ISSN 1725-2490

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 221

European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

48. vuosikerta
8. syyskuu 2005


Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

II   Valmistavat säädökset

 

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

 

9.–10. helmikuuta 2005 pidetty 414. täysistunto

2005/C 221/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta XXXIII kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus — 2003SEK(2004) 658 lopullinen

1

2005/C 221/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksistaKOM(2004) 143 lopullinen — 2004/0049 COD

8

2005/C 221/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevien sopimusperusteisten laatuvaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvasta korvauksestaKOM(2004) 144 lopullinen — 2004/0050 COD

13

2005/C 221/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Valkoinen kirja yleishyödyllisistä palveluistaKOM(2004) 374 lopullinen

17

2005/C 221/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Geotermisen energian käyttö — maalämpö

22

2005/C 221/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän rakennus- ja käyttöönottovaiheen sekä käyttövaiheen toteuttamisestaKOM(2004) 477 lopullinen — 2004/0156 COD

28

2005/C 221/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisestaKOM(2004) 516 lopullinen — 2004/0175 COD

33

2005/C 221/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Tulviin liittyvä riskienhallinta — Tulvien ehkäisy, torjunta ja lieventäminenKOM(2004) 472 lopullinen

35

2005/C 221/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: neuvoston asetus yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksestaKOM(2004) 489 lopullinen — 2004/0164 CNS

40

2005/C 221/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Neuvoston asetus asetusten (ETY) N:o 2759/75, (ETY) N:o 2771/75, (ETY) N:o 2777/75, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1255/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta poikkeuksellisten markkinatukitoimenpiteiden osaltaKOM(2004) 712 lopullinen — 2004/0254 CNS

44

2005/C 221/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kymmenen vuotta Pekingin kokouksen jälkeen: arvio sukupuolten tasa-arvon edistymisestä Euroopassa ja kehitysmaissa

46

2005/C 221/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja — Puolustusalan julkiset hankinnatKOM(2004) 608 lopullinen

52

2005/C 221/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisestaKOM(2004) 139 lopullinen — 2004/0047 COD

56

2005/C 221/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavan junahenkilökunnan lupajärjestelmästäKOM(2004) 142 lopullinen — 2004/0048 COD

64

2005/C 221/5

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Neuvoston asetus yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisestaKOM(2004) 699 lopullinen — 2004/0242 (CNS)

71

2005/C 221/6

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn käyttöönotostaKOM(2004) 173 lopullinen/3 — 2004/0055 COD

77

2005/C 221/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja vastineoikeudesta Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaenKOM(2004) 341 lopullinen — 2004/0117 COD

87

2005/C 221/8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ETSK:n työllisyyspoliittinen rooli EU:n laajentumisen jälkeen Lissabonin prosessin näkökulmasta

94

2005/C 221/9

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Natura 2000 -verkoston rahoittaminenKOM(2004) 431 lopullinen

108

2005/C 221/0

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoillaKOM(2004) 2 lopullinen — 2004/0001 COD

113

2005/C 221/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Selvitystoiminta Euroopan unionissa — KehitysmahdollisuudetKOM(2004) 312 lopullinen

126

2005/C 221/2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös integroidun toimintaohjelman perustamisesta elinikäisen oppimisen alallaKOM(2004) 474 lopullinen — 2004/0153 COD

134

2005/C 221/3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Miten varmistaa luonnonhaitoista ja pysyvistä rakenteellisista haitoista kärsivien alueiden nykyistä parempi integraatio?

141

2005/C 221/4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Kuluttajapolitiikka EU:n laajentumisen jälkeen

153

FI

 


II Valmistavat säädökset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

9.–10. helmikuuta 2005 pidetty 414. täysistunto

8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”XXXIII kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus — 2003”

SEK(2004) 658 lopullinen

(2005/C 221/01)

Euroopan komissio päätti 4. kesäkuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”XXXIII kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus — 2003”.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Franco Chiriaco.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 75 ääntä puolesta yhden pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Vuonna 2003 julkaistussa kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa esitellään alan sisäisiin järjestelyihin ja komission työskentelymenetelmiin tehtyjä muutoksia sekä esitetään, miten komissio varmistaa Euroopan talouden hallintotavan johdonmukaisuuden.

1.2

EU:n kilpailupolitiikalla on merkittävä rooli Lissabonin strategian kilpailukykyä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa. Se sisältää yhtäältä kilpailunrajoituksia ja keskittymiä koskevia sääntöjä ja toisaalta takaa tehokkaan ja tiukan valtiontukikurin soveltamisen.

1.3

Varmistaakseen kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisen ilman kielteisiä vaikutuksia komissio on laatinut kaikille jäsenvaltioille yhteiset kilpailusäännöt valtiontukisääntöjen tasavertaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä korostanut, kuinka tärkeää on käsitellä kilpailua vääristäviä valtioiden toimenpiteitä samalla tavoin kuin yrityksiin sovellettavia sääntöjä.

1.4

Vuonna 2003 uusia kilpailuoikeuden rikkomuksia rekisteröitiin 815. Muista toimenpiteistä voidaan mainita kuluttajien yhteyshenkilön viran perustaminen jatkuvan vuoropuhelun varmistamiseksi komission ja EU:n kuluttajien välillä. Vaikka kuluttajien hyvinvointi on kilpailupolitiikan ensisijainen tavoite, kuluttajien näkemyksiä ei oteta riittävästi huomioon yksittäisten kilpailuasioiden eikä kilpailupolitiikkaan liittyvien kysymysten käsittelyssä. Kuluttajien yhteyshenkilön virka ei rajoitu yrityskeskittymien valvontaan vaan kattaa myös antitrustitoiminnan, ts. kartellit ja määräävän aseman väärinkäytön, sekä muut alan toimintalinjat.

1.5

Euroopan komissio julkaisi lokakuussa 2003 teknologiansiirtosopimuksia koskevan asetusluonnoksen sekä luonnoksen säännöistä ja suuntaviivoista, joista ETSK on jo antanut lausunnon (1). Uudistusehdotuksessa otetaan huomioon kyseisissä sopimuksissa viimeksi kuluneina vuosina tapahtunut kehitys, ja sen tavoitteena on yksinkertaistaa ja laajentaa yhteisön ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaa. Uudistus tuo seuraavia etuja:

Ryhmäpoikkeusasetus sisältää vastedes ainoastaan mustan listan; poikkeuslupa kattaa kaikki toimet, joita ei ole nimenomaan jätetty ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle.

Kilpailevien yritysten väliset sopimukset erotetaan selkeästi ei-kilpailevien yritysten välisistä sopimuksista.

Uudistuspaketin hyväksyminen on jo suunnitteilla.

1.6

Komissio on nimittänyt myös kilpailuasioiden pääekonomistin, jonka virkakausi alkoi 1. syyskuuta 2003. Samalla komissio on myönteisellä tavalla vahvistanut kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan roolia. Pääekonomistilla on kolme päätehtävää:

avustaa EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen yhteydessä esiin nousevien taloutta ja ekonometriaa koskevien kysymysten ratkaisussa sekä osallistua mahdollisesti yleispolitiikan välineiden suunnitteluun

avustaa yleisesti yksittäisissä kilpailuasioissa käsittelyn aloittamisesta alkaen

antaa yksityiskohtaisia ohjeita tärkeimmissä kilpailuasioissa, joihin liittyy vaikeasti ratkaistavissa olevia taloudellisia kysymyksiä ja jotka vaativat pitkälle kehitettyä kvantitatiivista analyysiä.

1.7

Kuulemismenettelystä vastaavalla neuvonantajalla on puolestaan entistä laajempi toimivalta ja suurempi riippumattomuus kuulluksi tulemisen oikeuden takaajana tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimii kilpailuasioista vastaavan komissaarin alaisuudessa eikä hän saa ohjeita kilpailun pääosastolta. Hän voi puuttua menettelyyn aina kun sen moitteeton kulku on vaakalaudalla. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja järjestää ja toimittaa puolueettomasti suullisia kuulemisia sekä päättää siitä, voidaanko kolmansia osapuolia kuulla ja voidaanko uusia asiakirjoja esittää. Hän tekee kaikista asioista selkoa toimivaltaiselle komission jäsenelle.

2   Kilpailusääntöjen soveltamisen valvonta — perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla

2.1

Lokakuussa 2003 komissio käynnisti kilpailusääntöjen soveltamisen valvontajärjestelmän uudistuksen (ns. uudistuspaketti) loppuvaiheen, jotta voitaisiin helpottaa kilpailuviranomaisille kuuluvan täytäntöönpanovallan soveltamista sekä kehittää edelleen asetuksessa N:o 1/2003 säädettyjä yhteistyömekanismeja kansallisten kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten kanssa.

2.2

Uudistuspakettiin sisältyy erityisesti uusi täytäntöönpanoasetus asianosaisten kuulemista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sekä lukuisista muista menettelyihin liittyvistä seikoista, kuten oikeudesta tutustua asiakirjoihin ja luottamuksellisten tietojen käsittelystä. Kuudessa tiedonantoluonnoksessa käsitellään muun muassa yhteistyömekanismeja Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa sekä komission ja kansallisten tuomioistuinten välillä, jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä, kantelujen käsittelyä sekä ohjekirjeitä, joilla autetaan yrityksiä arvioimaan uusia tai ennen ratkaisemattomia kysymyksiä. ETSK on antanut koko uudistuspakettia koskevan lausunnon (1).

2.3

Komissio teki vuonna 2003 viisi päätöstä laittomista horisontaalisista sopimuksista. Kyse oli seuraavista asioista: ranskalainen naudanliha, sorbaatit, sähköiset ja mekaaniset hiili- ja grafiittituotteet, orgaaniset peroksidit ja kupariset teollisuusputket. Sakkojen määrä on yli 400 miljoonaa euroa. Määrä lienee riittävä varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi. Tutkimustoimiin sisältyvät yrityksissä tehtävät tarkastukset. Yritys, joka toimittaa ensimmäisenä tiedot sekä riittävät todisteet tarkastuksen määräämiseksi, voidaan vapauttaa kokonaan sakoista. Komissio antaa sen sijaan puoltavan lausunnon silloin, kun yritysten väliset sopimukset eivät rajoita kilpailua kyseisillä markkinoilla ja kun kuluttajat hyötyvät tästä yhteistyöstä. Komissio otti vuonna 2003 kantaa kolmeen artiklan 82 rikkomustapaukseen:

Deutsche Telekom AG:n kilpailevilta yrityksiltä perimät maksut puhelinverkkonsa paikallisliittymistä

Wanadoon ASDL-palvelujen hinnoittelustrategia

Italian kansallisen rautatieyhtiön Ferrovie dello Stato SpA:n määräävän aseman väärinkäyttö rautatieinfrastruktuurin käyttömarkkinoilla, vetopalvelumarkkinoilla ja matkustajaliikennemarkkinoilla.

3   Kilpailupolitiikan alakohtainen kehitys

3.1

Vuonna 2003 edistyttiin merkittävästi — joskaan ei riittävästi — energia-alan (kaasu ja sähkö) vapauttamisessa. Kesäkuussa annettiin säädöspaketti, jolla varmistetaan, että kaikki Euroopan kuluttajat voivat valita toimittajansa vuoden 2007 heinäkuuhun mennessä. Näiden säädösten tavoitteena on tasapaino uuden infrastruktuurin perustamiseen kannustavien toimenpiteiden ja yhteismarkkinoiden täydellisen toteuttamisen välillä.

3.2

Unionin eri maiden kuluttajien ja yritysten keskuudessa on kuitenkin havaittavissa vielä laajaa tyytymättömyyttä korkeisiin hintoihin ja palvelujen tehottomuuteen. Lisäksi erityisesti uusissa jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolet ja kuluttajajärjestöt korostavat voimakkaasti, että kansallisten kilpailuviranomaisten sekä yleishyödyllisiä palveluja sääntelevien viranomaisten riippumattomuutta tulee kunnioittaa.

3.2.1

Kun etenkin uusissa jäsenvaltioissa on luotu asiallinen ja kattava kilpailulainsäädäntö, niiden valvonta- ja sääntelyviranomaiset ovat toisinaan kohdanneet vastustusta hoitaessaan tehtäviään itsenäisesti. Joskus onkin havaittu, ettei alan säännöksillä kyetä edistämään kuluttajien etuja eikä tehokkaita markkinoita. Komitea kannattaa kilpailu- ja kuluttajansuojapolitiikan välisiä nykyistä toimivampia suhteita. Entistä järjestäytyneempi ja osallistuva kuluttajaliike auttaa myös viranomaisten päätöksentekoa sekä antaa tietoa markkinoista ja kilpailunvastaisista käytänteistä.

3.3

Vuonna 2002 annettiin postipalveludirektiivi, jolla pyritään sisämarkkinoiden toteuttamiseen erityisesti pienentämällä asteittain varattua aluetta ja vapauttamalla lähtevän ulkomaanpostin markkinat. Komissio aikoo lisäksi Eurooppa-neuvostossa saavutetun sopimuksen mukaisesti tehdä vuonna 2006 tutkimuksen yleispalvelun vaikutuksista kussakin jäsenvaltiossa. Komissio antaa tutkimuksen tulosten pohjalta ehdotuksen postimarkkinoiden täydellisestä avaamisesta vuodesta 2009 lähtien sekä muista toimenpiteistä yleispalvelun luonteen säilyttämisen varmistamiseksi.

3.4

Uuden sähköistä viestintää koskevan sääntelypaketin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika päättyi heinäkuussa 2004. Komissio korosti aihetta koskevassa kertomuksessaan erityisesti seuraavia periaatteita: markkinoita on analysoitava kilpailun periaatteiden pohjalta; yrityksiin voidaan kohdistaa sääntelytoimenpiteitä ainoastaan, jos niillä on määräävä asema; kaikkia sähköisen viestinnän palveluja ja verkkoja on kohdeltava samalla tavoin (”teknologinen puolueettomuus”). Talouskasvun edistämistä ei voida varmistaa ainoastaan kehityksen ja sähköisen viestinnän yleisen käyttöoikeuden avulla. Tuloksen saavuttamiseksi on ehdottoman tärkeää lisätä kaikkien tieto- ja viestintätekniikan käyttäjien tietoja ja taitoja.

3.5

Komissio päätti vuonna 2003 käynnistää laajamittaisen vuoropuhelun kaikkien lentoliikennealan sidosryhmien kanssa muista kuin yksittäisiä tapauksia koskevista seikoista tavoitteenaan laatia avoimet kilpailua koskevat ohjeet lentoyhtiöiden liittoutumista ja sulautumista.

3.5.1

Lisäksi edettiin kilpailusääntöjen soveltamisen valvonnan yhteisen lähestymistavan määrittelyssä ja täytäntöönpanossa sekä rautateiden rahti- että matkustajaliikenteen alalla.

3.5.2

Alakohtaisessa vuoropuhelussa tapahtui kehitystä myös meriliikenteen, moottoriajoneuvojen jakelun ja vakuutusten alalla. Tavoitteena on tarkistaa tai hyväksyä uusia ja asianmukaisia ryhmäpoikkeussäännöksiä.

3.5.3

Edellä mainitussa vuoropuhelussa tulee ottaa huomioon myös vertailukelpoiset verokohtelut.

3.6

Viestintäala: Komissio katsoo, että viestinten moniarvoisuus on tärkeää sekä EU:n toiminnalle että jäsenvaltioiden kulttuuri-identiteetille, mutta on sitä mieltä, että vastuu viestintäalan keskittymisen valvonnasta kuuluu pääasiassa jäsenvaltioille. Kilpailupolitiikan välineiden soveltaminen rajoittuu markkinoihin ja viestintäyritysten toiminnan taloudellisiin vaikutuksiin sekä valtiontukien valvontaan. Näillä välineillä ei voida korvata viestintäalan keskittymisen kansallista valvontaa eikä kansallisia toimenpiteitä viestinten moniarvoisuuden takaamiseksi. Kilpailusääntöjen soveltaminen rajoittuu sellaisten ongelmien ratkaisuun, joita määräävien asemien syntyminen tai vahvistuminen kyseessä olevilla markkinoilla aiheuttaa, sekä kilpailijoiden markkinoilta sulkemisen valvontaan.

3.6.1

Huomattakoon, että tällä komission lähestymistavalla, joka on sinällään teoriassa pätevä, ei ole onnistuttu torjumaan ja estämään määräävien asemien syntymistä ja niihin liittyviä kilpailun vastaisia käytäntöjä varsinkaan tietyissä maissa. Markkinat ovat erilaisia, ja tv-mainosmarkkinoilla on yhä suurempi painoarvo moniarvoisuuden suojelemisessa. Kyseisiä markkinoita ei ole kuitenkaan toistaiseksi tutkittu asianmukaisesti.

3.6.2

Lisäksi valvonnassa on jätetty huomioimatta menettelyt, joita tietyt media-alan konsernit käyttävät määräävän asemansa vahvistamiseksi erityisesti turvautumalla suojatoimiin, joiden tavoitteena on vihamielisten valtausten estäminen kohdeyhtiön velkauttamisella tai moninkertaisilla äänioikeuksilla, jotka helpottavat yhtiön valvontaa vähemmistöosakkaiden kannalta.

3.6.3

Komission tulee siis toimia erityisen valppaasti kilpailusääntöjen ja -käytäntöjen soveltamista koskevissa kysymyksissä.

3.7

Vapaat ammatit: Komissio julkaisi Wienissä toimivan tutkimuskeskuksen toteuttaman tutkimuksen, josta käy ilmi, että vapaiden ammatinharjoittajien tarjoamien palvelujen sääntelyn taso vaihtelee merkittävästi jäsenvaltioiden ja eri ammattialojen välillä. Tutkimuksessa päädytään siihen, että maissa, joissa sääntely on vähäistä ja ammatinharjoittamisessa on suurempi vapaus, on mahdollista lisätä yleistä vaurastumista.

3.7.1

Lisäksi Brysselissä lokakuussa 2003 pidetyssä vapaiden ammatinharjoittajien tarjoamien palvelujen sääntelyä koskevassa konferenssissa, johon osallistui 260 kyseisen alan edustajaa, keskusteltiin sääntelyn vaikutuksista liiketoimintaympäristöön ja kuluttajansuojaan.

3.7.2

Kyseisessä tilaisuudessa komissaari Mario Monti ilmoitti, että komissio aikoo laatia vuonna 2004 kertomuksen kilpailusta ammatillisten palvelujen alalla. Kertomus julkaistiin 9. helmikuuta 2004, ja siinä esitellään tärkeitä suuntauksia ja suuntaviivoja.

4   Yrityskeskittymien valvonnan uudistus

4.1

Neuvosto pääsi 27. marraskuuta 2003 poliittiseen sopimukseen sulautuma-asetuksen uudesta toisinnosta, joka sisältää komission joulukuussa 2002 esittämät merkittävät muutokset. Näihin muutoksiin sisältyi myös muita kuin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla pyritään yksinkertaistamaan päätöksentekomenettelyä, vahvistamaan taloudellista analyysia sekä turvaamaan puolustautumisoikeus entistä tehokkaammin. Lisäksi on nimitetty kilpailuasioista vastaava pääekonomisti sekä perustettu paneeli täysin riippumattomien arvioiden varmistamiseksi. ETSK on käsitellyt fuusioiden arviointia aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi pääomayhtiöiden rajatylittävästä sulautumisesta” antamassaan lausunnossa (2).

4.2

Tavoitteena oli varmistaa, että sulautuma-asetukseen sisältyvä aineellisoikeudellisten seikkojen arviointi (määräävän aseman kriteeri) kattaisi todellisuudessa kaikki kilpailunvastaiset sulautumat ja takaisi jatkuvan oikeusvarmuuden. Aineellisoikeudellisten seikkojen arvioinnin ja kilpailun merkittävän vähenemisen (substantial lessening of competition) periaatteita vertailtiin, ja lopuksi päädyttiin seuraavaan uuteen muotoiluun: ”Keskittymä julistetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, jos se olennaisesti estää tehokasta kilpailua yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä asema tai vahvistetaan sitä”.

4.2.1

Kun uudessa säännöksessä viitataan määräävän asemaan luomiseen tai sen vahvistamiseen, annetaan mahdollisuus laajentaa kiellon soveltamisalaa niin, ettei se olisi enää tiiviisti yhteydessä määräävän aseman vaatimukseen. Tätä säännöstä tulee kuitenkin tulkita ja soveltaa neuvoston ja komission 2 artiklaa koskevan yhteisen julistuksen valossa. Siinä viitataan asetuksen (3) johdanto-osan 25 kappaleeseen, jossa todetaan, että ”käsite ’olennaisesti estää tehokasta kilpailua’ koskee ’määräävän aseman’ lisäksi ainoastaan niitä keskittymän kilpailua estäviä vaikutuksia, jotka johtuvat sellaisten yritysten yhteensovittamattomista toimintatavoista, joilla ei olisi määräävää asemaa kyseisillä markkinoilla”. Tästä johtuen soveltamisala määritellään edelleenkin määräävän aseman perusteella.

4.3

Suuntaviivat horisontaalisten sulautumien arvioinnista: Horisontaalisia sulautumia ovat keskenään kilpailevien tai mahdollisesti keskenään kilpailevien yritysten väliset sulautumat. Näitä sulautumia pidetään sääntöjenvastaisina vain, jos ne lisäävät yritysten markkinavoimaa tavalla, jolla todennäköisesti on haitallisia vaikutuksia kuluttajiin erityisesti korkeampien hintojen, tuotteiden laadun heikentymisen tai valinnanvaran supistumisen muodossa. Näin on riippumatta siitä, johtuvatko kilpailulle haitalliset vaikutukset yhden määräävässä asemassa olevan markkinatoimijan luomisesta tai vahvistumisesta tai oligopolista. Keskittymän vaikutusta arvioidaan suhteessa markkinakehitykseen, jos keskittymää ei toteutettaisi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maksukyvyttömän yrityksen hankinta ei olisi peruste komission puuttumiselle asiaan.

4.4

Uudet parhaat käytänteet (best practices): Vuoden 2002 uudistuspaketin yhteydessä järjestettiin kuuleminen, joka saatiin päätökseen helmikuussa 2003. Tavoitteena on antaa asianomaisille opastusta siitä, kuinka EU:n keskittymien valvontamenettely yleensä etenee.

5   Kansainvälinen yhteistyö

5.1

Komissio osallistuu aktiivisesti Kansainvälisen kilpailuviranomaisverkon (ICN) kansainvälisten yrityskeskittymien valvontaa käsittelevään työryhmään. Työryhmän toiminta on jaettu kolmeen alaryhmään:

ilmoitukset ja menettelyt

tutkintamenetelmät

analyyttiset puitteet.

5.1.1

Komissio on aktiivinen jäsen kaikissa kolmessa alaryhmässä. Päätavoitteena on parantaa eri lainkäyttöalueiden välistä yhteisymmärrystä yrityskeskittymien valvonnan tehostamiseksi.

5.1.2

ICN on eri maiden kilpailuviranomaisten virtuaalinen verkko, joka pyrkii helpottamaan kansainvälistä yhteistyötä ja esittämään ehdotuksia sääntelyn kustannusten vähentämiseksi sekä menettelyiden ja aineellisen oikeuden lähentämiseksi.

5.1.3

ICN:n toisessa konferenssissa Meridassa Meksikossa kesäkuussa 2003 korostettiin erityisesti tarvetta esittää kilpailua koskevat asiat selkeästi ja siten, että tieto on helposti saatavilla. Lisäksi tähdennettiin kilpailun edistämisen strategista roolia säännellyillä aloilla. Tavoitteena on vähentää sääntelykustannuksia ja poistaa esteitä, jotka vaikeuttavat eri lainkäyttöalojen välistä ymmärtämystä etenkin yrityskeskittymäpolitiikkaa koskevissa kysymyksissä.

6   Valtiontuet

6.1

Valtiontuen valvonnassa keskitytään vaikutuksiin, joita yrityksille myönnetyllä jäsenvaltioiden tuella on kilpailuun. Tavoitteena on huolehtia siitä, että valtion toimet eivät haittaa sisämarkkinoiden kitkatonta toimintaa, vaan että niiden avulla vaalitaan kilpailua ja kilpailukykyä sekä edistetään rakenneuudistusta. Erityisesti on varmistettava, etteivät valtiontukitoimenpiteet heikennä kaupan vapauttamisen myönteisiä vaikutuksia. Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston mukaan jäsenvaltioiden tulee vähentää valtiontuen yleistä tasoa sekä suunnata tuki uudelleen yhteisön edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin (taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen, työllisyys, ympäristönsuojelu, tutkimus- ja kehitystyön sekä pk-yritysten edistäminen). Komission pitää tärkeänä jäsenvaltioiden sääntöjenvastaisesti myöntämien tukien takaisinperintää.

6.1.1

Todettakoon tässä yhteydessä, että on valitettavaa, etteivät tietyt jäsenvaltiot anna muista jäsenvaltioista tuleville ehdokkaille mahdollisuutta osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin. Julkisten hankintojen liikevaihto on EU:ssa vuosittain yli 1 500 miljardia euroa. Tietyissä jäsenvaltioissa sovellettava käytäntö suosia omia yrityksiään vahingoittaa kilpailua ja lisää kuluttajien verotaakkaa.

6.2

Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävä valtiontuki: Alan suuntaviivoissa, joiden voimassaoloaika päättyi lokakuussa 2004, määritettiin, että kyseinen tuki voidaan hyväksyä vain silloin, kun tietyt tiukat ehdot täyttyvät. Suuntaviivoja on tarkistettu, ja tarkistuksen yhteydessä on keskitytty erityisesti seuraaviin seikkoihin:

Varmistetaan, että pelastustuki rajoittuu palautuvaan, väliaikaiseen ja lyhytaikaiseen rahoitustukeen, jota myönnetään ainoastaan niin kauan kuin kattavan rakenneuudistussuunnitelman käynnistäminen kestää.

Valtiontuen valvonnassa keskitytään suuryrityksiin, jotka käyvät kauppaa koko EU:n alueella.

Vahvistetaan periaatetta, jonka mukaan erityisesti tukea saavien suuryritysten on rahoitettava huomattava osuus rakenneuudistuksesta aiheutuvista kustannuksista ilman valtiontukea.

Sovelletaan tuen ainutkertaisuuden periaatetta.

6.3

Suuria investointihankkeita koskevat monialaiset puitteet: Puitteissa määrätään tiukoista säännöistä rakenteellisista ongelmista kärsivillä toimialoilla. Luettelo tällaisista aloista oli tarkoitus laatia vuoden 2003 loppuun mennessä. Koska komissio on menetelmällisten ja teknisten ongelmien takia päättänyt lykätä luettelon hyväksymistä, suuria investointihankkeita koskevien siirtymäkauden sääntöjen voimassaoloa jatketaan herkillä aloilla vuoden 2006 joulukuuhun.

6.4

Pk-yritysten tutkimus- ja kehitystyölle annettava tuki: Tutkimus- ja kehitystyölle myönnetty tuki voi edistää taloudellista kasvua, vahvistaa kilpailukykyä ja parantaa työllisyyttä. Tämä tuki on pk-yrityksille erityisen tärkeää.

6.5

Ympäristö-, tutkimus- ja kehitys-, koulutus- ja verotuki: Verotukien alalla on tutkittu erityisesti vaihtoehtoisia verotusmenetelmiä, esimerkiksi kustannusvoittolisämenetelmää (cost plus), jossa verotettava tulo määräytyy kiinteämääräisenä prosenttina kuluista ja toimintamenoista. Alakohtaisten tukien kohdalla (erityisesti väliaikaisten suojajärjestelyjen soveltamisessa) on otettu huomioon seuraavat alat: terästeollisuus, televiestintä, kivihiiliteollisuus, rautatieliikenne, yhdistetyt kuljetukset, maantie-, meri- ja lentoliikenne.

6.6

Maatalous: Komissio hyväksyi 23. joulukuuta 2003 uuden asetuksen, jolla otetaan käyttöön ryhmäpoikkeusjärjestelmä tietynlaisten valtiontukien osalta. Jäsenvaltioiden ei enää tarvitse ilmoittaa tuista komissiolle hyväksynnän saamiseksi. Uusi asetus, jota sovelletaan vuoden 2006 loppuun, koskee maatalousalalla toimiville pk-yrityksille myönnettäviä valtiontukia. Pk-yrityksen määritelmän vuoksi (enintään 250 työntekijää, 40 miljoonan euron liikevaihto tai 27 miljoonan euron tase) asetus kattaa lähes kaikki maatalousalalla toimivat yritykset. Komissio ottaa myös käyttöön uuden avoimuusvaatimuksen: tiivistelmäasiakirja kunkin jäsenvaltion kaikista poikkeuksen saaneista valtiontuista julkaistaan Internetissä viisi päivää ennen tukien maksun aloittamista, jotta kaikille asianosaisille voidaan taata tarvittavat tiedot.

7   Yleiset arviot

7.1

Vuoden 2003 kilpailupolitiikkaa koskevan komission XXXIII kertomuksen tiivistelmän ja siihen liittyvien muutamien kommenttien jälkeen on tarpeen esittää yleisiä arvioita koko kertomuksesta ja erityisesti tietyistä sen tärkeimmistä ja tulevaisuuteen liittyvistä näkökohdista.

7.2   Kilpailupolitiikan ja talouden kehityspolitiikan välinen yhteys

7.2.1

Kilpailusääntöjen soveltamisen valvonnan uudet menettelyt, sulautuma-asetuksen tarkistus sekä komission uusi sisäinen organisaatiomalli ovat tehostaneet Euroopan unionin kilpailupolitiikkaa ja tehneet siitä entistä avoimemman myönteisille suhteille yritysten ja kuluttajien kanssa.

7.2.2

Kilpailupolitiikan ansiosta EU on edennyt merkittävällä tavalla vapauttamisprosessissa palauttamalla kokonaisille taloudenaloille markkinoiden logiikan ja dynaamisuuden. Se on edistänyt konkreettisesti Euroopan yhtenäismarkkinoiden luomista. Kilpailupolitiikka on siis olennaisen tärkeää, ja sen täyttä riippumattomuutta on aina suojeltava.

7.2.3

Kilpailupolitiikka ei kuitenkaan voi yksinään ratkaista EU:ssa tällä hetkellä olevaa suurta tarvetta kasvun kiihdyttämiseen ja kestävän kehityksen talouspolitiikkaan, jotka perustuvat innovaatioon ja sosiaaliseen vuoropuheluun. Tuotannossa ja kaupassa maailmanlaajuisella tasolla tapahtuneet rakenteelliset muutokset, muun muassa uuden teknologian mukanaan tuomat muutokset, edellyttävät, että komissio ottaa käyttöön ja sovittaa yhteen talouspolitiikan muita välineitä Euroopan talouden kilpailukyvyn turvaamiseksi ja elvyttämiseksi, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, työllisyyden ja ympäristönsuojelun vahvistamiseksi sekä laajojen ja vaativien tutkimus- ja kehitysohjelmien edistämiseksi. Komission tiedonannossaan aiheesta ”Rakennemuutosten myötäily: laajentuneen Euroopan teollisuuspolitiikka” esittämässä kannanotossa ja ETSK:n kyseisestä aiheesta laatimassa lausunnossa (4) kannatetaan tämänsuuntaista kehitystä. Lissabonin toimintasuunnitelmassa määritellään toimintalinjat. On kuitenkin mahdollistettava sen toteuttaminen, ja sitä on nopeutettava sekä yleisellä että alakohtaisella tasolla.

7.2.3.1

Alakohtaisella tasolla ETSK tähdentää 30. kesäkuuta 2004 aiheesta ”LeaderSHIP 2015 — Euroopan laivanrakennus- ja laivankorjausteollisuuden tulevaisuus — Huippuosaamiseen perustuva kilpailukyky” annetussa lausunnossa (5) esittämiensä huomioiden mukaisesti, että on sovellettava kilpailukykyneuvoston marraskuussa 2003 määrittelemää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan vahvistaa teollisuuden kilpailukykyä sekä edistää tutkimusta, kehittämistä ja innovaatiota kaikilla aloilla.

7.3   Valtiontuet ja yleishyödylliset palvelut

7.3.1

Uudistusprosessi, jonka tavoitteena on sujuvoittaa ja yksinkertaistaa valtiontukien valvontamenettelyitä, on edistynyt merkittävällä tavalla. Prosessissa noudatetaan Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamia suuntaviivoja, joiden mukaan valtiontukien yleistä tasoa on alennettava ja tuki on suunnattava uudelleen yhteisön edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin, muun muassa koheesiotavoitteisiin. Komission useissa toimissa seurataan tätä periaatetta. Niistä voidaan mainita esimerkiksi tutkimus- ja kehitystukien soveltamisalan laajentaminen, teknologiansiirtosopimuksia, vaikeuksissa olevien yritysten rakenneuudistusta sekä ympäristönsuojelu- ja koulutustukia koskevat suuntaviivat ja suuria investointihankkeita koskevat monialaiset suuntaviivat.

7.3.2

Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti heinäkuussa 2003 antamassaan Altmark-tuomiossa, että tiettyjen perusteiden täyttyessä voidaan katsoa, ettei yleishyödyllisiä palveluja tuottavalle yritykselle maksettava korvaus ole valtiontukea. Tiettyjä ongelmia ei ole kuitenkaan vielä ratkaistu. Tämä koskee etenkin valtiontukien ja yleishyödyllisten palvelujen optimaalista suhdetta. Tuomioistuimen esittämien perusteiden luonne edellyttääkin oikeusvarmuuden parantamista etenkin kustannusten arvioinnin ja palvelujen rahoituksen määrittelyn (4) yhteydessä sekä korvauksen kohteena olevan julkisen palvelun velvoitteiden luonnehdinnan parantamista. Jo toukokuussa 2003 julkaistussa yleishyödyllisiä palveluja koskevassa vihreässä kirjassa todettiin, että tulisi arvioida, pitäisikö yleishyödyllisten palvelujen periaatteita vahvistaa yhteisön yleisissä puitteissa, sekä määritellä kyseisille palveluille optimaaliset säännökset ja toimenpiteet, joiden avulla voitaisiin lisätä kaikkien toimijoiden oikeusvarmuutta.

7.3.3

Jos julkisen palvelun velvoitteita ei määritellä asianmukaisesti ja jos niitä varten ei anneta rahoitusta, kyseisen velvoitteen piiriin kuuluvat yritykset saattavat kärsiä yhä suurempia tappioita kilpailijoiden päästessä mahdollisesti kannattavammille toiminnan aloille.

7.3.4

ETSK korostaakin komission vihreästä kirjasta antamansa lausunnon (1) mukaisesti, että yleishyödyllisistä palveluista tulisi antaa selkeä säädös, jotta kaikilla käyttäjillä olisi mahdollisuus saada laadukkaita palveluita, jotka vastaavat heidän vaatimuksiinsa. Lisäksi komitea suosittaa erityisesti sosiaalipalvelujen uudelleenjärjestelyn ja toiminnan osalta mahdollisimman laajan vuoropuhelun käymistä työmarkkinaosapuolien ja valtioista riippumattomien järjestöjen kanssa.

7.4   Vapaat ammatit

7.4.1

Komission tekemä yksityiskohtainen analyysi ammatillisten palvelujen sääntelystä jäsenvaltioissa on ollut erittäin hyödyllinen, sillä sen avulla on voitu antaa tehokkaat perustelut tarpeelle tarkistaa — tosin harkiten — alaa rajoittavia sääntöjä ja tehdä näin alan merkittävistä kulttuuri- ja tietoresursseista entistä tuottavampia ja kilpailukykyisempiä. Tästä on ilman muuta suuresti hyötyä itse ammattilaisille, mutta myös yrityksille ja kuluttajille.

7.4.2

Nyt ollaankin yleisesti sitä mieltä — tuomioistuimen useaan otteeseen vahvistaman periaatteen mukaisesti — että myös ammatillisten palvelujen tarjonnassa tulee noudattaa kilpailusääntöjä. On täysin totta, ettei talouskriteeri voi olla ainoa muuttuja, jonka perusteella ammatillisia palveluita arvioidaan, sillä ne eivät ole yksinkertaisia, sovellettavissa olevia ja toistuvia teknisiä palveluja, vaan palveluja, joissa tarvitaan tietoja ongelmien ratkaisuun. On kuitenkin myös totta, että ammatillisten palvelujen tuottaminen on taloudellista toimintaa, joka edistää hyvinvointia ja voi antaa tärkeän panoksen Lissabonin toimintasuunnitelman toteuttamiseen, jos sitä kehitetään kilpailusääntöjen mukaisesti.

7.4.2.1

Komission kertomus kilpailusta ammatillisissa palveluissa (6) on tässä suhteessa tärkeä. Kertomuksessa korostetaan ammatillisen palvelujen tärkeää roolia Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamisessa, sillä ne antavat merkittävän panoksen yrityksille ja kotitalouksille. Siinä käsitellään myös empiiristen tutkimusten pohjalta kielteisiä vaikutuksia, joita liiallisilla tai vanhentuneilla rajoittavilla säännöksillä — kuten hintojen sääntely, mainontarajoitukset, ammattiin pääsyn vaatimukset ja varatut oikeudet sekä yritysrakenteen sääntely — voi olla kuluttajiin.

7.4.3

Uudistusprosessi on siis saatava käyntiin, ja sitä on nopeutettava. ETSK kehottaakin komissiota täyttämään aiemmin antamansa lupauksen esittää vuonna 2005 uuden kertomuksen rajoittavien ja perusteettomien sääntöjen poistamisen edistymisestä. Komitea muistuttaa lisäksi, että komissio on sitoutunut myös tutkimaan sääntelyasteen ja taloudellisten seurausten (hinnat ja laatu) välisiä suhteita sekä kuluttajatyytyväisyyttä.

7.4.4

ETSK kiinnittää vielä huomiota yhteisöjen tuomioistuimen 9. lokakuuta 2003 asiassa Consorzio Industrie Fiammiferi antaman tuomion merkitykseen. Kyseisen tuomion mukaan kansallisten kilpailuviranomaisten on lopetettava sellaisen kansallisen lain soveltaminen, jossa yrityksiä vaaditaan toimimaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan vastaisesti.

7.4.5

On myös edistettävä asianomaisten ryhmien entistä laajempaa ja tietoisempaa osallistumista uudistusprosessiin.

7.5   Tiedon monimuotoisuus ja kilpailuoikeus

7.5.1

Komissio toteaa XXXIII kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessaan, että viestinten monimuotoisuuden säilyttäminen ja kehittäminen sekä vapaus välittää ja vastaanottaa tietoja ovat Euroopan unionin perustavoitteita, sillä ne kuuluvat demokraattisen prosessin perusarvoihin. Toisaalta komissio huomauttaa, että vastuu viestintäalan keskittymisen valvonnasta kuuluu pääasiassa jäsenvaltioille. Komissio lisää vielä, että kilpailupolitiikan välineiden soveltaminen viestintäalalla rajoittuu sellaisten ongelmien ratkaisuun, joita määräävien asemien syntyminen tai vahvistuminen kyseessä olevilla markkinoilla aiheuttaa, sekä kilpailijoiden markkinoilta sulkemisen valvontaan. ETSK katsoo, että tämä EU:n ja jäsenvaltioiden tehtävien välinen jako on melko epämääräinen ja että siinä jätetään huomioimatta muutama tärkeä seikka:

Muistutettakoon, että eri jäsenvaltioissa on erilaisia säännöksiä ja lähestymistapoja, jotka edellyttävät yhdenmukaistamista: komissio käynnisti tämänsuuntaiset toimet vuonna 1989, ja vuonna 1997 annettiin direktiivi ”Televisio ilman rajoja”, jossa asetetaan tavoitteeksi kannattavuuden lisäksi myös mm. kulttuurien moninaisuuden kunnioittaminen, alaikäisten suojelu ja vastineoikeus.

Lisäksi viestinnän alalla on aiheellista erottaa toisistaan kilpailunrajoituksia koskevat yleiset säännöt ja erityisesti tiedon moniarvoisuuden puolustamiseen tähtäävät säännöt. Kilpailusääntöjen täytäntöönpano on perusehto moniarvoisuuden saavuttamiselle, mutta se ei yksinään riitä. Erona kilpailujärjestelmään, jossa kunkin yrityksen on otettava huomioon kilpailevien yritysten aloitteet ja toiminta säilyttääkseen markkinavoimansa, moniarvoisuuden edistäminen ja suojelu edellyttävät, että tunnustetaan kansalaisten oikeus vapaisiin tiedonlähteisiin sekä vaihtoehtoiseen ja potentiaalisesti eriävään tietoon, jota on suojeltava kaikilla tasoilla.

Asteittain etenevä televiestinnän, tietotekniikan, radio- ja televisiotoiminnan ja kustannus-toiminnan lähentyminen tekee yhä vaikeammaksi tunnistaa eri markkinoiden rakenteita. Jos tätä prosessia ei ymmärretä asianmukaisesti, vaarana on, että kilpailusäännöt menettävät tehonsa ja moniarvoisuuden periaate heikkenee.

7.5.2

Uusi perustuslakisopimus laajentaa merkittävästi komission toimivaltuuksia. ETSK on vakuuttunut, että komissio voi uusissa oikeudellisissa puitteissa harjoittaa tehokkaammin suuntaa-antavaa ja suoraa toimintaansa tiedon vapauden ja moniarvoisuuden turvaamiseksi.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EUVL C 80, 30.3.2004.

(2)  EUVL C 117, 30.4.2004.

(3)  Neuvoston asetus N:o 139/2004, 20.1.2004.

(4)  EUVL C 157, 28.6.2005.

(5)  EUVL C 302, 7.12.2004.

(6)  KOM(2004) 83 lopullinen, 9.2.2004.


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/8


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista”

KOM(2004) 143 lopullinen — 2004/0049 COD

(2005/C 221/02)

Neuvosto päätti 28. huhtikuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 71 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Eduardo Chagas.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 119 ääntä puolesta ja 1 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Käsillä oleva ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (jäljempänä ”matkustajaliikenteen laatudirektiivi”) on osa Euroopan komission 3. maaliskuuta 2004 hyväksymää niin kutsuttua kolmatta rautatiepakettia. Paketti koostuu seuraavista elementeistä:

Yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun direktiivin 91/440/ETY muuttaminen (KOM(2004) 139 lopullinen)

Ehdotus direktiiviksi matkustamomiehistöä koskevista turvallisuusvaatimuksista (KOM(2004) 142 lopullinen)

Ehdotus asetukseksi rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevien sopimusperusteisten laatuvaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvasta korvauksesta (KOM(2004) 144 lopullinen)

ja

Komission tiedonanto Euroopan rautatiejärjestelmän yhdentämisen jatkumisesta (KOM(2004) 140 lopullinen)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen asteittaisesta avaamisesta kilpailulle (SEC(2004) 236).

1.2

Ensimmäinen rautatiepaketti (niin kutsuttu infrastruktuuripaketti) tuli voimaan 15. maaliskuuta 2001, ja se oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 15. maaliskuuta 2003 mennessä. Ensimmäinen rautatiepaketti sisältää seuraavat elementit:

Direktiivin 91/440/ETY muuttaminen, muun muassa Euroopan laajuisen rautateiden rahtiliikenneverkon avaaminen kansainväliselle kilpailulle 15. maaliskuuta 2003 ja kaiken kansainvälisen tavaraliikenteen vapauttaminen 15. maaliskuuta 2008 mennessä (1)

Rautatieyritysten eurooppalaisista toimiluvista annetun direktiivin soveltamisalan laajentaminen (direktiivin 95/18/EY muuttaminen) (2)

Rautatieinfrastruktuurin kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä ja rautatieinfrastruktuurin käyttömaksujen perimistä sekä turvallisuustodistusten antamista koskevien säännösten yhdenmukaistaminen (direktiivin 95/19/EY korvaaminen) (3).

1.3

Komissio nosti lokakuussa 2003 yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet ilmoittaneet ensimmäisen rautatiepaketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Toukokuuhun 2004 mennessä viisi jäsenvaltiota ei ollut vielä ilmoittanut paketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöään ja kaksi jäsenvaltioita oli tehnyt niin vain joidenkin säännösten osalta.

1.4

Toinen rautatiepaketti julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 30. huhtikuuta 2004, ja se on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 30. huhtikuuta 2006 mennessä. Toinen rautatiepaketti sisältää seuraavat elementit:

Direktiivin 91/440/ETY muuttaminen: rautateiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoiden vapauttaminen siirretään alkamaan 1. tammikuuta 2006 ja kotimaan rahtiliikenne, myös kabotaasiliikenne, vapautetaan 1. tammikuuta 2007 alkaen (4)

Direktiivi yhteisön rautateiden turvallisuudesta (5)

Asetus Euroopan rautatieviraston perustamisesta (6)

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun direktiivin 96/48/EY ja tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun direktiivin 2001/16/EY muuttaminen (7).

1.5

Ensimmäinen ja toinen rautatiepaketti muodostavat oikeusperustan rautateiden tavaraliikenteen yhtenäismarkkinoiden luomiselle. Rautatiepakettien sisältämät toimenpiteet kattavat markkinoille pääsyn, rautatieyritysten toimilupien ja turvallisuustodistusten myöntämisen, infrastruktuurin käyttömahdollisuudet ja infrastruktuurimaksut, rautateiden turvallisuutta koskevan oikeudellisen kehyksen luomisen sekä rautatiejärjestelmän teknisen yhteentoimivuuden varmistamisen.

1.6

Kuten ETSK huomautti toisesta rautatiepaketista antamassaan lausunnossa (8), edellä mainittu ensimmäisen ja toisen rautatiepaketin perusteella luotava oikeudellinen kehys vaatii alan täydellistä uudelleenorganisointia sekä uusien viranomaisten perustamista ja uusien toimivaltuuksien jakamista.

1.7

Käsillä olevassa ehdotuksessa komissio esittää kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien suojelua lainsäädännön keinoin samalla tavalla kuin lentomatkustajia suojellaan jo nyt. Ylivarausten tai myöhästymisten sattuessa lentomatkustajien oikeudet on turvattu tällä hetkellä paremmin kuin rautatieliikenteen matkustajien.

2   Komission ehdotus

2.1   Vastuu ja korvaukset

2.1.1

Ehdotetussa asetuksessa säädetään, millä tavalla rautatieliikenteen harjoittajat ovat vastuussa matkustajan kuolemasta tai loukkaantumisesta tai matkatavaran vahingoittumisesta tai katoamisesta.

2.1.2

Lisäksi siinä määritetään myöhästymisistä maksettavat vähimmäiskorvaukset (liite III). Kyseiset maksut eivät vaikuta matkustajan oikeuteen saada kuljetuspalveluita.

LIITE III

Liikennepalvelun laji

Liikennepalvelun kesto

50 prosentin korvaus, kun kyseessä on

100 prosentin korvaus, kun kyseessä on

Kansainväliset matkat, joissa (osittain) käytetään säännöllisiä suurnopeusliikennepalveluja

Enintään 2 tuntia

30–60 minuutin myöhästyminen

yli 60 minuutin myöhästyminen

Yli 2 tuntia

60–120 minuutin myöhästyminen

yli 120 minuutin myöhästyminen

Kansainväliset matkat, joissa käytetään muita säännöllisiä liikennepalveluja kuin suurnopeusliikennepalveluja

Enintään 4 tuntia

60–120 minuutin myöhästyminen

yli 120 minuutin myöhästyminen

Yli 4 tuntia

120–240 minuutin myöhästyminen

yli 240 minuutin myöhästyminen

2.1.3

Ehdotetussa asetuksessa säädetään kattavasti niiden matkustajien oikeuksista, jotka menettävät junayhteyden tai joiden junavuoro peruutetaan, sekä matkustajien kohtelusta siinä tapauksessa että juna on myöhässä tai he menettävät junayhteyden.

2.2   Matkustajille annettavat tiedot ja lippujen saatavuus

2.2.1

Liitteessä I määritetään vähimmäistiedoista, jotka rautatieliikenteen harjoittajan on annettava ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen. Liitteessä II määritetään lipussa esitettävät vähimmäistiedot.

2.2.2

Rautatieliikenteen harjoittajan on myytävä lippuja ja/tai suoria lippuja päärautatieasemien välisiä matkoja sekä rautatieasemaa ympäröivällä alueella sijaitseville rautatieasemille suuntautuvia matkoja varten. Rautatieliikenteen harjoittajien on tehtävä yhteistyötä tätä tarkoitusta varten ja allekirjoitettava yhteistyösopimuksia, jotka mahdollistavat suorien lippujen myynnin. Tällaisia lippuja on toimitettava matkustajille lippumyymälöiden, lippuautomaattien, puhelimen tai Internetin välityksellä. Jos lippumyymälät ovat suljettuina tai lippuautomaatit epäkunnossa, kansainvälisten matkojen lippuja on voitava ostaa junassa. Järjestelmän toimittajan on varmistettava, että tiedottamista ja lippujen myyntiä koskevat toiminnot ovat avoimia kaikille rautatieliikenteen harjoittajille.

2.2.3

Rautatieliikenteen harjoittajan on ilmoitettava yleisölle suunnitelmistaan lakkauttaa kansainvälisiä palveluita.

2.3   Liikuntarajoitteiset matkustajat

2.3.1

Ehdotetussa asetuksessa säädetään liikuntarajoitteisten henkilöiden avustamisesta asemilla ja junissa myös silloin, kun he nousevat junaan, ovat junassa tai poistuvat junasta. Avun tarpeesta on ilmoitettava 24 tuntia etukäteen.

2.4   Liikennepalveluja koskevat laatuvaatimukset ja valitustentekomenettelyt

2.4.1

Rautatieliikenteen harjoittajien on asetettava liikennepalveluja koskevat laatuvaatimukset (määritellään liitteessä IV) ja otettava käyttöön laadunhallintajärjestelmä. Niiden on julkaistava kertomus liikennepalvelujensa laadun tasosta vuosikertomuksensa yhteydessä.

2.4.2

Lisäksi on perustettava valitustenkäsittelymenettely. Menettelyn mukaan valitukseen on vastattava valittajan käyttämällä kielellä. Valitus voidaan esittää niiden jäsenvaltioiden kielillä, joiden alueella rajat ylittävä junamatka on tehty. Valitus voidaan kuitenkin aina tehdä englanniksi, ranskaksi tai saksaksi. Tämä pätee myös valituksiin, jotka tehdään henkilökohtaisesti lippumyymälässä.

3   Ehdotuksen arviointi

3.1   Perushuomiot

3.1.1

Komission ehdotuksessa käsitellään samaan aikaan kahta aihealuetta. Ehdotukset, jotka koskevat liikenteenharjoittajan vastuuta, myöhästymisistä, peruutuksista tai kuljetettavan tavaran katoamisesta tai vahingoittumisesta maksettavia korvauksia sekä liikuntarajoitteisten henkilöiden avustamista, kattavat pääpiirteittäin samat alueet kuin asetus matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavasta korvauksesta ja avusta (9). Käsillä olevan ehdotuksen aiheena ovat matkustajien oikeudet toisella liikennealalla eli rautateillä.

3.1.2

Toinen ehdotuksessa käsiteltävä aihealue kattaa joukon erillisiä asioita. Ne vaativat liikenteenharjoittajia tekemään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että matkustajat saavat tietoa aikatauluista ja hinnoista ja että käytössä on kilpailukykyinen järjestelmä, joka mahdollistaa lippujen ostamisen samasta palvelupisteestä. Järjestelmän on katettava päärautatieasemien väliset yhteydet sekä yhteydet lähintä päärautatieasemaa ympäröivälle alueelle. Ehdotus liittyy läheisesti direktiivin 91/440/ETY muuttamista koskevaan ehdotukseen sekä rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen avaamiseen kilpailulle.

3.1.3

Aikataulu- ja hintatietoja sekä lippujen kirjoittamista (harvoina poikkeuksina mm. Thalys ja Eurostar) koskevat standardit toteutuvat jo nykyisessä järjestelmässä, jossa rautateiden kansainvälistä matkustajaliikennettä harjoitetaan rautateiden liikenteenharjoittajien tai kansainvälisten ryhmittymien solmimien yhteistyösopimusten puitteissa. Kyseiset säännökset on säilytettävä rautatieyritysten keskinäiseen kilpailuun perustuvan järjestelmän puitteissa ja niitä on parannettava asetuksella tai muun lainsäädännön keinoin.

3.2   Soveltamisala

3.2.1

Ehdotus koskee rautateiden kansainvälistä matkustajaliikennettä. Säännöksiä sovelletaan kuitenkin myös yhteyksiin päärautatieasemalta sitä ympäröivälle alueelle.

3.2.2

ETSK huomauttaa, että liittymäyhteydet saattavat kuulua julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten piiriin.

3.2.3

”Rautatieyrityksen” määritelmä (2 artiklan 1 kohta) rajoittaa kuitenkin asetuksen soveltamisalaa. Rautatieyrityksellä tarkoitetaan ainoastaan sellaista yritystä, joka harjoittaa rautateiden matkustajaliikennettä päätoimenaan. Tämän voi tulkita siten, että myös tavaraliikennettä harjoittavat yritykset jäävät asetuksen säännösten soveltamisalan ulkopuolelle, mikä ei ole hyväksyttävää.

3.3   Vastuu ja korvaukset

3.3.1

ETSK kannattaa periaatetta, jonka mukaan unioni antaa säädöksiä korvausten maksamisesta matkustajille, jos heille tarjotut palvelut eivät ole asianmukaisia, sekä rautatieliikenteen harjoittajien vastuusta.

3.3.2

On kuitenkin tärkeää varmistaa, että sitova lainsäädäntö kohtelee kilpailevia liikenteenharjoittajia tasapuolisesti.

3.3.3

On huomiota herättävää, että kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajille aletaan maksaa korvauksia lyhyemmän viivästymisen perusteella kuin lentomatkustajille siitä huolimatta, että koska kyseessä on maaliikenne, rautatieliikenteen matka-ajat ovat pidempiä kuin lentoliikenteessä ja myös liikennehäiriöiden riski on siten suurempi. Lentomatkustajille aletaan esimerkiksi maksaa hyvityksiä lipun hinnasta vasta siinä tapauksessa, että lento viivästyy vähintään viisi tuntia.

3.3.4

Jos juna on myöhässä, matkustajille on tarjottava ilmaisia aterioita ja virvokkeita kohtuullisessa suhteessa odotusaikaan. Lentoliikenteen tapauksessa kohtuullinen odotusaika on kaksi tuntia tai enemmän.

3.3.5

Lennon peruuntumisesta ei tarvitse maksaa korvauksia, jos peruutuksen syynä ovat ”poikkeukselliset olosuhteet”. Korvausvelvollisuudesta ei voi kuitenkaan vapautua samalla perusteella rautateiden matkustajaliikenteessä.

3.3.6

Toisin kuin rautatieliikennettä koskevassa asetuksessa lentoliikennettä koskevassa asetuksessa ei säädetä myöskään myöhästymisestä tai peruuttamisesta aiheutuvista välillisistä vahingoista maksettavista korvauksista. Lisäksi ehdotetussa asetuksessa ei määritetä enimmäismäärää välillisistä vahingoista maksettaville korvauksille.

3.3.7

Korvausvastuun rajat on asetettu eri tasolle käsimatkatavaran ja muun matkatavaran osalta: käsimatkatavarasta maksettava enimmäiskorvaus on 1 800 euroa ja muusta matkatavararasta maksettava enimmäiskorvaus 1 300 euroa. Perusteluosasta käy ilmi, että komission ehdottamat korvaussummat perustuvat kahteen erilliseen mutta toisiinsa verrattavissa olevaan sopimukseen (rautatieliikenteen osalta CIV-säännöksiin ja lentoliikenteen osalta Montrealin yleissopimukseen). Matkustajan näkökulmasta tällaista eroa on vaikea ymmärtää.

