttävät merkintää. (11)

2.2.10

Edellä esitetyn taustan pohjalta komitea katsoo, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkinnästä keskustellaan Euroopan unionissa otollisena ajankohtana, joten tämän monitahoisen kysymyksen käsittelyä ei pidä viivyttää eikä tarpeellisia määräaikoja pidä liiaksi pitkittää. Keskustelussa on noudateltava FAO:n suuntaviivoja sivuuttamatta kuitenkaan Euroopan unionin omia kriteereitä, joita on sen sijaan tehostettava mahdollisuuksien mukaan. Asiassa on omaksuttava monialainen lähestymistapa ja pyrittävä yhdenmukaistamaan käytännöt. Tärkeimpinä tavoitteina on pidettävä ympäristön ja kalavarojen suojelua sekä kuluttajien palvelemista.

3.1.1

FAO on kalastusalalla toimivaltainen järjestö, ja sitä käyttävät viitteenään useat alueelliset kalastusjärjestöt, jotka kuuluvat Yhdistyneiden Kansakuntien meriyleissopimuksen mukaiseen nykyiseen merioikeusjärjestelmään. FAO keskittyy kalastustuotteiden ympäristömerkkiin omaksumassaan lähestymistavassa pyyntialueiden suojeluun ja viittaa vain epäsuorasti tuotteiden kaupan pitämisen muihin vaiheisiin.

3.1.2

Sen sijaan muut kansainväliset järjestöt, etenkin WTO (12) ja UNCTAD, katsovat yleisemmin kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen puitteissa, etteivät ympäristömerkkijärjestelmät aseta kansainväliselle kaupalle oikeudenvastaisia esteitä eivätkä saata kehitysmaita epäedulliseen asemaan. (13) Nämä järjestöt pyrkivät sovittamaan vastuullisen kalastuksen oheistoimenpiteet, kuten ympäristömerkkijärjestelmän, kansainvälisiin normeihin, joilla estetään teknisten tai muiden vaikutuksiltaan vastaavanlaisten esteiden asettaminen kansainvälisessä kaupassa. Ne ottavat lisäksi huomioon sen, että on toimittava yhteistyössä ja tuettava tarpeellisin keinoin maita, joilla on muita vähemmän teknisiä ja taloudellisia resursseja ottaa ympäristömerkki käyttöön. Komitea katsoo, että kalastustuotteiden ympäristömerkintä ei sinänsä ole kansainvälisen kaupan este, kunhan merkinnän sääntelyssä otetaan huomioon tarpeelliset avoimuusmekanismit ja merkinnän yhtäläinen saatavuus.

3.1.3

Toisaalta ISO ja muut standardisoimisjärjestöt keskittyvät pääasiassa ympäristöasioiden hallinnan ja ympäristömerkkien käytön metodologiaan ja hyviin käytäntöihin. Asiakirjoissa ei kuitenkaan mainita kalastustuotteiden erityispiirteitä.

3.1.4

FAO on ainoa taho, joka on käsitellyt yksinomaan kalastustuotteiden ympäristömerkkejä. Komitea on kuitenkin komission kanssa yhtä mieltä siitä, että kaikissa mahdollisissa päätöksissä on sekä kunnioitettava kansainvälisten järjestöjen tekemiä päätöksiä että sovitettava yhteen järjestöjen erilaisesta luonteesta ja tehtävistä johtuvat erilaiset lähestymistavat.

3.1.5

Kaiken edellä esitetyn perusteella ETSK katsoo, että kansainvälisen työskentelyn ohella komission aikanaan tekemässä säädösehdotuksessa on otettava huomioon mittava yhteisön säännöstö ja Euroopan unionin nykyisestä ympäristömerkkijärjestelmästä saadut kokemukset (sekä samanaikaisesti ”vihreästä pisteestä” saadut kokemukset). Kalastuksen alalla toimivaltaisten hallintoyksiköiden on koordinoitava toimintaansa ympäristöasioissa ja markkinoiden yhtenäistämisen alalla toimivaltaisten tahojen kanssa, jotta ei päädytä ei-toivottuihin toimintahäiriöihin tai lisätä ympäristömerkkien määrää entisestään, mikä aiheuttaisi aiempaa enemmän sekaannusta eikä suinkaan täyttäisi tehtäväänsä markkinatoimijoiden eikä tuotteiden loppukuluttajien keskuudessa. Kaikista vaikeuksista huolimatta on toivottavaa, että komissio päättää aikataulusta ja tekee säädösehdotuksensa vuoden 2006 alkupuoliskolla.

3.2.1

Kuten komission asiakirjassa todetaan, ei ole olemassa perussäännöksiä, joilla merkkien myöntämisperusteet voitaisiin yhtenäistää riittävän tiukasti. Siksi merkit poikkeavat käytännössä toisistaan. Toisinaan ne saattavat olla hyviä esimerkkejä järjestelmän moitteettomasta toiminnasta, toisinaan taas käytännöistä, jotka on syytä poistaa käytöstä.

3.2.2

Alan kirjallisuutta (14) ja nykyisiä kansainvälisiä sääntöjä tarkastellessa huomaa, että monissa järjestelmissä ei aina noudateta ympäristömerkkijärjestelmän keskeisiä vaatimuksia eli avoimuutta eikä oikeudenmukaisuutta.

3.2.3

Tietyissä tapauksissa on otettu käyttöön vapaaehtoisia mekanismeja, jotka ovat saaneet alkunsa markkinatoimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyöstä. Tällaisten organisaatioiden myöntämien ympäristömerkkien akkreditointi- ja sertifiointivaatimukset ja käyttömahdollisuudet ovat selkeät ja oikeudenmukaiset, ja ne ovat julkisesti saatavilla. Merkit ovat käytössä monissa maissa useilla pyyntialueilla, ja tällaisilla organisaatioilla on käytössään asianmukaisia neuvoa-antavia komiteoita ja valvontamekanismeja.

3.2.4

Eräissä muissa tapauksissa (joihin komissiokin viittaa jo useaan kertaan mainitussa tiedonannossaan) on käytössä pelkkiä yksityisiä ”logoja”, joiden käytöstä ei ole annettu tai julkaistu sääntöjä ja joiden käyttö ei käytännössä suinkaan vastaa ympäristömerkkien käytännesääntöjä. Jotkut näistä tapauksista saattavat olla valaisevia esimerkkejä kalastustuotteiden ympäristömerkin vahingollisista vaikutuksista, koska ne ovat kansainvälisen lainsäädännön vastaisia, asettavat kansainväliselle kaupalle ei-toivottuja esteitä ja pohjautuvat ympäristömerkeistä annetuille suosituksille täysin vieraisiin menetelmiin ja, kuten eräs korkeassa asemassa oleva unionin vastuuhenkilö on todennut, ne saavat aikaan ”käytännössä todellisen monopolin”.

3.2.5

Edellisen kaltaiset esimerkit osoittavat, että nykytilanne, jossa ympäristömerkin voi ottaa käyttöön ilman vankkaa oikeusperustaa ja jopa voimassaolevan kansainvälisen ja yhteisön lainsäädännön vastaisesti, ei voi kauan jatkua, sillä se vahingoittaa tuottajia, kuluttajia ja muita sidosryhmiä.

3.2.6

Mainittakoon erityisesti itäiseltä Tyyneltämereltä pyydettävä tonnikala. Asiassa toimivaltainen alueellinen kalastusjärjestö eli Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio IATTC ajoi delfiinien suojeluohjelmaa koskevan kansainvälisen sopimuksen (15) hyväksymistä. Euroopan unioni on vapaaehtoisesti liittynyt sopimukseen 26. huhtikuuta 1999 annetulla neuvoston päätöksellä 1999/337/EY (16). Sopimuksella säännellään omaa ympäristömerkkiä, jota myös Euroopan yhteisö kannattaa ja josta annettava säädös on parhaillaan Euroopan parlamentin käsittelyssä (17).

3.2.7

Edellä mainittu erityistilanne on otettava ennakkotapauksena huomioon tutkittaessa kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmän sääntelyä ja tehtäessä sitä koskevia ehdotuksia, sillä silloin kun tietyllä pyyntialueella toimivaltainen alueellinen kalastusjärjestö kehittää FAO:n periaatteita noudattavan oman ympäristömerkkinsä, Euroopan unionin olisi ensiksi osallistuttava merkin kehittämiseen, jotta sertifiointimenetelmät ja merkin myöntäminen täyttäisivät asetetut vaatimukset, ja toiseksi harkittava omissa säädöksissään kyseisten merkkien käyttöä ja erityisvaatimusten vastaisten merkkien käyttökieltoa.

3.2.8

Komitea katsoo, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yksityisten ympäristömerkkien on vastattava tiukasti riippumattoman akkreditoinnin ja sertifioinnin vaatimuksia ja että komission laatimassa säädösehdotuksessa on mainittava kaikkien asiasta kiinnostuneiden sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinatoimijoiden käytettävissä oleva julkinen rekisteri, josta selviää, mitkä käytössä olevista merkeistä täyttävät lakisääteiset vaatimukset.

4.1.1

Ympäristömerkkijärjestelmän on erotuttava selvästi varsinaisista elintarvikkeiden merkintää koskevista yleisistä säännöistä. Ympäristömerkin käyttö ei sinänsä ole todiste joka tapauksessa myös ympäristömerkinnällä varustamattomilta tuotteilta edellytettävien vaatimusten täyttämisestä vaan muita tiukempien ympäristönsuojelustandardien täyttämisestä, mikä tässä tapauksessa kattaa vastuullisen kalastuksen, ympäristömerkillä varustettujen tuotteiden kalakannan säilyttämisen sekä luonnon monimuotoisuudelle ja ylipäätään meriympäristölle aiheutettavien vahinkojen minimoinnin.

4.1.2

Kalastustuotteiden ja minkä tahansa muiden merestä saatavien tai vesiviljelytuotteiden ympäristömerkkiä voitaisiin käyttää sekä jalostamattomissa tuotteissa (joko tuoreena tai pakastettuna myytävät kokonaiset kalat) tai jalostetuissa kalatuotteissa, olivatpa ne pakastettuja, suolattuja, säilöttyjä, esikeitettyjä tai kalasta valmistettuja tuotteita. Ensiksi mainitussa tapauksessa merkki olisi tae siitä, että kalastajien käyttämissä pyyntimenetelmissä noudatetaan sekä kyseisen pyyntialueen valvonnan normeja että FAO:n laatimia vastuullista kalastusta koskevia toimintaohjeita. Jälkimmäisessä tapauksessa kalastustuotteen ympäristömerkki osoittaisi, että elintarvikkeiden jäljitettävyyttä koskevien sääntöjen asianmukainen noudattaminen edellyttää, että kuluttajalle tarjottava jaloste on todella valmistettu ympäristömerkin ansaitsevasta kalasta.

4.1.3

Kun kalastustuotteiden ympäristömerkki otetaan asianmukaisesti käyttöön, yleiset sääntelykehykset eivät riitä, vaan on luotava selkeä akkreditointimekanismi sertifiointitahojen määrittelemiseksi, ympäristömerkkien myöntämiseksi, riitojen ratkaisemiseksi sekä väärinkäytösten ja sääntöjen noudattamatta jättämisen valvomiseksi ja niistä rankaisemiseksi. Näin ympäristömerkillä varustettu kalastustuote voidaan erottaa muista kalastustuotteista.

4.1.4

ETSK katsoo, että kohdassa 4.1.3 tarkoitettu selkeä mekanismi olisi edellä kohdassa 3.2.8 mainittu rekisteri. Sekä normien että rekisterin on taattava, että kuluttajatiedotukseen yhdistetty avoimuus on yksi järjestelmän keskeisimmistä osatekijöistä. Järjestelmän on kyettävä herättämään luottamusta, jotta supistetaan kuilua, joka nykyisin erottaa ostettavan tuotteen ympäristöongelmista kiinnostuneet kuluttajat (44 %) niistä kuluttajista, joiden ympäristökiinnostus heijastuu ostotapahtumaan (10 %).

4.1.5

Sekä edellä mainitun EVER-raportin tiedot että Europechen/COGECAn tämän lausunnon kohteena olevasta asiasta antamassaan tiedotteessa (18) ilmaisema kanta antavat aihetta tiettyyn pessimismiin siitä, että ympäristömerkki yleensä ja kalastustuotteiden ympäristömerkki erityisesti toisivat tuotteille lisäarvoa ja antaisivat kuluttajille avointa ja oikeaa tietoa. Ympäristönsuojelusta laajimmassa merkityksessään on tulossa nälän torjunnan ohella yksi ihmiskunnan tämän hetken suurimmista haasteista. Siksi Euroopan unionin on pyrittävä johtoasemaan prosesseissa, joiden ansiosta vastuuntuntoiset kuluttajat voivat erottaa ja valita tuotteet, joiden pyynnissä, jalostuksessa ja kaupan pitämisessä on noudatettu ympäristömyönteisiä kriteereitä.

4.1.6

Komitea on saanut tiedon Maailman luonnonsäätiön WWF:n virallisesta kannasta. Vaikka lähestymistavoissa on luonnollisesti yksittäisiä eroja, komitea on tyytyväinen siihen, että WWF:n kanta on yleisesti ottaen samansuuntainen kuin tässä lausunnossa ilmaistut kannanotot. Molempien elinten mukaan on erityisen toivottavaa, että kalastustuotteiden ympäristömerkkijärjestelmän sääntelyn on oltava ankaraa.

4.1.7

Komitea katsoo, että komission aikanaan ehdottamissa säädöksissä on otettava erityisesti huomioon mahdollisuus tukea kalastustuotteiden ympäristömerkillä kalastusteollisuutta, ja sen kustannukset ovat siirrettävissä kaupalliseen arvoketjuun aiheuttamatta vahinkoa kuluttajille. Kalastustuotteiden ympäristömerkki voisi tässä mielessä olla kalastajien ja yritysten valistusmekanismi, jolla tiedotetaan, että on harjoitettava kestävää kalastusta ja vesiviljelyä, jotta säilytetään kalavarat, jotka ruokkivat itse kalastustoimintaa ja koko sen jälkeistä kaupallista ketjua.

4.1.8

Komitea toteaa komissiolle, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkkijärjestelmästä aiheutuvien kustannusten on katettava tuotantoketju siihen asti kun tuote saapuu kuluttajalle. Unionin ulkopuolisten maiden pienillä ja keskisuurilla yrityksillä voi tietyissä olosuhteissa olla vaikeuksia saada ympäristömerkki, joten hyväksyttäviin säädöksiin on sisällytettävä tuottajaorganisaatioiden, kalastuskuntien tai kumppanuussopimusten välityksellä toteutettavia mekanismeja. Todella tehokas ympäristömerkki edellyttää kuitenkin runsasta valistusta ja tiedotusta. ETSK katsookin, että julkisyhteisöjen olisi huolehdittava toimijoille ja kuluttajille tiedottamisen ja heidän valistamisensa rahoituksesta.

4.1.9

Euroopan unionin kaikkia mahdollisia toimia kyseisellä alalla on pidettävä taipaleen ensiaskeleena. Askeleen on kuitenkin oltava riittävän kunnianhimoinen, jotta voidaan luoda

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/32

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea komitea yhtyy Euroopan parlamentin käsitykseen siitä, että naisten edustuksen lisääminen EU:n talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien päätöksentekoelimissä on tärkeä kysymys. Komitea kannattaa asianomaisille kansallisille organisaatioille ja niiden eurooppalaisille liitoille sekä Euroopan komissiolle osoitettua Euroopan parlamentin kehotusta antaa tälle aiheelle enemmän huomiota ja entistä järjestelmällisellä tavalla. Parlamentti on kehottanut komissiota käynnistämään asianmukaiset toimet keräämällä tietoja ja perustamalla tietokanta naisten edustuksesta EU:n talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien päätöksentekoelimissä. Komitea panee merkille, että tietojen keruu on jo aloitettu. Komitea katsoo, että Euroopan tasa-arvoinstituutti ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö voivat osallistua tähän merkittävällä tavalla. Indikaattoreihin liittyen komitea panee merkille, että komissio soveltaa nykyisin puheenjohtajavaltio Italian vuonna 2003 määrittelemää yhdeksää tekijää.

