ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 65

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

49. vuosikerta
17. maaliskuu 2006


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

II   Valmistavat säädökset

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

14.–15. joulukuuta 2005 pidetty 422. täysistunto

2006/C 065/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Valtiontuen toimintasuunnitelma Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009KOM(2005) 107 lopullinen – SEC(2005) 795

1

2006/C 065/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) ja Ehdotus: neuvoston päätös Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemännestä ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmasta (2007–2011)KOM(2005) 119 lopullinen/2 – 2005/0043 COD – 2005/0044 CNS

9

2006/C 065/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisestaKOM(2005) 121 lopullinen — 2005/0050 COD

22

2006/C 065/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus jäsenvaltioiden ajoneuvorekisteriviranomaisten pääsystä Schengenin toisen sukupolven tietojärjestelmään (SIS II)KOM(2005) 237 lopullinen — 2005/0104 COD

27

2006/C 065/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston direktiivi direktiivin 69/169/ETY muuttamisesta Suomeen tuotavaan olueen väliaikaisesti sovellettavien määrällisten rajoitusten osaltaKOM(2005) 427 lopullinen — 2005/0175 CNS

29

2006/C 065/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kuljetusmuotojen turvallisuus

30

2006/C 065/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston asetus yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa ja kansainvälisen merioikeuden alaa koskevista yhteisön rahoitustoimenpiteistäKOM(2005) 117 lopullinen — 2005/0045 CNS

38

2006/C 065/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Yhteisön pelastuspalvelumekanismin kehittäminenKOM(2005) 137 lopullinen

41

2006/C 065/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kalastusalan yhteisyritykset — nykyinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät

46

2006/C 065/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus — Neuvoston asetus yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikostaKOM(2005) 402 lopullinen — 2005/0171 CNS

50

2006/C 065/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Teknologiapuistojen rooli Euroopan unionin uusien jäsenvaltioiden teollisessa muutoksessa

51

2006/C 065/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Rakenneuudistukset ja työllisyys — Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävätKOM(2005) 120 lopullinen

58

2006/C 065/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston päätös terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 Turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskeva yleisohjelmaKOM(2005) 124 lopullinen — 2005/0034 CNS

63

2006/C 065/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös — Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi 2007 — Tavoitteena oikeudenmukainen yhteiskuntaKOM(2005) 225 lopullinen — 2005/0107 COD

70

2006/C 065/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Sosiaalisten näkökohtien sisällyttäminen talouskumppanuussopimuksista käytäviin neuvotteluihin

73

2006/C 065/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto — Neuvotteluasiakirja innovaatiotuestaKOM(2005) 436 lopullinen

86

2006/C 065/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Komission panos EU:n tulevaisuutta koskevaan pohdintaan — K-suunnitelma: kansanvalta, kuunteleminen ja keskusteluKOM(2005) 494 lopullinen

92

2006/C 065/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Eteneminen kohti eurooppalaista osaamisyhteiskuntaa — Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panos Lissabonin strategiaan

94

2006/C 065/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston direktiivi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta tiettyjen arvonlisäveron kantamisen yksinkertaistamiseen ja veropetosten ja veron kiertämisen estämiseen tähtäävien toimenpiteiden osalta sekä tiettyjen poikkeuslupapäätösten kumoamisestaKOM(2005) 89 lopullinen — 2005/0019 (CNS)

103

2006/C 065/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Uusiutuvat energialähteet

105

2006/C 065/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja — Asuntoluotot EU:ssaKOM(2005) 327 lopullinen

113

2006/C 065/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alallaKOM(2005) 184 lopullinen

120

2006/C 065/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoluonnos aiheista

131

2006/C 065/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja rahoituspalvelupolitiikasta (2005–2010)KOM(2005) 177 lopullinen

134

2006/C 065/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto lausunto aiheesta Hygieniasäännöt ja käsiteolliset elintarvikejalostusyritykset

141

FI

 


II Valmistavat säädökset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

14.–15. joulukuuta 2005 pidetty 422. täysistunto

17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Valtiontuen toimintasuunnitelma Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009”

KOM(2005) 107 lopullinen – SEC(2005) 795

(2006/C 65/01)

Komissio päätti 8. kesäkuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. marraskuuta 2005. Esittelijä oli Antonello Pezzini.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 117 ääntä puolesta ja 2 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on useaan otteeseen korostanut valtiontuen valvonnan merkitystä. Se on olennaisen tärkeää seuraavien seikkojen kannalta:

moitteeton kilpailupolitiikka, joka toimii myös välineenä jäsenvaltioiden talouksien lähentämisessä

innovoinnin ja unionin kilpailukyvyn parantaminen

yhteisön kaikkien alueiden yhteenkuuluvuus ja kestävä kasvu.

1.2

Valtiontuen perusteet löytyvät yhteisön perusteksteistä eli EHTY:n perustamissopimuksen ja EY:n perustamissopimuksen määräyksistä. EY:n perustamissopimuksessa, toisin kuin EHTY:n perustamissopimuksessa, joka ei ole enää voimassa, ei valtiontukea kielletä ehdottomasti. Kiellon ohella annetaan poikkeusmääräyksiä (1) ja myönnetään poikkeuksia (2), jotka jättävät komissiolle – ja erikoistapauksissa myös neuvostolle – laajan harkintavallan tukien hyväksymisessä yleissäännöstä poiketen.

1.3

Tätä mutkikasta asiaa koskevat artiklat (87, 88 ja 89 artikla) sisältyvät kilpailua, verotusta ja lainsäädännön lähentämistä koskevia yhteisiä sääntöjä käsittelevän VI osaston 2 jaksoon. Tämä tuo korostetusti esille sen, kuinka tärkeää on ottaa huomioon valtiontukiasiat niiden vaikutusten vuoksi, joita niillä voi olla kilpailulle avoimilla markkinoilla.

1.3.1

Komitea on tähdentänyt jo aiemmin, että kaikkien uusien valtiontukia koskevien toimintasuunnitelmien tulee noudattaa EY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa määriteltyjä puitteita, jotta voidaan varmistaa muun muassa yhteismarkkinoiden asianmukainen toiminta, syrjimättömien sääntöjen soveltaminen, taloudellisen toiminnan sopusointuinen, tasapainoinen ja kestävä kehitys, kestävä kasvu, joka ei lisää inflaatiota, korkea kilpailukyky- ja lähentymisaste, elämänlaadun parantaminen sekä taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja yhteisvastuu jäsenvaltioiden välillä.

1.4

Valtiontuella tarkoitetaan, kuten komissio toteaa, valtion toimenpidettä tietyn taloudellisen toiminnan edistämiseksi. Tällaisen avun myöntäminen merkitsee, että tiettyä talouden alaa tai taloudellista toimintaa suositaan suhteessa muihin, jolloin kilpailua vääristetään kohtelemalla yrityksiä, jotka saavat tukea, eri tavoin kuin muita yrityksiä. (3)

1.4.1

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisesti valtionavun käsite kattaa valtion myöntämien tai valtion varoista myönnettyjen tukien lisäksi myös toimenpiteet, joiden tavoitteena on keventää yrityksen budjettia yleensä rasittavia maksuja.

1.5

Maaliskuussa 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita jatkamaan valtiontukien yleisen tason alentamista kuitenkin niin, että sallitaan poikkeuksia markkinoiden mahdollisten toimintapuutteiden huomioon ottamiseksi. Tämä näkemys on yhdenmukainen Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2000 tehtyjen sekä Tukholman huippukokouksessa vuonna 2001 tehtyjen päätösten kanssa, ja se vastaa tarpeeseen suunnata tukia yhteisen edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin, muun muassa koheesiotavoitteisiin.

1.5.1

Komissio asetti lisäksi Lissabonin strategian väliarviointia koskevassa tuoreessa tiedonannossaan itselleen tämä saman tavoitteen: jäsenvaltioiden olisi vähennettävä valtiontukia ja kohdennettava ne markkinoiden toiminnan puutteiden paikkaamiseen erityisesti voimakkaan kasvupotentiaalin aloilla sekä innovaatioiden edistämiseen (4).

1.6

Myös Euroopan parlamentti otti hiljattain kantaa valtiontukiin (5) ja tähdensi, että valtiontukea tulisi käyttää entistä vastuullisemmin ja tehokkaammin, sillä

valtiontuen määrä on yhteensä yli 50 prosenttia Euroopan unionin vuosibudjetista

valtiontuki vaikuttaa julkiseen talouteen, kilpailuun ja yksityisyritysten kykyyn investoida globalisoituneeseen talousympäristöön

valtiontuen rahoittajina ovat eurooppalaiset veronmaksajat.

1.6.1

EP hyväksyi lisäksi 12. toukokuuta 2005 päätöslauselman aiheesta ”Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen: rakennemuutosten seuraukset pk-yrityksiä koskevaan politiikkaan ja niiden asemaan” (6). EP tukee muun muassa yrityksille annettavien tukien kokonaismäärän vähentämistavoitetta, mutta muistuttaa, että joistakin tuista, kuten tutkimus-, kehitys- ja koulutustuista sekä tuista neuvontapalveluille, on hyötyä markkinoilla esiintyvien tiettyjen puutteiden poistamisen kannalta.

1.6.2

EP panee merkille pk-yrityksille myönnettävän valtiontuen merkityksen jäsenvaltioissa ja pyytää näin ollen komissiota säilyttämään rakennerahastojen yhteydessä kokonaisuudessaan tukivälineet, jotka on tarkoitettu teollisen toiminnan siirtymisestä muihin maihin kärsivien alueiden taloudelliseen ja sosiaalistaloudelliseen uudistamiseen. EP vaatii, että pienet ja mikroyritykset (7) otetaan paremmin huomioon mainituilla alueilla ja yleisemmin koheesiopolitiikassa.

1.6.3

Valtiontukijärjestelmien uudistamista suunniteltaessa EP ehdottaa, että määritellään innovaatioita suosiva selkeä toimintalinja, jolla puututaan horisontaalisesti kaikkiin aloihin Lissabonin tavoitteiden mukaisesti.

1.7

Yhteisöjen tuomioistuin on myös ottanut vuosien kuluessa useaan otteeseen kantaa valtiontukiasioihin, luonut todellista tapauskohtaista oikeutta (case-by-case-law) ja määrittänyt oikeuskäytännön, jolle on ominaista johdonmukaiset, hyvin yksityiskohtaiset suuntaviivat. Viimeisimpinä voidaan mainita yleishyödyllisiä palveluja koskeva tuomio sekä 24. heinäkuuta 2003 annettu Altmark-tuomio (8).

1.8

Komissio antoi huhtikuussa 2005 julkaistussa valtiontukien tulostaulussa (9) myönteisen kuvan jäsenvaltioiden reaktioista Lissabonissa käynnistettyyn strategiaan. Tukitaso suhteessa BKT:hen on hieman laskenut, ja kehitys on ollut vielä myönteisempää tukien uudelleensuuntaamisessa Eurooppa-neuvostojen ehdottamalla tavalla. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää.

1.8.1

Perustaksi keskustelulle strategiasta, jolla pyritään alentamaan valtiontukien yleistä tasoa ja suuntaamaan niitä horisontaalisiin tavoitteisiin, komissio laati vuonna 2001 valtiontukirekisterin ja siihen liittyvät arviointipuitteet, joita kehitettiin edelleen vuonna 2002. Komitea on jo ilmaissut suhtautuvansa myönteisesti komission sitoumukseen lisätä avoimuutta alalla. Tämä on erityisen tärkeää uusien jäsenvaltioiden kannalta.

1.9

Komitea toteaa tyytyväisenä, että vuonna 2003 valtiontuen kokonaismäärä pieneni 3,6 prosenttia vuoteen 1999 verrattuna ja lähes 30 prosenttia vuoteen 1996 verrattuna. Komitea huomauttaa kuitenkin, että valtiontuen yhteenlaskettu määrä oli edelleenkin suuri eli 53 miljardia (10) euroa. Tästä yli 60 prosenttia osoitettiin tuotantoteollisuudelle ja palvelualalle. Komitea toteaa myös olevansa huolissaan kilpailunvääristymistä, joita erot valtiontuissa eri jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä eri alueiden välillä saattavat aiheuttaa.

1.9.1

Komitea suhtautui aikanaan myönteisesti (11) komissio tekemään systemaattiseen sääntöjen selkiyttämiseen ja tarkentamiseen kiinnittäen erityistä huomiota ryhmäpoikkeusasetukseen sekä työllisyystukiin, joiden avulla on tarkoitus helpottaa työpaikkojen luomista jäsenvaltioissa.

1.9.2

Komitea on komission kanssa täysin samaa mieltä siitä, että valtiontukisääntöjä tulee mukauttaa ajan kuluessa, sillä niissä tulee ottaa huomioon politiikassa, taloudessa ja lainsäädännössä tapahtuneet muutokset. Tästä syytä valtiontukien arviointivälineitä tarkistetaan säännöllisesti, joten ne ovat usein kestoltaan rajallisia (12).

1.10

Komitea on tyytyväinen, että komissio on esittänyt ehdotuksia alan yleisen uudistuksen hahmottelemiseksi (13). Uudistus perustuu integroituun lähestymistapaan, jossa otetaan tarkasti huomioon markkinahäiriöt.

1.10.1

Komitea katsoo, että kun hyväksytään uudet puitteet, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon tukipolitiikan ja kehitystarpeen välttämätön tasapaino, on varauduttava myös tarkistukseen, jonka tavoitteena on yksinkertaistaminen ja vaikutusten kattava arviointi.

1.10.2

Tarkistuksen tulee perustua selkeisiin tavoitteisiin, laajoihin kuulemisiin ja kattaviin tietoihin. Uusien puitteiden avulla tulee varmistaa selkeän valvontajärjestelmän lisäksi myös politiikkojen johdonmukaisuus, toimien keskittäminen sekä yksinkertaistamisen, avoimuuden ja oikeudellisen varmuuden lisääminen.

1.10.3

Ehdotettujen puitteiden tulisi olla yhtenevät seuraavien seikkojen kanssa:

kilpailukyvyn integroidun lähestymistavan vaatimukset, joista Eurooppa-neuvosto päätti marraskuussa 2004, Lissabonin strategian elvyttämiseksi talouskasvun, työllisyyden lisääntymisen ja yritysten vahvistamisen kannalta

vaatimukset yhteisön valtiontukipolitiikan yksinkertaistamiseksi, sillä jatkuvat lisäykset ovat tehneet siitä entistä monimutkaisemman ja lisänneet sekä jäsenvaltioiden että tuensaajien hallinnollista taakkaa

tarve taata oikeusvarmuus ja hallinnon avoimuus siten, että säännöt ovat selkeitä, yksinkertaisia, ennalta määriteltyjä, helposti ymmärrettäviä ja helppokäyttöisiä yrityksille ja niiden neuvonantajille

tukien taloudellisen asianmukaisuuden periaate pyrittäessä korjaamaan markkinahäiriöitä vähentämällä epävarmuustekijöitä ja takaamalla toimijoille riittävä ennustettavuus

25 jäsenvaltion unionin sisämarkkinoille soveltumattomien toimenpiteiden erittelyyn ja ilmoittamiseen tarkoitetut mekanismit ja menettelyt, joiden avulla tulee voida varmistaa konkreettiset mahdollisuudet asianomaisten osapuolten, tuomioistuinten, akateemisten piirien, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan aktiiviseen osallistumiseen.

1.10.4

Muita vaatimuksia on pohdittava kiinnittäen erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin:

tuensaajien koko ja sijainti sekä itse tuen määrä (ks. asetus vähämerkityksisestä tuesta)

uusien puitteiden yhteensopivuus yhteisön ympäristöpolitiikan kanssa (päästökauppajärjestelmän uudet säännöt)

innovaatiopolitiikka (käsikirja marraskuussa 2004 ja uusi tiedonanto vuonna 2004), tutkimus ja teknologinen kehittäminen (TTK-tuen uudet puitteet vuonna 2006)

alakohtainen teollisuuspolitiikka

koheesiopolitiikka (aluetukea koskevien suuntaviivojen tarkistus 2006)

yrityspolitiikka (asetus vähämerkityksisestä tuesta ja riskipääoma-alan tarkistus)

kuluttajien valveutuminen ja Euroopan kansalaisille koituvat edut.

1.11

Komitean mukaan valtiontuen puitteiden määrittelyssä tärkein kysymys on kuitenkin sellaisen uudenaikaisen politiikan käynnistäminen, josta kaikki jäsenvaltiot ovat yksimielisiä, sillä maailmanlaajuistuminen edellyttää siirtymä- ja rakenneuudistusprosessien toteuttamista kaikissa unionin talouksissa.

1.12

Parhaiten käytössä olevien välineiden tehoa pystyvät arvioimaan yhdessä julkisen sektorin kanssa yritykset, jotka kilpailevat keskenään ja ovat lopullisia tuensaajia. Ne voivat antaa konkreettisen panoksen yhteisön ajanmukaiseen valtiontukipolitiikkaan soveltuvien ratkaisujen seurantaan, ja ne voivat esittää ehdotuksia uusien suuntaviivojen jäsentelemiseksi.

1.12.1

Lisäksi yritykset kärsivät ensimmäisinä oikeudellisesta epävarmuudesta, tukien hyväksymisen viivästyksistä sekä laittomiksi julistettujen tukien takaisinperinnän vakavista seurauksista. Ne ovat siis niiden osapuolten joukossa, joille olisi eniten etua siitä, että yhteisön säännöistä jaettaisiin yksiselitteistä tietoa ja että tulkinnan ja soveltamisen ongelmat ja poikkeavuudet saataisiin ratkaistua.

2.   Kohti valtiontuen tasapainoista uudistusta

2.1

Komitea on vakuuttunut, että komission esittämät uudistusehdotukset tarjoavat arvokkaan tilaisuuden yhdistää seuraavat seikat tasapainoiseksi kokonaisuudeksi:

vaatimukset kaikille jäsenvaltioille kehittää sellainen kestävä talous, joka perustuu osaamiseen, entistä parempiin ja useampiin työpaikkoihin sekä korkeisiin elämänlaadun standardeihin

maailmanlaajuistumisen asettamat velvoitteet, muun muassa WTO:n sääntöjen tarkka noudattaminen

yhdenvertaiset toimintaolot laajentuneen Euroopan markkinoilla yrityksille, kuluttajille, veronmaksajille ja kansalaisyhteiskunnalle kokonaisuudessaan.

2.2

Komitea kannattaa täysin uudistuksen taustalla olevaa periaatetta eli valtiontuen vähentämistä ja tarkempaa kohdentamista, sillä sen avulla on tarkoitus vahvistaa yritysten kilpailukykyä sisämarkkinoilla ja kansainvälisillä markkinoilla sekä luoda olosuhteet, joissa tehokkaimpia yrityksiä palkitaan.

2.3

Komitea on myös täysin samaa mieltä komission esittämästä sääntöjen yksinkertaistamista koskevasta linjauksesta, jonka tavoitteena on antaa lisää varmuutta toimijoille ja keventää valtioille aiheutuvaa hallintotaakkaa. Komitea on itse asiassa vakuuttunut, että epävarmuus siitä, mikä on laillinen ja mikä laiton valtiontuki, saattaa kyseenalaistaa komission toteuttaman valtiontukien valvonnan legitiimiyden.

2.4

Komitean mielestä yhteisön valtiontukipolitiikan suunnitellun uudistuksen tulisi johtaa pääasiassa seuraavaan:

eri osapuolien, muun muassa yritysten, entistä tiiviimpi institutionaalinen osallistuminen päätöksentekoprosesseihin ja politiikkojen toteuttamiseen

nykyisten sääntöjen sopeuttaminen uusiin haasteisiin, jotta voidaan tukea Lissabonin strategian tavoitteita ja lisätä siitä kansalaisille tulevia etuja

erityisten välineiden luominen yritysten koon kasvun edistämiseen mahdollistamalla asianmukaiset kannustimet

uusien sääntöjen hyväksyminen innovaatioon sekä tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen tarkoitettuja valtiontukia varten

entistä selkeämmät ehdot verotukien myöntämiselle ja siihen liittyen veroetuja koskevien tukipuitteiden tarkistaminen, jotta epäedullisessa asemassa oleville alueille voidaan varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet houkuttelevalla ja yksinkertaisella välineellä, joka ei juuri vaikuta kilpailuun

toimenpiteiden taloudellista tehokkuutta koskevan jälkiarvioinnin ja seurannan mekanismit, joissa otetaan huomioon niiden asianmukaisuus suhteessa sisämarkkinoiden toimintaan

kansainvälisen yhteistyön lisääminen yhteisön ja sen ulkopuolisten maiden politiikkojen koordinoimiseksi erityisesti silloin, kun kyseessä ovat kolmannet maat, joiden järjestelmissä ei valtiontukia rajoiteta lainkaan.

2.5

Valtiontukipolitiikka on olennainen osa kilpailupolitiikkaa ja näin ollen se on yksi yhteisön politiikoista, joilla on eniten vaikutusta talouteen. Komitean mielestä onkin aiheellista käyttää valtiontukipolitiikkaa entistä konkreettisemmin pyrkien varmistamaan kehityksen laatu ja sen yhdenmukaisuus Lissabonin prosessin tavoitteiden kanssa siten, että omaksutaan kannustava rooli talouden ja työllisyyden kehityksen terveen dynamismin varmistamiseksi.

2.6

Kilpailukyky mittaa markkinoiden kykyä tuottaa tehokkaasti arvokkaita tuotteita ja palveluita globaalistuneessa maailmassa. Tavoitteena on parantaa elintasoa yhteiskunnassa sekä varmistaa korkea työllisyysaste. On kuitenkin myönnettävä, että olemme epäonnistuneet yrityksessä edistää eurooppalaisten yritysten ja henkilöstöresurssien kehitystä kohti entistä korkeampaa teknologisen tutkimuksen, innovaation, koulutuksen ja kansainvälistymisen tasoa Lissabonin strategiassa oletetulla tavalla.

3.   Uudistus ja Lissabonin strategia (valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen)

3.1

Komitea kannattaa yhteisön uusia yleisiä valtiontukipuitteita, joiden taustalla on tukipolitiikka,

joka on entistä konkreettisempi ja selektiivisempi

joka on johdonmukainen ja täysin integroitu Lissabonin strategian, yhtenäismarkkinoiden loppuun saattamisen ja yhteisön muiden politiikkojen kanssa

joka perustuu yksinkertaistamiseen, avoimuuteen sekä menettelyiden ja sääntöjen oikeudelliseen varmuuteen

jolle on ominaista yritysten ja työelämän entistä tiiviimpi osallistuminen päätöksentekoprosesseihin ja toteuttamiseen sekä tehokkuuden arviointiin ja seurantaan

joka perustuu jaettuun vastuuseen kansallisen tason koordinoinnin käynnistämisen ansiosta

joka on yhteydessä kansainvälisten tahojen ja maailmanlaajuisilla markkinoilla toimivien tärkeimpien eurooppalaisten kumppanien politiikkoihin

joka on sisämarkkinoiden sääntöjen mukaista

joka takaa EU:n julkisen tuen ja sisämarkkinoiden yhteensopivuuden

3.2

Komitean mukaan yhteisön valtiontukipolitiikan tulee siis antaa aktiivinen panoksensa siihen, että Eurooppaan voidaan houkutella entistä enemmän investointeja ja luoda uusia työpaikkoja. Sen tulee myös vahvistaa yritysten kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, lisätä valmiuksia tutkimukseen ja innovointiin sekä edistää uusien taitojen kehittämistä ja levittämistä ja henkilöstön koulutusta.

3.3

Yhteisön puitteita koulutus- ja työllisyystukea koskevia poikkeuksia varten tulisi ETSK:n mielestä laajentaa ja yksinkertaistaa yleisellä ryhmäpoikkeusasetuksella asettamalla etusijalle avoimet ja tarkkoihin tavoitteisiin kohdennetut tukitoimet, jotka eriteltäisiin tiiviissä yhteistyössä yritysten kanssa. Koska yritykset ovat tuensaajia, ne pystyvät parhaiten arvioimaan ehdotettujen välineiden tehokkuutta.

3.4

Uuden ohjelmointikauden 2007–2013 alueellisten tukien osalta komitea kannattaa pyrkimystä edistää epäedullisessa asemassa olevien alueiden (tilastollisesta vaikutuksesta kärsivät NUTS II -alueet, NUTS II -alueet, joiden talous kasvaa, harvaan asutut NUTS III -alueet) sekä syrjäisten saarien ja vuoristoalueiden kehitystä siten, että pyritään eroon tukiriippuvuudesta, alennetaan tukitasojen ylärajoja, pidetään kehityksestä jälkeen jääneiden alueiden väliset keskinäiset erot korkeintaan kymmenessä prosentissa ja pyritään ehkäisemään mahdollista yritystoiminnan siirtämistä, joka johtuu suhteettoman suurista tukitason eroista (ei yli 20 prosenttia NUTS III -alueilla) raja-alueiden välillä.

3.4.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission lähestymistapaan, joka koskee alueellisten tukien intensiteettiä erityyppisten yritysten kohdalla, mutta katsoo, että on vältettävä sitä vaaraa, että pienten yritysten kasvua jarrutettaisiin. Näin ollen on sovellettava samaa korotusta (20 prosenttia) sekä pieniin että keskisuuriin yrityksiin. Suurten yritysten investointituelle uusien poikkeusten piiriin kuuluvilla alueilla ehdotetuissa raja-arvoissa tulisi ottaa huomioon komission suosituksessa vuonna 2003 esitetty yritysten uusi luokittelu (14).

3.5

Komitea suhtautuu myönteisesti vähämerkityksisen tuen enimmäisrajan nostamiseen, jonka avulla pyritään myös yhteisön toiminnan keskittämiseen ja yksinkertaistamiseen.

3.6

Komitean mukaan komission tulisi voida keskittyä sellaisten valtiontukien käsittelyyn, joilla on merkittävä vaikutus kauppavaihtoon, eikä hukata resurssejaan tutkimalla lukuisia tapauksia, joilla on pääasiassa paikallista merkitystä. Samalla tulisi selkiyttää, mikä on ”paikallinen merkitys” ja miten sitä tulkitaan.

3.7

Komitea katsoo, että valtiontuen valvonnan tulisi olla oikeasuhteista ja tehokasta ja että on vältettävä monimutkaisia ilmoitusmenettelyitä tapauksissa, joissa taloudellinen merkitys on vähäpätöinen yhteisön kilpailun kannalta.

3.8

Komitea kannattaa vakaasti komission aikanaan tekemää (helmikuu 2004) ehdotusta vähämerkityksisistä valtiontuista. Tarkoituksena on lisätä jäsenvaltioiden liikkumavaraa, varmistaa menettelyjen yksinkertaistaminen sekä antaa riittävästi tilaa tukitoimille, joilla pyritään saavuttamaan Lissabonin strategian tavoitteet. Samalla kuitenkin säilytetään komission asianmukaiset valvontamahdollisuudet.

3.9

Alakohtaisten tukien kohdalla on aiheellista, samaan tapaan kuin komissio on tehnyt ryhmäpoikkeuksissa, varmistaa yhdenmukaisuus EU:n alakohtaisten politiikkojen sekä liikenne-, energia-, tiedotus- ja viestintäpolitiikan tukijärjestelmien välillä. Kulttuuri- ja audiovisuaalialalle sekä elokuvan ja urheilun alalle, joilla on paljon innovaatio-, kasvu- ja työllisyyspotentiaalia, on Lissabonin strategiassa annettu tarkat tavoitteet.

3.10

Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelualalla ovat voimassa vuoteen 2007 saakka. Myös tässä tapauksessa on tärkeää pyrkiä Lissabonin strategiassa asetettuihin tavoitteisiin edistämällä hiilidioksidipäästöoikeuksien kaupan järjestelmää (päästöoikeuksien kansalliset jakosuunnitelmat) Kioton pöytäkirjan tavoitteiden puitteissa.

3.11

Komitean mielestä innovaatiotukien (innovaatio vihreässä kirjassa (15) määritellyssä merkityksessä) kohdalla nykyisiä puitteita tulisi laajentaa siten, että mukaan voitaisiin ottaa sellaiselle innovaatiotoiminnalle osoitetut tuet, jotka eivät kuulu nykyisiin suuntaviivoihin. Olisi myös eriteltävä yleiset ja selkeät soveltuvuuskriteerit, jotka antavat jäsenvaltioille entistä laajemmat toimintamahdollisuudet ilman ilmoitusvelvollisuutta.

3.11.1

Jotta alalla voidaan tehdä parannuksia, komitea kehottaa komissiota tarkentamaan Eurostatin avustuksella paremmin sitä, mitkä tuotanto- ja palvelualat olisivat sisällytettävissä niihin, jotka voidaan nykyään määritellä innovatiivisiksi. Olisi itse asiassa erittäin hyödyllistä, jos tällä herkällä alalla olisi käytössä suuntaviivat.

3.11.2

Komitea onkin tyytyväinen, että 21. syyskuuta 2005 annettiin innovaatiotoiminnan valtiontukea koskeva tiedonanto, jossa pyritään luomaan tälle ratkaisevan tärkeälle alalle yhteisönlaajuiset puitteet sekä erittelemään ilmeisimmät markkinahäiriöt ja toimet, jotka voidaan toteuttaa tapauksissa, joissa nämä häiriöt on mahdollista poistaa.

3.12

Lisäksi on aiheellista eritellä selkeästi ennalta määrätyt kriteerit, joiden avulla voidaan osoittaa, mitkä ovat niitä markkinoiden puutteita, jotka saattavat estää innovaatiotoimien ja -välineiden optimaalista käyttöä Lissabonin strategian toteuttamisessa. Samalla on kuitenkin jätettävä asianmukainen liikkumavara jäsenvaltioille ja niiden alueille, jotta ne voivat laatia oikeasuhteisia ja tehokkaita toimia, joiden avulla voidaan muuttaa kilpailua edeltävä tutkimus kaupallisiksi ja markkinoille soveltuviksi innovaatioiksi.

3.13

Pk-yritysten innovatiivisten hankkeiden kannustamiseen tarkoitettujen tukien tulisi edistää myös yritysten kasvua ja niissä tulisi ottaa huomioon erityisesti

tuki alueellisille ja alueiden välisille innovaatioverkoille

teollisuusalueiden sekä teknologia- ja teollisuuspuistojen edistäminen

yksityisten pääomasijoittajien (bisnesenkeleiden) ja palvelunvälittäjien, esim. teknologiahankkijoiden (venture technologists), meklareiden (brokers) ja patenttikonsulttien, käyttäminen

teknologiansiirtokeskusten ja riskipääoman luominen

ammattitaitoisen teknisen henkilöstön koulutus ja palkkaaminen.

3.14

Komitean mukaan uusissa puitteissa tulisi ottaa huomioon myös innovaatioprosessiin vaikuttavat, yleiseen ympäristöön liittyvät tekijät, joista voidaan mainita seuraavat:

innovaatioon suuntautunut yrityskulttuuri

suhteet ja vuorovaikutus muiden yritysten, elinten ja viranomaisten kanssa, sillä ne ovat erittäin tärkeitä tietojen hankkimisen ja innovaatioiden luomisen sekä niiden levittämisen kannalta

viitteelliset sääntö- ja sääntelypuitteet erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksien alalla

pääsy pääomamarkkinoille erityisesti, kun kyseessä on riskipääoma ja yritysten perustaminen (investointipääomaa koskevan tiedonannon tarkistus)

koulutus- ja ammattikoulutuspalvelut sekä suhteet akateemisten piirien, tiedemaailman ja yritysten välillä

tukirakenteet (esim. yrityshautomot, alueelliset verkot, teollisuus- ja teknologiapuistot) sekä innovaatioiden välittämiseen tarkoitetut rakenteet.

3.14.1

Yleisesti komitea katsoo, että tarkistettaessa horisontaalisia tukia, kuten tutkimus-, innovaatio- ja ympäristötukia sekä inhimilliseen pääomaan tarkoitettuja tukia, olisi aiheellista

lisätä horisontaalisille aloille tarkoitettujen tukien intensiteettiä

säilyttää alueelliset bonukset toimenpiteille, joita toteutetaan kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla

varata alueille, jotka eivät ole tukikelpoisia tai jotka menettävät tukikelpoisuutensa 83 artiklan c kohdan nojalla, ”koheesiobonus” sellaisia toimia varten, joihin saadaan rahoitusta rakennerahastoista.

3.15

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tukijärjestelmän kohdalla on aiheellista korostaa, että kyseiset palvelut ovat olennainen osa sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Viittaus ”hyvin johdetun keskivertoyrityksen” käsittee- seen onkin tarpeen selkiyttää Altmark-tuomiossa (16) määriteltyjen kriteerien sekä komission 13. heinäkuuta 2005 antaman asiaan liittyvän päätöksen mukaisesti. Lisäksi tulee taata julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä maksettavien korvausten oikeusvarmuus, sillä ne ovat perustamissopimuksen kanssa yhteensopivia valtiontukia.

3.16

Komitean mukaan tulevissa säännöissä tulisi ottaa huomioon se, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittely kuuluu kansallisille, alueellisille ja paikallisille instituutioille, joilla on demokraattinen legitiimiys asiassa. (17)

4.   Menettelyjen yksinkertaistaminen ja avoimuus

4.1

Komitea katsoo, että on mahdollista edistyä huomattavasti yksinkertaistamisessa ja avoimuuden lisäämisessä vahvistamalla komission jo käynnistämää toimintaa, jonka tavoitteena on keskittää yhteisön tukipolitiikka aiempaa paremmin tekijöihin, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä kilpailunvääristymiä.

4.2

On myös aiheellista lyhentää käsittelyaikoja parantamalla ja tehostamalla hallintokäytäntöjä sekä vastuullistamalla jäsenvaltiot, jotta ne varmistaisivat avoimuuden ja tehokkuuden.

4.3

Komitean mielestä on myös erittäin toivottavaa, että laaditaan käytännesäännöt tiiviissä yhteistyössä kaikkien asianosaisten kanssa. Tämä koskee erityisesti yrityksiä, sillä ne ovat tuensaajia.

5.   Uudistus ja 25 jäsenvaltion Euroopan unioni

5.1

Uudet laajentumisnäkymät edellyttävät valtiontukipolitiikan mukauttamista, jotta Euroopan kaikki alueet voisivat olla yhtä houkuttelevia uusien yritysten sijoittautumisen ja uusien investointien kannalta ja jotta naapurialueiden välillä voitaisiin varmistaa terve kilpailu.

5.2

Unionin kymmenen uutta jäsenvaltioita myöntää nykyisin yrityksille huomattavasti enemmän valtiontukea – prosenttiosuutena BKT:stään – kuin unionin 15 vanhaa jäsenvaltioita, vaikka suuntaus onkin kulkemassa asteittain kohti tasapainoa. Kaudella 2000–2003 valtiontuet olivat uusissa jäsenvaltioissa keskimäärin 1,42 prosenttia BKT:stä, kun 15 jäsenvaltion EU:n keskiarvo oli 0,4 prosenttia.

5.3

Lissabonin strategiaan sisällytettiin tukien käyttö horisontaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Vuonna 2002 näiden tukien osuus oli 73 prosenttia 15 jäsenvaltion EU:ssa ja 22 prosenttia uusissa jäsenvaltioissa (18).

5.4

Toisaalta on myönnettävä, että uudet jäsenvaltiot ovat mukautuneet erittäin hyvin markkinatalouteen, vaikka laajentuneessa unionissa on vielä paljon tehtävää, jotta yleinen tukitaso saadaan laskemaan ja jotta voidaan edistää kilpailukykyä, kestävää ja yhtenäistä kehitystä sekä uutta eurooppalaista tietoon perustuvaa taloutta.

6.   Asianomaisten osapuolten osallistuminen: yritykset ja kansalaisyhteiskunta

6.1

Komitea katsoo, että valtiontukialan käytäntöjen ja menettelyjen hallinnointia on parannettava ottamalla asiaan suoraan liittyvät tahot entistä paremmin mukaan toimintaan. Näihin tahoihin kuuluvat etupäässä yritykset ja kansalaisyhteiskunta, joihin oikeudellinen epävarmuus, viivästykset tukien hyväksymisessä yhteisön taholta sekä vakavat seuraukset, jotka aiheutuvat perusteettomien tai laittomien tukien takaisinperinnästä, kohdistuvat suoraan.

6.2

Yritykset, jotka saavat tukea ja ovat samalla kilpailijoita, ovat erinomaisessa asemassa

arvioimaan käyttöön otettujen välineiden tehokkuutta tietojensa ja suorien kokemustensa ansiosta, seuraamaan sovellettavia ratkaisuja ja määrittelemään mahdolliset parhaat käytänteet

edistämään yhteisön säännöstön levittämistä selkeässä, avoimessa ja helposti käyttäjien saatavilla olevassa muodossa oli sitten kyseessä tukien myöntäjät tai vastaanottajat

vaikuttamaan osaltaan ongelmien ratkaisemiseen sekä tulkintaan ja soveltamiseen liittyvien epävarmuustekijöiden poistamiseen, sillä ne saattavat kyseenalaistaa valtiontukien valvonnan legitiimiyden

toteuttamaan eri tavoin yksityistä valvontaa (private enforcement) edistäen yhteisön säännöstön noudattamista ja täysipainoista soveltamista.

6.3

Komitean mielestä on siis aiheellista

lisätä yritysten institutionaalista osallistumista päätöksentekoprosesseihin ja politiikkojen toteuttamiseen

ottaa käyttöön mekanismit toimenpiteiden taloudellisen tehokkuuden jälkikäteisarviointia ja seurantaa varten

tarjota täydet mahdollisuudet tutustua Internetin kautta komission päätöksiin kyseisen jäsenvaltion kielen lisäksi myös komission työkielillä

antaa yrityksille säännöllisesti tietoa meneillään olevista ilmoitusmenettelyistä, jotta ne voisivat tarkistaa, ovatko kansallisella tai paikallisella tasolla hyväksytyt helpotukset yhdenmukaisia EU:n tukialan keskeisten sääntöjen ja menettelyjen kanssa, ja jotta ne voisivat olla yhteydessä viranomaisiin eri tasoilla EU:n tukipolitiikan soveltamisen parantamiseksi

valvoa ennakoiden säännöstön soveltamista ottamalla yritysmaailman ja kansalaisyhteiskunnan edustajat mukaan markkinahäiriöiden sekä eri toimialojen ja teollisuuden alojen suorituskyvyn puutteiden taloudelliseen analysointiin

ottaa käyttöön systemaattisia ja yhteisiä mekanismeja, jotka perustuvat määriteltyihin ja avoimiin kriteereihin, markkinoiden puutteiden erittelemiseksi – market failure watch – sekä tukitoimia, joilla ei ole merkittäviä vaikutuksia kilpailuun sisämarkkinoilla ja jotka ovat Lissabonin strategian mukaisia.

7.   Kasvun välineenä oleva valtiontukipolitiikka, joka on osa 25–27 jäsenvaltiolle yhteistä integroidun ja yhtenäisen talouskehityksen visiota ja joka luo uusia työpaikkoja ja yrityksiä

7.1

Komitean mielestä on annettava selkeä kuva valtiontukien lisäarvosta Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta, kun otetaan huomioon kilpailukykyisen, kestävän ja yhdenmukaisen kasvun tavoitteet, jotka jäsenvaltiot hyväksyivät Lissabonissa ja joita on korostettu useaan otteeseen – vuodesta 2000 tähän päivään – eri huippukokouksissa.

7.1.1

Strategiassa eritellyt avainalat edellyttävät huomattavia ja kohdennettuja rahoitustoimia, jotka on voitava toteuttaa täysipainoisesti jäsenvaltioiden budjetti- ja rakennepolitiikkojen yhteydessä. Tämän kokonaisuuden tulee olla osa ennalta määriteltyjä, politiikkojen johdonmukaisuutta ja yhteensopivuutta koskevia puitteita, joihin kaikkien osatekijöiden, myös yhteisön kilpailupolitiikan, tulee liittyä ja mukautua.

7.2

Sellaiset Euroopan yhtenäismarkkinat, jotka mahdollistavat yhdenvertaisen kilpailun maailmanmarkkinoiden muiden toimijoiden kanssa, edellyttävät komitean mielestä eurooppalaisten politiikkojen toteuttamisen ja suunnittelun voimakasta ajanmukaistamista talouden ja erityisesti valtiontukien alalla. Tämä on tarpeen myös siksi, että voitaisiin mahdollistaa tehokkaiden, teknologisesti edistyneiden ja kilpailukykyisten markkinoiden vaatimien suurten perusrakenteiden ja huomattavien aineettomien investointien toteuttaminen.

7.3

Komitea katsoo, että on aiheellista ajaa jäsenvaltiot ja alueet toteuttamaan tukipolitiikkoja, joilla pyritään kilpailukykyiseen ja vapaan kilpailun sääntöjä noudattavaan talouteen, siten että määritellään yleiset yhteensopivuuskriteerit.

7.4

Jos markkinat eivät onnistu tekemään eurooppalaisista yrityksistä kilpailukykyisiä ja jos ne eivät pysty vahvistamaan yritysten edellytyksiä teknologisiin innovaatioihin, koulutukseen ja kansainvälistymiseen, unionin valtiontukipolitiikan tulee helpottaa eikä suinkaan vaikeuttaa politiikkoja ja toimia, joilla on tarkoitus edistää yritysten kasvua ja lisätä niiden kykyä houkutella Eurooppaan uusia investointeja, uutta osaamista ja uutta pääomaa.

8.   Loppusuositukset

8.1

Komitea kannattaa yhteisön valtiontukipolitiikan ajanmukaistamista uuden ennakoivan lähestymistavan ja yhteisön uusien yleisten puitteiden pohjalta. Komitea suosittaa erityisesti

politiikkaa, joka antaa asianmukaiset vastaukset ja korjaa tai poistaa markkinahäiriöt

politiikkaa, joka antaa voimakkaan panoksen sisämarkkinoiden täydelliseen toteuttamiseen aiheuttamatta kilpailunvääristymiä

entistä johdonmukaisempaa ja paremmin integroitua politiikkaa, joka kannustaa toteuttamaan Lissabonin strategian eri osa-alueet, jotta voitaisiin parantaa yritysten maailmanlaajuista kilpailukykyä ja kehitystä sekä työn laatua ja kansalaisten elämänlaatua

teollisuuden ja palvelujen rakenteen vahvistamista kasvattamalla yrityksiä ja mukauttamalla teollisuus ja työelämä teollisuuspolitiikan uusiin tavoitteisiin ja maailmanlaajuistumisen aiheuttamiin uusiin vaatimuksiin

vahvaa tukea tuotteita ja prosesseja koskevalle innovaatiolle kaikissa muodoissaan (19)

ennakoivia suuntaviivoja, jotta voitaisiin houkutella Eurooppaan entistä enemmän investointeja, luoda uusia työpaikkoja, vahvistaa yritysten kilpailukykyä, lisätä valmiuksia tutkimukseen ja innovointiin sekä edistää uusien taitojen kehittämistä ja levittämistä sekä henkilöstön koulutusta

entistä tiiviimpää keskittymistä tekijöihin, jotka todella vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla ja kansainvälisillä markkinoilla, niin ettei jäädä kiinni tarpeettomiin ja kalliisiin byrokraattisiin menettelyihin, jotka koskevat rajoitettuja, paikallisia ilmiöitä, joilla ei ole merkittävää vääristävää vaikutusta

menettelyjen ja sääntöjen yksinkertaistamiseen, avoimuuteen sekä varmuuteen perustuvaa lähestymistapaa sekä samanaikaisesti toimintaa, joka pohjautuu varmoihin ja ei-harkinnanvaltaisiin sekä Lissabonin ohjelman kanssa yhdenmukaisiin kriteereihin tasapainoisen, yhdenmukaisen ja kansainvälisesti kilpailukykyisen kehityksen kannalta

yritysten entistä tiiviimpää institutionaalista osallistumista päätöksenteko- ja toimeenpanoprosesseihin sekä tehokkuuden ja soveltamisen arviointiin ja seurantaan

entistä tiiviimpää yhteyttä unionin sekä WTO:n kansainvälisten tahojen ja maailmanlaajuisilla markkinoilla toimivien tärkeimpien eurooppalaisten kumppanien säännöstöjen ja sääntöjen välille

yhteisen vision määrittelyä toteuttamalla osallistavia ennakointitoimia, joihin voivat osallistua kaikki poliittisia päätöksiä tekevät, taloudelliset ja sosiaaliset tasot ja toimijat, jotta todellinen soveltuvuus kehityksen ja toimien kannalta voitaisiin varmistaa etukäteen.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  87 artiklan 2 kohta.

(2)  87 artiklan 3 kohta.

(3)  COM(2005) 147 final, 20.4.2005, s. 11.

(4)  Osaamisyhteiskunta ei ole välttämättä helposti ymmärrettävä käsite. Osaamisyhteiskunnassa tuotteet edellyttävät huippuunsa vietyä ajattelukykyä. Kykyä tuottaa entistä innovatiivisempia ja älykkäämpiä tuotteita ja palveluja tulee edistää ja tukea myös valtion myöntämien tukien avulla.

(5)  EP:n päätöslauselma P6_TA(2005)0033, 22.2.2005.

(6)  EP:n päätöslauselma A6-0148/2005, 12.5.2005.

(7)  Ks. suositus 2003/361/EY (EUVL L 124, 20.5.2003).

(8)  Asia C-280/00, Altmark Trans GmbH ja Regierungspräsidium Magdeburg vastaan Nahverkehrsgesellschaft Altmark GmbH, oikeustapauskokoelma 2003 sivu I-07747.

(9)  Ks. alaviite 3.

(10)  EU:n tasolla.

(11)  EUVL C 108, 30.4.2004.

(12)  SEC(2005) 795, 7.6.2005.

(13)  KOM(2004) 293 lopullinen, 20.4.2004.

(14)  EUVL L 124, 20.5.2003.

(15)  COM(1995) 688 final.

(16)  Asia C-280/00, Altmark Trans GmbH ja Regierungspräsidium Magdeburg vastaan Nahverkehrsgesellschaft Altmark GmbH, oikeustapauskokoelma 2003 sivu I-07747.

(17)  Julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä maksettavia korvauksia koskevan poikkeuksen tulisi olla määrältään riittävän korkea, jotta se voisi mahdollistaa riittävän joustavuuden, asianmukaiset vaikutukset ja mahdollisimman alhaiset hallinnolliset kulut.

(18)  EU:n tasolla noin 73 prosenttia vuoden 2002 kokonaistuista (lukuun ottamatta maatalous-, kalastus- ja liikennetukea) suunnattiin horisontaalisiin tavoitteisiin eli tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen, pk-yrityksille, ympäristöön ja alueelliseen talouskehitykseen. Loput 27 prosenttia suunnattiin erityisaloille (erityisesti tuotantoteollisuuteen, hiilialalle ja rahoituspalveluihin). Tähän sisältyivät pelastus- ja rakenneuudistustuet. Horisontaalisiin tavoitteisiin tarkoitettujen tukien osuus kasvoi 7 prosenttiyksikköä kausien 1998–2000 ja 2000–2002 välillä. Tämä johti pääasiassa ympäristötukien (+7 prosenttia) sekä tutkimus- ja kehittämistukien (+4 prosenttia) huomattavasta kasvusta. Tämä myönteinen kehitys oli havaittavissa eri asteisena suurimmassa osassa jäsenvaltioita. Tietyissä jäsenvaltioissa – Belgiassa, Tanskassa, Kreikassa, Italiassa, Alankomaissa, Itävallassa ja Suomessa – lähes kaikki tuki myönnettiin vuonna 2002 horisontaalisiin tavoitteisiin. (KOM(2004) 256 lopullinen)

(19)  Kuten innovaatiota koskevassa vihreässä kirjassa (1995) todetaan.


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/9


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013)” ja ”Ehdotus: neuvoston päätös Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemännestä ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmasta (2007–2011)”

KOM(2005) 119 lopullinen/2 – 2005/0043 COD – 2005/0044 CNS

(2006/C 65/02)

Neuvosto päätti 25. huhtikuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainituista aiheista.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. marraskuuta 2005. Esittelijä oli Gerd Wolf ja apulaisesittelijä Antonello Pezzini.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 123 ääntä puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

Sisältö

1.

Tiivistelmä ja suositukset

2.

Johdanto

3.

Komission asiakirjan sisältö

4.

Yleistä

5.

Erityistä

6.

Euratom-ohjelma

1.   Tiivistelmä ja suositukset

1.1

Lissabonin tavoitteet (1) liittyvät unionin asemaan maailmanlaajuisessa kilpailussa. Siihen sisältyy keskeisenä piirteenä maailmanlaajuinen kilpailu tutkimus- ja kehittämistoimintaan suunnattujen investointien kasvattamisessa niin perinteisten teollisuusmaiden (kuten Yhdysvaltojen, Japanin ja EU:n) kesken kuin nopeasti vahvistuvien ja työvoimakustannuksiltaan huomattavasti edullisempien talousmahtien (kuten Kiinan, Intian, Brasilian ja Korean) kanssa.

1.2

Riittävästi tuettu, tehokas ja korkeatasoinen tutkimus- ja kehittämistoiminta on innovoinnin, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin ja siten myös kulttuurielämän ja sosiaalipalvelujen ratkaiseva perusta ja edellytys. Investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen edistävät ja vahvistavat huomattavasti taloudellista suorituskykyä. Tämä vastaa myös Barcelonassa vuonna 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston määrittelemää kolmen prosentin tavoitetta (2), joka maailmanlaajuista investointikilpailua ajatellen on kuitenkin ”liikkuva tavoite”.

1.3

Euroopan yhteisön edistämä tutkimus- ja kehittämistoiminta tuottaa huomattavaa eurooppalaista lisäarvoa. Se avaa mahdollisuuksia, jotka ylittävät selkeästi yksittäisten jäsenvaltioiden kyvyt, ja on jo mahdollistanut maailmanlaajuisesti merkittäviä eurooppalaisia suorituksia. Sillä on ratkaisevan tärkeä ja kannustava vipu- ja integraatiovaikutus tarvittaviin ja entistä laajempiin jäsenvaltioiden tutkimusohjelmiin, mikä edistää myös resurssien yhdistämistä. Lisäksi yhteisön edistämä tutkimus- ja kehittämistoiminta kytkee toisiinsa eurooppalaisia huippututkijoita, eurooppalaista teollisuutta ja eurooppalaisia päätöksentekijöitä. Se helpottaa eurooppalaista integraatiota, koheesiota ja identiteetinmuodostusta ja on eurooppalaisen tutkimusalueen keskeinen osatekijä.

1.4

Komission ehdotus nostaa tähänastisia määrärahoja ja suunnata lähes kahdeksan prosenttia EU:n kokonaisbudjetista kyseisten tavoitteiden saavuttamiseen on toivottava ja ehdottoman välttämätön ensiaskel oikeaan suuntaan. Kyseessä on vähimmäisrahoitus, jota on pitkällä aikavälillä vielä nostettava, jotta säilytetään ja vahvistetaan – eikä vaaranneta – Euroopan, modernin tieteen ja tekniikan syntysijan, asemaa. Ilman tätä rahoitusta Lissabonin tavoitteita ei voida pitkällä aikavälillä saavuttaa.

1.5

Tieteellis-teknisestä suorituskyvystä ei kuitenkaan riipu pelkästään kansantaloudellinen kilpailukyky vaan myös EU:n kulttuurinen ja poliittinen arvo- ja vaikutusvalta sekä siten unionin kiinnostavuus sijoittajien, tutkijoiden ja insinöörien kannalta (brain-drain!). EU:n on säilyttävä merkittävänä ja haluttuna yhteistyökumppanina. Se ei saa menettää maailmanpoliittista merkitystään maailmanlaajuisessa verkostossa.

1.6

Komitea vetoaa Euroopan parlamenttiin, Eurooppa-neuvostoon ja etenkin jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehiin, jotta ne asettaisivat viipymättä komission ehdottamat, välttämättä tarvittavat investoinnit täysimittaisesti tutkimuksen ja kehittämisen käyttöön eivätkä tekisi niistä EU:n tulevaa talousarviota koskevien neuvottelujen pelinappulaa tai uhria. Kyseinen päätös on merkittävä koetinkivi, jonka avulla mitataan unionin poliittista kykyä määrittää oikea suunta tulevaisuutta varten.

1.7

Komitea vetoaa jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehiin sekä eurooppalaiseen teollisuuteen, jotta myös jäsenvaltioiden tutkimusohjelmissa ja teollisuuden tutkimustoimissa vaikutettaisiin osaltaan siihen, että kolmen prosentin tavoite saavutetaan mahdollisimman pian.

1.8

Komitea on tyytyväinen molempien komission ehdottamien puiteohjelmien (seitsemäs puiteohjelma ja Euratomin seitsemäs puiteohjelma) yleiseen suuntaukseen. Tämä koskee sekä puiteohjelmien temaattista sisältöä ja rakenteellista jakoa että useimmiten myös yksittäisten ohjelmien tavoitteiden ja osatekijöiden tasapainoa.

1.9

Komissio on tyytyväinen siihen, että puiteohjelmaan on jälleen otettu mukaan osaohjelmat ”Energia”, ”Turvallisuus” ja ”Avaruus”. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä EU:ssa on riittävän, edullisen ja kestävän energiahuollon varmistaminen kestävän kehityksen, ympäristöystävällisyyden ja kilpailukyvyn välisessä jännitekentässä, ja ratkaisu on riittävässä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Aiheen ”Turvallisuus” merkitys on tullut erityisen selkeästi esiin äskettäisten tuomittavien terrori-iskujen vuoksi.

1.10

Monet ratkaistavista ongelmista edellyttävät horisontaalisia toimia, joiden piiriin kuuluu useita osaohjelmia, humanistiset tieteet ja taloustieteet mukaan luettuina. Komitea suosittaa tällaisissa tapauksissa, että kulloinkin huolehditaan yleisestä koordinoinnista ja tarvittavista poikittaisyhteyksistä. Näin nykyiseen, yksittäisten osaohjelmien väliseen budjetin jakoon voitaisiin vielä vaikuttaa. Tämä koskee myös taloustieteellisille tutkimuksille varattua, mahdollisesti liian niukkaa budjettiosuutta.

1.11

Komitea on tyytyväinen komission aikomukseen yksinkertaistaa hallintomenettelyjä, vähentää niihin liittyvää taakkaa ja tehostaa näin eurooppalaisia tutkimusohjelmia. Nykyiset haku- ja lupamenettelyt edellyttävät liian paljon työtä ja kustannuksia, mistä aiheutuu ongelmia tieteen ja teollisuuden toimijoille. Eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan osallistumisen sekä hakuprosessin vaatiman riskinoton on oltava osallistujille kannattavaa. Tämä koskee etenkin pieniä toimijoita, kuten pk-yrityksiä tai korkeakoulujen ja tutkimuskeskusten pieniä tutkimusryhmiä.

1.12

Merkittävä näkökohta tässä yhteydessä on haku- ja tukimenettelyjen sekä yhteistyörakenteiden ja organisaatiomuotojen (välineiden) riittävä jatkuvuus. Uusia välineitä, kuten yhteisiä teknologia-aloitteita, tulisi ottaa käyttöön hyvin varovasti ja alussa vain kokeeksi.

1.13

Kun ajatellaan pienten ja keskisuurten yritysten merkittävää roolia Lissabonin prosessissa, komitea on tyytyväinen komission aikomukseen nivoa pk-yritykset aiempaa tiiviimmin tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimiin. Komitea suosittaakin, että tätä varten kaavailtuja varoja lisätään, jos kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmalle (2007–2013) varattu rahoitus ei riitä tähän tarkoitukseen. Kyseistä puiteohjelmaa ei tarkastella käsillä olevassa lausunnossa, mutta sillä on merkittävä tuki- ja välittäjärooli.

1.14

Uudenlaisten huipputeknologiatuotteiden kehittämiseen ja markkinointiin toimintansa perustavien pk-yritysten menestyminen edellyttää ennen kaikkea riittävää aloitus- ja riskipääomaa, jotta ne pystyvät toimimaan menestyksellisesti ensimmäiset 5–10 vuotta.

1.15

Komitea kannattaa Yhteisen tutkimuskeskuksen roolia ja sen tärkeitä tehtäviä monilla aloilla, tulevien tieteellis-teknisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten suuntausten analysointi mukaan luettuna, sekä sen merkitystä poliittisessa konsultoinnissa.

1.16

Komitea viittaa monien yksityiskohtaisten huomioiden ja suositusten osalta käsillä olevan lausunnon kohtiin 2, 4 ja 5.

2.   Johdanto

2.1

EU:n taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen tulevaisuus. EU:n tulevan kehityksen ja sen aseman maailmanlaajuisessa valtarakenteessa määrää ennen kaikkea kilpailu maailmanmarkkinoilla, joiden teollisuus- ja talousrakenne sekä työmarkkina- ja raaka-ainetilanne muuttuvat jatkuvasti. Kasvu, menestys ja taloudellinen voima – ja näihin pohjautuva kyky tarjota sosiaalipalveluja ja kehittyä kulttuurin alalla – ovat ratkaisevan riippuvaisia saatavilla olevista tiedoista ja näin tutkimukseen ja teknologiseen kehitykseen tehdyistä investoinneista. Investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen edistävät ja vahvistavat huomattavasti taloudellista suorituskykyä.

2.2

Maailmanlaajuinen kilpailutilanne. EU kilpailee tässä perinteisten teollisuusmaiden kuten Yhdysvaltojen, Japanin ja Venäjän kanssa. Erityisesti Yhdysvaltojen investoinnit kaikilla tutkimuksen ja kehityksen kannalta tärkeillä aloilla (3) ylittävät selvästi EU:n investoinnit, mikä kasvattaa jatkuvasti Yhdysvalloilla jo nyt olevaa etumatkaa. Toisaalta EU kilpailee nopeasti vahvistuvien talousmahtien Kiinan, Intian, Brasilian, Korean jne. kanssa.

2.3

Maailmanlaajuinen tutkimuskilpailu. Viimeksi mainituilla mailla on kuitenkin käytettävissään EU:hun verrattuna huomattavasti halvempaa työvoimaa, ja lisäksi niille on nyttemmin leimallista myös nopeasti kasvava, korkea tieteellis-tekninen taso sekä merkittävät investoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen. Näin EU:lle käy aina vain vaikeammaksi varmistaa niihin verraten huomattavasti korkeammat palkkansa sekä tiukemmat sosiaali- ja ympäristöstandardinsa lisäämällä edelleen tieteellis-teknistä etumatkaansa, jonka ansiosta sen tuotteet ja menetelmät olisivat vastaavasti parempia. Euroopan unionin on siis tehtävä kaikkensa, ettei se häviä tulevaisuutensa kannalta ratkaisevan tärkeää maailmanlaajuista kilpailua tutkimukseen ja kehittämiseen suunnattujen investointien kasvattamisessa.

