24.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/1

1.

Köyhyyden poistaminen ja kestävä kehitys on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Köyhyyttä pyritään poistamaan maailmassa, jolle on tunnusomaista etenevä globaalistuminen ja keskinäinen riippuvuus; tämä on luonut uusia mahdollisuuksia mutta myös uusia haasteita.

Köyhyyden poistaminen maailmanlaajuisesti ei ole pelkästään moraalinen velvoite; se auttaa myös rakentamaan vakaamman, rauhanomaisemman, vauraamman ja tasavertaisemman maailman, jossa rikkaiden ja köyhien maiden keskinäinen riippuvuus otetaan huomioon. Sellaisessa maailmassa emme antaisi 1 200 lapsen kuolla köyhyyteen joka tunti tai seuraisi sivusta, kun miljardi ihmistä kamppailee tullakseen toimeen alle yhdellä dollarilla päivässä ja HI-virus/aids, tuberkuloosi ja malaria vaativat vuosittain yli kuuden miljoonan ihmisen hengen. Kehityspolitiikka muodostaa ytimen EU:n (1) suhteille kaikkiin kehitysmaihin (2).

2.

Kehitysyhteistyö kuuluu Euroopan yhteisön (3) ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan aloihin. Yhteisön politiikka täydentää jäsenvaltioiden politiikkaa kehitysyhteistyön alalla. Kehitysmailla on ensisijainen vastuu omasta kehityksestään. Mutta myös kehittyneillä mailla on vastuunsa. EU on jäsenvaltioidensa ja yhteisön tasolla sitoutunut täyttämään velvollisuutensa. EU on yhdessä toimien merkittävä voima myönteisen muutoksen aikaansaamiseksi. EU antaa yli puolet koko maailman kehitysavusta, ja se on sitoutunut lisäämään avunantoaan sekä parantamaan avun laatua ja tuloksellisuutta. EU on myös kehitysmaiden tärkein talous- ja kauppakumppani, ja se tarjoaa kehitysmaille ja ennen kaikkea vähiten kehittyneille maille erityisiä kauppaetuja.

3.

Jäsenvaltiot ja komissio ovat yhtäläisesti sitoutuneet monenvälisellä tasolla sovittuihin perusperiaatteisiin, perusarvoihin ja kehitystavoitteisiin. Meidän on yhteensovittamalla ja yhdenmukaistamalla pyrittävä parantamaan avun tuloksellisuutta. Tätä varten ja viime vuosien kehityksen huomioon ottaen kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa esitetään ensimmäistä kertaa yhteinen visio, joka ohjaa EU:n toimintaa kehitysyhteistyössä sekä jäsenvaltioiden että yhteisön tasolla. Yhteinen visio on julkilausuman ensimmäisen osan aiheena. Toisessa osassa esitetään Euroopan yhteisön kehityspolitiikka vision toteuttamiseksi yhteisön tasolla ja täsmennetään yhteisön tasolla toteutettavien käytännön toimien painopisteitä.

4.

Neuvosto ja neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat, Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti hyväksyvät yhdessä kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen.

5.

EU:n kehitysyhteistyön ensisijaisena ja yleisenä tavoitteena on poistaa köyhyys osana kestävää kehitystä ja pyrkiä toteuttamaan vuosituhattavoitteet.

6.

Asetetut kahdeksan vuosituhattavoitetta ovat seuraavat: äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen, peruskoulutuksen takaaminen kaikille, sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen, lapsikuolleisuuden vähentäminen, odottavien äitien terveydentilan kohentaminen, HI-viruksen/aidsin, malarian ja muiden tautien torjuminen, ympäristön kestävästä kehityksestä huolehtiminen sekä maailmanlaajuisen kehityskumppanuuden luominen.

7.

Vahvistamme, että kehitys on sinällään keskeinen päämäärä ja että kestävään kehitykseen kuuluvat hyvä hallintotapa, ihmisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristönäkökohdat.

8.

EU tekee määrätietoista työtä näiden päämäärien sekä tärkeimmissä YK:n konferensseissa ja huippukokouksissa sovittujen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi (5).

9.

Vahvistamme sitoumuksemme edistää kehityspoliittista johdonmukaisuutta, joka perustuu sen varmistamiseen, että EU ottaa kehitysyhteistyön tavoitteet huomioon kaikkien kehitysmaihin todennäköisesti vaikuttavien politiikkojensa täytäntöönpanossa ja että nämä politiikat tukevat kehitystavoitteita.

10.

Kehitysavulla jatketaan köyhien ihmisten tukemista kaikissa kehitysmaissa, alhaisen tulotason ja keskitulotason maat mukaan lukien. EU asettaa edelleenkin vähiten kehittyneille ja muille alhaisen tulotason maille annettavan avun etusijalle kehityksen tasapainottamiseksi maailmanlaajuisella tasolla, vaikka se toisaalta toteaa, että kunkin jäsenvaltion on arvokasta keskittää avunantonsa aloille ja alueille, joilla niillä on suhteellisia etuja ja joilla ne voivat parhaiten edistää köyhyyden torjumista.

11.

Köyhyyden piiriin kuuluvat kaikki alat, joilla jompaankumpaan sukupuoleen kuuluvat ihmiset ovat jääneet osattomiksi ja joilla heidän katsotaan olevan kykenemättömiä muuttamaan tilannettaan erilaisissa yhteiskunnallisissa ja paikallisissa olosuhteissa. Köyhyyden keskeisiä ulottuvuuksia ovat taloudelliset, inhimilliset, poliittiset, sosiokulttuuriset ja suojautumista koskevat mahdollisuudet. Köyhyys liittyy ihmisten mahdollisuuksiin eri aloilla, kuten kulutus ja elintarviketurva, terveys, koulutus, oikeudet, oikeus tulla kuulluksi, ihmisten, erityisesti köyhien, turvallisuus sekä ihmisarvo ja ihmisarvoinen työ. Tästä syystä köyhyyden torjuminen voi onnistua vain investoimalla yhtä paljon ihmisiin (ennen kaikkea terveyteen ja koulutukseen sekä HI-viruksen/aidsin torjuntaan) ja luonnonvarojen (kuten metsien, vesivarojen, meren luonnonvarojen ja maaperän) suojeluun maaseudun elinkeinojen turvaamiseksi, kuin vaurauden luomiseen (korostaen mm. yrittäjyyttä, työpaikkojen luomista, luottojen saatavuutta, omistusoikeuksia ja infrastruktuureja). Naisten aseman parantaminen on edellytyksenä kaikelle kehitykselle, ja sukupuolen tasa-arvon edistäminen olisi asetettava keskeiselle sijalle kaikissa poliittisissa strategioissa.

12.

Vuosituhattavoitteiden ja osana kestävää kehitystä toteutettavan köyhyyden poistamisen taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristöulottuvuuden piiriin kuuluu monenlaisia kehityspoliittisia toimia mm. seuraavilla aloilla: demokraattinen hallinto, poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset uudistukset, konfliktinesto, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, julkisten palvelujen, koulutuksen, kulttuuri- ja terveyspalvelujen — mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niihin liittyvät oikeudet kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa laaditun Kairon toimintaohjelman mukaisesti — tasavertainen saatavuus, ympäristö ja luonnonvarojen kestävä hallinta, köyhiä hyödyttävä talouskasvu, kauppa ja kehitys, siirtolaisuus ja kehitys, elintarviketurva, lasten oikeudet, sukupuolten tasa-arvo, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja ihmisarvoinen työ.

13.

EU edistää kolmansien maiden kanssa toteuttamallaan kumppanuudella ja vuoropuhelulla seuraavia yhteisiä arvoja: ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, rauha, demokratia, hyvä hallintotapa, sukupuolten tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate, solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. EU on sitoutunut vahvasti tehokkaaseen monenväliseen toimintaan, jossa kaikki maailman valtiot jakavat vastuun kehityksestä.

14.

EU on sitoutunut kehitysstrategioita ja -ohjelmia koskevaan kumppanimaiden omavastuullisuuden periaatteeseen. Kehitysmaat ovat ensisijaisesti itse vastuussa siitä, että niissä luodaan suotuisat olosuhteet niiden omien voimavarojen hyödyntämiseksi ja että niissä harjoitetaan johdonmukaista ja tuloksellista politiikkaa. Näillä periaatteilla annetaan mukautettua avustusta, joka vastaa avunsaajamaan erityistarpeita.

15.

EU ja kehitysmaat jakavat vastuun ja selontekovelvollisuuden kumppanuuteen liittyvistä yhteisistä ponnisteluistaan. EU tukee kumppanimaiden köyhyydenvähentämis-, kehitys- ja uudistusstrategioita, jotka painottuvat vuosituhattavoitteisiin, ja mukautuu kumppanimaiden järjestelmiin ja menettelyihin. Edistymisen mittareilla ja avun säännöllisellä arvioinnilla on keskeinen merkitys pyrittäessä kohdentamaan EU:n apu entistä paremmin.

16.

EU on tietoinen siitä, että demokraattisesti valituilla kansanedustajilla on tässä yhteydessä keskeinen asema. Siksi se kannustaa kansanedustuslaitoksia, parlamentteja ja paikallisia viranomaisia osallistumaan kehitysyhteistyöhön entistä enemmän.

17.

Poliittinen vuoropuhelu on tärkeä kanava kehitystavoitteiden edistämiselle. Jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimielinten — neuvoston, komission ja parlamentin — oman toimivaltansa puitteissa käymässä poliittisessa vuoropuhelussa tarkastellaan säännöllisesti hyvää hallintotapaa, ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteita yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi ja tukitoimenpiteiden määrittämiseksi. Vuoropuhelulla on tärkeä ennaltaehkäisevä merkitys, ja sillä pyritään varmistamaan, että näitä periaatteita noudatetaan. Vuoropuhelussa tarkastellaan myös lahjonnan, laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjuntaa.

18.