1.2

Euroopan parlamentti on keskittynyt analyysissään ensisijaisesti työnantajajärjestöihin ja ammattiliittoihin. Ammattiliittojen kohdalla on kuitenkin ilmeisesti tapahtunut enemmän myönteistä kehitystä kuin parlamentin päätöslauselmasta ja mietinnöstä ilmenee. Toisaalta työnantajajärjestöjen ja muiden talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien tilannetta ja kehitystä asianmukaisesti arvioidessa tulisi myös huomioida ja tiedostaa selkeämmin, että asianomaiset organisaatiot toimivat eri tavalla kuin luonnollisista henkilöistä koostuvat organisaatiot.

1.2.1

Kaikilla ETSK:ssa edustettuina olevilla talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmillä on erityisominaisuutensa. Tiettyyn organisaatiotyyppiin myönteisesti vaikuttavilla strategioilla ei välttämättä ole vastaavia vaikutuksia muihin organisaatioihin.

1.2.2

ETSK on tämän huomioon ottaen pannut mielenkiinnolla merkille EAY:n, UNICE/ UEAPME:n ja CEEP:n toimintapuitteet sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi, erityisesti niiden aiheelle ”naiset päätöksentekoprosessissa” osoittaman keskeisen merkityksen. Komitea odottaa julkaistavaksi luvattuja vuosittaisia kansallisia ja eurooppalaisia edistymisraportteja kiinnostuneena.

1.3

ETSK tukee Euroopan parlamentin tavoin EU:n voimassa olevia strategioita miesten ja naisten edustuksen tasapainon varmistamiseksi päätöksentekoprosesseissa. ETSK yhtyy parlamentin kantaan siitä, että tarvitaan todellista poliittista tahtoa muutosten aikaansaamiseksi ja tasapainoisen edustuksen saavuttamiseksi. Tällaista tahtoa on osoitettu monissa organisaatioissa — myös muissa kuin työnantaja- ja työntekijäjärjestöissä. ETSK suosittelee, että kaikkien edustettuina olevien organisaatioiden tulisi raportoida säännöllisesti komissiolle pyrkimystensä tuloksista ja että komissio laajentaa tiiviissä yhteistyössä eurooppalaisten liittojen kanssa asianomaista tietokantaa sekä määrittelee täydennykseksi Italian puheenjohtajuuskaudelta vuonna 2003 peräisin olevalle alkuperäiselle järjestelmälle sopivat indikaattorit naisten vaikutusvallan lisäämiseksi talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien päätöksentekoelimissä.

1.4

Sellaisissa organisaatioissa, jotka lähettävät edustajiaan kansallisiin tai kansainvälisiin foorumeihin ja mahdollisesti työmarkkinaosapuolten välisiin neuvotteluihin, on kiinnitettävä erityistä huomiota etenkin johtotasoon. Mikäli organisaatiot haluavat edistää naisten edustuksen lisäämistä, on kuitenkin otettava huomioon myös toimintalinjoja laativat tahot, joiden parista monet organisaatiot valitsevat jo nyt valtuutettuja edustajia.

1.5

Eräissä organisaatioissa naisista koostuvat lisäjärjestöt ja jäsenorganisaatiot sekä naistyöntekijöiden ja -jäsenten verkostot ovat omilla toimillaan edistäneet merkittävästi konkreettisia muutoksia. Vaikka kyseiset välineet eivät tarjoakaan aina ja kaikkialla toimivaa ratkaisua, ETSK pitää kuitenkin järkevänä vahvistaa niitä ja laajentaa niiden tunnettuutta myös ajatellen naisten osuuden lisäämistä organisaation ulkoisessa edustamisessa.

1.6

Vaikuttaa siltä, että naisten uraa kyseisissä organisaatioissa pystytään parhaiden edistämään jatkokoulutuksella sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista helpottavilla strategioilla. Olisi hyödyksi, jos komission toimivaltaiset yksiköt, jotka ovat kehittäneet syrjinnänvastaisia toimenpiteitä ja toimia naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien valtavirtaistamiseksi, tukisivat kyseisiä strategioita. Työnantajilla ja ammattiliitoilla on keskeinen rooli strategioiden toteuttamisessa.

1.7

Monet asiantuntijat kannattavat kiintiöitä. Kiintiöjärjestelmät ovat joissakin maissa on osoittautunut toimivaksi politiikassa ja yhteiskuntaelämän organisaatioissa. Asianomaisten organisaatioiden ja komission tulisikin tarkastella niitä huolellisesti vaikutustapaa ja tuloksia ajatellen.

1.8

ETSK olisi tyytyväinen, jos tavoitteeksi asetettaisiin, että vähintään 30 prosenttia niistä henkilöistä, jotka jäsenvaltiot (taloudellisten ja sosiaalisten eturyhmien ehdotuksesta) nimeävät ETSK:n jäsenehdokkaiksi toimikaudelle 2006–2010, olisi aliedustettuna olevan sukupuolen edustajia. Vuonna 2010 alkavaksi toimikaudeksi tavoite voitaisiin nostaa 40 prosenttiin.

1.9

ETSK palaa vuosina 2006–2007 — uuden nelivuotisen toimikautensa alettua — nyt toteutettujen tutkimusten tuloksiin. Silloin selviää, eroavatko organisaatioiden strategiset ja käytännön toimet uusissa jäsenvaltioissa merkittävästi vanhojen jäsenvaltioiden organisaatioiden toimista. ETSK ehdottaa Euroopan parlamentille, että kyseisenä ajankohtana analysoidaan myös uudelleen senhetkinen tilanne parlamentin vuonna 2002 antaman päätöslauselman ja mietinnön pohjalta.

2.1.1

Euroopan parlamentti pyysi tammikuussa 2003 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa antamaan lausunnon naisten edustuksesta talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien (aiemmin 'työmarkkinaosapuolien, social partners') (1) päättävissä elimissä. Pyynnön tarkoituksena oli koota tilastotietoa, joka olisi parlamentin käytettävissä sen valmistellessa päätöslauselmaansa ja mietintöään aiheesta ”Naisten edustus Euroopan unionin työmarkkinaosapuolien piirissä” (2002/2026 (INI)), ja antaa suosituksia sellaisesta strategiasta, jota voitaisiin seurata naisten edustuksen lisäämiseksi talous- ja yhteiskuntaelämän etupiirien eri elimissä.

2.1.2

Parlamentti oli omassa mietinnössään todennut, että naiset ovat aliedustettuna elimissä ja rakenteissa, joissa talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmät pitävät toisiinsa yhteyttä työmarkkina- ja sosiaalipoliittisissa kysymyksissä. Mietinnössä todettiin, että tarvitaan ohjelmia ja strategioita, jotta edustuksesta voitaisiin tehdä entistä tasapainoisempi. Siinä pyydettiin Euroopan komissiota sekä talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmiä kokoamaan systemaattisesti asiaankuuluvaa tietoa ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin naisten edustuksen lisäämiseksi talous- ja yhteiskuntaelämän päättävissä elimissä paitsi niin, että kyseisissä elimissä edustusta parannettaisiin, myös niin, että niiden toimintaperiaatteisiin lisättäisiin sukupuoleen perustuva ulottuvuus.

2.1.2.1

Tässä yhteydessä mietinnössä todettiin, että ei-sitovat aiejulistukset ovat riittämättömiä ja että organisaatioissa, joissa talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmät kokoontuvat, tarvitaan todellista poliittista tahtoa, jotta muutoksia voitaisiin panna toimeen ja että edustus olisi tasapainoisempaa.

2.1.3

Parlamentti ei päätöslauselmassaan eikä mietinnössään kääntynyt ETSK:n puoleen.

2.1.4

ETSK on EU:n talous- ja yhteiskuntaelämän etupiirien edustajien (järjestynyt kansalaisyhteiskunta) edustavin ryhmittymä. Vaikka katsottaisiinkin, että ETSK:n tehtävä ei ole neuvoa siinä edustettuina olevia organisaatioita niiden naisten edustusta koskevien toimintaperiaatteiden laatimisessa tai niiden tasa-arvopolitiikassa, ETSK:n koostumus voidaan varmasti nähdä kyseisten toimintaperiaatteiden heijastumana. Se on yksi parlamentin mainitsemista organisaatioista, jossa talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmät kohtaavat ja yksi elimistä ja rakenteista, jossa ne neuvottelevat keskenään työmarkkina- ja sosiaalipolitiikasta. Sen jäsenet ovat näin ollen sentyyppisen tiedon ja neuvojen hyvä lähde, joita parlamentti on pyytänyt.

2.2.1

ETSK on samaa mieltä parlamentin kanssa siitä, että naisten edustus EU:n talous- ja yhteiskuntaelämän etupiirien päättävissä rakenteissa on tärkeä kysymys. Komitea on myöskin yhtä mieltä siitä, että tilastotietopohjan parantaminen ja tiedon lisääminen kyseisten organisaatioiden vallitsevista toimintaperiaatteista ovat tärkeitä ennakkoedellytyksiä, jotta voitaisiin toteuttaa EU:n politiikkoja naisten ja miesten tasapainoisesta edustuksesta päätöksentekoprosessissa.

2.2.1.1

Komitea toteaa, että Euroopan komissio on aloittanut asiaankuuluvan tiedon keräämisen. Tällä välin on myös ryhdytty perustamaan parlamentin esityksen mukaista tietokantaa ja laatimaan indikaattoreja naisten vaikutuksen lisäämiseksi EU:n talous- ja yhteiskuntaelämän päättävissä elimissä. Mainittakoon, että komissio on sitä mieltä, että asianomaisia eturyhmiä koskevien tietojen saanti on vaikeaa. Euroopan tasa-arvoinstituutti voi tässä asiassa antaa tulevaisuudessa toivottavasti yhtä hyödyllisen panoksen kuin nykyisin Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö.

2.2.1.2

Edellä mainitun lisäksi komission pitäisi jatkaa sellaisten yleispolitiikkojen kehittämistä, jotka lisäävät naisten osallisuutta päätöksenteossa. Esimerkkinä mainittakoon työelämässä edelleen esiintyvän syrjinnän vastaiset toimet, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen EU:n jäsenvaltioissa, naisten ja miesten yhtenäinen kohtelu ja työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmat.

2.2.2

ETSK tukee yleisesti parlamentin työnantajille, työntekijöille ja järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle esittämiä toiveita ja pyyntöjä. Parlamentti on tuonut niistä useimmat esille katsauksessaan, joka perustuu vuonna 2003 kaikille silloisille 222 jäsenelle lähetettyyn kiertokyselyyn (2). Kiertokyselyyn vastasi 107 jäsentä, joten vastausprosentti on noin 50 (3).

2.2.2.1

Vastaukset jakaantuivat varsin tasaisesti ETSK:n kolmen ryhmän välille: 34 prosenttia saatiin ryhmä I:ltä, 31 prosenttia ryhmä II:lta ja 34 prosenttia ryhmä III:lta (muut eturyhmät).

2.2.2.2

Naisten edustus ETSK:ssa oli tutkimuksen aikoihin 23 prosenttia (4).

2.2.2.3

Oletettavasti organisaatiot, joissa naisten prosentuaalinen osuus on keskimääräistä suurempi, olivat vastaajien joukossa hieman yliedustettuina. Tästä seuraa, että vastausten luoma yleiskuva saattaa olla jonkin verran ”naisystävällisesti” värittynyt.

2.2.3

Kiertokyselyssä kysyttiin ensin organisaation tyyppiä ja luonnetta ja seuraavaksi sen johtorakenteista, sen eritasoisesta edustuksesta eri organisaatioissa ja foorumeissa, naisten panoksesta ja tasa-arvopolitiikasta.

2.2.4

Käsillä olevaa materiaalia tutkittiin edelleen asiantuntijoille järjestetyssä kuulemistilaisuudessa. Siinä katettiin Belgian, Espanjan ja Pohjoismaiden tilanteet ja näiden maiden sekä ETSK:n jäsenten kokemukset. Materiaali keskittyi pääsääntöisesti ammatillisiin organisaatioihin. Kuten parlamentinkin päätöslauselmassa ja mietinnössä oli nähtävissä, työnantajapuolen tilanteesta oli saatavilla vain hyvin vähän tietoja, ja muista organisaatioista saatu tieto jäi lähes olemattomaksi (5).

2.2.5

Katsaus ja huomioon otettu lisämateriaali vahvistivat parlamentin päätöslauselmasta välittyneen ensivaikutelman: a) Tilastotietopohja on todella vähäinen. Ainoana poikkeuksena ovat ammatilliset organisaatiot, mutta tässä tapauksessa materiaalin pohjalta ei välity asiaankuuluvalla tavalla aivan viime vuosina tapahtunut positiivinen kehitys (6). b) Eri organisaatioista saatuja tietoja on vaikeaa, miltei mahdotonta vertailla keskenään. Esimerkkinä mainittakoon organisaatiot, jotka koostuvat fyysisistä henkilöistä (kuten ammattiliitot) ja toisaalta organisaatiot, joiden jäsenistö koostuu erilaisista organisaatioista (kuten yritykset). Organisaatioiden erilainen luonne (esim. maanviljelijöiden tai pk-yritysten organisaatiot) saattaa vaatia erilaista tapaa arvioida naisten ja miesten tasapainoista edustusta. Samoin on huomattava, että naisten vähäinen edustus päättävissä elimissä ei välttämättä todista, etteikö kyseisissä organisaatioissa sovellettaisi tasa-arvopolitiikkaa.

2.2.6

Euroopan parlamentin päätöslauselmaa on kritisoitu mm. siitä, että siinä on keskitytty ainoastaan edustuksen määrään ja jätetty huomioimatta laadulliset näkökohdat sellaisten organisaatioiden päätöksenteossa, joissa naisilla saattaa olla merkittävämpi rooli kuin virallinen edustus antaa ymmärtää. ETSK on yhtä mieltä laadullisten näkökohtien tärkeydestä, mutta on päättänyt olla puuttumatta asiaan seikkaperäisesti. Komitea on kuitenkin ottanut huomioon naisten edustuksen toimintaperiaatteiden valmistelurakenteissa. Päätöksenteon laadullisiin näkökohtiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmissä ja niiden eurooppalaisissa liitoissa sekä myös Euroopan parlamentissa ja komissiossa.

2.2.7

Tarkastellessaan talous- ja yhteiskuntaelämän etupiirien asiaankuuluvia toimintaperiaatteita ja käytänteitä ETSK on päättänyt arvioida edustuspolitiikkoja integroidulla tavalla (tarkastelemalla kansallista ja EU:n tasoa, mukaan lukien työmarkkinavuoropuhelu, ja kansainvälistä tasoa).

2.2.7.1

Eurooppalaisia yritysneuvostoja ei ole sisällytetty tutkimukseen. Se olisi vaatinut laajaa, erillistä tutkimuspanostusta, ja sen pystyvät muut tahot tekemään paremmin kuin ETSK (7).

2.2.8

ETSK viittaa EAY:n, UNICE/UEAPME:n ja CEEP:n 1. maaliskuuta 2005 julkistamiin toimintapuitteisiin sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi; niissä naisten osallisuuden edistäminen päätöksenteossa on yksi neljästä painopisteestä.