2.4

Yleinen arvostus ja houkuttelevuus – Kansainvälinen yhteistyö. Tieteellis-teknisestä suorituskyvystä ei kuitenkaan riipu pelkästään kansantaloudellinen kilpailukyky ja siten EU:n kiinnostavuus sijoittajien, tutkijoiden ja insinöörien kannalta (”brain-drain”!), vaan myös sen kulttuurinen ja poliittinen arvo- ja vaikutusvalta. EU:n on säilyttävä merkittävänä, haluttuna yhteistyökumppanina. Se ei saa menettää maailmanpoliittista merkitystään maailmanlaajuisessa verkostossa.

2.5

Lissabonin strategia. Tästä syystä vuoden 2000 maaliskuussa Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti tehdä unionista maailman kilpailukykyisimmän ja dynaamisimman tietoon perustuvan talouden (4). Sittemmin Lissabonin strategian ja siihen sisältyvän vahvan eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamisesta on tullut keskeinen osa Euroopan unionin politiikkaa. Barcelonassa keväällä 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritteli lisäksi tutkimuksen tukemiselle määrälliset tavoitteet: unionin T&K-toimintaan osoitettavaa kokonaisrahoitusta olisi lisättävä siten, että se olisi kolme prosenttia BKT:stä vuoteen 2010 mennessä; yksityissektorin osuuden tästä on määrä olla kaksi kolmasosaa. (Kolmen prosentin tavoite). Komitea huomauttaa kuitenkin, että maailmanlaajuista investointikilpailua ajatellen kyseessä on ”liikkuva tavoite”; se, joka saavuttaa sen liian myöhään, jää yhä enemmän jälkeen.

2.6

Vahva yhteisön tutkimuspuiteohjelma on välttämätön. Sen lisäksi, että Euroopan yhteisön tukema tutkimus ja kehittäminen täydentää jäsenvaltioiden tutkimusohjelmia, se tuottaa myös merkittävää eurooppalaista lisäarvoa. Se avaa mahdollisuuksia, jotka selkeästi ylittävät yksittäisten jäsenvaltioiden kyvyt, ja on jo mahdollistanut maailmanlaajuisesti merkittäviä eurooppalaisia suorituksia (5). Sillä on ratkaisevan tärkeä ja stimuloiva vipu- ja integraatiovaikutus tarvittaviin ja entistä laajempiin jäsenvaltioiden tutkimusohjelmiin. Se on tieteen, tutkimuksen ja tuotannon kansainvälisen luonteen ja tämän vaatimien kansainvälisten työmarkkinoiden mukaista.

2.7

Eurooppalaisen integraation ja koheesion katalysaattori. Lisäksi yhteisön tukema tutkimus ja kehittäminen kytkee toisiinsa eurooppalaisia huippututkijoita, eurooppalaista teollisuutta ja eurooppalaisia päätöksentekijöitä. Se on tärkeä eurooppalaisen integraation, koheesion ja identiteetinmuodostuksen helpottaja.

2.8

Komission ehdotukset. Komission ehdotukset koskevat sisällöllisiä ja rahoitustoimia, joita yhteisön taholta välttämättä tarvitaan tutkimuksen ja kehityksen ja siten myös Lissabonin strategian tavoitteiden tukemiseksi. Ne muodostavat kasvusta huolimatta vielä suhteellisen pienen osan – nykyisin vain vajaat 8 prosenttia – ajanjaksolle 2007–2013 ehdotetusta EU:n kokonaisbudjetista.

2.9

Komission ehdotukset ovat yhteydessä myös kilpailukykyä ja innovointia koskevaan puiteohjelmaan (2007–2013), jota ei käsitellä tässä. Tämä voisi toimia erityisesti välittäjän roolissa nyt käsiteltävänä olevan puiteohjelman ja monien pk-yritysten tarvitsemien innovaatioprosessien välillä.

2.10

Priorisoinnin haaste. Euroopan unionin politiikan uskottavuuden ja suorituskyvyn ratkaisevana koetinkivenä on näin ollen se, hyväksyvätkö parlamentti, neuvosto ja – rahoitusnäkymien osalta – erityisesti jäsenvaltiot ehdotetut toimet ja antavatko ne niille niiden vaatiman etusijan (ks. myös kohdat 4.2 – 4.6).

3.   Komission asiakirjan sisältö

3.1

Euroopan yhteisön seitsemättä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmaa (2007–2013) – josta seuraavassa käytetään nimitystä seitsemäs puiteohjelma – voidaan edeltäjäänsä verrattuna luonnehtia seuraavien ominaispiirteiden avulla:

Puiteohjelma kattaa alusta lähtien unionin 25 jäsenvaltiota.

Puiteohjelma käsittää kahdella vuodella pidennetyn aikajakson.

Puiteohjelman yleisbudjettia sekä vuosibudjetteja on korotettu merkittävästi.

Ehdotetut ohjelmat ja osaohjelmat on jaoteltu selkeästi ja ymmärrettävästi.

Mukaan on otettu uusina osaohjelmina energiatutkimukseen, turvallisuustutkimukseen ja avaruusalaan liittyvät kysymykset.

3.2

Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) seitsemättä ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmaa (2007–2011) – josta seuraavassa käytetään nimitystä Euratomin seitsemäs puiteohjelma – koskeva ohjelmakausi pysyy sitä vastoin entisellään. Puiteohjelma kattaa kuitenkin luonnollisesti samalla tavoin unionin 25 jäsenvaltiota.

3.3

Seitsemäs puiteohjelma muodostuu neljästä erityisohjelmasta, jotka vastaavat eurooppalaisen tutkimuspolitiikan neljää päätavoitetta:

Yhteistyö

Kyseinen osaohjelma muodostaa noin 61 prosentin määrärahaosuudellaan seitsemännen puiteohjelman merkittävimmän osan. Ohjelmalla pyritään tukemaan tutkimustoimintaa, joka toteutetaan valtioiden rajat ylittävänä yhteistyönä, EU:n ja kolmansien maiden välinen yhteistyö mukaan luettuna.

Ideat

Ohjelmalla tuetaan itsenäisesti toimivan Euroopan tutkimusneuvoston ohjaamaa ”pioneeritutkimusta”(”frontier research”), johon liittyvää kilpailua käydään Euroopan tasolla ja joka voi koskea kaikkia tieteen (humanistiset tieteet mukaan luettuna) ja teknologian aloja.

Ihmiset

Ohjelmalla tehostetaan ja edistetään tutkijoiden koulutusta ja urakehitystä eli ”Marie Curie -toimia” sekä tiivistetään yhteyksiä kansallisiin järjestelmiin.

Valmiudet

Tarkoituksena on tukea eurooppalaisten tutkimus- ja innovointivalmiuksien kannalta keskeisiä osatekijöitä: tutkimusinfrastruktuurien rakentamista ja uudistamista, pk-yrityksiä hyödyttävää tutkimusta, alueellisia tutkimuslähtöisiä klustereita, EU:n ”lähentymisalueiden” täyden tutkimuspotentiaalin vapauttamista, tieteen ja yhteiskunnan suhteisiin liittyvien kysymysten tarkastelua sekä kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä ”horisontaalisia” toimia.

Yhteinen tutkimuskeskus

Lisäksi Yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) muuta kuin ydinvoimaa koskevia toimia varten on oma erityisohjelmansa.

3.4

Seitsemättä puiteohjelmaa varten osoitettavan yhteisön kokonaisrahoituksen ehdotettu määrä on 72 726 miljoonaa euroa. Määrä jaetaan prosentuaalisesti 2 artiklan 2–6 kohdassa mainittujen toiminnan osa-alueiden ja toimien kesken seuraavasti:

Yhteistyö

61,1 %

Ideat

16,3 %

Ihmiset

9,8 %

Valmiudet

10,3 %

Yhteisen tutkimuskeskuksen muuhun kuin ydinalaan liittyvät toimet

2,5 %

3.5

”Yhteistyö”-ohjelmaa varten ehdotetaan 44 432 miljoonan euron kokonaisbudjettia, joka jaetaan edelleen teemakohtaisiin ensisijaisiin alaohjelmiin. Näiden osalta on varmistettava keskinäinen yhdenmukaisuus sekä mahdollistettava se, että tutkimusaiheita voidaan tarkastella useiden eri aihealueiden näkökulmista. Ohjelma käsittää seuraavat yhdeksän aihealuetta, joita on määrä toteuttaa valtioiden rajat ylittävänä yhteistyönä EU:n sisällä, ja ehdotettu budjetin prosentuaalinen jako on seuraava:

Terveys

18,7 %

Elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia

5,5 %

Tieto- ja viestintätekniikka

28,5 %

Nanotieteet, nanoteknologia, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat

10,9 %

Energia

6,6 %

Ympäristö (mukaan luettuna ilmastonmuutos)

5,7 %

Liikenne (mukaan luettuna ilmailu)

13,3 %

Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet

1,8 %

Turvallisuus ja avaruus

8,9 %

3.6

Euratomin seitsemäs puiteohjelma käsittää kaksi erityisohjelmaa.

3.6.1

Toiseen niistä kuuluu kaksi osa-aluetta:

Fuusioenergiatutkimus: tarkoituksena on kehittää teknologiaa turvallista, kestävää, ympäristöä kunnioittavaa ja taloudellisesti elinkelpoista energialähdettä varten.

Ydinfissio ja säteilysuojelu: tarkoituksena on edistää ydinfission turvallista käyttöä ja hyödyntämistä sekä muuta radioaktiivisen säteilyn käyttöä teollisuudessa ja lääketieteessä.

3.6.2

Toinen erityisohjelma käsittää Yhteisen tutkimuskeskuksen toimet ydinenergian alalla.

3.6.3

Rahoituksen kokonaismäärä Euratomin seitsemännen puiteohjelman toteuttamiseksi vuosina 2007–2011 on 3 092 miljoonaa euroa. Prosentuaalisesti summa jakautuu seuraavasti:

a)

Fuusioenergiatutkimus

69,8 %

b)

Ydinfissio ja säteilysuojelu

12,8 %

c)

Yhteisen tutkimuskeskuksen toimet ydinalalla

17,4 %

3.7

Lisäksi komission asiakirjaan sisältyy yksityiskohtainen esitys ja selvitys tukiperiaatteista ja -välineistä. Niitä käsiteltiin jo komission aiemmin laatimassa tiedonannossa (6), jota komitea on omalta osaltaan tarkastellut seikkaperäisesti lausunnossaan (7).

4.   Yleistä

4.1

Komission ehdotus on erittäin laaja asiakirja, jossa käsitellään merkittävää tutkimus- ja kehittämispuiteohjelmaa sen monine yksityiskohtineen, näkökohtineen ja yhteyksineen. Siksi tässä lausunnossa ei voida esitellä tai kommentoida kaikkia ohjelmiin liittyviä näkökohtia ja menettelyitä yksityiskohtaisesti. Yksityiskohtaiset huomiot rajoittuvat siksi niihin näkökohtiin, joita komitea pitää erityisen tärkeinä. Komitea viittaa asianomaisia erityisaiheita koskeviin aiempiin suosituksiinsa (8) ja korostaa niiden pätevän myös seitsemänteen puiteohjelmaan. Yksityiskohtaisempia kommentteja esitetään komitean myöhemmin seuraavissa lausunnoissa, joissa käsitellään erityisohjelmia (9) ja ohjelmiin pääsyä koskevia sääntöjä (10).

4.2

Komitea pitää molempia ehdotettuja budjetteja vähimmäisrahoituksena, jota on pitkällä aikavälillä vielä lisättävä, jotta säilytetään ja vahvistetaan – eikä vaaranneta – Euroopan, modernin tieteen ja tekniikan syntysijan, asemaa. Komitea näkee tämän toivottavana ja ehdottoman välttämättömänä ensiaskeleena, jonka avulla ainakin yhteisö pyrkii pääsemään lähemmäs valtioiden ja hallitusten päämiesten Barcelonan huippukokouksessa asettamaa poliittista kolmen prosentin tavoitetta (11).

4.3

Ilman asianmukaisia määrärahoja seitsemäs puiteohjelma ja Euratomin seitsemäs puiteohjelma eivät voi edistää Lissabonin strategian toteutumista. On jopa olemassa vaara, että Eurooppa jää edelleen jälkeen maailmanlaajuisessa kilpailussa. Tutkimus ja kehittäminen ovat lähtökohta ja moottori innovaatioprosesseille kilpailukykyisten tuotteiden ja tekniikoiden kehittämiseksi. Niiden avulla voidaan laukaista lumivyöryefekti, joka puolestaan vaikuttaa myös taloudelliseen dynamiikkaan ja työllisyystilanteeseen.

4.4

Komission ehdotus on lisäksi selkeä merkki jäsenvaltioille noudattaa tätä esimerkkiä ja tehdä kaikkensa, jotta myös jäsenvaltioiden tutkimusbudjeteissa saavutettaisiin mahdollisimman pian kolmen prosentin tavoite.

4.5

Näin ollen komitea pitää molempiin ohjelmiin myönnettävää kokonaisrahoitusta koskevaa päätöstä EU:n politiikan uskottavuuden ja toimintakyvyn ratkaisevan tärkeänä koetinkivenä. Juuri tämä tulee osoittamaan, asettaako EU oikein välttämättömät poliittiset prioriteettinsa ja pystyykö se ottamaan oikean suunnan estääkseen jälkeen jäämisen maailmanlaajuisessa kilpailussa ja lunastaakseen Lissabonin tavoitteita koskevat lupauksensa.

4.6

Vetoomus. Komitea vetoaa Euroopan parlamenttiin, Eurooppa-neuvostoon ja erityisesti jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehiin, jotta ne asettaisivat viipymättä komission ehdottamat, välttämättä tarvittavat investoinnit tutkimuksen ja kehittämisen käyttöön eivätkä tekisi niistä EU:n tulevaa talousarviota koskevien neuvottelujen pelinappulaa tai uhria. Tämä johtaisi suuriin vaikeuksiin, estäisi saavuttamasta Lissabonin strategian tavoitteita ja vahingoittaisi EU:n politiikan arvostusta ja uskottavuutta.

4.7

Komitea vetoaa myös jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehiin sekä eurooppalaiseen teollisuuteen, jotta myös laajuudeltaan merkittävimmissä kansallisissa tutkimusohjelmissa ja teollisuuden tutkimustoimissa vaikutettaisiin osaltaan siihen, että kolmen prosentin tavoite saavutetaan mahdollisimman pian.

4.8

Komitea on tyytyväinen molempien komission ehdottamien puiteohjelmien (seitsemäs puiteohjelma ja Euratomin seitsemäs puiteohjelma) yleiseen suuntaukseen. Tämä koskee sekä puiteohjelmien temaattista sisältöä ja rakenteellista jakoa että useimmiten myös yksittäisten ohjelmien tavoitteiden ja osatekijöiden tasapainoa.

4.9

Komitea panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ehdotuksessaan ottanut huomioon monet sen antamista suosituksista tai antanut niille erityistä painoarvoa. ”Yhteistyö”-erityisohjelmaan sisältyvien tutkimusteemojen osalta tämä pätee esimerkiksi komitean antamiin lausuntoihin, joissa käsitellään nanoteknologiaa (12), bioteknologiaa (13), terveyteen liittyvää tutkimusta (14), tietotekniikkaa (15), energiatutkimusta (16) (mukaan luettuna fuusioenergiatutkimus (17)), avaruusalaa (18) sekä turvallisuustutkimusta (19). Toistettakoon tässä yhteydessä komitean pitävän kaikkia näitä teemoja erittäin tärkeinä ja kannattavan sitä, että niitä käsitellään sen mukaisesti niiden ansaitsemalla tavalla. Komitean toteamia puutteita ja erityisnäkökohtia käsitellään myöhemmin.

4.10

Avaruusalan ja turvallisuustutkimuksen osalta komitea on aiemmin perustellusti suosittanut, että niitä koskevia toimia tuettaisiin ja toteutettaisiin erillään seitsemännestä puiteohjelmasta. Komitea myöntää kuitenkin, että niiden sisällyttämisessä seitsemänteen puiteohjelmaan on myös etuja: esimerkiksi yksinkertaisempi hallinto sekä parempi johdonmukaisuus ja synergia muiden ohjelmaosien kanssa. Tästä syystä komitean mielestä voidaan nyt kokeilla näiden ohjelmaosien sisällyttämistä seitsemänteen puiteohjelmaan ja tehdä kokemuksista tarvittavat johtopäätökset esimerkiksi välivaiheen tarkastelun tai kahdeksannen puiteohjelman yhteydessä.

4.10.1

Osaohjelmaan ”Avaruusala” sisältyvää aihealuetta ”Avaruussovellukset eurooppalaisen yhteiskunnan palveluksessa” koordinoidaan tyypillisenä horisontaalisena aihepiirinä (ks. luku 5) turvallisuuden, ympäristön ja tietotekniikan aihealueiden kanssa.

4.10.2

Tällä hetkellä valitettavan ajankohtaiset turvallisuustutkimukseen liittyvät aihealueet, kuten ”terrorismin ja rikollisuuden torjunta”, ”infrastruktuurien ja yleishyödyllisten laitosten turvallisuus”, ”rajaturvallisuus” tai ”turvallisuus ja yhteiskunta” ovat horisontaalisia aihepiirejä, ja niitä tulisi täydentää humanististen ja yhteiskuntatieteen alojen tutkimuksella sellaisista aiheista kuin ”rauhan- ja konfliktintutkimus” ja ”kulttuurintutkimus”, jotta voitaisiin oppia enemmän konfliktien taustoista ja mahdollisuuksista konfliktien välttämiseen ja estämiseen. Erityisen tärkeinä tulisi pitää terrorismin torjuntaa sekä uhkaavien joukkotuhoaseiden valvontaa (ks. myös kohta 6.4.3).

4.11

Komitea on tyytyväinen siihen, että sen suositukset (20) on otettu huomioon myös ”Ideat”-ohjelmassa. Suositukset koskevat ennen kaikkea sitä, että tätä ohjelmaa ohjaisi autonomisesti eurooppalainen tutkimusneuvosto, jonka on määrä koostua kansainvälisesti tunnustetuista huippututkijoista. Komitea toistaa suosituksensa, että neuvostoon osallistuisi myös huippututkijoita teollisuudessa tehtävästä tutkimuksesta. Komitea suosittaakin voimakkaasti parlamentille ja neuvostolle, että nämä antaisivat hyväksyntänsä tälle uudenlaiselle tutkimusta tukevalle elimelle, joka tulisi organisoida esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivan Medical Research Councilin tai Saksassa toimivan Deutsche Forschungsgemeinschaftin mallin mukaisesti.

4.11.1

Tämä ohjelma – jonka on määrä edistää huippuosaamista kaikilla tieteen ja teknologian aloilla – tulee tuottamaan eurooppalaista lisäarvoa ja parantamaan EU:n kilpailukykyä maailmanlaajuisesti. Komitea muistuttaa erityisesti, että ainoastaan vapaa ja riippumaton, kahlitsematon perustutkimus – vaikkei toki täysin ilman rajoja – pystyy tuottamaan tulevalle hyvinvoinnille sen tärkeintä raaka-ainetta: uutta tietämystä  (21) . Myös teollisuus myöntää perustutkimuksen merkityksen ja kannattaa sen tukemista (22).

4.11.2

Tämä vastaa myös komitean useaan otteeseen esittämää suositusta siitä, että innovaatiokolmiossa ”perustutkimus, soveltava tutkimus ja kehittäminen” (tuote- ja prosessikehitys) kaikille kolmelle osatekijälle on annettava niille kuuluva painoarvonsa ja siten luotava parhaat mahdolliset onnistumisen edellytykset. Tätä tarvitaan myös komission suosittaman monitieteisyyden edistämiseksi. Lisäksi komitea muistuttaa jälleen, että rajat perustutkimuksen, soveltavan tutkimuksen ja kehittämisen välillä ovat aina olleet häilyviä ja mielivaltaisia, eikä niitä näin ollen pidä korostaa keinotekoisesti hallinnollisin toimenpitein.

4.12

Komitea pitää tervetulleena myös ”Ihmiset”-aihealueen ja siihen sisältyvän Marie Curie -ohjelman toimien vahvistamista. Tämä ohjelma on jo nyt osoittautunut poikkeuksellisen menestyksekkääksi ja tärkeäksi välineeksi eurooppalaisten tutkijoiden kouluttamisessa ja tukemisessa. Samalla sillä on parannettu eurooppalaisen tutkimusalueen houkuttelevuutta tutkijoille kaikkialta maailmasta. Komitea korostaa jälleen, että tutkijat ovat paitsi uuden tiedon tuottajia, myös tärkeimpiä tiedon välittäjiä eri maiden ja maanosien välillä sekä tutkimuslaitosten ja teollisuuden – toisin sanoen tutkimuksen ja soveltamisen – välillä.

4.12.1

Tärkeitä osatekijöitä ohjelmassa ovat myös elinikäisen oppimisen ja urakehityksen sekä yritysten ja korkeakoulujen yhteisten toimintamuotojen ja kumppanuuden tavoitteet. Ensimmäisen tavoitteen avulla pyritään kohentamaan nuorten tutkijoiden pätevyyttä ja erityisesti heidän ammatillista kehitystään sekä myös kokeneiden tutkijoiden kehittymistä edelleen (ks. myös seuraava kohta). Toisen tavoitteen tärkeänä tarkoituksena on käynnistää ja tukea korkeakoulujen ja yritysten (erityisesti pk-yritysten) välisiä pitemmän aikavälin yhteistyöohjelmia, myös edellä mainitun innovaatiokolmion tukemiseksi. Tästä syystä tulisi tukea erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin välistä liikkuvuutta. Tähän tulisi sisältyä myös liikkuvuus- ja kumppanuustoimet, joihin osallistuvat esimerkiksi maatalousala tai poliittiset instituutiot.

4.12.2

Tässä komitea viittaa samalla yliopistojen avaintehtävään tutkimus- ja koulutuslaitoksina. Jotta yliopistot voivat suoriutua tehtävästään, niiden materiaalisen laitteiston, henkilöstöbudjetin ja organisaatiorakenteen on kuitenkin oltava tämän mukainen (ks. myös kohta 4.12.4). Tässä on kuitenkin – erityisesti Yhdysvaltojen huippuyliopistoihin verrattuna – suuria puutteita. Komitea pitääkin tervetulleena sitä, että komissio on laatimassa tästä tärkeästä aiheesta erillistä tiedonantoa, josta komitea aikanaan tulee antamaan oman lausuntonsa. Tässä yhteydessä mainittakoon ainoastaan yhtenä seitsemännen puiteohjelman kannalta tärkeänä seikkana se, että on oltava käytettävissä tukivälineitä, jotka sopivat yliopistojen tutkimusryhmien toteuttamien tutkimusprojektien tavanomaisiin mittasuhteisiin.

4.13

Lisäksi komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on nähnyt vaivaa johdonmukaisen ammatinkuvan ja luotettavien etenemismahdollisuuksien luomiseksi ”eurooppalaisille tutkijoille” sekä sisämarkkinasääntöjen mukauttamiseksi tutkijoille sopiviksi. Komitea on jo aikaisemmin todennut (23), että inhimilliset voimavarat ovat tutkimuksen ja kehittämisen herkin ja arvokkain resurssi ja että komitea tukee komission pyrkimyksiä inhimillisten voimavarojen lisäämiseksi ja ylläpitämiseksi. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että parannustarve koskee sekä tutkijoiden henkilökohtaisia sopimuksia sekä kaiken liikkuvuuden kannalta tärkeää sosiaali- ja eläketurvan kaikkien muotojen mukauttamista ja siirrettävyyttä.

4.13.1

Ellei nuorille ja päteville tutkijoille pystytä tarjoamaan houkuttelevia ja suunnittelun mahdollistavia uravaihtoehtoja (USA: tenure-track ), he ryhtyvät tutkijan työhön muualla kuin Euroopassa tai hakeutuvat muihin tehtäviin. Tutkijoiden tulee voida ja on toivottavaa liikkua paitsi EU-maiden välillä myös EU-maiden ja monien muiden maiden välillä, mutta se ei saa johtaa lahjakkaimpien tutkijoiden menettämiseen (aivovientiin). Tässä yhteydessä erityisenä näkökohtana, joka edistää tärkeää perheiden koossa pysymistä, on pariskunnan molempien osapuolten mahdollisuus luoda ura.

4.13.2

Komitea viittaa tässä yhteydessä myös komission 11. maaliskuuta 2005 antamaan suositukseen eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta  (24) ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä, joiden on määrä edistää edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista. Komitea puoltaa erittäin voimakkaasti suosituksessa esitettyä tavoitetta ja useita sitä palvelevia yksityiskohtia. Tästä syystä komitea pahoittelee sitä, että suositettu sääntökokonaisuus menee eräiltä kohdin liian pitkälle, mikä vaikeuttaa sääntöjen ja niiden periaatteessa asianmukaisen tavoitteen hyväksymistä tiedemaailmassa. Jotkin ilmaisut ja suositukset ovat komitean mielestä epäselviä tai tulkinnanvaraisia ja jopa harhaanjohtavia (25), mikä voi mm. vaikeuttaa menettelyjen yksinkertaistamista (ks. seuraava kohta) tai johtaa virheellisiin ratkaisuihin. Sen vuoksi komitea suosittaa, että kyseessä olevaa tärkeää sääntökokonaisuutta tarkistetaan sopivan tilaisuuden tullen.

4.14

Komitea ilmaisee tässäkin yhteydessä tyytyväisyytensä komission asettamaan yksinkertaistamistavoitteeseen, jonka mukaan useita haku- ja päätöksentekoprosesseihin liittyviä toimenpiteitä ja määräyksiä pyritään yksinkertaistamaan ja siis tekemään hakijoille huomattavasti helpommiksi. Nykyisin haku- ja lupamenettelyt aiheuttavat paljon työtä ja kustannuksia, mikä on merkittävimpiä tieteen ja teollisuuden piiristä tulevia hakijoita haittaavia tekijöitä. Tämä koskee erityisesti pk-yrityksiä suurine innovointipotentiaaleineen sekä yliopistojen pienehköjä tutkijaryhmiä. Menettelyjen muuttaminen nykyistä suotuisammiksi tutkimukselle tehostaisi huomattavasti tutkimuksen tukemista koskevia EU:n toimia ja parantaisi omalta osaltaan unionin kansalaisten käsitystä ”Brysselistä”, johon nykyisin yhdistetään lähinnä byrokraattisuus ja liiallinen sääntely. Komitea muistuttaa mieliin aiemmat asiaa koskevat suosituksensa ja Marimónin raportille (26) antamansa tuen. Euroopan tutkimusohjelmaan osallistumisen sekä hakuprosessin vaatiman työn ja riskinoton on oltava osallistujille kannattavaa.

4.14.1

Komitea on tietoinen siitä, että tämä vaikuttaa jännitteisiin avoimuusvaatimusten, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen määräysten ja kaikkien päättäjien alakohtaisen harkintavallan välillä. Tuloksena voi ja tulee olla se, että asiaan osallistuvien komission toimijoiden tai komission valtuuttamien virastojen toimijoiden vastuu lisääntyy. (Tässä yhteydessä tulee kuitenkin pohtia myös toimijoiden henkilökohtaiseen vastuuseen liittyvää riskiä.) Asianomaisilla toimijoilla tulee siis olla erittäin korkeatasoinen erityisasiantuntemus, minkä johdosta komitea toistaa suosituksensa siitä, että asiantuntijoilla tulee olla alaltaan monivuotinen kokemus. Komitea muistuttaa mieliin asiasta aiemmin esittämänsä suositukset (27).

4.14.2

Erityisen tärkeää innovaatioiden aikaansaamiseksi ja keskivertotason ylittämiseksi on valmius hyväksyä epävarmuus ja epäonnistumisen riski. Uusilla tieteellis-teknisillä aloilla tehtäviä edistysaskelia ja tuntemattomien asioiden tavoittelua ei voi suunnitella tai esittää niin, että onnistuminen olisi varmaa. Asia on päinvastoin: jos kaikki on etukäteen tiedossa, ei tulokseksi saada uutta tietoa. ”Epäonnistumista” ei siis saa pitää vastoinkäymisenä vaan yritykseen ja erehdykseen perustuvaan prosessiin liittyvänä hyödyllisenä tuloksena. Onnistumisen mahdollisuus ja epäonnistumisen riski liittyvät erottamattomasti toisiinsa.

4.14.3

Ulkopuolisten toimistojen perustaminen on kannatettavaa vain, jos sen avulla voidaan selvästi parantaa hallintomenettelyjä ja saavuttaa selkeitä kustannussäästöjä. Varsinaiseen tutkimukseen käytettävissä olevat määrärahat eivät missään tapauksessa saa supistua mahdollisten ylimääräisten tai ulkoisten hallinnointikustannusten takia.

4.15

Komitea on erityisen tyytyväinen ”Valmiudet”-erityisohjelmaan sisältyviin tärkeisiin osioihin, joita ovat tutkimusinfrastruktuuri, pk-yrityksiä hyödyttävä tutkimus, ”tietämyksen alueet”, tutkimuspotentiaali, tieteen ja yhteiskunnan suhteet sekä kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät toimet.

4.15.1

Tässä yhteydessä on korostettava tärkeää tavoitetta, joka koskee pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) nivomista yhä tiiviimmin tutkimus- ja innovointiprosessiin sekä kyseistä tarkoitusta palvelevien puitteiden ja välineiden luomista.

4.15.2

Innovointiohjelman välityksellä saatavasta tuesta voi niin ikään tulla uusi hyvä keino edistää pk-yritysten toimintaa  (28), mutta tässäkin yhteydessä menettelyjen tulee olla laajuudeltaan toteuttamiskelpoisia ja pk-yrityksille sopivia. Komitea katsoo, että innovointiohjelman avulla saavutettavien tulosten perusteella tulisi harkita nimenomaan pk-yrityksille varatun tuen, jonka osuus on nykyisin 15 prosenttia, lisäämistä edelleen etenkin uusien jäsenvaltioiden tarpeita ajatellen. Komitea palauttaa tässä yhteydessä mieliin aiemmat kannanottonsa siitä, että uudenlaisten huipputeknologiatuotteiden kehittämiseen ja markkinointiin toimintansa perustavien pk-yritysten menestyminen edellyttää ennen muuta riittävää aloitus- ja riskipääomaa, jotta ne pystyvät toimimaan menestyksellisesti ensimmäiset 5–10 vuotta. Taloustutkimuksella ja -politiikalla voi olla tässä mielessä merkittävä rooli.

4.15.3

Yhtä lailla tärkeitä ovat tutkimusinfrastruktuurin optimointi ja kehittäminen, alueellisten”tutkimuslähtöisten klusterien” kehittäminen sekä EU:n lähentymisalueiden ja syrjäisten alueiden tutkimuspotentiaalin kehittäminen ja vapauttaminen. Tutkimusinfrastruktuurin laajentaminen ja uuden luominen edistää ja vauhdittaa alueellisten ”tutkimuslähtöisten klusterien” perustamista, mutta tässäkin yhteydessä menestymisen kannalta ratkaisevan tärkeää on se, että käytettävissä on riittävästi riskipääomaa.

4.15.4

Komitea korostaa ennen muuta sen merkitystä, että yliopistojen suorituskyvyn lisäämiseksi toteutetaan riittävästi infrastruktuuritoimia (ks. kohta 4.12.2). Tässä yhteydessä komitea huomauttaa, että useissa paikoissa EU:n alueella on jo menestyksekkäitä huipputeknologiayritysten klustereita, jotka toimivat tiettyjen yliopistojen ja/tai tutkimuskeskusten ympärillä ja saavat aikaan kasvua ja innovaatioita myös lähellään olevilla talousalueilla (poles of economic growth) (ks. myös kohta 4.16.2).

4.15.5

Eurooppalaisten suurtehotietokoneiden merkitystä erittäin tärkeinä infrastruktuurihankkeina käsitellään vielä jäljempänä tässä asiakirjassa (ks. kohta 5.8).

4.15.6

Toisaalta komitea suosittaa ”Valmiudet”-osioon sisällytetyn aihekokonaisuuden ”Tiede ja yhteiskunta” siirtämistä (29) – ellei sitä liitetä ”Ideat”-ohjelmaan – ”Yhteistyö”-ohjelman ensisijaiseen osaohjelmaan ”Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet”. Näin edistettäisiin mahdollisen synergian hyödyntämistä kyseisissä aihekokonaisuuksissa ja luotaisiin tarvittavia poikittaisyhteyksiä. Lisäksi olisi selkeämmin nähtävissä, että kyseisten toisensa leikkaavien aihealueiden budjetti on yhteensä 3 prosenttia teemakohtaisten ensisijaisten ohjelmien budjetista.

4.15.7

Hyvä ja tuloksekas kansainvälinen tutkimus- ja koulutusyhteistyö on olennainen osa maailmanlaajuista kumppanuutta ja sopii tieteellisen tutkimuksen ja kehittämisen perusluonteeseen. ”Valmiudet”-osaohjelmaan sisältyvät kansainvälistä yhteistyötä koskevat toimet (30) palvelevat tärkeää tavoitetta, joka koskee yhteistyötä (ks. myös kohta 4.13.1) EU:n ehdokas- ja naapurimaiden sekä kehitysmaiden ja taloudeltaan nopeasti kehittyvien maiden kanssa. Komitea on tyytyväinen siihen, että yhteistyö USA:n tai Japanin kaltaisten tieteellis-teknisesti erittäin pitkälle kehittyneiden maiden kanssa on mahdollista ”Yhteistyö”- tai ”Ihmiset”-osaohjelmassa ja vahvistetaan joissakin tapauksissa erityisin kahdenvälisin sopimuksin. Tällainen yhteistyö on vähintään yhtä tärkeää kuin muu yhteistyö. Komitea toteaa, että tällaisen yhteistyön lähtökohtana tulee olla kunkin alan erityistarpeet, mutta suosittaa, että kyseiset tärkeät tiedot tuodaan entistä selvemmin esille ja että niitä korostetaan.

4.16

Tutkimuksen tukemisen jatkuvuus ja välineet (tukimuodot). Komitea on esittänyt molemmista näkökohdista suosituksia jo aiemmissa lausunnoissaan ja toistaa ne painokkaasti tässäkin yhteydessä. Jatkuvuutta tulee kiireesti vahvistaa, ja komitea toteaakin jälleen, että hyvien välineiden säilyttäminen edistää jatkuvuutta merkittävästi ja että hakijoiden tulisi voida valita välineet joustavasti. Hyväksymismenettelyssä ei saa kuitenkaan rangaista (muun kuin komission suosiman) välineen valinnasta eikä asettaa välineitä arvojärjestykseen. Jatkuvuutta voidaan komitean näkemyksen mukaan edistää myös pidentämällä seitsemännen puiteohjelman soveltamisaikaa, mutta vain jos käytettävissä on asianmukaiset määrärahat.

4.16.1

Joillakin välineillä on uusi nimi, tai ne ovat täysin uusia. Komitea toistaa tässäkin yhteydessä yleissuosituksensa siitä, että uusien välineiden käyttöönotossa ja myös niiden uudelleennimeämisessä tulee olla jatkuvuussyistä varovainen ja että kun uusia välineitä tarvitaan, tulee tehdä selväksi, että väline saattaa olla ensin testikäytössä.

4.16.2

Edellä mainittujen teknologiayhteisöjen rinnalla yhteiset teknologia-aloitteet ovat uusi keino edistää julkisen ja yksityisen sektorin pitkäaikaisia yhteistyökumppanuuksia. Vaikka komitea vielä kaipaa komissiolta selkeämpiä näkemyksiä mm. siitä, miten aloitteet eroavat teknologiayhteisöistä, ne ovat herättäneet teollisuudessa ja erityisesti myös pk-yrityksissä suuria toiveita. Aloitteilla voitaisiin saada aikaan mm. myös suuryritysten ja pk-yritysten sekä yliopistojen ja tutkimuskeskusten yhteistyöverkostoja ja yleisesti lisätä yksityisen sektorin tutkimus- ja kehitysinvestointeja (ks. myös kohta 4.152.4). Yhteisten teknologia-aloitteiden puitteet ja toimintamuodot tulisikin tuoda vielä selvemmin esille, ja kohtuullisen ajan kuluttua tulisi myös tarkistaa, ovatko aloitteisiin liitetyt odotukset täyttyneet.

4.16.3

Komission tulisi huolehtia siitä, että otettaessa käyttöön uusia välineitä ei toisteta (kuudennen puiteohjelman) huippuosaamisen verkostojen yhteydessä tehtyjä virheitä. Epäonnistunut tiedotuspolitiikka johti tuolloin sekaannukseen ja siihen, että jopa komissiossa kaikki asianomaiset tulkitsivat sääntöjä eri tavoin. Komitea olettaa, että se saa tilaisuuden käsitellä asiaan liittyviä yksityiskohtia myöhemmässä lausunnossa. Se on tyytyväinen komission ehdotukseen, jonka mukaan myös EY:n perustamissopimuksen 169 ja 171 artikla kuuluisivat tukijärjestelyjen piiriin.

5.   Erityistä

5.1

Komitean erityishuomiot koskevat pääasiassa ”Yhteistyö”-ohjelman teemakohtaisia osaohjelmia, jotka ovat puiteohjelman ydin. Komitea toistaa tässä yhteydessä kannattavansa kaiken kaikkiaan komission ehdotuksia ja suosittelee niiden toteuttamista.

5.2

Komitea tarkastelee aluksi monialaisten horisontaalisten aihepiirien merkittävää näkökohtaa. Kyseiset aihepiirit edellyttävät luonteensa mukaisesti yleistä koordinointia tai ohjausta, ja niihin sisältyy usein myös osaohjelma ”Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet” (ks. myös kohta 5.8). Vaikka yksittäisillä ohjelmilla onkin hallinnollisista syistä välttämättä alakohtainen rakenteensa, tulisi kuitenkin huolehtia siitä, että monien ratkaistavien ongelmien yhteys tunnistetaan ja että sitä käsitellään ja hyödynnetään. Tämän vuoksi komitea suosittaa, että kulloinkin huolehditaan yleisestä koordinoinnista ja tarvittavista poikittaisyhteyksistä.

5.2.1

Tähän yhteyteen kuuluvaa turvallisuustutkimusta ja terrorismin torjuntaa tarkasteltiin jo kohdassa 4.

5.2.2

Lisäesimerkkinä mainittakoon väestönkehitys  (31). Alalla vaadittava tutkimus ulottuu väestönkehitystä koskevien tietojen, syiden ja suuntausten kartoittamisesta monien jäsenvaltioiden huolestuttavan alhaiseen syntyvyyteen sekä keskimääräisen elinajanodotteen yhä jatkuvan nousun seurauksiin. Elinajanodotteen nousu edellyttää myös geriatrista tai lääketieteellistä tutkimusta sekä hoitotekniikan kehittämistä (32). Erityisen merkittävä näkökohta tässä yhteydessä ovat kyseiseen monitahoiseen ongelmakenttään liittyvät sosioekonomiset kysymykset.

5.2.3

Myös terveys (ks. kohta 5.9) on loppujen lopuksi horisontaalinen aihepiiri, sillä siihen vaikuttavat esimerkiksi elintavat, työolot, ympäristövaikutukset, ravinto, rokotukset sekä erilaiset riippuvuudet.

5.3

Eräät osaohjelmat ovat luonnostaan ennen kaikkea horisontaalisia ohjelmia. Niiden tulokset hyödyttävät nimittäin välittömästi sekä Euroopan teollisuuden suorituskykyä että muita osaohjelmia temaattisen verkottumisen ansiosta (katso myös kohta 5.2).

5.4

Tämä koskee etenkin seuraavia osaohjelmia: ”Tieto- ja viestintätekniikka”, ”Bioteknologia” sekä ”Nanotieteet, nanoteknologia, materiaalit ja uudet tuotantoteknologiat”. Myös osaohjelma ”Energia” on tiiviisti sidoksissa osaohjelmiin ”Ympäristö” ja ”Liikenne”. Tämän vuoksi yksittäisten osaohjelmien välistä tasapainoa voidaan parhaassakin tapauksessa arvioida vain laadullisesti. Seuraavissa huomioissa onkin otettava huomioon tämä rajoitus.

5.5

Tieto- ja viestintätekniikka edustaa avainteknologiaa kaikilla teollisuuden, talouden, palvelujen, tieteen ja tekniikan aloilla sekä turvallisuus- ja puolustusaloilla. Tieto- ja viestintätekniikka on maailmanlaajuisen kilpailun merkittävä osatekijä. Euroopan on selkeästi kehityttävä etenkin Japaniin ja Yhdysvaltoihin nähden, kun ajatellaan suurtehotietokoneiden merkitystä monissa tärkeissä kysymyksissä – ilmaston-, turvallisuuden- ja materiaalitutkimuksesta esimerkiksi uusien vaikuttavien aineiden synteesiin lääketieteessä. Tämä koskee sekä eurooppalaisten suurtehotietokoneita hyödyntävien laskentakeskusten perustamista – joka on pikemminkin ohjelmien ”Valmiudet” tai ”Infrastruktuurit” tehtävä – että asianomaisten laitteistojen ja ohjelmien itsenäistä kehittämistä Euroopassa.

5.5.1

On kuitenkin huomiota herättävää, että – kuten jo kuudennessa puiteohjelmassa – tieto- ja viestintätekniikkaan on nytkin määrä kohdentaa selkeästi suurimmat varat. Kun ajatellaan muiden alojen, etenkin energian tai terveyden, kansantaloudellista merkitystä, on kysyttävä, tulisiko tässä yhteydessä osaohjelmien yhdenmukaisuuden vuoksi vielä jättää tilaa painopisteiden siirrolle. Kysymyksen vastaus riippuu muun muassa siitä, missä määrin ”Tieto- ja viestintätekniikka” -ohjelmasta on hyötyä muille ohjelmille, esimerkiksi turvallisuus- tai avaruustutkimukselle.

5.5.2

Komitea suosittelee kyseisen esimerkin perusteella yleisesti, että seitsemättä puiteohjelmaa toteutettaessa budjetti jaettaisiin yksittäisten osaohjelmien välillä riittävän joustavasti tai että suunniteltua yhdenmukaisuutta hyödynnettäisiin esimerkiksi osaohjelmien yhteisten tarjouskilpailujen avulla. Tieto- ja viestintätekniikkaa koskevat komitean huomiot koskevat yhtä lailla myös liikenne- ja avaruusalan ohjelmia (esimerkiksi ”Ilmailua”).

5.5.3

Komitea ilmaisee jälleen kerran tyytyväisyytensä Galileo-hankkeen käynnistämisestä. Galileo on malliesimerkki läheisyysperiaatteen soveltamisesta. Komitea katsoo, että hankkeen teknologia ja etenkin sen soveltaminen tekee siitä monialaisen ja horisontaalisen hankkeen, jolla on huomattavaa teknistä innovaatioarvoa.

5.6

Komitea toistaa olevansa hyvin tyytyväinen seitsemännen puiteohjelman merkittävän osaohjelman ”Energia” perustamiseen, sillä se vastaa komitean useaan otteeseen esittämää suositusta. Vaikka otetaan huomioon, että myös Euratomin seitsemäs puiteohjelma keskittyy voimakkaasti energiatutkimukseen, komitea on sitä mieltä, että kyseistä merkittävää ja erittäin ajankohtaista aihetta tulisi painottaa nykyistä enemmän. Energia on kilpailukykyisen kansantalouden perushyödyke, ja EU on tällä hetkellä huolestuttavassa määrin riippuvainen sen tuonnista. Lisäksi energiavarat niukkenevat maailmanlaajuisesti keskipitkällä aikavälillä. Energiaongelma voidaan ratkaista tutkimus- ja kehittämistoiminnalla.

5.6.1

Näin ollen komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että uusiutuvien energialähteiden kehittämistä painotetaan selkeästi. Uusiutuvilla energialähteillä on keskeinen rooli ratkaistaessa energia- ja ympäristöongelmia (maapallon lämpeneminen). Komitea viittaa tässä yhteydessä moniin lausuntoihinsa (33), joissa tarkastellaan uusiutuvia energialähteitä koskevan tutkimuksen tarvetta kokonaisuudessaan – maalämmöstä biomassaan, aurinko- ja tuulienergiaan sekä varastointitekniikoihin. Seitsemännessä puiteohjelmassa tuetaan merkittävästi uusiutuvia energialähteitä. Näin täydennetään erilaisia markkinoille saattamisen kannustimia (esimerkiksi uusiutuvia energiamuotoja suosiva lainsäädäntö), joilla puolestaan on määrä edistää markkinointikelpoisten tuotteiden kehittämistä. Komitea suosittelee tässä yhteydessä myös tehtäväksi tutkimuksia, joissa tarkastellaan yksityiskohtaisesti uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien järjestelmien energiatasetta, sillä äskettäin on esitetty epäilyjä esimerkiksi eräiden biopolttoaineiden energiansaannon tehokkuudesta (34).

5.6.2

Komitea muistuttaa etenkin siitä, että perinteisten fossiilisten energialähteiden hiilen, öljyn ja maakaasun käyttö (35) on edelleen vielä muutaman vuosikymmenen ajan energiahuollon perusta Euroopassa ja koko maailmassa. Tämän vuoksi kaikki tutkimus- ja kehittämistoimet, joilla osaltaan tehostetaan kyseisten energialähteiden saantia, kuljetusta ja hyödyntämistä ja siten suoraan tai epäsuorasti myös vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, ovat kansantaloudellisesti ja ympäristöpoliittisesti erittäin tärkeitä. Kyseiset seikat sisältyvät tosin osaohjelmaan ”Energia” hiilidioksidin vähentämisen (ja talteenoton ja varastoinnin) sekä tehokkuuden parantamisen yhteydessä. Tulisi kuitenkin varmistaa, että kyseisiä toimia varten varataan riittävä rahoitus. Mainittakoon myös osaohjelmien ”Materiaalit” ja ”Liikenne” synergiaa luova horisontaalinen yhteys. Komitea on myös tyytyväinen aiheeseen liittyvään hiilen ja teräksen tutkimusohjelmaan (36).

5.6.3

Komitea suositteleekin, että uusiutuvia energialähteitä koskevien tutkimus- ja kehittämistoimien ohella myös fossiilisia energialähteitä hyödyntäviä energiatekniikoita painotettaisiin niiden merkityksen mukaisesti. Asiaan on panostettava senkin vuoksi, että seuraavina kahtena vuosikymmenenä suurin osa tähänastisista, fossiilisia energialähteitä hyödyntävistä voimalaitoksista on korvattava uusilla voimalaitoksilla (EU:ssa useita satoja!). Taloudellisesti ja ympäristöpoliittisesti on erittäin tärkeää varustaa korvaavat laitokset ajanmukaisimmalla tekniikalla. Lopuksi on öljyn korkean hinnan vuoksi kysyttävä, milloin hiilen käyttöön perustuvat polttoainetekniikat voivat tarjota taloudellisesti kilpailukykyisen vaihtoehdon.

5.6.4

Muiden yksityiskohtien osalta komitea viittaa energiatutkimuksesta ja energia-asioista sekä aiemmin antamiinsa että parhaillaan laadittaviin lausuntoihin (37).

5.7

Energiatekniikoiden parantaminen on loppujen lopuksi merkittävimpiä toimia ilmastonmuutoksen ja muiden ei-toivottujen ympäristövaikutusten torjumiseksi (38).

5.7.1

Kyseisten osaohjelmien sisällöllistä yhteyttä tulisi hyödyntää molempien osaohjelmien tehokkuuden optimoimiseksi. Osaohjelman ”Ympäristö” (ilmastonmuutos mukaan luettuna) tutkimustoimilla on tarkoitus arvioida tilannetta, kun taas osaohjelmalla ”Energia” on määrä hoitaa sitä.

5.7.2

Osaohjelman ”Ympäristö” sisälläkin tulisi selvittää arvioinnin (esimerkiksi merenpohjan geologia) ja tilanteen mahdollisen hoitamisen (esimerkiksi merenpohjan suojelu) merkittäviä poikittaisyhteyksiä ja yhteisvaikutuksia sekä hyödyntää niitä.

5.8

Myös osaohjelmaa ”Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet”, täydennettynä kohdan 4.15.5 suosituksen mukaisesti ohjelmalla ”Tiede ja yhteiskunta”, tulisi pitää horisontaalisena ohjelmana. Komitea muistuttaa myös aiemmista suosituksistaan, joiden mukaan luonnontieteet ja humanistiset tieteet (yhteiskuntatieteet mukaan luettuina), kyseisten alojen toimijat sekä aloilla sovelletut menettelytavat ja kriteerit tulisi nivoa aiempaa tiiviimmin yhteen (39). Yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden tulisi osallistua myös turvallisuustutkimuksen keskeisten kysymysten tarkasteluun.

5.8.1

Komitea on tässä yhteydessä tyytyväinen siihen, että kansantaloudellisten tutkimusten merkitystä on korostettu. Kyseisten tutkimusten avulla voidaan maailmanlaajuista kilpailua ja muita maailmanlaajuistumisen vaikutuksia ajatellen kehittää parhaat menetelmät yhtenäismarkkinoiden ja Lissabonin strategian toteuttamiseksi. Komitea painottaa, että tarvitaan välttämättä tutkimuksia ja poliittista konsultointia (ks. myös Yhteisen tutkimuskeskuksen ohjelma, kohta 5.10.1) työttömyyden syistä, erilaisten talousjärjestelmien vahvuuksista ja heikkouksista sekä väestönkehityksen syistä, vaikutuksista ja mahdollista suunnanmuutoksista. Lopuksi komitea painottaa, että tarvitaan syventäviä tutkimuksia, joissa tarkastellaan tutkimuksen, innovoinnin ja hyvinvoinnin välisiä syy-yhteyksiä.

5.8.2

Oikeustieteiden ohella kyse on loppujen lopuksi kaikkien EU:n politiikanalojen tieteellisistä perusteista esimerkiksi sosiaalipolitiikan, sääntelypolitiikan, talouspolitiikan (valuutta- ja rahapolitiikan, veropolitiikan, innovaatiopolitiikan jne.) ja turvallisuuspolitiikan aloilla. Erityisen merkittäviä ovat poliittis-taloudellis-oikeudelliset kysymykset EU:n sisäisen kehittämisen yhteydessä, yhtenäismarkkinat, koheesio, integraatio ja hallintotapa mukaan luettuina.

5.8.3

Komitea painottaa myös erityisen ajankohtaista kysymystä Euroopan unionin ja sen rajojen poliittisesta ja kulttuurisesta identiteetistä. Kysymyksen tarkastelua varten tulisi tutkia eurooppalaisen kulttuurin yhteisiä piirteitä taiteen, tieteen, arkkitehtuurin, tekniikan ja muodin aloilta. Lisäksi tulisi ottaa huomioon aatehistoria, oikeuslaitos, arvot ja valtion hallinto. Moderni valtioaate on syntynyt Euroopassa (ja toteutettu ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa). Näin ollen on syvennettävä myös tutkimuksia, joissa tarkastellaan kulttuurin käsitettä sekä kulttuurin eri puolia, epätarkkuuksia ja arvohierarkioita sekä kulttuurin aiheuttamia väärinkäsityksiä.

5.8.4

Tärkeiden kysymysten monitahoisuuden vuoksi saattaa osaohjelmalle ”Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet” varattu rahoitus olla liian niukka huolimatta siitä, että osion ”Tiede ja yhteiskunta” rahoitus on ehdotettu liitettäväksi siihen. Asian lopullinen arviointi edellyttää, että otetaan huomioon muihin osaohjelmiin, esimerkiksi osaohjelmaan ”Energia”, sisältyvät humanististen tieteiden osiot.

5.8.5

Lopuksi komitea painottaa kaikkia eettisiä kysymyksiä tieteen, tutkimuksen ja soveltamisen sekä riskien ja mahdollisuuksien välisessä jännitekentässä. Merkittävä kysymys myös Lissabonin strategiaa ajatellen liittyy ideologisten tai dogmaattisten käsitysten sekä riskinottovalmiuden ja kehityksen välisiin yhteyksiin ja vastakohtaisuuksiin.

5.8.6

Näin tullaan takaisin aiheeseen ”Tiede ja yhteiskunta”. Komitea on jo laatinut aiheesta hyvin laaja-alaisen lausunnon (40). Myös aiemmin antamaansa lausuntoa ajatellen komitea on tyytyväinen komission ehdottamaan aihevalikoimaan, joka kuvastaa pyrkimystä tuoda tieteellistä tutkimusta ja tietoa lähemmäs kansalaisia, vahvistaa keskinäistä ymmärtämystä sekä kannustaa etenkin nuoria tieteen pariin. Tarvittaisiin myös foorumia, jossa kansalaiset ja kuluttajat olisivat kosketuksissa tieteen ja tutkimuksen kanssa ja jossa he voisivat ilmaista näkökantojaan.

5.8.6.1

Komitean mielestä tässä yhteydessä ovat erityisen tärkeitä toimet, jotka mahdollistavat välittömät yhteydet tai jopa ”mukana tekemisen”: esimerkkeinä mainittakoon hyvät tekniikkamuseot, erityislaboratoriot ja tyypillisen työpäivän seuraaminen. Ennen kaikkea ylemmän asteen koulujen opetussuunnitelmissa on kuitenkin painotettava riittävästi hyvää ja havainnollista luonnontieteiden opetusta! Näin on määrä edistää luonnontieteitä ja tekniikkaa kohtaan tunnettua kiinnostusta ja ymmärrystä. Vasta riittävät tiedot mahdollistavat arvostelukyvyn.

5.8.6.2

Luonnontieteellistä tietoa tarvitaan myös ajattelun kehittämiseksi sekä selkeän maailmankuvan luomiseksi.

5.8.6.3

Yhtä tärkeää kuitenkin on, että tutkijat itse ja heidän näkökantansa otetaan nykyistä enemmän huomioon kyseistä ohjelmaa koskevassa keskustelussa ja päätöksentekoprosessissa.

5.9

Erityisen merkittävä osaohjelma koskee hyvin laajaa ja komitean useaan otteeseen käsittelemää aihetta ”Terveys”. Osaohjelman piiriin kuuluvat kaikki tutkimus- ja kehittämistoimet, jotka koskevat sairauksien diagnosointia, hoitoa, lieventämistä ja ehkäisyä.

5.9.1

Etusijalla tulisi olla sellaisten sairauksien hoito tai ehkäisy, jotka aiheuttavat – tai aiheuttaisivat, jos epidemiaa ei kontrolloitaisi – erityisen paljon kuolleisuutta ja sairastumisia lasten, aikuisten ja vanhusten keskuudessa.

5.9.2

Keskimääräisen elinajanodotteen jatkuva nousu johtuu sekä lääketieteen kehityksestä että yhä paremmasta ja terveellisemmästä ravinnosta. Yhä useammin esiintyy kuitenkin elintapasairauksia (esimerkiksi lihavuuden (41) ja tupakoinnin vuoksi) sekä ammattitauteja ja iästä johtuvia sairauksia ja vaivoja. Viimeksi mainitun aiheen merkitystä on jo käsitelty useaan otteeseen (42), ja siihen liittyy kuuluu lääketieteellisten ja inhimillisten näkökohtien ohella – työkykyä tai hoidon tarvetta ajatellen – myös kansantaloudellisesti merkittäviä näkökohtia. Sama koskee koko terveydenhuoltojärjestelmän organisaatiota ja rahoitusta sekä lääketieteen kehityksen hyödyntämistä. Samaa voi sanoa myös vammojen lieventämiseksi tehtävästä tutkimuksesta, jonka avulla pyritään parantamaan vammaisten elämänlaatua ja työllistymismahdollisuuksia.

5.9.3

Vammaisuutta ja terveyttä koskevat ongelmat eivät kuitenkaan ole yhtäläisiä. Näin ollen vammaisuus tulisi ottaa huomioon kaikilla ohjelman keskeisillä osa-aloilla.

5.9.4

Komitea muistuttaa myös aiheen ”Terveys”kansainvälisestä ulottuvuudesta: yhtäältä on tehtävä yhteistyötä tiivistä ja menestyksekästä tutkimustoimintaa harjoittavien maiden kanssa, toisaalta on otettava huomioon terveysalalla annettava kehitysapu. Tämän vuoksi yhteistyö Maailman terveysjärjestön (WHO) kanssa on erityisen tärkeää.

5.9.5

Uusien taudinaiheuttajien maailmanlaajuinen leviäminen on kansainvälisesti merkittävä asia, jonka yhteydessä yhteistyö WHO:n kanssa on myös erittäin tärkeää.

5.9.6

Kansainvälinen yhteistyö tarjoaa niinikään tilaisuuden syventää kliinisiä tutkimuksia paitsi yleensä väestön myös eri ikäryhmien osalta siten, että tutkimuksissa otetaan huomioon lapset, aikuiset ja vanhukset.

5.9.7

Yksityissektorin (lääketeollisuus ja laitteistojen valmistajat) huomattava tutkimus- ja kehittämistyö terveysalalla on hyvä esimerkki 169 artiklan soveltamisesta yksityissektorin ja julkisen (myös jäsenvaltioiden tukeman) tutkimuksen väliseen kumppanuuteen.

5.10

Yhteinen tutkimuskeskus (muuhun kuin ydinalaan liittyvät toimet)

5.10.1

Yhteinen tutkimuskeskus toimii kaikilla aloilla, joilla se voi antaa EU:n poliittiselle päätöksenteolle tieteellistä ja teknisestä tukea. Kyseisiä aloja ovat esimerkiksi kestävä kehitys, ilmastonmuutos, elintarvikkeet, energia, liikenne, kemikaalit, eläinkokeille vaihtoehtoiset menetelmät, tutkimuspolitiikka, tietotekniikka, vertailumenetelmät ja -materiaalit sekä bioteknologian riskit, vaarat ja sosioekonomiset vaikutukset ja ekonometriset mallinnus- ja analyysitekniikat. Lisäksi Yhteisen tutkimuskeskuksen tehtävänä on kehittää tieteellis-teknologisia viitetietoja ympäristö- ja elintarvikevalvonnan eri alojen käyttöön. Se antaa myös arvokkaan panoksen yhteisön lainsäädännön kehittämiseen.