3.3.8

Ehdotettu asetus sisältää erilaisia säännöksiä liikenteenharjoittajan asiakasvastuusta sen mukaan, onko vahingon syynä liikkeenharjoittajan tuottamus vai ei. Liikenteenharjoittaja on siten vastuussa käsimatkatavaran katoamisesta tai vahingoittumisesta vain siinä tapauksessa, että se on myös aiheuttanut vahingon. Toisissa tapauksissa liikenteenharjoittaja on vastuussa vahingosta riippumatta siitä, onko se vahingon aiheuttaja.

3.3.9

Liikenteenharjoittaja ei ole vastuussa myöhästymisestä, jos se johtuu poikkeuksellisista sääoloista, luonnonkatastrofista tai sota- tai terroritoimista. Sen sijaan liikenteenharjoittaja on vastuussa kaikista muista syistä johtuvista myöhästymisistä riippumatta siitä, onko se niihin syyllinen.

3.3.10

ETSK kannattaa yleisesti ottaen periaatetta, jonka mukaan liikenteenharjoittaja on kaikilla liikennesektoreilla vastuussa myöhästymisistä riippumatta siitä, onko se niihin syyllinen. Kyseessä ei ole niinkään vahinkojen korvaaminen kaikkein suppeimmassa mielessä vaan pikemminkin korvaus siitä, että palveluita ei ole saatu ollenkaan. Kuluttajan tai asiakkaan näkökulmasta on yhdentekevää, onko liikenteenharjoittaja syyllinen tilanteeseen vai ei. Komission ehdottamat rajoitukset ovat asianmukaisia.

3.3.11

Ehdotetusta asetuksesta ei käy selvästi ilmi, että junan myöhästyessä matkustaja voi peruuttaa matkansa ja saada täyden hyvityksen lipun hinnasta. Erityisesti liikematkan ollessa kyseessä myöhästyminen voi tehdä koko matkan turhaksi.

3.4   Avunanto liikuntarajoitteisille henkilöille ja muille matkustajille

3.4.1

Komitea suhtautuu myönteisesti liikuntarajoitteisten henkilöiden avustamista koskeviin säännöksiin.

3.4.2

Rautatieliikenteen harjoittajien tulisi varmistaa, että niiden antama tieto on kaikkien matkustajien — myös 2 artiklan 21 kohdassa määriteltyjen liikuntarajoitteisten henkilöiden — helposti saatavilla huolehtimalla siitä, että luukut ja tiedotuspisteet on asetettu sopivalle korkeudelle ja että teksteissä käytetään riittävän suurta kirjainkokoa ja ne ovat helposti luettavia.

3.5   Matkustajille tiedottaminen ja lippuja koskevat tiedot

3.5.1

ETSK on tyytyväinen säännöksiin, jotka koskevat matkustajille ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen annettavia tietoja (liite I). Puutteellinen tiedottaminen ennen matkaa ja matkan aikana aiheuttaa asiakkaille huomattavasti harmia erityisesti silloin, kun juna on myöhässä.

3.5.2

Lipussa esitettäviin vähimmäistietoihin (liite II) tulisi lisätä tieto siitä, voidaanko lippu lunastaa takaisin ja milloin se on mahdollista. Koska käytössä on toisistaan suuresti poikkeavia varausjärjestelmiä, asia on usein epäselvä matkustajalle.

3.5.3

Asetuksessa säädetään seuraavaa (3, 5 ja 6 artikla):

Rautatieliikenteen harjoittajien ja/tai matkanjärjestäjien on tiedotettava muun muassa matka-ajoista, hinnoista ja polkupyörien kuljetusmahdollisuudesta. Tiedot on annettava myös muiden rautatieyritysten tarjoamista palveluista, ja niiden on oltava saatavilla kaikkien myyntijärjestelmien kautta (lippumyymälät, puhelinmyynti, Internet tai muut mahdolliset tulevat myyntijärjestelmät).

Liikenteenharjoittajien on tehtävä yhteistyötä tarjotakseen matkustajille suoria lippuja kaikkien myyntijärjestelmien kautta.

3.5.4

ETSK kannattaa periaatteessa sitä, että matkustajille tarjotaan yhteen palvelupisteeseen perustuva varaus- ja tietojärjestelmä kaikkea rautatieliikennettä ja siihen liittyviä palveluita varten.

3.5.5

Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota rautateitse matkustamisen erityispiirteisiin:

Riippuvuus rautatieverkosta sekä pitkän matkan kansainvälisen liikenteen, pitkän matkan kotimaan liikenteen ja paikallisliikenteen keskinäinen riippuvuus. Tämä koskee myös julkisen liikenteen reittejä, joihin liittyy muita sopimuspohjaisia velvoitteita.

Liput voi varata lyhyellä varoitusajalla (spontaanit matkat), junaan voi nousta reitin varrella ja useissa tapauksissa paikkaa ei tarvitse varata.

Liput voidaan siirtää henkilöltä toiselle.

3.5.6

Suoraan sovellettavassa asetuksessa ei voida ottaa asianmukaisesti huomioon monimutkaista tilannetta, joka syntyy kun rautateiden kansainväliset matkustajaliikennepalvelut ja alueelliset rautatiepalvelut yhdistetään verkoksi, jonka sisällä on myös yhdistettävä kilpailevien vuoroliikenteen harjoittajien tarjoamat palvelut. Esimerkiksi ehdotuksen piiriin kuuluvien rautatieasemien (päärautatieasemien ja niitä ympäröivillä alueilla sijaitsevien asemien) määrä on huomattava.

3.5.7

Komitea korostaa, että tällaiset rautateiden kansainvälisiä matkustajaliikennepalveluja koskevat standardit ovat jo nyt suurelta osin voimassa. Asiaa koskevat säännökset on säilytettävä rautatieyritysten keskinäiseen kilpailuun perustuvan järjestelmän puitteissa ja niitä on parannettava asianmukaisella lainsäädännöllä.

3.6   Asetuksen työllisyysvaikutukset

3.6.1

Ehdotetun asetuksen 21 artiklassa todetaan, että rautatieyritys on vastuussa henkilöstöstään. Toisaalta korvausvaatimusten kokonaismäärä käsittelevässä 22 artiklassa mainitaan mahdollisuus nostaa korvauskanne myös henkilöstöä vastaan. Onkin tehtävä täysin selväksi, että matkustajat tai muut kolmannet osapuolet eivät voi osoittaa korvausvaatimuksia henkilöstölle vaan vastuu on aina työnantajalla.

3.6.2

Myöhästymisistä maksettavat suuret korvaukset eivät saa johtaa siihen, että rautatieyritykset ovat korvausvaatimukset välttääkseen valmiit hyväksymään aiempaa suurempia turvallisuusriskejä. Rautatieyritykset eivät myöskään saa lisätä henkilöstönsä työpaineita kohtuuttomasti sillä seurauksella, että työ-, ajo- ja lepoaikoja koskevia säädöksiä saatetaan jättää noudattamatta. Lisäksi on varmistettava, että laatuvaatimuksia täyttämässä on riittävästi hyvin koulutettua henkilökuntaa.

3.6.3

Liitteen IV sisältämien, liikennepalvelujen laatua koskevien vähimmäisvaatimuksien on siten katettava myös asianomaisen henkilökunnan osaaminen. Tämä ei koske pelkästään junahenkilökuntaa vaan myös asemilla työskentelevää henkilöstöä ja valitusten käsittelijöitä.

4   Päätelmät

4.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista. Sen ansiosta ainoastaan lentomatkustukseen tällä hetkellä sovellettavat kuluttajansuojasäännökset ulotetaan koskemaan myös rautatieliikennettä.

4.2

ETSK vastustaa kuitenkin kilpailevien liikennemuotojen epätasapuolista kohtelua. Rautatiealalla sovellettavat säännökset eivät saa olla lentoliikenteessä sovellettavia säännöksiä tiukempia.

4.3

ETSK:n mielestä asetuksessa olisi parantamisen varaa niiden yksittäisten säännösten osalta, jotka koskevat vastuuta välillisistä vahingoista, korvausvastuun enimmäismäärän asettamista sekä korvausvastuusta vapautumista junavuorojen peruuttamisten yhteydessä.

4.4

ETSK kannattaa periaatteessa lipun hinnan palauttamista, jos palvelua ei tarjota ollenkaan tai jos se tarjotaan puutteellisesti riippumatta siitä, onko liikenteenharjoittaja syyllinen asiaan, kunhan samaa käytäntöä sovelletaan kaikkiin liikennemuotoihin.

4.5

ETSK kannattaa yhteen palvelupisteeseen perustuvaa varaus- ja tietojärjestelmää, joka takaa matkustajille tarjottavien palveluiden hyvän laadun. Komitea suhtautuu kuitenkin varauksellisesti siihen, että asiaa käsitellään samassa asetuksessa kuin vastuu- ja korvauskysymyksiä.

4.6

ETSK huomauttaa, että on erittäin vaikeaa perustaa yhteen palvelupisteeseen pohjautuva varaus- ja tietojärjestelmä yhteenliitetyssä verkossa, jossa toimii kansainvälisten, kansallisten, alueellisten ja julkisten liikennepalveluiden tarjoajia ja jossa lisäksi vuoroliikenteen harjoittajat kilpailevat keskenään, varsinkin jos kyseisen järjestelmän on oltava kaikkien myyntijärjestelmien käytettävissä.

4.7

Komitea tähdentää, että rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttamista koskevan direktiivin 91/440/ETY tarkistuksen yhteydessä olisi harkittava säädösten laatimista myös matkustajille annettavista tiedoista ja lippujen kirjoittamisesta rautateiden kansainvälisessä liikenteessä.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Direktiivi 2001/12/EY, EYVL L 75, 15.3.2001, s. 1 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(2)  Direktiivi 2001/13/EY, EYVL L 75, 15.3.2001, s. 26 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(3)  Direktiivi 2001/14/EY, EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(4)  Direktiivi 2004/51/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 164 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(5)  Direktiivi 2004/49/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(6)  Direktiivi 2004/881/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 1 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(7)  Direktiivi 2004/50/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 114 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(8)  EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004, annettu 11. päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta.


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/13


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevien sopimusperusteisten laatuvaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvasta korvauksesta”

KOM(2004) 144 lopullinen — 2004/0050 COD

(2005/C 221/03)

Neuvosto päätti 28. huhtikuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 71 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Eduardo Chagas.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. ja 10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 130 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Käsillä oleva ehdotus on osa Euroopan komission 3. maaliskuuta 2004 hyväksymää kolmatta rautatiepakettia. Paketti koostuu seuraavista elementeistä:

Direktiivin 91/440/ETY muuttaminen: rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen avaaminen kilpailulle (KOM(2004) 139 lopullinen)

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (KOM(2004) 143 lopullinen)

Ehdotus asetukseksi rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevien sopimusperusteisten laatuvaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvasta korvauksesta (KOM(2004) 144 lopullinen)

ja

Komission tiedonanto Euroopan rautatiejärjestelmän yhdentämisen jatkumisesta (KOM(2004) 140 lopullinen)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen asteittaisesta avaamisesta kilpailulle (SEC(2004) 236).

1.2

Ensimmäinen rautatiepaketti (niin kutsuttu infrastruktuuripaketti) tuli voimaan 15. maaliskuuta 2001, ja se oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 15:nteen maaliskuuta 2003 mennessä. Ensimmäinen rautatiepaketti koostui seuraavista elementeistä:

Direktiivin 91/440/ETY muuttaminen, mukaan lukien Euroopan laajuisen rautateiden rahtiliikenneverkon avaaminen kansainväliselle kilpailulle 15:nteen maaliskuuta 2003 ja kaiken kansainvälisen tavaraliikenteen vapauttaminen 15. maaliskuuta 2008 mennessä (1)

Rautatieyritysten eurooppalaisista toimiluvista annetun direktiivin soveltamisalan laajentaminen (direktiivin 95/18/EY muuttaminen) (2)

Rautatieinfrastruktuurin kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä ja rautatieinfrastruktuurin käyttömaksujen perimistä sekä turvallisuustodistusten antamista koskevien säännösten yhdenmukaistaminen (direktiivin 95/19/EY korvaaminen) (3).

1.3

Komissio nosti lokakuussa 2003 yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet ilmoittaneet ensimmäisen rautatiepaketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Toukokuuhun 2004 mennessä viisi jäsenvaltiota ei ollut vielä ilmoittanut paketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöään ja kaksi jäsenvaltioita oli tehnyt niin vain joidenkin säännösten osalta.

1.4

Toinen rautatiepaketti julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30. huhtikuuta 2004, ja se on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 30:nteen huhtikuuta 2006 mennessä. Toinen rautatiepaketti koostuu seuraavista elementeistä:

Direktiivin 91/440/ETY muuttaminen: rautateiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoiden vapauttaminen siirretään alkamaan 1. tammikuuta 2006 ja kansallinen rahtiliikenne, myös kabotaasiliikenne, vapautetaan 1. tammikuuta 2007 alkaen (4)

Direktiivi yhteisön rautateiden turvallisuudesta (5)

Asetus Euroopan rautatieviraston perustamisesta (6)

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun direktiivin 96/48/EY ja tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun direktiivin 2001/16/EY muuttaminen (7).

1.5

Ensimmäinen ja toinen rautatiepaketti muodostavat oikeusperustan rautateiden tavaraliikenteen yhtenäismarkkinoiden perustamiselle. Rautatiepakettien sisältämät toimenpiteet koskevat markkinoille pääsyä, rautatieyritysten toimilupien ja turvallisuustodistusten myöntämistä, infrastruktuurin käyttömahdollisuuksia ja tariffeja, rautateiden turvallisuutta koskevan oikeudellisen kehyksen luomista sekä rautatiejärjestelmän teknisen yhteentoimivuuden varmistamista.

1.6

Käsillä olevalla ehdotuksella täydennetään markkinoiden vapauttamista koskevaa olemassa olevaa oikeudellista kehystä ottamalla käyttöön toimenpiteitä tavaraliikenteen laadun parantamiseksi.

2   Komission ehdotus

2.1

Komission ehdottaman, tavaraliikenteen laatua koskevan asetuksen tarkoituksena on rautateiden tavaraliikennepalvelujen parantaminen rautatieyritysten ja rautateiden tavaraliikenneasiakkaiden välisten sopimusten avulla. Komissio katsoo, että rautateiden vaatimaton osuus tavaraliikenteen kasvusta ja rautatiekuljetusten markkinaosuuden pienentyminen muihin kuljetusmuotoihin verrattuna johtuu rautateiden tavaraliikennepalvelujen huonosta laadusta ja epätyydyttävästä luotettavuudesta.

2.2

Komissio odottaa ehdotetun korvausjärjestelmän kannustavan rautatieyrityksiä parantamaan tavaraliikennepalvelujensa tehokkuutta. Kyseinen näkemys pohjautuu siihen, että kilpailu aiheuttaa ajan myötä suuria paineita parantaa laatua. Komission mielestä Euroopan rautateiden tavaraliikennemarkkinoiden reaalinen vapauttaminen ei kuitenkaan etene riittävän nopeasti. Uusina yrittäjinä markkinoille tulevien rautatieyritysten markkinaosuus on vain 3–4 prosenttia, ja useissa jäsenvaltioissa kilpailua ei ole ollenkaan.

2.3

Ehdotettu asetus velvoittaa rautatieyritykset sisällyttämään kuljetussopimuksiin laatuvaatimuksia sekä maksamaan korvauksia, jos niitä ei noudateta. Sopimuspuolten on sovittava ainakin seuraavista laatuvaatimuksista:

määräajat tavaroiden, vaunujen tai junien luovutukselle

saapumisaika ja korvaus myöhästymisistä

korvaus tavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta

korvaus rautatieyrityksen tai tavaraliikenneasiakkaan peruuttaessa junavuoron

laadunseurantajärjestelmä.

2.4

Ehdotetussa asetuksessa määritetään enimmäis- ja vähimmäiskorvaukset siinä tapauksessa, että kuljetettava tavara katoaa tai vahingoittuu, kuljetus myöhästyy, myöhästymisestä tiedotetaan puutteellisesti tai myöhästyminen aiheuttaa tavaran katoamisen tai vahingoittumisen. Esimerkiksi vahingoittumisesta maksettavan korvauksen enimmäismääräksi vahvistetaan 75 euroa vahingoittuneen

2.5

tavaraerän bruttokilogrammaa kohti. Myöhästymisistä suoritettavien korvausten määrän on oltava vähintään 5 ja enintään 25 prosenttia kuljetuksen hinnasta, kun kyseessä on kokojuna. Jos myöhästymisestä tiedotetaan puutteellisesti, korvaus on vähintään 5 prosenttia kuljetuksen hinnasta.

2.6

Sopimuspuolten on sovittava korvauksen maksamisesta, jos rautatieyritys tai tavaraliikenneasiakas peruuttaa junavuoron. Ne voivat sopia korvauksesta myös siinä tapauksessa, että kuljetettavasta tavarasta on tehty arvoilmoitus tai kuljetussopimukseen sisältyy hankintaetuilmoitus.

2.7

Korvausvastuuta ei sovelleta, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy: jommankumman sopimuspuolen tuottamus, kolmannen osapuolen tuottamus tai muut toimi, ylivoimainen este tai olosuhteet, joita ei ole voitu välttää ja joiden seurauksia ei ole voitu estää. Jos korvausvaatimus perustuu rautateiden infrastruktuurin hallinnon tuottamukseen, rautatieyritys maksaa korvauksen ja perii maksun rautateiden infrastruktuurin hallinnolta.

2.8

Jos asiassa on osallisina useita rautatieyrityksiä, niillä kaikilla on ”rajoittamaton yhteisvastuu” riippumatta siitä, missä yrityksessä myöhästyminen tai tavaran vahingoittuminen on tapahtunut.

3   Komission ehdotusta koskevat huomiot

3.1

Jotta voitaisiin edistää kestävän liikennejärjestelmän luomista ja varmistaa tasapaino eri liikennemuotojen välillä, kuten valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikkaa vuoteen 2010” esitetään, yhteisö on asettanut tavoitteekseen lisätä rautateiden osuutta tavarakuljetuksista. Rautateiden tavaraliikennepalvelujen parantaminen on yksi monista tavoista pyrkiä saavuttamaan kyseinen tavoite, ja siihen tuleekin suhtautua periaatteessa myönteisesti.

3.2

Komissio ehdottaa kannustinjärjestelmän perustamista. Tarkoituksena on, että välttääkseen korvausten maksamisen rautatieyritysten odotetaan parantavan palveluidensa laatua ja etenkin täsmällisyyttä. Tavallisesti kuitenkin liikenteenharjoittajat reagoivat mahdollisten korvausmaksujen aiheuttamaan taloudellisen riskin lisääntymiseen hintoja nostamalla.

3.3

Onkin syytä epäillä, onko komission valitsema lähestymistapa asianmukainen.

3.4

Ehdotus koskee sekä kansainvälisiä että kansallisia kuljetuksia. Komissio toteaa itse ehdotuksensa perusteluosassa, että laatusopimuksia on jo nyt käytössä etenkin kotimaanliikenteessä ja vähemmässä määrin kansainvälisessä liikenteessä. Komissio huomauttaa toisaalla, että ongelmia esiintyy etenkin silloin, kun kuljetukseen osallistuu useita rautatieyrityksiä. Näin tapahtuu pääasiassa kansainvälisessä liikenteessä.

3.5

Voikin kysyä, olisiko asianmukaisempaa soveltaa rajoitetumpaa lähestymistapaa kansainväliseen tavaraliikenteeseen, kun otetaan huomioon, että ehdotuksella puututaan liikekumppanien sopimusjärjestelyihin (kysymys ei ole kuluttajien suojelemisesta).

3.6

Tulisi myös kiinnittää huomiota käytettävissä oleviin myönteisiin kannustimiin sen sijaan, että EU:n asetuksella luodaan korvausmaksujärjestelmä, joka olisi ainutlaatuinen rautatiealalla ja joka tulisi jo olemassa olevan kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF/CIM) lisäksi. Esimerkiksi direktiivin 2001/14/EY 11 artiklassa annetaan mahdollisuus maksaa infrastruktuurin hinnoittelun yhteydessä palkintomaksuja, jos rautatieyritys ryhtyy toimenpiteisiin häiriöiden minimoimiseksi ja järjestelmän suorituskyvyn parantamiseksi.

3.7

Rautateiden tavaraliikennettä edistettäessä on elintärkeää välttää muiden kilpailevien kuljetusmuotojen syrjivä kohtelu.

3.8

Onkin syytä kysyä, minkälaisia vertailukelpoisia yhteisön säännöksiä sovelletaan lento- ja maantieliikenteen rahtikuljetuksiin. Kuljetettavan tavaran vahingoittamisesta tai katoamisesta maksettavia korvauksia koskevien kansainvälisten sopimusten mukainen korvaustaso on paljon nyt ehdotettavia korvauksia alempi (ilmakuljetuksia koskevan Montrealin yleissopimuksen mukainen enimmäiskorvaus on kolmasosa ja tavaran kansainvälisessä maantiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehdyn yleissopimuksen [CMR] mukainen enimmäiskorvaus kuudesosa tavaran arvosta).

3.9

Sopimuspuolten on päätettävä laadunseurantajärjestelmästä, mutta kyseisen järjestelmän suhde tavaraliikenteen telemaattisia sovelluksia koskeviin yhteentoimivuuden teknisiin eritelmiin (YTE) jää epäselväksi. Tavaraliikenteen telemaattisia sovelluksia koskevat YTE:t kattavat tavaraliikenteen euroopanlaajuisen sähköisen ja ajantasaisen seurannan. Asiaa koskevassa säännöksessä määritellään myös yhdenmukaistetut tekniset eritelmät ja viestintää koskevat olosuhteet. Sen soveltaminen ja täytäntöönpano vaatii kuitenkin vielä suuria investointeja ja kestää useita vuosia.

3.10

Ehdotuksen mukaan rautatieyrityksellä on oikeus vaatia infrastruktuurin haltijalta hyvitys myöhästymisen vuoksi maksamistaan korvauksista, jos infrastruktuurin haltija on aiheuttanut myöhästymisen.

3.11

Myös tässä tapauksessa korvausten maksamista yritetään todennäköisesti kiertää nostamalla reittihintoja (perimällä riskistä aiheutuvia lisämaksuja) sekä lisäämällä aikataulujen joustomarginaalia mahdollisten myöhästymisten varalta. Tällainen reagointi ei ole toivottavaa, kun otetaan huomioon infrastruktuurikapasiteetin rajallisuus. Tämänsuuntaista kehitystä on jo havaittu lentoliikenteen alalla sen jälkeen kun matkustajille maksettavia korvauksia koskeva direktiivi tuli voimaan. Infrastruktuurin hallinnon on erittäin vaikeaa arvioida riskiä sen vuoksi, että sillä ei ole tietoa kuljetettavien tavaroiden arvosta eikä siten tavaroiden arvon perusteella maksettavien korvausten suuruudesta eikä myöskään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

3.12

On syytä pitää mielessä, että Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitsevien uusien jäsenvaltioiden infrastruktuuri on vanhoja jäsenmaita huonommassa kunnossa ja vaatii huomattavia investointeja. Lisäksi ehdotetun asetuksen sisältämä korvausvelvollisuus saattaa aiheuttaa suuria ongelmia kyseisissä maissa.

3.13

Ehdotuksessa kiinnitetään runsaasti huomiota sen määrittämiseen, kuka on vastuussa mistäkin, sekä rautatieyritysten infrastruktuurin hallinnolle esittämiin korvausvaatimuksiin. Vastuun määrittely on vaikeaa myös siinä tapauksessa, että kuljetukseen osallistuu useita rautatieyrityksiä.

3.14

Riski joutua maksamaan suuria korvauksia ei saa johtaa siihen, että rautatieyritykset tinkivät turvallisuudesta kyetäkseen noudattamaan toimitusehtoja. Rautatieyritykset eivät myöskään saa lisätä henkilöstönsä työpaineita kohtuuttomasti sillä seurauksella, että työ-, ajo- ja lepoaikoja koskevia säädöksiä saatetaan jättää noudattamatta.

3.15

ETSK huomautti jo toisesta rautatiepaketista antamassaan lausunnossa, että maantiekuljetusalan sosiaaliset olosuhteet heikentävät rautateiden tavaraliikenteen kilpailuasemaa. Seurauksena tästä ei voi olla, että rautatieliikenteen työolot sopeutetaan maatietieliikenteen työolojen mukaisiksi ja että rautatieyrityksiä rohkaistaan rikkomaan asiaa koskevia sääntöjä ja painostamaan työntekijöitään.

4   Päätelmät

4.1

ETSK kannattaa periaatteessa toimenpiteitä rautateiden tavaraliikennepalvelujen laadun parantamiseksi.

4.2

Myönteiset kannustimet olisivat kuitenkin tiukkaa korvausjärjestelmää parempi vaihtoehto, sillä korvausjärjestelmä johtaa pyrkimyksiin kiertää sääntöjä ja edellyttää monimutkaisen hyvitysjärjestelmän käyttöönottoa. Erityisesti tämä koskee infrastruktuurin hallinnon roolia.

4.3

Rautateiden tavaraliikennepalvelujen laadun parantamiseen tähtäävät toimenpiteet eivät saa olla muita kuljetusmuotoja syrjiviä.

4.4

ETSK kehottaa komissiota tutkimaan ehdotettujen toimenpiteiden vaikutukset uusien jäsenvaltioiden yrityksiin ja infrastruktuurin hallintoon kyseisissä maissa.

4.5

ETSK tähdentää, että toimenpiteet rautateiden tavaraliikennepalvelujen laadun parantamiseksi eivät saa johtaa siihen, että yritykset yrittävät kiertää sääntöjä turvallisuuden ja työolojen kustannuksella.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Direktiivi 2001/12/EY, EYVL L 75, 15.3.2001, s. 1 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(2)  Direktiivi 2001/13/EY, EYVL L 75, 15.3.2001, s. 26 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(3)  Direktiivi 2001/14/EY, EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(4)  Direktiivi 2004/51/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 164 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(5)  Direktiivi 2004/49/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(6)  Asetus (EY) N:o 881/2004, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 1 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(7)  Direktiivi 2004/50/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 114 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/17


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Valkoinen kirja yleishyödyllisistä palveluista”

KOM(2004) 374 lopullinen

(2005/C 221/04)

Komissio päätti 13. toukokuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Raymond Hencks ja apulaisesittelijä Bernardo Hernández Bataller.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 131 ääntä puolesta, 5 vastaan ja 2 pidättyi äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Yleishyödylliset palvelut ovat Euroopan integraatioon tiiviisti liittyvä yhteiskunnallinen kysymys.

1.2

Voimassaolevien perussopimusten mukaan yleistä taloudellista etua koskevat palvelut kuuluvat unionin yhteisiin arvoihin ja ne edistävät unionin sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta (16 artikla). Perusoikeuskirjan IV luvun 34–36 artiklassa vahvistetaan oikeus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja sekä erilaisia yleishyödyllisiä palveluja (sosiaaliturva ja -apu, terveydenhuolto, ympäristönsuojelu ym.).

1.3

Yleishyödylliset palvelut ovat kilpailukyvyn kannalta olennaisia, ja ne vaikuttavat merkittävällä tavalla Lissabonin ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen. Ne muodostavat myös eurooppalaisen yhteiskuntamallin perustan. Ne takaavat osaltaan perusoikeuksien toteutumisen ja edistävät tietoon perustuvan talouden kehittämistä sekä sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Ne ovat myös yksi kestävän kehityksen osatekijä.

1.4

Vaikka ETSK:n vaatimusta siitä, että yleishyödyllisten palvelujen edistäminen sisällytettäisiin perustuslakisopimuksen 3 artiklan tavoitteisiin, ei hyväksytty, perustuslaissa on kuitenkin otettu edistysaskelia yleishyödyllisten palvelujen suhteen. Unioni voi perustuslain III-122 artiklan perusteella antaa yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyviä horisontaalisia säädöksiä seikoista, jotka koskevat tällaisten palvelujen tarjoamisen periaatteita ja edellytyksiä. Perustuslaissa vahvistetaan alue- ja paikallisviranomaisten hallinnollisen autonomian periaate; näin ollen niiden oikeudesta tarjota yleistä taloudellista etua koskevia palveluja tehdään perustuslaillinen periaate, joka konkretisoi toissijaisuusperiaatteen soveltamisen yleishyödyllisten palvelujen alalla suhteessa unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaan.

1.5

Yhteisön johdetusta oikeudesta käy kuitenkin edelleen ilmi se seikka, että yhtäältä kilpailuoikeus, sen soveltamisesta annetut yksityiskohtaiset säännöt ja niiden välitön vaikutus sekä toisaalta yleishyödyllisistä tavoitteesta aiheutuvat poikkeukset kilpailusääntöjen soveltamisessa ovat yleisellä tasolla keskenään epätasapainossa.

1.6

Euroopan unionilla on edelleenkin vaikeuksia ratkaista seuraava ristiriita: yhteismarkkinoiden ”rakennusvälineenä” on ainoastaan kilpailu, mutta unionin on kuitenkin varmistettava, että markkinoiden kehittämisprosessia varten on olemassa säännöt, joissa otetaan huomioon taloudellisten mekanismien lisäksi myös muita seikkoja. Yleishyödylliset palvelut eivät ole menetelmiä tai välineitä, vaan niiden avulla toteutetaan perusoikeuksia ja edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta, osallistamista ja integraatiota.

1.7

Unionin kansalaiset saattavat ymmärtää unionin politiikkoja väärin, eivätkä he hyväksy niitä, sillä ne näyttävät vievän Euroopan integraatiota heidän näkökulmastaan yhä vieraampaan suuntaan. Tämä lisää sosiaalista jakautumista, joka puolestaan vaarantaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja heikentää eurooppalaista sosiaalista mallia.

1.8

Markkinamekanismit ja yleishyödyllisiin palveluihin liittyvät tehtävät on osattava yhdistää Euroopan integraatioprosessissa harmonisella tavalla aloilla, joilla tämä voi tapahtua yhdenmukaisesti yleishyödyllisten palvelujen tavoitteiden kanssa siten, että palvelujen käyttäjälle tai kuluttajalle koituu lisäarvoa. Näin ollen ristiriitatilanteessa yleishyödyllisten tavoitteiden saavuttaminen on yhteisön oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisten edellytysten vallitessa etusijalla kilpailusääntöjen soveltamiseen nähden.

1.9

Yleishyödylliset palvelut edellyttävät poliittista tahtoa yhteisten intressien, tarpeiden ja perusoikeuksien toteuttamiseksi eurooppalaisen yhteiskuntamallin mukaisesti. Kyseisen mallin tavoitteena on varmistaa kaikille ihmisille riittävä sosiaalinen suoja iästä, sosiaalisesta asemasta ja asuinpaikasta riippumatta sekä perushyödykkeiden, kuten elintarvikkeiden, asumisen, veden, kulkuvälineiden ja tiedonvälityksen, mutkaton saatavuus, hyvä laatu ja kohtuulliset hinnat. Yleishyödylliset palvelut kuuluvat selkeästi sosiaaliseen markkinatalouteen, joka ei voi toteutua pelkästään kilpailun ehdoilla. Mikäli julkinen valta ei sääntele yleishyödyllisiä palveluja, unioni kehittyy eri tahdissa, jolloin kehityserot, epätasa-arvo ja sosiaalinen syrjäytyminen lisääntyvät.

1.10

Lukuisat unionin kansalaiset äänestävät lähitulevaisuudessa perustuslakisopimuksen ratifioinnista järjestettävässä kansanäänestyksessä. Poliittisesti integroitunutta Eurooppaa ei voi olla olemassa ilman yleisen mielipiteen tukea; unioni ei voi saada tällaista tukea, mikäli se ei voi taata Euroopan sosiaali- ja yhteiskuntamallin säilymistä ja kehittämistä.

1.11

Yleishyödyllisiä palveluja koskeva valkoinen kirja, jossa asetetaan perusta korkealaatuisille, helposti saataville ja kohtuuhintaisille yleishyödyllisille palveluille, on omalta osaltaan tärkeä tekijä, jotta Euroopan integraatio voi saada unionin kansalaisten tuen. Yleishyödyllisten palvelujen edistäminen on tärkeää myös sen välttämiseksi, että unionin kansalaiset äänestäisivät perustuslain ratifioimista vastaan, mikä vaarantaisi Euroopan integraation dynamiikan.

1.12

Valkoinen kirja ja sen jatkotoimet liittyvät erottamattomasti yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyökumppanuutta, palvelujen ja erityisesti sosiaalipalvelujen markkinoita, valtiontukia, valmisteilla olevaa vesihuoltokertomusta, Lissabonin strategian tarkistamista ja arviointikertomuksia koskeviin pohdintoihin.

2   Valkoinen kirja yleishyödyllisistä palveluista

2.1

Komission 12.5.2004 antamassa valkoisessa kirjassa tehdään yhteenveto vuonna 2003 julkaistun vihreän kirjan johdosta unionissa käydystä vilkkaasta keskustelusta, useista kannanotoista ja erityisesti yhteisön toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan antamasta panoksesta. Siinä ehdotetaan strategisia suuntaviivoja seuraaviksi vuosiksi.

2.2

Vihreästä kirjasta käyty keskustelu toi esiin erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että markkinamekanismit ja julkiset palvelut on pystyttävä yhdistämään harmonisella tavalla.

2.3

Vaikka yleishyödyllisten palvelujen tuottaminen voidaan järjestää yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa tai siten, että yksityiset yritykset tai liiketaloudellisin tai muin perustein toimivat valtionyhtiöt huolehtivat niiden tarjoamisesta, julkisen palvelun velvoitteista ja tavoitteista päättäminen kuuluu julkiselle vallalle asianmukaisella päätöksentekotasolla. Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuutena on myös säännellä markkinoiden toimintaa ja valvoa, että taloudelliset toimijat, olivat ne sitten julkisia tai yksityisiä, täyttävät niille uskotut julkisen palvelun tehtävät.

2.4   Komission toimintamallin perustana ovat seuraavat yhdeksän periaatetta:

2.4.1

Viranomaisille valmiudet toimia lähellä kansalaisia: Yleishyödyllisten palvelujen järjestäminen ja sääntely olisi toteutettava mahdollisimman lähellä kansalaisia, ja siinä olisi tiukasti noudatettava toissijaisuusperiaatetta.

2.4.2

Julkisen palvelun tavoitteitten saavuttaminen kilpailulle avoimilla markkinoilla: Komission mielestä kilpailulle avoimet sisämarkkinat ja toisaalta laadukkaitten, helposti saatavissa olevien ja kohtuuhintaisten yleishyödyllisten palvelujen kehittäminen ovat yhteensopivia tavoitteita. EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti — ja ellei 86 artiklan 2 kohdassa määrätyistä edellytyksistä muuta johdu — yleisen edun mukaisen tehtävän tehokasta hoitamista pidetään ristiriitatapauksissa ensisijaisena perustamissopimuksen määräysten soveltamiseen nähden.

2.4.3

Koheesion ja yleisen saatavuuden varmistaminen: Kaikilla kansalaisilla ja yrityksillä on oltava mahdollisuus käyttää laadukkaita ja kohtuuhintaisia yleishyödyllisiä palveluja kaikkialla jäsenvaltioissa. Se on olennainen tekijä edistettäessä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionissa. Tässä mielessä yleispalvelut ovat keskeinen käsite, jonka yhteisö on kehittänyt varmistaakseen olennaisten palvelujen aidon saatavuuden.

2.4.4

Laadun, varmuuden ja turvallisuuden säilyttäminen korkeatasoisina: Palvelujen tarjoamisen varmuus ja etenkin toimitusvarmuus on sekin olennainen tekijä, jota on tarkasteltava palvelutehtäviä määriteltäessä. Palvelujen toimitusehtojen on lisäksi annettava alan toimijoille riittävät kannustimet pitää pitkäaikaiset investoinnit riittävällä tasolla.

2.4.5

Kuluttajien ja käyttäjien oikeuksien takaaminen: Näihin periaatteisiin kuuluvat etenkin palvelujen (myös rajatylittävien palvelujen) saatavuus koko unionin alueella ja kaikki väestöryhmät kattavasti, palvelujen kohtuuhintaisuus (mukaan luettuina erityisjärjestelyt pienituloisille), palvelujen turvallisuus, varmuus ja luotettavuus, niiden jatkuvuus, laadukkuus ja avoimuus, valinnanvara, sekä mahdollisuus saada tietoja palvelujen tarjoajilta ja sääntelijöiltä. Periaatteitten toteuttamiseksi tarvitaan yleisesti riippumattomia sääntelyelimiä, joilla on selvästi määritellyt valtuudet ja tehtävät. Niillä täytyy olla valtuudet määrätä seuraamuksia (yleispalveluvelvoitteen täytäntöönpanon ja soveltamisen valvomiseksi), ja lisäksi olisi määrättävä kuluttajien ja käyttäjien aktiivisesta osallistumisesta palvelujen määrittelemiseen ja arviointiin. Käytössä pitäisi olla asianmukaiset muutoksenhaku- ja korvausjärjestelyt sekä eräänlainen ”kehityslauseke”, jonka nojalla vaatimuksiin voitaisiin tehdä muutoksia käyttäjien ja kuluttajien tarpeiden samoin kuin taloudellisen ja teknisen toimintaympäristön muuttuessa.

2.4.6

Toiminnan seuranta ja arviointi: Kuulemisessa yleisesti ilmaistun kannan mukaisesti komissio katsoo, että arviointien olisi oltava moniulotteisia ja katettava kaikki relevantit oikeudelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat.

2.4.7

Palvelujen ja olojen monimuotoisuuden kunnioittaminen: Kaikessa yleishyödyllisiin palveluihin liittyvässä yhteisön politiikassa on otettava asianmukaisesti huomioon se monimuotoisuus, joka leimaa yleishyödyllisiä palveluja ja niiden tarjoamisoloja. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei yhteisön toimintamallin johdonmukaisuutta eri aloilla tarvitsisi varmistaa tai että olisi hyödytöntä kehittää yhteisiä ratkaisuja sovellettavaksi usealla eri alalla.

2.4.8

Enemmän avoimuutta: Avoimuusperiaatetta olisi sovellettava toteutusprosessin kaikkiin osa-alueisiin, ja sen olisi katettava julkisen palvelun tehtävien määrittely, palvelujen organisointi, rahoitus ja sääntely sekä niiden tuotanto ja arviointi valitustenkäsittelyjärjestelyt mukaan luettuina.

2.4.9

Oikeusvarmuus: Komissio on selvillä siitä, että yhteisön lainsäädännön soveltaminen yleishyödyllisiin palveluihin saattaa herättää mutkikkaita kysymyksiä. Siksi se pyrkii jatkuvasti parantamaan asiaan liittyvää oikeusvarmuutta kajoamatta kuitenkaan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

2.5   Valkoisessa kirjassa esitetään näiden periaatteiden pohjalta kahdeksan uutta suuntaviivaa:

2.5.1

Moninaisuutta kunnioittavat yhtenäiset toimintapuitteet: Komissio tarkastelee uudelleen yleishyödyllisiä palveluja koskevan puitelainsäädännön toteutettavuutta ja tarvetta perustuslakisopimuksen tultua voimaan. Se käynnistää arvioinnin yleishyödyllisten palvelujen tilanteesta ja antaa asiasta raportin vuoden 2005 loppuun mennessä.

2.5.2

Julkisen palvelun velvoitteen korvaamista koskevien säädöspuitteitten selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen: Komissio tekee heinäkuuhun 2005 mennessä päätöksen perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisesta valtiontukeen, jota maksetaan julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavana korvauksena tietyille yrityksille, joiden tehtäväksi on annettu yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tarjoaminen. Se vahvistaa heinäkuuhun 2005 mennessä yhteisön puitteet julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavana korvauksena maksettavalle valtiontuelle ja hyväksyy heinäkuuhun 2005 mennessä muutoksen jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annettuun direktiiviin 80/723/ETY. Komissio myös selkeyttää heinäkuuhun 2005 mennessä niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä julkisen palvelun velvoitteesta suoritettavaa korvausta voidaan pitää perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

2.5.3

Selkeät ja avoimet puitteet yleishyödyllisten palvelujen tarjoajayritysten valintaan: Komissio järjestää julkisen kuulemisen, jonka aiheena on julkis-yksityisiin yhteistyösopimuksiin liittyviä hankintakysymyksiä käsittelevä vihreä kirja. Se tekee kuulemiseen perustuvia ehdotuksia, jos tarvetta ilmenee.

2.5.4

Sosiaali- ja terveyspalvelujen yleishyödyllisyys tunnustettava täysimääräisesti: Komissio antaa vuoden 2005 kuluessa tiedonannon yleishyödyllisistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Se helpottaa terveyspalveluihin ja sairaanhoitoon liittyvää jäsenvaltioiden yhteistyötä tarkoituksena varmistaa terveyden suojelun korkea taso koko unionissa.

2.5.5

Tulosten ja toiminnan arviointi: Komissio antoi vuonna 2004 ensimmäisen arviointimenetelmiinsä perustuvan horisontaalisen arviointikertomuksen yleishyödyllisistä palveluista. Se tarkastelee vuonna 2006 yleishyödyllisten palvelujen arvioimisessa käyttämäänsä menetelmää.

2.5.6

Alakohtaisen politiikan uudelleenarviointi: Komissio kannustaa kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyötä sääntelijöiden verkostojen yhteydessä. Se ottaa huomioon vihreästä kirjasta järjestetyn kuulemisen tulokset eri aloilla toteutettaviksi suunnitelluissa arvioinneissa, joista mainittakoon etenkin yleispalvelun laajuuden tarkastelu sähköisen viestinnän alalla (heinäkuuhun 2005 mennessä), sähköistä viestintää koskevan paketin tarkastelu (heinäkuuhun 2006 mennessä), postipalveludirektiivin tarkastelu (vuoden 2006 loppuun mennessä), sähköalan sisämarkkinoiden tarkastelu (1. tammikuuta 2006 mennessä), kaasualan sisämarkkinoiden tarkastelu (1. tammikuuta 2006 mennessä), Televisio ilman rajoja -direktiivin tarkastelu (vuoden 2005 alussa), arvio vesialasta (suoritetaan parhaillaan).

2.5.7

Sisäinen politiikka näkyviin ulkoisessa kauppapolitiikassa: Komissio varmistaa vastakin, että yhteisön kannat kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa ovat täysin johdonmukaiset suhteessa EU:n sisäisiin yleishyödyllisiä palveluja koskeviin sääntelypuitteisiin.

2.5.8

Yleishyödyllisten palvelujen edistäminen kehitysyhteistyössä: Komissio auttaa kehitysmaita luomaan asianmukaiset sääntely- ja institutionaaliset puitteet, jotka ovat keskeinen edellytys sille, että voidaan virittää investointia yleishyödyllisiin peruspalveluihin ja parantaa niihin tarvittavan rahoituksen saatavuutta.

3   Yleistä

3.1

ETSK pitää komission valkoista kirjaa tervetulleena. Se panee merkille komission esittämät yhdeksän periaatetta ja kahdeksan uutta suuntaviivaa, joiden tarkoituksena on vahvistaa yleishyödyllisten palvelujen tarjontaa. ETSK pahoittelee kuitenkin sitä, että sen viime vuosina useasti esittämiä vaatimuksia (1) sellaisen puitedirektiivin tai -lain antamisesta, jonka avulla voitaisiin varmistaa yleishyödyllisten palvelujen tarjonta, jäsenvaltioiden oikeus määritellä ja organisoida tällaiset palvelut ja niiden hallinnointi, pitkän aikavälin rahoitus, palvelujen arviointi ja kuluttajien oikeudet, ei ole vielä otettu huomioon, vaikka komissio on sitoutunut tekemään raportin tästä kysymyksestä vuoden 2005 loppuun mennessä.

3.2

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti siihen seikkaan, että ehdotuksista on valkoisessa kirjassa esitetty täsmällinen aikataulu; se sisältää myös toimet, joihin Euroopan komissio sitoutuu näiden periaatteiden ja suuntaviivojen soveltamista varten seuraavien vuosien aikana.

3.3

ETSK seuraa tarkasti näiden toimien täytäntöönpanoa, ja se on valmis antamaan panoksensa toimien tehokkuuden takaamiseksi.

4   Yksityiskohtaisia huomioita

4.1

Ensimmäinen periaate koskee viranomaisten valmiuksia toimia lähellä kansalaisia, ja sen mukaan yleishyödyllisten palvelujen järjestäminen ja sääntely olisi toteutettava mahdollisimman lähellä kansalaisia ja siinä olisi tiukasti noudatettava toissijaisuusperiaatetta. Alaviitteessä 30 viitataan kuitenkin paikallisia maakuljetuksia koskevan asetusehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden edellytetään käyttävän julkisia palveluhankintoja koskevia käyttöoikeussopimuksia, eli tarjouspyyntömenettelyä olisi siten käytettävä systemaattisesti. Toissijaisuusperiaatteen noudattaminen ei ole mahdollista, mikäli eri yhteisöt eivät voi itse päättää vastuualueeseensa kuuluvien yleishyödyllisten palvelujen hallinnointitavasta.

4.2

Koheesion ja yleishyödyllisten palvelujen yleisen saatavuuden varmistamista koskevan kolmannen periaatteen yhteydessä komissio toteaa, että ”yleispalvelut ovat keskeinen käsite, jonka yhteisö on kehittänyt varmistaakseen olennaisten palvelujen aidon saatavuuden”. Yleishyödyllisiin palveluihin liittyviin vaatimuksiin olisi komission mukaan voitava tehdä muutoksia käyttäjien ja kuluttajien tarpeiden samoin kuin taloudellisen ja teknisen toimintaympäristön muuttuessa. Kun otetaan huomioon nämä seikat ja eEurope-toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on edistää laajakaistayhteyksien käyttämistä sähköisessä viestinnässä, ETSK toteaa, että unionin vanhoissa jäsenvaltioissa 20 prosentilla väestöstä ei ole mahdollisuutta käyttää laajakaistapalveluja. Laajakaistayhteys on yleishyödyllinen palvelu, joka parantaa maantieteellisesti syrjässä elävien sekä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämänlaatua. Se pienentää välimatkoja ja helpottaa terveydenhuolto- ja koulutuspalvelujen sekä julkisten palvelujen käyttöä. Mikäli yleisiä televiestintäpalveluja ei laajenneta siten, että ne kattavat myös kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet ja matkapuhelinpalvelut, Euroopan unionin viive uuden tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotossa ja tietoyhteiskunnan edistämisessä kasvaa entisestään, ja digitaalinen kahtiajako syvenee etenkin uusissa jäsenvaltioissa.

4.3

Kuudes periaate koskee tulosten ja toiminnan arviointia, ja myös se liittyy ETSK:n ja useiden muiden toimijoiden vaatimuksiin yleishyödyllisten palvelujen arvioinnin dynaamisesta ja jatkuvasta kehittämisestä, jolla tehostettaisiin palveluja ja varmistettaisiin se, että ne ovat kaikkien saatavilla ja että niitä mukautetaan kuluttajien, kansalaisten ja yhteiskunnan tarpeisiin. Lisäksi sääntöjä tulisi tarkistaa. Valkoisessa kirjassa korostetaan asianmukaisesti sitä seikkaa, että arviointien olisi oltava moniulotteisia ja katettava kaikki relevantit oikeudelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat. Tältä osin ETSK toivoo, että arvioinnissa kiinnitetään huomiota työllisyyteen liittyviin kysymyksiin. ETSK korostaa sitä seikkaa, että Euroopan unionin tehtävänä on määritellä yhteiset menettelytavat ja arviointiperusteet etenkin laadun osalta. Unionin on myös edistettävä palvelujen objektiivista ja itsenäistä arviointia toissijaisuusperiaatetta noudattaen. ETSK:n mielestä alakohtaisten politiikkojen tarkistamista koskeviin valkoisen kirjan ehdotuksiin (ks. kohta 2.5.6) on lisättävä vaikutustenarvioinnit aikaisimmista toimista. ETSK on esittänyt, että se haluaa antaa panoksensa arviointiin, sillä kaikki yleishyödyllisten palvelujen kannalta keskeiset tahot ovat edustettuina ETSK:ssa. ETSK tutkii tätä varten mahdollisuutta perustaa yleishyödyllisiä palveluja käsittelevä pysyvä valmisteluryhmä.

4.4

Seitsemäs periaate koskee palvelujen ja olojen monimuotoisuuden kunnioittamista. Monimuotoisuudesta ei komission mukaan kuitenkaan seuraa, ettei yhteisön toimintamallin johdonmukaisuutta eri aloilla tarvitsisi varmistaa tai että olisi hyödytöntä kehittää yhteisiä ratkaisuja sovellettavaksi usealla eri alalla. Komissio ehdottaa, että se tarkastelisi uudelleen yleishyödyllisiä palveluja koskevan puitelainsäädännön toteutettavuutta ja tarvetta perustuslakisopimuksen tultua voimaan. Se antaa asiasta raportin vuoden 2005 loppuun mennessä. Valkoisessa kirjassa ei siten ole otettu huomioon ETSK:n ja useiden muiden eurooppalaisten toimijoiden vaatimusta puitedirektiivin antamisesta (ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Vihreä kirja yleishyödyllisistä palveluista”, EUVL C 80, 30.3.2004). Yleishyödyllisten palvelujen tarjontaa olisi kuitenkin kiireesti vahvistettava kokonaisuudessaan, mukaan luettuna sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yleishyödylliset palvelut. Huomioon on otettava näiden palvelujen erityispiirteet suhteessa kilpailuoikeuteen, rahoitukseen, toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpanoon tai niiden asemaan Euroopan integraatiossa.

4.5

Yhdeksännen eli oikeusvarmuutta koskevan periaatteen mukaan komissio pyrkii jatkuvasti parantamaan yleishyödyllisten palvelujen tarjontaan liittyvää oikeusvarmuutta kajoamatta kuitenkaan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen asteen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Tämän periaatteen soveltamiseen liittyy kaksi ehdotusta, joita käsitellään seuraavissa kohdissa.

4.5.1

Julkisen palvelun velvoitteen korvaamista koskevien säädöspuitteiden selkeyttämisen ja yksinkertaistamisen pitäisi avoimuus- ja suhteellisuusperiaate sekä syrjintäkiellon periaate huomioon ottaen taata yhtäältä palvelujen jatkuvuuden ja kestävyyden kannalta välttämättömien investointien ja toisaalta julkisiin ja yleishyödyllisiin palveluihin liittyvien velvoitteiden korvaamisen rahoitus pitkällä aikavälillä. Olisi myös otettava huomioon, että julkisen palvelun velvoitteen korvaaminen voi tapahtua monin eri tavoin ja että korvausmenettelyn on mukauduttava ennalta määriteltyihin tavoitteisiin. Tällaisia korvausmuotoja voivat olla esimerkiksi valtion tuki sekä sisäiset siirrot, joiden avulla kustannuksia voidaan rahoittaa voitollisesta toiminnasta saaduilla tuloilla siitä riippumatta, perustuuko voitollisen toiminnan harjoittaminen yksinoikeuteen vai ei. Palveluvelvoitteen korvaamisessa voidaan myös ottaa käyttöön muun muassa toimijoiden välisiä korvausrahastoja, antaa vapautuksia veroista tai muista maksuista, tehdä yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä tai myöntää tukia palvelujen tarjontaan eri käyttäjille.

4.5.2

Yleishyödyllisten palvelujen tarjoajayritysten valintaa varten olisi määriteltävä selkeät ja avoimet puitteet yksityisen ja julkisen sektorin välisiä kumppanuuksia koskevan julkisen kuulemisen perusteella. ETSK:n mukaan tämä edellyttää, että on tunnustettava yleishyödyllisten palvelujen eri hallinnointitapojen monimuotoisuus ja jokaisen yhteisön oikeus valita haluamansa hallintotapa: viranomainen voi hallinnoida palveluja suoraan itse (palvelu tai valtionyhtiö) tai se voi uskoa palvelujen tuottamisen valtionyhtiölle tai yhteisyritykselle, jota viranomainen valvoo samalla tavoin kuin omia palvelujaan. Palvelujen tuottaminen voidaan uskoa myös yhteisö- ja osuuskuntatalouden toimijoille tai voittoa tavoittelemattomille yhdistyksille tai se voidaan antaa jonkin yrityksen tehtäväksi tietyksi määräajaksi (palveluntuottajan valitseminen tarjouskilpailun kautta). Huomioon on myös otettava, että yleishyödyllisten palvelujen hallinnointi voidaan muuttaa toisenlaiseksi.

5   Päätelmät

5.1

Yleishyödyllisiä palveluja koskeva valkoinen kirja on edistysaskel näiden palvelujen huomioon ottamiseksi unionin toiminnassa. Valkoinen kirja on hyvä perusta sellaisen yleishyödyllisiä palveluja koskevan unionin politiikan perusperiaatteiden kehittämiseksi, jonka avulla eurooppalaiset yritykset ja unionin kansalaiset voivat hyötyä helposti saatavista, kohtuuhintaisista, tehokkaista ja teknologisen kehityksen mukaisista julkisista palveluista.

5.2

Yleishyödylliset palvelut kuuluvat talouden kilpailukyvyn ytimeen, ja ne ovat myös avaintekijä sosiaalialalla ja ympäristönsuojelussa. Ne täydentävät Lissabonin strategian kolmea perustekijää (talous, sosiaalikysymykset ja ympäristö). Ne ovat keskeisiä ja välttämättömiä tekijöitä, jotta Euroopan unionista tulisi kestävään talouskasvuun, työn laadun ja määrän parantamiseen ja vahvempaan sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen perustuva kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva yhteiskunta. Yleishyödyllisillä palveluilla on omat erityispiirteensä, eikä niiden tarjoamisessa voida soveltaa ainoastaan sisämarkkinoiden toimintaa koskevia periaatteita. Yleishyödylliset palvelut ovat edellytys kansalaisten ja yritysten taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille.

5.3

Nyt olisikin yhdistettävä Euroopan integraatioprosessissa toisiinsa markkinamekanismit ja julkiset palvelut harmonisella tavalla sellaisilla aloilla, joilla tämä voi tapahtua yhdenmukaisesti yleishyödyllisten tavoitteiden kanssa ja joilla voidaan parantaa unionin kansalaisten elämänlaatua pyrittäessä talouskasvuun, työpaikkojen luomiseen ja kestäväpohjaiseen hyvinvointiin.

5.4

Kansalaisten oikeus käyttää helposti saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja tehokkaita yleishyödyllisiä palveluja on taattava ja sitä on vahvistettava solidaarisuuden sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden nimissä, jotka perustamissopimuksessa vahvistetaan perusperiaatteiksi. Mikäli jäsenvaltio päättää vapauttaa yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen, tämän on tapahduttava edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti. Tämän vuoksi on toissijaisuusperiaatetta noudattaen määriteltävä yleisperiaatteet eri palveluille, joiden tuottamistapa vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  ETSK:n lausunnot yleishyödyllisistä palveluista (EYVL C 241, 7.10.2002) ja yleishyödyllisistä palveluista annetusta vihreästä kirjasta (EUVL C 80, 30.3.2004).


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/22


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Geotermisen energian käyttö — maalämpö”

(2005/C 221/05)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 1. heinäkuuta 2004 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta Geotermisen energian käyttö — maalämpö.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Gerd Wolf.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 132 puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

Käsillä oleva lausunto täydentää komitean aikaisempia energia- ja tutkimuspoliittisia lausuntoja. Lausunnossa käsitellään geotermisen energian (maalämmön) kehittämistä ja hyödyntämistä energialähteenä, joka voisi saatavuutensa puolesta täyttää kestävyyskriteerit, jonka käyttö ei aiheuttaisi ilmastoon vaikuttavia hiilidioksidipäästöjä ja jota siis voitaisiin pitää uusiutuvana energianlähteenä. Lausunnossa esitellään ja arvioidaan lyhyesti maalämmön kehittämisen ja hyödyntämisen nykytilanne, sen tarjoamat mahdollisuudet sekä kaupallistamisen ongelmat. Asian taustalla on maailmanlaajuinen energiakysymys.