2.3.1

Lähes puolessa ETSK:ssa edustettuina olevissa kahdessa perusorganisaatiotyypissä (yhtäältä erityyppiset katto-organisaatiot, toisaalta henkilöjäsenyyteen perustuvat organisaatiot) naisjäsenten osuus on suuri (40 prosenttia tai enemmän). Vain 10–15 prosenttia organisaatioista jää kategoriaan, jossa naisjäsenten määrä on vähäinen (0–19 prosenttia jäsenistä). Keskimääräisesti naisjäsenten määrä edustettuina olevissa organisaatioissa on 36 prosenttia (huom: kuten edellä mainittiin, ETSK:n naisjäsenten määrä oli tutkimuksen tekemisaikana 23 prosenttia).

2.3.2

Mikäli mainituissa organisaatioissa on naisia, he kuuluvat useimmiten sen (ylempään) toimihenkilöstöön. Harvemmin heidät on valittu edustajakokoukseen tai he ovat johtoryhmän jäseniä, ja kaikkein poikkeuksellisimmin hallituselinten jäseniä.

2.3.3

Tämä on oletettavasti yksi tärkeä selitys sille, että ETSK:ssa on prosentuaalisesti suhteellisen vähän naisjäseniä, sillä monet ETSK:n jäsenet ovat nimenomaan organisaatioiden hallituselimistä peräisin.

2.3.4

Ne organisaatiot, jotka valitsevat usein naisia edustamaan itseään ETSK:ssa, rekrytoivat heitä todellakin organisaatioiden substanssitehtävistä vastaavan henkilöstön joukosta, tai ne soveltavat muunlaisia järjestelyjä (esim. sekajärjestelmiä) pikemmin kuin että ne valitsisivat edustajansa pelkästään korkeimman johtohenkilöstön joukosta.

2.3.5

Järjestettäessä edustusta kansallisissa tai kansainvälisissä foorumeissa organisaatiot valitsevat ensisijaisesti sekajärjestelmän. Tällöin hallituselimen jäsenten valitseminen edustajiksi on toisella sijalla.

2.3.6

Suuri osa ETSK:ssa edustettuina olevista organisaatioista ei osallistu työmarkkinavuoropuhelusta vastaavan komitean työhön (noin neljäsosa). Noin kolmasosa siihen osallistuvista organisaatioista soveltaa edustuksessaan sekajärjestelmää tai valitsee edustajansa hallituselimensä piiristä.

2.3.7

Euroopan parlamentin mukaan yksi toimintalinjoista naisten edustuksen tasapainottamiseksi päätöksentekoelimissä on luoda organisaatioihin naisia varten tarkoitettuja rakenteita. Samalla parlamentti toteaa, että tällaiset rakenteet jäävät usein symbolisiksi eleiksi tai erillisiksi keskustelufoorumeiksi. Siksi parlamentti toteaa, että tällaiset rakenteet eivät saa eristää naisia päätöksentekoprosessista vaan niiden avulla tulee pikemminkin integroida heidät ja lisätä heidän osallistumistaan päätöksentekoprosesseihin. Komitea yhtyy tähän kantaan.

2.3.7.1

Parlamentti toteaa myös, että mentorointi organisaatioiden sisällä sekä naisverkostojen luominen ovat tärkeitä menettelytapoja, joilla naisia voidaan valmentaa johtotehtäviin.

2.3.8

Vain vähemmistöllä (33 prosenttia) niistä organisaatioista, joiden edustajat vastasivat ETSK:n kyselyyn, on erillinen naisille tarkoitettu lisäjärjestö tai jäsenorganisaatio. Lähes kaikissa tapauksissa kyseiset rakenteet ovat edustettuina organisaation johdossa. Lähes puolella on muita vaikutuskanavia organisaatiossa. Osassa organisaatioista (15 prosenttia) toimii substanssitehtävistä vastaavan naispuolisen henkilökunnan ja naisjäsenten verkosto, pienessä osassa (4 prosenttia) toimivat molemmat muodot (eli erilliset järjestöt/lisäjärjestöt ja verkostot).

2.3.8.1

Erillisiä organisaatioita ja verkostoja esiintyy etenkin ryhmä II:n järjestöjen (ammattiliittojen) parissa (noin 50–75 prosenttia). Ryhmä III:ssa vastaava osuus on 19–39 prosenttia, ja ryhmä I:ssä kyseinen toimintamuoto on huomattavasti harvinaisempi (6–19 prosenttia). Lisäjärjestöt eivät maatalousalan organisaatioissa ole poikkeustapauksia (33 prosenttia). Kuluttaja- ja terveysorganisaatioissa niitä esiintyy harvemmin (noin 10 prosenttia).

2.3.9

Vastanneista organisaatioista 46 prosentissa on käytössä strategioita naisten uran kehittämiseksi ja erityisesti johtotehtäviin valmentamiseksi. Jatkokoulutus on ensimmäisellä sijalla (26 prosenttia), sen jälkeen seuraavat työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista helpottavat strategiat/päivähoitotarjonta (22 prosenttia) sekä seuranta/vertailuanalyysit (19 prosenttia). Kyseisiä uran edistämisen muotoja esiintyy kuitenkin vain neljänneksellä organisaatioista.

2.3.10

Merkki erityishuomion osoittamisesta naistyöntekijöille on myös tilastotietojen kerääminen naisten osuudesta organisaatioissa. Lähes puolet (48 prosenttia) organisaatioista ilmoittaa ylläpitävänsä kyseisenlaisia tilastoja, joista useimmat (67 prosenttia) saatetaan vuosittain ajan tasalle.

2.3.10.1

Ryhmä II:n organisaatiot ovat tässä asiassa selkeästi aktiivisimpia (yli 50 prosenttia), ja seuraavana tulevat ryhmä III:n organisaatiot (noin 33 prosenttia). Ryhmä I:n parissa prosenttimäärä on suhteellisen alhainen. Tässä ilmenee huomionarvoinen ristiriita ilmoitettujen tilastotietojen vähyyden (1 prosenttia) ja ilmoitettujen urakehitystä edistävien strategioiden määrän (11 prosenttia) välillä.

2.3.11

Naisten uraa edistävistä strategioista kerrottiin 61 tapauksessa, joista 75 prosenttia ilmoitettiin onnistuneiksi. 40 organisaatiolla on tasa-arvokysymyksistä vastaava yksikkö tai virkailija. Puolessa tapauksista kyse on täysipäiväisestä paikasta.

2.3.11.1

Kyseisistä organisaatioista 49 prosenttia kertoo johtotehtävissä toimivien naisten määrän kasvusta ja 46 prosenttia ilmoittaa naisten määrän lisääntyneen johtoelimissä.

2.3.12

Tasa-arvoaloitteita esiintyy useimmiten ammattiliittojen (ryhmä II:n) parissa (68 prosenttia). Ryhmä III:een kuuluvien organisaatioiden kohdalla osuus on 25 prosenttia ja ryhmä I:n kohdalla vain 5 prosenttia.

2.3.13

Eräät organisaatiot (33 jäsentä) ilmoittavat, että naisten urakehitystä edistäviä strategioita ja tasa-arvoaloitteita koskevat kysymykset eivät koske heitä.

2.3.14

Naisten ja miesten osuus talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien edustuksessa ETSK:ssa vaikuttaa vastaavan suurin piirtein naisten ja miesten osuuksia kansainvälisen tason edustuksessa. Työmarkkinaosapuolten neuvotteluelimiin verrattuna on kuitenkin olemassa selkeä ero, ja kansallisiin foorumeihin verrattuna ero on huomattavan suuri.

2.3.15

Kun otetaan huomioon, että ryhmä I:n antamien vastausten joukossa miesten ja naisten osuuksiksi organisaatioissa ilmoitettiin suunnilleen 70 ja 30 prosenttia, niin kyseisten organisaatioiden naisedustajien osuus ETSK:ssa on suhteellisen suuri (35 prosenttia). Tämä on myös huomattavasti korkeampi kuin ryhmä II:n vastaava luku (25 prosenttia ETSK:ssa, 60 ja 40 prosenttia organisaatioissa) sekä ryhmä III:n luku (27 prosenttia ETSK:ssa, 65 ja 35 prosenttia organisaatioissa).

2.3.16

Miesten ja naisten keskinäinen osuus organisaatioiden johtotasolla osoittautui tutkimuksessa merkittäväksi edellytykseksi naisten suurelle osuudelle ETSK:hon lähetetyistä edustajista (ks. kohdat 2.3.2 ja 2.3.3). Euroopan parlamentti on kehottanut talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmiä ”tarkistamaan edustus- ja valintamenettelyjään ja asettamaan oikeudenmukaisen edustuksen keskeiselle sijalle toiminnassaan ja kirjaamaan sen säännöstöönsä” (8).

2.3.16.1

ETSK tiedusteli kyselyssään miesten ja naisten osuuksiin päätöksentekoelimissä liittyen, millä tavoin uusi johtohenkilöstö nimitetään. Naisten kannalta erityisen kielteiseltä vaikutti menettely, jossa johtokunnan jäsenet valitsevat kollegansa itse, seuraavana olivat johtokunnat, joiden nimittäjinä toimivat jäsenorganisaatiot. Sellaisia menettelyitä, joiden vaikutuksia voitaisiin pitää myönteisempinä ei mainittu riittävän usein, jotta tietoja voitaisiin käyttää päätelmien perustana.

2.3.17

Naisten urakehitystä edistävien strategioiden kohdalla ilmeni, että ainoastaan määrälliset tavoitteet vaikuttavat johtavan naisten osuuden kasvuun päätöksentekoelimissä. Kaksoishakua ja kiintiöitä, joilla on merkittävä rooli puolueiden strategioita EU:ssa koskevissa keskusteluissa, ei mainittu juuri ollenkaan.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/37

1.1

Käsillä olevien ehdotusten tavoitteena on laajentaa Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen toimeksiantoa ja perustaa Euroopan unionin perusoikeusvirasto Eurooppa-neuvoston 13. joulukuuta 2003 tekemän päätöksen mukaisesti.

1.2

Voimassa olevan lainsäädännön ja näiden ehdotusten suurimpana erona on, että ehdotuksissa laajennetaan soveltamisalaa rasismista ja muukalaisvihasta kaikkiin perusoikeuskysymyksiin, jotka on mainittu perusoikeuskirjassa mutta jotka eivät kuulu Yhdistyneiden Kansakuntien, Maailman työjärjestön ja Euroopan neuvoston hyväksymien sääntelyjärjestelmien piiriin. Tämä ei kuitenkaan vaikuta niihin aloihin, joilla jo toimii muita yhteisön virastoja.

1.3

Virasto käsittelee perusoikeuskysymyksiä unionin oikeuden soveltamista koskevin osin jäsenvaltioissa sekä viraston toimintaan osallistuvissa ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa. Lisäksi komissio voi pyytää virastoa toimittamaan ja analysoimaan tietoja yhteisön ulkopuolisista maista, joiden kanssa yhteisö on tehnyt assosiaatiosopimuksen tai jonkin muun ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevia määräyksiä sisältävän sopimuksen tai joiden kanssa se on käynnistänyt tai käynnistämässä neuvottelut tällaisista sopimuksista.

1.4

Viraston tavoitteena on tarjota yhteisön toimielimille, elimille, laitoksille ja virastoille sekä jäsenvaltioille yhteisön oikeuden soveltamisen yhteydessä perusoikeuksia koskevaa neuvontaa ja asiantuntemusta ja auttaa niitä varmistamaan kaikkien perusoikeuksien kunnioittaminen, kun ne toimivaltuuksiensa puitteissa toteuttavat toimia tai määrittelevät toimilinjoja.

1.5

Virasto kerää ja arvioi täysin itsenäisesti näillä aihealueilla tietoja unionin toimenpiteiden vaikutuksista perusoikeuksiin sekä hyvistä käytänteistä perusoikeuksien kunnioittamiseksi ja edistämiseksi. Samoin virasto antaa lausuntoja perusoikeuksiin liittyvästä poliittisesta kehityksestä, tiedottaa yleisölle kaikista niistä asiakirjoista ja sääntelyvälineistä, joihin EU viittaa, edistää vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä koordinoi toimintaa ja muodostaa verkostoja perusoikeuksien alalla toimivien tahojen kanssa. Virasto ei käsittele kanteluja.

1.6

Ehdotusten mukaan virastolla olisi valtuudet toimia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon kuuluvilla aloilla.

2.1

Komitea on tyytyväinen Eurooppa-neuvoston päätökseen perustaa Euroopan unionin perusoikeusvirasto (jäljempänä ’virasto’) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklaan kirjattujen unionin periaatteiden ja käytäntöjen vahvistamiseksi. Näin luodaan mekanismi, jonka avulla voidaan valvoa perusoikeuksien toteutumista unionissa ja jota voidaan hyödyntää jäsenvaltioiden perusoikeuspolitiikkojen koordinoinnin parantamisessa. Komission ehdotuksessa on monta seikkaa, joihin komitea suhtautuu myönteisesti. Mainittakoon niistä erityisesti seuraavat:

2.2

Komitea on tyytyväinen ehdotetun asetuksen toiseen perustelukappaleeseen, jossa tunnustetaan unionissa nykyisin kansalaisten ja ei-kansalaisten suojelemiseksi sovellettavat oikeudet. Perustelukappale kuuluu seuraavasti: ”Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistetaan oikeudet, jotka perustuvat erityisesti jäsenvaltioille yhteisiin valtiosääntöperinteisiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja yhteisöjen perussopimuksiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen, yhteisön ja Euroopan neuvoston hyväksymiin sosiaalisiin peruskirjoihin sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön.”

Komitea toteaa, että unionissa tulee pyrkiä asianmukaiseen tasapainoon turvallisuuden, erityisesti terrorismin vastaisten toimien, sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelun ja edistämisen välillä. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän ja sittemmin Madridin ja Lontoon pommi-iskujen jälkeen jäsenvaltiot ovat alkaneet toteuttaa uusia terrorismin vastaisia toimia, joista osa saattaa loukata ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Yksi turvallisuutta koskevan eurooppalaisen yhteistyön suurimpia heikkouksia on kuitenkin se, että turvallisuuspolitiikka ei vieläkään kuulu yhteisön säännöstön piiriin, vaan sen toteuttamisessa turvaudutaan pääosin hallitustenväliseen menettelyyn (EU:n kolmas pilari). Euroopan unionin rooli on siten hyvin rajallinen. Sen vuoksi päätöksentekoprosessi ei ole avoin eivätkä Euroopan parlamentti ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin osallistu prosessiin. Uuden viraston vastuualueen laajentaminen käsittämään EU:n kolmas pilari (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osasto) olisi keskeistä sopivan tasapainon säilyttämiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden välillä unionin toteuttamissa politiikoissa. (1)

2.3

Komitea tunnustaa, että Euroopan neuvostolla on ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien alalla asiantuntemusta ja jo olemassa oleva valvontamekanismi. Tämä koskee myös tarkistetussa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa vahvistettuja täytäntöönpanokelpoisia sosiaalisia oikeuksia. Komitea toteaa lisäksi, että eri yleissopimusten ja kansainvälisen oikeuden piiriin kuuluvien ihmisoikeusloukkauksien tarkasteleminen kuuluu Euroopan neuvoston ja sen alaisen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimivaltaan. Tässä asiassa virastolla ei ole toimivaltaa, joten viraston ja Euroopan neuvoston välisen koordinoinnin ja yhteistyön vahvistaminen on erittäin tärkeää.