EU tukee kaikkien sidosryhmien laajamittaista osallistumista maiden kehitykseen ja kannustaa kaikkia yhteiskunnan osapuolia ottamaan siihen osaa. Kumppanimaiden kansalaisyhteiskunnat –mukaan lukien talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet, kuten ammattiliitot, työnantajajärjestöt ja yksityissektori, sekä kansalaisjärjestöt ja muut valtiosta riippumattomat toimijat — ovat ratkaisevassa asemassa edistettäessä demokratiaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia. EU tehostaa valtiosta riippumattomien toimijoiden valmiuksien kehittämiseen antamaansa tukea, jotta niillä olisi paremmat mahdollisuudet osallistua kehitysprosessiin ja jotta voitaisiin edistää poliittista, yhteiskunnallista ja taloudellista vuoropuhelua. Eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan tärkeä merkitys on myös tunnustettava tässä yhteydessä. EU aikookin kiinnittää erityistä huomiota EU:n kansalaisten kouluttamiseen ja valistamiseen kehitykseen liittyvissä asioissa.

19.

Sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistäminen on olennaista paitsi asian itsensä vuoksi myös siksi, että tasa-arvo on perusoikeus ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvä kysymys sekä väline, joka auttaa kaikkien vuosituhattavoitteiden toteuttamisessa sekä Pekingin toimintaohjelman, Kairon toimintaohjelman ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanossa. Tämän vuoksi EU kiinnittää paljon huomiota sukupuolten tasa-arvoon kaikissa kehitysmaasuhteita koskevissa politiikoissaan ja käytännöissään.

20.

EU tehostaa toimiaan, jotka kohdistuvat vaikeisiin kumppanuuksiin ja epävakaisiin valtioihin, joissa elää kolmannes maailman köyhistä. EU vahvistaa konfliktineston alalla toteuttamiaan toimia (6) ja tukee valtiollisen epävakauden ehkäisemistä hallinnonuudistuksin, oikeusvaltioperiaatetta toteuttamalla, lahjonnan vastaisin toimenpitein sekä perustamalla toimintakelpoisia valtionlaitoksia, joiden avulla kyseiset valtiot kykenevät suorittamaan tietyt perustoiminnot ja täyttämään kansalaistensa tarpeet. EU pyrkii toimimaan mahdollisuuksien mukaan valtiollisiin järjestelmiin ja strategioihin tukeutuen epävakaiden valtioiden valmiuksien parantamiseksi. EU aikoo pitää kiinni sitoumuksestaan estää valtiorakenteiden romahtaminen, myös niissä maissa, joissa tilanne on kaikkein vaikein.

21.

Siirtymätilanteissa EU edistää hätäavun, kunnostustoimien ja pitkän aikavälin kehitystyön niveltämistä keskenään. Kehitystyötä kriisinjälkeisessä tilanteessa ohjaavat yhtenäiset siirtymävaiheen strategiat, joilla pyritään kehittämään uudelleen institutionaalisia valmiuksia, keskeisiä infrastruktuureja ja perussosiaalipalveluja, lisäämään elintarviketurvaa ja löytämään pysyviä ratkaisuja pakolaisia, hätäsiirtolaisia ja kansalaisten yleistä turvallisuutta koskevissa kysymyksissä. EU:n toimet toteutetaan monenvälisinä toimina, joihin muun muassa YK:n rauhanrakennuskomissio osallistuu, ja niillä pyritään lujittamaan uudelleen omavastuullisuuden ja kumppanuuden periaatteet.

22.

Jotkut kehitysmaat ovat erityisen haavoittuvia luonnonmullistusten, ilmastonmuutoksen, ympäristön pilaantumisen ja ulkoisten taloudellisten häiriöiden edessä. Jäsenvaltiot ja yhteisö tukevat kriisien ehkäisyä ja niihin valmistautumista kyseisissä maissa, jotta voidaan lisätä näiden valmiuksia selviytyä kriisitilanteista.

23.

Kehitystyö on pitkäaikainen sitoumus. EU on asettanut jäsenvaltioille aikataulun, jonka mukaan julkisen kehitysavun tavoitteena on 0,7 prosenttia BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä ja yhteisenä välitavoitteena 0,56 prosenttia BKTL:sta vuoteen 2010 mennessä (7). EU kehottaa kumppaneita seuraamaan sen esimerkkiä. Näiden sitoumusten myötä EU:n vuotuisen avun määrän pitäisi kaksinkertaistua yli 66 miljardiin euroon vuonna 2010. Uusia velkahuojennuksia ja innovatiivisia rahoituslähteitä harkitaan käytettävissä olevien varojen lisäämiseksi kestävällä ja ennustettavalla tavalla. Vähintään puolet tästä avun lisäyksestä myönnetään Afrikalle ottaen samalla täysin huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden painopisteet kehitysavun alalla. Varat jaetaan objektiivisin ja avoimin kriteerein, jotka perustuvat avunsaajamaiden tarpeisiin ja suorituskykyyn, ja ottaen huomioon niiden erityistilanteet.

24.

Vuosituhattavoitteisiin pyrittäessä ensi sijalla ovat edelleen vähiten kehittyneet ja muut alhaisen tulotason maat, joille suuri osa EU:n avusta kohdennetaan (8). EU on myös edelleen sitoutunut tukemaan keskitulotason maiden köyhiä hyödyttävää kehitystä erityisesti alemman keskitulotason maissa, ja EU:n kehitysavussa kaikille kehitysmaille keskitytään köyhyyden vähentämisen eri ulottuvuuksiin osana kestävää kehitystä. Erityistä huomiota kiinnitetään epävakaisiin valtioihin ja apua rajoitetusti saaviin valtioihin (donor orphans).

25.

Avun määrän lisäämisen ohella EU parantaa avun laatua. Avun toimituskuluja vähennetään ja sen maailmanlaajuista vaikutusta parannetaan. EU on sitoutunut yhteistyössä kaikkien kehityskumppaneiden kanssa parantamaan apunsa laatua ja vaikutusta, parantamaan avunantajien käytäntöjä ja auttamaan kumppanimaita lisääntyneen avun hyödyntämisessä tehokkaammin. EU panee täytäntöön avun tuloksellisuutta koskevat sitoumuksensa (9) kaikissa kehitysmaissa ja valvoo niiden toteutumista sekä asettaa konkreettiset tavoitteet vuodeksi 2010. Kansallinen omavastuullisuus, avunantajien toimien yhteensovittaminen ja yhdenmukaistaminen kenttätasolta alkaen, vastaanottajamaan järjestelmiin mukautuminen ja tuloshakuisuus ovat tässä suhteessa keskeisiä periaatteita.

26.

Kehitysapua voidaan antaa erilaisin järjestelyin, jotka voivat olla toisiaan täydentäviä (esimerkiksi hanketuki, alakohtainen ohjelmatuki, alakohtainen ja yleinen budjettituki, humanitaarinen apu ja tuki kriisien ehkäisemiseksi, tuki kansalaisyhteiskunnalle tai kansalaisyhteiskunnan kautta sekä normien, standardien ja lainsäädäntöjen lähentäminen) sen mukaan, mikä kunkin maan kohdalla toimii parhaiten. Olosuhteiden salliessa olisi lisättävä yleisen tai alakohtaisen budjettituen käyttöä keinona lujittaa omavastuullisuutta, tukea kumppaneiden kansallista selontekovelvollisuutta ja kansallisia menettelyjä, rahoittaa köyhyydenvähentämisstrategioita (terveys- ja koulutusbudjettien toimintakustannukset mukaan lukien) ja edistää vakaata ja avointa julkisen talouden hoitoa.

27.

Kumppanimaille annettavan avun on oltava vakaata, jotta ne voivat suunnitella tehokkaasti sen käyttöä. EU on sen vuoksi sitoutunut ennustettavampiin ja vakaampiin apujärjestelyihin.

28.

Velan vähentäminen on myös ennustettavaa rahoitusta. EU on sitoutunut etsimään ratkaisuja kestämättömään velkataakkaan erityisesti erittäin velkaantuneiden köyhien maiden (HIPC) jäljellä olevien monenvälisten velkojen osalta, ja, silloin kun se on tarpeellista ja asianmukaista, ulkoisten häiriöiden kohteeksi joutuneiden maiden ja konfliktin jälkeisessä vaiheessa olevien maiden osalta.

29.

EU edistää avun sidonnaisuuden purkamista edelleen OECD:n nykyisiä suosituksia laajemmin etenkin elintarvikeavun osalta.

30.

Yhteisö ja jäsenvaltiot parantavat avun yhteensovittamista ja täydentävyyttä perustamissopimuksen hengessä. Paras tapa varmistaa täydentävyys on ottaa huomioon kumppanimaiden ensisijaiset tavoitteet sekä maa- että aluekohtaisesti. EU edistää yhteensovittamista, yhdenmukaistamista ja mukautumista (10). EU kannustaa kumppanimaita johtamaan omia kehitysprosessejaan ja tukee avunantajien laajaa sitoutumista kansallisiin yhdenmukaistamisohjelmiin. Tarvittaessa EU laatii joustavia etenemissuunnitelmia siitä, miten jäsenvaltiot voivat osallistua maiden yhdenmukaistamissuunnitelmiin ja -toimiin.

31.

EU on sitoutunut edistämään avunantajien toimien yhteensovittamista ja täydentävyyttä pyrkimällä yhteiseen monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun, joka perustuu kumppanimaiden köyhyydenvähentämisstrategioihin tai vastaaviin ja niiden omiin budjettimenettelyihin, yhteisiin täytäntöönpanojärjestelyihin ja niihin liittyvään yhteiseen arviointiin, avunantajien yhteisiin tarkastuskäynteihin ja yhteisrahoitusjärjestelyjen käyttöön.

32.

EU ottaa päävastuun avun toimittamisen parantamista koskevien Pariisin sitoumusten täytäntöönpanosta, ja se on tässä yhteydessä tehnyt vielä neljä lisäsitoumusta: kaikki vastaanottokyvyn kehittämiseen tarkoitettu apu toimitetaan koordinoitujen ohjelmien avulla ja käyttämällä enemmän järjestelyjä, joihin osallistuu useita avunantajia; ohjataan 50 prosenttia hallitusten välisestä avusta maakohtaisten järjestelmien kautta, myös lisäämällä budjettitukena tai alakohtaisin järjestelyin annetun avun osuutta; vältetään uusien yksiköiden perustamista hankkeiden täytäntöönpanoa varten ja vähennetään koordinoimattomien operaatioiden määrää 50 prosentilla.