5.10.2

Komitea katsoo, että EU:n tehtävänä on myös koordinoida jäsenvaltioiden mittatekniikan keskusten ja standardisointikeskusten työnjakoa ja osallistua samalla niiden ohjelmiin. Yhtenäismarkkinoita ja yleensä Euroopan integraatiota ajatellen tulisi pohtia, olisiko nykyisten jäsenvaltioiden vastaavien keskusten, asianomaisen teollisuuden ja Yhteisen tutkimuskeskuksen myötävaikutuksella perustettava Euroopan standardisointikeskus. Tähän asti vallinnut moninaisuus tarjoaisi tilaisuuden soveltaa rinnakkaisia menetelmiä, verrata erilaisia lähestymistapoja sekä edistää uutta kehitystä erityisen luotettavassa ja hyvin koordinoidussa toimintaympäristössä.

5.10.3

Komitea panee tyytyväisenä merkille, että Yhteisen tutkimuskeskuksen toiminta nivoutuu kansainväliseen tiedeyhteisöön. Komitean mielestä tällainen yhteys olisi erityisen merkittävä myös kohdassa 5.8 mainittujen yhteiskunta- ja taloustieteiden sekä humanististen tieteiden alalla.

6.   Euratomin seitsemäs puiteohjelma

6.1

Hallittu ydinfuusio. Komitea toistaa fuusioenergiasta äskettäin antamassaan lausunnossa (43) esitetyn näkemyksen, että fuusioenergian rauhanomainen hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuden saavuttaa energiahuoltoon pitkän aikavälin merkittävä osaratkaisu, kun otetaan huomioon sekä kestävyys, ympäristöystävällisyys että kilpailukyky. Kuten fissio, ei ydinfuusiokaan aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä, ja sillä olisi lisäksi muita merkittäviä etuja.

6.1.1

Komitea onnittelee komissiota ja muita asianosaisia toimijoita niiden, myös komitean suosittelemien, neuvottelujen onnistumisesta, joilla tärkeä kansainvälinen ITER-hanke saatiin Eurooppaan. ITERin  (44) avulla otetaan ratkaiseva askel myöhemmän esittelyreaktorin DEMOn suuntaan. Siihen liittyy myös velvoite ITERin ja siihen vaadittavien valmistelevien ja liitännäisohjelmien sekä DEMOn valmistelevien ohjelmien sopimuksenmukaisesta rahoituksesta.

6.1.2

Edelliseen liittyen komitea kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan osaltaan eurooppalaiseen fuusio-ohjelmaan sekä tukemaan vastaavasti ohjelmaan liittyneitä laboratorioitaan. Komitea tietää, että fuusio-ohjelma on siirtynyt vaiheeseen, jonka toteuttaminen vaatii huomattavaa ja aikaisempaa suurempaa rahoitusta. Komitea pitää tätä kuitenkin energialähteen mahdollisuuksien ja energiaongelman vakavuuden takia välttämättömänä ja perusteltuna.

6.1.3

Muiden yksityiskohtien osalta komitea viittaa aiheesta antamaansa lausuntoon (45). Komitea korostaa DEMOn valmisteluun liittyvää kehittämistyötä (materiaalien kehittäminen, vaipan kehittäminen, järjestelmäsuunnitelma jne.) sekä plasman koossapitoa koskevaa tutkimusta.

6.2

Ydinfissio ja säteilysuojelu. Ydinenergia on tärkein tällä hetkellä käytettävissä oleva hiiletön perussähkön lähde. Osa väestöstä on kuitenkin huolissaan toimintaan liittyvistä riskeistä ja radioaktiivisen jätteen loppusijoittamisesta. Komitea muistuttaa ydinenergiasta (fissio) (46) ja ydinenergiaa koskevasta toimenpidekokonaisuudesta (47) antamistaan lausunnoista. Komitea on jo todennut kannattavansa sitä, ”että komissio aikoo myös tulevaisuudessa tukea ydinlaitosten turvallisuutta ja radioaktiivisten jätteiden käsittelyä koskevaa tutkimusta ja koordinoida sitä yhteisön laajuisesti”. Komitea katsoo, että komission ehdottamat toimet vastaavat tavoitetta ja pitää niiden sisältöä myönteisenä.

6.2.1

Reaktorijärjestelmät. Kyseessä ovat tutkimukset nykyisten reaktorijärjestelmien turvallisesta käytöstä (mukaan luettuna polttoainekiertoon liittyvät laitokset) sekä tulevia reaktoreita koskevien suunnitelmien mahdollisuuksien sekä turvallisuusnäkökohtien arviointi.

6.2.1.1

Komitea pitää jälkimmäistä erityisen tärkeänä. Sen tulisi johtaa innovatiivisten reaktorijärjestelmien kehittämiseen. Tekniikan historia on osoittanut, että suurin edistys voidaan saavuttaa järjestelmien ja ideoiden innovatiivisen kehittämisen tai sukupolvien ketjun avulla. Ydinenergian energiapoliittisen merkityksen vuoksi olisi hyödynnettävä vielä nykyisiä mahdollisuuksia: parannettava turvallisuutta, vähennettävä (erityisesti pitkäikäistä) radioaktiivista jätettä, lisättävä resursseja ja etsittävä uusia resursseja.

6.2.2

Säteilysuojelu. Tavoitteena on syventää tieteellistä perustaa ihmisten suojelemiseksi ionisoivalta säteilyltä, jota syntyy radioaktiivisuuden tai muiden säteilylähteiden käytössä lääketieteessä, tutkimuksessa ja teollisuudessa (mukaan luettuna ydinenergian tuottaminen). Erityisen tärkeä tutkimuskohde tässä yhteydessä on erittäin pienten säteilyannosten vaikutus, jota on tilastollisesti vaikea tutkia ja josta vallitsee siksi edelleen ristiriitaisia näkemyksiä.

6.2.3

Erityisen tärkeää on myös kehittää kaikkien ydinasemateriaalien ja -tekniikoiden leviämisen estämisen teknistä valvontaa.

6.3

Sekä fuusiovoimaloiden kehittämisen että fissiovoimaloiden turvallisen käytön ja kehittämisen kannalta on välttämätöntä kouluttaa riittävästi nuoria huippuammattilaisia ja antaa heidän harjoitella vastaavissa koevoimaloissa. Se onnistuu vain, jos ydintekniikan merkitys Euroopassa jälleen kasvaa, mikä lisää nuorten tutkijoiden kiinnostusta. Tutkimuksen ja koulutuksen on tässäkin yhteydessä oltava kiinteässä suhteessa toisiinsa.

6.3.1

Muiden yksityiskohtien osalta komitea viittaa aiheesta äskettäin antamiinsa lausuntoihin (48).

6.4   Yhteinen tutkimuskeskus – Euratom-ohjelma

6.4.1

Komitea pitää myönteisenä sitä, että Yhteinen tutkimuskeskus (YTK) tukee ydinalan poliittista päätöksentekoa, mukaan luettuna sen olemassa olevien strategioiden täytäntöönpano ja valvonta sekä reagointi uusiin vaatimuksiin.

6.4.2

Komitea pitää johdonmukaisena ydinalan YTK-ohjelman painopisteiden asettamista pääaiheisiin: jätehuoltoon, turvallisuuteen ja valvontaan. Juuri nämä ovat kansalaisten huolenaiheita, ja niihin tarvitaan luotettavia ratkaisuja. Komitea katsoo, että myös näitä tehtäviä on verkotettava ja koordinoitava jäsenvaltioiden tehtävien kanssa.

6.4.3

Komitea katsoo, että on tärkeää myös kehittää (edelleen) menetelmiä, joilla voidaan paremmin valvoa ydinasemateriaalin tai -tekniikan leviämisen estämistä (katso myös kohta 4.9.2).

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Tämä koskee myös uudelleen elvytetyn Lissabonin strategian tavoitteita (Eurooppa-neuvosto, 23. maaliskuuta 2005).

(2)  Tutkimus- ja kehittämistoimintaan suunnattavaa unionin kokonaisrahoitusta on tarkoitus lisätä siten, että se olisi kolme prosenttia BKT:stä vuoteen 2010 mennessä; yksityissektorin osuuden tästä on määrä olla kaksi kolmasosaa. Ks. myös EUVL C 95, 23.4.2003.

(3)  Erityisen tärkeä osatekijä tässä ovat USA:n puolustusbudjetista (Department of Defense DoD) maksettavat merkittävät tutkimus- ja kehitysmäärärahat, jotka palvelevat myös muuta kuin sotilaallista tutkimusta.

(4)  Eurooppa-neuvosto vahvisti tavoitteen ja tarkensi sitä maaliskuussa 2005 Brysselissä pitämässään huippukokouksessa, jossa käsiteltiin Lissabonin strategian elvyttämistä.

(5)  Esimerkkejä onnistuneesta eurooppalaisesta yhteistyöstä: ARIANE, AIRBUS, CERN, ESO, GALILEO; JET/ITER.

(6)  ”Tiede ja teknologia Euroopan tulevaisuuden avaintekijöinä – suuntaviivoja unionin tutkimusrahoituspolitiikalle” (KOM(2004) 353 lopullinen).

(7)  EUVL C 157, 28.6.2005.

(8)  Ks. alaviitteet 14–21.

(9)  KOM(2005) 440 – 445 lopullinen.

(10)  Lausunto on määrä laatia piakkoin.

(11)  EUVL C 95, 23.4.2003.

(12)  EUVL C 157, 28.6.2005.

(13)  EUVL C 234, 30.9.2003; EUVL C 61, 14.3.2003; EYVL C 94, 18.4.2002.

(14)  EUVL C 74, 23.3.2005; EUVL C 133, 6.6.2003.

(15)  EUVL C 302, 7.12.2004.

(16)  EYVL C 241, 7.10.2002.

(17)  EUVL C 302, 7.12.2004.

(18)  EUVL C 220, 16.9.2003; EUVL C 112, 30.4.2004.

(19)  EUVL C 157, 28.6.2005.

(20)  EUVL C 110, 30.4.2004.

(21)  Sitaatti silloisen liittokanslerin Gerhard Schröderin puheesta, jonka hän piti vuonna 2005 vietetyn Einsteinin vuoden avajaisissa. Puheessaan Schröder huomautti lisäksi, että ”samaan aikaan perustutkimus tarvitsee kuitenkin myös varmuutta siitä, että sillä on olemassaolon oikeutus ilman painetta välittömiin sovellutuksiin ja pakkoa jatkuvasti todistaa hyödyllisyyttään”.

(22)  Ks. The Economic Returns to Basic Research and the Benefits of University-Industry Relationships. A literature review and update of findings. Report for the UK Office of Science and Technology*. SPRU - Science and Technology Policy Research. Alister Scott, Grové Steyn, Aldo Geuna*, Stefano Brusoni, Ed Steinmueller, 2002.

(23)  Ks. myös EUVL C 110, 30.4.2004.

(24)  EUVL L 75, 22.3.2005, s. 67.

(25)  Tämä koskee esimerkiksi (a) sen aliarvioimista, että tutkimuksen päätehtävä on luoda uutta tietoa, kun taas kysymys siitä, mikä on ihmiskunnalle hyödyllistä tai yhteiskunnallisesti merkityksellistä, ei ole yksittäistapauksiin soveltuva kriteeri (ks. EYVL C 221, 7.8.2001, kohdat 4 ja 6 [esim. kohta 6.7.1] sekä alaviite 14). Lisäksi komitean näkemys koskee (b) päällekkäistutkimuksen suurta merkitystä niin uuden tiedon varmistamisessa kuin sen lisäämisessä, laajentamisessa ja syventämisessäkin (ks. esim. EYVL C 221, 7.8.2001, kohdat 4.7.5 ja 4.7.6). Hyvää tutkimusta ei voida pakottaa liian tiukkoihin raameihin, vaan se edellyttää liikkumatilaa.

Jotta tutkimuksessa voidaan ylittää rajoja ja päästä hyviin tuloksiin, tehokkainta on nimetä johtotehtäviin menestyneimpiä ja kokeneimpia tutkijoita ja saada käytettäviin ja tukea parhaita tieteenharjoittajia sekä tarkoituksenmukaiset ja luotettavat laitteet ja tutkimusvälineet (kriittinen massa). Ks. myös EYVL C 204, 18.7.2000, ja EUVL C 110, 30.4.2004. Tutkijan ominaisuuksia ei voida kvantifioida eikä esittää objektiivisesti, vaan arviointi jää väistämättä kokeneiden tutkijakollegoiden harkintavaltaan.

(26)  Ramon Marimónin johtaman asiantuntijaryhmän raportti kuudennesta puiteohjelmasta, 21.6.2004.

(27)  EYVL C 204, 18.7.2000 (CES 595/2000, kohta 9.8.4).

(28)  KOM(2005) 121 lopullinen – 2005/0050 COD.

(29)  Suositus koskee vain pääasiassa sosiologisia tutkimuksia aiheesta ”Tiede ja yhteiskunta”. Sitä vastoin se osa määrärahoista, joka on tarkoitettu tieteen välittämistä edistäviin toimiin (näyttelyt, museot, tapaamiset) (Communicating Science), tulisi edelleen käyttää erityisohjelmassa ”Valmiudet”.

(30)  Ks. myös komission RTD Info -lehden INCO-erityisnumero, heinäkuu 2005.

(31)  CESE 818/2005 fin.

(32)  EUVL C 74, 23.3.2005.

(33)  Esimerkiksi EYVL C 241, 7.10.2002; EUVL C 221, 8.9.2005 ja EUVL C 286, 17.11.2005.

(34)  David Pimentel ja Ted. W. Patzek, Natural Resources Research, Vol. 14, N:o 1, 2005.

(35)  EUVL C 120, 20.5.2005.

(36)  EUVL C 294, 25.11.2005.

(37)  EYVL C 241, 7.10.2002, EUVL C 133, 6.6.2003; EUVL C 108, 30.4.2004; EUVL C 110, 30.4.2004; EUVL C 302, 7.12.2004; EUVL C 286, 17.11.2005; EUVL C 120, 20.5.2005.

(38)  Ks. myös Klimaschutz und Energieversorgung in Deutschland 1990–2020 (Ilmastonsuojelu ja energiahuolto Saksassa 1990–2020), Deutsche Physikalische Gesellschaft (Saksan fysiikan seura), syyskuu 2005.

(39)  Kyse on monimutkaisesta kysymyksestä, jota on tarkasteltu osittain EYVL:ssä C 221, 7.8.2001, kohdissa 3.9 ja 6.

(40)  EYVL C 221, 7.8.2001.

(41)  EUVL C 24, 31.1.2006.

(42)  Katso kohdan 5.2.2 alaviitteet.

(43)  EUVL C 302, 7.12.2004.

(44)  ITER tuottaa 500 MW fuusioenergiaa. Se on askel nykyisten plasmafysiikan kokeiden, kuten JET, sekä sähköä tuottavan DEMO-voimalan välillä. Se on kansainvälinen hanke, jossa kumppaneina ovat Kiina, EU ja Sveitsi, Japani, Korea, Venäjä sekä Yhdysvallat ja jonka asemapaikkana on Cadarache (Ranska).

(45)  Katso alaviite 44.

(46)  EUVL C 110, 30.4.2004.

(47)  EUVL C 133, 6.6.2003.

(48)  Katso edeltävät alaviitteet.


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/22


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta”

KOM(2005) 121 lopullinen — 2005/0050 COD

(2006/C 65/03)

Neuvosto päätti 25. huhtikuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 156 artiklan, 157 artiklan 3 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 20. lokakuuta 2005. Esittelijä oli Bernhard Welschke ja apulaisesittelijä oli Lucia Fusco.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 125 ääntä puolesta ja 2 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Monet kasvun, työllisyyden ja innovoinnin osoittimet viittaavat siihen, että Euroopan unioni on viime vuosina jäänyt kansainvälisessä kilpailussa muista jälkeen ja että tämä suunta jatkuu. EU:n tätä nykyä suurimpana taloudellisena ja sosiaalisena haasteena on torjua työttömyyttä, luoda uusia työpaikkoja sekä edistää mainittujen seikkojen kannalta välttämätöntä talouskasvua kestävästi.

1.2

Kyseisiin haasteisiin vastattaessa yritykset ovat keskeisellä sijalla. Eurooppalaisista yrityksistä 98 prosenttia on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Yksityissektorin työpaikoista 55 prosenttia on pk-yrityksissä. Pk-yrityksillä on lisäksi huomattavat mahdollisuudet tuotantoprosesseihin sekä tuotteisiin ja palveluihin liittyviin innovaatioihin.

1.3

Monet yritykset hyödyntävät yhtenäismarkkinoiden tarjoamia etuja. Ne eivät kuitenkaan usein voi käyttää täysimittaisesti yhtenäismarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia vielä olemassa olevien rajoitusten, niukan henkilöstö- ja rahoituskapasiteetin sekä tiedon puutteen vuoksi. Tilanne voi parantua, jos sovelletaan järjestelmällisesti Lissabonin strategiaa, saatetaan yhtenäismarkkinat valmiiksi ja jatketaan liberalisointia, parannetaan sääntelyä sekä otetaan käyttöön eurooppalaista lisäarvoa luovia tukiohjelmia.

1.4

Myös ajanmukaiset hallintorakenteet ja tehokkaasti toimivat julkiset palvelut voivat osaltaan edistää merkittävästi kilpailukykyä ja innovointia unionissa. Kaikilla tasoilla toteutettavilla viranomaisten rajatylittävillä kumppanuuksilla voidaan edistää yhä useammin tarpeellista hallintojen yhteistyötä, helpottaa kokemusten vaihtoa ja tarjota kaikkien hyödynnettäväksi esimerkkejä parhaista käytänteistä.

2.   Komission ehdotuksen pääkohdat

2.1

”Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman” (jäljempänä puiteohjelman) on määrä auttaa toteuttamaan uudistettua Lissabonin strategiaa sekä yhteisön kestävää kehitystä koskevaa strategiaa vuosina 2007–2013.

2.2

Puiteohjelmalla jatketaan yhteisön nykyisiä eri politiikanalojen tukiohjelmia ja kootaan ne yhtenäiselle oikeusperustalle. Komissio ehdottaa puiteohjelmaa varten 4 212,6 miljoonan euron rahoitusta.

2.3

Puiteohjelma on osoitettu kaikille EU:n jäsenvaltioille, liittymisneuvotteluja käyville valtioille, Euroopan talousalueen (ETA:n) valtioille sekä Länsi-Balkanin maille. Muut EU:n ulkopuoliset valtiot voivat osallistua, mikäli siitä on sovittu kahdenvälisissä sopimuksissa.

2.4

Puiteohjelman tavoitteena on edistää etenkin pk-yritysten kilpailukykyä, kehittää innovointia ja saattaa näin syntyneitä tuotteita markkinoille, nopeuttaa tietoyhteiskunnan kehittymistä, parantaa energiatehokkuutta sekä lisätä uusien ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä.

2.5

Perustamissopimuksen 156 artiklan, 157 artiklan 3 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan nojalla luodaan kattava ja yhtenäinen oikeusperusta yhteisön erityisille tukiohjelmille sekä muiden yhteisöohjelmien keskeisille osille aloilla, jotka ovat tärkeitä tuottavuuden, innovoinnin ja kestävän kasvun edistämiselle unionissa. Samalla käsitellään täydentäviä ympäristönäkökohtia. Puiteohjelma koostuu kolmesta erityisohjelmasta.

2.6

Yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelmalla luodaan puitteet yrittämistä, innovointia ja kilpailukykyä koskeville toimille. Se on suunnattu kaikilla aloilla — niin teknisesti kehittyneillä kuin perinteisilläkin toimiville pk-yrityksille. Pk-yritysten rahoitusta käynnistys- ja kasvuvaiheessa parannetaan. Muita painopisteitä ovat yritysten välinen yhteistyö sekä innovoinnin ja ympäristötekniikoiden edistäminen. Ohjelmaan varattu rahoitus on 2 631 miljoonaa euroa.

2.7

Tieto- ja viestintätekniikkapolitiikan tukiohjelmalla edistetään tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoa yrityksissä, hallinnossa sekä julkisten palvelujen alalla. Ehdotetut toimet konkretisoivat ja tukevat EU:n uutta i2010-aloitetta, joka tarjoaa tulevina vuosina kehyksen yhtenäisen eurooppalaisen tietoalueen perustamiselle sekä tietotuotteiden ja palvelujen yhtenäismarkkinoiden vahvistamiselle. Ohjelmaan varattu rahoitus on 801,6 miljoonaa euroa.

2.8

Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelmalla tuetaan energia-alan kestävää kehitystä, toimitusvarmuuden ja energiatehokkuuden parantamista, tuontienergiasta riippuvuuden vähentämistä sekä uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämistä energiankulutuksesta (kahteentoista prosenttiin). Painopisteitä ovat hankkeet kestävien energiatekniikoiden edistämiseksi ja levittämiseksi, paremmat hallintorakenteet ja tiiviimpi verkottaminen sekä kestävää energiankulutusta koskevan tietoisuuden lisääminen. Komission perustama älykkään energian toimeenpanoviranomainen säilytetään. Ohjelmaan varattu rahoitus on 780 miljoonaa euroa.

2.9

Puiteohjelma toteutetaan vuosittaisilla työohjelmilla, joiden toteutuksesta huolehtii komissio. Hallintokomiteat vastaavat jäsenvaltioiden tasolla toimien seurannasta sekä kansallisten toimien yhtenäisyydestä.

3.   Yleistä

3.1

Puiteohjelmaa koskeva ehdotus on laaja-alainen, ja sen piiriin kuuluu useita politiikanaloja ja ohjelmia. Huomiot rajoittuvat seikkoihin, joita komitea pitää erityisen merkittävinä tai joiden yhteydessä komitea haluaa kiinnittää huomiota lisänäkökohtiin.

3.2

Komitea on tyytyväinen puiteohjelmaan, jonka avulla luodaan merkittävää yhteisvaikutusta edistettäessä yritysten kilpailukykyä ja innovointia sekä kestävää kehitystä. Ehdotetut toimet ja välineet voivat osaltaan vahvistaa huomattavasti sosiaalista koheesiota sekä edistää talouden kestävää kehitystä ja Lissabonin strategian kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamista. Komissio korostaakin johdonmukaisesti puiteohjelmaa yhteisön politiikan merkittävänä osana myös ehdottamassaan toimintasuunnitelmassa Lissabonin strategian elvyttämiseksi unionitasolla (KOM(2005) 330 lopullinen).

3.3

Vuonna 2004 julkaistussa Wim Kokin työryhmän raportissa mainitaan keskeiset edellytykset, jotka ovat olennaisia Euroopan unionin talouden kilpailukyvylle. Raportissa suositellaan oikeutetusti osaamisyhteiskunnan kehittämistä, yhtenäismarkkinoiden valmiiksisaattamista, taloudellisen ilmapiirin parantamista, työmarkkinoiden ajanmukaistamista mm. elinikäisen oppimisen ja aktiivisen ikääntymisen strategioiden avulla sekä ekologisen kestävyyden edistämistä. Komitea katsoo, että etenkin jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa, jotta yritysten kilpailukykyä parannetaan soveltuvin perusedellytyksin. Komitean mielestä EU:n tukiohjelmat täydentävät kyseisiä toimia merkittävästi ja tehokkaasti. Puiteohjelman ohella on mainittava erityisen merkittävinä tutkimuksen puiteohjelma, elinikäisen oppimisen strategia sekä rakennerahastot.

3.4

Yritykset vahvistavat innovointikykyään hyödyntämällä teknologista kehitystä. Lisäksi innovointiin vaikuttavat yrittäjyyden juurruttaminen kunkin maan yhteiskuntaan ja kulttuuriin, liikkeenjohdon kehittäminen, vastuullinen yrityksen johtaminen sekä rajatylittävät toimet. Puiteohjelman tavoitteita ajatellen innovoinnin käsitettä ei tulisi määritellä liian ahtaasti, sillä silloin voidaan menettää mahdollisuuksia parantaa kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista koheesiota. Yritykset ovat keskeisiä toimijoita innovointiprosessissa, jonka toteuttamiseen työmarkkinaosapuolet on asianmukaisesti nivottava mukaan.

3.5

Innovointi syntyy ihmisaivoissa. Korkeatasoinen koulutus on innovointikyvyn kestävän kehittämisen edellytys Euroopan unionissa. Työnantajat, työntekijät, valtiovalta, korkeakoulut ja oppilaitokset sekä kaikki muut merkittävät instituutiot ovat yhtä lailla velvollisia parantamaan yhteiskuntiemme innovointimahdollisuuksia. Rajatylittävillä hankkeilla voidaan täydentää jäsenvaltioiden toimia osaamisyhteiskunnan edistämiseksi. Komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan unioni edistää kohdennetusti koulutusta muun muassa seuraavilla yhteisöohjelmilla: Sokrates (peruskoulutus), Tempus (korkeakoulutus) ja Leonardo da Vinci (ammattikoulutus). Koulutuksen sekä elinikäisen oppimisen integroitu toimintaohjelma vuosiksi 2007–2013 voi myös osaltaan merkittävästi vahvistaa yritysten innovointikykyä sekä edistää puiteohjelman onnistumista.

3.6

Komitea on tyytyväinen komission aikomukseen vahvistaa yritysten innovointi- ja kilpailukykyä parantamalla lainsäädäntöä sekä tarkistamalla järjestelmällisesti, aiheuttaako nykyinen lainsäädäntö kohtuutonta taakkaa. Erityisen tärkeää on uuden lainsäädännön vaikutusten tehokas arviointi. Komission tulisi vaikutustenarviointia laatiessaan tehdä tiivistä yhteistyötä kilpailukykyneuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa.

3.7

Komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että EU:n toteuttamat horisontaaliset ja koordinoivat toimet voivat luoda huomattavaa lisäarvoa. On erityisen tärkeää asettaa yritysten käyttöön mahdollisimman käytännönläheistä tietoa sekä helpottaa yritysten osallisuutta puiteohjelman toimenpiteisiin ja välineisiin.

3.8

Komitea kannattaa komission tavoitetta, jonka mukaan puiteohjelmassa tuetaan teknologisesti erityisen pitkälle kehittyneiden yritysten lisäksi perinteisiä elinkeinoaloja. Juuri kyseisillä aloilla voidaan nykyistä enemmän edistää työllisyyttä ja vahvistaa sosiaalista koheesiota, jos niitä autetaan parantamaan kilpailu- ja innovointikykyään. Myös palvelu- ja logistiikka-aloilla on huomattavia innovointimahdollisuuksia.

3.9

Komitea kehottaa komissiota määrittelemään puiteohjelman kohderyhmät riittävän väljästi, jotta lisäarvoa luodaan mahdollisimman paljon ja jotta se leviää niin alueellisesti kuin alakohtaisesti mahdollisimman laajasti. Myös osuuskunnat, osakkuusyhtiöt ja keskinäiset yhtiöt (mutuals) sekä innovatiiviset uudet yritykset ja mikroyritykset voivat osaltaan vahvistaa kilpailu- ja innovointikykyä EU:ssa. Esimerkiksi osuuskunnissa voidaan hyödyntää mittakaavaetuja, joiden ansiosta voidaan parantaa markkinoille pääsyä (sekä osallistumista suurimittaisiin julkisiin hankintoihin), markkina-asemaa, johdon valmiuksien kehittämistä, täydennyskoulutusta sekä tutkimusmahdollisuuksia. Puiteohjelman hankkeisiin osallistumisen tulisi edellyttää kohderyhmiltä kykyä laatia toteutuskelpoisia suunnitelmia, jotka edistävät kilpailukykyä ja innovointia ja joilla tuen saantia voidaan perustella. Puiteohjelman levittämisessä säätiöillä, järjestöillä sekä kauppa- ja teollisuuskamareilla on merkittävä rooli.

3.10

Jäsenvaltioiden ja unionin budjettikurin vuoksi puiteohjelman rahoitus on rajallinen. Komitea olettaa, että tulevia rahoitusnäkymiä koskevan, vielä avoimen päätöksenteon yhteydessä ohjelman käyttöön asetetaan riittävät määrärahat. Samalla on varmistettava, että varat käytetään kohderyhmien hyväksi kohdennetusti, tehokkaasti ja tulostavoitteellisesti. Komission tulisi tarkistaa, missä määrin ohjelman hallinnointiin varattuja varoja voitaisiin asettaa hankkeiden käyttöön.

3.11

Komitea on tyytyväinen komission aikomukseen arvioida nykyisistä ohjelmista saatuja kokemuksia, korjata mahdollisia heikkouksia ja painottaa puiteohjelman toteutuksessa hyviksi osoittautuneita käytänteitä. Kaikkien osapuolten ymmärrettävissä oleva vertailuanalyysi ja seuranta edistää puiteohjelman onnistumista. Puiteohjelmaa tehostavat seikat tulisi ottaa ajoissa huomioon vuosittaisen työsuunnittelun yhteydessä. Komission ja ohjelman toteutuksesta vastaavien yksiköiden tulisi tutkia kriittisesti, onko ohjelmaa väliarvioinnin perusteella tarpeen mukauttaa. Tässä yhteydessä tulisi ottaa huomioon yritysten ja muiden kohderyhmien saamat kokemukset. Hankkeiden osanottajien suunnitteluvarmuutta ei kuitenkaan saa missään vaiheessa vaarantaa.

3.12

Komitean mielestä on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot ottavat huomioon täydentävyysperiaatteen. Jäsenvaltioita kehotetaan painokkaasti ylläpitämään kansallinen tukensa suunnitellulla tasolla EU:n rahoituksesta huolimatta. Komitea katsoo jäsenvaltioiden myös sitoutuneen noudattamaan sovittua tavoitetta, jonka mukaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan tulisi käyttää kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Puiteohjelman toteuttaminen ei saa missään tapauksessa johtaa siihen, että jäsenvaltiot heikentävät ponnistelujaan kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

3.13

Komissio muistuttaa oikeutetusti siitä, että puiteohjelman välineet ja toimet on nivottava tiiviisti EU:n muihin ohjelmiin ja aloitteisiin. Erityisen merkittäviä yhtymäkohtia on tutkimuksen seitsemänteen puiteohjelmaan, elinikäisen oppimisen strategiaan ja rakennepoliittisiin ohjelmiin nähden. Komission tulisi kiinnittää huomiota siihen, että kaikkien toimintaan osallistuvien pääosastojen tavoitteet ovat yhdenmukaisia. On myös varmistettava, että kaikkien asianomaisten elinten toimenpiteet ja päätökset ovat avoimia. EU:n ja jäsenvaltioiden väliset sekä talous- ja tiedemaailman sekä hallinnon väliset horisontaaliset ja vertikaaliset yhteisvaikutukset saavutetaan täysimittaisesti vain, jos kyseisten ohjelmien sisällölliset ja organisatoriset painopisteet on mukautettu asianmukaisesti toisiinsa.

4.   Erityistä

4.1

Puiteohjelmaa toteutettaessa kohderyhmien on voitava osallistua suunniteltuihin ohjelmiin vaivattomasti. Aiemmin tämä ei aina ole ollut täysin varmaa. Rahoitus on kohdennettava tehokkaasti ja käytännön tarpeiden perusteella sekä mahdollisimman vähäisellä byrokratialla (muun muassa raportointi ja dokumentointi).

4.2

Komission tulisi hallinnoida puiteohjelmaa yhtenäisesti, tehokkaasti ja käyttäjäystävällisesti. Kaikki puiteohjelman toteuttamiseen osallistuvat toimijat tarvitsevat suunnitteluvarmuutta ja avoimuutta. Ohjelmien hallinnoinnista vastaavan ulkopuolisen toimiston käyttö on järkevää, jos hallinnointia voidaan näin huomattavasti yksinkertaistaa ja alentaa siitä aiheutuvia kuluja.

4.3

Komissiossa toimivan pk-yritysten seurantaelimen tulisi seurata entistä tiiviimmin puiteohjelman toteuttamista. Näin voitaisiin parantaa tiedon ja kokemusten vaihtoa niin jäsenvaltioiden kesken ja yritysten välillä kuin talous- ja tiedemaailman sekä hallinnon parissakin. Tulisi varmistaa, että seurantaelinten kertomukset ovat käytännönläheisiä sekä kohderyhmiä ajatellen tärkeitä. Olisi hyödyllistä määritellä seurantaelimen tehtävät siten, että jokaisen kohderyhmän panos olisi selkeä (kohdassa 3.9 esitetyn mukaisesti).

4.4   Yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelma

4.4.1

Vaikka ongelma on ollut tiedossa jo vuosia, pk-yritysten ja innovatiivisten mikroyritysten on edelleen vaikea saada lainarahoitusta. Asiassa onkin toimittava viipymättä. Kyseisen ohjelman rahoitusvälineet ovat unionin yrityspolitiikan menestymiselle ratkaisevan tärkeitä. Komitea katsoo, että ne saattavat olla huomattava liikkeellepaneva- ja vipuvoima.

4.4.2

Komitea kannattaa varojen suuntaamista soveltuville rahoituksen välittäjille rahoituskustannusten (henkilöstö- ja hallintokulut mukaan luettuina) sekä rahoitusriskien alentamiseksi. Kasvavien ja innovatiivisten pk-yritysten rahoitustuen (High Growth and Innovative SME Facility, GIF), pk-yritysten takausjärjestelmän (SME Guarantee Facility, SMEG) ja valmiuksien kehittämisjärjestelmän (Capacity Building Scheme, CBS) on osaltaan määrä helpottaa lainarahoituksen sekä riskipääoman hankkimista yrityksissä. Luottojen myöntäminen innovatiivisille pk-yrityksille ja mikroyrityksille etenkin perustamis- ja kasvuvaiheessa parantaa niiden kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Soveltuvien hankkeiden käyttöön tulisi asettaa myös pien- ja mikroluottoja.

4.4.3

Komitea suosittelee, että rajatylittävän toiminnan aloittaminen ja laajentaminen ymmärrettäisiin kiinteäksi osaksi unionin politiikkaa sekä merkittäväksi strategiaksi parantaa pk-yritysten kilpailukykyä ja lisätä innovointia. Kaikkien ohjelmassa suunniteltujen toimien ja välineiden yhteydessä tulisi ottaa huomioon tämä tavoite. Komission tulisi aktiivisesti tukea yrityksiä kumppanuustapahtumien, käytännönläheisen tiedon sekä muiden soveltuvien toimien avulla.

4.4.4

EU:n tukien ja oikeudellisen kehyksen monitahoisuuden vuoksi tarvitaan yrityksille ja muille kohderyhmille suunnattua tiedotusta ja neuvontaa. Kyseiset toimet toteutetaan parhaiten Euroopan laajuisen ja tehokkaasti yhteistyötä tekevän tietolähteiden verkon avulla. Näin kansalaisille ja yrityksille voidaan antaa entistä paremmin tietoa unionin ohjelmien ja hankkeiden lisäarvosta EU:n uuden tiedotusstrategian mukaisesti.

4.4.5

Komitean mielestä on tärkeää, että suunniteltu tarjouskilpailu ”yrityksiä ja innovointia tukeva verkko” toteutetaan avoimesti ja että siihen voivat osallistua kaikki alueelliset ja alakohtaiset organisaatiot, jotka rakenteensa ja palvelutarjontansa perusteella voivat välittömästi vastata yritysten tarpeisiin. Komission tulisi tässä yhteydessä tarkastella nykyisten euroneuvontakeskusten, innovaatiokeskusten (Innovation Relay Centre, IRC) sekä yritys- ja innovaatiokeskusten (Business and Innovation Centres, BIC) ansioita tapauskohtaisesti.

4.5   Tieto- ja viestintätekniikkapolitiikan tukiohjelma

4.5.1

Komitea on tyytyväinen tieto- ja viestintätekniikkapolitiikan tukiohjelman toteuttamiseen. Tieto- ja viestintätekniikka edistää välttämätöntä tuottavuuden parantamista kaikilla talouden aloilla. Ehdotettujen toimien voidaan odottaa luovan huomattavaa eurooppalaista lisäarvoa.

4.5.2

Eurooppalaisen tietoyhteiskunnan edistäminen tukee osaltaan talouden kestävää kehitystä, vahvistaa Euroopan yhteiskunnallista ja sosiaalista koheesiota sekä parantaa kansalaisten elämänlaatua. Ohjelmaa toteutettaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikki, myös perinteisillä talouden aloilla toimivat yritykset voivat osallistua ohjelmaan.

4.5.3

Kohdennetut hankkeet, yhteiset toimet sekä rajatylittävien verkostojen ja klusterien perustaminen ja laajentaminen voivat edistää teknologian siirtoa sekä innovatiivisten ja markkinoiden mukaisten tieto- ja viestintäteknisten sovellutusten käyttöä. Komitea on tyytyväinen siihen, että alalla tehtävien julkisten hankintojen helpottamiseksi on määrä laatia yhteisiä teknisiä erittelyjä ja toimintasuunnitelmia.

4.5.4

Tieto- ja viestintätekniikkapolitiikan tukiohjelma tulisi mukauttaa rakenteellisesti ja sisällöllisesti mahdollisimman pitkälle aloitteeseen ”i2010 — kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta” (KOM(2005) 229 lopullinen). Komitea laatii kyseisestä aiheesta erillisen lausunnon.

4.6   Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelma

4.6.1

Komitea suhtautuu myönteisesti suunnitellun ohjelman tavoitteeseen. Talouden kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua ajatellen energiatehokkuus, uusiutuvien energioiden edistäminen sekä energiahuollon monipuolistaminen ovat EU:ssa keskeisiä seikkoja. Ohjelman avulla on tarkoitus hyödyntää kaikkia energia-alan innovointimahdollisuuksia, joita tulee etsiä myös järjestelmätekniikasta ja energian muuntamisesta.

4.6.2

Markkinoiden tarpeisiin vastaavat teknologiat ja kilpailukykyiset tuotteet ovat ratkaisevassa asemassa pyrittäessä ohjelman tavoitteisiin. Komitea onkin tyytyväinen siihen, että ohjelmassa on määrä tukea hankkeita, jotka helpottavat innovoinnin muuntamista markkinoitaviksi tuotteiksi. Asianomaiset toimet voivat kuitenkin olla järkeviä vain innovointiprosessin varhaisessa vaiheessa. Parasta teknologiaa sekä kilpailukykyisiä tuotteita tai palveluja voidaan nimittäin kehittää vain kilpailun avulla.

4.6.3

Komitea on tyytyväinen komission aikomukseen edistää resursseja säästävää energialähteiden hyödyntämistä sekä tiedottaa siitä. Kyseisiä toimia ei tulisi kohdentaa vain ammattilaisille vaan myös suurelle yleisölle. Meneillään oleva ”kestävä energiahuolto Eurooppaan” -kampanja on tässä yhteydessä merkittävä. Sen avulla tulisi levittää hyviksi havaittuja käytänteitä sekä valistaa kansalaisia aiempaa enemmän energiatehokkuuteen ja ympäristösuojeluun liittyvissä asioissa. Komitea katsoo, että kyseinen kampanja ja ”älykäs energiahuolto Euroopassa” -ohjelma täydentävät hyödyllisellä tavalla toisiaan.

5.   Loppusuositukset

5.1

Komitea kehottaa komissiota esittämään puiteohjelman tavoitteet ja rakenteen nykyistä vieläkin selkeämmin. Tässä mielessä puiteohjelman 6 artiklassa suunniteltujen täytäntöönpanotapojen luettelo on esimerkillinen. Yksittäiset ohjelmat ja välineet voitaisiin esittää yhtä järjestelmällisesti. Näin kohderyhmien olisi nykyistä helpompi perehtyä puiteohjelmaan. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot tulisi tässä yhteydessä nivoa mukaan.

5.2

Komitea katsoo, että ohjelmien ja yksittäisten toimenpiteiden kytkeminen yhteen luo lisäarvoa. Tässä onnistuminen edellyttää mahdollisimman hyvää koordinointia, yksittäisten toimenpiteiden yhtenäisyyttä sekä ohjelmien mukauttamista EU:n muihin keskeisiin ohjelmiin. Tämä on etenkin komission ja hallintoelinten velvollisuus.

5.3

Komitea on tyytyväinen siihen, että puiteohjelma on EU:n keskeisten talous-, sosiaali-, ympäristö- ja energiapoliittisten tavoitteiden mukainen. Puiteohjelmaa toteutettaessa on tärkeää, että vuosittaiset työohjelmat laaditaan käytännönläheisiksi ja että ne ovat selkeästi merkittäviä kohderyhmille ja etenkin innovatiivisille yrityksille. Tämä edellyttää, että kohderyhmät ovat asianmukaisesti mukana jo työohjelmien suunnittelussa.

5.4

Ohjelman täytäntöönpanon tehostamiseksi ja politiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi ETSK kehottaa komissiota selventämään kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman yhteydet muihin asiaa koskeviin nykyisiin ja tuleviin aloitteisiin. Tällaisia aloitteita ovat etenkin vuonna 2000 hyväksytty pienyrityksiä koskeva eurooppalainen peruskirja, vuonna 2003 hyväksytty yrittäjyyttä Euroopassa koskeva toimintasuunnitelma sekä tulevaisuuden pk-yrityspolitiikkaa käsittelevä tiedonanto. Asialla on suuri merkitys liike-elämän edustajille ja poliittisille päättäjille jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla.

5.5

Komitea seuraa huolellisesti puiteohjelman toteuttamista. Komitea pidättää itsellään oikeuden esittää uusia suosituksia saatujen kokemusten tai puiteohjelman väliarvioinnin johdosta.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/27


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus jäsenvaltioiden ajoneuvorekisteriviranomaisten pääsystä Schengenin toisen sukupolven tietojärjestelmään (SIS II)”

KOM(2005) 237 lopullinen — 2005/0104 COD

(2006/C 65/04)

Neuvosto päätti 16. syyskuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 20. lokakuuta 2005. Esittelijä oli Virgilio Ranocchiari.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 123 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Schengenin sopimus, jossa yleisellä tasolla määrätään henkilöiden ja tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta, allekirjoitettiin vuonna 1990, ja se tuli voimaan vuonna 1995. Schengenin sopimuksessa määritetään viranomaiset, joilla on pääsy Schengenin tietojärjestelmään (Schengen Information System, SIS), sekä se mihin tietoja on lupa käyttää. Sopimuksen alkuperäisen tekstin mukaan ajoneuvojen rekisteröintijärjestelmistä vastaavilla viranomaisilla ei ole pääsyä SIS-järjestelmään.

1.2

Komissio teki 21. elokuuta 2003 ehdotuksen asetukseksi Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen tarkistamisesta siltä osin, mikä koskee ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten pääsyä Schengenin tietojärjestelmään (1). Komission tarkoituksena oli mahdollistaa pääsy SIS-tietojärjestelmän tietoihin, jotka koskevat varastettuja ajoneuvoja ja perävaunuja sekä blankoasiakirjoja ja annettuja henkilöllisyysasiakirjoja (passeja, henkilötodistuksia ja ajokortteja), jotta voidaan tarkistaa, ovatko uudelleen rekisteröitäväksi esitetyt ajoneuvot varastettuja, kavallettuja tai muutoin kadonneita ja käyttävätkö rekisteröintitodistusta hakevat henkilöt tähän tarkoitukseen varastettuja henkilöasiakirjoja tai ajoneuvon rekisteröintiasiakirjoja.

1.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi ehdotuksesta lausunnon 25. helmikuuta 2004 (2). ETSK yhtyi komission käsitykseen siitä, että pääsy SIS-tietojärjestelmän tietoihin tulisi ulottaa ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä ja valvonnasta vastaaviin kansallisiin viranomaisiin. ETSK oli myös tyytyväinen ehdotuksen esitykseen, jonka mukaan yksityiset tahot, jotka useissa jäsenvaltioissa vastaavat ajoneuvojen rekisteröinnistä voisivat kääntymällä sellaisen julkisen viranomaisen puoleen, jolla on pääsy SIS-tietojärjestelmään, hankkia epäsuorasti toiminnassaan tarvitsemansa välttämättömät tiedot — edellyttäen, että tietosuoja taataan.

1.4

Myöhemmin — laajentumisen jälkeen — kävi selväksi, että on kehitettävä toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmä (SIS II), jotta uudet jäsenvaltiot voivat liittyä järjestelmään ja Schengen-alue voidaan laajentaa kyseisten jäsenvaltioiden alueelle.

1.5

Koska SIS II edellyttää asianmukaisia oikeudellisia puitteita ja se liittyy useampaan eri politiikan alaan, komission oli esitettävä kolme ehdotusta: ensimmäinen koskee henkilöiden vapaata liikkumista, toisessa käsitellään rikosasioissa tehtävää poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä kun taas kolmas täydentää kahta muuta ehdotusta, ja sillä pyritään myös antamaan ajoneuvojen rekisteröintijärjestelmistä vastaaville viranomaisille mahdollisuus käyttää SIS II-järjestelmää.

1.6

ETSK:ta kuullaan nyt kyseisestä kolmannesta ehdotuksesta, joka on tarpeellinen seurantatoimi edellä mainitulle neuvoston 6. heinäkuuta 2005 hyväksymälle asetukselle (3).

2   Yleistä

2.1

Komission uudella ehdotuksella on tarkoitus varmistaa johdonmukaisuus toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (jäljempänä ’SIS II’) perustamista, toimintaa ja käyttöä koskevien uusien säädösten kanssa. Komission mukaan tässä käsiteltävällä sekä aikoinaan elokuussa 2003 esitetyllä ehdotuksella on sama tavoite: lujittaa tehokkaaseen tietojenvaihtoon perustuvaa jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä petosten ja varastettujen ajoneuvojen laittoman kaupan torjumiseksi. Komission tarkoituksena on varmistaa, että SIS II:ta koskevasta uudesta oikeuskehyksestä huolimatta ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista vastaavilla tahoilla on pääsy samoihin SIS-tietoihin kuin niillä on ollut kesäkuusta 2005 lähtien, jolloin vuonna 2003 ehdotettu asetus tuli voimaan.

2.2

Asia on edelleen tärkeä, sillä Euroopan unionissa varastetaan vuosittain noin 1,3 miljoonaa ajoneuvoa, joista noin 500 000 jää pysyvästi kadoksiin. (4) Ajoneuvorikokset liittyvät myös muihin rikoksiin, kuten laittomaan kauppaan, salakuljetukseen ja terrorismiin (autopommit).

2.3

ETSK vahvistaa yhtyvänsä komission käsitykseen siitä, että pääsy SIS II -tietojärjestelmän tietoihin tulisi ulottaa edellä mainittujen asiakirjojen myöntämisestä ja valvonnasta vastaaviin kansallisiin viranomaisiin (ks. kohta 1.2). Lisäksi ajoneuvojen rekisteröinnistä vastaavien yksityisten tahojen tulisi saada tietoa välillisesti viranomaiselta, jolla on pääsy SIS II:een, edellyttäen, että tietosuoja taataan. On erityisen tärkeää luoda mekanismeja, joilla estetään pääsy järjestelmän sisältämiin muihin tietoihin, jotka on varattu Schengenin yleissopimuksen 101 artiklassa määrittelyille viranomaisille.

2.4

Lisäksi tulisi ottaa huomioon kommentit, jotka ETSK esitti 25. helmikuuta 2004 antamassaan lausunnossa. Osa niistä on aiheellista toistaa. ETSK katsoo esimerkiksi, että ehdotus edistäisi turvallisuutta ja nopeuttaisi oikeustoimia. Näin kannustetaan myös jäsenvaltioita lisäämään ajoneuvojen vapaata liikkuvuutta unionissa. On kuitenkin tärkeää, että ehdotus ja jäsenvaltioiden säännökset ja sisäiset määräykset ovat keskenään yhteensopivia. Lisäksi on oleellista myöntää pääsy järjestelmän tietoihin myös niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole allekirjoittaneet Schengenin sopimusta, ja vahvistaa yhteistyötä Interpolin ja Europolin kanssa, jotta voidaan torjua varastettujen tai kavallettujen ajoneuvojen kauppaa maissa, joilla ei ole pääsyä SIS II -tietojärjestelmään. ETSK pitää myös tärkeänä kerätä, käsitellä ja levittää kyseisenlaiseen rikollisuuteen liittyviä tilastotietoja, jotta rikosten torjuminen voidaan organisoida entistä paremmin.

3   Erityistä

3.1

Komission ehdotus vastaa hyvin neuvoston 22. joulukuuta 2004 tekemää päätöstä rajatylittävän ajoneuvorikollisuuden torjunnasta (2004/919/EY) (5). Päätöksessä todetaan, että ”erityisen tärkeää on lainvalvonta- ja ajoneuvorekisteriviranomaisten välinen yhteistyö sekä tietojen toimittaminen asiaankuuluville osapuolille”. Päätöksen 7 artiklan mukaan ”lainvalvontaviranomaiset ilmoittavat kansallisille ajoneuvorekisteriviranomaisille, onko tiedossa, että rekisteröitävänä oleva ajoneuvo on varastettu. Tietokantoihin pääsyssä tätä varten on noudatettava asianmukaisesti yhteisön lainsäädännön säännöksiä”. ETSK pitää myönteisenä, että neuvoston päätöksen sisältämä ajatus on sisällytetty komission ehdotukseen.

3.2

Vaikka komission ehdotus koskee pelkästään ajoneuvojen rekisteröinnistä vastaavien viranomaisten pääsyä tiettyihin SIS-tietojärjestelmän tietoihin, ETSK pitää tärkeänä, että yhteistyötä ajoneuvorikosten torjumiseksi tiivistetään. Neuvoston päätöksen 4 artiklassa todetaan, että ”jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joiden myötä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset käyvät tarvittaessa neuvotteluja määräajoin kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja ne voivat ottaa neuvotteluihin mukaan yksityissektorin edustajia (kuten kadonneista ajoneuvoista yksityistä rekisteriä pitäviä tahoja sekä vakuutusalan ja autokaupan edustajia) tietojen koordinoimiseksi ja alan eri tahojen toiminnan yhteensovittamiseksi”. Komitea katsoo, että komission tulisi ottaa nämä ajatukset huomioon ajoneuvorikosten torjumista koskevassa tulevassa työssään.

3.3

Esimerkkinä tällaisista ideoista on mainittava Interpolin aikaisempi hanke Stop Register Stolen Cars (Store-Stocar, myöhemmin Vehicle Identification, Research and Analysis, VIRA 17), jolla pyrittiin estämään varastettujen ajoneuvojen rekisteröinti. Hankkeen tavoitteena oli koota ajoneuvon tunnusnumeron (Vehicle Information Number, VIN) avulla kaikki ajoneuvoja koskevat tiedot yhteen tietokantaan, mikäli kyseinen ajoneuvo ilmoitetaan varastetuksi, rekisteröidään, viedään maasta tai tuodaan maahan, valmistetaan tai romutetaan. Tällainen tietokanta toimii lainvalvontaviranomaisten, ajoneuvojen rekisteröinnistä vastaavien viranomaisten, tulliviranomaisten, autonvalmistajien ja vakuutusyhtiöiden yhteistyön perustana.

3.4

Käsillä olevaan ehdotukseen liittyen ETSK haluaa huomauttaa, ettei ajoneuvon fyysinen tarkastaminen sen tunnistamiseksi ja sen varmentamiseksi, onko kyseinen ajoneuvo ilmoitettu varastetuksi, ole monesti mahdollista. Monissa maissa ajoneuvon rekisteröintiin liittyy katsastus. Ajoneuvoa rekisteröidessä tarjoutuu siis tilaisuus tarkistaa, onko se varastettu. Näin ollen rekisteröinnistä vastaaville viranomaisille on tarjottava kyseinen väline varastettujen, kavallettujen tai muutoin kadonneiden ajoneuvojen tunnistamiseksi.

3.5

Kuten aiemmin kohdassa 3.2 todettiin, ajoneuvorikosten torjuminen edellyttää entistä laajempaa yhteistyötä. Toinen tilaisuus tunnistaa ajoneuvo tarjoutuu sen maastaviennin tai maahantuonnin yhteydessä. ETSK suosittelee, että tulliviranomaisten tulisi syöttää ajoneuvon maahantuonnin että maastaviennin yhteydessä SIS II -järjestelmään samat tiedot kuin rekisteröinnistä vastaavien viranomaisten.

3.6

Kun tarkastetaan, onko ajoneuvo ilmoitettu varastetuksi, se on myös oltava mahdollista tunnistaa. Ajoneuvo tunnistetaan usein sen tunnusnumeron (VIN) avulla. Ei ole epätavallista, että varastetun ajoneuvon identiteetti on väärennetty tai kloonattu. ETSK pitää tärkeänä lisätä tulevaisuudessa mahdollisuuksia ajoneuvon tunnistamiseksi. On tutkittava ja arvioitava ehdotuksia esimerkiksi sähköisten ajoneuvotunnisteiden (Electronic Vehicle Identification, EVI) käyttöön ottamiseksi tai varaosien merkinnän parantamiseksi.

3.7

Lopuksi ETSK ehdottaa lähitulevaisuuden lisätoimia säädöksen soveltamisalan laajentamiseksi. Komitean mielestä käsillä olevaan komission ehdotukseen, joka koskee ajoneuvon tarkastamista sen varalta, onko se varastettu, kavallettu tai muutoin kadonnut, tulisi liittää mahdollisuus palauttaa ajoneuvo. Mahdollisuus vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain ja riippuu maiden erilaisista vilpittömän mielen (bona fide) suojaa koskevista säännöksistä. Joissain maissa varastettu ajoneuvo on mahdollista omistaa laillisesti, jos se on hankittu hyvässä uskossa, toisissa maissa taas ei. Lisäksi tulevaisuudessa on tutkittava ja arvioitava mahdollisuuksia varastetuiksi todettujen ajoneuvojen palauttamiseksi.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2003) 510 lopullinen – 2003/0198 COD.

(2)  EUVL C 110, 30.04.2004.

(3)  Ks. alaviite 1.

(4)  Lähde: Europolin tilastot, Haag, 27. kesäkuuta 2005.

(5)  EUVL L 389, 30.12.2004.


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/29


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi direktiivin 69/169/ETY muuttamisesta Suomeen tuotavaan olueen väliaikaisesti sovellettavien määrällisten rajoitusten osalta”

KOM(2005) 427 lopullinen — 2005/0175 CNS

(2006/C 65/05)

Neuvosto päätti 30. syyskuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. marraskuuta 2005. Esittelijä oli Harry Byrne.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 115 puolesta, 3 vastaan 14:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä

1.1

Suomi on pyytänyt, että yhteisöön kuulumattomista maista tuleviin matkustajiin nykyisin sovellettavia oluen tuontimäärän rajoituksia jatkettaisiin 1. tammikuuta 2006 jälkeen. Pyynnön perusteena ovat verotukselliset, taloudelliset, sosiaaliset, terveydelliset ja yleiseen järjestykseen liittyvät ongelmat.

1.2

Ehdotettu muutos antaisi Suomelle luvan jatkaa rajoitusta 31. joulukuuta 2006 asti. Yhteisöön kuulumattomista maista tuotavan oluen enimmäismäärä nostettaisiin kuitenkin kuudesta kuuteentoista litraan eli Suomen nykyään soveltamaan enimmäismäärään.

1.3

ETSK kannattaa ehdotettua muutosta.

2.   Taustaa

2.1

Suomelle myönnettiin vuonna 2000 poikkeus, jonka mukaan se saa 31. joulukuuta 2005 asti rajoittaa yhteisöön kuulumattomista maista tulevien yksityishenkilöiden henkilökohtaiseen käyttöön tuoman oluen tuontimäärän enintään kuuteen litraan. Syynä tähän on erityisesti se, että Suomella on yhteinen raja Venäjän kanssa, jossa alkoholi on paljon halvempaa. Jos alkoholin tuontiin sovellettaisiin tavanomaisia hintaan perustuvia rajoituksia, yksityishenkilöt voisivat tuoda maahan noin 200 litraa olutta.

2.2

Suuren hintaeron vuoksi rajoittamattomalla tuonnilla olisi vakavia vaikutuksia Suomessa tapahtuvaan vähittäismyyntiin ja valtion verotuloihin, ja se saattaisi aiheuttaa pahoja sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia.

2.3

Suomi on kuitenkin jo vuonna 2004 alentanut alkoholiverojaan merkittävästi, minkä lisäksi se on kuuden litran sijasta soveltanut suurempaa, kuudentoista litran suuruista enimmäismäärää. Näin ollen Suomi on pyrkinyt löytämään ongelmaan pitkän aikavälin ratkaisun.

3.   Yleistä

3.1

Komitea panee merkille Suomen jo toteuttamat toimenpiteet ongelman ratkaisemiseksi ja katsoo siten, että poikkeusta voidaan jatkaa 31. joulukuuta 2006 asti.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/30


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kuljetusmuotojen turvallisuus”

(2006/C 65/06)

Komissio pyysi 2. kesäkuuta 2005 päivätyssä kirjeessään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan lausunnon aiheesta Kuljetusmuotojen turvallisuus.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 24. marraskuuta 2005. Esittelijä oli Jan Simons.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Turvallisuuskysymyksiin on alettu kiinnittää tuntuvasti enemmän huomiota New Yorkissa 11. syyskuuta 2001, Istanbulissa marraskuussa 2003, Madridissa 11. maaliskuuta 2004, Lontoossa 7. heinäkuuta 2005 sekä muualla tehtyjen terrori-iskujen jälkeen. Kaikkialla on ryhdytty toimiin, joilla pyritään suojelemaan ihmisiä, kuljetusvälineitä ja rahtia mahdollisimman hyvin sekä ennalta ehkäisevästi että varsinaiseen toimintaan liittyen. Turvallisuudesta on tullut tärkeä poliittinen kysymys.

1.2

Tässä yhteydessä käsitteellä ”turvallisuus” tarkoitetaan toimenpiteitä terrori-iskujen estämiseksi, sekä myös toimia rikollisuuden — ennen kaikkea varkauksien — estämiseksi.

1.3

Myös komitea on tuonut oman panoksensa asian käsittelyyn. Komitea on jo antanut aiheesta joitakin lausuntoja. Erityisen tärkeänä mainittakoon 24. lokakuuta 2002 hyväksytty valmisteleva lausunto (1), jonka esittelijä oli Anna Bredima-Savoupoulou. Siinä laivaliikenteen ja siviili-ilmailun turvallisuutta käsitellään hyvin seikkaperäisesti.

1.4

Komissio julkaisi 23. joulukuuta 2003 rahtikuljetusten turvallisuutta koskevan neuvotteluasiakirjan, jossa se pyytää asianomaisia osapuolia esittämään näkemyksiään turvallisuuskysymyksistä. Tiedonannossaan neuvostolle (2) komissio on lisäksi ehdottanut turvallisuusalan puiteohjelmaa ja 12. elokuuta 2005 julkaistussa Euroopan unionin virallisessa lehdessä (3) se esitti turvallisuutta koskevan työohjelman terrorismin torjumiseksi. Monet näissä julkaisuissa esitetyt näkökohdat ovat olleet arvokkaita tämän valmistelevan lausunnon laatimisessa.