Viraston tulee viitata — kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antamissaan lausunnoissa ja tuomioissa — kansainvälisiin asiakirjoihin EU:n primaari- ja sekundaarilainsäädännön tulkinnassa ja soveltamisessa.

Komitea toistaa kehotuksensa EU:lle liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan neuvoston tarkistettuun Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan, sitten kun unionilla on tähän tarvittava toimivalta.

2.4

Komitea on hyvin huolissaan siitä, että ehdotuksessa ei edistetä tai tueta kovin laajaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustusta uuden viraston hallintoneuvostossa ja perusoikeusfoorumissa (jäljempänä ’foorumi’). Tämä ei vastaa eurooppalaista hallintotapaa käsittelevää valkoista kirjaa, jossa todetaan seuraavasti: ”Kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä tehtävä kansalaisten äänitorvena ja ihmisten tarpeisiin vastaavien palvelujen antajana. — – Kansalaisyhteiskunnan piirissä katsotaan yhä useammin, että EU tarjoaa kansallisia hallituksia paremman mahdollisuuden muuttaa politiikan suuntaa ja yhteiskuntaa. Tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden laajentaa keskustelua EU:n roolista jäsenvaltioissa. Kansalaisyhteiskunnan välityksellä kansalaiset saadaan entistä aktiivisemmin mukaan toteuttamaan unionin päämääriä, ja se tarjoaa myös järjestäytyneen kanavan palautteelle, kritiikille ja protesteille.” (2)

2.5

Hallintoneuvoston ja foorumin ei pitäisi koostua pelkästään juristeista ja akateemisen maailman edustajista, vaan edustaa laajasti ja monipuolisesti erityisesti kansalaisjärjestöjä, työmarkkinaosapuolia sekä kulttuurialaa, uskonnollisia ja humanistisia järjestöjä, jotka edistävät ja puolustavat sosiaalisesti syrjäytyneiden ja heikossa asemassa olevien väestöryhmien perusoikeuksia yhteiskunnassa.

3.1.1

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 308 artiklan ja VI osastoa koskevan neuvoston päätöksen voidaan ehkä sanoa olevan riittämättömiä viraston toimivaltuuksien varmistamiseksi unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Perustamissopimuksen 308 artiklan nojalla yhteisöllä (ei unionilla) on valtuudet antaa aiheelliset säännökset yksimielisesti yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi, mikäli perustamissopimuksessa ei ole määräyksiä kyseisistä valtuuksista. Yhteisön yleisenä tavoitteena on varmistaa, että sen omien toimien yhteydessä kunnioitetaan ja suojellaan kaikin tavoin perusihmisoikeuksia, mutta perustamissopimuksessa ei ole erityisiä määräyksiä tätä varten.

3.1.2

Ehdotetun neuvoston päätöksen mukaan virasto siis valtuutettaisiin toimimaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon kuuluvilla aloilla.

3.1.3

Komitea korostaa, että ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen ovat unionin yhteisiä arvoja ja tavoitteita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun mukaisesti. Kohta kuuluu seuraavasti: ”Unioni järjestää itselleen tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat keinot.” Komitea kehottaakin neuvostoa antamaan viraston toimivallalle mahdollisimman lujan oikeusperustan 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta virastolla olisi varmasti kaikki sen tehtävien täyttämiseksi tarvittavat toimivaltuudet.

3.2.1

Komitea kehottaa lisäämään tavoitteita koskevaan 2 artiklaan maininnan siitä, että viraston yhtenä tavoitteena on laatia suosituksia, joita yhteisön toimielimet, elimet, laitokset ja virastot sekä jäsenvaltiot voivat hyödyntää toteuttaessaan toimia ja määritellessään toimintalinjoja perusoikeuksia koskevissa asioissa, sekä tiedottaa kansallisten ihmisoikeusvirastojen mahdollisuuksista käynnistää oikeustoimet niiden henkilöiden ja ryhmien suojelemiseksi, joita lainsäädännöt tai oikeusvaltioperiaatteen piiriin kuulumattomat valtion käytännöt syrjivät.

Viraston tulee laatia vuosittain kertomus perusoikeuksien toteutumisesta EU:ssa sekä säännöllisiä raportteja yhtäältä yhteyksistään etenkin kaupankäynnin tai kehitysyhteistyön aloilla toimiviin kansainvälisiin elimiin ja toisaalta assosiaatiosopimuksista ja Cotonoun sopimuksesta.

3.2.2

Lisäksi komitea suosittaa, että vaikka virasto voi omasta aloitteestaan laatia arvion mistä tahansa yhteisön lainsäädäntöehdotukseen liittyvästä aiheesta yhteisymmärryksessä hallintoneuvostonsa tai johtokuntansa kanssa tai niiden ehdotuksesta, Euroopan parlamentti, neuvosto tai komissio voisi pyytää virastoa laatimaan arvioita minkä tahansa uutta EU:n säädöstä tai toimintalinjaa koskevan ehdotuksen yhteensopivuudesta perusoikeuskirjan kanssa. (Tämä koskee myös ulkopolitiikan aloja, kuten kauppaa kehitysmaiden kanssa.)

3.3.1

Kuulemisista saadun palautteen mukaan 90 prosenttia kuulluista tahoista halusi varmistaa, että rasismin ja muukalaisvihan torjunta säilyy yhtenä viraston keskeisistä toiminta-aloista. Komitea pitääkin tervetulleena komission ehdotuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, jossa todetaan, että rasismin ja muukalaisvihan torjunta kuuluu aina viraston monivuotisten puitteiden mukaisiin toiminta-aloihin.

3.3.2

Komitea katsoo kuitenkin, että hallintoneuvoston yhteyteen tulisi perustaa erityinen rasismia ja muukalaisvihaa käsittelevä komitea, joka ohjaa toimia ja myöntää tarvittavat resurssit. Näin varmistettaisiin, että rasismin ja muukalaisvihan torjuntaan kiinnitetään huomiota uuden viraston kaikessa toiminnassa 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

3.6.1

Komitea on huolissaan siitä, että ehdotuksessa ei edistetä ja tueta kovin laajaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustusta foorumissa. Foorumissa tulisi olla mahdollisimman laaja edustus sen sidosryhmistä, joita ovat kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet sekä kulttuurialan, uskonnolliset ja humanistiset järjestöt, jotka puolustavat ihmisoikeuksia. Komitea suosittaa, että vähintään kolmannes foorumin jäsenistä edustaisi järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa.

3.6.2

Ehdotetun asetuksen mukaan foorumin puheenjohtajana toimii viraston johtaja. Foorumin tulisi toimia koko hallintoneuvostoa eikä vain johtajaa palvelevana kaikupohjana, joten sen ja hallintoneuvoston tiiviiden yhteyksien takaamiseksi foorumin puheenjohtajana tulisi olla hallintoneuvoston puheenjohtaja.

3.6.3

Riippumattomien ihmisoikeusasiantuntijoiden nykyisen verkoston asiantuntemusta ei saisi jättää hyödyntämättä. Komitea suosittaa, että riippumattomien asiantuntijoiden verkosto olisi edustettuna foorumissa.

3.7.1

Viraston riippumattomuuden takaamiseksi tulee luoda mekanismit, joiden avulla varmistetaan niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista, että kansallisia ihmisoikeusinstituutioita koskevia YK:n Pariisin periaatteita noudatetaan. Komitea suosittaakin, että 15 artiklan 1 kohta (”Virasto harjoittaa toimintaansa täysin riippumattomasti.”) muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Virasto harjoittaa toimintaansa täysin riippumattomasti ja kansallisia ihmisoikeusinstituutioita koskevien YK:n Pariisin periaatteiden mukaisesti.”

3.8.1

Komitea suosittaakin seuraavan lausekkeen lisäämistä 19 artiklan 1 kohdan edelle:

”(1 a) Virasto saa unionilta asianmukaisen rahoituksen tehtäviensä hoitamiseksi koko varainhoitovuoden ajan. Poikkeustapauksissa virasto voi pyytää lisäresursseja erityistehtävien tai sellaisten lisätehtävien suorittamiseksi, joita ei ole otettu huomioon vuotuisessa talousarviossa.”

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/41

1.1

Viimeksi kuluneiden 10–15 vuoden aikana EU:n toimielinten kiinnostus kansalaisyhteiskunnan, erityisesti Euroopan tasolla järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävään vuoropuheluun on jatkuvasti kasvanut. Ne ovat itse asiassa myöntäneet, että asianmukaiset poliittiset toimet edellyttävät kansalaisten kuuntelemista sekä niiden henkilöiden osallistumista ja suostumusta, joita yhteisön päätökset koskevat.

1.2

Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kokemuksen ja asiantuntemuksen, heidän keskenään sekä viranomaisten ja julkisten elinten kanssa kaikilla tasoilla käymänsä vuoropuhelun sekä lähentymiseen — tai jopa yksimielisyyteen — tähtäävien neuvottelujen ansiosta voidaan tehdä yleistä etua korostavia ehdotuksia. Samalla poliittisen päätöksenteon laatu ja uskottavuus paranevat, sillä päätöksentekoprosessista tulee kansalaisten kannalta ymmärrettävämpi ja hyväksyttävämpi.

1.2.1

Osallistava demokratia rikastuttaa edustuksellista demokratiaa tarjoamalla kansalaisille mahdollisuuksia osallistua yksin tai isommassa ryhmässä yhteisten asioiden hoitoon nimenomaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan avulla. Näin osallistava demokratia vahvistaa Euroopan unionin demokraattista legitimiteettiä.

1.3

Tästä syystä on aiheellista palauttaa mieliin ja korostaa, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on kokoonpanonsa sekä sille jo perustamissopimuksissa myönnettyjen roolin ja tehtävien johdosta toiminut perustamisestaan lähtien täysimittaisesti osallistavan demokratian kehittämisessä Euroopan tasolla — jo ennen kuin käsitettä oli keksittykään — ja on sen vanhin osatekijä.

1.4

”Osallistumisoikeus”, jota kansalaisyhteiskunta ja Euroopan tasolla toimivat järjestöt ovat vaatineet jo kauan, on tällä hetkellä erityisen akuutti asia. Euroopan unionin nykyiset mahdollisuudet ja haasteet edellyttävät, että ruohonjuuritason toimijat ja heidän edustajansa saadaan liikkeelle.

1.5

Tämän välttämättömyyden on myöntänyt ainakin Lissabonissa 23.–24. maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto Lissabonin strategian (1) täytäntöönpanoon liittyen. Eurooppa-neuvosto otti asian uudestaan esiin 22.–23. maaliskuuta 2005 pitämässään kokouksessa, joka liittyi kyseisen strategian uudelleenkäynnistämiseen (2).

1.6

Komission heinäkuussa 2001 julkaiseman eurooppalaista hallintotapaa koskevan valkoisen kirjan (3) mukaan kansalaisyhteiskunnan osallistuminen EU:n politiikan valmisteluun ja toteutukseen on sekä yksi hyvän hallintotavan perusperiaatteista että yksi niiden toimien keskeisistä painopistealoista, joilla pyritään yhteisömenetelmän uudistamiseen ja toimielinten demokraattisuuden lisäämiseen.

1.7

Osallistavan demokratian periaatetta käsitellään myös Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen I-47 artiklassa (4). Niinpä EU:n toimielinten on perustuslain ratifioinnin epävarmuudesta huolimatta seurattava tätä logiikkaa ja käynnistettävä aito osallistava demokratia. Jotta tällä voitaisiin vastata modernin eurooppalaisen hallintotavan vaatimuksiin, on tarpeen ottaa käyttöön välineitä, joiden avulla unionin kansalaiset, ja erityisesti organisaatiot, joissa he toimivat, voivat osallistua keskusteluun, tulla kuulluiksi ja vaikuttaa tehokkaasti unionin ja sen politiikkojen kehittämiseen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän todellisen rakenteellisen vuoropuhelun puitteissa.

1.8

ETSK toimii omalta osaltaan aktiivisesti osallistavan demokratian kehittämisessä yhteistyössä unionin muiden toimielinten sekä järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden kanssa.

1.8.1

Niinpä ETSK:ssa järjestettiin lokakuussa 1999 ensimmäinen kansalaisyhteiskunnan tehtävää ja panosta Euroopan rakentamisessa käsitellyt konventti. Sen jälkeen ETSK on antanut useita lausuntoja, jotka koskevat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja EU:n toimielinten välisen vuoropuhelun kehittämistä ja jäsentämistä edelleen (5)  (6).

2.1

Kansalaisvuoropuheluun osallistuvat Euroopan tasolla kansalaisten yleisiä ja/tai erityisiä etuja edustavat organisaatiot. Tästä syystä työmarkkinaosapuolten eurooppalaiset organisaatiot haluavat luonnollisesti osallistua kansalaisvuoropuheluun. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu onkin erinomainen esimerkki osallistavan demokratian periaatteen toteuttamisesta. On kuitenkin syytä korostaa uudelleen työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja kansalaisvuoropuhelun perustavanlaatuista eroa. Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on määritelty selkeästi sekä osallistujien että tavoitteiden ja menettelyjen kannalta, ja eurooppalaisilla työmarkkinaosapuolilla on lähes lainsäädäntävaltaan verrattavia oikeuksia (8). Vuoropuhelu on erityistä sen itsenäisesti toimivien osallistujien erityisvaltuuksien ja velvollisuuksien vuoksi.

2.2

Euroopan tasolla tällaisia organisaatioita on monenlaisia ja monennimisiä, yleisimpiä ovat järjestöt, liitot, säätiöt, foorumit ja verkostot (9). Usein nämä erilaiset nimekkeet kootaan käsitteen ”valtiosta riippumattomat järjestöt” alle, ja siten tuo käsite kattaa kaikentyyppiset itsenäiset ja hyötyä tavoittelemattomat rakenteet. Monet eurooppalaiset organisaatiot toimivat myös kansainvälisellä tasolla.

2.3

Nämä eurooppalaiset organisaatiot koordinoivat jäsentensä ja yhteistyökumppaneidensa toimintaa eri jäsenvaltioissa ja usein myös valtioiden välillä. Lisäksi ne muodostavat yhä useammin Euroopan laajuisia verkkoja, kuten on jo tapahtunut seuraavilla aloilla: sosiaaliasiat, ympäristö, ihmisoikeudet, kehitysyhteistyö, kuluttaminen ja yhteisötalous.

2.4

Tämän lausunnon liitteenä on katsaus järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan eri sektoreiden merkittävimpiin Euroopan tasolla vaikuttaviin organisaatioihin, liittoihin ja verkostoihin yhteiskunnallis-ammatillisia organisaatioita lukuun ottamatta. Tarkoituksena on kuvata kansalaisyhteiskunnan eurooppalaisten organisaatioiden saavuttamaa laajuutta sekä sitä, miten ne ovat yhteydessä toisiinsa. Asiakirjassa on käsitelty noin kahtakymmentä erityisalaa.

2.4.1

Katsaus osoittaa, että Euroopan järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on entistä jäsentyneempi ja että kyseiset organisaatiot voivat olla rakenteellisesti hyvinkin erilaisia. Ne voivat koostua ainoastaan kansallisista — tai joissain tapauksissa jopa alueellisista tai paikallisista — tiettyä sektoria edustavista organisaatioista. Niiden jäsenet voivat olla sekä kansallisia ja eurooppalaisia organisaatioita että oikeushenkilöitä ja luonnollisia henkilöitä kaikilta tasoilta. Verkottuminen seuraa yleensä kahta kaavaa: joko verkosto muodostuu tietyn alan eurooppalaisista organisaatioista tai siihen kuuluu sekä kansallisia että eurooppalaisia organisaatioita.