33.

EU hyödyntää uusien jäsenvaltioiden kokemuksia (kuten siirtymävaiheen hallinto) ja auttaa lujittamaan kyseisten maiden asemaa uusina avunantajina.

34.

EU sitoutuu toteuttamaan tämän ohjelman tiiviissä yhteistyössä kumppanimaiden, muiden kahdenvälisten kehityskumppaneiden ja sellaisten monenvälisten toimijoiden kanssa kuin Yhdistyneet Kansakunnat ja kansainväliset rahoituslaitokset, jotta vältetään toimien päällekkäisyys ja maksimoidaan maailmanlaajuisen avun vaikutukset ja tuloksellisuus. EU pyrkii myös edistämään kehitysmaiden vaikutusmahdollisuuksia kansainvälisissä instituutioissa.

35.

EU on täysin sitoutunut toimimaan kehityspoliittisen johdonmukaisuuden edistämiseksi useilla eri aloilla (11). Kehityspolitiikan ohella muilla politiikan aloilla on tärkeää auttaa kehitysmaita saavuttamaan vuosituhattavoitteet. EU ottaa huomioon kehitysyhteistyön tavoitteet kaikkien sellaisten politiikkojen täytäntöönpanossa, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin. Jotta sitoumus toteutuisi käytännössä, EU pyrkii lisäämään kehityspoliittisten menettelyjen, välineiden ja järjestelyjen johdonmukaisuutta kaikilla tasoilla, varmistamaan riittävän rahoituksen ja antamaan tietoja parhaista käytännöistä kyseisten tavoitteiden edistämiseksi. Tämä on yksi lisäkeino, jolla EU edistää merkittävällä tavalla vuosituhattavoitteiden toteutumista.

36.

EU tukee voimakkaasti Dohan kehityskierroksen sekä EU:n ja AKT-maiden talouskumppanuussopimusten saattamista päätökseen nopeasti, kunnianhimoisesti ja köyhiä hyödyttävällä tavalla. Kehitysmaiden olisi päätettävä kauppapolitiikastaan ja sen uudistamisesta omien laajempien kansallisten kehityssuunnitelmiensa mukaisesti. EU antaa lisäapua köyhien maiden kaupankäyntivalmiuksien kehittämiseen. Erityishuomiota on tarkoitus kiinnittää vähiten kehittyneiden ja haavoittuvimpien maiden tilanteeseen. EU pyrkii edelleen asianmukaisesti jaksottaen avaamaan markkinat erityisesti kehitysmaiden viennin kannalta merkittäville tuotteille avoimessa, oikeudenmukaisessa, kohtuullisessa ja sääntöihin perustuvassa monenvälisessä kauppajärjestelmässä, jossa otetaan huomioon heikompien kansakuntien edut ja huolet. EU käsittelee erityis- ja erilliskohteluun sekä etuuksien merkityksen vähenemiseen liittyviä kysymyksiä kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välisen sekä kehitysmaiden keskinäisen kaupan edistämiseksi. EU jatkaa pyrkimyksiään saada kaikki kehittyneet maat hyväksymään vähiten kehittyneiden maiden kiintiöttömän ja tullittoman markkinoille pääsyn ennen Dohan kehityskierroksen päättymistä tai yleisemmin. Uudistetun yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yhteydessä EU pyrkii vähentämään huomattavasti kaupan vääristyneisyyttä, joka liittyy EU:n maatalousalalla toteuttamiin tukitoimenpiteisiin, sekä helpottamaan kehitysmaiden maatalouden kehitystä. EU tukee kehitystarpeet huomioon ottaen epäsymmetrian ja joustavuuden tavoitteita talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanon yhteydessä. EU kiinnittää edelleen erityistä huomiota niiden maiden kehitystavoitteisiin, joiden kanssa yhteisöllä on tai tulee olemaan kalastussopimuksia.

37.

Turvattomuus ja väkivaltaiset konfliktit ovat eräät suurimmat esteet vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle. Turvallisuus ja kehitys ovat tärkeitä ja toisiaan täydentäviä näkökohtia EU:n suhteissa kolmansiin maihin. Kumpikin ala erilaisine toimineen edistää turvallisen ympäristön luomista ja auttaa rikkomaan köyhyyden, sotien, ympäristön pilaantumisen ja romahtavien taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten rakenteiden noidankehän. EU tehostaa yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivallan mukaisesti asevientinsä valvontaa, jotta EU:ssa valmistettuja aseita ei käytettäisi siviiliväestöä vastaan tai kehitysmaissa olevien jännitteiden tai konfliktien voimistamiseen. EU toteuttaa myös käytännön toimia pienaseiden ja kevytaseiden hallitsemattoman leviämisen rajoittamiseksi pienaseiden ja kevytaseiden sekä niiden ampumatarvikkeiden laittoman kaupan torjuntaa koskevan EU:n strategian mukaisesti. EU kannattaa myös vahvasti suojeluvastuuta. Se ei voi vain seurata sivusta kansanmurhia, sotarikoksia, etnisiä puhdistuksia tai muita kansainvälistä humanitaarista oikeutta tai ihmisoikeuksia törkeästi loukkaavia tekoja. EU tukee alueellisten ja osa-alueellisten järjestöjen aseman parantamista kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden lujittamisprosessissa, myös niiden valmiuksia koordinoida avunantajien tukea konfliktineston alalla.

38.

EU vahvistaa osaltaan globalisaation sosiaalista ulottuvuutta ja edistää työllisyyttä ja ihmisarvoista työtä kaikille. EU pyrkii tekemään siirtolaisuudesta kehityksen kannalta myönteisen tekijän edistämällä konkreettisia toimia, joiden tarkoituksena on vahvistaa siirtolaisten merkitystä köyhyyden vähentämisessä ja joihin kuuluu muun muassa rahalähetysten helpottaminen ja koulutetun väestön maastamuuton (”aivovuoto”) vähentäminen. EU johtaa maailmanlaajuisia pyrkimyksiä rajoittaa kestämättömiä kulutus- ja tuotantotapoja. EU auttaa kehitysmaita monenvälisten ympäristösopimusten täytäntöönpanossa ja edistää köyhiä hyödyttäviä ympäristöalan aloitteita. EU vahvistaa olevansa sitoutunut ilmastonmuutoksen torjuntaan.

39.

EU:n kehityspoliittisilla toimilla, joissa keskitytään köyhyyden poistamiseen osana kestävää kehitystä, on tärkeä merkitys pyrittäessä optimoimaan globalisaation edut ja jakamaan sen kustannukset kehitysmaiden kannalta tasapuolisemmin, mistä taas on hyötyä pyrittäessä laajemmin rauhaan ja vakauteen ja vähentämään maapallon useiden tärkeimpien haasteiden taustalla olevia epäoikeudenmukaisuuksia. Merkittävä kansainvälisen yhteisön ratkaistavana oleva haaste on sen varmistaminen, että globalisaatio toimii myönteisenä koko ihmiskuntaa hyödyttävänä voimana.

40.

Köyhyyden vähentäminen ja kestävän kehityksen edistäminen ovat tavoitteita, jotka ovat jo sinällään oikeutettuja. Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen on tärkeää myös yhteisön ja yksilön pitkän aikavälin rauhan ja turvallisuuden kannalta. Ilman rauhaa ja turvallisuutta kehitys ja köyhyyden poistaminen eivät ole mahdollisia, ja ilman kehitystä ja köyhyyden poistamista ei voida saada aikaan kestävää rauhaa. Kehitys on myös kaikkein tehokkain pitkän aikavälin ratkaisu pakkosiirtolaisuuteen, laittomaan maahanmuuttoon ja ihmiskauppaan. Kehityksellä on keskeinen asema kannustettaessa kestäviin tuotanto- ja kulutustapoihin, joilla rajoitetaan kasvusta ympäristölle aiheutuvia haittavaikutuksia.

41.

Yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan on täydennettävä jäsenvaltioiden politiikkoja (13).

42.

Yhteisön kehityspolitiikan ensisijaisena tavoitteena on poistaa köyhyys osana kestävää kehitystä ja pyrkiä toteuttamaan vuosituhattavoitteet sekä edistää demokratiaa, hyvää hallintotapaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, kuten I osassa on määritelty. Yhteisön tasolla näihin tavoitteisiin pyritään kaikissa kehitysmaissa ja ne otetaan huomioon kaikkien yhteisön ja kolmansien maiden välisten yhteistyöstrategioiden kehitysapua koskevassa osuudessa.

43.

Yhteisö noudattaa kaikkia I osassa määriteltyjä periaatteita, joihin kuuluvat myös avun tuloksellisuutta koskevat periaatteet: kansallinen omavastuullisuus, kumppanuus, yhteensovittaminen, yhdenmukaistaminen, vastaanottajamaan järjestelmiin mukautuminen ja tuloshakuisuus.

44.

Lisäksi yhteisö edistää kehityspoliittista johdonmukaisuutta, joka perustuu sen varmistamiseen, että kehitysyhteistyön tavoitteet otetaan huomioon niillä yhteisön politiikan aloilla, jotka todennäköisesti vaikuttavat kehitysmaihin.

45.

Yhteisö soveltaa kaikissa toimissaan tehostettua lähestymistapaa niiden monialaisten kysymysten huomioon ottamiseksi, jotka on esitetty jaksossa 3.3 ”Valtavirtaistamisen vahvistaminen”.

46.

Perustamissopimuksessa määrättyjen toimivaltuuksiensa mukaisesti komissiolla on laaja-alainen tehtävä kehityspolitiikassa. Komissio on merkittävä tekijä: sillä on edustustoja ympäri maailmaa, se edistää kehityspoliittista johdonmukaisuutta, sillä on alaan liittyvää toimivaltaa ja asiantuntemusta, sillä on aloiteoikeus yhteisön tasolla, se helpottaa yhteensovittamista ja yhdenmukaistamista ja se on luonteeltaan ylikansallinen. Yhteisön valtteja ovat sen suhteellinen etu ja lisäarvo, jotka mahdollistavat jäsenvaltioiden ja muiden kansainvälisten avunantajien harjoittamien kahdenvälisten politiikkojen täydentämisen.