1.5

Tässä valmistelevassa lausunnossa pyritään erityisesti selkeyttämään sekä kansallisten että kansainvälisten toimijoiden roolia ja vastuuta seuraavien alojen turvallisuuden valvonnassa:

henkilöt (matkustajat ja liikenneverkostossa työskentelevä henkilöstö)

käytettävät liikennevälineet, rahti ja käytettävä infrastruktuuri, lopullisena tavoitteena henkilöiden, tavaroiden, liikennevälineiden ja infrastruktuurin turvallisuuden parantaminen.

1.6

Tässä lausunnossa keskitytään yksinomaan kuljetusmuotojen turvakysymyksiin (engl. security), ei kuljetusmuotojen liikenneturvaseikkoihin (engl. safety). Asiaa mutkistaa se, että monissa EU:n jäsenvaltioissa ei tehdä kielellistä eroa näiden kahden käsitteen välillä.

1.7

Maaliikenteen infrastruktuurin turvallisuuden osalta on syytä tehdä ero yhtäältä TEN-liikennekäytävien ja niihin kuuluvien ylityspaikkojen ja toisaalta jäsenvaltioiden infrastruktuurin välillä. Aina ei kuitenkaan ole selvää, milloin maaliikenteen subsidiariteetti alkaa ja milloin se loppuu.

Maaliikenteen turvallisuustoimien osalta on huomattava, että logistisessa ketjussa kaikki kuljetusmuodot ovat suuressa määrin riippuvaisia toisistaan — eivät siis pelkästään muusta maaliikenteestä. Tämä edellyttää huolellista koordinointia turvallisuustoimia suunniteltaessa. Turvallisuustoimissa tarvitaan intermodaalista lähestymistapaa myös eri kuljetusmuotojen välisen kilpailun vääristymisen välttämiseksi. Tässä on kuitenkin huomattava, että eri kuljetusmuotojen turvallisuuskustannukset voivat olla hyvin erilaiset.

On myös kiinnitettävä erityistä huomiota näkökohtiin, jotka ovat suoraan yhteydessä turvallisuustoimien lisääntymiseen. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat:

Kuinka turvallisuustoimet vaikuttavat työntekijöihin?

Tulisiko johtamiskoulutukseen sisällyttää kriisinhallintaa koskeva osio?

Kenen tulisi maksaa turvallisuudesta aiheutuvat kustannukset?

Mikä on vakuutusyhtiöiden rooli?

Koska kyseessä on varsin monitahoinen asiakokonaisuus, on syytä jäsentää hieman sitä, kuinka tämä valmisteleva lausunto rakentuu. Luvussa 2, ”Yleishuomioita”, käsitellään turvallisuuteen liittyviä yleisiä kysymyksiä. Näitä ovat esimerkiksi Euroopan unionin, jäsenvaltioiden viranomaisten, itse kuljetusmuotojen, matkustajien, henkilöstön ja johtoportaan välisen vastuun ja toimivallan jako. Lisäksi luvussa käsitellään asian lainsäädännöllistä puolta. Luvussa 3, ”Erityistä”, esitellään aluksi aloitteita, joihin eri tasoilla on ryhdytty turvallisuuden parantamiseksi. Tämän jälkeen käsitellään tarkemmin itse kysymystä kuljetusmuotojen turvallisuudesta. Luvussa 4 käsitellään turvallisuuden kustannuskysymyksiä ja sitä, kenen nämä kustannukset tulisi maksaa. Tässä yhteydessä käsitellään myös vakuutusyhtiöiden roolia. Luvussa 5 esitetään tiivistelmä ja loppupäätelmät.

2.   Yleishuomioita

2.1   Turvallisuus: yleistä

2.1.1

Ihmisten ja rahdin turvaamisesta kaikissa kuljetusmuodoissa on tullut tärkeä kysymys poliitikoille, päätöksentekijöille ja liikemaailmalle. Turvallisuuden käsitteellä viitataan terrorismin ja rikollisuuden torjuntaan tähtäävien turvallisuustoimien käyttöönottoon. Ei kuitenkaan voi välttyä siltä vaikutelmalta, että koordinoituun toimintatapaan on vielä matkaa. Sitä kuitenkin ehdottomasti tarvitaan, sillä ketjussa heikoin lenkki määrää koko ketjun vahvuuden.

2.1.2

On myös todettava, että käsiteltävä aihe on monitahoisuutensa vuoksi vaikeasti määriteltävissä yksiselitteisesti. Subsidiariteetin kysymys koskee mitä suurimmassa määrin juuri kuljetusmuotojen turvallisuutta. Tämä pätee sekä unionin ja jäsenvaltioiden viranomaisten väliseen toimivallan jakoon toimenpiteiden käynnistämisessä että näiden toimien rahoitukseen. Aivan yhtä lailla se pätee kuitenkin myös kuljetusmuotojen omaan vastuuseen ja toimivaltaan: matkustajiin, työntekijöihin ja johtoportaaseen.

2.2   Meri- ja lentoliikenteen turvallisuus

2.2.1

Meri- ja lentoliikenteessä on vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen saatu jossain määrin edistystä aikaan turvallisuuden alalla. Osaltaan ETSK:n 24. lokakuuta 2002 antaman, meri- ja lentoliikenteen turvallisuutta koskevia ehdotuksia käsitelleen lausunnon pohjalta neuvosto on ryhtynyt toimenpiteisiin. Esimerkkeinä voidaan mainita Euroopan parla- mentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2320/2002 yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä, asetus (EY) N:o 725/2004 alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta sekä ehdotus direktiiviksi satamien turvatoimien parantamisesta (KOM(2004) 76 lopullinen). Kaikkiin näihin järjestelyihin kuuluu säännöksiä EU-valvonnasta. Nämä koskevat laatutestejä kyseisillä sektoreilla. Merenkulkua koskevia säännöksiä sisältyy myös 10. toukokuuta 2005 annettuun direktiiviin.

2.3   Turvallisuus maakuljetuksissa

2.3.1

Maakuljetusten osalta tilanne on eri EU-maissa varsin erilainen. Suurkaupungeissa, kuten Madridissa ja Lontoossa ja myös Pariisissa, on otettu käyttöön turvallisuustoimia osaksi julkisiin liikennevälineisiin kohdistuneiden terrori-iskujen seurauksena. Muissa kaupungeissa ja maissa ei olla vielä näin pitkällä, mutta myös niissä on viimeaikaisten iskujen johdosta alettu tiedostaa entistä paremmin turvallisuustoimien merkitys (4).

2.3.2

Ensimmäisenä esiin nouseva kysymys on, kenen toimivaltaan kuuluvat turvallisuustoimet, jotka koskevat enempää kuin yhtä maakuljetusmuotoa. Onko tämä taho Euroopan unioni vai ovatko vastuussa jäsenvaltioiden viranomaiset? Ja jos kyseessä ovat jälkimmäiset, mikä siinä tapauksessa on unionin rooli?

2.3.3

Komitea katsoo, että turvallisuus kuuluu jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin jaettuun toimivaltaan ja että jäsenvaltiot itse vastaavat siitä, että eri maakuljetusmuodot toteuttavat turvallisuustoimet. Tätä varten niiden on luotava puitteet, joihin sisältyy tietty määrä minimistandardeja, jotka maakuljetusmuotojen on otettava vähimmäisrajana huomioon toteuttamissaan toimenpiteissä. Ei siis sallita soveltamisen vapautta. Eri maakuljetusmuodoissa toteutettavien toimien yhdenmukaistamista varten jäsenvaltioiden viranomaisten tulee perustaa erityinen elin, jonka tehtävänä on koordinoida niitä toimenpiteitä, joita eri liikennemuodot ja paikallisviranomaiset haluavat ottaa käyttöön. Lisäksi tämän elimen tulee varmistaa toimenpiteiden toteuttaminen.

2.3.4

Euroopan unionin rooli liittyy komitean mielestä ennen kaikkea toimenpiteiden koordinointiin yhteisön ja kansainvälisellä tasolla. Lisäksi unionin tulisi kannustaa jäsenvaltioita omaksumaan yhtenäinen lähestymistapa. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja Euroopan unionin välinen tiivis yhteistyö on välttämätöntä, kun otetaan huomioon henkilö- ja rahtikuljetusten rajatylittävä luonne ja tarve koordinoida kansallisia turvallisuustoimia.

2.3.5

Jäsenvaltioiden viranomaisten on ymmärrettävä, että maakuljetusmuotojen saralla on vielä paljon tehtävää. On ymmärrettävä asian olevan kiireellinen. Jäsenvaltioiden viranomaisten on kannustettava eri kuljetusmuotoja pohtimaan tarvittavia turvallisuustoimiaan. Ensimmäinen askel tähän suuntaan voisi olla se, että EU:n tasolla asetettaisiin turvallisuuden vähimmäisstandardit, joiden pohjalta maakuljetusmuodot voisivat laatia omat sääntönsä. Eri kuljetusmuotojen piirissä on ymmärrettävä, että ilman turvallisuustoimia ne ovat erittäin haavoittuvaisia.

2.3.6

Lisäksi on myönnettävä eri kuljetusmuotojen välisen yhteistyön olevan välttämätöntä. Esimerkiksi juna-, metro- ja bussiyhtiöiden on koordinoitava toimenpiteitään. On koordinoitava informaatiokampanjoita, joissa matkustajille ja henkilöstölle kerrotaan, kuinka käyttäytyä hätätilanteissa.

2.3.7

Rahtikuljetuksissa on otettava huomioon kriittiset solmukohdat, kuten terminaalit ja järjestelyratapihat. Kansallisten ja paikallisten viranomaisten, eri kuljetusmuotojen sekä uudelleenlastauspaikkojen ja terminaalien hallinnon välistä yhteistyötä on käytävä rakentamaan.

2.4   Eri toimijoiden rooli

2.4.1

Fyysisen infrastruktuurin suojelun on komitean mielestä oltava valtakunnallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten tehtävä.

2.4.2

Kohdassa 2.3.3 mainitun erityiselimen tulee toimia koordinoivana tahona. Näin vältetään kokonaisuuden hajautuminen kansallisella tasolla ja edistetään toimintatapoja kansainvälisesti niin, että EU-tason koordinointi helpottuu.

2.4.3

EU:n koordinointitehtävän lisäksi komitea on pannut tyytyväisenä merkille, että kuudennen puiteohjelman yhteyteen on varattu 3,5 miljoonaa euroa henkilökuljetus-, tavarakuljetus- ja energia-alan turvallisuustoimiin.

2.4.4

Koska ”kuljetusmuodot” on abstrakti käsite, joka voi toimia vain eri kuljetusmuotojen käyttäjien (matkustajat, asiakkaat) ja niiden parissa työskentelevien (työntekijät) tuella, näille ryhmille suunnatut toimet ovat välttämättömiä. Matkustajille ja asiakkaille on tiedotettava aiheesta jatkuvasti. Heidän asenteensa on muututtava passiivisesta kuljetusmuotojen käyttämisestä valppaaksi ja tiedostavaksi suhtautumiseksi. Kuljetusmuotojen työntekijät ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa turvallisuustoimien kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. Jotta nämä voisivat suorittaa tehtävänsä mahdollisimman hyvin, komitea katsoo olevan tärkeää, että heille tarjotaan erityiskoulutusta, joka on räätälöity vastaamaan heidän rooliaan turvallisuustoimissa.

2.4.5

Yritysjohdon tehtävänä on integroida turvallisuusajattelu yrityksen filosofiaan ja toimintakulttuuriin. Lisäksi johdon on annettava työntekijöille mahdollisuus osallistua alan erityiskoulutukseen. Yritysjohdon itsensä osalta komitea katsoo, että johtamiskoulutukseen tulisi sisällyttää kriisinhallintaa koskeva erityisosio, jotta yritysjohto olisi kriisitilanteessa tehtäviensä tasalla.

2.5   Turvallisuuden toteuttamistavat

2.5.1

Kysymykseen siitä, missä määrin maakuljetusten turvallisuustoimet tulisi toteuttaa epäsitovalla tavalla — kuten sertifioinnin tai laatumerkkien muodossa — tai velvoittavammin — kuten lainsäädännön kautta — komitean vastauksena on, että asia on aivan liian tärkeä, jotta siihen voitaisiin soveltaa ei-sitovaa lähestymistapaa.

2.5.2

Komitea katsoo, että turvallisuustoimien minimivaatimukset on joka tapauksessa määriteltävä kansallisesti, ja suosittaa menemään tätäkin pidemmälle. Myös toteutettuja tai suunniteltuja turvallisuustoimia koskevasta tietojen vaihdosta tulisi tehdä pakollista. Kansainvälisellä tasolla maat tulisi velvoittaa koordinoimaan toimenpiteitään ja vaihtamaan tietoa kansainvälisten koordinointielinten kanssa.

3.   Erityistä

3.1

Ennen kuin tarkastellaan sitä, millaisia turvallisuustoimia eri maakuljetusmuodoissa on toteutettu tai millaisiin toimiin niiden piirissä tulisi ryhtyä, on hyvä luoda katsaus koordinoivien organisaatioiden tähänastisiin kansainvälisiin toimiin.

3.1.1

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO)

IMO mainitaan tässä yhteydessä siitä syystä, että meriliikennealalla on jo toteutettu monia toimia, jotka voisivat toimia esimerkkinä eri maakuljetusmuodoille.

a)

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on hyväksynyt alusten ja satamien kansainvälisen turvasäännöstön (ISPS-säännöstön — International Ship and Port Facility Security). Säännöstössä määritellään kansainväliset puitteet valtiollisten viranomaisten, paikallisviranomaisten, varustamoiden ja satamaviranomaisten väliselle yhteistyölle. Tavoitteena on tunnistaa turvallisuusriskit ja käynnistää toimenpiteitä niihin vastaamiseksi. Säännöstö koskee alusten ja satamien turvallisuuteen liittyviä vaatimuksia. Se tuli voimaan 1. heinäkuuta 2004.

b)

IMO on myös tehnyt muutoksia ihmishengen turvallisuutta merellä koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SOLAS-yleissopimukseen — Safety of Life at Sea). Muutosten seurauksena muutettiin mm. myös vaarallisten aineiden kansainvälistä merenkulkualan kuljetussäännöstöä (IMDG-koodia — International Maritime Dangerous Goods [IMDG] Code). IMDG-koodissa annetaan yksityiskohtaisia suosituksia vaarallisten aineiden pakkaamisesta, merkitsemisestä ja varastoinnista.

Muutokset tulivat voimaan 1. tammikuuta 2004.

3.1.2

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO)

Ilmailualalla on jo vuodesta 1971 tehty sitovia kansainvälisiä sopimuksia rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi. 1960-luvun lopulla tapahtuneiden lentokonekaappausten seurauksena ICAO päätti laatia perussopimuksen ilmailualan sääntelemiseksi. Chicagon yleissopimuksen liitteessä 17 määritellään näin ollen, että kaikkien kaupallisten lentojen matkustajat on tutkittava järjestelmällisesti. Määräys on ollut voimasta vuodesta 1972 lähtien, ja nyt on jo vaikea kuvitella asioiden olleen joskus toisin. New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneihin vuonna 2001 kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen liitettä 17 muutettiin perusteellisesti. Käyttöön otettiin uusia velvoittavia standardeja, kuten ohjaamon ovien vahvistaminen ja lukitseminen sekä lentorahtia koskevat määräykset. Myös koulutusta ja valvonnan laatuvaatimuksia koskevia määräyksiä tiukennettiin.

3.1.3

Euroopan siviili-ilmailukonferenssi (ECAC)

Myös eurooppalaisittain on Euroopan siviili-ilmailukonferenssi ECAC (European Civil Aviation Conference) kehittänyt ilmaliikenteen turvallisuuspolitiikkaa mm. ICAO:n määrittämien kansainvälisten normien pohjalta. Näin on laadittu Euroopan ilmaturvallisuuskäsikirja, niin kutsuttu ”asiakirja 30”, jonka sisältämät ohjeet ovat auktoritatiivisia, mutta eivät valitettavasti sitovia ECAC:n aseman vuoksi. Tästä syystä Eurooppa-neuvosto päätti 14. syyskuuta 2001, kolme päivää syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen, että EU:lle on annettava toimivaltaa ilmaliikenteen turvallisuuden valvonnassa. Päätöksen seurauksena laadittiin asetus (EY) N:o 2320/2002 yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä. Asetus tuli voimaan 19. tammikuuta 2003. Samassa 14. syyskuuta 2001 pidetyssä ministerineuvoston kokouksessa päätettiin antaa komissiolle mahdollisuus suorittaa suoria laaduntarkastuksia jäsenvaltioissa.

3.1.4

Kansainvälinen työjärjestö (ILO)

Merenkulkijoiden henkilötodistuksia koskevaa yleissopimusta on tarkistettu. Yleissopimuksen tarkistamisen tavoitteena on parantaa merenkulkijoiden identifiointia matkustajien, henkilökunnan ja alusten turvallisuuden kohentamiseksi. Merenkulkijoiden liikkumisvapautta ei kuitenkaan rajoiteta, joten he voivat esteettä nousta maihin. Tarkistettu yleissopimus koskee erityisesti merenkulkijoiden henkilöllisyystodistusten rakennetta ja myöntämistä. ILO ja yleissopimus mainitaan tässä sen vuoksi, että ne voivat toimia esimerkkeinä maakuljetusmuodoille.

3.1.5

Maailman tullijärjestö (World Customs Organisation, WCO)

a)

Tarkistettu WCO:n Kioton sopimus

Kesäkuussa 1999 WCO:n neuvosto hyväksyi tarkistukset vuodelta 1974 peräisin olevaan WCO-sopimukseen, joka tunnetaan Kioton sopimuksena. Sopimus koskee tullimenettelyjen yksinkertaistamista ja harmonisointia. Tärkeä näkökohta sopimuksen tarkistamisessa on avoimuuden ja ennustettavuuden parantaminen ko. ketjussa. Tärkeitä osatekijöitä tarkistetussa sopimuksessa ovat mm:

ennen saapumista annettavien ennakkoilmoitusten käyttö valintaperusteena

riskinhallintatekniikat

mahdollisimman laaja automaattisten järjestelmien käyttö

muiden laitosten kanssa koordinoitujen toimien hyödyntäminen

tullivaatimuksia, lakeja jne. koskevan tiedon jatkuva valvonta ja sen saatavilla olo

ohjesäännöt.

b)

WCO:n tullaustietomalli

Malli kuvaa standardoitua kansainvälistä tietoa, jota viranomaiset vaativat kansainväliseltä liikenteeltä. Malli merkitsee askelta kohti harmonisoitua tullaustietoa, jota voidaan hyödyntää myös turvallisuustarkoituksiin. Malli on suunniteltu toimivaksi täysin automaattisessa ympäristössä.

c)

WCO:n uniikki lähetyksen tunnistus

Etuna on, että kukin lähetys varustetaan uniikilla numerolla, jolloin lähetyksen tunnistaminen ja lähetystä koskevan tiedon kokoaminen yksinkertaistuu.

d)

”Advanced Cargo Information” -suuntaviivat (seikkaperäiset rahtitiedot) on tarkoitettu tarkistetun Kioto-sopimuksen mukaisesti turvallisuuteen liittyvien tietojen kokoamiseen ja ne tarjoavat tulliviranomaisille ohjeita nopeaan käsittelyyn.

e)

”Customs Convention on Containers” (kontteja koskeva tulliyleissopimus) sisältää tekniset eritelmät kansainvälisessä liikenteessä käytettäviä, tullimerkinnällä varustettuja kontteja varten. Lisäksi siihen sisältyvät tällaisten konttien hyväksyntämenettelyt. Vuodelta 1972 peräisin olevaa yleissopimusta tarkistetaan parhaillaan turvallisuuskysymysten nyttemmin saaman entistä suuremman merkityksen valossa.

Maakuljetusmuodot voisivat hyödyntää tässä yhteydessä esitettyä aineistoa Maailman tullijärjestöstä. Tärkeää on seuloa siitä tietoaines, jota voidaan soveltaa maaliikenteeseen.

3.1.6

Kansainvälinen standardointijärjestö (ISO)

Kyseinen järjestö hyväksyi vuonna 2003 suuntaviivat, joissa määritellään tavaraliikenteeseen tarkoitettujen konttien mekaanista sulkemista koskevat vaatimukset.

Lisäksi järjestö on kehittänyt standardin radiotaajuuksia hyödyntävien tavaraliikennekonttien tunnistusmerkkien käytölle, sekä yhteisen viestintäprotokollan digitaalista sinetöintiä varten.

3.1.7

Euroopan unioni

a)

EU on ryhtynyt toimiin erityisesti meriliikenteen, satamien ja ilmailun turvaamiseksi. Kohdassa 2.3 mainitaan joitakin esimerkkejä.

Intermodaalisia kuljetuksia ajatellen komissio julkaisi joulukuussa 2003 rahtikuljetusten turvallisuutta koskevan neuvotteluasiakirjan. Asiakirjassa kuvaillaan mahdollisia uhkia ja toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä kuljetusketjun suojaamiseksi.

Komission asiakirjan mukaan kaikkia ehdotettuja toimia varten tulisi laatia uhkaprofiili sekä eri kuljetusmuotoja että koko kuljetusketjua varten.

Neuvotteluasiakirjassa ehdotetut toimet ovat seuraavat:

Jäsenvaltiot turvaavat Euroopan etua palvelevan infrastruktuurin tiettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti (vuosittain päivitettävä turvallisuussuunnitelma, riskien kartoittaminen, yhteystahon ja infrastruktuurin turvallisuudesta vastaavien henkilöiden nimeäminen sekä kokonaisuuden valvonnasta vastaavan julkisen elimen nimeäminen).

Kehitetään turvallisuusstandardit palveluntarjoajia varten (vähimmäisturvallisuusvaatimusten kehittäminen yhteisön tasolla kansainvälisiä palveluntarjoajia varten, ”regulated agent”- ja ”known shipper” -käsitteiden käyttöönotto maaliikenteen kuljetusketjussa).

”Advanced information” -käsitettä sovelletaan elektronisessa muodossa; riskianalyysista riippuen tämä voitaisiin tehdä pakollisiksi tietyille reiteille tai lähetyksille.

Käytetään erityisiä sinettejä ja sulkemismenetelmiä vaarallisissa ja turvallisuuden kannalta vaativissa kuljetuksissa.

Huolehditaan, etteivät jäsenvaltiot ota käyttöön erilaisia standardeja, jotka vaikeuttaisivat markkinoiden tehokasta toimintaa. Komissio tekee asiakirjassaan useita ehdotuksia tähän tähtääviksi toimenpiteiksi.

b)

Komission 24. heinäkuuta 2003 julkaisema tiedonanto ja samana päivänä tehty asetusehdotus, jossa komissio ehdottaa yhteisön tullikoodeksin muuttamista. Ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa EU:n ulkorajoilla työskentelevien tulliviranomaisten roolia niin, että pystyttäisiin vastaamaan tiukempiin turvallisuusvaatimuksiin tavaroiden tuonnissa ja viennissä.

3.1.8

YK:n Euroopan talouskomissio

Työryhmä 30 ”liikenteeseen vaikuttavat tullikysymykset” sekä TIR:n (Transports Internationaux Routiers) hallinnollinen komitea sopivat helmikuussa 2003 tällä hetkellä vielä pitkälle paperityöhön perustuvan TIR-menettelyn tietokoneistamisesta asteittain. TIR-carnet'n ansiosta tavaroita voidaan viedä EU:n ulkopuolisiin maihin käyttäen mahdollisimman vähän aikaa raja-asemilla, sillä TIR-carnet-asiakirja on kansainvälisesti hyväksytty tulliasiakirja.

Tämä pätee maantieliikenteen tavarakuljetusten turvaamiseen. Komitea suosittaa, että tutkittaisiin sitä, missä määrin tämänkaltaisia toimenpiteitä voitaisiin hyödyntää myös muissa kuljetusmuodoissa.

3.1.9

USA:ssa käyttöönotetut toimenpiteet

On sanomattakin selvää, että vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskun jälkeen Yhdysvallat on ottanut edelläkävijän aseman turvallisuustoimissa. Esimerkkinä mainittakoon ”bioterrorismilaki”, joka tuli voimaan vuonna 2002. Laissa edellytetään tiettyjen tietojen ilmoittamista ennalta ennen elintarvikkeiden tuomista Yhdysvaltoihin. Lisäksi elintarvikkeiden valmistajien ja varastoijien on rekisteröidyttävä liittovaltion elintarvike- ja lääkevirastoon (Federal Food and Drug Administration, FDA) ja niiden on nimettävä paikallinen edustajansa Yhdysvalloissa.

3.1.10

Tämän valmistelevan lausunnon luettavuuden säilyttämiseksi seuraavassa pelkästään mainitaan joukko toimenpiteitä käsittelemättä niitä sen tarkemmin.

Ennen kuin Euroopassa ryhdytään toteuttamaan toimenpiteitä on luonnollisestikin suositeltavaa tutustua jo saatuihin kokemuksiin ja ottaa ne huomioon. Mainittakoon tässä seuraavat:

a)

Container Security Initiative (CSI)

b)

Customs-Trade Partnership against Terrorism (C-TPAT)

c)

24 Hour Advance Manifest

d)

Bio-Terrorism Act.

3.2

Aloitteet, joita liike-elämä on toteuttanut yksinään tai yhdessä viranomaisten kanssa

a)

Business Anti-Smuggling Coalition Programme

b)

Memorandum of Understanding on Electronic Business

c)

International Road Transport Unionin (IRU:n) päätöslauselma maantiekuljetusten turvallisuudesta

d)

IRU:n kehittämät maantiekuljetusten turvaohjeet (”Guidelines for Road Transport Security”)

e)

IRU:n parhaillaan kehittämä ”Standard Security Plan”

f)

Operation Safe Commerce” -ohjelma (OSC)

g)

”Smart and Secure Tradelanes” -aloite.

3.3

Useimmat edellisissä kohdissa mainituista aloitteista koskevat tavaraliikenteen turvatoimia yleensä ja erityisesti konttikuljetuksia. Eräitä näistä toimista voitaisiin komitean mielestä soveltaa myös matkustajakuljetuksiin.

3.4

Vielä erikseen on mainittava eri kuljetusmuotoja koskevat turvallisuustoimet. Kuten jo edellä mainittiin, meriliikenne ja satamat sekä lentoliikenne ovat toimenpiteiden täytäntöönpanossa kaikkein pisimmällä. Tämä käy erinomaisesti ilmi komitean 24. lokakuuta 2002 antamasta lausunnosta (5), jonka esittelijänä oli Anna Bredima-Savopoulou. Tämän vuoksi tässä valmistelevassa lausunnossa ei enää käsitellä kyseisiä liikennemuotoja erikseen.

3.5

Eräs huomionarvoinen näkökohta on haavoittuvien maaliikenne-terminaalien sekä lastaus- ja uudelleenlastauspaikkojen asema. Putkistot voidaan tässä yhteydessä mainita erillisenä kuljetusmuotona. Terminaalien omistajat käyttävät toki paljon tarmoa kyseisten kenttäalueidensa turvaamiseen, mutta komitean mielestä ei vielä riittävästi ymmärretä sitä, että juuri lastaus- ja uudelleenlastauspaikat ovat erittäin haavoittuvia ja että lastauspaikkoja käyttävien kuljetusmuotojen yhteistyö on aivan välttämätöntä.

3.6

Komitean mielestä ei myöskään riittävästi ymmärretä niitä vaaroja, jotka liittyvät putkistojen kautta tapahtuviin kuljetuksiin ja lastauksiin. Komitea katsoo, että tätä koskevaa tietoisuutta on parannettava pikaisesti ja viranomaisten on käynnistettävä sekä henkilökuntaa että infrastruktuuria koskevia turvallisuustoimia.

3.7

Rautatieliikenteessä sekä henkilöstön, matkustajien että laitteiston turvallisuutta on aina pidetty tärkeänä. On syytä toivoa, että sama korkea taso saavutetaan myös turvaamiskysymyksissä. Erityishuomiota tulee kiinnittää haavoittuviin paikkoihin, kuten asemiin ja järjestelyratapihoihin. Tarvittavan kansainvälisen koordinaation vuoksi kansainvälisen rautatieliiton UIC:n tulisi antaa asiasta suosituksia.

Kansallisten rautatieyhtiöiden tulisi laatia tiedotusmateriaalia matkustajien ja henkilöstön informoimiseksi siitä, kuinka toimia hätätilanteessa. Tämä tulisi myös sisällyttää normaaliin henkilöstökoulutusohjelmaan.

3.8

Sisävesiliikenne hyödyntää usein merisatamia lastauksessa ja lastin purkamisessa. Tällöin myös sisävesiliikenteeseen sovelletaan ISPS-säännöstöä (International Ship and Port Facility Security Code). Komitean mielestä säännöstön tiukka soveltaminen ei saa johtaa logistiikkaketjun toiminnan häiriintymiseen. Satamien, varustamoiden ja valvontaviranomaisten tehtävänä on huolehtia siitä, että ISPS-säännöstöä noudatetaan. Komitea katsoo, että turvallisuuden tulisi olla olennainen osa myös sisävesiliikenteen työntekijöiden koulutusta.

3.9

Julkinen liikenne on Madridin ja Lontoon terrori-iskujen jälkeen tietoinen omasta haavoittuvaisuudestaan. Valvonta- ja tarkastustoimia on lisätty turvallisuustason ja siten matkustajien ja henkilöstön turvallisuudentunteen parantamiseksi.

3.10

Ammattimainen maantiekuljetussektori on erittäin haavoittuvainen, kun otetaan huomioon linja-autoliikennettä ja tavarankuljetusta harjoittavien yritysten valtava määrä. Kyse on sadoistatuhansista liikennealan yrityksistä. Ala on jo pitkän aikaa kärsinyt rikollisuudesta. Lastattuihin tai lastaamattomiin kuljetusajoneuvoihin kohdistuvat varkaudet ovat arkipäivää. Usein kuljettajat kärsivät tästä johtuvista psyykkisistä seurauksista. Kansainvälinen maantiekuljetusliitto IRU (International Road Transport Union) on tehnyt kaikkensa taivuttaakseen viranomaiset ja markkinoiden osapuolet ryhtymään turvallisuustoimiin. Yksi esimerkki on pyyntö lisätä vartioitujen pysäköintipaikkojen määrää. Alan riskialttiuden vuoksi Kansainvälinen maantiekuljetusliitto on, kuten kohdassa 3.2 mainittiin, laatinut niin kutsutut turvaohjeet, joissa annetaan suosituksia sekä yritysjohtajille, kuljettajille että rahtaajille. Lisäksi on laadittu sopimuspuitteet tulliviranomaisten kanssa tehtävälle vapaaehtoiselle yhteistyölle.

3.11

Kohdassa 3.10 mainittujen turvaohjeiden (Security Guidelines) perusajatukset ovat seuraavat:

Turvallisuustoimien ei pidä olla niin tiukkoja, että normaali yritystoiminta käy mahdottomaksi.

Uusien turvallisuustoimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa tavoitteeseen, kustannuksiin ja liikenteelle aiheutuviin seurauksiin.

Valtioiden yksipuoliset toimet eivät ole hyväksyttävissä.

Turvallisuustoimien on oltava ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä.

Kun otetaan huomioon kuljetusalan kansainvälinen luonne, toimenpiteitä on sovellettava yhdenmukaisesti, oikeasuhtaisesti ja syrjimättömästi niin, että ne haittaavat mahdollisimman vähän tehokasta kaupankäyntiä.

Yleisesti voidaan todeta, että ennen toimenpiteisiin ryhtymistä on varmistettava, että kohderyhmä on tietoinen turvallisuustoimien tarpeellisuudesta. Turvallisuustoimia ei siis pidä alkaa soveltaa, ennen kuin kohderyhmä on tietoinen käyttöön otettavista toimista. Komitea kehottaa painokkaasti jakamaan tietoa tarpeeksi ajoissa.

3.12

Omaehtoisen kuljetusliikenteen osalta komitea suosittaa, että käytettävästä kuljetusmuodosta riippumatta yrityksen toiminnasta vastaavien on laadittava asianmukaiset turvallisuustoimet henkilökuntaa, kuljetusvälineitä ja infrastruktuuria varten.

3.13

Komitea toteaa viranomaisten ja eri maakuljetusmuotojen tiedostavan entistä paremmin, että turvallisuustoimet on integroitava päivittäiseen toimintaan. Johdonmukaisuuteen on kuitenkin vielä pitkä matka. Eri kuljetusmuodoista erityisesti meri- ja lentoliikenteessä on niiden maailmanlaajuisen luonteen vuoksi tehty jo paljon. Julkisessa liikenteessä uhkia on alettu tiedostaa entistä paremmin, mutta rahtikuljetuksissa aloitteet ovat useimmiten rajoittuneet alan sisäisiin toimiin. Vielä ei ole nähty toimenpiteitä, jotka koskisivat koko logistista ketjua, kun haavoittuvia paikkoja ovat nimenomaan sellaiset, joissa siirrytään kuljetusmuodosta toiseen. Komitea kehottaa julkista valtaa nimeämään kansallisen tason koordinointielimen, joka kattaa koko kuljetusketjun.

4.   Turvallisuustoimien kustannukset

4.1

Lisääntyneen rikollisuuden ja terrorismin vuoksi on selvää, että on ryhdyttävä toimenpiteisiin matkustajien, henkilöstön, kuljetusvälineiden ja rahdin turvaamiseksi. Vähemmän selvää on kuitenkin se, kenen tulisi maksaa turvallisuustoimista aiheutuvat kustannukset. Turvallisuuskustannusten tiedetään hyvin olevan korkeat. On arvioitu, että meriteitse tapahtuvan kuljetuksen turvallisuuskustannukset ovat noin 30–40 USA:n dollaria konttia kohden.

4.2

Ymmärtääksemme paremmin, kenen maksettavaksi kustannukset kuuluvat, on meidän tarpeen tarkastella sitä, millaisista kustannuskategorioista on kyse. Kustannukset näyttäisi olevan järkevää jaotella seuraavasti:

a)

kustannukset, jotka liittyvät säännösten laatimiseen ja niiden noudattamisen valvontaan

b)

kustannukset, jotka liittyvät turvallisuusuhkien kartoittamiseen ja analysointiin, sekä Euroopan unionin ulkopuolisille maille annettava apu, jolla niiden turvallisuustaso pyritään saattamaan samalle tasolle Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa

c)

investointikustannusten kaltaiset kustannukset, kuten turvallisuushenkilöstön valinnasta ja koulutuksesta aiheutuvat kustannukset sekä turvallisuuden valvontaan tarvittavan materiaalin hankinta

d)

turvallisuuteen liittyvät juoksevat menot, kuten turvallisuushenkilökunnan henkilöstökustannukset, turvallisuuslaitteiston kunnossapitokustannukset, turvallisuuskysymyksiin liittyvät tiedotuskustannukset, vakuutuskustannukset sekä sellaisten yleiseen järjestykseen liittyvien toimenpiteiden kustannukset, joiden tarkoituksena on saavuttaa tilanne, jossa lainsäädäntöä noudatetaan asianmukaisesti.

Lisäksi tulevat kustannukset, jotka liittyvät epätavanomaisten tapahtumien, kuten terrori-iskujen, ennakointiin tai jälkitoimiin. Näiden kustannusten jakamiseen on löydettävä erillinen ratkaisu. Komitea katsoo, että julkisen vallan tulisi ensisijaisesti vastata näistä kustannuksista.

4.3

Loogiselta vastaukselta kysymykseen siitä, mikä taho ensisijaisesti tulee kysymykseen kustannuksia jaettaessa, näyttäisi ensimmäisten kahden kategorian osalta olevan jäsenvaltion valtakunnalliset tai niitä alemman hallintotason viranomaiset, kun taas kategorioiden c ja d osalta kyseeseen tulisivat pikemminkin yritykset.

4.4

Taloudelliselta kannalta katsottuna kustannukset tulisi ottaa kantaakseen sen tason, jonka toiminta kustannukset aiheuttaa. Näin kustannukset siirtyisivät hintoihin (julkisen liikenteen lipun hinta tai tavarakuljetuksen rahtimaksu). Tavaroiden ja palveluiden hintojenhan tulisi aina mahdollisimman pitkälle kattaa marginaaliset sosiaaliset kustannukset, myös turvallisuuskustannukset. Käyttöön otettavat toimet voivat kuitenkin joskus olla siinä määrin yleisen edun mukaisia, että niihin liittyviin kustannuksiin tulisi koko yhteiskunnan osallistua.

4.5

Kun tämä erittely otetaan huomioon, tarkoittaa se sitä, että viime kädessä turvallisuuskustannukset kantaa kuluttaja, joka maksaa ne lopputuotteen korkeamman hinnan muodossa, tai kansalainen julkisten menojen ja niistä veronmaksajille koituvien kustannusten muodossa silloin kun julkinen valta rahoittaa yleisen edun kannalta tärkeitä toimenpiteitä.

4.6

Vakuutusyhtiöt ovat komitean mielestä toissijaisessa asemassa. Ellei terrorismia nimenomaisesti ole suljettu pois vakuutusehdoissa, mahdolliset korvaukset siirtyvät aina vakuutetun maksettaviksi korkeampina vakuutusmaksuina. On toki luonnollista, että turvallisuusasteen ja maksettavan vakuutusmaksun suuruuden välillä on kausaalinen suhde. Sitä mukaa kuin turvallisuustoimia kohennetaan, tulisi vakuutusmaksujen laskea.

4.7

Euroopan unioni voi tehtäviensä ja toimivaltansa kannalta katsottuna olla ainoastaan koordinoivassa ja valvovassa roolissa. Taloudellista tukea voidaan myöntää korkeintaan tiedotuskampanjoihin ja informointiin. Näin esimerkiksi kuudenteen puiteohjelmaan on varattu 3,5 miljoonan euron suuruinen määräraha käytettäväksi turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin.

5.   Tiivistelmä ja suositukset

5.1

Komitea toteaa, että viime vuosien terrori-iskujen seurauksena turvallisuuskysymyksiin on alettu kaikilla tasoilla kiinnittää tuntuvasti enemmän huomiota.

5.2

Erityisesti meri- ja lentoliikenteen aloilla on tehty tarvittavat sopimukset, jotka on sisällytetty kansainvälisiin säännöksiin. Soveltaminen tapahtuu EU:n suorittamien tarkastusten kautta.

5.3

Maakuljetusmuotojen turvallisuuden alalla on komitean mielestä vielä tehtävä tarvittava työ, erityisesti, kun otetaan huomioon eri kuljetusmuotojen välinen suuri riippuvuus ja intermodaalisten lastaus- ja uudelleenlastauspaikkojen haavoittuvuus. Koordinoitua toimintamallia tarvitaan ehdottomasti, sillä ketjussa heikoin lenkki määrää koko ketjun vahvuuden.

5.4

Komitea huomauttaa, ettei monissa EU-valtioiden kielissä tehdä eroa käsitteiden ”turvaaminen” ja ”turvallisuus” välillä. Tämä on omiaan aiheuttamaan hämmennystä. Siksi komitea suosittaa yksiselitteisen terminologian kehittämistä.

5.5

Komitea katsoo jäsenvaltioiden olevan vastuussa turvallisuustoimista. Tätä varten niiden on luotava puitteet, joihin sisältyy tietty määrä minimistandardeja, jotka kuljetusmuotojen on asetettava vähimmäisrajaksi. Toimenpiteiden yhdenmukaistamista varten jäsenvaltioiden viranomaisten tulee perustaa erityinen elin, joka varmistaa myös noudattamisen valvonnan.

5.6

Euroopan unionin roolina on komitean mielestä ennen kaikkea toimien koordinointi yhteisön ja kansainvälisellä tasolla. Valtiollisten ja paikallisten viranomaisten tehtävänä sen sijaan on toimenpiteiden konkreettinen toteuttaminen, soveltamisen valvonta ja tiedottaminen terrorismiin ja rikollisuuteen liittyvän tietoisuuden lisäämiseksi kaikilla tasoilla. Lisäksi valtakunnallisten ja paikallisten viranomaisten tulisi edistää eri kuljetusmuotojen välistä yhteistyötä. Niiden tehtävänä tulisi komitean mielestä myös olla fyysisen infrastruktuurin suojelu.

5.7

Liikennemuotojen käyttäjät ovat ratkaisevan tärkeässä roolissa turvallisuuden kannalta. Matkustajat ja asiakkaat tulisi tiedotuksen avulla saada omaksumaan entistä valppaampi ja aktiivisempi asenne. Maaliikennealan työntekijöille tulisi tarjota erityiskoulutusta, joka on räätälöity vastaamaan heidän rooliaan alan turvallisuustoimissa. Yritysjohdon tehtävänä on komitean mielestä integroida turvallisuusajattelu yrityksen filosofiaan ja toimintakulttuuriin. Lisäksi heidän tulisi antaa työntekijöille mahdollisuus osallistua alan koulutukseen ja huolehtia siitä, että johtamiskoulutukseen sisällytetään kriisinhallintaa koskeva erityisosio.

5.8

Komitea katsoo tilanteen vielä olevan hyvin epäyhtenäinen eri maakuljetusmuotojen osalta. Viranomaisten ja eri maakuljetusmuotojen piirissä tiedostetaan kyllä entistä paremmin, että turvallisuustoimet on integroitava päivittäiseen toimintaan. Komitean on kuitenkin pakko todeta johdonmukaisuuteen olevan vielä pitkä matka. Julkisen liikenteen alalla tilanne on parempi kuin tavarankuljetusliikenteessä. Tavaraliikenteessä aloitteet ovat useimmiten rajoittuneet alan sisäisiin toimiin. Komitea kehottaa julkista valtaa nimeämään koordinointielimen, joka kattaa koko kuljetusketjun.

5.9

Omaan laskuun tapahtuvan kuljetusliikenteen osalta komitea suosittaa, että käytettävästä kuljetusmuodosta riippumatta yrityksen toiminnasta vastaavien on laadittava tarvittavat turvallisuustoimet henkilökuntaa, kuljetusvälineitä ja infrastruktuuria varten.

5.10

Komitea katsoo, että turvallisuuskustannukset kantaa kuluttaja, joka maksaa ne lopputuotteen korkeamman hinnan muodossa, tai julkisten varojen kautta lopulta kansalainen verojen muodossa silloin, kun toimenpiteiden toteuttajana on julkinen valta.

5.11

Vakuutusyhtiöt ovat komitean mielestä toissijaisessa asemassa. Mahdolliset korvaukset siirtyvät aina vakuutetun maksettaviksi korkeampien vakuutusmaksujen muodossa. Sitä mukaa kuin turvallisuustoimia kohennetaan, tulisi vakuutusmaksujen laskea. On huomioitava, että vakuutusmaksujen suuruus heijastaa markkinariskejä.

5.12

Euroopan unionin rooliin rahoittajana kuulunee lähinnä tutkimus-, tiedotus- ja valistusohjelmien rahoittaminen kyseisellä alalla.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EUVL C 61, 14.3.2003, s. 174.

(2)  KOM(2005) 124 lopullinen, 6.4.2005.

(3)  EUVL C 198, 12.8.2005, s. 1.

(4)  Suurkaupunkien julkisen liikenteen turvallisuutta käsitellään laajemmin alueiden komitean suuntaa-antavassa lausunnossa aiheesta ”Kaikkien liikennemuotojen turvallisuus, mukaan luettuna rahoituskysymys” (CdR 209/2005), jonka esittelijä on Suur-Lontoon yleishallintoviranomaisen edustajiston jäsen Robert Neill.

(5)  EUVL C 61, 14.3.2003, s. 174.


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/38


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston asetus yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa ja kansainvälisen merioikeuden alaa koskevista yhteisön rahoitustoimenpiteistä”

KOM(2005) 117 lopullinen — 2005/0045 CNS

(2006/C 65/07)

Neuvosto päätti 19. toukokuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 9. marraskuuta 2005. Esittelijä oli Gabriel Sarró Iparraguirre.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 122 ääntä puolesta ja ei yhtään vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Euroopan komissio on pyytänyt ETSK:lta lausuntoa ehdotetusta asetuksesta, jossa vahvistetaan puitteet yhteisen kalastuspolitiikan (YKP:n) täytäntöönpanoa koskevalle rahoitustuelle ja jolla täydennetään Euroopan kalatalousrahastosta annettavaa neuvoston asetusta koskevaa ehdotusta (1). Rahoitustuen suuruus on 2 583 miljoonaa euroa ja kalatalousrahaston budjetti 4 963 miljoonaa euroa.

1.2

Yksi YKP:n tavoitteista on rahoitustuen tehostaminen. Ehdotetulla asetuksella pyritään parantamaan rahoitustuen täytäntöönpanoedellytyksiä konkreettisilla aloilla asettamalla kullekin alalle erityistavoitteet.

1.3

Komitea ilmaisee olevansa erittäin huolestunut siitä, ettei vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä ole tehty päätöstä. Komitea katsoo, että Euroopan unioni on nyt hyvin vakavassa tilanteessa, jonka ratkaiseminen edellyttää mahdollisimman suurta poliittista ponnistusta. YKP:n rahoitusta ei voida turvata, ellei nyt tehdyssä asetusehdotuksessa ja Euroopan kalatalousrahastoa koskevassa ehdotuksessa mainittuja määrärahaosuuksia säilytetä ennallaan. Komitea kehottaa neuvostoa tekemään sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka eivät vaikuta YKP:n rahoitukseen ja joilla siis taataan elollisten vesiluonnonvarojen kestävä hyödyntäminen siten, että edistetään kestäviä taloudellisia, ympäristöllisiä ja sosiaalisia oloja. ETSK pahoitteleekin sitä, ettei neuvosto ole vielä tehnyt päätöstä Euroopan kalatalousrahastoa koskevasta asetusehdotuksesta.

1.4

Ehdotettu asetus kattaa neljä yhteisön rahoitustoimenpiteiden kohteena olevaa toimintalohkoa:

YKP:n sääntöjen valvonta ja täytäntöönpano

säilyttämistoimenpiteet, YKP:n soveltamisalaan kuuluvien kalavarojen kestävää hallinnointia koskevien tietojen keruu ja tieteellisten lausuntojen parantaminen

YKP:n hallinto

YKP:n ja kansainvälisen merioikeuden väliset suhteet.

1.5

Komitea katsoo, että ehdotus on tarpeellinen, ja suhtautuu myönteisesti ehdotuksessa tarkoitettuihin soveltamisaloihin.

2.   Kutakin neljää asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa osa-aluetta koskevat yhteisön rahoitustoimenpiteet

2.1   YKP:n sääntöjen valvonta ja täytäntöönpano

2.1.1

YKP:n valvontaan ja täytäntöönpanoon kohdennettavien rahoitustoimenpiteiden tarkoituksena on tehostaa jäsenvaltioiden toteuttamien kalastustoimenpiteiden valvontaa ja komission yksiköiden suorittamaa arviointia ja valvontaa. Yhteisön rahoitustoimenpitein voidaan rahoittaa sellaisia jäsenvaltioiden menoja, jotka liittyvät uuteen valvontateknologiaan, koulutusohjelmiin, tarkastusjärjestelmiä ja tarkkailijoita koskeviin kokeiluhankkeisiin, tarkastuksiin ja seminaarimuotoisiin tiedotustapahtumiin.

2.1.2

Rahoitusta myönnetään niin ikään komissiolle aiheutuviin kuluihin, jotka liittyvät yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa tehtyihin hallinnollisiin järjestelyihin, komission suorittaman tarkastuksen kustannuksiin ja yhteisön kalastuksenvalvontaviraston toimintakustannuksiin.

2.1.3

Komitea suhtautuu myönteisesti ehdotettuihin valvontaa ja täytäntöönpanoa koskeviin toimenpiteisiin.

2.2   Säilyttämistoimenpiteet, YKP:n soveltamisalaan kuuluvien kalavarojen kestävää hallinnointia koskevien tietojen keruu ja tieteellisten lausuntojen parantaminen

2.2.1

Toinen ehdotetun asetuksen soveltamisalaan kuuluva osa-alue kattaa jäsenvaltioille myönnettävän rahoitustuen, jotta ne voivat koota yhdistettyjä ja tutkimukseen perustuvia monivuotisia tietokokonaisuuksia, jotka sisältävät biologisia, teknisiä, taloudellisia ja ympäristöä koskevia tietoja. Näillä rahoitustoimenpiteillä pyritään sellaisten tietojen keruun ja hallinnoinnin sekä sellaisten tieteellisten lausuntojen parantamiseen, joita tarvitaan kalavarojen tilan, kalastuksen määrän ja kalastuksen kalavaroihin ja meren ekosysteemiin aiheuttamien vaikutusten sekä kalatalousalan suorituskyvyn arvioimiseksi yhteisön vesialueilla ja niiden ulkopuolella.

2.2.2

Edellä mainitut tiedot saadaan siten, että jäsenvaltiot keräävät perustiedot ja komissio lisätiedot.

2.2.3

Koska kalastuksen hallinnointi on riippuvainen kalakantojen biologista tilaa ja kalastuslaivastojen toimintaa koskevien tietojen saatavuudesta, ETSK kannattaa jäsenvaltioiden suorittamaa perustietojen keruuta varten ehdotettuja rahoitustoimenpiteitä. Komitea kannattaa myös komission suorittamaan lisätietojen keruuseen tarkoitettuja rahoitustoimenpiteitä, sillä komission huolehtiessa lisätietojen keruusta jäsenvaltiot voivat kerätä omat perustietonsa mahdollisimman tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Komitea katsoo kuitenkin, että kalastuksen hallinnoinnin tehostamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää rahoitusta myös kalastustoiminnan ympäristövaikutusten ja alan sosioekonomisen tilan arviointitutkimuksista yhteisön kalastusalalle aiheutuviin menoihin.

2.2.4

YKP:n uudistus on lisännyt tieteellisten lausuntojen kysyntää erityisesti omaksuttaessa ekosysteemiä koskeva lähestymistapa ja hallinnoitaessa monilajikalastuksia. Komitea pitää siten asianmukaisina menoja, jotka voidaan kattaa tieteellisiin lausuntoihin tarkoitetuin yhteisön rahoitustoimenpitein.

2.2.5

Komitea toistaa kuitenkin Euroopan kalatalousrahastosta antamassaan lausunnossa (2) esittämänsä kehotuksen, että rahoitustuen olisi katettava myös kalastusalaa varten annettavat tieteelliset lausunnot. On ensiarvoisen tärkeää tukea taloudellisesti tätä osa-aluetta, jotta YKP:n sääntöjä noudatetaan oikein.

2.3   YKP:n hallinto

2.3.1

Kolmatta asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa osa-aluetta koskevilla rahoitustoimenpiteillä pyritään siihen, että asianomaiset tahot osallistuvat YKP:n kaikkien vaiheiden hallintoon ja että niille annetaan ajantasaista tietoa YKP:n tavoitteista ja niihin läheisesti liittyvistä toimenpiteistä. Tämän rahoitustuen tiedotuskanavina toimivat EU:n neuvoa-antava kalatalous- ja vesiviljelykomitea, alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat sekä Euroopan komission järjestämät seminaarimuotoiset tiedotus- ja koulutustapahtumat.

2.3.2

Komitea suhtautuu ehdotettuihin toimenpiteisiin myönteisesti. Komitea katsoo, että komission olisi harkittava mahdollisuutta jatkaa alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien toiminnasta aiheutuvien kulujen rahoitusta koko niiden olemassaolon ajan ehdotetun asetuksen liitteenä olevan rahoitusselvityksen 5.3 kohdan mukaisesti.

2.4   YKP:n ja kansainvälisen merioikeuden väliset suhteet

2.4.1

Kansainväliseen toimintaan tarkoitetut rahoitustoimenpiteet kattavat kalastussopimusten ja kalastuskumppanuussopimusten neuvottelemisesta ja sopimusten tekemisestä aiheutuvat kulut sekä Euroopan yhteisön osallistumisen kansainvälisten organisaatioiden toimintaan. ETSK katsoo, että kansainvälisen toiminnan ensisijaisia tavoitteita on etenkin edistää kalavarojen säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä unionin ulkopuolisten maiden vesillä ja kansainvälisillä vesillä sekä säilyttää työpaikat kalastuksesta riippuvaisilla alueilla.

2.4.2

Komitea katsoo, että Euroopan unionin on kaikkien yhteisön politiikkojen kannalta ensiarvoisen tärkeää olla jäsenenä kaikissa laivastojen kalastustoimintaan ja merioikeuteen liittyvissä kansainvälisissä järjestöissä, sillä maailman kalavarojen tulevaisuus riippuu ennen kaikkea kansainvälisten järjestöjen vastuullisesta hallinnoinnista. Siksi komitea kannattaa ehdotettuja kansainvälisiin suhteisiin kohdennettavia yhteisön rahoitustoimenpiteitä.

2.4.3

ETSK katsoo, että kansainvälisiin suhteisiin varattavien rahoitustoimenpiteiden olisi katettava myös kalastusalan edustajien osallistuminen kansainvälisten järjestöjen kokouksiin jäsenvaltioiden tai komission pyynnöstä.

2.5   Tekninen apu

2.5.1

Komitea suhtautuu myönteisesti yhteisön rahoitustoimenpiteisiin, joilla katetaan ehdotetun asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi välttämättömät valmistelu-, valvonta-, seuranta-, tarkastus- ja arviointimenot.

3.   Yhteisrahoitusosuus, rahoitusmenettelyt, varojen jakaminen sekä valvonta ja arviointi

3.1

Ehdotetussa asetuksessa säädetään eri alojen menoihin tarkoitettujen rahoitustoimenpiteiden rahoitusosuuden jakautumisesta yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken. ETSK ei vastusta ehdotettuja osuuksia.

3.2

Ehdotetussa asetuksessa kielletään yhteisön tukien päällekkäisyys ja säädetään, että asetuksen nojalla rahoitettuihin toimiin ei voida myöntää tukea yhteisön muista rahoitusvälineistä. Komitea katsoo, että muiden yhteisön politiikkojen rahoitusvälineet, kuten kehitysyhteistyö-, tutkimus-, ulkomaankauppa- ja ympäristöpolitiikkojen rahoitusvälineet, olisi myös valjastettava tukemaan ehdotetun asetuksen mukaisia kansainvälisiin suhteisiin liittyviä toimia. Euroopan komissio on itse selkeästi todennut tiedonannossaan yhdennetystä toimintakehyksestä kolmansien maiden kanssa tehtäviä kalastuskumppanuussopimuksia varten, että Euroopan unionin tärkeimpänä päämääränä on edistää kestävää kalastusta YKP:n ja muiden yhteisön politiikkojen tavoitteiden avulla, esimerkiksi yhteisön kehitysyhteistyö-, tutkimus-, ulkomaankauppa- ja ympäristöpolitiikoille asetettujen tavoitteiden avulla.

3.3

Ehdotetussa asetuksessa säädetään myös kuhunkin osa-alueeseen sovellettavista rahoitusmenettelyistä. Siinä säädetään yksityiskohtaisesti, miten ja milloin jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yhteisön rahoitustoimenpiteitä koskevat hakemukset. Komission on tehtävä hakemuspäätökset, joista ilmenee rahoitustoimenpiteen kokonaismäärä, yhteisön ja jäsenvaltion rahoitusosuus sekä kaikki rahoitusosuuteen sovellettavat ehdot. Komitea katsoo, että ehdotettu rahoitusjärjestelmä ja valvonta ovat asianmukaisia, koska asetuksessa säädetään myös yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä sekä tarkastamalla ja valvomalla myönnettyä rahoitustukea.

4.   Päätelmät

4.1

ETSK kannattaa ehdotusta neuvoston asetukseksi yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa ja kansainvälisen merioikeuden alaa koskevista yhteisön rahoitustoimenpiteistä ja kehottaa komissiota huomioimaan seuraavat seikat.

4.2

Komitea pitää tarpeellisena ehdotettua asetusta, jossa säädetään YKP:n täytäntöönpanoa ja kansainvälisen merioikeuden alaa koskevista yhteisön rahoitustoimenpiteistä, sillä se täydentää ehdotusta neuvoston asetukseksi Euroopan kalatalousrahastosta.

4.3

Komitea pahoittelee syvästi sitä, että tätä lausuntoa laadittaessa vuoden 2007–2013 rahoitusnäkymiä ei vielä ole päätetty hyväksyä, sillä lausunnossa tarkasteltuja rahoitustoimenpiteitä on tarkoitus soveltaa juuri tuona ajanjaksona. Komitea pahoittelee myös sitä, ettei neuvosto ole tehnyt päätöstä Euroopan kalatalousrahastoa koskevasta asetusehdotuksesta.

4.4

ETSK kehottaa komissiota olemaan muuttamatta YKP:n talousarvion osuutta rahoitusnäkymiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista huolimatta, sillä muutoin YKP:n uudistuksessa alalle asetettuja tavoitteita on mahdoton saavuttaa.

4.5

Asetuksen soveltamisalaan kuuluvien toimintalohkojen kannalta on tarpeen, että jäsenvaltiot ja komissio saavat säädöksen nojalla asianmukaiset välineet YKP:n rahoitustuen tehostamiseksi.

4.6

ETSK korostaa, että on ensisijaisen tärkeää parantaa asetuksen soveltamisalaan kuluvia tieteellisiä lausuntoja. Kalavarojen kestävä kehitys ja sen myötä YKP:n onnistuminen edellyttää sitä, että eri kalalajien tilasta on saatavilla perusteellista, todenmukaista ja ajantasaista tieteellistä tietoa. Sekä yhteisön että jäsenvaltioiden kalastushallinnon ja kalastusalan valtavat ponnistelut velvoittavat Euroopan unionin antamaan mahdollisimman laadukkaita tieteellisiä lausuntoja unionin ja kansainvälisten vesien kalavaroista.

4.7

Komitea katsoo, että tieteellisten lausuntojen parantamiseksi rahoitusta olisi voitava myöntää jäsenvaltioiden välityksellä myös kalastustoiminnan ympäristövaikutusten ja alan sosioekonomisen tilan arviointitutkimuksista yhteisön kalastusalalle aiheutuviin kustannuksiin. Komitea katsoo niin ikään, että rahoitustuen olisi katettava myös kalastusalan tieteellinen neuvonta.

4.8

Komitea suhtautuu myönteisesti YKP:n hallintoon liittyviin rahoitustoimenpiteisiin, koska niiden avulla asianomaiset tahot voivat osallistua tavoitteen mukaisesti aiempaa tehokkaammin kaikkiin hallinnointivaiheisiin ja ne saavat tietoa tavoitteidensa saavuttamisesta.