2.5

On selvää, että tietyillä Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla, puhumattakaan tietyistä kansallisista organisaatioista tai verkoista, on yleensä niin paljon kokemusta ja asiantuntemusta, että ne voivat vaatia itselleen oikeutta osallistua unionin politiikkojen valmisteluun liittyviin kuulemisprosesseihin. On kuitenkin myös selvää, että puolueettomien arviointiperusteiden puuttuessa eurooppalaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustavuus usein kyseenalaistetaan. Tämä ei kuitenkaan koske työmarkkinaosapuolia. Järjestömaailmaa pidetään sirpaleisena, koska se on jakaantunut niin moniin organisaatioihin ja edustaa usein enemmän jäsentensä omia etuja kuin yleistä etua. Sitä ei myöskään pidetä riittävän avoimena. Lisäksi sillä ei monien mielestä ole mahdollisuuksia vaikuttaa todellisesti politiikkojen muotoiluun ja päätösten valmisteluun.

3.1

ETSK on jo monesti korostanut, että ainoastaan selkeästi määritelty edustavuus voi antaa kansalaisyhteiskunnan toimijoille oikeuden osallistua tehokkaalla tavalla yhteisön politiikkojen muotoiluun ja päätösten valmisteluun.

3.1.1

Edustavuuden vaatimus on perustavanlaatuinen demokratian periaate, mutta sen avulla eurooppalaisesta järjestäytyneestä kansalaisyhteiskunnasta voitaisiin myös tehdä entistä selkeämpi ja vaikutusvaltaisempi.

3.1.2

Tätä silmällä pitäen ETSK on kehittänyt edustavuuden arviointiperusteita, jotka on viimeksi esitelty 20. maaliskuuta 2002 eurooppalaista hallintotapaa käsittelevästä valkoisesta kirjasta annetussa lausunnossa (10). Eurooppalaisen järjestön on täytettävä seuraavat yhdeksän kriteeriä, jotta sitä voitaisiin pitää edustavana:

3.1.3

ETSK ehdotti kuitenkin samassa lausunnossa ”tulevan yhteistyön perustaksi — – muille toimielimille ja kansalaisyhteiskuntaa edustaville organisaatioille keskustelua edellä mainituista perusteista”.

3.2

Jotta vältettäisiin tässä lausunnossa esitettyjen edustavuuskriteerien soveltamisalaan liittyvät väärinkäsitykset, lienee syytä tehdä selkeä ero seuraavien käsitteiden välillä: ”kuuleminen”, johon voivat periaatteessa osallistua kaikki järjestöt, joilla on asiantuntemusta tietyllä alalla, ja ”osallistuminen”, joka on järjestölle annettu mahdollisuus vaikuttaa muodollisesti ja aktiivisesti yhteiseen prosessiin, jonka tarkoituksena on määritellä unionin ja sen kansalaisten yleisten etujen mukainen tahto. Demokratian periaatteisiin perustuvan prosessin ansiosta kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat todella osallistua niiden politiikkojen muotoiluun ja päätösten valmisteluun, jotka liittyvät unionin ja sen politiikkojen kehittämiseen ja tulevaisuuteen (11).

3.2.1

Vaikka tämä erottelu saattaakin vaikuttaa teoreettiselta, se on kuitenkin oleellinen, sillä edustavuus tuo legitimiteettiä. Kuulemisprosessissa tavoite on ilman ennakkoasenteita kuulla erilaisia näkökantoja ja koota yhteen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden asiantuntemusta. Kuuleminen on kuitenkin erittäin oleellinen kansalaisvuoropuhelun osatekijä.

3.3

Edellä mainitussa eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa komissio suunnitteli, että tietyillä aloilla, joilla kuulemiskäytännöt ovat jo hyvin vakiintuneet, voitaisiin toteuttaa kumppanuusjärjestelyjä, jotka menisivät pidemmälle kuin kaikissa komission yksiköissä sovellettavat kuulemista koskevat vähimmäisvaatimukset. Komissio asetti kuitenkin tällaisten sopimusten solmimisen ehdoksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden antamat takeet niiden avoimuudesta ja edustavuudesta. Kysymystä sovellettavista kriteereistä ei käsitelty.

3.4

Joulukuun 11. päivänä 2002 julkaistussa tiedonannossa (12), jossa käsitellään komission ja asianomaisten kohderyhmien välisiin kuulemisprosesseihin sovellettavia yleisiä periaatteita ja vähimmäisvaatimuksia, sen sijaan erotellaan ”avoin” konsultointi, jossa lähestymistapa on kokonaisvaltainen ja ei-poissulkeva, ja ”kohdennettu” konsultointi, jossa kuulemisen kohderyhmät on määritelty selkeästi valintakriteerien perusteella. Valintakriteereiden on tiedonannon mukaan oltava ”hyvin perusteltavissa olevia” ja ”selkeitä”. Tässäkään tapauksessa ei kuitenkaan ole määritelty ainuttakaan kriteeriä.

3.4.1

Samassa tiedonannossa komissio korostaa pitävänsä tärkeänä edustavien eurooppalaisten organisaatioiden panosta, mutta viittaa ETSK:n aiempiin lausuntoihin, joissa on käsitelty kysymystä edustavuuskriteereistä valittaessa niitä organisaatioita, jotka voisivat osallistua kansalaisvuoropuheluun.

3.5

Nizzan sopimus vahvisti ETSK:n tehtävän etuoikeutettuna yhdyssiteenä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja unionin päätöksentekoelinten välillä. Niinpä ETSK katsoo, että sillä on aiempaa suurempi vastuu

3.6

On kuitenkin syytä korostaa, että tässä lausunnossa ei käsitellä

3.7

Niinpä nyt käsiteltävänä olevan lausunnon valmistelussa pyritään ensisijaisesti selventämään ja järkeistämään ETSK:n ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja Euroopan laajuisten verkkojen välisiä suhteita sekä lisäämään järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän vuoropuhelun uskottavuutta vahvistamalla organisaatioiden ja verkostojen laillista oikeutusta.

3.7.1

Tämä lähestymistapa liittyy pyrkimykseen käynnistää Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävä vahvistettu ja järjestelmällinen vuoropuhelu

3.8

Tämä lausunto voisi myös

3.9

ETSK korostaa tässä yhteydessä, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden hyväksymisjärjestelmän käyttöönottamisessa EU:n toimielimissä on sekä hyviä että huonoja puolia. Käsiteltävänä oleva lausunto ei kuitenkaan ole ETSK:n mielestä oikea paikka arvioida tällaisen järjestelmän etuja. Se kuitenkin katsoo, että tämä kysymys liittyy läheisesti edustavuuteen ja siksi näitä asioita on käsiteltävä samanaikaisesti laajassa keskustelussa, johon osallistuvat kaikki asianomaiset osapuolet, EU:n toimielimet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot.

4.1

Tietoisena mahdollisuudestaan heijastaa vain osittain käsitteen ”järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta” monipuolisuutta ja kehitystä, ETSK on tehnyt aloitteita ja pannut täytäntöön uudistuksia sen varmistamiseksi, että järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla olisi mahdollisimman laaja edustus.

4.2

Se ottaakin eri tavoin ja yhä enenevässä määrin rakenteisiinsa ja työskentelyynsä mukaan Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja verkostoja, joilla ei ole vielä suoraan edustusta komiteassa. Tämä ei kuitenkaan perustu eksplisiittisiin edustavuuden kriteereihin.

4.2.1

Siten kukin ETSK:n kolmesta ryhmästä  (14) tunnustaa eurooppalaiset organisaatiot antamalla niille hyväksytyn organisaation aseman. Komitean jäsenillä voi periaatteessa olla suoria tai välillisiä yhteyksiä järjestöihin, mutta se ei ole välttämätöntä.

4.2.2

Eurooppalaiset organisaatiot, joilla on antaa todellinen panos lausuntojen laatimiseen, osallistuvat usein erityisjaostojen  (15) työskentelyyn. Organisaatioita informoidaan valmisteilla olevista töistä, ja ne ilmoittavat omat havaintonsa. Asiantuntijat voivat edustaa niitä, ja ne voivat osallistua järjestettäviin kuulemistilaisuuksiin ja konferensseihin.

4.2.3

ETSK järjestää tapahtumia (esim. konferensseja, seminaareja, kuulemistilaisuuksia), joissa käsitellään laaja-alaisia aiheita. Viime aikoina on käsitelty esimerkiksi Lissabonin strategiaa, kestävää kehitystä ja kauden 2007–2013 rahoitusnäkymiä. Lisäksi on mainittava Eurooppa-valmistelukunnan (16) seurantaa koskevat tapaamiset.

4.2.3.1

Järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavat osallistujat valitaan käytännönläheisesti ryhmien, ETSK:n jäsenten, jaostojen tai sihteeristön ehdotusten perusteella. Tapahtumat ovat periaatteessa avoimia myös niille kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajille, jotka ovat spontaanisti ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita osallistumaan niihin.

4.3

Yhteistyössä siirryttiin uuteen vaiheeseen vuonna 2004, jolloin perustettiin ETSK:n ja Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tärkeimpien alojen edustajien välinen yhteysryhmä. Ryhmään kuuluu tällä hetkellä paitsi kymmenen ETSK:n edustajaa (ETSK:n puheenjohtaja sekä kolmen ryhmän ja kuuden erityisjaoston puheenjohtajat), myös neljätoista jäsentä, jotka ovat lähtöisin yhteysryhmässä edustettuina olevien alojen tärkeimmistä organisaatioista ja verkostoista riippumatta siitä, onko kyseisillä organisaatioilla virallisesti hyväksytyn organisaation asema vai ei.

4.3.1

Yhteysryhmän tehtävänä on taata, että ETSK lähestyy koordinoidusti Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja verkostoja, sekä varmistaa yhteisesti päätettyjen aloitteiden seuranta.

4.4

Tämä katsaus on osoitus ETSK tähän saakka käyttämästä käytännönläheisestä lähestymistavasta, joka yleensä ilmenee siten, että komitea organisoi asteittain avoimia ja rajoittamattomia suhteitaan Euroopan järjestäytyneeseen kansalaisyhteiskuntaan. Hyväksytyn organisaation aseman myöntämisen sekä jaostojen järjestämien alakohtaisten kuulemisten yhteydessä lähestymistapa on kuitenkin kohdennetumpi.

4.5

Tähän liittyen tilapäisen työryhmän ”jäsennetty yhteistyö kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen ja niiden eurooppalaisten verkostojen kanssa”10. helmikuuta 2004 päivätyssä loppuraportissa korostetaan, että ”edustavuuteen tulee ilman muuta kiinnittää suurta huomiota” mutta ”tämä seikka ei kuitenkaan saa olla edistyksen esteenä”. Lisäksi siinä todetaan, että ”viisaasti valittu lähestymistapa ei varmasti sulje pois varovaisuutta, mutta se edellyttää avoimuutta ja käytännöllisyyttä”.

5.1

On selvää, että kriteerit, jotka ETSK määritteli lausunnossaan eurooppalaista hallintotapaa koskevasta valkoisesta kirjasta, eivät ole tasapuolisen selkeitä. Siksi tuntuu tarpeelliselta tarkentaa kriteereiden merkitystä ja vaikutusalaa, jotta niitä voitaisiin arvioida ja soveltaa käytännössä.

5.2

ETSK arvioi, että on tarpeen käynnistää selkeä, yhtenäinen ja yksinkertainen menetelmä Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustavuuden arviointiin. Samalla on kuitenkin vältettävä monimutkaisia ongelmavyyhtejä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan erimielisyyksiä.

5.3

Menetelmän on mahdollistettava kriteerien arviointi tavalla, joka soveltuu eurooppalaisten organisaatioiden rakenteeseen ja toimintatapoihin. Sen on myös perustuttava siihen, että organisaatiot itse osallistuvat kyseiseen arviointiprosessiin. ETSK ei missään tapauksessa aio loukata organisaatioiden itsemääräämisoikeutta.

5.4

Siksi menetelmän olisi noudatettava seuraavia periaatteita:

5.5

Menettely voisi sisältää seuraavat kolme arviointiperustetta:

5.5.1

Ensimmäiset kaksi arviointiperustetta ovat selkeät ja liittyvät kunkin organisaation rakenteeseen. Niinpä ne tarjoavat hyvät mahdollisuudet arvioida organisaation edustavuutta suhteellisen puolueettomasti vaarantamatta kuitenkaan kansalaisyhteiskunnan dynaamisuutta. Kolmas peruste on monimutkaisempi.

5.6

ETSK:n näkemyksen mukaan ehdotettu lähestymistapa ei aiheuta kyseessä oleville organisaatioille mitään erityisiä velvoitteita tai pakotteita, mutta edellyttää niiden rakenteen ja toimintatapojen avoimuutta. Avoimuus on sitä paitsi demokratian perusperiaate ja yleisen edun mukaista, sillä sen ansiosta yhteiskunnan erilaiset eturyhmät ja yksittäiset kansalaiset sekä viranomaiset voivat tutustua organisaatioiden rakenteeseen ja toimintaan ja muodostaa niistä oman arvionsa.

5.7

ETSK:n pitäisi näiden periaatteiden ja arviointiperusteiden perusteella voida kehittää menetelmä, jolla voidaan arvioida kansalaisyhteiskunnan eurooppalaisten organisaatioiden edustavuutta. Tämä menetelmä voitaisiin toteuttaa ottamalla käyttöön erityinen arviointiväline yhteistyössä erityisesti Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja verkostojen yhteysryhmän kanssa.

6.1

ETSK katsoo, että sen jo ehdottamien kriteerien ja Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden nykyisten perussääntöjen välillä on suora ja kiinteä yhteys.

6.2

Periaatteessa kaikilla Euroopan tasolla toimivilla organisaatioilla, olivatpa ne lakisääteisiä tai käytännön tarpeesta syntyneitä, olisi oltava perussäännöt (17).

6.3

ETSK:n jo määrittelemien arviointiperusteiden (18) hengessä sekä sitä silmällä pitäen, että kriteereistä saataisiin täysin toimivia, eurooppalaisen organisaation perussäännöissä olisi käsiteltävä ainakin seuraavia asioita:

6.4

Eurooppalaisen lainsäädännön puuttuessa kukin organisaatio hyväksyy itsenäisesti perussääntönsä voimassa olevan kansallisen lainsäädännön (19) puitteissa.

6.4.1

Saattaa olla hyödyllistä mainita, että Euroopan komissio esitti jo vuonna 1991 lakia (20), jonka tarkoituksena oli mahdollistaa ”eurooppalaisten yhdistysten” perustaminen. Kyseisen lakitekstin tavoitteena oli kehittää niille yhdistyksille, joilla on jäseniä useissa jäsenvaltioissa, oma oikeudellinen muoto osakeyhtiöiden ja osuuskuntien mallin mukaisesti. Ehdotuksen konkreettiset määräykset käyvät yksiin ylempänä ehdotettujen perussääntöjen sisällön kanssa.

6.4.2

Kyseinen ehdotus, jota ETSK kannatti (21), ei edennyt, koska tietyt jäsenvaltiot vastustivat sitä, ja nyt komissio on peruuttanut sen kokonaan. ETSK on vakuuttunut, että tällaiset perussäännöt olisivat oleellinen tekijä järjestäytymisoikeuden vahvistamisessa Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kuuluvana perusvapautena ja Euroopan kansalaisuuden ilmentymänä. ETSK arvioi lisäksi, että perustuslain I-47 artiklassa luetellut periaatteet voisivat edistää asian käsittelyn aloittamista uudelleen.

6.4.3

Niinpä ETSK vetoaakin uudelleen sen puolesta, että luotaisiin marraskuussa 2003 voimaan tulleiden Euroopan tason poliittisia puolueita koskevien sääntöjen (22) mallin mukaisesti valtioiden rajat ylittävien järjestöjen perussäännöt. Tämä vetoomus on lisäksi yhtenevä käsiteltävänä olevassa lausunnossa esitettyjen ehdotusten logiikan kanssa.