47.

Komissio pyrkii luomaan lisäarvoa yhteisön puolesta toteuttamalla seuraavia tehtäviä:

48.

Ensinnäkin se on edustettuna ympäri maailmaa. Komissiolla on edustustoja useammassa kehitysyhteistyön kohdemaassa kuin suurimmillakaan jäsenvaltiolla, ja joissakin tapauksissa se on ainoa EU-kumppani, jolla on maassa merkittävä edustusto. Sillä on yhteinen kauppapolitiikka, käytännössä kaikki kehitysmaat ja alueet kattavia yhteistyöohjelmia ja se käy poliittista vuoropuhelua yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Sillä on tukenaan laaja edustustoverkosto. Tämän ansiosta se voi reagoida monenlaisissa tilanteissa, myös epävakaissa valtioissa, joista jäsenvaltiot ovat kutsuneet edustajansa pois.

49.

Toiseksi se varmistaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa yhteisön toimien kehityspoliittisen johdonmukaisuuden (14), erityisesti niillä yhteisön politiikan aloilla, jotka vaikuttavat merkittävästi kehitysmaihin, kuten kauppa-, maatalous-, kalastus- ja siirtolaispolitiikassa, ja edistää tätä periaatetta laajemminkin. Yhteisöllä on kokemuksensa perusteella ja kaupan alalla yksinomaisen toimivaltansa ansiosta suhteellinen etu, kun se tukee kumppanimaita kaupan sisällyttämiseksi kansallisiin kehitysstrategioihin ja alueellisen yhteistyön edistämiseksi silloin kun se on mahdollista.

50.

Kolmanneksi se edistää kehityspolitiikan parhaita käytäntöjä. Komissio pitää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa yllä eurooppalaista kehityspoliittista keskustelua ja edistää alan parhaita käytäntöjä, kuten suoraa budjettitukea ja tarvittaessa alakohtaista tukea, avun sidonnaisuuden purkamista, tuloksiin perustuvaa lähestymistapaa ja tuen täytäntöönpanon hajauttamista. Analyyttisten valmiuksien lisääminen mahdollistaisi sen toimimisen pohdintafoorumina tietyissä kehityskysymyksissä.

51.

Neljänneksi se helpottaa yhteensovittamista ja yhdenmukaistamista. Komissiolla on aktiivinen tehtävä avun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen täytäntöönpanossa ja voimakas panos edistettäessä niiden sitoumusten toteuttamista, jotka EU teki Pariisissa omavastuullisuuden, mukautumisen, yhdenmukaistamisen, tulosten ja keskinäisen selontekovelvollisuuden osalta. Komissio edistää vastedeskin yhteensovittamista, täydentävyyttä ja johdonmukaisuutta (3Cs: coordination, complementarity and coherence) EU:n osuutena avun tuloksellisuutta koskeviin kansainvälisiin pyrkimyksiin. Yhteisö tukee myös katastrofiavun ja -valmiuden tehostettua koordinointia olemassa olevien kansainvälisten järjestelmien ja mekanismien puitteissa ja YK:n johtoasemaa kansainvälisen koordinoinnin osalta.

52.

Viidenneksi se toimii avun toimittajana alueilla, joilla koko ja toimintaedellytysten riittävyys ovat erityisen tärkeitä.

53.

Kuudenneksi yhteisö edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia, hyvää hallintotapaa ja kansainvälisen oikeuden noudattamista kiinnittäen erityistä huomiota avoimuuteen ja lahjonnan torjuntaan. Komission kokemus demokratian edistämisen, ihmisoikeuksien sekä valtiollisten rakenteiden kehittämisen aloilla on kiistämätön ja sitä kartutetaan edelleen.

54.

Seitsemänneksi kansalaisyhteiskunnan osallistumisen periaatteen täytäntöönpanossa komissiolla on tukenaan Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, jonka tehtävänä on helpottaa vuoropuhelua paikallisten taloudellisten ja sosiaalisten etujärjestöjen kanssa.

55.

Lisäksi yhteisö pyrkii edistämään keskinäisen riippuvuuden ymmärtämistä ja pohjoisen ja etelän välistä solidaarisuutta. Tätä varten komissio kiinnittää erityistä huomiota EU:n kansalaisten valistamiseen ja kouluttamiseen kehitykseen liittyvissä asioissa.

56.

Kehityspoliittisia tavoitteita ja periaatteita sekä avun tuloksellisuutta koskevia sitoumuksia (15) on noudatettava kaikilla kehitysyhteistyön osa-alueilla. Yhteisö käyttää kaikissa kehitysmaissa välineitä ja toimintatapoja, jotka ovat mahdollisimman tehokkaita köyhyyden vähentämisessä ja kestävän kehityksen varmistamisessa.

57.

Yhteisön kehitysyhteistyö räätälöidään kutakin maata tai kutakin aluetta varten erikseen ja se perustuu maan omiin tarpeisiin, strategioihin, painopisteisiin ja vahvuuksiin. Eriyttäminen on välttämätöntä, koska kumppanit ja haasteet ovat erilaisia.

58.

Kehitystavoitteet ovat sinällään oikeutettuja päämääriä. Kehitysyhteistyö on tärkeä osa laajempaa ulkoisten toimien alaa, jossa kaikki toimet ovat tärkeitä. Niiden pitäisi olla johdonmukaisia, toisiaan tukevia ja keskenään tasavertaisia. Maa-, alue- ja aihekohtaiset strategia-asiakirjat ovat komission ohjelmasuunnittelun työkaluja, joissa määritellään nämä politiikat ja varmistetaan niiden keskinäinen johdonmukaisuus.

59.

Kehitysapua voidaan antaa erilaisin järjestelyin, jotka voivat olla toisiaan täydentäviä (esimerkiksi hanketuki, alakohtainen ohjelmatuki, alakohtainen ja yleinen budjettituki, humanitaarinen apu ja tuki kriisien ehkäisemiseksi, tuki kansalaisyhteiskunnalle tai kansalaisyhteiskunnan kautta sekä normien, standardien ja lainsäädäntöjen lähentäminen) sen mukaan, mikä kunkin maan kohdalla toimii parhaiten.

60.

Köyhyyden poistaminen on tärkeää sekä keski- että alhaisen tulotason kumppanimaissa. Vuosituhattavoitteiden toteuttaminen merkitsee alhaisen tulotason maille ja vähiten kehittyneille maille valtavia haasteita. Tuki alhaisen tulotason maille perustuu köyhyydenvähentämisstrategioihin, ja siinä kiinnitetään huomiota peruspalvelujen saatavuuteen, talouden monipuolistamiseen, elintarviketurvaan sekä hallintotavan ja instituutioiden demokraattisuuden kehittämiseen.

61.

Keskitulotason maiden tukeminen on tärkeää myös vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Monilla alemman keskitulotason mailla on samanlaisia ongelmia kuin alhaisen tulotason mailla. Suuri osa maailman köyhistä elää näissä maissa, joissa eriarvoisuus on usein silmiinpistävää ja hallinto heikko. Nämä seikat uhkaavat maiden oman kehitysprosessin kestävyyttä. Yhteisö jatkaa siksi kehitysapuaan kyseisten maiden köyhyydenvähentämisstrategioiden tai vastaavien perustalta. Useilla keskitulotason mailla on tärkeä tehtävä politiikkaan, turvallisuuteen ja kauppaan liittyvissä kysymyksissä. Ne tuottavat ja suojelevat yleismaailmallisia julkishyödykkeitä ja ovat alueensa edelläkävijämaita. Mutta ne ovat myös alttiita sisäisille ja ulkopuolisille häiriöille taikka kärsivät konflikteista tai ovat toipumassa niistä.

62.

Liittymistä valmistelevalla politiikalla pyritään, niiltä osin kuin se koskee kehitysmaita, tukemaan ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden jäsenyysnäkymiä. Eurooppalaisen naapuruuspolitiikan tarkoituksena on puolestaan rakentaa etuoikeutettu kumppanuus naapurimaiden kanssa lähentämällä niitä unioniin ja antamalla niiden osallistua yhteisön sisämarkkinoihin; samalla tuetaan vuoropuhelua, uudistuksia sekä yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä. Vaikka näissä politiikoissa selvästi keskeistä on integraatio, niihin kuuluu tavallisesti myös merkittäviä kehitysnäkökulmia. Köyhyyden vähentämistä ja sosiaalista kehitystä koskevat tavoitteet auttavat rakentamaan vauraampia, oikeudenmukaisempia ja näin ollen vakaampia yhteiskuntia pääasiassa kehitysmaihin. Välineet, joilla voidaan antaa teknistä ja taloudellista apua näiden politiikkojen tueksi, sisältävät tarvittaessa kehitysyhteistyötä koskevat parhaat käytännöt tehokkaan hallinnoinnin ja täytäntöönpanon edistämiseksi. Näitä välineitä ohjaavia politiikkoja toteutetaan laajemmassa toimintakehyksessä, joka on esitetty eurooppalaisessa naapuruuspolitiikassa ja liittymistä valmistelevassa politiikassa, ja ne liittyvät kiinteästi laajempiin yhteisön ulkoisiin toimiin.

63.

Yhteisön tuen uusi järjestelmä (16), johon kuuluu poliittisperustaisia ja horisontaalisia toteutusvälineitä, antaa asianmukaiset puitteet erilaisten asiayhteyksien ja olosuhteiden käsittelyyn. Näissä puitteissa aihekohtaiset ohjelmat ovat toissijaisia ja täydentäviä. Ne määritellään sen erillisen lisäarvon perusteella, joka niillä on suhteessa maantieteellisiin ohjelmiin.

64.

Maantieteellisten ja aihekohtaisten kokonaistukien sisällä tarpeisiin ja suorituskykyyn perustuvien vakioitujen, objektiivisten ja avointen jakokriteerien käyttö ohjaa varojen jakamista ja niiden käytön tarkistamista. Kriisi- tai konfliktitilanteessa olevien tai luonnonkatastrofeille alttiiden maiden erityisvaikeudet otetaan huomioon, samoin eri ohjelmien ominaispiirteet.