Sisällys:

1.

Energiakysymys

2.

Geoterminen energia ja maalämpö

3.

Nykytilanne

4.

Tuleva kehitys ja suositukset

5.

Tiivistelmä

1   Energiakysymys

1.1

Hyödynnettävä energia (1) on nykyisen elintapamme ja kulttuurimme perusta. Vasta energian riittävä saatavuus on johtanut nykyiseen elintasoon: keskimääräinen elinikä, elintarvikkeiden saatavuus, yleinen hyvinvointi ja henkilökohtaiset vapaudet ovat suurissa ja kehittyvissä teollisuusmaissa saavuttaneet ennennäkemättömän tason. Ilman riittävää energiahuoltoa nämä saavutukset olisivat suuressa vaarassa.

1.2

Turvatun, edullisen, ympäristöystävällisen ja kestävän energiahuollon tarve oli Eurooppa-neuvoston Lissabonissa, Göteborgissa ja Barcelonassa tekemien päätösten yhteinen perustekijä. Euroopan unioni on asettanut kolme tiiviisti toisiinsa liittyvää ja yhtä tärkeää kestävän kehityksen puitteissa toteutettavaa energiapoliittista tavoitetta: suojella ja parantaa (1) kilpailukykyä, (2) huoltovarmuutta ja (3) ympäristöä.

1.3

Kuten komitea aikaisemmissa lausunnoissaan (2) toteaa, energian tarjontaan ja hyödyntämiseen liittyy ympäristöhaittoja, riskejä, luonnonvarojen vähenemistä sekä ongelmallista ulkopoliittista riippuvuutta ja ennakoimattomuutta — vertaa nykyinen öljyn hinta. Lisäksi komitea katsoo, että tärkein keino huoltovarmuutta ja talouskriisejä koskevien sekä muiden riskien vähentämiseksi on kaikkien energialajien ja -muotojen mahdollisimman monipuolinen ja tasapuolinen hyödyntäminen sekä kaikinpuolinen pyrkimys energian säästämiseen ja sen tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

1.4

Mikään niistä vaihtoehdoista tai tekniikoista, jotka voivat osaltaan turvata tulevaisuuden energiahuoltoa, ei ole teknisesti täydellinen, ympäristön kannalta täysin haitaton, kaikkiin tarpeisiin riittävä tai potentiaaliltaan arvioitavissa riittävän pitkällä aikavälillä. Lisäksi sekä tavanomaisten että vaihtoehtoisten energiamuotojen nykyinen kehityssuunta ja kustannuskehitys osoittavat selvästi, että tulevaisuudessa energiaa tuskin on saatavissa enää yhtä edulliseen hintaan kuin sitä tähän asti on saatu fossiilisia energialähteitä, kuten öljyä, hiiltä ja maakaasua polttamalla (3).

1.5

Näin ollen ennakoiva ja vastuuntuntoinen eurooppalainen energiapolitiikka ei voi perustua ajatukseen, että edellä mainitut tavoitteet täyttävä energiahuolto voidaan turvata vain muutamaa energiamuotoa hyödyntämällä.

1.6

Pitkän aikavälin ympäristöystävällistä ja taloudellisesti kestävää energiahuoltoa ei siis ole turvattu Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa (4). Avain mahdollisiin ratkaisuihin voi löytyä ainoastaan intensiivisen tutkimus- ja kehitystyön tuloksena. Tähän on kuuluttava myös koelaitosten rakentaminen, niiden tekninen ja taloudellinen koekäyttö sekä lopuksi tekniikan asteittainen markkinoille saattaminen.

1.7

Lisäksi komitea on huomauttanut, että energiaongelmaa tulisi käsitellä nykyistä globaalimmin ja ajallisesti pitkäjänteisemmin, koska energiatalouden muutokset etenevät hitaasti ja koska ilmastoon vaikuttavien kaasujen (kasvihuonekaasujen) päästöt eivät ole pelkästään alueellinen vaan maailmanlaajuinen ongelma. Lisäksi on odotettavissa, että tulevaisuudessa, etenkin kuluvan vuosisadan toisella puoliskolla, tilanne vaikeutuu entisestään.

1.8

Sekä luonnonvarojen vähenemiseen että päästöihin liittyvät ongelmat pahenevat nimittäin entisestään maailmanlaajuisen energiatarpeen ennustetun kasvun myötä: väestönkasvun sekä kehitysmaiden kiinnikuromisen seurauksena energiatarpeen ennustetaan kaksinkertaistuvan tai jopa kolminkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä. Nykytiedon mukaan tähän huomattavaan lisätarpeeseen ei pystytä vastaamaan pelkästään parantamalla energiakäytön tehokkuutta tai säästämällä energiaa.

1.9

Strategiat ja kehitysnäkymät on näin ollen suunnattava vuotta 2060 pidemmälle.

1.10

Kuten komitea on aiemmin todennut, kyseiset ongelmat eivät kuitenkaan välity riittävästi kansalaisille, ja julkisuudessa esiintyy riskien ja mahdollisuuksien yli- ja aliarvioinnin välillä vaihtelevia mielipiteitä.

1.11

Näin ollen ei myöskään ole vielä olemassa riittävän yhtenäistä maailmanlaajuista energiapolitiikkaa. Tämä tosiasia heikentää lisäksi EU:n tasapuolisia mahdollisuuksia maailmanlaajuisessa taloudellisessa kilpailussa.

1.12

Jopa EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa esiintyy erilaista asennoitumista energiaongelmaan. Kuitenkin sekä jäsenvaltioiden parissa että EU:n tasolla ollaan laajasti yksimielisiä siitä, että kaikkia vaihtoehtoja — muutamassa jäsenvaltiossa ydinenergiaa lukuun ottamatta — tulee kehittää (edelleen). Tähän tarkoitukseen sovelletaan lukuisia asianmukaisia T&K-ohjelmia ja muita, osittain jopa kumulatiivisia tukiohjelmia, sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla.

1.13

EU:n erityinen tavoite edelliseen liittyen on lisätä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä selkeästi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, mikä edistää myös ilmastonsuojelua. Tässä yhteydessä geotermisellä energialla on tärkeä rooli.

2   Geoterminen energia ja maalämpö

2.1

Geotermisellä energiatuotannolla tarkoitetaan kaikkia tekniikoita, joilla hyödynnetään maapallon hyvin kuumasta sisuksesta maanpinnalle suuntautuvaa lämpövirtaa. Lämmönsiirtoaineena käytetään vettä (5) (nestemäisessä muodossa tai höyrynä).

2.1.1

Lämpövirran tiheys on kuitenkin hyvin alhainen. Maanpinnan alla lämpötila kasvaa syvyyssuunnassa hyvin hitaasti: yleinen keskiarvo lämpötilan nousulle on noin 3 celsiusastetta sadalla metrillä. Geologista aluetta, jolla lämpötila kasvaa syvyyssuunnassa tätä jyrkemmin kutsutaan geotermiseksi anomaliaksi.

2.1.2

Maanpintaa lähellä olevien kerrostumien lämpötalouteen voi vaikuttaa myös auringon säteily. Tätä ilmiötä kutsutaan maalämmöksi.

2.2

Maaperän lämpöä hyödynnetään kahdella eri tavalla.

2.2.1

Ensimmäinen tapa on lämmön hyödyntäminen lämmitystarkoitukseen. Lämmitykseen käytetään nykyisin EU:ssa noin 40 prosenttia energian kokonaistuotannosta, ja siihen riittää yleensä suhteellisen alhainen (veden) lämpötila (jo alle 100°C).

2.2.1.1

Pelkästään lämmitystarkoitukseen käytetään mm. pystyputkistoa, jossa alapäästään suljetussa (2,5–3 km pitkässä) koaksiaaliputkessa kaksisuuntaisesti virtaavaan veteen siirtyy maksimissaan noin 500 kWth:n lämpöteho.

2.2.1.2

Lähellä maanpintaa olevan maalämmön hyödyntämiseksi käytetään maalämpöpumppua rakennusten lämmittämiseen (noin 2 kWth — 2 MWth). Tässä käytetään lisäksi ”kylmäainetta” (6). Tästä tekniikasta on olemassa useampia muunnoksia, joissa putket voidaan asentaa metrin tai jopa useamman sadan metrin syvyyteen.

2.2.2

Toinen tapa on sähköenergian tuottaminen, johon tarvitaan korkeampia (veden) lämpötiloja (esim. yli 120°C). Tässä lämmitettävä vesi johdetaan yleensä kahden suurehkon välimatkan päässä toisistaan sijaitsevan porausreiän kautta kaksisuuntaisesti maaperän läpi. Näin voidaan saavuttaa suurempia lämpötehoja, nimittäin noin 5–30 MWth.

2.2.2.1

Mutta myös nämä (veden) lämpötilat ovat vielä alhaisia verrattuna (lämpöenergian muuttamiseksi sähköenergiaksi) tarvittavaan termodynaamiseen hyötysuhteeseen ja ottaen huomioon turbiinikierron vaatimat kiehumislämpötilat.

2.2.2.2

Siksi turbiineissa käytetään mieluummin kiertoaineita, joilla on vettä alhaisempi kiehumislämpötila (kuten perfluoripentaania, C5F12). Tätä varten on kehitetty erityisiä turbiinitekniikoita kuten ORC-tekniikka (Organic Rankine Cycle) tai ns. Kalina-prosessi.

2.2.3

Erityisen edullista on yhdistää molemmat käyttömuodot (sähkö ja lämpö) ja hyödyntää sähköntuotannossa käyttämättä jäänyt lämpö lämmitystarkoituksiin: näin saadaan samanaikaisesti lämmitys- ja sähköenergiaa.

2.3

Jotta hyödynnettävää energiaa voitaisiin toimittaa erityisesti sähköntuotantoa varten, tarvitaan yleensä riittävässä — usean kilometrin — syvyydessä maanpinnan alla sijaitsevia lämpöesiintymiä. Tämä edellyttää teknisesti vaativia syväporauksia.

2.3.1

Tällaisten laitosten käyttöönotto- ja käyttökulut kasvavat kuitenkin selkeästi sitä enemmän, mitä syvemmällä esiintymät ovat. Näin ollen on suunnitellun käyttötarkoituksen mukaan otettava huomioon poraussyvyys, hyötysuhde ja lämpöhyöty.

2.4

Siksi hyödynnettäviä lämpöesiintymiä on aluksi etsitty lähinnä sellaisilla geologisilla alueilla, joissa esiintyy geotermisiä anomalioita.

2.4.1

Merkittäviä geotermisiä anomalioita (esiintymiä, joilla on korkea entalpia (7)) esiintyy lähinnä vulkaanisesti erityisen aktiivisilla alueilla (Islanti, Italia, Kreikka, Turkki). Tällaisia hyvin entalpisia esiintymiä hyödynnettiin jo varhaishistoriassa kylpylöinä, ja niitä on käytetty noin sadan vuoden ajan myös sähköntuotantoon (Larderello, Italia, 1904).

2.4.2

Sen sijaan vähäisempiä geotermisiä anomalioita (lievästi entalpisia hydrotermaalisia esiintymiä), joissa lämpötila kasvaa syvyyden myötä vain hieman keskimääräistä enemmän, on tektonisesti aktiivisilla alueilla (Ylä-Reinin hauta, Tyrrhenanmeri, Egeanmeri jne.) sekä hyvin usein vettä sisältävissä sedimenteissä (pannoninen allas Unkarissa ja Romaniassa, Pohjois-Saksa — Puola -allas).

2.5

Koska geotermisiä anomalioita esiintyy vain harvassa, on 80-luvun puolivälistä lähtien yritetty hyödyntää entistä enemmän ”tavanomaisiin” geologisiin muodostelmiin varastoitunutta lämpöä, jotta voitaisiin tyydyttää paremmin hyötyenergian kasvavaa tarvetta ja sopeuttaa lämmön ja/tai energian tarjontaa paremmin alueellisiin tarpeisiin.

2.5.1

90-luvulla energiatuotannossa ryhdyttiin ensisijaisesti saksankielisissä maissa hyödyntämään muita kuin geotermisiin anomalioihin liittyviä esiintymiä. Sähköenergian tuotantoon on ryhdytty Altheimissa ja Bad Blumaussa (Itävalta) sekä Neustadt-Glewessa (Saksa) vasta neljän viime vuoden aikana.

2.5.2

Tämä edellyttää vähintään 2,5 kilometrin, mieluiten jopa 4–5 km:n tai syvempiä porauksia.

2.6

Menetelmän etuihin kuuluu, että

maalämmön hyödyntäminen ei ole tuuli- ja aurinkoenergian tapaan riippuvaista sääolosuhteista tai vuorokauden ja vuodenaikojen vaihtelusta, jolloin se voi palvella tärkeää perusenergian tuotantoa.

siinä on ainoastaan siirrettävä jo olemassa oleva lämpö muutaman kilometrin syvyydessä olevasta esiintymästä maanpinnalle, eikä se sisällä primaarisia lämmöntuotannon prosesseja (kuten polttaminen tai ydinprosessit) sekä niihin liittyviä kustannuksia ja ympäristörasitteita.

kyse on lähes rajattomista uusiutuvista lämpöesiintymistä, joiden hyödyntäminen voisi teoriassa lisätä huomattavasti energian tarjontaa.

2.7

Menetelmän haittana on kuitenkin, että

hyödynnettävät lämpötilat ovat suhteellisen alhaisia, eikä niiden avulla pystytä saavuttamaan sähkön tuotannon kannalta tyydyttävää termodynaamista hyötysuhdetta.

maanalaisia esiintymiä on hyödynnettävä laaja-alaisesti, koska hyödynnettävän lämmön on pystyttävä korvautumaan. Liian voimaperäinen lämmönsiirto saattaa johtua varantojen ehtymiseen ja siten esiintymän ennenaikaiseen hylkäämiseen.

esiintymän hyödyntämisessä on estettävä ympäristöä rasittavien ja/tai syövyttävien aineiden (mm. CO2, CH4, H2S sekä suolat) vaikutukset ja mahdollinen ympäristöön leviäminen sekä hallittava laitteiston osien syöpymistä.

geotermisten esiintymien käyttöön oton ja hyödyntämisen kustannukset ja taloudelliset epävarmuustekijät (muun muassa esiintymien laajuuteen ja ehtymiseen liittyvät riskit) ovat vielä suhteellisen korkeita.

3   Nykytilanne

3.1

Pääasiallisesti syvällä olevia esiintymiä hyödyntävässä geotermiassa on kyse kolmesta eri tekniikasta — jotka vaativat yleensä ainakin kaksi porausta (dubletti) (8) — tai niiden muunnelmasta:

Hydrotermisistä esiintymistä siirretään maanalaista, ei-arteesista (eli ei-paineenalaista) lämmintä vettä maanpinnalle, lähinnä lämmitystarkoituksiin. Parhaillaan tätä menetelmää ollaan laajentamassa myös kuumavesiesiintymiin, joiden korkeampia lämpötiloja voidaan käyttää sähkön tuotantoon. Lämmönsiirtoaineena toimii maan syvyyksissä esiintyvä vesi.

HDR-järjestelmissä (Hot Dry Rock, kuumat ja kuivat kivimuodostelmat) otetaan käyttöön soveltuvia kivimuodostelmia syväporauksilla ja massiivisilla stimulaatiotoimilla. Paikalle johdetun pintaveden avulla kivimuodostelmien lämpö otetaan talteen jäähdyttämällä stimulaation avulla keinotekoisesti tuotettuja lämmönvaihdinpintoja syväkivilajeissa.

Paineen alla olevien kuumavesiesiintymien yhteydessä (ainoastaan poikkeustapauksissa) jopa yli 250-asteista vesi-höyrysekoitusta voidaan hyödyntää sähkön- ja lämmöntuotannossa.

Tämän lisäksi kehitetään maanpinnan yläpuolisia lämmönsiirto- ja hyödyntämistekniikoita (9).

3.2

EU:ssa — lähinnä geotermisiin anomalioihin pohjautuvien ja enimmäkseen Italiassa sijaitsevien — geotermisten laitosten sähköntuotantokapasiteetti on nykyään noin 1 GWel, eli noin 2 promillea sähkön kokonaistuotannosta EU:ssa. Välitöntä lämmityskäyttöä varteen on nykyisin hyödynnettävissä noin 4 GWth:n teho. Nykykehitykseen perustuvien arvioiden mukaan se noussee vuoteen 2010 mennessä kuitenkin jo vähintään 8 gigawattiin.

3.3

Kumpikaan käyttömuoto ei siis vielä anna määrällisesti merkittävää panosta EU:n energiatuotantoon, ja jopa niiden osuus käytössä olevista uusiutuvista energiamuodoista on vielä hyvin pieni.

3.4

Geotermisen energian hyödyntäminen on viime vuosina kuitenkin kasvanut selkeästi sekä jäsenvaltioiden sisäisten että EU-tason tukien ansiosta. Kun kyse on korkeintaan muutaman kymmenen megawatin lämpötehosta, geotermia edistää osaltaan myös hajautettua energiatuotantoa.

3.5

Komitea pitää tukia täysin oikeutettuina. Tässäkin on kyse enimmäkseen koelaitoksista, joissa on tarkoitus kokeilla ja kehittää edelleen erilaisia menetelmiä.

3.6

Sellaisilla alueilla, joilla ei esiinny geotermisiä anomalioita, sähköntuotannon kilowattituntikohtaiset kustannukset ovat nykyisin noin puolet aurinkoenergiaan ja kaksinkertaiset tuulienergiaan verrattuna, ja tämän kustannustason saavuttaminen edellyttää useimmiten yhtäaikaista lämmön ja sähkön tuotantoa.

3.6.1

Kuten edellä on todettu, geoterminen energiatarjonta voidaan kuitenkin sopeuttaa pitkälti kysyntään, mikä on eduksi, kun uusiutuvien energiamuotojen osuus energiamarkkinoista kasvaa. Silloin tuuli- ja aurinkoenergian tehovaihtelut vaativat säätely- ja tasaustoimien lisäämistä. Todennäköisesti on viime kädessä pakko turvautua energiaa kuluttaviin ja kalliisiin varastointiaineisiin, kuten vetyyn.

4   Tuleva kehitys ja suositukset

4.1

Mikäli geotermiatekniikan käyttöä pystytään laajentamaan geotermisten anomalioiden (ks. myös kohdat 2.4 ja 2.5) ulkopuolellekin, geoterminen energia voi hyvinkin muodostaa merkittävän osan ympäristöystävällistä ja kestävää energiahuoltoa (ks. myös kohta 4.13).

4.2

Potentiaalin käyttöön ottamiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan taloudellisesti kannattavaan sähköntuottoon vähintään 4–5 kilometrin syvyyteen ulottuvia porauksia, jotta päästään käsiksi niihin (kivi)kerrostumiin, joissa vallitsee 150 celsiusasteen vähimmäislämpötila. Lisäksi näitä kivikerrostumia on käsiteltävä (stimuloitava) riittävän lämmönvaihdon takaamiseksi kuuman kiven ja luonnollisesti esiintyvän tai paikalle johdetun veden välillä sekä riittävän vesivirran mahdollistamiseksi.

4.2.1

Pelkkään lämmöntuotantoon (lämmitystarkoituksiin) riittää sitä vastoin (ks. myös kohta 2.2.1.1) myös matalampi, esimerkiksi 2–3 kilometrin poraussyvyys.

4.3

Tällaisia teknologioita kehitetään ja kokeillaan jo useissa, keskenään geologisesti erilaisissa paikoissa EU:ssa (esim. Soultz-sous-Forêts, Groß Schönebeck). Alan laajentamismahdollisuudet liittyvät sijainnista mahdollisimman pitkälle riippumattomien ja siten vientikelpoisten hyödyntämisteknologioiden kehittämiseen. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin huomattavaa T&K-panosta.

4.4

Yhtäältä alkutekijöissä olevia tekniikoita on kehitettävä käyttöasteelle saakka ja varmennettava edellä mainitut edellytykset geotermisen energian kestävälle hyödyntämiselle.

4.4.1

Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää selvittää, täyttääkö tällainen stimuloitu esiintymä todellakin riittävän kestävyyden asettamat hydrauliset ja termodynaamiset ehdot.

4.5

Toisaalta myös yksittäisiä prosessivaiheita on vähitellen parannettava ja rationalisoitava niin pitkälle, että kyseisen energiamuodon hyödyntämisestä tulee kilpailukykyinen (ks. jäljempänä). Tämä edellyttää asianmukaista tutkimus- ja kehitystyötä (ks. kohta 1.6) sekä markkinoiden valmistelua tuotantokustannusten säästämiseksi.

4.6

Keskipitkällä aikavälillä geotermisen energian kilpailukyky tarkoittaa, että sen hyödyntäminen voi kilpailla kustannusten suhteen tuulienergian kanssa. Tällainen tilanne on odotettavissa, koska tuulienergian haittapuolet nousevat yhä selkeämmin esille. Nämä haittapuolet koskevat tuulienergian hyvin vahvasti vaihtelevaa tarjontaa (joka tunnetusti johtaa huomattaviin sekundaarikustannuksiin ja muualla tapahtuviin päästöihin), asukkaisiin ja maisemaan kohdistuvaa haittaa sekä myös kasvavaa korjaus- ja huoltotarvetta. Myös kuluttajien tai julkisen sektorin kustannusrasite on otettava huomioon kokonaisarviossa.

4.7

Pitkällä aikavälillä ja kun otetaan huomioon öljyn ja maakaasun todennäköisesti edelleen nousevat hinnat (ja varojen rajallisuus), esille nousee kysymys geotermisen energian yleisestä kilpailukyvystä. Kyse on siis siitä, voiko tämän energian hyödyntäminen — kaikkien energian muuntamistekniikoiden ulkoiset kustannukset huomioon ottaen — pitkällä aikavälillä kehittyä kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi, joka ei tarvitse tukia eikä markkinoita vääristävää erikoisasemaa, ja jos, niin kuinka nopeasti.

4.8

Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin (10), että

sekä jäsenvaltiot että EU edistävät määrätietoisten T&K-ohjelmien avulla tieteellis-teknistä kehitystä niin pitkälle, että erilaisia tekniikoita ja prosessivaiheita voidaan kokeilla ja kehittää riittävän monessa koelaitoksessa.

tarjotaan markkinoille saattamisen alkuvaiheessa asteittain alenevia kannustimia ja laaditaan siinä yhteydessä myös yksityisiä investointeja koskevia säännöksiä (esim. uusiutuvia energiamuotoja suosiva lainsäädäntö, lämmitys- ja ilmastointijärjestelmiä koskevat säännökset), jotka edistävät tuetun energian myyntiä ajallisesti rajoitetussa markkinoillesaattamisvaiheessa. Tavoitteena on myös voida tutkia, parantaa ja arvioida sen taloudellisia mahdollisuuksia. Tämä koskee erityisesti myös energiatuotantoyritysten kuluttajille suuntaamia ns. contracting-malleja.

tarjotaan takuita geotermisten esiintymien tutkimiseen ja käyttöönottoon liittyviä — esim. löydöksen tuottavuutta ja porausta koskevia — riskejä vastaan.

4.9

Komitea toteaa tyytyväisenä, että alalla on jo ryhdytty laajoihin toimiin. Komitea kannattaa varauksettomasti komission meneillään olevia ja suunnittelemia T&K-hankkeita sekä sen aikomusta vahvistaa edelleen selkeästi asianomaisia toimiaan seuraavassa T&K-puiteohjelmassa. Komitea pitää myös myönteisinä jäsenvaltioiden asianomaisia T&K-ohjelmia sekä niiden pyrkimyksiä helpottaa ja kannustaa jo nyt tukitoimin kokeellista markkinoille saattamista.

4.10

Komitea toistaa tässä yhteydessä aikaisemman suosituksensa lisätä eurooppalaisen tutkimusalueen onnistumismahdollisuuksia kattavan, avoimen, koordinoidun ja kaikkien kumppaneiden edistämän energiatutkimusstrategian avulla, josta tulisi lisäksi tehdä oleellinen osa seitsemättä T&K-puiteohjelmaa ja Euratom-ohjelmaa.

4.11

Sen tulisi sisältää myös tarvittavat T&K-toimet geotermisen energian kehittämiseksi ja sen aseman parantamiseksi, kunnes muutenkin muuttuvilla energiamarkkinoilla voidaan arvioida paremmin kyseisen teknologian pitkän aikavälin kustannuskehitys ja sen todelliset mahdollisuudet.

4.12

Lisäksi komitea suosittelee, että kaikki — siis myös tähän asti ainoastaan kansallisella tasolla rahoitetut — geotermiaa koskevat T&K-ohjelmat liitetään avoimen koordinoinnin mukaisesti mahdollisimman tiiviisti eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan ja edistetään näin myös eurooppalaista yhteistyötä.

4.13

Tässä yhteydessä komitea näkee myös uusille jäsenvaltioille tarjoutuvan tilaisuuden osallistua EU:n T&K-ohjelmaan. Näissä maissa odotettavissa olevia energiajärjestelmien uudistuksia tulisi hyödyntää asianomaisten koe- ja esittelylaitosten asentamiseksi.

4.14

Komitea suosittelee lisäksi, että komissio pyrkii yhdenmukaistamaan markkinoille saattamiseen liittyvät tehokkaat tukitoimet (esim. uusiutuvia energiamuotoja suosiva lainsäädäntö) EU:ssa mahdollisimman pitkälle, jotta aluksi ainakin geotermiatekniikan alalla EU:n laajuinen tasapuolinen kilpailu samankaltaisten tekniikoiden välillä olisi mahdollista.

4.15

Koska geotermia tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden hyödyntää energiaa samanaikaisesti lämmitystarkoituksiin ja sähköntuotantoon, komitea suosittelee lisäksi, että komissio edistää myös tarvittavien lämpöverkkojen ja lämmön talteenoton luomista.

5   Tiivistelmä

5.1

Geotermisellä energiatuotannolla tarkoitetaan kaikkia tekniikoita, joilla hyödynnetään maapallon hyvin kuumasta sisuksesta maanpinnalle suuntautuvaa lämpövirtaa.

5.2

Tämä koskee ensisijaisesti lämmitysenergian tuotantoa, mutta myös sähkön tai molempien energiamuotojen yhtäaikaista tuottamista.

5.3

Geotermistä energiaa tuotetaan jo alueilla, joilla esiintyy geotermisiä anomalioita, mutta sen suhteellinen osuus energian kokonaistuotannosta on hyvin pieni.

5.4

Käyttämällä tekniikoita, jotka soveltuvat myös geotermisesti anomaalien alueiden ulkopuolella sovellettaviksi, geotermisen energian tuotanto voi muodostaa merkittävän osan kestävää energiahuoltoa nimenomaan perusenergian tuotannon alalla. Tämä edellyttää kuitenkin 4-5 kilometrin syvyyteen ulottuvia porauksia sekä ”stimulaatiotoimenpiteitä”.

5.5

Lupaavia kehitysmahdollisuuksia on kuitenkin olemassa myös maanpinnan läheisyydessä olevan maalämmön hyödyntämisessä lämmitys- ja ilmastointitarkoituksiin maalämpöpumppujen avulla.

5.6

Mahdollisuus tuottaa perusenergiaa erottaa geotermian teholtaan vaihtelevista menetelmistä (kuten tuuli- ja aurinkoenergiasta), joissa on entistä enemmän turvauduttava säätely-, tasaus- ja varastointitekniikoihin. Lisäksi sen maa-alan tarve ja maisemavaikutukset ovat suhteellisen pienet, eikä se kohtaa yhtä suurta vastustusta paikallisten asukkaiden parissa.

5.7

Komitea toistaa suosituksensa lisätä eurooppalaisen tutkimusalueen onnistumismahdollisuuksia kattavan energiatutkimusstrategian avulla.

5.8

Strategian tulisi sisältää myös geotermisen energian kehittämiseksi tarvittavat T&K-toimet, joilla jatketaan ja vahvistetaan asianmukaisesti jo toteutettavia ohjelmia.

5.9

Komitea suosittelee, että tähän asti ainoastaan kansallisella tasolla rahoitetut geotermiaa koskevat T&K-ohjelmat liitetään avoimen koordinoinnin mukaisesti kyseiseen eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan ja sen integroituihin toimiin.

5.10

Komitea suosittelee, että kaikissa jäsenvaltioissa luodaan asteittain alenevia alkuvaiheen kannusteita ja säännöksiä markkinoille saattamiselle (esim. uusiutuvia energiamuotoja suosiva lainsäädäntö) ja yksityisten investointien lisäämiseksi, jotta ajallisesti rajoitetusti tuetun energian käyttöönotto ja myynti tulee houkuttelevaksi. Tavoitteena on edistää näin myös näiden energiamuotojen taloudellisten mahdollisuuksien tutkimista, parantamista ja arviointia.

5.11

Komitea suosittelee, että kyseiset tukitoimet yhdenmukaistetaan EU:ssa niin pitkälle, että EU:n laajuinen tasapuolinen kilpailu on mahdollista geotermiatekniikan alalla.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Energiaa ei kuluteta, vaan sitä ainoastaan muunnetaan ja samalla hyödynnetään. Tämä tapahtuu soveltuvien muuntoprosessien avulla, kuten hiilen polttamisella, tuulivoiman muuntamisella sähköksi tai ydinfissiolla (energian säilyvyys; E=mc2). Kuitenkin puhutaan myös energiahuollosta, energiantuotannosta ja energiankulutuksesta..

(2)  ”Uusiutuvien energiamuotojen edistäminen: toimintakeinot ja rahoitusvälineet”, ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla”, ”Ehdotus neuvoston direktiiviksi (Euratom), jossa määritellään perusvelvollisuudet ja yleiset periaatteet ydinlaitosten turvallisuuden suhteen” ja ”Ehdotus käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen käsittelyä koskevaksi neuvoston direktiiviksi (Euratom)”, ”Ydinvoiman merkitys sähköntuotannossa”, ”Fuusioenergia”.

(3)  Polttamista on tulevaisuudessa rajoitettava entistä enemmän paitsi luonnonvarojen vähentymisen vuoksi myös hiilidioksidipäästöjen takia (Kioto!).

(4)  Yleisestä ongelmasta varoittavia merkkejä ovat koetut öljykriisit (esimerkiksi vuosina 1973 ja 1979), öljyn nykyinen hinnan-nousu sekä nykyinen talouden ja ympäristön välisiä jännitteitä kuvaava kiista päästötodistusten myöntämisestä.

(5)  Ks. kuitenkin 2.2.1.2 ja 2.2.2.2.

(6)  Tulevaisuudessa esim. hiilidioksidi.

(7)  Termodynamiikassa käytetyllä entalpia-käsitteellä tarkoitetaan systeemin lämpösisältöä, joka määritellään sisäisen energian ja paineen ja tilavuuden tulon summana.

(8)  Vrt. kuitenkin kohdassa 2.2.1.1 mainittu pystyputkisto ja kohdassa 2.2.1.2 mainittu maalämpöpumppu.

(9)  Vrt. kohdassa 2.2.2.2 mainittu turbiinikierto.

(10)  Ks. lausunto aiheesta ”Uusiutuvien energiamuotojen edistäminen: toimintakeinot ja rahoitusvälineet”.


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/28


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän rakennus- ja käyttöönottovaiheen sekä käyttövaiheen toteuttamisesta”

KOM(2004) 477 lopullinen — 2004/0156 COD

(2005/C 221/06)

Neuvosto päätti 16. marraskuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 156 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Virgilio Ranocchiari.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. ja 10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 134 ääntä puolesta ja 3 pidättyi äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

ETSK on alusta lähtien seurannut eurooppalaisen Galileo-satelliittinavigointi- ja satelliittipaikannusohjelman syntymistä ja kehittymistä. Komitea toteaa ohjelman keskeisen strategisen merkityksen unionin kilpailukyvylle sekä sen innovatiiviset taloudelliset, sosiaaliset ja työllistävät vaikutukset. Lisäksi Galileo-ohjelmalla voidaan parantaa elämänlaatua kansalaisyhteiskunnassa (1). ETSK on myös tähdentänyt Galileo-yhteisyrityksen perustamisesta lähtien (2), että yksityissektorin on osallistuttava järjestelmän kehittämiseen ja käyttöön, sekä vakuuttanut tukevansa hanketta jatkuvasti sen kehittämis- ja käyttövaiheissa (3).

1.2

ETSK korostaa aiheesta äskettäin antamassaan lausunnossa (4), että ”Galileo-ohjelma (– –) on vihdoin päässyt todelliseen käynnistysvaiheeseen sen jälkeen kun ESA:n neuvostossa päästiin 26. toukokuuta 2003 sopimukseen järjestön jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista”, ja toteaa, että ”Galileo-ohjelma on merkittävä haaste Euroopan unionille, sen riippumattomuudelle, sen tekniselle ja tieteelliselle kapasiteetille, sen taloudelle ja erityisesti sen avaruus(– –)alan toiminnalle”.

2   Nykytilanne ja odotettu kehitys

2.1

On muistettava, että Galileo-ohjelmassa on neljä kehitysvaihetta:

Määrittelyvaihe, joka kesti vuodesta 1999 vuoteen 2001 ja jonka aikana luotiin järjestelmän rakenne ja määriteltiin jäljempänä luetellut viisi palvelutasoa. Määrittelyvaihe rahoitettiin pääasiassa tutkimus-, kehittämis- ja esittelytoiminnan viidennestä puiteohjelmasta, joka toteutettiin vuosina 1998–2002.

Kehittämis- ja validointivaihe alkoi vuonna 2002 ja päättyy vuonna 2005. Siihen kuuluu järjestelmän satelliittien ja maan päällä toimivien osien kehittäminen sekä järjestelmän validointi kiertoradalla. EU:n ja ESA:n rahoitusosuus on ollut 1,2 miljardia euroa, ja vuosina 2002–2006 toteutettavasta tutkimus-, kehittämis- ja esittelytoiminnan kuudennesta puiteohjelmasta on saatu yli 100 miljoonan euron varat.

Rakennus- ja käyttöönottovaihe, jonka on määrä kestää vuodesta 2006 vuoteen 2007 ja jonka aikana satelliitit rakennetaan ja lähetetään kiertoradalle — kaksi ensimmäistä satelliittia otetaan käyttöön jo vuoden 2005 lopulla — sekä asennetaan kokonaisuudessaan maan päällä toimiva infrastruktuuri. Vaiheen kokonaisrahoitus on 2,1 miljardia euroa, josta kolmannes eli 700 miljoonaa euroa otetaan yhteisön talousarviosta ja kaksi kolmannesta eli noin 1,4 miljardia euroa vielä valittavalta yhteenliittymältä.

Kaupallinen käyttövaihe alkaa vuonna 2008, ja sen toiminta ja ylläpito maksaa vuosittain noin 220 miljoonaa euroa. Varat otetaan kokonaan yksityissektorilta lukuun ottamatta EU:n myöntämää 500 miljoonan euron poikkeusrahoitusta julkisista varoista vaiheen alkuvuosina niiden päätösten mukaisesti, jotka tehdään vuosia 2007–2013 koskevista yhteisön talousarvion rahoitusnäkymistä.

2.2

Määrittelyvaiheen jälkeen toukokuussa 2002 perustettiin neljäksi vuodeksi Galileo-yhteisyritys, jotta huolehditaan ”Galileo-ohjelman tutkimus-, kehittämis- ja esittelyvaiheen hallinnon yhtenäisyydestä ja varainhoidon valvonnasta sekä [käytetään] tätä tarkoitusta varten ohjelmalle myönnettyjä varoja”.

2.3

Asetuksella N:o 1321/2004 (5), jolla perustettiin maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) Euroopan valvontaviranomainen, sekä yhteisellä toiminnalla 2004/552/YUTP (6) — jotka molemmat hyväksyttiin 12. heinäkuuta 2004 — on myös toteutettu järjestelmän toimintarakenteita, joiden avulla varmistetaan ohjelmiin liittyvien julkisten etujen valvonta sekä Galileo-järjestelmän turvallisuus ja suojelu.

2.4

Kansainvälisellä tasolla Euroopan unioni ja Yhdysvallat pääsivät 26. kesäkuuta 2004 nelivuotisten neuvottelujen jälkeen erittäin merkittävään sopimukseen Galileo- ja GPS-järjestelmistä (7). Sopimus koskee kyseisten satelliittinavigointi- ja -paikannusjärjestelmien tarjoamien palvelujen sekä niihin liittyvien sovellutusten edistämistä, toimittamista ja hyödyntämistä täysin yhteensopivasti ja yhteentoimivasti. Kyseisten kahden järjestelmän on määrä toimia rinnakkain ilman signaalien välistä häirintää. Näin Galileosta voi tulla maailmanlaajuinen avointen signaalien standardi siviili- ja kaupallisiin tarkoituksiin käytettävissä GNSS-järjestelmissä (puolustusvoimat hallinnoi GPS-järjestelmää). Lisäksi Galileo tulee nykyisten GPS-järjestelmän käyttäjien ulottuville, ja siitä voi muodostua houkutteleva vaihtoehto yhden vastaanottimen ansiosta.

2.5

Kansainvälisen tason toimia edustaa myös Israelin kanssa 13. heinäkuuta 2004 allekirjoitettu yhteistyöpöytäkirja. Myös Kiinan kanssa on allekirjoitettu yhteistyöpöytäkirja 30. lokakuuta 2003. Jonkin aikaa on käyty neuvotteluja yhteentoimivuuden saavuttamiseksi venäläisen Glonass-järjestelmän (8) kanssa. Neuvotteluissa on jo edistytty etenkin taajuuksien hankkimisen ja venäläisten kantorakettien käytön suhteen. Yhteistyösopimusneuvottelut Venäjän federaation, Ukrainan ja Intian kanssa ovat myös edenneet pitkälle. Lisäksi on jo luotu yhteyksiä Australiaan, Brasiliaan, Meksikoon ja Etelä-Koreaan. Myös Sveitsi, Norja ja Kanada tarkastelevat mahdollisuutta osallistua rahoitukseen.

2.6

Välimeren alueen osalta käynnistettiin Valenciassa huhtikuussa 2002 kokoontuneessa ulkoministerien Euro–Välimeri-konferenssissa toimintasuunnitelma, johon sisältyy Välimeren alueen satelliittinavigointi- ja -paikannusjärjestelmiä koskeva yhteistyö. Galileo-yhteisyritys käynnisti äskettäin Kairossa EU:n ja Välimeren alueen paikallista GNSS-järjestelmää koskevan esittely-, koulutus- ja koordinointihankkeen, jonka tarkoituksena on tutkia yhteistyössä Välimeren alueen kumppanuusmaiden kanssa Galileo-järjestelmää edeltäneen geostationaarisen EGNOS-satelliitin (9) vaikutusta.

2.7

Galileo-järjestelmä tarjoaa täysimittaisesti toimiessaan viisi palvelutasoa:

”Peruspalvelut ovat avoimia, ja ne on tarkoitettu suurelle yleisölle luotuihin ja yleisen edun mukaisiin palveluihin.

Kaupallisten palvelujen tasolla voidaan kehittää ammattikäyttöön tarkoitettuja sovelluksia. Tällaiset sovellukset ovat peruspalvelujen suorituskykytasoa korkeammat erityisesti palvelujen varmuuden osalta.

Erittäin korkealaatuinen ja varma ns. ihmishengen turvaavien palvelujen taso (Safety of Life) ihmishenkien turvaamisessa olennaisille sovellutuksille, kuten ilma- ja meriliikenteen navigointipalveluille.

Etsintä- ja pelastuspalvelujen taso, joiden tarkoituksena on parantaa merkittävästi nykyisin hätätilanteissa ja pelastuspalveluissa käytettäviä avunantojärjestelmiä.

Julkisesti säänneltyjen palvelujen taso (Public Regulated Service, PRS-palvelut), jolla sisältö salataan ja jonka toiminta ei vaikeudu radio- ja muista häirintäyrityksistä. Tämän tason palvelut on varattu pääasiassa julkisten laitosten tarpeisiin absoluuttista suojausta vaativilla aloilla, kuten pelastuspalveluissa, kansallista turvallisuutta koskevissa asioissa ja lain noudattamisen turvaamisessa.” (10)

2.8

Galileo-järjestelmän käyttö ja hallinnointi siviilitarkoituksiin sekä etupäässä kaupalliset ja ammatilliset sovellutukset huomioon ottaen komissio katsoo, että sen potentiaaliset markkinat saattavat vuonna 2010 olla noin kolme miljardia vastaanotinta. Vuosittaisen investointien tuoton arvioidaan olevan noin 250 miljardia euroa. Lisäksi perustetaan uusia yrityksiä, ja ne luovat satoja tuhansia korkeaa ammattitaitoa vaativia työpaikkoja, joista yli 150 000 Eurooppaan.

2.9

Galileo-yhteisyritys päätti syyskuussa 2004 kilpailuun perustuvan neuvotteluvaiheen. Se on saanut lopulliset ehdotukset kahdelta toimilupaa hakeneelta yhteenliittymältä (Eurely (11) ja Inavsat (12)) ja arvioi niitä lopullisesti kolmen kriteerin perusteella. Kriteerit ovat liikkeenjohto- ja rahoitusvalmiudet, tekniset valmiudet sekä oikeudelliset ja sopimustekniset näkökohdat.

2.10

Sen jälkeen kun Galileo-yhteisyritys on esittänyt asiaa koskevan raporttinsa komissiolle ja kun komissio on laatinut tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle (13) siirtymisestä käyttöönotto- ja käyttövaiheeseen, yhteisyritys saa toimeksiantonsa mukaisesti ”tarvittavat poliittiset suuntaviivat ohjelman seuraavien vaiheiden julkisesta rahoituksesta ja julkisen palvelun tehtävistä sekä etenkin tehtävien määritelmät”. Yhteisyritys voi näin ollen ehdottaa valvontaviranomaiselle toimilupasopimuksen allekirjoittamista. Valvontaviranomainen on toimiluvan myöntävänä viranomaisena vastuussa sopimuksen täytäntöönpanosta asetuksen (EY) N:o 1321/2004 nojalla.

2.11

Komitea on huolissaan siitä, että edellä mainittu menettely saattaa osoittautua liian monimutkaiseksi ja että siihen voi sisältyä päällekkäisyyksiä ja kaksinkertaista valvontaa, mikä ei helpota eikä selkeytä menettelyä.

2.12

Lisäksi tässä lausunnossa käsiteltävässä asetusehdotuksessa säädetään, että valvontaviranomaiset, jotka määritellään asetuksen (EY) N:o 1321/2004 nojalla satelliittinavigointiohjelmiin liittyviä julkisia etuja valvovaksi yhteisön virastoksi, perustetaan vasta vuonna 2005.

3   Euroopan komission ehdotus

3.1

Komitean lausunnossa käsiteltävällä asetusehdotuksella vastataan tarpeeseen laatia erityinen oikeusväline, jolla varmistetaan ohjelmalle itsenäinen budjettikohta ja tehostetaan Galileo-ohjelman varainhoitoa ja valvontaa käyttöönotto- ja käyttövaiheissa myös toimiluvan haltijaan nähden.

3.2

Ehdotetulla asetuksella pyritään siis määrittelemään yhteisön rahoitusosuutta koskevat säännöt ohjelman käyttöönotto- ja käyttövaiheissa. Asetusehdotuksessa keskitytään seuraaviin seikkoihin:

3.2.1

Yhteisön on varmistettava yhdenmukaiset puitteet yhteisön myöntämille varoille sekä varoille, jotka toimiluvan haltijan saa

Galileo-ohjelman palvelujen tarjoamisesta

niistä järjestelmän osien lisenssimaksuista ja tekijänoikeusmaksuista, jotka valvontaviranomainen antaa toimiluvan haltijan käyttöön maksutta

Euroopan investointipankin myöntämistä pitkäaikaisista lainoista.

3.2.2

On varmistettava valvontaviranomaisten asianmukainen institutionaalinen hallinto- ja valvontajärjestelmä.

4   Yleistä

4.1

ETSK katsoo, että eri palvelutasojen tarjonnan teknisiä näkökohtia tulisi välittömästi tarkentaa. Näin varmistetaan avoimet standardit, joiden ansiosta palvelut ovat muiden palvelujen tarjoajien ja innovatiivisten palvelujen ulottuvilla, sekä vältetään uusia, etenkin pieniä toimijoita koskevat keinotekoiset esteet tai korkeat maksut.

4.2

Budjettikehyksen asianmukaisuuden suhteen ETSK toivoo, että yhteisön talousarvion uudet rahoitusnäkymät hyväksytään mahdollisimman pian. Komitea tukee komission pyyntöä luoda Galileo-ohjelmaa varten erityinen ja itsenäinen budjettikohta, jossa ohjelmalle myönnetään miljardin euron rahoitus. Komitea kehottaa lisäämään määrärahoja asianmukaisesti, jotta varmistetaan EGNOS-järjestelmän kehittäminen ja liittäminen Galileo-ohjelmaan. ETSK:n mielestä on myös asianmukaista, että GNSS-järjestelmien satelliittipaikannuksen tutkimustoiminta sisältyy tutkimus-, kehittämis- ja esittelytoiminnan seitsemänteen puiteohjelmaan ja että sitä rahoitetaan puiteohjelmasta.

4.3

ETSK pohtii myös sitä, miten budjettikehykseen liitetään niiden unionin ulkopuolisten maiden elinten mahdollinen julkinen rahoitus, jotka ovat ilmaisseet aikeensa osallistua Galileo-ohjelman rahoitukseen.

4.4

ETSK panee merkille, että budjettikehys tarjoaa toimiluvan haltijalle etuja, jotka aiheutuvat sen tehtävästä palvelujen tarjoajana sekä sen käyttöön maksutta asetettujen järjestelmän osien lisenssimaksuista ja tekijänoikeusmaksuista (IPR) (14). ETSK on huolissaan siitä, että toimiluvan haltijalle luodaan näin mahdollisesti ennakkoon määräävä tai monopoliasema, mikä saattaa johtaa kilpailun vääristymiin ja vapaiden markkinoiden rajoituksiin.

4.5

Yhteisön virastolle (maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän Euroopan valvontaviranomaiselle) tehtäväksi annettua hallintoa ja valvontaa koskevan institutionaalisen rakenteen asianmukaisuuskysymyksestä komitea korostaa seuraavaa:

4.5.1

Euroopan avaruusjärjestö ei ole edustettuna Euroopan GNSS-valvontaviranomaisen hallintoneuvostossa, vaikka se on mukana nykyisen yhteisyrityksen hallintoneuvostossa.

4.5.2

Galileo-yhteisyritys siirtää hallinto- ja valvontavastuun Euroopan GNSS-valvontaviranomaiselle. Valvontaviranomainen hoitaa Galileo-ohjelman varoja, myöntää toimiluvat, valvoo sopimusvelvoitteiden noudattamista, antaa toimiluvan haltijalle oikeudet käyttää omaisuutta toimiluvan voimassaolon ajan, hoitaa EGNOS-operaattorin kanssa tehtyä sopimusta, koordinoi jäsenvaltioiden aloitteita, jotka koskevat järjestelmän toiminnan edellyttämiä taajuuksia, takaa, että järjestelmän osat on varmennettu asianmukaisesti, sekä valvoo turvallisuusmääräysten, myös yhteiseen toimintaan 2004/552/YUTP sisältyvien määräysten, noudattamista.

4.5.3

ETSK ilmaisee huolensa erittäin arkaluonteisen siirtymävaiheen johdosta, kun toukokuussa 2006 toimintansa lopettava yhteisyritys siirtää vastuunsa uudelle Euroopan GNSS-valvontaviranomaiselle, jonka on määrä alkaa toimia vuoden 2005 puolivälissä.

4.5.4

Komitea suosittaakin komissiolle ja neuvostolle, että ne valvovat siirtymävaihetta sekä yhteisyrityksen ja valvontaviranomaisen välistä ”rinnakkaiseloa”.

4.5.5

Yhteisen toiminnan 2004/552/YUTP määräyksissä sekä Euroopan GNSS-valvontaviranomaisen perustavassa asetuksessa, jossa säädetään järjestelmän suoja- ja turvallisuuskomitean perustamisesta, tarkastellaan Galileo-ohjelman sisäisiä turvallisuuskysymyksiä.

ETSK:n mielestä Galileo-järjestelmän ja muiden tämänhetkisten eurooppalaisten aloitteiden, kuten GMES-järjestelmän (Global Monitoring for Environment and Security), etsintä- ja pelastuspalveluja koskevan COSPAS-SARSAT -järjestelmän (15), oikeudellisten ja sisäasioiden verkostojen, Grid-multimediaverkoston jne., välisiä yhteyksiä tulisi syventää.

4.5.6

ETSK korostaa, kuten jo aiemminkin esittämissään lausunnoissa (16), että turvallisuuskysymysten yhteydessä on käsiteltävä myös yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa ja että asian hoitaminen on mahdollisuuksien mukaan annettava Euroopan perusoikeusvirastolle (17) tai perustettava asianmukainen neuvoa-antava elin. Ei vaikuta riittävältä, että Euroopan GNSS-valvontaviranomaisen perustamista esittävän asetuksen 19 artiklassa viitataan asetukseen (EY) N:o 45/2001. Jos halutaan varmistaa Galileo-järjestelmän menestys ja kansalaisyhteiskunnan sille antama täysi tuki, on yksityisyyden ja henkilötietojen asianmukaisen suojelun varmistaminen komitean mielestä yhtä tärkeä seikka kuin turvallisuuskysymykset.

4.5.7

Kansalaisyhteiskunnan osallistumista ajatellen ETSK panee merkille, että Galileo-ohjelman kaltainen Euroopalle hyvin merkittävä aloite on edelleen lähes tuntematon useimmille Euroopan kansalaisille. ETSK toivookin, että unionin toimielimet käynnistävät yhdessä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa mahdollisimman pian tiedotus- ja valveuttamiskampanjan, jonka avulla tehdään tunnetuksi kyseistä Euroopan teollisuuden ja tutkimustoiminnan huipputuotetta ja parannetaan sen arvostusta sekä vakuutetaan Euroopan kansalaisille, että heidän yksityisyyttään kunnioitetaan ja suojellaan.

5   Erityistä

5.1

Edellä esitetyn johdosta ETSK suosittaa, että ehdotetun asetuksen johdanto-osan perustelukappaleita täydennetään seuraavasti:

5.1.1

Uusi perustelukappale 3 a: ”Kun ajatellaan ohjelman mahdollisia vaikutuksia Euroopan kansalaisten elämään, komissio varmistaa, että Euroopan perusoikeuksien virasto tai vaihtoehtoisesti tilapäinen neuvoa-antava elin huolehtii yksityisyyden ja henkilötietojen suojelusta Galileo-ohjelman palvelujen yhteydessä. Näin varmistetaan kehityksen avoimuus sekä jatkuva vuoropuhelu mahdollisten käyttäjien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.”

5.1.2

Lisätään perustelukappaleeseen 12 seuraavaa: ”Näin varmistetaan samalle budjettikohdalle suunnatut yhteisön lisävarat EGNOS-järjestelmän kehittämiseksi ja integroimiseksi Galileo-ohjelmaan sekä luodaan tutkimus-, kehittämis- ja esittelytoiminnan seitsemännessä puiteohjelmassa riittävästi toimintavaraa ja resursseja satelliittinavigointia ja nykyisten verkkojen integrointia varten.”

5.1.3

Uusi perustelukappale 13 a: ”Komissio ja neuvosto varmistavat, että Galileo-yhteisyrityksen ja uuden Euroopan GNSS-valvontaviranomaisen välinen siirtymäprosessi on täysin avoin. Näin vältetään mahdollisia päällekkäisyyksiä, toiminnan myöhästymisiä tai vieläkin pahempaa — markkinarajoituksia.”

5.1.4

Uusi perustelukappale 14 a: ”Jos unionin ulkopuoliset maat osallistuvat Euroopan GNSS-valvontaviranomaisen rahoitukseen tai antavat siihen muulla tavoin panoksensa, komission on valvottava, että se tapahtuu vastavuoroisten intressien mukaisesti ja olemassa olevaa tasapainoa kunnioittaen ja että neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksyvät asianomaiset sopimukset.”

6   Päätelmät

6.1

ETSK vahvistaa tukevansa täysin Galileo-ohjelmaa ja sen kahden viimeisen kehitysvaiheen toteuttamisen nopeuttamista, jotta ohjelma olisi täysin toimintakykyinen vuonna 2008.

6.2

ETSK kehottaa komissiota arvioimaan etukäteen niitä toimiluvan haltijan saamia lisäetuja, jotka aiheutuvat palvelujen tarjoamisesta ja tekijänoikeuksista, sekä levittämään selkeää ja täsmällistä tietoa arvioinnin tuloksista.

6.3

ETSK katsoo, että on tapahtunut merkittävää edistystä pyrittäessä luomaan maailmanlaajuinen infrastruktuuri. Tässä yhteydessä on mainittava etenkin EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyösopimus, jonka tarkoituksena on varmistaa maailmanlaajuisten satelliittinavigointi- ja paikannusjärjestelmien täysimittainen yhteensopivuus ja yhteentoimivuus.

6.4

ETSK korostaa Kiinan ja Israelin kanssa tehtävän kansainvälisen yhteistyön merkitystä ja katsoo, että on ponnisteltava kaikin tavoin, jotta Sveitsin, Norjan, Venäjän federaation, Ukrainan, Intian, Australian, Meksikon, Brasilian ja Etelä-Korean kanssa päästäisiin sopimukseen yhteisiä intressejä koskevista seikoista. Komitea katsoo, että Välimeren alueelle tulisi antaa erityisasema, sillä siellä voidaan jo hyödyntää EGNOS-järjestelmän palveluja. Alue on myös strateginen Euroopan rauhan, vakauden ja kestävän kehityksen kannalta.

6.5

ETSK on vakuuttunut siitä, että ohjelman avaaminen unionin ulkopuolisille maille vahvistaa merkittävästi Euroopan unionin politiikan ulkoista ulottuvuutta.

6.6

ETSK toivoo, että Euroopan komissiolla olisi käytettävissään budjettikohta, jonka avulla voitaisiin käynnistää tiedotus- ja valveuttamiskampanja, jotta voitaisiin tehdä tunnetuksi kyseistä Euroopan teollisuuden ja tutkimustoiminnan huipputuotetta ja parantaa sen arvostusta sekä vakuuttaa Euroopan kansalaisille, että heidän yksityisyyttään kunnioitetaan ja suojellaan.

6.7

ETSK toivoo, että sen edellä esittämät kannanotot ehdotetun asetuksen johdanto-osan perustelukappaleisiin otettaisiin huomioon (yksityisyyden suoja, rahoituksen lisääminen, siirtymävaihe ja unionin ulkopuolisten maiden osallistuminen). Ehdotuksilla pyritään selkeyttämään aloitetta ja muuttamaan sitä nykyistä avoimemmaksi sekä varmistamaan aloitteelle asianmukaiset varat unionin toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan intressien mukaisesti.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EYVL C 311, 17.11.2001, s. 19.

(2)  Galileo-yhteisyritys: perustettu EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla 21. toukokuuta 2002 annetulla asetuksella (EY) N:o 876/2002. Galileo-yhteisyritys vastaa hallinnoinnista Galileo-ohjelman kehitysvaiheessa sekä valmistelee hallinnointia ohjelman käyttöönotto- ja käyttövaihetta varten. Yhteisyrityksen kotipaikka on Bryssel. Sen perustajajäseniä ovat Euroopan yhteisö, jota edustaa komissio, sekä Euroopan avaruusjärjestö.

(3)  EYVL C 48, 21.2.2002, s. 42.

(4)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Galileo-tutkimusohjelman edistymisvaihe vuoden 2004 alussa”, EUVL C 302, 7.12.2004.

(5)  Neuvoston asetus eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien hallintorakenteista, EUVL L 246, 20.7.2004.

(6)  Ks. EUVL L 246, 20.7.2004.

(7)  US GPS: United States Global Positioning System (puolustusvoimien hallinnoima).

(8)  Glonass: Global Navigation Satellite System.