6.5

On kuitenkin syytä pitää lähtökohtana sitä periaatetta, että on jäsenorganisaatioiden tehtävä varmistaa sopivien mekanismien ja menetelmien kautta perussääntöjen ja niiden soveltamisen valvonta kyseisen organisaation sisäisissä demokraattisissa päätöksentekoprosesseissa.

6.6

Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toiminnan aidon avoimuuden varmistamiseksi olisi hyvä, että perussäännöt, vuosittain annettava rahoituskertomus ja toimintakertomus sekä kaikki jäsenorganisaatioiden rahoitussitoumuksiin ja rahoituslähteisiin liittyvät tiedot julkistettaisiin, mikäli mahdollista, myös kunkin organisaation Internet-sivuilla.

7.1

Yhden ETSK:n ehdottaman kriteerin mukaan eurooppalaisella organisaatiolla on oltava valtaosassa jäsenmaista jäsenorganisaatioita, joiden katsotaan edustavan organisaation ajamia etuja.

7.2

Tämän kriteerin käytännön soveltamiseksi ETSK arvioi, että eurooppalaisen organisaation on oltava läsnä yli puolessa Euroopan unionin jäsenvaltioista, jotta sitä voitaisiin pitää edustavana. Tällainen vaatimus tuntuu tarpeelliselta, vaikkakin EU:n äskettäinen laajentuminen monimutkaistaa tilannetta.

7.3

Jotta edustusta voitaisiin arvioida, jokaisen eurooppalaisen organisaation on joka tapauksessa julkistettava luettelo jäsenorganisaatioistaan, olivatpa ne sitten ulkoisista eturyhmistä riippumattomia kansalaisyhteiskuntaa jäsenvaltioissa edustavia itsenäisiä organisaatioita (oikeushenkilöitä) ja/tai samantyyppisten eurooppalaisten organisaatioiden ryhmittymiä.

7.4

Eurooppalaisen organisaation tai sen jäseninä olevien kansallisten organisaatioiden tilanteen arvioiminen, jotta ne voitaisiin tunnustaa ja pitää niitä edustavina, on aina vaikeaa. Seuraavien huomioiden tulisi ohjata arviointia.

7.5

On syytä lähteä liikkeelle siitä periaatteesta, että organisaation — olipa se kansallinen tai valtioiden välinen — jäsenyyden eurooppalaiseen organisaatioon on täytettävä sekä kyseisen eurooppalaisen organisaation perussäännöissä määrätyt jäsenyyskriteerit että organisaation omien sääntöjen kriteerit.

7.6

Niinpä kansallisten jäsenorganisaatioiden on eurooppalaisen emo-organisaationsa tavoin ilmoitettava avoimesti perussääntönsä ja julkistettava toimintakertomuksensa. Näin organisaation rakenne ja toimintatavat tulevat näkyviin. Olisi myös suotavaa, että tiedettäisiin, kuinka paljon yksittäisiä jäseniä kyseiseen organisaatioon kuuluu suorasti tai epäsuorasti. Euroopan neuvosto vaatii jo tätä.

8.1

Yllä mainittuja kriteereitä voidaan niiden luonteen ansiosta tarkastella puolueettomasti suhteellisen helposti. Laadullisten kriteerien soveltaminen ja arviointi on sen sijaan arkaluonteisempaa. Organisaation perussäännöt ja erityisesti sen tavoitteet ja toimintatavat sekä organisaation maantieteellinen levinneisyys antavat tietyn perustan arvioinnille. Ne saattavat kuitenkin osoittautua riittämättömiksi organisaation edustavuuden arviointiin. Niinpä laadulliset perusteet muodostavat pikemminkin välineen kyseisten organisaatioiden kontribuution arvioimiseksi.

8.2

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että käsillä olevassa lausunnossa ei käsitellä organisaatioita, joilla on avoimiin kuulemisiin osallistumiseen tarvittava asiantuntemus (ks. yllä), vaan niitä, jotka kutsutaan osallistumaan tosiasiallisesti ja muodollisesti politiikkojen muotoiluun. Tämän vuoksi analyysin syventäminen on perusteltua.

8.3

Niinpä laadulliset arviointiperusteet liittyvät toisaalta organisaation kokemukseen ja kykyyn tuoda kansalaisten edut julki EU:n toimielimissä ja toisaalta organisaation nauttimaan luottamukseen ja sen maineeseen toimielinten ja muiden Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden keskuudessa.

8.4

Siksi eurooppalaisen organisaation kontribuutiota ja siten sen laadullista edustavuutta on arvioitava tutkimalla tapaa, jolla kyseinen organisaatio voi toimintansa kautta osoittaa aktiivisuutensa toimielinten järjestämissä kuulemisprosesseissa.

8.5

Tässä suhteessa on äärimmäisen tärkeää, että asianomaiset eurooppalaiset organisaatiot esittelevät avoimesti toimintakertomuksensa sekä kaikki muut oleelliset tiedot. Arvioinnissa voitaisiin yliopisto- ja tiedemaailman tavoin käyttää myös ”tulosindikaattoreita”, jotka olisi määriteltävä yhteistyössä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan eurooppalaisten organisaatioiden kanssa.

8.6

ETSK aikoo joka tapauksessa toimia asiassa avoimesti, käytännönläheisesti ja puolueettomasti dynaamisen ja avoimen prosessin puitteissa.

Ensimmäinen on kansalaisyhteiskuntaa edustavien eurooppalaisten organisaatioiden välinen vuoropuhelu unionin ja sen politiikkojen kehityksestä ja tulevaisuudesta.

Toinen on kaikkien näiden organisaatioiden ja unionin välinen järjestelmällinen ja säännöllinen vuoropuhelu.

Kolmas on jatkuva alakohtainen vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sekä lainsäädäntä- ja toimeenpanovaltaa käyttävien tahojen välillä.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/48

1.1

Komission jäsen László Kovács pyysi 13. toukokuuta 2005 ETSK:ta laatimaan valmistelevan lausunnon yhteisestä konsolidoidusta yhtiöveropohjasta. Kovács totesi, että kyseisenlaisen veropohjan avulla kyettäisiin poistamaan monet sellaiset ongelmat, joita useassa EU-maassa toimivat yritykset kohtaavat. Elinkeinoelämä ja monet hallitukset ovat antaneet ehdotukselle vahvan tukensa.

1.2

Komissio on vuodesta 2001 laatinut useita tiedonantoja ja selvityksiä yhtiöverosta, muun muassa yhden laajan selvityksen yritysverotuksesta lokakuussa 2001.

1.2.1

Yhteisestä konsolidoidusta yhtiöveropohjasta heinäkuussa 2004 annetun epävirallisen asiakirjan ja ministerineuvostossa käydyn keskustelun jälkeen asetettiin erityisryhmä, joka muodostuu jäsenvaltioiden asiantuntijoista ja joka käy vuoteen 2007 mennessä yksityiskohtaisesti läpi kaikki näkökohdat, jotka liittyvät yhteisen veropohjan luomiseen käytännössä. Ryhmän käymissä keskusteluissa, aivan kuten käsillä olevassa lausunnossakin, käsitellään yksinomaan yhtiöveron laskentapohjaa eikä yhtiöverokantaa. Käsiteltäväksi ei oteta myöskään kotivaltiossa tapahtuvaa verotusta (home-state taxation), joka mahdollisesti on väliaikainen kokeiluhanke, kun taas yhteinen veropohja on hankkeena kokonaisvaltainen.

1.3

Keskusteluissa ei tarkastella ainoastaan yhteisen järjestelmän luomista veropohjaa varten, vaan myös sitä, että sen on oltava konsolidoitu. Tämä koskee erityisesti niitä yrityksiä, joilla on toimintaa useissa jäsenvaltioissa. Jotta veropohjaa koskeva yhteinen järjestelmä toimisi mahdollisimman hyvin, kyseisten yritysten on voitava yhdistää veropohjat ja laskea voittonsa koko yritysryhmittymän osalta. Laskelmat konsolidoidaan ja tällöin tarvitaan järjestelmiä kokonaisvoittovarojen erittelemiseksi yritysryhmittymän eri osien välillä.

1.4

Keskusteluissa tarkastellaan yksinomaan yhtiöveroa eikä kaikkia yritysveron muotoja. On olemassa monia, esimerkiksi aatteellisten järjestöjen ja säätiöiden kaltaisia yritysmuotoja, joiden välillä on jäsenvaltioittain eroja. Jos yhteistä veropohjaa ryhdytään soveltamaan osakeyhtiöihin, muutetaan niiden sekä muuntyyppisten yritysten ja muuntyyppisen toiminnan välisiä suhteita voiton verotuksen osalta. Siksi jäsenvaltioiden tasolla saattaa olla tarvetta tehdä korjauksia muuntyyppisten yritysten ja muuntyyppisen toiminnan voiton verotukseen. Edellä mainittu komission ja jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuva ryhmä ei tarkastele tätä näkökohtaa, eikä sitä tarkastella käsillä olevassakaan lausunnossa.

2.1

ETSK on useissa lausunnoissaan ottanut esille erilaisista veropohjista yhtiöverotukselle EU-maissa aiheutuvat ongelmat. ETSK pyrkii luomaan vapaata ja oikeudenmukaista kilpailua, joka hyödyttää rajatylittävää toimintaa ilman että yritysverotuksen kansallinen perusta purettaisiin (1). ETSK kannattaa sitä, että aluksi pyritään löytämään ratkaisut yhtiöveron yhteiseen veropohjaan, ja vasta sen jälkeen ryhdytään keskustelemaan verokannoista (2).

2.2

Yhteisen yhtiöveropohjan avulla voitaisiin madaltaa monia yritysten rajatylittävää toimintaa unionissa haittaavia esteitä tai jopa poistaa ne kokonaan. Ongelmista voidaan mainita esimerkiksi seuraavat:

2.2.1

Vaikka yhtiöverotus onkin keskeinen tekijä suotuisten olosuhteiden luomiseksi, on kuitenkin muistettava, että monella muullakin tekijällä voi olla ratkaiseva merkitys sekä rajatylittävää kaupankäyntiä että toiminnan sijoittumispaikkaa ajatellen (3).

2.3

ETSK on myös korostanut, että ongelmana eivät ole yksinomaan veropohjaan liittyvät erot. Säännöissä on myös monia käytännön eroja, jotka liittyvät esimerkiksi siihen, kuinka verot maksetaan, laskentatoimi hoidetaan tai kiistat ratkaistaan. Myös osaa näistä ongelmista voitaneen lievittää niillä käytännön säännöillä, joilla yhteistä veropohjaa tulee täydentää (4).

2.3.1

Yhteisestä veropohjasta yrityksille koituva suurin käytännön hyöty olisi ehkä se, että olisi olemassa ainoastaan yksi säännöskokonaisuus, joka niiden tulisi tuntea ja jota niiden tulisi soveltaa. Yritysryhmittymän eri osien erillisen kirjanpidon sijasta voitaisiin soveltaa yhdistettyä kirjanpitoa. Sen lisäksi, että yhteisen veropohjan avulla voidaan luoda entistä oikeudenmukaisemmat kilpailuolosuhteet, se voi tarjota tehokkuusetuja ei vain yrityksille vaan myös veroviranomaisille (5).

2.4

ETSK on myös suositellut, että keskustelua yhteisestä veropohjasta laajennettaisiin käsittämään keskeisen ongelman lisäksi myös rajatylittäviä kysymyksiä koskevat ongelmat. Kun yhteinen veropohja otetaan käyttöön, sen ei pidä helpottaa yksinomaan rajatylittävää toimintaa harjoittavien yritysten toimintaa, vaan myös pelkästään kotimarkkinoilla vaikuttavien yritysten toimintaa. Päätavoitteena on luoda oikeudenmukaiset kilpailuolosuhteet yrityksille, jotka toimivat useassa maassa, eikä se saa synnyttää uusia eroja kyseisten yritysten ja yksinomaan kotimarkkinoilla toimivien yritysten välille.

2.4.1

Tähän liittyy myös toive helpottaa pienyritysten toimintaa; niistä lähes kaikki toimivat ainoastaan kotimarkkinoillaan. Pyrkimyksellä luoda yksinkertaisia ja selkeitä verosäännöksiä on suuri merkitys myös tässä suhteessa (6).

2.5

ETSK on aiemmin todennut, että yhteinen veropohja ei voi olla vapaaehtoinen niin, että voitaisiin valita edelleen sovellettavan kansallisen verojärjestelmän ja rajatylittävää toimintaa harjoittaville yrityksille tarkoitetun erityisjärjestelmän välillä. Siksi ETSK katsoo, että kun yhteinen veropohja yhtiöverotusta varten luodaan, sen on oltava pakollinen (7).

2.6

ETSK on järjestelmällisesti tukenut ajatuksia siitä, että yhteistä veropohjaa koskevat säännöt on mahdollisimman pitkälle kytkettävä kansainvälisiin kirjanpitosääntöihin. Komitea on tietoinen siitä, että kansainvälistä kirjanpitoa koskevat IFRS-standardit voivat tarjota vain lähtökohdan yhteistä veropohjaa koskeville säännöille.

2.7

Yksi ei-toivottu seuraus siitä että, ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti ovat tähän mennessä olleet kyvyttömiä tekemään päätöstä yhteisestä yhtiöveropohjasta, on se, että kantojen muodostaminen — joka kuitenkin on välttämätöntä — tapahtuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Niin kauan kuin on eroavuuksia, tarvitaan oikeudellisia ratkaisuja erilaisten verojärjestelmien välillä. Näin tuomioistuimen päätöksillä vaikutetaan vähitellen jäsenvaltioiden verojärjestelmiin sisämarkkinoilla ilman, että on tehty minkäänlaisia poliittisia päätöksiä (8)  (9). Tämä tilanne tulee selkeästi esille Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa äskettäin ratkaistussa ”Marks and Spencer” -tapauksessa.

2.8

ETSK:n halu tarkastella yhtiöverotusta nykyistä laajemmasta poliittisesta näkökulmasta merkitsee sitä, että verotuksen neutraalisuuteen ei pidä kiinnittää huomiota yksinomaan yhtiöiden verotuksen yhteydessä, vaan myös kahden tuotannontekijän, työn ja pääoman, ollessa kyseessä. Tämä periaatteellinen kanta riippuu kuitenkin lähinnä kulloinkin valittavasta verokannasta (10).

2.9

Integraatio ja kasvava kilpailu kulkevat käsi kädessä, mikä voi lisätä tehokkuutta ja kasvua. Tällöin edellytyksenä on kuitenkin, että ne toimijat, jotka eivät suoriudu kasvavasta kilpailusta, eivät voi kompensoida alhaista tuottavuuttaan matalammalla yhtiöverolla. Jotta integraation myönteiset vaikutukset toteutuisivat, yhtiöverotuksen kilpailua vääristävät tekijät on poistettava (11).

2.10

Yhteisen — ja toivottavasti pakollisen — veropohjan avulla mahdollisuudet veronmaksun valvontaan paranevat, kun viranomaisten tarvitsee tuntea ainoastaan yksi järjestelmä unionissa ja kun yhteydenpito viranomaisten välillä helpottuu. Veropetosten selvittäminen saattaisi näin ollen tulla aiempaa helpommaksi. Ei-velvoittava yhteinen veropohja — jonka toteutuessa valinta voitaisiin tehdä tämän yhteisen järjestelmän ja edelleen voimassa olevan, kotimaisiin yrityksiin sovellettavan veropohjan kansallisen laskelman välillä — loisi sitä vastoin tilanteen, jossa valtioiden — yritysten sijasta — pitäisi olla tekemisissä useiden verojärjestelmien kanssa.