65.

Tarveperusteisiin kriteereihin kuuluu väestö, asukasta kohden laskettu tulo, köyhyyden laajuus, tulojen jakautuminen ja yhteiskunnallinen kehitystaso, kun taas suorituskyvyn kriteereitä ovat poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne, edistyminen hyvässä hallintotavassa ja tuen tehokas käyttö, erityisesti tapa, jolla maa käyttää niukkoja varoja kehitystyöhön omista varoistaan aloittaen.

66.

Kehityspolitiikassa on käytävä ilmi varojen jakautuminen, jossa otetaan huomioon tällaisten varojen vaikutus köyhyyden vähentämiseen. Erityistä huomiota on näin ollen kiinnitettävä vähiten kehittyneiden ja muiden alhaisen tulotason maiden tilanteeseen osana lähestymistapaa, joka käsittää myös kumppanimaiden hallitusten pyrkimykset köyhyyden vähentämiseksi sekä niiden suorituskyvyn ja avunkäyttövalmiudet. Vähiten kehittyneiden ja muiden alhaisen tulotason maille annetaan etusija varojen kokonaisjaossa. Yhteisön olisi löydettävä keinoja keskittyä enemmän köyhimpiin maihin ja erityisesti Afrikkaan. Keskitulotason maihin olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota, varsinkin alemman keskitulotason maihin, joista monilla on samanlaisia ongelmia kuin alhaisen tulotason mailla.

67.

Yhteisö noudattaa keskittämisen periaatetta maa- ja aluekohtaisissa ohjelmissaan, mikä on ensiarvoisen tärkeää avun tuloksellisuudelle. Yhteisö soveltaa tätä periaatetta kaikissa maa- ja aluekohtaisissa ohjelmissaan. Yhteisön tukiohjelmaa laadittaessa valitaan tarkoin rajoitettu määrä toiminta-aloja sen sijaan, että voimia hajotettaisiin liian monille aloille. Valinta tehdään maiden ja alueiden tasolla noudattaen kumppanuudesta, omavastuullisuudesta ja mukautumisesta tehtyjä sitoumuksia.

68.

Painopisteet määritetään avoimessa ja perusteellisessa vuoropuhelussa kumppanimaiden kanssa yhteisen analyysin pohjalta ja ottaen huomioon avunantajien, erityisesti jäsenvaltioiden, toimien keskinäinen täydentävyys. Ohjelmasuunnittelun olisi oltava riittävän joustavaa, jotta voitaisiin vastata nopeasti myös ennalta arvaamattomiin tarpeisiin.

69.

Yhdenmukaistamisohjelma edellyttää, että avunantajat tekevät yhteistyötä kumppanimaiden yleisten ja alakohtaisten politiikkojen tukemiseksi. Yhteisö tukee kumppanimaita johtamalla avunantajien niille myöntämän kokonaistuen monivuotisen ohjelmasuunnittelun valmistelua ja yhteensovittamista. Vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen liittyvät köyhyydenvähentämisstrategiat tai vastaavat kansalliset strategiat muodostavat lähtökohdan tälle työlle.

70.

Yhteisön erityinen asema ja suhteelliset edut ohjaavat keskittämään yhteisön apua tietyille aloille, joilla sillä on suhteellisia etuja. Näin ollen komissio kehittää edelleen asiantuntemustaan ja voimavarojaan näillä aloilla. Erityistä huomiota kiinnitetään tarvittavien voimavarojen ja asiantuntemuksen luomiseen maiden tasolla hajauttamisprosessin ja kumppanimaiden omavastuullisuuden mukaisesti.

71.

Kumppanimaiden tarpeet lähtökohtanaan yhteisö toimii aktiivisesti ensisijaisesti seuraavilla aloilla, joista eräitä pidetään yhteisön suhteellisen edun aloina:

72.

Yhteisö avustaa kehitysmaita kaupan ja alueellisen integraation aloilla edistämällä oikeudenmukaista ja ympäristön kannalta kestävää kasvua, joustavaa ja asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen sekä kytkemällä kaupan ja köyhyydenvähentämisstrategiat tai vastaavat yhteen. Tämän alan keskeisiä asioita ovat instituutioiden ja valmiuksien vahvistaminen siten, että voidaan suunnitella ja toteuttaa tehokkaasti kestäviä kauppa- ja integraatiopolitiikkoja, sekä yksityissektorin tukeminen, jotta uusista kaupan mahdollisuuksista voitaisiin hyötyä.

73.

Erityistoimet riippuvat suureksi osaksi maiden ominaispiirteistä. On kiinnitettävä erityistä huomiota tarjontaan ja yksityissektorin kilpailukyvyn kasvuun köyhissä maissa, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa sekä pienissä sisämaavaltioissa ja saarivaltioissa.

74.

Kaupan esteet ovat usein korkeimmat kehitysmaiden itsensä välillä. Alueellinen integraatio saattaa alentaa esteitä. Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden tapauksessa se myös auttaa valmistelemaan talouskumppanuussopimuksia. Useille maille, erityisesti niille, joille EU on tärkein kauppa- ja investointikumppani, lähentyminen yhteismarkkinoiden lainsäädäntöön on edullista.

75.

Yhteisö tukee kumppanimaiden hallitusten pyrkimyksiä sisällyttää ympäristöulottuvuus kehitykseen ja se auttaa niitä kehittämään valmiuksiaan panna täytäntöön monenväliset ympäristösopimukset. Yhteisö kiinnittää erityistä huomiota aloitteisiin, joilla varmistetaan luonnonvarojen kestävä hallinta ja säilyttäminen — myös tulolähteiksi ja keinona säilyttää ja kehittää työpaikkoja, maaseudun elinkeinoja ja ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja. Tätä varten se kannustaa ja tukee kansallisia ja alueellisia strategioita ja osallistuu myös eurooppalaisiin ja yleismaailmallisiin aloitteisiin ja järjestöihin. Vahvempi tuki biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanolle auttaa pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ja edistämään bioturvallisuutta ja biologisen monimuotoisuuden kestävää hallintaa. Aavikoitumisen torjuntaa ja kestävää maankäyttöä koskevissa kysymyksissä yhteisö keskittyy aavikoitumisen estämistä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen täytäntöönpanoon. Tällöin on tavoitteena kestävään maankäyttöön liittyvien kysymysten yhdentäminen kehitysmaiden strategioihin. Kestävän metsänhoidon osalta yhteisö tukee toimia laittoman puunkorjuun torjumiseksi ja kiinnittää erityistä huomiota metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon.

76.

Ilmastonmuutoksen osalta yhteisö keskittää toimensa ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevan EU:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. EU:n tuki vähiten kehittyneille maille ja pienille saarikehitysvaltioille kohdistuu erityisesti helpottamaan mukautumista ilmastonmuutoksen haitallisiin vaikutuksiin. Yhteisö pyrkii myös edistämään kemikaalien ja jätteiden kestävää käsittelyä kiinnittämällä erityistä huomiota asiaan liittyviin terveyskysymyksiin.

77.

Yhteisö tukee kestävää alakohtaista lähestymistapaa liikennekysymyksissä. Keskeisiä periaatteita ovat kumppanimaiden omavastuullisuus, painopisteiden määrittely köyhyydenvähentämisstrategioiden tai vastaavien avulla, kumppanimaiden tarpeisiin vastaaminen, liikenteen turvallisuuden varmistaminen, kohtuuhintaisuus, tehokkuus ja mahdollisimman vähäinen ympäristörasitus. Liikennepalvelujen tarjoamisen on oltava taloudellisesti, rahoituksellisesti, ympäristöllisesti ja institutionaalisesti kestävää.

78.

Yhteisö vastaa käytettävissä olevin talousarviovaroin kasvaviin tarpeisiin: erityisesti Afrikan maat pyytävät entistä enemmän avunantajien rahoitusta infrastruktuuriin, köyhyyden poistamista tukeva taloudellinen infrastruktuuri mukaan lukien. Yhteisö antaa tukea monella tasolla. Lähtökohtana on kansallinen taso siten, että suurin osa avusta ohjataan kumppanimaiden strategioiden avulla, jolloin turvataan investoinnin ja ylläpidon välinen optimaalinen tasapaino. Alueellisella ja koko mantereen tasolla yhteisö käynnistää infrastruktuuria koskevan kumppanuuden, jota toteutetaan yhdessä alueellisten taloudellisten yhteisöjen ja muiden tärkeiden kumppanien, myös yksityissektorin kanssa. Kumppanuutta yksityisen sektorin kanssa tuetaan.

79.

Yhteisö tukee myös tieto- ja viestintätekniikkojen käytön lisäämistä digitaalisen kuilun kaventamiseksi. Se lisää myös tukeaan kehitystyöhön liittyvälle tutkimukselle.

80.

Yhteisö pyrkii yhdennettyä vesitaloutta (Integrated Water Resources Management, IWRM) koskevalla politiikallaan turvaamaan hyvälaatuisen juomaveden saannin ja riittävät sanitaatio- ja hygieniaolosuhteet kaikille vuosituhattavoitteiden ja Johannesburgin tavoitteiden mukaisesti. Sen tavoitteena on myös luoda puitteet kaikkien vesivarojen pitkän aikavälin suojelulle ja tämän avulla ehkäistä vesivarojen pilaantumista edelleen ja edistää kestävää vedenkäyttöä.

81.

Euroopan unionin vesialoite tukee näitä tavoitteita. Vesialoitteessa keskeistä on vahvistaa poliittista sitoutumista toimintaan; ottaa vesi- ja sanitaatiokysymykset esille osana köyhyyden torjuntaa ja kestävää kehitystä; edistää parhaita vesihuoltomenetelmiä; rohkaista alueellista ja osa-alueellista yhteistyötä vesihuollossa sekä hankkia lisärahoitusta.

82.