(9)  EGNOS: European Geostationary Navigation Overlay Service. Järjestelmä perustuu GPS-signaalin korjaamiseen maa-asemien ja geostationaaristen satelliittien verkon avulla. Järjestelmä käynnistettiin vuonna 1996, ja se on toiminut Galileo-järjestelmän edelläkävijänä. EGNOS on tarkoitus integroida Galileo-järjestelmään yhteisen toimilupajärjestelmän avulla.

(10)  Ks. Galileo-ohjelman rakennus- ja käyttöönottovaihetta koskeva toimilupamenettely – 2003/S 200-179789, julkaistu 17. lokakuuta 2003.

(11)  Eurely: Alcatelin, Finmeccanican ja Vincin perustama yhteenliittymä.

(12)  INAVSAT: EADS Spacen, Inmarsat Venturesin ja Thales Groupin perustama yhteenliittymä.

(13)  COM(2004) 636 final, 6. lokakuuta 2004.

(14)  IRP: Intellectual Property Rights.

(15)  COSPAS (venäjänkielinen lyhenne Cosmicheskaya Sistyema Poiska Avariynich Sudov, Vaikeuksissa olevien alusten satelliittietsintäjärjestelmä), SARSAT (Search and Rescue Satellite-Aided Tracking, Satelliittiavusteinen etsintä- ja pelastusjärjestelmä). Kyseessä on humanitaarisiin tarkoituksiin käytettävä kansainvälinen satelliittiavusteinen etsintä-, tunnistus- ja pelastusjärjestelmä. Järjestelmän avulla on vuosina 1982–2003 kyetty pelastamaan yli 15 000 henkilöä kaikkialla maailmassa.

(16)  Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: Neuvoston asetus Galileo-yhteisyrityksen perustamisesta”, kohta 3.5, EYVL C 48, 21.2.2002.

(17)  Ks. KOM(2004) 693 lopullinen, 25. lokakuuta 2004. Komission tiedonannossa esitetään Euroopan perusoikeusviraston perustamista vuonna 2005 ja ehdotetaan, että sen tehtävänä olisi myös fyysisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyn yhteydessä.


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/33


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta”

KOM(2004) 516 lopullinen — 2004/0175 COD

(2005/C 221/07)

Neuvosto päätti 13. syyskuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Daniel Retureau.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 140 puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1   Komitean lausunnon tiivistelmä

1.1

Komitea pitää ehdotettua yhteisön tason paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamista asianmukaisena, toivottavana ja suhteellisuusperiaatteen mukaisena. Infrastruktuurin avulla jäsenvaltioissa kerättyjä paikkatietoja voidaan koordinoida ja tehdä yhteentoimiviksi niin, että ne ovat helpommin käytettävissä. Näin voidaan entistä paremmin dokumentoida tieteelliseltä pohjalta ympäristöalan päätöksiä ja niiden seurantaa sekä tietyissä direktiiveissä edellytettyjä raportteja. Komitea pitää oikeusperustaa (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artikla) asianmukaisena.

1.2

Ehdotetun aloitteen ansiosta voidaan vähentää päällekkäisen työn tekemistä ja korjata puutteita sekä edistää koordinointia ja tarkoituksenmukaisuutta tietojen keräämisessä ja käsittelyssä. Yhteisön toimet ovat tarpeen. Aloitteen avulla eri hallintoelimet voivat tehostaa tietojen käyttöä ja julkiset ja yksityiset toimijat tietojen hyödyntämistä eri muodoissa, mukaan luettuna lisäarvopalvelut (esim. kartat ja erikoistietokannat).

1.3

Ehdotetulla direktiivillä luodaan välttämättömät oikeudelliset ja tekniset puitteet paikkatietoinfrastruktuurin perustamiselle. Siinä ehdotetaan teknisen komitean perustamista ja velvoitetaan jäsenvaltiot antamaan käyttöön omat paikkatietonsa. Komissio vastaa direktiivin seurannasta, ja seurantakertomuksia on määrä laatia säännöllisesti.

1.4

Näin ollen komitea tukee ehdotusta, josta siltä pyydetään lausuntoa. Komitea katsoo, että ehdotus tuo eittämättä yhteisöllistä lisäarvoa tarjotessaan harmonisoidut viitekehykset. Se edistää kerättävien paikkatietojen laadun ja luonteen kehittämistä, mikä on välttämätöntä, jotta tietoja voidaan käyttää ympäristöpolitiikan ja mahdollisesti myös jäsenvaltioiden ja yhteisön muiden politiikkojen perustana ja päätöksentekoprosessien tukena.

1.5

Komitea korostaa, että käytettävien lomakkeiden ja tiedostomuotojen on oltava avoimia tai perustuttava yleisesti käytettyihin standardeihin sekä oltava luettavissa ilmaisten ohjelmistojen avulla. Komitea pitää tarpeellisena myös, että Inspire-infrastruktuurin puitteissa kerätyt tiedot saatetaan julkisesti saataville, sillä kyseiset tieteelliset tiedot ovat välttämättömiä paitsi ympäristöpolitiikan kannalta, myös opiskelijoille ja tutkijoille. Lopuksi komitea korostaa, että hanke on toteutettava vaarantamatta esimerkiksi yksityisyyden suojan piiriin kuuluvien tai yleistä etua tai turvallisuutta koskevien tietojen luottamuksellisuutta.

2   Komission ehdotus

2.1

Oikeusperustana on EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohta. Kyseisen artiklan nojalla sekä viitaten 174 artiklaan voidaan tieteellisten ja teknisten tietojen perusteella ehdottaa ympäristöpolitiikkaa ja terveyden suojelua koskevia toimenpiteitä.

2.2

Luonnonilmiöillä, samoin kuin ihmisen toiminnan aiheuttamilla ilmiöillä, on vaikutuksia ympäristön laatuun ja ihmisten terveyteen. Suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteet sekä ennalta varautumisen periaate huomioon ottaen yhteisön informaatio- ja koordinointitoimet ovat näin perusteltuja.

2.3

Komissio ehdottaa puitedirektiiviä, jotta toissijaisuusperiaatteen soveltamiselle jäisi tilaa ja säännökset voitaisiin mukauttaa jäsenvaltioiden ja alueiden erityistilanteisiin.

2.4

Kerättävät metatiedot ovat pääasiassa peräisin jäsenvaltioiden julkisista lähteistä, mutta muidenkaan lähteiden käyttö ei ole poissuljettua. Yhteisön paikkatietosivuston kautta olisi mahdollista päästä tutustumaan sähköisessä muodossa oleviin jäsenvaltioiden tietoihin.

2.4.1

Liitteissä mainittujen tietojen kerääminen ei ole jäsenvaltioille pakollista. Inspire-aloite täydentää muita aloitteita, kuten GMES ja Galileo, joiden yhteydessä voidaan kerätä erityistietoa tai täydentävää tietoa.

2.4.2

Inspiren horisontaalinen luonne on olennaisen tärkeä piirre. Se tekee läpileikkauksen monelta alalta, mikä mahdollistaa puutteiden havaitsemisen ja kannustaa korjaamaan niitä.

2.4.3

Ympäristölainsäädännössä säädetään alakohtaisten säädöstekstien mukaisten tietojen luonteesta, laadusta ja tietojen ilmoittamisesta (esimerkiksi veden laatua koskeva direktiivi).

2.4.4

Kun jäsenvaltioiden mahdolliset ongelmat tai ilmenevät puutteet pystytään tietojen jakamisen ansiosta havaitsemaan, ongelmiin voidaan myös asteittain löytää ratkaisuja.

2.5

Kyseisen ehdotuksen tavoitteena on esimerkiksi liitteissä I, II ja III eritellyn kaltaisten (maantieteellisten) paikkatietojen kerääminen ja koordinointi sekä tällaisten tietojen keruuta ja käsittelyä koskevien jäsenvaltioiden erilaisten järjestelmien yhteentoimivuuden varmistaminen, jotta tiedot voidaan asettaa päätöksentekijöiden, viranomaisten, tutkijoiden ja yleisesti asiasta kiinnostuneen yleisön käytettäväksi.

2.6

Jäsenvaltiot toimittavat yhdenmukaistetut tiedot tietoverkkoon, ja nämä tiedot sekä erilaiset helposti saatavilla olevat palvelut voivat toimia teknisenä ja tieteellisenä perustana EU:n, jäsenvaltioiden ja valtiotasoa alempien elinten toimintalinjoja suunniteltaessa monilla politiikan aloilla.

2.7

Eri jäsenvaltioissa ja eri aloilla kerättyjen tietojen ja asiantuntemuksen jakamisen ja yhdistämisen ansiosta voidaan välttää päällekkäisyyksiä ja ottaa huomioon ympäristövaatimukset kaikessa yhteisön politiikassa.

2.8

Komissio käyttää 22 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn neuvoston päätöksen mukaisesti sille siirrettyä täytäntöönpanovaltaa. Komission eri yksiköt, kuten Eurostat ja yhteinen tutkimuskeskus, osallistuvat aktiivisesti direktiivin täytäntöönpanoon, ja myös Euroopan ympäristökeskus avustaa eri tavoin. Kukin jäsenvaltio nimeää viranomaistahon, joka on vastuussa yhteydenpidosta komission kanssa. Inspiren teknisen hallinnoinnin on määrä tapahtua komiteamenettelyn mukaisesti. Siihen osallistuvat jäsenvaltioiden asiantuntijat, EU:n virastot ja asianomaiset komission pääosastot.

3   Yleistä

3.1

Komitea kannattaa ehdotettua direktiiviä, jonka tarkoituksena on Euroopan paikkatietoinfrastruktuurin perustaminen. Komitea pitää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklaa asianmukaisena oikeusperustana.

3.2

Yhdessä muiden tietolähteiden kanssa Inspire tukee päätöksentekoa ympäristöpolitiikassa ja terveysalalla sekä monilla muilla politiikan aloilla.

3.3

Komitea katsoo kustannustehokkuustekijöiden puoltavan kyseistä hanketta, sillä se auttaa vähentämään päällekkäisyyksiä ja täsmentämään yhteisön politiikkaa sekä tuo tietoa yleisön saataville.

3.4

Komitea katsoo, että yhteisön infrastruktuurin sekä sen kautta saatavilla olevien tietojen ja palveluiden on oltava julkisesti saatavissa, sillä kyseessä ovat pääasiassa tieteelliset tiedot ja tietokannat, joiden käyttö on yleisen edun mukaista (luonnonkatastrofien ja teollisuuden aiheuttamien riskien ehkäiseminen, terveyskysymykset jne.). Paikkatietoaineistojen ja paikkatietopalvelujen käyttöoikeuksia ei tule rajoittaa liiaksi.

3.5

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset ovat kuitenkin mahdollisia, samoin kuin se, että yksityiset tahot voivat käyttää tietoja tuottaakseen lisäarvopalveluita tai luodakseen erikoistuneita paikkatietokantoja kaupallisiin tarkoituksiin.

3.6

Paikkatietoaineistojen ja paikkatietopalvelujen yhteentoimivuus on ehdoton edellytys Inspire-infrastruktuurin menestykselle. Tämän vuoksi komitea kannattaa ehdotusta, jonka mukaan täytäntöönpanosäännöt määritellään yhteistyössä tiedon tuottajien ja käyttäjien sekä standardointielinten kanssa. Harmonisointi on epäilemättä erittäin tarpeellista, mutta kysymys on monimutkainen. Komitea kannattaa kuitenkin täytäntöönpanolle ja kertomusten laatimiselle asetettuja määräaikoja.

3.7

Komitea katsoo, että jäsenvaltioissa ja yhteisössä käytettävien lomakkeiden ja tiedostomuotojen on oltava avoimia tai vapaasti käytettävissä ja oikeuksista vapaita ja että tietojen on oltava luettavissa kaikkien nykyisten Internetin käyttöohjelmistojen avulla, jotta tietojen saatavuudessa ja käytössä ei synny käytettävistä ohjelmista tai laitteistoista johtuvaa syrjintää.

3.8

Lopuksi komitea toteaa kannattavansa komission ehdottamaa poikkeusluetteloa, mutta muistuttaa pitäneensä aina tärkeänä henkilötietojen ja yksityisyyden suojaamista. Sen lisäksi näiden tietojen suojaamista on pidettävä välttämättömänä elintärkeiden kansallisten etujen varmistamiseksi ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi ja vapaasti käytettävissä olevien tietojen luonnetta ja yksityiskohtaisuutta onkin harkittava tätä silmällä pitäen.

4   Erityistä

4.1

Komitea toivoo, että myös sille toimitetaan ehdotetussa direktiivissä mainitut, säännöllisesti laadittavat kertomukset.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/35


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Tulviin liittyvä riskienhallinta — Tulvien ehkäisy, torjunta ja lieventäminen”

KOM(2004) 472 lopullinen

(2005/C 221/08)

Euroopan komissio päätti 12. heinäkuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. tammikuuta 2005. Esittelijä oli María Candelas Sánchez Miguel.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 132 ääntä puolesta ja ei yhtään vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Vesipolitiikan puitedirektiivin (1) hyväksymisen voidaan todeta merkinneen huomattavaa muutosta Euroopan unionin vesipolitiikassa: puitedirektiivin sisältö on yhtenäistänyt makean- ja meriveden tilan, ja on otettu käyttöön veden laadun tehokas arviointimenetelmä sekä keskitetty toimintaorganisaatio, jonka avulla voidaan ryhtyä yhdenmukaisiin toimiin kullakin valuma-alueella riippumatta siitä, kuuluvatko alueen ylä- ja alajuoksu eri toimivallan piiriin. Komissio on lisäksi vähitellen täydentänyt ja kehittänyt vesipolitiikan puitedirektiivin sisältöä säädöksillä (2) ja muuntasoisilla määräyksillä (3), jotta EU:n vesipolitiikalla suojeltaisiin unionin jokia ja meriä.

1.2

Tietyt vesistöjen laadun kannalta erittäin tärkeät seikat ovat kuitenkin käsittämättömästi jääneet vesipolitiikan puitedirektiivin ulkopuolelle. Se ei kata tulvia. Tulvat ovat itsessään aivan luonnollisia tapahtumia, mutta ihmisen toiminta lisää niiden vaikutuksia osittain huomattavastikin. Useat tulvien aiheuttamat katastrofivaikutukset voitaisiin kuitenkin minimoida jokiuomien ja -varsien oikeanlaisella käyttö- ja suojelupolitiikalla sekä aivan erityisesti vaatimalla, että vesi-infrastruktuurien rakentamisessa ympäristövaikutukset huomioidaan tosiasiassa eikä vain muodollisesti, jotta ei muuteta luonnon dynamiikkaa eikä mitätöidä tavoitteena olevaa vesivarojen moitteetonta käyttöä.

1.3

Tulvariskin lisääntymiseen EU:n alueella vaikuttaa pohjimmiltaan kaksi tekijää: Ensinnäkin ilmastonmuutos on tosiasia, ja siihen liittyvät rankkasateiden esiintymistiheyden mahdollinen lisääntyminen sekä ilmakehän lämpenemisestä johtuva merenpinnan potentiaalinen nousu. Toiseksi tulvariskin lisääntymiseen vaikuttaa ihminen omalla toiminnallaan: jokiuomiin rakentaminen sekä uomien siirtämiseen ja kanavoitiin liittyvä vesirakentaminen ja satamien rakentaminen ilman ympäristövaikutusten arviointi- ja korjaustoimenpiteitä. Ihmisen aiheuttamaksi tekijäksi olisi luettava myös maanosamme aavikoitumisen lisääntyminen puiden massahakkuineen, maastopaloineen ja muine luonnonvastaisine toimintoineen. Tulvariski lisääntyy ylipäätään kestämättömän kehityksen seurauksena. Voidaankin todeta, että kestävien mallien omaksuminen talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kehittämiseksi minimoi ja vähentää tulvariskiä.

1.3.1

Kun tulva peittää maa-alueita, joilla harjoitetaan teollisuutta, voimaperäistä maataloutta ja karjanhoitoa, ja myös rakennettuja alueita, maaperään joutuu aineita ja tuotteita, joiden käyttö ei normaalioloissa muodosta riskiä veden laadulle, mutta jotka tulvan seurauksena muuttuvat vaarallisiksi veden laadun pilaajiksi ja saattavat vaikuttaa kansalaisten terveyteen ja tulvista kärsiviin ekosysteemeihin.

1.4

ETSK muistuttaa, että vuosina 1998–2002 Euroopassa oli yli 100 suuret vahingot aiheuttanutta tulvaa, muun muassa katastrofaaliset Tonava- ja Elbe-jokien tulvat vuonna 2002. Vuodesta 1998 lähtien tulvissa on kuollut noin 700 ihmistä, noin puoli miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja vakuutetut taloudelliset tappiot ovat olleet ainakin 25 miljardia euroa (4).

1.5

Komissio on tietoinen tilanteesta, ja se teki heinäkuussa 2004 ympäristöministerien neuvostolle toimintaehdotuksen tulvien torjumiseksi Euroopan laajuisesti. Ehdotuksella pyritään yhteisesti sovittuun toimintaan tulviin liittyvässä riskinhallinnassa, ja sen tavoitteena on tehostaa tulvien torjuntaa. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä riskien kartoittamiseksi ja otettava kullakin valuma- ja rannikkoalueella käyttöön tulviin liittyvää riskienhallintaa koskeva suunnitelma. Komissio huolehtii tiedon koordinoinnista kaikkien valtioiden kesken ja levittää tietoa asiaan liittyvistä parhaista käytänteistä.

1.6

Lisättäköön vielä, että vaikka kyseessä on yhteisön vesipolitiikkaan liittyvä toiminta, on korostettava, että ongelma vaikuttaa muihin yhteisön politiikkoihin, kuten maatalous-, ympäristö-, pelastuspalvelu- ja liikennepolitiikkaan. Kaikissa näissä toimintaperiaatteissa piilee lisäksi kauaskantoinen tulva-alueiden hallintaan liittyvä juridinen ongelma: on rajattava ja määriteltävä jokivarsien ja merenrannan suojeltava julkinen omaisuus, jotta kyseisillä alueilla ei voida tehdä yksinomaan viranomaisten poliittisiin päätöksiin perustuvia sellaisia tuntuvia muutoksia, jotka vaikuttavat vesiensuojelun ja tulviin liittyvän riskienhallinnan piiriin kuuluviin muihin toimivaltuuksiin. Suojeltavien alueiden rajaaminen helpottaisi täten tulvien vaikutuksia torjuvaa ennaltaehkäisevää toimintaa.

2.   Ehdotuksen pääsisältö

2.1

Tiedonanto voidaan jakaa kolmeen osan seuraavasti:

tulviin liittyvä riskienhallinta

nykyiset toimet ja aloitteet

EU:n toimintaohjelma.

2.2

Tulviin liittyvän riskienhallinnan tarkoituksena on vähentää tulvien todennäköisyyttä ja vaikutuksia. Tavoitteen saavuttamiseksi ohjelmiin ehdotetaan sisällytettäviksi seuraavat seikat:

ehkäiseminen

torjunta

valmistelu

hätätilasuunnitelmat

kokemusten talteenotto ja hyödyntäminen.

2.3

Nykyiset toimet ja aloitteet tulvien vaikutusten torjumiseksi ehdotetaan toteutettaviksi kolmella tasolla.

2.3.1

Euroopan tasolla toteutettavissa toimenpiteissä on tarkoitus hyödyntää nykyisiä välineitä ja politiikkoja tulvien ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi. Tutkimuspolitiikassa on tarkoitus hyödyntää sellaisia tutkimushankkeita kuin FLOODsite, jolla pyritään tehostamaan yhdennettyjä tulvariskien analyysi- ja hallintamenetelmiä. Rakennerahastoja voidaan hyödyntää siten, että etenkin Euroopan aluekehitysrahasto osallistuu tutkimuksen ja teknologian kehittämiseen liittyvän infrastruktuurin tehostamiseen. (5) Reinin ja Moselin Interreg-hankkeen IRMAn avulla tulvia on torjuttu yli rajojen.

2.3.1.1

Euroopan tasolla ehdotetaan myös, että YMP:tä hyödynnetään luomalla metsänhoidon ja muiden maataloustoimien avulla tulvien torjunta-alueita, jotka toimivat maaperän suojelujärjestelmänä. Ympäristöpolitiikkaa on tarkoitus käyttää samansuuntaisesti vesipolitiikan puitedirektiivin nojalla siten, että tulviin liittyvä riskienhallinta liitetään valuma-alueiden yhdistettyihin hoitosuunnitelmiin. Hätätilanteita varten pidetään edelleen yllä solidaarisuusrahastoa, joka perustettiin vuonna 2002 Keski-Eurooppaa koetelleiden ankarien tulvien seurauksena.

2.3.2

Korostettakoon, että jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia tulvien vaikutusten torjumiseksi laatimalla virallisia ja oikeudellisia suuntaviivoja etenkin niissä valtioissa, joita tulvat pahiten koettelevat. Ne ovat laatineet tulvien torjuntasuunnitelmia ja -strategioita sekä kartoittaneet riskejä tulville pahiten altistuvilla alueilla.

2.3.3

Kolmanneksi ryhdytään rajajokien osalta kansainväliseen yhteistyöhön tähtääviin toimenpiteisiin, joita toteutetaan etenkin Keski-Euroopassa perustamalla elimiä huolehtimaan valuma-alueiden hoidon koordinoinnista.

2.4

EU:n toiminta-ohjelmassa keskitytään olennaisilta osin ottamaan käyttöön toimenpiteitä tulvien ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi. Toimenpiteistä merkittävimpiä ovat viranomaisten yhteistyön parantaminen vesistö- ja rannikkoalueiden hoitosuunnitelmien avulla sekä tulvien riskinkartoittamisen hyödyntäminen suunnitteluvälineenä. Kaikissa toimenpiteissä otetaan huomioon hyvistä käytänteistä saadut tiedot.

2.4.1

Suunnitelman toteuttamisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että jäsenvaltiot, komissio ja muut sidosryhmät tekevät yhteistyötä ja ottavat näin vastuun tulvariskien ehkäisyyn liittyvästä moitteettomasta toiminnasta sovituissa puitteissa.

2.4.2

Yhteisestä toiminnasta odotettavissa olevia kustannuksia on vaikea laskea. Euroopan kansalaisille, heidän omaisuudelleen, tulvasta kärsiville ihmisille ja maa-alueille toiminnasta koituva hyöty on joka tapauksessa laadullisesti suurempi kuin mitkään kustannukset.

2.5

Tiedonannossa on tulviin liittyvän riskienhallinnan ja -kartoituksen valmistelun ja toteutuksen kannalta erittäin merkittävä liite, joka auttaa jossain määrin yhtenäistämään laadintatyötä ja toteutusta asetettujen tavoitteiden pohjalta.

3.   Yleistä

3.1

ETSK pitää komission tiedonannon sisältöä myönteisenä, sillä pyrkimyksenä on tehostaa ja yhtenäistää monissa jäsenvaltioissa käytössä olevia ehkäisyjärjestelmiä tulvien vaikutusten lievittämiseksi. Komitea katsoo kuitenkin, että ongelmaa olisi ensinnäkin tutkittava syvällisemmin, jotta voidaan päättää sopivista toimenpiteistä, etenkin mahdollisimman tehokkaisiin ehkäisytoimiin tähtäävistä toimenpiteistä. Näin vältyttäisiin monilta tulvien aiheuttamilta tuhoilta. Tämän jälkeen olisi määriteltävä tietyt peruskäsitteet, joita ehdotuksessa ei mainita, jotta hoitosuunnitelmissa ja riskikartoituksissa ehdotettavat toimenpiteet olisivat mahdollisimman yhdensuuntaisia.

3.2

Tulvat ovat vesistöjen ja rannikon luonnolliseen dynamiikkaan liittyviä luontaisia ilmiöitä. Tämän dynamiikan geologinen aikajana on paljon pitempi kuin esimerkiksi talous- tai kaupunkisuunnitteluun tavanomaisesti käytettävä aika. Niinpä tulvien toistumisaika merkitsee seuraavaa:

Kun koittaa sadan tai viidensadan vuoden välein toistuvan tulvan aika, joki valtaa kyseiselle ilmiölle ominaisen alan.

On aivan varmaa, että edellä mainitut tulvat toistuvat.

Tällaiset tulvat voivat toistua millä hetkellä hyvänsä.

Itse asiassa vesistönsuunnittelu sisältää perusluonteisesti seuraavanlaisia käsitteitä:

Jatkuvasti tai ajoittain virtaavan veden uoma on maa-alue, joka jää tavanomaisten suurimpien tulvien aikana veden peittoon.

Tulva-alueita ovat alueet, jotka rajoittuvat siihen teoreettiseen vedenkorkeuteen, jonka 100–500 vuoden välein tilastollisesti toistuvat tulvat mahdollisesti saavuttavat. Nämä alueet eivät vaikuta maa-alueiden luonteeseen (julkista tai yksityistä omaisuutta), ja toimivaltainen viranomainen voi rajoittaa alueen käyttöä taatakseen ihmisten ja omaisuuden turvallisuuden.

Tulva-alueille ovat yleensä luonteenomaisia kosteikot, tulville alttiit alavat metsäalueet ja muut tulvaniityt, vuoristopurojen alluviaaliset keilat, marskimaa, hiekkasärkän merestä erottamat järvet sekä monet sellaiset elementit (joista useat yhdistetään ekologisesti hyvin arvokkaisiin ekosysteemeihin), jotka osoittavat kyseisten ilmiöiden tulvarajat. Kuten edellä todettiin, ilmiöt liittyvät erottamattomasti vesistöihin ja rannikkoalueiden dynamiikkaan.

3.3

Tulvien rajuus liittyy siihen, mitä tulva-alueilla sijaitsee, ja siihen, käyttääkö ihminen tulva-alueita toimiin, jotka vaikuttavat vesistöjen tavanomaiseen toimintaan ja muuttavat tuntuvasti jokien ja rannikkoalueiden ympäristöoloja. Tällä tavoin epätavanomaisen sekä ihmisten ja omaisuuden kannalta äärimmäisen vahingollisen toiminnan riski kasvaa. ETSK:n mielestä seuraavien syiden olisi katsottava lisäävän tulvien rajuutta ja merkitystä:

silloin tällöin kauan jatkunut maankäytön epäasiallinen suunnittelu, joka johtuu tieteellisestä ja teknisestä asiantuntemattomuudesta sekä tieteellisen ja teknisen tiedon huomiotta jättämisestä (mitä nykyisin ei voida sallia)

tulviin liittyvä riskienhallinta asiantuntemukseen kuulumattomien olettamusten pohjalta (uomiin puuttuminen, tulvajokien kanavointi, tekojärvien ja patojen rakentaminen, suojelualtaiden erottaminen patojen avulla lähellä joen juoksua). Tällaiset toimenpiteet ovat usein osoittautuneet riittämättömiksi tai kokonaisuutta katsoen osittain haitallisiksikin ennen kaikkea joen alajuoksulla.

3.4

On pyrittävä kaikin tavoin tutkimaan, miksi tulvariskillä on taipumus lisääntyä luontotekijöiden, etenkin ilmastonmuutoksen, kehittymisen seurauksena, Näin voidaan päätellä, miten nämä muutokset voivat vaikuttaa vesistöjen ja rannikkoalueiden dynamiikkaan ja siis muiden muuttujien muassa tulva-alueisiin ja toistumisjaksoihin.

3.5

Ihmisen aiheuttamien tekijöiden (tulva-alueiden käytön ja niillä asuvien ihmisten määrän) aiheuttaman tulvariskin lisääntymistaipumus voidaan ja tulee korjata aktiivisella suunnittelupolitiikalla, jolla pyritään saavuttamaan tulva-alueiden kestävä käyttö ja minimoimaan riskit.

4.   Erityistä

4.1

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että riskienhallinnan tavoitteena on pienentää riskien todennäköisyyttä ja niihin johtavien syiden vaikutuksia. Päämäärä toteutetaan tavallisesti sellaisen prosessin avulla, jossa yhdistetään muun muassa tavoitteena oleva ehkäisy, torjunta ja tiedottaminen, kuten komissio toteaa. On kuitenkin syytä luokitella toteutettavissa olevat toimet ja toimenpiteet sekä kriteerit, joiden perusteella tehdään kussakin tapauksessa asianmukainen valinta. Suuntaa-antavasti voidaan mainita esimerkiksi seuraavat ehkäisytoimenpiteet:

luonnonmukaiset toimet tulvien vaikutusten torjumiseksi, esimerkiksi luonnollisen veden suodattumisen parantaminen tai elvyttäminen vähentämällä maaperän tiivistymistä tai terveyttämällä vuoristojärviä; (entisten) luonnollisten tulvasuojelualtaiden uudistaminen, tulvaveden virtaamisnopeuden ja etenemisnopeuden vähentäminen vesistöjen uomien palauttamisella entiselleen oikaisujen jälkeen ja sadeveden suodattumisen parantaminen asutusalueilla

toimet, jotka muuttavat tulva-alueen altistumista potentiaalisille vahingoille (ennakointi- ja varoitusjärjestelmät, tulva-alueiden maankäyttö ja sitä koskevat rajoitukset jne.)

tulviin liittyvät toimet (hydrologiset tai vesirakennustoimenpiteet): ne voivat olla rakenteellisia (tulvasuojelualtaat, uoman siirrot, suojapadot jne.) tai muita kuin rakenteellisia toimia (kaupunkisuunnitteluun liittyvän maankäytön rajoittaminen, omaisuuden vakuuttamis- ja takuuohjelmat jne.).

4.2

ETSK ehdottaa komissiolle, että hoitosuunnitelmien laadintaan sisällytetään seuraavat periaatteet ja ei-rakenteelliset toimenpiteet:

toimien sovittaminen vesistöjen ja rannikkoalueiden luonnolliseen toimintaan tukemalla alueiden kunnostamista ja vesistön luonnollisia itsesääntelyelementtejä (tulvan peittämien alueiden puuston uudelleen istuttaminen, kosteikkojen ja niihin liittyvien ekosysteemien suojelu, jokiuomien eroosion ja kerrostumisen valvonta, erittäin riskialttiiden maa-alueiden korvaavaan käyttöön ja kunnostamiseen tähtäävät ohjelmat jne.)

periaate tulva-alueiden kestävän kehityksen saavuttamiseksi seuraavin toimenpitein:

i)

Arvioidaan tulva-alueiden maankäytössä hyödynnettävissä oleva taloudellinen potentiaali, joka on sopusoinnussa tulvien luonnollisen esiintymistiheyden kanssa.

ii)

Suunnitellaan siirtyminen edellä mainittuihin malleihin kaikilla suunnittelun osa-alueilla, etenkin kaupunkisuunnittelussa.

”Pitkän aikavälin strategisen lähestymistavan” on katsottava soveltuvan juuri tähän yhteyteen. Tarkoituksena ei ole ottaa huomioon pelkästään odotettavissa olevia kehityssuuntia, kuten komission tiedonannossa todetaan, vaan ensi sijassa korjata kehitystä niissä tapauksissa, joissa on järkevää ajatella, että nykyinen riskialttius säilyy ennallaan tai kasvaa.

4.3

Valittaessa asianmukaisia toimia tulvasuojelun tehostamiseksi tulisi määrittää tarkoituksenmukaiset suuntaviivat ja kriteerit seuraavasti:

Tulvasuojelun tehostaminen ei saa heikentää vesitilannetta muualla (esimerkiksi virtaaman lisääntyminen tai vedenkorkeuden nousu tai tulva-aallon nopeutuminen alajuoksulla).

Aina kun mahdollista, tulee suosia kestävän kehityksen periaatetta noudattaen toimia valuma-alueiden elvyttämiseksi ja luonnonläheisiä toimia tulvaveden hajauttamiseksi siten, että tulvavesi leviää laajalle alueelle haittaa tuottamatta, pikemmin kuin teknisiä suojainfrastruktuureja.

Mahdollisuuksien mukaan tulee suosia toimia, joista on odotettavissa myönteisiä synergiavaikutuksia yhdessä kestävän kehityksen muiden tavoitteiden kanssa (esimerkiksi veden ja pohjaveden laatua koskevat vesipuitedirektiivin tavoitteet ja unionin luonnonsuojeludirektiivien tavoitteet).

4.4

Tulviin liittyvästä riskienhallinnasta eri puolilta maapalloa etenkin 70-luvulta lähtien saadut kokemukset ovat selvästi osoittaneet, että suurimmat vaikeudet ehkäisytoimenpiteiden toteuttamisessa eivät ole teknisiä eikä niitä ratkaista pelkästään kartoittamalla riskit tai vaarallisuustekijät. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Army Corps of Engineers on laatinut yli 20 000 riskikarttaa, mutta hyvin harvat viranomaiset ottavat ne huomioon, ja jos ottavatkin, ne päätyvät rakenteellisiin toimiin (kanavointiin, patojen ja suojapatojen rakentamiseen jne.). Viranomaiset eivät useinkaan ole pystyneet valvomaan tulvia asianmukaisesti, ja ne ovat vastuussa monista vältettävissä olleista vahingoista, jotka lopulta ovat päässeet tapahtumaan, koska viranomaisten ja väestön keskuuteen on syntynyt väärä turvallisuudentunne.

4.5

On syytä korostaa, että EU myöntää rakennerahastoista (EAKR:sta ja koheesiorahastosta) rahoitusta etenkin sellaisiin toimiin kuin rajallisen käytön omaavien pidätys- tai kanavainfrastruktuurien rakentamiseen. Ennalta ehkäiseviin toimiin, olivatpa ne rakenteellisia tai eivät, varataan yleensä vähemmän määrärahoja. ETSK katsookin olevan tarpeen arvioida, onko tarkasteltavana olevaa toimintaohjelmaa varten aiheellista varata erityismäärärahoja vai laatia suuntaviivat toimien sisällyttämiseksi muihin komission rahoittamiin ohjelmiin.

4.6

Rakenteelliset toimenpiteet eivät missään tapauksessa riitä estämään tulvia tai suojelemaan tulva-alueita. Ne ovat mielekkäitä vain laajemmasta perspektiivistä tarkasteltuina siten, että toiminnassa otetaan huomioon myös kaupunkisuunnittelu, liikenneväylien suunnittelu (maantiet, rautatiet jne.), vedenpoistojärjestelmän ylläpito sekä luontaista valumaa sääntelevien alueiden ja ekosysteemien suojelu. Niinpä olisi aiheellista konkretisoida jatkossa tiedonannon liitteenä olevia suuntaviivoja ja lisätä niihin muun muassa menetelmäperiaatteita tai hyviä käytänteitä suunnitelmien laatimiseksi.

4.7

On erittäin tärkeää, että tulviin liittyvien riskien hallintasuunnitelmat sisällytetään vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisiin hoitosuunnitelmiin. Näin taataan koko vesistön käsittävän toiminnan kannalta välttämätön suunnittelu ja sovitetaan yhteen tehokkaat toimenpiteet ja toimet eri tasoilla (kuntien ja valtioiden toimet sekä rajatylittävä toiminta). Samalla huolehditaan kaikkien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten toiminnan välttämättömästä koordinoinnista. On kuitenkin laadittava perusteet ja hahmoteltava mallit näiden keskenään yhteensopivien mutta erilaisten suunnittelupuitteiden yhdistämiseksi toisiinsa asianmukaisesti integrointia helpottavan direktiivin avulla. Myös näitä seikkoja olisi kehiteltävä tiedonannon liitteenä olevien suuntaviivojen laajentamista koskevassa ehdotuksessa.

4.8

Tulvien hallinnan sisällyttäminen vesipolitiikan puitedirektiiviin perustuu seuraaviin seikkoihin:

Tulva määritellään vesistöjen ja rannikon dynamiikan mukaiseksi tavanomaiseksi tapahtumaksi, joka saattaa vaikuttaa veden laatuun ja ekosysteemeihin ajoittain poikkeuksellisesti ja jaksottaisesti.

Tulva-alueen määritelmä liittyy läheisesti vesipolitiikan puitedirektiivissä alueisiin kohdistettavaan toimintaan (maankäyttö, potentiaalinen pilaantuminen, veden laatuun liittyvät ekosysteemit jne.).

Tulvariskin määritelmä liittyy vesipolitiikan puitedirektiivissä tarkoitettuihin vesimassoihin kohdistuviin riskeihin ja niille aiheutuviin vahinkoihin.

Erityinen riskienhallinta vaikuttaa vesienhoitoon sellaisena kuin se on sisällytetty vesipolitiikan puitedirektiiviin (vesistön vedenkäyttö, rannikon kunnostaminen, toimenpidesuunnitelmat ja suojelualueiden perustaminen).

4.9

Seuraavassa luetellaan tulviin liittyvän riskienhallinnan tärkeimmät osatekijät, joilla on yhtymäkohtia vesipolitiikan puitedirektiivistä johtuvaan suunnitteluun.

1)

Määritelmä ja riskienhallinta

hydrologiset riskit, veden laatu ja ekosysteemit

asiaan liittyvät geologiset riskit, pengerten vyörymät, lumivyöryt

julkisen vesi- ja meriomaisuuden hoito ja kunnostaminen

tulvienhallinnan ekologiset perusteet

kaupunkisuunnittelulliset perusteet.

2)

Varoittaminen ja hätätilanteet

aluejako

vesistöjen tiedotusjärjestelmä ja hätätilanteiden ennakointijärjestelmä

pelastuspalvelu

edellä mainittuja seikkoja kussakin jäsenvaltiossa koskevat sääntelypuitteet

kansalaisvalistus

toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö.

3)

Muita näkökohtia

poikkialainen tutkimus ja koordinointi

riskien vakuuttaminen

infrastruktuurin turvallinen rakentaminen.

5.   Päätelmät

5.1

ETSK katsoo, että kaikki tulvien ehkäisyyn, torjuntaan ja lieventämiseen tähtäävät toimet on yhdistettävä vesipolitiikan puitedirektiivillä luotuihin menetelmiin ja välineisiin, etenkin vesistön hoitosuunnitelmaan, jonka avulla voidaan säännellä kaikkia kyseisten valuma-alueiden piiriin kuuluvien vesistöjen ja rannikkoalueiden vesienhoitoon liittyviä seikkoja. Komitean mielestä onkin välttämätöntä, että sekä käsillä olevan tiedonannon sisältö että tässä lausunnossa esitetyt huomiot sisällytetään yhteisön direktiiviin, jolla helpotetaan riskienhallintasuunnitelmien sovittamista vastaamaan kunkin vesistön hoitosuunnitelman erityispiirteitä. Näin riskienhallintasuunnitelmat saadaan vastaamaan jokien ja rannikoiden erityisoloja.

5.2

Aineiston yhdistäminen edellyttää seuraavaa:

On määriteltävä tarkoin toiminnan kohteena olevat peruskäsitteet, etenkin tämän lausunnon kohdassa 4.7 mainitut käsitteet.

On tutkittava perinpohjaisesti unionin vesistöjen ja rannikkoalueiden nykytila, varsinkin sellaisilla alueilla, jotka altistuvat tulville erittäin herkästi ilmastonmuutoksen ja ihmisen toiminnan seurauksena.

On painotettava tulvista aiheutuvia haittavaikutuksia ehkäiseviä toimia. On järjestettävä tarpeellista valistus- ja tiedotustoimintaa kaikista väestölle suunnattavista toimista, joita on kehitettävä edelleen ja otettava ne suunnitelmissa huomioon.

5.3

Tiedonannon liitteenä esitettyjä tulviin liittyvän riskienhallinnan suunnitelmia ja tulvariskinkartoituksia on laajennettava, jotta niiden pohjalta voidaan laatia entistä selkeämpi luettelo toimista ja toimenpiteistä sekä ottaa huomioon kaikkein ensiarvoisimmat ja käytettävissä olevan rahoituksen puitteissa asianmukaisimmat toimet sekä kustannusten minimoimiseksi ja asutukselle ja omaisuudelle koituvan hyödyn lisäämiseksi käytettävät kriteerit. Tärkeimpänä tavoitteena on sovittaa vesistöjen ja rannikoiden luontainen toiminta ihmisen harjoittamaan toimintaan eli saavuttaa tulva-alueiden kokonaisvaltainen kestävä kehitys.

5.4

Lopuksi ETSK katsoo, että vesipolitiikan puitedirektiivistä johtuvaan suunnitteluun liittyvässä tulvariskien hallinnassa on tärkeintä varautua kyseisiin ilmiöihin määrittelemällä riskit, varoitusjärjestelmät ja hätätilanteet. Kannattaa niin ikään pitää mielessä tutkimuksen ja poikkialaisen yhteistyön alalla toteutettavat muut yhteisön toimet, joilla pyritään erityisesti lievittämään tulvien aiheuttamia vahinkoja, sekä vahinkovakuutusten kattamien riskien konkreettinen määrittely siten, että asianosaisten taloudelliset tappiot jäävät mahdollisimman pieniksi. Lisäksi on otettava huomioon tarve tarkkailla ja valvoa vesistöihin ja rannikkoon vaikuttavan infrastruktuurin rakennusturvallisuutta.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 72.

(2)  TSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi pohjaveden suojelusta pilaantumiselta”, KOM(2003) 550 lopullinen, EUVL C 112, 30.4.2004, s. 40–43.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden luettelon vahvistamisesta, KOM(2000) 47 lopullinen. Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle – Hinnoittelupolitiikan avulla kestävämpään vesivarojen käyttöön, KOM(2000) 477 lopullinen. Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa, KOM(2002) 539 lopullinen.

(4)  Lähde: KOM(2004) 472 lopullinen.

(5)  Unkarin ympäristö- ja vesihuoltoministeriön edustaja Sándor Tóth esitteli ETSK:n ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaostolle mielenkiintoisen esimerkin Tiszan laaksossa toteutettavasta ohjelmasta, joka koskee jokienhoitoa ja aluekehittämistä pitkällä aikavälillä.


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/40


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston asetus yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta”

KOM(2004) 489 lopullinen — 2004/0164 CNS

(2005/C 221/09)

Neuvosto päätti 29. lokakuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Adalbert Kienle.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. ja 10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 133 ääntä puolesta 6:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

Tammikuun 1. päivänä 2005 aloitettiin perusteellisen maatalousuudistuksen toimeenpano. Uudistuksen ydinasioita ovat tuotantomääristä irrotettu tilatuki sekä voimakkaampi keskittyminen maaseudun kehittämiseen. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusperustan muodostaa valtioiden päämiesten lokakuussa 2002 tekemä päätös, jolla määritellään maatalousmenojen yläraja ensimmäisen pilarin osalta. Menot eivät saa ylittää vuoden 2006 (jolloin EU:ssa on 25 jäsenvaltiota) tosiasiallista tasoa vuoteen 2013 asti. EU:n kaikkea rahoitusta sääntelevissä vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä hyväksytään tämä maatalousalaa koskeva päätös. Yhteisen maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämisen menojen on määrä olla vuonna 2007 (27 jäsenvaltion EU:ssa) 57,18 miljardia euroa ja kasvaa vuoteen 2013 mennessä 1,1 prosenttia (vuoden 2004 hinnoilla mitattuna).

Käsillä olevan, yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta koskevan komission ehdotuksen aiheena ei kuitenkaan ole — kuten sen otsikko antaa ymmärtää — yhteiseen maatalouspolitiikkaan myönnettävien varojen alkuperä ja käyttö. Ehdotuksessa käsitellään pikemminkin maatalouden ja maaseudun kehittämisen budjettiteknistä toteutusta.

2   Komission asiakirjan sisältö

Käsillä olevalla ehdotuksella Euroopan komissio pyrkii luomaan budjettiteknisen perustan EU:n yhteiselle maatalouspolitiikalle ja maaseudun kehittämispolitiikalle vuosiksi 2007–2013. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus on määrä säännellä yhdellä ainoalla säädöksellä. Ehdotusta tulee tarkastella samassa yhteydessä kuin ehdotusta asetukseksi maaseudun kehittämistuesta. Komission tavoitteena on yksinkertaistaminen ja tehostaminen. Tähän on tarkoitus päästä tiukentamalla valvonta-, arviointi- ja raportointijärjestelmää.

2.1   Rahoitusrahastojen järjestäminen

2.1.1   Tähän asti: Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta tähän asti vastannut Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR) jakautuu tukiosastoon ja ohjausosastoon. Tukiosastosta suoritetaan maatalousalan yhteiset markkinajärjestelyt (suorat tuet, vientituet, interventio-ostot), tietyt eläin- ja kasvinsuojelualan menot sekä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat tiedotus- ja arviointitoimet. Lisäksi tukiosastosta rahoitetaan kattavasti tiettyjä maaseutualueita koskevia toimia (maatalouden ympäristötoimenpiteet, epäsuotuisassa asemassa oleville alueille maksettavat lisätuet, metsitys, varhaiseläke) sekä investointitoimia muilla kuin tavoite 1 -alueilla.

Ohjausosastosta rahoitetaan ne maaseudun kehittämisen investointimenot, joita ei makseta EMOTRin tukiosastosta, eli tavoite 1 -alueiden ja Leader + -aloitteen toimet.

2.1.2   Yhteisen maatalouspolitiikan tulevien rahastojen periaatteet

Uusien rahastojen on määrä olla rakenteeltaan EMOTRin kaltaisia. Rahastoja hallinnoi komitea, joka koostuu jäsenvaltioiden ja komission edustajista (41 artikla, maatalousrahastojen komitea). Kaikkiin uusista rahastoista rahoitettuihin toimiin on määrä soveltaa tilien tarkastus- ja hyväksymismenettelyä. Tähän asti näin on tehty vain tukiosaston toimien kohdalla. Ohjausosastosta rahoitetut toimet on tähän asti tarkastettu monivuotisten tukiohjelmien puitteissa (rakennerahastoista annetun asetuksen 1260/1999 mukaisesti).

2.1.3   Uusi Euroopan maatalouden tukirahasto (maataloustukirahasto)

Maataloustukirahasto muistuttaa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastoa, ja siitä on tarkoitus rahoittaa edelleen mm. interventioita, vientitukia, suoria tukia ja tiedotus- ja menekinedistämistoimia. Tähänastisia maaseudun kehittämistoimia ei enää rahoiteta maataloustukirahastosta. Niistä vastaa jatkossa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.

2.1.4   Uusi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto)

Uudesta maaseuturahastosta on vastaisuudessa tarkoitus rahoittaa kaikki maaseudun kehittämistoimet, millä pyritään yksinkertaistamaan toisen pilarin rahoitusta. Rahasto yhdistää EMOTRin ohjausosaston ja maaseudun kehittämiseen tarkoitetut EMOTRin tukiosaston varat. Kun mukaan luetaan ensimmäisen pilarin tuen mukauttamisesta kertyvät varat, jotka syntyvät asetuksen (EY) 1782/2003 10 artiklan mukaisista vähennysprosenteista, on maaseudun kehittämisen budjettivarojen määrä olla komission suunnitelmien mukaan vuonna 2013 yhteensä 14,2 miljardia euroa (27-jäsenisessä EU:ssa, vuoden 2004 hintojen perusteella laskettuna).

2.2   Maksujen ja valvonnan hoitaminen

2.2.1   Maksajavirastot

Komission ehdotuksen mukaan maksuja hoitavat edelleen jäsenvaltioiden perustamat maksajavirastot. Ne ovat jäsenvaltioiden hyväksyttyjä viranomaisia tai elimiä, joiden tehtävänä on tarkistaa hakemusten tukikelpoisuus, kirjata suoritetut maksut ja esittää komissiolle vaaditut asiakirjat.

2.2.2   Maksutapa ja maksusitoumukset

Maataloustukirahaston maksut suoritetaan kuukausittain, maaseuturahaston maksut neljännesvuosittain. Ehdotetun asetuksen mukaan maaseuturahaston maksusitoumukset toteutetaan erikseen kullekin ohjelmalle ja useaksi vuodeksi, vuosittaisiin eriin jaettuna. Tässä sovelletaan sääntöä n+2, jota seuraa maksusitoumusten vapauttaminen automaattisesti. Sääntö n+2 tarkoittaa, että tietyssä ohjelmassa käyttöön asetetut varat täytyy käyttää kahden vuoden kuluessa sen vuoden jälkeen, jona varat on myönnetty (n = vuosi, jona varat asetetaan käyttöön).

2.2.3   Tietojen toimittaminen komissiolle

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle menoilmoitukset sekä varainhoitovuoden päätyttyä tilinpäätökset ja todistus toimitettujen tilinpäätösten täydellisyyden, tarkkuuden ja todenperäisyyden todentamisesta. Uutena tietona nyt on toimitettava myös maksajaviraston vastuuhenkilön allekirjoittama tarkastuslausuma. Maaseuturahaston menojen osalta maksajaviraston on komission ehdotuksen mukaan tehtävä myös ohjelmittain eriytetyt tilinpäätökset.

2.2.4   Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen ja rahoituskertomus

Ehdotetun asetuksen mukaan komissio päättää hyväksyttyjen maksajavirastojen tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä ennen huhtikuun 30. päivää. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva päätös koskee toimitettujen tilinpäätösten täydellisyyttä, tarkkuutta ja todenperäisyyttä. Tähänastisen toimintatavan mukaan komissio tutkii, onko jotain määriä jätettävä yhteisön rahoituksen ulkopuolelle (sääntöjenmukaisuustarkastus), ja jos on, mitkä. Uutta on myös rahoitusoikaisujen määräaikojen pidentäminen 24:stä 36:een kuukauteen. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain syyskuun 1. päivään mennessä (tähän asti: heinäkuun 1. päivään mennessä) rahoituskertomuksen rahastojen hallinnoinnista.

3   Yleistä

3.1   Tuen on oltava yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja ymmärrettävää

ETSK tietää hyvin, että yhteisen maatalouspolitiikan määrärahat muodostavat huomattavan — vaikka ajan mittaan suhteellisesti pienenevän — osuuden EU:n kokonaisbudjetista. Komitean mielestä onkin siksi välttämätöntä, että maatalouden ja maaseudun tukeminen on muun yhteiskunnan silmissä ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Tämä edellyttää ETSK:n näkemyksen mukaan kahden edellytyksen täyttymistä:

Maksujen on tavoitettava lopulliset tuensaajat mahdollisimman täysimääräisinä.

Väärinkäytöksiä on torjuttava tehokkaalla valvonnalla.

3.2   Innovatiivisia malleja maksujen hoidon yksinkertaistamiseksi

ETSK näkee käsillä olevassa asetusehdotuksessa useita innovatiivisia aloitteita budjettiteknisten menettelyjen parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Toteutustapa, eli kahden sisällöllisesti selvästi toisistaan erotetun rahaston perustaminen, on ETSK:n mielestä oikea ja mielekäs. Asetuksella edistetään huomattavasti yksinkertaistamista. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta säännellään yhdellä ainoalla oikeusperustalla. Tähänastisten kahden valvontajärjestelmän sijasta otetaan käyttöön yksi valvontajärjestelmä. Maaseudun kehittämistoimien erilaiset rahoitushallintojärjestelmät yhtenäistetään. Toinen, maataloustukirahaston toimien rahoitushallintojärjestelmä kuitenkin säilytetään. Ehdotetulla asetuksella maaseudun kehittämistuesta supistetaan ohjelmajärjestelmien määrä viidestä yhteen ja vähennetään myös ohjelmien määrää. ETSK antaa tunnustusta näille yksinkertaistamistoimille, jotka tuntuvat etenkin Brysselin hallintokoneistossa.

3.3   Yksinkertaistamisella on oltava tuntuva vaikutus tuensaajiin

Yksinkertaistamisen tulee kuitenkin ETSK:n mielestä ehdottomasti tuntua kaikilla tasoilla. Niin EU:n, jäsenvaltioiden kuin lopullisten tuensaajien on hyödyttävä siitä. Erityisen tärkeänä komitea pitää sitä, että byrokraattisten menettelyjen yksinkertaistamisen vaikutukset ulottuvat hallintoketjun loppupäähän eli maataloustuottajiin. Euroopan maataloustuottajien nykyistä tilannetta leimaa mittava byrokratia, johon usein liittyy tukien maksamisen viivästyminen. Räikein esimerkki tästä oli Sapard-ohjelma (EU:hun liittymistä edeltävä maatalouden ja maaseudun kehittämisen erityisohjelma), jota myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuin äskettäin arvosteli. Riski siitä, että perusteettomasti maataloustuottajille maksettuja tukia ei saataisi perittyä takaisin, on kuitenkin hyvin pieni. Tästä syystä ETSK:n mielestä tukijärjestelyt on kiireesti muutettava sellaisiksi, että lopulliset tuensaajat saavat tukensa nopeasti ja mahdollisimman sujuvasti.

3.4   Hallintotaakkaa voidaan keventää

Yksinkertaistamisen tavoite saavutetaan kyllä komission, mutta ei riittävästi jäsenvaltioiden osalta. Eräät asetuksen osat jopa haittaavat yksinkertaistamistavoitteen saavuttamista ja lisäävät hallintotaakkaa. ETSK pahoittelee, että maksajavirastojen täytyy erilaisten maksutapojen ja maksusitoumusten vuoksi jatkossakin soveltaa kahta rahoitushallintojärjestelmää. Siksi olisi ehdottomasti huolehdittava siitä, että nämä molemmat järjestelmät ”virtaviivaistetaan”, jotta hallintotaakka pysyisi mahdollisimman pienenä. Tässä mielessä tarvitaan muitakin mukautuksia etenkin asetukseen maaseudun kehittämistuesta. Velvollisuus toimittaa entistä useampia asiakirjoja lisää jäsenvaltioiden hallintotaakkaa.

3.5   Jäsenvaltioilta edellytetään voimakkaampaa panosta

Komission ehdotus lisää jäsenvaltioiden taloudellista osavastuuta, sillä siinä pidennetään menojen maksatusaikaa, tiukennetaan määräaikoja ja annetaan komissiolle mahdollisuus periä varoja takaisin. ETSK on tyytyväinen siihen, että takaisinperintäjärjestelyssä myös jäsenvaltiot ovat EU:n ohella vastuussa maksetuista tukivaroista. Varainkäytön tehokkuuden ja avoimuuden lisäämiseksi perusteettomasti maksetut varat on voitava periä takaisin pitkänkin ajan päästä. Useat jäsenvaltiot ovat arvostelleet osavastuun lisäämistä, minkä vuoksi ETSK aikoo valvoa hyvin tarkasti, että nämä jäsenvaltiot eivät menetä kiinnostustaan ohjelmiin — mahdollisten lopullisten tuensaajien haitaksi. Myös maksujen määräajan tiukentamisella halutaan lisätä jäsenvaltioiden kurinalaisuutta. ETSK pitää maksujen rajoittamista tervetulleena, mutta katsoo, että ehdotettu tiukka ajallinen rajoittaminen on liiallista, ja kehottaa siksi komissiota harkitsemaan vielä ehdotettuja määräaikoja.

3.6   ”Meta-tuen” tulisi olla edelleen poikkeus

ETSK huomauttaa, että teknisen avun laajentaminen vie varoja rahastojen varsinaiselta tarkoitukselta eli maatalouden ja maaseudun tukemiselta. Tällainen ”meta-tuki” eli varsinaista tukea toteuttavien instituutioiden ja rakenteiden tukeminen ei saisi päästä hallitsevaan asemaan. Se on rajoitettava vain todella välttämättömimpään. Tässä yhteydessä ETSK arvostelee erityisesti yhteisön tukea jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontarakenteiden luomiselle ja laajentamiselle. Tämä on epäilemättä jäsenvaltioiden tehtävä. ETSK ehdottaa, että teknistä apua laajennetaan tällä tavoin vain poikkeustapauksissa ja että laajennuksille asetetaan aikarajat. ETSK kehottaa komissiota antamaan näissä tapauksissa selvityksen, jotta tällaisia tukia voidaan valvoa tarkasti.