4.9

Komitea katsoo, että alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien toimintamenoihin myönnettävän rahoituksen määräaikaa olisi pidennettävä.

4.10

ETSK pitää erittäin tärkeänä Euroopan unionin osallistumista laivastojen kalastustoiminnan ja kansainvälisen merioikeuden alalla toimivien kansainvälisten järjestöjen toimintaan. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä tähän tarkoitukseen sekä unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviin kalastussopimuksiin ja kalastuskumppanuussopimuksiin varatusta rahoitustuesta. Sopimukset ovat ensisijaisen tärkeitä, sillä ne auttavat säilyttämään kalavarat ja hyödyntämään niitä kestävästi unionin ulkopuolisten maiden vesillä ja kansainvälisillä vesillä sekä säilyttämään työpaikat kalastuksesta riippuvaisilla alueilla.

4.11

Komitea katsoo kuitenkin, että kansainvälisiin suhteisiin varattavien rahoitustoimenpiteiden olisi katettava myös kalastusalan edustajien osallistuminen kansainvälisten järjestöjen kokouksiin jäsenvaltioiden tai komission pyynnöstä.

4.12

ETSK katsoo, että muiden yhteisön politiikkojen rahoitusvälineet, kuten kehitysyhteistyö-, tutkimus-, ulkomaankauppa- ja ympäristöpolitiikkojen, olisi myös valjastettava tukemaan ehdotetun asetuksen mukaisia YKP:n kansainvälisiin suhteisiin liittyviä toimia.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EUVL C 267, 27.10.2005.

(2)  Ks. edellisessä alaviitteessä mainitun lausunnon kohta 3.5.3.6.


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/41


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Yhteisön pelastuspalvelumekanismin kehittäminen”

KOM(2005) 137 lopullinen

(2006/C 65/08)

Komissio päätti 3. kesäkuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 9. marraskuuta 2005. Esittelijä oli María Candelas Sánchez Miguel.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 133 ääntä puolesta ja 1 vastaan.

1.   Johdanto

1.1

Katastrofeja tapahtuu EU:n alueella ja yleisemmin ottaen koko maailmassa yhä tiheämmin. Osa niistä johtuu luonnonilmiöistä, kuten tulvista, maanjäristyksistä, tulipaloista, kuivuudesta ja pyörremyrskyistä, osa terroriteoista, jotka kylvävät kauhua viattomien kansalaisten keskuuteen. Kaikissa tapauksissa ihmisen toiminta on jossain määrin niiden aiheuttajana, vaikka toiminnan tarkoituksellisuus ei ole verrattavissa tapauksesta toiseen. EU on sitoutunut toteuttamaan ilmastonmuutosta ehkäiseviä toimia Kioton pöytäkirjaan sisältyvien sitoumusten lisäksi monien sellaisten säännösten nojalla, jotka vaikuttavat maan, veden ja ilman suojeluun liittyviin toimenpiteisiin. Sitoumuksella on ennalta ehkäiseviä vaikutuksia, ja se saattaa auttaa säilyttämään ennallaan ja kohentamaan maaperän, merien ja ilmakehän tilaa EU:n alueella. Lisäksi sillä edistetään tämänkaltaista toimintaa kaikkialla maailmassa. Terroritekojen vastaisten toimien pohjalta on niin ikään luotu useita sekä lainvalvonta- että oikeusviranomaisten koordinointivälineitä (1), joiden avulla jäsenvaltioiden yhteistyötä on voitu tehostaa.

1.2

Edellä mainitusta huolimatta EU on joutunut luomaan yhteisön avunantojärjestelmän alueellaan tapahtuvia katastrofitilanteita varten. Tällä pelastuspalvelumekanismilla tuetaan ja edistetään elintärkeän avun mobilisointia katastrofialueiden välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi myös unionin ulkopuolisilla alueilla. Tarkasteltavana olevan tiedonannon tavoitteena on kehittää vuonna 2001 luotua pelastuspalvelumekanismia (2) ja täydentää pelastuspalvelualan toimintaohjelmaa (3) ehdotuksella neuvoston asetukseksi valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälineestä katastrofitilanteita varten (4).

1.3

Tässä yhteydessä on aiheellista määritellä, mitä pelastuspalvelulla tarkoitetaan, sillä se limittyy usein humanitaarisen avun kanssa. Komissio tekee selkeän eron kyseisten käsitteiden välillä, sillä myös pelastuspalvelun tarkoituksena on ”ihmishenkien pelastaminen ja katastrofin vaikutusten lieventäminen ensimmäisten päivien aikana”. Tässä tarkoituksessa komissio määrittelee käsitteiden väliset eroavuudet: ensinnäkin pelastuspalvelutoimilla voidaan lieventää katastrofien ympäristövaikutuksia eikä yksinomaan väestöön kohdistuneita vaikutuksia; toiseksi pelastuspalvelutoimet toteutetaan jäsenvaltioiden tarjoaminen resurssien ja yksiköiden avulla eikä humanitaarisen avun järjestöjen tai kansalaisjärjestöjen välityksellä, ja kolmanneksi kyseisiä toimia voidaan toteuttaa sekä unionissa että sen ulkopuolella, vaikka menettelytavat ovatkin erilaiset toimittaessa unionin ulkopuolisissa maissa (5).

1.4

Mekanismin erityistehtävänä on toimia unionin alueella. Toiminta perustuu aina sen jäsenvaltion pyyntöön, jossa katastrofi on tapahtunut. On kuitenkin syytä mainita, että mekanismi toimii myös kansainvälisellä tasolla yhteistyössä muiden kansainvälisten järjestöjen ja etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) kanssa — jonka kanssa on sovittu toimintaohjeista –, ja tukeutuu Punaiseen ristiin sekä alueella toimiviin kansalaisjärjestöihin.

1.5

EU:n omaksuma kanta tapahtuneisiin katastrofeihin — joilla ei valitettavasti näytä olevan loppua — on johtanut siihen, että yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto ehdotti 7. tammikuuta 2005 pitämässään ylimääräisessä kokouksessa, että yhteisön mekanismia ja nopeiden avustustoimien valmiuksia kehitettäisiin. Muutamaa päivää myöhemmin, 13. tammikuuta 2005, Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman Intian valtameren äskettäisestä hyökyaaltokatastrofista, jossa se kehottaa luomaan sekä inhimilliset, aineelliset että koulutukselliset valmiudet, jotka olisivat käytettävissä suuronnettomuuksien tapahtuessa.

1.6

Tällä hetkellä pelastuspalvelualan toimintaa koskevat lainsäädäntöpuitteet muodostuvat kahdesta edellä mainituista välineestä: yhteisön pelastuspalvelumekanismista ja pelastuspalvelualan toimintaohjelmasta. Tarkasteltavana olevassa tiedonannossa käsitellään ensiksi mainittua välinettä. Sen toiminnallinen ydin on Euroopan komission tiloissa toimiva seuranta- ja tiedotuskeskus, joka on toimintavalmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa. Sillä on käytettävissään tietokanta kunkin jäsenvaltion pelastuspalveluvalmiuksista sekä sotilastietokantaan sisältyvät tiedot.

2.   Komission ehdotuksen sisältö

2.1

Yhteisön pelastuspalvelumekanismin kehittäminen — Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että pelastuspalvelumekanismia on kehitettävä ja koordinointia parannettava sekä jäsenvaltioiden kesken että muiden toimintaan osallistuvien elinten kanssa. Tiedonannossa ehdotetaan seuraavia neljää toimintamuotoa mekanismin kehittämiseksi:

2.1.1

Valmiuksien kehittäminen kouluttamalla yksiköitä ja järjestämällä valmiusharjoituksia — Ensinnäkin on arvioitava nykyiset voimavarat ja toiseksi laadittava yksiköihin perustuva toimintamalli, jossa määritellään nopeasti toimintavalmiuteen saatavat yksiköt. Lisäksi on järjestettävä kurssimuotoista koulutusta ja yhteisharjoituksia, joilla parannetaan yksiköiden toimintakykyä ja luodaan yhteistä toimintahenkeä.

2.1.2

Analysointi ja tarpeiden arviointi sellaisen hälytysjärjestelmän avulla, jossa hyödynnetään seuranta- ja tiedotuskeskuksen resursseja ja johon keskitetään kaikki tiedot, jotta järjestelmä voi toimia koordinoidusti muiden elinten ja etenkin YK:n kanssa. Kehittämällä katastrofialueiden tarpeiden arviointia tarpeet voidaan määrittää tapauskohtaisesti toiminnan tehostamiseksi. Komitea ehdottaa, että seurantakeskuksen henkilöstöä lisätään ja että arviointivaatimuksia ja -menetelmiä tarkistetaan.

2.1.3

Koordinoinnin tehostaminen on yksi laaja-alaisimmista parannuksista. Tarkoitus on tehostaa jäsenvaltioiden toimien koordinointia, mikä mahdollistaa unionin koordinoidun avustustoiminnan sekä toimien aiempaa paremman täydentävyyden ja koordinoinnin YK:n, humanitaariseen apuun osallistuvien muiden organisaatioiden sekä sotilashenkilöstön kanssa. Koordinointi tehostaa operatiivista suunnitteluvalmiutta kohdealueella, komission eri yksiköt mukaan luettuina.

2.1.4

Kansalaisille annettavan avun parantaminen — Kuten tsunamin yhteydessä kävi ilmi, unionin kansalaisten suojelu on mahdollista pelastuspalvelun ja asianomaisten maiden edustustoissa toimivien viranomaisten välisen yhteistyön avulla. Yhteistyötä katastrofin kohteeksi joutuneiden maiden ja jäsenvaltioiden välillä on tehostettava.

2.2

Edellä mainittuja komission esittämiä parannuskeinoja on täydennettävä lisäämällä pelastuspalvelun käytettävissä olevia resursseja. Neuvosto onkin pyytänyt tekemään ehdotuksia nykyisten resurssien vahvistamiseksi. EU:n toimintasuunnitelmassa, joka hyväksyttiin 31. tammikuuta 2005, luetellaan jo merkittävimmät toimia edellyttävät näkökohdat.

2.2.1

Toimintasuunnitelmassa ehdotetaan pelastuspalveluresurssien yhdistämistä, jotta tilanteissa, joissa kansalliset resurssit ja valmiudet eivät ole tarpeisiin nähden riittävät, voitaisiin ryhtyä Euroopan laajuisiin toimenpiteisiin toiminnan tehostamiseksi.

2.2.2

Lisäämällä seurantakeskuksen analyysivalmiuksia voidaan edistää sen dynaamisuutta etenkin toimitettaessa tietoja unionin ulkopuolisille maille. Yhteyksien on oltava joustavia, jotta käytettävissä olevia resursseja voidaan hyödyntää nopeasti katastrofin kohteeksi joutuneen maan esitettyä avunpyyntönsä.

2.2.3

Valmiusyksiköillä on tärkeä tehtävä. Ne osallistuvat avustustoimiin suurkatastrofien sattuessa tai jäsenvaltion tai unionin ulkopuolisen maan esittäessä avustuspyynnön. Siksi on tärkeää panna täytäntöön tarkasteltavana olevassa tiedonannossa ehdotettu järjestelmä, sillä kussakin maassa olisi tällöin jatkuvassa valmiudessa avainyksiköitä unionissa tai muissa maissa toteutettavia operaatioita varten.

2.2.4

Logistisen perustan vahvistaminen ja riittävät resurssit mahdollistavat seurantakeskuksen nopean ja tehokkaan toiminnan. Avustustoimintalaitteiden ja -tarvikkeiden vuokrauskustannusten rahoittamiseen on tarkoitus käyttää unionin varoja, (6) mutta kun toimitaan unionin ulkopuolisissa maissa, on tutkittava yhteisvaikutuksia YK:n kanssa.

2.2.5

Lisäksi kansainvälinen koordinaatio on yksi keskeisistä osatekijöistä, jotta katastrofeihin voidaan reagoida nopeasti. Yhteisön mekanismilla on käytössään resursseja, joilla saadaan aikaan parempia tuloksia, kun ne yhdistetään muiden elinten resursseihin. Sekä Yhdistyneiden Kansakuntien eri elimet että monet humanitaarista apua antavat organisaatiot ovat huomionarvoisia.

3.   Yleistä

3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti yhteisön pelastuspalvelumekanismin kehittämistä koskevaan ehdotukseen, sillä kaikkia käytettävissä olevia välineitä on vahvistettava ja kehitettävä, jotta voidaan toimia onnettomuustilanteessa EU:ssa ja sen ulkopuolella. Viime vuonna saadut kokemukset osoittavat, että pelastuspalvelun toimintaa yhteisön tasolla voitaisiin tehostaa monilta osin. Komitea katsoo tarpeelliseksi esittää muutamia huomioita siitä, miten ehdotetut toimenpiteet yhteisön mekanismin kehittämiseksi toimisivat tehokkaasti.

3.2

EU:n toimintavalmiuksia on tehostettava monilta osin tukeutumalla kansallisiin pelastuspalvelujärjestelmiin.

3.2.1   Alueelliset tiedotus- ja viestintäjärjestelmät

3.2.1.1

Yhteistä hätäviestintä- ja tietojärjestelmää (CECIS) (7) tulisi tehostaa niin, että siitä tehtäisiin satelliittiyhteyksiin perustuva järjestelmä, jolla on valmiudet videokuvan, äänen ja datan siirtoon ja joka on toimintavarma ja yhdistetty seuranta- ja tiedotuskeskuksen (MIC) (8) kautta erityistietojärjestelmiin tai -keskuksiin. Näin se tarjoaisi erityisiin hätätilanteisiin soveltuvia tietoja, asiantuntijoita ja malleja (esimerkiksi ennustettavista seurauksista). Muutamia perusesimerkkejä ovat Euroopan avaruusjärjestö sekä yhteinen tutkimuskeskus laadittaessa päivitettyjä karttoja EU:n ulkopuolisista maista ja arvioitaessa vahinkoja tai ajantasaistettaessa karttoja sellaisten katastrofien (esimerkiksi maanjäristysten ja tulvien) jälkeen, jotka voivat tehdä infrastruktuuriverkostosta käyttökelvottoman avun toimittamiseksi perille. Kyseisen verkoston perustana olisivat kunkin jäsenvaltion yhteyspisteet, jotka voisivat antaa oman panoksensa hätätilanteen selvittämiseksi.

3.2.1.2

EU:n avustusyksiköiden sekä seuranta- ja tiedotuskeskuksen välisen tiedonvaihdon tulee olla jatkuvaa, luotettavaa ja häiriötöntä seuraavista syistä:

Viestintäyhteydet katastrofeista kärsiville alueille ovat yleensä erittäin puutteellisia joko infrastruktuurin tuhoutumisen tai sen kuormittumisen johdosta (tavanomaiset ja matkaviestinverkot).

Tietyt hallitukset pyrkivät valvomaan alueellaan tapahtuneesta katastrofista annettavia tietoja ja valvomaan avustusyksiköiden liikkeitä.

3.2.1.3

Mitä ilmeisin ratkaisu tähän on hyödyntää satelliittiviestintää. Kokemus onkin osoittanut, että

ympäristön tuhoutuminen ei juuri vaikuta satelliittiviestintään (lähettämiseen tarvitaan ainoastaan salkku ja erillinen sähkögeneraattori)

se on turvallinen ulkopuolisten harjoittamaa tietojen valvontaa ja seurantaa ajatellen.

3.2.1.4

Myös satelliittiviestinnässä tietojen lähetyskapasiteetti on kuitenkin rajallinen, ja tietyissä tilanteissa muut tarpeet ja käyttäjät (kuten tiedotusvälineet) kuormittavat yhteyksiä. Siksi on tarkoituksenmukaista varmistaa, että satelliittilähetyksille varataan tietyt pysyvät taajuudet, jotka mahdollistavat tyydyttävän viestinnän katastrofista kärsivien alueiden ja seuranta- ja tiedotuskeskuksen välillä sekä eri toimipisteiden välillä.

3.2.1.5

Tuntuisi riittävän, että järjestelmä rajataan kattamaan pienehkö maantieteellinen alue (EU ja sen lähialueet), mutta itse asiassa olisi tavoiteltava maailmanlaajuista kattavuutta. Äskettäinen tsunamikatastrofi osoitti selkeästi, että ensiksi mainittu ratkaisu on riittämätön, sillä seuranta- ja tiedotuskeskuksen kanssa käydyn viestinnän lisäksi oli katettava viestintä Malediivien, Sri Lankan, Thaimaan ja Indonesian kaltaisten, toisistaan etäällä sijaitsevien toiminta-alueiden välillä.

3.2.1.6

Tehokas viestintä edellyttää, että EU:lla on nimenomaisesti (toisin sanoen yksinomaisesti) pelastuspalvelukäyttöön varattu satelliittiviestintäjärjestelmä, joka on toimintavarma (häiriöiltä suojattu), luotettava ja kattavuudeltaan maailmanlaajuinen. Järjestelmän on sovelluttava puhe- ja dataliikenteeseen (faksit, viestit ja teräväpiirtokuvat) sekä videokonferenssien järjestämiseen.

3.2.1.7

Yhteisellä tutkimuskeskuksella, Euroopan avaruusjärjestöllä ja komissiolla (tietoyhteiskunnan pääosasto) on riittävät valmiudet huolehtia pelastuspalvelusta vastaavan pääosaston (ympäristöasioiden PO) alaisena toimivan toimintasuunnitelman ja mekanismin hallintokomitean tarpeista.

3.2.2   Toimintaresursseja koskeva vähimmäisvaatimus

3.2.2.1

Avustusyksiköiden toiminnassa on otettava huomioon seuraavat seikat:

Jäsenvaltiot antavat toimintayksiköiden käyttöön sellaiset resurssit, että ne voivat toimia riittävän itsenäisesti, sekä tarkoituksenmukaiset järjestelmät kohdealueella tapahtuvaa viestintää varten.

Yksiköitä koordinoi Euroopan unionin koordinaattori, jolle kuuluvat muun muassa seuraavat tehtävät: jäsenvaltioiden lähettämien yksiköiden koordinointi, yhteydenpito katastrofista kärsivän maan viranomaisiin, koordinointi Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaarisen avun koordinointitoimiston kanssa jne.

Unioni ei ole toistaiseksi osoittanut koordinaattorille resursseja, vaan sillä on käytettävissään ainoastaan joitakin viestintälaitteita. EU:n on tarjottava asianmukaiset resurssit ja varusteet viestintälaitteista telttoihin helpottaakseen koordinaattorin ja sitä tukevan yksikön tehtäviä koordinoitaessa toimintaa muiden yksiköiden ja katastrofista kärsivien maiden viranomaisten kanssa sekä varmistaakseen koordinaattorin tehokkaan työskentelyn toisinaan vaikeissa olosuhteissa.

Varusteet ja tarvikkeet, jotka on merkittävä selkeästi EU:n tunnuksin, ovat selkeä osoitus EU:n läsnäolosta ja sitoutumisesta auttamaan katastrofista kärsivää väestöä. Unionin alueella tästä välittyy viesti alueiden välisestä yhteisvastuusta, ja unionin alueen ulkopuolella se vahvistaa EU:n kansainvälistä asemaa.

3.2.2.2

Myönnettäessä jäsenvaltioille tukea hätätilanteen sattuessa on otettava huomioon seuraavat seikat:

Tietyissä tapauksissa jäsenvaltiot eivät kykene tarjoamaan tarvittavaa tukea joko siitä syystä, että tahot, joiden hallussa tarvittavat resurssit tai laitteet ovat, tarvitsevat niitä itse ennustettavissa olevaa tai ilmoitettua hätätilannetta varten, tai siitä syystä, että resursseja käytetään vain tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa, joita varten niitä ei ole kannattanut hankkia.

Maastopalot ovat tyypillinen esimerkki ensiksi mainitusta tilanteesta, sillä jäsenvaltiot, jotka ovat hankkineet lentokalustoa, ovat samanaikaisesti samassa tilanteessa. Omalla alueella vallitsevien vaarallisten olosuhteiden johdosta on tavallisesti vaikea lähettää resursseja toiseen maahan. Yhteisvastuu Välimeren alueella sijaitsevien unionimaiden välillä on erittäin vahva, ja resursseja on tapana siirtää alueelta toiselle erityisen vakavissa tilanteissa.

Vakavat tulvat, joita varten tarvitaan suuritehoisia pumppuja, ovat esimerkki jälkimmäisestä tilanteesta, sillä suurimmassa osassa unionin jäsenvaltioita kyseisenlaiset pumput eivät tavallisesti kuulu toimintayksiköiden varustukseen.

Toisenlaisiin, uudenlaisesta terrorismista aiheutuviin tilanteisiin saatetaan myös pyytää resursseja ja laitteita toiminnan mahdollistamiseksi tietyissä tapauksissa, jotka poikkeuksellisuudestaan huolimatta voivat olla vakavia.

Unionin on siis kyettävä hankkimaan itselleen ostamalla tai vuokraamalla resursseja ja laitteita, joiden avulla se voi tukea jäsenvaltioiden pelastuspalveluvalmiuksia.

3.2.3   Operatiivisten keskusten keskittäminen

3.2.3.1

Mekanismin nykyiset rakenteet perustuvat siihen, että tietyt toimintayksiköt, arviointiresurssit ja -laitteet on annettu koko unionin käyttöön. Vaikka tämä merkitsee parannusta verrattuna aiemmin vallinneeseen tyhjiöön, se ei tarkoita, että tilanne olisi kaikilta osin tyydyttävä.

3.2.3.2

Koska unioni on maantieteellisesti laaja ja sen alueeseen kohdistuu moninaisia vaaratekijöitä, olisi syytä harkita mekanismiin kuuluvien alueellisten tukirakenteiden perustamista. Tiettyjä yksiköitä ja resursseja pidettäisiin niissä valmiudessa, ja näin ne olisivat aiempaa nopeammin käytettävissä. Ne myös mukautuisivat paremmin unionin alueellisten vaaratekijöiden erityispiirteisiin.

3.2.3.3

Edellä mainitut resurssit voisivat olla vuodenaikoihin sidottuja (maastopalojen torjuntaan käytettävät lentokoneet) tai pysyviä.

3.2.3.4

Toinen mahdollinen parannus olisi se, että resurssien hankintaa koskevat tehtävät jaettaisiin naapurimaiden kesken; resurssit asetettaisiin sitten alueen kaikkien maiden käyttöön. Eräs vaihtoehto olisi, että unioni kannustaisi hankkimaan resursseja, jotka jaettaisiin keskikokoisten tai sellaisten maiden kesken, joilla on yhteisiä vaaratekijöitä (tietyn valuma-alueen tulvat, maanjäristykset jne.).

3.2.4   Ympärivuorokautisessa toimintavalmiudessa olevan keskitetyn teknisen toimintaryhmän varustaminen

3.2.4.1

Vaikka seuranta- ja tiedotuskeskus on toimintavalmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa, siltä puuttuvat tällä hetkellä riittävät henkilöstö- ja tekniset resurssit, jotka ovat hätäkeskusten käytettävissä suurimmassa osassa jäsenvaltioita. Komission on sitouduttava korjaamaan tämä puute.

3.2.4.2

Komission nykyisessä lähestymistavassa rajoitutaan kuitenkin hankkimaan resursseja vain kulloisenkin hätätilanteen mukaan. On aihetta kysyä, onko tällainen lähestymistapa tilanteen vaatimalla tavalla riittävän kunnianhimoinen.

3.2.4.3

Seuranta- ja tiedotuskeskuksen ei suinkaan ole määrä toimia hätätilanteessa päätöksentekokeskuksena eikä operatiivisen koordinoinnin keskuksena. Tuettaessa tiettyjen päätösten tekemistä tai avun suunnittelua on kuitenkin vältettävä improvisointia ja noudatettava tiettyä toimintatapaa, joka vaihtelee hätätilanteeseen liittyvien olosuhteiden mukaan. Toiminta eroaa sen mukaan, onko kyseessä tulva, maanvyörymä, maanjäristys tai tulivuorenpurkaus. Myös resurssit ovat erilaisia.

3.2.4.4

Tästä syystä seuranta- ja tiedotuskeskuksella on oltava ennalta laaditut avustussuunnitelmat, joiden pohjalta apua pyritään antamaan tehokkaasti ja nopeasti ottamalla huomioon muun muassa hätätilanteen luonne, vakavuus ja kohdemaa. Keskuksella on oltava myös luotettavat tiedot hätätilanteen sattuessa. Komissio aikookin ottaa asiassa yhteyttä EU:ssa ja sen ulkopuolella toimiviin erityisjärjestöihin. Kumppaneihin olisi luonnollisesti sisällytettävä myös kussakin maassa käytettävissä olevat toimintavalmiit yksiköt.

3.2.4.5

Olisi myös aiheellista pohtia, voisiko MIC ryhtyä koordinoimaan kansallisten elinten, humanitaariseen apuun erikoistuneiden järjestöjen sekä erityisesti katastrofeissa avustavien vapaaehtoisten toimintaa. Koordinointi on välttämätön tehtävä, joka kuuluu sellaisten elinten vastuulle, joilla on toiminnan edellyttämät tiedot ja resurssit.

3.2.5   Toimintayksiköiden koulutus

3.2.5.1

Jäsenvaltioiden etukäteen valitsemat toimintayksiköt tietävät epäilemättä, miten hätätilanteessa on toimittava. Nykyinen koulutusohjelma on tuottanut tuloksia yhteistoimintaa koskevien valmiuksien osalta. Kurssien määrää on lisättävä ja kurssit on pyrittävä järjestämään muulla kuin englannin kielellä, sillä toiminta voi tapahtua esimerkiksi maissa, joilla on kulttuurisesti läheiset siteet muihin kieliin, kuten ranskaan tai espanjaan.

3.2.5.2

Kun ennalta laadittavat avustussuunnitelmat on määritelty, ne on saatettava toimintayksiköiden tietoon. Yksiköt olisikin sisällytettävä koulutusohjelmiin.

3.2.5.3

On harkittava mahdollisuutta hyödyntää uusia etäopetustekniikoita uusia kursseja järjestettäessä.

4.   Komission ehdotusta koskevia erityishuomioita

4.1

Tarkasteltavana oleva ehdotus on epäilemättä myönteinen, vaikka sitä voidaan parannella. On pidettävä mielessä, että mekanismia käytetään ennen kaikkea EU:n alueella, ja se on siis nykyään yksi EU:n alueiden välisistä yhteisvastuuvälineistä (ellei jopa ainoa tämänkaltainen väline).

4.2

Siksi unionin ei pidä säästellä resursseja varmistaakseen mahdollisimman nopean ja tehokkaan toiminnan erilaisissa hätätilanteissa. Keskeisellä sijalla ovat ennalta määritellyt toimintamenettelyt tai avustussuunnitelmat, joita on testattava harjoituksissa sekä muutettava harjoituksista tai todellisesta toiminnasta saatujen kokemusten pohjalta.

4.3

Suunnitelmissa on huolehdittava viestinnästä, ajantasaisista kartoista sekä asianmukaisista resursseista, jotta päästäisiin tyydyttävään koordinointitulokseen. Resurssien tulee olla unionin omaisuutta. Unionin toimintasuunnitelmien on oltava kansainvälisesti huipputasoa ja vahvistettava unionista välittyvää kuvaa ja unionin kansainvälistä painoarvoa.

4.4

Unionin arviointiyksiköitä ja koordinaattoreita on kuultava katastrofialueen jälleenrakentamisessa sekä laadittaessa mahdollisia myöhempiä toimintasuunnitelmia.

4.5

ETSK katsoo, että kaikkiin yhteisön mekanismin puitteissa toteutettaviin toimiin on osoitettava talousarviossa riittävät varat, joilla varmistetaan teknisen henkilöstön ja omien resurssien saatavuus unionin toiminnan ja sen näkyvyyden parantamiseksi etenkin unionin ulkopuolella tapahtuvissa katastrofeissa. Omista resursseista tulisi erityisesti painottaa kuljetusvälineitä, sillä käytettävissä olevan kuljetuskaluston avulla toiminta voitaisiin käynnistää nopeasti, mikä minimoisi katastrofin seuraukset.

4.6

EU:n ulkopuolisissa maissa toimittaessa on välttämätöntä, että mekanismiin liittyviä toimia tarkastellaan erottamattomana osana unionin ulkopolitiikkaa ja että toimille annetaan niiden ansaitsema painoarvo osoituksena unionin välittömästä yhteisvastuusta onnettomuuksista kärsineitä maita kohtaan.

5.   Päätelmät

5.1

ETSK kannattaa yhteisön pelastuspalvelumekanismin kehittämistä koskevaa tiedonantoa. Komitean mielestä tiedonantoa voidaan kuitenkin parannella eräiden konkreettisten näkökohtien osalta. Erityisesti eräät komitean tekemistä huomioista ovat komiteaan kuuluvan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kannanottoja.

5.2

Koska ehdotettujen toimenpiteiden toteuttamisen tulee olla pakollista, olisi lähtökohtaisesti valittava asianmukainen oikeudellinen väline. Komitea katsoo, että asetus (9) toimii yhdenmukaistavasti ja velvoittavasti EU:n kaikissa jäsenvaltioissa.

5.3

Toinen seikka, jota on syytä korostaa, koskee mekanismiin varattavaa rahoitusta. Mekanismiin tulee myöntää riittävät varat, jotka kattavat henkilöstön lisäämisen sekä omien resurssien hankinnan. Vaikka tiedonannossa ei yksilöidä jäsenvaltioille myönnettävää rahoitustukea, uutta solidaarisuusrahastoa koskevassa ehdotuksessa (10) olisi lisäksi otettava huomioon kaikki luonnonkatastrofit, myös kuivuus.

5.4

ETSK:n ehdottamista parannuksista, joilla mekanismia voitaisiin kehittää ja jotka esitetään käsillä olevan lausunnon huomioissa, painotettakoon erityisesti seuraavia:

satelliittiviestintäjärjestelmän luominen

mekanismin varustaminen omilla avustusyksiköillä

EU:n henkilöstön ja tarvikkeiden varustaminen EU:n tunnuksin, etenkin toimittaessa unionin ulkopuolella

operatiivisten keskusten alueellistaminen ja niiden välinen koordinointi

yksiköille annettava tekninen koulutus ja kielikoulutus.

5.5

Kansalaisyhteiskunnan edustajana ETSK antaa tukensa katastrofeissa avustaville vapaaehtoisille sekä heidän tekemälleen palkattomalle ja usein keskeytymättömälle työlle. Se ei ole ainoastaan osoitus yhteisvastuusta, vaan välttämätöntä toimintaa lievitettäessä aktiivisesti katastrofialueiden ihmisten ja heidän omaisuutensa kärsimiä vahinkoja.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Komissio on tehnyt ehdotuksen seuraavista välineistä (KOM(2005) 124 lopullinen, 6.4.2005): tiedonanto turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskevan puiteohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013; neuvoston päätös terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013; neuvoston päätös – turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskevasta yleisohjelmasta (SEC(2005) 436).

(2)  Neuvoston päätös 2001/792/EY, Euratom.

(3)  Neuvoston 9. joulukuuta 1999 tekemä päätös 1999/847/EY.

(4)  KOM(2005) 113 lopullinen – 2005/0052 CNS, 6.4.2005

(5)  Edellä mainitun päätöksen 2001/792/EY 6 artikla.

(6)  Edellä mainittu ehdotus neuvoston asetukseksi, 6.4.2005.

(7)  Mekanismin viestintäjärjestelmä.

(8)  Mekanismin seurantakeskus.

(9)  On tehty esimerkiksi asetusehdotus valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälineen perustamisesta vakavia hätätilanteita varten, KOM(2005) 113 lopullinen, 6. huhtikuuta 2005.

(10)  Ehdotus hyväksyttiin 6. huhtikuuta 2005 (KOM(2005) 108 lopullinen).


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/46


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kalastusalan yhteisyritykset — nykyinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät”

(2006/C 65/09)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta Kalastusalan yhteisyrityksetnykyinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen ja ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 9. marraskuuta 2005. Esittelijä oli Gabriel Sarró Iparraguirre.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 122 ääntä puolesta ja ei yhtään vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Yhteisessä kalastuspolitiikassa, YKP:ssä, yhteisyritykset katsottiin ensimmäistä kertaa rakennepoliittisiksi välineiksi asetuksessa N:o EY 3944/90, jossa ne määriteltiin seuraavasti: ”’Joint enterprise’ means a company incorporated under private law comprising one or more Community shipowners and one or more partners from a third country with which the Community maintains relations, associated under a joint enterprise agreement set up for the purpose of exploiting and, where appropriate, using the fishery resources of waters falling within the sovereignty and/or jurisdiction of such third country, primary consideration being given to the supply of the Community market”. (1) YKP kehittyi edelliseen kauteen verrattuna huomattavasti 1990-luvulla, jolloin syntyi termi ”sininen Eurooppa”. Se on tullut jälleen ajankohtaiseksi, ja sen merkitys on jopa laajentunut, kun on ryhdytty keskustelemaan yhteisen meripolitiikan käynnistämisestä.

1.2

YKP:n kehittyessä edellä mainittua yhteisyritysten käsitettä ei ole tarkistettu, joten ne ovat jääneet yksinomaan kalatalousalan rakennepoliittiseksi välineeksi ja ovat vaihtoehto aluksen romuttamiselle tai sen lopulliselle siirtämiselle yhteisön ulkopuoliseen maahan, kuten jäljempänä tämän lausunnon kohdassa 2.1.2 mainittujen asetusten keskeisimmistä artikloista voi havaita. Yhteisyrityksiin sovellettavalla säännöstöllä on siis valvottu pelkästään rahoitusta.

1.3

Mutta kalastusalan yhteisyritykset eivät suinkaan ole pelkkä kalatalousalan rakennepoliittinen väline vaan pikemminkin keino saavuttaa tietyt Euroopan unionin lukuisissa asiakirjoissa ja säädöksissä selvästi ilmaistut tavoitteet. Ne liittyvät muun muassa seuraaviin toimintalinjoihin: tuotteiden toimittaminen markkinoille ja yhteistoiminta, työllisyys ja aluekehitys, vastuullisen kalastuksen edistäminen, Euroopan unionin toiminta erilaisissa alueellisissa kalastusjärjestöissä sekä ylipäätään jäsenvaltioiden pääoman ja ammattitaitoisen työvoiman läsnäolo eri maissa ja markkina-alueilla toteutettavissa kestäväpohjaisissa investointihankkeissa.

1.4

On totta, että YKP:n uudistuksen myötä kalastusalan yhteisyrityksiä ei enää mielletä rakennepoliittiseksi välineeksi, mutta kuten jäljempänä todetaan, uudistus on johtanut siihen, että yhteisyritykset jäävät käytännössä täysin vaille erityistä sääntelykehystä ja yhtymäkohtia Euroopan unionin toimivaltaan ja toimintalinjoihin.

1.5

Vastatessaan komission lausuntopyyntöihin komitea on aina todennut, että kalastusalan yhteisyritykset on mukautettava uuteen yhteiseen kalastuspolitiikkaan. ETSK ilmaisi tämänsuuntaisen kantansa myös lausunnossa, jonka komitea antoi ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta. (2) Kannanotto toistettiin Euroopan kalatalousrahastosta annetussa komitean lausunnossa (3), joka liittyi ehdotukseen neuvoston asetukseksi rahaston perustamisesta, (4) ja se välitettiin kalastuksesta vastaavalle komission jäsenelle julkisesti tämän vieraillessa komitean NAT-erityisjaoston kokouksessa 16. kesäkuuta 2005. Komissaari lupautui huomioimaan kannan.

1.6

Tarkasteltavana olevassa lausunnossa pyritään pohtimaan tarkemmin Euroopan talous- ja sosiaalikomitean linjaa ja tuomaan esiin näkökohtia, jotka auttavat muuttamaan kalastusalan yhteisyrityksistä vallitsevaa käsitystä eli yrityksiä sääntelevien säännösten sisältöä virallisista asiakirjoista ja niissä esitetyistä tosiseikoista käsin.

1.7

On toivottavaa, että mahdollisesti hyväksyttävän, tässä ehdotetun käsitteellisen muutoksen ansiosta yhteisyritykset mielletään väljästi omaksi yritysmuodokseen ja niiden myönnetään edustavan kansainvälisessä kauppavaihdossa omaperäistä, ainutlaatuista todellisuutta sekä avaavan Euroopan unionille kansainvälisten suhteiden saralla erityisen toimintakentän.

2.   Yleisiä huomioita

2.1   Yhteisyritykset Euroopan unionin säädösteksteissä

2.1.1

Kalastusalan yhteisyrityksistä säädettiin ensimmäisen kerran yhteisön oikeudessa neuvoston asetuksella 3944/90, jolla muutettiin neuvoston asetusta 4028/86. Yhteisyritykset ovat asetuksen mukaan väline, jolla supistetaan yhteisön laivaston kalastuskapasiteettia ja täytetään samalla sitoumus tuotteiden toimittamisesta yhteisön markkinoille, koska yhteisön vesillä on niukasti kalavaroja ja yhteisön kalastajilta on kielletty pääsy kolmansien maiden yksinomaisille talousvyöhykkeille. Logiikka perustuu neljään seikkaan: ylikapasiteetin poistamiseen, toimitusvarmuuteen, työpaikkojen osittaiseen säilyttämiseen sekä yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehtyjen poliittisten ja kauppasopimusten toteuttamiseen. (5) Edellä mainittujen asetusten mukaisten toimenpiteiden panemiseksi täytäntöön annettiin komission asetus 1956/91 (6).

2.1.2

Neuvoston asetuksilla (ETY) N:o 2080/93 (7) ja 3699/93 (8) kalastusalan yhteisyritysten hallinto ja rahoitus liitettiin kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineeseen (KOR). Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot ovat vastanneet hankkeiden valinnasta, niiden hallinnoinnista ja valvonnasta sekä tukien maksatuksesta. Tuet olivat aluksi samansuuruisia kuin alusten romuttamisesta tai siirtämisestä yhteisön ulkopuoliseen maahan maksettu palkkio ja sittemmin 80 prosenttia aluksen romuttamispalkkiosta. Yhteisöstä kotoisin oleva aluksen omistaja voi siis oikeutetusti katsoa, että aluksen romuttamisesta maksettavan palkkion ja aluksen siirtämisestä yhteisyrityksiin maksettavan tuen välinen ero johtuu siitä, että Euroopan unioni suosii suhteita uuteen yhteisyritykseen, johon hänen aiemmin omistamansa alus tai alukset siirretään. Nämä periaatteet säilytettiin 3. marraskuuta 1998 annetussa neuvoston asetuksessa 2468/98 (9), jolla kumottiin asetus 3699/93, sekä 17. joulukuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa 2792/1999 (10). On kuitenkin pantava merkille, että viimeksi mainitussa asetuksessa yksinkertaistettiin yhteisyrityksen käsitettä, ja yhteisyritys määriteltiin siten, että sillä tarkoitetaan ”– — yhden tai useamman kumppanin, jotka ovat aluksen rekisteröintipaikkana olevan kolmannen maan kansalaisia, muodostamaa kaupallista yritystä” (11).

2.2   Viimeaikaista taustaa

2.2.1

Vihreässä kirjassa yhteisen kalastuspolitiikan tulevaisuudesta (12) todetaan, että Euroopan unionin kalastuslaivastolla on ylikapasiteettia, kalastusala maailmanlaajuistuu ja monet kehitysmaat pyrkivät oikeutetusti laajentamaan omaa kalastusteollisuuttaan. Näiden kolmen seikan sekä niin ikään vihreässä kirjassa mainitun kalastusalan investointien voimakkaan pääomatarpeen (laivaston, satamien, kylmälaitteiden, tehtaiden jne. tarvitseman pääoman) olisi pitänyt saada aikaan keskustelua erityisesti kalastusalan yhteisyritysten merkityksestä, sillä ne ovat tärkeämpiä kuin kyseisen ajanjakson virallisista asiakirjoista (13) ilmenee.

2.2.1.1

Kalastusalan yhteisyritykset ovat Euroopan unionin keino olla läsnä kehitysmaiden kalastussektorilla, investoida alaan ja kehittää sitä, minkä ansiosta alasta voidaan kehittää täysimittainen elinkeino tai edistää sen kasvua. Kalastusalusten siirtäminen yhteisyrityksille liittyy kalastustoiminnan pyyntinäkökohtaan, mutta samalla edistetään useita aloja, kuten satama-alaa, erinäisiä palveluita (huoltoa, tekniikkaa, elintarvikehuoltoa, huolintaa, saaliiden siirtämistä, lastaamista ja purkamista, miehistölle tarjottavia palveluita, matkustusta jne.), kylmäketjujen todellista ylläpitoa (jota Euroopan unionin asettamat elintarvikkeiden turvallisuusmääräykset edellyttävät kylmälaitteisiin tehtävien korkeiden kustannusten muodossa), elintarvikkeiden terveysmääräysten noudattamista sekä jalostusteollisuuden käynnistämistä.

2.2.1.1.1

Yhteisyritykset mahdollistavat korkeatasoisten eurooppalaisten työpaikkojen säilymisen monilla aluksilla päällystö- ja keskijohdon tehtävien muodossa sekä lukuisten uusien työpaikkojen luomisen aluksille ja niiden ympärille syntyviin palveluyrityksiin. Nämä työpaikat tarjoavat paikallisille kalastajille ihmisarvoisen ratkaisun työoloihin ja tuloihin, sillä muussa tapauksessa heidän ainoa perinteinen työnsaantimahdollisuutensa on pienimuotoinen rannikkokalastus. Se on usein valvonta-, säilyttämis- markkinointi- ym. mekanismien puutteessa tai niiden niukkuuden vuoksi tehotonta ja kalavarojen kannalta haitallista.

2.2.1.2

Luomalla paikallista vaurautta ja viemällä saalis joko jalostettuina tai jalostamatta niitä paikallisesti saadaan puolestaan aikaan kansainvälisiä arvoketjuja, joissa lisäarvo jakautuu aiempaa oikeudenmukaisemmin, ja kasvatetaan eksponentiaalisesti kyseisen maan kalastusalan tuottamaa bruttokansantuotetta ja asukaskohtaista tuloa sekä teollistetaan kalatalousalaa asteittain siellä, missä aiemmin on ollut vain rannikkokalastusta ilman terveyssääntöjä tai riittäviä kaupallisia edellytyksiä.

2.2.1.3

Kalastusalan yhteisyritysten on pitänyt sitoutua turvaamaan ensisijaisesti toimitukset yhteisön markkinoille, mikä takaa alusten omistajien ja kalastusteollisuuden, jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin (tukiensa välityksellä) tekemät investoinnit ja niiden jatkuvuuden. Näin kalastustuotteita on saatavilla yhteisön alijäämäisillä markkinoilla, joilla kalan kulutus lisääntyy kuluttajien noudattaessa terveellistä ja monipuolista ruokavaliota koskevia suosituksia, joita sekä tiedeyhteisö että julkishallinto antavat tuon tuosta Euroopan väestölle. Tuotetoimituksissa on lisäksi noudatettava tarkoin Euroopan unionin elintarvikemääräyksiä.

2.2.1.4

Yhteisyritysten toiminta kalastuksesta riippuvaisilla Euroopan unionin alueilla mahdollistaa kalastusteollisuuden työllisyysasteen säilymisen ennallaan, koska Euroopassa toimivien yritysten keskustoimistot sekä tekniset ja kaupalliset yksiköt jatkavat toimintaansa ja oheisteollisuuden joko välittömästi tai välillisesti luomat työpaikat säilyvät, kun suuret alukset palaavat eurooppalaisiin tukisatamiinsa korjattaviksi joka neljäs vuosi tai kun luodaan taitotietoon perustuvia palveluketjuja edellä mainittujen paikallisten palveluteollisuuden yritysten kanssa.

2.2.1.5

Kalastusalan yhteisyritysten ansiosta Euroopan unioni saa tehokkaita seuranta- ja valvontatietoja yhteisön ulkopuolisten maiden vesiltä ja kansainvälisiltä vesiltä pyydetyistä saaliista, koska unionilla on oikeudelliset suhteet saaliiden alkuperäalueilla sijaitseviin kalastusyrityksiin. Näin Euroopan unioni voi toimia todella johtoasemassa YK:n alaisen FAO:n toimivaltaan kuuluvissa alueellisissa kalastusjärjestöissä. (14) Yhteisyritysten on näet toimitettava jäsenvaltioille puolivuosittain tiedot saaliistaan komission, jäsenvaltioiden ja tilintarkastustuomioistuimen suorittaman rahoitusvalvonnan varmistamiseksi.

2.2.1.6

Yhteisyritysten ansiosta Euroopan unionin kalastusalan etuja voidaan valvoa kansainvälisillä vesillä ja pyyntipaikoissa, ja niiden laatu taataan vastuullista kalastusta, kalavarojen suojelua ja hoitoa, alusturvallisuutta, valvontaa, elintarvikeketjun turvallisuutta jne. koskevilla yhteisön asetuksilla. Näin vältettäneen tai minimoitaneen sellaisten unionin ulkopuolisten kalastuslaivastojen haitallinen vaikutus, jotka eivät edistä kolmansien maiden kalastuksen eivätkä teollisuuden kehitystä eivätkä takaa sellaisten kalastustuotteiden laatua, jotka päätyisivät lopulta Euroopan unioniin, eivätkä myöskään salli kalavarojen asianmukaista, vastuullista valvontaa.

2.2.1.7

Euroopan unioni voi yhteisyritysten avulla vaikuttaa tehokkaasti ja kestävästi sellaisten maiden paikallisen kalastusteollisuuden kehittämiseen, joiden kanssa unioni on tehnyt kalastussopimuksia ja joissa toimii kalastusalan yhteisyrityksiä tai sellaisten kolmansien maiden yrityksiä, joissa eurooppalaiset yrittäjät valvovat alaa. Tällainen kalastusteollisuus hyödyttää sekä kolmansia maita että ylipäätään Euroopan unionia, koska näin meren antimia on jatkuvasti saatavilla.

2.2.2

Yhtäkään näistä seikoista ei käsitellä edes epäsuorasti edellä mainitun vihreän kirjan kohdassa 3.9 ”YKP:n kansainvälinen ulottuvuus” (15) eikä kohdassa 5.8 ”Ulkosuhteet” (16). Kalastusalan yhteisyrityksiä ei mainita kertaakaan käyttökelpoisena välineenä, kun toimitaan niiden kalastuspoliittisten periaatteiden mukaisesti, joita itse vihreässä kirjassa ajetaan. Sen sijaan ennen vuotta 2002 annetuissa monissa yhteisön kalatalousalaa koskevissa säädöksissä yhteisyritysten asemaa puolustettiin, mikä käy myös tästä lausunnosta selvästi ilmi.

2.2.3

Uuden YKP:n mukainen kalastusalan yhteisyritysten lakkauttaminen käytännössä lähes tyystin on havaittavissa siitä tosiseikasta, että viimeisin komission teettämä selvitys, jossa annetaan yksityiskohtaista tietoa kyseisistä yrityksistä, on peräisin vuodelta 2001. (17)Selvityksessä ei mainita erikseen yhteisyrityksille kuuluvia aluksia. Ennen tätä raporttia julkaistiin 16. kesäkuuta 2000 erityisselvitys otsikolla Etude de bilan des sociétés mixtes dans le contexte des interventions structurelles dans le domaine de la pêche. Kummassakin asiakirjassa annetaan ymmärtää, että yhteisyrityksiä on nykyisin kolmisensataa ja niillä on yhteensä yli 600 alusta. Yhteisyritykset ovat jääneet yhteisön kalastuslainsäädännön ulkopuolelle lainsäädännölliseen tyhjiöön. Niistä on tullut yksinomaan yhteisön ulkopuolisia yrityksiä, joissa yhteisö on osakkaana. Niillä on velvollisuus toimittaa tuotteita ensisijaisesti Euroopan unioniin ja antaa säännöllisesti tietoja toiminnastaan. Ne turvataan ainoastaan alkuperäjäsenvaltion ja yhteisön ulkopuolisen kohdemaan kahdenvälisin vastavuoroisin investointien suojelua koskevin sopimuksin.

2.3   Nykyinen tilanne

2.3.1

Edellä mainitun vihreän kirjan lopulliseen versioon johtaneen valmistelutyön yhteydessä annettiin kaksi asetusta: neuvoston asetus (EY) N:o 1263/1999, annettu 21 päivänä kesäkuuta 1999, kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineestä (18) sekä neuvoston asetus (EY) N:o 2792/1999, annettu 17 päivänä joulukuuta 1999, kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä (19). Näiden asetusten ansiosta kalastusalan yhteisyrityksiä on edelleen säännelty KOR:n kautta, kunnes välineen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2006.

2.3.2

Neuvoston asetus (EY) N:o 2369/2002, annettu 20 päivänä joulukuuta 2002, kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 2792/1999 muuttamisesta (20) on kuitenkin käytännössä jättänyt yhteisyritykset Euroopan unionin kalatalousalan rakennepolitiikan ulkopuolelle 31. päivästä joulukuuta 2004 lähtien. Yhteisyritykset kuuluvat edelleen yhteisön säännöstön piiriin, sillä niiden on noudatettava perustamishetkellään voimassa olevia säädöksiä, mutta niistä ei ole annettu keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä erityissäännöksiä.

2.3.3

Kalastusalan yhteisyrityksille myönnetty tuki lakkautettiin ja säädöksistä poistettiin lähes kaikki viittaukset kyseisiin yrityksiin edellä mainitun asetuksen 2369/2002 johdanto-osan 5 kappaleessa mainittua periaatetta noudattaen. Tämän periaatteen mukaan kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineessä olisi keskityttävä kapasiteetin pienentämiseen romuttamalla kalastusaluksia. Kuten edellä on selvitetty, kalastuskapasiteetin pienentäminen on vain yksi yhteisön politiikkojen monista tavoitteista. Yhteisyritykset ovat olleet ja voivat olla myös vastaisuudessa tarkoituksenmukainen väline, jonka avulla tavoitteet saavutetaan.

3.   Erityishuomioita

3.1

YKP:hen sisällytettävä edelleen erityisiä kalastusalan yhteisyrityksille suunnattavia toimia

3.1.1

Kalastusalan yhteisyritysten poistaminen voimassa olevasta lainsäädännöstä on talouden logiikan vastaista. Ne sopivat erityisen hyvin globaaliin talouteen, sillä yritysten kohdemaassa kustannukset ovat tavallisesti alhaisemmat kuin jäsenvaltiossa, johon alus oli alun perin rekisteröity. Samalla siirretään teknologiaa, luodaan ja jaetaan lisäarvoa, saavutetaan kalavarat ja toimitetaan tuotteita markkinoille.

3.1.2

Kalastusalan yhteisyritysten ansiosta voidaan osittain säilyttää työpaikat kalastuksesta riippuvaisilla Euroopan unionin alueilla niin merellä kuin maissa ja luoda uusia, parempaa ammattitaitoa vaativia työpaikkoja sellaisiin yhteisön ulkopuolisiin maihin, joihin kyseiset yritykset sijoittuvat, sekä kouluttaa työntekijöitä ja antaa heille ammattipätevyys kohdemaassa.

3.1.3

Kalastusalan yhteisyritykset sisällytettiin yhteisön lainsäädäntöön kalatalouden rakennepolitiikan myötä vuonna 1990 eli viisitoista vuotta sitten. Ne ovat olleet hyödyllinen väline koko kyseisen ajanjakson ajan. Yhteisyritysten epätarkoituksenmukainen poistaminen komission ajamasta uudesta YKP:stä ja niiden katoaminen voimassa olevasta lainsäädännöstä 1. päivästä tammikuuta 2005 lähtien merkitsevät sitä, ettei yhteisö enää tue käyttökelpoista välinettä, jonka turvin Euroopan unioni on tehnyt taloudellista yhteistyötä yhteisön ulkopuolisten, tavallisesti kehitysmaiden kanssa. Se saattaa lisäksi merkitä unionin toimijoiden ja toimielinten suhteiden kannalta ensiarvoisen tärkeän legitiimin luottamuksen periaatteen rikkoutumista.

3.1.4

Kalastusalan yhteisyrityksiä voidaan ja niitä on tarkasteltava omana lukunaan yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehtävissä monen- tai kahdenvälisissä yhteistyösopimuksissa. Niistä on annettava konkreettisia määräyksiä, joissa huomioidaan yhteisyritysten erityispiirteet siltä osin kuin ne liittyvät sekä itse kalastusalaan että eurooppalaisten investointien edistämiseen ja suojelemiseen yhteisön ulkopuolella sekä tulli-, työllisyys-, verotus- ym. näkökohtiin.

3.1.5

On tosin totta, että kalastusalan yhteisyrityksillä on nykyisessä säännöstössä sijansa niin kutsuttujen kumppanuussopimusten yhteydessä, mutta tämä ei käytännössä ole toistaiseksi tuottanut merkittäviä tuloksia. Siksi on annettava säädös, jolla koordinoidaan komissiossa (kehitysyhteistyön ja kalastuksen pääosastoissa) hajallaan olevaa toimivaltaa ja selvitetään yrittäjille ja muille alan toimijoille, miten niiden on toimittava kumppanuussopimusten ja muiden nykyisten välineiden puitteissa kyseisten käytännön tulosten saavuttamiseksi.

4.   Päätelmät

4.1

Komitea pitää suositeltavana, että yhteistä kalastuspolitiikkaa uudistettaessa otetaan huomioon 19. heinäkuuta 2004 kokoontuneen neuvoston päätelmien (21) mukaisesti se, että kalastusalan yhteisyritykset — jotka eivät enää ole kalastusalusten romuttamisen korvaava, kalastuslaivaston kapasiteettia säätelevä rakenteellinen toimi — määritellään tuotteiden toimittamista markkinoille ja kokonaisvaltaisten alakohtaisten toimien toteuttamista tukevaksi välineeksi, jota Euroopan unioni voi hyödyntää omassa toiminnassaan, kansainvälisissä ja alueellisissa sitoumuksissaan sekä kahdenvälisissä sopimuksissaan pannakseen kalastuspolitiikan täytäntöön asianmukaisesti FAO:n ja WTO:n periaatteiden pohjalta. Samalla on aina kiinnitettävä tarpeellista huomiota siihen, ettei pyyntikapasiteettia lisätä siinä määrin, että se johtaisi kalavarojen liikakalastukseen.

4.2

Komitea pitää välttämättömänä seuraavaa:

4.2.1

Komission on laadittava yksityiskohtainen ja ajantasainen selvitys kalastusalan yhteisyritysten nykytilasta ja potentiaalista sekä toimitettava päätelmänsä unionin muille toimielimille ja asianomaisille elinkeinoelämän aloille.

4.2.2

Voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön on kirjattava tarpeelliset säännökset ja mekanismit, joilla kalastusalan yhteisyrityksille luodaan oikeusturva ja pitkän aikavälin vakaat ja asianmukaiset toimintapuitteet. Yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehtävissä kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa on otettava huomioon kyseisen toiminnan erityispiirteet ja myönteiset vaikutukset kalavarojen hoitoon, tuotteiden toimittamiseen markkinoille, työpaikkojen luomiseen kalastuksesta riippuvaisilla alueilla, lisäarvon tuottamiseen sekä kansainväliseen yhteistoimintaan.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Asetuksen N:o 3944/90 21 artikla (suomenkielistä toisintoa ei saatavilla).

(2)  EYVL C 85, 8.4.2003.

(3)  EYVL C 267, 27.10.2005 (kohta 3.5.1.1.2.1 ja kohdan 5.5 toinen luetelmakohta).

(4)  KOM(2004) 497 lopullinen – 2004/0169 CNS.

(5)  Etude de bilan des sociétés mixtes dans le contexte des interventions structurelles dans le domaine de la pêche, Cofrepeche 16. kesäkuuta 2000 (http://europa.eu.int/comm/fisheries/doc_et_publ/liste_publi/bilansm.pdf, suomenkielistä toisintoa ei saatavilla).

(6)  Commission Regulation (EEC) No 1956/91 of 21 June 1991 laying down detailed rules for the application of Council Regulation (EEC) No 4028/86 as regards measures to encourage the creation of joint enterprises, EYVL L 181, 8.7.1991, ss. 1–28 (suomenkielistä toisintoa ei saatavilla).

(7)  EYVL L 193, 31.07.1993, s. 1.

(8)  EYVL L 346, 31.12.1993, s. 1.

(9)  EYVL L 312, 20.11.1998, s. 19.

(10)  EYVL L 337, 30.12.1999, s. 10.

(11)  17. joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2792/1999 8 artiklan 1 kohdan toinen kappale.

(12)  KOM(2001)135 lopullinen, 20. maaliskuuta 2001.

(13)  Vrt. Komission tiedonanto yhdennetystä toimintakehyksestä kolmansien maiden kanssa tehtäviä kalastuskumppanuussopimuksia varten, KOM(2002) 637 lopullinen, 23. joulukuuta 2002, s. 7 ja alaviite 15.

(14)  http://www.fao.org/fi/inicio.asp.

(15)  s. 19.

(16)  ss. 38–42.

(17)  European Distant Water Fishing Fleet – Some Principles and some Data, huhtikuu 2001. Asiakirja on saatavilla ranskaksi ja englanniksi komission alaisen kalastuksen pääosaston Internet-sivuilla.

(18)  EYVL L 161, 26.06.1999.

(19)  EYVL L 337, 30.12.1999, s. 10.

(20)  EYVL L 258, 31.12.2002, s. 49.

(21)  Ks. asiakirja 11234/2/04 rev 2 (lehdistötiedote 221), luettavissa Internet-osoitteessa www.consilium.eu.int.


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/50


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus — Neuvoston asetus yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikosta”

KOM(2005) 402 lopullinen — 2005/0171 CNS

(2006/C 65/10)

Neuvosto päätti 7. lokakuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 9. marraskuuta 2005. Esittelijä oli Frank Allen.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 127 ääntä puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Komission ehdotuksella on tarkoitus kodifioida yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikosta 28 päivänä huhtikuuta 1981 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1208/81 (1). Uudella asetuksella korvataan siihen sisällytetyt säädökset (2). Kodifioitavien säädösten asiasisältöä ei ole tässä ehdotuksessa muutettu, vaan niihin on yhdistettäessä tehty ainoastaan kodifioinnin edellyttämät muodolliset muutokset.

2   Yleistä

2.1

Komitean mielestä on hyödyllistä koota kaikki säädöstekstit yhteen asetukseen. Komitea pitää komission tavoin Kansalaisten Eurooppa -hankkeen kannalta erittäin tärkeänä, että yhteisön lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja selkeytetään, jotta se olisi yksiselitteisempää ja helppolukuisempaa tavallisille kansalaisille. Kansalaiset saavat näin uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia käyttää lainsäädännön heille tarjoamia erityisiä oikeuksia.