Suurella osalla kehitysmaiden väestöä ei ole nykyaikaisia energiapalveluja, vaan väestö on riippuvainen tehottomista ja kalliista kotitalouksien energiajärjestelmistä. Yhteisö pyrkii politiikallaan tukemaan tervettä institutionaalista ja rahoitusympäristöä, lisäämään tietoisuutta sekä kehittämään valmiuksia ja varojen hankintaa parantaakseen nykyaikaisten, kohtuuhintaisten, kestävien, tehokkaiden ja puhtaiden (myös uusiutuvien) energiapalvelujen saatavuutta EU:n energia-aloitteen ja muiden kansainvälisten ja kansallisten aloitteiden avulla. Tukea annetaan myös uusimman teknologian siirrolle sellaisilla aloilla kuin energia ja liikenne.

83.

Maataloudella ja maaseudun kehittämisellä on keskeinen merkitys kasvussa ja köyhyyden torjunnassa. Jotta investoinnit näillä aloilla saataisiin uudelleen vauhtiin, yhteisö tukee maajohtoista, osallistavaa, hajautettua ja ympäristöllisesti kestävää aluekehitystä, jonka tavoitteena on saada edunsaajat mukaan investointien määrittelyyn ja resurssien hallintaan, jotta tuettaisiin paikallisten kehityskeskusten muodostumista ylittämättä kuitenkaan ekosysteemien kantokykyä. Jotta tulokset olisivat kestäviä, on tärkeää edistää johdonmukaista ja suotuisaa poliittista ympäristöä kaikilla tasoilla.

84.

Yhteisö toimii edelleen elintarviketurvan parantamiseksi sekä kansainvälisellä että alueellisella ja kansallisella tasolla. Se antaa strategista tukea maille, jotka kärsivät kroonisesti heikosta elintarviketurvasta. Tukea annetaan ensisijaisesti ehkäiseviin toimenpiteisiin, turvaverkostojen luomiseen, resurssien saatavuuden parantamiseen, ravinnon ravitsevuuteen sekä valmiuksien kehittämiseen. Erityistä huomiota kiinnitetään muutostilanteisiin ja hätäavun tehokkuuteen.

85.

Maatalouden osalta yhteisö korostaa resurssien saatavuutta (maa, vesi ja rahoitus), tuotannon kestävää tehostamista (tarvittaessa ja erityisesti vähiten kehittyneissä maissa), kilpailukykyä alueellisilla ja kansainvälisillä markkinoilla sekä riskienhallintaa (perustuotannosta riippuvaisissa maissa). Yhteisö vahvistaa tukeaan maataloustutkimukselle yleismaailmallisella tasolla, jotta kehitysmaat voisivat hyötyä teknologisesta kehityksestä.

86.

Köyhyyden vähentämiseksi ja kestävän kehityksen kannalta on olennaista edistyä ihmisoikeuksien suojelussa, hyvässä hallintotavassa ja demokratisoinnin alalla (17). Kaikkien olisi voitava käyttää kaikkia kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa vahvistettuja ihmisoikeuksia. Tältä pohjalta yhteisö edistää kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien kunnioittamista yhteistyössä valtioiden ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden kanssa kumppanimaissa. Yhteisö pyrkii aktiivisesti edistämään ihmisoikeuksia olennaisena osana hyvästä hallintotavasta eri maiden kanssa käytävää osallistavaa kansallista vuoropuhelua. Hyvän hallintotavan kehittäminen edellyttää pragmaattista lähestymistapaa, joka perustuu kunkin maan erityisolosuhteisiin. Yhteisö pyrkii aktiivisesti edistämään hyvästä hallintotavasta käytävää osallistavaa kansallista vuoropuhelua, jossa käsitellään muun muassa lahjonnan torjuntaa, julkisen sektorin uudistamista, oikeuden saatavuutta ja oikeusjärjestelmän uudistamista. Tämä on olennaisen tärkeää luotaessa asianomaisesta maasta itsestään käsin johdettuja uudistusohjelmia, joissa otetaan huomioon selontekovelvollisuus ja joiden perustana on sellainen institutionaalinen ympäristö, joka tukee ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteita.

87.

Maiden omista tarpeista lähtevien uudistusten legitiimiyden ja vastuullisuuden lisäämiseksi yhteisö pyrkii edistämään korkean tason poliittista sitoutumista näihin uudistuksiin. Se pyrkii osana tätä prosessia myös tukemaan hallinnon hajauttamista, paikallisia viranomaisia sekä parlamenttien aseman vahvistamista, edistämään köyhien ihmisten turvallisuutta sekä vahvistamaan kansallisia prosesseja, joiden tarkoituksena on taata vapaat, rehelliset ja avoimet vaalit. Yhteisö tukee demokraattisen hallinnon periaatteita raha-, vero- ja oikeusasioiden hoidossa.

88.

Yhteisö aikoo vastedeskin olla keskeinen toimija, koordinoidusti Bretton Woods -instituutioiden kanssa, tuettaessa talous- ja institutionaalisia uudistuksia, myös köyhyydenvähentämisstrategioita, käymällä vuoropuhelua ja myöntämällä rahoitusapua asiaankuuluviin ohjelmiin osallistuville valtioille. Yhteisö seuraa edelleen tarkasti uudistusten vaikutuksia kasvuun, liiketoimintaympäristön kehittymiseen, makrotalouden vakauteen ja köyhyyden vähentämiseen. Vuoropuhelussa yhteisö pyrkii toiminnan tuloksellisuutta painottaen edistämään maiden todellista omavastuullisuutta uudistuksista. Erityistä huomiota kiinnitetään myös julkisen varainhoidon kehittämiseen, mikä on lahjonnan torjumisen ja julkisten menojen tehokkuuden kannalta olennaisen tärkeää.

89.

Yhteisö pyrkii toimielintensä toimivallan rajat huomioon ottaen kehittämään kattavan ja ennakoivan lähestymistavan epävakaita valtioita, konflikteja, luonnonkatastrofeja ja muun tyyppisiä kriisejä varten. Tältä osin yhteisö tukee kumppanimaiden ja alueellisten järjestöjen pyrkimyksiä vahvistaa varhaisvaroitusjärjestelmiä sekä demokraattista hallintoa ja institutionaalisten valmiuksien kehittämistä. Yhteisö aikoo myös tiiviissä yhteistyössä olemassa olevien neuvoston rakenteiden kanssa ja näiden kanssa toimintaa koordinoiden kehittää omia valmiuksiaan tunnistaa ajoissa varhaiset merkit valtioiden epävakaudesta analysoimalla, seuraamalla ja arvioimalla entistä tehokkaammin yhdessä muiden avunantajien kanssa vaikeita, epävakaita ja romahtavia valtioita. Se aikoo ohjelmansuunnittelussa toteuttaa aktiivisesti OECD:n periaatteita, jotka koskevat hyvää kansainvälistä toimintatapaa epävakaissa valtioissa (Principles for Good International Engagement in Fragile States).

90.

Kun on kyse vaikeista kumppanuussuhteista taikka epävakaista tai romahtavista valtioista, yhteisö tarjoaa ensisijaisesti peruspalveluja ja täyttää erityistarpeita yhteistoiminnassa kansalaisyhteiskunnan ja YK:n järjestöjen kanssa. Pitkällä aikavälillä yhteisö pyrkii yhteistyössä asianomaisten maiden kanssa edistämään omavastuullisuutta ja luomaan laillisia, tehokkaita ja vakaita valtiollisia elimiä sekä edistämään aktiivista ja organisoitunutta kansalaisyhteiskuntaa.

91.

Yhteisö pyrkii edelleen laatimaan sellaisia maita varten, joissa on merkittävä konfliktin uhka, kattavia suunnitelmia, joissa otetaan huomioon konfliktin riskiä lisäävät tai vähentävät toimintapolitiikat.

92.

Yhteisö tukee edelleen konfliktien ehkäisemistä ja ratkaisemista sekä rauhanrakentamista pyrkimällä vaikuttamaan väkivaltaisten konfliktien perimmäisiin syihin, joita ovat muun muassa köyhyys, hävitys, riisto ja eriarvoisuus maanjaossa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä, huono hallinto, ihmisoikeusloukkaukset ja sukupuolten eriarvoisuus. Se tukee myös vuoropuhelua, osallistumista ja sovittelua pitäen päämääränä rauhaa ja väkivallan ehkäisemistä.

93.

Terveyden, koulutuksen, kulttuurin ja sukupuolten tasa-arvon alalla noudatettavan, inhimillistä kehitystä koskevan yhteisön politiikan tavoitteena on parantaa ihmisten elämänlaatua vuosituhattavoitteiden mukaisesti toimimalla niin yleismaailmallisella kuin kansallisella tasolla. Toimintaa ohjaavana periaatteena on se, että panostetaan ihmisiin ja arvostetaan heitä ja edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.

94.

Vuosituhattavoitteita ei voida saavuttaa, ellei kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin Kairossa hyväksymässä toimintaohjelmassa asetetun tavoitteen eli kaikille yhtäläisten lisääntymis- ja seksuaaliterveyden ja lisääntymistä ja seksuaalisuutta koskevien oikeuksien osalta tapahdu edistymistä. HI-viruksen/aidsin, tuberkuloosin ja malarian kehitysmaissa aikaansaaman tuhon torjumiseksi laaditaan tämän alan eurooppalaisen toimintaohjelman puitteissa toteutettavia EU:n toimia koskeva etenemissuunnitelma. Yhteisö antaa täyden tukensa strategioille, joiden tarkoituksena on edistää lisääntymis- ja seksuaaliterveyttä ja lisääntymistä ja seksuaalisuutta koskevia oikeuksia, ja se yhdistää HI-viruksen/aidsin torjunnan lisääntymis- ja seksuaaliterveyden ja lisääntymistä ja seksuaalisuutta koskevien oikeuksien tukemiseen. Yhteisö pyrkii myös käsittelemään terveyspalvelujen tarjonnassa esiintyvää poikkeuksellista henkilöstökriisiä, terveyspalvelujen oikeudenmukaista rahoittamista sekä terveydenhoitojärjestelmien vahvistamista, jotta terveydenhoidon alalla voitaisiin saavuttaa nykyistä parempia tuloksia ja tarjota köyhille kohtuuhintaisia lääkkeitä.