4   Erityistä

4.1   Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) nimi saksankielisissä toisinnoissa

Maaseudun kehittämistukea koskevan asetusehdotuksen saksankielisessä toisinnossa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) käytetään nimeä ”Europäischer Landwirtschaftsfonds für die Entwicklung des ländlichen Raums (ELER)”, kun taas käsillä olevassa ehdotuksessa sen nimenä on ”Europäischer Fonds für Landwirtschaft und Landentwicklung (EFLL)”. ETSK pyytää välttämään erilaisten nimitysten käyttöä samasta rahastosta ja yhtenäistämään asetusteksteissä käytettävän nimen.

4.2   Hallintotaakka

4.2.1   Todentamismenettelyn laajentaminen (7 artikla)

Todentamismenettelyn laajentaminen koskemaan seurantajärjestelmiä (7 artikla) lisää hallintotaakkaa. Todentamisviranomainen on tähän asti tutkinut komissiolle toimitettujen tilinpäätösten täydellisyyden, tarkkuuden ja todenperäisyyden. Nyt todentamisviranomaisen on vastattava ”hyväksyttyjen maksajavirastojen käyttöönottamien hallinto-, seuranta- ja valvontajärjestelmien ja tekemien tilinpäätösten todentamisesta”. ETSK vaatii, että tällaisen todentamisen tarpeellisuus selvitetään. Tavoitteena tulisi olla todentamisviranomaisten työn keskittäminen yhdenmukaisesti maksajaviranomaisten suorittamien maksujen todentamiseen.

4.2.2   Tilinpäätökset (8 artikla)

Maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta maksettavista maksuista on tehtävä vuosittain tilinpäätös, mutta rahoitusjärjestelmä (maksusitoumukset, ennakkomaksut, välimaksut, loppumaksut) on suunniteltu koko ohjelman ajaksi. ETSK pelkää, että maksajavirastojen on tehtävä selkoa maksuistaan sekä vuotuisissa tilinpäätöksissä että ohjelmien kokonaistilinpäätöksissä, mikä lisää työtaakkaa. Jokainen vuotuinen tilinpäätös on hyväksyttävä.

Maksajavirastojen on lisäksi toimitettava maaseuturahaston menoja koskevat tilinpäätökset kustakin ohjelmasta. Myös todentamisviranomaisten, jotka tähän asti ovat toimittaneet kertomuksensa tilinpäätöksen yhteydessä, on laadittava kertomuksensa erikseen kustakin vuosikertomuksesta. ETSK pahoittelee, ettei komissio ole onnistunut yksinkertaistamaan tätä menettelyä enemmän, mutta pitää työtaakkaa kuitenkin perusteltuna.

4.2.3   Muut asiakirjat (8 artikla)

Tilinpäätöksen lisäksi on toimitettava myös maksajaviraston vastuuhenkilön allekirjoittama tarkastuslausuma. ETSK ei pidä tätä tarpeellisena. Maksajavirastot ja todentamisvirastot muodostavat jo valvontajärjestelmän. ETSK:n mielestä riittäisi, että maksajaviraston vastuuhenkilö vahvistaa tietojen todenperäisyyden.

4.3   Rahoitus

4.3.1   Teknisen avun rahoituksen laajentaminen (5 artikla)

Teknisen avun rahoitus on määrä laajentaa kattamaan yhteisen maatalouspolitiikan analysoimiseksi, hallinnoimiseksi, seuraamiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat toimet sekä valvontajärjestelmien kuten myös teknisen ja hallinnollisen avun täytäntöönpano. Lisäksi rahoituksen piiriin uusina kohteina tulevat neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesti perustetut toimeenpanovirastot sekä yhteisön tasolla tapahtuvan yhteistyön ja tietojenvaihdon edistämiseen ja sitä koskevaan tiedotukseen liittyvät toimet, jotka toteutetaan maaseudun kehittämisen yhteydessä, mukaan luettuna asianomaisten toimijoiden verkkoutuminen. Näitä toimia rahoitetaan keskitetysti. ETSK suhtautuu erittäin kriittisesti jäsenvaltioiden hallinnon tukemiseen yhteisön varoista.

Sitä vastoin on järkevää, että komissio vastaa verkkoutumisen edistämisestä.

4.3.2   Takaisinperintä (32, 33 ja 35 artikla)

Jäsenvaltioiden vastuuta takaisinperinnän toteuttamatta jättämisen taloudellisista seurauksista lisätään. Ehdotuksen mukaan komissio voi periä takaisinperittävät summat jäsenvaltiolta, jos tämä ei ole aloittanut kaikkia hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä määrien takaisin perimiseksi (maataloustukirahaston maksujen osalta vuoden kuluessa ensimmäisen asteen hallinnollisesta tai oikeudellisesta päätöksestä). Tämä ei toistaiseksi ole ollut mahdollista. Jos takaisinperintää ei toteuteta neljän vuoden kuluessa (tai kuuden vuoden kuluessa, jos takaisinperintää käsitellään kansallisessa tuomioistuimessa), taloudellisista seurauksista vastaa 50-prosenttisesti jäsenvaltio. Tähän asti niistä on vastannut vain yhteisö. ETSK suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot kantavat komission rinnalla vastuun maksuista. Tällä voidaan saada aikaan, että jäsenvaltiot järjestävät tukirakenteensa ja niiden valvonnan huolellisemmin. Osavastuun lisääminen ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että jäsenvaltiot menettävät kiinnostuksensa ohjelmiin. Kun otetaan huomioon, että menettelyt saattavat kestää kauemmin kuin neljä tai kuusi vuotta, ETSK ehdottaa, että jäsenvaltioiden vastuun aikarajoja ja prosenttiosuuksia harkittaisiin uudelleen.

4.3.3   Ennakkomaksun rajoittaminen 7 prosenttiin (25 artikla)

Ehdotetun asetuksen 25 artiklan mukaan ennakkomaksu, jonka komissio maksaa jäsenvaltion nimeämälle maksajavirastolle hyväksyttyään maaseudun kehittämisohjelman, on korkeintaan 7 prosenttia maaseuturahastosta ohjelmalle myönnettävästä rahoituksesta. ETSK pitää tätä rajoitusta hyväksyttävänä, sillä sellaisia on nytkin käytössä eikä se haittaa maksajaviranomaisen likviditeettiä.

4.4   Maksumääräajat (16 artikla)

Ehdotetun asetuksen 16 artiklassa säädetään ehdoton määräaika jäsenvaltioiden suorittamille maksuille. Se on asianomaisen varainhoitovuoden lokakuun 15. päivä. Joskus maksut kuitenkin väistämättä myöhästyvät (esim. oikeuden tuomiot). Hallinnot tarvitsevat enemmän ajallista liikkumavaraa varsinkin siirtyäkseen uuteen (tuotantomääristä irrotetun) tilatuen järjestelmään. ETSK pitää näin ollen lokakuun 15. päivää huonona ajankohtana.

4.5   Rahoituksen epäämispäätöksen määräaika (31 artikla)

Ehdotuksen 31 artiklan (sääntöjenmukaisuustarkastus) mukaan komissio voi tietyin edellytyksin (menoja ei ole toteutettu yhteisön sääntöjen mukaisesti, pyrkimys sopimukseen jäsenvaltion kanssa) evätä rahoituksen. Tämä ei koske menoja, jotka on toteutettu yli 36 kuukautta ennen komission asianomaiselle jäsenvaltiolle toimittamaa tarkastusten tuloksia koskevaa kirjallista tiedoksiantoa. Vanhentumisaika on tähän asti ollut 24 kuukautta. Muutos lisää komission mahdollisuuksia välttää maksuja, jotka eivät ole yhteisön oikeuden mukaisia. ETSK pitää kuitenkin järkevänä asettaa tiettyä ajallista painetta tällaiselle sääntöjenmukaisuustarkastukselle, kuten nykyisessäkin järjestelmässä tapahtuu. EU:n varhainen puuttuminen asioihin edistää myös ennaltaehkäisyä ja saa jäsenvaltiot toimimaan kurinalaisemmin.

4.6   Komissio voi vähentää maksuja (17 artikla)

Komissio varaa 17 artiklassa itselleen mahdollisuuden vähentää jäsenvaltioille maksettavia kuukausimaksuja tai keskeyttää ne. Sen lisäksi, että komissio voi tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä tehtävien päätösten yhteydessä vaatia maksuja takaisin tai olla suorittamatta niitä, sille luodaan nyt mahdollisuus vähentää nopeasti maksuja, jos yhteisön varoja käytetään selvästi väärin. Tämän kaltainen menettely on jo tähänkin asti ollut käytössä. ETSK pitää kannatettavana vastaavan oikeusperustan luomista.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/44


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Neuvoston asetus asetusten (ETY) N:o 2759/75, (ETY) N:o 2771/75, (ETY) N:o 2777/75, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1255/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta poikkeuksellisten markkinatukitoimenpiteiden osalta”

KOM(2004) 712 lopullinen — 2004/0254 CNS

(2005/C 221/10)

Neuvosto päätti 3. joulukuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Leif E. Nielsen.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. ja 10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 135 ääntä puolesta ja 6 pidättyi äänestämästä.

1.   Taustaa

1.1

Vakavien, tarttuvien eläintautien, kuten naudan spongiformisen enkefalopatian (BSE), suu- ja sorkkataudin (FMD), sikaruton (CSF) ja Newcastlen taudin (ND), puhkeaminen on aiheuttanut toistuvia kriisejä EU:n eläintuotemarkkinoille. Tällaisten eläinkulkutautien puhjetessa mm. eläimiä teurastetaan ja niiden kaupan pitämistä rajoitetaan tautien leviämisen estämiseksi. Pääsääntönä on, että kustannukset eläinkulkutautien pysäyttämiseksi rahoitetaan eläinlääkintärahastosta, minkä lisäksi jäsenvaltiot rahoittavat niistä 50 prosenttia.

1.2

Eläintuotteiden markkinatilanne vaikeutuu myös myyntikieltojen ja suljettujen alueiden vuoksi. Sianlihan, kananmunien, siipikarjanlihan, naudanlihan, maidon ja meijerituotteiden sekä lampaan- ja vuohenlihan markkinajärjestelyihin sisältyy sen vuoksi tällaisissa tilanteissa mahdollisuus toteuttaa markkinatukitoimia. Tällaisten poikkeuksellisten tukitoimien ratkaiseva edellytys on, että asianomaiset jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat eläinlääkintätoimenpiteet eläinkulkutautien pysäyttämiseksi. Markkinatilanteen helpottamiseen tähtäävät toimenpiteet toteutetaan sitä paitsi vain niin laajoina ja niin pitkäaikaisina kuin on ehdottomasti tarpeen asianomaisten markkinoiden tukemiseksi.

1.3

Poikkeukselliset tukitoimet, jotka komissio hyväksyy pysyvien komiteoiden hallintomenettelyin, rahoitettiin alun perin kokonaan yhteisön talousarviosta. Näin tehtiin viimeksi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa sikaruton yhteydessä. Vuonna 1992 sovellettiin sikaruton yhteydessä ensi kerran kansallista osarahoitusta. Tuen laajuudessa esiintyneiden epäselvyyksien vuoksi komissio hyväksyi 1994 tarkennuksen, jonka mukaan yhteisön rahoitusosuus oli 70 prosenttia eläinten enimmäismäärää kohden. Sen jälkeen samaa rahoitusosuutta sovellettiin naudanliha-alalla torjuttaessa BSE:tä ja FMD:tä. Vuodesta 2001 lähtien kansallinen osarahoitus on ollut 50 prosenttia, koska Euroopan tilintarkastustuomioistuin vaati, että eläinlääkintärahastosta myönnettävän osarahoituksen ja markkinointitukitoimenpiteiden on vastattava toisiaan.

1.4

Saksassa sattuneen tapauksen vuoksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin epäsi vuonna 2003 komission toimivallan määrätä kansallisen osarahoituksen suuruudeksi 30 prosenttia asiassa, joka koski nautakarjan ostojärjestelyjä BSE:n yhteydessä (1). Täten komissiolla ei ole toimivaltaa jatkaa tähänastista käytäntöä. Niinpä se ehdottaa, että tulevaisuudessa kansallinen osarahoitus on suuruudeltaan 50 prosenttia. Lisäksi tarkennetaan sianlihan, kananmunien, siipikarjanlihan, naudanlihan, maidon sekä lampaan- ja vuohenlihan markkinajärjestelyjä sekä sisämarkkinoita koskevissa toimenpiteissä että myynnissä EU:n ulkopuolisiin maihin.

2.   Yleistä

2.1

On valitettavaa, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole vuoden 1992 jälkeen kunnioittaneet yhä voimassa olevaa yleisperiaatetta, jonka mukaan toimenpiteet, jotka sisältyvät yhteisen maatalouspolitiikan ns. ensimmäiseen pilariin, rahoitetaan kokonaan yhteisön talousarviosta, mukaan lukien yhteisten markkinajärjestelyjen puitteissa toteutetut toimenpiteet. Neuvosto voi asian luonteen vuoksi hyväksyessään käsillä olevan ehdotuksen poiketa tästä periaatteesta, jonka se itse on ottanut käytäntöön. Yllä mainittua asiaa koskevan tuomioistuimen tuomion mukaan komissio ei kuitenkaan voi ilman erityisvaltuutusta poiketa neuvoston päätöksistä silloinkaan, kun näin tehdään jäsenvaltioiden myötävaikutuksella asianomaisissa hallintokomiteoissa.

2.2

Eläinkulkutautien laajuudesta ja kestosta riippuen kyseiset toimenpiteet voivat aiheuttaa huomattavia kustannuksia, jotka on välttämättä ensisijaisesti rahoitettava julkisin varoin. Kysymys EU:n ja jäsenvaltioiden välisestä kustannusten jaosta koskee ensi kädessä jäsenvaltioiden välistä rahoituksellista yhteisvastuuta. Kansallisesta osarahoituksesta puhuttaessa eräillä jäsenmailla on enemmän halua ja paremmat mahdollisuudet kattaa kustannukset kuin toisilla. Eräät jäsenvaltiot kasaavat kustannukset suoraan tai epäsuorasti alan kannettavaksi, mistä on seurauksena huomattava kilpailun vääristyminen. Tämä voitiin todeta BSE-kriisin aikana.

2.3

Komission mukaan kansallinen osarahoitus saa aikaan sen, että jäsenvaltiot tehostavat panostustaan kotieläinten sairauksien puhkeamisen torjumiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi. Vaikka ETSK ymmärtää esitetyt argumentit, ei voida sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että tietyissä tilanteissa tällainen vaatimus saattaa hidastaa tai vaikeuttaa päätöksiä ja näin ollen estää aktiivista torjuntatyötä.

2.4

ETSK ymmärtää komission kantaa myös siltä osin, että ehdotus merkitsee vuoden 1992 jälkeen vallinneen käytännön jatkumista. Samoin ehdotuksella taataan eläinlääkintärahastosta myönnettävän rahoituksen ja markkinointitukitoimenpiteiden vastaavuus.

2.5

ETSK katsoo kuitenkin, että neuvoston alun perin hyväksymien poikkeuksellisten markkinatoimenpiteiden kustannukset perustuvat yhteisvastuuseen ja rahoitukselliseen solidaarisuuteen. Tästä periaatteesta luopuminen merkitsee ETSK:n mielestä vaaraa siitä, että jäsenvaltioiden mahdollisuudet torjua eläintauteja eivät ole yhtenäisiä, koska tehokkaasta valvonnasta ja ennalta ehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta taudit saattavat puhjeta satunnaisesti ja yllätyksellisesti. Markkinavaikutukset kohdistuvat tällöin myös muihin jäsenmaihin. Kansallinen osarahoitus aiheuttaa niin ikään vaaran siitä, että sillä voi olla kerrannaisvaikutuksia muillakin aloilla. Tästä taas on seurauksena vaara siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan kustannuksia siirretään yhä enemmän jäsenvaltioiden vastuulle.

2.6

Jos komission ehdotus kaikesta huolimatta saa kannatusta, järjestelyyn sisältyvän jäsenvaltion rahoitusosuuden käsittely osana perustamissopimuksen valtiontukimääräyksiä on hallinnollinen rasite, eikä sille ole asiallista perustetta. Komission ehdotuksen ilmoitusmenettelystä poikkeamisesta olisi niin ollen pitänyt olla voimassa alusta lähtien.

3.   Päätelmät

3.1

ETSK toivoo, että poikkeuksellisten markkinatukitoimenpiteiden yhteydessä säilytetään rajoittamattoman yhteisvastuullisuuden periaate, eikä se siksi kannata komission ehdotusta jäsenvaltioiden 50 prosentin osarahoituksesta.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Asia C-239/01, 30.9.2003, Kok. 2003, s. I-10333.


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/46


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kymmenen vuotta Pekingin kokouksen jälkeen: arvio sukupuolten tasa-arvon edistymisestä Euroopassa ja kehitysmaissa”

(2005/C 221/11)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. joulukuuta 2004 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta ”Kymmenen vuotta Pekingin kokouksen jälkeen: arvio sukupuolten tasa-arvon edistymisestä Euroopassa ja kehitysmaissa”.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Susanna Florio.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 135 ääntä puolesta ja 1 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Pekingin toimintaohjelma ja julistus hyväksyttiin Pekingissä vuonna 1995 järjestetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa. Helmikuun 28. päivästämaaliskuun 11. päivään 2005 pidettävässä naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan (CSW) 49. istunnossa arvioidaan, miten kyseisten asiakirjojen sekä YK:n yleiskokouksen 23. erityisistunnossa (”Naiset 2000: sukupuolten tasa-arvo, kehitys ja rauha 2000-luvulla”, New York 2000) hyväksyttyjen päätösasiakirjojen täytäntöönpano on edistynyt. Erityisistunnossa luotiin alustava katsaus saavutettuihin edistysaskeliin ja sukupuolten tasa-arvon tiellä oleviin esteisiin.

1.2

Erityisistunnossa yleiskokous hyväksyi päätöslauselman jatkotoimista ja aloitteista Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman toimeenpanemiseksi sekä poliittisen julistuksen, jossa jäsenvaltiot sitoutuivat kokoontumaan uudelleen kymmenen vuoden kuluttua Pekingin toimintaohjelman hyväksymisestä arvioimaan saavutettua edistystä ja harkitsemaan uusia aloitteita.

1.3

CSW:n monivuotisen työohjelman mukaan 49. istunnon keskeisiä aiheita ovat toimintaohjelmassa määritellyillä 12 alalla saavutettu edistys sekä nykyisten haasteiden määrittely ja uusien strategioiden laadinta. Tavoitteena on parantaa naisten ja tyttöjen asemaa ja lisätä heidän vaikutusmahdollisuuksiaan. Keskustelun vilkastuttamiseksi istunto pidetään tässä yhteydessä avoinna, jotta jäsenvaltioiden, kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisten järjestöjen edustajat voivat osallistua siihen mahdollisimman laajasti.

1.4

YK:n panos on ollut perustavan tärkeä naisten ja miesten yhtäläisiin oikeuksiin liittyvän ongelman kansainvälisen näkyvyyden lisäämiseksi: Vuonna 1975 kutsuttiin koolle ensimmäinen naisten maailmankonferenssi (Mexico City), jossa julistettiin avatuksi YK:n naisten vuosikymmen. Kööpenhaminassa vuonna 1980 pidetyssä toisessa konferenssissa (naisten vuosikymmenen puoliväli) ensimmäiset hallitukset (57) allekirjoittivat kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW-sopimus, 1979), joka on sukupuolten tasa-arvoon tähtäävän vaivalloisen prosessin virstanpylväitä. Nairobissa vuonna 1985 pidetyssä kolmannessa konferenssissa hyväksyttiin toimintasuunnitelma, jonka aiheena ovat tulevaisuuden strategiat naisten aseman edistämiseksi ja jossa hallitukset ja kansainväliset järjestöt julistavat tavoitteeksi tasa-arvon.

1.5

Naisten erityisominaisuuksien ja roolin tunnustamista on edistänyt myös YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 antama päätöslauselma 1325 aiheesta ”Naiset, rauha ja turvallisuus”. Siinä tunnustetaan sotien vaikuttavan naisiin eri tavalla kuin miehiin ja vahvistetaan, että naisten osuutta konfliktien ehkäisyä ja ratkaisemista koskevassa päätöksenteossa tulee lisätä. Yleisemmällä tasolla naisten aseman edistäminen on kuitenkin jo yli vuosikymmenen ajan otettu huomioon YK:n kaikkien suurten konferenssien ja kansainvälisten kokousten päätelmissä (1).

1.6

Tärkeä oli myös syyskuussa 2000 pidetty YK:n Millennium-huippukokous, jossa jäsenvaltiot asettivat kahdeksan selkeää ja mitattavissa olevaa tavoitetta (vuosituhannen kehitystavoitteet). Päämääränä on vähentää vuoteen 2015 mennessä merkittävästi köyhyyttä, nälkää, sairauksia ja ympäristön pilaantumista. Vuosituhatjulistuksen lähtökohtana oli myös tarve koota edellisenä vuosikymmenenä pidetyissä kansainvälisissä konferensseissa ja huippukokouksissa asetetut tavoitteet yhtenäiseksi tärkeimpien tavoitteiden luetteloksi. Kolmantena kehitystavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa ja kasvattaa naisten vaikutusvaltaa, mikä liittyy kiinteästi yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Viides tavoite puolestaan koskee odottavien äitien terveyden parantamista. Sukupuolten tasa-arvo on kuitenkin kaikkien kahdeksan tavoitteen punainen lanka.

2   Yleistä

2.1

Vaikka YK on laatinut laajan säännöstön sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi, eivät asiakirjoihin kirjatut periaatteet aina ole sopusoinnussa sen kanssa, miten niitä toteutetaan käytännössä jäsenvaltioissa ja niiden kauppa- ja kehityspolitiikassa. Naisten kansalaisoikeuksien sekä taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten oikeuksien täysimääräiseltä tunnustamiselta vievät usein pohjan uusliberalistiset kauppasopimukset ja makrotalouspolitiikka, joissa tasa-arvonäkökulmaa ei edes oteta huomioon.

2.2

Monimutkainen kansainvälinen tilanne ei varmastikaan edistä naisten aseman parantamista, vaan aiempina vuosina saavutettu edistys on vaarassa valua hiekkaan.

2.3

Meneillään olevat konfliktit heikentävät ja huonontavat naisten tilannetta entisestään.

2.4

Kotiväkivaltaa esiintyy edelleen kaikkialla maailmassa, ja se koskee kaikenikäisiä naisia yhteiskuntaluokasta ja uskonnosta riippumatta.

2.5

On siis tärkeää vahvistaa sukupuolten tasa-arvon asemaa ja naisten oikeuksien puolustamista ensisijaisena tavoitteena ja välineenä, jonka avulla voidaan varmistaa tasa-arvoinen kehitys, hyvinvoinnin entistä tasaisempi jakautuminen ja kestävä talouskehitys sekä vahvistaa heikoimpien väestöryhmien suojelemiseksi tarkoitettuja järjestelmiä.

3   Euroopan talous- ja sosiaalikomitean rooli

3.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää tärkeänä arvioida omassa kannanotossaan edistysaskeleita, joita Euroopan unioni on saavuttanut sukupuolten tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä.

3.2

Komitea muistuttaa, että se on aina seurannut hyvin kiinnostuneena naisten yhteiskunnallisen aseman edistämistä koskevia toimia sekä laatinut useita lausuntoja ja edistänyt erilaisia aloitteita. Komitea on antanut neljättä naisten maailmankonferenssia (Peking 1995) ja sen seurantakokousta (Peking + 5) koskevat lausunnot (EXT/131 ja REX/033), joissa se toteaa muun muassa, että komitealla olisi tärkeää olla valtuuskunta YK:n kokouksissa.

3.3

Komitea on saanut unionin toimielinten — ennen muuta neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission — kanssa tehtävän yhteistyön johdosta merkittävän roolin lukuisten Euroopan unionin tasa-arvoaloitteiden seurannassa. Kyseisten aloitteiden avulla on kuluneina vuosina pyritty vastaamaan Pekingin kokouksessa esille tulleisiin haasteisiin ja poistamaan esteitä.

3.4

Komitea katsookin voivansa edistää huomattavalla tavalla sitä, että naisten asemaan liittyvät kysymykset otetaan järjestelmällisesti huomioon yhä laajemmin yhteisön politiikassa ja eurooppalaisessa yhteiskunnassa. Ensin tulee selvittää, millaista edistystä neljännen maailmankonferenssin jälkeen on tapahtunut ja millaisia esteitä on havaittu.

3.5

Euroopan unionilla on kansainvälisellä tasolla keskeinen rooli ja siis myös suuri vastuu. Tältä pohjalta komitea pyrkii käsillä olevassa asiakirjassa määrittelemään, miten EU voi omalta osaltaan edistää maailman naisten elinoloja ja asemaa yhteistyö-, kehitys- ja kauppapolitiikallaan.

4   Euroopan unioni

4.1

Jo perussopimuksessa mainittu sukupuolten tasa-arvo vahvistettiin vielä virallisesti Euroopan unionin tavoitteeksi Amsterdamin sopimuksessa. Sen yhteydessä omaksuttiin kaksitahoinen lähestymistapa: yhtäältä mainitaan tasa-arvonäkökulman valtavirtaistaminen yhteisön kaikilla politiikanlohkoilla ja toisaalta erityistoimien toteuttaminen naisten aseman edistämiseksi. Naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen sisältyi kuitenkin jo aiemmin yhteisön taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaan politiikkaan ja oli rakennerahastojen ensisijaisena tavoitteena jo vuonna 1994.

4.2

EU on omaksunut integroidun lähestymistavan, jonka yhteydessä on eriytetty lainsäädäntö- ja rahoitusvälineet sekä avoimen koordinointimenetelmän käyttö sosiaalipolitiikassa. Tuoreimpia EU:n välineitä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi ovat sukupuolten tasa-arvoa koskeva puitestrategia (2001–2005), johon nivoutuvat vuotuiset työohjelmat sekä rakennerahastot.

4.3

Sukupuolten tasa-arvoa koskevan puitestrategian (2001–2005) avulla koordinoidaan toimia ja ohjelmia, jotka aiemmin toteutettiin alakohtaisesti. Strategiassa sovelletaan Amsterdamin sopimuksen mukaista kaksitahoista lähestymistapaa, jotta toimet olisivat mahdollisimman johdonmukaisia. Lisäksi on laadittu luotettavia indikaattoreita sekä järjestelmä seurantaa, arviointia ja saavutettujen tulosten levittämistä varten.

4.4

Sukupuolten tasa-arvon edistämisstrategiassa määritellyt toiminta-alat ja tavoitteet ovat toisistaan riippuvaisia. Keskeisiä aloja on viisi: talous (liittyy työllisyysstrategiaan ja rakennerahastoihin sekä läpäisyperiaatteen soveltamiseen kaikilla politiikanaloilla, jotka vaikuttavat naisten taloudelliseen asemaan), osallistuminen ja edustus (liittyy päätöksentekoprosesseihin), sosiaaliset oikeudet (liittyy arkielämään ja sosiaaliturvajärjestelmissä esiintyvään epätasa-arvoisuuteen), yhteiskunta (liittyy ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin, erityisesti korostetaan väkivallan ja seksuaalisessa tarkoituksessa harjoitettavan ihmiskaupan torjuntaa) sekä roolien ja stereotyyppien muuttaminen (liittyy kulttuurijärjestelmään ja joukkoviestimiin).

4.5

Sukupuolten tasa-arvoa tukevaa politiikkaa on pyritty vahvistamaan myös rakennerahastojen avulla. Vuosia 2000–2006 koskeva rakennerahastoasetus perustuu tarkkaan analyysiin ja kriittisiin huomioihin yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi toteutetuista toimista ja niiden heikkouksista. Asetuksessa noudatetaan Amsterdamin sopimuksen mukaista kaksitahoista lähestymistapaa. Rakennerahastot — eritoten Euroopan sosiaalirahasto (ESR) — ovat myös aina olleet keskeinen väline Euroopan työllisyysstrategiassa. Heinäkuussa 2003 hyväksyttyjen uusien työllisyyden suuntaviivojen mukaan sukupuolten tasa-arvon tulee sisältyä laaja-alaisesti kaikkiin tavoitteisiin, ja naisten ja miesten tasa-arvo on eräs erityissuuntaviivoista.

4.6

ESR:n toiminnassa, joka liittyy pääasiassa työllisyys- ja koulutuspolitiikkaan, on otettu suuria edistysaskelia. Kyseisten alojen toimet ovat keskittyneet erityisesti naisten työmarkkinoille pääsyn, osallistumisen ja työmarkkina-aseman parantamiseen (toimintalinja E) sekä työ- ja perhe-elämän yhdistämismahdollisuuksien edistämiseen. Positiivisia esimerkkejä on jo saatu ilahduttavan runsaasti. ESR noudattaakin Lissabonissa vuonna 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamaa määrällistä tavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2010 mennessä työssäkäyvien naisten määrän tulisi kasvaa 51 prosentista (vuonna 2000) 60 prosenttiin, sekä Barcelonassa vuonna 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston tavoitetta, jonka mukaan esikoulupaikkoja tulisi olla tarjolla 90 prosentille alle kouluikäisistä, yli kolmivuotiaista lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmivuotiaista.

4.7

Työn laadun ja etenemismahdollisuuksien parantamiseksi, naisyrittäjyyden edistämiseksi, palkkaerojen pienentämiseksi ja uuden teknologian aloilla naisten osallistumisen lisäämiseksi toteutetut toimet vaikuttavat kuitenkin vielä hajanaisilta. Perhe- ja työelämän yhdistämisen helpottamiseksi on toteutettu runsaasti lastenhoitopalveluihin liittyviä toimia mutta vain harvoja toimia, jotka kohdistuvat nimenomaan vanhuksiin tai sellaisiin perheenjäseniin, jotka eivät kykene elämään itsenäisesti.

4.8

Muiden rahastojen — erityisesti maatalous- ja kalastusrahastojen — toimissa tasa-arvoulottuvuus on kuitenkin jäänyt hyvin heikoksi. Kyseisillä aloilla naiset ovat perinteisesti aliedustettuina, mutta heillä on kuitenkin aktiivinen rooli alojen kehittämisessä. Tällaisilla aloilla on siis edelleen syvää epätasa-arvoisuutta, eikä naisten osuutta yhteisöjen elämässä — eikä ympäristönsuojelun edistämisessä — arvosteta riittävästi.

4.9

EU:n politiikkaa tuetaan useista erillisistä aloitteista ja rahoitusohjelmista, joista esimerkkeinä mainittakoon työmarkkina-alan Now-aloite (Employment-aloite), nais- ja lapsikaupan vastaisen yhteistyön voimistamista koskeva Stop-ohjelma, väkivallan uhrien informoinnin ja suojelun parantamista koskeva Daphne-ohjelma sekä uuden teknologian alan Women and Science -aloite (tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelma). Puiteohjelmassa esitetään lisäksi tasa-arvonäkökulman valtavirtaistamista yhteisöaloitteissa, joita ovat esimerkiksi Equal, Interreg, Urban, Leader sekä kulttuurialan Leonardo, Sokrates, Youth ja Culture.

4.10

Komission kertomuksessa naisten ja miesten tasa-arvosta (KOM(2004) 115 lopullinen) todetaan, että Euroopan unionilla on jo varsin mittava tasa-arvolainsäädäntö (2), jota tukee lisäksi laaja oikeuskäytäntö. Valmisteilla on myös ehdotus kattavaksi direktiiviksi, joka koskisi yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen soveltamista sekä naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua palkkaus- ja työllisyyskysymyksissä ja jonka avulla yhtenäistettäisiin ja systematisoitaisiin alan lainsäädäntö.

4.11

Myös Euroopan työllisyys- ja sosiaaliasiain ministerit ilmaisivat Alankomaiden puheenjohtajuuskaudella äskettäin pitämässään kokouksessa tukevansa tämänsuuntaisia toimia. He totesivat, että kattavassa tasa-arvodirektiivissä tulisi kiinnittää huomiota etenkin samapalkkaisuuteen, yhtäläisiin mahdollisuuksiin päästä työmarkkinoille, yhtäläiseen kohteluun sosiaaliturvajärjestelmissä ja koulutuksessa sekä yhtäläisiin uramahdollisuuksiin. Lisäksi tulisi kiinnittää erityishuomiota todistustaakkaan sukupuolisyrjintätapauksissa.

4.12

Ehdotusta direktiiviksi naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (2003/0265 CNS) on käsitelty myös ETSK:ssa (ks. lausunto) (3), ja ehdotuksessa on havaittu merkittäviä aukkoja, jotka tulisi poistaa ensi tilassa.

4.13

Viimeksi kuluneina vuosina on — Pekingin toimintasuunnitelman hyväksymisestä ja Lissabonissa pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta alkaen — laadittu yhä enemmän tasa-arvotilastoja. Tässä yhteydessä on myös laadittu (esimerkiksi päätöksentekoprosesseja, työmarkkinoita tai perheväkivaltaa koskevia) uusia indikaattoreita, joiden avulla voidaan analysoida ongelmia tosiasioiden perusteella ja valvoa harjoitetun politiikan ja toimien vaikutuksia. Tilastoalalla on siis jo tapahtunut selvää edistystä, vaikka paljon onkin vielä tehtävä, jotta eri sektoreita voitaisiin arvioida luotettavasti. Edistymisestä saadaan tarkkaa tietoa vain tutkimalla ja analysoimalla vallitsevia ilmiöitä ja prosesseja määrällisesti ja laadullisesti.

4.14

Yhteisön tasolla ja jäsenvaltioissa ei kuitenkaan vielä tunneta juuri lainkaan nk. gender-budjetointia eli tasa-arvonäkökulman huomioimista talousarvion suunnittelussa. Sen avulla tasa-arvokysymykset pyritään valtavirtaistamaan ja ottamaan huomioon kaikissa talousarviomenettelyissä. Kun tasa-arvonäkökulma otetaan huomioon talousarviosuunnittelun kaikilla tasoilla, hallinnollisten päätösten tunnustetaan vaikuttavan miehiin ja naisiin eri tavoin. Päätökset eivät siis ole neutraaleja. Tässä mielessä gender-budjetoinnin avulla voidaan myös arvioida, miten politiikka, rahoitus ja verotus vaikuttavat miehiin ja naisiin.

4.15

Vaikka yhteisö on voimistanut naisten aseman edistämiseen tähtääviä toimiaan, tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin vielä lisää käytännön toimia ja jäsenvaltioiden yhä suurempaa sitoutumista, sillä ne ovat päävastuussa kyseisten politiikan alojen täytäntöön panemisesta.

4.16

Naisten työttömyysaste on vähentynyt kuluneina vuosina Euroopassa ja on nykyisin 55,6 prosenttia, mutta Lissabonin Eurooppa-neuvoston asettama tavoite on useissa maissa vielä kaukana. Naisia on työllistynyt heikoimmassa asemassa oleviin työntekijäryhmiin, joihin kuuluvien asema on epävarma. He eivät useinkaan kuulu minkäänlaiseen sosiaaliturvajärjestelmään. Monissa maissa on edelleen naisten ja miesten välisiä palkkaeroja tai ne syvenevät edelleen, ja valitettavasti vieläkin esiintyy sukupuolten välistä vertikaalista ja horisontaalista erottelua. Kuten edellä todetaan, myös perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevissa toimissa keskitytään vain lastenhoitokysymyksiin, kun taas muihin hoitoa tarvitseviin perheenjäseniin kohdistuvia toimia ei ole juuri lainkaan. Lisäksi vain harvat maat toteuttavat toimia työssäkäyvien isien kannustamiseksi vanhempainloman pitoon.

4.17

Epätasa-arvo on merkittävää myös päätöksenteossa: EU:ssakin esimerkiksi Euroopan komission kollegioon kuuluu 22 miestä ja 7 naista (vain 24 prosenttia), ja Euroopan parlamentin jäsenistä 510 on miehiä ja 222 naisia (vain 30 prosenttia). Tilanne ei ole parempi jäsenvaltioissakaan: keskimäärin naispuolisten parlamentaarikkojen osuus ei yllä edes 25 prosenttiin, ja hallituksissa naisten osuus on vain hieman yli 20 prosenttia (4). ETSK:ssa naispuolisten jäsenten osuus on alhainen (317 jäsenestä vain 79 eli 25 prosenttia on naisia).

5   Euroopan unioni ja unionin ulkopuoliset maat: naisten asemaa edistävä kansainvälinen yhteistyö ja kauppa

5.1

Naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevat kysymykset otetaan nykyisin täysin huomioon myös Euroopan unionin yhteistyö- ja kehityspolitiikassa. Komission 18. syyskuuta 1995 antama tiedonanto (KOM(95) 423 lopullinen) ja neuvoston 20. joulukuuta 1995 antama päätöslauselma sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön loivat perustan ensimmäisen kyseistä aihetta koskevan asetuksen hyväksymiselle. Neuvosto antoikin 22. joulukuuta 1998 asetuksen (EY) N:o 2836/98, ja nyt se on uudistettu vuosiksi 2004–2006. Uudessa asetuksessa (EY) N:o 806/2004 vahvistetaan tavoitteet, jotka koskevat valtavirtaistamisen edistämistä sekä käytännön toimien toteuttamista yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi, ja siten köyhyyden tehokkaaksi torjumiseksi. Lisäksi asetuksessa todetaan, että keskeistä on sellaisten resurssien ja palvelujen hallinta, joiden avulla edistetään erityisesti naisten koulutusta ja työllisyyttä sekä heidän osallistumistaan päätöksentekoprosesseihin. Siinä korostetaan myös sukupuolten tasa-arvoa edistävän julkisen ja yksityisen toiminnan tukemista.

5.2

Toimintaohjelmalla, joka koskee sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikassa (2001–2006) (5), pyritään pienentämään asetettujen tavoitteiden ja käytännön toimien välistä kuilua esittämällä konkreettinen strategia ja määrittelemällä keskeiset toiminta-alat. Niitä ovat köyhyyden vähentämistä koskevien makrotalouspolitiikkojen sekä terveydenhuolto- ja koulutusalan sosiaalisten kehittämisohjelmien tukeminen, elintarvikkeiden saannin turvaaminen ja maaseudun kestävä kehitys, liikenne, institutionaalisten valmiuksien kehittäminen ja hyvä hallintotapa, kauppa ja kehitys sekä alueellinen yhdentyminen ja yhteistyö. Muita keskeisiä toiminta-aloja ovat tasa-arvokysymysten ottaminen huomioon kaikissa alueellisissa ja maakohtaisissa hankkeissa ja ohjelmissa sekä tarvittavien välineiden ja tasa-arvokoulutuksen antaminen Euroopan komission henkilöstölle.

5.3

Ohjelma-asiakirjassa sukupuolten tasa-arvon edistämisestä kehitysyhteistyöpolitiikassa (2005–2006) määritellään keskeisiksi toiminta-aloiksi myönteisten toimintamallien edistäminen nuorten keskuudessa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi sekä koulutuksen ja metodologisen tuen antaminen kumppanimaiden merkittävimmille toimijoille.

5.4

Euroopan komissio tukee yleisesti sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimia ja hankkeita tekemällä kahdenvälistä ja alueellista yhteistyötä Länsi-Balkanin, Itä-Euroopan ja Keski-Aasian sekä Välimeren alueen, Afrikan, Karibianmeren, Tyynenmeren ja Latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Muuta rahoitusta myönnetään maantieteellisten perusteiden sijaan aihekohtaisesti.

5.5

Komitea pitää AKT-maiden eli Afrikan, Karibianmeren ja Tyynenmeren maiden kanssa 23. kesäkuuta 2000 solmittua Cotonoun sopimusta tärkeänä etappina EU:n ja sen ulkopuolisten maiden suhteiden kehityksessä. Sopimus on osoitus siitä, että politiikka, kauppa ja kehitys kulkevat käsi kädessä. Siihen sisältyy sosiaalinen ulottuvuus, jonka yhteydessä myös edistetään valtioista riippumattomien toimijoiden — myös kansalaisyhteiskunnan edustajien — täysimittaista osallistumista kehitysstrategioihin. Lisäksi sukupuolten tasa-arvo asetetaan yhdeksi koko sopimuksen läpäiseväksi teemaksi, joka tulee siis ottaa johdonmukaisesti huomioon (8 ja 31 artikla). Komitea pitää erittäin myönteisenä, että valtioista riippumattomille toimijoille annetaan mahdollisuus osallistua maakohtaisten strategia-asiakirjojen valmistelun eri vaiheisiin. Se toivoo, että tässä yhteydessä kiinnitetään erityishuomiota naisjärjestöjen osallistumisen edistämiseen.

Lisäksi sopimuksessa annetaan komitean erityistehtäväksi kuulla talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmiä ja institutionalisoidaan komitean rooli ensisijaisena keskustelukumppanina.

5.6

Sen varmistaminen, että naiset voivat osallistua kehitysyhteistyöpolitiikkaan täysipainoisesti ja aktiivisesti, on varmasti hankala ja pitkäaikainen prosessi. Komitea pitää kuitenkin tärkeänä, että kaikki unionin toimielimet kiinnittävät asiaan aina runsaasti huomiota, jotta asiakirjoihin kirjatut tavoitteet toteutuisivat käytännössä.

5.7

Komitean mielestä onkin olennaisen tärkeää, että yhteisön taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaa politiikkaa pyritään levittämään myös muualle maailmaan ja että EU edistää ja soveltaa kyseiseen politiikkaan sisältyviä periaatteita kansainvälisellä tasolla suhteissaan unionin ulkopuolisiin maihin.

5.8

Yhtenä käyttökelpoisena välineenä voi varmasti olla erityislausekkeiden sisällyttäminen kauppa- ja yhteistyösopimuksiin sekä toimien toteuttaminen sellaisten maiden kannustamiseksi, jotka kunnioittavat naisten oikeuksia.

5.9

Vaikka kaupan vapautuminen on edistänyt kehitysmaiden naisten työllisyyttä, se on myös usein johtanut siihen, että naiset työskentelevät epävarmassa asemassa olevien, vähän koulutettujen ja matalapalkkaisten työntekijöiden ryhmässä, johon kuuluvilla ei ole tukenaan minkäänlaista sosiaaliturvajärjestelmää. Kaupan vapautumisen yhteydessä on myös usein toteutettu kansainvälisten organisaatioiden ehdottamia tai sanelemia rakennemuutostoimia, joihin heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien on vaikea mukautua ilman asianmukaisia sosiaaliturvamekanismeja. Naiset ovat usein enemmistönä näissä väestöryhmissä.

5.10

Edellä esitetystä huolimatta kyseisessä politiikassa ja etenkin kauppapolitiikassa kiinnitetään edelleen varsin vähän huomiota tasa-arvokysymyksiin. Koska poliittiset päätökset eivät todellakaan ole neutraaleja ja ne vaikuttavat naisiin usein kielteisesti ja koska talouden kehittämisessä on otettava huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tulisi myös tasa-arvonäkökulma ottaa huomioon kaikessa politiikan muotoilussa. Lisäksi tulisi luoda seurantajärjestelmiä politiikan makro- ja mikrotaloudellisten vaikutusten arvioimiseksi.

6   Päätelmät ja toimintaehdotukset

Unionin toimielinten tähän astinen hyvä yhteistyö on tuonut merkittäviä tuloksia kysymyksissä, jotka liittyvät aktiivisen naisten asemaa koskevan politiikan muotoiluun sekä naisten työelämään sijoittumista, oikeuksien puolustamista ja elinoloja edistäviin erityisohjelmiin ja -hankkeisiin. ETSK:n mielestä toimia tarvitaan vielä useissa yhteyksissä, joista mainittakoon seuraavat:

Naisten osallistuminen päätöksentekoprosesseihin ja heidän edustuksensa on edelleen liian vähäistä sekä unionin toimielimissä että useimmissa jäsenvaltioissa, niin valtakunnallisella kuin alueellisella ja paikallisellakin tasolla. Naisten osallistumista ja edustusta tulisi edistää kaikilla tasoilla, ja tässä yhteydessä voitaisiin harkita myös kiintiöjärjestelmää.

Sekä toimielimissä että jäsenvaltioissa tulisi järjestää tasa-arvonäkökulman valtavirtaistamista ja yleistämistä koskevaa koulutusta aina päättäjätasolta toimintalinjojen ja strategioiden toteutustasolle.

Aihepiirien määrittämiseksi sekä toimintalinjojen ja -strategioiden parantamiseksi ja niiden vaikutusten arvioimiseksi on laadittava kohdennettuja ja sukupuolitettuja tutkimuksia ja analyyseja, tilastoja sekä erityisindikaattoreita. Lisäksi tulee jatkaa eriytettyjen tilastojen ja uusien indikaattorien laadintaa.

Kaikkien EU:n rahastojen ja rahoitusvälineiden sekä jäsenvaltioiden osalta tulisi ilmoittaa tarkkaan, miten paljon resursseja naisten asemaa edistäviin toimiin käytetään. Etenkin tasa-arvonäkökulman huomioimiseen budjetoinnissa tulisi kannustaa, ja tällaisen toiminnan tulisi olla yhä yleisempää.

Tärkein perusedellytys on kuitenkin naisten yhtäläinen oikeus yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen vuosituhannen kehitystavoitteiden kolmannen kohdan mukaisesti.

Rakennerahastojen yhteydessä tulisi voimistaa naisiin kohdistuvia maatalousalan (EMOTR) ja kalastusalan (KOR) toimia ja nivoa ne ympäristönsuojelutoimiin. Myös ympäristönsuojelukysymyksissä yhteisön tasa-arvopolitiikka on heikonlaista.

Naisyrittäjyyttä tukevia toimia ja naisten osallistumisen lisäämistä uuden teknologian aloilla tulisi vauhdittaa.

On tehostettava osaamisyhteiskuntaan nivoutuvia koulutustoimia, jotta alasta ei muodostu naisten syrjintää lisäävä tekijä. Naiset voivat nimittäin osaltaan edistää Lissabonin strategiassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista.

Yleisesti tulee jatkaa määrätietoisia ponnisteluja vertikaalisen ja horisontaalisen erottelun torjumiseksi sekä kaikkien tasa-arvon toteutumista haittaavien esteiden poistamiseksi. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden tulee määritellä yhteisymmärryksessä työmarkkinaosapuolten kanssa tarkat ja mitattavissa olevat tavoitteet ja päämäärät. Erityisesti palkkasyrjintään liittyvissä kysymyksissä jäsenvaltioiden tulee ryhtyä soveltamaan monipuolista lähestymistapaa, joka määritellään neuvoston laatimissa jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa (6). Lähestymistavassa otetaan huomioon yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, työpaikkaluokitukset, palkkajärjestelmät ja kulttuuriset stereotypiat, jotka liittyvät kyseiseen ongelmaan kiinteästi.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista edistävissä toimissa tulee ottaa huomioon myös väestön ikääntyminen ja kiinnittää yhä enemmän huomiota iäkkäiden perheenjäsenten hoitoon heikentämättä kuitenkaan lastenhoitomahdollisuuksia.

Naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien tukemiseksi tulee edistää ja parantaa erityisesti yleissivistävän ja korkeakoulutuksen sekä terveydenhuollon ja hoiva-alan julkisiin palveluihin kohdistuvia investointeja.

Myös jäsenvaltioissa tulee vahvistaa toimia, jotka koskevat maahanmuuttoa, maahanmuuttajanaisten kotouttamista, turvapaikkakysymysten edistämistä sekä kotimaassaan konfliktien, syrjinnän ja väkivallan uhriksi joutuneiden naisten asemaa.

Nais- ja lapsikauppa on torjuttava.

Kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikassa tulee edelleen vahvistaa yhteiskunnallista osallistumista yleensä ja erityisesti naisten roolia. Naisten etujärjestöjen tulee voida osallistua täysipainoisesti kehitysyhteistyöpolitiikan muotoiluun ja maakohtaisten strategia-asiakirjojen laadintaan. Ennen muuta erityisesti naisille suunnattua rahoitusta tulee lisätä, jotta heidän taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuutensa paranisivat.

Tulee valvoa myös kauppasopimusten ja kehitysyhteistyöpolitiikan mikrotaloudellisia vaikutuksia, ja analysoida niiden vaikutuksia heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien elinoloihin ja ottaa huomioon sukupuolten väliset erot.

Komission ja sen lähetystöjen roolia tulee korostaa, ja niiden tulee käyttää vaikutusvaltaansa sen varmistamiseksi, että ihmisoikeuksia ja siis myös naisten oikeuksia aletaan kunnioittaa alueilla, joilla niitä on loukattu.

Lähetystöjen erityisvastuuna tulisi olla tasa-arvon valtavirtaistamisen edistäminen.

Euroopan unionin tulisi tehdä kaikki voitavansa, jotta mahdollisimman monet maat ratifioisivat ja panisivat täytäntöön kaikki naisten asemaa edistävät kansainväliset sopimukset ja erityisesti naisten kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen siihen liitettyine lisäpöytäkirjoineen ja jotta eräiden allekirjoittajamaiden yleissopimukseen tekemät varaukset peruttaisiin.

Komitea sitoutuu tarkastelemaan perinpohjaisesti naisten asemaa Euroopan unionin uusissa jäsenvaltioissa.

Kun otetaan huomioon ETSK:n luonne, tehtävät kansalaisyhteiskuntaan liittyvissä asioissa ja tavoitteet sekä kokemus, jota komitealla on sukupuolten tasa-arvoon liittyvien aiheiden jatkuvan seurannan ansiosta, komitean tulisi olla edustettuna naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 49. istuntoon osallistuvassa Euroopan unionin komission valtuuskunnassa.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Ympäristö- ja kehityskonferenssi (Rio de Janeiro 1992), maailman ihmisoikeuskonferenssi (Wien 1993), hiviä ja aidsia käsittelevä YK:n yleiskokouksen erityisistunto (New York 2001), kansainvälinen väestö- ja kehityskonferenssi (Kairo 1994), sosiaalisen kehityksen huippukokous (Kööpenhamina 1995), rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden vastainen maailmankonferenssi (Durban 2001), kansainvälinen kehitysrahoituskonferenssi (Monterrey 2002), toinen ikääntymistä koskeva maailmankonferenssi (Madrid 2002), kestävän kehityksen huippukokous (Johannesburg 2002) ja tietoyhteiskuntaa käsittelevä huippukokous (Geneve 2003 ja Tunis 2005).

(2)  Naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua koskevia direktiivejä on annettu seuraavista aiheista: samapalkkaisuus (75/117/ETY), mahdollisuudet työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työolot (neuvoston direktiivi 2002/73/EY, jolla muutettiin direktiiviä 76/207/ETY), sosiaaliturva (79/7/ETY) ja ammatilliset sosiaaliturvajärjestelmät (86/378/ETY), itsenäiset ammatinharjoittajat (86/613/ETY), raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien naisten työsuojelu (92/85/ETY), työajan järjestäminen (93/104/EY), vanhempainloma (96/34/EY), todistustaakka sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa (97/80/EY) ja osa-aikatyö (97/81/EY).

(3)  EUVL C 241, 28.9.2004.

(4)  Lähde: Euroopan komission tilastotiedot, työllisyyden ja sosiaaliasiain pääosasto, tiedot päivitetty 29. syyskuuta 2004.

(5)  KOM(2001) 295 lopullinen.

(6)  Neuvoston 22. heinäkuuta 2003 tekemä päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 197, s. 13).


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/52


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja — Puolustusalan julkiset hankinnat”

KOM(2004) 608 lopullinen

(2005/C 221/12)

Komissio päätti 23. syyskuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta Vihreä kirja — Puolustusalan julkiset hankinnat.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi aihetta käsittelevän lausunnon valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaostonsa tehtäväksi.

Asian kiireellisen luonteen vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Clive Wilkinsonin. Komitea hyväksyi samassa kokouksessa seuraavan lausunnon äänin 96 puolesta 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Puolustusalan julkisia hankintoja käsittelevä vihreä kirja (KOM(2004) 608 lopullinen) on yksi toimista, jotka mainitaan maaliskuussa 2003 annetussa Euroopan komission tiedonannossa ”Tavoitteena EU:n puolustustarvikepolitiikka”. Komitea puolestaan hyväksyi sitä käsittelevän lausunnon syyskuussa 2003 (1).

1.2

Eurooppalaiset puolustustarvikemarkkinat (European Defence Equipment Market, EDEM) ovat itse asiassa sisämarkkinoiden erityisala. Vihreän kirjan tavoitteena on osaltaan edistää puolustustarvikkeiden entistä avoimempien ja selkeämpien sekä alan erityispiirteet huomioon ottavien sisämarkkinoiden syntymistä unioniin. Tämä puolestaan vahvistanee puolustustarviketeollisuutta ja sen kilpailukykyä, parantanee kustannustehokkuutta ja edistänee EU:n sotilaallisen toimintakyvyn kehittämistä yhteisen eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) puitteissa ja osana yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP).

1.3

Heinäkuun 12. päivänä 2004 kokoontunut neuvosto päätti Euroopan puolustusviraston (EDA) perustamisesta. Viraston tavoitteena on tukea ”jäsenvaltioita niiden pyrkiessä parantamaan Euroopan unionin puolustusvoimavaroja kriisinhallinnan alalla sekä tukea Euroopan nykyistä ja tulevaisuudessa kehittyvää turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa”. Euroopan puolustusvirasto on jo aloittanut toimintansa. Puolustusviraston kaikkien tehtävien (2) tavoitteena on parantaa Euroopan puolustuskykyä edistämällä johdonmukaisuutta nykyisen sirpaleisuuden sijasta.

1.4

Puolustuskykyyn kuuluu suoritettavien tehtävien edellyttämien voimavarojen takaaminen sekä periaate, jonka nojalla kyseiset tehtävät suoritettaan kustannustehokkaasti. Tässä yhteydessä on varmistettava mahdollisimman kattava yhteentoimivuus. Nykyään 25 jäsenvaltion yhteenlasketut puolustusmenot ovat noin 160 miljardia euroa vuodessa. Summasta noin 20 prosenttia käytetään kalustohankintoihin (tutkimukseen ja kehitykseen, varsinaisiin hankintoihin ja ylläpitoon) (3).

2.   Yleistä

2.1

Tässä käsiteltävän vihreän kirjan aihepiiri koskee keinoja parantaa 25 jäsenvaltion puolustusvälineiden hankintajärjestelmiä. Huomattava edistyminen edellyttää muiden ”puolustuskyvyn” osatekijöiden (ks. kohta 1.4) selvittämistä (4). Alalla tarvitaan erityisesti erittäin selkeää ohjausta, johdonmukaisia vaatimuksia ja jatkuvuutta. Komitea pitää aloitetta kuitenkin tervetulleena, sillä sitä voidaan pitää hienovaraisena osana prosessia, jolla pyritään luomaan nykyistä toteuttamiskelpoisempi YUTP sekä avoimet ja kilpailukykyiset markkinat.

2.2

Komitea pitää tervetulleena johtavan roolin antamista EDA:lle. EDA:n ja muiden puolustusvälinealan toimijoiden rooleista on sovittava selkeästi. ETSK olettaa muiden toimijoiden (5) oman roolin supistuvan asian edistyessä. Ennen muutoksien toteuttamista on kuitenkin paikallaan tutustua puolustusmateriaaliyhteistyötä käsittelevän järjestön JOAC:in (6) (joka vastaa varsinaisesta projektinhallinnasta ja mm. keskeisistä sopimusoikeudellisista kysymyksistä) yhteydessä saatuihin kokemuksiin.

2.3

Komitea pitää tervetulleena sen seikan tunnustamista, että puolustushankintamenettelyjen lähtökohdat (ja sovelletut menetelmät) vaihtelevat jäsenvaltioittain huomattavasti ja etteivät muutokset tapahdu yhtä aikaa. Komitea on samaa mieltä siitä, että nykyistä yhtenäisemmän perustan luominen puolustushankinnoille on hyödyksi ja että se on mahdollista luoda varsin nopeasti, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden yksimielisyys ja yhteistyö.