2.2

On vahvistettu, ettei kodifioinnilla muuteta säädösten asiasisältöä millään tavoin vaan sillä pyritään ainoastaan yksinkertaistamaan ja selkeyttämään yhteisön lainsäädäntöä. Komitea kannattaa kyseistä tavoitetta täysin ja suhtautuu — edellä mainitun vahvistuksen huomioon ottaen — myönteisesti komission ehdotukseen.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Toteutettu Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetun komission tiedonannon – Yhteisön säännöstön kodifiointi, KOM(2001) 645 lopullinen – mukaisesti.

(2)  Katso komission ehdotuksen liite III.


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/51


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Teknologiapuistojen rooli Euroopan unionin uusien jäsenvaltioiden teollisessa muutoksessa”

(2006/C 65/11)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 10. helmikuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta Teknologiapuistojen rooli Euroopan unionin uusien jäsenvaltioiden teollisessa muutoksessa.

Lausunnon valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 23. marraskuuta 2005. Esittelijä oli János Tóth ja apulaisesittelijä Jiři Kubíček.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 127 ääntä puolesta ja ei yhtään vastaan 6:n pidättäytyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Maaliskuussa 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti käynnistää Lissabonin strategian uudelleen ja suunnata sen talouskasvuun ja työllisyyteen.

1.2

Euroopan unionin neuvosto esitti kesäkuussa 2005 antamassaan yhdennettyjä suuntaviivoja koskevassa suosituksessaan N:o 10667/05 ehdotuksia talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi kaudeksi 2005–2008.

1.3

Talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista kahdeksas koskee tarvetta helpottaa kaikentyyppistä innovointia jäsenvaltioissa. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea osoittaa teknologiapuistoja käsittelevässä lausunnossaan, että ne täyttävät kaikki neuvoston asettamat edellytykset ja että niitä voidaan pitää ”innovaatiokeskuksina”, jotka ovat toinen innovaation edistämiseksi ehdotettu keino. Teknologiapuistot näyttävät todella muodostavan yhdyssiteen yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten sekä yritysten välille, toimivan myös alueellisella ja paikallisella tasolla ja näin ollen edistävän alueiden välisten teknologiaerojen poistamista.

1.4

Talous- ja sosiaalikomitea korostaa lisäksi, että teknologiapuistot edistävät jo nyt suuressa määrin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista kymmenennen tavoitteiden toteuttamista. Ne muodostavatkin perustan teollisuusrakenteelle, jota neuvosto pitää Euroopan unionin alueella välttämättömänä, ja vahvistavat poikkeuksellisen kilpailukykynsä avulla unionin teollisuuspohjaa.

1.5

Euroopan unionin uusissa jäsenvaltioissa sijaitsevat teknologiapuistot on jäsennelty samojen periaatteiden mukaisesti kuin vanhoissa jäsenvaltioissa tai muualla maailmassa. Puistojen nimitykset vaihtelevat: ”teollisuuspuisto”, ”tiedepuisto”, ”teknologiapuisto”, ”teknopolis”, ”tutkimuspuisto”, ”yrityspuisto”, ”innovaatiokeskus” ja ”teknologiahautomo” ovat useimmiten käytettyjä termejä. Niiden päämäärä on kuitenkin kaikkialla sama. Teknologiapuistot ovat yhtäältä tieteen ja tekniikan maailman ja toisaalta talouskehityksen kohtaamispaikkoja. Ne kokoavat synergiaa, joka syntyy tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyöstä ja jonka tavoitteena on helpottaa markkinoille pääsyä. Teknologiapuistoihin keskitetään myös tämän synergian hyödyntämistä helpottavat korkeatasoiset erityispalvelut kiinnittämällä erityistä huomiota yrityshautomoiden toimintaan, tutkimuksen oheistuotteiden levitykseen ja suhdeverkostojen luomiseen.

1.6

Tulevat jäsenvaltiot Bulgaria ja Romania, jotka ovat aloittaneet jäsenyysneuvottelut Euroopan unionin kanssa, ovat antaneet teollisuus- ja teknologiapuistoja koskevaa lainsäädäntöä.

1.7

Nämä puistot tarjoavat puitteet ja välineet innovoinnin helpottamiselle ja edistävät alueellista kehitystä. Niiden toimintaan kuuluvat yleensä yrityshautomot, teknologian siirron edistäminen sekä ohjelmat yksityisten pääomasijoittajien (”bisnesenkeleiden”) houkuttelemiseksi. Puistot tarjoavat lisäksi ainutlaatuisen mahdollisuuden valmistella riskipääomasijoituksia ja toimeenpanna niitä. Puistot edesauttavat huomattavasti samanlaisten tai vastaaviin päämääriin pyrkivien yhteisöohjelmien luomista, käynnistämistä ja täytäntöönpanoa. Ne ovat tehokkaita kumppaneita, jotka kykenevät verkostotoimintaan.

1.8

Kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa teknologiapuistojen perustaminen ja kehittäminen on yleensä johtanut myös siihen, että ympäristönsuojelun periaatteita on ryhdytty noudattamaan myös käytännössä. Uusien laitosten osalta alusta lähtien on ryhdytty soveltamaan tiukkoja yhdenmukaisia ympäristönormeja; niiden noudattaminen oli unionin jäsenyyden ennakkoedellytys. Kun puistoja perustetaan teollisuuden uudelleenjärjestelyjen tai muutosten yhteydessä, puistohankkeen käynnistäminen on yleensä ensimmäinen askel kohti ympäristöä säästävien ratkaisujen käyttöönottoa.

1.9

Teknologiapuistot syntyvät useiden kehityssuuntausten yhteisvaikutuksesta. Ne ovat alueellisen (paikallisen) tason vastaus globalisaatioon, tuovat tarpeellisen ratkaisun useisiin kulttuurisiin, kansallisiin ja etnisiin ongelmiin ja tasoittavat talouskehityksessä esiintyviä suuria eroja.

1.10

Puistojen myötä syntyneillä ratkaisuilla on ollut selvästi myönteinen vaikutus työllisyyteen, ja niiden myötä on luotu paljon uusia työpaikkoja (esimerkiksi Unkarissa on vuoden 1997 jälkeen syntynyt yli 140 000 uutta työpaikkaa). Puistojen kehittäminen on niin ikään edistänyt yritysten perustamista asianomaisille alueille ja antanut mahdollisuuden estää teollisuuden kuihtumista (Unkarissa teollisuuspuistoihin on vuoden 1997 jälkeen sijoittunut yli 2 500 yritystä). Näin syntyneet uudet työpaikat liittyvät yleensä huipputeknologiaan ja edellyttävät korkeatasoista erityisosaamista teollisuuden muutoksista johtuviin haasteisiin vastaamiseksi.

1.11

Kehittyneimmissä Euroopan maissa ja erityisesti 15 jäsenvaltion Euroopan unionissa on vuosikymmenten saatossa kehitetty alueellistamista edistävä toimielin-, oikeus- ja rahoitusjärjestelmä. Vastaavasti teollisen kehittämisen alalla on luotu rakenteita ja käsitteitä, jotka vastaavat parhaiten talouskasvun sekä kansallisen ja yhteisön tason tukijärjestelmien muutoksia. Uusissa, v. 2004 liittyneissä jäsenvaltioissa on pyritty tekemään lisäponnistuksia jälkeenjääneisyyden vähentämiseksi ja unionin muiden jäsenvaltioiden etumatkan kiinni kuromiseksi näillä aloilla. Näissä ponnisteluissa on kiinnitetty ja kiinnitetään vastakin erityistä huomiota teollisuuspuistoihin. Puistojen avulla voidaan parantaa kilpailukykyä, pienentää alueellisia kehityseroja ja löytää ratkaisuja työllisyysongelmiin. Tilanteelle ominaista on se, että uusissa jäsenvaltioissa Euroopan unioniin liittymisen yhteydessä vallinneet taloudelliset ja sosiaaliset suhteet ovat edelleenkin jossakin määrin kaksitahoiset: perinteiset institutionaaliset, hallinnolliset ja rahoitukselliset tekijät ovat yhä vallalla — joskin suurelta osin taantumassa — ja esiintyvät rinnakkain hiljattain kehittyneiden mutta yhä keskeisempien hallinta- ja hallintojärjestelmien kanssa.

Liittymiseen valmistautuvissa maissa teollisuuspuistot ilmentävät uusia talous- ja teollisuuspoliittisia sekä aluekehityspoliittisia tavoitteita.

1.12

Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa pyritään tuomaan esille teollisuuspuistojen tarjoamat mahdollisuudet ja niitä yhdistävät tekijät Euroopan unionin tehtävien näkökulmasta. Teollisuuden muutosten yhteydessä ja liittymisen jälkeisessä tilanteessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistäviin perusrakenteisiin. On korostettava, että juuri unionin sisäisen sääntelyn luominen on vahvistanut teollisuuspuistojen roolia jäsenvaltioissa. Lisäksi tietyt uudet jäsenvaltiot ja jäsenyysneuvotteluja käyvät maat ovat jo useiden vuosien ajan reagoineet tähän kehityssuuntaan. Kaikkialla ei kuitenkaan ole laadittu tällaisia monimuotoisia talouspoliittisia strategioita, joissa otetaan huomioon teollisuuspuistojen tarjoamat mahdollisuudet ja näytetään suuntaa kansainvälisen yhdentymisen vaatimusten täyttämiseksi.

1.13

Komission asiakirjassa IP/05/1252 yritys- ja teollisuustoiminnasta sekä tieteestä ja tutkimuksesta vastaavat komission jäsenet toteavat, että innovaatio ja tutkimus ovat yritystoiminnan ytimessä. Tässä yhteydessä innovaatiokeskusten sekä tutkimus- ja yritysryppäiden merkitys on tärkeä. Asiakirjaan liittyvän toimintasuunnitelman kohdassa 3.2 kannustetaan panostamaan mainittujen keskusten ja ryppäiden kehitykseen ja kehotetaan jäsenvaltioita hyödyntämään rakennerahastojen tarjoamat mahdollisuudet kokonaisuudessaan (MEMO/05/366).

1.14

Teollisuus-, teknologia- ja tiedepuistot ja muut vastaavat rakenteet toimivat innovaatiokeskuksina ja edistävät vuosien 2005–2008 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen sekä Lissabonin strategian nykyvaiheelle ominaisten keskeisten tavoitteiden toteuttamista. Tämän oma-aloitteisen lausunnon myötä Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pyrkii edistämään yhtäältä 15:ssä vanhassa jäsenvaltiossa ja toisaalta kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa toimivien vastaavien rakenteiden yhteistyötä sekä edesauttamaan niiden kehittämistä. Lisäksi komitea pyrkii parantamaan Euroopan komission myöntämien tukien saatavuutta ja rahoitusmenettelyjä, joita unionin muut toimielimet tarjoavat teollisuus-, teknologia- ja tiedepuistoille ja muille vastaaville rakenteille kaikissa unionin jäsenvaltioissa.

2   Teollisuuspuistot innovaatiokeskuksena: puistotyypit ja niiden maailmanlaajuinen kehitys

2.1   Puistotyypit

Kansainvälinen kokemus ja edellä mainitut lähteet osoittavat, että kaikki teollisuuspuistot ovat itse asiassa erilaisia. Lisäksi on luonnollista, että yksittäiset puistot ovat jatkuvassa muutostilassa. Verkostojen kehittyminen on hyvä osoitus tästä monimuotoisuudesta sekä puistojen kyvystä mukautua muuttuviin tarpeisiin. Tämän vuoksi seuraavassa analyysissä tulkitaan käsitettä ”innovaatiokeskus” sen kokonaisvaltaisessa merkityksessä, joka on laajempi kuin teolliseen, teknologiseen, tieteelliseen ja muuhun innovointiin sidoksissa oleva puistojen toimintakenttä. Näin voidaan kattaa lisäarvoa tuottavan innovatiivisen toiminnan koko kirjo.

Tämä lähestymistapa on yhtenevä komission käsitteen ”kilpailukyky- ja innovaatiokeskus” kanssa. Komission määritelmän mukaan keskukset ovat rajattuja maantieteellisiä alueita, joilla yritykset, koulutuskeskukset ja julkiset tai yksityiset tutkimuslaitokset tekevät läheistä yhteistyötä. Keskukset toteuttavat yhteisiä innovatiivisia hankkeita ja luovat paikallisten toimijoiden välistä synergiaa. Tällainen yhteistyö keskittyy määrätyille teknologisille ja tieteellisille aloille, ja sen on tuotettava riittävä kriittinen massa kansainvälisen kilpailukyvyn ja avoimuuden varmistamiseksi.

2.2

Puistot voidaan luokitella tehtäviensä mukaan seuraaviin tyyppeihin:

tiedepuistot

teknologiapuistot

innovaatiokeskukset ja

yrityspuistot.

Kokonaisvaltainen organisaatiorakenne on tyypillistä seuraaville rakenteille:

teknopolis

teknologiakeskus

teknologia-alue

yritysalue ja meta-alue.

Rakentamiseen liittyvien ominaispiirteiden perusteella puistot voidaan pohjimmiltaan jakaa kahteen selkeästi erottuvaan luokkaan:

greenfield-tyyppisiin teollisuuspuistoihin ja

kunnostettaviin kohteisiin sijoitettaviin puistoihin.

2.3

Puistot kehittyvät jatkuvasti vaiheittain. Valtavat teollisuusinfrastruktuurit ovat katoamassa, ja niiden tilalle ovat tulossa valikoituneempaa ja merkittävämpää lisäarvoa tuottavat laitokset, joiden toiminnassa puiston ylläpitäjien puistoon sijoittautuville yrityksille tarjoama tieto- ja viestintätekniikka ja innovaatiota edistävien palvelujen valikoima on entistä merkittävämmässä roolissa.

3.   Tilanne Euroopan unionin uusissa jäsenvaltioissa

3.1

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004 liittyneissä uusissa jäsenvaltioissa on teollisuuspuistoja, jotka vastaavat tiettyjä 2.1. kohdassa yksityiskohtaisesti kuvailtuja rakenteita. Kyproksessa on useita ”yrityshautomoita”. Nämä yksityiset yksiköt, jotka saavat osan rahoituksestaan keskushallinnolta, hallinnoivat useita konkreettisia hankkeita.

3.2

Tšekissä on keskushallinnon alaisen, investointeihin ja yritysten kehittämiseen keskittyvän CzechInvest-viraston toimesta perustettu 82 teollisuusaluetta osana keskushallinnon toteuttamaa teollisuusalueiden kehittämisohjelmaa. Vuonna 2001 ohjelmaa täydennettiin uusilla alaohjelmilla, joista tärkeimmät ovat teollisuusalueiden uudistamista edistävä ohjelma, leasing-kiinteistöjen rakentamista ja uudistamista edistävä ohjelma sekä teollisuusalueiden akkreditointia edistävä ohjelma.

3.3

Virossa on monentyyppisiä teollisuuspuistoja, joiden ominaispiirteet ja nimitykset vaihtelevat. Osa niistä on syntynyt paikallisyhteisöjen ja muiden organisaatioiden tuen turvin. Ne keskittyvät pääasiassa tutkimus- ja kehitystoimintaan ja tekevät yhteistyötä tärkeimpien yliopistojen kanssa. Virossa on tällä hetkellä kaksi tämäntyyppistä puistoa, yksi Tartossa ja yksi Tallinnassa. Yksityisestä aloitteesta syntyneet teollisuuspuistot muodostuvat voittoa tavoittelevista yrityksistä, jotka toimivat pääasiassa logistiikan, kaupan, teollisuuden ja palvelun aloilla.

3.4

Puolassa valtaosa teollisuuspuistoista on perustettu aivan viime vuosina. Niiden taloudellinen merkitys on nykyisin vaatimaton, mikä johtuu pääasiassa siitä, että tällä hetkellä sijoittajia ja erityisesti ulkomaisia sijoittajia vetävät puoleensa ensisijaisesti maan 14 erityistalousaluetta. Nämä alueet perustettiin vuosien 1995 ja 1997 välillä 20:ksi vuodeksi lainsäädäntöön perustuvilla hallituksen asetuksilla. Alueellisen kehityksen edistämiseksi ne perustettiin heikosti teollistuneille tai teollisuuden rakenneuudistusta kaipaaville alueille. Alun perin sijoittajat vapautettiin kokonaan yritysverosta kymmeneksi ensimmäiseksi vuodeksi ja heille myönnettiin 50 prosentin helpotus kymmenen seuraavan vuoden ajaksi sekä täysi vapautus kiinteistöverosta. Suosituimmuusjärjestelmä saatettiin yhdenmukaiseksi yhteisön normien kanssa 1. tammikuuta 2001. Koska erityistalousalueiden erityisasema päättyy viimeistään joulukuussa 2017, on oletettavissa, että teollisuuspuistojen merkitys, määrä ja pinta-ala lisääntyvät tulevaisuudessa.

3.5

Latviassa puistoista käytetään nimitystä ”yrityspuisto”. Yritykset sijoittautuvat tällaiseen puistoon sen tarjoamien infrastruktuurietujen ja suotuisien hallinnollisten olosuhteiden vuoksi. Latviassa kansallisesta tutkimus- ja kehitysohjelmasta säädetään innovaatiolaissa.

3.6

Liettuassa hallituksen määrätietoiset toimenpiteet, joilla on pyritty kehittämään työvoimaintensiivisiä ja suhteellisen suurta lisäarvoa tuottavia teollisuudenaloja, kuten elektroniikka- ja autoteollisuutta, tai suurta aineetonta pääomaa vaativia teollisuudenaloja ja palveluita, kuten biotekniikkaa, tietotekniikkaa ja lasertekniikkaa, ovat auttaneet maan teollisuusrakenteen kehittämistä. Yksi Liettuan talouskehityksen välineistä on 1990-luvun puolivälin jälkeen perustettu teollisuuspuistojen kehitysohjelma, jossa keskitytään suurten kaupunkien lähialueisiin ja jossa puistoille tarjotaan järjestäytynyt infrastruktuuri. Teollisuuden kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet keskittyvät suurten kaupunkien välittömään läheisyyteen, sillä kaupungeissa on saatavissa pätevää työvoimaa.

3.7

Unkarissa hallitus otti vuonna 1997 käyttöön järjestelmän teollisuuspuistojen kehittämiseksi. Kutakin teollisuuspuistohanketta koskevat pitkän aikavälin kehityssuunnitelmat ja niiden laatu on toimitettava talousministeriön arvioitavaksi. Jos hanke on riittävän tasokas, annetaan lupa käyttää siitä nimitystä teollisuuspuisto. Teollisuuspuistojen avulla pyritään lisäämään kilpailukykyä, luomaan työpaikkoja sekä tarjoamaan teollisuus-, logistiikka- ja palvelutoiminnalle yhteisön normien mukaiset edellytykset ja ympäristöä säästävät olosuhteet. Unkarin teollisuuspuistoissa toimii noin 2 500 ulkomaista monikansallista yritystä ja unkarilaista pk-yritystä, ja niissä työskentelee yli 140 000 ihmistä.

3.8

Maltan osalta viime vuoden tilastot paljastavat, että teollisen tuotannon merkitys maan taloudelle on suhteellisen suuri. Investointeja edistävä virasto Malta Enterprise on perustanut yrityshautomon, jonka tehtävänä on edistää innovatiivisten hankkeiden kehittämistä erityisesti tietotekniikka- ja televiestintäalalla, mekaniikan ja sähkötekniikan tuotekehittelyssä, teollisessa suunnittelussa sekä uusiutuvien energialähteiden ja biotekniikan aloilla. Yrityshautomo tarjoaa mainituilla aloilla toimiville yrityksille investointi- ja rahoitusmahdollisuuksia sekä niiden toiminnan kannalta tarpeelliset infrastruktuurit.

3.9

Slovakiassa teollisuuspuistoille myönnettävästä tuesta säädetään teollisuuspuistoista annetussa laissa (193/2001), jota on muutettu vuosina 2003 ja 2004. Tämän lain nojalla teollisuuspuistoiksi katsotaan kaavoitussuunnitelmassa rajatut alueet, joilla yksi tai useampi yritys kehittää teollista tuotantoa. Paikallis- ja alueyhteisöt voivat perustaa teollisuuspuiston omistamalleen alueelle. Lisäksi kahden tai useamman kunnan ryhmä voi lain nojalla sopia yhdessä teollisuuspuiston perustamisesta.

3.10

Sloveniassa teollisuuspuistoja kutsutaan teknologiapuistoiksi. Niiden tavoitteena on edistää sellaisten yrityshankkeiden perustamista ja kehittämistä, jotka edellyttävät huipputekniikan käyttöä ja huomattavaa tieteellistä valmistelutyötä. Teknologiapuistot tuottavat lisäksi tällaisten hankkeiden toteuttamiseksi tarvittavat aineelliset ja aineettomat infrastruktuurit ja kiinnittävät tässä yhteydessä erityistä huomiota pk-yritysten tarpeisiin. Ne toimivat niin ikään linkkinä yritysten ja korkeakoulujen välillä. Talousministeriön toimittamista asiakirjoista käy ilmi, että teknologiapuisto on oikeushenkilö, joka osallistuu myös hankkeiden toteuttamiseen, kun taas hautomo, joka sekin on oikeushenkilö, tuottaa vain hankkeiden käynnistämiseen tarvittavat olosuhteet.

4.   Strategiset tavoitteet ja mallit

4.1

Puistot muodostavat keskinäisistä eroistaan huolimatta asteittain verkoston, joka liittyy kunkin maan talous-, teollisuus- ja innovaatiopolitiikkaan ja osallistuu sen julkisten tavoitteiden toteuttamiseen. Julkisen vallan ensisijaisia tavoitteita tarkastelemalla huomataan, että osa toimenpiteistä keskittyy jonkin tehtävän toteuttamiseen (temaattiset toimet ja julkisten resurssien painottaminen), osa osaamisen levittämiseen (ensisijalla vaikutukset ja synergia) ja osassa nämä kaksi tavoitetta yhdistyvät.

4.2

Nämä kaksi kokonaistavoitteen perusteella määriteltyä mallia eivät ole tiukasti toisistaan erillisiä, sillä kanavoitaessa esimerkiksi teollisuuspuistojen avulla rahoitustukea huipputeknologian kehittämiseen jollakin alueella ei paranneta yksinomaan kyseisen alueen tilannetta vaan edistetään innovointia yleisemmälläkin tasolla. Kyse on vain ensisijaisten tavoitteiden määrittelystä.

5.   Lissabonin prosessi ja teollisuuspuistot

5.1

Lissabonin prosessissa erityisen tärkeitä tavoitteita ovat innovoinnin kehittäminen keinona edistää talouskasvua, työllisyyttä ja kestävää kehitystä, teknologian levittämisen edistäminen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan tulosten käyttöönotto ja kaupallinen hyödyntäminen. Teollisuuspuistoilla sekä niihin liittyvillä rakenteilla on erityisen merkittävä rooli prosessin organisatoristen, rahoituksellisten ja oikeudellisten edellytysten joukossa.

5.2

Teollisuuspuistoilla on aivan erityinen rooli innovoinnin edistäjinä. Tämän vuoksi teollisuuspuistojen verkostoa luotaessa ei riitäkään, että otetaan huomioon tiukasti teollisuuteen ja maatalouteen liittyvät näkökohdat. Yliopistojen ja akateemisen maailman tarjoamat henkiset voimavarat käyvät niin ikään entistä välttämättömämmiksi pyrittäessä vastaamaan taloudellisiin haasteisiin. Kilpailukyvyn parantaminen, talouden joustokyvyn lisääminen ja henkisten voimavarojen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen ovat tavoitteita, jotka voidaan saavuttaa ainoastaan tukeutumalla henkisiin voimavaroihin ja korostamalla taloudellista innovatiivisuutta.

6.   Osaamisen siirto ja innovaatio

6.1   Innovaatiokeskukset ja siirtovirastot

6.1.1

Näiden laitosten toimintakenttä ei rajoitu yhteen tarkasti määriteltyyn alaan. Ne muodostavat tietyllä alueella tai tietyssä maassa toimiville yrityksille (voittoa tavoittelematta tai kaupalliselta pohjalta) tuottamiensa palvelujen myötä sillan tieteen ja talouden välille. Pääasiallinen ero kytkeytyy siihen, miten kyseiset laitokset sijoittuvat palveluorganisaation (tuen antaja) ja tukea saavan yrityksen välimaastoon. Innovaatiokeskukset ja siirtovirastot toimivat prosessissa lähes välittäjinä pyrkimällä edistämään yritysten toimintaa ja auttamaan niitä hyödyntämään tutkimuksen saavutuksia. Sitä vastoin tutkimus- ja kehitystoimintaan liittyviä palveluja tuottaviin organisaatioihin kuuluu tutkimuslaitoksia, ja eräissä tapauksissa nämä tutkimuslaitokset sijoittuvat jopa samaan yksikköön kohdeyritysten kanssa.

6.1.2

Innovaatiokeskusten ja siirtovirastojen pääasialliset palvelut ovat neuvonta, tekninen välitystyö, kaupallisen tietokannan hallinta, liiketapaamisten ja messujen järjestäminen, avustaminen yhteyksien luomisessa asiantuntijoihin, kokeiden toteuttamisessa tarvittavan infrastruktuurin tarjoaminen, tutkimuksen oheistuotteiden kaupallistamisen tukeminen, yhteyksien luominen ”bisnesenkeleihin” sekä verkostoitumisen edistäminen.

6.1.3

Nämä organisaatiot harjoittavat erityisesti yritysneuvontaa. Esimerkiksi Alankomaiden innovaatiokeskukset ja Norjan tutkimus- ja kehitystoiminnan verkosto toimivat välittäjinä. Yritysneuvontatoiminnassaan ne pääasiassa tiedottavatkin tutkimustuloksista ja edistävät niiden hyödyntämistä. Saksassa siirtokeskukset ja -virastot harjoittavat suoraa teknologian siirtoa tuottamalla tämäntyyppisiä palveluja samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa toimivat jalostusteollisuuden palvelut. Niiden palveluihin kuuluvat julkisista ohjelmista rahoitettavat tutkimusluotot, joilla yrityksille annetaan rahoitustukea akateemisesti koulutetun työvoiman palkkaamiseksi. Tuesta voidaan maksaa myös osa näiden työntekijöiden palkasta.

6.1.4

Tämäntyyppisiä virastoja perustetaan yleensä viranomaisten aloitteesta (tai mahdollisesti kauppakamarien välityksellä, kuten Saksassa), kun on oivallettu, että teknologian kehittäminen voidaan saada tehokkaaksi tukiohjelmien tuensaajien kannalta vain ulkopuolisen (yleensä julkisen) tuen avulla ja että tällaisten ohjelmien tehostaminen on pitkän aikavälin taloudellisten etujen mukaista. Rahoituksessa esiintyy jo suurempia eroja. Esimerkiksi Alankomaissa innovaatiokeskukset saavat rahoituksensa maan talousministeriöstä, ja niiden palvelut ovat osittain ilmaisia (neuvontapalvelun ensimmäiset 16 tuntia). Myös Norjassa tutkimus- ja kehitystoiminnan verkostoa rahoitetaan julkisin varoin. Sitä vastoin muun muassa Saksassa ja Yhdysvalloissa innovaatiokeskukset saavat rahoitustukea erityisestä rahastosta, ja ajan mittaan tuen määrä pienenee (Saksassa tukea annetaan kolmen vuoden ajan; Yhdysvalloissa tukea maksetaan aluksi 50 prosenttia ja sitä annetaan kuuden vuoden ajan). Keskukset tuottavat palveluitaan osittain voittoa tavoittelematta ja osittain kaupalliselta pohjalta.

6.2   Tutkimus- ja kehittämispalveluja tuottavat organisaatiot

6.2.1

Tyypillistä hyvin järjestäytyneille keskuksille, jotka auttavat tieteen ja teollisuuden välisen yhteyden tiivistämisessä, on se, että ne luovat tutkimuksen ja eritoten teollisen tutkimuksen kehityslaitokset sekä yritykset yhdistäviä verkostoja ja että ne tuottavat julkisen rahoitustuen turvin tutkimus- ja kehittämispalveluja erityisesti pk-yrityksille tarkkaan rajattuja tehtäviä koskevien sopimusten pohjalta. Niiden toiminta on tiiviisti kytköksissä yliopistojen toimintaan, mutta niitä on käsiteltävä erikseen ja ne on erotettava yliopistojen alaisista keskuksista ja puistoista.

6.2.2

Näitä laitoksia perustetaan myös viranomaisten aloitteesta, ja ne harjoittavatkin osittain julkisen palvelun toimintaa. Toiminnassaan ne tiedottavat tieteellisen tutkimuksen tuloksista osittain yksityisen sektorin (teollisuuden) ja osittain julkisen sektorin (ministeriöt) toimeksiannosta. Laitosten välillä on kuitenkin merkittäviä eroja sen suhteen, kuinka suuri osa niiden toiminnasta rahoitetaan julkisin varoin. Osuus vaihtelee 10 ja 100 prosentin välillä.

6.3   Puistot ja yliopistojen ja teollisuuden välisen yhteistyön tyypit

6.3.1

Puistot sijoittuvat pääasiassa lähelle tietoa tuottavia yksiköitä, kuten yliopistoja ja tutkimuskeskuksia, joiden kanssa niillä on sopimuksia tai joiden yhteyteen ne kuuluvat (kuten InfoPark Unkarissa tai Budapestin teknisen yliopiston innovaatiokeskus INNOTECH). Niiden toiminnan aineelliset edellytykset varmistetaan kuitenkin (kansallisen tai paikallisen tason) julkisin varoin. Puistojen myötä voidaan korkeatasoisten teknisten infrastruktuurien avulla tarjota innovoinnille siihen tarvittavat edellytykset. Teknologian siirron avulla voidaan toteuttaa yhä useampia innovaatioprosessin vaiheita. Toimintaa voidaan niin ikään laajentaa useissa puistoissa aina kaupallisen tuotteen markkinoille saattamiseen tai massatuotantoon asti, eikä kokonaisen uuden teollisuudenalan luominenkaan ole mahdotonta.

6.3.2

Tutkimus- ja tiedepuistoja on perustettu monille alueille hyvinvoinnin perustaksi ja moninaisten tieteellisten mahdollisuuksien tuottamiseksi. Esimerkiksi Ranskassa on tällaisia alueita (kuten Lyon). Muissa ranskalaisissa puistoissa painotetaan voimakkaasti teknopolis-mallia, jonka katsotaan edustavan aivan uutta kaupunkikäsitystä. Samalla tavalla, joskin erityisen ohjelman puitteissa, syntyivät myös ensimmäiset japanilaiset puistot, joissa toteutetaan teknopolis-mallia ja jotka toimivat ranskalaisten puistojen esikuvana. Tunnetuin näistä puistoista on Tsukala, joka perustettiin greenfield-tyyppisenä investointina uudeksi, yksinomaan tieteelle omistetuksi kaupungiksi. Tällä hetkellä teknopolis-puistoja perustetaan paikallisten toimijoiden aloitteesta. Yhdysvalloissa, jonne perustettiin ensimmäiset innovaatiokeskukset, keskuksia on niin ikään rakennettu tämäntyyppisille alueille (esimerkiksi Silicon Valley tai valtatien 128 ympäristö Bostonissa).

6.3.3

Nykyään innovaatiokeskuksia on kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa Lissabonista Ateenaan. Innovaatiokeskukset, joita lausunnossa on tähän asti tarkasteltu, ovat innovointia edistävistä organisaatioista monimuotoisimpia ja organisatorisesti voimakkaimpia, sillä ne tuottavat innovoinnin edistämiseksi kaikki edellä esitetyt edut.

7.   Suositukset

7.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että Euroopan unionin on aktiivisesti edistettävä teollisuus- ja teknologiapuistojen perustamista ja kehittämistä innovaatiokeskuksina jäsenvaltioissa ja niiden alueilla. Näin taataan vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden täydellinen integrointi laajentuneisiin sisämarkkinoihin, jotka ovat yksi keskeisistä tekijöistä uudistettuun Lissabonin strategiaan perustuvassa kasvu- ja kehityskumppanuudessa. Tällä toiminnalla pyritään

vahvistamaan uusien jäsenvaltioiden kilpailukykyä ja parantamaan Euroopan unionin talouden yleistä suorituskykyä pienentämällä alueellisia eroja

kehittämään alueellista ja paikallista kilpailukykyä parantamalla teollisuuden rakennemuutoksen hallintaa, tehostamalla luonnonvarojen sekä taloudellisten ja henkisten voimavarojen uudelleenkäytön hallintaa sekä luomalla talous- ja teknologiastrategian, jonka myötä kyetään reagoimaan sekä Euroopan yhdentymisestä että maailmanlaajuisista markkinoista koituviin mahdollisuuksiin että niistä johtuviin haasteisiin

varmistamaan, että laajentuneen unionin sisämarkkinoiden toteutumisesta koituvat mahdollisuudet hyödynnetään täysimääräisesti teollisuuspuistojen yleisten tavoitteiden pohjalta ja tarvittaessa luomalla näiden puistojen välille alueiden rajat ylittäviä yhteyksiä

lisäämään yleisesti tutkimus- ja innovaatiotoimintaa ja huolehtimaan siitä, että sen tuloksia parannetaan ja että ne sopeutetaan markkinoihin ja että niitä kaupallistetaan entistä paremmin; tähän pyritään erityisesti tiivistämällä entisestään pk-yrityssektorin, tiedemaailman ja tutkimuksen välisiä yhteyksiä sekä varmistamalla, että niin toiminnallisella kuin hallinnollisella tasolla on riittävästi pätevää työvoimaa sekä nykyaikaistamalla julkishallintoa ja siihen liittyvää sääntelyä ja kehittämällä puistoissa kaikkien päätöksentekoon osallistuvien toimijoiden toimintakykyä; lisäksi tavoitteena on sijoittaa BKT:stä 3 prosenttia innovaatioon, jotta Euroopan unionista tulee maailman dynaamisin talous

kehittämään eurooppalaisten teknologia- ja teollisuuspuistojen verkostojen avulla teollisuuden sekä palvelu- ja rahoitusalan yhteyksiä sekä teknologiasuhteita ja uuden osaamisen levittämis- ja vastaanottokykyä, jotta voitaisiin lisätä innovointi- ja kilpailukykyä ja varmistaa eri tavoitteiden — kasvun, kilpailukyvyn, työllisyyden, kestävän kehityksen ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien — yhteensopivuus erityisesti vuoropuhelun ja yhteisymmärryksen hakemisen kautta

valvomaan ja arvioimaan säännöllisesti teollisuus- ja teknologiapuistojen saavutuksia, niiden todellisia teknisiä valmiuksia sekä saavutettuja tuloksia ja muita puistojen tuottamia hyötyvaikutuksia erityisesti ennalta määritettyjen vahvistettujen perusteiden nojalla

varmistamaan eurooppalaisten normien sekä etenkin kilpailua ja julkista rahoitusta koskevien sääntöjen noudattaminen ja niiden kehityksen huomioon ottaminen.

7.2.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että tarvitaan kolmella tasolla — unionin tasolla sekä kansallisella ja alueellisella/paikallisella tasolla — toteutettavaa unionin politiikka, jolla kehitetään teollisuus- ja teknologiapuistojen verkostoa noudattamalla koko ajan tiukasti toissijaisuusperiaatetta koskevia perustamissopimusten määräyksiä sekä muita ja erityisesti kilpailua koskevia unionin säädöksiä.

7.2.2

Talous- ja sosiaalikomitea suosittelee, että omaksutaan kokonaisvaltainen ja yhdennetty lähestymistapa, jossa yhdistyvät Euroopan yhteisön seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma, Euroopan investointirahaston (EIR) ja Euroopan investointipankin (EIP) rahoitusresurssit, kasvua koskeva eurooppalainen aloite, rakennerahastot, yritystoimintaa koskeva monivuotinen ohjelma, uuteen kumppanuuspolitiikkaan osoitettavat varat, innovointia ja kilpailukykyä edistävä puiteohjelma sekä perusopetusta ja koulutusta koskevat yhteisön ohjelmat. Samalla on kaiken aikaa noudatettava talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja vuosiksi 2005–2008. Näin voidaan varmistaa, että toteutettavat toimenpiteet valitaan joustavasti ja toteutetaan koordinoidusti, johdonmukaisesti ja aiempaa selkeämmin, alkaen ohjelmien tavoitettavuudesta ja saman ehdotuksen toteuttamisesta eri näkökulmista. Tavoitteena on tukea alueiden välisiä ja niiden laajuisia yhdennettyjä yhteistyöohjelmia teollisuus- ja teknologiapuistojen sekä teollisuusalueiden välillä Euroopan laajuisten verkostojen kehittämiseksi.

7.2.3

Talous- ja sosiaalikomitea suosittelee uuden innovointia ja kilpailukykyä edistävän puiteohjelman osalta (ks. INT/270, valmisteluryhmä), että innovointia ja yrittäjyyttä edistävään ohjelmaan ja tieto- ja viestintätekniikan alalla annettavaan strategista tukea koskevaan ohjelmaan sisällytettäisiin yksiselitteisesti teollisuus- ja teknologiapuistojen sekä teollisuusalueiden verkoston kehittäminen, ja viitattaisiin erityisesti niiden alkuvaiheen rahoitukseen, niiden laajentamiseen helpottamalla riskipääoman saatavuutta sekä toimenpiteisiin tieto- ja viestintätekniikan käyttöönototon edistämiseksi ja käytön tehostamiseksi eEurope- ja Innovaatio 2010 -yhteisöaloitteiden mukaisesti. Innovointia ja kilpailukykyä edistävän puiteohjelman uusilla välineillä on tuettava teollisuus- ja teknologiapuistojen ja -alueiden verkostoa myös siksi, että voitaisiin edistää pk-yritysten osallistumista Euroopan yhteisön seitsemänteen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmaan.

7.2.4

Seitsemännen puiteohjelmaan kuuluvien yksittäisten ohjelmien ja erityisesti Valmiudet-ohjelman, Ihmiset-ohjelman ja Yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) osalta Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittelee, että

vahvistetaan toimenpiteitä pk-yritysten tukemiseksi pääasiassa tutkimuksen ja liike-elämän organisaatioiden sekä yritysryppäiden osalta. On tunnustettava Euroopan laajuisen teollisuus- ja teknologiapuistojen sekä teollisuusryppäiden ja -alueiden verkoston täysi oikeus tehdä tutkimusta koskevia ehdotuksia

vahvistetaan säädöksiä, joilla varmistetaan osaamisen ja tutkimuksen tuottamien mahdollisuuksien täysipainoinen hyödyntäminen Euroopan alueilla, edistetään teollisuus- ja teknologiapuistojen ja teollisuusryppäiden kehittämistä ja niiden eurooppalaisten ja Euroopan laajuisten verkostojen laajentamista, rahoitetaan ennakoivaa osallistavaa teknologista suunnittelua keskipitkän ja pitkän aikavälin hankkeiden ja strategioiden kehittämiseksi samanaikaisesti Yhteistyö-ohjelmaan kuuluvan Yhteiskunta- ja taloustieteet sekä humanistiset tieteet -aihealueen suunnittelutoiminnan kanssa

osoitetaan Ihmiset-ohjelmasta riittävät taloudelliset ja inhimilliset voimavarat yritysten ja yliopistojen väliseen kumppanuus- ja vaihtotoimintaan, jotta voidaan vastata teollisuus- ja teknologiapuistojen sekä teollisuusryppäiden tarpeisiin. Asianosaisten tutkijoiden on tunnettava pk-yritysten kehittämiseen liittyvät erityistarpeet

huolehditaan siitä, että Yhteiseen tutkimuskeskukseen kerätty ammatillinen kokemus on kokonaan teollisuus- ja teknologiapuistojen sekä teollisuusryppäiden käytettävissä, erityisesti rahoittamalla niiden osallistumista epäsuoriin toimiin suhdeverkostojen luomiseksi, koulutuksen ja liikkuvuuden edistämiseksi sekä teknologiayhteisöjen vakiinnuttamiseksi, sekä hyödyntämällä YTK:n ja sen alaisten laitosten, pääasiassa Sevillassa toimivan Institute for Prospective Technological Studies (IPTS) -tutkimuslaitoksen kartuttamaa korkeaa eurooppalaista lisäarvoa.

7.2.5

EIR:n, EIP:n, kasvua koskevan eurooppalaisen aloitteen sekä rakennerahastojen ja koheesiorahaston osalta on todettava, että tutkimus- ja innovaatioalalla olisi maaliskuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätösten mukaisesti lisättävä ja parannettava yhteisön rahastojen, EIR:n ja EIP:n välistä synergiaa. Eurooppa-neuvosto korostaa myös, että alueellisille ja paikallisille toimijoille on tärkeää ottaa entistä paremmin omakseen kaikki kolme Lissabonin strategian ulottuvuutta (taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus). Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittelee, että tehostetaan toimenpiteitä koheesiopolitiikan uudistamiseksi — sillä pyritään takaamaan alueellinen lähentyminen, kilpailukyky ja yhteistyö –, osoitetaan innovointiin ja osaamisyhteiskunnan kehittämiseen enemmän määrärahoja, jotta voidaan ennakoida ja edistää kilpailukykyä ja kilpailuetuja parantavia taloudellisia muutoksia, sekä vahvistaa työvoiman ammattipätevyyttä erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Tähän pääsemiseksi on kehitettävä teollisuus- ja teknologiapuistojen ja teollisuusryppäiden sekä niiden verkostojen toimintaa varsinkin korostamalla Euroopan unionin alueellista yhteistoimintaa sekä yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteistyötä (julkisten ja yksityisten toimijoiden kumppanuus, PPP) ja EIR:stä rahoitettavan Innovaatio 2010 -aloitteen kaltaisten rahoitusohjelmien puitteissa tehtävää yhteistyötä.

7.2.6

Viidennessä yritystoimintaa ja yrittäjyyttä koskevassa monivuotisessa ohjelmassa sekä pienyrityksiä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa todetaan, että on ensisijaisen tärkeää edistää yrittäjyyskoulutusta, kehittää toimenpiteitä, joiden avulla yrityksen perustaminen olisi nykyistä halvempaa ja nopeampaa, nykyaikaistaa lainsäädäntöä ja sääntelyä, kouluttaa enemmän ammattitaitoista työvoimaa sekä parantaa verkkopalvelujen saatavuutta, verotus- ja rahoitusolosuhteita, pk-yritysten teknisiä valmiuksia ja sähköisen kaupankäynnin onnistuneiden mallien saatavuutta. Talous- ja sosiaalikomitea on aina tukenut voimakkaasti teollisuus- ja teknologiapuistojen ja teollisuusryppäiden kannalta erityisen tärkeinä pidettyjä yhteisön toimia.

7.2.7

Talous- ja sosiaalikomitea pitää toivottavana, että Euroopan unionin uudessa naapuruuspolitiikassa — erityisesti niiltä osin, joita aikaisemmin rahoitettiin Interreg-ohjelman toimista 2 ja 3 — alueiden välisiä, alueiden laajuisia, eurooppalaisia ja Euroopan laajuisia verkostoja tukeviin toimiin sisällytettäisiin myös toimet, jotka koskevat teollisuus- ja teknologiapuistoja ja teollisuusryppäitä.

7.2.8

ETSK toivoo yhteistyötä jäsenvaltioiden työnvälitystoimistojen ja kaikkien työpaikkojen lisäämisestä kiinnostuneiden unionin tason institutionaalisten toimijoiden välille. Tavoitteena on varmistaa, että puistot voivat jatkossakin luoda uusia työpaikkoja ja hyödyntää verkostoitumisen tarjoamia mahdollisuuksia. Yritysten, ammattijärjestöjen, paikallisviranomaisten ja hallituksista riippumattomien organisaatioiden tulee myös osallistua toimiin, jotta pystytään luomaan laadukkaita työpaikkoja, jotka tarjoavat korkealaatuista (piilo) tietoa. Teknologiapuistoissa työskentelevien on voitava osallistua säännöllisesti koulutustilaisuuksiin sekä jatkuvaan ja muuntokoulutukseen, joiden ansiosta sopeutuminen teollisuuden muutoksiin helpottuu. Kuten komitea 28.–29. syyskuuta 2005 hyväksymässä lausunnossaan 1073/2005 (CCMI/019) toteaa, on paikallaan korostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja työntekijöiden osallistumisen merkitystä teollisuuden muutoksiin valmistautumisessa ja prosessiin asianmukaisessa suuntaamisessa.

7.2.9

Komitea vaatii toteuttamaan toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan Euroopan opetus- ja koulutusjärjestelmiä ja joilla voidaan tukea uusien, ympäristöystävällisten tuotanto- ja kulutusmallien kehittämistä, erityisesti toteuttamalla teollisuus- ja teknologiapuistojen ja teollisuusryppäiden verkostojen muuttamista edistäviä opetus- ja koulutustoimia. Toteuttamalla teollisuuspuistoissa ja -ryppäissä uusia koulutus- ja opetusohjelmia voitaisiin korkeaa koulutustasoa edellyttäviä teollisuus- ja teknologia-alan ammatteja tehdä eurooppalaisten nuorten silmissä nykyistä houkuttelevammiksi.

7.2.10

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea korostaa samasta aiheesta antamiensa aikaisempien lausuntojen — erityisesti Euroopan teollisuusalueista 6. huhtikuuta 2005 antamansa lausunnon 374/2005 — mukaisesti, että on tärkeää luoda innovaatiokeskuksina toimivien teollisuuspuistojen ja -alueiden eurooppalainen foorumi (eurooppalainen innovaatiokeskusten foorumi). Sen ansioista voitaisiin muodostaa yhteisiä strategisia kantoja ja laatia yhteisiä toimia kapasiteetin kehittämiseksi. Lisäksi ETSK korostaa, että on tärkeää luoda mahdollisuudet teollisuuden ammatti- ja ammattialajärjestöjen kulttuuriselle kehitykselle yhteistyössä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan asianmukaisten toimijoiden kanssa. Tässä yhteydessä on pyrittävä hyödyntämään kaikkia osaamisen siirtämistä ja innovointia edistäviä asianmukaisia välineitä, joita ovat hyväksi havaittujen käytäntöjen vaihtaminen, tunnistamista koskevien yhdenmukaisten vaatimusten määrittäminen, yhteisistä koulutustoimenpiteistä päättäminen, mahdollisuus hyödyntää suoraan YTK:n ammatillista tietoutta, yhteisten käsitteiden ja luokitusten kehittäminen, teollisuuspuistojen ja -ryppäiden synergioiden hyödyntäminen kansainvälisesti ja siihen kannustaminen tarjoamalla kyseisille rakenteille mahdollisuus osallistua suoraan yhteisön ohjelmiin ja aloitteisiin. Samalla on kehitettävä yhteisiä Euroopan teollisuus- ja teknologiapuistojen ja teollisuusalueiden suoritusten arviointi-, seuranta- ja vertailujärjestelmiä.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/58


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Rakenneuudistukset ja työllisyys — Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät”

KOM(2005) 120 lopullinen

(2006/C 65/12)

Euroopan komissio päätti 28. huhtikuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Lausunnon valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” antoi lausuntonsa 23. marraskuuta 2005. Esittelijä oli Gustav Zöhrer ja apulaisesittelijä oli Daniel Soury-Lavergne.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14. ja 15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 121 ääntä puolesta ja 1 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

Tiivistelmä

Komitea suhtautuu myönteisesti komission valitsemaan laajaan ja monialaiseen lähestymistapaan. Komissio käsittelee tiedonannossaan yrityksille ja työntekijöille yhtä lailla merkittävää kysymystä. Teollisuuden muutos ja asianomaisten toimijoiden kyky sopeutua siihen ovat kilpailukyvyn säilyttämisen olennaisia tekijöitä. Onnistuminen riippuu kuitenkin muutoksen seurausten sosiaalisesta hallinnasta.

Komitea on periaatteessa samaa mieltä komission analyysistä, mutta olisi kuitenkin toivonut syvällisempää analyysiä ilmiöstä.

Ennen kaikkea työntekijät pelkäävät aina rakenneuudistuksen kielteisiä seurauksia. Hyvin hallittu rakenneuudistus synnyttää kuitenkin myös uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Keskeistä on, miten yrityksissä käsitellään tilannetta ja miten eri vaiheet hallitaan. On tärkeää, että eri toimijat tekevät yhteistyötä ja luovat yhteishenkeä, jotta mahdollisuudet voidaan hyödyntää.

ETSK on yhtä mieltä siitä, että rakenneuudistuksiin reagoimisen oltava osa kasvu- ja työllisyysstrategiaa.

Komitea on tyytyväinen, että komissio aikoo tiivistää koordinointia perustamalla sisäisen työryhmän sekä käynnistää säännöllisen vuoropuhelun Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa.

Komitea on lähtökohtaisesti samaa mieltä komission määrittämistä painopistealoista työllisyysstrategian tarkistamisessa. Työllisyysstrategiaa ei tule tarkastella erillään makrotaloudellisista puitteista ja teollisuuspolitiikasta.

ETSK kannattaa ajatusta, että rahoitusvälineitä uudistettaessa ne suunnattaisiin nykyistä enemmän rakenneuudistuksen ennakointiin ja hallintaan.

Teollisuuspolitiikassa on komitean näkemyksen mukaan nyt ennen kaikkea syvennettävä alakohtaista lähestymistapaa, joka mahdollistaa toimien räätälöinnin aloittain. Yrityslainsäädännön parantaminen on keskeinen seikka, jota tulee kuitenkin vielä konkretisoida ja täsmentää.

Teknologia-aloitteet ja erityisesti teknologiayhteisöt ovat komitean mielestä yksi tärkeimpiä keinoja tilanteen parantamiseksi. Tulee myös huolehtia innovaatioiden kannalta suotuisan ympäristön luomisesta.

Kilpailupolitiikkaa tarkasteltaessa herää kysymys, ovatko tällä hetkellä käytössä olevat välineet riittäviä. Komitea painottaa, että valtiontukien, rakenneuudistusten ja tuotannon siirtämisen väliset suhteet tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon.

Dublinissa sijaitsevalla Euroopan muutoksenseurantakeskuksella täytyy komitean mielestä olla keskeinen rooli.

Erityisesti alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun kehittämiseen on kiinnitettävä huomiota. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että työmarkkinaosapuolilla voi niiden alakohtaisen asiantuntemuksen ansiosta olla erityinen rooli viranomaisten varoittamisessa. Tätä välinettä ei kuitenkaan tule käyttää vain kriisitilanteissa.

Komitea odottaa kiinnostuneena komission lupaamaa tiedonantoa yritysten sosiaalisesta vastuusta.

ETSK suhtautuu periaatteessa myönteisesti rakenneuudistuksia käsittelevän foorumin perustamiseen. Foorumin tavoitteena on oltava parhaiden käytänteiden esitteleminen ja niiden noudattamisen paikallisten esteiden (sääntelyn) analysoiminen.

Jo Lissabonin toimintaohjelmaan sisältyy säädösten ajantasaistaminen ja yksinkertaistaminen, mihin komitea on aina ollut tyytyväinen. Sen lisäksi komissio on ilmoittanut julkaisevansa työoikeuden kehittämistä käsittelevän vihreän kirjan. Juuri rakenneuudistuksen yhteydessä työoikeuden kehittämisen tavoitteena on oltava joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoinen suhde.

Liikkuvuuden edistämiseksi unionissa on esitetty vain yksi ehdotus, direktiiviehdotus lisäeläkeoikeuksien siirrettävyyden parantamisesta, mikä vaikuttaa riittämättömältä. Tulee harkita useiden toimien kokonaisuutta liikkuvuuteen kannustamiseksi esimerkiksi ammattipätevyyden, työmarkkinoiden sekä sosiaali- ja vero-oikeuden alalla. Yksi tällainen toimenpide on työvoiman vapaata liikkuvuutta haittaavien hallinnollisten esteiden poistaminen.

Komitea toivoo, että työmarkkinaosapuolet voivat jatkaa rakenneuudistuksiin liittyvää toimintaansa ja konkretisoida sitä edelleen.

Eurooppalaisilla yritysneuvostoilla on merkittävä rooli yritysten rakenneuudistuksissa. Rakenneuudistukset tulee sen vuoksi ottaa huomioon eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin tarkistamiseen liittyvissä kuulemisissa. Kuulemisten tulee kuitenkin kattaa laajempi ala.

Komitea on komission tavoin vakuuttunut siitä, että rakenneuudistusten ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista taantumista eikä taloudellisia tappioita.

Ei ole kokonaan mahdollista välttää työntekijöille koituvia kielteisiä seurauksia. Unionitasolla toteutettavien toimien tavoitteena on oltava komission asettamien vaatimusten ohella tarpeellisen suojelun tarjoaminen työntekijöille siirtymävaiheessa.

1.   Johdanto

1.1

Komission 9. helmikuuta 2005 hyväksymän sosiaalipoliittisen ohjelman ja kestävän kehityksen strategian tarkistusta koskevan tiedonannon (1) mukaan komissio kehittää strategian rakenneuudistusten hallintaa varten. Strategiassa keskitytään asiaan liittyvien yhteisöpolitiikkojen välisen vuorovaikutuksen tehostamiseen, työmarkkinaosapuolten osallistumisen edistämiseen, politiikkojen ja rahoitusvälineiden yhteisvaikutusten lisäämiseen sekä lainsäädäntö- ja työehtosopimuspuitteiden mukauttamiseen.

1.2

Komission 31. maaliskuuta 2005 julkaisemassa tiedonannossa ”Rakenneuudistukset ja työllisyys” (2) esitetään, mitä toimia unionin on toteutettava tai tehostettava, jotta sen käytettävissä olevat mahdollisuudet saadaan hyödynnettyä. Kysymystä lähestytään sekä monialaisesti että alakohtaisesti, ja tiedonannossa ehdotetaan lukuisia, yhteisöpolitiikan eri aloja koskevia toimenpiteitä.

1.3

Koska komission tiedonanto on suunnattu suurelle yleisölle, siinä esitetään yleisluonteisia pohdintoja. Tämä pätee varsinkin rakenneuudistuksiin, sillä ne voivat koskea kaikkia yrityksiä, joiden täytyy sopeutua muutokseen.

2.   Komission asiakirjan pääsisältö

2.1

Komissio on vakuuttunut siitä, että rakenneuudistusten ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista taantumista eikä taloudellisia tappioita. Päinvastoin, rakenneuudistukset voivat johtaa taloudelliseen ja sosiaaliseen edistykseen. Edellytyksenä on kuitenkin, että ne on ennakoitu asianmukaisesti, että yritykset kykenevät hallinnoimaan ne tehokkaasti ja nopeasti ja että julkisilla toimilla autetaan toteuttamaan rakenneuudistukset suotuisissa olosuhteissa.

2.2

Yritysten rakenneuudistuksiin liittyy usein kustannuksia, jotka saattavat nousta hyvin suuriksi paitsi asianomaisille työntekijöille myös paikalliselle tai alueelliselle taloudelle. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen on eurooppalaisen yhteiskuntamallin tunnusomainen piirre. Se edellyttää yhteiskunnallisten kustannusten minimointiin ja vaihtoehtoisten työpaikkojen sekä tulonlähteiden löytämiseen tähtääviä tukitoimia.

2.3

Yhteisön tasolla toteutettavien toimien on täytettävä neljä keskeistä vaatimusta:

Eri politiikkojen on oltava keskenään johdonmukaisia, jotta kasvu ja siitä aiheutuvat rakenneuudistukset eivät johda henkilöpääoman menetykseen.

Tarvitaan pitkän aikavälin näkemystä, joka käsittää yhteisön eri politiikat. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset toimijat tarvitsevat ennakoitavuutta voidakseen toimia tehokkaasti.

Kaikki sidosryhmät, ennen kaikkea työmarkkinaosapuolet, on saatava osallistumaan.

Alueellinen ulottuvuus on otettava huomioon, sillä muutoksen ennakointi on tehokkainta juuri paikallistasolla. Tältä osin Euroopan unionin alue- ja koheesiopolitiikan on toimittava katalysaattorina.

2.4

Komission tiedonannossa esitetään, mitä toimia unionin on toteutettava tai tehostettava, jotta sen käytettävissä olevat mahdollisuudet saadaan hyödynnettyä. Tällöin otetaan huomioon sekä horisontaalinen että alakohtainen näkökulma. Toimia toteutettaessa on välttämätöntä rajoittaa yrityksille koituvaa taakkaa mahdollisimman paljon ja samalla varmistua siitä, että rakenneuudistusten ennakointia ja hallinnointia parannetaan.

2.5

Tiedonannon liitteessä I ehdotetaan 12:n toimenpiteen kokonaisuutta. Niistä mainittakoon erityisesti seuraavat:

Euroopan työllisyysstrategian tarkistaminen

rahoitusvälineiden uudistaminen ja kasvun mukauttamiseen tarkoitetun rahaston perustaminen

rakenneuudistusta käsittelevän foorumin perustaminen

niiden alojen seuraamisen lisääminen, joihin rakenneuudistus saattaa vaikuttaa eniten lyhyellä aikavälillä.

3.   Yleistä

3.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission valitsemaan laajaan ja monialaiseen lähestymistapaan. Komissio käsittelee siinä yrityksille ja työntekijöille yhtä lailla merkittävää kysymystä. Komitea on ottanut aiheeseen kantaa jo useissa aiemmissa lausunnoissaan. Teollisuuden muutos ja sen vaikutuspiirissä olevien kyky sopeutua siihen ovat kilpailukyvyn säilyttämisen keskeisiä tekijöitä. Onnistuminen riippuu kuitenkin muutoksen seurausten sosiaalisesta hallinnasta.

3.2

Kun komission tiedonannossa tarkastellaan rakenneuudistusta, herää luonnollisesti myös kysymys käsitteen määritelmästä. ETSK on eri lausunnoissaan erottanut toisistaan ”teollisuuden muutokset” yrityksen tai sektorin kehityksen jatkuvana prosessina ja ”rakenneuudistukset” teollisuuden muutosten erityisenä muotona. Jälkimmäinen on yleensä liiketoimintaympäristön edellytyksiin (usein pakolliseen) sopeutumiseen välittömästi liittyvä prosessi, jonka tavoitteena on kilpailukyvyn elvyttäminen.