3.1

Yhtiöiltä perittävät verot vaihtelevat sen mukaan, missä maassa vero peritään. Tämä selittyy etupäässä verokantojen (vaihtelu 12,5:n ja 40 prosentin välillä) välisillä eroilla, mutta koska veropohja vaihtelee, ei ole selvää, missä määrin tilanne tosiasiassa riippuu verokantojen välisistä eroista (12).

3.2

Komissio on kerännyt tietoja niin kutsutusta implisiittisestä veroasteesta (implicit tax rate), joka kuvaa sitä, kuinka suuri osuus yhtiön voitoista maksetaan tosiasiassa veroina. Useimmiten vertailun kohteena ovat kuitenkin vain verokannat. Tämä voi olla harhaanjohtavaa esimerkiksi tilanteessa, jossa korkea verokanta johtaa alhaisiin verotuloihin, mikäli mahdollisuudet verovähennyksiin ovat merkittävät. Verotulot voivat myös vaihdella sen mukaan, kuinka tehokasta verojen perintä on ja millaista valvontaa suoritetaan. Tehokkaalla tai toisaalta byrokraattisella veronkantojärjestelmällä on merkitystä myös siinä mielessä, missä määrin yrityksen on kohdistettava resursseja yhtiöveron maksamisen hallinnoimiseen (13).

3.3

Vuonna 1990 OECD totesi, että 60 prosenttia maailmankaupasta käydään yritysryhmittymien sisällä. Valtioiden verojärjestelmien välisistä eroista tulee näin ongelma yrityksille siitä syystä, että nämä erot heijastuvat kyseisten yritysten sisälle.

3.4

Yhteisen yhtiöveropohjan taloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Eräässä tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin, että vaikutus bruttokansantuotteeseen olisi 0,2:n ja 0,3 prosentin välillä. Laskelmissa on otettu huomioon ainoastaan veropohjaa koskevat yhteiset säännöt eikä konsolidointia tai hallinnollisia säästöjä. Tässä yhteydessä on lisäksi otettava huomioon se, että yhtiöverotuksen osuus BKT:sta on kaiken kaikkiaan noin kolme prosenttia (14).

3.5

Suuryritykset vastaavat nykyään suuresta osasta rajatylittävää toimintaa, minkä johdosta erot yhtiöverotuksessa ovat niille ongelma. Useissa maissa toimintaa harjoittavat yritykset ovat kuitenkin hankkineet välttämättömän asiantuntemuksen ja kyenneet kattamaan lisäkustannukset. Verojärjestelmien eroilla on kuitenkin luultavasti suurimmat vaikutukset pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka ovat harkinneet toiminnan käynnistämistä kotimarkkinoidensa ulkopuolella, mutta jotka ovat tästä luopuneet. Yhteiset säännöt laskisivat huomattavasti kynnystä käynnistää toiminta useissa maissa. Tältä osin olisi monia mahdollisuuksia tiivistää integraatiota ja lisätä kilpailua, mistä voi muodostua yksi yhtiöveropohjan laskemista koskevan yhteisen järjestelmän merkittävistä hyödyistä.

4.1

Yhtiöverotuksesta on tähän mennessä annettu ainoastaan kolme direktiiviä. Emo- ja tytäryhtiödirektiivissä (90/435) säädetään, että tytäryhtiön tietyssä maassa jakamista osingoista ei peritä veroa siinä jäsenvaltiossa, jossa emoyhtiö sijaitsee. Verovapaus voidaan kuitenkin korvata säännöllä, jonka mukaan tytäryhtiön sijaintimaassa maksettava vero vähennetään emoyhtiön sijaintimaassa maksettavasta verosta.

4.2

Sulautumadirektiivillä (90/434) säädellään verotusta yritysjärjestelyiden yhteydessä. Vaikka rajatylittäviä sulautumia ja diffuusioita koskeva siviilioikeudellinen lainsäädäntö puuttuu, kyseiset aihealueet eivät kuulu vielä direktiivin soveltamisalan piiriin, ja näin direktiivillä säädellään lähinnä toimintojen myymistä.

4.3

Äskettäin annetulla kolmannella direktiivillä säädellään lähiyhtiöiden välisten korko- ja rojaltimaksujen verotusta (2003/49). Direktiivillä poistetaan kyseisenlaisten rajatylittävien siirtojen lähdevero.

4.4

Vuodelta 1997 on peräisin yritysverotusta koskeva menettelysääntö, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saa houkutella investointeja verotuksen osalta haitallisin toimin. Menettelysäännön mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat siihen, että ne eivät ota käyttöön uusia haitallisia veroja ja että ne tarkistavat myöhemmin nykyiset säännöksensä. Menettelysääntöä on täydennetty luettelolla 66:sta haitallisena pidettävästä verotoimenpiteestä. Nyt näistä toimenpiteistä ollaan luopumassa.

5.1

Ennen veron laskemista veropohjaan tehtäviä sallittuja vähennyksiä koskevat säännökset ovat niitä, joiden osalta erot veropohjan laskennassa jäsenvaltioiden välillä ovat suurimmat, ja siksi aihe on tärkeä jäsenvaltioiden välisissä keskusteluissa. Tässä yhteydessä komitea korostaa erityisesti, että on tärkeää pyrkiä luomaan yhtiöverolle laaja pohja. On kuitenkin muistettava, että veropohjan laajentaminen saattaa edellyttää veroasteen tarkistamista.

Valitettavasti keskustelu on aloitettava perusasioista. Jo nykyään menoja voidaan käsitellä eri tavoin sen mukaan, luokitellaanko ne tavanomaisiksi menoiksi, jotka toisin sanoen sisällytetään varsinaista veropohjaa koskevaan laskelmaan, vai menoiksi, jotka voidaan vähentää voitosta veropohjan määräämisen jälkeen. Veroasiantuntijoilla on edessään vielä paljon työtä, ennen kuin he ovat saaneet laadittua yhteisen ehdotuksen.

5.2

Veropohjajärjestelmän on oltava kilpailukykyinen niin, että se luo hyvät edellytykset investoinneille EU:ssa. Verojärjestelmällä ei kuitenkaan pidä yleisesti vaikuttaa siihen, mitä investointeja tehdään tai mihin jäsenvaltioon ne suunnataan. Kannattavuuden tulee olla ratkaiseva tekijä eikä sen, kuinka tietylle investoinnille saadaan rahoitusta. On selvää, että on oltava mahdollisuuksia esimerkiksi ympäristömyötäisten investointien kannustamiseen tai niiden ohjaamiseen epäsuotuisassa asemassa oleville alueille, mutta tämä voidaan kuitenkin toteuttaa paremmin muilla keinoin kuin yhtiöveropohjan avulla.

5.2.1

Yhtä lailla on tärkeää säilyttää selkeä rajalinja tuloverotuksen kanssa. Kysymys siitä, kuinka voitosta osakkeenomistajille jaettavia osinkoja käsitellään, kuuluu tuloverotuksen alaan, eikä sitä tule sekoittaa yhtiövoiton verottamista koskevaan keskusteluun. Aihe ei sitä paitsi ole sellainen, että se vaikuttaisi yritysten sijoittumista koskeviin päätöksiin.

5.3

Vaikka yhteisestä veropohjasta päästäisiinkin yksimielisyyteen, siihen on sisällytettävä eriytettyjä sääntöjä tiettyjä aloja varten. Voidaan esimerkiksi tarvita erityissäännöksiä vähennysten tekemisestä tietyillä aloilla. Tämä voi koskea pankki- ja rahoitusalaa sekä etenkin henkivakuutusalaa, joilla vähennyksillä voi usein olla alan kannalta erityinen merkitys. Toinen esimerkki on metsäsektori, jolla tulovirtojen välillä voi äärimmäisessä tapauksessa olla satakin vuotta.

5.4

Toinen näkökohta liittyy siihen, perustuuko yrityksen rahoitus pääasiassa lainaan vai omaan pääomaan. Mikäli lainan korkokustannukset ovat vähennyskelpoisia, yrityksen tuloista verotetaan vain pientä osaa, joka muodostuu muutamien osakkeiden tuottamasta voitosta. Jos lainoja ei ole, vaan kaikki rahoitus on hankittu omien osakkeiden avulla, vero peritään koko voitosta. On mahdollisuuksien mukaan vältettävä sitä, että rahoituksen valinta määräytyy yhtiöveron perusteella.

5.5

Kun sallituista vähennyksistä on sovittu, on vielä tehtävä päätös siitä, milloin ja miten niitä voidaan tehdä. Merkittävin ero jäsenvaltioiden välillä koskee sitä, tehdäänkö poistot kullekin investointilajille erikseen vai sovelletaanko järjestelmää, jossa kaikkia investointeja käsitellään yhdessä kokonaisuutena. Järjestelmä, jossa investointeja käsitellään kokonaisuutena, on yritysten kannalta vaivaton, sillä se ei edellytä laskelmia yksittäisistä koneista tai laitteistoista.

5.6

Jotta voitaisiin ottaa käyttöön konsolidoitu veropohja, jossa voitto lasketaan koko yritysryhmittymälle, on yritysryhmittymän käsite määriteltävä. Määritelmän vaihtoehtoina ovat tietty prosentuaalinen omistusosuus kussakin ryhmittymän osassa tai se, että ryhmittymän kunkin osan toiminnan täytyy liittyä emoyhtiön toimintaan. Näyttää siltä, että on välttämätöntä valita näiden seikkojen yhdistelmä, sillä ei ole syytä luoda konsolidoitua veropohjaa yhteisessä määräysvallassa oleville yrityksille, jos ne toimivat eri aloilla.

5.7

Kun veropohjasta on päästy sopimukseen yhtiöveron laskemiseksi, jäljellä on vielä konsolidointiin liittyvä ongelma: miten useassa maassa toimintaa harjoittavan yrityksen voitot jaetaan eri maiden välillä? Jotta vältettäisiin verojärjestelmän hyödyntäminen voittojen siirtämiseen, yhteinen veropohja ei riitä; on myös luotava yksinkertainen ja johdonmukainen järjestelmä yrityksen voittojen jakamiseksi jäsenvaltioiden välillä (ja näin ollen erilaista verokantaa soveltavien valtioiden välillä). Yritysryhmittymän eri maissa sijaitsevien osien tuottamien voittojen yhdistäminen tällä tavoin edellyttää myös, että yhteistyötä veroviranomaisten välillä laajennetaan.

5.7.1

Edellä mainittujen vaatimusten valossa saattaisi olla mielenkiintoista tarkastella Kanadassa sovellettavaa järjestelmää (puolet voitosta jaetaan työvoiman osuuden perusteella ja puolet myynnin osuuden perusteella).

5.8

Jotta voittojen jakaminen sujuisi käytännössä yksinkertaisesti, veropohjan laskemisen lisäksi on yhdenmukaistettava muitakin säännöksiä. Laskelmien tulisi esimerkiksi perustua kalenterivuosiin, ja verot perittävä samanaikaisesti kaikissa maissa. Tulisi myös olla pakollista suorittaa standardoidut siirrot sähköisesti.

5.9

Yksi yhteisen veropohjan käyttöönottamisen merkittävimmistä seurauksista on se, että järjestelmästä tulee avoin. Nykyään verokanta on ainoa maallikon kannalta näkyvissä oleva seikka. Jotta osoitettaisiin, kuinka harhaanjohtava se voi olla, voidaan verrata yhtiöverokantaa yhtiöveron osuuteen BKT:sta. Vuoden 2003 tietojen mukaan pienin BKT-osuus on 0,8 prosenttia ja se on Saksassa, jossa sovelletaan 39,5 prosentin verokantaa. Tämä liittyy todennäköisesti jossain määrin verokantaa koskeviin määrittelyongelmiin. Uusien jäsenvaltioiden keräämän yhtiöveron BKT-osuus on keskimäärin 2,7 prosenttia, ja niiden verokannat vaihtelevat 35:n ja 15 prosentin välillä. Useimpien vanhojen jäsenvaltioiden keräämän yhtiöveron BKT-osuus on noin 3 prosenttia, ja niiden verokannat vaihtelevat 38:n ja 12,5 prosentin välillä (15). Olisi tärkeää, että näin vaihtelevat ja yllättävät erot tuodaan näkyviin — ei vain yrityksille, vaan demokratian takia myös äänestäjille.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/53

1.1

Energiatehokkuuden tavoittelusta on tullut yrityksille välttämättömyys, joten merkittävimpiin energian kallistumisen asettamiin haasteisiin voidaan useimmiten vastata vapaaehtoisin sopimuksin.

1.2

Euroopan unionin rooli olisi erityisen hyödyllinen, jos se järjestäisi systemaattisesti alan hyviä käytäntöjä ja innovaatioita koskevat tiedot. Energian pääosastosta voisi tulla eräänlainen energiatehokkuutta koskevan tiedon keskus.

1.3

Yleisölle suunnatut tiedotuskampanjat voivat olla hyödyllisiä. Jotta kampanjat olisivat tehokkaita, ne tulee toteuttaa mahdollisimman lähellä loppukäyttäjiä ja asianomaisia ammattialoja. Valtakunnallisten ja paikallisten viranomaisten tulee siis ottaa ne vastuulleen.

1.4

Sääntelyn ei pitäisi olla sääntö vaan pikemminkin poikkeus, sillä säädöksiä on jo runsaasti ja niiden täytäntöönpanosta tulisi tehdä arvio.

1.5

Energiatehokkuus ei ole iskulause, ylellisyyttä tai leikkiä. Kansainvälisessä tilanteessa, jossa energian kysyntä kasvaa jatkuvasti etenkin Kiinan, Intian tai Brasilian kaltaisten maiden nopean kehityksen johdosta, kyseessä on kansalaisten, yritysten, jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin etu. Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa maailman energiankysynnän kasvavan 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Samalla aikavälillä tuontienergian osuus Euroopan unionissa, jonka riippuvuus fossiilisista polttoaineista on 80 prosenttia, kasvaa 50 prosentista 70 prosenttiin. Euroopan unioni ei kuitenkaan toimi yhtenäisesti maailman energiamarkkinoilla, joilla sen vastassa ovat tuottajamaat ja muut suuret energiankuluttajat. Juuri tästä syystä neuvoston puheenjohtajana toiminut Tony Blair vetosi Hampton Courtissa lokakuussa 2005 pidetyssä epävirallisessa huippukokouksessa yhteisen energiapolitiikan laatimisen puolesta.

1.6

On otettava huomioon, että energian kysynnän räjähtäminen ja energiakustannusten kasvu voivat rasittaa kovasti Euroopan unionin talouskasvua, kannustaa siirtämään tiettyjä runsaasti energiaa kuluttavia toimintoja muualle ja epäsuorasti heikentää sellaisten jäsenvaltioiden sosiaalista tilannetta, joiden sosiaaliturvajärjestelmiin jo kohdistuu voimakkaita jännitteitä väestön ikääntymisen ja vähenemisen johdosta. Energiatehokkuutta kohentavat toimenpiteet ovat tässä suhteessa hyvin mielekkäitä, sillä loppujen lopuksi ne pienentävät kustannuksia ja siis parantavat kilpailukykyä.

1.7

Lisäksi kilpailu energiavaroista saattaa voimakkaasti kiristää poliittista tilannetta tai uhata rauhaa eräillä maailman alueilla. Tällainen uhka saattaa helposti levitä kansainvälisen terrorismin välityksellä.

1.8

Energialähteiden järkevä, tehokas ja taloudellinen käyttö on planeetallemme ja tuleville sukupolville tasapainoisen kehityksen keskeinen edellytys.