2.4

ETSK myöntää, että puolustusvälinemarkkinoiden sirpaleisuutta on vähennettävä ja niiden kilpailukykyä ja avoimuutta on parannettava. Näin on toimittava, mikäli EU:n puolustusteollisuus halutaan säilyttää entistä toimintakelpoisempana ja edistää hankintojen ja puolustusvoimavarojen hallinnon kustannustehokkuutta.

2.5

Vihreän kirjan kohdassa 2 esitetty puolustusmarkkinoiden erityispiirteiden analyysi tarjoaa hyvän perustan markkinoiden olemuksen pohtimiselle ja antaa käsityksen edessä olevista vaikeuksista.

2.6

ETSK korostaa kuitenkin, että puolustusteollisuuden rakennemuutoksen tulee olla ensisijaisesti kyseisen teollisuuden sisäinen asia ja että sen yhteydessä on otettava huomioon markkinarealiteetit (7). Hyvänä perusteena tälle näkemykselle voidaan todeta, että alan tärkeimmät yritykset ovat monikansallisia, vaikka niiden asiakkaat eivät sitä olekaan. Lisäksi jäsenvaltioiden teollisuusstrategiat vaihtelevat, ja puolustusteollisuus on vain yksi teollisuuden osa.

2.7

Teollisuuden on (niin puolustus- kuin muillakin aloilla) vältettävä liiallisia sääntelymenettelyjä, mikäli sen halutaan toimivan tehokkaasti ja tuottavan tulosta kustannustehokkaasti ja taloudellisesti.

3.   Erityistä

3.1

On tarpeen täsmentää, mitä puolustusvälineiden hankintaprosessin osia yhdessä sovittavien sääntöjen on tarkoitus koskea. Välineiden hankinnan lisäksi huomioon tulee ottaa tutkimukseen ja kehitykseen, ylläpitoon, korjauksiin, muunnostöihin ja koulutukseen liittyvät näkökohdat, jotka kaikki kuuluvat ”omistajalle” aiheutuvien kulujen piiriin. Tavallisesti nämä kulut muodostuvat ajan myötä huomattavasti hankintakuluja suuremmiksi.

3.2   296 artikla

3.2.1

ETSK myöntää, että perustamissopimuksen 296 artiklan nojalla mahdolliset poikkeukset unionin julkisia hankintoja koskeviin sääntöihin ovat jatkossakin tarpeen tilanteissa, joissa jäsenvaltioiden on huolehdittava välttämättömistä turvallisuusnäkökohdistaan.

3.2.2

Komission tulisi esittää arvio (prosentteina unionissa puolustusvälinehankintoihin käytetystä kokonaissummasta) siitä, minkä arvoiseen väline-erään tätä poikkeusta on viiden vuoden aikana sovellettu. Näin luotaisiin vertailukohta, joka auttaisi edistymisen mittaamisessa.

3.2.3

Ongelmana kuitenkin on se, että eräissä jäsenvaltioissa poikkeuksesta on tullut pikemminkin sääntö, mikä ei selvästikään ole yhtenäismarkkinoiden hengen mukaista. ETSK kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan tilanteen tulee muuttua. Haasteena onkin se, miten soveltaa 296 artiklaa ennakkotapauksien (8) kohdalla tehtyjen päätösten mukaisesti ja samalla säilyttää sen tarjoama mahdollisuus poikkeukseen julkisia hankintoja koskevista perussäännöistä. Jäsenvaltioiden on oltava valmiita perustelemaan tekemänsä poikkeukset (tarvittaessa juridisesti). Käytävässä keskustelussa tulisi painottaa kilpailun lisääntymisen ja avoimuuden parantamisen tarjoamia etuja.

3.2.4

Vuonna 1958 laadittu luettelo, joka perustuu 296 artiklan 2 kohtaan ja joka määrittää 296 artiklan 1 kohdan soveltamisalaa, ei ole tarkoituksenmukainen eikä siitä todennäköisesti ole hyötyä varmistettaessa turvallisuusnäkökohtiin perustuvan poikkeusmahdollisuuden asianmukaista soveltamista. Koska joissain tapauksissa jopa perustarvikkeiden (9) voidaan katsoa kuuluvan poikkeuksen piiriin, on jokaista tapausta on arvioitava omista lähtökohdistaan. Luettelot eivät myöskään todennäköisesti pysy etenevän kehityksen tasalla.

3.2.5

Ei siis ole helppoa tapaa määritellä, mitkä välineet ja niihin liittyvät toimet voisivat kuulua 296 artiklan soveltamisalaan. Aluksi on tarpeen selventää nykyistä unionin oikeuskehystä antamalla aiheesta ”tulkitseva tiedonanto”, jonka tavoitteena on helpottaa ymmärtämistä ja edistää entistä parempaa ja johdonmukaisempaa soveltamista.

3.2.6

Hankintojen lisäksi tiedonanto vaikuttaisi myös moniin muihin seikkoihin, kuten valtiontukeen ja (mahdollisesti) yleishyödyllisiin palveluihin, jotka nekin tulee ottaa tässä yhteydessä huomioon.

3.2.7

Komitea katsoo, että ”neuvottelumenetelmä” ja sitä edeltävä ennakkoilmoitus voisivat soveltua puolustusvälinealan erityistarpeisiin, toisin kuin ”avoin” ja ”rajoitettu” menetelmä. Tätä näkemystä voi kuitenkin olla paikallaan tarkistaa, kun ”tulkitsevan tiedonannon” soveltamisesta on saatu kokemusta.

3.2.8

Erään näkemyksen mukaan tiedonantoa pidetään väliaikaisena toimena, jota sovelletaan kunnes aiheesta annetaan erillinen direktiivi (tai muu säädös). ETSK katsoo, että oikeudellisen välineen tarpeellisuutta voidaan tarkastella ”tulkitsevan tiedonannon” antamisen jälkeen siitä saatujen kokemusten perusteella. Komitea pitäisi tiedonannon pikaista laatimista tervetulleena.

3.2.9

On myös olemassa mahdollisuus, jota vihreässä kirjassa ei mainita: voitaisiin laatia ”käytännesäännöt”, joita yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot soveltaisivat eurooppalaisten puolustusvälinemarkkinoiden luomiseksi. Koska kyseessä on jäsenvaltioiden vastuulle kuuluva ala, tätä voitaisiin harkita, ja asian edistäjänä voitaisiin mahdollisesti hyödyntää EDA:ta. Käytännesääntöjen seuranta ja toimeenpano voisi osoittautua vaikeaksi ja sisämarkkinanäkökohdat olisi edelleen otettava huomioon.

3.3   Tarjouspyyntöjen julkaiseminen

3.3.1

Komitea ei ole vakuuttunut, että tarjouspyyntömenettelyä ja tarjouspyyntöjen muotoa olisi tarpeen harkita uudelleen. Mikäli puolustustarvikkeita halutaan kohdella periaatteessa osana sisämarkkinoita (vaikka poikkeusmahdollisuudet niiden kohdalla ovatkin muita laajemmat), myös niitä koskevia tarjouspyyntöjä lienee tarkoitus käsitellä muiden tarjouspyyntöjen tavoin. Tämä edellyttää kuitenkin muista aloista poikkeavia järjestelmiä ja tuo omat ongelmansa, kuten kielivaikeudet. Näin ollen tarjouspyyntöjen keskitetylle julkaisemiselle ei juurikaan ole perusteluja.

3.3.2

Mahdollisia ongelmakohtia ovat luottamuksellisuus ja hyvityskäytännöt, jotka ovat puolustustarvikkeiden kohdalla muita tuotteita ja palveluja yleisempiä, sekä toimitusvarmuus, koska tavaran- tai palveluntoimittajaa on vaikea vaihtaa kesken sopimuksen. Näiltä osin asianomaisten jäsenvaltioiden tulisi olla vastuussa, vaikka komission tarjoamasta yleisestä ohjauksesta voikin olla apua.

3.4   Kaksikäyttö

3.4.1

Nykypäivän teollisuusyritysten joukosta on nykyään monesti vaikea eritellä ”puolustusvälineiden valmistajia”. Välineistä monet ovat kaksikäyttöisiä, ja niiden osuus kasvaa jatkuvasti. Tämä on monelta kannalta tervetullutta. Esimerkiksi tarjoutuva mittakaavaetu voi mahdollistaa nykyistä kilpailukykyisemmän hinnoittelun ja helpottaa toimitusvarmuuden takaamista.

3.4.2

Lisäksi kaksikäyttötuotteisiin sijoitetulla tutkimus- ja kehityspanoksella on arvoa myös muuta (siviili)käyttöä ajatellen. Tämän vuoksi on tärkeää, että puolustusalan T&K-toimintaan panostettaviin resursseihin ei sovelleta turhan joustamatonta järjestelmää.

3.4.3

Komitea on edelleen huolissaan, että puolustustarvikealalla tarvittavan koordinoinnin ja fokusoinnin tarjoaman arvon maksimoimiseksi on vielä paljon tehtävää, kuten komitea aikaisemmassa puolustustarvikkeita käsittelevässä lausunnossaan toteaa (10).

3.5   Euroopan puolustusvirasto (European Defence Agency, EDA)

3.5.1

Komitea pitää Euroopan puolustusviraston (EDA) perustamista tervetulleena ja myöntää, että sillä voi olla puolustusvälinealalla johtava rooli. Komitea panee kuitenkin merkille, että virasto vielä kokoaa sille osoitettujen tehtävien hoidon edellyttämiä voimavaroja.

3.5.2

EDA:n on tärkeää varmistaa, että EU:n doktriiniin ja toimintakykyyn liittyen otetaan huomioon NATOn rooli, doktriini ja toimintakyky ja pyritään mahdollisimman hyvään yhteentoimivuuteen ja mahdollisten erojen minimointiin. Vielä ei ole selvää, miten EDA:n suora osallistuminen hankintaan voi tarjota lisäarvoa, mutta puolustusvälineisiin liittyvän asiantuntemuksensa ansiosta se pystynee hyvinkin esittämään, miten jäsenvaltioiden säännöstöjen harmonisointia voitaisiin parantaa.

3.5.3

Siitä on myös arvokasta hyötyä sovittaessa tarvikeyhteistyön edellyttämästä rahoituksesta. Tärkeä ja mahdollisesti vaikea seikka on puolustukseen liittyvillä aloilla tehtävän tutkimus- ja kehitystyön kulujen ja tulosten jakaminen sekä tähän liittyen puolustus- ja yleisten näkökohtien erottaminen.

3.5.4

EDA voisi myös osaltaan edistää jäsenvaltioiden vientilisenssijärjestelmien lähentämistä, kun on kyse puolustusvälineiden siirroista jäsenvaltioiden välillä. Nykyiset jäsenvaltioiden soveltamat menettelyt ovat sekä vaihtelevia että raskaita. EDA voisi myös auttaa sopimaan hyvityssopimusten käsittelystä, sillä ne säilyvät tulevaisuudessakin osana hankintamenettelyä.

3.5.5

EDA voi mahdollisesti myös edistää puolustusvälineiden osalta jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikkaan liittyvää sopimista sekä määritellä osa-alat, jotka liittyvät ”strategisiin välineisiin”, joiden tarjonnan suhteen unioni haluaisi olla omavarainen vähentääkseen riippuvuutta ulkopuolisista maista. Tämä olisi erittäin arvokasta.

3.5.6

EDA voi mahdollisesti rohkaista jäsenvaltioita myös harkitsemaan kapasiteettitarpeisiin vastaamiseksi uusia hankintamenettelyjä, kuten pooli, leasing ja erikoistuminen.

3.5.7

EDA:n tulisi lisäksi kannustaa jäsenvaltioita huolehtimaan ETPP:n käytännön toteuttamisen edellyttämästä riittävästä poliittisesta tahdosta asettaa unionin käyttöön sen tehtävien edellyttämä toimintakyky sekä huolehtia toimintakyvyn ylläpidosta.

4.   Päätelmät

4.1

Puolustusvälineet ovat vain yksi todellisen ”puolustuskyvyn” välttämätön osa. Jotta puolustusvälineala voi hoitaa oman tehtävänsä mahdollisimman hyvin, tarvitaan erityisesti erittäin selkeää ohjausta, johdonmukaisia vaatimuksia ja jatkuvuutta. Sillä tulee myös olla päävastuu mahdollisesti tarpeellisen rakennemuutoksen osalta. Alaa ei myöskään saa rasittaa liian raskailla sääntelymenettelyillä.

4.2

On tarpeen täsmentää selvästi, mitä puolustusvälineiden hankintaprosessin osia yhdessä sovittavien sääntöjen on tarkoitus koskea.

4.3

Perustamissopimuksen 296 artikla on edelleen tarpeen. Jotta varmistetaan, ettei sitä jatkossa sovelleta yhä useammin, komission tulee luoda nykytilanteeseen perustuva vertailukohta. Sen sijaan luettelon ylläpitäminen niistä välineistä ja toimista, joihin 296 artiklaa voidaan soveltaa, ei ole käytännöllistä.

4.4

Ensimmäiseksi komission olisi laadittava 296 artiklaa koskeva ”tulkitseva tiedonanto”. Vasta siitä saadun kokemuksen perusteella voidaan päättää, onko alaa tarpeen säädellä oikeudellisella välineellä.

4.5

Kaksikäyttöiset välineet ovat yhä yleisempiä. Suuntaus on tervetullut erityisesti siksi, että puolustustarvikkeisiin liittyvästä T&K-toiminnasta voi olla hyötyä myös siviilialoilla.

4.6

Komitea pitää EDA:lle suunniteltua merkittävää roolia tervetulleena. Lisäksi on selvitettävä, mikä nykyisten toimistojen ja virastojen asema tulee olemaan.

4.7

EDA:n tärkeimpiin tehtäviin tällä alalla kuuluvat

NATOn vaatimusten mukaisen koordinoinnin vahvistaminen

tarvittavaan rahoitukseen liittyvien näkökohtien selvittämisessä avustaminen

jäsenvaltioiden nykyisten menettelyjen harmonisoinnin edistäminen

uusien tapojen esittäminen tarvittavan toimintakyvyn varmistamiseksi

tarvittavan poliittisen tahdon ylläpitoon rohkaiseminen.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EYVL C 10, 14.1.2004, s.1.

(2)  Virastolle on määrätty neljä tehtävää: puolustusvoimavarojen kehittäminen, varusteluyhteistyö, Euroopan puolustuksen teollisesta ja teknisestä perustasta ja puolustusvälinemarkkinoista huolehtiminen sekä tutkimus- ja kehitystoiminta.

(3)  Kuten komitea komission asiakirjasta KOM(2003) 113 lopullinen antamassaan lausunnossaan toteaa, unionin jäsenvaltioiden yhteenlasketut puolustusmenot ovat noin 40 prosenttia Yhdysvaltojen puolustusmenoista, mutta niillä tuotettava toimintakyky on noin 10 prosenttia USA:n vastaavasta.

(4)  Komitea panee mm. merkille EDA:n johtajan tuoreen lausunnon (syyskuulta 2004), jonka mukaan EU-joukot eivät sovellu hyvin nykymaailmaan ja sen konfliktien ja uhkien torjuntaan. Lisäksi hän piti tarpeellisena teknisesti korkeatasoisten välineiden hankkimista.

(5)  Kuten JOAC, WEAG ja nk ”aiesopimusmaat” (letter of intent countries).

(6)  JOAC on puolustusmateriaalialan yhteistyöjärjestö, johon kuuluu nykyään viisi EU:n jäsenvaltiota.

(7)  Puolustusmarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi ja koska maksut on tarpeen sisällyttää jäsenvaltioiden omiin rahoitusjärjestelyihin, jäsenvaltioilla on väistämättä roolinsa edistettäessä puolustusvälineiden kehittelyä.

(8)  Nykytilanteen epäselvyyttä kuvastavat hyvin Bremenin ja Koninklijke Schelde Groepin tapauksissa tehdyt päätökset (1999/763/63, EYVL L 301, s. 8, 24.11.1999) sekä Koninklijke Schelde Groep (EYVL L 14, s. 56, 21.1.2003).

(9)  Tässä yhteydessä on hyvä panna merkille, että jopa periaatteessa varsin yksinkertaiset välineet, kuten vaatteet, voivat sisältää edistynyttä tekniikkaa.

(10)  Ks. alaviitteessä 1 mainitun lausunnon 5 kohta.


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/56


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta”

KOM(2004) 139 lopullinen — 2004/0047 COD

(2005/C 221/13)

Neuvosto päätti 28. huhtikuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 71 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Eduardo Chagas.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 122 ääntä puolesta ja 53 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Käsillä oleva ehdotus on osa Euroopan komission 3. maaliskuuta 2004 hyväksymää kolmatta rautatiepakettia. Paketti koostuu seuraavista elementeistä:

Ehdotus direktiiviksi matkustamomiehistöä koskevista turvallisuusvaatimuksista (KOM(2004) 142 lopullinen)

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (KOM(2004) 143 lopullinen)

Ehdotus asetukseksi rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevien sopimusperusteisten laatuvaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvasta korvauksesta (KOM(2004) 144 lopullinen)

ja

Komission tiedonanto Euroopan rautatiejärjestelmän yhdentämisen jatkumisesta (KOM(2004) 140 lopullinen)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen asteittaisesta avaamisesta kilpailulle (SEC(2004) 236).

1.2

Ensimmäinen rautatiepaketti (niin kutsuttu infrastruktuuripaketti) tuli voimaan 15. maaliskuuta 2001, ja se oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 15. maaliskuuta 2003 mennessä. Se koostui seuraavista elementeistä:

Direktiivin 91/440/ETY muuttaminen, mukaan lukien Euroopan laajuisen rautateiden rahtiliikenneverkon avaaminen kansainväliselle kilpailulle 15. maaliskuuta 2003 ja kaiken kansainvälisen tavaraliikenteen vapauttaminen 15. maaliskuuta 2008 mennessä (1)

Rautatieyritysten eurooppalaisista toimiluvista annetun direktiivin soveltamisalan laajentaminen (direktiivin 95/18/EY muuttaminen) (2)

Rautatieinfrastruktuurin kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä ja rautatieinfrastruktuurin käyttömaksujen perimistä sekä turvallisuustodistusten antamista koskevien säännösten yhdenmukaistaminen (direktiivin 95/19/EY korvaaminen) (3).

1.3

Komissio nosti lokakuussa 2003 yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet ilmoittaneet ensimmäisen rautatiepaketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Toukokuuhun 2004 mennessä viisi jäsenvaltiota ei ollut vielä ilmoittanut paketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöään ja kaksi jäsenvaltioita oli tehnyt niin vain joidenkin säännösten osalta.

1.4

Toinen rautatiepaketti julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30. huhtikuuta 2004, ja se on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 30. huhtikuuta 2006 mennessä. Toinen rautatiepaketti koostuu seuraavista elementeistä:

Direktiivin 91/440/ETY muuttaminen: rautateiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoiden vapauttaminen siirretään alkamaan 1. tammikuuta 2006 ja kansallinen rahtiliikenne, myös kabotaasiliikenne, vapautetaan 1. tammikuuta 2007 alkaen (4)

Direktiivi yhteisön rautateiden turvallisuudesta (5)

Asetus Euroopan rautatieviraston perustamisesta (6)

Suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun direktiivin 96/48/EY ja tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun direktiivin 2001/16/EY muuttaminen (7).

1.5

Ensimmäinen ja toinen rautatiepaketti muodostavat oikeusperustan rautateiden tavaraliikenteen yhtenäismarkkinoiden perustamiselle. Rautatiepakettien sisältämät toimenpiteet koskevat markkinoille pääsyä, rautatieyritysten toimilupien ja turvallisuustodistusten myöntämistä, infrastruktuurin käyttömahdollisuuksia ja tariffeja, rautateiden turvallisuutta koskevan oikeudellisen kehyksen luomista sekä rautatiejärjestelmän teknisen yhteentoimivuuden varmistamista.

1.6

Kuten ETSK huomautti jo toisesta rautatiepaketista antamassaan lausunnossa (8), uusi oikeudellinen kehys tekee välttämättömäksi organisoida ala kokonaan uudestaan sekä perustaa uusia viranomaisia ja jakaa uusia toimivaltuuksia.

1.7

Samassa lausunnossa ETSK kiinnitti huomiota myös sosiaalisia olosuhteita koskevien eurooppalaisten sääntöjen tarpeeseen. Rautatiealan eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet, Euroopan rautatieyhteisö ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto allekirjoittivat 17. tammikuuta 2004 kaksi eurooppalaista sopimusta seuraavista aiheista:

1)

junankuljettajien eurooppalaisen lupakirjan käyttöönotto kansainvälisessä liikenteessä

2)

eräät junahenkilökunnan työolosuhteita koskevat näkökulmat kansainvälisessä liikenteessä.

1.8

Komissio on osana kolmatta rautatiepakettia tehnyt ehdotuksen direktiiviksi matkustamomiehistöä koskevista turvallisuusvaatimuksista. Direktiivin on määrä tulla voimaan 2010 tai 2015.

1.9

Direktiivin 91/440/ETY muuttamista koskevalla uudella ehdotuksellaan komissio jatkaa pyrkimystään vähentää asteittain rautatiealan sääntelyä.

2   Komission ehdotus

2.1

Komissio ehdottaa, että kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen markkinat avataan 1. tammikuuta 2010 lähtien. Ehdotus kattaa myös kabotaasiliikenteen. Kabotaasiliikenteellä tarkoitetaan sitä, että junat voivat ottaa ja jättää matkustajia kaikilla reitin varrella olevilla asemilla. Samalla poistetaan markkinoiden avaamista kansainvälisille ryhmittymille koskeva säännös.

2.2

Kuusi miljardia henkilöä matkustaa vuosittain rautateitse 25-jäsenisessä EU:ssa. Valtaosa heistä käyttää paikallisia tai alueellisia rautatiepalveluita. Myytyjen lippujen perusteella kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen osuus rautateillä matkustamisesta on vain noin 10 prosenttia. Kansainväliset matkustajaliikennepalvelut sisältävät alueellisen rajatylittävän liikenteen, pitkän matkan rajatylittävän liikenteen sekä rajat ylittävät suurnopeusyhteydet.

2.3

Komissio myöntää, että kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen, myös kabotaasiliikenteen, markkinoiden avaaminen saattaa mahdollisesti vaikuttaa haitallisesti julkisten matkustajaliikennepalvelujen taloudelliseen tasapainoon. Komissio ehdottaa, että markkinoiden avaamista voidaan rajoittaa sellaisella osuudella, josta on tehty asetuksen (ETY) N:o 1191/69 mukainen julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus ja jolla kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttaminen saattaisi vaarantaa palvelun taloudellisen tasapainon. Kyseinen poikkeus voidaan myöntää vain siinä tapauksessa, että se on välttämätön julkisten matkustajaliikennepalvelujen säilyttämiseksi ja että direktiivin 2001/14/EY 30 artiklassa tarkoitettu sääntelyelin on hyväksynyt sen. Poikkeusten myöntämistä koskeviin päätöksiin on myös voitava hakea muutosta.

2.4

Komission on annettava viimeistään 31. joulukuuta 2012 kertomus ehdotettujen säännösten täytäntöönpanosta.

3   Ehdotuksen arviointi

3.1   Rautatiealan elvyttämisen ennakkoedellytykset

3.1.1

Kansainvälisten matkustajaliikennepalveluiden vapauttamista koskeva ehdotus perustuu oletukseen, että alan kilpailun seurauksena ainakin jokin seuraavista tavoitteista toteutuu: matkustajamäärät kasvavat, muiden liikennevälineiden matkustajia (erityisesti lentomatkustajia) siirtyy käyttämään junaa, asiakkaille tarjottavat palvelut paranevat tai hinnat laskevat.

3.1.2

ETSK kiinnitti jo toisesta rautatiepaketista antamassaan lausunnossa (9) huomiota rautatiealan elvyttämisen perusedellytyksiin. Ne ovat seuraavat:

rautatieinfrastruktuurin laajentamisen ja vahvistamisen rahoittaminen

teknisen yhteentoimivuuden ja sen vaatiman rahoituksen varmistaminen

tasapuolisen kilpailuympäristön luominen eri liikennemuotojen välillä; erityisesti on varmistettava, että

maantiekuljetusalalla noudatetaan sosiaalilainsäädäntöä

infrastruktuurien käyttömaksupolitiikka on kaikkien liikennemuotojen kannalta tasapuolista.

3.1.3

Valkoisessa kirjassa ”Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010” ehdotetaan tasapuolisen liikenteen hinnoittelupolitiikan luomista kaikkia liikennemuotoja varten. Tähän mennessä kyseinen ehdotus ei ole toteutunut.

3.1.4

Sosiaalilainsäädännön asianmukainen noudattaminen ja sen valvonta maantiekuljetusalalla muodostaa edelleen vaikean ongelman.

3.1.5

Lisäksi on löydettävä ratkaisu useita rautatieyhtiöitä koetteleviin velkaongelmiin. Erityisesti uusissa jäsenvaltioissa rautatieyritysten voi olla vaikeaa vastata kilpailuun, ellei niiden raskaaseen velkataakkaan löydetä ratkaisua.

3.1.6

ETSK on huomauttanut myös, että ensimmäisen ja toisen rautatiepaketin edellyttämien uusien viranomaisten (sääntelyelin, maksujen perintäelimet, käyttöoikeuden myöntävät elimet, ilmoitetut laitokset, turvallisuusvalvontaviranomaiset sekä onnettomuuksien tutkintaelin) perustaminen vaatii rautatiealan organisaatiorakenteiden uudelleenjärjestelyä lyhyellä varoitusajalla, minkä lisäksi tarvitaan käytännön kokemuksia usean vuoden ajalta, ennen kuin järjestelmä voi toimia kitkatta. ETSK on ilmoittanut kannattavansa rautateiden turvallisuuden nostamista ensisijaiseksi tavoitteeksi. Tämä merkitsee myös sitä, että rautatiealalla aletaan noudattaa unionin tason sosiaalilainsäädäntöä.

3.2   Rautateiden tavaraliikennepalvelujen vapauttamisen jälkiarviointi

3.2.1

Päätökset rautateiden tavaraliikennepalvelujen markkinoiden avaamisesta on jo tehty, mutta niiden vaikutuksia ei vielä tunneta.

3.2.2

Komission on annettava viimeistään 1. tammikuuta 2006 kertomus, jossa käsitellään (10)

direktiivin 91/440/EY täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja siihen osallistuvien elinten tosiasiallista toimintaa

markkinoiden kehitystä ja erityisesti kaikkien markkinatoimijoiden, myös uusien tulokkaiden, kansainvälisen liikenteen kehityssuuntauksia, liikennetoimintaa ja markkinaosuuksia

vaikutusta koko liikennealaan, erityisesti vaihtoehtoisten liikennemuotojen käyttöön siirtymisen osalta

vaikutusta turvallisuustasoon kussakin jäsenvaltiossa

alan työehtoja kussakin jäsenvaltiossa.

3.2.3

ETSK:n mielestä on asianmukaista odottaa, kunnes edellä mainittu kertomus on julkaistu ja on saatu tietoa siihen asti toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksista, ennen kuin ryhdytään uusiin toimenpiteisiin markkinoiden avaamiseksi. Komitea kehottaakin komissiota antamaan kyseisen selvityksen ajoissa.

3.3   Rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttamisen ennakkoarviointi

3.3.1

Ennen kolmannen rautatiepaketin julkaisemista komissio tilasi tutkimuksen matkustajaliikennepalvelujen vapauttamisesta. Tutkimuksen tarkoituksena ilmoitettiin olevan tarkastella mahdollisia tapoja vähentää sääntelyä ja suositella jotakin niistä. Vaihtoehtoisia toimintatapoja olivat seuraavat:

kansainvälisten liikennepalvelujen vapauttaminen kabotaasiliikennettä lukuun ottamatta

kansainvälisten liikennepalvelujen, myös kabotaasiliikenteen, vapauttaminen

sekä kansallisten että kansainvälisten rautateiden matkustajaliikennepalvelujen avaaminen kilpailulle.

3.3.2

Tutkimuksessa päädyttiin suosittelemaan kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttamista kabotaasiliikenne mukaan luettuna (11).

3.3.3

ETSK on pahoillaan siitä, että vastaavanlaista tutkimusta ei toteutettu kaikkien tärkeiden kysymysten tarkastelemiseksi. Olisi tärkeää tietää, miten matkustajaliikennepalveluiden vapauttaminen vaikuttaa seuraaviin asioihin:

alueellisten rautatiepalveluiden merkitys yleishyödyllisinä palveluina erityisesti pienissä ja keskisuurissa jäsenvaltioissa

asiakkaille tarjottavien palvelujen laatu

työllisyys ja työolot rautateiden matkustajaliikenteessä

rautatieliikenteen harjoittajien asema Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitsevissa uusissa jäsenvaltioissa.

3.3.4

Tutkimuksen sisältämät, siinä käsiteltäviä yksittäisiä asiakokonaisuuksia (kuten hinnoittelupolitiikan tärkeyttä) koskeva huomiot perustuvat neljään tapauskohtaiseen tutkimukseen (Ruotsi, Saksa, Espanja ja Unkari) sekä kahta reittiä koskeviin simulaatioihin. Tutkimuksessa ei suositella rautateiden kansallisten matkustajaliikennepalveluiden vapauttamista. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuitenkin suositella yhtä edellä mainituista kolmesta vaihtoehdosta.

3.4   Sääntelyn vähentämisen vaikutukset alueellisiin ja julkisiin palveluihin

3.4.1

Kansainvälisten matkustajaliikennepalveluiden vapauttamista koskevassa ehdotuksessa edellytetään, että eräitä kansallisia matkustajaliikennepalveluita vapautetaan jossain määrin kabotaasiliikenteen kautta.

3.4.2

Kansallinen matkustajaliikenne perustuu usein liikenneverkkoon, jossa vilkkaasti liikennöidyillä reiteillä tehdyt voitot tasapainottavat vähemmän käytettyjen reittien aiheuttamia tappioita ja mahdollistavat siten kattavampien palveluiden tarjoamisen. Näin ei tapahdu pelkästään sellaisten julkisen palvelun sopimusten piiriin kuuluvilla reiteillä, joihin liittyy yksinoikeus tai julkisen palvelun korvauksia. Komission ehdotuksen mukaan tällaisiin osuuksiin voidaan tiukin ehdoin soveltaa poikkeuksia.

3.4.3

Kyseinen tilanne saattaa johtaa etenkin pienissä ja keskisuurissa jäsenvaltioissa sellaisten matkustajaliikennepalveluiden markkinoiden vakavaan vääristymiseen, joihin ei liity sopimusperusteista yksinoikeutta.

3.4.4

Joissakin jäsenvaltioissa julkisen palvelun velvoitteista solmittavat sopimukset eivät koske pelkästään yksittäisiä reittejä vaan kattavat koko liikenneverkon. Sellaisissa olosuhteissa on vaikeaa todistaa, että markkinoiden avaaminen vaarantaa julkisten liikennepalvelujen taloudellisen tasapainon.

3.4.5

Komission ehdottama mahdollisuus myöntää poikkeuksia direktiivin noudattamisesta sisältää monimutkaisia menettelyjä poikkeuksien tarpeellisuuden osoittamiseksi ja saattaa helposti johtaa oikeudellisiin riitoihin.

3.4.6

Komissio antoi heinäkuussa 2000 ehdotuksen (KOM(2000) 7 lopullinen) uudeksi asetukseksi, jolla oli tarkoitus korvata julkisten palvelujen käsitteeseen liikennealalla olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskeva asetus (ETY) N:o 1191/69. Kyseinen asetus sisältää säännöt julkiselle henkilöliikenteelle myönnettävistä yksinoikeuksista ja tuista.

3.4.7

Ehdotus asetuksen (ETY) N:o 1191/69 muuttamiseksi on ollut juuttuneena liikenneneuvostoon jo useita vuosia. Komission ehdotuksen ja Euroopan parlamentin kannan välillä on edelleen perusluonteisia eroja, joilla voi olla huomattava vaikutus siihen, miten ehdotus vaikuttaa rautateiden matkustajaliikennepalvelujen vapauttamiseen. Komissio suunnittelee antavansa uuden ehdotuksen vuoden 2004 loppuun mennessä.

3.4.8

Tämä on yksi lisäperuste sille, että on syytä odottaa kyseisen lainsäädännön hyväksymistä, ennen kuin tehdään uusia ehdotuksia rautateiden julkisten matkustajaliikennepalvelujen tasapainon turvaamiseksi sääntelyn vähentämisen yhteydessä.

3.5   Vaikutukset asiakkaille tarjottavien palvelujen laatuun

3.5.1

Kun otetaan huomioon alan suuret kustannukset ja perinteisesti halvat lippujen hinnat, tutkimuksessa tullaan siihen lopputulokseen, että kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttaminen ei todennäköisesti tuo lisäalennuksia asiakashintoihin.

3.5.2

Useiden rautatieliikenteen harjoittajien kilpailu samalla osuudella lisää valinnanvaraa, mutta samalla seurauksena saattaisi olla, ettei voida taata siihen asti voimassa olleiden standardien — yksi aikataulu, yksi lippu, yksi tietolähde — säilymistä. Myös asiasta tiedottaminen vaikeutuu huomattavasti.

3.5.3

Vastauksena tähän komissio on tehnyt ehdotuksen säädökseksi, joka velvoittaa kilpailevat yritykset tekemään yhteistyötä tähän asti taatun tiedotustason säilyttämiseksi.

3.5.4

ETSK tarkastelee kyseistä ehdotusta erillisessä lausunnossa. Komitea huomauttaa kuitenkin, että kilpailevien yritysten velvoittaminen yhteistyöhön asiakastiedotuksen turvaamiseksi on tarpeen vasta sen jälkeen, kun matkustajaliikennepalveluiden markkinat on avattu kilpailulle.

3.6   Työllisyysvaikutukset

3.6.1

Komissio olettaa, että kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttaminen johtaa lyhyellä aikavälillä henkilöstövähennyksiin mutta että keskipitkällä aikavälillä henkilöstön määrä lisääntyy matkustajamäärien kasvaessa. Komissio ei ota huomioon esimerkiksi niitä kielteisiä työllisyysvaikutuksia, jotka johtuvat sääntelyn vähentämisen vaikutuksista alueelliseen liikenteeseen sekä julkisten palveluhankintojen piiriin kuuluviin reitteihin. Ehdotetun direktiivin 1 artiklan 7 kohdan mukaan vaikutukset riippuvat siitä, miten kukin jäsenvaltio päättää rahoittaa alueellista matkustajaliikennettä.

3.6.2

Rautatiealan työntekijöiden määrä on puolittunut viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Uusissa jäsenvaltioissa ja Länsi-Euroopassa toimivat rautatieliikenteen harjoittajat ovat ilmoittaneet uusista suurista henkilöstövähennyksistä. Jos rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttaminen johtaa siihen, että pienissä ja keskisuurissa jäsenvaltioissa toimivat rautatieliikenteen harjoittajat syrjäytetään myös kansallisista pitkän matkan liikennepalveluista, myönteisiä työllisyysvaikutuksia on tuskin odotettavissa.

3.6.3

Junamatkustus on perinteisesti ollut kaikille yhteiskuntaryhmille avoin liikkumismuoto. Lentomatkustus on kehittynyt luksusmatkailusta yhdeksi joukkoliikennemuodoksi muiden joukossa. Kyseiseen kehitykseen liittyviä myönteisiä työllisyysvaikutuksia ei ole mahdollista toistaa samassa mittakaavassa rautateiden kansainvälisessä matkustajaliikenteessä.

3.6.4

Samalla aikaisemmin valtion omistuksessa olleiden lentoyhtiöiden laadukkaita työpaikkoja on korvautunut heikompitasoisilla työpaikoilla siviili-ilmailualan muilla sektoreilla.

3.6.5

ETSK on erittäin huolestunut rajuista henkilöstöleikkauksista rautatiealalla. Tällaiset henkilöstövähennykset aiheuttavat huomattavia sosiaalisia ongelmia uusissa jäsenvaltioissa, kun otetaan huomioon niiden korkea työttömyysaste ja kehittymättömät sosiaaliturvajärjestelmät. Kyseisissä maissa tarvitaankin kiireesti sosiaalipoliittisia tukitoimia. ETSK vastustaa kaikkia toimia, jotka johtavat uusiin henkilöstövähennyksiin tai työpaikkojen laadun heikentymiseen jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevalla alalla.

3.7   Vaikutukset uusissa jäsenvaltioissa toimiviin rautatieliikenteen harjoittajiin

3.7.1

Edellä mainitussa Steer Davies Gleaven tekemässä tutkimuksessa todetaan, että uusien jäsenvaltioiden infrastruktuurin huono kunto, rautatieliikenteen harjoittajien vaikea taloudellinen tilanne sekä lippujen hinnat, jotka eivät tavallisesti vastaa pitkän aikavälin kustannuksia, muodostavat lisäesteen kilpailun laajentamiselle.

3.7.2

Lisäksi rautatieliikenteen harjoittajilla ei ole sellaista laadukasta liikkuvaa kalustoa, jota kilpailussa menestyminen edellyttäisi.

3.7.3

Alueellisten rautatiepalveluiden merkitys on uusissa jäsenvaltiossa vielä suurempi kuin EU:n 15 vanhassa jäsenmaassa. Jos rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttaminen vaikuttaa haitallisesti paikallisten palveluiden tarjontaan, kyseinen vaikutus on vielä voimakkaampi uusissa jäsenvaltioissa. Se nopeuttaisi rautateiden aseman rappeutumista näissä maissa, joissa rautateiden osuus matkustajaliikenteestä on edelleen suhteellisen suuri.

4   Päätelmät

4.1

Aikaisemmissa lausunnoissaan ETSK on aina kannattanut Euroopan rautatiealan elvyttämistä ja kiinnittänyt huomioita seuraaviin keskeisiin ennakkoedellytyksiin kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi:

infrastruktuurin laajentaminen, pullonkaulojen poistaminen

rautatiejärjestelmien yhteentoimivuuden varmistaminen

tasapuolisten kilpailuolosuhteiden luominen eri liikennemuotojen välillä

sosiaalisäännöksien noudattamisen ja rautateiden turvallisuuden takaaminen.

4.2

ETSK pyytää komissiota ja jäsenvaltioita auttamaan sen varmistamisessa, että kyseiset edellytykset voidaan täyttää mahdollisimman nopeasti.

4.3

ETSK korostaa rautateiden matkustajaliikenteen tärkeyttä pyrittäessä vastaamaan kansalaisten liikkumistarpeisiin sekä sen merkitystä yleishyödyllisten palvelujen tuottajana.

4.4

ETSK kiinnittää huomiota rautatieverkon tärkeyteen palveluiden tarjoajana ja sen yhdistämiseen muihin liikennemuotoihin kansalaisten liikkumismahdollisuuksien parantamiseksi. Tällaista palvelua ei saa vaarantaa.

4.5

ETSK katsoo, että kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttamista koskevien päätösten on aina perustuttava kattavaan ja selvään tietoon päätösten yleisistä vaikutuksista rautateiden matkustajaliikenteeseen sekä ensimmäisen ja toisen rautatiepaketin yhteydessä hyväksyttyjen toimenpiteiden vaikutuksista.

4.6

Sen vuoksi komitea kehottaa komissiota tekemään riittävän ennakkoarvioinnin matkustajaliikennepalveluiden vapauttamisen hyödyistä ja haitoista. Arvioinnin yhteydessä tulisi tarkastella sääntelyn vähentämisen vaikutuksia

alueelliseen ja yleishyödylliseen rautatieliikenteeseen erityisesti pienissä ja keskisuurissa jäsenvaltioissa

asiakkaille tarjottavien palvelujen laatuun

työllisyyteen ja työoloihin rautateiden matkustajaliikenteessä

rautatieliikenteen harjoittajien asemaan Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitsevissa uusissa jäsenvaltioissa.

4.7

ETSK kehottaa komissiota antamaan aluksi kertomuksen rautateiden tavaraliikennepalvelujen markkinoiden avaamisen täytäntöönpanosta, kuten direktiivissä 91/440/ETY (sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/51/EY) edellytetään.

4.8

ETSK huomauttaa, että ehdotukset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rautateiden, maanteiden ja sisävesien henkilöliikenteeseen liittyviä julkisen palvelun vaatimuksia ja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevista jäsenvaltioiden toimista (KOM(2000) 7 lopullinen ja muutettu ehdotus KOM(2002) 107 lopullinen) ovat edelleen neuvoston käsiteltävänä. Direktiivin yksityiskohtainen muotoilu saattaa vaikuttaa julkisten palveluhankintojen piiriin kuuluvien reittien suojaamista koskeviin sääntöihin kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen vapauttamisen yhteydessä.

4.9

Matkustajaliikennepalvelujen laadun parantaminen lisää kyseisen liikennemuodon vetovoimaa, mikä puolestaan tukee unionin liikennepoliittista tavoitetta luoda kestävä liikennejärjestelmä. Päävastuu asiasta on rautatieliikenteen harjoittajilla. ETSK suhtautuu kuitenkin kriittisesti sellaisiin toimenpiteisiin, jotka voivat heikentää palvelujen laadun nykystandardeja. Komitea kiinnittäisikin erityishuomiota palveluiden laadun parantamiseen tähtääviin toimenpiteisiin.

4.10

ETSK:n mielestä oikea tapa parantaa asiakkaille kansainvälisessä matkustajaliikenteessä tarjottavien palveluiden laatua on tiivistää rautatieyritysten yhteistyötä erityisesti alueellisessa rajatylittävässä matkustajaliikenteessä.

4.11

ETSK olisi erittäin tyytyväinen, jos komissio käynnistäisi vuoropuhelun eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kanssa vapauttamisen vaikutuksista rautatieliikenteeseen ja erityisesti alan työpaikkojen määrään ja laatuun.

4.12

Rautateiden osuus kaikesta matkustajaliikenteestä on uusissa jäsenvaltioissa huomattavasti EU:n 15:tä vanhaa jäsenvaltiota suurempi. Sen vuoksi ETSK:n mielestä on välttämätöntä kiinnittää erityishuomiota rautateiden matkustajaliikenteen kehittymiseen ja markkinoiden avaamisen vaikutuksiin uusissa jäsenvaltioissa. Rautateiden korkean markkinaosuuden säilyttäminen on koko yhteisön etu ja eurooppalaista liikennepolitiikkaa käsittelevän valkoisen kirjan tavoitteiden mukaista.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Direktiivi 2001/12/EY, EYVL L 75, 15.3.2001, s. 1 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(2)  Direktiivi 2001/13/EY, EYVL L 75, 15.3.2001, s. 26 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(3)  Direktiivi 2001/14/EY, EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(4)  Direktiivi 2004/51/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 164 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(5)  Direktiivi 2004/49/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.03.2003, s. 131.

(6)  Asetus (EY) N:o 881/2004, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 1 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(7)  Direktiivi 2004/50/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 114 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(8)  EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(9)  Ks. alaviite 8.

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/51/EY yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY muuttamisesta, 1 artiklan 2 kohdan d alakohta.

(11)  EU Passenger Rail Liberalisation: Extended Impact Assessment, Steer Davies Gleave, Bryssel, tammikuu 2004.


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon (työjärjestyksen 54 artiklan 3 kohta)

Seuraavat muutosehdotukset, joille annettiin äänestyksessä vähintään neljäsosa äänistä, hylättiin.

Kohta 3.1.4

Poistetaan.

Perustelu

Kohdalla ei ole mitään tekemistä rautatiealan vapauttamisen kanssa. Tässä on sekoitettu kaksi alaa, vaikka lausunnossa käsitellään Euroopan rautatiealalla toteutettavia muutoksia ja alan kehittämistä. Ei voida sanoa, että sosiaalilainsäädännön noudattamisen valvonta maantiekuljetusalalla muodostaisi vaikean ongelman, kun unionilla on useita säädöksiä, joilla säännellään ajo- ja lepoaikoja sekä liikenteessä olevan henkilöstön työpäivää. Säädösten noudattamista valvotaan ajopiirturilla. Kuluvan vuoden elokuussa otetaan lisäksi käyttöön uusi valvontaväline, digitaalinen piirturi, jonka avulla kuljettajien työpäivää valvotaan entistä täsmällisemmin.

Äänestystulos

Puolesta: 58

Vastaan: 80

Pidättyi: 7

Kohta 3.1.6

Poistetaan viimeinen virke:

Tämä merkitsee myös sitä, että rautatiealalla aletaan noudattaa unionin tason sosiaalilainsäädäntöä.

Perustelu

Yhteisön rautateiden turvallisuudesta säädetään direktiivissä 2004/49/EY.

Äänestystulos

Puolesta: 52

Vastaan: 93

Pidättyi: 5

Kohta 3.2.3

Korvataan kohta seuraavasti:

”ETSK katsoo, että edellä mainitun kertomuksen sisältö on aiheellista analysoida heti kun kertomus on julkaistu, jotta voidaan päättää, tuleeko ehdotettua direktiiviä muuttaa tai tarkistaa.”

Perustelu

Nykyisessä muodossaan lausunnossa esitetään lainsäädäntöprosessin pysäyttämistä. Tämä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta, josta on haittaa kaikille osapuolille: yrityksille, työntekijöille, asiakkaille.

Olisi myönteisempää ja rakentavampaa tuoda selkeästi esille, että päätelmät aiotaan ottaa huomioon ehdotetun direktiivin mahdolliseksi muuttamiseksi tai tarkistamiseksi.

Näin prosessista tulee dynaaminen ja avoin.

Äänestystulos

Puolesta: 54

Vastaan: 92

Pidättyi: 9

Kohdat 3.4.7 ja 3.4.8

Korvataan kohdat seuraavasti ja muutetaan numerointia:

”Kun uusi asetusehdotus (ETY) N:o 1191/69 esitetään ministerineuvostolle ja Euroopan parlamentille, tulee tutkia, mitä mahdollisia vaikutuksia sillä on rautateiden matkustajaliikenteen vapauttamiseen ja julkisen palvelun tasapainoon.”

Perustelu

Lausunnossa viitataan nykymuodossaan tilanteeseen, joka ei ole enää ajankohtainen. Komissio on laatinut uuden tekstin, joka voitaneen esittää liikenneneuvostolle kesäkuussa. Sitä, miten se otetaan vastaan ministerineuvostossa ja Euroopan parlamentissa, ei voida ennakoida.

Ehdotettu muotoilu on rakentavampi.

Äänestystulos

Puolesta: 68

Vastaan: 90

Pidättyi: 8

Kohta 3.6

Poistetaan.

Perustelu

Ei voida sanoa, että rautatieliikenteen vapauttaminen johtaisi työpaikkojen menettämiseen ja että uudet työpaikat olisivat huonolaatuisempia kuin entiset, sillä muiden liikennemuotojen vapauttaminen on johtanut muun muassa uusien työpaikkojen syntymiseen. On pidettävä mielessä, että rautatieala on ainut liikennemuoto, jota ei ole vapautettu.

Äänestystulos

Puolesta: 66

Vastaan: 102

Pidättyi: 6


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/64


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi veturien ja junien kuljettamisesta yhteisön rautatieverkossa vastaavan junahenkilökunnan lupajärjestelmästä”

KOM(2004) 142 lopullinen — 2004/0048 COD

(2005/C 221/14)

Neuvosto päätti 28. huhtikuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 71 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Eduardo Chagas.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. ja 10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 127 puolesta, 25 vastaan 26:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Käsiteltävänä oleva ehdotus on osa kolmatta rautatiepakettia, jonka komissio hyväksyi 3. maaliskuuta 2004. Paketti koostuu seuraavista elementeistä:

direktiivin 91/440/ETY muuttaminen: rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen avaaminen kilpailulle (KOM(2004) 139 lopullinen)

ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (KOM(2004) 143 lopullinen)

ehdotus asetukseksi rautateiden tavaraliikennepalveluja koskevien sopimusperusteisten laatuvaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvasta korvauksesta (KOM(2004) 144 lopullinen)

sekä

komission tiedonanto Euroopan rautatiejärjestelmän yhdentämisen jatkumisesta (KOM(2004) 140 lopullinen)

komission yksiköiden valmisteluasiakirja rautateiden kansainvälisten matkustajaliikennepalvelujen asteittaisesta avaamisesta kilpailulle (SEC(2004) 236).

1.2

Ensimmäinen rautatiesäädöspaketti (jota kutsutaan myös infrastruktuuripaketiksi) tuli voimaan 15. maaliskuuta 2001, ja se oli saatettava osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 15:nteen maaliskuuta 2003 mennessä. Ensimmäinen rautatiepaketti koostui seuraavista elementeistä:

direktiivin 91/440/ETY muuttaminen, mukaan lukien Euroopan laajuisen rautateiden rahtiliikenneverkon avaaminen kansainväliselle kilpailulle 15:nteen maaliskuuta 2003 mennessä ja kaiken kansainvälisen tavaraliikenteen vapauttaminen 15:nteen maaliskuuta 2008 mennessä (1)

rautatieyritysten eurooppalaisista toimiluvista annetun direktiivin soveltamisalan laajentaminen (direktiivin 95/18/EY muuttaminen) (2)

rautatieinfrastruktuurin kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämistä ja rautatieinfrastruktuurin käyttömaksujen perimistä sekä turvallisuustodistusten antamista koskevien säännösten yhdenmukaistaminen (direktiivin 95/19/EY korvaaminen). (3)

1.3

Komissio nosti lokakuussa 2003 yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet ilmoittaneet ensimmäisen rautatiepaketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Toukokuuhun 2004 mennessä viisi jäsenvaltiota ei ollut vielä ilmoittanut paketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöään ja kaksi jäsenvaltioita oli tehnyt niin vain joidenkin säännösten osalta.

1.4

Toinen rautatiepaketti julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30. huhtikuuta 2004, ja se on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 30:nteen huhtikuuta 2006 mennessä. Toinen rautatiepaketti koostuu seuraavista elementeistä:

direktiivin 91/440/ETY muuttaminen: rautateiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoiden vapauttaminen siirretään alkamaan 1. tammikuuta 2006 ja kansallinen rahtiliikenne, myös kabotaasiliikenne, vapautetaan 1. tammikuuta 2007 alkaen (4)

direktiivi yhteisön rautateiden turvallisuudesta (5)

asetus Euroopan rautatieviraston perustamisesta (6)

suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun direktiivin 96/48/EY ja tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun direktiivin 2001/16/EY muuttaminen (7).

1.5

Ensimmäinen ja toinen rautatiepaketti muodostavat oikeusperustan rautateiden tavaraliikenteen yhtenäismarkkinoiden perustamiselle. Rautatiepakettien sisältämät toimenpiteet koskevat markkinoille pääsyä, rautatieyritysten toimilupien ja turvallisuustodistusten myöntämistä, infrastruktuurin käyttömahdollisuuksia ja tariffeja, rautateiden turvallisuutta koskevan oikeudellisen kehyksen luomista sekä rautatiejärjestelmän teknisen yhteentoimivuuden varmistamista.

1.6

Kuten ETSK jo aiemmin on todennut toista rautatiepakettia koskevassa lausunnossaan (8), uuden oikeudellisen kehyksen vuoksi ala on organisoitava täydellisesti uudelleen. Samalla on perustettava uusia viranomaisia ja huolehdittavaksi tulee uusia tehtäviä.

1.7

Uusissa kehyksissä käsitellään riittämättömästi tai ei lainkaan eräitä sosiaalialan säännöksiä, jotka liittyvät turvallisuuden kannalta ratkaisevan tärkeitä tehtäviä hoitavan henkilöstön koulutukseen ja työoloihin.

1.8

Rautatiealan työmarkkinaosapuolet — Euroopan rautatieyhteisö CER ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto (ETF) — allekirjoittivat 17. tammikuuta 2004 kaksi eurooppalaista sopimusta. Sopimukset koskevat seuraavia aiheita:

1)

rajatylittävissä palveluissa työskentelevien junankuljettajien eurooppalaisen ajoluvan käyttöönotto

2)

tietyt näkökohdat, jotka koskevat rajatylittävillä rautatiereiteillä käytettävän junahenkilökunnan työoloja.

1.9

Nyt käsiteltävänä oleva ehdotus noudattaa osittain työmarkkinaosapuolten tekemää sopimusta junankuljettajien eurooppalaisen ajoluvan käyttöönotosta.

1.10

ETSK:n komissiolta saamien tietojen mukaan Euroopan tason työmarkkinaosapuolet ovat virallisesti pyytäneet, että työoloja (työ- ja lepoajat) koskeva sopimus pantaisiin täytäntöön neuvoston päätöksen muodossa. Komissio tutkii ehdotusta parhaillaan.

2   Komission ehdotus

2.1

Komissio perustelee ehdotettua direktiiviä tarpeella parantaa yhteentoimivuutta ja henkilöstöhallintoa. Tavoitteena on helpottaa rautatieyritysten sertifiointia ja ylläpitää samaan aikaan korkeaa turvallisuustasoa sekä taata rautatiesektorin työntekijöiden vapaa liikkuvuus.

2.2

Komissio lainaa asiakirjassaan myös Euroopan tason työmarkkinaosapuolten tavoitteita, joita ovat mm.

junahenkilöstön korkean pätevyystason varmistaminen turvallisuustason ylläpitämiseksi ja nostamiseksi, sekä

sosiaalialan sääntöjen laiminlyömisen riskin vähentäminen.

2.3

Komissio ehdottaa yhtenäisiin yhteisön tason vähimmäisvaatimuksiin perustuvan junankuljettajien lupajärjestelmän käyttöönottoa. Lupajärjestelmää on määrä soveltaa ensiksi, vuoteen 2010 mennessä, rajatylittävillä reiteillä liikennöiviin kuljettajiin. Jäsenvaltioiden sisäisillä reiteillä liikennöiviin kaikkiin muihin kuljettajiin järjestelmää aletaan soveltaa vuoteen 2015 mennessä.

2.4

Komission mukaan ensimmäinen vaihe koskee yhteisössä noin 10 000:ta kuljettajaa ja toinen vaihe noin 200 000:ta kuljettajaa.

2.5

Komissio ehdottaa lupajärjestelmää myös muille veturissa tai junassa työskenteleville henkilökunnan jäsenille, jotka osallistuvat välillisesti veturien ja junien kuljettamiseen. Ehdotettuun direktiiviin ei kuitenkaan sisälly kyseistä järjestelmää koskevia erityissäännöksiä, eikä siinä myöskään esitetä minkäänlaisia säännöksiä muun junahenkilökunnan pätevyystasosta. Näiden osalta on määrä ottaa huomioon direktiivissä asetetut periaatteet. Pätevyyttä koskevista vaatimuksista on määrä päättää myöhemmin. Niistä päättää joko Euroopan rautatievirasto tai säännökset annetaan yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä.

2.6

Direktiivissä ehdotettu lupajärjestelmä koostuu kahdesta osasta:

1)

EU:n lupakirja, jonka myöntävät toimivaltaiset viranomaiset ja joka tunnustetaan kaikkialla yhteisön alueella. Lupakirja on kuljettajan omaisuutta ja se osoittaa kuljettajan täyttävän perusvaatimukset ja omaavan peruspätevyyden.

2)

yhdenmukaistettu lisätodistus, jonka myöntää rautatieyhtiö. Lisätodistus on rautatieyrityksen omaisuutta ja se osoittaa kuljettajalta vaadittavan erityistuntemuksen, joka koskee yritystä ja infrastruktuuria.

2.7

Toimivaltaisten viranomaisten ja rautatieyritysten on pidettävä rekisteriä myönnetyistä ja uudistetuista sekä tilapäisesti peruutetuista ja muutetuista lupakirjoista ja yhdenmukaisista lisätodistuksista.

2.8

Lupajärjestelmän soveltamista varten junaliikenne ehdotetaan jaettavaksi kolmeen luokkaan: A) vaihtoveturit ja työjunat, B) matkustajaliikenne ja C) tavaraliikenne.

2.9

Hakijalta vaadittava vähimmäisikä on kaksikymmentä vuotta, mutta ikärajaa voidaan alentaa kahdeksaantoista, jos kuljettaja työskentelee ainoastaan lupakirjan myöntäneen jäsenvaltion alueella.