95.

Vuosituhattavoitteita koskevia suoritusmittareita tarkennetaan niin, että yhdistetään paremmin alakohtainen tai budjettituki vuosituhattavoitteiden osalta saavutettuun edistymiseen ja varmistetaan terveydenhuollon ja koulutuksen riittävä rahoitus.

96.

Yhteisö aikoo osaltaan edistää Koulutus kaikille -konferenssin päämääriä. Koulutuksen alalla korostetaan laadukasta peruskoulutusta ja ammatillista koulutusta ja pyritään poistamaan eriarvoisuutta. Erityistä huomiota kiinnitetään tyttöjen koulutuksen edistämiseen ja heidän turvallisuuteensa kouluympäristössä. Tukea annetaan kansallisiin tarpeisiin perustuvien alakohtaisten suunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen sekä alueellisiin ja yleismaailmallisiin aihekohtaisiin koulutushankkeisiin osallistumiseen.

97.

Köyhyyden poistamiseen tähtäävässä toiminnassaan yhteisö pyrkii estämään sosiaalista syrjäytymistä ja torjumaan kaikenlaista syrjintää. Se edistää sosiaalista vuoropuhelua ja sosiaalista suojelua ja erityisesti käsittelee sukupuolten tasa-arvoa ja alkuperäiskansojen oikeuksia, suojelee lapsia ihmiskaupalta, aseellisilta konflikteilta, lapsityövoiman räikeältä hyväksikäytöltä ja syrjinnältä sekä parantaa vammaisten elinolosuhteita.

98.

Oikeudenmukaisuutta edistävää sosiaali- ja veropolitiikkaa tuetaan. Ensisijaisiin toimiin kuuluu muun muassa sosiaaliturvan uudistusten ja verouudistusten, yritysten yhteiskuntavastuun, köyhiä hyödyttävän kasvun ja työllisyyden tukeminen.

99.

Työllisyys on olennainen tekijä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisessä. Yhteisö edistää investointeja, joilla luodaan työpaikkoja ja tuetaan inhimillisten voimavarojen kehittämistä. Yhteisö edistää kaikkien ihmisten mahdollisuutta ihmisarvon mukaiseen työhön Kansainvälisen työjärjestön ohjelman mukaisesti.

100.

Tietyt asiat edellyttävät erityisten toimien ja politiikkojen täytäntöönpanon lisäksi valtavirtaistamista, sillä ne liittyvät kaikkiin aloitteisiin sovellettaviin yleisiin periaatteisiin ja edellyttävät monialaista lähestymistapaa.

101.

Yhteisö soveltaa kaikessa toiminnassaan entistä tehokkaammin valtavirtaistamisen periaatetta seuraaviin monialaisiin asioihin nähden: ihmisoikeuksien, sukupuolten tasa-arvon, demokratian, hyvän hallintotavan sekä lasten oikeuksien ja alkuperäiskansojen oikeuksien edistäminen, ympäristön kestävyys ja HI-viruksen/aidsin torjunta. Nämä monialaiset asiat ovat jo itsessään tavoitteita ja niillä on tuloksellisen ja kestävän yhteistyön kannalta ratkaiseva merkitys.

102.

Komissio soveltaa tätä toimintatapaa hyödyntäen järjestelmällisesti ja strategisesti kaikkia käytettävissään olevia resursseja (18). Aivan ensimmäiseksi se varmistaa, että sen yksiköt kehittävät valmiuksiaan tämän politiikan toteuttamiseksi. Se tehostaa kumppanimaiden kanssa käymäänsä vuoropuhelua, jotta näiden asioiden valtavirtaistamista kansallisissa politiikoissa ja köyhyydenvähentämisstrategioissa edistetään. Se helpottaa myös asiantuntija- ja teknisen tuen verkostojen perustamista.

103.

Demokratiaa, hyvää hallintotapaa, ihmisoikeuksia ja lasten oikeuksia edistetään kumppanuudessa kaikkien yhteisön kehitysapua saavien maiden kanssa. Nämä kysymykset olisi järjestelmällisesti otettava huomioon kaikissa yhteisön kehityspolitiikan välineissä sisällyttämällä ne kaikkiin maa- ja aluekohtaisiin strategia-asiakirjoihin. Keskeisenä periaatteena alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamisessa kehitysyhteistyössä on se, että varmistetaan niiden täysi osallistuminen sekä asianomaisten yhteisöjen vapaasta tahdosta annettu tietoon perustuva suostumus.

104.

Köyhyyden vähentäminen edellyttää miesten ja naisten tasa-arvoa sekä molempien sukupuolten aktiivista osallistumista sosiaalisen kehityksen kaikkiin osa-alueisiin. Sukupuolten tasa-arvoon liittyviä näkökohtia on tarkasteltava tiiviissä yhteydessä köyhyyden vähentämisen, sosiaalisen kehityksen ja talouskasvun kanssa ja ne on valtavirtaistettava kaikilla kehitysyhteistyön osa-alueilla. Sukupuolten tasa-arvoa edistetään tukemalla yhtäläisiä oikeuksia, tasavertaista resurssien käyttöä ja valvontaa sekä poliittista ja taloudellista sananvaltaa.

105.

Yhteisö tukee kumppanimaiden (hallitusten ja kansalaisyhteisön) toimia ympäristönäkökohtien huomioon ottamiseksi kehitystyössä, monenvälisten ympäristösopimusten täytäntöönpano mukaan luettuna (19). Yhteisö myös auttaa niitä kehittämään valmiuksiaan tällaiseen toimintaan. Ympäristönsuojelu on otettava huomioon kaikkien yhteisön politiikkojen määrittelyssä ja täytäntöönpanossa etenkin kestävän kehityksen edistämiseksi.

106.

HI-viruksen/aidsin torjunta määritellään kaikissa maissa monialaiseksi ja eri instituutioiden väliseksi toiminnaksi. Se on vielä sisällytettävä moniin sellaisiin toimiin, jotka eivät liity välittömästi tähän aiheeseen, samoin kuin erityistä alakohtaista tukea koskeviin työohjelmiin.

107.

Komissio tukee edelleen maailmanlaajuisia aloitteita, jotka liittyvät selkeästi vuosituhattavoitteisiin ja yleismaailmallisiin julkishyödykkeisiin. Maailmanlaajuiset aloitteet ja rahastot ovat tehokas työväline uusien toimien käynnistämiseen tai käynnissä olevien toimenpiteiden tukemiseen siellä, missä aiemmat toimet eivät ole riittävän laaja-alaisia. Uudet toimet herättävät helpommin yleisön huomiota ja saavat enemmän kannatusta kuin perinteiset tuki-instituutiot. Tällainen tukitoiminta olisi kuitenkin mukautettava kansallisiin strategioihin, sen olisi edistettävä maiden kanssa käytävää vuoropuhelua ja sen tavoitteena tulisi olla varojen sisällyttäminen asianomaisen maan budjettisykliin.

108.

Maailmanlaajuisten aloitteiden ja rahastojen lisäarvo on arvioitava tapauskohtaisesti komission kuultua jäsenvaltioita ja tarvittaessa Euroopan parlamenttia talousarviokysymysten osalta. Komissio laatii arviointiperusteet, jotka koskevat yhteisön osallistumista maailmanlaajuisiin rahastoihin. Etusija on aloitteilla, jotka edistävät vuosituhattavoitteiden saavuttamista ja yleismaailmallisten julkishyödykkeiden saatavuutta.

109.

Komissio ja jäsenvaltiot laativat toukokuussa 2005 annettujen kehityspoliittista johdonmukaisuutta käsittelevien neuvoston päätelmien täytäntöönpanoa koskevan säännöllisesti tarkistettavan työohjelman. Työohjelmassa esitetään ensisijaiset toimet, määritellään neuvoston, jäsenvaltioiden ja komission vastuualueet ja vahvistetaan toimien jaksotus ja aikataulut pyrkien varmistamaan, että muilla kuin avustuspolitiikoilla voidaan auttaa kehitysmaita saavuttamaan vuosituhattavoitteet. Komissio vahvistaa olemassa olevia välineitään, kuten vaikutustenarviointimenetelmiään ja kehitysmaiden kanssa politiikan suunnittelun ja täytäntöönpanon aikana käytäviä neuvotteluja, ja harkitsee tarvittaessa uusia välineitä vahvistetun kehityspoliittisen johdonmukaisuuden tukemiseksi.

110.

Vaikka muiden kehityspoliittista johdonmukaisuutta koskevien sitoumusten osalta on edistytty, kiinnitetään kiireellisesti huomiota siirtolaisuutta koskeviin sitoumuksiin ja toimiin. Tämän osalta komissio aikoo sisällyttää siirtolaisuutta ja pakolaisia koskevat asiat maa- ja aluekohtaisiin strategioihin ja kumppanuussuhteisiin sellaisten maiden kanssa, joita nämä asiat koskevat, edistää siirtolaisuuden ja kehityksen välistä synergiaa ja käsitellä siirtolaisuutta kehitystä eteenpäin vievänä voimana. Se tukee kehitysmaita niiden pyrkimyksissä hallita muuttovirtoja ja torjua huumausainekauppaa, jotta varmistetaan, että myös siirtolaisten ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

111.

Yhteisö käyttää kehitysavun täytäntöönpanossa erilaisia toimintatapoja, joita sovelletaan tarpeiden ja olosuhteiden mukaan. Niitä voidaan käyttää kaikissa maantieteellisissä ja aihekohtaisissa ohjelmissa ja ne ilmentävät yhteisön toiminnan tuottamaa todellista lisäarvoa.

112.

Yhteisön avustustoiminnan — olipa kyseessä hanke, alakohtainen ohjelma, alakohtainen tai yleinen budjettituki — olisi tuettava kumppanimaiden köyhyydenvähentämisstrategioita tai vastaavia. Päätökset siitä, mitkä yhteisön tuen muodot parhaiten sopivat kullekin maalle, tehdään ohjelman suunnitteluvaiheessa, jossa tarvitaan yhä tiiviimpää yhteensovittamista alakohtaisten politiikkojen muotoiluun ja kansallisten budjettien täytäntöönpanoon.