3.2.1

Vaikka komissio ei ymmärrettävyyttä helpottaakseen teekään tätä jaottelua, komitea suosittaa eriytettyä näkökulmaa. Muutoksenhallinnan ratkaiseva tekijä on kiistatta muutoksen ennakoiminen ja siihen vaikuttaminen. Teollisuuden rakenneuudistukset ovat kuitenkin kasvava ja monisäikeinen haaste maailmanlaajuisessa ympäristössä. Nämä kaksi ilmiötä edellyttävät erilaista lähestymistapaa ja erilaisia toimia.

3.2.2

Muutoksen edistäminen ei voi olla tavoite itsessään. Pitkäjänteisesti ja selvästi määritelty ja tulevaisuuteen suuntautuva teollisuuspolitiikka voi vaikuttaa myönteisesti näihin muutoksiin ja niiden seurauksiin siten, että niistä syntyy uusia mahdollisuuksia. Komitea käsittelee uutta teollisuuspolitiikkaa koskevaa komission tiedonantoa (KOM(2005)…) tästä näkökulmasta.

3.3

Komitea on lähtökohtaisesti samaa mieltä komission kuvaaman ilmiön analyysista. Komissio mainitsee rakenneuudistuksille seuraavat neljä pääasiallista syytä:

Euroopan yhtenäismarkkinoiden kehitys ja eri maiden talouksien kansainvälinen avautuminen

tekniset innovaatiot

sääntelykehyksen kehittäminen

kysynnän muutokset.

3.3.1

Näin ollen komission analyysi rajoittuu paljolti tunnettuihin yleisin tekijöihin. Ratkaisevaa on myös, suunnitellaanko rakenneuudistusta pitkäjänteisesti tiettyjen kehityskulkujen ennakoimiseksi vai lyhytjänteisesti ulkoisten pakkojen tai hallinnassa tapahtuneiden virheiden kautta. Yksi esimerkki tästä on markkinapotentiaalin ja tuotantokapasiteetin välisen suhteen kehitys: mikäli se jätetään huomiotta, syntyy ylikapasiteettia, joka puolestaan synnyttää ennemmin tai myöhemmin tarvetta rakenneuudistukseen. Komitea olisi toivonut syvällisempää analyysia, sillä eri olosuhteet edellyttävät erilaisia lähestymistapoja.

3.3.2

Ennen kaikkea työntekijät pelkäävät rakenneuudistusten kielteisiä seurauksia. Hyvin hallinnoidut rakenneuudistukset tuottavat kuitenkin myös uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Sekä onnistuneesti että vähemmän onnistuneesti toteutetuista rakenneuudistuksista on paljon esimerkkejä. Keskeinen kysymys on, miten yrityksissä käsitellään tilannetta ja miten eri vaiheet hallinnoidaan. On tärkeää, että eri toimijat tekevät yhteistyötä ja luovat yhteishenkeä, minkä ansiosta mahdollisuudet voidaan hyödyntää.

3.4

Tiedonannossa ehdotetaan vain vähän konkreettisia toimia, ja osasta ilmoitetaan vain alustavasti. Komitea on tietoinen siitä, että komissio ei voi nykytilanteessa mennä olennaisesti tätä pidemmälle. Sen mielestä tiedonanto on kuitenkin hyvä perusta yhteisön politiikan kehittämiselle, sillä tämän alan politiikassa tarvitaan asianomaisten pääosastojen ja jäsenvaltioiden toimien koordinointia.

4.   Erityistä

4.1

Komitea on samaa mieltä siitä, että rakenneuudistusilmiöön annettavien vastausten on oltava osa kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Muutoksenhallinnalla voidaan edistää olennaisesti Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

4.1.1

EU:n on kysyttävä itseltään, millaisen panoksen se voi antaa paikallis-, alue- ja valtiotason toimien lisäksi. EU:lla voi olla olennainen tehtävä keskusteluprosessin eteenpäin viemisessä jäsenvaltioissa sekä tietoisuuden lisäämisessä. Samanaikaisesti se voi hyödyntää kaikkia käytössään olevia välineitä, joiden avulla se voi ennakoida ja tukea muutosta.

4.2   Yhteisön horisontaalisten politiikkojen käyttöönotto

4.2.1

Komitea on tyytyväinen, että komissiossa tiivistetään koordinointia perustamalla sisäinen työryhmä sekä käynnistetään säännöllinen vuoropuhelu Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa. Kaikkien asianomaisten pääosastojen osallistumisella voidaan edistää synergiavaikutuksen kehittämistä niiden eri politiikanalojen välillä, joilla on yhteinen muutoksen ennakoinnin ja hallinnan tavoite. Komitean näkemyksen mukaan on kuitenkin huolehdittava siitä, että työryhmä keskittyy koordinointitehtäväänsä ja lainsäädäntää ja yhteisön toimien toteuttamista koskevat toimivaltuudet säilyvät komissiossa selvinä.

4.2.2

Komitea on lähtökohtaisesti samaa mieltä komission määrittämistä painopistealoista työllisyysstrategian tarkistamisessa. Tulee kiinnittää erityishuomiota koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen ja työn organisoinnin laatuun, johon sisältyy henkilöresurssien tehokas hallinnointi. Työllisyysstrategiaa ei voi tarkastella erillään makrotaloudellisista puite-edellytyksistä ja teollisuuspolitiikasta. Talouspolitiikan koordinointi teollisuuspolitiikan ja työllisyysstrategian kanssa antaisi mahdollisuuden muutoksenhallinnan parantamiseen.

Vakaat, ennakoitavat ja yhdenmukaistetut makrotaloudelliset puitteet Euroopassa ovat rakenneuudistustoimien onnistuneen hallinnan keskeinen perusta.

Paikalliset olosuhteet, joissa rakenneuudistukset toteutetaan, ovat ratkaisevan tärkeitä, ja niiden on oltava osa laajempaa politiikkaa.

4.2.3

Rahoitusvälineiden uudistamista tarkasteltaessa komitea on samaa mieltä siitä, että niitä tulisi suunnata nykyistä painokkaammin rakenneuudistusten ennakointiin ja hallintaan, mutta samalla tulee säilyttää nykyisten rahastojen yleiset tavoitteet.

4.2.4

Neuvosto suhtautui aluksi lähinnä epäilevästi komission ehdottamiin rahoitusvälineisiin, joita käytettäisiin yhteisön toimintavalmiuden parantamiseksi hätätilanteissa. Komitean näkemyksen mukaan tulisi kuitenkin jatkaa periaatteellista keskustelua mahdollisuuksista antaa rahoitustukea siirtymävaiheen helpottamiseksi sellaisissa odottamattomissa tilanteissa, joilla on merkittäviä alueellisia tai alakohtaisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Komitea kannattaa näin ollen komission pyrkimyksiä luoda tällainen välineistö.

4.2.5

Komitea lausuu jo vuoden 2004 joulukuussa antamassaan lausunnossa näkemyksensä teollisuuspolitiikasta (3). ETSK:n mielestä nyt on ennen kaikkea syvennettävä alakohtaista lähestymistapaa, joka mahdollistaa toimien räätälöinnin aloittain. Huomiota ei kuitenkaan tule kiinnittää vain vaikeuksissa oleviin talousaloihin, vaan analyyseja on tehtävä mahdollisimman monilla EU:lle tärkeillä aloilla, jotta muutoksiin voidaan reagoida hyvissä ajoin ja niitä voidaan hallita ennakoivasti. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla tulisi tässä yhteydessä olla keskeinen rooli.

Yrityslainsäädännön parantaminen on keskeinen seikka, jota tulee kuitenkin konkretisoida ja täsmentää. Näin on määrä helpottaa yritysten tilannetta heikentämättä kuitenkaan sosiaalisia tai ympäristönormeja.

4.2.6

Teknologia-aloitteet ja erityisesti teknologiayhteisöt ovat komitean mielestä yksi tärkeimpiä keinoja tilanteen parantamiseksi. Tekniset innovaatiot auttavat ratkaisemaan ilmeisen lukkiutuneita tilanteita energian, epäpuhtauspäästöjen ja tuotteiden kierrätyksen aloilla. Samoin tällaiset innovaatiot edistävät teknistä kehitystä ja auttavat näin asianomaisia teollisuudenaloja parantamaan kilpailukykyään.

4.2.6.1

Tällöin tulee huolehtia myös innovaatioiden kannalta suotuisan ympäristön luomisesta. Verokannustimet ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu ovat sen perustavia edellytyksiä. Tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös organisatoristen ja sosiaalisten innovaatioiden tarpeellisuus rakenneuudistuksen hallinnassa.

4.2.7

Kilpailupolitiikan osalta herää kysymys, ovatko tällä hetkellä käytössä olevat välineet riittäviä. Yhä tärkeämmässä asemassa ovat niin ikään sellaiset kilpailutekijät, jotka eivät kuulu kilpailupolitiikan alaan, kuten yritysverotus.

Valtiontuista mainittakoon, että tiedonantoon sisältyvä maininta uudistuksesta, jonka avulla tukia suunnattaisiin eniten kasvua ja työllisyyttä edistäville aloille, ei ole kovin konkreettinen. Komitea painottaa tässä yhteydessä, että valtiontukien, rakenneuudistusten ja tuotannon siirtämisen väliset suhteet tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon. Valtiontukia koskevat säännöt eivät saa edelleenkään olla syrjiviä, ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta tulee edistää jatkossakin. Komitea mainitsee tässä yhteydessä, että tulee kiinnittää erityishuomiota unionin ulkopuolisten maiden käytänteisiin.

4.2.8

Ulkopolitiikkaa komitea on jo käsitellyt useissa lausunnoissaan.

4.2.9

Myös Dublinissa sijaitsevalla Euroopan muutoksenseurantakeskuksella tulee komitean mielestä olla keskeinen tehtävä rakenneuudistusten seurannassa tarvittavien analyysivälineiden kehittämisessä. CCMI:n tulisi tiivistää edelleen yhteistyötään muutoksenseurantakeskuksen kanssa.

4.3   Muutoskumppanuuden lujittaminen

4.3.1

Huomiota on kiinnitettävä erityisesti alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun kehittämiseen. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että työmarkkinaosapuolilla voi niiden alakohtaisen asiantuntemuksen ansiosta olla erityinen rooli viranomaisten varoittamisessa. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tulisi rajoittaa koskemaan vain kriisitilanteita tai kehityssuuntauksia, joita työmarkkinaosapuolet pitävät ”erityisen huolestuttavina”, vaan sen tulisi koskea kaikkia tilanteita, jotka työmarkkinaosapuolten mielestä edellyttävät toimenpiteitä. Tämä vastaisi paremmin rakenneuudistusten ennakointia ja tukemista koskevia vaatimuksia.

4.3.2

Komitea odottaa kiinnostuneena komission lupaamaa tiedonantoa yritysten sosiaalisesta vastuusta, sillä komission mukaan tiedonannossa käsitellään erityisesti myönteisiä aloitteita, joita yritykset ovat rakenneuudistusten yhteydessä käynnistäneet yhteisymmärryksessä sidosryhmiensä kanssa. Kysehän ei ole pelkästään oikeusperustojen kehittämisestä, vaan lisäksi on tärkeää edistää muutoksenhallinnan hyviä käytänteitä ja tiedottaa niistä. Komitea huomauttaa erityisesti, että prosessissa on otettava huomioon myös ne tahot, joihin yksittäisten yritysten rakenneuudistuksilla on välillistä vaikutusta (esim. tavarantoimittajat ja palveluntarjoajat).

Lisäksi komitea on jo aiemmin antamassaan lausunnossa käsitellyt yritysten sosiaalista vastuuta.

4.3.3

ETSK suhtautuu periaatteessa myönteisesti rakenneuudistuksia käsittelevän foorumin perustamiseen. Foorumin tavoitteena on oltava parhaiden käytänteiden esitteleminen ja niiden noudattamisen paikallisten esteiden (sääntelyn) analysoiminen. On vielä liian aikaista arvioida tuloksia. Komitea antaa kuitenkin mielellään asiantuntemuksensa foorumin käyttöön ja myötävaikuttaa siihen, että foorumi voi tuottaa lisäarvoa unionin poliitikoille. Tämän perusedellytyksenä on työskentelytapa, joka ei synnytä uutta byrokratiaa ja jossa keskitytään sellaisiin kysymyksiin, joita ei ole tähän mennessä käsitelty riittävästi. Kansalaisyhteiskunnan asianomaisilla organisaatioilla täytyy olla mahdollisuus osallistua työhön.

4.4   Lainsäädäntö- ja sopimuskehyksen mukauttaminen

4.4.1

Jo Lissabonin toimintaohjelmaan sisältyy säädösten yleinen ajantasaistaminen ja yksinkertaistaminen, mihin komitea on aina ollut tyytyväinen. Sen lisäksi komissio on ilmoittanut julkaisevansa työoikeuden kehittämistä käsittelevän vihreän kirjan. Juuri rakenneuudistusten yhteydessä työoikeuden kehittämisen tavoitteena on oltava joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoinen suhde.

4.4.2

Jos halutaan edistää liikkuvuutta unionissa, ainoa esitetty ehdotus, direktiiviehdotus lisäeläkeoikeuksien siirrettävyyden parantamisesta, vaikuttaa riittämättömältä. Työntekijöiden liikkuvuus rakenneuudistusten yhteydessä on huomattavasti monisäikeisempi kysymys. Rajatylittävä liikkuvuus on ainoastaan pieni osa sitä. Työntekijöiden täytyy voida mukautua rakenneuudistusten mukanaan tuomiin uusiin olosuhteisiin. Ääritapauksessa se tarkoittaa uuden ammatin valintaa tai uuden työpaikan etsimistä. Sen vuoksi tulisi selvittää, mihin toimiin unionitasolla ja valtio- tai aluetasolla täytyy ryhtyä, jotta siirtymävaihe saadaan työntekijöille helpommaksi. Tulee harkita useiden toimien kokonaisuutta liikkuvuuteen kannustamiseksi, esimerkiksi ammattipätevyyden, työmarkkinoiden, sosiaali- ja vero-oikeuden alalla. Yksi tällainen toimenpide on työvoiman vapaata liikkuvuutta haittaavien hallinnollisten esteiden poistaminen.

4.5   Rakenneuudistusta ja eurooppalaisia yritysneuvostoja koskeva työmarkkinaosapuolten toinen kuulemisvaihe

4.5.1

Komissio on nyt ensimmäistä kertaa tehnyt laajalle yleisölle suunnatussa tiedonannossa aloitteen työmarkkinaosapuolten kuulemisesta kahdesta eri aiheesta. Tämä ei ole yksimielisesti hyväksytty keino, ja on selvitettävä, onko valittu oikea menettely työmarkkinaosapuolten kuulemiseksi.

4.5.2

Näistä muodollisista kysymyksistä riippumatta komitea kannattaa ajatusta antaa työmarkkinaosapuolille mahdollisuus jatkaa rakenneuudistuksiin liittyvää työtään ja konkretisoida sitä edelleen.

4.5.3

Eurooppalaisilla yritysneuvostoilla on yritysten rakenneuudistuksissa merkittävä rooli. Rakenneuudistukset tulee sen vuoksi ottaa huomioon eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin tarkistamiseen liittyvissä kuulemisissa. Kuulemisten tulee kuitenkin kattaa laajempi ala. Eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevaan direktiiviin kirjattu työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskeva oikeus ei rajoitu vain rakenneuudistuksiin.

4.6   Komission päätelmät

4.6.1

Komitea on komission tavoin vakuuttunut siitä, että rakenneuudistusten ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista taantumista eikä taloudellisia tappioita. Rakenneuudistukset voivat myötävaikuttaa olennaisesti taloudelliseen ja sosiaaliseen edistykseen. Kuten komissio perustellusti huomauttaa, on kuitenkin ratkaisevan tärkeää, millä edellytyksillä rakenneuudistukset toteutetaan.

4.6.2

Työntekijöille koituvia kielteisiä seurauksia ei kuitenkaan ole mahdollista välttää kokonaan. Unionitasolla toteutettavien toimien tavoitteena on oltava komission vaatimusten ohella tarpeellisen suojelun tarjoaminen työntekijöille siirtymävaiheessa.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  ”EU:n kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelu – Vuoden 2005 tilannekatsaus ja suuntaviivat tulevalle” KOM(2005) 37 lopullinen, 9.2.2005.

(2)  KOM(2005) 120 lopullinen.

(3)  EUVL C 157, 28.6.2005 – Rakennemuutosten myötäily: laajentuneen Euroopan teollisuuspolitiikka (KOM(2004) 274 lopullinen).


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/63


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston päätös terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 Turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskeva yleisohjelma”

KOM(2005) 124 lopullinen — 2005/0034 CNS

(2006/C 65/13)

Neuvosto päätti 25. heinäkuuta 2005 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 14. marraskuuta 2005. Esittelijä oli Miguel Ángel Cabra de Luna.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 126 ääntä puolesta 10:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Komissio on antanut neuvostolle ja Euroopan parlamentille tiedoksi ehdotuksensa neuvoston päätökseksi turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskevan puiteohjelman käynnistämistä. Ohjelma koostuu kahdesta välineestä: terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevasta erityisohjelmasta sekä rikosten ehkäisemistä ja torjuntaa koskevasta erityisohjelmasta. Kumpikin niistä kattaa vuodet 2007–2013. Komissio pyrkii erityisohjelmien avulla tukemaan vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittämistä laajentamalla määritelmän muotoon ”kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus”. Perinteisiin oikeus- ja sisäasioihin lisätään siis kansalaisuus, mikä vastaa Yhdistyneiden Kansakuntien uusia näkemyksiä ihmisten turvallisuudesta ja väljemmästä turvallisuuskäsitteestä (1). Tämä innovatiivinen yksityiskohta on erittäin mielenkiintoinen ja merkittävä edistysaskel kohti yhteiskunnan kaikkien toimijoiden hyväksymää turvallisuuden käsitettä. Puiteohjelma tuottaa lisäarvoa eurooppalaisella ulottuvuudellaan, mikä mahdollistaa unionin ja jäsenvaltioiden toimien yhteisvaikutuksen.

1.2

Komissio toteaa, että EU:n on edistettävä kansalaisuuden, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden tavoitteita yhtäaikaisesti ja yhtä tehokkaasti siten, että demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, perusvapauksien ja oikeusvaltion periaatteet ovat keskenään tasapainossa. Unioni lisää asteittain alan toimia. Wienin toimintasuunnitelman (2) pohjalta ja Tampereella vuonna 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vahvistamien suuntaviivojen mukaisesti unioni on ryhtynyt lainsäädäntätoimiin ja laatinut rahoitusohjelmia. Neuvoston asettamia suuntaviivoja on lisäksi selkiytetty Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja marraskuussa 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston käynnistämässä Haagin ohjelmassa. Myös unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä terrorismin torjuntaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma valottavat unionin terrorisminvastaista toimintaa.

1.3

Euroopan parlamentin ja Luxemburgin tuomioistuimen on kuitenkin osallistuttava entistä aktiivisemmin kaikkiin edellä mainittuihin aiheisiin liittyvään toimintaan ja huolehdittava siitä, että vapaudet turvataan EU:n esittämissä ja toteuttamissa toimintalinjoissa.

1.4

Unioni on toistaiseksi keskittynyt kehittämään vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta lainsäädäntätoimin, mutta toiminnan rahoitus on ollut suhteellisen vähäistä. Unionin onkin nyt keskitettävä ponnistelunsa operatiivisiin näkökohtiin, etenkin terrorismin torjuntaan liittyviin toimiin, ja miellettävä terrorismi erityisen salakavalan rikollisuuden ilmentymäksi, johon on vastattava pikaisesti. (3)

1.5

Terrorismi rikollisuuden ilmentymänä on nykyisin yksi kansalaisia vaanivista suurimmista uhista. Puiteohjelman perusajatuksena on, että rikokset uhkaavat yksilöiden vapauksia ja oikeuksia sekä demokraattista yhteiskuntaa ja oikeusvaltiota. Niinpä vapaus on mahdollista vain turvallisissa lainsäädännön takaamissa puitteissa. Julkisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan on saatava käyttöönsä keinot seurata järjestelmällisesti ja valtioidenvälisesti toimivien terroristien ja rikollisten yhä pitemmälle kehittyviä toimintatapoja. Näin pystytään rahoittamaan yhteisesti kahdenvälisiä ja kansallisia hankkeita innovoinnin edistämiseksi ja tulosten levittämiseksi jäsenvaltioiden kesken sekä EU:n laajuisesti.

1.6

Järjestäytynyt rikollisuus on huomattava uhka EU:lle. Europolin mukaan noin puolet unionissa toimivista järjestäytyneistä rikollisryhmistä koostuu jäsenvaltioiden kansalaisista, ja monilla niistä on suhteita unionin ulkopuolisiin maihin, joista käsin harjoitetaan monenlaista rikollista toimintaa, kuten huumausainekauppaa, laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa, tehdään talousrikoksia, harjoitetaan salakuljetusta ja tehdään monenlaisia omaisuusrikoksia.

1.7

Torjuttaessa terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta ei saa asettaa kyseenalaisiksi yksilöiden vapauksia eikä oikeusvaltiota, vaan toiminnassa on päinvastoin suojeltava kyseisiä arvoja. Kansanvaltaa, yksilön vapauksien kehittämistä ja syyttömyysolettamaa ei voida sivuuttaa eikä kyseenalaistaa terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan tähtäävillä politiikoilla.

1.8

Rikollisryhmien rajatylittävän yhteistyön lisääntyminen on huolestuttavaa, sillä se tarjoaa niille aiempaa enemmän rikoksentekomahdollisuuksia ja vaikeuttaa samalla lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten toimintaa. Rajatylittävää rikollisuutta on mahdotonta torjua, jos lainvalvontaviranomaiset eivät voi ylittää oman valtionsa rajoja. Järjestäytynyt rikollisuus käyttää tätä puutetta hyväkseen, ja rikolliset asuvat eri jäsenvaltioissa kuin missä toimivat. Tavaroiden, henkilöiden, pääoman ja palveluiden vapaa liikkuvuus on ollut monilta osin myönteistä, mutta järjestäytynyt rikollisuus on osannut hyödyntää sen tarjoamia vapauksia ja järjestäytyneiden rikollisten toimien pysäyttämiseen riittämättömän oikeudellisen alueen joustavuutta.

1.9

Unionin alueella toimii Europolin mukaan nykyisin aktiivisesti kolmisentuhatta järjestäytynyttä rikollisryhmää, joissa tämänhetkisten tietojen perusteella on noin 30 000 jäsentä. Nämä jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin perustuvat luvut ovat pelkästään suuntaa-antavia. Todellisuudessa määrät ovat suurempia. Järjestäytyneiden rikollisryhmien koko, rakenne, organisaatio ja muut ominaispiirteet vaihtelevat sekä jäsenvaltioissa että niiden välillä. EU:ssa toimivat järjestäytyneet rikollisorganisaatiot harjoittavat kaikenlaista rikollista toimintaa, erityisesti huumausainekauppaa, laitonta maahanmuuttoa, ihmiskauppaa ja salakuljetusta, ryöstävät taideteoksia museoista ja kirkoista sekä tekevät petoksia ja talousrikoksia.

1.10

ETSK on aiemmin ottanut kantaa tarkasteltavana olevaan aiheeseen lausunnossaan (4)”Komission valmisteluasiakirja: Sisäisen turvallisuuden takaaminen ja kansainvälistä suojelua koskevien velvoitteiden ja välineiden noudattaminen” (5). Lausunnon päätelmistä on syytä tuoda esiin seuraavat seikat:

a.

Komitea antaa täyden tukensa yhteisötason koordinoidulle terrorisminvastaiselle toiminnalle ja kannattaa komission suosittelemaa avoimen koordinoinnin menetelmää. Huolimatta 11. syyskuuta 2001 Yhdysvaltoihin kohdistuneiden kauhistuttavien iskujen jälkeisestä syvästä ja oikeutetusta järkytyksestä sekä Euroopan maissa tai muualla tehdyistä muista terroriteoista komitea kehottaa kuitenkin soveltamaan terrorismin ennaltaehkäisyssä ja tukahduttamisessa suurta pidättyvyyttä ja syvällistä harkintaa.

b.

Vaikka komitea korostaa ihmisoikeuksien kunnioittamista ja suojelua koskevien kansainvälisten sopimusten ensisijaisuutta kaikkiin muihin näkökohtiin verrattuna, se on tietoinen siitä, että yhteistä sisäiseen turvallisuuteen ja terrorismin torjuntaan tähtäävää politiikkaa on tehostettava. Samalla ei kuitenkaan näitä periaatteita eikä poliittista ja humanistista etiikkaa pidä kyseenalaistaa, vaan varmistaa ihmisten ja omaisuuden tehokas suojelu sekä pyrkiä tasapainoon eri oikeuksien ja vapauksien puolustamiseen liittyvien vaatimusten välillä.

2.   Komission ehdotuksen pääsisältö

Ohjelman tavoitteena on parantaa unionin kansalaisia uhkaavien turvallisuusriskien hallintaa ja taata samalla kansalaisten oikeudet ja vapaudet. Tavoitteet on tarkoitus toteuttaa seuraavasti:

1)

edistetään ja kehitetään lainvalvontaviranomaisten, kansallisten viranomaisten ja muiden asianosaisten tahojen koordinointia, yhteistyötä ja keskinäistä ymmärtämystä,

2)

kannustetaan ottamaan käyttöön, tuetaan ja kehitetään horisontaalisia menetelmiä ja välineitä terrorismin ja rikollisuuden torjunnan strategioiden laatimiseksi, esimerkiksi julkisten ja yksityisten tahojen kumppanuustoimintaa, käytännesääntöjä ja hyviä käytänteitä, vertailevia tilastoja ja rikollisuuden tutkimusmenetelmiä sekä

3)

vaihdetaan tietoja ja tietämystä ja annetaan tietoa elintärkeiden perusrakenteiden suojelua koskevista määräyksistä terrorismin ja rikollisuuden jälkiseurausten hallitsemiseksi sekä väestönsuojelun alalla että suojeltaessa terrorismin uhreja ja todistajia.

2.1   Ehdotetut toimet

Euroopan laajuiset hankkeet, jotka toteutetaan komission aloitteesta ja joita komissio hallinnoi, yhteistyömekanismit ja verkostot, mm. ongelmien analysointi, tutkimukset ja toimet, joiden avulla löydetään konkreettisiin toimintalinjoihin, koulutukseen ja henkilövaihtoon liittyviä ratkaisuja

valtioidenväliset hankkeet, jotka toteutetaan vähintään kahden jäsenvaltion (tai yhden jäsenvaltion ja yhden unionin jäsenyyttä hakeneen maan) aloitteesta ja niiden hallinnoimina

jäsenvaltioiden kansalliset hankkeet

Euroopan laajuista toimintaa harjoittaville valtiosta riippumattomille järjestöille myönnettävät avustukset.

2.2   Tukea myönnetään erityisesti seuraaviin toimiin:

operatiivinen yhteistyö ja koordinointi (verkostoitumisen, keskinäisen luottamuksen ja ymmärtämyksen lujittaminen sekä tietojen, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihto ja levittäminen)

ongelmien analysointi, seuranta- ja arviointitoimet

teknologian ja menetelmien kehittäminen ja siirtäminen

koulutus, henkilöstö- ja asiantuntijavaihto

tiedotus- ja valistustoimet.

2.3   Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen

Toissijaisuusperiaatteesta voidaan todeta, että ehdotetun ohjelman tarkoituksena ei ole toteuttaa toimia, jotka kuuluvat eri jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten laatimien valtakunnallisten ohjelmien piiriin. Ohjelmassa keskitytään aloille, joilla voidaan tuottaa lisäarvoa toteuttamalla toimet Euroopan tasolla. Ohjelma siis täydentää kansallisia ohjelmia, ja siinä hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla kahden- ja monenvälisten toimien yhteisvaikutusta.

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti toimet puolestaan määritellään mahdollisimman yleisesti, ja täytäntöönpanon edellyttämät hallinnolliset ja rahoitusvaatimukset on tehty mahdollisimman yksinkertaisiksi.

2.4   Yksinkertaistaminen ja järkeistäminen

Säännökset ja ehdotettujen välineiden hallinnointi on tarkoitus yksinkertaistaa. Rahoitus rationalisoidaan, ja toimet voidaan asettaa joustavasti tärkeysjärjestykseen. Samalla lisätään avoimuutta. Potentiaaliset tuensaajat tekevät hakemuksensa vakiolomakkeella.

2.5   Talousarviomäärärahat

Ehdotettuun puiteohjelmaan varataan määrärahoja yhteensä 735 miljoonaa euroa, joista 137,4 miljoonaa terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevaan erityisohjelmaan sekä 597,6 miljoonaa rikollisuuden ehkäisemistä ja torjuntaa koskevaan erityisohjelmaan.

2.6   Tukimuodot ja täytäntöönpanomenetelmät

hakemuksen perusteella myönnettävät avustukset

julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset.

3.   Yleistä — EU:n kansalaisten hyvinvointia uhkaavan rikollisuuden ja terrorismin laajuus

3.1

Järjestäytyneet rikollisjärjestöt käyttävät Europolin mukaan hyväkseen unionin ulkopuolisten maiden epävakaita poliittisia ja taloudellisia oloja, mikä helpottaa niiden laitonta toimintaa etenkin tavaroiden ja ihmisten lähtö- ja kauttakulkumaissa. Lahjonta ja lupaukset paremmasta tulevaisuudesta saavat aikaan sen, että ihmiset saattavat joutua tekemisiin rikollisuuden kanssa joko aktiivitoimijoina tai rikollisuuden uhreina. Tällaisen rikollisen rikastumiskeinon ansiosta tietyt rakenteelliset puutteet, jotka alun alkaen ovat edistäneet rikollisuuden toimintamahdollisuuksia esimerkiksi lykkäämällä demokraattisten tai taloudellisten uudistusten toteuttamista, jäävät pysyviksi.

3.2

Terrorismi puolestaan hyökkää suoraan ihmisarvoa ja kansainvälisen oikeuden keskeisimpiä periaatteita vastaan. Se on uhka kaikille valtioille ja kaikille kansoille. Terroriuhka voi toteutua millä hetkellä hyvänsä ja missä tahansa. Terrorismi iskee suoraan EU:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen piiriin kuuluvien yhteiskuntien perusarvoihin, (6) toisin sanoen oikeusvaltioon, kansalaisten turvallisuuteen, toisten kunnioittamiseen ja suvaitsevaisuuteen. Terroriteot ovat ihmiskuntaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan tehtyjä rikoksia. Ne saavat aikaan vihaa ja pelkoa ja ruokkivat uskonnollisten, aatteellisten ja etnisten ryhmien jakautumista.

3.3

Terrorismi on vaaninut kansalaisia vuosikymmenten ajan kaikkialla maailmassa. Jokaisen maanosan kaupungit ovat kokeneet erisuuruisia terroritekoja, joilla on kaikilla pyritty samaan päämäärään: murhaamaan ihmisiä tarkoituksellisesti tai aiheuttamaan heille mahdollisimman paljon fyysistä vahinkoa, tuhoamaan omaisuutta ja infrastruktuureja, raunioittamaan liikeyrityksiä ja talouksia väestön tai tietyn ihmisryhmän pelottelemiseksi ja pakottamaan hallitukset tai kansainväliset järjestöt väkivalloin alistumaan terroristien tahtoon.

3.4

New Yorkin World Trade Centerin sortuminen syyskuussa 2001 merkitsi uudenlaista tapaa harjoittaa maailmanlaajuista terroria, joka oli saanut alkunsa yrityksestä räjäyttää samaiset rakennukset vuonna 1993. Nykyterrorismi on ennenkuulumatonta, koska sen vaikutukset leviävät laajalle ja se kykenee sytyttämään vakavia konflikteja. (7) Se hyödyntää päättäväisesti siviiliväestöä vastaan suunnattuja mielivaltaisen joukkomurhan keinoja. Siviili-ilmailu, elintärkeät infrastruktuurit ja elektroniset hallinnointijärjestelmät, jotka säätelevät suurinta osaa nykypäivän tavanomaisen elämän mahdollistavista prosesseista, ovat terroristiryhmien toimille alttiita kohteita. Ryhmät pyrkivät päättäväisesti kaikin keinoin aiheuttamaan mahdollisimman suurta vahinkoa yhteiskunnillemme ja hyökkäävät niiden heikointa sivustaa, kansalaisia, vastaan.

3.5

Eurooppa on joutunut tuhoisien terrori-iskujen kohteeksi. Maailmanlaajuinen terrorikampanja iski Eurooppaan viimeksi Lontoossa 21. heinäkuuta 2005. Uusien iskujen mahdollisuus on todellinen ja jatkuva, joten niihin on varauduttava. Ensinnäkin iskut on estettävä, ja toiseksi on huolehdittava kaikilta osin niiden terrori-iskujen seurauksista, joita ei ole pystytty estämään. Alamme vähitellen tottua räjähdyksiin, joissa kuolee kymmeniä tai satoja ihmisiä ja jotka saavat kaupungeissa aikaan kaaoksen. Mutta tällaisista iskuista vastuussa olevilla terroristiryhmillä on päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja tarvittavat resurssit toteuttaa mittavia tekoja, kuten räjäyttää matkustajakoneita tai levittää kemiallisia tai bakteriologisia aineita tai säteilyä tiheään asutuille alueille.

3.6

Edellä kuvatut tilanteet eivät saa johtaa ristiriitaan oikeusvaltion koskemattomuuden eivätkä perustuslaissa kaikille annettujen takuiden kanssa. Viranomaiset eivät voi millään tavoin ylittää toimivaltaansa ehkäistessään ja tukahduttaessaan terrorismia, sillä ne toimivat oikeuslaitoksen ja rangaistusuhan alaisina.

3.7

Kaunaa lietsovaa syrjäytymistä ja ripeiden sosioekonomisten muutosten negatiivisia vaikutuksia voidaan lievittää sosiaali- ja talouspoliittisilla toimenpiteillä. Niillähän terroristit perustelevat usein tekojaan. Onkin syytä ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin:

Toteutetaan pitkällä aikavälillä sellaista kauppa-, tuki- ja investointipolitiikkaa, jolla edistetään syrjäytyneiden ryhmien integroitumista ja osallistumista yhteiskuntaan.

Pyritään vähentämään yhteiskuntien rakenteellista epätasa-arvoa uusin keinoin kitkemällä tiettyihin ryhmiin kohdistuva syrjintä.

Tuetaan ohjelmia, joissa keskitytään parantamaan lasten ja naisten peruskoulutusta, työllistymistä ja yhteiskunnasta syrjäytyneiden edustusta.

Toteutetaan vuosituhannen kehitystavoitteet vuoteen 2015 mennessä.

3.8

Terrori-iskujen ehkäiseminen on keskeisellä sijalla vapautta, turvallisuutta ja oikeutta edistävissä EU:n politiikoissa. Eurobarometrin mukaan kahdeksan kymmenestä eurooppalaisesta pelkää terrorismia, ja 83 % unionin väestöstä uskoo EU:n tuottavan lisäarvoa terrorismin torjuntaan tähtäävillä toimillaan. Kansalaiset siis vaativat unionia toimimaan kyseisellä alalla. EU:n terrorisminvastaisen ajattelutavan kannalta keskeinen asiakirja on terrorismin torjuntaa koskeva toimintasuunnitelma (8). Suunnitelman päälinjaukset ovat seuraavat:

1.

Syvennetään kansainvälistä konsensusta ja pyritään torjumaan terrorismia kansainvälisesti entistä tehokkaammin.

2.

Suunnataan EU:n ulkopoliittiset toimet ensisijaisiksi katsottuihin yhteisön ulkopuolisiin maihin, joissa on tarpeen tukea terrorisminvastaisia valmiuksia tai sitoutumista terrorismin torjuntaan.

3.

Puututaan tekijöihin, jotka edistävät terrorismin kannatusta ja terroristien värväämistä.

4.

Vähennetään terrorismin rahoitusmahdollisuuksia.

5.

Luodaan EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisille mahdollisimman hyvät valmiudet havaita, tutkia, jäljittää ja torjua terrori-iskuja.

6.

Suojellaan kansainvälisen liikenteen turvallisuutta ja taataan tehokkaat rajavalvontajärjestelmät.

7.

Vahvistetaan EU:n ja jäsenvaltioiden kykyä selviytyä terrori-iskun seurauksista.

3.9

Koska terrorismi on globaali ilmiö, siihen on myös puututtava maailmanlaajuisesti. Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että jäsenvaltioiden, kansainvälisten organisaatioiden ja viranomaisten on ehdottomasti toimittava yhteistyössä, vaan kaikkien yhteiskunnan tahojen on osallistuttava terrorismin torjuntaan. Toiminta edellyttää järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan (myös talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden sekä yleishyödyllisten ym. järjestöjen), kaikkinaisten hallitusten alaisten instituutioiden ja ylipäätään kansalaisten panosta. Asiasta on ryhdyttävä käymään poliittista ja kansalaisvuoropuhelua, samalla kun keskustellaan yleisesti turvallisuudesta ja vapauksien puolustamisesta.

3.10

Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta pystyy erityisen vastuullisena ja pystyvänä tahona toimimaan keskeisessä roolissa vastattaessa terrorismin haasteeseen kokonaisvaltaisesti. Koska järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta perustuu aktiiviseen kansalaisuuteen, se on joustavammassa, luovemmassa ja monipuolisemmassa asemassa toteuttaakseen julkishallintoa tehokkaampia torjuntatoimia. Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta voi edistää ilmiön tunnettuutta ja ymmärtämistä horisontaalisesti alhaalta ylöspäin, sillä tieto ja ymmärtämys ovat välttämättömiä rakennettaessa osallistavaa yhteiskuntaa, johon kaikki voivat osallistua kansalaisten yhteistoiminnan, taloudellisen toiminnan ja koulutuksen välityksellä.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös otettava huomioon järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ehdotukset siitä, miten ratkaistaan turvatoimien ja vapauksien turvaamiseen tähtäävien toimien edellyttämä keskinäinen tasapaino.

3.11

Valtiosta riippumattomat toimijat voivat olla — ja niiden on oltava — nykyistä aktiivisempia, edustivatpa ne erilaisia kansalaisliikkeitä tai talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoita, viestimiä, moninaisia tarkoitusperiä palvelevia järjestöjä, tiedeyhteisöä, uskonnollista johtoa, taide- ja kulttuurimaailmaa tai yleistä maailmanlaajuista mielipidettä.

3.12

Dynaaminen kansalaisyhteiskunta voi toimia strategisessa tehtävässä suojeltaessa paikallisyhteisöjä ääriajattelulta ja poliittiselta väkivallalta. Kansalaisyhteiskunta on vapaa alue, jolla kansalaiset voivat olla oman turvallisuutensa seppä. Se on eräänlaista vastarintaa ja taistelua, tietolähde, julkisen keskustelun ja yhteiskunnallisen pohdinnan tyyssija ja järjestelmä, joka toimii välittäjänä, sovittelijana ja kompromissin tekijänä. Kansalaisyhteiskunnan välityksellä erilaiset yhteiskuntaryhmät ja eri suuntausten kannattajat saavat äänensä kuuluville. Se tarjoaa vähemmistöille ja toisinajattelijoille ilmaisukanavan ja edistää kaikessa erilaisuudessaan suvaitsevaisuutta ja monimuotoisuutta. Kansalaisyhteiskunta kattaa radikaalit ja maltilliset, yhteiskunnan ulkopuolella ja sen sisällä olevat kansalaiset, vastarintaryhmittymät ja neuvottelijat.

3.13

Kansalaisyhteiskunta voi toimia elintärkeässä tehtävässä käynnistettäessä uudenlaista maailmanlaajuista, koordinoitua toimintaa, jota tähän asti ovat vaikeuttaneet yksipuoliset asenteet ja lähimenneisyydestä tutut kansainväliset poliittiset erimielisyydet. Viime vuosikymmeninä kansalaisyhteiskunnan eri edustajat ovat muodostaneet dynaamisia valtioiden rajat ylittäviä liittoutumia, joihin osallistuu kansalaisia ja kansalaisryhmiä kaikkialta maailmasta. Liittoutumien tarkoituksena on edistää globaaleja tarkoitusperiä, kuten sukupuolten tasa-arvoa, rauhaa ja ihmisoikeuksia, aidsin torjuntaa, ympäristöasioita, reilun kaupan liikkeitä ja maailmanlaajuista oikeudenmukaisuutta.

3.14

Yhä useammat ovat vakuuttuneita siitä, että valtioiden toiminta ei riitä torjumaan terrorismia, jos kansalaisyhteiskunta ja sen toimijat eivät ole sitoutuneet toimintaan aktiivisesti. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan foorumina komitealla on tilaisuus ja velvollisuus toimia itselleen ominaisilla lohkoilla ja osallistua EU:ssa ja muissa varteenotettavissa foorumeissa käynnistettäviin terrorisminvastaisiin toimiin. Komitean olisi luonnollisesti voitava antaa oma panoksensa terrorisminvastaisten politiikkojen hahmotteluun toimintaansa sivuavilla lohkoilla ehkäisemällä terrorismia, toimimalla yhteistyössä muiden tahojen kanssa ja käymällä vuoropuhelua. Ehdotus neuvoston päätökseksi terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa sekä rikosten ehkäisemistä koskevan erityisohjelman perustamisesta tarjoaa laajat ja joustavat puitteet tehdä moninaisia aloitteita.

3.15

Päätösehdotuksesta on syytä tehdä ennen kaikkea seuraavat yleisluonteiset huomiot:

3.15.1

ETSK tuomitsee päättäväisesti kaikkinaisen terrorismin ja ottaa asiaan kantaa.

3.15.2

ETSK tukee päättäväisesti rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa ja korostaa olevan myönteistä, että Gijs de Vries on nimitetty EU:n terrorisminvastaisen toiminnan koordinaattoriksi.

3.15.3

EU:n on jatkettava terrorismin ja rikollisuuden torjunnan vakiinnuttamisprosessia.

3.15.4

Jäsenvaltioiden on tehtävä todella tehokasta poliisi- ja tiedusteluyhteistyötä ja koordinoitava toimintaansa (korostamalla tarkoituksenmukaisen tiedon saatavuuden periaatetta) sekä oikeudellista yhteistyötään. Tehokkaan ja jatkuvan yhteistyön vaatimus koskee myös toimintaa unionin ulkopuolisten maiden kanssa.

3.15.5

Julkisen ja yksityisen sektorin strateginen kumppanuus on niin ikään keskeisellä sijalla komission ehdotuksessa.

3.16

Järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta voi hoitaa tehtäväänsä kahdella tasolla: se voi ehkäistä terrori-iskuja ja huolehtia niiden fyysisistä, psykologisista ja taloudellisista seurauksista. Koska ehdotuksessa toimet on määritelty yleisluonteisesti, komitealla on mahdollisuus tehdä useanlaisia toimivaltaansa kuuluvia aloitteita, jotka voitaisiin niin ikään yleisesti ja yksityiskohtiin puuttumatta muotoilla aluksi samojen teemojen ympärille, joihin keskityttiin Madridissa 11. maaliskuuta 2005 järjestetyn demokratiaa, terrorismia ja turvallisuutta käsitelleen kansainvälisen huippukokouksen keskusteluissa. Tapaamisessa laadittiin Madridin ohjelmana tunnettu toimintasuunnitelma (9) moninaisine käyttökelpoisine suosituksineen.

4.   Erityistä

4.1

Ehdotus: neuvoston päätös 2005/0034 CNS terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013.

4.1.1

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä ehdotetun päätöksen 3 ja 4 artiklassa säädettävistä ohjelman yleisistä tavoitteista.

4.1.2

Ehdotetun päätöksen 5 artiklassa eritellään tukikelpoiset toimet. ETSK katsoo, että seuraaviin toimiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota:

4.1.2.1

Analyysit, seuranta, arviointi, auditoinnit ja muut tarkastukset (5 artiklan 2 kohdan b alakohta). Koska seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa alan perustutkimukseen on komission tämänhetkisen ehdotuksen mukaan varattu miljardi euroa, tarkasteltavana olevalla ohjelmalla on tuettava soveltavaa tutkimusta. Sillä on yhtymäkohtia keskusteluun ja tietojen levittämiseen aivoriihissä, korkea-asteen oppilaitoksissa sekä muissa foorumeissa ja organisaatioissa, jotka toimivat yhtäältä tutkijoiden, analyytikoiden ja älymystön ja toisaalta päättäjien välisiä virallisia ja epävirallisia suhteita vahvistavia politiikkoja koskevien pohdintojen ja ehdotusten ponnahduslautana.

4.1.2.2

Koulutus, henkilöstö- ja asiantuntijavaihto (4 artiklan 2 kohdan d alakohta). Nämä toimet liittyvät edellisiin, mutta ennen kaikkea sellaisiin toimiin, joiden avulla voidaan käynnistää, toteuttaa ja pitää yllä kestävästi laadukkaita sellaisten kielten tutkijoille, kääntäjille ja tulkeille tarkoitettuja koulutus- ja erikoistumisohjelmia, joiden asiantuntijoita on vielä vähän ja joita käytetään rikoksiin ja terroritekoihin liittyviä sanomia ja perustelupropagandaa välitettäessä ja joiden käyttäjämäärä lisääntyy entisestään.

4.1.2.3

Tietoisuuden lisääminen ja tietojen levittäminen (5 artiklan 2 kohdan e alakohta). Jäljempänä kohdassa 4.2.2.1 esitetyt huomiot pätevät myös näihin toimiin. Niissä on kuitenkin korostettava erityisesti viestimien tehtävää, sillä ne saattavat olla avuksi riisuttaessa väkivallalta sen oikeutus. Toisinaan viestimet kuitenkin sallivat tunnettujen terroristi- ja rikollisryhmittymien levittää propagandaansa esteettä ja sekoittavat luovuttamattoman uutisointioikeuden rajoittamattomaan sisällön levittämiseen. Tässä tapauksessa ne toimivat siis nurinkurisesti rikollisryhmien terroripyrkimysten äänitorvena ja levittävät aitoja kuvia terrori-iskuista, panttivangeiksi otettujen, pelon kangistamien ihmisten sieppauksista ja murhista.

4.1.3

Ehdotetun päätöksen 6 artiklassa olisi toivottavaa täsmentää selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin, ketkä voivat esittää hanke-ehdotuksia, kuten seuraavaa ohjelmaehdotusta koskevan päätöksen 5 artiklassa tehdään. Koska toimitaan erityisen arkaluonteisilla aloilla, komission on julkaistava tuensaajista vuosittain luettelo.

4.1.4

Ehdotetun päätöksen 14 artiklan 3 kohdassa säädetään, että komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle väliarviointia koskevan kertomuksen ja tiedonannon ohjelman täytäntöönpanosta. Myös ETSK on otettava huomioon arviointiprosessin osapuolena.

4.2

Ehdotus: neuvoston päätös 2005/0035 CNS rikosten ehkäisemistä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013

4.2.1

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä ohjelman yleis- ja erityistavoitteista (2 ja 3 artikla).

4.2.2

Vaikka uhrien sosiaalinen ja oikeudellinen avustaminen sisältyvät perusoikeusohjelmaan, ETSK kiinnittää erityistä huomiota uhrien ja todistajien suojeluun ja siihen liittyvien parhaiden käytäntöjen tukemiseen ja kehittämiseen poliisitoimen näkökulmasta tarkasteltuna (3 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 3 artiklan 2 kohdan c alakohta) sekä rikosten ehkäisemiseen sovellettavaan rikollisuuden tutkimukseen liittyviin seikkoihin ja rikostentorjuntastrategioiden laaja-alaisten menetelmien ja välineiden kehittämiseen (3 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 3 artiklan 2 kohdan b alakohta). ETSK antaa tukensa komission käynnistämille terrorismin ja ihmiskaupan torjuntaan tähtääville kokeiluhankkeille sekä terrorismin uhrien taloudelliselle avustamiselle. ETSK katsoo, että kokeiluhankkeiden käynnistyttyä niitä olisi arvioitava ja kehitettävä niistä terrorismien uhreille tarkoitettu vakituinen korvausrahasto.

4.2.2.1

Uhrien ja heidän omaistensa ja huollettaviensa kaikkinainen suojelu: terrorismia torjuttaessa ”inhimillinen ulottuvuus” on asetettava keskeiselle sijalle kaikissa terrorisminvastaisissa strategioissa. Toiminnassa on keskityttävä tukemaan ja suojelemaan uhrien ja kansalaisyhteiskunnan roolia. Uhrit kärsivät henkilökohtaisesti väkivallasta, joka on suunnattu koko yhteiskuntaa ja yhteiskunnan edustamia arvoja vastaan. Siksi yhteiskunnan on annettava uhreille tunnustusta ja huolehdittava heistä: se on yhteiskunnan moraalinen ja poliittinen velvollisuus. Kaikkien valtioiden on suojeltava kansalaistensa oikeuksia ja vapauksia ja taattava, että kansalaiset voivat nauttia niistä vapaasti, ennen kaikkea oikeudesta elämään ja oikeudesta elää vapaasti uhkia pelkäämättä. Uhrit paljastavat terrorismin todelliset kasvot ja sen todellisuuden. He ovat yhteiskunnan kuuluvin ääni ja näkyvin joukko vastustettaessa terrorismia. Uhrit ovat vahvin todiste, jolla yhteiskunta saadaan tiedostamaan terrorismin vastustaminen ja sitoutumaan siihen, ja kansalaiset saadaan vastustamaan terrorismia. He ovat vahvin kanava evättäessä terrorismilta oikeutus ja eristettäessä se poliittisesti ja moraalisesti. Siksi on syytä toimia seuraavasti:

Kansainvälisen yhteisön on tunnustettava uhrit ja osoitettava heille solidaarisuuttaan viestimällä selkeästi, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on terrorismin torjunnassa keskeisellä sijalla.

On ryhdyttävä kansainvälisiin toimenpiteisiin ja otettava käyttöön kansainvälisiä suojelu- ja avustusmekanismeja, joissa huomioidaan terrorismin uhrit.

Ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja terrorismin torjuntaan liittyvistä yksilön perusoikeuksista käytävää keskustelua on laajennettava, sillä uhreista keskusteleminen vaikuttaa monin tavoin ihmisoikeuskeskusteluun. Toiminnassa on sovitettava yhteen kaksi toisiaan täydentävää ulottuvuutta: valtioiden velvollisuus yhtäältä kunnioittaa terrorismin torjunnassa ihmisoikeuksia ja toisaalta ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin yksilön ihmisoikeuksien suojelemiseksi terrorismilta. Tarkasteltavana olevassa komission asiakirjassa tätä keskustelua ei valitettavasti lainkaan käydä.

On tuettava toimenpiteitä, joilla lujitetaan kansalaisyhteiskunnan sitoutumista torjumaan terrorismia. Kansalaistoimijoiden ja erityisesti terrorismin uhrien on toimien avulla saatava äänensä kuuluville kansainvälisellä foorumilla.

4.2.2.2

Rikosten ehkäiseminen: huumausainekauppa on EU:n suurin valtioidenväliseen rikollisuuteen liittyvä ongelma. Kaikkiin jäsenvaltioihin pesiytyneet rikollisryhmät takaavat huumausaineiden suurimittaisen jakelun kaikkialle unioniin. Lisäksi suuntaus käydä kauppaa useammalla kuin yhdellä aineella lisääntyy entisestään.

Ihmiskauppa on unionissa kasvava ongelma. Toiminta on taloudellisesti erittäin kannattavaa. EU:n on lisättävä toimintakapasiteettiaan ja ryhdyttävä tutkimaan ihmiskauppaa ja kaikkia siihen liittyviä sivuvaikutuksia, kuten lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja laajemmin ottaen prostituutiota, sekä tukemaan kyseistä tutkimusta. ETSK pitääkin erittäin tarpeellisina sellaisia aloitteita kuin ”Ehdotus: neuvoston direktiivi sellaisille laittomassa maahanmuutossa avustamisen tai ihmiskaupan uhreille, jotka tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa, myönnettävästä lyhytaikaisesta oleskeluluvasta” (10). Sen tarkoituksena on tehostaa laittoman maahanmuuton torjuntaan tähtääviä välineitä ottamalla käyttöön laittomassa maahanmuutossa avustamisen ja ihmiskaupan uhreille myönnettävä oleskelulupa. (11)

Lahjonta, rahanpesu, talousrikokset ja rahanväärennys aiheuttavat myös huolta unionille. Rahanpesu on unionissa toimivien järjestäytyneiden rikollisryhmien pääasiallisia tehtäviä, sillä se toimii niiden rahoituslähteenä. Kaikki edellä luetellut toiminnot yhdessä toteutettuina (rikollisuuden erilaiset ilmenemismuodot ja terrorismin rahoitus) vain lisäävät ihmisten hyväksikäyttöä. (12) On tarpeen ryhtyä erityisesti seuraaviin toimiin:

On tuettava julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja strategista kumppanuutta. Ne voivat erityisesti kehittää yhdessä parhaita käytäntöjä ja torjua rahanpesua ja terrorismin rahoitusta sekä panna rahoitussektorilla ja voittoa tavoittelemattomissa organisaatioissa täytäntöön avoimuutta ja ammatillista luotettavuutta koskevia määräyksiä noudattamalla GAFIn suosituksia (13) (GAFI on tärkein kansainvälinen järjestö, jonka tehtävänä on suojella kansainvälistä rahoitusjärjestelmää rahanpesulta ja terrorismin rahoitukselta) ja EU:n toimintasuunnitelmaa (14).

On kehitettävä tilastojen ja soveltavan kriminologian vertailujärjestelmiä ja hyödynnettävä kyseisiä menetelmiä vastaisuudessa toteutettavissa toimenpiteissä ja politiikoissa.

4.3

Ehdotetun päätöksen 4 artiklan 2 kohta (rahoitustukeen oikeutetut toimet)

4.3.1

Kohdassa olisi mainittava nimenomaisesti uskontojen ja sukupolvien välinen vuoropuhelu äärisuuntausten havaitsemiseksi ja korostettava sellaisia hyviä käytäntöjä, jotka vahvistavat keskinäistä ymmärtämystä, maltillista toimintaa ja demokraattista suvaitsevaisuutta ja hillitsevät näin radikalisoitumista ja uusien kannattajien värväämistä. Terrorismin torjunta edellyttää, että ilmiöltä riistetään sen moraalinen oikeutus. Tähän tavoitteeseen päästään vain käymällä vuoropuhelua ja ymmärtämällä toisia. On tuettava toimia, joiden avulla erilaiset tunnustukselliset ryhmät ja niiden johtajat oppivat ymmärtämään toisiaan, mikä puolestaan synnyttää sopusointua ja suvaitsevaisuutta. Toimien on edistettävä sellaista tietämystä, jonka turvin saadaan selville, mikä ruokkii vihaa ja kuinka tällainen käyttäytyminen voidaan kitkeä. Uskonnollisten yhteisöjen on tunnettava toisensa nykyistä paremmin, mikä onnistuu parhaiten toteuttamalla yhdyskuntien jäsenten verkostoitumista edistäviä toimenpiteitä.

4.3.2

Vaikka siirtolaisohjelmalla tuetaankin etnisiin, uskonnollisiin, kulttuurisiin tai siirtolaisten muodostamiin vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden, erityisesti nuorten, kotoutumista yhteiskuntaan ja työelämään, tarkasteltavana olevan ohjelman puitteissa olisi niin ikään kehitettävä alalla onnistuneesti sovellettuihin menetelmiin liittyviä hyviä käytäntöjä, varsinkin koulutustoiminnassa sekä henkilöstö- ja asiantuntijavaihdossa (ehdotetun päätöksen 4 artiklan 2 kohta).

4.3.3

Euroopan komissio on hiljattain tehnyt kansalaisyhteiskunnan organisaatioita koskettavan alustavan ehdotuksen voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden avoimuutta ja rahoitusvastuuta edistäviksi käytännesäännöiksi. Ehdotuksesta on tehtävä eräs kielteinen huomio. On olemassa vaara, että ehdotus vaikuttaa kielteisesti kaikkiin eurooppalaisiin valtiosta riippumattomiin organisaatioihin ja pilaa niiden maineen viemällä pohjan niiden arvokkaimmalta sosiaaliselta pääomalta, nimittäin yleisen mielipiteen sekä paikallisten, valtakunnallisten ja Euroopan laajuisten instituutioiden luottamukselta.

ETSK ymmärtää pyrkimyksen estää voittoa tavoittelemattomia organisaatioiden mahdollinen hyödyntäminen terrorismin ja muiden rikollisten toimien rahoitukseen. Se on kuitenkin ehkäistävä jäsenvaltioiden viranomaisten käytössä olevin tavanomaisin ehkäisemis- ja tukahduttamiskeinoin. Ennen kaikkea olisi kuitenkin toivottavaa jatkaa valitettavasti keskeytyneitä ponnisteluja Eurooppa-yhdistyksen ja eurooppalaisen keskinäisen yhtiön sääntöjen hyväksymiseksi.

4.3.4

Komitea toistaa edellä kohdissa 4.1.2.2 ja 4.1.2.3 esittämänsä huomiot koulutuksesta ja henkilöstö- ja asiantuntijavaihdosta sekä tietoisuuden lisäämisestä ja tietojen levittämisestä.

4.3.5

Taiteelle ja kulttuurille on niin ikään annettava keskeinen sija kansalaisten vastauksissa rikollisuuteen ja terrorismiin. Ne on myös miellettävä keinoksi ilmaista ja ymmärtää maissamme vallalla olevista käsityksistä poikkeavia näkemyksiä.

4.4

Komitea toistaa ehdotetun päätöksen 14 artiklaa (arviointi) koskevana huomionaan edellä lausunnon kohdassa 4.1.4 esittämänsä seikat.

5.   Päätelmät

5.1

ETSK katsoo, että molemmat puiteohjelmaan liittyvät ohjelmaehdotukset ovat tarpeellisia, joten niiden rahoitusta on vastedes lisättävä, jos väliarvioinnista on pääteltävissä, että toiminta etenee oikeansuuntaisesti.

5.2

Lisäksi ETSK:lle on tarjottava komitean toimivallan puitteissa mahdollisuus osallistua komission ja Euroopan parlamentin kanssa toteutettavaan prosessiin sovittaessa vuotuisesta ohjelmasuunnittelusta siihen liittyvine arviointiprosesseineen.

5.3

ETSK muistuttaa lisäksi, että vapauksien ja turvallisuuden suojelua koskeviin nykyisiin yhteisön ohjelmiin kohdennettavien varojen olisi oltava oikeassa tasapainossa vapauksien suojelun kanssa. Näin todetaan myös komitean antamassa lausunnossa ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi — Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla” (KOM(2005) 184 lopullinen) (SOC/209).