1.9

ETSK:n mielestä vihreässä kirjassa ”Enemmän tuloksia vähemmällä” otetaan esiin aiheellisia kysymyksiä ja ehdotetaan realistisia toimintalinjoja. Komitea antaa vankan tukensa pyrkimyksille vähentää energiankulutusta 20 prosenttia ja katsoo, että energiankulutuksen vuotuista vähentämistä koskevaan 1 prosentin tavoitteeseen tulee päästä hyvin nopeasti. Seuraavaksi päämääräksi tulee asettaa 2 prosentin todellinen vähennys.

1.10

Komitea katsoo, että sikäli kuin voidaan tehdä vapaaehtoisia sopimuksia suurten taloudenalojen kanssa, ne ovat epäilemättä tehokas ja suositeltava ratkaisu sitoviin sääntelytoimenpiteisiin verrattuna.

Koska liikenne ja rakentaminen ovat eniten energiaa kuluttavat alat, voimakkaimmat toimet ja innovointi tulee kohdentaa juuri niihin.

On sekä kuluttajien että teollisuuden odotusten mukaista, että energiatehokkuutta tehokkaasti edistäviä innovaatioita otetaan käyttöön jatkuvasti ja enenevästi. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tulee sitoutua voimakkaasti samansuuntaisiin toimintalinjoihin, joiden avulla edistetään energiatehokkuutta, hyvien käytäntöjen vaihtoa ja parhaan tekniikan levittämistä. Lisäksi tulee toteuttaa kotitalouksille ja kuluttajille suunnattuja tiedotus- ja kannustuskampanjoita.

—

kiinnittää huomiota energiatehokkuuteen

—

esittää Kioton sopimuksiin liittyviä toimenpiteitä ja yhteisiä toimia

—

selkeyttää yhteisön ja jäsenvaltioiden tehtävänjakoa

—

hyödyntää energiatehokkuuden parantamismahdollisuudet, jotta saavutetaan kumulatiivinen ja todennäköisesti ylitettävissä oleva tavoite, jonka mukaan energiaintensiteetin tulee pienentyä 1 prosentin verran vuodessa

—

levittää uutta tekniikkaa.

—

kestävä kehitys

—

taloudelliset seikat

—

poliittinen riippumattomuus.

3.1

Komissio julkaisi 22. kesäkuuta 2005 energiatehokkuutta käsittelevän vihreän kirjan, jonka otsikkona on ”Enemmän tuloksia vähemmällä”. Asiakirja julkaistiin sen jälkeen, kun oli julkistettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista ja käynnistetty sitä koskevat keskustelut parlamentissa ja kun ETSK:lta oli pyydetty valmistelevaa lausuntoa energiatehokkuudesta. Tällainen järjestys saattaa vaikuttaa hämmentävältä, sillä vihreät kirjat julkaistaan yleensä ennen lainsäädäntötekstejä. Kyseisen vihreän kirjan aihepiiri on kuitenkin direktiiviehdotusta laajempi. ETSK:n valmistelevaa lausuntoa voitaisiin pitää panoksena komission käynnistämään kuulemiseen.

3.2

Koska energian kysyntä kasvaa jatkuvasti energiankäytön järkeistämistä koskevista puheista huolimatta, komissio katsoo, että tulee ”pyrkiä voimakkaasti luomaan aktiivinen ohjelma energiatehokkuuden edistämiseksi eurooppalaisen yhteiskunnan kaikilla tasoilla”. Komission näkemyksen mukaan Euroopan unioni voisi pienentää energiankulutustaan vähintään 20 prosenttia nykyisestä. ETSK on hyvillään komission ja Euroopan parlamentin asettamista kunnianhimoisista tavoitteista ja energialähteiden monipuolistamista koskevista pyrkimyksistä. Komitean näkemyksen mukaan näin luodaan myönteistä vetovaikutusta, jonka ansiosta pitäisi myös syntyä työpaikkoja, kun kehitetään uutta tekniikkaa. On kuitenkin huolehdittava siitä, etteivät energiapoliittiset linjaukset johda energiakustannusten nousuun. Se nostaisi tuotantokustannuksia kiihtyvän globaalin kilpailun leimaamassa toimintaympäristössä. CO2-päästöoikeuksista aiheutuu paljon energiaa kuluttaville teollisuudenaloille (esim. sementtiteollisuudelle) huomattavia kustannuksia, mikä saattaa houkutella siirtämään tuotantoa muualle. Suunnitteilla olevien tai toteutettavien toimien taloudellis-yhteiskunnallisia seurauksia ei siis saa jättää huomiotta.

3.3

Vakiintuneen tavan mukaan komissio esittää vihreässä kirjassa julkisen kuulemisen jäsentämiseksi 25 kysymystä, jotka liittyvät esitettyihin vaihtoehtoihin. Asiakirjassa esitetään yhteisön, jäsenvaltioiden, alueellisella ja paikallisella tasolla sekä kansainvälisen yhteistyön yhteydessä toteutettavia toimia ja mainitaan, millaista politiikkaa tulisi harjoittaa ja millä aloilla. Komissio esittää kaikista myös esimerkkejä.

3.4

Yllättävää on, ettei asiakirjassa käsitellä eräitä tärkeitä kysymyksiä. Tällaisia ovat esim. katuvalaistus ja yleensä julkinen valaistus, tietyissä tapauksissa energiataloudellisesti edullisempien kierrätystuotteiden (metallit, alumiini jne.) hyödyntäminen tuotannossa tai biokaasun hyötykäyttö kaatopaikoilla.

3.5

Vihreän kirjan tavoitteena on tunnistaa pullonkaulat (esim. kannustimien, tietojen, koulutuksen ja rahoituksen puute), jotka nykyisellään estävät kannattavimmat tehostamistoimet. Edistämisen arvoisia ovat toimet, jotka tuottavat nettosäästöä, vaikka tarvittava investointikin otetaan huomioon. Asiakirjassa esitettyihin kysymyksiin odotetaan vastaukseksi ehdotettua tavoitetta vastaavia ehdotuksia tai esimerkkejä. Vihreän kirjan jatkoksi on vuonna 2006 tarkoitus laatia käytännön toimintasuunnitelma.

3.6

Komission tavoite on varsin optimistinen. Se nimittäin katsoo, että panemalla kaikki vuoden 2001 jälkeen toteutetut toimet (direktiivit rakennusten energiatehokkuudesta ja sähkön ja lämmön yhteistuotannosta) säntillisesti täytäntöön ja toteuttamalla lisäksi uusia toimenpiteitä voitaisiin päästä vuosittain keskimäärin 1,5 prosentin energiansäästöön, minkä ansiosta olisi mahdollista palata vuoden 1990 kulutustasolle.

4.1

Energiaketju muodostuu tuottajasta, siirtäjästä, jakelijasta ja kuluttajasta. On siis tärkeää toimia tarjonnan ja kysynnän yhdistävän ketjun kaikissa vaiheissa. Toimenpiteet ovat todennäköisesti tehokkaimmillaan ketjun molemmissa päissä: tuotannossa ja kulutuksessa.

4.2

Energiantuotannossa otetaan jatkuvasti käyttöön yhä tehokkaampia tuotantotapoja.

4.2.1

Lämmön ja sähkön yhteistuotannon perusperiaatteena on kerätä talteen muutoin hukkaan joutuva energia. Yhteistuotannossa käytetään kuitenkin myös uutta tekniikkaa, jonka avulla voidaan hyödyntää vaihtoehtoisia energialähteitä. Yhteistuotantolaitoksia voidaan pitää yllä keräämällä ja hyödyntämällä kaivoskaasua (esim. Freyming-Merlebachissa Lorrainessa). Myös masuunien lämpöä voidaan ottaa talteen ja hyödyntää (kuten Bresciassa Italiassa).

Pohjoismaissa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia on muutettu puukäyttöisiksi, ja näin on syntynyt puuta hyödyntävä tuotantosuunta.

Lisäksi laitosten kannattavuutta voitaneen parantaa tutkimalla, miten laitteiden nokeentumiseen sekä epätavalliseen palamiseen liittyviä ongelmia voidaan ratkaista.

4.2.2

Ottamalla talteen ja hyödyntämällä kaatopaikkojen biokaasua saadaan käyttöön energiaa, joka joutuisi muuten hukkaan, ja samalla ehkäistään kasvihuonekaasupäästöjä. Tällainen innovaatio ja hyödyntäminen kannustavat sijoittamaan laitokset lähelle kulutuspaikkaa, jolloin voidaan välttää tai vähentää siirrosta aiheutuvaa energiahäviötä.

4.2.3

Sähköntuotannossa tehokkuus on lisääntynyt selvästi esimerkiksi aurinko- ja tuulienergia-alalla ja lisääntyy myös kaikentyyppisten perinteiseen tai ydinteknologiaan perustuvien uuden polven suurvoimaloiden ansiosta.

4.3

Energiaa kuluttavilla aloilla otetaan jatkuvasti käyttöön tekniikkaa, joka vaatii entistä vähemmän energiaa. Energian kallistuminen ja sen seuraukset loppukäyttäjille/asiakkaille kannustavat teollisuutta tekniseen innovointiin.

4.3.1

Autoalalla innovaatioita ja edistystä on tapahtunut moottoriin, polttoaineiden laatuun ja tehokkuuteen sekä renkaiden suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä. Autojen polttoaineenkulutus on vähentynyt kymmenen vuoden ajan, mutta tämän parannuksen vastapainoksi ajoneuvojen määrä on kasvanut. Biopolttoaineiden käyttö lisääntyy verokannustimin, esim. verottamalla biopolttoaineita keveämmin kuin öljytuotteita (5).

Autoteollisuus on sitoutunut Euroopan unionin kanssa tehdyllä vapaaehtoisella sopimuksella sellaiseen tavoitteeseen, että CO2-päästöt olisivat keskimäärin 140 g/km vuonna 2008. Euroopan parlamentti ja neuvosto toivovat Euroopan autonvalmistajien liiton (ACEA) sitoutuvan tavoitteeseen, jonka mukaan päästöt olisivat 120 g/km vuonna 2010. Joka tapauksessa, jos sopimusta noudatetaan, vuosina 2008–2009 markkinoille tulevat uudet henkilöautot kuluttavat vuoden 1998 tasoon nähden 25 prosenttia vähemmän polttoainetta.

4.3.2

Paikallisyhteisöt harjoittavat kaikkialla Euroopassa kaupunkiliikennepolitiikkaa, jonka tavoitteena on parantaa julkisen liikenteen laatua ja vähentää yksityisautoilua. Esimerkiksi Ranskassa jokaisen kunnan on laadittava, esitettävä ja hyväksytettävä kaupunkiliikennesuunnitelma. Paikoin käytetään pakottavampia keinoja, kuten kaupunkitulleja (esim. Lontoo).

4.3.3

Hiipuvia liikennemuotoja, kuten rautateiden tavaraliikennettä ja vesiliikennettä, tulisi edistää. Rautateiden tavaraliikenteen markkinaosuus (alle 7 prosenttia) supistuu Euroopassa edelleen. On kuitenkin todettava, että puheista huolimatta nämä energiatehokkuuden kannalta tärkeät alat kituvat, koska perusrakenteet ovat puutteelliset ja niiden rakentamis- tai uudistamiskustannukset ovat hyvin korkeat (esim. Reinin–Rhônen kanava tai rautatieyhteys Alppien halki). Lisäksi mainittakoon, että infrastruktuurin rakentamisen yhteydessä törmätään usein, syystä tai syyttä, ympäristönsuojelijoiden vastustukseen.

4.3.4

Myös katuvalaistuksen hoidossa innovoidaan energian säästämiseksi. Verkkojen kauko-ohjausjärjestelmien avulla voidaan valvoa verkon toimintaa reaaliaikaisesti, mutta myös säätää jännitettä ja sovittaa valaistus todellisten tarpeiden mukaiseksi. Näin paikallisyhteisö säästää energiaa.

Vanhan tekniikan mukaiset katuvalot (esim. elohopeahöyrylamput) korvataan usein korkeapaineisilla natriumlampuilla, jotka ovat pienitehoisempia ja edullisempia. Vähän energiaa kuluttavia valkoisia diodeja kehitetään, samoin kuin aurinkoenergiaa. Kotikäyttöön tarkoitetut energiansäästölamput valtaavat pikku hiljaa tilaa markkinoilla ja pienentävät kulutusta. Jotkin energiayhtiöt tarjoavat asiakkailleen lipukkeita energiansäästölamppujen hankkimista varten (Italia).

4.3.5

Rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin täytäntöönpanon odotetaan kantavan hedelmää rakennusalalla. Eristysnormien avulla on saavutettu huomattavaa edistystä kaikkien uusien rakennusten osalta, ja sama pätee ikkunastojen kehitykseen.

4.3.6

Useat suuret teollisuudenalat, esim. autoteollisuus, ovat sitoutuneet vapaaehtoisesti parantamaan tuotteidensa energiatehokkuutta, ja tuotteisiin sovelletaan eurooppalaisia merkintäsääntöjä. Teollisuuden käyttöön tarkoitettujen yhteistuotantoyksiköiden perustaminen edistyy. Huomattakoon, että tietyt erittäin runsaasti energiaa kuluttavat alat, kuten alumiiniteollisuus, säästävät huomattavan paljon energiaa hyödyntämällä kierrätettyjä tuotteita.

4.4

Esimerkeistä ilmenee, että energian jatkuvasti kallistuessa energiatehokkuuden lisäämisestä on tullut taloudellisille toimijoille luonnollinen ja rakentava prosessi, minkä johdosta voidaan ajatella, että vapaaehtoiset järjestelyt ovat pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä yhtä tehokkaita kuin sääntely.

—

Nivotaan kysymys energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevaan direktiiviin.

—

Laaditaan katsaus teollisuuden tekemistä vapaaehtoisista sitoumuksista.

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/61

1.1

Komission tekemä ehdotus asetukseksi eurooppalaisen vähäisten vaatimusten menettelyn käyttöönotosta (1) on jatkoa aloitteille, joilla pyritään toteuttamaan asteittain vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue ja kehittämään sitä entisestään poistamalla esteet ja helpottamalla yksityisoikeuteen liittyvien oikeudenkäyntien sujumista yhteisössä, kuten oikeus- ja sisäasiain neuvoston 3. joulukuuta 1998 hyväksymässä toimintasuunnitelmassa (2) nimenomaisesti todetaan.

1.2

ETSK suhtautuu nyt tehtyyn ehdotukseen myönteisesti ja antaa sille tukensa samaan tapaan kuin aiemmin ottaessaan kantaa komission ja neuvoston tekemiin aloitteisiin, joilla on pyritty vahvistamaan todellisen eurooppalaisen oikeusalueen muotoutumista. Komitea tähdentää, että ehdotettu oikeusperusta on asianmukainen, sillä näin asetuksen soveltamisalaksi voidaan määritellä rajatylittävien riita-asioiden lisäksi valinnaisesti myös jäsenvaltion sisäiset riita-asiat, jotta asianosaisille taataan kaikissa jäsenvaltioissa tasavertainen oikeus oikeudenmukaiseen, nopeaan ja helposti vireille pantavaan riidanratkaisumenettelyyn.

1.3

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on korjannut ehdotusta teknisesti ja oikeudellisesti, mikä käy selvästi ilmi eri artikloista esitetyistä huomioista (3). Komiteaa ilahduttaa se, että ehdotuksessa eri etunäkökohdat on onnistuttu tasapainottamaan, ja sen taustalla on hyvin jäsennelty, asianmukaisesti laadittu ja selkeästi esitetty vaikutustenarviointi. (4)