113.

Olosuhteiden salliessa suositeltava toimintamalli talous- ja verouudistusten sekä köyhyydenvähentämisstrategioiden täytäntöönpanon tukemiseen on erityisaloille tai yleisiin julkisiin menoihin tarkoitettu budjettituki. Se auttaa vastaanottajamaita selviytymään kasvavista toimintabudjeteista, edistää yhdenmukaistamista ja mukautumista kansallisiin politiikkoihin, vähentää osaltaan toimintamenoja ja edistää tuloshakuisia toimintatapoja. Tällaiset ohjelmat edellyttävät yleensä tukea kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, joiden kanssa yhteisön tuki koordinoidaan. Täydentävän yhteisön osuuden tuoma lisäarvo sekä mahdolliset muut ehdot olisi määriteltävä selvästi. Avunsaajamaiden varainhoitovalmiuksia vahvistetaan ja seurataan tiiviisti.

114.

Suoran budjettituen myöntämisessä noudatetaan OECD:n kehitysapukomitean hyvistä käytännöistä antamia ohjeita, jotka koskevat erityisesti mukautumista, yhteensovittamista ja ehtoja. Budjettituen myöntämistä koskevia ohjeita sovelletaan kaikkiin kumppanimaihin ja niitä vahvistetaan asettamalla selviä vertailuarvoja ja seuraamalla tämän tukimuodon tehokkuuden mittaamiseksi luotuja indikaattoreita.

115.

Yhteisö käyttää johdonmukaisesti tuloksiin ja suorituskykyä mittaaviin indikaattoreihin perustuvaa toimintatapaa. Tuen ehdollisuudesta ollaan siirtymissä yhä enemmän ”sopimukseen”, joka perustuu keskinäisesti sovittuihin sitoumuksiin, jotka ilmaistaan tulosten muodossa.

116.

Mikrorahoitustoiminta on ollut viime vuosien huomattava innovaatio. Sitä tullaan kehittämään edelleen painottaen toimintavalmiuksien kehittämistä sekä tämän alan asiantuntemusta omaavien järjestöjen asemaa.

117.

Velan pienentäminen, jota voidaan verrata epäsuoraan budjettitukeen, merkitsee alempia toimintakustannuksia ja edistää yhteensovittamista ja yhdenmukaistamista rahoittajien kesken. Sen avulla voitaisiin tarvittaessa ja soveltuvalla tavalla vähentää valtioiden alttiutta ulkopuolisille häiriöille.

118.

Yhteisön apu jatkuu pääosin lahjoituksina, mikä sopii erityisesti köyhimmille maille sekä maille, joilla on rajoitetut mahdollisuudet takaisinmaksuun.

119.

Jotta avunsaajamaat voisivat saada mahdollisimman suuren hyödyn niille annetusta tuesta, olisi hyödynnettävä entistä tehokkaammin Euroopan investointipankin, muiden rahoituslaitosten ja yhteisön tukemien ohjelmien välistä synergiaa. Euroopan investointipankilla on yhä tärkeämpi tehtävä yhteisön tuen täytäntöönpanossa sen investoidessa kehitysmaissa toimiviin yksityisiin ja julkisiin yrityksiin.

120.

Monenvälisen avun tuloksellisuuden parantamiseksi komissio tehostaa yhteistyötään myös YK:n järjestelmän, kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen ja virastojen kanssa silloin, kun tällainen yhteistyö tuottaa lisäarvoa.

121.

Yhteisö pyrkii edistymään sellaisten ohjeiden määrittelemisessä, jotka koskevat toimintaa kriisitilassa olevissa tai kriisitilasta selviämästä olevissa maissa, ja varmistamaan, että se mukauttaa sekä varojen jakamista koskevia menettelyjään että toimintatapojaan siten, että se voi toimia nopeasti ja joustavasti soveltaen erilaisia käytettävissään olevia toimintatapoja.

122.

Komissio käynnisti vuonna 2000 uudistusohjelman, jonka tarkoituksena oli nopeuttaa yhteisön ulkoisen avun täytäntöönpanoa ja parantaa avuntoimituksen laatua. Sen avulla saatiin aikaan seuraavaa: i) ohjelmansuunnittelua parannettiin kunkin hankkeen koko elinkaaren osalta painottaen erityisesti köyhyyden poistamista, ii) perustettiin yksikkö (EuropeAid), joka yksin vastaa avun täytäntöönpanosta, iii) toteutettiin toiminnan hajautus, jonka jälkeen 80 lähetystöä vastaa nyt avun hallinnoinnista, iv) henkilöstöresursseja vahvistettiin täytäntöönpanon jouduttamiseksi, v) työmenetelmiä kehitettiin ottamalla käyttöön yhdenmukaistettuja ja yksinkertaistettuja menettelyitä sekä parempia tietojärjestelmiä ja kouluttamalla henkilöstöä, vi) toiminnan laatua parannettiin laaduntukiprosessin ja hankkeen hallinnoinnin eri vaiheiden seurannan avulla, ja vii) avustustoimien täytäntöönpano nopeutui.

123.

Toiminnan tehostamista tarvitaan edelleen ja sitä jatketaan. Suunniteltu toiminnan yhteensovittaminen ja yhdenmukaistaminen muiden avunantajien kanssa tulee vaikuttamaan myönteisesti avun toimittamiseen. Omassa toiminnassaan komissio aikoo virtaviivaistaa menettelyjä, hajauttaa toimia lähetystöille, selkeyttää lähetystöjen ja päätoimipaikan välistä vuorovaikutusta ja tehostaa tietojärjestelmiä. Tässä yhteydessä uusien hankkeiden ja ohjelmien laatuun kiinnitetään entistä enemmän huomiota tehostetun laaduntukiprosessin avulla. Tämä edellyttää myös entistä selkeämpää keskittymistä rajoitettuun määrään aloja (ja rajoitettuun määrään toimia kohdealoilla) kumppanimaata kohden. Täytäntöönpanon aikana olisi käytettävä tehokkaammin seurantavälineitä, ja ohjelmien päättyessä tehtävien arviointien tulisi tuottaa selkeämpiä tuloksia, joita voidaan hyödyntää ohjelmien suunnittelussa ja määrittelemisessä.

124.

Vuoden 2000 Euroopan yhteisön kehityspolitiikkaa ja sen vaikutusta yhteisön apuun koskeva arviointi toi esiin useita näkökohtia, joista voidaan ottaa oppia. Näitä olivat muun muassa tarve ottaa huomioon viime aikoina esimerkiksi YK:n konferensseissa tehdyt kansainväliset sitoumukset sekä kehitysyhteistyön parhaiden käytäntöjen alalla tapahtunut edistyminen, kuten budjettituki ja Pariisin julistus. Komission kokonaisuudessaan olisi otettava kehityspoliittinen julkilausuma voimakkaammin omaksi asiakseen, ja Euroopan parlamentin olisi tuettava sitä laajasti. Julkilausumaa olisi sovellettava johdonmukaisesti kaikissa kehitysmaissa toteutettavissa yhteisön kehitysohjelmissa. Näitä kokemuksia on hyödynnetty uutta julkilausumaa laadittaessa ja ne otetaan vastedes täysin huomioon EY:n avun täytäntöönpanossa kaikissa kehitysmaissa.

125.

Komission olisi laadittava tämän politiikan täytäntöönpanoa koskevat mitattavissa olevat tavoitteet ja arvioitava säännöllisin määräajoin edistymistä niiden saavuttamisessa Euroopan yhteisön kehityspolitiikan täytäntöönpanoa koskevassa vuosikertomuksessa.

126.

Komissio huolehtii siitä, että kaikki sen yksiköt ja lähetystöt, jotka hallinnoivat yhteisön kehitysavun ohjelmansuunnittelua ja täytäntöönpanoa, pitävät tätä Euroopan yhteisön kehityspolitiikkaa yhteisön tavoitteiden ja periaatteiden peruslähtökohtana kaiken kehitysyhteistyön täytäntöönpanossa.

24.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/20

24.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/21

Euroopan lääkevirasto

7, Westferry Circus, Canary Wharf

London E14 4HB

United Kingdom

24.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/25

24.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/28

24.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/29

1.

Kreikan hallitus on päättänyt jatkaa ja tarkistaa osittain 1. huhtikuuta 2006 alkaen julkisen palvelun velvoitetta, joka on asetettu säännölliselle lentoliikenteelle Kreikassa yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille 23. heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2408/92 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Julkisen palvelun velvoitetta koskevat vaatimukset on julkaistu 10. heinäkuuta 2002 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä C 164.

2.

3.

24.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/31

A)

Casa Valenzan koilliskulma — 75 metriä rantatien yläpuolella, 116 metriä merenpinnan yläpuolella;

B)

Casa Bonomon itäkulma C. da Kahassasta etelään, 165 metriä merenpinnan yläpuolella;

C)

Nimeämättömän Dammuso-tyyppisen talon eteläkulma 516 metrin korkeudessa ja 780 metriä luoteeseen Casa Pinedosta;

D)

Casa Rizzon länsikulma sisäisen kiertotien eteläpuolella 250 metriä merenpinnan yläpuolella;

E)

Casa Valenzan luoteiskulma — 370 metriä Cuddie Patitesta itään, 370 metriä merenpinnan yläpuolella.

24.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/32

1.

Komissio vastaanotti 17. helmikuuta 2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla saksalainen yritys EnBW Energie Baden-Württemberg AG (EnBW) hankkii asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan saksalaisessa yrityksessä Stadtwerke Düsseldorf AG (SWD) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamisalaan. Asiaa koskevan lopullisen päätöksen tekoa on kuitenkin lykätty. On huomattava, että yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla annetun komission tiedonannon (2) perusteella tämä asia voidaan mahdollisesti käsitellä kyseisessä tiedonannossa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

4.

Komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään sille mahdolliset ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksitse (numeroon (32-2) 296 43 01 tai 296 72 44) tai postitse viitteellä COMP/M.4103 — EnBW/SWD seuraavaan osoitteeseen:

24.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/33