5.4

Perusoikeuksien, vapauksien ja turvallisuuden suojelu on kaikkien vastuulla. Se alkaa yhteisten arvojen opettamisella jo koulujen alaluokilla, ja siihen liittyy kolmen pilarin eli vapauden, demokratian ja turvallisuuden jatkuva tasapainottaminen.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Yhdistyneiden Kansakuntien raportti Human Security Now, http://www.humansecurity-chs.org

(2)  EYVL C 19, 23.1.1999, s. 1.

(3)  http://www.europol.eu.int/index.asp?page=publar2004#INTRODUCTION

(4)  ETSK:n lausunto 24. huhtikuuta 2002 (EYVL C 149, 21.6.2002, ainoa esittelijä: Daniel Retureau).

(5)  Lausunto pohjautuu komission valmisteluasiakirjaan ”Sisäisen turvallisuuden takaaminen ja kansainvälistä suojelua koskevien velvoitteiden ja välineiden noudattaminen”, KOM(2001) 743 lopullinen.

(6)  Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin pitämä puhe demokratiaa, terrorismia ja turvallisuutta käsitelleessä Madridin klubin huippukokouksessa Madridissa 11. maaliskuuta 2005, luettavissa Internet-osoitteessa http://www.safe-democracy.org

(7)  Rohan Gunaratna: Inside Al Qaeda: Global Network of Terror, Berkley Publishing Group, Barcelona, kesäkuu 2003.

(8)  Puheenjohtajavaltion sekä terrorismin torjunnan EU-koordinaattorin laatima tiedote 16.–17. kesäkuuta 2005 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle,

http://www.consilium.eu.int/uedocs/cmsUpload/newWEBre01.en05.pdf (suomenkielistä toisintoa ei saatavilla).

(9)  http://cumbre.clubmadrid.org/agenda/la-agenda-de-madrid.html

(10)  ETSK:n lausunto 29. toukokuuta 2002 (EYVL C 221, 17.9.2002, esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños).

(11)  KOM(2002) 71 lopullinen, 11. helmikuuta 2002.

(12)  http://www.europol.eu.int/index.asp?page=publar2004#INTRODUCTION

(13)  http://www.fatf-gafi.org/document/28/0,2340,en_32250379_32236930_33658140_1_1_1_1,00.html#Introduction

(14)  Puheenjohtajavaltion sekä terrorismin torjunnan EU-koordinaattorin laatima tiedote 16.–17. kesäkuuta 2005 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle,

http://www.consilium.eu.int/uedocs/cmsUpload/newWEBre01.en05.pdf (suomenkielistä toisintoa ei saatavilla).


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/70


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös — Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi 2007 — Tavoitteena oikeudenmukainen yhteiskunta”

KOM(2005) 225 lopullinen — 2005/0107 COD

(2006/C 65/14)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 27. lokakuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. joulukuuta 2005. Esittelijä oli Mária Herczog.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 123 ääntä puolesta, ei yhtään vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   ETSK:n kanta lyhyesti

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea vahvistaa täyden tukensa Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodelle (2007) ja sitoutuu edistämään yhdenvertaisuutta sekä sosiaalista koheesiota ja perusoikeuksia kaikille Euroopassa.

1.2

Aiemmissa tätä kysymystä käsittelevissä lausunnoissaan ETSK on aina korostanut, että perustamissopimuksen 13 artiklassa määritellyn kaikenlaisen syrjinnän poistamiseksi tarvitaan tähänastista selvästi konkreettisempaa kehitystä. (1) On paikallaan myöntää, että tasa-arvon edistämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi on toteutettu monia toimia, mutta monilla aloilla on vielä paljon tehtävää. Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi (2007) voikin tarjota tilaisuuden mainittujen kohderyhmien määrittelemiseksi ja huomioon ottamiseksi.

1.3

ETSK:n mielestä kaikille EU:n alueella oleskeleville tulisi ilman syrjintää taata yhtäläiset mahdollisuudet nauttia kaikista ihmisoikeuksista eli kansalaisoikeuksista sekä kulttuurisista, taloudellisista, poliittisista ja sosiaalisista oikeuksista. Teemavuoden avulla tulisi siis edistää kaikenlaisen syrjinnän torjuntaa kiinnittäen erityishuomiota 13 artiklan soveltamisalaan kuuluviin perusteisiin. Teemavuotta tulisi kuitenkin samalla pitää mahdollisuutena lisätä tietoisuutta tavallisesti huomiotta jääviin erityisryhmiin kuten lapsiin kohdistuvasta syrjinnästä sekä muista syrjintään liittyvistä kysymyksistä, joihin ei vielä ole löydetty ratkaisua.

1.4

ETSK hyväksyy sosiaalipoliittisen ohjelman (2006–2010), jossa yhdenvertaiset mahdollisuudet ja sosiaalinen koheesio ovat keskeisen tärkeitä ja jossa hahmotellaan näihin aiheisiin liittyvää toimintastrategiaa. ETSK hyväksyy Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden (2007) tavoitteet, jotka liittyvät oikeuksiin, edustukseen, tunnustamiseen, kunnioitukseen ja suvaitsevaisuuteen sekä valtavirtaistamiseen, ja kannattaa niitä jäljempänä esitetyin täydennyksin ja muutoksin.

2.   Lausuntoa tukevat perustelut ja siinä esitettävät huomiot

2.1   Komission asiakirjan pääsisältö

2.1.1

Komission tiedonannossa sosiaalipoliittisesta toimintaohjelmasta vuosiksi 2005–2010 korostettiin yhdenvertaisten mahdollisuuksien merkitystä, jotta yhteenkuuluvuus yhteiskunnassa lisääntyisi. Siinä ilmoitettiin komission aikeesta laatia uusi syrjinnän torjumista ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia käsittelevä puitestrategia (esitetty nyt puheena olevaan päätösehdotukseen liittyvässä tiedonannossa). (2) Yksi tiedonannossa esitetyistä pääaloitteista on ehdotus vuoden 2007 nimeämisestä Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi. Teemavuoden yleisenä tavoitteena on lisätä tietoa oikeudenmukaisen, yhteenkuuluvuutta lisäävän ja kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet tarjoavan yhteiskunnan eduista. Tämä edellyttää, että poistetaan esteet osallistumiselta yhteiskunnan toimintaan ja edistetään ilmapiiriä, jossa Euroopan monimuotoisuutta pidetään yhteiskunnallisen ja kulttuurisen elinvoimaisuuden lähteenä. Teemavuoden erityistavoitteet ovat seuraavat:

Oikeudet — lisätään tietoa oikeudesta tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen.

Edustus — käynnistetään keskustelu tavoista lisätä yhteiskunnallista, poliittista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista osallistumista yhteiskunnan toimintaan.

Tunnustaminen; siihen sisältyy monimuotoisuuden arvostaminen ja siihen mukautuminen.

Kunnioitus ja suvaitsevaisuus — tavoitteena on osallisuutta edistävä yhteiskunta.

Tässä käsiteltävässä ehdotuksessa päätökseksi säädetään yhdenvertaisten mahdollisuuksien eurooppalaisesta teemavuodesta sekä sen talousarviosta. Ehdotettu päätös perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 13 artiklaan (3).

2.2   Yleisiä ja erityisiä huomioita

2.2.1

Tasa-arvon saavuttamisen tulisi olla jatkossakin yksi EU:n politiikan ensisijaisista tavoitteista. Vaikka syrjinnän torjunnassa onkin tapahtunut huomattavia lainsäädännöllisiä muutoksia unionin ja jäsenvaltioiden tasolla erityisesti 13 artiklassa mainittujen syrjintäperusteiden osalta, lisätoimet ovat tarpeen yhdenvertaisten mahdollisuuksien entistä johdonmukaisemman toteuttamisen varmistamiseksi ja syrjinnän lopettamiseksi. Syrjinnän epäsuorat muodot paljastuvat kyllä syrjintätilanteessa, mutta ovat vaikeasti todistettavissa. Se on paikallaan ottaa huomioon vuoden 2007 ohjelmassa.

2.2.2

Toimia tarvitaan myös niiden erojen poistamiseksi, joita esiintyy eri syistä tapahtuvaa syrjintää vastaan annettavan suojan tasossa ja laajuudessa. Komitea suosittaa painokkaasti, että syrjinnän — olipa perusteena sukupuoli, rotu tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, vammaisuus, ikä tai sukupuolinen suuntautuminen — tulisi olla kiellettyä työssä, perus- ja ammatillisessa koulutuksessa, sosiaalisessa suojelussa, sosiaalietuuksien alalla sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa. Muutoin vaarana on eri ryhmien välinen hierarkia.

2.2.3

Euroopan unionin perusoikeuskirjan laatimisesta lähtien unionia ei voida pitää pelkästään talouden logiikkaan perustuvana valtioiden välisenä yhteenliittymänä, minkä seurauksena myös sosiaaliset ryhmät, jotka kärsivät syrjäytymisen eri muodoista, koska ne eivät voi päästä työmarkkinoille, eivätkä osallistua talouselämään, tai jotka kärsivät köyhyydestä työssä käynnistä huolimatta, on otettava asianmukaisesti huomioon.

2.2.4

Yhdenvertaisten mahdollisuuksien takaamista kaikille ja erityisesti syrjityille tai sosiaalisesti, taloudellisesti, kulttuurimaantieteellisesti tai muuten muita huonommassa asemassa oleville voidaan perustella sosiaalisin ja taloudellisin argumentein. Mikäli kyseisiä henkilöitä tuetaan asianmukaisesti, he voisivat ottaa paikkansa yhteiskunnassa ja antaa oman panoksensa yhteiskunnallis-taloudelliseen kehitykseen.

2.2.5

ETSK katsoo, että Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 yhteydessä on hyvä tilaisuus korostaa esimerkiksi seuraavia ryhmiä, jotka voivat jäädä huomiotta: ikäsyrjinnästä kärsivät nuoret (mukaan luettuina lapset), useisiin eri syihin perustuvan moninkertaisen syrjinnän kohteeksi joutuneet ja syrjäisen tai harvaan asutun asuinpaikkansa vuoksi muita huonommassa asemassa olevat, joilla ei mahdollisesti ole saatavilla tarvittavia palveluja.

2.2.6

ETSK:n mielestä teemavuoden tulisi myös tarjota mahdollisuus jatkaa sellaisten keskeisten haasteiden tarkastelua kuin eräisiin ryhmiin (mm. vammaisiin lapsiin, ikääntyneihin maahanmuuttajiin ja romaninaisiin) kohdistuva moninkertainen syrjintä. Lisäksi kaikissa syrjinnän vastaisissa aloitteissa on otettava huomioon eniten syrjinnän kohteiksi joutuvien ryhmien moninaisuus ja epäyhtenäisyys.

2.2.7

Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden tulisi tarjota mahdollisuus parantaa aikaisempaa useampien ryhmien asemaa. Pyrittäessä edistämään asiaa olisi kiinnitettävä erityishuomiota YK:n lastenoikeuksien julistukseen, jonka kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet. Näin ollen sen voidaan katsoa kuuluvan jäsenvaltioiden yhteisesti hyväksyttyihin periaatteisiin ja lasten oikeuksien kunnioittaminen voidaan tulevaisuudessa korottaa yhteiseksi perusvaatimukseksi.

2.2.8

Vielä on liian aikaista arvioida vammaisten eurooppalaisen teemavuoden (2003), jonka tavoitteena oli parantaa vammaisten yhdenvertaisuutta, sekä vuonna 2003 hyväksytyn toimintasuunnitelman (2004–2010) (4) myötä kertyneitä kokemuksia. Se, että eurooppalaisen teemavuoden ansiosta jäsenvaltioissa vammaiset otetaan entistä enemmän huomioon ja että kansalaiset ovat saaneet lisää ja asianmukaisempaa tietoa vammaisista, on kuitenkin todistetusti nähtävissä (5). Todellisten muutosten aikaansaamiseksi on kuitenkin oleellista arvioida asianmukaisesti tähänastista edistystä sekä huolehtia teemavuosien seurannasta. ETSK valmistelee parhaillaan lausuntoa Euroopan vammaisten teemavuoden arvioinnista ja jatkotoimista.

2.2.9

Mitä tulee vuoden 2007 epäsuoriin tuloksiin, on niiden joukossa, kuten seurantaa koskevassa säädöksen kohdassakin, mainittava se, millaisia konkreettisia muutoksia on tapahtunut arkielämässä ja hallintokäytänteissä, eikä pelkästään lueteltava prosenttilukuja siitä, mikä osa väestöstä on saanut entistä enemmän tietoa jatkuvasti syrjinnästä kärsivistä sosiaaliryhmistä.

2.2.10

Syrjinnän torjunnassa ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämisessä on keskeistä huolehtia siitä, että eri syrjintäperusteet huomioidaan EU:n kaikissa politiikoissa ja aloitteissa. Lisäksi johonkin erityiseen syrjintäperusteeseen liittyvät erityisvaatimukset voitaisiin ottaa huomioon suunniteltaessa muihin syrjintäperusteisiin liittyviä toimenpiteitä (esim. vammaiskysymysten huomioon ottaminen muita syrjintäperusteita tarkasteltaessa). Tästä asiasta esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoa koskevien kysymysten valtavirtaistamisen yhteydessä jo saatuja kokemuksia voitaisiin hyödyntää muiden syrjintäperusteiden tarkastelun yhteydessä.

2.2.11

Sen lisäksi, että on tärkeää korostaa, ettei syrjintää, muukalaisvihaa ja rasismia voida hyväksyä, tulee myös painottaa monikulttuurisen Euroopan arvoja sekä osana unionin syrjinnänvastaista politiikkaa hyväksyttyjen direktiivien toimeenpanoa.

2.2.12

ETSK on jo useissa lausunnoissaan (6) painottanut, että se pitää tärkeänä valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden, mainittujen vähemmistöryhmien, yksityisten ja julkisten työnantajien, osuus- ja yhteisötalouden toimijoiden, palkansaajien ja alueiden edustajien osallistumista. Mukaan on saatava myös syrjinnän uhrit ja heitä edustavat ryhmät ja organisaatiot toiminnan kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa. Ohjelmointi- ja toteutusvaiheessa sekä tuen tarkistuksen yhteydessä on välttämätöntä valvoa nykyistä tehokkaammin (ja tarvittaessa vaihtoehtoisten tahojen laatimien selvitysten perusteella), onko kommunikaatio esim. valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa tosiasiassa asianmukaista.

2.2.13

Syrjinnän kohteeksi joutuvia ryhmiä edustavien kansalaisjärjestöjen ja organisaatioiden rooliin olisi kiinnitettävä erityishuomiota ja niiden toiminnalle olisi annettava erityistunnustus. Lisäksi olisi varmistettava niiden osallistuminen teemavuoden toteuttamiseen kaikilla tasoilla (paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja EU-tasolla) ja kaikissa vaiheissa (teemavuoden yleinen suunnittelu, toteuttaminen, täytäntöönpano, arviointi ja seuranta). Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota osuus- ja yhteisötalouden yritysten ja organisaatioiden (osuuskunnat, yhdistykset, säätiöt ja keskinäiset yhtiöt) rooliin syrjinnän torjunnassa sekä korostettava kyseistä roolia.

2.2.14

Komitea pitää rohkaisevana, että komissio tunnustaa työnantajien ja työntekijöiden kanssa tehtävän yhteistyön merkityksen sellaisen politiikan edistämisessä ja tukemisessa, jolla tähdätään syrjinnän torjumiseen työpaikoilla ja monimuotoisuuden hyväksymiseen. ETSK suosittaa, että teemavuoden yhteydessä

yksilöidään tietoja ja hyviä toimintatapoja ja edistetään niiden vaihtoa

lisätään yritysten tietoisuutta siitä, millaista arvonlisää luodaan kunnioittamalla yhdenvertaisten mahdollisuuksien periaatetta ja nivomalla se osaksi yritysten työhönotto- ja urakehityspolitiikkaa

luodaan kumppanuuksia ja kestäviä verkostoja, joiden osapuolina on työnantajia ja muita sidosryhmiä, kuten kansalaisjärjestöjä ja syrjinnän kohteeksi joutuvien väestöryhmien parissa työskenteleviä organisaatioita

luodaan yhteyksiä tulevaan (tammikuussa 2006 julkistettavaan) yritysten sosiaalista vastuuta koskevaan komission suunnitelmaan ja edistetään sitä.

2.2.15

Yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi on valmisteltava huolella, aiemmin saatujen kokemusten pohjalta. Tiedotettaessa on käytettävä kaikille ymmärrettävää kieltä ja muotoiluja, turvattava koulutusmahdollisuudet, varmistettava näkyvyys tiedotusvälineissä, taattava yhteydet muihin politiikan aloihin ja tarvittava tekninen apu. Aikaisempia tutkimustuloksia, hyviä käytänteitä ja tehokkaiksi osoittautuneita ohjelmia on hyödynnettävä, levitettävä ja sovellettava entistä laajemmin.

2.2.16

ETSK katsoo, että suunniteltu talousarvio on hyvin rajallinen verrattuna tavoitteisiin ja etenkin tarpeisiin. Tulisikin kiinnittää huomiota käytettävissä olevien resurssien kohdentamiseen, jotta voidaan varmistaa, että niitä ensisijaisesti tarvitsevat myös voivat niitä hyödyntää.

2.2.17

Yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden yhteydessä on paikallaan myös todeta, että unionin jäsenvaltioissa on kaikille, eikä ainoastaan 13 artiklassa tai tässä lausunnossa mainituille ryhmille, taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet kehittää kykyjään ja mahdollisuuksiaan ensisijaisesti sosiaalisen integraation ja koulutuksen keinoin.

Bryssel 14. joulukuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Naisten köyhyys Euroopassa” (esittelijä: Brenda King) – EUVL C 24, 31.1.2006, ETSK:n lausunto aiheesta ”Sosiaalipoliittinen ohjelma” (esittelijä: Ursula Engelen-Kefer) EUVL C 294, 25.11.2005, ETSK:n lausunto aiheesta ”Asetus Euroopan sosiaalirahastosta” (esittelijä: Ursula Engelen-Kefer) – EUVL C 234, 22.9.2005, ETSK:n lausunto aiheesta ”Työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskeva yhteisön Progress-ohjelma” (esittelijä: Wolfgang Greif), EUVL C 234, 22.3.2006, ETSK:n lausunto aiheesta ”Equal” (esittelijä: Sukhdev Sharma), EUVL C 241, 28.9.2004, ETSK:n lausunto aiheesta ”Yhtäläiset mahdollisuudet vammaisille: eurooppalainen toimintasuunnitelma” (esittelijä: Miguel Ángel Cabra de Luna), EUVL C 110, 30.4.2004.

(2)  Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – syrjinnän torjuminen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet – puitestrategia, KOM(2005) 224 lopullinen.

(3)  Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 13 artikla: ”Neuvosto voi tässä sopimuksessa yhteisölle uskotun toimivallan rajoissa yksimielisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän sopimuksen muiden määräysten soveltamista”.

(4)  Ks. ETSK:n lausunto CESE SOC/163, EUVL C 110, 30.4.2004.

(5)  Ks. Eurobarometri.

(6)  Vrt. SOC/189, EUVL C 235, 22.9.2005.


17.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/73


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sosiaalisten näkökohtien sisällyttäminen talouskumppanuussopimuksista käytäviin neuvotteluihin”

(2006/C 65/15)

Euroopan komissio pyysi 2. heinäkuuta 2004 päivätyllä jäsenensä Loyola de Palacion allekirjoittamalla kirjeellä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan lausunnon aiheesta Sosiaalisten näkökohtien sisällyttäminen talouskumppanuussopimuksista käytäviin neuvotteluihin.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. marraskuuta 2005. Esittelijä oli Antonello Pezzini ja apulaisesittelijä Gérard Dantin.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. joulukuuta 2005 pitämässään 422. täysistunnossa (joulukuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 125 ääntä puolesta ja 2 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1   Lausunnon sisältö

1.1.1

Käsillä oleva lausunto on laadittu komission jäsenen Loyola de Palacion pyynnöstä. Hän toteaa heinäkuun 2.päivänä 2004 päivätyssä kirjeessään, että ”komissio arvostaa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean aktiivista roolia edistettäessä AKT-maiden ja Euroopan unionin valtiosta riippumattomien organisaatioiden avointa vuoropuhelua”, ja kehottaa tämän jälkeen komiteaa laatimaan ”valmistelevan lausunnon, jossa tarkastellaan mahdollisia tapoja sisällyttää sosiaaliset näkökohdat talouskumppanuussopimuksista käytäviin neuvotteluihin sekä otetaan erityisesti huomioon työllisyys, työelämän oikeudet, sosiaalinen suojelu sekä sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset”.

1.1.2

Talouskumppanuussopimukset, joista määrätään Cotonoun sopimuksen 37 artiklassa, on neuvoteltava valmiiksi viimeistään 31:een joulukuuta 2007 mennessä. Niiden avulla ”pyritään edistämään AKT-valtioiden sujuvaa ja asteittaista integroitumista maailmantalouteen niin, että niiden poliittiset valinnat ja ensisijaiset kehitystavoitteet otetaan asianmukaisesti huomioon ja siten edistetään kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista AKT-valtioissa” (Cotonoun sopimuksen 34 artiklan 1 kohta). Yleisesti ottaen talouskumppanuussopimuksilla edistetään Cotonoun sopimuksen 19–27 artiklassa (1 luku) esitettyjen kehitysstrategioiden toteuttamista.

1.1.3

Komission lausuntopyyntö perustuu Cotonoun sopimuksen 37 artiklaan sekä 1 lukuun, joista määrittyy käsillä olevan valmistelevan lausunnon kehys.

1.2

Lausuntopyyntö osoittaa, että komission mielestä on tärkeää ottaa sosiaalinen ulottuvuus huomioon talouskumppanuussopimuksista käytävissä neuvotteluissa.

1.2.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio kiinnittää asiaan huomiota ja että se on ryhtynyt asianmukaisiin toimiin.

1.2.2

Talous ei nimittäin voi kehittyä optimaalisesti, jos siihen ei samanaikaisesti nivota yhteiskunnallista kehitystä. Taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen on edettävä samanaikaisesti, jotta talouskehitystä voidaan hyödyntää täysimittaisesti ja sen avulla voidaan parantaa kansalaisten oloja ja hyvinvointia.

1.2.3

Talouskumppanuussopimusten täytäntöönpano edellyttää myös väistämättä rakenneuudistuksia, ja ne mullistavat AKT-maiden kansalaisten nykyistä elämää monin tavoin. Usein vaikeina pidettyihin rakenneuudistuksiin on nivottava mukaan samanaikaisesti toteutettavia yhteiskunnallisia uudistuksia, sillä muutoin kansalaiset saattavat torjua talouskumppanuussopimukset.

1.2.4

Näin ollen on erittäin tärkeää, että kansalaisyhteiskunta osallistuu talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen eri vaiheisiin.

1.3

Cotonoun sopimuksella pyritään yleisesti ottaen poistamaan asteittain molempien osapuolten välisen kaupan esteet. Sopimuksen mukaan neuvotteluvaihetta on hyödynnettävä asianmukaisesti julkis- ja yksityissektorin valmiuksien kehittämiseksi.

1.3.1

Talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen tavoitteet Cotonoun sopimuksen täytäntöön panemiseksi koskevat pääasiassa seuraavia näkökohtia: köyhyyden poistaminen, kestävä kehitys, naisten tosiasiallinen osallistuminen, valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistuminen sekä riittävien julkisten varojen kohdentaminen sosiaalisiin tarkoituksiin (1).

1.3.2

Cotonoun sopimuksessa määrätään, että talouskumppanuussopimukset kattavat useita aloja, jotka ovat kilpailupolitiikka (2), teollis- ja tekijänoikeudet (3), terveys- ja kasvinsuojelutoimet (4), kauppa ja ympäristö (5), kauppaa ja työelämää koskevat normit (6), kuluttajansuoja (7), elintarviketurva (8) sekä investoinnit (9).

1.4

Talouskumppanuussopimukset, joilla on useita ulottuvuuksia (vrt. liite II), ovat EU:n ja AKT-maiden välisiä keskinäisiä vapaakauppasopimuksia. Ne on neuvoteltava kahdenvälisesti EU:n ja AKT-maiden tai kyseisistä maista muodostuvien alueiden kesken. Tässä yhteydessä on korostettava periaatetta, jonka mukaan talouskumppanuussopimusten on noudatettava WTO:n sääntöjä.

1.4.1

AKT-maat ja EU ovatkin vakuuttuneita siitä, että WTO:n puitteissa on luotava nykyistä tasapainoisempi ja oikeudenmukaisempi monenvälinen kauppajärjestelmä, joka perustuu kaupan ja kehityksen väliselle siteelle. Järjestelmään tulisi sisältyä kehitysmaiden, etenkin vähiten kehittyneiden maiden sekä pienten saarivaltioiden, todellinen erilliskohtelu. Lisäksi järjestelmän tulisi olla avoin, ja se tulisi integroida päätöksentekoprosessiin.

1.5

Tähän mennessä käydyissä neuvotteluissa (vrt. liite II) on ilmennyt merkittäviä AKT-maiden ja Euroopan unionin välisiä näkemyseroja, kuten EU:n ja AKT-maiden yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on korostanut.

1.5.1

On muistettava, että ulkomaanvelka muodostaa monissa AKT-maissa ylitsepääsemättömän esteen taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle (10). Tämä on yksi syistä, joiden vuoksi talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen ensimmäisessä vaiheessa ei ole AKT-maiden toivomuksista huolimatta päästy sitovaan puitesopimukseen.

2.   Yleistä

2.1

Useat AKT-maat etenkin eteläisessä Afrikassa katsovat, että alueellisen integraation näkymät merkitsevät aluksi tulojen laskua varsinkin tullien alenemisen vuoksi. Tätä vaihetta varten lienee tarpeen varata aiottua laajempi rahoitussitoumus eri tukiosuuksien perusteella. Koska tullitulot muodostavat monissa AKT-maissa suuren osan yhteiskunnan tuloista, on tämän jälkeen luotava mahdollisimman pian verojärjestelmiä tullitulojen korvaamiseksi. Kyseisiä maita on tuettava tehokkaiden verojärjestelmien luomisessa. Lisäksi AKT-maat ovat edistyneet heikosti alueellisen kauppayhteistyön konkreettisessa kehittämisessä. Nykyiset tai viimeistelyä vailla olevat sopimukset rajoittuvat vain tiettyihin alueisiin, eikä niillä yleensä ole päästy tavoitteeseen lisätä alueellista kaupankäyntiä. Vain harvoilla tätä nykyä integroituneilla alueilla käydään merkittävää alueen sisäistä kauppaa.

2.1.1

Tällä hetkellä kaikilla kuudella neuvotteluja käyvällä alueella neuvottelut ovat osoittautuneet pitkiksi ja monimutkaisiksi. Vuoden 2007 loppuun asetettua määräaikaa ei varmasti voida noudattaa. Siirtymäaika tulee olemaan pidempi ja ulottumaan paljon vuotta 2008 pidemmälle. Suurimmat vaikeudet ovat etenkin eteläisessä ja itäisessä Afrikassa. Afrikan maat ovat nimittäin huomattavasti kiinnostuneempia perusrakenteisiin liittyvistä ongelmista (tiet, sairaalat, koulutuskeskukset, maatalouden kehitys jne.) kuin kansalaisyhteiskuntaan liittyvistä seikoista (11).

2.1.2

Jokaisella alueella on työryhmiä, jotka seuraavat jatkuvasti kauppaneuvotteluja (12). Kyseisten työryhmien on kuultava kansalaisyhteiskuntaa edustavia organisaatioita ja otettava huomioon niiden esittämät arviot ja ehdotukset sosiaalisista näkökohdista sekä yleisemmin kaikista kehityskysymyksistä. Tätä varten kansalaisyhteiskunnan edustajien on järjestäydyttävä aluetasolla siten, että ne voivat laatia kannanottonsa yhteisesti. Euroopan unionin on osallistuttava aloitteen käytännön toteuttamiseen antamalla taloudellista ja teknistä apua.

2.1.3

Komitea on jo aiemmin ilmaissut kannattavansa kansalaisyhteiskunnan vahvaa osallistumista (13) ja ottanut huomioon myös sen, että valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistumista käsitellään Cotonoun sopimuksessa yli 30:ssa artiklassa, loppujulistuksessa sekä täytäntöönpano- ja hallintomenettelyjä koskevassa liitteessä IV. Kyseistä lähestymistapaa parhaiten ilmaisevat kannanotot esitetään perusperiaatteissa (2 artikla) sekä 2 luvussa, jossa käsitellään yksinomaan kumppanuuden toimijoita.

2.1.4

ETSK:n mielestä on tärkeää soveltaa AKT-alueilla kokemuksia, jotka on saatu EU:ssa rakennerahastojen käytöstä etenkin tavoitteen 1 piiriin kuuluvilla alueilla (14).

2.2

Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen talouskumppanuussopimusten toteuttamiseen on keskeinen edellytys, jos sopimuksilla halutaan päästä onnistuneisiin tuloksiin.

2.2.1

Cotonoun sopimuksen 6 artiklassa valtiosta riippumattomiksi toimijoiksi määritellään yksityissektori, taloudelliset ja yhteiskunnalliset kumppanit ammatilliset järjestöt mukaan luettuina sekä kansalaisyhteiskunta kaikissa muodoissaan kansallisten erityispiirteiden mukaisesti (15).

2.2.2

Cotonoun sopimuksessa viitataan hyvin usein kansalaisyhteiskuntaan (16). Etenkin sopimuksen 4 artiklassa määritellään kansalaisyhteiskunnan osallistumistapa (17).

2.2.3

Useimmissa AKT-maissa kansalaisyhteiskunta on heikosti järjestäytynyt. Näin ollen talouskumppanuussopimuksista käytävät neuvottelut tarjoavat tilaisuuden edistää kansalaisyhteiskunnan järjestäytymistä ja sen kykyä tehdä ehdotuksia. Vain tällä tavoin kansalaisyhteiskunnalla voi olla paikallistasolla näkyvä rooli hyväksyttyjä suuntaviivoja täytäntöön pantaessa. Näin se voi myös edistää kasvua kilpailukyvyn parantamisen sekä sosiaalisten näkökohtien huomioon ottamisen avulla.

2.2.4

Tässä yhteydessä on tärkeää määritellä joitakin sitovia kriteereitä, jotka koskevat kaikkia AKT-maita. Niiden tulisi integroitua asianmukaisesti maailmantalouteen sekä etenkin kehittää kauppaa ja sosiaalisia oikeuksia, vähentää köyhyyttä sekä kunnioittaa työntekijöiden oikeuksia (18). Kyseisten kriteerien tulisi ohjata alueellisia neuvotteluja.

2.2.5

On korostettava, että monet näkökohdat, jotka koskevat työllisyyttä, sosiaaliturvaa ja tasa-arvokysymyksiä sekä kaupan kehittymisen ja työelämän oikeuksien tiivistä suhdetta, mainitaan vain yleisluonteisesti talouskumppanuussopimuksia koskevan komission neuvottelumandaatin johdannossa.

2.2.6

Komission asiakirjoissa, joissa käsitellään EU:n ja AKT-maiden muodostamien alueiden kanssa käytävien neuvottelujen ensimmäisen vaiheen tuloksia, ei tarkastella riittävän syvällisesti yhteiskunnallista kehitystä tai sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä.

2.2.7

Tämä on ristiriidassa sen periaatteen kanssa, jonka mukaan talouskumppanuussopimukset edustavat Cotonoun sopimuksen taloudellista ulottuvuutta ja jonka mukaan sopimuksessa tähdennettyjä ihmisyyteen liittyviä arvoja tulisi kaikissa ulottuvuuksissaan tarkastella ja edistää talouskumppanuussopimuksista käytävissä neuvotteluissa.

2.3

Jotta talouskumppanuussopimuksilla saadaan aikaan tehokkaita tuloksia sosiaalikysymyksissä, on yhteiskunnallis-ammatillisia toimijoita varten luotava kehys, jolla varmistetaan sekä ajallinen että paikallinen yhtenäisyys.

2.3.1

Jotta sekä sopimusneuvotteluissa että sopimuksia täytäntöön pantaessa päästäisiin tyydyttäviin tuloksiin, kyseisen kehyksen on edistettävä taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden tosiasiallista osallistumista toimenpiteiden valmisteluvaiheesta alkaen.

2.3.2

Aloitetuista neuvotteluista kuvastuu kuitenkin tällä hetkellä osapuolten vakava epätasapaino, joka kärjistyy edelleen. Epätasapaino koskee kehitysastetta, elämänlaatua, sosiaalisia oikeuksia ja kauppaa mutta etenkin itsenäistä kykyä tehdä ehdotuksia sekä huolehtia hallinnoinnista ja valvonnasta. Tällaisen epätasa-arvon ja epätasapainon vuoksi kauppakumppanuussopimuksista käytävät neuvottelut ovat erittäin monimutkaiset ja arkaluonteiset. Kyseiset ongelmat eivät kuitenkaan saa estää sosiaalisten näkökohtien sisällyttämistä neuvotteluihin joko suoraan tai selkeästi määriteltyjen taloudellisten ja/tai kaupallisten valintojen pohjalta. Erityisesti on painotettava työllisyyttä, yrittäjyyttä, työelämän normeja, sosiaalista suojelua sekä miesten ja naisten tasa-arvoon liittyviä asioita (19).

2.3.3

Joissakin etenemissuunnitelmissa edellytetään kansalaisyhteiskunnan osallistuvan aluetasolla eri neuvotteluvaiheisiin sekä valtio- ja aluetason komiteoihin. Kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumisasteesta tai tyytyväisyydestä sopimusneuvotteluissa ei ole vielä tietoja.

2.3.4

ETSK voi kuitenkin AKT-maiden talous- ja yhteiskuntaelämän edustajien kanssa järjestämiensä säännöllisten tapaamisten ansiosta arvioida niiden osallistumisastetta neuvotteluprosessin eri vaiheissa.

3.   Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen

3.1

Useimmissa AKT-maissa kansalaisyhteiskunta on järjestäytynyt heikosti. Näin ollen talouskumppanuussopimukset voivat tarjota kansalaisyhteiskunnalle tilaisuuden parantaa järjestäytymistään sekä valmiuksiaan tehdä ehdotuksia. Tämä on yksi edellytyksistä, joiden täyttyessä kansalaisyhteiskunnalla voi olla paikallistasolla nykyistä keskeisempi rooli hyväksyttyjä suuntaviivoja täytäntöön pantaessa. Näin kansalaisyhteiskunta voisi osaltaan edistää kasvua kilpailukyvyn parantamisen ja sosiaaliasioiden kehittämisen yhteydessä. Kansalaisyhteiskunnan järjestäytymisen ja sen toimintakyvyn parantaminen edellyttää komissiolta päättäväisyyttä ja asianomaisilta mailta halua toimia tämän suuntaisesti.

3.1.1

Talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden osallistumisen säännöllinen ja jatkuva arviointi kaikissa talouskumppanuussopimusten neuvotteluvaiheissa saattaa luoda myönteistä dynamiikkaa, joka parantaa jatkuvasti järjestäytymistä. Institutionaalisten neuvottelijoiden tulisi toteuttaa kyseinen arviointi.

3.1.2

Kansalaisyhteiskunnan eri alojen kuuleminen neuvotteluprosessin eri vaiheissa ja niiden osallistuminen neuvotteluihin antaisi työskentelylle merkitystä ja näkyvyyttä. Kyseisen työskentelyn tavoitteena on parantaa talouskumppanuussopimusten avulla ja Cotonoussa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti kaikkien kansalaisten elämänlaatua.

Esimerkkejä hyvistä käytänteistä tulisi kääntää paikallisille kielille sekä levittää laaja-alaisesti.

3.2

Kansalaisyhteiskunnan tehokkaan ja laadukkaan panoksen ehdoton edellytys on tehokas osallistuminen ja sen hyödyntäminen. Tätä varten on luotava edellytykset, joiden ansiosta valtiosta riippumattomat toimijat voivat kokoontua, keskustella, laatia yhdessä tavoitteita, jotka ne tuovat esiin talouskumppanuussopimuksista käytävissä neuvotteluissa, seurata neuvottelujen etenemistä sekä ennen kaikkea varmistaa sopimusten täytäntöönpanon paikallistasolla ja seurata sitä sekä arvioida sopimusten vaikutuksia.

3.2.1

Kyseisten edellytysten täyttämistä varten on perustettava yhteiskunnallis-ammatillisten toimijoiden foorumi, jonka avulla varmistetaan ajallinen ja paikallinen yhtenäisyys.

3.2.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ehdottaa tätä tarkoitusta varten — myös Brysselissä kesäkuun lopulla järjestetyn EU:n ja AKT-maiden talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien 24. kokouksen loppujulistuksen mukaisesti — sosiaalista vuoropuhelua käyvien alueellisten komiteoiden perustamista. Yhteiskunnallis-ammatilliset toimijat voisivat kyseisissä komiteoissa osallistua yhteiskunnallista kehitystä koskevien ohjelmien laatimiseen ja esittää niitä, varmistaa niiden toteuttamisen sekä seurata niitä.

3.2.3

Sosiaalista vuoropuhelua käyvien alueellisten komiteoiden tulisi yleisesti ottaen

soveltaa ja valvoa etenkin sosiaalisia perusoikeuksia koskevia ILO:n yleissopimuksia

edistää ihmisarvoista työtä sekä yhteiskunnallista kehitystä

seurata talouskumppanuussopimusten taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia alueisiin sekä alueelliseen integraatioon.

3.2.3.1

Alueelliset komiteat voisivat — mahdollisesti asiantuntijaryhmien avustuksella — laatia seuraavia seikkoja koskevat ehdotukset:

työllisyyden edistäminen: tavoitteet ja metodit, ihmisarvoisen työn määritelmä (palkka, työolot jne.)

koulutus

ammatillinen perus- ja täydennyskoulutus

sosiaalisen suojelun järjestelmät

epävirallista sektoria koskevat neuvottelutulokset

sukupuolten tasa-arvo

kestävä kehitys ja ympäristöasioiden painottaminen

perusrakenteet ja sijoitukset.

3.2.4

Kansainvälinen työtoimisto BIT voisi osallistua sosiaalista vuoropuhelua käyvien alueellisten komiteoiden perustamiseen avustamalla niiden organisoinnissa sekä toiminnassa. BIT on saanut merkittävää kokemusta Prodiaf-ohjelmansa (Programme for the Promotion of Social Dialogue in French-speaking Africa) yhteydessä. Kokemuksia voitaisiin hyödyntää kyseisten komiteoiden toiminnan tehostamiseksi.

3.2.5

Alueellisten komiteoiden kokoonpanokriteerit voisivat perustua AKT-maiden ja Euroopan unionin neuvoston väliseen sopimukseen Euroopan kehitysrahaston varojen hyödyntämiseksi.

3.2.6

Jos alueilla on jo perustettu alueellisia komiteoita vastaavia elimiä (esim. Karibian alue), foorumeita tai muita valtiosta riippumattomien toimijoiden ryhmittymiä, joiden tehtävänä on vastata kansallisten tai alueellisten viiteohjelmien valmistelusta syntyneisiin tarpeisiin, tulisi tutkia, voidaanko niitä mukauttaa siten, että ne voivat toteuttaa sosiaalista vuoropuhelua käyville alueellisille komiteoille asetettuja tavoitteita.

3.2.7

Sosiaalista vuoropuhelua käyvien alueellisten komiteoiden tehostamiseksi ne voitaisiin tapauskohtaisesti kytkeä alueellisten valmistelutyöryhmien toimintaan. Valmistelutyöryhmillä on merkittävä rooli, sillä ne varmistavat, että avustusohjelmien suunnittelu vastaa eri neuvotteluvaiheissa ilmenneitä tarpeita.

3.2.7.1

Alueellisten komiteoiden osallistumisen ansiosta järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla voisi olla nykyistä suurempi rooli, ja se voisi seurata kestävää kehitystä sekä neuvotteluissa että aluetasolla konkreettisia toimia toteutettaessa.

3.2.7.2

Kuten useaan otteeseen on painotettu, maatalouteen ja erilaisiin ympäristönäkökohtiin liittyvät ongelmat ovat erityisen merkittäviä AKT-maissa. Kyseisiä ongelmia on tarkasteltava kaikissa neuvotteluvaiheissa, ja tässä yhteydessä on hyödynnettävä myös kyseisten alojen paikallisedustajien välittömiä kokemuksia.

3.2.7.3

Sosiaalista vuoropuhelua käyvien alueellisten komiteoiden rooli voi muuttua yhä konkreettisemmaksi ja aktiivisemmaksi. Etenkin sitten, kun käytettävissä olevia varoja ja organisaatiota koskevat ongelmat on selvitetty, alueellisista komiteoista voi tulla EU:n ja AKT-maiden seurantakomitean keskustelukumppaneita, ja ne voivat vaihtaa kokemuksia Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kanssa.

4.   Työllisyyden kehitys

4.1

Ihmisarvoinen työ on keskeinen väline köyhyyden torjumiseksi, sillä työllä

kartutetaan tuloja ja parannetaan näin ollen ostovoimaa ja markkinoiden toimintaa

ehkäistään yksittäisten henkilöiden ja ryhmien avuntarvetta

tuotetaan tavaroita ja palveluja, joita kansalaiset tarvitsevat tarpeidensa tyydyttämiseen

rahoitetaan osaltaan sosiaalisia etuja eli perus- ja ammattikoulutusta, eläkkeitä, työttömyysavustuksia ja terveydenhuoltoa eli lyhyesti sanottuna sosiaalista suojelua.

4.1.1

Työllisyyspolitiikoilla on luotava dynaamisuutta sekä yhdistettävä julkis- ja yksityissektorin panos sosiaalisen ja yhteisvastuullisen talouden saavutuksiin.

4.1.2

Työllisyyden kehittämisohjelmissa epävirallinen sektori tulisi nivoa asteittain julkis- ja yksityissektoriin edistämällä kansainvälisiä työelämän oikeuksia (etenkin perusoikeuksia). Julkisten hankintojen (sijoitukset, erilaiset työt) toteuttamisesta varoja saavien yritysten tulisi sitoutua noudattamaan kansainvälisiä työelämän oikeuksia sekä ympäristönsuojelumääräyksiä (esimerkiksi ilmasto, biologinen monimuotoisuus, Kioton pöytäkirja ja metsien suojelu). Kaikki tämä on osa yritysten sosiaalista vastuuta.

4.1.3

Kyseisissä ohjelmissa tulisi myös hahmotella suuntaviivat, jotka koskevat tarvittavia talous-, vero- ja hallintouudistuksia, korruption torjuntaa sekä etenkin pk- ja käsiteollisuusyrityksille suunnattujen veroluottojen ja muiden palvelujen käyttöönottoa.

4.1.4

Kumppanuuden tavoitteena on edistää ja nopeuttaa AKT-maiden taloudellista, kulttuurista ja yhteiskunnallista kehitystä. Päätavoitteena on vähentää köyhyyttä ja lopulta poistaa se kokonaan. Talouskumppanuussopimukset täydentävät kumppanuutta auttamalla kansantalouksia avautumaan etenkin etelä–etelä-suunnassa sekä edistämään liberalisointia, joka toteutetaan sekä koti- että ulkomaisille sijoittajille selkein ja houkuttelevin säännöin.

4.1.5

Tarvitaan huomattavia ponnistuksia, jotta AKT-maat voivat avautua kulttuurisesti ja taloudellisesti. Tässä yhteydessä on hyödynnettävä etenkin niitä talouskumppanuus–sopimuksia, joilla mahdollistetaan kaikkia osapuolia tyydyttävä ja alueellista integraatiota edistävä tulliliitto.

4.2

Neuvottelujen alussa ei valitettavasti ole tehty työllisyyttä koskevaa vaikutustutkimusta, jossa esitettäisiin lähtötilanne. Tutkimuksen avulla olisi nykyistä paremmin voitu arvioida saavutettua edistystä.

4.2.1

Yhteistyöllä pyritään tukemaan uudistuksia sekä taloudellisia ja institutionaalisia politiikkoja, joita tarvitaan, kun luodaan edullinen toimintaympäristö sijoituksille sekä dynaamisen, tehokkaan ja kilpailukykyisen yksityissektorin kehittämiselle. Samalla on vahvistettava etenkin julkissektoria esimerkiksi investoimalla koulutukseen, terveydenhuoltoon sekä yleisiin yhteiskunnallisiin palveluihin, joilla yksityissektoria voidaan tukea.

4.2.2

Lisäksi yhteistyöllä on tarkoitus tukea

julkis- ja yksityissektorin välisen vuoropuhelun edistämistä

yritysjohdollisen taitotiedon ja yrityskulttuurin kehittämistä

epävirallisen sektorin eliminointia ja lainsäädännön noudattamista.

4.2.3

Aiempien sopimusten voimassaoloaikana toteutetut toimet (20) ovat johtaneet joihinkin tuloksiin, mutta kaikkia toivottuja tuloksia ei ole saatu aikaan. Tämä koskee etenkin yksityissektorin edistämistä sekä sen roolia edesautettaessa kasvua ja talouden monipuolistamista.

4.2.4

Yhteiskunnallis-ammatillisten toimijoiden tulisi kehitysohjelmaa laatiessaan arvioida tapauskohtaisesti vaikeuksia, jotka ovat ilmenneet edistettäessä, suojeltaessa ja tuettaessa mikro- ja pk-yrityksiin kohdennettuja toimia.

4.3

Kehityksen perusvaihtoehdot etenkin Afrikassa pohjautuvat maanviljelyyn. Maanviljelys tulee vielä pitkän aikaa olemaan toimenpiteiden pääkohde. Toimilla voidaan

kehittää perinteisiä maanviljelytapoja ja niiden tehokkuutta

kehittää perusrakenteita ja laaja-alaisia sosiaalipalveluja

kehittää pienimuotoista käsiteollisuutta ja yrittäjyyttä, jotka perustuvat usein elintarviketeollisuuteen.

4.3.1

Maatalouden kehittämiseksi ja vakiinnuttamiseksi AKT-maiden ja EU:n välistä kauppaa on etenkin tulevina vuosina käytävä joustavin säännöin, jotta niiden avulla voidaan omaksua terveys- ja kasvinsuojelumääräykset sekä — asianmukaisin suojalausekkein — perustaa, vahvistaa ja monipuolistaa uusia pienyrityksiä.

4.3.2

Maatalousalan toimilla tulisi asianmukaisen ajan kuluessa

kehittää elintarvikealan turvallisuusstandardit vientimahdollisuuksia varten

parantaa pääsyä maatalousmarkkinoille myös markkinoinnin avulla

poistaa byrokraattisia esteitä ja parantaa logistiikkaa

edistää koulutusta palvelu- ja tutkimusaloilla

perustaa maatalouden ja osuuskuntien luottolaitoksia

laatia maanomistusta koskevat selkeät ja yhteiset säännöt

edistää asteittaista siirtymistä maataloustyöstä maaseutupalvelujen kehittämiseen.

4.3.2.1

Edellä mainitut tavoitteet voidaan toteuttaa yhteistyöllä, jota tehdään osittain talouskumppanuussopimusten ja osittain tukihankkeiden yhteydessä ja jossa keskitytään

edistämään maaseutualueiden integroituja hankkeita

perustamaan ja vahvistamaan maatalouden, maatalousteollisuuden ja maatalousluottojen parissa toimivien maanviljelijöiden, maataloustyöntekijöiden ja naisten järjestöjä

perustamaan maatalousvarallisuutta koskevia rekistereitä

laatimaan elintarvikkeiden sertifiointia koskeva lainsäädäntö, jota täydentävät sertifiointi-instituutit sekä ympäristönsuojelua edistävät kasvinsuojelumääräykset ja maaperäanalyysit

toteuttamaan kastelu- ja juomavesiä koskevia toimia

kehittämään julkisten ja yksityisten organisaatioiden ja instituutioiden valmiuksia.

4.3.3

Vielä nykyäänkin laajat maatalousalueet kärsivät kuivuudesta, vaikka lähistöllä olisikin järviä tai makeata vettä, ja näin vain siksi, ettei ole kastelujärjestelmiä eikä ammattilaisia, jotka kykenisivät järjestämään vedensiirron pumppujen avulla.

4.3.4

Yhteistyövaroin hankitut hydrauliset järjestelmät ovat usein käyttämättömiä, sillä kukaan ei osaa käyttää tai — useimmiten — korjata niitä.

4.3.4.1

Tietyissä tapauksissa pienyritysten kehittymistä estävät toteutuskelpoisten teknologisten muutosten hitaus sekä kulttuuriset (21) ja institutionaaliset esteet.

4.3.5

Joissakin tapauksissa tuloksia ovat heikentäneet resurssien jakautumisen vahva epätasapaino sekä organisaatiomallien heikkous. Niiden vuoksi monet yhteisöt saattavat elää vielä pitkän aikaa köyhyydessä, mikä lisää muuttopaineita.

4.4

Talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen aikana tulisi vahvistaa yksityissektorin kykyä analysoida tilannetta. Myös neuvottelujen ulkopuolella tulisi hajautetun yhteistyön avulla vahvistaa yksityissektorin toimintakykyä. Kansalaisyhteiskunnan edustajien on aina osallistuttava suoraan kyseiseen prosessiin.

4.4.1

ETSK on myös äskettäin antamissaan tiedonannoissa ja lausunnoissa käsitellyt uusien yrittäjien koulutusta, yritysten perustamista, sukupuolinäkökohtien ottamista täysimääräisesti huomioon sekä henkilöresurssien pätevöittämistä ja hyödyntämistä.

4.5

AKT-maiden teollisuus, etenkin jalostusteollisuus, on heikosti kehittynyttä tai täysin kehittymätöntä. Tuotantosektorin työpaikoista 70 prosenttia on pääasiassa epävirallisella sektorilla ja käsiteollisuusalan pk-yrityksissä. Kyseisten alojen merkityksen vuoksi niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja niillä on erityisten politiikkojen avulla edistettävä asianmukaisia kehitys- ja tukimalleja.

4.5.1

Monet pk-yritysten perinteiset ongelmat — rahoituksen puute, vaikeudet hyödyntää teknologiaa, rajalliset johtamiskyvyt, heikko tuottavuus ja lakisääteiset velvoitteet — kärjistyvät maailmanlaajuisessa ja teknologian hallitsemassa järjestelmässä etenkin AKT-maiden kaltaisessa toimintaympäristössä, jolle ovat tyypillisiä vakavat rakenteelliset ja infrastruktuureja koskevat puutteet.

4.5.2

Talouskumppanuussopimusten avulla toteutettavan alueellisen integraation tavoitteena tulisi edistää sellaisten rakenteiden luomista ja vakiinnuttamista, jotka ovat perustavan tärkeitä edistettäessä mikro- ja pienyritysten rahoitusta, tiedonsaantia, markkinoille pääsyä, koulutusta sekä teknologista ajanmukaistamista. Yhteiskunnallis-ammatillisten organisaatioiden edustajat osallistuvat kuitenkin kyseisten rakenteiden hallinnointiin. Kyseisillä edustajilla on oltava mahdollisuus kouluttautua, kehittyä sekä kerätä ja vaihtaa kokemuksia. Talouskumppanuussopimukset voivat olla hyödyllisiä myös tässä yhteydessä.

4.5.3

Ammattialajärjestöt ovat tässä suhteessa keskeisiä toimijoita. Niin kuin työn tuottavuus kasvaa ammattiliittojen yleistymisen myötä, myös mikro- ja pienyritykset voivat tehostaa toimintaansa vain, jos niiden edustuselimet kehittyvät.

4.5.4

Ammattialajärjestöjen avulla voidaan puolustaa ulospäin yrityksen arvoja ja yrittäjyyttä sekä vahvistaa sisäisiä hallinnointivalmiuksia, uudistuksia sekä kaikkien niiden tekijöiden kunnioittamista, jotka edistävät yrityksen ja yhteiskunnan kehitystä.

4.5.5

Yritysten sosiaalisen vastuun arvot voidaan ottaa asianmukaisen ajan kuluessa käyttöön myös AKT-maissa vain, jos talouskumppanuussopimuksiin sisällytetään tekijät, joiden ansiosta Euroopasta on muodostunut sosiaalisen markkinatalouden esimerkki. Sosiaalinen markkinatalous edellyttää sekä työntekijöiden että työnantajien vahvoja ja kypsiä edustusorganisaatioita.

4.6

Edellä kuvattujen erojen laajuuden vuoksi eräät talouskumppanuussopimuksista käytävissä neuvotteluissa tarkasteltavista aiheista ovat strategisesti erityisen merkittäviä. Tässä yhteydessä on korostettava, että kasvua ja kilpailukykyä edistävällä kaupankäynnillä ja taloudellisella integraatiolla on kohennettava — ei heikennettävä — elintasoa, työoloja sekä sosiaalisia oikeuksia.

4.6.1

Näin ollen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia on arvioitava (etu- ja jälkikäteen) yhdessä kunkin alueen yhteiskunnallis-taloudellisten toimijoiden kanssa (22).

4.7

Ihmisoikeudet, etenkin työntekijöiden oikeudet etusijalle. Talouskumppanuussopimuksissa on varmistettava, että ihmisoikeudet ja etenkin sosiaaliset oikeudet asetetaan etusijalle ILO:n määrittelemällä tavalla kaikissa kauppaan tai rahoitukseen liittyvissä näkökohdissa. Kyseiset oikeudet on sisällytettävä järjestelmällisesti kaikkiin talouskumppanuussopimuksista aluetasolla käytäviin neuvotteluihin.

4.7.1

Ulkomaanvelan vähentäminen on kytkettävä selkeästi siihen, että sosiaaliturvajärjestelmiin investoidaan nykyistä enemmän velanhoidon kustannusten vähentyessä vapautuvien julkisten varojen avulla.

4.7.2

Voimakkaasti velkaantuneilla mailla on nimittäin vain heikot mahdollisuudet torjua köyhyyttä (23). Onkin suositeltavaa käynnistää uusia toimia useimpien velkaantuneiden maiden velkataakan keventämiseksi. Tällaisen toimenpiteen yhteydessä hallitusten tulisi sitoutua toteuttamaan kansallisia tavoitteita.

4.7.3

Konkreettinen yhteiskuntakehityksen suunnitelma. Neuvotteluvaihetta on hyödynnettävä sellaisen konkreettisen yhteiskuntakehitystä koskevan suunnitelman toteuttamiseen, jossa otetaan huomioon Cotonoun kehitystavoitteet (24) ja johon osallistuvat myös talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat. Kyseisen ohjelman tulisi olla talouskumppanuussopimusten kiinteä osa, kun ajatellaan suuntaviivojen ja tavoitteiden valintaa sekä toteuttamisstrategiaa ja vaikutustutkimuksia. Ohjelman on myös perustuttava kaupan liberalisoinnista johtuvaan kilpailukyvyn ja kasvun todennäköiseen lisääntymiseen sekä tuettava niitä.

4.8

Tässä yhteydessä tarvitaan monitahoista ja laaja-alaista ohjelmaa, jossa voitaisiin ottaa huomioon etenkin koulutus- ja terveydenhuoltopalvelujen parantaminen, pienviljelijöiden sekä pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien ansiotulon turvaaminen, aktiiviset toimet ihmisarvoisen työn suojelemiseksi ja kehittämiseksi (25) sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan todellisen osallistumisen mahdollistava lähestymistapa.

4.8.1

Henkilöresursseihin kohdennetussa ohjelmassa voitaisiin hyödyntää Euroopan sosiaalirahaston hallinnoinnista EU:ssa saatuja kokemuksia. Toimet tulisi keskittää perus- ja täydennyskoulutukseen entistä avoimemman kaupankäynnin kehittämiseksi, ja niistä tulisi sopia järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa.

5.   Yksilön oikeudet ja sosiaaliset oikeudet

5.1

Monissa AKT-maissa tilanne on sosiaalisten perusindikaattorien ja taloudellisen toiminnan osalta edelleen vaikea. Talouskumppanuussopimuksista parhaillaan käytävät neuvottelut tarjoavat AKT-maille kuitenkin merkittävän mahdollisuuden, ja sopimusten laatu on ratkaiseva tekijä tulevan kehityksen kannalta.

5.1.1

Tässä vaiheessa on myös tärkeä muistaa, että talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen, kuten myös humanitaarista apua koskevien neuvottelujen, päätavoitteena on AKT-maiden kehitys ja köyhyyden vähentäminen. Molempien neuvotteluosapuolten on toimittava yhteisymmärryksessä ja varmistettava, että niiden neuvottelutavoitteet kuvastavat tosiasiallisesti kyseistä painopistettä. Tässä yhteydessä tarvitaankin jatkuvaa koordinointia.

5.2

Historia osoittaa, että kehitys perustuu perus- ja ammattikoulutukseen. Peruskoulutuksen ansiosta ihminen oppii tulkitsemaan historiaa ja ymmärtämään itsensä sen osaksi, ja ammattikoulutuksen avulla ihminen voi huolehtia toimeentulostaan ja muokata raaka-ainetta sekä jatkaa näin osaltaan toimintaa, jolla rakennetaan jatkuvasti maailmaa (26).

5.2.1

Yhteistyöstä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että aloitteiden epäonnistuminen johtuu usein etenkin siitä, että

koulutus ei ole etusijalla kehitysyhteistyöpolitiikassa

edunsaajamailla on vaikeuksia toteuttaa uudistuksia, jotka mahdollistavat sekä sisäisten että kansainvälisten resurssien järkiperäisen hyödyntämisen

henkilöt, joihin toimenpiteet vaikuttavat eniten, osallistuvat harvoin toimiin etenkin, kun kyseessä on teknologian mukauttaminen, innovatiiviset tekniikat ja yrittäjähenki.

5.2.2

Koulutus on talouskumppanuussopimusten valmistelu- ja toteutusvaiheessa yhteistyöaloitteiden onnistumisen välttämätön edellytys. Yhteistyöhankkeiden epäonnistuminen johtuu usein siitä, että ei ole siirretty eteenpäin tietoa käytännön asioista, hallinnointitekniikoista eikä seikoista, joita mahdolliset paikalliset toimijat tarvitsevat voidakseen toteuttaa arviointeja, tehdä operatiivisia päätöksiä tai hyödyntää tilaisuuksia päästäkseen jatkuvasti kehittyville alueellisille markkinoille.

5.2.3

Henkilöstöä ja kulttuuria koskevien resurssien puute on ollut taloudellisen perustan puuttumista suurempi ongelma, kun on ollut määrä ajanmukaistaa käytänteitä, vahvistaa markkinoita ja kilpailukykyä, edistää virallisia talousrakenteita, kehittää ajanmukaista maataloutta sekä integroida maatalous ja teollisuus.