2.10

Ehdotettuun direktiiviin sisältyy säännöksiä lupakirjojen sekä yhdenmukaisten lisätodistusten muuttamisesta ja uudistamisesta sekä määräaikaistarkastusten suorittamisesta sen varmistamiseksi, että niiden haltija edelleen täyttää asetetut vaatimukset. Siihen sisältyvät myös säännökset lupien peruuttamisesta ja peruutuspäätöstä koskevasta muutoksenhausta. Siinä käsitellään myös tarkastuksia ja seuraamuksia.

2.11

Ehdotukseen sisältyvät myös säännökset koulutukseen pääsystä, tutkinnoista sekä koulutusjärjestelmien ja menettelyiden laadun arvioinnista.

2.12

Liitteessä I käsitellään lupakirjaa ja lisätodistusta koskevaa yhteisön mallia ja liitteissä II–VII puolestaan kuljettajien tehtäviä, lääkärintarkastuksia ja psykologisia testejä sekä ammatillista pätevyyttä.

2.13

Euroopan rautatievirastoa kehotetaan vuoden 2010 loppuun mennessä laatimaan kertomus, jossa arvioidaan myös mahdollisuutta älykortin käyttöönottoon.

3   Komission ehdotuksen arviointi

3.1   Perushuomioita

3.1.1

ETSK pitää ehdotusta yleisesti ottaen tervetulleena.

3.1.2

Junankuljettajat ja muu kriittisistä turvallisuustehtävistä vastaava henkilöstö kantaa valtavan vastuun liikenteen, henkilöstön, matkustajien ja rahdin turvallisuudesta. Avoimilla rautatiemarkkinoilla on yhteisten säännösten avulla varmistettava henkilöstön pätevyys.

3.1.3

Yhdenmukaisten vähimmäissäännösten ansiosta myös henkilöstön käyttö rajatylittävillä reiteillä on entistä helpompaa (9). Kuitenkin eroavaisuudet jäsenvaltioiden ohjaus- ja turvajärjestelmissä estävät enemmän kuin mikään muu henkilöstön käyttöä rajatylittävässä liikenteessä, ja tilanne jatkuu tällaisena vielä monien vuosien ajan. Nämä eroavaisuudet sekä eri kielten käyttö asettavat huomattavia lisävaatimuksia henkilöstön pätevyydelle.

3.1.4

ETSK huomauttaa, että korkeat pätevyysvaatimukset ja pätevyyden osoittava lupamenettely varmistavat myös osaltaan, että ammatti säilyttää arvostuksensa ja houkuttelevuutensa. Tämä on tärkeää ammatissa, johon liittyvät epämukavat työajat ja epävarmuus työpaikan säilymisestä vuokratyöntekijöitä välittävien toimistojen määrän alati lisääntyessä. Maantieliikenteen ja sisävesiliikenteen aloilla toimivat yritykset valittavat jo nyt henkilöstön löytämisen olevan huomattavan vaikeaa. Direktiivin tarkoituksena ei voi olla koulutuksen vähentäminen.

3.1.5

Perinteiset itsenäiset rautatieyhtiöt ovat kantaneet täyden vastuun henkilökuntansa koulutuksesta ja pätevyydestä sekä palvelujen turvallisuudesta. Tämän ansiosta henkilöstö on ollut erittäin ammattitaitoista ja rautatiet yksi turvallisimmista liikennemuodoista.

3.1.6

On huolehdittava siitä, että ehdotettu direktiivi johtaa junankuljettajien liikkuvuuden lisääntymiseen ja syrjimättömään koulutukseen pääsyyn, eikä tilanteeseen, jossa koulutuksen laatu heikkenee ja koulutuskustannukset siirretään työvoiman maksettaviksi.

3.2   Yksittäiset säännökset

3.2.1   Lupajärjestelmän soveltamisala ja käyttöönotto

3.2.1.1

ETSK kannattaa lupajärjestelmän vaiheittaista käyttöönottoa kansainvälisessä ja jäsenvaltioiden sisäisessä liikenteessä. Näin yritykset voivat porrastaa toimiaan.

3.2.1.2

Ehdotetun direktiivin 34 artiklassa asetettu aikataulu (2008–2010 rajatylittävän liikenteen ja 2010–2015 jäsenvaltioiden sisäisessä liikenteessä työskentelevien kuljettajien osalta) on kuitenkin yllättävä. Junankuljettajien lupajärjestelmä tulisi ottaa käyttöön jo aiemmin, sillä kansainvälistä rahtiliikennettä on vapautettu jo vuosista 2003–2006 lähtien ja jäsenvaltioiden sisäinen rahtiliikenne on määrä vapauttaa vuodesta 2007 lähtien.

3.2.1.3

Komitea kannattaa myös muuta junahenkilökuntaa koskevaa lupajärjestelmää. Turvallisuuteen liittyviä tehtäviä suorittava henkilöstö on avainasemassa rautatieliikenteen turvallisuuden kannalta. Ehdotettu määritelmä on kuitenkin epäselvä: ”Lukuun ottamatta kuljettajaa kaikilla muilla veturissa tai junassa työskentelevillä henkilökunnan jäsenillä, jotka osallistuvat välillisesti veturien ja junien kuljettamiseen — –” (25 artikla). Olisi parempi puhua junahenkilöstöstä, joka suorittaa turvallisuuteen liittyviä tehtäviä. ETSK katsoo, että direktiivissä olisi hyvä myös eritellä tämän henkilöstöluokan tehtävät ja niihin vaadittava pätevyys.

3.2.2   Veturinkuljettajien luokat

3.2.2.1

Ehdotettuun direktiiviin sisältyy kolme ”ajokorttiluokkaa”: vaihtoveturit ja työjunat, matkustajaliikenne sekä tavaraliikenne (4 artiklan 2 kohta). Matkustajaliikenteen ja tavaraliikenteen erottaminen ei ole käytännöllistä, eikä tällaiselle erottelulle ole todellista syytä. Koulutuksessa ja käytännön työssä ei ole eroa. Erilliset todistukset on määrä antaa käytettävien veturien tuntemusta osoittamaan, mutta käytettävät veturit ovat usein samoja. Kaksi — turvallisuusvaatimuksiin perustuvaa — luokkaa riittää: suljetuilla radoilla käytettävät veturit (järjestelyratapihat, työmaat) sekä avoimilla radoilla käytettävät veturit (pääradoilla työskentelevät junankuljettajat).

3.2.2.2

ETSK katsoo myös, että luokka olisi parempi ilmoittaa lupakirjassa eikä yhdenmukaistetussa lisätodistuksessa.

3.2.3   Vähimmäisikä ja ammatillinen kokemus

3.2.3.1

Ehdotetussa direktiivissä hakijalta vaadittavaksi vähimmäisiäksi määritellään kaksikymmentä vuotta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää lupakirjoja kahdeksastatoista ikävuodesta alkaen, jolloin lupakirjan voimassaolo rajoittuu sen myöntäneen jäsenvaltion alueelle (8 artikla). Eräissä valtioissa (10) vähimmäisikä on 21 vuotta. Direktiivi johtaisi vähimmäisiän alentamiseen ainakin rajatylittävässä liikenteessä.

3.2.3.2

ETSK:n mielestä vähimmäisiäksi tulisi määrätä 21 vuotta. Rajatylittävä liikenne on vaativampaa ja edellyttää koulutetumpaa henkilöstöä. Tämä ikävaatimus ei myöskään sulje pois mahdollisuutta asettaa alhaisempi ikäraja sisäisessä liikenteessä toimiville kuljettajille.

3.2.3.3

ETSK katsoo myös, että kuljettajalta olisi vaadittava kolmen vuoden ammatillinen kokemus jäsenvaltion sisäisessä päärataliikenteessä, ennen kuin hän voi siirtyä kuljettajaksi kansainväliseen liikenteeseen. Samankaltainen vaatimus esitetään jo jäsenvaltion sisäisen liikenteen osalta direktiivin 10 artiklassa. Jos kyseessä on ainoastaan kansainvälisiä rautatiepalveluita tarjoava yritys, kuljettajilta vaadittava ammatillinen kokemus voitaisiin hankkia yhteistyössä jäsenvaltioiden sisäisiä palveluja tarjoavien muiden rautatieyritysten kanssa.

3.2.4   Lupajärjestelmän rakenne

3.2.4.1

Komission ehdotuksen mukaan lupa koostuisi kahdesta osasta: EU:n lupakirjasta, joka on toimivaltaisen viranomaisen myöntämä ja joka tunnustetaan vastavuoroisesti kaikkialla Euroopassa, sekä yhdenmukaistetusta lisätodistuksesta, jonka myöntää rautatieyritys. Komissio perustelee menettelyn jakamista kahteen osaan sillä, että alun perin kaavailtu yksi ainoa asiakirja, joka olisi älykortin muotoinen, olisi liian monimutkainen ja kallis toteuttaa.

3.2.4.2

Komitea kannattaa periaatteessa komission ehdottamaa rakennetta. Kahden asiakirjan käyttö voi kuitenkin aiheuttaa sekaannusta. Tämä pätee erityisesti infrastruktuurin tuntemukseen. Tulisi erottaa toisistaan selkeästi yhtäältä tietyssä infrastruktuurissa sovellettavien toiminta- ja turvallisuussääntöjen tuntemus ja toisaalta reittien ja paikkakuntien tuntemus. Yhdessä tai useamassa infrastruktuuriverkossa sovellettavien toimintasääntöjen tuntemus tulisi ilmoittaa lupakirjassa, kun taas reittien ja paikkakuntien tuntemus — joita on säännöllisesti päivitettävä — tulisi ilmoittaa yhdenmukaistetussa lisätodistuksessa.

3.2.4.3

Kaksiosainen lupajärjestelmä on mahdollinen siirtymäkauden ajan. Lopullisena tavoitteena on kuitenkin yksi ainoa, älykortin muodossa myönnettävä asiakirja. Älykortin on määrä sisältää tiedot sen haltijan perustiedoista sekä tiettyyn yritykseen liittyvistä erityistiedoista. Tämä lopullinen tavoite on syytä pitää mielessä.

3.2.5   Tutkinnon vastaanottajien ja koulutuslaitosten hyväksyminen

3.2.5.1

Euroopan rautatieviraston tehtävänä tulee olemaan kouluttajien, tutkinnon vastaanottajien ja koulutuslaitosten hyväksymistä koskevien kriteerien laatiminen. ETSK pitää tätä käytännöllisenä ratkaisuna, mutta katsoo direktiivin olevan epäselvä monissakin kohdissa. Direktiivissä ei täsmennetä selkeästi, mitkä tutkinnot on tarkistutettava valtuutetuilla tutkintojen vastaanottajilla, mitkä taidot taas rautatieyritykset voivat todistaa itse ilman valtuutettua tutkinnon vastaanottajaa. Direktiivissä ei myöskään selkeästi ilmoiteta, että tietyn infrastruktuurin toiminta- ja turvallisuussääntöjen tuntemuksen testaaminen on kyseisen jäsenvaltion valtuuttaman tutkinnonvastaanottajan tehtävä.

3.2.6   Ammatillinen pätevyys ja terveydelliset/psykologiset vaatimukset

3.2.6.1

Ehdotetun direktiivin liitteissä luetellaan junankuljettajan tehtävät, yleistä ja erityistä ammatillista pätevyyttä koskevat vaatimukset sekä terveydelliset ja psykologiset vaatimukset. Komissio on suurelta osin noudatellut Euroopan tason työmarkkinaosapuolten tekemää sopimusta junankuljettajien eurooppalaisen ajoluvan käyttöönotosta.

3.2.6.2

Komitea pitää tervetulleena komission päätöstä perustaa ehdotuksensa työmarkkinaosapuolten määrittelemiin, ammatillista pätevyyttä sekä terveydellisiä ja psykologisia vaatimuksia koskeviin kriteereihin. Tämä varmistaa korkean pätevyystason, joka hyödyttää liikenneturvallisuutta. ETSK katsoo kuitenkin yleisesti ottaen, että junankuljettajien lupamenettelyyn sisältyvät vaatimukset tulisi sisällyttää itse direktiivin tekstiin.

3.2.6.3

Liitteisiin tulevat muutokset on määrä tehdä jäsenvaltioiden edustajista koostuvassa komiteassa, joka vastaa myös ’yhteentoimivuuden teknisten eritelmien’ (YTE) hyväksymisestä. Työmarkkinaosapuolten kuulemisen on määrä olla pakollista kysymyksissä, jotka liittyvät henkilöstön ammattipätevyyteen ja työsuojeluun yhteentoimivuutta koskevien direktiivien yhteydessä. Koska junahenkilöstön lupajärjestelmää koskevat liitteet pohjautuvat Euroopan tason työmarkkinaosapuolten antamiin määritelmiin, on järkevää, että kyseiset työmarkkinaosapuolet osallistuvat liitteitä koskevien muutosehdotusten valmisteluun. ETSK vaatii, että direktiiviin lisätään tätä koskeva säännös.

3.2.7   Määräaikaistarkastukset

3.2.7.1

Tiettyjen vaatimusten täyttyminen on tarkistettava määräajoin sen varmistamiseksi, että haltija voi pitää lupakirjansa ja lisätodistuksen.

3.2.7.2

Määräaikaisten lääkärintarkastusten osalta komissio on noudattanut työmarkkinaosapuolten välistä sopimusta.

3.2.7.3

ETSK huomauttaa, että ihmisvahinkoja aiheuttaneiden onnettomuuksien jälkeen (mikä usein tarkoittaa esimerkiksi junan alle jättäytyviä itsemurhan tekijöitä) tarvitaan psykologista kriisineuvontaa. Tätä ei direktiivissä ole huomioitu (14 artikla sekä liite III).

3.2.7.4

Reittien tuntemuksen säännöllistä päivittämistä koskien ehdotus on liian epätarkka. Direktiivissä tulisi selkeästi täsmentää, että reitin tuntemusta koskeva todistus lakkaa olemasta voimassa, ellei reittiä ole ajettu lähimmän vuoden aikana.

3.2.7.5

Direktiivissä ei mainita mitään junankuljettajien täydennyskoulutuksesta säännöllisin väliajoin yleistiedon osalta. Kysymystä käsitellään kuitenkin työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa. ETSK suosittaa, että kyseisen sopimuksen mukaisesti direktiivissä säädettäisiin siitä, että perustaitoja on kehitettävä ja päivitettävä vuosittain.

3.2.8   Lupien peruuttaminen

3.2.8.1

Direktiivin mukaan kuljettajien on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle, elleivät he enää täytä vaadittuja ehtoja tehtäviensä suorittamiseksi. Tämä merkitsee, että kuljettajien olisi ”ilmiannettava itsensä”, mitä he eivät voi tehdä. Ainoastaan valtuutettu työterveyslääkäri pystyy tekemään tällaisen päätöksen ja ilmoittamaan siitä yritykselle. Yrityksen on puolestaan ilmoitettava tästä viranomaisille.

3.2.8.2

Direktiiviin ei sisälly säännöksiä siitä, minkä menettelytavan mukaisesti luvan voi saada takaisin peruuttamisen jälkeen.

4   Ehdotus direktiiviksi junahenkilöstön lupajärjestelmästä ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolten sopimus kuljettajien eurooppalaisen ajoluvan käyttöönotosta

4.1

ETSK pitää tervetulleena sitä tosiseikkaa, että Euroopan tason työmarkkinaosapuolet — Euroopan rautatieyhteisö CER ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto ETF — ovat toimineet aloitteellisesti ja ehdottaneet jo järjestelmää kansainvälisillä reiteillä toimivien junankuljettajien ajolupien myöntämiseksi.

4.2

Sopimuksen etuna on, että työntekijöiltä, joiden työnantajana toimiva yritys on Euroopan rautatieyhteisön jäsen, vaaditaan korkea ammattipätevyys varsin pian, tarvitsematta odottaa vuoteen 2010 asti. Näitä yrityksiä ei tule rangaista verrattuna sellaisiin yrityksiin, jotka eivät sovella sopimusta.

4.3

ETSK katsoo, että Euroopan tason työmarkkinaosapuolten välinen sopimus on otettava täysin huomioon kysymyksissä, joissa se on päällekkäinen direktiivin säännösten kanssa.

4.4

Euroopan tason työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa oletetaan, että junankuljettajilla on aina jonkinlainen jäsenvaltion myöntämä lupa, eikä siinä siksi käsitellä kyseistä aihetta. Tämä perustuu perinteisten rautatieyhtiöiden monien vuosien kokemukseen reittejä koskevasta yhteistyöstä.

4.5

Työmarkkinaosapuolten välisessä sopimuksessa kuljettajien eurooppalainen ajolupa on lisätodistus, joka osoittaa kuljettajalla olevan toisen valtion infrastruktuurissa toimimiseen tarvittavat lisätiedot. Luvan myöntää rautatieyhtiö ja se on yhtiön omaisuutta.

4.6

Direktiivissä ehdotettu yhdenmukainen lisätodistus on pitkälti junankuljettajien eurooppalaisen ajoluvan kaltainen.

4.7

ETSK kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin työmarkkinaosapuolten välisen sopimuksen kattamaa eurooppalaista ajolupaa voidaan pitää yhdenmukaista lisätodistusta vastaavana asiakirjana siirtymäkauden ajan. Näin annettaisiin hyvitystä niille yrityksille, jotka ovat jo toimineet aktiivisesti tässä kysymyksessä. Direktiiviin tulisi sisällyttää tätä koskeva säännös.

4.8

ETSK katsoo, että yritykset, jotka ovat jo liittyneet työmarkkinaosapuolten väliseen sopimukseen, joutuvat epäsuotuisaan asemaan verrattuna niihin yrityksiin, jotka käyttävät direktiivissä säädettyä lupajärjestelmää. Tämä johtuu siitä, että sopimuksen mukaan kuljettajille on tarjottava vuosittain ammatissa vaadittavaa yleistietoa koskevaa lisäkoulutusta, kun taas ehdotettuun direktiivin ei tällaista säännöstä sisälly huolimatta siitä, että se olisi ratkaisevan tärkeää pätevyystason ylläpitämiseksi.

5   Päätelmät

5.1

ETSK pitää tervetulleena ehdotettua direktiiviä, joka koskee junahenkilökunnan lupajärjestelmää. Komitea pitää kuitenkin valitettavana sitä, että sosiaalialan kysymyksiä koskeva toimenpide esitetään viimeisenä linkkinä EU:n lainsäädäntäprosessissa, joka tähtää rautateiden rahtiliikenteen vapauttamiseen.

5.2

Junankuljettajat ja junahenkilökunta ovat turvallisuuden kannalta katsottuna avainasemassa. Junankuljettajien ja junahenkilökunnan lupajärjestelmän avulla on varmistettava, että heidän ammatillinen pätevyytensä on korkeatasoista.

5.3

Komitea pitää huolestuttavana valtavaa ajallista eroa rautateiden rahtiliikennemarkkinoiden täydellisen avaamisen ja ajolupajärjestelmän käyttöönoton välillä ja kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin aikapoikkeaman supistamiseksi.

5.4

Tästä syystä ETSK kehottaa neuvostoa ja Euroopan parlamenttia irrottamaan junahenkilökunnan lupajärjestelmää koskevan direktiivin kolmannesta rautatiesäädöspaketista ja käsittelemään sitä erillisenä ehdotuksena lisäviivästysten välttämiseksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston tulisi hyväksyä direktiivi mahdollisimman nopeasti ensisijaisen tärkeänä kysymyksenä.

5.5

Ehdotettua direktiiviä käsitellessään niiden tulisi ottaa täysipainoisesti huomioon ETSK:n lausunto ja siinä esitetyt muutosehdotukset.

5.6

ETSK pitää tervetulleena Euroopan tason työmarkkinaosapuolten välistä sopimusta, jossa käsitellään rajatylittävissä rautatiepalveluissa toimivan junahenkilökunnan työolojen tiettyjä näkökohtia. Komitea kehottaa komissiota toimittamaan sopimuksen neuvoston käsiteltäväksi päätöstä varten ja suosittaa neuvostolle ehdotuksen hyväksymistä.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Direktiivi 2001/12/EY – EYVL L 75, 15.3.2001, s. 1 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(2)  Direktiivi 2001/13/EY – EYVL L 75, 15.3.2001, s. 26 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(3)  Direktiivi 2001/14/EY – EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29 – ETSK:n lausunto: EYVL C 209, 22.7.1999, s. 22.

(4)  Direktiivi 2004/51/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 164 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(5)  Direktiivi 2004/49/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(6)  Asetus (EY) N:o 881/2004, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 1 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(7)  Direktiivi 2004/50/EY, EUVL L 164, 30.4.2004, s. 114 – ETSK:n lausunto: EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(8)  EUVL C 61, 14.3.2003, s. 131.

(9)  On kuitenkin korostettava, että junankuljettajien ja junahenkilöstön vaihto raja-asemilla vie aikaa vain joitakin minuutteja (esim. Brennerin raja-asemalla kahdeksan minuuttia). Rahtiliikenteen pysähdykset raja-asemilla johtuvat enemmän muista syistä, kuten papereiden tarkistamisesta ja liikkuvan kaluston tarkastamisesta.

(10)  Esimerkiksi Itävalta, Tanska, Alankomaat, Saksa ja Norja.


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon (työjärjestyksen 54 artiklan 3 kohta)

Seuraava muutosehdotus, jolle annettiin äänestyksessä vähintään neljäsosa äänistä, hylättiin.

Kohta 3.2.3.3

Poistetaan.

Perustelu

Ehdotetussa direktiivissä säädetään luvan myöntämisestä kahdessa vaiheessa:

EU:n lupakirja, joka tunnustetaan vastavuoroisesti kaikkialla Euroopassa

yhdenmukainen lisätodistus, joka todistaa kuljettajalta kyseisessä yrityksessä vaadittavan erityispätevyyden sekä kyseisiin infrastruktuureihin liittyvän pätevyyden.

Direktiivissä säädetään myös lupakirjan ja yhdenmukaisen lisätodistuksen muuttamisesta ja uudistamisesta sekä vaadittavien vähimmäisehtojen määräaikaisesta tarkistamisesta.

Yhdenmukaisen lisätodistuksen avulla on tarkoitus varmistaa kuljettajan kelpoisuus sekä kyseisen reitin tai kyseisten reittien tuntemus.

Onkin mahdotonta ymmärtää, mitkä ovat perustelut vaatimukselle kolmen vuoden kokemuksesta ennen kansainväliseen liikenteeseen siirtymistä. Kohdan teksti nykymuodossaan tarkoittaisi kolmea vuotta lisää niihin kahteen vuoteen, jotka vaaditaan jäsenvaltioiden sisäisessä liikenteessä, jotta vaihtoveturin kuljettaja voi siirtyä reittiliikenteeseen (matkustaja- ja tavaraliikenne).

Tämä merkitsisi viiden vuoden ammatillisen kokemuksen vaatimusta, joka heikentäisi yhdenmukaisen lisätodistuksen arvoa ja olisi ristiriidassa rajatylittävän yhteentoimivuuden edistämispyrkimysten kanssa. Seurauksena — ellei peräti tavoitteena — olisi rautatieliikenteen rajatylittävien suhteiden kehittämisen ja parantamisen estyminen.

On myös mahdotonta ymmärtää, miksi kuljettajille tulisi olla eri vaatimukset valtioiden sisäisessä ja kansainvälisessä liikenteessä, kun yhdenmukainen lisätodistus todistaa jo kuljettajien pätevyyden ja verkoston tuntemuksen.

Näistä syistä kohta 3.2.3.3 ei vaikuta perustellulta, ja se tulisi poistaa.

Äänestystulos

Puolesta: 59

Vastaan: 100

Pidättyi: 11


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/71


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Neuvoston asetus yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta”

KOM(2004) 699 lopullinen — 2004/0242 (CNS)

(2005/C 221/15)

Neuvosto päätti 10. marraskuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 12. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Antonello Pezzini.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 132 ääntä puolesta, 1 vastaan, ja 3 pidättyi äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Monivuotisen yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 10 päivänä joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2501/2001 (1) voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2005. Komissio hyväksyi heinäkuussa 2004 yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP-järjestelmä) koskevat suuntaviivat (2) seuraavaksi kymmenvuotiskaudeksi, joka alkaa 1. tammikuuta 2006 ja päättyy 31. joulukuuta 2015. Komissio on nyt julkaissut ehdotuksensa (3) kyseisten suuntaviivojen täytäntöönpanoasetukseksi.

1.1.1

Vuonna 1994 annetuilla edellistä kymmenvuotiskautta 1994–2005 koskevilla suuntaviivoilla (4) ja niiden täytäntöönpanoasetuksilla toteutettiin joukko merkittäviä muutoksia. Käyttöön otettiin muun muassa tullin mukauttaminen tuotteen arkuuden perusteella, graduaatio (etuuksien poistaminen tietyin perustein) ja erityisiä kannustusmenettelyjä. Vuonna 2001 otettiin käyttöön rajoittamattomaksi ajaksi vähiten kehittyneitä maita koskeva erityinen menettely, ”kaikki paitsi aseet” -aloite (Everything But Arms — EBA). Kokemus on osoittanut, että osa näistä toimenpiteistä toimii hyvin käytännössä, mistä syystä niiden soveltamista olisi jatkettava, mutta osaa toimenpiteistä olisi ilmeisesti syytä tarkistaa.

1.1.2

Yhteisö on myöntänyt tullietuuksia kehitysmaille osana GSP-järjestelmää vuodesta 1971. Kauppapolitiikka on keskeisellä sijalla EU:n suhteissa muihin maihin. GSP-järjestelmä on osa kauppapolitiikkaa, ja sen on oltava yhdenmukainen kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa ja tuettava sen pyrkimyksiä. Tämän vuoksi sen on oltava WTO:n vaatimusten ja erityisesti vuonna 1979 vahvistetun GATTin oikeuttamislausekkeen mukainen. GSP-järjestelmän on oltava yhdenmukainen myös Dohan kehitysohjelman kanssa. Yksi keskeisistä tavoitteista on auttaa kehitysmaita hyötymään globalisaatiosta erityisesti yhdistämällä kauppa ja kestävä kehitys. Tässä yhteydessä on ymmärrettävä, että kestävään kehitykseen kuuluu monia eri osatekijöitä kuten perusluonteisten ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen, hyvä hallinto sekä ympäristönsuojelu. Kaikki maat vastaavat yhdessä myös huumeiden torjunnasta.

1.2

Komissio on kuullut useita tahoja seuraavaa kymmenvuotiskautta koskevista suuntaviivoistaan niiden julkaisemisen jälkeen. Komissio on kuitenkin toteuttanut itse vaikutusten arvioinnin, koska on tarvittu erityistilastoja. Heti kun asetus on tullut voimaan, komissio arvioi sen vaikutukset EU:n syrjäisimpiin alueisiin.

1.3

Ei ole odotettavissa, että ehdotuksen sisältämien muutosten myötä vuosittaisten tullitulojen määrä muuttuisi merkittävästi.

2   Komission ehdotus

2.1

Ehdotuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa nykyistä järjestelmää vähentämällä menettelyjen lukumäärää viidestä kolmeen. Tähän päästään ottamalla käyttöön yksi kannustusmenettely niiden nykyisten kolmen erityisen menettelyn sijaan, jotka koskevat työntekijöiden oikeuksien suojelua, ympäristönsuojelua sekä huumausaineiden tuotannon ja laittoman kaupan vastaista toimintaa. Ehdotettu järjestelmä koostuu siten seuraavista elementeistä:

yleinen menettely

kestävää kehitystä koskeva erityinen kannustusmenettely

vähiten kehittyneitä maita koskeva erityinen menettely.

2.2

Menettelyjä voidaan yksinkertaistaa lisää poistamalla edunsaajien luettelosta maat, joilla on nykyään kahdenväliseen, alueelliseen tai muuhun vapaakauppasopimukseen perustuva etuuskohtelupääsy yhteisön markkinoille. Yhteisö huolehtii siitä, ettei yksikään maa menetä etuuksiaan muutosten vuoksi, sisällyttämällä aikaisemmin GSP-kohtelun alaisista tuotteista saadut etuudet asianomaiseen vapaakauppasopimukseen.

2.3

Etuudet eriytetään vastaisuudessakin tuotteiden arkuuden mukaan. Yhteisen tullitariffin mukaiset tullit suspendoidaan kokonaan muiksi kuin aroiksi tuotteiksi määritetyiltä tuotteilta lukuun ottamatta maataloustuotteita. Arkoihin tuotteisiin nykyisin sovellettava kiinteä 3,5 prosenttiyksikön alennus on tarkoitus säilyttää.

2.4

Osallistumisoikeus yleiseen menettelyyn olisi myönnettävä kaikille maille sillä edellytyksellä, että Maailmanpankki ei ole luokitellut niitä korkean tulotason maiksi kolmena peräkkäisenä vuotena ja että jostakin maasta yhteisöön suuntautuvan GSP-tuonnin viiden suurimman tariffijakson osuus on alle 75 prosenttia kyseisestä maasta yhteisöön tulevasta koko GSP-tuonnista. Kaikki sellaiset GSP-järjestelmän nykyiset edunsaajamaat, jotka eivät täytä edellä mainittuja vaatimuksia, poistetaan järjestelmästä, kun ehdotettu asetus tulee voimaan. Edunsaajamaa poistetaan järjestelyyn oikeutettujen maiden luettelosta myös siinä tapauksessa, että se on järjestelmään kuulumisen lisäksi tehnyt yhteisön kanssa kauppaa koskevan sopimuksen, johon sisältyvät vähintään kaikki kyseiselle maalle nykyisessä GSP-järjestelmässä vahvistetut etuudet.

2.5

Kestävää kehitystä koskevan erityisen kannustusmenettelyn kohteena ovat eniten apua tarvitsevat kehitysmaat. Lisäetuudet myönnetään välittömästi (asiaa koskevan pyynnön perusteella) niille kehitysmaille, jotka ovat ratifioineet ja panneet tosiasiassa täytäntöön kaikki liitteessä I luetellut 16 keskeistä ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta ja ainakin 7 niistä liitteessä II luetelluista yleissopimuksista, jotka koskevat hyvää hallintoa ja ympäristönsuojelua. Samalla edellytetään, että edunsaajamaat sitoutuvat ratifioimaan ja panemaan tosiasiassa täytäntöön ne kansainväliset yleissopimukset, joita ne eivät vielä ole ratifioineet. Kyseinen prosessi on saatava päätökseen 31. päivään joulukuuta 2008 mennessä.

2.5.1

Yleissopimukset on valittu sillä perusteella, että niiden sisältämien mekanismien avulla asianomaiset kansainväliset järjestöt voivat arvioida säännöllisin väliajoin sopimusten täytäntöönpanoa. Komissio ottaa huomioon nämä arvioinnit ennen kuin se päättää, mitkä ylimääräisiä etuuksia pyytäneistä maista ovat oikeutettuja osallistumaan kannustusmenettelyyn. Komissio laatii myöhemmin luettelon menettelyn edunsaajamaista kehitysmaiden esittämien pyyntöjen perusteella.

2.5.2

Maiden, jotka haluavat päästä kannustusmenettelyn edunsaajamaiksi, on esitettävä asiaa koskeva pyyntö kolmen kuukauden kuluessa asetuksen julkaisemisesta.

2.5.3

Lisäksi pyynnön esittäneiden maiden on oltava muita heikommassa asemassa. Muita heikommassa asemassa olevalla maalla tarkoitetaan tässä yhteydessä maata, jota Maailmanpankki ei ole luokitellut korkean tulotason maaksi tai josta yhteisöön suuntautuvan GSP-tuonnin osuus on alle 1 prosentti koko GSP-tuonnista yhteisöön.

2.6

Ehdotus sisältää toimenpiteitä vaikutusten tasaamiseksi silloin, kun Yhdistyneet Kansakunnat päättää poistaa maan vähiten kehittyneiden maiden luettelosta. Tällaiseen maahan sovelletaan siirtymäaikaa, jonka aikana maalta poistetaan asteittain EBA-menettelyn etuudet. Tätä nykyä tällainen maa menettää automaattisesti heti kaikki GSP-etuudet, joihin se on yhtenä vähiten kehittyneistä maista ollut oikeutettu. Uuden mekanismin myötä etuuksien poistaminen tapahtuu siirtymäajan kuluessa.

2.7

Graduaatiomekanismi (etuuksien poistaminen tietyin perustein) on säilytetty ehdotuksessa, mutta sitä on muutettu sen toiminnan yksinkertaistamiseksi. Graduaatiota sovellettaisiin nykyiseen tapaan sellaisista maista tuleviin tuoteryhmiin, jotka ovat kilpailukykyisiä yhteisön markkinoilla ja jotka eivät enää tarvitse GSP-etuuksia vientinsä lisäämiseksi. Nykyisten perusteiden (osuus etuuskohtelutuonnista, kehitysindeksi ja viennin erikoistumisen indeksi) sijaan otetaan kuitenkin käyttöön yksi yksinkertainen peruste: osuus yhteisön markkinoista ilmaistuna osuutena etuuskohtelutuonnista. Tuoteryhmät määritellään yhdistetyn nimikkeistön jaksojen mukaisesti. Koska graduaatio koskee ainoastaan maita, jotka ovat kilpailukykyisiä yksittäisen tariffijakson kaikkien tuotteiden osalta, pienten edunsaajamaiden etuuksia ei ole graduoitu pelkästään tietyn tariffijakson muutaman kilpailukykyisen tuotelajin perusteella.

2.7.1

Graduaatiota voidaan soveltaa mihin tahansa edunsaajamaahan tiettyyn tariffijaksoon kuuluvien tuotteiden osalta, kun asianomaisen tariffijakson tuotteiden keskimääräinen tuonti kyseisestä maasta yhteisöön on kolmena peräkkäisenä vuotena yli 15 prosenttia samojen tuotteiden kokonaistuonnista yhteisöön. Tiettyjen tekstiilituotteiden osalta kyseinen raja-arvo on pienennetty 12,5 prosenttiin.

2.8

Jos ehdotetun asetuksen säännösten mukaisesti alennettu arvotulli on enintään yksi prosentti, tulli suspendoidaan kokonaan. Näin menetellään myös siinä tapauksessa, että paljoustulli on enintään kaksi euroa kutakin euroina laskettua yksikköä kohti.

2.9

Ehdotus sisältää säännöksiä etuusjärjestelyjen väliaikaisesta peruuttamisesta kaikkien tai joidenkin edunsaajamaasta peräisin olevien tuotteiden osalta tietyissä erityisolosuhteissa. Kyseiset säännökset eivät eroa merkittävästi nykytilanteesta. Komissio on ilmoittanut, että niitä on tarkoitus soveltaa jatkossakin vain poikkeustapauksissa.

2.9.1

Jos edunsaajamaasta peräisin olevaa tuotetta tuodaan yhteisöön siten, että samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden yhteisön tuottajille aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavia vaikeuksia, yhteisen tullitariffin mukaiset tullit voidaan ottaa milloin tahansa uudelleen käyttöön jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta.

2.10

Ehdotetun asetuksen täytäntöönpanossa komissiota avustaa yleisten tullietuuksien komitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja. Komissio antaa komitealle kertomuksia järjestelmän toiminnasta, ja komitea voi käsitellä kaikkia asiaa koskevia kysymyksiä. Komitean on kuitenkin tarkoitus olla mukana päättämässä erityisesti sellaisista asioista kuin jonkin asiaa koskevan pyynnön esittäneen maan hyväksyminen kestävää kehitystä koskevan erityisen kannustusmenettelyn edunsaajaksi, etuuksien väliaikainen peruuttaminen, yhteisen tullitariffin mukaisten tullien ottaminen uudelleen käyttöön, jos yhteisön tuottajille aiheutuu vaikeuksia, sekä siirtymäajan soveltaminen EBA-etuuksien poistamiseen niiden maiden osalta, jotka on poistettu Yhdistyneiden Kansakuntien vähiten kehittyneiden maiden luettelosta.

3   Yleistä

3.1

GSP-järjestelmä on tärkeä osa EU:n ulkomaankauppapolitiikkaa, ja sen vaikutukset ovat kauaskantoiset: sillä on suuri vaikutus kehitysmaiden tilanteeseen, EU:n talousarvioon, EU:n ja sen kauppakumppanien suhteisiin WTO:n kaltaisissa organisaatioissa sekä eurooppalaiseen teollisuuteen, etenkin tuotantoteollisuuteen. Kyseessä on yksi niistä harvoista politiikan aloista, josta päätetään Euroopan tasolla federalistiseen tapaan, sillä komissiolla on asiassa yksinomainen toimivalta. Globalisaatio on korostanut entisestään GSP-järjestelmän merkitystä. EU on käyttänyt järjestelmää hyväkseen auttaakseen kehitysmaita hyötymään globalisaatioprosessista. Samalla se on antanut EU:lle mahdollisuuden edistää kestävää kehitystä myöntämällä niille maille etuoikeutetun pääsyn Euroopan markkinoille, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia koskevia perusperiaatteita.

3.2

Kun komissio julkaisi suuntaviivat (5), joihin käsiteltävänä oleva ehdotus perustuu, ETSK antoi aiheesta lausunnon (6), jossa se esitti yksityiskohtaisia huomioita asiasta. Kyseisessä lausunnossa komitea totesi, että ensisijaisena tavoitteena on oltava järjestelmän yksinkertaistaminen. Näin ollen komitea suhtautuu myönteisesti niihin komission ehdotusten sisältämiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on rakenteiden yksinkertaistaminen. Komitea on erityisesti sitä mieltä, että menettelyjen lukumäärän vähentäminen viidestä kolmeen helpottaa huomattavasti kyseisen tavoitteen saavuttamista.

3.3

ETSK kehotti myös vähentämään järjestelmän piiriin kuuluvien maiden määrää (7) ja ehdotti muun muassa, että edunsaajien luettelosta poistetaan maat, joilla on vapaakauppasopimukseen, perustuva etuuskohtelupääsy yhteisön markkinoille. Kaikki kyseisten maiden nykyisen GSP-järjestelmän puitteissa nauttimat edut tulisi kuitenkin siinä tapauksessa sisällyttää asianomaisiin kahdenvälisiin sopimuksiin. Komitea panee tyytyväisenä merkille, että kyseinen suositus on otettu huomioon.

3.4

ETSK totesi myös olevansa huolissaan (7) siitä, että suurin osa yhteisön avusta suuntautuu eniten avun tarpeessa olevien maiden sijaan vauraimpiin edunsaajamaihin. Komitea on erittäin tyytyväinen siihen, että komissio on kiinnittänyt huomiota asiaan, mutta epäilee, ovatko asiaa koskevat ehdotukset riittäviä.

3.5

ETSK suositteli (7) graduaatiomekanismin säilyttämistä, mutta katsoi, että mekanismia tulisi yksinkertaistaa ja se tulisi muuttaa nykyistä avoimemmaksi. Komitea kannattaa asiaa koskevia komission ehdotuksia ja katsoo, että ne edistävät huomattavasti kumpaakin edellä mainittua tavoitetta. Etenkin nykyisten moninaisten kriteereiden korvaamisen yhdellä selkeällä kriteerillä pitäisi sekä yksinkertaistaa menettelyä että lisätä sen avoimuutta.

3.6

ETSK kehotti (7) hyödyntämään mahdollisuutta yhdenmukaistaa, yhdistää ja hioa GSP-järjestelmän kaikkia sääntöjä ja menettelytapoja. Komitean mielestä käsiteltävänä oleva ehdotus menee pitkälle tämän tavoitteen toteuttamisessa.

3.7

ETSK kehotti (7) komissiota laatimaan yksityiskohtaisen vaikutusanalyysin ehdotustensa yhteydessä. Komitea on pettynyt siihen, että näin ei ole tapahtunut, ja huomauttaa, että EU:n syrjäisimpiin alueisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi vasta sen jälkeen kun asetusta on alettu soveltaa on hyödytöntä, ellei tavoitteena ole järjestelmän tarkistaminen kyseisen arvioinnin valossa. Tämä ei kuitenkaan vastaa vaatimusta säännösten pitkän aikavälin vakaudesta. Epävarmuuden ilmapiiri haittaa GSP-järjestelmän asianmukaista toimintaa.

3.8

ETSK hyväksyy ihmisoikeuksien noudattamisen, työntekijöiden oikeuksien suojelun, ympäristönsuojelun, hyvän hallinnon sekä huumausaineiden tuotannon ja laittoman kaupan vastaisen toiminnan sisällyttämisen kestävän kehityksen määritelmään.

3.9

ETSK huomautti (7), että nykyiset erityiset kannustusmenettelyt ovat olleet täysin tehottomia niille asetettujen tärkeiden tavoitteiden saavuttamisessa. Ainoastaan kaksi maata on kyennyt täyttämään työntekijöiden oikeuksien suojelua koskevan kannustusmenettelyn vaatimukset, eikä yksikään ole täyttänyt ympäristön suojelua koskevan menettelyn vaatimuksia. Samaan aikaan 12 valtiota on hyötynyt huumausaineiden tuotannon ja laittoman kaupan vastaista toimintaa koskevasta kannustusmenettelystä ilman että asialla olisi ollut mitään näkyviä vaikutuksia huumausaineen tuotantoon tai kauppaan.

3.9.1

ETSK on sitä mieltä, että uudet ehdotukset tuskin toimivat vanhoja järjestelyjä tehokkaammin, vaikka ne sisältävätkin tervetulleita toimenpiteitä menettelyn yksinkertaistamiseksi. Kannustinten suuruutta ei ole lisätty, joten ei ole mitään syytä olettaa, että uudet järjestelyt kannustaisivat edunsaajamaita yhtään nykyistä enemmän omaksumaan kestävän kehityksen periaatteet ja käytännön. Koska edunsaajamaita vaaditaan hyväksymään 27 kansainvälistä yleissopimusta, on täysin mahdollista, että ne säilyttävät mieluummin oman määräysvaltansa ja luopuvat tarjolla olevista etuuksista.

3.9.2

Varteenotettavien kannustimien tarjoaminen on vaikeaa ympäristössä, jossa tariffiesteet vähenevät jatkuvasti. Näin ollen voitaisiin myös harkita kyseisten yleissopimusten noudattamisen yhdistämistä kehitysavun antamiseen.

3.10

ETSK panee merkille, että kaikkiin yleissopimuksiin, joita järjestelmän piirin haluavien maiden edellytetään noudattavan, sisältyy mekanismeja, joiden avulla ”asianomaiset kansainväliset järjestöt” voivat arvioida säännöllisesti sopimusten täytäntöönpanon tehokkuutta. ETSK suosittaa, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat kyseiseen arviointiin.

3.11

ETSK huomauttaa, että etuuksien väliaikaista peruuttamista koskevat ehdot eivät ole juurikaan muuttuneet nykyiseen järjestelmään verrattuna. Kun otetaan huomioon, että niitä on sovellettu vain yhden valtion (Myanmar) tapauksessa, joka on vieläpä ääriesimerkki kansainvälisten sopimusten halveksinnasta, niiden käyttökelpoisuus kestävän kehityksen edistämisessä voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Sanktiolla, jota sovelletaan vain näin harvinaisissa olosuhteissa, voi olla vain vähäinen pelotevaikutus. Komitea olisi toivonut, että kyseisen mekanismin soveltamista olisi laajennettu kestävää kehitystä koskevan erityisen kannustusmenettelyn vahvistamiseksi, sillä se pelkää kannustusmenettelyn todennäköisesti jäävän ilman käyttöä.

3.12

ETSK epäilee, voidaanko uudella järjestelmällä torjua petoksia tehokkaammin kuin vanhalla järjestelmällä, jonka se korvaa. Komitea olisi toivonut, että asiaan olisi paneuduttu aktiivisemmin. Erityisesti komitea olisi toivonut, että olisi luotu mekanismeja EU:n viranomaisten ja edunsaajamaissa toimivien vastaavien viranomaisten yhteistyön tiivistämiseksi. On vaikea välttää ajatusta, että tässä asiassa komissio on omaksunut hitaan etenemisen politiikan.

3.13

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on järjestänyt ennen käsiteltävinä olevien ehdotusten laatimista laaja-alaisia kuulemisia sekä EU:ssa että edunsaajamaissa.

3.14

ETSK panee merkille, että GSP-järjestelmän hallinnoinnissa komissiota avustaa vastaisuudessakin sääntelykomiteamenettelyn puitteissa toimiva yleisten tullietuuksien komitea.

4   Erityistä

4.1

ETSK huomauttaa, että yleisen menettelyn ulkopuolelle jätetään vain ne maat, jotka Maailmanpankki on luokitellut korkean tulotason maiksi ja joiden vienti ei ole riittävän monipuolista. Komitean mielestä kyseiset ehdot täyttävien maiden määrä on rajallinen. Se onkin ehdottanut (7), että uusissa suuntaviivoissa järjestelmän ulkopuolelle suljetaan muun muassa ne maat, joilla on ydinaseohjelma, sekä veroparatiisit. Komitea on pahoillaan siitä, että monet tällaiset valtiot näyttäisivät edelleen olevan oikeutettuja pääsemään edunsaajien luetteloon.

4.2

Yhtenä kriteerinä sille, että jokin maa voi päästä kestävää kehitystä koskevan erityisen kannustusmenettelyn piiriin, on kyseisen maan ”muita heikompi asema”. Ehdotetun asetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaan muita heikommassa asemassa olevalla maalla tarkoitetaan maata, jota ei ole jätetty yleisen menettelyn ulkopuolelle edellä kohdassa 4.1 esitetyistä syistä tai josta yhteisöön suuntautuvan GSP-tuonnin osuus on alle 1 prosentti koko GSP-tuonnista yhteisöön. ETSK:n mielestä kyseistä artiklaa tulisi muuttaa siten, että sana ”tai” korvataan sanalla ”ja”. Muussa tapauksessa kyseisellä artiklalla on vaikutuksia, jotka eivät varmasti vastaa tarkoitusta.

4.3

ETSK on huomauttanut (7), että nykyisessä järjestelmässä etuuksien asteittaisen vähentämisen ajankohta on liian kaukana ajanmukaistamisen toteuttamisen ajankohdasta. Komitea on sen vuoksi tyytyväinen siihen, että tulevaisuudessa graduaatiota aletaan soveltaa kolmen peräkkäisen vuoden muodostamaa viitejaksoa seuraavana vuotena. Kyseinen viitejakso koskee kaikkia maita ja tariffijaksoja.

4.4

ETSK kannattaa Euroopan komission ehdotusta asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukaisen alueellisen kumulaation säilyttämisestä, kun johonkin alueelliseen ryhmään kuuluvassa edunsaajamaassa jalostettu tuote on peräisin jostakin muusta kyseisen ryhmän maasta, joka ei ole valmiiseen tuotteeseen sovellettavien menettelyjen edunsaajamaa, jos molemmat maat ovat oikeutettuja kyseiseen maaryhmään sovellettavaan alueelliseen kumulaatioon. Komitea huomauttaa, että aikaisemmin nämä säännökset ovat mahdollistaneet huomattavan laajan petollisen toiminnan.

4.5

ETSK toistaa näkemyksensä (7), jonka mukaan alkuperäsääntöjä olisi yksinkertaistettava ja niistä EU:n maahantuojille aiheutuvaa taakkaa olisi vastaavasti kevennettävä sovittamalla ne yhteen tullietuuskohteluun oikeuttamattomia tuotteita koskevien nykyisten alkuperäsääntöjen kanssa.

4.6

ETSK toistaa kehotuksensa (8), jonka mukaan EU:n olisi neuvoteltava vähiten kehittyneiden maiden kanssa kyseisiä maita koskevan erityisen menettelyn täytäntöönpanosäännösten tehostamisesta joissakin erityistapauksissa erityisesti siirtymäaikoja soveltamalla.

4.7

ETSK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan tullit suspendoidaan kokonaan, jos arvotulli on etuuskohtelun vuoksi enintään yksi prosentti tai paljoustulli enintään kaksi euroa. Komitea katsoo, että tämä yksinkertaistaa järjestelmää tuntuvasti.

4.8

ETSK panee merkille, että etuuksien väliaikainen peruuttaminen voi kestää enintään kolme kuukautta ja että sitä voidaan jatkaa kerran. Komissio voi pidentää kyseistä ajanjaksoa päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklan mukaisesti, kuten Myanmarin tapauksessa on jo tehty. ETSK:n mielestä sellainen säännös olisi ollut parempi, että etuuksien väliaikainen peruuttaminen pysyy voimassa siihen asti kun asianomainen maa poistaa peruuttamisen syyn alkamalla taas noudattaa niitä kansainvälisiä sopimuksia, joiden rikkominen on alun perin johtanut etuuksien peruuttamiseen.

4.9

ETSK:n mielestä vaatimus, että maiden, jotka haluavat päästä kestävää kehitystä koskevan erityisen kannustusmenettelyn edunsaajiksi, on esitettävä asiaa koskeva pyyntö kolmen kuukauden kuluessa asetuksen voimaantulosta, on melko hankala ja epäonnistunut, sillä se rajoittaa järjestelmään osallistuvien maiden määrää. On täysin mahdollista, että useat maat eivät kyseisenä ajankohtana täytä vaatimuksia eivätkä siten pidä pyynnön esittämistä mielekkäänä. Kolmen kuukauden määräajan kuluttua umpeen mikään ei siten enää kannusta tällaisia maita ratifioimaan ja panemaan tosiasiallisesti täytäntöön liitteissä I ja II lueteltuja yleissopimuksia. ETSK olisi pitänyt parempana, että kyseisille maille olisi jätetty mahdollisuus liittyä järjestelmään myöhemmin, mikäli ne täyttävät osallistumiskriteerit.

4.10

ETSK on huomauttanut (7), että GSP-järjestelmä on yksi EU:n kauppapolitiikan osatekijä ja se on näin ollen mukautettava muihin kauppapolitiikan osatekijöihin. Johdonmukaisen kauppapolitiikan edistämiseksi on olennaisen tärkeää, että myös muut komission pääosastot osallistuvat prosessiin. Erityisesti on tärkeää, että kauppapolitiikan ja yritystoiminnan pääosastot tekevät tiivistä, jatkuvaa ja tehokasta yhteistyötä.

4.11

ETSK pitää toivottavana, että vakavien häiriöiden sattuessa perustamissopimuksen liitteessä I mainittujen tuotteiden markkinoilla voitaisiin soveltaa turvalauseketta myös siinä tapauksessa, että jokin jäsenvaltio esittää komissiolle asiaa koskevan pyynnön. Komission tulisi sen jälkeen kuulla asianomaista hallintokomiteaa.

4.12

Komission ehdotuksen mukaan GSP-järjestelmään tulisi sisällyttää vähiten kehittyneitä maita koskeva erityinen menettely sekä asetukseen 416/2001 sisältyvät (myös sokeria koskevat) säännöt. Vähiten kehittyneet maat pelkäävät, että niille koituu hintojen romahtaessa olennaisesti enemmän haittaa kuin hyötyä EU:n sokerijärjestelmän uudistuksesta, jolla on määrä avata täydellisesti EU:n markkinat 1:stä heinäkuuta 2009 alkaen. Pelot ovat perusteltuja. Komitea viittaa tässä yhteydessä 15. joulukuuta 2004 antamaansa sokerialan yhteisen markkinajärjestelyn ehdotettua uudistusta koskevaan lausuntoon (9). Siinä komitea kehottaa komissiota neuvottelemaan vähiten kehittyneiden maiden selkeästi esittämän toivomuksen mukaisesti tuontietuuskiintiöjärjestelmän vuoden 2009 jälkeiselle ajalle ja suorittamaan säännöllisiä arvioita, joissa otetaan huomioon unionin sokerimarkkinoiden järjestelmän uudistamisen ja vähiten kehittyneiden maiden kehitystavoitteiden välinen yhteys. Lisäksi komitea kannattaa kolmivaiheisen kaupan (swap) kieltoa.

4.13

Yleisesti komitea on sitä mieltä, että tässä tarkasteltavia tuotteita koskevat 12 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanomenettelyt tulee voida määritellä yksityiskohtaisesti yhteisten markkinajärjestelyjen yhteydessä.

5   Päätelmät

5.1

ETSK on suosittanut, että nykyistä järjestelmää tulisi yksinkertaistaa ja se tulisi muuttaa nykyistä avoimemmaksi ja että on hyödynnettävä mahdollisuutta yhdenmukaistaa, yhdistää ja hioa GSP-järjestelmän kaikkia sääntöjä ja menettelytapoja. Komitean mielestä ehdotettu järjestelmä edistää selvästi kyseisiä tavoitteita, ja tässä mielessä se kannattaa komission ehdotuksia.

5.2

ETSK kannattaa edunsaajamaiden määrän vähentämistä, mutta pelkää, että vähennys ei ole riittävä.

5.2.1

ETSK katsoo, että yleinen tullietuusjärjestelmä tulisi varata vähiten kehittyneille maille ja sitä kipeimmin tarvitseville maille, jotta ne voisivat hyötyä eniten uudesta yleisestä tullietuusjärjestelmästä. Siksi tekstiili- ja vaatetusteollisuuden tuotteisiin sovellettava graduaation raja-arvo tulisi laskea 10 prosenttiin. (10)

5.3

ETSK:n mielestä kestävää kehitystä koskeva uusi erityinen kannustusmenettely vaikuttaa edunsaajamaiden käyttäytymiseen vain vähän enemmän kuin vanhat menettelyt, jotka se korvaa.

5.4

ETSK on huolestunut siitä, että nykyistä järjestelmää vaivaaviin petosongelmiin ei ole nähtävästi paneuduttu tehokkaasti, ja katsoo, että asiaan olisi voitu kiinnittää enemmän huomiota.

5.5

ETSK on pettynyt siihen, että ehdotusten vaikutusten yksityiskohtaista arviointia ei ole julkaistu eikä sitä joissakin tapauksissa ole ilmeisesti edes tehty.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  EYVL L 346, 31.12.2001.

(2)  KOM(2004) 461 lopullinen.

(3)  KOM(2004) 699 lopullinen.

(4)  KOM(1994) 212 lopullinen.

(5)  Ks. viite 2.

(6)  ETSK:n lausunto 25.2.2004 – EUVL C 110, 30.4.2004.

(7)  Mt.

(8)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Kestävän eurooppalaisen maatalousmallin toteuttaminen YMP:n uudistuksella: sokerialan uudistus”, KOM(2004) 499 lopullinen, CESE 1646/2004.

(9)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Kestävän eurooppalaisen maatalousmallin toteuttaminen YMP:n uudistuksella: sokerialan uudistus”, KOM(2004) 499 lopullinen, CESE 1646/2004.

(10)  Ehdotus neuvoston asetukseksi (KOM(2004) 699 lopullinen), 13 artikla.


LIITE I

Keskeiset ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevat YK:n/ILO:n yleissopimukset

1.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

2.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

3.

Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus

4.

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus

5.

Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus

6.

Yleissopimus lapsen oikeuksista

7.

Yleissopimus joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi

8.

Yleissopimus, joka koskee työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää (nro 138)

9.

Yleissopimus, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi (nro 182)

10.

Sopimus, joka koskee pakkotyön poistamista (nro 105)

11.

Pakollista työtä koskeva sopimus (nro 29)

12.

Sopimus, joka koskee samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavaa samaa palkkaa (nro 100)

13.

Yleissopimus, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää (nro 111)

14.

Sopimus, joka koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua (nro 87)

15.

Sopimus, joka koskee järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden soveltamista (nro 98)

16.

Kansainvälinen yleissopimus apartheid-rikoksen tukahduttamiseksi ja rankaisemiseksi


LIITE II

Ympäristönsuojelua ja hyvän hallinnon periaatteita koskevat yleissopimukset

17.

Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista

18.

Vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus

19.

Hitaasti hajoavia orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus

20.

Villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus

21.

Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus

22.

Bioturvallisuuspöytäkirja

23.

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirja

24.

YK:n huumausaineyleissopimus (1961)

25.

Psykotrooppisia aineita koskeva YK:n yleissopimus (1971)

26.

Huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehty YK:n yleissopimus (1988)

27.

Korruption vastainen YK:n yleissopimus


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/77


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn käyttöönotosta”

KOM(2004) 173 lopullinen/3 — 2004/0055 COD

(2005/C 221/16)

Neuvosto päätti 6. huhtikuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti antaa asian valmistelun ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 9.–10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Jorge Pegado Lizin ja hyväksyi seuraavan lausunnon äänin 73 puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1   Ehdotuksen tarkoitus

1.1

Komission tekemä ehdotus asetukseksi eurooppalaista maksusuoritusmääräystä koskevan tuomioistuinmenettelyn käyttöönotosta (1) on jatkoa aloitteille, joilla pyritään toteuttamaan asteittain vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue ja kehittämään sitä entisestään poistamalla esteet ja helpottamalla yksityisoikeuteen liittyvien oikeudenkäyntien sujumista yhteisössä, kuten oikeus- ja sisäasiain neuvoston 3. joulukuuta 1998 hyväksymässä toimintasuunnitelmassa (2) nimenomaisesti todetaan.

1.2

Käsillä olevalla ehdotuksella toteutetaan yksi 20. joulukuuta 2002 julkaistun vihreän kirjan (3) keskeisistä tavoitteista. Komissio käsittelee erikseen toista tavoitetta, vähäisiä vaateita koskeviin oikeudenkäynteihin liittyvän eurooppalaisen menettelyn käyttöönottoa.

1.3

Nyt on tarkoitus ottaa käyttöön eurooppalainen maksusuoritusmääräysmenettely. Komissio on ottanut huomioon sekä Euroopan parlamentin että talous- ja sosiaalikomitean edellä mainitusta vihreästä kirjasta esittämät huomiot ja suositukset ja tekee nyt ehdotuksen asetukseksi yhtenäisen maksusuoritusmääräysmenettelyn käyttöönotosta kaikkialla Euroopan unionissa.

1.4

Komissio perustelee aloitetta sillä, että jäsenvaltioiden siviiliprosessioikeudelliset järjestelmät poikkeavat toisistaan, ja siksi kustannukset kohoavat korkeiksi, rajatylittävät riita-asiat pitkittyvät ja paisuvat liiaksi erityisesti riitauttamattomien vaateiden perintää koskevissa oikeudenkäyntitapauksissa.

1.5

Komissio on katsonut aiheelliseksi ulottaa yhtenäisen maksusuoritusmääräysmenettelyn kattamaan jäsenvaltion sisäiset riita-asiat, jotta oikeussubjekteja kohdellaan yhdenvertaisesti eikä vääristetä taloudellisten toimijoiden välistä kilpailua. Komissio on näin noudattanut suuntaviivoja, jotka ETSK esitti vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa. Samalla komissio on varmistanut, että menettely vastaa suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita.

1.6

Ehdotetusta säädöksestä käy selvästi ilmi, että maksusuoritusmääräysmenettely on valinnainen. Tämäkin noudattaa ETSK:n ilmaisemaa kantaa, sillä velkoja voi aina valita kansallisen lainsäädäntönsä mukaisen toisen, virallisemman menettelyn.

1.7

Komissio on menettelyä laatiessaan käyttänyt ohjenuoranaan seuraavia perusperiaatteita:

a)

Menettely on mahdollisimman yksinkertainen, ja siinä käytetään vakiolomakkeita.

b)

Vaateen asiasisältöä ei arvioida.

c)

Kantajan ei tarvitse esittää asiakirjatodisteita.

d)

Vastaajalle annetaan riittävät takeet esittää vastine.

e)

Hakemuksen hylkäämiseen ei voida hakea muutosta.

f)

Maksusuoritusmääräys on täytäntöönpanokelpoinen.

g)

Asianajajan käyttäminen ei ole pakollista.

1.8

Komissio takaa lisäksi toimittavansa tiedot siitä, millä tuomioistuimilla on kussakin jäsenvaltiossa toimivalta antaa eurooppalainen maksusuoritusmääräys. Tiedot päivitetään säännöllisesti.

1.9

Komitea ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti harkitsevat mahdollisuutta liittyä aloitteeseen samaan tapaan kuin aiempien samankaltaisten aloitteiden kohdalla. Sitä vastoin komitea olisi antanut arvoa sille, että nyt ehdotetun järjestelmän toimimiseksi vieläkin paremmin Tanska ei olisi päättänyt olla soveltamatta asetusta lainkaan, ja toivoo, että tulevaisuudessa voidaan ratkaista ongelmat, jotka hankaloittavat Tanskan täysipainoista liittymistä EU:n yhtenäiseen oikeudelliseen alueeseen.

1.10

Ehdotuksen alueellinen soveltamisala voi synnyttää ongelmia asetusta sovellettaessa. Niiden estämiseksi tiettyjen EY:n perustamissopimuksen 299 artiklassa mainittujen alueiden erityispiirteet tulisi ottaa huomioon, samoin kuin näitä alueita koskevat vastuualueet, jotka eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet hoitaakseen. Tässä yhteydessä on syytä täsmentää, että riippumatta maksusuoritusmääräysmenettelyn konkreettisesta toteutuksesta asianomaisten toimivaltaisten elinten nimeäminen kuuluu jäsenvaltion viranomaiselle, joka kantaa valtiolle kuuluvan vastuun ja takaa näin kyseisten elinten legitiimiyden.

2   Asetuksen tausta ja muut samantapaiset aloitteet

2.1

Yhteisön toimielimet Euroopan parlamentista (4) talous- ja sosiaalikomiteaan (5) ovat jo kauan sitten alkaneet kantaa asiakirjoissaan huolta siviilioikeudellisten oikeudenkäyntimenettelyjen yhdenmukaistamisesta ja yksinkertaistamisesta, jotta voitaisiin varmistaa lainsäädännön nopea ja tehokas täytäntöönpano.

2.2

Viestin välittäjinä ovat tavallisesti toimineet taloudelliset toimijat, alan asiantuntijat ja kuluttajat. Myös komissio on jo pitkään pohtinut, miten asiassa voitaisiin parhaiten edetä. Edistyminen on ollut erityisen kiintoisaa suunnannäyttäjänä toimineella kuluttajalainsäädännön (6) alalla.

2.3

Vihreässä kirjassa eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi otettiin selkeästi esille mahdollisuus tehdä aiheesta lainsäädäntäaloite.

2.4

Nyt tehty aloite liittyy useisiin erityisen tärkeisiin toimenpiteisiin, joita on kahtena viimeksi kuluneena vuonna toteutettu oikeudellisen yhteistyön käynnistämiseksi siviilioikeudellisissa asioissa. (7)

2.5

On syytä mainita erityisesti 21. huhtikuuta 2004 annettu asetus EY/805/2004 riitauttamattomia vaateita koskevasta eurooppalaisesta täytäntöönpanomääräyksestä. (8) Komission nyt tekemää ehdotusta arvioitaessa ei voida olla viittaamatta kyseiseen tekstiin, sillä ne edustavat kumpikin saman asian kahta eri puolta: tarvetta yksinkertaistaa ja tehostaa siviilioikeuden täytäntöönpanoa yhtenäisellä oikeusalueella.

3   Lainsäädäntäväline ja oikeusperusta

3.1

Samaan tapaan kuin yleensä alaa koskevissa aloitteissa, komissio päätti ehdottaa asetuksen käyttöä ja valitsi ehdotuksensa perustaksi perustamissopimuksen 61 artiklan c kohdan ja 65 artiklan.

3.2

ETSK on lausunnossaan ilmaissut avoimesti ja suoraan kannattavansa asetuksen antamista, joten komitea tukee ehdottomasti komission valintaa.

3.3

Myös oikeusperusta on komitean käsityksen mukaan täysin oikea, eikä siinä tulkita kyseisiä säännöksiä pelkästään muodollisesti. Vain tämä tulkinta vastaa asianmukaisesti tavoitetta luoda EU:hun yhtenäinen oikeudellinen alue.

4   Yleistä

4.1

ETSK suhtautuu myönteisesti nyt tehtyyn ehdotukseen asetukseksi. Kuten edellä todetaan, siihen on sisällytetty kaikki huomiot, jotka komitea esitti arvioidessaan vihreää kirjaa eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Asetuksella pyritään osuvasti panemaan täytäntöön EU:n perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen oikeus.

4.2

ETSK kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta ulottaa asetusehdotus koskemaan Euroopan talousaluetta.

4.3

Useat jäsenvaltiot ovat todenneet edellä mainittuun vihreään kirjaan esittämissään vastauksissa, että on tarpeen ottaa käyttöön eurooppalainen menettely, jolla riitauttamattomat vaateet peritään nopeasti, ja taata mahdollisille velallisille asianmukainen vastineoikeus.

4.3.1

ETSK katsoo kuitenkin, että komission ehdotukselle olisi yksinomaan eduksi, jos siinä esitettäisiin asianmukaisesti tilastotiedoin ennusteet sekä rajatylittävistä että yhteen valtioon liittyvistä riita-asioista, joita nyt ehdotettu uusi väline koskee, sekä välineen täytäntöönpanoa koskeva kustannus-hyötyanalyysi. Kyseisiä seikkoja komission asiakirjan perusteluosassa ei ole tuotu esille.

4.4

Vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa ETSK toteaa seuraavaa: ”Kun kehitetään vähäisiä vaateita koskeva eurooppalainen menettely, on tärkeää ennen kaikkea löytää sopivia keinoja vähäisiä vaateita koskevien riitojen käsittelyn nopeuttamiseksi, ilman että kajotaan samalla oikeusvaltioperiaatteen mukaisiin osapuolille kuuluviin oikeustakuisiin.”

4.5

ETSK:n mielestä nyt tehty ehdotus asetukseksi on tosin tarkistettava perusteellisesti ja huolellisesti, ja se on pyrittävä sovittamaan paremmin tavoitteisiinsa. Ehdotuksessa otetaan kuitenkin tasapuolisesti huomioon seuraavat kaksi tarvetta: nopea perintä ja takeet vastineoikeudesta.

4.6

ETSK korostaa kuitenkin, että on tärkeää ottaa huomioon, ettei maksusuoritusmääräystä voida omaksua tavaksi peitellä tiettyjen yritysten käyttämiä vähemmän korrekteja menettelyjä, ei etenkään tavaksi painostaa tai periä vaateita silloin, kun kuluttajansuojaa koskevia sääntöjä ei ole noudatettu. On myös tärkeää varmistaa, ettei kyseinen menettely ole omiaan luomaan tilanteita, joissa eri jäsenvaltioissa sijaitsevat yritykset teeskentelevät turvautuvansa riitauttamattomia vaateita koskeviin maksusuoritusmääräyksiin siirtääkseen epäilyttävää ja/tai jopa rikollista alkuperää olevia varoja toistensa tileille ja käyttävät laillista välinettä rahanpesuun.

4.7

ETSK varoittaa myös siitä, että hyvin monet tuomioistuimiin päätyvät perintäprosessit, joita ei mahdollisesti ole edes riitautettu, liittyvät aggressiiviseen ja/tai harhaanjohtavaan mainontaan, jolla yritykset markkinoivat tuotteitaan saamalla kuluttajan luottamaan siihen, ettei tuotteiden ostamisesta eikä käyttämisestä tai kuluttamisesta aiheudu lisäkustannuksia, tai jos aiheutuu, ne ovat kotitalouden budjetin kannalta vähäpätöisiä.

4.8

Siksi nyt tehty ehdotus asetukseksi edustaa ETSK:n käsityksen mukaan ainoastaan laajemman ja monimutkaisemman ongelman toista puolta. Komitea kehottaakin jälleen kerran komissiota tekemään säädösehdotuksen, jossa määritellään tavarantoimittajan tai palvelun tuottajan vastuu siinä määrin kuin ne mahdollisesti edistävät tietynlaisella vähemmän lojaalilla käyttäytymisellään kotitalouksien ylivelkaantumista. (9)

4.9

Komission käsityksen mukaan nyt ehdotettu eurooppalainen maksusuoritusmääräysmenettely voi olla voimassa rinnan muiden, jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisten samantapaisten ja samaan tavoitteeseen tähtäävien menettelyjen kanssa.

4.9.1

ETSK:n mielestä pitäisi kuitenkin olla olemassa vain yksi maksusuoritusmääräysmenettely — käsillä olevan asetusehdotuksen mukainen menettely, jota on legitiimiyden nimissä itseoikeutetusti pidettävä sovellettaviin tilanteisiin nähden asianmukaisimpana menettelynä. Sen myötä ehdotetun asetuksen hyväksymisen jälkeen jäsenvaltioiden kansallisissa lainsäädännöissä säädetyt maksusuoritusmääräysmenettelyt poistuisivat käytöstä.

4.9.2

Ehdotetun maksusuoritusmääräysmenettelyn tulee olla valinnainen vain muihin yleisiin menettelyihin verrattuna eikä samanlaisiin, samaa tarkoittaviin maksusuoritusmääräysmenettelyihin verrattuna.

4.9.3

Edellä esitetyn vuoksi sekä perusteluosa että johdanto-osan kahdeksas perustelukappale on muotoiltava uudelleen, ja on todettava selvästi, että eurooppalainen maksusuoritusmääräysmenettely täydentää vain muita yleisiä yksinkertaistettuja tai tavanomaisia menettelyjä eikä jäsenvaltioiden samankaltaisia maksusuoritusmääräysmenettelyjä.

4.10

Ehdotetussa asetuksessa käytetään usein ilmausta ”velallinen” viittaamassa eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn kohteeseen. ETSK:n mielestä nimitys on epätarkoituksenmukainen, sillä se tuo esiin ajatuksen siitä, että menettelyn kohde on velallinen, vaikka ennen eurooppalaisen maksusuoritusmääräyksen täytäntöönpanokelpoisuutta asiassa ei tarkalleen ottaen vielä ole velallista, ja saattaa olla, ettei velallista koskaan olekaan.

4.10.1

Niinpä ETSK katsoo, että ilmaus ”velallinen” on korvattava ilmauksella ”vastaaja” kaikissa artikloissa, joissa siihen viitataan, ja yhdenmukaistettava nimitys ehdotetussa asetuksessa.

4.11

Kaikki ehdotetussa asetuksessa mainitut määräajat on laskettava päivissä eikä viikoissa. Oikeusturvan vuoksi on luonnollisesti määriteltävä tarkoin säännöt, joiden perusteella määräajat tai niiden keskeyttäminen lasketaan (esimerkiksi tuomioistuinten vapaapäivät, arkipyhät, lauantait ja sunnuntait). Tässä yhteydessä ehdotetaan sovellettavaksi yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 80 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen määräyksiä.

4.12

Yleinen ja tavanomainen oikeudenkäyntimenettely ovat prosessioikeudessa kaksi eri käsitettä. Monissa jäsenvaltioissa tehdään perusero yleisen ja erityismenettelyn välillä. Erityismenettelyä käytetään, kun laissa säädetään erityisestä menettelystä tiettyjä riita-asioita varten, ja yleistä menettelyä käytetään kaikissa muissa tapauksissa. Yleinen menettely voi puolestaan olla perittävästä summasta riippuen tavanomainen, summaarinen tai äärimmäisen yksinkertaistettu.

4.12.1

Ehdotetussa asetuksessa ilmausta ”tavanomainen menettely” käytetään holtittomasti. 2 artiklan 2 kohdassa tavanomaiseen menettelyyn viitataan summaarisen menettelyn vastakohtana. 6 artiklan 5 kohdassa, 8 artiklassa ja 12 artiklassa tavanomaiseen menettelyyn viitataan puolestaan yleisen menettelyn merkityksessä.

4.12.2

Ehdotetun asetuksen 6 artiklan 5 kohdassa, 8 artiklassa ja 12 artiklassa olevat viittaukset tavanomaiseen menettelyyn on siis korvattava ilmauksella ”yleinen menettely”.

5   Erityistä

5.1   2 artikla — Eurooppalainen maksusuoritusmääräys

5.1.1

Ilmaus ”summaltaan määritellyt riitauttamattomat rahavaateet, jotka ovat erääntyneet” on korvattava ilmauksella ”summaltaan määritellyt nettomääräiset riitauttamattomat rahavaateet, jotka ovat erääntyneet”.

5.1.2

Jotta vaade on täytäntöönpanokelpoinen, on olennaista, että se on tietyn suuruinen, nettomääräinen ja erääntynyt. Tällainen käsitetyyppi on erittäin tarkka monissa oikeusjärjestelmissä, ja siksi se on syytä säilyttää, jotta lainsäädännön täytäntöönpanossa taataan paremmin oikeusvarmuus.

5.2   4 artikla — Eurooppalaisen maksusuoritusmääräyksen antamisedellytykset

5.2.1

Artiklan 1 kohdan lause ”– — että 1, 2 ja 3 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät” on muutettava, sillä 1 ja 2 artiklassa ei viitata varsinaisesti edellytyksiin. 1 artiklassa määritellään asetuksen soveltamisala ja 2 artiklassa esitetään asetuksella käyttöön otettavan menettelyn tunnusmerkit.

5.2.1.1

ETSK ehdottaa seuraavaa sanamuotoa: ”– — että 1, 2 ja 3 artiklassa säädetyt olosuhteet ja edellytykset täyttyvät”.

5.2.2

Artiklan 2 kohdassa säädetään, että tuomioistuin voi antaa kantajalle mahdollisuuden täydentää tai oikaista hakemusta.

5.2.2.1

ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan, mitä hyötyä olisi, jos kyseinen mahdollisuus muutettaisiin velvoitteeksi ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa lomakkeita täytettäessä on tehty huomattavia virheitä tai ne on täytetty puutteellisesti. Näin taattaisiin parempi oikeusturva ja säästettäisiin oikeudenkäyntikuluja.

5.2.2.2

Ehdotetussa asetuksessa olisi toisaalta säädettävä tietystä, ehdottomasti lyhyestä määräajasta, jonka kuluessa kantajan on noudatettava tuomioistuimen kehotusta. Kun kyseinen määräaika on kulunut umpeen kantajan täydentämättä hakemusta, hakemus hylättäisiin heti.

5.3   5 artikla — Hakemuksen hylkääminen

5.3.1

Prosessioikeudellisesti päätöstä maksusuoritusmääräystä koskevan hakemuksen hylkäämisestä voitaisiin yleensä vastustaa hakemalla siihen muutosta tai pyytämällä hakemuksen uudelleenkäsittelyä. 5 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on kuitenkin, ettei päätöstä voida tarkistaa millään menettelyllä.

5.3.2

Kun otetaan huomioon menettelyn tausta ja sen valinnaisuus, joka ei siis estä muiden oikeudenkäyntimenettelyjen käyttöä, muutoksenhaku käy tarpeettomaksi.

5.3.3

Edellä esitetyn vuoksi artiklan 2 kohdan loppuun on lisättävä ilmaus ”eikä sitä voida käsitellä uudelleen”, jotta 5 artikla vastaa perusteluosassa olevaa mainintaa.

5.4   6 artikla — Eurooppalainen maksukehotus

5.4.1

Artiklan 2 kohdan lopussa säädetään, että jos vastaajan osoite on varmuudella tiedossa, tiedoksiantaminen voidaan toteuttaa tavalla, jonka yhteydessä ei saada todistetta siitä, että vastaaja on henkilökohtaisesti vastaanottanut maksukehotuksen.

5.4.1.1

ETSK varoittaa komissiota ilmauksesta ”jos vastaajan osoite on varmuudella tiedossa”: se on liian epämääräinen, ja se heikentää suuresti oikeusvarmuutta, mistä voi olla vastaajalle ikäviä seurauksia.

5.4.1.2

Monissa jäsenvaltioissa on sääntö sopimuksenmukaisesta kotipaikasta. Jos haaste tai tiedoksianto on lähetetty sopimuksenmukaiseen kotipaikkaan, sopimusosapuolet olettavat, että tiedoksianto on otettu vastaan, eikä todisteita vastaanottamisesta vaadita. Riittääkö sopimus kotipaikasta täyttämään vaatimuksen varmuudella tiedossa olevasta osoitteesta? Komitean mielestä se ei riitä.

5.4.1.3

Sekä tarkastelun kohteena oleva sääntö, jonka mukaan siis vastaajan ei tarvitse todistaa vastaanottaneensa maksukehotusta, että sääntö omaisuuden ulosmittauksen täytäntöönpanosta ennen kuin ulosoton kohde on saanut varsinaisen ulosmittauskehotuksen, voi helposti johtaa tilanteeseen, jossa vastaaja saa maksusuoritusmääräyksestä tiedon vasta, kun hänen omaisuutensa on ulosmitattu.

5.4.1.4

ETSK:n mielestä on vältettävä joutumasta tällaiseen vakavaan ja ikävään tilanteeseen, jossa omaisuus ulosmitataan ilman että asianosaisella on ollut tilaisuus esittää omaa vastinettaan (10). Niinpä ETSK ehdottaa, samaan tapaan kuin edellä mainitusta vihreästä kirjasta antamassa lausunnossa painotettiin, ettei olisi mahdollista käyttää sellaisia tiedoksiantotapoja, joiden yhteydessä ei saada todisteita siitä, että velallinen on henkilökohtaisesti vastaanottanut tiedoksiannon. Tämän vuoksi 6 artiklan 2 kohdasta on poistettava ilmaus ”jos vastaajan osoite ei ole varmuudella tiedossa”.

5.4.2

6 artiklan 3 kohdan b alakohdassa mainittu kolmen viikon määräaika on muutettava siten, että se ilmaistaan vastaavina päivinä. Näin määräaikojen laskeminen helpottuu.

5.4.3

On yksilöitävä, mihin määräaikaan 6 artiklan 5 kohdassa viitataan. ETSK ehdottaa, että ilmaus ”määräaika” muutetaan ilmaukseksi ”vanhentumisaika” ainakin portugalinkielisessä toisinnossa ja niissä kielitoisinnoissa, joihin vanhentumisen käsite ei sisälly.

5.4.4

Edellä mainitusta vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa ETSK suosittaa, että komissio määrittää säädöksessä tiedoksiantovelvollisuuden laiminlyönnin seuraamukset.

5.4.4.1

Nyt tehdyssä ehdotuksessa asiaa ei mainita lainkaan. Siksi ETSK kehottaa toistamiseen komissiota antamaan kyseiset säännöt.

5.5   8 artikla — Vastineen vaikutukset

5.5.1

ETSK:n mielestä asetusehdotuksesta ei ilmene selvästi se, että vastineen esittämisen ajankohdasta alkaen menettely jatkuu kunkin jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisesti ilman että osapuolten edellytetään panevan oikeudenkäyntimenettelyä vireille millään muulla tavoin.

5.5.2

Niinpä 8 artiklan 1 kohtaan on lisättävä ilmauksen ”menettely jatkuu” jälkeen ”automaattisesti ja tarvitsematta panna oikeudenkäyntimenettelyä uudelleen vireille”.

5.6   9 artikla — Eurooppalainen maksusuoritusmääräys

5.6.1

Tämän artiklan 2 kohdan lopussa säädetään 6 artiklan tapaan, että jos vastaajan osoite on varmuudella tiedossa, tiedoksiantaminen voidaan toteuttaa tavalla, jonka yhteydessä ei saada todistetta siitä, että vastaaja on henkilökohtaisesti vastaanottanut maksukehotuksen.

5.6.2

ETSK varoittaa komissiota ilmauksesta ”jos vastaajan osoite on varmuudella tiedossa”: se on tarpeeksi epämääräinen voidakseen hyvinkin johtaa oikeusvarmuuden puutteeseen, josta voi olla vastaajille ikäviä seurauksia.

5.6.3

ETSK katsoo, että tässä kohdin on meneteltävä täsmälleen samoin kuin 6 artiklaa koskevassa ehdotuksessa. Komitea siis ehdottaa, ettei olisi mahdollista käyttää sellaisia tiedoksiantotapoja, joiden yhteydessä ei saada todisteita siitä, että velallinen on henkilökohtaisesti vastaanottanut maksukehotuksen. Tämän vuoksi 9 artiklan 2 kohdasta on poistettava ilmaus ”jos vastaajan osoite ei ole varmuudella tiedossa”.

5.7   11 artikla — Eurooppalaista maksusuoritusmääräystä koskeva muutoksenhaku

5.7.1

Jos komissio hyväksyy ETSK:n ehdotuksen, ettei voida käyttää sellaisia tiedoksiantotapoja, joiden yhteydessä ei saada todisteita siitä, että vastaaja on henkilökohtaisesti vastaanottanut maksukehotuksen, 11 artiklan 4 kohdan a alakohdan i alakohta on vastaavasti poistettava.

5.7.2

11 artiklan 4 kohdan lopussa oleva ilmaus ”toimii viivyttelemättä” on erittäin epämääräinen, ja se saatetaan tulkita monin eri tavoin.

5.7.2.1

ETSK ehdottaa, että oikeusvarmuuden ja -turvan vahvistamiseksi komissio määrittelee 11 artiklan 4 kohdassa säädettyjen oikeuksien käytölle enimmäismääräajan.

5.8   12 artikla — Muutoksenhaun vaikutukset

5.8.1

Kuten 8 artiklan yhteydessä todettiin, asetusehdotuksesta ei ilmene selvästi se, että vastineen esittämisen ajankohdasta alkaen menettely jatkuu kunkin jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisesti ilman että osapuolten edellytetään panevan oikeudenkäyntimenettelyä vireille millään muulla tavoin.

5.8.2

Niinpä 12 artiklan 1 kohtaan on lisättävä ilmauksen ”menettely jatkuu” jälkeen ”automaattisesti ja tarvitsematta panna oikeudenkäyntimenettelyä uudelleen vireille”.

5.9   13 artikla — Oikeusapu

5.9.1

ETSK:n mielestä on hyväksyttävissä olla käyttämättä asianajajaa tai muuta oikeudellista neuvonantajaa, jos riita-asian kohteena oleva vaade on riittävän vähäinen, jotta kyseisten asiantuntijoiden käyttö olisi taloudellisesti perusteltua.

5.9.2

Päinvastoin kuin eräiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä, ehdotetussa asetuksessa maksusuoritusmääräysmenettelyn käytölle ei kuitenkaan aseteta enimmäismäärää. Niinpä menettelyä voidaan käyttää sellaisten suurten summien perimiseen, jotka esimerkiksi monien jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla kuuluisivat riitautettuina tavanomaisen riita-asiain oikeudenkäynnin piiriin.

5.9.3

Edellä mainituissa tapauksissa ei ole tarkoituksenmukaista, että oikeudellista neuvonantajaa käytetään vain silloin, kun riita-asia siirtyy tavanomaiseen käsittelyyn. Täyttäessään ehdotettua lomaketta vastaajaa ei itse asiassa vaadita ainoastaan ilmoittamaan, myöntääkö hän velan vai ei, vaan myös se, hakeeko hän muutosta koko velkasumman osalta, ainoastaan päävaateen osalta, ainoastaan korkojen osalta vai ainoastaan kulujen osalta. Täyttäessään lomaketta vastaaja voi kuitenkin epähuomiossa tehdä vahinkoa puolustukselle, jonka asianajaja laatisi siinä tapauksessa, että asia annettaisiin asianajajan hoidettavaksi heti maksusuoritusmääräysmenettelyn alusta lähtien.

5.9.4

Se, että oikeudellisen neuvonantajan käyttö ei ole pakollista, saattaa toisaalta olla haitaksi, jos riita-asian osapuolet eivät ole keskenään tasavertaisia (kuluttajat vastaan alan asiantuntijat, suuryritykset vastaan pienet tai perheyritykset).

5.9.5

Edellä esitetyn vuoksi ETSK neuvoo komissiota korostamaan, että asianajajan tai muun oikeudellisen neuvonantajan käyttö ei ole pakollista tiettyyn vaateen määrään asti (esimerkiksi alle 2 500 euron suuruisten vaateiden osalta).

5.10   14 artikla — Oikeudenkäyntikulut

5.10.1

ETSK:n mielestä artiklaan olisi lisättävä 2 kohta, joka kuuluisi seuraavasti: ”Eurooppalaisesta maksusuoritusmääräysmenettelystä ei aiheudu kustannuksia, jos menettelyn johdosta ei ole esitetty vastinetta tai jos siihen ei ole haettu muutosta.”

5.10.2

Koska riitauttamaton maksusuoritusmääräysmenettely on tuomioistuimen ulkopuolinen menettely, ehdotetaan, että menettelylle asetettaisiin ennemminkin kiinteämääräinen, pieni vireillepanomaksu, jonka suuruus ei riippuisi vaateen kohteena olevasta saatavasta.

5.10.3

Muussa tapauksessa nyt annettavasta asetuksesta on käytävä selvästi ilmi, että menettelyyn sovelletaan säännöksiä, jotka kunkin jäsenvaltion sisäisessä lainsäädännössä johtuvat oikeusavusta 27. tammikuuta 2003 annetun direktiivin 2003/8/EY (11) siirtämisestä osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

5.11   Liitteenä olevat lomakkeet

5.11.1

Koko nyt ehdotettu järjestelmä perustuu tarkasteltavana olevan asetusehdotuksen liitteissä 1–3 olevien lomakkeiden käyttöön. (12) Jotta ehdotetut menettelyt toimivat tehokkaasti, lomakkeet on niin ikään sovitettava asianmukaisesti tarkoitustaan vastaaviksi.

5.11.2

ETSK:lla on perusteltuja syitä epäillä lomakkeiden käytön tehokkuutta ja käytännöllisyyttä rajatylittävissä riita-asioissa.

5.11.3

Tarkastelkaamme seuraavaa esimerkkiä: italialainen yritys panee italialaisessa tuomioistuimessa vireille maksusuoritusmääräystä koskevan hakemuksen puolalaista kuluttajaa vastaan. Millä kielellä puolalainen kuluttaja saa eurooppalaisen maksukehotuksen? Italiaksiko? Vai puolaksi? Miten ensin mainitussa tapauksessa taataan, että kuluttaja ymmärtää kehotuksen sisällön voidakseen päättää, esittääkö hän maksukehotusta koskevan vastineen? Kuka vastaa jälkimmäisessä tapauksessa maksukehotuksen kääntämisestä?

5.11.4

Lomakkeissa oletetaan, että hakija sekä huomioi esitäytetyt kentät että kirjoittaa tekstiä. Kuka vastaa kirjoitetun tekstin kääntämisestä? Entä kuka varmentaa käännöksen vastaavuuden?

5.11.5

Toukokuun 29. päivänä 2000 annetulla asetuksella 1348/2000 oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa ei poisteta edellä mainittuja huolenaiheita, kun otetaan huomioon käsillä olevassa lausunnossa tarkasteltavana olevan eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn vähäinen muodollisuus ja nopeus.

5.11.6

Vaikka edellä mainittu kuvitteellinen puolalainen kuluttaja saisi eurooppalaisen maksukehotuksen äidinkielellään, millä kielellä hän kirjoittaisi vastauksen? Kuka tekee käännöksen puolasta italiaan? Toisaalta jos kuluttaja ei saa kehotusta puolaksi, hän ei hyväksy sitä oikeudellisesti. Missä tahansa edellä mainituista tilanteista syntyy esteitä, jotka vaarantavat eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn nopeuden.

5.11.7

ETSK kehottaa komissiota pohtimaan, miten voidaan tehokkaimmin taata, että lomakkeiden käyttö rajatylittävissä riita-asioissa ei haittaa tavoitteena olevaa velkojen nopeaa perintää eikä loukkaa vastaajan vastineoikeutta.

5.11.8

ETSK katsoo niin ikään, että vastauslomakkeita lukuun ottamatta kaikki muut lomakkeet ovat liian monimutkaisia sellaisen henkilön täytettäviksi, jolla ei ole lainopillista koulutusta.

5.11.9

Sellaiset käsitteet kuin ”lakisääteinen korkoprosentti”, ”EKP:n peruskorko lisättynä …… prosenttiyksiköllä”, ”oikeusasia”, ”maksusuoritusmääräys” tai ”täytäntöönpanokelpoisuus” ovat asiaan vihkiytymättömälle vaikeaselkoisia. Koska komissio ehdottaa, ettei asianajajan käyttö ole kyseisessä menettelyssä pakollista (ETSK:n mielestä vain tietynsuuruiseen vaateeseen asti), on syytä varmistaa etukäteen, että menettelyn todelliset käyttäjät ymmärtävät lomakkeiden sisällön ja osaavat täyttää ne.

5.11.10

Toisaalta ainakin Portugalissa kiinteän ja irtaimen omaisuuden vuokraamiseen viitataan kahdella eri termillä. Niinpä ainakin portugalinkielisessä toisinnossa eurooppalaista maksusuoritusmääräystä koskevan hakemuksen 8.2 kohta ja eurooppalaisen maksukehotuksen ja eurooppalaisen maksusuoritusmääräyksen 9.3 kohta on muutettava siten, että irtaimistoa koskevasta vuokrasopimuksesta käytetään oikeaa termiä. Ehdotuksen eri kielitoisinnoissa on niin ikään kiinnitettävä huomiota siihen, että käytetyt termit ovat juridisesti oikeita ja vastaavat kunkin jäsenvaltion siviilioikeuden käsitteistöä.

5.11.11

Eurooppalaista maksusuoritusmääräystä koskevan hakemuksen 11 kohtaa ja eurooppalaisen maksukehotuksen ja eurooppalaisen maksusuoritusmääräyksen 12 kohtaa on vaikea täyttää, jos ei ole saanut lainopillista koulutusta. ETSK ehdottaa, että tuomioistuin tarkastelee kysymystä hakijan ja vastaajan asuinpaikan perusteella.

Bryssel 9. helmikuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2004) 173 lopullinen, 19. maaliskuuta 2004.

(2)  EYVL C 19, 23.1.1999.

(3)  KOM(2002) 746 lopullinen, 20. joulukuuta 2002. ETSK:n lausunto, esittelijä Jörg von Fürstenwerth (EUVL C 220, 16.9.2003).

(4)  Ks. Euroopan parlamentin päätöslauselmat A2-152/86, 13. maaliskuuta 1987, A3-0212/94, 22. huhtikuuta 1994 ja A4-0355/96, 14. marraskuuta 1996.

(5)  Ks. etenkin ETSK:n lausunnot aiheesta ”Vihreä kirja kuluttajien oikeussuojakeinoista”, esittelijä Manuel Ataíde Ferreira (EYVL C 295, 22.10.1994) ja aiheesta ”Yhtenäismarkkinat ja kuluttajansuoja: sisämarkkinoiden esteet ja mahdollisuudet”, esittelijä Francisco Ceballo Herrero (EYVL C 39, 12.2.1996).

(6)  Ks. seuraavat asiakirjat:

Komission tiedonanto kuluttajien oikeussuojakeinoista (COM(84) 692 final, 12. joulukuuta 1984) ja asiakirjaa täydentävä tiedonanto (COM(87) 210 final, 7. toukokuuta 1987). Julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisen lehden täydennysosassa 2/85.

Komission tiedonanto ”Kuluttajapolitiikan uudenlainen edistäminen” (COM(85) 314 final, 23. heinäkuuta 1985, EYVL C 160, 1.7.1985).

Komission 14. helmikuuta 1996 julkaisema toimintasuunnitelma (KOM(96) 13 lopullinen).

Komission tiedonanto ”Kohti päätösten saamisen ja täytäntöönpanon tehostumista Euroopan unionissa” (KOM(97) 609 lopullinen, 22. joulukuuta 1997, EYVL C 33, 31.1.1998).

Vihreä kirja kuluttajien oikeussuojakeinoista ja kuluttajariita-asioiden ratkaisemisesta sisämarkkinoilla (COM(93) 576 final).

Vihreä kirja vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (KOM(2002) 196 lopullinen, 19. huhtikuuta 2002).

(7)  Toimenpiteistä mainittakoon erityisesti seuraavat:

12. toukokuuta 1995 annettu komission suositus kaupallisten toimien maksumääräajoista, EYVL L 127, 10.6.1995 ja suositusta koskeva komission tiedonanto, EYVL C 144, 10.6.1995.

19. toukokuuta 1998 annettu direktiivi 98/27/EY kieltokanteista, EYVL L 166, 11.6.1998, s. 51.

29. kesäkuuta 2000 annettu direktiivi 2000/35/EY kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta, EYVL L 200, 8.8.2000.

22. joulukuuta 2000 annettu asetus (EY) N:o 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (Bryssel I), EYVL L 12, 16.1.2001. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon esittelijä oli Henri Malosse, EYVL C 117, 26.4.2000.

28. toukokuuta 2001 annettu asetus (EY) N:o 1206/2001 jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa, EYVL L 174, 27.6.2001. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon esittelijä oli Bernardo Hernández Bataller, EYVL C 139, 11.5.2001.

Toimenpideohjelma tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla, EYVL C 12, 15.1.2001.

29. toukokuuta 2000 annettu asetus (EY) N:o 1346/2000 maksukyvyttömyysmenettelyistä, EYVL L 160, 30.6.2000. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon esittelijä oli Guido Ravoet, EYVL C 75, 15.3.2000.

29. toukokuuta 2000 annettu asetus (EY) N:o 1347/2000 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja lasten huoltoa koskevissa asioissa. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon esittelijä oli Paolo Braghin, EYVL C 368, 20.12.1999.

29. toukokuuta 2000 annettu asetus (EY) N:o 1348/2000 oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa. Sama kuin edellä. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon esittelijä oli Bernardo Hernández Bataller, EYVL C 368, 20.12.1999.

28. toukokuuta 2001 tehty neuvoston päätös siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta, EYVL L 174, 27.6.2001. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon esittelijä oli Daniel Retureau, EYVL C 139, 11.5.2001.

Komission tiedonanto maksualan uudesta oikeudellisesta kehyksestä sisämarkkinoilla (KOM(2003) 718 lopullinen, 2.12.2003). Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon esittelijä oli Guido Ravoet, EUVL C 302, 7.12.2004.

(8)  KOM(2002) 159 lopullinen, EYVL C 203, 27.8.2002. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon esittelijä oli Guido Ravoet, EUVL C 85, 8.4.2003.

(9)  Ks. ETSK:n tiedonanto ja lausunto aiheesta ”Kotitalouksien ylivelkaantuminen”, esittelijä Manuel Ataíde Ferreira, EYVL C 149, 21.6.2002.

(10)  Riitauttamattomia vaateita koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen käyttöönotosta 21. huhtikuuta 2004 annetun asetuksen N:o 805/2004 14 artiklassa säädetään mahdollisuudesta tiedoksiantoon, johon ei liity vastaajan vastaanottotodistusta. Artiklan mukaan tiedoksianto on sallittu vain, jos vastaajan osoite on varmuudella tiedossa. Useista tarkastelluista tilanteista ainoastaan c, d ja e alakohtien tilanteet antavat aiheen ETSK:n sekä käsillä olevassa lausunnossa että vastaavaa vihreää kirjaa koskevassa lausunnossa esittämille varauksille.

(11)  EYVL L 26, 31.1.2003, 41.

(12)  Liitteenä 1 on ehdotetun asetuksen 3 artiklassa tarkoitettu eurooppalaista maksusuoritusmääräystä koskeva hakemus. Liitteessä 2 on ehdotetun asetuksen 6 artiklassa tarkoitettu eurooppalainen maksukehotus ja 7 artiklassa tarkoitettu vastauslomake eurooppalaiseen maksukehotukseen. Liitteessä 3 on ehdotetun asetuksen 9 artiklassa tarkoitettu eurooppalainen maksusuoritusmääräys ja 11 artiklassa tarkoitettu vastauslomake eurooppalaiseen maksusuoritusmääräykseen.


8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/87


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja vastineoikeudesta Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen”

KOM(2004) 341 lopullinen — 2004/0117 COD

(2005/C 221/17)

Neuvosto päätti 14. toukokuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 157 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Jorge Pegado Liz.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. ja 10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 73 puolesta ja 2 vastaan.

1   Suositusehdotuksen tiivistelmä

1.1

Tarkasteltavana oleva suositusehdotus (1) koskee audiovisuaalisten ja tietopalvelujen sisältöä ja kattaa kaikki toimitusmuodot televisio- ja radiolähetyksistä Internetiin. Se on jatkoa 12. joulukuuta 2003 annetulle toiselle arviointikertomukselle, jossa käsitellään neuvoston 24. syyskuuta 1998 antaman suosituksen täytäntöönpanon tuloksia ja joka koskee Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyvyn parantamista edistämällä kansallisia järjestelmiä, joiden tarkoituksena on saattaa ala-ikäisten ja ihmisarvon suojelu vertailukelpoiselle ja tehokkaalle tasolle (2).

1.2

Tarkasteltavana olevan lisäsuosituksen tarpeellisuudelle esitetyt ratkaisevat perusteet ovat yhtäältä viimeaikaisen teknisen kehityksen synnyttämät haasteet, jotka liittyvät erityisesti tietokoneiden tehon ja varastointikyvyn lisääntymiseen sekä siihen, että sisältöä voidaan levittää laajakaistatekniikan avulla esimerkiksi videoina 3G-matkapuhelimiin (3), sekä toisaalta yleisesti kansalaisten sekä erityisesti lasten vanhempien, kasvatuksesta vastaavien, toimialan edustajien ja sääntelyviranomaisten esille tuoma huoli laittoman, haitallisen ja vastenmielisen sisällön ja toiminnan leviämisestä kaikenlaisessa lähetystoiminnassa aina televisio- ja radiolähetyksistä Internetiin.

1.3

Vaikka komissiolla onkin omaa toimivaltaa suositusten laatimiseksi tarkasteltavana olevalla, lainsäädännön yhdenmukaistamisen ulkopuolelle jäävällä alalla silloin, kun se katsoo välttämättömäksi varmistaa yhteismarkkinoiden toiminnan ja kehittymisen, se piti kuitenkin tässä tapauksessa parempana, että neuvosto ja Euroopan parlamentti otetaan suoraan mukaan asiakirjan muotoiluun ja hyväksymiseen.

Suosituksen tavoitteena on parantaa Euroopan audiovisuaali- ja tietopalvelualojen yritysten kilpailukykyä edistämällä kansallisia järjestelmiä, joiden tarkoituksena on saattaa alaikäisten ja ihmisarvon suojelu vertailukelpoiselle ja tehokkaalle tasolle. Komissio katsookin, että yhtäältä Euroopan parlamentin aikaansaama laaja julkinen keskustelu sekä toisaalta neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden sitoutuminen takaavat sen, että edellä mainittu tavoite voidaan saavuttaa helpommin. Näin ollen komissio ehdottaa suosituksen oikeusperustaksi perustamissopimuksen 157 artiklaa.

1.4

Tarkasteltavana olevassa suositusehdotuksessa komissio esittää, että Euroopan parlamentti ja neuvosto suosittelisivat jäsenvaltioille sellaisten lainsäädännöllisten ja muiden edellytysten luomista, joilla edistetään audiovisuaalisten ja tietopalvelujen kehittämiseen kannustavaa yhteistyön ilmapiiriä.

Tähän liittyen se painottaa neljää toimenpidettä, joiden tavoitteena on

a)

varmistaa oikeus vastineeseen kaikissa tiedotusvälineissä Internet mukaan lukien sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta mukauttaa tapaa, jolla se toteutetaan, jotta kunkin tiedotusvälinetyypin ominaispiirteet voidaan ottaa huomioon.

b)

antaa alaikäisille mahdollisuus vastuulliseen verkossa tarjottavien audiovisuaalisten ja tietopalvelujen käyttöön muun muassa lisäämällä lasten vanhempien, kasvattajien ja opettajien tietoisuutta uusien palvelujen tarjoamista mahdollisuuksista sekä asianmukaisista välineistä alaikäisten suojelemiseksi erityisesti medialukutaitoa ja mediakasvatusta koskevien ohjelmien avulla.

c)

helpottaa alaikäisille tarkoitetun laadukkaan sisällön ja palvelujen tunnistamista ja käyttöä esimerkiksi tarjoamalla käyttöön mediavälineitä opetuslaitoksissa ja julkisilla paikoilla.

d)

kannustaa toimialaa välttämään ja torjumaan kaikissa tiedotusvälineissä kaikenlaista syrjintää, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen.

1.5

Lisäksi komissio katsoo, että Euroopan parlamentin ja neuvoston tulee kehottaa toimialaa ja asiaan liittyviä osapuolia

a)

laatimaan aloitteita, joilla helpotetaan alaikäisten mahdollisuutta saada entistä laajemmin käyttöön audiovisuaalisia ja tietopalveluja, joissa varmistetaan ohjelmien sisällön turvallisuus ja valvonta ja vältetään samalla mahdollisesti haitallista sisältöä, sekä alhaalta ylöspäin suuntautuvia yhdenmukaistamistoimia jäsenvaltioiden itsesääntely- ja yhteissääntelyelinten yhteistyön sekä parhaiden toimintatapojen vaihdon avulla muun muassa sellaisissa kysymyksissä, jotka koskevat yhteisen, kuvaavien symbolien järjestelmän kehittämistä, jonka avulla katsojat voivat arvioida ohjelmien sisältöä.

b)

välttämään ja torjumaan kaikkia syrjinnän muotoja sekä edistämään moninaisen ja totuudenmukaisen kuvan muodostamista naisten ja miesten mahdollisuuksista ja kyvyistä yhteiskunnassa.

1.6

Ehdotuksen liitteessä esitetään muutamia ohjeellisia suuntaviivoja sellaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi jäsenvaltioissa, joilla varmistetaan oikeus vastineeseen kaikissa tiedotusvälineissä. Niistä voidaan erityisesti mainita seuraavat:

Oikeutetut edut ovat kansallisuudesta riippumattomia.

Vastineoikeuden käyttöön varatun ajan on oltava asianmukainen.

Asia on mahdollista saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi.

2   Ehdotuksen taustaa

2.1

Kysymys alaikäisten suojelusta haitalliselta sisällöltä sekä vastineoikeuden käytöstä televisiolähetysten osalta mainitaan ensimmäistä kerran yhteisön oikeudessa neuvoston 3. lokakuuta 1989 antamassa direktiivissä televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (89/552/ETY) (4), jota muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston 30. kesäkuuta 1997 antamalla direktiivillä 97/36/EY (5) (niin kutsuttu ”televisio ilman rajoja” -direktiivi).

2.2

Ensimmäinen yhteisön asiakirja, jolla oli tarkoitus säädellä jossain määrin audiovisuaalisten ja tietopalvelujen sisältöä oli kuitenkin — kuten komissio muistuttaa — 24. syyskuuta 1998 annettu suositus, jossa otettiin huomioon 16. lokakuuta 1996 annetussa vihreässä kirjassa alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa (6) esitetyt näkemykset sekä Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä 17. helmikuuta 1997 annetun päätöslauselman (7) päätelmät. Siinä annettiin suosituksia jäsenvaltioille, toimialalle sekä asiaan liittyville osapuolille, jotta voitaisiin luoda pääasiassa itsesääntelyn avulla sellainen luottamuksen ilmapiiri, joka kannustaisi kehittämään audiovisuaalisia ja tietopalveluja ja varmistamaan alaikäisten ja ihmisarvon suojelun korkea taso.

2.3

Tästä tärkeästä asiakirjasta 29. huhtikuuta 1998 antamassaan lausunnossa (8) ETSK kiinnittää huomiota useisiin keskeisiin näkökohtiin, jotka liittyvät sellaisten säännösten periaatteisiin, luonteeseen, laajuuteen, soveltamisalaan ja sisältöön, joiden tosiasiallisena tavoitteena on alaikäisten ja ihmisarvon suojelu audiovisuaalisissa tiedotusvälineissä. Lyhyesti esitettynä komitea suosittelee lausuntonsa päätelmissä kansainvälisesti yhdenmukaista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa audiovisuaalisia palveluita koskevaan sääntelyyn, painottaa sisällön luokitusjärjestelmiin ja esto-ohjelmiin sekä laitonta ja haitallista sisältöä koskevien vastuukysymysten selkiyttämiseen liittyviä näkökohtia, suosittaa kasvatukseen sekä lasten vanhempien, kasvatuksesta vastaavien ja opettajien valveuttamiseen liittyviä aloitteita, kehottaa lisäämään yhteistyötä ja koordinointia Euroopan unionin ja kansainvälisten organisaatioiden välillä sekä ehdottaa eurooppalaisia — tai mieluummin kansainvälisesti hyväksyttyjä — käytännesääntöjä, suuntaviivoja ja ruohonjuuritason välineitä alaikäisten ja ihmisarvon suojelemiseksi asianmukaisella tavalla.

2.4

Edellä mainitun ensimmäisen asiakirjan jälkeen neuvosto ja komissio ovat laatineet yhteisön tasolla useita aloitteita, joissa on esitetty vastaavanlaisista huolenaiheita (9).

2.5

Myös ETSK on laatinut useita aloitteita, joissa on tarkasteltu vastaavia seikkoja. Niistä voidaan mainita erityisesti seuraavat:

a)

Lausunto aiheesta ”Ohjelma lasten suojelemiseksi Internetissä” (10).

b)

Lausunto komission tiedonannosta, joka koskee yhteisön audiovisuaalipolitiikan periaatteita ja suuntaviivoja digitaaliaikaa varten (11).

c)

Lausunnot päätösehdotuksista 276/1999/EY ja 1151/2003/EY (KOM(1998) 518 lopullinen ja KOM(2002) 152 lopullinen) (12).

d)

Lausunto, joka koskee ehdotusta EP:n ja neuvoston päätökseksi internetin käyttöturvallisuudesta (KOM(2004) 91 lopullinen, 12. maaliskuuta 2004) (13).

Tässä yhteydessä viitataan kyseisissä asiakirjoissa esitettyihin näkemyksiin ja suosituksiin.

3   Yleistä

3.1

ETSK on tyytyväinen komission aloitteeseen syventää ja kehittää EP:n ja neuvoston 24. syyskuuta 1998 antamaa suositusta sen soveltamista koskevassa toisessa arviointikertomuksessa esitettyjen tulosten pohjalta sellaisten keskeisten näkökohtien osalta kuten alaikäisten ja ihmisarvon suojelu, sosiaalisen syrjinnän torjuminen sen kaikissa muodoissa sekä tae oikeudesta vastineeseen kaikissa tiedotusvälineissä Internet mukaan lukien.

3.2

ETSK myöntää, että voimassa olevassa perustamissopimuksessa Euroopan unionille ei myönnetä audiovisuaalialan lainsäädännölliseen yhdenmukaistamiseen liittyvää omaa toimivaltaa. Komitea pahoittelee kyseistä seikkaa ja suosittelee, että asiaa pohdittaisiin perussopimusten seuraavan tarkistamisen yhteydessä.

3.3

ETSK pitää epänormaalina sitä, että alaikäisten ja ihmisarvon suojelemiseksi sekä kunnian ja yksityiselämän turvaamiseksi tiedotusvälineissä Euroopan unionin alueella tilanteessa, jossa ”televisio ilman rajoja” -direktiivi on avannut rajat kokonaisuudessaan, keskeisenä perusteena olisi vedottava henkilöiden oikeuksien sijasta ”Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyvyn parantamiseen”. Kansalaisten keskeisten perusoikeuksien suojelu ei voi olla luonteeltaan pelkästään välineellistä pyrittäessä audiovisuaalialan markkinoiden kehittämisen tavoitteeseen.

3.4

ETSK myöntää kuitenkin, että kun edellä mainitut lainsäädännölliset rajoitukset otetaan huomioon, komission laatima suositus on pääpiirteissään paras keino edetä asiassa. Komitea hyväksyy myös komission suositukselle ehdottaman oikeusperustan (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 157 artikla). Mainittu artikla muodostaa itse asiassa jo oikeusperustan 24. syyskuuta 1998 annetulle neuvoston suositukselle Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyvyn parantamisesta edistämällä kansallisia järjestelmiä, joiden tarkoituksena on saattaa alaikäisten ja ihmisarvon suojelu vertailukelpoiselle ja tehokkaalle tasolle (14). Käsiteltävänä oleva suositus sekä 20. joulukuuta 2000 tehty neuvoston päätös eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten kehittämisen, levityksen ja myynninedistämisen tukemista koskevan ohjelman täytäntöönpanosta (Media Plus — Kehittäminen, levitys ja myynninedistäminen) (2001–2005) (15) täydentävät edellä mainittua suositusta.

3.5

ETSK toistaa aihetta ”Ehdotus neuvoston suositukseksi alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa” (EYVL C 214, 10.7.1998) käsitelleessä lausunnossa (16) esittämänsä näkemyksen, jonka mukaan Euroopan audiovisuaalisten ja tietopalvelujen alaa kehitettäessä mahdollisuuksia voidaan hyödyntää täysipainoisesti ainoastaan luottamuksen ilmapiirissä, joka puolestaan voidaan saavuttaa ainoastaan varmistamalla alaikäisten ja ihmisarvon suojelu.

3.6

Lisäksi ETSK vahvistaa näkemyksensä, että suojelutoimenpiteitä on mahdollista panna täytäntöön ainoastaan audiovisuaalisten palveluiden sääntelyä koskevan kansainvälisesti yhdenmukaisen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla. Tämä koskee etenkin sisällön luokitusjärjestelmiin ja esto-ohjelmiin sekä laitonta ja haitallista sisältöä koskevien vastuukysymysten selkiyttämiseen liittyviä näkökohtia. Komitea kehottaakin jälleen lisäämään yhteistyötä ja koordinointia Euroopan unionin ja kansainvälisten organisaatioiden välillä sekä toistaa ehdotuksensa kansainvälisesti hyväksytyistä käytännesäännöistä, suuntaviivoista ja ruohonjuuritason välineistä alaikäisten ja ihmisarvon suojelemiseksi asianmukaisella tavalla.

3.7

ETSK kiinnittää erityisesti huomiota ihmisarvon käsitteen määrittelyyn. Käsite mainitaan nykyään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, ja sillä on keskeinen osa Euroopan perustuslakiluonnoksessa (I-2 artikla). Lisäksi komitea kiinnittää huomiota siihen, että käsitteen tarkastelutavan on käsiteltävänä olevassa suositusehdotuksessa noudatettava tarkoin perusoikeuskirjassa esitettyä määritelmää ja sisältöä.

3.8

ETSK katsoo, että audiovisuaalisten ja tietopalvelujen kehittyessä teknisesti alaikäisten ja ihmisarvon asianmukainen suojelu edellyttää erityisesti medialukutaidon kehittämistä, ”jotta kuluttajat kykenisivät käyttämään tiedotusvälineitä yhteiskunnallisten arvojen perusteella ja kehittämään vastaavat arviointivalmiudet” (17).

3.9

Erityisesti Internetin alalla ETSK pitää tärkeänä koordinoida politiikkoja ja toimenpiteitä, joilla edistetään alaikäisten medialukutaitoa ja Internetin käyttöön liittyvää turvallisuutta, ja hyväksyy näin ollen Euroopan neuvoston 28. marraskuuta 2001 järjestämän laitonta sisältöä käsitelleen eurooppalaisen foorumin päätelmät18.

3.10

ETSK ilmaisee uudelleen tukevansa itsesääntelyn käytänteitä niiden ollessa tehokkaita ja painottaa, että on tärkeää käyttää yhteissääntelymalleja, sillä ne vaikuttavat erityisen tehokkailta sovellettaessa alaikäisten suojelua koskevia sääntöjä, kuten komission 15. joulukuuta 2003 antamassa tiedonannossa ”Audiovisuaalialan sääntelyn tulevaisuus Euroopassa” (18) nimenomaisesti mainittiin.

3.11

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että audiovisuaalisen sisällön kuvailua ja tunnistamista varten laaditaan mahdollisesti yhteisönlaajuiset kriteerit, mutta painottaa, että sisällön arviointi on suoritettava kansallisella ja alueellisella tasolla kulttuuristen erityispiirteiden huomioonottamiseksi. Edellä mainittu seikka ei kuitenkaan vähennä medialukutaitoa edistävien aloitteiden ratkaisevaa ja perustavaa merkitystä.

<